Soundi 3/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Mäki LOMALLA RADIOPUHELIMISTA Pekko Käppi PERINTEIDEN MUOVAAJA Battle Beast HEVIÄ HYMYN KERA So un dI 11 So un dI 11 E L L IP S Hippisielu vapaana ELLIPS HIPPISIELU VAPAANA SAMULI PUTRO PALASI MUSIIKINTEKEMISEN NOLLAPISTEESEEN SAMULI PUTRO PALASI MUSIIKINTEKEMISEN NOLLAPISTEESEEN Kansi_3_2019_k.indd 1 7.3.2019 15.13 _1SD_ulkokannet_3_2019.indd 1 7.3.2019 15.18. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN BB-COB 03-19_BACKCOVER.indd 1 27.02.19 12:54 Takakansi 3_19.indd 84 7.3.2019 9.16 3/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 1 9 Devin Townsend LOPULLINEN VAPAUTUMINEN J.A
Laukaa, Peurunka Areena 24.5. Jyväskylä, Tanssisali Lutakko 20.4. Kuopio, Maxim 19.4. Joensuu, Kerubi YHDEN NAISEN HAUTAJAISET 12.4.2019 * 2LP / CD / DIGITAL www.vallilamusichouse.fi KEVÄÄN 2019 KEIKAT 26.4. Turku, Apollo 17.5. Lahti, Finlandia Klubi 18.5. Seinäjoki, Rytmikorjaamo 11.5. Vantaa, Tulisuudelma 27.4. 18.4. Helsinki, Tavastia www.ellipsmusic.fi ellips_soundi_3-2019_kokosivu.indd 1 3.3.2019 0.10 Ellips tulostus.indd 83 6.3.2019 16.11 ELVIS PRESLEY Live in Las Vegas 1969 (2 LP) JEFF BUCKLEY In Transition (LP) SLY AND THE FAMILY STONE Woodstock Sunday August 17, 1969 (2 LP) JANIS JOPLIN Woodstock Sunday August 17, 1969 (2 LP) BILLY JOEL Live At Carnegie Hall 1977 (2 LP) PRINCE The Versace Experienc e – Prelude 2 Gold (Cassette ) BOB DYLAN Blood On The Tracks – Original New York Test Pressing (LP) S O N Y M U SI C & LE GAC Y RECOR DIN G S P R E S E N T WWW.SONYMUSIC.FI Sony music tulostus.indd 2 6.3.2019 15.05 _2SD_sisa?kannet_3_2019.indd 1 7.3.2019 15.20. Helsinki, Tavastia 25.5. Tampere, Olympia 10.5
ELVIS PRESLEY Live in Las Vegas 1969 (2 LP) JEFF BUCKLEY In Transition (LP) SLY AND THE FAMILY STONE Woodstock Sunday August 17, 1969 (2 LP) JANIS JOPLIN Woodstock Sunday August 17, 1969 (2 LP) BILLY JOEL Live At Carnegie Hall 1977 (2 LP) PRINCE The Versace Experienc e – Prelude 2 Gold (Cassette ) BOB DYLAN Blood On The Tracks – Original New York Test Pressing (LP) S O N Y M U SI C & LE GAC Y RECOR DIN G S P R E S E N T WWW.SONYMUSIC.FI Sony music tulostus.indd 3 6.3.2019 15.05
Provinssi tulostus.indd 4 7.3.2019 13.29
H E L S I N K I • O U L U • T A M P E R E • T U R K U Audiokauppa Kef.indd 5 6.3.2019 16.21. EI KOMPROMISSEJA. AUDIOKAUPPA TOTEUTTAA MYÖS LAADUKKAITA YRITYSRATKAISUJA. KEF LSX -aktiivikaiutin on suunniteltu kaikkiin kotisi äänentoistotarpeisiin. TÄYDELLINEN NAUTINTO. LANGATON. KYSY LISÄÄ! SPOTIFY, TIDAL, ROON JA AIRPLAY 2 -YHTEENSOPIVA. VIISI UPEAA VÄRIVAIHTOEHTOA
Mäki 30 Ellips 36 Devin Townsend 40 Samuli Putro 44 Neøv 48 Ursus Factory 50 Pekko Käppi 52 Battle Beast 56 Levyarviot 73 Kiven alta: Nick Gilder 74 Bazook Waste Of Space Orchestra Candlemass Riverside 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la 6 SOUNDI ¸ K u v a: O sk ar Sz ra m k a 78 Riverside ”Suomi on ottanut meidät avosylin vastaan.” 30 Ellips ”Iskäkin oli kuunnellut Camelia, mutta me ei oltu ikinä kuunneltu sitä yhdessä.” K u v a: Ta n y a G h o sh 36 Devin Townsend ”Päätin unohtaa kaikki mahdolliset säännöt ja rajoitukset.” K u v a: M o e M u st af a K u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: Te ro A h o n en 40 Samuli Putro ”Oli useampia vuosia, jolloin itseluottamus ei ollut kovin korkealla.” 50 Pekko Käppi ”Etnopiireissä saa fuusioida kaikkea paitsi rokkia ja punkia.” sisa?lto?_2019_3_a.indd 6 8.3.2019 10.59. Soundi 3/2019 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Break On Through 14 Arttu Seppänen 16 Elämäni soundit: Ville Vuorenmaa/Sur-rur 18 Erään laulun anatomia: Maustetytöt 20 Jussi Niemen naamakirja: Momus 22 Soundi-haastattelu: J.A
Stupido tulostus.indd 7 7.3.2019 14.10
Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Ja mikä parasta, juuri julkaistu kuudes soololevy on hänen parhaitaan. Silti on helppo kuvitella, kuinka oudolta mahtaa tuntua pitkästä aikaa esiintyä yleisöille, jotka eivät automaattisesti syö kädestä eivätkä laula jokaista riviä hurmoksessa. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Kalevi Suopursu, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 45. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi SOUNDI 3/2019 SYNTYI NÄIDEN SÄVELTEN TAHDITTAMANA: Pom Poko: Birthday The Troggs: Hit Single Anthology Solange: When I Get Home Samuli Putro: Pienet rukoukset Sur-rur: Hattarahiukset pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2019_3_a.indd 8 8.3.2019 10.57. Totta kai Elisan on sikäli turvallista tehdä yllättäviäkin liikkeitä, että hänen suosionsa tuskin kokisi pidempikestoista kolausta vaikka hän olisi julkaissut levyllisen doomia (kunpa olisikin), ja toki Haloo Helsingin paluukin on jo aikataulutettu parin vuoden päähän. Soololevyn julkaisevalta suorastaan odotetaan yllätystä – jotain, mikä perustelee irrottautumisen tarpeen. Elisa Tiilikaisen päätös karistaa Elli Haloo harteiltaan ja sukeltaa hämmentävänkin syvälle hippirockrakkautensa uumeniin herättää syvää kunnioitusta ihan jo tekona. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K. Eikä epäilystäkään, etteikö albumilla olisi musiikillisetkin ansionsa – onhan se jo pelkästään muusikkojen osalta ihan suvereenia toimintaa – mutta näin yhden kuuntelun pohjalta minulla on ”pläjäyksen” sulattelu vasta alkutekijöissään. J.A. Mäen onnistunut Aavaa-soolodebyytti laajentaa miehestä Radiopuhelimien kautta piirtynyttä kuvaa yllättävänkin paljon. Vastakkaisia esimerkkejä on enemmän kuin tarpeeksi, mutta parhaimmillaan soolosivuhyppy tuottaa mielenkiintoista jälkeä, kun on mahdollista toteuttaa vuosien aikana kerääntyneet ideat ja irtautua tutusta kaavasta. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Tuoreessa muistissa on se kymmenen vuoden takainen ihastunut huokaus, joka suustani pääsi kun Samuli Putro julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa ja osoitti onnistuneensa täydellisesti sekä taiteellisesti että uudistumismielessä. Sellaiseksi se on yleensä tarkoitettukin: tilapäiseksi irtiotoksi, tuuletukseksi ennen paluuta turvalliseen kotisatamaan. Soololevyistä omat suosikkini ovat esimerkiksi Social Distortion -pomo Mike Nessin hienot kantrilevyt, Damon Albarnin upea Everyday Robots sekä soololevyjen kruunu, George Harrisonin All Things Must Pass. Ja sitten on ainakin minut melko totaalisesti yllättänyt Ellips. Tehdä jotain yllättävää. Yksinäisiä irtiottoja 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti S oololevy on bänditoiminnan lähes väistämätön sivutuote. Levy tuntuu vahvasta tarpeesta syntyneeltä, ja se seisoo vahvasti omillaan nivoutuen kuitenkin luontevaksi sivuhaaraksi Radiopuhelimet-katalogiin. Takuulla tilanteessa on paljon palkitsevaa ja innostavaakin, ja parhaassa tapauksessa riskinotosta ja itsensä uudella tavalla likoon laittamisesta tarttuu jotain emobändinkin tulevaisuuteen. Onhan jo se hienoa, ettei levy tyhjenny yhdellä eikä takuulla kahdellakaan kuuntelulla. Tämän lehden pääosassa on useita kiinnostavia sooloilijoita
get your Tickets @ www.johnsmith.fi 18.7. 18.7. 20.7.2019 Peurunka, laukaa MR SMITH’S AFTERPARTY: STEREO TERROR DJ’S DJ’S LAURA & HYRDE DJ JUSSI 69 John Smith tulostus.indd 9 7.3.2019 17.57. 20.7. 19.7
The Circus, Helsinki TUSMØRKE (NOR) 29.3. Jack The Rooster, Tampere, 30.3. Klubi, Tampere, 12.4. Tavastia, Helsinki BIG COUNTRY (GBR), THE TROGGS (GBR) 4.4. – Tarkoituksena on keikkailla ahkerasti, ja toivon mukaan ensi syksynä on luvassa ensimmäinen Euroopan-kiertue, sanoo Gullichsen. Sibeliustalo, Lahti, 30.3. Klubi, Tampere, 13.4. Tai ainakin ep-levytystä. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Helsinkiläinen metalliyhtye Brymir on julkaissut Slayer Of Gods -albuminsa (2016) odotetun seuraajan. Shamrock, Vantaa, 13.4. – Brymir ei oikein sovi mihinkään metallin alagenreen, mutta ”mahtipontinen äärimetalli” summaa tämän paketin aika hyvin! TEKSTI: TIMO ISOAHO Brymir vie mahtipontisuuden uudelle tasolle k u v a Te ro A h o n en K u v a: P et ri Sa ra uutiset_2019_3_b.indd 10 8.3.2019 9.59. Yo-talo, Tampere, 13.4. – Lupaviidakko puistossa sijaitsevan suojelurakennuksen käyttötarkoituksen muuttamisessa tähän toimintaan oli melko massiivinen. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net LYDIA LUNCH’S BIG SEXY NOISE (USA) 22.3. Klubi, Tampere, 30.3. Kulttuuritalo, Helsinki SCAR SYMMETRY (SWE) 29.3. Tavastia, Helsinki, 11.4. G Livelab Tampere avataan aivan kaupungin kauneimpaan ytimeen Tammerkosken rannalle. Sellosali, Espoo NIKKI HILL (USA) 27.3. Kulttuuritalo, Helsinki XIU XIU (USA) 4.4. Bar Loose, Helsinki RIVERSIDE (POL), LESOIL (NLD) 2.4. Savoy, Helsinki SILVANA IMAM (SWE) 29.3. – Myös uusia ideoita on jo syntynyt ja tässähän täytyy kohta alkaa suunnitella seuraavaa albumia. Zemppi-areena, Kempele SLEEP (USA) 11.4. – Avainsanat ovat laatu, linjakkuus ja ajankohtaisuus. On The Rocks, Helsinki COCKNEY REJECTS (GBR), DISCHARGE (GBR) 6.4. Entä millainen tarina liittyy yhtyeen materiaalia kuvaavaan termiin ”glorious extreme metal”. Kuudes Linja, Helsinki CYHRA (SWE) 22.3. – Työstimme levyä pitkään ja sen kirjoittaminen, äänittäminen sekä miksaaminen sekoittuivat tavallaan yhteen. Tällä kerralla suhtauduimme hommaan vähän rennommin emmekä jääneet hinkkaamaan loputtomiin – piti päästää irti ennen kuin biisit kuluvat loppuun. Nosturi, Helsinki FATBOY (SWE) 9.4. Kulttuuritalo, Helsinki SAINT VITUS (USA), DOPELORD (POL) 6.4. Lutakko, Jyväskylä LUBOMYR MELNYK (UKR) 10.4. Ensimmäiset keikat tulevat soimaan elokuussa 2019, ja remontti onkin jo hyvässä vauhdissa, kertoo G Livelab Tampereen projektijohtaja Annamaija Saarela. Paikkana toimii suojeltu, yli 100-vuotias kaarikattoinen punatiilihalli, joka toimi aiemmin kirjaston lehtilukusalina. The Circus, Helsinki, 13.4. Kuudes Linja, Helsinki, 13.4. Kuudes Linja, Helsinki BONNIE TYLER (GBR) 6.4. Tavastia, Helsinki, 10.4. Tavastia, Helsinki BOBBY RUSH (USA) 27.3. Laboratorio-nimi velvoittaa myös uusiin kokeiluihin ja monitaiteellisuuteen, Saarela kertoo ja sanoo, että Helsingin ja Tampereen G Livelabit tulevat tekemään myös yhteistyötä etenkin kansainvälisten vieraiden kanssa. Tavastia, Helsinki, 29.3. Nosturi, Helsinki, 13.4. Pakkahuone, Tampere ROUGHHOUSING (USA) 22.3. Kulttuuritalo, Helsinki DEVIN TOWNSEND (CAN) 29.–30.3. Dynamo, Turku, 30.3. Suisto, Hämeenlinna, 12.4. Syksyn 2019 ohjelmisto paljastetaan huhtikuun lopulla. Olympia, Tampere Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: Tampereen G Livelab valmistuu Helsingissä kaksi ja puoli vuotta sitten avattu, Muusikkojen liiton omistama G Livelab -livemusiikkiklubi laajenee kuluvan vuoden aikana Tampereelle. Rakennus sijaitsee lisäksi muinaismuistoalueella, joten maakuntamuseo halusi toteuttaa myös maatutkauksia ennen kuin saimme luvan aloittaa. Hevimesta, Oulu, 14.4. Intiimiin, poikkeuksellisen laadukkaaseen äänentoistoon (G tarkoittaa yhteistyökump pani Geneleciä) panostavaan klubiin tulee 250 asiakaspaikkaa. Nosturi, Helsinki, 3.4. Lutakko, Jyväskylä MIKE PEDERS’ SEARCHERS (GBR) 28.3. Klubi, Tampere, 28.3. Tuore tulokas Wings Of Fire on eräs vuoden mahtipontisimmista ja terävimmistä painavista levytyksistä – turhaan ei Soundin nettisivujen ennakkokuuntelun yhteydessä todettu seuraavaa: ”Taivaita syleilevät sovitukset ja tuhannen Hollywood-spektaakkelin voimalla ryskyvät kappaleet vyöryvät vastaanpanemattomalla voimalla.” – Wings Of Firen valmisteleminen oli sekä hauskinta että raskainta mitä olen koskaan tehnyt. Elmun Baari, Helsinki NO FUN AT ALL (SWE) 28.3. Tavastia, Helsinki BAS (USA) 26.3. The Circus, Helsinki SEPTICFLESH (GRC), KRISIUN (BRA) 12.4. Miltä Brymirin suunnitelmat jatkon suhteen näyttävät. Tampere-talo BACKYARD BABIES (SWE) 11.4. Validi Karkia -klubi, Pori HAKEN (GBR) 23.3. Genrerajoja ei buukkauksien suhteen aseteta. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. Klubi, Tampere THE QUEERS (USA) 12.4. Helsingin jäähalli, 29.3. On The Rocks, Helsinki SCOTT BRADLEE’S POSTMODERN JUKEBOX (USA) 29.3. House Of Rock, Kouvola ROBERT GORDON (USA), DARRLE HIGHAM (GBR) 11.4. Temppelinaukion kirkko, Helsinki TANK (GBR) 10.4. Tampere-talo, 28.3. Lutakko, Jyväskylä, 7.4. Lutakko, Jyväskylä GUS DAPPERTON (USA) 3.4. Kokonaisuudesta tuli lopulta hyvin rehellinen ja henkilökohtainen teos, kertoo laulaja Viktor Gullichsen
– Kuulin myös huhuja, että Aion olisi ilmestymässä vinyylinä vielä tänä vuonna. Sanottakoon vaikka sen verran, että paiskataan ensiksi nämä Suomen show’t, sillä kotimaa on edelleen Stam1nan ylin ystävä. Vanhoja albumeja voi onneksi julkaista uudelleen, ja Dinosaurus Stereophonicus -tripla-lp onkin juuri ilmestynyt. Sabbath-biisit eivät onneksi vanhene, ja nauhoittamiemme kappaleiden pohjat säilyvät arvokkaasti tammitynnyrissä. Uskoakseni hoidin osuuteni kunnialla, kertoo laulajakitaristi Antti Hyyrynen. – Päätimme juhlistaa uramme neljättätoista Provinssi-konserttia paiskaamalla samalla myös viidennentoista. Stam1na aktivoituu seuraavaksi keikkalavoille. 2 (2005) ilmestyvät huhtikuussa ensimmäistä kertaa lp-formaatissa. Siksi puhuttelemme itseämme. Taitaa olla mania vaihe päällä! TEKSTI: TIMO ISOAHO CMX-kitaristi Janne Halmkrona, rumpali Simo Vehmas, basisti Antero Aunesluoma ja laulaja Hannu Paloniemi julkaisivat aikoinaan kaksi albumillista Black Sabbathia suomeksi. Ensinnäkin: kaikenlainen kullittelu on hauskaa. – Mistäkö moinen rundin nimi. Entä oletko ehtinyt kirjoittamaan jo uusia kappaleita. – No, älä kerro jätkille, mutta olen säveltänyt jo useamman uuden kap paleen pohjat. Hienoja hommia! TEKSTI: TIMO ISOAHO Sapattivuosi vinyylille, CMX aktivoituu K u va: Jo uko L eht o la Sa p at ti v u o s i v u onna 2 00 9. maaliskuuta. Provinssissa yhtye soittaa kaksi täysin toisistaan poikkeavaa settiä. uutiset_2019_3_b.indd 11 8.3.2019 9.59. – Idea tuplavinyylistä saapui Svartilta ja mehän toki innostuimme, hymähtää Halmkrona. – Koska koko muu yhtye oli Em mailtana joko jääkiekkoilemassa tai lomailemassa, jäi minun kohtalok seni osallistua gaalaan. – Olisi mahtavaa painua studioon ensi syksynä, sillä uutta materiaalia löytyy jo jonkin verran. Ensin rämistelemme Woodland-lavalla – myös niitä biisejä, joita soitimme Seinäjoella jo vuonna 1991. Kerromme sitten lisää. Toinen keikka taas esittelee ”hellänkarhean” CMX:n ja setistä löytyy joitakin kappaleita, joita emme ole esittäneet julkisesti koskaan aikaisemmin. Toki tätä hommaa edesauttaisi sellainen seikka kuin levytyssopimus, jota CMX:llä ei tällä hetkellä ole. Toiseksi: nykypäivänä kultalevyn saaminen on harvinais ta herkkua, ainakin metallipuolella. Kultalevyn statuksen saa vuttanut pitkäsoitto voitti myös vuoden parhaan metallialbumin pystin Emmagaalassa. Kotipaikas samme melskataan siis jo toista ke sää putkeen ”maailman metallipää kaupungin hengessä”, ja sehän on mahtava asia. – Levyn piti tulla tänä keväänä, mutta julkaisu siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Sapattivuoden discografiasta löytyy myös Ihmisen merkki -kolmoslevy (2009), jonka lauluosuuksista vastaa Marco Hietala. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Stam1nan suunnitelmat kantavat vuoteen 2020 Soundin lukijoiden mielestä Stam1 nan kahdeksas pitkäsoitto Taival oli viime vuoden paras kotimainen julkaisu. CMX puolestaan aktivoituu talviunilta. Sapattivuosi-yhtyeen nimeä kantanut debyytti (2003) ja toinen levytys Vol. – Kesän festarirundi puolestaan päättyy Lemin Capital Of Metal ta pahtumaan 3. Sinä ansaitset kultaa klubikiertue käynnistyy Lappeen rannan oivallisesta Nuijamieskult tuuritilasta 23. – No, meillä on jonkinlainen suun nitelma olemassa jo vuodelle 2020. Neljäskin albumi saapuu – jonakin päivänä. Mitä pystyt kertomaan orkesterin suunnitelmista syksyn ja ensi vuo den suhteen. Entä milloin helmikuussa 2018 ilmestynyt Alkuteos saa jatkoa. elokuuta
Mukaan ei mahdu täyteraitoja. Samaan parikymppisten genrentappajien joukkoon lukeutuu essexiläinen Jordan Cardy alias Rat Boy, jonka sopassa on reippaasti reilumpi satsi rehtiä punk rockia. Jade on pysäyttävä tulkitsija, jonka musiikki on harvinaisen ajatonta trendatakseen ajassamme. Tämä kaveri ei tule rauhoittumaan tai tyytymään. Huomionarvoinen on myös tanskalainen punkrokkari Rebecca Lou, jonka Sugar Sugar Sugar! on loista”Loistavat melodiat on usein piilotettu häiritsevän säröisen tuotannon alle ja toisinaan kertsin roolin varastavat tarttuvat, efektoidut tappajariffit.” Kansainvälisen läpimurron kynnyksen paremmalle puolelle on jo astumassa Jade Bird, joka saapuu kesällä Kaisaniemeen, In The Park -tapahtumaan Liam Gallagherin, Franz Ferdinandin ja Richard Ashcroftin seuraksi. Aivan kuin Rage Against The Machinen Zack de la Rocha olisi taas kaksi kymppinen ja täynnä raivoa. Grandsonin uusi ep A Modern Tragedy Vol. Mellakan kaipuu 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI rockbändi, jonka harkittu imago ja laulufraseeraus vihjaavat inspiraation tulevan Briteistä. Grandson Rat Boy Pom Poko Rebecca Lou Break_On_2019_3 -taitto_a.indd 12 7.3.2019 12.39. Bändiä ei kuuntele lähes kukaan, mutta uusi sinkku Lemon on muotovalio rockstyge, jossa on lähes napakymppi kertsi. 2 vaatii muutaman kuuntelukerran paljastuakseen piinkovaksi jatko-osaksi debyytti-ep:lle. Toinen albumi Internationally Unknown on levoton kokoelma hämäriä mutta tehokkaita lauluja kaikesta siitä, mitä kaikki ahdistuneet nuoret tuntevat. Trondheimilainen The Golden Leaves on perinteinen K irjoitan tätä tekstiä päivä sen perään, kun Jussi Pelkosen ja Aleksi Ripatin Ursus Factory on nykinyt levynjulkkarishown loppuunmyydylle Tavastialle Pää Kiin soittaessa samaan aikaan äärimmilleen täyteen tupatulle Korjaamolle. Rat Boy on lyriikoissaan myös suoraviivaisesti köyhien asialla. Aidosti kummallinen kaveri näyttää samalta kuin Jim Carrey Nuijassa ja tosinuijassa ja käyttää kitaraa uudella Hurt-sinkullaan kuin Grandsonin ja englantilaisen Yungbludin innostamana – tuomaan särmää ja kulmaa moderniin poprap-keitokseensa, jossa on angstinen pohjavire. Solisti Ragnhildin karismaattisesti keulittaman orkesterin debyyttilevy Birthday on pihalla ja todistajanlausunnot keikoilta kertovat hurmaavan hyperaktiivisesta etukenosta. Debyyttialbumi julkaistaan huhtikuussa. Tähän väliin pari pohjoismaista vinkkiä aivan uusilta ja tuntemattomilta tekijöiltä. Odelay-aikaisen Beckin mieleen tuova Apologize on nostettu uuden ep:n kärkisinkuksi, mutta kakkosraita Stigmata ja ep:n päättävä häröinen Darkside todistavat vahvemmin Grandsonin innovatiivisuutta. Loistavat melodiat on usein piilotettu häiritsevän säröisen tuotannon alle ja toisinaan kertsin roolin varastavat tarttuvat, efektoidut tappajariffit. Lukihäiriöinen artisti on kerännyt ympärilleen orastavan nuorisokultin ja ehtinyt jo päätyä Kendrick Lamarin sämplättäväksi. Uusi sinkku I Get No Joy on melkein yhtä kova kuin edelliset Uh Huh ja Love Has All Been Done Before. Kierompaa norjalaista indievääntöä edustaa orastavassa hypessä kelluva Pom Poko, joka levyttää arvostetulle brittilafka Bella Unionille. Hän on aidosti potentiaalinen uusi kurtcobain ja tuskin enää kauaa internationally unknown. Grandson ei suostu silittelemään suuremman yleisön toivossa keikkatilanteissa mellakan kaipuu on lähes naurettavan läpipaistava. Niille, joita hip hop -twisti ja konerummut eivät pelota ja jotka haluavat aistia särökitaran sulautumista uusien tekijöiden urbaaniin musiikkiin suosittelen perehtymistä myös kalifornialaiseen muusikko-tuottaja-elokuvantekijään nimeltä Oliver Tree. Pitit pyörivät ja hiki lentää. Torontolainen Jordan Benjamin alias Grandson on eräs aivan erityisistä rockin uudistajista, jotka eivät tyydy flirttailemaan valtavirralle, vaan luovat tulevaisuuden valtavirtaa. Siinä missä suurten radiokanavien syrjimät indieja punkbändit tekevät Suomessa omin voimin ihmeitä ovat uuden rockin pohjavirrat maailmanlaajuisesti toki vielä tuhat kertaa laveammat
Väkevää jenkkirockia tarjoilee myös missourilainen Radkey, jonka muodostavat veljekset Isaiah, Solomon ja Dee Radke. / RAUMA 5.–6.7. / ROVANIEMI 26.–27.7. Nuori lontoolainen Nilüfer Yanya on r&b-artisti, mutta yllättää In Your Head -sinkun puhdasverisellä indie rock -tuotannolla – mielettömän hieno biisi, joka lupailee Miss Universe -albumille monipuolista musiikillista ilmettä. va menopala. Tuore seitsemän biisin julkaisu No Strange Cats… P.A.W on täysin vastaansanomatonta melodista garage rockia. Faijan manageroima perhebändi on perustettu jo 2010, mutta lunastaa lupauksia yhä stydimmin. JJ Wilde on juuri uransa virallisesti avannut laulaja-lauluntekijä, jonka debyyttisingle Wired antaa suuren lupauksen tulevasta. Rundin toinen lämppäri on neljän lahjakkaan San Fernando Valleyn teinin muodostama Liily, jonka vertaaminen Jane’s Addictioniin on aivan asianmukaista. Hävyttömän laadukkaita ovat myös Toro ja uusin Sepulveda Basin. / OULU 28.–29.6. Tsekkaa tiukat sinkut: Starcrawler: She Gets Around, Yonaka: Bad Company, Rolling Blackouts Coastal Fever: In The Capital ja Foals: On The Luna. KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT OSOITTEESTA ROCKINTHECITY.FI RH ENTERTAINMENT PROUDLY PRESENTS FESTIVAALIEN ISÄNTINÄ JONE NIKULA JA MARKO HIETALA WWW.RH-ENTERTAINMENT.FI (DK) (U.S.A) (U.S.A) (UK) (SWE) (UK) 12.–13.7.2019 TAMPERE RATINANNIEMEN FESTIVAALIPUISTO SAUNAOPENAIR.FI PE 59,90 € | LA 69,90 € | 2 PV 109,90 € VIP PE 139,90 € | VIP LA 149,90 € | VIP 2 PV 279,90 € LIPUT MYY: 1 PV 39,90 € / 2 PV 69,90 € VIP 1 PV 109,90 € LIPUT MYY: Break_On_2019_3 -taitto_a.indd 13 7.3.2019 12.39. / JYVÄSKYLÄ 9.–10.8. LAHTI 12.–13.7. Bexley Liily Nilufer Yanya KUOPIO 14.–15.6. Uusi sinkku Not 4 U ei pahemmin kalpene rinnalla. LAPPEENRANTA 2.–3.8. Losangelesilainen Bexley on tulkintansa presenssillä vangitseva rocklaulaja, jonka ensimmäinen ep Lost In The Moment on mennyt hämmentävästi ohi koko maailmalta. Jos perehdyt vain yhteen uuteen bändiin tänään, valitse Liily. Vasta kolme biisiä julkaissut bändi on jo tehnyt täysosuman Sold-sinkulla. (Sawed Off Shotgun) -hitti striimaa miljoonia. Etenkin avausbiisi Run Rabbit Run ansaitsisi suuremman yleisön. / KOUVOLA 19.–20.7. / JOENSUU 16.–17.8. Potentiaali on jo tunnistettu – JJ on parhaillaan mittavalla jenkkirundilla lämppäämässä kanadalaista The Glorious Sonsia, jonka S.O.S
Olisipa kivaa kun saataisiin olla vain täällä Suomessa keskenämme ja tehdä vain suomalaisia juttuja. Miksi emme juhlisi heitä ja tarjoaisi heille tilaa. 14 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Valo ja Wiskari suomalaisten asialla J äin heti koukkuun Ylen esittämään ohjelmaan Unelmia ja studiohommia. Suomalaisuus voi olla idea, joka muuttuu, ja se olisi myös varsin toivottavaa. Ei ole mikään ihme, että Suomessa on paljon muukalaisvihaa, rasismia, eli niin sanottua maahanmuuttokriittisyyttä. Paratiisi, Ikkunaprinsessa ja Tähdet, tähdet. Siitä on tullut radiohitti ja myös Spotifyssa se menestyy hyvin. Enkä todellakaan halua kuulla siitä yhtään uutta versiota enää koskaan. Esa Pulliaisen sinivalkoinen kitara. Samaan aikaan meillä on kiinnostavia uusia taiteilijoita, joilta vanhojen sankarien juhliminen on koko ajan pois. Katselin sarjaa ja samaan aikaan ilmestyi Ville Valo & Agents -levy. Kasilta töihin, neljältä pois ja takaisin perheen luokse. Mökkitie on suomalaiskliseiden tehdas. Odotan jopa innolla, että kuinka pitkään voi ammentaa lauluja samoista suomalaisuuden kliseistä. Dj-keikoilla jatkuvasti tanssitan parikymppisiä Salatun surun tahdissa. Suomalainen nykyrunouskenttä on täynnä kiinnostavia tekijöitä. Työpöytänsä ääressä Rintala visioi, että haluaa tehdä laulun, jossa käsitellään suomalaisuuden kipupisteitä. Näissä tuotteissa on paljon samaa. Sarjan johtoteemana on Arttu Wiskarin uuden singlen tekeminen. Ne yrittävät vielä roikkua langasta, joka on löystynyt jo aikoja sitten. Topi Sorsakoski & Agents oli fantastinen yhtye 1980-luvulla. En pysty enää edes kuuntelemaan alkuperäistä Paratiisia. Miksi me hätäilemme. Haluaisin ajatella, että suomalaisuus ei ole jokin paikalleen jämähtänyt idea ja estetiikka, jota täytyy toisintaa vuodesta toiseen, tai se muuten unohtuu. Unelmia ja studiohommia -sarjassa sentään Maustetytöt pääsevät esiin ja katsoja saa nähdä, kuinka kaukana Mökkitie-porukan ja Karjalaisten siskosten näkemykset ovat toisistaan. Suomalainen kulttuurikenttä voi olla muutakin kuin kauan sitten korokkeelle nostettuja tuotteita. Kappale saa nimen Suomen muotoisen pilven alla. Säveltäminen on työtä siinä missä mikä tahansa muu, ja taiteilijamyyttikliseistä ei ole tietoakaan. Wiskarin säveltäjänä ansioitunut Janne Rintala suhtautuu työhönsä insinöörimäisen pedantisti. Rintala pyöräyttelee melodioita ja niihin sanoja tämän tästä, jopa ihailtavan ja välillä häiritsevän vaivattomasti. Ihan kivaa, että Lauri Viita teki runoja joissa oli loppusointuja, hyvä Lauri, mutta kuka niitä enää jaksaa lukea. En suoraan sanoen olisi uskonut, että kuinka kiinnostavaa onkaan seurata sitä, miten Arttu Wiskarin laulut syntyvät. Sen johtoajatus tuntuu olevan, että tätä on suomalaisuus. Vaikka jotkut asiat jopa saisivat unohtua. Kenen syntymästä tulee nyt kuluneeksi 150 vuotta, kenen kuolemasta 20 vuotta. Laulu saadaan valmiiksi sarjan lopussa. Agentsin sinivalkoiset sävelet, Nokia, jääkiekkokulta tai Minna Canthin tekstit eivät häviä minnekään. Kymmenosaisessa tositv-sarjassa seurataan Mökkitie Recordsin ja sen ydinhenkilöiden elämää sekä yhtiön tuotantoprosesseja. Ei niitä kukaan ota meiltä pois, vaikka välillä lakkaisimme ajattelemasta niitä. Ville Valo & Agents -projekti kuulostaa vain nuhjuiselta – joskin menestyksekkäältä – yritykseltä ottaa rahat pois. Sen sijaan tuomme esiin samaa kaanonia vuodesta toiseen, samat juhlapäivät, samat kliseet ja samat Agentsit. Lauluun tuli esimerkiksi seuraavaa: ”Olisiko Nokian pääkonttorille Keilaniemessä käyttöä, jos johtajat olisi luureihin laittaneet kosketusnäyttöjä?” ”Olisiko Suomen itsetunto noussut kanveesista, jos Leijonat olisi kultaa tuoneet jo Lillehammerista?” Ei sinänsä mitään uutta Arttu Wiskarin tuotannossa. Kulttuuri muuttuu jatkuvasti myös kansainvälisesti, ja tässä kontekstissa näyttää aina surulliselta, kun joku yrittää naulata sitä paikalleen. Myös Ylen esittämässä Mullan alta -sarjassa nykymuusikot versioivat vanhojen runoilijoiden tekstejä. Pelkäämme uutta ja meille vierasta. Nostalgia-aallon ja suomenkielisen musiikin vetovoiman ollessa voimissaan, yhtye resonoi yhä myös nuorissa. ”Tuomme esiin samaa kaanonia vuodesta toiseen, samat juhlapäivät, samat kliseet ja samat Agentsit.” arttu seppa?nen 3_2019 -taitto_a.indd 14 7.3.2019 12.55. Sitä on edelleen suuri ilo kuunnella ja visioida itsensä keskiolutbaariin nuhjuisen jukeboksin viereen. Wiskari on armolahja niille, jotka haluavat velloa jo menetetyn yhtenäiskulttuurin sakeissa vesissä ja vapauttaa mielihyvähormoneja tutusta ja turvallisesta, kun kaikki uusi ympärillä pelottaa. Eli niitä muualta lainattuja asioita
Karjalainen • Vesala • Ville Valo & Agents Pariisin Kevät • Ellips • Swallow The Sun Pää Kii • Olavi Uusivirta • Kynnet • Lxandra Jukka Nousiainen • Viikate – Kuu kaakon yllä 10 v. Ennakkoliput: Lippupiste • Tiketti • ilosaarirock.fi/liput 12.-14.7.2019 JOENSUU ALMA • RAE SREMMURD US SUNRISE AVENUE • JVG FR Jess Glynne UK • Architects UK • Cheat Codes US Perturbator FR • Mono JP • Pale Waves UK • Shame UK SANNI • J. Samuli Putro – Suuret rukoukset • Stam1na Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana • Henrik! Pauliina Kokkonen • Anna Puu • Gasellit Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB DJ SNAKE Ilosaarirock tulostus.indd 15 6.3.2019 16.16
A lkuvuoden herkullisin biisijulkistus on rokkaava tietoisku Fleetwood Macin villi välikausi. LEVY, JOKA PUHDISTAA MIELTÄ JA ANTAA USKOA ELÄMÄÄN Kari Peitsamo Kadonnutta aikaa etsimässä – Peitsamo-hahmo tiedetään, mutta harva tuntee hänen parhaat työnsä, kuten tämän älpeen tai levyt Kari kolmas ja Gulliverin retket. Nimibiisi on se kaikkein kovin. Upeita biisejä, jotka tulevat lähelle. Mitchellin vastarannankiiskeys viehättää sekin. JOTAKIN MUUTA KUIN KITARAROKKIA Nico Desertshore – Tajunnan tainnutus. Levy pitää koko ajan kuuntelijan valppaana. Musiikkia ei ole hirveästi treenattu, mutta Jarnossa on se hieno puoli, että hän omaksuu ideani nopeasti ilman pitkiä harjoituksia. Kitara, basso, rummut ja laulu, Ville määrittää. LEVY ARTISTILTA, JONKA ÄÄNITTEITÄ ON ENITEN OMASSA HYLLYSSÄ Neil Young On The Beach – Youngin ilmaisussa viehättää melankolia, ailahtelevuus ja huojunta – inhimillisyyttä, ihanan epätäydellistä laulamista ja soittamista. Sur-rurin kanssa voi antaa kappaleiden vain tulla, niin vakavien kuin ei-vakavienkin. Yksi innoittajista Ajan paksu lakana -tuplalle. Hieno, kunnianhimoinen ja täysin ainutlaatuinen levy. Villen kolmas levytyskokoonpano Homevideo ilmoittaa linjakseen ”ei kovin vaikeita biisejä”. PARHAITEN KUUNTELUA KESTÄNYT ALBUMI KAUTTA VUOSIEN Nina Simone Nina Simone At Town Hall – Tämä levy ei tyhjene eikä kyllästytä, vaikka sitä kuuntelee miten paljon hyvänsä. Hattarahiuksilla biisit ovat lyhyempiä ja ytimekkäämpiä. Lohduton ja silti lohduttava niin kuin Nicon muutkin levyt. Sitten syttyi hard rock/heavy metal -innostus, ja yläasteiässä tulivat punk ja vaihtoehtorokki. Oli mahtavaa saada yhtyeen laulaja Kaisa mukaan laulamaan 10 vuotta sitten Sur-rurin kolmannelle pitkäsoitolle. Surumielinen mutta kuitenkin vahvasti elämänmyönteinen älpee. Siitä tulee tekstipainotteinen levy, jolla on aika vähän kertosäkeitä. Punkskenen ruohonjuurella ja undergroundissa on paljon kiinnostavia ja omilla säännöillään toimivia bändejä. Se on Sur-rur-trion seitsemännen pitkäsoiton Hattarahiukset ennakkomaistiainen. Enemmän pilkettä silmäkulmassa ja innostusta päässä vapautuneemmin pyöriviin, absurdeihinkin asioihin. Blue on puhdasta, todella rohkeaa ja selkeää ilmaisua, joka menee syvälle ihmisyyden ytimeen. En vielä ymmärtänyt sanoja ”valomerkki”, ”narkomaani” tai ”banaanilaiva”, mutta musiikin ja tekstien kaiho, rakkauden kaipuu ja traagiset sävyt puhuttelivat. Pitkiäkin kappaleita. Soolosta tuli duo Jarno Alhon kanssa. Kuuntelen itseäni, kun mietin levyn nimeä, sanoituksia ja musapuolta. Uskomattoman kypsä, vivahteikas, herkkä, viisas ja samaan aikaan ihastuttavan villi ja vallaton teos. Sen ajatteleminenkin saa herkistymään ja vollottamaan. Desertshore on hidas, hellä ja armoton moukari. Vie kuuntelijan jonnekin keskiajalle tai kauemmas. Elämänsä soundeja aprikoidessa hän oli juuri muuttamassa perheensä ja levystönsä Helsinkiin. Ela?ma?ni soundit 3_19.indd 16 6.3.2019 16.46. Parhaat teokset sivuutetaan usein jopa artistin historiikeissa, kun keskitytään epäolennaiseen. LEVY, JOKA SISÄLTÄÄ POPHISTORIAN EHKÄ PARHAAN BIISIN Joni Mitchell Blue – Kovempi kuin monta äänekästä pullistelulevyä yhteensä. Hän väistelee määrittelyjä eikä asetu muottiin tai jengiin. Tekstit ovat älykkäitä, hauskoja sekä kantaaottavia. – Tuntui hyvältä, että löytyi toisenlaista näkökulmaa, sillä haluan aina löytää vähän jotain itselleni uutta. Haen sellaista, mikä itselle tuntuu merkitykselliseltä. Ei tarvitse ajatella, onko tää nyt ”sopivan tyyppistä” bändille. Elämäni soundit 16 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Ville Vuorenmaa LEVY, JOKA AVASI TUKOKSEN OMASSA LAULUNTEOSSA Minutemen Double Nickels On The Dime – Tyylien runsautta ja ideoiden vapaata pulputusta – niin virkistävää! Ei ole mitään sääntöjä biisien tekemisessä. – Edellinen levy sisälsi henkilökohtaisempia asioita, jotka kaipasivat tulla käsitellyiksi. Niihin ei ajan hammas pure. – Kyllähän Sur-rurissa jotkut asiat ovat pysyneet samoina Lapuan alkeellisista soittoajoista asti, kun punk-ideologia siivitti tekemään omia biisejä, demoja ja ep-levyjä. Poseeraus ja pätemisen tarve ovat niistä kaukana. Muuntautumiskykyisen ja kekseliään Sur-rurin oheen Vuorenmaa aloitti sooloprojektin Pelkkä Väliviiva, kun rumpali ja basisti (”Sur ja rur”) jäivät eräältä keikalta pois. – Pelkän Väliviivan kolmoslevyä on jo ryhdytty äänittämään. Niitä kuunnellaan vielä 150 vuoden päästä, kun moni populaarimpi aikalainen on unohdettu. Kirkkaimmat teokset ovat timantteja, joissa ei ole mitään turhaa. Ville Vuorenmaa on luotsannut Lapualla perustettua yhtyettä vuodesta 1996, villistä hoocee-kaudesta taideopiskelujen välikausiin Limingassa, Rovaniemellä ja Turussa. (Sur-rur, Pelkkä Väliviiva, Homevideo) LEVY, JOTA KUUNTELIN, KUN SUR-RUR OTTI ENSIASKELIAAN Aurinkokerho: Aurinkokerho 10” – Älykkäitä ja pohdiskelevia sanoituksia. VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN HERÄÄMÄÄN Dingo Kerjäläisten valtakunta – Sain 5-vuotiaana kasetin, josta alkoi rockin kuuntelu
Angie Stone tulostus.indd 17 6.3.2019 16.18
– Oltiin alun perin mietitty ihan muita biisejä, mutta Akilla oli tuosta vahva visio, joten meille sopi hyvin että mennään sillä, Anna sanoo. Tehtiinhän Kaisa ja Anna Karjalaisen muodostamas ta duosta ensimmäinen Soundijut tukin jo viime syksynä (8/18), jolloin sana oli kiirinyt vasta pelkästään hienojen keikkojen avittamana. En ole kos kaan välittänyt jammailusta tai fii listelystä, Anna sanoo. Tein kai lottorivini väärin on perhanan tarttuva sävellys, jonka sanoitukset saavat sopivalla tavalla sekä hihittelemään että hämmästele mään. – Aika diskohan tuo on, varmaan diskoin kappale mitä meillä on, Kai sa miettii ja kertoo, että vastapai noksi löytyy iskelmällisempiä biise jä ja balladejakin. & san: Kaisa Karjalainen Sov. Soitettiin sitä ehkä kolmella ekalla keikalla, eikä sen jälkeen pit kään aikaan, Kaisa kertoo. ”Tässä käytettiin 80-luvun Dr. Roukalan Is This Art! lafkan jul kaisema kappale on tallennettu Wolfbeatstudiolla Kempeleessä Pentti Amoren ja Vilunki 3000:n tuotannossa. Laulun teemana on ”ensimmäisen maailman ongel mat”, joiden suhteellista pienuut ta havainnollistetaan rinnasta malla ne mustan huumorin keinoin köyhien maiden ih misten vastoinkäymisiin. Kun ol tiin lähdössä ja mulla oli vielä kal jaa tuopissa, se sanoi, että ajattele niitä Sudanin janoisia poikia, jot ka haluaisivat olla kännissä, Kaisa kertoo. Se osoittaa vastaansanomatto masti, että nyt on asialla poikkeuk sellisen omalaatuinen yhtye. Jo viitisen vuotta sitten synty nyt Tein kai lottorivini väärin on Mauste tyttöjen kappaleiden joukos sa musiikillisesti keskimääräistä pir teämpi tapaus. Laulusta tulee mieleen lapsena kuultu syyllistämi nen siitä, että täytyy syödä lautanen tyh jäksi koska Afrikassa lapsilla ei ole ruokaa. Rhythm rumpukonetta, jonka os tin Tori.fi:stä kolmellakympillä. O n harvinaista, että artistin ensimmäiseen julkaistuun kappaleeseen kohdistuu yh tä suuri huomio kuin Maustetyttö jen tapauksessa. Pienestä Vaalan kunnasta (sijait see Suomineidon navan paikkeilla) lähteneet, mutta viitisen vuotta Hel singissä asuneet Karjalaisen sisaruk set myöntävät, että ei ole yhdente kevää, millä kappaleella julkisuu teen astutaan. Tekstin puolesta kappale yhdis tää hauskatkin sanavalinnat vaka vaan aiheeseen. Rhythm -rumpukonetta, jonka ostin Tori.fistä kolmellakympillä.” K u v a: A k i R o u k al a era?a?n laulun anatomia_19_3_a.indd 18 7.3.2019 12.41. Kaisa Karjalainen, Anna Karjalainen Äänitys: Pentti Amore / Wolfbeat Studios Tuotanto: Pentti Amore & Vilunki 3000 Julkaistu singlenä 8.2.2019 ”Mietin Sudanin pieniä poikia / jotka haluaisivat känniin / niillä on ongelma sentään oikea.” 18 SOUNDI – Istuttiin kaverin kanssa baa rissa valomerkin aikaan. Persoo nallisuuden lisäksi Maustetyttöjen musiikista löytyy sopivasti tuttuja kaikuja suomirockin historiasta. – Mulla on tapana lähetellä itsel leni tekstareita aina kun jotain tuol laista tulee mieleen. Ei ihme. Kun ensimmäinen studiossa tal lennettu kappale vihdoin helmi kuussa julkaistiin, pystyi indieyhtei söstä kuulemaan kollektiivisen hel potuksen huokauksen: tämähän on juuri niin hyvä kuin näitä odotuksia vasten pitikin olla! Ja harvinaisen laajasti kappale sekä siitä tehty video lähtivätkin leviämään. Sama yhdistelmä tu lee olemaan käytössä myös jatkos sa, ennen kesää julkaistavan toisen singlen sekä syksylle suunnitellun albumin kohdalla. Toteutus yrittää vain palvella sitä biisiä parhaalla mahdollisella tavalla. Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Mikko Meriläinen A-PUOLI Maustetytöt: Tein kai lottorivini väärin 3’31 Säv. Sitten siinä on yhdeltä mun ystä vältä siivouksen jäljiltä saatu lelu Casio, Kaisa kertoo. He ratkaisivat asian ulkois tamalla valinnan manageril leen Aki Roukalalle. Maustetyttöjen soundin ytimes sä ovat Kaisan käyttämät edulliset syntikat ja Gibson Grabber basso, sekä Annan Rickenbackerkitara ajettuna Bluetonen Princeton Re verb vahvistimen läpi. – Minä tykkään selkeistä biiseis tä, että on hyvä rakenne säkeistöi neen ja kertseineen. – Itse asiassa me ei alun perin kauheasti edes tykätty tuosta bii sistä. Aamulla sitten katson kännykkääni, että jee, viisi uutta tekstaria, mutta ne ovat kin multa itseltäni, Kaisa nauraa ja täsmentää, että hänen kännykkä mallistaan ei löydy muistikirjaa tai sanelinta. – Siinä ei ole tarkoitus kriti soida tai luoda tyhjen tävää analyysiä, vaan lähin nä vertailla ilman mitään konkluusioita, Kaisa tar kentaa. – Asiat voivat ol la huonosti monel la eri tapaa, Anna lisää. – Tässä käytettiin 80luvun Dr. Sisko ei voisi olla enempää sa maa mieltä: – Tärkeintä on, että biisit on hy viä. Omalta tuntuvan soundieste tiikan lisäksi Karjalaisille kaikki kaikessa on sävellys. Niitä peruja onkin laulun avainrivi
O U L U N E N E R G I A A R E E N A OULU 16.6. N E L O N E N M E D I A L I V E Y L P E Ä N Ä E S I T T Ä Ä n e l o n e n m e d i a l i v e . f i LIPUT MYYNNISSÄ NYT! 2 1 9 15.6. K A I S A N I E M I HELSINKI SA T SU N nml_aic_225x297.indd 1 03/12/2018 7.25 Alice In Chains tulostus.indd 19 7.3.2019 13.25
Ohjelmassa oli elokuvaa, puhetta ja musiikkia. Aikaisemmin he olivat jo uhanneet tappaa minut, jollemme eroa. Hän tä oli helppo haastatella: juttua tu li kuin turkin hihasta mistä tahansa aiheesta ja se oli koko ajan kiinnos tavaa. Brittieksentrikon perikuva (jo ka tyypillisesti on todellisuudessa keltti, tarkemmin sanoen skotti) piipahti keväällä 1994 Tampereen Klubilla, missä iltapäivällä ennen keikkaa näytettiin alkupaloiksi Hannu Puttosen Momuksesta te kemä dokumentti Man Of Letters (Nickillä on yliopistotutkinto kir jallisuudesta), kuunneltiin rock tutkija Kari Kallioniemen luento Momuksesta ja lopuksi vielä Nickin itsensä filosofointia kulttuurista ja musiikista. Hän ei ole siitä paljoakaan tuke voitunut, mutta käyttää silmälap pua saatuaan 1997 piilolinssistä pysyvästi näköönsä vaikuttaneen tulehduksen oikeaan silmäänsä. naamakirja_momus -taitto.indd 20 7.3.2019 12.43. Puhuimme puhelimessa ja Zhasna kertoi, että Englannin kan salaisena mikään siellä solmittu pakkoavioliitto ei sido häntä juridi sesti Englannissa, jos hän vain pää see sinne. Momus oli muinai sessa Kreikassa terävän ja ajoittain tarpeettomankin sarkasmin juma la, joka joutui kollegojensa epäsuo sioon jatkuvalla arvostelullaan. Yllämainitulla skandaalinkäryllä Maconie viittasi ilmeisesti Man Of Lettersissäkin käsiteltyyn Nickin ongelmalliseen rakkausuhteeseen 16vuotiaan bangladeshiläistyttö Zhasnan kanssa. Sitten Zhasnan isä, joka järjesti työkseen Englannissa muslimeille avioliittoja, antoi puhe limessa meille suostumuksensa nai misiinmenoon, mutta palattuamme Lontooseen perhe lähetti hänet pa rin viikon päästä Bangladeshiin. Niin kuin Momus Nick Currieta. Asian hyvä puoli on, että ennen Zhasna tunsi syyllisyyttä vanhempiensa vastustamisesta, nyt hän vihaa heitä. Huono puoli on, et tä jos ja kun hän palaa, meidän täy tyy jatkuvasti piileskellä, Nick selitti kivennäisvettä hörpäten, yhtään ka kistelematta. Dokumentti/luentotuokion ja hienon kosketinsoittajan ja conga rumpalin kanssa vedetyn keikan vä lissä kävimme Nickin kanssa syö mässä ravintola Tiiliholvissa. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. – Olimme olleet Zhasnan kanssa yhdessä ja todella rakastuneita jo kaksi vuotta. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI N ykyään sooloartistinkin nimi voi olla vaikka Mummo Käy Kaupassa, mutta henkilö kohtaisesti pidän eniten taiteilija nimistä, jotka jotenkin heijastele vat käyttäjäänsä. Aiheita Nickillä siis riittää ja siksi hän onkin 80luvun puolivälistä lähtien teh nyt suurin piirtein albumin vuodes sa, joskus kaksikin, eikä tahti ole toistaiseksi laantunut. Zhasna lähti joulu kuussa ja hänen piti palata tammi kuussa. Nyt 59vuotias kosmopoliitti on asunut Lontoon jälkeen Pariisissa, New Yorkissa, Tokiossa, Osakassa ja nykyään Berliinissä. Luentojakin elääkseen pitävä Momus on musiikintekijänä jäänyt undergroundtason arvoste tuksi kulttiartistiksi, jota ovat ylis täneet mm. Tapaami semme aikaan Nick näytti laihan taidepopparin tyyppiesimerkiltä. Pet Shop Boys, Jarvis Cocker ja edesmennyt elokuvaoh 20 SOUNDI Momus jaaja Derek Jarman. Kun hänen perheensä aikoi naittaa hänet jollekin vento vieraalle, pakenimme Glasgowhun. Sillä välin Zhasnan veljet kävivät (Momusin silloisen levyyhtiön) Creationin toimistolla uhkailemassa yhtiön henkilökuntaa. Pakkohan siitä oli kysyä. Popin hellä pervertti K u v a: R is to V ai n io Momus kävi Tampereella keväällä 1994. Currie on sanoja rakastava pa rantumaton älykkö, vaan ei tosikko, ja tykkää kriittisesti pohtia kaikkea mahdollista maan päällä, etenkin erilaisia myyttejä, seksuaalisia ha luja, pelkoja, intohimoja, kulttuu rin koodeja ja muita mentaalihim meleitä, joiden kanssa me kaikki painimme päivästä toiseen. Isoisä oli muka sairaana, todellisuu dessa he aikoivat pakottaa Zhasnan siellä naimisiin. Le vyjensä lisäksi hän on kirjoittanut useita kirjoja: Book Of Jokes, Book Of Scotlands, The Fotolog Book, Book Of Japans ja viimeksi 2014 UnAmerica. Vähän ennen tapaamistamme NME:n Stuart Ma conie sanoi Momusta ”luultavasti kaikkein omaperäisimmäksi ääneksi nykypäivän popissa” ja että ”hänen yksityiselämänsä saattaa olla skan daalinkäryistä, mutta suurempi skandaali on, ettei häntä juhlita yh tenä popin suurista neroista viidellä mantereella”
Osakan-kauden lopussa tehty levy tulvii Nickin keräämiä sampleja japanilaisesta kansanja rituaalimusiikista: on huiluja, shamiseneja, shinto-rumpuja ja tribaalista naislaulua. En ollut oikeastaan ollenkaan kuullut Neil Youngia, Byrdsiä, Lovea tai muita West Coast -bändejä silloin kun kaikki muut Creationbändit ammensivat niistä innoituksensa, Nick tunnusti sapuskaansa hajamielisesti haarukalla tökkien. Rex, Bowie. Momusin päälinjasta selkeästi poikkeava meininki on kuin Unesco World Heritagen Nipponjakson karmeasti pieleen mennyt versio, mutta oudon kiehtova se on ja lyriikka antaa jatkuvaa stimulaatiota aivoille heti avausraita The Art Creepistä alkaen, jossa Nick ruoskii itsensä perin pohjin, hykerryttävän hauskasti. Ihmiset syntyvät tiettyyn aikakauteen ja yleensä musiikki, jota he kuulevat kahdenkympin korvilla, vaikuttaa heihin voimakkaasti, mutta minä haluan olla uskoton omalle sukupolvelleni. – Olen artisti, jolla ei ole mitään varsinaista tyyliä. Sanoin itsekin pitäväni Beckistä kovasti. Tyypistä olisi pitänyt tulla grunge-soittaja, mutta hänelle kolahtikin räp, johon hän yhdistelee folk rockia ja bluesia. Todennäköisesti heidän on heti pitänyt oppia kaksi kieltä ja heidän täytyy elää kahdessa eri maailmassa. Kahden viimeisen levyni Voyagerin (1992) ja Timelordin (1993) välissä tarjosin Creationille aika aggressiivisesti rokkaavia demoja, mutta he sanoivat: Ei tällaista, se hämmentää yleisösi täysin! Niinpä unohdin ne, mutta nyt saattaisin palata niihin, kun en enää ole Creationilla. TERVEISIÄ JAPANISTA Glyptothek (2015) ”En halua tulla tyypitellyksi niin kuin joku näyttelijä, jolle tarjotaan vain tietynlaisia osia. – Yhteisö on sitä sivistyneempi, mitä enemmän se sietää erilaisuutta. Viime aikoina koneet ja tietty vieraannuttamisefekti ovat hallinneet levyjäsi. SYNAPOPIN HÄMÄRIN HELMI Tender Pervert (1988) FRONTIERS tiivisti Glyp tothekin täydellisesti arvostelussaan: ”Samalla kertaa hillittömän hauska, sydäntäraastava ja vähän pelottava, mutta, ikävä kyllä, sekään tuskin sinkoaa Momusta marginaalista suureen suosioon.” Eipä vissiin. Millainen musiikki sinut ensimmäiseksi sytytti. Se on loukku.” naamakirja_momus -taitto.indd 21 7.3.2019 12.43. Ei minua huvita tehdä jatkuvasti Orange Juice -tyyppistä poppia, vaikka aloitinkin sillä Happy Familyssa. Pääsen vain puoliväliin. Turojen aina ”hintiksi” haukkumana heterona Nick halusi tarjota moraalista tukea homofobian ja AIDSin ahdistamalle gay-yhteisölle. – Joidenkin mielestä tuollainen hyppelehtiminen on teennäistä, mutta minä en halua tulla tyypitellyksi niin kuin näyttelijä, jolle aina tarjotaan vain tietynlaisia osia. Se oli niin jännä yhdistelmä. Olen jyrkkä vapaaajattelija. Ei minun tarvitse ketään raiskata, vaikka katsoisinkin filmin raiskauksesta. Hänellä on muslimi-yhteisössä korkea status, hän kuuluu sen hyvin ortodoksiseen haaraan. – En tosiaan tiedä. – Glam rock, T. Ymmärrän pointtisi täysin, mutta myöntänet, että noin innokkaassa SOUNDI 21 Hän yritti jopa kääntyä muslimiksi ongelman ratkaisemiseksi, mutta se ei onnistunut. Innostuin niin, että haluaisin nyt tehdä jotain samantapaista. Huippuihin lukeutuvat myös vietellen discoileva A Complete History Of Sexual Jea lousy, unenomainen In The Sanatorium ja yhteiskunnallisemmin itseironinen I Was A Maoist Intellectual. Minulla on hyvin satunnaista kokemusta popmusiikista, valtavia aukkoja hyvinkin tunnettujen artistien kohdalla. Parhaiten Momusin yli 30 albumin tuotantoon tutustuu Nickin itsensä kokoamalla kolmen cd:n boksilla Pubic Intellectual, An Anthology 1986–2016. Lopputuloksen tekee kiinnostavaksi juuri sen heikkoudet, tietty haavoittuvuus, joka luiskahtaa sekaan kun ammattitaito ei riitä, Nick tiivisti osuen taas kerran asian ytimeen. Enemmän minua kiehtoo se, mitä kuulen tänä päivänä radiosta tai MTV:stä. Hänen pehmeä, hiukan donovanmainen äänensä ja fraseerauksensa tasapainottavat hyvin monien lyriikoiden kiperää rankkuutta, etenkin huikeassa Bishonen-kappaleessa ja Homosexualissa, jonka käyttämisen albumin nimenä Creation jyrkästi torppasi. Koneisiin olen alkanut jo kyllästyä tai ehkä tarvitsen vain erilaisia koneita. alttiudessa on vaaransakin. Pelkkä matkiminen ei usein johda kiinnostavaan lopputulokseen. En hyväksy minkäänlaista sensuuria. Kahteen kulttuuriin syntyneet ihmiset ovat usein älykkäämpiä. – Joo, mutta minä matkinkin huonosti. Tuolla metodillahan rockissa ja bluesissa on saavutettu huimia tasoja monesti. Joidenkin mielestä molempia ei voi olla, mutta minä olen. Ilmeisesti oma persoonani on niin vahva, että se tunkee aina jotenkin mukaan. Hänestä turvamiesten palkkaaminen olisi ollut liian vaivalloista ja kallista. Tender Pervertin ihastuttavan kepeä, lajin kliseet karistanut synapop käsittelee lähinnä seksuaalisuutta. Se on loukku. Synnynnäinen sanan säilän mestari. – Creation-hälyn jälkeen (johtaja) Alan McGee antoi minulle kenkää. Alanin mielestä en tajunnut tilanteen vakavuutta, mutta luulen hänen siirtonsa johtuvan myös siitä, että Sony omistaa nykyään huomattavan osan Creationista, Nick totesi tyynesti kun ruoka tuotiin pöytään. MOMUSIN kolmatta pitkäsoittoa pidetään aiheellisesti yhtenä hänen parhaistaan. Minne menet seuraavaksi. Yhden albumini nimi on Tender Pervert. Ensimmäiset levysi olivat lähinnä intiimejä akustisia lauluja. Kaikki taiteilijat ovat perverttejä… tai ainakin hyvät taiteilijat. – Cat Stevens, nykyään Yusuf Islam, pantiin tenttaamaan minua kääntymiskysymyksessä. Hän puhui yhtä samettisen täyteläisellä äänellä kuin laulaakin, artikuloi huolellisesti ja ääntään korottamatta, olipa aihe mikä tahansa. Hän käyttäytyi melkein ärsyttävän nöyrästi, mutta vaati minua luopumaan popmusiikista, koska se villitsee ihmisen persoonan alhaista puolta. He ymmärtävät kulttuurin suhteellisuuden paremmin kuin yhdessä kulttuurissa kasvaneet. Äskettäin kuulin Loserkappaleen uudelta amerikkalaiselta tyypiltä nimeltä Beck. Hänellä oli huipputyylikäs oliivinvihreä Commes des Garcons -puku, valkoinen turbaani ja puolimetrinen parta
22 SOUNDI 22 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu > Soundi-haastattelu > haast_JA Ma?ki_b.indd 22 7.3.2019 12.44
Vaikka Mäki on näkyvimmillään musiikin parissa, on hänen roolinsa taiteen kentällä paljon laajempi. – Kaikella on näköjään aikansa. SOUNDI 23 Soololevy on musiikissa henkilökohtaisin taiteen tekemisen väline. Miksi näin. Vaikka ensimmäiset vakavat bändikokeilut ajoittuvat aina 1980-luvulle saakka, on ensimmäisen täysin oman levyn aika vasta nyt. Mulla on Radiopuhelimien lisäksi ollut oikeastaan aina muutakin musiikillista touhua. Uusi levykin on jo työn alla. Sitä se on myös Radiopuhelimetsolistina tunnetulle J.A. Mäki on kuitenkin ajankohtainen juuri nyt soololevynsä Aavaa vuoksi. Toisaalta Radiopuhelimet on niin aikaavievää puuhaa, ja se on tyydyttänyt mun musiikillisia tekemisiä. MÄKI haast_JA Ma?ki_b.indd 23 7.3.2019 12.44. Hän on säännöllisesti näyttelyjä pitävä taidemaalari, vaikka nyttemmin läheisimmäksi taiteenteon välineeksi on palannut sarjakuva. Monipuolinen artisti korostaa oppimisen olevan elinikäistä. Olet ryhtynyt soololevyn tekoon varsin kypsällä iällä. J yrki Anselmi Mäki (s. Duokeikkaa tai jotakin muuta projektia. Radiopuhelimilla on takanaan uraa jo yli 30 vuotta ja se on yhä aktiivinen. Kun pitkä ja aggressiivisesti liikehtivä laulaja eläytyy maamme tiukimpiin lukeutuvan bändin kanssa livetilanteessa, ei tarvitse pohtia, onko hän oikeasti esittämissään teksteissään läsnä. Neljäs, tähän mennessä mittavin sarjakuva-albumi on työn alla, jonka tekoa on helpottanut Mäen saama vuoden mittainen apuraha. 1962) on tuttu Radiopuhelimet-yhtyeen keulilta miehenä, jonka lavaolemus on Suomen vakuuttavimpia. Radiopuhelimissa Mäki on toinen tekstittäjä, ja nyt hän astuu esiin myös säveltäjänä, vaikka muistaa joka tilanteessa korostaakin kaikkien levyntekoon osallistuneiden panosta lopputulokseen. ”Olen vasta nyt päässyt oikeasti jyvälle itsestäni” J.A. J.A. Mäelle, jonka Aavaa-albumi laajentaa miehestä olevaa kuvaa ja menee syvälle omaan persoonaan. Mutta eniten innoissaan Mäki on ehdottomasti soolostaan. Mutta mua on aina kaivellut, että multa tulee muutakin tavaraa musapuolelta ulos. Paitsi että se on yllättävän monipuolinen, koskettava ja intensiivinen, se on opettanut tekijälleen paljon myös itsestään
Osa niistä oli pyörinyt päässä ihan helvetin kauan, vuosikymmeniä jopa. Ei voi tietää, onko sii hen voinut alitajuisesti vaikuttaa se, että sellainen keskustelu oli joskus käyty. – Tämä kuulostaa nyt karulta, mutta mulla on ollut jo nuoresta saakka tunne kuoleman läsnäolos ta. Niissä on jopa enemmän melodian tynkää kuin Radiopuhelimilla. Se on ikään kuin mun duuni siinä bändis sä. – Kotiteollisuusyhtyeellehän meni yksi mun sanoitus. Yhtäkkiä se lähti vaan vyörymään. Siinä vaiheessa huomasin, kuinka henkilökohtaisesti tärkeitä nämä – Jotenkin niitä biisejä on vaan kasaantunut vuosikymmenten varrella. Tunnelma on tärkein. En tehnyt sitä tietoises ti hänelle enkä kenellekään muulle kuin itselleni. Oliko erilaisissa sovituksessa sinulle haastetta esimerkiksi laulamisen suhteen. Tuo il maisu tuli jotenkin luontevasti. – On tylsää kun tuottajaa ja ää nittäjää kehutaan, koska se on kli see, mutta täytyy tuottaja Pentti Amoresta sanoa, että kyllä hän kai voikin musta hyvän ja vieläkin pa remman laulajan siellä studiossa. Mutta nyt kun aloin tehdä näitä soololevyn biisejä, niin huomasin miten vahva tunneside niihin on. > Soundi-haastattelu kuulostaa samalta möykältä, mutta mietin aina sitä tunnelmaa ennen kuin annan palaa. Penalla on mahtava läs näolo ja rauha. Tuolta ajalta on periytynyt materiaalia myös uudelle soololevylle. Kuten sanoit, olet tehnyt etenkin kotiseudullasi Oulussa keikkaa kaikenlaisten kokoonpanojen kanssa, jotka ovat jääneet ulkoapäin tarkasteltuna enemmänkin paikallisiksi jutuiksi. Meillä kaikilla on hänen bii siensä kanssa tekemistä. Kahlitseeko Radiopuhelimien pitkä historia ja sen myötä tullut bändiidentiteetti kirjoittamaan bändille tietynlaisia sanoituksia. Tein Ossian Marttalan, jonka oma bändi Zacharius Carls Group oli telakal la, kanssa muutamia duokeikkoja. Siinä natsasi niin moni asia kohdilleen, että se lähti toimimaan. Kun ikää tulee lisää, niin ei se ai nakaan ole vähentynyt. Se äänittämishomma ei ole ihan ii siä. Sinua on monessa yhteydessä puhuteltu kulttuurin sekatyöläiseksi. Se osaa sanoa mihin suuntaan kannattaa mennä. Mutta samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että meillä on Mällisen kans sa sellainen meininki, että kirjoittaa saa mistä haluaa. Vasemmalla Radiopuhelimien kanssa Nummirockissa 1990, oikealla Oulun Seurahuoneella 1984, jolloin hän esiintyi Ei! Ei -yhtyeensä kanssa. K u v a: M ik a Sa lo n en K u v a: M ai k k i K an to la haast_JA Ma?ki_b.indd 24 7.3.2019 12.44. – Mällisen Jarno on niin tuotte lias. Onko tämä Radiopuhelimien ulkopuolisista musiikkiprojekteistasi ensimmäinen, joka tuo nimenomaan omaa persoonaasi esille. Mäen lavaolemusta kahdella vuosikymmenellä. Et kuitenkaan ole vuosien saatossa tehnyt ainakaan biisikrediittien valossa paljoakaan musiikkia Radiopuhelimille. Pena kyllä tote si, että tarvitsin harvinaisen vähän ottoja, jotkut hinkkaa ja hakee yhtä rivinpätkää vuorokausia. Aikansa kun täyttää patoa, se murtuu. Se voi vaikuttaa, että Radiopuheli milla on eräänlainen identiteetti. Huomattiin, että meillä synkkaa tosi hyvin ja rohkaistuin esittämään hänelle vanhoja biisejäni. Se näkyy krediiteissä niin, että meidät kaikki merkitään sovittajiksi. – Huomasin sen silloin kun ruvet tiin tekemään levyä. – En ole hirveästi ajatellut asiaa. Halusin, et tä nämäkin biisit jää minusta jäljel le. Mitä kaikkea termi pitää sisällään. Haluttiin tietty jättääkin rosoa. Ennemminkin tyhjennän mieltä kuin mietin sitä liikaa. Se saattaa kappaleet mulle ovat. Reilu vuosi sitten alkoi ol la saumaa levyntekoon. Vä lillä purin huulta ja kävin ulkona. Suorastaan liikutuin, kuinka tosissaan soittajat ottivat ne mun biisit omikseen. 24 SOUNDI ”Suorastaan liikutuin, kuinka tosissaan soittajat ottivat ne mun biisit omikseen. Vaikka lauluäänesi kautta soolon tunnistaa sinun tekemäksesi, se myös paikoitellen poikkeaa paljonkin Radiopuhelimien kappaleista. Kun äänitys lähtee päälle, niin vedä nyt siinä sitten se kaikkien ai kojen otto. Tehdään niin monta kertaa, että lähtee. Välillä purin huulta ja kävin ulkona.” J.A. Ensin pitää päästä biisiin ja tekstin sisältöön kiinni. Ei mulla tässä ollut sen kummempaa. Kun minulta eräänä yönä syntyi teksti Valtatie 666, niin kohta tuli tunne, että haluan kuulla sen Hyny sen suusta. Meillä oli ollut sällien kanssa puhetta, että tu lisin vierailemaan heidän levylleen. – Aina mulla on Radiopuhelimet biiseissäkin haastetta. Keski tyin tekstiin. Tämä ikään kuin rikastuttaa sitä minäkuvaa. Laitoin sen sähköpostilla Hy nyselle ja hän oli innoissaan. Pena innostui asiasta ja oli pyytänyt Anna Itkosen mukaan soittamaan kiippareita. Monesti mun tekstien sovittaminen niihin riffikimppuihin on täyttä työtä, jos kus se taas natsaa aika iisisti. Onko soololevyn teossa enemmän vapauksia tekstittämisessä
Näistä kaikista tilpehööreistä se koostuu. Männä vuonna tein ensimmäistä kertaa opetustyötä. Siellä kun kävi rundeilla, niin populaa oli ihan eri tavalla. Kaikessa on puolensa. Mulla oli henkilökohtaisesti itsellä sellainen aatos ihan vakavissaan, että lähtisi Keski-Eurooppaan. Töiden suhteen olen ollut todella levoton, mutta toisaalta rahatöistä mulle on kelvannut ihan mikä vaan. Mutta sehän on niin hirveästi elämäntavasta kiinni. Onko Radiopuhelimien keskuudessa koskaan ollut tilannetta, jolloin olisitte halunneet asettaa juuri bändin kaikkien muiden asioiden edelle. On sellainen fiilis, että se voi jatkua niin kauan kuin meillä henki pihisee tai voihan vuoden päästä yllättää tunne, että tämä oli tässä. Mutta nyt se kipinä säilyy, kun ei puurra joka viikonloppu keikoilla. – Vaikka kone on hieman negatiivinen määre tässä yhteydessä, niin Radiopuhelimet on kuin kone, jonka osasia me olemme. Kun valmistuin, meillä oli silloin bändillä hyvin keikkaa enkä hakenut alalle. Mainiossa Juha Hurmeen ja sinun toimittamassa ja koko bändin Radiopuhelimet vuosi mallia 1990. Koko ajan on tekemistä riittänyt. Tuolloin ilmestyneeltä, ehkä bändin aggressiivi simmalta K.O.levyltä löytyivät bändin alku vuosien väkevimmät kappaleet Palaan Pohjoiseen, Optiolaulu ja Tapio. – Se on ollut ajelehtimista. – Mällinen sanoi mulle K.O.-levyn (1990) jälkeen, kun Pian, pian (1991) oli työn alla, että tämä vielä tehdään ja ehkä vielä yksi, mutta sitten on kyllä eväät syöty. Ei me siitä kovinkaan isosti kriiseilty, koska me ymmärrettiin toisiamme. Sarjakuvistakin teen vähän tienistiä, kun Oulun seudulla piirrän kahteen lehteen. lancerina jonkun aikaa. Vuonna 2013 Radiopuhelimet ravisteli vanhoja sovituksiaan ja julkaisi akustisen Ei kenenkään maa albumin. Kokoonpanossa mukana vielä kitaristi Jukka Kangas ja basisti Eero Korhonen. Teen kuvitushommaa, ne on aivan mahtavia. Sen kolme vuotta olin mediakeskuksessa elokuva-alan hommissa ja freeSOUNDI 25 kirjoittamassa Radiopuhelimetkirjassa Jarno Mällinen sanoo, että ”bändi jatkaa niin kauan kunnes joku kuolee. Olen pisimmillään ollut samassa työpaikassa kolme vuotta. Opetin erityisnuorille ja -lapsille sarjakuvantekoa. Mulla on jotenkin niin kova palo tehdä näitä omia taidejuttuja ja ne pyörii koko ajan päässä, olin palkkatöissä tai en. Se sitten löysi uomansa tällä lailla. – Siellä olisi voinut jonkun vuoden hengailla, tehdä keikkaa ja ottaa sen liksan minkä saa. Joillain oli muodostumassa perhettäkin. Samoin monen ikäisille kehitysvammaisille ja psykiatrisen osaston nuorille. Miksi oltaisiin hajottu. Sitten siitä ei enää koskaan puhuttu ja tässä ollaan. – Osalla meidän bändissä oli, ja mä kuuluin siihen osaan. Sitten voi olla lopettamisen hetki lähellä, jos joltakin henki loppuu. Se oli mahtavaa puuhaa. ”En ole päässyt rahallisesti rikastumaan, mutta muuten olen elänyt ihan rikkaan elämän.” k u v a: Ja an i Fö h r k u v a Jo rm a M y ll y haast_JA Ma?ki_b.indd 25 7.3.2019 12.45. Olen ollut tapahtumajärjestäjänä naapurikunnassa Iissä, jossa järjestetään joka vuosi kauhuelokuvafestivaali IIK!! Mut on palkattu sinne toiminnanjohtajaksi. Kirjapainoalaa opiskelin Jyväskylässä kaksi vuotta ja tein sitä työtä yhden kesän. Siinä olisi tosiaan joka jätkän pitänyt heittäytyä todella epävakaaseen tilanteeseen. Ja ollaan saatu hyviä levyjäkin aikaan. – Joo, kyllä tuossa ollaan ytimessä. Olen tehnyt kaikkea nurmikonleikkaamisesta lumenkolaamiseen. En ole päässyt rahallisesti rikastumaan, mutta muuten olen elänyt ihan rikkaan elämän. Mutta se on niin ennustamaton asia lähteä bändillä elättämään itseään. Ehkä vähän kriiseiltiinkin siinä. Ehkä pidempäänkin.” Tuntuuko sinusta samalta. Muistan kun bändi täytti kymmenen vuotta, niin meiltä kysyttiin, kuinka te olette jatkaneet noin pitkään. Sinulla on koulutus kirjapainoalalta, mutta oletko koskaan tehnyt alan töitä vai onko musiikkihommissa ajelehtiminen vienyt mennessään. – Kun aina nuo omat taidehörhöilyt ei ole elättäneet, niin olen työskennellyt elokuva-alalla muun muassa järjestäjänä ja rekvisitöörinä
Mutta siinäkin oli oikeastaan tämä sama kuin mitä ajattelen tästä soololevystäkin, että se on koko ajan uuden oppimista. – Valehtelenkohan mä, jos sanon, että en hirveästi aattele mitä muut aattelee. Treenit on luovia tapahtumia. Joskus joku on verrannut, että bändin lavallaolo on vähän kuin teatteriesitys. Ainakin mulle se on iso osa sitä juttua, että voittaa itsensä ja ylittää tiettyjä – jos ei aina ihan pelkotiloja – niin ainakin kynnyksiä. Ollaan reenattu uusia biisejä ja mennään huhtikuun lopulla Radiopuhelimien kanssa studioon. Nythän on jo pitkään ollut tilanne, että teidät on suorastaan kanonisoitu, mutta vaikeampiakin aikoja on ollut. Esimerkiksi 1990-luvun alussa ei laajempaa arvostusta liiemmin näkynyt. K u v a: M ik a Fr im an haast_JA Ma?ki_b.indd 26 7.3.2019 12.45. Kouluikäisenä joulunäytelmät... Eikö siinä tule kyyniseksi, kun koko ajan tekee omasta mielestään hyvää jälkeä ja arvostus nousee itsestä katsottuna sattumanvaraisesti. – Kyllä se pitää tekemisen osittain mielekkäänä. Psyykkaatko itsesi hurmokseen vai mistä se syntyy. Luultavasti. Se oli ihan pakkopullaa. – Kun näytelmiin ryhdyttiin, niin erittäin ratkaiseva osa siinä oli tietenkin siinä, että oli sellaiset ihmiset (Esa Kirkkopelto ja Juha Hurme), joiden kanssa on molemminpuolinen luottamus. Päinvastoin, siinä mennään jokaisen aistin ehdoilla. Tai yhdelle henkilöllehän sitä on pahimmillaan soitettu. Kun bändi on lavalla, niin se esiintyy. – Siinä huomasikin sen eron. Ei se auta! Jotenkin se musa vie. Silti myös mairittelevalta, pakko myöntää. Jo mainitussa Radiopuhelimetkirjassa rumpalinne Jyrki Raatikainen kuvailee sinua näin: ”Nuorempana hän oli umpihullu, mutta nyt hän vaikuttaa koko ajan hieman huolestuneelta ja mietteliäältä. Joskus olen tehnyt käänteisesti ja päättänyt, että nyt otan iisisti. Vau, tämähän on kiinnostavaa! Bändi, joka oli muutamia vuosia aiemmin sanonut Luutunutta laitos teatteria inhonnut Radiopuhelimet löysi itsensä teat terin lavalta vuonna 2000. – On tuossa totta. Me varmaan jatkettaisiin, vaikkei oltaisikaan arvostettuja. Toivon, ja toivottavasti ihmiset ymmärtää, että siinä on huumoria mukana, koska tuollaisena se kuulostaa aika ahdistavalta. Sitäkin on koettu. Puhutaan biisien välissä vain niistä biiseistä, mikä onkin ainoa huono puoli. Olen aina halunnut elää elämäni sillä tavalla, ettei jämähtäisi. Siksi me siihen ryhdyttiinkin, tai ainakin minä. Ja kun bändin ulosanti on niin aggressiivista ja vahvaa, ja monesti laulujen sisältökin on, niin miltä muulta se voi näyttää. Ja kun matkustaa vaikkapa jonkun Oulu–Turkutai Oulu–Helsinki-välin, niin onhan se hienoa, että siellä on se noin vihaavansa teatteria. Kas vain, taas mentiin. Millä mielellä olet seurannut Radiopuhelimien arvonnousua vuosikymmenten varrella. ei saatana. Siinä on jotenkin koko persoona kehissä. Se on aika samantekevää. Kyllähän se on niin kuin vanhemmat ihmiset – vielä vanhemmat kuin minä – on sanoneet, että tekemättömiä juttuja sitä katuu eikä niitä tehtyjä. Se on esiintymistilanne, mutta ei siinä ole käsikirjoitusta, että otanpa nyt tuossa biisissä kolme askelta vasempaan ja sanon nämä vuorosanat. Jos vähän liioittelen, niin jokaisen läsnäolo vaikuttaa. Yleisesti häntä kai pidetään todella leppoisana kaverina, mutta se on kyllä pelkkää pintaa.” Tunnistatko itsesi. Musiikin voima on tosi olennainen juttu siinä livetilanteessa. Ja sitä palautetta on onneksi saatu aina, jopa silloin 90-luvulla hankalina vuosina. Mulla on biisit niin hyvin takaraivossa, että se sanoitus vain tulee sieltä ulos. En halua ajatella yleisöä massana. Jos siellä olisi se kolme ihmistä ja koira, niin se voisi olla ajan mittaan rasittavaa. Kun tulin tähän haastatteluun, niin mietin, sanonko tuosta mitään, kun saan lukea, että Radiopuhelimet on maailman paras bändi. Sehän on mahtavaa, että se jonkun mielestä on. Kaikki tietää tonttinsa. Pitääkö klisee paikkansa, että epämukavuusalueelle astuminen kannattaa aina. Kun bändin kanssa päätettiin, että ruvetaan tähän, niin se oli osa sitä yhteishenkeä. Mutta se ei ole jos joku sanoo, että ne omat tekemiset koskettaa. – Itselle levyt, niin bändin kuin soololevykin, on niin tärkeitä, että hirveästi ei kosketa, jos joku sanoo, että tulipa huono levy. Juha Hurmeen Nälkä teatterille ohjaama Radio puhelimet näytelmä kertoi bändin tarinan. Se kerta nauratti, mutta kyllä saattaisi hymy hyytyä vuosikymmenten aikana. Nyt on nasta lähteä keikkareissuille, koska siellä puidaan sitten kaikkien elämäntilanteet. 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu Millainen on noinkin kauan samassa kokoonpanossa (nykyinen vakiintui vuonna 1996) vaikuttaneen yhtyeen keskinäinen kemia. Mulle se ei ole yhtään. Elämä oli silloin enemmän sellaista. Mutta voiko tuostakaan olla varma. Niin, teillähän on siitäkin käytännön kokemusta. Voi olla, että se syö ihmistä, jos koko ajan tulisi kuravettä niskaan eikä keikoilla kävisi ketään. Näen sitä ja koen sitä. Kun kaikilla on tämä elämä niin kiivas, niin helvetin vähän ehditään puhua mitään muuta. – Se oli vähintäänkin jännittävää, ellei suorastaan kauheaa. Joskus entisaikaan saattoi reenikämpällä olla kaljat mukana, jaappastiin siellä, pidettiin pitkiä treenejä ja lähdettiin vielä baareilemaan. Seison koko keikan ajan tuossa. Olet tunnettu hyvin intensiivisenä lavaesiintyjänä. Se taas liittyi sellaiseen pönötysteatterikeskusteluun. Millaiselta tuntui hypätä teatterin puolelle, jossa nimenomaan vapauksia ei ollut. Mutta olihan se aivan erilaista astua sinne teatterilavalle kuin bändilavalle. – Sellainen olisi teeskentelyä. – Se menee koko ajan vaan jouhevammin. Olen ollut paljonkin tietoisesti ajattelematta sitä. täysi tupa odottamassa. Täällä ollaan kuitenkin vain kerran
Paul’s Sound Nummela • Viihdeässät Nummela • Kitarataivas Salo • F-Musiikki Vantaa • Top Sound Seinäjoki SMI Pearl tulostus.indd 27 6.3.2019 16.22. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. (09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Aron Soitin Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • F-Musiikki Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Viiking Musiikki Kuopio • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • F-Musiikki Oulu • St
Hyvä ettei silloinkin kotoa haettu. Kas vain, taas mentiin.” Pienestä pitäen sarjakuvia tehnyt Mäki löysi vanhan intohimonsa uudelleen. – Meitä oli Haarikka-ravintolassa pöydällinen tai kaksi väkeä, joka pyöritteli ajatusta. Uran tähän mennessä mittavin sarjakuvajulkaisu on työn alla. Kyllä mulla vuosittain aina joku näyttely on. Mulle on ollut rikkaus, että tunnen monenlaisia ihmisiä, mutta samaan aikaan en ole tuntenut itseäni kovin hyvin. – Sitä ei saa jättää siihen. – Pidin vuosi sitten Oulussa ihan maalausnäyttelyn. Olen tuosta toivoakseni vielä kuitenkin kehittynyt ihmisenä (naurua). Yhtäkkiä se tuntui mahtavan luontevalta. A . Mutta mitä paremmin itsensä tuntee, sitä paremmin ikään kuin vakaantuu. – Tulevassa sarjakuvaromaanissa menen nyt käsikirjoitussivussa 160. Olen tullut sellaiseen tulokseen, että ne on ihmisille kaikkein raskaimmat tunteet. Onko muista luovista tekemisistäsi piirtäminen syrjäyttänyt maalaamisen. Mutta nykyään taas piirrän enemmän. Tutustuttiin Läjän kanssa mielisairaalassa suljetun osaston keittiössä. Se liittyy tähän. Mulla on nykyään kevyempi olo kuin koskaan aikaisemmin. Jos tästä soololevystä puhutaan välillä (naurua), niin siinä on sellainen biisi kuin Kevätlaulu, jossa on alussa Uuno Kailaan runosta tekstiä. Ja sosiaaliselta, mitä taas piirtäminen ei ole. Ei pidä alistua niille kauheuksille, mitä löytää, vaan kyseenalaistaa itsensä. Kyllä mä siitä tietoisesti jättäydyin pois, koska sekin vie aikaa. – Siellä sai taideterapiasta hakea ilmaiseksi öljyvärejä, ja silloin tein elämäni ensimmäiset maalaukset. Siksikin tuo levyntulo on kummallinen jatkumo. Kyllä minä aika tärkeä rivijäsen olin jossain vaiheessa. Kun luit tuon (Raatikaisen kuvailun), niin näin mielessäni kuvia itsestäni. M äk i haast_JA Ma?ki_b.indd 28 7.3.2019 12.45. En ole oikeasti mennyt tarpeeksi syvälle. En ollut sitä itse mitenkään ideoimassa, mä vaan lähdin mukaan heti ekoista treeneistä. – Kysyit haastattelun alussa, miksi soololevy tulee nyt. Tiedän miten se loppuu ja sitä kohti mennään, mutta mua jännittää kuinka monta kymmentä sivua siihen väliin vielä tulee. Olet myös Mieskuuro Huutajat -kollektiivin perustajajäseniä. Vaikka sieltä kaivelisi mitä tahansa hirveitäkin asioita omasta persoonastaan, mutta kun osaa katsoa niitä ja kyseenalaistaa tiettyjä juttuja itsessään, niin yhtäkkiä se möykky vähän kevenee sisältä. Hurahdin siihen täysin. Se on yksinkertaista. Siinä tuli jännä balanssi niiden kesken. Yleensähän se menee niin, että kun tunnistaa jonkun negatiivisen puolen itsessään, se pikemminkin alkaa määrittää itsetuntoa. 20. Mutta nyt kun on syntynyt sarjakuvissa pitkiä tarinoita ja saanut niitä vielä onnekkasti ulos, niin se ruokki sitä ja keskityin enemmän siihen. Mutta nekin on tarpeellisia. Ajan myötä selviää, sekin. Olen vasta nyt päässyt oikeasti vähän jyvälle itsestäni. Olin vasta jotain 18-vuotias aloittaessani bändihommat. Monesta asiasta lähipiirissä ja itsestänikin. Itsensä tunteminen lisää itsetuntoa. Maalaamisen aloitin vasta käytännössä reilu parikymppisenä, kun olin Torniossa siviilipalveluksessa samassa mielisairaalassa, missä Läjä Äijälä oli ollut vuotta aikaisemmin. 28 SOUNDI – Kyllähän siitä itseni tunnistan. – Nimenomaan. – Siinä on ympyrä sulkeutunut. Sillä oli veitsi kädessä. Tiedostamatta tapahtuu asioita, että hommat lähtee rullaamaan. En nyt viitsi hirveästi avautua, mutta mulla ei lapsuus ja nuoruus olleet mitenkään hirveän helppoja. A . Tuo on sitä, miksi minä olen ollut huolestunut. Johtuuko se juuri itsensä tuntemisesta. Olen hirveästi pähkäillyt oman persoonani ja paininut tällaisten määreiden kuin häpeä ja syyllisyys kanssa. Suomalaiset sanat on jänniä. K u v a: J. Olen piirtänyt sarjakuvia jo ennen kouluikää. Olen muutamat viime vuodet todella tutkinut itseäni. – Synkkämielisyys on aina seurannut minua. M äk i K u v a: J. Pitkään kypsytelty soololevy alkoi hahmottua Mäen löytäessä oikeat yhteistyökumppanit. Kun soitin Ossianille aikoinaan tekstiin säveltämääni biisiä, niin sain ajatuksen kirjoittaa siihen kotona omia säkeistöjä lisäksi. Itsetunto, itseluottamus ja nämä. helmikuuta 2019 Ravintola Semafori, Tampere > Soundi-haastattelu ”Mulla on biisit niin hyvin takaraivossa, että se sanoitus vain tulee sieltä ulos. Kun luin tuon Raatikaisen kirjoituksen, niin musta tuntui, että se tuntee mut ja tietää mun taustasta, vaikka ei nyt ihan kaikkea tietenkään. Heidän myötä myös omien kappaleiden henkilökohtaisuus valottui lopullisesti tekijälle itselleen. Olin siinä 20 vuotta ja olen vieläkin jäsenenä, mutta olen jättänyt sen viimeisen kymmenen vuoden aikana tosi vähiin. Ne loppusäkeistöt kertoo tästä. Olen tainnut jollain satunnaisella keikalla käydä, jos eivät ole saaneet ihan täyttä miesmäärää kasaan ja mulle on passannut aikatauluihin. Vaikka osaankin olla leppoisa seuramies, niin olen huomannut nyt vuosikymmenten jälkeen, että on ollut aika uuvuttavaa ja repivää olla seurassa. Se on yllättävää. – Mulla on ollut tommosia kausia, että olen varmaan näyttänyt huolestuneelta, koska olen ollut ihan helvetin huolestunut. Silloin oli mukana kymmenen tai yksitoista tyyppiä. Se on ollut mussa muutos, että pystyn olemaan seurassa oikeasti rauhallisempi ja itseni kanssa tasapainossa olematta huolestuneen oloinen (naurua)
Rockfest tulostus.indd 29 6.3.2019 16.14
Yksilön vastuuta ja toisaalta avuttomuutta. Mutta myös kaikkea meidän reaalitodellisuudessamme tapahtuvaa, usein epäreilulta tai lohduttomaltakin tuntuvaa: Maa-planeetan ja sen asukkaiden pahaa oloa. Olemmeko me yksin keskellä kaikkea sitä mustaa loputtomuutta. Elisa Tiilikainen on miettinyt ehkä liikaakin sen luonteisia asioita – sitä, minkä olemassaolosta ei voi olla varma, muttei myöskään sen olemattomuudesta. Välillä olen, että tyhjyys on ihan fine, välillä olen taas että lisää enkeleitä, kiitos. – Mulla on monenlaisia ajatuksia ja haluja maailmankaikkeudesta. Ihmisten välistä rakkautta ja välinpitämättömyyttä. Se johdatti hänet vanhan rakkautensa, 1970-lukulaisen hippirockin pariin. – Yritän aina kelata asioita tiettyyn pisteeseen saakka, mutta yritän olla myös kelaamatta koska olen mestariahdistuja. 30 SOUNDI SOUNDI 31 30 SOUNDI SOUNDI 31 30 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen Kuvat: Markus Paajala Kun Haloo Helsinki! jäi viime vuonna tauolle, oli Elli Haloona Suomen suurimpien tähtien joukkoon nousseella Elisa Tiilikaisella jo uusi, yllättävä suunta selvillä. Entä onko fyysisen maailman rajojen tuolla puolen mitään. Ja on vielä yksi, ehkä kaikkein haastavin taso: kunkin ihmisen oma todellisuus, sisäinen maailma, jonka kanssa on loppujen lopuksi pakko pärjätä yksin. O n mahdollista pimahtaa, jos ajattelee liikaa käsittämättömän suuria asioita, kuten vaikkapa avaruutta. Mutta en mä ehkä kestä ihan pelkkää tyhjyyttäkään. Hän ei tunnu osaavaan päättää, onko lohdullista vai lohdutonta jos universumin älyllinen elämä on vain tämän väistämättä jossain vaiheessa itsensä tuhovan ihmislajin varassa, tai jos ei ole muuta todellisuutta kuin silmillä havaittava maailma. Yritän ymmärtää kaikkia asioita, mutta löytää sopivan keskitien, että pystyn elämään tätä elämää ilman että sekoan liikaa, Tiilikainen pohtii ajatustaan samalla työstäen. ellips-taitto_e.indd 30 7.3.2019 12.59. Jos muutamallakin Haloo Helsinki -fanilla saattaa mennä pulla väärään kurkkuun, löytää Ellipstaiteilijanimen ottanut Tiilikainen tummissa teemoissa uivalla Yhden naisen hautajaiset -albumillaan varmasti myös tukun uusia ystäviä
Avuksi artistin 70-lukufiilistä tavoittamaan hankittiin liuta asian sisäistäneitä Suomen huippu muusikoita. Hänelle oli alusta alkaen selvää, että nämä kappaleet pitää julkaista toisen nimen alla. 30 SOUNDI SOUNDI 31 30 SOUNDI SOUNDI 31 SOUNDI 31 Ellips on selkeä irtiotto Elisa Tiilikaisen Haloo Helsinki -vuosista. ellips-taitto_e.indd 31 7.3.2019 14.54
Emoyhtyeen jättisuosio aiheuttaa sen, että Elli Haloon soolouraan kohdistuu valtava kiinnostus. – Eihän täällä olisi järkeä olla, jos kokisi kaiken pelkästään huonona, mutta kyllä mä kärsin maailmantuskaa. Jokaisen kappaleen säveltäjäksi ja sanoittajaksi on merkitty Elisa Tiilikainen. Yritän vaan selviytyä elämästä päivästä toiseen ja unohtaa sen. Seitkytlukutyydytys Hippirockprojektia nimeltä Ellips alettiin tehdä konkreettisesti pari vuotta sitten. Kokonaisuutena albumi pääsee kuitenkin selättämään ennakko-odotukset, niin syvälle se uppoaa 1970-lukulaisen hippirockin, progen ja muun huuruilun syleilyyn. Tiilikainen uskoo vahvasti, että lauluilla voi todella parantaa niin omaa kuin muidenkin maailmaa. 50-minuuttisen vyörytyksen (tai ”pläjäyksen”, kuten Elli itse levyä toistuvasti ja osuvasti kuvailee) jäljiltä olo on paitsi vaikuttunut myös hämmentynyt. 32 SOUNDI Tämä keskustelu käytiin haastattelusession viimeisen kymmenen minuutin aikana. Nyt vasta… mikä meidän edellinen levy olikaan, oliko se Hulluuden highway. Sen jälkeen oli paljon parempi olo, Tiilikainen huokaa. Sitä taustaa vasten on entistä mielenkiintoisempaa, ja myös kunnioitettavampaa, että hän päätti lähteä näin selkeästi tämänhetkisiä musiikin valtatrendejä vastaan. Toisaalta, ei sekään ollut tarkoitus, että nyt teen tosi synkän levyn, mutta selkeästi sen oli vain tultava. Kukaan ei tietenkään pysty itse ratkaisemaan maailman ongelmia, mikä voi johtaa kyynistymiseen. Runsaasti käytettyjen puhaltimien lisäksi perusrokkisoundia värittävät jouset. Tätä pitää hetki sulatella. Löytyy levyltä hyvinkin tarttuvia hetkiä, jotka hieman erilaisella lähestymistavalla voisivat sujahtaa Haloo Helsinginkin ohjelmistoon. Juoksin vaan äkkiä pianon ja paperin ääreen. Kaiken musiikillisen iloittelun ja rönsyilyn jälkeenkin päällimmäisenä mielessä pyörii tekstimaailma: albumi alkaa siitä, kuinka ihmisen oma maailma on rikki ja päättyy siihen, kuinka koko maapallo on rikki. Mutta onhan se ristiriitaista, koska on mahtavaa, että sitä musaa kuuntelee niin moni, ja niin moni löytää keikoille ja tulee sanomaan, että on saanut siitä voimaa. Tiilikaisen ja Mikkolan visiot on toteuttanut timanttinen ja ruhtinaallisesti tilaa saava bändi: Timo Kämäräinen (kitara), Sami Kuoppamäki (rummut), Juho Kanervo (basso), Janne ”Burton” Puurtinen (koskettimet) ja Markus Pajakkala (puhaltimet). Vaikka mä kuinka ahdistuisin ja lamaantuisin, niin kyllä mä siltä yritän kaikkeni että edes oman elämäni suhteen eläisin ekologisesti ja tekisin kestäviä ratkaisuja, Tiilikainen sanoo. Ei kai maailma oikeasti ole noin toivottoman synkkä paikka. Maailma on rikki -ensisinglen perusteella tiesi suurin piirtein, mitä odottaa: progesävyistä rockia, jota leimaa Ellin tunnistettavan äänen lisäksi tuottaja Matti Mikkolan orgaaninen, mielikuvituksellinen ja yltäkylläinen kädenjälki. – Aika on myös mennyt tosi nopeasti. Monet levyn lauluista ovatkin tulleet ulos yllättäen ja pyytämättä. Levyllä soitetaan paljon ja briljantisti, tunteikkaita sooloja ja hengästyttävän kiivaita vyörytyksiä myöten. Elli kuitenkin vakuuttaa, että levy on tehty ilman tietoista pohdintaa valinnan (epä)kaupallisuudesta, ja että hän on onnistunut sulkemaan odotukset mielestään. Syy siihen, miksi näin syviin vesiin päädyttiin, löytyy Ellipsin Yhden naisen hautajaiset -albumilta ja etenkin sen sanoituksista. Ja vaikka se ei tavallaan poista sitä kokonaan, niin jo se helpottaa, että mä tiedän että se pääsee maailmaan ja joku muu ihminen saa siitä lohtua. Hyvä häiriö. Olisikohan siinä jo muutama liikaakin. Olen ihan pienestä asti pelännyt kuolemaa valtavasti ja miettinyt kaikenlaisia maailman vääryyksiä. Tänä kesänä 29 vuotta täyttävän lauluntekijän maailmankuva tuntuu olevan kerrassaan lohduton. – No niin, ehkä tämäkin kertoo, että oli aika tehdä välillä jotain muuta. Jälkeenpäin olin hengästynyt ja ihmettelin, että mistä se tuli. Kyynisyys aiheuttaa lamaantumisen, ja lamaantuminen aiheuttaa välinpitämättömyyden, ja välinpitämättömyys on tosi pelottavaa. – Olen aina lahjakkaasti pyrkinyt poistamaan kaiken ajattelun siitä, kuinka suosittu Haloo on. Nyt kun päätettiin pitää pidempi breikki, oli luontevin hetki tehdä jotain ihan muuta, Tiilikainen kertoo. Kyllä, sehän se oli. – Kolera-allas synty yhtenä aamuna, kun mä heräsin liian aikaisin kauheaan itku ahdistuskohtaukseen. En mä tiedä, onko mulla joku häiriö kun olen onnistunut olemaan kelaamatta haittailmiöitä liikaa, mutta hyvä niin. – Auttaa ihan valtavasti, että saan oksentaa sen ahdistukseni sinne. Eniten häntä ahdistaa järjetön ostoshysteria, mikä voi monille toimia sisäisen tyhjiön täyttämisenä. Eikä Ellips-biiseille varmasti olekaan luvassa kymmeniä tuhansia radiosoittoja. – On se toki hautunut päässä pidempäänkin, mutta Haloon kanssa on ollut sellaista vipinää kun ollaan menty koko ajan eteenpäin. Älä lamaannu Albumin kuuntelu on juuri päättynyt levy-yhtiö Vallila Music Housen yhteydessä sijaitsevassa Inkfish-studiossa. – Hahah! Joidenkin mielestä voi olla, Tiilikainen naurahtaa. Tiilikaisesta oli alkanut tuntua, että saattaisi olla aika tehdä ”joku omanlainen pläjäys”. – Tietenkin siihen liittyy se toinen puoli, julkisuus, eikä se ole aina niin ihanaa. Haloo Helsingin saavutuksia 12 vuoden ja kuuden albumin ajalta ei tarvinne lähteä kertaamaan, mutta nostetaan nyt esiin yksi hiljaiseksi vetävä fakta: viime vuoden aikana Suomen radioissa soitettiin Haloo Helsingin kappaleita yhteensä noin 30 000 kertaa. Ja Keuhkoahtauma syntyi seuraavana aamuna samalla tavalla, jossain vartissa ihan valtavasta ahdistuskohtauksesta. Ollaan tehty paljon, ja monet vuodet ovat olleet aika sumuisia. – Tuollakin levyllä, ja muutenkin joka päivä, pohdin että miten omaa tyhjiötä pystyisi täyttämään ilman, että pitää koko ajan hakea merkitystä vaikka päihteistä tai parisuhteesta… että sen voisi löytää vain itsestään. – On tosi helppo lamaantua ihan täysin, mutta se on tosi huono ratkaisu koska sitten ei saa mitään aikaiseksi. Välissä ollaan monin tavoin umpikujassa sekä surraan elämän kolhimia ja yhteiskunnan rattaiden väliin tipahtaneita ihmisiä. Joten palataanpa ajassa puolitoista tuntia taaksepäin. Näiden asioiden oli tultava ulos. Tosin nekin tuppaavat kaartamaan väliosissaan tai lopukkeissaan sellaisille taajuuksille, joita on Radio Novalta turha odottaa kuulevansa. – No, miten sen kukin kokee! Ei toki, tai siis… Tiilikainen pyörittelee vastausta mietteliäänä. Ja toki mä jo biisejä tehdessäni huomasin, ettei tästä mikään maailman toiveikkain levy tule. Nekin laulut olisivat jääneet syntymättä, jos hän ei olisi saanut hetken tunteesta kiinni. Ja varmaan tämä levykin kertoo, että hulluhan musta tuli! Ellips-levyn tyyli kumpusi teininä syttyneestä rakkaudesta vanhaan 32 SOUNDI ellips-taitto_e.indd 32 8.3.2019 11.06
SOUNDI 33 ellips-taitto_e.indd 33 8.3.2019 11.06. Siltä tieltä ei ollut paluuta. SOUNDI 33 rockiin ja progeen. Vanhempien stereoissa soi niin Juice, Junnu kuin klassinenkin. Varsinkin kun Haloo Helsingin ura on edennyt niin vaivattomasti, että yhtyeen keulahahmon soololevylle ei ollut tarvetta ennen tätä, vaikka se ilmaisultaan poikkeaakin radikaalisti megasuositun bändin linjasta. Kaikki alkoi siitä kun nuori Elli marssi levykauppaan osta maan kavereidensa epäilyksistä välittä mättä Pink Floydin Dark Side Of The Moonin ja rakastui siihen välittömästi. – Mä sanoin, että miksi mä en sun hyllyssä niitä levy jä nähnyt, piti saakeli itse nekin löytää! Tie muusikoksi kulki musaluokkien kautta bändikouluun ja Oulunkylän lu kioon. Mua harmitti se niin paljon, että olin ihan ro muna ja luulin hetken, että mun elämä on pilalla. – Vasta vähän aikaa sitten kävi ilmi, että iskäkin oli kuunnellut Camelia, mutta me ei oltu ikinä kuunneltu sitä yhdessä, Tiilikainen kertoo. Mutta nyt haluaisin sanoa kaikille, jotka eivät sinne pääse, että äl kää hätäilkö, ei se ole ainoa tie. Kotoakin tuli vaikutteita, sillä mo lemmat vanhemmat olivat intohimoisia musiikkifaneja, ja etenkin mökkimat kat Elli muistaa arvokkaina hetkinä, jolloin perhe kuunteli yhdessä levyjä. – Sibeliuslukioon en päässyt. Vaikka se oli iso isku itsetunnolle, niin äkkiä siitä meni eteenpäin
Tiilikainen tuntuu asettelevan sanojaan harkiten, kun häneltä kysyy, että miksi kesti näin kauan ennen kuin hän pääsi toteuttamaan unelmiensa rockalbumin, vaikka on soittanut rockyhtyeessä teinistä saakka. Oletko onnellinen. – Kyllä mä tällä hetkellä koen onnea monista asioista. – Mulle olisi tärkeää, että ihmiset löytäisivät keikoille. Tamminen sanoi että on se, kysy sitä. Kun rundi starttaa, näkee ovatko ihmiset löytäneet sen musiikin. – Mä tykkään Saimaasta tosi paljon, ja tietysti Tehosekoitimella oli mahtava maailma, missä oli sopivasti sekä mahtipontisuutta että garagea. – Monella tapaa tämä projekti on elämän kannalta vielä tärkeämpi kuin musiikillisesti. Myös soittajia valitessaan Tiilikainen luotti intuitioonsa. Nuorten rockbändistä kehittyi verkkaisen alun jälkeen rockia, modernia popsoundia ja iskelmää sekoittava stadionluokan hittikone. Edelleen kammoan sitä, että mun soitto kuuluu. Jos ja kun halusin tehdä tällaisen kokonaisen pläjäyksen, missä kuuluu kaikki mun rakkaudentunteet progeja rockmaailmaa kohtaan, niin oli se luontevampaa tehdä jossain muussa ympäristössä. Ja on säilynytkin, mutta se on myös lähtenyt poukkoilemaan moneen muuhunkin suuntaan. – Haloo Helsinki on mennyt luontevasti eteenpäin koko ajan. Tätäkin suurta kysymystä jäämme miettimään. Lasityttö puolestaan sai uuden muodon kun Mikkola ja Kämäräinen alkoivat tehdä taikojaan, ja Tiilikaisen sävellys sai Queen-henkisen lisäosan. – Basso jää pois, mutta akkarikitaran ajattelin ottaa johonkin biisiin, ja ehkä jotain lisäsynajuttuja voisin soittaa. Sama porukka lähtee mukaan heti albumin ilmestymisen jälkeen starttaaville keikoille. Kysyessäni tajuan, miten vaikea kysymys se on. Paperilla ehkä yllättävin nimi ryhmässä on Janne Puurtinen, joka on tullut tutuksi ennen kaikkea HIM-kosketinsoittajana Burtonina. – Periaatteessa Haloo taipuu tosi moneen, mutta joo, meneehän tämä vähän eri uralle. Olen haaveillut, että voisin joskus uskaltaa soittaa Haloossa bassosoolon, mutta se on tosi kaukainen ajatus. Iso muutos on myös se, että nyt ei tulla näkemään Ellin kaulassa Halookeikoilta tuttua nelikielistä. Enimmäkseen pianolla säveltämänsä kappaleet Tiilikainen rakensi demoiksi ensin iPadin Garagebandilla, sitten Mikkolan usuttamana ammattimaisempaan Logiciin siirtyen. Hänellä ei ole mitään tarvetta vähätellä Haloo Helsingin monien biisintekijöiden ja eri estetiikalla varustettujen jäsenten yhdistelmästä syntynyttä musiikkia, mutta samalla hän haluaa tehdä selväksi, että nyt hän on sen eniten omalta itseltään tuntuvan tyylin parissa. Vuoden päästä siitä alkoi ensimmäisten demojen työstäminen pään sisäisistä villeistä visioista kohti valmiita proge-eepoksia. Mulla on on ollut aina jonkinlainen soittokammo, joten kitaran käteen ottaminen on isompi juttu kuin miltä se varmasti ulospäin näyttäytyy. Lähdin hakemaan hippisieluja, ja noissa kaikissa on sellaista. 34 SOUNDI ellips-taitto_e.indd 34 7.3.2019 12.47. – Kun mä aloin miettiä, että ketä haluaisin mukaan, niin kaikki vain loksahti paikalleen. Kaikki se uuden opetteleminen – lisää vastuuta, lisää luottamusta kaiken suhteen ja epämukavuusalueelle menemistä. – Osa demoista oli suurpiirteisiä, osa valmiimpia. Eikä katkaissutkaan, sillä bändikoulusta löytyivät bändikaverit ja sitä kautta unelma-ammatti. Tiilikainen kuvailee innostuneena, kuinka kappaleet lähtivät lentoon heti kun bändi niihin tarttui. – Tämä on kuin olisi karkkikaupassa, kun saan miettiä että mitä kaikkea voisi ottaa mukaan. – Haloossa on ollut mageeta se, että on ollut tosi laidasta laitaan mieltymyksiä. Tämä poppoo on juuri täydellinen tähän projektiin. Tiesin, että Matti kykenee sellaiseen laaja-alaiseen ajatteluun ja myös sellaiseen soittamiseen perustuvaan maailmaan. Yritän aina väistää sen. Hippisielut yhdessä Matti Mikkolaa Tiilikainen lähestyi ideansa kanssa ensimmäisen kerran levyyhtiön bileissä kesällä 2017. Kelaa sitä! Vaikea kysymys Haastattelu on yhtä kysymystä vaille paketissa. Ja nimenomaan niin, että ne kuulostaisivat vanhemmalta musiikilta. – Olin katsomassa HIMin Black Box -keikkaa ja kysyin Haloon kiertuemanagerilta Janne Tammiselta, että mites toi Burton, onko se hippisielu. Esimerkiksi Maailma on rikki mulla oli sekä bändidemona että akustisena versiona. Jotain pesäeron tekemisestä kertonee sekin, että Haloo-taiteilijanimeä ei Ellipsin yhteydessä käytetä. Sen sijaan Tiilikainen pähkäilee parhaillaan, että millä covervalinnoilla settilistaa piristäisi. Ensimmäisiä kriteereitä oli, että sen pitää kuulostaa sellaiselta, että mä saan siitä seitkytlukutyydytyksen. – Tuo on sellainen kysymys, mitä itse kysyn ihmisiltä ja toivon, että ne eivät kysyisi sitä minulta. musiikki on ollut niin luonnollinen ja tärkeä terapiaväylä, ettei sitä mikään tuollainen voi katkaista. Enemmän kuin maan parhaat soittajat, jotka hän toki sai, hän halusi ympärilleen hyviä tyyppejä, joiden kohdalla hänen hippitutkansa värähtää. Ellips-keikoilla ei tulla Haloo Helsinki -kappaleita kuulemaan. – Mulla oli sataprosenttinen luotto, että Matti jos joku klaaraa sellaisen progehippipläjäyksen ja saa ne mun sävellykset liitämään. Kun tulin Tampereelta junalla yksi päivä niin aloin kääntää mielessäni suomeksi Van Der Graaf Generatorin Killeriä: ”Kalat ei ui, kalat ei ui…” Mulla on niin onnellinen ja paineeton olo, että mä voin oikeasti vetää vaikka jotain sellaista. Olisi ollut kauhuskenaario, että ne oltaisiin pilattu sellaisella modernilla soundimaailmalla. Kiinnostavan kulman asiaan tuo myös se, että siinä missä Ellin soololevystä muotoutui tällainen, lähti bändin kitarakaksikko Leo Hakanen ja Jere Marttila EDM-vaikutteisen Stereo-projektinsa kanssa täysin päinvastaiseen suuntaan. Toki on aina ennen levyjä puhuttu, että mihin suuntaan mennään, ja ollaan oltu sitä mieltä, että sielläkin pitää säilyä se rokkipohja. Ainakin tulee Luulosairas Wigwamilta, ja kyllä mun on pakko joku Juicekin ottaa mukaan, mutta vaikea valita että mikä. Onnellisuus on varsin laaja teema… Voiko ihminen koskaan olla täysin onnellinen. Riffi siihen taas päätyi yhdestä toisesta biisistä, minkä olin tehnyt, Tiilikainen havainnollistaa. Siellä kun mä istuin ja katselin ympärilläni niitä kaikkia harmaita pitkätukkia, niin toivoin että joku niistä eksyisi myös Ellips-keikalle. – Pirulainen kun menitkin kysymään! Tiilikainen naurahtaa. – Tämä on taas näitä intuitiohommia, Tiilikainen perustelee tuottajavalintaa. Tiilikainen iloitsee, että on saanut niin paljon rohkaisevaa palautetta Haloo-faneilta, mutta ei pistäisi pahakseen jos keikoille löytäisi tiensä uudenlaistakin yleisöä. Ja onhan jäbät myös rokkijäbiä, mutta niillä on tosi laaja ymmärrys myös muuhun, Tiilikainen sanoo. – Olin viime vuonna Kultsalla katsomassa Wigwam-keikkaa, joka oli ihana
Kuuntele: www.soundi.fi/soittolistat Se: XXX Juice Leskinen: Ryvetetty kyyhkynen Freud Marx Engels & Jung: Paikkoi ja pleisei René Aubry: Déferlante Led Zeppelin: Rock And Roll Yes: Looking Around Queen: Innuendo Zamfir: The Lonely Shepherd Lauri Porra: Dislocated Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Elisa Jethro Tull: Velvet Green Wigwam: Bless Your Lucky Stars Pyhimys: Deep Purple: Mitzi Dupree Pink Floyd: Eclipse ellips-taitto_e.indd 35 7.3.2019 12.47. SOUNDI 35 Elisa Tiilikainen valitsi Soundille häntä inspiroineita kappaleita kautta aikojen – vuosikymmenistä ja genreistä välittämättä
Noin seitse mänkymmenen minuutin kuluttua on puolestaan käynyt harvi naisen selväk si, että kuusiminuuttinen käynnistys raita Genesis on kaikessa epäkonven tionaalisuudessaan ja poukkoilevuu dessaan silkka alkusoitto Empathal bumille. Avarakatseisen suomalaisyleisön ikisuosikki Hevy Devy on hätkähdyt tänyt fanejaan monen monta kertaa 1990luvun alkupuolella käynnisty neen vaiherikkaan uransa aikana, mutta Empath on silti jotakin muuta. 36 SOUNDI SOUNDI 37 V oihan pyhä jysäys! Siinä pä suunnilleen ensimmäi set sa nat, jotka nousevat mieleen Devin Townsendin (lasku tavasta riippuen) 25. Yksi avainkysymyk sistä kuuluu: miten ihmeessä Townsend on kyennyt teke mään albumin, jonka rinnalla hänen aikai semmat julkaisunsa vaikuttavat ja kuu lostavat melkeinpä harjoitelmilta. Paikalleen jämähtäminen kavahduttaa kanadalaismuusikkoa. Hulluksi professoriksi useammin kuin kerran yltiöpäisen musiikkinsa takia kutsuttu Townsend ryhtyi tuol loin kirjoittamaan seuraajaa The Devin Townsend Project yhtyeen syyskuus sa 2016 julkaisemalle Transcendence ”Empath vapautti minut kaikista musiikillisista kahleista ja voin jatkossa tehdä ihan mitä tahansa.” ”Hullun professorin” arvonimi seuraa kaavoihin kangistumatonta Devin Townsendia yhä tänäkin päivänä. Kaikki mittarit punaisella Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Tanya Ghosh Devin Townsend -taitto_b.indd 36 7.3.2019 12.48. Tällaisia levyjä tulee vastaan hyvin harvoin. Mikäli tahdomme raottaa Empathin mystisten salojen verhoja edes hie man, meidän täytyy palata vuoteen 2017. pitkäsoiton avauskappaleen äärellä. Aivan kuin Townsend olisi ahtanut kaikki vanhemmat, toinen toistaan hurjemmat aikaansaannoksensa – sekä muovipussillisen uusia mausteita – samaan painekattilaan ja sukkuloinut kaksitoista vuotta sitten visioimalleen Ziltoidia 9 planeetalle, toisenlaisten painovoimalakien hallitsemaan uni versumiin, ja ryhtynyt keittämään ”lopullista Devinpitkäsoittoa” luo mansa avaruuskummajaisen Ziltoidin kanssa
36 SOUNDI SOUNDI 37 lua rakastava perheenisä, ja haluaisin viettää paljon enemmän aikaa läheisteni kanssa. Millainen idea sinulla oli tulevasta pitkäsoitosta Projectin alasajon aikoihin. Kun ottaa huomioon kymmenen tunnin aikaeron esimerkiksi Eurooppaan, niin soppa alkaa porista valmiina... Päänuppini alkoi olla todella sekaisin pelkästä reissaamisesta! D evin Townsendia on usein luonnehdittu väsymättömäksi ja loputtomalla ideapankilla varustetuksi työjuhdaksi. Kun sävelsuoneni alkaa pulputa, kirjoitan kaikenlaista materiaalia ilman minkäänlaisia rajoituksia. Projectin tyypit ovat loistavia muusikoita, mutta hekään eivät pysty tekemään tosiksi kaikkia visioitani. Tämä johti askel askeleelta siihen, että kiertäminen muuttui käytännössä tauottomaksi. Se tarkoitti käytännössä sitä, että matkustin Kanadasta Eurooppaan ja takaisin joka viikko. – Kun The Devin Townsend Project aloitti toimintansa vuonna 2009, julkaisimme neljä enemmän tai vähemmän toisistaan poikkeavaa albumia (Ki, Addicted, Deconstruction ja Ghost) vain kahden vuoden sisällä. Orkesterin kollektiivinen fiilis oli tuolloin korkealla, aloittaa Townsend. Ratkaisu järkytti Townsendin fanilegioonia, mutta nurkkaan ajetulla kanadalaisvisionäärillä ei lopulta ollut muita vaihtoehtoja. – Näin voisi karkeasti ottaen sanoa. Esimerkiksi kesän 2017 aikana lensin Vancouverista vanhalle mantereelle ja takaisin kymmenisen kertaa. – Ensimmäiset julkaisut saivat tulevina vuosia seuraa neljästä muusta levystä (Epicloud, Z²: Dark Matters / Z²: Sky Blue ja Transcendence) ja aloimme saada yhä mehukkaampia keikkatarjouksia. Mietin pääni puhki, että miten pystyn valmistelemaan uuden materiaalin täsmälleen haluamallani tavalla The Devin Townsend Projectin puitteissa. Kun herään aamulla, en välttämättä tiedä lainkaan, millaisen idean kimppuun hyökkään tunnin kuluttua, naurahtaa Townsend. Ne rajoitukset... Fanit eivät voi saada kaikkea koko ajan, sillä myös perheeni ansaitsee minut. Kun mainitsen asiasta matkustamiseen liittyvän palopuheen päätteeksi, artisti puhkeaa makeaan nauruun. Todella raskaalta. Empathin kohdalla tällaista oivallusta ei koskaan tullut – yksikään tyylisuunta ei alkanut vallata tilaa muilta. – Älkää käsittäkö väärin. En itse asiassa tiedä, löytyykö koko planeetalta yksittäisiä soittajia, jotka pystyisivät siihen. – Ennen kuin kukaan heittää jotakin ”miksi tämäkin artisti kitisee turhia” -syytöksiä päälleni, kannattaa pitää mielessä, että asun Kanadan länsirannikolla, ja sieltä on aivan hemmetin pitkä matka melkein joka paikkaan. Saatan valmistella parina työpäivänä rivakasti eteneviä metallibiisejä, mutta kolmantena päivänä innostunkin kepeän popmusiikin työstämisestä. Siinä olikin oma hommansa, ja Empathin valmisteleminen oli etenalbumille – vain huomatakseen, ettei homma enää toimikaan vanhalla hyväksi havaitulla tavalla. – Tajusin jo melko varhaisessa vaiheessa, että Empath-albumista on muovautumassa tähänastisen urani monimuotoisin ja -sävyisin pitkäsoitto. – Kuten jo kerroin, varhaiset biisiaihiot rönsyilivät todella moniin suuntiin, eikä mielessäni ollut mitään tarkkaa visiota. Tänä päivänä Townsend on onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin artistin urallaan, sillä mitään rajoituksia ei enää ole. Tämän vuoksi päädyin nauhoittamaan Empathin kappaleiden instrumentaaliosuudet eri sessiomuusikoiden kanssa eri puolilla maailmaa. Esikoispoikani on nyt kolmetoistavuotias ja hän tarvitsee elämässään minua. – Tunnen nuo puheet, mutta ne ovat silkkaa paskaa! Olen oikeasti laiskotteOn vierähtänyt hieman yli vuosi siitä, kun Devin Townsend sujautti suositun Project-yhtyeensä pillit pussiin. Miten Projectin kaverit suhtautuivat uutiseen bändin lopettamisesta. Kun neljäs päivä koittaa, saatan ihan hyvin hypätä jonkun kuvittelemani Broadwaymusikaalin tunnelmiin... Pitkäsoitot antoivat Projectille melkoisen nosteen ja yhtyeen suosio harppoi eteenpäin isoin askelin. – Kun biisinkirjoitussavotta sitten etenee, joku tyyli alkaa yleensä tuntua hallitsevalta, ja jossakin vaiheessa tajuan, että ”jaahas, olen näköjään valmistelemassa tämän näköistä levykokonaisuutta”. Mutta joskus rankkojen päätösten tekemistä ei voi yksinkertaisesti estää, ja tämän rakkaan yhtyeen vieminen telakalle oli minun kohdallani juuri sellainen asia, sanoo Townsend. En ole toki ennenkään juuri kunnioittanut genrerajoja, mutta nyt päätin unohtaa kaikki mahdolliset säännöt ja rajoitukset. Olimme parhaimmillaan – tai pahimmillaan – tien päällä kymme nen kuukautta vuodesta, ja se alkoi vuosien vieriessä tuntua raskaalta. Hahhah! The Devin Townsend Projectin alati kasvavat kiireet ja ulkopuolelta asetetut paineet eivät kuitenkaan lopulta olleet suurimmat syyt yhtyeen alasajolle alkuvuodesta 2018. Työskentelyni on todella impulsiivista. Että juuri nämä kaksi osaa tulevat biisiin peräkkäin, vaikka kaikki mahdolliset ”näin ei missään nimessä saa tehdä” -mittarit huutaisivat punaisella. Nyt tilanne on täysin päinvastainen! S ukelletaanpa sitten vähän syvemmälle Empathin maailmaan. Eipä kuitenkaan mennä vielä sinne asti. – Suoraan sanottuna: jos olisin jatkanut Projectia ikään kuin väkisin, urani olisi kääntynyt pahimmillaan jopa loppusuoralle. Ja sitten jonakin kauniina päivänä ymmärsit, että seuraavalle albumille tulee ”vähän kaikkea”. – Ne piileskelivät oman pääni sisällä, joten niistä täytyi päästä eroon tavalla tai toisella. Devin Townsend -taitto_b.indd 37 7.3.2019 12.48. Jossakin vaiheessa sävellysprosessia nostin käteni pystyyn ja totesin, että Empathin täydellinen toteuttaminen oman yhtyeeni kanssa on mahdotonta, kertoo Townsend. – Eiväthän he siitä varsinaisesti ilahtuneet. Ajattelin, että minäpä kirjoitan musiikkia sataprosenttisen puhtaasti intuition pohjalta, ja jos blast beatilla tahditetun rankan death metal -osan jälkeen tuntuu löytyvän tilausta suurenmoisen juustoiselle popmelodialle ja -soundeille, niin sitten tuntuu. Meistä muodostui vuosien aikana tiivis, yhteen hiileen puhaltava tiivis yksikkö, ja kaikki Projectin herrat olivat – ja toivoakseni ovat – läheisiä ystäviäni
E räs asia on tainnut tulla jo selväksi: Devin Townsendin uutta albumia ei voi selittää sanoin, vaan tämä hyväntahtoinen hullunmylly on todistettava omin korvin. Tässä vaiheessa sataprosenttisen varmaa on ainakin se, että Townsendin ura jatkuu myös estradeilla, ja suomalaisfanit saavat tutusti oman osansa. Tietenkin tiedän, että meidät on opetettu tekemään tietynlaisia biisejä, sillä ”muut tavat ovat vääriä”. Kaikki tällainen oli täysin poissuljettua Projectin aikoihin, mutta nyt purjeisiini puhaltavat uudet tuulet! ”Joskus rankkojen päätösten tekemistä ei voi yksinkertaisesti estää, ja tämän rakkaan yhtyeen vieminen telakalle oli minun kohdallani juuri sellainen asia.” Kuluvana vuonna Devin Townsendin voi nähdä Suomessa kahdella eri kokoonpanolla. Hetkinen, uusi yhtye. Mutta miltä Townsendistä itsestään mahtoi tuntua, kun hän sai käsiinsä Empathin lopullisen masteroidun version. Meditaatiohetken jälkeen mieleni oli täysin avoin, ja onnistuin kirjoittamaan välittämättä yhdestäkään säännöstä tai kenenkään mielipiteestä. Jokaisesta illasta tulee enemmän tai vähemmän erilainen ja voimme heittäytyä milloin tahansa jammailemaan, jos siltä tuntuu. Maaliskuun lopussa Townsend soittaa kaksi pikaisesti loppuunmyytyä akustista An Evening With -soolokeikkaa Helsingin Savoy-teatterissa. Kaikki tämä on hevonpaskaa, sillä mitään oikeaa tai väärää tapaa ei ole olemassakaan. Miksi ihmeessä kappaleiden valmisteleminen oli pelottavaa. Aloin kuitenkin kysyä itseltäni yhä vakavammin, että miksi ihmeessä en voi pistää rankkoja metalliriffejä ja kepeää teatterimusiikkia samaan kappaleeseen, jos minusta tuntuu juuri siltä. Live tulee todellakin olemaan live, ja aion toteuttaa kappaleet lavalla ehkä parin kitaristin, basistin, rumpalin, perkussionistin, kosketinsoittajan ja muutaman taustalaulajan voimin – täysin ilman taustanauhoja. Muusikoiden on toki tapana kehua uusinta julkaisuaan, mutta minä olen pohjattoman ylpeä Empathista. Marraskuussa Townsend palaa pohjoisiin maisemiin, ja esiintyy uuden yhtyeensä kanssa Turun Logomossa ja Helsingin The Circuksessa. Minulla on tapana pohtia asioita aivan liikaa, mutta meditaation avulla pystyn tyhjentämään pääni kaikista ajatuksista – tai ainakin kaikista turhista ajatuksista, hymähtää Townsend. Heräsin varhain, söin aamupalan, meditoin aikani ja aloin tehdä kappaleita. Aivan pohjattoman ylpeä. – Kerron ensin sen, että Empath-kiertue on tavallaan kaksiosainen, ja se käynnistyy näiden akustisten esiintymisten voimin. Onnistuimme aikeissamme varsin hyvin, mutta se tarkoitti tietenkin sitä, että jouduimme vahvistamaan yhtyeen livesoundia melkoisella taustanauhojen arsenaalilla, sanoo Townsend. Mitä tarkoitat. 38 SOUNDI SOUNDI PB kin alkuvaiheessa todella, todella pelottavaa – ja sekös minua ärsytti. Herranen aika sentään, olen julkaissut levyjä kohta kolmenkymmenen vuoden ajan, eikä musiikki ole muutenkaan mikään maailman vakavin asia! – Vastaanpa itse kysymykseeni: minua pelottivat länsimaisen muusikon aivoihin salakavalasti rakennettujen systeemien ja mekanismien tuottamat ajatukset. Ensin on vuorossa kaksi intiimiä soolokeikkaa ja loppuvuodesta niin ikään pari konserttia uuden yhtyeen kanssa. Mutta miten oikein pääsit eroon peloista ja epäröinnistä. Devin Townsend -taitto_b.indd 38 7.3.2019 12.48. Kuten arvata saattaa, soolorundini iltamat ovat varsin pienimuotoisia ja askeettisia, mutta taatusti lämminhenkisiä, hymähtää Townsend. – Olen perfektionisti ja halusin The Devin Townsend Projectin kuulostavan lavalla yhtä hyvältä kuin levylläkin. – Esimerkiksi meditaation avulla. – Päätin luoda itselleni selvän päivärytmin. – Tykkään soolokeikkojen tekemisestä, mutta minun on pakko sanoa, että tuskin maltan odottaa loppuvuoden yhtyevetoja. – Kyllä. Olen meditoinut nyt muutaman vuoden ajan, ja se on osoittautunut minun kohdallani todella toimivaksi menetelmäksi. – Loppuvuodesta on vuorossa mittava bändikiertue, ja siitä tulee niin minulle kuin faneillekin uudenlainen kokemus. Kaikista näistä vuosista ja lukemattomista kokemuksista huolimatta minua suoraan sanoen hirvitti, että mitähän ihmiset – jopa pitkäaikaiset fanit – ajattelevat näin hemmetin vaihtelevasta ja surutta tyylistä toiseen poukkoilevasta materiaalista. Jatkoit kuitenkin valitsemallasi tiellä. – Kuten taisin Twitteriini kirjoittaa, niin kuuntelukokemus oli vähintäänkin eeppinen, ja jostakin syystä minusta tuntui kuin olisin hypännyt kolme ja puoli tuntia kestävän Ben-Hur-elokuvan maailmaan. – Kaikista hienointa koko jutussa on se, että Empath vapautti minut kaikista musiikillisista kahleista ja voin jatkossa tehdä ihan mitä tahansa. Itse asiassa minusta tuntuu, että Empath saattaa olla jonkun suuremman tarinan alkupiste. – Yleisö saa olla ostamatta Empathia ja kriitikot voivat haukkua uutta materiaalia vaikka minkälaiseksi tekotaiteelliseksi sonnaksi, mutta se ei kiinnosta minua pätkänkään vertaa. – Nyt lähestyn konserttitilannetta aivan toisesta kulmasta. Tämä työskentelytapa toimi hienosti. En halua tehdä taiteen äärellä enää yhtään kompromissia, ja Empath on tämän polun alkupiste. Kuka sen kieltää. Townsend jatkaa pienen tauon jälkeen
FIILISTELYVIDEO: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 Nimmirock tulostus.indd 39 6.3.2019 16.19
Mulla oli kappaleet valmiina jo kesällä 2017, ja matkustin Berliiniin tekemään session erään ruotsalaisen tuottajan kanssa. – Seuraavaksi otin yhteyttä Joensuun Mikkoon. Eikä aikaakaan kun teemat laajenevat. AloimTeksti: Hannu Linkola Kuvat: Tero Ahonen ”SIINÄ ON Samuli Putro ajautui uuden levynsä kanssa umpikujaan monta kertaa ennen kuin yhteistyö Riku Mattilan kanssa avasi lukot. Se lähti menemään ison kansainvälisen poptuotannon suuntaan, mikä ei missään nimessä kuulostanut paskalta, mutta tuntui kauhean vieraalta. Laveinkin pohdinta ankkuroituu kuitenkin musiikkiin. Pienimuotoisuudessaan se rinnastuu yllättävänkin voimakkaasti Putron soolouran käynnistäneeseen Elämä on juhla -levyyn (2009). Vastaukset kestävät minuutteja, mutta tuntuvat koko ajan dialogisilta. Puheeseen ilmestyy itsetunnon, luottamuksen ja etääntymisen kaltaisia termejä, jotka kuljettavat ihmisenä olon syvätasoille. Teimme duunia jonkin aikaa, mutta mekään emme saaneet sitä maaliin. Lopputulos oli vähän pettymys. otellin aulasohvalle aurinkopölyisenä helmikuun aamuna istahtanut Samuli Putro voisi tuskin olla antoisampi haastateltava. Tuottaja Riku Mattilan kanssa työstetty albumi kuulostaa harkitulta, kypsältä ja viisaalta, mutta myös välittömältä ja hetkelliseltä. Artisti itse ei olisi yksin uskaltanut palata omimpaan ilmaisuunsa. – Kyllähän tekemisen metodi on ollut samantyyppinen, mutta muoto löytyi sattumalta. Turhien starttien turhauttamana pyysin sitten Rikulta, että kuunteletko tämän tilanteen, kun olet ollut monenlaisessa kriiseissä mukana. Keskustelun jatkuvana viitekehyksenä on maaliskuun alussa ilmestynyt Pienet rukoukset, joka saattaa hyvinkin olla Putron paras ja sävykkäin soololevy. Eritteet vaihtuvat, mutta logiikka on sama.” samuli putro-taitto_c.indd 40 8.3.2019 13.08. Kiireetön muusikko puhuu vailla itsekorostusta, sanomaansa jatkuvasti analysoiden ja huolimattomiinkin kysymyksiin avoimesti tarttuen. Tulkinta voi olla laiska, mutta onko levy eräänlaista paluuta alkupisteeseen. 40 SOUNDI ”Punk-aikoina kommunikoitiin bändien kanssa sylkemällä niiden päälle
– Tavallaan tein korostuneesti sitä mitä osaan. Siitä tuli hyvä kokonaisuus, joka pysäytti konsertin muutamaksi minuutiksi. Sehän on niin kuin avioseksiä, jota ryyditetään huumeilla. Koska ensin tuollaiseen pyyntöön tarttuvat ne, joilla on eniten sanottavaa. Ensimmäisten rukousten tai puheiden kanssa mietin, voiko niitä ylipäänsä käyttää, mutta lopulta päädyimme toistamaan ne sellaisenaan. Ihmiset lähettivät juttujaan, vaikka heillä ei ollut varmuutta siitä, kuunteleeko kukaan. Usein levyn tekemisen jälkeen on epävarma ja piesty olo, mutta tämän session jälkeen tunsin olevani vahvempi kuin ennen sessiota. Sinä näet tämän varmaan työssäsi. Laulustasi välittyy tosiaan uusia sävyjä. Pelottiko tällainen yksityisen ja julkisen rajoja sekoittava vastavuoroisuus sinua. – Tuo johtuu ennen kaikkea tekotavasta. Se on hyvä asia, koska ihmiset antavat itselleen oikeuden tuntea, mutta totta kai siinä on se vuosikymmenen lopun kauhukuva, että rahat takaisin jos ei tule itkua. Lähtökohdat olivat yllättävän pieniä. Samalla hän osoittaa, että pieniinkin rukouksiin mahtuu suuria ajatuksia. Tulkinta on edelleen tunnusomaisen toteavaa, mutta siitä löytyy nyt myös rajoille hakeutuvaa pehmeyttä. Ja usein sen jälkeenkin mentiin vähillä raidoilla. – Ihan selvästi. Se loksahti. Siinä toteutui romanttinen pullopostiajatus, mikä rinnastuu musiikin tekemiseenkin. Puhumisen ja kuulluksi tulemisen tarve leimaa oikeastaan koko nykyistä popkulttuuria. Te siis löysitte kappaleiden omimman muodon palauttamalla ne alkutekijöihinsä. Mietin ainoastaan, miltä ne kuulostivat sillä hetkellä. – Ensisijaisesti Riku tuki mun soittajuutta. Palasin siihen havaintoon, että mä laulan parhaiten ja rohkeiten silloin kun mä esitän laulun niin kuin se menee. Joihinkin lauluihin lisättiin vain Rhodes tai Anssi Växbyn pystybasso. Suomiloven kaltaiset ohjelmat tuovat yksityistä jatkuvasti esille, ja tunteiden ilmentäminen tuntuu välillä melkeinpä riitiltä. Rikastitte kuitenkin lauluja jälkikäteen esimerkiksi jousisovituksilla. Asetelma osoitti, että pelaat taiteessasi runsaasti luottamuksella. samuli putro-taitto_c.indd 41 7.3.2019 12.49. Yhteistyö Mikon kanssa opetti esimerkiksi paljon laulamisesta. Konkreettisesti tämä näkyy itkemisenä, ja musiikin onnistumista mittaroidaan sillä, tuliko itku. Sitä asetelmaa pitäisi tietysti välttää popmusiikissa, mutta tässä tein samaan aikaan jotain sellaista mitä en aikaisemmin ollut tehnyt. Ymmärsin olevani epälaulaja, ja epälaulajat ovat parhaimmillaan silloin kun ne saavat laulaa niin kuin laulavat. Mutta samalla oli syytä myöntää, että olin plokannut matkan varrella soittotapoja ja ajatuksia. – Pelotti, varsinkin aluksi. – Tällaisessa omaäänisyydessä on se hyvä puoli, että siinä on rehellisyyden väite. Mä en ole ikinä hiffannut falsetin tai puhtaan ylärekisterin käyttöä, mutta katsomalla Mikon ruumiinkieltä mä tajusin, mistä se tulee. P ienten rukousten ilmestymistä pohjustettiin konserttisarjalla Ateneumin taidemuseossa tammi–helmikuun vaihteessa. Se parsi mun itsetunnon kasaan niin kuin joku helvetin hienovarainen vaatturi. Vähän aikaa pähkäilin, olenko vain niin tottunut tuohon lähestymistapaan, etten suostu hyväksymään mitään muuta, mutta mulla oli siinä toinen korvapari vakuuttamassa että nyt teet näin. REHELLISYYDEN VÄITE” SOUNDI 41 Samuli Putro palaa kuudennella soololevyllään hienovaraisiin sovituksiin ja esityshetkestä tunnelmansa ammentavaan musiikkiin. Yleisö sai osallistua esityksiin lähettämällä niihin omia rukouksiaan. Nykyisin ihmiset tulevat konsertteihin kokemaan vapautumisen tunteita. Nämä ovat pieniä asioita, mutta jos on tehnyt musiikkia kauan ja uusien asioiden löytäminen käy yhtä harvinaiseksi kuin uusien ystävien saaminen, ne ovat myös merkkihetkiä. – Jossain vaiheessa Riku muisti soolokeikkani keväältä 2018, ja ehdotti että unohtaisin klikit ja muut, ja soittaisin samalla lailla kuin keikoilla. Se ei liikahtanut mihinkään suuntaan, eikä kumpikaan tykännyt siitä. – Mulle jäi siitä käteen ennen kaikkea kommunikaation tarve. Se on huonoimmillaankin itsensä kuuloista. Miten paljon ajattelit mahdollisia kehityssuuntia nauhoittaessasi kappaleita. me ensin tehdä Ilmasta tehtyjä -kappaleeseen perinteistä rocktuotantoa, mutta se vain kasvatti toivottomuutta. – Esitin laulut täysin visiottomassa tilassa. – Jep, menimme nollapisteeseen
Turku Logomo Istumapaikoilla 29.11. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tekisin musiikkia vain itselleni. Tampere Pakkahuone LIPUT ALK. Koetko, että altistit itsesi runsaalle palautteelle jo tekovaiheessa, jotta voisit hyväksyä omat ratkaisusi mahdollisesta vastaanotosta riippumatta. Ja sen myötä häviää kaikki, koska herkkyys ja ylimielisyys eivät kulje samassa paketissa. T arve pysytellä musiikin ulkopuolella vaikuttaa joskus taiteilijan halulta kontrolloida tilannetta, jossa musiikki kohtaa kuulijansa. Ihmisten omakohtaiset kokemukset määrittävät nykyään musiikin suosiota, minkä Putrokin on huomannut. – Toki tulkitsen asian niin, että jos ne itkee, ne haluaa osoittaa jotakin, ihan samalla lailla kuin punk-aikoina kommunikoitiin bändien kanssa sylkemällä niiden päälle. klo 19:00 Tampere-talo 12.12 JOENSUU AREENA 14.12. Pienillä rukouksilla jätät kuitenkin runsaasti tilaa tulkinnoille niin laulujen asetelmista kuin esittäjästäkin. Ja kun Riikka Lampisen jousiryhmä soitti siihen päälle Växbyn kirjoittaman sovituksen, kappale muuttui ihan täysin. Se alkoi oikeastaan jo Elämä on juhla -levyn kohdalla. Koetko olevasi vastuussa yleisösi reaktioista. Riku sanoi kuitenkin että ei, tässä on jotain kauhean aitoa. Se ei tuntunut alkujaan siltä, eikä se tunnu vieläkään. Turku Logomo Seisomapaikoilla 24.11. HELSINKI HARTWALL ARENA 21.12. En kyseenalaistanut musiikillista vakaumustani, mutta jouduin pohtimaan sitä, onko jatkaminen mahdollista. Silloin se yleisön käyttäytyminen tuntui ihan luokattomalta. Tuossa oli useampia vuosia, jolloin itseluottamus ei ollut kovin korkealla. – Nyt Riku sai mut uskomaan ilmaisuuni. Silti musta tuntuisi oudolta puristaa aktina se oma kyynel siihen. Mutta mulla on sellainen luottamus, että mä teen mitä haluan ja ne seuraa jotka haluaa. Esimerkiksi Tuolla lentää pääskysiä -kappaleessa oli luokattoman huono Rhodesja lauluraita, jonka halusin viimeiseen asti tehdä uusiksi. Esitän musiikkiani jossain määrin ulkopuolisena, ja luen ihmisten reaktioita etäämmältä. 42 SOUNDI – Olen miettinyt tätä ennen kaikkea esiintymistilanteiden kautta. klo 15:00 Tampere-talo 8.12. 39,90 € (SIS. Kouvola Lumon Areena 30.11 LAPPEENRANTA KISAPUISTON JÄÄHALLI 1.12 MIKKELI SAIMAA STADIUMI 4.12 JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI AREENA 5.12. Ihmettelin että mistäs tämä tulee. Mutta se jatkui ja jatkui, joten aloin ajatella että tässä on jotakin laajempaa. PALVELUMAKSUN) OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM WWW.RH-ENTERTAINMENT.FI samuli putro-taitto_c.indd 42 7.3.2019 13.03. Mä en liikutu kirjoittaessani musiikkia, vaan ennemminkin mietin, että millä helvetillä saan kaiken toimimaan edes kolme minuuttia. Tässä pitää kuitenkin olla tarkkana, koska jos omaa rooliaan ei puntaroi, kääntyy luottamus helposti ylimielisyydeksi. – Tietysti ymmärrän, että suhde on hienovarainen. Taiteella on valta ohjata tunteita, ja suuria teemoja kaihtamattomana muusikkona olet usein käyttänyt tätä valtaa. Lahti Halli 23.11. ”Ymmärsin olevani epälaulaja, ja epälaulajat ovat parhaimmillaan silloin kun ne saavat laulaa niin kuin laulavat.” MICHAEL BOLTON MICHAEL BOLTON MICHAEL BOLTON KE 11.12 TURKU LOGOMO TO 12.12 HELSINKI KULTTUURITALO LA 5.10 OULU CLUB TEATRIA SU 6.10 TURKU LOGOMO MA 7.10 TAMPERETALO KE 14.8 TAMPERETALO PE 16.8 OULU CLUB TEATRIA FEATURING CHRIS WHITE, FORMER MEMBER OF DIRE STRAITS PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ JAKOBSTADS CENTRALPLAN JAKOBSTADS CENTRALPLAN JAKOBSTADS CENTRALPLAN PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ Kello/Klockan: 16–01 Liput/Biljetter: 69,90 € Golden Circle: 89,90 € (limited edition) VIP: 149,90 € pe 2.8 Naantali SUNFEST la 3.8 Oulu CLUB Teatria 21.11. – Tämä ei ole kuitenkaan ollut minulle koskaan laulunkirjoituslähtöinen asia. Pienillä rukouksillakin käsittelet rakastumisen, erkaantumisen, itsen etsimisen ja elämän hetkellisyyden kaltaisia aiheita, jotka tulevat välillä kiusallisenkin lähelle kuulijaa. – Kyllä tällä on jotain tekemistä sen kanssa. Ouluhalli 8.12. – Musta ei tunnu siltä että mä tekisin musiikkiani ihmisille. Musiikin tekeminen on oma tarpeensa ja energiansa, joka toimii parhaimmillaan lumipallona tuottaen lisää energiaa. Eritteet vaihtuvat, mutta logiikka on sama. Pienet rukoukset -albumia edelsi konserttisarja Ateneumin taidemuseossa, jossa kuultiin yleisön rukouksia. Mä en enää edes kuule laulun epävireisyyttä tai Rhodesin heilumista. Lauluntekijä itse voisi haluta menestystä enemmänkin
Kouvola Lumon Areena 30.11 LAPPEENRANTA KISAPUISTON JÄÄHALLI 1.12 MIKKELI SAIMAA STADIUMI 4.12 JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI AREENA 5.12. Luuletko metodin vaikuttaneen siihen, että levyn kerronta on vahvasta minämuodosta huolimatta avarakatseista ja temaattisesti tasapainoista. Mulla on sen verran ylimielisyyttä, että osaan helposti sivuuttaa muiden näkökulmat, jos löydän siihen syyn. Turku Logomo Istumapaikoilla 29.11. Mutta kieltämättä perkasin tekstipuolta enemmän kuin normaalisti. Pieniä rukouksia tehdessäsi työstit tekstejä kirjailija Ronja Salmen kanssa. Oliko Pienten rukousten opetus siis se, että muita kannattaa kuunnella. Ouluhalli 8.12. Kokoushuoneeseen laskeutui täydellinen hiljaisuus, loisteputket humisivat ja ajattelin että vitun vitun vittu, en kehtaa tulla tänne enää koskaan. Avauduin nyt tällaiseen tekemiseen, ja oudointa on, että lopputulos kuulostaa korostuneesti minulta. Ronja sparrasi minua sanoitusten kanssa ja karsi huonot rivit pois. Lahti Halli 23.11. Toiset kelpuuttavat sinut itsenäsi, vaikka et itse uskaltaisi. Tampere Pakkahuone LIPUT ALK. Mutta niin se taitaa olla. Tavallaan tuo kuulostaa johdonmukaiselta. – Se on ihmeellistä. – Tähän liittyy uskallus käyttää ihmisiä tuotantovälineenä ja antaa niiden parhaiden puolien päästä esille. – Levy-yhtiössä käytiin jossakin kriisivaiheessa kuvaava keskustelu. Ronja myös poisti yläperspektiiviä. Mutta nyt mun oli pakko kuunnella ja ymmärtää Ronjan mielipidettä, kun olin sellaista pyytänyt. Oivalsin, että mulla on jo olemassa kaikki tarvitsemani tuotantovälineet. Virheiden myöntäminen lienee yksi tuskaisimmista asioista taiteen tekemisessä. Levy-yhtiön palautteesta voin vaikkapa aina ajatella, että te vain haluatte kaupallisuutta. Mutta joissakin hetkissä tuo on tosi vahvasti läsnä. Kuuntelija haluaa totuuksia ja halkeamia, mutta tekijänä olisi kaikista onnellisimmillaan silloin kun olisi mahdollisimman geneerinen. 39,90 € (SIS. klo 19:00 Tampere-talo 12.12 JOENSUU AREENA 14.12. – Mä asetin siinä itseni tietoisesti nurkkaan. Ja mä olin että voi itku, saatat olla oikeassa. Koetan kovasti mennä kohti itsetuntemusta, mutta muut ihmiset näkevät minut aina paremmin, koska ne löytävät omimman ihan vain vilkaisemalla. Mulla on taipumus ruveta katsomaan asioita niin ulkoapäin että se kuulostaa jo välinpitämättömältä. Se varmaan nosti keskiarvoa. – Samalla sain toisen kokijan näkökulman. Ehkä musiikin äänikuva on niin voimakas että se antaa yhtenäisen tuntuman koko levystä. Turku Logomo Seisomapaikoilla 24.11. Sitä säikähtää niitä asioita, jotka ovat minua ja totta. MICHAEL BOLTON MICHAEL BOLTON MICHAEL BOLTON KE 11.12 TURKU LOGOMO TO 12.12 HELSINKI KULTTUURITALO LA 5.10 OULU CLUB TEATRIA SU 6.10 TURKU LOGOMO MA 7.10 TAMPERETALO KE 14.8 TAMPERETALO PE 16.8 OULU CLUB TEATRIA FEATURING CHRIS WHITE, FORMER MEMBER OF DIRE STRAITS PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ JAKOBSTADS CENTRALPLAN JAKOBSTADS CENTRALPLAN JAKOBSTADS CENTRALPLAN PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ Kello/Klockan: 16–01 Liput/Biljetter: 69,90 € Golden Circle: 89,90 € (limited edition) VIP: 149,90 € pe 2.8 Naantali SUNFEST la 3.8 Oulu CLUB Teatria 21.11. A&R-manageri Martti Vuorinen sanoi, että musta tuntuu Samuli, että sä taidat haluta menestystä vähän vähemmän kuin annat ymmärtää. Sitä ajattelee regressiivisesti, että antakaa mun olla ihan kuka tahansa muu kuin minä. – Tasaisuutta ei haettu tietoisesti. HELSINKI HARTWALL ARENA 21.12. klo 15:00 Tampere-talo 8.12. Eihän ihminen voi mitenkään nähdä itseään yhtä tarkasti kuin toinen ihminen. Jos antaa toisille mahdollisuuden, niin se alleviivaa omaa tekijyyttä. – Hirvittävä havainto. Esimerkiksi Pääskysissä puhuimme siitä, millainen laulun nainen voi olla ja minkälainen se ei voi olla. Mikään todistusaineisto, hyväksyntä tai suosio ei täytä koskaan sitä lasia. Onhan ajatus vapauttavakin. Että nää on ne kamat, mä teen näillä. Se on sama oivallus minkä Tom Waits teki Rain Dogsin peltitynnyrien äärellä. Se voi toimia etäännyttämisasiana, mutta koskettavimmillaan teksti on silloin kun kertoja on lähellä sitä tapahtumaa. PALVELUMAKSUN) OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM WWW.RH-ENTERTAINMENT.FI samuli putro-taitto_c.indd 43 7.3.2019 12.50. – Musta tuntuu, että tämän levyn anti on ollut luottamus omaan laitteistoon ja praktiikkaan. Se mikä merkitsee kuulijalle persoonaa, tuntuu tekijästä helposti epäonnistumiselta. Martti kysyi rauhallisesti mistä se johtuu, ja ennen kuin mä ehdin ajatella mitään, vastasin pelkääväni että te ette muuten julkaise mun levyjä. – Näin sanottuna tämä kuulostaa kauhealta elämältä, eikä se ole sitä. – Sitten Martti sanoi, että kyllä me niitä julkaistaan
Lankojen omiin käsiin ottaminen saattoi olla Neøville välttämätön askel. Siksi yhtye päättikin kääntää selkänsä korkeatasoisille studioille ja suunnata Kuopion reunamilla sijaitsevalle mökille. Kriitikoiden ylistämällä yhtyeellä on myös vahva jalansija Euroopassa – etenkin nyt, kun tukena on saksalainen levy-yhtiö. Nykyisin tavaroita saa kuljetettua muutenkin kuin vesiteitse, ja kuin sen ymmärtäneenä on jokikin vetäytynyt kauemmaksi. Eritoten lentämisen tematiikka kiteytyikin koko levyn ja äänitysprosessin punaiseksi langaksi. Päätökset tehtiin pitkälti fiiliksen ja perstuntuman pohjalta. Neov-taitto.indd 44 7.3.2019 12.51. Kesällä 2018 Clouds Hillin siipien alle löysi tiensä myös kuopiolainen Neøv. Helmikuun alussa ilmestyi yhtyeen kolmas levy Volant, jonka tiimoilta Neuvosen veljekset sekä basisti Ari Autio ovat kokoontuneet kanssani keskustelemaan tänne Hampurin liepeille. Kyllähän lentämisen teema korostuu musiikissammekin: pyrimme tekemään lentämiseltä kuulostavaa musiikkia, Anssi runoilee. Veljesten Anssi (laulu ja kitarat) ja Samuli (rummut) Neuvosen ympärille kiteytynyt, Neufvoin-nimellä aloittanut yhtye on vuosien saatossa muuttunut sekä nimeltään että kokoonpanoltaan, mutta jatkanut nousujohteista uraansa ilmakuopista huolimatta. Huoneet ovat korkeita, seinät tiiltä ja ikkunat suuria. Meitä alkoi kiinnostaa, mikä mahtaisi olla se minimikalusto, jolla visiomme saisi toteutettua. – Edellistä levyä tehdessä näytin äänittäjälle William Turnerin impressionistista merimaalausta ja totesin, että tällainen kitarasoundi pitäisi saada. Silloin Hampurin läpi virtaavan Elbe-joen pohjoishaara vielä huuhteli rakennuksen pihamaata. Niinpä rakensimme mökille äänityshuoneet ja tarkkaamon ja hoidimme osan Volantin äänityksistä siellä. Yhtiön analogistudio on yksi alueen halutuimmista äänitystiloista – ovatpa siellä käyneet äänittämässä muun muassa The Killers sekä Peter Doherty. Luonnon helmaan Volantin tekoa ohjasi visio omavaraisuudesta ja vapaudesta. Kolmikon kanssa keskusteltaessa käy nopeasti ilmi, että omaehtoisuus ja taiteellinen vapaus ovat heille ensiarvoisen tärkeitä. oman studion rakentaminen ei edes ole kauhean vaikeaa, saati taloudellisesti mahdotonta. Perinteinen hansakaupungin varastotalo, jossa aikoinaan myytiin mattoja ja kahvia. Päätösten täytyy tuntua luontevilta. 44 SOUNDI SOUNDI 45 Teksti: Lassi Linnola Kuvat: Max Hartmann O lemme 1800-lukulaisen rakennuksen kattokerroksessa. Kaverin ilmeestä huomasi, että nyt saattaisi olla tarkempi kuvaus paikallaan, Anssi muistelee hymyillen ja jatkaa: – Tavallaan siitä se ajatus lähtikin liikkeelle. Kansainvälisestä kysynnästä huolimatta tarkkoja suunnitelmia ei ole, vaan matka jatkuu niin kauan kuin siivet kantavat ja sydän näyttää suunnan. – Vaikka Volantin tekemisessä kestikin kauan, tuntui se tavallaan jopa ilmassa olemiselta – ehkäpä juuri siksi, että saimme tehdä levyä niin vapain käsin. Vaan on varasto muuttunut sisältäkin: vuodesta 2005 lähtien tästä jokaisen milleniaalin loftunelmasta käsin on operoinut saksalainen musiikkiyhtiö Clouds Hill, joka on nopeasti kasvanut merkittäväksi toimijaksi Euroopan musiikkikentällä. Vapaudenkaipuu on koodattuna myös Volantiin, joka ranskasta käännettynä tarkoittaa sekä ”lentämistä” että ”ohjauspyörää”. Tänä päivänä Ilmavaa indietä ja kuulasta dream popia loihtiva Neøv on jo reippaan vuosikymmenen ajan kuplinut kotimaisen indie-kentän alitajunnassa. Neøville pohjoisen luonto ei ole musiikin päälle liimattu elementti eikä bisneshengessä keksitty eksotiikkamauste, vaan olennainen osa bändin luonnetta
– Eipä meidän kohdalla muu toimisikaan. – Liekö sattumaa vai kohtaloa, mutta tuntuu kuin olisimme löytäneet lafkan, jolla on täsmälleen samat asenteet ja arvot kuin meillä! Eiväthän kaikki Clouds Hillin artistit mitään erityisen isoja nimiä ole, mutta sitäkin laadukkaampia. Täällä artisteista ei yritetä tehdä tuotteita, vaan he saavat olla juuri sellaisia kuin ovatkin. – Varmaan olisimme kotona ja rakentelisimme legolinnoja, Anssi laukoo. Jos joutuisimme tinkimään taiteellisista periaatteistamme, niin sitten tekisimme luultavasti jotain ihan muuta kuin musiikkia, Samuli komppaa. Kosmopoliittinen taitelijatalo Anssin kertoman valossa Clouds Hill näyttäisi olevan juuri täydellinen aisapari Neøville. Totta kai haluamme biiseihimme myös sen verran jytyä ja kappalevetoisuutta, etteivät ne ole silkkaa ambientia. ”Kosmopoliittinen taiteilijatalo” – kuten bändi keksii levy-yhtiötä nimittää – korostaa artistien taiteellista vapautta viimeiseen asti. Sitä meillekin on jo ensipäivistä lähtien korostettu, Anssi ihastelee. Kiinnitys saksalaiselle levy-yhtiölle on vain osa kansainvälisyyden jatkumoa, joka on värittänyt Neøvin taival”Meille musiikissa on tärkeää se, ettei siinä ole mitään pakotettua.” Neov-taitto.indd 45 7.3.2019 12.51. Clouds Hill valikoitui useiden potentiaalisten yhteistyökumppanien joukosta, eikä yhtye ole katunut päätöstä pätkääkään. 44 SOUNDI SOUNDI 45 – Meille musiikissa onkin tärkeää se, ettei siinä ole mitään pakotettua
– Meille pohjoiset elementit ovat aina tulleet todella luontevasti. Nyt jokainen meistä on saanut ottaa isompaa roolia keikoilla ja olla enemmän esillä. Vaikka joku voi siltikin olla sitä mieltä, että tämä on rakennettu imago! Metsästä Berliiniin Valtaosan haastattelusta äänessä on Anssi, joka vilkkaasti luennoi aiheesta kuin aiheesta, välillä haudaten kätensä villiin hiuspehkoonsa kuin aivonystyröitään hieroakseen. Nyt tuntuu jopa oudolta ajatella, että on muitakin kokoonpanoja ollut, Ari toteaa. Todistin Neøvin esiintymistä Clouds Hillin studiohuoneessa monikymmenpäisen kutsuvierasyleisön edessä ja totesin itsekin, että yhtyeen aiemmat pelot livesoundin rikkauden puolesta olivat aiheettomia. Enemmän tässä on kyse jonkinlaisesta pohjoisesta ulottuvuudesta, joka tulee luonnostaan. – Vaikka kyllähän siinä aluksi pelotti, että tuleeko meidän live-esiintymisistä enää mitään. 46 SOUNDI SOUNDI PB ta jo vuosien ajan. Potentiaalia riittää, ja kysyntääkin enenevissä määrin. Tämä on aika vaarallinen teema, koska julkikuvat voivat monesti vaikuttaa päälleliimatuilta. ”Kysyntää näyttäisi riittävän, mutta sen taustasyitä emme ole pahemmin pohtineet.” Neøv levyttää saksalaiselle Clouds Hill -yhtiölle ja markkinat yhtyeen musiikillekin ovat Suomen rajojen ulkopuolella. Samuli ja Ari antavat Anssin tajunnanvirran tyrskytä, tarjoten osuvia kiteytyksiä pohdintojen päätteeksi. Emme haluaisi väkisin puskea itseämme mihinkään. Näinpä vaihtoehtoisemmallekin musiikille löytyy helpommin omat kohdeyleisönsä. Ei myöskään ole salaisuus, että ulkomaille lähtiessään pohjoismaiset yhtyeet hyötyvät Pohjolaan liitetystä eksotiikasta. Siitä huolimatta yhtyeen tulevaisuutta määrittää tietynlainen suunnittelemattomuus, jota yhtye nimittääkin Volant-fiilikseksi. – Oli hiton siistiä huomata, että voimme olla metsässä piileskelemässä noinkin pitkään ja tulla Berliiniin asti todistamaan, että musiikkimme kiinnostaa jengiä vieläkin! Vaan eipä ihme, että berliiniläistä riemastutti. Pöydän äärellä istuvan kolmikon synergia onkin niin luontevan oloista, että tuntuu hämmentävältä muistella, että muutama vuosi sitten haastateltavina olisi ollut viisi soittajaa. Vaan mikä saksalaisia Neøvin musiikissa niin kiehtoo. Uusi status quo saavutettiin kuitenkin sulavasti ja sopuisasti. Tavallaan se on siis väestöllinen kysymys – täällä on isompi otanta, Anssi linjaa ja jatkaa: – Saksa ja Keski-Eurooppa ovat muutenkin tuntuneet meille luontevilta. Aiheen mainitseminen saa tavallisesti elävästi puhelevan Anssin vakavoitumaan. Neov-taitto.indd 46 7.3.2019 12.51. Me tietty tulemme aika periferiasta, eli siinä ei ole tarvinnut ruveta erikseen liimailemaan, Anssi hymyilee. Tuntuu, että täällä jengi ymmärtää meitä ja musiikkiamme. – Olemmeko me tuota edes miettineet. Olipa kyse sitten lentämisestä, liitämisestä tai vain putoamisesta tyylillä, näyttää se täältä maasta katsottuna kovin luontevalta ja sulavaliikkeiseltä. Dominique-levyä (2015) seuranneen kiertueen päätteeksi kitaristi-kosketinsoittaja Jonas Ursin ja trumpetisti Antti Hevosmaa jättivät yhtyeen muuttuneiden elämäntilanteiden ja muiden musiikillisten intressien vuoksi. Olimme jo tottuneet siihen, että on enemmän soittimia käytössä. Epäilykset hälvenivät onneksi aika nopeasti, kun vedimme viime vuonna ensimmäisiä triokeikkoja Berliinissä ja heti ensimmäisen biisin lähdettyä soimaan joku yleisöstä nosti kädet ilmaan ja karjui ”Yeaaaah!”, Anssi muistelee nauraen. Ilmiö havainnollistuu useiden tuoreiden indie-bändien brändäyksessä: esimerkiksi Lake Jons ja Ivory Woods ovat ahkerasti käyttäneet mökkiestetiikkaa kansainvälistymisen vipuvartena. Aiemmin soljuvasti virranneet ajatukset tömähtelevät pöydälle sana kerrallaan. Uusi Volant-albumi on silti osittain äänitetty savolaisella mökillä. Yhtye haluaa pitää kaikki langat omissa käsissään. Sama työnjako ulottuu yhteen muuhunkin toimintaan: Anssi vastaa pitkälti sävellyksistä, sanoituksista sekä tuotannosta rytmiosaston tarjotessa sovituksellisia oivalluksia. Kysyntää tosiaan näyttäisi täällä riittävän, mutta sen taustasyitä emme ole pahemmin pohtineet, Samuli toteaa. – Eikä tämä oikeastaan liity kansallisuuteenkaan, sillä suomalaisuuden korostaminen voisi helposti lipsahtaa äitelän kansallisromantiikan puolelle. Neøvin koko olemus on syntynyt pakottomuudesta ja aitoudesta, eivätkä sen jäsenet näytä tahtovan vahingossakaan antaa väärää kuvaa itsestään. Yhtye on keikkaillut ahkerasti Keski-Euroopassa ja on tänäkin keväänä suuntaamassa jälleen kohti Saksaa. – Kyllähän se kokoonpanomuutos meni tosi kitkatta. – Ehkä se voisi johtua siitä, että Saksassa on niin paljon enemmän porukkaa ja isompia kaupunkeja
69 € . k-18 Offspring tulostus.indd 47 7.3.2019 13.24. Fullsteam & NeloNeN media live proudly preseNt speCial Guest: NeloNeNmedialive.Fi/tHeoFFspriNG liput eNNakkooN alk
Toiselle albumilleen Pinkki pilvi Jussi Pelkonen ja Aleksi Ripatti ammensivat inspiraatiota Princestä, Nicki Minajista ja War On Drugsista. Aleksi Ripatin ja Jussi Pelkosen tavoitteena oli tehdä hyvä kutualbumi, vaikka kaikki kappaleet eivät kerrokaan rakkaudesta. Teksti: Mirko Siikaluoma Kuva: Kerttu Malinen Ursus Factoryn uusi levy on nimeltään Pinkki pilvi. 48 SOUNDI SOUNDI 49 48 SOUNDI SOUNDI 49 Latofiltteröityä sielukkuutta Ursus Factory on raivannut tiensä modernin suomirockin kärkikastiin niin menojalkaa kuin aivonystyröitä stimuloivalla ulosannillaan. Yhtyeen itsensä mukaan albumia tehtiin värit edellä. Ursus factory -taitto.indd 48 7.3.2019 12.52
Pelkosen mukaan tavoitteena oli tehdä hyvä kutualbumi, sillä hänen ystävänsä kertoi joidenkin Ursus Factoryn ensimmäisen levyn kappaleiden estäneen ”rakkauden toimen” harrastamisen. Viime vuosina on puhuttu paljon siloittelemattomuuden tulemisesta takaisin muotiin ja profetoitu bändien uutta tulemista. Omakustanteena julkaistut Virheja Juhlat-ep:t sekä villit keikat loivat bändille kulttimaineen suomirock-skenessä. Ursus Factory sai alkunsa Pelkosen ja Aleksi Ripatin yhteisellä kolmen viikon katusoittomatkalla ItäEuroopassa, jolla myös bändin ensimmäisen kappaleen Rakastuin lesboon sanat syntyivät latvialaisella hautausmaalla. – Vaikka Pinkin pilven kaikki biisit eivät kerro rakkaudesta, niin tavoitteena ei ole viedä libidoa, Pelkonen tiivistää karhukoplan vision. Pelkonen myöntää, että nyt kappaleen Olli Lindholm -mainintaa kuuntelee hyvin eri tavalla. – Mutta eikö tuo trap-meininki ole aika siloittelematonta. Mutta mitkä levyt ovat sellaisia, jotka eivät syö libidoa. Albumin lyriikoista on löydettävissä viittauksia aikaamme Donnyn atomipommina, ilmastoahdistukseen auttavina Berliinin matkoina ja eksymisiä aiheuttavina keskuksina. Ursus Factory ei ole koskaan pelännyt uudistua, mutta Pinkki pilvi tuo toden teolla uusia sävyjä palettiin. Mutta kyllähän me nykyään siloitellaan aika paljonkin: me ollaan aikuisia miehiä puvut päällä, Jussi Pelkonen heittää. Ursus Factory International Ursus Factory otti vuoden 2018 aikana ensimmäiset uimavetonsa kansainvälisillä vesillä. – Ei meidän ulkomaiden valloitusta voi pitää itsestään selvänä, vaan pitää vetää hyvin ja panostaa. Eletty elämä oli antanut raakamateriaalia, kun bändi ei ollut tehnyt uusia kappaleita pitkään aikaan. – Oli siloittelematonta tai ei, niin parasta olisi se, ettei ole vain tylsää tai kliseistä. Mä tykkään kirjoittaa paljon konkretiaa ja substantiiveja, asioita joista tulee mielikuvia. Jäsenet olivat vuorollaan poissa Suomesta, joka osaltaan ruokki kaksikon nälkää uuden musiikin tekemiseen. Ursus factory -taitto.indd 49 7.3.2019 12.52. – Siinä kerääntyy sellaisia asioita, tunteita tai mitä ikinä haluatkaan ilmaista musiikissa. 48 SOUNDI SOUNDI 49 48 SOUNDI SOUNDI 49 ”Usein kun otetaan kantaa, niin otetaan kantaa niille, jotka on täysin samaa mieltä sun kanssa.” H elsinkiläisen kimppakämpän ovikello ei toimi, mutta hetken kolkuttelun jälkeen harmaaseen pukuun pukeutunut Jussi Pelkonen saapuu avaamaan kotiovensa. Pelkonen toteaa Ripatin tulleen maininneeksi albumin suurimmat musiikilliset referenssit. Ja ulkomaiden valloitus onkin Ursus Factorylle osuvaa, sillä katusoittomatkallahan kaikki sai alkunsa. Rumpali Ripatin mukaan tiedustelu suomirockin tämän hetken tilasta on bändille klassikkokysymys. Kumpikin kappale oli myös vaikea pala studiossa: Yhdessä-biisin massiivinen sovitus hirvitti hetkittäin ja myöhemmin mainitulla Pelkonen oli epävarma laulusuorituksistaan. Jussi Pelkonen vitsailee bändin muuttuneen ”varsinaiseksi AOR:ksi”, mutta vitsissä piilee puoli totuutta. – Mä käänsin osan biiseistä, Pelkonen paljastaa. – Suomirock on ehkä vähän sellainen alakulttuuri-hipsterijuttu tällä hetkellä, mutta siinä skenessä sillä menee tosi hyvin. Me oltiin jo vuoden ajan syöty ja oli aika paskantaa, niin se tuli aika nopeasti, Pelkonen heittää ja saa rikoskumppaninsakin nauramaan. Siinä missä Ursus Factory pystyi puristamaan debyytilleen kaikki yhtyeen tuohon asti julkaisemattomat kappaleet, Pinkin pilven rakentaminen tuli aloittaa lähes puhtaalta pöydältä. Toista levyä ei turhaan kutsuta vaikeaksi. Lyriikoiden lopulliselle muodolle löytyy myös yllättävä vaikuttaja. Suurin osa albumista onkin kirjoitettu menneen syksyn ja talven aikana. Tai semmoinen, että kaiken maailman tatuointeja naamassa ja puhutaan hirveän rumia, Ripatti pohtii. Ajan ohikiitävyys tuli todeksi, kun vain puolitoista viikkoa ennen levyn julkaisua yksi ANO (Mitä kummaa?) -biisin lauseista muutti merkitystään Yö-laulajan yllättävän kuoleman johdosta. Vaikka me ollaan rockia, niin välillä siellä on niin outoja juttuja, joista ei tajua heti mitä tässä on järkeä. – Mitähän mä viimeksi kuuntelin. Ursus Factoryn harteille on yritetty asettaa monesti suomirockin pelastajan viittaa, mutta bändi itse ei ole halunnut ottaa moista vastuuta. Jussi Pelkonen ei ole enää varma onko niissä puheissa perää; siihen riittää jo top kymmeneen katsominen. Pinkiltä pilveltä huomaa jo ensikuuntelulta, että Ursus Factory & Friends -spesiaalikeikkojen henki on tuonut bändille kiinnostuksen uuden kokeiluun. Jotkut juntit sanoi kylläkin siellä Tanskassa sitä, että monet taas diggasi suomenkielistä settiä. Hetken suorasukaista kysymystä pureskeltuaan Aleksi Ripatti vastaa. Studioon kutsutut ystävät soittavat levyllä torvia, kuoro-osuuksia, huilua sekä tansanialaisia ngoma-rumpuja. – Ainoa mikä oli ehkä vähän hankala oli ”I fell in love with a lesbian”, siitä tuli ehkä vähän sellainen karkea. Osittain kääntämistä helpottaa Pelkosen tapa laulaa ”suomea amerikaksi”, jonka vuoksi jotkut biisit tuntuivat bändistä melkein luontevammilta englanniksi. Mä en tiedä mitä rakkaus on -tyylinen balladi on kuin keskisormi sellaisten odotusten suuntaan. – Ne biisit tulivat jotenkin helposti. Yhtye asetti albumin julkaisulle deadlineksi kevään, mikä osaltaan pisti vauhtia ihanalla ja mystisellä tavalla helposti syntyneeseen levyyn. Classic rock -osasto toimii sellaiseen ja tietty hyvä amerikkalainen groove: Prince ja Gary Wright ja muut, rumpali listaa. Ripatti tyytyy toteamaan vain, että kaikki ne kolme ihmistä olivat varmasti kokonaisvaltaisesti hyvin pettyneitä. – Se oli vähän fiftyfifty englanniksi ja suomeksi. Kyllä mä oon sitä mieltä, että sitä englannitusta kannattaa jatkaa, on suunnitelmissa, että me tehdään sitä, Pelkonen lipsauttaa. Erityisesti Yhdessä ja Mä en tiedä mitä rakkaus on paljastavat duosta uuden, sielukkaan puolen. Lähdin ajattelemaan värejä; pinkkiä, turkoosia, mustaharmaata, Jussi Pelkonen kuvailee. Ripatti sanoo, että Ursus Factory ei halua olla vain se ei-siloiteltu, rumia puhuva bändi. – Nyt tää meni sit nauhalle, Ripatti huomauttaa. On vaikea sanoa, onko kaksikko käännöspuheissaan tosissaan vai ei, mutta suunta vaikuttaa selvältä. Ursus Factoryn toisen albumin ennakkokuuntelutilaisuus järjestetään Pelkosen makuuhuoneessa, mikä on hänestä osuvaa, sillä suuri osa kappaleiden tarinoista on syntynyt juuri siellä. Ripatti kertoo Jussin kutsuvan häntä ”latofiltteriksi”: jos jokin ilmaisu tai lause kuulostaa liian helsinkiläiseltä, se tarttuu Keravalta kotoisin olevan rumpalin tutkaan. Ei sillä, että espoolaislähtöinen Pelkonen olisi itsekään pääkaupungin alkuperäisasukas. – Usein kun otetaan kantaa, niin otetaan kantaa niille, jotka on täysin samaa mieltä sun kanssa. Olli Lindholm ja zeitgeist Vaikka Jussi Pelkonen pitää kantaaottavuutta vaikeana aiheena musiikissa, niin Pinkki pilvi ottaa kantaa moneen suuntaan ja monella tavalla tulkittavasti. Kokoonpano pysyy silti jatkossakin duona. Ei mitään karhunpainia Ennen Pinkin pilven teon aloittamista Ursus Factoryn leirissä oli melko pitkään hiljaista. Aika näyttää, miten ne kestää, Pelkonen selventää. Jotain hukkui käännöksessä, mutta myös uutta syntyi. War On Drugsia, jos haluaa sellaisen aamuyön syleilevän tunnelman. Jengiä kiinnostaa, keikkoja on, mutta ei se missään valtavirrassa ole, Jussi Pelkonen kuvailee. Keväällä duo nähtiin Kööpenhaminassa ja Aarhusissa, mutta miten tanskalaisyleisö otti vastaan bändin, joka soittaa eksentristä rockia suomen kielellä. – Kun aloitimme suunnittelemaan tätä levyä, kirjoitin itselleni ylös millaisen levyn mä haluaisin tehdä jo ennen kuin oltiin tehty biisejä. Jengi kuitenkin innostui musiikista, Pelkonen kertoo. Se kuulostaa ehkä huonolta, että ne tulee helposti, mutta ei niitä todellakaan tehty mitenkään vasemmalla kädellä, Ripatti pohdiskelee. Pistokeikka Riikassa ei onnistunutkaan yhtä hyvin. Sellainen simultaanitulkkaus on ihan sairaan hauska prosessi
puuttui avainbiisejä. GENREVAPAALLA VYÖHYKKEELLÄ Genrevapaalla vyöhykkeellä Teksti: Kalevi Suopursu Kuva: Moe Mustafa Pekko Ka?ppi -taitto.indd 50 7.3.2019 12.53. – Me nähtiin jossain bussi pysäkillä puoli minuuttia ja siitä jäi joku lause, joka välähti. Seuraavaksi menin himaan ja oli tarkoitus vaan laittaa se ylös – ja ohoh, valmista teks tiä tuli. Miten tässä näin pääsi käymään. – Mä olen muutenkin käyttänyt esi merkiksi paljon perinne tai arkisto tekstejä – eli on tuttua, että on ole massa vain tietynlainen käytettävä ma teriaali, joka tehdään laulettavaksi, Käppi sanoo ja kertoo itsekin jatkuvasti kirjaavansa tekstiideoita muistikirjaan. Käppi kertoo, että Tapanisen auto maattikirjoituksella tulevat tekstit ovat syntyessään jo käyttövalmiita, niihin tehdään korkeintaan jotain kos meettisia muutoksia. Mä olin koittanut kaikenäköistä, mutta ei vaan lähtenyt. – Mä oon hirveän hidas tekemään tekstejä, Käppi tunnustaa. Vääntöä voi tulla esimerkiksi sanojen rytmityksistä. – Koko ajan käyn läpi perinneainek sia ja ”pöllin” sieltä ajatuksia. Mutta miten tälle esteettiselle polulle on oikein päädytty. – Symbioositaso oli silloin Matildan aikoihin aivan käsittämätön! vahvistaa Tapaninen. Viime levyn tiimoilta se oli käytännönläheinen asia, koska siitä Jouhikkoaan rääkkäävä Pekko Käppi herättää kauhua niin etnokuin punkpiireissäkin. Mutta sii tä on jo aikaa, että olisin valmiiksi asti jonkun tekstin tehnyt. Aurinkolasit päähän ”Pölliminen” on hyvä teema keskuste luun, koska yksi syy K:H:H:Lprojektin suosioon on nimenomaan ollut Pekko Käpin kyky ottaa perinteestä erilaisia juttuja ja muovata niitä tähän aikaan. – Meillä on saattanut olla Tonin kanssa teesessio, jossa ollaan ideoitu että tämmöinen ja tämmöinen teksti voisi olla hyvä, ja sitten kohta tekstiviestillä tuleekin valmis teksti. Alati kameleonttista nahkaansa uusiva Käppi on kirmaillut Kuolleiden Hillittömien Hevoisten Luut -yhtyeensä kanssa jo kolmannelle raviradalle nimeltä Väärä laulu. Levyltä Sanguis Meus, Mama! (2015) löytyy yksi Tapanisen teksti, Matildalla (2017) tekstiosuus on puolet ja Väärä laulu (2019) on jo täysin Tonin sanoittama. 50 SOUNDI SOUNDI 51 T ampereen pääkirjaston Metson lävitse paistaa satumaisia säteitä, kun kahvilan nurkkaukseen saa puvat Pekko Käppi sekä yhtyeen luot tosanoittaja Toni Tapaninen
Silloin biisit kuulee vielä kerran uutena myös itselleen. – Niin! Silloin kun oli treenejä uuden kokoonpanon kanssa ja pojat palas takas kitaraan ja bassoon, niin kyllä ne oli kauhean huojentuneita! Käppi naurahtaa. Tämä asetelma voi sitten kärjistyä, jos piireihin tulee ulkopuolelta sellaisia tekijöitä, jotka käyttää omalla freesillä tavalla matskuja. Nyt oon huomannut, että kansainvälisissä etnopiireissä saa fuusioida perinnematskuun kaikkea paitsi rokkia ja punkia! Jatsia tai taidemusaa saa vapaasti, mutta punksävyt tekee perinteestä ”kauhean kuuloista.” Toisaalta tulee punkkareiltakin sanomista, heh! Ei me olla päästy Puntalaan ikinä! – Itselle näillä genreillä ei ole mitään väliä, enkä mä ajattele sitä asiaa. ”Mä en ole murehtinut mitä jengi sanoo tekemisistäni, mutta tiedän että todella monelle K:H:H:L on liian rokkia.” Pekko Ka?ppi -taitto.indd 51 7.3.2019 12.53. Illuusio taiteessa on mulle tärkeää! Mystisyys omaan musiikkiin! Kun kyselen, onko tekstin puolella siirrytty vastaavalla tavalla ”sähkön” puolelle, heittää Tapaninen huulta sähkökirjoituskoneen käyttämisestä, ja jatkaa sitten pienen tauon jälkeen mietteliäänä: – Ei sitä tarvitse alleviivata, mutta kyllä siellä on yhtenäistä teemaa. Sieltä tulee kultaista puhetta ja laulua koko ajan, ja alusta asti on tuntunut luontevalta käyttää niitä. Seuraava on psykedeelinen folkrockmusikaali Jussi & Jussi, jonka ensiilta on marraskuussa Teatteri Telakalla. Me ruvettiin tekemään tätä uutta levyä jo heti Matildan jälkeen – siitä jäi niin paljon yli. Siinä ei myöskään ole vain itselleen vastuussa, kun tekee muiden kanssa. En myöskään ollut juuri mukana levyn miksausvaihteessa. Mitä mahtaa kuulua tuolle polvien välissä soitettavalle jousisoittimelle vuonna 2019. Millainen suhde Käpillä on etnomaailmaan ja toisin päin. – Kolme K:H:H:L:n levyä on kolmen asian summa. Kansanmusapiireissä on saattanut olla sellainen vaihe että ”nyt tehdään rokkia”, ja sitten laitetaan ne aurinkolasit päähän. Harvemmin olen soittanut kitaraa julkisesti… se ei ole yhtä luontevaa, ja rupean heti kaipaamaan niitä jouhikolla tehtäviä asioita. – Väärä laulu on kokonaisuudessaan ”rokein levy”, mutta se johtuu myös siitä että Auvisen Jani on tullut soittamaan rumpuja. – Ensinnäkin Kuolemaduo on tosi hyvä!, hihkaisee Käppi. Kun mä opiskelin etnomusikologiaa, niin mulla oli todella innostavia opettajia, jotka opettivat että vaikka kaikki musa ei heti miellytä, niin sitä voi tarkastella eri näkökulmista, aprikoi Käppi, ja jatkaa vielä musiikkiperinteen teemalla: – Esimerkiksi Teemu Bergmanista kuulee miten se on perehtynyt punkiin ja miten se pystyy tuottamaan esteettisesti ja sanomaltaan relevanttia uutta matskua, joka on suhteessa genren historiaan. maaliskuuta. Kun se on niin friikki soitin, niin väistämättä tulee se ”Pekko Käppi on jouhikonsoittaja”, ja väistämättä siinä on jonkinlainen missio päällä, mutta ei aktiivisena. Keskustelun lopulla ei voi olla puhumatta Käpin erikoisesta instrumenttivalinnasta eli jouhikosta, joka on uskollisesti seurannut taiteilijaa jo vuosikymmenen ajan. Aikaisemmilla levyillä rumpuraitoja on ratkottu eri tavoilla – kaikki me ollaan soitettu jotain rumpusetin osaa ja rytmi on ollut seilaavaa. Jussi & Jussi Väärän laulun lisäksi Käppiä on pitänyt kiireisenä kaksi teatteriproduktiota, joista ensimmäinen Pakolaiset sai ensiiltansa Tampereen Teatterissa alkuvuodesta. Svart Records julkaisee Väärän laulun 29. Tarkastelin tilannetta ikään kuin astraalisti ulkokehältä ja tajusin, etten tajua enää yhtään mitään tästä touhusta. Pekko: – Ihan hyvää! Se on alusta asti ollut työkalu, jota koko ajan koittaa kehittää. Pekko Käpin, Tommi Laineen ja Jani Auvisen lisäksi yhtyeessä vaikuttaa bassotaiteilija Nuutti Vapaavuori. Toni tekee tekstejä ja uudella levyllä ollaan kitaristi-Tommin kanssa tehty paljon biisejä. Viime aikoina olen tykännyt siitä, että yhdellä kappaleella on monta tekijää. – Niin, ja sikarilaatikoista on luovuttu, puuttuu Tapaninen yllättäen keskusteluun. Vaikka kokoonpanon nimi onkin yhä Pekko Käppi & K:H:H:L, on Käppi itse luovuttanut etenkin uudella Väärä laulu -albumia vastuuta muille niin sanoitusten kuin musiikin toteuttamisenkin puolella. – Toisekseen Suomen kansanmusaskeneä on vaikea yleistää. Käppi on tuottamassa lisäksi Tuuletaryhtyeen uutta levyä ja valmistelemassa omaa soololevyä Helmi Levyille. Joosellakin (Keskitalo) oli se bensakanisterikitara – ehkä just näistä syistä se luopui siitä! Mutta siinä on siis semmonen juttu, että jouhikkoa mä soitan parhaiten. – Triona kaikki joutuivat keskittymään siihen rytmin olemukseen, mutta nyt voi nostaa kädet pystyyn: biisi kulkee itsestään, kun siellä on joku nakuttamassa. Rytmipuoli hengittää. Mutta genren määrittelemättömyys ei välttämättä ole mikään etu: ”K-X-P on sanonut hienosti omasta musiikistaan: ’Rokkipiireissä ollaan teknoa ja teknopiireissä liian rokkia!’” Piireistä puhuminen nostaa mielen sopukoista kuvan, jonka mukaan Suomen etnomaailma olisi inst itutionalisoitunutta. Räväkän esimerkin piirien ulkopuolelta tuo mieleen kansanlauluja veisaava Kuolema-duo, joka synkän askeettisuudessaan on jo miltei punkia. Aiemmassa haastattelussa Käppi on puhunut trilogiasta, mutta miten on nyt asian laita. 50 SOUNDI SOUNDI 51 – Kun myöhäisteininä kiinnostuin kansanmusiikista ja päädyin Tampereelle opiskelemaan kansanmusiikin tutkimusta, niin mä viihdyin arkistoissa ja kuuntelin paljon arkistomummojen ja pappojen puheita sekä lauluja. Siitä tulee se sellainen outo reviiriasia. Itselle on ollut merkittävä huomata, että levy alkaa positiivisesta ja päätyy positiiviseen vaikka välissä on paljon pimeyttä. Kitaristi Tommi Laine laukoi tiedotteessan, että ”rokkia tuli vahingossa.” Siihenkö suuntaan trilogian kolmannetta osaa on viety. Mä en ole murehtinut mitä jengi sanoo tekemisistäni, mutta tiedän että todella monelle K:H:H:L on liian rokkia. Lisäksi yhtye on mukana Tuomari Nurmion ja Juha Hurmeen Kalevala elävänä tai kuolleena -hankkeessa. Kyseessä ei ole kansanvalistusmissio, vaan se että nää tyypit elää arkistoissa ja pääsee todella harvoin ulkoilemaan sieltä! Käppi jatkaa pohdintojaan, että oma musiikillinen visio elektron, punkin ja rokin sekoituksesta syntyy itsestään musiikkia kuuntelemalla. Mutta nyt se on dynaamisesti erilaista, kun siinä on elävä tyyppi eikä kone tai looppi. Kevään levynjulkaisukiertue alkaa Helsingin Nosturista ja jatkuu Tampereen, Oulun, Turun, Jyväskylän ja Kuopion kautta Lappeenrannan Nuijamieheen. Tai sitten rokkari vetää kansanliivin päälle ja tekee folklevyn, jossa on se haitaristi! Mystisyys omasta musiikista Rokkarien kansanliivit on oiva siirtymä kohti maaliskuussa julkaistavaa K:H:H:L:n uusinta levyä. Siellä on paljon erilaisia tekijöitä – myös sellaisia, jotka miettii ”mitä me ollaan” ja siinä samalla suhdetta muuhun musiikkiin. Mutta kymmenen vuotta sitten tilanne olisi kyllä ollut eri – silloin olisin inttänyt enemmän. Alettiin tehdä uusia biisejä ja oltiin jo studiossakin, mutta kahden päivän jälkeen mulle tuli täysi seinä vastaan
Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Jarmo Katila battle beast -taitto_f.indd 52 7.3.2019 15.29. 52 SOUNDI SOUNDI 53 LEVEÄSTI VIRNUILEVA PETO LEVEÄSTI VIRNUILEVA PETO 52 SOUNDI Muun hevimaailman yrmyillessä naamat nurinpäin Battle Beast toimittaa No More Hollywood Endings -albumillaan isoa fiilistä naama hymyssä
– Keikkamenestys muuttui täysin yllättäen. Lopulta ei voinut tehdä muuta kuin päästää irti levystä, antaa sen mennä julkaisuun ja toivoa, että ainakin muutama kuulija tulisi siitä tykkäämään. Jos oma idea ei tule muiden hyväksymäksi, tottakai sen takia tuntee mustasukkaisuuden puuskia. ”Duurissa kel paa ranteita viillellä”, yhtye vitsailee. SOUNDI 53 battle beast -taitto_f.indd 53 7.3.2019 15.29. Perverssit tavaramerkit No More Hollywood Endingsin tunnistaa Battle Beastiksi jo ensitahdeista, mutta ne eivät paljasta albumin luonnetta. – Onhan näissä videossa kova duuni ja ne vaativat paljon suunnittelua, jotta saadaan kuvattua yhdessä päivässä edes tällainen spektaakkeli purkkiin, mutta mielestämme se on yhä kaiken vaivan arvoista, kitaristi Joona Björkroth komppaa vieressä. – Sitten keikoilla samaa biisiä vedetään tietenkin tukka putkella ja hiki hatussa, tai minun tapauksessani hiki hupussa, mutta se musiikkivideoissa onkin niin hienoa: on mahtavaa päästä kertomaan tämä tarina ihan erilaisella audio-visuaalisella tavalla kuin keikoilla tai levyllä. Meillä oli valtavat paineet sitä levyä tehdessä. Emme koskaan halua toistaa vanhaa, vaan luoda uuden uljaan Battle Beastin, Janne kertoo. Muutamia vuosia sitten musiikkivideot julistettiin lähes kuolleeksi, mutta viime vuosina ne ovat kokeneet pienimuotoisen renessanssin. Sisään astellessani bändi on täydessä vauhdissa: kiskoilla kulkevat kamerat kuvaavat Battle Beastin joukkoa, jonka soittajat elehtivät kuin soittaisivat tuhansien ihmisten edessä samalla kun laulajatar Noora Louhimo nostaa kätensä kohti kattoa ja ottaa hetkeä myöhemmin suoraan kontaktia yleisöön kameran läpi. Löytää yhä vahvemmin sen oman soundimme. Bringer Of Painin julkaisua seuranneet kuukaudet saivat bändin ensin huojentumaan, ja sitten yllättymään, kun useat keikat jo Suomessa myivät loppuun. Vaikeuksista voittoihin Vaikka musiikkivideon kuvauspäivä onkin rankka, huokuu koko Battle Beast -kuusikko suorastaan ylitsevuotavan rentoa hyväntuulisuutta. Se saattaa avata biisin monelle ihan uudella tavalla. – Tässä videossa ei edes vedetä ihan täysillä live-meininkinä, koska haluan itse välittää biisin sanoman yleisölle ottamalla intiimin yhteyden katsojaan ja kertoa tarinan siten, että se menee nuolena linssistä läpi, Noora myhäilee. Yleisöt ikään kuin moninkertaistuivat yhden ainoan albumin jälkeen. Battle Beastin tavara merkiksi on muodos tunut metalligen ressä epätyypillinen hyväntuulisuus, mut tei se toki ole koko totuus. – Kyllä me riidellään vielä tätä nykyäänkin, ja aika usein riidelläänkin, mutta se on ihan tervettä, basisti Eero Sipilä hekottelee. Meillä on ympärillä paljon ammattitaitoisempaa väkeä kuin koskaan ennen. Naurunremakan keskellä on vaikea kuvitella, millaisessa myrskyssä bändi oli pari vuotta sitten. Musiikkivideon kuvausten tauottua koko bändi istuu tiskin ympärille fiilistelemään, kuinka erilaisia mahdollisuuksia videoissa on – jokaisen musiikkivideon ei tarvitse olla silkkaa live-meininkiä kuvanauhalle purkitettuna. – Tottakai sen osasi vähän aavistaa, kun sinkut meni hämmentävän hyvin radiosoittoon. Ainakin siihen asti, kunnes astelen Riviera Studion pihaan lähellä Hyhkylahden rantaa. – Jos on terveellä itsetunnolla varustettu bändi tai ihminen kyseessä, niin kyllä tuollaisessa tilanteessa pitääkin olla vähän pelkoa perseessä, Noora sanoo. – Paljon on silti muuttunut myös bändin ulkopuolella. Suuri yleisö pureskeli hermostuneesti kynsiään ennen albumin ilmestymistä, eikä bändi itse päässyt juuri vähemmällä. Studiohallin sisältä kauas kadulle asti kovin tutun kuuloisia tahteja ja tiedän olevani oikeassa paikassa, kun tunnistan kappaleen Battle Beastin uudella levyllä kuultavaksi Edeniksi. – Juuri yksi päivä eräs norjalainen toimittaja sanoi, että on täysin kyllästynyt puolivillaisiin lyriikkavideoihin ja ylisti, miten mahtavaa se on, kun bändit malttavat vielä tehdä täysiverisiä musiikkivideoita, Noora naurahtaa. Nykyään tuntuu siltä, että tämä bändi on oikeasti kuin ura, eikä vain harrastelua, lisää viereen istunut synisti Janne Björkroth. Siitä eteenpäin saattoi olla varma, että olemme saavuttamassa oman tavoitteemme: haluamme mennä bändin kanssa koko ajan eteenpäin, Janne sanoo. Se on meille ihan tavallista. 52 SOUNDI SOUNDI 53 ”Pidän sitä jopa eräänlaisena kehuna, kun jengi oikein janoaa kuulla meidän musiikkia, jotta pääsee haukkumaan sitä.” urinkoinen helmikuun sunnuntai-iltapäivä vaikuttaa ihan tavalliselta Tampereen Hyhkyssä. Siinä olikin sitten ihmettelemistä, kun muutaman sadan ihmisen sijaan keikalla saattoi olla tuhat katsojaa, Eero hehkuttaa. – Tottakai me pyritään aina tekemään parasta mahdollista musiikkia, mutta Bringer Of Pain yllätti meidätkin. – Lähtökohtaisesti halusimme viedä tätä hommaa taas askeleen tai pari eteenpäin. Albumi nostaa Battle Beastin jälleen potenssiin kaksi, ja tekee sen odottamattomilla tavoilla, joita ei tarvinnut bändin mukaan edes suunnitella etukäteen. Ne fiilikset menevät yhtä nopeasti ohi kuin alkoivatkin, Sipilä jatkaa. Battle Beastia neljä vuotta sitten ravistelleista ajoista, joiden seurauksena kitaristi Anton Kabanen sai lähtöpassit, tuntuu olevan jäljellä enää muisto vain. Nostaessani bändin selvästikin parantuneen kemian esille, siitä seuraa varsin itseironista naureskelua. Eräänlainen vedenjakaja koko Battle Beastin historiassa oli tammikuussa 2017 julkaistu albumi Bringer Of Pain. Albumin tai kiertueiden menestys ei tainnut olla itsestäänselvyys edes bändin omissa silmissä. – Musiikki on niin tärkeä ja intohimoinen asia meille kaikille, että siihen suhtaudutaan suurella tunteella
Battle Beastin joukko toivottaa värikkäät kommentoinnit avosylin tervetulleiksi. – Sehän on ihan parasta, jos musa herättää keskustelua ja jengi puolustaa tai vastustaa sitä intohimoisesti. Battle Beast on siis vapautunut kahleistaan ja pitää hauskaa, mikä kuuluu levyllä erittäin suoraan. BB-Noora vs IRL-Noora Keulakuvan asemassaan Noora saa tietenkin suurimman vyöryn kaikista yhteydenotoista varsinkin somen kautta. Intohimoista musiikkia ja intohimoisia faneja. Emme rajoita itseämme sen suhteen, Joona toteaa. Siis kaikista olkatoppauksista ja isoista tukista. – Joskus biisit saattavat vaatia hyvinkin tummaa soundia, toisinaan juustoista synailottelua, välillä raakaa heavya ja siinä välissä popahtavaa balladimeininkiä. No enpä nimmaroinut. Kun et voinut käyttää isoja soundipankkeja ja peitellä kaikkea kymmenillä efektikerroksilla, oli biisin ja ennen kaikkea melodian oltava oikeasti hyvä. Kaikilla tuntuu olevan vahva mielipide kaikista bändin tekemisistä. – Tykkään myös sen aikaisesta tyylistä. – Meillähän on livebändinäkin tarkoituksena olla sellainen positiivinen tuulahdus koko heviskeneen, eikä mitään yrmynaamameininkiä. – Aina välillä tulee kyselyitä, että voisiko tulla kosimaan tulevaa miestä tai vaimoa meidän keikan aikana lavalle, mutta jostain syystä ovat aina jättäneet tulematta, vaikka ollaan ihan suostuttu jo, kertoo kitaristi Juusi Soinio. – Joskus Steel-levyn (2011) aikoihin bändin sisällä puhuttiin, että keikoilla ei sitten kukaan hymyile lavalla. – Meillä on juuri sopivan vinksahtanut huumorintaju, minkä pitääkin kuulua tässä musassa. Se on tavallaan osa meidän perverssiä tavaramerkkiä. hetkeä myöhemmin se on Ebayssa myynnissä, Eero hymähtää. ”Kaikkien rohkaisevien kommenttien joukossa oli niin paljon silkkaa lynkkaamista, että se sai vain sisuuntumaan entistä enemmän.” battle beast -taitto_f.indd 54 7.3.2019 15.29. Kasariakaan Battle Beast ei suostu unohtamaan. Kaikkien rohkaisevien kommenttien joukossa oli niin paljon silkkaa lynkkaamista, että se sai vain sisuuntumaan entistä enemmän, Noora kertoo. Jos lukee yhtään Battle Beastin Facebookja Instagram-tilejä, voi nopeasti huomata, millaista jumalointia Noora saa osakseen. Onhan se aika hurjaa, kun tämä kaikki on itselle silkkaa hauskanpitoa ja soitellaan vähän voimasointuja, mutta se vaikuttaa niin paljon jonkun elämään. Ajoista, jolloin naisilla oli paljon värikkäitä meikkejä, eikä se jäänyt vain naisiin, kun miehetkin käytti moisia ihan yhtälailla, Noora jatkaa. Suurien tunteiden aiheuttaja Viimeistään kolmannesta albumistaan Unholy Saviourista (2015) asti Battle Beast on ollut bändi, josta jokaisella on jotain sanottavaa. Miksei tätä kaikkea voisi tapahtua yksien kansien välissä. Mies naurahtaa. Älkää maksako niistä 600 euroa netissä, Noora jatkaa. Olihan se vähän vaikeaa, kun itsellä oli aina lavalle noustessa samanlainen fiilis kuin hyppisi trampoliinilla, ja yleisöllä on helvetin kivaa, Eero muistelee. – Saan toisinaan myös pyyntöjä, joissa kerrotaan hyvän ystävän olevan menossa naimisiin ja fanittavan meitä ihan täysillä, joten haluaisivat hääparia varten videotervehdyksen. – Meille biisit ovat aika elokuvamaisia kokemuksia. Niin hyvä, että se ärsytti kaikkia joko hyvässä tai pahassa, Janne lisää. Nyt mukana on esimerkiksi myös duurissa vedetty biisi. Siinä tilanteessa voi olla varma, ettei ole tehnyt vain ihan perusbiisejä, sanoo keskusteluun liittynyt rumpali Pyry Virkki. – Sekä toisaalta myös sitten sitä ranteidenviiltelyosastoa sanoituksissa kaiken hyvän meiningin lisäksi, Noora lisää. – Kun liityin bändiin seitsemän vuotta sitten, jouduin helvetilliseen ristituleen. Voin sanoa, että jos nimmareita haluaa, tulkaa keikalle. – Mutta kyllä duurissa kelpaakin ranteita viillellä, Eero nauraa. – Mielenkiintoista kasarissa on se, ettei musan suhteen ollut samanlaisia editointimahdollisuuksia kuin nykyään. – Kyllähän myös Metallican Black Album on sellainen levy, jota on myyty se 100 miljoonaa kappaletta, sille löytyy 100 miljoonaa ylistäjää ja yhtälailla 100 miljoonaa ihmistä kiroaa levyn alimpaan helvettiin, Eero naurahtaa. – Ainakin sen aikaiset leffasoundtrackit vievät nykyisiä ihan 100-0, Eero huudahtaa. Jos sävellän kappaletta, jota tehdessäni näen silmissäni itämaisia maisemia, seuraa siitä myös itämaisia melodioita. Biisilinkit on avattava, koska halu päästä riehumaan aiheesta on niin kova, Pyry lisää. – Pidän sitä jopa eräänlaisena kehuna, kun jengi oikein janoaa kuulla meidän musiikkia, jotta pääsee haukkumaan sitä. Nooran lähestymistapa kaikkeen onkin varsin yksiselitteinen: hän ei seuraa some-kommentointia ollenkaan. Kun ihmistä ylistetään jumalattareksi, hänestä piirretään uskomattomia taideteoksia ja hänestä ollaan suurin piirtein valamassa patsaita, on vaikeaa kuvitella, miten tähän voi muusikkona suhtautua. – Kolikon toiselta puolelta löytyvät sitten nämä tapaukset, kun meille vannotetaan fanituksen nimeen, pyydetään saamaan nimmaroitu rumpukalvo postissa ja... Siinä alkaa jo tuntua siltä, että on saanut elämässään jotain aikaiseksi, Eero naurahtaa. Ei olekaan mikään ihme, että Battle Beastin elinvuosien varrelle mahtuu myös fanituksen ääritapauksia, joista osa on ollut bändin mukaan mukavia ja osa vähemmän mieluisia. – Mieleenpainuvimmat palautteet on niitä, kun joku kertoo, kuinka tämä musiikki on pelastanut ihmishengen. Jopa niin suoraan, että lähes jokainen albumin biiseistä sopisi hyvin vaikkapa hyvän kasarielokuvan treenimontaasiin. Sellaiset teen kyllä aina, Noora hymyilee. – Joskus sain managmentin kautta minulle osoitetun kirjekuoren, joka oli ihan täynnä fanikuvia ja kirjoituskoneella kirjoitettu pyyntö, että voisitko nimmaroida nämä kaikki. 54 SOUNDI SOUNDI 55 – Jos jotain haettiin tietoisesti, niin enemmän orgaanista soundia. Olivatko asiat todella niin paljon paremmin kultaisella 80-luvulla. Toimme mukaan oikeita viuluja ja muita soittimia, ja yritimme saada rummut kuulostamaan vielä enemmän oikeilta rummuilta samplekokoelmien sijaan. Isot fiilikset välittyvät erityisesti levyn melodiamaailmassa, josta löytyy kaikkea: heavyn perinteitä kunnioitetaan, mutta seassa on vähän elokuvien soundtrackeja, hitusen suomimelankoliaa ja hyppysellinen itämaisuuttakin. Ei siinäkään mitään väärää ole, mutta tämä fiilis vaatii tällaista musaa, Noora sanoo
Se, että olen osan elämästäni täysin tuhoutumaton olento, auttaa minua tietenkin myös arkielämässä. Midikitaroista tulee niin lämpimät nostalgiavibat, ettei kenelläkään vain voi olla paha mieli tätä kuunnellessa. – Vielä kun saadaan joku päivä puitteet siihen kuntoon, että pääsen lentämään vaijereiden kanssa lavalla, niin aletaan olla Battle Beastin vallattomuuden lopullisessa ytimessä! Jason Paige: Pokémon Theme Tämä ei esittelyjä kaipaa. Kyllä se pieni alter ego, jolla on täydellinen itseluottamus, on tarpeen varsinkin lavalle noustessa. BATTLE BEAST SOI UUDELLA ALBUMILLAAN NIIN MYÖNTEISELLÄ ENERGIALLA, ETTÄ BÄNDI INNOSTUI LISTAAMAAN KAIKKIEN AIKOJEN PARHAAT SUUREN JA HYVÄN FIILIKSEN SOUNDTRACK-KAPPALEET. – Tämä rooli on vähän sellainen sekoitus arkielämän itseäni ja sen suojaksi kehittynyttä roolihahmoa. King Kobra: Never Say Die (elokuvasta Iron Eagle) Se tunne, kun meinaat lähteä lenkille, muttet löydä lenkkareitasi ja laitatkin sen sijaan kahvin tippumaan. Vince Dicola pitäisi tunnustaa elektronisen musiikin nerona. Michael Bolton: Go The Distance (elokuvasta Hercules) Urheilusuorituksen jälkeistä euforiaa ja katkeransuloista uhmakkuutta. Onko arkielämän Noora saanut rinnalleen Battle Beast -Nooran, eli erottelevatko roolit nämä kaksi eri maailmaa. Usein riittää, kun kerron muutamalla sanalla mistä on kyse, ja taika alkaa tapahtua, Noora hehkuttaa. Cheap Trick: Mighty Wings (elokuvasta Top Gun) Ehkä hieman ilmeinen valinta, mutta Mighty Wings nyt vain kuuluu jokaiselle itseään kunnioittavalle motivaatiobiisilistalle. – Ihmiset eivät ehkä ihan ymmärrä, että ne heidän netissä haukkumat hahmot ovat ihan oikeita ihmisiä, eivätkä mitään heittopusseja, joilla ei ole mitään oikeita tunteita. Sammy Hagar naulaa sen täydellisesti. Ei liene yllätys, että tätäkin oli puuhamassa Vince Dicola. Heviä, discoa, musikaalia ja ennen kaikkea täydellinen konerumpubiitti vaikkapa juoksulenkille. Ihan sama onko kyseessä muusikko tai vaikka näyttelijä. – Juuri nyt asuista on vastuussa Ilmatar Corsetry & Couturen Katariina Tuttavainen Helsingistä, joka on luonut nämä uusimman levyn ja videoiden vermeet. Hyvän tuulen soundtrack ”Biisihä n on enemmä n Battle Beastia kuin Battle Beast itse!” battle beast -taitto_f.indd 55 7.3.2019 15.29. Joe ”Bean” Esposito: You’re The Best (elokuvasta Karate Kid) Karate Kid on kauhea leffa, mutta jostain syystä lastenelokuviin nyt vain tehdään parhaat tie-in-biisit. 54 SOUNDI SOUNDI 55 – Olen niin herkkä ihminen, etten ole tuon jälkeen seurannut kommentointia yhtään. Biisihän on enemmän Battle Beastia kuin Battle Beast itse! Rocky IV: Original Soundtrack T ämä on ehdoton go-to hyvän mielen levyni. Noora on tunnettu järjettömän komeista esiintymisasuistaan, eikä hän pidättelekään tunteitaan ylistäessään yhteistyökumppaneitaan, joiden kanssa hän on voinut täydentää BB-Nooran roolin visuaalisesti. – On mahtavaa löytää ihmisiä, jotka ovat niin käteviä käsistään, että he osaavat toteuttaa kaikki fantasiani asujen suhteen. Bonnie Tyler: Holding Out For A Hero (elokuvasta Footloose) Täydellinen genre-cocktail. Ne negatiiviset kommentit menevät helposti ihon alle ja alkavat vaikuttaa tähän työhön. Aiemmin olen käyttänyt myös Arolan Seijan palveluksia useamman kerran. – Kun olen tämän bändin keulilla, kukaan ei ryttyile minulle, eli kyllä siellä pieni rooli on mukana, Noora naurahtaa. Frank Stallone: Far From Over (elokuvasta Staying Alive) S yltyn pikkuveli latasi Staying Aliven soundtrackille ehkä levyn parhaan biisin. Vaikka sanotaankin, ettei muiden mielipiteisiin pidä rakentaa omaa itsetuntoaan, tämä on tapani suojautua kaikelta siltä negatiiviselta energialta. Sammy Hagar: Winner Takes It All (elokuvasta Over The Top) Kun elokuva kertoo kädenvääntöä harrastavasta rekkakuskista, pitää teemabiisinkin olla aikamoinen. Michael Boltonin tulkinta on silkkaa kultaa. Stan Bush: The Touch (elokuvasta Transformers: The Movie) Vince Dicolan sävellys tämäkin
Mahdollisia tulevaisuuksia ei ole enää yhtä paljon ja ne vähät alkavat pikkuhiljaa jäädä elettyjen menneisyyksien jalkoihin. Valtiot, ihmiset… Me kaikki tarvitsemme toisiamme. Naivismi puree itseään nilkkaan eikä eristäytymispolitiikka toimi mikroeikä makrotasolla. Se luo jännän kontrastin. Särön aiheuttaa Räjähdyspisteessä. K u v a: Te ro A h o n en ”Metafyysinen kömpelyys levyllä liittyy sen aihepiiriin, joka on itselle hyvin tuttu: millaista on olla keski-ikäinen mies ja mikä on silloin suhde rakkauteen.” Samuli Putro Pienet rukoukset Universal Tällä levyllä on paljon hetkiä, jotka tulevat päälle samalla tavalla, osittain kömpelösti, tietoisesti ontuen, väärän mallista palikkaa väärän malliseen reikään mallaten – mutta kauniisti. Muutamalla vedolla paperille tai kankaalle manattu hahmo voi olla itsevarma, tietää paikkansa vaikka välillä tuntuu, että näkijän tai kuulijan pitää itse tuoda siihen kuvaan paljon omaa tapaansa nähdä tai kuulla. M uisto. Juju oli siinä, että ne ontuivat rytmisesti. Levyarviot > 56 SOUNDI Levyarviot > ...tarinat ovat sekoitus hilpeyttä, lakonista melankoliaa ja yllättäviä käänteitä... Julisteissa ympäri kaupunkia siteerattiin jompaakumpaa iltapäivälehdistämme, joka oli sanonut Richmanista, että hän oli kuin itse aurinko olisi astunut huoneeseen. ARTTU TOLONEN HHHH Levyarvostelut 3_19.indd 56 8.3.2019 13.17. Metafyysinen kömpelyys levyllä liittyy sen aihepiiriin, joka on itselle hyvin tuttu: millaista on olla keski-ikäinen mies ja mikä on silloin suhde rakkauteen. Se ei tekstinä nouse samalle tasolle kuin muut laulut. Se on kulmikas ja vähän kömpelö. Kun asuin Helsingissä 80-luvun puolenvälin tienoilla, raitiovaunuissa oli Optikko Arvolan mainoksia, joiden copy oli runomuodossa. Levyn avainlausahdus löytyy nimikappaleesta: ”Minä katson sinua, sinä katsot minuun”. Pienet rukoukset on kaunis ja melkein ehjä levy. Se söi kaistaa ja oli mieleenpainuvaa. Levyn soundi on yhtä paljas kuin tekstit. Musiikki on minimalistista ja välillä yhtä valoisaa ja naivistista kuin Richmanilla, mutta lyriikat ovat paljon arkisempia. Siinä paljastuu se epäsuhta, joka vie tasapainon, paljastaa halun, tekee ihmisestä kömpelön ja haavoittuvaisen. Kappaleiden ääriviivat piirretään muutamalla elementillä, lähes luonnostellen. Toinen muisto. Samuli Putro kuulostaa uudella levyllä suomalaiselta Jonathan Richmanilta, josta joku voisi sanoa, että hän on kuin kauniilla ja surullisella tavalla hillityn poutapilvinen päivä. Kaikki on pientä. Tämän levyn fiiliksessä on jotain samaa. Ateneumissa, jossa Putrokin on näitä lauluja laulanut, oli taannoin näyttely kuvanveistäjä Not Vitalin piirustuksista, joissa hahmot olivat joko häviämässä tai vasta syntymässä. Suurimman osan ajasta ne hetket ovat metafyysisiä, mutta levyn avaavassa kappaleessa Rakkaus taas ontuvuus on tuotu tehokkaasti laulufraaseihin, jotka tuntuvat usein menevän liian pitkälle tai loppuvan kesken, niellen ilmaa. Vanhetessa maailma kutistuu monella tasolla. Putro laulaa paljon heikkoudesta, joka näkyy milloin petoksena, milloin haluna, tarpeena löytää turvaa toisesta ihmisestä, joskus toisen lihasta. Kävin joskus 90-luvun puolenvälin tienoilla Seattlessa Jonathan Richmanin keikalla. Nämä laulut kertovat siitä kutistuvasta maailmasta ja sen törmäyksistä haluihin, joita ei voi enää niin suvereenisti täyttää
ZZ-toppisesti riffattu aloitusveto Signs High Times on jo hyvin lupaava soul-hybridi, mutta ronskeimmat avainkappaleet odottavat levyn jälkipuolella. Pelkistetty The Ending sulkee myös syliinsä sangen lämpimästi. Se riittää. Laulumelodiat jähmettyvät väkisinkin itsetarkoituksellisiin ja persoonattomiin venymiin. Tedeschin murea lauluääni hallitsee väkevämmin, ja Trucks pääsee loistamaan kitaraosuuksien sooloissa ja yhteispelissä. Siinä tulee äkkiä ikävä Amy Winehousen verevämpiä tunteenpurkauksia tai Tedeschin esikuvaksi mainitun Bonnie Raittin rehevämpää melodisuuden johdatusta. Niissä sijaa saavat myös vierailevat urakka-ammattilaiset kirvesmiehet Warren Haynes ja Doyle Bramhall II. Ennakoksi siivuttu duetto Hard Case on levyn raikkain menopala ja aktiviteettia ylläpitää heti perään napakoilla puhalliniskuilla terävöitetty Shame. Kaksi erinomaista, juurensa tuntevaa kitaristia ja laulajaa yhdistää voimansa varmaotteisesti ja luontevin keskinäisin painotuksin. Tedeschi Trucks Band Signs Fantasy Muodollisesti erittäin pätevää, on ensimmäinen mielikuva Susan Tedeschin ja Derek Trucksin 12-henkisen bändin Swamp Raga -studiolla Floridassa purkittamasta albumista. Swamp-ränttäboogie They Don’t Shine täydentää levyn maukkaimman nelikon. MIKAEL MATTILA HHHH K u v a: Ja rm o A lh o Levyarvostelut 3_19.indd 57 7.3.2019 18.48. Se ratkaisee, ja siksi Hattarahiustenkin tarinat ovat sekoitus hilpeyttä, lakonista melankoliaa ja yllättäviä käänteitä. K u v a: Sh er v in La in ez Sur-rur Hattarahiukset Joteskii Groteskii/Roku Ilman Sur-ruria suomalainen musiikkikenttä olisi valtavan paljon köyhempi. Vähänkin hitaammissa, emotionaalisissa fiiliksissä luisutaan uhkaavan lähelle sitä modernia ”rhythm & bluesia”, jossa sekä rytmi että blues jäävät lahjoistaan liiankin tietoisen laulajan ääntelytekniikkaan satsaavan eläytymisen varjoon. Sellaiselta huhtikuun odottavalta kelmeydeltä, jossa vaaleanruskea joutomaa paljastuu lumipeitteen alta ja elämä alkaa pikkuhiljaa näkyä kaikkialla. Samanlaiseen kahjoon briljanssiin on tässä maassa kyennyt ehkä Kari Peitsamo – eikä nyt mennä tässä hänen viimeisimpiin Twitter-öyhötyksiinsä. Jos aiheet voisivatkin varmasti kuulostaa ärsyttävältä hassuttelulta, niin onneksi Vuorenmaalla on kyky löytää erikoisistakin asioista eksistentialistisen ihmettelyn aihetta. Toisaalta tällaista assosiaatiorockia Sur-rur on ollut aina. ASKO ALANEN HHH SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...tarinat ovat sekoitus hilpeyttä, lakonista melankoliaa ja yllättäviä käänteitä... Turhan stressatuilta kuulostavia tilityksiä paremmin toimivat keveämmät, hartailla jousilla kaunistetut pop-slovarit, harkitun levollinen When Will I Begin sekä akustinen ja somasti maanläheinen Strengthen What Remains. Sur-rur on luonut oman eksentrisen muotokielensä, ja toteuttaa sitä edelleen ihastuttavan hyvin. Sillä jos sen päälauluntekijä Ville Vuorenmaata ei olisi, niin kuka sitten tekisi lauluja esimerkiksi Fleetwood Macin sekavista välivuosista ennen suursuosiota, etsivä Neiti Marplen virtuoottisesta rikoksenratkaisukyvystä ja siitä, millaista on omata sellainen addiktio, että käy vähän väliä sahalla pihistämässä lankkuja ja viemässä niitä yksiöönsä. Bändin ilmaisu on erottunut edukseen juuri polveilevuutensa ansiosta: siltä löytyy sekä puolentoista että kuudentoista minuutin mittaisia kappaleita, jotka etenevät vähän minne sattuu, kuin hiekoitetulle asfaltille auringossa sulava jää. Varman päälle pelaamisessa on pätevän ja sopivan sielukkaan soittomahdin ohella se haljumpi puoli, että kappalemateriaali on sekä tyylillisesti että sovituksellisesti altis monitahoisille kompromisseille. Ensinnäkin: sen romuluinen musiikki on tuntunut aina kovin keväiseltä. Vaikka Hattarahiukset edustaakin bändin musiikillisesti koherentimpaa ja aiheellisesti kepeämpää laitaa, ei se tarjoile varsinaisesti mitään uutta. Leipälajissaan skittabluesissa pitäytyessään Tedeschi ja Trucks välttävät geneerisimmät kuviot. Täynnä elämää, sitä Sur-rurin musiikki tosiaan on. Siinä mielessä se on sukua myös Guided By Voicesin hengästyttävälle ilmaisulle, mutta Sur-rur kuulostaa vain vaivattomammalta. En tiedä, mutta tällaisia aiheita lapualaislähtöisen trion seitsemäs albumi Hattarahiukset nostaa esiin. Näin he pystyvät väkevämpiin suorituksiin soulahtavien brassien tuellakin
Triagen ajatonta musiikkia on kuvailtu psych popiksi, mutta en vertaisi Webbiä laiskasti samasta kaupungista kotoisin olevaan Tame Impalaan tai johonkin Syd Barrettiin. Methyl Ethel Triage 4AD Methyl Ethel on yhtä kuin australialainen eksentrikko Jake Webb, jonka kolmas pitkäsoitto Triage täydentää sumuisen dreampop-levy Oh Inhuman Spactaclen (2015) aloittaman albumitrilogian. Hänen loihtimansa maailma on vajavaisuudessaan ja jankkaavuudessaankin oudon kiehtova. Ehkä sen pähkäileminen on turhaakin. Hän saa ajattelemaan ja kysymään jatkokysymyksiä. Monissa Buoys-levyn kappaleissa kantavana elementtinä toimiva akustinen kitara saa pohtimaan Panda Bearin esityksiä vanhakantaisesti poplauluina. Webbin mukaan Triagen biiseihin eniten vaikuttanut bändi on kuitenkin miehen vasta hiljattain löytämä The Cure, mikä on helppo uskoa Real Tight -biisin kuultuaan. Psych viitannee Loribelle Spirovskin kansitaiteeseen ja Jean-Paul Sartrelta lainaaviin eksistentialistisiin sanoituksiin. Yksinkertaisista melodioista Lennox tiristää esiin intensiteetin, joka pysäyttää kuuntelemaan. Popmusiikki näyttäytyy vaikeasti määriteltävien merkitysja tunnekytkösten verkkona, jossa artisti ja kuuntelija molemmat elävät. Säveltämisen ja sovittamisen erilliset työvaiheet ovat kaukaista esihistoriaa. Tarttuvalle singlelohkaisulle Ubu myönnettiin Australiassa kultasingle, mikä näyttää hyvältä Triagen promotiedotteissa. Kappaleet ovat ikään kuin nopeasti sutaistuja hahmotelmia, idean esiasteita, joita ei kehitellä sen kummemmin. Sointukierto, melodia ja sanat. Polveilevat biisit ja paikoin operettimainen vokaaliakrobatia ovat velkaa Scott Walkerille (etenkin Post-Blue) olematta liian vaikeatajuisia. 58 SOUNDI Panda Bear Buoys Domino Huomaan ajautuneeni Panda Bearin musiikin ajamana perimmäisten kysymysten äärelle. Sekä Animal Collectiven jäsenenä että sooloartistina indieguru-luokkaan kohonnut/kohotettu Noah Lennox toteuttaa taiteen tärkeää tehtävää. Voiko popmusiikissa puhua muodosta ja sisällöstä erillisinä ulottuvuuksina. Lähes kuristava yksinäisyyden tunne läpäisee kaikki laulut. Esikoislevyn kokeellisuuden ja toisen tuotantoteknisen tason yhdistävä Triage on ensimmäinen albumi, jonka säveltämisen, sanoittamisen ja laulamisen lisäksi Webb on soittanut ja äänittänyt alusta loppuun itse kotistudiossaan Perthissä. Syntyy vaikutelma siitä, että soundiruuvaaja-Noah ja tuottaja-aisaparinsa Rusty Santos alkavat säätää nappuloita ennen kuin säveltäjä-alter ego on saanut rauhassa viedä orastavan ajatuksen maaliin. On vain tunnekokemus, joka joko syntyy ja välittyy tai sitten ei. Scream Whole ja Hip Horror ovat albumin tanssittavinta antia. Panda Bear -estetiikassa luotetaan siihen, että toteutus ja tulkinta nostaa luonnosmaiset kappaleet lentoon. Toista Methyl Ethel -albumia Everything Is Forgotten (2017) työstämään pestattiin supertuottaja James Ford (Arctic Monkeys, Florence And The Machine), ja ainakin salaa toivottiin, että Ford kykenisi muokkaamaan Webbistä 4AD-yhtiölle seuraavan suurmenestyksen, Future Islandsin manttelinperijän. Musiikin pelkistetty ja riisuttu muoto korostaa Noah Lennoxin vahvuutta laulajana. PEKKA LAINE HHH Levyarviot > ...astu siis rohkeasti sisään tuomion ovista... Milloin vähän on liian vähän. Hänen ääneensä tuntuu tihentyvän kaikki olennainen. Fordin seuraaminen opetti Webbille paljon studiotyöskentelystä. JARI MÄKELÄ HHHH Levyarvostelut 3_19.indd 58 7.3.2019 18.48. Sisäänpäin kääntyneen melankolian ja täysautistisuuden välillä keikkuva musiikki rauhoittaa. Milloin ideaa voi oikeasti kutsua ideaksi. Ruinerin rumpukomppi on pöllitty Marilyn Mansonilta ja Trip The Mainsin kitarasoundi on silkkaa 10cc:tä. Muinoin Webbin biisejä olisi kutsuttu art rockiksi, ja se on käyttökelpoinen termi edelleen. Biisit on miksannut valmiiksi moderneja huippulevyjä työstänyt Marta Salogni. Simppelin classic popin sijaan kakkosalbumi kuulosti sellaiselta Hot Chip -yhtyeeltä, joka ei ollut luovuttanut pikkusormea ja loppuja raajojaan house-musiikille. Tässä taantumuksellisessa katsannossa Lennoxin eväät vaikuttavat ajoittain aika laihanlaisilta. Kaiut, sattumanvaraisilta tuntuvat samplet ja blip blop -soundit ja soinnilliset mankelointimenetelmät erikseen, alussa on laulu. Noah Lennox operoi toisaalta maailmassa, jossa muodon ja sisällön rajapintaa on mahdoton havaita
Nyt hän on lyöttäytynyt yhteen toisen suuren musiikkipersoonan kanssa. Käpin vahvaan tulkintaan voi hakea sukulaisuutta Mika Rätön ja Faarao Pirttikankaan persoonallisista äänistä. Onpahan itse Tony Iommi saatu vierailemaan ja toimittamaan muikean soolon kappaleeseen Astorolus – The Great Octopus. Huomionarvoista sikälikin, että kyseessä on ensimmäinen kerta sitten Sabbathin lopettamisen, kun maestroa kuullaan äänitteellä. Ajoittain tietty ei-kaavan-mukainen bluesviba tuo peliin maadoitusta. Kertojaääniksi on kiinnitetty 12 huipputason laulajaa Norah Jonesista Laetitia Sadieriin ja Susanne Sundførista Lucinda Williamsiin. JARI JOKIRINNE HHH Pekko Käppi & K:H:H:L Väärä laulu Svart Pekko Käppi yhtyeineen pitää kolmannella levyllään kiinnostavuuden yllä villisti rokaten. Ne eivät ole suoria kopioita, vaan kumarruksia esikuvalle. Niin omilla vesillä kuin tässä soudellaankin, 2 . Albumin vauhdikkuus jää tällaisenaan kuitenkin yrittämisen varaan. Herrat ovat selvästi inspiroineet toinen toistaan ja Hanna Tryggin sanaton laulukin istuu hyvin usein luontoa peilaavaan maalailuun. Vaikka Mercury Reville vieraineen pitää nostaa hattua näkemyksensä tarkasta vaalimisesta, pelkistyy levy kohtalonomaisuuteensa juuttuneeksi mukaelmaksi jostakin, mikä virtasi aikoinaan vailla estoja. Verbaliikan käyttö on hurmaavaa. Groove Denied on Malkmusin omien sanojen mukaan ollut työn alla säännöllisen epäsäännöllisesti 12–13 vuotta, ja tämän kyllä levyltä kuulee. Silti tsemppaavaksi tarkoitettu poljenta muuttuu lopulta kyllästymiseksi. En lainkaan ihmettele, että levy-yhtiö näytti ensin punaista valoa Groove Deniedin julkaisulle, sillä levy kuulostaa kaikesta sympaattisuudestaan huolimatta vain ja ainoastaan keskeneräiseltä. Yksityiskohtia myöten harkittu esitys on yhtenäisyydessään vangitseva. r tuntuu jonkinlaiselta sisarelta Verden Otto Donnerin kanssa vähän ennen Oton kuolemaa tekemälle niin ikään improvisoidulle Otto-albumille. SOUNDI 59 Candlemass The Door To Doom Napalm Psalms For The Dead (2012) ehdittiin jo julistaa doom metal -pioneerin viimeiseksi levyksi ja kun lukee kippari Leif Edlingin muutaman vuoden takaisia lausuntoja terveysongelmista ja intohimon loppumisesta, on pieni ihme, että bändi on edes yhä olemassa. Kaikkea tekemistä kuitenkin leimaa tuttu kotikutoisuus ja Malkmusin laiskanleppoisa ääni. r Verdeaudio Mika ”Verde” Rintalan paja Nokialla on musafriikille kuin Liisan Ihmemaa. Vahva ironia määritti jo Pavementin musiikkia, eikä Stephen Malkmus ole siitä tähän päivään mennessä luopunut. JUSSI NIEMI HHHH Mercury Rev Bobbie Gentry’s The Delta Sweete Revisited Bella Union Kun Bobbie Gentryn The Delta Sweete ilmestyi vuonna 1968, kutsui Billboard muusikkoa arviossaan Miss Gentryksi. Mercury Revin tuore versiointi osoittaa, että Gentryn musiikki on kestänyt aikaa paremmin kuin jäyhät arvot ja sukupuolinormit. Vaikka kappale itsessään lähtee, jää sen voima puolitiehen. Osuvasti nimetty The Door To Doom kiteyttää bändin ja ylipäänsä vanhan liiton doomin parhaat puolet tavalla, johon vain kokenut konkari pystyy. Tuntuu myös vahvasti siltä, että edellisten tuotosten parhaat elementit ovat asettuneet uomiinsa. Jälkimmäiset tiivistyvät Guess We Found A Wayssa, jonka melodisessa balladiotteessa ei ole paljoakaan Afrikkaa. Onneksi Edling pääsi jaloilleen ja kipinä löytyi uudelleen, sillä uusi levy on upea. Kappaleiden ennalta-arvattavuus syö niiden potentiaalista koukuttavuutta ja mielessä käy jopa ajatus, ettei yksittäisen kappaleen perusteella osaisi kyllä sanoa mikä yhtyeen muutamasta viime albumista soi. Astu siis rohkeasti sisään tuomion ovista. Vanhan kierrättämisestä ei kuitenkaan ole kyse, vaan keitos maistuu tuoreelta ja suurella sydämellä tehdyltä. Olemmeko itse hulluja kukkoja. Selviämmekö ehjinä suuresta aallokosta. Ibibio Sound Machine tekisi pahaa jälkeä ensi kesän festareilla. Levyarvostelut 3_19.indd 59 7.3.2019 18.48. Pohja on muurattu täysin livellä yhteissoitolla, jonka päälle on lisätty harkiten uusia elementtejä. Levyn rankasta yleisilmeestä huolimatta myös musiikin herkkyys säilyy. Sekä pääasiallisesti viisikielistä bassoa ja syntetisaattoreita soittava Rintala että pianossa loistava Joronen yllättävät tässä myös puhaltajina. Levyn aloittava popahtava Ikoni hymyilyttää ja sen mantramainen jumitus saa kropan nykimään. JUSSI NIEMI HHHH ...astu siis rohkeasti sisään tuomion ovista... Kappaleiden lyriikoissa kuljetaan kansanomaisen magian ja perusarjen teemojen välimaastossa. Lopputulokselle hyvin olennainen elektro tulee peliin puhaltimistakin vastaavien Scott Baylissin ja Max Grunhardin sähäkästä syntikkapolitiikasta, mutta on hienoa, että viime kädessä rytmiikka hoidetaan käsityönä: vuorovaikutus leiskuu lyhentämättömänä. Iso vaikutus on myös riveihin palanneella, Epicus Doomicus Metallicus -klassikolla (1986) laulaneella Johan Längqvistillä, joka hoitaa tonttinsa erinomaisesti. Kansanmusiikkija bluesjuuren lisäksi taikinaan on tuupattu heviaineksia, progeilua, slaavilaista kaihoa ja folkmelodioita. Black Sabbathin henki huokuu biiseistä ja riffeistä vahvasti, mutta hyvällä tavalla. Väsymys voi olla tosin yhteydessä myös kuuntelukontekstiin, sillä jos yhtye on livenä läheskään yhtä tiukka kuin albumi antaa ymmärtää, voi vaikutelma lavalla olla aivan eri kuin levyllä. HANNU LINKOLA HHH Verde 2 . Etulinjassa ja vokaaleissa loistaa visuaalisesti ja energisesti vastustamaton lontoonnigerialainen Eno Williams, joka laulaa sekä ibibioksi että englanniksi ja tanssii niin kuin vain afrikkalainen osaa. Riipaisevan kaunis ja lohdullinen Saattaja antaa tälle monisyiselle tarinalle turvallisen lopun. Et pety. Rumpalointi tuo kauttaaltaan briljanttiin soitantoon tuoretta tenhoa. The Delta Sweete Revisitedilla ongelma paikallistuukin voimakkaasti kuvitettuun yleistunnelmaan, joka ei saa millään kiinni Gentryn estottomuudesta. Siellä tuo neropatti kehittelee toinen toistaan huikeampia elektronisia ja akustisia uniikkeja soittimia ja äänittelee niillä levyjä. Perkussionisti Anselmo Netto on brasilialainen ja kitaristi Alfred Bannerman KonKoman ja Osibisan veteraani, joten synkopointi on taattu. Kappaleet ovat suurelta osin eri puista veistettyjä, osa nojaa vahvasti elektroniseen äänimaailmaan, kun taas osa toteuttaa perinteisempää kitaravetoista ilmaisua. Tasapaksun tahdin mukaan kun ei enää muutaman kappaleen jälkeen jaksa lähteä itse. VIRPI SUOMI HHHH Millencolin SOS Epitaph Ruotsalaisen skatepunk-yhtyeen yhdestoista studioalbumi on vähän surullinenkin todiste siitä, millaista on olla yhden (rullalauta)tempun poni. Tähän ei kyllästy, koska tässä operoidaan ajan ulkopuolella. Muutamista oivaltavista hetkistä (Ocean Of Revenge) huolimatta kaivan Malkmus-vieroitusoireissani esiin mieluummin Pavementin tai The Jicksin kanssa tehdyt levyt. Pavement teki johtokaksikkonsa Malkmus & Kannberg voimalla 90-lukuiseen ilmapiiriin oivallisesti sopivaa, hivenen tärähtänyttä, mutta tarkkanäköistä musiikkia. VILJA VAINIO HH Ibibio Sound Machine Doko Mien Merge Kahdeksan vuotta sitten Lontoossa perustettu Ibibio Sound Machine lyö pöytään kolmannen kokopitkän ja kyllä kolisee! Erityisesti tanssilattialla. Mutkan takaa on jo kuitenkin saapumassa jotain aivan muuta. VESA SILTANEN HHHH Stephen Malkmus Groove Denied Domino Jos sanakirjaan pitäisi määritellä arkkityyppinen indie rock -yhtye, olisi vuosien 1989–1999 välillä vaikuttanut Pavement tähän monella tavalla täydellinen valinta. Pian sähköistetty jouhkannel mittelee kovaa ja korkealta kaikuvan laulun kera. Sopassa porisee funkia, elektroa ja afrobeatia eikä puhtaita pop-vaikutteitakaan hyljeksitä. Midlakesta tutulla Jesse Chandlerilla täydentynyt yhtye etsii laulujen ytimestä mytologisoituneen ja yliajallisen Amerikan, jota mittailemalla se rakentaa transsendenttia suhdetta alkuperäisesityksiin. Jouni Joronen muistetaan monista tasokkaista roots/jazz-virityksistä, mutta tässä hän näyttää kykynsä heittäytyä vaivattomasti myös täysin vapaaseen improvisaatioon. Tämä anekdootti kertoo kaikenkattavasti, millaisen ajan ja kulttuuri-ilmapiirin keskelle tuo avantgardistinen ja kurittomankin emansipoitunut albumi syntyi. Kun edelläkävijäksi määrittynyttä musiikkia tulkitaan uudestaan, pelkistyy pioneerihenki helposti suureelliseksi muodoksi. Herkistelyalkua ei SOS:lla tunneta, vaan asiaan mennään suoraan kiskaisemalla kappaleet samalla tempolla alusta loppuun. Välillä ei olla kovin kaukana Labellen pop-funkista, toisinaan liipataan liki Wild Magnoliasin mardi gras -menoa afrobeatin pulpahdellessa pintaan siellä sun täällä. Komeasta toteutuksesta huolimatta levy törmää kuitenkin lähtökohtiinsa. Albumi sisältää kyllä todella monia groovaavia raitoja, mutta on yhtyeen aiempaa tuotantoa kuunnelleelle yllätyksetön läpijuoksu. Dynamiikkaa löytyy ja jännite säilyy intensiivisenä hiljaisimmissakin suvannoissa. Muu materiaali kulkee paljon kovemmalla vaihteella ja mikä parasta, erittäin verevästi ja funkysti. Jotain on revitty astetta enemmän auki ja se houkuttaa pohtimaan
Buckcherryn asenne on niin rokkaava, että taide-elämys meinaa lipsahtaa ahdistavan puolelle. Eikä haittaa, että samalle levylle on päätynyt maestron parhaimmat yksittäiset kappaleet miesmuistiin. PACHO FLORES (VE) Liput 32 €, eläkeläiset 29 €, opiskelijat 20 € 5.4. Tulkitsijan fraseerauksen ylitulkintainen irwinismikin on sekin pakettiin oivallisesti istuva yksityiskohta. Buckcherry on niin hiottu, tehokas ja tyly genrensä edustaja, että genrestä pitävät pitävät taatusti. AILI IKONEN & JUKKA PERKO AVARA: DUSTY SPRINGFIELD* Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 24 € KURKISTUS TAMPERE-TALON KEVÄÄSEEN @TAMPERETALO TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT Ostaessasi liput kolmeen tähdellä merkittyyn konserttiin, saat ne hintaan 20 €/lippu! Levyarvostelut 3_19.indd 60 8.3.2019 8.52. 60 SOUNDI K u v a: D o la B o ra n i Jessica Pratt Quiet Signs City Slang Quiet Signs on harvinaisen vähäeleinen ja hiljaa kuiskiva nippu lauluja. Mutta ilo ei tule ivasta, vaan siitä, miten hyvälle tuulelle jostain näin hyvin kiteytetystä asian ytimestä voi tulla. Hämmästyttävää on sekin, että albumia työstettiin puolitoista vuotta, sillä se kuulostaa todella spontaanilta ja vaivatta syntyneeltä. Yhtyesoittokin kiehtoo. Levy alkaa ja sulkeutuu pitkiin hienovaraisiin groovailuihin päättyvillä kappaleilla. BOBBY RUSH (USA) Liput 39 € 29.3. Uskon musiikkiin esittelee niin puupäistä junttalipoota, että välillä vastaanottimen toisessa päässä meinaa karata nauru. Vaikka Syrtin perusta lepää modernin jazz-ilmaisun vivahteikkailla rytmillisillä tasoilla, sävellysten syövereistä irtoaa paikoin perinteille kumartelevaa johncoltranemaista mystiikkaa. Prattin persoonallinen lauluääni on yhdistelmä pikkulasta ja vanhaa mummelia. Jäntevä, avara ja lämmin luomusointi muistuttaa Grateful Deadista, etenkin Dan Hornen jyhkeä bassottelu ja McCombsin ja Dan Ieadin kitarointi. Uupumattoman aktiivisen Joni Ekmanin viimeisimmän bändilevyn kohdalla on juuri näin. Silti laulut tuntuvat välittävän paljonkin. Toteutus ja tuotanto mallia USA eli rokista ammentava rokki kyllä pölähtää naamalle täysillä. ROBERT GORDON (USA) WITH DARREL HIGHAM (UK) Liput 39 € 16.4. KASAKKAYHTYE VARTA (UA) Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 25 € 3.4. STANLEY CLARKE (USA) Liput 49,50 € 17.4. Kalifornialaisen Buckcherryn hard rockissa kuuluu koppava uhma ja usko omaan tyyliin. Jonkun tulkinnan mukaan Ekmanin kompastuskivenä on ollut tekeminen Levyarviot > ......vastaanottimen toisessa päässä meinaa karata nauru... ANTTI LUUKKANEN HHHH Buckcherry Warpaint Century Media Ei ole vähään aikaan tullut vastaan tällaista taiteellista missiota: ”haluan pitää hauskaa, kajauttaa tärykalvosi pihalle ja rokata osavaltiosta toiseen.” Kaikki eivät taivu kulttuuristen muutospaineiden edessä, vaan jatkavat päättäväisesti matkantekoa eli tässä tapauksessa rokkaamista valitulla tiellä. Myös Shahsad Ismailyn ja Frank Locraston koskettimet Moogista ja Prophetista urkuihin ja Rhodesiin tekevät hienoa jälkeä. Kalifornialaistrubaduurin kolmas albumi tuntuu siltä kuin se olisi tallennettu yön pikkutunteina niin hiljaa, ettei kukaan vain häiriinny. MIKKO MERILÄINEN HHH 27.3. Nuoren sukupolven arvostetuista muusikoista koostuva kvartetti antaa luovuutensa virrata nautinnollisesti myös toisella studiolevyllä. MILO & MOSES* Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 25 € 12.4. Salakavalasti viettelevää musiikkia. Riffit AC/DC–Kiss-akselilta, laulajan ääni klassista rokkihuutoa maustettuna grunge-ajan kevytangstilla ja esitettävät asiat samasta geenilammikosta. Sleeping Volcanoesinkin osoite on selvä: ”Thank you to the authentic fake / Our true enigmatic uncle / Welcome to coo coo land! / Home of the fake.” Rytmikoneen ja twang-kitaran leimaama American Canyon Sutra erottuu muusta materiaalista uhkaavan apokalyptisena beat-runona. Kun McCombs kerrankin puhuu suoraan Tying Up Loose Endsillä penkoessaan vanhoja perhekuvia ja murehtii vieraantumistaan sukulaisistaan, tulos viiltää sydäntä haikealla myötätunnollaan. Tosin sitä ei levystä kuule, sillä soundi on lähes demomainen nauhakohinoineen ja paikoin säröytyvine äänineen, mutta tähän yhtälöön se sopii täydellisesti. Rytmisektiokin komppaa äärimmäisen Cass McCombs Tip Of The Sphere AntiLänsirannikolle New Yorkin kautta palanneen Cass McCombsin yhdeksäs pitkäsoitto on monella tapaa kiihottava työ. Joka tapauksessa nyt ilmeisen vakiintuneen bändin kanssa kappaleiden notkea riffipumppaus ja melodianeppailu pääsevät oikeuksiinsa. Levyarviot > 60 SOUNDI tekemisen vuoksi. TOPMOST 55 VUOTTA Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 25 € 13.4. 1960-luvun folkia henkivien, raukeiden laulujen melodiat ovat tuutulaulumaisia. Alder Egon riveissä soittaneen saksofonistin Jarno Tikan, pianisti Toomas Keski-Säntin, basisti Mikael Saastamoisen sekä kalvotaiteilija Okko Saastamoisen nikkaroimat musiikilliset mielikuvat pyrkivät vapaaseen svengiin saakka, mikä tekee äänitteestä elämyksellisen. Näpsän mittainen albumi puhuu suurista asioista pienin keinoin. Verbaaliset kokeilut tosin menevät niin pitkälle muutamalla biisillä, ettei tarinan juonesta ota selvää Kuopion povaritkaan. PEKKA LAINE HH William Tyler Goes West Merge Päinvastoin kuin parilla viimeisellä instrumentaalilevyllään (Impossible Truth, 2013, Modern Country, 2016), Nashvillestä äskettäin Kaliforniaan muuttanut ex-Lambchop-kitaristi soittaa tässä pelkästään akustista. MELROSE Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 25 € 28.4. VESTERINEN YHTYEINEEN Liput 32 €, opiskelijat ja eläkeläiset 28 € 13.4. JUSSI NIEMI HHHH OK:KO Syrtti We Jazz Rumpali Okko Saastamoisen johtama OK:KO on luonut vakaan maineensa vuonna 2017 julkaistulla onnistuneella Land E. Toisaalta se voi olla musiikintekemisen pohjimmainen funktio, kuten suuret kokonaiskuvan ajattelijat Kari Peitsamosta Jussi Lehtisaloon ovat ymmärtäneet. Guns N’ Rosesin lannoittamassa maaperässä kypsytetty ilmaisukieli on mieltä rauhoittavalla tavalla aukotonta ja ehjää. Näistä déjà vuista huolimatta laulurakenteissa on ovelaa kokeellisuutta maanläheisen pinnan alla. Mysteerin tuntu vallitsee ja siksi Tip Of The Sphere vain kasvaa kuuntelussa. MICKE BJÖRKLÖF & BLUE STRIP* Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 24 € 30.3. Tämä kivi ei vieri. Hypnoottisesti keinahteleva Piik, verkkaisin elkein kehittyvä Syrtti sekä syviin mietiskelyihin uppoutuva Kiipeli ovat kaikki erilaisia teoksia, mutta edustavat saman harmonisen luomisvoiman kekseliäisyyttä. Aina sitä ei välttämättä tiedosta, koska Meg Duffyn sähkökitara seurailee, tukee ja alleviivaa isännän sormipikkailua niin varjomaisesti pehmein, kuulaasti helkkyvin soundein. En keksi rocklevylle mitään tärkeämpää teemaa. OK:KO:n monipuolisuus korostuu tunnelmien vaihtelussa. Ylipäätään kaikenlaisten syrjäytyneiden tyly kohtelu näyttää olevan yksi levyn pääteema. -debyyttialbumilla sekä intensiivisillä keikoilla, jotka yhdistelevät virtuoosimaisuutta ja sofistikoitunutta näkemystä. Hård råk -maallikon tai popmusiikkia maailmanmenoon yleisemmällä tasolla peilailevan siviiliväestön kannattaa olla varuillaan. Quiet Signs ei tee itsestään numeroa, mutta juuri siksi se voi helposti jäädä pyörimään soittimeen päiväkausiksi. Sovitusten nyansseja ei ensikuulemalla edes hahmota, niin hienovaraisia ne ovat. JUHA SEITZ HHHH Joni Ekman & Koira Uskon musiikkiin Jukan Musiikki/Fuck Rekords Joskus yksinkertaiset asiat herättävät ajatuksen, että niiden pelkistetyn muodon takana on merkitys jostain paljon suuremmasta. Ekman kierrättää boogieteorian alkeita statusquomaisella päättäväisyydellä perimmäisenä sanomanaan usko musiikin parantavaan voimaan. LADYSMITH BLACK MAMBAZO (ZA) Liput 44 €, eläkeläiset 40 €, opiskelijat 35 € 4.5. Parin lauluraidan lisäksi levyllä soi lähinnä nailonkielinen akkari ja kaukana huoneen nurkassa soivat koskettimet. Aiemmat albuminsa Pratt äänitti kirjaimellisesti makuuhuoneessaan, mutta nyt työpajana on ollut oikea studio
ROBERT GORDON (USA) WITH DARREL HIGHAM (UK) Liput 39 € 16.4. MELROSE Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 25 € 28.4. TOPMOST 55 VUOTTA Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 25 € 13.4. STANLEY CLARKE (USA) Liput 49,50 € 17.4. PACHO FLORES (VE) Liput 32 €, eläkeläiset 29 €, opiskelijat 20 € 5.4. BOBBY RUSH (USA) Liput 39 € 29.3. 27.3. AILI IKONEN & JUKKA PERKO AVARA: DUSTY SPRINGFIELD* Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 24 € KURKISTUS TAMPERE-TALON KEVÄÄSEEN @TAMPERETALO TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT Ostaessasi liput kolmeen tähdellä merkittyyn konserttiin, saat ne hintaan 20 €/lippu! Levyarvostelut 3_19.indd 61 7.3.2019 18.48. LADYSMITH BLACK MAMBAZO (ZA) Liput 44 €, eläkeläiset 40 €, opiskelijat 35 € 4.5. SOUNDI 61 ......vastaanottimen toisessa päässä meinaa karata nauru... MILO & MOSES* Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 25 € 12.4. KASAKKAYHTYE VARTA (UA) Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 25 € 3.4. VESTERINEN YHTYEINEEN Liput 32 €, opiskelijat ja eläkeläiset 28 € 13.4. MICKE BJÖRKLÖF & BLUE STRIP* Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 24 € 30.3
Levy ei vie brittinelikkoa uusiin suuntiin, itse asiassa se on askel taaksepäin hieman eteerisemmän Gravity The Seducerin jälkeen, mutta ei Ladytronia kuunnellessa osaa uudistumista kaivatakaan. MIKKO MERILÄINEN HHHH Devin Townsend Empath InsideOut Steve Vain lyhytikäisen Vai-bändin laulajana pinnalle päässyt Devin Townsend julkaisi vuonna 1997 kaksi täydellistä metallilevyä: Strapping Young Ladin kanssa tehdyn äärimetallilevyn City ja alunperin Biomechin nimissä julkaistun progressiivisemman soololevyn Ocean Machine. Fields julistaa läpi levyn rakkauden ilosanomaa karismaattisesti ja vaivattoman oloisesti. Vain lisäksi levyllä kuullaan myös Chad Kroegeria, Elektra Women’s Choiria ja useita orkestereita, mutta lopputuloksen kannalta sillä ei ole juuri merkitystä. TOMI NORDLUND HHH Brant Bjork Jacoozzi Heavy Psych Sounds Stoner rock -kulmakiven Kyussin ja myöhemmin Fu Manchun rumpalina tunnetuksi tulleen Brant Bjorkin soolomateriaali on alati viitannut funkyyn vanhan liiton huururockiin. JUSSI NIEMI HHH Tryer Ei kuole koskaan Suicide Tamperelainen Tryer kaahaa paniikinomaisen kiivasta metallinsekaista hardcore punkia niin, että piennar pölisee ja aurausviitat kaatuilevat. Paikoin syntikka huokailee kuin tuuli jossain kuulorajalla. Menetimme soulmies Charles Bradleyn toissa vuonna, mutta onneksi hänen vereväsieluinen kollegansa jaksaa vielä porskuttaa. Itse sävellykset ovat kuitenkin triviaaleja ja raakilemaisia. Päätösraita Our Lady Of The Desertillä vierailee mestarismies Bill Frisell, taas kerran suvereenia tyylitajua osoittaen. Levyarviot > 62 SOUNDI ...kuunteleminen johtaa rauhattomuuteen ja keskittymishäiriöihin... Hätäiset mutta melodiset, tiiviissä mitoissa sanottavansa sanovat rallit pysyvät sokaisevissa tempoissa vain niukin naukin soittajien lapasissa. MAPE OLLILA HHH K u v a: A n tt i P it k äj är v i Levyarvostelut 3_19.indd 62 8.3.2019 9.21. Etenkin bassolinjat ja tyylillä sovitetut torviosuudet miellyttävät. Hysteerisen menon täydentää bändin huutaja Jussin harvinaisen ärsyttävästi känisevä laulusoundi. Ne ovat biisiaihioita, joita jauhetaan kypsyttelyvaiheessa tsekaten, olisiko raakileesta ihan oikeaksi biisiksi. Ehkä hivenen tasapaksusta biisimateriaalista nousevat esiin Wake Up ja Love Prisoner, joissa The Expressionsin mehukas bändisoitto sykähdyttää erityisesti. Vaikka uudelle levylle mahtuu aiempaa useampia genrejä ja soundeja, varioidaan sillä aika paljon Ocean Machinen aikaisia melodioita. Empathilla on nostalgiaa Townsendin kulta-aikoihin. Lisäksi levyn lukuisten vierailijoiden joukossa on Steve Vai, ja Spriten avaa Strapping Young Ladin S.Y.L.:iä muistuttava puheääni. Onneksi levyn tuottanut skene-legenda Kurt Ballou on piirtänyt kaahareille sellaiset nuotit, että nämä kaikkea muuta kuin hitaat hämäläiset pysyvät puoli tuntia ja rapiat kellottavat yksitoista pikataipalettaan aiotulla reitillä ja edes suunnilleen maantieojien välissä. Laulua ei ole kuin päähienovaraisesti. William Tyler itse on kuvaillut musiikkiaan nimikkeillä ”cosmic pastoral” ja ”rural new age”, jotka kuvaavatkin sitä osuvasti. On tietenkin Helen Marnien addiktoiva lauluääni, joka pitää huolen että elektronisimmillaan ja synkimmilläänkin musiikki hehkuu inhimillisyyttä. NUUTTI HEISKALA H Lee Fields & The Expressions It Rains Love Big Crown Lee Fieds kuuluu niihin soulsankareihin, jotka ovat päässeet kunnolla suosion makuun vasta vanhemmalla iällä. Fieldsillä on mittarissa lähes 70 vuotta, mutta hän tunnelmoi It Rains Love -uutuudella kuin voimiensa tunnossa poukkoileva nuori ori. Ja hyvä niin, sillä edelleen aktiivisesti levyttävä artisti on ylistyslauseensa ansainnut. Loisteliasta soittoa ilman virtuoottista pelleilyä, mutta kaipaisin vähän varjoa, mollia ja jonkin sortin draamaa tasaisesti lipuvaan auvoon. Empath kuulostaa liiankin tutulta. Juuri kuten punkin kuuluukin. It Rains Love tekee kymmenen kappaleen mittaisen, kompaktin matkan klassisen bändivetoisen soulin synnyinseuduille. Ladytronin paluu (levytystaukoa kertyi kahdeksan vuotta) tuntuu vanhan, rakkaan ystävän isolta halaukselta. Tismalleen sitä on tämä 2010 tallennettu multi-instrumentalistin oma sessio, jossa mies jamittelee yksinkertaisten riffien ja svengaavien rytmien äärellä ihan keskenään. Siinä missä Townsendin perfektionismi ja emotionaalinen rehellisyys ajoivat hänet mielisairaalaan Ocean Machinen jälkeen, on hän viimeiset viisitoista vuotta päästänyt itsensä helpolla, piiloutuen vitsikonseptien taakse, kuten Ziltoid The Omniscientilla (2007) ja Deconstructionilla (2011) tai kierrättäen vanhoja ideoita kuten Transcendencella (2016). Silti tekeminen ei ole hätiköityä – eletyt vuodet kuuluvat särmikkään sielukkaassa tulkinnassa. Albumi on soitannollisesti ja tuotannollisesti nautinnollisen luomu ja riisuttu kokonaisuus. Ne äänet toimivat loistavasti yhdessä, sillä molemmissa on samankaltainen ambivalentti ydin – läsnä on sekä lämmin kauneus että viileä etäisyys. Ja sitten on itse Ladytron-yhtyeen ääni, se välittämättömästi tunnistettava, synakerroksista rakentuva, shoegazen ja elektropopin yhdistävä soundi. Yleissävy on monin paikoin yllättävänkin raskas ja synkkä, mutta ei koskaan lohduton. Ladytronin melodiantajukin kun on täysin ennallaan. Niitä kuunnellessa tuntuu kuin olisi joutunut monttuiselle ja nimismiehenkiharaiselle maalaistielle millä vain sekunnilla silkkaa lahouttaan hajoavan ralliauton kyytiin ilman turvavöitä ja kypärää, eikä juuri ajokorttinsa saanut polvi suorana kaasupolkimella seisova ja rattia sormet valkoisina puristava kuskikaan vaikuta henkisesti ihan tasapainoiselta. Kokonaisvaltaisesti duurissa kulkevan albumin yleisvaikutelma on mietiskelevä, nätti ja näinä aikoina oudon valoisa ellei peräti optimistinen. Uusia temppuja ei tarjoilla, mutta osaaminen on vahvaa ja vakuuttavaa. Man In A Hurryssa Duffy väläyttää viimemainittua lyhyessä soolossaan. Ja ihan puhtailta jameiltahan nämä raidat kuulostavat. Niin sanottu new age kuulostaa minun korviini usein hiukan liian virtaviivaisesti ja puhtoisesti kauniilta ja niillä rajoilla tässäkin mennään. Ei kuole koskaan on levotonta, ärsyttävää ja sekavaa metelöintiä, jonka kuunteleminen johtaa rauhattomuuteen ja keskittymishäiriöihin. Ei kukaan muukaan tätä tee, varsinkaan näin hyvin. Ladytron Ladytron Ladytron Music Ladytronin valttina on kaksi erittäin vahvaa ja persoonallista ääntä. Lähes tunnin mittainen levy soi isona ja kiihkeänä, miltei käskevänä
...kuunteleminen johtaa rauhattomuuteen ja keskittymishäiriöihin... Levyarvostelut 3_19.indd 63 7.3.2019 18.48
tösraidassa, ja muutenkin Bjork lepattelee pääasiassa yhden idean ympärillä. Ihmismielen tutkailu ja olemassaolon ahdistus, tuska ja onneksi myös riemu visualisoituvat kuviksi, joihin vaihtuvat vuodenajat ja luonto lomittuvat koko voimallaan. Taiten kirjoitetut kappaleet myös naamioituvat asiaankuuluvan vähäeleisiksi, kunnes melodinen kauneus, kitaroinnin ennakkoluulottomuus ja hienoinen psykedeliakin alkavat löytyä. The Flesh Eaters I Used To Be Pretty Yep Roc Yli neljäkymmentä vuotta musiikkia tehtyään The Flesh Eaters on siistinyt tyyliään aika lailla, päätyen uusimmalla albumillaan raskaaseen rockabillyyn. Toinen go-to-biisi levyllä on ehdottomasti levyn eri tyylilajeilla leikittelevä avauskappale Black Temptation. Samettisten balladien (Alone Again ja Lonely Girl) jatkoksi löytyy souldiggeriä miellyttävä versio Sunny And The Sunlinersin 50 vuotta vanhasta tejano soul -biisistä Should I Take You Home. Pohjoisten muusikkoystävien kanssa syntyneen Aavaa-albumin kappaleet ja toteutus tulevat Mäen lauluosuuksia myöten niin totaalisesti omasta maailmastaan, että Radiopuhelinten mainitseminen niiden yhteydessä tuntuu lähinnä synniltä. 4: Slaves Of Fear Loma Vista Tähän mennessä jokainen Health-albumi on tuonut mukanaan ison tyylillisen muutoksen ja harppauksen kohti kuuntelijaystävällisempää soundia. Orozan kiinnostavaan taustatarinaan kuuluu bolivialainen kitaristiisoisä, musikaalisten vanhempien monipuolinen mustan rytmimusiikin levykokoelma ja lukion jälkeen tehty opintomatka rytmin alkulähteille Kuubaan. ISLA MÄKINEN HHHH Health Vol. NUUTTI HEISKALA HHHH J.A. Siinä missä viimeksi laulettiin ”Me’re never going backwards, we’re never growing young”, on sama asia nyt puettu masentavampaan muotoon ”Bored when we’re young, we can’t wait to grow up, we get old, we give up, then we pray to grow young.” Levy on täynnä hienoja biisejä ja Slaves Of Fear lukeutuukin bändin parhaimpiin, mutta tähän mennessä jokaisella levyllään uraauurtavalta vaikuttanut Health ei 90-luvun industrialiin ja Death Magiciin nojaavalla Vol. Silti kokonaisuudesta jää pidätelty vaikutelma. Yhdistetään vähän punkia, countrya, bluesia ja vaihtoehtorockia – tuloksena saamme ilahduttavan uniikkia punk rockia vuosimallia 2019. Alusta lähtien bändin keulakuvana viihtyneen laulaja Chris D:n valittava, rikkonainen ääni pysyy hyvässä tasapainossa levyn raa’an garage rock -soundin kanssa. Soitto kiinnittyy kautta levyn johonkin traditioon niin jämäkästi, että tekijyys hahmottuu vain satunnaisina repeäminä äänitapetissa. Tämä jamittelu on letkeää ja svengaavaa, viimeistelemätöntä ja päämäärätöntäkin, mutta jollakin tavalla se myös on linjassa Bjorkin soolomateriaalin kanssa. Aavaa johtaa lopulta muinaisen tuntemattoman viimeisen leposijan äärelle. Mäen jaarittelemattomat tekstit ovat jälleen ytimekästä ja ehdottoman persoonallista työtä. Slaves Of Fear on kuin Death Magicin (2015) raskaampi versio. Lähtökohdat ovat toki kunnossa. Hän kirjoittaa paljaita tekstejä, joiden lakoninen suorapuheisuus tuntuu päiväkirjamaisen henkilökohtaiselta. Mutta vaikka levy vakuuttaa olleensa joskus nätti, sitä ei kuulija jää edes kaipaamaan. Karhean sävykkäältä albumilta välittyy arktisen hysterian sijasta arktista seesteisyyttä. Samalla hän kuitenkin häivyttää itsensä laulujen taustalta lähes täysin. Aivan kuin Sasami paljastaisi osaamisensa vain vähä kerrallaan ja suuntaisi silloinkin kunnian muille. Onneksi päätösraita Turned Out I Was Everyone avaa asetelmaan uuden näkökulman. Newyorkilaisen Big Crown -levymerkin julkaiseman debyyttialbumin biisit ovat intensiteettiään hillitysti kasvattavia yli neliminuuttisia jameja, jotka singlellä pätkäistäisiin kahteen osaan seiskatuumaisen kummallekin puolelle. 4: Slaves Of Fearin kohdalla, vaan levy on edistysaskeleen sijaan enemmänkin sivuttaisliike. Itsetietoisessa indie-estetiikassa kylvetetyistä lauluista löytyy juonteita niin Stereolabin lumoavaan post rockiin, Dum Dum Girlsin vaaleanpunaiseen noiseen kuin pienen mutkan kautta Grandaddyn varhaiseen lofi-slackerismiinkin. Sanoituksellisestikin Slaves Of Fear on lähes identtinen Death Magicin kanssa. ”Thought I was the only one / turned out I was everyone”, Sasami toistaa kerta toisensa jälkeen nostaen avoimuuden ja piilottelun välisen ristiriidan albumin tietoiseksi ydinsisällöksi. KIMMO K. Vaikka albumi on tehty musiikillisesti taitavasti, punk rockiin tottunut kuuntelija jää kaipaamaan lyhyempiä kappaleita. ”Katso kuinka meri pauhaa, kuule kuinka avaruus soi. Jotkut asiat ovat parempia vähemmän kauniina. Earl Sweatshirt on lisännyt hypetystä sämpläämällä Cold Diamond & Minkin silkkistä hissimusiikkitaustaa Hat Trick -räppiinsä. Näin ei kuitenkaan ole Vol. Vaikka viimeistelemätön ei aina tarkoita huonompaa, siistitty soundi tuo hauskan kontrastin lähes epävireyden rajoilla häilyvälle laululle. HANNU LINKOLA HHH Levyarviot > 64 SOUNDI ...jotkut asiat ovat parempia vähemmän kauniina... 4:llä enää kuulosta uudelta. Kolikon kääntöpuolena on vähänkään tarkemman kuuntelun paljastama raakilemaisuus. PERTTI OJALA HHHH Sasami Sasami Domino Kalifornialaismuusikko Sasami Ashworth luo debyytillään kiinnostavan ristiriidan. Särökitaroitakin kuullaan totuttua enemmän, joten nimen ja kannen mustan ja oranssin sävyt ovat todennäköisesti viittaus Black Sabbathin klassikkolevyyn. Samankaltaiset melodiat ja kappalerakenteet ollaan kääritty aggressiivisempiin ja industrial-vaikutteisempiin kuoriin. Hyvä perseenketkutuslihakseen tarttuva meininki, vahva pössyttelyn tuoksu ja ihastuttava rentous ovat vahvasti läsnä. J.A. Päivän raskain hetki painostaa ja akustisilla kitaroilla introaan jauhava Askeleet kysyy voiko löytää ystävän jos ei itseä. Sweatshirtin YouTube-tallenne ylitti hiljattain miljoonan striimauksen rajan. Hauta meren äärellä muistuttaa olennaisimmasta. Lähes kansanlaulumainen Outo päivä häkellyttää kauneudellaan ja syntsamantrana etenevän Kevätlaulun positiivisuus ylentää mieltä. Poikkeuksia lukuun ottamatta hyvienkin biisien kiilto alkaa hiipua viidettä minuuttia lähestyessä. KOSKINEN HHH Bobby Oroza This Love Big Crown Helsinkiläisen laulajakitaristi Bobby Orozan kolme vuotta sitten julkaistu This Love -single on myynyt maailmanlaajuisesti yli 3000 kappaletta, mikä on poikkeuksellisen iso määrä isoreikäisiä soulseiskoja. Toisaalta on upeaa kuulla kahden soinnun riffillä etenevä seitsenminuuttinen biisi, toisaalta epämääräisyys ja keskeneräisyyys kohdakkoin myös häiritsevät – mutta samalla tuntuvat todella raikkailta. Ota mukaan ilo ja rauha, elä niin hyvin kuin ihminen voi”. Huomattavasti viimeistelemättömämpänä neljätoista vuotta sitten julkaistu Miss Muerte on yksi albumin vetävimmistä singleistä. JARI MÄKELÄ HHH Levyarvostelut 3_19.indd 64 7.3.2019 18.49. Aavemainen jälkimaku pakottaa palaamaan alkuun, silläkin uhalla että palkinto jää edelleen piiloon. Mäki Aavaa If Society Radiopuhelinten laulajana ja sanoittajana yli 30 vuoden ajan ansioitunut kulttuurin moniosaaja J.A. Taustayhtye Cold Diamond & Mink on vuosituhannen alusta lofi-soulia julkaisseen Timmionin housebändi ja tuotantotiimi Jukka Sarapää, Sami Kantelinen ja Seppo Salmi. Mäki on vihdoin tehnyt soolodebyyttinsä
SOUNDI 65 ...jotkut asiat ovat parempia vähemmän kauniina... Levyarvostelut 3_19.indd 65 7.3.2019 18.49
Yleistunnelma oli veljellinen, rakastava ja rento. Jokin ajatus painaa niin kovasti, että se on pakko saada ulos. Vaikka levyn kappalemateriaali varioikin, jopa aika kevyestä ihan raskaaseen asti, tunnen että meidän vuosien yhteissoitto saa nyt upeasti maalattua sen yhtenäistävän punaisen langan. Miten Polanski on kehittynyt vuoden 2014 Between This And Hate -debyytistä tähän päivään. Hiilellä on mahtava tyyli ottaa tilanne haltuun, jonka johdosta artistin on helppo keskittyä olennaiseen, eli parhaan mahdollisen tunnelman välittämiseen levylle. Kalle Loimula: – Yhteissoitto ja tekeminen ainakin on kehittynyt. Hiili Hiilesmaan tuotanto tekee Polanskin eteville biiseille kunniaa. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Flight Of The Conchords Live In London Sub Pop Uuden Seelannin ”melkein palkittu neljänneksi suosituin folk duo” kirnuaa lavalla yhtä sujuvasuista ja hauskaa roolipeliä kuin juonellisten musasketsien HBO-sarjassa (20072009). Jos ekan levyn biisit saattoivat olla monenkin vuoden henkilökohtaisista lokeroista kaivettuja, niin tämä toka levy on jo selkeästi tietyn ajankohdan bänditaltiointi. Mitä oppia on karttunut kilometrien varrella. Kaksikko käyttää hanakasti hupaisimpien iskujen toistoa ja yleisön vuorovaikutuksesta kumpuavaa ad-libbausta. Tässä välissähän meiltä tuli myös Medicine-pikkujulkaisu 2016. Tosin miehen tulkitsijan kyvyt pääsevät paremmin oikeuksiinsa heavyn puolella, kun variaatioille on enemmän mahdollisuuksia. Oli hieno tilanne tehdä tummanpuhuvaa musiikkia, kun vastapainoksi ympärillä oli innostunut ja kunnianhimoinen ilmapiiri. Blue Lightningin pääpaino on covereissa, mutta Malmsteenin mukaan joutuu pettymään, jos odottaa niiden olevan alkuperäisten kaltaisia. Hänen omissa sävellyksissään ei juuri ole sijaa perinteiselle blueskaavalle ja näin ollen sooloosuuksissakin on reilusti varaa revitellä juuri hänelle ominaiseen neoklassiseen tyyliin. Nuhjuisilla ja ponnettomilla soundeilla Mosquiton musiikilliset ansiot sumuttuisivat, mutta Hiilen kädenjälki antaa albumille itsevarman kokonaiskuvan. Miika Kyyrö: – Hyvää heittäytymistä kaikilta, eräskin biisi sovitettiin vielä uusiksi iltatuopin äärellä ja sitä sitten soiteltiin yöllä ja purkitettiin seuraavana aamuna. Anttoni Pikkarainen: – Kappaleiden säveltämisen yhteydessä tunnelmat on usein aika uuvuttavat ja voimaannuttavat yhtaikaa. Mosquito ei ole nostalgiatrippi, vaan se kuljettaa kuuntelijaansa vahvasti omalla polullaan. Eniten toivon oppineeni antamaan muille vapauden tulkita omalla äänellään, jonka johdosta Polanskin soundi on ilmava ja jopa yllättävä. 1990-luvun seattlelainen soundi on viime vuosina nauttinut uutta suosiota, mutta Polanski ei tyydy kierrättämään genren ilmiselvimpiä sävyjä. Polanski Mosquito Polanski Grungen, metallin ja rockin välimaastossa operoivan helsinkiläisen Polanskin toista kokopitkää kuunnellessa ei voi välttyä ajattelemasta sitä g-sanaa. Yngwie suhtautuu bluesiin joltisenkin laaja-alaisesti. Pikemminkin vaikuttaisi siltä kuin Yngwie olisi bluesiin ja perusrockiin yksinkertaisesti liian nopea soittaja. 66 SOUNDI Yngwie Malmsteen Blue Lightning Mascot Vaikka kitaravelho Yngwie Malmsteen tunnetaan pääasiassa neoklassisesta tyylistään, miehen soitosta on kautta vuosien voinut aistia myös bluesvaikutteita. Clement ja McKenzie viihtyvät pop-identiteettiään hakevan Flight Of The Conchords -duon rooleissa aseistariisuvan hyvin. Millainen tunnelma Polanski-leirissä oli levyä sävellettäessä ja studiossa. Mutta silloin kun mies soittaa soolon, siitä on oksat pois. Ikä ei ole hidastanut Yngwietä ja tiluttelu putoaa yhtä vikkelästi kuin nuoruusvuosina. Uutta levyä on mainostettu nimenomaan blueslevyksi. Polanskin vahvuus on bändin taidossa panostaa yksityiskohtiin soundeissa ja sovituksissa, joista esimerkkinä mainittakoon singlenä julkaistulla Yours Alonella kuultava nauhaton basso sekä laulaja Anttoni Pikkaraisen kieron koukuttavat laulumelodiat. Kaikilla meillä on oma tyyli soittaa ja väittäisin, että nyt kun bändi on kokeneempi niin häikäilemättömämmin soitetaan omalla tyylitajulla, omasta elämästä Anttoni: – Ollaan kehitytty miehinä varmasti enemmän kuin soitannallisesti. He havittelevat halpaa myötätuntoa luuseriasenteellaan, mutta nerokkaat bändiparodiat ja niiden mukaiset musapastissit ovat hilpeän ja naiivin pintahölmöyden takana hämmentävän terävästi kirjoitetut ja muotoillut. Nauroimme paljon ja juttelimme vieläkin enemmän. TEKSTI: MIRKO SIIKALUOMA K u v a: O u ti H aa ra n en Levyarvostelut 3_19.indd 66 7.3.2019 19.15. MIRKO SIIKALUOMA HHH Mosquito ui tunnelmaltaan syvissä ja tummissa vesissä. Grungen hengessä ja suomalaisessa mielenmaisemassa on jotain hyvin samankaltaista, ja Polanskin voisi kuvitella aivan helposti parin vuosikymmenen takaiseen Seattleen 2010-luvun Helsingin sijasta. Komiikan taiminki on alati kohdallaan, vaikka yleisö saa naurunpurkauksillaan ja hihkumisillaan kässärin ajastuksen huojumaan. Cover-puolelta löytyy muun muassa Foxy Ladya, Forever Mania ja Smoke On The Wateria, jotka myös antavat osviittaa siitä, että Yngwien uutuus on enemmän rock kuin blues. Yleensä kappaleen valmiiksi saattaminen on ainut tapa pystyä jälleen keskittymään muihin asioihin, ja mulla meneekin monesti useampi päivä ennen kuin pystyn irtautumaan pois säveltämisen otteesta – Studiossa tunnelmat olivat kihelmöivät. Erityisesti duota avustava New Levyarviot > ...kun mies soittaa soolon, siitä on oksat pois... Eipä silti, juuri sillä saralla mies on omimmillaan ja myös kiinnostavimmillaan. Vaikka grungen tunnelmaan on vaikea tuoda mitään uutta ja mullistavaa, niin Polanski onnistuu osoittamaan erittäin vahvaa tyylitajua. Radion, television ja elokuvien ”oikeat duunit” eivät ole vähentäneet Jemaine Clementin ja Bret McKenzien maailmoja valloittavaa inspiraatiota tai ikuisen amatööristatuksen mukaista mukavilpitöntä vaatimattomuutta
Levyarvostelut 3_19.indd 67 7.3.2019 18.49. SOUNDI 67 ...kun mies soittaa soolon, siitä on oksat pois..
Kokonaisuus jää näin vain niukasti alle neljän tähden. Kitaristi Albert Hallikaisen ja laulaja Antti Pajulan rustaamista biiseistä sekä lainaklassikoista koostuva äänite kylpee notkeissa virtauksissa. Parasta kaikessa on kuitenkin Cohenin kyky kirjoittaa kekseliäitä ja koskettavia lauluja sekä artistin ymmärrys instrumentaalisten, sangen barokkisten detaljien päälle. LASSI LINNOLA HHHH Zealand Symphony Orchestra (eli Nigel) sekä rock-vinjetti bändille kuuluvasta ilmaisesta muffinista saavat osuvasti huomiota. Harmi, sillä samalla on kadonnut myös osa omasta ilmeestä ja upottu pari tuumaa sinne geneerisempään metallimassaan. Ursus Factoryn voima piilee sen näennäisessä yksinkertaisuudessa. Shuffle-beat ja saksofonisoolot ovat harvoin kuulostaneet yhtä raikkailta ja epämaskuliinisilta. Aikaisemmin muun muassa Turisaksessa ja Dreamtalessa vaikuttaneita musikantteja sisältävä viisikko on tehnyt toiseksi täyspitkäkseen historiallisfantasia-karnivalistisen konseptialbumin noituudesta, jossa sekä musiikki että sanoitusteemat esikuvien lailla vilisevät kliseitä, alakulttuuriviitteitä ja ihan suoria lainauksiakin. Laulusolisti Nils Nordlingin sävykäs ja taipuisa tenorisoundi antaa bändin sointiin oman aggressiivisen, jylhän ja testosteronisen klanginsa, joka onkin ilahduttavan ketterien kosketinsoitinsovitusten ohella se piirre, joka erottaa Silver Bulletin edukseen niin monista muista samaa power metal -metritavaraa sahaavista yhtyeistä. Hänen esteettiset mieltymykset paikantuvat aikaan, jolloin melodia ja viattomuus olivat popin ydinainesta ja jolloin olosuhteista ja/tai resurssien puutteesta johtuvasta lo-fi-soundista kehittyi indiemusiikissa autenttisuuden tae. Sama ulottuu myös musiikkiin: ruttuisten riffien ja epävireisten laulumelodioiden alle ladotut ratkaisut ovat yllättävänkin tarkkaan sommiteltuja. Cohen on sisäistänyt pieteetillä Carpentersin hyväilevät melodiat, 1970-luvun radioystävällisen softrockin ja kuunnellut tarkkaan Stereolabin ja Belle & Sebastian maneerit. ASKO ALANEN HHHH K u v a: K er tt u M al in en Levyarvostelut 3_19.indd 68 8.3.2019 13.17. Suomalaisten jykevästi rullaava, riffivetoinen ja maltillisesti sinfoninenkin melohevailu on tehty vankalla ammattitaidolla ja pioneereja niin selkeästi kunnioittaen, että kuulijan mielessä pistäytyvät vuorotellen ainakin Helloween, Iron Maiden, Megadeth ja Grave Digger. Viimeistään Aikansa kutaki ja Pakko mennä keskukseen osoittavat, että vain fiksut ja taidokkaat voivat tehdä jotain näinkin tyhmää ja yksinkertaista. Kyse on kuitenkin pienistä kauneusvirheistä muuten hienossa kokonaisuudessa. Mooncult ei toki ole millään mittarilla huono levy, mutta ihan pelkästään jo luitaan myöten syödyn genrensäkään vuoksi ei se enää useamman kuuntelun jälkeen kovin kiinnostavakaan ole. Ursus Factory on jälleen tehnyt hienon kotimaisen rocklevyn, jonka reseptiä tullaan varmasti sekä ihmettelemään että jäljittelemään. Esimerkiksi Hei zombilla kuultavat rock-kliseet eivät toimi tiedostavina knoppeina, vaan jäävät kuluneen kierrätyksen tasolle. MAPE OLLILA HH Chris Cohen Chris Cohen Captured Tracks Sanfranciscolaisen Deerhoofin kitaristina parhaiten tunnettu sekä muun muassa Ariel Pinkin ja Cass McCombsin studioja kiertuemuusikkona toiminut 44-vuotias Chris Cohen siirtyi soolouralle vuonna 2012 julkaistun Overgrown Path -albumin myötä. Aina ei kuitenkaan selviä pelkästään rokkia veivaamalla. Etenkin riipaiseva I Can’t Believe You Wanna Leave purkaa kaihoa jomottavalla vereslihalla. Levy alkaa väkevällä biisikaksikolla Pain ja Death ja meno jatkuu vahvana vielä puolivälin Hang-raitaan asti. Levyarviot > 68 SOUNDI Levyarviot > ...äärimmäisessä kehollisuudessa on myös toivon juonne... SAMI NISSINEN HHHH Cellar Darling The Spell Nuclear Blast Eluveitiestä irtaantunut trio Anna Murphy, Merlin Sutter ja Ivo Henzi esitteli parin vuoden takaisella This Is The Sound -debyyttialbumillaan progressiivista metalliaan, jota voisi kuvailla kimurantimmaksi ja vahvoilla folkelementeillä höystetyksi versioksi Within Temptationista. Menopalojen oheen tyrkitään balladimaisia tilityksiä, jotka tasapainottavat villiä joraamista. Sitten kaikki valttikortit onkin esitelty ja loppumatka liidellään vahvan alkupuoliskon jälkilämmön turvin. Progekiemuroita löytyy yhä, vaikka sitä puolta onkin suoraviivaistettu niin riffikuin folk-osastolla eikä esimerkiksi erikoisia soittimia käytetä enää kuin lähinnä värittämään välija soolo-osuuksia. Million Dollar Tones That’s Right! Bluelight Kotimainen kokoonpano Million Dollar Tones yhdistelee vitaalisin irvistyksin tummahkoa rock and rollia ja vanhempaa rytmibluesia, joka hakee energiaa seitsenpäisen yhtyeen pauhusta. VESA SILTANEN HHH Ursus Factory Pinkki pilvi Monsp Pinkillä pilvellä nerokkaan kummallinen ja kummallisen nerokas Ursus Factory pitää ytimensä ennallaan, mutta tiukentaa otettaan menestyskonseptistaan. Sama linja jatkuu myös toisella pitkäsoitolla. Saksofonit sirottelevat suuntimiin laajaalaisuutta. Ryhmän otteista erottuu tuhtia New Orleans -henkistä svengiä, mikä tekee poppoosta varsin ainutlaatuisen orkesterin. Perinteisen rakkausvuodatuksen lisäksi Pinkin pilven lyriikat koostuvat lähinnä metatason dadasta, jonka pohjalta löytyy kuitenkin hämmentävää ja poliittistakin viisautta. Murphy laulaa vahvalla äänellään hypnoottisen kauniita melodioita möyryävän kitaravallin yllä ja elokuvallisissa biiseissä on tunnelmaa ja tarttuvuutta. Cohenin musiikki voi muutenkin tuntua äkkiseltään vanhanaikaiselta. Hikinen groove rakentuu rollaavan tanssittavaksi, mutta juurevista elementeistä ei tingitä. Tunnetuimpien kulttihittien lisäksi konsertin settilistalla on seitsemän uutta visionääristä miniteosta. That’s Right! -albumilla Million Dollar Tones ottaa ilon irti simppeleistä perusasioista. Cohenin pakoton musiikki hengittää ja svengaa höyhenenkevyesti. JUHA SEITZ HHHH Silver Bullet Mooncult Reaper Silver Bulletin olemassaolo on kumarrus heavyja powermetallille sekä kauhuelokuville 1980-luvulta eteenpäin. The Spell on esikoiseen verrattuna sävyltään tummempi, mutta muuten hyvin luonnollinen jatkumo edeltäjälleen. Lopputuloksena on levy, joka vuorotellen junttaa ja liikuttaa. Kolmannella, artistin omaa nimeä kantavalla pitkäsoitollaan Cohen hivuttautuu yhä korkeampaan asemaan kitaraindien yhä vähäväkisemmäksi käyvässä hovissa. Albumin päättävä raita Los Ocho Pobres Millionarios osoittaa, että Million Dollar Tones taitaa myös kieli poskessa sorvatun surf-henkisen virnistelyn
Ja hiljalleen rytmissä alkaa kaikua uusi viesti. Viime vuosina on ollut hiljaisempaa, erityisesti Prince-ystävän kuoleman tuoman syvän järkytyksen vuoksi. Jae Matthewsin ja Gus Mullerin muodostaman Boy Harsherin kakkosalbumikin tuntuu palautuvan tekijöidensä historiaan, vaikka ei viittaa siihen suoraan. Hiukan ironista sikäli, että nyt ensi kertaa ohjelmassa on myös covereita. Isännän kitarointi on kautta linjan hienovaraisessa sävykkyydessään nautinnollista ja bändi tukee häntä täydellisellä ymmärryksellä. Se yhdistää 1980-luvun popgotiikan 2000-lukulaiseen coldwaveen sekä läpi yön kolaavaan elektrodanceen hakematta hyväksyntää. Monet muistavatkin hänet parhaiten niiltä ajoilta sekä tietysti hänen Grammy-palkittujen soolokasarihittiensä ansiosta. Rytmipohjat jämähtävät ikuiseen luuppiin noiduttujen klubien taustakaiuiksi, Matthews huokailee hokemiaan kalsean etääntyneesti ja efektiikka lähinnä runtelee pintaa. Originaalit eivät kalpene kovassa seurassa. Lyhykäinen kokonaisuus onkin täynnään kaikuja 70-luvun New York -diskosta, mutta lisäksi sillä sekoitellaan genrejä isolla boolikauhalla modernista R&B:stä funkiin ja poppiin. Nekin kyllä tulkitaan omiksi, etenkin Hank Williamsin You Win Again, joka päättää levyn lyömättömänä ässänä. JUSSI NIEMI HHHH Chaka Khan Hello Happiness Island Pikemmin ep:ksi kuin albumiksi luokiteltava Hello Happiness on lähes viisi vuosikymmentä groovanneen legendaarisen funk-ladyn kahdestoista levy. Hello Happiness on positiivinen pakkaus, autenttinen tanssilevy aivan ensisäkeistä viimeiseen kitarariffiin. Erityisesti sinkkulohkaisu Like Sugar saa varmasti rautakangenkin lanteet keinumaan. Itsepintaisella sykkeellään Boy Harsher vakuuttaa, että sydän lyö vielä senkin jälkeen kun tunteet ovat raadollistuneet jätteeksi. Kuka muu täällä soittaa Gene Autryn Riding Down The Canyonia tai Ahmet Ertegunin Ting A Lingia. Musiikin uumenista kumpuaa koko ajan dekadenttia euforiaa, joka pitää ilmaisun elossa pahimmankin toisteisuuden ajan. Pepper’s Lonely Hearts Club Band on yllättävin laina, mutta Tatu siirtää sen brittiläisestä music hallista lännenkapakkaan. cover-valinnat ovat virkistäviä. Hello Happiness onkin hänen ensimmäinen levynsä yli kymmeneen vuoteen. Kaksikon ehdottomuus on kuitenkin myös kiinnostavaa. Jerry Jeff Walkerin Maybe Mexicokin levyn avausraitana vakuuttaa. Blues ja country eivät voi paremmin sulautua yhdeksi. Oikeastaan Careful on jääräpäinen äänite. Levyarvostelut 3_19.indd 69 8.3.2019 13.09. Rouva Khanhan aloitti uransa aikoinaan jo 1970-luvulla funk-pumppu Rufuksen riveissä. Duuri on muutettu molliksi, jolloin musiikki heijastaa laulun sisältöä (ujostuttaa melkein sanoa) alkuperäistäkin paremmin. Then I Crack Up hurmaa oivalla tekstillään ja puoli-jamaikalaisella rytmiikallaan. Ylipäätään ...äärimmäisessä kehollisuudessa on myös toivon juonne... Beatlesin Sgt. Antti Vuorenmaan tyylitietoiselle Hilland-merBoy Harsher Careful Nude Club Rakkauden ja musiikin yhdistelmä on aina jännitteinen, etenkin jos musiikkia tekevät ihmiset ovat joskus rakastaneet toisiaan. Taas on tehty Suomessa roots-levy, joka on täysin kansainvälistä Aluokkaa. Väittämä on kolkko, mutta sen äärimmäisessä kehollisuudessa on myös toivon juonne. HANNU LINKOLA HHH Dave Forestfield Footsteps In The Snow Propaganda Olen viihtynyt Tatu ”Dave Forestfield” Metsäpellon muidenkin levyjen parissa, mutta tämä yhdeksäs omalla nimellä on ehkä paras. Myöntyväisimmilläänkin äänimaailma on irvokkaan poissulkeva, aivan kuin Boy Harsher kostaisi menetyksensä katoamalla äärimmäiseen emotionaaliseen tyhjyyteen. Levy on täynnä pakenemista, kipua, hylätyksi tulemista ja yksinäisyyttä, joiden käsittelyyn yhdistyy tietoisuus kuoleman mahdollisuudesta. Mutta mimmi osoittaa olevansa edelleen tiukassa diskovedossa. LINDA SÖDERHOLM HHH Janne Viksten Blue Over Green Hilland Banjon ja muiden folkperinteisten kielisoittimien mestari, opettaja sekä monen nimiartistin tuottaja ja taustamuusikko Janne Viksten julkaisi ensimmäisen oman levynsä Blue Harbor yli 20 vuotta sitten Sibelius Akatemian Seita Music -merkillä. Ehkäpä se onkin levytyksen ongelma – seitsemän hedelmän salaatti, ja lopputulema on kuin sinkkukokoelma, joskin äärimmäisen elinvoimainen ja energiaa tursuava sellainen. Tatun luontevasti käheä ääni ja verkkainen tempo palvelevat laulua niin täydellisesti, että se menee ihon alle. Akustinen What To Do ja sähköinen She’s A Dancer ovat niin perinnebluesia kuin olla voi, mutta sujuvat kuin hengitys
Hetkittäin levy onnistuu silti hurmaamaan laid backissä kotikutoisuudessaan. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Siinä on menty äärimmäisyyksiin asti, sillä Päiväkirja on tunnustuksellisuudessaan huikeaa vyörytystä. jäljittelee tätä musanarkkarille sävärit aiheuttavaa huumaa. Bändin ainoa virallinen jäsen Dando taustabändeineen esittää puolivillaisesti länkytellen muun muassa Nick Caven Straight To Youn, John Prinen Speed Of The Sound Of Lonelinessin ja käsittämättömän tylsän näkemyksen Eaglesin Take It Easystä. B-puolen riffittelyssä on havaittavissa pieniä jäämiä myös vanhemman liiton ränttätänttä-ajattelusta. Borderline-seiskatuumaisen kälyinen ulospano antaa tosin yhtyeestä turhankin halvan vaikutelman. Kiinnostavia ovat myös kokoonpanoaan alati varioivan Maanvaivan tekemiset. Bändin rempseä mutta tiukka tikkaus on ihailtavaa eikä kahden biisin annoksena vaadikaan enempää. Molemmin puolin Atlanttia sävynsä ja kikkansa hakevat instrumentaalit, monipuoliset jigit, valssit, bluesit ja balladit ovat kaikki omia sävelmiä. Muusikon pistämätön virtuositeetti korostuu perinnemusiikin vilkasliikkeisissä kuvioissa ja hartaammissa soolokokeiluissakin, mutta genren sisäistämä sosiaalinen tanssi-ilo ja surujakin keventävä lohdullisuus eivät salli musisoinnin käpertyvän teknisen taituruuden sisään. Silti tämä 39-minuuttinen välityön välityö tekee lähinnä surulliseksi. Yhteisöllisyyttä vahvistavat monen kappaleen omistukset perhepiirille, läheisille ihmisille ja yhteisille elämyksille. HENRI EEROLA HHHH Levyarviot > ...meluisa kaahaus on vaihtunut pelkistettyyn ja hiottuun kitarapoppiin... Puhelaulu on kuin Cafe Veijon Baaria, mutta itse kappale on kaunis, mikä epätodellisen tunnelman laukaiseekin. Spinefarm 13 vuotta yhtä pitäneen While She Sleepsin tapauksessa vähemmän ei tosiaan ole ollut enemmän. Kulmikkaaseen metelöintiin ihastuneelle bändille henkilökohtaisuus on näet läheisempi valinta. Lemonheads Varshons 2 Fire The Lemonheadsin edellisestä studiolevystä, covereita sisältäneestä Varshonsista on kulunut kymmenen vuotta. Tuli on sun herras on laiskanpulskealla rytmillä eteenpäin keikkuva jumitus, kun taas Törkeä velallisen epärehellisyys on Jouko Hohkon tulkintaa myöten sielunveljetmäinen räiskyvä purkaus. Molemmat kappaleet ovat silti monesta yhteydestä tutun kitaristi Jukka Melametsän käsialaa. Edellisen minilp:n jälkeen maxisinglen formaattiin palanneen orkesterin kahdessa laulussa on keskenään hyvin vähän yhtymätekijöitä ja laulajakin vaihtuu taas kesken matkaa. Lainalauluja edustaa tämä uutukainen jatko-osakin. Puristiksi julistautumatta onkin sanottava, että tämän enempää rosoa ei kannatakaan siivota, gimmakolmikon melodiataju menisi hukkaan joutavilla popsovituksilla. Mitä sinulle on tapahtunut Dennis. TOMI NORDLUND HH While She Sleeps So What. Kappale yhdistelee sujuvasti epämääräistä stalkkaustunnelmaa ja murhamysteeria. kille kotiutunut Viksten pitää fokuksen edelleen bluegrass-pikkailussa, joka on samalla rennosti luistavaa ja hyvin huoliteltua musisointia luottomusikanttien parissa. Toki uusi albumi julkaisu mahdollistaa keikkailun, mutta muutoin Varshons 2:n olemassaoloa on vaikea perustella. Ja nimenomaan a-puolen Taylor Momsen on se perustelu, miksi näin kannatti tehdä. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia, sillä se mikä äänivallissa ja kaaoksessa hävitään, yhtä lailla tärkeä tavaramerkki eli laulumelodiat dominoivat koko albumin mitalla. Myös tulkinta Paul Westerbergin Thingsistä kuulostaa mukavasti Lemonheadsiltä. Melodisen punkin ja kaikenkarvaisten core-tyylisuuntien sulatusuuni ei ole sieltä monimutkaisimmasta päästä, mutta jo ensimmäisellä albumilla osaksi kuunteluelämystä muodostuivat lukemattomat yksityiskohdat sekä paperilla keskenään kamppailevat mutta yhtyeen käsittelyssä yhteen natsaavat musiikilliset ekskursiot. B-puolen Alfapet on kauhutunnelmien raukea vastinpari. Levyarvostelut 3_19.indd 70 8.3.2019 9.21. ASKO ALANEN HHHH Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Käteen osuu jo kolmas 12-tuumainen julkaisu eikä bändiä perimmäistä olemusta voi vieläkään tiivistää muutamalla sanalla. Kai tässä sentään ihan tosimielellä ollaan. Tähän maailmanaikaan koko termin käyttö aiheuttaa näppylöitä, mutta pointti tulee ymmärretyksi. Paradoksaalisesti se on myös seitsemän kappaleen nimettömän kasettijulkaisun groovaavin raita, vaikka kulkeekin puheen eikä laulun tahdissa. Turhia krumeluureja ei harrasta toinenkaan trio, action rockin nimeen vannova The Backstabbers. 2000-luvun alun turboahdetussa hengessähän tässä kaahataan kaasupoljin tanakasti konehuoneen puolella. Dandon laiska ääntely sopii hyvin Yo La Tengon Can’t Forgetiin ja The Jayhawksin Settled Down Like Rainiin, etenkin kun niissä laulaa mukana Marciana Jones. Kuuntelijoille jaettuihin intiimeihin elämyksiin kuuluvat myös Elisa Laihon ja Ninni Poijärven laulamat fiinit coverit, Suzanne Vegan Some Journey ja Judee Sillin There’s A Rugged Road sekä Vesa Vartiaisen hyytävä trad-tulkinta Chilly Winds. Annoin jo edellisalbumi You Are Wen (2017) ilmestyessä pyyhkeitä dynamiikan ja vauhdin hiipumisesta, ja nythän vaikuttaa siltä että se kaikista räyhäkkäin ote karisee askel askeleelta soittajiensa pieluksilta. Ehkä bändien kannattaisi synkronoida samanaikaisiksi myös uriensa lopetuspäätökset. Lo-fi-rämistely pukee Made In Chinan näppärää garagepoppista kivasti, mutta varsinaiset muutokset entiseen ovat kuultavissa vain rahtusen selkeytyneessä soittoilmastossa. Toinen 1990-luvun kulttisuosikki Weezer julkaisi myös hiljattain yhdentekevän coverlevyn. Ja mikäs siinä – kun nämä herrat laulavat, he todellakin laulavat sydän verellä, ja vähintään kahdeksassakymmenessä prosentissa albumin lauluraitoja soi vähintään kolme eri ääntä päällekkäin. Toisen coverlevyn tekemiselle ei keksi muuta syytä kuin varjojen mailla jo vuosia harhailleen, päihdeongelmaisen Evan Dandon kykenemättömyyden säveltää uusia kappaleita. While She Sleeps on uuden aallon metallibändeistä ehdottomasti yksi mielenkiintoisimpia, eikä vastaavaa määrää kylmiä väreitä ole yksikään yhtye viime aikoina tarjonnut. Kokeneet soittajat uuttavat ilmaisuunsa Bad Vugum -henkisen ajattelumaailman laajalta sektorilta Keuhkoista Brüssel Kaupalliseen. 70 SOUNDI N ollasopimus ei nimestään huolimatta ole erityisen poliittinen yhtye. Infoa karttava kokoonpano hajosi ennen kuin ehti oikeastaan aloittaakaan ja nyt monen mutkan kautta on kaivettu esille kahden biisin verran mystisen yhtyeen tuotantoa. Uskoisin Steve Albininkin projektien olevan yhtyeelle tuttuja. Tiedättehän te tunteen, kun löydätte jonkun unholaan painuneen hienon levytyksen. Nollasopimuksen luokittelua kaihtava musiikki vaatii oikean mielentilan, vaikka onkin äärimmäisen kontrolloitua. B-puolen Kirsikkapommi on – aivan oikein – konstailematon käännös Runaways-klassikosta. Tamara Luonnon taannoinen kasetti oli niin sähäkkä johdanto trion sielunmaisemaan, että riemulla ottaa vastaan bändin tuoreen vinyylisinglen
ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Ehkäpä tätä voisi kutsua post-rockiksi. Hendrix-pastissi My Kinda Woman ei oikein istu kokonaisuuteen, vaan tuntuu kuin Kuoppamäen rummutusta ja menneisyyttä ajatellen tehdyltä. Livetilanteessa kauneimpina pitämäni kappaleet eivät vaihtuneet toisiksi myöhemminkään kuunneltuna. Vaikka olin itse tullut keikalle kuuntelemaan lämppäriä, pääesiintyjäkään ei pettänyt. Republic-yhtyeessä Saaren rinnalla soittaa kolme kotimaista huippurumpalia: Olavi Louhivuori, Abdissa Assefa sekä Kingston Wallista tuttu Sami Kuoppamäki. Olisi nimittäin väärin väittää, etteikö yhtyeellä olisi visiota. Spedeläisessä kurjuuden maksimoinnissa kunnostautunut sludgetrio jatkaa hyväksi havaitsemallaan polullaan, usein kuulijan hyvinvoinnin kustannuksella. Soldiers Of Lightilla tätä narratiivia tukevat harvat lauletut kappaleet, joissa veljeys on ihanteista suurin. Tällä hetkellä siihen on vain kovin raskasta uskoa. Reippaan puolituntisen levyn kestosta valtaosa soi puuduttavana puurona, jonka keskeltä erottuu vain muutamia sävellyksellisesti innostavia oivalluksia. Hiomisella ja pienellä innovoinnilla voisi Vallihaudan tylppä julmuus muuntua joksikin aidosti hyytäväksi. Mikäli onnistuit mielikuvaharjoituksessa, pääsit melkoisen lähelle Vallihaudan II-levyn tunnelmaa. Tamperelaiskvintetin musiikki on heidän omien sanojensa mukaan kotoisin kaukaisista galakseista, mutta sillä on silti jalat tukevasti metsämaassa. Nämä kaksi sävellysten ja sävytysten elementaarista linjaa leikkaavat myös keskenään, etenkin nimikappaleessa Piste. Viidakkomaiset rytmit ja Saaren efektien avulla luoma kitaraorkesteri asettavat reunaehdot ilmaisulle. Ex Hex panosti perusasioihin: esikoisalbumi Rips (2014) kuulosti Count Fiven Psychotic Reactionin garage rockin ja Nazzin Open My Eyesin proto power popin risteytykseltä. Yhtyeen soittajista tutuimpia ovat Yeah Yeah Yeahs -kitaristi Nick Zinner ja Jack Whitenkin rumpalina kuultu Carla Azar. Totem Pole, White Dots ja Skip Rope ovat herkeämättömiä, hyvän maun rajoissa ahdistavia kappaleita, jotka kutkuttavat niin, että on vähän epämukavaa olla paikallaan, mutta samalla ei haluaisi olla missään muuallakaan. Kurjuus ja kuolema kukoistavat ikkunan takana, ja ravintolavaunussa tunnelma vaihtelee sulavasti ankeasta vittumaiseen. Chesapeake ja Anna Butterssin akustisen pystybasson notkeuttama Forest Lawn edustavat ihastuttavan ja raikkaan albumin folkeinta antia. Cosmic Caven ja Talk To Men flanger-efektit tuovat pientä vaihtelua kauniiseen 80-luvun alun amerikanrokkiin. Pieneltä esiintymislavalta käsin tunnelman lumonnut Vuono ansaitsi mielestäni enemmän ja tulisi kehittymään ajan kuluessa vieläkin paremmaksi. Ja sitä se todella onkin. Jokaikinen detalji, sointu ja sävelletty soolo on viimeisen päälle mietitty ja kielten äänenväri tarkkaan harkittu. VILJA VAINIO HHH Ex Hex It’s Real Merge Indierockin kitaristilegendaksi Helium-yhtyeessä 90-luvulla noussut Mary Timony perusti Ex Hex -trion vuonna 2013, sen jälkeen kun hänen riot grrrl -legendoista koottu superbändinsä Wild Flag oli kuihtunut. 03-222 1300 Levyarvostelut 3_19.indd 71 7.3.2019 18.49. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). SAMI NISSINEN HHH Better Oblivion Community Center Better Oblivion Community Center Dead Oceans Nimettömällä debyytillään kuin tyhjästä tuleva Better Oblivion Community Center on omissa nimissään ja muun muassa Bright Eyesina mittavan levytysuran tehneen Conor Oberstin ja nuoremman laulaja-lauluntekijä Phoebe Bridgersin bändiprojekti. Sitä mieltä olen yhä. Musiikki samaan aikaan sekä erkaannuttaa todellisuudesta että on aivan tässä. JARI MÄKELÄ HHH Jani Matti Juhani Piste Punaiset levyt Neljännellä suomenkielisellä albumillaan Jani Matti Juhani on jyvittänyt ambitionsa aiemmin jalostamansa melodisen popin ja nyt myös kokeilevampien instrumentaalien kesken. Exception To The Rule tuo bändin sointiin syntetisoitua elektronikaa ja Big Black Heart paljastuu levyn rockeimmaksi raidaksi. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Valitettavasti aitous tässä tapauksessa määrittyy heikoiksi tuotantoarvoiksi, toisteisiksi riffeiksi sekä mahdottoman monotoniseksi äänimaailmaksi. Jälkikäteen ajateltuna tuntuukin hauskalta, että olin kuullut Vuonon debyyttialbumin lähes kokonaisuudessaan jo kauan ennen kuin edes tiesin tulevani kirjoittamaan tätä arviota. Suureellinen rytmija kitarafantasia vyöryy päälle ja kuulostaa vakuuttavalta mutta todelliset huipputeemat puuttuvat. SOUNDI 71 Jarmo Saari Republic Soldiers Of Light Membran Suomen omaperäisimpiin kitaristeihin lukeutuvan Jarmo Saaren musiikkia on aina ollut vaikea typistää yhteen tai kahteen genreen. Basisti Betsy Wiright ja rumpali Laura Harris ovat olleet aktiivisia muiden bändiensä kanssa. Meluisa kaahaus on vaihtunut pelkistettyyn ja hiottuun kitarapoppiin. Albumi miellyttänee erityisesti kitarateknikkoja. Levy sai kriitikoilta hyvän vastaanoton ja rock oli pelastettu (taas). Saaren instrumentaalisen musiikin keskiössä on toki hänen alati mielikuvituksellinen kitarointinsa mutta musiikkia ei ole valjastettu solistisen brassailun, tai minkäänlaisen rocktai jazz-uskottavuuden varaan. Better Oblivion Community Center on nykyamerikkalainen laulukokoelma parhaimmillaan. Hiukan yllättäen It’s Real ei jatka suoraan siitä mihin debyytti jäi. Tuskin lienee väärin olettaa, että Saari pyrkii musiikillaan universalismiin. On selvää, että Vallihaudalle autenttisuus on kaikki kaikessa – siksi II onkin nauhoitettu kokonaan livenä. Oberst ja Bridgers ovat kirjoittaneet valtaosan albuminsa lauluista konkreettisena yhteistyönä ja luomisprosessi on viety vaikuttavaan maaliinsa turhia hieromatta. Biisit ja Oberstin ja Bridgersin yhteistyö toimivat optimaalisesti. Helium on levyjen uusintajulkaisun johdosta kaivettu naftaliinista. Helisevine tamburiineineen rullaava ja Zinnerin kitaran terästämä Dylan Thomas on liki täydellistä folkjuurista poprockia ja yksi alkuvuoden biisihelmistä. Levyn sävellyksissä suureellinen, elokuvallinen äänikerronta lomittuu jo Saaren aikaisemmista yhtyeistä tuttuun “etnomaiseen” fuusioon. Poplauluihin ui mukaan kokeilevampia, synteettisiä soundeja, ja instrumenwww.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. LASSI LINNOLA HH Vuono White Dots Svart Kun näin Vuonon ensimmäistä kertaa livenä, en ollut kuullut yhtyeestä etukäteen muuta kuin nimen. Erilliset lauluosuudet jakautuvat luontevasti ja yhdessä laulettaessa karheus ja herkkyys tukevat toisiaan. Vain hiukan jää kaihertamaan, miksi Timonyn tasoinen kitaristi hukkaa lahjojaan näin retron materiaalin parissa. Kuluneen viiden vuoden aikana Ripsin tenho on haalistunut. PERTTI OJALA HHHH Vallihauta II Future Lunch Kuvittele rovaniemeläisessä ikiyössä puskeva höyryveturi, joka kirskuen vyöryy läpi harmaan helvetin
Bändi soittaa ihailtavalla vimmalla, varsinkin pallon vierimään pannut kitaristi Carl Broemel. Jani Matti Juhani vastaa yksin kaikista sävellyksistä, teksteistä ja joka pelin soittamisesta, mikä minimoi kaikki musiikilliset erimielisyydet ja kiteyttää loogisesti teoksen kokonaisuuden. Wild And Willingin hän tulkitsee herkästi yksin akustisella. Se nakertaa studiossa vallinnutta innoittunutta yhteishenkeä. Karkumorsian esittelee Miljoonasateen luomuisempana kuin koskaan. Vieraikseen Miljoonasade on saanut kylän poikien harmituksesta kertovalla nimiraidalla ensin ”normaalisti” taustalaulavan ja lopulta tutusti pajattavan Värttinän ja ensialbumilta versioidulle Köyhät-biisille riiminsä lisäävän Palefacen. Vaikka kokonaisuus on hivenen hypähtelevä, rokkaamisen riemu toistuu soitossa innostunein nyrjähdyksin. Vaikka Battle Beast liikkuu aiempaa laajemmalla rintamalla ja kokonaisuus ei näin ollen ole erityisen tiivis, asia ei tunnu loppupeleissä haittaavan. Uuden levyn alla Battle Beast mainosti tunneskaalan olevan entistä laajempi. PERTTI OJALA HHH Levyarvostelut 3_19.indd 72 8.3.2019 9.22. Jos koko levy on samanlaista ilotulitusta ja tiukkaa tunnetta, yhtye on päässyt asiansa ytimeen. Hiipivän painostava Murhaaja, punkin rajamailla käyskentelevä Aspa sekä hermostuneen hektinen Todella kiire repivät tunnelmia hurmaavasti eri suuntiin. Levyn soinnin kannalta olennaisinta on kuitenkin multimuusikko Matti Kallion läsnäolo. 72 SOUNDI taalit eivät vieroksu kepeän tenhoavia sävelkulkuja. Tunnelmanluomisen suhteen Eluveitie on kuitenkin siitä hieno yhtye, ettei se ratsasta kelttifolkilla eksoottisuutta tavoitellakseen, vaan sulauttaa sen välttämättömäksi, vastustamattomaksi osaksi kappaleitaan. Poliittisen pamfletin retrodesignkannella varustetun levyn ennakkosiivuna julkistettu Työläisen laulu on laulajan ohjelmanjulistus, joka ei kutsu kokoon poliittista rintamaa ja määrätyn puolueen äänestäjiä, vaan kiteyttää kasvavaan eriarvoisuuteen palaavan luokkayhteiskunnan syrjäyttämän yksilön tunnot ja sympatian kohtalotovereille. JUSSI NIEMI HHHH Battle Beast No More Hollywood Endings Nuclear Blast Edellisellä levyllään Battle Beast oli uuden tilanteen edessä, kun bändin tiet pääasiallisen biisintekijän kanssa erkanivat ja yhtyeen piti löytää itsensä uudelleen. VILJA VAINIO HHHH Hyvät Ihmiset Hyvät Ihmiset Omakustanne Pop-orientoituneen rockin karsinassa seikkailee lukuisia yhtyeitä, jotka eivät epäröi kuopia ilmaisunsa rajoja. Sähköinen Rouva Maa -levyä (2016) seuraava Karkumorsian on puolestaan paljolti seurausta yhtyeen viime keväisen akustisen konserttikiertueen saamasta vastaanotosta. Yhtyeen esikoisalbumi annostelee viiltoja vimmaisesta kitararockista aina laulelmallisuuteen saakka, unohtamatta siellä täällä päätään nostavia progressiivisia elementtejä. Upein emotionaalinen voima hehkuu kaihoisimmissa kappaleissa Helena, Sinä yönä ja Sua kaipaan, joissa tunnekuvaus, sävelmä ja sovitus hienovaraisine efekteineen ovat kauneimmin yhtä. Tuoreella levyllä kunnostautuu erityisesti laulaja Noora Louhimo, jonka ääni soi vaivattoman kauniisti myös kaikissa ääripäissä. Visions on väkevän eeppinen balladi. Musiikin soidessa onkin helppo nähdä tulen rätisevän nuotiossa heinän peittämillä nummilla ja sen ympärillä tanssittavan riitissä, joka tuudittaa tahdeillaan transsiin ja hurmokseen. Mutta parhaat biisit ovat upeita, kuten Showalteriin kerääntynyttä myrkkyä vihaisesti sylkevä kiihkeä Moon Landing, jossa Jason Isbell käy kurittamassa kitaraa tositarkoituksella. Niitä alkoi syntyä ja ne äänitettiin studiossa livenä Kevin Rattermanin tuotannolla. Eluveitie Ategnatos Nuclear Blast Yli vuosikymmenen ajan folk metalia maailmaan syytänyt sveitsiläisyhtye on tehnyt urallaan lukuisia tasaisen hyviä albumeja ja myös uusi levy on laaja ja onnistunut kokonaisuus, joka saa tyylillisesti kauaskin historiaan kurottavan musiikin kuulostamaan edelleen raikkaalta. Forever Chords päättää vahvan levyn liki 10-minuuttisena ajattoman avarana balladina. Kallion pillit ja haitari tuovat palettiin uusia värejä ja etenkin irlantilaissävyistä etnoa. Ja nyt siis etsitään vertailukohtia kuvaamaan levyllä esiintyviä tunnelmia. Yksi niistä on helsinkiläinen Hyvät Ihmiset. Tulos on erittäin tunteikas ja intensiivinen, dramaattinenkin. Battle Beast selviytyy niistä kaikista erinomaisesti, mutta kieltämättä albumin kevyin raita Endless Summer alkaa imelyydessään olla omaa luokkaansa. Kahdeksan uutta ja päivitetyt neljä vanhaa laulua soivat totuttua vähempisähköisinä ja sovituksellisesti lukuisiin suuntiin kurottavina. Mutta kuten bändi on luvannut, skaala on monessakin mielessä laaja. Nopeatempoinen Hyperspace Blues muistuttaa yllättäen U2:ta, vaikka levyn peruslinjaa voisi kuvata indie-päivitetyksi Neil Youngiksi. Rubya Showalter pitää uransa optimistisimpana lauluna. Levyltä löytyy suunnilleen kaikkea Nightwishista Bon Jovin ja Amaranthen kautta Heartiin. Hiukan vierastan sitä, että joissain kappaleissa kaiutetut rummut hakkaavat aivan edessä ja muu bändi jätetään taaemmas. Vanhaa ja uutta yhdistävästä koostumuksestaan huolimatta Karkumorsian on täysipainoinen kakkoslevy uudestisyntyneeltä Miljoonasateelta. Albumi aiheuttaa kivaa kipristelyä jo alkupuolellaan, mutta kun soimaan lähtee melko lailla tasan puolivälissä Ambiramusin aloittava ja myöhemmin jälleen kertosäkeessä kuultava kesyttämätön huilusoolo, tajuaa olevansa jonkin suuremman äärellä. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Levyarviot > ...folk ei ole koriste tai lisäosa, vaan voima... Visio kulkee herkän subliimisti läpi levyn sanoitusten ja soinnuilla maalailevien elektronisten kanvaasien. Bändi kuulostaa tiukalta ja pirteältä, ja kai tässä on kysymys vähän myös siitä näyttämisen halusta. Levyltä erottuu useita kiintopisteitä. Laulaja Pirta Laaksosen heleä ääni uuttaa kontrasteja toisinaan kulmikkaaksi äityvään ilonpitoon, jonka ytimessä kitaristi Janne Tamminen näyttää, että häneltä löytyy kykyjä monisäikeiseen tyylittelyyn. Yhtye näytti potentiaalinsa, vaikka Bringer Of Pain (2017) ei ihan napakymppiin osunutkaan. JUHA SEITZ HHH Strand Of Oaks Eraserland Dead Oceans Reilu vuosi sitten masentunut Timothy Showalter ihmetteli tekisikö Strand Of Oaks enää koskaan mitään, kun kaverinsa My Morning Jacketista täysin yllättäen suostuttelivat hänet levyntekoon ja uusia biisejä laatimaan. Nurkostamissa, Riot Clubissa, Montagessa, Gaspard Oilissa sekä Severi Peura & Selvänäkijöissä vaikuttaneiden muusikkojen projekti on muotoutunut kohtuullisen värikkääksi. Folk ei ole koriste tai lisäosa, vaan voima, josta yhtye ammentaa tunnetta samalla tavalla kuin kuulijakin. Peräti kuudesta eri sävelkynästä tulevat biisit laventavat levyn tyylikirjoa, jonka Heikki Salo kietoo teksteillään yhdeksi kokonaisuudeksi. ASKO ALANEN HHHH K u v a: M an u el V ar ga s Le ip iz Miljoonasade Karkumorsian Sateen Ääni Itsensä hyllyttäneen Miljoonasateen aktivoituminen viiden vuoden takaisen tv-ohjelman myötä johti 16 vuotta kestäneen levytystauon päättymiseen. Kun bändi täräyttää pöytään aloitusraidan Unbroken, voi vain myhäillä tyytyväisenä
City Nightsin kaikki kappaleet ovat GilderMcCulloch -kaksikon käsialaa, vaikka toinen single Here Comes The Night onkin selvästi ottanut vaikutteita Chapmanin hittikirjasta. Toimintansa Yhdysvaltoihin siirtänyt Mike Chapman oli kiinnittänyt huomionsa lahjakkaaseen lauluntekijään ja nappasi Gilderin ensimmäiseltä sooloalbumilta (1977) kappaleen Rated X, jota hyödynsi myöhemmin Pat Benatarin debyytillä. Miehen feminiininen lauluääni on sukua 2000-luvun j-popin suuruuksille. All Because Of Love 5. City Nights -albumille Chapman toi tuottajaksi luottoäänittäjänsä Peter Colemanin. (She’s) One Of The Boys* 4. Ensimmäinen, Sweeney Todd -yhtyeen Roxy Roller (1975) kantautui Sweetille, Mudille ja Suzi Quatrolle liukuhihnalta hittejä tehtailleen Mike Chapmanin korviin. En tiedä, kävikö Gilder koskaan Japanissa. Got To Get Out, Frustration ja Chapmanin tuottama (She’s) One Of The Boys rokkaavat rajuimmin, mutta muuten levy edustaa ajankohdan tyylikästä soft rockia. Chapman itse tuotti City Nightsille kolme biisiä, joista Hot Child In The City nousi Kanadan lisäksi Billboardin singlelistan ykköseksi. Rex Cheap Trick Steve Harley & Cockney Rebel Dj-keikoilla Billy Idolin Hot In The Cityn kanssa luontevasti miksautuvaan hittiin tutustuin ensi kertaa television Kenny Everett Show’ssa, jonka sketsien vaikutusta musiikkimakuni muotoutumiseen ei voi yliarvioida. We’ll Work It Out* 3. Sweeney Todd ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan pestasi teini-ikäisen Bryan Adamsin paikkaamaan Gilderiä. Kolmekymppisenä Gilderin ääni alkoi madaltua ja sidekick James McCulloch jäi matkasta. SOUNDI 73 Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta K anadalainen laulaja-lauluntekijä Nick Gilder saavutti urallaan kolme ykkössijaa kotimaansa singlelistalla. Fly High 10. Rockaway * = aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä: Ian Hunter T. Nick Gilder Chrysalis City Nights Julkaistu: 1978 File under: glam rock, soft rock, power pop Kappaleet: 1. Seksikkään korvamadon pinnan alla piilee vakava sanoma kotoaan karanneiden alaikäisten hyväksikäytöstä, samaan tapaan kuin Soul Asylumin Runaway Train -kappaleessa yli kymmenen vuotta myöhemmin. Tällä välin Gilder ja hänen biisintekijäkumppaninsa, Sweeney Toddin kitaristi James McCulloch olivat esikuviensa Mott The Hooplen Ian Hunterin ja Mick Ronsonin tavoin ottaneet hatkat emäyhtyeestään. Tänä päivänä Nick Gilder on tyystin unohdettu. Gilderin seuraavan Frequency-albumin (1979) ykköstykki Metro Jets floppasi. Ruotsin Hector eli Magnus Uggla teki siitä hyvän Centrumhets-käännöksen. Chapman tuotti kappaleesta Quatron version Euroopan markkinoille keväällä 1977. Gilderin viimeinen Kanadan ykköshitti oli Scandal-yhtyeelle yhdessä Holly Knightin kanssa tehty The Warrior (1984). New waven ja discon huippukaudella purkka ja jytä oli vanhanaikaista muualla kuin Länsi-Saksassa ja Japanissa. Here Comes The Night* 8. Hot Child In The City* 6. Got To Get Out 2. Frustration 7. Väännetäänpä vielä veistä haavassa oikein kunnolla: tuoreella junk shop glam -kokoelmalla All The Young Droogs on mukana Sweeney Toddin Roxy Roller tietenkin Bryan Adamsin laulamana versiona! JARI MÄKELÄ K u v a: P h il Sa lt o n st al l Kiven alta 3_19.indd 73 7.3.2019 15.25. 21st Century 9. Uuden kokoonpanon versio kappaleesta nousi Billboardin singlelistan hännille. Duo julkaisi USA:n markkinoille oman versionsa Roxy Rollerista. City Nights menestyi kohtalaisesti, mutta lupaavasti alkanut liito sakkasi siihen. Artisti alkoi seurata muotivirtauksia liian orjallisesti: Nick Gilder (1985) oli silkkaa Springsteeniä
– Seuraava albumimme on aivan alkutekijöissään, enkä pysty kertomaan aiheesta vielä tämän enempää. Studiossa meillä oli toki mahdollisuus viedä tiettyjä sovituksellisia ja soundillisia asioita livetoteutusta pidemmälle. AINUTKERTAISEN JYRÄYKSEN ÄÄRELLÄ S uomalaiset Oranssi Pazuzu ja Dark Buddha Rising ovat nousseet viime vuosina abstraktisti, psykedeelisesti ja avaruudellisesti värähtelevän raskaan musiikin kansainvälisiin kärkikahinoihin. Hetken puntaroinnin jälkeen päätimmekin sulauttaa OP:n ja Dark Buddhan yhteen isoon kokoonpanoon. Millaista näin massiivisen teoksen sovittaminen oli. Teksti: Timo Isoaho Waste Of Space Orchestra Waste Of Space Orchestra Bazook 3_19.indd 74 7.3.2019 16.52. Seuraavaksi kirjoitinkin teokselle temaattisen rungon, jossa kolme arkkityyppihahmoa kohtaavat, ja jaoin sen sitten osiin, joista jokaisen oli tarkoitus tuoda jotain esiin emobändien ideaalitasolta. – Sovittaminen sujui projektin ”tolkuttomuuteen” nähden suhteellisen helposti, koska teimme heti alkuvaiheessa tiukkoja rajauksia. Kesäkuussa on luvassa myös Helsingin-konsertti. Entä Oranssi Pazuzun suunnitelmat. huhtikuuta. Ennen kuin materiaalin valmistelu alkoi, millaisia tavoitteita heititte ilmaan ”yhtyeiden kesken”. Ajatuksena oli, että samoin kuin ”oikeassa” orkesterimusiikissa, vain osa porukasta soittaa tietyillä hetkillä, ja koko orkesterin massa läväytetään kuulijan niskaan vain strategisesti harkituissa paikoissa. Lähes. Aina kun tuntui, että joku osa kaipaa vaikkapa lisää voimaa, vaihtopenkiltä löytyi pari tyyppiä, jotka pystyivät heittämään myllyyn vielä yhden kerrostalon verran kivimurskaa. Onko nyt julkaistava studioalbumi materiaaliltaan täsmälleen sama kuin Roadburnissa kuultu livesetti. Tämän jälkeen jaoimme bändien tyyppien kesken näitä temaattisia osia, joista heillä olisi sävellysvastuu. Jotkut osat löysivät muotonsa nopeasti, toisia jouduttiin viilaamaan pitkään ja tuskallisesti, kertoo Ontto. Oltiin juuri soitettu viimeiset keikat Värähtelijä-albumin (2016) tiimoilta, ja alettiin hahmotella tulevaisuuden suunnitelmia. Yhteenliittymä esiintyi ensimmäisen kerran Hollannin Roadburnfestivaalilla keväällä 2018, ja kollektiivin (mahdollisesti ainutkertainen) yhteislevytys Syntheosis ilmestyy 5. Kun tällaiset kantavat ideat oli lyöty lukkoon, sovittamista ei tarvinnut hirveästi miettiä. Jonkinlaista kiteytymistä biiseille tapahtui myös. – Roadburnin ehdotuksen äärellä tuli heti fiilis, että tässäpä on hieno tilaisuus kokeilla jotain erilaista. Muita konsertteja ei siis ole luvassa, sanoo Ontto. Olimme myös jo aiemmin visioineet, että jossain vaiheessa bändin kehityskaarta olisi hienoa tehdä joku perinteistä konseptia rikkova projekti, kertoo basisti Ontto. Äänitämme uusia biisejä sitten kun niitä valmistuu... Käytännössä homma eteni niin, että kirjoitimme muutamia pääideoita, riffejä ja melodiateemoja, joita aloimme sitten isommalla porukalla kehittämään eteenpäin. Sanomattakin lienee siis selvää, että odotukset liitivät tähtitieteellisissä korkeuksissa, kun orkesterit yhdistivät pahaenteiset ja arvoitukselliset voimansa Waste Of Space Orchestra -nimen alaisuudessa. – Päätimme viedä homman päinvastaiseen suuntaan, ja valmistella kunnon ”spacerock-oopperan” näiden kahden orkesterin vahvuuksien puitteissa. Roadburnissa on nähty aika monia ”bändi kohtaa bändin” jamisessiota, joten sellainen tuntui laimealta ratkaisulta, Ontto kuvailee. Esimerkiksi Syntheosisin kahdeksannessa osassa soittavat vain bändien ”ambient-velhot”, kun taas kutososa sisältää lähinnä vokaaleja ja rumpuja. ”Tiettyihin teoksen osiin oli hyvinkin tarkat sävellysja sovitusideat, kun taas toisia työstimme jammailemalla pienemmissä porukoissa.” 74 SOUNDI K u v a: M ai ja La h ti n en Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Roadburn tiedusteli meiltä taannoin ”Wastement-kollektiiviin pohjautuvaa teoskokonaisuutta”, ja kysymys tuli Pazuzun kannalta parhaaseen mahdolliseen aikaan. – Sideways-festivaali tarjosi alustan levynjulkaisukeikalle, joka toimii samalla projektin päätöksenä, ainakin tällä erää. – Meillä oli vaihtoehtoina joko rakennella improvisaation pohjalta vapaasti kehittyvää musaa tai sitten työstää tarkemmin orkestroitua sekä sävellettyä materiaalia. – Tiettyihin teoksen osiin oli hyvinkin tarkat sävellysja sovitusideat, kun taas toisia työstimme jammailemalla pienemmissä porukoissa
Helsingin Nosturissa, 3.4. Tampereen Olympiassa. – Viime syksynä alkanut rundi on ollut iso menestys, ja samanlainen meininki näyttää jatkuvan myös tänä vuonna. Vuonna 2001 Varsovassa perustettu, paikoin muun muassa Porcupine Treen mieleen tuova Riverside taas kolkuttelee metallista vaikutteita napsivan progressiivisen rockin ykkösliigan portteja. Päätimme kuitenkin pysyä aktiivisena, sillä Riverside merkitsee minulle ja muille yhtyeen jäsenille valtavan paljon, aloittaa basistilaulaja Mariusz Duda. Kun ryhdymme valmistelemaan uusia biisejä, vietämme paljon aikaa Serakosissa ja soitamme, soitamme ja soitamme lisää. Tällä kerralla kiertue pysähHIRVITTÄVÄN ISKUN JÄLKEEN Riverside tyy 2.4. – Olemme varsin onnekkaita, sillä tasokas varsovalainen Serakos on meille melkein kuin kotistudio. Mikäli intoilit painavasta musiikista niin death/thrash metal -yhtye Vader oli toki varsin tunnettu. – Se oli luonnollisesti aivan hirvittävä, vieläpä täysin yllättäen tullut isku. Myös kakkoslevy Second Life Syndrome (2005) oli äärimmäisen tärkeä, sillä se todisti, ettei Riverside ole yhden hitin ihme, nauraa Duda. Riverside on vieraillut Suomessa ilahduttavan usein, ja huhtikuun alkupuolella varsovalaiset tulevat taas kylään. Olin tehnyt musiikkia aikaisemminkin, mutta Out Of Myselfin valmistelemisen äärellä tunsin, että jotakin hienoa on nyt tapahtumassa. Jyväskylän Lutakossa sekä 4.4. Se ei ole mikään itsestäänselvyys. Kappaleet syntyvät siinä sivussa, hymähtää Duda. Tuolloin ilmestynyt yhtyeen seitsemäs studioalbumi Wasteland oli nimittäin viime vuoden tyylikkäimpiä progekiekkoja. – Ehdottomasti debyyttimme Out Of Myself (2003). SOUNDI 75 M uistelepa hetken verran vuosituhannen vaihteen aikoja. Se oli hyvä ratkaisu. Vuonna 2021 on puolestaan orkesterin 20-vuotisjuhlien aika. – Aikaisemmin jammailimme ahkerasti myös treenikämpällä, mutta Serakosissa olosuhteet ovat niin paljon paremmat, että päädyimme kirjoittamaan koko Wastelandin siellä. Yhtyeen tulevaisuus oli nimittäin pahemman kerran vaakalaudalla talvella 2016, kun alusta asti mukana ollut kitaristi Piotr Grudzi?ski menehtyi sydänhalvaukseen. Jos mietit vanhempia Riversidejulkaisuja, mikä levytys on sinulle henkilökohtaisesti tärkein. – Tiedän juhlistuksista ainakin sen verran, että aiomme julkaista erään spesiaalijutun ja paiskata ison juhlakiertueen. Ei Puola edelleenkään ole rockmusiikin luvattu maa, mutta tilanne näyttää muuttuvan vuosi vuodelta paremmaksi, ja eurooppalaisen heavyn mestaruussarjaan nousseen Behemothin tietävätkin jo ”kaikki”. Suomi on aina ottanut meidät avosylin vastaan, enkä malta odottaa tämänkertaisiakaan keikkoja. Kuinka monta puolalaista rockyhtyettä olisit pystynyt tuolloin nimeämään. Miten Riversiden materiaali ylipäänsä syntyy. Siitä tulee hieno vuosi niin meille kuin faneillekin! ”Suomi on aina ottanut meidät avosylin vastaan, enkä malta odottaa tämänkertaisiakaan keikkoja.” MARIUSZ DUDA ja viisi tärkeää julkaisua takavuosilta: VANGELIS: Themes DEAD CAN DANCE: Within The Realm Of A Dying Sun THE BEATLES: Revolver RUSH: Moving Pictures METALLICA: Master Of Puppets K u v a: O sk ar Sz ra m k a Bazook 3_19.indd 75 8.3.2019 9.00. – Olen aina kirjoittanut suurimman osan Riversiden materiaalista. Tässä mielessä Piotrin menehtyminen ei vaikuttanut tekemisiimme, mutta kyllähän studion uumenissa oli erilainen fiilis, kun rakas ystävämme ei enää soittanutkaan siellä kitaraa. Viimeistään viime syyskuussa tuli selväksi, että Riversiden päätös jatkamisesta oli sataprosenttisen oikea. Riversiden tulevaisuuden suunnitelmat näyttävät myös selkeiltä, sillä Duda lupaa seuraavan studioalbumin ilmestyvän syksyllä 2020
Jos Längqvistin paluu ilahduttaa Candlemass-kipparia, samaa voi sanoa The Door To Doomin vierailijasta – lievästi sanottuna. – Loppuunpalamiseni eteni asteittain, kun en työnarkomaanina suostunut uskomaan kehoni antamia toistuvia varoitusmerkkejä. Bändin muut kaverit naureskelivat, että Leif, oletkohan sinä menettänyt lopullisesti järkesi. The Door To Doomia tekee mieli verrata kesällä 1986 ilmestyneeseen, jo legendaarisen maineen saavuttaneeseen Epicus Doomicus Metallicus -debyyttiin, sillä The Door To Doomin kappaleet kumartelevat siellä ja täällä kohti varhaisen Candlemassin tuomiotunnelmia. Bändiltä ei kuulla enää uutta musiikkia tämän albumin jälkeen”, tiedotti ruotsalainen doom metal -legenda Candlemass keväällä 2012. Vaikka yhtyeen kunnian päivien päättymisen syytä ei tuolloin virallisesti paljastettukaan, ei ollut minkään valtakunnan suurin salaisuus, että pääasiallisen biisintekijän Leif Edlingin terveys oli alkanut reistailla pahemman kerran. Kun uuden studioalbumin tekeminen tuli lopulta ajankohtaiseksi, mielessäni oli vain yksi mahdollinen laulaja. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho K ALMAH 76 SOUNDI TUOMION PASUUNAT PUHALTAVAT TAAS ”P salms For The Dead on viimeinen julkaisumme. No, nyt voin ainakin kuolla rauhassa! K u v a: Li n d a A ke rb er g ”Sain jostakin päähäni, että minun täytyy pyytää Iommia mukaan. Lopulta tämä ”albumin tekeminen, pitkä kiertue, albumin tekeminen, pitkä kiertue” -sykli teki tehtävänsä ja romahdin melkoisen totaalisesti. – Sain jostakin päähäni, että minun täytyy pyytää Iommia mukaan. Hän kuitenkin kieltäytyi, vedoten kiireisiinsä omien bändiensä kanssa, muistelee Edling. Vielä painavampi syy löytyy mikrofonin ääreltä: Epicus Doomicus Metallicusin kappaleet aikoinaan laulanut Johan Längqvist on tehnyt paluun Candlemassin keulakuvaksi – noin 32 vuoden mittaisen poissaolon jälkeen! – Olen äärimmäisen tyytyväinen, että Johan päätti ryhtyä Candlemassin vakituiseksi solistiksi. Seitsemän vuotta myöhemmin tilanne on onneksi kokonaan toisenlainen. Johan nauhoitti debyyttimme lauluosuudet aikoinaan ”vierailija”-statuksella, mutta yritin puhua miestä liittymään yhtyeeseen heti studiosessioiden jälkeen. Bändin muut kaverit naureskelivat, että Leif, oletkohan sinä menettänyt lopullisesti järkesi.” Bazook 3_19.indd 76 7.3.2019 16.53. Leif Edling on noussut sängyn pohjalta ja tämän ansiosta fanit saavat nauttia Candlemassin uudesta studioalbumista sekä esiintymisistä. Mahtavasti nimetyn Astorolus – The Great Octopus -kappaleen kitarasoolon nimittäin soittaa Edlingin suurin esikuva, Black Sabbathin Tony Iommi. Johan suostui ilomielin ja yhteistyömme on sujunut loistavasti. Että eihän nyt tuollainen Black Sabbath -legenda edes pieraise Candlemassiin päin. Kun sitten ilmoitin Psalms For The Deadin jäävän tämän orkesterin viimeiseksi levyksi, tarkoitin sitä sydämeni pohjasta, eikä viestissä ollut mitään taka-ajatuksia tai feikkiä, puuskahtaa Candlemass-basisti. – Emme polttaneet siltoja kumpaankaan suuntaan, ja Johan vierailikin joillakin keikoillamme 2000ja 2010-luvulla. No, ei lopulta mennyt kuin pari viikkoa, ja Iommin leiristä näytettiin idealleni vihreää valoa, kertoo Edling. – Valmistelin uutta materiaalia pitkään ja huolella. En ole luonnollisestikaan unohtanut tekemääni lopetusilmoitusta, joten halusin ikään kuin hyvittää kaiken faneille tuottamani ”pahan olon” säveltämällä mahdollisimman tasokkaan paluualbumin, hymähtää Edling. – En todellakaan pysty sanoin kuvailemaan, miten valtavasti hänen vierailunsa minulle merkitsee. Mikä hienointa, eeppinen The Door To Doom lukeutuu tukholmalaisyhtyeen koko uran onnistuneimpien levykokonaisuuksien joukkoon. Olen aina ottanut säveltämisen vähän liiankin vakavasti, enkä ole oikein osannut levätä tai rentoutua
ALK. 99,00 € 2 PV .................. ALK. 139,00 € www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n HELSINKI SUVILAHTI 28.-30.6.2019 HALESTORM STAM1NA KVELERTAK CULT OF LUNA FRANK CARTER & THE RATTLESNAKES SICK OF IT ALL HEILUNG BATTLE BEAST MARKO HIETALA ANNEKE VAN GIERSBERGEN LOUDNESS LOST SOCIETY DELAIN POWER TRIP JINJER MAJ KARMA DARK SARAH WARKINGS VISIONS OF ATLANTIS ALIEN WEAPONRY BRYMIR GOATBURNER Oc Tuska tulostus.indd 77 6.3.2019 16.12. LIPUT: 1 PV PE & SU ....... ALK. ALK. 89,00 € 1 PV LA .................... 119,00 € 3 PV ................
Meiltä on kysytty usein true solid -virveleitä ja nyt sellaisen prototyyppi on tekeillä. Runko sorvataan tarkalleen oikeaan paksuuteen ja paksuus vaihtelee eri osissa runkoa. Entäpä kalvot. – Pystymme myös vaikuttamaan rummun soinnin kestoon ja väriin. Tuotekehitys on ollut alusta lähtien tärkeä osa toimintaamme ja teemme töitä parempien rumpujen kehittämiseksi. Lisäksi rungon seinämän paksuus vaikuttaa merkittävästi sointiin. Hetkessä elämiseen keskittyminen yhdessä tekee rummuttamisesta paljon hauskempaa. Hän valmisti ensimmäiset kymmenen rumpua itselleen erilaisiin musiikkiprojekteihin: bassorummut rumpuporukalle, cajonin flamencobändille, darbukan marokkofuusioon. Rummutus on ollut Ossi-Percussionin primus motorin Ossi Raippalinnan verissä alusta saakka. Rikas sointi antaa enemmän mahdollisuuksia ilmaisuun ja kun soundi on hyvä, on mukava treenata useammin. Minulla oli erittäin hyvät teknisen työn opettajat, ja yläasteen jälkeen osasin jo koneistaa puuta ja metallia. – Laadukas kalvo vaikuttaa tietenkin soundiin olennaisena tekijänä. 78 SOUNDI SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 37 Kestävän kehityksen perkussioita E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Olen korjannut yli sata vuotta vanhoja afrikkalaisia rumpuja, joiden sointi on edelleen täydellinen. Tietyissä musiikkityyleissä tarvitaan läpileikkaavaa kuivaa soundia, kun taas toisissa lämmin ja pitkä sointi on ihanteellinen. Ala-asteella Ossi sai enoltaan lahjaksi rumpukapulat ja pääsi Tero Klingin soittotunneille. Ajatus oman soundin kustomoinnista kiehtoi Ossia, joka ei ollut tyytyväinen joidenkin teollisesti valmistettujen djembejen ja congien sointiin. Haluan rakentaa rumpuni siten, että myös sen käyttöikä ylittää ihmisiän. Näin saadaan runko, jossa halutut taajuudet värähtelevät oikeissa osissa runkoa. Myös Ossi Raippalinna E-liike 3_19.indd 78 6.3.2019 17.05. Energiapuun joukosta valikoidaan parhaat tukit ja ne saavat uuden elämän soittimena. Griotit ovat Länsi-Afrikan musiikkiperinteen kantajia, runonlaulajia, puhujia, tanssijoita ja esiintyjiä. Ossi-Percussionin päätuotteita ovat solid shell -congat, djembet ja bongot. Tutustuminen afrikkalaisen rummutuksen perusteisiin teki elektronisen musiikin säveltämisestä mielenkiintoisempaa. Kun rungossa ei ole liimasaumoja, se värähtelee kokonaisena kappaleena. Nykyisin kolme neljäsosaa tilauksistamme tehdään ulkomaille, enimmäkseen Yhdysvaltoihin, mutta myös Iso-Britanniaan, Saksaan, Belgiaan ja Ruotsiin. Mutta kuinka Ossi päätyi rakentamaan rumpuja. Perustin yritykseni vuonna 2012 ja ensimmäiset rummut tein ulkomaille 2015. – He tietävät että tällaista uniikkia soundia ei muualta saa. Ossin mielestä rummun runko on tärkein soundiin vaikuttava tekijä ja siksi yrityksen rumpujen runko valmistetaan aina yhdestä kappaleesta sorvaamalla. Teksti: Esa Kuloniemi ”Toimintamme perustuu ajatukselle siitä, että hyvällä soittimella oppii paremmaksi muusikoksi.” K u v a: E m il ia N o rd gr en S uomalaista soitinkäsityötä tarkasteltaessa törmää yhä uudelleen ällistyttävään ilmiöön: ei ole niin eksoottista instrumenttia, etteikö sellaisia myös meillä joku rakentaisi. Käsityöharrastus alkoi kesämökin verstaalla vaarin ja isän opastuksella, kun rakensimme muun muassa mäkiauton ja moottoriveneen. Mielestäni rumpujen viritykseen tulee panostaa, itse ajattelen rumpuja melodiasoittimena. Ossin mukaan tällä tavoin valmistettu rumpu soi herkästi ja siinä on erittäin laaja viritysalue. Käytämme ainoastaan puuta, joka on kaadettu muista syistä. Niinpä Ossi teki vuosina 2007, 2009, 2012 ja 2017 pitkiä opintomatkoja Senegaliin, Burkina Fasoon ja Maliin. – Useimmat ovat ylpeitä siitä, että heidän musiikkiperinnettään tullaan opiskelemaan niinkin kaukaa kuin Suomesta. Pian totesin kuitenkin, että koneella istumisen sijaan soittaminen oikeilla rummuilla on enemmän minun juttuni ja päätin satsata siihen. Laadukas ja kestävä virityskoneisto takaa helpon viritettävyyden. Oppiminen tapahtui griot-perheissä, jotka tulivat tutuiksi ja joissa vastaanotto oli aina lämmin. Toisena peruspilarina on kestävän kehityksen arvot. Ossin havaintojen mukaan pajan asiakkaille on tärkeää mahdollisuus soundin ja ulkonäön kustomointiin. Pikkupoikana hän veti kattilat keittiön kaapeista lattialle ja paukutti niitä kauhoilla. Joissain malleissa vaikutetaan rungon sointiominaisuuksiin lämpökäsittelyllä. Lisäksi Länsi-Afrikan tanssirummutuksessa on olennaisena osana vuorovaikutus muiden soittajien ja tanssijan välillä. Myöhemmin taidot laajenivat esimerkiksi purkamalla ja kasaamalla erilaisia laitteita. Ideologia ja arvomaailma – Toimintamme perustuu ajatukselle siitä, että hyvällä soittimella oppii paremmaksi muusikoksi. Ossi-Percussionin vuosituotanto on noin 75 rumpua ja verstaalla työskentelee kaksi miestä: Raippalinna itse ja hänen kollegansa Tuukka Vänskä, joka valmistui rummunrakentajaksi oppisopimuksella vuonna 2018 opiskeltuaan Ossilla kolmen vuoden ajan. Asiakkailta ja kollegoilta saatu palaute ohjaa toimintaame. – Myös käsityöt ja erityisesti puutyöt ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Tyylin mukaisen improvisaation mahdollistaa perinteen syvällinen tuntemus. Olin myös kokeillut koulussa djembe-rumpua Alya Camaran johdolla ja innostuin tekemään biittejä tietokoneella. – Tunnit pidettiin Harjun nuorisotalolla, jossa tapasin senegalilaisia rumpaleita ja menin sabar-tunneille. Esimerkiksi Vantaan Koivuhaassa sijaitsevassa verstaassa valmistetaan käsityönä maailmanluokan congarumpuja, djembejä ynnä muita afrikkalaisperäisiä perkussiosoittimia joita käyttävät muun muassa huippumuusikot Abdissa ”Mamba” Assefa, Aarne Riikonen, Tero Rantanen, Jan Pethman ja Petri Rantala. Käytämme congissa kotimaista, omalla reseptillämme valmistettua sonnin nahkaa ja djembeissä afrikkalaista vuohennahkaa. Siinä vaiheessa kun puusta tehdään rumpu se on jo ihmistä vanhempi. – Vähitellen toiminta kehittyi ammattimaiseen suuntaan, kun soittokaverit ja kollegat testasivat rumpujani ja halusivat vastaavia, tai toteuttaa avullani omat visionsa
Molemmilla on omat volume-säädöt sekä yhteinen sävynsäätö ja master. Aina sattuu, kun rapataan. Jakin voi laittaa nahka-adapterissa hihnatappiin tai sitten tehdä kiinteän liitännän. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija tieto rehellisestä, kestävän kehityksen arvojen mukaisesta soittimesta vaikuttaa soittokokemukseen. – Aina kun saan uusia malleja valmiiksi, pääsen itse kokeilemaan niitä lavalle tai studioon tai saan niistä kollegoilta palautetta. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Mainittakoon myös, että yhtään rumpua ei ole palautettu meille valmistusvirheen tai asiakkaan tyytymättömyyden vuoksi. Videon kansainvälinen julkistaminen on tarkoitus tapahtua loppuvuodesta 2019. Soitinta on mukavampi soittaa, kun tietää mistä se tulee. Todellisuudessa rumpujemme hinta-laatusuhde on erittäin hyvä. Seuraavat ulkomaan messut ovat todennäköisesti The UK Drum Show ja NAMM Los Angelesissa. – Joskus kuulee asiakkaiden kauhistelevan tuotteidemme hintaa. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Ostin taannoin pikkuruisen ja söpön parlour-kokoisen käytetyn Ibanez-akkarin, kun sai halavalla. On totta, että emme kilpaile hinnalla halpatuotantosoittimien kanssa. Videolla mestari avaa soittotekniikkaansa ja jakaa kokemuksia 52-vuotiselta uraltaan. Drame on yksi djemben suurlähettiläistä, itse asiassa sen maailmanlaajuisen tunnettuuden pioneereista jo 70-luvun lopulta lähtien. www.ossipercussion.com Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Löysin sitten DLX:stä kiinalaisen Vertech VS-9M kaikuaukkomikrofonihässäkän, jonka runttasin väkisin akustiseeni, vaikka kaikuaukko on hieman liian pieni ja kanteen tuli särö. Videotuotantoa Tekemistä riittää ja juuri nyt Ossi tuottaa djembemestari Adama Dramen opetusvideota. Ulkomaisilla messuilla olemme esitelleet tuotteitamme Frankfurtissa ja London Drum Show’ssa. Jos yhtälöön lisätään kymmenien vuosien käyttöikä, on kyse asiakkaalle varsin edullisesta ratkaisusta. Testasin mikrofonia äänittämällä sekä pläigäämällä kitaraa PA-kamoihin, ja lopputulos oli täysin kelpo. Kitaran ainoa puute on sähköistyksen uupuminen. Ossi Raippalinna soittaa itse edelleen noin 70 keikkaa vuodessa, joten kontakti esiintymiseen ja soittajiin säilyy. – Opiskelen tällä hetkellä Sibelius Akatemian Global Music -ohjelmassa. Se mahdollistaa musiikin syvällisemmän ymmärtämisen ja uusien tarvelähtöisten rumpuratkaisujen kehittämisen. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 94,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 94,80 E-liike 3_19.indd 79 6.3.2019 17.05. Mikrofonissa on passiivinen magneettimikki sekä neppariparistolla toimiva joutsenkaulainen kondensaattorimikki. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Tämä vuorovaikutus on mahdollistanut tuotekehityksemme alusta lähtien. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Se on haastavaa ja siksi videoja somemarkkinointiin on panostettu. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. – Pienenä custom shopina meidän on usein saatava asiakas tekemään ostopäätös kokeilematta rumpua. SOUNDI 79 Äänennappaaja O len päiväduunin vuoksi massipäällikkö, mutta samalla kaamea kitupiikki. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Pystymme kertomaan missä kyseisen rummun puu kasvoi, ja halutessaan asiakas voi vaikka käydä paikan päällä tarkistamassa kannon. Mutta tämä Vertech on ihan oikeasti hintaisekseen (89 euroa) hyvä. Rytmimusiikin juuret ovat Afrikassa
Children Of Bodomin suksee vei miehen kiertueille, joiden hektisyys ei aina tehnyt hyvää levottomalle luonteelle. Piki (Maria Ylipää) on itsevarma ja karismaattinen bilettäjä, jonka tuntevat kaikki homoravintoloissa kävijät. SISTERSIN VELJEKSET Patrick deWittin romaaniin perustuva Sistersin veljekset tuntuu aluksi tyypilliseltä lännenelokuvalta. Se osaltaan helpottaa yksityiskohtiin palaamista. Zainin elämää kaduilla ja surkeassa hökkelikylässä kuvataan realistisesti. Tien päällä koettuja sekoiluja sivutaan, mutta niillä ei mässäillä. Audiard osaa luoda monitasoisia ihmiskuvauksia, ja hänen elokuvansa ovat usein bru taaleja ja herkkiä yhtä aikaa. Jonna (He ovat paen neet -elokuvasta tuttu Roosa Söderholm) on maalta juuri Helsinkiin muuttanut viattoman oloinen opiskelijatyttö. HHHH BABY JANE Sofi Oksasen romaaniin perustuva Baby Jane on kahden nuoren naisen rakkaustarina. HHH KAPERNAUM – KAAOKSEN LAPSET Libanonilaisen Nadine Labakin ohjaama Kapernaum – kaaoksen lapset pääsi vieraskielisen elokuvan Oscarehdokkaaksi. The House That Jack Built on kuitenkin muutakin kuin suoraviivainen sarjamurhaajatrilleri. Samalla Jack käy eräänlaista filosofista keskustelua Verge-nimisen miehen (hiljattain edesmennyt Bruno Ganz) kanssa. Vaikuttavimpiin muistoihin lukeutuu viisivuotiaana koettu tapahtuma, joka oli johtaa Laihon hukkumiseen. Zainin sisko, joka on myös vasta lapsi, halutaan naittaa varakkaalle miehelle. Reilly ja Joaquin Phoenix esittävät eriparisia palkkatappajaveljeksiä, jotka ratsastavat villin lännen kaupungista toiseen tehtävänsä perässä. Tarinaa riittää aina lapsuudesta saakka. Zain karkaa kotoaan ja tutustuu maahanmuuttajanaiseen ja tämän pieneen poikaan. Opuksessa käytetty puhekieli luo mielikuvan siitä, että muusikko osoittaa sanansa suoraan lukijalle. Vähitellen tarina alkaa kuitenkin saada erikoisempia käänteitä, ja henkilöhahmoista paljastuu kiinnostavia piirteitä. Vaikka matkan varrella on tehty virhearviointeja, Laihon asenne menneeseen vaikuttaa seestyneen ymmärtävältä. Kymmenisen vuotta sitten Guitar World -lehden äänestyksessä parhaaksi metallikitaristiksi valittu taiteilija ei ole tyytynyt yhteen kokoonpanoon; hän on soittanut myös Sinergyssä, Impaled Nazarenessa, Thy Serpentissä sekä Klamydian Vesku Jokisen kanssa Kylä hullut-yhtyeessä. Avoimen oloiset tilitykset tuntuvat henkilökohtaisilta. Alexi Laiho kertoo peittelemättä itsetuhoisuudesta ja mielenterveysongelmista. Tällä kertaa hän tekee sitä sarjamurhaajatarinalla The House That Jack Built. JUHA SEITZ PETRI SILAS: ALEXI LAIHO – KITARA, KAAOS & KONTROLLI JOHNNY KNIGA Metallimiehen sujuvat muistelmat sanoin kuvin_3_2019 -taitto_a.indd 80 7.3.2019 15.03. Kirjan lopusta löytyy kätevä henkilöja bändihakemisto. Beirutin köyhälistökortteleihin sijoittuvan elokuvan keskushahmo on 12-vuotias Zain, joka riitaantuu vanhempiensa kanssa. Von Trier hakee psykopaatin teoista yhteyksiä taiteilijaelämään ja rakentaa tarinan ympärille paulocoelhomaista pseudofilosofiaa. HHH THE HOUSE THAT JACK BUILT Tanskalaisen elokuvan jo varttunut kauhukakara Lars von Trier on kova provosoimaan. Ainoa ongelma on se, että ajankuva näyttää vanhentuneelta. Elokuvassa eletään nykyaikaa, mutta seksuaalivähemmistöjen elämä ja puhelinseksibisnes ovat kuin suoraan 90-luvulta eli ajalta, johon Oksasen kirja sijoittuu. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT k u v a: Ju ss i H y tt in en C hildren Of Bodomin perustajajäsen Alexi Laiho on onnistuneesti luotsannut yhtyeensä kansainväliseen menestykseen. Dokumenttielokuvien tekijänä tun netun Katja Gauriloffin (Säilöttyjä unelmia, Kuun metsän Kaisa) ensimmäinen fiktioelokuva on kaikin puolin pätevää työtä, ja näyttelijät ovat hyviä. Huhtikuussa 1979 Jorvin sairaalassa Espoossa syntynyt lappilaispohjalaistaustainen poika kiinnostui musiikista kuunneltuaan Kissiä ja W.A.S.P.-bändiä. Matt Dillon esittää sarjamurhaajaa nimeltä Jack, jonka elämää seurataan viidessä episodissa kahdentoista vuoden ajan. Sistersin veljekset on hänen ensimmäinen englanninkielinen ohjaustyönsä. Välillä syödään papuja nuotion ääressä tai piipahdetaan saluunaan. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Lopputulos on harvinaisen autenttinen ja samalla koskettava tarina, jonka aikana unohtaa katsovansa elokuvaa eikä todellisia ihmisiä. Laiho muutti 17-vuotiaana pois kotoa ja keskittyi musiikin tekoon Lepakon kellarissa. Kun asialla on ranskalaisohjaaja Jacques Audiard (Profeetta, Luihin ja ytimiin), niin odotettavissa ei olekaan pelkkä peruswestern. Petri Silaksen toimittama elämäkerta antaa Laihon itsensä kertoa uransa vaiheista ja elämästään. Kiihkeään suhteeseen ryhtyvät Jonna ja Piki ovat erilaisia, mutta heitä yhdistää se, että kumpikin kärsii mielenterveysongelmasta. Koulu ei malttamatonta persoonaa innostanut, joten energia kanavoitui kitaran käsittelyyn. The House That Jack Built sisältää harvinaisen raakoja veritekoja, joista useimmat kohdistuvat naisiin, ja kokenutkin kauhuelokuvien katsoja voi järkyttyä. Tarinan runkona toimii oikeudenkäynti, jossa Zain on joutunut syytteeseen puukotuksesta mutta kääntää tuomarin katseen kohti vanhempiaan. Shokeeraava kuvasto ja lopun helvetilliset visiot jäävät mieleen, mutta kokonaisuudesta on vaikea saada otetta. Tummien laineiden vastapainoksi annostellaan elinvoimaisia kuvailuja soittokamoista, Children Of Bodomin sävellyksistä sekä suhteista muihin muusikkoihin. Sister sin veljekset on uusi aluevaltaus, mutta se sopii hyvin hänen muiden ohjaustöidensä joukkoon. John C. Palkinnon vei Alfonso Cuarónin Roma, mutta aivan yhtä hyvin sen olisi voinut myöntää Kaper naumille
Bänditarinan ja jäsenten elämänvaiheiden kuvauksen tietynlainen ohuus sopii lopulta pinnallisen velikultarevohkan kuvioon. Hahmot tuntuvat heijastavan reaalimaailman Mötley-ukkoja: Tommy Lee (räppäri Machine Gun Kelly) on dudea hokeva ja intomielisesti koikkelehtiva duracellpupu, Vince Neil (Daniel Webber) patologinen panomies, Nikki Sixx (Douglas Booth) arvaamattoman vihainen päävelho ja Mick Mars (Game Of Thronesin Iwan Rheon) hiljainen vanha tylyttäjä. Keikka lavat jo taakseen jättänyt Mötley Crüe väsäsi soundtrackille vielä uusia kappaleita, mistä voinee iloita. Bändin miltei kuopanneen Nikki Sixxin heroiinihelvettiin yritetään saada synkempiä sävyjä, mutta lopputulos jää kepeähköksi viit taukseksi. Detaljit tuntuvat joissakin kohdissa vääriltä: ei ennen debyyttilevyä voi soittaa kakkoslevyn biisiä! Vaikka häviääkin loistavalle alkuperäiskirjalle riemastuttavuudessa, on The Dirt erinomaisen viihdyttävä kuvaus kammottavan sikailijalauman kiehtovasta sekoilusta glam rockin huipulla. Bändin keskinäinen outo veljeys ja erilaiset persoonat ovat työryhmällä aika hyvin hallussa. Vince Neilin tyttären kuolemaan ja sen käsittelyyn löytyy jo vähän syvyyttä. Tarina itsessään on aika klassinen ryysyistä rikkauksiin -stoori, jossa vilisee panemista, alkoholia ja huumeita estottomasti ja jatku valla syötöllä. KIMMO K. Itse juoni ei olekaan se, miksi menestysbändin tarinaa haluaa seurata, vaan ne ällistyttä vät sekoilut ja örvellykset, mitä rokkibändin uran kehityksen ympärillä tapahtuu. Roisisti sanaileva kopla on ihan uskottava, joskin näyttää peruukeissaan vähän liikaa Spinal Tapilta. Pieteetillä vanhoja kuvanauhoja imitoivaa leffaa katsoessa unohtaa helposti, että kyseessä ei ole ihan rehellinen dokumentti tai kuvaelma totuudesta. Hedonistinen mesominen on kuvattu ilahduttavalla riemulla, mutta silti siloitellen. KOSKINEN JEFF TREMAINE: THE DIRT NETFLIX Sikailijalauman sekoilut k u v a: Ja ke G il es N et te r / N et fl ix sanoin kuvin_3_2019 -taitto_a.indd 81 7.3.2019 15.03. O npa osuvaa, että Jackasstaustainen Jeff Tremaine hoitelee maailman törkyisimmän rokkibändin omaelämäkerran filmatisoinnin
82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Loputon sävelten sekamelska omien korvien ja päänsä sisällä saapuu viimein osaltani päätökseen ja joku muu saa saman kirouksen tai siunauksen osakseen. Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan Petri Silaksen kirjoittama Alexi Laiho -elämäkerta Kitara, kaaos & kontrolli. Nyt meidän Panasonicimme kuvaavat videota nimeltä TWIST!, jonka hypnoottisessa alkukuvassa neuvostoliittolainen visuaalimasiina pyörittää ornamenttisia kiekkojaan. Palkinnon lahjoittaa Johnny Kniga -kustantamo. Sakara-vinyylit ja -cd:t voitti Noora Oksanen Helsingistä. Massachussettsin pojilla kani Sinin ostaman sähkönsinisen työnhaalarin sisään samalla, kun Tampereen Tarinatehtaan VHS-klubin maalaamissa televisiokulisseissa Hulda Huima kertoi mikrofoniin tulevasta maailmastaan: Maasta (2019) ja Ilmasta (2020), joissa lauletaan cowboysta, aavikosta, seisahtuneesta ajasta, järven jäästä ja siitä oudosta tytöstä. Tässä koleassa unessani ihailen kuuta, jonka sirppi repii ikkunan säröstä mustaa huumoria: ja yhtäkkiä minä nauran niin kuin Siddhartha Gautama nauraa pulleissa patsaissaan, sillä Ville sinä olet veljeni. En ole sarjakuvasankaritar, ihmisvihaaja tai miss Sfinxi, kun käsilläni haparoin katkaisijasta valoa. KALEVI SUOPURSU Tryer Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 12. KIRJOITAN tätä kalterein tapetoidusta kellariloukosta, jossa kohtasin turkulaisen muukalais-muusikko Ville Suopajärven ja hänen yli vuosikymmenen mittaisen, jo yhtyeeksi paisuneen vetojuhtansa nimeltä Puiset Heilat. Muistatko, kun käytiin ostamassa ensimmäinen VHS-kamerani. Se oli Panasonic RX11, ja sillä minä kuvasin Kouvolan sairaalaan parkkipaikalle haudatun Jättömaafestivaalin (2015), ja sillä minä kuvasin, kun Litku laulatti lähikuvissa kolmikielistä balalaikkaansa. Se oli Laura, joka käynnisti Saabin (99) ja ajoi sen Torni-hotellin yönsinisiin valoihin. Samaiselle Sannalle minä annoin sen samaisen kameran, jolla hän osti junalipun takaisin Kainuuseen. viimeinen sana -taitto_19_3_a.indd 82 8.3.2019 10.07. Avoimesti voin suositella bändin tarkastamista jos ei vielä ole sitä edestään löytänyt. Sillä minä kuuntelin Casio-merkkisen, metalliin kiedotun digikelloni äänetöntä tikitystä ja annoin ampua videotykillä suolaa haavoihin. Ja onhan tulossa aivan tajuton Suomen suven festarikeikkatarjonta! Converge, Hot Snakes, Sick Of It All, Kingston Wall, Waste Of Space Orchestra, Kvelertak, Uncle Acid And The Deadbeats, The Hellacopters – vain nimetäkseni muutaman. Vaikka en itse paikalle pääsekään todistamaan bändin kuntoa, niin kuka tietää vaikka keikkojen myötä bändi aktivoituisi vielä studioon saakka – aina voi haaveilla. Kauan se on kestänyt ja jotenkin niin kuin levytkin, tämäkin asia on jo aika viedä päätökseensä ja saada kuningas omalle paikalleen. Näin ne pyörivät: fiuf ja fiuf. Sälekaihdittomassa 80-luvun musiikkivideossa se oli kuitenkin Laura, joka kietoutui taksinkuljettajan takkiin, puki aurinkolasit päähän ja sipaisi huulipunaa kalvakoille kasvoilleen. Tänään minä työnsin avantoon sujahtaneet, maata laahaavat jalJOS EI OLISI innoissaan uudesta kuolemattomasta levystään, uusista levy-yhtiö-kuvioista ja tulevista keikoista, voisi lopettaa varmaan musiikin kanssa leikkimisen kokonaan. Tai jos hyvä tuuri käy, niin kaikki kuolee lopussa ja talvi ottaa vallan. Shortsit on pesty, korvatulpat edelleen taskun pohjalla keräämässä nukkaa, mieli valpas ja valmiina kohtaamaan sateet ja auringonpaisteet niin lavoilla kuin yleisönkin puolella! Have Heartin paluu keikkalavoille, vaikka vain hetkeksi, sai myös hymyn huulille ja on erittäin voimaannuttava ajatus. ”Moottoritie on kuuma” – niinhän siinä videossa laulettiin taustanauhan säksätyksellä samalla, kun nämä sanani olivat kylmät. JUSSI KAHOLA Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Olisi myös täysin valheellista väittää, ettei tälläinen ”wannabenörtti” odottaisi vesi kielellä lohikäärmeiden taistelua, kieroa selän takana puukottamista, muutamaa irvokasta pään irtoamista, eli päätöstä eeppiselle Game Of Throne sille. Ei sitä vain millään muista minkälaiseen ryöpytykseen lähtee, kun on aloittamassa levyn tekoa ja sitten kun se aika koittaa, ei voi kuin painaa täysillä! Täysin tyhjästä ajatustasolta fyysiseksi kokemukseksi on pitkä, mutta aina niin palkitseva ja lohdullinen matka. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Siinä sitä sitten ihmettelee kuvaruudun edessä, että mitäs tässä oikein tuli katsottua ja hymyilee makeasti. on aina ollut paikka omassa sydämessä
Jyväskylä, Tanssisali Lutakko 20.4. Laukaa, Peurunka Areena 24.5. Lahti, Finlandia Klubi 18.5. Helsinki, Tavastia www.ellipsmusic.fi ellips_soundi_3-2019_kokosivu.indd 1 3.3.2019 0.10 Ellips tulostus.indd 83 6.3.2019 16.11 ELVIS PRESLEY Live in Las Vegas 1969 (2 LP) JEFF BUCKLEY In Transition (LP) SLY AND THE FAMILY STONE Woodstock Sunday August 17, 1969 (2 LP) JANIS JOPLIN Woodstock Sunday August 17, 1969 (2 LP) BILLY JOEL Live At Carnegie Hall 1977 (2 LP) PRINCE The Versace Experienc e – Prelude 2 Gold (Cassette ) BOB DYLAN Blood On The Tracks – Original New York Test Pressing (LP) S O N Y M U SI C & LE GAC Y RECOR DIN G S P R E S E N T WWW.SONYMUSIC.FI Sony music tulostus.indd 2 6.3.2019 15.05 _2SD_sisa?kannet_3_2019.indd 1 7.3.2019 15.20. Kuopio, Maxim 19.4. Turku, Apollo 17.5. 18.4. Tampere, Olympia 10.5. Seinäjoki, Rytmikorjaamo 11.5. Helsinki, Tavastia 25.5. Vantaa, Tulisuudelma 27.4. Joensuu, Kerubi YHDEN NAISEN HAUTAJAISET 12.4.2019 * 2LP / CD / DIGITAL www.vallilamusichouse.fi KEVÄÄN 2019 KEIKAT 26.4
Mäki LOMALLA RADIOPUHELIMISTA Pekko Käppi PERINTEIDEN MUOVAAJA Battle Beast HEVIÄ HYMYN KERA So un dI 11 So un dI 11 E L L IP S Hippisielu vapaana ELLIPS HIPPISIELU VAPAANA SAMULI PUTRO PALASI MUSIIKINTEKEMISEN NOLLAPISTEESEEN SAMULI PUTRO PALASI MUSIIKINTEKEMISEN NOLLAPISTEESEEN Kansi_3_2019_k.indd 1 7.3.2019 15.13 _1SD_ulkokannet_3_2019.indd 1 7.3.2019 15.18. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN BB-COB 03-19_BACKCOVER.indd 1 27.02.19 12:54 Takakansi 3_19.indd 84 7.3.2019 9.16 3/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 1 9 Devin Townsend LOPULLINEN VAPAUTUMINEN J.A