D E WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Soundi FIN Epica-RZ-WV 02-21_BACKCOVER.indd 1 04.02.21 17:00 Soundi takakansi 2_21.indd 76 10.2.2021 12.44 S O U N D I 2 / 2 2 1 2/ 20 21 9,90 € (sis.alv) SAMULI PUTRO HANNIBAL TYRANTTI NELMA U ROSA LIKSOM So un dI 11 So un dI 11 S T A M 1 N A IISA | VIAGRA BOYS | BLACK COUNTRY, NEW ROAD | ANTTI POUTA Kansi_2_2021_k.indd 1 11.2.2021 13.46 _1SD_ulkokannet_2_2021.indd 1 11.2.2021 14.20. N U C L E A R B L A S T. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: W W W
Sakara tulostus.indd 75 10.2.2021 19.16 CD + Digital + Vinyl Out Now ! White Stripes tulostus sivu 2.indd 2 11.2.2021 13.09 _2SD_sisa?kannet_2_2021.indd 1 11.2.2021 14.24
C M Y CM MY CY CMY K C M Y CM MY CY CMY K C M Y CM MY CY CMY K Uusi albumi ulkona nyt ! Gaselli tulostus.indd 3 Gaselli tulostus.indd 3 11.2.2021 15.30 11.2.2021 15.30
KAI HAHTO / Nightwish SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Masterworks – täydelliset custom-rummut, joissa voit itse valita rumpujen koot, runkomateriaalin, metalliosat sekä viimeistelyn. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl-vähittäismyyjälläsi. SMI tulostuis.indd 4 SMI tulostuis.indd 4 10.2.2021 19.15 10.2.2021 19.15. Kai Hahdon valinta Nightwish -setiksi on Pearl Masterworks
KAI HAHTO / Nightwish SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. SMI tulostuis.indd 5 SMI tulostuis.indd 5 10.2.2021 19.15 10.2.2021 19.15. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl-vähittäismyyjälläsi. Kai Hahdon valinta Nightwish -setiksi on Pearl Masterworks . 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Masterworks – täydelliset custom-rummut, joissa voit itse valita rumpujen koot, runkomateriaalin, metalliosat sekä viimeistelyn
Soundi 2/2021 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 11 Toinen kuvakulma 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka Bentality Nelma U 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Hector 20 Elämäni soundit: Rosa Liksom 22 Soundi-haastattelu: Hannibal 30 Stam1na 38 Iisa 42 Samuli Putro 46 Viagra Boys 48 Black Country, New Road 49 Antti Pouta 50 Levyarviot 60 Sapata 66 Bazook Tyrantti Michael Schenker Marianas Rest 70 Jazz kiinnostaa 71 Tractatus Musica 72 Sanoin kuvin 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v at : A rt tu M u u k ko n en 6 SOUNDI K u v a: M in n i H av as K u v a: Ju u so A al to K u v a: Fr ed ri k B en gt ss o n 22 Hannibal 42 Samuli Putro 38 Iisa 46 Viagra Boys 67 Michael Schenker K u v a: M at th ia s R et h m an n K u v a: A k i R o u k al a sisa?lto?_2021_2_a.indd 6 12.2.2021 8.51
Eristäytyneisyys edesauttaa oman vinkkelin löytymistä, ja puitteiden puutteet on pakko korvata kekseliäisyydellä ja sinnikkyydellä. Sur-rur: Sur-rur SOUNDI 2/2021 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN TAHTIIN Goat Girl: On All Fours Stam1na: Novus Ordo Mundi Black Country, New Road: For The First Time Arlo Parks: Collapsed In Sunbeams Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2021_2_a.indd 8 12.2.2021 10.08. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Kimmo K. Toki tarinoissa toistuu myös se raadollisempi puoli: yksinäisyys, ulkopuolisuus ja kiusatuksi joutuminen. Juuri siksi niitä tarinoita on tärkeä kertoa aina uudelleen – että jokainen itsensä kotikylänsä ainoaksi popnörtiksi tai hevipeikoksi tunteva tietää, ettei ole yksin ja että moni nykyään menestyjältä vaikuttava on kokenut samaa. Pikkukaupungin kasvatit 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti O n tyypillistä, että pikkupaikkakunnalta kotoisin olevan artistin kohdalla puheeksi nousee kasvuympäristö ja sen vaikutus kehittymiseen nuorena taiteilijanalkuna. Ja onhan sekin opettavaista, että kun soittokavereita ei ole liiaksi asti, on niiden harvojen kanssa vain opittava tulemaan toimeen ja puskettava hommaa eteenpäin yhdessä. Tai Lemiltä maan suurimpiin nouseva metallibändi. Ja entä millainen mäihä pitää käydä, että löydät rinnallesi edes pari hengenheimolaista, jotka parhaassa tapauksessa osaavat soittaa edes auttavasti. Ja onhan se ihmeellistä! On kiehtovaa pohtia, millaisia käytännön haasteita ja sosiaalisia paineita aiheuttaa se, kun olet kyläsi ainoa farkkuliivinen liehuletti tai lökäpöksyinen räppärinalku. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 47. Siinä tuntuu olevan lähtökohtaisesti jotain ihmeellistä, että jostain Kiteeltä sattuu tulemaan maailmanluokan metallisäveltäjä tai vaikkapa Utajärveltä ponnistaa kansainväliseen kulttimaineeseen monikymmenvuotisella urallaan kasvava garage rock -trio. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Tarinoissa toistuu muutama piirre. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Niitä tarinoita on myös suuri kiusaus lähteä romantisoimaan
FESTIVAALI VERKOSSA 10.–14.3.2021 T A M P E R E F IL M F E S T IV A L .F I Tampere Film Festival.indd 9 Tampere Film Festival.indd 9 10.2.2021 19.26 10.2.2021 19.26
Lafkaa viime vuodet vetänyt Mikko ”Pyhimys” Kuoppala siirtyy syrjään (ja keskittyy Def Jamin Suomen-toimintoihin), ja hänen tilalleen Johannan label manageriksi on valittu Minna Koivisto. Uusin hankintamme on 13-äänikertaiset kirkkourut, ja niitä tullaan kuulemaan joskus tulevaisuudessa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Jori Sjöroosin edellinen pitkäsoitto Sjöroots ilmestyi viime vuoden lopulla. Kertoisitko jotakin pitkäsoiton nimestä. Kansainvälistä arvostusta nauttiva yhtye täyttää siis näinä aikoina kaksikymmentäviisi vuotta, ja fanit saavat bändiltä parhaan mahdollisen lahjan – Tenhi nimittäin julkaisee ensi syksynä odotetun seuraajan vuonna 2011 ilmestyneelle Saivo-pitkäsoitolle. Kuvailisitko kokonaisuutta hieman tarkemmin. 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia K u v a: A rt o r Je su s In ke rö / K ri st o ff er A la -K et o la Unenomaisen melankolisissa tunnelmissa vaeltavan neofolkyhtye Tenhin perustukset kaivautuivat pohjoiseen maaperään vuonna 1996. – Biisit ovat hyvin henkilökohtaisia ja raakoja, joten halusin otsikoida pitkäsoiton juuri tällä tavalla. Tenhin hiljaiselo on päättymässä Jori Sjöroos julkaisee henkilökohtaisen albumin K u v a: C h ri st el R o o sb er g Minna Koivisto uutiset_2021_2_a.indd 10 12.2.2021 9.28. Seuraavaa levyä ei tarvitse kuitenkaan odottaa kovinkaan kauan, sillä artisti julkaisee Personal Album Demo 2019 -teoksen toukokuun alussa. Ehkä tämän voisi ajoittaa siihen, kun bändi täyttää kolmekymmentä vuotta! Mitä Saivon ilmestymisen jälkeen on tapahtunut. – Edelliseen liittyen: vaikka päätimmekin toteuttaa Valkaman pääosin perinteisempää ”rummut, basso ja kitara” -lähestymistapaa hyväksi käyttäen, mukana on myös domran ja balalaikan kaltaisia erikoisempia soittimia. Näistä lähtökohdista syntyi tulevan albumin teema, sanoo Sjöroos. – Osa viime vuosina syntyneestä materiaalista julkaistaan uudella levyllä, ja jotkut muut ideat saattavat tulla ulos jossain muodossa myöhemmin. – Erosin entisestä vaimostani vuonna 2017, ja tuolloin koin vahvasti, että minun täytyy kirjoittaa tuntemuksistani. – Tyylillisesti Valkama ei tule ”maalailemaan maisemia” ihan niin paljon vaan sävellykset ovat enemmän ns. – Juuri nyt elän varsin inspiroivaa ja luovaa aikaa. Saivo oli toki tarkoituksella sisäänpäin kääntynein kokonaisuutemme, kertoo Saarikko. Miten kuvailisit tulevaa albumia. klassisia biisejä. – Materiaali oli valmiina jo vuonna 2019, mutta en tuolloin löytänyt levylle sopivaa julkaisijaa. Uusia signauksia ovat Ursus Factory, Arppa, Runo ja Kyynel, joilta on luvassa julkaisuja kevään mittaan. – Yleisesti ottaen pidämme instrumenteista, jotka soidessaan kertovat ”tarinaa”. Johanna Kustannuksen artisteihin lukeutuvat muun muassa Yona, Kotiteollisuus, Nelli Milan, Paperi T ja Olavi Uusivirta. – Olen ihmisenä ja musiikintekijänä halukas kokeilemaan ja tutkimaan uutta – luotan intuitioon ja seuraan sitten sitä. – Materiaalia on valmisteltu aktiivisesti koko ajan, ilman sen kummempia deadlineja. Musiikin tekeminen on meille sellainen polku, että sen varrelta tulee käännettyä melkein jokainen kivi. Aloin niihin aikoihin valmistella myös Sjörootsia, ja päätin siinä samalla, että julkaisen Personal Album Demo 2019:n joskus myöhemmin. Itse kuulen tulevan albumin materiaalissa viitteitä esimerkiksi popista, rapista ja rap-metallista... Koivisto on menestynyt tuottaja sekä Universalin A&R manager. – Ajoitus on sattuman kauppaa, sillä tuleva levy ei sinänsä juhlista Tenhin ensimmäistä kahtakymmentäviittä vuotta, kertoo laulaja ja multi-instrumentalisti Tyko Saarikko. Onneksi Tenhin materiaali on sen verran aikaan kuulumatonta, ettei julkaisun ajankohdalla ole periaatteessa mitään väliä, sanoo Saarikko. Katsotaan, mihin kaikkialle se johtaa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Johanna Kustannus uusiutuu 1970-luvun lopussa Love Recordsin jatkajaksi alun perin perustettu, nykyään Universal Musicin alla majaileva Johanna Kustannus -levymerkki on saanut uuden vetäjän. Ja Aphex Twinistä, Pharrell Williamsista, Bon Iveristä, Max Martinista ja DJ Shadow’n Endtroducing-albumista. Toki sieltä löytyy yhdeksän minuutin mittaisia pensselinvetojakin, mutta yleistunnelma on silti askeleen lähempänä kuulijaa verrattuna edelliseen levyyn. Tulevan albumin nimi on Valkama. Entä oletko viime aikoina ehtinyt valmistelemaan aivan uutta materiaalia. – Jossakin vaiheessa tarkoituksena on julkaista pöytälaatikkoon jääneistä biiseistä koostuva uusi Folk Aesthetic -kokoelmalevy
Esimerkiksi pelkästä kitarasta ja laulusta koostuvat riisutut versiot ovat hienoja, ja palaan itsekin toisinaan niiden äärelle, sanoo McNerney. Kirjoitamme parhaillaan uutta materiaalia, mutta tällä kerralla emme pidä mitään kiirettä. Nyt Dawnbearer täyttää kymmenen vuotta, ja Svart Records julkaisee pitkäsoitosta erilaisia juhlaversioita. Laurila oli tuttu näky myös tv-ohjelmien yhtyeiden kitaristina monella vuosikymmenellä. – Levyn kappaleista tehtiin paljon erilaisia demoja. Onko näiltä muilta yhtyeiltäsi luvassa uusia julkaisuja. Entäpä sitten Grave Pleasures ja The Deathtrip. – Oma elämäni oli aikamoisessa taitekohdassa Dawnbearerin synnyttämisen aikoihin, ja eräänä tavoitteena oli välittää näitä ”suuren heräämisen” tunteita musiikin kautta, aloittaa laulaja-kitaristi Mat McNerney. uutiset_2021_2_a.indd 11 12.2.2021 9.28. helmikuuta 86-vuotiaana Nizzassa, missä hän vietti eläkevuosiaan. 14-minuuttinen ep pitää sisällään kolme kappaletta. Hexvesselin edellinen levy Kindred ilmestyi viime vuonna, mutta onko tuoretta materiaalia ehtinyt jo syntyä. Katsotaanpa myös kohti tulevaa. Alexi Laihon viimeisiksi jääneet studiosessiot näkevät päivänvalon kun Bodom After Midnightin Paint The Sky With Blood -ep ilmestyy 23.4. – Halusin julkaista osan näistä demoista, ja antaa samalla diggareille mahdollisuuden tutustua Dawnbearerin biisien lähtökohtiin. Minun mielestäni Dawnbearer oli uniikki albumi, joka ei kuulostanut yhtään sen ajan retroja occult rock -yhtyeiltä. Dawnbearerin uusi boksiversio sisältää myös nipun ennen julkaisemattomia demoja. Toki äänite ilmestyy myös digipalveluihin. Iän myötä työskentelytahti tuntuu vähän hiipuvan, mutta toivottavasti biisit vain paranevat! TEKSTI: TIMO ISOAHO Alexi Laihon viimeinen julkaisu Hexvesselin debyytistä erikoispainos K u v a: Sa ar a K u ja n su u Heikki Laurila 1934–2021 Tiettävästi Suomen levyttänein muusikko, kitaristi Heikki Laurila kuoli 9. Pitkän uran etenkin studiomuusikkona tehnyt Laurila soitti yli 7300:lla äänitetyllä kappaleella. Laurilalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1999. Hän teki uraa myös artistina ja julkaisi 1970ja 1980-luvuilla useita albumeita, osan niistä vaimonsa Ritva Mustosen kanssa. – Samat sanat kuin Hexvesselin suhteen: biisinkirjoitusvaihe on käynnissä kummankin bändin osalta. – Dawnbearerin aikoihin arvostettu brittilehti Guardian nimesi meidät okkultistisen rockin sanansaattajaksi Ghostin ja muutamien muiden yhtyeiden rinnalle, mutta itse ajattelin Hexvesselin kulkevan täysin omilla poluilla. Kaksi (nimibiisi sekä Payback’s A Bitch) on Laihon sävellyksiä ja kolmantena löytyy cover Dissectionin Where Dead Angels Lie -kappaleesta. Ep:n voi ostaa erivärisinä kymppituumaisina vinyyleinä sekä deluxe-cd-boksina tai normaalina cd-versiona. – Kindred kasautui ripeästi, aika moisessa inspiraation puuskassa, mutta se olikin erikoistapaus Hexvesselin uralla. SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Psykedeelisissä ja ikimetsän tuoksuisissa folkrock-tunnelmissa viihtyvän Hexvesselin kehuttu Dawnbearer-debyyttialbumi ilmestyi vuonna 2011
Koko maailma tuntui olevan auki, kun korona sulki hurjan livebändin maineen luoneen nousijan kotikaupunkiinsa Hastingsiin. Biisit kuten 2019 ja Glitterati olivat armottomia, päällekäyviä bängereitä ja lyriikoiden tarkkanäköinen, dystooppinen kuvaus modernista maailmasta sai kriitikot vertaamaan julkaisua Idlesin Joy As An Act Of Resistanceen. Kid Kapichi avasi uransa vuonna 2018 Lucozade Dreams -ep:llä, joka herätti jo lupaavaa kuhinaa. Aallon kiinnostavimmaksi – ja röyhkeimmäksi – uudeksi tekijäksi on osoittautumassa Kid Kapichi, joka operoi Englannin kanaalin rannalla Hastingsissa, noin tunnin ajomatkan päässä Lontoosta. Club Sabbath ennakoi Baby Strangen huhtikuussa julArlo Parks Baby Strange Kiwi Jr. Radiosoittoa alkoi tulla Annie Macin ja Steve Lamacqin kaltaisilta vaikuttajilta, ja Glitterati oli BBC Radio 1:n Jack Saundersin Hottest Record In The World. Bändin omaehtoisuutta korostavana ratkaisuna voi pitää sitä, että tuhdista haipista huolimatta Kid Kapichi julkaisee debyyttinsä omakustanteena, ilman levyyhtiöiden tukea. Siellä Kid Kapichi äänitti, miksasi ja masteroi debyyttilevynsä This Time Next Year, joka julkaistiin helmikuun alussa. Bändi teki vaikutuksen festareilla Readingissä ja Leedsissä, myi loppuun omat keikat Lontoossa ja Brightonissa ja kiersi Eurooppaa Frank Carter & The Rattlesnakesin kanssa. 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI O len käsitellyt usein brittiläisen punk rockin nousevia nimiä, jotka voi asettaa tyylillisesti samalle janalle skenen johtotähtien Idlesin, Slavesin ja Shamen kanssa. Levyn nimi viittaa sekä koronan taittumisen odotukseen että siihen, kuinka ihminen ei osaa arvostaa saaKid Kapichi Läpimurtoja ja salaisuuksia vutuksiaan, vaan hamuaa aina tulevaisuudelta jotain suurempaa. Bändi näyttää ja kuulostaa Trainspottingilta. Samalla Kid Kapichin voittokulku vahvistui keikoilla. Uuden brittikaahauksen aallosta on nostettava vielä esiin yksi kova nimi. Kesällä 2019 julkaistu toinen ep Sugar Tax teki selväksi, että kyseessä on poikkeuksellisen ilmaisuvoimainen ryhmä. Nyt kuukausittaisia samanmielisten bileitä on kovempi ikävä kuin koskaan. Uuden uhmakkaan punk rockin aalto on voimakas – esimerkiksi Bristolin Heavy Lungs, Sheffieldin Sheafs, walesilainen Pretty Vicious ja skotlantilainen Gallus edustavat nosteessa olevien bändien eliittiä. Glasgowilainen Baby Strange julkaisi tammikuun lopussa väkevän singlen Club Sabbath, joka kertoo bändin omasta, samannimisestä klubista, jota se on järjestänyt kotikulmillaan jo vuodesta 2015. Skegss K u v a: A le x K u ru n is K u v a: D an ie l B la ke K u v a: P ad ri an M cL eo d Break_On_2021_2 -taitto_a.indd 12 11.2.2021 13.58
Vahva suositus aamupalamusiikiksi. Kiwi Jr. Vielä Briteistä pari vähän vanhempaa bändiä uuden äärellä: Monilta on vaikuttanut viuhuneen ohi altsurockbändi Lonely The Braven uusi alku sen jälkeen, kun laulaja Dave Jakes jätti yhtyeen mielenterveysongelmien vuoksi. Sekä Parks että Celeste ovat jo tehneet läpimurron miljoonayleisölle ympäri maailman. www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: kaistavaa toista albumia Land Of Nothing. Makua voi jo ottaa esimer kiksi riemastuttavalla Valhalla-sinkulla. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Se on harmi, sillä esimerkiksi avausbiisi Autobiography ja lopetusraita Friends On Ice ansaitsisivat suuremman yleisön. on kanadalainen indie rock -salaisuus, joka julkaisi juuri mainion Cooler Returns -albumin. Sub Popille levyttävä lontoolainen dream pop -duo Still Corners luo vahvoja tunnelmia viidennellä albumillaan The Last Exit. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % ”Sekä Arlo Parks että Celeste ovat jo tehneet läpimurron miljoonayleisölle ympäri maailman.” Break_On_2021_2 -taitto_a.indd 13 11.2.2021 14.27. Ginin uusista sinkuista etenkin nopeasti yli puoli miljoonaa striimannut HBIC kolisee komeasti. Supersurullisen sukupolven soundtrack. Uudesta-Seelannista tulee myös Fever 333 -laulaja Jason Aalon Butlerin parempi puolisko, laulajalauluntekijä Gin Wigmore. Jazz-vaikutteista lo-fi bedroom poppia. Uusiseelantilainen Emma Dilemma eli Emma Cameron on tehnyt pohjatyönsä Decades-bändissä, joka oli kotimarkkinoillaan hyvässä nosteessa pari vuotta sitten. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Livevideoista välittyy särmä meininki. Uran avaava single Escape Route lupaa hyvää. Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Myös ex-solisti Dave Jakes on julkaissut omaa nimeään kantavan soololevyn. Nyt Emma on avannut soolouran lupaavan välinpitämättömästi hötkyilevällä We Should Give A Shit -sinkulla. Sitten muualle. Jos tutustut tänään vain yhteen uuteen indiebändiin, testaa Kiwi Jr. Australialainen surfja garage rock -bändi Skegss julkaisee toisen albuminsa Rehearsal maaliskuun lopussa. Tiedoksi pari aivan erityisen merkittävää uutta albumijulkaisua: sekä brittiläis-nigerialais-tša dilaisranskalainen Arlo Parks että brittiläis-amerikkalais-jamaikalainen Celeste julkaisivat hiljattain debyyttialbuminsa. Nyt pihalla on uusi albumi The Hope List. Jack Bennett pestattiin korvaajaksi jo 2018, mutta ensimmäinen uusi single, hieno Bound, kuultiin vasta viime vuonna. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Celesten Not Your Muse on lähes Amy Winehousen mestariteoksiin rinnastettava modernin soulin uusi standardi, Arlo Parksin Collapsed In Sunbeams nuoren runoilijan suvereeni ja rauhoittava esitys, jonka musiikkityyliä on hankala määrittää. Seuraavat askeleet käyvät koronan jälkeen kohti jättiareenoita, vaikka urat ovat vasta alussa. Ja vielä: 17-vuotias Jordi on kalifornialainen rocktulokas, joka säveltää, laulaa ja soittaa itse kaikki soittimet. Nimibiisi on toimiva johdatus tasavahvaan levyyn. Tanskalaisen Yungin Ongoing Dispute -albumi on säilynyt salaisuutena valveutuneeltakin indieyleisöltä
A-PUOLI facebook.com/Bentalitymusic Bentality Modernia kansanmusiikkia ”Käsittelen aihetta oman kokemukseni pohjalta, eikä minulla valitettavasti ole vastalääkettä rasismiin.” R äppäri-laulaja-tuottaja Benjamin Paavilainen, a.k.a. – Hiphop puhuttelee mua, koska se kuuluu mun kulttuuriin. Bentalityn ensimmäinen Soundcloudissa julkaistu ep tipahti jo kahdeksan vuotta sitten, jonka jälkeen nuoren miehen tuotoksista on saatu nauttia tasaiseen tahtiin. Nopeasti tiesin, mikä musta tulee isona. Käsittelen aihetta oman kokemukseni pohjalta, eikä minulla valitettavasti ole vastalääkettä rasismiin. TEKSTI: LINDA SÖDERHOLM K u v a: Tu u k k a E rv as ti tarkkis_Nelma U & Bentality.indd 14 11.2.2021 14.02. Oon aina kokenut yhteenkuuluvuutta lempiartistieni kanssa USA-taustani takia. – Esikuvani, muun muassa Dead Prez, Black Star ja Marleyt, ovat uskaltaneet tuoda taiteessaan esiin arkoja, tärkeitä sosiaalisia asioita. Bentalityn musiikissa kuuluu old ja new school. Levyllä soittaa myös Tuomo Prättälä ja luvassa on yllättäviä fiittejä räppäreiltä ja laulajilta. Vuonna 2020 Överdogille sainattu taiteilija tekee nyt esikoislevyään. Bentalityä pitävät kiireisenä myös yhteistyöprojektit, viimeisimpänä vierailu The Invisible Sessionin Echoes Of Africa -albumilla laulajana. Näistä tiedostavista sanoituksista Bentality on erityisen ylpeä. Teen minkä voin, eli annan äänen niille, joilla sitä ei ole. Se pitää homman mielenkiintoisena. – Oon jollain ihmeen keinolla saanut tiimiin ihan mielettömiä muusikoita. – Suomessa on vähän muusikoita, joilla on samanlainen tausta kuin mulla, ja vielä vähemmän niitä, joilla on tilaisuus tuoda esiin niitä ongelmia, joita täällä arkielämässä kohdataan. Mies tunnetaankin myös Black Lives Matter -liikkeen äänitorvena Suomessa. Eka ”realistinen” toiveammattini oli räppäri, ennen sitä olin haaveillut vain supersankarin urasta. Se on mulle kuin modernia kansanmusiikkia. Vaikutteikseen hän listaa afroamerikkalaisen ja jamaikalaisen musiikin. Hän kokee, että hiphop on ollut alusta asti eri musiikkityylien sekoitus, joten on vain luonnollista kokeilla erilaisia soundeja. En kuitenkaan edusta kokonaista ihmisryhmää, vaan olen yksi osa sitä. Muut genret, kuten spoken word, tulivat kuvioihin, koska Bentality haluaa aina tehdä uusia juttuja. Bentality, on suomalais-afroamerikkalainen, paljasjalkainen stadilainen, joka kirjoitti ensimmäisen biisinsä 10-vuotiaana. – Kaikki alkoi jo silloin ala-asteella pianonsoitosta, juuri 26 vuotta täyttänyt Bentality kertoo. Bentality tekee nykyaikaista hiphopia, joka sekoittelee elementtejä rapistä, r’n’b:stä, soulista, funkista ja jazzista. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. En lähettänyt työhakemusta kansalaisaktivistiksi, vaan oon ollut äänessä silloin, kun olisi vastoin mun kaikkia periaatteita olla hiljaa. 14-vuotiaana sain joululahjaksi ekan mikkini, ja siitä lähtien olen tehnyt omaa musaa. He saivat minut kiinnostumaan Martin Luther Kingistä, Malcolm X:stä, Mustista panttereista sekä rotuerottelusta. Toivon saavani aktivismillani aikaan parempaa. Ääniteknikkona ja tuottajana toimii Abdissa ”Mamba” Assefa, jolta olen oppinut ihan tajuttomasti. – Opettelin muiden biisejä ulkoa ja aloin kirjoittaa omia
Ja mielestäni tällainen, käytöksestään tietoinen pehmee poika ”Vaikka Nelma U on selkeästi hahmo, pidän sitä samalla aika vilpittömänä versiona itsestäni.” LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti www.instagram.com/almaunelmau K u v a: E m m a Sa rp an ie m i tarkkis_Nelma U & Bentality.indd 15 11.2.2021 14.02. Itse halusin esimerkiksi Pilvellä-biisiini Nintendo Wii -henkisiä juttuja. – Kuvitukset, sarjakuvat ja piirretyt ovat värikäs ja loputon maailma. Uimonen sanookin, että pirteältä kuuNelma U Hengailua omissa maailmoissa lostava levy kumpuaa myös yksinäisyyden kokemuksista. – Netissä pyörii aika paljon fanien tekemiä Tumblrja Youtube-biisiedittejä, joissa nämä elementit toistuvat. Nostalgia voi olla sukupolven läpäisevää, mutta myös yksityistä. Pehmee poika on periaatteessa laulu ujosta ihastumisesta, mutta samalla siinä piikitellään kirjaviisaudellaan päteviä nuoria jannuja, jotka yllättyvät siitä, että nuori nainenkin voi tehdä musiikkia. Oon muutenkin tosi omissa maailmoissani hengaava tyyppi, oli koronarajoituksia tai ei. Haluaisin ”aikuisten musiikkiin” lisää mielikuvitusta ja leikkisyyttä, joka on tällä hetkellä rajattu ankeasti lastenmusiikkiin. Vol. Nylon-ukulelet napsuvat ja kellopelit kilisevät yhdessä videopelimäisten synien kanssa. Nelma U:n omintakeiset biisit ovat ihan, noh, lauluja. Uimonen lupailee lisää sitä kautta tulevaksi. – Ehkä elän jossain kuplassa, mutta tuntuu, että aiheesta on jauhettu jo liikaakin, heh. En tekaise omaa ääntäni kuulostamaan tietynlaiselta, koska sellaisen kuulee niin helposti läpi. TEKSTI: MIKAEL MATTILA R umpukone nakuttaa. Haluaisin, että kuuntelija voi samaistua ääneni haavoittuvaisuuteen. Välillä kyllä huolettaa, että jämähdän kuvastoon liikaakin! Vol. Toisaalta ne jutut mitä fiilistelee voivat olla tosi hataria ja abstrakteja, joille ei löydy vielä oikeanlaisia käsitteitä tai selityksiä. Ja ehkä teema on vähän typerästi sukupuolitettu. Ep:n kenties konkreettisin kappale tulee heti sen alussa. Vaikka Nelma U on selkeästi hahmo, pidän sitä samalla aika vilpittömänä versiona itsestäni. SOUNDI 15 on paljon vaarallisempi ja inhottavampi ihmistyyppi! Vuodenvaihteessa Nelma U:lta ilmestyi duetto räppäri Iben kanssa. – Naivismi liittyy mielestäni rehellisyyteen. – Videopeli-estetiikka trendaa nuorten artistien jutuissa tosi paljon, Nelma U (oik. Tai ainakin se on mun kokemus. – Tunne kumpuaa varmasti siitä, että kun aloitin levyn tekemisen, olin juuri muuttanut yksin asumaan ja viime kevään karanteeni alkoi. 1:n lauluissa tunteet, ihmissuhteet ja merkitykset seilaavat kuin pilvet piirrossarjan syvänsinisellä taivaalla. ”Aika pysähty kymmenen vuotta sitten, mihin kaikki nyt jäikään”, Uimonen kysyy. Alma Uimonen) analysoi. 1 -ep kuulostaa 2000-luvulla syntyneen sukupolven genrettömältä musiikkisuhteelta. Mieleen tulee paljon tässä ajassa trendikkäitä asioita kaihoisasta lofihiphopista japanilaisiin videopeleihin, mutta musiikki nousee silkan estetiikan yläpuolelle. Tuntuu, että nuoret taiteilijat suojautuvat nykyajan omituisuudelta nostalgialla. Ep:n kappaleessa Puisto 2008 muistellaan lapsuutta. Koen isompana ongelmana sen, että jotkut ovat alkaneet kehittää itsetietoisuutta tuosta ”pehmopojuudestaan”. Sen yllä elää villi ja värikäs, jopa naivistinen sävelkieli. Tunnelma on unenomainen. Eivät silti liiaksi räppiä saati kielisoitin sylissä mietittyä singersongwriterkamaa. Sen julkaisi rap-merkki Skorpioni. – Joo! Varmasti se on suojautumiskeino ja jonkin sortin sukupolvihomma
Tärkeää on näyttää se, mikä jää valitsematta, eli kieliopillisesti oikea kirjoitusasu: Driver’s License. 17-vuotias Rodrigo on näytellyt teinidraamasarjassa High School Musical: The Musical: The Series – kyllä, kirjoitusasu on oikeasti tämä – hahmoa Nini Salazar-Roberts. Ja koska Euphoria on uuden ajan hyvin käsikirjoitettua woke-teinidraamaa, autoiluun ja musiikkiin liittyviä teemoja on herkullisempaa tarkastella klassikkosarja O.C.:n kautta. Oma auto on yksi amerikkalaisen unelman peruspilareita, usein se ensimmäinen askel kohti näennäistä vapautta ja itsenäistä elämää. Olivia Rodrigon kappaleen keskeiset lainit ovat: ”But today I drove through the suburbs / Crying ‘cause you weren’t around.” Se on laskelmoivan voimakas mielikuva kenelle tahansa autoilusta pitävälle tai unelmoivalle: ajella sydänsuruissaan hiljaa katua pitkin, vilkuilla pihoihin, aivan niin kuin monessa pohjoisamerikkalaisessa elokuvassa ja tv-sarjassa on tehty viime vuosikymmeninä. Sulosilmäisen Ryanin saapuminen pitäjään tietysti vituttaa ihan hulluna alfauros Lukea, joka antaakin sarjan alussa Ryanille kunnolla pataan. 16 SOUNDI SOUNDI PB A-PUOLI Arttu Seppänen > Populaarikulttuuriessee Beibi sä voit ajaa mun autoa O livia Rodrigon drivers license on alkuvuoden isointa ja kiehtovinta ”tick the box” -poppia. Teinin ensimmäinen oma auto on se paikka, johon vanhemman silmä tai valta ei yllä. Ryan iskee silmänsä Marissaan, jonka futisjoukkueen kapteeni Luke käy aina hakemassa katumaasturillaan, ja Ryan autottomana katselee vierestä. Auto on yhdysvaltalaisissa teinidraamoissa paikka, jossa koetaan ihastumisen huuma, futistreenien jälkeinen hellyyden kaipuu, drive-in-elokuvateatterien suudelmat, tanssiaisten jälkeinen eka kerta ja sen todennäköinen epäonnistuminen, sydänsurut, vanhojen muistelu, ja kaikki ainoastaan omilla ehdoilla. Yleensä ne futisjoukkueessa pelaavat pojat saavat varakkailta vanhemmiltaan auton, josta tulee heidän uusi silmäteränsä, ja jolla haetaan futistreenien jälkeen tyttöystävät muhinoimaan. Pohjoisamerikkalainen teinidraamaestetiikka on jo pitkään ollut kohtuullisen universaalia. Laululla on tietysti ensinnäkin huoleton, trendikäs, Billie Eilish -henkinen kirjoitusasu: drivers license. Rodrigon laulun mukana kaikki teinit ympäri maailman voivat nyt unelmoida ensimmäisistä sydänsuruistaan, tai palata niihin. ”Autolla ajetaan vanhemmilta pois kokemaan ensimmäiset pettymykset ja suvereenit ilot.” arttu seppa?nen 2_2021 -taitto_b.indd 16 11.2.2021 14.04. Seth oli sarjassa eräänlainen metaesteetikko: sarja teki itsessään täydellisiä musiikkivalintoja, mutta lisäksi Seth teki sarjan sisässä omia road trip -soittolistojaan ja mitä ikinä. Näitä suruja he voivat potea omassa autossa, oma ajokortti taskussa, ja minä 32-vuotiaana entisenä teininä voin vain kirjoittaa siitä. Sarjassa seurataan Orange Countyn varakkaiden perheiden teinien elämää. Se brittiläisistä. Yksi perheistä adoptoi dysfunktionaalisen nuoren miehen, Ryanin, joka pahana poikana vähän rötöstelee, mutta sydän on oikeassa paikassa. Beibi sä voit ajaa mun autoa. Autolla ajetaan vanhemmilta pois kokemaan ensimmäiset pettymykset ja suvereenit ilot. The Shins, The Killers, Interpol, Bloc Party – sarjassa soi kaikki sen ajan indiesuosikit, ja se antoi suuntaa myös omalle musiikkimaulle Seth-hahmon kautta. Vähän Bob Segeriä kännissä ja kolari siihen päälle. Ei ole teinidraamaa ilman ajokorttia ja autoa. Siksi auto on herkullinen estetisoinnin kohde ja laulujen aihe. 2000-luvun alussa tehty O.C. Beatlesin kappaleessa Drive My Car auto symboloi tähteyttä: laulun kertoja tapaa naisen, joka haluaa tähdeksi, ja tämä haluaa tehdä kertojasta hänen autonkuljettajan. Auto oli Luken ainoa linnake, jossa hän saattoi olla juuri sellainen kuin halusi, kaukana muiden arvostelusta. Ryan kostaa takaisin kuin kunnon cowboy, Clint Eastwood -tyyliin: ”Do you know what I like about rich kids?” – pam, nyrkki naamaan, ja loppukaneetti: ”Nothing.” No Ryan tietysti ”saa” Marissan, ja Luke päätyy suhteeseen Marissan äidin kanssa. on melkein juontaan kuuluisampi sen musiikkivalinnoista. Laskelmointi ja kliseiden määrä on tapissaan. Tätä lähtökohtaa vasten laulu on suorastaan nerokas. Uudessa hittisarjassa Euphoria Jacob Elordin näyttelemä futislupaus Nate on obsessiivinen autonsa siisteydestä, mutta ennen kaikkea tietysti kauhea mulkku. Sekin suhde menee vituiksi, ja Luke ajaa katumaasturillaan kännissä ja kuuntelee Bob Segerin kappaletta Night Moves. Aikuisrock, jossa lauletaan ”awkward teenage blues”, symboloi sarjassa Luken rakkautta vanhempaa naista kohtaan. Jos O.C.-sarja olisi yhä olemassa, Olivia Rodrigon laulu olisi siinä taatusti mukana
Seinästä seinään -biisin sankareista on vielä mainittava kitaristi Peter Lerche, jonka flamencomaisiakin sävyjä saavat ilmavat tyylittelyt riittävät yksistään kantamaan lähes viisiminuuttisen kappaleen klaustrofobista draamaa. ”Kuuntelen sun sydäntäsi – missä pidät käsiäsi?” kertoja fantasioi. Kappaleeseen viittaa myös levyn kansikuva, jossa on modernistisia kaaria ja kulmia ja etäännytettyä erotiikkaa: tyylitelty alaston naishahmo istumassa valkoisissa lakanoissa jyrkkinä heittyvien varjojen keskellä. Siellä nimittäin asuu Nainen, jota kohtaan kertoja tuntee eroottista mielenkiintoa, mutta jota ei kykene lähestymään kuin ajatuksissaan. Tabermann on kulttuuriviitteenä jotenkin ”halvempi”, mutta toisaalta hänkään ei vielä tuolloin naljaillut Uutisvuodossa, vaan onnistui popularisoimaan jonkinlaisen kultivoidun herkkyyden miehenä, joka kirjoittaa runoja Naisesta. Lähtökohtana on kerrostaloyksinäisyys: pysäytyskuva pimeästä, varmaankin syksyisestä illasta, tyypistä joka yrittää kirjoittaa ja saakin ”aikaan pari riviä”, mutta tempoilee enimmäkseen omassa levottomuudessaan ja kuuntelee tai kuvittelee tapahtumia seinän takana. Miehisen yksinäisyyden klassinen kuva. Kultaa ja platinaa myyneet levyt esittelivät ”kalliin” design-soundin, jossa oli kaikua ja musiikillisia nyansseja. Hänellä on kyllä tarkka ja miehisen katseen vahvasti sävyttämä oletus naisen toimista: tämä menee suihkuun ja ”pesee paikat huolella”, kuuntelee sitten ”Vegan Suzannea” ja lukee Tabermannia. Vega ja Tabermann ovat klassisia merkitsimiä ja kaikkein konkreettisimmin ne kytkevät kappaleen aikaansa. Tapausesimerkki ei ole ainoa, olihan hän jo popularisoinut post punkin Suomessa Eurooppa-albumilla (1981). Ensin mainittu on tummasävyisyydessään yhtenäisempi, jälkimmäisellä mukaan tulee jo Hectorille tyypillisiä populistisia ja nostalgisia sävyjä. 80-luvun lopun kulttuurimaisemassa oli kaiken kimalteen ja hiuslakan ja syntikoiden ohella käyttöä viitepisteille, joiden kautta saattoi todistaa hienostuneisuutensa esiintymättä arkistoja kaivelevana nörttinä. Syntyy varsin stereotyyppinen kuva nuorehkosta naisesta, joka on kulttuuri-ihminen, mutta seuraa aikaansa. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa O len kirjoittanut tässä sarjassa 80-luvun lopun juppiajoista ennenkin, mutta aihe ansaitsee käsittelyn myös näkökulmasta, joka ei ole se pintabaareissa sikailevien nuorpankkiirien ja City-lehden toimittajien. Hahmon olemus on ahdistunut ja kannen yleisvaikutelma vieraantuneesti sensuaalisuudella leikkivä. Juppikulttuurin tietyllä laidalla hypetettiin nykytaidetta ja miksei vaikka jonkun Peter Gabrielin kaltaisia taiteellisia poppareita tai uuden ”pahan koulukunnan” kotimaista proosaa. Silti juuri Varjoilta ja lakanoilta löytyy se biisi, johon Hectorin urbaani melankolia tiivistyy: ”nimikappale” Seinästä seinään, jonka kertosäkeestä albumi on napannut otsikkonsa. Tekstin angsti kuuluu kuitenkin minäkertojalle, joka on oletettava mieheksi. Teksti: Niko Peltonen TANSSI ILMAN PARTNERIA Hector: Seinästä seinään (1988) ”1980-luvun lopulla Hector keksi itsensä uudestaan, ainakin hetkeksi.” martti luther 2_2021 -taitto_a.indd 18 11.2.2021 14.05. Hector on kuin onkin esikuvansa Bowien kaltainen kulttuurinen kameleontti, joka sopivien apukäsien kanssa pystyi päivittämään itsensä tähän viitekehykseen ja vieläpä sopi siihen mainiosti, olihan aikakausi kansainvälisestikin comebackia tekevien 60ja 70-luvun supertähtien aikaa. Siinä auttoi pitkän linjan ammattimuusikko Jukka Hakoköngäs, joka sai tuottajanuransa vauhtiin juuri Hectorin albumeilla Nuku idiootti (1987) ja Varjot ja lakanat (1988). Sen tarjoaa meille vähän yllättäen Hector, tuo vanha hippi, jonka kyky sopeutua tuolloiseen ajanhenkeen ei varmaankaan ollut mikään itsestäänselvyys. Kaksi levyä julkaissut Suzanne Vega oli suosionsa huipulla ja hänen pääasiallisen kohdeyleisönsä oletettiin epäilemättä olevan tällaisia naisia. Kävi kuitenkin niin, että juuri 80-luvun lopulla Hector keksi itsensä uudestaan, ainakin hetkeksi. Yksiössään haaveilevan sinkkunaisen saattoi olettaa lukevan Tabermannia peiton alla, joskin kuva on masturbaatiovihjauksineen nimenomaan miehen näkemä kuva. Hänen oma valssinsa seinästä seinään tapahtuu ilman partneria
YEBOYAH + MORE SAM FELDT LIVE Ilosaari tulostus.indd 19 Ilosaari tulostus.indd 19 10.2.2021 19.18 10.2.2021 19.18. LUUKAS OJA . URSUS FACTORY . BLIND CHANNEL . YUNGBLUD ANTTI TUISKU BATTLE BEAST BEHM LIAM GALLAGHER Ennakkoliput myynnissä: ilosaarirock.fi/liput 16.-18.7.2021 • JOENSUU THE LUMINEERS TEHOSEKOITIN . LAURI TÄHKÄ . MELO . VESALA . IBE . GETTOMASA . ELLINOORA ERIKA VIKMAN . MOON SHOT . MOUHOUS . ORANSSI PAZUZU . BELZEBUBS . LÄHIÖBOTOX MAUSTETYTÖT . RUUSUT STAM1NA . APULANTA . WILLIAM . JVG . GASELLIT . MC KOO
(Liksom Lux) Ela?ma?ni soundit 2_21 Soundi.indd 20 Ela?ma?ni soundit 2_21 Soundi.indd 20 12.2.2021 14.02 12.2.2021 14.02. – Biisit tulivat proosapätkien kirjoittamisen tilalle, joskin kieli ja kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset. Pohdin usein, mitä helvettiä tässä maailmassa on mennyt niin vituralleen, että ihmiskunta tekee itsemurhaa ja on tuhoksi kaikelle. VARHAISIN ALBUMI, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN Creedence Clearwater Revival Cosmo’s Factory – Jumaloin CCR:ää. – Aluksi ei innostanut yhtään alkaa stressata biisintekoa, mutta junamatkalla Joensuuhun tuli yhtäkkiä fiilis tehdä sanoituksia. Syntyi trio Liksom Lux, jonka kolmas jäsen, Eeva Koivusalo oli vuosituhannen alussa mukana Liisa Luxin levytyksillä säveltäjänä, tuottajana ja muusikkona. ALBUMI, JOTA ARVOSTAN LAULULYRIIKAN ANSIOSTA Ellips Yhden naisen hautajaiset – Elli Haloon soololevy on nopeimmin uutena hankkimani albumi. Ja Satisfactionin. LEVY, JOKA TUO MIELEEN YLITORNION VARHAISVUOTENI Rolling Stones Brown Sugar -single – Eka single, jonka teininä ostin. Hän on yhdistellyt projekteissaan inspiroituneesti eri taiteita. Viimeksi Rosan ystävä Liisa Lux eli taidehistorian professori Anita Seppä sai suostuteltua hänet yhteistyöhön. Moskovassa: Vladimir Vysotski, Bulat Okutzava, Kino, Viktor Tsoi, Žanna Aguzarova, Mashina Vremeni, Aquarium, Arkadi Severnyi... Makuni laajeni pian: Beatles, Dylan, Elvis, Mozart, Orbison, Aretha, Šostakovitš, Piaf, Hector, Kate Bush, Nina Hagen... LAPSUUDESTA TUTUKSI TULLUT ISKELMÄMUSIIKKI Tamara Lund Tamara Lund – Toisaalta suomalainen iskelmämusiikki on mulle lapsuudesta hyvin tuttua, kuten Reijo Taipale, Anneli Sari, Olavi Virta, Tamara Lund, Seija Simola, Carola ja Anki. Kolme kappaletta oli valmiina ennen perille tuloa. KÖÖPENHAMINAN JA MOSKOVAN OPISKELUJEN SOUNDTRACKIT DAVID BOWIE Pin Ups – Christianiassa: Janis Joplin, Hot Tuna, Jefferson Airplane, David Bowie, Bob Marley, Doors, Wigwam, Annie Lennox, Pekka Streng, Velvet Underground, Chopin. – Liisan idea alkoi kypsyä himabileissä, joissa laulettiin kimpassa kitaran kanssa Göstan biisejä, Rosa muistelee. Karjalainen. Tämänkaltaisia yhteiskunnallisia ja filosofiaa kelaavia lauluja ei kukaan muu tunnu tekevän. – Liisa ja Eeva säveltävät sanoitukset täysin ja vain tarvittaessa kirjoitan täydennyksiä. Arvostan erityisesti Marja-Leena Mikkolan ja Aulikki Oksasen tekstejä. Sävelmät ovat hyvin erilaisia, ja yhteistyö Roni Martinin studiolla on hauskaa. Luxin ja Koivusalon sävellettäväksi alkoi valmistua vauhdilla sanoituksia, joita Rosa kuvailee moderneiksi työväenlauluiksi. INNOITUSTA JA ATMOSFÄÄRIÄ ROMAANIN KIRJOITTAMISEEN Cardi B Invasion Of Privacy – Tällä hetkellä kuuntelen Cardi B:tä, Palefacea, Almaa, Teflon Brothersia, Zemfiraa, Svetlana Lobodaa, Alizéetä, balkanmusaa. Suomalaisista sanoittajista arvostan myös: Paleface, Chisu, Pelle Miljoona, Hector, Jarkko Martikainen, Tuomari Nurmio, Jaana Rinne, J. Junassa on syntynyt jatkuvasti lisää biisejä, sillä junissa on hyvä rytmi. Silti päätyöni ovat romaanit ja nytkin olen kirjoittamassa uutta teosta. Molemmat jytisivät hyvin. V ärikkäänä ja suorasanaisena taiteilijahahmona tunnettu Rosa Liksom on lyhytprosaistin ja romaanikirjailijan työnsä rinnalla antautunut auliisti kuvataiteiden, elokuvan ja teatterin houkutuksille. YHTEISKUNNALLISEN JA POLIITTISEN AKTIVISMIN LEVYT KOM-teatteri Kansainvälinen – Osaan nämä ulkoa: Kom-teatterin kuoro laulaa työväenlauluja, Agit-Propin Laulu kaikille, Piirpauke ja Piirpauke 2, Tauno Palon Laulava sydän ja Veikko Lavin Lauluja elämästä. Vietin opettajan tyttöjen kanssa paljon aikaa iltaisin kyläkoulun luokassa, kun ei ollut enää tunteja. Carolaa, Seija Simolaa, Dusty Springfieldiä, Billie Holidayta, venäläistä poppia, Wimme Saarta, Länsmanin naisia, Marc Almondia, Beyoncéa, Amy Winehousea... Oli hauskaa. Hieno vehe, karkeat soundit, kaunis muotoilultaan. Kun kylän seurojen talolla järjestettiin viikonloppuisin tansseja, yleensä tanssimme tyttöjen kesken koko illan. Kuuntelin myös venäläisiä romansseja, maailmanmusiikkia, klassista musaa. Tämän rokotushelvetin kanssa voi mennä vielä monta vuotta, ja senkin jälkeen voi olla, ettei pitkään järjestetä kuin pikkutilaisuuksia. Liksom Luxin sovitut performanssit, lauluja ja poetry slam -esityksiä sisältävät, visualisoidut keikat, on lykätty jonnekin tulevaisuuteen. Kuvataiteissa ainaisia innoittajiani ovat vanha mestari Hieronymus Bosch ja sarjakuvataiteilija Kalervo Palsa, ei musiikki. Biisejä on syntynyt sitä vauhtia, että kaikkia tuskin koskaan tullaan kuulemaan. Kuuntelin älpeen puhki pienellä sinisellä levarilla, joka toimi myös matkapattereilla. Ihmissuhteet, erot ja lemmentuskat jääkööt muille. Rokkimusiikki maistui ja tanssimme paljon. Elämäni soundit 20 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Rosa Liksom MUSIIKKIA, JOTA KUUNTELIN LIKSOM LUXIA PERUSTETTAESSA Jacques Brel Ne me quitte pas – Breliä opin rakastamaan Ranskassa ollessani. Kuuntelin sen puhki
n i g h t w i s h . c o m Pe 28. & La 29.5.2021 Uudet keikkapäiv ät! Uusia lipputyyp pejä myynnissä ! An evening with nightwish in a virtual world Nightwish tulostus.indd 21 Nightwish tulostus.indd 21 11.2.2021 9.31 11.2.2021 9.31. L I P U T w w w
Millainen merkitys nuoruuden puuhastelulla oli uskaltamiseen ja heittäytymiseen myöhemmässä vaiheessa. Se on näkynyt paitsi monipuolisessa tuotannossa myös tekemisen määrässä. H annu Stark (s. Silti hän ei mielellään halua olla esillä ja sanoo rajoittaneensa haastattelujen antamista. Vaikka ekat ”Avaruudella on aikaa” HANNU ”HANNIBAL” STARK: 22 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu haast_Hannibal_a.indd 22 11.2.2021 14.07. Ikäpolvensa edustajana hän pääsi tästä syystä jo varhain suomirapin ensiaaltoon mukaan, vaikka Starkin ensimmäinen tunnettu kokoonpano Tulenkantajat piti yllä yhtä paljon myös funkin ilosanomaa. Aktiivista luomisen vaihetta juuri elävä Hannibal lupaa seuraavaksi julkaisuksi räppiposse Joku Roti Mafian G-funklevyä, mutta lähiaikoina on odotettavissa musiikkia myös muilta rintamilta. Tulenkantajista lähtien Hannibalin mukana on kulkenut lappilainen identiteetti, mutta myös raja-aitojen yli loikkiva uteliaisuus ja uskallus tehdä. Hannibal on ollut tuottelias artisti, mutta vaivihkaa näkyvyys on kasvanut myös muissa rooleissa. Nimien Nuoret Herrat, Anno Fallo, Hannibal & Soppa ja Pahat Viinit, Big Baali & Tomigun, Joku Roti Mafia ja Tre-Funk III takaa löytyy rovaniemeläissyntyisen mutta jo vuosituhannen alussa tamperelaistuneen Starkin kädenjälki hiphopin ja funkin parissa. – Räppi oli epämuodikasta musiikkia 90-luvun Rollossa, joten sen julki tuominen oli suora tie negatiiviseen palautteeseen. Pohjoisen Suomen sanankäytön mestari Hannibal on ehtinyt toimia hiphopin, funkin ja jazzin sanansaattajana jo kahden vuosikymmenen ajan. Videohommat oli lähtökohtaisesti vain itse valitsemalle yleisölle, sillä ajatuskin siitä että koulukaverit näkisi ne oli ainakin mulle täysin poissuljettu. 1976) löysi rapin ja funkin jo nuorella iällä. Tommi Liimatan Rollo-kirjasta selviää, että olit jo yläkouluja lukioiässä aktiivinen tekemään kaveriporukalla omia videoita. – En koskaan ajatellut silloin uskaltamista, oli vain hienoa tehdä jotain luovaa kun siihen oli selkeästi palo. Vaikka hän myöntää kärsineensä tosikkoudesta ja tunnustautuu erakkoluonteeksi, kaikissa yhteyksissä hänen leppoisa riimittelynsä on ollut joko humaania, koskettavaa tai hauskaa. Pitkästä urasta huolimatta asioista innostuminen ei ole kadonnut mihinkään. Varsinaisia soolo albumeita on ilmestynyt kolme. Stark on luotsannut levy-yhtiötä, tuottanut radio-ohjelmia ja fiitannut kymmenillä muiden artistien levyillä. Itsensä esille tuontiin ja provosointiin hänellä ei ole kiinnostusta. Ihan yhtä sujuvasti mies on laajentanut ilmaisuaan myös Hot Herosin ja Hobo Newsin riveissä
Sen takia suomen kieli ja raplyriikka on musta todella hie noa. Mutta esikuvallisesti Chuck D oli hyvin merkittävä tekijä, aikaises sa vaiheessa tuli myös Erno Paasi linna. Muodollisesti esikuvat oli pitkälti jenkkiräpistä. Kaksikon nimeä kantaneita albumeita ilmestyi kaksi. Me oltiin koko porukka vä hemmistöä 90luvulla. – Jälkikäteen on tullut paljon esikuvia. – Alun perin esiintyminen oli ki vaa. Kun puhutaan 90-luvun alkupuolesta, niin rap Suomessa oli aika pienen piirin juttu. Soni Ylisuvannon kanssa Hannibal muodosti duon, joka vaikutti usean eri kokoonpanon keulilla. Ja se simppeliys: kuinka ly hyeen tilaan hän pystyi sanomaan maailman. Bondat tiin helposti ihmisten kanssa, jotka ei olleet isoista kaupungeista, koska heillä oli samanlaisia kokemuksia. Ehkä Helsin gissä saattoi olla enemmän hiphop pareita, mutta muualla Suomessa se oli aika pienimuotoista. Cameon le vyt on älyttömän kovia aina sieltä 70luvulta asti. – Nykyään ei tehdä enää noin vil liä mainstreamia. – Nyttemmin olen löytänyt suo men kielen. Kun oli reilu parikymppinen, niin alkoi löytää sieltä sen kapinalli suuden. Olin aika nirso suo menkielisen lauletun lyriikan suh teen. Free stylen myötä löysin suomen kielen. 24 SOUNDI K u v a: Tu u la A la jo k i K u v a: Ju u so A al to haast_Hannibal_a.indd 24 11.2.2021 14.07. Sillon ei uskal tanut vielä tehdä suomeksi, koska ne suomalaiset vertailukohdat oli aika wäkkiä kampetta. äänitteet olivatkin ulosanniltaan ai kamoista muminaa, tiesin olevani oikeilla jäljillä ja se kannusti jatka maan. Chuck D oli sisällön kannalta merkittävä, mutta myös Boots Riley The Coup yh tyeestä, Mac Dre ja Mac Mall Vallejosta Kaliforniasta, Too Short, QTip, A Tribe Called Quest, Out kast... Ne oli niitä, joista hain se funkin siihen. – Jos Prince oli oikein mahti pontinen, niin Larry Blackmon Ca meosta oli jotain käsittämätöntä: laatikko tukka, mursuviikset, muna suojat ja polven yli olevat fuck me bootsit. Funk vei selkeäs ti sydämen, vaikka olen sitä mieltä, että rapmusiikki on funkin yksi si vuoksa. Tai ajattelutapaasi vaikuttavia suunnannäyttäjiä. – Nuoret Herrat teki Rollofunk nimisen biisin. Millaisia sanankäytön esikuvia sinulla oli. Siksi on hassua, miten ihmiset haluaa katkoa asioita pois. Alhaalla sama poika 30 vuotta myöhemmin. Oliko siis niin, että ihan ensin sinuun kolahti ennemminkin funk. Niiden kyljessä kulkenut Muggles taas lisäsi musiikillista si vistystä niin yhteissoiton kuin bän dikavereitten musavalintojen suh teen mitä soitannan välissä sitten kuunneltiin. Suomen kielen kulmikkuus on mun mielestä rima, jonka yli on mahtava pomp pia. Vasta viime > Soundi-haastattelu vereista Liimatan Tommi oli mestari sanankäyttäjänä jo silloin. – Silloin kun joskus 1990 kirjoitin ensimmäiset juttuni, niin halusi sa noa jotain painavaa. Kuinka polttava oli nuoren miehen sanomisen tarve tuolloin. Mulla on aina ollut ongelma suomenkielisten sa noitusten kanssa, vaikka hyvistä ka Oikealla pohjoisen miehet isä ja poika Stark 1980-luvun alussa. Muistan kuinka jännitin, kun luokassa pidettiin esitelmiä, mutta kun pääsi sinne, huomasi että tämä hän on aika kivaa. Vaikka me muutettaisiin täältä pois, niin se identiteetti mikä on synty nyt tässä kaupungissa syntyessä ja kasvaessa tulee jatkumaan hamaan tappiin asti. Vahvat konsonan tit koot ja ärrät rytmitti sitä ihan uu della tavalla. – Se loi meille sellaisen ”paskat, me just puhutaan siitä” asenteen. Samaan aikaan viha sin niitä, kun ne oli nätisti sanottu na niin ulospäinsuuntautuneita (nau rua). Joku siinä kuitenkin oli, että jaksoin katsoa aina musavideon loppuun asti. – Tottakai silloin oli ne Rock Steady Crew’t ja hämärä muisti kuva on Grandmaster Flashin & Furious Fiven The Messagesta, mutta Prince ja Cameo olivat mulle ne kaksi mer kittävintä. – Se ei varmaan muuten olisi tul lut, mutta etelän räppibileissä mei hin suhtauduttiin hyvin stereotyyp pisesti poroina ja lappalaisina ja muilla yleistävillä termeillä. Oliko se alun alkaenkin tiedostettu identiteetti, jota haluttiin tuoda esille. Lappi-kuvauksista tunnetusta ja Petsamossa syntyneestä Paasilinnasta on lyhyt matka lappilaisuuteen, mistä sinut on myös tunnettu artistina. Se istuu niin nätisti rapmusiikkiin. Se so ti meistä sitä hiphopin universaalin veljeyden ja sisaruuden ideaa vas taan. Se resonoi Ivalossa vuonna hommasin Word Up! ja She’s Strange levyt vinyylillä. – Jos muotoa ajattelee, niin se on tullut itseltä. Yleisö, eli tässä tapauksessa muut luokkalaiset, seu rasi paljon tarkemmin, kun itse oli innostunut ja tiesi, mistä puhuu. Ei sitä tajunnut mistä sii nä oli kysymys, mutta se musa oli niin vastustamatonta. Hannibal ja Soppa
Oli vaan helppo antaa projektien mennä eteenpäin. Silloin se lähti pyörimään isommalla. Tulenkantajat taisi olla silti ensimmäinen kokoonpanosi, joka herätti laajempaa huomiota. Me oltiin niin marginaalissa kuin vaan voi olla. Se oli popmusiikkia. Välipäivänä mulla oli pääsykokeet. Harva se viikko oli joku suomirapartisti vieraana. Ideana oli, että siinä ei ole räppitaustoja, vaan nimenomaan bändi. Sivusta seuraten tuntui, että siirryit tämän jälkeen juuri räppijuttuihin, ja tekemisen määrä tuntui kiihtyvän. Deadlinet tappoi luovuuden. Eihän siinä kauaa kestänyt kun se oli jo koko kansan herkkua. rahaa. Siinä vaiheessa kun Torvisen Juha Pokolta otti yhteyttä meillä oli kaksi eri proggista. – Tietenkin siihen vaikutti se, että kun meitä oli paljon porukkaa, niin keikkaliksasta – jonka eteen nähtiin hirveä vaiva – ei oikein jäänyt enää Nuoret Herrat ja Tulenkantajat toimivat hetken rinnakkain, kunnes levytyssopimus helpotti keskittymään jälkimmäisen. Se oli aika suhisevaa kampetta. Oli selvää, että Nuoret Herrat oli aika löyhä porukka, eikä taidettu olla koko porukka kertaakaan edes samaan aikaan tekemässä biisiä. Nuoret Herrat toimi vielä Rovaniemellä, kun Tulenkantajat tuli jo Tampereelta. Levyjen teko oli raskas prosessi. Puhe siitä, että me lappilaiset ollaan suorapuheisia on paskapuhetta. – Tulenkantajat oli minun taidehistorian tunnilla bongaamani nimi ja halusin joskus perustaa sen nimisen bändin. Yhtäkkiä huomaat, että kun istahdat illaksi alas jonkun tyypin kanssa ja teet pari biisiä, niin siinä jo vie paljon yhtä projektia eteenpäin. Tottakai me tehtiin sitä rakkaudesta lajiin. Muistan kun Ivalon keikalla tapasin ensi kertaa silloin 17-vuotiaan Edorfin. Alun perin oli kyllä tarkoitus, että laitetaan homma vain telakalle, koska ihmisille oli tulossa niin paljon muitakin projekteja. Tuli tunne, että oliko tässä enää mitään järkeä. Ne oli älyttömän hienoja taustoja. Keikat ja niistä palautuminen vei voimia, nautti alkoholia tai ei. – Jannen luona tehtiin kesällä 1999 ep Tulenkantaja. Tomi (Krutsin) oli tieten kin Nollapisteen kanssa aktiivinen, meillä oli Sopan kanssa omat jutut ja Marko Olavilla (Ylianttila) oli jazzbändi, Hastilla miljoona projektia. Fyysisesti ja henkisesti oli ihan romuna sellaisen reissun jälkeen. Tulenkantajat oli funkin ilosanomaa levittänyt porukka, jota oli jo kokonsa puolesta raskas liikuttaa keikoilla. Luulin että suomirap on yhtä kuin Frontpage, Nuera, Damn The Band, Illogic, Ceebrolistics, Davo, Raimo ja Kehäkettu, joka tunnettiin silloin Harakiri-nimellä. – Ihmiset sanoo, että olisipa parikymppinen. Se oli sama kerta, kun eteläisen keikka oli Turussa ja pohjoisin Ivalossa. Anno Fallon Lapin gangsta -biisi oli jo koko Lapille. Se oli konsepti. Konsepti oli paperilla aika kunnianhimoinen. – Mä luulin, että se meidän juttu oli se mullistava meneillään oleva juttu. – Olin myös oppinut sen tietyn toimintametodin. Me soitettiin Jannen kanssa Mugglesissa samaan aikaan. En minä siihen aikaan tiennyt mistään Fintelligensistä tai Seremoniamestarista. – En ole tuota aikaisemmin miettinytkään. Mitä se ei vielä tietenkään silloin ollut. Janne on niin mystinen mies, että hän saattoi tehdä sellaistakin, kun oli kuunnellut myös rapmusiikkia. Se saattaa käsittää sen ihan eri tavalla kuin sinä olit sen tarkoittanut. Jyrki otti sen omakseen. – Ei Princea pidetty funkina. Pääsin paikalle, mutta en päässyt opiskelemaan. Parhaimmillaan oli kahdeksan keikkaa yhdeksän päivän sisään. Mutta näkyvyys oli jo ihan toisenlaista. Tulenkantajat vei hirveän paljon aikaa ja voimia. Sitä ennen olin kavereiden luona tehnyt taustoja Amigalla. Olen tiimityöskentelijä, vaikka tykkään yksinkin tehdä. Olisi voitu olla aktiivisempia kommunikoimaan. – Nuorten Herrojen ep syntyi, kun Hastin Janne – joka soitti sittemmin Väärässä Rahassa rumpuja – alkoi tehdä taustoja. Sellainen avaa tien. Keski-ikäisenä on helppo viisastella, että parikymppisenä on ollut vielä yllättävän lapsellinen. Tässä yhtye vuonna 2002, jolloin siltä ilmestyi kakkoslevy Teillä laki, meillä laulu. Päädyttiin siihen, etä Tulenkantajat on se, minkä hän haluaa nähdä. – Nyt jälkikäteen on helpompi puhua siitä, että bändin sisällä alkoi olla klikkiytymistä ja olisi voinut katsoa itsekin peiliin oman tekemisen suhteen. SOUNDI 25 K u v a: Tu u la A la jo k i K u v a: To m i K ru ts in haast_Hannibal_a.indd 25 11.2.2021 14.07. Jäsenten muut projektit ajoivat kokoonpanon lopulta telakalle, josta ryhmää ei ole aktivoitu. Elettiin kuitenkin mainstreamissa vain valkoisen miehen funkin aikaa. Joo, kyllähän me nuo”Suomen kielen kulmikkuus on mun mielestä rima, jonka yli on mahtava pomppia.” Tulenkantajat sulautui kuitenkin senhetkiseen suomenkielisen rapin toiseen aaltoon. – Kun tullaan tähän päivään ja mietin Joku Roti Mafiaa, niin eihän sellainen olisi onnistunut 20 vuotta sitten, kun oltaisiin oltu parikymppisiä. – Tottakai se oli myös sitä ihan senkin tähden, että se tuli samaan aikaan. ja Inarissa asti, vaikka siinä puhutaan Rovaniemestä. Yleensä se toisen ihmisen läsnäolo inspiroi: miten se kommentoi asioita, mitä kulmia se näkee, miten se käsittää sun tekemän tekstin. Mikä aiheutti Tulenkantajien päättymisen kolmen albumin jälkeen
Vedettiin parit treenit ja oli mahtava meininki. Massimolla oli koulua ja Ilarille tuli perheenlisäystä. – Myöhemmin kaikilla alkoi olla omia juttuja, musta oli käytännössä tullut yksinhuoltaja ja mitä en tiennyt vielä silloin, niin myös masentunut. Yhden keikan aikana tuntui, että sisälläni tapahtui jotain. Itsehän ei tuollaista huomaa ennen kuin olet neljättä kertaa burnoutissa. Tehtiin se puoliksi valmiiksi. Siitä lähdettiin ja olihan se mahtavaa, että nuista artisteista mitä julkaistiin Tykopaatti, Tapani Kansalainen ja Are on tänä päivänä kavereita. Tuo on ollut ehkä se porukka. Jengi tykkäsi tosi paljon. – Tehtiin muutama keikka, jossa vedettiin Woody Guthrieta ja Pete Seegeria, Luke Kellyä ja kelttiläistä musiikkia. Hobo News oli hyppy perinnemusiikin pariin. Netistä löytyi sellainen vanha lehti kuin Hobo News, joka oli kulkureiden oma zine, jossa kerrotaan mitkä on hyviä ja huonoja linjoja. Ei pystytty enää tarjoamaan artisteille sitä mitä ennen, kun ei ollut aikaa eikä voimia. Alun perin pöydän toisella puolella oltiin vain minä, Massimo ja Ilari (Autio). En ole monoteistisen uskonnon seuraaja, mutta minusta ihmisessä kuin ihmisessä on se henkisyys. Hot Heros -porukka, Matti Salo, Joku Roti Mafia, TreFunk III ja jos vielä Hobo News lasketaan, jossa on kuitenkin vanhoja kavereita Quitsi (Sampsa Loponen), Jarppi (Jarno Laaksonen) ja Jussi Suonikko. Yhtyeeltä on tulossa toinen albumi vuonna 2015 menehtyneeltä lauluntekijältä jääneistä kappaleista. Se sopii aamuun, se sopii iltaan. Siitä keksittiin nimi. Jopa jästeinkin jästi voi kokea sellaisia kylmät väreet -kokemuksia, jotka on mun mielestä henkisiä kokemuksia. Jazz on meditatiivista musiikkia. Missä vaiheessa löysit jazzin. Yhtäkkiä meillä on levyllinen voi mennä aivan luihin ja ytimiin. – Olihan siinä sitä, että saisi omat levyt julki, mutta siinä oli jo silloin esimerkiksi Tykopaatti kertomassa vitsejä. Siinä vetovastuun otti myös Edorfina tunnettu Erik Ingebrigtsen. K ar el iu s haast_Hannibal_a.indd 26 11.2.2021 14.07. 26 SOUNDI ria haluttaisiin olla terveydeltään ja kropaltaan, mutta ei mieleltään. K u v a: Ju u so A al to K u v a: Ju u so A al to K u v a: Ju u so A al to K u v a: J. Mutta bändi lähti siitä, että meidän piti perustaa Voimaryhmän Quitzin kanssa Pogues-coverbändi, kun molemmat diggailtiin Poguesia. Tottakai hänen sairautensa laittoi hänet tekemään mielettömällä tahdilla. – Black Motor pyysi minua vokalistiksi 2011. Hän räppäsi sekä englanniksi että suomeksi, ja oli taitava. Myöhemmin kuvaan astui myös perinnemusiikki Hobo Newsin myötä. Ainoa sähkösoitin olisi basso. Olin osa jotain isompaa kokonaisuutta. No fuckin way! Missä vaiheessa ympärillesi on tiivistynyt luottotyyppien vakijengi, jonka kanssa tehdä musiikkia. Oliko Joku Roti Recordsin perustamisessa perimmäinen ajatus vain oman musiikin julkaiseminen vai toimia myös muita julkaisevana väylänä. Erik Ingebrigtsen) se kantava voima lopulta oli. – Menin siitä kotiin, pistin Coltranen soimaan ja sillä tiellä olen ollut. Samoihin aikoihin alettiin diggailla myös Woody Guthrieta ja tämmöstä. Ja nyt me ollaan kaikki samassa bändissä. Vaikken yhtään tiennyt missä olin, mutta kun minun piti jatkaa, mulla ei ollut mitään vaikeuksia löytää mitä olin tekemässä. – Mulla on varmaan 20 aktiivista soittokaveria. Se keikka oli sellainen. Sami Sippolan soitto > Soundi-haastattelu tänyt – koska se on niin älyttömän monipuolinen genre – sitä mistä ei tykkää ja sitä mitä ilman ei voi elää. Eki meni kotiin ja kirjoitti kaksi biisiä. Olen tykännyt tehdä a) mukavien tyyppien kanssa, joiden kanssa tulee toimeen ja b) tekijöiden kanssa, jotka luo uutta ja osaavat ottaa myös palautteen vastaan. Samalla häneltä lähti ulosannista turhia seuloja pois. Ekin rooli kasvoi, kun ruvettiin tekemään Tom Russell -coveria Junantuomat. Monspin kanssa fuusioituminen tapahtui lopulta nopeasti. Tietysti kolmantena tietysti vielä, että arvomaailman pitää suunnilleen olla samanlainen. Tre-Funk III:ssä Hannibal on saanut roolihahmon takaa vapaammin ilmaista mielipiteitään. – Ekihän (vuonna 2015 syöpään kuollut Edorf, oik. On hienoa, että senkin sisältä on löy”Se identiteetti mikä on syntynyt tässä kaupungissa syntyessä ja kasvaessa tulee jatkumaan hamaan tappiin asti.” Ylhäällä roolileikkejä Big Baali & Tomigun -aliasten kanssa, vasemmalla jazztrio Hot Herosin riveissä, jonka kanssa Hannibalilta on luvassa syksyllä toinen yhteislevy
TULLIKAMARIN KLUBI, TAMPERE 11.9. MÖYSÄN MUSAKLUBI, LAHTI Korpiklaani tulostus.indd 27 Korpiklaani tulostus.indd 27 11.2.2021 14.37 11.2.2021 14.37. LAUKAANHOVI, LAUKAA 10.9. TELAKKA, HELSINKI 4.9. ALBUM RELEASE SHOWS 3.9
Mutta kun joku toinen tulee heittämään samaa, niin siitä ottaakin nokkiinsa. Ne on tietysti myös asioita, joista olen oppinut. Olen kamppaillut egoni kanssa ja ottanut nokkiini asioista mitkä on tarkoitettu huumoriksi. Vaikka sitä ei koskaan uskaltanut kotona hirveästi kuunnella, kun porukat ei ollut hirveän pro alkoholi. Teksteissäsi on sekä painavaa asiaa ja leppoisan arkista pohdiskelua. Nelson etenkin oli iso tekijä. Sohaista sellaista pöheikköä, jota mun ei tarvitse sohaista. Mitä enemmän vuosia, sitä vähemmän näkyvyyttä. Musiikki on kuitenkin jotain sellaista, minkä takana seison. Tokalla levyllä Meiän asia (2007) ajateltiin, että kun ekalla levyllä oltiin ihan persaukisia, niin mitäs jos me oltaiskin saatu nyt hirveä määrä rahaa. En nyt sano, että mua hirveästi tullaan hihasta nykimään. – Vaikka tässä ikää tuleekin, niin tietynlainen nuorekkuus ja asioista innostuminen ei ole kadonnut. Vaikka levyllä kaikki ei ole kaikissa biiseissä mukana, niin silti vinyylille mahtuva levy on helppo tehdä, kun vaan jengillä on tahtotila sitä varten. Itsekin kaipaan sitä. Oli siis selvää, että Eki liidaa suurimman osan. tammikuuta 2021 Cafe & Bakery Mimosa, Tampere ”Mietin aivan liikaa mitä ihmiset ajattelee minusta.” Viime vuosina Hannibal on ollut aktiivinen etenkin Joku Roti Mafia -yhteisönsä kanssa. – Mulla on aina ollut se itseironia. Voit olla varma, että kun menen tästä kotiini, ajattelen että mitähän se ajatteli, kun minä sanoin näin. Ja sitten tulee myös Stark & Luxxxusin levy. Aktiivikautesi jatkuu sikäli, että vasta joulukuussa ilmestynyt Joku Roti Mafian Pääpirut on saamassa jo jatkoa ja kaikenlaisia muitakin projekteja on tulilla, kuten Hobo Newsin toinen albumi. Avaruudella on aikaa. Toisaalta Lapin gangsta -tyylisillä avauksilla on pakko olla tietynlainen itseironian taju. – Olen ollut tosikko luonne. Levyyhtiöstä kasvoi vuosien varrella räppiposse. Kun meitä on niin monta tekijää, niin ei tarvita hirveän pitkiä säkeistöjä. Kun tehtiin Sopan kanssa Pahat viinit -levy (2005), niin siinä oli ihan oikeita kokemuksia byrokratian rattaista. Johnny Cash tuli vähän Willie Nelsonin jälkeen. Menin sellaisen kapinakenraalin roolin taakse. Tuntui että viinarallien kuuntelemista kämpillä paheksuttaisiin. Milloin tämä tulee, on vielä täysin auki. – Olen yhä enemmän halunnut sitä, että olen kasvoton tekijä. Niin niin, minä pystyn nauramaan itselleni, kun heitän itsestäni läpän. – Huomasin itse tuon Tre-Funk III:n kohdalla, kun se mahdollisti joidenkin asioiden sanomisen paljon suorempaan kuin omalla nimellä. Tai no, ei niitäkään hirveästi ole. Sitten tulee vielä vuoden päästä Tre-Funk III:n kakkosalbumi Kosmoksen gospel. Sitä on jo äänitetty, mutta se on rauhallisesti eteenpäin menevä projekti. Sinua ei voi myöskään laittaa mihinkään valmiiseen lokeroon. – Mietin aivan liikaakin mitä ihmiset ajattelee minusta. Hienoahan on, että pystyy nauramaan itselleen. Enää en kyllä halua provosoida. Sieltä saatoin käyttää esimerkiksi tosi simppeleitä riimejä. En meinannut liidilaulajana pysyä mukana. Toisaalta rap jos mikä on aina ollut myös roolileikkien tyylilaji. Miten siellä heitellään kun ei ymmärretä, että on levyttävä artisti, musiikintekijä. Et sijoitu poliittinen–humoristinenakselilla kumpaankaan ääripäähän. – Juurimusassa myös Freukkarit oli tärkeä tekijä. Oletko herkkä sen suhteen, millaisen kuvan annat musiikillasi itsestäsi. Luultiin että on päivänselvää, että se ymmärrettäisiin parodiana. – Ekana tulee kuitenkin Joku Roti Mafian kolmoslevy, joka ilmestyy kesällä. Tässä oli hahmo, joka pystyy sanomaan asioita, joita mie itse ajattelen. – Kyllähän tietyt asiat on sellaisia, mitkä jää vain omaan tietoon: vanhemmuus, omat perheenjäsenet, tietyt ajatukset... Kuinka paljon uskallat paljastaa omasta persoonasta teksteissäsi. 28. Aika pitkälti sama porukka on kasassa. Tehdään menestysräppiä! Kuunneltiin Screwed Up Clickia, jotka on oikeasti köyhiä jätkiä, mutta jotka räppää siitä, miten niillä on hienot autot ja muut. Eevil Stöö ja Julma-Henri ovat sitä MF Doom -koulukuntaa, että on maski päässä. – Alkusyksystä tulee Hannibal & Hot Herosin kakkoslevy, jossa Matti Salo on hyvin isossa roolissa Hot Herosin lisäksi. Se vaan pitäisi tehdä loppuun. Kun korona iski päälle, niin laitoin meidän WhatsApp-ryhmään viestiin, että tehdäänkö G-funk levy kesäksi. K u v a: Sa m u li Ik ik u o si K u v a: V id eo K al li al a haast_Hannibal_a.indd 28 11.2.2021 14.07. Ei olla enää elämänläheisiä, eivät tee tavallisen ihmisen räppiä. – Siitä tuli sitten palauteta, että ei nyt voikaan enää digata, kun ne onkin saaneet rahaa. Olen näiden kahden hyviä kavereita ja ymmärrän nyt, että he pystyvät nauttimaan siitä anonymiteetistä. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu (Lauma vaeltaa, 2015) matskua. Kaikki oli mukana. – Eki ehti äänitellä vokaaleja, minä tuuraan sitten lopuissa
Hyrde ja Kaikka veivät Soundin kiertoajelulle Lemin rakkaisiin maisemiin, jonne he eivät enää aio palata asumaan. Antti Hyyrynen ja Kai-Pekka Kangasmäki veivät Soundin toimittajan tutustumaan eteläkarjalaiseen kotipaikkaansa, johon se on vuosien varrella leimallisesti yhdistetty. Tai ehkä sittenkin… Stam1na-taitto_b.indd 30 11.2.2021 14.08. 25 vuotta sitten näissä maisemissa sai alkunsa suomalaisen metallin menestystarina nimeltään STAM1NA . 30 SOUNDI Teksti: Ville Hartikainen K u v a: V il le H ar ti k ai n en SÄRÄPITÄJÄN 30 SOUNDI Talvi-ilta Lemillä. Treenikämppä on nyt siirtynyt Lappeenrannan puolelle, mutta kotiseuturakkaus kukoistaa yhä
M uutama sana Lemistä. Kunnan virallisilla nettisivuilla Lemiä kuvataan viihtyisäksi ja vireäksi eteläkarjalaiseksi maalaiskunnaksi, joka on tullut tunnetuksi muun muassa perunanviljelystä ja neliäänisestä virrenveisuusta. Sitten tämä menee romuttamolle. SOUNDI 31 POJAT K eltainen. Punainen. Keltainen. Keltainen. Turvavyön sensorikin on paskana ja penkit aivan läikillä. Eli puoli vuotta on vielä elinaikaa. Laulajakitaristi Antti ”Hyrde” Hyyrynen, 40, pahoittelee ajokkinsa alennustilaa sukkuloidessaan läpi Lappeenrannan lumisten katujen. Nykyisin myös onnellisista asukkaistaan. Lemi on vajaan kolmen tuhannen asukkaan pikkukunta valtateiden 6 ja 13 välissä, parinkymmenen kilometrin päässä Lappeenrannasta länteen. Punainen. Sieltä kaikki on saanut alkunsa. Sain kesäkuussa ihmeen kaupalla katsastuksesta läpi. Eikä niitä pysty korjaamaan. SOUNDI 31 OLI AIKAA KES KITTYÄ OMAEHTOISEEN MÖYKKÄÄMISEEN. Matkalla tässä nimittäin ollaan. Auto on lopullisesti rikki, hän myöntää. EI OLLUT MITÄÄN MUUTA." ” Stam1na-taitto_b.indd 31 11.2.2021 14.08. Merkkivalot välkkyvät Volkswagen Golfin kojelaudassa. Olemme Hyyrysen ja takapenkillä röhnöttävän basisti Kai-Pekka ”Kaikka” Kangasmäen, 35, kanssa ajomatkalla kohti Lemiä, tekemässä ekskursion Stam1na-yhtyeen myyttiseen alkukotiin. Turvallista matkaa vaan kaikille. Punainen. – Valot syttyivät viime vuonna päälle. Neljännesvuosisata sitten
He kuvailevat Lemiä näppäräksi pieneksi maalaiskyläksi, jos sa arvostetaan perinteitä ja jossa kanssa ihmisistä osataan pitää huolta. V iidentoista minuutin ajomatkan jäl keen tienlaidassa näkyy mainos taulu: Lemi – Säräpitäjä. Aika synkältähän tämä nyt näyttää. Kärkeen jyräsivät odotetusti ruotsinkieliset rannikkokun nat, mutta niiden perään kiilasi lupsakka Lemi, joka nousi vertailussa sijalle viisi toista. Oman kylän pojat siis hylkäävät juu rensa. – Viime vuosi oli silti vittumaisin ai koihin, hän toteaa. Paikkakunnalle jää muutakin. Miulle suu rin kauhukuva on se, että joudumme julkaisemaan uuden levyn ilman että pääsemme keikoille. Ruokalajin nimi tulee valmista misessa käytetystä koivupuisesta puu kaukalosta, särästä. – Ei kun ihan käytännön syistä, Kan gasmäki sanoo. – No, ei ole ainakaan hirveästi kiire mi hinkään. Eli ar vaamaton ja yllättävä. Elämä on enimmäkseen sem moista tuumailua ja nojailua, Kangasmä ki huikkaa takapenkiltä. Niin myös Hyyrynen ajattelee. Muutto on käytännön sanelema pakko. Hyyrynen ja Kangasmäki paljastavat, et tä uudet harjoitustilat ovat jo katsottuna Lappeenrannasta. Myös vuosikausia sitten lappeenrantalaistu neiden Hyyrysen ja Kangasmäen henki nen koti löytyy edelleen Lemiltä. Mitä siihen kuuluu. Lemin särä valittiin vuonna 1972 yh deksi Suomen seitsemästä matkailuih meestä Suomen Kotiseutuliiton, Suomen Matkailuliiton ja Finnairin järjestämässä kilpailussa. Viimeisimmän apuraha hakemuksen jätin tänään aamulla. Mitä Hyyrysen elämään kuuluu. Myös autossa istuvat Hyyrynen ja Kangasmäki antavat tunnustusta entisel le kotipitäjälleen. Tähän myös tietoisesti pyrittiin, Hyy rynen sanoo. – Voisiko muotoilla vaikka siten, että taatusti jokaiselta pikkupaikkakunnalta löytyy sellaista suuren maailman pelkoa. – Kiitos kysymästä, oikein hyvää, hän vastaa diplomaattisesti. Ehkä hän hieman silottelee totuutta. Se täyttää niin ison viipaleen omasta olemisesta. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Le mi oli prosentuaalisesti EteläKarjalan perussuomalaisin kunta, ja vuoden 2019 vaalien toiseksi suurimmaksi äänikunin kaaksi kohosi perussuomalaisten Jani Mäkelä. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Helsingin Sanomat teetti vuonna 2015 onnellisuusvertailun Suomen onnelli simmista kunnista. V iimeisen vuoden aikana huumoria on tarvittu myös Stam1nan leirissä. U udella levyllä Kangasmäki viittaa helmikuun lopulla ilmestyvään Stam1 nan yhdeksänteen albumiin Novus Ordo Mundi. Tosin nyt asiaan on tulossa muutos. Hyyrynen myöntää, että psyyke on ollut kovilla. Särä on lampaasta ja perunasta leivin uunissa paistamalla valmistettu etelä karjalainen perinneruoka, jota on val mistettu perimätiedon mukaan jo tuhat vuotta. Hän kertoo työskennelleen sä viime vuonna keikkaluonteisesti las tenkodeissa, panostaneensa liikuntaan ja puuhailleensa toisen yhtyeensä, Elä köön Elämä! punkbändin, jossa myös Hyyrynen soittaa, parissa. – Tuntuu älyttömältä katsoa ruoka kauppojen pitkiä kassajonoja tai jotain vitun Black Friday yleisömellakoita, ja kuitenkaan samaan aikaan ei saa järjes tää edes sellaisia kulttuuritapahtumia, joissa turvallisuuteen on panostettu ja rajoitusten kanssa ollaan tarkkoina. Hyyrynen myöntää olevansa myös omassa elämässään uuden kynnyksellä, mutta ei halua lähteä sen enempää yksi tyiselämäänsä julkisesti ruotimaan. Novus Ordo Mundi on latinaa ja kään tyy suomeksi muotoon ”toinen maail manjärjestys”. Lop putulos on entistäkin väkivaltaisempi, raaempi ja nopeatempoisempi Stam1na. Hän tyytyy toteamaan, että jokainen voi käydä kuuntelemassa albumin ja ve tää sen pohjalta omat johtopäätöksensä hänen sielunelämästään. Useaan otteeseen. Muusikon töi densä ohella Hyyrynen työskentelee mainosvideoita ja erilaista markkinointi materiaalia tuottavassa audiovisuaalisen alan yrityksessä, ja valmistelee paraikaa toista romaaniaan. Eikö lemiläiset ole loppu jen lopuksi ihan huumorintajuista po rukkaa. Jos rupeaa keikat keväänkin osalta peruun tumaan, pitää keksiä jokin lisäammatti. Bändi on Hyyrysen ja Kangasmäen päätoiminen tulonlähde, joten on ilmi selvää, että lähes vuoden jatkunut keik kavaje näkyy valtavana lovena hei dän pankkitileillään. Lemillä meininki on niin sanotusti reilua. Kansanedustajan työnsä ohella Mä kelä on tullut tunnetuksi twiittejä suol tavana someöykkärinä. Helpottaa kaikkien elämää niin paljon, kun treenis ei ole tällaisen ajo matkan päässä. Edessä on muutto. Siinäpä varsinainen karaktääri. Sen on saanut huomata myös hevimusiikkia soittava lemiläis yhtye, joka on joutunut panemaan tu levaisuudensuunnitelmansa uusiksi. Nyt oli aika räksyttää. Kokonaisuus on eräänlainen mosaii kiksi pirstaloitunut peili, Hyyrynen sa noo. Ei kai välttämättä paljoakaan. – Itse ainakin stressaan ja jännitän sitä, saanko tehdä omaa ammattiani. hän pohtii. Kyse voi olla myös ihmisen henkilökoh taisesta elämästä, hän paljastaa. Mitä tämä kaikki kertoo Lemistä. Stam1na-taitto_b.indd 32 11.2.2021 14.31. Musiikin oli kuulostettava siltä, että se vetää kuu lijaansa täysillä turpaan. Hän kertoo halunneensa tarkoituksella vältellä ”radiokelpoisuut ta” kappaleita kirjoittaessaan. Albumin kappaleet heijastelevat viime aikoina koettuja epä varmuuden ja ahdistuksen tunteita. Ei siis liene sattumaa, että Stam1nan treenikämppä on sijainnut Lemillä koko yhtyeen olemassaolon ajan, siitäkin huo limatta, että yksikään yhtyeen jäsenistä ei ole asunut paikkakunnalla yli viiteen toista vuoteen. Mutta tuntuu se myös pääkopan sisäisenä henkisenä tyhjiönä. Hyyrynen kertoo nimen viittaavan useisiin eri teemoihin. Tammikuussa hän nousi otsikoihin pyydettyään yhdes sä perussuomalaisten nuoriso järjestön kanssa kansalaisia raportoimaan koke muksistaan ”puolueellisesta” opetuk sesta kouluissa, eli ilmiantamaan perus suomalaisten arvomaailmaa kritisoivia opettajia. Mutta eihän se nyt… En mie tiiä. Siksi en halunnut laulaa mistään kivasta yhdessä tsemp paamisesta. Kuten monella muullakin pienellä maalaispaikkakun nalla, myös Lemille mahtuu sympaat tisten ja sydämenmuotoisten ajatusten oheen myös ripaus ahdasmielisyyttä ja nurkkakuntaisuutta. Hyyrysen esikoisteos Viimeinen Atlantis ilmestyi viime vuo den helmikuussa. – Identiteetti on vahvasti siellä, Hyyry nen kertoo. Se on helppo uskoa. – Käytiin kyllä keskustelua kunnan kanssa siitä, ja vakuutettiin, ettei olla muuttamassa bändiä lappeenrantalai seksi. – Sakara Recordsilta (Stam1nan levy yhtiö) joku sanoi, että tämä albumi on yhtä pelottava kuin vuosi 2020. Toki häneltä sellainen jo löytyykin – itseasiassa useampikin. Vaikka on Lemil läkin omat ongelmansa. Koronapandemia ja sitä seuranneet rajoitukset panivat maaliskuussa 2020 koko tapahtuma ja kulttuurialan polvil leen, eikä sen jälkeen mikään ole palan nut ennalleen. – Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä ul koisesta maailmasta, joka on hajonnut. Se tuntuu tosi kohtuuttomalta. Toden ja epätoden rajapinta. Sosionomin koulutuksen saanut Kan gasmäkikin on keksinyt itselleen muu ta puuhaa. – Niin, mitä siihen nyt ei kuuluisi. Levyn sanoituksista kuvastuvat muun muassa populismin nousu, Donald Trump, ko ronapandemian aiheuttama epätoivo ja QAnonin kaltaiset äärioikeistolaiset sala liittoteoriat. Sellaista, että parempi vain pysyä siellä omissa hommissa
PORUK KAVAINNOJAILI LIIKUNTASALIN SEINIINJANÄ PYTTI KÄNNYKÖITÄÄN." ” K u v a: Te ro N o rd lu n d K u v a: A rt tu M u u k ko n en Stam1na-taitto_b.indd 33 11.2.2021 14.08. Yhtye myöntää, että nyt on aika räksyt tää. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Juuri meneillään oleva pirstoutunut aikakausi, toden ja epätoden raja pinta on heijastu nut myös Stam1nan uudelle albumille Novus Ordo Mundi
– Ei, kuuluu nopea vastaus takapenkiltä. Viime vuonna kävin pitämässä puheen Frank Zappasta ja huumorista. Kyseessä on nuorisoseuran pitämä Tapiola-talo, joka on toiminut paikallisen nuorison kohtauspaikkana vuosikymmenien ajan. Kangasmäki: – Älä kysy noita tarkentavia kysymyksiä. Se täytyy käydä kokemassa itse. 2. Tai sitten Nuija ja tosinuijan tapainen kreisikomedia. Siksi oli selvää, että täältä oli päästävä pois. Tapahtuma esittelee joka tapauksessa hyvin monipuolista musiikkiosaamista ja kansain välisiä tähtiä. Ikkunasta näkyy tupeerattu naisen pää. Vuonna 1996 maailma näytti muutoinkin aivan toi1. Ravintola Jehu Hyyrynen: – Jos mennään jalkapalloa katsomaan ja sen jälkeen kirkko konserttiin, niin tuleehan siinä nälkä ja jano. Hyyrynen ohjaa Golfin suuren vaaleanvihreän hirsirakennuksen pihaan. Tulevat hevitähdet huhkivat nuoruudessaan kesäapulaisina paikallisilla mansikkaja kaalipelloilla. Muun muassa sellainen espoolaisbändi kuin Children Of Bodom. Tai jotain siltä väliltä. Mikä elokuva Lemi olisi. Kurkistamme myös yläikkunasta sisään. Hyyrynen ja Kangasmäki kahlaavat seinän vierustalle ja osoittavat maan tasossa olevia, kalterein suojattuja ikkunoita. LEMI TOP 3 BY STAM1NA K u v a: V il le H ar ti k ai n en 34 SOUNDI Stam1na-taitto_b.indd 34 11.2.2021 14.08. Voisivatko Hyyrynen ja Kangasmäki ajatella muuttavansa takaisin. Toissa vuonna osakehuoneiston keskineliöhinta Lemillä oli 1035 euroa, kun se koko maassa oli 2988 euroa, pääkaupunkiseudulla lähemmäs viisitonnia. Siellä heidän ensimmäinen treenikämppänsä sijaitsi. Vain todellisille uskalikoille. Jehusta saa säräpizzaa. Kotajärven Pallon peli Kangasmäki: – Kesällä kannattaa suunnata Kotajärven kentälle katsomaan nelosdivarissa pelaavan KoPan peliä. Musiikin lisäksi hankittiin muitakin avainkokemuksia, vedettiin muun muassa ensimmäiset kännit. Stam1naakin on pyydetty esiintymään, mutta tähän mennessä emme ole ehtineet. Sittemmin Lemi on halunnut profiloitua hevipitäjänä. Sinä aikana Stam1nasta on kasvanut yksi Suomen suurimmista raskaan rockin yhtyeistä, viiden tähden kritiikkejä, Emma-palkintoja ja useita jalometallilevyjä pokannut yhtye. Hyyrynen ja Kangasmäki esittelevät rakennusta ja muistelevat samalla nuoruuttaan. Töiden makuun hän ehti silti päästä, niin kuin ehti Hyyrynenkin. – Mansikkapaikka olisi muuten hyvä otsikko tälle jutulle, Hyyrynen sanoo viitaten ruotsalaisohjaaja Ingmar Bergmanin elokuvaan vuodelta 1957. Paikka toimi myös paikallisten rockyhtyeiden harjoitustilana. Pian tienlaidassa näkyy toinenkin kyltti, joka ilmoittaa myynnissä olevista vapaista omakotitalotonteista. Anna meidän lesoilla rauhassa. 1990-luvulla Tapiolassa järjestettiin ahkerasti diskoja sekä bändi-iltoja. Siellä on talkooporukalla kasatut terassit, anniskeluoikeudet ja kaikki. Kangasmäki sanoo tienneensä jo teiniikäisenä suuntaavansa kulttuurialalle, eikä Lemi tarjonnut sellaiseen juurikaan mahdollisuuksia. S tam1nan perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 25 vuotta. Mutta palataan tähän hieman myöhemmin. Halvalla lähtisi. Noissa illoissa kävi esiintymiskokemusta kartuttamassa moni tulevaisuudessa suursuosioon noussut yhtye. – Joko jokin älytön kauhuelokuva, tyyliin Hohto tai Cabin In The Woods. Täällä harjoitteli myös Stam1na. – Varmaan jokin kehruukurssi meneillään, Hyyrynen arvioi. Hyyrynen: – Seuraava kysymys. Monesti oltiin yötäkin. Täällä vietettiin viikonloput ja kaikki vapaaaika. Ei siis ihme, että Lemillä särälle on pyhitetty kokonainen ravintola, Säräpirtti. Semmoisen kun syö, niin makaa kaksi päivää kipeänä. Lemin Musiikkijuhlat Hyyrynen: – Perinteikäs korkeakulttuuritapahtuma, josta on muodostunut vuosien myötä myös katutason musiikkitapahtuma. Konsertit on pidetty monesti Lemin kirkossa. – Kaksi vaihtoehtoa, hän vastaa hetken pohdittuaan. Se ei ole mikään ihme. Hyyrynen sanoo, ettei hän sellaisesta osannut koskaan uneksia. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 Lemin kunnassa asui ainoas taan 2 974 ihmistä. Tunnelmaa voisi kuvailla autenttiseksi ja hyvin omanlaisekseen. 3. Ravintola nousi valtakunnalliseksi uutiseksi vuonna 2004, kun Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatshov juhli siellä uutta vuotta seurueensa kanssa. S aavumme kirkonkylälle. Kävelemme talon ympäri. Asuntojen hinnatkaan eivät päätä huimaa. Ketä esimerkiksi
Se oli aikaa ennen älypuhelimia, sosiaalista mediaa ja suoratoistopalveluja. Täältä lähti kaksi bussia päivässä Lappeenrantaan. Olin että: ”No, enmminmmnmnimm… mie vaan laulelen”. Nykyisin yhtiö tekee yhteistyötä myös Lemin toisen suuruuden, Stam1nan, kanssa. TOIMITTAJA KYSYI, ETTÄ MITEN SIE VOIT LAULAA NOIN MATALALLA ÄÄNELLÄ, KUN SIULLA ON ITSELLÄ SI NOIN KORKEA ÄÄNI." ” K u v a: V il le H ar ti ka in en SOUNDI 35 Stam1na-taitto_b.indd 35 11.2.2021 14.08. Kangasmäki näkee asian samoin. Lemin kunta myös tuki bändiharrastusta ja kannusti ahkerasti luovaan toimintaan. Meteli prässien ja pistinkoneiden ympärillä on korviahuumaava, eikä puheesta meinaa saada selvää. Pukeuduttiin parin kaverin kanssa mustiin nahkatakkeihin, piirrettiin pentagrammit ja mentiin tuonne metikköön juomaan punaviiniä. Voittajaksi selviytyi Lemi. Pienellä paikkakunnalla on eniten metalli bändejä asukas määrään suh teutettuna. Hän Lemi on viralli sestikin metalli musiikin pääkau punki. Se lienee tärkeää. Sinkko myhäilee tyytyväisen näköisenä. Mestaruuden kunniaksi Lemillä järjestettiin tapahtuma, jossa soitti paikallisia hevibändejä. – No, kyllä. Sille on syynsä. Täällä sijaitsee Misan kiuastehdas, yksi paikkakunnan suurimmista yksityisistä työnantajista. Palkinnon perusteluissa mainittiin, että yhtye on ”tuonut esille lemiläisiä juuriaan ja muistuttanut olevansa Lemiltä eikä Lappeenrannan naapurista”. S aavumme harmaan teollisuuskiinteistön pihaan. Muutaman sadan metrin päässä Tapiola-talosta näkyy Lemin yläaste. Vuonna 1786 rakennettu puurakennus koki joulukuussa ihmeen. Nyökytämme silti kohteliaasti päitämme. Viidenkymmenen metrin päässä talon takapihasta kohoaa keltaiseksi maalattu Lemin kirkko. Kapuamme yläkertaan. Hyyrynen osoittaa takana aukeavaan metsään. Kun yhtye vietti 20-vuotisjuhliaan vuonna 2016, järjestettiin juhlatilaisuus täällä Tapiola-talolla. Misan tuotantopäällikkö Sami Sinkko harppoo loskaisen pihamaan halki ja toivottaa vieraat tervetulleiksi. – Suuri tietysti, Sinkko sanoo. Tapahtuman tuotot ohjattiin paikallisten nuorten liikuntatoimintaan ja mielenterveystyöhön. Pitkästyttävällä kasvuympäristöllä oli myös puolensa. Sillä oli tosi iso merkitys, Hyyrynen sanoo. Toimittaja kysyi, että miten sie voit laulaa noin matalalla äänellä, kun siulla on itselläsi noin korkea ääni. Vuonna 2018 Tuska-festivaali, ulkoministeriön maakuvayksikkö, Sony Music Finland sekä kymmenen suomalaista kaupunkia järjestivät The Capital Of Metal -kampanjan maailman metallipääkaupungin tittelistä. – No, ihan aluksi ainakin Green Dayn Basket Casea, Waltarin Atmosphereä ja Sepulturan Refuse/Resistiä. J atkamme matkaa. Olisiko Stam1naa olemassa ilman Lemiä. – Siinähän se olikin, että oli aikaa keskittyä omaehtoiseen möykkäämiseen. Tepolla (rumpali Teppo Velin) oli silloin vielä tukka päässä. Pikkaisen jännitti. – Type O Negativen October Rust oli ilmestynyt. Ärsykkeitä jouduttiin hakemaan muualta. Sitä olen yrittänyt nuorillekin aina sanoa bändihommista. Hyyrynen osoittaa tien risteyksessä olevaa rivitalon pätkää. Se on enemmän kuin missään muualla maailmassa. Hyyrynen muistelee sitoneensa kaveriensa kanssa Stigan moottoriveneen perään ja viilettäneensä rattikelkan kyydissä pitkin järven selkää. Hyyrysen suhde paikalliseen seurakuntaan ei ole aivan yhtä lämmin. Lappeenrannan McDriveen ajettiin traktorilla. Mikä on Stam1nan merkitys Lemille. Hän kertoo ensimmäisestä lehtihaastattelustaan, minkä antoi Lemin ja Savitaipaleen paikallislehdelle Yhteissanomille (nyk. Pienelle seurakunnalle kyseessä oli lotto voitto, joka mahdollistaa kaivatun peruskorjauk sen ilman rahoitushuolia. Kilpailun idea pohjautui tilastoon, jonka mukaan Suomessa on 53,2 metallibändiä 100 000 asukasta kohden. Kiukaita tärkeämpi. Stam1nan lisäksi esiintymässä kävivät Waltari ja FM2000. Sinkko kuljettaa tehtaan käytävillä ja esitelmöi kiuasbisneksestä. Siellä hän nuoruudessaan asui. Itse ainakin näkisin näin. Tapahtuman yhteydessä syntyi idea hevikiukaasta, joka jalostui muutamaa vuotta myöhemmin Stam1nalogolla varustetuksi kiukaaksi. Vastaanotto ei ollut lämmin. M uistot valtaavat Hyyrysen mielen. Se oli erittäin hyvä veto. Onhan se komea, pakko myöntää. Ei ollut mitään muuta. Aina viesti ei ole mennyt perille. Oli mahdollisuus keskittyä musiikkiin. – Toimittaja tuli treenikämpän sohvalle kuuntelemaan meidän ensimmäistä demoa. senlaiselta. Millaista musiikkia itse soititte. Siellä Hyyrynen kävi puhumassa kymmenisen vuotta sitten paikallisille teineille. – Sellainen muistikuva on jäänyt, että ketään ei kiinnostanut yhtään. Länsi-Saimaan Sanomat). Vuonna 2009 Lemin kotiseutuyhdistys myönsi Stam1nalle Vuoden kotiseutupalkinnon. – Ihan Lemin ykköstuote. – Kitaristimme Peksi (Pekka Olkkonen) totesi joskus biisinkirjoitukseen liittyen, että jotta luovuus pääsee kukkimaan, pitää päästä ensin tylsistymään. Sitä olemme menossa katsomaan. Kilpailussa kotimaiset metallibändit saivat ilmoittaa kotipaikkakuntansa ja lopuksi laskettiin, millä paikkakunnalla on eniten metallibändejä 100 000 asukasta kohden. Positiiviset nuoruudenkokemukset ovat syy myös sille, miksi Stam1na-miehistö on halunnut liputtaa entisen kotikuntansa puolesta. Lauantaisin vain yksi, sunnuntaina ei yhtään. Porukka vain nojaili liikuntasalin seiniin ja näpytti kännyköitään. Keskellä esittelytilaa seisoo etsimämme: Hev1-puukiuas. Hän palaa muistoissaan syksyyn 1996. Myös Lemi on halunnut muistaa poikiaan. Mutta alettiin tekemään omia kappaleita heti alkumetreillä. Pikkumankalta soiteltiin levyä. Sellainen loi otollisen maaperän omaa ääntään etsiville nuorille taiteilijoille. Yksinäisenä poikamiehenä kuollut maanviljelijä Martti Pekari järjesti jättiyllätyksen ja testamenttasi miljoonan euron rahavaransa Lemin seurakunnalle. Varmaan Rootsiakin
– Se saattaa se liittyä sellaiseen paikalliseen ”en mie oo mittään” -kansankiroukseen. Olen monesti miettinyt, että vaikuttiko kaikin puolin turvallinen ja tylsä kasvuympäristö siihen, että on halunnut alkaa soittaa nopeasti ja alkaa puhua asioista kriittiseen sävyyn. Hyvin samalla tavalla itseensä suhtautuu myös Lappeenrannasta ponnistava Kotiteollisuus. V etäydymme ravintola Jehuun. Tänne kierroksemme on hyvä päättää, keskikaljan ja rasvankäryn ihanaan sekamelskaan. Niinkö. – Niin, ehkä. Kyseisen kirkonmiehen ja Hyyrysen tiet kohtasivat myöhemminkin. – Niin. Olin tuolloin 25-vuotias. Heijastelevatko ne lemiläisyyttä. Muun muassa googlailleensa myynnissä olevia omakotitaloja. Isännän pää kääntyi tiskin suuntaan: ”Tarjoilija, tuo veitsi.” Tällaista on eteläkarjalainen huumori, Hyyrynen ja Kangasmäki selittävät. Kun on korona-aika ja kaikkea, hän selittää. Karvanopat heiluvat. Kysyi, että ”ootteko Lappeenrannasta?” Vastattiin, että juu. Erityisesti kiinnostaisi eräs satavuotias hirsirakennus. Tuskin kehuja sentään. Paikallinen isäntä kääntyi heti siinä ovenpielessä ja katsoi meitä päästä varpaisiin. IHAN VAHINGOSSA ON KÄY NYT SELLAINENKIN AJATUS MIELESSÄ, ETTÄ MITÄS JOS MUUTTAISI TÄNNE TAKAISIN." ” Lemillä turhaa koreilua ei hyvällä katsota. Mitä ajatuksia sellainen herättää. Lemi on mun mielestä aika sellainen perustylsä ev.lut.-mesta. Kirkkoherra sanoi, että ne on syntiä. ja matkustellut aika paljon. Hyyrynen muistelee neljän vuoden takaista kohtaamista paikallisen alkuasukkaan kanssa. Stam1nan sanoituksista on puolestaan tullut huomautettavaa aina kirkossa asti. Voiko se olla sattumaa. Vaikka en silti sanoisi, että meidän touhussa ihan siitä olisi kyse. I lta on tummunut kun huristamme Kuutostietä kohti Lappeenrantaa. Hän oli saapumassa Lappeenrannasta järjestytystä konsertista ja päätti jatkaa iltaa ystäviensä kanssa Jehussa. Ovensuussa oleva mainoskyltti mainostaa torstaista bingoiltaa. Mutta hienoa, jos inspiraatiota on löytynyt sen verran, että on miullakin on paikalliselle seurakunnalle jotain mistä ammentaa. Tuli kaupan pihalla juttelemaan. Joku vastareaktiohan sekin oli. Kojelaudan valot välkkyvät edelleen. Jos näyttää vähäänkään siltä, että on saanut aikaan jotain taiteelta vaikuttavaa, niin oma toiminta halutaan saman tien vesittää ja työntää tekonenää naamalle. Ja vaikea mitään vasta-argumenttejakaan on heittää, kun ei tiedä, mitä siellä on sanottu. En oikein tiedä, mistä olen kotoisin. Vuonna 2011 Lemin koulukeskuksessa järjestettiin Stam1naaiheinen näyttely. Ihan vahingossa on tässä käynyt sellainenkin ajatus mielessä, että mitäs… Että mitäs jos muuttaisi tänne takaisin. – Sen aikainen kirkkoherra tuli vähän moittimaan, Hyyrynen kertoo. – Joku saattaisi vetää yhtäläisyysmerkit siihen, miten jossain Norjassa, joka on turvallisin ja rikkain paikka koskaan, syntyi aikoinaan black metal -kulttuuri. Mentaliteetti näkyy myös Stam1nan otteissa. Hän lähestyi miuta näillä vuorosanoilla: ”Antti, tiedäthän mitä Raamattu sanoo tatuoinneista?” Vastasin, että en. – Marssittiin nahkatakit naristen sisälle. 36 SOUNDI SOUNDI PB kertoo eronneensa kirkosta vuonna 2005. – Eivät oikeastaan, Hyyrynen vastaa. Täällä turha koreilu lanataan maan tasalle. – No, tietenkin taidetta saa ja pitääkin kommentoida. Keskustelu oli siinä. Ehkä se antaa vähän taustakuvaa, minkälainen mesta tämä on. – Lemiltä, hän sanoo. Niin täällä ajatellaan. – Hän oli kirjoittanut siellä miun lyriikoita ylös ja käsitellyt niitä sitten seuraavana sunnuntaina saarnassaan. Hyyrynen kertoo kuulleensa myös kirkkoherran vierailleen retro spektiivissä muistivihko kädessään. Niinkö. – Olen syntynyt Pohjois-Pohjanmaalla, viettänyt nuoruuteni Etelä-Karjalassa, kouluttautunut kulttuurialalle Kouvolassa, asunut pitkän pätkän pääkaupunkiseudulla. Ainakin tavallaan. Hän kertoo saaneensa viime aikoina kaikenlaisia erikoisia päähänpistoja. Vaikka yhtyeen musiikki ja sanoitukset ovat monesti haudanvakavaa luentaa, kaikki muu toiminta bändin ympärillä on usein kietoutunut kainalopierun hajuiseen hassutteluun. – Käsittelemäni teemat ovat kuitenkin aivan jotain muuta mitä tämä paikkakunta edustaa. Sanomistahan siitä tuli. Silloin toimenpiteen pystyi jo suorittamaan internetissä yhdellä napin painalluksella. K u v a: V il le H ar ti k ai n en Stam1na-taitto_b.indd 36 11.2.2021 14.08. Entä sanoituksesi. Mistä oma arvomaailmasi rakentuu. – Joo joo. – Ei varmaankaan, Kangasmäki arvioi. Hyyrynen tekee auton pimeydessä tunnustuksen. Autenttisen lemiläisen tunnelman äärelle
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Meteli tulostus.indd 37 Meteli tulostus.indd 37 10.2.2021 19.28 10.2.2021 19.28
Yksi sanoo hänen olleen täysi bitch, toinen taas maailman ihanin ihminen. Iisa nostaa Amelian tarinassa yhdeksi merkittävimmäksi asiassa vapauden. – Se, että Amelian tarinan sävy riippui siitä keneltä kysyttiin, peilautui tavallaan siihen, millä tavalla kenen tahansa ihmisen elämässä samasta asiasta on olemassa useita totuuksia. Kirjoitin ajatuksen jo edellisen levyn tekemisen loppuvaiheessa ylös, ja idea olisi saattanut ajan kanssa unohtuakin, mutta jotenkin Amelia säilyi mielessäni koko ajan. – Etsin jotain sellaista, millä saisin rajattua kaikkea moneen suuntaan kurottavaa tekemistäni hetkeksi johonkin ihan tiettyyn asiaan. Nimi on kaiverrettu Iisan kanssa kansikuvan keskiössä olevaan ruukkuun, ja sen voi löytää kaikkialta Minni Havasin suunnittelemista kansista kuvien lakanoita myöten. Tein tällä ajatuksella aihioita itsekseni puolisen vuotta, ennen kuin aloimme toden teolla levyntekoon. Jonkun mielestä Amelia edesauttoi vahvalla määrätietoisuudellaan feminismiä, ja toiset taas ovat sitä mieltä, ettei millään hänen tekemillään ollut mitään tekemistä oikeanlaisen feminismin kanssa. Hänestä tuli vapauden symboli myös Iisan tavalle tehdä yhä uusia tutkimusmatkoja oman luovuutensa maailman ympäri. Muusana naislentäjä Vaikka Amelia Earhart oli eräänlainen lähtöruutu albumille, ei levystä Iisan mukaan kuitenkaan lopulta syntynyt varsinaista konseptialbumia: se ei seuraa Amelian elämää ja tekoja orjallisesti tarinamaisilla lyriikoilla tai musiikilla. Sen, miten lentäjä yritti epäilyistä huoliLentäjän rinnalla matkalla vapauteen Neljännelle sooloalbumilleen Iisa löysi muusan amerikkalaisesta naislentäjästä Amelia Earhartista. Iisa nauraa makeasti kertoessaan, ettei halua soololevyistään muodostuvan päiväkirjojen sarjaa, jotka ovat liian alleviivaavalla tavalla kiinni siinä, missä hän milloinkin on elämässään. – Tuo kirja jatkaa Amelian tarinaa siitä haaksirikosta, mihin hänen tunnettu elämänsä päättyi. Huomasin pian, että Amelia oli minulle lopulta ennemmin muusa kuin albumia määrittävä keskushahmo, Iisa sanoo. – On riippunut täysin kirjoittajasta, millaisena ihmisenä Amelia on kuvattu. – Päivii, öitä -levyn tekemisessä oli kaikkea uutta, ihanaakin, mutta samalla se oli henkisesti niin uuvuttavaa ja olin ihmisenäkin niin erikoisessa kohdassa elämääni, että tarvitsin erilaista ankkuria seuraavalle levylle, Iisa kertoo. – Päätin, että kun Päivii, öitä -levy ja sen keikat on tehty, haluan keskittyä Amelia-teemaan ja laittaa ihan hetkeksi itseni sivuun. 38 SOUNDI Iisa-taitto.indd 38 11.2.2021 14.09. Se oli ihan mielettömän innostavaa, miten yhden ihmisen tarina sai minutkin tutkimaan kaikenlaisia teorioita hänen kohtalostaan, ja niin monet muutkin ihmiset olivat ihmetelleet ihan samoja asioita. – En halunnut tehdä sellaista suoraa konseptialbumia, jolla jotenkin sivistetään ihmisiä siitä, kuka oli Amelia Earhart. – Ensimmäinen kosketukseni Earhartiin olikin tätä kuvastavasti se, kun luin Jane Mendelsohnin kirjan I Was Amelia Earhart (1996), ja sehän on jo itsessään fiktiivinen romaani; ihan täyttä fantasiaa, eikä tositarina Earhartin elämästä. – Omaa etsikkoaikaa ilmentäneen Päivii, öitä -levyn jälkeen tuntui melkein luotaantyöntävältä ajatella, kuinka parin vuoden päästä seuraava levy lähtisi taas ajatuksesta: ”Nyt kun olen täyttänyt neljäkymmentä, niin elämään kuuluu tällaista, ihmissuhteet ovat nyt tällaisella mallilla ja tässä kohdassa elämää olen tällainen ihminen.” – Etsin aina uusia tapoja ilmaista itseäni, ja tässä tapauksessa tämä tarkoitti sitä, että kyseenalaistin kaikkea aiempaa tekemistäni ja vähän kuin manageroin itse itseäni tekemään musiikkia ihan erilaisesta kulmasta. Kaikki tämä tuntui kuin anarkialta omaa itseään ja tekemistään vastaan, ja ajatus konseptista olikin täydellinen haaste tähän kohtaan. Vaikkapa pieleen menneessä ihmissuhteessa se oma totuutesi on lähimpänä sinua, sen toisen ihmisen totuus ei ole välttämättä yhtään sen vähemmän totta. Tammikuisena lauantaiaamuna Helsingin Hakaniemessä kahvilan nurkkapöytään istuva Iisa paljastaa, että nimi viittaa Amelia Earhartiin; vuosina 1897– 1937 eläneeseen yhdysvaltalaiseen naislentäjään, joka katosi keskellä maailmanympärilentoaan Tyynellämerellä, ja jonka kohtalosta on esitetty lukemattomia tulkintoja. Iisa sanoo vuonna 2018 ilmestyneen Päivii, öitä -albumin olleen niin sydänverellä tehty ja omaa tekemistä mullistanut levytys, että hän halusi luoda ihan erilaisen kehyksen ryhtyessään sen seuraajan tekoon. Tuolloin ajatus Amelia Earhartista heräsi. Erilaisia tulkintoja asiasta on tehty paljon. Teksti: Aki Nuopponen K un tarttuu Iisan uuteen, jo visuaa lisesti vangitsevaan neljänteen sooloalbumiin, kiinnittää todennäköisesti nopeasti huomion sen nimeen: Amelia
K u v a: M in n i H av as Iisa-taitto.indd 39 11.2.2021 14.09. Se asettaa paineita paitsi hänelle itselleen myös yhteistyökumppaneille. ”Amelia-teema auttoi minua kirjoittamaan alitajuisesti sellaisista asioista itsessäni, joita en täysin tiennyt olevan olemassakaan.” SOUNDI 39 Vaikka Iisa ei kaipaa jättisuosiota, haluaa hän pitää artistina kiinni edelläkävijyydestä
– Tämä työ on ollut todella opettavaista ihan oman taiteilijaidentiteetin ja musantekijäidentiteetin kannalta, koska olen ymmärtänyt niin paljon paremmin, miten herkkä asia luovuus oikeastaan onkaan, Iisa pohtii. Se oli siis tarpeellinen irtiotto itsestäni, joka johti minut tarkastelemaan ihan uusilla tavoilla sitä, kuka olen, miksi olen sitä mitä olen, ja mitä haluan olla tulevaisuudessa. – Amelian elämässä ja siinä aikakaudessa oli myös kaikkia hulvattomia yksityiskohtia, kuten se, että hänellä oli vaikka mitä röökisponsoria ja vaatebrändejä tukemassa. – Olen tullut ihan viime vuosina tietoiseksi asiasta, joka on ollut minussa läsnä koko elämäni: minulla on lapsesta asti ollut voimakas visio ja tahtotila siitä, mitä haluan tehdä, ja sitoudun siihen asiaan tosi sinnikkäästi, Iisa hymyilee. – Mietin pitkään, että haluan tehdä jonkinlaisen terapeutin töitä, mutta emmin sitä jonkin aikaa, koska koin että vaikka minulla on musaja viestintäalan taustaa ja jälkimmäisestä yliopistoja ammattikoulututkintojakin, minulla pitäisi olla paljon pidempi tausta sosiaalija terveysalalla. Se riippuu siitä kuka olet, miltä näytät, minkä niminen olet, mitä sukupuolta olet, missäpäin elät ja mihin uskot. – Lopulta aloitin terapeutin opinnot tullakseni ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Sen, miten paljon ympäristön ja ihmisten signaalit, ja ihan erityisesti piilotetut sellaiset, vaikuttavat minuun ja miksi reagoin niin voimakkaasti asioihin. Minussa yhdistyy sisäänleivottuna erityisherkkyys ja elämyshakuisuus. – Näistä tuli minulle entistä tärkeämpiä elämäni isojen mullistusten myötä, joihin kuuluivat lapsien syntymät, ero, itsensä keksiminen uudelleen artistina ja tietynlainen koko kolmekymppisyyden läpi mukana elänyt iso murrosvaihe, joka sai minut pohtimaan entistä enemmän myös omaa suhdettani terapiaan ja sen eri muotoihin. Tuollainen ristipaine ei ole kadonnut maailmasta. Tuollaiset asiat saivat miettimään vaihtoehtoisia todellisuuksia siitä, millaista ihmisen elämä voi tässä iässä olla. KUUNTELE JA TULE KUULLUKSI ”Ihmismieli on niin moni mutkainen asia, että se on yhtä aikaa ihanaa ja pelottavaa.” Iisa kouluttautui muutama vuosi sitten ratkaisu keskeiseksi lyhyt terapeutiksi. Olisin ihan hyvin voinut valita tiekseni vaikka hittejä tavoitteleIISALLA ON tätä nykyä melkoisen ainutlaatuinen näkökulma musiikin tekemiseen ja luovan työn haasteisiin: hän opiskeli itsensä muutama vuosi sitten ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutuksi, ja tekee tätä työtä nyt päivän viikossa. Viimeisen viiden vuoden aikana olen pyrkinyt yhdistämään tuollaista omaa sisäistä ja sitä sen ulkopuolella olemassaolevaa ulkoista maailmaa. – Mikäpä olisi parempi vapauden symboli kuin nelikymppinen nainen, joka päättää lentää maailman ympäri, vaikkei nainen 1930-luvulla olisi kovin mielellään saanut tehdä mitään tuollaista. – Löysin tästä tarinasta paljon yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia itseeni. Se on sellainen minun ja pianoni välinen juttu. Amelialla ei ollut lapsia, minulla taas on. Amelia oli nelikymppinen, kuten minäkin. Irti säännöistä Amelia eli 1930-luvulla ja nyt eletään 2020-lukua, mutta ihan kuten Amelia Earhartin ajan maailmassa, myös nykymaailmassa on olemassa kirjoittamattomia sääntöjä siitä, mitä ihminen niin sanotusti saa tai ei saa tehdä. – Se, että tein musiikkia Amelia-teeman kautta, auttoi minua kirjoittamaan alitajuisesti sellaisista asioista itsessäni, joita en täysin tiennyt olevan olemassakaan. 40 SOUNDI SOUNDI 41 40 SOUNDI matta jotain sellaista, mihin monikaan ei uskonut, ja lähti toteuttamaan päättäväisesti omaa unelmaansa. Sitä, miten täysin erilaisissa elämissämme käymme läpi myös samoja taisteluja. En kykene soittamaan sitä jos joku katselee. – Vastapainoksi kaiken teorian ja käytännön opiskeleminen on herättänyt myös tosi paljon sellaisia kysymyksiä, joita en ollut aiemmin tajunnut kysyä itseltäni. Soittaisin mielelläni keikoilla ja ihailen muusikoita jotka tekevät niin, mutta toistaiseksi en itse pysty siihen. – Terapeutin työni myötä ymmärrän yhä paremmin sen, miten tärkeää ihmiselle on kuulla ja tulla kuulluksi. Toisaalta hänen tempauksen aitoutta jaksettiin epäillä, koska hän oli nainen, ja koska hänen miehensä oli rikas bisnesmies. – Musiikissa se oli mukana jo Reginan aikoina, mutta johti myös siihen, että lähdin vuoden 2010 taitteessa määrätietoisem min tekemään omia soolojuttujani. Iisa on soolourallaan rikkonut rohkeasti tällaisia odotuksia sekä popin nykysoundin rajoja lukemattomia kertoja. Olen opiskellut myös kehomenetelmiä, joita voin käyttää terapiatyöni tukena. – Olen tajunnut viime vuosina myös oman impulsiivisen luonteeni. – Olen kirjoittanut teksteissäni paljon vapaudesta jo ihan ensimmäisistä Regina-levyistä asti, Iisa pohtii. – Olen aina ollut kiinnostunut keho-mieli-yhteydestä ja paneutunut elämäni aikana paljon esimerkiksi joogaan, shiatsuun ja eri terapian muotoihin, Iisa avaa. K u v a: M in n i H av as Iisa-taitto.indd 40 11.2.2021 14.10. Olisi helppoa luulla, että näillä opeilla Iisa voisi selättää myös itseltään kaikki sellaiset lukot, epävarmuudet ja henkiset vaikeudet, joita taiteilijat usein kohtaavat, mutta totuus ei ole ihan näin mustavalkoinen. Ihan suoraan ei oppeja voi soveltaa kui tenkaan omiin henkisiin lukkoi hin. Opiskelut olivat todella mielenkiintoisia pitkine harjoitusjaksoineen ja pian tiesin, että olen oikeilla jäljillä tämän uuden urani kanssa. Se ei välttämättä näy minusta päällepäin, mutta saan aika isoja kicksejä aika pienistäkin asioista. – Se, että olen itse ollut musiikkialalla näinkin kauan, on auttanut siinä, että kykenen löytämään yhteyden ihan ventovieraaseenkin luovaan ihmiseen jopa sen 45–60 minuutin session puitteissa, mitä yksi istunto kestää. Hetkittäin olen jopa ajatellut, että voi kunpa sitä kaikkea ei olisi lähtenyt alun alkaenkaan kaivelemaan! Ihmismieli on niin monimutkainen asia, että se on yhtä aikaa ihanaa ja pelottavaa. Jopa muusikoihin suhtaudutaan asenteilla, joilla yritetään määrittää sitä, millaista musiikkia he saavat tehdä. – Oman herkkyyden hyväksyminen on ollut tärkeää. Sekä kuunnella toisia ihmisiä ja tulla heidän kuulemaksi kuin kuunnella itse itseään suoraan ja rehellisesti. Niin hyvässä kuin pahassa. – Yksi esimerkki omasta herkkyydestäni on se, että olen nuoruudessani soittanut kymmenen vuotta klassista pianoa, mutta minulla on todella kompleksinen suhde pianoon
Nyt Iisa vaikuttaisi löytäneen uudenlaisen, kultaisen keskitien kaikkien näiden sävellystapojen väliltä. – Vaikka tiedän mitä tahdon, olen tosi herkkä aistimaan muiden ajatuksia ja miettimään, mitä minulta odotetaan. Jos meinaan asiaa niin ajattelee, niin minähän olen ihan yli-ikäinen ihminen siihen, että jokin lafka alkaisi miettiä, pitäisikö tähän artistiin alkaa investoida jonkinlaisena tulevaisuuden menestyjänä. – Me tehtiin Miikan ja Artturin kanssa Päivii, öitä -levylle kappale nimeltään Zen, ja se oli sellainen kohtaaminen, missä kaikki sujui jotenkin ihanan luonnollisesti, Iisa kertoo innokkaasti. – Se aiheuttaa joskus outoa huonoa omaatuntoa esimerkiksi levy-yhtiöitä kohtaan, kun haluan pitää kiinni eräänlaisesta edelläkävijyydestä ja löytää aina niitä uusia erilaisia soundeja. Iisa hehkuttaa varauksetta Ameliaalbumin säveltäjäkumppaneitaan Artturi Tairaa ja Miikka Koivistoa, joiden kanssa hän kokeili työskentelyä jo edellisellä albumillaan. Jokainen levy on siis ollut tavallaan reaktio edelliseen. En ole koskaan osannut asettua aloilleni johonkin yhteen ja tiettyyn soundiin, josta tulisi minulle vakio ja jota voisimme sitten turvallisesti jalostaa eteenpäin. Vaikka olen tehnyt tätä musiikkia jo pitkään enkä haaveile artistina vaikkapa noususta johonkin Hartsu-kokoluokkaan, tunnen hetkittäin omassa päässäni alitajuista vastuuta siitä, että joku toinen saattaa toivoa jatkuvaa kasvua. 40 SOUNDI SOUNDI 41 van iskelmäpopin ja katsoa, millaiseen nosteeseen se johtaa, mutta sen sijaan valitsin tien, jossa teen musiikkia jota oikeasti rakastan. Jos sellaista ei tarvitse edes ajatella, voi oikeasti tehdä juuri sitä, mitä eniten rakastaa. – Albumin singlejulkaisujen välissä vaiheilin A&R:lleni Miikka Koivistolle, joka on myös yksi levyn säveltäjistä, että mitä jos olen saanut muilutettua levy-yhtiön mukaan johonkin totaalisen epätuottavaan projektiin, mutta Miikka totesi vain, että voin hyvin lopettaa stressailun striimilukemista ja muista mittareista. – Itsehän olen ihan ehdottomasti omassa artistiudessani ja musiikintekijyydessäni riippuvainen muista ihmisistä, koska en tuota omaa musiikkia loppuun saakka. Iisa-taitto.indd 41 11.2.2021 14.10. Tunteiden keskustelua Jo Amelian singlet Viimeistä päivää, Valkohai ja Ei sodassa ei rakkaudessa ovat voimakkaan tunnelatauksen kappaleita, joissa Iisan kirkas ääni johdattaa kuulijan vallattoman tanssittaviin ja herkästi pohdiskeleviin soundeihin. Pohdimme Iisan kanssa, millaisia tarpeettomia sisäisiä ristiriitoja muusikon identiteetille aiheuttaa se, millä tavalla yhteiskunnalla on tapana arvottaa taidetta sen mukaan, miten se syntyy. – Soolourani lähti siitä ajatuksesta, että halusin tutkia avoimemmin sitä, millaista musiikkia ja millaisia sanoituksia sieltä omasta sisimmästäni kumpuaa, jos uskaltaudun pikkuhiljaa sieltä mukavuusalueeltani ulos, Iisa pohtii. Uusia ilmaisuja sävellystapoja etsiessään Iisa haluaa kuitenkin pitää kiinni yhdestä asiasta: myös Amelia on musiikkia, kappalejärjestystä, kansia ja kuvia myöten täysiverinen albumi. – Saatoin saada Miikalta tai Artturilta ihan muutaman minuutin mittaisia instrumentaalipätkiä, joissa se tunnelataus oli jo niin voimakas, että olin ihan puulla päähän lyöty syntyneestä fiiliksestä, ja ryhdyin heti kirjoittamaan sanoja ja melodioita. – Se mikä lähti liikkeelle Amelian halusta olla vapaa, kantautui tässä mielessä syvälle levyn biiseihin. – En osaa suhtautua musiikkiin siten, että se olisi oma suljettu kuplani, johon kukaan muu ei saa koskea. Se ajatus menee niin pitkälle, ettei Amelian biisejä tehdessä ajateltu sinkkuja ollenkaan, vaan annoin levyyhtiön valita singlet vasta sieltä valmiin biisikatraan joukosta, Iisa paljastaa. Osaan tehdä ainoastaan tosi kökköjä demoja, joihin pyrin vangitsemaan mahdollisimman hyvin sen tunteiden maailman, jonka kulloinkin haluaisin kappaleeseen vangita. Jos saat vangittua oman itsesi albumillesi vain siten, että teet kaiken itse, se on täydellisesti juuri sinunlaistasi musiikkia sellaisenaan. Kolmikon keskinäisen kemian voi aistia kutkuttavasti läpi albumin, sen erilaisten soundien ja tunteiden vapaan vuoropuhelun ollessa jotain ihan erilaista kuin mitä Iisan albumeilla tai ylipäänsä popissa on totuttu kuulemaan. – Amelialle syntyi meidän kolmen välisestä vuorovaikutuksesta sellaista eri ilmaisujen keskinäistä tanssia, mitä en itsekään osannut odottaa siinä vaiheessa, kun levyä vielä hahmoteltiin, Iisa ylistää. On tavallista, että eniten jalustalle nostetaan muusikoita, jotka säveltävät, sanoittavat ja jopa tuottavat itse kaiken omilla levyillään, kun taas yhteistyössä säveltäjien kanssa työskentelevät laulajat leimataan helposti ”vain laulajiksi”. Biisit olivat pitkään tällaista vapaata tunteiden keskustelua, joka ruokki itse itseään. Jos taas sinun näköistä musiikkia syntyy parhaiten siten, että löydät sen upean kemian jonkun muun biisintekijän tai tuottajan kanssa, sehän on ihan parasta. – Kyse on sen juuri oman ilmaisukeinon löytämisestä. Se, että saa tehdä juuri omanlaistaan juttua, ja joku vielä haluaa julkaistakin sitä juuri sellaisenaan, on paljon arvokkaamman tuntuista kuin pakottaa ketään innostumaan omasta tekemisestään. – Ensimmäinen soolo syntyi vielä tutussa turvasatamassa, toinen taas oli sellaista tosi määrätietoista mahdollisimman paljon itse tekemistä, kolmannella halusin tutkia omaa tekemistä yhteistyössä muiden kanssa ja Amelialla vein sitä metodia ikään kuin tämän kaiken puoliväliin. – Olen sitä mieltä, että voit olla ihan täydellisen täysiverinen artisti ja tulkitsija, vaikka et laittaisi pikkurilliäsikään peliin sen tulkitsemasi musiikin eteen, Iisa toteaa hymyillen. – Tiesin tavallaan heti, että haluan tehdä seuraavaa levyä heidän kanssaan. – Minulle on ollut yhtä lailla tärkeää kokeilla tehdä paljon itse, mutta yhtä usein olen kaivannut sitä sparrausta, jopa grillausta ja haastamista, jota sain esimerkiksi edellisen levyn aikaan upeasti A&R Jukka Immoselta. Levylle ikuistui henkilökohtaista taajuutta meistä kaikista juuri niin vapaasti, että se on vielä enemmän kuin meidän kolmen summa. Kaipaan vuorovaikutusta ja etsin yhä sitä omaa tapaani tehdä asioita, enkä usko että se etsintä edes koskaan loppuu täysin, koska ihan kuten ihminen ei ole koskaan valmis ihmisenä, en usko että artistikaan on koskaan valmis artistina. – Se oli todella rauhoittavaa, koska tällaisien asioiden kanssa monikin muusikko varmasti painii maailmassa, jossa bisnes ja musiikki elävät symbioosissa. – Teen yhä albumeita, koska rakastan niitä. En kuitenkaan ihan heti meinannut kehdata kysyä, että olisivatko he kiinnostuneita, vaan vähän kainostellen kosiskelin kaksikkoa, että alettaisiinko me oikeasti tehdä musiikkia yhdessä vähän enemmänkin. – Tuollainen vapaus ja rauha luovuudelle on korvaamatonta. En ole koskaan kokenut olevani sooloartistina jotenkin valmis, vaan minua kiinnostaa aina uudet ja erilaiset tavat tehdä musiikkia. Tekemisen tienhaaroissa Iisa on vuosien varrella kokeillut monia tekemisen metodeja: debyytti Iisa (2014) syntyi Reginamaisella tavalla Mikko Pykärin kanssa, toista sooloa (Kukaan ei oo kenenkään, 2015) varten Iisa työsti valtaosan kappaleista todella valmiiksi itsekseen ja edellisellä Päivii, öitä -albumilla mukana oli useita biisintekijöitä Joel Melasniemestä Eppu Kososeen
Putro-taitto_b.indd 42 11.2.2021 14.10. Silti hän on yhä sitä mieltä, että hänen uransa voi katketa hetkenä minä hyvänsä ja ettei hänen musiikilleen ole tulevaisuutta vuosikymmenten kuluttua. ”ASIAT OVAT KIINNOSTAVIMMILLAAN SILLOIN KUN NE EIVÄT OLE VIELÄ TAPAHTUNEET” Samuli Putro on arvostettu yhdeksi suomenkielisen rocklyriikan kärkinimeksi jo vuosikausia. Juhlittu lauluntekijä sanoo ymmärtävänsä aikaansa nyt paremmin kuin kymmenen vuotta sitten, mistä hän osittain kiittää kustannustoimittajaansa Ronja Salmea. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Mikael Mattila Seitsemännen sooloalbuminsa Keskellä kesää julkaiseva Samuli Putro täytti viime syksynä 50 vuotta. Eniten Putro viihtyy silti altavastaajan asemassa, vaikka myöntääkin syntymäpäiväjuhlallisuuksien imarrelleen
Niillä ei myöskään mainosteta puhelinliittymiä tai kiinteistönvälitystä. Itsestään selvä toteamus ei ole moite, eivätkä Putron laulut sovi motivaatiolauseiksi tauottamaan mainosradiojuontajien molotusta. Tosin Elämä on juhla -albumin (2009) teki ihminen, joka oli omien sanojensa mukaan hieman hukassa. Mitäpä jos on aikuisuuden dekonstruktio: lista siitä, miten ihminen on oikeastaan ihan yhtä uuvatti silloinkin kun hänellä on asuntolaina ja vakiintunut veroprosentti. Laulut eivät niinkään elä hetkessä, vaan reflektoivat jotakin tapahtunutta tai jotain tapahtuvaa. – Ihan totta. Niiden tunne on aito, mutta ajan ja kokemusten – niiden perinteisten, eli enemmän tai vähemmän onnistuneen halun, seksin ja kohtaamisten – tuoman etäisyyden suodattama. Ne eivät ole mukavuudenhaluisia. – Pikkuhiljaa uusi aika tuli kuitenkin tutuksi, luonnollisesti vain musan tekemisen ja kulutuksen kautta. Putroa ymmärtääkseen on pitänyt vähän niin kuin ”elää”. Toki tämä on oivallus, jonka jokainen ihminen toivottavasti joskus tekee, mutta juuri Putro malttaa laulaa sen ääneen. Kotona odottaa etääntynyt elämänkumppani. Yöstä hääyön jälkeen. Siksi toteutus ratkaisee. Mun oli hankala saada kiinni niistä muutoksen tavoista liittyen teknologiaan, someen ja oikeastaan kaikkeen, mikä lähtee puhelimesta ja päätyy puhelimeen. Kysymys siitä, onko liian vanha tarttuakseen johonkin uuteen, katosi. – Toihan on ihan nerokasta... Ja Putro on kenties maamme paras tällaisen banaalin kuvaaja. Jos jotkut vieraat ja uudet asiat eivät ole kiinnostavia, ovat ne usein vitun pelottavia, ja se uuden asian reitti vitun pelottavasta siedettäväksi tai jopa kiinnostavaksi on joskus pitkä. Mulla se kesti noin neljä vuotta. ”Tähän ikään tullessasi huomaat että tarvitset asioita joita työ mahdollistaa”, hän muotoili kappaleessaan Työ nelisen vuotta sitten. Idea ei ole oivaltava, pikemminkin banaali. Tekstit ovat samalla tavalla ”aikuisia” kuin vaikkapa Leonard Cohenilla. S amuli Putro loi soolotuotantonsa peruslähtökohdan jo soolodebyyttinsä ensimmäisellä raidalla. Hydran saari on vain Hailuoto ja hallusinogeenien aiheuttama ärsykejärkytys kylmäävä, hikinen krapula länsirannikon teollisuuskaupungin yksiössä. Samuli Putro laulaa hetkestä, jolloin potentiaali on jo lunastettu. Tästähän alkaa biisi syntyä! Jaetaan teostot niin, että mä käytän idean ja saan kaiken, sä et saa mitään. 42 SOUNDI SOUNDI 43 S amuli Putro ei ole koskaan tehnyt nuorten ihmisten musiikkia. Se on latenttina elävä kokemusmaailma kauppajonossa seisovan ihmisen pään sisällä, kun kassoja on liian vähän ja kärryssä harmaata broileria sekä rasvatonta maitoa. ”Mä en ole Henri Pulkkinen 30-vee Kalliossa vaan Samuli Putro 50-vee Käpylässä – onneksi ja ikävä kyllä!” K u v a: A k i R o u k al a Putro-taitto_b.indd 43 11.2.2021 14.10. Iphonensa ruudulle puhuva, kirjavaan villapaitaan pukeutunut villipartainen lauluntekijä nauraa kotonaan Käpylässä
Aikamme kulttuuritaistelut huomioiden tuntuu osuvalta, että nuori nainen on tullut editoimaan setämiehen tekstejä. Mattilan minimalistinen linja on saanut molemmat albumit kuulostamaan tyylikkäiltä. Pelkistetty, hieman elektroakustinen ja jousilla sävytetty kamaripop liikkuu jälleen jossain Lambchopin liepeillä, miksei mieleen juolahda Bill Callahankin. Pari kuukautta pallottelimme miksauksia, kunnes hän palasi takaisin joskus toukokuun lopulla. – Kun ennen vanhaan teki uuden levyn, siitä kiinnostuivat suunnilleen musiikkilehdet kuten Soundi, Rumba ja Sue, Yleisradion nuorisotoimitus ja Helsingin Sanomat – ja siinäpä se. – Digitaalisen murroksen jälkeen näkyvyyttä on ollut vaikeampi arvioida: kun purot ovat pienempiä ja merkityksettömämpiä, tuntuu että on paljon enemmän esillä. Elokuussa sama eksynyt nelikymppinen täytti 50 vuotta. Ja luojan kiitos uusi levy oli jo tehty, joten ehkä siinä oli lopulta ihan leuhottamisen paikka! Putro virnistää. Laihojen käsivarsien päässä killuvat kämmenet vääristyvät älypuhelimen kuvakulman läpi luonnottoman suuriksi. Tämä herättelee miettimään albumin temaattista mittakaavaa laajemmin: mitä ”keskellä kesää” oikeastaan tarkoittaa. – Nämä ensimmäiset kokemukseni viisikymppisenä ovat kyllä olleet nelikymppisyyteen verrattuna paljon helpompia, hän hekottaa. – Vähän oudolta! Se oli tapahtumaketju, joka lähti vyörymään omalla painollaan, ja lähti ehkä pikkaisen käsistä. – Kun mennään työ edellä ja persoona takana, voi mediahuomion perustella itselleen sillä, että sillä hakee huomiota tekemälleen työlle. K eskellä kesää on Putron seitsemäs soololevy. Heinä-elokuussa 2019 Putro meni Hailuodon kulttuuriresidenssi Päiväkotiin tarkoituksenaan valmistaa ”lyhytproosamaisesta tekstimassasta” levyllinen lauluja. Melodioita tai sointuja ei vielä ollut. Hänet on merkitty – Pienten rukousten tavoin – Keskellä kesää -albumin kustannustoimittajaksi. Varmasti olen ajatellut samankaltaisia asioita aiemminkin, mutta kyllä hän avasi minulle sellaista maailmaa, joka on ollut hämärän peitossa. – Minusta asiat ovat kiinnostavimmillaan silloin kun ne eivät ole vielä tapahtuneet, tai silloin kun ne ovat ohi. – Ronja päivitti arvojani. Rajapyykkiä juhlittiin tilanteeseen nähden yllättävänkin suurin menoin. Ehkä olen aina ollut perso huomiolle, sillä en voi väittää, ettenkö olisi ollut huomiosta imarreltu. Hän alkoi täyttää liuskoja tekstillä, josta Salmi alkoi poimia käyttökelpoista materiaalia. Miltä tuntui olla tällaisen juhlinnan kohteena. – Silti aloittamisen paine puuttui. Ei ole sattumaa, että sekä uutukainen että sitä edeltänyt Pienet rukoukset ovat ilmaisultaan lähellä toisiaan. Huomasin biisintekoprosessin alkaneen ikään kuin vahingossa: puristaminen oli käyty läpi jo siinä vaiheessa kun touhu tuntui ihan hölmöilyltä. On tietty eri asia, oliko 50-vuotisuuteni samalla lailla kertomisen arvoinen viesti, mutta tämä meni nyt näin. Hän on treenannut ajattomuuden nyrkkinsä sitten sitä kautta. Hän säestää pohdintaansa heiluttelemalla käsiään huolettomasti. Uudella Keskellä kesää -albumilla yhteistyökumppanit Riku Mattila ja Ronja Salmi ovat hekin jättäneet levyyn ison jäljen. Yhtäkään levyn kappaleista ei ole nimetty sen otsikon mukaan. Tammikuussa hän esiintyi Ylen Olohuone -sarjassa vanhassa kesätyöpaikassaan, kotikaupunkinsa Raahen Pakkahuoneen museossa. – Rikun perusoivallushan oli se, että biisit kannattaa ensin taltioida sellaisina kuin ne ovat, eli ihan vain säestävän soittimen kanssa, ja sitten lisätä niihin tavaraa. T oinen Putron aisapari on tätä nykyä sieltä sun täältä tuttu mediapersoona Ronja Salmi. Erinäiset tiedotusvälineet tekivät synttärijuttunsa ja Radio Suomi raivasi juhlakalulle liki kolmen tunnin erikoisohjelman. Olimme saaneet levyn jousia lukuun ottamatta valmiiksi, kun hän lähti landemökilleen työstämään miksauksia. Riku puolestaan seuraa hurjan intensiivisesti päivittäisasioista popmusiikissa. Samuli Putron laulut leimautuvat tunnistettavasti häneen. 44 SOUNDI Putro-taitto_b.indd 44 11.2.2021 14.10. Marraskuussa järjestetty Putro 50 -kiertue oli lyhyt mutta iso: se kattoi kaikki isot konserttisalit, sille myytiin liki sadan euron show and dinner -lippuja, ja sen mukana kulkivat kolmiosainen ohjelma, jousisektio ja kuoro. Levyn luopumislauluissa eletään useammin kevättä tai syksyä, niissä ollaan kulkemassa joko kesää kohti tai siitä pois. – Rupesimme tekemään näitä tekstejä heti Pienten rukousten valmistumisen jälkeen. Se on sellainen ”great American songbook”, mutta silti se kuulostaa mun korvissa tosi modernilta levyltä. Putro aprikoi myös mediaympäristön muutosta. Se on ollut kiinnostavaa niin seurallisessa kuin ammatillisessa mielessä. Eli, kuten huomioit aiemmin, mua ei nimenomaan ole koskaan kiinnostanut se itse hääyö, vaan se toinen päivä tai aamu. Ronja heitti ajatuksen, että jatketaan työtä nyt heti, koska jos Pienet rukoukset olisi saanut vaikka negatiivisen vastaanoton, olisimme saattaneet kyseenalaistaa yhteistyömme. – Maailmallisten asioiden konkreettisin vaikutus oli se, että Rikulle jäi enemmän tehtävää. Sitten kun painaa ovenkahvaa ja näkee sen kaaoksen siellä huoneessa, taika katoaa. Nyt olimme kuitenkin jo valmiiksi liikkeellä hyvällä fiiliksellä. Kaksi päivää myöhemmin Suomi meni kiinni, ja sinne Riku jäi. Keskellä kesää on toinen levy, joka valmistui Riku Mattilan kätilöimänä. Kenties keskittyminen juuri kitaralla säestettyyn lauluntekijämusiikkiin on saanut ilmaisun tuntumaan yhtä aikaa nykyaikaiselta mutta myös sellaiselta, johon voi soveltaa sinällään banaalia sanaa ajaton. Mutta jos informaatio pysyy samana, eli keskittyy tulevaan julkaisuun tai muuhun työhöni, en pidä sitä piilottamisen arvoisena asiana. Ennen laveampaa arvopuhetta Putro puhuu tekniikasta. Uusi tupakka syttyy. Annoin sen silti tapahtua. – Onhan levyn kutsuminen ”ajattomaksi” ihan helvetillinen kehu! En sano, että (Lana Del Reyn) Norman Fucking Roswell! olisi ollut suora referenssilevy, mutta siinä on sama ilmiö ainakin mun päässä. Jos päätyisin valtakunnanjulkkikseksi, jossa persoona alkaa painaa työtä enemmän, joutuisin ehkä ajattelemaan asetelmaa uudelleen. Se, mitä huoneessa tapahtuu, on kiinnostavinta silloin, kun sitä kuuntelee huoneen ulkopuolelta. Se oli uusi ja innostava metodi. Lopulta profeetta palasi vielä omalle maalleen. Yläotsikossaan luopumista käsittelevän albumin laulut kirjoitettiin kauan ennen kuin maailma meni kiinni, alkusyksystä 2019, mutta luonnollisesti sen haikea tunnelma tuntuu nyt eriltä. Uuden albumin tekstit rakennettiin ensin tajunnanvirrasta
Sen orastava romanssi näyttäytyy lopulta aika androgyyninä, tarkoituksella. Laulun päähenkilö sairastuu syöpään. Mä en ole Henri Pulkkinen 30-vee Kalliossa vaan Samuli Putro 50-vee Käpylässä – onneksi ja ikävä kyllä! S attumalta juuri Henri Pulkkisen eli Paperi T:n nimeäminen on avain Putron raottamalle arvojen uudelleentarkastelulle. Tuntuu halvalta ja epäreilulta lähteä ruokkimaan sitä tunnetta siltä pohjalta, että on tullut väärinkohdelluksi joidenkin ihmisten taholta. Miksei hän näe itseään seitsemänkymppisenä artistina. Kuka enää haluaa ruveta kuolaamaan, hah! Poplaulussa on helppo myös käsitellä sitä, miten ihastuminen ei ehkä kiinnity sukupuoleen. – Toisen hahmon kautta on helpompi päästä lähelle omia tulevaisuusajatuksiaan ja pelkojaan. Biisin synty oli ihan mallikas esimerkki yhteistyöstämme parhaimmillaan. Sitä paitsi en tykkää voittajan valokiilasta. – Kokemuksen tasolla käsitän kyllä sen turhautumisen ja väärässä paikassa olemisen tunnun. Raahe on tarinana suorastaan springsteeniläinen. – Ronja pyysi tekemään biisin sellaisesta ihmisestä, joka on niin masentunut, ettei pääse sängystä ylös. Ja jos se sitten päättyy, en katkeroidu, vaan olen tyytyväinen siitä, mitä sain. – Olen ollut aika varovainen diggailemaan Brucea… Pentuna toki tykkäsin Born In The U.S.A.:sta, mutta oikeastaan vasta viime vuosina olen tullut ymmärtämään hänen lapio kädessä -lauluntekijyyttään. Tänä aikana, kun mieskompleksien yhteydessä puhutaan ties mistä inceleistä ja simpeistä, joiden seksuaalinen epävarmuus kasvaa poliittisiksi liikkeiksi, tuntuu tärkeältä kysyä Putrolta, ymmärtääkö hän tällaisia ilmiöitä. – Kun Malarian pelko ilmestyi, kiinnitin huomiota levyn erilaiseen mieskuvaan. Koen olevani altavastaajana parhaimmillani! ”On täysin järjetöntä ajatella, että koska olen mies, voin ihailla laulussa vain naista!” K u v a: A k i R o u k al a SOUNDI 45 Putro-taitto_b.indd 45 11.2.2021 14.10. Tekstistä häivytettiin kertojahahmon ulkonäkökeskeisyys. Sitä vastoin Kuka ulkoiluttaa koiran on biisi, johon Putro kirjoitti ”vähän vaihtoehtoista, ei kauhean kivalta kuulostavaa” tulevaisuuttaan. Hän arveli, ettei ketään kiinnosta hänen musiikkinsa 20 vuoden päästä, ja että se on hänestä ihan okei. Ajattelen kuitenkin, että jos niiden kanssa pystyy olemaan avoin, eli kertomaan myös negatiivisista tunteistaan ja heikkouksistaan, saattaa osua johonkin kohtaan, jossa on jotakin tunnistettavaa kuulijan iästä tai sukupuolesta riippumatta. Uudella levyllä on kappale Sydän hakkaa ahneesti. Se on täysin mahdollista! Putro on aina ollut avoin omista kasvukivuistaan: käsitellyt, millaista on olla varhain kaljuuntunut rillipää, ja manifestoinut pohdintojaan Valkoisen heteron kaltaisiin, liki parodisiin otsikoihin. Läsnä oli tietty altavastaajuus: subjekti ei esiintynyt vahvana, vaan se pyöri vähän hukassa, kun nainen on lähtenyt tai sitä naista ei ylipäätään löydy. – Ehkä näin viisikymppisenä on ihan hyvä, jos miehen katse on kiinnittynyt perseen sijasta persoonaan. Siitä huolimatta yllätykseni on iso ja vilpitön, että urani on jatkunut näinkin pitkään. On mielestäni vain järkevää ja kivempi suhtautua asiaan niin, että tää homma on koko ajan katkolla. – Parhaimmillani voin tarjota kuuntelijan roolia. Putro ja Salmi kokeilivat muunkinlaisia metodeja: Salmi saattoi tarttua johonkin lauseeseen ja kehottaa Putroa rakentamaan sen ympärille tarinan, tai sitten hän tilasi lauluntekijältä suoraan jonkun tarinan spesifistä aiheesta. Kaikki havaintoni ovat yhden persoonan tekemiä. Ja sitä paitsi muut ihmiset ovat paljon kiinnostavampia kuin minä. Mutta eivätkö Zen Cafén monet laulut käsittele tismalleen samaa. Keräsin eri juttuja, ja tiivistin ne lopulta yhden ihmisen tarinaksi. – Ronja tarttui yhteen Raahe-aiheiseen riviin, ja käski kirjoittamaan kaupungista monta tarinaa. Se oli ihan ulkoinen aihe, koska itselläni ei ole kokemusta syvästä passivoivasta masennuksesta. Levyn kappaleista esimerkiksi Raahe noudattaa ensimmäistä, Lähettäkää kuvia taas toista mallia. Eihän Raahesta mitään Amerikkaa saa, mutta kyllä se sellainen tehdaskaupungin suru, jota on vaikka Jarmuschin leffoissa, on aika universaalia! Vaikka kyllähän jenkkileffan pikkukaupungin alkuillan kuollut apeus näyttää hurjasti mageemmalta kuin Raahen tammikuinen kävelykatu… Putro puhuu ”persoonalarppaamisesta”, jota levyllä hyödynnettiin. Aina löydetään joku vihollinen. Se on selkeä henkilöhistoria elämän kaikkine sävyineen, ja sen ytimessä on nousukautena kukoistava, laskusuhdanteessa selkänsä kääntävä tehdas. Talo ja Piha ilman sadettajaa vaikka näin alkajaisiksi! – Hahaa, väitätkö siis, että mä diggailin vain itseäni, kun diggailin Henriä. – Kyse on ehkä siitä, että suosioni ei ole valtavirtaa, eikä edes keskitasolla. Mutta miten nuori mies siihen reagoi, on ihan toinen kysymys. On täysin järjetöntä ajatella, että koska olen mies, voin ihailla laulussa vain naista! Putro puhui vanhenemisesta myös Ylen Kutsuvierasmonologissaan. Tein kokonaisuuden, johon kirjoitin oman museoja seurakuntahistoriani, ja sitten kerroin joistakin tutuistani, jotka jäivät kaupunkiin 1990-luvulla Subutexin tultua kuvioihin. Se alkaa tuntua hetkittäin paljon todemmalta kuin oman elämäni asiat. Lähettäkää kuvia on osoitus siitä. Mutta en koe olevani kovin erityinen
46 SOUNDI SOUNDI 47 Teksti: Ari Väntänen Sanoma hukkuu hälinään Viagra Boysin sanoitukset ovat Welfare Jazz -albumilla aiempaa henkilökohtaisempia, mutta henkilökohtainen se vasta poliittista onkin. Emme me vitsaile koko ajan.” K u v a: Fr ed ri k B en gt ss o n viagra boys -taitto.indd 46 11.2.2021 14.11. Ruotsalaisbändi on edelleen altavastaajien asialla. ”Meitä voi lukea myös suoraan ja oikein
Hän on joskus sanonut sanoitustensa olevan oman ku sipäisyyden ylistämistä. – Hän osasi jo silloin jonkin verran kieltä ja aloitti heti opiskelut, Höckert muistelee. Welfare Jazzilla ei ole kantavaa teemaa tai pu naista lankaa. Mutta hommasta lähtee hauskuus, jos miettii liikaa sitä, mitä muut ajattelevat ja ymmärtävätkö he. Basisti jatkaa, että levyjen välillä soite tut 120 keikkaa ovat vaikuttaneet pait si Viagra Boysin suosioon myös sen soit toon. Se on niitä bände jä, jotka on helppo ymmärtää väärin ja joiden sanoma hukkuu helposti muun hälinän sekaan. Höckert kertoo laulujen saavan al kunsa pienistä kipinöistä ja valmistuvan tiimityönä. Eli oikeistopuolueet ovat nousussa mel kein kaikissa maissa. – Niin tiukan rundaamisen jälkeen tun tui hankalalta alkaa kirjoittaa uusia bii sejä ja palata studioon, Höckert huokaa ja kiirehtii saman tien kehumaan, miten hieno levy Welfare Jazzista lopulta tuli. Mutta jos joku ha luaa kuulla oikein superfiksuja ja kor rekteja kommentteja, kannattaa mie luummin katsoa uutisia kuin kuunnella meitä, Höckert sanoo ja virnistää. Hyvä esimerkki tästä on Welfare Jazzin synkeä synapophelmi Creatures. – Toisaalta pandemia auttoi keskitty mään ihan uudella tavalla. Onhan levyllä sentään myös I Feel Aliven kaltaisia sanoituksia. Viagra Boysin kolmekymppinen laula ja on ammatiltaan tatuointitaiteilija, jon ka hakkaamissa kuvissa on vahvasti vai kutteita amerikkalaisesta underground sarjakuvasta. Se on ensimmäi nen asia, jonka basisti Henrik Höckert muistaa Viagra Boysin en simmäisen ja toisen albumin välisestä ajasta. – Olemme hyvin tietoisia siitä, että sarkasmin käyttäjä tulee usein väärin ymmärretyksi. Höckert myöntää, että tavallaan näin on. Welfare Jazzilla sanoitusten sävy on henkilökohtaisempi ja itsekeskeisempi, mutta ei välttämättä vähemmän yhteis kuntakriittinen. Vuonna 2018 ilmestynyt Street Worms oli arvostelumenestys ja se näkyi bändin menekissä. Street Worms oli nosta nut sekä bändin omia että ulkopuolisten odotuksia, eivätkä ne aina pelkästään lämmittäneet vaan myös kuumottivat. – Kehitystä on luonnollisestikin tapah tunut. Se on osittain illuusio, jonka synnyttää bändin taipumus sallia rähjäisen krautpunkinsa jumittaa pitkäänkin yhtä riffiä ja komp pia. Welfare Jazzin jäl keen näin on entistä vahvemmin, koska keulakuva on kirjoittanut uusiin biisei hin paljon ongelmistaan päihteiden, elä män ja naissuhteiden karikoissa. Aloimme soittaa ja katsoim me, mihin se meidät vie, Höckert sanoo. Street Wormsin kohdal la ei tarvinnut raaputtaa syvällekään rankan ja raflaavan ilmiasun alle, kun jo huomasi Viagra Boysin olevan kantaa ottavaa sorttia. – Joskus kaikki lähtee bassokuviosta, riffistä tai rytmistä. Poikkeusolosuhteissa päädytään jos kus poikkeuksellisiin ratkaisuihin eikä luovuutta kannata pidätellä. Se voi olla hyväkin idea, sillä maailma sulkeutui Viagra Boysin edessä hyvin pian avau duttuaan ja keikkailun mahdottomuus vanhentaa julkaisut nopeasti. Vaikka sellaisissa uusissa biiseissä kuin Ain’t Nice ja Toad on paljon viiltä vän itseironisia aineksia Murphyn elä mästä, Viagra Boys kertoo samalla suu rempaa tarinaa yhteiskunnan altavas taajista ja laitapuolen kulkijoista. – Onhan se iso juttu aloittaa tyhjästä uudessa maassa, mutta Seb on pärjännyt Ruotsissa ihan hyvin. viagra boys -taitto.indd 47 11.2.2021 14.11. 46 SOUNDI SOUNDI 47 O li paljon rundeja. Ei ollut muu takaan tekemistä kuin soittaa ja kirjoittaa uutta materiaalia. Meitä voi lukea myös suoraan ja oikein. Samaan aikaan toi seen albumiin kohdistui yhä suurempia odotuksia. Hänellä on ollut ongelmia, mutta hän kirjoittaa aina nykyhetkestä, joten vasta seuraavalla levyllä nähdään, miten hänen elämänsä sujui Welfare Jazzin jäl keen, basisti muistuttaa. Joskus joku tuo treeni kämpälle melkein valmiin biisin, johon muut lisäilevät omia juttujaan. Höckert pitää Viagra Boysia poliittise na bändinä. Höckert sanoo, että siitä ei pidä piita ta liikaa. Olemme vanhempia ja vii saampia kuin pari vuotta sitten. Tunteis ta ja akuuteista asioista kirjoittaminen on terapeuttista, joten tämän levyn te keminen on varmasti helpottanut Sebin oloa. Viagra Boys henkilöityy vahvasti lus munnäköiseen laulajaansa Sebastian Murphyyn, joka rohmuaa kaiken ruutu ajan bändin videoilla. Meidän tulee kuunnella itseämme ja päättää itse, mikä meistä on hauskaa ja mitä me rakastamme. Welfare Jazz jos jokin on klassinen vai kea toinen levy. Murphy duetoi tuon John Prinen hirtehisen kappaleen Amyl & The Snif fersin Amy Taylorin kanssa. Ruotsalaiselle äidille ja amerikkalaiselle isälle syntynyt Murphy oli seitsemäntoistavuotias, kun päät ti kokeilla Ruotsissa asumista ja muutti Yhdysvalloista Tukholmaan tätinsä luo. Myös aitous ja vilpittömyys on meille erittäin tärkeää. Sebastian Murphy on alkanut laulaa omista virheistään, joihin on syyllistynyt parisuhteissaan ja elä mäntyylivalinnoissaan. Kaikkien biisien sanoituk set eivät ehkä ole suoraan kantaaottavia, mutta tietyt näkemykset ja arvot häily vät niidenkin taustalla. – Osa Welfare Jazzin biiseistä tosiaan kertoo hänen ihmissuhteistaan. Tai sitten meillä saat taa olla säkeistö, ja sitten Sebastian heit tää pari riviä, joista lähdemme rakenta maan kertosäettä. Kaikilla on sananvaltaa. Debyytti nosti rohkeasti lautaselle hypermaskuliinisuuden ja oi keistopopulismin kaltaisia kuumia peru noita, joiden käsittely on usein kuin ku siaispesää sohisi. – Emme ole vielä päättäneet, mitä sen kanssa teemme. Vaikka To The Countryn kaltaisista epätoivoisista lyriikoista toisin voisi päätellä, Höckertin mukaan Welfare Jazzista ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että Murphylla menisi huonosti juuri nyt. Toinen merkittävä sa maan aikaan tapahtunut juttu oli, että jotkut bändimme jäsenet saivat jälkikas vua. Welfare Jazzilla esiintyy päivitetty versio Street Wormsin tehneestä bändistä. Countrymusiikkia hän rakastaa, ja se paistaa läpi myös Via gra Boysista. Pyrimme jatkuvasti menemään eteenpäin ja uskoisin sen kuuluvan uu delta levyltä. Erityisen selkeästi sen kuulee Welfare Jazzin coverbiisistä In Spite Of Ourselvesista. Hän tekee töitä ja elää tasapainoisesti. Eihän Viagra Boys teemalevyjä tee, mutta tiettyjä kantavia rakenteita on sil ti havaittavissa. Höckert kertoo, ettei Viagra Boys (Höckertin lisäksi laulaja Sebastian Mur phy, kitaristi Benjamin Vallé, kitaristi saksofonisti Oskar Carls, rumpali Tor Sjö dén ja kosketinsoittaja Elias Jungqvist) voinut olla huomaamatta, miten maailma avautui sen edessä. Viagra Bo ys oli tuskin saanut Welfare Jazzin jul kaistuksi, kun jo huhuttiin, että bändi oli tehnyt kolmannenkin levyn. Me vain halusimme tehdä levyn. Moni Viagra Boysin biisi kuulostaa va paalta, hetkessä syntyneeltä ja kaikessa energisyydessään hypnoottiselta. Aluksi bändi soitti viidenkymmenen hengen yleisöille, mut ta ne ajat jäivät nopeasti taakse. Hän tie tenkin ikävöi perhettään, mutta tuskin USA:ssa asumista. – Kun kiersimme maailmaa, yleisöt kasvoivat koko ajan isommiksi ja alkoi tuntua, että nyt meille ihan oikeasti ta pahtuu jotakin. Vaikka yhtye ei varsinaisesti alleviivaa empaat tisuuttaan vaan on pikemminkin sar kastinen, se asettuu selkeästi häviäjien puolelle. – Jos minulta kysytään, Sebastianin elämä on nyt aika hyvää. Vaikuttaa siltä, että fanimme ymmärtävät meitä. – Niin kuin kuka tahansa muukin, me näemme, mihin maailma on menossa. – Kun pandemia tuli ja tyhjensi kalen terimme ja Welfare Jazzin julkaisua lykät tiin, aloimme kirjoittaa lisää uutta mu siikkia, Höckert sanoo. Emme me vitsaile koko ajan. Lisäksi Viagra Boysin oli lähdettävä luo maan uutta musiikkia puhtaalta pöydäl tä, sillä Street Worms oli ensilevyille omi naisesti tyhjentänyt debytanttien koko biisivaraston. Se on tietenkin todella iso asia ke nelle tahansa ja saa haluamaan tehdä en tistä kovemmin töitä. Viagra Boysin ilmaisu on kiinnostava yhdistelmä sarkasmia, parodiaa, absur dia huumoria, provosointia, vilpittö myyttä ja sanottavaa
Se oli viimeinen niitti, ja päätin että okei, tehdään tästä sitten tällainen levy. Ja ehkä se on ihan hyväkin niin. – Levyllä kuuluu sellainen vaihe, mistä olen iloinen että pääsin pois. Välivuodet-albumille on tallentunut tumma jakso Poudan elämästä. Se oli paikka, mihin piti mennä, mutta onneksi sieltä pääsi pois. – Sitten alkoi tapahtua kaikenlaista, Pouta huokaa. Se oli synkkää aikaa ja siihen kuului iso henkilökohtainen muutos. Sen sisällä oli minikasetti, jonka toiselle puolelle oli tallentunut puolinopeudella jotain kummallista saarnaa, sellaista helvetin pelottavaa, ihan kuin paholainen vetäisi siellä. Pouta painottaa, että välivuodet ei ole negatiivinen määre. ”Jokaisella on tietynlaisia välivuosia, jotka voi liittyä vaikka paikkaan tai työhön.” Teksti: Mikko Meriläinen A lbumin kiehtovin yksityiskohta syntyi viimeisenä. Mä käänsin kasetin ympäri, ja toisella puolella on jonkun turva-alan tyypin päiväkirjamaisia saneluita. Sitten laitan demot soittajille kuunneltavaksi, ja me mennään studioon. – Se lause kuvasi mun tuntemuksia sekä levyn teossa että silloisessa elämänvaiheessani. Kun Antti Pouta oli jo viimeistelemässä toista soolo albumiaan Välivuodet, keksi hän ehdottaa tuottaja Julius Mauraselle vielä yhtä viimeistä silausta Etäällä-kappaleeseen. Kuten tyypillistä, kävi päinvastoin. 48 SOUNDI K u v a: A n tt i P o u ta Antti Pouta -taitto.indd 48 11.2.2021 14.12. – Tykkään isoista kontrasteista. – Parisuhde meni ja muutakin tapahtui elämässä. Löysin Vantaalta torpan, josta olen tykännyt älyttömästi. Albumille piirtyvä ajanjakso hahmottuu etenkin näin jälkikäteen tutkaillen, niin, välivuosiksi. Halusin lähemmäs luontoa, eihän Jätkäsaaressa ole puita tai lintuja. Haluan, että siellä on bändi ja se inhimillinen meininki pohjalla. – Mun ajatus on, että jokaisella on tietynlaisia välivuosia, jotka voi liittyä vaikka paikkaan tai työhön… Ehkä mun kamppailu itseni kanssa oli mun välivuodet. Nyt hän pystyy katsomaan laulujen tunnelmia sopivan etäisyyden päästä. Ja vaikka mä kuinka sanoisin, että älkää jumittako liikaa mun tekemiin juttuihin, niin aina ne sieltä niitä plokkailee. Vantaan Korsossa syntynyt ja kasvanut Pouta valui vuosi vuodelta lähemmäs Helsingin ydintä, päätyen aina Jätkäsaareen asti. Ja prosessiin kuuluu oleellisesti se, että kappaleiden pohjat on tallennettu studiolivenä huippusoittajista koostuvan bändin (kitaristi Jaakko Murros, basisti Juho Kanervo ja rumpali Jari Salminen) kanssa. Se on polku, matka mistä on kerätty asioita talteen. Kun Pouta sai nelisen vuotta sitten valmiiksi Yhteys-soolodebyyttinsä, päätti hän että seuraavasta levystä tulisi vähemmän henkilökohtaista ja tyyliltään kevyempää. Eikä albumi kuulijan päälle mitenkään raskaana vyöry, musiikillisesti mukana on paljon vaihtelua ja pirteääkin menoa. – On vaikea kuvitella, etten tekisi tätä yhdessä muiden soittajien kanssa. Mä kelailin sitä, ja ihan randomilla sieltä löytyi kohta, jossa se tyyppi sanoo:”Olen kaikin tavoin antanut kaikkeni… näin ollen voin hyvällä omallatunnolla käydä lepäämään.” Mä olin ihan että what the hell! Tuntemattoman vartijan lausahdus resonoi Poudan tunnelmiin niin hyvin, että saneluita päätettiin käyttää Etäälläkappaleessa. Debyytin tavoin Välivuodet on toisaalta Antti Poudan ehdoton näkemys, toisaalta kollektiivinen luomus. – Ei siihen liity katumusta tai jotain hukkaan heitettyä. Mutta uskon että tässä on tarttumapintaa laajemminkin, ja olen tosi onnellinen että se tehtiin just näin. Paikka, missä piti käydä Pariisin Kevät -kitaristi Antti Pouta tallensi toiseen sooloalbumiinsa elämänsä välivuodet. Että on vaikka menevä biisi mutta siellä on jemmassa toinen taso, joka on ihan muuta. Polkuun liittyy konkreettisempikin kehys, asuinpaikka. Pouta kuitenkin painottaa, että nojautuu usein tuottaja Maurasen näkemykseen. – Löysin joskus 10 vuotta sitten Keravan kirppikseltä sanelimen. – Teen demot tosi pitkälle, olen miettinyt sinne kitarat, rummut ja bassot. – Kaikesta yli pääsemiseen liittyi se, että muutin eron jälkeen takaisin Vantaalle. Nyt on aika paljon kivempaa! Kahvilan pöydässä istuva, sanomisiaan naurahteluilla säestävä Pouta vaikuttaakin olevan hyvin eri paikassa kuin albumin tarinoiden kertoja. – Alkuun levy tuntui raskaalta ja vähän pelottavaltakin
Aggressiivista mutta kuitenkin hienostuneen sävykästä. – Koska yhtyeessä on niin monta soittajaa ja niin lavea instrumentaatio, ei toimi jos kaikki hakkaavat samaa nuottia yhtäaikaa. – Siihen olemme pyrkineet tietoisesti, kommentoi videopuhelun välityksellä basisti Tyler Hyde (elektroduo Underworldin Karl Hyden tytär). Paljon ääntä, paljon sävyjä Seitsenhenkinen kokoonpano tarjoaa paljon mahdollisuuksia mutta myös haasteita. K u v a: M ax G ra in ge r Black Country -taitto_b.indd 49 12.2.2021 9.34. Ei sitä sen kummemmin pohdittu, Hyde kertoo. PB SOUNDI SOUNDI 49 ”Jos et ole varma, mitä soittaisit, kannattaa olla soittamatta.” Teksti: Mikko Meriläinen P imeä tie, mukavaa matkaa. – Soitimme muutaman vuoden ajan sellaisella aika välittömällä, aggressiivisella punktyylillä. Äänikuvan täyttymisen vaaran lisäksi seitsenhenkisessä kokoonpanossa haasteita aiheuttaa erilaisten ihmisten ja mielipiteiden määrä. Sellaista, että itketään klubin nurkassa. Videopuhelun toisessa ruudussa kuikuilee kitaristi Luke Mark. Britanniasta löytyy saman niminen valtatie, mutta Black Country, New Road -nimi on yhtyeen mukaan kehitetty klassisella metodilla: Wikipediaa satunnaisesti selaillen ja sanoja yhdistellen. Yhtyeen tyyli puolestaan nojaa vahvasti kitaraindien taiteellisempaan laitaan, etenkin 1990-luvun ja 2000-luvun alun post rockiin. Yhtyeen ilmaisussa yhdistyy rytmikäs ja tyly punkhenkinen uho, brittiaksentilla tilitetty spoken word -ilmaisu sekä saksofonin ja viulun tuoma, paikoin avantgardistinenkin lisäväri. – Olemme parhaita ystäviä keskenämme mutta se on tavallaan erillinen asia bänditoiminnasta, johon liittyy tiettyä ammattimaisuutta. Black Country, New Road on soittanut paljon kaveribändinsä, tyylillisenkin hengenheimolaisen Black Midin kanssa. Molemmat menivät tietenkin rytisten metsään. Toinen luonteva mielleyhtymä johdatteli jonnekin amerikkalaisen vaihtoehto-countryn pariin. – Yksi biisimme on 15-minuuttinen ja sekin tuntuu hujahtavan ohi. – Olemme yrittäneet tehdä popkaavan mittaisia kappaleita, koska sellainenkin kiinnostaa meitä, Hyde sanoo. Kuvittelemme tehneemme aika lyhyen biisin mutta se osoittautuukin kahdeksanminuuttiseksi, Mark toteaa. Mikäpä selittää ne klezmer-vaikutteet, jotka puskevat pintaan erityisesti levyn päätösbiisissä Opus. – Me vain kehittelimme yhdessä jotain biisiä, ja Georgia ja Lewis (saksofonisti Evans) kirjoittivat siihen klezmer-tyylisen melodian. Vaikka For The First Time täyttyykin pitkistä biiseistä, ei se ole itsetarkoituksellista. Nuo Gösta Sundqvistin sanat ilmestyivät päähäni kun ensimmäisen kerran näin Black Country, New Road -yhtyeen nimen. – Georgia kuvailee klezmeriä mollisävyiseksi bilemusiikiksi. Esimerkiksi Slint nousee mieleen toistuvasti, samoin kuin kokeilunhaluiset kanadalaiset Constellation Records -kollektiiveistä Arcade Fireen. Lähes koko Black Country, New Road -porukka on soittanut yhdessä 15–16-vuotiaista saakka, joten on oletettavaa että kuluneet vuodet ovat muuttaneet heitä persoonina. Sopii meille! Mark nauraa. Mutta sitten ymmärsimme, ettei se oikein johda mihinkään. Päätimme pyrkiä siihen, että saisimme lisää dynamiikkaa. Ensilevynsä juuri julki saanut seitsikko on perustettu kolmisen vuotta sitten Lontoossa, mutta sen juuret johtavat kaveriporukan kouluvuosiin Cambridgeen. Niin käy, kun on innoissaan siitä, mitä tekee. Se täytyy levittää niin äänen taajuuden kuin kaiken muunkin puolesta, Mark toteaa. – Georgia (viulisti Ellery) soitti pitkään klezmer-bändissä, Mark sanoo. – Olemme tehneet heidän kanssaan muutaman improvisaatiosession, emmekä todellakaan ole mikään improbändi, mutta opimme etenkin sen että jos et ole varma, mitä soittaisit, kannattaa olla soittamatta, Hyde sanoo. Sen tietää paremmin kuin hyvin brittiläinen post rock -kollektiivi Black Country, New Road. For The First Time -debyytillä on kuusi biisiä, joiden pituus huitelee pääsääntöisesti viiden ja kymmenen minuutin välillä. – Totta, mutta kummallista kyllä se ei ole osoittautunut ongelmaksi, Hyde toteaa. Ilmaisussa on myös jazzmaisia sävyjä sekä muutamin paikoin jopa melodisia viitteitä klezmer-perinteeseen. Säröisiä kitaroita, ja kaikki täysillä koko ajan. – Usein kehittelemme biisiä treeneissä ja äänitämme sen muistiin jollekin sanelimelle
Yhtye kuulostaa siltä, kuin olisi nimenomaan kokoonnuttu yhteen musiikin ääreen. Analogisen teknologian suuntaan viittaava suhina luo yhden taikapiirin ja sen ympärillä soi vielä olennaisempi: huone ja talo, jossa tuo huone sijaitsee. Levyarviot > ...rankempaa mättöä janoavat taputtavat puolestaan innokkaasti kätösiään... Oli varmasti kivaa, mutta ihan tavalliselta tämä kuulostaa. Uteliaisuus herää ja on pakko kurkata taustatietoja. Americanaksi ristitty aikuisrockin kaistale on tuottanut tuhottomasti musiikkia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja siitä on tullut eräänlainen takuuvarman mukalaadun temmellyskenttä. Kauniin orgaanisen klangin ympärillä erottuu kaksi eri sädekehää. Arvaisin, ettei sovitusten kaikkia yksityiskohtia ole mietitty hulluuteen asti. Lakonisen rennosti pulpahtelevat laulusäkeet korostavat koko musiikin vapautunutta ja joviaalia luonnetta. Tämän albumin atmosfäärissä on jotain erityistä ja on syytäkin olla. Sama huolettomuus kertautuu yhtyesoitossa. Ilolla voi todeta, että tässä tapauksessa tuo. Tähän piiriin on mukava asettua kuulijana. Katon rajassa kiirii outoja ääniä, jotka lisäävät maanläheiseen kokonaisuuteen sadunomaisen kerroksen. Ikään kuin katselisi toisen lomakuvia. Big Thief -yhtyeen kitaristi Buck Meek kokeilee soololevyllään monen testaamaa metodia. Buck Meek on poikkeus ammattitaitoisten rutiinisuoritusten keskellä. Mikä olennaista, saman viban voi kuulla Buck Meekin ja tovereiden musiikissa. Kuvissa välittyy ihastuttavan ajan rispaannuttama charmi ja osumaa ottanut mutta silti arvokkuutta säteilevä eleganssi. Historiaromantikko ja NOLA-friikki sisällä herää, ja on kurkistettava netistä levytyspaikkana toimineen talon maisemat. Itse rekisteröin ensikuuntelulla nimenomaan Two Saviorsin tilan, jossa nämä viehättävästi haahuilevat laulut soivat. Äänteleekö tämä talo itsekseen. Luulen, että se todellakin tarttui äänityksiin. K u v a: Jo sh C o le m an N äitä syntytarinoita kerrotaan aina silmät innostuksesta kiiluen. Folkin perinteeseen on kuulunut omituisten naukujien ja epälaulajien vahva panos ja Buck Meek edustaa juuri tätä jatkumoa. Persoonalliset ihmissuhdevälähdykset ja tuokiokuvat on kirjoitettu terävästi, mutta ne lauletaan ikään kuin puolivahingossa. Välimatka lauluihin ja myös toisiin soittajiin on pieni. Ajattomuutta markkeeraavaa epookkihenkeä tulee monesta tuutista steel-kitaran täydeltä, mutta minkään sorttista magiaa on harvoin tarjolla. Mistä nuo tulivat. Tunnelma on keskittynyt mutta samalla epämuodollinen. Hänen sympaattiset folk-laulunsa tuntuvat aluksi perusympaattisilta mustavalkokuvilta, joissa kuitenkin alkaa vilahdella omituisia väriläiskiä ja valoilmiöitä. Yksi ilmeinen irtiotto normista on Meekin lauluääni. Matkustimme äänittämään erämaahan/mökille/Afrikkaan ja fiilis oli hyvä. PEKKA LAINE HHHH Buck Meek Two Saviors Keeled Scales 50 SOUNDI Levyarvostelut 2_21 Soundi.indd 50 Levyarvostelut 2_21 Soundi.indd 50 12.2.2021 14.05 12.2.2021 14.05. Kodikkaan perusmoodin ympärillä tapahtuu kaikenlaista jännittävää. Kuulija lukee artistin intoilua hölmistyneenä ja kuuntelee pettyneenä. Hänen äänestään ei äkkiseltään arvaisi, että hän on ihan oikean yhtyeen ihan oikea laulusolisti. Päätimme tehdä levyn aivan toisin kuin yleensä. Tuoko maisemanvaihdos ja erityisellä tunnelmalla silattu äänitysmiljöö musiikkiin erityistä hohtoa. Keskinäisen silmäpelin ja nyökkäilyn voi melkein kuulla. Buck ja soittajat ovat menneet kesähelteillä viikoksi New Orleansiin vanhaan taloon ja äänittäneet siellä kaiken mahdollisen suoraan nauhalle perinteisellä kertarykäisymenetelmällä. Tyylitietoisen ja hallitun perusmeiningin seassa kuulee mukavaa soittelua, pelitilanteeseen reagoivaa heittäytymistä
Voisi arvella, että tässä pyritään narratiiviin, jossa Collapsed In Sunbeams on sekä vuotta 2021 että ylipäätään korona-aikoja määrittävä levy. Tuotannollisesti levy jättää toivomisen varaa, mutta debyyttijulkaisuna se on vakuuttava. Eritoten ennakkoon julkaistuissa sinkkubiiseissä Black Dog ja Caroline Parks kykenee vähäeleisesti, mutta herkästi välittämään tunnetta. Toverilehti Infernossa Taival julistettiin puolestaan bändin koko tähänastisen historian parhaaksi. Edellislevy Taival äänestettiin Soundin lukijoiden toimesta vuoden 2018 kotimaiseksi albumiksi ja kollega kehui arviossaan sen olevan bändin paras sitten vuoden 2010 Viimeisen Atlantiksen (mistä allekirjoittanut on samaa mieltä). Tämä saattaa aiheuttaa bändin helpommin lähestyttävämpään puoleen tykästyneissä pientä irvistelyä, mutta rankempaa mättöä janoavat taputtavat puolestaan innokkaasti kätösiään yhteen. Artistia ovat ylistäneet Phoebe Bridgersin, Billie Eilishin ja Florence Welchin kaltaiset nimet ja tilaa mediassa on otettu haltuun paljon. Parks kykenee kertomaan vähin sanoin pieniä tarinoita, joissa on paljon mihin tarttua. Arlo Parks Collapsed In Sunbeams Transgressive Laulaja-lauluntekijä Arlo Parksin debyyttialbumista on kovalla tohinalla rakennettu alkuvuoden suurta pelinavausta. Mihin sitten uusi, yhdeksäs pitkäsoitto Novus Ordo Mundi tällä asteikolla sijoittuu. Levyn musiikillinen yleisilme on melko pidättynyt enkä voi sanoa rakastavani noita Parksin tekstien taustalla soivia rauhallisia soulbiisejä. Albumin kirkkain helmi ja koherentein sävelteos onkin puoliväliin sijoitettu Metropolio, joka tuntuu muita enemmän loppuun asti mietityltä ja hiotulta kokonaisuudelta, jonka jokainen osio kantaa eteenpäin ja kuuluu elimellisesti juuri omalle paikalleen. Tunnelmallisen, monisävyisen ja teemojensa puolesta koskettavankin Taival-levyn vastapainoksi nyt jyrätään suoraviivaisemmin eteenpäin iso vaihde silmässä ja kiivaan tykittelyn lomassa tarjotaan hengähdystaukoja melko säästeliäästi. Ai niin, olenko muuten ainoa, kenestä Narsistin intro muistuttaa erehdyttävästi The Machete -yhtyeen vuonna 2005 julkaistun Lost For Words -kappaleen alkua. Siksi on ihan paikallaan, että albumi on musiikillisesti sellaista ylipäiväistä retrotunnelmointia. Eikä yhtye ratsasta edes pelkästään alkuaikojensa nuoruuden vimmalla tykiteltyjen levyjen nostattaman tsunamin aallonharjalla, vaan sen uralle on mahtunut onnistumisia myöhemminkin. VESA SILTANEN HHH K u v a: A le x K u ru n is K u v a: A rt tu M u u k ko n en Levyarvostelut 2_21.indd 51 Levyarvostelut 2_21.indd 51 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. Harmi, että ne hukkuvat albumin liikaan vähäeleisyyteen. Se on hyvin bändin näköinen perusvarma tuotos, jolla ei tehdä yllättäviä syöksyjä tuntemattomille teille. Onko siitä sellaiseksi. Tuotannon lempeys kuitenkin kääntyi korvissani itseään vastaan. On. Collapsed In Sunbeams luultavasti tulee olemaan yksi alkuvuoden suuria levytapauksia. No, jonnekin sinne keskitason paremmalle laidalle. Luulen sellaisen kaipuun olevan yleisön elämissä hyvinkin läsnä näinä aikoina. Nippa nappa näpeissä pysyvän kaoottisen hurjastelun huumassa sävellykset tahtovat vain jäädä soittoteknisen näppäryyden ja kikkailun jalkoihin. Varmaankin tekstit on haluttu tuoda etualalle ja pitää touhu rauhoitettuna solistin tarinoita varten. Ei albumille mitään täyshuteja ole eksynyt, muttei myöskään mitään kylmien väreiden aiheuttajia. Parksin kevyt laulutapa sekoittuu taustoihin ja kesti aikaa saada levyn lyriikoista ote. Yksikään levyn kappaleista ei suoraan kerro eristyksissä olemisesta, mutta teemat ovat sellaisia, joiden uumoilisi koskettavan väkeä, joka on juuttunut asuntoihinsa. VILHO PIRTTIJÄRVI HHH ...rankempaa mättöä janoavat taputtavat puolestaan innokkaasti kätösiään... Tekstit ovat levyn vahvuus. SOUNDI 51 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Stam1na Novus Ordo Mundi Sakara Lemin metalliylpeys nauttii laajaa suosiota, vaikka sen musiikki onkin kimuranttia, intensiivistä ja raskasta. Lähinostalgia, kaipuu jonnekin verrattain hiljattain ohimenneeseen ajanjaksoon määrittää levyä. Tarinankertojana Parks on loistava, ja hänellä on kykyjä säveltää tarttuvia melodioita. Se on perusteltu ratkaisu. Runsaasti on korostettu sitä, että levy on pääsääntöisesti äänitetty koronarajoitusten aikana
K u v a: Te ro A h o n en Timo Kämäräinen Blink And You Miss It Eclipse Timo Kämäräinen on vakuuttanut suomirockin ja -jazzin ystäviä taituruudellaan ja tyylitajullaan pian kahden vuosikymmenen ajan. 2020-luvun synkeiden alkutahtien jälkeen pieni annos eskapismia olisi paikallaan itse kullekin vaikka lääkärin määräyksestä, ja juuri tämän Kämäräinen hallitsee upeasti. Improvisaation ja tarkkaan harkittujen sävellyksien välillä tasapainottelevalla albumilla maestro Kämäräinen osoittaa taitonsa kertoa tarinoita, joille kiistaton soittimien hallinta ja tyylitaju antavat siivet. Funkia hard rockiin yhdistelevä Cloudspotter herättää jo hieman epäilyksiä johdattamalla 1990-luvun alkuun ja Extremen apajille. Matka on kuljettava loppuun saakka. Ääripäät elävät Kämäräisen taiteessa sopusoinnussa, sillä herran edellinen soolokokopitkän, Ihana Leijona -nimellä julkaistun Mä voin loistavasti -levyn (2018) kasarihenkinen suomirock ei voisi olla kauempana Blink And You Miss Itin tunnelmista. Blink And You Miss It nappaa kuuntelijan mukaansa matkalle toiseen aikaan ja paikkaan. Kaunis Chasing Birds puolestaan vie kevyen leijailevan retrofiilistelyn pariin. No Son Of Minen ja Holding Poisonin klassinen pullistelurock on kivaa kertakuuntelun verran. Blink And You Miss Itin hyvin livemäinen äänikuva antaa kappaleiden hengittää ja tarkkakorvainen kuulija voi intensiivisissä kappaleissa kuulla myös itse artistin hengityksen. Akustisen kitaran ja jousien kuljettaman kappaleen teksti kumpuaa Grohlin poikavuosien sotapeloista. TOMI NORDLUND HHH K u v a: D an n y C li n ch Levyarvostelut 2_21.indd 52 Levyarvostelut 2_21.indd 52 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. Keskinkertaisen Love Dies Young -menopalan paikkaa levyllä – saati sen päätösraitana – on vaikea puolustella. Siinä missä Ihana Leijona oli valmis bailaamaan, Kämäräisen uusi sooloalbumi meditoi katsellen Taistelevia metsoja. Se on albumi, joka pakottaa pysähtymään äärelleen. Vain yhdeksän biisiä sisältävä Medicine At Midnight on lyhyt mutta epätasainen levy, joka tullee myöhemmin kuitattua lähinnä “tekivätpä tuollaisenkin” -heittoina. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Foo Fighters Medicine At Midnight RCA Foo Fighters on hyvä esimerkki rockyhtyeestä, jonka muotokieli on niin vakiintunut, että siitä on tullut omanlaisensa käsite. Levy on pyhitetty hauskanpidolle, groovaavalle rockille ja rapsakoille riffeille. Bileet käynnistyvät nostattavaa säröpoppia ja naiskuoron “na na naa” -huutoja tarjoavalla Making A Firella, joka istuisi hyvin myös Lenny Kravitzin katalogiin. Leipätyönsä ohella Kämäräinen on meritoitunut myös monipuolisena tuottajana sekä kokeiluja pelkäämättömänä sooloartistina. Mukaansatempaavalla nimiraidalla Foo Fighters osoittaa hallitsevansa myös kasaridiskoilun. Hyviä hetkiä riittää, mutta harmillisesti kolmasosa levystä on melkoista välimallin musisointia. Virtuoosi vie puolen tunnin mittaiselle matkalle, jossa kuuluvat sekä hänen juurensa että kansainväliset kokemukset. Kämäräisen tuorein sooloteos on instrumentaalinen ja maisemallinen Blink And You Miss It. Foo Fightersin kymmenes studioalbumi Medicine At Midnight tarjoaa siinä mielessä virkistävää vaihtelua, että sillä keski-ikäiset miehet meuhkaavat poikkeuksellisen kepeästi. Lopussa jyrisee kuin rintamalla konsanaan. Kämäräinen on poiminut mukaan aineksia klassisesta kitaramusiikista, supisuomalaisesta kaihosta, luonnosta ja analogisyntikoiden lämmöstä. Blink And You Miss Itiä ei tohdi jättää kesken. 52 SOUNDI Levyarviot > ...yhtye jylisee maskuliinisesti kuin juoksuajan sonnilauma... Nuorista vaihtoehtorokkareista on kasvanut reilussa 25 vuodessa kukkulan kuninkaina paistattelevia leppoisia rocksetiä. Dave Grohlin johtama sekstetti on löytänyt perusasetuksensa pieni ikuisuus sitten, ja mukiinmenevien albumeiden mittakaavassa tyylilliset muutokset ovat olleet lähinnä kosmeettisia. Medicine At Midnight kiteyttää tämän osuvasti. Yhtyeen kunnianhimo ja näyttämisen halu ei ole enää korkeimmillaan, mutta toisaalta mailaakaan ei tarvitse puristaa. Klassisen kitaran sävyt ja analogisyntetisaattorin eteerinen laulu kohtaavat erityisesti This Is Not The Future You Expectedillä, jonka tuo hetkellisesti mieleen kulttiklassikoksi muodostuneen Mort Garsonin Mother Earth’s Plantasian (1976). Albumin kulmakivi on bändille prototyyppimäinen mutta silti freesisti soiva Waiting On A War, jossa on samaa tenhoa kuin 19 vuoden takaisessa Times Like These -hitissä
Soittimien hallinta ja sovitustaito ovatkin itsestäänselvästi ylimmällä tasolla. Parivaljakon klassisia sampleja ja hurmaavia biittejä maustaa lisäksi läjä muusikkoja Roland TR-808 -rumpukoneineen, skrätseineen ja talkboxeineen. Travelin’ Baby kuulostaa perin henkilökohtaiselta kokonaisuudelta. Kotiseuturakkaus kukoistaa sananparsissa niin hyvässä kuin pahassakin. Osa sovituksista on suorastaan juustoisia. Ringo Starr vierailee, sillä miksipä ei vierailisi. Kappaleiden tyylit vaihtelevat, mutta ilmaisun moninaisuus palvelee kokonaisuutta. Sisäpiirivitsit aukeavat ulkopuolisille vaikeasti. Välillä rasittavuuteenkin asti tukevoitetut soundit ohjaavat fiilikset valtavirtarockin suuntaan. Niitä kuunnellessa tekee mieli heittää paita pois ja kaataa kaljaa päälleen. Uusi lätty on edeltäjäänsä yhtenäisempi kokonaisuus, jolla operoidaan pääosin vanhan liiton perinteitä kunnioittaen. LINDA SÖDERHOLM HHHH Miljoonasade & Jyväskylä Sinfonia Askeleet kahdelle / Pas de deux Sateen ääni Miljoonasade esiintyi Jyväskylä Sinfonian kanssa vuonna 1994 ja viime vuonna uudestaan. Sovitusten täyteläinen klangi puolestaan raahaa mielikuvat Nick Draken suuntaan. Spuget ja muut lieveilmiöt petaavat paikallisuuden teemaa. Maailmankuva on usein tummanpuhuva, kuten kappaleessa Maailma on suuri avohoitolaitos, jonka mukaan hengissä selviämiseen tarvitaan joko oikea lääkitys tai todella paljon rahaa. Toisaalta, vaikka vanhoista on otettu mukaan alun perinkin loistavasti orkestroitu Merestä löytynyt, suosikkikappaleeni Miljoonasateen koko tuotannosta, tuntuu uusi sovitus vain latistavan sitä. Kokonaisuus on verraton ja viihdyttävä aikamatka suomihiphopin kulta-aikaan 2000-luvun alkuun, aikaan kun Posse-lehti vielä oli skenen valtamedia. JUHA SEITZ HHHH Steve Lukather I Found The Sun Again Mascot Jos ammattitaidolla on ääniraita, se on Steve Lukatherin uusin albumi. Levyllä meno hieman hieman hämmentää, ja menee lopulta kainalopieruksi: To The Country on luultavasti paskalla istuessa kirjoitettu “muutetaan maalle” -vitsi, ja päätösraita, John Prine -laina In Spite Of Ourselves, vedetään niin liioittelevalla etelävaltioaksentilla, että esitys tuntuu hatunnoston sijaan vittuilulta. Muusikoiden musiikkia tämä on, ja erittäin maistuvaa sellaista. Nightbirdin suosima folk-ilmaisu kulkee heleästi, mutta samalla aistikkaan maanläheisesti. MIKKO MERILINNA HHH Äänet Käskee Soppa 3rd Rail Äänet Käskee on pääkaupunkiseudulta ponnistava tuottajaduo, joka on sainatttu hiljattain 3rd Railille. Rosterissa on niin suomirapin kärkinimiä, kuten Notkea Rotta, Laineen Kasperi ja Silkinpehmee kuin pinnan alla kuplivia artisteja, kuten Ventovieras, Scure ja Mactopias sekä aliarvostettuja ug-nimiä, kuten Eemeli ja Oiva Vedätys. Muutkin yllättynevät iloisesti As The Love Continuesin erinomaisuudesta. Tiettyyn ikään ehtinyt rockbändi haksahtaa helposti klassisen orkesterin kimppaan, ja lopputuloshan voi olla parempi tai huonompi. Rytmisesti, tunnelmiltaan ja otteiltaan Dave Fridmannin tuottama levy on hämmästyttävän rikas. Albumi on täynnä minimalistisuudessaan koskettavia tulkintoja. Soitto pelittää kuten pitääkin ja mukaan on valikoitu kasa päteviä riffejä ja melodioita. Herkkä Make No Mistake, toiveikkuutta tihkuva Spring ja melankoliassa rypevä Humming The Blues esittelevät Nightbirdin eri puolia. NIKO PELTONEN HH Mogwai As The Love Continues Rock Action Mogwai on post-rockin suurimpia nimiä ja neljännesvuosisadan toimittuaan genrensä pitkäikäisimpiä toimijoita. Raikas taustalaulu toimii synkkäaiheisen rallin sulostuttajana. Skottibändi soi yhä pääosin instrumentaalisena. Esitykset tuovat ajoittain ajatuksiin Norah Jonesin huokoisuuden. Riimit kautta linjan ovat kekseliäitä ja kiinnostavia, tuotannon läpi kuultaa rentous ja hyvä meininki ja jokainen räppäri on päässyt toteuttamaan itseään tyrmääville taustoille ilman kompromisseja. Sama tuli ja Lähiön skidit rullaavat aurinkoisesti suomirockilla höystettyinä. Osa ongelmaa on vähemmän hyvien uusien biisien suuri määrä levyllä. Pinnalta pramea paketti jää turhakkeeksi ainakin niille, joille se ei toimi konserttimatkamuistona. Kaksikko Antti Tammimaa ja Lasse ”Jaarli” Rytkönen sekoittelee resepteissään soul-, funkja blues-soundeja menneisyydestä matkallaan kohti loistavaa tulevaisuutta. Minusta äijäily, sikäli kun sellaisesta tykkää, kuuluu ihan kaikille. Lukatherin laulu jakanee edelleen mielipiteitä, mutta kypsemmällä iällä siihen on tullut lisää karismaa ja eletyn elämän sävyjä. Onneksi täydellistyneinkään Levyarvostelut 2_21.indd 53 Levyarvostelut 2_21.indd 53 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. Lusikkansa sopassa on kaikkiaan 18 eri artistilla, joista monet ovat labelin omia poikia. VIRPI SUOMI HHH The Notwist Vertigo Days Morr The Notwistin kasvu hontelosta hardcorelaumasta sydämeenkäyvän indietronican luottonimeksi hakee edelleen epätodennäköisyydessään vertaansa. Pitkäsoiton dynamiikka rakentuu pitkälle Jungerstamin virtailevaan lauluun ja akustiseen kitaraan, joskin myös Anders af Klintbergin vaikutus kuuluu. Ääripäissä Ceiling Granny on napakasti surisevaa indierämistelyä, Supposedly, We Were Nightmares lähinnä post punkia ja Dry Fantasy utuista elektropoppia. Traffic-yhtyeeltä coveroitu The Low Spark Of High Heeled Boys kohoaa ilmavasti kertosäkeissään ja jazzailee ihanasti Paichin komean pianosoolon siivittämänä. Hooceerutistus Diktaattori on kuin piristysruiske ahnaaseen lihaan. KIMMO K. Kun bändi kokeilee synapoppia (Creatures), kuulostaa tulkinta siltä kuin se turhautuisi hankalasti avattavalle paketille ja repisi sen auki pelkällä voimalla. Lisäksi räkäisesti jumittavien biisien studioversioista kuuluu lähinnä potentiaali: esimerkiksi Toad ja 6 Shooter olisivat elävinä varmasti mahtavan hikistä jyystöä. Aiempien soololevyjen proge-elementit ovat nyt taka-alalla ja pääosassa on aurinkoinen, elokuvallinen fuusiorock. Seesteisestä pohdiskelevuudesta räjähtävään metelöintiin äityvän albumin elokuvallisuutta lisäävät paikoitellen runsaat orkestraatiot. MIKAEL MATTILA HHH Nightbird Travelin’ Baby Ella Ruth Institutet Vaasalaislähtöinen laulaja ja lauluntekijä Anna-Stina Jungerstam eli Nightbird hioi pitkään toista albumiaan. Avausraidalla Along For The Ride Lukather näyttää nuoremmilleen, kuinka tulinen kitarasoolo rakennetaan, ja kappale kulkee muutenkin lievästi metallisen kitaramelodian avittamana kauniiseen loppuun asti. Sama tuli ei tarjoa musiikillisesti mitään uutta, mutta se antaa pohdittavaa sekä vinkkejä, pilke silmäkulmassa. Prosessin aikana hän tutustui ruotsalaiseen muusikkoon Matti Byeen, jonka studiossa Tukholmassa levyn teokset äänitettiin yli vuosi sitten. Taiteilijan tyylittely sellon, pianon sekä perkussioiden äärellä istuu hienovaraiseen tunnelmaan. Tämä keitos on 100-prosenttista hoppipäämatskua. Venäläinen ruletti tuo mukaan aggressiivista säröä. Viagra Boys lienee kanssani samaa mieltä. Jälkimmäinen yhteistyö innoitti sitten kapellimestari Jukka Myllyksen johdolla äänitetyn albumin. Konsertissa tämä on ehkä toiminut, mutta levy kaipaisi idearikkaampaa toteutusta. On nimittäin äijäsettiä! Äijäbändille ominaisesti Viagra Boysilla on myös hupiukkojen maine. As The Love Continues todistaa, että yhtye on onnistunut erinomaisesti päivittämään otettaan ja pitämään myös alkuperäisestä ideastaan kiinni. Elektronisia sävyjä on mukana enemmän tai vähemmän keskeisinä elementteinä, mutta pääosassa on yhä ehta bändisointi. Tekijät Toton kitaristi-nokkamiehen mukana ovat myös ykkösluokkaa: rummuissa Gregg Bissonette, Toto-ystävät David Paich pianossa ja Joseph Williams taustalauluissa, elokuvasäveltäjä John Williamsin poika muuten. En liene ainoa, jonka pahin Mogwai-kiima jäi vuosituhannen alkuvuosiin. SOUNDI 53 Viagra Boys Welfare Jazz YEAR0001 Tukholmalainen Viagra Boys on julistanut monesti vihaansa patriarkaattia vastaan, mutta Welfare Jazzilla yhtye jylisee maskuliinisesti kuin juoksuajan sonnilauma. Askeleet kahdelle pelaa varman päälle. Lopun rokkijumitus Yön demonit ihastuttaa Glenn Danzig -tyylisine mölyämisineen. Katsoisin, että sellaista ilottelua on turha säästää vain toiselle sukupuolelle. Samaan ei Miljoonasade yllä, vaikka yhtyeen laajan musiikillisen näkemyksen voisikin ajatella taipuvan tällaiseen vaivatta. Promokirjeen mukaan ”Luken” kahdeksas soololevy on nauhoitettu livenä ja korkeintaan kahdella otolla. KOSKINEN HHHH Häiriköt Sama tuli Woimasointu Suomalaisen ramopunkin dinosaurus Häiriköt julkaisee kuudennen albuminsa. Esimerkiksi Egotripin ja Turun Filharmonisen orkesterin viimevuotinen Aina matkalla jonnekin nostaa monet yhtyeen lauluista entistä kantavammille siiville. Laulaja Sebastian Murphy mylvii kuin kansankiihottaja mielenosoituksessa. Kuullaan vanhempia ja uudempia biisejä ja erillisellä cd:llä instrumentaalisovitukset. Näissä, kuten laulettuna indie-hitiltä haiskahtavassa Ritchie Sacramentossakin säilyy silti Mogwaille ominainen bändiote ja liihottava tunnelma
ROOMESCAPE.FI HELSINKI . Give A Little valtaisi tarttuvuudessaan hittilistat jossain paralleeliuniversumissa, samoin moni muu esitys. Nuotiosavua yhdistelee monin paikoin komeasti Hot Herosin hallittua kaaosta perinteisiin lauluihin – esimerkiksi Seitsemän meren tuulet on upeaa kuultavaa – mutta Janne, tuu jo tänne! välttää ne kohdat, joissa rinnakkaisalbumin eripariset elementit hieman falskaavat. Luontevien siirtymien jaksottaman albumin ilme on rauhallinen ja hyväksyvä. Bändin viime vuonna ilmestynyt edellinen levy oli Adult Themes ja tämäkin kuulostaa usein 70-luvun halpojen pornofilmien soundtrackilta, paitsi kun tunnelma toisinaan käy aivan liian alakuloisen haikeaksi seksihommiin. TAMPERE . Levyt täydentävät toisiaan: samasta puusta ne eivät ole veistetyt, mutta saman ihmisen luomistyötä selvästi kyllä. Yhtä hyvin se voi olla hidasta irralleen ajautumista; keinahtelua aallolta seuraavalle. Päätöspala Parade Of Lights menee psykedelian puolelle takaperoisesti soitetun kitaran kuuloisine efekteineen ja päättää muutenkin positiivisen kuuloisen levyn valoisissa tunnelmissa. Kyllä Yeti Seasonia loungeksikin voi sanoa. Matthew Sweet Catspaw Omnivore Matthew Sweet on jo vanha tekijä näissä kuvioissa, mutta uutuus kertoo, että virtaa ja annettavaa on vielä jäljellä. PERTTI OJALA HHHH Levyarviot > 54 SOUNDI ...taas yksi osoitus suomalaisen möhis-indien ihanasta kultakaudesta... Vaikka sävyt ovat vaihtuneet Neon Golden -lakipisteen (2002) jälkeen hitaasti, on jokainen uusi albumi jättänyt tulevat suunnat avoimiksi. 54 SOUNDI ilmaisu ei ole saanut yhtyettä lyömään muotoaan lukkoon. Paljolti mennään instrumentaalisti ja aina rauhallisesti, mutta kun Piya Malik tarttuu laulumikkiin, referenssi nytkähtää tukevasti Intiaan, silloinkin jotenkin elokuvallisesti. Keskellä kesää ei pidä isoa ääntä, mutta kasvattaa Samuli Putron laulut jälleen kerran kokoaan suuremmiksi. Tällä kertaa hän on soittanut rumJanne Laurila Janne, tuu jo tänne! Soit se silti HHHH Janne Laurila & Hot Heros Nuotiosavua Playground HHH Tampereen musaskenen aktiivinen toimija ja Office Building -veteraani Janne Laurila piristää kevättalvea kahdellakin erilaisella levyllä. Halpissoundit ja harkitun kökösti töksöttävä rytmiikka luovat varsin kiehtovan ilmapiirin. Räjäyttäjät-Amuri-Talmud Beach -mies Mikko Siltasen kanssa hän on tehnyt Neil Young -henkisen melankolisen kitaralevyn, Hot Herosin fuusiojazz-sissien kanssa taas vapaampana kelluvaa sooloilua folktunnelmiin yhdistävää musiikkia. Biisien vähäeleinen vivahteikkuus tekee albumista modernia kamaripopia. Nimen taakse kätkeytyy multiinstrumentalisti/tuottaja Leon Michels. Brittitulokas Black Country, New Road murtaa terhakkaasti popmusiikin kaavoja, mutta sylttytehtaan savu seuraa silti revohkaa. ANTTI MARTTINEN HHHH El Michels Affair Yeti Season Big Crown Taas uusi tuttavuus, josta ei tiedä onko kyseessä lintu vai kala. Johnin loistava Locked Down -albumi ja sen tuottajan, Black Keysin Dan Auerbachin The Archs -kokoonpano sekä pitkä pesti Sharon Jones & The Daptonesissa. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. Äänikuvassa on puhaltimia, koskettimia, jousiakin, mutta samaan aikaan selvä ”vähemmän on enemmän” -estetiikka vallitsee. Joka tapauksessa tämä tuplajulkaisu on melkoinen voimannäyttö ja taas yksi osoitus suomalaisen möhis-indien ihanasta kultakaudesta. Soittopuolen krediitteihin menee Dr. Etenkin nukkavierut melodiakulut kertovat The Notwistin uskovan edelleen paradigmoihinsa. Monipuolisen vierailijakaartin täydentämällä Vertigo Daysilla sointikirjo ulottuu 1970-luvun äänilaboratorioiden kohinasta raukean avantgardistiseen elektroon. Tuottajana hän on tehnyt töitä muun muassa Liam Baileylle, Lee Fieldsille ja Hanni El Khatibille. Tietty ratkaisemattoman mysteerin tuntu vetää levyn pariin. Tyttäreni järisyttää syntymästä aina vääjäämättömään luopumiseen ulottuvana tiivistyksenä. JUSSI NIEMI HHH Black Country, New Road For The First Time Ninja Tune Joskus murretun konvention raunioilta pääsee vain keskelle toisia totunnaisuuksia. ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA Levyarvostelut 2_21.indd 54 Levyarvostelut 2_21.indd 54 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. Jos joku väittää, että ”nykyään ei tehdä kunnon musaa niin kuin joskus muinoin”, hän kuunnelkoon tämän levyn. Inspiroituneimmillaankin yhtye jättäytyy mieluummin musiikin vietäväksi kuin terästäytyy tähyämään määränpäitä. Jos melodinen kitararock puhuttelee, tätä ajatonta mutta samalla rockin kultakautta kunnioittavaa levyä ei kannata olla huomioimatta; vaikutteissa kuuluvat niin Neil Young & Crazy Horse kuin monet muutkin suuruudet, mutta mistään kopioinnista on turha puhua. Juana Molinan ja Ben LaMar Gayn kaltaisten käypäläisten osuudet rikastavat ydintrion otetta tuotantotapoja myöten, mutta kaikessa vastavaikutuksellisuudessaan musiikki on myös täysin tunnistettavaa. Kiinnittäessään freejazzin tajunnanvirtaistamaa muotokäsitystään postpunK u v a: Ju k k a Sa lm in en Selvitätkö tiesi ulos. Sen avauskappale Jättiläisen askeleet on parasta koskaan kuulemaani suomalaista Crazy Horsea Plain Riden parhaiden ohella. Etsimisen ei tarvitse aina tarkoittaa pyrkimistä tiettyä maalia kohti. Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. Albumit toimivat melkeinpä parhaiten ristikkäin kuunneltuina, mutta kyllä Siltasen kanssa rakennetut laulut muodostavat sittenkin eheämmän kokonaisuuden. HANNU LINKOLA HHHH puja lukuun ottamatta kaiken itse ja panostanut vahvasti sähkökitaroihin. Novellimaiset tekstit muuntuvat lyhytfilmeiksi, joissa ihminen on vahvasti vaikkakaan ei välttämättä aina vahvana läsnä. Puhetta lähestyvällä tulkinnallaan Samuli Putro johdattaa syviin ja vakaviinkin mietteisiin. NIKO PELTONEN Samuli Putro Keskellä kesää Universal Samuli Putron seitsemäs soololevy on jatkoa Pienet rukoukset -albumilla (2019) alkaneelle yhteistyölle tuottaja-sovittaja Riku Mattilan kanssa. Kirjoittajuus korostuu sitäkin kautta, että albumin kustannustoimittajana ja yli puolella biiseistä myös sanoittajakumppanina on toiminut kirjailija Ronja Salmi. Nimestään piittaamattoman kevyt poplaulu Surutyötä hymyilyttää Tampere-rivillään ja Eppu Normaalia hipovalla kitarallaan. Se yhdistettynä tarttuvaan melodisuuteen on koko levyn kantava yhdistelmä. Laulut ovat korkeintaan etäännytetysti tunnustuksellisia, jonkinlainen aavistus hippi-ideologiaa leimaa monia niistä. Keskellä kesää on edeltäjänsä tavoin rikas ja samalla niukka laulukokoelma. Henkistynyt alkusoitto Tee minusta ihminen esittää varsin kohtuullisen toiveen, ja Raahe on omakohtaistakaan nostalgiaa kaihtamaton kotiseutulaulu. Omistautunut mutta kohteliaan ulkopuolinen ote paljastaa jotakin olennaista The Notwistin filosofiasta. Ilmeisen tärkeä ja historiallista kokonaisteoriaa lähentelevä Salaliittoteoriat kuullaan erilaisina sovituksina kummallakin levyllä. Laurila tarkkailee maailmaa hieman haikealla ulkopuolisuudella ja välillä jengin sekoilua pisteliäästi ihmetellen. Ahkera mies on mukana Diamond Mine -tuotantoyhtiössä ja johtaa Big Crown -levymerkkiä. TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON. Lauluntekijänä Putro on yhä rönsyjä ja koruompelua karttava selväsanainen kirjoittaja. Sitä osastoa El Michels Affair lähinnä edustaakin
...taas yksi osoitus suomalaisen möhis-indien ihanasta kultakaudesta... ROOMESCAPE.FI HELSINKI . TAMPERE . Selvitätkö tiesi ulos. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA Levyarvostelut 2_21.indd 55 Levyarvostelut 2_21.indd 55 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON. Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet
Yhtye on toki hyvä, mutta kun biiseistä puuttuu sekä linjakkuus että muistettavuus, olisin mielelläni kuullut edes Nooralta jotain muutakin kuin vain sitä samaa raspista belttausta ja mikstiä mitä Battle Beastinkin levyillä kuulee – tässä vain alempaa ja turhan turvallisesti. Our Love Will Change The World taannuttaa Cooperin yllättäen teini-ikäiseksi poptähdeksi. Biisit perustuvat sampleihin, joita työstetään niin kauan, että sample on loppujen lopuksi tunnistamattomissa. Drunk And In Love on levyn hidas blues ja Wonderful World paljastaa Alice Cooperin huumorintajun olevan kohdallaan: ”It would be a wonderful world, if everyone was just like me”. MAPE OLLILA HH Epica Omega Nuclear Blast Epican kahdeksas albumi alkaa eräällä skenen hienoimmista introista: parin minuutin Alpha–Anteludium lupaa paljon ja kohoaa eeppisiin korkeuksiin. The Velvet Undergroundin Rock & Rollin päähenkilö Jenny kuuntelee nyt detroitilaista radioasemaa ja Go Man Go kaahaa The Stoogesin jäljillä. Välillä paisutellaan jossain Guns N’ Roses -stadionrock-mahtiballadien seutuvilla ja toisinaan, kuten nimikkorallissa ja Codassa hapokkaamminkin. Eriskummallista on se, että Bicepin levylle luoma visio on niin vahva, että se alkaa toimia itseään vastaan. Sitä vastoin ensimmäinen varsinainen kappale Abyss Of Time – Countdown To Singularity putoaa niin sanotusti takamukselleen laiskalla tempollaan ja hieman keskinkertaisella tuotannollaan. Bändi vetää virheettä, mutta vierailijoiden esitykset ovat varsin vaihtelevan tasoisia. Levyn yleissointi on kylmien syntikkasoundien, maailmanmusiikki-samplejen ja tuhtien bassojen värittämä. Havainto on harmillinen. HANNU LINKOLA HHH Organ!k Rakkaudesta lajiin Svartronix Svartronix on Svart Recordsin elektroniseen rytmimusiikkiin erikoistunut alamerkki, jonka tuorein kiinnitys on Organ!k eli rumpali-tuottaja-dj Toni Nordlundin vuonna 2013 perustama yhtye, joka sai alkunsa koulun projektibändinä. VILHO PIRTTIJÄRVI HHH Noora Louhimo Experience Eternal Wheel Of Time And Space Kapanen/Ranka Battle Beastin keulakuvan Noora Louhimon sooloalbumidebyytti ei ole suunnattu hevifaneille. Levyllä tapahtuu paljon, ja informaatiota kuulijan korviin lapioidaan urakalla, mutta yleissävy kuitenkin on rauhallinen. Kun levy mieltyy pandemiasulkujen keskellä lähinnä lupaukseksi huippuluokan live-esityksestä, humisee sen raidoilla metsässä kaatuvan puun yksinäisyys. Hanakasti tukkiutuvan äänikuvan, hapettoman rytmiikan ja teatraalisen kollektiivisuuden pintaväreet lanaavat helposti syvempien tunnelmien yli, eikä neuroottisista spoken word -purkauksistakaan ole aina kiintopisteiksi. Helpointa itselleni on sanoa Bicepin musiikin olevan tyylillisesti jossakin Burialin ja Jamie Xx:n välimaastossa. Yhtyeen varsinainen ongelma liittyy kuitenkin formaattiin. Social Debrisillä legendaarisimman Alice Cooper -kokoonpanon elossa olevat jäsenet kertovat itsestään. Levyarviot > 56 SOUNDI K u v a: Je n n y R is h er kin viitekehykseen yhtye tulee lähinnä päivittäneeksi Laughing Clownsin sointia 2020-luvulle. Parhaimmillaan, esimerkiksi klezmer-viittein kirjottuna, ilmaisu virtaa elävänä, reaktiivisena ja sopivan häiritsevänä. Kuten laulajan sooloalbumille sopii, hajanaisen biisimatskun nivoo yhteen Louhimon laulu. Nostalgiaa tihkuvan levynsä detroitilaisuuden kruunuksi Alice Cooper versioi MC5:n High Time -albumin (1971) räväkän avausraidan Sister Anne. Punaiseksi langaksi löytyy aika väljästi – ja tylsähkösti – rock. Konseptin sijasta debytantin innovatiivisuus punnitaankin sen kyvyssä hallita ja törmäyttää tunnelmiaan. Mukaan mahtuu pari ehdotonta hittiä, mutta myös pari hutia. Tunnepitoisuus ja äärimmilleen estetisoitu melankolia on Burialia, hämärät samplet ovat Jamie Xx:ää. siikkia, jossa on riittävästi kulmia joihin tarttua. Alice Cooper itse on Alice Cooper suoraan selkäytimestä. Ehkä kaikista hirveintä on kuvata jotakin levyä “kuuntelulevyksi”, mutta tämä on juuri sellainen. PERTTI OJALA HHH Bicep Isles Ninja Tune Lontoota tukikohtanaan pitävän pohjoisirlantilaisduo Bicepin toinen albumi Isles on kaunis levytys. Jonkin verran siis vielä uupuu Suomen The Roots -tittelistä, jollaista yhtyeelle on myös kaavailtu. Taustalla kuuluu toki monenlaisia vaikutteita ja kokonaisuutta sävyttävät vahvasti artistikollaboraattorit, joita on levyllä paljon, tarkalleen 25 kappaletta. Yllätys se ei ole; onhan Louhimo jo kauan sitten kertonut suurimmaksi idolikseen kaikkien rouheaäänisten rockgimmojen ylijumalattaren Janis Joplinin. Bob Ezrinin tuottama albumi on sulavan muotovaliota hard rockia takuumiehinään MC5-kitaristi Wayne Kramer ja painavasti lyövä The Detroit Wheels -rumpali Johnny Badanjek. LINDA SÖDERHOLM HHH Alice Cooper Detroit Stories Ear Alice Cooper juhlistaa Detroit Storiesilla yhtyeensä yli 50 vuoden takaista muuttoa urbaania rockia sykkineeseen moottorikaupunkiin ja sen kiihkeyden synnyttämää läpimurtoalbumia Love It To Death (1971). Oikeammin pitäisi ehkä puhua levystä, joka on helppo laittaa soimaan. Pian keikkoja skulannut ydinporukka alkoi kuitenkin säveltää omaa materiaalia ja bändissä vaikuttavat nykyisin vakkarimuusikot sekä laaja kattaus luottomiehistöä. Jäljelle jää vain alkuperäisen inspiraation luoma tunnelma ja tempo. Louhimo kertoo levyn kuvaavan persoonaansa, mutta minulle se ei avaa ainakaan sitä, kenelle levy on suunnattu. Onneksi ...humisee sen raidoilla metsässä kaatuvan puun yksinäisyys... Osatekijöitään suuremmaksi For The First Time kirkastuu kuitenkin vain paikoin. Hirveää siinä on se, että ei kuuntelulevyä oikeastaan kuunnella, se vain on taustamuKAIKKI ELOKUVISTA episodi.. Levy on tyylillisesti aika levällään. Organismin selkäranka on syvästi hiphopiin sekä mustaan rytmimusiikkiin nojaava soundi, mutta genrerajoja ei ole, eikä niitä haluta noudattaa. Joka tapauksessa Rakkaudesta lajiin on raikasta suomalaista orgaanista sampleperusteista hiphopia. Tallenteeksi jähmetettynä musiikki alkaa liian nopeasti tuntua arvattavalta, vajaamittaiseltakin, vaikka sen pitäisi saada elää ja kasvaa jatkuvana prosessina. Toisaalla taas jopa funkkaillaan. Komeastihan Noora laulaa, mutta kun kyse on laulajattaren sooloalbumista, niin ihmeen paljon tässä vain bändisointi edellä mennään. facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Levyarvostelut 2_21.indd 56 Levyarvostelut 2_21.indd 56 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. Detroit Storiesillla MC5, The Stooges ja Mitch Ryder & The Detroit Wheels ovat muistojen lisäksi läsnä osin konkreettisestikin. Vaikutteet lienevät kuitenkin jostain muualta. Levy tuntuu tasapaksulta, kun tunnelma pysyy samana kappaleesta toiseen, vaikka tyylillinen kirjo on erittäin lavea. Tavoitteena on ollut saattaa oikeat laulajat yhteen heille parhaiten sopivien kappaleiden kanssa
...humisee sen raidoilla metsässä kaatuvan puun yksinäisyys... facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Levyarvostelut 2_21.indd 57 Levyarvostelut 2_21.indd 57 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. KAIKKI ELOKUVISTA episodi.
Kaksi ensimmäistä ovat Maia Friedmanin ultrakepeiden laulelmien kimara sekä Felicia Douglassin soolotuokio nykyaikaisen r&b-popin kevytlinjalla. Aikuinen-biisin tilitys arjen tilanteista ja Älkää soitelko -matkakuvaus ovat eletyn makuisia ja hauskoja. Näiden ja bossanovan jälkeen Kristin Slippin painokkaammin tulkitsemat laulut kertovat maapallon ekologisesta kriisistä aika vinksahtaneella, osittain takaperoisesti pyörivällä orkesteritaustalla. MIKKO MERILINNA HH Dirty Projectors 5 EPS Domino David Longstrethin taiteellisten ja popviihteellisten ailahtelujen sekä merkillisten päähänpistojen välineeksi viritetty Dirty Projectors levytti viime vuoden mittaan viisi ep-levyä, joista koottiin yhtyeen kymmenes studioalbumi. Taakse oli jäänyt hyvinkin eksentristä yhteistyötä David Byrnen tai Björkin kera, kaksijakoinen albumi orkesterin säestyksellä ja yksin soolokitaran kanssa, elektroninen kamariooppera Don Henleystä tai muistinvaraisesti koottu tribuutti Black Flagille. Tunnelma on simppeleistä aineksista huolimatta hätkähdyttävä. Sen sijaan yhtye vetää mukaan kohti syvempää musiikillista mielenmaisemaa, jossa levollisuus, rauhallisuus ja myös hetkittäinen murheellisuus on perin usein läsnä. Edestakaisin (väännän ja käännän) tanssittaa naivistiseen tapaan, kotimaisen kevyen musiikin kulta-aikaa kunnioittaen. 71 minuutin kestosta olisi voinut ja pitänyt viilata löysät pois. Omega on periaatteessa toimiva albumikokonaisuus, mutta lievä huolimattomuus ja huolettomuus rampauttavat kokonaisuuden. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Levyarvostelut 2_21.indd 58 Levyarvostelut 2_21.indd 58 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. Uutuusalbumi kuulostaa edellistä ahdistuneemmalta, eikä ihme. Rönsyt on riisuttu: levyllä ei ole yhtään balladia eikä päälleliimatun oloista melodista suomirock-kitarasooloa. Ihmiskunnan tulevaisuus kun voi ajatuksena rapsutella samoja hermokeskuksia, joihin Moonspellin sävelet tähtäävät. JARI MÄKELÄ HHH A. Siitä kehkeytyy kappaleiden yhteensulautuma ja lähes progemainen pieni pop-operetti. Duon energinen soitto on terävöitynyt. Hermitage on tasavahvaa työtä, josta puuttuvat nopeat iskut. Keltainen Kissa Yhtä sekaisinhan täällä on kaikki Keltainen Kissa Kolmisen vuotta sitten todistin kitaristi Kiia Sainiolan ja rumpali Elina Karin aiemman Tragic Kids -trion keikkaa. Lisää ihania sydämentykytyksiä aiheuttaa Pidä kiinni minusta. Epican tavoin Hollannista ponnistava Delain on ainakin hetkellisesti ominut Beneluxmaiden sinfonisen valtikan, jos uusimpia albumeitaan on vertailtava. Kenties, mutta Moonspell onnistuu myös hieman vaatimattomammallakin ulospanolla. Albumin kiukkuisimmin kiitävä kappale Sekoamispisteessä tuo mieleen Pellen Väkivalta ja päihdeongelma -klassikon. Moonspellin tavoite ei ole mitenkään vaatimaton. Napakasta laulusta saa entistäkin paremmin selvää. Santeri Ketun, Jukka Heikkilän ja Sakari Kumpulan jengi säestää taidolla. Vitamiinipilleri jytisee hyvin raskaasti, hitikkäämmät kappaleet On vaikeaa olla perverssi salaa ja Jumala kiihdyttävät tempoa, ja molemmat levynpuoliskot päättyvät hardcorepunk-pläjäyksiin. Sanoja on vähän mutta ne on rytmitetty parhain päin. Sanoitukset dokumentoivat tätä hetkeä erinomaisesti. Coldplay vaikutti uransa alussa sielukkaalta bändiltä, mutta osoittautui hajuttomaksi ja munattomaksi taustatapetiksi. Noin vuosi sitten naiset julkaisivat tuoreen punk-duonsa suomenkielisen debyytin Ainakin kahtasataa, joka sisälsi riemastuttavan raikasta poppia. Mieli tekisi maailmalle sekoilemaan ja mokailemaan, mutta hauskanpidon sijaan pitää möllöttää kotona. Mahtava albumi. Simone Simons on eräs eurometallin parhaimpia laulajia, ja hänen suorituksensa ovatkin Omegan upeinta antia. Kulmikkaampi tyyliailahtelu olisi voinut tehdä omaperäisestä lounge-musasta vielä kiinnostavampaa. Bändi kun käy välillä kurkkimassa puskien takaa jazzin suuntaan ja uskaltaa ottaa askelia Pink Floydin territoriolle. Levyn avainbiisi Outo ja ankee ja hauras Toiset ihmiset ovat parasta Radiohead-henkistä musaa Paranoid Androidin tällä puolen. Niihin nähden kokeilu ep:iden kesken vaihtuvista vokalisteista ja melko streitin popmusiikin tyylisäädöistä on helpommin sulavaa apetta. Jo biisiensä nimillä (Spermaapillussa_xD ja yllättäen korvamadoksi muodostunut panemisen ylistys Henrik Illikainen on maailman paras pano) hätkähdyttämään pyrkivä Sorsajengi koskettaa oikeasti. Bändi lavensi musiikillista ilmaisuaan jo edellisellä levyllään 1755 (2017), joskin nyt tavoite on osin jopa kauempana metallista kuin olisi osannut odottaa. Tuttuus on läsnä, mutta musiikki on niin uniikkia, ettei siitä tee mieli kaivella vaikutteita. Luonnehdin esiintymistä silloin muistiinpanoissani positiivisessa mielessä ”Tampereen L7:ksi”. Matkan jatkuessa askel ei kepene, vaan aihepiirit ovat tuttuun tapaan perimmäisten kysymysten äärellä kummuten tällä kertaa ihmisyydestä ja ihmiskunnan tulevaisuudesta. Ysärin ja vuosituhannen alun vaihtoehtorockilta ja At The Drive-Inin post-hardcorelta tuoksahtava myllytys on debyyttialbumilla pakattu Coldplayn A Rush Of Blood To The Head -albumin kuvasta irtileikatulta päältä näyttävään kanteen. Sävelasteikolla pelottomasti leikittelevä Ida Niemi nousee kirjoissani samantien kotimaisten (punk-)vokalistien kärkeen. Sama tunnelma näivettää läpi albumin: molemmat solistit toimittavat, siellä täällä melodiat ovat ylväitä, yksi ja toinen kitarakuvio tamppaa tehokkaasti ja levyn ilmapiiri on osittain voittoisa, kunnes taas täyteriffit ja turhat väliosat astuvat kuvaan. Tyylikkäästi kuvitetulle c-kasetille on valikoitunut kahdeksan elämänmakuista kappaletta, joissa diskokliseet sekoittuvat perinteiseen pop-estetiikkaan. JARI MÄKELÄ HHHH vät mielen päälle keikkumaan. 58 SOUNDI K u v a: M er i C en gi z Sorsajengi Sorsajengi tuhoaa Playground Aiemmilla ep-levyillään järvenpääläinen Sorsajengi on paitsi tappanut ja kiduttanut, myös vakuuttanut vahvalla meiningillään. Lopputulos on hyvä, mutta silti herää kysymys olisiko se voinut olla isompaa ja olisiko sen pitänyt olla isompaa. Folkjumitus Antaa olla taluttaa kohti esoteerisia harmonian huippuja. levy plakkarissa. Takalon lauluääni saa mielen heti lämpimäksi. Albumi on viisijakoisuudestaan huolimatta sangen eheä, mutta sitäkin oikeastaan yhdenmukaistettujen soundien ja laulujen takia. Jännittävä loppuviisu Rakastan viimeistelee hienon kokonaisuuden. Kitaristi Mark Jansenin hieman herttaiset death metal -osat tuovat tervetullutta sovituksellista kontrastia. Yhtä tehokasta primitiivistä punk rockia on Suomessa julkaistu joskus 70-luvun lopulla, jolloin Sehr Schnell ja Vaavi tekivät epäskarpimpaa jälkeä. Toisin kuin olettaa saattaa, Moonspell on sävellyksissään joltisenkin johdonmukainen. Takalo Näkemiin Joteskii Groteskii/Näkki Vaikka edellisestä levystä on kulunut vain tovi, julkaisee tuottelias biisikynäilijä Antti Takalo jälleen materiaalia. ”Miten sulla menee, tulit minun mieleen” herkistelee aloitusbiisi Näkemiin ja riipaisee syvältä. VIRPI SUOMI HHHH Moonspell Hermitage Napalm Moonspellillä on läheskolmekymmentä vuotta mittarissa ja 13. Musiikki piirtää samaa maisemaa kuin yhtyeen käsittelemät aihepiirit. Rock-särmikkäämmät bändisoundit terästävät viimeistä ep-osuutta Ring Road, jossa kaikki laulajat pääsevät ääneen. Lyriikoissa hätyytellään unelmia ja kaatuillaan ihmissuhdesokkeloissa. Seinät kaatuvat päälle ja ajatukset kiertävät kehää. Koukuttavat synamaalailut ja bassokuviot takaavat, että kappaleet jäätarttuva kertosäe nostaa veisun uppeluksista. Pala nousee kurkkuun ja sinne se myös jää. ASKO ALANEN HHH Levyarviot > ...71 minuutin kestosta olisi voinut ja pitänyt viilata löysät pois... Erikoisimmaksi nousee Longstrethin itse laulama omien bossanova-biisien sikermä, Gilbertolle omistettu Super João, neljän muun ep:n keskellä
Se mikä toimii yhteen, ei toimi taas toiseen. ANTTI LUUKKANEN HHHH Esikoisalbuminne Satanibator ilmestyi neljä vuotta sitten. Edellisen levyn hetkittäiset rokkaavat sävyt ovat nyt kokonaan poissa. – Meille tärkeintä on tehdä musiikkia mistä itse pidämme. Olette itse kuvanneet No Sun To Embrace -albumia kylmäksi ja hypnoottiseksi, mitä se ehdottomasti onkin. Tämän albumin tekstejä yhdistää se, että ne on kirjoitettu vuoden pimeimpään aikaan tietyssä elämänvaiheessa. Tämä viisaus tulee mieleen, kun kuuntelee yhä syvemmälle pimeyden ytimeen kurkottavaa Sapata-yhtyettä. Albumi kelluu tummasävyisessä hämärässä, jossa ilmiselvästi on jotain uhkaavaa. Olette maininneet yhteyden menneisyyteen ja luontoon, mutta myös hyvinkin synkät lähtökohdat pimeästä ja menetyksestä. Albumi on monta kuunteluakin myöhemmin sokkeloisten reittien kartta, jossa ei ole varma mihin lopulta päätyy. Soundi on lyijynraskas, eikä rokkiriffittelyä ole luvassa. On mahtavaa huomata jos meidän ja kuulijoiden musiikkimaut kohtaavat, mutta se ei ole edellytys musiikin luomiselle. Se tekee levyn kuuntelemisesta enemmän keskittymistä vaativaa. Matka on kuitenkin ajatuksia ja tunteita herättävä. Usein kokonaisteema aukeaa kunnolla tekijöillekin vasta sitten kun tekoprosessi on valmis ja siitä on päässyt irtautumaan. Ovatko tässä ne suurimmat muutokset myös teidän mielestä, laulusolisti Saara Šamane. 60 SOUNDI Levyarviot > ...tämä on lääkettä arpiselle sielulleni... No Sun To Embrace tuntuu luonnolliselta kehitykseltä ja siirtymältä eteenpäin. Voiko näitä teemoja avata. Onko uuden albumin tekstimaailmassa jotakin konseptuaalista. Albumien väliin mahtunut Reflections-ep oli jo askel syvempään ja sen kappaleet alkoivat lähestyä raskaampaa ja määrätietoisempaa suuntaa mihin olemme tulleet nyt. Hymytön yhtye ei myöskään ole enää sijoitettavissa hiljalleen sammuvan occult rockin suosion loppujanalle, vaan kvintetti toimittaa asiansa yhä enemmän doom metalin keinoin. Mieleen juolahtaa alan pioneerit aina Candlemassia myöten. K u v a: To m i Ti it to Sapata No Sun To Embrace Last Day Of The North ”Voi olla vaarallista sukeltaa syvälle / Voi olla vaarallista olla sukeltamatta”, runoili Jouni Mömmö Mana Manan riveissä jo yli kolme vuosikymmentä sitten. Jos tamperelaiskokoonpanon ensialbumilla mystisillä teemoilla koristeltu doom rock flirttaili stoner-vaikutteiden ja syntisesti vihjailevan rämistelyn kanssa, on bändin kakkosalbumi toista maata. – Albumilla käsitellään paljon inhimillisiä tuntemuksia, kuten pelkoa, kipua, tyhjyyttä ja surua, mutta samalla koetaan ymmärrystä siitä ettei mikään ole pysyvää. Jokaisen tulisi tehdä ja kuunnella juuri sitä musiikkia mistä itse pitää. Teillä on siinä ajassa kokoonpano hieman vaihtunut ja musiikki muuttunut parikin piirua raskaampaan suuntaan. Seasons Shift Forwardin lohduton jynkky vihjaa, että vuodenaika jota kohti kuljetaan ei ainakaan ole kesä. Itse asiassa bändejä ja kuulijoita yhdistää vapaus valita; yhtyeillä on mahdollisuus luoda itseään inspiroivaa musiikkia ja kuulija puolestaan saa valita kuunneltavakseen sen mikä häntä miellyttää tai inspiroi. Pysymättömyys on pelottava osa elämää ja albumilla tarkastellaan sitä luonnon, inhimillisten kokemusten sekä maailmankaikkeuden jatkuvuuden avulla. Onko bändillä mielestänne oikeuskin vaatia kuulijalta panostusta tämän ja bändin välisessä suhteessa. Levyn osoittelematon ehdottomuus kouraisee syvältä vielä pitkään kuuntelun jälkeen. – Sanoitukset syntyvät meillä aina sävellyksiin kiinni ja niiden tarkoitus on pukea melodiat sanoiksi. Kaikki levyt eivät myöskään välttämättä istu jokaiseen hetkeen tai elämäntilanteeseen – toiset albumit saattavat vaatia aikaa aueta. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Levyarvostelut 2_21.indd 60 Levyarvostelut 2_21.indd 60 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. No Sun To Embrace ei siis ole kepeä välipala, jonka voi hotkaista pahimpaan nälkään, vaan tuhti ateria, jota pitää sulatella nautittuaan. Buried In Usin ja I Sang To The Windin jotain toista ulottuvuutta syleilevät sooloilut herättävät henkiin jo alussa välähtäneet Mana Manan maisemat. Niiden tärkein ydin on kuitenkin aina vahvistaa sävellysten herättämiä ajatuksia. – Tässä ajassa olemme selvästi löytäneet oman soundimme
Ehdottomaan parhaimmistoon nousee Valon uhka, joka on selvästi tarkimmin sävelletty ja sovitettu ja joka kohottaa merkittävästi bändin uskottavuutta. albumi, levy toisensa jälkeen faniuteni tuntuu ainoastaan voimistuvan. Täydellisyydestä sen erottaa vain se, että bändi on pitkällä ja vähän risaisellakin urallaan tehnyt vielä tätäkin kovempia albumeja. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Marko Haavisto & Poutahaukat 2005 KHY Suomen Musiikki Marko Haavisto & Poutahaukat elää 25-vuotisjuhlavuottaan, minkä kunniaksi yhtye on saattanut loppuun 16 vuotta sitten alkaneen ja pitkäaikaisen kokoonpanonsa yllättävän hajoamisen keskeyttäneen levytysprojektin. Vaikka yli puolet 2005:n lauluista on matkan varrella julkaistu singleinä ja albumeilla Tässä ja nyt (2006) ja Hollolasta Teksasiin (2007), niin nyt kuultavat tulkinnat muodostavat monipuolisen ja ehjän kokonaisuuden. Vaikutelmaa edesauttaa Haaviston laulun baddingmainen pehmeys ja vähäeleinen tunteikkuus. Sen sijaan bändi kaivaa nokkelasti piirteitä, jotka ovat harvinaislaatuisia yhtyeen valitsemassa genressä ja kykenee sittenkin tuomaan tuoretta ilmettä vanhaan tuttuun asiaan. Orjaplaneetassa ei ole kysymys kasariko...tämä on lääkettä arpiselle sielulleni... PERTTI OJALA HHH Tyrantti Orjaplaneetta Playground Sille vaan ei voi mitään, että ajatuksen tasolla Tyrantissa on jotakin samaa kuin Teräsbetonissa aikoinaan: molemmilla on suomenkielinen nimi, molemmat laulavat suomeksi ja kummankin levyjen nimistä löytyy samaa tematiikkaa. Yhtyeen sinivalkoisuus syntyy Agentsin ja Kari Tapion tapaan avarakatseisesta yhdistelmästä suomalaisuutta ja maailmalta ammennettuja vaikutteita. Akustiseen muotoon on puettu valikoima Waltari-sävelmiä, Led Zeppeliniä, Linkin Parkia, Princeä ja vaikka mitä rockhittejä 1970–2000-luvuilta. Tyrantin sijoittaisi mieluiten johonkin Teräsbetonin ja Hevisauruksen väliin, mutta kokonaiskuvassa asemointi ei tekisi oikeutta. Parhaimmillaan Tyrantin hittipotentiaali pääsee yllättämään. Levyn aloittava Aja! ja sen päättävä yli 11 minuuttia kestävä Orjaplaneetta edustavat albumin kaukana toisistaan olevia ääripäitä. Tekisi mieleni antaa yksi ylimääräinen tähti ihan sen vuoksi. Vaikka Tyrantilla on selkeä visio siitä, mitä se haluaa olla ja edustaa, bändi elää vielä toisellakin levyllään etsikkoaikaa. JUSSI NIEMI HHHH piokoneesta tai esikuvien jäljittelystä. Done Lyin’ tilittää ystävän taistelua addiktion kanssa. Koko hommassa on hurmaavan yrittämätöntä luonnollisuutta ja kiireettömyyttä, vaikka biisit tehtiin ja äänitettiin kahdessa viikossa. Escape Of The Phoenix jatkaa Evergreyn uskomattoman kovien albumien putkea. Kiekon valtteihin kuuluu kaikesta turhasta kikkailusta ja keinotekoisesta pönkityksestä riisuttu intiimiys, joka nykymaailman eeppiseen tai turboahdettuun pullisteluun verrattuna näyttäytyy suorastaan kapinallisena toisinajatteluna. Pidin kuulemastani ja muisto keikasta on lämmin. Todellista soul-musiikkia parhaasta päästä. MARKO SÄYNEKOSKI HHH K u v a: A ly ss e G af k je n Levyarvostelut 2_21.indd 61 Levyarvostelut 2_21.indd 61 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. Siinä missä Waltari keskittyy konventioiden kyseenalaistamiseen ja kuvainraastoon, on Kärtsy 4 Sale alkuteoksia kunnioittava coverkokoonpano. Tom S. Mutta kyllä kaiken imelyyden välttävät rakkauslaulutkin toimivat upeasti, kuten vaikka silkkinen avausraita You Don’t Wanna Be My Baby tai kitarasooloineen hyvin klassinen balladi Leanin’ On Your Everlasting Love. Tyrantin kohdalla mainitaan mielellään perinnetietoisuus, Iron Maiden ja Judas Priest. Ellei perussuomalainen olisi sanana joutunut poliittisen omimisen uhriksi ja ryvettynyt sen myötä käyttökelvottomaksi, niin sillä voisi hyvin luonnehtia Marko Haaviston ja Poutahaukkojen musiikillista olemusta. SOUNDI 61 Evergrey Escape Of The Phoenix AFM Göteborgilaisen Evergreyn melodinen masentuneisuus kouraisee joka kerta jotain syvällä sielussani. Evergreyn kevyesti progeen melometalliin pari albumia takaperin kotiutuneet, kuminauhamaisesti kumisevat djent-riffit tuntuvat nyt oleelliselta osalta soinnin täyteläisyyttä, ja kun kuulijan ei tarvitse enää tarkkailla biisien koukeroita ja tahtilajivaihdoksia korva tarkkana, entistä suoraviivaisemmat kappalerakenteetkin vain palvelevat Englundin vereslihaista tunteen paloa. MAPE OLLILA HHHH Kärtsy 4 Sale Covers Himself And Others Stupido Aivan viimeisiä kokemuksiani livemusiikin parissa ennen koronarajoitusten voimaantuloa oli Kärtsy 4 Sale -duon keikka porilaisessa anniskeluliikkeessä. Vuosi 2005 jäi ilman Marko Haavisto & Poutahaukat -pitkäsoittoa, mutta nyt Kunpa tietäisitkin -albumin (2004) seuraajaksi ajateltu levy on vihdoin valmis. Vaikka käsillä on jo yhtyeen 12. Tällaista tarvitaan juuri nyt, vaikka toisaalta tällaista tarvitaan aina. On sääli, että levy on tehty niin matalin tuotantoarvoin. Englundin paatoksessa ei ole mitään fuulaa, vaan se porautuu suoraan ytimeen: biisi toisensa jälkeen uskon jälleen jokaisen kuiskatun, vaikeroidun ja huudetun sanan. Suoraan sanottuna levy kuulostaa halvalta. Rakastan Kärtsy Hatakkaa, mutta tämä on harmillisen kädenlämpöinen julkaisu. Marko Haaviston ja yhtyeensä kyky taivuttaa kantri, rautalanka, twist, iskelmä, rock ’n’ roll ja rockabilly sydämeen käyväksi kaihoksi ja haikeudeksi ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Häpeilemättömän 60-lukuisesta perusvibastaan huolimatta Aaron Frazerin musiikissa on hienovaraisesti myös modernimpia sävytyksiä, mutta pohjimmiltaan se on ajatonta. Aaron Frazer Introducing… Dead Oceans Aaahh! Tämä on lääkettä arpiselle sielulleni. Englund on edelleen tämän planeetan vakuuttavin melankolian ja kivun tulkki ja tekee kanavointihommansa taas kerran niin järisyttävän koskettavasti, lyyrisesti ja luontevasti että useaan kertaan ovat taas kyyneleet lähellä. Debyytillään siistin ja vilpittömän näköisen nuoren miehen huikea falsettiääni pääsee ansaitsemaansa etulinjaan, eikä tuottaja Dan Auerbachin kokoama bändi jätä toivomisen varaa. Crossover-hämmentäjä Kärtsy Hatakan ja Waltarin ensimmäisen rumpalin Sauli ”Sale” Suomalaisen duo ei ole mikään säästö-Waltari vaan eetokseltaan tyystin erilainen toimintayksikkö. Voin kuunnella tätä loputtomiin. Biisit ovat hyviä, parhaat erinomaisia, kuten blackkeysmäisen iskevästi bluesahtava Can’t Leave It Alone tai marvingayemäinen Bad News, jossa ihmiskunnan öykkäröintiin tarttuva lyriikka menee tiedostavan puolelle. Hatakka ja Suomalainen ovat äänittäneet hirvittävän suuren nipun keikoilla esittämäänsä ohjelmistoa. Siksi Orjaplaneetta alkaa vähän liiankin osoittelevasti, kun Aja! nakuttelee kertosäkeessään sujuvasti Priestin Sinnerin tyyliin. Kärtsy tulkitsee omat ja muiden kappaleet riisuttuina sovituksina alkuperäisteoksia kunnioittaen, mutta tuomatta niihin uusia ulottuvuuksia. Levyn digitaalisessa painoksessa on häkellyttävät 25 kappaletta. Frazer tunnetaan niin ikään soulahtavan Durand Jones & The Indicatorsin rumpalina, kakkoslaulajana ja biisintekijänä. Frazer on myös keskinkertaista parempi lauluntekijä. Tietenkään lähtökohtaisesti Tyrantilta ei kannata odottaa kovin uusia tuulia saati uudistushenkistä lähestymistapaa, sillä se vain vesittäisi oman työnsä
Yksityiskohdat ovat kaikki kaikessa. Keski-ikäisten rokkareiden sisällä roihuaa edelleen kotipuolen jumalyhtye Hüsker Dün henki, eikä ilmeisin legendaJulien Baker Little Oblivions Matador Mitä jos kaikki ei olekaan mustavalkoista, vaan koko ajan mustaa. Vaikka olisit kuinka hyvä, olet hyvä omassa lokerossasi. Arvostelija on voitettu puolelleen, kun levyn nimessä ja sanoituksissa on viittauksia Suomen parhaaseen tv-sarjaan eli Raidiin. Yhtye jatkaa omalla linjallaan vino hymy naamallaan elämän vastoinkäymisistä kertoen. Kun kuuntelija kuulee sinun musiikkisi, hän kuulee samalla kaikkien niiden musiikin, jotka ehtivät ennen sinua. Kivaa elämänmakuista rätkettähän tämä on, mutta jotenkin jää tunne, että parempaankin on yhä rahkeita. Genreä joskus leimaava korostettu vieraantuneisuuden hakeminen ei kuulu yhtyeen tavoitteisiin, vaan musiikki soljuu vaivatta nättinä omassa pienessä universumissaan. Eli sydämeen, mielihyväkeskukseen ja nyrkkejä heiluttaviin raajoihin. Se ei välttämättä ole toimivin ratkaisu, vaikka eittämättä jäntevöittää Bakerin haurasta ilmaisua. Kahden albumin jälkeen kiivaan speed metalin lippua heilutellut Ranger palaa taaksepäin. Miia Junes on puolivälissä sillä janalla, jonka toisessa päässä on Viitasen Piia ja toisessa Mana-albumin aikainen Anna Eriksson. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Nyt sellaisten käsittely on kuitenkin ihmisläheistä eikä muutenkaan sorruta höttöiseen tematiikkaan. Kuulaasti vellovassa poplaulussa suurimman roolin varastaa silti hieno teksti, jossa sotapelot on sovitettu monenkin sukupolven mieliin kummittelemaan. Levyarviot > 62 SOUNDI The Hold Steady Open Door Policy Thirty Tigers Jos olet perinneartisti, sinun on hyväksyttävä osasi. Nyt vuorossa on kahden apuolen vinyylisingle eikä yhtyeen tyylitaju ole matkan varrella kadonnut. Sattuvasti laitettu. Pyrkivyys vie tilaa Bakerin tulkinnalta, ja kun solisti tapaa mutista, yhtyeen ote tekee tekstien kuuntelusta haastavaa. Siinä missä kaksi ensimmäistä levyä olivat minimalistista ja herkkää folkia, on uudella levyllä sähköinen bändisoundi. Bändi soittaa kireästi ja eteenpäin pyrkien. Bändin juuret ovat suomalaisessa ensiaallon punkissa, vaikka en millään pääse irti Älä jeesustele -biisin The Offspring -mielleyhtymästä. Teemu Innon laulama Muutoksia on villeine perkussiorytmeineen ja särmästi viiltävine kitaroineen kuin 80-luvun postpunk-helmi, joka asemoituu vaikutteistaan huolimatta hyvin myös tähän maailmanaikaan. Pipa jäpi pornokauppaan -seiskatuumaisen biisit ovat alleviivatun yksinkertaisia, joten parhaat tehot irtoavat riffeistä ja taustamylvinnöistä. Jos ne eivät kuulu ja niitä ei kuuntele, levy kuulostaa suhteellisen geneeriseltä elektroniselta musiikilta – minkä tahansa lasiseinäisen kahvilan ääniraidalta missä tahansa länsimaisessa metropolissa vähän sen jälkeen kun Mo’Wax julkaisi Headz-kokoelmansa. Laulut ovat raastavia, mutta koskettavat silloin, kun Bakerin laulusta saa selvän. The Hold Steady -yhtyeen synnyttämät mielleyhtymät ovat alusta asti olleet selkeitä. Dimin hurja falsettiujellus on yhä Rangerin tavaramerkkejä, ja tyytyväisellä hyväksynnällä on syytä panna merkille myös flirttailu perinteisemmän kasarihevin puolelle. Pohjoinen keskilänsi toimii yhä monien The Hold Steady -laulujen mentaalimaisemana. Little Oblivions on aivan hyvä levy. Vaikka yhtyeen kotipaikaksi ilmoitetaan Brooklyn, on homman nimi aina ollut Amerikan sydänmaiden intohimoinen rock. Sointikuva ei itsessään ole raskas millään muotoa, mutta vähään aikaan ei ole tullut törmättyä artistiin, jonka kokonaissoundin hallitseminen täyttää ne hiljaisetkin hetket. Suurin ero Little Oblivionsin ja Bakerin aiemman tuotannon välillä on instrumentaatiossa. Taisin olla varovaisen innostunut Kot-Kat-yhtyeen kaksi vuotta sitten ilmestyneestä singlestä, mutta joko nyt trio on syventänyt ilmaisuaan rutkasti tai sitten kuulija on vain entistä vastaanottavaisemmalla tuulella, sillä kuuden kappaleen kasettijulkaisu Jälkikuvat hurmaa jo surisevista ensihetkistä lähtien. Tämäkin levy on pohjaa parin vuoden takai...kiusaannuttavaksi isukkirockyhtyeeksi muuttuneen powerpop-veteraanin... R unsaat kaksi vuotta sitten ilmestynyt Vuoret-tupla-albumi Portti nostatti kehujen vyöryn ja suomalaisen kitarapopin klassikostakin puhuttiin. VILHO PIRTTIJÄRVI HHH Emeka Ogboh Beyond The Yellow Haze A-TON Emeka Ogboh on nigerialainen äänija installaatiotaiteiija, joka tunnetaan etenkin Lagosin äänimaisemia hyödyntävistä teoksistaan. Tekstit ovat todella avoimia ja raadollisia. Liekö kyse sitten Juneksen vilpittömästä tulkinnasta vai täydellisessä harmoniassa olevasta tuotannosta. Vaikka haiskahtaa ratkaisun olevan enemmän statement kuin tuotannollinen valinta, osuu yhtälö sinne minne pitääkin. Ja kaupunki sekä sen ihmiset. Tasabassari puuttuu ja sen sijaan huomion vievät elastisemmat rytmit äänikuvan ylärekisterissä. Sattumista levy käsitteleekin, aivan kuten Bakerin kaksi aiempaakin soolojulkaisua Sprained Ankle (2015) ja Turn Out The Lights (2017). Soundissa ja estetiikassa on samaan aikaan jotain hyvin tuttua, mutta on kuitenkin kiinnostavalla tavalla vieras. Hiukan tasapaksu, mutta teksteiltään osuva. Taustalla pauhaa rautainen perinteinen rockyhtye ja keulilla runoilee vuolassanainen karheaääninen nokkamies suu vaahdossa. Itse biisit eivät ole kuitenkaan taantuneet pelkäksi kaahaamiseksi, vaan tulituksessa jää matkan varrella myös melodiaa ja hienovaraista kikkailua. Mutta intentiolla ja intensiivisesti kuunneltuna levyn rikas maailma herää henkiin ja kappaleissa on helppo aistia se urbaani ja tempoileva ympäristö, jota se kuvaa aika keskiluokkaisen oloisesta näkövinkkelistä. Painavimmin musiikkinsa tunnelman on kierroksen pikkujulkaisuista tallentanut debyyttiep:nsä Ulappa julkaiseva Miia Junes. Hän ei säästele ruoskiessaan itseään. Sille puolelle, jossa ei hard rockin kanssa sorruta yhteistyöhön. Jeesus, päihteet, mielenterveys ja ihmissuhteet olivat teemoja aiemmilla levyillä, ja niistä Baker laulaa edelleen. Artistin folk pop painottuu hienokseltaan jälkimmäiseen välttäen silti mainstream-popin tyhjänpäiväisyyden. Melko dramaattinen kysymys, mutta minua se puhutteli. Baker eittämättä osaa kertoa oman elämänsä mustista hetkistä. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Se on saavutus, sillä usein parisuhteisiin keskittyvät tekstit ovat aihepiireiltään kiusallisen triviaaleja. Beyond The Yellow Haze aukeaa hitaasti ja vaatii keskittynyttä kuuntelua sekä kunnollista äänentoistoa. Duoksi tiivistyneen yhtyeen kolmen kappaleen kasettijulkaisu Insurgencyn hurja tykitys on jätetty siloittelemattomaksi. Vuoret on matkassa kahden solistin taktiikalla, ja niinpä Minna Sihvosen laulama Sotaunia on päällisin puolin erilainen, mutta sopii tunnelmaltaan erinomaisesti kääntöpuolensa pariksi. Hannun puolihuolimaton herkkislaulu, Dinosaur Jr:n ja etenkin Sebadohin mieleentuovat hurisevat kitarat sekä suomalaiseen indiekenttään (Pöllöt, Sur-rur) kiinnittyvät mielikuvat ovat kaikki osa kokoonpanon viehätystä. ARTTU TOLONEN HHH Levyarvostelut 2_21.indd 62 Levyarvostelut 2_21.indd 62 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. Näin Julien Baker kysyy levynsä ensimmäisessä kappaleessa Hardline. seen, Nigerian pääkaupunkia käsittelevään näyttelyyn, mutta kyseessä on selkeä albumi. Punkpop-yhtye Hertsi Putos Kyydistä on sitten viime kohtaamisen siirtynyt omakustanteista ulkopuolisten tahojen julkaisemaksi ja samalla ottanut askeleen eteenpäin tuotannollisella puolella
Weezer OK Human Atlantic Poikkeusolosuhteet pistivät Weezerin julkaisukalenterin uusiksi, ja siksi yhtye siirsi Van Weezer -albumin julkaisun tulevaisuuteen ja työsti valmiiksi jo 2017 aloitetun OK Human -albumin äänitykset. Muodon huolellisuus korostaa poikkeaman arvoa. On kuitenkin myönnettävä, että säveltäjänä Cuomo on kyennyt laajentamaan palettiaan. Yltiösentimentaalista murjottamista ja kertalaakista latistuvia popkulttuuriviittauksia ei vapaaehtoisesti jaksa kuunnella. Was Not Looking For Magic on täynnä tuttua, sähköisesti helkkyvää tunnelmavirtaa, jonka hälyisimpiäkin shoegazingja garage-ryöppyjä valaisee hento twee-kajo. Tässä suhteessa mikään ei ole muuttunut 15 vuodessa. Pikemminkin ne ovat hahmottuneet laajemman tunnelman komponenteiksi, joita massoittamalla yhtye on saanut pienetkin variaationsa kuulostamaan merkitykselliseltä. Kaikki musiikilliset nyanssit löytyvät soitetuista säestyskuvioista ja pienistä detaljeista, joita pääsaarnaaja ei onneksi tyystin peitä. Totta puhuen, edellä mainituista syistä en tunne yhtyeen 2010-luvun tuotantoa kovinkaan hyvin, mutta siltikin väitän, että kappaleen Bird With A Broken Wing melodia on kauneinta, mitä Cuomo on saanut aikaan 1990-luvun merkkiteosten jälkeen. Edeltäjiinsä verrattuna levy hahmottuu hieman iskevämpänä, jäntevöityneenäkin, mutta samalla se säilyttää turvavälin syvimpiin tunteisiinsa. Levy tavoittaa tämän itsensä-vähän-jännemmäksi kuvittelemisen tunnelman hienosti. Yhtye esittää kommenttinsa edelleen mieluummin täydennyksinä kuin kyseenalaistuksina. OK Human onnistuu pääsääntöisesti ärsyttämään. Amelia on myös valtavan kauniin kuuloinen levy. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Tuotanto saa Pajulan melko simppelitkin ihmissuhdelaulut (Ei sodassa ei rakkaudessa, Lucky Strike, Ehdot) kuulostamaan taianomaisen kaunokirjallisilta. Apaattisesta yleistunnelmasta huolimatta Ailamo, tämä punk rockin, hiphopin ja suomipopin jokapaikanhöylä, pitää muutamilla yksittäisillä kappaleilla kuuntelijan aktiivista elämänhalua yllä. Haaleanylväs teos on korkeintaan viitteellinen irtiotto orkesterin lyhytkaarisesta melodianrakentelusta, mutta silti se täräyttää kokonaiskuvaa erillisellä identiteetillään. Bändin soundi ja ote on alkukantainen ja siloittelematon, mutta ei kuitenkaan millään lailla hutiloiden ja itsetarkoituksellisen surkeasti vedettyä. Make Believen nurkilla tapahtui niin, että Rivers Cuomon itsesääli ja nillittäminen vieraannuttivat, kun yhtyeen neljä ensimmäistä albumia olivat muodostuneet henkilökohtaisesti tosi tärkeiksi julkaisuiksi. Ajatukselta on mahdoton välttyä: tätä olen odottanut. Ja koronaviruksen, joka alkaa olla jo kulunut aihe. On selvää, että Ailamon yhden miehen yhtye on seuraamisen arvoinen. Black Twigin ydintä yksi irtolainen ei tietenkään uhkaa. The Hold Steady on yhä lyyrikon yhtye. Persoonamyyttien ympärillä meditointi ei toki ole poplevyille tavatonta. Solisti-sanoittaja Craig Finn kaartaa omissa lauluissaan Brucea vahvemmin puhtaasti tekstivetoiseen maailmaan. Levyn kaukaiset triphop-rummut, vaivihkaiset syna-ajot ja utuiset melodialinjat kuulostavat lähinnä murretussa aamutai iltavalossa pilvien yllä urheasti etenevältä potkurikoneelta. Lopulta silmien eteen aukeaa kaleidoskooppimainen maailma, josta ensivaikutelma kertoo paljon, mutta jonka yksityiskohdat pysyvät jatkuvassa liikkeessä. Kappaleita tukevat orkesterisovitukset ovat kiehtovaa kuunneltavaa. Silti itselleni sen ”muistelen Kruunuhaassa elämääni Kalliossa” -asetelma on aina tuntunut aika vietävän nurkkakuntaishelsinkiläiseltä. Ei levy kuitenkaan ansioton ole. Kun perspektiivi nytkähtää yhtäällä, paljastuu muualtakin olennaisia lisäsävyjä. Itsesääliin kietoutuvat sanoitukset ja monialaisen harmoninen laulu tuntuvat painivan täysin eri sarjassa; toisiaan täydentävien äänialojen taustalle kaipaisi vähintään yhtä kunnianhimoista soitinryhmää, vaikka yksittäisen säveltäjä-sanoittajan visio toimii suhteellisen hyvin. Onneksi se tehdään sentään tyylillä ja pääosin hyvällä maulla. Vaan kun kävi ilmi, että hänen tuleva Amelia-levynsä rakentuisi Tyynellämerellä vuonna 1937 kadonneen mestarilentäjä Amelia Earhartin ympärille, kiinnostuin. Miikka Koiviston ja Artturi Tairan kanssa luotu pumpulinen soundimaailma tekee levystä vuoden toistaiseksi komeasoundisimman kotimaisen. Kuitenkin lyriikat liikkuvat jossain puolivakavan syvällisyyden ja kryptisten ajatusten välimaastossa. Herättäisipä useampi kotimainen poplevy tällaisia seikkailullisia mielikuvia! MIKAEL MATTILA HHHH Black Totem II: Shapeshifting Svart Turkulainen rockretkue Black Totem soittaa tummanpuhuvaa ja räkäistä doomja punkvaikutteista rockia, jossa esikuvat kuuluvat selvästi läpi. Paradoksi on siinä, ettei lyyrikkoa jaksa kauaa kuunnella ilman yhtyettä. Jokaisessa biisissä on myös vähintäänkin mieleen jäävä kertosäe, parhaimmissa koukkuja löytyy enemmänkin. Terävillä yksityiskohdilla ladatut novellimaiset vyörytystekstit imevät kuulijan huomioon itsensä Dylanista, Leonard Cohenista, chansonista tai älykkö-hiphopista muistuttavalla otteella. Ameliakin on sarja päiväkirjamerkintöjä menneisyyden mielikuvitusystävälle. Black Twig Was Not Looking For Magic Soliti Yksittäiset kappaleet eivät ole koskaan olleet Black Twigin ydinnoodeja. Vaikka soundissa on vielä parantamisen varaa, Erakossa on ehdottomasti yksi suomalaisen musiikin lupaavimmista artisteista. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Erakossa Käärmeennahka Erakossa Suomalaisen vaihtoehtorockin monitaituri Niko Ailamon uusin levy on joko mediaseksikkään eristysahdistuksen tai itse artistin oman eristäytymisen ja ...kiusaannuttavaksi isukkirockyhtyeeksi muuttuneen powerpop-veteraanin... ISLA MÄKINEN HHH Iisa Amelia Fullsteam Iisa Pajulan elämäntyö on kiistatota kokemusmaisemaa parillekin sukupolvelle. Kiusaannuttavaksi isukkirockyhtyeeksi muuttuneen powerpopveteraanin uusi levy on sitä samaa Weezeriä, josta itse etäännyin joskus Make Believen (2006) jälkeen. Edeltävää Lopputekstit-albumia (2019) huomattavasti pessimistisempi levy herättää samaistumisen sijaan lähinnä masennusta. PEKKA LAINE HHH Levyarvostelut 2_21.indd 63 Levyarvostelut 2_21.indd 63 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. SOUNDI 63 oman hyvän seuran tuotos. Mutta tuntuuhan oma arki siistimmältä, jos ajattelee, että näpeissä palavaa savuketta mainosti aikoinaan myös itse lentäjälegenda. HANNU LINKOLA HHHH verrokki Bruce Springsteen, pikkukaupunkirunoilijoiden kuningas, ole koskaan kaukana. Siksi Was Not Looking For Magicin loppupuolelle sijoitettu Typical Winter’s Day ravistelee hereille. Yhtye kumartaa Danzigin, Misfitsin ja Samhainin suuntaan niin syvään, ettei se jää kenellekään epäselväksi
Timolta jäin kaipaamaan pitkäjänteisempää melodista kehittelyä, tiettyä temaattisuutta. Rumpali Joey LaCaze kuoli juuri erinomaisen comeback-levy Eyehategodin (2014) äänitysten jälkeen ja vuonna 2016 vokalisti Mike IX Williams päätyi kuukausiksi sairaalaan odottamaan maksansiirtoa. Tarvitsevuutena, johon voi vastata vain samalla mitalla. Jousi-instrumentit alleviivailevat ahkerasti kolossaalista kunnianhimoa. Belgialaiselle Balthazarille tämä ei ole kysymys eikä mikään. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Williams äänitti lauluosuutensa viime heinäkuussa edellisenkin levyn miksanneen Sanford Parkerin Chicagon studiossa. NUUTTI HEISKALA H Levyarviot > ...soinnissa häivähtävät muovi ja keinovärit... Sand on katkotonta kevytelektron, hissisoulin ja imellettyjen kertosäkeiden juoksutusta, jonka helppous miltei hävettää. Raidat on täytetty melodisella progella, joka ei arkaile maalailla universumin kokoisia visioita. JUHA SEITZ HHHH Melvins Working With God Ipecac Melvins julkaisi 10-luvulla ep:t ja kollaboraatiot mukaan lukien 18 albumia. Tämä voidaan lukea sekä vahvuudeksi että heikkoudeksi. Sama teema jatkuu Fuck Youksi uudelleen nimetyn Nilsson-cover You’re Breaking My Heartin parissa ja levyn päättää kelvoton oldies-versio Good Night Sweetheart. Kokonaisuus on joka tapauksessa reilusti plussan puolella. Kiertue päättyi lopulta koronan takia Ukrainaan, ja Eyehategod palasi levyn pariin. Versio on niin vaisu, laihasoundinen ja tahallisen huonosti laulettu, että jäljelle jää pelkkä vitsi. The Absolute Universe: The Breath Of Life jatkaa uljaalla tavalla Transatlanticin muhkeita edesottamuksia. Jotta kärsimys saataisiin kestämään 38 minuuttia, on coverien lisäksi fillerinä myös laiskasti soitettuja ja puoliksi sävellettyjä Melvinsbiisejä. Levyn avaava I Fuck Around on cover-versio Beach Boysin I Get Aroundista, jonka koukku on se että sanoituksissa mahdollisimman moni sana on korvattu fuckilla. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Voisikin siis ajatella, että uuteen Working With Godiin olisi ehditty panostaa tavallista enemmän. Kritiikistä huolimatta levyllä on ansioitakin, mutta ainakaan tässä osoitteessa siitä ei saanut yhtä paljon irti kuin monipuolisemmista edeltäjistään, debyytti Horror Vacuista (2016) tai Ruinsista. Julkaisuille ripoteltiin toisistaan poikkeavia tulkintoja samasta materiaalista. Karjuttuine lauluosuuksiTransatlantic The Absolute Universe: The Breath Of Life Inside Out Neal Morsen, Mike Portnoyn, Roine Stoltin ja Pete Trewavasin muodostama progressiivisen rockin superyhtye Transatlantic teki originellin ratkaisun ja muokkasi tuoreesta The Absolute Universe -albumistaan kaksi eri versiota, yhden levyn The Breath Of Lifen sekä Forevermore-tuplakon. Läheskään kaikkea studiomateriaalia ei käsitellä, mukana on myös kokonaan uusia numeroita. Melvinsin äijistä on varmasti ollut hauskaa vetää levyä tehdessä kaikki ihan läskiksi, mutta ulkopuolisia Working With God ei tule hymyilyttämään. Tunnelataus on kyllä voimakas, mutta se muuttuu tasapaksuudeksi, kun kappaleet sulautuvat yhdeksi isoksi köntäksi, josta ei painu mitään erityistä mieleen. 64 SOUNDI Ihan kaikki biisit eivät kuitenkaan napsahda sinne napakympin tuntumaan. neen, keskitempoisen raskaine grooveineen ja feedback-vinkunoineen A History Of Nomadic Behavior on kuitenkin välittömästi tunnistettavissa Eyehategodiksi. Jotta kuluttaja saadaan hämmentymään, puoli tuntia lyhyempi luenta äänitteestä ei ole vain editoitu malli pidemmästä tuotteesta. Mutta juuri näistä Balthazar on loppujen lopuksi täysin vapaa. Jälkimmäisessä Lassy vetää hauskasti kahden puhaltajan roolit. Williamsin tervehdyttyä uusi levy laitettiin taka-alalle ja yhtye rundasi maailmaa. NUUTTI HEISKALA HHHH Marianas Rest Fata Morgana Napalm Kotkassa vuonna 2013 perustettu Marianas Rest soittaa melankolisen synkkää ja raskassoutuista melodista doom/death metalia, jota se tarjoilee nyt uransa kolmannen pitkäsoiton merkeissä. Sellaiset ajatukset voi unohtaa. Fata Morgana jatkaa hyvin samoilla linjoilla edellislevy Ruinsin (2019) kanssa. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Ristiriidan taustalta avautuu johdonmukainen yhtälö. Vaikka yhtye olisi voinut suosiolla karsia liudan maneereitaan, välittää se pohjimmaisen läheisyydenkaipuunsa äärimmäisen vilpittömässä ja anteeksiannettavassa muodossa. Aeron ”lintumainen” ambient toimii mainiosti, lyhyt Ecru kuulostaa aivan joutsenten töräyttelyltä ja toisessa päässä sen vastakohdat Zomp ja Black Solution synkopoivat rehevän soulahtavasti. Kiireetöntä, pitkiä kaaria isolla pensselillä maalaavaa, uhkaavaa ja synkkää raskastelua, jota maustetaan muun muassa kuulain melodioin, tuplabassarijuoksutuksin ja puheosuuksin. Alansa huippujätkistä kun puhutaan, niin toki joukkoon mahtuu monia maukkaita hetkiä. Myös Mäkysen hienovarainen elektroniikalla ehostaminen pääsi paremmin oikeuksiinsa studiossa. Mitä avaramielisemmin Sandia kuuntelee, sitä yksiselitteisemmin sen naivistinen tunteikkuus nousee esille. VESA SILTANEN HHH www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Parhaiten muistijälkiä onnistuvat jättämään instrumentaali Horrokseen ja Advent Of Nihilism, mutta muuten albumilla ei ole paljon sellaista, joka saisi sen selvästi erottumaan lajitovereidensa runsaasta joukosta. Teppo ajautuu välillä pitkähköihin sooloihin – Libertyllä tosi komeasti – ja hiukan luonnosmaiseksi jäävä kokonaisuus tuntuu ajoittain hänen projektiltaan, jossa Lassy vierailee. Tässä sitä tuskin huomaa. Pandemia ja maailman epävakauden varjo heijastuvat monissa levyn tavalliseen tapaan synkissä sanoituksissa, mutta levyn paras biisi Every Thing, Every Day kertoo sen tavallisen rutiininomaisen ihmiselämän kurjuudesta jota Eyehategod on kolhuistaan huolimatta valitsemallaan tiellä onnistunut välttämään. Koska muu bändi oli säveltänyt suuren osan uudesta levystä ilman Williamsia tämän ollessa sairaana, on totuttu kaoottinen livefiilis vaihtunut astetta jäsentyneempään ilmaisuun. HANNU LINKOLA HHH Eyehategod A History Of Nomadic Behavior Century Media Eyehategodin viime vuodet ovat olleet vaikeita. Aavistuksenomaiset varianssinsa Balthazar luo täyteläisillä melodiamaaleilla, afrobeat-höysteillä ja albumin ydindikotomiaa kärjistävillä lauluraidoilla. Lähtökohtia olisi houkuttelevaa moittia opportunistisiksi, kyynisiksikin. Levyarvostelut 2_21.indd 64 Levyarvostelut 2_21.indd 64 11.2.2021 22.55 11.2.2021 22.55. Yhtye onkin parhaimmillaan menevissä turbojyrissä kuten Dead Meat tai Begone Vampire, joissa hiki ja muut eritteet lennätetään täysillä päin kuulijan pläsiä. Houdinin (1993) hauskan ironiseen, Melvins-soundiin täydellisesti sopivaan ja raskaaseen Kiss-cover Goin’ Blindiin verrattuna nyt mennään yllättävän pahasti metsään. Napakat studioversiot tuntuvat enemmän biiseiltä, tässä tuntuu ajoittain kuin oltaisiin treeneissä. Edellisestä Pinkus Abortion Technicianista on kuitenkin ehtinyt kulua jo kolme vuotta. Tunnelma on niin tiivis, että sitä voi leikata veitsellä ja sama painostavuus kantaa läpi pitkän levyn. Varsinkin silloin osutaan lähemmäs maalitaulun ulkoreunoja, kun Danzig-larppaus menee hitusen liian pitkälle ja kaasujalkaa löysätään, kuten Backyard Corpse Bluestai 1990’s-kappaleissa. Jälleen kerran Transatlantic vakuuttaa yhteissoitollaan. Viime vuosina lähinnä surkeita ja vielä surkeampia tekeleitä turautelleen Glenn Danzigin kannattaisikin ottaa Black Totemista hieman oppia. Soinnissa häivähtävät muovi ja keinovärit, mutta pinnan tuntumassa on myös väärentämätöntä ja puhuttelevaa sielunhaikeutta. Pisimmillään mennään jo vartin tuntumassa. Vähän yllättäen tämä ei aina ole eduksi, vaikka taannoisessa Jazz Happeningissa nautin heidän yhteistyöstään kovasti. Maailman paras urkusoundi. Portnoyn alati elävät perkussiot, Stoltin kuulas kitara, Morsen lempein elein päälle käyvät analogiset koskettimet sekä Trewavasin taipuisa basso loihtivat antoisan elämyksen. JUSSI NIEMI HHH Balthazar Sand PIAS Voiko musiikki olla samanaikaisesti rasittavaa ja nautinnollista. Yhtye koketeeraa viidennellä pitkäsoitollaan tungettelevin sävyin, mutta löytää samalla kliseisimmillekin äänilleen niin sydämellisiä sisältöjä, että levy on pakko ottaa vastaan luineen nahkoineen. VESA SILTANEN HH Timo Lassy & Teppo Mäkynen Live Recordings 2019-2020 We Jazz Toissa vuonna tenoristi Timo Lassy ja rumpali Teppo Mäkynen julkaisivat 13 lyhyttä sävellystä sisältäneen studiolevyn, nyt rikospaikalle palataan livenä reippaasti pidemmällä kaavalla
SOUNDI 65 ...soinnissa häivähtävät muovi ja keinovärit... Walesilaisen Young Marble Giants -kvartetin aseita olivat minimalistiseksi pelkistetty, soittotaitojen riskirajoilla vaappuva bändisoundi sekä kappaleiden muodollisesta hauraudesta tyynen piittaamaton määrätietoisuus omien kuvioiden vaalinnassa. Each one of the Western astrological signs has its own composition on the 12-song theme album. MATTI ”RAG” PAANANEN Horoscope LP An Occult Jazz masterpiece from 1973. THE FLAMING SIDEBURNS Silver Flames LP/CD Feel the heat, as the Flaming Sideburns return to set fire to Rock’n’roll once again! WEBSTORE OPEN www.svartrecords.com Levyarvostelut 2_21 Soundi.indd 65 Levyarvostelut 2_21 Soundi.indd 65 12.2.2021 14.03 12.2.2021 14.03. EERO KOIVISTOINEN WITH FRIENDS Jappa 2LP/CD The Complete Jazz at the Polytechnicum Recordings 1967-1968. ASKO ALANEN HHHHH K u v a: Sa n to B as o n e RETRO SUAD Waves LP/CD An accomplished Finnish singer-songwriter, SUAD forges her own distinctively personal and bold organic style ranging from retro-chic dancefloor beats to dark-edged, emotional indie pearls of longing. Young Marble Giants Colossal Youth Domino Punk-vuosien filosofia, jonka mukaan kuka tahansa osaa soittaa ja voi perustaa bändin, tuotti räyhäkkään katurockin ohella kiehtovaa, uniikkia musiikkia, joka kapinoi rakenteita vastaan yhtä itsetietoisesti ja purevasti. Aiempien rytmikoneiden sijasta perkussiiviset iskut tuotetaan urkujen ja kitaroiden avulla. Tarvitsee vain antaa oman musiikintajunsa rakentaa kappaleista täyteläisempiä näiden tyylinsä jättiläisten mukaan kutsumina. Koko tuotannon kattavalla pikkuboksilla demoja, kokoelmaraidan, sekä singlen ja ep:n sisältävä rinnakkaiskiekko ei muuntele kokonaiskuvaa. Albumi on askeettisuudestaan huolimatta melodiselta kirjoltaan hyvin monisävyinen ja nautinnollinen. Colossal Youth on teknisesti helppo analysoida: Moxhamin veljeksistä Philip soittaa bassoa hyvin aktiivisesti ja rytmikkäästi, kun Stuart komppaa ja näpeltää riffikiertoja Rickenbackerilla. Yhtään samaa kappaletta ei ole. Laulaja Alison Stattonin hillityn heleä ääni kohoaa polveilevien taustojen melodiseksi kiinteyttäjäksi sekä eteerisissä slovareissa että riisuttujen poprock-kuvioiden ja kertsiaihioiden tulkinnoissa. Dvd-levyn New Yorkin -keikka visualisoi täydellisesti yhtyeen mystisen vetovoiman ja rakastettavan nukkavierun karisman. PEKKA LAINE The enchanted guitar of Pekka Laine LP/CD The solo debut from Pekka Laine (The Hypnomen) will take you on an adventurous instrumental trip where cut-and-paste soul beats meet delirious surf ballads, primitive electronica and soviet style western themes
Junttapuolta edustaa esimerkiksi massiivinen Valon uhka. Olihan siinä sitten tekemistä, että saimme Feeniksin kaltaisen kolmen minuutin riffimyrskyn ja 11-minuuttisen Orjaplaneetta-progemetallieepoksen ”mahtumaan” samalle levylle, mutta onnistuimme kuin onnistuimmekin. Olemme edelleen ylpeitä albumista, sanoo Nahka-Sami. – Tyrantti oli käytännössä kokoelma bändin alkuaikoina tehtyjä biisejä. Teksti: Timo Isoaho 66 SOUNDI K u v a: Jo el H au te co eu r & Ju li a R ii ti jo k i TEKEE PALUUN JUURILLE H elsinkiläisyhtye Tyrantti asteli väkevästi esiin helmikuussa 2019, jolloin ilmestyi yhtyeen nimeä kantanut debyyttialbumi. Tässäpä terveisiä: katsokaa Feeniksin musavideo! Palataanpa albumin konseptiin. Onko Urheiluruudun puolelta jo lähestytty teitä. Vaikuttiko koronatilanne uuden levyn tekemiseen mitenkään. Täytyy myös mainita, että studiovelho Juhis Kauppisen apu oli aivan korvaamatonta. Hah hah! Luetaankohan Ylen urheilutoimituksessa Soundia. Albumi ei kuitenkaan tarjoa kappale kappaleelta lineaarisesti etenevää tarinaa vaan biisit ovat kohtauksia planeetan synnyn, loiston ja tuhon hetkistä, sanoo Nahka-Sami. Nyt Tyrantti palaa parrasvaloihin toisen pitkäsoittonsa voimin. Puhumattakaan Kobraja Tulipyörä-biisien riettaiksi yltyneistä moshpiteistä. Siellä oli ihan älyttömästi porukkaa, ja esimerkiksi Konesydän-biisin kertosäkeessä meni iho kananlihalle, kun yleisö alkoi laulaa mukana aivan hervottomalla volyymillä. Herkempää draamaa on tarjolla muun muassa Tulella merkitty -biisissä, kun taas Toinen maailma on kunnon voimaballadi. Mainitsit Feeniksin. Niin, ehkäpä suomenkielisen metallin virtauksesta on puuttunut härskisti kasaria kuppaava orkesteri... – Emme myöskään halunneet, että tarina olisi yksiulotteinen scifi-pläjäys, joten toimme mukaan myös taistelun kiihkoa Veritiikerija Matkalla vapauteen -kappaleisiin. – Tiiviin ja ehjän levykokonaisuuden rakentaminen oli tärkeintä. Vaikka suomenkieliset sanoitukset veivät mielleyhtymiä myös kotimaisten artistien suuntaan, niin bändin todelliset esikuvat eivät silti jääneet piiloon: 80-luvulla ilmestyneet Iron Maidenin ja Judas Priestin albumit olivat selvästi viihtyneet Tyrantin herrojen (basisti-laulaja Nahka-Sami, rumpali Paha-Tapio ja kitaristi Henkka) levylautasilla. – Ensimmäinen ajatus Orjaplaneetasta syntyi jo vuonna 2016, ja tästä ideasta sikisi debyyttilevyn kappale Konesydän. Mikä oli ykköstavoitteenne albumin suhteen. – Kerrottakoon myös, että tarkkaavaiset kuulijat saattavat havaita albumilta tiettyjä toistuvia teemoja ja melodioita, joiden avulla rakensimme kokonaisuudesta entistäkin kiinnostavampaa. – Niin, Urheiluruudun tunnariksihan se on tehty. Millaisia ovat yhtyeen suunnitelmat tulevan suhteen. – Ei Tyrantin taru kahden julkaisun mittaiseksi jää, sillä kolmoslevyn valmistelu on jo aloitettu. – Ensilevy sai paljon ”vihdoinkin tällaista kamaa tekee joku nuorempikin bändi” -palautetta. EHTAA KASARITYKITYSTÄ JA TIIVISTÄ KONSEPTIA TYRANTTI TYRANTTI Bazook 2_21.indd 66 Bazook 2_21.indd 66 10.2.2021 15.46 10.2.2021 15.46. Kokonaisuuden työstäminen vei siis aikaa, mutta onneksi meillä ei ollut kiire, sanoo Nahka-Sami. Löytyisikö Tyrantti-vetojen ääreltä jotakin kertomisen arvoisia tarinoita. Ideoita oli kuitenkin paljon enemmän kuin yhden biisin tarpeiksi, ja päätimme lopulta työstää aiheesta kokonaisen teemalevyn. Hyvä niin, sillä Orjaplaneetta on konseptialbumi, jossa sanoitukset ja visuaalisuus palvelevat yhtä teemaa. Onneksi Tyrantti on saapunut täyttämään juuri tätä tyhjiötä! ”Vanhassa maailmassa” oli myös keikkoja. Hioimme kappaleet napakkaan iskuun aktiivisella keikkailulla ja pistimme ne purkkiin. Mutta ennen kuin hyppäämme Orjaplaneetta-levyn kiertoradalle, tehdään pikainen paluu ensimmäisen albumin maailmaan. – Unohtumattomimmat muistot liittyvät debyytin julkaisukeikkaan Helsingin On The Rocksissa. Niin ja Tulipyörähän me jouduttiin ”ihan captainjackeina” soittamaan kaksi kertaa tuolla keikalla! Mutta niin, Orjaplaneetta. Mutta Matti Nykäsen sanoin: keikathan ne on aina mielessä, joten toivotaan että päästäisiin veivaamaan niitä ensin! Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Jos jotenkin, niin sitten positiivisella tavalla, sillä meillä oli runsaasti aikaa käytettävänä
En tunne vaikkapa Metallican tuotantoa, enkä tämän vuoksi tiedä, kuuluko antamani innoitus Kirk Hammettin soitossa, sanoo Schenker. L egendaarisen saksalaiskitaristi Michael Schenkerin tuore studioalbumi Immortal ei ole ihan mikä tahansa julkaisu. Lisäksi olen yrittänyt pitää säveltäjänä mielessä sen valtavan innostuneen fiiliksen, joka minulla oli joskus räkänokkaisena nuorukaisena... Yritän pitää mielessäni sen, että tässä iässä ei voi enää olla lainkaan varma siitä, mitä huominen tuo tullessaan, Schenker toteaa. Rumpuja soittaa muun muassa Brian Tichy ja koskettimien ääreltä löytyy esimerkiksi Derek Sherinian. Enkä olisi uskonut tuollaisen väitteen esittäjää hitusenkaan vertaa! Missä piilee pitkän urasi salaisuus. – Mutta älä käsitä väärin: olen totta kai valtavan otettu siitä, että hienot muusikot ovat vaikuttuneet tekemisistäni! SOUNDI 67 ”En ole pahemmin vilkuillut taakse vaan olen pyrkinyt haistelemaan tuoreita tuulia. – En välttämättä tiedä salaisuudesta, mutta olen aina pyrkinyt pitämään mielessä pari ohjenuoraa, sanoo Schenker. – Osaan nykyään arvostaa jokaista päivää. Toisaalta se oli jo tuttua, sillä kirjoitin jo Lonesome Crowlle biisin In Search Of The Peace Of Mind, mutta kappaletta ei merkitty minuun nimiini. En ollut lähellekään täysi-ikäinen, mutta olin tästä huolimatta jo levyttävä muusikko! Schenkerin on-off-suhde Scorpionsin kanssa päättyi vuonna 1979 ilmestyneen Lovedrive-levyn aikoihin. – Olin 15-vuotias, kun kirjoitin kappaleen äitini keittiössä. – Nostin kytkintä, kun bändi ei myöntänyt minulle kuuluneita säveltäjän krediittejä. Tuoreelta Immortal-albumilta löytyy uusi versio In Search Of The Peace Of Mindistä. – Korona-aika toi mukaan omat haasteensa. – Täytyy sanoa, etten ole juuri koskaan kuunnellut kollegoideni julkaisuja, ja tämän vuoksi nämä hehkutukset ovat tulleet isona yllätyksenä. Minähän olin vasta kuudentoista ikäinen, kun debytoin Scorpionsin riveissä Lonesome Crow -albumilla, ja se tuntui aivan uskomattomalta. Entä kuinka paljon sydäntäsi lämmittää se, että lukemattomat muusikot Metallican Kirk Hammettista Panteran Dimebag Darrelliin ja Guns N’ Rosesin Slashiin ovat nimenneet sinut erääksi kaikkien aikojen suurimmista rockkitaristeista. Kuinkahan monesti matkustin Englannista Saksaan levyn tekemisen aikana... – En ole pahemmin vilkuillut taakse vaan olen pyrkinyt haistelemaan tuoreita tuulia. – Onhan tämä klisee, mutta jos joku olisi sanonut minulle urani alkuvaiheessa, että eräänä päivänä sinä tulet juhlistamaan viisikymmentä vuotta kestänyttä menestyksekästä taivalta, niin olisin nauranut todella makeasti... No, hyvin monta kertaa, naurahtaa Schenker. Jo 1970-luvun lopulla perustetun Michael Schenker Groupin nimellä julkaistava Immortal nimittäin juhlistaa Schenkerin viisikymmentä vuotta kestänyttä taiteilijauraa. Albumin tuottaneen Michael Vossin studio sijaitsee Grevenin kaupungissa Saksassa, kun taas minä asun Brightonissa. Tammikuussa 66 vuotta täyttänyt muusikko tietää varsin, että hänellä on ollut reilusti onnea matkassa. En voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen. RÄKÄNOKASTA LEGENDAKSI MICHAEL SCHENKER K u v a: M at th ia s R et h m an n Bazook 2_21.indd 67 Bazook 2_21.indd 67 10.2.2021 15.46 10.2.2021 15.46. Schenker on elänyt vaiherikkaan elämän, ja takavuosilta löytyy myös rajuja päihteiden täyttämiä jaksoja. – Teimme paljon etätyötä levyllä vaikuttavien muusikoiden kanssa, mutta onneksi homma toimi erittäin hyvin tälläkin tavalla. Biisin valmiiksi saaminen oli minulle valtava henkilökohtainen voitto, ja halusin ehdottomasti tehdä kappaleesta uuden version omaa uraani juhlistavalle pitkäsoitolle. Immortalin tekijäkatras näyttää varsin vakuuttavalta, sillä mukana ovat muun muassa laulajat Ronnie Romero, Joe Lynn Turner, Gary Barden ja Doogie White
Paikka tuli täyteen porukkaa ja kun pastorin vaati lopuksi encorea, ei siinä auttanut panna vastaan! Mennäänpä sitten uuden albumin äärelle. Meininki tuntui paljon kypsemmältä verrattuna ensilevyyn, muistelee Sunila. – Olimme jo tekemässä levyä, kun Napalm Records tarjosi meille sopimusta. Entä uudet albumin sanoitukset. – Valmistelimme Ruinsin jo debyyttiäkin tuottaneen Teemu Aallon kanssa. Paikan pitäjää kutsuttiin ”pastoriksi”. – Fata Morganalla kertoja vaeltaa kylmään erämaahan kauaksi kaikesta ja pohtii siellä elettyä elämää, tehtyjä virheitä sekä sitä, miksi kehityksen suuntaa oli niin vaikea havaita. Jäimme Prahassa megalomaaniseen liikenneruuhkaan ja hetken näytti siltä, ettemme ehtisi millään keikkapaikalle. Sieltä löytyi maan alle louhittu katedraalia muistuttava tila, jonka seinillä oli kidutusvälineitä sekä antikristillistä kuvastoa. Mutta kaikesta huolimatta levystä tuli niin hyvä, että jatkaminen tuntui mielekkäältä, kertoo Sunila. Lopulta hän huomaa, että jossain vaiheessa näkymä maailmasta vääristyi, ja tämä vaikutti hänen ratkaisuihin. Musiikin tekoprosessi oli kehittynyt ja koko konsepti oli ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Tässä vaiheessa myös kotikulmat alkoivat jäädä taakse. Sovitimme biisejä vielä studiossa, eikä kellään tuntunut olevan selkeää kuvaa kokonaisuudesta. Toinen varhainen tavoite oli päästä soittamaan edes kerran paikalliseen Sam’s pubiin... Debyytti keskittyi selittämättömään onttouden ja yksinäisyyden tunteeseen, kun taas toisella albumilla nämä tunteet saapuivat taitekohtaan ja johtivat hermoromahdukseen, kertoo Lidman. Tämä kuuluu lopputuloksessa tietynlaisena rentoutena ja itsevarmuutena. – Fata Morgana on yhtyeen levyistä parhaiten suunniteltu ja toteutettu. Sovitimme lopulliset biisit erillisellä ”tuotantoleirillä”, ja pääsimme uppoutumaan studioon varsin valmiin materiaalin kanssa. Täytyy sanoa, että jonkun verran on Kymijoessa virrannut vettä näiden aikojen jälkeen, sanoo kitaristi Harri Sunila. – Alun perin tarkoituksena oli perustaa puhdas doom-bändi, mutta melko pian musiikki alkoi kehittyä monimuotoisemmaksi. 68 SOUNDI K u v a: M ii k k a Jä rv in en Bazook! Teksti: Timo Isoaho > K ohtalokkaita riffejä ja viiltäviä tunnelmia tarjoavan kotkalaisen Marianas Restin juuret yltävät vuoteen 2013. Hän oli todella iso mies, joka herätti pelonsekaista kunnioitusta pelkällä olemuksellaan, mutta toki baaritiskin alla ollut kirveskin lisäsi hänen sanojensa painoarvoa. – Viimein saavuimme epäilyttävän fiinin näköisen hotellin luokse. Albumi päättyy biisiin South Of Vostok, ja siellä odottaa uudelleen syntyminen tulessa... Autossamme oli lisäksi backline, jolla myös Bob Malmström -yhtyeen oli tarkoitus soittaa, kertoo basisti Niko Lindman. Mikä oli päämääränne Fata Morganan suhteen. – Kyseessä on eräänlainen päätös kahden edellisen levyn aloittamalle tarinalle. Meidät ohjattiin takapihan kautta kellariin. Lisäksi halusimme vangita levylle täsmälleen oikeanlaisen tunnelman, aloittaa Sunila. ITSEVARMAA OMAPERÄISYYTTÄ M A R I A N A S R E S T s u s u MARIANAS REST ja viisi vaikutusvaltaista albumia: GHOST BRIGADE: IV: One With The Storm • LANA DEL REY: Lust For Life • DARK TRANQUILLITY: Atoma • THE OCEAN: Pelagial • KATATONIA: The Great Cold Distance Bazook 2_21.indd 68 Bazook 2_21.indd 68 10.2.2021 15.46 10.2.2021 15.46. – Paiskasimme Ruinsin jälkeen lyhyen Euroopan-rundi, ja soitimme muun muassa Tšekin Mladá Boleslavissa. No, pastori osoittautui kohtuullisesta kielimuurista huolimatta kuitenkin ammattitaitoiseksi ja mukavaksi mieheksi. Millaisia ajatuksia debyyttialbumi Horror Vacui herättää tänä päivänä. Sehän pisti meidät kiristämään ruuveja entisestään, sanoo Lindman. Hommaa ei myöskään helpottanut se, että äänitimme kahdessa eri studiossa samaan aikaan. Bändin paketti oli tuossa vaiheessa melko levällään, ja työskentelytavat olivat kaikille enemmän tai vähemmän uusia. Melodinen death/doom metal -yhtye on aikaisemmin julkaissut kaksi mallikasta pitkäsoittoa (Horror Vacui 2016 ja Ruins 2019), ja maaliskuun puolivälissä on luvassa kolmas albumi Fata Morgana. Entäpä kakkosley Ruins. – Isoimpana musiikillisena tavoitteena oli kehittää bändin ilmaisua yhä omaperäisemmäksi. – Levyn tekemisessä riitti haasteita
SUVILAHTI HELSINKI JULY 2 JULY 4 2021 ALL TICKET CATEGORIES AVAILABLE: TUSKA.FI GET YOUR TICKETS FROM Tuska tulosus.indd 69 Tuska tulosus.indd 69 10.2.2021 19.20 10.2.2021 19.20
Kyseinen sessio on tätä ennen julkaistu vain tuolla vuoden 1999 cd:llä ja uusi Tone Poet -vinyyli löysi nopeasti pysyvän paikkansa levyhyllystäni. Aina joutuu taistelemaan saadakseen soundit kohdilleen.” Tätä kirjoitettaessa 40 julkaisua sisältävä Tone Poet -sarja sai alkunsa Blue Note -brändiä nykyään hallinnoivan tuottaja Don Wasin innostuttua Music Mattersin jazz-sarjasta, jota nytkin mukana oleva Jeo Harley oli pyörittämässä. Julkaisulistoille on viime aikoina ilmestynyt onneksi lisää nimikkeitä, joiden joukossa Cannonball Adderleyn ikiklassikko Somethin’ Else ja Andrew Hillin ainoastaan cd:nä aiemmin saatavilla ollut, alun perin julkaisematon Passing Ships. Tähän mennessä Tone Poeteissa on Brooksin vinyylidiskografiaan saatu kaksi lisää: Minor Move ja erityisen upea The Waiting Game. Kuuntele versio Duke Pearsonin sävellyksestä Bedouin ja tiedät miksi. (En koe itse kuuluvani heihin, sillä en ole kovinkaan hyvin perillä siitä, mikä painos mistäkin levystä on se parhaimman kuuloinen.) Pikainen vilkaisu alan kriittisille nettifoorumeille ja Discogsiin paljastaa Blue Noten onnistuneen jopa kovimman laidan hifijengin tyydyttämisessä, ja Tone Poet -sarjan julkaisut keräävät kautta linjan ylistystä. No, joku sentään jaksaa narista siitä gatefoldin rasahduksesta avattaessa. Tone Poetin kulma kiviin kuuluvat kiistattomat klassikot kuten Lee Morganin Sidewinder, Horace Silverin Song For My Father ja Grant Greenin Born To Be Blue. Yhtä lailla maininnan ansaitsee joukko ennen vinyylillä julkaisemattomia helmiä. Blue Noten legendaariset sessiot olohuonestudiossaan New Jerseyssä nauhoittanut Rudy Van Gelder (1924–2016) vihasi vinyyliä! ”Tervemenoa”, hän kuuluu sanoneen vuonna 1995 mustan pyörylän viruessa henkitoreissaan. Musiikin syvyys, lämpö ja läsnäolo tuovat sen iholle. Toisaalta laatu maksaa ja siitähän tässä on kyse. Tina Brooks Jazz kiinnostaa 2_2021 -taitto_a.indd 70 11.2.2021 14.13. Kiiltävien gatefold-kansien vieno rasahdus paljastaa upeita sessiokuvia ja takakannessa komeilevat alkuperäiset liner notesit. ”Vinyyli formaattina on suurin haaste koko prosessissa. En tiedä kirjoittaisinko tätä palstaa ellen olisi saanut orastavalle jazzkiinnostukselleni vastakaikua Jyväskylän kaupunginkirjastosta cd:nä mukaan tarttuneesta vibrafonisti Bobby Hutchersonin albumista The Kicker. Olisi liioiteltua sanoa, että tuntuu samalta kuin bändi olisi samassa huoneessa, mutta kenties voimme vuosikymmenten takaakin ymmärtää, miltä se on kuulostanut. Van Gelderin luoma soundimaailma on määrittänyt jazzin kehitystä merkittävästi, ja tuotantotiimi on selvästikin käsitellyt nauhoja kaikella rakkaudella, ymmärtäen myös alun perin pakon sanelemana tehtyjä ratkaisuita. Blue Noten tuore ja yhä laajentuva Tone Poet -vinyylisarja osuu kenties musiikkimaailman hankalimmin miellytettävään yleisösegmenttiin: jazzhifisteihin. Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives RAKKAUDEN TONE POET Bobby Hutcherson: The Kicker Blue Note Tina Brooks: The Waiting Game Blue Note Donald Byrd: Byrd In Flight Blue Note KOLME TONE POET -POIMINTAA: JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Was ihmetteli, miten Music Matters sai jazz-orkkikset kuulostamaan niin mainioilta ja yksi asia johti toiseen. Meininki on niin mainio, että tekisi mieli kirjoittaa kiitoskirje levy-yhtiöön uusissa kansissa uskollisesti toistetun alkuperäisen ohjeen mukaisesti: ”For Complete Catalog Write to Blue Note Records, 47 West 63rd St, New York, NY 23.” T uttu sinivalkoinen etiketti pyörähtää, neula osuu uraan ja maailman klassisin ”jazz-soundi” täyttää huoneen. Tone Poetille on tilausta. 70 SOUNDI Kun kyseessä on Blue Note ja vieläpä maailman legendaarisimman jazzlevymerkin vahvin luomiskausi 1950ja erityisesti 60-luvulla, on selvää että hittiä pukkaa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää jatkossa. Salaperäinen saksofonisti Harold Floyd ”Tina” Brooks (1932– 1974) puolestaan levytti neljä Blue Note -sessiota, joista vain yksi julkaistiin hänen elinaikanaan. Edes härski hinta ei ole karkottanut ostajia ja moni uusista nimikkeistä on jo myyty loppuun. Sarjan masteroinnista vastaavat Joe Harley ja Kevin Gray, ja Discogsin alustalla aiheesta julkaistu artikkeli paljastaa myös hauskan historiallisen yksityiskohdan. Kuuntele, miten kappale vyöryy mutkiinsa aivan liian kovalla nopeudella, mutta väistää silti ojat ja allikot taitavan yhtyeen ohjauksessa. Klassikkorintamalta poimitaan lisäksi trumpetisti Donald Byrdin Byrd In Flight, jonka avausraita Ghana räjäyttää lian talossa ja puutarhassa. Purkitettu salama, jonka nyanssit aukeavat nyt uudella tasolla. Olisi liiankin helppoa kyseenalaistaa miksi samat leemorganit ja horacesilverit pitää julkaista jälleen kerran, mutta fakta on että Blue Noten kaltaisen keräilymerkin vinyylijulkaisut ovat kiven alla
Kierron lopussa IV-mollisointu voidaan nähdä muunnelmaksi bluesin ja varhaisen rock’n’rollin perinteisestä lopukkeesta eli kadenssista, jossa IV-asteen BRITTIPOPIN KLISEESOINTU Tractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen ”Musiikkia voi tehdä tietämättä sointuasteista tuon taivaallista. Kuka keksi jännimmät sointukulut ja mieleenpainuvimmat laulumelodiat. Nämä soinnut toimivat myös bluesin ja varhaisen rock’n’rollin harmonioissa loputtomiin – muita sointuja ei juuri esiinny. Rytmisesti se on yleensä suoraviivaista ja keskitempoista. Niiden teoreettisen merkityksen tietäminen todennäköisesti kuitenkin avaa uusia ovia.” Tractatus 2_2021 -taitto_a.indd 71 11.2.2021 14.13. PB SOUNDI SOUNDI 71 duuria seuraa yleensä V-asteen sointu – ennen kuin palataan takaisiin juurille I-asteen sointuun. Poikkeuksiakin löytyy, kuten yllä mainittu Everything Must Go, jossa sointu ilmenee paitsi säkeistön ensimmäisenä myös kertosäkeen toisena sointuna. Brittipop lainasi erityisesti 1960-luvun suurilta: The Beatlesilta, The Rolling Stonesilta ja The Kinksiltä. Niiden teoreettisen merkityksen tietäminen todennäköisesti kuitenkin avaa uusia ovia. Esimerkiksi D-duurissa perussävel on d. IV-asteen mollisoin tua ei seuraakaan suoraan I-asteen duurisointu, vaan välissä on mystinen A dim -sointu! Tämä on nähdäkseni myös yksi kappaleen koukuista, kun samalla laulumelodia tekee kurotuksen korkeuksiin. IV-asteen mollisointu oli tuttu jo monista 1960-luvun hittibiisistä, mutta klisee siitä tuli vasta 1990luvulla. Sueden Trash-kappaleessa kuullaan kadenssista jännä variaatio. Nimenomaan siten, että kun säännöt ovat ensin hallussa, voi niitä alkaa luovasti rikkoa. 1990-luvun brittipop oli itsessään postmoderni kierrätystyyli, jossa vaikutteita yhdisteltiin 1960-luvun popista ja rockista 1970-luvun lopun punkiin ja sen seurannaistyyleihin, ska popiin ja new waveen. IV-asteen mollisoinnun tekee poikkeukselliseksi se, että se on duurisävellajissa muunnesointu. Mainittujen hittien isoin kirjaimin merkatuissa kohdissa kitarat soittavat IVasteen mollisointua, josta oli tuleva yksi brittipopin kliseistä. Lyhyt selitys: sointujen kohdalla puhutaan sointuasteista. Siksi se myös luo kappaleeseen omintakeisen tunnelman, anomalian. Ensimmäisen asteen soinnun pohjasävel on siis myös d. Esimerkiksi I ja IV ovat mollisointuja, kun taas V on duurisointu kuten duurisävellajeissakin. Suurin osa musiikin kuuntelijoista erottaa nämä asiat vaistomaisesti ja tietää missä kohtaa kiertoa ollaan blueskappaleessa, jossa nämä asteet esiintyvät tietyssä totunnaisessa rakenteellisessa järjestyksessä. Viidennen asteen soinnun pohjasävel taas on D-duurissa kvintin päässä perussävelestä eli a. Vieläkin olennaisempaa on se, että soinnuista tulee tietynlainen tunnelma. Duurissa I, IV ja V-aste ovat duurisointuja. Musiikkia voi tehdä tietämättä sointu asteista tuon taivaallista. Esimerkkejä riittää. Se tarjosi helpon ratkaisun, jos laulunteossa tuli jumi, tai toisaalta, jos piti tehdä selväksi, mistä musiikinlajista oli kysymys vuonna 1995 oululaisen aloittelijabändin kohdalla. Rockmusiikki on pääosin kuulon kautta välittyvää ja opeteltua musiikkia. Mollisävellajeissa sointuasteet määräytyvät aivan samalla tavalla kuin duurissa, joskin eri asteiset soinnut ovat toiset kuin duurissa. Sillä tavalla musiikki vaikuttaa; me liitämme kappaleiden musiikilliseen materiaaliin ja sointikuvaan sanoitusten aiheuttamia kuvia ja tuntemuksia sekä erilaisia ulkomusiikillisia merkityksiä. Tämä tunnelma yhdistyi brittipopissa sen muihin ominaispiirteisiin. Jokaisessa duurissa ja mollissa on seitsemän sointuastetta, sillä jokainen asteikon sävel voi olla soinnun pohjasävelenä. Brittipopissa perinteinen laulunkirjoittajuus oli arvossa, ja tyylin suurimmat nimet Oasis ja Blur kipuilivat haastatteluissaan siitä, kummalla on parempi laulunkirjoittaja. Normaalisti duurin IV-aste on duurisointu. Musiikillisesti ottaen 1990-luvun brittipop oli ennen muuta melodian ja harmonian taidetta. Kolmisointu muodostuu, kun pohjasäveleen lisätään ensin yksi terssiääni ja sitten tälle lisätylle äänelle toinen terssiääni asteikon mukaisesti, ylennys ja alennusmerkit huomioiden. Soinnun aste määräytyy sävellajin perussävelestä laskemalla. Brittipop-kappaleissa IV-asteen mollisointu ilmenee yleensä sointukierron viimeisenä sointuna. Ne luovat jännitteitä ja odotuksia ja toimivat karttana laulumelodialle. Manic Street Preachersin Every thing Must Go puolestaan käynnistyy sillä, kun James Dean Bradfield laulaa: “SHED some skin for the fear within”. S en voi kuulla Oasisin Don’t Look Back In Anger -kappaleen kohdassa “So I start a revoLUTION from my bed, ‘cause you said the brains I had WENT TO my head”, Blurin Beetlebum-kappaleen kertosäkeen kohdassa “I just slip away and I AM GONE”, sekä Sueden Trash-biisin kertosäkeessä Brett Anderson hoilottaessa “We’re the lovers on the STREETS”
Sukupolvien kuilu! Toimittaja Renaz Ebrahimi nostaa lopussa myös esiin olennaisen ajatuksen: seuraavaksi tasa-arvokeskustelu pitäisi viedä kuplasta ulos kohti levy-yhtiöiden keskiikäisiä A&R-ukkoja. Mika ”MC Cepari” Lemisen kirjoitus battle rapistä vammaisnäkökulmasta tuntuu raikkaalta käsitellessään eräänlaista ”marginaalin marginaalia”. Grammata on kuudes ja seuraa Angelusta 11 vuoden tauon jälkeen. CMX:n sanoituksia Grammata ei muistuta pinnalta katsoen mitenkään, vaikka saman ihmisen maailmankuva ja harrastukset taustalla toki pilkottavat. Rokkari kirjoittamassa runoutta kuulostaisi epäilyttävältä, ellei kyse olisi A.W. Olisin myös kaivannut erilaisten keskustelijoiden törmäyttämistä: kun esimerkiksi dj-duo Dreamin Taika Mannila ja Lina Schiffer juttelevat keskenään, tuntuu se enemmän konseptin esittelyltä kuin oikealta dialogilta. Kirja summaa viime vuosien keskustelun, jossa ääntä on annettu muillekin kuin kantasuomalaisille sälleille. Helsinkiläisen Vibin-kehittäjän Songen-sovellus (iOS) on uusi tulokas vilkkailla markkinoilla. koostuu puheenvuoroista ja dialogeista, eli lyhyistä omakohtaisista esseistä ja vapaasti etenevistä keskusteluista. Siellä täällä pilkahtelee alatyyliä ja arkipuhetta: vaikka kokonaisvaikutelma Grammatasta on raskassoutuinen, kyllä Yrjänällä huumorintajuakin on. Historialliset, mytologiset ja teologiset erisnimet ja referenssit ovat niin tiheitä ja suvereenisti pudoteltuja, ettei useimmilla lukijoilla ole mahdollisuutta edes yrittää niitä kaikkia tunnistaa. Songenin ilmaisversion palettivalikoima rajautuu muutamaan keskenään sekoitettavaan genreen, kuten EDM, synthwave ja disco. Hakukonerunouden kaltaisiin trendeihin Yrjänän on vaikea kuvitella hyppäävän, hän on vanhakantainen ja omanlaisensa lyyrikko. Tekoälyn tekemä työ on vieläpä Teosto-vapaata, eli sovelluksella voi halutessaan tehdä lähes koko biisin ja julkaista tuotoksen omissa nimissään. YRJÄNÄ: GRAMMATA LIKE K u v a: V il le Ju u ri k k al a sanoin kuvin_2_2021 -taitto_b.indd 72 11.2.2021 14.16. 11 vuoden aikana näyttää kertyneen sellaista sanottavaa, jota ei ole voinut laululyriikaksi pukea. Arkaaisiin runomittoihin Yrjänä ei kirjoita. Virtuaaliseen musiikkitehosekoittimeen mahtuu kerrallaan kahta ”ainesosaa” ja osa vaihtoehdoista onkin varsin hauskoja, vaikka ne eivät muistuttaisi soundiltaan kumpaakaan raaka-aineistaan. Yrjänän runoutta kahden ensimmäisen kokoelman jälkeen. KIRJOITUKSIA HIPHOPISTA JA FEMINISMISTÄ KOSMOS Pamfletti suomiräpin yhdestä nykytilasta Yleissivistystä ja arkipuhetta M yönnettäköön, etten ole lukenut A.W. Kirja on Kosmos-kustantamolle ominaisesti nopeasti toimitettu sekoitus pamflettia ja zineä; enemmän reaktio ja puheenvuoro kuin tilinpäätös. Teoksen lukeminen tuntuu kuin seuraisi pitkää sisäistä monologia, jossa muinainen Egypti, Rooma, Kreikka ja kristillinen myytos ujuttautuvat pohdintoihin taiteilijan ikiaikaisesta roolista ja ihmisen kuolevaisuudesta. Jos tekoälyn sävellys miellyttää korvaa, kappaleen miditai äänitiedostot voi ladata itselleen pilveen ja tehdä biisin loppuun esimerkiksi Logicilla tai Ableton Livellä. Sävellystekoäly on hauskaa puuhastelua, mutta ainakin sovelluksen ilmaisversion rajat tulevat vastaan nopeasti, täysversio kustantaa kympin kuussa. NIKO PELTONEN A.W. Se on hyvä, sillä keskustelu on vielä aika nuorta. Aikanaan puhuttiin, että kokoelmien nimien alkukirjaimista muodostuisi ilmaus Ars Magica, ja linja näyttää pitävän. Ihan helppo tapaus Grammata ei ole, mutta sen äärellä on pakko vaikuttua. Samaten Noah Kinin lyhyt historiakatsaus homomiesten kohtelusta räpissä on selkeä alustus aiheeseen. Silti vajaat 300-sivuinen tekstikokoelma alkaa toistaa itseään, kun oman räppiharrastamisen ensihetket kerrotaan monen kirjoittajan toimesta verrattain samanlaisina. Aksimin ja Koko Hubaran ajatustenvaihto vanhemmuudesta on puolestaan niin leppoisaa, että kirjan avaavaan Sofan ja Yeboyahin vakavamieliseen representaatiovaikeiluun verrattuna se tuntuu jopa konservatiiviselta. Useat dialogit tuntuvat taas hajanaisuudessaan podcastin lukemiselta. Grammata tihkuu klassista yleissivistystä, jollainen ei ole aikanamme yleistä edes akateemisissa piireissä. 72 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja. Koneet eivät ole ottamassa yliotetta ihmisistä musiikkituotannossa – ainakaan lähiaikoina. Seuraavaksi Asko Kallonen piinapenkkiin kommentoimaan rodullistamisen ongelmallisuutta, kiitos! MIKAEL MATTILA INKA RANTAKALLIO & HEINI STRAND (TOIM.): KUKA KUULUU. Muusikoksi tekoälyn avulla Ä lypuhelimien ja tablettien musiikkisovellukset ovat jo osoittautuneet hyväksi tavaksi kirjata ylös biisiaihioita tai vain tappaa aikaa. Sovelluksen tekoäly loihtii pieniä musiikkipätkiä käyttäjän asettamien toiveiden mukaan. Kuka kuuluu. Muutaman päivän kokemuksella voi sanoa, että tekoäly ei korvaa tässäkään asiassa inhimillistä kädenjälkeä. Oikea tapa lähestyä Grammataa lieneekin heittäytyä kielen ja ajatusketjujen vietäväksi. Musiikkia syntyy pieniä pätkiä kerrallaan, mutta neliraitaisen kappaleen sävellajia, tempoa ja instrumentteja voi säätää. MIRKO SIIKALUOMA Y leX:llekin hiphop-podcastin tehneet toimittaja-räppipäät Inka Rantakallio ja Heini Strand ovat koonneet 14-lukuisen 24:n tekijän esityksen siitä, miten yhdenvertaisuus toteutuu suomiräpin kentällä juuri nyt. Omaan korvaani Songenin tekemistä loopeista parhaalta kuulosti EDM-tekele, joka muistutti tempon nopeuttamisen jälkeen pikemminkin Depeche Modea ekstaasireiveissä. Yrjänästä. Ongelmat lienevät toimituksellisia – siitä zinemäisyys. Sarjalliseksi rakennettu kokoelma muistuttaa muodoltaan ja teemoiltaankin eniten EevaLiisa Mannerin Tämän matkan (1956) kaltaisia suoma laisen modernismin klassikoita. Vuosien mittaan osa on jäänyt sivuun hetken hekottelun jälkeen ja osa pitkäaikaisiksi kavereiksi. Hyviäkin tekstejä löytyy
Teksti soljuu sujuvasti, eikä valtavan tietomäärän omaksu minen tunnu urakalta. Tunnetuimmat kirjan luotaamat yhtyeet lienevät Genesis, Yes, Ma rillion ja Dream Theater, joiden vastapainoksi löytyy satoja tunte mattomampia kokoonpanoja. JUHA SEITZ MATTI PAJUNIEMI: UNISATAMA – PROGRESSIIVINEN ROCK 1980–2020 OMAKUSTANNE MARILLION YES K u v a: P au l C o x K u v a: So u n d in ar k is to Elämä on raskasta inferno.. Tuore kirja Unisatama – Progressiivinen rock 1980–2020 tarkaste lee terhakkaalla tavalla kokeellisen musiikkigenren kehitystä 1980lu vun alusta alkaen. Kaikes ta huomaa, että kirjoittaja on pe rehtynyt muusikoiden töihin sy vällisesti. Alan äänitteiden julkaisutahti sykkii kiihkeämpänä kuin koskaan. @infernoMagazine @InfernoMagazine @inferno_magazine sanoin kuvin_2_2021 -taitto_b.indd 73 11.2.2021 14.16. Katta va artistihakemisto palvelee kulut tajaa oivallisesti. Teos esittelee yli 600 artistia ja yhtyettä ympäri maailmaa. Järkäleen sivuilta voi ihailla al bumien kansikuvia, mikä helpotta nee äänitteiden metsästystä. Katsaus progen myöhempiin vaiheisiin P rogressiivisesta rockista on tarjolla vähän suomenkielisiä tietoteoksia, joten Matti Paju niemen urakointi aiheen parissa on kunnioitettavaa. Esi merkiksi tanskalainen Zaragon, uz bekistanilainen From.Uz sekä ita lialainen La Maschera Di Cera ha kevat ansaitusti paikkansa valo keiloissa. Vuonna 2013 ilmestyi kirjailijan erinomainen opus Aamunkoiton portit – Progressiivinen rock 1967–1979, ja kolmisen vuotta myöhemmin vuoron sai ko timaista progea perkaava ansiokas Prog Finlandia. Eu rooppalaisten sekä yhdysvaltalais ten puurtajien lisäksi tarkastelta vaksi pääsee muun muassa etelä amerikkalaisia, japanilaisia, kana dalaisia, australialaisia ja uusisee lantilaisia muusikoita, joten kirjo on laaja. Vaikka listame nestystä on tullut vain harvoin, proge elää kukoistuskauttaan suu relta osin internetin ansiosta. Matti Pajuniemen koostama ko konaisuus välttää puisevaa luette lomaisuutta, sillä se kuvailee koh teitaan värikkäällä tavalla
Kaltaiseni uskonnotonkin ihminen oli liikuttua kyyneliin useaan otteeseen. Olen muutenkin dokumenttielokuvien suurkuluttaja. Niistä puheen ollen: katselukerroissa laskettuna kaikkien näkemieni elokuvien kärkikolmikko lienee vuoden loppuun mennessä Naapurini Totoro (1988), Henkien kätkemä (2001) ja Prinsessa Mononoke (1997). Onneksi katselin dokkaria villapaita päällä, sillä valtaosan ajasta kehoni läpi kulkivat kylmien väreiden hyöky. Samanlaisella logiikalla on rakennettu HBO:lta löytyvä dokumenttisarja How To With John Wilson. viimeinen sana -taitto_2021_2_a.indd 74 11.2.2021 14.17. Koska Joutsenniemi alakanttiin arvioidenkin onnistui ohjelman alkuperäisen vetäjän, itsensä Klaus Flamingin paikkaamisessa, toivoisin että miehen supliikki ja musiikkitietous ymmärrettäisiin jollain taajuudella valjastaa myös säännöllisempään käyttöön. Myöhemmin olen miettinyt, että näitä polkuja seuraamalla viehätyin myöhemmin luovista ristiviittauksista ja asioiden epätodennäköisten yhteyksien jäljittämisestä. ...siis tv-sarjojen kategoriassa. LAPSUUDENKOTINI kirjahyllystä löytyi vuosina 1976–83 julkaistu 16-osainen tietosana kirjasarja Spectrum lisäosineen (mm. Dorseya, Willie Mae Ford Smithiä ja Sallie Martinia. Rotting Ways To Misery – The Story Of Finnish Death Metal -kirjan voitti Kari Tuomiranta Tampereelta. Parasta juuri nyt ovat kuitenkin erilaiset historian kerrostumat, joihin pääsee käsiksi, kun ostaa asunnon 80 vuotta vanhasta talosta. Nyt kun olemme saaneet pidemmän talvisen jakson vuosikausiin, olen ottanut tavaksi juoda aamukahvini pihalla koiraa ulkoiluttaessani. Kuohuva vuosisata). Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Lyhyissä jaksoissa lähdetään peruskysymyksistä, kuten ”kuinka huonekalut suojataan” tai ”kuinka jaetaan lasku ravintolassa” ja siitä edetään assosiaatioiden kautta tapaamaan miestä, joka on keksinyt venytyslaitteen jolla ympärileikatut voivat yrittää palauttaa Todettakoon myös, että vinkkejä sisustukseen kannattaa haeskella television välityksellä. Elokuvamusiikin puolella kuvakerrontaa täydellistävimmät teemat on tietysti vuosikymmenten ajan loihtinut Hayao Miyazakin hovisäveltäjä Joe Hisaishi, jonka johtama Studio Ghiblin 25-vuotisjuhlakonsertti vuodelta 2008 on täsmällisyydessään, mahtipontisuudessaan ja liikuttavuudessaan lähestulkoon yhtä taianomaista seurattavaa kuin itse animaatiotkin. Jos vuonna 2018 ilmestynyt Aretha Franklin -taltiointi Amazing Grace oli väkevää kamaa, niin tämä vasta meneekin ytimiin. Palkinnot lahjoittaa Universal Music Finland. esinahkansa tai kokoukseen, jossa väärin muistetut yksityiskohdat muropaketeista selitetään rinnakkaistodellisuuksilla. Radio Rockilla hetken pyörinyt Janne Joutsenniemen Kvartaali oli niin hiottu, saumaton ja naulitseva ohjelma, että se ei taustakohinasta enää käynyt, vaan työkalut oli laskettava käsistä ja pidettävä hieman lakisääteistä pidempi kahvitauko. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Onnittelut! JANNE LAURILA VILLE SORVALI Kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi kappaletta Samuli Putron Keskellä kesää -vinyylialbumia. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Katselin juuri Areenasta vuonna 1982 kuvatun dokumentin Say Amen, Somebody, jossa seurataan ja haastatellaan jo elämänsä ehtoopuolelle ehtineitä gospelmusan edelläkävijöitä Thomas A. Mikään ei herätä paremmin kuin tummapaahtoinen kahvi tulikuumana viidentoista asteen pakkasessa! Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 19. Laskun jakamisesta kertovassa jaksossa Wilson vierailee jalkapalloerotuomarien illallisilla löytääkseen säännönmukaista käytöstä, mutta löytääkin riitaisan, kaljaa varastelevan porukan. Spectrum-artikkelin lopussa oli aina lue myös -osio, eli jos luin esimerkiksi Charles Chaplinista, kirja suositteli lukemaan artikkelit myös comme dia dell’artesta, slapstickistä ja Buster Keatonista. Tapiseeraukseen saa kivasti hintansa puolesta toteuttamiskelvottomia ideoita suursarjasta Babylon Berlin, jonka pikkutarkka lavastus on vain osa sarjan mykistävän tyhjentävää kokonaisuutta. VIIME LEPOPÄIVÄT olemme vaimoni kanssa pyhittäneet remontoinnille, ja siksi olen ajoittain tutustunut myös radion sunnuntaiseen tarjontaan. Harhaanjohtavan nopeasti puretun laminaattilattian alta on tähän mennessä löytynyt muovimatto, yllättävän pitävää liimaa, linoleumia, ällistyttävän pitävää liimaa sekä jonkinlainen pahvi-/puukuituviritelmä, jonka alta löytynee ennen alkuperäistä betonia vielä vähän tai vähän enemmän liimaa. Rikosdraamana se saattaa hyvinkin olla parasta sitten Sillan, ja sen yht’aikaisesti ajankuvaiselle ja ajattomalle soundtrackille ei vetäne vertoja enää mikään
Sakara tulostus.indd 75 10.2.2021 19.16 CD + Digital + Vinyl Out Now ! White Stripes tulostus sivu 2.indd 2 11.2.2021 13.09 _2SD_sisa?kannet_2_2021.indd 1 11.2.2021 14.24
N U C L E A R B L A S T. D E WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Soundi FIN Epica-RZ-WV 02-21_BACKCOVER.indd 1 04.02.21 17:00 Soundi takakansi 2_21.indd 76 10.2.2021 12.44 S O U N D I 2 / 2 2 1 2/ 20 21 9,90 € (sis.alv) SAMULI PUTRO HANNIBAL TYRANTTI NELMA U ROSA LIKSOM So un dI 11 So un dI 11 S T A M 1 N A IISA | VIAGRA BOYS | BLACK COUNTRY, NEW ROAD | ANTTI POUTA Kansi_2_2021_k.indd 1 11.2.2021 13.46 _1SD_ulkokannet_2_2021.indd 1 11.2.2021 14.20. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: W W W