WWW.ARISING-EMPIRE.COM WWW.FACEBOOK.COM/ARISINGEMPIRE.DE COMING SOON! THE EUROPEAN ONLINE SHOP FOR ARISING EMPIRE Soundi 3 FIN WhileSheSleeps 03-17_BACKCOVER.indd 1 02.03.17 15:02 takakansi 3_17.indd 84 9.3.2017 9.30 3/ 20 17 9,50 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 1 7 KAUKO RÖYHKÄ JA SEVERI PYYSALO VÄITTELEVÄT So un dI 11 So un dI 11 H A L O O H E L S IN K I! HELSINKI! H A LO O H E L S I N K I! LÖYS I I N S P I R A AT I O N B E R L I I N I STÄ EPÄTODENNÄKÖISET GENRET YHDISTYVÄT ZEAL & ARDOR LUONNOLLISTA MARINOITUMISTA TIISU KALASOPPAA JA TALOHOMMIA JOOSE KESKITALO ROCK ROCK VS VS JAZZ JAZZ MIK A SUN DQV IST SOUN DI-H AAST ATTE LU: kansi_3_2017_f.indd 1 10.3.2017 10.46 _1SD_ulkokannet_2/2017.indd 1 10.3.2017 10.47
hämEENLINNa Suisto Lisäyksiä tulossa! tiisu.fi facebook.com/tiisuofficial instagram.com/tiisuvirallinen VahVan tarinankertojan paluu. Deep Purple tulostus.indd 83 9.3.2017 9.27 Albumi kaupoissa nyt! stream download 2LP deluxe cd standard cd B O B DYLAN J U L K A I S T A A N 3 1 . FORSSa Sävel (ikärajaton + k-18) 21.04. www.mikkokuustonen.fi WWW.sonYmusiC.Fi AGRICOLANKATU 11 Sony Music aukeama 2-3.indd 2 8.3.2017 16.48 _2SD_sisäkannet_3/2017.indd 1 10.3.2017 10.53. TampERE Olympiakortteli (w/ pimeys) 08.04. ImaTRa Osmo’s Cosmos 27.05. RauTaLampI Nuapuri 25.03. OuLu 45 Special 31.03. 3 . TuRku Gong 14.04. JOENSuu kerubi 06.05. 3 C D / 3 L P Tiisu LIVE 24.03. uusi albumi sisältää radiohitin AnnA Mennä AnnA. LahTI Torvi 15.04. hELSINkI Tavastia 05.05. JyVäSkyLä Lutakko 19.05
JyVäSkyLä Lutakko 19.05. OuLu 45 Special 31.03. TampERE Olympiakortteli (w/ pimeys) 08.04. TuRku Gong 14.04. RauTaLampI Nuapuri 25.03. uusi albumi sisältää radiohitin AnnA Mennä AnnA. 3 C D / 3 L P Tiisu LIVE 24.03. JOENSuu kerubi 06.05. Albumi kaupoissa nyt! stream download 2LP deluxe cd standard cd B O B DYLAN J U L K A I S T A A N 3 1 . LahTI Torvi 15.04. ImaTRa Osmo’s Cosmos 27.05. 3 . www.mikkokuustonen.fi WWW.sonYmusiC.Fi AGRICOLANKATU 11 Sony Music aukeama 2-3.indd 3 8.3.2017 16.48. hämEENLINNa Suisto Lisäyksiä tulossa! tiisu.fi facebook.com/tiisuofficial instagram.com/tiisuvirallinen VahVan tarinankertojan paluu. FORSSa Sävel (ikärajaton + k-18) 21.04. hELSINkI Tavastia 05.05
2 3 . 2 4 . K E S Ä K U U . N U M M I R O C K . W W W . 2 1 7 . N U M M I J Ä R V I . F I 2 2 . K A U H A J O K I ENNAKKOLIPUT 3PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N Nummirock tulostus.indd 4 9.3.2017 12.19
JOENSUU, Kerubi 22.4. IMATRA, Osmo’s Cosmos Bar 7.4. Radio Rockin risteily Uusi levy kaupoissa nyt! CD / 2LP / Digital Spinefarm tulostus.indd 5 8.3.2017 16.48. Hard Rock . HELSINKI, Tavastia 20.5. Hyvä . VANTAA, Tulisuudelma 21.4. TAMPERE, Pakkahuone 15.4. EURA, Osmantupa 5.5. RAUMA, Varastoklubi 8.4. LIVETRIBE 24.3. JÄRVENPÄÄ, Blackpool 25.3. OULU, Hevimesta 13.4. ilis . LAHTI, Möysän musaklubi 31.3. JYVÄSKYLÄ, Lutakko 28.4. AOR . TURKU, Gong 29.4. ISO soundi
en koskaan oppinut.” 44 Kauko Röyhkä ja Severi Pyysalo ”Elvis uskalsi rikkoa perinteisia. Soundi 3/2017 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Antti Autio 14 Elämäni soundit: Aki Tykki 16 Apparatus 18 E-liike 20 Jussi Niemen naamakirja: Ijahman 22 Soundi-haastattelu: Mika Sundqvist 28 Haloo Helsinki! 36 Zeal & Ardor 38 Tiisu 44 Kauko Röyhkä ja Severi Pyysalo 48 Motelli Skronkle 52 Joose Keskitalo 60 Levyarviot 76 Bazook Wolfheart Brother Firetribe Danko Jones 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar ek Sa b o ga l K u v a: K al le K es k in en K u v a: A rt tu Se p p än en K u v a: M ar ek Sa b o ga l 14 Aki Tykki ”Olen aina halunnut hallita moonwalk-askeleet, mutta niita. miehisyydesta?.” 36 Zeal & Ardor ”Corey Taylor ja Gojira tykka?a?va?t musiikistani.” 52 Joose Keskitalo ”Kylla. ka?sityksia. ihmisen pita?isi saada rakentaa sauna ilman lupaa.” 38 Tiisu ”Me tuomitaan monienkin ihmisten tekoja. kaikki.” K u v a: K er tt u M al in en K u v a: M at th ia s W il li 6 SOUNDI sisältö_2017_3_a.indd 6 10.3.2017 10.27. Mutta samaan aikaan me ollaan ihmisia
Etenkin nykyään, kun teoriassa lähes kaiken pystyy tekemään olohuoneessaan, korostuu studion merkitys siinä, kuinka hyvin artisti pystyy siellä keskittymään, saa luovuuden virtaamaan ja onnistuu tallentamaan parhaan osaamisensa nauhalle. Kaikkein tärkein osa studiota on kuitenkin se usein värikäs hahmo, joka pyörittää toimintaa, vastaa artistien työn sujumisesta ja tuntee studionsa jokaisen piuhan ja nappulan. Tämä ei sulje pois sitä, että hyvän studion täytyy olla puitteiltaan moitteeton ja teknisesti luotettava. Rähjäisiä, koska niissä ei poseerata vaan tehdään töitä. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi instagram.com/soundilehti The Sadies: Northern Passage Onnea Japa! 60 vuotta täyttä elämää ja 34 vuotta Soundia pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_3_a.indd 8 10.3.2017 11.50. Totta kai Hansa-studion käyttö tuo Hulluuden highway -albumiin yhden markkinointikulman lisää ja tietenkin siellä on parhaat mahdolliset laitteet, mutta vähintään yhtä tärkeää on se studiossa leijaileva taikapöly, jonka artisti toivoo siirtyvän itseensä aina kun koskee samaa ovenkahvaa, jota ovat hipelöineet Bono ja David Bowie. Petrax, Headline, Inkfish, Astia, Kekkonen, Fantom, Deerhouse, Cosmic, V.R., Sonic Pump, Electric Fox, Watercastle, E-Studio, Astral, Fried, Mankku, Rec Room, Seawolf, SF, JJ, Tico Tico... Ahtaita, koska ne ovat alun perin syntyneet perustajansa omista tarpeista, ja vähitellen tulleet suositummiksi ja täyttyneet vuosikymmenten aikana kertyneistä laitteista. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Aleksi Paalimäki, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 43. Jopa tekniikkaakin tärkeämpää studiossa on nimittäin viihtyisyys. Studioiden taikapölyä SOUNDI 3/2017 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN SOIDESSA Lift To Experience: The TexasJerusalem Crossroads Zeal & Ardor: Devil Is Fine Hello Black Hole: In No Good Hand Thundercat: Drunk 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi E n ole käynyt Hansatai MSL-studioilla, mutta hyvin monet muut ovat tulleet tutuksi Abbey Roadista Finnvoxiin. Tuo taikapöly saattaa olla musiikin ainesosista tärkeimpiä. Suomalaisten studioiden listaa voisi jatkaa parin sivun verran – niitä löytyy lähes jokaisesta kunnasta, usein huomaamattomasti teollisuusrakennuksen kivijalkaan kätkettynä. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Artistien rakastaman studion tunnistaakin usein oleskelutilan lähes puhkikuluneesta nahkasohvasta ja tarkkaamon roudarinteipillä paikatuista tuoleista. Omalla kohdallani kyseessä on yleensä ollut vain muutaman tunnin visiitti, mutta pystyn hyvin samaistumaan, miksi artistit voisivat viettää niissä puolet elämästään. Kuten Dave Grohlin Sonic Highways -tv-sarjastakin kävi ilmi, usein juuri ne legendaarisimmat levyt synnyttäneet paikat ovat niitä ahtaimpia ja rähjäisimpiä. Haloo Helsingin uudesta albumista olisi teoriassa tullut varmasti täsmälleen yhtä hyvä jossain kotimaisessa nyrkkipajassa, mutta kuten monessa muussakaan musiikin tekoon liittyvässä asiassa, tässäkään ei ole kyse pelkästään järkipäätöksestä. Kaikki niistä ovat hyvin persoonallisia luolia, osa prameita ja osa kuppaisia mutta jokainen ennen kaikkea omistajansa näköinen
Levitin näkee musiikin lajimme ytimessä ja tärkeänä työkaluna selviämisessämme. Kaksi laulua, jotka tekivät olmin Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Arttu Tolonen pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_3_a.indd 9 10.3.2017 10.25. Levitinin mukaan laulamillamme lauluilla on kuusi eri funktiota: ystävyys, ilo, lohtu, hengellisyys, tieto ja rakkaus. Ihminen hakee merkityksiä sekä sieltä missä niitä on että sieltä missä niitä ei ole. Muusikko ja kognitiivinen psykologi Daniel J. Viimeinen on selvästi hc-punkia tai black metalia. Toinen musiikinkuuntelija on suuremmalla todennäköisyydellä henkisesti nujerrettava heimokumppani tai siviili kuin kumppani, jonka kanssa heittäytyä musiikin vietäväksi. SOUNDI 9 > Suorat sanat J atkamme viime lehdestä tutun oman heimoni, eli mussolin... anteeksi, musaolmien parissa. Kaikki musiikki oli parempaa ennen kuin se tarjosi sosiaalisen alustan suurelle joukolle ihmisiä kokea yhteenkuuluvuutta. Mitkä olisivat musaolmin maailman tehneet kuusi laulua. Viisi muuta on tiivistetty hienosti LCD Soundsystemin Losing My Edgessä. Joku jossain on kuullut jotain mitä toinen ei, ja toisella on levy, joka joltain kolmannelta puuttuu. Hänen mukaansa musikaaliset aivomme loivat ihmisluonnon. Niiden kuusi funktiota voisivat olla esimerkiksi: kilpailu, kateus, päteminen, materialismi, rocktrivia ja ”ekat demot olivat parhaita”. Edellinen auttaa hahmottamaan maailmaa, jälkimmäinen synnyttää niitä teorioita, joista Donald Trump twiittailee. Musiikissa yksi tapa hakea merkityksiä on jakaa musiikkia jonkinlaisiin luokkiin. Muuten kuolema tulee ja korjaa. Täytyy digata jostain ennen muita. Musiikin tarjoamat sosiaaliset sävärit ovat ainutkertaisia. Musaolmillekin musiikilla on usein sosiaalinen funktio, mutta enemmän nollasummapelin hengessä. Ja joku neljäs näki kaikki ne siistit keikat, jotka kolme ensimmäistä olisivat halunneet todistaa. Jokaisen luokan laulut ovat omalta osaltaan auttaneet luomaan eloonjäämisen kannalta välttämätöntä yhteenkuuluvuutta. Dylan Thomasin sanoin, on tärkeää ”riehua valon kuolemaa, raivota raivoamalla” – hakemalla esimerkiksi divarista joku ylihintainen progelevy. Entä se merkityksien hakeminen
Wöyhötodellisuus imeytyy mehukkaasti katsojan aivokudokseen. Pitkäsoitto jatkaa IKKILLYKja DWZYREK-levytysten omalaatuista tarinaa. Jää nähtäväksi, millä tasolla Neumann ja kumppanit operoivat yli kolmekymmentä vuotta kulta-aikojensa jälkeen. Äskettäin ilmestyi uuden Shöcking Blü -yhtyeen ensialbumi Enemmän kuin elämä on lempi, enemmän kuin lempi moinen kuolo. Ennen syntymäpäivääkin tapahtuu. Mies ilmoitti, että tehdään seiskatuumainen splitti Mirah/Huumeita Japaniin. – Maamme kunniakkaan satavuotisjuhlan kunniaksi olemme veistäneet näkemyksiä suomalaisista biiseistä. Hynninen, Kesä, Seksihullut ja Ville Leinonen. – Juhlistan tasavuosia julkaisemalla 60. Tulevan pitkäsoiton eeposmainen ensisingle kantaa otsikkoa V4RHE ja kappaleesta on julkaistu myös huuruinen lyhytelokuva. Humppa Of Finland juhlistaa sopivasti myös Eläkeläisten ensimmäistä Saksan-kiertuetta sitten vuoden 2015. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Jussi (ex-YUP) ja Antti Hyyrysen (Stam1na) muodostama veljesbändi Wöyh! julkaisee ensi syksynä uuden albumin. Tribuutin taustalla häärii Lasten Hautausmaa -orkesterin primus motor Tuomo Mannonen. – Pitkäsoitto on teemoiltaan tutkielma rock ’n’ roll -unelmasta – kaikesta siitä nautinnosta, hurmiosta ja tuskasta, mitä rockiin liittyy. Levystä tuli... Uusiakin lauluja on syntynyt, joten Shöcking Blün kakkoslevy ilmestyy viimeistään ensi vuonna. Stam1nan kanssa tapahtuvat kotimaan konsertit taas soivat Helsingissä 31.3. – Levyä on kasattu melkein pari vuotta ja se taisi ehtiä painoonkin ennen Dingon paluuilmoitusta. Juopottelin läpi yön Saken ja Peten kanssa ja aamulla huomasimme perustaneemme bändin. Kaikki käänteet ovat tarkkaan suunniteltuja ja hämäävän surrealistisia. Toukokuussa keikoille aktivoituvassa orkesterissa vaikuttavat Peitsamon lisäksi rumpali Sakke Koivula ja basisti Pete Pohjanniemi – siis nykyisen Peer Güntin rytmiryhmä. Se on puolestaan varmaa, että Dingo saa tribuuttialbumin toukokuussa. Miten muistat törmänneesi Dingoon joskus aikoinaan. Mukana on herkkää tunnelmointia, vaikkapa Ville Leinosen ja Pelkän Väliviivan ansiosta. Tuskin maltan odottaa, että pääsemme esittämään uusia kappaleita livenä, kertoo Jussi. Selvästi riehakkaampaa tulkintaa edustavat Seksihullut (Facebookissa) ja Maailmanloppu (Valkoiset tiikerit). no, aivan saatanan kova, aloittaa Peitsamo. Huuruista synergiaa on luvassa Keski-Euroopassakin, sillä Stam1na matkaa Eläkeläisten kaveriksi Karlsruheen, Wiesbadeniin ja Müncheniin. – Lasten Hautausmaan keikkasettiin ilmestyi Mirah-biisi ja siitä riitti juttua Kuudennen Silmän Jere Lehmuksen kanssa. Sen nimi on Varokaa miestä jonka nimi on Twist Twist. – Lisäksi levyllä vierailee suomirockin koko kerma eli crème de la humppa. Ajatuksesta huudeltiin eteenpäin ja aina joku ilmoitti olevansa mukana. – Osa biiseistä edustaa tuntemattomampaa Dingon tuotantoa, kuten esimerkiksi Saijaa Saijaan Hullu Henri. Humppa Of Finland -pitkäsoitto ilmestyy huhtikuussa cdja digiformaatissa – bonuksilla täytetty vinyyli on puolestaan luvassa kesän kynnyksellä. Kumpi oli ensin: Dingon viimeisin comeback vai Autiosaaren lautturi. Itse Dingokin koluaa tulevana kesänä festarilavoja. – Äänitin jostakin telkkarin musaohjelmasta Dingoa kasetille. Autiosaaren lautturi lähestyy kohdettaan hieman eri näkökulmasta kuin vuonna 2008 ilmestynyt Melkein vieraissa Nimemme on Dingo -tribuutti. Mutta niin, se Humppa Of Finland. Pitää myös erikseen mainita, että Sami Hynnisellä ja kumppaneilla on mielenkiintoinen lähestymiskulma Kerjäläisten valtakuntaan. Kaikkiaan levylle tuli kymmenen artistia. Minähän olen kova Peer Günt -diggari ja Peer Günt ei saa lopettaa -biisi onkin kuulunut keikkasettiini jo kymmenen vuoden ajan. Ja koska olen aikaisemmin kirjoittanut kappaleen Tsöötz, nyt täytyi tehdä sävellys myös Twist Twistille. – Musiikillisesti albumi sisältää jo tutuksi tullutta wöyhöprogressiivista hurjastelua. Sehän ärsytti. sooloalbumini, jolta löytyy – yllätys, yllätys! – 60 biisiä, kertoo Peitsamo. No, tämä virstanpylväshän ei jää artistilta huomiotta. Kolme kertaa kuusikymmentä! Kari Peitsamo juhlii monin tavoin Armoton showmies, lyömätön tarinaniskijä ja väsymätön levyttäjä Kari Peitsamo täyttää kuusikymmentä vuotta ensi elokuussa. Versioitavien orkesterien joukossa ovat muun muassa Nightwish, Amorphis, Santa Cruz, Hava na Black, Giant Robot, Hurriganes, Melrose, Paul Oxley’s Unit ja Wigwam, kertoo Eläkeläisten henkinen komentaja Onni Waris. Pitkäsoitto kantaa otsikkoa Autiosaaren lautturi ja Dingo-tuotannon tulkitsijoina toimivat muun muassa Lasten Hautausmaa, Kuudes Silmä, Maailmanloppu, S.A. ja Lahdessa 1.4. Comeback tuli siis täytenä yllätyksenä, Mannonen vakuuttaa. Alkuperäinen biisihän löytyy Juhannustanssit-sinkun kakkospuolelta. Ku v a : H an s A n d er ss o n K u v a: P ek k a Jo k in en K u v a: So u n d in ar k is to TOKIO HOTEL – DREAM MACHINE TOUR – sunnuntai 9.4.2017 AMARANTHE lauantai 8.4.2017 CHILDREN OF BODOM – 20 YEARS DOWN & DIRTY – torstai 6.4.2017 uutiset_2017_3_b.indd 10 10.3.2017 13.43. Mukana ovat esimerkiksi Tuomas Holopainen, Kai Hahto, Mariska, Ile Kallio, Läjä Äijälä, Iiro Rantala, Paula Vesala, Martti ja Pantse Syrjä, Esa Holopainen ja niin edelleen. – Shöcking Blü syntyi Pyhätunturilla viime elokuussa. Heidän panoksensa onkin suorastaan räjähtävä! Eläkeläisten albumilla créme de la humppa Wöyh! jatkaa matkaansa yhä oudommille vesille Dingo saa mielenkiintoisen tribuuttialbumin Porilaislegenda Dingon klassinen kokoonpano palaa estradeille kesällä. – Leffassa on upeita välähdyksiä ja outoja tilanteita Wöyh-planeetalta ajalta ennen ajan keksimistä. Vuonna 2013 ilmestynyt Eläkeläiset-albumi Humppakalmisto saa viimein seuraa. Juontajana oli Lasse Norres, joka puhui biisien päälle. Miten Autiosaaren lautturi sai alkunsa
Ensi kesänä Soundi Stage nou see myös Laukaan Peurungassa toista kesää järjestettävälle John Smith Rock Festivalille. Ohjelma täydentyy vielä. Soundin lavalle nousevat 21.–22.7. Esiintymässä ovat esimerkiksi Fickle Friends (UK), Louis Berry (UK), Black Peaks (UK), While She Sleeps (UK), Pariisin Ke vät, Turmion Kätilöt, CMX ja Diab lo. ainakin Delain (HOL), Mokoma, Before The Dawn, Dynazty (SWE), 2 Times Ter ror ja Reckless Love. No Stars Upon The Bridge -debyyttialbumi ilmestyy ensi syksynä ja sen materiaalista vastaa Raivio. Muuten olisin itse tuhoutunut. Kuten joku saattaa tietääkin, niin näiden armoitettujen herrasmiesten taustoilla kummittelee nimiä kuten Swallow The Sun, Amorphis ja HIM. Olen todellakin todella otettu, että saan tehdä musiikkia tällaisten muusikoiden kanssa! K u v a: V il le Ju u ri k k al a BEFORE THE DAWN LITKU KLEMETTI LOUIS BERRY TOKIO HOTEL – DREAM MACHINE TOUR – sunnuntai 9.4.2017 AMARANTHE lauantai 8.4.2017 CHILDREN OF BODOM – 20 YEARS DOWN & DIRTY – torstai 6.4.2017 uutiset_2017_3_b.indd 11 9.3.2017 11.25. Pimeydestä syntyikin levyllinen musiikkia – yhdessä viikossa, kertoo Raivio. Festareiden Soundi-lavoilla kovatasoinen kattaus Suomalaisilla metallin nimimiehillä uusi kokoonpano Hallatar-otsikon takaa löytyvät kitaristi Juha Raivio, laulaja Tomi Joutsen ja rumpali Mika Karppinen. Viime kesän tapaan Ilosaarirockiin (14.– 16.7.) nousee tuoreempia lahjak kuuksia esittelevä Soundilava, jolla esiintyvät Litku Klemetti & Tuntematon Numero, Negatiivi set Nuoret, Vesta, Younghearted, Perikato, Vapaa Maa, Ghost World, Kauriinmetsästäjät, Cityman, Vitos, The Holy ja Elias Gould. – Luvassa on todella raskasta komppia ja Tomin tulkintaa, joka kuulostaa aivan uskomattoman komealta. Kolmelta ensi kesän festarilta löy tyy Soundin nimikkolava. – Aleahin kuoltua viime huhtikuussa aloin kerätä hänen kirjoituksia, lyriikoita ja runoja. Kun kuukausi oli kulunut elämäni synkimmästä päivästä, minun oli tartuttava kitaraan ja luotava jotain. Levy on kunnianosoitus hänen edesmenneelle elämänkumppanilleen, Trees Of Eternity -yhtyeen Aleah Stanbridgelle. Myös Provinssiin (29.6.–1.7.) nousee taas Sounditeltta, jonka artistikattaus on kovatasoinen ja monipuolinen
– Matskua olisi jo toiseenkin levyyn riittävän paljon, mutta tämäkin levy oli sellainen, että se rakentui tiettyjen teemojen ympärille, joten täytyy miettiä seuraavaakin samalla tavalla. Olen huomannut saman, Autio naurahtaa. Mitä haluat tekstittäjänä välttää. Ei siinä kukaan halunnut kenelläkään pahaa, ja tämä oli varmasti molempia tyydyttävä ratkaisu. Kallion lukioon muuttamisen jälkeen alkoi kehittyä visio omasta musiikista. Silti niitä tekisi mieli käyttää, Autio pohtii ja myöntää, että sydän-sanaa hän on debyytillä käyttänyt. Upotkaa. Pari tuntia haastattelun jälkeen kilahtaa tekstiviesti: ”Upottava”. – Nyt kun ollaan tässä pisteessä, että levy on julkaistu ja siitä tuli juuri sellainen kuin itse halusi, niin Autio kertoo, että lukion luovan kirjoittamisen opettajan rohkaisevilla sanoilla oli suuri merkitys siinä, että hän alkoi yhdistää musiikkia ja suomenkielisiä tekstejään. Varmaan seuraavallakin levyllä tulee siis olemaan samanlaista miksausta, että on vanhojakin biisejä mukana. Asiat on hyvin. Tovin tuskaisesti pähkäiltyään hän pyytää lisäaikaa. Antti Autio kasvoi Riihimäen kupeessa Oitissa ja soitti lapsena kontrabassoa. Siellä on kohtia, joista tiedän että tämä tulee täyttymään jonkun tietyn henkilön soitosta, Autio kertoo. Autio kiinnitettiin ensin Universalille, joka julkaisi Merkit-ensisinglen syksyllä 2015. MIKKO MERILÄINEN ”Olen tehnyt biisejä sillä ajatuksella, että juuri tämä bändi tulee niitä soittamaan.” facebook.com/ anttiautiovirallinen ja laulu), Erik Michelsen (basso ja kontrabasso), Joel Parvamo (sähkökitara) ja Joska Saarinen (rummut). – Mä olen tehnyt biisejä sillä ajatuksella, että juuri tämä bändi tulee niitä soittamaan. – No, eihän se kyllä ole. Trion pohjalta muodostui nykyinen viisihenkinen yhtye, johon kuuluvat Aution (laulu ja akustinen kitara) lisäksi Ella Rosenlund (viulu 12 SOUNDI K u v a: V en la H el en iu s tarkkis_Antti Autio.indd 12 9.3.2017 11.46. – Biisejä on tullut vuosien varrella tehtyä aika paljon, joten levylle oli valinnanvaraa. – Me huomattiin molemmin tahoin, että olisi varmasti parempi jos me saataisiin tehdä tämä omillamme. A-PUOLI Antti Autio Rakkaus-sana pannassa H elsinkiläisen Antti Aution ystävänpäivänä julkaistu soolodebyytti on puhuttelevaa musiikkia. 26-vuotias Autio näyttäytyy itsevarmana ja oman ilmaisunsa vakuuttavasti hallitsevana muusikkona, joka on yhtyeineen huolella kypsytellyt rauhallisesta folkista ponnistavan mutta siitä jännittävästi moneen suuntaan laajentuvan, värikkäänä soivan pitkäsoiton. On kuitenkin esimerkiksi tiettyjä sanoja, jotka ovat pannassa. – Ei Universalin kanssa mitään kauhean dramaattista käynyt, Autio vakuuttaa. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Ensiksi syntyi Antti Autio Trio, joka julkaisi ep:n. Vaikka albumissa seisoo vain Antti Aution nimi, painottaa hän kumppaneidensa merkittävää roolia. Debyytille tyypillisesti kappaleet ovat syntyneet usean vuoden aikana, mutta pajatso ei suinkaan ole vielä tyhjä. Varmasti myös tiedostat, ettei sinun musiikkisi ole mitään tyypillisintä valtavirtasoundia. – Ehkä joitain tiettyjä kliseitä, mutta ei ole toisaalta mitään sääntökirjaa että mitä ei saa tehdä. en mä voi toivoakaan mitään muuta. Esimerkiksi sanat rakkaus tai sydän, niissä on molemmissa vaaransa. Pyydän Autiota kuvailemaan musiikkiaan yhdellä adjektiivilla. Yhteistyö tyssäsi kuitenkin alkuunsa, ja albumi tuli maailmaan Rapu Recordsin kautta
\ Tiketti \ ilosaarirock.?/liput IMAGINE DRAGONS USA Poets of the Fall \ S-Tool \ MC Taakibörsta Pariisin Kevät \ Jenni Vartiainen + more Mew DEN \ Millencolin SWE Insomnium & \ JVG Joensuun Kaupunginorkesteri P E 14 .7 . THE HELLACOPTERS SWE HALOO HELSINKI! Turmion Kätilöt \ Töölön Ketterä \ Huoratron \ Gettomasa Helsinki-Cotonou Ensemble \ ¡ Lihamyrsky y Karri Koira! + more MØ DEN \ Snakehips UK Zeke USA \ Disco Ensemble Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus L A 15 .7 . PIXIES USA \ ROYAL BLOOD UK ULTRA BRA Sonata Arctica \ Te?on Brothers \ Wasted \ Evelina Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet \ Ellinoora Oranssi Pazuzu \ Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani + more Parov Stelar AUT \ Rag’n’Bone Man UK Leprous NOR \ Vesala S U 16 .7 . Ilosaari tulostus.indd 13 8.3.2017 16.54. Nyt kolme kokonaista päivää! Joensuu 14.-16.7.2017 ilosaarirock.. 129 € Ennakko: Lippu.. 99 € \ 3 pv alk. Liput: 1 pv alk. 69 € \ 2 pv alk
Vaikka musiikinteossa kaikki muu olisikin muuttunut, keikkabussissa tutut fiilikset ovat ennallaan. OK Computer oli tärkein Radioheadin levy, mutta tällä oli erityinen merkitys. Tekstit ja riffit valikoidaan ja muokataan siinä tehdessä. Kitaravoittoisemman Elefantin jälkeen yhtye tuotti levynsä vaihteeksi itse, ja yhtyeen viidenneksi muusikoksi ryhtynyt kosketinsoittaja Klaus Suominen oli siinäkin aktiivisesti mukana. [Happoradio] K u v a: M ar ek Sa b o ga l Elämäni soundit 3_17.indd 14 9.3.2017 15.17. – Mutta totesimme levyä tehdessä, että mikä helvetin kiire meillä tässä on. Mew’n kanssa yhteistä on tapa soittaa poppia jotenkin ”väärin” ja hassusti. Silloin suomalaiset bändit eivät sitä käyttäneetkään, mutta nykyiset juniorit paljonkin. Ennen albumin ilmestymistä julkaisimme jopa kolme singleä, mikä alkoi tuntua järkevältä työtavalta itse albumien nykyisen elinkaaren tietäen. Zen Café Vuokralainen – Kun kuulin radiosta kappaleen Talo, bändi kolahti täysillä. Voisimme hyvin keskittyä vanhaan tapaan tehdä aika ajoin sinkku b-puolineen ja julkaista albumi, kun niitä on tarpeeksi. Jokainen kappale palauttaa tarkasti mieleen jonkun tilanteen, kun värjöttelin sotaharjoituksissa pellon laidassa tai kun pakenin tuvassa kaverien äänekästä kuorsausta. Siitä tuli se tunne, että olisin halunnut olla kärpäsenä katossa, kun yhtye muutti suuntaansa niin äkkiä ja härskisti orgaanisemmasta rockista ihan johonkin muuhun. JOENSUUN AIKOJEN JA OMAN SOITON INNOITTAJA-ALBUMI Neljä Ruusua Hyvää päivää – Tätä ei voi sivuuttaa. Minä päätin silloin tulla isona muusikoksi. SUOSIKKIARTISTI JA -LEVY AH HAAPASALON KANSSA Carpark North All Things To All People – Joku oli vihjannut tästä helvetin hienosta bändistä meille ja etsimme sitten tämän albumin, jota edelleen kuunnellaan. Levyä tulee kuunneltua vieläkin. – Kappaleiden tekeminen on yhtäaikaista sanoitusten, sävellyksen ja tuottamisen työtä. A ki Tykin luotsaaman Happoradion seitsemännen albumin Kauniin kääntöpiiri aikaansaaminen kesti poikkeuksellisesti melkein kolme vuotta. ARMEIJA-AJAN TURVALEVYNI Alanis Morissette Jagged Little Pill – Walkmanin kasetille äänitetty Jagged Little Pill auttoi läpi vuoden 1996 Kymin sotatalven. Zen Cafén kolmella levyllä, Ua Ua, Helvetisti järkeä ja Vuokralainen on kaikilla paljon hyviä lauluja, mutta Vuokralainen oli ilmestyessään se, jota osasin jo kovasti odottaa. – Leppoisinta on levyn julkaisemisen jälkeen, kun tekovaiheessa se vaivaa päätä täydet tunnit 24/7 ja tekee hyvää päästä siitä vihdoin irti. Hallitsevaksi tyylilajiksi muodostui syntikoiden elektroninen tahditus, joka kuitenkin linjautuu selvästi lauluntekijöiden Akin ja AH Haapasalon leimallisen ytimekkäiden popkappaleiden ehdoilla. Ilkka Alanko oli samassa koulussa, ja musaopettaja mainosti tätä älpeetä, jota sitten kuuntelin kuulokkeilla kirjastossa. ALBUMI, JOKA ON PARHAITEN KESTÄNYT KUUNTELUA Michael Jackson Thriller – Levy, joka ei tunnu koskaan vanhenevan. Olen aina halunnut hallita moonwalk-askeleet, mutta niitä en koskaan oppinut. – Homma lähti hitaasti matkaan ja tulin sen aikana vielä ensi kertaa isäksi, Aki tunnustaa. Pian Mew’n rajaton kauneus kolahti meikäläiselläkin, ja levy vaikutti Happoradion tapaan käyttää ”vääriä” sointuvaihdoksia, jotka eivät mene ihan kaavan mukaan ja antavat erityisen soundin. Viimeksi levynteon yhteydessä. Sanoituksissa oli hyvä, jos yhden oli saanut valmiiksi ennen studioon menoa, muuten mennään sillä riskillä, että ennalta on ehkä pari hyräilymelodiaa. Mew houkutti myös estottomaan syntikoiden käyttöön. MINKÄ ALBUMIN TEOSSA TOIVOISIN OLLEENI MUKANA U2 Achtung Baby – Olen katsonut Zoo TV Tour -livekasettia niin paljon, ettei siitä enää saa selvää. ”Meidän kylän” bändin esimerkki innosti soittamaan itsekin. Olemme edelleen niin selvästi keikkabändi, vaikka muillakin alkaa jo tulla koti-ikävää perheiden pariin. Ala-asteen luokkajuhlassa näytettiin nimibiisin video, mistä nousi kauhea kohu. OMIEN KAPPALEIDEN SANOITUKSIA INSPIROINUT ALBUMI Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Aki Tykki ARTISTI JA ALBUMI, JOITA ARVOSTAN LAULAJANA ERITYISESTI Thom Yorke Radiohead: The Bends – Fake Plastic Trees on kappale, jonka takia aloin treenata falsettia. LEVY, JOKA ON AVARTANUT KÄSITYKSIÄ MUSIIKINTEOSTA Mew Frengers –Haapasalo löysi tämän
KINGSTON WALL FREAKOUT! ISMO ALANKO: KUN SUOMI PUTOS PUUSTA DON JOHNSON BIG BAND: BREAKING DAYLIGHT LEAVINGS-ORKESTERI ESITTÄÄ LEEVI AND THE LEAVINGSIÄ JUSSI & THE BOYS ESITTÄÄ: NUMERO 1 SAIMAA WIGWAM REVISITED I I WWW.WINTERSOLSTICE.FI SE SUOMALAISEN MUSIIKIN TALVIFESTIVAALI 1.-2.12.2017 SUVILAHTI, HELSINKI OSTA LIPUT WINTERSOLSTICE.FI/MESENAATTI MAHDOLLISTA Winter Solstice tulostus.indd 15 8.3.2017 16.53
Apple on perinteisesti ollut edelläkävijä tässäkin asiassa. Tuskin oikeiden tablojen soittaminen aivan tällaista on. Apparatus > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen S oitan linja-autossa tabloja matkalla töihin. Järjestetäänkö tulevaisuudessa Sibeliuksen muistoksi iPadin soittokilpailuja. Kukaan ei kiinnitä huomiota, sillä minulla on kuulokkeet korvissani. Ne heijastelevat sen hetkisiä musiikkitrendejä ja tuotekehitystä. Tavallisille kuluttajille tarkoitetun tietotekniikan kaupallinen voittokulku on ollut miniatyrisoitumisen historiaa. Olennaista on myös tietää, milloin soundi on relevantti ja milloin se on klisee. Kosketusnäytön avulla on mahdollista tuottaa haluamaansa soundia perehtymättä uuvuttavaan ohjelmointiin. Mikä parhainta, ATK voi auttaa myös luomiskyvytöntä muusikkoa. Nyt useimmissa applikaatioissa on EDM-tyylisiä soundeja. Samoilla sovelluksilla tehty musiikki kuulostaa enemmän tai vähemmän samanlaiselta. Kännykkämusiikin tekeminen perustuu fyysisen soiton harjoittelun sijaan makuun ja valitsemiseen. Sanotaan, että uudenlaiset laitteet ja ohjelmistot (ja internet) ovat demokratisoineet musiikin tekemistä. Kuka tietää, ehkäpä jako soitettuun ja koneilla tehtyyn musiikkiin tulee entistä dogmaattisemmaksi. Joku voi ihmetellä, että miksi ihmeessä muusikot haluaisivat suosia instrumentteinaan konttorikoneita. Mutta menee se matka näinkin. Sen on joku tehnyt jo ennalta. Taskutietokoneille, puhelimille ja tableteille suunnitellaan jatkuvasti uusia musiikin soittamisen ja tallentamisen välineitä. Esimerkiksi Applen iOS:lle julkaistulla Samplr-softalla voi soittaa ja muokata graafisesti ja intuitiivisesti mitä tahansa ääninauhoitetta, samplea, kunnes se kuulostaa mieleiseltä. Aloittelevan tuottajan tunnistaa kyllä huonosta miksauksesta. Sovelluksessa on valittavana kummastakin rummusta vain kolme erilaista ääntä, joita voi ruudulta näpytellä sormillaan. Eivätkä nämä ole oikeat tablat vaan puhelimeen asennettava digitaalinen mallinnus, Androidin tabla-applikaatio. Kännykälle on tarjolla kokonaisia digitaalisia työasemia (DAW), sekvenssereitä, samplereita, efektilaitteita ja tajuton määrä erilaisia softa-instrumentteja. Ja niitä kehitetään huimalla vauhdilla lisää. Nykyään pelkällä kännykällä on mahdollista tehdä vaikka koko äänilevy. Applikaatioissa on aina rajoitettu määrä soundeja ja nämä ovat jonkun sinne koodaamia. Voi vain arvata, kuinka suuri osa näillä sovelluksilla tehdystä musiikista on millään tapaa merkittävää vielä viiden vuoden kuluttua. iPadilla voi ohjata myös MIDI-kieltä käyttävää hardwarea. Samalla se on kuitenkin tehnyt muusikoista tuottajien sijaan yhä enemmän kuluttajia. Taskutietokoneissa olennaiseksi innovaatioksi on osoittautunut kosketusnäyttö. Hämmästyttävä Fugue Machine generoi lukuisia uusia melodioita yhden annetun pohjalta fuugan taiteen sääntöjen mukaisesti! Nykyajan muusikolla täytyy olla tietämystä siitä, miten erilaiset nauhoitusja äänenmuokkauslaitteet toimivat. Parhaassa tapauksessa nämä laitteet voivat tuoda kuitenkin myös rokkarille lisämukavuutta, helppoutta sekä uusia näkökulmia musiikin tekemiseen. Taskutietokoneiden myötä korviimme kantautuu yhä enemmän softa-synien ininää, mutta tietokoneinstru mentit voivat yhtä hyvin toimia väylänä kohti soittoharrastusta ja laajentaa pelin hengessä musiikin tekijöiden todellisuutta. 16 SOUNDI apparatus_autotune_taitto_3_17_b.indd 16 9.3.2017 12.24. Nykyään se käy aiempaa vaivatto mammin vaikka pa tabletilla. Mutta löytyy suositulle Android-käyttöjärjestelmällekin päteviä musiikkisovelluksia. Applen laitteet – iPhone ja iPad – ovat tehokkaita ja toimintavarmoja ja niille julkaistut ohjelmistot ovat askeleen muita edellä. Voiko käydä niin, että perinteiset instrumentit korvataan hiljalleen digitaalisilla simulaatioilla. Mitä tekee kompressori, LFO tai stereo panner. Kännykällä voi nauhoittaa erilaisten lisälaitteiden avulla varsin hyvälaatuista ääntä. Tarvitsee vain siirtää sormea ja kuunnella. Nykyään lähes jokaisen taskussa kulkee henkilökohtainen tietokone ja sen mukana paljon erilaista todellisuutta. Kaikki maailman soundit taskussa Kosketusnäyttö on helpottanut musiikin tekemistä entisestään. Rytmit ja synat voi hoidella uskottavan kuuloisilla plugin-instrumenteilla
Live Nation tulostus.indd 17 9.3.2017 14.10
– Samaan aikaan kehitimme ”modulaarisen arkkitehtuurin” – meillä on tarjolla kymmenittäin erilaisia moduuleja, joista voidaan koota asiakkaan tarpeiden mukainen kokonaisuus. Vuonna 2012 Matti Vauhkonen pyysi päästä luokseni työharjoitteluun, ja nykyisin hän on yhtiökumppanini. Olin päivätöissä, joten aikaa pelien rakenteluun ei ollut liikaa. Firma valmistaa myös kaiutinkaappeja, joita on tähän mennessä valmistunut 100 kappaletta. Tämä kehitysprojekti on ollut erittäin haastava, koska kaikkien osien pitää sopia myös sähköisesti yhteen, mutta se tulee helBluetone-arkkitehdit Matti Vauhkonen (vas.) ja Harry Kneckt. E-liike 3_17.indd 18 9.3.2017 8.34. – Tavoitteemme on tehdä maailmanluokan vahvistimia ja kaiutinkaappeja asiakkaan tarpeiden mukaan. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 16 Modulaarinen arkkitehtuuri -N ykytrendi on, että vahvistimen tulee olla painoltaan kevyt ja helposti roudattava. Ja asiakkaita meillä on makuuhuonesoittajista ammattikitaristeihin. Harry Kneckt rakensi ensimmäiset sata Bluetone-vahvistinta kotonaan Espoossa, rivarin taloussiivessä. Kunkin moduulin yhteydessä on myös ääninäytteitä siitä, miltä se kuulostaa. Niitähän mies oli rakennellut siihen mennessä jo 30 vuotta, mutta nyt tuntui että jotain liikahti. Niinpä kahta täysin identtistä Bluetonea ei ole olemassa. Firma kunnioittaa perinteitä, mutta on samalla innovoiva. Tänään Bluetone on Suomen tasolla vakiintunut boutique-merkki: Kneckt ja Vauhkonen valmistavat styrkkareita tarkoituksenmukaisissa pajatiloissa Helsingin Pitäjänmäessä. Lisäksi sen pitää soundata erittäin hyvältä myös pienemmillä äänenpainetasoilla. – Pistin samaan aikaan pystyyn myös ensimmäiset kotisivut ja sitä kautta kysyntä lisääntyi hiljalleen. Vaikka päätoimialaamme on vahvistimien ja kaiutinkaappien rakennus, teemme ohessa myös huoltoja ja modauksia muun merkkisiin putkilaitteisiin. Pian bändikaveri – toinen kitaristi – alkoi mankua Knectiltä samanlaista, ja sen jälkeen vielä basisti. Vuonna 2009 kyllästyin asetelmaan ja päätin pyhittää loppuelämäni Bluetoneaatteelle. 18 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Tämän vuoden helmikuussa tapahtui jo kolmannensadan Bluetone-vahvistimen luovutus asiakkaalle. Kaikki alkoi vuonna 2004, jolloin tämä valtamerkkien vakiintuneisiin sovelluksiin kyllästynyt entusiasti oli duunannut itselleen jälleen uuden kitaramyllyn. Pitkään eyelet-tekniikkaa käytettyään alkoivat Kneckt ja Vauhkonen valmistaa viime vuonna Bluetoneja myös niin sanotulla hybridilevy-tekniikalla, joka tarkoittaa perinteisen eyelet-levyn ja piirilevyn yhdistelmää. Elämä on liian lyhyt huonoilla soundeilla soitteluun, tietää Bluetone Ampsin Harry Kneckt. Tämä pitää sisällään jokaisen asiakkaan tarpeiden huomioon ottamisen. Tämä helpottaa ja nopeuttaa valmistusprosessia. Jokainen niistä on hinnoiteltu, joten asiakas näkee heti, mitä hänen styrkkarinsa tulee maksamaan. Tulemme tänä keväänä julkaisemaan nettisivuillamme maailman ensimmäisen Amp Builder -työkalun, jolla asiakas voi suunnitella itse digitaalisesti haluamansa vahvistimen eri moduulivaihtoehdoista
1980-luvun Oakland oli kuin eri planeetta verrattuna Negriton konservatiiviseen lapsuuteen. FANTASTIC NEGRITO Last Days Of Oakland (Universal) ser DTX 72 iE -neodyymikorviksiin (noin 30 euroa), koska kuulin niiden kestävyydestä myös hyvää juttua liikennevalogimmoilta. Lisäksi se on erittäin kevyt, mitä moni vahvistimen omistaja arvostaa. Päädyin koekuunteluiden jälkeen empiirisesti alumiinirunkoisiin Sennheisia ja nykybluesalbumi-sarjan voitti mies nimeltä Fantastic Negrito. Ehdolla oli tietysti myös blueNykybluesia elinvoimaisimmillaan pottamaan esimerkiksi asiakkaan ja valmistajan välistä kommunikointia. Palkinnot jakaa erityisistä ansioista musiikin alalla Yhdysvaltain musiikkialan ammattilaisten yhdistys The Recording Academy, ja kuten tiedämme, pidetään Grammy-palkintoa musabisneksessä elokuva-alan Oscareihin verrattavana tunnustuksena. Mukaan tulee kelvollinen kotelo. Diskantit eivät toki ole niin kirkkaita ja basso on aavistuksen muhju, mutta kokonaisuus on silti tasapainoinen ja terve. Kestotesti alkaa nyt. Levyltä löytyy muun muassa In The Pines, joka soveltaa Leadbellyn Where Did You Sleep Last Night -klassikkoteemaa siirtämällä sen tekstimaailman Oaklandin karuun jengitodellisuuteen. Vertasin epäreilusti Senkkuja omiin yli 400 euron Grado GR10 -nappeihini, joiden helmeilevät transientit hellivät kultakorviani, mutta eivät Senkut niin paljon äänenlaadussa hävinneet. Vuonna 2009 kyllästyin asetelmaan ja päätin pyhittää loppuelämäni Bluetone-aatteelle.” Korvanapit kovaan kulutukseen ”F antastic Negrito sai kurinalaisen muslimikasvatuksen. Tutkin netistä erilaisia korvakuulokkeita 20-50 euron hintaluokassa ja tutkin vastekäyriä. E-liike 3_17.indd 19 9.3.2017 8.34. Ja nyt hän voitti Grammypalkinnon albumillaan Last Days Of Oakland. Täyttäessään 20 Negrito oli opetellut soittamaan jokaista käsiinsä saamaansa instrumenttia. Oaklandissa kurjuus oli erityisen todellista. Isoin kasvupotentiaali on meidän kannaltamme tällä hetkellä Euroopassa. Eläminen keskellä yhtä kansakunnan hurjinta, pahamaineisinta ja vilkkaimmin asutettua mustaa yhteisöä tarkoitti, että Negrito siirtyi arabimessuista Funkadeliciin käytännössä yhdessä yössä. Nykyskidit kuuntelevat musansa kännykällä Spotifysta korvanappikuulokkeilla, eiks näin. Olen tästä syystä ostanut poistomyynneistä ihan mitä sattuu korvanappeja himavarastoon, mutta eräänä päivänä kuulokehylly olikin tyhjä. Olemme tutkailleet myös ulkomaisia jakelukanavia, mutta ensisijainen tavoite on saada asiakkaat tilaamaan haluamansa Bluetone-tuotteet modernilla verkkokauppaperiaattella suoraan meiltä ilman välikäsiä. Hintalaatusuhde on kunnossa. Knecktin tiedon mukaan myös Dave Lindholm soittelee Bluetonella. Negriton ollessa 12-vuotias hänen perheensä muutti Massachusettsista Oaklandiin, jossa nuorukainen koki voimakkaan kulttuurisokin. Jokainen vanhempi tietää, että pennut eivät juurikaan muista arvostaa ja kohdella hyvin kuulokkeitaan, vaan nuorempana ne tuppaavat häviämään ja vanhempana ne menevät liian nopsaan rikki, yleensä liitoksista. – Olemme tähän mennessä myyneet kymmenisen Bluetone-vahvistinta eri puolille Eurooppaa. Tulemme pitämään myös joitain valmiita Bluetone-tuotemalleja valikoimassa. Tähän asti kysytyin malli on ollut kaksikanavainen Dusty Road, josta on lukuisia variaatioita sekä nuppina että kombona. Fantastic Negrito on entinen gangsta ja huumekauppias, joka syntyi musiikin kautta uudelleen. Bluetone-vahvistimen ovat harrastajien ohella hankkineet nuoremmat ammattikitaristit kuten Ville Paappanen, Lauri Yrjölä, Petteri Arvola, Davide Floreno ja Erja Lyytinen. Uskomme, että keväällä julkistettava Bluetone Amp Builder madaltaa myös ulkomaisten asiakkaiden kynnystä tilata custom-putkivahvistin. SOUNDI 19 www.bluetone.fi Modulaarinen arkkitehtuuri ”Olin päivätöissä, joten aikaa pelien rakenteluun ei ollut liikaa. Tätä jatkui useita vuosia, kunnes naamioituneet pyssymiehet tulivat ja Negrito oli vähällä kuolla. Ostin varmuuden vuoksi kolmet. Hänen isänsä oli somalilais-karibialainen siirtolainen, joka harrasti pääasiassa afrikkalaista perinnemusiikkia. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija Bluetone-arkkitehdit Matti Vauhkonen (vas.) ja Harry Kneckt. Kyseessä on vaikuttava musta artisti, jolla hän tarjoaa maittavan sekoituksen perinnebluesia ja nykymeininkiä. Jos edellä mainitut vaihtoehdot eivät riitä, teemme asiakkaan toiveiden mukaisen pelin customperiaatteella, valottaa Knect, jonka oletus on, että jatkossa iso osa Bluetone-tilauksista tulee nettityökalun kautta. Hän teki äänityksiä, mutta sotkeutui myös katukuvioihin. Bluesin nykyisyys on monimuotoinen ja Fantastic Negrito on sen evoluution yksi elinvoimainen ilmentymä. – Olemme käyttäneet melkein kaikkia markkinoilla olevia kaiutinelementtejä viimeisen 10 vuoden aikana. Kyllä näillä Lady Gagaa kuuntelee – tai mitä ne nykypennut nyt kuuntelevatkaan. Tällä hetkellä erittäin mielenkiinoinen all round -elementti on Celestionin uusi Neo G-12 Creamback, joka toimii erittäin hyvin sekä puhtailla että rankemmilla särösaundeilla. I nnokkaana, mutta amatöörinä sosiologina olen perehtynyt yhteen ihmiskunnan turhauttavimpaan selvitykseen, joka eeppisyydessään vetää vertoja ensimmäisille vaarallisille kuuretkille: nimittäin kestävien ja melko hyväsoundisten, mutta kohtuuhintaisten korvanappikuulokkeiden löytämiseen. On hieman turhauttavaa ostaa uudet kuulokkeet kahden viikon välein. Sen jälkeen hän pakkasi kamansa ja suuntasi Los Angelesiin, mukanaan demokasetti.” Lainaus on ote Fantastic Negriton nettivuilta Vuoden 2016 Grammy-palkinnot jaettiin taas. Päätin ottaa asiasta hieman selvää
Taas kerran olin otettu tosi rastoille ominaisesta arvokkuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka hänestäkin huokui. Hymy kuitenkin nousi hänen huulilleen herkästi. Kuvitelkaa sitä vasten, miten yllättävää oli 70-luvun lopulla yhtäkkiä kuulla jamaikalaista laulaja-lauluntekijää, jonka biisit huitelivat 10 minuutin tietämillä. Sekin todistaa Ijahmanin nöyryydestä, ettei hän maininnut minulle menneensä sinne Gambian presidentin kutsusta. Kokokin yhdisti heitä, myös Ijahman on lyhyt kaveri. Hän sai siitä hengellistä voimaa Babylonin pimeydessä. Sain tietää asian muuta kautta. Harvat jamaikalaiset kappaleet ovat neljää minuuttia pidempiä, useat reippaasti lyhyempiä. Ennen keikkaa jututin Ijahmania Klubilla. Tosin vuonna 1985 Ijahman yllätti, kun hänen vaimonsa Madgen kanssa tekemä duetto I Do singahti Britanniassa reggae-listan kärkeen ja nosti profiilia tuntuvasti. – Yhdeltä mieheltä minun oli aivan pakko kysyä, tunsimmeko toisemme ennestään. Netti paljastaa yhä keikkailevan Ijahmanin levyttäneen Haile I Hymnin jälkeen ahkerasti. Voitte kuvitella, miten hienolta tuntui, kun Ijahman 1989 yllättäen tuli Suomeen ja kaiken kukkuraksi vain kotikaupunkiini Tampereelle. Paluu alkukotiin. Panit varmaan merkille, kuten minäkin Gambiassa käydessäni, miten siellä törmää jatkuvasti ihmisiin, joiden kasvonpiirteet ovat täsmälleen samat kuin joillain jamaikalaisilla. Kolmiosainen harmaa puku istui täsmälleen ja locksien päällä keikkui musta knalli. Haastattelujakaan ei hänestä enää lehdissä nähnyt. Sen merkitys oli symbolinen. Hän oli nimittäin juuri palannut ensivierailultaan Afrikasta, Gambiasta ja Senegalista, mikä kelle tahansa rastalle on iso juttu. – Oli hienoa päästä viimein käymään Pyhässä Maassa, se oli upea kokemus. Keikka oli hieno. Puhun tietenkin Ijahmanista, joka julkaisi debyyttialbuminsa Haile I Hymnin 1978 Islandilla eli varsin korkealla profiililla. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI Kuten niin usein musiikin saralla käy, kaikesta kohusta huolimatta Ijahman käytännössä häipyi valokeilasta parin kolmen vuoden sisään. Mies vain nauroi ja sanoi: ”Emme varsinaisesti, mutta...” Afrikka on valtava manner ja kätkee paljon asioita, jotka meidän pitäisi oppia tuntemaan. Sukset menivät pian ristiin Island-pomo Chris Blackwellin kanssa, Ijahman alkoi julkaista levyjään omalla Jahmani-merkillään ja levyjen mainostus jäi olemattomiin. Ihmiset olivat niin mahtavia. 80-luvun lopulla ja 90-luvulla häneltä tuli parhaimmillaan kolme albumia vuodessa, tuoreimpana vuoden 2006 Versatile Life. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Monissa arviossa miestä ylistettiin ”Jamaikan Van Morrisoniksi” ja hänen vapaasti soljuvassa, improvisatorisessa äänenkäytössään olikin jotain samaa kuin pienellä irlantilaisella. Ijahman oli innoituksen tilassa, vaikka äärimmäisen herrasmiesmäinen käytös olikin hyvin hillittyä. Hartaasta rastasta tuli pieni sensaatio kansainvälisesti. Vaikkei bändi soittanut niin rootsilla soundilla kuin toivoin, oli sensuellin melodinen soitto kuitenkin maanläheistä ja Ijahmanin vapaasti improvisoiva laulu erottui kilpailijoista. Välillä hän vei sen vaivihkaa huulilleen ja hellästi imaisi siitä imaginääriset savut. Hänen taiteellisesta integriteetistään kertoo paljon se, että liikkeellä oltiin kahdeksanhenkisellä bändillä. Hän muistutti niin täysin erästä jamaikalaista tuttavaani. R eggae on laulukeskeinen musiikinlaji, enkä nyt puhu pelkästään ihmisäänestä vaan myös laulurakenteesta. Koko keskustelumme ajan Ijahman hypisteli käsissään liikuttavan pientä spliffin pätkää, joka ei missään vaiheessa palanut. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_Ijahman.indd 20 9.3.2017 12.27. 20 SOUNDI Ijahman Jamaikan Van Morrison Ijahmanin tie on vienyt vankilan kautta aina Gam bian presidentin vieraaksi. Huomioni kiinnitti eräs pieni hauska yksityiskohta. Afrikalla on paljon annettavaa maailmalle. Se oli ennenkuulumatonta, mutta homma toimi loistavasti. Sen liikuttaminen maasta toiseen ei varmasti ollut halpaa. Uskon todella, että Jamaika on pieni pala Afrikkaa, hän kertoi lempeällä, pehmeän sointuvalla äänellä. Ennen muuta tunnelma oli hartaan spirituaalinen aidosti nöyrällä tavalla. – Kyllä, nimenomaan Gambiassa, Ijahman sanoi poikkeuksellisen painokkaasti, nyökkäillen. Elämä on opettanut Bob Marleyn mantte linperijäksi aikoi naan povatun reggaeartistin nöyräksi. Niin julkisuutta kaihtava rasta kuin olikin, miehen tyyli oli coolisti elegantti. Ilmapiiri ja monet asiat maisemaa myöten ovat siellä hyvin samankaltaisia kuin Jamaikalla
Se oli vaikuttava kokemus: aistia pala omaa rankkaa his toriaansa. Chris Blackwell sanoi minun olevan ainoa, joka voisi jatkaa Bobin (Marley oli Ijahmanin ystävä teiniiästä saak ka) mittakaavassa reggaen levittämistä, mutta en voi lähteä muuttamaan mu siikkini sisältöä myynnin edistämisek si. Mitä mieltä olet sellaisesta uskon nollisesta kiihkoilusta, jota ilmenee nyt esimerkiksi Iranissa ja USA:ssa. Niissä on paljon afrikkalaisia tapoja: juhlia, kokouksia ja vastaavia, eikä se väki kuulemma halua kauheas ti olla tekemisissä perusjamaikalaisten kanssa. Kolme päivää sitten tein sii tä laulun: Gorée Island. Neljä biisiä pelkkää asiaa. Eikä tähän ajan hammas pysty, täysin oma tyyli erottaa Ijahmanin yhä kaikista kilpailijoistaan. Hengellinen puoli on kuitenkin aina fyysistä tärkeämpi. Madge-vaimon kanssa duettoillen tehty I Do on hienoa, vähän gregoryisaacsmaista lovers rockia rouvan kujertaessa todella korkealta ja Africa asiallinen roots-levy, mutta eivät ne pärjää tälle lyhyen Island-kauden päättäneelle kakkosalbumille, joka jo edeltäjälläkin mukana olleen Geoffrey Chungin tuotannolla jatkaa suvereenisti siitä mihin ykkönen jäi. Synnyit Jamaikan Christianassa 1946 ja muutit vanhempiensa kanssa Englan tiin 1963. Olen en sisijaisesti taiteilija ja haluan viedä mu siikkiani ihmisille ympäri maailmaa. Nyt siellä on toden teolla alettu avautua myös reggaelle. Minun on pakko laulaa todellisuu desta. Eikös Jamaikalla ole vieläkin jossain vuorilla karanneista orjista periytyviä Maroonsyhteisöjä, joissa kuulemma puhutaan jopa osittain afrikkalaista kieltä. – Minusta se ei ole oikeaa spirituaa lisuutta, että yritetään määrätä mitä muiden pitäisi tehdä ollakseen hyviä ihmisiä. Onko sinulla oma studiokin. Liikenteessä on ainakin kaksi eri miksausta samasta levystä Chapter 2 -nimellä, mutta tämä on se alkuperäinen. Isäntä itse on upeassa vedossa ja melodialtaan erikoinen Moulding yksi kaikkien aikojen komeimpia roots reggae-sävelmiä. Jakelu vain tökkii. Laajan mutta hienovaraisen äänikuvan omaperäisin piirre on iso puhallinsektio, jonka rooli poikkeaa reggaelle tyypillisestä. Monet laulajat unohdetaan siinä ajas sa. Biisejä on nyt viisi ja puhaltimet ovat hiukan pienemmässä roolissa, mutta bändi soi yhtä kaikki samettisen pehmeästi olematta silti sliipattu. Mutta on hie noa tavata ihmisiä, jotka edelleen saa vat voimaa jo 10 vuotta vanhasta Jah Heavy Loadista. Kukaan ei ole täydellinen, jokaisen on opittava omista erehdyksis tään. ”Ihmiset syntyvät ja kuolevat, mutta jokainen jättää itsestään jonkin merkin.” PITKIÄ JA HARTAITA ROOTS-HYMNEJÄ Haile I Hymn, Chapter 1 (1978) TÄSTÄ Ijahmanin ura tosissaan alkoi, vaikka hän jo ennen rastaksi kääntymistään levyttikin muutamia soul-numeroita. Jos ha luan esiintyä kotinurkilla, minun on en sin kerättävä sitä varten rahaa. Tilanne kääntyi kuitenkin sikäli eduk si, että vankilassa Trevor kääntyi rastak si, muutti elämäntapansa ja alkoi tehdä spirituaalista musiikkia. Ijahman kertoi asuvansa Kingstonin Sentandrossa vaimonsa Madgen ja hei dän neljän lapsensa kanssa. Ei vät ne isoja hittejä ole, mutta niitä kui tenkin kuunnellaan kansainvälisesti. Sitä saa tyydytystä. Spirituaalisella ta solla olemme kaikki veljiä ja sisaria. Olisi hienoa, jos se kas vaisi studioksi, mutta tuskinpa niin käy, kun Jamaikalla on niin tiukkaa. Ne pitäisi myöntää ja sitten korja ta, eikä lähteä muita neuvomaan. Syksyllä menen konser toimaan Zimbabween, Ghanaan ja managerini kotimaahan Nigeriaan. 60luvun alku puolella kova Otis Redding fani oli jo tehnyt pari soul cover singleä. LISÄÄ SAMAA LAADUSTA TINKIMÄTTÄ SOUNDI 21 naamakirja_Ijahman.indd 21 9.3.2017 12.27. He elävät omien traditioiden sa mukaan. En voi valittaa. Mutta linja on niin pitkä ja siitä on lähes mahdoton ottaa selkoa, koska orjakaup paa harjoittivat monet kansallisuudet: britit, portugalilaiset, hollantilaiset. Minä yritän tehdä ajatonta musiik kia. Niin perinteet säilyvät tässä maailmassa. – Omaa soundsysteemiä virittelen par haillaan, mutta se on vain harrastus, le vyjen soittoon. Ijahmanin lempeä laulu tihkuu hiljaista spirituaalista ekstaasia ja valtavaa myötätuntoa kaikkia kärsiviä kohtaan. Tiedätkö mitään tarkempaa sukujuu ristasi Afrikassa. – En ole henkilökohtaisesti käynyt Maroon Townissa, mutta niin tosiaan sanotaan, että niillä nurkin on yhtei söjä, joissa puhutaan Jamaikan eng lannin lisäksi jotain afrikkalaisperäistä kieltä. Laulut kasvoivat hänen vankilakokemuksestaan. Jokainen voi palvoa Jumalaa omalla tavallaan, kyky jensä mukaan. Perustit oman levymerkin omaa musiikkiasi varten. Flyygelitorvet ja varsinkin huilut soivat komeasti. Paljon on vielä opittavaa, mutta ensimmäiseksi kerrak si opin siellä jo melkoisesti asioita. – Valitettavasti minulla ei ole siitä tietoa, mutta tiettävästi orjia tuotiin Jamaikalle paljon juuri Gambiasta, jo ten jäljet voivat hyvinkin johtaa sinne. Olen tehnyt 10 albumia. – Ei todellakaan, hän naurahti. Are We A Warrior (1979) IJAHMANILLA on liki 30 albumia enkä ole läheskään kaikkia kuullut. Englannin ajoista tiedustellessani Ijahman tunnus ti möhlineensä nuorena ja joutuneen sa linnaan lähes kolmeksi vuodeksi. – Gambiassa vierailin kylissä ihmi siä tapaamassa ja tsekkasin värähtelyt Goréen saarella, mistä lukemattomia mustia aikanaan rahdattiin orjiksi Kari bialle ja Amerikkaan. Minulla ei ole varaa mainostaa omalla merkilläni julkaise miani levyjäni, ne leviävät vain ihmis ten ja radion välityksellä. Marooneilla on omat lakinsa ja sääntönsä, joita he noudattavat omissa kylissään. Isossa kokoonpanossa soittavat monet Jamaikan parhaista Sly & Robbiesta lähtien, ja yhtenä urkurina toimii Stevie Winwood. Sik si on parasta rakastaa kaikkia, Ijahman filosofoi hymyillen ja lisäsi juuriensa valkoisella puolella juontuvan Skotlan nista, mistä syystä hän on passissaan Trevor Sutherland. Voim me sanoa Kaikkivaltiasta Allahiksi tai Jahiksi ja monilla muilla nimillä, mutta silti Hän on kaikille sama. Rastafarin sanoman levittämi nen on minulle kutsumus. Ihmiset syntyvät ja kuole vat, mutta jokainen jättää itsestään jon kin merkin, pienen palan omaa perin nettään, joka säilyy. Asutko vielä siellä. Hen kinen soturi ei käytä väkivaltaa eikä tuomitse toisten näkemyksiä
Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen > 22 SOUNDI > Soundi-haastattelu > Soundi-haastattelu haast_mika sundqvist_c.indd 22 10.3.2017 10.40
Hänen MSL-studiollaan on tallennettu merkittävä osa suomalaista rockhistoriaa. Mies sen takana on Mika Sundqvist, varsinainen viheltäjä muutenkin. Rakkaimmat muistot liittyvät juuri Juicen ja Popedan levyjen äänityksiin. Ennen muuta moottoripyöriä ja kaikenlaisia muitakin moottoriajoneuvoja rakastava ja keräilevä Sundqvist on verraton tarinaniskijä. E ppu Normaali, Popeda, Yö, Juliet Jonesin Sydän, Juice Leskinen... Se on kivaa. Nykyään hän edustaa vanhan liiton studiokulttuuria, mutta ikä ei tunnu juuri 70 vuotta täyttänyttä miestä painavan. Miellyttävää juttutuokiota kuvaa parhaiten se, että jo ensimmäiseen ”Työn laatu kertoo, kuinka paljon asiakkaita saat.” SOUNDI 23 haast_mika sundqvist_c.indd 23 10.3.2017 10.40. Alwari Tuohitorven basistista tuli 80-luvulla suosittu sooloartisti iskelmällisemPopedan uuden albumin Lihaa ja perunaa -singlekappale käynnistyy vihellysteemalla. Haastattelu ajautuu toistuvasti sivuraiteille, kun ”pakko muuten kertoa sellainen hauska yhteensattuma” -alustuksella käynnistyy joku vuosikymmenten varrella eteen tullut legenda. Äänittämisen ohella meriitteihin kuuluu myös tuottamista, muun muassa ystäväpiiriin kuuluvalle Popedalle. män ilmaisun puolella ja myöhemmin hän on yhdessä Veli-Matti Järvenpään kanssa uppoutunut tex mex -musiikkiin. Sundqvist tunnetaan leppoisana huumorimiehenä, mikä on myös osaltaan tehnyt hänestä kysytyn studioketun. Miehestä näkee, miksi hän jatkaa yhä työssään, vaikka mittarissa on jo 70 vuotta. Hyvää vointia piisaa niin kauan, kun jaksaa olla aktiivinen ja kiinnostunut asioista. Sundqvist on paitsi suomalaisen studio-osaamisen grand old man, myös muusikko itsekin. Hän painottaa olevansa onnellinen, koska on saanut tehdä elämässään sitä, mistä pitää. Näitä kaikkia on tallentanut Mika Sundqvist, jonka MSL-studio on päätynyt Ylöjärven ja Lempäälän kautta kotitilan kylkeen Kihniöön. Vähän väliä jutustelu keskeytyy, kun MSL-johtaja lähtee etsimään tarinoita kirvoittavia levyjä. Eläviä kertomuksia riittää: milloin on sparrattu studiossa levyttämään päätynyttä maailman huonointa mäkihyppääjä Eddie Edwardsia, milloin on virolaisten muusikoiden maksama sadan pullon vodkapalkkio juuttunut tulliin tai kuinka vastahankaiset hevimuusikot äityivät hetkessä kilteiksi, kun sattumalta pihaan ajoi Sundqvis tin Harrikka-kavereita. Näitä suomirockin kestomenestyjiä yhdistää tietysti Poko Rekords, mutta myös albumien äänittäjä
Mutta 24 SOUNDI noin vaan tehdä, tuo poika joku päivä meille ja kokeillaan kitaran kanssa lastenlauluja, että mä näen millä sävellajilla hänen äänensä toimii. Ne oli tehnyt silloin jo ainakin yhden singlen – Sinun laulusi, Elton Johnia. Tehtiin se suomeksi ja mun mielestä se kuulostaa aika komealta vielä tänäkin päivänä, kun se on joskus Yöradiossa tullut. Silloin sain ekan kerran maistaa, miltä tuntuu olla suosittu. – Kysyin Epe Heleniukselta, että mitäs jos hommaan 8-raitastudion kamat, joiden suorituskyky on parempi kuin Nurmikallion Microvoxilla, jossa se teki hommia kahdella kaksiraitakoneella. Lempäälässä tuli herrasmies poikansa kanssa ja sanoi, että teepäs meidän pojalle laulu. No, mähän olin laulanut sen jo pojalle opettelua varten. ”Ikinä ei voi tietää mihin joku juttu johtaa.” K u v a: So u n d in ar k is to haast_mika sundqvist_c.indd 24 10.3.2017 10.40. Joo, tehdään vaan, mutta en mää sitä voi aan matkan varrella astetta jyrkemmäksi jytämenoksi. Kyllä sitä muutama tuhat meni, mikä vähän korpesi, kun oli sydänverellä yrittänyt tehdä. Siellä Ylöjärven Mettistössä tehtiin myös Eppujen Maximum Jee & Jee, Juicen XV yö ja Kuusessa ollaan, Popedan eka albumi ja Hassisen Koneen Täältä tullaan Venäjä. Se olisi mukavampaa kuin aloittaa keikkasetti kahdella valssilla. Älä iske Tuijaa oli ehkä kovin hitti. Se myi kolmessa viikossa 33 000 kappaletta. Oltiin treenattu kunnianhimoisempi ohjelmisto, jossa oli omien biisien lisäksi Moody Bluesia ja sellaisia. Ja musiikkityylikin vaihtui tosiKu va : So u n di n a rk i s t o Vielä tässä vaiheessa ilme oli vakava. Ajattele mikä työtapaturma se oli. Mutta ei sellainen mennyt jengiin keikkapaikoilla. Okei, pannaan se sitten Syksyn sävel -kilpailuun. Sen syntytarina on vähintäänkin omituinen. Alwari Tuohitorvi jytämenot päällä. ”Tunge se vaikka perseeseesi, unohda koko juttu”, se sanoi ja ne kävelivät pois. Alwari Tuohitorvi oli sikäli kiinnostava bändi, että se taisi olla ensimmäisiä glamia ulkoiseen habitukseen tuoneita suomalaisyhtyeitä. Jäin silloin pois, kun ajattelin että alkaa tulla liikaa keikkaa. Hormoonihiiret on lastenlaulu. Vanhat pierut saivat painua helvettiin. Sen takia mä sanoin, että tämä on nyt pään hakkaamista seinään: meidän on vedettävä Status Quota, Mudia, Sladea ja kaikkea tällaista. Sitten kun olin tilannut kaikki muusikot soittamaan, niin isäkin tuli kuuntelemaan mitä siinä lauletaan. Epe vastasi, että jos jälki on parempaa ja hinta kohtuullinen, niin totta kai hän valitsee hinta-laatusuhteeltaan paremman. – Sitten tuli vuonna 1982 Syksyn sävel -voitto. Tehtiin muutama albumi, joista joku menestyikin. MSL-kirjainyhdistelmä tulee meidän nimistä. Simo jäi jo aika alkuvaiheessa pois. Hän kyllä maksaa, komean näköisellä Mersulla tuli mies pihaan. Sen jälkeen menin Matthews-yhtyeeseen, josta tuli myöhemmin kuuluisa Tampereen Hair-musikaalin myötä. Laitetaan se tenavatähtikisaan. 70-luvun sooloura oli taiteellinen, muttei kaupallinen menestys. Kasvatinko siis kyytä povellani. – Ensimmäinen kyläbändi Lempäälässä 17-vuotiaana oli enemmänkin sellainen hootenannyjuttu Peter, Paul & Maryn tyyliin. – Sen jälkeen olinkin tanssibändeissä. No, siitähän tuli sitten aikamoinen megahitti siihen aikaan ja kultalevy seinälle. – Mulle kävi sikäli hyvin, että tein Moottoripyörä on moottoripyörä -biisin – jota ehdotin Alwarin Tuohitorven biisiksi, mutta muut sanoivat, että voiko tyhmempää kuulla, ei käy – soolona, kun EMI antoi luvan. Halusin kuitenkin käydä töissä enkä elää tällaisellä humpuukilla. Mutta se oli vain sattumien summa, että osui niin nousujohteisia ja lahjakkaita kavereita samaan aikaan. Räimettä tiskiin! Sen jälkeen tuli Remu ja Hurriganes, joka näytti, että vieläkin yksinkertaisemmin voi soittaa. – Se tuli olosuhteiden pakosta. Siellä oli muun muassa sellainen käännöskappale kuin Theme For An Imaginary Western, joka on Jack Brucen biisi. Vuoden 1979 puolella touhu alkoi hiipua. Ehdotin, että hommataan studiokamat Luukkasen Simon kanssa. Soolourasi 80-luvulla oli siis suunnittelematon siirto. Se oli koomista, koska olin jo silloin äänittänyt Eppujen levyä. Se helpotti päätöstä jättää Alwari taakse ja ruveta touhuamaan omalla nimellä. Saatiin kuulla, että väkimäärien romahtaminen johtui siitä, että on tullut tällaisia uusia tulokkaita kuin Eppu Normaali, Pelle Miljoona ja Popeda, jotka nyt vetää väkeä. Muusikonurasi taisi käynnistyä iskelmän puolella. – Ensimmäinen yhteistyön hedelmä oli Popedan 12-tuumainen single Erkki ja Leena (1978). Kyllähän Silvennoisen Heikki vetää helvetin hienot soolot siihen. No, mulla oli ylimääräisiäkin biisejä. Tavoite oli kuitenkin soittaa rockia, Creedencea ja semmoista kamaa. Mietin, että näin helppoako tämä levyjen teko onkin. Hänelläkin oli Tabula Rasaa ja muita hienoja bändivirityksiä, niin ensimmäisen kultalevyn hän saa kappaleesta Jumankauta juu nääs päivää. Ensin Paula Koivuniemen säestysbändissä ja silloin kun Paula odotti lastansa, niin meidän bändi siirrettiin säestämään Irwin Goodmania. Ei sitä hävetä tarvitse. Bändin ränttätänttä aurasi tietä muun muassa Hurriganesin menestykselle. ”’Taputteli pimuja puohon...’ mikä helvetin pornolaulu tämä on! Kymmenen vanha jätkäkö muka laulaa tommoista, ei käy!” – Ihmettelin, että mitäs me nyt tehdään, kun olin tehnyt biisin jo valmiiksi. Se oli EMI:n aloite, että kun muutkin tekee soololevyjä, niin kiinnostaisiko. Oliko se ”oikeiden töiden” tekeminen yksi motiivi studiotyön aloittamisessa. Aina tulee kultalevy. > Soundi-haastattelu kysymykseen vastatessa Sundqvist tulee kattaneeksi ajanjakson 60-luvun puolivälistä 80-luvun alkuun. Tämä on osoitus siitä, että ikinä ei voi tietää mihin joku juttu johtaa. Elettiin noin vuotta 1970. – Sen jälkeen mua pyydettiin Alwari Tuohitorveen. Siitä alkoi meidän yhteistyö Epen kanssa. – Varsinkin silloin punk-aikana oli niitä nuoria jätkiä, jotka kauheasti paahtoi ja sauhusi, mutta soittaa ei oikein osattu mitään. – Teinhän mä jo Alwarin aikana vuonna 1977 Aurinkolaiva-nimisen albumin. – Niin kuin Silvennoisen Heikki sanoi, että on tämä yhtä helvettiä
Rouva oli kuumana. Olenhan mä äänittänyt biisin, jossa lauletaan, että Kekkonen on kaljupäinen gansgteri eikä mua ole kukaan siitäkään syytteeseen pannut. – Kai silläkin on vaikutusta, että olen omasta mielestäni sosiaalinen enkä rupea kenenkään kanssa riitelemään enkä rättylöimään. Kuvassa Juicen ja Mikko Alatalon Senaattori ja boheemi -albumin muusikot ryhmäpotretissa. – Ja sitten oli orkesteri nimeltä Shitter Limited. Hinta-laatusuhde on kohdannut. Rouvalta meni työpaikka alta Lempäälän Kansallispankista. Siellä taltioiduista äänitteistä eniten huomiota sai varmaankin Juice Leskisen ideoima hyväntekeväisyysjulkaisu Maksamme velkaa vuonna 1985. Lempäälästä studio siirtyi Kihniöön vuonna 1993. Se on ollut mulle Alwarin jatkumo. Ja henkilökemia on tärkeä. Juice Leskisen viimeinen studiosessio tallennettiin MSL-studiolla. Niin kuin on tullutkin. Siellä sitten oli yli 200 pikkulikkaa sifonkihuiveissaan talon ympärillä ja tallasi kaikki kukkapenkit ihan paskaksi. Kun se ei meinannut jaksaa soittaa biisiä loppuun, niin sitä piti tsempata ja hieroa käsiä, että koita nyt. VaikMika Sundqvistin oman muusikonuran menestynein vaihe oli 80-luvun alussa. – Syy oli hyvinkin raadollinen. Parkanosta avautui paikka ja kun meillä oli tässä rannassa jo mökki, niin ajattelin että voitaisiinhan me periaatteessa työpaikan perässä tännekin muuttaa, vaikka tämä äänittämisen kannalta olikin huonompi ratkaisu kuin Lempäälä. Mutta jos tarjoan asumistilat, saunat ja tällaiset, niin kyllä niitä asiakkaita tulee. – Kyllä suomirock oli mulle jopa henkireikä. Tulee riittävän hyvää eikä ole aivan järjettömän hintaista. Työn laatu kertoo, kuinka paljon asiakkaita saat. ”Tänä päivänä radiosta tu lee paljon sellaista, josta kuulee heti, että Auto-Tune on päällä.” K u v a: M ik a Su n d q v is ti n ko ti al b u m i haast_mika sundqvist_c.indd 25 10.3.2017 10.40. ”Mitä te suollatte täältä studiosta tällaista tavaraa. Ollaan hyviä ystäviä vieläkin ja meillä on yhteisiä harrastuksia, kuten moottoripyöräja autojutut ja mustaruutiammunnat. Itse olen leikkisästi sanonut, että olen äänittäjä, joka ei ole onnistunut pilaamaan joidenkin kaupallisia visioita. Sama pätee ihan mihin alaan vaan. Taltiointeja on tehty useita satoja. Siukosen Jyrki soitti rumpuja Kollaa Kestää -yhtyeessä. SOUNDI 25 annoin nuorien poikien painaa, kun on into päällä. Mitä arvelet, miksi muusikot ovat niin mielellään tulleet MSL-studioille. En minä ole vastuussa siitä sanomasta. Huhu oli levinnyt, että studiolle tulee nuorisosuosikki Neumann. Vaikka olisit suutari, joka tekee hienoja käsintehtyjä kenkiä. Kun tehtiin Popedan livelevy (Huilut suorina, 1986) Husulassa Kotkan lähellä, niin tuli déjàvu-ilmiö, kun jätkät vetää soundcheckissä Born To Be Wildia. Päädyitkö etupäässä suomirockin äänittäjäksi ja asiantuntijaksi sattumalta vai oliko se musiikkia, johon sinulla oli eniten näkemystä. Ja oli Bastards, Riistetyt, Karanteeni ja Sensuuri, jossa oli Costello ennen Popedaa. Tämä on törkeää!” Vastasin, että olen äänitysstudioyrittäjä. Popedahan on ollut mulle ehdottomasti se tärkein bändi siinä mielessä, että olen tehnyt niiden kanssa yhdessä biisejä ja yhdessä touhuttu monenlaisia juttuja. Sponsoreitakin löytyi. Mäkin jouduin poliisikuulusteluihin siitä Anna pillua, Helena Pesola -levystä. Minä äänitän. – Isoin osa oli varmaan sitä, että mulle tuli maine näiden menestyneiden bändien myötä. Ihan kuin olisin itse mennyt ajassa taaksepäin. Asiakkaiden kirjo on ulottunut iskelmästä death metaliin ja punkista Vera Teleniukseen pääpainon ollessa silti rockissa. Sitä Alwarikin veti keikoillaan joskus kymmenen vuotta aikaisemmin. MSL muutti vuonna 1980 Lempäälään. – Sanoin heti kättelyssä, että tehdään ne laulustemmat jo ennalta valmiiksi, koska popula tuli Hotelli Hopeakanavan kautta, toiset enemmän, toiset vähemmän humalassa
– Totta kai on muistettava, että tässä on sukupolvien kuilu. Me käytiin silloin Alwari-aikana Tukholmassa Marcus Musicissa, jossa Hurriganesin Roadrunnerkin on äänitetty. Ihan muunlaisiakin maailmoja olen kohdannut. No, tänä päivänä radiosta tulee paljon sellaista, josta kuulee heti, että Auto-Tune on päällä. Tämä on ollut työpaja, jolla on kohtalaisen mukavasti pärjännyt. – Kyllä mä sanoisin, että jokainen on vähän omanlaisensa. Yhdistääkö heitä kaikkia joku ominaisuus tai luonteenpiirre vai ovatko kaikki omanlaisiaan persoonia. Jos leikitään, että raita 24 on tyhjä, ja kun mä käännän sen toisinpäin, se onkin raita yksi. – Lehmän hermot. Täytit helmikuussa kunnioitettavat 70 vuotta. Olet nähnyt vuosikymmenten kehityksen tekniikassa ja äänitystavoissa. Ja niinkin nuoret kaverit kuunteli munkin mielipiteitä. Saatan sanoa, että juodaas nyt kahvia, otetaan ihan rauhassa ja mennään vaikka katsomaan tuonne järvelle. Nauha pantiin koneeseen nurinpäin ja kuuntelin musiikkia takaperin: tuohon väliin sen pitää mahtua. – Olen tehnyt aika paljon mainoksia. Vai onko annettavaa yhä tänäkin päivänä. – On mullakin tuolla erillinen Auto-Tune, jota aina silloin tällöin käytetään. Ja kun firmoja tulee ja menee, niin on se aika pitkäikäinen yritys. Mahdoton energia ja nuoruuden into. – Tietyissä asioissa olen pudonnut kärryiltä. Silloin oli puhetta, että kun vinyylilevyjä pyörittää takaperin, niin sieltä kuuluu viestejä. – Kyllä mä olen spesiaalijuttuja joutunut tekemään. Jos hän haluaa, että se luistatus on siinä, niin se on. Et ole kuitenkaan jäämässä eläkkeelle. Onko vastaan tullut tilanteita, jossa on täytynyt avata artistien henkisiä lukkoja. ka on mullakin joskus ollut hankalia asiakkaita. Sellainen räjähtää käsiin! Mutta mä olenkin vanha äijä ja ne on niin nuoria. ”Se on ideoista kiinni, ei laitteista.” K u v at : A n tt i Lu u k k an en haast_mika sundqvist_c.indd 26 10.3.2017 10.40. Tuntuuko sinusta siis, että olisit myöhemmällä iällä pudonnut kärryiltä. Se 24-raitainen nauhuri maksoi silloin 250 000 markkaa kauko-ohjaimineen kaikkineen. maaliskuuta 2017 MSL-studio, Kihniö 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu Sundqvist vuonna 2017 ja Intro-lehden julisteessa 1975. Kiti Neuvonen joskus sanoi, että saakelin kapitalisti, kun mulla oli harrastusautona Camaro ja sen lisäksi käytössä Mersu. Kelanauhurin olen ostanut vuonna 1985 ja ensimmäinen sillä taltioitu levy oli Eppu Normaalin Kahdeksas ihme. Nokian kehitysvammaisten orkesteri Hempan Pumppua olen äänittänyt monta levyä. Hiki pitää valua, vasta silloin tulee kunnon levyjä.” Ja lisäsi, että hän ei halua käyttää Auto-Tunea. Nytkin oli studiossa Alatalon Eeron bändi, sellaisia 18-vuotiaita kavereita tekemässä kaksi biisiä. Tällaiselle studiolle on enää aika vähän käyttöä, mutta on myös niitä, jotka haluaa, että soitossa on se särmä ja yhdessätekemisen ote. Just katsoin dokumenttia, jossa Bruce Springsteenilta kysyttiin, että kuinkas te teette niitä levyjä. – Ei ne mitään merkittäviä ole olleet. Millaisia luonteenpiirteitä ammattiisi ylipäätään vaaditaan sosiaalisuuden lisäksi. Ne oli omanlaisiaan tyyppejä. Olet varmasti joutunut kikkailemaankin erilaisten toiveiden ja teknisten haasteiden välimaastossa. En ole tullut rikkaaksi, mutta en köyhäksikään. Jos hän haluaa laulaa tietyllä tavalla, niin onko se hienoa, että Auto-Tune korjaa sen luistatuksen pois. Se oli helvetin iso raha, uusi Mersu maksoi sen verran. – Kyllä joskus on joutunut tsemppaamaan, kun huomaa, että toisella on rima kertakaikkiaan niin korkealla, että näkee sen hirvittävän jännityksen läpi. Alatalo voitti ärsyttävimpien biisin tittelin Puuhamaalla, mää tulin hyväksi kakkoseksi Visulahdella ja kolmoseksi vielä Wasalandialla! Mutta esimerkiksi Visulahdesta sanoivat, etteivät he sitä vaihda, koska kakarat saattaa laulaa sitä pomppulinnoissa hyppiessään. Onko tällaiselle studiolle enää tilausta tulevaisuudessa, kun tietokoneella pystyy tekemään levyjä kotioloissakin. – Hissuksiin tehdään mitä pyydetään. Ihan hienosti sekin juttu toimi, mutta on ihme miten Richard Stanley sai tuottajana läpi ne ideansa, sillä kyllä niillä oli sellainen Vikingarna-ote siihen hommaan. 1. Siitä on tullut sellainen brändi. ”Levyjen tekeminen on sosiaalinen tapahtuma, silloin ollaan yhdessä. Tiäksää minkä viestin mää tein Juicelle. Jollain radiokanavalla oli äänestys, että mitkä ovat ärsyttävimpiä mainoksia. Muistolaatassa ensimmäisen MSL-tallenteen julkaisupäivä ja ”kuolinpäivänä” päivämäärä, jolloin MSL poistettiin kaupparekisteristä. Mitenkä se saikin ne ymmärtämään, että Get On vedetään näin eikä suinkaan limputella. Mä äänitin sinne: ”Te vääräuskoiset! Te odotatte viestiä saatanalta, mutta minä olenkin Sundqvist!” Vaikka et esiintyvänä artistina ole enää viime vuosina ollut parrasvaloissa, musiikkiasi kuulee silti tasaisin väliajoin televisiossa. Äänitän sen sinne ja kun se käännetään takaisin, se on raidalla 24. Sanoin Alatalon Mikolle, että kerrankin ollaan listaykkönen ja -kakkonen. Niin kuin Kasevan miehet uutta materiaalia nyt äänittäessään sanoivat: he haluavat tulla tekemään tällaisia vanhan liiton hommia, koska he ovat itsekin vanhan liiton miehiä. Mutta jos sen kuulee selvästi, niin... Kun tyylillinen kaari on aivan laidasta toiseen, niin onko kulttuurieroista johtuvia skismoja syntynyt äänittäjän ja artistin välillä. Tunnet varmasti paljon muita alalla vaikuttavia studiohenkilökuntaa. Jos sitä laitetaan lievästi eikä kuulija välttämättä huomaa sitä, se on ok. 38 vuotta MSL-studiota on pitkä pätkä. Mutta ei tässä voi kapitalismista puhua. – Se on ideoista kiinni, ei laitteista. Olisi pitänyt olla puhdasta Stratocasteria ja kuulakasta kaikua. Millainen suhde sinulla on lähtökohtaisesti tekniikkaan. Joka kesä mä saan siitä jonkunlaisen Teosto-korvauksen. Esimerkiksi Juice Leskinen halusi kappaleeseen Heavydiggarin vuorisaarna viestin saatanalta. Kyllä tämä äänitystekniikka on ehdottomasti vanhanaikaista. Kyllä mä pystyisin tekemään modernimminkin, mutta mun täytyisi opetella käyttämään Pro Toolsia ja muita, enkä mä enää tämän ikäisenä ala
Casillero 1.indd 27 10.3.2017 11.25
28 SOUNDI 28 SOUNDI ”Tällä alalla pelataan myös raakaa peliä.” Teksti: Ari Väntänen Kuvat: Marek Sabogal haloo helsinki! -taitto_e.indd 28 9.3.2017 12.33
Siihen tarvittaisiin toisenlainen ajoitus ja paljon pidempi perspektiivi. BERLIINI! HALOO SOUNDI 29 haloo helsinki! -taitto_e.indd 29 9.3.2017 12.33. – Haloo Helsinki! on siitä poikkeuksellinen bändi, että se toimii kaikille ja kaikissa formaateissa, Sony Musicin markkinointipäällikkö Tomi Saarinen sanoo. Laulaja-basisti Elli Haloo, kitaristit Jere Marttila ja Leo Hakanen sekä rumpali Jukka Soldan ovat selvästikin fiiliksissä siitä, että iso pyörä pyörii taas. Levy-yhtiö on syystäkin mielissään kansansuosikin paluusta. Kun eteen avautuu Hulluuden highway, bändi on matkalla tuntemattomaan – musiikki edellä, ajasta kiinni pitäen. Levyn julkaisua pohjustava dokkari ei kerro mitään varmaa Hulluuden highwayn todellisesta merkityksestä bändille. Levy tallennettiin vähintäänkin legendaarisessa Hansa-studiossa Berliinissä. Puhe on niin isosta pyörästä, että joulukuussa julkaistun Rakas-singlen tiedotteessa Haloo Helsinkiä kutsuttiin Suomen suurimmaksi yhtyeeksi. Hulluuden highwayn äänitysolosuhteet olivat hulppeat. Viimeistä editointia odotteleva elokuva kertaa nopeasti bändin vaiheet, esittelee studion historian ja paneutuu äänityksiin. – Sitä kuuntelevat kaikenikäiset ihmiset, ja sen musiikkia sekä striimataan että myydään fyysisinä levyinä. Bändi on tehnyt pitkän pohjatyön, eikä menestyksen jatkumista ole syytä epäillä. Pitkältä keikkatauolta palaava menestysyhtye on äänittänyt uuden albuminsa Hulluuden highwayn suurimmalta osin Berliinin legendaarisessa Hansa-stu diossa. Bändi pääsi osaksi hienoa jatkumoa siellä levyttäneiden artistien kanssa. Koko on taiteen alalla hankalasti määriteltävä ominaisuus, mutta kun Haloo Helsingin viittä albumia on myyty yhteensä yli neljännesmiljoona kappaletta, sen biisejä on striimattu 80 miljoonaa kertaa ja videoita katsottu 45 miljoonaa kertaa, niin eipä asiasta juuri väitelläkään viitsi. Haloo Helsinki! palaa valokeilaan Saksan legendaarisimman studion kautta. SOUNDI 29 L ojun hotellihuoneen vuoteella jossakin päin Tiergartenia ja katselen dokumenttia, jonka Sony Musicin Gabi Hakanen on koostanut Haloo Helsingin uuden albumin tekemisestä. Muusikoiden silmistä loistaa kuitenkin itsevarmuus ja into, jonka aitoudesta ei ole epäilystä. Suuri bändihän se on
Vuonna 1912 rakennettu talo on sisältä yllättävän moderni. Haloo Helsingin historia on siis kasvutarina. Alkuaikoina se levytti myös bändin ulkopuolelta tarjottuja kappaleita, mutta vuosien mittaan se on ottanut sävellysja sanoitusvastuun omille harteilleen. Kolme viimeisintä pitkäsoittoa bändi on valmistanut Raken ja Leon isän Gabi Hakasen kanssa. Tällä alalla pelataan myös raakaa peliä, tehdään sinkkudiilejä ja sellaista. – Kun Maailman toisella puolen -biisistä tuli iso hitti, me tajuttiin, että me pystytään siihen. Studiossa haihaloo helsinki! -taitto_e.indd 30 9.3.2017 12.33. Eli albumikokonaisuuksia. Ei ole ihme, että David Bowien kuoleman jälkeen studiolle ilmaantui paljon surevia faneja. Musiikkialalla on nykypäivänä monenlaisia paineita, mutta Leon mukaan bisnesväki ei ole sälyttänyt niitä Haloo Helsingin niskoille. Harmaat laattalattiat ja valkoiseksi rapatut seinät ovat siistit. – Kyllä se oudolta tuntuisi, jos tältä istumalta vaihdettaisiin. – Meillä on koskettavia melodioita ja Ellin teksteissä on paljon samaistumispintaa. Haloo Helsinki! teki kaksi ensimmäistä albumiaan tuottaja Erno Laitisen kanssa, ja kolmannen tuottivat Laitinen ja Illusion Rake eli Rauli Eskolin. Yksi sen luvuista on kirjoitettu maineikkaassa Hansa-studiossa. Mutta kun töitä on tehty pitkään samalla porukalla, onko tiimissä enää ulkopuolisia. Kun Elisa Tiilikaisesta tuli Elli Haloo vuonna 2006, hän oli 16-vuotias ja silti bändin seniori. HENKIEN TALOSSA Studio on helppo löytää. Miltä tuntuisi rikkoa kaava ja mennä seuraavaksi studioon jonkun muun tuotettavaksi. Osoitteessa Köthener Straße 38 on ovi, jonka päällä lukee ”Meistersaal”. Gabikin jankutti alusta asti, että ”tehkää itse niitä biisejä!”. Studiossa pitää olla niitäkin, jotka pystyvät katsomaan asiaa ulkopuolelta ja haastavat ajattelemaan uudella tavalla, Leo sanoo. Vastuun ottaminen on tehnyt bändistä meille entistäkin arvok kaamman. – Kun bändin keski-ikä oli viisitoista, kaikki oli meille uutta. Me ollaan onnellisessa asemassa, koska saadaan tehdä mitä halutaan. Yhteistyön sujumisessa ei bändillä ole ollut valittamista. Se on ainutlaatuinen persoona ja älyttömän kova ammattilainen, jolla on kokemusta monista genreistä. Myös rockbändimeininki viehättää ihmisiä. – Meidän yhteistyö on helvetin vaivatonta just siksi, että me ollaan tehty kuusi levyä kimpassa, Jere toteaa. Mutta tulevaisuudessa… kuka tietää. Se löytää aina biiseihin makeita pieniä nyansseja. – Jotkut kelasivat alkuaikoina, että levy-yhtiö oikein tuputti meille muiden biisejä, Elli sanoo. On tärkeää ottaa itselleen omaa aikaa ja puhua asioista. Me ollaan otettu tätä koko ajan enemmän haltuun ja haluttu kehittyä. Bändi on saanut pyöräyttää kultamunansa rauhassa. missuhteissa toisen naama vituttaa välillä. Jere ja Leo ovat syntyneet 1991, Jukka aivan vuoden 1992 lopulla. – Me ollaan kiitollisia siitä, että meille on annettu aikaa kehittyä. – Me ollaan tehty itse biisejä meidän jokaiselle levylle, mutta III-levyn aikoihin se siirtyi kokonaan meille, Leo sanoo. – Ei se ollut sellaista. Pintaremontti ja uusittu ilmastointi eivät silti ole pyyhkineet pois kaikkia historian jälkiä. Meidän biisit antavat ihmisille voimaa ja valoa. Gabi on aina toitottanut meille bändisoiton merkitystä, ja se on ollut hyvä juttu. Menneisyydestä tiedetään ainakin se, että ensimmäisen vuosikymmenensä aikana Haloo Helsinki! on kasvanut koko ajan itsenäisemmäksi. Yhteistyö Gabin kanssa on ollut hyvää sparrausta, kopittelua ja haastamista, se on ajanut meitä eteenpäin. Jokaisen pitää saada olla sellainen kuin on, vaikka kaikissa ihHaloo Helsingin luottomies on bändin levy-yhtiössäkin työskentelevä tuottaja Gabi Hakanen (vas.) – kitaristi Leon isä. Kitaristi etsii syyt musiikista. Sen kautta me ollaan opittu kunnioittamaan ja ymmärtämään toisiamme. Vastuu tuli käsi kädessä aikuisuuden kanssa. 30 SOUNDI SOUNDI 31 Dokumentin päätyttyä kysyn Leolta, mistä hän uskoo Haloo Helsingin universaalin vetovoiman syntyvän. Elli lisää, että kemia kehittyy edelleen. – Rake tuntee meidät ja meidän bändin läpi kotaisin. – Me ollaan löydetty omat paikkamme bändissä
Synkkien aiheiden vastapainoksi hän haluaa kirjoittaa myös selviytymisestä. Aina pitäisi olla paras, vaikka ei kenen kään tarvitse olla muuta kuin tosi hyvä läheisilleen. Tuoksu ei ole voimakas vaan aavistuksenomainen ja miellyttävä, kuin henkien kuisketta. Köthener Straße 38 jäi lännen puolelle, mutta ei ollut enää Berliinin ytimessä vaan hiljaisessa nurkassa maailman laidalla. – Sitten aloin kelata, että voinko kuunnella meidän omaa musaa sillä lailla. Levy-yhtiö Ariola rakensi Meistersaaliin äänitysstudion, jossa tuotettiin enimmäkseen klassista musiikkia. Sinä taidat laulaa Saatanan zen kappaleessa itsestäsi. Elli kertoo miettineensä kirjoittamisvaiheen alkumet reillä, oliko sanoittamassa musiikkia liian synkäksi. Jokaiseen biisiin muodostui kaari, joka vie kohti valoa. Meistersaal on talon sielu. Mutta on kuitenkin parempi ahdistua kuin olla välittämättä. Valosta ei saa ikinä luopua. Mut ta hitto, totta kai voin, kos ka se nyt on mun paniikkibii si. Syrjäiseksi muuttunut sijainti teki talosta ihanteellisen paikan musiikille, ja Hansassa alettiin tehdä toisenlaisia taikoja. Sodan aikana sen seiniä silittelivät Bachin pianokonsertot. – Olen miettinyt paljon, mi tä on ahneus ja miksi sitä on olemassa, ja miksi ihmiset ei vät kunnioita toisiaan, Elli pohjustaa. Sitten maailma muuttui. Ja se rauhoitti mua niin kuin pitikin. Omat kappaleet ovat sitä konkreettisesti myös hänelle itselleen. Sittemmin siellä on tehty lukemattomia levyjä, kuten Tangerine Dreamin Force Majeure, Pixiesin Bossanova, Nick Cave & The Bad Seedsin The Firstborn Is Dead, Marillionin Misplaced Childhood, Pelle Miljoona Oy:n Matkalla tuntemattomaan ja Kentin Röd. 30 SOUNDI SOUNDI 31 Hulluuden highwayn tum mimmat sävyt löytyvät Elli Haloon ihmisyyden eri puo lia luotaavista sanoituksista. Päätin kuunnella Hulluuden highway biisin, koska se on mun paniikkibiisi, Elli kertoo. – Mikään ei riitä, ja elämän pitäisi olla joku eri koinen suoritus. Vastapai noksi halusin antaa toivoa selviytymisestä. Rock’n’rollin aikakirjoihin Hansa merkittiin vuonna 1976, kun Meisel Musikverlage -tuotantoyhtiö osti koko talon ja rakensi sinne studiokompleksin. – Joo, en todellakaan ole saatanan zen, Elli nauraa. Siellä pidettiin kamarimusiikkikonsertteja jo 1910-luvulla, ja sitten Berliinin taidepiirit järjestivät siellä elokuvaesityksiä, lukutilaisuuksia ja performansseja. – Välillä mä toivon, että saisin päiväksi sellaiset aivot, joil la ei tarvitsisi kelailla tällai sia asioita. – Olin yhtenä päivänä täy dessä junassa ja aloin pani koida. Elli Haloon tekstit eivät ole höyhenenkevyttä sanahelinää. Aivan talon viereen nousi Berliinin muuri, joka erotti idän lännestä. see performanssitaiteilijoiden ryppyisiltä sätkiltä, natsiupseerien hopearasioista poimimilta savukkeilta ja Killing Joken Jaz Colemanin spliffeiltä. Meistersaal kuitenkin toipui sotavammoista nopeasti, ja jo 1940-luvulla siellä räiskyi kabaree ja taikuri Fredo Marvellin magia. Se on majesteettinen 260-neliöinen tanssisali, joka on entisöity 1920-luvun loistoonsa. Kun taide on keino käsitel lä tunteita, omista töistä voi tulla yllättävän merkitykselli siä myös itselle. Rakennus hiljeni, kun se melkein tuhoutui vuoden 1943 pommituksissa. ”On kuitenkin parempi ahdistua kuin olla välittämättä.” SANOILLA KOHTI VALOA haloo helsinki! -taitto_e.indd 31 9.3.2017 12.33. – Tietyistä jutuista oli pak ko kirjoittaa, kuten kiusaami sesta, kuolemanpelosta ja ah distuneisuudesta. Kun Bowie ja Iggy Pop levyttivät siellä neljä klassikkoalbumia vuosina 1976 ja 1977, talosta tuli rockmaailmankuulu Hansa by the Wall. Hänen mielenmaisemassaan ei aina ole kevät kukkeim millaan
Studiot ovat vain sopivaan tilaan koottuja äänityslaitekokoelmia, joita saa rahalla. Iggy Popin Idiotin kylmät kompit ja Lust For Lifen elämänsyke luotiin Meistersaalissa, ja siellä U2 riiteli itsensä rikki, kunnes The Edge alkoi tapailla Onen sointukulkua ja Achtung Babyn punainen lanka löytyi. Siellä on paljon hyviä viboja, ja ne vaikuttivat meihin vahvasti. Tuo aika tarjosi jäsenille mahdollisuuden nähdä bänditoiminta isommassa kuvassa. Harjaantuneen rockbändin soittoa on kirjottu kaikenlaisella kiinnostavalla, elektronisilla soundeilla, jousisovituksilla ja efekteillä. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Näillä portailla Depeche Mode poseerasi kameroille, ja tuosta ikkunasta Bowie katseli Berliinin muuria Low’n ja ”Heroesin” äänitysten tauoilla. Niin kuin kaikki magia, myös Hansan taika on totta, jos siihen uskoo. Pitkän kaavan mukainen illanvietto on eräänlainen karonkka, mukava wine & dine -päätös Hulluuden highwayn tekemiselle. Muurista ei ole enää jälkeäkään, mutta Hansa on yksi eurooppalaisen rockmytologian polttopisteistä. – Berliinissä ja tässä mestassa me päästiin hetkessä elämisen muudiin. – U2 on meille kaikille tärkeä bändi. – Me digataan Hansan musiikillista historiaa, Jere sanoo. Äänittämällä siellä Haloo Helsinki! on liittänyt itsensä osaksi suurempaa tarinaa. Kyse on nimenomaan tunnelmasta. Piti Haloo Helsingistä tai ei, matka rutisevasta Hei haloo -avausraidasta stadioninkokoiseen Yhdessä ihminen -päätösbiisiin ei käy tylsäksi. K u v a: M ar k u s H en tt o n en haloo helsinki! -taitto_e.indd 32 9.3.2017 12.33. Bändin hiljaista miesHaloo Helsinki! piti edellisen levyn jälkeen itselleen epätyypillisen puolentoista vuoden keikkatauon. – Tämän eteen on tehty enemmän töitä kuin yhdenkään aiemman Haloo Helsinki! -levyn, hän sanoo. Myöhemmin samana iltana Haloo Helsinki! seurueineen istuu ison pöydän ääressä Essenzassa, yhdessä Berliinin parhaista italialaisista ravintoloista. Ja juuri siitähän kyse lopulta on: bändin uskosta ja uskottavuudesta. Nykyisin niitä käytetään enää arkistoitujen nauhojen digitointiprojekteissa. Gabi Hakanen panee albumin soimaan. Kun astuin ekan kerran Meistersaaliin, tuli sellainen fiilis, että ei helvetti, täällä on legendaariset kaverit tehneet musaa jo silloin, kun me synnyttiin. Sen kuulee yksityiskohdista. Me tehtiin töitä tosi tiiviiseen tahtiin ja pysyttiin porukassa. – Kun äänittää Helsingissä, muu elämä on koko ajan läsnä, Jere vertaa. Se oli kaiken kaikkiaan tosi terapeuttista ja opettavaista. Hän vaikuttaa vilpittömän tyytyväiseltä lopputulokseen ja tuntuu toivovan, että muut kuulevat levyllä saman kuin hänkin. Tunnelmavalaistun tarkkaamon nurkassa jököttää kaksi jyhkeää kelanauhuria, joita silmäillessään ei voi olla arvailematta, mitä kaikkea niillä on äänitetty. Me palloteltiin ideoita, käytiin biisejä läpi, jaettiin fiiliksiä ja oltiin vahvasti läsnä. Haloo Helsinki! ei lähtenyt Berliiniin tekniikan vaan inspiraation ja motivaation vuoksi. – Mä äänitin Hulluuden highwayn pohjaraitoja Meistersaalissa niin, että me saatiin Raken kanssa taltioitua tilan levylle mukaan, Gabi Hakanen mainitsee. ROCK PYSYY FREESINÄ Me nousemme hissillä Hansan yläkertaan kuuntelemaan Hulluuden highwayta. Sattuma on plaseerannut viereeni rumpali Jukan
Casillero 2.indd 33 10.3.2017 11.27
Leo arvelee, että selkeä näkemys musiikista saattaa vaikuttaa itsevarmuudelta. Kukin piti taukoa tavallaan. Kello on vasta kymmenen, mutta muusikot särpivät kahvia levänneen oloisena. Leo on samoilla linjoilla. Jere jatkaa, että itse asiassa Hulluuden highway on kitaralevynäkin varsin monipuolinen. Haloo Helsingillä on ollut mukavasti aikaa viilailla visioitaan, sillä Hulluuden highwayn ilmestyminen päättää pitkän keikkatauon. – Mahtavaa, rumpali sanoo ja hymyilee leveästi. – Me ollaan niin erilaisia persoonia, Jere sanoo. – Keikkatauolla pystyi ekan kerran osallistumaan frendien valmistujaisiin, häihin, synttäreihin ja sellaisiin. Ei tarvinnut miettiä, pysyykö ääni kondiksessa. – Edellisen levyn aikaan puolet sovituksista meni täysin uusiksi studiossa. Entäpä menestyspaineet. Bändin jäsenet ovat toki tuttuja faneilleen, mutta paparazzit eivät säntää perään, kun Jukka Soldan kipaisee kioskille. Sai mennä rauhassa vaikka metsään. Uran ensimmäinen pitkä loma tarjosi myös mahdollisuuden elää toisenlaista elämää. 34 SOUNDI SOUNDI PB tä kiinnostaa, miltä Hulluuden highway vaikutti. Siinä oppi arvostamaan bändiä ja bändikavereita, ja ehti myös miettiä, mitä me halutaan tehdä. – Mitä sä tykkäsit levystä. – On kamala ajatus, että joidenkin nuorten toiveammatti on julkkis, Elli sanoo ja värähtää puistatuksesta. Me ollaan kahden kitaran bändi, ja se kuuluu kyllä. Ilta oli pitkä mutta päättyi varhain. – Tauolle jääminen oli erikoinen ja vähän pelottavakin tilanne, Jere muistelee. Tarjoilija tuo pöytään lisää kahvia ja vettä eikä katso ketään kahdesti. – Me oltiin vedetty sataa, jopa sataakolmeakymmentä keikkaa vuodessa ja tehty viisi albumia. – Suosio tuntuu abstraktilta asialta sen rinnalla. – Sellainen veisi aikaa ja energiaa siitä, mikä oikeasti on tärkeää eli itsemme kehittämiseen musantekijöinä. – Jos paineita joskus on, ne ovat sellainen buusteri, Leo kuittaa. Tosin viitteitä oli jo III-levyllä, muun muassa Maailman toisella puolen -biisissä. Levy kuulosti modernilta, menevältä ja siltä, ettei Haloo Helsinki! halua sulkea itseään mihinkään lokeroon. Eihän me voida tietää, miten Hulluuden highway otetaan vastaan. – Mehän voidaan tehdä ihan mitä me halutaan. Aikataulupaineita ei ollut, ja me pystyttiin keskittymään täysillä. Soittajat eivät ole iällä pilattuja mutta eivät myöskään sitä sorttia, joka tulee darrassa duuniin. Jokaisessa meidän biisissä on kitararaitoja, mutta me diggaillaan myös konemusajuttuja. – Mulle ja Leolle on vaikeaa vain olla ja fiilistellä. Minkäänlaisia diivan elkeitä hänessä ei ole, yksi Suomen tunnistettavimmista vokalisteista on pikemminkin vähän ujon oloinen. Haloo Helsingin suhde julkisuuteen on strategisen valinnan tulos. ”Suosiota ei tule juuri mie tittyä, koska se ei liity omaan persoo naan vaan musiikkiin.” haloo helsinki! -taitto_e.indd 34 9.3.2017 12.33. Hulluuden highway -sinkun vastaanotto kertoi, että muutkin diggaavat sellaisesta. Bändi haluaa mennä musiikki edellä, ja se merkitsee sitä, että jokaiseen valokeilaan ei astuta. Suosiota ei tule juuri mietittyä, koska se ei liity omaan persoonaan vaan musiikkiin. Pelottaako koskaan, että sieltä voi pudota. Elli pitääkin kummallisena, että mielestäni dokumenttielokuva antoi Haloo Helsingistä itsevarman kuvan. Breikin aikana tuli fiilisteltyä kaikkea tapahtunutta ja tärkeitä etappeja. Leo kertoo bändin kieltäytyneen ”tosi monista epäolennaisista jutuista”. Kaiken ytimessä on kuitenkin aina ollut bändin soitto. Eikö pelkkä kitarabändi ole enää riittävän kiinnostava. On kivaa tehdä monipuolista musaa ja kokeilla juttuja, jotka pitävät musan tuoreena. Kehoa ja mieltä kannattaa kuunnella, tai muuten ääni kuulostaa paskalta. Onkin ollut hienoa, että läheiset ihmiset ovat aina ymmärtäneet, miksi me ei ole voitu tulla niiden tärkeisiin juhliin, Leo kertoo ja kääntää keskustelun takaisin musiikkiin. – Se on aika hassu ajatus. Kun bändi jää keikkatauolle Helsingin Hartwall Areenalta ja palaa lavoille Tallinnan Saku Areenalla, se liitää valtavirran aallonharjalla. Levyllä oli yllättävän paljon vaikutteita elektronisesta musiikista, ja Ellin laulussa oli hetkittäin jopa räppäämisen meininkiä. Elli Haloo on yhtyeen tunnistettavin hahmo, mutta sanoo pystyvänsä elämään aivan normaalia elämää. – Me halutaan pitää rockbändinä oleminen freesinä, raikkaana ja kiinni nykypäivässä, vastapäätä istuva Jere nappaa kiinni aiheesta. Tai mitä tapahtuu, kun me palataan lavoille. Berliinissä kukaan ei tunne Haloo Helsingin jäseniä, eikä heitä Suomessakaan pahemmin piinata. Jere ja Leo löysivät toisensa treenikämpällä hyvinkin pian, kun taas Elli tarvitsi aikaa ja etäisyyttä. – Tauko oli tosi hyvää aikaa biisien kannalta. – Ei stressiä mistään. Kiitos ei ole kirosana -levyllä oli drum’n’bassia, ja Maailma on tehty meitä varten -levyllä oli selkeästi enemmän konejuttuja kuin sitä edellisillä levyillä oli. Jo pelkästään nimiraidalta löytyy vetävä bluesriffi, popkertosäe, puhelaulua ja murhaavaa konejytkettä. Kun on aina jossain soittamassa, se ei onnistu. Elli Haloo on keikoilla karismaattinen keulakuva, jonka katseessa kipinöi palavaa tähtipölyä, mutta lavan ulkopuolella yllättävänkin vetäytyvä persoona. – Suomessa julkisen työn tekijäkin saa olla rauhassa, ja silti välillä tuntuu, että olisi helpompaa, jos kukaan ei tuntisi tätä naamaa ollenkaan. – Tietyistä tv-formaateista voi saada lisää näkyvyyttä, mutta se voi olla hetkellistä, Jere jatkaa. – Just se oli äänityksissäkin hienoa, että ei tarvinnut pusertaa, Elli jatkaa. Uuden musan tekeminen alkoi luontevasti, ja meillä oli hirveä palo siihen. – Hei haloo -biisissä on totaalista kitarafriikkailua ja häröilyä, ja Kärpästen herrassa jopa kasarihevivaikutteita, sellaista harmoniariffittelyä. – Me ollaan uran alusta asti haettu musaan päivän soundeja. – Mulla taas oli tauolle jäädessä samanlainen fiilis kuin kouluaikoina kesäloman alussa, Elli jatkaa. Päällimmäiseksi mieleen jäi sana ”rajaton”. – Onhan se aina kutkuttavaa odottaa levyn vastaanottoa, mutta musan tekeminen on meille tärkeä terapiakeino ja ylipäänsä koko tämän jutun pääpointti, Elli täydentää. Saatanan zen on nopeatempoinen rokkiräimebiisi, Rakas-biisissä akustiset kitarat ovat oleellisessa osassa, ja nimibiisi rakentuu bluesriffille. PAINEET OVAT BUUSTERI Seuraavana aamuna tapaan Haloo Helsingin Berliinin keskustassa sijaitsevan hotellin aulassa. – Sitä paitsi kitarat voivat olla hyvinkin tätä päivää, Leo lisää. – Mä olen kuullut kiinnostavaa soittoa ihan viime vuosinakin. – Niistä saa lisävaihteen, joka auttaa repimään itsestään irti enemmän. Nyt niin kävi vain parin biisin kohdalla. – Tämä on luontaista kehitystä, Leo sanoo. Kvartetti poistui lavoilta syksyllä 2015 ja palaa niille tänä keväänä. – Me tehtiin osa lauluraidoista Helsingissä, ja kun mun tatsi katosi, Rake sanoi, että mene landelle viikoksi ja tule sitten laulamaan
m A S t O d O n r O c K S . c O m U U S I y l I S t e t t y A l b U m I ! Mostodon Warner tulostus.indd 35 9.3.2017 12.21. 3 . K A U P O I S S A J A S P O t I f y S S A 3 1
Sveitsiläinen Zeal & Ardor kuvailee musiikkinsa kuulostavan siltä kuin kuulija kulkisi vanhassa Amerikassa orjien veisauksen ja kirskuvien kitarariffien tahtiin. BLACK METALIN JA SPIRITUAALIEN EPÄPYHÄ LIITTO zeal & ardor -taitto.indd 36 9.3.2017 12.39. Teksti: Mirko Siikaluoma 36 SOUNDI K u v a: M at th ia s W il li Puuvillapellolla raatavista orjista on pitkä matka norjalaiseen black metaliin – niin maantieteelli sesti kuin henkisestikin
Golem teki version Stravinskyn teoksesta Le Sacre du Printemps (Kevätuhri) – kuuntelen sitä joka päivä, Gag noux hehkuttaa. – Kappaleiden synty on aina erilaista. En tiedä miksi he eivät saaneet enempää huomiota mediassa.”) Mutta mitkä muut artistit ovat vaikuttaneet Zeal & Ardorin musiikkiin. Muinaisten norjalaisten ja PohjoisAme rikkaan tuotujen orjien välillä on nimit täin yhteistä historian traumat kansan pakottamisesta kristinuskoon. Zeal & Ardorin musii kista on löydettävissä paljon vaikutteita myös melodisen death metalin ja elek tronisen musiikin suunnalta. Gagnoux sai tietää Slipknotnok kamiehen fanituksesta tämän twiitat tua, että ihmisten kannattaisi kuunnel la Zeal & Ardoria. Se oli mielestäni mie lenkiintoinen kontrasti. – On tärkeä huomata milloin se ei enää ole mielenkiintoista. Hän kysyi foorumin jä seniltä musiikkigenrejä, joita voisi yh distää toisiinsa. Kuuluisia fanejakin on jo kerääntynyt. Monet ovat kritisoi neet miksauksiani paskoiksi, koska jou dun tekemään ne itse – ja sekin on totta, Gagnoux sanoo itseironisesti ja jatkaa: – Corey Taylor ja Gojira tykkäävät musiikistani. Vaikka black metalin yhdistäminen spirituaaleihin ei ole Zeal & Ardorin ai noa ase, herää levyä kuunnellessaan vä kisin ajatus siitä, kuinka pitkälle Manuel Gagnoux pystyy viemään visionsa. Jatkoin siitä eteenpäin, Gag neux kuvailee idean syntyä. Elektronisten osuuksien (Sacrilegium-trilogia) aikana käydään lähellä Aphex Twiniä ja lähes kuiskaten lauletussa What Is A Killer Like You Gonna Do Heressä Gagnoux liik kuu deltabluesin aalloilla jopa david lynchmäisen uhkaavasti. Olen voimaton heidän edessään, Gag noux pohtii. Kuten kuvitel la saattaa, sveitsiläismuusikolla ei ole yhtä ainoaa tapaa kirjoittaa kappaleita, vaan jokainen Zeal & Ardorin kappale syntyy vaikeimman kautta. Zeal & Ardorin kappaleet poikkeavat toisistaan todella radikaalisti. Zeal & Ardor sai alkunsa vain hullu na kokeiluna. Zeal & Ardor on saanut osakseen hehkutusta muun muassa Vicelta ja Rolling Stonelta, mutta kaikki eivät ole sulattaneet black metalin ja spirituaali en epäpyhää liittoa. – Black metal ja spirituaalit ovat kummatkin tunteellisesti hyvin latau tuneita ja katarttisia musiikkityylejä. (”Kusin melkein hou suuni, kun näin Corey Taylorin twiitan neen minusta.”) Monet bändiä kritisoi neet ovat myös epäilleet Gagnoux’n lau lusuorituksia samplatuiksi, mikä tuntuu bändin ainoasta jäsenestä käsittämättö mältä monien biisien satanistiset sanoi tukset huomioon ottaen. ”Olisi mieletöntä, jos olisi mahdollista löytää vanhoja äänityksiä, joilla orjat laulavat saatanasta – ja minä olen yrittänyt!” Manuel Gag neaux on herät tänyt lyhyessä ajassa huomiota ennakko luu lottomasti eri genrejä yhdis tävällä Zeal & Ardor yhtyeel lään. Devil Is Fine albumin käynnistävällä nimikko raidalla black metal on läsnä vain gos pellaulun taustalla surisevien kitaroi den muodossa. – Kokeilin sitä ennen monia muita ehdotettuja outoja genreyhdistelmiä, mutta tämä yhdistelmä oli temaattises ti kiinnostavin, sillä black metal on to della kylmää ja spirituaalit ovat todella lämminhenkisiä. Millaisena Gagnoux näkee bändin uran viiden vuoden päästä. Gagnoux’n mukaan kahden toisistaan hyvin etäisen musiikkityylin väliltä on löydettävissä yhteyksiä tun netiloissa. Yhtyeen ainoa jäsen Ma nuel Gagneux oli vuonna 2014 studios sa toisen projektinsa Birdmaskin paris sa ja eksyi ajatustensa virkistämiseksi anonyymista nettivihasta ja kyseen alaisesta huumorista tunnetulle 4chan verkko sivulle. Zeal & Ardoria ei voi syyttää millään tasolla kaavamaisuudesta. – Olisi mieletöntä, jos olisi mahdollis ta löytää vanhoja äänityksiä, joilla orjat laulavat saatanasta – ja minä olen yrit tänyt! Gagnoux kieltää olevansa saatanan palvoja ja sanoo, etteivät bändin kaikki biisit kerro saatanasta. Totta kai haluaisin kiertää ym päri maapalloa, mutta se ei ole minun päätettävissäni – kaikki riippuu siitä, miten yleisö ottaa musiikkini vastaan. Black metal on aggressiivista, mutta se on nyansseiltaan myös hyvin herkkää ja kaunista. Hän mainitsee fanittavansa myös Wintersunia. Gagnoux kertoo Zeal & Ardorin vai kutteiksi metallin saralta Burzumin, Darkthronen ja ruotsalaisen Nåstron din. – Yhtenä päivänä eräs käyttäjä kom mentoi ”nigger music” ja toinen ”black metal”. Bändin soundi on kehittynyt ja muuttunut paljon alkuperäisestä kon septista. – Se riippuu, loppuuko minulta ideat kesken. Miehen mukaan norjalaisen black metalin toisen pol ven edustajat alkoivat käyttää saatanan palvontaa kapinana kirkkoa kohtaan ja saatanan käyttäminen kapinan muoto na sopii myös Zeal & Ardorin agendaan. – Olen kuunnellut Zeal & Ardoria teh dessäni paljon Tom Waitsia, Allen Lo wen kenttänauhoituksia sekä saksalais ta Golemia, joka soittaa teknistä death metalia. On silti varmasti paljon ih misiä, jotka vihaavat sitä täysin, mutta se ei haittaa minua. – Monet black metalia kuuntelevat ihmiset ovat sanoneet, että Zeal & Ardor ei ole oikeaa black metalia – ja he ovat tavallaan oikeassa. Uudelle materiaalille on kysyntää, sillä Gagneux’n mielestä 25minuuttinen de byyttialbumi ei ole tarpeeksi pitkä täyt tääkseen kokonaisen keikan pituuden. SOUNDI 37 M anuel Gagneux, mies Zeal & Ardorin takana, soittaa so vittuun kellonaikaan koti maastaan Sveitsistä ja ker too olevansa juuri äänittämässä uut ta musiikkia yhtyeen huhtikuussa al k avaa ensimmäistä kiertuetta varten. Levyn kappaleista lä himpänä ”puhdasta” black metalia käy dään Children’s Summonilla, joka tuo etäisesti mieleen 1990luvun norjalai set esikuvansa. Tulevia keikkoja varten Gagnoux on koonnut taustalleen kokoonpanon ja Zeal & Ardorin ensiesiintyminen näh tiin black metal bändille mahdollisim man epäuskottavassa paikassa – ranska laisessa radioohjelmassa. Aion jatkaa, kunnes tunne lop puu ja sitten tehdä jotain muuta. Zeal & Ardorin viime vuonna ilmesty nyt debyyttialbumi Devil Is Fine julkais tiin helmikuussa uudelleen maailman laajuisella jakelulla. Ei kukaan halua katsella sellaista. Joskus alussa on piano, joskus kitarariffi ja toisinaan minä laulamassa saatanasta gospeläänellä. (”Timelevy oli todella hyvä. Spirituaalit ovat tunteellises ti latautuneita ja ne kulkevat hyvin kä si kädessä. Rumpuja lukuun ottamatta kaikki instrumentit soittava Manuel Gagnoux tasapainotte lee lauluosuuksissa huudon sekä puu villapelloilla syntyneiden työlaulujen jäljittelyn – paholaisesta kertovilla sa noilla, tietenkin – välillä. zeal & ardor -taitto.indd 37 9.3.2017 12.39. Tulevalla kiertueella tarkoitus on miehen mukaan keskittyä show’hun, eikä pelkästään kappaleiden esittämiseen. Vuonna 2014 alkunsa saanut Zeal & Ardor on vasta uransa alussa, mutta bändin osakseen saama kiinnostus lu paa tulevaisuudelta hyvää. Ei ole olemassa yhtä re septiä – mikä on harmi, sillä se säästäisi minulta paljon aikaa, Gagnoux kertoo ja nauraa puhelimen toisessa päässä. Tavoitteena oli sävel tää puolessa tunnissa biisi, jossa kaksi anonyymien kommentoijien valitsemaa genreä kohtaisivat. Asia jota ha luaisin vähiten, olisi tehdä musiikkia il man tunnetta. 4chanin karuun kielenkäyttöön tottuneena mies ei hätkähtänyt ehdotettua ”nigger mu sicia”
38 SOUNDI Paskojen kaupunkien puhemiehet Toisen pitkäsoittonsa lisäajan anomisen jälkeen valmiiksi saanut Tiisu tuntee itsensä paremmin kuin ennen, muttei ole ruvennut turhan aikuismaiseksi. Teksti: Eero Tarmo Kuvat: Kerttu Malinen 38 SOUNDI tiisu-taitto_c.indd 38 9.3.2017 12.45. Toisen albumin teke minen tuli Tiisulle eteen hieman yllät täen. Harmonisoi tunut yhteiselo stu diossa auttoi valmis tusprosessia. Pöytälaatikoi den tyhjyys motivoi tekemään uutta mate riaalia ripeämmällä tahdilla. Ei, vaikka häröilevästä lava-olemuksestaan tunnettu Henrik Illikainenkin on pohjimmiltaan piinkova perfektionisti
Semmoista kamppailua omaan kohtaloon tyytymistä vastaan. Ja on sitten jo poissa. Ukkosenjohdattimia Illikaisen varautuneen ryhdikäs takanoja on kuin huomaamatta valahtanut rennommaksi. SOUNDI 39 T iisun kosketinsoittaja Antti Vuorenmaa esittäytyy kohteliaasti silmiin katsoen, kun ilmestymme samaan aikaan bändin Helsingin Töölössä sijaitsevan kimppakämpän edustalle. Levy kertoo ihmisistä tämän yhteiskunnan keskellä, siellä on paljon semmoista jumissa olemista, viereeni sohvan kulmaan sijoittunut somerolaislähtöinen Illikainen tuumii pienoista epäröintiä äänessään. – Haluisin ainakin kuvitella, että nämä biisit huokuu sellaista tietynlaista empatiaa ja pyrkimystä tutkailla sellaisia mahdollisimman universaaleja kokemuksia. Totean, että sen siitä saattaa saada, kun menee iskemään biisinsä otsikoksi Suomi on poliisivaltio. Olette nyt aikuisemmin yhteiskunnallisia. Vuorenmaa kiirehtii luoksemme valkea suurehko muki pikakahvin tuoksuista tököttiä pullollaan. Entäpä mediassa paljon tapetilla ollut niin sanottu vihapuhe ja ihmiset sellaisen takana, tuomitseeko Tiisu heidät. – Levyllä käsitellään tyyppejä, jotka on jumissa elämäntilanteissa, joista ne toisaalta haluaa ja toisaalta ei halua pois. Ennen levyä sinkkuina ilmestyivät Kuka sillä aasilla ratsastaaja Suomi on poliisivaltio -nimiset kappaleet. – Mä, Henkka ja Petteri asutaan täällä, pari kuukautta sitten muutettiin, Tiisu-rumpali Riku Sonkkanen kertoo ja käy kehotuksesta istumaan jakkaralle monenkirjavien vaateröykkiöiden kyllästämän olohuoneen päätyseinustalle. – Kyllä me tuomitaan monienkin ihmisten tekoja. Mutta samaan aikaan me ollaan ihmisiä kaikki. Toisin kuin Illikaisesta, Antti Vuorenmaasta on helppo saada vaikutelma miehenä, joka haluaa punnita tarkkaan jokaisen toimittajan nauhurille päätyvän sanansa. Pitäisi aina muistaa kohdata toiset ihmiset ihmisinä, Vuorenmaa analysoi kasvoillaan sama valppaan utelias ilme, kun hetkeä aiemmin ulko-ovella. Niissä on arkkityyppejä, jotka me kaikki tunnistetaan. Seuraa naurunrymäkkä, ilma kevenee. – Meen ostamaan meille keksejä, solisti mutisee. Kokeeko Tiisu kenties bändinä olevansa tänä päivänä jotenkin kypsempi kuin Elämän koulu -debyytin (2015) aikaan. Päätän kysäistä biisinikkarilta, miten lauluntekoja levytysprosessit hänen mielestään tällä kertaa etenivät. Mahdollisimman objektiivisesti ja puolia valitsematta. – Kaikki Henkan biisit kertoo ihmisistä, ihmisyydestä ja inhimillisistä kokemuksista. ”Kun biisit rupesivat soimaan radios sa, huomasi kyllä, että alettiin olla ihmisille olemassa.” SOUNDI 39 tiisu-taitto_c.indd 39 9.3.2017 12.45. Vaikka kyllähän siinä yhteiskuntaa havainnoidaan, Vuorenmaa jatkaa. Muut bändiläiset nyökkäilevät. Vuorenmaa saa kammettua ulko-oven pienoisen taistelun jälkeen auki ja viittilöi minua astumaan editseen. – Semmoista aika luonnollista marinoitumista tässä varmaan on tapahtunut. Illikainenkin porhaltaa takaisin Muumi-keksipaketti kainalossaan. Tällaisiin kokemuksiin liittyy tietysti vahvasti myös yhteiskunta. – Kylläpä toi yhteiskunnallisuus nyt pomppaa sulta sieltä aika usein, Illikainen vääntelehtii. Oon elänyt koko elämäni ihmisten keskellä, niistä mä kuvittelen osaavani jotain sanoa. Onko Tänne ei jää kukaan Tiisun statement vuoden 2017 Suomelle. Musta tuntuu, että vaikka aika monet haluaa popmusassa tutkailla inhimillistä kokemusmaailmaa, niin silti tosi iso osa siitä tarkastelusta rajoittuu tosi kapealle alueelle, pelkästään esimerkiksi rakkausasioihin. Vuorenmaa kulauttaa xlkupposestaan, lataa ja varmistaa: – Mun mielestä just toi mahdollisten tulkintojen ristiriitaisuus kuvastaa levyn perustematiikkaa helvetin hyvin. – Ei me mitenkään tietoisesti olla lähetty etsimään mitään aikuismaisempaa suuntaa, läppärin hyppysistään laskenut Aaltio liittyy keskusteluun. Virallisesti Tiisun neliöiltään avarassa, mutta sisustuksellisesti melko askeettisessa yhteisasunnossa majailee vain puolet kuusimiehisestä orkesterista. Päätän aloittaa kissasta pöydällä. – En minäkään missään nimessä pitäisi tätä mitenkään yhteiskuntakriittisenä tai ainakaan poliittisena levynä. Varmaan jokainen tuntee, tai ainakin tietää näitä pienillä paikkakunnilla jumissa olevia hahmoja. – En mä yhteiskunnan rakenteisiin osaa kommentoida mitään. Jos kokonaisuudesta noukkii yksittäisen fraasin, esimerkiksi tuon ”Suomi on poliisivaltio”, niin se tuo jengille heti ekaksi mieleen sen poliittisen ilmapiirin ja yhteiskunnan, vaikka yhteiskunta on lopulta vaan palanen koko siitä kokemusmaailmasta, jota me tuossakin biisissä halutaan luodata. Eli joo, Tänne ei jää kukaan pitää sisällään yhteiskunnan havainnointia, mutta on siellä niitä rakkausja perhejuttujakin mukana. Samalla sekunnilla avoimesta ovesta ulos harppoo katseensa katukiviin kohdentanut Henrik Illikainen tutun kiharapilven pölähtäessä perässä. Laulaja ohjaa vastausvuoron Vuorenmaalle. Henrik Illikaisen oikea käsi siivoaa Muumi-keksipaketin sisuksia. Isoa osaa niissä kokemuksissa näyttelee myös yhteiskunta – kaikki paineet ja pettymykset, joita kohdataan sen taholta. – Moro moro, hoidan tässä ihan vaan pari verojuttua vielä, nyökkää tervehdyksen Tiisun oheistuotteiden myyntiäkin harjoittava kitaraja puhallinmaestro Mikko Aaltio ruskean kangassohvan nokasta
Paikka oli vähän kuin joku majatalo siinä mielessä, että siellä ramppasi jatkuvasti erilaisia tyyppejä kertomassa kuulumisiaan ja tarinoita siitä, miten joku heistä oli lapsena joutunut katsomaan, miten heidän isänsä oli amfetamiinipäissään yrittänyt kiivetä kerrostalon seinää pitkin perheensä luokse. Tajusin, että sielläkin on ollut melko samantyyppinen meininki: rikkinäisten perheiden lapsina istuttiin rantasaunan pihalla, juteltiin vaan ja oltiin. Hyväksyvästi hymistelevät Illikainen, Aaltio ja Vuorenmaa vaikuttaisivat olevan samoilla linjoilla. Tai kuinka toinen oli eräänä aamuna saanut puhelun, jossa varoitettiin pyörätiellä makaavasta ruumispussista. Siitä on seurannut se, että tietää jo studiossa, millaista soundia hakee. Jutustelua tarkkaavaisesti, joskin tähän saakka täysin hiljaa havainnoinut rumpali Sonkkanen kurottautuu eteenpäin epämukavalla alustallaan: – Kaikki meistä on soittajina kehittyneet paljon viimeisen puolentoista vuoden aikana. Yhteinen harmonia studiotekemisessä on meillä nykyisin ihan selkeästi parempi kuin ennen. – Levy-yhtiö antoi meille onneksi lopulta vähän lisäaikaa julkaisun kanssa, Aaltio huikkaa ja huomauttaa uuden Tiisu-albumin olevan vähemmän ”greatest hits” -materiaalia kuin edeltäjänsä. Tulin asettaneeksi itseni semmoiseen luovaan umpikujaan; että kaikki, mikä ei oo nyt just tämän visioni mukaista, on paskaa. Vietin hänen kanssaan kaksi kuukautta asunnossa, jossa oli ainoastaan patja. Valvoa aamukymmeneen höpöttelemässä ja kadota sitten kuka minnekin. Tapasin ihmisen, joka oli saanut häädön silloisesta kämpästään. Että sen ekan kanssa sulla on voinut olla se viis vuotta aikaa treenata, kypsytellä ja kerätä juttuja pöytälaatikkoon. Vaikka monet tässä paikassa kuulemani jutut oli tosi raakoja ja hirveitäkin, oli kaikessa samaan aikaan myös jotain todella kaunista ja yhteisöllistä; ei ollut muuta tekemistä kuin olla ja jutella. – Mitä tuohon biisintekoon tulee, niin siitä voi sanoa, että olin jo ennen ensimmäistäkään valmista biisiä päättänyt tarkalleen, millaisen tunnelman ja teeman levylle haluan. Vuorenmaa toteaa, että ymmärtää silti nyt myös kliseen vaikeasta toisesta levystä. Onneksi meillä oli myös Janne (molemmat Tiisu-levyt tuottanut Henrik Illikainen kieltää Tiisun uuden levyn suoran kantaaottavuuden, mutta sanoo albumin tarinoiden kertovan yhteiskunnan keskellä jumissa olevista ihmisistä. Mumisen jotain soittoteknisestä eteenpäin menemisestä ruumispussien kuvien vilkkuessa silmissä. Tokan kohdalla koko homma biisien tekemisestä studiovaiheeseen tiivistyy muutamaan kuukauteen. Kuuntelemme kaikki hipihiljaa ja Illikainen jatkaa: – Toi kaikki sai mut näkemään oman lapsuuteni ja nuoruuteni Somerolla ja sen lähiseudulla ihan uudessa valossa. – Näiden paikallisten nuorten keskuudessa vallitsi käsinkosketeltava toivottomuus sen suhteen, miten paskassa kaupungissa ne mielestään asuu ja kuinka niistä ei vois koskaan tulla mitään. No sitä paskaahan tuli sitten ja paljon. tiisu-taitto_c.indd 40 9.3.2017 12.45. Saatettiin kuulla, että joku oli hirttänyt itsensä Forssan baarissa narikkaan ja että jotkut lapset oli löytäneet muumion Someron keskustasta. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Pyydän tarkentamaan. – Tajusin sen kunnolla vasta, kun osui omalle kohdalle. – Tänne ei jää kukaan sai alkusysäyksensä lyhytaikaisesta, mutta täysillä rakastetusta suhteesta yhdellä pienellä paikkakunnalla
SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA. UUTTA METELISSÄ! facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet Meteli tulostus.indd 41 9.3.2017 12.28
42 SOUNDI SOUNDI PB Huttunen) – sillä on joku maagisen sisäsyntyinen tatsi meidän kanssa työskentelyyn. En pysy muidenkaan keikkoja katsoessani aina housuissani, haluan musiikin valloittavan joka solun. Varmaan, koska meidän biisitkin on tosi heterogeenisiä keskenään. – Kyllähän tuollaiset jää mieleen kummittelemaan, Illikainen toteaa jonkinasteista hyväksyntääni katseellaan hakien. – Siinä vaiheessa kun biisit rupesivat soimaan radiossa, huomasi kyllä, että alettiin olla ihmisille olemassa. Mistähän se johtuu. Kun on kiinnostunut jostakusta, sitä saattaa heittää pari supliikkia vitsiä ja hallita tilannetta omalla olemuksellaan, kunnes sitten ihan yhtäkkiä luovuttaa kokonaan ensimmäisen epävarman ajatuksen edessä. – Toisaalta taas saatat päästää läpi tosi kyseenalaisiakin juttuja, yhtyy Vuorenmaa ja lisää naureskellen: – Sellaisia, joista Janne sanois, että ”tuskin vaikuttaa levymyyntiin”. – Toi on vähän sama kuin se, että ihmisellä on muutenkin aina vähän eri meininki erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Ehkä se, mikä erottaa meidän keikkayleisön monen muun tän ikäisen rokkibändin yleisöstä on keski-ikäisten tyyppien huomattavan iso osuus. Nuorukaisen lavaolemusta kuvaillaan tyypillisimmin adjektiiveilla energinen, seko, intohimoinen tai pelottava. Illikainen kiemurtelee jälleen hieman, mutta myöntää olevansa taipuvainen puristamaan kaikkia lankoja tiukasti hyppysissään. Onko aiemmin ollut, tai onko nykyään olemassa jonkinlaista Tiisu-fanin arkkityyppiä. – Sitä ei varmaankaan enää liiemmin kannata kelailla, lotkautan ja häviän rappukäytävän harmauteen. Miten on, näemmekö lauteilla henkilö Henrik Illikaisen, Tiisu-Illikaisen vaiko kummatkin. – Noin se menee myös Tiisun keikoilla: haluan saada jokaisen ihmisen yleisössä tuntemaan jotain, kun me noustaan lavalle. – Kun on asunut koko elämänsä kahdestaan keski-ikäisen naisen kanssa, niin tietää miten niitä puhutellaan, Illikainen murjaisee. Kertokaa, mitä kiinnostavaa suomenkielisen rockmusiikin kentällä teidän mielestänne tapahtuu juuri nyt. – Ehkä tuosta Henrikin naapurinpoikamaisesta karismasta ja siitä, että meidän musassa voi varmaan halutessaan kuulla kaikuja monien nykyisten nelikymppisten aikoinaan fanittamien bändien jutuista. Kenen keikoilla käytte. Myös Karina ja Kasper tekee mahtavia biisejä. Mutta millaista porukkaa siellä yleisössä sitten näkyy, Ähtärissä tai muualla. Se yksi ja sama henkilö mä sielläkin oon, esiintyessä vaan pintaan pääsee kaikki oman persoonan ääripäät, Illikainen selittää ja tähdentää vielä: – Mut ennen kaikkea se, miksi mä siellä lavalla riehaannun, on vaan se ihan vilpitön humaltuminen musiikista. ”Haluan saada jokaisen ihmisen yleisössä tuntemaan jotain, kun me noustaan lavalle.” tiisu-taitto_c.indd 42 9.3.2017 12.45. Etenkin keski-ikäisiä naisia on paljon. Vauhtiin päässyt Illikainen jatkaa: – Kaikki omat kaverit soittaa tällä hetkellä tän maan parasta musaa. – Nuoret Marttyyrit tippuu mukavasti, hienoja biisejä, Aaltio kuittaa enempiä miettimättä. – Oikeasti jos miettii, niin helvetin heterogeenistä se väki siellä on ollut ja on musta yhä. Näin tapahtuu, vaikka ainoa asia, mitä siinä haluaa on, että saisi tehtyä vaikutuksen siihen toiseen. – Janne oli loistava ukkosenjohdatin. Ovatko paikalla olevat Tiisu-herrat havainneet muutoksia yhtyeen kannattajakunnan profiilissa. Aiheena on laulajana levy-yhtiön pippaloissa tapaama herrasmies, joka tukevan laitamyötäisen rohkaisemana oli lipunut kertomaan, kuinka Elämän koulu oli ollut hyvä, mutta miten vasta tämä toinen on Tiisulle se levy, joka ”tulee määrittämään kaiken”. Se on ihanaa, maailman parasta huumetta, kun voi antaa rytmin räjäyttää. Yhtä kaikki, luonnehdintojen ytimenä toistuu tietynlainen pakottava hektisyys. miten paljon nyt vaikka Ähtärissä ylipäätäänkään on jengiä?, Aaltio kiirehtii sovittelemaan. – Toi riippuu tietysti siitäkin, missä se keikka on... Jos vaikka baarissa samassa pöydässä on tyyppi, jonka haluat iskeä, niin sä oot siinä silloin tosi tietoisena itsestäsi. Ursus Factory plus vaikka Mikko Sarvanne Hip Company ja Beibi P, joiden Muovibabylon (2016) on ollut 2010-luvun paras suomalainen levy. – Mökit on tyhjiä puolessa paikoista!, Illikainen remahtaa höröttämään oikein kunnolla. Pyrit astumaan framille kaikkine vahvuuksinesi. Itsekseni en saanut mitään aikaan, mutta Jannen kanssa sparraillessa kaikki asettui aina lopulta paikoilleen. Kiitän tiisulaisia ajasta ja alan liikkua eteisen naulakon suuntaan. Entäpä fanit. Janne oli isämäinen hahmo, johon purin tunteeni aina, kun hermot meni, Illikainen komppaa. Illikainen näyttää yllättyneeltä. Ja sehän on vaan hyvä se. Onhan se väki keikoilla kokoajan lisääntynyt, usein on mökit täynnä, Vuorenmaa sanoo häivähdys ylpeyttä äänessään. Samaan aikaan oot kuitenkin myös ihan äärettömän haavoittuvainen. Rytmi räjäyttää Useimmiten Tiisusta puhuttaessa fokus kääntyy varsin nopeasti juuri keulamies Illikaiseen. Yhtäkkiä sekä Vuorenmaan jättimuki että eräskin keksipaketti näyttävät ammottavan tyhjyyttään. – Mä oon pohtinut itse paljon tuota tyypillinen Tiisufani -asiaa, Vuorenmaa toteaa ja näyttää siltä, että saattaa jälleen antautua toinen toistaan monipolvisempien kelojen vietäväksi. Illikainen seuraa jäljessäni rupatellen ja samalla vinhasti elehtien. – Ja sullahan ne menee aina, jos joku clappi ei tuu just oikealta korkeudelta, Aaltio nakkaa virnuillen
119 € TURBO VIP (K-18) VIP 3PV ..............ALK. 155 € IKÄ TARKISTETAAN FESTIVAALIALUEELLE TULTAESSA TAI RANNEKKEEN VAIHDON YHTEYDESSÄ. 255 € VIP 1PV ..............ALK. HELSINKI SUVILAHTI 30.6. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) 1 PV .................................ALK. 129 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 PV ...................................ALK. 75 € 2 PV .............................ALK. 2.7.2017 www.tuska.fi (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. APOCALYPTICA PLAYS METALLICA BY FOUR CELLOS DEVIN TOWNSEND PROJECT SUICIDAL TENDENCIES AMORPHIS MAYHEM TRIPTYKON TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS SOILWORK SONATA ARCTICA DIRKSCHNEIDER WINTERSUN BARONESS ELECTRIC WIZARD MOKOMA INSOMNIUM LOST SOCIETY ANNEKE VAN GIERSBERGEN’S VUUR BRUJERIA ROTTEN SOUND AVATARIUM BATTLE BEAST BROTHER FIRETRIBE JIMSONWEED IMPALED NAZARENE BARATHRUM BAPTISM ORANSSI PAZUZU TRAP THEM THE RAVEN AGE KOHTI TUHOA RATFACE PEKKO KÄPPI & KHHL DEMONZTRATOR FEAR OF DOMINATION MIND RIOT SLEEP OF MONSTERS THROES OF DAWN PAARA ALABAMA KUSH Tuska tulostus.indd 43 8.3.2017 16.55. 65 € 3 PV .............................ALK. 105 € 3 PV .............................ALK
Pyysalo puolestaan pyrkisi osoittamaan rockkulttuurin kompastuskivet. – Miksi tässä pitäisi väitellä. Maaliskuun lopussa mieheltä ilmestyy jazzmuusikko ja vibrafonisti Severi Pyysalon kanssa tehty Turmion suurherttua -albumi, jolla isossa roolissa on myös laulaja Maarit Hurmerinta. Keskustelu saa koko ajan uusia kierroksia. Pyysalo paljastaa, ettei kaksikon välille kunnon kinaa taida saada tekemälläkään. Epäilykset heräävät saman tien. Eikö me voitaisi puhua tästä meidän levystä. Ainoat levy sessionkin aikana eteen tulleet erimielisyydet koskivat ”pieniä levytysteknisistä asioista”. Käy ilmi, ettei Röyhkä ole valmistautunut oikeastaan millään tavalla juttua varten – ilmeisesti laiskuuttaan – ja nurisee ennalta sovitusta tehtävänannosta. Jotakuinkin näin se eteni. Pienen kangertelun jälkeen sekä Röyhkä että Pyysalo lähtevät yllättäen puolustamaan omia – monessa kohtaa kärjistettyjä – kantojaan. Helppo tehtävä. Tarkoituksena olisi, että Röyhkä haastaisi jazzmuusikko Severi Pyysalon jenkkikoulujen debate clubien hengessä leikkimieliseen väittelyyn. Eihän tästä taida tulla mitään. Lisäksi ilmassa leijuu epämiellyttävä YYA-henki. Satunnaista sanaharkkaa 44 SOUNDI ”V oidaanhan me väitelläkin.” Kauko Röyhkä vastaa sähköpostiviestiin nopeasti, kun ehdotan haastattelun aiheeksi debattia. 44 SOUNDI Teksti: Ville Hartikainen Kuvat: Kalle Keskinen Kauko Röyhkä on jälleen uuden aluevaltauksen äärellä. Muutamaa päivää myöhemmin kohtaan Röyhkän ja Pyysalon Helsingin keskustassa. Nauhurin käynnistyessä jokin kuitenkin muuttuu. Mikä voisi mennä vikaan. Pyynnöstämme Kauko ”Rock” Röyhkä ja Severi ”Jazz” Pyysalo asettuivat napit vastakkain. röyhkä ja pyysalo -taitto_b.indd 44 9.3.2017 12.47. Röyhkän tehtävänä olisi argumentoida sen puolesta, mikä jazzmusiikissa on vialla
Tykkäät siitä. K: – Ajatellaan nyt vaikka jotain Doorsin biisiä ja laitettaisiin tuolta Sibelius-Akatemiasta parhaat soittajat soittamaan ja joku koulutettu laulaja laulamaan sitä. Mun mielestä esimerkiksi joku The Doors on aivan karmea bändi, vaikka livenä se varmaan jollain tavalla olikin hieno kokemus. Jazz on monesti tosi soittajakeskeistä ja osittain jopa narsistista toimintaa. S: – Täytyy kyllä sanoa, että tuossakin runkkaamisessa jazzmuusikot ovat paljon taitavampia. Morrisonhan on ihan ainutlaatuinen hahmo. K: – No jaa. SOUNDI 45 2. Mutta ei se silti olisi sama asia. Kyllästyn siihen tosi nopeasti. Sen fiiliksen ja soundin tavoittaminen, oli se sitten miten kömpelöä tahansa, se on jotain helvetin vaikeata. K: – No, en mä tykkää sellaisestakaan. Melkein kaikkien mun arvostamieni bändien kohdalla korostuu tekstien merkitys. Severi: – Osittain ehkä allekirjoitankin tuon. Mua on jazzissa aina häirinnyt nimenomaan se liiallinen matalan profiilin juttu, että tullaan arkivaatteissa lavalle. Esimerkiksi Elvis on ollut mun mielestä aina tyylikäs hahmo, koska se uskalsi rikkoa perinteisiä käsityksiä miehisyydestä. Kannattaako musiikkia ylipäätään ajatella pelkkänä musiikkina vai pitäisikö artisteja tarkastella kokonaistaideteoksina. Tällainen etelävaltioiden jätkä, joka näytti niissä kostyymeissään ihan hintiltä, ärsytti aivan varmasti punaniskaurpoja. Luulen, etteivät ne tulisi kunnolla esille, jos se musiikki siinä ympärillä olisi kamalan vaikeatajuista. Kannatan itse sellaista starameininkiä. K: – No, mutta eikö se ole tylsää. Jätkät näyttivät joltain transvestiiteilta naistenvaatteet päällä. ERÄ S: – Asiahan on näin, että ylivoimaisesti suurin osa rockmusiikista on älyttömän tylsää. Kukaan ei pysty laulamaan samalla tavalla kuin se. Sellaista tavallaan aika yksinkertaista musiikkia. S: – Juu. Vai onko siinä kyse jostain massahysteriasta. Yleisö saattaa jäädä ulkopuolelle, jos bändi vain diggailee itseään. Onko se runkkaamista. K: – Silloin jos ne ovat tyhjänpäiväistä vingutusta. S: – Onneksi! K: – Ja sama pätee Mick Jaggeriin, Bowieen tai vaikka Lou Reediin. K: – Mutta on se silti runkkaamista. Ja kyllä mä Doorsistakin tykkään. Mulla alkaa saman tien ajatus harhailla. K: – Mutta monesti tulee sellainen olo, kun kuulee konsertissa pitkän soolon ja näkee kuinka ihmiset nyökyttelee päätään sen tahtiin, että tykkääkö nuokaan oikeasti tuosta. Heidänkin suosioonsa liittyy varmasti vahvasti tämä ryhmähysteria. Samaan hengenvetoon voin todeta, että voin ihan hyvin kuunnella jotain John Coltranen yhteen sointuun perustuvaa juttua, koska se mitä siinä päällä tapahtuu, on ihan oma mielenkiintoinen juttunsa. Että nämä uskaltaa olla tällaisia. K: – Itse ainakin näen musiikin kokonaisuutena. Jos sellainen tyyppi kävelisi tuosta nyt sisään, niin varmaan me kaikki oltaisiin tässä haavi auki… varsinkin, kun se on ollut kuolleena niin pitkään! Hahhah! S: – Totta. Vaikka Reed ehkä enemminkin vain puhuu kuin laulaa. Ovatko soolot mielestäsi junttimaisia. K: – Blues. Muistan kuinka itse näin aikanaan ensimmäisen kerran kuvan New York Dollsista. Voin heittää vasta-argumenttina, että kun hevikitaristi vetää pitkän tilutussoolon, niin tykätäänkö siitäkään oikeasti. S: – Mutta se on nimenomaan se juttu, mitä siinä soinnun päällä tapahtuu. Sehän on mieletön juttu, että ihmiset ovat uskaltaneet irtautua ennalta annetuista rooleista. Siihen tarvitaan jokin synnynnäinen juttu jota ei pysty opettamaan. S: – Kyllä se mulle sopii. Tästä ei päästä erimielisyyteen. Oon biisikeskeinen tyyppi ja pidän enemmän selkeistä teemoista. Perustelen väitettä sillä, että hyvin harvan rockbändin ura perustuu todellisuudessa musiikille. Omat musiikilliset ihanteeni ovat olleet aina Velvet Undergroundin, Captain Beefheartin ja David Bowien kaltaiset kokeelliset älykkörokkarit. Näin on. K: – Mutta rokissahan on monesti kyse minimalismista. Mutta jos sulkee ulkopuolelle kaiken imagoon liittyvän ja kulttimeiningin, niin jäljelle jää ainoastaan aivan helvetin tylsää musiikkia. K: – Jotain sellaista se varmaan on. Siinähän on monesti vain yksi sointu. Miksei. Hahhah! S: – Ahaa. Sellaista älyttömän tylsää, yksinkertaista rämpytystä. Huono pitkä soolo on yhtä kamala kuin huono lyhyt soolo. Mitä sä tykkäät bluesista. Morrisonin kaltainen laulaja ei ehkä ole maailman paras laulaja, mutta se on silti ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen tulkitsija. S: – Mun mielestä suurin osa rockja popmusiikista, varsinkin nykyään, ei vaan ole harmonisesti mielenkiintoista. S: – Joo. ERÄ röyhkä ja pyysalo -taitto_b.indd 45 9.3.2017 12.47. S: – En sanoisi minimalismista, vaan kyvyttömyydestä. 1. Mutta ei se välttämättä olekaan hyvän jazzmuusikon merkki. Varmaan ne klaaraisi sen helposti. K: – Niin, ei kai se soinnuista olekaan kiinni. Jos mennään vaan skaaloja ylös alas, se ei ole kovin mielenkiintoista. Rockissa sitä todellista sisältöä harvemmin on, suurin osa on pelkkää pintaa. Ajattelin, että tässä on kyllä jotain vitun hienoa. Onhan suurin osa bluesbiiseistäkin ihan samanlaisia. Mutta sekin on ainutlaatuista. SOUNDI 45 K auko: – Mua ärsyttää, että jazzissa on niin helvetin pitkiä ja tyhjänpäiväisiä sooloja. Kyllä hyvä jazzmuusikko osaa rakentaa pitkän soolon, sellaisen, että se kuulostaa todella kiinnostavalta
Sellaista Bob Dylanin tai Lou Reedin kaltaista juttua ei jazzista löydy. Länsimaisen kulttuurin suurin saavutus. Ai, että pitäisikö tästä rahaakin maksaa. S: – En usko, että tyylitajua pystyy harjoittelemalla pilaamaan. Jazzilla on sellainen vähän pöhöttynyt yhteiskunnallinen statusasema, kun on koulutettuja muusikoita ja muuta. Tai ehkä vähän. K: – Mä en nyt tiedä mitä levyä tai bändiä sä tarkoitat. Loistavat tekstit ja aika hyvät melodiatkin, vaikka itse sanonkin. Sehän on totta että jazzmuusikot ovat muusikkoina tosi monipuolisia. Ja pitää toki muistaa että suurin osa jazzista on instrumentaalimusiikkia. Rokkareita taas pidetään jonain paarialuokkana. Bitches Brew (Miles Davisin mestariteos vuodelta 1970). Aika pitkälle olen itse itseni kouluttanut. Vierastan myös kikkailu-sanaa, jos sillä tarkoitetaan ainoastaan nopeasti soittamista. K: – Mua on aina jossain määrin ottanut päähän, että jazz on saanut nauttia tietynlaisesta korotetusta arvonannosta rockiin nähden. K: – Mitä on free jazzia. Siksi mulle on tärkeää, että kappaleissa on jotain, joka käsittelee tätä elämää mitä me eletään. Free jazz -muusikoiden kohdalla törmää monesti samaan. Hahhah! S: – Joo. Sehän on musta ihan helvetin hieno. K: – No, olen mäkin sen huomannut, ettei jazzmuusikoilla lujaa mene ainakaan rahallisesti. S: – No, vaikka Rolling Stonesia. Että jazzmuusikoilla on jokin status tai että heitä kunnioitettaisiin enemmän. S: – Levyltä. Se onkin ihan loistava levy. Aika usein kun valtiovallan taholta pyydetään vaikka johonkin tapahtumaan soittamaan, niin se status unohtuu aika äkkiä, kun aletaan neuvotella palkasta. Mutta rokkareita on silti pidetty aina vähän tyhminä heihin verrattuna. En ole esimerkiksi omaan soittimeeni (vibrafoni) saanut koskaan opetusta. Mutta siinäkin on mukana sellainen ainutlaatuisuus. S: – En mä tarkoittanutkaan ihan tuota. S: – No, ei se ole. ERÄ röyhkä ja pyysalo -taitto_b.indd 46 9.3.2017 12.47. Että sanoituksen voisi repäistä pois ja silti toimisi. 3. Itseeni vetoavat hyvät tarinat, joissa on sellaista uutta jännää vääntöä mitä en ole kuullut aiemmin. ERÄ 46 SOUNDI S: – Rockmuusikoiden kuulee monesti sanovan, että me nyt vaan soundataan tältä, kun yritetään keksiä kaikenlaisia verukkeita sille, ettei todellisuudessa klaarata hommaa. Enkä siihen, mitä pitäisi laittaa päälle. S: – Siltä se saattaa ulkopuolisin silmin näyttää. Se on vähän sama jos vertaisi jotain Edelfeltin maalausta johonkin van Goghiin. K: – Siinä se nyt on. K: – No, ei tietenkään pidä yrittää liikaa. K: – Mä en ole saanut opetusta koskaan mihinkään. Aika monesti tätä myös peitetään infernaalisella volyymilla ja varsinkin kitaristit overdrivella. Aika monet jazzbiisithän perustuvat 20–30-lukujen musikaalitraditioon ja siksi sieltä joukosta löytyy tosi korneja, mutta myös tosi loistavia sanoituksia. K: – Rolling Stonesia. Mutta jos aletaan puhua… K: – Jim Morrisonista. Mutta kyllä munkin mielestä hienoimpia biisejä ovat ne, jotka sisältävät sekä loistavan sävellyksen että tekstin. Mutta ei sellaista soittoa, joka ei mene sinne päinkään, voi silti perustella omalla soundilla. En soittamiseen enkä kirjoittamiseen. S: – Niin. S: – Ei, kun rahasta. Kyllä mäkin soitan välillä nopeita juttuja. Jos kuuntelen jotain jazzjuttuja, niin kuulen kyllä niitä hienosti soitettuja harmonioita ja sooloja, mutta harvemmin kuulen sellaista juttua, joka käsittelisi todellista elämää. K: – No, meidän levyhän on sellainen. Musiikin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Pidän sellaista ajatusleikkiä jonkinlaisena kriteerinä hyvälle kappaleelle, että voisiko tämä biisi toimia instrumentaalinakin. Vaikka pitää se aika usein paikkansakin. Mutta ei se tietenkään saa olla itsetarkoituksellista. Kyllä sitä pitääkin kunnioittaa. K: – Mä en oikein usko sua. Se, jos mikä on käteen vetämistä, jos haluaa vain ainoastaan näyttää, mitä kaikkea osaa. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että van Gogh on ihan paska taiteilija, kun se ei osaa maalata yhtä tarkasti kuin Edelfelt. Se on kiinnostavaa. Aika vaikea niitä biisejä oli soittaa paremminkaan. Siksi tämä jazzmuusikoiden status onkin vähän tällainen häilyvä kysymys. K: – Siitä mä tykkään nimittäin. Miltä se sitten kuulostaisi, jos joku muu niitä soittaisi. Tällaiseen ei taatusti törmää klassisen puolella. Että koska me ei osata soittaa mitään taimissa, eikä tunneta sointuja tai sävellajeja, niin sanotaan soittavamme free jazzia. Mutta rokkihommissa on usein tämä vika, että kuulee ihan selvästi mitä tässä yritetään, mutta ei saada vain menemään. Unohdetaan se Rolling Stones. S: – Niin, en mä tiedä. Ehkä paremmalta. Totta kai niiden soitto on rupista ja haparoivaakin välillä. 4. Ihan vaan kuuntelemalla ja ihmettelemällä. S: – Mun pitää sanoa vielä tuohon koulutuspuoleen, että itse olen käynyt Sibelius-Akatemiassa vain kääntymässä. Moni ajattelee, että liika koulutus saattaa johtaa tyylitajuttomaan kikkailuun. He sopivat melkein mihin paikkaan tahansa ja klaaraavat homman kuin homman vallan hyvin. K: – Mistä sä olet sitten oppinut kaikki jutut. Mutta miten se sitten käytännössä toteutuu. Itse olen ennen kaikkea lauluntekijä ja sanoittaja. Se ottaa mua päähän, kun ei osaamattomuus ole mikään soundi. S: – Juu
"When I die. NO FEAR AGENCY & PROMOTION JA KULTTUURITALO PROUDLY PRESENT: KONSERTTI ma 22.5. Experiencekonserttiin Helsingin Kulttuuritalolla. JUKKA GUSTAVSON JIMI SUMEN JUKKA ORMA HEIKKI SILVENNOINEN ERJA LYYTINEN MARZI NYMAN HARRI SAKSALA & ANTERO JAKOILA DUO TIMO KÄMÄRÄINEN & OLLI HAAVISTO DUO feat. Kilpailu osoitteessa musamaailma.fi Osallistumisaikaa 15.5.2017 asti NOFEar tulostus.indd 47 10.3.2017 9.47. I want people to play my music, go wild and freak out and do anything they want to do" Jimi Hendrix JUONTAJA: ESA KULONIEMI HASSE WALLI POWER TRIO feat. OLAVI UUSIVIRTA SAMY ELBANNA INA FORSMAN MILO & MOSES TRIO ROOTS OF LOVE: PALE SAARINEN ANSSI NYKÄNEN APE ANTTILA REETA VESTMAN JUNNU AALTONEN HARRI TAITTONEN TUOMAS METSBERG + SPECIAL GUESTS KILPAILU Osallistu arvontaan ja voit voittaa Seymour Duncan Jimi Hendrix kitaramikkisetin tai Killing Floor High Gain Boost pedaalin! Lisäksi jaossa kaksi kahden hengen lippupakettia 22.5. klo 19.00 (ovet auki klo 18.00). LIPUT 29,00€ + palvelumaksu 3,00€, yhteensä 32,00€
Hän hehkuttaa, kuinka hienoa on aina kun keikkabussistakin astuu huoltikselle. virnistää filosofisesti hymyillen ja ilmoittaa olevansa nyt 11-vuotiaan tytön isä. Tunsitteko vieneenne homman lakipisteeseen. Itse sain rakkaan Hillani 45-vuotiaana. Mutta palataan tähän päivään. Yhdessä pohdiskelemme, että iäkkäämpänä osaa ehkä olla enemmän läsnä lapselleen kuin pari-kolmikymppisenä. Myös vuonna 2007 edesmenneen Markku Peltolan henki elää yhä kokoonpanossa. Onko se sitä, että huoltoasema on yhtä aikaa äärimmäisen arkinen ja maanläheinen paikka, mutta kuitenkin jotenkin juurettomalla ei-kenenkään maalla, jonkinlaisessa välitilassa. Hyvä että palasi! Juna-albuminsa myötä Motelli Skronkle on kasvanut viisihenkiseksi. Raatsi miettii tovin silmät kiinni ja huokaisee syvään: – Ei se ehkä ollut vedenjakaja, koska bändi lopetti aktiivikeikkailun jo 1994– 95, joka oikeastaan oli meidän dramaattisin jakso. Wau! Viimeinkin joku, joka on tullut isäksi minua vanhempana. Suomalaisen avant rockin ja undergroundin helmi, triosta viisikoksi kasvanut orkesteri onnistui siinä vaikeimmassa eli säilyttämään oman identiteettinsä vahvana, samalla kun on selvästi myös uudistunut ja kehittynyt. On se niin inspiroivaa, kun joidenkin ihmisten asenne ei hilseile, vaikka tämä leikkisästi todellisuudeksi nimitetty olotila sitä väsymättä moukaroi. Viime aikojen kuulumisia kysellessäni Hannu – joka muuten muinoin levytti Lovelle Arkiviisun banjonsoittajana Woody Guthrieta ja oli Baddingin läheinen ystävä ja soittokaveri . N äin Motelli Skronklen uuden Juna-albumin julkaisua juhlineen paluukeikan tammikuussa Tampereen Klubilla. Miksi te silloin lopetitte. . Tällä kertaa Mäntsälässä. Koska Peltsi (Aki Kaurismäen luottonäyttelijä ja Tampereen kulttuuriravintola Telakan voimahahmo Markku Peltola) oli niin olennainen osa Motelli Skronklea, niin miten suuri vedenjakaja hänen poismenonsa 2009 oli. Raatsi kertoo Skronklen olleen juuri yhdessä neuvonpidoistaan, joita he perinteisesti pitävät eri huoltoasemilla. Vähän kuin William Burroughsin Inter zone. Kaiken huipuksi raakaan minimalismiin uskova Skronkle kuulosti jotenkin hienostuneelta! Keikka oli konkreettinen muistutus siitä, miten poikkeuksellisen olennon vaikutuspiirissä oltiin, ja 22 vuoden tauon jälkeen tehty Juna vain vahvistaa tuota käsitystä. Ei ole mitään eksistenssiongelmia. 1980-luvun puolivälissä Motelli Skronkle teki unohtumattoman vaikutuksen vuorokauden mittaisella performanssillaan Provinssirockissa. Ehdotin bändin laulaja-trumpetisti-kitaristimandolinisti Hannu Raatikaiselle (68) Teksti: Jussi Niemi Kuvat: Tomi Palsa puhelinhaastattelua, koska hän asuu Nurmijärvellä ja työskentelee teatteriohjaajana ja näyttelijänä lähinnä Helsingissä. Raatsi kuitenkin inhoaa niin syvästi ”nykyistä kaiken etänä tekemistä”, että halusi ajaa Tampereelle naamakkain pidettävään pow wow’hun. Skronkle laisuuden peruspilarit eivät rapaudu Yli 30 vuotta sitten perustettu kulttiyhtye Motelli Skronkle palasi hämmentämään ja ihastuttamaan ihmisiä yli 20 vuoden levytystauon jälkeen. HUOLTIKSELLA LUOVASSA VÄLITILASSA Eipä aikaakaan, kun mies on meillä. Kyllä se varmaan just tota on, Hannu nyökyttelee. 48 SOUNDI motelli skronkle -taitto.indd 48 9.3.2017 12.53. Silloinen kokoonpano, johon kuului myös laulaja-kitaristi Leo Gauriloff, tanssi villimieskaislahameissaan uga-hugaa tunnista toiseen, sateessa ja poudalla, päivällä ja yöllä sillä pikku saarella, jonka ohi Provinssin silta vie
Skronkle on aina ollut omapäinen eläin ja kulkenut omia reittejään. Ja sitähän nähtiin. Pian kuitenkin ilmeni, että kolmikon intressit olivat aika erilaiset kuin muilla ryhmäläisillä, joten he lähtivät nimen kanssa omille teilleen. Ei me todellakaan suunniteltu siinä mitään eläköitymistä. Sit Petteri alkoi miksata meitä, mutta pian se jo soitteli kitaraa sieltä miksauspöydän takaa ja sitten me hiljalleen imuroitiin se sinne lavalle, kun huomattiin, että se oli meistä kovin kitaristi. . . Siltä se silloin tuntui, mutta me huomattiin pian, ettei me tultu toimeen ilman toisiamme. Hannu pikakelaa hiukan bändin historiaa. Yllämainitun Gauriloffin lisäksi Skronklessa on ajoittain ollut peruskolmikon seurana muitakin tilapäisempiä jäseniä, kuten marimbansoittaja Jakke Kivelä (Kumma Heppu) ja kitaristi Kuhna Kauppinen (Jing & Jangsters, Jazz Gangsters). Haluttiin irrotella ja nähdä maailmaa, Hannu tiivistää. Syntyi esitys, tai performanssi, nimeltä Motelli Skronkle Rock’n’Roll Show. ”Meille kai kille pitäisi olla vähän enemmän onnea tarjolla kuin mitä globaali kapitalismi pystyy tarjoamaan.” SOUNDI 49 motelli skronkle -taitto.indd 49 9.3.2017 12.53. Hän oli 80-luvulla ohjaajana Kajaanin Kaupunginteatterissa, missä rumpali Esko Varonen ja basisti-kitaristi Peltsi puolestaan olivat näyttelijän vakanssilla. Etevänä namikkamiehenä sen kävi varmaan meitä sääliksi, kun meillä oli jotkin Edward Vesalan vanhat tötteröt eikä ollenkaan miksaajaa, Hannu hekottelee päätään pudistellen. Skronklen syntymä oli eräänlainen vahinko. Edelleen mukana on jo alkuvaiheessa kyytiin hypännyt kitaristi/ basisti Veli-Petteri Rajanti. Petteri näki meidät meidän toisella keikalla Jyty-festivaalilla ja tuli sanomaan, että se haluaisi miksata meitä. Me oltiin silloin nuoria jätkiä ja maailma oli avara. Jokin meitä veti yhteen ja sittenhän me vuosien mittaan tehtiin keikkojakin, satunnaisesti. PELTSIN HENKI SOITTAA EDELLEEN Juttu kiertyy takaisin Peltsiin, jonka henki edelleen vaikuttaa bändissä vahvasti. . Siellä he perustivat monihenkisen ryhmän, joka onnistui saamaan teatterilta valtuutuksen ”tehdä ihan mitä haluttiin”. Bändi teki Euroopan-kiertueitakin. . Kun me tehtiin Teatteri Pieneen Suomeen Tiikerin varjo -niminen proggis, niin Petteri oli jo siinä soittamassa
Hannu kertoo muun muassa Janne Laurilan Tuhlaajapojissa soittavan Tuomaksen tulleen Skronkleen jo hyvän aikaa sitten kaikkien Telakka-yhteyksien kautta. 50 SOUNDI Hannu Raatikainen toimii teatteriohjaajana ja näyttelijänä. Sitten panin siihen vähän tökyä ja se lähtikin aivan uudelle raiteelle. . Nehän on todella kovia soittajia. Vaadin Hannua määrittelemään skronklelaisuuden. . Me saatiin muun muassa apuraha tintomareski-näytelmään 5 siitintä. Mutta kun siihen aikaan oli tapetilla otsonikato ja freonit, me pyydettiin opetusministeriöltä lupa vaihtaa aihetta ja tehtiin ekologinen näytelmä Suuri yksinäinen naurava shamaani. Se lähti ihan vilpittömästä ajatuksesta, että meille kaikille pitäisi olla vähän enemmän onnea tarjolla kuin mitä globaali kapitalismi pystyy tarjoamaan. Silmät menevät taas kiinni ja mies pohtii vähän aikaa villakoiran ydintä mutisten itsekseen: Mitä vittua se oikeastaan on. Mulle se edustaa nyt vaan elämän ristiriitaisuutta. . Yks sen tempaus alkoi vituttaa mua niin paljon, että oli ihan pakko purkaa tunteet biisiin. Ensin hoilasin sitä myötäkärsivän surumielisesti, mutta jotenkin se ei toiminut yhtään. Kun me oltiin molemmat Stadin kundeja, niin meitä yhdisti vielä se slangiboogie. Paratiisilintujen loppuosaan mä halusin jotain trooppista, mutta sitten Tuomas (Luukkonen) keksi siihen sen nerokkaan twang-kitaran trumpetin taakse. . Teatteripiireistä sai alkunsa myös Motelli Skronklen tarina. Kyllä se niin skronklelainen tyyppi on... Tintomareski on sellainen pahvihahmo, jonka pään reikään pannaan oma pää. Mirkku on klassisen puolen ammattilainen ja oppii kaiken ihan käsittämättömän nopeasti. Peltsiä ei voi kukaan korvata, koska sillä oli niin oma tapa soittaa bassoa: lystikäs ja lämminhenkinen. Myös poliittisuus, tai paremminkin yhteiskunnallisuus, on bändin olennainen osa, meillä kaikilla. Esimerkiksi tän uuden levyn Pöllöllä on oikeastaan Peltsin bassoriffi. Se on varmaan paljolti Tuomaksen ja Mirkun (Mattinen, sellisti) ansiota. . Se oli silloin päivän vanha ja löytyy nyt Youtubesta. EURO-FOLKERS JA HIENOSTUNEISUUS Mistä Junan kyytiin tuli ne euro-etniset biisit: Polska, Tarantella, Tyrolin käki ja (Elviksen Wooden Heart -nimellä esittämä saksalainen kansanlaulu) Paratiisilinnut, joka yhtäkkiä vaihtaa Reinin rannalla rallattelun uhkaavan Morriconehenkiseksi tunnelmoinniksi. Kyllä siellä soitettiinkin tuntikaupalla, mutta yhtä lailla pelattiin läheisessä baarissa paskahousua ja heitettiin läppää... motelli skronkle -taitto.indd 50 9.3.2017 12.53. Niin ja meidän faijat tunsi toisensa. Sekin on meille tyypillistä sikäli, että joskus vaan halutaan vaihtaa moodia täysin. Ei mikään puoluepoliittisuus, vaan jonkinlainen anarkismi. Sitä en halua paljastaa, koska se on hyvin tunnistettava julkisuuden henkilö, positiivisen ajattelun Caesar. . Se ei ehtinyt levylle, mutta me vedettiin se sillä keikalla ensimmäiseksi lapuista tuoreeltaan. Me vedettiin sitä yli 700 kertaa ympäri Suomea Lapin pikku kouluja myöten. Erittäin, minä vakuutan. . . Skronklelaisuuteen kuuluu myös tietty lusmuilu. Skronklelaisuus ja Peltsin vähän reggaemaiset bassoriffit virtaa varmaan Petterillä suonissa, koska se tuli mukaan niin varhain. Ja Junan päätösbiisi Riemuvoitto on Peltsin melodia, joka me sovitettiin uusiksi. Juha Siltanen kirjoitti siihen meille tekstin, Raatsi selittää naurusta hytkyen. Niistä voisi vaikka tehdä soololevyn. Noi biisit ehkä juontuu jostain 90-luvun lopulta kun oltiin Peltsin kans Kaurismäen hotellissa ja alettiin vitsaileen Euro-folkersista ja että tehdään Euroopan kiertue, jossa soitetaan joka maassa vaan sen omaa kansanmusiikkia. Mutta Petteri ja Peltsi teki hirveästi sitä, että ne hioi kitaraja bassoriffejä yhdessä ja sitä kautta Peltsin riffit on hyvin Petterillä hallussa. Päätettiin olla joka päivä kahdeksan tuntia treenikämpällä. Sitä vartenhan me tehtiin tää uusi Pirkanmaa itsenäiseksi -biisi. Itse asiassa se lähti täysin päinvastaisesta ajatuksesta, että miten me suomalaisetkin osataan olla aika mulkkuja joillekin kansanosille. Eli kyllä Peltsi on siellä edelleen mukana. Mutta jos vaikka saataisiin joku vielä oikeasti myymään meitä, Raatikainen lausuu hymyillen. Niin, se on jännä juttu. Samoin tyhjänpäiväinen tilutus alkoi jo kauan sitten vituttaa, joten me lähdettiin aika pian sille linjalle, että soitetaan vaikka yhtä säveltä koko keikka, mutta tehdään se sellaisella energialla, että varmaan tapahtuu. Se on ehkä sitä, että kun elämä on usein aika vittumaistakin, niin me on pyritty riisumaan musiikista kaikki imelä ja nätti. Ainakin siihen kuuluu vahvasti huumori, jossa kyllä menetettiin jotain Peltsin häipyessä. Meidän tintomareskeissä oli reikä alhaalla, johon me työnnettiin muna, jota me ohjailtiin siimalla. Huomautan viime keikalla havaitsemastani uudenlaisesta hienostuneisuudesta. Sen saattaa joku käsittää epäkorrektiksi saamelaisia kohtaan. Alkuvuosina me oltiin aina yhdessä. . Nunnuka on aika yllättävä biisi. Tuntui vaan, ettei tuollaisista asioista voinut vaieta. Että sillä on merkitystä. Raatsi vähän yllättyy ja kysyy, tuntuiko se hyvältä. Minua on aina kiehtonut se ristiriita, että kun siviilissä olet hauska ja lempeän oloinen tyyppi, niin lavalla ja levyllä laulat hyvin pahaenteisesti, kuin raivoa pidätellen. Aivan viime hetkillä, Hannun tehdessä jo lähtöä eteisessä, hän tulee maininneeksi, että hänellä on paljon Jukka Orman ja Esa Pulliaisen tapaisten kavereitten kanssa vuosien mittaan soiteltuja biisejä, jotka eivät lähempänä perinteistä rockia ja poppia tyylillisesti sijoittuvilla rakenteillaan oikein istu Skronklelle. Ne oli olleet samassa näytelmäkerhossa ja mun isä oli opettanut Peltsin isän painimaan, Raatsi muisteli nauraen ja lisäsi, että kun hän oli isänsä firmassa autonkuljettajana 1967, Peltsi oli ollut hänellä repsikkana. Kyllä se helpottikin, Raatsi tunnustaa nauraen. Mua kiinnostaa, miten se asettuu tähän ilmapiiriin. Tavallaan olen pessyt siitä käteni. Mirkku otettiin mukaan, kun ”Petteri halusi soundiin jotain piristystä”. . Aikooko Skronkle olla nyt jatkossa taas aktiivisempi. . PIRKANMAA ITSENÄISEKSI Nyt kun maailman meno on äitynyt täysin älyttömäksi, niin tuntuu, että Skronklen anarkismille ja pidätellylle raivolle on entistä enemmän käyttöä. Entä kuka on Vittupää Teuvo. Se oli niin armoitettu läpänheittäjä, yhtä omaperäinen kuin basistinakin, eikä siltä loppunut juttu koskaan. Sellaista on puhuttu, vaikka meillä kaikilla on aika lailla muitakin töitä
With a host of radical improvements, Eliminator: Pushing the boundaries of bass drum performance. The all new Eliminator: Redline is the next step forward. CHOOSE A CAM, REDLINE YOUR PERFORMANCE Check out all new features at PEARLDRUM.COM MANY NEW FEATURES NEW NEW NiNja Bearings NEW Lightweight Receiver Cam NEW Controle Core Quadbeater NEW Customize your power and feel by changing the cam. PEARL ELIMINATOR KAUPPIAAT: DLX DeLuxe Music, Helsinki • Verkkokauppa.com, Helsinki Soitin Laine, Turku Super Ostis, Turku • Power Sound, Somero • Musacorner, Tampere Tammer Piano, Tampere • Top Sound, Seinäjoki • Keskusmusiikki, Lahti Musiikkimestarit, Rovaniemi • Musiikki Kullas, Oulu • Viiking Musiikki, Kuopio Musikantti, Jyväskylä • Viihdeässät, Nummela MAAHANTUONTI JA TUKKUMYYNTI: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. Redline fuses the stunning power and ?exibility of the original Eliminator with the ?uid speed of our Demon Series pedals. (09) 5870456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com SMI_Soundi_2017_3.indd 1 7.3.2017 15.31 SMI tulostus.indd 51 8.3.2017 16.47
Niin, sillä kalalla. Sekin kuulostaa kummalliselta lupaukselta, mutta pakko kai se on uskoa, kun ruskeaan karvalakkiin sonnustautunut Joose Keskitalo niin sanoo. Jos en paremmin tietäisi, hänen voisi kuvitella olevan joko Savonlinnan markkinointijohtaja tai kiinteistönvälittäjä. Ilman lainaa – sitä hän haluaa korostaa. – Pahinta, mitä ihminen tässä maailmassa voi tehdä, on lainanotto, Keskitalo sanoo painokTeksti ja kuvat: Arttu Seppänen Tervetuloa laulujen taloon Tässä Joose Keskitalon haastattelussa puhutaan paljon enemmän taloista ja kaloista kuin musiikista. Mut se meni jo, Keskitalo virnistää. Ennen kuin menemme katsomaan taloa, Keskitalo haluaa esitellä maisemia ja pyytää vaimoaan ajamaan kiertoreitin kautta. Mut sellaisia täällä on. Siihen on syynsä. – Tosi halpa. Se on tosin vähän turhaa. Perustelen myöhemmin. Monen Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen Keskitalo on palannut asumaan Savonlinnaan. Omastaan hän maksoi 10 000 euroa enemmän. 52 SOUNDI joose keskitalo -taitto_d.indd 52 9.3.2017 12.56. J oitakin väitteitä on vaikea uskoa todeksi, mutta kokeillaan: Kari Peitsamolla ja mateella on paljon yhteistä. – Tuolla oleva puutalo oli myynnissä, hän sanoo ja yrittää taas turhaan hieroa ikkunasta huurua pois. – 23 000 euroa. Hieno on. Omakotitalossa on vähemmän neliöitä kuin opiskelija-asunnossa. – Tuolla on Olavinlinna, Keskitalo sanoo ja osoittaa auton ikkunaa kohti, joka on niin pahasti huurussa, että linnan siluetti täytyy kuvitella mielessä postikortista
Autolla seitse män, koska välissä on Saimaa. Vesistön ympäröimä Savonlinna on kieltämättä siitä hieno paikka, että Lidlilläkin on vierasvenesatama. Pieni tupakeittiö ja kaksi pientä huonetta. – Mateesta sanotaan, että se syö hukkuneita kalastajia. – Siinä on meidän työhuone, Keskitalo mainitsee. Siitä tulee mieleen Kari Peitsamo, jonka viimeisimmän teorian mukaan ihmisellä ei ole päätä. – Sillä on leveä pää, niin kuin ihmisellä, mutta sitä ei nyt tässä tietenkään näe, kun tällä ei ole enää päätä. – Hän on tehnyt itsestään narrin, vaikka sillä on paljon kirjallisia viittauksia, jotka menee monilta ohi, kun ne luulee et se pelleilee. Kun Keskitalo pilkkoo perunoita, huomaan, että keittiön seinässä on kiinni lankapuhelin, joka muistuttaa hyvin paljon puhelinta Luoja auta -levyn kansikuvassa. Muun muassa näistä edellä mainituista syistä mateella on huono maine. Sitä se ei välttämättä ole, mutta sillä ei ole mitään väliä. Pihan toisella puolella on punainen työmaakontti. Naapurin mukaan se on Savonlinnan Vanhan kylän kaikkien aikojen ensimmäinen puhelin. Häntä itseään on arvostettu kirjoittajana jo Luoja auta (2002) -debyyttilevystä alkaen. Sillä levyllä on ihan oma todellisuutensa. Kala on raamatullinen symboli, joten eihän ortodoksina tunnetun Keskitalon valmistamasta madekeitosta voi kieltäytyä. Siihen palataan vielä myöhemmin, sillä nyt Keskitalon täytyy valmistaa lounasta. Savonlinnan kaupunki on antanut siitä myös huomautuksen. Hän ei tosiaan huijannut: Keskitalojen puutalossa ei ole asuinneliöitä enempää kuin keskimääräisessä kerrostalokaksiossa. SOUNDI 53 joose keskitalo -taitto_d.indd 53 9.3.2017 12.56. – Mateella on myös tosi oudot refleksit, se usein sätkii vielä monta tuntia tappamisen jälkeen. J oose Keskitalon talolle on Savonlinnan keskustasta linnuntietä pitkin kaksi kilometriä. kaasti kuin korostaakseen, että kyseessä on metafora. Ai miksikö. Nam. Pari viikkoa sitten Keskitalo sai verkoilla kolme madetta, hauen sekä yhden särjen Hertta-kissalle, joka ei kiinnitä vieraaseen mitään huomiota, vaan nukkuu kerällä keskeneräisen Lego-rakennelman vieressä. – Luoja auta tehtiin täällä Savonlinnassa eristyksissä ja maailma näyttäytyy täältä käsin ihan erilaisena. Auto kääntyy Nojanmaanlahdelle, jota kutsutaan myös Vanhaksi kyläksi. Siellä maailma näyttäytyy ihan erilaisena. – Elämän suuria iloja on, kun lapset ovat 5–6-vuotiaita poikia, niin voi ostaa siistejä Lego-paketteja, Keskitalo intoilee. Kesällä Keskitalo kulkeekin mieluusti veneellä keskustaan. Savonlinna-vuosien jälkeen Keskitalo asui pitkään Helsingissä, mutta ei koskaan aikonut jäädä sinne. Kolme vuotta ”Pahinta, mitä ihminen tässä maailmassa voi tehdä, on lainanotto.” Joose Keskitalo perheineen on muuttanut Helsingin-vuosiensa jälkeen takaisin Savonlinnaan. Valkoisen talon julkisivu on rapistunut nostalgisella tavalla. Hyvää faktanjälkeistä kaikille. Se on pohjakala, niin totta kai se syö, mitä nyt pohjasta löytyy, Keskitalo sanoo ja esittelee pakastimesta ottamaansa perattua madetta. Ulkokuoren perusteella aliarvostettu, niin kuin Kari Peitsamo. Tämä on sinun tarinasi ja voit kirjoittaa mitä haluat. – Minä en halua tarkistaa juttua etukäteen. Kasvissyöjänä se hieman jännittää. Tämän päivän menu on huomattavasti perinteisempi: kalakeitto. Eli jos kalatiskillä made ei sätki, niin se ei ole tuoretta, Keskitalo sanoo ja nauraa päälle. Peitsamo on Suomen aliarvostetuimpia kirjoittajia, Keskitalo väittää. Vakuutan tiedot ainakin suunnilleen oikeiksi. Keskellä pihaa on pieni punainen hirsirakennelma, jota Keskitalo sanoo ”saunaprojektiksi”. Ryhmän harrastukset olivat romanttisia: musiikkia, kiljua ja autiotaloissa hengailua. Hyvä esimerkki tämän täysin oman todellisuuden ruumiillistumasta on Savonlinnassa 2000-luvun alkupuolella vaikuttanut Tuote-ryhmä, johon kuului Keskitalon lisäksi esimerkiksi Paavoharjusta tuttu Lauri Ainala. Totta tai ei, omintakeisen debyyttilevyn jälkeen kaikki Keskitalon tekemiset on huomioitu. Keskitalo alkaa sytyttää hellaa ja katselen ympärilleni. – Tuo valkoinen tönö on meidän, Keskitalon vaimo Henna-Riitta osoittaa ja jättää meidät kyydistä. Youtubesta löytyy 2000-luvun alussa kuvattu video ”Kekkulin keittiössä”, jolla Keskitalo ystävineen (Jaakko Eino Kalevi, Paavoharjun Olli Ainala ja Helmi-levyjen Arwi Lind) tekevät pääruoaksi grillattua lokkia ja jälkiruoaksi energiajuomahyytelöä
Keskitaloilla on kolme lasta: Kullervo, Mirjam ja Feeliks. Ei mitään ongelmaa, Keskitalo sanoo ja naurahtaa päälle. Ja kuinka hänellä on pakastimessa myös mateenmätiä, kotikutoista kaviaaria, jota saan halutessani maistaa. Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, aamen. Olisin ollut sen talon takia valmis järjettömiin tekoihin, kuten siihen asuntolainaan, Keskitalo sanoo hieman katkeran kuuloisena. – Meillä on tässä tällainen ruokarukous alkuun, Keskitalo sanoo hieman kiusaantuneena. Musiikki ja tekstit ovat nyt enemmän vuorovaikutuksessa keskenään. Siinä ei Keskitalon mukaan ollut kuitenkaan yhtä paljon ovia ”laulujen taloon”, kuten uusimmalla. Tein korostetusti merkityksellisiä lauluja, teksti edellä. – Kaupungin viestintä on kuin lukisi suomalaista modernistista runoutta. – Se on ainoa oikea tapa tehdä kalakeitto, hän sanoo ja lisää keittoon parsakaalia. Tai olisivat ehkä halunneet, mutta heillä ei ollut riittävästi mielikuvitusta myydä sitä minulle. Rottala Revisited kertoo esimerkiksi Savonlinnan keskustassa sijaitsevasta puutalosta. Joose Keskitalon uuden Julius Caesarin anatomia -levyn kappaleet ovat tekijänsä mukaan teksti edellä syntyneitä ja aiempaa pienempiä. Tämä ei tosin käynyt Keskitalolle kaupungin kirjeestä täysin selväksi. – Tuleekohan tästä nyt ihan kokkiohjelma, Keskitalo jo miettii, mutta vakuutan olevani erittäin kiinnostunut kala-asioista. Ilmeisesti maalia kaivattaisiin. ”Naapuri on valitellut, että talo vielä romahtaa. Jo edellisellä, apokalyptisella Ylösnousemus-levyllä talot olivat temaattisesti läsnä. – Ylösnousemuksella halusin kokeilla rajojani kirjoittajana. – Se ei kyllä maistu oikein miltään. Savonlinnan kaupungin mielestä talon julkisivu pitäisi remontoida. – Omistajat eivät tosin pidä siitä, että paikkaa sanotaan Rottalaksi. K uten taloja. Ne ovat myös toistuva metafora Keskitalon uudella levyllä Julius Caesarin anatomialla. Tekstit ja musiikki ovat nyt enemmän vuorovaikutuksessa. Piilota se -kappaleessa puolestaan lauletaan talon kivijalasta. Viittaussuhteet ovat vähän epäselviä, Keskitalo veistelee. Olen nähnyt unta, missä talo lähtee lentoon.” joose keskitalo -taitto_d.indd 54 9.3.2017 12.56. Keskitalo asui siellä 2000-luvun alussa ja näkee paikasta toistuvasti unta. Selvä. Yritin ostaa sitä, mutta he eivät halunneet myydä. Hyvän kalakeiton salaisuus on Keskitalon mukaan se, että on ottanut perkuujätteet talteen ja tehnyt niistä liemen jo etukäteen. Täällä on Helsinkiin verraten paljon enemmän merkityksellisiä paikkoja. Mulle kävis hyvin, että joku muu kalastaisi ja toisi mulle kalaa ilmaiseksi. – En ole intohimoinen kalastaja, mutta kyllä mie kalasta tykkään. Rottala Revisitedin lisäksi uudella levyllä on kappaleet kuten Salaisuuksien talo ja Lintujen talo. 54 SOUNDI sitten Keskitalo osti tämän talon, kunnosti sitä pikkuhiljaa ja viime kesänä koko perhe muutti Savonlinnaan. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä syvällisempää kaikki on – niin ahdistuksen kuin masennuksen kaltaiset tunteet. Ruokapöytäkeskustelu kääntyy taloon. K eskitalo soittaa pihan työmaakontissa työskentelevälle vaimolleen, että ruoka on valmista. Siispä hän jatkaa tarinaa, kuinka made on sukua turskalle, eli leivitettynä mateestakin saa oikein maukkaan fish&chips-annoksen. Tällä levyllä laulut ovat pienempiä, kun tajusin, ettei laulujen tarvitse aina olla niin suuria. – Kyse ei ole siitä, että Savonlinna olisi jotenkin parempi kaupunki, vaan kyse on merkityksistä ja merkityksellisyydestä
14,95€ episodi_mars_A 2017.indd 1 2017-02-09 15:05 Discoshop.indd 55 8.3.2017 16.47. BEATLES Ron Howard on ohjannut dokumenttielokuvan yhdestä kaikkien aikojen suurimmista rock-yhtyeistä. 14,95€ 14,95€ 7,95€ 9,95€ Alk. MUSAMAAILMAN ILMIÖT Alk. JANIS: LITTLE GIRL BLUE Uusi dokumenttielokuva kertoo ainutlaatuisen Janis Joplinin tarinan. THE FREE STATE OF JONES Yhdysvaltain sisällissotaan sijoittuvan draaman pääroolissa nähdään Oscar-voittaja Matthew McConaughey. @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 LEFFAUUTUUKSIA! HELL OR HIGH WATER Teksasin takamailla sijaitsevan perhetilan pankkilaina on menossa umpeen ja toisiaan vuosia vältelleiden veljesten on yhdistettävä voimansa suojellakseen jo edesmenneiden vanhempiensa perintöä ja historiaa, joka ollaan riistämässä heidän käsistään. 14,95€ Alk. Newton Knight (McConaughey) palaa Mississippiin ja perustaa muiden sotakarkureiden sekä naisten ja pakoon päässeiden orjien kanssa vallankumousliikkeen. Yhtenä rintamana kapinalliset nousevat paikallista, korruptoitunutta etelävaltioiden hallintoa vastaan. OASIS: SUPERSONIC Kuinka Liam ja Noel Gallagherin luotsaama yhtye nousi manchesterilaisessa kellarissa sijaitsevasta treenikämpästään musiikkimaailman huipulle ja kaikkien listojen kärkeen vain kolmessa vuodessa. Kertomuksen punaisena lankana toimivat Joplinin läheisilleen kirjoittamat kirjeet, joille äänen antaa muusikko Cat Power. Brittinuorukaisten vuonna 1960 perustama The Beatles tuli ja valloitti maailman myrskyn lailla. AMY Vain kaksi albumia julkaissut Amy Winehouse on kiistatta yksi brittiläisen musiikin suurimpia ikoneita. Hänen lauluääntään on kuvailtu yhdistelmäksi Billy Holidayta, Dinah Washingtonia ja Sarah Vaughania. Amy Winehouse oli poptähti täynnä soulia, rajoja rikkova musikaalinen lahjakkuus. Kaidalla tiellä pysytellyt Toby (Chris Pine) ja äkkipikainen ex-vankilakundi Tanner (Ben Foster) hakevat kostoa suunnittelemalla pankkiryöstöjen sarjan, joka kohdistuu heidän isälleen lainan myöntäneen pankin pienempiin haarakonttoreihin
Ja miksi en uskoisi. Vaikka Keskitalo halusi tehdä nyt erilaisen levyn ja mennä ennemmin biisiformaatti edellä, myös Julius Caesarin anatomialla on paljon lauluja unien pohjalta. Talo ja sen pihapiiri ovat ylipäätään Keskitalolle tärkeitä. Vaikka kaiken järjen mukaan se on huono asia, se voi olla vaikka paloturvallisuusriski. – Täydellisessä maailmassa se olisi kuin sellainen 10 cd:n boksi, jossa olisi irrallisina cd:inä kaikki Haavikon runokokoelmat. Amerikkalaiset serkkuni kannattivat Clintonia vahvasti ja se vähän ärsytti minua, koska siihen liittyi niin vahvasti elitismi. Naapurit antoivat luvan, mutta kaupungille tuli nimetön ilmianto, että saunaa rakennettiin ilman rakennuslupaa. Olen kirjoittanut siitä jo laulunkin. Clinton edustaa omalla tavallaan valtaa ja korruptiota. – Kyllä ihmisen pitäisi saada rakentaa sauna ilman lupaa. Keskitalo puhuu mielellään talostaan ja on myös sen suhteen omanlaisensa esteetikko: lattia laudat saavat olla erivärisiä, sähköjohdot saavat näkyä, maalipinta saa olla rapistunut – jopa mielellään näin. Nyt saunaprojekti seisoo keskeneräisenä pihan keskellä. Ajattelen vähän kuin amerikkalainen republikaani, että mitä vähemmän valtio puuttuu ihmisten asioihin, niin sen parempi. Edellisen Ylösnousemus-levyn tekstit syntyivät kokonaan siten. Monet Keskitalon kappaleista syntyvät nimenomaan unien pohjalta. Hän haluaa esitellä omenapuun, jossa ei ole talvella tietenkään mitään nähtävää, ja talon kivijalan, joka on vuosien saatossa siirtynyt parikymmentä senttimetriä pois talon alta. Mutta mielestäni täytyy olla vapautta. – Uskotko, että me ollaan HennaReetan kanssa itse ladottu nämä hirret, Keskitalo kysyy. Ilmeisesti palaa silti neuvomaan kerta toisensa jälkeen. – Mie en lähtökohtaisesti ole kauheasti välittänyt siitä asiasta millään muotoa, jos rehellisiä ollaan. Keskitalo ei kuitenkaan kuuntele hänen neuvojaan ja naapuri suuttuu. Keskitalo kysyi koko naapurustolta luvan, saako rakentaa pihalleen saunan. Saunaprojektin hirsien päällä lepää kalastusverkot. 56 SOUNDI 56 SOUNDI Pianon päällä on Paavo Haavikon Kootut runot, jota hän on lukenut paljon viime aikoina. Se nähdään muutaman vuoden päästä, tai sitten sitä ei tulla tietämään varmaksi koskaan. Neljä levyn kappaletta perustuu yhteen polveilevaan uneen, jota Keskitalo yritti sovittaa jo edelliselle levylle siinä onnistumatta. Mut en ole yhtään varma vieläkään, onko se hyvä vai huono asia. Keskitalo mittailee tasaisin väliajoin, josko kivijalka jatkaa yhä siirtymistään. – Nimibiisi syntyi siten, että näin unta, jossa löysin Julius Caesarin anatomia -nimisen kirjan. Ei kuitenkaan liikaa kerralla. R uoan jälkeen kävelemme pihalla. Ne joose keskitalo -taitto_d.indd 56 9.3.2017 12.56. Perheellä ei ole kylpemismahdollisuutta, vaan he joutuvat peseytymään uimahallissa tai ystävien luona. Tuli sellainen fiilis, että olisi vähän siistiä, jos Trump voittaisi. Nyt siellä on näitä ennen julkaisemattomia runoja aina välissä, jotka sekoittavat, että missä mennään. Sitten Keskitalo kertoo naapurista, joka haluaisi neuvoa häntä taloon ja saunan rakentamiseen liittyvissä asioissa. – Naapuri on valitellut, että talo vielä romahtaa. Sitten Keskitalo alkaa unelmoida, millainen olisi täydellinen, kronologisesti kulkeva Haavikon Kootut runot -paketti. Trumpin valinnasta Yhdysvaltain presidentiksi Keskitalo ei ole varma, onko se hyvä vai huono asia. Olen nähnyt unta, missä talo lähtee lentoon
Haltijaprogea. Käytännössä biisiversiossa Keskitalo on poistanut tekstistä alun pois. Naivistisilla lauluilla Keskitalo viittaa siihen, että viime aikoina hän on kirjoittanut muutaman haltija-aiheisen kappaleen. Se alkuperäinen teksti on vähän pidempi, Keskitalo kertoo ja kaivaa muistikirjansa esiin lukeakseen alkuperäisen tekstin. joose keskitalo -taitto_d.indd 57 9.3.2017 12.56. Hänen mielestään tähän maailmaan ei tarvita enää yhtään hyvää laulua, vaan sellaisia lauluja, jotka ovat merkityksellisiä muusikolle itselleen. Saimaa on yksi niistä. Siinä on muutama vaihtoehto. Pieneen tilaan on sijoitettu myös Keskitalojen kirjahylly, jossa on lisää Haavikkoa ja muun muassa Eeva-Liisa Manneria. Omien kappaleiden merkitysten avaamisesta Keskitalolla on ristiriitaiset tunnelmat. Voin kertoa tarinan, kuinka kappale syntyi. lippupalvelu on ripoteltu pitkin levyä. – Mun suurimmat musiikilliset elämykset täällä Savonlinnassa on, että laulan ortodoksikuorossa, hän sanoo ja lisää, että on menossa illalla vielä paikallisen Trees-yhtyeen treeneihin taustalaulajaksi. – Pyörittelin niitä sanoja mielessä puoli yötä ja sitten nousin kirjoittamaan. – Niin, sellaista halvan miehen Väärää Rahaa (Jaakko Laitisen yhtye), Keskitalo kuittaa. – Katson aina vähän pärstäkertoimella, että minkä selityksen annan kysyjälle. Levyn päättävä kappale Tietoisuus syntyi unettomana yönä, kun Keskitalo makasi sängyssään kuumeessa. J atkamme keskustelua uudesta levystä työhuoneella, eli työmaakontissa. Usein Keskitalo vastaa kysymyksiin, että ”molemmat ovat ehdottomasti oikein”. Laulu kertoo siitä, kuinka mieli ja ruumis ovat jo unitilassa, mutta tietoisuus ei uskalla päästää irti ja mennä sinne, missä ruumis ja mieli jo ovat. Tai kertoa seksuaalisen merkityksen. – En osaa vastata tuohon. Lauri Ainala tosin aikoo muuttaa Tampereelta takaisin Savonlinnaan. Täällä Keskitalo on sanojensa mukaan kirjoittanut naivistisempaa, jopa kornia lyriikkaa. Hän usein testaa lauluja niiden alkuvaiheessa erilaisilla symbolisilla rakenteilla. Keskitalon lyriikan suurin ansio onkin symboliikka ja tulkinnan eri tasot. Isoin näennäinen muutos uudella levyllä on taustabändinä toimiva The Mystic Revelation Of Teppo Repo -yhtye, mikä tekee levystä edelliseen verraten enemmän bändilevyn. Myös iskelmäsävyjä on aiempaa enemmän. Se on elinehto tälle paikalle, fundamentaali, josta ei kysytä, mikä sen merkitys on. Tai antaa teologisen selityksen. Se on tekstinä jopa vähän new age -tyylinen. – Siihen viittaa loppupuolen toteamus ”kulkekaamme yhdessä”. – Saa nähdä, julkaistaanko niitä koskaan. Olen sano nut, että Suomessa on monia maagisia paikkoja. Nämä ovat todella merkityksellisiä asioita. Koko päivän aikana tulee yksi kysymys, mihin Keskitalo ei osaa vastata: mitä Saimaa merkitsee hänelle. Sitten Keskitalo alkaa kertoa kappaleidensa seksuaalisista tasoista. Täällä olen aikoinaan opetellut soittamaan ja rakastunut ensimmäistä kertaa. Uusi levy äänitettiin kesällä 2016 ennen kuin Keskitalo palasi Savonlinnaan. Jätetään se siis siihen. Kuten siihen, tekeekö hän lauluja ensisijaisesti itselleen vai yleisölle. Keskitalolle ominainen kirjoitustyyli on, että hän kirjoittaa unen tuoreeltaan ylös ja tämän unen pienestä katkelmasta syntyy laulu. Toisaalta – kuten näkyy – hän tykkää puhua kappaleistaan, mutta se myös ärsyttää häntä paljon. Ja voihan sen niinkin tulkita. Sitä paitsi tuvassa odottaa yksi keskeneräinen talonrakennusprojekti. Henna-Reetan mielestä Tietoisuus nivoo koko levyn yhteen – se polveilee tiedostamattoman ja tiedostavan välillä. – Minä jään tänne tekemään ihmisen tärkeintä tehtävää, eli rakentamaan Legoilla. – Paluu Savonlinnaan on merkinnyt paluuta satujen maailmaan. Hän lainaa uuden levynsä kappaletta Me kuljemme vuorille: ”Nopeilla kanooteilla/melovat kevyesti matkaajat [eli siittiöt, Keskitalo huomauttaa tässä kohtaa] /luonnottoman helposti he lipuvatkin/eilen kun tahdoin jälleen matkustaa/olivat korjauttaneet sen raon/enkä löytänyt reittiä etsimälläkään/on etsittävä toisaalta.” – Isoveljeni Alex, siis tämä tästä kesä voi alkaa (alkaa laulaa Valvomo-yhtyeen Tämä kesä -kappaletta) -tyyppi, tulkitsi tämän laulun kertovan avioliitosta. – Ei kuitenkaan mitään Tolkienia, hän nauraa. Tuotteen kaltaista kollektiivia Keskitalolla ei tällä hetkellä Savonlinnassa ole, kuten 2000-luvun alussa
VARAA AIKASI OSOITTEESTA WWW.ROOMESCAPE.FI TAI NUMEROSTA +358 50 325 4331 TENNISPALATSI EI OLE ENÄÄ ENTISENSÄ! TOISEN SUKUPOLVEN PAKOHUONEPELIT NYT TENNARISSA. THE SECRET CABIN THE MAYAN TREASURE OUT OF MARS Adventure tulostus.indd 58 10.3.2017 12.58
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Kake tulostus.indd 59 9.3.2017 12.47
Käpin voodoopop kiertää omaa rataansa. Sanguis Meus, Mama! on vain niin hyvä levy, että harva artisti kykenee koko urallaan luomaan sellaista, joten pettymys on luonnollinen. ARTTU SEPPÄNEN HHH Levyarviot >> ...sitä, mitä poliittinen rock kaipaa juuri nyt... Neljänneksi se mahdollisesti paras uutinen: Matilda on varsin hyvä levy. 60 SOUNDI Matilda Pekko Käppi & K.H.H.L. Svart ”Matilda on huomattavasti parempi levy kuin monet muut kotimaiset poplevyt tulevat tänä vuonna olemaan.” K u v a: K o n st a Le p p än en Levyarvostelut 3_2017.indd 60 10.3.2017 10.48. Kolmanneksi: Käppi leikkii kontrasteilla. Rockin kaanon on Käpin musiikissa ainakin näennäisesti läsnä omalla nyrjähtäneellä tavallaan, kun Matildalla rakkausballadin virkaa suorittaa countryhenkinen, jouhikkomiehelle ominaisesti nimetty Hullu tyttö. Toinen asia: Käppi on omalaatuinen romantikko. E sa Pulliaisella on vaaleansininen Fender Stratocaster. Poltetaan lapset, koska miksi emme polttaisi. Kiinnostavampaa olisi, jos hän yhdistäisi musiikillisen estetiikkansa tämän päivän kuvastoon. Onneksi on myös muutamat hyvät uutiset. Tällainen dynamiikka tekee Käpistä juurimusiikin konventioita ja arvoja toivotulla tavalla sekoittavan härskin provokaattorin. Toivottavasti rata vie myös radioon. Ensiksi: Pekko Käppi on hauska mies. On Pekko Käpillä toki paljon muutakin kuin se jouhikko, mutta se on tehnyt hänestä instituution: suomalaisessa populaarimusiikissa on tällä hetkellä vain yksi jouhikkomies. Vaikka en toivoisi kenenkään polttavan lapsia elävältä enemmän kuin Pekko Käpin, salatieteiden kuvasto tuntuu Matildalla jo hyvin itsestään selvältä, jopa kuluneelta tehokeinolta. Harmi sinänsä, Käppi-stoneria olisi mieluusti kuullut enemmänkin. K.H.H.L.-kokoonpanon (eli Kuolleiden Hillittömäin Hevosten Luut) kanssa tehty Sanguis Meus, Mama! (2015) onnistui popularisoimaa Käpin kansanmusiikista ja bluesista ammentavan voodooliemen liki täydelliseksi, jopa radioaalloille sopivaksi kokonaisuudeksi. Kansallisromanttisen, Karjalaan assosioituvan jouhikon kaveriksi ei ensimmäisenä yhdistäisi sähkörumpuja. Suomessa hänen mustan huumorin sävyttämille kappaleille lähin sukulainen lienee Joose Keskitalo – tai ainakin on vaikea kuvitella ketään muuta laulamaan rockin perinnekaavan mukaan jyskyttävää Palavien lasten laulua. Levyn avausraita Ikuiset pahantekijät jo hetken aikaa lupaa stoner-menoa, kunnes sähkörummut johdattavat kappaleen täysin synteettiseen ympäristöön. ”Yksi kerrallaan näen heidän syttyvän”, Käppi laulaa, kuin katselisi tätä ihmiskokkoa pääsylipun maksaneena tyytyväisenä asiakkaana. Hänen musiikkinsa maailmassa naiset pukeutuvat hameisiin ja käyttävät pääkalloja apuna kasvimaan hoidossa. Matilda ei vain ole yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Jos Sanguis Meus, Mama! oli jo sangen pop, Matilda on sitä vielä enemmän. Käpin uusin keitos antaa tosin myös ensimmäisen kerran aihetta nyrpistää nenää hänen albumikokonaisuutensa edessä. Seuraavaa lauseen lienet jo arvannutkin. Faarao Pirttikankaalla on sikarilaatikkokitara. Paljon hauskempi kuin pääkallo hänen jouhikossaan antaa ymmärtää. Siksi Pekko Käppiä on vaikea vihata – ja miksi tarvitsisikaan. Litku Klemetillä on punainen sähköbalalaikka. Huoletta voi myös todeta jo tässä vaiheessa, että Matilda on huomattavasti parempi kuin monet muut kotimaiset poplevyt tulevat tänä vuonna olemaan
Tapani Kansakin sen tiesi, että skaalan on oltava mieletön. Helsinki-Somero-akselin välille jää väliinputoamisen ihmettely, joka kuuluu levyn kantava teemana. Satiiri elämäntapauhriutujista on juuri sitä, mitä poliittinen rock kaipaa juuri nyt – ja hitto, miten komppi kulkee ilman ulkomusiikillisia huomioitakin. Vasta levyn puolivälissä Roots Remain pistää kunnolla uuden vaihteen silmään ja yhdistelee bändin eteeristä puolta mättöön uudella tavalla. Perinteitä kunnioittaen levyllä kuullaan myös Neurosis-ukko Scott Kellyä vierailemassa, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu, ettei se tuo mitään lisäarvoa. Radiosoittojen Pusuttelemaan ja Kuka sillä aasilla ratsastaa väliin mahtuu sinisilmäisen ironian ja luomisen ilon koko spektri. Emperor Of Sand ei ole millään tavalla huono, mutta Mastodonilta on lupa odottaa jotain vieläkin tajunnanräjäyttävämpää. Mihin suuntaan Mastodon sitten tällä kertaa lähtee. Kitarasäröjä leikkaavat pianoraidat ja elävät sovitukset pitävät kuulokuvan raikkaana ja kaukana ylituottamisen plastisesta sivumausta. Täydellinen levy ei ole, mutta heikoimmillaankin freesiä ja omaleimaista suomirokkia, jossa on kauttaaltaan iskevästi rakennettuja kertosäkeitä. Kirkkain helmi on progressiivinen ja psykedeelinen Crack The Skye (2009), jota seurannut The Hunter (2011) suoraviivaisti tyyliä ja otti enää pari askelta eteenpäin. VESA SILTANEN HHH K u v a: K er tt u M ali n en n K u v a: Jim m y H u b b ar d Levyarvostelut 3_2017.indd 61 10.3.2017 10.25. Oma suosikkini on helposti sivuun jäävä balladi Menkat, joka hellii kertoja-Illikaisen tuntoja omasta inhottavuudesta tyttöystävän roolissa. ALEKSI PAALIMÄKI HHHH ...sitä, mitä poliittinen rock kaipaa juuri nyt... Albumin suurin vahvuus on se, ettei sinne ole eksynyt puolivillaista täyttöä täytön vuoksi, vaan jokainen biisi seisoo omilla jaloillaan ja samalla osana suurempaa kuvaa. Once More ’Round The Sunilla (2014) otettiinkin sitten kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Tiisu Tänne ei jää kukaan Sony Tässäpä maaliskuulle passeli alkusoitto. Perhekuvan aiottu riipaisevaisuus on nätti ajatus, muttei syystä tai toisesta kosketa tunnereseptoreita. Odotukset nousivat korkealle, kun yhtye tiedotti Crack The Skyen tuottaneen Brendan O’Brienin palanneen taas puikkoihin ja luvassa olisi teemalevy ajasta ja kuolevaisuudesta. Poikkipuolista sanottavaa on paha keksiä, niin tasaisen vahva levy on. Muutenkin levyn vahvin materiaali löytyy sen jälkipuoliskolta, kun musiikki rönsyilee ja bändi astuu ulos edellislevyjen tyylillisistä raameista, kuten Clandestinyn psykedeliaosassa sekä Andromedalla. Tiisulla on kaikki ainekset kohota julkisen keskustelun narriksi jakamaan oman käden verbaalista oikeutta. Henrik Illikaisen laulu naukuu ja narisee tuttuun tapaan, ja vaikken 2015 sitä ostanutkaan, tuntuu se jo korvaamattomalta osalta bändin soundia. Sekä Dailor että Hinds kuin myös basisti Troy Sanders ovat kehittyneet laulajina valtavasti ja kuulostavat levyllä hyvältä, mutta pelottaa jo nyt valmiiksi, miten varsinkin Hinds mahtaa suoriutua näistä kappaleista keikoilla. Levy myös päättyy heittämällä sen parhaimpaan biisiin Jaguar God, joka alkaa akustisella näppäilyllä ja kasvaa lopulta eeppisiin mittoihin. The Hunterin ja Once More ’Round The Sunin faneille kuitenkin lämpimät suosittelut. Tätä lisää! Rumpali Brann Dailor ottaa yhä tukevampaa jalansijaa laulajana kitaristi Brent Hindsin jäädessä yhä enemmän taustalle. Déjà vu -tunne on vahva ja biisit tuntuvat kuin ylijäämäriffeistä tehdyiltä. Pyöreät kahdeksan ja puoli tarttuvaa biisiä yhdestätoista on kova suoritus. SOUNDI 61 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Mastodon Emperor Of Sand Warner Mastodonin neljä ensimmäistä albumia ovat puhdasta timanttia, joista jokaisella otettiin musiikillinen harppaus aina uusiin suuntiin. Ei kovin uusille teille eikä järin kauas. Asenne on punk mutta ote matalan kynnyksen pop. Tänne ei jää kukaan nostaa Tiisun parin vuoden takaisen debyyttilevyn asettamaa rimaa ja osoittaa, että yhtyeen kasvun raja on vielä saavuttamatta. Paljon meuhkattu uho kiteytyy parhaiten sinkussa Suomi on poliisivaltio. Emperor Of Sand on siloiteltu jatkumo kahden edellisen levyn tyylille ja soundille. Levyyn on helppo tarttua koekuuntelun jälkeenkin sen ilmavuuden vuoksi
Ja niin vain nyt, vuonna 2017, suomirockin järkäle, joka myy jäähallit loppuun, napsii platinalevyjä sitä vauhtia kuin ehtii musiikkia julkaista, hallitsee radiosoittolistoja – ja on kaikessa tekemisessään aika perkeleen hyvä. Hulluuden highway on kuitenkin turvallinen levy, normaali ja tasapainoinen, tehty pitämään yhtyeen kurssi suorassa. Siinä on pähkinänkuoressa matkani australialaisen Cameron Averyn esikoisalbumin maailmoissa. Se on suoritus, jollaisena se tulee arvioida. Parhaat hetket pelastavat. Cameron Averylla ei ole riittävästi oivallusta ja taitoa kierrättää konseptiaan kunnolla lentoon. Siinä määritelmä, joka on kuulunut jo hetken aikaa suutarilaisbändin markkinointiviestinnän ytimeen. Kappale seisoo jämerästi risteyksessä, josta näkyy sekä 1960-luvun orkesteripop että Nick Caven ja Tindersticksin tapaiset uudemmat tumman romantiikan taitajat. Sheffieldin tyyliniekka Richard Hawley tulee ensimmäisenä mieleen. Jo ammoisina aikoina, silloin kun rock keksittiin ja se oli tärkeää, oli taiteilijoita, jotka halusivat tehdä pesäeroa rockin ilmeisyyksiin hakemalla vaikutteita ajalta ennen rockin valtakautta. Esimerkiksi albumin päätöskappale Yhdessä ihminen on ylitsevuotavassa tunteellisuudessaan todella onnistunut teos, Vapaus käteen jää -biisin tasoinen slovari, jonka tahdissa sopii vuodattaa kyyneleitä niin kotisohvilla kuin kesän loppuunmyydyillä festariareenoillakin. Jäljelle jää välimallin musiikki, joka saa kaiholla ajattelemaan vakuuttavampia yrityksistä tuoda häivähdys menetetystä eilisestä takaisin. Levyn kaksi ensimmäistä singleä, länkkärihenkinen eroballadi Rakas ja uskaliaasti kasvavalla sovituksella ja Ellin räpeillä etenevä albumin nimibiisi antoivat syyn toivoa tyylillistä irtiottoa, tai edes pientä askelta pimeään. Ainoastaan soundipuolella on mukavaa kuplintaa, muun muassa hauskan kasaristi diskoilevan Oh No Let’s Go -biisin kohdalla. Niiden synnyttämä reaktio ei ole euforinen onnen huokaisu vaan pikemminkin ikävystynyt ”joko taas”. Rytmit, sävelet ja Ellin romanttiset, maailmaa parantavat sanoitukset ovat kuin ennenkin, tyylikkäinä mutta liian usein tasapaksuina. Tarkoittaa mitä. Levyllä siellä täällä lilluvat jouset kuvastavat jotenkin oireellisesti albumin ongelmaa. Sanotaan tämä siksi suoraan: Haloo Helsinki! on parempi bändi kuin Hulluuden highway on albumi. 62 SOUNDI Cameron Avery Ripe Dreams, Pipe Dreams AntiLupaavan ensikosketuksen aiheuttama varovainen innostuminen laimenee lakoniseksi olankohautukseksi. Joka ei kelvannut aitoina itseään pitäneiden rokkidiggarien levysoittimiin. Cameron Averyn tapaisen vajaa kolmekymppisen indiepartamiehen yritys yhdistellä kohtalokkaan vähäeleistä rockilmaisua menneen maailman charmiin ei sisällä innovatiivista ulottuvuutta eikä syvempää viestiä mistään. Kannattaa muistaa: oikeilla jousilla ei tee mitään, ellei niille ole oikeasti tähdellistä soitettavaa. Jazzin ja viihteen, eli rockin haastamien ja kaupallisessa mielessä syrjäyttämien tyylilajien, kanssa flirttailu on ollut joskus päteväkin keino julistaa omaa individualismia. Amerikan standardilauluston ja 60-luvun paatospopin edustamat vertauskuvallisuudet on riisuttu sanoista ja entisaikojen ammattireiskojen hallitsemat hienoudet niistetty sävellyksistä. Hän luo yksinkertaisista aineksista hehkuvan oman maailmansa. Haloo Helsinki! Hulluuden highway Ratas Haloo Helsinki, Suomen suurin yhtye. Vuonna 2017 homma ei tietenkään mene näin. Lupaavien sattumien takaa paljastuu nopeasti, että Avery on sekä ideoiden että toteutuksen tasolla varsin sovinnainen näpertelijä. Reilut kymmenen vuotta sitten lupaavana raakileena ison levy-yhtiön hoteisiin napattu ryhmä, joka tuotettiin ja paketoitiin nätisti, jolle tehtiin biisit. Silti olisi kiva ajatella, että Haloo Helsinki! olisi Suomen suurin yhtye myös muuten kuin suosiossa mitattuna. ANTTI GRANLUND HHH K u v a: M ar ek Sa b o ga l K u v a: Z ac h M ic h ae l Levyarvostelut 3_2017.indd 62 10.3.2017 10.34. Hyppysissä on jälleen yksi keskinkertaisen rockmuusikon tekemä keskinkertainen albumi, jota on ylevöitetty oikeilla jousilla. No sitä, että Haloo Helsingin ensisijainen inspiraation lähde näyttää olevan yhtye itse. Singlenä julkaistu Wasted On Fidelity -laulu edustaa Averyn hankkeen hyvää puolta. PEKKA LAINE HH Levyarviot > ...sisäisellä 15-vuotiaallani on nöyryytetty olo... Tame Impalan riveissä soittanut ja omia lievästi autotallirock-henkisiä kuvioitaan pyöritellyt Avery liittyy esikoisellaan yhteen poppariuden pitkään kehityslinjaan
Williamsonin paksulla midlands-aksentilla sylkemässä oi-paasauksessa voi kuulla myös Ian Durya ja John Cooper Clarkea, vaikka hän väittää, ettei ole kuunnellut heitä lainkaan. Yhtä hyvin kanukkien tummanpuhuva soundimaalailu sopisi True Detectiven pelottaville rämeille. Ja juuri se on kääntynyt Kätilöiden eduksi. PERTTI OJALA HHH Popeda Haista Popeda! Universal Intohimoisimman Popeda-kauteni aikaan olin 15-vuotias. Levyarvostelut 3_2017.indd 63 10.3.2017 10.25. Kanadalaisryhmän musiikki kumpuaa samasta tyylillisestä maastosta kuin Yhdysvaltojen lounaisten osien aavikkomaisemiin sijoitettu huumerikosodysseia. Kitaristi itse julkaisi jo The Mars Voltan aikoihin frankzappamaisen itsekritiikittömästi toinen toistaan keskeneräisempiä soololevyjä (tähän mennessä yhteensä 48 levyä). Hänen angstinsa perustunne on universaali. Stemmoja pintaan, melodiaan lisää koukkuja! Minimaaliset intervallit huutavat lisäpotkua, vaikka kuinka puhtaasta ambientista olisi kyse. Poissa ovat tuuliefektit, kitaran särötkin sojottavat lounaaseen. Osbornen ja Croverin soittoa on aina mukava kuunnella, mutta Jello Biafran ja Melvinsin levyt tarjoavat siihen paremman mahdollisuuden. PEKKA LAINE HHHHH Delay Trees Let Go Soliti Unelmien sielunmessussa – huumeiden kera tai ilman – Delay Trees kuuluu johonkin kohtaan soittolistaa. Kuulet korvissasi ja näet silmissäsi jonnekin arkkityyppisten kuvien ja arkaaisten blues-sointien alkukotiin vievän musiikillisen geenipolun. ”Haista Popeda”, vittuilee bändi, jonka kanssa minulla on ollut joskus aidosti hauskaa. Bändi antaa siis sen mitä lupaa, parissa laulussa enemmänkin. Yksi suosikeistani tällä rintamalla on mediatempauksillaan suvereenia osaamista näyttänyt Turmion Kätilöt. Päällisin puolin Crystal Fairy ei vaikuta keskeneräiseltä, mutta sävellysten ja konseptin puolesta se ei ole tarkkaan harkittu levy. Yhtyeen hajoamisen pääsyy oli kitaristi Omar Rodriguez-Lopezin tyytymättömyys laulaja Cedric Bixler-Zavalan hitaaseen työtahtiin. Härskiys on ehdottomasti Kätilöiden vahvuus. HANNU LINKOLA HH ...sisäisellä 15-vuotiaallani on nöyryytetty olo... Parhaimmillaan yhtyeen musiikki synnyttää utopistisen riemukkaan vision uudenlaisesta juurimusiikista ja syväpopista, joka on synnytetty saostamalla bluesin ja countryn kerrontatyyliä Tangerine Dreamin lasten laboratoriossa. Tällä kertaa yhtyeen huono maku ei kuitenkaan vapauta. Toki Williamson tilittää höyryjään tyystin brittiläisestä vinkkelistä, vaan eipä se haittaa. Biisit ovat sinällään ehjiä, mutta eivät tahdo erottua toisistaan. Yhtyeen edustama genre on teoriassa jo vanhentunut. Kuten hyvässä draamakerronnassa, peruskaavaa noudatetaan ja rikotaan samanaikaisesti. Kokonaisuus saa kuitenkin kiemurtelemaan. Kahdeksanbiisinen albumi on intohimoinen yhdistelmä punkhenkistä draivia ja stadionmittakaavaa lähestyvää 80-lukulaiseen tyyliin sloganistisesti hoilotuskelpoista rockia. Sincerely, Future Pollution tarjoilee upean fuusion perinnetietoisesta sävelkielestä ja synteettisestä sointimaailmasta. Ambientti, kuulijaa syleilevä tekstuuri on palannut Let Gon muodossa ilman järisyttäviä yllätyksiä tai suurta dramatiikkaa. NUUTTI HEISKALA HH Japandroids Near To The Wild Heart Of Life AntiKolmanteen albumiinsa ehtinyt Japandroids on kanadalainen variaatio The White Stripesin ja The Black Keysin huippuunsa virittämästä parityöstä. Rodriguez-Lopezin lisäksi Crystal Fairyssa vaikuttavat jo hänen Bosnian Rainbows -projektiaan varjostanut huono laulaja Teri Gender Bender sekä Melvinsin Buzz Osborne ja Dale Crover. Haista Popeda! tekee kaikesta kuitenkin vaikeaa. Tällaista kamaa ei tänä päivänä tee kukaan muu, Suomessa näin ammattimaisesti ei ainakaan. Tähän verrattuna Rammstein on korkeakulttuuria. Kuinka usein tätäkään levyä tulee kuunneltua myöhemmin tai kuinka monta eri albumia bändiltä tarvitsee hyllyyn, on sivuseikka. Mies kanavoi katutasoisesti työväenluokkaisella klangilla sitä suunnatonta turhautumista, jota itse kukin vähävaraisempi ihminen tuntee, kun poliitikot puhuvat parannuksista samalla kun itse konkreettisesti näkee lähes kaiken menevän joka päivä vain huonompaan suuntaan. Tietyn visuaalisen kerrontatyylin ja Timber Timbren välinen yhdistävä side on juurevuuden ja modernin rikkinäisyyden yhdistäminen. Jos toivo ei paljon juhli Sleaford Modsin räyhäyksessä, niin ainakin sen kuuntelu helpottaa oloa mahtavasti katarsiksen kautta ja hetkittäin naurattaakin mustimmalla mahdollisella tavalla. Muuten muutosten hakeminen on turhanpäiväistä hommaa, sillä miksipä bändi tavaramerkeistään luopuisi, kun aika on pyyhkinyt samoilla apajilla aikoinaan vapaansa heilutelleet kilpailijat pois. Pikemminkin monet laulut tuntuvat opetelluilta vitseiltä, joilla Popeda alistuu osaksi tuottajana toimineen Stigin artistikuvaa. Ilman Bixler-Zavalan laatukontrollia Rodriguez-Lopezin tuotanto ei ole ollut hyvää, eikä se ole sitä tälläkään kertaa. SOUNDI 63 Timber Timbre Sincerely, Future Pollution City Slang Ei ole sattumaa, että Timber Timbre -yhtyeen musiikkia on kuultu Breaking Bad -televisiosarjassa. Sisäisellä 15-vuotiaallani on nöyryytetty olo. Popeda soittaa toki vanhakantaisen jäntevästi, Costello Hautamäen melodiat ovat sitkaan tarttuvia ja Pate laulaa niin kuin hän vain osaa. Turmion Kätilöt on enemmän monumentti itsevarmasta omaehtoisuudesta kuin perinteisessä mielessä käsitettävä bändi. Pelin henki kiteytyy päätösbiisin nimessä: I Feel So Wrong! JUSSI NIEMI HHHH Turmion Kätilöt Dance Panique Osasto-A Suomi tarvitsee kylähulluja. Harva osaa lupsakalla kansanmiehen joviaalisuudella sekoittaa todellisuuteen mausteisen annoksen absurdismia. Yhtyeen omat intensiiviset lauluosuudet ja levyn painavasti vyöryvällä maratonraidalla Arc Of Barilla Prowsen rinnalla taustatukea antava naistrio alleviivaavat vaikutelmaa, että Near To The Wild Heart Of Lifesta irtoaisi runsaasti joukkolaulettavaa tulevan kesän isoille rockfestivaaleille. Pate Mustajärvi on nyt 60. Äijät katoavat rillureissuille, lihakimpale tirisee, viinanaula juntataan päähän, rintamallakin käydään. Levy leikkii tutuilla teemoilla. Noiden lukujen väliin mahtuu monta rokkikoneen kierrosta, jotka kertovat sekä Popedan työmoraalista että suosiosta. Samalla voit aistia ne nyrjäytykset, joilla liian ilmeistä ja selkeätä musiikillista karttaa on sotkettu. Se, että Sleaford Mods hoitaa homman pelkästään Jason Williamsonin äänellä ja Andrew Fearnin askeettisilla konetaustoilla, jotka koostuvat lähinnä simppeleistä bassolinjoista ja orgaanisen kuuloisista, niin ikään yksinkertaisista rumpukompeista, ei muuta tuota faktaa mitenkään. Omar Rodriguez-Lopez on yksi aikamme parhaista soittajista ja säveltäjistä, mutta tämän levyn perusteella sitä ei huomaisi. Sanojen ja melodioiden keskimääräinen tarttuvuus on heikolla tolalla, mutta käy tämä silti sielunhoidosta. Kakkosalbumi Celebration Rock (2012) ei jättänyt Japandroidsin sanomaa epäselväksi ja samaa ylistystä on luvassa tälläkin kertaa. Niin koherentti kuin levyn maailmankatsomus onkin, se on myös tunkkaisuudessaan kyseenalainen. Poikkeuksena Sound Of Darkness, jonka crescendo purkautuu katu-uskottavasti kliimaksista outroon. Näinhän se on aina mennyt. Minun on vaikea ymmärtää, miksi tämä aika kaipaisi yhtään Lihan ja perunan kaltaista laulua, onpa sanoissa ironinen kulma tai ei. Ensimmäistä tekee mieli kunnioittaa, jälkimmäistä ymmärtää. Vancouverista tulevat kitaristi ja laulaja Brian King ja rumpali David Prowse ovat äärimmäisen energinen ja väkevä duo, joka kuljettaa rockiaan keskemmällä tietä kuin edellä mainitut kaksikot enemmän tai vähemmän vahvoine bluesja soul-vaikutteineen. ANTTI LUUKKANEN HHH Crystal Fairy Crystal Fairy Ipecac The Mars Volta oli yksi 00-luvun parhaita bändejä. Porukan seitsemäs albumi käynnistyy nimibiisillä, jonka miehekäs big beat tuo mieleen The Prodigyn kipeänkirpeän bassotykityksen. Syntikkamatot tikuttavat taas kuin pahimmassakin eurohumpassa, tempo tamppaa hirveää tahtia ja räjähtävästi iskevät kertosäkeet liimaantuvat päähän ensimmäisellä kerralla. King ja Prowse ovat tosin nyt panostaneet aiempaa enemmän studiotyöskentelyyn, minkä seurauksena Near To The Wild Heart Of Life soi edeltäjiään sävykkäämpänä ja niin täyteläisenä ja isona, että bändiä ei kuuleman perusteella uskoisi duoksi. Itse rajaisin ilmaisun ”maailman ehdottomasti parhaaseen punkbändiin”. Instrumentaatio miksauksineen on juhlakunnossa, eikä levystä voi nillittää muusta kuin laulusta. Timber Timbre rakentaa yllätyksellisellä otteella ääniraitaa puolinarkoottiseen mielikuvituswesterniin, jonka tapahtumat sijoittuvat jonnekin myyttisen menneisyyden ja nykyajan semidystopian rajalle. Musiikillisesti Rodriguez-Lopezin uniikki tyyli hautautuu Melvins-jyrän alle eikä Gender Benderin lauluääni sovi kokonaisuuteen. Kitaran ja symbaalien helinä leimaavat äänimaisemaa basson ja hienovaraisten syntikoiden kustannuksella. Albumin yleissoundi on kuulas ja miksaukseltaan ilmava. Tämän enempää ei voi olla Sex Pistolsin jatke tässä tylyssä ajassa. ALEKSI PAALIMÄKI HHH Sleaford Mods English Tapas Rough Trade Iggy Popin mielestä Sleaford Mods on ”maailman ehdottomasti paras rockbändi”. Lämpimän karheaan debyyttilevyyn verrattuna Let Go ei pöhise tai särise yhtä paljon
Erityisen väkevinä soivat Mississippi John Hurtin The Angels Laid Him Away ja Richard Farinan Birmingham Sunday. Hän on luonut albumin, jossa jokainen yksityiskohta palvelee päämäärää, kunnianhimoista tilitystä rasismista, sellaisena kuin afroamerikkalainen väestö on sen kokenut. TIMO KANERVA HHHH Levyarvostelut 3_2017.indd 64 10.3.2017 10.25. Tulevaisuus taisi Six Feet Underiltakin vilahtaa ohi sen yksitoista levyä sitten. Laulantatyyli sijoittuu Panssarijunan estottoman kailotuksen ja Kumman Hepun eteerisen tunteilun välimaastoon. Levyn avaa At The Purchaser’s Option, Giddensin vavahduttava laulu orjasta, jota kaupitellaan pienen vauvansa kanssa. Sunboundilla niin viihdekuin taiteellisetkin arvot ovat tasapainoisesti kohdillaan. Elämälle nenää nyrpistävällä Choose Deathillä duo tarjoaa ideologisesti ja musiikillisesti äärimmäisen vaihtoehdon Stryperin kaltaisille kristimetallisteille. Biisien elämänkuvaukset ovat toki yhtä erilaiset ja omaperäiset kuin viitteinä mainituilla artisteilla. Pöllöjen musisointi on särmikästä mutta helläsydämistä. VILLE SORVALI HH Jamiroquai Automaton Universal Automatonin suuri tarina on siinä, kuinka löytää kultainen keskitie ihmisen ja koneen väliltä. Bändin kappalevalikoimiin kuuluvat duuripöhinät ovat vain joskus tahtoneet melkein kallistua lajille usein ominaiseen tapaan tekopirteyden puolelle, mutta sympatiapisteet bändi on niilläkin yleensä ansainnut. Tämän jälkeen albumi siirtyy kohti puuduttavampia vesiä eli sen keskikohtaa. Bändi, joka olisi voinut tehdä mitä tahansa muuta, jäi heti telineisiin. Rhiannon Giddens Freedom Highway Nonesuch Carolina Chocolate Dropsin laulajatar Rhiannon Giddens on julkaissut toisen sooloalbuminsa. PERTTI OJALA HHH Six Feet Under Torment Metal Blade Nyt on mies! Tuoreessa promokuvassaan farkkuihin, huppariin ja toppaliiviin sonnustautunut Six Feet Underin nokkamies Chris Barnes on päässyt musiikkinsa sielunmaiseman ytimeen. Black Magic Six on edelleen häikäilemättömästi rockiaan roiskauttava kombo. Ensikuulemalta Automaton on hyvässä ja pahassa turvallisesti tuotettu levy, jolta jää käteen pari tarttuvaa kertosäettä sekä yksittäinen bassoriffi. Myös tempoa ruuvataan keskihitaan ja -nopean välillä sopivan taajaan, ja muutaman läpikuuntelun jälkeen jyvät erottuvat akanoista jo vaivatta. Radikaaleinta uuden etsintää edustaa Black Magic Six -asteikolla mammuttimainen päätösraita Golden Jackal. Sen jokainen yksittäinen laulu oli mestarillinen, mutta kokonaisuus hajosi. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Black Magic Six Choose Death Svart Itseltään pääpirulta taiteilijanimensä sorvanneet kitaristi-laulaja JTan ja rumpali Lew Siffer jatkavat neljännellä albumillaan flirttailua paholaisen kanssa. Dance With Me Satan kutsuu tanssiin, jonka pyörteitä ei voi nähdä Tanssii Tähtien Kanssa -kisassa. Flirtti kiihkeimmän acid jazzin ja Deeper Undergroundin kaltaisen robotiikan välillä kuuluu koko albumin ja biisien sisäisissä kaarissa – ajatus hyvä, toteutus kohtuullinen. Alun värisuora on vahva: Shake It On sekä Cloud 9 edustavat levyn tarttuvinta puolta. 64 SOUNDI Brother Firetribe Sunbound Spinefarm Brother Firetribe on jokaisella levyllään tarjoillut sopivan helppoa, mutta samalla laadukasta kuunneltavaa. Oikeastaan päätösraita Phantasmagoria on ainoa biisi, jonka sovituskin paisuu levyn päättävälle kappaleelle sopivaan tyyliin ja jättää siten hyvän jälkimaun. Freedom Highwaylla on Rhiannon ottanut uuden suunnan. Bassoraidan elpyminen nostaa muutaman biisin keskiarvon yläpuolelle, kuten letkeän Summer Girlin. Freedom Highway on temaattisesti matka orjuudesta vapauteen, esityksellisesti folkista funkiin. Tormentin, kuten edeltäjiensä, pahin ongelma on se ettei sillä esiintyvä yhtye edelleenkään kuulosta olevansa tosissaan. Vaikka suurin osa levyn annista inspiroikin lähinnä kotitöihin, on pökkelöstä riffivalikoimasta löytynyt nyt myös pari aivan järjettömän tarttuvaa jyrää. Keskenkasvuisen hölmöilyn muotoja kuvailevat myös Almanakan merkinnät sekä koko levyn muikein stoori Murto, jossa pariskunta saa päähänsä ryhtyä asukkien Levyarviot > ...pikantit tilitykset nuoruuden, hulluuden ja boheemielämän vapauksista... Black Magic Six hallitsee bluesilla maustetun garagepunk-genrensä odotetun loisteliaasti. Lukuun ottamatta laulun kankeaa fraseerausta, minkä rinnalla jopa Knucklebone Oscar kuulostaa syntyperäiseltä jenkiltä. Levyn introna toimiva nimiraita lupailee mukavan suuria. Se jatkuu harkitulla yhdistelmällä uusia ja vanhoja lauluja. Rennosti kompattu Meistä ei tule äitejä on pohjimmiltaan vetävän mietteliäs ralli sukupolvien erilaisista arvoista. Samoin soundi. Levyn edetessä bändi kuitenkin laajentaa hienovaraisesti ilmaisuaan tinkimättä perimmäisesti rujoudestaan. Musiikillisia helmiä on vain muutama, mutta kyllähän tätä reivaa Pori Jazzia odotellessa. Kumarreltiinpa sitten Celtic Frostin tai Carcassin suuntaan, tyylilajin vaatimat hyhmä, hurme ja silkka raivopäisyys ovat jääneet pioneerien käsiin. Sattuvasti Torment toki edustaa yhtyeen parasta osaamista. Jopa Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus voisi kadehtia pitkän ja hillittömän kitarasoolon kruunaaman raidan tyylikkään kohottavaa perusriffiä. Näissä tulkinnoissa elää kaiken aikaa syvä tietoisuus siitä, että vaikka orjuudesta on päästy, epäoikeudenmukaisuus on yhä arkipäivää. Ja kyllä bändiin uskaltaa luottaa. Bändin kappaleet tarjoilevat sisään kirjoitettua mahtipontisuutta, mutta sovituksissaan bändi noudattelee hillittyä charmia. Velipaloheimot ovat aikaisemmilla levytysretkillään tukeutuneet pitkälti tuttuihin eineisiin, mutta nyt eväsrasian lokeroista löytyy vähän vaihtelevampiakin herkkuja, joiden kokoaminen vaikuttaa kaikin puolin piristävältä. ALEKSI PAALIMÄKI HHH Pöllöt Metsäpalo Svart Näkökulmiltaan vinot ja leikkisät arjen mielikuvat ovat Pöllöjen suosimaa laulumateriaalia ja kun mielenkiinto aiheisiin herää, sävelmät kantavat kertomuksia voimapopin painolla ja tulkintojen keveydellä. Mutta löytyy albumilta vielä yksi taso. Loppupään Vitamin poikkeaa ilahduttavasti perustemposta, joka leimaa koko albumia. Materiaaliltaan Sunbound on kenties yhtenäisin kokonaisuus Brother Firetriben tuotannossa ja bändi pystyy kuljettelemaan levynsä tunnelmia johdonmukaisesti. Näennäisesti vaihteleva synaglitter ei peitä sitä seikkaa, että kompin ydin on useissa biiseissä kierrätetty: diskojousien ja komppikitaran funktio on tismalleen sama. Vastaansanomattoman sielukkaasti juhlistaa vapauden riemua levyn päättävä Pops Staplesin vuoden 1965 SelmaMontgomery –marssien kunniaksi säveltämä nimikappale. Barnes on rosvoparrassaan ja ikonisissa rastoissaan kuin kuka tahansa amerikkalainen koditon, joka töhrityn liikenneopasteen edessä käsi auttavasti nyrkissä vannoo yhä uskovansa tulevaan. Shake Shake Shake keikkuu puolestaan asfalttiviidakkoisen rockabillyn suuntaan ja Raw tarjoaa yhden levyn likaisimmista kitarasooloista. Se ensimmäinen Tomorrow Is My Turn (2015) oli kisällityö, näyte siitä, mihin kaikkeen hänen äänensä taipuu. Popmusikaalisen proosan valikoimasta erottuvat parhaiten pikantit tilitykset nuoruuden, hulluuden ja boheemielämän vapauksista, joihin suhtaudutaan jo aikuisemmalla ihmetyksellä. Richard Hell & The Voidoidsin Love Comes In Spurtsiä mukaillen Choose Deathillä “death comes in spurts”. Yksin Barnesin persoona ei sitä sadoista death metalin undergroundissa toimivista kanssayrittäjistä riitä erottamaan
209,56€) Ti 16.5. (yht. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Ma 2.10. 209,56€) Su 1.10. Ti 3.10. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. 70 € / 75 € / 80 €. Konsertit alkavat klo 20.00. La 1.4. (yht. 67,50 € / 72,50 € . Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. 49,50 €. 67,50 € / 72,50 €. TAMPERE, Tampere-talo Liput kuluineen alk. SOUNDI 65 ...pikantit tilitykset nuoruuden, hulluuden ja boheemielämän vapauksista... HELSINKI, Savoy-teatteri Liput kuluineen: permanto alk. VIP-paketit alkaen 219€ +alv24% (271,56€) Vip-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76 €) / hlö VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 184,76€) – 5 v. TURKU, Logomo Liput kuluineen alk. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : VIP-illallispaketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö. 010 841 4185. Priority-liput ( K-18 ) toimituskuluineen alkaen 109,50 €. HELSINKI, Finlandia-talo Liput kuluineen alk. ILLAN AVAA VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Ovet klo 19.00. Liput kuluineen alkaen 89,50 €. 68 € / 73 € / 78 €. VIP-illallispaketti alk.149 € +alv 24% / hlö. 010 841 4185. L I P U N M Y Y N T I : w w w. 54,50 €, parveke alk. HELSINKI, Finlandia-talo Liput kuluineen alk. j u h l a k o n s e r t t i – Levyarvostelut 3_2017.indd 65 10.3.2017 10.25. (yht. + artists tba Portit auki klo 15.00. VIP-illallispaketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö
Kokonaisuus pysyy silti saumattomana ja rikkoutuu ainoastaan, kun Ice-T höpöttää yksinään biiseistä erillään. The Beautiful Stories hämmentää kuulijansa aluksi. Midnightilla valo on erityisen vähissä: ”Darkness might be your only friend / It’s always midnight way down in hell”. Levy on kuin vapaapurjehdusta The Curen punkin jälkeisen masennuksen, Nine Inch Nailsin industrialin ja yllättäen The xx:ää muistuttavan soinnin välisellä kartoittamattomalla merialueella. Body Count Bloodlust Century Media Nyt ei pelleillä! Body Count julistaa vihaisesti sellaisella antaumuksella, että tunnet miten sylki lentää naamalle ja musiikki painaa maahan massallaan. Lauluntekijät Jeff Tweedy ja Jay Farrar eivät enää mahtuneet samaan yhtyeeseen, mikä avasi tien Wilcon ja Son Voltin synnyille. Isolla bändillä ja villillä perkussioakselilla varustettuja numeroita on mahdoton kuunnella nykimättä raajojaan tanssillisesti. Vastaus jäänee vain ja ainoastaan tuottaja-kitaristi Jimmy Westerlundin ja Jumalan väliseksi asiaksi. Esimerkiksi Love Injection imeline syntikoineen ja Winger-tyylisine riffeineen toimii erinomaisesti. Selväksi kuitenkin käy ettei Elwan ole puolivillaista bilemusaa. Son Voltin kahdeksannella albumilla Jay Farrar yllättää siirtämällä biisiensä painopistettä vahvasti bluesin suuntaan. Jokainen ymmärtää olla keulimatta ja soittosuoritukset sulavat saumattomiksi osiksi malilaista ilmaisua. MIRKO SIIKALUOMA HHH Nova Atlantis Svart Svart Records näki vaivaa kotimaisen Novaprogekokoonpanon ainoaksi jääneen Atlantisalbumin (1976) uudelleen julkaisussa. Hupaisa on myös nimikappaleen viisastelu tytön vanhempien kalliin kameran kohtalosta pojan mämmikourissa. Kaikin puolin komea laitos yhdistää vuoden 1976 kokonaisuuden, sen tuoreen miksauksen sekä kelvon Käytävä-singlen, mikä tekee paketista definitiivisen. ASKO ALANEN HHHH RETRO Levyarvostelut 3_2017.indd 66 10.3.2017 10.25. Voi myös olla, että olen tulkinnut One Desiren tarkoitusperät väärin. Pedal steeleineen läpeensä kantrirockinen Promise The World ei vielä kerro kaikkea tulevasta. Vierailevat tähdet Dave Mustaine, Max Cavalera ja Randy Blythe tuovat hekin biiseihin oikeasti lisäarvoa eivätkä ole mukana pelkän nimensä vuoksi. Jay Farrarin koruttoman tuotannon ansiosta lähinnä vain äänitetyltä kuulostava Notes Of Blue on Son Voltin yllättävin levy ja upea seuraaja Honky Tonkille (2013). Yhtye nimeltä INVSN on oikeastaan vain jatkoa Dennisin Lost Patrol -sooloprojektille, joka muutti muotoaan ensin ruotsinkielistä retropunkkia soittavaksi Invasioneniksi ja sittemmin nykyiseen 1980-luvulta ammentavaan sointiinsa. Jos bändi ei ole tuttu, uutuudesta on hyvä aloittaa. Vuoden 2017 levyksi The Beautiful Stories aukeaa yllättävän hitaasti. Son Voltin Trace-debyytistä (1995) lähtien ja myös omalla nimellään julkaisemillaan levyillä Jay Farrar on pysytellyt Tweedyä uskollisempana Uncle Tupelon americanaisille juurille. Notes Of Blue pitää lupaamansa myös sanomaltaan vakavilla lyriikoilla. Silti suosittelen hyppysellistä ironiaa yhtyeen debyyttiä kuunnellessa. Jos bändi on tuttu, ei Elwan tuo mielikuvaan merkittävää muutosta. Bloodlust lyö kuitenkin luun syvälle kurkkuun ja jää taatusti mieleen. Sympaattisia ”littlejuttuja”, kuten Veikko Huovinen novellejaan kutsui. Se ei tarjoa helppoja kliimakseja, vaan rakentaa pitkiä jännitteitä. The Stormin kantriblues sitä vastoin hoituu yksin Jay Farrarin akustisen kitaran ja sliden voimin. Yhtyeen jokainen aspekti aina kornista logosta lähtien huokuu itseironiaa: tänne on tultu soittamaan nyrpistelijöistä piittaamatta. Levyllä vierailee Ameriikan ihmeitä Kurt Vilestä Matt Sweeneyn ja Alain Johanneksen kautta Mark Laneganiin. Bloodlust on oikeasti heviä, eikä mitään mukarankkaa pomppukiukuttelua. Onneksi näin tapahtuu vain pari kertaa koko levyn aikana. Kunniamaininnan ansaitsee Sturm und Drangista tuttu solisti André Linman, joka näyttää viimeinkin löytäneen bändinsä. Ehkä parempi näin. Meditatiivinen, mutta voimakas rytminen imu määrittää myös hiljaisempia biisejä, jotka rakentuvat pelkälle hitaalle kielisoitinriffille ja toisteiselle laululle. Puutteistaan huolimatta on One Desire kelpo levy, jota voi suositella etenkin niille, joille Reckless Love on liian limainen ja Santa Cruz liian karkea. Englanninnoksia lukevalle selviää sanoituksien surumielinen protestihenki, mutta syvä blues soi melodioissa kaikkien kielimuurien lävitse. Laneganin ääni ja englanninkieliset laulurivit levyn päätösnumerossa Nànnuflày ovat oikeastaan ainoa huomiotaherättävä osuus, eikä niissäkään ole valittamista. The Beautiful Stories on INVSN-nimellä julkaistuista levyistä ensimmäinen, josta ei julkaista versiota ruotsiksi sekä englanniksi. Muutoin kappaleiden tyhjänpäiväiset lyriikat sekä hyvän maun rajoilla taiteilevat sovitusratkaisut saattavat koetella kuuntelijan kärsivällisyyttä. Parhaimmillaan resepti johtaa miltei nerokkaisiin lopputuloksiin. Atlantiksen kohokohdat ajoittuvat sen jälkipuoliskolle. Aika on juuri nyt otollinen Ice-T:n yhteiskuntakriittiselle räpille. PERTTI OJALA HHHH Tinariwen Elwan Wedge Alunperin jo 1982 perustettu, ja 2000-luvun alkupuolella länkkäriyleisölle tutuksi tullut Tinariwen on jo jonkinlainen synonyymi tietylle Saharasta tulevalle soundija rytmimaailmalle. VESA SILTANEN HHHH poissa ollessa tekemään kotia toisten kotiin. Hammond-sähköurkujen kattava sointi puskee pintaan Antti Ortamon ilmavissa sävellyksissä. Musiikillisesti käyskennellään perinteisen fennoprogen ja Pink Floyd -tyylin hehkuttelun maisemissa. Levyn ehkä menevimmällä kappaleella Immer Zu starttaava levy kasvaa hiljalleen, eikä sisällä yhtään helposti omaksuttavaa hittikappaletta. Melodialtaan dylanisen ja Neil Youngille ominaisesti säröisen kitarasoolon tarjoavan Back Against The Wallin jälkeen Static tykittää jo täydeltä laidalta ruhjovan bluesista riffiään. INVSN herättää post punkillaan nostalgiaa ajasta, jota ei ollut olemassakaan. Atlantiksen nauhat työstettiin uuteen uskoon Ortamon ohjeiden mukaan Finnvox-studiolla. Tympeän tosikkomaiseksi saarnaksi touhu ei mene, vaan pieni toivonja huumorinpilkahduskin vilahtaa silmäkulmassa. Uuden käsittelyn jäljet kuuluvat selkeytenä maalailevalla nimikkoteoksella sekä kohtalok...yksinäisyyteen jääneen ihmisen kaihoisasta lemmenleikistä itsensä kanssa... LASSI LINNOLA HHH Son Volt Notes Of Blue Transmit Sound Vaihtoehtoisen kantrirockin valioihin lukeutuneen Uncle Tupelon vuonna 1994 tapahtunut hajoaminen oli varsin tavallinen tarina. Muun muassa rasismia ja poliisiväkivaltaa käsittelevät lyriikat saavat lisäpainoa raskaista ja tarttuvista riffeistä, joille moni heavy-konkarikin olisi kateellinen. Vaan miksi lauluraidat on pitänyt vuorata näin vahvan autotune-kerroksen alle. Tuaregibluesin suurin nimi on Elwanilla oma vastaansanomaton itsensä. Debyyttiä lukuunottamatta Body Countin levyt eivät juuri ole jääneet elämään ihmisten muistikuviin. Lisäksi yhtyeellä on pokkaa lainata Slayerin kenties tunnusomaisin kappale Raining Blood sekä Post Mortem ja ujuttaa ne vielä levyn keskelle. Materiaalista löydettiin julkaisematta jäänyt ketterä esitys Lukiossa, joka pääsi viimein esille nykypainoksella. Se on yksi korkealaatuinen albumi lisää älyttömän hienoa Tinariwenmusaa. Valitettavasti Lyxzén ja hänen vaihtelevan tasoiset projektinsa eivät ole tehneet tästä helppoa. VILLE PIRINEN HHHH INVSN The Beautiful Stories Woah Dad Pitkäaikaisena Refusedfanina haluaisin pitää Dennis Lyxzéniä punkin puolijumalana ja palvoa maata hänen jalkojensa alla. Levyarviot > 66 SOUNDI One Desire One Desire Frontiers Melodista kasarirockia hiuksenhienoilla AORvivahteilla soittava One Desire ei turhia teeskentele. Levy-yhtiöstä otettiin yhteyttä bändiä luotsanneeseen kosketinsoittajaan ja laulajaan Antti Ortamoon, joka ilmaisi tyytymättömyytensä äänitteen alkuperäiseen miksaukseen
On harmi, että yhtye ei ehtinyt tehdä kuin yhden albumin, sillä sen eläväistä näkemystä olisi kernaasti kuunnellut enemmänkin. Kertojamme ei glorifioi rooliaan levylaulajana, rakastajana tai vapaana kulkurina, vaan hän tunnustaa tyytyvänsä tyhjännaurajan, laiskurin, lähtijän ja ajelehtijan osaan. JUSSI NIEMI HH Janne Laurila ja Tuhlaajapojat Avain onneen Lumpeela Tuhlaajapoikien täydellinen ja täyteläinen soundi aloittaa levyn ensisekunneista alkaen hivelevän hienosti. kaan oloisella Vanha surullinen laulu -eepoksella. Heidän instrumenttinsa rakentavat kautta albumin hellittelevän auran Janne Laurilan kuulaan ja joka sanaltaan selkeän laulun kaarelle. Kaikkein hurmaavin luksus-slovari Nuolia avaruuteen kertoo yksinäisyyteen jääneen ihmisen kaihoisasta lemmenleikistä itsensä kanssa. Tuomas Luukkonen rytmittää tyylikkäästi kitaralla ja nostaa vuorollaan valokeilaan hallittuja riffejä. Avain onneen löytyy siis monesta elämän sopukasta ja Laurilan kappaleet suovat niille kaikille yhtä hyväntahtoisesti arvoa. Minusta sen linjaa suoraan jatkava kakkonen on enemmänkin efektejä suosivaa, ja basisti-viulisti Dmitry Meletin falsettilauluosuuksista huolimatta käytännössä instrumentaalia, nykyprogea. Vaikutelma on samantapainen, minkä usein kohtaan Steven Wilsonin tekemisten äärellä. Hänen sanoituksensa ovat usein misogynistisiä ja väkivaltaa ihannoivia ja Twitter-historiassaan on homofobisia ja rasistisia möläytyksiä. Pohjalaiskvartetin välillä tanakasti möyrivä, sitten taas heleästi helkkyvä soitto on tiukkaa ja riffit jauhavat tehokkaasti, mutta aina levyn päätyttyä yksikään sen kuudesta pitkästä kappaleesta ei ole jäänyt mitenkään mieleen. Ja sitten on musiikki – ei ole toista yhtyettä, joka pinoaisi nu metalja deathcore-elementtinsä näin suvereenisti, ja miehistönvaihdos on nostanut Emmuren vielä seuraavalle tasolle. JUHA SEITZ HHHH Levyarvostelut 3_2017.indd 67 10.3.2017 10.25. ASKO ALANEN HHHH Emmure Look At Yourself Sharptone Newyorkilaista Emmurea on pakko arvioida myös nokkamiehensä Frankie Palmerin edesottamuksien kautta. Sanoitusten maanläheisyys, tunneherkkyys ja lempeä itsekritiikki pitävät kappaleet loitolla ylifiinistä tyylittelystä. SOUNDI 67 Kairon; IRSE! Ruination Svart Levy-yhtiö kuvaa esitteessään Kairon; IRSE!n nimeä haasteelliseksi, itse sanoisin sitä ihan helvetin ärsyttäväksi. Pian rinnalle nousee Safka Pekkosen haikea haitari, yhtä nautinnollisen levollisesti melodiaa kirjoen. Erityisesti myhäilyttää hurjistakin avantgarden revittelyistä tutun Sami Sippolan saksofonin välitön mukaantulo äärimmäisen miellyttävien ja melodisten kuvioiden puhaltajana. No, ei nimi bändiä pahenna. Läheisilleen Palmeri on ilmeisesti hyvin hankala jätkä: tällä yhtyeen seitsemännellä albumilla soittaa uusi bändi, ja entiset Emmure-jäsenet ovat jaelleet kitkeriä kommentteja bändiliideristä. Yhtymäkohtia myös myöhempien aikojen King Crimsoniin löytyy. Ruinationin yhteydessä cd:nä ja lp:nä julkaistua Ujubasajuba-digidebyyttiä luonnehdittiin kuulemma maailmalla shoegazingiksi. Niitä lähelle tässä mennään tyylillisestikin. Vaikka suvannot ja ankara paahto vaihtelevat läpi levyn, kokonaisuuden dynamiikka jää vähiin kun kaikki biisit kuulostavat lopulta samalta. Pitkän ponnistelun jälkeenkin on pakko myöntää, että Juho Vanhasen (Oranssi Pazuzu, Grave Pleasures) bändin kanssa tuottama Ruination tuntuu aina vaan lupaavan enemmän kuin mitä loppupeleissä luovuttaa. Look At Yourselfin pohjalla vellovat atonaaliset mutta julmetusti groovaavat riffit, päällä surisevat melodista ilmaisua halveksivat whammy-kitarat sekä nihilistiset puhesamplet, ja kaiken yllä hallitsee Palmerin rapista kuolonkorinoihin ulottuva ilmaisu, joka on sataprosenttisesti läsnä – tämä sanomisistaan kritisoitava hahmo on hyvin karismaattinen laulaja. Ratkaisevaa on musiikki ja siihen olen yrittänyt vilpittömästi päästä sisään lukuisilla kuunteluilla. Tyylillisesti Avain onneen on omaperäinen jaloste lounge-jatsailua, reggaerytmiikkaa, vanhaa iskelmää ja ylellisintä popmusiikkia, olematta ytimiin asti mitään niistä
MIKKO MERILINNA HHH K u v a: P ek k a N u rm i Levyarvostelut 3_2017.indd 68 10.3.2017 10.25. Vähän niin ja näin riimaavat tekstit maalaavat hauskoja pikku tarinoita nuoren naisen eksistenssistä ja tunteista. Mikään yhden hitin varaan laskettu läpihuutojuttu Hukutaan paskaan ei silti missään nimessä ole. Kiusallisen lähellä kiitettävää liipataan. ANTTI LUUKKANEN HHH Emmuren substanssi on aina ollut ahdistavuus, mutta nyt on lyöty pöytään urbaanin rappion ja henkisen sivistymättömyyden äärimmäisin, ultrasäröinen soundtrack. ARTTU TOLONEN HH Hulda Huima ja Hitaat Sekunnit Hulda Huima ja Hitaat Sekunnit Helmi Moni ihastui Hulda Huimaan toissa vuonna ilmestyneen debyyttialbumin kautta, muutamat jo sitä ennen tehtyjen kasetti-ep:eiden johdosta, keikoista puhumattakaan. Edenbridgen valoisan naiivissa ”angelic bombast metalissa” yhdistyy Nightwishin sinfonisuus ja Timo Tolkin sooloprojekteista tuttu ihanan pöhkö new age -tematiikka. Mainio avausbiisi on nimeltäänkin Ei rokki vaan blues. Isot asiat, kuten kuolema ja jumala ovat valmiiksi sisäänkirjoitettuna genren pantomiimiin. MAPE OLLILA HH Kauko Röyhkä & Severi Pyysalo Turmion suurherttua Svart Kauko Röyhkä oli joskus nuori vihainen mies, joka räjäytti totunnaisuudet niihin uskoneiden kasvoille. Severi Pyysalon kanssa toteutettu Turmion suurherttua vahvistaa vaikutelmaa. Huora on solisti Anni Lötjösen show. Levyarviot > 68 SOUNDI Rag’n’Bone Man Human Sony Blues-pastisseilla on säännöllisesti hetkensä valokeilassa. Aivot narikkaan -suhtautumistapa on tekijöiden vähättelyä, mutta Huoran debyytti kuulostaa sitä paremmalta mitä vähemmän sitä analysoi. Se on järjettömän vaikea laji, koska sitä on niin helppo tehdä muotona, ilman mitään omaa sanottavaa. Kitaraluikaukset ovat vanhentunutta skeittipunkkia, keskitempo lanaa ihmeellisellä grunge-vaihteella ja etenkin laulumelodioissa homma menee välillä ihan liian vaikeaksi. ...eksyy pahemman kerran omaan taiteellisuuteensa ja hanuriin... Harvinaisen omailmeinen ja vahva tuttavuus yhtä kaikki. Sen sijaan bändi saisi soittaa huomattavasti suoraviivaisemmin. Kaikesta suureen draamaan pyrkimisestään huolimatta Human on tapettia – hyvin suunniteltua ja saumattomasti liisteröityä laatutapettia. Edellinen kerta taisi olla joskus Mobyn Playn, Everlastin yksiulotteisen poseerauksen ja St Germainin valittujen biisien aikaan parisenkymmentä vuotta sitten. Yhtyeen suurin valtti on Joonaksen eläytyvä, tarpeen tullen häpeilemättömän lesosti voihkiva tai kohtalokkaasti kähisevä laulutyyli, joka nivoo sopivan erityyliset kappaleet yhteen. Se ei ole helppoa tai miellyttävää kuunneltavaa. Jouset, kuorot ja torvet soivat isosti ja sovituksetkin ovat paremmalla tolalla kuin esimerkiksi suositummassa Epicassa. Hirvittävimmillään levy tarjoilee biisikaupalla uskomattoman väljähtänyttä retrosoulia ja yhdentekevää poppia. Melkein jo silloin tiesi, että optimaalisessakaan albumimitassa kiitettävän provosoivasti nimetty Huora ei voi toimia yhtä täysillä. Nyt ne tulevat taas. Vaikka paljon sillä huudetaan. Suurista sanoista huolimatta – tai juuri niiden vuoksi – Human on levynä syvästi tyhjä. Siellä täällä huomaa suomipopin, iskelmän ja bluesin sävyjä. Bändi ei olisi läheskään niin kiinnostava, ellei myös lempinimellä Metelimuija tunnettu laulaja pistäisi itseään täysillä peliin. Sillä on muodollisesti vakuuttavat hetkensä: nimikappale, pateettinen Skin, pahaenteisyyteen pyrkivä ja siinä välillä onnistuva Wolves sekä kaikessa kliseisyydessään toimiva, a cappellana vedetty Die Easy. Mutta se blues... JUSSI NIEMI HHHH OK Cult I Groat Beats Helsinkiläisen debytantin itsevarman röyhkeä, komealta soundaava ja huolellisesti rakennettu indierock – paino ehdottomasti sanalla rock – svengaa ja jyrää nykypäivän tuhnupunkin, pikkunätteilyn, elektrofiilistelyn ja kenkiintuijottelun vastakohtana. Melodian taju on entisestään terävöitynyt ja kaiken kaikkiaan nimetön kakkonen soi edeltäjäänsä kaihoisampana. Loppujen lopuksi Röyhkä on flirttaillut näiden sävyjen kanssa debyytiltään alkaen, usein paljon purevammin. Ja vaikka kuinka tämä maa onkin juuri nyt hukkumassa paskaan, niin hetkessä elävä politikointi elää vain hetken. Klasarilaulun ärsyttävimmät sudenkuopat menestyksellä kiertävän Sabine Edelsbacherin ääni on ilahduttavan raikas ja kitaristi Lanvallin sävellykset onnistuneita, vaikkakin lajityyppiin tavanomaisia. Edelleen mennään lämpimän kotikutoisella garage popilla Huldan laulaessa aseistariisuvan vilpittömästi, suoraan puhuen ja silmiin katsoen. Muutamasta aivan ykkösluokan raidasta (Watch What You Do, Black Mambo, Break Loose) ja muutoinkin helposti keskitason yllä liikkuvasta suorituksesta huolimatta innostun vielä tässä vaiheessa enemmän bändistä kuin albumista kokonaisuutena. Äärirajoilla kärisevällä huudolla kerrotut tarinat päihteistä ja epämukavasta elämästä tuntuvat omakohtaisilta, eletyiltä. Eikä liimakaan haise. Huora Hukutaan paskaan Stupido Kyynikolla on kissanpäivät. Nyt Hulda (kuvataiteilija Minna Kallinen) palaa rikospaikalle kakkospitkällään, mutta ykköslevyn bändi Mustat Kalsarit on vaihtuneet uuteen Hitaat Sekunnit -bändiin. Paikoin, kuten kappaleissa Synkkyyttä vastaan ja Tuulten maailma, kitaristi riipii lyhyitä mutta purevia sooloja. Englantilainen Rory Graham on todella hyvä laulaja, joka pystyy kaikkeen vanhan kunnon ”Nissen – ilo silmälle” -mainoksen raspikurkkuilusta (oliko se Leidén vai Bablo?!) haavoittuvaan ja herkkään puhtaaseen lilmaisuun. Vaikea olla pitämättä näin laskelmoimattomasta karheudesta, joka on miljoonien kilometrien päässä valtavirtapopin kiillotetusta tuotteistuksesta. Levyn paras osuma on voimauttava The Moment Is Now, joka popahtavuudessaan sopisi vaikka piirun laadukkaamman Delainin kappalearsenaaliin, mutta muut biisit kerryttävät enemmän sakkokierroksia kuin onnistumisia. Netissä kiivaaseen tahtiin viime vuonna levinnyt Kovia ja kiljua -biisi asetti odotukset heti ensinykäisyllä liian korkealle. MIKKO MERILÄINEN HHH Edenbridge The Great Momentum Steamhammer Edenbridge on sivakoinut sinfonisen naislaulumetallin latuja vuosituhannen taitteesta asti. Yhtä suurella pensselillä ja roiskeita varomatta vetelee koko bändi. Ainakaan bändissä ei ole mitään erityisesti tähän hetkeen sidottua, missä ei pitäisi tietenkään olla mitään pahaa. Levyn pahin vika on kuitenkin kuulijan järjiltään pitkästyttävät levyn päätöseepokset, joissa itävaltalaisyhtye mahtipontisuutta etsiessään eksyy pahemman kerran omaan taiteellisuuteensa ja hanuriin. Keski-Euroopassa bändillä on vankka jalansija, mutta genren MM-mittelöiden mitalisija ei ole näköpiirissä vielä yhdeksännelläkään albumilla The Great Momentum, vaikka toki sillä hyvätkin hetkensä on. Nykyisin hän profiloituu kärttyisästi ikääntyneeksi eminenssiksi, joka puhuu lähinnä siksi, ettei ole tottunut olemaan hiljaa. OK Cultin paikoin gootahtavan tummissa hetkissä, dekadentissa kolkkoudessa ja älykköfiiliksessä on selkeää hengenheimolaisuutta Shadowplayhin, mutta yleissävyssä on myös jotain virkistävän ysäriä. Se upottaa Röyhkän odottamattoman iskelmälliseen jazziin, mutta ei suoranaisesti laajenna miehen repertuaaria. Sillä ei ole väliä, ovatko ne, mutta sanottava tuodaan uskottavasti esille. Soundiin ja tyyliin se ei kuitenkaan tunnu vaikuttaneen juuri mitenkään. Mahtavan freudilaisesti ärhäkässä Hepassa Hulda lupaa tyynen päättäväisesti kesyttää lakanoissaan piehtaroivan, omassa päässään villihevosena laukkovan kundin
SOUNDI 69 ...eksyy pahemman kerran omaan taiteellisuuteensa ja hanuriin... Levyarvostelut 3_2017.indd 69 10.3.2017 10.26
Ja tämä ei siis ole millään muotoa vitsi. Tuolloin parTuomion suurherttua on harmillisen kontrastiton levy. Ehkä uutuusalbuminsa häviää karvan verran 1990-luvun Cause Of Deathja World Demise -klassikoille, mutta Obituary on silti vahvasti elossa. Zeal & Ardorin Devil Is Fine on leikkisä, maailmaan hauskan kierosti sopiva pieni levy. Trio taitaa myös kevyemmän otteen, mikä ilmenee muun muassa lempeästä Sameassa vedessä -pikkuhitistä. Tarkimmin tavoitetut tunnelmat – esimerkiksi Maaritin tulkitseman Pienen kahvilan hämmentynyt onni tai Matkaradion joutilas leikkisyys – ovat sittenkin vain yksittäisiä osoituksia täyttymättömästä potentiaalista. Hänen pitäisi kuitenkin uskaltautua tällaista kevyttä konseptiajattelua syvemmälle, kyseenalaistaa itsensä niin kuin hän parhaimmillaan kyseenalaistaa kaiken muun. Obituaryn soinnissa kaikki on kuitenkin ennallaan: se perustuu edelleen kitaristi Trevor Peresin keskiääniseen riffittelyyn, rumpali Donald Tardyn persoonallisen bombastiseen kannutteluun ja veljensä Johnin mikrofoniin yrjöämiseen – kaikki hyveitä kuolometallin herkässä ilmaisussa. Bonuskiekko täytettiin demonauhoituksilla, jotka vihjailevat, että julkaisematta jäänyt toinen sooloteos olisi ollut vähintään yhtä kekseliäs kuin esikoinen. Uuden Semper Feminan (”Nainen iäti”) kappaleet ovat lyriikaltaan rauhallisen vetovoimaisia ja sävelmiltään entistäkin parempia, avoimesti kauniimpia ja miellyttävän arvoituksellisia. Kiitän saatanaa siitä hetkestä kun ensimmäinen hevari kuuli Orffin Carmina Buranan. Pesunkestävällä Marc Ribot -soololla varustettu Tom Waits -pastissi What’s A Killer Like You Gonna Do Here. Kitara on sähköisimmillään viimeisen raidan dylanmaisessa lyriikanluennassa Nothing, Not Nearly, jossa Marlingin kaikkea muuta kuin nasaali ääntämys on oivan kontrastisesti linjassa vahvasti säröilevän riffailun kanssa. Naurulle ei tule loppua. Nyt mies vaihtaa korkeintaan rusettinsa väriä. tämä ei siis ole millään muotoa vitsi.... Kellopelinomaisilla soundeilla soitetut Sacrilegium I, II ja III. Jos Chalice Hymnalista haluaa jonkin varjopuolen löytää, on se ennaltaarvattavuus. MIKKO MERILINNA HHH Matti Järvinen Matin levy Svart Tamperelaisessa Matthews-yhtyeessä sekä vaasalaisessa S.P. Pyysalon bändi soi sisäsiististi, ikään kuin luottaen siihen että Röyhkän hahmossa on riittävästi karheutta. Post rockin on yleensä tarkoitus olla kokeilevaa ja laajentaa popmusiikin ilmaisun skaalaa. Grails Chalice Hymnal Temporary Residence Instrumentaalirock on vaikea taiteenlaji. ASKO ALANEN HHHH RETRO Levyarvostelut 3_2017.indd 70 10.3.2017 13.44. Näkemys viilettää dynaamisesti masteroidulla emomateriaalilla sujuvasti laulelmallisuudesta progevivahteiseen jamitteluun. HANNU LINKOLA HH Laura Marling Semper Femina Kobalt Marlingin kaiman Laura Moision suosituksesta (Elämäni soundit 8/15) otin kuunteluun edellisen Short Movie -albumin (2015) sekä aiempia folk-kylläisempiä levytyksiä. Paperilla tämä kuulostaa aidosti paskalta idealta, mutta herrajumala kun toimii. Eihän tämä modernilta kuulosta, mutta ei ole tarkoituskaan. Ihana. Insectissä musiikilliset kannuksensa ansainnut Matti Järvinen muistetaan vuonna 1976 julkaistusta albumista Matin levy, joka jäi miehen ainoaksi soolopitkäsoitoksi. Ja sitä seuraa Children’s Summonin sahauksen, lastenlaulumelodioiden ja loistavan kliseisen pahat munkit -laulannan yhdistelmä. Aloitusraita Soothing on yhteistyön upein helmi, notkealla bassokuljetuksella ja hyvin hienovaraisilla jousilla säestetty laulu ja antaumuksellinen tunnetila. JUHA SEITZ HHHH Kynnet ...taas ne menee poks! Joteskii Groteskii/Rock’n’Roll Bullshit Kirjoitin viime syksynä intohimoisen julistuksen, jonka mukaan Kynnet on maailman parasta lofi-jytää. Portlandin Grails on yksi niistä. Rumpali Upi Sorvalin, basisti Ilkka Hanskin ja multi-instrumentalisti Matti Järvisen loihtima groove polveilee näyttävimmin notkeilla raidoilla Lähtö huomiseen ja Laiska mies. Gospel-melodialla laulettu ”a good god is a dead one” kappaleessa Blood In The River. NUUTTI HEISKALA HHHH Zeal & Ardor Devil Is Fine Radicalis Zeal & Ardor on kuin Punk In Finland -keskustelupalstan teemoitetussa keskustelussa keksitty bändi: mitä jos yhdistäisimme afroamerikkalaisia spirituaaleja ja black metalia. 70 SOUNDI Levyarviot > ... Kuningaskappaleita on nytkin mukana: End It Now on nimensä veroisesti anthem kaiken loppumiselle ja It Livesin pahaenteisen hidas groove on Obituaryn jäljittelemätöntä tulkintaa: ainutlaatuista, hieman kömpelöä ja välittömästi tunnistettavaa. Siinä ei ole mitään välittömästi iskevää, mutta se menee hiljalleen ihon alle. Sen musiikki ei ole erityisen raskasta, rokkaavaa eikä tarttuvaa. Taitavasti sävelletty ja sovitettu, älykäs instrumentaalirock-levy on kuitenkin sen verran harvinainen tapaus, että Chalice Hymnal ansaitsee paikkansa levyhyllystä. Kulttuuritekoja jo pitkään tehnyt Svart Records pukkasi Matin levyn tarjolle runsain lisukkein. Tämä hienovaraisuus on bändin valtti. Grailsin kappalerakenteet ja sointukulut ovat sen sijaan niin perinteisiä ja harmonisia, ettei levy kuulosta modernilta, saati post miltään. Nyt on tullut pioneerien kymmenennen levyn aika, ja ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen ohjelmanjulistus, ainakin levyn otsakkeesta päätelleen. Vaikka Grailsin biisit ovat sävellyksellisesti aika monimutkaisia, bändin sovitukset ovat niin taitavia, ettei asiaan erikseen musiikkia analysoimatta tule kiinnitettyä huomiota. Kun kiekon myynti osoittautui kehnoksi, Järvinen pisti pillit pussiin. ARTTU TOLONEN HHHH Obituary Obituary Relapse Mikä tahansa yhtye ei voi sanoa olleensa mukana kehittämässä musiikkisuuntausta, mutta floridalaisella Obituarylla tämä meriitti on: 1980-luvun puolivälissä perustettu legenda on death metalin kaanonissa – Deathin ja Possessedin kannoilla, Cannibal Corpsen, Morbid Angelin ja Deiciden kanssa samoilla verijäljillä. Jotkut bändit kuitenkin osaavat säveltää biisejä, jotka kertovat tarinoita ilman sanoja. Uskon, että Röyhkä haluaa uudistua. Pelkistetty folk ja talking blues -tyyliset tulkinnat ovat edelleen läsnä, mutta osa lauluista vihjaa harkitumman taiderockin ja triphoppailun suuntaan. Toimii niin hyvin, että välillä naurattaa kuunnellessa – viimeistään siinä vaiheessa kun terminaalisella alataajuuttomuudella ratsastavassa Come On Downissa stereotyyppisen metalliriffittelyn päälle referoidaan Ray Charlesia. Minusta on vissi ero huumorimusiikilla ja musiikilla, joka ei ota itseään turhan vakavasti. Näiden välissä on seitsemän muuta vaihtelevin tyylivinjetein sävytettyä, vetovoimaista laulua, joita yhdistää Marlingin henkilökohtainen ja filosofisen naisellinen läheisyys. Liian usein se kuulostaa teennäiseltä, elokuvan soundtrackilta ilman kuvaa tai vain pelkältä muusikoiden taidonnäytteeltä. Röyhkä puolestaan vastaa pikkunäppärillä tuokiokuvilla, jotka syttyvät elämään vain paikoin. Levyn loputtua sen haluaa laittaa heti uudestaan soimaan. Kappaleissa on latausta, mutta tarttumapinta jää ohueksi. Itse tuottamansa Short Movien jälkeen Marling on antanut sovitukset kitaristinsa Blake Millsin käsiin, joka on loihtinut kappaleisiin oivaltavia finessejä jousiarreista sähköisiin kitarakuvioihin. Demoäänitykset kuulostavat suuntaa-antavilta sanattomine lauluosuuksineen, mutta kelpo ideoita roiskuu joka suuntaan
Mitä musiikillisia tarpeita Lost In Grey tyydyttää, joita muut bändisi eivät täytä. – Olen aina ollut mielestäni ensin säveltäjä ja vasta sitten muusikko. Mitä ikinä sävellyskynästäni pulppuaakin, voin olla varma että sen voi toteuttaa. Aikaisemminkin jo Thaurorodissa ja Embassy Of Silencessä mainiota jälkeä tehnyt kosketintaiteilija Harri Koskela nousee säveltäjänä uudelle tasolle vuodesta 2013 vakan alla piilottelemansa Lost In Greyn ruorissa. Koskelan toimiessa laulajistossa baritoni-kontrastihäirikkönä yhtyeen muut solistit, oopperatyyliin laulava Emily Leone sekä popja rähinälauluista vastaava Anne Lill, loistavat dramaattisessa musikaalissa, joka ei mielikuvituksellisuudestaan huolimatta maistu sen enempää juustolta kuin siirapiltakaan. Teemalevy kertoo keskushahmon taivalluksesta maisen elämän mannuilta kohti paratiisia, Grey Realmsia, ja tuo 90-luvulla tylsäksi ryöstöviljellyn kaunotar ja hirviö -goottimetallin kiinnostavana 2010-luvulle. – Pyysin Annea suunnittelemaan ep:lle ja projektille visuaaliseen ilmeen. MAPE OLLILA HHHH Harri Koskela, kuinka Lost In Grey ja The Grey Realms syntyivät. Projektista tuli kolmen laulajan täysipainoinen bändi. Ep-ajatus kasvoi täyspitkäksi albumiksi, sävelsin lisää ja kaivelin pöytälaatikosta vanhempia raakileita Annen kirjoittaessa tarinaa. Annen kuultua instrumentaalidemoja hän inspiroitui niistä tekemään kokonaisen tarinan. Olen onnellinen saadessani säveltää yhtyeessä, jossa minua ympäröi liuta todella lahjakkaita muusikoita. SOUNDI 71 Lost In Grey The Grey Realms NoiseArt Lost In Grey ilmoittautuu goottihevin kartalle karmit kaulassa ja ilmassa leijuu iso lupaus. 29 95 Marko Annala VÄRITYSKIRJA ”Esikoisromaani suoraan sielusta.” – IL 24 95 Levyarvostelut 3_2017.indd 71 10.3.2017 10.26. – Vuonna 2013 huomasin, että minulla oli biisejä joista halusin tehdä projekti-ep:n vierailevilla laulajilla. Onko sävellystakkisi nyt tyhjä vai jatkuuko saaga. Lost In Greyssä olen sekä säveltäjä että muusikko ja se tyydyttää suurimmat musiikilliset tarpeeni. MAPE OLLILA ... Musiikillinen tarinankerrontakin on lähellä sydäntä, minussa on aina ollut tietty palo tarinan, maisemien ja tapahtumien maalailuun säveltäjän siveltimellä. Vasta tässä bändissä koen löytäneeni siihen oikeat pensselit. Thaurorodin kosketinsoittajan tontti on ollut erityisen antoisa, olen saanut lähestyä itseäni soittajana musiikillisesti ihan eri kulmasta kuin muualla. Tyylikkään tummasti tunnelmoivan The Grey Realmsin synkänsuloiset sinfoniat on sovitettu rakkaudella, addiktoivat nopeasti ja antavat ihasteltavaa pitkäksi aikaa. Puhutaan niin visuaalisesta, sielukkaasta ja isoäänisestä teatterihevistä, ettei edes sanojen ”maaginen” ja ”Nightwish” käyttäminen tunnu perusteettomalta. Embassy Of Silence taas toi minulle rutkasti kokemusta muun muassa kosketinsovituksista, kun sain työskennellä (EoS:n säveltäjä) Tero Kalliomäen monimuotoisten biisien parissa. Oman lisänsä tuo sekin, että debytoin laulajana tässä yhtyeessä. Ovi lukem attom iin maailm oihin Myymälöistämme ja Suomalainen.comista Hippo Taatila YUP Helppoa muisteltavaa YUP:n luomistyötä upeasti läpivalaiseva elämäkerta jossa ääneen pääsevät kaikki asianosaiset. Olin pitkään pyöritellyt sitä mielessäni, ja erityisesti minua kiehtoi monen laulajan teatraalisempi ilmaisu. Embassysta lähdin vuoden 2014 lopulla, kun aloin aavistella tulevia Lost in Grey -kiireitä. – Lost In Grey saa jatkoa, ja pitkälle on jo suunnitelmiakin. Molemmista yhtyeistä karttui rutkasti myös livekokemusta. Musiikin monimuotoisuus instrumenttien, laulujen ja sovitusten osalta on minulle tärkeää, ja Lost In Greyssä niiden kanssa saa kunnolla temmeltää. – Nautin soittamisesta suunnattomasti ja uskon että monipuolinen soittaminen on elintärkeää minulle muusikkona ja vaikuttaa positiivisesti säveltäjänäkin. Seuraava albumi on jo sävellystyön alla, ja Annella on pöytälaatikossa jatkoa tarinallekin, joten ei tässä ainakaan jarruttelemassa olla. Seuraavaksi pakataan karavaani tien päälle ja julistetaan teatraalisen metallin ilosanomaa kaikelle kansalle, niin pitkälle kuin suinkin tietä meille suodaan. Näissä hommissa on oltava rehellinen itselleen ja yhtyetovereille. tämä ei siis ole millään muotoa vitsi...
Se on kaksitoista monitulkintaista kappaletta, jotka lauletaan pääasiallisesti ibibion kielellä, mutta osittain myös englanniksi, jotta suuri yleisö saattaisi niitä ymmärtää. Miehellä on aina ollut visio, ja nyt viimein se löytää uomansa niin suurenmoisesti, että viimeistenkin epäilevien tuomaiden on tunnustettava, että 90-luvun puolivälissä hukassa oli bändi, ei sen laulaja. Sanoitukset hymyilyttävät, vaikka ne usein kertovatkin särkyneistä sydämistä ja muista murheista. Kun Hei-levytystä kantoivat monet kiistattoman upeat, uus-ikivihreät melodiat, Hei taas turvautuu rennompiin camp-arvoihin, jotka kuitenkin yritetään ottaa yhtä vakavasti ja jopa analyyttisesti. Mutta ne parhaat biisit, esimerkiksi Menettelee ja Tikusta asiaa ovat autotallisoundisesta poprockista pitäville sellaista ihanuutta, että heikoimpina hetkinä saattaa uskoa taivaan olevan olemassa. Tämä on se levy, jota Maidenilta on tilattu kohta kolmekymmentä vuotta. HENRI EEROLA HHHHH Ville Leinonen Hei taas Ratas Leinosen Hei-levy (2007) rehabilitoi onnistuneesti suomalaisen iskelmän 1970-luvun murroksen ajat perinhaiten Love Sportista tutun Teemu Tannerin (Hopeajärvi, Teksti-TV 666) yhden miehen bändi oli juuri julkaissut kasetin …menee poks, jonka parin minuutin mittaiset rallit veivät sydämen mennessään. Tutustuin Hauschkaan edellisellä levyllä ja ihastuin vaistomaisesti miehen unenomaiseen, sielukkaaseen näkemykseen niin musiikissa kuin hypnoottisissa musavideoissa. Reimanin pseudonuorekkaalle lyriikalle painottuvassa satsissa Hei-idoli Chrisse Johansson on ainoa poikkeus yhdellä sanoituksella. Nyt julkaistu virallinen debyyttialbumi on laajennettu versio siitä ja aiemmasta ...taas ne -kasetista, ja onhan tämä yhä hurmaavaa kamaa! Kynnet paukuttaa nopeaa, melodista, hauskaa, rytmikästä, tanssittavaa ja tarttuvaa musiikkia. Lisäkuuntelut ja syvempi tutustuminen kuitenkin muistuttavat, ettei äänimaiseman kauneus ole oikeasti kadonnut. Siis kohta kaksikymmentä vuotta bändistä eroamisensa jälkeen. Bändi vetelee afroelektroa tuhatta ja sataa, ja lontoolais-nigerialainen solisti Eno Williams säihkyy ilmaisullaan. 72 SOUNDI teisten viihdeorkesterien väistyessä kompaktimpien säestysten ja sovitusten tieltä. Ja että se on hyvä paikka. Blaze Bayley Endure And Survive Blaze Bayley On koko lailla käsittämätöntä että Blaze Bayleyn jokainen tiedote alkaa viittauksella Iron Maideniin. Tai ehkä se on vain oma henkilökohtainen ongelmani. Lopputulemana on fantastinen kombinaatio mielenkiintoista ja mielikuvituksellista, luovaa, älykästä, yllättävää, taiteellista ja funkkaavaa highlifea, Länsi-Afrikka-funkia, diskoa, elektroa ja modernia post punkia. Levylle on tästä syystä hankala antaa arvosanaa. Odotetusti yhtyeen musiikki on vokalistinvaihdoksen myötä hieman elänyt, ja tämän hetken Art Of Anarchy onkin huomattavasti metallisemminkin kasa biisejä kuin harkitusti rakennettu albumikokonaisuus. Voisi kuvitella, että esimerkiksi Virtanen olisi halutessaan kuulostanut samalta kuin Kynnet. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Art Of Anarchy The Madness Another Century Vasta yhden albumin julkaisseeksi bändiksi Art Of Anarchylla on jo nyt tarjota monta eri näkökulmaa tarkastella sen kuusivuotista taipaletta: yksi ex -Guns N’ Roses -kitaristi Bumblefootin lukuisista projekteista, yksi joulukuussa 2015 menehtyneen Scott Weilandin viimeisistä virityksistä, Creedistä tutun Scott Stappin potentiaalinen mahdollisuus palata parrasvaloihin… Ennen kaikkea Art Of Anarchy on jo pelkästään debyyttinsä puolesta rikollisen vähälle huomiolle jäänyt heavy rock -bändi, jonka tapauksessa puhutaan aina jostakin muusta kuin itse laatustandardit heittäen läpäisevästä musiikista. Soundillisesti liikutaan 70-lukulaisissa tunnelmissa, joskaan ei 70-luvun Suomessa aivan tällaista tehty. Janne Lastumäen syntikat ja ohjelmointi ovat hyvässä ja pahassa uskolliset ajan soundinäpertelylle. What If on samaan aikaan sekä kokeellisempi että minimalistisempi kuin Hauschkan edellinen Abandoned City (2014). Herrahan napautti epäilijöitänsä heti soolodebyytillään Silicon Messiah (2000), eikä laatu ole sittemmin juuri laskenut. Levystä kasvaa sympaattinen tribuutti kotikutoisen diskomasiinan tähdille Jonnalle, Mona Caritalle, Kakelle, Meijulle, Nisalle, Einille, Beritille ja jengiin mukaan sysätylle Seija Simolalle. Endure And Survive on paras Blaze-albumi sitten Tenth Dimensionin (2002), ja sen omaleimaisuus ja menestyksen nälkä vähintään samalla tasolla kuin ikuisen varjonsa Bruce Dickinsonin Accident Of Birthillä (1997). Aluksi päätin, etten pidä uudesta linjasta lainkaan. Tietysti jo lajityyppinsä puolesta ...taas ne menee poks! on ennemIbibio Sound Machine Uyai Merge Ibibio Sound Machinen kakkosalbumi Uyai (joka tarkoittaa ”kauneutta” nigerialaisen ibibion kielellä) on varsinainen comeback! Ryhmällä on todella freesi ote tanssimusiikkiin – perinteiset länsiafrikkalaiset rytmit sulautuvat neonvalotamppaukseen kuin kameleontti viidakkoon. What If ei päästä sisälleen yhtä helposti, sillä se tuntuu steriilimmältä. Mukaan mahtuu loistavuutta, mutta myös helposti ohitettavaa materiaalia. Hän onkin ehdottomasti Ibibio Sound Machinen kasvot sekä ilmeinen tyyliniekka: paketti on todella kasassa – ei pelkästään musiikillisesti, vaan myös visuaalisesti, videoita, asusteita, levynkansitaidetta ja julisteita myöten. Paperilla arveluttava, kolmeen julkaisuun jaettu avaruusmatkasaaga herää viimeistään nyt kakkososansa myötä elokuvallisiin mittoihin, ja vaikka kokonaisuutta ryydittävät kerronnalliset osat ääninäyttelijöineen, pysyy fokus musiikissa. ASKO ALANEN HHH Hauschka What If City Slang Preparoidun pianon ja surrealististen äänimaisemien ykkösnimi — vaikkakin varsin rajallisissa kulttipiireissä — on tehnyt paluun. SALLA HARJULA HHHH Levyarviot > ...hukassa oli bändi, ei sen laulaja... Levyllä kuuluu tutun preparoidun pianon lisäksi vintage-syntikoita ja ohjelmoituja automaattipianoja. Hauschka on ainutlaatuinen artisti nykymusiikin kentällä ja ansaitsisi laajempaa tunnustusta sekä klassisen että populäärimusiikin saralla. ANTTI GRANLUND HHHH K u v a: Te rje Jo h an se n Levyarvostelut 3_2017.indd 72 10.3.2017 13.44. Tämä höystettynä live-instrumenteilla ja uskomattomalla groovella. Surumieliset tunnelmat ja melodiat ovat väistyneet entistä enemmän noisen ja synteettisten äänien kanssa leikittelyn tieltä. Viimeisimpänä louskutuksen aiheena on tosiaan Stapp, jolle The Madness saattaa hyvinkin olla paras albumi, jolla mies on koskaan laulanut. Blazen sooloura elää nyt sen kolmatta kokoonpanoa, ja niistä tämä viimeisin on konseptiltaan kunnianhimoisin, mutta myös musiikiltaan lähimpänä entistä työantajaansa. Tuolloin kaikki musiikillinen luovuus tuntuu kutistuvan, eivätkä Leinosen tulkintojen viaton antaumuksellisuus tai edesmenneen urakkasanoittajan Raul Reimanin näppäryys riitä täysin eheyttämään yhtä rikkaita elämyksiä ohuista synteettisistä eurodiskosoundeista, untelommille laulajille räätälöidyistä melodioista tai mekaanisemmista iskukertseistä. Uyai on poliittisesti latautunut afrosentrinen albumi täynnä (nais)energiaa. Hei taas on erittäin looginen mutta myös arveluttava askel 1980-luvun alun diskoiskelmiin ja seuraavan polven laulajiin. Ja ansaitsee neljä tähteään tässä arviossa. Kitaramelodioiden ja -harmonioiden sekä vokalistin vereslihalle eläytymisen luomia kylmiä väreitä saa hätistää niskasta tämän tästä. Creedissä maneeriensa kurimuksessa jollottanut herra on yllättäen yhtä sävykirjoa ja revittelee äänijänteitään enemmän kuin koskaan ennen
Kahdessa päivässä studiolivenä ikuistettu In The Same Room on käytännöllisesti katsoen Julia Holterin keikkasetti viime kesän festivaaliestradeilta. RESSU & JUSSI PE 26.05. Albumin toisena singlenä julkaistun Silencen jälkeen joukko bändin faneja keräsi allekirjoituksia albumin julkaisun estämiseksi. MATTI JA TEPPO & KAKE RANDELIN (Extreme Weekend) LA 20.05. HENRI EEROLA HHH Julia Holter In The Same Room Domino Los Angelesissa varttunut Julia Holter on Tragedy-debyytistään (2011) lähtien kasvattanut tasaisen varmasPallbearer Heartless Nuclear Blast Kun bändin nimi on Pallbearer, levyn nimi Heartless ja genre doom, mitään kovin aurinkoista on turha odottaa. JOKU PAIKALLINEN BÄNDI (Extreme Weekend) KE 24.05. BROTHER FIRETRIBE PE 21.04. Sen sijaan musiikillisesti Heartless on tähän mennessä vähiten raskasta Pallbeareria. TEFLON BROTHERS PE 09.06. In The Same Roomilla Julia Holterin laulut soivat etenkin Fogelin ja Hoffin työskentelyn ansiosta vahvan jazzisina. ELLINOORA PE 12.05. JOKU PAIKALLINEN BÄNDI (Extreme Weekend) KE 24.05. EGOTRIPPI PE 14.04. SANTA CRUZ pi kuin grungentuoksuinen ensilevy. Tunnin mittaisella levyllä Holterin taianomaisen laulun ja kosketinsoiton tukena on minimalistinen mutta sitäkin aistikkaampi yhtyeensä. Rumpali Corey Fogel, alttoviulisti Dina Maccabee ja akustista pystybassoa soittava Devin Hoff kietoutuvat lämpimin ottein Holterin persoonallisiin sävellyksiin. SANTA CRUZ Suicide Silence Suicide Silence Nuclear Blast Suicide Silence järkytti faninsa alkuvuodesta julkaisemalla nimikkoalbuminsa ensimmäisenä singlenä Deftonesin suuntaan flirttailevan Dorisin. JYSÄRI TOUR 2017 PE 28.04. Olen lähes varma kuulleeni Run-kappaleen kertosäkeen jollain Kornin vuosituhanteen vaihteen albumilla. JONNE AARON PE 05.05. EGOTRIPPI PE 14.04. Myös levyn soundit ovat entistä kirkkaammat ja selkeämmät. TEFLON BROTHERS PE 09.06. PERTTI OJALA HHHH tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Original Sokos Hotel Vantaa Tulisuudelma, Hertaksentie 2 Tikkurila, Vantaa Osta liput ennakkoon PE 07.04. JUKKA POIKA & JAM ORIGINAL BAND PE 19.05. Neljäs albumi Have You In My Wilderness (2015) oli lopullinen läpimurto ja levy on keskeisessä roolissa myös Holterin uutuudella. Se on täynnä hienoja sävellyksiä ja kunnioittaa doomin konventioita olematta niiden kahlitsema. Tältä osin omintakeisuudessaan Kate Bushin, Tori Amosin ja Joanna Newsomin asteikolle yltävästä Holterista uskaltaa puhua jopa samaan hengenvetoon kuin Joni Mitchellistä tai jazzvivahteita folkiinsa sulauttaneesta The Pentanglesta. NELJÄ RUUSUA TO 13.04. NUUTTI HEISKALA HHHHH K u v a: D ia n a Le e Z ad lo Levyarvostelut 3_2017.indd 73 10.3.2017 10.26. JONNE AARON PE 05.05. Silti teemoiltaan ja sanoituksiltaan uusi levy on vielä edeltäjiäänkin selvästi synkempi. Suicide Silencen uran jatkon kannalta irtiotto vanhasta on rohkea liike. Mutta tälläkin kertaa tarjolle on kannettu keskivertoa mielenkiintoisempaa modernia raskasta rockia. Vaikkei doomista tai metallista yleensäkään olisi kiinnostunut, kannattaa Heartlessille antaa mahdollisuus. Mistään suuresta linjanmuutoksesta ei ole kyse, vaan bändi on vain edelleen hionut ilmaisuaan. BROTHER FIRETRIBE PE 21.04. NELJÄNSUORA LA 15.04. Lähimpänä deathcore-juuriaan levy käy Hold Me Up, Hold Me Downissa, joka toimiikin varsinaisena piristysruiskeena muuten ylipitkien ja muodottomien kappaleiden joukossa. JUKKA POIKA & JAM ORIGINAL BAND PE 19.05. NELJÄNSUORA LA 15.04. Vaikkei Pallbearer edelleenkään doom-bändinä voi täysin Sabbath-vertauksilta välttyä, on se Heartlessilla vienyt musiikkiaan progempaan ja melodisempaan suuntaan. Heartless on täydellinen kokonaisuus ja sen päättävä A Plea For Understanding on bändin komean uran tähän mennessä upein sävellys. NELJÄ RUUSUA TO 13.04. JVG LA 22.04. Rohkean uuden alun sijaan Suicide Silence -levyllä esiintyy taiteellista identiteettikriisiä poteva bändi, joka etsii suuntaa tulevaisuudelleen kierrättämällä muiden menneisyyttä. JVG LA 22.04. MATTI JA TEPPO & KAKE RANDELIN (Extreme Weekend) LA 20.05. RESSU & JUSSI PE 26.05. Julia Holterin diskografiassa In The Same Roomin voi kuitata välityönä, mutta sellaisenakin käsillä on ehdottoman herkullinen ja nyanssirikas laulukokoelma. Nähtäväksi jää, onko lopputulos tässä muodossaan jo liiankin valmiiksi pureskeltu. MIRKO SIIKALUOMA H ti sekä arvostustaan että suosiotaan. Nimestään huolimatta Heartlessissa on paljon sydäntä ja tunnetta. Brett Campbellin itseluottamus laulajana on kasvanut ja hänen vaikuttaville lauluosuuksilleen on annettu enemmän tilaa niin sovituksissa kuin miksauksessakin. JYSÄRI TOUR 2017 PE 28.04. ELLINOORA PE 12.05. SOUNDI 73 tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Original Sokos Hotel Vantaa Tulisuudelma, Hertaksentie 2 Tikkurila, Vantaa Osta liput ennakkoon PE 07.04. Lopputuloksen kuullessaan heitä ymmärtää. Bändi löytää hetkittäin uusia tuulia uralleen, mutta kuulostaa pahimmillaan uudelleenlämmitetyltä McDonaldsversiolta nu metalista. Suicide Silence tuntuu albumina ahdistavan keskeneräiseltä. Siitä huolimatta bändi ja varsinkaan vokalisti Eddie Hermida eivät lunasta potentiaaliaan tällä albumilla
Planets + Persona on hyvä esimerkki jälkimmäisestä. Sekä Sydänsurumies että kääntöpuolen Myrskylyhdyt ovat kiusallisia läpijuoksuja, ja muutamista veikeistä kielikuvista huolimatta etenkin tekstit ovat kuin iskelmien bulkkigeneraattorista arvottuja. Omalla lafkalla vihdoin julkaistulla DROGAS Lightilla eläköitymisellä ja ties millä uhkaillut 35-vuotias Lupe kritisoi valtavirtaräppiä sen omin asein, joten pilkka osuu ikävästi omaan nilkkaan. Janan vastakkaisessa päässä haasteellisuus ja pidemmällä kaavalla aukeaminen kääntyy eduksi. Last Daysin nimettömällä ep:llä puolestaan havisee 90-luvun punk. Sympaattisen omintakeinen seiskatuumainen yhtä kaikki. Onneksi musiikki on pääasiassa ja soitto kulkee. Aluksi se kuulosti vain kiinnostavalta, useita kuunteluja myöhemmin levy on syventynyt reippaasti, kun on paljastunut miten paljon eri aineksia sen hillityn kuoren alla piilee. Rautalankakitarat ja Haaviston aina vakaan luotettava tulkinta ovat tyylipuhdasta laatua sisältö vain on hukassa. LINDA SÖDERHOLM H Arch Enemy As The Stages Burn! Century Media Jos Japanissa julkaistua Tokyo Sacrifice -taltiointia ei lasketa, on Arch Enemyn edellisestä live-dvd:stä vierähtänyt lähes kymmenen vuotta. Andy Sneapin miksaus on laadukas ja tuo bändin esille turhankin hyvin, jyräten runsaspäisen yleisön alleen jopa yleisönhuudatuskohdissa. Kolmellatoista kameralla kuvattu keikka sisältää monipuolisesti lähija laajakuvia perinteisen livevideon malliin. Emotionaalisiksikin tällaisia orkestereita kuvailtiin ennen kuin emo-alkuiset tyylimäärittelyt veivät ihan muihin suuntiin. Ensimmäisen polven hardcore-bändejä on elvytetty levyttämään viime vuosina runsain mitoin eikä Abortti 13:n Kansa taisteli -ep:tä kuunnellessa sitä osaa huolestuttavana ilmiönä pitää. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Lupelta olisi odottanut maukkaampaa paistosta. Erikoiskikkailuja, kameraajoja ja jänniä kuvakulmia ei siis juuri harrasteta. Neljän biisin Lovelle lasken lauluni -ep:llä esittäytyy varovaisessa noususuhdanteessa oleva nuori yhtye, jolla on potentiaalia povarissa. Lupe Fiasco DROGAS Light 1st And 15th Nyt on fiasko käsillä. Mikä kumma siinä on, kun Jenkeissä ei enää kukaan paria harvaa poikkeusta lukuun ottamatta osaa tehdä mitään muita kuin kompuroivaa trapiä. Hyvin klassisilla eväillä on reissuun lähtenyt myös tulokas länsirannikolta. Tämä hänen kolmas soololevynsä, muhii jossain Miles Davisin Bitches Brewn, Brian Enon ambient-viritysten ja Czukayn kollaasitrippien välimaasLevyarvostelut 3_2017.indd 74 10.3.2017 10.26. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Alkuperäiseen liikehdintään tällä julkaisulla viittaa turhan dogmaattisuuden puute: kaahauksen vastapainona on soitossa myös rennompaa rokkausta. As The Stages Burn! on siis muodoltaan peruskauraa oleva konserttitallenne, jota voi suositella koville faneille. Jos tämä on alkupala, niin eipä se hyvää lupaa pääruualta. Sellainen punainen lanka albumilta sentään löytyy, että loppua kohden mennään jo koko rahalla hip poppia. Kimpaantuneesti Last Daysin kvartetti sylkee asiansa, solisti Rantasen eläytyessä kiitettävästi teksteihinsä. DROGAS Lightin sanotaan olevan esimakua ”oikealta” ja ”viralliselta” albumilta DROGAS, joka on tarkoitus julkaista myöhemmin tänä vuonna. Abortti 13 muistuttaakin suomipunkin perinnön monimuotoisuudesta. Niissä tunnot tuodaan esiin vähän kömpelösti, joten tehokkaimmin rätkytys toimii englannin sijasta ruotsinkielisessä esityksessä Livet utan mig. Kokoonpanokin on vuosien vieriessä kokenut muutoksia, joista yksi merkittävin on tietysti murisijan vaihtuminen Angela Levyarviot > ...ei kauneusvirheitä, ei harha-askelia... Vahvimmat assosiaatiot johtavat Manifesto Jukeboxin kaltaisiin, kaihoa ja melodioita kiivaalla tempolla tarjoaviin bändeihin. Painikerho soittaa stemmalauluja palvovaa yltiömelodista poppia, josta voi halutessaan löytää jälkiä niin Egotripin kaltaiseen nättiin valtavirtapoppiin, indiempään jekutteluun ja miksipä ei ihan Beatlesiin asti ulottuvaan ajattomuuteen. Fanit ottanevat tästä syystä uuden konserttipätkän vastaan ilomielin. Kuusikymppinen syntikka/ ohjelmointispesialisti aloitti 70-luvulla heti tasokkaasti Japan-yhtyeessä ja on tehnyt pitkän päivätyön Porcupine Treessä. VESA SILTANEN HHH Richard Barbieri Planet + Persona Kscope Mitä kaupallisemmassa osastossa musiikkia ollaan, sitä nopeammin levyn pitää iskeä. Punk-räyhästä on saatu kuorittua kiva jazzkappale. Tämä hieman syö autenttisen keikkafiiliksen siirtymistä olohuoneeseen. Monotoninen DROGAS Light on malliesimerkki aikamme partymuzakista, jonka tahtiin siemaillaan skumppaa yökerhon plyysipäällystetyssä loosissa ja esitellään uusia grillsejä seksikkäille hiphop-böönille aivotonta kertsiä viileästi toistellen. melskaa. Kokoonpanossa on sekä vanhoja patuja että nuorempaa verta. Mutta Richard Barbieri onkin vanha kettu. 74 SOUNDI DVD K aikenlaiset hassuttelusovitukset ovat kokeneet jo aikoja sitten inflaation, mutta Janne Laurilalla vahvistetun Jahnukaisten Sex Pistols -versiointi ei olekaan osoittelevinta väkisin nauramista. Kääntöpuolen Laura on sydämellinen, mutta muodoltaan kovin tavanomainen rakkauslaulu, jolla solisti on enemmän esillä. Wackenissa 2016 kuvattu tallenne alkaa introlla, jonka tekstit olisi ollut syytä käyttää oikolukijalla vielä kerran. Epätodennäköinen epäonnistuminen puolestaan koetaan Kaarle Viikatteen ja Marko Haaviston toista pitkäsoittoa povaavalla singlellä. Ei lupaa hyvää, jos virallisen julkaisun alkuteksteistä löytyy heti useita kirjoitusvirheitä. svengaa mukaansatempaavasti klarinetti ja ja marimba keulillaan. Lupe Fiasco raidaa maanmiestensä junassa, Auto-Tune huutaa ja 808 rummuttaa kuin viimeistä päivää. Järjettömän pieni painos vihjaa, että nyt ollaan tekemässä enemmän keräilyesinettä kuin ajan hampaan puraisua kestävää musiikkitallennetta. Teksteissä maailmantilaa lähestytään sekä turhautumisen, vihan että huumorin kautta. Bonuksina on totta kai musiikkivideoita ja behind the scenes -kamaa. Menestyksen hetimiten takaava hittirenkutus vielä kuitenkin yhtyeeltä puuttuu. Anarchy In The U.K. Hän on edelleen passeli vastavirran sanoittaja, mutta musiikillisesti on menty aivan metsään ja tuotanto on totaalista sekaGossowista Alissa White-Gluziin. Laulun verkkainen tunnelma on kyllä kohdillaan. Yhteistyöhaluinen britti on puuhaillut muun muassa Holger Czukayn, Ruichi Sakamoton ja Robert Frippin kanssa
Ei kauneusvirheitä, ei harha-askelia. NUUTTI HEISKALA HHH K u v a: M ik ko R aj ak an ga s www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Vaikka bändiä on taitavasti soitettujen mutkikkaiden kitarakuvioiden takia usein lokeroitu math rock -genreen, on sen musiikki aina ollut rytmisesti simppeliä ja helposti omaksuttavaa. Jälki on selvää, muttei kolkuttele muistitai tunnereseptoreja. Tällä levyllä Minus The Bear on kuin indie rockin Foo Fighters. Rugbykuorot kaikuvat stadionin kokoisina ja solisti JJ Peters vauhkoaa koko palkkasekkinsä voimalla – ja hilpeällä aussiaksentilla. Se myös sisältää bändin tähän mennessä kaksi parasta biisiä; Call The Cops ja Robotic Heart. Metallin sekoituttua luontevasti hardcoreen Suomessakin, alkoi nousta Unkindin kaltaisia dynaamisuuteen voimansa perustavia, sysimustaa mättöä suosivia yhtyeitä. SOUNDI 75 ...ei kauneusvirheitä, ei harha-askelia... ALEKSI PAALIMÄKI HH Minus The Bear Voids Suicide Squeeze Seattlen Minus The Bear on elänyt saman seudun Modest Mousen ja Death Cab For Cutien sekä jäsentensä edellisten bändien Botchin ja These Arms Are Snakesin varjossa. Voidsin biiseissä on vastustamattomia koukkuja ja emotionaalista tarttumapintaa. Ei Minus the Bearin kesy ja mielikuvitukseton indie rock taida ikinä tulla yltämään Modest Mousen tai These Arms Are Snakesin tasolle, mutta Voids on iso harppaus oikeaan suuntaan ja ulos pikkuvelikompleksista. Binge & Purgatory on voimakas ja syvällinenkin levy, mutta älä odota viihtyväsi. Ismo Haaviston ja Lahti Big Bandin yhteispelissä ei ole varsinaista vikaa: levy on yhdenmukainen ja uskollinen itselleen sekä genrelle. Silti pohjavire on sisäänpäinkääntynyt ja alakuloinen – ikään kuin Deez Nuts tietäisi, että sen julistamat bileet ovat kohta ohi ja tilalle saapuu eksistentiaalinen ja materiaalinen tyhjyys. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Torvisektio on levyn suola, jota Tiittanen on latonut tyylitajulla komppien päälle. Lahti Big Band soi asiallisesti kapellimestari Erno Tiittasen sovituksissa. Teknistä taitavuutta lukuunottamatta sillä ei ole mitään ihmeempää erikoislahjakkuutta, mutta bändi on tehnyt niin kovasti töitä, että melkein onnistuu paikkaamaan puutteensa. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Yhtyeen viides albumi kuulostaa hivenen innottomalta, mutta samaan aikaan bändissä on ripaus tähtipölyä. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Kürøishin riveissä on monta tuttua ukkoa TK:n viimeisimmästä kokoonpanosta, mutta ihan samaan reikään se ei ole väkisin päätään tunkemassa. Voids kuulostaa hyvältä matkallaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Levyn nimeen teemansa paaluttavan yhtyeen voiman tunnistaa ensiluokkaisista riffeistä, oikeasti aggressiivisesta räyhälaulusta ja pystypäin laukkaavan soiton tiukkuudesta. Teemojen tarttuvuus on heikolla tolalla, eikä käteen jää ensimmäistäkään sinkuksi miellettävää kappaletta. MIKKO MERILINNA HHH Ismo Haavisto With Lahti Big Band Fire Breath Lake Water Fire Breath on ehjä ja kokonainen tapaus, mutta bluesiksi kovin sileästi tuotettu lätty. Albumimitassa yhtyeen melodiaton paahto on liikaa, mutta konsepti on eittämättömän mielenkiintoinen. 03-222 1300 Pikkuilmot 3_17.indd 82 9.3.2017 11.55 Levyarvostelut 3_2017.indd 75 10.3.2017 10.26. Aussibändin 1990-lukulaisen nu metalin jalanjälkiä seuraavassa riffittelyssä on ripaus post rockia ja hardcorea, laulussa sitäkin enemmän rap metalin konventioita, ja kokonaisuus on paketoitu karismaattisesti pöriseviin kuoriin. Kliseisesti ajatellen suomalainen punk on ollut parhaimmillaan, kun miten kuten pystyssä hoippuva käppäsoitto, päihteet ja yleinen piittaamattomuus on tiivistetty nippuun. Tätä ei voi helposti sijoittaa mihinkään laatikkoon ja hyvä niin. Jumalattoman latauksen huomaa pienemmistäkin yksityiskohdista: kuinka pelti värisee vielä monta sekuntia viimeisen iskun jälkeen tai kuinka uhkaavasti rutiseva säröbasso muljauttaa sisuskalut nurinpäin. Punk-juuria Deez Nutsilla on enää aavistus jäljellä, keskitempoisia pomppubiisejä sitäkin enemmän. ANTTI LUUKKANEN HHHH tossa. Haaviston kitarasoolojen kehittely jää myös tyngäksi, toisin kuin huuliharppuosiot, joissa on jo enemmän syvän etelän runtelevaa otetta. Suurin kauneusvirhe on liika puhtoisuus, jota Haaviston orastava raspi ei täysin pysty rikkomaan. Tämän genren voimasuhteet sekoittaa nyt Kürøishi esikoisalbumillaan. Levy on edeltäjiään pelkistetympi ja tarkoituksenmukaisempi niin sävellyksellisesti kuin sovituksellisestikin. Pisteet rohkeudesta jättää B.B. Jos ensivaikutelma on hyvinkin viileän modernistinen, niin pikku hiljaa musiikin monia instrumentteja (akustisesta kitarasta lähtien), ihmisääntä ja ohjelmointia yhdistelevä alakuloisen mystinen hahmo paljastuu yllättävän energiseksi ja lämpimäksikin tapaukseksi. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Neonostalgia sopii taustamusiikiksi vaikka maantieajolle, ei ryppyotsaisen keskittymisen kohteeksi. JUSSI NIEMI HHHH Deez Nuts Binge & Purgatory Century Media Deez Nuts astelee samoja hedonistisia polkuja kuin toisaalla tässä lehdessä arvioitu Emmure, mutta vähemmän säröisenä ja hieman salonkikelpoisempana. Kingin ja muiden jättien coverit ja luottaa puhtaasti oman työn hedelmiin. En olisi koskaan uskonut, että joku voisi näin tosissaan haastaa Tragedyn crust punkin kuninkuutta. Kürøishi Poverty.Ignorance.Greed.Slavery Fight Kun Terveet Kädet yllättäen lopetti 36-vuotisen taipaleensa, jäi suomalaiseen hardcorepunkiin ammottava aukko
Myös luonto on suuri inspiraation lähde ja sävellyspuuhissa ajatukset karkailevat usein lapsuusajan maisemiin. Vaikka teknologia kehittyy ja studiotyöskentely tavallaan helpottuu, menen itse vähän toiseen suuntaan. Festivaaleista puheen ollen: alussa mainittu Before The Dawn (19992013) palaa estradille yhden keikan ajaksi ensi kesänä. – Hautasin aikoinaan muut bändini Wolfheartin tieltä ja se oli oikea ratkaisu. Ihan esimerkkinä: albumin kaikki kitarat soitettiin vanhan liiton malliin vahvistimen ja kaapin kautta ilman mallinnuksia, re-amppauksia tai muuta sellaista. – Levyn esituotanto oli tällä kerralla mittava urakka ja asuinkin kuusi viikkoa Ateenassa kirjoittamassa ja sovittamassa. Säveltäminen ei ole koskaan ollut vaikeaa, mutta homma on tänä päivänä hieman erilaista kuin aikaisemmin. Pitää silti myöntää, että Before The Dawnia on ollut paikoin ikävä. Kuvallisen kerronnan ja kuulaan musiikin liitos nostaa karvat pystyyn. – Keikkailun pääpaino on nyt muilla mailla, joten Suomen-vedot ovat meillekin spesiaaleja tapauksia. Takavuosina riitti se, että minun päässä oli visio pitkäsoitosta, mutta nykyään koko yhtyeen pitää olla tarkasti kartalla. Siis se, että Tuomas “teese-itse” Saukkosen johtaman Wolfheartin uusi albumi Tyhjyys rytisee pirun komeasti. Olisi pitänyt aikoinaan treenata videoiden tekemistä ihan oikeasti. Miten Tyhjyys vertautuu muihin Wolfheart-levytyksiin (Winterborn (2013) ja Shadow World (2015)). Tyhjyys. Vuosi vuodelta äänilähde eli soittaja tulee tärkeämmäksi ja soundi lähteekin enemmän sormista kuin vaikka jälkikäsittelystä. Oliko sinulla albumin suhteen erityisiä tavoitteita. Maisemaotokset ovat peräisin Kuusamosta ja studiomateriaali taas ikuistettiin Hollolan Petraxilla levyn äänityksissä, aloittaa Saukkonen. Orkesteri rundasi Insomniumin kanssa Euroopassa alkuvuodesta ja jatkoa seuraa Skandinavian-kierroksen myötä myöhemmin keväällä. Sinne Itä-Suomen jylhiin metsiin ja Simpelejärven avarille rannoille. Teksti: Timo Isoaho Bazook 3_17 taitto.indd 76 9.3.2017 15.09. Tämä tarkoittaa sitä, että demoja esituotantohommat täytyy hoitaa perusteellisesti, Saukkonen kertoo. Se puoli on nyt kokonaan Shade Empiren Olli Savolaisen hallussa ja herra tekeekin mahtavaa duunia. – Tyhjyys on kaikista kotoisin tila itselleni. Ensi kesänä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Deadlight-albumista ja painotamme settiä siihen suuntaan, kertoo Saukkonen. tyisen hyvä fiilis tuli Insomniumin puolesta, sillä tämä Winter’s Gate -kiertue oli bändille tanakkaa voittokulkua ja mekin pääsimme siinä sivussa soittamaan loistaville yleisöille. Levyn kappaleet seuraavat tätä pääteemaa, mutta jokainen biisi seisoo myös omilla jaloillaan. Tätä luettaessa Wolfheartin lyhyt Suomen-kiertue on jo takana, mutta jatkoa seuraa: Wolfheart toimii Dark Tranquillityn konserttien avausnimenä Tampereella ja Helsingissä huhtitoukokuun vaihteessa. Kyllä ja ei. Vietän siellä – tyhjyydessä, omassa universumissani – suurimman osan ajasta. Wolfheartin tähti on kovassa nousukiidossa myös muilla mailla. – Video syntyi muuten vaivatta, mutta Petrax-pätkien editointi ja värikorjailu oli sitäkin synkempää. Muun muassa Before The Dawnin, Black Sun Aeonin, Dawn Of Solacen ja Routasielun kipparina useita pitkäsoittoja takavuosina julkaisseen Saukkosen sävelkynän terävyys on saattanut joskus kärsiä ankarasta julkaisutahdista, mutta Wolfheart – hänen ainoa bändinsä tällä hetkellä – on melodisen death metalinsa kanssa täsmälleen oikealla polulla. Eri”Tuotannollinen visio oli nyt todella selkeä, sillä tavoitteena oli raskas alavireinen soundi.” K u v a: V alt te ri H ir v o n en KANTAPÄÄN KAUTTA HUIPULLE 76 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Uuden albumin biiseistä ilmestyy kolme videota ja The Flood on trilogian keskimmäinen osa. Avaapa otsikkoa hieman. Onkin hienoa päästä vetämään niitä biisejä Atte Palokankaan, Lars Eikindin ja Juho Räihän kanssa! T uleeko tämä yllätyksenä. Toisaalta, kantapään kautta oppiminen on aina toiminut minun kohdallani. – Suurin muutos on tapahtunut kosketinsoitinosastolla. Kesällä on kuitenkin luvassa jokunen festivaali ja ensi syksylle on tarkoitus buukata ainakin pari keikkaa. – Rundi oli hieno kokemus. Musiikillisesti meininki on nyt kokonaisuutena nopeampaa ja rankempaa. Tyhjyys on täynnä (!) eeppisen rajua materiaalia, joten kovimpien vetojen esiin nostaminen on työlästä, mutta epäilevän Tuomaan (!) kannattaa tarkistaa esimerkiksi videolohkaisu The Flood. Myös kaikki efektit tarttuivat vanhoista kunnon pedaaleista eikä mitään lisätty enää miksausvaiheessa. BTD:n ystävien pyhiinvaellusreissu suuntautuu Laukaan John Smith -festivaalille heinäkuun loppupuolella. – Kyseessä on one off -spesiaalikeikka. – Esimerkiksi tuotannollinen visio oli nyt todella selkeä, sillä tavoitteena oli raskas alavireinen soundi
Ja onhan siellä kimara hyviä biisejä. Viimeiset biisit valmistuivat toki vasta miksauksen jo käynnistyttyä, kertoo laulaja. Mennään mieluummin toivon ja rakkauden kautta. Useimmiten tuntuu siltä, että jengi viihtyy vähintään yhtä hyvin kuin bändikin. Vastaanotto oli niin lämmin, että estradilla meinasi tukehtua. – Ehkäpä tämä levy on jopa jonkinlainen vastalause maailman mielettömyydelle. Ei saatu. – Lähtökohta oli se, ettei levyjen välille saa jäädä kuutta vuotta. Molemmat vuosimallia 2014. Milloin Sunboundin valmistelu alkoi. Ei tosin tunnu siltä, ei sinne päinkään. Onneksi tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että koko levypaketti napsahti kohdalleen paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin. Varmaankin pitkälti siksi, että ollaan olosuhteiden pakosta tehty asioita verrattaen säästeliäästi. Ruotsalaiskopla Painin kanssa aikoinaan paiskatulla eurorundilla taas sattui ja tapahtui kommelluksia siihen malliin, että parhaiden tarinoiden painamista joutuu vielä vähän harkitsemaan. Brother Firetriben sanoma on aina ollut voimaannuttava. Mikä on Brother Firetriben kovin valtti lavaolosuhteissa. Lisäksi meillä oli aivan erityinen tavoite saada vihdoinkin saksofonia levylle. S uorastaan hävyttömän tarttuvan kasarihenkisen hard rockin parissa antaumuksella operoivan Brother Firetriben toiminta on tunnetusti varsin kausiluontoista – muun muassa kitaristi Emppu Vuorisen Nightwish-kiireiden vuoksi -, mutta sitten kun tapahtuu niin sitten todellakin tapahtuu. Myös Diamond In The Firepit (2014) onnistui kappalemateriaalin suhteen hyvin ja toimintaan tuli mukaan myös vähän enemmän fiksua ajatusta. Itsellenihän ei toki tapahtunut mitään sen kummempaa. Ainakin pari vetoa nousee mieleen ylitse muiden eli NottinghaSOUNDI 77 min Firefest sekä Tampereen South Park. Uutisvirta on täynnä lohdutonta käsittämättömyyttä, emmekä me halua alleviivata ikäviä juttuja. Haluaisin myös ajatella, että sellaiset tärkeät rakennuspalikat kuin biisit sekä soitanta ovat myös aika hyvin kohdallaan. – Kuten jokainen meidät nähnyt saattaa tietääkin, niin hyväntuulista ja tarttuvaa meininkiähän siellä on tarjolla. Levyyn liittyy nimittäin sellainenkin pikantti yksityiskohta, että suurin osa biiseistä on laulettu niin sanotusti ilman aivoja – siis täysin yli oman luontaisen rekisterini, naurahtaa Heino. Siis oikeastiko. Mutta siis hei, viisitoista vuotta... Tuore albumi Sunbound on jo kaupoissa ja orkesterin juhlava 15-vuotiskiertue on täydessä vauhdissa. – No joo, touhuilujen aloittamisesta on vissiin sen verran vierähtänyt. – Toinen lähtökohta oli sama kuin aina ennenkin: ammutaan albumi täyteen tarttuvia ralleja, sillä kaikki muu on melkeinpä toissijaista. Vielä yksi kysymys ennen katseen kääntämistä kohti uutuusalbumia: millaisia ajatuksia vanhemmista pitkäsoitoista nousee mieleen. Perioditoiminnassa on ainakin se hyvä puoli, että odotukset ovat katossa pitkälle toukokuuhun venyvän Suomen-kiertueen suhteen, sanoo laulaja Pekka Heino. – Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Heart Full Of Fire piti yllä bändin suosiota tai jopa kasvatti sitä. Mitkä ovat Brother Firetriben keikkahistorian kovimpia merkkipaaluja. – Debyytti False Metal (2006) oli tärkeä pelinavaus ja ”osuva vahinkolaukaus”. BROTHER FIRETRIBE TOIVON JA RAKKAUDEN LÄHETTILÄÄT K u v a: La rs Jo h n so n PEKKA HEINO ja viisi parasta julkaisua 90-luvulta: PEARL JAM Ten BRUCE SPRINGSTEEN Tracks TOM WAITS Bone Machine STEELY DAN The Best Of: Then And Now U2 Achtung Baby Bazook 3_17 taitto.indd 77 9.3.2017 15.09. Positiivinen meininki puskee läpi luonnollisesti tälläkin kerralla, kohti valoa suuntaavasta otsikosta lähtien. Ryhdyimmekin heittelemään ilmoille uusia ideoita heti Diamond-kiertueen päätyttyä ja demoja virkattiin sitä mukaa, kun aihioita valmistui
On vain korkeaoktaanista rock and rollia ja pirun hyvää meininkiä. Tai kyselyt siitä, että kuka kumma siellä festivaalin päänimenä nyt soittaa. Hänen musiikkinsa ei tietenkään kuole koskaan, Jones aloittaa. Siinä soittavat Danko Jones ja John Calabrese sekä muun muassa Circle-yhteyksistä tutut Jussi Lehtisalo ja Tomi Leppänen. Kesällä 2004 Danko Jones puolestaan soitti Ankkarockissa, jonka esiintyjäkaartiin kuului myös Backyard Babies. – No, suurin osa meistä varmaan ymmärsi, ettei Lemmy tule elämään ikuisesti. Jos maailmassa oli jäljellä vielä yksi sataprosenttinen rokkari niin hänen nimensä oli Lemmy. Eivät koskaan. – Tämä bändi ei varsinaisesti etsi uusia tuulia, mutta emme me niitä toisaalta pelkääkään. Aika usein niistä riffeistä saattaa tulla mieleen vaikkapa Thin Lizzy, Motörhead tai AC/DC. Mahtava-termiä voi huoletta käyttää myös Iron Magazine -yhtyeestä. Se oli todella ikimuistoinen hetki! DANKO JONES ALTAVASTAAJANA ON HYVÄ OLLA K u v a: D u st in R ab in ”Tämä bändi ei varsinaisesti etsi uusia tuulia, mutta emme me niitä toisaalta pelkääkään.” Bazook 3_17 taitto.indd 78 9.3.2017 15.09. Mietipä nyt: kun AC/DC soitti järkyttävän kovia keikkojaan hikisissä rockluolissa Australian perukoilla 70-luvun puolivälissä, kyseessä ei todellakaan ollut mikään valtavirran juttu. – Toki hänen poismenonsa oli hätkähdyttävää. Helmikuun alkupuolella Danko Jones esiintyi Joensuussa Lunta Ilosaaressa -tapahtumassa muun muassa Backyard Babiesin kanssa. Ruotsalaiskopla nostaa Jonesin mieleen mainioita muistoja. Jussi kutsuu bändin materiaalia termillä happy metal ja se sopii minulle mainiosti. Raaka rock and roll on monin tavoin palannut sinne syntysijoilleen sinne altavastaajan asemaan ja minusta se on pelkästään mahtavaa. – Olen rakastanut Jussin kaikkia tekemisiä jo pitkään ja joitakin vuosia sitten vaihdoimme sähköpostiosoitteita. – Oikein! Juuri tuollaisia tunnelmia me haluammekin välittää, Danko Jones nauraa. Kuinka kova isku Ian Kilmisterin kuolema sinulle oli. Samalla antaumuksella maasta ja kaupungista toiseen irvistelevä laulajakitaristi Danko Jones, basisti John Calabrese ja rumpali Rich Knox pistävät joka ilta pystyyn niin hikisen ja energisen rockshow’n, ettei miekkosten toimintaa voi seurata kuin leveästi hymyillen. Tosiaan, ne vanhan liiton kaverit alkavat olla todella vähissä. No, voin paljastaa, ettei uutta Motörheadia tule. Tänä päivänä musiikkikenttä taas on niin valtavan pirstoutunut, ettei stadioneja täyttäviä rockbändejä niin vain synny, huomauttaa Jones. Pääasia on se, että omat punttimme alkavat vipattaa uusien riffien äärellä. Muistaakseni. – Minua ärsyttää tämä porukan päivittely, että missä se uusi Motörhead viipyy. Kun Danko ja kumppanit vääntävät nupit kaakkoon ja karjuvat I Gotta Rock, Success In Bed, She Likes It tai Do This Every Night, maailmassa ei tunnu olevan turhia huolia. Lukuisia kertoja Suomessa vieraillut Danko Jones on juuri tällainen yhtye. – Ja usko tai älä, mutta meille tämä tilanne sopii loistavasti. 78 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho O n bändejä, jotka eivät petä livenä koskaan. Olemme myös puhuneet nauhoittavamme jatkossa lisää biisejä ja saatamme joskus soittaa keikkojakin. Täsmälleen sama hymy nousee suupieliin Danko Jonesin tuoreen Wild Cat -albumin pärähtäessä soimaan ämyreistä. – Kävin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2003. Niistä ei tosin ole mitään varmuutta. Tai edes satavuotiaaksi. Kuten arvata saattaa, musiikin tekeminen tuli jossakin vaiheessa puheeksi ja nyt ensimmäinen ep-levy Queen Of Hell on julkaistu. – En ole aikaisemmin lähtenyt mukaan sivuprojekteihin, mutta Iron Magazinen jäsenyydestä en voinut tai halunnut kieltäytyä, nauraa Jones. Kun Lemmy, Tony Iommi ja muut pioneerit aikoinaan käynnistelivät raskaita koneistojaan, ei ollut olemassakaan EDM:ää tai monia muitakaan nykyisiä tyylejä. He soittivat Friends-kappaleensa ja kutsuivat estradille minut, Michael Monroen sekä The Cardigansin Nina Perssonin
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 3 FIN DimmuBorgir 03-17.indd 1 02.03.17 15:07 Nuclear Blast tulostus Dimmu.indd 79 8.3.2017 16.52
Jackson, mutta he joutuvat kilpailemaan valkokangasajasta paitsi King Kongin myös toinen toistaan typerämpien digiörkkien kanssa. Eriparinen kaksikko lähtee automatkalle kesäiseen Suomeen. Saattokeikka on yllätyksetön road movie, jollaisia on nähty lukuisia. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN MARKO ANNALA: VÄRITYSKIRJA LIKE Väritön romaani, vahva selviytymistarina K u v a: To n i H ar kö n en sanoin kuvin_3_2017 -taitto_a.indd 80 10.3.2017 12.58. Farhadi voitti Oscarin samassa kategoriassa jo vuonna 2012 elokuvalla Nader ja Simin: Ero, ja The Salesmanissa käsitellään samantyyppisiä teemoja. Koska lukijakin tietää, että monet asiat ovat tapahtuneet näin, tuntuu draaman kaaresta puuttuvan paljon. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. HHHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT M uutaman ensimmäisen luvun ajan tyylivalinta tuntuu kummalliselta. Visuaalisesti tyylikäs elokuva etenee napakasti aina siihen saakka, kun päästään itse saarelle. Dokumentaarinen omaelämäkerta tuntuisi luontevammalta tavalta keriä auki henkilökohtaista historiaa. Amerikkalai sesta pikkukaupungista nimensä saanut elokuva kertoo Casey Affleckin esittämästä Leestä. Joukko tutkijoita lähtee sotilassaattueen kanssa autiolle Tyynenmeren saarelle etsimään tuntematonta eliötä tai eläintä. Silloin liikoja nyans seja karttava kirjoitustyylikin tuntuu ymmärrettävältä valinnalta. HH MANCHESTER BY THE SEA Manchester by the Sea on alkuvuoden puhutuimpia elokuvia – ja aivan ansaitusti. Leen sisälläkin kaikki tuntuu olevan kuollutta, ja patoutumat purkautuvat väkivaltaisina humalaisina ryöppyinä. Elokuvan toinen puolisko onkin pelkkää bittimössöä yhdistettynä nolottavan epäuskottaviin kohtauksiin ja surkeaan dialogiin. Kong: Pääkallosaari alkaa lupaavasti. Kamal tarvitsee rahat lentolippuun Nairobiin, ja Veikko tarjoaa juuri sopivaa summaa, jos saa kyydin mökilleen. HH KONG: PÄÄKALLOSAARI Uusi King Kong -elokuva sijoittuu 70-luvulle, ja siinä on Vietnamin sodan tunnelmia. Saarelta löytyykin paitsi jättiapina myös monenlaisia muita vaaroja. HHHH THE SALESMAN The Salesman voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin, mutta iranilainen ohjaaja Asghar Farhadi ei sitä saapunut noutamaan protestina Donald Trumpin maahantulokiellolle. Yhtä lailla ansaitusti ohjaaja Kenneth Lonergan sai käsikirjoituspalkinnon. Se on menneisyyden kautta myöhempiä tapahtumia analysoiva kertomus. Käänteet on helppo arvata ennalta, ja mukaan ympätty romanssikuvio on kömpelö. SAATTOKEIKKA Veikko on eläkeikäinen kaupunkilaismies, joka kohtaa naapurissa asuvan teini-ikäisen Kamalin. Elokuva sisältää hyvää tarkoittavan sanoman, jossa ollaan vähemmistöjen puolella, mutta tarina olisi voinut olla omaperäisempi. Kirjan luettuaan tulee tyytyväinen olo, ettei Annala amerikkalaishenkisesti tuotteista sairauksiaan, vaan nimenomaan kuvailee elämänsä ravisuttaviakin käänteitä alleviivaamatta. Aika pian kuitenkin hahmottuu, mikä kirjassa on kirjoittajalleen tärkeintä. Farhadi käyttää vahvoja vertauskuvia muttei tuputa niitä katsojalle, joka asetetaan ikään kuin tarkkailijan rooliin. Kirjan tärkeä opetus on, että ulkoisesti menestyvänkin ihmisen pään sisällä voi tapahtua paljon sellaista, mitä satunnainen kohtaaja ei voisi kuvitellakaan. Tällöin omat tuntemukset ovat tietysti keskiössä. Värityskirja on uskoa itseensä pumppaava selviytymistarina, joka jo ennen päättymistään muistuttaa, että onnellisten loppujen varaan ei kannata etukäteen liikaa tuudittautua. Mutta jos Värityskirjaa lukee sairaskertomuksena, kuvauksena miltä masennus ja muut mielen sairaudet kokijastaan tuntuvat, näyttäytyy kirjan motiivi paljon hyödyllisemmältä. He esittävät miestä ja vaimoa Arthur Millerin näytelmässä Kauppamatkustajan kuolema, ja vähitellen näytelmän ja tosielämän avioliitot alkavat muistuttaa toisiaan. Rasistinen änkyrä tekee afrikkalaistaustaisen nuorukaisen kanssa erikoisen diilin. Myös toista pääosaa esittävä räppäri Noah Kin esiintyy luontevasti. Teatterin lavalla voi sanoa kollegalle asioita, joita takahuoneessa ei pystytä suoraan kertomaan. Mokomasta tutun Marko Annalan esikoisteos Värityskirja on romaani, mutta omiin kokemuksiin perustuvana se tuntuu etenevän yksi yhteen hänen oman elämänsä kanssa. Parisataasivuisena kirja on kuitenkin monin paikoin taustoiltaan pintapuolinen. Vahvan kokonaisuuden ainoa kauneusvirhe on elokuvassa kuultava klassinen musiikki. Albinonin Adagio on kaunis mutta aivan liian kulunut sävellys, ja sen liikakäyttö uhkaa tehdä tunnelmasta pateettisen. Näytelmä toimii samalla eräänlaisena pakopaikkana. Näin hienoja indiedraamoja näkee Suomen teattereissa aivan liian harvoin. Helvetilliset koulukokemukset, parisuhteet ja bänditoiminta tuodaan esiin lähinnä viitekehyksenä. Reilly ja Samuel L. Sitten elokuva romahtaa täydellisesti. Emad ja Rana ovat aviopari, jonka liitto on murenemassa aivan kuin kerrostalo, josta heidän on elokuvan alussa muutettava pois. Mukana on mainioita näyttelijöitä kuten John Goodman, John C. Lopputulos on nerokas elokuva. Hän on jo elokuvan alussa menettänyt otteensa elämään, ja sitten kuolee vielä veli. Casey Affleck kannattelee elokuvaa, ja hänet palkittiin riipaisevasta roolisuorituksestaan Oscarilla. Kong: Pääkallosaari menee lopulta niin överiksi, että se alkaa muistuttaa b-luokan halpista, mutta kunnon camp-arvotkin puuttuvat. Heikki Nousiainen on Suomen Jeff Bridges tai Jack Nicholson, ja hän on Veikon roolissa loistava
11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Ilman tuon opinahjon innostavaa ilmapiiriä ja opettajia olisi tämän maan rockpiirit huomattavasti tylsempiä, muutenkin kuin vain YUP-veikkosten osalta. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. YUP taipaleensa alussa vuonna 1991 sekä viimeisiä festarikeikkoja soittamassa kesällä 2008. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. MIKKO MERILÄINEN YUP: HUUDA HARKITEN (ELME RECORDS, 1991; SVART RECORDS, 2017) YUP: TOPPATAKKEJA JA TOLEDON TERÄSTÄ (ELME RECORDS, 1994; SVART RECORDS, 2017) HIPPO TAATILA: YUP – HELPPOA MUISTELTAVAA (LIKE, 2017) Helppoa fanitettavaa K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: M ik a Sä rk ij är v i sanoin kuvin_3_2017 -taitto_a.indd 81 10.3.2017 12.59. Meille faneille kirja tarjoaa leppoisaa muistelua parhaista vuosista sekä rehellisen tuntuista analysointia niistä tahmeista loppuvaiheista, kun bändikemia irvisteli eikä kommunikaatio toiminut. Enimmäkseen haastattelusitaatein etenevä, mutta Taatilan sopivasti tarpeen tullen taustoittama kirja menee syvälle YUP-saagan yksityiskohtiin. Viihdyttäviä anekdootteja riittää, ja niitä kertoo laaja joukko asiaan enemmän tai vähemmän liittyviä henkilöitä koulutovereista kollegoihin, tuottajiin ja roudareihin. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Suuren tunnekuohun vallassa kuuntelen nyt Svart Recordsin uudelleenjulkaisemaa Huuda harkiten -albumia vuodelta 1991 (sitä ennen oli ilmestynyt yksi englanninkielinen albumia) ja ensimmäistä kertaa vinyylille päätynyttä, luomisvoimasta ja ideoista lähes halkeilevaa Toppatakkeja ja Toledon terästä -mestariteosta (1994). Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. YUP:n punkin, metallin, folkin ja taidekoulurockin tiukka, yllättävä, ilkikurinen, nokkela ja hauska sekoitus on edelleen täysin omaa luokkaansa. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Y läasteikäisenä YUP oli se kaikkein paras bändi, koko maailmasta. Syynä on Mikko Karmilan nyt tekemä ja tarpeeseen tullut uudelleenmiksaus – iskevämpi ja dynaamisempi mutta kuitenkin niin hyvällä tyylitajulla viilattu, ettei se saa levyä kuulostamaan vieraalta – mutta myös se, että silloin muinoin tahkosin levyä ties kuinka monennen sukupolven c-kasettikopiolta. Svartin suunnitelmissa on julkaista myös YUP:n alku-uran suomenkieliset pikkulevyt. 1990–1992-kokoelmaa kuunneltiin hämmentyneinä ja hartaina, yritettiin selvittää sanoitusten outouksia ja vaalittiin ensimmäisiä keikkahurmoksia. Jopa niin syvälle, että kirjaa tuskin jaksaa tahkota läpi jos ei ole YUP:ta muinoin sydämeensä valanut. Huuda harkiten soundaa hämmentävän hyvältä. Hippo Taatilan kirjoittama YUPhistoriikki Helppoa muisteltavaa antaa ansaitun arvostuksen Savonlinnan taidelukioille. Kerta kaikkiaan erinomaista musiikkia
Jeesus, mikä maailma. Auringon laskiessa se verhoaa koko kaupungin oranssiin kajoonsa. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 16. Sinun tehtäväsi on etsiä se. RIPNDIP on totaalisen viileä vaatemerkki Kaliforniasta. Onnittelut! MARKO HEIKKINEN Satellite Stories Kielen löytäneiden kesken arvotaan Like Kustannuksen lahjoittama kirjapaketti, johon sisältyvät Marko Annalan Värityskirja, Jukka Junttilan 1977 – Punkvallankumous sekä Hippo Taatilan YUP – Helppoa muisteltavaa. Muita muureja ei tarvita, vaikka joku oranssi psyko niin väittäisi. Riemastusta on herättänyt myös eräs urbaani luonnonilmiö: katupöly. Tavallisesti olen vannoutunut fiktion ystävä, mutta Yuval Noah Hararin Sapiens: A Brief History Of Humankind on ollut virkistävä poikkeus sääntöön. Nyt mä keskityn uuteen matskuun. Onneksi pidin pintani ja kuuntelin levyn loppuun saakka. 10 dvd-levyllistä Sami Yaffan Sound Tracker -sarjaa voitti Sonja Sipola Iisalmesta. Siinäkin he ovat väärässä. 1980-luku meni minulta täysin ohi rakenteellisista syistä (en ollut vielä syntynyt), ja siksi onkin niin nautinnollista saada palanen Miami Vicen glamouria omille kotinurkilleni. Muualla taitaakin sataa räntää. Tuttu Suomessa siitä umpipaskasta Trainspottingin jatko-osasta. Katupölyssä on jotain uskomattoman esteettistä. Neljäs albumi saa muistelemaan huippuhetkiä: The Vaccines -yhtye, joka pönöttää miksauspöydän edessä meidän Sveitsin keikalla, Collegen riderin ”takavarikointi” Tampereella (viidellä samppanjapullolla oli osuutta asiaan), kolmannen levyn äänitys Briteissä ja Barny Barnicottin tanssishow Yesin Owner Of A Lonely Heart -klassikon tahtiin, kun yritän löytää sänkyä pilkkopimeässä nightlinerissä, kun Bombay Bicycle Club ja Manic Street Preachers kysyvät meitä soittamaan heidän kanssaan, Espanjassa sumea ilta Is Tropicalin kanssa ja luulin että bändi oli Housse de Racket, Lontoon keikalla paikalle sinkoutuva Arctic Monkeysin basisti klubin täyttävän entouragen kanssa (oli siellä myös J. Monet pitävät katupölyä negatiivisena asiana, mutta he ovat väärässä. Pakko laittaa levy taas soimaan. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Kiitos tästä kuuluu vain ja ainoastaan katupölylle. Siellä räppäreiden keskellä Ellie Rowsellin ääni kuulosti enkelikuoron hoosiannalta. Humalluin Spotifyn loputtomien soittolistojen ja shuffle-toiminnon tuomasta vallasta. Tiedostan kyllä, että vannoutuneena allergikkona joudun mitä luultavimmin vielä tuomiolle sanoistani. Sanotaanko, että yläasteella taivalkoskelaiset tytöt kutsuivat minua nimellä ”velociraptor”. Selkänojasta pystyi tiiraamaan Glastonburyn highlighteja. Tämän hetken siistein bändi on lontoolainen Wolf Alice. Päätös toi elämääni uuden ja tervetulleen tuttavuuden: The xx:n uutuus I See You on puhdasta neroutta. Ei puhuta siitä. Tajusin, etten ollut pitkään aikaan – arviolevyjä lukuun ottamatta – kuunnellut yhtäkään levyä alusta loppuun. Toinen mielitietty on uusi Jazzmaster-kitarani. YO! Terveisiä täältä aurinkoisesta Oulusta. Kenties osuvin esimerkki paikoitellen jopa häikäisevästä tyhmyydestäni liittyy musiikin kuuntelemiseen. Say whaaat. Historioitsijanero Harari käy kirjassaan läpi historian ilmiöitä aina uskonnosta atomipommiin. Ja vielä yks juttu. Levy kohtasi minut vieraalla maaperällä, sillä tavallisesti kavahdan klubisoundeja niiden jokaisessa ilmenemismuodossa. Helposti paras päätökseni hetkeen. Rakensimme Satellite Storiesin kanssa wall of sound (eli uus levy) ja lähdemme keväällä viemään sitä Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Kirjan lukemisen myötä ymmärrykseni on laajentunut: olen tuntenut itseni jopa säkenöiväksi yksilöksi. Rokkaa ja rollaa, nähdään tourilla! LASSI LINNOLA Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Karjalaisen kosketinsoittaja). LUKEMINEN on siunattua puuhaa. Aargh. Mun suosikkiprintti on Heaven And Hell. Latina ei ole kuollut kieli. viimeinen sana -taitto_17_3_a.indd 82 10.3.2017 10.28. Näin Wolfin ekaa kertaa lentokoneessa, kun lennettiin bändin kanssa Japanista takaisin Suomeen. Ryhtiliikkeen nimissä päätin omistaa työmatkani yksinomaan levykokonaisuuksien kuuntelemiselle. Kissanaamaiset enkelit vetää spaddua ja pelaa korttia. Paita olisi pakko saada, jos se ei ois revitty käsistä jo ennen ennakkomyyntiä. Menneet on menneitä. Mikään ei ole yhtä varma todiste talven tappiosta kuin Tampereen pöllyävät kadut. Samat ihmiset saattaisivat myös luulla koivun lehtiin ilmestyviä silmuja kevään ensimmäiseksi merkiksi. Kuinka lyhytkätisille. Onneksi arkielämässäni miltei päivittäin tekemäni tollon työt palauttavat minut säännöllisesti maan pinnalle. Fender hyvin viisaana ja kaikkitietävänä puski keväällä mallin meille lyhytkätisille
JyVäSkyLä Lutakko 19.05. uusi albumi sisältää radiohitin AnnA Mennä AnnA. TampERE Olympiakortteli (w/ pimeys) 08.04. www.mikkokuustonen.fi WWW.sonYmusiC.Fi AGRICOLANKATU 11 Sony Music aukeama 2-3.indd 2 8.3.2017 16.48 _2SD_sisäkannet_3/2017.indd 1 10.3.2017 10.53. JOENSuu kerubi 06.05. OuLu 45 Special 31.03. hELSINkI Tavastia 05.05. Deep Purple tulostus.indd 83 9.3.2017 9.27 Albumi kaupoissa nyt! stream download 2LP deluxe cd standard cd B O B DYLAN J U L K A I S T A A N 3 1 . RauTaLampI Nuapuri 25.03. LahTI Torvi 15.04. 3 . 3 C D / 3 L P Tiisu LIVE 24.03. TuRku Gong 14.04. FORSSa Sävel (ikärajaton + k-18) 21.04. ImaTRa Osmo’s Cosmos 27.05. hämEENLINNa Suisto Lisäyksiä tulossa! tiisu.fi facebook.com/tiisuofficial instagram.com/tiisuvirallinen VahVan tarinankertojan paluu
WWW.ARISING-EMPIRE.COM WWW.FACEBOOK.COM/ARISINGEMPIRE.DE COMING SOON! THE EUROPEAN ONLINE SHOP FOR ARISING EMPIRE Soundi 3 FIN WhileSheSleeps 03-17_BACKCOVER.indd 1 02.03.17 15:02 takakansi 3_17.indd 84 9.3.2017 9.30 3/ 20 17 9,50 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 1 7 KAUKO RÖYHKÄ JA SEVERI PYYSALO VÄITTELEVÄT So un dI 11 So un dI 11 H A L O O H E L S IN K I! HELSINKI! H A LO O H E L S I N K I! LÖYS I I N S P I R A AT I O N B E R L I I N I STÄ EPÄTODENNÄKÖISET GENRET YHDISTYVÄT ZEAL & ARDOR LUONNOLLISTA MARINOITUMISTA TIISU KALASOPPAA JA TALOHOMMIA JOOSE KESKITALO ROCK ROCK VS VS JAZZ JAZZ MIK A SUN DQV IST SOUN DI-H AAST ATTE LU: kansi_3_2017_f.indd 1 10.3.2017 10.46 _1SD_ulkokannet_2/2017.indd 1 10.3.2017 10.47