Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN NW-TNFO-MDB 02-20_BACKCOVER.indd 1 03.02.20 16:00 Takakansi 2_20.indd 84 6.2.2020 18.50 2 / 2 2 9,90 € (sis.alv) S O U N D I 2 / 2 2 VUOTTA So un dI 11 So un dI 11 L O S T S O C IE T Y MOKOMA KARINA PUHELINSEKSI DESTROYER MOKOMA EPÄTOIVOA JA TOIVON PILKAHDUKSIA KARINA VIEMÄSSÄ SUOMEN KIELTÄ MAAILMALLE PUHELINSEKSI PEHMOJA OIKEASSAKIN ELÄMÄSSÄ DESTROYER KANADALAINEN PARANEE VANHETESSAAN ANTTI ”HYRDE” HYYRYNEN: ”EHKÄ IHMISKUNTA ON FIKSU JA RAUHAISA 50 VUODEN PÄÄSTÄ.” ANTTI ”HYRDE” HYYRYNEN: ANTTI ”HYRDE” HYYRYNEN: ”EHKÄ IHMISKUNTA ON FIKSU JA RAUHAISA 50 VUODEN PÄÄSTÄ.” ”Miksi me tehtäisiin sama levy uudestaan?” ”Miksi me tehtäisiin sama levy uudestaan?” Kansi_2_2020_f.indd 1 6.2.2020 15.03 _1SD_ulkokannet_2_2020.indd 1 7.2.2020 10.04
CHRIS HUNNEYSETT, DAILY MIRROR ???. ADAM SWEETING, THE ARTS DESK “MESTARILLINEN PALUU GANGSTERIKOMEDIOIDEN PARIIN” KAREN KRIZANOVICH, THE LIST Finnkino tulostus.indd 83 6.2.2020 18.38 KAI HAHTO / Nightwish SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki • Tel. VICKY ROACH, THE SUNDAY TELEGRAPH ???. (09) 587 0456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com SMI_Pearl_kevat_2020_225x297mm.indd 8 7.2.2020 11.21 SMI tulostus.indd 2 7.2.2020 11.28 _2SD_sisa?kannet_2_2020.indd 1 7.2.2020 11.50. CHRISTOPHER WESTON, HITC ???. JAMIE EAST, THE SUN “VUODEN 2020 ENSIMMÄINEN LOISTAVA ELOKUVA” DOUG JAMIESON, THE JAM REPORT ???. MATTHEW BOND, DAILY MAIL ???. JAMES COX, BUZZ.IE ???. KEVIN MAHER, THE TIMES ???. ???. SANDRA HALL, SYDNEY MORNING HERALD ???. JOSH WILDING, COMICBOOKMOVIE.COM ???
KAI HAHTO / Nightwish SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki • Tel. (09) 587 0456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com SMI_Pearl_kevat_2020_225x297mm.indd 8 7.2.2020 11.21 SMI tulostus.indd 3 7.2.2020 11.28
Nummirock tulostus.indd 4 6.2.2020 18.27
tulostus.indd 5 6.2.2020 18.28. facebook.com/herraylppo • instagram.com/herraylppo • vallilamusichouse.fi • fullsteam.fi DIGITAL / LP / CD • NYT KAUPOISSA! KEIKAT 28.02.2020 Vantaa, Shamrock 29.02.2020 Hamina, Wanha Työski 06.03.2020 Rauma, Brummi 07.03.2020 Hämeenlinna, Suisto 13.03.2020 Kouvola, House Of Rock 14.03.2020 Helsinki, Tavastia 20.03.2020 Turku, Apollo 21.03.2020 Pori, Kehräämö 27.03.2020 Oulu, 45 Special 28.03.2020 Jyväskylä, Lutakko 02.04.2020 Tuusula, Krapin Paja 03.04.2020 Joensuu, Kerubi 04.04.2020 Kuopio, Henry’s Pub 09.04.2020 Tampere, Olympia 10.04.2020 Kajaani, Kulma 11.04.2020 Lahti, Möysän Musaklubi 16.04.2020 Espoo, Sellosali 17.04.2020 Vaasa, Ritz 18.04.2020 Porvoo, Taidetehdas 23.04.2020 Helsinki, Silja Europa ylppo_soundi_2020-2.indd 1 3.2.2020 23.41 Ylppo
48 Destroyer Musiikki on sanoitusten kehys. K u v a: P in ja P in o la K u v a: M ar ek Sa b o ga l sisa?lto?_2020_2_a.indd 6 7.2.2020 11.57. Soundi 2/2020 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka: Pegasos 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Noitalinna Huraa! 20 Elämäni soundit: Jarno Mällinen / Radiopuhelimet 22 Soundi-haastattelu: Antti Hyyrynen 30 Karina 34 Lost Society 40 Mokoma 46 Puhelinseksi 48 Destroyer 52 Levyarviot 62 Nyrkkitappelu 67 Kiven alta: Chris Bell 68 Bazook Delain Five Finger Death Punch Altaria 72 Jazz kiinnostaa 74 E-liike 76 Sanoin kuvin 79 Palsa esittää 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la 6 SOUNDI 72 Jazz kiinnostaa Uusi palsta aloittaa. K u v a: Jo n at h an V iv aa s K is e 46 Puhelinseksi Rokkia rakkaudesta ja vain siitä 52 Levyarviot Arvioitavana Pet Shop Boys ja muut uutuuslevyt. 40 Mokoma Välillä on hyvä vuodattaa sisintään
17.-19.7.2020 • JOENSUU ANTTI TUISKU TONES AND I OF MONSTERS AND MEN YUNGBLUD TEHOSEKOITIN BELZEBUBS Ennakkoliput myynnissä: ilosaarirock.fi/liput JA YLI 50 ARTISTIA VIELÄ TULOSSA! Ilosaarirock tulostus.indd 7 6.2.2020 18.26
Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K. Kuuntele, kun tunne puhuu 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti S ivulta 72 löytyy uusi palsta Jazz kiinnostaa, jota kirjoittaa saman nimisestä Radio Helsingin ohjelmastakin tuttu dj, toimittaja, kirjailija, levykauppias, levy-yhtiömies, festarijärjestäjä ja ties mikä Matti Nives. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 46. Siinä, että onnistuu laajentamaan musiikkimakuaan ei tietenkään häviä mitään. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Se voi olla myös tilanteesta ja mielentilasta riippuvaa, ja aiemmin vierastuttanut genre voi jossain toisessa olosuhteessa tai toisena aikana alkaakin vetää puoleensa. Ensimmäisessä palstassaan Nives johdattelee aiheeseen pohtimalla, miten aloittelevan jazz-kuuntelijan olisi helpointa päästä alkuun. Paitsi rahaa. Gil Scott-Heron & Makaya McCraven: We’re New Again SOUNDI 2/2020 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Khruangbin & Leon Bridges: Texas Sun EP Puhelinseksi: Sydänkohtaus tanssilattialla Grimes: Miss Anthropocene 070 Shake: Modus Vivendi Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi NEW LOST SOCIETY ALBUM NO ABSOLUTION OUT FEB 21 2020 • GET IT NOW! pa?a?kirjoitus-taitto_2020_2_a.indd 8 7.2.2020 11.59. Tunne puhuu.” Musiikkia on ihana analysoida, siitä on mahtavaa väitellä ja sen taustoja on loputtoman kiinnostava tutkia. Klasarikin nimittäin kiinnostaa, ehkä jonain päivänä myös tuntuu. Avainohje löytyy jutun lopusta: ”Älyllisen ymmärtämisen painetta kannattaa ainakin aluksi välttää. Palstan tarkoituksena on tehdä tutkimusretkiä jazzin maailmaan aina jonkun tarkasti rajatun aiheen kautta. Mutta mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että tietty musiikki joko tuntuu tai ei tunnu hyvältä ja omalta. Sellaista ei voi pakottaa, mutta siihen kannattaa avoimin mielin pyrkiä. Odotan noita retkiä innolla, sillä kuten viime vuonna pääkirjoituksessa tilitin, on innostuksestani huolimatta omassa jazz-tietoudessani valtavasti aukkoja. Itse olen rakastunut esimerkiksi kantriin oppimalla ensin sietämään indiepopyhtyeiden musiikissa kuuluvia countrysävyjä, ja jazz-kiinnostuskin heräsi ihastumalla ensin rocklevyillä kuuluviin torvisovituksiin tai pieniin jazz-mausteisiin. Minä tarvitsisin seuraavaksi opastusta jazziakin pelottavampaan ja vieraampaan maastoon: klassiseen musiikkiin
Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > NEW LOST SOCIETY ALBUM NO ABSOLUTION OUT FEB 21 2020 • GET IT NOW! pa?a?kirjoitus-taitto_2020_2_a.indd 9 6.2.2020 16.26
G Livelab, Tampere SUFFOCATION (USA), BELPHEGOR (AUT), HATE (POL) 22.2. Juice Originals kiertää maalis-huhtikuussa konserttisaleja ympäri Suomen. – Kun Atomikesä 2018 ja III-pitkäsoiton kiertue jäivät taakse, lähdimme hyvällä sykkeellä kohti uusien kappaleiden kirjoitusprosessia. Tavastia, Helsinki JOHNNY CAMPBELL (GBR) 12.3. – ”Tee se itse” -eetos on ollut Atomimaailmassa aina läsnä ja ajatus Atomi-lafkasta onkin kytenyt mielessä jo pitkään. maaliskuuta, ja komeasti käynnistyykin. Tavastia, Helsinki ICON FOR HIRE (USA) 23.2. Heti rundin alkajaisiksi yhtye soittaa levyn otsikon mukaisesti neljänä iltana Helsingin Tavastialla. Klubi, Tampere GABRIEL KAHANE (USA) 22.2. Tampere-talon Isossa salissa nähdään 6.3. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net Atomirotta aktivoituu tyylikkäästi Suureen suosioon noussut helsinkiläisyhtye Atomirotta palaa ryminällä parrasvaloihin. Club 45, Oulu BRYAN ADAMS (CAN) 7.3. Tavastia, Helsinki ÈMILE PARISIEN QUARTET (FRA) 2.3. Kulttuuritalo, Helsinki HALSEY (USA), PALE WAVES (GBR) 26.2. Kun Monspin suunnalta alkoi viime vuonna puhaltaa uusia tuulia – Warner Music osti lafkan – päätimme ottaa suunnitellun askeleen kohti omavaraisuutta. täyteen 70 vuotta, joten edesmennyt sanamestari on esillä kevään aikana muutenkin. Ääniwalli, Helsinki, 23.2. Tampereen Yo-talon Musiikkiteatterissa pyörii Viidestoista yö -musikaali, jossa Juicea näyttelee Matthau Mikojan -artistinimellä tunnettu Matti Mikkonen. Helsingin Jäähalli THE GAME (USA) 26.2. G Livelab, Helsinki POUYA (USA) 3.3. Juice Originals on yhtye, joka muotoutui Juice-elokuvan myötä. House Of Rock, Kouvola HEAR IN NOW (USA) 22.2. (EST) 21.2. Tavastia, Helsinki, 6.3. G Livelab, Helsinki BABYMETAL (JPN) 26.2. Tampere-talo, 28.2. Yhtyeessä Riku Nieminen tulkitsee Juicen hittejä, ja mukana on useita Leskisen kanssa soitta neita muusikoita Anssi Tikanmäestä Safka Pekkoseen ja Juuso Nordlundiin. Suisto-klubi, Hämeenlinna IAN ANDERSON PLAYS JETHRO TULL (GBR) 13.3. Tavastia, Helsinki NADJA (CAN) 3.3. G Livelab, Helsinki I PREVAIL (USA) 23.2. Savoy, Helsinki COVENANT (SWE) 29.2. Kulttuuritalo, Helsinki, 14.3. Logomo, Turku, 15.3. Atomirotan mittava Suomenkiertue käynnistyy IV:n ilmestymispäivänä 13. Juice Leskisen syntymästä tuli 19.2. Suvilahti TBA, Helsinki XANTONÉ BLACQ BAND (GBR/FIN) 27.2. Sen nimi on Arkiston aarteet 2: Juice Leskinen 70 vuotta, ja näytöksessä esitetään lyhytelokuvia Juicesta vuosilta 1974–2005. On The Rocks, Helsinki LINDEMANN (DEU/SWE) 29.2. Kuopion kaupunginteatterissa pyörii parhaillaan Soundin entisen päätoimittajan Timo Kanervan kirjoittama ja Olli-Matti Oinosen ohjaama Kaksoiselämäämusikaali, jonka yhdessä pääosassa nähdään Puntti Valtonen. Illan erikoisuutena kuullaan aiemmin julkaisematon Juicen tekemä suomennos John Lennonin Imaginesta, sekä 16-minuuttinen ja 60 säkeistöä sisältävä Bluesia Pieksämäen asemalla. Pirkanmaan musiikkiopiston Juice!-ilta, johon solistivieraaksi saapuu Paleface. – Atomirotta on löytänyt itsensä ja soundinsa juuri keikkailun kautta, joten lienee sanomattakin selvää, että lähdemme tien päälle äärimmäisen iloisella mielellä. The Circus, Helsinki uutiset_2020_2_a.indd 10 7.2.2020 14.04. Metro-areena, Espoo PRINCESS NOKIA (USA), TKAY MAIDZA (AUS) 12.3. Luvassa on runsaasti uusia kujeita! TEKSTI: TIMO ISOAHO Tampereen elokuvajuhlilla (4.–8.3.) on tänäkin vuonna Soundin nimikkonäytös. Näytöksia on kahtena päivänä. Jack The Rooster, Tampere, 27.2. On The Rocks, Helsinki EIVØR (FRO) 5.3. Kulttuuritalo, Helsinki KEBNEKAJSE (SWE) 28.2. Kouta-sali, Kajaani PASIÓN DE BUENA VISTA (CUB) 28.2. The Circus, Helsinki NERVOSA (BRA) 26.2. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. Yhtyeen uusi studioalbumi IV ilmestyy maaliskuun puolivälissä, ja samalla käynnistyy myös bändin tiivistahtinen kevätkiertue. Eikä mennyt aikaakaan, kun Ranen (kitaristi Harri ”Rane Raitsikka” Jäntti) suunnalta alkoi tulla huimaavalla tahdilla uusia melodisia koukkuja, kertoo laulaja Mikko ”Rotta” Sarjanen. Tampere-talo NOTHING BUT THIEVES (GBR) 18.3. On The Rocks, Helsinki SLIPKNOT (USA) 24.2. Olympia, Tampere HÄLLAS (SWE) 6.3. O’Malley’s, Vaasa, 29.2. Tampereen Työväenteatterin lavalla Juicea tulkitsee puolestaan Otto Kanerva Lasilliset Juicea -esityksen tiimoilta. Osallistu Tampereen elokuvajuhlien lippuarvontaan: www.soundi.fi/kilpailut K u v a: Ju ss i V es ik ko J.M.K.E. Juicea Filkkareilla ja lavoilla ympäri Suomen Timo Kanerva ja Juice Leskinen Soundin bileissä 1978. Muutoksen tuulia on sikälikin ilmassa, ettei IV saavu markkinoille vanhan yhteistyökumppanin Monspin toimesta vaan levyn julkaisee bändin oma Atomi-yhtiö. Helsingin Jäähalli OBSCURA (DEU), GOD DETHRONED (NLD), THULCANDRA (DEU), FRACTAL UNIVERSE (FRA) 1.3. Hartwall-areena, Helsinki KCL (USA) 25.2. – Olen vielä turhan lähellä uutta albumikokonaisuutta, mutta onhan tämä ihan selkeästi erilainen, monenlaisiin suuntiin ja fiiliksiin kurotteleva soppa – ja siitä huolimatta levyn tunnistaa takuuvarmasti Atomi rotaksi
Albumin ydinaines on viimeisen puolentoista vuoden ajalta, ja esituotantovaiheessa apuna on pitkästä aikaa ollut myös Riku Mattila, kertoo Martikainen ja jatkaa: – Naiivit aiheistot ovat toivoakseni puhtaampia ja peittelemättömämpiä, keuhkoavammat, metelipitoisemmat laulut taas tavallista röyhkeämpiä. Debyyttialbumimme tulee olemaan vahvasti edustettuna settilistassa, mutta toki soitamme biisejä kaikilta kolmelta levyltä, kertoo kitaristilaulaja Jape Ylinikka. Kirjassa pohditaan lajityypin syntyä, ominaispiirteitä ja problematiikkaa. Olen tukeutunut myös siihen ihmisyyden peruspilariin, että ollakseen johdonmukainen tulee olla ristiriitainen. Rundi jatkuu maaliskuun lopulle asti. Unohtumaton iltama! K u v a: R o b er t Fr an ko Doom Unit julkaisi Black Day Comes -singlen viime syksynä, mutta edellisestä III-albumista on vierähtänyt pian seitsemän vuotta. Ääneen pääsee myös Amorphis, jonka Tales From The Thou sand Lakes (1994) on genren kotimainen kantaisä. Jarkko Martikaisella kiireinen vuosi Jarkko Martikaisen taiteen – niin musiikin, erilaisten tekstien kuin kuvataiteenkin – ystävien edessä avautuu mainioita näkymiä, sillä kuluvan vuoden aikana luvassa on toistaiseksi nimetön uusi studioalbumi, Lihavia luurankoja – Laulu jen sanat ja tarinat kirja ja tietenkin myös lukuisa määrä esiintymisiä. – Ensi syksynä ilmestyvän levyn tematiikka ja äänikuva pyrkivät ensi sijassa rikastuttamaan sointia ja kerronnan kirjoa verrattuna aiempiin tekemisiin. Työn hitaasti edetessä aloin ymmärtää, että kirjasta on puolivahingossa muodostumassa myös jonkinlainen elämäkerta. Näin kävi, koska lauluni ovat eletystä elämästä kotoisin. Bändin läpimurrosta on nyt vierähtänyt kymmenisen vuotta, ja Doom Unit soittaa merkkipaalun kunniaksi yhtä monta keikkaa eri puolilla Suomea. – Tällä hetkellä tarkoituksenamme on julkaista yksittäisiä kappaleita, mutta saattaahan kollektiivinen mielemme muuttua, sanoo Ylinikka. helmikuuta ja päättyy Uuteenkaupunkiin tasan kuukauden kuluttua. – Ideana on soittaa toivottuja ja itseltänikin jo kerran unohtuneita lauluja, ja toki myös aivan tuoreita kappaleita – niitä, jotka ilmestyvät vasta ensi syksynä. Kierros käynnistyy Helsingin On The Rocksista 21. Yhtye ei jäänyt ainakaan valikoituja radioaaltoja seuraavilta huomaamatta, sillä rockmusiikkiin keskittyneet asemat soittivat Killing Time -singlekappaletta hyvinkin ahkerasti. Noin 300-sivuisen kirjan nimi on luonnollisesti viittaus thrash metalin Big Fouriin. Jarkko Martikainen on parhaillaan myös Ystävien taloissa -soolokiertueella. Onko uusi pitkäsoitto työn alla. Yhtyeen herrat olivat leppoisalla juttutuulella, sää oli helteinen ja yleisö oli liikkeellä loistavilla fiiliksillä. – Doom Unit on viettänyt hiljaiseloa viime aikoina, mutta eiköhän tasavuodet ole tarpeeksi hyvä syy käydä paiskaamassa jokunen konsertti. Tämä kiertue on aikamatka ja summaus siitä, mistä olen tullut ja minne olen menossa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Doom Unit juhlistaa vuosikymmenen mittaista uraa Tamperelainen riffikone Doom Unit julkaisi Cross The Line -ensialbuminsa vuonna 2009. Elokuussa ilmestyy myös Lihavia luurankoja – Laulujen sanat ja tari nat -teos. – Palaamme julkaisukantaan viimeistään sitten, kun kirjoitamme biisin, joka onnistuu tuomaan tekemiseemme jonkun aivan uuden kulman! TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: To m i P al sa uutiset_2020_2_a.indd 11 7.2.2020 12.06. Kustantaja Like kertoo: ”Kirjaan on koottu sata parasta taiteilijalle itselleen ja muille tekemää sanoitusta sekä kiehtovia anekdootteja niiden taustoilta.” – Aloin hahmotella kirjaa kolmisen vuotta sitten, ja tosiaan, ajatuksena oli nostaa esiin itselleni tärkeitä sanoituksia ja kertoa niiden syntyvaiheista. – Jos samalla mietin Doom Unitin uran unohtumattominta konserttia, niin olihan se hienoa soittaa viime kesänä Alice In Chainsin kanssa. Liken julkaisemassa kirjassa pääosissa ovat Ensiferum, Moonsorrow, Finntroll, Turisas ja Korpiklaani. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Huhtikuussa ilmestyy Markus Laakson kirjoittama suomalaisen folk metalin historiikki Folk Metal Big 5
Lavan eteen on asettunut noin yhdeksän innokasta fania. Muuten 50-päinen yleisö seuraa tapahtumia etäältä ja krapulaisena. Onko Furman erilaisten nuorten kulttisankari vai potentiaalinen supertähti. Furmanin kiertueen päättävä keikka on tasapainoilua herkän ja raivokkaan välillä, ja loppu äityy punkiksi, jonka sisäsyntyistä vimmaa on hankala sanallistaa. Brittiläisen draamakomedian kakkoskaudelle Furmanilta tilattiin lisää lauluja, ja nyt on julkaistu sekä uutta että vanhaa Ezraa sisältävä laulukokoelma Sex Education Original Soundtrack. Kellään ei ole enää krapula. Viimeistään Transangelic Exoduksella (2018) julkaistu Love You So Bad osoitti Furmanin pitävän hallussaan hittikynää. Huulipunassaan, helmikaulakorussaan ja mekossaan hän oli vaikuttava näky, ja hänen esiintymisensä oli intohimoinen ja inspiroiva.” Juutalaisena biseksuaalina ja sukupuoli-identiteetiltään liukuvana taiteilijana Furman on väistämättä jo hahmona tarina, jota aikamme syleilee. Nykyajan kapinallinen 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI S unnuntai-iltapäivä Sidewaysfestivaalilla 2018. Kappale päätyi Laurie Nunnin luomaan Sex Education -tvsarjaan, joka älykkyydessään ja hienotunteisuudessaan asettaa American Pie -leffasarjan omaan arvoonsa yksiulotteisena – vanhanaikaisena ja sovinistisena – luentana teinien hämmennyksestä kiiman äärellä. Furmanin artistiudessa on liossa koko hänen persoonansa ja elämänsä. Helsingin Jäähallin parkkipaikalla lavalle nousee nuori, mutta jo seitsemän albumia julkaissut amerikkalainen rokkari Ezra Furman. Sidewaysin jälkeen Kimmo Vanhatalo kirjoittaa Rumbaan osuvasti: ”Fanien ja uteliaiden festariharhailijoiden edessä Furman vaikutti ottaneen tehtäväkseen rockin riistämisen takaisin friikeille, hyljeksityille ja ulkopuolisille. Mutta entä musiikki. Molempia.” Wolf Parade Ezra Furman valeras K u v a: Ja m es E m m er m an Break_On_2020_2 -taitto_a.indd 12 6.2.2020 16.29. Levyllä esittäytyy 2020-luvun Bob Dylan ja David Bowie, jonka tai”Onko Furman erilaisten nuorten kulttisankari vai potentiaalinen supertähti. Rock tuntuu taas protestimusiikilta. Hän manifestoi vapautumisensa niin lauluissaan, pukeutumisessaan, esiintymisessään kuin myös kaikessa muussa viestinnässään. Parikymmentä minuuttia myöhemmin puolet yleisöstä on eturivissä nauttimassa show’sta ja loput luovat toisiinsa paljonpuhuvia katseita, jotka kertovat, että olemme etuoikeutettuja musiikkifaneja juuri nyt. Erottuva habitus, peloton epävarmuuden ilmaisu ja omasta kokemusmaailmasta kumpuava tasa-arvotaistelu tekevät Furmanista aidon nykyaikaisen kapinallisen. Entä suuri yleisö. Molempia
Indie rockin tuoreeseen satoon on liitettävä vielä uransa ensimmäisen sinkun julkaissut britti Dream Ceremony. Hyviin salaisuuksiin lukeutuu myös Annabel Allum, jonka Not Where You Pretend You Are kuulostaa yhtä hyvältä kuin Courtney Barnett. Lehden ilmestyessä ehkä enemmän. Taakse jää monsuunisateiden kurittama Tokio, kaukana edessä siintää Suomi. Seuraavaksi tarvitaan ikonisia kappaleita. Destroyerin Cue Synthesizer taas kertoo tehokkaasti, onko runollinen ja vahvatunnelmainen Have We Met -albumi sinua varten. teelliset ansiot eivät tietenkään yllä ikonien tasolle. Lavapresenssi on tiukka, ja live-energia alkaa kuulua myös sinkuilla. Break_On_2020_2 -taitto_a.indd 13 6.2.2020 16.29. Sitten ymmärsin. Stam1nasta tutun Antti Hyyrysen esikois romaani kantaa samaa nimeä kuin yhtyeen klassikkoalbumi, jonka kymmenvuotispainos julkaistaan samaan aikaan kirjan kanssa. Destroyerin haastattelu löytyy toisaalta tästä lehdestä. www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: Annabel Allum GRMLN VIIMEINEN ATLANTIS ANTTI HYYRYNEN Tobeas Seinur on matkalla kotiin. Pohjoismaat ja Venäjä sulkevat ilmatilansa. Inhaler on vakiinnuttanut asemansa uuden brittirockin seuratuimpien bändien joukossa. Minne voi paeta, kun koko maailma luhistuu. Vaikka Bonon poika näyttää ja kuulostaa Bonolta, bändi seisoo omilla jaloillaan ja lunastaa biiseillään. Losangelesilainen Mourners on imitoinut Weezeriä uransa alkuvaiheen, mutta on nyt keksimässä oman äänen. Mutta lupaus on annettu, artisti on jännittävä ja keikalla hän pystyy mullistamaan katsojan arjen. Die Like This ei ole löytänyt striimaavaa yleisöä, mutta vihjaa, että bändi voi lukeutua 2020-luvun jenkkirockin mustiin hevosiin. Jälkimmäisen Thin Mind -albumilta nostaisin testiraidaksi komeasti sovitetun ja soivan sinkun Julia Take Your Man Home. Henkilökohtaisiin suosikkeihini indie rockin kentällä lukeutuva lontoolainen Gengahr julkaisi uuden Sanctuary-albumin, jonka kahdella ensimmäisellä biisillä on hyvä maistella. Pohjatyötä englantilaisilla klubeilla tauotta tekevä Valeras on vielä salaisuus, mutta debyyttilevy nostanee sen brittimedioissa tarkasti seurattujen nousijoiden joukkoon. Everything & More esittelee bändin innovatiivisen sävellys-, sovitusja soitinnusmaiseman, Atlas Please on suorempi hitti. Uusi single We Have To Move On ei ole hitti, mutta jatkaa laadukkaiden julkaisujen sarjaa, svengaa ihan hyvin ja vahvistaa bändin identiteettiä. Elijah Hewsonin Inhaler on ollut tällä palstalla tiukassa syynissä. En yllättyisi täysosumabiisistä, joka sinkoaisi Mournersin uudelle tasolle. Mainittakoon, että Wolf Paradea lämppää maaliskuun Euroopankeikoilla uutta levyä valmisteleva Joen suu 1685. Luomisvimmainen, kahden minuutin biiseihin erikoistunut artisti julkaisi vuonna 2018 neljä ja viime vuonna kolme albumia – siis seitsemän albumia kahteen vuoteen! Tänä vuonna pihalle on tullut jo kolme uutta singleä. Kierroksen kovimmista indie rock -herkuista vastaavat pitkän linjan kanadalaiset Destroyer ja Wolf Parade. Jättiläisistä mainittakoon uuden ja jälleen ihanan singlen julkaissut Tame Impala, jonka hämähäkinseittipop ärsytti minua ennen viime kesän Flow’ta. Tsekkaa naseva uutuus Hear Me Out ja sävellyksenä vahvempi Playing With A Gun. Rankasti aliarvostettu bändi, vaikka pari vanhempaa biisiä ovat striimanneet yli miljoonan. Hearts On Fire on unista biisinsä ammentavan makuuhuonepopparin viehättävä debyytti. Kesken lennon tietoliikenneyhteydet katkeavat ja kone muuttaa reittiään. Japanilaissyntyinen GRMLN on löytö tunnelmallisen kitarapopin ja pienieleisten poplaulujen ystävälle
Hän kertoo tietoisesti etsineensä juuri itselleen ominaista ja hyvältä tuntuvaa tapaa laulaa. Taiteellisia erimielisyyksiä meillä ei ole ollut oikeastaan koskaan, toteaa yhtyeen kitaristi Antti Kokkola. – Mutta on hyvä, että meitä on kaksi, jolloin toinen voi tsempata toista itsekriittisen monsterin tullessa esiin. Meillä on helmi simpukan sisässä, eikä malteta odottaa että päästään esittelemään sitä. – Se on tullut sitä kautta, että meillä on takana todella paljon yhdessä soitettuja tunteja. Verrokkeina vaikkapa Scandinavian Music Group tai First Aid Kit. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Ja toisaalta menen teksti edellä, Blom kertoo. Pegasoksessa hänen kanssaan lauluvastuun jakaa Riina Riikonen, jolla on taustallaan samat opinnot. Meillä on helmi simpukan sisässä, eikä malteta odottaa että päästään esittelemään sitä.” K u v a: Te ro A h o n en tarkkis_Pegasos.indd 14 6.2.2020 16.30. – Aluksi meidän biisit olivat enemmänkin roots-henkisiä, mutta niitä on viety popimpaan suuntaan, Blom kertoo. – Me ollaan Riinan kanssa ääninörttejä. Blomin suhtautuminen omaan laulamiseensa ei ole aivan mutkatonta. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN ”Pegasos on valmis ihmisten löydettäväksi. Albumin julkaisun kynnyksellä oleellinen kysymys on, mitä seuraavaksi. Pegasoksen levyä juhlistetaan julkkarikeikalla Helsingissä Korjaamon Kulmasalissa 6.3. – Pegasos on valmis ihmisten löydettäväksi. Opiskeluaikana häntä myös kannustettiin kehittämään puheääntään, jolloin lauluunkin tuli lisää ilmaisuvoimaa. Etenkin jälkimmäinen on ollut suuri innoittaja yhtyeessä vetooikeutta käyttävälle biisintekijälle ja laulajalle Tuulikki Blomille, jonka persoonallisesta laulutyy listä country-tunnelmat useimmiten kumpuavatkin. Paljon myös puhuttiin siitä, mistä kukin meistä pitää ja huomattiin, että tykätään samasta estetiikasta. Blomin teksteissä pyöritään paljon henkilökohtaisissa tuntemuksissa, mutta koko totuus se ei ole. Koen kuitenkin olevani taiteilijana osana yhteiskuntaa. Haluaisin olla sellainen kirjoittaja, mutta ei ole helppoa tehdä hyviä poliittisia biisejä. Selvin poikkeus aihepiiristä on suorasanaisesti kantaa ottava Hiljaisuus: ”Kerro mitä kaunista on tässä isänmaassa, josta ihmiset pois viedään kohtaamaan loppunsa.” – Mä olen sellainen salapoliittinen tyyppi, Blom toteaa ja uskoo, että aihepiiri tulee näkymään tulevissa kappaleissaan enemmänkin. – Menen laulussa kehontuntemus edellä eli kuulostelen, mikä tuntuu itselle hyvältä. Pegasoksen musiikin ääripäistä löytyvät tunnelmallinen folk ja eeppisiin mittoihin kasvava, suureellinen pop. Kaiken läpäisee nyanssien ja dynamiikan päälle ymmärtävä bändisoitto, runsaat laulustemmat sekä siellä täällä välkähtävät country-sävyt. – Olen sitä mieltä, että se on taiteen tehtävä. Se aiheuttaa välillä aikamoisen itsekriittisyyden, Blom myöntää. – Me nähdään tälle pitkä elinkaari, Kokkola sanoo. A-PUOLI Pegasos Salapoliittista juurevuutta facebook.com/pegasosyhtye LISÄÄ TARKKAILULUOKKA -ARTISTEJA: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti K uusi vuotta sitten aloittanut ja nelisen vuotta sitten nykyisen kuusihenkisen kokoonpanonsa vakiinnuttanut helsinkiläinen folk pop -yhtye Pegasos kuulostaa Anna vielä aikaa -debyytillään valmiilta, omailmeiseltä ja ennen kaikkea itsevarmalta. Pegasoslaisia yhdistävänä tekijänä on opinnot Sibelius-Akatemiassa, esimerkiksi Blom on valmistunut laulunopettajaksi
G LIVELAB TAMPERE • LIPUT 28,+ LAPINPOLTHAJAT LEVYJULKKARIT LEVYJULKKARIT ENNEN KEIKKOJA HAASTATTELUSSA RADIOPUHELIMET Soundi G Livelab mainos 2_20.indd 15 6.2.2020 19.54. G LIVELAB TAMPERE • LIPUT 25,KARINA RADIOPUHELIMET 26.2. ARTISTIT HAASTATTELUISSA ENNEN KEIKKOJA 27.3
Dylanin nurmikolle ei ehkä mahdu ketään, mutta hän mielellään haahuilee muiden pihoilla epäilyttävän näköisenä. Niiden pointti yleensä on se, että kukaan ei häntä tunnista. En minä nyt sentään! Saa tietysti ylianalysoida ja joskus se on oikein kiehtovaakin, mutta on aika selvää, että monet Dylanin kappaleista ovat silkkaa huuruista tajunnanvirtaa ja satunnaista dadaa. Hän on tehnyt kaikkensa ärsyttääkseen ja kuulostaakseen paskalta, mutta tullut vain kanonisoiduksi. Hyvä kirja se toki on! Vuosituhannen vaihteessa Dylan olisi halunnut HBO:lle slapstick-komediasarjan, jossa hän olisi näytellyt pääosaa. Dylan on lukemattomia anekdootteja sekä venkoilua, joka vain nostaa hänen statustaan. Se on Bob Dylan.” arttu seppa?nen 2_2020 -taitto_a.indd 16 6.2.2020 16.30. Olen myös kuullut huhuja Dylanista haahuilemassa Suomessa keikkojensa yhteydessä. Dylan on tosielämän kärttyisä hahmo Clint Eastwoodin Gran Torinosta (2008). 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Bob Dylan on popmusiikin historian hauskin mies B ob Dylanista pitäminen on tehty mahdollisimman hankalaksi. Tuskin on olemassa traagisesti hauskempaa miestä popmusiikissa kuin Dylan. Dylania ympäröi joukko, joka näkee hänet jonain talutettavana kääkkänä jota ei sovi ärsyttää. Sen äärellä muurikin herää puhumaan ja juoksee karkuun. Vuonna 2009 Dylan ilmeisesti etsi Bruce Springsteenin kotitaloa, kun naapurit soittivat poliisit. Dylania on mahdoton kuvitella Hartwall-areenan lavalle hihkumaan: ”Me tehtiin tää yhdessä!” Dylan soittaa huuliharppua päin helvettiä. Mies, joka komentaa kaikki nurmikoltaan vittuun. Bob Dylanista kiertää ilahduttava määrä anekdootteja, jotka päättyvät sanoihin ”se oli Bob Dylan”. Se on Bob Dylan. Vuonna 2009 niin ikään poliisi otti haahuilevan Dylanin kiinni. Hänestä tehdään taas elokuvaa, joka keskittyy – yllätys yllätys – siihen, kun Dylan siirtyy akustisesta folkista sähköistettyyn rockiin. Olen aina nauttinut siitä, että Dylan ei juuri kappaleitaan selittele (mitä kerrottavaa niissä olisikaan?) tai kommunikoi yleisönsä kanssa millään tapaa. Se olisi ollut Bob Dylan. Bob Dylania ei kuunnella selvin päin, mutta selin päin. Väitetysti hänen muistelmateoksessaan Chronicles Vol. Entäs se vuoden 2007 joululevy, Christmas In The Heart. ”Hän potkii kaikkia nilkkaan ja ihmiset vain rakastavat häntä enemmän. Mutta se oli Bob Dylan. Kun Dylanin piti tehdä Eurythmicsin Dave Stewartin kanssa yhteistyötä, hän meni vahingossa jonkun randomDaven talolle. Huraa. Se on Bob Dylan. Tusinaan mahtuu viisikymmentä Dylan-fania, jotka ylianalysoivat hänen kappaleitaan sietämättömällä tavalla ja nostavat hänet niin korkealle jalustalle kuin heidän mielikuvituksensa vain antaa myöten. Joku sanoisi heitä kai musasediksi. Riittää, että Dylan on olemassa ja käy näyttäytymässä silloin tällöin. Se oli Bob Dylan. Elton John kertoi juuri muistelmissaan siitä, kuinka hän ei bileissään tunnistanut yhtä tyyppiä ja luuli häntä puutarhuriksi. He näkivät jonkun epämääräisen oloisen tyypin tallustelevan pihalla. ”Is Dave here”, Dylan mutisi ovella. Poliisit hakivat Dylanin pois ja veivät hänet hotellille, jossa henkilökunta kertoi, kuka oli kyseessä. Se oli Bob Dylan. Harva on tehnyt slapstickiä ja silti saanut Nobelin. Jos olet nähnyt oudon miehen pyörimässä takapihallasi Pori Jazzin aikaan, se oli kenties Bob Dylan. Kantrivaiheen Dylan honotti kuin lähikaraoken Raimo, ysäriDylan körisi kuin Kummeli-hahmo ja nyky-Dylania ei erota kuolevan linnun korinasta. 1 on kasapäin esimerkiksi amerikkalaisesta kirjallisuudesta kopioituja juttuja eikä teosta oikein muistelmiksi voi väittää. Highway 61 Revisited (1965) -levyllä paikoin hairahtuu luulemaan, että kaikki bändin jäsenet soittavat eri biisiä. Olisipa se toteutunut. Minä nautin näistä kaikista vaiheista. 65 vuotta, emmekä vieläkään ole päässeet yli. Oven avasi tämän random-Daven vaimo, joka mietti miksi ihmeessä ovella on Bob Dylan ja mitä hän haluaa. Hän potkii kaikkia nilkkaan ja ihmiset vain rakastavat häntä enemmän. 24-vuotias poliisi kommentoi kiinniottoa, että hän on nähnyt kyllä kuvia Bob Dylanista, mutta kiinniotettu mies ei näyttänyt Dylanilta lainkaan. Ja mitä pidemmälle Dylanin ura on edennyt, sitä paskemmalta hän on yrittänyt kuulostaa. Paras Dylan-kokemus on selkä lavalle päin Pori Jazzeilla
Tuska friday tulostus.indd 17 6.2.2020 20.04
Ja ne tuntuvat välittävän samaan aikaan haikeutta ja päättäväisyyttä sen äärellä, että lopullinen pesäero johonkin aikanaan pysyväksi luultuun on edessä. Laulaja Sari Peltoniemi haaveilee kyläbaarin tiskin takana ja kirjoittaa muistikirjaansa varmaankin juuri tämän kappaleen sanoja. Jälkeensä se jätti suppeahkon ja vähän epätasaisenkin, mutta huippuhetkiensä ansiosta historiallisen tärkeän tuotannon, josta voi lukea suoraan, millaista oli kasvaa kirjojen ja levyjen parissa suomalaisella muuttotappioalueella aikana, jolloin internet ei vielä tehnyt sukulaissielujen etsimistä mistä tahansa mahdolliseksi. Kaiken on aika muuttua, talvipesän jäätävä taakse, vaikka tuttu ympäristö olisi ankeudessaankin turvallinen. ”Kellot soivat, en koskaan ennen niitä kuunnellut”, Peltoniemi laulaa lopussa, ennen hillityn ylevää, neilyoungmaista kitarasooloa. Noitalinna Huraa! tuntuu definitiiviseltä syrjäkyläbändiltä ja nimenomaan kylän toisinajattelijoiden kaveriporukalta; se edustaa kaikkea sitä, mitä Etelä-Pohjanmaan ei yleensä katsota edustavan, siis herkkyyttä, sisäänpäin kääntyneisyyttä, pienten asioiden arvostamista. Silti se ei syntynyt karatakseen mahdollisimman pian kotipaikkakunnalta maailmalle, vaan syleili peräseinäjokelaisuutta koko uransa ajan ja levytti lauluja, joista monet vaikuttavat kaikenlaisen urbaaniuden suoranaiselta vastakohdalta. Isommat kaupungit tarjoavat tietysti enemmän soittoseuraa ja välittömiä virikkeitä, mutta syrjäkylä voi olla teini-ikäiselle haaveilijalle hedelmällinenkin, eskapismin ja suuresta maailmasta tilattujen levyjen pariin kannustava paikka. Yhdellä tasolla tuon jonkin voi ajatella olevan juuri Peräseinäjoki ja siten tietysti mikä tahansa vastaava paikkakunta; mutta Puujalkai set on moniselitteisempi ja kätkee paljon todellista merkitystään rivien väliin, josta kuulija joutuu kalastelemaan sitä vain spekulaatiot aseenaan. Yhtyeen kolmosalbumilla Varjotarha liikutaan aika monenlaisissa maisemissa, Aleksis Kiven Taaborin vuorelta nuhruiseen ja nukkavieruun sirkukseen, synkähköltä goottifantasialta tuntuvan Hiljaisuuden puiston kautta, mutta levyn vaikuttavin kappale tuntuu laululta nimenomaan Peräseinäjoesta – ei vähiten siksi, että Puujalkaisten erinomainen musiikkivideo on kuvattu siellä ja välittää haja-asutusalueen sydäntalveen kuuluvan, melankoliaan kallistuvan pysähtyneisyyden täydellisesti. Kertosäe on muistettava ja määrittelee koko sen miljöön, jossa Noitalinna Huraan laulut tapahtuvat. ”Ei ystävällekään voi mennä paljoo lupaamaan.” Puujalkaisissa jätetään hyvästejä monella tasolla, ja välillä on vaikea hahmottaa, että yhtye teki Varjotarhan jälkeen kuitenkin vielä yhden levyn ja hajosi vasta 1993. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa S uuri osa hyvästä suomalaisesta popmusiikista tuntuu tulevan pikkupaikkakunnilta kaukana kasvukeskuksista – varmaan siksi, että suuri osa mistä tahansa tulee Suomessa sellaisista paikoista. Hyvällä onnella voi löytää juuri ne kolmesta viiteen samanhenkistä kaveria, joiden kanssa filosofoida, viritellä soittimia, keitellä teetä tai imeä olutta ruskealasisesta pullosta. Suoriakin sanoja on: ”En katsonut, kun haulikoines metsään astelit / Ammuit jäniksen ja harakan ja kiintymykseni.” Onko tässä aavistus aatteellista konfliktia jo vieraalta tuntuvan kasvuympäristön, kenties konkreettisesti oman perheen kanssa. ”Tämä maailma rillipäisten poikaparkojen ja rappusia lakaisevien mummojen / Tämä maailma leuattomien miesten ja puujalkaisten.” Se voi olla Peräseinäjoki, mutta se voi myös olla bändin yhteinen fantasia, jonka on nyt jäätävä taakse. Teksti: Niko Peltonen SYRJÄKYLÄN MELANKOLIA JA LÄHTEMISEN PAKKO Noitalinna Huraa!: Puujalkaiset (1989) ”Kokonaiset universumit avautuvat sanoista ja sävelistä, ja taivaanranta pakettipellon takana saa maagisen hohteen.” martti luther 2_2020 -taitto_a.indd 18 6.2.2020 16.32. Mutta kenties tätäkin arvokkaampia ovat ne hetket yksin, kun kokonaiset universumit avautuvat sanoista ja sävelistä, ja taivaanranta pakettipellon takana saa maagisen hohteen. Ja mahdollisuus päästä periferiasta pois tarjoaa inspiraation tehdä lauluja ja esittää niitä, jos vain riittävä määrä samanmielisiä löytyy
Tuska saturday tulostus.indd 19 6.2.2020 20.05
Vankifarmilla 2 -kappaleen a cappella -toteutuksella testataan uppoaako vaihteeksi tällainenkin tulkinta kuulijoihin. I'll Take Care Of You -versio on paras kuulemani. Sain myös Talking Bookin, mutta tämä on suosikkini. – Musiikin voima on jo pysyy kitarariffeissä ja riffimusiikin peruselementeissä. Yritin kitkuttaa Fripp-tyylistä epäharmoniaa, ja Raatikainen hankki kiinanpellin Bill Brufordin malliin. – Levy äänitettiin Kempeleessä, Pentti Amoren hoteissa. Alkuperäinen Higher Ground on kaikilta osin parempi kuin Red Hot Chili Peppersin jynkytys. Tiettyjä kappaleita on jo soitettukin livenä, Mattilan lausuman viisauden pohjalta: ”Uuden biisin esittäminen lavalla vastaa ainakin kuutta treenikertaa.” Elämäni soundit 20 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Jarno Mällinen ALBUMI, JOKA MIELLYTTÄÄ HIENOLLA TUNNELMALLAAN Jan Johansson Jazz på svenska – Poimin tämän klassikon kuunteluun isäni jäämistöstä vasta 2010-luvun alussa. Ed Youngin ja Sid Hemphillin ruokohuiluesitykset ovat mystisintä, muinaisinta musiikkia, mitä tiedän. Noin vuotta myöhemmin Tuomari Nurmion ensisinglet kohottivat musiikkielämykseni uudelle tasolle. – Albumin nimi juontuu Supertietoisuus-biisin teemasta ja se on käänteinen ajatustermi ”kosmiselle tietoisuudelle” joka on tyypillistä hippipaskaa, ja sen tavoittelu aina päättyy lähinnä koomiseen turhautumiseen, Jarno naurahtaa. Itsestään selvän Stoogesin ohella tämä nousi esikuvaksi aika lailla puun takaa. VOIMAKUUNTELUSSA RADIOPUHELIMIEN SYNTYVAIHEESSA The Godfathers Hit By Hit – Radiopuhelimissa oli aluksi ajatuksena päästä irti KTMK-formaatista, rockaavamman kaman pariin. Vakauden sisään mahtuu kuitenkin luovaa joustoa, verkkaista kehitystä ja uusien rajojen venytystäkin. Kappaleemme Vankifarmilla 2 syntyi afroamerikkalaisten työja vankilaulujen innoittamana. LEVY, JOKA TUO MIELEEN ENSIMMÄISET BÄNDIVIRITYKSET King Crimson Starless And Bible Black – Ennen Kansanturvamusiikkikomissiota jammailin Raatikaisen ja Salonsaaren Pekan kanssa mm. Johanssonilla on muitakin kovia levyjä. Ela?ma?ni soundit 2_20.indd 20 6.2.2020 19.58. Levyhän on loistava ja tunnelmaltaan ainutlaatuinen, aavemaisen hillitty ja surumielisen etäinen. 3: 61 Highway Mississippi – John ja Alan Lomaxin kenttä-äänitykset ovat aarrearkku. Y li kolmenkymmenen vuoden ajan raivoisaa, ajoittain lähes kakofonista riffirockia paahtanut Radiopuhelimet on tällä vuosituhannella vakiinnuttanut musiikinteon, levytykset ja keikkailunsa. Viidestoista albumi Kosminen tiedostamattomuus jatkaa kitaristi-biisintekijä Jarno Mällisen mukaan hyväksi havaittua tekemisen tahtia, jossa uusia biisejä treenataan kerran viikossa noin kolmen vuoden mittaan töiden ja perhe-elämän väliin ujutettuina aikoina. – Voi olla, että keikalla jäävät säestyksetön laulu ja pianobiisit settilistalta. Meille ja meidän nykyiselle suosiovolyymille sopivaan tapaan keikkoja on pitkin kevättä viikonloppuisin siellä ja täällä. SUOSIKKIALBUMI, JONKA SAIN LEVY-YHTIÖN MIEHELTÄ Stevie Wonder Innervisions – Mattilan Riku antoi meille Spirit-pomona levyjä Sonet/Polygramin katalogista. Nykykorvin vähän tönkköä, toki taitavaa ja tarttuvaa. Ensiaskeleni ”Beefheartlandiin”. LEVY, JOKA SOI RINNAN KOSMISEN TIEDOTTOMUUDEN TEKEMISEN AIKAAN Various Southern Journey Vol. Monia vakituisia mestoja ja tuttuja naamoja, joskin uutta sukupolvea on näkynyt myös mukavasti yleisössä. ALBUMI, JOTA OLEN KUUNNELLUT ENITEN KAUTTA AIKOJEN Captain Beefheart And The Magic Band Doc At The Radar Station – Sain tämän joululahjaksi, kun olin 15, ja Soundissa oli ilmestynyt Jussi Niemen innostunut arvio. I’m Unsatisfied vaikutti suoraan Etelän vetelät -riffiin. PARAS LÖYTÖNI ANTTILAN ALENNUSLEVYJEN HYLLYSTÄ Earl Gaines Yearning And Burning – Rakkaista soul-levyistä haluan nostaa esiin suhteellisen tuntemattoman Gainesin Seventy 7 -levytysten kokoelman. Kauniita popmelodioita on turha odottaa. Riku Mattila kiusasi meitä studiossa, ja Mikko Karmila teki parhaansa, että tulos kuulostaa musiikilta, Mika Jussilan masterointeja unohtamatta. K u v a: Ja an i Fo h r (Radiopuhelimet) RADIOPU HELIMET JA LAPINPO LHTAJAT ESIINTYV ÄT SOUNDIKLUBILL A TAMPER EEN G LIVELAB ISSA 26.2. VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI INNOSTUMAAN MUSIIKISTA Electric Light Orchestra Out Of The Blue – 13-vuotiaana uppouduin tähän, mutta sitten ELOn kuuntelu jäi. Hyvä henki vallitsi bändissä prosessin kulussa ja tietty tuoreus tuntui häilyvän ilmassa. Syvä-ääninen Gaines oli yksi suurista soul-tulkitsijoista. Kuuntelen edelleenkin työkseni ja suurena rakkautenani Captain Beefheartia. vanhempieni olohuoneessa. Toisaalta laulut yritetään sanoittaa niin, että ne toimisivat myös luettuina teksteinä. Aina vain tuore ja räjähtävä levy, vaikka biisit ovat syöpyneet aivojeni poimuihin
Tuska sunday tulostus.indd 21 6.2.2020 20.06
Piippolan vaaria sinusta ei kuitenkaan taida tulla. ”Olen ollut esiintyjä vuodesta nolla” ANTTI ”HYRDE” HYYRYNEN haast_Hyrde_b.indd 22 6.2.2020 16.33. A ntti Hyyrynen putkahti maailman Pohjois-Pohjanmaalla kuumana kesäpäivänä vuonna 1980. Muun muassa Kotiteollisuudelle ja Viikatteelle ohjattujen palkittujen musiikkivideoiden määrä on melkoinen ja Wöyh!progeryhmän sekä Eläköön Elämä! -punkretkueen diskografioista löytyy raivokas julkaisu jos toinenkin. Kaiken huipuksi Antti Hyyrynen on ihmisyksilö parhaassa iässään – hän täyttää kesäkuussa vasta neljäkymmentä. 1990-luku ei ehtinyt juuri vanhentua, kun Hyyrynen – tutumpien kesken myös Hyrde – jo soitti rockmusiikkia kavereiden kanssa. Stam1na on tämän lemiläisen taiteilijasielun tähänastisen uran kruununjalokivi, mutta hänen ansioluettelostaan löytyy roppakaupalla muutakin kiiltävää. Onpa Hyyrynen nähty usein myös teatterien lavoilla. Suuren osan Stam1nan kappaleista säveltävän ja yhtyeen kaikki tekstit kirjoittavan Antti Hyyrysen lonkerot ulottuvat moneen muuhunkin suuntaan. 22 SOUNDI 22 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Suomalainen ja osin kansainvälinenkin kulttuurimaisema näyttäisi huomattavasti latteammalta ja tylsemmältä ilman Antti Hyyrystä. Stam1na ei ole myöskään antanut valitun laulukielen vaikuttaa maailmanvalloitussuunnitelmiinsa, ja modernia thrashia, metallista progea ja yleistä musiikillista ilakointia materiaalissaan suosivan lemiläisviisikon kirurgin tarkkaa tykitystä onkin saatu ihailla lähes kaikkien Euroopan maiden ohella myös Japanissa ja Karibialla. Minne kaikkialle tämä herra elämässään vielä ehtiikään. Tuorein aluevaltaus on juuri ilmestynyt romaani nimeltään Viimeinen Atlantis. Hyyrysen perhe oli mittasuhteiltaan kookas, eikä Antin tarvinnutkaan lähteä etsimään virikkeitä merta edemmäs kalaan – riitti aivan hyvin, kun avasi silmät ja seurasi, mitä kummaa veljet ovat saaneet tänään päähänsä. Stam1na sai puolestaan alkunsa paikallisen urheilukentän laidalla 1996, ja yhdeksän vuotta myöhemmin käynnistyneeltä levytysuralta löytyy useita suomalaisen raskaan musiikin merkkiteoksia. Synnyit Oulun keskussairaalassa, ja vietit ensimmäiset vuotesi Pohjois-Pohjanmaalla, Suomen maantieteellisen keskipisteen tuntumassa
SOUNDI 23 haast_Hyrde_b.indd 23 6.2.2020 16.33
Kun kamera pis tettiin käyntiin, niin pikkuAntti oli heti innoissaan ryömimässä kohti linssiä. Jos raapaisen pintaa, niin jo pikkupoikana tuli kokeiltua kaikenlaisia tietokone ja roolipe lejä, erilaisia urheilulajeja, metsäs tystä, kuvataiteen eri muotoja ja tietysti monenlaisia instrumentteja. Pidän Lemiä ilman muuta kotipaik kakuntanani, joten tuskin muutan eläkepäiviksenikään takaisin Piip polaan. – Kun ympärillä oli tuollainen veljeskatras ja kaikilla oli tietysti myös kavereita, tekemistä oli ihan älyttömästi. Kerran äiti ni ojensi minulle tyhjän kirjasen, ja kehotti kirjoittamaan kirjan. – Olkkosen Pekka oli vuotta alem malla luokalla, mutta tiesin hänen heittävän pesäpalloa pidemmälle kuin kukaan muu. Ka pina on väärä sana, mutta otin kiel tämättä stressiä tällaisista elämän isommista kysymyksistä. Sisällä myllertää tietty rauhattomuus, ja tykkään hirveästi matkustamisesta ja vieraiden kult tuurien kokemisesta. Stam1nahan se ei toki ollut. 24 SOUNDI Uskontoa ei tuputettu, mutta ei sitä myöskään kyseenalaistettu. Siihen aikaan syntyi paljon lapsia, ja äitini onkin muistellut laittaneensa sänkyni kohdalle oljenkorjen, jotta hän varmasti tunnistaa silmäteränsä muiden joukosta. K u v at : A n tt i H y y ry se n ko ti al b u m i haast_Hyrde_b.indd 24 6.2.2020 16.33. Karjalaisen Ankkurinappi ja Apina orkesteri. Miten Stam1na sai alkunsa. – Toki myös vanhemmat antoivat virikkeitä ja kannustivat tekemään mielenkiintoisia asioita. – Vielä yksi huomio: isäni oli kun naneläinlääkäri, ja äitini taas työs kenteli sairaanhoitajana. Nyt haaveilen esimerkiksi EteläAmerikan näkemi sestä ja kokemisesta. Tuntuu kovin hämmentävältä, että 2020luvun... Tepon viritetty Suzuki PV kulki myös kovempaa kuin kenen kään muun, eivätkä poliisit saaneet sitä koskaan kiinni. Itse taas muistan kummastelleeni jo alaas teella, että miksi me laulamme Jee suksesta kesäloman alkajaisiksi. Vanhempieni kasvatusmetodit olivat kaiken kaik kiaan aika vapaat, mutta se oli siinä mielessä helppoa, että olen aina ollut aika kiltti. – Niin kauan kuin muistan, olen arvostanut tiedettä ja sen saavu tuksia yli kaiken. Onko sitten niin, että osa jengistä ahdistuu uudesta, einiinmukavas ta tiedosta. Aloin kin sitten rakentaa oikein kunnon mielikuvitusmaailmaa, ja vuoden päästä Taikamiekan taistelu fanta siatarina oli valmis. Tässähän sitä on kapinoitu pieni ikä kaikenlaisia ”miten ihmisen pitää elää” perus normeja vastaan. Oli myös joten kin outoa, että Teppo oli rumpalina luonnonlahjakkuus. Lemil lä asui myös Teppo Velin, jonka an siolistalta löytyi muun muassa kou lun karkkikulmaukseen murtautu minen. Ehkä ihmiskunta on hyvinkin fiksu ja rauhaisa viidenkymmenen vuoden päästä. Kerran päästiin esiinty mään Fröbelin Palikoiden kanssa, ja muistan sen häpeän tunteen, kun oma soitto ei oikein groovannut. Olen ollut esiintyjä vuodesta nolla! – Kun olin kolme, muutimme Lemille, Lappeenrannan lähelle. Ja sitten toinen puoli: onko minun kapinani ikinä edes loppunut. – Olin kuulemma kovin iloinen ja vilkas lapsi, ja tästä on ihan kaita filmitodisteitakin. – Olin ehkä kymmenen, soitin rumpuja, ja meidän yhtyeen nimi oli Grey Horse. Ve dettiin ainakin J. mukset jylläävät yhä vahvemmin. no, melko sivistyneessä Suomessa tieteen tuloksia kyseenalaistetaan ja samalla jotkut epämääräiset usko > Soundi-haastattelu Terminator-elokuvan innoittama jenkkisiili ja Metallica-paita olivat kovaa valuuttaa vuonna 1991. Nythän liikkuu kaiken maailman tuomiopäivän profeettoja vaikkapa ilmastonmuutoksen tii moilta, mutta ainakaan minä en ole heittämässä pyyhettä kehään. – Putkahdin maailmaan 18. Olen muutenkin sellainen... Mikä oli ensimmäinen yhtyeesi. nomadi. Hyvälaatuinen kohellus oli päällä koko ajan. Olen oike astaan vasta myöhemmin tajunnut, miten vahvasti tällainen humaani, elämää kunnioittava ja säilyttävä elämänpiiri on minuun vaikuttanut. – Uskontoon liittyvät kysymykset mietityttivät. Grey Hor sen jälkeen soitin Heebotnimisesä ryhmässä, ja meistä tehtiin juttua paikalliseen lehteenkin. kesä kuuta 1980, ja olin Piippolassa asuneen perheemme viides poika. ”Kerran päästiin esiintymään Fröbelin Palikoiden kanssa, ja muistan sen häpeän tunteen, kun oma soitto ei oikein groovannut.” Hyyrynen treenikämpällä vuonna 1997: "Puolet ohuempi naama, mutta puolet enemmän mahdollisuuksia elämässä." Millenniumin taitteessa Kouvolan Midnight Party Planet -festivaaleilla Hyyrysen kainaloon sattui oma idoli Roope Latvala. En ole esimerkiksi tähän päivään mennessä joutunut nyrkkitappeluun. Kova jätkä siis! Mikä vielä parempaa, Pekka osasi soittaa kitaraa todella hyvin. Ympärillä riitti siis hulinaa. Perheeni oli evanke lisluterilainen ja suvusta löytyy kanttoreita useammasta polvesta. Kapinoitko missään vaiheessa tai millään tavalla vanhempiasi vastaan. Kuten sanoit, olet ison perheen nuorin poika
Jos esiintymistä edeltävänä yönä oli ilmestynyt finni nenän päähän, niin totta kai se otti päähän, mutta samalla keikat olivat valtavia itsetuntoboosteja pienen paikkakunnan jätkille. Kakkoslevy Uudet kymmenen käskyä ilmestyi vain vähän yli vuoden päivät debyytin jälkeen. – En ihan. Kyllähän Children Of Bodom vaikutti sitten meidänkin musiikillisiin tekemisiin. – Kun Stam1na valmistelee albumia, se on aina tarkoittanut kokoSuomalaisen metallimuusikon kahdet kasvot. – Lemiläisen sananlaskun mukaan ”siun ei piä hättäilemän”, mutta kyllähän se odottelu alkoi ahdistaa. ”Odotin vähän, että meille olisi noussut kusi päähän, mutta ei se noussut.” K u v a: A n tt i H y y ry se n ko ti al b u m i K u v at : Ti m o Is o ah o haast_Hyrde_b.indd 25 6.2.2020 16.33. – Tajusin jo varhain, että nuoteista soittaminen tai covereiden vetäminen ei tunnu omalta jutulta. Se tuli aika lailla viime hetkellä. Tällaiset jutut kuulostivat pikkuisen liioitelluilta vähän päälle parikymppisen maalaispojan korvissa. Tehtiin esimerkiksi Suosikin haastattelua ja Katja Ståhl sanoi, että kai te nyt ymmärrätte, että teistä tulee seuraavia seksisymboleita. Stam1nan debyyttilevy ilmestyi yhdeksän vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen. Että miten meidän koulusta voi löytyä tyyppejä, jotka osaavat vetää Metallicaa. Muistan tunteneeni poikien puolesta ahdistavaa myötähäpeää, mutta paljon enemmän ihmettelin, että miten tämä on mahdollista. Jo seuraavan vuonna soititte Children Of Bodomin kanssa. – Tilasimme Lemin bändi-iltaan Inearthedin, mutta herrat soittivat keikan Children Of Bodomina – yhtyeen nimi oli juuri vaihtunut. Hah hah! – Jos taas muistelen vaikka Finnish Metal Expo -humua talvella 2005, niin tuntuihan se hassulta pyöriä messualueella kevyessä laitamyötäisessä ja hengailla jättimäisessä nousussa olleen Mokoman kanssa. Katsoin Pekan ja Tepon kanssa todella vaikuttuneina, kun Alexilla ja kumppaneilla oli mustaksi lakatut kynnet ja Jaskan rumpusetissä oli kaksi haitsua. Aikamoinen suoritus. Ei todellakaan oltu enää Lemin rikkumattomassa rauhassa. – Meillähän ei yhdessä vaiheessa ollut basistia, ja se ahdisti kevyesti. Ajattelen asian niin, että kun teen biisin, se on kappaleen paras versio, eikä kukaan pysty esittämään sitä paremmin. Keikalla bassoraidat tulivat cd:ltä ja joskus piti spiikata, että älkää hyppikö niin paljon, ettei cd hyppää. Jos se silti hyppäsi, niin Teppo napsautti soittimen pois päältä ja vedimme loppubiisin ilman bassoa. – Sitten elettiin vuotta 1996, kun Teppo ja Pekka yllättivät soittamalla musiikkiluokassa Metallican biisejä. Oltiin jo ihan vakavissaan lopettamassa bänditouhuja, kun saatiin Sakara Recordsilta levytystarjous. Siitä asti olen yrittänyt sinnitellä parempieni kelkassa. Kuinka lähellä oli se vaihtoehto, että albumia ei olisi ilmestynyt lainkaan. Oltiin aina treenattu viimeisen päälle ja sitten saatettiin päästä soittamaan vaikkapa Lappeenrannan Monarille. Kävin aikoinaan muutaman vuoden verran tunneilla. Vekaranjärvi, saapumiserä I/2000. Tunnelmoimassa kynttilänvalossa vuonna 2005 ja seuraavana vuonna kaikkensa antaneena Ruisrockin lavalla. – Alkuaikojen Stam1na-keikat olivat mieltä järisyttäviä kokemuksia. Kun Pekka sitten vähän myöhemmin ehdotti Stam1nan perustamista urheilukentän laidalla, vastaus oli helppo antaa. Siirtymässä "nuoresta asehullusta aikuiseksi ihmis ystäväksi." Hyyrynen sanoo vihanneensa inttiaikaa sydämensä kyllyydestä. Tehtiin demoja ja keikkoja, mutta mitään isompaa ei tapahtunut. – Tarjosimme Bodomeille alkuillasta makkaravoileipiä, ja he sitten jaksoivatkin louhia perkeleen nopeasti ja raivokkaasti. Välillä käytiin estradilla pokkaamassa joku palkinto ja taas jaettiin nimmareita ja otettiin yhteiskuvia. Oletko itseoppinut kitaristi. Teorian koukeroita taas tunnen sen verran, että olen jo parikymppisenä onnistunut soittamaan hääjuhlissa akkarilla Akselin ja Elinan häävalssin. Että mitä. – Odotin vähän, että meille olisi noussut kusi päähän, mutta ei se noussut. Levy sai ilahtuneen vastaanoton, ja esimerkiksi Soundin Antti Mattila palkitsi debyytin täysillä pisteillä: ”Stam1nan tarjoillessa viiden tähden helvettiään muilla ei ole enää mitään mahdollisuuksia.” – Syöksyttiin ihan uuteen maailmaan. Suhtauduttiin huomioon huumorilla ja väännettiin naamoja lehtien kuvauksissa, mutta musiikki otettiin vähintään yhtä vakavasti kuin aikaisemminkin. Totta kai Stam1nan varhaisissa biiseissä oli hyvin paljon esimerkiksi Stone-vaikutteita, mutta johtoideana oli silti säveltää heti SOUNDI 25 omia juttuja, eikä vain soittaa Get Stonedia coverina
Biisit pyörivät päässä taukoa matta, eikä yöllä saa nukuttua. 26 SOUNDI naisvaltaista uppoutumista proses siin. – Esityksiä oli lopulta tasan yksi, mutta ylimääräisen projektini takia opintoni venähtivät vuodella. Aika pian tämän jälkeen nauhoitin tekemäni humoristisen Lokkikap paleen, ja Jussi räjähti liekkeihin sen kuullessaan. Lisäksi minulla on Shu kokaikaratessa oranssi vyö – Jussilla on vain keltainen... Jumalauta, kaveri on työskennellyt muun muassa Toolin ja Nine Inch Nailsin kanssa! Joe hoki meille koko ajan, että ”we are doing motherfucking heavy metal album here”, ja joitakin progressiivisia osia suoristettiinkin raskaammiksi ja ää nimaailmaan ilmestyi kaikenlaista uutta kerros kerrokselta. – Täytyy sanoa, että arvostus omaa säveltaidetta kohtaan on li sääntynyt isosti ulkomailla tapah tuneiden juttujen myötä. – Nauhoitimme Nocebon (2012) amerikkalaistuottaja Joe ”Evil” Bar resin kanssa. – Viime vuoden lopulla kierret tiin Euroopassa Insomniumin kanssa, ja taas kerran oli hienoa Jos mietit Stam1nan julkaisuja, onko mielipiteesi jonkun albumin suhteen muuttunut vuosien var rella. Siinä meni sitten aikaa, mutta Lokki julkaistiin ensimmäise nä Wöyh!singlenä vuonna 2011. En ole esimerkiksi joutunut ha kemaan apua mielenterveyspalve lujen piiristä tai syömään mieliala lääkkeitä sitten vuoden 2007. – Ei. – Mainittakoon samalla, että Lokkibiisin tiimoilta tapahtui kai kenlaista jo vuonna 2003 – se oli mu kana muun muassa Kukka Kekkonen Kakkonen nimisessä harrastajamu sikaaliteoksessani, jonka esitti teat teriryhmä Vähäjärki Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Meduusa festivaalilla 2003. Samoihin aikoihin myös ulko maat alkoivat kutsua. Jo takin jäi hampaankoloon. Jostakin Sak satsa löytyy jo oikeaa fanipohjaa. Entä miten sai alkunsa kitaristi veljesi Jussin kanssa perustettu pro geyhtye Wöyh. Mi nun hattuni oli paperimassasta ja ka nahäkistä rakennettu lokki, jonka sii pien kärkiväli oli ehkä kaksi metriä. Ja se, jos mikä, oli hyvä päätös. Mietin muun bändin ja Saka ran kanssa ajatusta englanniksi kir joittamisesta, mutta emme kuiten kaan halunneet lähteneet sille tielle. > Soundi-haastattelu ”Tehkää hulluja juttuja kuola poskella, älkääkä kokeko turhaa häpeää!” Wöyh!-yhtyeessä Hyyrysen veljekset Jussi ja Antti pääsevät revittelemään muun muassa progemaisten älyttömyyksien merkeissä. Se stressaamisen määrä on minulle vä lillä aivan sietämätöntä, mutta min käpä teet, kun kerta kerran jälkeen pitää pystyä vuolemaan jalompaa ja jalompaa metallia. Toivottavasti päästään eurokiertu eille jatkossakin, sillä ainakin mi nun kaipuuni sinne on kova. Jussi on fyysisesti paremmassa kunnossa, mutta minä taas olen harrastanut muun muassa kungfua ja ninjutsua. huomata, että meidän pohjatyö on kantanut hedelmää. No, vakavammin sanottuna: emme olisi parhaillaan tekemässä neljättä pitkäsoittoa, mi käli emme edelleen viihtyisi toistem me seurassa. Sen taas muistan oikein hyvin, että pää ei ihan kestänyt sitä armo tonta menoa vaan päälle iski masen nuskausi. Hah hah! Ovatko Wöyh!asiat ikinä synnyt täneet minkäänlaisia veljestappe luita. Vuonna 2011 Stam1na oli jo paitsi suosittu myös arvostettu yhtye. Vedetään jossain 70 000 Tons Of Metal ristei lyllä Floridan eteläpuolella, porukka ei ymmärrä papatuksestani mitään, ja tästä huolimatta tyypit nauttivat meiningistä täysin rinnoin. Jos kunnon rähäkkä syntyi si – pidän sitä epätodennäköisenä –, niin kummallakin olisi vahvuuten sa. – En itse asiassa oikein nykyään hahmota, missä välissä saimme toi sen levyn kirjoitettua ja nauhoitet tua. Se näytti aika hienolta ja absurdilta... Kokemus oli unohtumaton, mutta se on kiel tämättä jäänyt harmittamaan, ettei yhtyeen sävelkynä ehkä ollut tuolla kerralla ihan parhaassa terässään. – Jussi piti Helsingin Mannerhei mintiellä sijainneessa asunnossaan hattubileet 2000luvun alussa. Takana oli juuri tänä vuonna 10-vuotisjuhlallisuuksia viettävä Viimeinen Atlantis -teema-albumi. K u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk i 26 SOUNDI K u v at : Ti m o Is o ah o haast_Hyrde_b.indd 26 6.2.2020 16.33. – Kun Eicca Toppinen kysyi meitä Euroopankiertueen avausbändik si, vastausta ei tarvinnut taaskaan miettiä! Tilanne oli kuitenkin häm mentävä, sillä Stam1nasta oli vas ta äskettäin noussut varteenotetta vaksi nimeksi Suomessa, ja yhtäkkiä meidän piti pohtia sitäkin, että mi hin suuntaan tässä kannattaisi pa nostaa. Totta kai myöhemminkin on ollut myrskyisiä hetkiä, mutta ti lanteiden käsittelykyky on parantu nut huomattavasti sitten takavuosi en
2 2 H e l s i n k i , N o rd is s i d e w a y s h e l s i n k i . @ s i d e w a y s h e l # s i d e w a y s h e l 11 .– 1 3 . f i Osta lippusi kesään osoitteesta: KELIS • BELLE & SEBASTIAN • THE AVALANCHES L7 • GOLDLINK • PASSENGER • VESALA FLOATING POINTS LIVE • DIIV • JUNGLEPUSSY • TINARIWEN 22-PISTEPIRKKO • PARIISIN KEVÄT • MAUSTETYTÖT GASELLIT • LITKU KLEMETTI • SAMULI PUTRO 100 GECS • OM • SHAME • SHURA • SUDAN ARCHIVES ADIKIA • ANNA OF THE NORTH • ANTTI AUTIO • BOBBY OROZA GIANT SWAN • THE HEARING • JESSE MARKIN • KARINA • KUBE KYNNET • PH • PLUTONIUM 74 • RÄJÄYTTÄJÄT • SHEER MAG SQUID • TERVEET KÄDET • URSUS FACTORY • VANISHING TWIN VIITASEN PIIA • XYSMA + paljon lisäyksiä luvassa! Sideways tulostus.indd 27 6.2.2020 18.31. 6
> Soundi-haastattelu K u v a: M ar k u s P aa ja la haast_Hyrde_b.indd 28 6.2.2020 16.33. – Ei ole puhuttu aiheesta sanallakaan. Aikoinaan rintaani tehtiin iso lokki, ja päätin niihin aikoihin, etten ota kehooni mitään tekstejä. No, nykyään tämä lokki sanoo, että ”kyllä, kyllä”. – Reippaasti! Toki tässä on tietynlainen luotto omiin kykyihin tarinankertojana, mutta olen silti vasta alussa tällä matkalla. Teos kertoo Stam1nan samannimisellä studioalbumilla julkaistun dystooppisen tarinan laajemman version. Jarkko Martikainen – eräs esikuvistani – lähetti tekstiviestin, että nyt on muuten hyvä video. Oikeasti: tehkää hulluja juttuja kuola poskella, älkääkä kokeko turhaa häpeää! Onko jotakin asiaa, mitä et aio tehdä enää koskaan. tammikuuta 2020 Ravintola Ilves, Helsinki ”Kirja kertoo kieroon kasvaneesta ja kylmästä individualismista sekä henkilökohtaisesta katastrofista.” Antti Hyyrynen ei ole tyytynyt jo saavutettuun, vaan haluaa kokeilla rajojaan, olivat ne sitten teatterissa tai Stam1nan tapauksessa ulkomailla. – En enää lähde maratonille! YleX haastoi minut ja muutaman muun rokkarin juoksuhommaan vuonna 2009, ja meille tehtiin muun muassa tarkat harjoitusohjelmat. – Olen haaveillut kirjasta pitkään, mutta varsinainen päätös teoksen tekemisestä syntyi vasta vuonna 2018. Mitä Stam1na tekee vuonna 2020. – Isossa kuvassa kirja kertoo kieroon kasvaneesta ja kylmästä individualismista sekä henkilökohtaisesta katastrofista. Pientä haipakkaa on siis ollut silläkin saralla... Jäi myös lähtemättömästi mieleen, kun mutta en oikein pidä sen tilanteen arvoasetelmasta. Toki voisimme lähteä pitkästä aikaa myös Sakara Tourille! Onko sinulla mottoa tai vaikkapa elämänviisautta. – Ensimmäiset kuukaudet hurahtavat uusien biisien säveltämisessä. Tokioon olisi taas kiva mennä soittamaan. Olen hokenut itselleni useaan otteeseen, että tylsempääkin voisi olla! 22. Kertoisitko hieman lisää. 28 SOUNDI Olet tehnyt vuosien aikana joitakin rooleja myös harrastajateatterereissa. Mikä on ollut ikimuistoisin projekti musiikkivideoiden saralla. Kun tekee juttuja ahkerasti ja tarpeeksi kauan, niin syntyyhän siinä väkisinkin jotain. Kuinka paljon kirjan vastaanotto jännittää. Juhliiko Stam1na neljännesvuosisadan mittaista taivalta vuonna 2021. – Liityin Instaan samalla itseironisella asenteella kuin moneen muuhunkin projektiin. Lisäksi minulla on nykyään sen verran paljon tatuointeja, etten taida kelvata moneenkaan rooliin. Pekan ja Tepon kanssa on kyllä turistu, että pidettäisiin yhteiset 120-vuotisbileet, mutta saapa nyt nähdä. Levyn ilmestymisen jälkeen monet ihmiset ovat tulleet kertomaan minulle omasta elämästään... Mutta sitten kun taas huvittaa ja naurattaa tarpeeksi, niin voitaisiin tehdä vaikka joulutai jazzlevy. Keksin pseudonymin, Papan, ja sen avulla pystyn kertomaan esimerkiksi reissuistani ikään kuin ulkopuolisena. – Stam1nan viimeisin albumi Tai val on äärimmäisen henkilökohtainen tarina omasta menetyksestäni. Se oli kokemukseen, resursseihin ja taitoihin nähden täydellinen suoritus vuonna 2007. – Oli itse asiassa hilkulla, että teatterimeininki olisi imaissut mukaansa kokonaan, mutta lopulta bändihomma kiilasi eteen. Kun alan työskennellä, se on yleensä nopeaa toimintaa: menee ehkä kolmisen päivää, kun olen kasannut ideoiden pohjalta viisi alustavaa kappaletta. Menin lappeenrantalaiseen liikkeeseen, valitsin kuvastosta suhteellisen typerän näköisen kaksosmerkin, ja se sitten hakattiin sydämen kohdalle. – Homma käynnistyi Lappeenrannan Apina-baarissa vuonna 2016, ja sen jälkeen yhtyeeltä on tullut kolme levyä ja yksi kokoelma. – Vaikka seuraava levy on aivan alkutekijöissä, minulla on vahva fiilis, että sieltä tulee jotakin uudenlaista. Saapa nyt nähdä, millaisia tatskoja tässä vielä tuleekaan. Mokomahan muuten täyttää kaksikymmentäviisi samaan aikaan, joten ehkä me voisimme järjestää yhteiset viisikymppiset vaikka Japanissa. Odotan mielenkiinnolla paljon lukeneiden ja kirjallisuuden parissa kaiken kokeneiden mielipiteitä. – Olen sitä mieltä, että leikkimielinen ja ennakkoluuloton kokeilunhalu ja hulluttelu johtavat moniin asioihin. Nykyään kuvia on aika tavalla, mutta suunnitelmallisuus ei ole varsinaisesti lisääntynyt. Tämä on muutenkin koko some-suhteeni lähtökohta: olen siinä maailmassa sivustakatsoja ja ulkopuolinen. Olet työskennellyt vuodesta 2005 myös Medialouhos-tuotantoyhtiössä. – Ensimmäinen roolini oli Lappeenrannan Tyhjän tilan teatteri ry:n Kesäyön uni -esityksessä 18-vuotiaana. Se on pääosin hienoa, Oletko koskaan miettinyt, että miten ihmeessä juuri minusta on kaikkeen tähän. Täytyy olla kieli keskellä suuta, ettei sano liikaa tai liian vähän. – Kun täytin yhdeksäntoista. Olet sanonut, ettet halua niskoillesi saarnaajan tai terapeutin roolia. Ensimmäinen kirjasi Viimeinen Atlantis on juuri ilmestynyt. Omien tekemisten markkinointi sosiaalisessa mediassa on nykyään käytännössä pakollista. – Odotahan... Milloin otit ensimmäisen tatuoin tisi. Seuraavana vuonna olin juoppo runoilija Ligniere Cyrano de Bergerac -näytelmässä, kun taas Ro bin Hoodissa hahmoni oli Puna-Will. Olen kyllä horoskoopiltani kaksonen, mutta en usko niihin juttuihin... Viime aikoina jätkiä ei ole kuitenkaan näkynyt Apinassa, ja ollaankin jonkinlaisella luovalla tauolla. Pidän tästä tunteesta kovasti. Hyvin tärkeää on myös se, ettei pelkää liikaa muiden sanomisia ryhmätyötilanteessa. Jäljet johtavat sylttytehtaalle! Haluaisitko vielä jonakin päivän nousta jonkun teatterin lavalle. no, vaikka mitä. Toisaalta nämä aihiot ovat vain alku, ja niiden valmistelun jälkeen alkaa se raaka työvaihe, jonka aikana ei paljon nukuta. – Ehkä Kotiteollisuuden Kummi tusjuna. En olekaan ollut kovin yllättynyt, kun minulle on joskus huomautettu, että Stam1nan keikat ovat saaneet vaikutteita teatterimaailmasta... Yksinäistä puurtamista kesti sitten vuoden verran, ja lopullisesti valmista tuli viime joulukuussa. Olen taltioinut ideoita viimeisen parin vuoden ajan, ja nyt on tullut aika muovata niistä demobiisejä. Pääsin kuitenkin maaliin, ja suoritus laskettiin onnistuneeksi, vaikka viimeiset neljätoista kilometriä kävelin reidet kiinni leikanneina. En kuitenkaan treenannut kertaakaan vaan kesä humahti kiertuebussissa lonkero kourassa. Siis siitä, että minä olen mahdollisesti jonkinlainen esikuva tai roolimalli tälle kertojalle. Entä mikä on Eläköön Elämä -punkyhtyeen status. – Nykyään olen kiinnostuneempi esiripun toisella puolella olemisesta, vaikkapa ohjaamisesta ja käsikirjoittamisesta. Sinun Instagram-profiilisi @anttihyyrynen ei kuitenkaan ole ihan sieltä tavallisimmasta päästä. Näyttelin silloin Lysanderia. Alleviivaan opuksessa sitä, että liika itsekeskeisyys on paha juttu
NEMAgency tulostus.indd 29 6.2.2020 18.32
”Meillä molemmilla oli hyvin keskeisenä sellainen ajatus, että tähän tarvitaan rokkia.” Teksti: Ari Väntänen Kuvat: Tero Ahonen 30 SOUNDI karina_taitto.indd 30 6.2.2020 16.34
omasta puolestaan kuin yhteisellä äänellä, Karinana. Välillä tavataan siellä, välillä täällä, ja pu helinlaskut kasvavat. karina_taitto.indd 31 6.2.2020 16.34. Playgroundin julkaiseman debyyttialbu min ilmestymiseen kului ep:stä pari, kol me vuotta. Sieltä löytyi myös ensimmäisellä albumilla soit tanut rumpali Niko Koivuhovi, joka sit temmin on poistunut yhtyeen vahvuu desta. Mäkiranta ja Tikka nen tutustuivat toisiinsa lukiossa. Niin tehdessään yhtye pakeni määritte lyjä tai pikemminkin kuittasi ne turhiksi. UUSIA IDEOITA, VAKAVIA AIHEITA SOUNDI 31 KARINA ESIINTYY SOUNDIKLUBILL A TAMPER EEN G LIVELAB ISSA 27.3. Seuraavana kesänä Laivat soi Karinan ensimmäisellä ep:llä, jonka ilmestyttyä vuonna 2015 ei varsinaisesti alkanut ta pahtua. Sen huomaa haastatelles sakin. Oli meillä tätä en nen sellaisia vitsiproggiksia, Tikkanen tar kentaa. Usein he kuittaavat toistensa vastaukset nyökkäämällä ja sanomalla ”jep”. Mäkiranta miettii, että Karinan ääni maiseman tietyt piirteet ovat olleet ole massa jo pitkään. Kummallakaan ei ole yksinoikeutta edes soitettaviin instrumentteihin. Karinalla ei tuntunut olevan minkäänlaista tarvetta sopia joukkoon, päästä voimasoit toon tai tehdä mitään muutakaan, mikä ei tapahtuisi sen omilla ehdoilla. Ne muotoutuivat jo de Karin Mäkirannan ja Helmi Tikkasen Karina on jäsentensä muodostama symbioosi. Hän jatkaa, että vuonna 2014 peruste tun Karinan soundi on ehtinyt kuudessa vuodessa muovautua aika paljonkin. Kaunis sävellys kasvoi seit semän minuutin mittai seksi meditointituokioksi, mikä jo itses sään kertoi yhtyeestä jotakin olennaista. Naisten mukaan se ei ole juuri vaikuttanut bändin toimintaan. He eivät puhu niinkään kumpikin Karinan lumoava, unenkaltainen taidepop kuulosti alusta asti suurilla lupauksilla silatulta. Musiikillista elämää on ollut myös Kari nan ulkopuolella. Toki Karinan saattaa halutessaan luokitella dreampopiksi tai vaikka joksikin niin mer kityksettömäksi kuin ”indieksi”, mutta tarpeettomalta se tuntuu. Tikkasella on yhteyksiä Lac Belotiin ja Mäkiranta esiintyy Varsan omakustanteisella Saimaaalbumilla (2016). Pikemminkin yhtyeen asiat ete nivät samalla tavalla kuin sen kappaleet; näennäisen rauhallisesti, salaa myrsky ten ja oman aikansa verkkaisesti ottaen. Karina on heidän ensimmäinen yhteinen bändinsä. Toisella albumillaan helsinkiläisbändi tarttuu musiikkiinsa ronskimmalla otteella ja ajaa sen yllättäviinkin paikkoihin. Mä soitin siihen aikaan kontrabassoa, ja Karinilla oli akustinen kitara. Nuorten ihmisten yhteinen historia on jo suhteellisen pitkä. Vaikka bändi on esiintynyt vuosien var rella erilaisissa kokoonpanoissa, Karina on yhtä kuin perustajajäsenensä, laulajakita risti Karin Mäkiranta ja basistilaulaja Hel mi Tikkanen. K un Karinan seesteinen Laivat viehättävine videoi neen ilmaantui nettiin rei lut viisi vuotta sitten, se teki vaikutuksen moniin. Mäkiranta on asunut viime syksystä lähtien Berliinissä. Kitaran, basson ja laulu jen muodostama peruselementti on pysy nyt paikallaan, mutta sen ympärille on ke rätty kaikenlaista sälää. Nyt ilmestyvää arvostelumenestyksen seuraajaa saatiin odotella pari vuotta. – Ainakin virallisesti. – Aluksi se oli akustisempi
Onko teillä jatkosuunnitelmia Karinan kanssa, ja mitä ajattelet sen kansainvälisistä mahdollisuuksista. – Siinä vaiheessa levyn teemat olivat jo alkaneet muodostua. – Siellä äänitetään, miksataan ja masteroidaan ja sitä vuokrataan. Usein Jonaksen ideat kuitenkin menivät tosi hyvin yhteen meidän näkemysten kanssa. Se oli ihmeen mutkatonta, Mäkiranta kertoo. Ennen kuin puhe kääntyy uuden musiikin puoleen, Mäkiranta muistelee tähänastista matkaa. Se juttu on pysynyt mukana koko ajan. – Berliini on keskeinen paikka Euroopassa ja musiikin kehto. Vaikka mun tehtäväni voi olla soittaa kitaraa ja Helmin bassoa, eivät ne jutut ole koskaan sellaisia, joihin toinen ei saisi koskea. Nyt työskentely oli luontevaa. Tikkanen lisää, että ensimmäisen levyn aika opetti ja palkitsi. Yhteistyössä on kyse synergiasta – kun heidän ideansa yhdistyvät, alkaa kuulua Karinaa. Mutta ajan vähyys on kovin suhteellista: Mäkiranta ja Tikkanen palasivat asiaan jo saman vuoden syksyllä. Perustitte taannoin levyyhtiö Kieku Recordsin. – Jep. Täällä on paljon artisteja ja taiteilijoita ja täältä on helppo mennä Lontooseen. – Se ympäristö tuntui hyvin kotoisalta, mikä oli yllättävää. Se prosessi kirjoitustyöstä levyn vastaanottoon oli kokonaisuudessaan se ykkönen, josta tähän on tultu. Siinä oli monenlaisia vaiheita, koska me ei oltu ennen tehty kokonaista levyä, siis äänitetty ja tuotettu sellaista itse. Miten Karina päätyi äänittämään Kaikulle. Siinä missä ensimmäisen albumin sovitukset olivat valmiit hyvissä ajoin ennen äänityksiä, nyt ne tehtiin studiossa. Sillä on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin muillakin tuossa musiikkityylissä, kieli ei ole ongelma. Siitä se lähti. Me saatiin uusia ideoita, joiden kautta päästiin yllättävän luontevasti paikkoihin, joihin en olisi uskonut Karinan voivan mennä. Ensimmäisen albumin ilmestyttyä uuden musiikin tekeminen ei tuntunut vähään aikaan hyvältä ajatukselta. Tulossa on paljon kuumia kappaleita. Kokemus oli myös tyhjentävä. – Siihen maailmaan kuuluu kaikua ja vaikutelma tosi isosta musiikista. KIEKU JA KAIKU J onas Verwijnen, mikä teidät sai aikoinaan perustamaan Kaikustudion juuri Berliiniin. Mitä Kaiku-studiolla tapahtuu. Me tultiin hyvin toimeen ja levynteko oli hauskaa. Karina teki kakkosalbuminsa berliiniläisessä Kaiku-studiossa. – Me tiedetään mitä tämä musiikki pohjimmiltaan on, ja joskus se painottuu toiseen ja joskus toiseen. Vuoden 2019 aikana ne sitten vietiin loppuun, Mäkiranta kertoo. Me oltiin ikään kuin vahingossa menty samaan suuntaan Helmin kanssa. KIEKU ON SEN RINNALLE PERUSTETTU LEVY-YHTIÖ. – Me opittiin tosi paljon musiikin tekemisestä, itsestämme ja ryhmässä työskentelemisestä. K un levy nimetään numerolla, se asetetaan jatkumon osaksi, pisteeksi, johon on tultu jostakin ja josta mahdollisesti jatketaan eteenpäin. Genrellä ei ole väliä ja artistit voivat olla kotoisin mistä vain, kunhan musa on ajankohtaista. Karinan toisen albumin nimi on ytimekkäästi 2. Hyvä palaute tuntui upealta ja oli mieletön kunnia. Pari tosi kiinnostavaa lisenssidiiliä on tulossa, ja just nyt me suunnitellaan syksyksi Euroopanja Englannin-kiertuetta. Se oli kuitenkin keskustelevaa yhteistyötä, ja joskus me mentiin mieluummin eri suuntaan kuin mitä Jonas ehdotti. – Yhteistyö jatkuu, me tehdään Karinan kansainvälistä managerointia. ”Tokalla levyllä on enemmän rehellistä puhetta epävarmuudesta ja aiheita, joita ei usein lauluissa kuule.” K u v a: M ik ko M er il äi n en karina_taitto.indd 32 6.2.2020 16.34. – Me tehtiin ekaa levyä kolme vuotta, työskenneltiin koko ajan ja aloitettiin välillä alusta. Pyysin Karinan soittamaan Michelberger-hotelliin, jossa me järkätään joskus iltoja, ja studiolle jammaamaan. – Ideana on julkaista sinkkuina kaikkea hyvää musaa. Usein fiilis on jännittynyt, kun äänittää studiossa jonkun kanssa. Se valoi itsevarmuutta omaan tekemiseen ja uskoa siihen, että levyn eteen kannatti tehdä niin paljon töitä. 32 SOUNDI SOUNDI 33 byytti-ep:lle, jonka Tikkanen ja Mäkiranta tekivät kaksin. – Jep. Hän kertoo, ettei missään vaiheessa tuntenut olevansa studiossa ulkopuolisen tuottajan kanssa. Mäkirannan mukaan hänen ja Tikkasen välillä ei ole työnjakoja. – Oli ihmeellistä, että kuultuaan biisin Jonas tiesi heti, millaisia soundeja siihen voisi sopia. Mäkiranta, Tikkanen ja Jonas Verwijnen tuottivat sen yhdessä. – Kiinnostuin Karinan debyytistä, kun se tuli ulos. Rakastuin bändiin nähtyäni sen livenä, se oli niin hieno ja hyvin soitettu keikka. Ei me osattu odottaa yhtään mitään sellaista. – Me työskenneltiin siinä ajassa, eivätkä aiemmat keikat tai treenit juuri vaikuttaneet levyyn, Tikkanen sanoo. Yleensä siihen liittyy paljon painetta ja stressin tuntua. BERLIINISSÄ SUOMALAISVOIMIN PERUSTETTU KAIKU ON ÄÄNITYSSTUDIO SEKÄ MUSIIKKITUOTANTOJA MANAGERIYHTIÖ. Millainen sen julkaisu politiikka on. Debyytin tekeminen oli hänelle todella intensiivinen kokemus. Me halutaan olla kansainvälisesti tärkeää indiepopmusiikkia julkaiseva Suomi-label. Berliinissä pitkään vaikuttanut suomalainen Verwijnen on toinen Kaiku-studion ja Kieku Recordsin perustajista. Mulla on tosi vahva tunne tästä vuodesta. Viime aikoina siellä ovat työskennelleet Dena, Karina, Andy Benn, Reykjavikurdætur, Joensuu 1685, Casper Clausen, Fanny Risberg (TULA), Andy Benke, Bladee, AVES, Yves Tumor, Special-K, Lava La Rue, These New Puritans ja Gundelach
Tokalla levyllä on enem män rehellistä puhetta epävarmuudesta ja aiheita, joita ei usein lauluissa kuule. Meillä on ollut vasta vähän ulkomaankeikkoja, mutta ne ovat ol leet unelmakokemuksia. Karinan naiset kuitenkin sanovat, ettei sanoituslinjan muutta minen tuntunut liian pelottavalta tai paljastavalta. Ongelmallisetkin asiat nimittäin ovat yleisiä. Musiikki on muuttunut ja kehitystä on tavoiteltu tietoisesti. – Jos niin voi tässä yhteydessä sanoa. Tikkanen kertoo, että bändi kaipasi musiikkiin rockim paa otetta. Sillä tasolla tär kein on se asia itse, ei se, mitä muuta siinä samalla suorittaa. Karinalla on edessään kiinnostava vuosi, mutta yhtye on vielä vähä puheinen sen suhteen, mitä kaikkea 2020 tullessaan. – Sanotaan sen sijaan, että me aiotaan kehittyä ihmisinä ja muusikoina. – Kun aihe on sellainen, ei tarvitse miettiä, miten sen esittäisi. 2-levyn teemat eivät ole erityisen kepeitä. Se on vastapainoa ekalle levylle, joka on tähän toiseen verrattuna maa lailevampi. Karina on kirjoitta nut kappaleita muun muassa suoritus paineista, kateudesta, hyväksynnän ha kemisesta, terapiasta ja menetyksestä. – Me kehitytään esiintyjinä koko ajan, päästään aina vain syvemmälle siihen maailmaan, Mäkiranta jatkaa. karina_taitto.indd 33 6.2.2020 16.34. Tikkanen kertoo Karinan opettele van olemaan läsnä olosuhteista riip pumatta. Ne eivät ole mitään kepeitä teemoja. Sanoitusteemat kokivat niin ikään suuren muutoksen. Mitkä ovat tunnelmat toisen albu min ilmestyessä. Mäkiranta lisää, että millään muul la kielellä laulamista ei ole edes har kittu. Sellaisten teemojen puiminen ei ole yhtä turvallista tarttumapinnan tarjoi lua kuin esimerkiksi ihastumisella me hustelu, jota popmusiikissa niin usein harjoitetaan. K uten kipeistä aiheistakin voi päätellä, Mäkiranta ja Tikka nen eivät tee taustamusiikkia. Siitä syntyi biisejä. Meillä molemmilla oli hyvin keskeise nä sellainen ajatus, että tähän tarvitaan rokkia. Lyriikkaosastolla kehitys on edennyt vastaavasti iskevämpään suuntaan. Karinan biisien studioversioissa ta pahtuu paljon enemmän kuin äkki seltään huomaakaan, ja livenä ne edellyttävät melkeinpä hiljentymistä tullakseen ymmärretyiksi. – Jep. Sii nä missä Karinan ensimmäisellä albu milla on monta rakkauslaulua, toisella niitä ei ole yhtään. Ne ovat jatkuvasti arjessa läs nä olevia asioita, joista tulee puhuttua ihmisten kanssa. – Yleisö ja paikka eivät aina voi ol la maailman otollisimmat, mutta sen ei pitäisi antaa vaikuttaa siihen, mi ten itse suoriutuu keikasta. Niin tosiaan on. Tuleeko Karinasta kestävä, pitkäaikainen osa elämään ne. – Kaikki, mikä tulee eteen, otetaan vastaan. Tikkanen ja Mäkiranta ovat jo esiintyneet muu tamissa Euroopan maissa muun mu assa Beirutin ja Hattie Whiteheadin kanssa. Eli voi lau laa vaikka pelkojen kohtaamisesta miettimättä, pitääkö jossakin kohdassa soittaa kitaraa vai ei. – No, meiltä tulee levy ja me teh dään Suomenkiertue, mutta muus ta ei varmaan saa vielä kertoa, Tikka nen salailee. Kei koilla on ollut kiva kuulla, että suo mi kuulostaa kiinnostavalta ja kau niilta. – Kyllä ihminen, joka haluaa kes kittyä musiikkiin, pystyy tekemään sen, Mäkiranta kuittaa. – Tai jos vaik ka jollakin festarilla joku pysähtyy kuuntelemaan vain yhden meidän biisin, sekin voi olla tärkeä juttu. Sikäli bändi vaatii kuulijaltaan paljon. – Eivät kaikki levyllä kuultavat jutut ole tapahtuneet meille itsellemme. – Ekan levyn jälkeen me reflektoitiin paljon sitä, mitä kaikkea oli koettu. Keikoilla vastuu on myös bändillä. Siitä tulee hyvä olo, koska kie li on yksi instrumenteista tässä mu siikissa. Tikkanen sanoo, että bändien kakkosalbumeille tyypillisesti sanoitusideat ovat kypsyneet. – Mä uskon, että jos artisti tulkitsee kappaleitaan niin rehellisesti kuin voi, se välittyy myös ulospäin. 32 SOUNDI SOUNDI 33 E nsimmäisen levyn saamasta kii toksesta huolimatta Karina ei ole tyytynyt tekemään toisintoa siitä. – Jep. On tosi hie no juttu, että suomen kielellä laulet tu musiikki kiinnostaa ja että sillä on mahdollisuus soida muuallakin kuin Suomessa. Mäkirannan mukaan sellaisten asioi den sanoiksi muotoileminen on voi maannuttavaa. Karinan toiselle levylle tekijät itse halusivat enemmän rockia. – Se, että me tehdään suomenkie listä musaa, on ollut aina selvää. Vaikka Karina laulaa suomeksi, se ei tunnusta kielirajoja. – Se on sitä jo. Ne ovat henkilökohtaisia asioita hyvin monelle
Valkoisia tennareita, pitkiä siimatukkia ja kirjavia rässiliivejä vilahteli niin lattian rajassa kuin katon tuntumassakin, kun hiestä läpimärät diggarit hyppivät estradilta holtittomasti toistensa päälle. 34 SOUNDI lost society -taitto_d.indd 34 6.2.2020 16.40. Vielä kesällä 2012 yhtyettä ei käytännössä tunnettu Jyväskylän ulkopuolella, mutta vain puolitoista vuotta myöhemmin Lost Societyn Emma-ehdokkuuden saanut ensilevy oli ilmestynyt maailman suurimman metallilevy-yhtiön kautta ja bändin keikkahistoriasta löytyivät merkinnät muun muassa Lontoon, Pariisin, Berliinin, Budapestin, Prahan, Wienin ja Tokion kohdalta. Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Markus Paajala ”BÄNDI MENEE KAIKEN EDELLE. Kun Lost Societyn räväkkä puolituntinen alkoi olla loppusuoralla, mieleen nousi taas kerran se, miten hurjaan myllyyn nämä nuorukaiset olivat itsensä tunkeneet. Setin avausbiisi, maaliskuussa 2013 ilmestyneeltä Fast Loud Death -debyytiltä poimittu N.W.L., ei ehtinyt vanhen tua montakaan sekuntia, kun Baroeg oli muuttunut totaaliseksi metallisen sekasorron tyyssijaksi. Kokoonpanoaan uusineen jyväskyläläisbändin neljäs albumi No Absolution soi suurempana ja vakuuttavampana kuin koskaan ennen. Läpimurron jälkeiseen aikakauteen mahtuu kolme studioalbumia, satoja keikkoja, hevilegendojen ylistyksiä, musiikillisia yllätyksiä ja paljon muuta. Totaalisissa liekeissä ollut bändi ja riehakas fanilauma pitivät hauskaa koko rahan edestä. KAIKEN!” otterdamilainen Baroeg-keikkapaikka näyttäytyi helmikuussa 2014 melkoisena thrash metal -keitaana, sillä illan aikana estradille kipusivat kreikkalainen Suicidal Angels, amerikkalainen Fueled By Fire ja suomalainen Lost Society. Osuvasti nimetty Conquering Europe – 31 keikkaa 31 päivässä – oli Lost Societyn uran ensimmäinen laajamittainen Euroopan-kiertue, ja hollantilaiseen satamakaupunkiin päättyvä rundi sai arvoisensa päätöksen energisiltä jyväskyläläishurjimuksilta. LOST SOCIETY teki seitsemän vuotta sitten hurjan tempun: yhtye onnistui nousemaan metallin kansainväliseen mestaruussarjaan vain kolme vuotta perustamisensa jälkeen
Vaikka Lost Societyn ura oli tuolloinkin aivan jäätävässä nousukiidossa, nykyään on helppo nähdä, että yhtye otti niihin aikoihin vasta ensimmäisiä varsinaisia askeleitaan. ”BÄNDI MENEE KAIKEN EDELLE. Erään kerran isoveljeni opetti minulle rumpusoftan ja kitaran mallinnusohjelman perusteet, ja aloin hiljalleen tehdä hapuilevia demonauhoituksia. Tuskin olivat edellisen vuosikymmenen viimeiset ilotulitusraketit ehtineet palata takaisin maan kamaralle, kun Samy Elbanna oli jo päättänyt perustaa metalliyhtyeen. Kun sain ensimmäisen oman kappaleen Reign Of Darknessin valmiiksi, tuli hemmetin vahva fiilis oman bändin perustamisesta. – Soittelin ala-asteella rumpuja, mutta sitten instrumentiksi vaihtui kitara. 14-vuotiaana ei välttämättä piirretä lopullisia suuntaviivoja omalle elämänkaarelle, mutta Elbanna oli vakuuttunut: jos annan bändille kaikkeni, jonakin päivänä siitä tulee suuri ja kaunis. KAIKEN!” Tänä päivänä Baroegin hyväntuulinen thrash-iltama on jäänyt noin kuuden vuoden taakse. KAUKANA TURVALLISILTA POLUILTA SOUNDI 35 lost society -taitto_d.indd 35 6.2.2020 16.40. Keskitietä kaihtaen Kaikki alkoi tammikuun ensimmäisenä päivänä 2010. Että eihän tällainen tietsikan ääressä yksin äheltäminen ole oikeastaan mistään kotoisin, hymähtää Elbanna
Kun meitä haastateltiin pelin ratkettua, niin leijuttiin kyllä niin korkealla kaikenlaiset tähden kuvat silmissä, ettei mitään rajaa. Kaiken! Jos musa tulee jossakin kakkosena tai kolmosena, homma ei vaan toimi. Lost Societyn kollektiiviseen ahteriin oli nimittäin osunut taas yksi onnekas muulinpotku. – Mikäli uskon johonkin, niin sellaiseen ”kerranhan täällä vain eletään” -mentaliteettiin. – Paiskattiin GBOTB:n semifinaaliveto Jyväskylän Popparissa, ja arvostelijoina olivat The 69 Eyesin Jyrki, Kwanin Tidjân ja Wallu Valpio. Jäätiin juttusille vedon jälkeen, ja asiat johtivat toiseen. Onneksi myös Tapani oli sitä mieltä, että Lost Societyyn liittyminen on mainio juttu. Juuri perustettu Lost Society sai treenikämpän Jyväskylän Sepänkeskuksesta, ja vähän myöhemmin kitaristilaulaja Samy Elbanna ja rumpali Ossi Paananen soittivat Sepänkeskuksessa myös ensimmäisen keikkansa. Kliseisesti sanottuna: tuskin maltan odottaa No Absolution -kiertueen alkua! 36 SOUNDI lost society -taitto_d.indd 36 6.2.2020 16.40. Ensimmäinen ulkomaanreissu oli nuorille muusikoille tietenkin kova juttu, mutta Lontoonkeikalla ei enää ollut suurta merkitystä yhtyeen uran kannalta. He hallinnoivat yhdessä No Absolutionin maailmanlaajuisen julkaisun, yhteistyökumppaneinaan Motion Agency ja MTX Music. Me oltiin, että asia on muuten harvinaisen selvä! TAZZY LIITTYI REMMIIN LOST SOCIETYN MAAILMASSA on tapahtunut viime aikoina kaksi isoa mullistusta. Kultaisessa ja turvallisessa keskitiessä ei ole mitään vikaa, mutta minä en halua tallata sitä polkua. Onnekkaasti läpi mennyt ilmoittautuminen ilahdutti, mutta eihän nuorella heavy metal -koltiaisella ollut tässä vaiheessa vielä aavistustakaan tämän tuurilla kyllästetyn potkun todellisista mittasuhteista. Levy-yhtiö osti idean ja palkkasi tekijäksi Ed Repkan – siis kaverin, joka on suunnitellut Megadethin maskotin Vic Rattle headin ja tehnyt kansia muun muassa Deathille, Possessedille sekä Venomille. Ossin lähtö liittyy yksinkertaisesti siihen, ettei hän enää halua lähteä viikkokausien mittaisille kiertueille. Tohkeiltiin, että siinähän voisi olla keikkadösä, jonka sisällä me riehutaan nyrkit pystyssä. – En ollut vielä täysi-ikäinen, joten keikkojen saaminen oli lievästi sanoen haastavaa, mutta onneksi oli sentään bändikilpailuja. Eräänä yönä selasinkin taas nettiä ja eksyin Global Battle Of The Bandsin sivustolle. – Täytyy vielä sanoa, että Ossin lähtöpäätös kolahti kovalla voimalla, mutta samalla olen iloinen, ettei hänen eronsa liity minkäänlaisiin henkilökemioiden tulehtumiseen tai muuhun tuollaiseen hevonpaskaan. Artusta tuli pian Lost Societyn kitaristi ja hänen tuttunsa Mirko Lehtinen ryhtyi basistiksi. – Kun Ossi ilmoitti lähtevänsä, mietin heti Tapania. Seuraavaksi ryhdyttiin kyselemään naamat hehkuen, että onko se Alexi Laiho siisti tyyppi. Samy Elbanna kertoo: – Yhtyeen taustalla on nykyään kaksi managementia: Grey Beard ja Rick Sales Entertainment. Saksasta tulikin sitten sähköpostia, että ”we saw your video and we love it – let’s make an album”. Lost Society pääsi esittelemään taitojaan myös GBOTB:n maailmanlaajuiseen finaaliin Englantiin. Hänen paikkansa bändin riveissä ottaa entinen Santa Cruz -pannuttaja Tapani ”Tazzy” Fagerström. – Kun levy oli sitten saatu purkkiin Ninon suurenmoisessa ohjauksessa, Nuc lear Blastin tyypit tiedustelivat meiltä kansi-ideoita. Alexi Laihon Sioux City Sarsaparillan, Esa Holopaisen Sauna Blastin ja monien kovien herrojen täyttämä albumihan käynnistyy Ninon kipparoimalla 12 Donkeys -tulituksella, muistelee Elbanna. – The Circuksessa kuvattu livevideo päätyi Nuclear Blast Recordsin A&Rhemmojen työpisteille. Ollaan edelleen parhaita kavereita, eikä se tule jatkossakaan muuttumaan miksikään. Asia numero kaksi: rumpali Ossi Paananen on päättänyt lähteä yhtyeestä. Perkele! Jostakin syystä päädyin hakkaamaan enteriä vielä jokusen kerran, ja yhtäkkiä ruudulle lävähtikin ”kiitos osallistumisesta” -vastaus. Nuclear Blastilta nimittäin ilmoitettiin, että bändi voisi aloittaa debyyttialbumin nauhoitukset helsinkiläisellä Sonic Pump -studiolla äänittäjänä, miksaajana ja tuottajana toimivan Nino Laurenteen kanssa jo hyvinkin pian. Olemme tunteneet Tapanin jostakin vuodesta 2012, ja hän on mielettömän groovaava rumpali sekä älyttömän mukava tyyppi. Näistä ajoista asti minulla on ollut sellainen mentaliteetti, että bändi on kaiken edellä. – Kivikovana Iron Maidenin diggarina asetin tavoitteet taivaisiin. Mentiin samalla meiningillä isolle kirkolle: pistettiin kaikki peliin ja voitettiinkin sitten koko paska. – Me voitettiin tämä Popparin välierä, ja loppukilpailu oli vähän ajan kuluttua Helsingin The Circuksessa. – Olemme treenanneet yhdessä jo varsin reippaasti, ja homma on aivan loistavalla mallilla. Nuclear Blast kuulosti hämärästi tutulta 17-vuotiaan Samyn korvissa, ja menin sitten niiden nettisivulle. – Arttu oli miettinyt, että nyt on vähän spessumpaa kamaa. Me tieten kin kunnioitamme hänen päätöstään, ja samaan aikaan olemme hemmetin ylpeitä siitä, mitä kaikkea saimme yhdessä aikaan kymmenen menneen vuoden aikana. – Kun mentiin Sonicille ensimmäisen kerran, ei meinattu tunnistaa miestä, kun Ninolla ei ollut enää tukkaa niin kuin Guitar Heroesin promovideoissa. Voi saatana, että sydän hakkasi kovaa, ja tuuleteltiin jätkien kanssa jo silloin, että nyt ollaan ison äärellä, hymyilee Elbanna. Rundaamme jatkossa reippaasti, ja mikäli sellainen elämäntyyli ei miellytä, ei tässä porukassa voi oikein olla mukana. Sieltähän kävi ilmi, että yhtiön artistikatraaseen kuuluvat muun muassa Nightwish, Kreator, Sabaton ja Slayer. Yhtyeen varsinainen kokoonpano oli kasassa, ja meillä oli hommasta erittäin hyvä fiilis. Ihan ensimmäiseksi ajattelin, että mitähän helvettiä täällä nyt tapahtuu, ja toisena mieleen tuli ”kukahan meitä yrittää kusettaa” -ajatus! Isot pyörät pyörimään Kukaan ei yrittänyt kusettaa, ja yhtyeen epämääräiset suunnitelmat kirkastuivat kertaheitolla. Kun Ossi sitten puhui meille asiasta ensimmäisen kerran, hän oli jo lopullisen eropäätöksensä tehnyt. Kerroin ajatuksesta Mirkolle ja Artulle, ja he olivat välittömästi idean kannalla. Rykäistiin kaksi biisiä ihan järjettömällä raivolla, ja Wallu nousi vedon jälkeen antamaan aplodeja. – Ossi ehti miettiä yhtyeen riveistä poistumista jo hyvän aikaa. Kuten Jyväskylässä sanotaan: jokainen tsäänssi on mahdollisuus, mutta siihen tsäänssiin pitää tarttua epäröimättä ja riskejä kaihtamatta. – Ninolla oli legendaarinen maine Lost Societyn maailmassa jo ennen sessioita, sillä oltiin kuunneltu aika paljon Guitar Heroes -levyä. Oltiin niin järjettömän innoissaan kaikesta meiningistä, ettei mitään rajaa. Päätin pyhästi, että tästä yhtyeestä tulee niin kova, ettei sen kuuleminen ja näkeminen todellakaan jätä kylmäksi. Asia numero yksi: tuore albumi No Absolution ei ilmesty markkinoille vanhan yhteistyökumppanin Nuclear Blast Recordsin toimesta. Yleisön joukossa kolmikon touhuja ihasteli myös eräs Arttu Lesonen. Yritin tsekata meidät sisään, mutta siinä lomaketta lähettäessä tajusin, että ilmoittautumisaika on mennyt jo umpeen..
”OLISI IHAN SUUNNATTOMAN ANKEAA SAADA JOTAKIN KAHDEN JA PUOLEN TÄHDEN ”IHAN JEES” -ARVIOITA. MIELUUMMIN OLLAAN JOKO VUOREN HUIPULLA TAI SYVIMMÄSSÄ ROTKOSSA.” SOUNDI 37 lost society -taitto_d.indd 37 6.2.2020 16.40
Oltiin tehty kaksi nopean hyökkäävää thrash-levyä, paiskattu hillitön määrä keikkoja ja pidetty ihan saatanasti hauskaa... – Onhan se ihan helvetillinen sääli, että Children Of Bodomia ei enää ole – siis ainakaan klassisessa olomuodossaan. Kakkoslevy Terror Hungry tosiaan ilmestyi vain vuoden päivät debyytin jälkeen. Plakkarissa oli kokemusta muustakin kuin huutamisesta, mutta Lost Society ja puhdas laulu eivät tuntuneet mahtuvan samaan lauseeseen. Ja sitten kun hellitettiin otetta kaasukahvasta hetkeksi, niin ensimmäinen uusi riffi oli hidas, raskas ja simppeli. Kun olet teini-ikäinen ja diggaat tuollaisista yhtyeistä, niin eihän siinä aleta himmailemaan yhtään. – Oman levyn saaminen kouraan oli niin totaalisen absurdia, että pää meinasi räjähtää ihan oikeasti, huokaisee Elbanna. Täytin keikkapäivänä kahdeksantoista, ja Slayer esiintyi myöhemmin samana iltana. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Eräänä kauniina päivänä alkuvuodesta 2013 Etelä-Saksasta saapui postilähetys, jonka sisuksista löytyi debyyttialbumi Fast Loud Death eri formaateissaan. Vahingossa hyvään saumaan Eritoten 1980-luvun thrash metalista vaikutteita napsinut Fast Loud Death iskeytyi markkinoille maaliskuussa 2013, ja pian albumin ylistyskuoroon yhtyivät muun muassa vanhat ikihongat Mille Petrozza (Kreator), Marcel ”Schmier” Schirmer (Destruction), Andreas Kisser (Sepultura) ja Max Cavalera (Soulfly). – Braindeadin ilmestyttyä päästiin Children Of Bodomin seurassa myös Pohjois-Amerikkaan, ja se oli taas sellainen unelmien täyttymys, ettei mitään rajaa. Lost Societyn nopeasti kasvaneet faniarmeijat saivat uutta naposteltavaa jo huhtikuun alussa 2014. Hitaammin ja puhtaammin Käytännössä tauko tarkoitti kuitenkin sitä, että Lost Society paineli treenikselle kirjoittamaan uusia biisejä. Yli kuusi minuuttia kestävällä I Am The Antidotella käynnistyvä Braindeadpitkäsoitto ilmestyi helmikuussa 2016. Se kertoi juoneensa Tomin (Araya, basistilaulaja) kaljat ja oli ostamassa uusia tilalle. Mehän elettiin omaa unelmaa, ja painettiin kaasua niin paljon kuin ikinä lähtee. – Vuonna 2014 paiskattiin melkein sata keikkaa, ja meininki oli melko armotonta kaikin tavoin, muistelee Elbanna. – Kun Terror Hungryn kiertue viimein päättyi, tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sellainen fiilis, että nyt voisi ihan pikkuisen hengähtää. Tuskin oli Fast Loud Death saatu pihalle, kun meillä oli jo tokan albumin biisinkirjoitus täydessä vauhdissa. Me soitettiin nopeasti, koska haluttiin tehdä jotakin Slayerin, Sepulturan ja kumppanien kaltaista. Että jätkät, meidän ei tarvitse julkaista seuraavaa levyä esimerkiksi kolmen kuukauden päästä. En todellakaan tiedä mitä siellä tapahtui, mutta sen tiedän oikein hyvin, että paljon rundaava rockyhtye on intensiivinen liitto niin ja niin monen tyypin kanssa, eikä erimielisyyksiä voi aina välttää. ”MIKSI KUKAAN ODOTTAISI, ETTÄ ME TEHTÄISIIN SAMA LEVY UUDESTAAN JA UUDESTAAN. No, kaljaosastolla näkyi tutun näköinen pitkätukka, ja Slayerin Gary Holt oli kuin olikin lähtenyt samoille asioille. – Braindeadille päätyi siis uusia tuulia, ja se oli kauttaaltaan hitaampi ja raskaampi kuin edeltäjänsä. Fast Loud Death imaisi tekijänsä heavy metalin kiertoradalle, eikä Lost Societyn nuorukaisia juuri näkynyt kotikonnuilla levyn ilmestymisen jälkeen. Jotkut diggasivat muutoksista ja toiset eivät – ja niinhän sen pitää mennäkin. – Kun vinyyliä siinä hypisteli, niin mielessä käväisi aika monenlaisia ajatuksia. Jyväskylän ”braindead metalheadit” saivat lämpimiä löylyjä myös Soundin sivulla: ”Taitotaso on korkealla, ilmaisutyyli harvinaisen hyvin hallussa nuoriksi kolleiksi ja asenne railakas.” – Meille tultiin sanomaan, että jätkät iskivät hyvään saumaan, kun thrash metal on taas kovassa huudossa. Kehuja niittänyt Terror Hungry kiihdytti Lost Societyn vauhtia entisestään, ja aikaisemmin mainitun Conquering Europe -kiertueen jälkeen yhtye reissasi ympäri Eurooppaa muun muassa Destructionin kanssa. Mieluummin ollaan joko vuoren huipulla tai syvimmässä rotkossa. – Esiinnyttiin paljon keväällä ja kesällä, ja festarisesonki huipentui Oulun Jalometalliin. Intoiltiin Garylle Lost Societystä, ja se oli ilmeisen vaikuttunut, kun se tajusi meidän olevan Nuclear Blastilla. – Alettiin jamitella ihan rauhassa, ja ensimmäiseksi syntyi I Am The Antidoten kahden soinnun junttariffi. Esimerkiksi se, että missä me oltaisiin jos se Global Battle Of The Bandsin ilmoittautumiskaavake ei olisi mennyt läpi. Olisi ihan suunnattoman ankeaa saada jotakin kahden ja puolen tähden ”ihan jees” -arvioita. OLIN DEBYYTIN AIKOIHIN 17-VUOTIAS, NYT MITTARISSA ON 24, JA OLEN TIETENKIN IHAN ERI IHMINEN.” lost society -taitto_d.indd 38 7.2.2020 14.47. Täytyy muutenkin sanoa, että Bodomin jätkät ovat vuosien mittaan opettaneet meitä mielettömästi kaikissa mahdollisissa asioissa, enkä minä voi koskaan kiittää heitä tarpeeksi, Elbanna nyökkää. Se kuvasti täydellisesti meidän kollektiivisia ”koko ajan ei tarvitse kaahata tuhat lasissa” -fiiliksiä... No, uskokaa tai älkää, mutta me ei ajateltu pätkänkään vertaa mitään musiikillisia muotivirtauksia. Aikamoiset synttärit, huokaa Elbanna. – Käytiin oululaisessa marketissa iltapäivällä, sillä pitihän sitä nyt täysi-ikäisyyden kunniaksi ostaa yksi pullo olutta. – Kun oltiin tekemässä levyä, tuottajana taas kerran toiminut Nino pyysi minua kokeilemaan puhdasta laulua jo mainitun I Am The Antidoten kertosäkeessä. Oltiin aika lailla ihmeissään, ja samalla myös todella innoissaan. Ideaa kuitenkin kokeiltiin, ja kappas vain, koko homma nousi aivan uudelle tasolle. Homma ei todellakaan mennyt niin, että 14-vuotias Samy olisi vuonna 2010 miettinyt, että jaahas, rässi on suosittua, tehdäänpä sitten sitä. – Kun sitä aikakautta miettii nyt, niin onhan se melkoista blurria. Ei siinä tullut mieleenkään, että pidetäänpä vähän breikkiä
– Ei me tietenkään kaikkea haluttu muuttaa. -meininkiä, Gojira-henkistä tykitystä ja vaikka mitä. lost society -taitto_d.indd 39 7.2.2020 14.47. – Päätettiin kokeilla yhteistyötä, ja meninkin sitten käymään Joonaksen studiolla. Olin debyytin aikoihin 17-vuotias, nyt mittarissa on 24, ja olen tietenkin ihan eri ihminen. Elbanna pysähtyy taas hetkeksi. – Kun alan puhua Joonaksesta, niin kuulostan siltä kuin teinityttö hehkuttaisi ensimmäistä ihastustaan. Vastasin sille välittömästi, että dude, mitä helvettiä, tämä on parhaan kuuloista meininkiä ikinä! – Kaiken kaikkiaan Joonaksen panostus No Absolutionille oli massiivinen, alkaen riffien kirjoittamisesta ja päättyen levyn soundimaailman lopullisen hiomiseen. Se riittää ainakin minulle! Samy Elbanna on saanut Santa Cru zista tutusta Joonas Parkkosesta uuden yhteistyökumppa nin. Että mitä helvettiä, lähteekö sinusta tuollaistakin ääntä. – Santa Cruzissa aikoinaan kitaraa soittanut Joonas Parkkonen on meidän vanha tuttu. Jossakin vaiheessa vedin taas yhtä kertosäettä vanhalla tutulla huutoäänellä, mutta rytmityksen kanssa tuli jotakin ongelmia, ja päätin kokeilla vähän puhtaampaa tulkintaa. Sitten hän sanoo hitaasti: – No Absolution antaa sataprosenttisen rehellisen kuvan Lost Societysta vuosimallia 2020. – Meillä taisi olla No Absolution -nimen saaneen neloslevyn suhteen vähän samanlainen tilanne kuin monella bändillä on toisen albumin kanssa. – Taas kerran: jotkut ovat intoilleet, toiset ovat dissailleet. No, Metallicallahan on mennyt todella huonosti kaikkien näiden vuosien ajan! – Kuten aikaisemmin sanoin, jyrkkä palaute suuntaan tai toiseen on täysin jees, mutta paria juttua en ihan hiffaa. Mutta siis eihän sen kaverin osaamisen määrässä ole oikeasti mitään järkeä, sanoo Elbanna. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Toinen tuleminen Mittavan Braindead-kiertueen jälkeen Lost Society kiskoi taas yhden mietintämyssyn päähänsä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että meidän kolme ensimmäistä pitkäsoittoa olivat se ensimmäinen iso askel, ja vasta nyt alkaa varsinainen toinen tuleminen, miettii Elbanna. Jo pari vuotta sitten alettiinkin miettiä bändin kesken sitä, että kokeiltaisiinko musiikin tekemistä jonkun ulkopuolisen kanssa. Tämän oivalluksen hetki oli täysin ratkaiseva, ja sen jälkeen ryhdyttiin katsomaan esimerkiksi melodiaja stemmajuttuja ihan uudelta kantilta. Olen jokusen kerran törmännyt myös ”jätkät teki sitten black albumit” -heittoihin, joissa kommentoijat ovat tarkoittaneet nimenomaan sitä, että Lost Society on mennyt samalla tavalla vituiksi kuin Metallica nimikkoalbumillaan. Hän on myös järjettömän kova biisinkirjoittaja ja studiohommien kivikova ammattilainen. Tämä kuuluu uudessa musiikissa ja sanoituksissa, joissa pohditaan muun muassa sitä, miten uskontoja käytetään oikeutuksena ihan helvetin pahoille teoille. Eräs some-kommentoinnin suurimmista ongelmista on tämä ”minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä, ja sinä et itse asiassa saa olla väärässä vaan sinun pitää muuttaa mielipidettäsi ja olla minun kanssani samaa mieltä” -meininki. Fiksattiin mainitsemiani biisejä osa osalta ja mietittiin todella tarkasti, että miten niistä saisi revittyä kaiken mahdollisen irti. ”Viidennen jäsenen” panos on viimeisimmälle Lost Society albumi No Absolutionille mer kittävä. Me vaan tehtiin sellainen päätös ja sitten alettiin tekemään! Jos Braindead poikkesi selkeästi kahdesta edeltäjästään, samaa voi sanoa juuri ilmestyneestä No Absolutionista. Me rakastetaan tällaista musaa todella paljon ja me tehdään tätä juttua edelleen puhtaalla sydänverellä. Yhtye toki teki täsmäiskuja keikkalavoille varsinaisen levyrundin jälkeenkin, mutta pääasiallinen fokus vuosina 2018–19 oli neljännessä pitkäsoitossa. – Muistan esimerkiksi hetken, kun Joonas lähetti ensimmäisiä miksauksia meidän kuultavaksi... Hän oli ehdottomasti yhtyeen viides jäsen koko pitkäsoiton tekemisen ajan, ja sen kuulee lopputuloksesta ihan perkeleen hienolla tavalla. – Kokonaisuutena No Absolutionilta kuulee varmasti enemmän jenkkivaikutteita kuin aikaisemmin, mutta yhtä lailla sieltä löytyy suomalaista melankoliaa, Mikko Karmilaa ja Are You Dead Yet. Intoilua ja dissausta Joonas Parkkosen ja Lost Societyn luoma soundimaailma ansaitsee ison kiitoksen. Kaksi: jos joku ei diggaa, miksi se pitää karjua koko maailmalle. – Meidän tavoitteena No Absolutionin suhteen oli yksinkertaisesti se, että jengille pitää nyt antaa paras levy ikinä. Se tuntui aluksi vieraalta ajatukselta, mutta ei taaskaan haluttu tyrmätä mitään ilman kokeilua. Lähetinkin sitten Joonakselle alustavat versiot biiseistä Nonbeliever ja My Prophecy, ja hän kommentoi saman tien, että nyt muuten soundaa aika erilaiselta, mutta myös helvetin siistiltä. Että nyt olisi nyt tällainen versio, mutta en ole vielä ihan varma tästä. – Haluttiin tietoisesti uudistaa meidän hommaa. Kun aloin sitten laulaa, Joonas oli pudota tuolilta. Viimeistään tällä kierroksella Lost Society todistaa vastaansanomattomasti, ettei se pelkää uusien tuulien tuiverruksia. Sieltä ja tuolta napattujen vaikutteiden määrä on kieltämättä melkoisen hurja, mutta kaikki jutut on suodatettu Lost-siivilän läpi. Riffien kirjoittamisen tyyli säilyi täysin ennallaan, vaikka tiedossa saattoi ollakin, että tähän kohtaan tulee esimerkiksi Corey Taylorin hengessä vedettyä laulumelodiaa. Esimerkiksi voi nostaa suorastaan murskaavan kitarasoundin – se on yhtä aikaa selkeä, voimakas ja erotteleva. Yksi: miksi kukaan odottaisi, että me tehtäisiin sama levy uudestaan ja uudestaan. Millaista palautetta singlenä etukäteen lohkaistut kappaleet ovat nostattaneet. Nopeasti ja paljon puhuva Elbanna pitää pienen tauon
Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Marek Sabogal EMM E TEE KOSK AAN VÄ LITÖ ITÄ, MUTT A NIID EN KULM INAA TIOLE VY JEN JÄLK EEN ON OLLU T AINA HAA STAV AMP AA PURIS TAA ULOS TIMA NTTIA .” ” Mokoma-taitto_b.indd 40 6.2.2020 16.43
Marko kuitenkin kertoo heti aluksi, ettei tällaista vauhtia oltu suunniteltu ennakkoon. Tahti olisi kova mille tahansa bändille. Kova kysyntä ja fanien odotukset eivät ole silti tehneet bändistä oman tahtonsa haudannutta viihdyttäjää. Mokomasta on vuosien saatossa kasvanut yksi suosituimmista suomalaisista bändeistä. – Mokoman levyt vaativat miulta sellaisen ensimmäisen ulostulon. Emme tee koskaan välitöitä, mutta niiden kulminaatiolevyjen jälkeen on ollut aina haastavampaa puristaa ulos timanttia. Uusi Ihmissokkelo on levy, joka ei vaadi ympärilleen muita aiheita: albumi on niin vahvaa Mokoma-toimitusta, että sitä on vaikea uskoa näin pitkäaikaisen bändin 11. – Pian oltiin jo tutkimassa Kuisman ja Santun biisilaareja ja huomattiin, että 11. Mokomaa on haastateltu Soundinkin sivuilla useammin kuin se on julkaissut levyjä, ja tulokulmat juttuihin ovat vaihdelleet henkilökuvista kiertueraportteihin ja levykatsauksista sanoituksien avaamiseen. – Kun vilkuilen olan yli taakseni, näen kulminaatiolevyjen ja haastavampien albumien pareja pitkälle taaksepäin. Se tapahtuu, kun miulla on nippu biisejä valmiina. – Miullakin on kova luotto tähän levyyn, ja se sopii tietynlaiseen sykliin meidän historiassa, Marko sanoo. Oikeastaan päinvastoin. albumiksi. ALITAJUINEN YHDESTOISTA ALBUMI levyhän alkaa olla hyvinkin kasassa, ja se tuntui tosi vikkelältä. – Meillä on ollut... mutta sitten mieli päätti toisin. SOUNDI 41 21 kuukautta ja viitisenkymmentä keikkaa. Sen verran on kulunut aikaa ja esiintymisiä Mokoman edellisestä pitkäsoitosta Hengen pitimet (2018). Tälle levylle ensimmäinen kappale syntyi vasta jouluaattona 2018, kun lapset olivat leikkinsä leikkineet ja sokerihumalansa syöneet, ja istuin kuusen äärelle kitara sylissäni. Vähän yli vuosi sitten biisejä tuli ulos iso nivaska, ja tavallaan taide pakotti tekemään levyn nyt. Innosta pinkeänä Tampereen Tornihotellin yläkerroksen baarin penkeille rojahtavat laulaja Marko Annala ja kitaristi Kuisma Aalto vaikuttavat kaikkea muuta kuin väsyneeltä tähän tahtiin. – Jos mie olisin vuosi sitten päättänyt, niin levyhän ei olisi vielä ulkona, Marko täräyttää heti alkuun. albumillaan Mokoma heittäytyy alitajunnan vietäväksi ja keksii itsensä uudelleen odottamattomilla tavoilla. ALITAJUINEN YHDESTOISTA ALBUMI Mokoma-taitto_b.indd 41 6.2.2020 16.43. kulminaatiolevyjä... joiden jälkeiset levyt ovat olleet vähän vaikeampia. – Ajatus siitä, että työstäisimme samana vuonna Mokoman levyn, kun teen uutta kirjaa, tuntui vähän haastavalta..
Elävien kirjoihin (2015) ja Hengen pitimet (2018). LEVY PÄÄTTYY SELLAISIIN HARTAISIIN TUNNELMIIN, ETTÄ TOIVON MONEN RAUHOITTUVAN SYNTYNEIDEN AJATUSTEN ÄÄRELLÄ.” ” Mokoma-taitto_b.indd 42 6.2.2020 16.43. Jos taas teet just sitä, mitä sie haluat tehdä, ja joku vielä tykkääkin siitä, tilanne on toinen. – Ei akkarihommatkaan mitään helppoja ole. levyn tekeminen poikamaisella innolla ei ole itsestäänselvyys. Jos Ihmissokkelon lyyrinen teema heijastelee alitajuntaa, on sen musiikillinen teema tuoreus: Mokoma keksii yhä itseään uudelleen. – Jos Ihmissokkelo on niin hyvä levy kuin mie uskon, niin me ollaan pian kaikkien aikojen vaikeuksissa, hahah! Taiteella turtumista vastaan 11. Kuisma ja Marko lisäävät, että bänditoiminnan pitäminen mielekkäänä itselleen vaatii sekä onnea että työtä. – Me ollaan oltu myös onnekkaita, koska jokaisen levyn myötä meille on auennut ovia ihan uusiin kokemuksiin, oli se sitten akkarihommat tai vaikka SuomiLove, mikä pitää homman tuoreena, Kuisma sanoo. Tämä on tärkeää, sillä varsin moni suomalainen ja suomeksi laulava bändi turtuu usein turtuvan ”niiden samojen klubien ja festarien kiertämiseen” ja albumien tekemiseen Suomen rajojen sisällä. Niiden kanssahan vasta joutuukin menemään tosi alastomana lavalle ja treenaamaan ihan helvetisti, jotta ei paljastu, miten paska oikeasti onkaan, Marko naurahtaa. – Olen väistellyt näitä tuntemuksia sillä, että määrittelen itseni ennen kaikkea taiteilijaksi. Ja nyt tuntuu siltä, että olemme taas kulminaatiopisteessä. Sydänjuuret (2010) ja 180 Astetta (2012). Meidän bändissä on aika erilaisia tyyppejä, ja vitsailen muille, että jonkunhan se muurahaiskarhukin pitää ulkoiluttaa. Jos lähtökohta olisi se, että kaiken pitäisi olla viihdettä, niin ihan varmasti Suomen kiertäminen kyllästyttäisi. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Kuoleman laulukunnaat (2006) ja Luihin ja ytimiin (2007). – On miullakin kyllästyneitä, tyytymättömiä ja kiittämättömiä hetkiä, Marko myöntää virnistäen. – Henkisesti olen sellainen jätkä, ettei miuta kiinnosta esiintyminen viihdyttäjänä. – En mie ole viihdyttäjä, mutta näitä sanoja ei voi kukaan muu laulaa. Se vaatii sen, että aina levyn teossa pirston itseni tuhansiksi palasiksi, ja kokoan sitten itseni taas kasaan, ja nousen sinne lavalle esiintymään
Heti levyn alussa tyki tetään useita biisejä täydellä turpasau nalla, ja tosi lyhyillä hiljaisuuksilla nii den välissä, mutta tiettyjen laulujen jälkeen on annettava kuulijalle enem män tilaa huokaista. Marko Annala muistuttaa, että vaikka kaikenlaiset tekstit hänen sisimmästään ja jopa alitajunnastaan kumpuavatkin, on albumilla läsnä useampi kertojaminä. Viimeisen riffin soitua Mokoma ei anna kuulijan hengähtää: Vuoret, huolet paiskataan päin näköä välittömästi. vastuussa, Annala pyörittelee. – Periaatteessa mie olen rockbändin laulaja, eli voisin laulaa vaikka nopeista naisista ja kuumista autoista, tai päinvastoin, mutta samalla koen olevani näillä teksteilläni tietyllä tavalla... Turpaanvetoa ja syheröä Heti Ihmissokkelon avaava Ilmoitusluontoista asiaa tekee selväksi, missä Mokoma on juuri nyt. Marko Annala muistuttaa, etteivät lauluteksteissä pyöriteltävät teemat ja kokemukset ole suinkaan aina suoraan kirjoittajiensa omasta elämästä. Se johtui ehkä siitä, miten välittömällä tavalla biisi muotoutui. – Miun kohdalla kaikki tekstit mitä laulan, on ihmisille miun näköistä asiaa. Tämä on tarpeellista, koska hän ei halua kirjoittaa musiikkia vaikkapa ainoastaan metallimusiikkiin kuuluvan toivottoman paatoksen kautta. – Tässä on sellaista Slayerin South Of Heavenin (1988) ja Seasons In The Abyssin (1990) henkeä biisien keskinäisessä rytmityksessä. – Masteroitiin levyjä vuosia tietyllä tyylillä Mika Jussilan kanssa Finnvoxil la, ja ihan viimeisimmät levyt miksasi Jens Bogren, jolla on oma tapa tehdä asioita. Tottakai miekin näen kaiken meitä ympäröivän paskan, mutten halua laulaa liikaa sellaisesta. – Tuli hirmuisen vahva tunne, että kyllä me tarvitaan myös niitä keskiikäisiä miehiä tuskailemaan avoimesti tunteittensa kanssa, eikä jokaisen levyn tarvitse olla niin jumalattoman tiedostavia ja suuria linjoja maalailevia. – Sanotaan kyllästyneille kollegoille näin, että jos maanantaina ei kiinnosta mennä töihin, niin se ei ole maanan tain vika. Joskus on ihan hyvä vain vuodattaa sisintään, vaikka sitten useamman erilaisen kertojaminän hahmossa. – Miun olisi helvetin vaikeaa elää toivottomassa maailmassa. Kaikki Ihmissokkelon tarinat eivät siis ole hänen omakohtaisia kokemuksiaan. Nyt otimme tietyn sommittelu vastuun taas itsellemme, Marko avaa. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Mikä on siis Mokoman salaisuus sille, että äänittämisen, levyjulkaisun, lutak kojen, tavastioiden, pakkahuoneiden, ilosaarien ja provinssien sykli innostaa siis kaikkien näiden vuosien jälkeen. VOISIN LAULAA VAIKKA NOPEISTA NAISISTA JA KUUMISTA AUTOISTA, TAI PÄINVASTOIN.” ” Mokoma-taitto_b.indd 43 6.2.2020 16.43. Molemmat ukot virnuilevat toisil leen kertoessaan, kuinka Vuoret, huolet on malliesimerkki siitä, miten Mokoma tähtää usein suoraviivaisuuteen ja pää tyy sittenkin kiemuraisuuteen. MOKOMAN uusi albumi yltää sävyiltään ihmisyyden syvimpiin ristiriitoihin (Ihmissokkelo, Leikin loppu) ja voimaannuttavaan toivoon (Toinen ihminen, Syyttävä sormi, Huomenna voikin olla niin), sekä kaikkialle näiden välille. Taistelurässiä! Katu tappelurässiä! Kuisma iloitsee. Katsoin taannoin David Bowie -dokumenttia ja huomasin siitä, että se kertojaminä pitää valjastaa lähestulkoon ziggystardustmaiseen hahmoon, jotta sitä eroa kirjoittajaansa alleviivataan tarpeeksi. Kyllä ne samat lutakot ja provinssit voisivat vähän turruttaa, jos siellä vetäisi kolmatta vuotta sa moja biisejä, mutta meille uusi al bumi, uudet biisit ja uudet ”tanssi kuviot” lavalla tuovat mukaan aina uudenlaista riemua. Miulla oli alusta alkaen selvää, miten itse biisi tulee menemään, ja sanatkin syntyivät Pyynikintorilla dallaillessa heti. Elämä muuttuisi aika vaikeaksi, jos elämässä ja taiteessaan tarkastelisi kaikkea jonkinlaisen misantropian läpi vain siksi, koska näin on jostain syystä metallin maailmoissa tehtävä. Raskaudesta ja tarttuvuudesta ei tingitä, mutta bändi ei taivu itseään toistavaksi jukebok siksi. Kertojamie vai ihan vain mie. – Olen eräänlainen erakko, ja koen olevani ennen kaikkea taiteilija, enkä niinkään esiintyjä, mutta siinä vaiheessa kun olen kanssakäymisessä musiikkini kautta yleisön kanssa, haluan ymmärtää itseäni ja ihmisyyttä mahdollisimman paljon. Samaan aikaan kuulin Kornin viime vuonna ilmestyneen levyn, jossa Jonathan Davis ei puolestaan laulanut mistään muusta kuin tunteistaan. se säveltää levylle tällaisia riffejä, joita kukaan ei meinaa tajuta! – Tämä syherö lunasti heti paikkan sa levyllä. Heidänkin on allekirjoitettava se tietty moraali, jolla kirjoitan tekstejäni. – Se on muodoltaan aika ehdoton biisi! Siinä ei ole kitaroiden tuplauksia, ei mitään ylimääräistä, vaan se on silk kaa turpaanvetoa. Mokoman levyillä on totuttu kuulemaan vakavahenkistä paahtoa, mutta Ihmissokkelo-albumilla on myös biisejä, joille saa hymyillä. Siitä syntyy vastuu, jota muutkin jätkät joutuvat jossain määrin kantamaan. Jos maanantaina vituttaa, on aika vaihtaa asentoa, tai keksiä jotain muuta, Kuisma toteaa. En ole valmis kirjoittamaan levyä, jossa tuomitsen itseni ja kaikki kanssaeläjät lopullisesti. – Luin taannoin Hyrden (Stam1nan Antti Hyyrynen) haastattelun, jossa hän sanoi Viimeinen Atlantis -levyn ja kirjan pyörteissä, että on naurettavaa, jos 40-vuotias mies laulaa vain tunteistaan. – Me aina naljaillaan Markolle, että se on ihan metallipuritaani, joka ha luaisi pitää kaiken suoraviivaisena AC/DC:na, eikä sotkea mukaan mitään Meshuggahia, ja sitten... Annala toteaa, että kertojaminät ovat hyvä keino käsitellä asioita hyvinkin erilaisista kulmista. Pitäisi mennä varmaan johonkin Cannibal Corpse -meininkeihin asti, ennen kuin kaikille varmasti välähtää, että tämä laulava kaveri ei ole tainnut kuitenkaan tehdä ihan kaikkea tätä, mistä hän teksteissään meuhkaa. – Jengi ottaa helposti joka ikisen suustani päästämäni sanan sellaisena, että mie olen kokenut sen. – Me ollaan saatu pidettyä homma mielekkäänä sillä, että teemme levyjä tarpeeksi usein. – Vuosien aikana olen huomannut, etteivät kaikki kuulijat aina ihan ymmärrä tai muista, että musiikin teksteissä on usein mukana kertojaminä
Joskus biisin yhdessä hiominen on kaikkein palkitsevinta, mutta tällaiset hetket, kun kaikki on kristallinkirkasta omassa mielessä... – Siinä on silkkaa radiohitin melodiaa ja suuruutta, mutta emme halunneet puristaa sitä sellaiseksi, Marko sanoo. Marko paljastaa, että kuin itsestään maaliin rullannut Toinen ihminen avasi lopullisesti eräänlaisen ”writer’s blockin”. Muistan kun kirjoitin tätä tekstiä lempikalliollani Pyhäjärven rannalla, ja kun biisin alitajuntaa peilailevat sanoitukset loksahtivat paikoilleen, alkoi albumi saada suuntaansa. Olin sitä mieltä, ettei näin voi tehdä musiikkia! – Koin ahaa-elämyksen, että näin sen pitikin mennä. Tuolla hetkellä en tiennyt vielä, mistä asioista tulen tällä levyllä laulamaan. – Meillä on aika paljon sellaisia isoja ja melodisia kappaleita, kuten Kuu saa valtansa auringolta, Marras ja Punamultaa. Pieniä maailmanloppuja ja suurta toivoa Ihmissokkelon peilaillessa alitajuntaa eri kulmista, se muistaa olla myös toiveikas albumi. – Joskus ihmiset kuvittelevat, että muusikolta syntyy biisi kuin biisi kuin salamaniskusta. – Se oli kiehtova haaste! Voiko laulajana lähteä tekemään sovitusta yhtä riffiä varioivaan biisiin siten, ettei se junnaa paikoillaan. Mokoma antaa kuulijan rauhoittua vasta ensimmäisen sinkkulohkaisun kohdalla, ja Toinen ihminen kuulostaakin juuri niin luontevalta sävellykseltä kuin sen syntyhistoriakin on. – Sen työnimi oli ”Markon teos”, koska toimitin sitä varten poikkeuksellisen paljon osia. Maisemia ajalta, kun ihmiskunta on ollut poissa maan päältä jo vuosituhansia, ja luonto on ottanut omansa takaisin. JOS MAANANT AINA EI KIINNOSTA MENNÄ TÖIHIN, NIIN SE EI OLE MAANAN TAIN VIKA.” ” Mokoma-taitto_b.indd 44 6.2.2020 16.43. Ainakin miulle, Marko pyörittelee. – Ihmissokkelosta tuli nimikkobiisi, koska se avasi miulle itselleni levyä tehdessä, mistä tämä levy tulee kertomaan. – Oltiin kuunneltu keikkabussissa satyriconeja ja muita, ja Leikin lopusta syntyi meidän mittapuulla black metalin suuntaan flirttaileva teos, jossa kylmät tuulet puhaltavat Norjan vuorilta, Kuisma jatkaa. Kitaristi Kuisma Aalto haluaa haastaa omat sävellysmaneerinsa. siinä se! Eihän biisissä enempää riffejä olekaan, Kuisma hörähtää. Levyn ensimmäisenä singlenä julkaistiin vielä Leikin loppuakin suoraviivaisempi Syyttävä sormi, joka on sovitukseltaan ennenkuulumatonta Mokomaa. Kun biisi alkoi ikään kuin kirjoittaa itse itseään, annettiin sen virrata omalla painollaan. – Levy päättyy sellaisiin hartaisiin tunnelmiin, että toivon monen vartovan hetken ennen kuin painaa uudelleen play-painiketta soittimestaan ja rauhoittuvan syntyneiden ajatusten äärellä. Sisäinen ääni lukot avaa Harmonisen melodisuuden ja raivokkaan riffittelyn välillä liikkuva Ihmissokkelon nimikkobiisi on sovitukseltaan polveilevampaa Mokomaa. Meidän levyillä on aina vakavahenkisiä kappaleita, ja sitten tällaisia pommeja, jotka saavat vähän hymyilyttääkin. Siinä on eräänlaista elämää suurempaa kriisiä yhden kertojaminän näkökulmasta, Marko sanoo. – Toinen ihminen taas oli juuri tällainen salamanisku! Yhden idean jälkeen kädet liikkui kitaran otelaudalla kuin itsestään. – Tämä on myös se piste levyllä, kun itsetutkiskelevaan teemaan alkaa astua mukaan enemmän toivoa. – Toinen ihminen ja Huomenna voikin olla niin olivat itselleni pelottavalla profetiallisia kappaleita, jotka kävivät toteen tässä vuodenvaihteessa: ensin olimme heikossa hapessa olleen vaimon kanssa sairaalassa, ja pian sen jälkeen olin saattohoitamassa 97-vuotiasta isoäitiäni. Tämä on oikeasti aika harvinaista. Yksikin riffi biisissä riittää, jos niin halutaan. – Sitten tein treeniksellä jotain, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt: aloin vain laulaa sekalaisia sanoja, ja kirjoitin sitten niitä ylös. Kysyin heti, että tarkoitatko kertsin hokemia! Oli hauskaa tehdä biisi, jossa jopa musan tavallinen termistö saa vesilintua. – Miulla oli päällä sellainen pieni lyriikkalukko. 44 SOUNDI SOUNDI PB – Mie tykkään sen waltarimaisesta riffittelystä ja funkahtavasta pirskahtelevuudesta. – Kun soitin biisiä musakollegoille, moni kehui säkeistöjen hokemia. Sellaisia, jotka alkaa kitaramelodialla ja suoralla kompilla. Yleensä miun biiseissä on valmiina tyyliin kaksi osaa, Marko naurahtaa. – Se oli tosi vaivaton biisi, jonka sanoituksetkin syntyivät heti ensimmäisissä treeneissä. – Sävelsin tätä biisiä varten vain yhden riffin ja... Annoin vaan tulla kaikkea, mitä alitajunnasta pintaan pulppusi. Saatiin siihen mukaan maxcavaleramaista rytmikästä laulua. Mietin jopa, että pitääkö tässä nyt taas erota tai masentua, jotta olisi taas jotain sanottavaa. Halusin löytää tähän uuden kulman. Kaikki oli kiinni aika pienestä sovitusideasta, ja sen voi huomata heti, kun biisi pyörähtää käyntiin. Lohdullisuus saa vielä yhden lisäsytykkeen, kun Ihmissokkelo päättyy kappaleeseen Huomenna voikin olla niin. Tässä biisissä kertojaminä tahtoo elää, luottaa ja tarttua tilaisuuksiin. Se herättää ihan omanlaisiaan fiiliksiä. – Tein vuoden aikana varmaan levyllisen musaa, mutta kaikesta siitä joukosta viehätti eniten ajatus yhtä riffiä pyörittelevästä biisistä, jossa on sellaista Roots-Sepulturan, 90-luvun Kornin ja jopa nu-metalin henkeä. Tuumaat hetken, huudahdat ”Heureka!”, ja biisi on valmiina. – Toinen ihminen sukeltaa alitajuntaan, ja alitajunnasta tulikin Ihmissokkelon keskeinen teema. – Näin näyttelyssä Petri Ala-Maunuksen kookkaita dystopia-teemaisia maalauksia. Tämä yli 5-minuuttinen sävellys on niin lopullinen, että se olisi jopa täydellinen Mokoman viimeinen kappale. Ihmismielen ristiriitaisuuskin kuitenkin pilkahtelee, ja Leikin loppu vie tämän äärimmilleen. Se sai kaipaamaan sellaiseen koskemattomaan tilaan. Se oli samaan aikaan aika pelottavakin kokemus, kun tajusi mitä kaikkia myrkkyjä siellä sisimmässä onkaan, mutta samalla se välittömyys oli myös vapauttavaa. – Jos Ihmissokkelolla on niitä hetkiä, kun usko ihmiskuntaan ja maailmaan on romahtanut, niin Leikin loppu on se hetki
sdlive tulostus.indd 45 6.2.2020 18.32
En tiedä, vielä on näköjään riittänyt kaivosta ammennettavaa. Mitä suoremmin uskallat tunne-elämästäsi kirjoittaa, sen suuremman vaikutuksen yleensä teet. – Mua viehättää se, että tehdään sydänverellä, ja että se on tärkeää niille ihmisille, jotka sitä tekee. Melodista punk rockia soittavalle oppi on mennyt perille. Ja ne Puhelinseksin kappaleet! Ne pyörivät saman teeman ympärillä niin, että asetelmassa on aistittavissa lempeän huumorin läsnäolo. Oltiin just Lasten Hautausmaan kanssa soittamassa ja puhuttiin asiasta Mannosen Tuomon kanssa. Sydänkohtaus tanssilattialla -albumille yhtye on kirjoittanut parhaat kappaleensa ja malttanut sovittaa kiivaat kaksiminuuttisensa tikkiin. NAHKAHOUSU ROMANTIIKKAA JA LAPIN MYSTIIKKAA Teksti: Antti Luukkanen Kaveriporukasta bändiksi muotoutunut Puhelinseksin nelikko tunnustautuu pehmoiksi myös todellisessa elämässä. – Siinäpä se haaste onkin. Vasemmalta Antti Keskipoikela, Noora Määttä, Otto Mikkola ja Atte Viljamaa. Bändin kitaristi Otto Mikkola onkin suorittanut alalla jo pitkän oppimäärän. Myös meillä on hyvin samanlainen lähestymistapa. 46 SOUNDI SOUNDI 47 R ovaniemeläislähtöisen Puhelin seksin nopeatempoisessa, yksinomaan sydänsuruihin perustuvassa punk rockissa (tai punkilla terästetyssä power popissa, genremääritelmät eivät ole nyt olennaisia) on nuori naiivius niin vereslihalla, että suoras taan jännittää, mitä kappaleiden kertoja minälle kulloinkin tapahtuu. Viehätys perustuu kaikkensa antavan pääsolisti Noora Määtän lauluun, joka kieppuu usein äärirajoilla aina kuitenkin tunteen perille asti välittäen. Hänkin käyttää samoja sointukulkuja ja teemoja. Puhelinseksille K u v a: P in ja P in o la puhelinseksi-taitto.indd 46 6.2.2020 16.43. Me ollaan just noin pehmoja ja tunteella eläviä oikeassakin elämässä. Kun Puhelinseksin toisen laulunkirjoittajan ja kitaristi-laulajan Otto Mikkolan saa samaan pöytään tamperelaisessa olutravintolassa, ei ensimmäinen kysymys voi olla mikään muu kuin: kuinka monta biisiä voi yhdestä teemasta kirjoittaa. Kaikilla jäsenillä (Määtän ja Mikkolan lisäksi basisti Atte Viljamaa ja rumpali Antti Keskipoikela) oli jo menneisyyttä ja meneillään olevaa aktiivikautta muisVilpittömyys on rockin soittamisen pohjimmainen ydin
Aina on pyydetty johonkin. Kunhan vain tekee. Kummallakaan ei ole penniäkään rahaa ja Atella oli silloin oikeasti perse auki housuista. – Alun perin vaan kotibileissä kuunneltiin, että heh heh, ollaan tehty tällaisia biisejä. Siinä on sitten jo munkin tekemiä biisejä. Mies Tampereella, juuret Lapissa Vaikka Mikkola onkin muuttanut pohjoisesta Tampereelle, on Lapin henki pesiytynyt häneen lähtemättömästi. Otto nauraa, että tällaisessa ympäristössä ainoa kapinan muoto oli hurahtaminen iskelmään. Nyt tehtiin puoli vuotta sellaista esituotantoa ja mietittiin, millainen se kokonaisuus voisi olla. – Kun on 15-vuotiaana lukenut Kalervo Palsan päiväkirjat ja Timo K. Olen soittanut kohta 500 keikkaa eri bändien kanssa ympäri Suomea ja muutaman ulkomailla. Yhtyeen kohtalokkaat laulut on kuvitettu camp-henkisillä videoilla. Parikymppinen muusikkoveteraani Puhelinseksi on Mikkolan bändeistä nyt ajankohtaisin, mutta Tampereelle asettunut muusikko on paljon muutakin. Olen ruvennut pitämään sitä tekemistä itsessään arvossaan. Silloin oli paikallislehdissä haastatteluja ja kysyttiin, onko mulla mitään tavoitteita. Tajusin silloin, että olin jo silloin tavoittanut kaikki, mitä olin 14-vuotiaana ajatellut. Nautin niin monenlaisista jutuista. – Veikkaan, että nyt kuulostetaan niin hyvältä kuin voidaan. Mie en enää tuosta pidemmälle lähtisi. – Jotkut nuoret kuuntelee punkia, kun se on kapinaa vanhempiensa musiikkia vastaan. Meillä on toinen julkaisu tulossa tän vuoden alkupuoliskon aikana. Soitin vain akustista kitaraa ja hankin banjon. Aiemmat kaksi minilp:tä on nauhoitettu varmaan yhden vuorokauden aikana biisejä etukäteen sovittamatta. Sydänkohtaus tanssilattialla on porukan ensimmäinen albumimittainen julkaisu, ja se tekee selvää jälkeä jo ensivaikutelmallaan. Vasta nyt on tottunut elämään täällä etelässä. Puhuttiin keskenämme paljon enemmän kuin aikaisemmista julkaisuista. Jollakin keikkareissulla ne päätyi meidän helsinkiläisten kavereiden kuultavaksi, jotka innostui niin paljon, että he alkoivat järjestää meille keikkoja. – Sen kanssa tehtiin juuri eka julkaisu. Kun täytin 23, järjestin itselleni synttärit Rovaniemelle. Keikkapyyntöjä alkoi tulla todella paljon. Romanssille olisi bändeistä varmaan eniten kysyntää tälläkin hetkellä. Tarkoitus oli statementinomaisesti irtisanoutua kokonaan rockmusiikista. Ollaan lämppäämässä Hante-nimistä kanadalaista elektroartistia. Aiemmin lopputulos oli tärkeämpi. Nyt ilmestyy kuudes vinyyli, jolla on itse mukana. The Motoriksin Hawkwind-vaikutteinen hardcorepunk on vielä tanakasti marginaalissa, mutta laajalla skaalalla rockia louhiva Joustopäät on jo ehtinyt herättää huomiota. Tuoreimmat projektit Mikkola haikailee vielä perustavansa hardcorepunk-yhtyeen, mutta on hän jo ehtinyt sotkeutua uusiin projekteihin Tampereelle muutettuaan. Aluksi oli kova Helsinki-vastaisuus. Tai että pääsee ulkomaille soittamaan. Sipirja on sellaista post punkia, jossa on rumpukoneen lisäksi Rue Morguesta tuttu Waldemar Blommendahl, minä ja Atte. puhelinseksi-taitto.indd 47 6.2.2020 16.43. – Parin viime vuoden aikana on koettanut ihan kokonaan häivyttää filtteriä musiikkia tehdessä. Lehtosen Aino ja Noora Federley perustivat alun perin duon, mutta ne pyysivät sitten mua mukaan soittamaan kitaraa ja niistä mun Dead Moon -henkisistä biiseistä tuli Joustopäiden biisejä. – Me ollaan nyt pari vuotta keikkailtu vähän aktiivisemmin, vaikka yhtään keikkaa ei olla itse järkätty. Mutta kyllä sitä sitten huomasi, ettei kannata tehdä ihan noin fataaleja päätöksiä. Teksteihin ja melodioihin ladattu suomalainen melankolia tarraa kiinni välittömästi, ja kiivas tempo pitää huolen, että jalka varmasti naputtaa mukana joka biisissä. Ei se tämän kummempaa ole täälläkään. – Olen ylpeä mun juurista. Siellä soitti kuusi bändiä, itse soitin varmaan kolme keikkaa sinä iltana. Mikkolan nöyryys suhteessa annettuihin näyttöihin kuulostaa suorastaan pöyristyttävältä. 46 SOUNDI SOUNDI 47 ta bändeistä, mutta Puhelinseksin lähtö oli nopeaa sortimenttia. Se maailma on täysin hänen luoma. Pohjoisen mystiikasta ja reissuromantiikasta ammentavan, sanakäänteissään varsin dramaattisen bändin primus motorilla on kuitenkin ikäisekseen pitkä muusikon taival jo takanaan. Uusi levy on mietitympi ja harkitumpi. Haastattelun lopuksi Mikkola muistuttaa, että onhan hänellä vielä yksi aktiivinen yhtye. Ja ollaan sitä naurettukin, kun lähdetään rikkinäisissä farkuissa Berliiniin soittamaan loppuunmyydylle klubille. On sama mihin lokeroon se lopulta putoaa. – No, siihen aikaan kun oli mustaan pikkutakkiin pukeutuva lukiolainen, niin kaikki oli kuolemanvakavaa ja päätökset lopullisia. Vaikka viimeisen päälle artistikuvaansa rakentanut Mikkola onkin tosissaan tekemistensä kanssa, ei hän tällä hetkellä edes haaveile kokopäivätoimisen muusikon urasta, vaan tekee lähihoitajan töitä aina kun saa ne limitettyä keikkailun lomaan. Atte kysyi, haluanko tulla laulamaan tällaisia biisejä. – Meidän ensimmäisen kasetin painos myytiin loppuun jossain kahdessa viikossa. Sen jälkeen tuli kasetti, joka myi nopeasti loppuun ulkomaita myöten. Ehkä se on ollut sellaista näyttämisen halua, että näitä hommia pystyy tekemään yhtä vakavasti otettavasti, vaikka ei ole mistään porukoista. Meillä on kotona kuunneltu Nirvanaa ja Dischargea, niin minä rupesin kuuntelemaan iskelmää. Romanssi on Oton ja Puhelinseksin basistina toimivan Atte Viljamaan synthwave-duo, jonka härskiys sekä puhuttelee asianharrastajia että huvittaa siihen perehtymättömiä. Mikkola kasvoi sikäli otollisessa ympäristössä, että hänen isänsä Jari on pitkän linjan muusikko, joten Greenhouse AC:ssä soittaneen isän treenikämppä ja soittokaverit tulivat tutuiksi jo nuorella iällä. Hiljaksiin bändin ovat löytäneet muutkin kuin punk-piirit, joissa Puhelinseksi on luontevasti keikkaillut. Julkaisijaksi valittua Svartia isompiakin tekijöitä oli tarjolla. Karismaattisen ja tyylistään huolehtivan lauluntekijän bändeistä tunnetuin lienee Autiomaa. – Täytän nyt kakskytkuus ja tajusin just, että olen puolet elämästäni tehnyt vain musiikkia. Perheen levyhyllystä löytyi kahlattavaa nuoruuden monille vaiheille. – Sipirjalta ilmestyy kohta ensimmäinen single ja meillä on ensimmäiset keikat huhtikuussa. Se on bändi, johon liityin rivijäseneksi. Oli mullakin 16-vuotiaana noise rock -bändi, mutta sen jälkeen halusin pistää sähkökitaran kokonaan pois. Romanssi on kuitenkin omassa skenessään merkittävä tekijä. Mukkaa, niin kyllä ne on ollut käänteentekeviä juttuja, joihin tulee vieläkin palattua, Mikkola sanoo ja näyttää käsivarsissaan olevia tatuointeja, joissa komeilevat niin Palsan kasvokuva kuin Maa on syntinen laulu -teksti. Viime vuonna oltiin Romanssin kanssa isoilla festareilla Ruotsissa ja Berliinissä. Olisi mahtavaa julkaista vinyyli. Mikkola kuitenkin pitää crossover-potentiaalin mahdollisuutta rajallisena, vaikka siitä merkkejä on jo ollut. – En mie koskaan kuvitellut, että näin monet ihmiset tulisi kuuntelemaan mun juttuja. – Atte on fiilistellyt tuollaista syntikkakamaa tosi syvästi eli hän tuntee sen maailman tosi hyvin ja oli alkanut tehdä sellaista musaa. Viimeiset 13 vuotta on menty musiikin ehdoilla
48 SOUNDI SOUNDI 49 Teksti: Mikko Meriläinen Videoyhteys Vancouveriin on ilahduttavan hyvälaatuinen, ja kännykän ruudulle ilmestyy juuri herännyt, flunssainen pörröpää. SANAT JA KUINKA NE LAULETAAN K u v a: Te d B o is destroyer-taitto.indd 48 6.2.2020 16.45. Mies on Dan Bejar, jonka käyttämä Destroyer-alias ei voisi sanana huonommin kuvata Have We Met -albumilla soivaa, tummasävyisesti tunnelmoivaa, rauhallista ja syntetisaattorien koristamaa indie rockia
Täytyy kuitenkin muistaa, että David oli hyvin varovainen sen suhteen mitä päästi maailmaan, ja koska hän ei ollut tyytyväinen siihen mitä teimme, olisi ehkä kyseenalaista julkaista niitä. – Pidin musiikista, mutta rockbändiin kuuluminen tuntui pitkään lähes naurettavalta ajatukselta. Tiedän, että asia on niin, vaikka en toimikaan sen mukaisesti. Yritimme erilaisia työskentelytapoja, mutta aika pian kävi selväksi ettei se toiminut. Ja näin päästäänkin Dan Bejarin taiteen tekemisen ytimeen, teksteihin. – Rakastan enemmän tiettyjen ihmisten tapaa soittaa kuin jotain soitinta sinällään. Se alkoi vedota vasta kun jätin yliopiston kesken ja aloin hengata sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekivät musiikkia. Levyä äänitettiin Vancouverissa, mutta se ei koskaan valmistunut. Bejar tiedostaa sen tuskallisen selvästi. Itse lankesin aika kovasti New Orderin musiikkiin vuonna 1985 ollessani 13-vuotias. Bejar kertoo kuitenkin saaneensa Bermanista sellaisen käsityksen, ettei hän viihtynyt studiossa kovinkaan hyvin. Syntetisaattori on viehättänyt Bejaria nuoresta saakka. Niiden aika koitti vasta kun olin 21–22-vuotias, Bejar muistelee. Siksi lauluni on miksattu pintaan ja siitä erottaa kaiken mitä sanon. – Minä olen itse hyvin kiintynyt niihin äänityksiin. Käy kuitenkin pian selväksi, että erilaiset instrumentaatiot ja soundit ovat Bejarille vain pintaa. Etenkin tällaisessa indie rockissa 99 prosenttia kuuntelijoista ei välitä niistä paskaakaan.” destroyer-taitto.indd 49 6.2.2020 16.45. En ole varma. Yhtäkkiä bändiin kuuluminen vaikuttikin maailman luonnollisimmalta asialta. – Juuri nyt suosikkisoittimeni on basso, mutta en oikeastaan ole koskaan rakastanut mitään soitinta. Mutta alusta asti musiikin tarkoitus on ollut tarjota kehys Bejarin usein kryptisen sirpaleisille ja tarinan sijaan mielikuviin nojaaville teksteille. Se on tavallaan heikkoutenikin, Bejar toteaa. Uskon, että ne ovat hyviä, mutta päätös niiden julkaisemista on Drag Cityllä ja Cassiella (Bermanin levy-yhtiö ja ex-vaimo). – On selvää, että sanat eivät juuri koskaan ole laulun tärkein elementti. Se on minun suuri tragediani. Siihen nähden, kuinka suhteellisen helposti sulavana ja tarttuvanakin Have We Met soi, on kiinnostavaa kuulla, että levyn lähtökohta oli varsin erilainen. Siis tunnelmaa ja äänimaisemia melodioiden sijaan. – Suurin syy siihen, miksi Vancouverin sessiot eivät lopulta toimineet, oli ettei hän ollut saanut sävellystyötään valmiiksi. Sessioissa syntyi kuitenkin paljon materiaalia, eikä Bejar tunnu itsekään olevan varma mitä niille pitäisi tehdä. Siitä kaikki alkoi ja siihen kaikki kiteytyy. MUSIIKIN LUOMA KEHYS ei ole aina tekstin tekijälle kiitollinen ympäristö, sillä popformaatti asettaa teksteille rajoituksia ja kuulijoille sanoitukset ovat lähes aina toissijaisia musiikkiin nähden. Musiikilliset elementit tekevät kappaleesta joko vaikuttavan tai unohdettavan. Etenkin tällaisessa indie rockissa 99 prosenttia kuuntelijoista ei välitä niistä paskaakaan. Pidän siitä, että saan ripustaa sävellykseni hänen soittoonsa. Sen sijaan Berman päätyi tekemään joutsenlaulukseen jääneen, musertavan surullisen ja valtavan kauniin albumin Purple Mountains -nimen alla. Berman oli myös Bejarin suuri sankari, ja siksi Bejar tarttui epäröimättä mutta aavistuksen epäuskoisena tilaisuuteen päästä tekemään Bermanin albumia. Hän loi vuosien 1994–2008 välillä kuusi merkittävää albumia Silver Jews -yhtyeen voimahahmona. 48 SOUNDI SOUNDI 49 T otta puhuen sana ”tuhoaja” ei ole kovin hyvin kuvannut Destroyerin musiikkia koskaan, vaikka takana onkin jo 25 vuotta ja tusina pitkäsoittoa – ja niiden myötä tapahtunut kehitys lofi-kotiäänityksistä karuun rockestetiikkaan sekä viimeisen vuosikymmenen aikana mukaan tulleisiin soft rock -sävyihin ja synteettisiin soundeihin. – Teimme levyä muutama vuosi ennen hänen kuolemaansa, Bejar muistelee. – Sanat tulevat aina ensin, ne ovat emotionaalinen ydin kaikessa tekemisessäni. Ja hänelle tekstien piti olla ehdottoman viimeisteltyjä ennen kuin hän edes harkitsi niiden laulamista. – Enkä ole kovin halukas muistelemaan niitä aikoja, en ainakaan vielä. – Tavallaan Have We Met on vastaus kysymykseesi, sillä alkuperäisenä ideana oli koostaa levy erittäin äänekkäistä ja rupisista rumpusampleista, aggressiivisista bassolinjoista, äänitehosteista ja muusta sellaisesta. Bejar kertoo, kuinka hän uransa alkuaikoina alisti musiikin hyvinkin selkeästi sanoilleen, joilla täytti kappaleensa ääriään myöten, mutta sittemmin hän on pyrkinyt saamaan kokonaisuuden paremmin harmoniaan. Heissä yhdistyy rockbändin olemus ja synteettiset soundit, mutta New Order on kuitenkin ollut minulle suurin inspiraatio laulamisen ja jopa tekstien suhteen. ”On selvää, että sanat eivät juuri koskaan ole laulun tärkein elementti. – Kun olin teini-ikäinen, syntetisaattoreita kuuli kaikkialla. Jos lähipubin baarimikko tai kahvilan myyjä soittivat bändissä ja jammailivat talojen kellareissa, miksipä ei hänkin. D A V I D B E R M A N I N J Ä L K E E N J Ä Ä N E E T N A U H O I T U K S E T V iime elokuussa 52-vuotiaana itsemurhan tehnyt yhdysvaltalaismuusikko David Berman oli erittäin arvostettu ja ihailtu hahmo indie rock -piireissä. – 15-vuotiaasta eteenpäin kirjoitin paljon, eli reilusti ennen kuin aloin tehdä lauluja. Bejar ajautui osaksi Vancouverin 2000-luvun vaihteen erittäin aktiivista bändiskeneä ja on vaikuttanut esimerkiksi New Pornographersissa. Bejar alkaa kertoa aiheesta udellessani, onko hänelle tärkeämpää sävellys vai soundi. Esimerkiksi pidän siitä, miten Nick Bragg (Destroyerin jäsen sekä Bejarin ja tuottaja John Collinsin lisäksi kolmas uuden albumin työryhmästä) soittaa sähkökitaraa
Oma ääni on kuitenkin niin kiinteä osa identiteettiä, että se tuntui vähän samalta kuin ihmiset olisivat yhtäkkiä alkaneet nimittää minua rumaksi tai joksikin kummajaiseksi. – Olen syntynyt vuonna 1972, ja 70-luku on minulle parasta aikaa musiikissa, vaikka tiedänkin että etenkin minua nuoremmat sukupolvet tuntuvat arvostavan 80-lukua sen edelle. Tosin kuiskimiset oli tarkoitettu vain demo lauluiksi. Tavallaan Bejar on kulkenut ympyrän. Mistä olet itsessäsi kaikkein ylpein. Bejar tuijottaa minua videoyhteyden yli piinaavan pitkään kun sanon, että hän on aina kuulostanut siltä että pitää paljon omasta lauluäänestään. Bejar kuitenkin kertoo hyväksyneensä reaktiot, sillä lauluäänensä turvin hän pystyi kehittelemään eräänlaisen roolin, mikä mahdollisti hänen kirjoittaa ja laulaa luontevammin synkkiä tarinoita. Tai ainakin koskettava. – Vaikka pidänkin siitä, en silti kuvittele että olen tuolla tasolla. – Me kasvoimme 80-luvun musiikin parissa ja näyttää, että siihen suuntaan me lopulta luonnollisesti nojaamme, Bejar pohtii. Ne ovat aina myös vähän sotkuisia eivätkä missään nimessä täydellisiä, mutta en pidä täydellisistä asioista. Mutta kaikilla vuosikymmenillä on juttuja, joita rakastan, myös viimeisimmällä. – Hassua on, että kun aloin alun perin tehdä Destroyer-kappaleita, huomasin että ihmiset eivät todellakaan pidä lauluäänestäni. BEJARIN PERSOONALLISESTI kähisevä ja pehmeä, mutta painokkaasti artikuloiva laulutyyli on aina ollut Destroyerin musiikin tunnistettavin ja vetoavin piirre. – Ja mitä tulee Robert Wyattiin, asemoin hänet ilman muuta myös tuohon samaan jatkumoon. – Yritän olla tuntematta ylpeyttä mutta totta puhuen ajattelen, että Destroyerlevyt ovat kunnianhimoisempia kuin mitä ihmiset ajattelevat. – Kuuntelen paljon Billie Holidayn ja Dinah Washingtonin tapaisia artisteja, ja jotain samanlaista haluaisin itsekin kanavoida. Hän lisää, että mielestään laulaa sitä paremmin mitä vanhemmaksi tulee, tai ainakin hän kuulostaa koko ajan enemmän siltä miltä haluaakin. Bejar äänitti lauluottonsa yön pikkutunteina tietokoneelleen keittiönpöydän ääressä kuiskaillen ettei herättäisi nukkuvia perheenjäseniään. – Joo-o, kyllä se pitää paikkansa, hän lopulta naurahtaa. – Jos olen itsestäni ylpeä, johtuu se yleensä siitä että olen onnistunut tekemään jotain, missä en ole hyvä. Heidän mielestään se oli todella omituinen. 1990-lukulainen industrial-ambient väistyi 80-lukulaisen estetiikan tieltä. Destroyerin uusi Have We Met -albumi muuttui työstövaiheessa aggressiivisesta tylytyksestä kohti 80-luvun pehmeämpiä tuotantoarvoja. Ne ovat hyvin tuoreen kuuloisia, ja sellaista on vaikea saada aikaan studiossa. Vähän samalla tavalla koskettava kuin Robert Wyattin trumpettisoolot. Esimerkiksi olen surkea improvisoimaan, mutta Your Blues -albumin (2004) nimibiisissä soitan feikki-trumpettisoolon syntikalla, ja se on mielestäni aika hyvä. ”Totta puhuen ajattelen, että Destroyer-levyt ovat kunnian himoisempia kuin mi tä ihmiset ajattelevat.” destroyer-taitto.indd 50 6.2.2020 16.45. Tiedän, että kuulostaa naurettavalta kun asemoin itseni sellaisten laulajien rinnalle, mutta ei minua haittaa olla naurettava. Vaikka pidät siitä. – Niissä on erityistä intiimiyttä, ja niistä kuulee että laulan kappaleita vasta ensimmäistä tai toista kertaa. – Minulla ei ollut mitään tarkoitusta pitää niitä lauluottoja, mutta kun jatkoimme levyn työstämistä, huomasin kiintyväni niihin, Bejar kertoo. Mutta hänellä on mielestäni yksi viime vuosisadan luonnollisesti kauneimpia lauluääniä, enkä mitenkään voi sanoa samaa omasta äänestäni. 50 SOUNDI SOUNDI PB Sessioiden edetessä levy alkoi kuitenkin muovautua kohti perinteisempää ilmaisua. Hänen ensilevynsä olivat hyvin kotikutoisia tee-se-itse-äänityksiä, ja vaikka lopputulos onkin hyvin erilainen, löytyy Have We Metin metodeista paljon samaa. Ison osan Bejarin luonnostelemien kappaleiden jatkotuotannosta John Collins puolestaan päätyi tekemään iPadiinsa lataamillaan appeilla. Ja sellainen asia on kummallista kuulla ollessaan jo yli parikymppinen. Siitä huolimatta hän ei suostu nimeämään 80-lukua popin parhaaksi vuosikymmeneksi. Sanon, että hänen laulustaan tulee vähän mieleen Robert Wyatt. – Ajattelen itseäni tavallaan jazz-laulajana, Bejar heittää yllättävästi
Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Sivu 51 tulostus.indd 51 6.2.2020 18.42. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi
Sitä kuunnellessaan suorastaan toivoisi, että Vesala julkaisisi tulevaisuudessa kaavat roskakoriin heittävän taidepop-albumin. Hetkittäin on kuitenkin hyvä nipistää itseään, että taiteessa on aina mukana värikynää. Uusien unelmien kovien kokemusten kautta opittu elämänmyönteisyys yhdistettynä kertosäkeen lapsikuoroon ja ”Mulle sä olet ihme” -lauseeseen tuntuu jopa liian siirappiselta. Vesala onnistuu purkamaan tuntonsa menneisyydestään, nykyisyydestään ja tulevaisuudestaan musiikkiin, joka paitsi puhuttelee varmasti monia myös uudistaa suomalaisen popin kaavoja. Costa Rican aurinkoa hämärtävät pilvet ovat kaikonneet, mutta tilalle on tullut uusi kaihon sävy. Kappale on oivallinen esimerkki Vesalan ansioista draaman kaaren hallitsevana lauluntekijänä ja taidosta tehdä visioistaan koskettavia ja oivaltavia – kuin kohtauksia elokuvassa, jonka tarinan albumi kertoo. MIRKO SIIKALUOMA HHHH ”Levy ottaa aiempaa itsevarmempia askelia elektronisen popin mahdollisuuksissa.” K u v a: V ii v i H u u sk a Levyarvostelut 2_20.indd 52 7.2.2020 7.36. Se ottaa aiempaa itsevarmempia askelia elektronisen popin mahdollisuuksissa, ja Vesala yhteistyökumppaneineen (muun muassa Alpo Nummelin, Minna Koivisto, Jukka Immonen, Joonas Angeria) maustaa pop-hittien kudosta sopivalla suhteella rohkeita kokeiluja (Mul ei oo lapsuudensankarii, Puisia taloja). Toinen albumilta ehdottomasti edukseen erottuva kappale on Mul ei oo lapsuudensankarii, joka ei ole menettänyt tippaakaan särmästään, vaikka sen julkaisusta ehti ennen albumia kulua reilu vuosi. Vesalan sanoituksia tulkitsee lähes tiedostamatta autofiktiona ja varsinkin hänen debyyttialbuminsa rivien välistä pilkistäneestä draamasta saattoi havaita henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvat muutokset. On tietenkin helppoa tarttua artistin yksityiselämän tapahtumiin ja vetää niistä yhtymäkohtia tämän taiteeseen. Se on pikakelaus seuraavaan kesään, jossa tunnelma on jo erilainen, hieman haikea mutta toiveikas. Mutta kun kyseessä on hyvin paljon julkisuudessa esillä ollut henkilö, ei tuolta ajatuskululta voi välttyä. Onneksi uuden levyn kanssa ei ole kiirehditty, vaan Vesalan visio on saanut kypsyä ajan kanssa. ...ristiriidatonta tällainen esilläolo ei tietenkään ole... Vesala Etsimässä rauhaa Warner Välillä suurissa tunteissa liikutaan tyylikkyyden äärirajoilla. Levyarviot > 52 SOUNDI P aula Vesalan sooloura käynnistyi vähintäänkin kovien odotusten saattelemana, mutta Vesala-debyytti (2016) onnistui lunastamaan ne kiitettävän hyvin. Kyseessä on yksi niistä kielemme sanankäyttäjistä, joilla on taito kumittaa yksittäisillä sanoilla ja tarkoin valituilla lauseilla keinotekoista rajaa populaarija korkeakulttuurin välillä. Etsimässä rauhaa tasapainottelee juhlien, arjen, surun ja ilon välillä niin sanoitustensa kuin musiikkinsakin puolesta. Aurinko tuntuu olevan kuin jatkoa Älä tuu droppaa mun tunnelmaa -kappaleelle. On helppo ennustaa, että synkkä ja futuristinen Meillä kummittelee kasvaisi tulevaisuudessa PMMP-hittien veroiseksi moderniksi klassikoksi, jotka jatkavat elämäänsä vielä radiosoittokuukausien loputtua. Jatkoa kokopitkälle saatiin odottaa reilut kolme ja puoli vuotta, mutta Vesala on pitänyt itsensä relevanttina singleillä, stadionkeikoilla ja Vain elämää -näkyvyydellä
Levyn polttopiste löytyy siitä avaruudesta, joka aukeaa Mäkirannan tuttavallisten tulkintojen sekä ääristä vapautuneiden taustasoitinnosten ja -harmonioiden välille. Ordinary Man on eloisuudestaan ja reippaudestaan huolimatta myös surumielinen. Ristiriidatonta tällainen esilläolo ei tietenkään ole. KOSKINEN HHH SOUNDI 53 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Karina 2 Playground Levyn ensimmäinen sana on ”anteeksi”. Ordinary Manilla on freesisti tähän päivään tuotua Bark At The Moonin (1983) otetta, vaikka sävellyksiltään jääkin sen ässätasosta. Tuon pyynnön kauneudessa on 2:n sointi. HANNU LINKOLA HHHH K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 2_20.indd 53 7.2.2020 7.38. Ozzy Osbourne Ordinary Man Epic Black Sabbathissa kunnioitettavan uran jo ennen 40 vuotta sitten alkanutta soolouraansa tehnyt 71-vuotias Ozzy Osbourne on melkoinen epeli. Siinä missä kerronta pysyttelee johdonmukaisesti ja tunneherkästi kiinni lohdunja hyväksynnänjanossa, rikastavat oikea-aikaiset rytmitykset ja arvaamatta massiivisiksi paisuvat sovitukset albumin merkitysmahdollisuudet rajattomiksi. Levy ei ollut suunnitelmissa, mutta kun kiertuekuviot peruuntuivat Ozzyn kaatuiltua itsensä huonoon keikkakuntoon, jotakin piti tehdä. Kuortaan Karina ei riko myrskyisimmilläkään hetkillä, mutta kaikki sen alla tapahtuva asetetaan jatkuvasti alttiiksi katseille, kenties tietäen että se on ainoa keino vapautua oman itsen taakasta; pyytää ja saada anteeksi, karata ja auttaa karkuun. Tämä vielä menee ihan hyvin läpi, mutta Travis Scottin kanssa vedetty Take What You Want on hirveätä vocoder-sotkua, jossa Ozzy jää vain nykivän r’n’b-mölinän statistiksi. Ryhmän hyvä soittofiilis ja yleinen riehakkuus kuuluu läpi levyn, selkeimmin Goodbyen rivakassa loppuhuipennuksessa. Vaikka levyn ilmaisukirjo ulottuu ambienssivetoisesta tutkiskelusta suoraviivaisesti polkevaan shoegazeen, kohisee tunnelma yhtenäisen mietteliäänä, pelkistetyn intiiminä ja kiehtovan aavemaisena. 2019 paljon harmeja kokenut Osbourne laulaa paljon lopusta. Debyyttinsä (2018) jälkeen Karin Mäkirannan ja Helmi Tikkasen muodostamaksi duoksi tiivistynyt Karina on työstänyt läpikuultavan mutta järkähtämättömän taideteoksen, jossa esikoisen huojuvajalkainen herttaisuus on vaihtunut sielunlevottomuutta kehollistavaksi väreilyksi, ja jonka hitaat siirtymät kannattelevat kokonaisia mielentiloja. Sillä – paradoksaalista kyllä – tuskin mikään muu sana ilmentää yhtä sisältörikkaasti sitä paljauden, surun ja häpeän takaa löytyvää itsevarmuutta, jolla Karina painottaa toisen pitkäsoittonsa jokaista nuottia ja kerrosta. Kohdakkoin legendan maneereja alleviivataan vähän turhaankin, ja esimerkiksi Straight To Hellin ”all right now” -huudahdukset tai Under The Graveyardin huhuilut tuntuvat jo hassuilta. Pompööseimmillään albumi on Elton Johnin ja Slashin ryydittämässä, runsaasti orkestroidussa nimikappaleessa. Enemmän rapja r’n’b-skenessä touhunneen 30-vuotiaan Andrew Wattin tuotanto on suoraviivaista ja nasevaa. Soinnin taustalta huokuu kappalerakenteen ylittävä tarve puhdistautua ja linkoutua irti jostakin perisynnillisestä – aivan kuin yhtye antautuisi uskoutumisenhaluisen ja kivuliaan nykyindividualismin puhdaspiirteisimmäksi sijaiskärsijäksi. Verevä kokonaisuus on kuitenkin selkeästi positiivinen. Levyn sointi on huomattavasti autenttisempaa kuin Ozzyn edellisillä albumeilla Scream (2010) ja Black Rain (2007), joita leimasi moderni ylituotanto ja muovinen raskaus. Kuulijalle sälytetty tuomiovastuu ei voisi tuntua suuremmalta tai vastuullistavammalta luottamuksenosoitukselta. Laulujen linjakas monimuotoisuus kuitenkin osoittaa kaikki päätökset tietoisesti tehdyiksi ja sydänverellä allekirjoitetuksi. Ja yhtä hyvin se voisi olla ainoa. KIMMO K. Musiikillisesti pahoitteluun ei ole tietenkään syytä. Miehen laulussa on kyllä yllättävän hyvin pontta. Kätilö toimii levyllä myös kitaristina, ja kun rumpali Chad Smith ja basisti Duff McKagan tulevat hekin vähän viistoista kulmista Ozzyn bändiin, jälki on varsin raikasta. Yllättävyys ja suunnittelemattomuus onkin Ordinary Manin kohdalla sen ehdoton valtti. ”Anteeksi”. Soiton energinen luomuote saa sanoituksiltaan pohtivat ja synkkäsävyisetkin kappaleet tuntumaan yllättävän elämänmyönteisiltä. Hankala moista kappaletta on perustella Osbournen oletettavasti viimeisen albumin päätösraidaksi. Biisit ovat silti läpeensä asiallisia
Lisäksi Tennant ja Chris Lowe paljastavat loppumetreillä hihastaan ässän, joka suhteuttaa levyn relevanssin paitsi heidän aiempaan tuotantoonsa myös nykyhetkeen. Laimealla funk-poljennolla notkistetun Monkey Businessin voi puolestaan ajatella viittaavan Veryn (1993) jälkeisiin keskentekoisiin uudistumisyrityksiin. Niinpä varsin pitkään ilmestymistään odotuttanut Kosminen tiedottomuus on odotuksenmukaisen jämerä teos, joka hyödyntää tekijöidensä tuttuja vahvuuksia. Vaikka albumin tunnelma avautuu metaforiseksi kannanotoksi aikalaisharmauteen, on levy ennen kaikkea kappale kappaleelta täydentyvä summaus yhtyeen urasta. Mendehlssonin häämarssin discokitchiksi kihartava Wedding In Berlin on albumin hömelöin teos, mutta pinkin naamionsa alla myös uhmakas sormenheristys populistiseen uuskonservatiivisuuteen vajonneelle maailmalle – ja sellaisena painava päätöslauselma koko levylle. Näitä käsitteitä pyöritellessä tulee lähelle kirosanaa ”aikuistuminen”, mutta ehkä yhtyeen jäsenetkin sen allekirjoittaisivat. Suvereeni avausraita Will-O-The-Wisp ja hurmioitunut You Are The One nuorentavat Neil Tennantia 35 vuotta, Burning The Heather mukailee Behaviourin (1990) mietteliäisyyttä, ja I Don’t Wanna sukeltaa Nightlifen (1999) ikuiseen keinojuhlaan. Hulluus, sekoilu ja ”arktinen hysteria” jäivät vähemmälle jo kauan sitten, mutta kyky ottaa konservatiivisesta poikkeavia näkökulmia maailmaan ja pukea niitä piikikkäästi svengaavaksi meteliksi eivät taida kadota mihinkään, kertyi vuosia kuinka paljon tahansa. Rakkaudelle, kyllä. NIKO PELTONEN HHHH K u v a: Ja an i Fö h r K u v a: P el le C re p in Levyarvostelut 2_20.indd 54 7.2.2020 7.36. Tai välikaudesta: tämän fanin kultainen suora ulottuisi kaiketi Maasäteilyä-levystä (1995) Oulu on kaupungin nimi -klassikkoon (2000). Eikä sen tarvitse olla arvottava määre: nuorena nyt vain on erilaista kuin keski-ikäisenä. Terhakkaasta habituksestaan huolimatta levyt ovat pikemminkin tyylilajikohtaisia luonnoksia kuin sellaisia kokonaisvaltaisia mestariteoksia, jollaista yhtyeeltä on edelleen oikeus odottaa. ”We’re getting married / A lot of people do it / Don’t matter if they’re straight or gay”, kiteyttää Tennant kaiken sen, mille Pet Shop Boys taiteensa edelleen omistaa. Vaikka koostemaisuuden riskinä on yllätyksettömyys, tukee kappalemateriaali toteutusta. Ihmiselle, ehdottomasti. Sekä myötäsyntyisen analyyttiselle kulttuurintajulle, jonka uumenista sopi va musiikillinen raamitus paljastaa sateenkaarellisen aarteita. Nyt tajuan kuitenkin vain kuvitelleeni. Heti avauskappale Uusi mahdollisuus tyrmää jalat varomattoman kuulijan alta, ja sen perään Lappajärvi -75 johdattaa tutun, mutta ikuisesti varioituvan Radiopuhelimet-troopin pariin: etsimään haja-asutusalueiden Suomen myyttistä ulottuvuutta, syvemmän totuuden pilkahtelemista kraaterijärven näennäisen tyynien laineiden lomasta. Pet Shop Boys Hotspot x2 Recordings Stuart Pricen tuottamat Electric (2013) ja Super (2016) ovat vakiintuneet mielessäni levykaksikoksi, jolla Pet Shop Boys palasi taiteelliselle huipulle. Sillä tiellä jatketaan levyn loppuun, eikä Finlandia-aateloidun Juha Hurmeenkaan tekstivuoro hirtehisen hauskassa Jeesus Kristus ja ateisti -biisissä pistä silmään kokonaisuudesta, jonka voi taas kerran todeta olevan mallikelpoinen näyte Radiopuhelimetmusiikista. Tasalaatuisuudessa on avittanut tiukka pitäytyminen linjassa: faneilla on suosikkinsa kullakin, mutta keskimäärin jos Radiopuhelimista pitää, pitää sekä varhaistuotannosta että uudemmista teoksista. Price-trilogian päättävä Hotspot konkretisoi oivalluksen jalostamalla edeltäjiensä tunnustelun tiivistelmäksi. 54 SOUNDI Levyarviot > ...taide ja eritoten sen särmikkyys kärsii heti, kun sen luojalla menee liian hyvin... HANNU LINKOLA HHH Radiopuhelimet Kosminen tiedottomuus If Society Lähes 35-vuotisen uransa aika Radiopuhelimet ei ole tehnyt kaiketi yhtään levyä, jota pidettäisiin epäonnistuneena. Vähemmän perehtyneen kuulijan korvaan Puhelimien eri vaiheiden nyanssierot saattavat vaikuttaa merkityksettömiltä, mutta totta kai muutosta tapahtuu, ja sitä voi kutsua kehitykseksi, kiteytymiseksi – joksikin, minkä on tarkoitus kuvata yhtyeen muuttumista koko ajan enemmän omaksi itsekseen. Harva – jos mikään toinen – yhtye osaa annostella kohteliasta hedonismia, urbaania fantasiaa, lakonista satiiria ja pidättyväistä romantiikkaa näin vastaansanomattomassa suhteessa, olipa viitekehys millainen hyvänsä. Viestiä täydentävät puolivälin irtonaiset riviraidat, jotka lähinnä vahvistavat tehtyjä valintoja sen sijaan että veisivät kerrontaa eteenpäin
Samalla on lähtenyt myös omaleimaisuutta ja yhtye siirtyy lähemmäs geneeristä metallimassaa. ”Pehmentyminen” on kuitenkin tapahtunut luonnollisesti ja tuonut mukanaan vain uusia sävyjä. VESA SILTANEN HHH Grimes Miss Anthropocene 4AD Maailma on tuskin koskaan ollut yhtä kiinnostunut eteerisestä taidepopparista kuin silloin, kun kanadalaisen Grimesin kerrottiin seurustelevan eksentrikkomiljardööri Elon Muskin kanssa. Vaikka jossain K-popin, Björkin ja synthwaven rajamailla liikkuva kokonaisuus on erottuva, välillä tarkoituksenmukainen outoilu ei kanna. Patoutunut kiukku purkautuu nyt ankarana ja armottomana modernina metallimättönä. Black laulaa hötkyilemättä ja astetta tummemmin kuin klassiset hevikiekujat, kitarasoolot pysyvät vankasti hanskassa ilman näytösluontoista tiluttelun akrobatiaa. Miss Anthropocene on todella raskasta musiikkia, muttei sanan perinteisessä merkityksessä. Stray on jo neljäs albumi ryhmältä, joka aloitti lo-fi-koneita, luuppeja ja dronea suosivana melubändinä, mutta on tasaisesti karsinut kokeellista noisea ja elektroniikkaa sekä lisännyt melodisia rakenteita ja kitaroita soundiinsa. Ilmeisen pakolliset Iron Maiden -sävyt hyppäävät tässä kontekstissa häiritsevästi korvaan. Kenties hassua sanoa näin metallilevystä, mutta No Absolutionilla raivokkuus ja pullistelu tuntuvat menevän hieman överiksi ja biisit/riffit on tehty rankoiksi rankkuuden vuoksi. Oireita on. Splid on kuitenkin konstailemattoman koukuttavaa ja mukaansatempaavaa rokkia, joka on kuin tehty keikoilla soitettavaksi. Periaatteessa koko ajan yhtä ja samaa nihilististä ja nekrofiilisti romanttista moodia hehkuttavan paketin päällä leijuu kuitenkin vielä aika vahvana tämä on jo kuultu -tunnelma. Seeing Rocks In The Sky on toinen, vieläkin anthem-henkisempi rock-teos, jonka perään finaaliksi päräytetään vielä yksi vikkelämpi jytyytys. Nick Cave ja Birthday Party, Jim Morrison ja Doors, Stooges ja Twin Peaks kuuluvat pääosin nopeassa paahdossa selvästi. Lisäksi Samy Elbannan hysteerisenä ihmisen kuulokyvyn rajoilla huiteleva käninälaulu alkaa pitemmän päälle lähinnä ärsyttää. HENRI EEROLA HH Bambara Stray Wharf Cat Bambara on pääosin Malissa elävä Mandinka-kansan heimo, jolla ei ole mitään tekemistä tämän Georgian Athensista Brooklyniin pesiytyneen rockbändin kanssa, paitsi ettei meillä olisi rockia ellei lukuisia bambaroja (ja monia muita heimoja) olisi roudattu tuhansittain orjiksi Amerikoihin. Yhdeksän biisin albumi rullaa ajattomalla termillä ilmaistuna tosi rautaisesti, ihan niin kuin heavybändit joskus malttoivat musiikkinsa rakentaa ennen metallin thräshääntymistä yltiövauhtiin ja -volyymiin sekä tuomiopäiväisiin tunnelmiin. Nyt rokataan lujaa ja hyvin tummanpuhuvasti. Jälkimaku on kumman teennäinen, ja vaikka kuinka pintaa koettaa raaputtaa, jää käteen lähinnä laulaja Marko Annalan Mike Patton -hulluttelut esimerkiksi Vuoret, huoletja Syyttävä sormi -kappaleissa. Sävellystyö on tasaisen laadukasta mutta ei erityisen muistettavaa. Miss Anthropocene ei ehkä ole moderni mestariteos, mutta se on kaukana keskinkertaisesta. Grimes tuntuu elävän omassa universumissaan, mikä tekee Miss Anthropocenesta samaan aikaan kiinnostavan ja vieraannuttavan. Parasta antia on eniten muusta linjasta poikkeava, Apocalypticalla vahvistettu komea ja herkkiäkin sävyjä sisältävä Into Eternity. Uhkaavan baritoniäänen omaava Reid Bateh on ottanut kuolemalla flirttaileviin tarinoihinsa vaikutteita Flannery O’Connorin tapaisilta southern gothic -kirjailijoilta. Julkisuuskuvaansa verrattuna onkin hämmentävää, kuinka vastakarvaan silittävä artisti Grimes todella on. JUSSI NIEMI HHH British Lion Burning Explorer1 Steve Harrisin sooloprojekti on muuttunut toisen albumin ja seitsemän vuoden levytystauon aikana oikeaksi bändiksi. Ainakin allekirjoittaneen lähes totaalisesti etäännyttäneiltä, Kuoleman laulukunnaiden (2006) tulikivenkatkuisen myräkän jälkeisiltä kolmelta albumilta tuntui puutuvan määrä, suunta sekä laatu. Solisti Richard Taylorin lähestymistapa tähän hevirokkiin on kuulas ja melko karismaattinen, kappaleiden rullaavaan ja suoraviivaiseen poljentoon yhteensopiva. SOUNDI 55 Lost Society No Absolution Omakustanne Jyväskyläläisyhtyeen uutta tuotosta ollaan saatu odottaa neljä vuotta, mikä on bändin mittapuulla pitkä aika. British Lion soi rokkaavasti raskasmetallin estetiikalla mutta yllättävän kevyesti. Levy ei kritiikistä huolimatta ole huono ja tarjoilee myös makoisasti tarttuvia riffejä ja kertosäkeitä. Se lienee Burning-albumin suurin puute: kaikki on ihan hyvin, mutta ei tästä juurikaan jää tuleville sukupolville kerrottavaa. Olisiko siis nyt niin, että sisäiset tai ulkoiset motivaattorit lakkasivat juoksuttamasta renkiään toinen toistaan luovempien tilojen ääreen. Splid on sekoitus uutta ja vanhaa, jossa on ripaus kasarihenkistä Nattesferdia (2016) sekä röyhkeää ja likaista Meiriä (2013). Soitto on yhä hurjan taidokasta ja energistä ja kaikki tuntuu olevan päällisin puolin kunnossa, mutta silti lopputulos on jotenkin… ei sentään hengetön, mutta kaikesta uhosta ja taituruudesta huolimatta osa jostain selittämättömästä taiasta on poissa. ASKO ALANEN HHHH Kvelertak Splid Rise Alkujaan vaaralliselta ja omintakeiselta kuulostanut Kvelertak on hiljalleen siirtänyt painopistettä raa’asta metallisuudesta kohti lämpimämpää ja helpommin lähestyttävää rock-groovea. Mieleen hiipii taiteilijoita vuosikymmeniä vaaninut väite, jonka mukaan taide ja eritoten sen särmikkyys kärsii heti, kun sen luojalla menee liian hyvin. Splid on sekoitus molempia, mutta näiden yhteensovittamisessakaan ei olla onnistuttu ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Teemaltaan poikkeuksellisen vereslihainen Elävien kirjoihin (2015) palautti mielenkiintoni kertaheitolla ja osin samasta puusta veistetty Hengen pitimet (2018) pyörii nyt kolmatta vuotta soittolistallani. On hieman haastavaa ymmärtää, miksi sooloprojektin kuitenkin on kuulostettava melko samalta kuin varsinaisen leipätyön esimerkiksi nimibiisi ratsastaa aivan tunnistettavan kuuloisesti. Sen sijaan tuoretta Ihmissokkeloa aikani pyöriteltyäni huomaan, että pitkästä aikaa Mokoma ei saa minussa aikaan juuri minkäänlaisia tunteita. MIKKO MERILINNA HHH Aktor Placebo Ektro Jussi Lehtisalon, Professor Blackin ja Tomi Leppäsen melodinen jytäbändi on viidessä vuodessa vaihtanut vainoharhaisuudesta (Paranoia, 2015) lumelääkkeeseen. British Lion esittää isossa kuvassa yhtenevää, mutta nyansseiltaan toisenlaista heavya kuin basistinsa pääyhtye Iron Maiden, samankaltaisia sävellyksillisiä sävyjä on toki havaittavissa. Tiettyä kompromissitonta karismaa ei kuitenkaan voi kieltää ja tietyissä fiiliksissä Stray toimii katarttisesti. Melodiakulut ovat maittavia, tietyissä käänteissään viehättävän tutunomaisiakin, mutta onttoa nostalgisuutta ei tihku pisaraakaan tiukan ja keskittyneen työstön saumoista. Aktor ei myöskään ota övereitä rokkikukkoilun saralla. Yhtye ei kuitenkaan oikein osaa päättää, kaahaako se holtittomasti päätyyn saakka vai haluaako se fiilistellä monipolvisempien sävellysten äärellä. Epäilen tämän kasvavan ajan kanssa. MIRKO SIIKALUOMA HHH Mokoma Ihmissokkelo Sakara Pintapuolisesti olisi helppo väittää, että Mokoman aina vain nousujohteinen ura pohjautuisi tavaramerkiksi muodostuneen suomi-thrashin ja rockin eri alalajien mutkattomasta yhteispelistä, mutta mielestäni bändi oli vielä hetki sitten kohtalaisen hukassa. Se on painostava, jopa klaustrofobinen albumi, jonka synkkyyttä popin viitekehys alleviivaa. Soundimaailmaakin on tuottaja Kurt Balloun kanssa terävöitetty ja kirkastettu, mikä saa kaahauksen iskemään sitäkin tehokkaammin. VESA SILTANEN HHH ...taide ja eritoten sen särmikkyys kärsii heti, kun sen luojalla menee liian hyvin... Aktorin valtaama äänitila on hyvin täyteläinen ja harkitusti ja selkeälinjaisesti pelkistetty kosketinsäestystä ja hillittyjä efektejä myöten. Jos Iron Maiden laukkaa taistelukentillä, British Lion tappelee kaduilla. Paikoin trumpetilla, viululla ja heleillä naisäänillä maustettu jälki on hyvinkin tehokasta ja intensiivisen hurjaa. Bad Mirror -ensiriffistä käy kuitenkin ilmi, että Aktorin tila on vakaa ja elimelliset toiminnot kunnossa. Parhaimmillaan toimitus on silloin, kun kaasujalkaa maltetaan höllätä, sillä jyräosaston biisit muistuttavat liikaa toisiaan ja ne on nopeasti kuultu. Romuluisempien vetoriffien välissä löytää paikkansa myös tunnelmallisempi Astronaut-fantasia, jonka monipolvisista sävelkuluista kohoaa levyn tarttuvin kertosäe avaruuspyssyjen tykityksen säestämä. Liekö syy vahvan punktaustan omaavassa uudessa solistissa, mutta yhtye tuntuu kiristäneen ruuvia eritoten hc-osastolla. Kun Grimesin näennäisen naivistinen ääni laulaa ”I’m the angel of death”, se tuntuu painokkaammalta kuin samat sanat Slayerin käytössä. Huomio kasvoi entisestään, kun juorulehdet ympäri maailman ihmettelivät tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemaa raskausilmoitusta ja epäilivät tätä julkisuustempuksi tulevalle Miss Anthropocene -albumille. Bändi tuntuu yliyrittävän ja soittaa niin hampaat irvessä, että osa edellislevyjen vilpittömyydestä ja aitoudesta on kadonnut. Levyarvostelut 2_20.indd 55 7.2.2020 7.36
Toisaalta löytyy tuhlailevaa vierailujen käyttöä (Lock It Up), vastenmielisen huonoa Ed Sheerania (Those Kinda Nights) ja tarpeetonta moottoriturpailua (Godzilla). Vaikka musiikissa ei varsinaisesti ole vahvan läpimurtoalbumin aineksia, show’n varastaa laulaja Noora Määtän karismaattisen särmikäs ääni. MIKAEL MATTILA HH Timo Lassy Big Brass Membran Saksofonisti Timo Lassy esiintyi yhtyeensä kanssa Helsingin Savoy-teatterissa viime vuoden maaliskuussa kahdella loppuunmyydyllä keikalla. Konsertit äänitettiin alun perin Lassyn Moves-albumin (2018) promotarpeita varten, mutta kun taiteilija kuunteli talteen saadun kokonaisuuden, hänellä heräsi halu julkaista erillinen keikka-albumi. Taiteellisempi himmailu sen sijaan alkaa puuduttaa nopeasti: kappaleet ovat toistensa peilikuvia, sovitukset yksipuolisia ja yleismeno pahimmillaan aneemista. Elämään ison loven jättänyt ero on läsnä läpi albumin. Esikoisalbumi on lämmin ja vahvatunnelmainen kokonaisuus. Ote on viipyilevä ja syvään hengittävä muttei häiritsevällä tavalla uninen. Suurelta osin Timo Lassyn, rumpali Teppo Mäkysen ja kontrabasisti Antti Lötjösen rustaamat teokset laajentuvat Ricky-Tick Big Bandin orkesterinjohtajan Valtteri Laurell Pöyhösen puhallinsovitusten syleilyssä. Levy on pakattu täyteen perinteisiä suomalaisia tunteita, eli surua ja epätoivoa, mutta myös sisua. Reilun kompakti albumi pitää sisällään parikymmentä minuuttia katkeransuloista, melankolista punkrokkia. Määtällä on kaikki valmiudet lunastaa paikka tunnistettavien suomalaisten naispunkäänien joukosta Huoran Anni Lötjösen ja Seksihullujen Sirpa Järvenpään rinnalla. The Main Thing kirvoittaa kaksijakoisia tunteita. Onneksi näin, sillä Big Brass pulppuilee perin täyteläisesti. TOMI NORDLUND HHH Puhelinseksi Sydänkohtaus tanssilattialla Svart Viitisen vuotta sitten perustettu punkyhtye Puhelinseksin ensimmäinen täyspitkä albumi Sydänkohtaus tanssilattialla on monessa mielessä lupaava tuotos. Samasta vaivasta yhtye on kieltämättä kärsinyt tätä ennenkin. Sen sijaan se nappaa käsittelyynsä muun muassa vanhoja englantilaisia ja irlantilaisia perinnelauluja ja päivittää ne raukeaksi indie folkiksi. The Main Thingillä tuntuu välillä olevan hukassa se, mikä oikeastaan on tämän yhtyeen ”main thing”. Airin hengessä kulkeva avauskappale Friday, ihanan kepeää AOR-ajoa tarjoileva Paper Cup ja beatlesmäisen slide-kitaran kuljettama, pumpulinpehmeä Silent World -poppis ovat levyn muotovalioita. Lovi soi toki tanakasti, mutta laulumelodioiden häpeämättömän tehokas pop-pitoisuus on Herra Ylpön tuotannossa radikaalisti uutta. Toisaalta materiaali on silkkaa priimaa, mutta toisaalta esitystavassa on jotain kummaa tympeyttä. 56 SOUNDI teensa ytimessä on kauheuksien neutraalihko osoittaminen, että ”tällaista tämä on” (Simon & Garfunkelia kierrättävän Darknessin musiikkivideon lopussa vedotaan aselakien kiristämiseen), mutta Music To Ben taiteelliset keinot ovat melko vähissä. Raukea surf-instrumentaali Brother vie lopussa homman aivan uuteen ja raikkaaseen suuntaan. Lisäksi persoonallisen miellyttävästi soivat lauluosuudet on miksattu kunnolla pintaan ja yleisilmeessä on sopivasti tilaa ja avaruutta. Puhelinseksin ote musiikkiin on samaan aikaan alakuloinen ja kiihkeä. Tarkkakorvaisimmat suomicountryn ja -folkin kuuntelijat saattavat tunnistaa laulaja-kitaristi Otto Mikkolan niin ikään rovaniemeläisen Autiomaa-yhtyeen laulajana. Kappaleista rakentuu tietynlainen menneen ja nykypäivän kantama ajattomuuden tila. Ainakaan Eminemin shokkiräppi ei enää, noh, shokeeraa. Syntymäpäivä johdattaa Lovi-albumin tunnepurkauksiin alakuloisena ja muutamilla raidoilla kuultavan jyväskyläläisen monitaiteilija Enja HeikK u v a: N o la n K n ig h t Gemini Man 4K UHD, blu-ray, steelbook & dvd Big Little Lies kausi 2. Raastaville teksteille luodut raamit ovat kaukana Maj Karmasta ja Ihmisistä. Johnson sekä näytelmäkirjailija ja lauluja-lauluntekijä Anaïs Mitchell. Toki hänen tai...kokonaisuus on melkoisen turhanpäiväistä, täyteen ängettyä melskaamista... Ne ovatkin levyn huippukohtia. JUHA SEITZ HHHH Real Estate The Main Thing Domino Newyorkilaisyhtye Real Estate on pitänyt yllä kunnioitettavan aktiivista julkaisutahtia: vuonna 2009 perustettu orkesteri on ehtinyt jo viidenteen studioalbumiinsa. Hyvänä esimerkkinä toimii yksinkertaiseen pianoteemaan upeasti istutettu balladi The Roving. Trio välttääkin hienosti itsetarkoituksellisen sisäänpäinkääntyneisyyden ja liian kuivaksi poltetun juurevuuden karikot. TOMI NORDLUND HHHH Eminem Music To Be Murdered By Aftermath Joskus muinoin Eminem oli eräänlainen Uuno Turhapuro helvetistä: reikäiseen hihattomaan paitaan pukeutuva keskilännen trailer park -slacker, jonka hahmo höhötti kanankoipivuorensa takaa myöhäisillan tv-sarjoille ja yritti keksiä mahdollisimman loukkaavia ja törkeitä riimejä. Nyt jäädään odottelemaan, pystyykö kolmikko yhtä vakuuttavaan suoritukseen omien kappaleiden kanssa. Kitaristi Hamid Moeinin ja tuottajana ansioituneen Joel Attilan kanssa tehtyä levyä voi perustellusti kutsua kaikkien erolevyjen äidiksi. Muodollisesti pätevä mutta hieman yksioikoinen The Main Thing kaipaisi lisää tällaisia yllättäviä irtiottoja. Ison orkesterin uhkea olemus kykenee viettelemään monipuolisilla muodoillaan. Hyvin eurooppalaiselta kuulostavan yhtyeen eteerisyyteen verhottu indiepop on toki pääosin laadukasta. Timo Lassy Bandin seurana lavalla heilui RickyTick Big Bandin kahdeksanhenkinen vaskisektio, joten jazz-iltama kehittyi varsin tuhdiksi. Paketti yritetään pitää kasassa Alfred Hitchcock (jolta Eminem levyn nimen varasti) -skiteillä, mutta kokonaisuus on melkoisen turhanpäiväistä, täyteen ängettyä melskaamista. Vaikka levyltä löytyy useitakin poppunk -kliseitä, ei niissä ole mitään vikaa, kun ne on tehty hyvin. Pariminuuttisten kappaleiden yhdistävänä tekijänä on soinnikas kitaramelodia. Nyt hän on kaiken saavuttanut liki viisikymppinen, joka vertaa itseään uudella levyllään joukkomurhaajiin ja Harvey Weinsteiniin sekä niinkin tuoreisiin hahmoihin kuin Osama bin Ladeniin tai Saddam Husseiniin. Akustiseen ilmaisuun on saatu ujutettua hyvin dynamiikkaa. Levyarviot > 56 SOUNDI Bonny Light Horseman Bonny Light Horseman 37d03d Bonny Light Horseman on tuore amerikkalainen supertrio, jossa soittavat The National -yhteyksistäänkin tuttu Josh Kaufman, The Shinsissä vaikuttanut Eric D. Trumpetit, pasuunat sekä tuuba pyörittelevät hekumallista hurmosta, jonka ytimessä Lassyn tenorisaksofoni pitelee ohjaksia. Svengin luonne on rento, mutta samalla tiivis. Alakuloisten lyriikoiden ja tiukan kompin vastapainona ovat yksinkertaiset korvamadot ja vahvat power pop -vaikutteet. dvd Beverly Hills Cops 1-3 blu-ray Ad Astra (2019) 4k UHD, blu-ray, steelbook & dvd, Twin Peaks From A To Z Limited Editon Collection Levyarvostelut 2_20.indd 56 7.2.2020 7.36. In Too Deepissä on hieno kanyewest-maksimalistinen kertosäe ja Darkness on perinteinen, jo Stan-klassikosta tuttu eeppinen novelli. Onko mikään siis muuttunut. Yhtye ei käynnistä uraansa omilla sävellyksillä. ISLA MÄKINEN HHH Herra Ylppö & EX Lovi Sony Herra Ylpön mukaan vaimolta syntymäpäivälahjaksi saatu avioeroilmoitus käynnisti prosessin, jonka tuloksena on suorasanainen teema-albumi. Jos olet mieltynyt vaikkapa Bon Iveriin tai Fleet Foxesiin, tämä uutuus kannattaa tarkistaa. Intohimoiset rytmitykset laukkaavat kiihkeillä tasoilla, antaen tilaa kokeellisuudelle
SOUNDI 57 ...kokonaisuus on melkoisen turhanpäiväistä, täyteen ängettyä melskaamista... Gemini Man 4K UHD, blu-ray, steelbook & dvd Big Little Lies kausi 2. dvd Beverly Hills Cops 1-3 blu-ray Ad Astra (2019) 4k UHD, blu-ray, steelbook & dvd, Twin Peaks From A To Z Limited Editon Collection Levyarvostelut 2_20.indd 57 7.2.2020 7.36
Stereotesti täsmähyökkää kummallekin kanavalle muassaan vanha bändikaveri Setä Koponen. Vanha schäferi on rytmimusiikin juhlaa. PERTTI OJALA HHHH kilän sanattoman laulun kera. Duon dokausläpät ovat vuosien varrella vähän lieventyneet, mutta muuten meininki ei lipsahda turhan korrektiksi. Herra Ylpön rohkea tosiasioiden toteaminen tuntuu vääjäämättä johtaneen myös jonkinasteiseen itsesääliin. Kuulijalle Lovi-albumin yltiörehellinen avautuminen muuttuu vähin erin kiusaantuneisuudeksi ja epäilyksi syyllistymisestä tirkistelyyn. Onni tiivistyy aivan tarttuvaan ja helkkarin ärsyttävään Kuti kuti -biisiin: välillä on hyvä kertoa pienistä asioista, mutta onko pariskunnan sängyssä harjoittama toistensa kutittelu todella laulun aihe. Ian Brennan on taltioinut nämä äärimmäisen intiimit ja todelliset laulut juuri niin herkästi täysin livenä kuin Tinariwenin ja Rambling Jack Elliottin kanssa työskenneeltä mieheltä sopii odottaa. Yhteinen svengi todistaa asianosaisten musiikillisten juurten ulottuvan 60-luvun ohi syvälle rhythm & bluesin ja rock’n’rollin ytimeen. Biisimateriaalilta edeltäjäänsä omavaraisempi levy toteuttaa avausraitansa pyynnön. K u v a: N au sk a Liput myynnissä nyt! 50 TH ANNIVERSARY tamperefilmfestival.fi Levyarvostelut 2_20.indd 58 7.2.2020 8.05. NIKO PELTONEN HH Tuomio & Kone Hyvät kannet hukkaan 3rd Rail Tuomio & Koneen uuden levyn Intron karvahattubiitti on kuin suoraan JVG:ltä tai Teflon Brothersilta pöllitty. Miten tästä selviää. Samalla musiikki on livennyt kepeäksi elektrofolkiksi, joka on turhan lähellä pahimman suomireggaen äänimaisemaa. Muun muassa parin vuoden takaista Taakibörstan Ruisrock-spektaakkelia muisteleva toinen raita Firaabelihommia tekee kuitenkin selväksi, etteivät Legis ja Konan sorru 20-luvullakaan tekemään poppiräppiä. Miehiset hengenheimolaiset David Alvin, Joe Ely ja Charlie Sexton kantavat luonnikkaasti kortensa kekoon. Uusi päivä -levyn (2006) jälkeen Leinosta on toki kuultu Huff ’N’ Puff -albumillaan (2012) ja Jukka Orman rinnalla BigFeet & LaLan Pet Mellä (2018), mutta äidinkieleen ja Viranomaisten eteen paluuta voi tervehtiä ilolla. Puhakan uraa Tyhjyydestä tullaan -debyytistä (2009) asti seuranneena olen kuitenkin kokenut latistavaksi sen, miten tuon albumin askeettisista, mutta vetovoimaisista folk-laulelmista ollaan luisuttu koko ajan enemmän lussun ja itsetarkoituksellisen naivismin suuntaan. Tavattoman kauniisti surullisesta akustisen kitaran, läpsyttävien perkussioiden ja pakahduttavan sielukkaan laulun vetämästä kappaleesta huokuu täysin hiljentävä myötätunto. Marjo Leinosen ja Viranomaisten samaa tahtia lyövät sydämet murisevat lopulta kuin vanha schäferi levyn viimeisten minuuttien äityessä ylvääksi 60-lukulaiseksi psykedeliaksi. Albumin keskeinen teos on kolmiosainen American Childhood, joka käy läpi tietoisuuden ja levottomuuden heräämisen koulussa, sotimisen kauhut jossain kaukana sekä sätkynukkena elämisen petollisen kepeän gipsytanssin. Miikka Paatelaisen, Mitja Tuuralan, Sami Niemisen ja Sami Vettenrannan kompakti soitto sulaa saumattomasti Marjo Leinosen fraseerauksellisia vapauksia ottavaan ja puhdasta intohimoa pursuavaan lauluun. Hyvät kannet hukkaan saa miinusta lyhyestä kestostaan – tämä on oikeastaan ep – toisaalta mukana ei ole täytebiisejä. JARI MÄKELÄ HHHH Terry Allen & The Panhandle Mystery Band Just Like Moby Dick Paradise Of Bachelors Merkillinen veikko tämä 76-vuotias laulajalauluntekijä, joka on opiskellut arkkitehdiksi, opettanutkin korkeakouluissa ja saavuttanut maailmanmainetta monipuolisena taiteilijana. Paha pysyy pois silloinkin kun Jatkuva rähinä saa vauhtia Iggy Popin Lust For Lifen riffistä ja Kokemäenjoki vertautuu Mississippiin Tony Joe Whiten Polk Salad Annieta kunnioittaen. Tumman vakuuttavaa lauluääntä kompensoivat Shannon McNallyn folk-sävytteiset lauluosuudet, etenkin melankolisissa kantrivalsseissa. Tällaista musiikkia tehdään vain äärimmäisen rankoissa oloissa, jotta pysytään järjissään. Ruandan taannoisessa kansanmurhassa hutujen ja tutsien välillä ihmisen pahuus nousi taas uusille huipuille, mutta siitäkin voi näemmä selvitä. Morbideimmat ovat tarinat seudun viimeisen stripparin kuolemasta sekä fantasia vampyyrien kaupungista. PERTTI OJALA HHH kaudentäyteisyyden sanomaa. Toivottavasti Good Onesin rutiköyhä kolmikko saa tästä levystä rahaa. Se on toki ollut osa Muuan Miehen ideaa aina, mutta omaa makuukammaria kauemmas kantava elämänkatsomus tuntuu kaikkoavan Puhakan lauluista levy levyltä. Tästä on nokkela coolius kaukana. Läsnäolollaan aina ilahduttava suomilyriikan legenda Raimo takaa Onhan se selvä että otti aivoon -kappaleelle olariräpin klassikkostatuksen. Hyvien hetkien muisteleminen, pettymys, epäusko ja epäonnistumisen tunne synnyttävät kysymyksiä mutta onneksi myös varovaista toiveikkuutta. Silti Wilcon Nels Kline soittaa sähkökitaralla erittäin hienosti sopivia kastehelmiä niin ikään veret seisauttavaan Where Did You Go Wrong, My Love -kappaleeseen ja My Bloody Valentinen Kevin Shields luo ei-hullumpaa taustaväriä A Long Sad Journey Watching You Diehin. Albumi ei tarvitse mitään länkkärirokkareita avukseen, paitsi tietenkin kaupallisesti. Lähempää Allenin omaa perhe-elämää viistää Abandonitis, jossa hylkäämisen tuntoja käydään läpi omien poikien ja vaimon seurassa. ASKO ALANEN HHHH The Good Ones Rwanda, You Should Be Loved AntiEi tarvitse yhtään ymmärtää Good Onesin laulamaa afrikkalaista kieltä, avausraita The Farmer pudottaa silti heti polvilleen. Yleissivistys ja sanavarasto ovat keskiikäisyyden myötä vain lisääntyneet ja itseironiaa ei ole todellakaan annosteltu lusikalla. Moby Dick ja Pirate Jenny ovat vertauskuvallisia viitteitä Melvillen ja Brechtin kirjallisiin hahmotuksiin, tavallaan myös kahlekuningas Houdini, mutta suurin osa Allenin americanasta on arkisempaa oman suvun ja elämänpiirin elämystä. Ei vähiten tällaisella musiikilla. Välillä hän ollut altavastaaja rakkaudessa, välillä lähisuhdetilanteeseensa täysin tyytyväinen onnen kultapoika, mutta nämä roolit ovat saman, tunnistettavan persoonan eri puolia. -kappaleen koneistettu epätoivo lähestyy raivoa, mutta kaikesta selviää ja kipu loppuu sattumalta jonain aamuna. Kertosäettään myöten häikäisevän kaunis Lintu iloinen laventaa vaikuttavasti Leinosen ja Viranomaisten agendaa. Sen he todellakin ansaitsisivat. Suosittelen lämpimästi! JUSSI NIEMI HHHH Muuan Mies Onni Helmi Ismo Puhakka on vaikuttanut musiikkielämämme hipahtavassa marginaalissa jo toistakymmentä vuotta ja välittänyt johdonmukaisesti leppoisan elämänasenteen ja vilpittömän rak...onko pariskunnan sängyssä harjoittama toistensa kutittelu todella laulun aihe?... Hip hopin kultakaudesta muistuttavat biitit ja reilun parinkymmenen vuoden ajan jalostettu herkullinen riimittelytyyli kuulostavat edelleen yhtä kovilta ja välillä paremmilta kuin suomiräpin klassikkona pidetyllä debyytti-ep:llä (2003) tai viiden vuoden takaisella paluualbumilla Rokkaa. Levyttävänä artistina Terry Allen on pitänyt jalkansa maassa, eli Teksasin Lubbockin outlaw-koulukunnan musiikissa, ja kertonut sointuihin punottuja tarinoita maakuntien menneistä ja olevista tapahtumista sekä kiehtovista historian hahmoista. Levyarviot > 58 SOUNDI Marjo Leinonen & Viranomaiset Vanha schäferi Playground Marjo Leinonen & Viranomaiset on vihdoin julkaissut toisen albuminsa
Liput myynnissä nyt! 50 TH ANNIVERSARY tamperefilmfestival.fi Levyarvostelut 2_20.indd 59 7.2.2020 7.36. ...onko pariskunnan sängyssä harjoittama toistensa kutittelu todella laulun aihe?..
Tyylilliset juuret ovat edelleen samat, mutta nyt naiset ovat löytäneet paremmin oman tapansa tehdä heviä. Kuka tietää, ehkä bändillä itsellä oli syvällisempi meininki mielessä levyä tehdessä, mutta biisien teemat pysyvät turvallisella baariinkaljaa-naisia -linjalla. Eikä The Slow Rush muuta asetelmaa. Kappaleet ovat hyvin viimeisteltyjä, ehkä jopa liiankin. Tuorein levy on toista maata. Nopeet, hitaat & rumat on sekoitus klassista rockia ja autotallipunkkia sopivassa suhteessa. Silloin tuotannon kaikki kerrokset tihkuvat viattomuutta. Soitto on totisesti tämän tason sepillä tiukkaa, yleisön hien voi haistaa ja moshpit puskee kaiuttimista kotisohvalle – mitä muuta voi liveäänitteeltä enää toivoa. Pikemminkin tunnuskuvien ja tunnekatalyyttien varaan rakennettu ääniavaruus viittaa omaan peilikuvaansa. Levyn puunatussa soinnissa korostuvat ulkoiset tekijät, ja kappaleet kasvavat harvoin ääntensä summaa suuremmiksi. Mitä muuta sitä kaipaisikaan. Kaiken kaikkiaan Burning Witches on tuonut musiikkinsa paremmin nykypäivään joutumatta kuitenkaan tinkimään vanhan liiton brittihevin olennaisista piirteistä. Ilmaisutavan ylittävää identiteettiä The Slow Rushilta ei kuitenkaan löydy. Samalla kappaleet ovat monipuolistuneet ja sovituksissa on selkeästi enemmän elämää. Levy käynnistyy lupaavasti lähes tanssittavalla ja tässä seurassa popmaisella Cellularilla, mutta suurin osa yksittäisistä biiseistä vaikuttaa niin hahmottomilta tai rikotuilta, että niiden esiin nostaminen tuntuu tarpeettomalta. MARKO SÄYNEKOSKI HHH The Heliocentrics Infinity Of Now Madlib Invazion Rumpali Malcolm Catton sekä basisti Jake Fergusonin orkestroima lontoolainen Heliocentrics tarjoilee jälleen täyslaidallisen funk-psykedeliaa, kokeellista rockia, jazz-avantgardea, etnisiä grooveja sekä elektronisia avaruussoundeja. Levyarviot > ...kyseessä on siis puhdasverinen taidelevy... Comet Face -kappaleen stranglersmainen basso ja saksofonin kuorruttama kakofonia nykivät hereille. Tilastokeskuksen luokittelussa tällaisia valmisteita kutsutaan puolikestohyödykkeiksi. Live At The Roundhouse ei ratsasta nostalgialla vaan kuulostaa täysin ajankohtaiselta. Seuraavan sävelen myötä jotain kuolee pois. Ryhmä perustettiin viisi vuotta sitten ja jo nyt bändillä on kolmas levy plakkarissa. JARI MÄKELÄ HHH Kreator London Apocalypticon – Live At The Roundhouse Nuclear Blast Kreator on vuollut maailmanluokan thrashiaan jo 35 vuoden ajan, eikä meno näytä hyytyvän. Lähestymistapojen kirjo osoittaa, että muoto on ollut Parkerille aina osa sisältöä, joskus sen korvikekin. Mielihyvää tihkuvana mutta sydämen ohittavana impulssisuihkuna The Slow Rush personoituu ylellisyystuotteeksi, joka on ohjelmoitu stimuloimaan. Solisti-kitaristi Mille Petrozan ilmaisusta on vuosien aikana karissut hivenen raspia, mutta tilalle on tullut vanhemman thrash-johtajan auktoriteettia ja lämpöäkin. Kyseessä on siis puhdasverinen taidelevy! Biisijärjestys on rakennettu taitavasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi: kappaleet vaihtuvat toisiinsa miltei saumattomasti. 60 SOUNDI Burning Witches Dance With The Devil Nuclear Blast Sveitsiläisen Burning Witchesin ura on edennyt vauhdilla. Jos Hexenhammerilla saattoi törmätä puolivillaisilta tuntuviin ratkaisuihin, uudella levyllä bändi pitää huolen siitä, että kaikella on tarkoituksensa palvella kokonaisuutta. Kouvolalaisyhtyeen ensimmäinen albumi on sen omien sanojen mukaan ”postmodernin yhteiskunnan hätähuuto”. Kappaleella vierailevatkin itse Ross The Boss sekä Michael Lepond. Miehen kolmas King Krule -albumi Man Alive! haahuilee samankaltaisia latuja muminaräpin, dubin ja nuoren humalaisen Tom Waitsin korahtelun välillä; unen, valveen ja unihalvauksen rajamailla kykenemättä kuitenkaan pitämään kuulijaa näpeissään. Siellä täällä Parker taikoo esiin Borderlinen, Lost In Yesterdayn ja Posthumous Forgivenessin kaltaisia vakaapiirteisiä sulokkeja, mutta ensisijaisesti musiikki elää vain hetken kerrallaan. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Hexenhammer kilvoitteli tiukasti 70-luvun lopun ja 80-luvun alun brittihevibändien tyylin kanssa, mutta lopputulos ei ollut kovin mairitteleva. Lontoossa narutettu livelevy esittelee saksalais-suomalaisen kvartetin huippuiskussa, ja äänityksen taso on erinomainen – on tätä sitten jälkikäteen korjailtu tai ei. Kosmisen fuusiojazzin kietoutuessa saumattomasti Can-tyyliseen krautrockiin, Sun Ralta omaksuttuun epäsymmetrisyyteen ja elokuvalliseen äänitapettimusiikkiin, Heliocentrics abduktoi meidät unohtumattomalle matkalle nykyisyyden äärettömyyteen, jonka unenomaista tunnelmaa korostavat ennestään Barbara Patkovan sielukkaan hypnoottiset lauluosuudet. Man Alive! tehnee tehokkaimman vaikutuksen kuulokkeilla julkisessa tilassa kuunneltuna. Levyn perinteistä, tasajakoista rumpukomppia ja tiukkaa bassolinjaa ei väsy kuuntelemaan, ja näiden lisäksi erityismaininta täytyy myöntää soolokitaralle. Ihan helvetin upeaa soittoa. Silti Kevin Parker on edennyt projektinimensä alla rouheasta uuspsykedeliasta retroutopistiseen designelektroon avaten jokaisella äänitteellään enemmän ovia kuin moni artisti koko urallaan. LINDA SÖDERHOLM HHHH Tame Impala The Slow Rush Fiction Tame Impalan laulut johtavat harvoin mihinkään. Kreator on kerta kaikkiaan pistämättömässä vedossa! MIKKO MERILINNA HHHHH K u v a: Ja ke O w en s LIPUT MYYNNISSÄ NYT! × PROVINSSI.FI/LIPUT #PROVINSSI × PROVINSSI.FI + kymmeniä lisäyksiä luvassa! 25.–27.6.2020 TÖRNÄVÄNSAARI, SEINÄJOKI SYSTEM OF A DOWN THE CHEMICAL BROTHERS KORN \ DEFTONES \ THE SOUNDS HASSISEN KONE \ SUNRISE AVENUE \ JVG CHARLI XCX \ DISTURBED \ GOJIRA \ OPETH ABREU / ANTI-FLAG / APULANTA / BEAST IN BLACK / BEHM BELZEBUBS / BLUES PILLS / CLEDOS / ERIN / EVA+MANU / GASELLIT GEORGIA / GETTOMASA / HATARI / INSOMNIUM / ISAAC SENE JESSE MARKIN / KARINA / KASMIR / KNIPI / KOLMAS NAINEN LAURI HAAV / MAANALAINEN ARMEIJA / MAUSTETYTÖT / MOKOMA OLAVI UUSIVIRTA / PLUTONIUM 74 / RUUSUT / SANNI / THE MAGIC NUMBERS VESALA / VESTERINEN YHTYEINEEN / VIEW / XYSMA / YEBOYAH Levyarvostelut 2_20.indd 60 7.2.2020 7.37. He ovat tiennäyttäjiä aivan uudenlaiselle psykedelialle. Kappalelistaan mahtuu yllättävän vähän kaikkein klassisinta ja aika paljon uutta, mutta yhtyeen uusin studioalbumi Gods Of Violence (2017) on niin erinomainen hevilevy, että näin pitää ollakin. Ensimmäisen kappaleen alkaessa odottaa jotain särmäisempää kuin mitä lopulta kuulee. Railoiksi kiiltopinta halkeaa vain Parkerin kaihoisan tulkinnan auttaessa jonkin suoraan nautintokeskukseen osuvan melodialinjan jäljille. Silloin sen hälyäänimäiset detaljit saavat liikkuvasta ihmismassasta visuaalista vastinetta. Catton omassa analogistudiossa muotonsa saanut albumi julkaistaan vaihteeksi tuottajanero Madlibin labelilla. Melodia, rytmi ja vähintäänkin biisien ABABCBB-rakenteet loistavat poissaolollaan, mutta yleisvaikutelma on miellyttävä. Yli 15 vuotta yhdessä soittanut kokoonpano on hioutunut saumattomasti yhteen, ja sen maailman joka kolkasta vaikutteita imevä visionäärinen soundi on tunnistettavissa missä vain. Erityisesti on hienoa, että bändi on rohkeasti ottanut versioitavakseen Manowarin Battle Hymnsin. Vuosimallin 2019 Kreator jytisee ja myrskyää juuri niin kuin pitääkin, ja on itse asiassa aivan huippua kuulla vaikkapa vuoden 1986 Pleasure To Kill (jonka albumiversio on bassottomuudessaan ja kireydessään ehkäpä hieman ajan haalistama) näin tanakkana versiona. Hyvällä tavalla pakkomielteisen fanaattisesti musiikkiin suhtautuvan bändin visio on selvä: Heliocentrics on tiukasti kiinni lukuisissa musiikillisissa traditioissa, mutta heidän konseptinsa on valovuosia aikaansa edellä. No jaa. ISLA MÄKINEN HHHH King Krule Man Alive! XL Archy Marshallin alias King Krulen punk-jazz saavutti kulminaatiopisteensä edellisellä, kriitikoilta loistavan vastaanoton saaneella The OOZ -albumilla (2017). Omaan korvaan se kuulostaa elämänmakuiselta, riehakkaalta punk rock -levyltä. HANNU LINKOLA HH Renttu & Jämät Nopeet, hitaat & rumat Kalansilmä Tässäpä varsin kiinnostava teos. Levyn on julkaissut toisen, varsin tunnetun kouvolalaispunkbändin Kivesveto Go Gon oma levy-yhtiö. Laura Guldemondin ääniala tarjoaa bändille enemmän uusia mahdollisuuksia, joita se on myös käyttänyt hyödyksi. Nykyään yhtyeessä on uusi laulaja, jonka tuoma parannus on erittäin selkeä. Vaikka kyseessä onkin bändin ensimmäinen pitkäsoitto, musiikin tekeminen ei selvästi ole uutta Rentulle ja… hmm, Jämille. Onpa siellä ajoittain etäisiä kaikuja ysäritriphopistakin
SOUNDI 61 LIPUT MYYNNISSÄ NYT! × PROVINSSI.FI/LIPUT #PROVINSSI × PROVINSSI.FI + kymmeniä lisäyksiä luvassa! 25.–27.6.2020 TÖRNÄVÄNSAARI, SEINÄJOKI SYSTEM OF A DOWN THE CHEMICAL BROTHERS KORN \ DEFTONES \ THE SOUNDS HASSISEN KONE \ SUNRISE AVENUE \ JVG CHARLI XCX \ DISTURBED \ GOJIRA \ OPETH ABREU / ANTI-FLAG / APULANTA / BEAST IN BLACK / BEHM BELZEBUBS / BLUES PILLS / CLEDOS / ERIN / EVA+MANU / GASELLIT GEORGIA / GETTOMASA / HATARI / INSOMNIUM / ISAAC SENE JESSE MARKIN / KARINA / KASMIR / KNIPI / KOLMAS NAINEN LAURI HAAV / MAANALAINEN ARMEIJA / MAUSTETYTÖT / MOKOMA OLAVI UUSIVIRTA / PLUTONIUM 74 / RUUSUT / SANNI / THE MAGIC NUMBERS VESALA / VESTERINEN YHTYEINEEN / VIEW / XYSMA / YEBOYAH Levyarvostelut 2_20.indd 61 7.2.2020 7.37
Rauhallisimmillaan vaikutelma on sama kuin Bryarsin teoksessa tunne, että aika on jotenkin säröllä tai K u v a: Sa m i R ai sk io Levyarvostelut 2_20.indd 62 7.2.2020 14.51. Ei siinä mene välit poikki tai mitään sellaista. Jos jo kakkosalbumilta uupuivat selvät tuulenhalkojat, näyttää se jalat alta rykäisevä puhuri puuttuvan myös kolmannella yrityksellä. Äänesi kuulostaa uudella albumilla todella hyvältä. Aikaisempia Nyrkkitappelun levyjä äänitettäessä en ole aina välttämättä tiennyt, miltä korkeudelta minun kannattaa joku tietty biisi vetää. Kaikki kuulevat korvalapuilla oman osansa ja pyrkivät soittamaan sen mukana. – Headline oli tosiaan ennestään tuttu paikka ja sijaitsee Tampereella, joten oli ihan käytännön syistä kätevämpää äänittää siellä. Miksi. Jokaisella soittajalla on muitakin bändejä ja omia juttuja; joskus tie vie toisaalle. Kunnon studiofiiliksissä on silti mukavampi äänittää, kuin runkata raitoja jossain treenikämpän nurkassa ja odottaa, milloin Macci paukahtaa paskaksi. Neljästään on helpompi sopia asioista ja aikatauluista. – Mukava kuulla. Nyrkkitappelun ei tarvitse hioa hirveän pitkään jotain soundeja. – Nyrkkitappelussa on tapahtunut miehistönvaihdoksia varmaan jokaisen äänityksen välillä, ja me ollaan totuttu niihin. Koska yhteistyö lakastui jo pian debyyttiä huomattavasti hailakamman Touched By The Crimson King (2005) -levyn jälkeen, voisi väittää legendan kasvaneen mahdollisesti jopa suuremmaksi kuin mitä musiikillisten ansioiden suhteen lopulta jäi käteen. Tulos on musiikkia, joka kuulostaa hiukan humaltuneelta, kuin jokin itse ajassa olisi mennyt särölle, kauniisti kuin posliini. Neljän vuoden tuumaustauon jälkeen Nyrkkitappelu palaa juurilleen, 70-luvulta polveutuvaan äänekkääseen punkja hard rockiin, jonka perusta on valettu Iggy And The Stoogesin Raw Powerin, Bon Scottin aikaisen AC/DC:n ja Motörheadin muodostamaan pyhään betonimonumenttiin. Mitään merkillepantavaa ei tahdo jäädä mieleen. – Hyvin! Bändi on erinomaisessa kuosissa ja lavalla kulkee vähemmän piuhoja, mihin kompastua – samoin ihmisten välillä – varmaan ymmärrät, mitä tarkoitan. HENRI EEROLA HH Mikko Innanen Autonomus I-XXX Fiasko Nykysäveltäjä Gavin Bryarsilla on hieno teos (tai ehkä se on paradigma?) nimeltään 1,2, 1-2-3-4. JARI MÄKELÄ HHHH Nyrkkitappelun kokoonpano on edellisen albumin jälkeen vaihtunut. Miten homma toimii nelimiehisenä, Horo-Hepe. (2016) kuulosti siltä, että bändin takki oli neljän vuoden paahtamisen jälkeen tyhjä. Albumi ja bändi sai saman nimen: Demons & Wizards. Selkein puute näkyy vauhdissa, ja tämän myötä ensilevyllä ihastuttanut, jopa emobändien parhaat hetket haastanut dynamiikka loistaa poissaolollaan. Ne on nuotinnettu epäkonventionaalisesti, tavalla joka tuo jokaiseen sävellykseen vahvan graafisen ulottuvuuden. Meidän jutussa on tärkeämpää saada vangittua narulle ainakin osa siitä energiasta, mikä meillä on livenä, ja studiossakin soitetaan biisit livenä. Rankemmat vedot olivat metarockia rockista ja viittauksia vilisseet sanoitukset vähän sinne päin roiskaistuja. Demons & Wizards III Century Media Vuosituhannen vaihteessa metallimusiikki eri alagenreineen osoitti elpymisen merkkejä. He eivät kuule tai voi reagoida muihin soittajiin. Mikko Innanen Autonomus soittaa Innasen sävellyksiä. Soitto potkii, melodiat tarttuvat, HoroHepen huutolaulu kuulostaa entistä luontevammalta ja asiaankuuluvan epäkorrektit lyriikat yllyttävät yhteishoilotukseen. Nyt kappaleita treenattiin paljon ennen äänityksiä. Välillä laulu on onnistunut paremmin, välillä ei. Albumin biisit kulkevat yhtä lukuunottamatta kaikki samasta sävellajista ja lihasmuistiini tallentui, miten nämä kuuluu vetää. Siinä joukolle muusikoita annetaan kasetilla osa, joka heidän täytyy soittaa – joillekin viikkoja ennen suoritetta, toisille vain hetkeä ennen. Jani Viitanen tekee hyvää jälkeä nopeasti. III on kivaa kuunneltavaa, ehdottomasti paikkansa bändin aiempien edesottamuksien rinnalla löytävä kokooma tuttuja tavaramerkkejä, mutta harmillisen mitäänsanomatonta se on. Olen saanut sellaistakin palautetta, että laulusuoritukseni ei kuulostaisi tarpeeksi räkäiseltä. Se toi suoritukseen varmuutta ja rentoutta. Nyt palasitte Haluan olla rocktähti ja saada paljon naisia -albumin (2014) äänittäjän Jani Viitasen kanssa Headline-studiolle. Hengästyttävä rokkiräjähdys kulkee Nyrkkitappelu-ep:n (2012) hittibiisien tasolla, mutta bändi soittaa tiukemmin ja kappaleiden toteutus on kompaktimpi. Siinä on sellaista lunkia rentoutta, mitä ei aiemmilla Nyrkkitappelun levyillä ole ollut. TEKSTI: JARI MÄKELÄ Levyarviot > ...tulos on musiikkia, joka kuulostaa hiukan humaltuneelta... Samalla kun itsepintaisesti lestissään pitäytyneet perinteisen kaavan raskasmetalliyhtyeet valmistautuivat tyylilajin renessanssiin, alkoi levy-yhtiörahoitusta löytyä myös kunnianhimoisimmille hankkeille. Kerran eräs basistimme oli lähdössä bändistä ja hänellä oli valmiina kaveri, jota hän suositteli tilalleen. Yksi ehdottomasti legendaarisimmista kollaboraatioista syntyi Iced Earthin ja Blind Guardianin nokkamiesten kesken, kun läjään lyötiin molempien yhtyeiden parhaat puolet. Äänititte edellisen levyn Lauri Elorannan kanssa. Jokainen orkesterin jäsen on vapaa tulkitsemaan näkemäänsä haluamallaan tavalla. Lisäksi sanoitukset ovat Nyrkkitappelun musiikissa erittäin tärkeitä, joten niistä pitää saada kunnolla selvää. Isosta nyrkistä naamaan saattaa olla Nyrkkitappelun paras albumi tai ainakin top 2:ssa. 62 SOUNDI Nyrkkitappelu Isosta nyrkistä naamaan Stupido Kolmas Nyrkkitappelu-albumi Mitä saisi olla. Basistina on Jee Jee Lavonen ja kitaristi Nästi Jeskanen on jättänyt bändin. Melodiset Nuggets-garageklassikoista ammentaneet singlebiisit olivat parempia, mutta kuin eri bändin ohjelmistosta
Levyarvostelut 2_20.indd 63 7.2.2020 7.37. SOUNDI 63 ...tulos on musiikkia, joka kuulostaa hiukan humaltuneelta..
Saara Niemelän ääni sopii tyyliltään musiikkiin hyvin, muistuttaen hieman Elli Haloon herkkää mutta tarvittaessa rosoistakin laulelua. Murhaavan kaunis Jos oisit mun on ladattu täyteen lynchiläisiä värejä. Haaja tuntee juurevan rock’n’rollin lisäksi 60-luvun teinipopin ja iskelmien valikoidut hurmauskikat, onhan hän Agentsien ohella testannut suomalaisten ikivihreiden tulkintaa aikoinaan jo Whistle Baitinkin kanssa. Rytmiriehassa roisimmat twangitahdit sopeutuvat vaivatta ska-nytkeeksi tai jatsahtavaksi svengihumpaksi, ytimekkyydestä tinkimättä. MIKAEL MATTILA HHHH neen päräyttää ulos kolmannen levyllisen uusia potentiaalisia korvamatoja. Tuossa pehmeä-äänisessä vancouverilaislaulajassa on sellaista arvokkuutta ja rönsyilevää sivistystä, jotka tuovat tämän päivän sijasta mieleen jonkun Leonard Cohenin tai Jörn Donnerin. Hän horisee, viittaa ulkomaailmaan ja itseensä, jankkaa, korjaa itseään, kaataa itselleen vielä yhden lasin shirazia ja mutisee sivulauseessa jotain siitä, miten ennen oli tämäkin nahkaisempaa. Nämä melodraaman lipsahdukset paljastavat, ettei Bejar lopulta osaakaan olla angstinen. Nuorisopalatsin hieman väritöntä ja muodollista suomirockia Pyörre-albumilla horjuttaa vain Viskaa se tuleen -kappaleen syntsainen discobeat. Ihmisellä on kuitenkin vaihtoehto. Nuoruuden sekoilu on seestynyt eikä rakkaushuolienkaan vuoksi tarvitse turhia märistä. Moiseen hänellä on liian sivistynyt, runoilijan sielu. rypyssä. VIRPI SUOMI HHHH Mikko Iivanainen A River Runs Through It Iivana Kirjaimellisen soololevyn tekeminen on kuulemma ollut eniten jazzyhteyksistä tunnetun kitaristi-säveltäjä Mikko Iivanaisen pitkäaikainen haave ja nyt hän on toteuttanut sen. Suomeksi lauletulla kotimaisella rokilla menee tällä hetkellä hyvin ja eri genreistä ponnistaa uusia nimiä suosioon. Hyvä niin. Tuntuu kuin bändi etsisi edelleen kuumeisesti identiteettiään ja samalla oikeanlaista kohdeyleisöä. Sävy on innostava, se vetää puoleensa. Pyörteeseen voi aina laittaa tulpan. Reippaammissa biiseissä tätä tunnetta ei jostain syystä tule. Myös Have We Metillä tekstit ovat ryöppyävyydessään jonkinlaista fabuloitua beat-runoutta lakonisella pessimismillä. Komppikaksikon huomassa Whistle Baitin ja Agentsin kultakurkku Vesa Haaja korvaa sivuun vetäytyneet vokalistit, mutta alkuperäistrion Mika Jokinen otti ilomielin soolokitaristipestin vastaan. Riimitykset ovat yksinkertaisia mutta oivaltavia. I-XXX tasapainoilee upeasti rakenteen ja kaaoksen rajalla, vahvoihin atmosfääreihin luottaen. Soitannollisesti biisi on levyn selvimmin punk rockista kätensä pesseen Eppu Normaalin mieleen tuova raita. Välissä ehditään surffaamaan ja heilumaan jamaikalaisten rytmien tahdissa. PERTTI OJALA HH Matka Maailman Ympäri Toinen Suomen Musiikki Miro Palokallion luotsaama Matka Maailman Ympäri -yhtye jatkaa valloituksiaan ja julkaisee toisen albumin. Soitanto on maanläheistä ja soljuvaa, eikä mikään ihme kun taustalla häärii vanhan liiton hanuja. Kolmen cd:n järkäleessä riittää tutkittavaa ja sulateltavaa muutamaksi vuodeksi. Löytyy myös astetta vaihtoehtoisempaa ja jyrkempää soundia, kuten esimerkiksi mainio Jos sä meet särökitaroineen osoittaa. VIRPI SUOMI HH Pietarin Spektaakkeli Siivet Roihis Musica Viehätyin jo kovasti aikoinaan hypnoottisesta Tyttö lähtee tanssimaankappaleesta, ja nyt Pietari Kiviharju yhtyeiSiivet on kaiken kaikkiaan ehjä ja maukas kokonaisuus ja meiningistä huokuu miellyttävä yhteishenki. Albumin sävy onkin paljolti penseä ja jopa dystooppinen, mutta sen kappaleet ovat raukean ilmavia, täynnä kauniita, jopa dramaattisia melodioita. ARTTU TOLONEN HHHH Destroyer Have We Met Dead Oceans Dan Bejar on mies, joka voisi kertoa minulle iltasatuja. Basisti Pete Salomaan laulunteon urakoinnissa myös Jokinen ja Haaja ovat avittaneet, jälkimmäisen kääntäessä myös Francine-kipaleita suomeksi. HHHH Nuorisopalatsi Pyörre Hiljaiset Levyt 80-luvun puolivälin alla Jyväskylässä syntynyt Nuorisopalatsi eli tuolloin vain hetken muuntautuen pidemmän ja näkyvämmän uran tehneeksi Alice In Wastelandiksi. Nykyihminen on poikkeuksellisen kovassa pyörteessä kun totuus ja rakkaus ovat uhanalaisia arvoja ja viha ja pelko suosituimmat tunteet. Levy kannattaa ostaa, koska kansivihkoon painetut nuotit tuovat oikeasti mukavan lisän kuuntelukokemukseen. Lukuisten hiljaisten vuosien jälkeen Nuorisopalatsin ydinkolmikko aktivoitui uudelleen kolmisen vuotta sitten ja julkaisi debyyttialbuminsa Seitsemäs kuningaskunta (2018). Se yllättää, että hän pitää suurimpina vaikuttajinaan Hendrixiä ja Björkenheimia, koska meininki tässä paljolti luonnon inspiroimassa levyssä on hyvin hillitysti ...kappaleet ovat raukean ilmavia, täynnä kauniita, jopa dramaattisia melodioita... Laulujen aiheet liikkuvat enimmäkseen parisuhteen problematiikan ympärillä. Suuri osa tuotoksista on kuin samasta hajuttomasta ja mauttomasta hittitehtaasta, silkkaa radiopoppista joka ei herätä fiiliksiä oikein mihinkään suuntaan. Toinen on kaiken kaikkiaan monipuolinen mutta samalla hyvin ristiriitainen kymmenen biisin kokonaisuus. Sellaisia kuin Crimson Tide tai The Raven. Voi vain kuvitella kuinka laiskanpulskea svengi tarttuu tulevilla keikoilla tanssijalkaan. Lättähatun paluu on vauhdikas levy, sillä yhtye pitää rokkaavissa iskelmissään kaikenkokeneen rockabilly-moottorin sytkyttämässä. ASKO ALANEN. Kolmas verrokki voisi ehkä olla Pet Shop Boysin jäyhyys, sillä soundillisesti Have We Metissä on paljon samaa. Paluu 80-luvulle paljastaa menneisyyteen takertumisen hedelmättömyyden. Kuvaava esimerkki on Cue Synthesizer -kappaleen tuhahdus ”went to America, went to Europe, it’s all the same shit”. Uusi levy tarjoaa kepeitä suomirockin elementein maustettuja äänimaisemia. Sanoitukset ovat suoria ja kirosanoja viljellään ankarasti. Se voisi olla kuin Los Angelesin pääkonsulinakin häärineen Donnerin kynästä. Elokuvallinen tunnelma kuljettaa karavaania eteenpäin. Turvallisissa muistikuvissa kaikki voi olla hyvin ja pysyvää, mutta kun menneisyyttä ei saada takaisin niin kannattaa tyytyä tulevaan tuntemattomaan. Myös Matka Maailman Ympäri omaa potentiaalia, mutta jotain oleellista jää uupumaan. Kokeilu ei kantanut yhtä albumia pitemmälle, mutta nyt 26 vuotta myöhemmin Pääesiintyjät on taas saanut rivinsä ehoiksi. Mitja Tuuralan tyylikkäitä bassolinjoja ja Sami ”Kanttori” Niemisen urkuhuudatusta kuuntelisi vaikka maailman tappiin asti. Ryttylän raitti keventää huumorillaan draaman kaarta ja sulauttaa rap-maailman lopullisesti savuiseen yökerhofiilikseen. Turvalliseen bluespohjaan on tuupattu vaikutteita tasaisesti niin hiphopista, rockabillystä kuin iskelmästäkin. Nyt käsillä oleva Pyörre on edeltäjänsä tavoin vahvasti 80-lukulainen levy, jolla meidän aikamme kuuluu lähinnä kitaristi-laulaja Kari Smolanderin vakavaa huolta kantavissa teksteissä. Bejar kuitenkin viihtyy bileiden sijaan takkahuoneessaan keksimässä narratiiveja. K u v a: Te d B o is Levyarvostelut 2_20.indd 64 7.2.2020 7.37. Laulaja ja yhtye kuulostavat retrolookiin ja julkaisujen designiin nähden hyvin vetreiltä ja suorastaan nuorekkailta. Levyarviot > 64 SOUNDI Pääesiintyjät Lättähatun paluu Bluelight Teddynakuttelua psykoottisempaa rockabillyä mättänyt Francinetrio löi 90-luvun alussa ohimenevästi pillit pussiin ja päätti testata suomenkielisen billypopin tenhoa Pääesiintyjät-nimellä
LINDA SÖDERHOLM HHHHH pienieleistä eikä Jimin niin olennaisesta bluespohjasta huomaa jälkeäkään. Perustajajäsen Andy Powell on selvästi löytänyt kelpo yhteyden uuden kitarasankarin Mark Abrahamsin kanssa. Selvää sukulaisuutta tässä enemmän guitar soliin kuin jazziin kallistuvassa avaran kaikuisasti kuulaassa tyylittelyssä on William Tylerin ja Nathan Salsburgin pastoraaliseen tunnelmointiin. Gil Scott-Heron We’re New Again – A Reimagining By Makaya McRaven XL Täsmälleen kymmenen vuotta legendaarisen muusikon, folk-runoilijan sekä kirjailijan Gil Scott-Heronin viimeiseksi jääneen albumin I’m New Heren jälkeen saamme kuultavaksemme modernin jazzin ihmelapsen, rumpali-tuottaja Makaya McRavenin tulkinnan levystä. Tuloksena on versiointi, joka on täysin originelli, alkuperäistä kunnioittava teos, ja joka muistuttaa meitä jälleen kerran Gil Scott-Heronin poikkeuksellisesta nerokkuudesta. Suomalaisittain kyseessä on kiintoisa kokoonpano. Börek sekoittaa kipakkarytmiseen alustaansa ripaukset kreikkalaisuutta, slaavilaisuutta sekä kotoista iskelmää ja rillumareitä niin notkeasti, että levyn äärellä voi tulla vain hyvälle tuulelle. Omalla lomalla muistuttaa jokaisen meistä syntyneen tahtomattaan ja lomailevan olemattomuudesta. PERTTI OJALA HHHH K u v a: To m i P al sa Levyarvostelut 2_20.indd 65 7.2.2020 14.51. Tuotannossa on nakattu kaikki superlatiiviin. Konventioita haastava Scott-Heronin puhutteleva, syvä, maallisen viisas ääni löytää vertaisensa rikkaan äänimaailman livemuusikoiden, improilun ja sampleillä leikkivien muunnelmien joukosta. Sen seuraksi on kuitenkin plaseerattu kaksi vuotta sitten julkaistun sähköisen ep:n kolme kappaletta. Börekillä mennään lujaa heti traditionaalisesta Kotimatkasta lähtien. Lämpimästi turruttava esitys tarjoaa luontevan tilan niin viivyttelevälle johdattelulle, soljuville teemanmuunnoksille kuin hiljaisen onnen äärelle johdatteleville ajatuksillekin. Huomattavasti lähempänä mennään Iivanaisen kolmannen suuren vaikuttajan Bill Frisellin volyymipedaalimaalailua, vaikkei Mikko kauheasti pedaaleja polje. Teinislangista ammentava sanasto viittaa regressioon, vai lieneekö kyse nostalgiasta. Lähes kahdeksanminuuttiset kolossit Coat Of Arms sekä It’s Only You I See lunastavat taatusti paikkansa poppoon lavasetissä. Sovitus funkkaavine käänteineen on kuin tv-sarja The Wiren ensimmäinen kausi – huumaava, karu, elämänmakuinen, otteessaan pitävä ja kompleksisen älykäs. Tämä ei toki ole levyn ensimmäinen uudelleenversiointi, sillä Jamie xx teki siitä oman versionsa jo 2011, vuosi albumin ilmestymisen jälkeen. I tåget finns en restaurangvagn on kirjavine asiakkaineen kuin Pendolino-ajan vastine muinaiselle Lentävälle kalakukolle. HANNU LINKOLA HHHH ...kappaleet ovat raukean ilmavia, täynnä kauniita, jopa dramaattisia melodioita... Se kelpuutti riveihinsä vuonna 2001 kitaristi Ben Granfeltin, jonka lähdön jälkeen paikan täytti muusikon kepittäjäkollega Jyrki ”Muddy” Manninen. Pinnallinen ja äärimmäisyyksiin kiillotettu pop-soundi vaihtelee väkivaltaisten bängereiden kanssa ja kalseat autotuneöverit sekä teknon puolelle lipsuvat biitit on kuorrutettu tekstein, joita sokeroidaan joka kappaleessa vilisevin pikkutuhmin ilmaisuin sekä naiivein riimein. Erityisesti haitari ja trumpetti tekevät suvereenia jälkeä, ja laulustaan Jaakko Laitinen irrottaa tarpeen tullen myös huumoria. Vaikka kutkuttavasti loimottava Suonuotio hohkaa niin tervaksen lämpöä kuin aarnivalkean illusorisuuttakin, ei levy johda kertaakaan harhaan. Yksittäiseksi kohokohdaksi määrittyy vaimeasti hälypehmennetty Nelostie, jolla War On Drugsin sävyttämä laajakangasmaisema holvautuu portiksi Wojciechin satumaailmaan. LINDA SÖDERHOLM HH Jaakko Laitinen & Väärä Raha Börek Playground Lapista lähtöisin oleva mutta balkanilaisen musiikkitradition sydämenasiakseen ottanut Jaakko Laitinen & Väärä Raha riemastuttaa jo viidennellä albumillaan. Yhdessä laulut kietoutuvat heliseväkuoriseksi rungoksi, josta oksittuu vuoroin eteerisiin sfääreihin johdatettua arkifolkia ja vuoroin kraut-meditaatiota terävänleikkisästi elävöittäviä kitaraleadeja. JUHA SEITZ HHHH SOFA BFF Warner Suomalaista purkkaräppiä edustava Sofa, eli rap-duo Sonja Kuittinen ja Fanni Noroila julkaisevat vihdoin debyyttinsä moninaisten artistien singleille ja ep:ille tehtyjen vierailujen jälkeen. Herkkyys limittyy soljuvasti vimmaisempiin jamitteluihin, joten perinteistä Wishbone Ashin viehätystä kaipaavat palkitaan. Loppupuolella sähköön nojaavaa kokonaisuutta on miellyttävä kuunnella, mutta jotain epäsovinnaisuutta ja toisaalta selkeämpiä melodioita jään kaipaamaan. Kaksikon tyylille on tunnusomaista lyhyt, iskevä rakenne, tarttuva kertosäe sekä vahvasti omakohtaisiin kokemuksiin sekä feminismiin nojaavat sanoitukset. Jälkimmäinen saa dokumenttifilmiin Viivalla tehdyn päätösraidan erottumaan taustamusiikkimaisesta kokonaisuudesta. Tavallaan Hei hei riittäisi levyn ainoaksi sisällöksi. JUSSI NIEMI HHH Suonuotio Suonuotio Luova Jyväskyläläisessä Laivueessa soittanut Ville Puronaho esittelee Suonuotio-sooloprojektinsa esikoislevyllä vain yhden uuden kappaleen. Vailla notkahduksia etenevä ilmaisu on täynnä lumoavia arvoituksia ja konkreettisia ohjeita, joiden avulla musiikin ytimeksi voi löytää musiikin itsensä. Mittaa tulokkaalla Hei heillä onkin sitten puoli tuntia. En tiedä, mikä tässä on säveltämisen ja improvisaation suhde, mutta luulen jälkimmäistä olevan mukana aika paljon. Vaalien alla annetut tyhjät lupaukset ovat toki ikäviä, mutta lopulta nekin kutistuvat asiankuuluvan haikean Madonruokaa-kappaleen rinnalla. Voimaannuttavissa teksteissä kuuluu kantaaottavuus ja kyllästyminen hiphopin miehisyyteen sekä vahva tarve edistää erityisesti naissukupuolen yksilönvapautta. Intoa ja aggrea riittää, mutta levytykseltä ei valitettavasti välity kaksikon loppumaton live-energia, joka on ehdottomasti yksi heidän ykkösvahvuuksistaan. Henkilökohtainen tulevaisuudenkuva ei voi tästä juuri konkreettisemmaksi tulla. Kahden kitaran sointuvat vuoropuhelut sekä harmoniat hallitsevat äänimaisemaa, mikä vie mielikuvat aina klassikkoalbumeihin Pilgrimage (1971) ja Argus (1972) saakka. Pikemminkin Puronaho luottaa taiteessaan äärimmäiseen avoimuuteen. Ja mikä parasta, kappale kestää vaivatta minuuttiensa taakan. Biisimateriaali tuntuu vahvalta kautta linjan. Mutta siinä missä Jamien versio oli ehta tanssimusiikki-remix, on McRaven tuottanut täydellisen blues-albumin. SOUNDI 65 Wishbone Ash Coat Of Arms SPV Brittiläinen Wishbone Ash on veivannut vuosikymmenien ajan antoisaa hard rockin, bluesin ja progen hybridiään välittämättä kriitikoiden mielipiteistä. McRavenin sovitukset sopivat Scott-Heronin spoken wordeihin kuin nyrkki silmään. Maailmanmusiikillisen hengästyttävyyden ohessa orkesteri ottaa myös selvin sanoin kantaa ihmiseloa häiritseviin ja leimaaviin ilmiöihin, joista päättymätöntä taistelua käyvät kaukokaipuu ja koti-ikävä ovat tutuimmasta päästä. Hän soittaa myös akustista, kuten albumin kärkipäähän lukeutuvassa nimensä väärtissä Morning Songissa ja seuraavana kuultavassa nimiraidassa. Tuore Coat Of Arms -albumi katkaisee herkullisella tavalla Wishbone Ashin kuuden vuoden levytystauon. Toiminnan mahdollistaa yhtyeelle lojaali fanilauma, joka palvoo kaikkea bändin koskettamaa
LASSI LINNOLA HHH Ásgeir Bury The Moon One Little Indian Islantilainen Ásgeir tuntuu monessa mielessä edustavan pohjoismaisen pop-musiikin arkkityyppiä. No, ei todellakaan, vaikka trio sieltä tuleekin. Roisto lataa laulaja-kitaristi Teemu Sainion kirjoittamiin biiseihin parhaimmillaan iskeviä koukkuja, vauhtia ja energistä melodisuutta kokonaisuuden jäädessä kuitenkin oudosti puolitiehen. NUUTTI HEISKALA HHHH Omni Networker Sub Pop Good ol’ boys from Athens, Georgia. Siinä bändi onnistuu vaikuttavasti täsmällisellä, raskaalla ja hallitulla The Ghost Of Orionilla. Ásgeirin kolmannen kokopitkän Bury The Moonin vahvin valtti onkin sen tuotantojälki. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Vaikka Your Broken Shorella alkava ja Your Woven Shoreen päättyvä kahdeksan biisin kokonaisuus onkin selvästi albumiksi suunniteltu, toimii jokainen biisi itsenäisestikin. Tarjolla on tunti ensiluokkaista ja viimeisen päälle harkittua doom metalia. Body Countin agenda ei ole muuttunut tippaakaan vähäpätöisemmäksi, mutta Donald Trumpin ja muiden auktoriteettien sekoiluun jo turtuneen yleisön huomio on siirtynyt muihin murheisiin, kuten lähestyvään ekokatastrofiin. Eräs Verlainen katkonainen tavaramerkkivälike toistuu albumin mittaan hiukan hämmentävästi useamman kerran. 66 SOUNDI My Dying Bride The Ghost Of Orion Nuclear Blast My Dying Briden edellisestä levystä on jo viisi vuotta, mutta bändi jatkaa aika pitkälti siitä mihin Feel The Miserylla jäätiin. Levylle antaisi mieluusti korkeammankin arvosanan, mikäli yhtyeen itsensä asettama rima ei olisi niin korkealla. Siksi on sääli, että nimikkokappaletta lukuun ottamatta itse sävellykset eivät erityisemmin säväytä. Jos levy ei murisevine kitaroineen ja melankolisine viuluineen varsinaisia yllätyksiä tarjoa, ei niitä jää kaipaamaankaan. Se, että Ásgeir laulaa kuin hunajalla kuorrutettu enkeli, viimeistelee auditiivisen elämyksen. Levylle loihdittu jylhän avara äänimaailma on parhaimmillaan jopa hätkähdyttävä. Bury The Moonin voi nähdä eräänlaisena testamenttina Ásgeirin tähänastiselle tuotannolle. Osa-alueet toimivat päällisin puolin moitteettomasti, mutta varsinaisten ässäbiisien puuttuessa mikään ei toden teolla pysäytä saati hätkähdytä. Carnivore tuskin tulee samanlaista vastaanottoa saamaan. Vuosien varrella soundista ollaan karsittu pois kaikki mikä ei palvele kokonaisuutta ja The Ghost Of Orion on vielä edeltäjäänsäkin yhtenäisempi albumi. JUSSI NIEMI HHH Body Count Carnivore Century Media Body Countin Bloodlust (2017) tuskin olisi voinut ilmestyä parempaan aikaan. Maailman paras urkusoundi. Carnivore ei ehkä edeltäjänsä lailla ajan henkeä vangitse, mutta se on silti oikein mainiota turpaanvetomusiikkia. Ilmavat sävellykset ammentavat Bon Iverin tyylittelemästä elektrofolkista, lauluraidat ovat vahvasti kerrostettuja ja lyriikat kylmän ja karun maiseman innoittamia. Kitaraa, koskettimia ja tässä rumpujakin soittavan Frankie Broylesin (ex-Deerhunter), vokalisti-basisti Philip Frobosin (ex-Carnivores) sekä livenä rumpuja soittavan Chris Yonkerin Omni henkii kolmannella albumillaan kovasti 70-luvun lopun new wavea. Sen löytäminen tuleekin olemaan Ásgeirin tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa. PERTTI OJALA HH www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Levyn räiskyvyys on sävyltään harmaa ja sen mausteet ovat turhan laimeita. Osittain vanhoja demoja kaivelemalla syntynyt levy naittaa yhteen artistin uran aiemmat tyylisuuntaukset, mutta keskitie jää uupumaan. LASSI LINNOLA HHH Roisto V TSA Aikoinaan Onnellinen perhe -nimellä toimineen ja Pelle Miljoonaakin säestäneen kemiläissyntyisen Roiston yli kymmenvuotinen ura on ehtinyt kokoelmalevy poislukien jo viidenteen albumiin. Toisaalta bändi tuntuu olleen levynteon alla kovalla Television-kuurilla, sillä Tom Verlaine kuuluu niin Frobosin kuivakkaassa laulussa kuin Broylesin kitaroinnissa. Timantti on Roistoa parhaasta päästä, mutta marssin tahtiin käynnistyvä päätösraita Tulivuori purkautuu lopuksi varsin säyseästi. Esimerkiksi vihamiehen myllyttämisestä kertova The Critical Beatdown on yhtä räppirässin juhlaa. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Maansa suurnimiin lukeutuvan artistin resepti ei välttämättä ole omaperäisimmästä päästä, mutta erinomainen toteutus paikkaa puutteita. Epäilemättä se juontuu tavasta, jolla eri vaikutteet on hitsattu yhteen. Levyarviot > ...tämän kauemmaksi Allman Brothersista tuskin pääsee... Koko läntisen pallonpuoliskon vitutuskäyrä saavutti lakipisteensä, ja yhtyeen sanoma osui suoraan kipupisteeseen. Perusote on mukavan kevyt ja kaikessa lakonisuudessaankin hommasta välittyy huumorintaju. My Dying Briden hidastempoinen, koukuton ja paikoin vähän monotoninenkin musiikki voi edelleen olla doom-aloittelijoille haastavaa, mutta The Ghost Of Orion on kuitenkin yksi parhaista ja helpoimmista paikoista astua mukaan tämän uniikin bändin maailmaan. Roiston ja V-albuminsa ongelma on, että molemmat kuulostavat ihan kivoilta. Muun muassa Aknestikia tuottaneen Janne Huotarin ja nykyisin Radiopuhelimissa kitaroivan Ray Katzin myötävaikutuksella syntynyt V on turvallisen napakka annos punkahtavasti rockaavaa voimapoppia. Albumin nimikkobiisistä käyvä kolmepiikkinen Valas lupaa lähes Clutchin makuisesti jurnuttavalla riffillään levyltä enemmän kuin mitä jatkossa seuraa. Ei ihme, että poliisiväkivallasta kertova Black Hoodie noteerattiin Grammy-ehdokkuudella. Aiempien vuosien äänikollaasimaisen maalailun ja kokeilullisten sivupolkujen sijaan My Dying Bride keskittyy nyt saamaan täyden tehon jokaisesta nuotista ja jokaisesta biisistä. Albumi typistyy herkästi taustamusiikiksi – vaikkakin huomattavan kauniiksi sellaiseksi. K u v a: Jo h n St ee l Levyarvostelut 2_20.indd 66 7.2.2020 7.37. Kulmikkaan älykösti kaupunkilaisesta menosta mieleen tulee Wire, vaikka rikottu ja tiuhaan vaihteleva rytmiikka muistuttaa myös Captain Beefheartista, tosin tyystin ilman tämän bluespohjaa. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Ice-T on vieläkin pohjattoman vihainen, ja yhtyeen muut jäsenet hoitavat tonttejaan edelleen erittäin mallikkaasti. Silti lyriikoissaan tämän päivän urbaaneja virityksiä käsittelevällä Omnilla on jollain epämääräisellä tavalla omakin identiteetti, ja levyä jaksaa kuunnella usein. Tämän kauemmaksi Allman Brothersista tuskin pääsee. Vaikka Carnivorelta ei No Lives Matterin tai This Is Why We Riden kaltaisia täysosumia löydykään, on se silti hieno jatke Body Countin elpyneelle uralle
Big Starin lisäksi albumin musikaalisiksi referaateiksi sopii Flamin’ Groovies, The Byrds tai jopa Neil Young. Ennen kaikkea albumia voi luonnehtia hyvällä omalla tunnolla kitaralevyksi. Albumin ensimmäisen painoksen kasasi kadonneiden timanttien uudelleenjulkaisuihin erikoistunut Rykodisc. Hänen hehkeimmät 15 minuuttia parrasvaloissa tapahtui Big Starissa, jossa Bell vaikutti ensialbumilla #1 Record (1972). I Got Kinda Lost 9. Laajennettuja painoksia on vaikea suositella muille kuin paatuneimmille faneille, vaikka albumin kuuntelun jälkeisessä janossa niihin sortuukin. Bellin hehkutuskuoroon ovat vuosien varrella yhtyneet sellaiset nimet kuin Afghan Whigs, Beck, Primal Scream, R.E.M., Teenage Fanclub, The Posies, The Replacements ja Wilco. Euroopassa Bell äänitti veljensä ansiosta, joka ajatteli matkan tekevän hyvää Bellin mielenterveydelle ja irrottavan hänet kuumeisesta elämästä Memphisissä. Teini-iän iloilla hekumoivien sanoitusten sijaan Bell painiskelee itsemurhan, yksinäisyyden, vieraantumisen ja Jeesuksen kanssa. Make A Scene 7. Levy pyöri kuitenkin ysärin alternativeja indie-artistien cd-asemissa. Bellin kohdalla näkyvyyden puute ei ole yllätys, sillä 1974–75 äänitetty albumi julkaistiin ensimmäisen kerran vasta 1992. Albumi äänitettiin kolmessa studiossa Memphisissä ja Ranskassa. Bell oli memphisläinen muusikko. Better Save Yourself* 3. Bell oli vain 27-vuotias kuollessaan auto-onnettomuudessa. Alun perin 12 laulun ja kolmen bonuksen mittaisesta albumista on tehty 2000-luvulla laajennettuja erikoispainoksia. JUHO HÄNNINEN Julkaistu: 1992 (Äänitetty 1974–75) File under: power pop, alternative, indie Kappaleet: 1. Viimeisten vuosiensa aikana 1970-luvun puolivälissä äänitti Bell ainokaisen sooloalbuminsa. Bellille, ja Big Starille ylipäätään, tärkein studio oli äänittäjä John Fryn perustama Ardent Memphisissä. Fryn luottopiiriin kuuluminen mahdollisti Bellille studion tyhjäkäyntituntien hyödyntämisen. Hänen lyhyttä loppuelämäänsä leimasi mielenterveysongelmien kanssa taistelu sekä syvemmälle päihteiden väärinkäyttöön ja kristinuskoon sukeltaminen. SOUNDI 67 Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta Chris Bell I Am The Cosmos C hris Bellin (1951–1978) sooloalbumia I Am The Cosmos vaikuttaa vaivaavan sama tauti kuin kaikkia Big Star -johdannaisia – kuuntelijoiden ja kriitikkojen ylitys ei näy laajempana suosiona. Get Away 5. Äänimaailmaltaan albumi on utuinen, hauras ja miellyttävän siloinen, mutta mahtuu mukaan myös uhmakkaita rokkeja kuten I Don’t Know ja Get Away. There Was A Light 10. Silloin Bell oli jo maannut maan mullassa 14 vuotta. Kertomuksen mukaan Bell päätti lähteä, kun albumi ei onnistunut saavuttamaan toivottua suosiota. I Am The Cosmos* 2. Though I Know She Lies * = Aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä: Big Star Alex Chilton Flamin’ Groovies Neil Young The Byrds Elliott Smith Itä-Hollola Installaatio Rykodisc Kiven alta 2_20.indd 67 6.2.2020 19.18. I Don't Know* 12. Vielä enemmän julkaisemattomia versiointeja löytyy Omnivoren julkaisemalta tuplalevyltä (2017). Bell oli aloittanut studiolla hengailun jo ennen Big Starin perustamista ja samalla oppinut studiotekniikan alkeet. Näin Bell pääsi vapaasti tekemään studiokokeiluja ja työstämään albumiaan eteenpäin. Fight At The Table 11. Vuoden 2009 Rhino Records -painoksen bonuskappaleissa on mukana Big Starin juuria avaavia kappaleita yhtyeiltä Icewater ja Rock City sekä lukuisia julkaisemattomia kappaleita ja vaihtoehtoisia versioita. I Am The Cosmos on luokiteltavissa power popiksi, mutta voimapopin massasta albumin erottaa edukseen sen herkät melodiat ja monitasoiset sovitukset – eikä Bellin enkelimäisestä äänestäkään ole haittaa. You And Your Sister* 6. Monella tapaa Chris Bell onkin kuin salainen kultti pop-kultin sisällä. Selkeimmin albumin ansiot kuuluvat avausja nimikkolaulussa I Am The Cosmos, joka julkaistiin singlenä Bellin vielä eläessä vuonna 1978. Speed Of Sound 4. Look Up 8
Delainin juuret ulottuvat aina 2000-luvun alkupuolelle asti, mutta bändin varsinaiset moottorit käynnistyivät vuonna 2005. Kun katsot toisaalle, saatat nähdä valtavia luonnonkatastrofeja – Australian tulipalot ja niin edelleen –, kun taas sosiaalinen media täyttyy toinen toistaan täydellisemmistä kuvista ja virheettömimmistä menestystarinoista. Ensilevy Lucidity (2006) oli minulle valtava askel, sillä sen myötä todistin itselleni, että kaikki on mahdollista, aloittaa Westerholt. Jos nimittäin saisin valita yhden paikan maailmassa, missä Delain soittaisi unelmien keikan pääesiintyjänä, niin paikka olisi juuri The Greek. Se oli minulle aivan valtava hetki. Kun levy sitten julkaistiin, se menestyi esimerkiksi Hollannissa niin hyvin, että päätin muovata Delainista oikean, kiertueita tekevän yhtyeen. Marko on mahtava ihminen, ja olen todella onnellinen hänen puolestaan, sanoo Westerholt. – Valmistelin Lucidityn laulaja Charlotte Wesselsin ja mahtavien sessiomuusikoiden – muun muassa Marko Hietalan – kanssa. Tällainen kaksijakoisuus on eräs polttoaineista tekstien taustalla. Teksti: Timo Isoaho K u v a: Ti m Tr o n ck o e M ikä yhdistävä tekijä löytyy The Gatheringin, Within Temptationin, Epican, After Foreverin ja Delainin väliltä. 68 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Niin se vain menee: kun sävellys pääsee kunnolla vauhtiin, sen jälkeen biisi melkeinpä kirjoittaa itse itsensä. Musiikki on kuljettajan paikalla, en suinkaan minä. Niin, hämmentävää kyllä, mutta nämä kaikki ovat hollantilaisia naislaulajan tähdittämiä heavy metal -yhtyeitä. Apocalypse & Chill on jonkinasteinen teema-albumi. – En tiedä, pystynkö kuvailemaan sävellysprosessia kovin hyvin, mutta minäpä yritän... Jostakin tulee tietenkin se ensimmäinen idea, ja tämän oivalluksen jälkeen annan inspiraation kuljettaa minua paikasta toiseen täysin vapaasti. – Levy on musiikillisesti hyvinkin vaihteleva, ja sieltä löytyy todella raskaiden juttujen vastapainoksi myös ensimmäinen Delain-balladi sitten vuonna 2007 julkaistun See Me In Shadow’n. Huhtikuussa Suomeen klubikiertueelle saapuvan Delainin oman maailman ajankohtaisin asia on tuore studioalbumi Apocalypse & Chill. Lienee tarpeetonta edes mainita tätä, mutta olemme saaneet heiltä valtavasti apua uramme aikana. – Kaikki asiat ovat aina toimineet loistavasti Nightwishin kanssa. Tämä uusi pianovetoinen kappale Ghost House Heart syntyi yhdeltä istumalta minun ja Charlotten toimesta, ja olen erittäin ylpeä lopputuloksesta! Miten kirjoitat kappaleita nykypäivänä. – Muistelen alkuaikojemme suurella lämmöllä. Olen ollut vuosien ajan valtavan kova Nightwish-diggari, eikä Tuomas Holopaisen sävelkynä tunnu onneksi tylsyvän lainkaan! MARTIJN WESTERH OLT ja viisi tärkeää albumia: QUEEN: Innuendo METALLIC A: Black Album MICHAEL JACKSON : Bad NIGHTWIS H: Oceanborn RAMMSTE IN: Mutter MUSIIKKI ON KULJETTAJAN PAIKALLA DELAIN Bazook 1_20.indd 68 6.2.2020 19.19. Marko Hietalan kautta Delainista on tullut läheinen yhtye myös Nightwishille, ja bändit ovat kiertäneet vuosien varrella niin Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa kuin Euroopassakin. Marko Hietalan nimi nousi jo esiin, ja nyt täytyykin kysyä Martijn Westerholtin mielipidettä Hietalan ensimmäisestä sooloalbumista. – Kuulin myös Nightwishin uuden albumin, ja tutumman kuuloisen materiaalin lisäksi siellä oli muutamia hienoja yllätyksiä. – Minähän rakastan hänen levyään, ja suosikkibiisejäni ovat ainakin Isäni ääni, Kiviä sekä Tähti, hiekka ja varjo. – Tästä muistuu mieleeni kerta, kun pääsimme Nightwishin kanssa soittamaan Los Angelesin The Greek Theatreen. Kaiken tämän ohella Nightwishin jäsenistä on tullut myös ystäviämme, ja olemme tekemisissä toistemme kanssa myös bändijuttujen ulkopuolella, sanoo Westerholt. – Elämme kummallisessa maailmassa. Martijn Westerholtin – kyllä vain, hän on Within Temptationin Robert Westerholtin veli – kipparoima Delain saattaa vielä tässä vaiheessa olla tämän maineikkaan joukon tuntemattomin nimi, mutta tilanne saattaa hyvinkin kääntyä päälaelleen tulevina vuosina
Eipä aikaakaan, kun meillä oli kokoonpano muutenkin kasassa ja taskun pohjalla komeili myös levytyssopimus, muistelee Pukkila. Kuusitoista vuotta sitten julkaistu Divinity on tyylikäs melodinen heavy metal -albumi ja monessa liemessä keitetyn Taage Laihon laulu on taas kerran komeaa kuultavaa. – Estradille nousivat kaikki yhtyeen vanhat jäsenet lukuun ottamatta Emppua, joka ei päässyt tuolloin Nummijärvelle. – Kirjoitimme aluksi kourallisen kappaleita, ja biisit soundasivat sen verran lupaavilta, että päätimme tehdä huolellisen demonauhan. Tuolloin basisti Marko Pukkila ja rumpali Tony Smedjebacka päättivät pistää pystyyn uuden yhtyeen. Altaria ja King Company tekevät myös Suomen-kiertueen, ja yhtyeet soittivat huhtikuussa Helsingissä, Tampereella, Salossa ja Raumalla. SOUNDI 69 M elodisen heavy metalin ja tarttuvan hard rockin maailmoissa viihtyvän Altarian tarina ulottuu 2000-luvun alkupuolelle. – Nummirockin-keikka sujui hyvin: jengi diggasi meiningistä nyrkit pystyssä ja meillä oli hemmetin hauskaa myös bändin kesken, kertoo Pukkila. Neljän pitkäsoiton – Invitationin lisäksi Divinity (2004), The Fallen Empire (2006) ja Unholy (2009) – julkaisun jälkeen Altaria vetäytyi hiljaiselon maailmaan. Emppu lupautui mukaan saman tien, sillä Nightwish oli tuolloin tauolla, sanoo Pukkila. maaliskuuta. Pian eteen tuli jokunen esiintymistarjous ja Jani lupasi hoitaa keikatkin. – Vaikka Jani ja Emppu soittivat tahoillaan isoissa bändeissä, he olivat myös Altarian varsinaisia jäseniä, ja kumpikin herra otti osaa muun muassa ensimmäisen albumin (Invitation, 2003) nauhoituksiin. – Aloin sitten konsertin jälkimainingeissa miettiä, että voisiko Altaria sittenkin aktivoitua uudelleen. Seuraavaksi kysyin Sonata Arcticassa tuolloin vaikuttaneelta Jani Liimataiselta, huvittaisiko häntä soittaa nauhan kitaraosuudet, ja huvittihan häntä. Tarinan ensimmäinen osa sai juhlallisen päätepisteen Nummirockissa kesällä 2016, kun Altaria soitti mittavan jäähyväiskeikan. Mutta niinhän siinä sitten myöhemmin kävi, että Empun ja Janin aikataulut muuttuivat niin kiireisiksi, etteivät he enää pystyneet soittamaan Altarian riveissä. – Unchain The Rain -avausraitaa on kuunneltu esimerkiksi YouTubessa yli 1,2 miljoonaa kertaa, ja kai se kertoo jonkinlaisesta kiinnostuksesta. – Tarvitsimme keikoille toista kitaristia tai kosketinsoittajaa. Empun kanssa tuli sitten puhetta, että meillä olisi tarvetta kuusikielisen taitajalle. Eipä aikaakaan, kun allekirjoitimme saksalaisen Reaper Entertainmentin kanssa sopimuksen Divinityn uudelleen julkaisusta. – Diggaan albumista edelleen itsekin. Samaan hengenvetoon Reaper ehdotti myös täysin uuden studioalbumin tekemistä, ja vastasimme myöntävästi. – Odotamme keikkoja kovalla innolla, Altaria ei ole esiintynyt sitten vuoden 2016! MARKO PUKKILA ja viisi tärkeää albumia: ZERO NINE: Intrigue BLACK SABBATH: Headless Cross DIO: The Last In Line KISS: Creatures Of The Night QUEENSRŸCHE: Operation: Mindcrime INNOKAS TOINEN TULEMINEN ALTARIA ALTARIA Bazook 1_20.indd 69 6.2.2020 19.19. – Meillä on levyllinen tuoreita biisejä, ja rumpuosuudet ovat jo tallessa. Miten Nightwishin Emppu Vuorinen päätyi Altarian toiseksi kitaristiksi vuosiksi 2002-2004. Eräs mielenkiintoinen puoli on se, että Divinityllä on paljon kosketinsoittimia, vaikka meillä ei tuolloin ollut kiipparistia lainkaan, nauraa basisti. Hah hah! Entä uusi materiaali sitten. Kyselin herrojen kiinnostusta, ja kyllähän intoa tuntui löytyvän joka suunnalta. Bändi oli ollut tuossa vaiheessa jo hyvän aikaa telakalla, ja halusimme lopettaa yhtyeen uran näyttävästi. Lauteilla oli muun muassa kolme kitaristia ja mikrofoniin tarttui neljä eri laulajaa. Divinity ansaitsee uuden tulemisen ilman kahta kysymystä, ja levyn remasteroitu versio ilmestyykin 27. Toisinhan siinä taas kerran kävi – uuden tulemisen ensimmäiset siemenet iskettiin nimittäin maahan jo ”viimeisen keikan” tunnelmassa. Tarkoitus olisi saada albumi kokonaan purkkiin huhtikuuhun mennessä, ja sen julkaisu tapahtuu ensi syksynä
Ei siitä ole kuitenkaan mitenkään erityisen kauan, kun Five Finger Death Punchin tulevaisuus oli vahvasti hämärän peitossa. – Se oli pahimmillaan hirveää. Ivan jätti päihteet samoihin aikoihin minun kanssani, ja olemmekin kulkeneet tätä uutta polkua melkeinpä käsi kädessä, nauraa basisti. – Onhan se nyt aivan mieletöntä. Hah hah! Mikä oli ykköstavoitteenne F8:n suhteen. Nyt on helppo sanoa, että raitistuminen on ollut tähänastisen elämäni ylivoimaisesti tärkein päätös. Lopuksi vielä yksi kysymys: millaista on olla kiertueella Megadethin kaltaisen legendan kanssa. Onneksi ymmärsin tilanteeni vakavuuden ennen kuin mitään todella ikävää ehti tapahtua, huokaisee Kael. E letään kuluvan vuoden tammikuuta, ja maanantai-iltana loppuunmyyty Hartwallareena karjuu kädet pystyssä kollektiivista hurraa-huutoa. Tiedän mielipiteeni olevan varsin subjektiivinen, mutta minusta F8 todellakin on paras julkaisumme ikinä. – Se on totta. En todellakaan ollut uskoa korviani, mutta tässä sitä nyt ollaan! K u v a: St ep h en Je n se n UUDELLA SELVÄPÄISELLÄ POLULLA Five Finger Death Punch Five Finger Death Punch ”Se tosiseikka, että kaikki olivat selvin päin studiossa, auttoi toki asiaa huomattavasti. Ulkopuolisen on helppo kuvitella, että F8:n valmisteleminen oli melkoisen erilaista verrattuna vaikkapa Got Your Six (2015)tai And Justice For None -levyjen (2018) tekemiseen. Se tosiseikka, että kaikki olivat selvin päin studiossa, auttoi toki asiaa huomattavasti. – Tällä kerralla me kaikki olimme samalla sivulla ja pystyimme keskittymään kollektiivina parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Kun kitaristimme Zoltan Bathory ilmoitti meidän lähtevän rundille Megadethin kanssa, luulin meidän toimivan iltojen avaajana. Minun on silti äärimmäisen helppo uskoa, että todella moni meidän kuulijamme tulee saamaan lohtua ja voimaa hänen sanoituksistaan. – Se on totta: levyn hempeimpien balladien ja This Is Warin kaltaisten rymypalojen välinen kontrasti on huima, mutta albumi toimii nimenomaan kokonaisuutena. Ivan oli melko huonossa jamassa vuonna 2017, eikä tämä jäänyt keneltäkään huomaamatta. Bändiin liittyneet uutisotsikot eivät useinkaan olleet kovin mairittelevia. Laulaja Ivan Moody oli pahassa päihdekoukussa ja samanlaisten ongelmien parissa paini myös basisti Chris Kael. Albumin ennakkokuuntelussa pisti korvaan ainakin se, miten monipuolinen kokonaisuus F8 oikein onkaan. Hah hah!” 70 SOUNDI Bazook! Teksti: Timo Isoaho > Bazook 1_20.indd 70 6.2.2020 19.19. Tällä kerralla koko prosessi oli todella paljon helpompi ja miellyttävämpi, aloittaa Kael. Ei kai uutta levyä kannattaisi muuten edes tehdä. Ennen kuin jätin alkoholin ja muut aineet, käytin esimerkiksi kokaiinia melkoisia määriä, ja sellainen tie olisi johtanut sataprosenttisella varmuudella ennenaikaiseen hautaan. Nyt parrakas ja rastatukkainen Chris Kael istuu Five Finger Death Punchin takahuoneessa Hartwallareenan uumenissa, ja vettä siemaileva mies näyttää kuin uudestisyntyneeltä verrattuna takavuosien ihmisraunioon. – Olen ollut täysin ilman päihteitä alkuvuodesta 2018. Ilmalan jättihallin estradilla kansaa villitsee Las Vegasissa vuonna 2005 perustettu Five Finger Death Punch, jonka Disturbedia, Panteraa, Godsmackia, Stone Souria ja vaikkapa Avenged Sevenfoldia myötäilevä moderni jenkkimetalli on noussut Suomessakin valtavaan suosioon. Miltä tuntui seurata läheisen ystäväsi Ivan Moodyn taistelua samoja demoneita vastaan. – Ivan kirjoitti helmikuun lopulla ilmestyvän F8-studioalbumimme tekstit omasta elämänsä taisteluista, ja hänen tarinansa ovat paikoin hyvinkin henkilökohtaisia. – Valmistella kovin Five Finger Death Punch -albumi koskaan. Se eräskin yleisön edessä tapahtunut hermoromahdus – vai miksi sitä välikohtausta nyt kutsuisi – on kaikkien nähtävissä internetissä. Zoltan naurahti, että ehei, me olemme pääesiintyjiä ja Megadeth soittaa lämmittelijänämme
37,50€ | K-18 | OVET 19:00 TUSKALIVE & GREY BEARD PROUDLY PRESENT -IN ASSOCIATION WITH K2 AGENCY LTD TOM GABRIEL WARRIOR’S PERFORMS T U S K A L I V E & G R E Y B E A R D P R O U D L Y P R E S E N T SUPPORT Tuska live tulostus.indd 71 6.2.2020 19.20. 37,50€ | K-18 | OVET 19:00 30.3.2020 HELSINKI | TAVASTIA LIPUT ALK. 31.3.2020 TAMPERE | PAKKAHUONE LIPUT ALK
Kävelin kadulla kuulaana syyspäivänä kun levyn avausraidan Autumn Leavesin alussa iskevät trumpettifraasit löivät sähköiskun lailla kehoni läpi, ja ymmärsin emotionaalisen kuuntelun olevan jazzissakin se oikea tapa. Jazz tuntui vieraalta, vaikealta. Kuten arvata saattaa, mukaan sattui sekä osumia että huteja – välillä tuntui, että enemmän niitä jälkimmäisiä. Rytmisempi kama uppoaa ensin, sillä rytmin kautta löytyy yhteyksiä muihin musiikkityyleihin. Tuntui, kuin joku olisi esitellyt uuden huoneen tutusta talosta tuoden esille jotain olennaista, jota en ollut aiemmin huomannut. Painiskeltuani itse samaisen lähtökohdan läpi ilman asianJazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives KIINNOSTAAKO JAZZ. Eli juuri ne samat asiat, jotka tekevät heränneestä jazz-kiinnostuksesta hyvin todennäköisesti elinikäisen. Liikaa älyllisen ymmärtämisen painetta kannattaa ainakin aluksi välttää. Konkreettisina vinkkeinä hyviä aloituskohteita ovat esimerkiksi alan klassikot ja eri teemoilla varustetut kokoelmat, sekä tietenkin monet laadukkaat Spotify-soittolistat. Kuuntelustani puuttui konteksti, tottumus muotokieleen ja yhtyeen musiikillisten päämäärien ymmärrys. Kenties kappaleen selkeä rytmiikka ja svengi vetosivat tyypilliseen sukupolvikokemukseeni eli alkuperäiseen jazz-kontaktiin hiphop-sämplejen kautta. Nykyään Blue Train kuulostaa mielestäni loistavalta. Kun aloin löytää O’Donel Levyn People Make The World Go Roundin (1973) kaltaisia sämplebiisejä, olin jo toinen jalka oven välissä kuultuani biisin osia aiemmin räppilevyillä. Esimerkki: John Coltranen Blue Trainissa (1958) oli hienon kuuloinen alkuteema, mutta sen jälkeen täysin käsittämätöntä sooloilua kymmenisen minuuttia. Asia ei ollut yksinkertainen, sillä mielenkiintoa oli melko vaikea ruokkia omin avuin. Luulen, että läpikäymäni kehityskulku on tuttu monelle muullekin. Kun muotokieli tulee vaivihkaa tutuksi, muutkin ovet aukeavat. Kyseessä on melko obskuuri Blue Noten cd-julkaisu sessiosta, joka jäi leikkaamon pöydälle. 72 SOUNDI SOUNDI PB tuntija-apua ymmärrän haasteen hyvin. Aluksi tosin kuuntelin levyä 45-nopeudella ja luulin olevani yhtä hukassa kuin ennenkin. Oikean pyörimisnopeuden löydyttyä avautui tie myös uudenlaiseen, vapaampaan musiikilliseen ilmaisuun. Ei siis mikään ilmeinen suosikki. Yhtäkkiä ymmärsin olla ylikuuntelematta ja tajusin luottaa aisteihini, muut asiat kyllä seuraisivat. Jeff Parker: Suite For Max Brown (International Anthem) Elliot Galvin: Live in Paris, At Foundation Louis Vuitton (Edition Records) Antoine Berjeaut & Makaya McCraven: Moving Cities (I See Colors) ”Aloittelevan jazz-kuuntelijan koetinkivi on genren pitkä historia, sen laajuus ja monipuolisuus.” KOLME SUOSITELTAVAA JAZZUUTUUTTA Jazz kiinnostaa 2_2020 -taitto_c.indd 72 7.2.2020 9.23. Välillä jokin tarttui, kuten vaikkapa vibrafonisti Bobby Hutchersonin levytys kappaleesta Bedouin (1963). Lopullisen reitin jazzin sisään tarjosi kuitenkin Cannonball Adderleyn Somethin’ Else (1958), jolla Miles soittaa harvinaisesti “sidemanina”. Tunne puhuu. Mistä tässä oli kyse. Samaa löytämisen riemua tarjoili myöhemmin dj-settini vakiopalaksi muodostunut ClarkeBoland Big Bandin Un Graso De Areia (1968) joka tuli vastaan jollain epäilyttävän näköisellä tropical jazz -kokoelmalla. Aloittelevan jazzkuuntelijan koetinkivi on genren pitkä historia, sen laajuus ja monipuolisuus. Ensimmäinen vinyyliostokseni oli lupaava: Miles Davisin Kind Of Blue (1959) kirpparilta 15 eurolla. Ei ihmekään, että Kind Of Blue paljastui järisyttäväksi jazzmonumentiksi, joka säilyy ikuisesti relevanttina. Ja kuinka tätä tulisi kuunnella. K iinnostuin jazzista teini-iässä ysärin puolivälin jälkeen. Esimerkiksi rytmiikalla, harmonialla ja solismilla on jazzissa oma keskeinen merkityksensä, joka poikkeaa monilta osin muista musiikkityyleistä, mutta jazzin kulma aukeaa helpoiten olemalla rehellinen itselleen ja yksinkertaisesti pyrkimällä löytämään sellaista musiikkia, joka kuulostaa hyvältä ja puhuttelee. Nykymittapuulla aataminaikainen metodini oli mennä joka päivä koulun jälkeen Jyväskylän kaupunginkirjastoon etsiskelemään hienoilla kansilla varustettuja jazz-levyjä lainattavaksi. Minulta kysytään usein, mistä aloittaa jazzin kuuntelu
Playground tulostus.indd 73 6.2.2020 19.20
Capitol-levy-yhtiölle aiheutuneiden täyttämättömien sopimusvelvoitteiden takia keikat äänitettiin ja niistä valituista kuudesta kappaleesta koottiin maaliskuussa 1970 julkaistu, bändin nimeä kantanut live-lp Band Of Gypsys. Myös b-puolen Message To Love on nappiesitys koko bändiltä. Lisäksi käytännössä koko toinen setti kärsii Jimin kitaran pahasta epävireisyydestä. 74 SOUNDI E-Liike > Roots-maailman kuulumisia Teksti: Esa Kuloniemi V uodenvaihteessa tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä kun Jimi Hendrix esitteli uuden trionsa, jossa hänen lisäkseen vaikuttivat basisti Billy Cox ja rumpalilaulaja Buddy Miles. Nyt nuokin esitykset kuullaan alkuperäisissä mitoissaan. Tuohon aikaan Jimiä revittiin joka suunnalle. Ja viimeistään tämä boksi todistaa, että alkuperäiselle lp:lle valittiin todellakin keikkojen parhaat palat. 1. Merkityksettömiä siksi, että komppi vertautuu pakostakin vanhaan Experienceen. Jimin muu vakio-efektiarsenaali, Voxin wah-wah ja silikonitransistorinen Fuzz Face, ovat myös täysillä mukana ja mies hyödyntää profeetallisella tavalla koko signaaliketjua Stratocasterista Marshalleihin ja kaikkea siltä väliltä. Musiikkia arvostava kuluttaja ei tätä mälliä tarvitse. Kokonaisuudella kuullaan molempien päivien keikat alkuperäisessä esitysjärjestyksessä. Pakkausvirheen takia ainakin minun kappaleessani oli sisällä Bruce Springsteenin Western Stars -albumin 20-sivuinen tekstivihkonen. Kokoonpano debytoi New Yorkin Fillmore Eastissä 13. Songs For Groovy Childrenin arvo on siis ennen kaikkea dokumentaaHeikoin Hendrix laajennettuna rinen, ja kokonaisuus palvelee parhaiten Hendrix-keräilijöiden tarpeita. Julkaisun miltei parasta antia on 40-sivuinen booklet, joka seuraa boksin mukana. Vaikka Band Of Gypsysillä on eittämättömät ansionsa, rankataan se yleisesti Jimin heikoimmaksi viralliseksi julkaisuksi. Band Of Gypsys -ydinmateriaali kuultiin jo vuonna 1970. Alkuperäisellä lp:llähän biisejä Power To Love ja We Got To Live Together oli editoitu vinyylin keston asettamien rajoitusten takia. Joihinkin muihin Experience Hendrix -sarjan julkaisuihin verrattuna Songs For Groovy Childrenin hyväksi on kirjattava se, että nyt mitään asiaa ei ole ainakaan jälkikäteen sorkittu, vaan bändin esitykset tuupataan saataville nahkoineen ja karvoineen. Mukana on myös ohjelmistollisia turhakkeita, kuten tulkinnat Howard Taten vuoden 1968 soulhitistä Stop ja joitakin Jimpan hyväksi havaittuja, mutta tässä yhteydessä merkityksettömiä keikka-bravuureja. Kuuntelukokemuksena julkaisu on kuitenkin raskas: 43 esitystä, mutta keskenään vain 24 erilaista kappaletta tarjoaa paljon toistoa. Mustalaisorkesteri hajosi jo maaliskuussa, ja Jimi muutti taivaaseen syyskuussa. 1969 ja uudenvuodenpäivänä 1. Jimin soundi on jäätävä ja äijä soitannollisesti elämänsä kunnossa. Laulajana Miles on toki erinomainen ja heittäytyvä soul-veli, vaikka intoutuukin päsmäröimään paikoitellen hieman liikaa. 12. Näin ollen Band Of Gypsys jäi hänen elinaikansa viimeiseksi viralliseksi julkaisuksi. Tai pitäisi seurata. Hendrixin perikunta oli tapahtuman 50-vuotismerkkipäivän koittaessa valppaana ja juhlisti asiaa julkaisemalla laajennetun, viiden cd:n boksin nimeltä Songs For Groovy Children. 1970 yhteensä neljällä konsertilla. Ikonisinta osastoa edustaa alkuperäisalbumin a-puoli, jonka avausraita, Octavia-pedaalin höystämä Who Knows on funkeinta ja mustinta Hendrixiä. Oikean bookletin sain toki jälkitoimituksena viikon päästä ostoksesta. Billy Cox on mies paikallaan, mutta raskaskätisen Buddy Milesin selvästi Mitch Mitchelliä heikommat taidot rumpalina korostuvat Foxey Ladyn ja Purple Hazen kaltaisissa klassikoissa, joissa vaikutelma on kuin Jimi vetäisi perässään lyijyrekeä. Ammennusta ja hämmennystä Raaka, suoraan lähteestä ammennettu maalaisgospel alkaa olla näinä päivinä yhä harvinaisempaa herkJIMI HENDRIX: Songs For Groovy Children: The Fillmore East Concerts (Legacy) GA-20: Lonely Soul (Karma Chief) DOM MARTIN: Spain To Italy (Savage Music) THE COMO MAMAS: Hold On To God’s Unchanging Hand / You’ve Got To Move (Daptone) E-liike 2_20.indd 74 6.2.2020 19.09. Pasifistisessa Machine Gun -jamissa Jimin viidakkomaista pelottavuutta lisäävä Univibe-efekti alleviivaa sodan arvaamattomia kauhuja
JYVÄSKYLÄ 14.-15.8. Ovathan nämä parrakkaat kitaristi-hipsterit ottaneet tehtäväkseen toteuttaa modernia versiota rakastamastaan taidemuodosta, 50ja 60-lukujen klassisesta bluesista ja rhythm & bluesista. Satula ja tallapala ovat hirvenluuta. Olisin niin halunnut tämän itselleni. Varsin perinteistä siis. Tämäkin suloinen kitara vain paranee vanhetessaan ja se sisältää taatusti uusia biisejä. Bändissä ei ole basistia, vaan kaksikko operoi sekalaisten rumpaleiden avustamana vanhan liiton Chicagobändien tyyliin niin, että toinen kitara on viritetty matalalle. Kopan koko ja muoto muistuttavat Gibson L00 -vintageakkaria, mutta yläosa on kuin pienemmissä parlour-malleissa. GA-20:n kiekko on perinnetietoisuudestaan huolimatta ajantasaisen kuuloinen ja rinnastuu Billy F. Heidän uusi 7” sinkkunsa on julkaistu arvovaltaisella Daptone-merkillä. HMS tarkoittaa muuten Hand Made Stuff. OULU 3.-4.7. Varsinkaan silloin kun laulujen yleistunnelma on näin lempeä ja smooth. Ylijääneistä puuosista rakennetun soittimen kansi ja kaula ovat mahonkia, otelauta ja talla eebenpuuta sekä sivut ja pohja pähkinäpuuta. RAUMA 26.-27.6. 29-vuotias kitaristi laulaja Dom Martin on kotoisin Pohjois-Irlannin Belfastista ja hänen esikoisalbuminsa Spain To Italy on saavuttanut innostuneen vastaanoton Euroopassa ja Yhdysvalloissa. JOENSUU 7.-8.8. GA-20 on Gibson-tehtaan klassinen ja hyväksi havaittu vahvistinmalli, jota valmistettiin 1950ja 60-lukujen tweed-aikakaudella ja L aitearvostelijan homma on toisinaan ihan parasta, kun saa käsiinsä oikein mielenkiintoisen ja inspiroivan soittimen tai laitteen. SOUNDI 75 kua. Mammat ovat yhtä kuin Ester Mae Wilbourn, Della Daniels ja Angelia Taylor, ja kolmikko tulee, aivan oikein, Mississippin osavaltion Comosta. Harmittaa ihan todella palauttaa testisoitin takaisin. Hintaluokka on noin 1750 euroa ilman sisäistä mikrofonia. Yksittäisten äänien sustain eli soivuus on mainio. Orionin kaulaprofiili on litteä D, eli voisi olla omaan makuuni paksumpikin, mutta otelauta on ihanan leveähkö eli nakeilla on tilaa kauhoa. LAPPEENRANTA 31.7.-1.8. Olikin luontevaa, että bostonilaiskaksikko Pat Faherty ja Matthew Stubbs nimesi bluesbändinsä GAkaksikymppiseksi. PORI 21.-22.8. Kaikki on juuri hyvässä paketissa. Kitaran viimeistely on hyvää luokkaa, pari ihan pientä skraidua havaitsin, kun etsimällä etsin. KOKO KANSAN ROCK-FESTIVAALI KUOPIO 12.-13.6. KERAVA 24.-25.7. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija joka on nykyisin haluttua vintagea. Esikoisalbumilla vierailee huuliharpistina Stubbsin työnantaja Charlie Musselwhite ja slidekitaristina Luther Dickinson, kollega ja hengenheimolainen North Mississippi Allstarsista. The Como Mamas sellaista kuitenkin vielä tarjoilee näin vuosikymmenen vaihteessakin. Hauska yksityiskohta on sekä GA-20:n että Gibbonsin albumilta löytyvä versio Bo Diddley -klassikosta Crackin’ Up. KAIKKI ARTISTIT ON NYT JULKAISTU! KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT/LISÄTIEDOT JA OSTA LIPUT OSOITTEESTA ROCKINTHECITY.FI LIPPUJEN HINNAT: PE 44,90 € / PE PRIORITY 69,90 € LA 44,90 / LA PRIORITY 69,90 € / 2 PV 69,90 € / 2 PV PRIORITY 119,90 € RH_Entertainment mainos.indd 49 5.2.2020 9.57 E-liike 2_20.indd 75 6.2.2020 19.09. Faherty on erinomainen laulaja, Stubbs toimii soolokitaristina. Orion on ihan ultimaattisen hyvä bluesja näppäilykitara. Dom Martinin tyyli on hyvä esimerkki siitä, kuinka artisti rakentaa tulkinnan oman itsensä näköiseksi. Vielä viime vuoteen saakka Martin oli verrattain tuntematon tekijä suurelle yleisölle, mutta hänelle myönnetty arvostettu European Blues Music Award muutti kaiken. Mitään äänitaajuutta ei ole liikaa eikä liian vähän. Näin myös Martinin kitarakommentoinnille jää runsaasti tilaa. Kitarassa on ihan älyttömän hieno soundi ja responssi. nauhan kohdalta, ja kielten skaala on 24,75 tuumaa. Blueslaulajan keinovaraston ei tarvitse toimia kuin tosi pienellä alueella. KOUVOLA 10.-11.7. Gibbonsin taannoiseen, hieman synteettisemmin samalla ajatuksella toteutettuun The Big Bad Blues -albumiin. Itseoppineen kitaranrakentaja Christian Lindbladin valmistama akustinen HMS Orion -kitara on juuri sellainen tapaus. Pintakäsittely on tehty sellakalla eli ranskalaisella pulituuSulokas deltakitara rilla. Kaula on kiinnitetty koppaan 14
Inhimillisyyttä tekstiin tulee sinne tänne annostelluilla vilauksilla Kajasteen omiin muistoihin. Holodomoriksi nimetty nälänhä tä tappoi miljoonia ihmisiä, ja Jone sin todistamat ihmiskohtalot olivat sanoinkuvaamattoman traagisia. Kirja pitää sisällään paljon hienoja virkkeitä, joihin ajatus pysähtyy: ”Kun näkee liikkuvaa kuvaa sadan vuoden takaa, ymmärtää erityisellä tavalla ajan kulun ja myös oman hetkensä sen jatkumossa.” ”Rakennukset näyttävät usein jotenkin paremmilta keskeneräisinä.” ”Kautta aikojen on arvostettu arkkitehtuuria, joka lainaa hautojen muotokielestä.” MIKKO MERILÄINEN HELMI KAJASTE: RAKENNA, KÄRSI JA UNHOITA (KOSMOS) Pienen kirjan suuret ajatukset K u v a: M er i B jö rn sanoin kuvin_2_2020 -taitto_b.indd 76 7.2.2020 9.31. Kokonaisuus pysyy tällä kertaa komeasti kasassa, vaikka elo kuva lähes kolmituntisena onkin liian pitkä. Pikku naisia perustuu amerikka laisen klassikkoromaaniin, joka on filmattu useita kertoja. Laaja näyttelijäkaarti (Saoirse Ronan, Florence Pugh, Lau ra Dern, Timothée Chalamet) on osu vasti valittu, ja visuaalinen ilme on rakennettu pienimpiä yksityiskoh tia myöten. Gerwigin ver siossa tarinan rakennetta on muu tettu, ja siinä hypitään eri aikatasoil la. Se on sinänsä toimiva ratkaisu ja tuo monille tuttuun tarinaan raikas ta näkemystä. Nisse ei kuiten kaan ei halua surra julkisesti. Tosi tapahtumiin perustuva elokuva ker too itävaltalaisesta Franz Jägerstätte ristä (August Diehl). HHHH PIKKU NAISIA Näyttelijänäkin tunnettu Greta Ger wig (s. Lopputekstien jälkeen elokuvan yksityiskohtia jää pitkäksi aikaa miettimään. Lopputulos on tyylikäs ja hallittu kertova elokuva, joka varmasti an saitsee kaikki palkintonsa, mutta omaperäistä otetta olisi kaivannut lisää. Franzin vakaumus kuitenkin estää natsien riveissä taistelemisen. Siinäkin oli pääosassa vaimonsa menettänyt samanoloinen jörrikkä. Elämää kuoleman jälkeen sisältää kuitenkin monenlaisia kiinnostavia oivalluksia, joita syn tyy linnunpöntöistä, vanhoista va lokuvista ja vihreällä pakettiautolla huristelusta. 76 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Niiden kautta piirtyy mitaltaan pieni – vain 80-sivuinen – mutta teemoiltaan rikas kokonaisuus, joka pohtii aikaa, muistojen kiinnittymistä, ihmisten ja rakennusten väliaikaisuutta sekä turvan ja turvattomuuden ilmenemismuotoja. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT H elmi Kajaste on sekä omalaatuinen räppäri Draama-Helmi että arkkitehti ja elokuvaharrastaja. A Hidden Life sisältää kaikki Ma lickin elokuvien tutut ainekset: runol linen kertojaääni, maalauksellisen kaunista kuvausta ja riipaisevia ihmis kohtaloita. Nyt se on vain yksi laadukas elokuva muiden joukossa. Hiljattain edesmennyt Bruno Ganz nähdään yhdessä viimeisistä rooleis taan. Jones, ja sekin on tosipohjainen. Per heen parikymppinen poika Stefan (Martin Paul) saa selittää sukulaisille ja ystäville, ettei heidän toivota tu levan muistotilaisuuteen. Sen sijaan hän kohtasikin Ukrainan nälänhädän kauhut ja päätti kertoa niistä koko maailmalle, kun neuvos tomyönteinen Pulitzervoittaja Walter Duranty (Peter Sarsgaard) ja muut länsimaiset journalistit sulki vat silmänsä. Skaalaa riittää Citizen Kanesta Die Hardiin, tai pommitetusta Dresdenistä Winnipegissä lämpölaajentumisen vuoksi valittavaa ääntä pitävään siltaan. A Hidden Life on kuitenkin parasta Malickia pitkään aikaan. Holland kuvaa tapahtumia kosketta vasti. Tai sitten huu mori on niin kuivaa ja mustaa, että se menee ohi. Elokuvassa puhutaan Härön äi dinkieltä ruotsia, ja ehkä sen takia mieleen tulee ruotsalainen tragi komedia Mies, joka rakasti järjestystä. JONES Hirmuhallinto on näkyvästi esillä myös puolalaisohjaaja Agnieszka Hollandin elokuvassa Mr. Koruttomasti mutta luontevin lausein kirjoittava Kajaste on pakannut kirjan täyteen ajatelmia, joita hän konkretisoi elokuvamaailmasta ja arkkitehtuurista nousevin, toisiinsa lomittuvin esimerkein. Indieelokuvien parissa työs kennellyt Gerwig on nyt hypännyt toisenlaiseen lajityyppiin ja isom paan mittakaavaan. A HIDDEN LIFE Terrence Malick (Julma maa, Veteen piirretty viiva, The Tree Of Life) on amerikkalaisen elokuvan suuri au teur, joka on vanhoilla päivillään al kanut tehdä elokuvia kiihtyvällä tah dilla. HHHH MR. Jonkun toisen ohjaajan käsis sä elokuvasta olisi ehkä tullut liian melodramaattinen, mutta Holland on saanut aikaan vahvan ja uskotta van tarinan, jonka kuvakerronnassa voi nähdä kaikuja elokuvahistorian klassikoista. Samalla elokuvista on kadonnut paras terä. James Nortonin esittämä Gareth Jones oli 1930luvulla idealistinen nuori britti journalisti, joka matkusti Neuvosto liittoon haastatellakseen Stalinia. Kun toinen maa ilmansota syttyy, idyllistä maalaiselä mää viettävä perheenisä joutuu astu maan Kolmannen valtakunnan palve lukseen. Loogisesti hänen esikoiskirjansa on arkkitehtuurin ja eloku vien kautta elämää tarkasteleva esseeteos. HHH ELÄMÄÄ KUOLEMAN JÄLKEEN Klaus Härön elokuvan keskushahmo on Nisse (Peik Stenberg), jonka vai mo on juuri kuollut. Draamakomediana markkinoi dusta elokuvasta kuitenkin tuntuu komedia puuttuvan. 1983) nousi amerikkalaisten elokuvaohjaajien eturiviin jo ensim mäisellä ohjaustyöllään Lady Bird (2017)
Taistelu vesivarannoista ja kauhistuttavat ilmastolliset muutokset ovat ajaneet valtiot kaaokseen. Konserttifilmien puutetta kokoelma korjaa mukavasti, mutta korkea hinta aiheuttaa tosifanillekin hampaiden kiristelyä. Pulse-konsertin blu-ray ei tuo merkittävää uutta aikaisempiin julkaisuihin, mutta Venetsian ja Knebworthin tiivistetyt keikat ovat mukava lisä yhtyeen vähäisiin kaupallisesti saatavilla oleviin keikkataltioihin. Harvassa ovat ne alakoululaiset, jotka haluaisivat oppia aakkosia jonkun pappahevibändin teemoittamana. David Gilmourin johdolla yh tyeen 80ja 90-luvulla tehdyt kaksi massiivista kiertuetta olivat suunnattomia menestyksiä ja tiennäyttäjiä muille stadionluokan artisteille. Uudelleenrakennettu, 35mm filmille kuvattu ja 16:9 kuvasuhteessa oleva Delicate Sound Of Thunder nousee kuvallisen antinsa osalta selkeästi yhtyeen parhaaksi livetaltioinniksi. MIKKO MERILÄINEN ANTTI HYYRYNEN: VIIMEINEN ATLANTIS (LIKE) M uistan elävästi sen hämmennyksen, kun ollessani ehkä kuusivuotias saimme sisarustemme kanssa lahjaksi Elvik sen ja Baddingin kasetit. Romaani olisi selvästi hyötynyt jämäkämmästä kustannustoimittamisesta sekä kielen että rakenteen tasolla. Bonuslevyllä kuultavat harvinaiset livekappaleet, studiojamit sekä Maroonedja High Hopes -kappaleiden varhaiset versiot ovat sinänsä kiinnostavaa kuultavaa, mutta kokoelman kokoon, ja varsinkin hintaan nähden arkistojen aarteita olisi saanut olla mukana selvästi enemmän. TAPIO YLINEN PINK FLOYD: THE LATER YEARS (PARLOPHONE) Jättiläisen myöhäisvuodet K u v a: D im o Sa fa ri / So u n d in ar k is to sanoin kuvin_2_2020 -taitto_b.indd 77 7.2.2020 9.31. SOUNDI 77 S tam1na-nokkamiehen esikoiskirja on kunnianhimoisen laajan tarinan kertova dystopiascifi-romaani, joka kuljettaa sivuillaan vetävästi ja enimmäkseen tasapainoisesti sekä yksilötason tragediaa että globaalia ekokatastrofia. The Later Yearsin paras anti kiteytyykin pitkälti siihen, että tämän visuaalisesti upean live aktin konserttitaltiointeja ei huippu luokan kuvanlaadulla ole ollut saatavilla. HEIKKI KUULA): METALLICA-AAPINEN (JOHNNY KNIGA) K u v a: Ti m o Is o ah o K irjaimellisesti järkäleen kokoinen 18 levyn boksi kokoaa yhteen Pink Floydin uraa Roger Watersin lähdön jälkeen samaan tapaan kuin 2016 julkaistu, uran alkuvaiheita kartoittava The Early Years -boxi. The Endless River -levy täydentyy nyt koko albumin mittaisella visualisointi-elokuvalla, mutta fanien toivomuslistalle jäävät edelleen levyjen tekemisestä kertovat haastattelut, vaikka muuta arkisto kuvaa onkin kohtuullisesti mukana. Kuvituksen on tehnyt newyorkilainen graffitiartisti Mr. Watersin jälkeistä materiaalia vierastavaa kuluttajaa boksi tuskin voittaa puolelleen, vaikka AMLOR onkin nyt uuden kuuntelun arvoinen. Parasta kirjassa on, että osa tuotosta ohjataan Metallican All Within My Hands -säätiön kautta hyväntekeväisyyteen. MIKKO MERILÄINEN HOWIE ABRAMS, MICHAEL ”KAVES” MCLEER (SUOM. Täpäriä tilanteita riittää, mutta harmillisesti lukijan mielenkiinto ei tahdo lopulta kiinnittyä niin Tobeaksen kuin planeetankaan kohtaloon. Sama ajatus herää lukiessani tämän kirjan taakse kirjattua ”Lapsillakin on oikeus Metallicaan” -mainostekstiä. Isänsä luokse Suomeen pyrkivä Tobeas ajautuu epätoivoisella pakomatkallaan Japanista Islannin kautta ranskalaiseen pikkukaupunkiin. Kiehtovasti alkavan tarinan Kun maapallo luhistuu imu notkahtaa juuri, kun sen odottaisi lähtevän lentoon, eikä loppukaan tuota aivan odotetunlaista täyttymystä vaikka kiitettävän tinkimätön onkin. Levy on nyt paremmin linjassa yhtyeen muun tuotannon kanssa, joten päivitys on siltä osin onnistunut, joskin muutamissa kappaleissa käytetyt sähköiset rummut pomppaavat aikaisempaa pahemmin esiin. Ajalle tyypilliset valtavat kaiutukset on poistettu, Nick Mason on soittanut uusia rumpuraitoja ja Rick Wrightin alkuperäiseltä julkaisulta liki täysin poissaolevat kosketinosuudet on kaivettu arkistoista siltä osin kuin se on ollut mahdollista. Kaves. Oikeasti kirjan kohderyhmää lienevät siis aikuiset Metallica-fanit, tosin heille kirjan tarjoama informaatio on samaa luokkaa kuin Suosikin taskupokkareissa: ”H niin kuin hevi/Se on melua älyttömän kovaa.” Höpölorujen suoLapsellinen aapinen aikuisille mennoksesta vastaa riimityksen suhteen melkoisia vapauksia ottava Heikki Kuula. DSOT-live hyötyy päivityksestä vielä paremmin ja mukaan on saatu alkuperäiseltä julkaisulta puuttuvia kappaleita täydentämään albumin täyden settilistan mittaiseksi. Hyyrysen yksityiskohtaisesti ja elävästi kuvailema lähitulevaisuus ammentaa vetoavasti tämän ajan pahimmista uhkakuvista. Elettiin kuumimpia Bon Jovin ja Michael Jacksonin fanituksen aikoja, joten hyvistä tarkoitusperistä huolimatta lahja meni komeasti ohi maalin. Vuoden 1987 studiolevy A Momentary Lapse Of Reason saa auditiivisen restauroinnin
Pakohuone tulostus.indd 78 7.2.2020 9.30
Illan aikana kuullut kappaleet olivat muutakin kuin muka van jutustelun lomaan sijoi tettuja hengähdystaukoja – onnistuneesti valitut laulut syvensivät omalta osaltaan artistin omakuvaa. SOUNDI 79 Anssi Kela 9.1.2020 TAMPERE-TALON PIENI SALI Vuoden alun niukkaan tapahtumatarjontaan toi mukavan lisänsä Anssi Kelan monologiesityksen ja perinteisemmän soolokon sertin hybridi Mun täytyy kävellä näin. Palsa esittää > Näillä sivuilla valokuvaaja Tomi Palsa ja hänen kutsumansa kuukauden kuvaajavieras esittelevät osaamistaan. Omaelämä kerrallisen esityksen raa meiksi oli valittu suur hitti Nummelan tuttuakin tutumpi kasvutarina, jota väritettiin lukemattomilla anekdooteilla. Lisää tällaisia esityksiä, kiitos! K u v a: To m i P al sa Palsa-taitto_2_2020_a.indd 79 6.2.2020 16.47. Anssi lait toi itsensä rohkeasti peliin ja onnistui tasapainoile maan humoristisemman vitsimateriaalin ja silmä kulmia kostuttaneiden tari noiden välillä hienosti
Kuvaamassa oli niin moni, ettei lavan edessä mahtunut kunnolla liikkumaan mihinkään suuntaan. Tyk kään kiireestä. Rakastan siltä keikalta otettuja kuvia. Editoin ne nopeasti, lähe tin Pasilaan ja ehdin kuunnella vielä viimeiset pari biisiä yleisöstä. Mitä isompi artisti on kyseessä, sitä enemmän yleensä itse stressaan. A$AP Rocky 6.8.2019 | BLOCKFEST, TAMPERE Olin varma vielä samana päivänä, ettei A$AP Rocky saavu Tampe reelle esiintymään. K u v a: N el li K en tt ä K u v a: N el li K en tt ä Palsa-taitto_2_2020_a.indd 80 6.2.2020 16.47. Lopulta hän todella saa pui lavalle, ja koko Ratina sekosi. Olin luvannut Yle Uutisille kuvat Ed Sheeranista julkaista vaksi jo ennen keikan loppumista, joten kuvat tuani ensimmäiset kolme biisiä painelin lavan taakse mediatilaan käy mään kaikki kuvat läpi. Tehtiin iso juttu keikasta ja koko #Justicefor Rockyilmiöstä YleX:lle, ja koin isoa painetta onnistua sen kuvi tuksessa. 80 SOUNDI SOUNDI 81 Palsa esittää Kuukauden kuvaajavieras: Nelli Kenttä > Ed Sheeran 23.7.2019 MALMIN LENTOKENTTÄ Olin jostain syystä ihan varma, että mokaan eep pisesti Ed Sheeranin kuvaamisen
Lxandra 24.1.2020 | TAVASTIA, HELSINKI Minun oli vaikea keskittyä työskentelyyn Lxandran keikan ollessa käynnissä. Upea keikka ja hyvä esimerkki hetkistä, jolloin olen omasta ammatistani tajuttoman kiitollinen. Muut kuvat olisin halunnut seuraavana päivänä editoidessani heittää suoraan roskakoriin. K u v a: N el li K en tt ä K u v a: N el li K en tt ä K u v a: N el li K en tt ä Palsa-taitto_2_2020_a.indd 81 6.2.2020 16.47. Olin tekemässä YleX:lle kuvareportaasia keikasta, joten tiesin tarvitsevani vähintään kahdeksan erilaista onnistunutta valokuvaa. Nellin kuvissa on raikas ote ja niistä välittyy innostuneisuus kuvaamista kohtaan.” – TOMI PALSA LUE NEL LI KEN TÄN KUV AAJ AES ITTE LY: soun di.fi /jut ut Lewis Capaldi 14.11.2019 | TAVASTIA, HELSINKI Lewis Capaldi ja loppuunmyyty Tavastia saivat minut tuntemaan itseni tavallistakin lyhyemmäksi. Rakastan Tavastiaa. Lxandra 24.1.2020 | TAVASTIA, HELSINKI Minun oli vaikea keskittyä työskentelyyn Lxandran keikan ollessa käynnissä. Nelli Kenttä on pelannut korttinsa hyvin, sillä hän pääsee kiertämään erilaisissa kuvaustehtävissä osana leipätyötään. Tuo keikka jää varmasti Tavastian historiaan, sillä Lewis Capaldin kokoisen artistin näkeminen vielä noin intiimissä tilassa oli ainutlaatuista. Upea keikka ja hyvä esimerkki hetkistä, jolloin olen omasta ammatistani tajuttoman kiitollinen. Lxandra 24.1.2020 | TAVASTIA, HELSINKI Minun oli vaikea keskittyä työskentelyyn Lxandran keikan ollessa käynnissä. Upea keikka ja hyvä esimerkki hetkistä, jolloin olen omasta ammatistani tajuttoman kiitollinen. Suurimman osan ruuduista otin sokkona. Sillä on sydämessäni merkittävä paikka. Tämä oli ainoa kuva siltä keikalta mistä itse pidin. JVG 28.12.2019 | HARTWALL-AREENA, VAIN ELÄMÄÄ -KONSERTTI Median kuvaajat istuivat Vain elämää -konsertin ajan vierekkäin jäähyaitiossa ja ottivat samasta kohtaa samanlaisia kuvia. Artistilla on niin uskomaton lauluääni, että kuvaaminen (ja samalla keikasta muistiinpanojen teko) unohtui helposti. Aina ei voi onnistua. Artistilla on niin uskomaton lauluääni, että kuvaaminen (ja samalla keikasta muistiinpanojen teko) unohtui helposti. 80 SOUNDI SOUNDI 81 ”Keikkakuvaus on lähinnä harrastelijoiden ja freelancereiden temmellyskenttää, mutta poikkeuksiakin löytyy. Nelli tuottaa sisältöä Ylen nettisivujen tarpeisiin ja on siis tuttu näky siellä missä tapahtuu. Artistilla on niin uskomaton lauluääni, että kuvaaminen (ja samalla keikasta muistiinpanojen teko) unohtui helposti
Herra Ylppö & EX: Lovi ja Maanalainen Armeija: I -vinyylit voitti Jussi Tontti Helsingistä. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Ei sillä, on nykyhetken Meg xitiäkin tullut seurattua huolestuttavan paljon sarjan takia. tusinaa keikkaa selvinpäin, ja nauttinut Litku Klemetistä, Rosita Luusta, Ellipsistä ja Stam1nasta aistillisemmin kuin aikoihin. Joo joo, kaikkihan me halutaan olla rokkitähtiä, mutta puikkojen heilutus ei missään nimessä kalpene sen rinnalla. Kun niinkin mitätön etuoikeuksista kumpuava murhe kuten vähentynyt musiikinkuuntelu uhkaa, kannattaa turvautua käsitöihin. Loistavilla näyttelijöillä ja viimeisen päälle huolellisella visuaalisuudella saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Hän on vähintään yhtä sentimentaalinen kuin minä ja halusi jakaa imelähkön muiston. Käsityöthän ovat eräs taikuuden muoto, kun lankoja pujottelemalla voi saada jos minkämoista ihmettä aikaan. Saattaa pitää paikkansa. Rakastuin ensisilmäyksellä. Otin tammikuussa askeleen lähemmäs unelmaani, eli tekstiilistä autonomiaa. Harmaaseen talveen väriä tuo Britannian hovi. Harmaaseen talveen väriä tuo alkoholittomuus keikoilla. Mustahan soi aina parhaiten, vai mitä. Käsityöt ovat kohdallani yksi parhaista terapiaja stressinhallintamuodoista. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Musiikin striimauspalvelut ovat valtavia ja hahmottomia, kuin neliulotteisia hyper-ämpeekolmosia, tesserakteja. Sitte ei enää satanu, vaan alko vähän paistaan aurinko. Best times.” Meillä oli 512 MB käytettävissä, eikä maltettu olla kuuntelematta musiikkia koko ajan. viimeinen sana -taitto_20_2_a.indd 82 6.2.2020 16.48. Puolentoista kuukauden aikana olen nähnyt puolenJUTTELIN ystäväni kanssa musiikinkuuntelublokistani, joka on jatkunut jo pidemmän aikaa. Lappi, ota minut uudelleen kesällä! Anttilan alennuslevyjä oli helppo penkoa, nyt minusta on tullut laiska. ”Alan märiseen vähintään henkisesti aina, ku mietin sitä. SAARA ”SAPE” NIEMELÄ AKI NUOPPONEN Matka Maailman Ympäri Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Edellisessä lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 35. Luit oikein! Olen ahminut nopeaan tahtiin The Crown -sarjaa, joka käynnistyy 50-luvulta ja kertoo tarinaa Elisabet II:n vaiheista kuningattarena. Olen viettänyt liikaa aikaa harmaissa kaupungeissa. Kuunneltiin The Curen Last Day Of Summeria ja ryvettiin melankoliassa. Vaikka olen vasta tämän velhokoulun esikouluasteella, liitän tähän vouhotusmielessä kuvan itse virkkaamastani suuresta viltistä. Talvellakin kaikki aistini täyttyivät jostain alkukantaisesta, kirjavasta ja aidosti suomalaisesta. Toivon, että itse tekemällä saisin kestäviä ja persoonallisia vaatteita, joita osaisin myös korjata. Ei kuulu! Vinyyliharrastukseni on saavuttanut uudet mitat uuden kodin myötä viimeisen puolen vuoden aikana, ja olen huomannut, että oikealla tavalla albumin luonteeseen sopiva ja harkittu vinyylilevyn väri saattaa olla lähes yhtä iso osa kokemusta kuin 12-tuumaiset kannetkin. Joskus kesällä ennen kasiluokkaa oltiin teillä, ja ulkona sato hirveesti. Päätin vuoden lopussa, että nautin jatkossa keikat keikkoina. Kannattaa pitää silmällä ainakin Neiti Olgaa, Sepikkaa ja Underground Witch Rockia. Olen matkustellut Euroopan ympäri monta kertaa, ja piipahtanut pari kertaa Japanissakin, mutta vasta Nightwishin tulevan levyn ennakkokuuntelu Levillä sai matkustamaan ensimmäistä kertaa pohjoiseen Suomeen. Parhaana esimerkkinä joulupaketista paljastunut Queen Studio Collection, joka pitää sisällään kaikki bändin albumit ihanina värivinyyleinä. Sitte lähettii ulos ja kyytsäsit mua pyörällä ja kuunneltii molemmat musaa mp3:silla (best). Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan komea Stupido Recordsin vinyylilevypaketti, joka pistää sisällään: Nyrkkitappelu: Isosta nyrkistä naamaan, Saaret: The Sequence Is Glorious, Lapinpolthajat: Lauluja Suomesta, Mara Balls: Häxan ja Kumikameli: Kirppusirkus. Lappi on silkkaa taikaa. Harmaaseen talveen väriä toi Lappi . Vaatteiden ostamisesta tulee aina melkoinen darra, vaikka kyseessä olisi kirppislöytö. HARMAASEEN talveen väriä tuovat värivinyylit. Oletko kuullut sanottavan, että ihminen näkee värit kirkkaammin päihteettömänä. Pitkään tuppasi käymään niin, että hyvien etkoilujen jälkeen jo keikalla ajatteli jatkoja, eikä keskittynyt itse musiikkiin. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Onneksi lähipiirini on tarjonnut apuaan ja tekee uskomattoman hienoa musiikkia, joka varmaan jättää vielä jälkensä useamman ihmisen kuunteluhistoriaan. Nyt minulla on pääsy lukemattomaan määrään musiikkia ja huomaan jähmettyväni toimettomaksi näiden mahdollisuuksien edessä. Miten politiikkaa, historiaa ja eräänlaista tosielämän saippuaoopperaa sekoittava sarja voikin tempaista mukaansa näin lujaa. Olen viettänyt liikaa aikaa Etelä-Suomessa. Ilmoittauduin ompelukurssille, ja aion siellä tehdä itselleni kauluspaidan. Olen haaveillut liikaa ulkomaista. Se oli niin ihanaa, ei ollu älypuhelimia ja kökö tettiin vaan Uumajanpuistossa. Vinyylin kuuluu olla musta
SANDRA HALL, SYDNEY MORNING HERALD ???. KEVIN MAHER, THE TIMES ???. CHRIS HUNNEYSETT, DAILY MIRROR ???. VICKY ROACH, THE SUNDAY TELEGRAPH ???. CHRISTOPHER WESTON, HITC ???. JOSH WILDING, COMICBOOKMOVIE.COM ???. JAMES COX, BUZZ.IE ???. MATTHEW BOND, DAILY MAIL ???. ADAM SWEETING, THE ARTS DESK “MESTARILLINEN PALUU GANGSTERIKOMEDIOIDEN PARIIN” KAREN KRIZANOVICH, THE LIST Finnkino tulostus.indd 83 6.2.2020 18.38 KAI HAHTO / Nightwish SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki • Tel. JAMIE EAST, THE SUN “VUODEN 2020 ENSIMMÄINEN LOISTAVA ELOKUVA” DOUG JAMIESON, THE JAM REPORT ???. ???. (09) 587 0456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com SMI_Pearl_kevat_2020_225x297mm.indd 8 7.2.2020 11.21 SMI tulostus.indd 2 7.2.2020 11.28 _2SD_sisa?kannet_2_2020.indd 1 7.2.2020 11.50
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN NW-TNFO-MDB 02-20_BACKCOVER.indd 1 03.02.20 16:00 Takakansi 2_20.indd 84 6.2.2020 18.50 2 / 2 2 9,90 € (sis.alv) S O U N D I 2 / 2 2 VUOTTA So un dI 11 So un dI 11 L O S T S O C IE T Y MOKOMA KARINA PUHELINSEKSI DESTROYER MOKOMA EPÄTOIVOA JA TOIVON PILKAHDUKSIA KARINA VIEMÄSSÄ SUOMEN KIELTÄ MAAILMALLE PUHELINSEKSI PEHMOJA OIKEASSAKIN ELÄMÄSSÄ DESTROYER KANADALAINEN PARANEE VANHETESSAAN ANTTI ”HYRDE” HYYRYNEN: ”EHKÄ IHMISKUNTA ON FIKSU JA RAUHAISA 50 VUODEN PÄÄSTÄ.” ANTTI ”HYRDE” HYYRYNEN: ANTTI ”HYRDE” HYYRYNEN: ”EHKÄ IHMISKUNTA ON FIKSU JA RAUHAISA 50 VUODEN PÄÄSTÄ.” ”Miksi me tehtäisiin sama levy uudestaan?” ”Miksi me tehtäisiin sama levy uudestaan?” Kansi_2_2020_f.indd 1 6.2.2020 15.03 _1SD_ulkokannet_2_2020.indd 1 7.2.2020 10.04