Soundi 3/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 3 FIN Dimmu-Amorphis 03-18_BACKCOVER.indd 1 01.03.18 16:10 takakansi 3_18.indd 84 8.3.2018 8.30 3/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 1 8 So un dI 11 So un dI 11 A T O M IR O T T A MUSTA PARAATI MUISTELEE KLASSIKON SYNTYMISTÄ PEILITALOSSA 35 VUOTTA MUSTA PARAATI MUISTELEE KLASSIKON SYNTYMISTÄ PEILITALOSSA 35 VUOTTA HOLLYWOOD UNDEAD VIHAA SOSIAALISTA MEDIAA JUHA RAIVIO TRAGEDIAN VÄRJÄÄMÄ POLKU AURI HOLOPAINEN, KURKELA & DONOCKLEY kansi_3_2018_h.indd 1 8.3.2018 17.38 _1SD_ulkokannet_3_2018.indd 1 8.3.2018 17.42
Thor: Ragnarök blu-ray, UHD, 3D, steelbook, & dvd McMafia dvd & blu-ray Loving Vincent Blu-ray & DVD The Handmaid's Tale dvd & blu-ray Loving Vincent 4.4. blu-ray & dvd Kymmenen Jussi ehdokkuutta Ma-Pe 11-19, La 10-16 Puh. KAUPOISSA JA SPOTIFYSSA KEIKAT : WWW.MUSTASCH.NET Sony sivu 2 tulostus.indd 2 7.3.2018 14.18 _2SD_sisäkannet_3_2018.indd 1 9.3.2018 9.06. blu-ray & dvd Call Me by Your Name 26.3. 09 42 89 1212 Kampinkuja 2 C 00100 Helsinki www.filmihulluleffakauppa.com Filmihullu tulostus.indd 83 9.3.2018 7.30 OSTA, LATAA TAI STRIIMAA! UUSI ALBUMI TÄYNNÄ KIUKKUA JA ASENNETTA SILENT KILLER 6.4
mm. ”Suuri tulevaisuus”, ”Järviballadi”, ”Haudankaivaja”, ”Vapauden kadulla”, ”Lissabonissa”, ”Rasvatyyni” sony_pate_soundi_3-2018.indd 1 7.3.2018 17.12 Sony sivu 3 tulostus.indd 3 8.3.2018 7.10. 2018 Facebook: Pate Mustajärvi Official Twitter: @MustajarviPate Instagram: @patemustajarvi SOOLOUUTUUS NYT KAUPOISSA JA DIGIPALVELUISSA! www.pate.fi www.sony.fi CD • VINYYLI • DIGI Sis
HIGH SCHOOL DrOPOUTS • JESS & THE ANCIENT ONES • JOOSE KESKITALO • JUULIA KArINA • K-X-P • KYNNET • LITKU KLEMETTI • M • MAIJA VILKKUMAA • MArA BALLS • MMSP NELLI MATULA • PASTOrIPIKE • PIMEYS • PIrULAINEN • rUUSUT • SAMULI EDELMANN & OrKESTrA SUOrA LÄHETYS • SANTA CrUZ • SCANDINAVIAN MUSIC GrOUP • SONATA ArCTICA STIG DOGG • THE COMEDIANS • TUOMArI NUrMIO & LUUPÄÄT • TÖÖLÖN KETTErÄ VILMA ALINA • YArI + paljon lisäyksiä luvassa! kaikki lipputyypit myynnissä nyt! provinssi.fi/liput #provinssi VOLBEAT DK • PROPHETS Of RAGE us • tHE OffSPRING us RuN THE JEwELS us • BIffY CLYRO uK • tHE SOuNDS sE CHEEK • fRENCH MONTANA us • ANTTI TuISKu #PROVINSSI • PROVINSSI.fI Provinssi tulostus.indd 4 8.3.2018 7.23. ARCH ENEMY sE • ASKING ALEXANDRIA uK • ATOMIROTTA • BASEMENT uK DISCO ENSEMBLE • EVELINA • JENNI VARTIAINEN • JVG • LAuRI TÄHKÄ MESHuGGAH sE • MOKOMA • NOAH CARTER DK • OLAVI uuSIVIRTA PARIISIN KEVÄT • PIKKu G • PVRIS us • PYHIMYS • REINO NORDIN • STAM1NA SuPERORGANISM uK • THE HuNNA uK • VESTA • VON HERTZEN BROTHERS aleksanteri hakaniemi • BLIND CHANNEL • CIrCLE • EEVIL STÖÖ X KUBE • ENSIFErUM ErJA LYYTINEN • GETTOMASA • HAVE YOU EVEr SEEN THE JANE FONDA AErOBIC VHS
www.nightwishlahti.com nw_soundi_3_18.indd 1 05/03/2018 16.41 NCD Nightwish tulostus.indd 5 8.3.2018 9.36. huoltajan kanssa tapahtumaan tuleville. Lastenlippu 3-10 v. LIPUT: Normaali 79 € | VIP-Lippu 139 € | Lastenlippu 25 € Lipun hinta sisältää palvelumaksut. VIP-Lippu on K-18
Tai oikein väärin.” K u v a: St ef an B re m er 50 Autiomaa ”Pakkohan pitkän talven keskellä kaamoksessa on jostain nurkasta valonkin pilkahtaa.” K u v a: Ja n i M ah ko n en 38 Auri ”Kaiken perustana oli oikeastaan vain me kolme ja musiikki.” K u v a: M ik a V al li n ev a 76 Kalmah ”Tuo ylenpalttinen metän raiskaus pistää mettämiestä ahistamaan niin saatanasti.” 16 Antti Kukkola (Francine) ”Pakotin vanhempani ostamaan Elviksen Return To Sender -levyn.” K u v a: A n tt i K er än en K u v a: Ti m M ar ti n d al e sisältö_2018_03_a.indd 6 9.3.2018 13.32. Soundi 3/2018 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Arttu Seppänen 14 Tarkkailuluokka Karina Matti 16 Elämäni soundit: Francine 18 Erään laulun anatomia: Vesta 20 Apparatus 22 Jussi Niemen naamakirja: Timo Kiiskinen 24 Soundi-haastattelu: Juha Raivio 32 Atomirotta 38 Auri 42 Suomalaisen rockin klassikot: Musta Paraati: Peilitalossa 48 Ydinperhe 50 Autiomaa 52 Hollywood Undead 56 Levyarviot 74 Bazook Judas Priest Kalmah Mors Subita 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la 6 SOUNDI ¸ 42 Musta Paraati: Peilitalossa ”Tavallaan soitettiin väärin oikein
13.-15.7.2018 JOENSUU Liput: 1 pv 79 € \ 2 pv 109 € \ 3 pv 139 € Ennakko: Lippu.fi \ Tiketti \ ilosaarirock.fi/liput ZARA LARSSON CHEEK \ NIGHTWISH SE Action Bronson US \ Gogol Bordello US Behemoth PL \ Night Lovell CA \ Zeal & Ardor US Lewis Capaldi UK \ Milky Chance DE \ Amorphis Apulanta \ SANNI \ Reino Nordin \ Evelina CMX & Joensuun kaupunginorkesteri Stam1na \ Gasellit \ Von Hertzen Brothers Beast In Black \ Juha Tapio \ Pyhimys K-X-P \ Kube & Eevil Stöö \ Ruudolf \ Vesta Olavi Uusivirta \ Vilma Alina + more US Ilosaari tulostus.indd 7 8.3.2018 8.32
F: – Paskempi homma. No, jos mä nyt ostan vaikka noi bokserit ja tuon hiirimaton ja paketin teidän nimikkokortsuja… A: – Arvostan! Yksi juttu vielä: ilman rahaakin voi osoittaa tukensa. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Artistin kommentit on koostettu yhdeksän suomalaisen muusikon kertomista mielipiteistä. Meinaan vaan, että sieltä tulee vieläkin vähemmän rahaa. Fani: – Olipa kova keikka! En olisi muuten tullut mutta voitin skabasta ilmaisliput. 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti S euraava keskustelu on kuvitteellinen. Onneksi edes keikkoja riittää, ja ainakin jotkut ostavat niille pääsylippuja… F: – (Pälyilee sivulle pakotietä etsien.) A: – Anteeksi, ei ollut tarkoitus syyllistää. Mutta mikä sitten olisi paras tapa tukea teidän touhuja. SOUNDI 3/2018 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Musta Paraati: Peilitalossa Laraaji: Vision Songs, Vol 1. Ja siihen vedetään raja! F: – Ahaa, viittaat pro rata vs. On vaan vähän tiukkaa toimeentulon kanssa näinä aikoina, tiedäthän. Jos siis koet meidän taiteen sen arvoiseksi… Kaikki ostetut levyt, t-paidat ja keikkaliput helpottavat bensakuluissa, ja myös helpottavat uuden musan tekemistä. A: – No, mitäs luulet että se Youtube sitten tekee. Jos sä nyt menisit leuhottamaan Facebookiin ystävillesi, että miten timanttinen show oli, niin ehkä seuraavalla keikalla on taas pari uutta naamaa, jotka voin ylipuhua ostamaan t-paidan. user centric -keskusteluun… No joo, olisihan se loogista että sun kuukausimaksut menisivät vain sun suosikkiartistille, mutta tuskinpa tuo majorien ohjaama laiva ihan helposti kääntyy. Ja joka tapauksessa on niin, että mitä enemmän meitäkin kuunnellaan maksullisten tilien kautta, sitä enemmän sieltä meillekin rahaa tihkuu. Kuinka voin auttaa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_3_a.indd 8 9.3.2018 11.29. Oli mulla Spotifykin, mutta luin netistä että se riistää artisteja. Ja YleX:llä on uusia musaohjelmia, joiden toimittajille voi lähettää vinkkejä hyvistä bändeistä… Hei, minne sä katosit. Artisti: – Kiitos! Onnistuu toki, mutta voit myös ostaa tästä hienon vinyylin niin rapustetaan vaikka koko bändin nimmarit siihen… F: – En mä osta enää levyjä, lähinnä tulee Youtubesta kuunneltua musaa. F: – Okei, okei. Jos et halua levyjä ostaa, niin käyttäisit edes jotain maksullista streamauspalvelua, niistä tippuu aina artistille paremmin hiluja kuin ilmaisversioista… A: – Mutta just kaveri kertoi, että mun kuukausimaksut menisivät kuitenkin jollekin Cheekille. Teppo Vapaus: Uuden musiikin rockshow (YleX) MGMT: Little Dark Age Laurie Anderson: Bright Red Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 44. Et viitsisi kirjoittaa nimmaria paperinpalaan. A: – Raha
Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_3_a.indd 9 8.3.2018 17.03. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi
Rytmi korjaamo, Seinäjoki, 30.3. Hartwallareena, Helsinki VETO (DK) 13.4. Rock’n’Roll Diner, Kokkola, 25.3. Aikaisemmin ilmestynyt Teksti-TV 666: 1,2,3 -pitkäsoitto koostui yhtyeen kolmesta varhaisesta ep-levytyksestä. – Teksti-TV 666: 1,2,3 on edelleenkin loistava kokonaisuus, vaikka sen tekemisen olosuhteet olivat mitä olivat. Olympia, Tampere SATYRICON (NOR) 27.3. TEKSTI: TIMO ISOAHO TekstiTV 666 julkaisee odotetun ensialbuminsa Muhkeasta kitara vallistaan tunnet tu TekstiTV 666 lupaa varsinaiselle debyytti albumilleen vieläkin isompaa soundia. Olympia, Tampere SCOTT BRADLEE’S POSTMODERN JUKEBOX (USA) 17.4. Tommi Liimatan toimittama Musaa ja Soundia kokoaa Walleniuksen parhaat haastattelut, levyarviot ja muut artikkelit vuosilta 1971–1979. Logomo, Turku, 15.4. Semifinal, Helsinki, 11.4. – Enää ei todellakaan olla nuoria, mutta perkele aina vaan iskussa! vakuuttaa Jokinen. Finlandiatalo, Helsinki GORGON CITY (UK) 14.4. The Circus, Helsinki GOST (USA) 14.4. Tavastia, Helsinki HEY ELBOW (SWE) 12.4. Soundi onnittelee! Yleisö pääsee onnittelemaan Vesku Jokisen joukkiota syksyn juhlakiertueella, joka starttaa 19.10. 30vuotias Klamydia Klamydialle tulee kuluvana vuonna täyteen komeat ja pyöreät 30 vuotta. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net Best Of Wallenius Soundin ihan ensimmäinen päätoimittaja vuonna 1975, ja sitä ennen Musan ja Blues Newsin perustanut Jukka ”Waldemar” Wallenius on suomalaisen musiikkijournalismin uranuurtaja, joka on totisesti oman kirjan ansainnut. Klubi, Tampere EVIL INVADERS (BEL) 18.4. Odotetulta pitkäsoitolta on jo lohkaistu kappale Turbo-Mondeo. Logomo, Turku, 18.4. G Livelab, Helsinki Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. Vaikka ei sillä toisaalta ole niin merkitystä, missä musiikki on purkitettu. Suurin osa ensimmäisistä kappaleista nimittäin äänitettiin Onni Töyrylän toimesta vanhassa työmaakontissa sekä meidän omissa olohuoneissa, sanoo yhtyeen laulajakitaristi Tero Huotari. Finlandiatalo, Helsinki THE TOASTERS (USA) 6.4. G Livelab, Helsinki, 14.4. 10 SOUNDI SOUNDI 11 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > 10 SOUNDI Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia THE BELLRAYS (USA) 24.3. Tampereen Pakkahuoneelta ja päättyy 1.12. (SWE) 12.4. Korjaamo, Helsinki, 8.4. Kyllä vain, debyyttinsä. Kulttuuritalo, Helsinki 1000MODS (GR) 17.4. Tavastia, Helsinki CARPENTER BRUT (FRA) 28.3. Soundeja saa aina ruuvailtua ja biisimateriaali ratkaisee. Tavastia, Helsinki, 7.4. Pakkahuone, Tampere, 28.3. Ja nyt sellainen tulee. Nosturi, Helsinki, 24.3. Suistoklubi, Hämeenlinna JON HOPKINS (UK) 6.4. Baltic Princess -laivalle. Ääniwalli, Helsinki DANIEL CAVANAGH (UK) 10.4. Nosturi, Helsinki WILKO JOHNSON (UK) 4.4. – Mondeosta on kuultavissa kevyesti uudistunutta, vähän isompaa Tekstarisoundia. Kuudes Linja, Helsinki, 18.4. Lisäksi mukana on sekä Walleniuksen että Liimatan esipuheet, sekä Miettisen loppusanat. Kuudes Linja, Helsinki DAVE PHILLIPS & THE HOT ROD GANG (UK) 14.4. – Tulevan albumin myötä on otettu selkeä harppaus eteenpäin, sillä tällä kerralla nauhoitukset on tehty oikeassa studiossa. Albumilta löytyy meille ominaista ”perus-tekstari-tykittelyä”, vaikka toki yllätyksiäkin on luvassa. The Circus, Helsinki CUNNINLYNGUISTS (USA), SADISTIK (USA) 1.4. Elmun Baari, Helsinki CAMERON GRAVES TRIO (USA) 19.4. – Levyn työnimiä ovat olleet ainakin Kutonen ja Nelonen. Like julkaisee 400-sivuisen järkäleen toukokuun lopussa. Klubi, Tampere, 5.4. Tamperetalo, 19.4. The Circus, Helsinki MACHINAE SUPREMACY (SWE) 29.3. uutiset_2018_3_c.indd 10 9.3.2018 10.08. YoTalo, Tampere ELECTRIC WIZARD (UK) 30.3. Club 45 Special, Oulu THERION (SWE) 23.3. Korjaamo, Helsinki THE HOLLIES (UK) 14.4. Gong, Turku, 1.4. Keikoilla nähdään vieraina kaikki yhtyeessä vuosien varrella soittaneet pelimannit. Jyrock/ Ilokivi, Jyväskylä, 14.4. Lutakko, Jyväskylä, 25.3. Jää vielä nähtäväksi, mihin otsikkoon tässä lopulta päädytään. Keväällä 2016 Soundin komeaa kansikuvaa koristanut kitarapartio Teksti-TV 666 julkaisee debyyttialbuminsa toukokuun loppupuolella. Nosturi, Helsinki, 14.4. Elmun Baari, Helsinki SLICK RICK (USA), LORD FINESSE (USA) 12.4. Olympia, Tampere, 13.4. Lutakko, Jyväskylä ANTWON (USA) 11.4. Visuaalista ajankuvaa kirjaan tuovat kuvituksena käytetyt alkuperäiset mainokset. Jyrock/Ilokivi, Jyväskylä H.E.A.T. Lutakko, Jyväskylä, 29.3. Aulanko, Hämeenlinna LUDOVICO EINAUDI (IT) 6.4. Gong, Turku RITCHIE BLACKMORE’S RAINBOW (UK) 13.4
Kunhan nyt soitetaan hyvää rockia ja ihmetellään meininkiä taas vaihteeksi, sanoo laulajakitaristi Ossi Alisaari. Kyseessä on nerokas botti, joka tweettaa joka tunti yhden hyvän jazz-suosituksen kera kuuntelulinkin. Niin tälläkin kerralla. WIGWAMIN Hard’n’hornyn ensipainos bändin itse piirtämine kansineen vaihtoi omistajaa 1521 eurolla. Solisti vaikuttaa myös Hamferð-yhtyeessä. Aiemmille levyille päätyi jännittäviä vastakkainasetteluja, kun Kasperin erikoisemmat aihiot kohtasivat meidän muiden enemmän death metalista vaikuttuneita raskaita ideoita. Oli siis selvää, että ilman Kasperia uudesta levystä tulisi erilainen Barren Earth -kiekko, kuvailee Rytmihäiriössäkin kitaraa piiskaava Janne Perttilä. – Antin kosketinsoundit tuovat sävellyksiin kokeilevampaa otetta. JAZZIN YSTÄVILLE suosittelemme helsinkiläisen We Jazz -lafkan Twitter-tiliä @ wejazztunes. MITÄ SAADAAN, kun yhdistetään Huora ja Anal Thunder. Ykkösenä oli Princen Black Albumin promo värivinyyli (4271 euroa). Barren Earth (myös Kreatorin kitaristi Sami Yli-Sirniö ja Moonsorrow’n rumpali Marko Tarvonen) soittaa albumin ilmestymisen kunniaksi kaksi harvinaista keikkaa. ja seuraavana iltana tärähtää Tampereen Yo-talolla. – Kosketinsoittajamme Kasper Mårtenson jätti bändin viime vuonna. Sillä pääsi Discogsin tammikuun arvokkaimpien levydiilien 17. Uuden A Complex Of Cages -albumin ja On Lonely Towersin (2015) välissä on tapahtunut isoja asioita, ja tuore tulokas soundaakin eräänlaiselta uudelta alulta. Tuore videobiisi The Great Marquis on jo julkaistu, ja Rows Of Houses -pitkäsoiton (2013) seuraaja ilmestyy ensi syksynä. Perttilä kehuu Mårtensonin tilalle tullutta Antti Myllystä, sekä ensimmäisen kerran Barren Earth -materiaalin säveltämiseen osallistunutta färsaarelaista laulajaa Jón Aldaráa. ilmestyvän, enemmän tai vähemmän obskuureja suomalaisia synapophelmiä esittelevän kokoelman otsake. Legendaarinen brittiläinen musiikkilehti NME lopetti ilmestymisensä 66 vuoden viikoittaisen ilmestymisensä jälkeen. Nyt Jón on tehnyt levyn kaikki laulusovitukset ja -melodiat. TEKSTI: TIMO ISOAHO Penniless palaa jälleen Karulla maalla puhaltavat uudet tuulet K u v a: P et ri K o iv is to K u v a: V es a R an ta ww w.s oun di.f i/k ilpa ilut Osa llis tu: Osallistu Nightwish-kilpailuun! Soundi sai haltuunsa hienon setin uuteen Nightwishkirjaan liittyviä palkintoja. – Jón taas ei ehtinyt juurikaan vaikuttaa On Lonely Towersin lauluosuuksiin, vaikka hän albumin biisit tulkitseekin. Olemme tietoisesti – ja tiedostamattomasti – yrittäneet välttää ihan perinteisintä Pennilesshölkkää, hymähtää Alisaari. Tuleva albumi tarjoaa saman henkisiä tunnelmia, mutta yhtä lailla se soundaa melkoisen monipuoliselta paketilta. sijalle. Helsingin Kuudennen linjalla soi 30.3. Sijainti säilyy ennallaan, eli kävelykadulta löytyy levyt jatkossakin. Musiikin lisäksi keikoilla on luvassa urheiluaiheisia mittelöitä... – Emme aio juhlistaa mitään tasavuosia sen kummemmin. – Olen kuvaillut The Great Marquisia määreellä ”intialaistivolista vaikuttunutta Amerikan rokkia”. Onneksi meitä hyviä printtilehtiä vielä löytyy maailmasta! Nakkilassa vaihtoehtoiset juurensa jo kolmekymmentä vuotta sitten kasvattanut rockretkue Penniless on aktivoitumassa vähän hiljaisemman ajanjakson jälkeen. Samaan aikaan nme.com-nettisivusto on lisännyt kävijöitä, ja musiikkimedia jatkaakin pelkästään nettijulkaisuna luvaten panostaa myös lehdestä tuttujen pitkien haastattelujen julkaisemiseen. – Tällä kerralla suurin osa kappaleista on Opun (Amorphis-basisti Olli-Pekka Laine) käsialaa. Tämä yhdistettynä siihen, että tiputimme kielisoittimien virettä yhden sävelaskeleen, on uudistanut äänimaisemaa aika paljonkin. Ainakin takuukova viiden keikan yhteiskiertue, joka starttaa 13.4. SATAN IN LOVE on sekä Emilian upean omituinen synabiisi vuodelta 1981 että 20.4. Yllätyksenä se tuskin kenellekään tuli, sillä vuonna 1952 perustettu New Musical Express -lehti muuttui vuonna 2015 ilmaisjakelulehdeksi levikin laskettua 15 000 paikkeille. TEKSTI: TIMO ISOAHO Hei hei, NME Nyt se päivä koitti. – Penniless on tehnyt albuminsa aina ihan rauhassa, ja tavallaan bändi on tullut takaisin jokaisen julkaisun myötä. 10 SOUNDI SOUNDI 11 10 SOUNDI SOUNDI 11 ONNEA, JOENSUU! Vaakalaudalla ollut levykauppa Levy-Eskot jatkaa toimintaansa uuden yrittäjän voimin. Osallistujien kesken jaetaan kolme palkintosettiä, joista jokaisesta löytyy: Timo Isoahon kirjoittama Nightwish – We Were Here -kirja (yksi kirjoista koko bändin nimmareilla) Nimmaroitu keikkajuliste USA:n-kiertueelta keväältä 2015 Originaali A4-kokoinen settilista uutiset_2018_3_c.indd 11 9.3.2018 11.26. Murusia Progressiivisen death/doom metalin maailmassa viihtyvä Barren Earth on ehtinyt jo kuin varkain neljänteen pitkäsoittoonsa
Ray Of Light tehtiin muutamassa kuukaudessa, joka oli Madonnalle epätavallista, koska yleensä hän työskenteli nopeammin. Läpi levyn soivat 90-luvun downtemposta ja triphopista tutut rumpukonesamplet. Videolla hän pitää sylissään kääröä, joka näyttää läpikuultavalta ruumispussilta. ”This is my religion”, Madonna laulaa avauskappaleessa Drowned World/Substitute For Love. Paitsi että hän pystyi puhuttelemaan kappaleen sanoituksilla ja kuvastolla Kurt Cobainin kuolemasta toipuvaa, millenniaalista ahdistusta potevaa MTV-nuorisoa, Nothing Really Mattersin vaikutukset voi kuulla myös monen 2000-luvun artistin tuotannossa. Ray Of Lightin yksi tärkeimmistä menestystekijöistä on William Orbit, joka taikoi levylle sen koherentin mutta monimuotoisen estetiikan. Levy on mustinta Madonnaa koskaan, ja Like A Virginista ei ole tietoakaan. Vaikka Bergin kabbalahässäkkä on skientologian kaltainen julkkishöynäytys, joka edellyttää miljoonalahjoituksia ja kalliin pullotetun veden litkimistä, esoteerinen lahko antoi omat spirituaaliset ja tummasävyiset vaikutteensa Ray Of Lightille. Toki tässä tehtävässä haiskahtaa palavan lihan lisäksi kompa. Ennen Ray Of Lightia Orbit oli julkaissut pari ambient-levyä kovin tuntemattomana nimenä, jonka jälkeen hän tuotti yhden maailman isoimman poptähden levyn. Tummanpuhuvalla Frozenin videolla Madonna on pukeutunut kuin Cassandra Petersonin näyttelemä Elvira. Levyn päätöskappaleessa Madonna käsittelee äitinsä kuolemaa laulamalla palavasta lihasta ja mädäntyvistä luista. Videolla hän monistaa itseään ja muuttuu mustasta pikselimössöstä läjäksi korppeja. Madonna vaihtoi vanhat tutut tekijät täysin uusiin, ja se teki Ray Of Lightista mestariteoksen. Sinisävyisessä kannessa hän poseeraa vaaleaja kiharahiuksisena eikä kuva voisi antaa paljoa harhaanjohtavampaa kuvaa itse levyn sisällöstä. Harvoin voi sanoa popmusiikissa, että artisti teki keskiikäistymisen ja uskoontulemisen vuoksi parhaan levynsä. 90-luvun alku ei ollut Madonnalle kaikkein otollisinta. Eikä syyttä, sillä levy on parasta mitä Orbit on tehnyt. 12 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Madonna keski-ikäistyi onnistuneesti ”A nd I smelled her burning flesh/Her rotting bones/Her decay.” Jos tehtäisiin jana, jonka toiseen päähän sijoitettaisiin Slayer ja toiseen Madonna, mihin kohtaan sijoittaisit oheisen lyriikanpätkän. Babyface vaihtui Orbitiin, koska Madonna piti esimerkiksi siitä, kuinka hän yhdisteli musiikkiinsa vaikutteita myös itämaisesta musiikkiperinteestä. Ihan kuin Madonnan olisi tarvinnut olla enää yhtään suurempi. Myös Candy Perfume Girlissä Madonna on päälauluntekijä, vaikka laulun on kirjoittanut Susannah Melvoin kaksi vuotta aiemmin menehtyneelle, The Smashing Pumpkinsissa koskettimia soittaneelle Jonathan-veljelleen. Bob Dylan löysi Jeesuksen 70-luvun lopussa, ja Madonna löysi kabbalan 90-luvun lopussa. Teksti on Louise Veronica Cicconen eli Madonnan kappaleesta Mer Girl. Ray Of Lightilla laulaa nelikymppinen Madonna, joka on juuri saanut ensimmäisen lapsensa. Madonna ei esimerkiksi epäröinyt merkitä itseään päälauluntekijäksi, vaikka nimikappale on kopioitu ronskisti folkyhtye Curtiss Maldoonin kappaleesta Sepheryn. ”Harvoin voi sanoa pop musiikissa, että artisti teki keskiikäistymisen ja uskoontulemisen vuoksi parhaan levynsä.” arttu seppänen 3_2018 -taitto_a.indd 12 8.3.2018 16.17. Levy on Madonnan paras. ”When I was very young / Nothing really mattered to me”, Madonna laulaa kappaleessa Nothing Really Matters. Prosessi kesti pidempään, koska laulunkirjoittajat ja tuottajat vaihtuivat. Orbit tunnetaan yhä nimenomaan parhaiten Ray Of Lightin tuottajana. Monien popmuusikkojen pitäisi toistaa sama temppu vielä tänä päivänä. Ray Of Light oli käänteentekevä levy Madonnan uralla: kaikessa kompromissittomuudessaan odottamaton menestys, ja yhä 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen silkkaa ylivoimaa. Kun artisti lähestyy nelikymppisiään, on yhä vaikeampi olla nuorisoidoli ja relevantti popmusiikissa. Philip Bergin perustama kyseenalainen kultti lupaa muun muassa paljastaa elämän salaisuudet ja tehdä kabbalistista luojansa kaltaisen jumalhahmon. Monesta, myös oudosta syystä. Tumma, björkmäinen ja new age -henkinen Ray Of Light oli kunnianpalautus sekä osoitus artistin kunnianhimosta ja visiosta, vaikka muutamia mutkia oiottiin suoriksi. Toisin sanoen Orbitin musiikki oli Madonnalle sopivan ”joogaa”. Ei mikään Song For My Father. Se löytyy helmikuun lopussa 20 vuotta täyttäneeltä mestariteokselta Ray Of Lightilta. Etunenässä arvostetun dubstep-nero Burialin rytmeissä. Hän survoi levylle 90-luvun teknoja ravekulttuurin (Skin), britpop-kitaroinnin (Swim) sekä elektronisen suodattimen läpi käyneen post-grungen (Candy Perfume Girl). Silti: kunpa kaikki keski-ikäistyisivät popmusiikissa näin hienosti ja röyhkeästi
S O U T H P A R K T A M P E R E . F I southpark_soundi_3_18.indd 1 06/03/2018 10.37 NCD Southpark tulostus.indd 13 8.3.2018 9.27. HELLOWEEN (GER) ACCEPT (GER) MUSTASCH (SWE) MOKOMA BEAST IN BLACK AMORPHIS LOST SOCIETY S-TOOL NIGHT NURSE GHOST (SWE) SONATA ARCTICA SANTA CRUZ BROTHER FIRETRIBE MICHAEL MONROE STAM1NA THOR (CAN) DIABLO BLVD (BEL) LIPUT: 1 PV 75 € | 2 PV 119 € | VIP 1 PV 125 € | VIP 2 PV 179 € | LIPPU.FI | TIKETTI.FI 8.–9.6.2018 TAMPERE, ETELÄPUISTO LA 09.06. PE 08.06
On rikkaus olla mukana muissa projekteissa. Yleensä ne muodostuu sinne itsestään meidän mielenmaisemien tuotoksena. – Minnan liittyminen livekokoonpanoon tuleville keikoille on varsinainen ilo, sillä ei saataisi kolmen ihmisen voimin mitenkään soitettua ulos kaikkea mitä levyllä on. Kaikesta bändin ympärillä kuiskuttelusta huolimatta bändi on korostanut, että annetaan asioiden sujua omalla painollaan ja jätetään breikkaamispuheet omaan arvoonsa. A-PUOLI Karina Kamuaikaa luvassa ”Meillä on aina ollut vahva usko siihen, että tämä kantaa.” I ndie-trio Karina on ollut kiivaassa nousussa uusien bändien kuvitteellisessa rankingissa. Paineita saa luotua helposti itselleen jos alkaa miettiä muiden mielipiteitä. Helmi: – En ole koskaan ajatellut, että jotkut elementit olisi pakko löytyä. Haastatteluun osallistuneet kaikki jäsenet vakuuttavat kuin yhdestä suusta, että yhtyeen mukaan nimetty täyspitkä albumi tuntuu merkittävältä virstanpylväältä. Kaikki me häärätään myös muiden musiikkijuttujen parissa. Se on meidän voimavara, kun kaikilla pysyy into ja mielenkiinto vanhoihinkin biiseihin. Karin: – Musta tuntuu, että me tehdään kaikki mahdolliset ”virheet” ja edetään jokaisen mahdollisen mutkan kautta. Eikä ihan ilman syytäkään, sillä Karin Mäkirannan, Niko Koivuhovin ja Helmi Tikkasen muodostaman kolmikon yhteispeli on vahvasti persoonallista ja puhuttelevaa. Niko: – Nykyään on paljon artisteja joille ykkösprioriteetti tuntuu olevan se breikkaaminen, sen jälkeen tulee kaikki muu. Karin: – Levyn tekemisessä on ollut paljon eri etappeja ja monta kertaa sellainen fiilis ettei se ole koskaan valmis. mukana on instrumentaatioon tuomassa lisäkäsiä Minna Koivisto. Tottakai nämä etapit on aina tosi hienoja hetkiä ja meillä on aina ollut vahva usko siihen, että tämä kantaa. Nyt ollaan Karinan debyyttialbumin äärellä. Helmi: – Ollaan monta kertaa pysähdytty ihmettelemään, että miten ollaan päädytty yhtäkkiä sellaisten asioiden äärelle, joista ollaan niin pitkään haaveiltu. On ihanaa että nyt keikoille tulevat kuulijat voi kuunnella biisejä myös kotona. Meille ykkösjuttu on meidän musa ja tämä bändi. Se kertoo Karinan musiikin avaruudesta, mutta ei lyö lukkoon bändin linjaa näinkään laveiden sektorien väliin. Ne on meidän biisejä aina vähän eri moodeissa. Karinan toiminta on hyvin erilaista kuin muiden joissa olen ollut mukana, ja meillä kaikilla on tosi erilainen musiikillinen tausta. Ehkä siksi on niin palkitsevaa, kun se on nyt vihdoin muiden kuultavana. Meille on tapahtunut hyviä juttuja, mutta ei niistä tarvitse kokea paineita. Siitäkään huolimatta, että jäsenillä on käytettävissä muitakin musiikillisia temmellyskenttiä, kuten Karinin jo tiensä päähän tullut Varsa. Karin: – Kyllä me varmasti tehdään tätä musaa vielä pitkään koska tämä bändi on meille kaikille niin rakas. Karin: – Meidän sovitukset on muuttuneet miljoona kertaa ja varmaan vieläkin tulee muuttumaan. Hän on myös meidän hyvä ystävä, eli soittamisen lisäksi on tiedossa kamuaikaa! Kun vaikeuksista huolimatta alku on ollut vauhdikas, tuskin jatkossakaan halutaan jalkaa asettaa jarrulle. Kuitenkin Karinan asiat ovat sujuneet sutjakkaan tahtiin aina Flowja Sideways-esiintymisiä myöten. Yhtyettä kuvaillessa on toistuvasti mainittu niinkin erilainen verrokki pari kuin Sufjan Stevens ja PMMP. Sovitukset hakevat jatkuvasti paikkaansa ja tulevilla Karina-keikoilla Karina-kolmikko vasemmalta: Niko Koivuhovi, Karin Mäkiranta ja Helmi Tikkanen. Niko: – Unelmat tämän bändin suhteen on hyvinkin suuria, ja tämä on mulle se ykkösjuttu, jonka mukaan koitan järjestellä muun elämän. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/karinayhtye K u v a: R ee tt a Sa ar ik o sk i tarkkis_karina&matti.indd 14 8.3.2018 16.18. Yleensä bändit painottavat, että voivat tehdä mitä vaan ja Karinankin jäsenistö muistuttaa, ettei ole rajannut tyyliään millään muotoa. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja
Ensimmäinen ep:si Pahan mielen lauluja julkaistiin vuonna 2016. Virtanen myöntää, että nimi on haasteellinen, mutta uskoo erottuvansa olemalla ainakin toistaiseksi ainoa suomenkielistä popmusiikkia tekevä Matti. Muualla muut maat -biisin kertosäkeessä Matti mainitsee Pispalan portaat, mutta ei usko tamperelaisuuden kuuluvan musiikissaan yksittäisiä tekstinpätkiä lukuun ottamatta. Se on muuttanut paitsi soundia myös työskentelytapoja merkittävästi. Miten päädyit käyttämään artistinimenäsi Mattia. Matti Ei huolta artistikaimoihin sekoittamisesta Kuten monilla sukupolvensa edustajilla, myös Virtasen muusikkotaustasta löytyy vuosia pääasiallisesti erilaisissa “heviä tai ainakin raskaampaa rockia” soittaneissa bändeissä. TEKSTI: MIRKO SIIKALUOMA facebook.com/mattivirallinen ”Musiikin tekeminen on aina ollut minulle luonnollinen osa omaa olemista.” LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti K u v a: A n tt i K em p p ai n en tarkkis_karina&matti.indd 15 8.3.2018 16.18. Popin ja singer-songwritermusiikin salat ovat auenneet minulle vasta aikuisiällä, Virtanen pohdiskelee. – Nähdäkseni tämä historia kuuluu musiikissani edelleen, vaikka tyylilaji onkin muuttunut huomattavasti. – Näiden pakkasten keskellä lähtisin mieluusti ihan mihin tahansa. Virtasen itsensä mukaan ensimmäinen laulu syntyi heti, kun hän osasi soittaa yhden soinnun kitaralla – seuraavassa laulussa sointuja taisi olla sitten kaksi. Ei ainakaan klassisen manserockin määrittelemällä tavalla. Muiden biisejä en ole koskaan jaksanut harjoitella, Matti kuvailee taustaansa laulunkirjoittajana. Hakutulosten kannalta Matti kun ei välttämättä ole mikään optimaalinen vaihtoehto. Mitä sen jälkeen on tapahtunut. Tuoreella otteella suomirockin perinteestä ammentava kappale puki sanoiksi millenniaalisukupolven kaukokaipuun ja halun paeta oravanpyörästä, ja herätti ansaittua huomiota muun muassa Spotifyn Suomen viraalisimpien kappaleiden listalla. Matti, ristimänimeltään Matti Virtanen, aloitti tiensä musiikin saralla harmonikalla, mutta vaihtoi soitinta tilaisuuden tullen kitaraan. Hiljattain olen suunnitellut matkaa Portugaliin, joten ehkäpä suuntaan seuraavaksi sinne, Virtanen tuumailee. Kun artisti laulaa kaipuusta kaukaisiin maihin, niin on paikallaan kysyä mihin muille maille Matin kaukokaipuu kohdistuu tällä hetkellä. Se musa on tehty jo niin hyvin, ettei sitä kannata edes yrittää tehdä uudestaan. – Mikään varsinainen taitelijanimi ei tuntunut kohdallani luontevalta valinnalta, joten artistinimen valinnassa minulla oli kaksi vaihtoehtoa: etutai sukunimi. Voisikin sanoa, että artisti-imagosta huolimatta meillä on tällä hetkellä kasassa ennen kaikkea bändi, bändin pää kertoo. SOUNDI 15 T ampereelta lähtöisin oleva mutta sittemmin helsinkiläistynyt laulaja-lauluntekijä Matti nousi esille julkaisemalla Muualla muut maat -nimeä kantavan singlen tammikuussa. Virtanen oli kuitenkin jo kauan sitten varattu eräälle toiselle tamperelaiselle porukalle, joten jäljelle jäi ensin mainittu, artisti kertoo vitsaillen. – Ehkäpä tärkein muutos verrattuna vuoteen 2016 on yhtye, jonka olen ympärilleni koonnut. – Moni kotikaupunkini bändeistä ja artisteista toki kuuluu suosikkeihini ja jopa esikuviini, mutta en silti pyri tekemään musiikkia heidän jalanjäljissään. – Musiikin tekeminen on aina ollut minulle luonnollinen osa omaa olemista, ja jo lapsuudesta asti minulle on ollut selvää, että haluan esittää vain omaa tuotantoa. Artistikaimoihin sekoittuminen ei siis vaivaa Matin päätä
ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN AC/DC Highway To Hell – Yksi niistä. – Rootsit pysyvät rokkitrion energiassa, jossa Stray Catseista on edetty vaikkapa Reverend Horton Heatiin. Ihan viime metreilläkin syntyi pari biisiä. Rockabilly-bändien toisessa aallossa pinnalle surfannut Francine irtautui heti alussa fiftarisapluunoista ja kanavoi slap bassja rumpukompin potkun tuoreemmin punkin, garagerockin ja psykobillyn jalostusasteille. Siksi levyjä tuleekin vain noin viiden vuoden välein. Rajoitun rootsiin, mutta tykkään hyvistä kappaleista enemmän kuin tyylilajista. Tuottaja Miitrin kanssa päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että puhtain kitarasoundi on samalla se isoin soundi. – Kevään julkaisukiertue ja syksyn keikat ovat täyttäneet kalenterin, mutta kesäksi on luvassa myös lisää uusien rautalankaiskelmien purkitusta Marko Haaviston, Kaarle Viikatteen ja Kepa Kettusen kanssa. Hieno bändi, upeita biisejä. 2000-luvun alussa Modern Artillery avasi taas uusia asioita. Havahduin soitantaan ja näin Markon tuijottavan. Josh Homme on jo hahmona sellainen että ei lisättävää. ”Tiedätkö, mitä tämä on?” Kaarle kääntyi etupenkiltä ja kysyi, tietääkö kukaan, mikä tämä on. Nyt soundikimarassa on pari lähes stadion-asteen rokkipiikkiä. LEVY , JOKA TUO PARHAITEN MIELEEN LAHDEN NUORUUSVUODET Long Tall Texans Singing To The Moon – Tämä ei liity itse Lahteen mitenkään, mutta Singing To The Moon tuli ensimmäisenä mieleen. Kun kuulin aikanaan tämän levyn, sitä kitarasoundia oli pakko lähteä jäljittämään! PALJON KUUNTELEMANI ALBUMI ”RIGHT NOW” Queens Of Stone Age Villains – No Francinen Right Now! -levyä on pakosti tullut kuunneltua alkuvuoden treeneistä, äänityksistä sekä miksauksista johtuen. LEVY, JOKA POHJUSTI FRANCINEN TYYLILAJIIN ASETTUMISTA The Living End Modern Artillery – Toivottavasti mun musiikissa kuuluu, mitä olen kuunnellut. Uusi albumi sai nimekseen Right Now!, ja otsake saa vahvaa katetta entistä monipuolisemmista rock-otteista tässä ja nyt. Joku kertoi, että Rane soittaa rap-bändissä ja olin ensin, et ok. – Kun viime kesänä aloimme tehdä uutta levyä, huomasimme studiolla, ettei uutta matskua ollut puoliakaan kasassa. Right Now! -levyllä voi myös havaita, että soundimaailma on osin kallellaan Queens Of The Stone Agen, Foo Fightersin ja Green Dayn suuntaan. Toki ensimmäisiä, jolla sellaisen näin oli Brian Setzer, jonka soolot kuuluvat suosikkeihin. – Ei meistä tosiaan tullut mitään toista Baseballsia, Ana kuittaa suhteen pop-coverien rockabillysovituksilla suosioon nousseisiin saksalaisiin. Se on levy, joka räjäytti pankin, ja bändin perustaminen oli ainoa vaihtoehto. Keskeneräisiltä demoilta sitten saatiin setti haalittua ja työstettyä. Francine on pohjimmiltaan elämäntapa ja enimmäkseen hauskanpitoa, eikä nytkään ollut mitään pakkoa tehdä levyä. Live Nude Guitars -levyllä vaikkapa Rosie In The Middle soi ihan kivasti. VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN HERÄÄMÄÄN Stray Cats Stray Cats – Pakotin kolmevuotiaana vanhempani ostamaan Elviksen Return To Sender -levyn. Ahkerasti on soinut sen lisäksi QOTSA:n Villains. k u v a: Ja n i M ah ko n en Elämäni soundit 3_18.indd 16 9.3.2018 11.11. Nuoresta iästä johtuen muistikuvat perusteluista ovat aika hatarat, joten oikea vastaus on Stray Catsien ensialbumi. Ensimmäinen single NoMeansNo! on todella vanha styge, josta oli yksi osa jäänyt puuttumaan. Francine jo vähän rutinoitui ja leipääntyikin, mutta se muuttui, kun sain yhtyeen popimman levyn käteen. Kitaristi-laulaja Antti Kukkolaa huvittaa, kun yhtyeen haastatteluissa edelleen penätään ”rockabillyn syvintä olemusta” Francinen rymyttyä jo pitkään muita raiteita. Vilkaisin sivulle, Kepa hymyili: ”Eka kerta, ku kuulen omaa musaa radiossa.” ALBUMI, JOLLA ON KYTKÖS OMAAN GRETSCH-KITARASOUNDIINI Brian Setzer Live Nude Guitars – Se että soitan Gretschillä on enemmän sattumaa, kuin että siihen olisi joku syy. Elämäni soundit 16 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Antti Kukkola V iime vuonna reteää 30-vuotisjuhlaa viettänyt Francine-trio pisti Möysän suurkekkereillä historiansa pakettiin ja otti taas uuden askeleen eteenpäin. YLLÄTTÄVIN SUOSIKKILEVYNI TYYLILAJINI TUNTIEN Atomirotta I – Rane Raitsikka on kitaristi, joka herättää aina kunnioitusta. Kun Smack pyöri levylautasella, Ranen osuudet kiinnostivat aina. (Francine) SUOSIKKILEVY MARKO HAAVISTON JA KAARLE VIIKATTEEN KIMPASSA Kepa Kettunen Gambler – Keikkamatkalla radiosta alkoi tulla todella hienoa rautalankaa. Hyvä levy ja suosittu kaveriporukassa siihen aikaan. Sitten kuulin Aurinkoon-biisin ja musta tuli bändin fani välittömästi. Kappaleetkin syntyvät hyvistä fiiliksistä
16-23 DISCO ENSEMBLE MANDO DIAO (SWE) VON HERTZEN BROTHERS MIRA LUOTI LA 28.7. FACTORYFEST.FI MANDO DIAO (SWE) VON HERTZEN BROTHERS MIRA LUOTI VESTA PE 27.7. 16-23 SANNI MIKAEL GABRIEL VESTA JATKOILLA 23-01: ATOMIROTTA LIPUT: 49 € / PÄIVÄ, JATKOILLA 55 € S-ETUKORTILLA 85 € / 2 PÄIVÄÄ S-ETUKORTILLA OVELTA 52,50 € / PÄIVÄ VIP 160 € / PÄIVÄ Sound Factory tulostus.indd 17 8.3.2018 8.33
– Kummallakin on isoja ideoi ta, ja niitä yhdistämällä voi saada ai kamoisia juttuja aikaiseksi. Kyllä mä luulen, että siinä onnistuttiinkin. Fakin rockstarr sai alkunsa Syd neyssa, jonne kaksikko vetäytyi lop puvuodesta tekemään albumia. – Sitä mä halusinkin Jorin kanssa tavoitella, että meidän voimat yh distämällä me voidaan tehdä jotain särmikästä ja kokeellista, Vesta in toilee. Läh tösysäyksenä oli kappaleen aloitta va bassosample, jonka inspiraationa oli Jorin diggailema Selena Gomezin Vesta: Fakin rockstarr Sävellys ja sovitus: Vesta Burman ja Jori Sjöroos Sanat: Vesta Burman Tuotanto: Jori Sjöroos & Vesta Burman Äänitys ja miksaus: Jori Sjöroos Julkaistu: 23.3.2018 albumilla Lohtulauseita Vestan odotetun debyyttialbumin vitosraita Fakin rockstarrin on tarkoitus olla enemmän seikkailu kuin perinteinen popbiisi. Ollut ihan vitun kiva ja vaivaton tehdä tä tä levyä, Sjöroos painottaa. en rockstjärna!” Se jäi mun mieleen, Vesta nauraa. – Tykkään siitä, että kun tulee jo tain yllättävää ja outoa musiikissa, niin kuulijankin pitää tehdä jotain yllättävää ja kääntää se teksti ympä ri, Vesta perustelee. Vesta sanoi, että tietenkin tehdään seikkailu, Sjöroos kertoo. Ystä väksi muodostuneeseen tuottajaan viitataan kappaleessa uudestaankin. – Me vaan pidettiin hauskaa. Ih misten pitää ottaa shotti suuhun ja sitten vähän niin kuin sylkeä se vie ressä olevan suuhun. Tavallaan kuin suudelmalla. Kappaleen avainriviksi nousee ensimmäisen säkeistön lopettava, Vestan riikinruotsalaisittain lausu ma ”knulla som en rockstar”. ”Shottirinkiin”sanan kohdalla Sjöroos on tehnyt Vestan laulurai taan jännästi nykivän efektin. Mä ehdotte len ja näytän erilaisia esimerkkejä, ja Vesta tarttuu mihin tarttuu. Mulla on paljon vakavaa musaa, joten on kiva että voi myös heitellä tällaisia vähän yli ampuvia ja tavallaan tyhmiä juttuja. Shotti ringin idea on, että ihmiset on ringis sä ja jokaisella on shotti edessä. – Tässä biisissä kuuluu tosi hyvin mun huumorintaju. Esimerkiksi laulun alussa tilataan pöytään shampanjaa, jonka Vesta kertoo viittaavaan tuota jaloa kuohu juomaa rakastavaan Sjöroosiin. – Mä koitan tosi säästeliäästi käyt tää tuollaista ”chopattua” laulua, sii tä tulee tosi nopeasti inflaatio. Jori Sjöroos vahvistaa, että stu diosessioita kuvaa rentous ja help pous. Se on samaan aikaan yllättävä, hauska, omituinen ja pirun tarttuva. Albumin viitosraidaksi päätynyt kappale on erikoinen tapaus. Sen lähteenä on Vestan ystävien naures kelu Ruotsin Paratiisihotelli tvsar jan hahmolle. Vesta toteaa myös, että rockstarsanan käyttäminen on tietoinen viittaus Post Malonen sa man nimiseen jättihittiin viime vuo delta. Mut ta tähän mä ajattelin, että se sopii. – Meillä on ollut kauhean inspi roitunut fiilis, kaikki syntyi tosi spontaanisti. Levystä kuulee, että Vesta Burman ja tuottaja Jori Sjö roos ovat todellakin ottaneet kaiken ilon irti studion suomista mahdolli suuksista. Siinä on sellaista ystävyyden fiilistelyä, että me ollaan kuin joku bändi kun mennään kaupungilla ihan ”rokki tähtinä”. K u v a: A n d re P o zu si s erään laulun anatomia_18_03_a.indd 18 8.3.2018 16.19. Vesta sisällytti kappaleeseen konkreettisiakin ystävyysviittauksia. Seikkailupäätöksestä syntyi kap paleen erikoisen kuuloinen cosa, jossa Vestan laulu on tietokoneella nostettu normaalia korkeammaksi. – Siellä oli pariskunta, joka touhu si peittojen alla. – Kun meillä oli pari minuuttia sitä biisiä valmiina, mä kysyin että tehdäänkö me tästä perinteinen popbiisi vai tehdäänkö me tästä seikkailu. 18 SOUNDI SOUNDI PB Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Mikko Meriläinen V estan debyyttialbumi Lohtu lauseita on ilahdut tavan rönsyilevä ja yllättä viinkin suuntiin menevä kokonaisuus. Päätöksiä ollaan tehty tosi nopeasti, mikä on ollut mahta vaa kun mulla on usein ollut tapana tehdä sata eri versiota. – Jori on esitellyt mulle tällaisen upean asian kuin shottirinki. – Se kertoo mun näkökulmasta sii tä, että kaveriporukka lähtee bailaa maan, juomaan surujaan pois. Mä lauleskelin erilaisia juttuja mikrofo niin ja sitten me lyötiin niitä paikal leen, Vesta kuvailee kaksikon työs kentelyilmapiiriä, joka leimasi koko albumin tekoa mutta etenkin nyt kä sittelyn alla olevaa Fakin rockstarr kappaletta. Mä ihastuin shottirin kiin heti, siinä on sellaista rockstar meininkiä, Vesta nauraa. Ja sehän on nykytekniikalla äärim mäisen helppoa hommaa, Sjöroos kertoo. Mimmi puhui sen jälkeen kameralle, että ”knulla som > A-PUOLI ”Paa haisemaan, knulla som en rockstar” 18 SOUNDI Bad Liar hitti. Cd:n bookletia suunnitellessaan Vesta päätti kääntää cosan lyriikat ylösalaisin. Hauskan lausahduksen ympärille alkoi rakentua ystävyyden arvostuk sesta kertova teksti
M O R E T O B E A N N O U N C E D ! John Smith tulostus.indd 19 8.3.2018 8.34. MARCO HIETALA & JP LEPPÄLUOTO 20.-21.7.2018 LAUKAA, PEURUNKA # S U O M E N R O C K E I N F E S T A R I W W W . . F I VARMISTA PÄÄSYSI SUOMEN ROCKEIMMALLE FESTIVAALILLE JA OSTA LIPPUSI HETI! . VIP ARTISTS: ANTONY PARVIAINEN TRIO FEAT. . J O H N S M I T H
Samana vuonna Russolo suunnitteli ja rakensi erilaisia ääniä luovia melukoneita nimeltään Intonarumori ja sävelsi niille teoksen Gran Concerto Futuristico. Noise-artistit työstivät prosessoiduista, usein hurjasti särötetyistä äänimanipulaatioista, kenttä-äänityksistä, ”ei-musikaalisista” lauluosuuksista, häiriöäänistä, kihinästä, särinästä ja huminasta uudenlaista kollaasimaista musiikkia. Omalla populaarilla tavallaan jo 1950-luvulla syntynyt rock’n’roll ja siitä erilaisiin alalajeihin nopeasti kehittynyt rock oli juuri teollisen, modernin maailman meteliä. Nykymuotoinen noise alkoi muotoutua 1970 -luvulla, kun uudenlaiset, halvat elektroniset instrumentit alkoivat olla harrastelijamuusikoiden saatavilla. Jimi Hendrixin viidakkoveitsen lailla viiltävä feedback, John Cagen hajoava piano, Lou Reedin vainoharhainen Metal Machine Music, Sonic Youthin huumeinen dissonanssi, Cabaret Voltairen ja Coilin ohjelmallinen teknoindustrial, puhumattakaan japanilaisten noise-samuraiden (Merzbow, Masonna, The Gerogerigegege) kamikaze-iskuista ovat nykyaikaisen, kaupunkilaisen, sorretun, haaveisiinsa pettyneen, muunsukupuolisen, vaihtoehtoisen ja postmodernin sieluntilan autenttisia kuvauksia! Ne ovat jungilaisia arkkityyppejä, äänekkäitä rukouksia, joiden välityksellä otamme haltuun häröilevän elämän sykettä. Oli vuosi 1913, kun italialainen taidemaalari Luigi Russolo julisti futuristisessa manifestissaan L’arte dai Rumori perinteisen melodisen musiikin kaavojen olevan rajoittavia. Luovat kuluttajat ottivat uusista laitteista kaiken irti ja ”väärinkäyttivät” niitä parhaan kykynsä mukaan. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen M issä vaiheessa musiikki lakkaa olemasta musiikkia. Noise, no wave, experimental, grindcore, crust, you name it! Henkilökohtaisesti hämmästyttävimmät meteliaktit olen nähnyt Tampereen Klubilla. Kaikkea tavanomaista ja varsinkin melodista vältettiin. Arnold Schoenberg ja hänen kehittämäänsä 12-säveljärjestelmään uskoneet opetuslapsensa alkoivat luoda riitasointuista, dissonanssisointiin perustuvaa, abstraktia musiikkia. ”Rock oli teollisen, modernin maailman meteliä.” apparatus_autotune_taitto_3_18_a.indd 20 8.3.2018 16.19. Atonaalinen, sattuman varaan perustuva ja erilaisille koneille sävelletty musiikki oli käsitetaidetta, jonka tarkoitus oli hylätä vanha estetiikka ja maailmankatsomus. Jo tätä ennen länsimaisen taidemusiikin säveltäjät olivat hylänneet perinteisen harmonian ja melodian. Heinäkuussa 2009 ”New Yorkin kovaäänisin bändi”, Oliver Ackermanin johtama A Place To Bury Strangers, vei kitaratriosta lähtevän mökän sellaiselle täysin pitelemättömän väkivaltaiselle tasolle, jossa tilinteko ja suoranainen paniikki vuorottelivat yleisössä. Se on ääniterroria, jonka avulla voidaan vaikka kiduttaa. Metelistä, säröstä, feedbackista, teollisesti kolisevista rummuista, huudosta ja hulluudesta tuli keskeinen ilmaisukeino. Noise on valtaa. Musiikki on organisoitua meteliä. Luotiin uutta filosofiaa ja estetiikkaa. Vai pitäisikö kysyä, missä vaiheessa alamme luokitella ympäristömme äänet musiikiksi. Minun poukkoileva mieleni rusikoitiin siinä rytäkässä uusiksi. Infernaalista meteliä! 20 SOUNDI Apparatus A-PUOLI Italialainen taidemaalari Luigi Russolo kehitti vuonna 1913 melukoneen, jonka hän nimesi Intonarumoriksi. Mutta Euroopassa etenkin 1800-luvun lopulla kiihtyneen nopean teollistumisen ja kulttuurin kokonaisvaltaisen modernisoitumisen myötä musiikki alkoi saada uudenlaisia, ulkomusiikillisia merkityksiä. Russolon mukaan teollinen vallankumous oli antanut ihmiselle kyvyn arvostaa monimutkaisempia ääniä, ja hän visioi tulevaisuuden musiikin perustuvan tehtaiden ja koneiden ääniin. Kenties vielä katarttisempi oli The Swansin ritualistinen äänimurha toukokuussa 2011. Musiikin rakastajat, harrastajat ja ammattilaiset ovat pohtineet tätä tietysti aikojen alusta asti, mutta teollistumisen ja modernin yhteiskunnan sekä uudenlaisen modernin elämäntavan ja musiikin myötä keskustelut ovat vain kiihtyneet. Noise-musiikin historia on siis jo yli satavuotias. Sovitusti rakennettu ja kotoisaksi koettu systeemi. 1960-luvun British invasion, garage, heavy metal ja myöhemmin syntynyt punk perustuivat kaikki musiikin ohella äänimyrskyyn, volyymin dominanssiin ja tyyliteltyyn äänikaaokseen. Taiteilijat hylkäsivät vanhat dogmit. Metelimusiikki artikuloitiin uudenlaiseen, modernistiseen maailmankatsomukseen, jonka poliittisesti radikaaleimmat ja synkimmät seuraukset kyllä tiedetään. Metelimusiikille, noiselle, oltiin luotu perusta
Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. Paul’s Sound Nummela • Kitarataivas Salo SMI tulostus.indd 21 8.3.2018 8.34. (09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Pori Sound City Pori • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • St. Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price
Päinvastoin kuin vanha hokema väittää: elämä ei ole toisaalla. Hän nimittäin tapasi Viikatemiehen, juuri niin yllättäin kuin se yleensäkin tapahtuu. Sitten meni taju ja seuraavaksi heräsin lattialta. . Nyt mä olen paljon vahvempi. Jos ja kun sitä on, se välittyy kuulijalle ja katsojalle ja tavallaan pakottaa kokijankin olemaan läsnä musiikissa. Ne 10 sekuntia oli yhden elämän mittaiset. Mulla oli toinen käsi sähkökitaran kielillä ja tartuin toisella mikkiin. Paskat tulee housuun edelleen monissa tilanteissa ja turpaan tulee usein heti kun ovesta ulos astuu, mutta nyt siihen osaa suhtautua eri tavalla. Lehden silloinen päätoimittaja Timo Kanerva oli vähän aikaisemmin kysynyt minulta, haluaisinko tehdä jutun Kiiskisestä, josta en siinä vaiheessa tiennyt paljoakaan. Delaaminen oli hiuskarvan päässä, Timo selitti tyynesti ja eleettömästi. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_timo kiiskinen.indd 22 8.3.2018 16.20. Silloin se tuli ja siinä oli hirveä voima. Musiikin tekijälle ja esittäjälle läsnäolo on erityisen tärkeää. Sen seurauksena arvojärjestys muuttui. Jotain muutakin jäi käteen: tietoisuus kuoleman ainaisesta läsnäolosta. Hänen oma tuotantonsa on valtavirtaa tumma sävyisempää. Sinkoilin metrin loikilla ympäri lavaa, vaikka en mä sitä itse silloin tajunnut. Se on eräänlaista taikuutta, mutta musiikki on henkimaailman hommia. Kaikki pimeni, mutta ehdin kuitenkin pikakelata elämääni. Ne koittaa säästää sillä tavalla, hän huomautti ironisesti hymähtäen. Sain sähköiskun soundcheckissä. . Silloin vähän yli kolmikymppinen Kiiskinen oli tavatessamme saanut juuri valmiiksi kakkosalbuminsa Vieraat maat. Sitähän ei mikään ihmiselle yhtä tehokkaasti opeta kuin että pääsee, tai ehkä sittenkin joutuu, audienssille kuoleman kanssa. Senkin mä ehdin tajuta, että kyse oli sähköstä ja että noutaja oli paikalla. Heikommalla pumpulla hän olisi ollut vainaa. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI E lämän tärkeimpiä asioita on läsn äolo. Turha skagaaminen jäi pois. Ettei elä tulevassa eikä menneessä, tuolla tai siellä, vaan justiinsa tässä, nyt. Olin hetkisen sanaton kun sulattelin kuulemaani mielessäni. Samana päivänä kun mun eka lp Toinen kuu tuli Sveitsistä kaiverruksesnenä kuin Buddha, mutta antoi tapahtuneelle vielä karmaisevan loppuhuipennuksen. Tosin olen huomannut olevani sillä tavalla epäkaupallinen henkilö, 22 SOUNDI Hittejä kirjoittava marginaali spiritualisti ”Mulle satumaa ei ole aavan meren tuolla puolen.” ta, me oltiin täällä Tampereella keikalla Hotelli Ilveksen Fransmannissa Pepe Ahlqvistin bluespoppoon kanssa. . Hän oli Timon mielestä aika lupaava laulaja-lauluntekijä, tehnyt biisejä muillekin artisteille ja herättänyt myönteistä huomiota tex-mex-haitaristi Veli-Matti Järvenpään Särkijärven bolero -albumin yhtenä solistina. Jossain oli maadoittamaton pistorasia ja sähkö pääsi kiertämään. Yön hän vietti sairaalassa tarkkailussa. Normaalioloissa siinä tilanteessa tulee heti oikosulku ja tilanne päättyy siihen. Hänet kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan, missä todettiin veriarvot ja sydämen toiminta normaaleiksi. Otin tehtävän vastaan otettuani ensin pikakurssin Kiiskisen musiikkiin ja todettuani hänen olevan jonkin sortin suomalainen vastine Lee Claytonin, Steve Youngin ja Steve Earlen kaltaisille amerikkalaisille kantrikapinallisille. Siitä tapaamisesta harva palaa ihan samana takaisin eikä palannut Timo Kiiskinenkään. Pointti on siinä, etten päässyt siitä mikistä irti ennen kuin basisti jotain 10 sekunnin kuluttua sai tempaistua piuhan irti. . Pelot sinänsä ei vähentyneet, mutta nyt on vaan 100 kertaa enemmän kanttia nujertaa ne. Piipahtaa sillä kuuluisalla viimeisellä rajalla. Ottaa kaiken iisimmin. Se keikka jäi Timolta väliin. Timo istui tyyTimo Kiiskinen Timo Kiiskinen on kirjoittanut paljon materiaalia iskelmä artisteille. Timo kertoi tuntevansa suurta kiitollisuutta siitä, että selvisi hengissä tilanteesta, jossa moni muu olisi kuollut. Toisaalta enää ei halua pidätellä, vaan haluaa panna kaiken peliin, Suuret tunteet -hitin tekijä nauroi vapautuneesti. Kanervan Timo kuvaili kaimaansa muistaakseni ”vähän kantrirokahtavaksi”. Silloin ei missaa mitään. Mutta palataan siihen läsnäoloon. Joissakin kapakoissa pannaan kuitenkin 5-penninen sulakkeen päälle estämään sen palaminen ja se on murhaa. Läsnäolon tuntu oli olemukseltaan hyvin vähäeleisessä Timo Kiiskisessä voimakas heti ensi tapaamisellamme Tampereella Soundin toimituksessa joskus 90-luvun alkupuolella. . Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä
Mainitsin suomalaisessa iskelmä/ tangolyriikassa itselleni tökkivän loputtoman melankolian, eskapismin ja epämääräisesti tulevaa katastrofia povaavan uikutuksen, koska en useinkaan löydä siitä sitä elämänmyönteisyyttä, joka esimerkiksi bluesissa kuuluu synkimmilläkin hetkillä. Hetkessä elävä vuorovaikutus hehkuu unohtumattomasti. Janne Haaviston tamburiini antoi mukavaa potkua 60-luvun Dylanista muistuttavaan soundimaailmaan. Herrojen herra hiljentää reh vakkaammankin syntisen; ei tulella ja tappuralla vaan pyyteettömällä rakkaudella. Omalla maalla ei flirttaile kenenkään kanssa, vaan sukeltaa suoraan syviin vesiin kai ken turhan karistaen ja tuo muun muassa lainassa olleet Sinisen soinnun ja Ainutkertaisen komeasti kotiin. Niin, hän kuittasi huojentuneena. Omalla maalla (2007) PERIMMÄISTEN KYSYMYSTEN ÄÄRELLÄ TÄMÄ LEVY yllätti kaikki. Kansanlaulut ovat olleet pohjaton aarrearkku. Niiltä Timo kertoi paljolti välttyneensäkin ja kiitteli siitä silloisen levyyhtiönsä Amigon pomon Martti Heikkisen (nykyisin Texicalli Records) rentoa suhtautumista. Käsittämätöntä! YLLÄTTÄVÄ JA TÄYDELLINEN KOUKKAUS JAZZIN PUOLELLE Chet (2009) naamakirja_timo kiiskinen.indd 23 8.3.2018 16.20. Sinne hänen laulunsa ovat aivan liian intiimejä ja aidosti pohdiskelevia. Martsa tietää, etten mä aio tehdä tätä vaan vähän aikaa ja siirtyä sitten muihin toimiin. Samoin monia lauluja nimekkäille artisteille Katri-Helenasta, Kari Tapiosta ja Vesa-Matti Loirista Topi Sorsakoskeen, Samuli Edelmanniin ja Sami Saareen, vain muutaman mainitakseni. Samassa yhteydessä hän totesi, ettei ”bisnes ole koskaan ollut eduksi musiikin laadulle. Juha Vainio -palkinto Timolle myönnettiin 2014. Se on mun homma, ihan selvästi. Kielikuvien suhteen luulisin, ettei kukaan suomalainen lauluntekijä voi välttää jotain Reino Helismaata tai Topi Kärkeä. Kukaan ei olisi voinut toteuttaa tätä konseptia hienommin. . Eihän Timo Kiiskistä kukaan jazzlaulajana pitänyt, vaikka itse asiassa hän jo Heinolassa lauleli Steely Dania ja ihan oikeaakin jazzia. . Kansanlaulujen ikiaikaiset kaiut kajahtelevat Kartanon mailla ja Kellot kumauttelee niin mystisesti mustalaishenkisiä visioita, että iho karvat singahtavat pystyyn. Voi sanoa, että Chetissä kaikki meni kohdalleen tekstien käännöksistä lähtien. Bonusep sisältääkin molempien laulamia virsiä. Ruos teinen viulun vinkaisu, akustinen kitara, mellotronin hyrinä, slidellä käsitellyn Weissenbornin naukaisu tai sormipianon plinkutus saattele vat Timon alasti alttiiksi asettuvaa ääntä. Kummallisinta on se, että samalla kun Timo omaksuu Bakerin minimalistisen ja näennäisen kevyen tyylin täydellisesti, hän tekee näistä klassikoista täysin omiaan. – Mulle satumaa ei ole aavan meren tuolla puolen. Erittäin mielenkiintoista on se, että vaikka Heinolassa kasvaneen ja 18-vuotiaana Helsinkiin siirtyneen Timon biisejä ovat paljolti levyttäneet enemmän tai vähemmän iskelmähenkiset valtavirran hahmot, hänessä itsessään ja hänen musiikissaan ei valtavirta kuitenkaan loiski. bassossa tuottajanakin toiminut Tom Nyman. Heikkinen auttoi myös kokoamaan Kiiskiselle killeribändin, joka soitti myös kakkosalbumilla Vieraat maat. Puhuttelen asioita kollektiivisella tasolla. Se kannattaa unohtaa musiikkia tehdessä, mutta sitten kun musiikki on tehty, sillä kannattaa tehdä bisnestä täysillä.” Ensi tapaamisessamme mainitsin Timolle hänen laulujensa pursuavan symboliikkaa. Nyt ne 10 albumia ovat plakkarissa, jos lasketaan mukaan lastenlaululevy Aniliinihuuliprinsessa, eikä Kiiskistä taida vieläkään voida miljonääriksi tituleerata, mutta hyvää musiikkia on syntynyt. Me sovittiin vaan suullisesti, että tehdään 10 albumia ja ollaan sitten miljonäärejä, Timo hekotteli. Yö, tuli, taivas ja tuuli esiintyivät niissä tiuhaan. . Käytössä on rajattu materiaali. Suomen kansa on vangittu noihin kollektiivisiin mielikuviin. Melankoliaa kyllä, mutta ne tuntuvat katsovan elämän armottomuutta suoraan silmiin, vaikeroimatta. Jotenkin mä revin ja riuhdon sen tähän kaiken paskan ja vittumaisuuden keskelle niin, ettei se ole kaunista tai rumaa, vaan pelkästään elämää. Mä olen tässä duunissa tosissani, pitkällä tähtäimellä. – Tässä vaiheessa en osaa tehdä yks yhteen arkitodellisuutta piirtäviä lauluja, vaikka haluaisinkin. Muutama vuosi sitten eräässä haastattelussa Timo paljasti aina itse kokeneensa itsensä jollain tapaa marginaalimusiikin tekijäksi ja että ominta hänen lauluissaan on niissä aina oleva spirituaalinen pohjavire. SOUNDI 23 että mun kannattaa keskittyä ennen muuta laulujen tekemiseen. Kokemus on osoittanut, ettei siitä oikein tule mitään, jos mä alan sählätä tai hirveesti puuhailla näitä tähän hommaan liittyviä oheistoimintoja. Timon tukena onkin suomijazzin parhaita nuoria leijonia: Verneri Pohjola, Tuomo Prättälä, Tuomo Dahl blom, Antti Lötjönen, Joonas Riippa ja parissa numerossa myös vanhemman polven edustajana Seppo Kantonen. Jutussa mainittu spirituaa lisuus viettää juhlaa niin että Johnny Cash ja Blind Willie Johnson myhäilevät taivaassa. Symboliikka ja monikerroksisuus on mulle tärkeitä, hän myönsi ja sanoi Eino Leinon ja Bob Dylanin olevan hänelle yhtä tärkeitä. Silti! Loisteliaan lah jakkaan mutta elinikäisine heroiini addiktioineen traagisen trumpetistin ja maailman cooleimpiin lukeutuvan laulajan Chet Bakerin materiaaliin tarttuminen vaatii lievästi sanoen kanttia, mutta Timo ei lähtenytkään projektiinsa marjastellen. Kitaroita pelasivat Jarkka Rissanen ja Miikka Paatelainen, uruissa oli J-P Virtanen, rummuissa Sakari Löytty ja KIISKISEN vanhemmilla levyillä on paljon ansioita – ja on niitä uusim mallakin (Isänmaa äidintaivas, 2015) vaikka se hämmentävästi kosiskelee valtavirtaa tuotannollaan autotuneakaan kaihtamatta – mutta tämä on nimensä väärtti ja ihan omassa luokassaan. Laulajana Timo vakuutti saaneensa innoitusta yhtä paljon Baddingilta ja Olavi Virralta kuin Dylanilta ja Neil Youngilta, jonka hiljattaisesta Helsingin keikasta hän oli vieläkin tiloissa. Tyylilleen merkittäväksi Timo arvioi myös paljon esittämänsä bluesin ja nuorena diinarina fanittamansa Elviksen, Buddy Hollyn, Eddie Cochranin ja doo-wopin. No, ei. Se on mulle luontaista. Haluan korostaa sitä. Niihin me kaikki pudotaan. . Studiolivenä äänitetyn levyn herkkyys, intiimiys ja sieluk kuus ovat huippuluokkaa kaikkien osallisten ollessa mukana hermonpäil lään. Onko mun lauluissa sun mielestä uikutusta, Timo kysyi järkyttyneenä
Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu Soundi-haastattelu Soundi-haastattelu Soundi-haastattelu Soundi-haastattelu Soundi-haastattelu Soundi-haastattelu haast_juha raivio_d.indd 24 9.3.2018 13.30
Burst esiintyi eri puolilla KeskiSuomea ja erään kerran keikka-auto Swallow The Sunin kippari Juha Raivio tunnetaan parhaiten mestarillisen jylhien ja lyijynraskaiden musiikillisten aarrearkkujen luojana, mutta hänen sydämensä sykkii yhtä lailla tarttuvalle kasaripopille ja vanhan liiton progressiiviselle rockille. Siellä törmäsimme paikallisen Untimely Death -yhtyeen miekkosiin – muun muassa rumpali Pasi Pasaseen – ja muuan Juha Raivioon. ”Burst oli järkyttävän kova bändi, vaikka se ei saavuttanutkaan laajempaa suosiota”, Raivio muistelee lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Itse julkaisin The Untouchables -metallifanzinea ja kolme ystävääni soitti speed/thrash metalia Burst-nimisessä bändissä. suuntasi Jyväskylän pohjoispuolelle Suolahteen. Maaseudun rauhaa ja eläimiä syvästi rakastava itseoppinut muusikko on saanut asua viime vuodet idyllisessä ruotsalaisessa pikkukylässä, mutta elämä ei ole kuitenkaan kohdellut häntä silkkihansikkain. Emme saaneet lumipesuja, turpasaunasta puhumattakaan, koska sikäläiset farkkuliivikaverit tykkäsivät Keuruun thrash-ylpeydestä. Raivion omat tekemiset ovat sitä vastoin niittäneet mittavaa kansainvälistä näkyvyyttä. ”Minun on täytynyt kulkea yksin tämä raaka, lohduton tie.” haast_juha raivio_d.indd 25 9.3.2018 13.30. Kaukana siitä. Himmeitä, mutta kuitenkin. Swallow The Sunin ansiosta Raivio myös tutustui puolisoonsa Aleah Stanbridgeen, mutta heidän tähtiin kirjoitettu onnensa jäi valitettavan lyhytaikaiseksi. 1990-luvun progekauden saavutukset vielä jäivät kansallisen huomion asteelle, mutta tilanne kääntyi päälaelleen Swallow The Sunin jyrkän noususuhdanteen myötä. Viimeiset kaksi vuotta keskisuomalaismuusikko onkin etsinyt maailmasta pieniä valon pilkahduksia, ja onneksi niitä on hiljalleen löytynytkin. Yllekirjoittanut asui tuolloin Keuruulla ja paikkakunnan ”heviskene” koostui muutamasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä olleesta nuorukaisesta. SOUNDI 25 L ähdetäänpä matkaan tuokio kuvilla 1990-luvun vaihteesta. Viimeisen viidentoista vuoden aikana yhtyeen pitkät maailmankiertueet ovat vieneet kitaristin kymmeniin eri maihin, toinen toistaan fanaattisempien yleisöjen äärelle
Kokeilin silti joitakin hurjia juttuja, kuten tupakan polttoa. Ihan aluksi se oli tottumattomalle turhankin tylyä kamaa, mutta kun se kolahti niin se todellakin kolahti. Pikku-Juhan paidassa ensimmäinen ja yhä tärkeä fanituksen kohde Stray Cats. Kuinkahan monet lapset miettivät tuollaisia juttuja. Kappaleen tunnelmassa katsellaan Sallaa lintuperspektiivistä. Kehityksesi oli joka tapauksessa ripeää, ja 1990-luku meni progressiivisen rockin parissa. – Joo, koko 90-luku meni ihan hukkaan. – Eräs varhaisista muistoista liittyy joikaamiseen. Diggaan bändistä edelleenkin ihan älyttömästi, vaikka metalli onkin musiikkityyleistä se sydämeni valittu. Muistan yhdetkin varhaiset treenit, kun emme vielä tienneet edes sitä, että kitaran ja basson pitää olla samassa vireessä. Kirjoitin myöhemmin Sallan innoittamana instrumentaalibiisinkin, eli Swallow The Sunin Songs From The North -triplalle päätyneen 66°50?N, 28°40?E:n. No, ei-niin-yllättäen soitto kuulosti heti paljon paremmalta. Yritin laulaa, vaikka olen helvetin huono laulaja, ja lisäksi soitin kitaraa ja syntikkaa. Voi kuulostaa huvittavalta, mutta olin ehkä 6-vuotias, kun lauleskelin omia biisejä ja muistan ajatelleeni, että näinkö helppoa tämä on. – Muuttoliikehän suuntau tuu yleensä vähän toiseen suuntaan, eikä se ole mikään ihme ainakaan sen puolesta, että Sallassa oli talvisin aivan älyttömiä pakkasia. Isäni oli metsuri, ja muistan hänen kertoneen, että metsässä oli niin jumalattoman kylmä, että kusi jäätyi kaarelle ennen kuin se ehti maahan asti. Oli paljon hauskempaa soittaa täysin omaehtoisesti – ja tämä sama linja on jatkunut näihin päiviin asti. Joskus ala-asteen loppupuolella Ensimmäinen sähkökitara oli merkkiä Rocky. Jossakin vaiheessa hurahdin täysin myös Duran Duraniin. Olisi ihan hirveää herätä aamulla johonkin raitiovaunun kolinaan. Ja taisi joku ikkunakin joskus hajota. Rumpalilta taas tuli taustanauhalta kaikenlaista sätkytystä. Olin toisin sanoen ärsyttävän omahyväinen kersa, jonka mielestä oma musiikki oli parasta jo silloin. Stray Cats, Matchbox ja Crazy Cavan olivat kovia. Varhaisiin muistikuviin lukeutuvat myös ne avarat maisemat ja vaikuttavat tunturit. Opettelin pari sointua ja siitä se hiljalleen lähti. Ympärillä taas on kymmeniä kilometrejä erämaata, ja luonnosta saa aivan käsittämättömän paljon voimaa. > Soundi-haastattelu Synnyit Keski-Suomessa, mutta perheenne muutti Itä-Lappiin, kun olit vasta vuoden ikäinen. – Ennen heviherätystä ehdin innostua rockabillysta. Olimme huuli pyöreänä, että kiitos tiedosta. Waterfront Weirdos -progebändin promokuva otettiin asiaankuuluvasti metsässä. Sekä vahvistin että särö olivat vahvaa diylaatua. Tavallaan jopa kadehdin sellaisia leirinuotiokitaristeja, jotka osaavat kymmeniä kappaleita tuosta vain. Meidän oli pakko vetää triona, sillä suurin suosikkimme oli Rush – Marillion ja Dream – En rehellisesti sanoen muista, miltä minusta tuntui muuttaa Suolahteen, ja jättää kaikki kaverit Lappiin. Joikaamisen ohella kehittelin myös kaikenlaisia melodioita. – Ne 90-luvun progetouhut olivat aikamoisia. Esimerkiksi Sepultura iski ihan järjettömällä voimalla. Siinä iässä on toki helppo ystävystyä ensimmäisen vastaan tulevan samankokoisen tyypin kanssa. Onko sinulla varhaisia musiikkiin liittyviä mielikuvia. Viime vuodet olen asunut ruotsalaiskylässä, ja siellä on talvisin ehkä viisitoista asukasta. Se oli luultavasti ihan totta. En tiedä, onko se suoraan Lapissa varttumisen seurausta, mutta en ole koskaan viihtynyt metropoleissa tai isojen joukkojen keskellä. K u v at : Ju h a R ai v io n ko ti al b u m i haast_juha raivio_d.indd 26 9.3.2018 13.30. Tulen ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta jos saan valita, niin pysyttelen visusti poissa suurimmista hälinöistä. – Mutta palataan Lappiin. – Olisinko ollut kymmenen, kun sain kokeilla kaverini Landolaa. Meillä oli Wate rfront Weirdos -niminen yhtye, ja sen biisit olivat ihan hillittömiä 20-minuuttisia eepoksia. Ei vaan, leikki leikkinä! Vahvat progepohjat vaikuttavat edelleen musiikin tekemiseen, enemmän tai vähemmän. Milloin tartuit kitaraan ensimmäisen kerran. Toisaalta vaikkapa Songs From The North I, II & III on suoraan progeaikojen perintöä – julkaisivathan kaikki takavuosien suosikkinikin tuplalevyjä ja vaikka mitä bokseja. Perheenne palasi takaisin KeskiSuomeen, ennen kuin aloitit peruskoulun. Millaisia muistikuvia sinulla on varhaisista vuosistasi. Kävin jollakin opetuskurssillakin, mutta siellä oli armottoman tylsää. ”Äitini työskenteli opettajana ala-asteella, ja se oli omiaan rajoittamaan kaikenlaisia raggaritouhuja.” 26 SOUNDI suosikkibändeiksi nousivat Metallica ja Iron Maiden, mutta aika no peasti aloin etsiä rankempia ja rankempia bändejä. – Ei mennyt kovin kauan, kun sain idean bändin perustamisesta. En edelleenkään oikein osaa soittaa muiden artistien biisejä, vaikka yksittäisiä riffejä toki tiedänkin. Yritin pikkupoikana matkia saamelaisia joikaajia ja kuulijoilla oli hauskaa – syystä tai toisesta. – Ensimmäiset vuodet luonnollisesti muokkaavat kasvavaa lasta, vaikka sitä ei välttämättä niin tiedostakaan. Onneksi eräs hieman kokeneempi kaveri huomautti meille, että noiden instrumenttien kannattaisi olla samassa vireessä. Olen joutunut joskus tietoisesti rajoittamaan itseäni, ettei esimerkiksi Swallow The Sunin biiseistä tulisi liian koukeroisia. Äitini työskenteli opettajana ala-asteella, ja se oli omiaan rajoittamaan kaikenlaisia raggaritouhuja
Lisäksi halusin soittaa vain kitaraa, ja unohtaa kaikenlaiset bassopedaalit, syntikat ja muut. Olin toki pitkän linjan Bride-fani, ja olin ollut mestoilla Helsingin Kulttuuritalolla jo vuonna 1995, kun bändi lämmitteli Iron Maidenia. Tuntuu helvetin hyvältä, että näin mykistävän tyylikäs bändi tulee Suomesta.” – Nauhoitimme ensin Out Of This Gloomy Light -demon ja lähetimme sitä parille lafkalle. Teimme taas useampia demoja, mutta bändi tuntui olevan kuulijoille vähän hankala tapaus. Miten Swallow The Sunin kokoonpano muovautui. Tätä suhteellisen vaatimatonta taustaa vasten levyn vastaanotto oli aivan käsittämättömän hyvä. Myös doom metal -innostuksesi puhkesi uuteen kukoistukseen 2000-luvun alkupuolella. Progesta alkanut soittosavotta on kulkenut stoner rockin kautta doom metaliin. Itse olin seitsemännessä taivaassa, sillä tykkäsin valtavasti kummastakin yhtyeestä. Theater tulivat seuraavina. Spinefarm tuli katumapäälle ja kiinnitti Swallow The Sunin muutamaa vuotta myöhemmin. Swallow The Sunia voi hyvällä syyllä pitää hänen elämäntyönään. Yhtye oli tuolloin lievästi sanoen karussa paikassa, sillä laukkakomppia odottaneet Maiden-fanit eivät tuntuneet lainkaan ymmärtävän My Dying Briden vaikerrusta. Rankin kierros oli Soilworkin ja parin muun yhtyeen kanssa heitetty Pohjois-Ame– Näin My Dying Briden keikan Ilosaarirockissa kesällä 2000. Debyyttilevy The Morning Never Came ilmestyi vuonna 2003, ja vastaanotto oli tyrmäävä. Esimerkiksi Soundi täräytti pitkäsoitolle viisi tähteä: ”Kaikki genrejohtajat kohtaavat lopulta voittajansa. Spinefarm kommentoi, että ”ei kiitos, meillä on jo Rapture”, mutta Firebox Recordsilta tuli heti myöntävä vastaus. Tuli hyvin vahva fiilis, että nyt pitää tehdä jotakin muuta. Soundissa oli vähän enemmän Foo Fightersia kuin Fu Manchua. Nykyään ihmetyttää todella paljon, että miten ihmeessä me suoriuduimme niin haastavista biiseistä livenä! Mitä tapahtui 2000-luvun vaihteessa. – Se oli hurjaa aikaa, sillä olimme jatkuvasti tien päällä. Tuumasta toimeen, ja pyysin Plutonium Orangen rumpalia Pasi Pasasta jäämään joidenkin treenien jälkeen kämpälle. Sitten ilmestyi Soundissa taas kerran viisi tähteä niittänyt Hope-albumi. Ryhdyttiin katsomaan paria juttua, jotka eivät todellakaan sopineet Plutoniumille. ”Jos minulta kysytään, niin onhan selvin päin kiertämisessä helvetisti enemmän munaa, asennetta ja rock and rollia.” oli onneakin matkassa, sillä esimerkiksi Mikko oli ihan järkyttävän kova ördääjä jo silloin. Meillä ei ollut levyn suhteen mitään odotuksia. – Niin, siellä Ilosaaren-keikalla tuli todella vahva tuntemus, että minun, ikivanhan Black Sabbath-, Candle massja Type O Negative -fanin, täytyy perustaa doom metal -bändi. – Näistä ajatuksista syntyi stonerimpaan kitarointiin kallellaan ollut Plutonium Orange. – Jyväskylässä vaikutti black metal -ryhmä Funeris Nocturnum, ja diggasin heidän soitosta. Työmotivaatiosta kertovat primitiivisissä olosuhteissa tehdyt lukuisat ulkomaankiertueet. – Vuosikausien kikkailun ja 7/8-meininkien jälkeen tuli yliannostus, totaalinen kyllästyminen progen soittamiseen. Julkaisimme useampia demoja sekä Ghost Of Talk -ep:n ja soitimme ainakin kahdesti Colossuksen bileissä Helsingissä. Hyvin pian tuli fiilis, että nämä biisit on pakko nauhoittaa. K u v a: Ju ss i R at il ai n en K u v a: Ti m o Is o ah o haast_juha raivio_d.indd 27 9.3.2018 13.30. Siinä SOUNDI 27 Juha Raivio on edennyt uransa aikana tyylistä toiseen. En tuntenut Mikkoa (Kotamäki, laulu), Aleksia (Munter, koskettimet) tai Mattia (Honkonen, basso) entuudestaan, mutta Pasi oli jätkien tuttu, ja hän kysyi heidän kiinnostustaan. Emme olleet riittävän pöriseviä desert rock -tyypeille, emmekä tarpeeksi metallisia hevihemmoille. Plutonium julkaisi Volume-debyyttilevyn lopulta vasta vuonna 2009, ja pidän sitä edelleen varsin mainiona albumina, vaikka äänimaisema jäikin vähän turhan kliiniksi. Swallow The Sun on jo debyytillään parempi kuin My Dying Bride. Lähinnä hymähtelimme, että jos joku levy-yhtiö haluaa maksaa studioajan ja julkaista albumin, niin tehdään sitten sellainen
En halua turruttaa omia tuntemuksia tai päästää itseni ja musiikin väliin yhtään mitään. Nostan hattua jokaiselle muusikolle, joka suoriutuu viidenkymmenen keikan pakettiautokiertueesta ilman viinaa tai muita päätä sekoittavia aineita. Mitä kivaa tuollaisessa on. No, enhän minä selvinnytkään! Rundeista on jäänyt pysyviä fyysisiä vammoja kroppaan, sielusta nyt puhumattakaan. Minun on pitänyt kohdata yksin se äärimmäinen pimeys, ja päästävä sieltä itse pois. ”Eihän tällainen suomalainen jäärä lähde minkään psykologin juttusille, vaikka sisuksissa myllertäisi aivan järkyttäviä voimia.” haast_juha raivio_d.indd 28 9.3.2018 13.30. Me molemmat olimme omaehtoisia ja itsepäisiä ”tää biisi menee just näin” -tyyppejä, mutta silti kykenimme tekemään yhdessä musiikkia ilman mitään ongelmia. En tiedä, onko tämä terveellinen tapa suhtautua rakkaan ihmisen poismenoon, mutta se on minun tapani. Silloin oli vielä keskitalvi, ja Kanadan puolella oli koko ajan ihan järkyttävät pakkaset. Näistä asioista on toki puhuttu sen jälkeen monestikin, ja tilanne on nykyään huomattavan erilainen. Aikamoinen yhteensattuma... ”Uuden kuun” aikoihin tutustuit Örebron maaseudulla asuneeseen Aleah Stanbridgeen, ja se oli sitten menoa. Muutin sitten Ruotsiin ihan virallisesti. Olen aina halunnut pitää tiukan kontrollin, eikä pään sekoittaminen ole koskaan kiinnostanut. Minulta on usein kysytty, miten selvisin noista stressaavista kiertueista täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Esiintymiset hoidettiin kunnialla, sillä meille kaikille musiikki tuli ja tulee ensimmäisenä, mutta niihin aikoihin rakkaille bändikavereilleni maistui myös hapan ihan kohtalaisesti. Raittiina maailmaa kiertävä metallimuusikko on loppujen lopuksi aikamoinen harvinaisuus. Tämä melkoisen karu näytelmä tietenkin toistui yö toisensa jälkeen, viikosta toiseen. Lähetin Aleahille viestin, että kiinnostaisiko häntä tehdä vierailu levyllemme. Minun on edelleenkin mahdotonta kuvailla sitä tunnetta, sitä mustaa tukahduttavaa möykkyä, joka myllertää sisälläni. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu suuresti etuoikeutettu, kun saan kiertää maailmaa ja soittaa rakastamaani musiikkia mahtaville yleisöille. – Sellainen ”en muista mitään, mutta olipa pirun hauskaa” -meininki ei ole ikinä auennut minulle. Hän vastasi ja kertoi, että oli vain pari viikkoa aikaisemmin sanonut kaverilleen, että ”minun pitäisi ottaa yhteyttä Swallow The Suniin ja ilmoittautua vapaaehtoiseksi, mikäli he tarvitsevat joskus naislaulajaa”. Se oli kaiken kaikkiaan äärimmäisen rankkaa aikaa. Hope sai seuraa New Moonista vuonna 2009. Silloin ymmärsin... Jos rundien välille jäi aikaa, menin aina Ruotsiin Aleahin luokse, vaikka virallisesti asuinkin Hankasalmella. Kävimme sitten joidenkin Aleahin keskeneräisten soolobiisien kimppuun, ja kohta nekin olivat hyvällä mallilla. rikan-rundi, jolloin paiskasimme 50 keikkaa 52 päivässä. Se oli ihan uskomatonta... Aleah Starbridgen ja Juha Raivion yhteinen matka päättyi kaksi vuotta sitten. Surun lisäksi jäi jäljelle lahjakkaan muusikkopariskunnan yhdessä tekemä musiikki Trees Of Eternityssä. Kun Aleah sitten menehtyi, itsestänikin kuoli jotakin. – Ja jos minulta kysytään, niin onhan selvin päin kiertämisessä helvetisti enemmän munaa, asennetta ja rock and rollia. Ja niinhän siinä kävi, että musiikin tekemisestä alkanut ammatillinen suhteemme muuttui nopeasti rakkaudeksi. Tai no, oikeastaan koin jonkinlaisen valaistumisen, että tässä on kaipaamani ääni. Esimerkiksi mainitun Soilworkrundin todellisuus oli sellaista, että yritin epätoivoisesti nukkua jäisen pakettiauton lattialla jossakin penkkien välissä, kun muut metelöivät juhlatunnelmissa tai kiroilivat krapulassa. Kun Aleah kuoli huhtikuussa 2016, monet ihmiset olivat hyvin huolissaan sinusta. Kuten sanoin, musiikin soittaminen on mielettömän siistiä, ja tahdon kokea keikkojen hienouden ja viiltävyyden niin aidolla tavalla kuin mahdollista. – Aleah sairastui vakavasti, ja siinä oli sitten parempia ja huonompia hetkiä... Valitettavasti synkät pilvet nousivat taivaanrannalle aivan liian nopeasti. Tai sitten tähtiin kirjoitettu juttu. Joistakin huonommista hetkistä huolimatta kaiken pohjalla on silti aina se, että tiedostan olevani – Etsin naislaulajaa Lights On The Lake (Horror, Part III) -kappaleeseen, ja törmäsin MySpacessa Aleahin soolotuotantoon. – Lähdin Ruotsiin tapaamaan tätä metsänneitoa. – New Moon vei Swallow The Sunin taas joka puolelle ja kiersimme lopulta yli kaksi vuotta. En tule enää koskaan olemaan se ihminen, joka sai viettää aikaa Aleahin kanssa. – Takavuosina tällaisen alkoholista pidättäytyvän kaverin kiertäminen ei kuitenkaan ollut kovin helppoa. Ei mennyt kuin muutama tunti, ja Lights On The Lake (Horror, Part III) oli katsottu valmiiksi. – Arvostan muiden huolenpitoa, mutta minun on täytynyt kulkea yksin tämä raaka, lohduton tie
Kuopiorock.fi PERUSLIPUT: 3 PV 125 € / 2 PV 99 € / 1 PV to-pe 69 € / 1 PV la 75 € VIP-liput: 3 PV 209 € / 2 PV 189 € / 1 PV 109 € Päiväkohtaiset Esiintyjät Ja Lisätietoa: Kaikki festariliput, VIP-liput sekä leirintäja karavaaniliput ovat myynnissä nyt! kuopiorock_soundi_3_18.indd 1 05/03/2018 16.40 NCD Kuopio tulostus.indd 29 8.3.2018 9.37
Myös hänen viimeisin kokoonpanonsa Hallatar on nyt soittanut ensimmäiset keikkansa. – Rakastan soittamista yli kaiken, ja minun oli pakko kohdata ”muusikon todellisuus”. Ehkä Mikko saa kirjoittaa seuraavan Swallow The Sunin levyn sanat, mutta tämä kaikki on vielä pohdinnan asteella. Ei silti mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. helmikuuta 2018 ”Muistan yhdetkin varhaiset treenit, kun emme vielä tienneet edes sitä, että kitaran ja basson pitää olla samassa vireessä.” K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o haast_juha raivio_d.indd 30 9.3.2018 13.30. Pitkäsoiton julkaisua kuitenkin edeltää eräänlainen sukellus täydellisen mustiin syövereihin, ja se tulee repimään taas kaikki haavat auki. Songs From The North I, II & III ilmestyi marraskuussa 2015, ja niistä hetkistä on vierähtänyt jo hyvän aikaa. – Uusia tekstejä en ole kuitenkaan vielä kirjoittanut – enkä tiedä, pystynkö niitä enää edes tekemään. Sen verran voin silti raottaa verhoja, että levyn otsikko tulee eräästä Aleahin kirjoittamasta lauseesta, jossa voitetaan henkilökohtainen pimeys. – Treesiltä jäi joitakin demoja, joiden pohjalta saatetaan tehdä vielä yksi ep. Tuleva albumi ei todellakaan ole mitään funeral doomia. Pikemminkin levyllä poltetaan demoneita valossa – tosin kovin himmeässä valossa. Esimerkiksi Swallow The Sun ei tietenkään ole iloisen kuuloinen yhtye, mutta yhtyeen maailmasta löytyy kuitenkin se parantava aspekti kaikille heille, jotka saavat lohtua ja löytävät pieniä toivonkipinöitä synkästä ja rankasta musiikista. Swallow The Sun soitti kolme keikkaa Tuska-festivaalilla kesällä 2016. – Hallatar sen sijaan saa jatkoa – tai ainakin toivon niin. Julkaiseeko Trees Of Eternity enää koskaan mitään. Katsotaan, tapahtuuko tämä koskaan. Olisi tosin hienoa soittaa yksi keikka, jossa Aleahin osuudet tulisivat taustanauhalta. Voi kuulostaa hurjalta, mutta niin siinä kävi. 30 SOUNDI – Eihän tällainen suomalainen jäärä lähde minkään psykologin juttusille, vaikka sisuksissa myllertäisi aivan järkyttäviä voimia. Esiintyminen elävän yleisön edessä tuntui samaan aikaan äärimmäisen hyvältä ja äärimmäisen pahalta. Songs From The North I, II & III on järkälemäinen teos. Viime kuukausien aikana olen saanut paljon viestejä, joissa ihmiset kertovat Hallattaren auttaneen heitä elämän vaikeilla hetkillä. Sinulla ja Aleahilla oli myös akustishenkisempi tunnelmayhtye Trees Of Eternity, jonka ensimmäinen levy, pohjattoman upea Hour Of The Nightingale ilmestyi vuonna 2016. Olen äärimmäisen ylpeä, että olen saanut tehdä albumin ja soittaa keikkoja Tomin (Joutsen, laulu) ja Kaasun (Mika Karppinen, rummut) kanssa, ja soisin tämän yhtyeen tekevän tulevaisuudessakin jotakin. Kuinka haastavaa on kirjoittaa seuraaja sellaiselle tiiliskivelle. Mutta niin tämä nyt menee, etten suostu kääntämään katsettani pois pimeydestä, ennen kuin pimeys lakkaa tuijottamasta minua. Ne kappaleet ovat minulle äärimmäistä terapiaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Viimeisen kahden vuoden ajan olen joka aamu herännyt täydellisen musertavaan tunteeseen, mutta vieressä on sentään hurissut neljä kissaa... Miltä se tuntui. En ole ainakaan toistaiseksi löytänyt sanoja kuvaamaan sitä, miltä minusta tuntuu. Hevoset ja kissat eivät välttämättä sano minulle sanaakaan, mutta ne ovat olemuksellaan auttaneet minut pahimman pimeyden läpi. Ennen kuin Aleah poistui keskuudestamme, lupasin kantaa hänen kirkasta liekkiään, ja se on ollut elämäni johtoajatus viimeisen kahden vuoden ajan. Kuvainnollisesti sanoen: en halua kenenkään viiltelevän itseään kirjoittamieni biisien tahdissa. Aleahin musiikki ja ääni soivat sisälläni omaan loppuuni asti, ja niin kauan tulen viemään eteenpäin hänen soihtuaan. Itse olen selvinnyt tästä menetyksestä tekemällä musiikkia ja tukeutumalla rakkaisiin eläimiin. Aleahin kuolemasta oli tuolloin kulunut vasta pari kuukautta, mutta päätit silti nousta estradille yleisön eteen. – Soitimme Tuskassa Songs From The Northin materiaalia, mutta joihinkin triplan biiseihin liittyy niin kovia kipupisteitä, etten tiedä, pystynkö soittamaan niitä koskaan livenä. Aleah oli ihminen, joka ei pelännyt laittaa käsiään tuleen – hänen mukaansa pahatkin asiat täytyi kohdata ilman pelkoa. Tai sitten Hallatar-levyllä mukana ollut Heike Langhans hoitaisi laulun. – Hallatar on pimeyden kohtaamista puhtaimmillaan. Tapanani ei silti ole miettiä, että jokaisen levyn pitäisi olla edellistä parempi, syvempi, vaikuttavampi tai mitä hyvänsä. Kun musiikki tulee luonnollisesti ja pakottamatta suoraan sydämestä, niin lopputulos on sillä hetkellä täydellinen ja julkaisusta voi olla ylpeä hamaan loppuun asti. – Kirjoitin viime syksynä julkaistun Hallatar-yhtyeen debyyttialbumin heti Aleahin kuoleman jälkeen, enkä muista sen säveltämisestä yhtään mitään. Helsinki, ravintola Ilves 14. – Olen jo säveltänyt seuraavan pitkäsoiton musiikin, mutta emme ole vielä lyöneet studioaikatauluja lukkoon. Homma sinänsä ei jatku, sillä tässä yhtyeessä oli kysymys Aleahin sielusta ja sydämestä. Miltä Swallow The Sunin jatko näyttää. Se on kieltämättä todellinen STS-kulmakivi, niin hyvässä kuin pahassakin. Yhtään liioittelematta: jos näitä karvaisia kavereita ei olisi ollut, en tiedä olisinko selvinnyt. > Soundi-haastattelu Juha Raivion mielestä muusikon paikka on lavalla, tuntui siellä sitten hyvältä tai pahalta. – Minulle on nykyään yhä tärkeämpää, että tekemäni taide luo positiivisia fiiliksiä
Liput kuluineen alkaen 49,50 €. S P E C I A L G U E S T EWL tulostus.indd 31 8.3.2018 8.10. TAMMISAARI, STALL RSPARKEN Portit auki klo 15.00. 59,50 €. L a 21.7. Liput kuluineen alk. Pe 20.7. Liput kuluineen alk. Pe 2.11.2018 HELSINKI, Savoy-teatteri Klo 19.00. Liput kuluineen alkaen: kenttä 69,50 €, numeroimaton istumakatsomo 79,50 €. To 15.11.2018 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00. HAMINA, Bastioni Portit auki klo 17.30. 49,50 €. to 29.11.2018 helsinki, Kulttuuritalo pe 30.11.2018 sein joki Areena La 1.12.2018 Areena oulu Hki klo 19.00, SJK ja Oulu klo 20.00. Liput kuluineen alkaen: kenttä 69,50 €, priority ( K-18 v.) 89,50€
Kaksi ensimmäistä, Mikko Sarjanen ja Jyrki ”Pajulaakso” Pajunen, ovat touhunneet yhdessä yli 15 vuotta alun perin alustanaan räväkkä rap-yhtye Notkea Rotta. Kolmen täyspitkän verran tunnistettavan persoonallista suomirockin ja räpin symbioosia julkaissut kolmikko tietää, mitä tekee ja tekee sen täysin omin ehdoin. Ettekö usko vai. Sitten Dizzy liittyi Guns N’ Rosesiin ja sitä näkyi snadisti vähemmän, Rane tokaisee. Gibson Les Paulia koristaa itse mestari Les Paulin nimikirjoitus. Kolmikko seurasi vaistoaan ja päätyi tekemään jotain, jossa yhdistyy molempien maailmat. Syntyi Atomirotta, joka kiertää Suomea sadan keikan vuosivauhdilla ja täyttää klubeja niin Helsingin lähiöissä kuin maakunnissakin. No, todisteeksi Rane kaivaa kännykästään valokuvan vuosikymmenten takaa, jossa hän, Dizzy ja Dizzyn ex-vaimo Lisa hassuttelevat limusiinissa. Tarjous meni läpi, totta kai. Kuten Ranen tapauksessa voi odottaa, ei kyseessä ole mikä tahansa ritsa. Kitaristi Rane Raitsikka (Harri Jäntti) on muita kymmenen vuotta kauemmin pallolla tallustanut maailmanmatkaaja, joka päätyi 1980-luvulla Laman, Unicefin ja Smackin kautta Yhdysvaltoihin. – Tuollaista se elämä oli silloin parikymppisinä skideinä, nämä oli mun parhaita frendejä. Toukokuun alussa on vuorossa peräti kolme hikistä iltaa Tavastialla, mikä viimeistään todistaa, että heidän omalaatuinen symbioosinsa on löytänyt otollisen maaperän. Siellä parikymmentä vuotta rockia ja ties mitä soitettuaan mies palasi Suomeen, ja tarjosi hetken mielijohteesta itseään Notkean Rotan palvelukseen. Taustalla soi huhtikuun puolivälissä ilmestyvä Atomirotan kolmas pitkäsoitto III, jolle on komeita kosketinraitoja loihtinut tuo samainen, nyt Guns N’ Rosesissa jo lähes 30 vuotta pysynyt Dizzy Reed. atomirotta-taitto_d.indd 32 8.3.2018 16.23. Kelataan tähän hetkeen. Otetaan esimerkiksi kosketinsoittaja nimeltä Dizzy Reed, jonka kanssa Rane hengaili jo 1980-luvun lopulla Los Angelesissa. Miesten tiet kohtasivat joskus jossain päin Yhdysvaltoja, aivan kuten Ranelle on tuntunut tapahtuvan vuosikymmenten aikaan mestarin jos toisenkin kanssa. Teksti: Mikko Meriläinen Atomirotta yhdistää hevarit, räppärit, yökerhobailaajat ja bisneshemmot. alokuvausstudiossa häärää omalaatuinen kolmikko: räppäri, konevelho ja kitaristi. MAAIL MOJEN VÄLISS Ä 32 SOUNDI KUVAUSSESSIO ON OHI ja Rane Raitsikka esittelee mukanaan tuomaansa kitaraa
Atomirotan kolmikolla on syytä hymyyn. SOUNDI 33 K u v a: M ar k u s P aa ja la atomirotta-taitto_d.indd 33 8.3.2018 16.23. Ensi kuussa ilmestyvään III-levyyn mennessä yhtye on jo noussut isojen tekijöiden joukkoon vailla suurta markkinakoneistoa
Sitten oli sellaista juppiväkeä Espoosta puvut päällä, ja sitten oli sellaista idän raffimpaa hahmoa. K u v a: Ta tu H il tu n en 34 SOUNDI atomirotta-taitto_d.indd 34 8.3.2018 17.19. – Se oli iso juttu, että me soitetaan taas kimpassa kaikkien näiden vuosien jälkeen, Rane toteaa. – Siellä oli tupa täynnä lähes pelkästään sellaisia kauluspaitatyyppejä vaimoineen, hyvin toimeentulevan näköistä vanhempaa väkeä. Yleisössä on siis erittäin monen näköistä hiihtäjää. Räppiporukoille Atomirotta-keikka on kurkistus rockmaailmaan, ja raskaamman musiikin kuuntelijoille kyseessä on harvinainen visiitti räppiympyröihin. Tarkennetaanpa katse vielä hieman pidemmälle, ja yritetään piirtää mieleemme tyypillinen tätä kolmikkoa Atomirotta-keikalle katsomaan tullut fani. Ja mikäs on suosiessa, kun keikkamyyntiä pystyy itse kontrolloimaan. Se vastasi, että tuli ja mä tykitän näitä tässä just as we speak. – Se on jännä juttu, että niiden pitää aina ensiksi selittää, että mähän en normaalisti tällaista kuuntele... Mutta ainakaan Ranelle kyse ei ole mistään sellaisesta, vaan aivan yksinkertaisesti siitä, että hän vain sattuu tuntemaan mukavia tyyppejä, jotka osaavat soittaa. – Mutta onhan se käytännössä mahdotonta, että niin olisi voinut käydä, Mikko naurahtaa. Sillä oli siis yksi vapaapäivä, ja se halusi hoitaa tämän. No, mä laitoin failit ja tekstaria perään, että tuliko läpi. Näin hikistä on meno Atomi-keikoilla. Ja sit ne ovat löytäneet tämän meidän musan, Rane toteaa. tai että olen henkeen tai vereen joku metallimies tai punkkari tai tamppaaja. Näin me ollaan puhuttu, Rane visioi. Parin tunnin haastattelusession aikana äänessä on 80-prosenttisesti Rane, mies on nimittäin kova puhumaan – eikä siinä mitään niin kauan kun sylki tuo suuhun näin hyviä juttuja. Rane tahkoaa riffejä hyväntuulisena leveä hymy kasvoillaan, ja Pajulaakso pitää koko homman läjässä takavasemmalla koneista taustoja taikoen. Gene on puolestaan Trautmann, tuttu rumpali Queen Of The Stone Agen riveistä vuosituhan nen vaihteesta sekä Eagles Of Death Metalista. – Dizzyn kanssa tehdään varmaan sama diili, että nyt testattiin muutama biisi, ja sit soitetaan seuraavalla levyllä enemmän. Bändi suosii mieluummin pieniä keikkapaikkoja. Timanttisten kiippariraitojen ohella lopputuloksena on tietysti myös leson näköinen nimi tiedotteessa, joka tuo kuuntelijan korvaan ylimääräistä tähtipölyä. Frendit pitävät hauskaa yhdessä, ei sen kummempaa. – Me juteltiin kesällä, että se voisi soittaa meidän sinkulla. Se oli nastasti sanottu! Kolmikko tuntuu toimivan yhdistäjänä eri yleisöjen välillä. Edellisellä Atomirotta-levyllä Trautmann soitti parissa biisissä, ja tällä kertaa hän on hoitanut kaikki ei-ohjelmoidut rumpuraidat. Keikoilla käy myös gimmoja ihan vitusti! Ja kun tulee gimmoja, niin sonnit seuraa perässä. Keikalla roolit kiepsahtavat, sillä lavalla Mikko on se, joka bändin keulilla pomppii menemään jatkuvasti höpöttäen. Heidän mielestä tässä meidän hommassa oli taas sitä samaa. – Just soitettiin taas loppuunmyyty ilta Vuosaaressa, siellä tuli 19-vuotias junnu kertomaan, miten mä oon inspiroinut häntä aloittamaan skitansoiton. – Ilman muuta, sille voi sanoa mitä vaan! Rane vakuuttaa. – Ja sama homma Genen kanssa. No, meillä oli vähän kiire sen suhteen, ja Dizzy oli rundilla, joten jouduttiin sanomaan sille että ei onnistu. päivä se lentää Los Angelesiin ja seuraavana aamuna Australiaan. Levy meinasi jäädä myös väliin, kun sillä oli joka perkeleen päivä keikka, mutta sitten Dizzy sanoi että tammikuun 30. KARISTETAAN ULKOMAAN ihmeiden tähtipöly taakse ja siirretään fokus oleelliseen, eli tähän erikoislaatuiseen kolmikkoon. Tehtävä ei ole aivan yksinkertainen, sillä Atomirotta on kansoittanut niin hikisimmät lähiökuppilat kuin isot festarilavatkin, ja festivaalien kirjoa on riittänyt Tuskasta Provinssin kautta SummerUpiin. Tarinaa riittää, ja sen kaiken Rane kertoo innostuneesti, laveasti ja värikkäästi. Siellä tuli paristakin suusta kommenttia, että he kävivät katsomassa Rollareita 70-luvulla ja viime vuosina se vanha rytmimusiikin svengi on kadonnut radioaalloilta. Parin tunnin päästä sieltä tuli sellaiset filet, että todellakin riittää! Tässä kohtaa tietenkin nousee mieleen kysymys, että jos Dizzyn raidat eivät olisikaan sopineet biiseihin, niin olisiko tuon tason kaverin avusta voinut edes teoriassa kieltäytyä. Ja Ranen kämppäkaveri 15 vuoden takaa. – Äskettäin Porvoon keikalla mun silmät taas aukesi, Mikko kertoo
– Mulla kilahtaa puhelin, että tällainen idis olisi ja tässä sanat voisi mennä että pump-pu-dup-pup-pump-pa-paa, Mikko imitoi Ranen tapaa briiffata kappale hänelle. – Sitten se sanoi, että joo-o, se kuuluu teidän musasta. Mikko naurahtaa. – Mä luulen, että siinä on se, että meidän musassa on kaikuja aika monesta jutusta. Atomirotan tekstit syntyvät usein tähän tyyliin: Rane ja Pajulaakso demottelevat biisiaihioita, joissa usein on jo joku Ranen päästä lähtenyt kertsin alku tai muu teksti-idea. – Pikkuhiljaa... Oma vaikutuksensa on siinäkin, että bändi toimii teksteissään tummien vesien tulkkina, mutta ei jää vellomaan kurjuuteen. ja tällä levyllä huomasin, että minähän laulan! Mikko naurahtaa. K u v a: H an n am ar i Jo h an ss o n K u v a: M ar k u s P aa ja la SOUNDI 35 atomirotta-taitto_d.indd 35 8.3.2018 16.42. Sitten kun sen nauhoittaa, tajuaa että fuck, eihän tämä kuulostakaan hyvältä vaikka idea oli hyvä. Kun Atomirotta aloitti, ei Mikolla ollut myöskään kokemusta laulamisesta. – Me tehdään juttua, mikä koskettaa, ja mulle tulee saatanasti palautetta, että ollaan jeesattu tyyppejä. Tosin huonomminkin laulun hahmolla olisi voinut mennä. Sitten lähtee etsimään uusia sanoja, jotka kuulostaa hyvältä mutta saisivat merkityksestäkin kiinni. Aiemmin he olivat Pajulaakson kanssa hakeneet Atomirotan musiikissa räppi ja suomirock ovat läpsäisseet ylä vitoset tavalla, joka on puhutellut väkeä genrerajoista välittämättä. Rane tokaisi hänelle, että ala laulaa, kaikki osaa laulaa. Sitten on Mikon vuoro alkaa sylkeä tarinaa eteenpäin ja hioa sanoja paikalleen. Mutta on magee homma oppia kielestä erilaisia juttuja, että ei nämä ässät ja uut vain toimi tässä kohtaa. – On siinä yhä omat haasteensa. Tässä hommassa vokaaliraidat on paljon enemmän soitin. – Jengi hiffaa meidän rootsit ja historian, summaa Mikko ja kertoo juuri äskettäin hämmästyttäneensä jotain paitatiskille tullutta metallifania kertomalla omasta Sepultura-menneisyydestään. Työmetodien puolesta Atomirotta koki kolmoslevyllään uudistuksen, kun Ranelle ostettiin tietokone. – Yleisellä tasolla sanoituksia on vaikea summata, kun kaikki kertovat eri asioista, mutta tekstien pitää olla sellaisia, että ne tuntuvat meistä kaikista hyvältä, Pajulaakso painottaa. Mä jäin miettimään, että mitenkähän se Sepulturakin sieltä kuuluu... – Tätä biisiä itse asiassa rullattiin vähän taaksepäin, Rane tokaisee. – Joo-o, noinhan se on. Mutta kai se sitten kuuluu! EPÄILEMÄTTÄ ISO OSA Atomirotan vetovoimasta selittyy sanoituksilla, joista voivat löytää samaistumispintaa myös – ja ehkä jopa ennen kaikkea – ei-niin-onnellisten tähtien alla syntyneet. Todella monenlaista jengiä tulee kertomaan, miten nämä biisit ovat osuneet, Mikko vahvistaa. Rane analysoi, että ihmiset haluavatkin päästä pois omista lokeroistaan, ja heidän kauttaan siihen tarjoutuu luonteva mahdollisuus. Koska biisien formaatti on hyvinkin erilainen kuin Notkeassa Rotassa, opittavaa riittää yhä – vaikka Atomirotta-biisejä on tullut tehtyä jo kymmeniä. – Paljonhan siellä stooria myös minun omista nousuista ja laskuista, Rane sanoo. Kyllä me Pajulaakson kanssa jyystettiin näitä lauluja aika paljon meidän pikkupajalla Vallilassa. – Joskus aamukahvilla on ihan fiiliksissä, että nyt mä keksin hyvä jutun. Taustalla soi Yksin vieläkin, jonka päähenkilöstä maalataan melkoisen alakuloinen kuva. – Sen huomaa palautteesta. Arpia tulee, mutta täytyy yrittää olla tekemättä samoja mogia koko ajan, Rane sanoo. Mutta miksi juuri Atomirotta onnistuu kaatamaan aitaa hevi-, suomirockja rapfanien väliltä. – Pokasta se ei jää kiinni, mutta on siinä todella paljon töitä tehty, eikä olla maalissa vieläkään. – Alun perin siinä puhuttiin vanhusten itsemurhista ja vaikka mistä. Me ollaan sellainen hyvä silta, mitä kautta on turvallista tutkia uusia juttuja. Biiseissä kohdataan synkempiäkin ihmiskohtaloita, mutta myös pidetään hauskaa ja nautitaan elämästä. – Siitä mä aloitin... Otettiin vähän kevyemmäksi
Atomirotta syntyi legendaarista lähiösaagaa rakentaneen Notkean Rotan kautta. – Ja mikä parasta, keikkapaikoilla on aina Atomiklubi eli siellä soi meidän itse valitsema musa koko illan. – Mutta ollaanhan me tehty ihan helvetin paljon määrätietoista duuniakin. K u v a: H an n am ar i Jo h an ss o n KE 18.4. klo 19 Iso sali Youtube-hiteistään tunnettu bändi soittaa moderneja popja rockhittejä tyylikkäinä retroversioina. Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 24 € PE 27.4. klo 19.30 Pieni sali TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT TAMPERE-TALON KEVÄÄSSÄ SOI SYKÄHDYTTÄVÄT KLASSIKOT! Kehuttuja tulkintoja sähköbassolegenda Pekka Pohjolan sävellyksistä. klo 19.30 Pieni sali Yli 50 vuotta esiintynyt yhtye ei jätä kylmäksi tälläkään kertaa. – Jotain voi aina delegoida, mutta sekin on huomattu että panet jonkun toisen asialle niin me päädytään kuitenkin tekemään se itse. Äänitän aina sen koko saatanan palkin, vedän koko biisin kävi miten kävi. – Olenhan mä ihan helvetin onnekas jäbä, Rane siunailee. Tavallaan salama on iskenyt samaan mestaan uudestaan – mutta tämähän on ollut pelkkää salamaa koko elämä! Rane nauraa. Mulla on sellainen demented chicken -tyyli, yksisormitekniikka, Rane nauraa. Yhtyeen voittajakonsepti on yhdistelmä yksinkertaisia, tarttuvia ja puhuttelevia suomirockbiisejä sekä bändin karismaattisen kombon ja eri suunnista kumpuavan historian mukanaan tuomaa persoonallisuutta. Ja samalla me ollaan otettu tässä käytännön puolikin haltuun. Joka tapauksessa on seurattava, että mitä siellä tapahtuu. Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 25 € TOPMOST Liput 56/49 € SCOTT BRADLEE´S POSTMODERN JUKEBOX Tre-talo_SD_2018_03_b.indd 1 8.3.2018 10.38 atomirotta-taitto_d.indd 36 8.3.2018 16.23. Ja kasvaa suosion mukana. Me tehdään kaikki hyvällä fiiliksellä ja pidetään laadusta kiinni. – Mä vaan painan nappia ja soitan koneelle sen mitä kuulen päässäni, en mä osaa siirtää mitään. Miehet intoilevat siitä, kuinka soittivat vaikkapa Tampereen alueella puolentoista kuukauden aikana kuusi keikkaa pienissä mestoissa. – Mutta ei tässä niin hirveä määrä duunia ole, Rane toteaa. Siinä tuntuukin olevan Atomi-filosofian ydin. Ollaan opeteltu ihan uusi juttu, tämä bändi on opettanut meille tämän. Levyjen teon ja keikkamyynnin lisäksi myös verkkokauppa pyörii omin voimin. Tiivistetyn kokoonpanon tyyli lähti rönsyilemään laveammalle trion osoittautuessa keikoilla kompaktiksi paketiksi. – Se pitää vain tehdä. 36 SOUNDI sopivia biittejä biisiaihioiden taustalle, mutta nyt demot syntyivät Ranen makuuhuoneessa Garagebandilla. Ei tarvitse kuunnella mitään jumputusta pakkosyötöllä. Rane heittää, ja epäilenpä ettei ainakaan pelkästään läppänä. Koska kolmikko haluaa pitää langat omissa käsissään, on työmääräkin melkoinen. Myydään itse keikat (Atomirotan festarikeikat hoitaa agentti, muut bändi itse) ja soitetaan ison ja karun konserttisalin sijaan mieluummin pienessä mestassa pari iltaa. – Sitten joskus kun Atomi-logo pyörii Mersun tähden sijaan auton keulassa, Mikko nauraa. VAIKKA MYÖS III-albumilla Atomirotan tyylipaletista löytyy niin sielukasta herkistelyä, rentoa skata, funkya biletystä kuin armotonta punk-runttaustakin, on yhtyeen tyyli asettunut luontevasti siihen helposti tunnistettavaan soundiin, joka hurmasi radioaaltojen kautta kansaa jo Aurinkoon-ensisinglellä 2014. VERNERI POHJOLA: PEKKA KE 4.4. AIKA PIENET todennäköisyydet voisi laskea sille, että ensin suomalaisen punkin ja rockin peruskiviä muurailtuaan ja parikymmentä vuotta maailmalla seilattuaan Rane päätyi Suomessa rapkollektiivin kautta uransa menestyneimpään yhtyeeseen. – Ne oli loppuunmyytyjä, ja yhteensä soitettiin vähän yli tuhannelle tyypille, joille jäi vuorenvarmasti parempi fiilis siitä, Rane ynnäilee. Sitten joku päivä, kun aloitetaan Atomi-levy-yhtiö ja -keikkamyynti ja aletaan moguleiksi... – Ei tämä kuitenkaan mikään iso enterprise ole, että tarvittaisiin joku pilvenpiirtäjä toimistoksi. Ilmeisesti tekniikka toimi hyvin, sillä lopulliselle levylle on jäänyt useampaankin kohtaan soundeja Ranen itsekseen väkertämiltä demoilta. – Olen erittäin kiitollinen siitä, että saan tehdä sellaista musaa mitä huvittaa ja pystyn elättämään sillä mun perhettä. – Tässä on samalla myös opittu asioita, Pajulaakso sanoo
Siinä riittääkin visioimista, kun miettii mihin kaikkeen tämä kolmikko voisi halutessaan ryhtyä. Monesti ollaan leikitelty tuollaisilla idiksillä, ja varmasti tullaan tekemäänkin jotain. – Ollaan me jutskattu kaikkea, Rane sanoo. klo 19.30 Pieni sali TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT TAMPERE-TALON KEVÄÄSSÄ SOI SYKÄHDYTTÄVÄT KLASSIKOT! Kehuttuja tulkintoja sähköbassolegenda Pekka Pohjolan sävellyksistä. Atomirotan kipinä oli syttynyt. klo 19 Iso sali Youtube-hiteistään tunnettu bändi soittaa moderneja popja rockhittejä tyylikkäinä retroversioina. Tai armoton tuuppaus-ep huutopunkia. Kaikenlaista on pohdittu Atomi-leirissäkin, ja ehdotuksia satelee myös ulkopuolelta. – Nytkin kun on soittanut näitä biisejä tyypeille, niin sieltä tulee kommenttia, että tämä on taas tällaista mitä ei kukaan muu tee. Atomirotta oli viime kevään lämppäämässä Helsingin The Circuksessa funklegenda George Clintonia. Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 25 € TOPMOST Liput 56/49 € SCOTT BRADLEE´S POSTMODERN JUKEBOX Tre-talo_SD_2018_03_b.indd 1 8.3.2018 10.38 atomirotta-taitto_d.indd 37 8.3.2018 16.23. Isompiinkin pöytiin yhtyettä on houkuteltu. Ja vaikka älyttömimmät irtiotot ovatkin jääneet (ainakin toistaiseksi) tekemättä, on asia jo periaatteellisella tasolla merkityksellinen. – No, mä lähdin himaan juoksemaan shortsit märkinä Atomi-lättyä kaverille, joka on soittanut Herbie Hancockin, Miles Davisin ja Red Hot Chili Peppersinkin kanssa. se on laajakaista! Siinä on aika monta eri linjaa, Rane summaa. – Ei me kelattu mitään, kaikki vain tapahtui, Pajulaakso vahvistaa. Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 24 € PE 27.4. Atomirotta levyttää maan merkittävämmälle raplafkalle Monspille, joka on käytännössä yhden miehen eli Keijo ”Kepe” Kiiskisen hoidossa. Jossain vaiheessa iltaa Blackbyrd sanoi Mikolle, että olisi kiva saada Atomirotan levy. Se on tavallaan monumentti sille, kuinka rehellisesti me tätä duunataan, Rane toteaa. OTETAAN LOPPUUN vielä pieni ripaus tähtipölyä, sillä sitä tähän porukkaan tuntuu tarttuvan joka käänteessä. – Välillä joku meistä tulee kysyneeksi, että voidaanko me tehdä näin. Kolmikko kiistää, että Atomirotta olisi tietoisen suunnittelun tulosta. – Kun puhutaan, että teidän kannattaisi hoitaa toi tuottamaan ja toi fiittaamaan ja aivan varmasti soi radiossa ja tulee seitsemän miljoonaa streamia heti. – Mutta mitä enemmän paahdetaan, niin levy levyltä erilaiset mahdollisuudet kristallisoituu entistä enemmän, Mikko intoilee. Näin nää hommat menee! KE 18.4. Itsellä on aina se fiilis, että totta kai voidaan. – Onhan tässä ollut aika monta keskustelunavausta isommilta tyypeiltä, Rane vahvistaa. – Kun oltiin soitettu pari keikkaa, me ymmärrettiin että nyt alkaa tapahtua jotain, ja tämähän onkin ihan eri juttu, Rane muistelee. Okei, niinkin voisi tehdä, mutta me voitaisiin myös tehdä kantri levy jos meitä huvittaa. klo 19.30 Pieni sali Yli 50 vuotta esiintynyt yhtye ei jätä kylmäksi tälläkään kertaa. – Keskustelu hyytyy yleensä siihen, että me halutaan sataprossanen taiteellinen vapaus tehdä juuri sitä mitä me halutaan. Tehdään mitä vain, niin aina se näyttää meiltä, Mikko sanoo. Sekin näyttäisi ihan Atomilta. Ranesta hetkeksi uuden kipinän saanut kahdeksanhenkinen porukka teki muutaman keikan ja yhden levyn, kunnes Rane, Pajulaakso ja siihen aikaan vielä rottamaskiin verhoutunut Mikko lähtivät kiertämään kapakoita kolmestaan Notkea Rotta 3-Pack -nimellä. Soundcheckissa Rane näppäili kitarastaan ensimmäisiä soundeja Ampegit tyypilliseen tapaansa täysillä ulvoen, kun viereen pamahti Clintonin bändin kitaristi DeWayne ”Blackbyrd” McKnight. Miehet painottavat useaan otteeseen sitä, kuinka Atomirotta-viitekehys antaa vapauden tehdä ihan mitä vain. – Meidän linja... Atomirotta muovautui vähitellen. – Se tokaisi vaan että ”What’s happening here?” johon Rane vastasi että ”We speak the same language!” Mikko hekottelee. VERNERI POHJOLA: PEKKA KE 4.4. – Me ei suunniteltu tätä mitenkään, Mikko vakuuttaa. Kun Rane tuli kuvioihin, oli Notkea Rotta ollut jo tovin säästöliekillä. – Kaiken suhteen, lisää Mikko painokkaasti
38 SOUNDI Teksti: Lassi Linnola Kuva: Tim Martindale Auri-taitto_b.indd 38 8.3.2018 16.25. Aurin tarina on kertomus inspiraatiosta, sielujen sympatiasta sekä elämästä itsessään. Viime vuonna Johanna Kurkela sekä Nightwishistä tutut Tuomas Holopainen ja Troy Donockley antautuivat inspiraation vietäviksi. Auri on kolmen muusikon tasavertainen ryhmä, sillä kaikki osallistuvat sävellystyöhön. Samalla aaltopituudella olemise n tunne on yhtyeen mukaan suorastaan maagista. Kollektiivisesta hurmoksesta syntyi Auri-yhtyeen eponyymi debyyttilevy, joka kurkottaa hennolla kädellään niin genrerajojen kuin maallisten ulottuvuuksienkin läpi. Eikä tätä tarinaa kerrottaessa voi sivupoluilta tai kaninkoloiltakaan välttyä
Johanna: – Se oikeastaan sysäsi rattaat takaisin liikkeeseen. Kun Nightwish vetäytyi tauolle viime vuonna, tajusimme, että nythän meillä on viimeinkin mahdollisuus palata tämän projektin äärelle. Se oli maagista. Aika ei kuitenkaan ollut otollinen, ja velvoitteet Nightwishin ja Johannan soolouran ympärillä vaivuttivat yhteisen projektin pitkään talviuneen – kunnes tähdet asettuivat kuuden vuoden jälkeen kohdilleen. TAIDETTA TÄMÄN TODELLISUUDEN TUOLTA PUOLEN ”Aurissa mielenkiintoista on se, ettei yhtyeessämme ole lainkaan johtohahmoa tai tuottajaa.” P ohjoisella Rautatienkadulla sijaitsevan ravintolan pöydässä istuvalla seurueella on hymy herkässä. Yhtyeen sisäisestä dynamiikasta ja rooleista kysyttäessä on vastaus yksiselitteinen. Johanna: – Aivan kuin jokaisella meillä olisi ollut sama kappale soimassa sisimmissämme. Nightwishin Endless Forms Most Beautiful -kiertue ja Johannan sooloura söivät suuren osan ajastamme. Troy: – Minun taas oli tarkoitus työstää uutta levyäni, mutta Aurin palatessa pöydälle sai sooloalbumini luvan lentää jorpakkoon! Padon murruttua ei hyökyaallolta voitu välttyä. Muodostimme eräänlaisen kollektiivisen mielen. Vaikka kolmikon Auri-projekti on juuri saanut valmiiksi debyyttilevynsä, olisi väärin puhua tässä yhteydessä uudesta yhtyeestä. On vain yksi iso kokonaisuus. Johanna: – Kaiken perustana oli oikeastaan vain me kolme ja musiikki, joka tihkuu tästä yhdistelmästä. Ideat kulkivat tiedostoina bittiavaruuden halki ja väliin jäänyt valtameri typistyi vain siniseksi pigmentiksi kartalla. Tuomas: – Olimme olleet jatkuvasti kiireisiä. Luomisprosessista keskusteltaessa kolmikon puhe hakeutuu määrätietoisesti kollektiivisuuden ja sanattoman yhteisymmärryksen äärelle. Tuomas: – Aurissa mielenkiintoista on se, ettei yhtyeessämme ole lainkaan johtohahmoa tai tuottajaa. Vaikka silmäluomia painavat yölento Tukholmasta sekä läpi aamun jatkuneet haastattelut, huokuu Tuomas Holopaisesta, Johanna Kurkelasta ja Troy Donockleystä hyväntuulista ja innostunutta energiaa. SOUNDI 39 Auri-taitto_b.indd 39 8.3.2018 16.25. Minäkin olin päättänyt pitää vuoden ajan taukoa soolourastani. Tuomaksen ja Johannan osuudet äänitettiin pariskunnan kotona Kiteellä, kun taas Troy työsti omat raitansa Skotlannin Yorkshiressä. Luovuuden vimmassa tehty levy syntyi puolessa vuodessa. Osallistuimme kaikki sävellystyöhön emmekä anna mielellämme haastatteluita, elleivät kaikki kolme ole paikalla. Aurin ensimmäiset köynnökset kietoutuivat trion ympärille jo vuonna 2011, kun Troy esitteli Aphrodite Rising -sävellyksensä Tuomakselle ja Johannalle
Levy yhdistelee luontevasti kansanmusiikkimaisia vivahteita dramaattisen elokuvamaisiin äänimaisemiin eikä pyri noudattamaan perinteisiä kappalerakenteita. Genrerajoista piittaamaton kokonaisuus sisältää toki yhtymäkohtia Nightwishin ja Johanna Kurkelan tuotantoon, mutta jokaista tuttua elementtiä kohden on mu”Luulisi jo hevosen soittaman soolon kertovan, ettei mikään tässä ollut suunniteltua!” Auri-taitto_b.indd 40 8.3.2018 16.26. Hetkinen – siis kenen. Musiikin moniottelijana aiemminkin meritoitunut Troy soitti irlantilaisen säkkipillinsä ohella myös kielisoittimia. Projekti antoi jokaiselle mahdollisuuden hyödyntää vahvuuksiaan. Tuomas kaivaa taskustaan naurunremakan saattelemana puhelimen, jonka näytölle ilmestyy video hänestä pitelemässä käsissään sähköpianoa, jonka koskettimia Tuomaksen ja Johannan omistama Joomba-niminen hevonen nuolee kiivaasti. Ilman apukäsiä levyn tekeminen ei kuitenkaan olisi onnistunut. Historian ensimmäinen hevosen soittama kosketinsoolo! Tuomas: – Joka päätyi myös lopulliselle levylle. Kännykän kaiuttimista kantautuu ihmiskorvalle käsittämätön kosketinjuoksutus. Tuomas vastasi kosketinosuuksista, Johanna vokaaleista sekä alttoviulusta. Troy: – Kai tajuat, että käsissäsi on maailmanluokan skuuppi. Kyseessä ei suinkaan ole levyn ainut musiikillinen yllätys: Auri on kaukana tyypillisestä albumista. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Hevosenleikkiä Jo alusta alkaen oli selvää, että Aurin ydin tulisi koostumaan Tuomas Holopaisen, Johanna Kurkelan ja Troy Donockleyn muodostamasta triosta. Levyllä kuullaan myös ”virtuoosimaisen Joomban” säveltaidetta. Esimerkiksi rumpuja perkussioraidat soitti Troyn kanssa aiemminkin työskennellyt Frank Van Essen. Uteliaille kerrottakoon, että kyseinen taidonnäyte on kuultavissa Savantkappaleen viimeisellä kolmanneksella
Me vain halusimme tehdä biisejä. En ole uhrannut kysymykselle ajatustakaan! Emme missään vaiheessa keskustelleet Aurin musiikillisesta suunnasta. Ja siinä piilee Aurin todellinen ydin. Vaikka Aurin kaikki jäsenet ovat tiukasti työllistettyjä hyvin tunnettujen musiikkiprojektiensa parista, aikoo kolmikko löytää tulevaisuudessa aikaa tuodakseen Aurin myös liveolosuhteisiin. On musiikkia, jossa on syvyyttä ja on musiikkia, jossa on enemmän viihdearvoa. Olivatko levyn lopullinen suunta ja muoto tarkasti etukäteen suunniteltuja asioita. Johanna: – Musiikkimme tuntuu olevan lähtöisin jostain toisesta ulottuvuudesta. 40 SOUNDI SOUNDI 41 kana vähintäänkin kourallinen tuntematonta. Auri on kuin säveliksi puettua tajunnanvirtaa. Vaikutteita on valtavasti ja niitä on mahdotonta tarkasti paikantaa, koska ne painuvat syvälle alitajuntaamme. Kuten Ihmemaahan joutunut Liisakin totesi, kaikki on ylösalaisin. Vielä pari vuotta sitten emme uskoneet, että tulisimme keikkailemaan. Troy: – Tuohan on mitä parhain tapa kuvailla sitä! Ja jos se ei ole tiedostamaton prosessi, silloin luultavasti teet jotain väärin. Johanna: – Uskon, että olemme ikään kuin suodattaneet musiikkiimme kaikkia niitä asioita, joita rakastamme. Se on kaunis unelma, jonka aiomme toteuttaa. Tavallista maailmaa pidetään kurjana paikkana, josta täytyy päästä pois – väärin! Se maailma, jota kutsumme tavalliseksi, on uskomattomampi kuin yksikään kuvitelmamme. Mutta jokin nimitys sille piti keksiä, jotta ihmiset tietäisivät, mistä levykaupan hyllystä levyämme etsiä. Mutta tietyllä tasolla se kuitenkin vaikuttaa minuun ja saattaa vuosienkin päästä näkyä omassa taiteessani. Yhtyeen nimi on peräisin fantasiakirjailija Patrick Rothfussin teoksista ja kaninkolo luonnollisesti viittaa Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -klassikkoon. Ei näin intohimoisesti puhuta hankkeesta, jonka kohtalona olisi tulla kuopatuksi. Tuomas: – En itse asiassa ole ajatellutkaan koko asiaa. Tuomas: – Aurin musiikkia on oikeastaan aika mahdotonta luokitella. Johanna: – Ja olisi kauhea sääli, jos tämän meille siunaantuneen, kallisarvoisen ajan käyttäisi vain arkitodellisuuteen kahlittuna, eikä koskaan kykenisi nousemaan sen yläpuolelle. Oikeastaan koko elämäni virta ja kaikki sen pyörteet täyttävät minut musiikilla. Eikä siinä ole mitään vikaa – me rakastamme vanhaa Bon Jovia ja Abbaa! Korvakäytäviin pesiytyvät, nerokkaan yksinkertaiset pop-kertsit ovat loistavia! Mutta silloin kun kyse on omasta musiikistamme, haluamme lisätä siihen sen tietyn kosmisen elementin ja eskapismin. Tai alati läsnä olevasta korkeammasta lähteestä. Mitä enemmän kolmikon mietteitä kuuntelee, sitä helpompi on termiä ymmärtää. Pakko siitä on silti kysyä: mikä ihmeen kaninkolomusiikki. Troy: – Luulisi jo tuon hevosen soittaman soolon kertovan, ettei mikään tässä ollut suunniteltua! Me vain pyrimme ilmaisemaan itseämme muusikkoina ja taiteilijoina parhaan kykymme mukaan. Mutta nyt olemme täysin varmoja, että se tulee tapahtumaan. Troy: – Inspiraatio ei juuri koskaan näyttäydy inspiraationa, joten sitä on vaikea kuvailla sanoin. Ja jos en välillä sulje sitä mielestäni, muuttuu elämä liian kaoottiseksi. Se olisi valtavaa haaskausta. Troy: – Allekirjoitan kaiken, mitä tämä nainen juuri sanoi! Tuo on se voima, joka ajaa meitä eteenpäin. Voisimme esiintyä ympäri Eurooppaa, vanhoissa linnoissa ja katedraaleissa. Tuomas: – Olen oikeastaan pohtinutkin tuota paljon. Tuon paremmin en osaa asiaa edes kuvailla. Mistä inspiraatio oikein syntyy. Eikä se ole koskaan tietoinen prosessi – vaikka näkisin kauniin maalauksen tai kuulisin kaunista musiikkia, en halua tietoisesti ottaa siitä vaikutteita omaan musiikkiini. Ja yhdentoista kappaleen jälkeen olimme valmiit. Kuten juuri Rothfussin kirjat, joita fanitamme kovasti. Ja jos pystymme yhdistämään arkitodellisuutemme fantasioihimme, siitä tulee vieläkin ihmeellisempi! Se on paikka, jossa ei ole tuskaa, vaikeuksia, kateutta tai kuolemanpelkoa. Kysyessäni, onko Aurin tarkoituksena nostaa kuulijansa ja tekijänsä arkitodellisuuden yläpuolelle, Johannan silmät kirkastuvat. Aurin kohdalla emme kertakaan epäilleet, etteikö valitsemamme suunta olisi ollut oikea. Johanna: – Naulan kantaan! Tuomas: – Olemme itse asiassa keskustelleet lähiaikoina juuri tästä. Se on kuitenkin todella väljä käsite, joten halusimme keksiä jonkin esteettisemmän ja sensuellimman termin itsellemme. Kysyessäni, tullaanko Auri näkemään myös livenä, katsoo Troy terävästi silmiini ja toteaa minun jo tietävän vastauksen. Tarkemmalla luennalla on helppo huomata Auriin kätkettyjä intertekstuaalisia viittauksia. Näin päädyimme ”kaninkolomusiikkiin” ja ”taivaalliseen metalliin”. Samat fantasiaelementit kukoistavat myös Aurissa. Tuomas: – Taiteilija on aina suodatin. Jos meidät laittaisi metallihyllyyn, tulisivat levyn ostaneet varmasti pettymään. Se on meidän tapamme tehdä musiikkia. Troy: – Olemme juuri tällä viikolla haaveilleet kaikesta, mitä Aurin puitteissa olisi mahdollista tehdä. Välillä se on kuitenkin hallitsematonta: esimerkiksi Aurin tapauksessa löysin itseni usein aamukolmelta nauhoittamassa yöllä iskeneitä ideoitani. Troy: – Korkeamman lähteen musiikkia! Tuomas: – Nythän meillä on jo kolme tyylilajia! Troy: – Maailmanmusiikki taitaa silti olla ainoa paikka, mistä meidät olisi fyysisessä levykaupassa mahdollista löytää. Johanna: – Oli kuin kappaleet olisivat kertoneet meille, mitä tehdä. Inspiraatiota kaninkolosta Tuomas Holopainen, Johanna Kurkela ja Troy Donockley eivät tunnetusti ole kavahtaneet korkealentoisuutta aiemmassa tuotannossaan – saati haastatteluissaan. Jos minulta kysytään, on maailma aina ollut hieman nurinkurinen. Kaikissa mitä oudoimmissa ja kauniimmissa paikoissa. Monet ajattelevat, että todellinen maailma on asuntolainoja ja veroja kuhiseva arkitodellisuutemme, mutta minulle eskapistinen maailma on juuri se kaikista todellisin. Mikään ei ole suunniteltua, mutta olisi väärin puhua myöskään sattumasta. Savant-kappaleen (kyllä: sama kappale, jossa hevonen soittaa koskettimia) loppukaneettiin on ujutettu Kotiteollisuuden ja Kauko Röyhkänkin sanoituksia innoittaneen runoilijan Uuno Kailaan teos Vieras mies. Joten maailmanmusiikki taitaa olla ainoa toivomme. Tammikuun loppupuolella julkaistun Night 13 -singlen yhteydessä onkin ollut vaikea olla törmäämättä yhtyeen itse keksimään ”kaninkolomusiikin” käsitteeseen. Niinpä Auri virallisesti määriteltiin maailmanmusiikiksi. Ehkä ensiksi pitäisi kuitenkin tehdä toinen levy, ihan käytännön syistä. Se on äärimmäisen kiinnostava kysymys. Korkealentoisia ovat myös olleet Aurin tiimoilta julkaistut tiedotteet ja uutisointi. Johanna: – Aiomme ehdottomasti keikkailla. Toiseen ulottuvuuteen Tuomas Holopaisen, Johanna Kurkelan ja Troy Donockleyn aiemmassa tuotannossa vilisee elementtejä, jotka eivät suoranaisesti ole peräisin tästä todellisuudesta. Tuomas: – Kyllä. Me vain palvelimme sävellyksiämme ja yritimme kuunnella, mitä ne kaipasivat ja mitä ne eivät kaivanneet. Enkä tuon lähemmäksi vastausta ole vielä päässyt. Auri tuntuukin sijoittuvan jonnekin useiden eri taidemuotojen laskokseen. Miksi levystä tuli juuri tällainen. Yhtyeen jäsenten lausunnot asettuvat uomiinsa levyä kuunnellessa. Auri-taitto_b.indd 41 8.3.2018 16.26
SE OLI OMAN AIKANSA INTERNET, YHDISTÄVÄ TEKIJÄ.” klassikot musta paraati_d.indd 42 8.3.2018 16.46. Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Timo Isoaho K u v a: St ef an B re m er Peilitalossa-albumin onnistuminen ei ollut vahinko. Tukea kolkolle ilmeelle toivat Stefan Bremerin ottamat tyylikkäät promokuvat, 42 SOUNDI ”MUSTAA PARAATIA EI OLISI OLEMASSA ILMAN LEPAKKOA. Mustalla Paraatilla oli mielessään tarkka visio, millainen levystä piti tulla
Lama, Smack, Backsliders ja niin edelleen. Treenikämppiä oli kahdeksan ja siellä kuuli koko ajan, mitä toiset yhtyeet puuhasivat. Ja joskus – hyvin harvoin, mutta kuitenkin – uusista ryhmistä kasvoi oikeasti varteenotettavia yhtyeitä. Tuossa vaiK u v a: St ef an B re m er klassikot musta paraati_d.indd 43 8.3.2018 16.30. Mulla, Pandalla ja Backs lidersin Öllillä oli jossakin vaiheessa yhtye Pohjanoteeraus. Siinä vaiheessa osa punkbändeistä alkoi soittaa rankempaa hardcorea, mutta se ei tuntunut ihan omalta jutulta. Ykä: – Nollat hajosi 1982 ja joskus loppukeväästä mua pyydettiin Paraatin rumpaliksi. Tänä päivänä Peilitalossa nauttii pesunkestävän klassikon statusta, eikä ajan hammaskaan ole onnistunut sitä liiemmin narskuttelemaan. Saku: – Lepakon valtauksesta alkoi hieno aikakausi, sillä mestan tiivis yhteisöllisyys oli ihan mieletöntä. Ykä: – Mä soitin Nolla Nolla Nollassa Joren (Vastelin, Mustan Paraatin laulaja Peilitalossa-albumilla) kanssa. Olin silloin duunissa Wärtsilän telakalla, ja vedin vuorivillaa jäänsärkijöihin. P anda: – Musta Paraati alkoi nostaa päätään, kun minä ja Jore ryhdyimme miettimään uutta bändiä loppuvuodesta 1981. – Kesäkuussa 1982 purkitettiin Paraati-demo kokoonpanolla, jossa minun lisäkseni vaikuttivat Panda, Jore ja kosketinsoittaja Jari Kääriäinen. Kun tuli perjantai, kiskoin tiukat farkut jalkaan, hain lähimmästä kaupasta ison pussin keskiolutta ja menin Lepakon pihalle hengailemaan. Siihen tyylisuuntaukseen ei ollut enää mitään lisättävää. Panda: – Oli mahtavaa tajuta, että Killing Joken meininki oli tasan yhtä rankkaa kuin hardcore-bändeillä, mutta toki eri tavalla ja eri kulmasta tehtynä. Saku: – Me ei jumituttu punkiin tai hardcoreen vaan kuunneltiin musaa laajemmalla skaalalla. Kävi vielä niin, että Discharge julkaisi Hear Nothing See Nothing Say Nothingin keväällä 1982, ja levy puhdisti pöydän aika totaalisesti. Ihan ekassa kokoonpanossa kannuja soitti Laman Charlie (Timo Peräniitty), mutta alkuaikoina rumpaleita tuli ja meni kovalla tahdilla. Juttuja kaljoitteluseuraa löytyi mihin tahansa vuorokauden aikaan. Me ei silti missään nimessä lähdetty kopioimaan ulkomaisia ryhmiä vaan duunattiin ihan omaa juttua. Myös kaikenlaisten ideoiden kokeileminen oli helppoa, kun muusikoita pyöri paikalla pilvin pimein. Sakulla oli ghettoblaster ja luukutettiin täysillä Motörheadin No Sleep ’til Hammersmithia. Nyt palataan niihin aikoihin, 1980-luvun alkupuolelle, ja järkähtämättöminä oppaina toimivat hämärän helsinkiläiskuppilan nurkkaukseen istahtaneet Mustan Paraatin kitaristi Saku Paasiniemi, basisti Panda Nikander ja rumpali Ykä Knuuttila. Saku: – Mustaa Paraatia ei olisi olemassa ilman Lepakkoa, sillä siellä mekin löysimme toisemme soittajina. Panda: – Lepakosta on tehty kirjoja, ja mekin voitaisiin puhua aiheesta tuntikausia. Lepakossa oli myös sellainen ”renkitupa”, jossa mä sitten asuinkin. 1, josta oli jo kuultavissa pieniä kaikuja Mustan Paraatin tulevasta soundista. Kun Lepakko vallattiin elokuussa 1979, siirryttiin sitten sinne. SOUNDI 43 YRJÖ ”YKÄ” KNUUTTILA RUMMUT SAKARI ”SAKU” PAASINIEMI KITARA PASI ”PANDA” NIKANDER BASSO PÄÄOSISSA SOUNDI 43 Helsingin legendaarisessa Lepakossa kuhisi 1980luvun alkupuolella. Mutta lyhyesti sanottuna: Lepakko oli erityisesti uudemman rockin sulatusuuni, ja siellä treenasi iso liuta omaehtoisia bändejä. ”Varteenotettava” tuntuu kuitenkin vähättelyltä, kun puhutaan Lepakossa rivinsä kasanneesta Mustasta Paraatista, joka julkaisi Jimi Suménin tuottaman Peilitalossa-debyyttinsä pääsiäisen korvilla 1983. Mikä hienointa, pitkäsoiton ansioiden äärellä on nyt havahduttu myös Cleopatra Recordsin päämajassa Los Angelesissa, ja muun muassa Motörheadin, Ministryn, The Sisters Of Mercyn, Hawkwindin ja The Exploitedin kanssa työskennellyt amerikkalaisyhtiö tuo Peilitalossa-albumin sikäläisille markkinoille tänä keväänä, 35 vuotta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen. Meillä oli esimerkiksi biisi Tilanne No. Panda: – 80-luvun alkupuolelle tultaessa oltiin vedetty jo pitkään ’77-punkia Ramonesin ja Pistolsin hengessä. Ei siis ollut mikään ihme, että Lepakkoluolasta sikisi bändejä kuin hyttysiä seisovasta metsä lammikosta. Se oli oman aikansa internet, yhdistävä tekijä. Myös Killing Joke sekä Bauhaus tekivät vahvan vaikutuksen. Muusikoita tuli ja meni, ja treeni kämppien ovet kävivät tiuhaan tahtiin. Esimerkiksi Jore diggasi kovasti Van Der Graaf Generatorista. Ykä: – Keväällä 1982 tuli nähtyä Siouxsie And The Banshees Tavastialla. S aku: – Tunnettiin toisemme jo ennen Mustaa Paraatia, sillä pyörittiin Kallion Kill Cityn punkja rockyhteisössä 70-luvun loppupuolella. Öisessä hurmoksessa kasatut kokoonpanot vaipuivat usein unholaan kohmeloisen aamun koittaes sa, mutta toisinaan ideat kantoivat pidemmällekin. Se villa kutisi kehossa ihan vitusti
Jonkun olohuoneessa soitettiin akustisilla, ja ”KESÄLLÄ 1983 PARAATIN MAINE OLI SITÄ LUOKKAA, ETTÄ YÖN OLLI YRITTI VONGATA MAAKUNNISSA PESÄÄ ESIINTYMÄLLÄ PANDANA.” toisinaan kertosäe saattoi vaihtua toiseen biisiin ja muuta tuollaista. Atte saattoi ilmestyä keikan jälkeen takahuoneeseen mukanaan paperinen käsipyyhe, ja siihen raapustettiin sitten nimet. Ykä: – Olin aloittanut kannujen soittamisen syksyllä 1979, joten kyvyt eivät olleet vielä kovin kummoiset. Eka varsinainen keikka taas soitettiin Lepakossa loppukesällä 1982, ja silloin saatiin myös levytyssopimus. Tämä demo muuten kiertää goottipiireissä bootlegina tänäkin päivänä. Meillä oli joka tapauksessa vahva visio, miltä kappaleiden pitää kuulostaa. Panda: – Täytyy kyllä myöntää, että aluksi ne pohjaraidat oli surullisen kuuloisia. Suurin osa kannuista on vedetty ykkösellä sisään, vaikka siellä oli haastavia kohtia. Ihan tietoisesti myös yksinkertaistettiin ja pelkistettiin ideoita, ja yritettiin tehdä biiseistä mahdollisimman tehokkaita. Oltiin Finnvoxilla kolme viikkoa, ja se oli Suomen ennätys studioajan käytössä siihen aikaan. Saku: – Soitettiin pohjat livenä sisään kolmessa tai neljässä päivässä. Suoraa, yksinkertaista, tehokasta. Että vittu me ollaan paskoja. Nauhoittaminen oli kautta linjan aika nopeaa ja myös lauluosuudet hoidettiin ripeästi. Vähän enemmän aikaa käytettiin Kääriäisen osuuksiin, mutta se kannatti, sillä se syntikkameininki oli todella paljon aikaansa edellä, ainakin Suomessa. Tämä tapahtui syksyllä 1982. Sen takana voi seisoa edelleen ihan täysin. Panda: – Omien vanhojen julkaisujen äärellä saattaa joskus vähän punastuttaa, mutta Peilitalossa-levystä ei tule pätkääkään sellaista fiilistä. Tai oikein väärin. Että lisätään kerroksia ja kaikenlaisia soundeja ja miksataan homma hyvin, ja tästä tulee kova paketti. Saku: – Rummut oli hyvin oleellinen osa Peilitalossa-albumin soundia. Lisäksi levyn konemaiset rumpusoundit olivat nuorelle miehelle aika kova paikka. Onneksi meillä oli tuottajana Jimi Sumén, ja se rauhoitteli, että ei mitään hätää. Vai oliko se vain kättä päälle -meininkiä. Lepakossahan ei oltu ihan tarkasti kuultu, miten kukin juttunsa soittaa. Se oli se juttu, että kaikki menee samasta kaavasta. Vaikka musiikkityyli muuttui, jäi maailmankuvan lohduttomuus perinnöksi myös uuden bändin sanoituksiin. Saku: – Tehtiin, mutta vasta joskus levyn ilmestymisen jälkeen. Olin kieltämättä aika stressaantunut kappaleiden kirjoittamisen ja levyttämisen aikoihin. Siihen aikaan, vuonna 1982, yksikään itseään kunnioittanut oikea muusikko ei olisi soittanut näitä biisejä tällä tavalla. Panda: – Tehtiinkö me edes mitään sopparia ennen Peilitalossa-sessioita. Jätettiin osia tylysti pois ja joskus johonkin kohtaan jäi vain kaksi ääntä. Vaikka biisit oli periaatteessa yksinkertaisia, Ykä ei todellakaan vetänyt suoraa rokkikomppia. Paraatin kappaleiden tekeminen meni omalta kohdaltani melkein absurdiksi, kun suunnilleen jokaiseen biisiin piti keksiä uusi, omaperäinen komppi. Saku: – Oltiin suunnilleen lyömässä hanskoja tiskiin, kun kuunneltiin ekan päivän soittoja. Tavallaan soitettiin väärin oikein. – Jostakin syystä meillä oli määrä olla kolme tuottajaa, eli Jimi, Kari Kalén ja Ralf Örn, mutta kaksi jälkimmäistä saivat lähteä yhden työpäivän jälkeen. Meille taas oli itsestään selvää, että vedetään juuri näin. – Katsokaapa Love Records -elokuva niin tiedätte aika hyvin, miten Atte (Blom, Love Records / Johanna Kustannus) teki levydiilejä. Saku: – Oltiin luonnollisesti Lepakossa, kun Jore tuli kysymään mua Mustan Paraatin kitaristiksi. Suomalaisen rockin klassikot > heessa debyytille myöhemmin päätyneistä biiseistä oli suhteellisen valmiina jo ainakin kuusi. Romanssi-sinkku tehtiin alkusyksystä tällä samalla kokoonpanolla. Y kä: – Albumin nauhoitukset alkoivat joulutai tammikuussa. Toki esimerkiksi dynamiikalla ja balansseilla pelattiin, eli säkeistö tuli usein hiljempaa ja kertsissä oli sitten nostoa. Panda: – Joidenkin mielestä tietyt Paraatin jutut voi olla soitettu väärin, kun kitara ja basso menevät tavallaan ristiin. Diu diu, tämähän on hyvä! Saku: – Biisien sovittamisen kanssa ei ollut ongelmia, sillä jokaisesta löytyy kolme tasaista kiertoa (naurua). Il44 SOUNDI Mustan Paraatin jäsenillä oli taustaa ensimmäisen polven punk-skenessä. Turhaan, sillä albumin äänimaailma toimii edelleen. K u v a: St ef an B re m er klassikot musta paraati_d.indd 44 8.3.2018 16.30. Sitten mentiin Finnvoxille, ja ensimmäisen päivän jälkeen fiilis oli sellainen, että tämähän kuulostaa ihan ankealta. Panda: – Vaikka yhtyeen kokoonpano oli varsin tuore, olin hinkannut Joren kanssa biisejä jo aika pitkään
Saku: – Jos katsoo rivien väliin niin tajuaa, että monet Paraatin teksteistä on rakkauslauluja. Sellainen oli Suomessa ihan uutta, ja studion tyyppien asenne meitä kohtaan olikin sellainen ”helvetin kakarat, älkää tulko tänne neuvomaan ammattilaisia”. Saku: – Mutta vaikka olisi saatu aikoinaan miljoona markkaa, summasta ei olisi tänä päivänä jäljellä pennin latia. Jore duunasi sitä mitä Ville Valo teki myöhemmin englanniksi, eli sanoituksia, joissa rakkaus ja kuolema syleilevät. Panda: – Sekin oli Suomessa melko tavatonta, että bändillä oli omasta jutusta selkeä visio. Me tiedettiin, miltä Paraatin pitää soundata, mitä kuteita me käytetään ja millaiselta meidän musiikkivideo, keikkajuliste sekä albumin kansi näyttävät. Romanssi, siis levyn sinkkulohkaisu, taas käynnistyi vähän kryptisemmin: ”Tuntuu niin hienolta/Sekaisin kaikesta”. Kun video tuli sitten ulos, sitä kehuttiin helvetisti, ja Ylen tyypit ottivat siitä kaiken kunnian. Ne teki hyvin suoria ja pelkistettyjä sanoituksia. Siltä tuli mainioita ideoita ja ehdotuksia, että testataanpa tällaista. Ykä: – Jimin kanssa oli sitä vastoin helvetin hyvä meininki. Monet taiteilijat ovat tekemisissään ja elämässään aika jyrkkiä, ja Jore oli todellakin sellainen. Se oli eräs harvoista tyypeistä sen ajan Suomessa, joka tiesi hyvän soundin salaisuudet. Lopuksi käännettiin yksi biisin osa tavallaan väärin päin, että saatiin kappaleelle vähän lisää mittaa, ja se oli siinä. Alettiin purkittamaan saman tien pohjia ja Jore ryhtyi tekemään tekstiä. Vaikka 80-luvulla meininki oli varsin rempseää, bändi yritti pitää hommassa ”jotakin tolkkua” – ja sellainen oli tuohon aikaan hyvinkin poikkeuksellista. Ykä: – Levyn myyntitai kuuntelumääristä ei ole mitään käsitystä. Meillä ei ollut mitään tarkkoja sääntöjä, miten Paraatin musaa täytyisi tehdä, ja me luotettiin pitkälti vaistoihin ja fiilikseen, vaikka tietynlainen iso kuva olikin mielessä. Saku: – Meille maksettiin Peili talosta ennakkoa, mutta se onkin jäänyt käytännössä ainoaksi rahaksi, mitä me on albumista saatu. Mentiin esimerkiksi tekemään Peilitalovideota Yleisradion studiolle, ja duunattiin käsikirjoitus viimeisen päälle. Palkattiin samalla manageriksi Richie Mattila, ja se hoiti esimerkiksi bändin esiintymisiä Lidon musiikin kanssa. Panda: – Myös Joren tulkinta oli tärkeä palanen kokonaisuutta. Saku: – Jimi oli silloin brittiläisen Classix Nouveaux’n kitaristi. MONEN ASIAN EDELLÄKÄVIJÄT Peilitalo-kappaleesta kuvattiin video Yleisradion studiolla vuonna 1983 aikana jolloin suomalainen musiikkivideo oli jo itsessään tuntematon käsite. Romanssista löytyi myös rytmisyyttä, tavallaan jopa tanssittavia elementtejä, jotka upposivat jengiin todella hyvin. No, meidän kässäristä toteutui ehkä kymmenen prosenttia. Ykä: – Jore oli erittäin hyvä sanoittaja. Monet sen tekstit on siinä mielessä nerokkaita, että ne koostuvat vain muutamasta rivistä, mutta sanat avaavat kuulijan eteen kokonaisen maailman. Ykä: – Kun keikkoja alkoi tulla yhä enemmän ja homma muuttui vakavammaksi, otettiin käyttöön legendaarinen viikkoraha. Se taas on älyttömän siistiä, että onnistuttiin tekemään kulttimaineen saavuttanut levy, joka kestää kuuntelua nykyäänkin. Jimi diggasi meidän meiningistä, ja Atte haistoi tässä toimivan yhteistyön mahdollisuuden. Panda: – Science fiction oli eräs Joren ja mun suosikkityyleistä. klassikot musta paraati_d.indd 45 8.3.2018 16.30. Samalla ne tekivät meidän soundista aika omaperäisen. Toimii toimii, tee biisi! No, aloin vääntää, ja siitä tuli Ajatus. Jimi käski muut kahville, ja se sanoi mulle, että tee biisi. Vaikka oltiinkin pikkupunkkareita Lepakosta, niin meillä oli homma yllättävän hyvin hallussa. Elettiin kylmän sodan aikakautta, ja sen ajan henki kuuluu levyllä selkeästi. Onneksi haistoi. – Esiintymisistä tuli siihen aikaan rahaa sen verran hyvin, ettei meillä ollut mitään hätää. Ihmettelin ensin, ettei tämä nyt ihan niin toimi. Panda: – Niinpä: ”Ydinpommi räjähtää, kaikki kuolee, ööörrrgghhh”. Siinä tehtiin hyvin selväksi, mistä Paraatissa on kysymys, ja kuulija tajuaa heti, että onko tämä minun juttuni. Panda: – Oltiin silloin todella nuoria ja kovissa fiiliksissä siitä, että saatiin ylipäänsä tehdä pitkäsoitto hyvässä studiossa. Ja tarkoitan nimenomaan levykokonaisuutta. Ykä: – Discharge oli yksi Joren vaikuttajista. Ykä: – Jimillä oli hallussa uusimmat studiotekniikat, soundimaailmojen koukerot ja kaikenlaiset syntikkameiningit. SOUNDI 45 ”VAIKKA OLISI SAATU AIKOINAAN MILJOONA MARKKAA, SUMMASTA EI OLISI TÄNÄ PÄIVÄNÄ JÄLJELLÄ PENNIN LATIA.” K un Musta Paraati julkaisi Peilitalossa-ensilevynsä ja nousi kysytyksi keikkabändiksi, alkoi kuvioissa liikkua myös rahaa. S aku: – Jostakin tuntemattomaksi jääneestä syystä kolme biisiä (Vuosi 9, Kukkia kuolleille ja Toinen puoli) jäi levyltä pois, vaikka meillä oli puutetta materiaalista. Luettiin dystopiakuvauksista ja ydinsodan jälkeisestä maailmasta. Sillä saattoi olla valmis teksti, mutta sitten se päätti, että tämä yksi sana ei toimi, ja heitti koko jutun menemään. Saku: – Alkuaikojen kohkauksen jälkeen alettiin toimia fiksummin, ja perustettiin parikin firmaa: Metal Face LTD ja Musta Paraati KY. Se luki paljon, ihan laidasta laitaan, joten vaikutteita tuli vaikka mistä. moitettiin Atelle, että nuo kaksi eivät enää tule studioon kertomaan, miten hommat pitäisi heidän mielestään tehdä. Tai no, tulihan tuossa levyyhtiöltä rojalteja viimeisen kolmentoista vuoden ajalta, ja tilille kolahti 24 euroa. Pistettiin liksat bändin tilille, josta jokainen sai perjantaisin viisisataa markkaa. Silloin liksat maksettiin usein käteisenä, ja meillä saattoi olla muovipussillinen fyrkkaa jonkun tanssilavan takahuoneessa. Se oli siihen aikaan iso summa. Se on selvää, että Jimin merkitys levyn onnistumiseen oli ihan helvetin iso. Me oltiin valmiita kaikenlaisiin kokeiluihin, ja jos joku visio tuntui toimivan, pidettiin siitä sitten kiinni. Ykä: – Jore kirjoitti vähän fiksumpaa kamaa. – Oltiin monissa muissakin asioissa aikaamme edellä. Ja ylipäänsä se, että Metalliset kasvot korkkasi levyn juuri tällä tavalla... Se oli ollut pitkään Englannissa ja tehnyt siellä futukamaa ja vaikka mitä. Se seisoo tekstiensä takana äärimmäisen uskottavasti. Esimerkiksi Huomisen kuolleet -biisistä löytyy rivi ”Äidit tappaa lapsensa säästääkseen happea”. Ei me oltaisi itse pystytty säätämään sitä keikkapalettia. Saku: – Levyn avausvirkkeet kuuluvat: ”Mä tapaan sut kaatopaikalta/Mulla on monta haudattavaa jäljellä/Saastaista vettä sataa/Mä en oo syöny viikkoon”. Siinähän on jo elokuvan käsikirjoitus hyvässä vauhdissa. Esimerkiksi Ajatus syntyi vasta studiossa. Eikä edistyksellisyys koskenut pelkästään raha-asioita. – Sanoitusten tekeminen ei kuitenkaan ollut Jorelle aina helppoa, ja biisin valmiiksi saaminen saattoi olla todellisen työn ja tuskan takana
Bändin nopea nousu, yllättävä menestys ja etenkin markkinavoimien mukaan tuleminen olivat Jorelle helvetin hankalia juttuja. Elämäjärven lavan omistaja oli nimittäin soittanut ohjelmatoimistoon, että hän ottaa Mustan Paraatin, kun se myy paikan täyteen joka puolella. Oltiin esimerkiksi Saapasjalkarockissa, ja Jimi kikkaili soundeilla ja teki bändistä aika massiivisen kuuloisen. Saku: – Loppujen lopuksi tämä meininki on tullut meillekin aikamoisena yllätyksenä. maaliskuuta niin vinyylinä, cd:nä kuin digitaalisestikin. Olemme nimittäin kirjoittaneet levytyssopimuksen Cleopatran kanssa ja luvassa on uutta materiaalia Jyrki69:n laulamana. Mä kunnioitin sen järkähtämättömiä periaatteita. S aku: – Joren lähdöstä huolimatta oltiin yhtäkkiä ihan tolkuttomassa keikkanosteessa. Alkuperäiskokoonpanon kolmikko Ykä Knuuttila – Panda Nikander – Saku Paasiniemi on myös mukana Mustan Paraatin uudessa tulemisessa vuonna 2018. Jenkeissä on kuulemma jonkinlainen ug-skene, johon kuuluvat bändit diggaavat Mustaa Paraatia ihan raivolla. Muistan hyvin, kun seuraavana kesänä istuttiin Lepakon pihalla ja soiteltiin yhdessä kitaraa hyvässä hengessä. No, nyt ollaan albumin jenkkipainoksen äärellä, ja Cleopatralla on maailmanlaajuiset oikeudet myös digitaalijulkaisuun. Solistin paikan ottaa Jyrki69. Me ihmeteltiin, että mitä vittua. Bändi oli myyty kaikille seuraavan kesän festareille, ja siihen aikaan kaikenlaisia tapahtumia oli aivan helvetisti. No, ei sentään ihan kaikkialla. Saku: – Vuonna 1983 käytiin samoilla tanssilavoilla kolmekin kertaa, ja tuvat olivat aina turvoksissa. Jore myös perusti oman Silmätyhtyeensä, eikä siinä ollut mitään ongelmia. Black Uhuru, joka oli siihen aikaan iso ulkomainen nimi, tuli raivoamaan, ettei tuonne lavalle voi enää mennä, mehän kuulostetaan tuollaisen vedon jälkeen ihan paskalta. Panda: – Pohjanmaan lavoilla tehtiin jatkuvasti yleisöennätyksiä, ja mestat oli täynnä kirkuvia pikkutyttöjä. Lisäksi sikäläisissä rokkikaupoissa kuulemma näkyy Mustan Paraatin paitoja, pinssejä ja vaikka mitä. Kun lähdettiin Helsingin ulkopuolelle niin me oltiin ihan ulkoavaruudesta tipah80-luvulla Musta Paraati ei ollut alakulttuuribändi, vaan keräsi isot yleisöt ympäri Suomen tanssilavoja. Jaahas... Mentiin sitten paikalle ja siellä oli yksi maksanut katsoja. Alkuperäinen laulaja Jore Vastelin ei massasuosiota kaivannut, vaan erosi yhtyeestä juuri suurimman suosion kynnyksellä. – Albumin jenkkijulkaisusta ja myös koko meiningistä on pitkälti kiittäminen Jyrki69:a. Jyrki oli sitten luukuttanut Romanssia myös Cleopatra Recordsin toimistossa, ja ne oli saman tien kysyneet, että voitaisiinkohan me julkaista tämän bändin tuotantoa Yhdysvalloissa. ”Olette myyneet periaatteenne” ja muuta paskaa. Me kuitenkin tehtiin tasan tarkkaan sitä mitä huvitti, eikä todellakaan myyty itseämme. Jore lisäsi, että ottakaa siivouskomerosta lattiamoppi hänen tilalleen. Punkkarit alkoivat vittuilla ja Jore otti sen todella raskaasti. Jyrkihän on tehnyt paljon dj-keikkoja Amerikassa, ja se soittaa aina Mustaa Paraatia. Lopulta Musta Paraati nousi liverintamalla Suomen halutuimmaksi yhtyeeksi vuonna 1983. Nyt se tuntuu todella kummalliselta, mutta niin siinä todellakin kävi. Panda: – Muiden kommentit tai vittuilut ei kiinnostaneet mua yhtään. Se oli aivan fiiliksissä esimerkiksi siitä, että Svart Records on julkaissut uudelleen Käärmeet-levyn. Ykä: – Peilitalossa vei meidät tien päälle todella isolla kädellä. Sitten tehtiin lähtöä OKlehden kuvauksiin ja Jore ilmoitti yllättäen, ettei hän ole ryhtynyt duunaamaan musaa siksi, että hänestä julkaistaisiin kolmiulotteinen fanikuva nuorisolehdessä. Kaiken lisäksi Elämäjärvellä bisnekset olivat menneet huonosti ja tämä oli hänen viimeinen yrityksensä. Yksi! Vedettiin silti keikka. P eilitalossa ilmestyy Yhdysvalloissa 30. Ykä: – Oltiin helvetin nuoria ja tultiin punkskenen ytimestä. – Ja mikä hienointa, tälle seikkailulle on luvassa myös jatkoa. No, Njassa (Jyrki Jantunen) sattui istuskelemaan Lepakon kahvilassa juuri silloin ja pyydettiin hänet siihen fotoon. Hyvää meininkiä! – Juttelin juuri erään USA:ssa rundanneen muusikon kanssa, ja se oli törmännyt sattumalta esimerkiksi erääseen taksikuskiin, jonka mielestä ”Musta Paraati on kovinta ikinä”. Saku: – Levyn ilmestymisestä oli kulunut ehkä kuukausi ja oltiin soitettu viisi keikkaa. YLLÄTTÄVÄÄ KULTTIMAINETTA YHDYSVALLOISSA K u v a: St ef an B re m er K u v a: Ti m o Is o ah o klassikot musta paraati_d.indd 46 8.3.2018 16.30. Tämä läpeensä harmaa maa oli ihan silkkaa Neuvostoliittoa. 46 SOUNDI Suomalaisen rockin klassikot > Saku: – Peilitalossa ilmestyi pääsiäisen aikoihin 1983, ja sai kehuja oikeastaan joka paikassa. Albumi oli aika uudenlaista kamaa Suomessa, ja noustiin saman tien kovan hypen harjalle. Panda: – Jimi miksasi meidän tärkeimmät keikatkin. Vähän myöhemmin oltiin jo Paraati-keikalla Njassan kanssa, ja muutaman viikon päästä tehtiin myös Johtaja-single, sillä meidän piti saada joku julkaisu pihalle uuden solistin kanssa. Siellä ne toitottavat, että ”meidän suurin unelma on nähdä Mustan Paraatin kotikaupunki ja päästä soittamaan niiden kanssa”. Sain äskettäin viestin Cleopatra Recordsilta, ja heidän lähettämässään kuvassa Glenn Danzig pitelee käsissään Peilitalossaalbumia. Ihan oikeasti, tuolla musalla ja niillä sanoituksilla! Saku: – Nykynuorison on helvetin vaikea tajuta Suomen meininkiä 80-luvun alussa. Anteeksi kuinka. – Eivät meidän ja Joren välit silti katkenneet. Että minä en tule näihin kuvauksiin, piste
Jorma Vastelin) 4. Sakari Paasiniemi) 6. Pasi Nikander, san. Nukke (Säv. Jorma Vastelin) B-PUOLI 1. Sakari Paasiniemi, san. Ykä: – Bänditoiminnan ohella kävin töissä Strömbergillä, ja toisinaan menin keikkareissuilta tai bilemeiningeistä suoraan duuniin. Ääni pimeästä (Säv. Hyvää yötä (Säv. Eläimen kalu (Säv. Romanssi (Säv. Pasi Nikander, san. Koko ryhmä näytti sille persettä. Ykä: – Loppukesällä lähdettiin Tuuliajolla-risteilylle, ja muut bändit oli Sleepy Sleepers, Juice Leskinen Grand Slam, Popeda ja Eput. Pari vuotta myöhemmin tuli Dingo, ja ne räjäyttivät potin vielä isommin. Ykä taas oli henkilönäkin bändiä tasapainottava voima, ja hänen eronsa oli todella kova pala. Näkyvimmän ja kuuluvimman kunnianosoituksen teki puolestaan Maj Karman Kauniit Kuvat vuonna 2004, kun satakuntalaisyhtye julkaisi Musta Paraati -ep:n. Aavistelin jo silloin, että tämä oli tässä, ja se tuntemus otti päähän aivan helvetisti. The Lords Of The New Churchin Stiv Bators oli kovaksi keitetty kaveri New Yorkista, mutta Rukalla se oli kalpeana kauhusta. Ja se, että me näytettiin vähän erilaisilta kuin tamperelaiset, vaikutti hyvin paljon esimerkiksi siihen, että tytöt innostuivat niin kovasti. Saku: – Rundiin kuuluneen Savonlinnan-keikan piti olla Olavinlinnassa, mutta kaupunginjohtaja ei antanutkaan esiintymislupaa linnaan. Jorma Vastelin) 7. Se oli todella absurdia meininkiä, niin kuin ne suurimman sukseen kuukaudet kokonaisuudessaankin! V aikka keikkasuosiota riitti yllin kyllin, Peilitalossa ei koskaan kohonnut miksikään valtavaksi myyntimenestykseksi. Ajatus (Säv. Bändin vaikutus ei tietenkään jäänyt vain 1980-luvun puoliväliin, sillä The 69 Eyesin, HIMin ja monien muiden jälkeläisten materiaalista on havaittavissa selviä Mustan Paraatin kaikuja. Jorma Vastelin) 3. Pasi Nikander, san. Peilitalo (Säv. Juotiin sitten yhdessä viinaa ja meillä oli oikein hauskaa. Siinä samassa tapahtuman juontaja Raimo ”Höyry” Häyrinen käveli keskelle estradia, ja alkoi karjua mikkiin, että shut up boys, shut up boys. Pasi Nikander, san. Panda menikin sanomaan Ollille, että vitun spede, nyt värjäät tukan mustaksi ja alat käyttää valkoisia vaatteita, tai tulee pataan. Olisin mennyt selittämään, että joo joo, olen se Olli Yö-yhtyeestä. Esimerkiksi vuonna 1993 yhtye nousi estradille kunnioittaakseen saman vuoden syyskuussa menehtynyttä laulajaansa Jore Vastelinia. Jorma Vastelin, Pasi Nikander, san. Tehtiin vielä Käärmeetalbumi uudella kokoonpanolla vuonna 1984, mutta homma ei enää lähtenyt samanlaiseen lentoon. Vuosina 2014–15 Musta Paraati puolestaan soitti muutamia keikkoja kokoonpanolla Saku Paasiniemi, Ykä Knuuttila, Panda Nikander, Jari Kääriäinen ja Herra Ylppö. Loppusyksystä 1983 olin jo ihan totaalisen finaalissa. Tultiin kaikkien kanssa ihan hyvin juttuun, vaikka sen ajan henkeen kuuluikin sellainen Helsinki vastaan Tampere -skabailu. Pasi Nikander, san. Pasi Nikander, Yrjö Knuuttila, san. Jorma Vastelin) 5. Ennustus (Säv. Saku: – Kun Jore lähti yhtyeestä, se ei ollut vielä mikään kuolinisku. Saku: – Yhdet juhannuskinkerit oli Rukatunturin päällä, ja siellä oli viisitoista tuhatta ihmistä nussimassa, yrjöämässä ja tappelemassa. Levy nousi ilmestymisensä jälkeen Suomen virallisella listalla sijalle 24, ja pysytteli neljänkymmenen kaupatuimman albumin joukossa kuuden viikon ajan. Jorma Vastelin) 4. SOUNDI 47 taneita. Sliipparit kutsuivat sitten kaikki bändit ja teknikot lavalle, ja kaupunginjohtaja istuskeli siellä vip-aitiossaan. Metalliset kasvot (Säv. Panda: – Jotakin tällaista oli mitä ilmeisimmin odotettu ja kaivattu maakunnissa. Jorma Vastelin) 5. – Lordsit marssi lavalle joskus aamuyöllä, ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Oltiin kesällä esimerkiksi Ruisrockissa ja Olli oli viettämässä siellä vapaata viikonloppua. Kun Myrsky nousee -single ilmestyi vuonna 1984, Ykä Knuuttila, Jari Kääriäinen ja Njassa olivat jo poistuneet yhtyeen vahvuudesta. Kakkosnelosesta tehty turva-aita hajosi kahden biisin jälkeen, ja paikalliset ukot marssivat korjauspuuhiin keskeltä lavaa kirveiden ja vasaroiden kanssa, ja bändi jatkoi koko ajan soittamista. Sakari Paasiniemi, Pasi Nikander, san. Ensimmäisen lopettamisensa jälkeen Musta Paraati on havahtunut kuolleista muutamia kertoja, varsin vaihtelevilla kokoonpanoilla. Pasi Nikander, san. Saku: – Kesällä 1983 Paraatin maine oli sitä luokkaa, että Yön Olli yritti vongata maakunnissa pesää esiintymällä Pandana. Musta Paraati) Kaikki sovitukset: Musta Paraati Laulu: Jore Vastelin Basso: Panda Nikander Kitara: Saku Paasiniemi Rummut: Ykä Knuuttila Syntetisaattorit: Jari Kääriäinen Äänitys: Jimi Sumén ja Risto Hemmi / Finnvox Miksaus: Jimi Sumén / Finnvox Tuotanto: Jimi Sumén ja Musta Paraati MUSTA PARAATI: PEILITALOSSA (Johanna, JHN 3015, maaliskuu 1983) klassikot musta paraati_d.indd 47 8.3.2018 16.30. Pasi Nikander, san. Veitsen terällä (Säv. Ykä: – Juhannuksena oli hurja meininki, kun kierrettiin maata Hanoi Rocksin ja The Lords Of The New Churchin kanssa. Muukalainen (Säv. san. Musta Paraati oli menneen talven lumia, ja bändi hajosi vuonna 1985 – samaan aikaan, kun Dingon kaltaiset näyttävät rockyhtyeet niittivät Mustan Paraatin kylvämää satoa ympäri maata. Panda: – Olisin voinut tehdä itse saman jutun jokunen vuosi myöhemmin, kun Yöstä tuli todella suosittu. En silti mennyt. Jorma Vastelin) 6. Manselaiset kuvittelivat, että me ollaan jotakin hiuksia tupeeraavia stadilaisia pellejä, mutta eihän se niin ollut. Metallia (Säv. Pasi Nikander, Yrjö Knuuttila) 2. Soitettiin sitten jäähallissa. ”Tämän on pakko olla maanpäällinen helvetti”, se sopersi. Olet kuva (Säv. Lisäksi yhtye julkaisi hieman yllättäen kaksi Herra Ylpön tulkitsemaa uutta kappaletta – ja lisääkin saattaa olla tulossa. Jorma Vastelin) 2. Jorma Vastelin) 3. Todella tiivis esiintymisaikataulu yhdistettynä muun elämän kiireisiin alkoi vaatia veroja nopeasti. A-PUOLI 1. Vuonna 2018 Musta Paraati on kaukana kuolleesta. Se blondasi tukkansa ja alkoi käyttää mustia vaatteita. Se esiintyi sielläkin Pandana, ja me kuultiin siitä paikan päällä
Suoria yhtäläisyyksiä yhtyeen jäseniin ei silti kannata vetää, vaikka teksteissä heitä haukuttaisiinkin. Ydinperheen puhutteleva soundi syntyy vimmaisen soiton päälle syljetyistä suorista sanoista. Viime vuoden lopulla bändi julkaisi 35-raitaisen levyn Hanna vuodet 2008–2014, joka kokoaa bändin ep:t, split-levyt ja lp:n yhteen. Hardcorea soittava Gerdt ja metallivaikutteisempi The Carnival olivat kaupungissa osana Euroopan-kiertuettaan. Tulevan kokopitkänsä äänitykset bändi sai valmiiksi kuluvan vuoden tammikuussa. YDINPERHE KOVAA REALISMIA Ydinperheen tarkkanäköiset ja ironiset tekstit ovat tuoneet maineen työväenluokan hardcorebändinä. Vilja jatkoi basson soittoa ja Hannasta tuli kitaristi. Ydinperhe sai alkunsa 2007 Leipzigissä, Saksassa. Älä tee mitä pitää -nimen saanut albumi ilmestyy kevään aikana. J os Suomessa olisi college rock -radiokanava, Ydinperhe olisi kanavan suosima hardcore-bändi. Lisää virtaa ovat tuoneet kokoonpanonmuutos ja uusi albumi, jonka myötä bändin hiljaiselo on nyt päättymässä. Ydinperhe on myös väkevä liveyhtye. The Carnivalin rumpali Heikki ehdotti Gerdtissä soittaville Viljalle ja Hannalle uuden bändin perustamista. Mattia kysyttiin laulajaksi, vaikka aikaisempaa kokemusta musiikin tekemisestä ei ollut. – Punk-skenet ja kuviot on kiinnostaneet ja niissä oon aina ollut aktiivinen, mutta musiikin tekemiTeksti: Juho Hänninen Kuvat: Jussi Jänis 48 SOUNDI ydinperhe-taitto_d.indd 48 8.3.2018 16.30
Kaikki tuovat omia riffejään ja sä vellyksen osia. Se voi ker toa kenestä vain työpaikalla, jossa voi olla homottelua. Nequis inis etur ad et, te ”Kuulostaa kuin rumpali olisi Japanista, laulaja Jenkeistä ja kielisoittajat Kaaoksesta.” SOUNDI 49 ydinperhe-taitto_d.indd 49 8.3.2018 16.30. Ydinperheen kohdalla ei ole kysymystäkään siitä, onko hc tullut vuosien varrella tutuksi. – Ne on semmoista realismia mistä itse tykkään, Matti avaa yh teiskunnan havainnointiin perus tuvaa tekstittämistään. Heikki: – Työpaikan kyylä biisissä homotellaan. Kun on analy soinut asian puhki, tajuaa, että näin se vaan toimii – ei minun tar vitse suhtautua siihen tunteella. Joku sosiaali nen rakenne, joka määrittää ihmis ten toimintaa. Mietin ne vitun tarkkaan aina, että pystyn olemaan niiden takana, mutta usein siellä on joku ironinen takaportti. – Riffin pitää kuulostaa hyvältä, mutta se pitää pystyä myös sitomaan hardcoren historiaan tavalla, jota muut eivät tajua. Vilja: – Kappale on hyvä esi merkki väärinymmärryksestä, kos ka siinä laulussa haukutaan meitä itseämme. Ma tin tekemät sanoitukset ovat voi makkaita, yliitsevarmoja ja yksi ulotteisia purkauksia katkeran työ läisen kokemuksesta. – Kun kappaleet esittää, tulee seistä sen tulokulman takana ja uskoa siihen itse. Hanna jättäytyi bändistä pois 2016. Obitibustiur alibea doluptas dipis autes cum lauditas endandi con receptio. Heikki: – Joku kirjoitti joskus, että kuulostaa kuin rumpali olisi Japanista, laulaja Jenkeistä ja kieli soittajat Kaaoksesta. Vilja: – Sitten se on kuitenkin tulkittu sellaisena kuin se on annet tu ja meitä tituleerattu ”työväen luokan hardcoreksi”. Matti: – Joudun miettimään kaikki sanoitukset tarkkaan, jotta ne ovat tavallaan meille yhteiset. Paa vo Arhinmäkikin siteerasi puhees saan kappaleen säettä ”Mieluum min rehellistä pohjasakkaa, ku itteään kusettavaa keskiluokkaa”. Heikki: – Ettei ole akateemista koulutusta, ja Hanna on intohimoi nen joogaaja. Sitä joutuu vä hintään perustelemaan itselleen omat tekonsa. – En usko, että ne kaikki sanoi tuksien näkökulmat on Matteja, vaikka siellä olisikin hänen persoo nastaan eri puolia tai havaintoja, joita hän on tehnyt, Heikki pohtii. Kokoelmaal bumin teksteihin syventyessä risti riidat kapeakatseisten kertojaääni en välillä paljastavat sanoituksien takaa löytyvän erilaisia rooleja. Siinä mielessä se on aina minä itse, vaikka toisaal ta sen takia niissä on paljon niitä ironisia takaportteja – laulujen kä sittelemät asiat voi nähdä monel la tavalla. Olin ensin sitä vastaan, mutta hyväksyin sen, kun tajusin subjektiposition: se ei ole Matin eikä meidän. – Mietin sitä vitusti ja koetan muuttaa tekstiksi. – Kovaa realismia. Matti: – Sen voi hyvin ottaa sil leen, että ”fuck it – kyl töissä pitää käydä” jaksaakseen käydä töissä. Ydinperheen Aamulla töihin, illalla himaan sai vuoden 2010 alus sa ansaitsemaansa huomiota. Ja sitten voi valita kylmän vii leästi jonkun tulokulman, joka on kuitenkin rehellinen. Musiikin te keminen on Ydinperheessä ollut ai na elävää ja vuorovaikutuksellista. Uusi kitaristi Aleksi soittaa myös yhtyeissä Maailmanloppu, Kohti Tuhoa ja Tunnit. – Usein minulla on joku aihe, jos ta haluan tehdä vakavan ja kantaa ottavan kappaleen. Tai sen voi ottaa vittuiluna sem moiselle ”ei mitään kivaa, pitää hampaat irvessä tehdä töitä”. Sillä tavalla hahmotan maa ilmaa. Ymmärrettyään asian toimintame kanismit voi nousta sen yläpuolel le. – Minulla riffeille pitää olla joku syy, Aleksi selittää. Matin sanoitukset ovat kerän neet kritiikkiä keskustelufooru mien ja pienlehtien lisäksi bändin sisältä. Matti: – Siinä oli tarkoitus hauk kua jokainen bändin jäsen, mutta lähinnä siinä haukutaan Hannaa ja Heikkiä. Yleensä olen tehnyt biisin it se. Jos en saisi mi tään kritiikkiä, tai oletettua kritiik kiä, niin se tuntuisi, että tekee kai kenlaista soopaa. Käsittelen etukäteen oletetun kri tiikin – itsekritiikin tavoin, että kehtaako tällaista. Niiden tiedostami nen on se, mitä olen aina halunnut käsitellä ja tuoda esiin teksteissä. seen ei ole ollut aiemmin kiinnos tusta, Matti sanoo. Suomalaiselle kuuntelijalle Ydin perheen musiikista jää kaikumaan korviin yhtyeen vahvat tekstit. Tässä bändissä tykkäsin tosi pal jon siitä, että tein jonkun perusrif fin treeniksellä, ja Vilja teki siihen kertsin saman tien ja sitten soitet tiin sitä! Maximum Rock ’N’ Rollin nume rossa 404 Trevor Havoc kirjoittaa hardcorepunkin muistuttavan rootsmusiikkia siinä mielessä, että luodakseen ”aitoa” hardcorea, tai uutta genren sisällä, soittajan tulee tuntea genre ja sen sovinnaisuudet hyvin
Ratkaisu oli varmasti viisas. Minä teen pääosin meidän laulut ja ammennan melkoisesti tästä pohjoisesTeksti: Jussi Niemi Kuva: Antti Keränen Pahan kautta hyvään Pohjoisessa majaileva Autiomaa ei levytystahdissa hidastele. 50 SOUNDI SOUNDI 51 ?M eillä olisi ollut tämä uusi levy julkaisukunnossa jo viime lokakuussa, mutta levyyhtiön kanssa pähkäiltiin, että on hyvä antaa ihmisille vähän hengähdystaukoa. Mikä teidän musassa on rovaniemeläistä. Täysin akustinen, trio-kokoonpanolla tehty Lauluja sielun autiudesta tuli ulos 2015 omakustanteena. autiomaa-taitto.indd 50 8.3.2018 16.31. Sen seuraajat otti siipiensä suojaan Stupido Records. Käsillä on jo kolmas levyllinen musiikkia, jonka tekstien halutaan myös tuntuvan jossain. Ja tuntuvathan ne. Tahti on aika kova näinkin, kun albumien väli on niukin naukin vuosi. Ehtivät vähän sulatella edellistä, Autiomaan nokkamies Otto Mikkola paljastaa, kun ihmettelen alkajaisiksi, miten Kantrin viimeiset herrasmiehet seurasi näin pian vasta viime vuoden alussa ilmestynyttä Hautaa surusi maahan -debyyttiä. Ilmeisesti Rovaniemi herätti hänen huomionsa ja sai hänet tsekkaamaan lähettämäni matskut, jotka oli siis ennakkoäänityksiä Hautaa surusi maahan -levystä. . Kotoaan Rovaniemeltä puhuva Otto huomauttaa, että itse asiassa Kantrin viimeiset herrasmiehet on Autiomaan kolmas albumi. . Millä te (Stupidon johtajan) Joose Berglundin hurmasitte
Joistain sitten en. No, minä näen nämä kolme levyä jonkinlaisena trilogiana, joka paketoi jonkin jutun. Mitä tästä eteenpäin. Humaania taidetta Millainen maailmankuva sulla on, kysyn suorasukaiseen tapaani. Meno on edelleen puoliakustista Otto soittaessa nykyään vain akustista kitaraa. Pääsääntöisesti nopeat tempot tulevat varmaan punkista, mutta jos haen Autiomaalle yhtä verrokkia, niin ensimmäisenä tulee mieleen amerikkalainen 16 Horsepower ja sen johtajan David Eugene Edwardsin uudempikin yhtye Wovenhand. Kyllä, kyllä, Otto nauraa ymmärtäväisesti. Tjaah… Hyvin inhimillinen. Ehkä mun tekstit on hiukan mustavalkoisia tahallisestikin, kosAutiomaan jäsenet haluavat kunnioittaa sekä luontoa että humaaneja arvoja. Että ne laulut oikeasti kolahtaa eikä jää sellaiseksi harmaaksi pyörittelyksi. Minä en koe niitä synkkinä. . Musta siinä on aika paljon eroa, asuuko täällä vai etelässä. . No, joo, tietenkin. Slaavilaismelodioita on aina kierrätetty täällä paljon. ka haluan herättää nimenomaan tunteita. Ne on mulle arvoja, joita pitää vaalia. Otto kehuu kaupunkia kulttuurisesti vireäksi, mutta keikkapaikkoja on huonosti ja keikkojen järjestäminen vaatii paljon työtä. – Eihän me itseämme kantribändinä pidetä, mutta haluttiin sillä nimelläkin välttää mitenkään paatoksellista pakettia. Siinä määrin, että Tampereelle muuttaminen on käynyt Otonkin mielessä. Suomalaisessa valtavirran musiikissa mua vaivaa usein se, ettei niissä ole mitään särmää tai tahallisuutta tai… Eletyn tuntua. Tietysti ne voi ja saa tulkita ihan miten haluaa, mutta itse en koe niitä lannistuneina tai lannistavina. 16 Horsepower kolahti massiivisesti, kun tutustuin siihen joskus seitsemisen vuotta sitten. Ei varmaan olisi saatu tehtyä kolmea levyä kolmessa vuodessa, jos fiilikset olisi huonot. Kuuluuhan se iskelmissäkin se molli. Rytmisektio (Teemu Puotiniemi: basso, Antti Keskipoikela: rummut) on suuntautunut lähinnä 60–70-lukujen rokkiin ja banjonsoittajan ominta aluetta on kantri ja suomi-iskelmä. Ne ovat läsnä myös Autiomaan musiikissa. Huomautan, että sehän on bluesin perusviritys. Mietin, mitä hän ajattelee minun jälkimmäisillä tarkoittaneen, mutta jatkan kuitenkin alkuperäistä ajatustani eli sitä, että noin positiivisia fiiliksiä vasten hänen tekstinsä ovat perin synkkiä. Otto allekirjoittaa ajatuksen innokkaasti. ”On tullut kaiveltua arkistoista aika paljon vanhaa country bluesia, virsiä ja kaikenlaisia kenttääänityksiä.” autiomaa-taitto.indd 51 8.3.2018 16.31. Nautin esimerkiksi pitkästä talvesta ja kaamoksesta, ylipäätään luonnosta, ja se varmasti kanavoituu teksteihinkin, rovaniemeläiseksi yllättävän kirjakielisesti puhuva Otto arvelee. Kuulen tiettyä mustalaishenkistä slaavilaisuutta ja suomalaistakin kansanlaulua. Siellähän on biisikin nimeltä Maailmanloppu. . Mulle ne on paremminkin sellaista asioiden läpikäymistä. No, katsotaan nyt. Kappas! Onko se oikeasti suunnitelmissa. . Miten Autiomaan tyyli oikeastaan muodostui. . . Mistä muuten uuden levyn nimi, kun varsinainen kantri on sillä hyvin vähissä. Nyt on ajateltu Tampereelle päättyvän kiertueen jälkeen vähän vetää henkeä ja pohtia, mihin suuntaan sen jälkeen jatketaan. Tempo-kommenttiini hän suhtautuu lämpimästi ja myöntää itsekin kestävänsä vauhdikasta punkia keikalla vain 23 minuuttia, sen jälkeen uupuu. Niin on, ja kyllä siellä niitäkin fiiliksiä on, mutta musiikissa on tosiaan sellaista rillumarei-markkinameininkiä, Otto myöntelee ja tuntuu tulevan puolitiehen vastaan. Soitan edelleen punkia Puhelinseksissä, jolta tulee kohta albumikin. Olen työkseni lähihoitaja ja sitäkin kautta haluan kovasti säilyttää humaaniuden tässä maailmassa. . 50 SOUNDI SOUNDI 51 ta ulottuvuudesta. On tullut kaiveltua arkistoista aika paljon vanhaa countrybluesia, virsiä ja kaikenlaisia kenttä-äänityksiä. Kemia bändissä on ilmeisesti hyvä, jos autossa ei aleta purra toisiaan. Vastauskaan ei kiertele muutaman sekunnin alkupohdinnan jälkeen. Puhaltaa Autiomaassa välillä itätuulikin. Paremminkin asioiden työstämisenä, joka… miten sen nyt sanoisi, johtaa tavallaan pahan kautta hyvään, kivun kautta johonkin parempaan, Otto muotoilee rauhallisesti. Se on sellainen sisäpiirin vitsi, Otto naurahtaa. . Tiedustelen, onko koko bändi vielä päivätöissä. Itse musassa on kyllä jotenkin hurtti meininki, jossa aistin toivoa, mutta tekstit koin vähän sellaisena maailmanlopun odotteluna. . Otto muotoilee asian niin, että ”kaikki puuhailee jotain, joka tekee soittamisen mahdolliseksi”. Mitään päätöksiä ei toistaiseksi ole tehty. Kyselen Rovaniemen nykyisestä skenestä, kun muutama kova bändi on siirtynyt sieltä Tampereelle. Siellä on mustaa huumoria, sellaista pientä twistiä, ei mielestäni kauheaa paatosta. Ymmärrän tuon hyvin. . Mulla on itsellä taustaa punkista ja vähän raskaammasta musiikista. Kyllä meidän fanit varmasti tajuaa sen, koska jollain tapaa se kuvaa meidän bändiä aika hyvin. Ehdottomasti. . Eiköhän ne kaikki siellä jotenkin kuulu. Ilman muuta. Kun mainitsen, että bändin kannattaisi dynamiikan vuoksi panostaa hitaampiinkin biiseihin, etenkin kun esimerkiksi Juudas on Hautaa surusi maahan -albumin vaikuttavimpia vetoja, Otto sanoo tuossa slovarissa haetun jonkinlaista Bad Seeds -vibaa ja lisää Nick Cave -diggailun yhdistävän koko bändiä. Itsekin paljon Lapissa käyneenä olen hurmaantunut sikäläisestä luonnosta totaalisesti ja monista muistakin jutuista. Vasta kakkoslevyn jälkeen bändiin liittyi sähkökitaristi Pyry Arkiniemi, joten kitarapitoisuus ja sähköisyys on kasvanut, mutta ei banjon kustannuksella. Elämässä tapahtuu kaikenlaisia aika raakojakin asioita ja ne on mulle tärkeitä tavallaan juuri sen takia. Otto on muuten se bändin kuopus ja täyttää juuri haastattelupäivänä 24. . Osittain tunnelmia selittänee se, ettei 24-29-ikähaarukkaan mahtuvalla bändillä ole vielä perheitä. Rovaniemeläisyys tekee sen, että koko ikänsä, 2014 lähtien, Autiomaa on viettänyt melkoisesti aikaa autossa, koska yli 30 keikan vuositahdilla on pyöritty pitkin maata Helsinkiä myöten. Siellähän on sellainenkin biisi kuin Kovat kylmät ajat. Niin. Vaikka minä teen laulut, niin sovitukset on koko lailla täysin bändin käsialaa, Otto sanoo varsin tyytyväisen kuuloisena. Ja kyllähän blues on mulle tärkeää. Niitähän tässä eletään. Elän elämääni ennen kaikkea tunteitten kautta ja ehkä enemmän pääni sisällä kuin ulkoisessa maailmassa. 16 hevosvoimaa Autiomaa-soundin ei-niin-salainen ase on Antti Kankaan banjo, joka ei jää mausteeksi, vaan on kantava rakenne. En ole itse kummoinen soittaja, mutta ympärillä on sen verran kovempia, että niihin voi luottaa. Pakkohan siellä pitkän talven keskellä kaamoksessa on jostain nurkasta sen valonkin pilkahtaa
– Joskus kuuntelen biisejä, joita emme ole julkaisseet ja mietin mitä helvettiä tämä on. Minulle Hollywood Undead on vain oma itsensä. Debyytin ”hyökkäys on paras puolustus” -hengen ja kieli poskessa heitetyn omakehun nimeen vannoneet Everywhere I Goja Undead-hitit raivasivat bändille tilaa Häpeilemätön, rajaton, sensuroimaton Hollywood Undeadin pian kymmenen vuotta täyttävä debyytti ilmestyi aikaan, jolloin räpin ja rockin yhdistäminen oli vähintäänkin poissa muodista. Salaperäisyyttä suurempi vahvuus on kuitenkin räpistä, rockista ja metallista muovattu omaleimainen tyyli. Fanit ovat kansoittaneet loppuunmyydyt areenat Suomessakin. Mutta keneltä Hollywood Undeadista löytyy suomalaisia juuria. Hollywood Undeadin jäsenet haluavat pysytellä anonyymeinä. Hollywood Undeadin sanoma on muuttunut vuosien varrella. – Olen pitänyt meitä aina Beastie Boysin tai Nine Inch Nailsin kaltaisena yhtyeenä – en niinkään nu metaltai hiphop-bändinä, jollaisena monet näkevät meidät. Toiseen soittoyritykseen tokkuraisena vastaava Johnny (oikealta nimeltään George Ragan) pahoittelee, ettei kuullut aiempaa puheluani ja kertoo olleensa nukkumassa. Kaikki kokeilut eivät läpäise seulaa Hollywood Undeadin tyyli on alusta lähtien ollut sekoitus rockia, räppiä, metallia ja poppia – usein vielä hyppien genrestä toiseen biisin vaihtuessa. Johnny 3 Tears jää muistelemaan festivaaleja, jolla bändi soitti ”jossain keskellä metsää” Calvin Harrisin kanssa – todennäköisesti siis vuoden 2015 Provinssia. Pieni maailma, eikö totta. Hollywood Undeadin filosofian mukaan musiikin pitää olla hauskaa ja siksi bändi näkee luontevana hyppiä. – Ainakin tähän asti vastaanotto on ollut oikein hyvä. Valitettavasti emme saaneet Charlie Sceneä itseään vahvistamaan asiaa, mutta miehen bändikaverin kertomaan on luottaminen. Jos ihmiset eivät pitäisi uusista biiseistämme, niin tuskin he tulisivat keikoille, Johnny 3 Tears vastaa huolettomasti. Johnny sanoo ja nauraa. Johnny 3 Tears ei halua rajoittaa itseään ollakseen osa ”jotain typerää alalajia”. Nautimme aina sinne tulemisesta: kaunis maa ja kauniita ihmisiä. Haastattelun aikaan bändi on parhaillaan viettämässä yhtä kiertueen harvoista vapaapäivistä Itävallassa. 52 SOUNDI Hollywood undead -taitto.indd 52 8.3.2018 16.31. 3 Tearsin mukaan bändillä on paljon hyviä kokemuksia maastamme. Teksti: Mirko Siikaluoma Teksti: Jake Stark S yksyllä 2017 viidennen albuminsa Five julkaissut Hollywood Undead kiersi alkuvuoden ympäri Eurooppaa tiukalla tahdilla. Losangelesilaiskopla on kuitenkin uhmannut todennäköisyyksiä ja kasvattanut suosiotaan läpi vuosien. Hollywood Undeadin suosiosta Suomessa kertoo se, että aiemmin täysille klubeille esiintynyt bändi on siirtynyt myös Pohjolassa jäähalliluokkaan. Losangelesilaiskopla suuntasi helmikuun lopussa myös Suomeen, jossa bändi nähtiin Tampereella loppuunmyydyllä Pakkahuoneella sekä Helsingin Jäähallin Black Boxissa. Johnny 3 Tearsin mukaan bändi haluaa haastaa itsensä ennakkoluulottomasti, mutta kaikki kokeilut eivät mene seulasta läpi. Yhden bändin jäsenen äiti on itse asiassa puoliksi suomalainen, Johnny paljastaa. Genreluokitukset ovat hevonpaskaa, Johnny tuumaa. Tavoitan pseudonyymien taakse piiloutuvan yhtyeen räppäri-basisti Johnny 3 Tearsin ennen Suomen-vierailua. – Charlien (Scene) isoäiti on Suomesta. – Viime kesänä olimme siellä Red Hot Chili Peppersin kanssa, se oli todella hauskaa. Miten eurooppalaisfanit ovat ottaneet vastaan Fiven biisit. Kokeilemme paljon rajojamme, mutta emme julkaise niitä biisejä, koska ihmettelemme itsekin mitä tämä möly on olevinaan, 3 Tears kuvailee
En osaa sanoa edes missä Hollywood Undead on huomenna. – Siinä on kaksi puolta: olen iloinen, että olemme olleet pystyssä jo 13 vuotta varsinkin, kun musiikkibisneksessä selviytyminen on nykyään paljon vaikeampaa. – Jos tulet Etelä-Afrikasta ja puhut apartheidista, niin kuuntelen sinua. – Totta kai lyriikat muuttuvat, muuten tekisimme samaa biisiä uudestaan ja uudestaan. – Maailma olisi paljon parempi paikka, jos sosiaalista mediaa ei olisi olemassa. Ja sitä se on ainakin vielä, räppäri-basisti vastaa. – Kaikilla bändeillä on varmasti jotain mitä muuttaisi ensimmäisellä levyllään. Aika kuluu niin nopeasti ja ei tunnu siltä, että olisi kulunut jo kymmenen vuotta, losangelesilaismuusikko sanoo ristiriitaisesti nauraen. Johnny 3 Tears kertoo näkevänsä musiikin epätäydellisenä taiteen muotona: täydellisen lopputuloksen saavuttaminen on mahdotonta. Mutta jos olet Texasista ja puhut politiikasta Venäjällä, niin en usko, että sinulla on mitään vitun käsitystä mitä selität. Olemme luvanneet itsellemme, että teemme musiikkia niin pitkään, kun se on hauskaa ja nautimme siitä. Kymmenen vuotta debyytistä Syksyllä 2018 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta bändin debyyttialbumi Swan Songsin julkaisusta. Johnny 3 Tears tyrmää täysin ajatuksen, että Hollywood Undead tekisi joskus poliittisen kappaleen. Kukaan ei halua kuulla samaa kamaa uudestaan, Johnny 3 Tears toteaa. – Silloin artisti olettaa tietävänsä jotain paremmin kuin muut. SOUNDI 53 kentällä, mutta viidennelle levylle tultuaan paikkansa vakiinnuttanut yhtye on kääntänyt katseensa areenoita täyttäviin kertosäkeisiin (California Dreaming tai Bad Moon). Itse muuttaisin nyt asioita jopa uusimmalta levyltämme, mutta niitä asioita ei huomaa kuin vasta jälkikäteen. Vaikka Myspacen merkitystä Hollywood Undeadin alkuvaiheille on vaikea kiistää, Johnny 3 Tears ei pidä sosiaalista mediaa hyvänä ilmiönä bändeille. – Nykyään bändit ovat sosiaalisen median orjia, koska heillä on pakko käyttää sitä. 3 Tearsin mielestä yltäkylläisyyden keskellä kasvaneet amerikkalaiset ovat pilalle hemmoteltuja. Ajatus on Johnny 3 Tearsin mielestä masentava, sillä se saa hänet tuntemaan olonsa vanhaksi. Hänen mielestään siitä on enemmänkin hallaa muusikoille. ”Bändit ovat sosiaalisen median orjia” Sosiaalisen median rooli oli merkittävä Hollywood Undeadin synnyssä. Mutta miten bändi on kehittynyt matkalla debyytiltä Fivelle. Kukaan ei osta enää levyjä tai välitä mistään, 3 Tears kuvailee ja jatkaa: – Siinä on myös surullinen puoli. Musiikki kumpuaa omasta elämästä ja jos elämä muuttuu, niin lyriikatkin muuttuvat. – Olemme kasvaneet kirjoittajina ja elämänkokemus kuuluu musiikissamme. Pitäkää turpanne vittu kiinni – se on minun mielipiteeni, Johnny linjaa. Johnny 3 Tearsin mukaan muutos ei ole ollut tarkoituksellinen. En keksi kovin montaa asiaa, jotka olisivat yhteiskunnalle pahempia, Johnny 3 Tears toteaa ja naurahtaa kuivasti. – Näen sitä joka päivä uutisissa, enkä tarvitse sitä musiikissani. Hollywood undead -taitto.indd 53 8.3.2018 16.31. Hän kertoo vihaavansa muusikoita, jotka kirjoittavat politiikasta. Swan Songsilla on kuultavissa tietynlainen epäkypsyys, josta oikeastaan pidän: olimme nuoria, tyhmiä, emmekä tienneet paskaakaan mistään, koplan alkuperäisjäseniin kuuluva 3 Tears kertoo. Ajatus poliittisen biisin tekemisestä on hänestä sama kuin väittäisi oman mielipiteensä olevan kuuntelijoitaan parempi. Muuten sanavalmis mies menee lähestulkoon ymmälleen kysymyksestä, mutta vain hetkeksi. Jyrkkä ei poliittisille artisteille Hollywood Undead on aina pyrkinyt herättelemään ihmisiä ajattelemaan, mutta Johnny 3 Tears vannoo monitulkintaisuuden nimeen. Hän ihmettelee millä kokemuksella maanmiehensä puhuvat muiden maiden tilanteesta. Minulle se on merkki jättää bändin kuuntelu sikseen. – No, vittu. Vuonna 2005 bändin alkuperäisen kaksikon J-Dogin ja Deucen (erosi bändistä vuonna 2010) Myspacessa julkaisema Hollywood-biisi (tunnettu myöhemmin nimellä The Kids) nousi lähes hetkessä sivuston kuunnelluimpien kappaleiden joukkoon ja itse bändi perustettiin yön yli nousseen suosion vanavedessä. Minusta poliittisen biisin tekeminen on jopa loukkaavaa, koska et voi tietää mitä joku toinen ihminen ajattelee tai on kokenut, Johnny 3 Tears sanoo lähes kiihtyen. Jos Hollywood Undead olisi nyt nauhoittamassa Swan Songsia, tekisikö Johnny jotain toisin kuin kymmenen vuotta sitten. Ihmiset yrittävät esitellä toisilleen muka elämäänsä elämää, vain tehdäkseen heihin vaikutuksen. En yritä tunkea näkemyksiäni kenenkään kurkusta alas, vaikka haluankin kirjoittaa aiheista, jotka koen tärkeiksi. Tavallisille ihmisille se on hyvä ilmiö, mutta bändit olisivat paljon paremmassa asemassa ilman sitä. Missä Johnny 3 Tears näkee bändin olevan kymmenen vuoden päästä tästä
Room escape tulostus.indd 55 8.3.2018 8.23
EINSTÜRZENDE NEUBAUTEN LA 24.11.2018 HELSINKI, MUSIIKKITALO LIPUT ALK. 38€ Neubauten tulostus.indd 55 9.3.2018 11.36
In Dreamilla yhtyeen vedenjakajahetkestä, eli pitkäaikaisen kitaristin Chris Urbanowiczin lähtemisestä, syntynyt kitka valjastettiin liike-energiaksi, joka sysäsi Editorsin lopullisesti synteettisemmille aalloille. Vaan se menneistä. Vaikka Violence asettuukin äänimaailmaltaan luontevaksi osaksi Editorsin kasvukehitystä, hairahtaa se paikoitellen bipolaarisuuden puolelle. Aiemman historiansa lisäksi Editorsin saapaskokoa kasvattaa myös yhtyeen edellinen kokopitkä In Dream (2015), joka toi paljon kaivattuja valonsäteitä yhtyeen hiljalleen synkentyneeseen uraan. Vaikka rima oli asetettu korkealle jo reilu vuosikymmen sitten, ylitti tammikuun loppupuolella julkaistu Magazinesingle sen kevyesti. Yhdeksän kappaleen kokonaisuuteen on yritetty pumpata ylimääräistä verta kummastuttavan itsepintaisilla outro-osuuksilla – esimerkiksi nimikkoraita ja Counting Spooks kauppaavat kuulijan kärsivällisyyttä halpoja lisäminuutteja vastaan. V oimakkaat pelinavaukset ovat aina olleet brittiläisen post punk -kokoonpano Editorsin vahvuus – palauttakaamme mieliimme jo The Back Roomilta (2005) julkaistut kappaleet Blood ja Munich, jotka nostivat yhtyeen täydestä tuntemattomuudesta suoraan raskaan rotaation bändiksi. Editors kuitenkin onnistuu siinä varsin hyvin: Violence nivoo An End Has A Startin (2007) raivon yllättävänkin sujuvasti lähivuosina yhtyeen soinnissa kuultuihin elektronisiin sävyihin. Vähempi ei tässä tapauksessa riittäisikään. Vaikka Magazine niin antoikin olettaa, ei Violence ole In Dreamin kaltainen mestariteos. LASSI LINNOLA HHHH 56 SOUNDI Levyarviot > ...briljantti joillakin mittareilla, suht merkityksetön olennaisen asteikolla... Se on kuitenkin rohkea ja oivaltava levy, jonka vahvimmat hetket kantavat suvantojen ylitse. Synteesi on täydellisimmillään edellä mainitun Magazinen lisäksi singlenäkin julkaistulla Hallelujah (So Low) -kappaleella, jonka likaisena rämisevä kertosäe nousee jopa musemaisen neuroottisiin korkeuksiin. Yhtyeen itsensä tuottama, minimalistisen elektroninen levy oli miltei tahattoman oloinen täysosuma, jonka vaikutusvoima hätkähdyttää tänäkin päivänä. Onkin selvää, kenen sormenjäljet levyn julmimpien sähkömyrskyjen ytimestä löytyvät. Eikä mikään ihme: Magazine on monin puolin täydellinen kappale, jonka jokainen isku on kultavaa’alla punnittu. Myös paikoittainen tyhjäkäynti osoittautuu ongelmaksi. Näiden laineiden harjoilla yhtye ratsastaa myös kuudennella levyllään, tosin tällä kertaa aiempaa katalogiaan kohti kumartaen. Elämme nykypäivässä, halusimme sitä tai emme. Cormac McCarthyn The Road -dystopiaklassikosta ammentava No Sound But The Wind taas pysäyttää liikkeen täysin ja hiljentyy latteaan apokalypsi-kuvaukseen. Ja kuten monet meistä tietävät, voi menneisyyden sovittaminen nykyhetkeen olla työlästä. Esimerkiksi varovaisen optimistinen Darkness At The Door ei tunnu millään löytävän vastakappalettaan levyn päättävältä, kiusaannuttavan painajaishakuiselta Belongilta. Violence Editors PIAS ”Vaikka Violence asettuukin äänimaailmaltaan luontevaksi osaksi Editorsin kasvukehitystä, hairahtaa se paikoitellen bipolaarisuuden puolelle.” K u v a: R ah i R ez v an i Levyarvostelut 3_2018.indd 56 9.3.2018 13.28. Sovitusapua on saatu tuottaja Leo Abrahamsonin lisäksi Blanck Massinakin tunnetuksi tulleelta Benjamin John Powerilta
ANTTI GRANLUND HHHH K u v a: A n d re P o tz u si s Levyarvostelut 3_2018.indd 57 8.3.2018 13.17. Jonathan Wilson Rare Birds Bella Union Jonathan Wilson tuskin pitäisi siitä, että häntä luonnehtii miehen kiinnostavien yhteistyökumppaneiden kautta. Nykyään uutta materiaalia ei enää markkinoida uran parhaana, vaan henkilökohtaisimpana. Erityisesti värikylläisessä sointimaailmassa ja sielukkaassa suurieleisyydessä Rare Birds tuo mieleen megakauden Floydin pääarkkitehdin. Itse en saa ravisteltua mielestäni studiovelhon muutaman vuoden takaisen live-esiintymisen synnyttämiä epäilyksen varjoja. Jonathan Wilson on itse kertonut ottaneensa etäisyyttä hänen yhteydessään vilauteltuihin länsirannikon rockin suurnimiin. Viime vuonna julkaistut singlet Sun katu ja Ota varovasti ovat levyn ylivoimaisesti helpointa laitaa, ja Vestan livenä nähneille saattaa tulla yllätyksenä, kuinka tuotettu ja koneellinen kokonaisuus lopulta on. Riisutut olosuhteet korostivat paikoin pelottavalla tavalla Wilsonin kappaleiden tyhjäkäyntiä ja tavanomaisuutta. 23-vuotiaan Vesta Burmanin Lohtulauseita muistuttaa tästä paremmin kuin mikään kotimainen julkaisu kuukausiin, ehkä vuosiin. SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...briljantti joillakin mittareilla, suht merkityksetön olennaisen asteikolla... Vesta on debyyttialbuminsa teksteissä ja erityisesti laulujensa tulkinnoissa niin luonnollinen ja aito, että välillä tuntuu jopa hieman kiusalliselta kuunnella häntä. Albumi onkin jännittävä yhdistelmä henkilökohtaisia rakkauslauluja ja leikitteleviä soundiratkaisuja. On kuitenkin aivan eri asia leikkiä henkilökohtaisten laulujen laulajaa tai piilottaa teksteihin viittauksia omaan elämään kuin olla oikeasti auki. Reilun puolen tunnin mittaiselle levylle olisi helposti mahtunut pari biisiä lisää, vaikkapa aikaisemmin julkaistujen Anteeksi, Vielä1 ja Kevät-biisien uudet versiot. Wilsonin uudesta albumista tulee asennetasolla mieleen Roger Waters, sekä Pink Floydilla että ilman. Hän on juuri siinä kohdassa, jossa voimakkuus ja persoonallisuus kohtaavat herkkyyden ja haavoittuvaisuuden. Aitoa, luovaa, rohkeaa. Watersin kitaristina muiden kiireidensä ohella kiertänyt kalifornialainen pelaa mielellään isoa peliä. Vesta on nähty artistina, joka yhdistää indien ja valtavirran, uskottavuuden ja kaupallisuuden, merkityksellisyyden ja hittipotentiaalin. Trevor Hornin ja kumppaneiden muototerävyydestä on kuitenkin vaikea kuulla merkittäviä kaikuja Wilsonin introvertissä vaeltelussa. Roger Watersin tapauksessa mahtailu on perusteltua. Miksi näperrellä, kun voi pistää peliin kaiken ja tehdä jotain suurta. Esimerkiksi albumin avaava Tuottelias, ihastuttava Fakin rockstarr ja perin yllättävä Vestallica osoittavat, kuinka vapaasti Vesta ja albumin tuottanut Jori Sjöroos ovat antaneet luovuutensa laukata. Hänen kaliforniafreskojensa äärellä on helppo viihtyä. Kiusausta ei voi välttää. Kuinka joku voikaan päästää kuuntelijan näin lähelle omia ajatuksiaan. Wilsonista en ole varma. PEKKA LAINE HHH Vesta Lohtulauseita Etenee Muistatko ajan, jolloin artisteilla oli tapana kehua jokaista uutta albumiaan tähänastisen uransa parhaaksi. Mieletön keinoarsenaali on hallussa, mutta omaa musiikillista sanottavaa ei löydy. Vierailut muun muassa Pyhimyksen ja Töölön Ketterän sinkuilla, ennakkoon loppuunmyydyt keikat, YleX:n tehosoitot, Helsingin Sanomien kehuvat lauseet – ja tietysti Soundin Master Of Pulpets -palkinto – ovat nostaneet ensimmäiseen albumiin kohdistetut odotukset korkealle. Vesta on ollut kuluneiden kuukausien ajan poikkeuksellisessa nosteessa. Näin sydämelliselle pullistelijalle ei voi olla vihainen, edes ilmiselvien kohtuuttomuuksien kohdalla. Pysyvää jälkeä tajuntaan niistä ei saa millään ilveellä. Laulajana Vesta on, totta kai, jumalaisen hyvä. Aseistariisuva vilpittömyys on sekin Watersia. Välillä tuntuu kuin jokaisen suomalaisen artistin jokainen uusi albumi olisi hänen paljaimpansa, genrestä riippumatta. Wilsonin artistista hohdokkuutta himmentävä paradoksi on juuri taidossa ja virtuositeetissa. Hän kuulee itsensä nyt 1980-luvun englantilaisen popspektaakkelin perillisenä. Rare Birds -kokonaisuudessa sama onttous vilahtelee uskomattomissa puitteissa. Hän on tiukasti 1970-luvun aaveiden vanki. Hän on musiikin tekijänä Tarantino: briljantti joillakin mittareilla, suht merkityksetön olennaisen asteikolla. Tapa loppui, mutta jotain tuli tilalle. Mitä muuta voisi toivoa ensilevynsä julkaisevalta artistilta. Se kuulosti paremmalta kuin että olisi myöntänyt keksineensä vain lisää samanväristä ruutia. Olen varma, ettei tänä vuonna ilmesty kovin montaa perinteistä rocklevyä näin mielipuolisen taiten ja nyanssikkaasti toteutettuna. Yksinkertaisetkin ideat voi turvottaa katedraalin kokoisiksi, jos jaksaa ja kehtaa. Siihen nähden Lohtulauseita vaatii sulattelua
Erityisesti naispuolisten taustaäänien kiihko on leimallista, vaikka White löytöretkeileekin eri tyylilajien kirjossa. Bluesin, soulin ja funkin svengin sekä jopa rap-tyyppisten riimiluentojen väleihin ilmaantuu merkillisiä puheraitoja ja monologeja, jotka saavat albumin kuulostamaan tivolin friikkinäyttelyltä kuulutuksineen ja outoine nähtävyyksineen. Olin kenties kolmevuotias, asuimme pikkuruisessa vuokrayksiössä ja monena yönä herään siihen, kun isä huutaa kauhusta. ASKO ALANEN HHHH K u v a: D av id Ja m es Sw an so n Levyarvostelut 3_2018.indd 58 8.3.2018 13.17. Se syntyi lauluntekijä Darden Smithin organisoimassa Songwriting With Soldiers –projektissa. Ehkäpä otsakkeen ”täysihoitolan ulottuvuus” hakeekin kiertävien esiintyjien väliaikaisen majoituksen tapaista olotilaa alati vaihtuvissa ympäristöissä. They genuflect on Sundays and I know they’d send us back. Mary Gauthier tunnetaan oman elämänsä rankan avoimena kuvaajana, mutta nyt, kun hän koko ammattitaitonsa – ja oikeastaan koko persoonallisuutensa – voimalla välittää lähimmäistensä tuntoja, astuu hän ikään kuin uudelle, korkeammalle tasolle. Soittimien kirjavasta palapelistä ja sävyjen tarkasta musikaalisesta hienosäädöstä huolimatta – ja oikeastaan juuri siitä johtuen – albumi on karhean särmikäs ja tarkoituksenmukaisesti vailla pintakiiltoa tai liian kliiniksi puristettua virtuositeettia. Äiti tulee rauhoittelemaan, ettei tässä ole mitään hätää: ”Isä näki vain pahaa unta!” Isä oli astunut palvelukseen 19-vuotiaana ja vajaat kolme vuotta myöhemmin hänet oli kaksi kertaa haavoittuneena kotiutettu. Jo White Stripesille sävelletty, ja Raconteursinkin melkein levyttämä Over And Over And Over huipentaa rokkiriffien fantasian upeaan moniääniseen laulantaan ja scifikiipparien soundeihin. On hauska huomata, kuinka innostavalla tavalla peräti 17-henkisen säestäjien valiojoukon monipuolinen yhteistyö tuo mieleen Pepe Deluxén ”esoteerisen pop-oopperan” Queen Of The Wave, jossa myös leikitellään omituisilla soundeilla, lauluäänen suotimilla, tarttuvilla melodiakuluilla ja nokkelalla kerronnalla. 58 SOUNDI Mary Gauthier Rifles & Rosary Beads Thirty Tigers Mary Gauthierin Rifles & Rosary Beads nosti mieleen kokemuksen lapsuudesta, muistijäljen, jonka olin kadottanut jo vuosikymmeniä sitten. Siinä amerikkalaiset sotaveteraanit pukevat tuntemuksiaan lyriikaksi, ja Mary Gauthier on rakentanut niistä yksitoista vavahduttavaa laulua. Se paljastaa juhlapuheiden valheellisuuden: ”They thank me for my service and wave their little flags. And in heaven shining down on us through bullet holes in the sky” TIMO KANERVA HHHHH Levyarviot > ...kokonaisuus vaatii syventymistä ja kärsivällisyyttä, mutta palkitsee... Tasapainoisesta kokonaisuudesta nostan esiin kaksi naisen roolia erittelevää laulua: Brothers kertoo armottomalla tavalla sotaväen sisäisestä sukupuolisesta syrjinnästä ja It’s Her Love kahden ihmisen välisestä rakkaudesta, joka kantaa pahimmankin yli, sekä Bullet Holes In The Skyn. K u v a: La u ra P ar ta in Jack White Boarding House Reach XL Kaikista ulkomusiikillisista haihatteluista ja keikailuistaan huolimatta Jack White tekee huomattavan täysipainoista musiikkia. Suomi on sittemmin elänyt rauhan aikaa, mutta sodat jatkuvat eri puolilla maailmaa, ja sodasta, fyysisenä ja psyykkisenä traumana nuoren ihmisen elämässä, Rifles & Rosary Beads kertoo. Nytkin hän lataa Boarding House Reachille ytimekkäästi kaikki ne eksentrisyyden ja roots-sensibiliteetin tasot, jotka istuvat luontevasti kappaleiden erilaisiin sovituksiin ja kekseliäisiin instrumentointeihin. Jo nyt totean, että vaikka tänä vuonna tulee ilmestymään paljon hienoa musiikkia, ei Rifles & Rosary Beadsiä merkittävämpää albumia tulla kuulemaan. Merkillisen soonisen matkan päätepisteenä ovat moderniksi muokattu kantrislovari What’s Done Is Done sekä friikkisirkuksen hillityn herkkä loppuyllätys, Dvorakin Humoresque, johon itse Al Capone rustasi aikoinaan Alcatrazissa romanttisen sanoituksen. Elektronisemmin funkahtava Ice Station Zebra sekä ennakkolohkaisu Respect Commander miksaavat myös aktiivisia ja vilkkaita äänikuvia, jotka hautaavat römeät kitarariffit ja kantamelodiat vaihtelevalla rankkuudella alleen. Mary Gauthier antaa äänensä toiselle puolelle maailmaa sotimaan lähetetyille ja sieltä rikkinäisinä palanneille vähävaraisille amerikkalaisille. Öisin sodan kriisihetket kuitenkin palasivat, painajaisina. But I believe in God and country and angels up on high
Levyarvostelut 3_2018.indd 59 8.3.2018 13.17. Damned Devotion on vakavamielinen kokonaisuus, jossa ehdottomat kiintopisteet ovat harvassa. Kappaleet kärsivät ehkä paikka paikoin lievästä omaperäisyyden puutteesta, mikä tosin paikataan saumattomalla old school -soitannalla täydellistä groovea: raskaita rumpuja, sielukkaita torvia ja rämiseviä kitarariffejä – kaiken kaikkiaan siis huikeaa soulia! LINDA SÖDERHOLM HHHH Cats Of Transnistria Opium Soliti Jos vaimea ääni jätetään yksin, se muuttuu voimakkaaksi. Ennustan lukuisia palkintosijoja vuoden lopussa. Biisien hitaat tempot ovat sopusoinnussa lyriikoiden paikoin hyvinkin tuskaiselle tummuudelle, mutta kaikessa harmonisuudessaankin levy pikemminkin vieraannuttaa kuin vetää puoleensa. Kokeilu pomppaa albumikokonaisuudessa ikävästi esiin. You’re Not Alone Sony Bailurokkari Andrew W.K. Turboahdettu meininki pysyy kuin vaivoin kasassa ja uhkaa milloin tahansa suistua raiteilta. Angra on aina lisännyt palettiinsa kotimaansa musiikin vivahteita, ja nyt mukana on myös Arch Enemyn Alissa White-Gluzin tulkitsemaa modernia death metalia. valittiin hiljattain vuoden henkilöksi itsemurhien ehkäisytyötä tekevän American Association Of Suicidologyn toimesta. SOUNDI 59 Angra Ømni Ear Nyt lennetään! Brasilialainen power metal -legenda iskee yhdeksännellä yrittämällään tiskiin uransa parhaan albumin. Pahaenteisesti nimetty Damned Devotion on Wasserin viides varsinainen albumi ja useita edeltäjiään hankalampi tapaus. VESA SILTANEN HHHH Justin Timberlake Man Of The Woods RCA Niin oudolta kuin se tuntuukin, Man Of The Woods on vasta Justin Timberlaken soolouran neljäs albumi. Ja yhtä väärin on arvella hidastempoista musiikkia lähtöjään rauhalliseksi. Opium on täynnä varjoja, joiden takana paistaa unikonpunainen aurinko. Angra elvyttää samalla elähtänyttä genreä ja löytää siitä uusia ulottuvuuksia. Mutta onko Joan As Police Womanin uraa pitkäaikaisempi historia bändija säestysmuusikkona osaltaan syypää siihen, että Wasserin laulut ja niihin sisällyttämänsä tunteet eivät vieläkään välity optimaalisen syvästi. Toisin on musiikissa. MIRKO SIIKALUOMA HH Joan As Police Woman Damned Devotion PIAS Vasta 35-vuotiaana oman levytysuransa aloittanut Joan Wasser oli ennen Real Life -debyyttiään (2006) meritoitunut muiden muassa Antony And The Johnsonsin ja Rufus Wainwrightin yhtyeissä. Cats Of Transnistria tuntuu julistavan tätä joka solullaan. Man Of The Woods tyytyy flirttailemaan countryyn päin ja kallistamaan stetsoniaan etelävaltioiden suuntaan. Hittivetoisimmat kappaleet ovat singlet Music Is Worth Living For sekä Ever Again, mutta ehkä kaikkein vahvimmin kuulijaan vaikuttavat kolme puheraitaa, joiden kiinnostavat kielikuvat ja oivallukset toimivat rauhoittavana vastaparina mahtipontisen anthemimaiselle yleistunnelmalle. Vaikka yhtyeen laulut ovat lähes liioitellun hitaita, lähinnä särjetyn kitaran, kosketinja jousinauhojen sekä kuulaan laulun varaan ripustettuja, on Opium yksi äänekkäimmistä levyistä, joita olen aikoihin kuullut. Kyseessä on todellinen hyvän mielen levy, joka ei yritä päälleliimata epäaitoa onnellisuutta, vaan auttaa hyväksymään elämän kaikki puolet. Tätä kunnianosoitusta ei kyseenalaista kuultuaan muusikon uuden pitkäsoiton, joka huokuu elämänmyönteisyyttä niin sanoissa kuin soinnuissakin. Tosiasiassa verkkaisimpaankin siirtymään voi kätkeytyä tunteiden ukkosmyrsky. Oli Andrew W.K.:n musiikista mitä mieltä tahansa, ei miehen sanoma jää kuulijalle epäselväksi: elämä on hyvien ja huonojen osasten kokonaisuus, joka on elämisen – ja bilettämisen – arvoinen. Tyylilajina on thrash metal-, hardcoreja grindcore-vivahteilla maustettua mustaa kuolonmetallia. Jos Man Of The Woods täytyisi tiivistää yhteen johtolauseeseen, se kuuluisi: mä maalaispoika oon. Miehistönvaihdosten kanssa paininut kvintetti levyttää jälleen uudella kokoonpanolla kitaristinsa Kiko Loureiron poistuttua Megadethin riveihin. Ensimmäinen soolo Justified on kerennyt teini-ikään, mutta Justin ei näytä ulkoisesti lainkaan vanhentumisen merkkejä. PERTTI OJALA HH Durand Jones & The Indications Durand Jones & The Indications Dead Oceans Nykysoulin aallonharjalla ratsastava, mestarillisella lauluäänellä siunattu Durand Jones lurauttaa äärirehellistä, klassista, särkyneen sydämen retrosoulia, joka sulattaa varmasti kylmimmänkin pohjoisen mielen. Joan Wasser on kiistatta persoonallinen artisti, jolla on taito muuttaa näkemyksellisyytensä konkretiaksi. Mitä pidemmälle turpasaunaa kestää yli 30 minuutin, sitä enemmän sen teho laskee. Jokainen nuotti leikkaa hiljaisuuden niin ilmaisuvoimaisena, että musiikkia voi pitää vallankumousten sarjana. VILJA VAINIO HHH The Crown Cobra Speed Venom Metal Blade Trollhättanin hurjat palaavat kymmenennen täyspitkänsä merkeissä ja Cobra Speed Venomin meininki on nimensä mukaisesti nopeaa ja tappavan iskevää. HANNU LINKOLA HHHH ...kokonaisuus vaatii syventymistä ja kärsivällisyyttä, mutta palkitsee... Tämä aktin nimeä kantava, alunperin 452 dollarin ja 11 sentin budjetilla indianalaisessa kellarissa kyhätty debyytti näki päivänvalon itse asiassa jo 2016, mutta älppäri uusintapainoksineen loppuunmyytiin välittömästi, joten nyt samaisesta lätystä on käsillä tämä deluxe re-issue lisämateriaalein. Touhussa on siis vaaran tuntua, mutta kaiken kalmanhajun ja hallitun kaaoksen keskelläkin naamalle saattaa yhtäkkiä pamahtaa esimerkiksi In The Name Of Deathin iskevä yleisönhuudatuskertosäe. Päällimmäisenä albumilta jää mieleen vahva positiivinen energia. No, musiikillisesti ei olla aivan Mikko Alatalon tontilla, mutta Timberlaken tapauksessa ainoastaan puhdasverinen country-levy olisi ollut uran kannalta uhkarohkeampaa kuin tämä. Musiikillisen taituruuden sijaan albumin anti onkin sidottu ennen kaikkea sen tärkeään sanomaan. Pelin nimi tulee selväksi jo biisien nerokkuuden ja juustoisuuden rajalla häilyvissä otsakkeissa: Destroyed By Madness, We Avenge!, Necrohammer, Where My Grave Shall Stand ja niin edelleen. Vaikka puolet levystä kompastuu omiin cowboy-bootseihinsa, eikä levyltä ole löydettävissä kuin pari hassua hittiä, Man Of The Woods on ensimmäinen askel pois kaidalta tieltä Timberlaken varman päälle pelatulla uralla. Avauskappale Light Of Transcendence nousee välittömästi power metal -kaanoniin ja Travelers Of Time valloittaa melodiallaan. Verrattoman The Indications -bändinsä kera kertaheitolla läpimurron tehnyttä miekkosta voisi verrata soundinsa puolesta useisiin eteviin soul-veteraaneihin kuten Lee Fields tai Charles Bradley – sillä erotuksella, että näistä senioreista poiketen Durand kokoonpanoineen painiskelee nuorisosarjassa. Eikä yhdelläkään äänellä ole kiire pois seuraavan alta; jokaisella on tilaa etsiä syvintä kauneuttaan. Steed (For Jean Genet) erottuu joukosta Princen falsetista muistuttavana funkina ja jännittävästi notkahdellen rytmittyvä Talk About It Later on levyn vaivattomimmin mieleen jäävä raita. Pitääkö tätä hyvänä vai huonona asiana, riippuu pitkälti kuulijasta. Napakampi death’n’roll-täsmäisku olisi tässäkin tapauksessa toiminut vieläkin paremmin. Soinniltaan voittopuolisesti ohjelmoitu ja koneistettu albumi maalaa äänimaisemiaan Wasserin savuisen sielukkaan laulun ympärille. Kokonaisuus vaatii syventymistä ja kärsivällisyyttä, mutta palkitsee. Mukana on siis myös melodisuutta ja lähes popmaisia koukkuja. Levy ei kuitenkaan pelkisty maailmalta laivatun sanoman kierrätykseksi. Pikkuvikoineen ja epätasaisuuksineenkin Ømni vangitsee huomion ja vaatii lisää. Man Of The Woods on alkupuoliskollaan varsin viihdyttävää musiikkia, mutta puolivälin jälkeen mennään metsään. Ei kuulosta haittaavan, sillä Ømni on kuningassävellysten ilotulitusta eikä monessa liemessä keitetty solisti Fabio Lione ole koskaan kuulostanut näin hyvältä. Vaikka valtavirtapopin kunnianhimoisimmista biisirakenteista FutureSex/LoveSounds (2006) ja The 20/20 Experience (2013) -levyillä vastanneen Timberlaken kokeilu kuulostaa pähkähullulta, ei mies ole liuottanut hittivainuaan pontikalla. Opiumin yhtälö on helppo jäljittää shoegazingin äänipyörteisiin, Low’n kaltaisiin slowcoren majesteetteihin tai Beach Housen pehmeään dramatiikkaan. Sävelkieleltään Ømni on omalla tasollaan, jossakin perinteisen heavyn ja musikaalien välimaastossa. MIKKO MERILINNA HHHH Andrew W.K. Huolellisesti työstetyssä äänimaailmassa väreilee hennon spontaani vire, joka kielii soittajien aidosta lumosta ääniensä äärellä. Videoraita War Horns, jolla Loureiro vierailee, yllyttää mellakkaan ja kaksiosainen nimiteos kiehtoo progeja etno-sävyillään. Ja vaikka verkkainen ilmaisu sulattaa kappaleet kiinni toisiinsa, erottuu sieltä täältä mieleenpainuvia melodioita, joiden kannattelemat tunteet ovat jäljittelemättömän monitulkintaisia. Mahtavaa! Mahtipontisen intron jälkeen tykitellään luulot pois ja pölläytetään hilseet tukasta heti kättelyssä eikä ote siitä juurikaan hellitä. Albumin laajuudesta huolimatta ähkyä ei synny, vaan tuotos pysyttelee 16 raitansakin kanssa mukavuusalueella. Niinpä on turha ajatella vähäeleisen musiikin olevan aina hiljaista. Kuten monia nykylevyjä, myös Cobra Speed Venomia vaivaa oikeastaan vain pienoinen ylipituus
Musiikki kaipaisi selvästi lisää revittelyä ja muotin rikkomista. Menestyssinkut Time To Pretend ja Kids kantoivat vielä sinänsä erinomaisen kakkoslevyn julkaisuun asti, mutta sitten alkoi vapaapudotus. Kappaleet eivät sinänsä ole huonoja, mutta tällaisenaan musiikki on vain hiljaista taustaa, joka ei tee itseään tarpeeksi kuuluvaksi. Yritys on toki tuhoon tuomittu, mutta arvokas ja kiinnostava ihan itsessään. Jean-Benoît on saanut kaikki haluamansa lelut ja myös tietotaidon tihkuvimpien synafantasioidensa toteuttamiseen. Se koostuu taidemaalarina uransa aloittaneen Robert Irwinin kanssa käydyistä keskusteluista ja raa’asti yksinkertaistettuna siinä on kyse matkasta kohti taidetta, joka syntyy kokijan kokemuksesta, ei niinkään itse taideesineestä. 60 SOUNDI Tätä levyä voisi kuvata lausahduksella ”kuunteleminen on sitä kun unohtaa kuulemansa asian nimen”. JARI JOKIRINNE HHHHH Verneri Pohjola & Mika Kallio Animal Image Edition Seeing Is Forgetting The Name Of The Thing One Sees on yksi omaan ajatteluuni vahvasti vaikuttaneita kirjoista. Naivistiset menneisyyden tulevaisuustunnelmat filtteröityvät edelleen pettämättömän tuotantovainun ja tyylitajun läpi ihanaksi synteettiseksi korvakarkiksi. Uniikin aiheen ja imagon puuttuessa albumi jää kokonaisuutena harmittavan mitäänsanomattomaksi. Bändin levyjä ja keikkoja K u v a: B ra d E lt er m an JYVÄSKYLÄ 15.6.2018 satamanyo.fi DISCO ENSEMBLE | POETS OF THE FALL | PARIISIN KEVÄT Liput 47 € satamanyo_soundi_3_18.indd 1 05/03/2018 16.57 Levyarvostelut 3_2018.indd 60 8.3.2018 13.17. Tällä kitsch-monumentillä on sielu. Eskapismin mestari saa unohtamaan arjen ahdistuksen ja samaistumaan pinnalta katsoen täysin keinotekoiseen hörhellykseensä. MGMT on kuin 2020-luvun Syd Barrett -ajan Pink Floyd, Hall & Oates ja A-ha samassa pörröisessä paketissa. Kolmikon yhteistyön hedelmä osoittautuu monipuoliseksi, herkäksi ja tunteikkaaksi kokonaisuudeksi. Verneri Pohjolan ja Mika Kallion vuoropuhelu tällä levyllä pyrkii irtauLevyarviot > ...tällä kitsch-monumentillä on sielu... On selvä, että MGMT ei enää kaupallisessa mielessä nouse sille tasolle, jossa se oli kymmenen vuotta sitten. Mukavan ristiriidan tuotokseen tuo vain bändin nimen ja musiikin täydellinen yhteensopimattomuus. Vuosikymmenten ja genrejen välinen trippailu omalla sohvalla ei ole koskaan ollut helpompaa – ja ennen muuta hauskempaa. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH JB Dunckel H+ Sony JB Dunckel palauttaa sooloartistina mieliin ne ajat, jolloin popmaailma rakastui Air-yhtyeen sielukkaaseen aikakoneiluun. Jos taitava koomikko saisi tehtävän parodioida lievästi niksahtaneella eroottisella latauksella silattua ranskalaista elektronista poppia, voisi tulos olla aika lähellä Love Machine -kappaleen murteellista mehustusta. Kaksi ensimmäistä raitaa ovat varsin meneviä, mutta kokonaisuutena irrottelu jää osuvasti nimetyn Such A Shamen perusheleää raspimpien lauluosuuksien varaan. VILJA VAINIO HH Auri Auri Nuclear Blast No jo oli aikakin. Nightwish on tauoillaan houkutellut jäsenensä sivuprojektiensa pariin, ja onhan Tuomas Holopainen tehnyt hienon soololevyn, mutta Tuomaksen ja Johanna Kurkelan yhteistyön tuloksia on jo ehditty odotella. PEKKA LAINE HHHH Simple Minds Walk Between Worlds BMG Skottilegenda Simple Minds ei viime vuosina ole päässyt lähellekään kasarivuosiensa taiteellista tai kaupallista tasoa, mutta yhtye yhä jaksaa pinnistellä popin kartalla. Pariskunta on työstänyt Auria yhdessä Troy Donockleyn kanssa. Pohjola ja Kallio eivät pyri yhtä puhtaan abstraktille tasolle kuin Irwin usein tilateoksissaan. Progressiiviseksi folkiksi nimetty tyylisuunta hakee vaikutteita pitkälti irlantilaistyyppisestä kansanmusiikista, mutta ei vierasta muitakaan vivahteita. Jokaisen omat ambitiot on mitä ilmeisimmin saatu sekoitetuksi sopivassa suhteessa ihon alle hiipiviksi tunnelmiksi. Ranskalaisaksentilla lauletut puoliälyttömät lyriikat leijuvat infantiiliuden ja rakastettavan höpsöyden auvoisella välivyöhykkeellä. Vuonna 2018, kun musiikillisten trendien seuraajat tyytyvät lähinnä kierrättämään jo loppuun pureksittuja aineksia uuteen muotoon, lyö MGMT pöytään sellaisen värisuoran, että painokoneet seis. Kokonaisuuden kruunaa Johannan laulu, jonka herkkyys ja hienovaraisuus soi kauniisti yhteen levyn sävellysten kanssa. Se ei todennäköisesti myöskään enää herätä uusimpia trendejä haistelevien mielihaluja, mutta jokaisen armottoman levyhamsterin viiksikarvojen tulisi nyt vakavasti värähtää. MGMT Little Dark Age Columbia MGMT nousi puolihuolimattomasti popmaailman huipulle Oracular Spectacular -debyytillään (2007). Auri on ehjä ja kiehtovalla tavalla hauras kokonaisuus, jossa on reilu annos haikeutta, mutta tunnelmat eivät varsinaisesti ole surumielisiä, vaan pikemminkin lohdullisia ja raukeita. Tuomio oli rajusti ennenaikainen. tumaan musiikin perinteisistä rakenteista ja jopa sen yhteydestä tapaan jolla puhumme toisillemme, joka on usein läsnä vapaasti improvisoidussakin musiikissa. Reilun parinkymmenen vuoden takaa tutut vahvuudet pärähtävät kasvoille kautta kuohkeasti soivan H+kokonaisuuden. Modernia pophedonismia 60-lukuiseen kevyt-psykedeliaan yhdistänyt duo oli kuin raikas tuulahdus, jossa oli sopiva annostus jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua. Lievä koominen kierre – tahallinen tai tahaton – tekee terää Dunckelin suurisydämiselle luksusälyttömyydelle. Kokonaisuudesta on helppo kuulla Holopaisen kiinnostus elokuvamusiikkiin, jos kohta Aurin sävellykset heräävät helposti eloon myös ilman visuaalisia ärsykkeitä. ARTTU TOLONEN HHHH Moose Blood I Don’t Think I Can Do This Anymore Hopeless Moose Blood on Englannin Kentistä ponnistava emopop-yhtye, jonka kolmannella pitkäsoitolla lauletaan mistäs muusta kuin rakkaudesta. Psykedelialla flirttailu ei edelläänkään ole häipynyt pois, mutta rinnalle on noussut häpeilemätön 80-luvun viihteellinen syntikkapop, ja lopputulos kuulostaa vain ja ainoastaan luontevalta. Loppusilauksena toimii lyriikoissa toistuva itsesäälissä vellominen, mikä jähmettää jo valmiiksi muovisen tunnelman muodottomaksi. Ja tämä pelkästään kaikella rakkaudella kaikkia kyseisiä artisteja kohtaan. Vanhan Air-tuotannon lämmin tuhnuisuus ja elektronisen popin varhaisvuosista muistuttava lievä rosoisuus on siistiytynyt miljoonaluokan soundiksi. Sen muovipinta on kiillotettu virheettömäksi, mutta heti kuoren alla on havaittavissa massatuotannon suurin ongelma: samanlaisia tuotteita on olemassa jo pilvin pimein, eikä tässä ole mitään, mikä erottaisi sen kaikista muista. Tavallaan Auri on kaukana Nightwishista, ja toisaalta ei kuitenkaan. Musiikista kuulee sen syvästä inhimillisyydestä huolimatta liikkeen, joka on erilaista kuin ihmisen – luonnon rytmiikka, hyönteisten vieraus, lintuparvien nopeat suunnanmuutokset ja valaan verkkaisen elementissään kellumisen. Pikkuhiljaa albumin tunnelma tavoittaa lähes hartaan olemuksen, kun levyn toiseksi viimeisen raidan Underthing Solsticen virren kaltainen olomuoto paisuu täyteen mittaansa. He yrittävät löytää keskinäisestä dialogistaan eläimellisen tavan kommunikoida. Albumi on kuin suoraan tehtaan liukuhihnalta poimittu, purkitettu rakkaus
SOUNDI 61 JYVÄSKYLÄ 15.6.2018 satamanyo.fi DISCO ENSEMBLE | POETS OF THE FALL | PARIISIN KEVÄT Liput 47 € satamanyo_soundi_3_18.indd 1 05/03/2018 16.57 Levyarvostelut 3_2018.indd 61 8.3.2018 13.17
Tuntuu siltä, että miehen tulkinnat kypsyvät vanhetessa kuin kellarin laatuviini. Ensinnä silti levyltä poimii Teemu Tannerin läsnäolon, jonka laulama On pullonkaula kapea toisinkinpäin on yksi albumin hienoimpia hetkiä. 109 € 3 pv alk. Aluksi kokonaisuus vaikuttaakin lähinnä sekasotkulta, mutta kuuntelukertojen kasvaessa musiikki järjestäytyy ja mielen valtaa hämmennyksen sijaan ymmärrys: albumi on kerros kerrokselta rakentuva taideteos, jonka hahmottamiseen tarvitaan myös pieniä yksityiskohtia. Sen musikaalisuutta tulvivat, yksityiskohtien, yllätysten ja viittausten täyttämät kappaleet triggeröivät ihokarvojen sijaan aivonystyröitä. Apua herui hieman yllättäen muun muassa Jethro Tullin projekteissa viihtyneeltä Peter-John Vetteseltä, joka kurittaa parilla biisillä pianoa ja vastaa kiekon jousisovituksista. Tai samasta toisin päin. Ne vievät ajatukset jousisektioihin, jotka ovat historiallisesti olleet elokuvien ääniraidan peruskauraa, mutta jouhikon soundi on paljaampi ja herkempi. Ravintolavaunussa tuntuisi matkustavan Juice-kuurilla oleva Ekman, vaikka kappaleesta vastaakin Ojala. Levyarviot > 62 SOUNDI myydään sen verran, että muusikkojen mielenkiinto pysyy yllä. MIKKO MERILÄINEN HHHH K u v a: A n d y M ar ti n HELSINKI SUVILAHTI 29.6.—1.7.2018 www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n NORMAALIHINTAISET LIPUT 1 pv alk. Gon oudon kiehtova tunnelma tiivistyy parhaiten keskivaiheen Asylumiin sekä Warm Engineen, mutta albumin nimen menevyyttä vastaavat parhaiten kolme ensimmäistä raitaa. Ja hän siis valtaosan ajasta laulaa, eli tälläkin tontilla asetelma on huutamisen suhteen heilahtanut päälaelleen. VILJA VAINIO HHHH Tuomo Puranen & Timo Kaukolampi Euthanizer Svart Tämä levy on soundtrack Teemu Nikin käsikirjoittamaan ja ohjaamaan elokuvaan Armomurhaaja, mutta sillä ei välttämättä ole merkitystä. Levy toimii itsenäisenä teoksena ja elokuvan ääniraidan tekeminen tuntuu vapauttaneen Purasen ja Kaukolammen huomattavasti vapaampaan ilmaisuun kuin K-X-P:ssä on totuttu kuulemaan. ARTTU TOLONEN HHHH Pursiseura Pursiseura Joteskii groteskii Tuntuuko joskus, että underground-piireissä puuhastelevat aina samat muusikot, joilta eri kokoonpanojen nimissä julkaistaan uutta materiaalia jatkuvana virtana. Siinä yhdistyvät modernit ja arkaaiset elementit, kuten syntetisaattorit ja jouhikot, sekä kepeä hienostuneisuus raskauteen, joka ilmenee sekä ambientteina mattoina että perkussiomyllytyksenä. Viiden vuoden ja kahden albumin ajan tämä yksikkö totteli nimeä Devil You Know, ja koska musiikkinsa oli hyvää, ei sen hieman jopa geneeristä moukarointia sen enempää kyseenalaistanut. Pääosassa on Jones, ikään kuin sävellyksien ensisijainen tehtävä olisi tukea vokalistin uran huikeimpia laululinjoja. Tai samasta toisin päin?... 69 € 3 pv alk. Huolimatta siitä, että albumi on koostettu pitkälti samoista elementeistä, pinnassa olevista rummuista, kuumeisesta laulusta ja sotkuisista kitaroista, voi saman kappaleen kuunnella useaan kertaan peräkkäin – kyllästymättä. Jim Kerr luovii ulottuvalla äänellään mallikkaasti isossa ympäristössä. Ehkä kyse on tuomiosta ja armosta. Jännittävän ja innostavan musiikin kontrastina ovat tekstit, joiden pontimena on tällä kertaa ollut Iso-Britannian EU-eroäänestys Brexit. Field Music on myös aina vedonnut ensisijaisesti älyyn, ei niinkään tunteeseen. Vain elämää on pään leviämisestä kertova melodisen nätti pop-kipale, jonka koukku on kuin Risto Ylihärsilän työkalupakista poimittu. Toinen hyvä tapa hahmottaa albumin tyyli on kuvitella, että Genesis ja Peter Gabriel olisivat yhdistäneet jälleen voimansa 1980-luvun alussa. Joka niin ikään on mukana Pursiseuran pidoissa. HENRI EEROLA HHHH ...ehkä kyse on tuomiosta ja armosta. Varvara on genressään selvästi Suomen kärkikastia ja Go kuin ankeriaita täynnä oleva puro, jonka utuisen pinnan alla kuhisee sähköinen potentiaali. 119 € TURBOVIP-LIPUT (K-18) VIP 3pv alk. Se on ainakin minun kirjoissani ehdottomasti hyvä asia. Ihan totuuden vastainen tämä mielikuva ei ole, ja räävittömän ironisesti Pursiseuraksi nimetyn kollektiivin esikoisalbumi niputtaakin parikymmentä artistia samalle levylle. 79 € , 2 pv alk. Yhtyeen musiikki kun on aina kuulostanut kummallisen ”vanhalta” tai ainakin ajastaan irti olevalta. Pari kolme kertaa jo valmiiksi korkea taso heilahtaa vieläkin kirkkaammaksi: esimerkiksi Raise The Deadistä tai Safety Of Disbieliefistä luulisi jopa ex-kollega Adam Dutkiewiczin hieman vihertävän. Ja suorastaan komentavat kaivamaan esiin kuulokkeet. Nykyisten ja entisen jäsenensä välisestä kädenväännöstä johtuva nimenmuutos on yllättäen uusi alku myös musiikillisesti. Elokuvan näkeminen tähän levyyn syventymisen jälkeen voi olla jännä kokemus, koska näille kappaleille on jo tullut luotua oma konteksti. Brewisien tulokulma aiheeseen on sekoitus tulevaisuudenahdistusta ja lähimmäisenrakkautta. 129 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 pv alk. Lopussa on ehkä vilautettu lunastuksen mahdollisuutta kappaleella nimeltä Rakkaus. 259 € VIP 1pv alk. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS CROWBAR MOKOMA IHSAHN HALLATAR MOONSORROW LEPROUS SANTA CRUZ BEAST IN BLACK BOMBUS GRAVE PLEASURES LAURI PORRA FLYOVER ENSEMBLE TRIBULATION SHIRAZ LANE STICK TO YOUR GUNS THE CHARM THE FURY MANTAR ARION FORESEEN RED DEATH HARD ACTION ONI GALACTIC EMPIRE CRIMFALL BAEST TEMPLE BALLS TYRANTTI Levyarvostelut 3_2018.indd 62 8.3.2018 13.17. Pitkäaikainen kosketinsoittaja Andy Gillespie jätti ryhmän viime vuoden alkupuolella, mikä pakotti kitaristi Charlie Burchilliä keskittymään enemmän sormiosoitinten operointiin. Kokonaisuutena Walk Between Worlds on sujuva, mutta harmillisen yllätyksetön Simple Minds -tuote. 159 € (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. Asiaan vihkiytymätön ei eroa uuden ja vanhan välillä välttämättä edes huomaisi, mutta kun itse muistaa kuinka vähän Devil You Know’n levyjä alkuinnostuksen jälkeen loppujen lopuksi tuli kuunneltua, voi Revivalille jo nyt luvata pidempää ikää. Ensikuulemalla kappaleet tulevat, menevät ja loppuvat niin yllättäen, ettei niiden ole tajunnut vielä edes kunnolla alkavan. Pekko Käpin ja Johanna Tarkkosen jouhikot toimivat hienosti. Musiikki on aiempaa melodisempaa, kuin parhaiden päivien Killswitch Engagea. Luontevasti tyylistä ja tunnelmasta toiseen etenevän, joskin astetta edeltäjiään suoraviivaisemman Open Heren yhdeksi referenssipisteeksi ehdottaisin vuosien 1985-86 Prince & The Revolutionia, joka puskee läpi niin melodiakuluista, kulmikkaasta rytmiikasta kuin leikkisän mahtipontisista sovituksistakin. JUHA SEITZ HHH Light The Torch Revival Nuclear Blast Periaatteessa oli jo puoli voittoa, että epäselvissä olosuhteissa Killswitch Engagen keulilta poistunut Howard Jones sai kuin saikin ryhtinsä korjattua, ja löysi rinnalleen muusikoita joiden kera synnyttää laadukasta metallia. Field Music Open Here Memphis Industries Brewisin veljesten johtama brittiyhtye Field Music on ollut olemassa vasta vuodesta 2004, mikä tuntuu hämmentävältä. Mutta kun sen lopulta saa pyydystettyä kämmenelleen, tajuaa sen olevan osa jotain herkkää ja kaunista. Laulaja Jim Kerrin sekä multi-instrumentalistiksi päätyneen Burchillin rustaamat pop-hehkuttelut kasvavat kolossaalisiksi stadionien täyttäjiksi, joten vaarallisille kulmille löytyy tilaa vain vähän. Euthanizer on pitkä ja yhtenäinen, mutta hyvin sävyrikas äänimaisema. Varvara Go Haminian Haminasta kotoisin olevan indie rock -yhtye Varvaran neljäs pitkäsoitto on kuin ilmassa leijuva höyhen: kevyt ja vaikea saada kiinni. Tuore albumi Walk Between Worlds kursittiin kokoon turbulenssin jälkimainingeissa. Ydinporukkaan kuuluvat Teemu Ojalan, Ville Linnan, Joni Ekmanin ja Mikko Siltasen kaltaiset tekijät
LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS CROWBAR MOKOMA IHSAHN HALLATAR MOONSORROW LEPROUS SANTA CRUZ BEAST IN BLACK BOMBUS GRAVE PLEASURES LAURI PORRA FLYOVER ENSEMBLE TRIBULATION SHIRAZ LANE STICK TO YOUR GUNS THE CHARM THE FURY MANTAR ARION FORESEEN RED DEATH HARD ACTION ONI GALACTIC EMPIRE CRIMFALL BAEST TEMPLE BALLS TYRANTTI Levyarvostelut 3_2018.indd 63 8.3.2018 13.17. 79 € , 2 pv alk. 109 € 3 pv alk. 119 € TURBOVIP-LIPUT (K-18) VIP 3pv alk. 159 € (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. SOUNDI 63 HELSINKI SUVILAHTI 29.6.—1.7.2018 www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n NORMAALIHINTAISET LIPUT 1 pv alk. 259 € VIP 1pv alk. 129 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 pv alk. 69 € 3 pv alk
On aivan hilkulla, etteikö yhtye 60-luvulle reissatessaan liippaisi liiankin läheltä tuon ajan tyttöbändien tunnetuimpien hittien sävelkulkuja. Helsinkiläistrio on onnistunut luomaan itselleen omintakeisen soundin, jolle löytyy innoittajia, muttei niinkään verrokkeja. Past Comes Back To Haunt You poistaa stressiä tehokkaasti. Onneksi oikeaoppisen hillitysti komppaava yhtye ujuttaa mukaan riittävästi kevytpsykedeliaa ja autotallien kätköistä kumpuavaa terävämpää reunaa. Vasta 26-vuotias sormipikkaaja (siis melodia, komppi ja bassolinjat simultaanisti) vakuuttaa heti tekniikkansa ohella sekä tyylitajullaan että näkemyksensä syvyydellä. Tuottaja Dan Auerbachin omaan vintage-vehkeilyyn verrattuna Onion ammentaa kirkassilmäisestä popista kuin uskottavuutta tapailevasta blues-pohjaisesta rockista. Viisi omaa sävellystä istuvat vaivatta neljän coverin seuraan, vaikka jälkimmäisiin lukeutuu Amazing Gracen, Sylvester Weaverin Guitar Ragin ja Blind Willie Johnsonin Dark Is The Night, Cold Is The Groundin kaltaisia timantteja. Hartaasti odotetun ja työstetyn debyytin äärellä toiveet pääosin täyttyvät. Lake Jonsin kohdalla hienoiseksi ongelmaksi muodostuu levyn monotonisuus. Sitten viime kuuleman kvintetiksi kasvaneen bändin korkean pop-pitoisuuden omaavat biisit herättävät muistikuvia tämän päivän toinen toistaan nopeammin unohdettavia pikatähtösiä edeltäneestä viattomuuden ajasta. Combat Sportsin nopeasti ja räväkästi soitetun pop-rockin riemukkuus on parhaimmillaan sukua The Undertonesin ja The Radio Starsin kaltaisten kombojen ralleille. ANTTI LUUKKANEN HHH Paavo Pesonen Past Comes Back To Haunt You Paavo Pesonen Se oli rakkautta ensi korvauksella kun 60-luvulla kuulin Pekka Gronowin Bluesin maailmasta -radio-ohjelmassa John Faheyn version Finlandiasta. Levy sisältää 12 varsin samankaltaista kappaletta, joista osa muistuttaa enemmänkin musiikillista mietelmää kuin kappaletta. Lake Jons on tyylitajuisen modernia indiefolkia, kuin digitaaliaikaan kuljetettua leirinuotiomusiikkia. Tavalliseen Dwarvestyyliin tarttuvat biisit vinoutuneine sanoituksineen saavat kuuntelemaan levyä yhä uudestaan ja hiljalleen punkimmatkin biisit porautuvat mieleen. Bändin parhaat biisit (Saturday Night, I Wish That I Was Dead) ovat kuitenkin aina olleet Ramonesiin verrattavan hyvin sävellettyjä, melodisia popkappaleita. Popmusiikille ominaiset ”onko vaikutteissa enemmän kasaria vai ysäriä” -tyyppiset puntaroinnit tuntuvat naurettavilta, jos vastassa on muinaisuuden ja tulevaisuuden välinen aikajänne. Onion on pelkkää puhdasveristä tribuuttia, mutta mahdoton on asiantilasta nyreissään olla, kun levyn parissa viihtyy kertakaikkiaan hyvillä mielin. Sointi on äärimmäisen lämpimästi hengittävä ja svengaa hienostuneesti nyansseja ja dynamiikkaa pursuten. Olen onnellisesti koukussa! JUSSI NIEMI HHHH Shannon & The Clams Onion Easy Eye Menneisyydestä elävä musa on aikamatkailua, mutta nyt mielikuvien viewmasterista välähtää harvinaisen tarkkoja tuokiokuvia ajoista ja paikoista, joita ei ole ollut lähelläkään, mutta jotka musiikin herättämien fiilisten avulla tulevat aivan liki. Faheyn kuoleman jälkeen olen surrut, miten harvat hänen työtään jatkavat, Suomessa ei juuri kukaan. Kaikki kokonaisuudesta poimitut biisit ovat vinyylin a-puolella. Ja siinä olivat vasta ulkomusiikilliset tekijät. Take Back The Nightilla koukuista vastaavat bändin parhaimpiin lukeutuvat Here’s Looking At You, Julio ja Trace Amounts. PERTTI OJALA HHH The Mystic Revelation Of Teppo Repo Tulisen kukon tanssi Helmi The Mystic Revelation Of Teppo Repo -yhtyeen arkaaisen ajaton ja modernisti paljas musiikki asettaa normipopin historiakäsityksen koomiseen valoon. The Flaming Lipsin ja Sleater-Kinneyn kaltaisia bändejä ansiokkaasti työstäneen Dave Fridmanin pestaaminen English Graffitin (2015) syntetisoijiin mieltyneeksi tuottajaksi ei ollut kaikkein toimivin ratkaisu. NUUTTI HEISKALA HHHH The Vaccines Combat Sports Columbia Lontoolaisbändi The Vaccines ottaa neljännellä albumillaan pari taka-askelta päästäkseen eteenpäin. Levyarviot > 64 SOUNDI ...biisit vinoutuneine sanoituksineen saavat kuuntelemaan levyä yhä uudestaan... Lake Jons Lake Jons AntiFragile Sanottakoon se heti alkuun: todella harva kotimainen yhtye kuulostaa kansainvälisesti yhtä mallikelpoiselta kuin Lake Jons. Jo viidennen albuminsa julkaiseva Shannon & The Clams asemoituu nimittäin vahvasti jenkkileffoista tuttujen prom night -juhlien viattomien mutta juuri sillä hetkellä maailman tärkeimpien tapahtumien keskipisteeseen. Huiluäänillä alkava pitkä Till Morning Clear on upea sävelmä Where Deep Waters Flown heijastellessa hienosti kelttimelodisuutta. Jälkimmäinen muistuttaa sävellyksellisestikin Oliverin Mondo Generatoria. Riemukkain innostus tasaantuu heikompitasoisella kääntöpuolella. Someone To Losen yhdeksi ansioksi voi lukea sen, että biisi voisi olla kotoisin Nick Lowen laulukirjasta. Surfing In The Skylla The Vaccines vie ajatukset jonnekin aivan muualle kuin Kalifornian aurinkoisille aalloille. Sinnepäin horjuva soitto sopii lo-fi-henkiseen rymsteeraukseen luontevasti, monia laulusuorituksia olisi puolestaan suonut vedettävän puhtaammin. Combat Sportsilla The Vaccines myöntää tämän itsekin palaamalla lähemmäksi alkuperäistä kitarajohtoista indieolemustaan. Se kuuluu hyvässä ja pahassa. Näin potentiaaliselta yhtyeeltä on oikeutettua odottaa täysosumaa tulevaisuudessa. Samaa tarinaa kertovat myös yhteistyö yhdysvaltalaisen AntiFragilen sekä aikoinaan Lou Reediäkin manageroineen Tom Sarigin kanssa. LASSI LINNOLA HHHH K u v a: M ar k u s K o n ti ai n en Levyarvostelut 3_2018.indd 64 8.3.2018 13.17. 6ja 12-kielisiä akustisia sekä resonaattoria slidellä soittava Paavo on selvästi tutkinut myös Mance Lipscombia, Gary Davisia ja Skip Jamesia. Onneksi joukossa on Colorsin ja Cmonin kaltaisia neronleimauksia. Sielukkaasti tulkitsevan Shannon Shaw’n laulamat kappaleet tihkuvat tunnetta, jonka lopputulemassa sekoittuvat naiivi kunnollisuus ja pinnan alla väreilevä kohtalokkuus. Tilanne muuttuu radikaalisti tämän Paavo Pesosen debyyttialbumin myötä. Asiaa ei helpota yhtyeen petergabrielmaisen askeettinen suhtautuminen symbaaleihin. Lake Jons on loistava pelinavaus, mutta etenkin lupaus. Dwarvesissa vuodesta 1997 vaikuttanut, niinikään musiikillisilta lahjoiltaan rikollisen aliarvostettu Nick Oliveri (ex-QOTSA) vastaa levyn rankempien biisien (esimerkiksi It’s You I Don’t Believe, Anything That Moves) lauluosuuksista. Edeltäjänsä aiheuttaman pettymyksen jälkeen Combat Sports on albumi, jolla itsensä rokottaminen auttaa pitämään yrmyyden ja kurttuotsaisuuden loitolla. 23-minuuttinen Take Back The Night ei tarjoa bändin faneille yllätyksiä missään suhteessa, mutta se on kaikin puolin niin erinomainen Dwarves-levy, että sitä voi suositella bändiin ennestään tutustumattomillekin lähtökohdaksi yhteen parhaista punk rock -bändeistä. Minusta tuli elinikäinen fani. Kaikessa huokuu, ettei levyä tehdessä ole liiemmin pingotettu. ANTTI LUUKKANEN HHHH Dwarves Take Back The Night Greedy Dwarvesin musiikki on aina jäänyt huomiota herättävien lyriikoidensa, sekavan väkivaltaisten keikkojensa ja ulkomusiikillisen sekoilunsa varjoon
Levyarvostelut 3_2018.indd 65 8.3.2018 13.17. SOUNDI 65 ...biisit vinoutuneine sanoituksineen saavat kuuntelemaan levyä yhä uudestaan..
Nämä maagiset melodiat ja takapuolen liikkeelle saavat hypnoottiset rytmit hylkivät luokitteluita. Loppua kohden terävin riehakK u v a: Si ss i V u o rj o k i Levyarvostelut 3_2018.indd 66 8.3.2018 13.17. Kappalemateriaali ei siis edusta studiossa kaikkein rennointa iskevyyttä ja välittömintä mukaansa tempaavuutta, vaikka biisit ovatkin muodollisesti pätevää ja äänekästä riffausta ja rokkausta. – Ernie Hawks on horoskooppimerkiltaan vesimies. LINDA SÖDERHOLM rock’n’rollia kummempia luokituksia. Ernie on huilun varressa varsinainen ässä ja hänen taiturimainen soittimen käsittelynsä kattaa skaalat aina herkästä tiluttelusta villeimpäänkin kliimaksiin. He seisovat paikallaan hyvässä tasapainossa, mutta epätietoisena siitä kumpaan suuntaan pitäisi lähteä. Yhdysvaltalaisen voimageneraattorin piti palata jo syksyllä Suomen lauteille, mutta vallitsevan keikkakunnon pääsee tsekkaamaan vasta nyt maaliskuussa. Toki arviot tuntuvat entistäkin paremmilta, kun minut on nostettu yhtyeen rivistöstä eturintamaan. Välillä sävelkulut kasvavat kaipuun herkimmiksi ilmentymiksi, välillä ilmaisu jää kiinni julkisivuihin. Tällä levyllä ei juurikaan Ernien pasuunaa kuulla, mutta senkin edestä maagista huilunkäyttöä. Vuonna 1962 kuolleen Inkerinmaan viimeisen paimenpojan Tepon huilu soi suoraa yhteyttä kansansa myyttisen alkuhämärään. Tuore albumi on yllättävän rutinoiduksi sliipattu, mutta myös lupaava live-esiintymisten kannalta, sillä kyllä tämän matskun roimalla ja välittömällä hyökkäävyydellä saadaan svengi ja hiki irtoamaan. Kaikkialla kumisee särkyneen sydämen pulssi. LINDA SÖDERHOLM HHHHH On siis aiheellista lähestyä mestaripuhaltaja Ernie Hawksia muutamalla kysymyksellä. Sen tanssittama melankolia tenhoaa, vaikka kuulostaa etukäteen päätetyltä. 2 Cargo Soul-laulaja Lisa Kekaulan emännöimä garage punk -bändi on lähtökohtaisesti kiinnostava konsepti, vaikka yhtye ei kaipaakaan korkeaoktaanista Levyarviot > ...kallioluolassa äänitetyn levyn primitiivitrippailussa ei ole mitään teennäistä... Huilu on funk-piireissä epätavallinen instrumentti – kuinka sinusta tuli tämän soittimen virtuoosi. Maisema on urbaani ja terävä, mutta myös öinen ja autio. HANNU LINKOLA HHHH Ernie Hawks And The Soul Investigators Scorpio Man Timmion Skorpionimies Ernie Hawks (kotoisammin Erno Haukkala) on lukuisissa suomalaiskokoonpanoissa kovaksikeitetty puhallinsoitinvirtuoosi, jonka repertuaariin kuuluu niin pasuuna kuin poikkihuilukin. Yleensä torvisektiossa vaikuttava Ernie tuikkaa vihdoin omalla soolollaan, joka on alusta loppuun rikollisen funkya huiluilottelua. Niin hienosti kuin laulujen maailmat rakentuvatkin, musiikin tunneskaala on toistaiseksi kapea kuin vinyylilevyn reuna, ja lumouksen purkautuminen ainoastaan yhden väärän askeleen päässä. Osittain kallioluolassa äänitetyn levyn primitiivitrippailussa ei ole mitään teennäistä. PEKKA LAINE HHHH Lo Moon Lo Moon Columbia Kuvittele nuora, jonka toista päätä pitelee Talk Talk ja toista Hurts. Ote ei kirpoa missään vaiheessa, kahdeksan raitaa mennään eikä meinata – sielukkaista jazz-tunnelmista soljutaan soundtrackhenkiseen hurjaan takaa-ajoon tuulisilta kyynelten kaduilta aina ihan pohjalle saakka psykedeelisen funkin tahtiin. Riipaisevuus ja latteus elävät säyseästi toistensa epifyytteinä. Opetuslapset joutuvat arvaamaan, keksimään ja kuvittelemaan soivista sirpaleista sillan sinne, mistä varmuudella emme voi enää tietää mitään. Suurelta mystiseltä musanero Teodor Revolta spirituaalisen suunnan luomistyölleen ottanut trio sukeltaa nykyihmiselle suoduin keinoin musiikin aikaa uhmaaviin syvärakenteisiin. Silti kokonaiskuva myös vaihtelee. – Soul Investigatorsien lähes kaksi vuosikymmentä kestäneen uran aikana olemme tottuneet kansainvälisen lehdistön positiivissävytteisiin arvioihin. – Huilu on ollut minulle aina sivusoitin pasuunan rinnalla. Tästä syystä asenteeni huilua kohtaan on aina pysynyt avoimempana kuin esimerkiksi pääsoitintani kohtaan. Pehmeys, surumielisyys ja jääräpäinenkin vetoamisenhalu ovat läsnä joka hetkessä. Miltä tällainen maailmanlaajuinen kiinnostus debyyttiäsi kohtaan tuntuu. Lo Moon näkee vaijeriltaan kauas ja sillä on kyky muuttaa näkemänsä ääniksi, joissa soi lupaus jostakin suuresta. Kekaulan antaumukselliset laulutulkinnat antavat musiikille suoraviivaista, persoonallista fortea, joten ihan silkasta kelauksesta tai kaavamaisuudesta ei pääse sanomaan. 66 SOUNDI The Bellrays Punk Funk Rock Soul Vol. Scorpio Manista on ollut juttua myös uusimmissa kansainvälisissä musiikkialan lehdissä. Ernien huilu säestää jok’ikistä kohtausta saumattomasti yhdessä maailmankuulun The Soul Investigators -bändin kanssa. Mikä on tarina debyytin nimen takana. Yleistunnelma on rikkumaton, kuin yhtä ja samaa melodiaa. Yhtyeen on kuitenkin syytä tiedostaa perfektionisminsa riskit. Näetkö kolme hahmoa vaijerin puolivälissä. Tästä johtuva kokeilevampi asenne on luonut minulle täysin oman soundin ja tyylin huilun kanssa. Skorpionimies-lempinimen olen saanut tavastani soittaa huilua sekä lavapresenssistäni. Avarretaan näkymää yhtyeen musiikin kaltaiseksi. Viittaako skorpionimies kenties muinaiseen mytologiaan tai horoskooppimerkkiisi. Pieni otos TMROTR:n soitinluettelosta kertoo olennaisen yhtyeen asenteesta: koivuhuilut, lehmänsarvet, syntetisaattori ja sämpleri mahtuvat sulassa sovussa etnoradikaalien työkalupakkiin. Tuo troikka on losangelesilainen debytantti Lo Moon. Tulisen kukon tanssi on yhtä hyvin elektronisen ajan pelisäännöillä luotua mielikuvitusmuinaisuutta kuin kauan sitten kadonneesta ajasta imetyillä soundeilla soivaa teknoa. Tämä Skorpparin johtama instrumentaalihurmos on todellinen kassillinen ihmeitä, joka lähentelee täydellisyyttä ja on menevä suorilla suomifunkin kaanoniin. Valot välkähtelevät rakennusten pinnoista kuin 1980-luvun sofistikoituneimmat pop-utopiat
Levyarvostelut 3_2018.indd 67 8.3.2018 13.17. SOUNDI 67 ...kallioluolassa äänitetyn levyn primitiivitrippailussa ei ole mitään teennäistä..
HENRI EEROLA HHHH lee sisäänsä seireenin lailla ja pesiytyy ihon alle pitkäksi aikaa. ASKO ALANEN HHH Blaze Bayley The Redemption Of William Black (Infinite Entanglement Part III) Blaze Bayley On lukuisia tilanteita, joissa olisi helppo sivuuttaa artistin heikkoudet jo pelkästään siitä ilosta, että pitkän uran rakentanut taiteilija jaksaa jatkaa eikä lakkaa yrittämästä. Karina Karina Playground Karinan alkuja loppupäistä löytyvät, debyyttialbumin pumpulisen tunnelman täydellisesti esittelevät ja purkavat instrumentaalit sulkevat väliinsä todella uniikin maailman. Evil Drive on tyylillisesti kasaripainotteinen, mutta yhtye pystyy linkittämään vaikutteensa hienosti nykypäivään ja leikkaamaan sävellyksiinsä piirteitä myös tämän hetken tyylisuunnista. Karin Mäkirannan heleän lauluäänen ja akustisten sovitusten varassa tuutulaulumaisena keinuvan Karinan laulut tuntuvat siltä kuin ne olisivat vain syntyneet sen sijaan että niitä olisi sävelletty. Erikseen on vielä nostettava esille Niemistön hurjat kitarasoolot, joiden veroisiin ei olla vähään aikaan törmätty tuoreiden suomalaisbändien levyillä. Levyn Motörhead-cover Killed By Death ei sekään maalaa oikeata kuvaa yhtyeestä. Uutuudella hän esittelee myös puhdasta lauluaan, mutta valitettavasti tulos jää kovin laihaksi. Tämä ei ole kokonaisuuden kannalta pitkä miinus. Kokonaisuuden taustatarina on hieno, mutta pääosassa ovat edelleen ihon alle hiipivät, mukana laulamaan yllyttävät sävellykset. Ne siis kuulostavat tavattoman luonnollisilta ja pakottomilta. Kovin on silloin heppoinen vertailukohta, kun musiikillisesti bändeillä ei ole niin hirveästi yhteisiä nimittäjiä. Vapautuneisuutta ja vapauttavuutta olisi kaivannut enemmän ja mehukkaammin mukaan punkin, funkin, rockin ja soulin rytmikimaraan. Laulajatar Wiktoria Virenin suoritus on juuri sellaista örinää kuin pitääkin. Kääntöpuolena on se, että trion toisteiset melodiakulut, tempot ja Levyarvostelut 3_2018.indd 68 8.3.2018 13.17. Ragemaker ei ole vielä sellainen levy, joka nostaa Evil Driven melodiLevyarviot > ...jo silkasta mielihyvästä hieman itkettää... Bayley Alexander Cooke on todellakin yrittänyt, valtaosan ajasta jättimäisiä tuulimyllyjä vastaan. Se houkuttesointimaailma tuppaavat puuduttamaan. Pelko paremmasta tulevaisuudesta on varmasti tämän vuoden kovimpia kotimaisia julkaisuja. Kuitenkin nyt, saagan kolmatta osaa kuukauden verran kuunnelleena, en yksinkertaisesti keksi tarpeeksi suureellisia superlatiiveja kuvaamaan sitä tosiasiaa, että Blaze Bayley teki yhtyeineen mahdottomasta mahdollista: kolme kiitettävän arvosanan pitkäsoittoa kahdessa vuodessa. Bayleyn aisapari Chris Appleton on Iron Maideninsa kuunnellut, ja sitähän Blaze Bayleyn musiikki nyt jo kolmatta levyllistä on: parempaa Maidenia kuin mitä itse Maiden on saattanut maailmaan viiteentoista vuoteen. Riffitehtailu on tyylikästä ja napakkaa, joskaan ei yltiöpäisen runsasta saati rönsyilevää. Vain äärimmäiseen tarpeeseen säästetty rumpusetti tai hetkellisesti huumaavaksi yltyvä melu rakentavat albumin sisälle ensivaikutelmaa suurempia jännitteitä. Mutta Alku-johdannosta lähtien on selvää, että näihin lauluihin tulee suhtautua kärsivällisyydellä. Jännitystä luova kontrasti Itä-Hollola Installaation musiikissa on raukean slacker-estetiikan sekoittuminen syvältä pulppuavan punk-asenteen aikaansaamaan energiaan. Yhtyeenä Karina on ilahduttavan omailmeinen, ja albumina Karina on taitavasti rakennettu, hienovaraisesti mukanaan kuljettava kokonaisuus. Kieltämättä aluksi Evil Drive kuulostaa hieman harhailevalta, mutta kun kappaleisiin pääsee paremmin sisälle, ne avaavat ovet kunnolla bändin maailmaan. Bändi tukeutuu melodioihin juuri sopivasti nojaamatta niihin liikaa. Ja sieltähän ne erottuvat: jäntevät laulut ja dynaamiset sovitukset. Itä-Hollola Installaatio Pelko paremmasta tulevaisuudesta Svart Robert Ensio Niemistön Itä-Hollola Installaation kakkoskiekko osoittautuu tiiviiksi bändilevyksi. MIKKO MERILÄINEN HHH Evil Drive Ragemaker Reaper Evil Drivea on kovin mieluusti verrattu Arch Enemyyn, ja ainoastaan siksi, että molemmissa bändeissä on naislaulaja örisemässä. Vaikka kolmososa ei ihan yllä kahden edeltäjänsä tasolle, viimeisen kolmen kappaleen aikana saattaa jo silkasta mielihyvästä hieman itkettää. EERO KETTUNEN HHHH kuus vaihtuu keskitempoisemmaksi voimapopiksi, joten huippuhetkiksi ehtivät nousta notkea kolmosraita Man Enough sekä raikkaampi ramopunk-rullaus Junior High. Yksi Pelko paremmasta tulevaisuudesta -kokonaisuuden monista vahvuuksista löytyy vetovoimaisesta triosoitosta, joka kuulostaa yhtä lailla hiotulta ja vilpittömältä. Vielä kun tulisi muutama täysosumasävellys lisää Bambin, Kenkäkaverusten ja Löylyn seuraan. Robert Niemistö tulkitsee kauttaaltaan ensiluokkaiset kappaleensa tunteellisesti ja kiihkeästikin, ja basisti Saara Kolehmaisen lauluosuudet sopivat sulavasti sekaan. Ja vaikka Iron Maidenista erottamisensa jälkeen kuuluviin on saatettu hyviä ja helvetin hyviä metallilevyjä, tuskin kovin moni tasan kaksi vuotta sitten asetteli Blazen avaruustrilogian ensimmäistä osaa soittimeensa kovinkaan kaksisin odotuksin. Yhtye ammentaa suurimmassa määrin 1990-luvun vaihtoehtorockista näyttäytyen kuitenkin omaleimaisena ja rönsyilevänä
Lahjattomammalle juustoinen täky – tässä yhteydessä juurilleen pokkaava tribuutti. Mildenhallin leppeä folk on korvattu kovakouraisella bluesrockilla, Half A Millionin indiepoljento kornilla rocksteadylla, Dead Aliven huolettomuus hartaalla barokkipopilla, ja niin edelleen. LINDA SÖDERHOLM HHH Ben Harper And Charlie Musselwhite No Mercy In This Land AntiVahvaa, tyynen rauhallista ja luonnollista on 48-vuotiaan roots-muusikko Ben Harperin ja 74-vuotiaan harpistiveteraani Charlie Musselwhiten yhteistyö. Mitä kauemmas alkuperäisestä on päästy, sitä tyytyväisempi Mercer lienee ollut. Loppuun parhaimmat vetonsa säästävä Lightbringer päättyy Ou(t)roborosiin, Black Royaliin omaan Planet Caravaniin. Lopussa onneksi seisoo kiitos ja Dancefloorin upea yökerhon poikkeustilan ja yhdessäolon ylistys lunastaa meidät kaikki ja pesee syntimme pois. Record on kuin sarja rakkauskirjeitä – omalle nuoruudelle ja kasvamiselle, asuinpaikalle ja sen historialle, äitiydelle ja lapsille, naisille ja naiseudelle, vapaudelle. Fela Kutin vaikutus kuuluukin musiikissa selvästi. Riipaisevan lohduton Nothing At All jättää samat hartaat vibat vielä lopuksi resonoimaan. Kokonaisuutena levy on silti enemmän kansanmusiikkigenressä – iloista ja söpöä afrorytmiä, josta jää se kaikista terävin kärki ja kreisein felamainen energia, voima ja väkevyys puuttumaan. Hyvillä mielin voi kerrankin sanoa, että nyt kehitys on todellakin kehittynyt. HANNU LINKOLA HHH Black Royal Lightbringer Suicide Monesti olen itsekin sortunut kuvaamaan bändiä paremman sanan puutteessa lupaavaksi. Ne ovat elämänmakuisia taantumatta esimerkiksi Suomessa niin suositun tiskirättirealismin alhoon. Totta puhuen harvoin oraalla oleva potentiaali oikeasti lihallistuu. Rumpali Frank ”CC YoYo” Ankrah onkin soittanut yhdessä Felan kanssa aikoinaan 1980-luvulla, ja on niin ikään tämän afrobeatin pioneerin kuuluisan luottorumpalin Tony Allenin oppilas. Se on edeltäjäänsä rosoisempi ja kokeellisempi, mutta samalla pikemminkin leikkisä kuin riidanhaluinen. Oikeassa paikassa pauhaavat syntikat, makeaa kontrastia tuova naislaulu tai ihan vaan yllättävän melodiset sivupolut tekevät albumimitasta helposti sulavan. The Worm’s Heart ei kuitenkaan kuulosta missään vaiheessa irtiotolta. Se on liikuttava tavalla, johon yleensä pystyy vain Pet Shop Boys. Parhaimmillaan biisit ovat upeita, kuten monisukupolvista rakkautta Lontooseen tunnustava lähes slovari Smoke tai elämänsä naisten tärkeyttä julistava ja New Order -sfääreihin kurottava 8-minuuttinen Sister. ARTTU TOLONEN HHH African Connection Queens & Kings Sounds Of Subterrania African Connection soittaa letkeää sekä jouhevaa afrobeatia funkilla, highlifella, rockilla ja länsiafrikkalaisella perinnemusiikilla onnistuneesti väritettään, on levyllä myös oma musiikillinen identiteettinsä. Silti The Worm’s Heartin konsepti yllättää – levyllä soivat viimevuotisen Heartwormsin laulut peilikuvikseen rukattuina. Olisi kuitenkin vähättelyä haudata albumi taustatarinansa alle. Eikä homma pelittäisi tietenkään ilman ronskeja riffejä, multakurkun periltä kumpuavaa rääkymistä ja muhkeasta roiskimisesta huolimatta ilmavia biisejä. Laiskin voisi sortua kaivamaan määrittely-yrityksen helpottamiseksi Entombedin, Corrosion Of Conformityn tai Panteran, mutta itselleni Black Royal edustaa parhaiten samaa koulukuntaa toisen kotimaisen muhjupartion Demonic Death Judgen kanssa. Rundin aikana nimittäin huomattiin kemioiden sopivan yhteen niin hyvin, että päätettiin tehdä tämä ensialbumi, joka äänitettiin viime vuonna Tanskassa. ASKO ALANEN HHHH The Shins The Worm’s Heart Columbia The Shins ei ole aikoihin ollut se sileäposkisista pop-ralleista lumoutunut retkue, jollaisena se uransa alussa esittäytyi. Jylhimmäksi kohokohdaksi nouseva No Mercy In This Land on ansainnut tittelipaikkansa yhtenä vaikuttavimmista kantribluesin kappaleista tässä ajassa. Luovimman kunnianhimon tällainen muotoon keskittyvä lähestymistapa houkuttelee esille vain paikoin. Black Royalin pienjulkaisut ovat osoittaneet tamperelaisbändin tietävän mitä musiikiltaan haluaa ja nyt esikoispitkäsoiton kohdalla jytinää on luvassa isolla kouralla. Optimaaliseen asentoon on viritetty miltei kaikki: sludgen, stonerin ja ihan vaan raskaan rockin koordinaattien leikkauspisteeseen asetettu groove maustetaan juuri sopivalla määrällä höysteitä. tynä. Vaikka sävelet eivät täysin irtoa alkuperäisestä viitekehyksesTracey Thorn Record Caroline Everything But The Girlistä tunnetun Tracey Thornin soololevy on aina harvinainen tapaus. Lauluissa on aitoa tunnevoimaa, jota kummankin antaumuksellinen äänenkäyttö väräjää vetoavasti tarkan tummalla asteikolla. Enää vain aika voi auttaa bändiä eteenpäin – ja tietysti hyvät sävellykset. Queens & Kings on vahvasti Fela Kutin inspiroima. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Levyarvostelut 3_2018.indd 69 8.3.2018 13.17. Tekstit ovat hienoja. Perusajatus on simppeli: uudella albumilla kaikki on käännetty päälaelleen. Elämä on kaunista. Harperin ja Musselwhiten ytimekkäästi voimistuva vuoroluenta, tavattoman kaunis harppusoolo ja tymäkkä akustinen kitarasoolo luovat komean sointujatkumon. ANTTI LUUKKANEN HHHH sen deathin korokkeille, mutta hyvät eväät bändillä on. Kokonaisuutena The Worm’s Heart on tuskin muuta kuin omistautuneesti toteutettu välityö. Thorn osaa sekä kertoa tarinan että välittää tunnetilan lyhyessäkin biisissä. Ilmaisutavasta toiseen pomppiessaan The Shins tyytyy ensisijaisesti esittelemään omaksumiskykyään ja kekseliäisyyttään. Mutta sitten toisaalta kaksi ensimmäistä kappaletta ovat tylsällä tavalla unohdettavia ja Babiesin hölkkä, joka tuo ikävästi mieleen Iggy Popin kokeilut konemusiikin parissa, on jo oikeasti vaikea. Musiikki on turhautumisen lähde. Pikemminkin orkesterista on tullut synonyymi James Mercerin halulle etsiä alati tuoreita muotoja ovelan valppaille sävelilleen. Loistavina muusikoina he eivät revittele tai shouvaa kiistattomalla soittotalentillaan, vaan keskittyvät maailmansa huolien, murheiden ja epäoikeudenmukaisuuksien ruotimiseen sydämellisellä empatialla ja melankolialla. Ja tällä kertaa myös hiukan turhauttava. Levyllä on napakasti jyvitettyjä menopaloja, kuten Muddyn mojoa varioiva Bad Habits tai pahoista tavoista erityistarkasteluun nostettu The Bottle Wins Again, joka väläyttää tuttua Someday Baby -svengiriffiä. Bändi koostuu kyllä vain kolmesta kansalaisuudesta – ghanalaisista, tanskalaisista sekä amerikkalaisesta, kappaleet lauletaan pääasiallisesti Ghanan kielillä. Ryhmän symbioosi ja levyprojekti alkoi vuonna 2016 näiden kolmen mantereen muusikoiden yhteiskiertueella Ghanassa, jossa löydettiin afrikkalainen yhteys. Viiden vuoden takainen kimppalevy Get Up! nappasi parhaan blueslevyn Grammyn, mikä ei tunnu vaikuttaneen kaksikon maanläheiseen karmaan millään tavoin
Tämä ei ollut tyhjää puhetta, sillä nyt ilmestynyt viiden biisin ep Maailma palaa on astetta karumpi kattaus. UMO:n poukkoilussa on jotain todella kiehtovaa ja toimivaa. 20 minuutin rajapyykillä on nimittäin tarkoitus juhlia bändin 20-vuotista taivalta. Jutta Rahmelin Varjot kulkevat mukanani esittelee lahjakkaan laulunkirjoittajan ja kanteleensoittajan, joka tuo instrumenttinsa pelottomasti nykyaikaisen indie-soundin keskiöön alleviivaamatta soittimensa historiaa. Jussi Fredrikssonin leikittelyt Moogsyntikalla ja Rhodes-sähköpianolla korostavat touhun vetävää virnettä. Länsi-Afrikan ja Etelä-Amerikan biitit liimautuvat ilonpitoon luontevasti. Musiikillisten suorien yhtymäkohtien sijaan voisi puhua asenteellisesta sukulaisuudesta, jonka ytimessä on luova anarkia, arvaamattomuus ja relevantti side popmaailmaan. Toivottavasti orkesteri löytää vielä musiikkinsa kokoiset areenat. Kosketinsoittaja Jussi Fredrikssonin, basisti Juho Kivivuoren sekä perkussionisti Abdissa Assefan vahvistaman ryhmän svengi kuulostaa todella tukevalta. Väkevä on kierroksen toisenkin naisartistin tuorein julkaisu, vaikka ilmaisu onkin eri pakasta poimittu. Vuorossa on vinyylin yhdelle puolelle kaiverrettu 20-minuuttinen punkeepos Anal Thunder Syndrome, joka kuunneltavuuden nimissä on toki jaoteltu lyhyempiin pätkiin, ettei järki ihan lopullisesti jätä. Toinen rikas ristiriitaisuus näillä kolmella kappaleella on musiikin mystisyyden ja tekstien arkisuuden yhteispeli. Jack White, kuuntele ja opi. Kyselemättä sydämeen tähtäävää, absoluuttisen kaunista musiikkia, jonka perikansalliset folksävyt kuplivat pinnan alla. Bändin musiikissa voi jenkkitraditioiden ohessa kuulla etnovivahteita, jotka sulautuvat notkeisiin rytmeihin mestarilliseen tapaan. PEKKA LAINE HHHH Nassaun Fasaani Nassonaut Fredriksson Rumpali Toni Porthenin ja saksofonisti Joonatan Raution perustama Nassaun Fasaani on lyhyessä ajassa osoittanut, että Suomessakin hallitaan virtuLevyarviot > ...jaksaako kukaan yhtyeen uusinta kotiolosuhteissa kuunnella... Levyn biisit ovat jälleen syntyneet pikemminkin pitkien jamien tuloksiLevyarvostelut 3_2018.indd 70 8.3.2018 13.17. Soundissa aiemminkin noteeratun Ivory Woodsin uusi ep All The World Is Yours syleilee universumia nimensä lisäksi myös musiikillaan. Houkuttelevimmillaan tyylittely on uhkeissa funk-rykäyksissä, joista eepokset Marula ja Kayame tuntuvat varsin valloittavilta. Samassa taidekoulun funkyin neropatti vie meidät kajahtaneen discomusiikin maailmaan. Tässä ei pelata varman päälle! American Guilt -kappaleen intensiivinen riffijytinä on oosimainen Weather Reportja Return To Forever -tyylin fuusiojazz. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Persoonallisinta Nielsonin tyylissä on se äkkinäisyys, jolla hän hylkää toimivaksi osoittautuvan kehikon siirtyessään kappaleesta toiseen. Specter At The Feastin (2013) seuraajaa kun viivyttivät sekä rumpali Leah Shapiron aivoleikkaus että kitaristi-laulaja Peter Hayesin vieroitushoito. Wrong Creaturesilla he ja basisti Robert Levon Been ovat viimein tutussa kovaäänisessä terässään. Miten vaivattomasti Mattila kietookin kuulijan sormensa ympärille pelkän akustisen kitaran voimin! Osa näistä vedoista olisi mennyt tärviölle säröpedaalin polkaisulla. Pari räpsäystä jytäävästä groovesta ja olemme hapokkaassa erikoisballadissa. Rokkihommiin siirtyäksemme on hyvä ottaa käsittelyyn Rivetten ensi kuussa ilmestyvä 12-tuumainen maksisingle In Harmony. Synteettinen intro lyö ällikällä: näinkö äkkiä bändi siirtyi Thin Lizzymäisestä classic rockista ohueen yläpilveen. 70 SOUNDI Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. parasta rokkausta miesmuistiin. V iime vuonna Maria Mattila uhosi Soundin haastattelussa vaihtavansa pörisevän rocksoundinsa hetkeksi herkempään ilmaisuun. Minimalistiset sovitukset luonnollisesti korostavat haurautta, mutta myös korostavat biisien vahvuutta. Luvassa on tuttua ja turvallista punk rockia (kuinka turvallista se tältä porukalta on mahdollista) levy-yhtiötä kustannuksiltaan riemastuttavassa muodossa. Rahmelin ääni kipuaa korkeuksiin, mutta pysyy kirkkaasti helisevänä loppuun saakka. Pysäyttävää kamaa. Levyä leimaavat seesteisemmät jamittelut sekä intohimoisesti pirskahtelevat sykekeitokset. Eriskummallisesta discosta progemaisen nyrjähtelyn kautta raikkaaseen räyhähenkisyyteen koukkaileva yhtye pitää pihdeissä. Nassaun Fasaanin toinen pitkäsoitto Nassonaut tarkastelee sähköisen jazz funkin eri tasoja. Se paljastuu hämäykseksi, mutta nuoren rokulauman pelottomuus ihastuttaa myöhemminkin. Mutta voi veljet, miten hyviä nämä kaksi biisiä ovatkaan! Action rockin perintöä yhdistellään surutta Dire Straitsiltä kähvellettyihin kikkoihin kertosäkeiden kerjätessä vielä lisähuomiota. Lopputulos on intiimi ja puhutteleva kiertoajelu Mara Ballsin pään sisään. Ivory Woodsin varaukseton paisuttelu ja sensitiivinen huokailu on kuin tehty nyyhkyleffojen voimaantumiskohtausten ja sydänsurujen taustalle. Ihan totuuden nimissä on sanottava, ettei kappale missään vaiheessa kuulu bändin timanttisimpiin hetkiin, vaan nyt on menty formaatti edellä. Unknown Mortal Orchestra Sex & Food Jagjaguwar Uusiseelantilaisen Ruban Nielsonin johtama Unknown Mortal Orchestra kuuluu samaan uuspsykedeelikkojen joukkoon kuin esimerkiksi Tame Impala, Ariel Pink tai Foxygen. Solistin aksentti vaihtelee mumisevasta brittisoundista keuhkoja tuulettavaan hard rock -kailotukseen silmänräpäyksessä. Sanfranciscolaisyhtye kuitenkin todistaa, että särökitaraa, hypnoottisuutta ja osin lievästi psykedelistäkin tummuutta jalostamalla on voinut rakentaa toisenkin uskottavan uran. Vaikkei Nielson missään mielessä tee suoraa jatkumoa 1970-80-lukulaiselle friikkisoulille, hänen ajattelustaan tulee mieleen kyseisen ajan mustan popmusiikin radikaalein jengi eli se porukka, joka oli täysin sekaisin ja kuitenkin täydellisesti tilanteen tasalla. JUHA SEITZ HHHHH Black Rebel Motorcycle Club Wrong Creatures Abstract Dragon Kyynikko saattoi kuitata B.R.M.C.:lla (2001) debytoineen Black Rebel Motorcycle Clubin vain The Jesus And Mary Chainin Munkin (1998) ja Damage And Joyn (2017) välisen tauon puolivillaisena lomittajana. Veri vetää pikemminkin Britteihin, jossa hengenheimolaiset ovat Coldplayn kokoluokkaa. Taidokasta groovea pudotteleva albumi ei pidättele irtonaisuuttaan, mikä sorvaa elämyksestä nautinnollisen. Vanhaa suomalaista alemmuuskompleksia hengissä pitääkseni: oululaisyhtye ei kuulosta lainkaan suomalaiselta. Lopuksi on hyvä piipahtaa vielä tarkastamaan, mitä Anal Thunderin vesselit ovat tällä kertaa keksineet. Black Rebel Motorcycle Clubille kahdeksas albuminsa on työvoitto
Tunnistettettavuus on myös hyvä piirre ja sitäkin Sahalta löytyy. Tälle positiiviselle asenteelle ja musiikkinsa massapotentiaalille on muovisuudessaankin tilausta ja tarvetta, mutta en ole varma, jaksaako kukaan yhtyeen uusinta kotiolosuhteissa kuunnella. Painostavuuden aste vaihtelee, mutta soiton horisontaalinen suoraviivaisuus ja lakonisen laiska laulu säilyttävät asemansa Black Rebel Motorcycle Clubin selkärankana. Sitä ainakin käsillä oleva kiekko on: laatutuote. Laulua ei ole kuitenkaan ympätty mukaan väkisin vaan se istuu biiseihin luonnollisesti. All Risen loppuhuipennus puolestaan kasvaa hymnin mittoihin. Muuten loistavan kiekon keskivaiheilta löytyy kuitenkin erikoinen, pariminuuttinen Volt Rush -instrumentaali, joka tuntuu turhalta eeppisten jamittelujen keskellä. ANTTI MARTTINEN HHHH Senses Fail If There Is Light, It Will Find You Pure Noise Records Senses Failin soppa on keitetty punk pop -kompeista, ajoittaisista hardcore-huudahduksista ja heavy-henkisistä kitaramelodioista. Liian pitkäkin albumi on. Kun Levyarvostelut 3_2018.indd 71 8.3.2018 13.17. Haunt kuitenkin yllättää säröttämän kauniina balladina. Tuotannoltaan se lähenee täydellistä, laulu on täysin moitteetonta ja kertosäkeet ovat miellyttäviä, joskin kuolemattomat hittimelodiat uupuvat tällä kertaa. Kaiken huipuksi hän vaikuttaa vielä omassa kotikaupungissani Tampereella! Opin vasta Valoääneen ihastuttuani, että kyse on visuaalistakin taidetta tekevälle Teemu Raudaskoskelle jo toisesta albumista. Kauneusvirheistä huolimatta levy on erittäin mainio teos. Julkaisuvuorossa on yhtyeen seitsemäs levy, eikä siinä ole mitään suurempaa vikaa. Echo lainaa ujostelematta Lou Reedin Walk On The Wild Sidea ja seinään pysähtyvä Little Thing Gone Wild erottuu riehakkuudellaan. Vaikka Saha on stailattu promokuvaan jotenkin nörtin oloiseksi, häntä pitempään seuranneilla ei ole syytä huoleen. PERTTI OJALA HHH Topi Saha Lopunajan rakastavaiset Warner Vaikka Topi Saha ei tarjoa musiikillaan varsinaisesti mitään ennen kuulumatonta, hän onnistuu silti vangitsemaan kuulijan mielenkiinnon lauluillaan. Vaikka esityksiin on lisätty hieman yllättäviäkin nyansseja sinne tänne, uudistukset on toteutettu hienovaraisesti: folk-pohjainen pikkaus ja rumpalin junakomppi määrittelevät usein miten laulu kulkee. Esitysolosuhteissa ilmaisunsa varmasti toimii ja hiki lentää, mutta levyltä ei energia välity. SOUNDI 71 na kuin perinteisenä laulunkirjoittamisena. VESA SILTANEN HHHH Teemu Raudaskoski Valoääni Luova Mikään ei ole hienompaa kuin törmätä uuteen artistiin, joka tekee täysin omaa juttuaan. Kyseisellä sapluunalla on työstetty eteenpäin miltei 20 vuotta ja kierretty etenkin Yhdysvalloissa keikkaklubeja. Koko kuvaa ajatellen tällä lyhyellä viisulla ei tunnu olevan oikein mitään virkaa. Hänen operointinsa melko marginaalisen musiikin alalla ja sitä kautta isompiin kuvioihin päätyminen antaa uskoa vanhan liiton tapaan tulla tunnetuksi levy levyltä, ajan myötä. Anna Puun kera duetoitu Pirun ikävä lienee kaavailtu radiohitiksi mutta sopii silti ympäristöönsä hyvin. No, mitäpä turhia hötkyilemään, jos näin taataan materiaalin tuoreus ja hyvä laatu. MIKKO MERILINNA HH Earthless Black Heaven Nuclear Blast Sandiegolaistrio on perustettu 2001, mutta Black Heaven on kuitenkin vasta yhtyeen viides pitkäsoitto. ...jaksaako kukaan yhtyeen uusinta kotiolosuhteissa kuunnella... If There Is Light, It Will Find You on kiusallisen tasapaksu ja tutun kuuloinen pohjoisamerikkalainen rockalbumi. Senses Fail on kuitenkin sosiaalisessa tiedostavuudessaan oikealla asialla eikä peittele sanomisiaan. 40 minuuttia tällaista jamittelua on juuri hyvä mitta. Pää nyökkyy ja jalka naputtaa lattiaa jo todella groovaavan Gifted By The Wind -aloitusbiisin tahtiin. Antoisan roots-pohjaisen ja ihmisläheisen musiikin tunnusmerkit täyttyvät yhä, sen nämä kymmenen laulua osoittavat. Pääpaino on instrumentaalijamittelussa, mutta kitaristi Isaiah Mitchellin roolia laulajana on nyt kasvatettu entisestään. Ja siksi siinä onkin vikaa. Pisteet kotiin myös pituudesta, sillä Earthless osaa pitää levyn sopivan mittaisena. Varsinkin kun pätkä on sijoitettu juuri ennen lähes yhdeksänminuuttista instrumentaalinimikkobiisiä. Kun aggressiota ja tunnetta on havaittavissa, se on kahlittu Walmart-ystävälliseen muotoon. Värikkäillä kielikuvilla Saha osoittaa myös erottuvansa laulunkirjoittajien joukosta persoonallisuudellaan, kuten vaikkapa voimakas Pimeän äänet kertoo. Psykedeelinen ja improvisaatioon pohjautuva rock soi orgaanisesti olematta liian lofi
Jälkimmäisiä loihtii kirkkaana helkkyvä kielisoitin charango. HENRI EEROLA HHHH Barren Earth A Complex Of Cages Century Media Tämä levy aiheuttaa hieman kärsimättömyyden väreitä. Sävyjä, dynamiikkaa ja mieletöntä skaalaa löytyy kuten Tapani Kansan vokaali-ilmaisusta. Ensitäkynä ilmestynyt nimibiisi jätti jäykän vaikutelman, mutta Monster Magnet ei petä. Kappaleen kovin mielikuvitukseton versiointi on odotetusti ihan väärässä seurassa, mikä vain alleviivaa esittäjän oman materiaalin korkealaatuisuutta. On kunnon meno. 72 SOUNDI debyyttiä en ole kuullut, lähestyn tätä puhtaalta pöydältä. Superbia pitää joka tapauksessa Death Alleyn nykypäivän kiinnostavimpien hårdrokkareiden joukossa. Kaikki biisit eivät tee syvällistä vaikutusta useammallakaan kuuntelulla ja moneen suuntaan virtaileva ja välillä suvantoihin jumittuva kokonaisuus kaipaisi edelleen hieman editoimista, puimista ja hiomista. Menkää ihmeessä siitä sisään! JUSSI NIEMI HHHH Monster Magnet Mindfucker Napalm Dave Wyndorfin korkeaoktaanisessa huumeliemessä keitetty sarjakuvanörttirock on aina ottanut tehot irti studiotyöskentelyn mahdollisuuksista. Valoääni on loistava nimi tälle musiikille, jonka koen todella voimakkaasti säteilevän nimenomaan valoa, värejä ja erittäin positiivista energiaa. Muilla raidoilla on enemmän King Crimsonia kuin Zekeä. Levy on ohi 21 Levyarvostelut 3_2018.indd 72 8.3.2018 13.17. Omat korvani jäävät kuitenkin kaipaamaan ensilevyn jatkuvasti vaahtosuista rokkailua. VILLE PIRINEN HHHH Autiomaa Kantrin viimeiset herrasmiehet Stupido Rovaniemellä 2014 perustettu Autiomaa aloitti taipaleensa monen muun bändin lailla omakustannelevyillä sekä -kaseteilla. Cobras And Fire The Mastermind Redux (2015) muokkaili 2010 ilmestyneen Mastermind-hevijärkäleen kappaleista vuosimallin 1969 hapanhippeilyä vaihtamalla kitaravalleja sitariin ja urkusoundeihiin ja lisäämällä ämpärikaupalla delay-väpätystä lauluraitoihin. Devil’s Bloodissakin soittaneen Oeds Beydalsin kitarointi on yhä pääosassa, mutta kuusikielinen kylvää nyt enemmän tunnelmaa kuin tuhoa. Anri Tuohimäen viulu tuo oman lisänsä muutamaan raitaan ja Elisa Koivula laulaa parilla stemmoja Raudaskosken kanssa. VILLE PIRINEN HHHH Zeke Hellbender Relapse Seattlen Zeke on jo melkein 30 vuoden uransa aikana yhdistellyt hardcore punkia, stoneria ja hard rockia keskittyen soittamaan mahdollisimman kovaa niin energian kuin äänenvoimakkuudenkin puolesta. Barren Earthin kypsin tuotos ikinä tuo soundiltaan mieleen hyvällä maulla hillityn Dream Theaterin ja hieman dynaamisemman ja melodisemman Insomniumin. See High The Hemlock Grows on bändin näkemys sokerisesta teiniballadista Janovitzin laulaessa ”We were just 17”. Soinnillisesti Autiomaan sävelet ovat siirtyneet kohti sähköisempiä elementtejä. Laulaja ja lauluntekijä Otto Mikkolan korostettu lakonisuus kantaa mieleen ismoalankomaisia värähdyksiä, joiden täyttymys koetaan dramaattisella Maailmanloppu-raidalla. SALLA HARJULA HHHH Death Alley Superbia Century Media Hollantilaisbändin debyyttilevy Black Magick Boogieland (2015) oli spiidillä öljytty riffimylly, jolla jokseenkin keskenkasvuinen punkmentaliteetti kohtasi vakavien progejanareiden tarkan soittotaidon. Läpimurtoalbuminsa Let Me Come Overin (1992) tasoa Buffalo Tomilta olisi kohtuutonta vaatia, mutta Quiet And Peacellä on silti kiistattomat ansionsa. Stooges, MC5 ja Nuggets-rytyytys kuuluvat ohjenuorina. Porukan kolme tunnetuinta herrasmiestä Doc Coyle (ex-God Forbid), John Boecklin (ex-Devil Driver) ja Tommy Vext (exDivine Heresy) pelaavat kaikki vahvuuksillaan, joihin ei kuulu suoraviivainen mättäminen sen enempää kuin kiharaiset kiemurat, vaan hienovarainen tyylitaju tiputella grungea ja metalcorea naittavaan musiikkiinsa mielenkiintoisia oivalluksia pitkin matkaa. Quiet And Peace on lajinsa ruisleipää, jonka makusävyistä tunnistaa niin myöhempien aikojen Hüsker Dütä kuin Bruce Springsteenin sukuista laulusoundiakin. Ja hetkittäin huuruillaankin enemmän kuin keskiverrot stonerrokkailijat. Silti, loistavaa tulevaisuutta kohti on tällä teoksella otettu aimo harppaus. Färsaarelaisella laulajalla vahvistettu suomalainen progeryhmä on nimittäin menossa tuoreimmallaan täsmälleen oikeaan suuntaan. Noston arvoisia ovat myös kymmenminuuttinen eepos Solitude Pith, jossa Opeth ja King Crimson lyövät kättä aivan sulassa sovussa, sekä sinkkubiisiksikin valittu hauraan kaunis balladi Withdrawal. Jo paperilla keskimääräistä mielenkiintoisempi orkka löysi itsensä koko lailla käsittämättömän tragedian keskeltä. Varttuneiden miesten jälkigrungeinen voimarock soi täyteläisenä vahvojen melodioiden ja Bill Janovitzin purevien kitaroiden tullessa syvältä selkäytimestä. Erittäin hienovaraista elektroniikkaa dubefekteineen on pelissä, vaikka avara sointi hyvin orgaaniselta tuntuukin. Vaikka kalpeiden miesten, autiotupien sekä kapisten koirien kera maalaillaan jopa apokalyptisia visioita, poikamainen virne vilahtelee vahvasti taustalla. Muutama biisi levyllä nousee heittämällä vuoden kovimpien kotimaisten joukkoon. Death Alley on levyjensä välissä kiertänyt maailman keikoilla, vaihtanut rytmisektionsa ja aikuistunut. Uudella Hellbenderillä bändi on vienyt vauhdin ja metelin äärimmilleen. Se oli päättänyt äänittää debyyttialbumilleen lainaversion The Cranberriesin klassikosta Zombie, ja harvinaista kyllä, oli saamassa yhden kappaleen alkuperäisesittäjistä vierailemaan kappaleella. Viisikon toinen virallinen albumi Kantrin viimeiset herrasmiehet patikoi tumman kantrin ja nyrjähtäneen folkin erämaille, mutta muistaa maustaa toimintaa mustan huumorin pilkkeellä. Jokainen biisi on erittäin nopea, lyhyt ja meluisa. Least That We Can Do mukailee introllaan The Who’n Pinball Wizardia, mutta lopullisesti Buffalo Tomin kokemuksen ja avarakatseisuuden paljastaa levyn päätösraita. Levyillä riittää kosmisia stereokaikuja, mellotron-mattoa, sihinää ja pulputusta ja avaruudellisia layereita simppelin bändijytäämisen lisäksi. Uutuus kuulostaa sekä vastareaktiolta että loogiselta jatkumolta kaikelle uudelleenmiksailulle. Studiomausteita riittää yhä, mutta värit pysyvät nyt rehellisen kitararokuilun taustalla. Suorastaan Behemothmaista vyörytystä simppelin vaikuttavaan kertosäkeeseen yhdistelevä Zeal kuuluu näistä parhaimmistoon. Raudaskoski on selvästi löytänyt sisältään portin kapitalistisesta oravanpyöräilystä jyrkästi poikkeavaan olemisen ja tekemisen tilaan. Tiettyä underground-veljeyttä aistin Pekka Strengiin, Ville Leinoseen ja Kusti Vuoriseen (Tampo) sekä argentiinalaiseen Gaby Kerpeliin. Selvästi sama bändi on yhä kyseessä, mutta kappaleista ainoastaan The Chainin moottoripäinen sahailu ja muljutus jauhaa debyytin energiatasolla. Ensi alkuun keveydellään ja perinteisyydellään hieman jopa hämmentävä sointi aukeaa kuuntelukertojen kasvaessa hyvinkin tekijöidensä kuuloiseksi korvakarkiksi. Biisit ovat simppelin kulkevaa autotallirokkia ja soundimaailman hevilevelit lähempänä Music Machinea kuin Black Sabbathia. Sattuneesta syystä suunnitelma ei koskaan toteutunut, mutta yht’äkkiä vain vuoden ikäinen Bad Wolves oli kaikkien huulilla. Kun poppoo sai vuonna 2016 solmittua sopimuksen Stupido Recordsin kanssa, musiikin julkaisu sai aivan uuden profiilin. Onneksi Bad Wolves on kaiken huomionsa ansainnut. Konkariyhtyeen oikeudella Buffalo Tom muistelee myös todella kaukaisia aikoja. Mahtipontisimmat kuolometallivaikutteet ja itsetarkoituksellinen kitarataidoilla isottelu on jätetty vähemmälle, ja nyt ammennetaan tunnelmallisesta klassikkoprogesta enemmän kuin hiukkasen. Hauskaa ja hyvää jytää. Synkkyydelle lapioidaan vastapainoa hilpeästi rullaavalla Nelostiellä. JUHA SEITZ HHHH Buffalo Tom Quiet And Peace Schoolkids Grungen valtakaudella sen kevyempää laitaa edustanut bostonilaistrio Buffalo Tom päättää Skins-albuminsa (2011) jälkeisen pitkän hiljaisuuden. Superbia ei jää toistelemaan debyytin reseptiä. PERTTI OJALA HHH Bad Wolves Bad Wolves Eleven Seven Jenkkimetalliyhtye Bad Wolvesin matka suuremman yleisön tietoisuuteen ei ole sieltä perinteisimmästä päästä. Levyarviot > ...hetkittäin huuruillaankin enemmän kuin keskiverrot stonerrokkailijat.... Bill Janovitzin tyttären Lucyn laululla täydentyvä tulkinta Simon & Garfunkelin The Only Living Boy In New Yorkista pysyy loppuun saakka turvallisen epäradikaalina. Mainittava on myös laulaja Jón Aldará, joka kuuluu nykymetallin ylivoimaisiin huippuihin. Tästä tuotoksesta on kuitenkin edelleen matkaa napakymppiin. Tietysti on hienoa että yhtye ei tee samaa levyä uudestaan ja Death Alleyn uudenlainen kunnianhimo kuulostaa luontevalta askeleelta eteenpäin. Ja se Zombie. Tyyliä on vaikea paketoida, mutta peruslinjoina siinä sulautuvat yhteen paksun basson kuljettama dub/reggaehenkinen rytmiikka ja Andien haikeat melodiat. Hifimpi Hawkwind-lähestymistapa levyntekoprosessiin on johtanut siihen, että bändi on julkaissut viimeisimpiä levyjään tavallaan kahteen kertaan. Pelkistetympää ruohonjuuritason viiltelyä kaipaavien ei silti tarvitse pettyä, sillä pohjalla helkkyvät yhä akustiset kitarat ja banjot. Mindfucker on maukas kokoelma juuri sellaisia menobiisejä joita ”on hauska soittaa livenä”. Yli 30 vuotta alkuperäisessä kokoonpanossa toiminut kolmikko on yhdeksännellä pitkäsoitollaan hyvässä iskussa
MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Siitäkin huolimatta mieleen nousevat sanat laiska ja tasapaksu. Musiikillisena väkivaltana Hellbender on vaikuttava ja peräänantamattomuudessaan Zeken tähän mennessä kokonaisuutena ehein levy. Ironisesti juurikin nimibiisi tuntuu kaikkein keskeneräisimmältä: biisi loppuu yhtäkkiä kuin seinään ja tuntuu jäävän kaikin puolin kesken. Pelle Miljoona ei kuitenkaan palaa N.U.S.yhtyeen synnyttäneeseen Savonlinnaan vaan Petri Tiilin syntymäkaupunkiin Haminaan. NUUTTI HEISKALA HH Sekret Teknik Radikal Software If Society Sekret Teknik on helsinkiläinen synaduo, joka imee vaikutteita laajalta alueelta EBM:stä elektroon, 80-luvun tsemppirockista synapopklassikoihin, tulevaisuuspessimistisestä sci-fistä action-rainoihin, mutta vallitseva estetiikka tuo mieleen pinnaltaan sliipatumman version esimerkiksi Cabaret Voltairen design-kielestä. Syytämme teknologista kehitystä. Yhtye tuntuu olevan jonkinlaisessa identiteettikriisissä: sen on yhä tuotettava post-grungeaan, joka on tuonut mainetta ja mammonaa etenkin Yhdysvaltojen puolella, mutta sävellykselliset ambitionsa haluaisivat selkeästi venyä muihin suuntiin. Radikal Software nojaa vahvoihin atmosfääreihin, yksinkertaisiin ja tehokkaisiin melodioihin ja virkistävän teräväkulmaiseen ja paukuttavaan rumpusoundiin, jota ei tällaisessa ajoittain keskitempoisessa musiikissa nykyään enää kuule. Läpimurtolevy Pearl Mysticin (2013) arvaamattomampi industriaalinen mystiikka ja monotonisuus olivat omalla tavallaan hyvin kiehtovia, mutta Microshift vaikuttaa hyvin loogiselta askeleelta melodisemmaksi kiteytyneemmän musiikin suuntaan. SOUNDI 73 minuutissa ja sen loputtua tuntee saaneensa turpaansa. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Hellbender sen sijaan ei tarjoa minkäänlaista variaatiota dynamiikassa, soundeissa, tempoissa kuin melodioissakaan. Laulujen aikamatkailu ulottuu aina antiikin Kreikkaan ja Sokratesiin saakka. Sävy on yhtä itsetietoinen ja kosiskelematon, vaikka kappaleiden rakenne onkin kurinalaisempi. Onhan se tavallaan hengästyttävä kokemus, mutta ei erityisen nautittava tai antoisa. Edeltäjäänsä verrattuna sävelkynän muste ei ole aivan yhtä vahvaa. Kosminen keiju on samalla eräänlainen kotiinpaluu. Sääli, sillä levyllä on hyviäkin hetkiä kuten As Bridges Burn ja singlebiisi Bleed The Same. Hookworms hyödyntää elektronisen popin soundeja ja soittotapoja päällisin puolin retrohenkisesti, mutta samalla modernisti ja tietoisena siitä, ettei krautrockissa tai futumusiikissa ole enää pitkään aikaan voinut luottaa uutuudenviehätykseen saati tulevaisuutta ennakoivan edelläkävijän auraan. Jokseenkin vakavahenkisen popin kevennyksenä on soitannollista leikillisyyttä ja ohimeneviä flashbackeja syntetisaattorien etsikkoajoilta. Tuotantokin kuulostaa vähän hätäisesti kyhätyltä, aivan kuin soittimessa olisi studioalbumin sijaan hyvälaatuinen demo. Se on kuin parikymmentä minuuttia naarmun takia loputtomalle loopille jäänyttä metal punk -levyä. Kuten esimerkiksi Nine Inch Nailsin Broken ja Strapping Young Ladin City ovat osoittaneet, voi turpaanvetolevykin olla emotionaalisesti latautunut ja sävellyksellisesti monitahoinen. Unitedin sijasta Pelle Miljoonalla on nyt bändinä osin nuoruusvuosiensa soittokavereista koostuva Haminan Akustiikka. Aggressiivisimmillaankin ylitsepursuava melodisuus pintautuu ja muistuttaa ajoittain jopa maanmiehiensä Rushin sävelmaailmaa. MIKKO MERILINNA HHH www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Vaan onko se tarpeeksi kuumaa. Mikäs siinä, onhan se taottava kun rauta on kuumaa. Bändin kuudes albumi soi koko ajan keskitempoisena, painavana ja tyylikkäänä. PERTTI OJALA HHH Hookworms Microshift Domino Kolmannella albumillaan leedsiläinen Hookworms alistaa leimallisiksi muodostuneet elementtinsä, psykedelian ja noisen, selkeämmäksi voimapopiksi, jossa elektroninen äänimaalailu ja kikkailu ovat aiempaa rajatumpana ja linjakkaampana vetovoimana. Peräti kuusihenkisenä folkorkesterina ryhmä pitää akustisvoittoisen soinnin kansanja maailmanmusiikillisine vivahteineen lähes katusoittoisen maanläheisenä. Idän tähtien alla taivaltavat Kolme nuorta miestä taas paljastuvat Jeesukseksi, Siddharthaksi ja Muhammediksi, jotka päätyvät eri puolille maailmaa levittämään ilon ja rauhan sanomaansa. Sellaisia ei nyt ole kuultavissa – eräänlaista identiteettipolitiikkaa sekin, eikä varmasti levyyhtiönsä mieleistä. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. 03-222 1300 Pikkuilmot 3_18.indd 82 7.3.2018 15.11 Levyarvostelut 3_2018.indd 73 8.3.2018 13.17. Karu, orgaaninen ja siloittelematon tyyli toki sopii Memoriamille ja For The Fallenilla se toimikin, mutta nyt se kääntyy häiriötekijäksi. Jo avausraita Ballaadi Wanhasta Haminasta johtaa lopulta Valparaisosta etelään. Tämä on oikeastaan todella hauska tapa lähestyä ”lo-fia” eli se ”alkeellisuus” ei tule soundista vaan vintageteknologian asettamista rajoitteista ja ominaissoundista, joka ei siis itsessään omaa matalampaa resoluutiota kuin se mihin olemme tottuneet. Bändin sisällä on varmasti ollut kova tekemisen meininki ja into paiskoa lisää kamaa ulos tuutista, mutta lopputuloksen kannalta olisi ollut parempi kypsytellä vielä hieman kauemmin. Ihmisyytensä lomassa Kosminen keiju muistuttaa myös lähestyvästä toukokuusta, joka tuo mukanaan vihreän vallankumouksensa. Toinen asia, joka projektissa viehättää on kaikesta huokuva punk-asenne ja tekemisen meininki. Pelle Miljoonan avaran maailmankuvan valossa on luontevaa, että Kosminen keiju tulvii kiinnostavia ihmisiä ja tarinoita tunnelmien vaihtuessa flamencosta cherokeeheimon tribaalisuuteen ja kantrahtavaan jolkotukseen. Parhaimmillaan levy on sointuja laulupohjaisissa kappaleissaan, ensimmäisenä esimerkkinä upea lopetusbiisi The Abyss. Perusdödön äärellä mennään ja vanhat tekijät toimittavat perushyvää ja kalmankatkuista puksutusta varmalla otteella. VESA SILTANEN HH Three Days Grace Outsider Sony Kanadalainen Three Days Grace on haluamattaankin mukava raskaan rockin ryhmä. ASKO ALANEN HHH Memoriam The Silent Vigil Nuclear Blast Viime vuonna julkaistu debyytti For The Fallen ei ole ehtinyt kauaa mädäntyä, kun kuolometalliveteraanit tykittelevät taas. Hardcore punk -rumpuja, metallikitaroita, Motörheadia ja järjettömiä kitarasooloja yhdistelevät biisit kuitenkin muistuttavat liikaa toisiaan ja ovat sävellyksinä aika yhdentekeviä. Sekret Teknik on kovin lihallinen, vaikka pyrkiikin häivyttämään inhimillisyyttä bändin ja muun maailman rajapinnasta muun muassa nimeämällä jäsenet Teknik 1:ksi ja Teknik 2:ksi. ARTTU TOLONEN HHH Pelle Miljoona Kosminen keiju Stupido Globaali matkamies Pelle Miljoona tarjoaa uusia lauluja vain puoli vuotta Olla joku -albumin jälkeen. Outsiderin kaltaisten levyjen täytyisi sisältää radiohittejä, joita sitten voidaan luukuttaa rocktaajuuksilla kyllästymiseen asti ja kaupitella leffojen soundtrackeille. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kun Three Days Grace riffittelee metallibändien tavoin, se kuulostaa köykäiseltä. Albumia vilkastavat myös lyhyemmät, alle kolmiminuuttiset pastissit, kun pääpaino asettuu kolmelle 7-9-minuuttiselle kollaasille, joissa musiikin eri elementit kulkevat omina mobileinaan
Langan päässä Halford Elettiin kuluvan vuoden tammikuun alkua, kun Soundille tarjoutui mahdollisuus tarinoida elävän metallijumalan eli Priest-solisti Rob 74 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. käsoitolta. Kaksi vuotta aikaisemmin ilmestynyt, Turbo-sessioiden ”jäämistä” koottu Ram It Down ei varsinaisesti rohkaissut odottamaan kivikovaa Priest-klassikkoa. Teksti: Timo Isoaho J oku kekseliäs henkilö luonnehti aikoinaan, vapaasti suomennettuna, että ”Black Sabbath keksi heavy metalin, mutta Judas Priest täydellisti sen”. Siitäkään huolimatta, että Judas Priestin maailmaan paluun tehneen Tom Allomin ja tuoreemman polven miksaaja/tuottajaguru Andy Sneapin pestaaminen Firepowerin kätilöiksi alleviivasi vahvasti, ettei Priest ole heittämässä pyyhettä kehään. Kovimman grunge-tulvan kynnyksellä ilmestynyt Painkiller (1990) on puolestaan eräs kaikkien aikojen parhaista hevilevyistä – ja muistettakoon myös se, että albumin armoton taso sekä jyhkeä metallisuus tulivat aikoinaan melkoisena yllätyksenä. Tuolta levyltä löytyy mukiinmeneviä ralleja, mutta ainakaan yllekirjoittanut ei kuitenkaan uskaltanut odottaa suuria juuri julkaistulta Firepower-pitVANHA LEGENDA KAHDEN MAAILMAN RISTEYKSESSÄ JUDAS PRIEST K u v a: Ju st in B o ru ck i Bazook 3_18 .indd 74 9.3.2018 8.05. Jo yhtyeen kakkoslevy Sad Wings Of Destiny (1976) sisälsi Victim Of Changesin kaltaisia klassikoita, ja esimerkiksi Opethin Mikael Åkerfeldt on kertonut levyn olevan hänen Priest-suosikkinsa. Redeemer Of Souls -albumin (2014) jälkimainingeissa tilanne tuntuu vähän samanlaiselta. West Bromwichista, Black Sabbathin kotikaupungin Birminghamin kupeesta, kotoisin olevan Judas Priestin asemaa eräänä raskaan rockin pioneereista ei voi kukaan kiistää. Määritelmän keksijä viittasi musiikin ohella Judas Priestin käyttämiin nahka-asusteisiin, joista tuli myöhemmin metallimaailman standardi. 1980-luku oli Judas Priestille, kuten monille muillekin heavy metal -yhtyeille, todellista kulta-aikaa – eikä syyttä: British Steel (1980), Screaming For Vengeance (1982), Defenders Of The Faith (1984) ja Turbo (1986) ovat tuottaja Tom Allomin kanssa valmisteltuja raskaita merkkipaaluja
Amerikankodistaan soittanut Halford kyseli aluksi kohteliaasti kuulumisia, niin kuin hänellä tapana on. Rob Halfordin haastattelu on tehty ennen Judas Priestin ilmoitusta, jonka mukaan kitaristi Glenn Tipton jättäytyy pois yhtyeen tulevalta maailmankiertueelta. Hänen mielestään Sabbath on enemmän ”hard rock kohtaa bluesin” -tyyppinen yhtye, Halford sanoo. Ja sama toki myös toisin päin. – Kiitoksia kovasti! Olemme bändin kesken oikein tyytyväisiä lopputulokseen, mutta Priest-sisäpiirin ulkopuolisten reaktioita ei voi tietenkään koskaan ennustaa. Millä tavalla nauhoititte biisit. Sekin taitaa olla varmaa, ettei levy-yhtiömme jätä tällaista tilaisuutta käyttämättä. – Kaikki pohjat on soitettu livenä sisään, ja juuri sen takia albumi soundaa irtonaiselta ja vapautuneelta. – Emme ole tehneet mitään juhlasuunnitelmia, mutta toki tällaista merkkipaalua täytyy jollakin tavalla muistaa. Richie toi hyviä ideoita jo Redeemerille, mutta viime vuosien aikana hänestä on tullut korvaamaton osa yhtyeen biisinkirjoitustiimiä. Osuimme melkoiseen viisasten kiveen, sillä Firepower saattaa hyvinkin olla tuotannollisesti parhaan kuuloinen Priest-levy koskaan. Toki pakettiin kuului myös Firepowerin perusteellinen ennakkotarkastus. ROB HALFORD ja kuusi loistavaa metallialbumia: SLAYER: South Of Heaven METALLICA: Ride The Lightning PANTERA: Far Beyond Driven IRON MAIDEN: The Number Of The Beast JUDAS PRIEST: Painkiller MEGADETH: Dystopia SOUNDI 75 Halfordin kanssa. Eli ehkä mainitsemassasi lausahduksessa on hyvinkin vinha perä. Viimeinen kysymys: mitä ajattelet lausahduksesta ”Black Sabbath keksi heavy metalin, mutta Judas Priest täydellisti sen”. – Sitten tuli mieleen, että mitäpä jos yhdistäisimme kahden maailman parhaat puolet... Saamani palaute on kuitenkin ollut kautta linjan hyvin kiittävää ja mikäpä sen mukavampaa. – Tein taannoin parin biisin mittaisen livevierailun Babymetalin riveihin, ja se oli aivan mahtavaa. Selkääni nousseet kylmät väreet kertoivat meidän olevan erittäin hyvän asian äärellä. No, sanotaan niin, että minulla on kaikenlaisia ideoita. Babymetal-fani Rob Halford on edelleen kova hevifani, ja hän tuntuu suhtautuvan skenen uusiin tuuliin hyvinkin positiivisesti. Olin paikalla, kun Scott (Travis, rummut), Ian (Hill, basso) ja Richie (Faulkner, kitara) paukuttivat kappaleiden pohjia sisään, ja meininki kuulosti mahtavalta jo tuossa varhaisvaiheessa. Kun aloimme pohtia mahdollisia yhteistyökumppaneita, tajusimme oikeastaan saman tien, ettei meidän tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kertoo Halford. – Mutta yksi asia on kuitenkin varma: Tony Iommi kirjoitti maailman ensimmäiset heviriffit. Bändin soitto kuulostaa vapautuneelta ja elävältä. Rakastan Babymetalin konseptia, sillä he ovat tuoneet paikoin vähän ummehtuneisiin metalliympyröihin kokonaan uudenlaista virtaa. Tom tuntee Priestin klassisen soundin salaisuudet kuin omat taskunsa ja Andy taas on modernimman metallitieteen järkähtämätön professori. Laulaja hehkuttaa raskaan musiikin tilaa antaumuksella myös Soundille. Samalla hän on tuonut täysin uutta virtaa koko muulle yhtyeelle, Halford kuvailee. – Onhan se kieltämättä huikea virstanpylväs – eikä vain meille vaan koko heavy metalille. Eivätköhän he laita pihalle juhlajulkaisun jos toisenkin. – Metallilla menee juuri nyt kenties paremmin kuin koskaan aikaisemmin, mutta sille ei voi mitään, että vanhemmat bändit ovat hiljalleen poistumassa estradeilta. Nostetaanpa tuottajakysymys pöydälle saman tien. – Mikä tärkeintä, nykyään tunnemme toisemme hyvin myös ihmisinä, emmekä arastele kertoa omia mielipiteitä. Tänä päivänä Judas Priestin biisien kirjoittaminen perustuu täydelliseen keskinäiseen luottamukseen ja toisten ammattitaidon kunnioittamiseen. – Judas Priestin maailmankiertue kestää pari vuotta, joten Halford ei missään nimessä aktivoidu ainakaan lähiaikoina. ”Metallilla menee juuri nyt kenties paremmin kuin koskaan aikaisemmin, mutta sille ei voi mitään, että vanhemmat bändit ovat hiljalleen poistumassa estradeilta. Toki tunnin mittainen levy voisi olla pari biisiä lyhyempi, mutta tämä on loppujen lopuksi pieni kauneusvirhe isossa kuvassa – siinä kuvassa, joka kertoo Firepowerin olevan Judas Priestin tasokkain albumi sitten Painkillerin. Miksi päätitte tehdä levyn Tom Allomin ja Andy Sneapin kanssa. Oliko hänen kanssaan työskentely nyt helpompaa verrattuna Redeemer Of Soulsiin. Sitten puhelin pirisi. Judas Priestin suomalaisfanien tähtäin osoittaa kohti Hyvinkäällä kesäkuussa järjestettävää Rockfestiä, mutta bändin oma tutkain katselee vähän pidemmällekin. Se on hämmentävä ajatus, laulaja naurahtaa. – Tom on tietenkin vanha tuttumme, ja hän on työskennellyt viime vuosina livejulkaisujemme kimpussa. Tänä päivänä Richie tuntee Judas Priestin DNA:n pienetkin vivahteet jopa hämmentävän tarkasti. Tarvitsemme siis uusi yhtyeitä...” K u v a: M ar k W ei ss Bazook 3_18 .indd 75 9.3.2018 8.17. Entä onko oma Halford-bändisi jatkamassa toimintaansa. Tarvitsemme siis uusia yhtyeitä, joten miksi en hehkuttaisi vaikkapa Powertripin tai Electric Wizardin kaltaisia mainioita bändejä, huomauttaa Halford. Kun pääsin itse enemmän ääneen, kerroin heti alkajaisiksi Firepowerin olevan suorastaan mahtava levy. Jos Richie ei innostu jostakin ideastani niin hänen velvollisuutensa on sanoa siitä minulle. En lupaa suoralta kädeltä mitään, mutta jossakin vaiheessa minulla saattaa hyvinkin olla kivoja uutisia Halfordin faneille. Viisikymppinen Firepower on Richie Faulknerin toinen studioalbumi Judas Priestin riveissä. Ja katsohan mokomaa! Firepower osoittautui kovaksi kiekoksi jo kertakuuntelulla. – Kyllä vain. – Hyvä ystäväni Tony Iommi on huomauttanut monta kertaa, ettei hän pidä Black Sabbathia varsinaisena metallibändinä. Mutta rundin jälkeen... Ja millä voimalla! Jos olet yhtään seurannut raskaamman musiikin kenttää viime vuosina, et taatusti ole välttynyt Babymetalin iskulta. Tämä oli ensimmäinen kertaa todella pitkään aikaan, kun työskentelimme studiossa tällä tavalla. Judas Priest on todellakin yhtä vanha kuin koko tämä musiikkityyli... Ensi vuonna nimittäin vietetään Judas Priestin viisikymppisiä
– Viime vuosien aikana osa orkesterin jäsenistä on muuttanut etelään ”luopioimaan” ja reenaamisesta on tullut käytännössä mahdotonta. Teimme taannoin tunnusmusiikin Eränkävijät-ohjelmaan, ja tiesin jo sävellysvaiheessa, että melodia päätyy myös Kalmahin levylle. Ei mitään revamppauksia ja rumpuihin vähän, jos ollenkaan, mitään kirjastosoundeja. Niin se aika rientää myös mehukkailla hillasoilla: Swamplordin ilmestymisestä on kohta kaksikymmentä vuotta. Yritetään olla rankkoja, mutta riffit on sekundaa ja homma persoonatonta. Herrat reenaa tahollaan Helsingissä ja minä tuuttailen velimiehen (Pekka Kokko, laulajakitaristi) kanssa harvakseltaan Pudasjärvellä. Yksi niistä on Kalmahin huhtikuun alkupuolella ilmestyvä Palo-albumi, joka on paukkunut huolella Soundin sivukonttorissa Pyntiön myllyllä. Albumista tuli välittömästi fiilis, että tässähän on tykkiä kamaa. 76 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho M uistan melkein kuin eilisen päivän, kun joku spinefarmilainen, luultavasti Ewo Pohjola tai Sami Tenetz, tökkäsi kouraan pudasjärveläisen Kalmahin Swamplord-debyytin (2000). Me ollaan nykyään sellainen internetbändi eli homma pyörii Dropboxin välityksellä. Joskus meni parikin kuukautta, ettei tullut mitään kelvollista, mutta sitten jossakin hillasuolla saattoi iskeä kova melodia mieleen, ja se piti hyräillä luuriin talteen. Palo myös uudistaa. Palolta löytyy roppakaupalla komeaa biisimateriaalia, mutta albumi vakuuttaa myös soundien puolesta. – Toisin sanoen: tuo ylenpalttinen metän raiskaus pistää mettämiestä ahistamaan niin saatanasti. Ruottissa mettä kasvaa ilman ojia, mutta täällä näköjään pitää vieläkin vetää hommat ihan mullikolle. – Myös Paystreak-kappaleen syntyyn liittyy pikantti yksityiskohta. – Ei siitä pääse mihinkään, että nykyskenen seuraaminen on tylsää. – Palo viittaa esimerkiksi suomalaisiin paikkojen nimiin: Palovaaraan, Palojärveen ja niin edelleen. Käsittääkseni Palolta löytyy myös vanhempaa riffimateriaalia. Onko universaali metallikirstu tyhjenemässä. Onneksi harmaaseen joukkoon mahtuu myös valonpilkahduksia. Lisäksi kaikki bändit kuulostaa soundeiltaan samalta. Esimerkiksi The Evil Kin -biisin lievästi modifioitu pääriffi on vuodelta 1990 tai 1991. Tulee mitä tulee, ja jos joku muu sattuu tykkäämään niin se on pelkkää bonusta. Ne ei sillon kelvanneet yhtiöille demojen muodossa, mutta kyllähän porukalle tuntuu uppoavan. – Ollaan ujutettu suurin piirtein kaikki vanhat Ancestor-ajan riffit Kalmahin levyille. Parissa akustisessa jutussa halusin käyttää nimenomaan vanhan liiton soundia, joten Ahti (Kortelainen, Tico Tico -studio) kaivoi esiin vanhan 1970-luvun putki-Fenderin ja jostakin löytyi myös sopiva raatokeppi. Ja jos Eränkävijät ei ole tuttu, niin käykää kahtomassa Yle Areenasta. Onko luvassa juhlistuksia. Eikä sekään laskenut tunnelmaa, että Kalmahin ”taustalta” löytyi yhtye nimeltään Ancestor, joka oli tullut tutuksi jo 90-luvun fanzine-aikoina. Jos ennen oli mettäpaloja ja metät uudistui luonnollisesti, niin nyt polttajan virkaa hoitaa mehtätalous, johon myös levyn kannessa viitataan, Kokko kertoo. Yritän etsiä uusia artisteja Spotifyn listoilta, mutta melkoista huttuahan sieltä tulee. Siinä kun tunnin pitissä pyörii, niin vaatii jo aikamoista Iivokuntoa! K u v a: M ik a V al li n ev a PAINAVIA VIESTEJÄ POHJOISILTA SOILTA JA METTISTÄ ANTTI KOKKO ja muutama mainitsemisen arvoinen pohjoinen levytys: SENTENCED: North From Here A.R.G: One World Without the End ETOS: Chaotic Beauty CMX: Kolmikärki Bazook 3_18 .indd 76 9.3.2018 8.05. Kaappi ja nuppi pystyyn ja menoksi. Millainen tarina liittyy levyn otsikkoon. Ainakin omissa mielikuvissa tuntuu myös siltä, että 2000-luvun taitteessa kovia metallilevyjä pukkasi sieltä, täältä ja tuolta. – Levyjen väliin mahtuu monta vuotta, mutta ei olla pidetty mitään sen kummempaa taukoa. Kalmahin kitaristilla Antti Kokolla on samansuuntaisia ajatuksia. – Haluttiin perinteiset hevimetelisoundit. Oikia fiilis löytyi välittömästi. Itse asiassa viime vuosina on tehty keikkaa enemmän kuin koskaan ja kaikki mantereet alkaa olla jo koluttuja, sanoo Kokko. Sävellystyö on aina perustunut puhtaaseen inspiraatioon ja nyt se otti vähän enemmän aikaa. – Haaveena olisi omat festarit suolla siten, että bändi olisi teknisistä syistä lavoineen suon reunassa kankaalla, mutta yleisö olisi sitten suolla. – Palon sävellysprosessi oli sellainen ”normaali”. Palo seuraa vuonna 2013 ilmestynyttä Seventh Swamphonya
– No, katsotaan nyt, millaisen vastaanoton uusi levy saa. Myös tietynlainen mystisyys on kadonnut. Miten näet raskaan musiikin genren muuttuneen 2000-luvun aikana. – Jatkamme edellisten levyjen viitoittamalla linjalla, mutta kattauksesta löytyy uusiakin mausteita. Millaisia ajatuksia albumit herättävät tänä päivänä. – Mielessä on monia hyviä muistoja, vaikka välillä tiputtiinkin perse edellä puusta. Siis että aletaanko suunnittelemaan harjakaisia vai kuoppajaisia. Siinäpä noin aluksi! MIKA LAMMASSAARI ja viisi vaikuttavinta raskasta levyä: PANTERA: Vulgar Display of Power MEGADETH: Rust In Peace METALLICA: Metallica IN FLAMES: Colony SOILWORK: Natural Born Chaos ” Esiintymisen kliimaksi koettiin, kun eräs valtion lomayksiöstä vapautunut herrasmies sylki kaljat päällemme. – Ainakin “muodikkuus” on karissut sitten metallin suurimpien juhlavuosien, ja hyvä niin. Vai. – Taisi olla vuosi 2007, kun menimme soittamaan Kuusamoon. Kesäfestareiden jälkeen jatkamme klubien koluamista. Löytyykö Mors Subitan menneiltä vuosilta jotakin aivan unohtumatonta keikkaa. Hän ruuvasi potikat mieleiseen asentoon ja auttoi muutenkin albumin viimeistelyssä. Mutta olihan se mahtavaa julkaista ensimmäinen pitkäsoitto ja päästä keikkailemaan, muistelee Lammassaari. Päädyin lopulta säveltämään kaksi erilaista levykokonaisuutta, ja demokraattisen päätöksen jälkeen aloimme treenata “sitä toista puoliskoa”. Huhtikuun alkupuolella ilmestyvä orkesterin kolmas albumi Into The Pitch Black antaa sen verran häijyn koukun palleaan, ettei yhtyeen tulevaisuudesta tarvitse olla huolissaan. SOUNDI 77 O ululainen Mors Subita on tehnyt komeaa jälkeä melodisen death metalin ja ärhäkän thrashin saralla 2000-luvun alkupuolelta asti. – Materiaalia syntyi paljon – ja kahdella eri tyylillä. Into The Pitch Blackin edeltäjät kantavat otsikoita Human Waste Compression (2011) ja Degeneration (2015). Rahaa ei tunnu löytyvän uusien artistien lanseeraamiseen ja kehittämiseen. – Degeneration tehtiin osin uuden kokoonpanon kanssa, ja albumi vei meidät Suomen isoimmille metallifestivaaleille. ” K u v a: Sa m i K et tu n en Bazook 3_18 .indd 77 9.3.2018 8.05. Varsinkin Tuskan päälavalla vetäminen oli niin hieno kokemus, että hunajaa valuu edelleenkin saappaisiin ja saappaista! Kerrohan hieman ajatuksistanne ja tavoitteistanne Into The Pitch Blackin suhteen. öh, väkivaltainen tunnelma, sanoo Lammassaari. – Tuotannollisesti visiomme oli selkeä ja ideamme kohtasivat mainiosti levyn miksanneen ja masteroineen Stefan Pommerinin kanssa. Toki tuplalevyn mahdollisuuskin oli ilmassa, mutta kustannukset olisivat silloin kasvaneet turhan koviksi. Paikallisessa baarissa oli... No, leikki leikkinä, nauraa laulajakitaristi Mika Lammassaari. KOLMAS KERTA SYSIMUSTAN TODEN SANOO Lähdimme luonnollisesti tekemään parasta albumiamme, ja valmistelimme biisejä sekä nauhoituksia sen mukaisesti. Eihän sitä takavuosina välttämättä edes tiennyt, minkä näköisiä jonkun orkesterin soittajat ovat! – Lafkat eivät myöskään uskalla laittaa pelimerkkejä mihinkään uuteen ja mielenkiintoiseen, vaan siirrot tapahtuvat laskelmoiden ja riskit minimoiden. Hyvä niin, sillä seuraavana viikonloppuna samassa kuppilassa suoritettiin miestappo. Entä millaisilta Mors Subitan suunnitelmat näyttävät. Sen kummempaa ei kuitenkaan tapahtunut, ja soitimme keikan muina miehinä loppuun. Keväällä kierrämme Suomessa ja toukokuun loppupuolella olisi luvassa kolmen konsertin mittainen vierailu Japaniin. – Esiintymisen kliimaksi koettiin, kun eräs valtion lomayksiöstä vapautunut herrasmies sylki kaljat päällemme. – Julkaisemme promovideoita ja paiskaamme keikkoja
Ranskalainen puhallintehdas Selmer innostui keksinnöstä ja pestasi Maccaferrin tehtaalleen valmistamaan jazzkitaroita. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 27 Suomalainen mustalaisjatsikitara N iin sanottu gypsy jazz on oma globaali alakulttuurinsa kitaramaailmassa. Sivut liimataan suoraan muottiin, joten niitä ei taivuteta erikseen. – Tietenkin yksi hienoimmista jutuista on ollut yhteistyö Olli Soikkelin kanssa. Paketti liimataan kasaan kokoonpanojigissä ja jyrsitään urat reunalistoille. Kaareva kansi tehdään normaaliin flat top -kitaraan verrattuna eri tavalla. eläminen ei aiheuta mutkaa otelautaan kaulan liitoskohdassa. Mutta toinen maailmansota tuli väliin ja torvitehtaan kitaraosastokin joutui rintamalle. Django ja kaksi Selmer-kitaraa. Selmerin kitaratuotanto loppui vuonna 1952. – Sen jälkeen pohjaan liimataan rimat, joilla vaikutetaan myös pohjan jäykkyyteen. Se oli tasaveroinen muiden soolosoittimien kuten viulun ja klarinetin kanssa. Hän kuvitteli tämän resonaattorin parantavan neutraalissa tilassa värähdellessään kitaran sointia. Kaulablokki on aina sahattu samasta palasta kuin kaulan tyviosa, jolloin puun mahdollinen A lussa oli italialainen Mario Maccaferri, joka sai 1920-luvulla idean instrumentin sisäisestä ”toisesta kaikukopasta”. – Olen rakentanut kaikenlaisia kielisoittimia lapsesta saakka. Jazz oli nousussa, eikä sähköistä äänenvahvistusta vielä ollut. AJL-gypsyjazz-kitara takaa. 1940-luvun lopulla markkinat valtasi magneettimikrofonilla varustettu amerikkalainen sähkökitara. Ari-Jukka Luomaranta on merkittävä valmistaja tässä skenessä. Käyttäjäksi saatiin nimittäin itse Django Reinhardt, tuon ajan kuuluisin eurooppalainen jazzmuusikko. – Olen oppinut asioista paljon keikoilla ja gypsy jazz -tapahtumissa soittajilta. Maccaferri suunnitteli kitaran, jonka fysiikka oli mandoliinimainen: kaareva kansi, kielet kiinni peräkappaleessa ja kelluva talla. Djangon luoma tyyli ei silti koskaan kuollut. Rakenteesta Gypsy-kitaroissa sivut ja pohja on liimattu kolmesta ohuesta kerroksesta, mikä on yksi osa niiden soundia. Puiset reunalistat tehdään valmiiksi muotissa ja liiGypsyjazz-kitaran historiaa Alkujaan Selmer oli pelkkä jazzkitara, jota alettiin myöhemmin kutsua gypsy jazz -kitaraksi, sillä se yhdistettiin belgialaiseen tähtikitaristiin, joka sattui olemaan mustalainen. Tänään gypsy-kitaroita tuotetaan sekä käsiettä tehdastyönä, mutta pelkästään niihin erikoistuneita rakentajia ei ole kovin monia. Sitä soitetaan instrumentilla, jolla on tietyt ominaisuudet. Siitä tuli oma alakulttuurinsa, joka säilyi hengissä Belgian, Saksan ja Ranskan mustalaisten soittamana 1990-luvulle saakka, jolloin buumi alkoi levitä ympäri maailmaa. Kun vastaan tulivat nämä gypsy-kitarat, lähti mopo vähän käsistä. Keskimmäinen kerros on poikittain ja sen paksuutta säätelemällä voi vaikuttaa jäykkyyteen. E-liike 3_18.indd 78 7.3.2018 16.39. Kiinteä yhteistyö endorsereiden kanssa on opettanut paljon. Sivut liimataan yhteen muotissa. AJL arch top. Nyt hän asuu Manhattanilla ja on yksi gypsy jazzin isoista nimistä. Sivut jyrsitään oikeaan muotoon ja korkeuteen ja liimalistat kiinnitetään sivujen reunaan, jonka jälkeen ne jyrsitään muotoonsa. 78 SOUNDI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. AJL-merkkisiä mustalaisjazzja orkesterikitaroitaan hän on valmistanut päätoimisesti 2000-luvun alusta saakka, aluksi Euroopan markkinoille ja tätä nykyä ympäri maailman. Kokonaisuus varustettiin vielä resonaattorilla. Olli taisi olla 15-vuotias kun tavattiin eka kertaa. Tällä kitaralla pääsi sooloa soittaessaan kompin yläpuolelle bändissä, jossa kontrabasso täytti alapään, sekä komppikitaran neljäsosat yläpään ja harmonisen keskialueen. Selmerissä oli nopeasti syttyvä soundi, joka kanavoitui läpileikkaaviin tärkeisiin keskiääniin. Viime vuosituhannen vaihteessa gypsy jazz -renessanssi tajuttiin isoissa kitarafirmoissa, ja halpiskopioita alettiin valmistaa Kiinassakin. Kokkolalainen soitinrakentajamestari Ari-Jukka Luomaranta alkoi rakentaa gypsy-kitaroita jo vuonna 1994. Sillä tavalla tämä homma lähti liikkeelle, kertaa itsekin mustalaisjazzia Hot Club De Finlande -yhtyeessä soittava Luomaranta. Selmer-kitara ja Django olivat kuin luotuja toisilleen ja elivät symbioosissa
Slideputken materiaaleja on runsaasti tarjolla: lasi, teräs, messinki, alumiini ja keraaminen ainakin. Lukuisat kiertueet ympäri Eurooppaa yhdysvaltalaisten alan legendojen kanssa sekä oma kunnianhimo ja tinkimättömyys laadusta ovat luoneet Kokkolan blueslähettiläistä instituution, jolle ei Pohjoismaista löydy vertaista. SOUNDI 79 ”AJL ei ole tehdas, vaan olen omin käsin rakentanut kaikki 400 kitaraani. – XO-mallini sanotaan olevan lähempänä vanhaa Selmeriä kuin mikään muu kitara. Putkea on saatavilla vain yhtä kokoa. Se on pääomaa johon kukaan ei voi nettiä selailemalla yltää, toteaa Luomaranta. Hänen mielestään soitin on monen asian kokonaisuus, jonka toimivuus perustuu harvoin pelkästään yhteen erikoisratkaisuun. Kaula liitetään kaikukoppaan perinteisellä dovetail-liitoksella. Kaulaan asennetaan tässä vaiheessa mahdolliset hiilikuitujäykisteet ja kaularauta, minkä jälkeen otelauta liimataan paikalleen. Hinta on noin 28 euroa ja mukaan tulee hieno, mutta melko tarpeeton pakkaus. Toinen on Luomarannan käyttämä lämpökäsittely, jonka Rauno Nieminen kehitti jo 90-luvulla mutta jolle maailma on vasta nyt herännyt. Ari-Jukka on onnistunut aikanaan mittaamaan ja tutkimaan kymmeniä alkuperäisiä soittimia. Lasisen sliden soundi on lämmin ja keskihakuinen. Keraaminen slide tuottaa paksun ja rikkaan tonen. Tästä johtuen asioiden kehittäminen ja muuttaminen on helppoa ja olen aika hyvin perillä siitä mitä tietyn riman paksuuden tai kaulakulman muuttaminen aiheuttaa. Musakaupassa käteeni tungettiin D’Addarion valmistama Black Crowes -kitaristi Rich Robinsonin nimikkoslide, joka on kiillotettua messinkiä. Alumiininen on tästä räjähtävämpi versio ja messinki on taas käheämpi sekä rouheampi. Tässä slidessä on nerokasta se, että putken sisämitta muuttuu eli kaventuu toiseen päähän mentäessä. Vuosien saatossa WBB:stä on kasvanut eurooppalaisten bluesyhtyeiden A-sarjalainen. Kokkolassa vuonna 1986 perustettu WBB on ollut koko historiansa ajan aktiivinen keikkailija. Yhtyeessä soittavat Niko Riippa (kitara), Robban Hagnäs (basso), Juho Kinaret (laulu), Pekka Gröhn Wentuksen vastapallo WENTUS BLUES BAND Throwback (RamaSound) Ari-Jukka Luomaranta Wentus Blues Band K u v a: C la sO la v Sl o tt e E-liike 3_18.indd 79 8.3.2018 9.44. S uomen kansainvälisimpiin blueskokoonpanoihin lukeutuvan Wentus Blues Bandin uutuus Throwback on tehty erityisesti bändin esikuvien ja läheisten yhteistyökumppanien, kuten Canned Heatin, Eddie Kirklandin ja Louisiana Redin kunniaksi. – Pintakäsittelyn jälkeen viimeistelen otelaudan ja asennan metalliosat. Asiaan liittyy enemmän soitinrakennuksen perusasioita. Albumi äänitettiin livenä kolmessa päivässä Kokkolan lähellä sijaitsevassa vanhassa koulurakennuksessa, joka oli osalle bändin jäseniä aikoinaan opinahjo. Luomarannan kaikki kokoonpanojigit on kopioitu Selmerin aikoinaan käyttämistä ja prosessi on täsmälleen sama. Jokaisen kitaran mukana tulee kolme eri korkuista tallaa, joten intonaation ja kielenkorkeuden säätö tehdään tavallaan kolme kertaa joka kitaralle. Ensimmäinen on ”kaula läpi rungon” -konstruktio uudessa Nuages 15” -mallissa, jolla saadaan kannen pinta-alasta isompi osa käyttöön ja pienestä jazzkitarasta ilmoille enemmän akustista pöhinää. Käytän soittimen trimmaamiseen aika paljon aikaa. Materiaalilla on paljonkin merkitystä soittajalle putken painon ja pinnan tuottaman fiiliksen sekä soundin takia. (koskettimet) ja Daniel Hjerppe (rummut). Mutta vaikka käytän ainoana gypsy-kitaravalmistajana lämpökäsittelyä, niin ei XO pelkästään sen takia vanhalta Selmeriltä kuulosta. Uusi albumi on kiertueilla kertyneiden kokemusten yhteenveto. Otelautaan tehdään radius ja asennetaan nauhat. Selmerin (kts. Teen kaikki osat kitaroihin samoilla työkaluilla ja samoilla mitoilla. Kaulat on tehty muutaman kymmenen kappaleen sarjoissa valmiiksi hyllyyn. Kokonaistuotantoni lähentelee jo Selmereiden valmistusmäärää. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija Putkimiehen erikoistyökalu mataan paikalleen, kuivuttuaan ne siklataan. Kitara on kokonaisuus – AJL ei ole tehdas, vaan olen omin käsin rakentanut kaikki 400 kitaraani. Myös lasisia lääkepulloja sekä katkaistuja viinipullon kauloja käytetään. Se on esiintynyt jo 20 eri maassa ympäri maailman ja tuonut useita ulkomaalaisia bluesmuusikoita Suomeen. Tämä keventää putkea ja saa aikaan sen, että putki istuu todella napakasti ainakin meikäläisen nimettömässä eikä lipsu kovassakaan tuiskeessa. Kromattu teräs antaa kirkkaamman ja leikkaavamman soundin. Vanhoja jazzkitaroita täytyy osata katsoa oikein. Koko rakennelma kiinnitetään jigiin ja jyrsitään profiiliterällä kaulaprofiili. En anna tämän kuitenkaan masentaa itseäni. kainolojuttu) kaulaprofiili oli melko kulmikas ja epämukava, joten Luomaranta on kehittänyt samoilla mitoilla mukavamman. Sanotaan, että slidehommat oppii hallitsemaan noin 30 vuoden sitkeällä harjoittelulla. Mainittakoon silti pari AJL-erikoisratkaisua. Väitetään, että lasiputki sopii akustiselle ja teräs sähköiselle, mutta kyllä niitä voi vapaasti käyttää miten vaan. Teen kaikki osat kitaroihin samoilla työkaluilla ja samoilla mitoilla.” www.ajl-guitars.com S lidesoitto eli kitaran liukuputkella soittelu on hirvittävän vaikeaa, jos haluaa veivata taidokkaasti. Tämä on vaatinut vuosien selvittelyn ja tutkimisen, sillä alkuperäiset kitarat ovat aika harvinaisia
Mömmöstä ei voi kirjoittaa kertomatta mielisairaalajaksoista, eivätkä kaikki hoitohenkilökunnan ratkaisut kestä päivänvaloa. Kendrick Lamar on koostanut elokuvan mielenkiintoisen soundtrackin, jonka biiseistä elokuvassa tosin kuullaan vain osa: parhaiten mieleen jää The Weekndin kanssa yhteistyönä tehty Pray For Me. McDormandin esittämä perheenäiti haluaa päättäväisesti selvittää tyttärensä murhan, mutta hän ei ole mikään puhtoinen sankaritar. HHHHH BLACK PANTHER Wakanda on salaperäinen afrikkalaisvaltio, jonka hallitsijana toimii T’Challa ja hänen alter egonsa Musta Pantteri. Frances McDormand (Fargo) voitti parhaan naispääosan Oscarin vahvasta roolistaan. Black Panther on värikäs ja näyttävä toimintaelokuva, mutta efektit ovat paikoin hämmentävän huonoja, toimintakohtaukset tylsiä, eikä sekava tarina vedä puoleensa. K u v a: U si R ii ko n en sanoin kuvin_3_2018 -taitto_a.indd 80 9.3.2018 10.08. Supersankarin tarinassa on selkeitä poliittisia ja yhteiskunnallisia viittauksia mustien historiaan, orjuuteen ja rasismiin. Lopputulos on toimiva yhdistelmä mustaa komediaa ja vakavaa draamaa. Saoirse Ronan esittää katolista koulua käyvää 17-vuotiasta tyttöä, joka vaatii itseään kutsuttavan nimellä Lady Bird. Mömmö on monesta syystä kiistanalainen ja legendaarinen hahmo eikä hänen lähipiirinsä ole liiemmin huudellut 27 vuotta sitten kuolleen, vaikean elämän kokeneen artistin asioista. Kirja onnistuu onneksi välttämään sosiaalipornon tulokulman, vaikka Mömmön loppuvaiheet olivatkin raadollisia. I, TONYA Köyhissä oloissa varttunut Tonya Harding oli 1990-luvun alussa maailman parhaita taitoluistelijoita. Keskeiseen rooliin nousee nimihenkilön lisäksi Hardingin äiti (Oscarin roolistaan voittanut Allison Janney), joka paljastuu aikamoiseksi hirviöksi. Kirjoittaja sotkee maantieteelliset faktat edellä mainitun artikkelin tapahtumapaikasta, mutta muuten Arkko onnistuu vaativassa tehtävässään. Saoirse Ronan on upea Lady Birdin roolissa. Ura sai karun lopun, kun Hardingin todettiin olleen osallisena kilpakumppaninsa Nancy Kerriganin pahoinpitelyyn. Tarinassa on vähäeleistä huumoria ja inhimillistä lämpöä. Margot Robbie esittää Hardingia elokuvassa, joka on toteutettu valedokumentin tyyliin. ANTTI LUUKKANEN H.S. Mutta ennen kaikkea Three Billboards Outside Ebbing, Missouri on erinomainen kokonaisuus. Oli totuus mikä tahansa, niin elokuva on onnistunut. Ennen kaikkea tiivis elämäkerta muistuttaa iloitsemaan siitä, kuinka onnellinen sattuma Totuus palaa -albumin valmistuminen ylipäätään oli. HH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT K un Soundi kesällä 1983 teki ensimmäisen haastattelun Sielun Veljistä, oli jutussa vahvasti mukana syntikkamies-roudari-miksaaja-järjestelijä Jouni Mömmö, joka Ismo Alangon ja basisti Jouko Hohkon vanhana tuttuna oli ujuttautunut mukaan näiden uuteen bändiin. Arkko on kirjoittanut elämäkerran nimenomaan Jouni Mömmöstä, ei hänen kulttimainetta nauttivasta bändistään Mana Manasta. Hyppivästä rakenteesta huolimatta elokuva pysyy mainiosti kasassa. ARKKO: TOTUUS PALAA – JOUNI MÖMMÖN MAAILMA LIKE Mies myytin takaa Jouni Mömmö (1955–1991) jätti jälkeensä määrältään vähäisen mutta vaikutusvallaltaan suuren katalogin painostavaa rockia. Mömmön aika yhtenä Veljistä loppui omaan mahdottomuuteensa, mutta vuosikymmenen lopussa hän sai kuin saikin visionsa lopulta julki. Brittiläinen ohjaaja-käsikirjoittaja Martin McDonagh (Kukkoilijat) on saanut aikaan kiehtovan elokuvan, jossa on kekseliästä dialogia ja monitasoisia roolihahmoja. Elokuvaa on sanottu omaelämäkerralliseksi, sillä sijoittuu vuoteen 2002, jolloin Gerwig oli päähenkilön ikäinen. Ystävyyssuhteet ja rakkauselämä rakoilevat, mutta tulevaisuudenhaave on selvä: Lady Bird toivoo pääsevänsä pois kotikulmiensa pienistä kuvioista ja saavansa opiskelupaikan New Yorkista, vaikka perheellä ei olekaan siihen varaa. Kuten moni haastateltu kirjassa korostaa, päihteet olivat yhtä lailla riivattua lauluntekijää luhistava tekijä kuin tuhti lääkityskin. Aihe on kiinnostava ja tärkeä, ja siitä on Black Pantherille annettava pisteet, mutta itse elokuva ei erotu edukseen Marvelstudion seikkailuista. Lady Bird sai viisi Oscar-ehdokkuutta, ja se on voittanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja. Ohjaaja on tosin kieltänyt asian. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Lopputulos on synkkä ja traaginen mutta myös omalaatuisella tavalla hauska elokuva. H.S. I, Tonya ei välttämättä kerro totuutta Hardingin tarinasta, vaan hänestä on selvästi haluttu tehdä eräänlainen työväenluokan sankari, joka joutui olosuhteiden uhriksi. Silti kirja on vaarassa luisua mielenterveyspoliittiseksi manifestiksi. Sivuosa-Oscarilla palkittu Sam Rockwell on roolissaan yhtä lailla vakuuttava. Hardingin elämää seurataan takaumia ja haastatteluja käyttämällä lapsuuden ajoista nykypäivään. Rockwellin väkivaltainen punaniskapoliisi taas näyttää alusta alkaen olevan tarina selkeä pahis, mutta hahmossa on paljon muutakin. Totuus palaa – Jouni Mömmön maailma valottaa pohjoiskarjalaismuusikon taivalta seikkaperäisesti Ruotsin-vuosien, ensimmäisen vakavasti otettavan yhtyeen Silmienvaihtajien ja toistuvien mielenterveysongelmien kautta päätyen lyhyen periodin kasassa olleeseen Mana Manaan. Gerwig kertoo nimihenkilön elämästä todentuntuisesti ja koskettavasti. Olisi todellinen sääli, jos sen laulut eivät olisi koskaan oikeassa muodossaan tavoittaneet kuulijoitaan. Vakavista teemoista huolimatta elokuvaan olisi toivonut myös huumoria. HHHH THREE BILLBOARDS OUTSIDE EBBING, MISSOURI Three Billboards Outside Ebbing, Missouri on erinomaisten näyttelijöiden juhlaa. HHHH LADY BIRD Näyttelijänä paremmin tunnetun Greta Gerwigin (Frances Ha) esikoisohjaus on ollut valtava läpimurto
Tällä hetkellä emme tiedä, jatkuuko AC/DC:n taru jossakin muodossa, mutta Apterin ajankohtainen kirja kartoittaa kiinnostavasti, miten tähän on päädytty. Moni vihaa elämäkertojen pakollista lapsuusosuutta, ja ihan syystäkin. Kirja päättyy siihen, kun Suede saa levytyssopimuksen. Elmu tulostus 3_18.indd 13 7.3.2018 14.06 sanoin kuvin_3_2018 -taitto_a.indd 81 8.3.2018 17.36. Viime marraskuussa kuollut, rytmikitaraa soittanut isoveli oli yhtyeen varsinainen kapteeni, joten koulupukuasuinen kitaristi on viime aikoina joutunut yksin tekemään raskaita päätöksiä. Vaikka kirjan aiheena on Angus Young, samalla kerrotaan AC/DC:n tarina. MIKKO MERILÄINEN BRETT ANDERSON: HIILENMUSTAT AAMUT SAMMAKKO AC/DC-leirissä on viime aikoina tapahtunut niin suuria muutoksia, että nyt on hyvä hetki katsastaa yhtyeen historiaan. Andersonin sanoista paistaa läpi arvostus ystäviään ja rakkauksiaan kohtaan. Sitä ihmeellisempää on, kuinka hurmaava Suede-nokkamiehen omaelämäkerta on, vaikka se keskittyy lapsuuteen ja nuoruuteen. Vaikka Angus Youngin osa on ollut olla yhtyeensä showmies, hän ja Malcolm-veli suhtautuivat monien simppeliksi meteliksi tuomitsemaan musiikkiinsa äärimmäisen vakavasti. Kiehtovasti ja itseään kohtaan armottomasti hän myös kuvailee kehittymistään laulunkirjoittajana ja laulajana. Sen sijaan se on poikkeuksellisen tarkkanäköinen ja hyvin kirjoitettu muistelmateos, jonka päähenkilöstä vain sattuu kasvamaan 1990-luvun brittipopin tähti – lajinsa parhaita, sekä mies että kirjansa. Sirje Niitepoldin suomennos on luonteva ja sävykäs. ANTTI MARTTINEN JEFF APTER: ANGUS YOUNG – KOHTALONA AC/DC MINERVA Ikuisen koulupojan elämä Aika ennen Suedea Brett Andersonin elämäkerrasta on turha etsiä kuumia juoruja brittipopin hulluilta vuosilta. Tämä ei ole paljastuskirja, mutta AC/DC:n tari naan liittyy värikkäitä vaiheita; Glasgow’sta Australiaan 1963 muuttaneen perheen isoveli George sai maistaa menestystä jo The Easybeats -yhtyeessä ja auttoi nuorempia veljiä näiden uralla seuraavalla vuosikymmenellä. Rajaus toimii hienosti, mikä johtuu pitkälti siitä että Anderson on erinomainen kirjoittaja. Se tapahtuu bändin keulakuvaksi mielletyn Angus Youngin kautta, pojan joka ei ainakaan lavalla kasvanut koskaan mieheksi. Hän pohtii kiinnostavasti, hauskasti ja raadollisestikin vanhempiaan ja heidän vaikutusta omaan elämäänsä ja taiteeseensa. Hiilenmustat aamut ei ole katsaus brittipopin kuumiin vuosiin, eikä se kerro mehukkaita juoruja suositun rockyhtyeen toilailuista. Apter on ammattikirjoittaja ja seurannut bändin uraa sen varhaisesta vaiheesta. Hän kuvailee lapsuutensa tapahtumia, ihmisiä, ympäristöä ja sisäisiä tuntemuksiaan eläväisesti ja lämpimästi
82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Thoreau oli aikaansa edellä erityisesti luonnon suojelussa ja kritisoi aikansa yhteiskuntaa tavalla, jonka suuri osa tajuaa vasta nyky hetkessä eläessään, jos silloinkaan. Kävimme juuri muutaman ystäväni kanssa Helsingin edustalla pienellä saarella jäätä pitkin kävellen. Kevätauringon helliessä alastonta vartaloa jäisen veden suudelmassa mieli tyhjentyy turhasta. Ensimmäisenä peltoon menee lehtikaali, myöhemmin aion kokeilla onneani myös kurkkumelonin kanssa. Sieltä se kevät keikkuen tulevi! Puutarhanhoidon soundtrackiksi sopivat erinomaisesti ilmaiset nettiradiot, joista tässä mainittakoon Radio Nula (www.radionula.com) sekä Radiooo (www.radiooooo.com). Musta huumori värittää elokuvaa erityisen huvittavalla tavalla. Sellainen kappale on hyvä kuunnella vähintään kerran päivässä. Ja loistavat näyttelijät tekevät kokemuksesta silkkaa ilotulitusta. Se on minulle eräänlainen toteemi, johon ajatukseni aina palaavat. Puutarha kun tuosta alkaa heräillä, niin hakku ja lapio käteen vaan ja eikun vihanneksia istuttamaan. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Pian kylmät väreet saavuttivat ihoni ja ymmärsin taas elämän hienouden. kaikki mahdollinen tunnelma kerralla kunnes on pakko pitää taukoa. Ilmainen puusauna merellä pienen jääkävelyn päässä on parasta hetkeen. Parasta on myös Lake Jonsin uuden albumin kirjoittaminen. Ihmiset, jotka joutuvat oleilemaan seurassani kuulevat samoja kappaleita kyllästymiseen asti. Voin suositella jokaiselle. JOOEL JONS Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Loppukuun Netflix & chill -hetkiin paukkumaissit kainalossa sohvan nurkassa vahva suositus Roxanne Shantén dramatisoidusta elämänkerrallisesta elokuvasta Roxanne Roxanne – The True Story Of Roxanne Shanté. Pari viikkoa sitten keikkareissulla The Holy -yhtyeen Henrik laittoi Roy Orbisonin A Love So Beautiful -kappaleen soimaan autossa. Roxanne on eräs ensimmäisistä amerikkalaisista naisräppäreistä, joka aloitti puhelaulu-uransa New Yorkissa vain 13 vuoden ikäisenä. Kevättä rinnassa olen myös päättänyt aloittaa tänä vuonna uuden harrastuksen – puutarhanhoidon. Kävin juuri katsomassa elokuvan Three Billboards Outside Ebbing, Missouri. Ehkä jopa avain onneen. Molemmat radiot toimivat lahjoitus/vapaaehtoispohjalta, joten mainokset eivät häiritse arvokasta kuuntelukokemusta. Ehkä jopa musiikin Walden. Välillä sitä miettii Suomea ja elämän helppoutta täällä. Radiooossa maan, aikakauden sekä tunnelman voi joko valita itse, tai jos on kokeilevalla tuulella voi antaa botin arpoa jännittäviä uusia musiikillisia tuttavuuksia. Kaapin perällä odottavat jo auringonsäteitä box freshit Reebokin Club C 85:t, ja kun viimeistenkin muuttolintujen paluu koittaa, niin kotimaisen Karhun Fusion 2.0 Linnut -sarjan lenkkarit ovat toivelistan kärjessä. Samaan aikaan voimaannuttava ja haikea. Siihen asti voi hiphop-päissään seurailla sveitsiläisten graffitimuijien kerta kaikkiaan henkeäsalpaavia edesottamuksia juutuubista otsikolla KCBR – Live Life Like Girls. Minulla on tapana kuunnella hetken lempikappale uudestaan ja uudestaan ja imeä siitä jazzia, jälkimmäisessä sen sijaan on eksentrinen valikoima maailmanmusiikkia aina 1900-luvun alkuajoista saakka. Palkinnot lahjoittaa Minerva Kustannus. Eräs viisas mies sanoi minulle jokin aika sitten, että on parasta takoa silloin kun rauta on kuumaa. Onnittelut! Lake Jons Kielen löytäneiden kesken arvotaan 3 kpl Angus Young -elämäkertoja Kohtalona AC/DC. Ensimmäinen keskittyy striimaamaan lähinnä soulia, funkia, diskoa, hiphopia sekä TÄLLÄ HETKELLÄ luen toista kertaa Henry David Thoreaun Waldenkirjaa. Haaveilen, että Thoreaun ”luonto luonnolle” -ajatus voisi toteutua myös meidän metsissämme, joista valitettavan suuri osa on nykyisin puupeltoa. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 35. Parasta nyt on avanto ja sauna. Haaveilen säännöllisesti olevani oman elämäni Walden. Hienoa. viimeinen sana -taitto_18_03_a.indd 82 8.3.2018 17.32. LINDA SÖDERHOLM TÄSSÄ ALKAA OLLA sen verran monta kuukautta talvea alla, että nyt sykkii kevättä! Kun on tampannut talvibootseissa koko loskaja lumisesongin menemään, niin enpä malta päästä taas rokkaamaan tennareita kaiken tuon moskan sulettua pois. Harvinainen timantti Finnkinon valikoimassa. Siinä ollaan elämän alkulähteillä. CMX:n Alkuteos-vinyylin voitti Teijo Lilja Porvoosta
09 42 89 1212 Kampinkuja 2 C 00100 Helsinki www.filmihulluleffakauppa.com Filmihullu tulostus.indd 83 9.3.2018 7.30 OSTA, LATAA TAI STRIIMAA! UUSI ALBUMI TÄYNNÄ KIUKKUA JA ASENNETTA SILENT KILLER 6.4. KAUPOISSA JA SPOTIFYSSA KEIKAT : WWW.MUSTASCH.NET Sony sivu 2 tulostus.indd 2 7.3.2018 14.18 _2SD_sisäkannet_3_2018.indd 1 9.3.2018 9.06. Thor: Ragnarök blu-ray, UHD, 3D, steelbook, & dvd McMafia dvd & blu-ray Loving Vincent Blu-ray & DVD The Handmaid's Tale dvd & blu-ray Loving Vincent 4.4. blu-ray & dvd Kymmenen Jussi ehdokkuutta Ma-Pe 11-19, La 10-16 Puh. blu-ray & dvd Call Me by Your Name 26.3
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 3 FIN Dimmu-Amorphis 03-18_BACKCOVER.indd 1 01.03.18 16:10 takakansi 3_18.indd 84 8.3.2018 8.30 3/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 1 8 So un dI 11 So un dI 11 A T O M IR O T T A MUSTA PARAATI MUISTELEE KLASSIKON SYNTYMISTÄ PEILITALOSSA 35 VUOTTA MUSTA PARAATI MUISTELEE KLASSIKON SYNTYMISTÄ PEILITALOSSA 35 VUOTTA HOLLYWOOD UNDEAD VIHAA SOSIAALISTA MEDIAA JUHA RAIVIO TRAGEDIAN VÄRJÄÄMÄ POLKU AURI HOLOPAINEN, KURKELA & DONOCKLEY kansi_3_2018_h.indd 1 8.3.2018 17.38 _1SD_ulkokannet_3_2018.indd 1 8.3.2018 17.42