Soundi 3/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN Nightwish 03-20_BACKCOVER.indd 1 02.03.20 09:34 Takakansi 3_20.indd 84 4.3.2020 11.06 3/ 20 20 9,90 € (sis.alv) VUOTTA So un dI 11 So un dI 11 N IG H T W IS H ÁSGEIR • TESTAMENT • DEWOLFF • S-TOOL • LAURA MOISIO • LOUIE BLUE NÄIN SYNTYI TALES FROM THE THOUSAND LAKES ENTISTÄ POSITIIVISEMPI TRIO NISKALAUKAUS S O U N D I 3 / 2 2 Nightwish SOUNDI-PALKINTO 2020 ”EN TAJUA, MITEN TÄSSÄ NÄIN KÄVI” PAULA VESALA: OLE TILAA EGOIL UILLE ” ”MUSI IKISSA EI Kansi_3_2020_f.indd 1 6.3.2020 13.58 _1SD_ulkokannet_2_2020.indd 1 6.3.2020 13.59
35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... Sakara tulostus.indd 83 5.3.2020 14.19 SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. SMI_Pearl_kevat_2020_225x297mm.indd 9 5.3.2020 12.11 SMI tulostus aukeama.indd 2 5.3.2020 14.18 _2SD_sisa?kannet_3_2020.indd 1 5.3.2020 14.26. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden. Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi. (09) 587 0456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä
SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. SMI_Pearl_kevat_2020_225x297mm.indd 9 5.3.2020 12.11 SMI tulostus aukeama.indd 3 5.3.2020 14.18. Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. (09) 587 0456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia..
MAAILMAN PARHAAT SB-2000 Pro PB-2000 Pro PC-2000 Pro SVS 2000 Pro -sarja nostaa kotisubbarien suorituskyvyn uudelle tasolle. H E L S I N K I • O U L U • T A M P E R E TOTEUTAMME PARHAAT AV-RATKAISUT YRITYKSILLE JA JULKISIIN TILOIHIN. akbusiness.fi Audiokauppa tulostus.indd 4 5.3.2020 14.21
FME Tuska Fri.indd 5 5.3.2020 14.40
Soundi 3/2020 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka: Louie Blue 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi 20 Elämäni soundit: Anna Inginmaa 22 Soundi-haastattelu: Paula Vesala 30 Nightwish 38 Ásgeir 40 DeWolff 42 Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 46 Suomalaisen rockin klassikot: Tales From The Thousand Lakes 52 Levyarviot 62 Laura Moisio 68 Kiven alta: Jandek 70 Bazook Me And That Man S-Tool Testament 73 Jazz kiinnostaa 74 E-liike 76 Sanoin kuvin 79 Palsa esittää 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: Ti m Tr o n ck o e 6 SOUNDI K u v a: Sa te ll it e Ju n e K u v a: G rz eg o rz G o le b io w sk i 46 Tales From The Thousand Lakes ”Vanha tekele pitää hyväksyä sellaisena kuin se on.” 70 Me And That Man ”En tunne minkäänlaista rimakauhua.” 38 Ásgeir ”Taisin välillä kadottaa itseni ja oman suuntani.” 40 DeWolff ”Ilo ja hauskanpito on punainen lanka.” 22 Paula Vesala Soundi-palkinto 2020 K u v a: M ar k u s P aa ja la sisa?lto?_2020_3_a.indd 6 6.3.2020 9.21
NMM.FI ...AND ONE HELL OF A GOOD TIME! TICKETS OUT NOW! 18 20 ARTISTS / 2 STAGES / EXPO AREA / FOOD & DRINKS / VIP AREA AllThings tulos sivu.indd 7 4.3.2020 15.02
Pink Floydin Atom Heart Mother oli hyvää korviketta päihteille. 18.4. 2.5. 22.5. Pois lukien tietenkin ammatin tuoman ”pakon” eli arvioimani levyt, mutta se on kuitenkin vähän eri asia. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 46. Sitten tapahtui jotain – internet ja huomion sirpaloituminen, suoratoiston muuttamat kuuntelutottumukset, oma levottomuus, metelöivät lapset, ruuhkavuodet… tekosyitä löytyy loputtomasti – ja huomasin, että vaikka musiikki soi elämässäni lähes koko ajan, kuuntelin sitä lähinnä muun tekemisen lomassa ja taustalla. Parikymppisenä opiskelijana vietin kerran 24 tuntia pelkästään istuen paikallani ja kuunnellen Princen tuotannon keskittyneesti läpi. Jos olisin lääkäri, määräisin teille samaa. Makasin lapsuudenkodissa huoneeni sängyllä selälläni ja kuuntelin kirjastosta lainattuja ja kasetille kopioituja levyjä toinen toisensa ja kerta kerran perään. Teininähän en muuta tehnytkään. Olin sijoittanut kaiuttimet sängyn molemmin puolin, ikään kuin jättimäisiksi kuulokkeiksi. Lukea saa korkeintaan albumin kansitekstejä. Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi (ilm. Siis sen, että kuuntelen keskittyneesti kokonaisia albumeita häsläämättä mitään muuta samalla. Siispä olen määrännyt itselleni vähintään kaksi annosta viikossa kiikkutuoli + albumi -komboa. Oluttuopistakaan ei ole haittaa. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K. 17.4.) SOUNDI 3/2020 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Thelonious Monk: Solo Monk Laura Moisio: Laulaa kun ei voi muutakaan Jonathan Wilson: Dixie Blur Rustin Man: Clockdust Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi VIIKATE HERRA YLPPÖ & EX TUOMARI NURMIO: DUMARI JA SPUGET COSTELLO HAUTAMÄKI 10.4. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Se tapahtuu näin: asemoin kiikkutuolin oikeaan kohtaan, laitan puhelimen äänettömälle ja käden ulottumattomiin, lasken neulan levylle tai painallan lasersäteen käyntiin ja kuuntelen. Opettelen kuuntelemaan musiikkia 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti H ävettää myöntää, mutta olen joutunut opettelemaan uudelleen albumien kuuntelemisen jalon taidon. TEHDASSALIN KLUBI-ILLAT PORVOOSSA TAIDETEHDAS.FI LIPPU.FI Untitled-3 1 3.3.2020 13:05:11 pa?a?kirjoitus-taitto_2020_3_a.indd 8 6.3.2020 11.20. Harvoja tilanteita, joissa kunnolla keskityin kuuntelemiseen oli lenkkeily, mutta nappikuulokkeet ja liikenteen äänet jättävät niin paljon toivomisen varaa äänentoiston laatuun, että olen nyttemmin korvannut musiikin äänikirjojen kuuntelulla
22.5. 2.5. Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > VIIKATE HERRA YLPPÖ & EX TUOMARI NURMIO: DUMARI JA SPUGET COSTELLO HAUTAMÄKI 10.4. 18.4. TEHDASSALIN KLUBI-ILLAT PORVOOSSA TAIDETEHDAS.FI LIPPU.FI Untitled-3 1 3.3.2020 13:05:11 pa?a?kirjoitus-taitto_2020_3_a.indd 9 5.3.2020 13.01
Korjaamo, Helsinki LA DAME BLANCHE (CUB) 3.4. Tavastia, Helsinki DELAIN (NLD) 3.4. Ruusuissa jokainen heistä tekee vähän kaikkea. The Circus, Helsinki LAMB OF GOD (USA), KREATOR (DEU), POWER TRIP (USA) 30.3. Savoy, Helsinki, 22.3. On The Rocks, Helsinki, 18.4. On The Rocks, Helsinki CLANNAD (IRL) 6.4. Bar Loose, Helsinki ERKI PÄRNOJA (EST) 3.4. Kiehtovaa. – Koska me ei ekallakaan rajattu itseltämme mitään genreä pois, oli tosi kiva lähteä tekemään sille jatkoa koska tuntui, että voi tarjota ihan millaisia demoja vain, Manner kertoo. Tavastia, Helsinki NITS (NLD) 23.3. Kulttuuritalo, Helsinki THE LAST INTERNATIONALE (USA) 6.4. G Livelab, Tampere JONATHAN WILSON & BAND (USA) 25.3. Yhtyeen ulkojäsenenä jatkaa Lauri Levola, jonka kirjoittamien runojen pohjalta kappaleiden tekstit syntyvät. Nelikon taustalta löytyy meritoituneita indieyhtyei tä The Hearingista Disco Ensemb leen. – Näen popmusiikin vahvana ja hengittävänä taiteenmuotona, eikä sen tarvitse olla vain kulutustavaraa mikä vaihdetaan viikon päästä toiseen. On The Rocks, Helsinki SAMANTHA FISH (USA) 23.3. Sellosali, Espoo LINDA MAY HAN OH (AUS) 1.4. Soundin avaramielisiä lukijoita kiinnostanee myös heavya nykyklassiseen yhdistävä saksofoni ja piano -duo Metallifonia sekä iltaklubilla tanssittava, Commodore 64 -koneilla musiikkia luova 8 Bits High. Niiden, sekä muiden Soundin ennakkoon kuulemien kappaleiden perusteella Ruusut jatkaa persoonallisen, kunnianhimoisen ja yllättäviä ratkaisuja kaihtamattoman elektronisen musiikin parissa. – Edelläkävijöitä ja tienraivaajia tarvitaan aina, Alpo Nummelin sanoo tarkoittaen Stravinskyn ohella myös Ruusuja. Huhtikuussa Ruusut soittaa Jyväskylässä, Oulussa, Tampereella ja Turussa, sekä kaksi iltaa Helsingin Tavastialla, jotka ovatkin jo molemmat loppuunmyytyjä. Kuudes Linja, Helsinki PHILIP GLASS ENSEMBLE (USA) 28.3. Henry’s Pub, Kuopio HEAVY LUNGS (GBR) 17.4. Ku va : J a rm o K at i l a K u v a: G R M M X I uutiset_2020_3_a.indd 10 6.3.2020 11.15. Albumin nimi on otettu Stravinskyn ensiesityksensä (1913) aikaan lyttyyn haukutusta modernismin avainteoksesta Kevätuhri, mikä luo vahvoja mielikuvia ja odotuksia. G Livelab, Helsinki KEN HENSLEY (GBR) 2.4. Jäähalli, Helsinki AZIZA BRAHIM (ALG) 3.4. Jäähalli, Helsinki KVELERTAK (NOR), BLOOD COMMAND (NOR) 30.3. Tampere-talo JACOB LEE (AUS) 22.3. Olympia, Tampere, 5.4. Apollo, Turku, 4.4. Savoy, Helsinki, 4.4. Bar Loose, Helsinki DOBRANOTCH (RUS) 17.4. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. Savoy, Helsinki JON HOPKINS ENSEMBLE (GBR) 29.3. Tavastia, Helsinki NYTT LAND (RUS) 31.3. Helmikuun lopussa Ruusut putkautti digimaailmaan ilman mitään saatesanoja Avaimet avaa ovii -kappaleen, ja nyt toisena näytteenä tulevalta albumilta ilmestyy 4321-single. Semifinal, Helsinki TANK (GBR) 16.4. Olympia, Tampere, 27.3. Telakka, Tampere Vuoden 2018 puhutuimmaksi tulokkaaksi osoittautunut indieyhtye Ruusut julkaisee toisen pitkäsoittonsa 29.5. G Livelab, Tampere, 2.4. Jack The Rooster, Tampere, 17.4. Perinteikkään nykymusiikkifestivaalin täkyihin lukeutuu esimerkiksi Lauri Porran Cabins & Hideouts -teos, joka lupaa meditatiivisen luontokokemuksen klubiympäristöön. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Ruusujen Kevätuhri ilmestyy alkukesästä Tampere Biennale avartaa mieliä Jos kaipaat sitä kuuluisaa ”jotain muuta”, kannattaa suunnata Tampere Biennaleen (1.–5.4.). Musiikkitalo, Helsinki KEVIN GATES (USA) 29.3. Club Teatria, Oulu, 31.3. Mannerin ja Nummelinin lisäksi Ruusuissa soittavat Miikka Koivisto ja Samuli Kukkola. – Ruusut on moderni musiikintekijän muotokuva, koska kaikki me kirjoitetaan ja tuotetaan musaa sekä soitetaan useita instrumentteja, Nummelin kertoo. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net BARBARA HENDRICKS & HER BLUES BAND (USA) 20.–21.3. Klubi, Tampere SANTANA (MEX/USA) 5.4. Hartwall-areena, Helsinki SUPERSUCKERS (USA) 5.4. G Livelab, Helsinki OCTOBER TIDE (SWE) 26.3. On The Rocks, Helsinki FRANK GAMBALE ALL STAR BAND (AUS) 1.4. Verkatehdas, Hämeenlinna SELOFAN (GRC) 3.4. Tavastia, Helsinki JOSE CARRERAS (ESP) 3.4. On The Rocks, Helsinki TALBOT (EST) 9.4. Kaupunginteatteri, Turku, 24.–25.3. – Tuntuu että sanana se kiteyttää tosi paljon sellaista mitä noissa biiseissä on, mutta ei myöskään pakota tulkintaa mihinkään, avaa Ringa Manner
– Rakastan näiden kavereiden kanssa esiintymistä. Jatkoa on kuitenkin luvassa, ja Alexi Laihon sekä Children Of Bo domin toisena kitaristina vuodesta 2016 toimineen Daniel Freybergin uudet kuviot ovat nyt selvillä. Muita tähän mennes sä varmistuneita keikkoja ovat Tuska Open Air Metal Festival 27. – Kirjapuolella on uusi juttu tekeillä Kaisa Happosen kanssa, ja teos liittyy ajankohtaiseen ilmastokriisiin. Tuoreen kokoonpanon koske tinsoittajana toimii Lauri Salomaa, mutta hän on ainakin toistaiseksi mukana sessiomuusikkona. PORI 21.-22.8. huhtikuuta. Samalla ilmestyy myös valokuvataiteilija Joel Karppasen ohjaama musiikkivideo Maailman proletaarit nouskaa -biisistä. Paleface on myös koonnut pitkäsoitolla ja sen jälkeisillä keikoilla aikoinaan vakuuttaneen Räjähtävä nyrkki -kokoonpanonsa. Sen päätä huimaavan meiningin äärellä on helppo ymmärtää, millaisesta kokoonpanosta on kysymys, hehkuttaa Paleface. – Kirjoitamme parhaillaan uutta materiaalia, mutta tulevien kon serttien ohjelmisto nojaa luonnol lisesti Children Of Bodomin tuo tantoon. 10 SOUNDI SOUNDI 11 KAIKKI ARTISTIT ON NYT JULKAISTU! KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT/LISÄTIEDOT JA OSTA LIPUT OSOITTEESTA ROCKINTHECITY.FI LIPUT: PE 44,90 € / PE PRIORITY 69,90 € LA 44,90 / LA PRIORITY 69,90 € 2 PV 79,90 € / 2 PV PRIORITY 119,90 € KUOPIO 12.-13.6. Uuden yhtyeen nimi on Bodom After Midnight. ROVANIEMI 17-18.7. Lisäksi kappaleessa mainitaan myös Jari Aarnion tapaus, vaikka hänen nimeään ei siellä nostetakaan esiin. KERAVA 24.-25.7. LAPPEENRANTA 31.7.-1.8. heinäkuuta ja Summer Breeze Festival 15. Helsinki–Shangri-Lasta julkaistaan tasavuosien kunniaksi myös uusi vinyyliversio, ja tuoreen laitoksen kylkiäisenä on Tampereen Yo-talolla heinäkuussa 2011 äänitetty livelevy. Entä mitä muuta lähiaikojen toimintakalenterista löytyy. elokuuta. kesäkuuta, John Smith Rock Festival 18. Minähän ne kappaleet olen säveltänyt sekä sanoittanut, ja aion esittää niitä hemmetinmoi sella ylpeydellä jatkossakin, pai nottaa Laiho. – Pöydällä oli muutamia erilai sia ehdotuksia, mutta Bodom Af ter Midnight tuntui lopulta sopi vimmalta vaihtoehdolta. maaliskuuta ja kestää ainakin lokakuuhun asti. Kehiin tipahtaa myös uutta GG Caravan -materiaalia ja minun sekä Haamun yhteisbiisi Doktriini, kertoo Paleface. TEKSTI: TIMO ISOAHO Paleface juhlistaa merkkiteosta mittavalla kiertueella osaavat yhdistää tämän jutun mi nuun – ja tietenkin myös Children Of Bodomiin, sanoo Laiho. Children Of Bodom soitti viimei sen konserttinsa Helsingin jäähal lissa joulukuun puolivälissä 2019. JYVÄSKYLÄ 14.-15.8. JOENSUU 7.-8.8. Nyt tämä klassikoksi julistettu teos täyttää tasavuosia, ja Paleface lähtee tapauksen kunniaksi mittavalle Suomen-kiertueelle. – Helsinki–ShangriLa on uraani ja artistikuvaani isosti määrittelevä tapaus. Kak sikko on nimittäin lyöttäytynyt yh teen Paradise Lostissakin soittavan rumpali Waltteri Väyrysen sekä Santa Cruzissa aikoinaan vaikutta Alexi Laihon uusi yhtye: Bodom After Midnight Paleface julkaisi Helsinki–ShangriLa -albuminsa vuonna 2010. RAUMA 26.-27.6. – Huhtikuussa julkaistaan Laulava unioni -yhtyeen kiitosta saanut Tie vapauteen -albumi vinyylinä, parilla bonusbiisillä maustettuna. Samalla päättyi laulajakitaristi Alexi Laihon, rumpali Jaska Raati kaisen, basisti Henkka Seppälän ja kosketinsoittaja Janne Wirmanin 1990luvun puolivälin tietämillä al kanut yhteistyö, joka jätti vahvan jälkensä koko maailman metalli kartalle. – Kaiken kaikkiaan on pakko painottaa sitä, miten hieno fiilis minulla on uuden ajanjakson alka misen suhteen! Bodom After Midnight tekee odotetun ensimmäisen esiinty misensä Helsingin Tavastialla 15. Vilkaisin tuossa Spotify-statistiikkaa ja sen mukaan albumin nimikappaletta kuunnellaan edelleen yli viisikymmentä tuhatta kertaa kuukaudessa, kertoo Karri ”Paleface” Miettinen. Rundi käynnistyy Vantaalta 28. OULU 3.-4.7. TEKSTI: TIMO ISOAHO neen basisti Mitja Toivosen kans sa. – Nimenomaan nimikappaleen teksti on erityinen, sillä siellähän ennustetaan esimerkiksi äärioikeiston nousevan – ja juuri niinhän on valitettavasti käynyt. KOUVOLA 10.-11.7. Halusin ehdottomasti Bodomsanan myös uuteen nimeen, sillä nyt ihmiset K u v a: Te rh i Y li m äi n en K u v a : T im o H ap po n en uutiset_2020_3_a.indd 11 6.3.2020 11.15
Surua käsitellessään hän kirjoitti vahingossa ensimmäisen oman kappaleensa Sirens, jonka YouTube-julkaisu herätti artistin nykyisen managerin huomion. Teini-ikäisenä Ella Fitzgeraldin ja Aretha Franklinin musiikista itsensä ja kutsumuksensa löytänyt Celeste menetti isänsä keuhkosyövälle, kun oli 16-vuotias. Debyyttialbumi on vasta tuloillaan, mutta soul-laulajan kaapissa on jo Brit Award ja BBC:n Sound Of 2020 -tunnustus. Artistin itseluottamus kasvoi sinkun ylistävästä palautteesta, ja hän muutti Lontooseen – huhujen mukaan vain 100 dollaria taskussaan. Yksi stydeimmistä uusista rockbändeistä on The Blinders – vain himpun päälle parikymppisten brittikundien trio, jota johtaa laulajakitaristi Thomas Haywood. ”Mieluummin soitan töihin, että olen kipeänä ja menen studiolle kuin hankin tämän kuun rahat”, Celeste totesi tuolloin. Blinders on klassisen röyhkeä mutta viehättävän älykäs bändi. Toisaalta Blinders laulaa suoraan myös huumeiden käytöstä. Klassinen Strange julkaistiin viime vuonna ja Stop This Flame -bängeri tammikuun alussa. Siis kenen suosion. Siinä on rock’n’rollia, grungea, punkia ja pimeiden sivukujien tunnelmia. Lukuisat merkittävät mediat ovat nostaneet laulajan läpimurtolistoilleen – esimerkiksi NME, Vogue, The Guardian, Daily Mail ja The Independent. Bändi soittaa sekä punkisti että psykedeelisesti. Celeste Epiphany Waite, 25, syntyi keväällä 1994 Kaliforniassa englantilaiselle äidille ja jamaikalaiselle isälle. Vuonna 2016 Celeste julkaisi uran virallisesti avanneen singlen Daydreaming. Liily taas tuo mieleen nuoren Red Hot Chili Peppersin. Lujalyöntinen svengi kohtaa vahvan tunnelman, joka luodaan post-punkin pioneereista muistuttavalla melankolisella ja tarttuvalla kitarariffillä. Megasuosittu laulaja-lauluntekijä Michael Kiwanuka löysi Celesten musiikin, rakastui siihen ja edesauttoi kollegaa tekemään sopimuksen Polydorin kanssa, jolle itsekin levyttää. Molempien tulokkaiden ilmaisu on haastavaa ja soundi siloit”Sopii vain toivoa nuoren taiteilijan psyyken kestävän paineet.” rään. Vanhempien eron seurauksena Celeste muutti Englantiin jo 3-vuotiaana ja asettui lopulta äitinsä kanssa Saltdeanin rantakaupunkiin Brightonin lähistölle. The Blinders Heavy Lungs Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN TurmionKa?tilo?t 03-20.indd 1 02.03.20 11:35 Break_On_2020_3 -taitto_b.indd 12 4.3.2020 16.06. The Blinders on trio, joka nostattaa Nirvana-viboja. Uhkapeli kannatti. Ratkaiseva diili syntyi vuonna 2018, ja ratkaisevat biisit pian peUusi sinkku Forty Days And Forty Nights esittelee The Blindersin totutun tummasävyisenä mutta energisenä. Blinders on kiistatta sielukas yhtye. Siitä tulee mieleen yhtä lahjakas ja nosteessa oleva jenkkikollega Liily, jolla on myös vähva oma ääni tummasävyisen, raivokkaasti groovaavan rockin tekijänä. Elinkaareltaan vielä nuoren, syyskuussa 2019 julkaistun Strangehitin vaikuttava live-esitys Brit Awardseissa nopeuttaa varmasti suosion räjähtämistä hallitsemattomaksi. Uudet Amy, Nirvana ja Chili Peppers 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Celeste U sein Amy Winehouseen verrattu Celeste on saanut lyhyessä ajassa niin paljon suitsutusta osakseen, että sopii vain toivoa nuoren taiteilijan psyyken kestävän paineet. Blindersin debyyttialbumi Columbia julkaistiin 2018 ja viime vuonna tuli ajassamme harvinainen puhdasverinen livelevy Live At The Ritz. Sen imago rakentuu tekstien häpeilemättömästä kulttuuri-intellektualismista ja vihaisesta yhteiskuntakritiikistä. Päivätöistä tuli pian potkut, koska päivät kuluivat uuden musiikin tekemiseen. Debyyttialbumin julkaisu on luvattu syyskuun ensimmäiselle viikolle
Saman joukon jatkeeksi voi nimetä vielä Kid Kapichin, jonka uusi biisi Thugs on silkkaa musiikillista keskisormea. Häiriörockin ystäville sopii bristolilainen Heavy Lungs, jonka likainen punk rock tuo mieleen Slavesin uhon ja Shamen aggressiivisimmat biisit, toki myös genren johtotähti Idlesin. Pitkän matkan polkijoista on pakko diggailla uutta The Usedia, samoin Enter Shikarin Dreamer’s Hotel -sinkkua ja The Strokesin uutukaisia. Bristolista tulee myös Gnarlah. Skotlantilainen The Snuts julkaisee toinen toistaan parempia sinkkuja edetessään kohti debyyttialbumin valmistumista. Glasgowilainen runoilija Declan Welsh on myös loistava nouseva musiikintekijä. Uusi sinkku Bow Down lupailee, ettei heti bändin uran alkuun – eli viime vuoteen – osunut pikkuhitti Slave ollut välttämättä vahinko. Heavy Lungs on vielä pieni bändi, mutta saapuu kevätrundillaan jo Suomeenkin tekemään pohjatyötä. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN TurmionKa?tilo?t 03-20.indd 1 02.03.20 11:35 Break_On_2020_3 -taitto_b.indd 13 6.3.2020 14.02. Lisää suosituksia. Green Dayn levy kuulostaa vähän liikaa automainokselta. Declan Welsh & The Decadent Westin debyyttialbumi julkaistiin viime vuonna – draivin voi testata ihanalla No Fun -raidalla. Kannattaa testata (A Bit Of) Birthdaylla, jonka päällekäyvyys tekee vaikutuksen. Bändi esiintyy huhtikuussa Helsingin Bar Loosessa ja Jyrock-festareilla Jyväskylässä. Uusi albumi ei ollut vielä tätä kirjoittaessa saatavilla. Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Declan Welsh & The Decadent West The Snuts telematon, mutta kumpi tahansa voi tsägällä kirjoittaa 2020-luvun Smells Like Teen Spiritin. Tällä palstalla seuratuista tekijöistä uusia laadukkaita singlejä ovat julkaisseet liverpoolilainen The Mysterines, torontolainen elektrorokkari Grandson ja australialainen Rolling Blackouts Coastal Fever, jonka Cars In Space on muotovalio indie rock -hitti. Myös uusi sinkku Times on hyvä. Tuoreimmat Coffee & Cigarettes ja Fatboy Slim ovat riemastuttavia taidonnäytteitä. Gnarlah kertoo musisoivansa Musen ja System Of A Downin innoittamana, mutta näihin vaikuttimiin yhdistyy juuri Slavesin, Shamen ja kumppaneiden edustama nousuhumalainen brittiuho. Tykkään myös Pearl Jamin Superblood Wolfmoonista
– Joonatan on todella kova kitaristi, koskettimia itse soittava Moborg hehkuttaa. On selvää, että Louie Bluen musiikin yleisö ei rajoitu kotimaahan. – Sanoisin, että artistina on tärkeää luoda jonkinnäköinen mielenkiintoinen oma juttu englanninkielisessä musiikissa, että kuulija huomaa että tässä on nyt jotain. Apuja hän on kuitenkin onneksi saanut, erityisesti tuottajiltaan Pepe Jean Jr:ltä (Petro Pyysalo) ja Kauri facebook.com/blueberrylouie LISÄÄ TARKKAILULUOKKA -ARTISTEJA: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti K u v a: V ee ti O ss i tarkkis_Louie Blue.indd 14 4.3.2020 16.08. Tein sellaisen kunnon demobiisin ja kelasin että jumankauta, tämähän on nättiä! Se oli se hetki kun mä tajusin, että ei tässä ainakaan kauheasti tarvita muiden apua. Ja nyt tarjolla on ensimmäinen pidempi julkaisu: tammikuun lopussa ilmestynyt, yhdeksän kappaletta puoleen tuntiin tarjoileva Notes. Moborg ennustaa, että Notes-ep:n popsävyt saattavat jatkossa väistyä funkymman soundin tieltä sitä mukaa kun hän ottaa itse vielä enemmän vastuuta tuotannosta. Siksipä onkin aivan luontevaa, että 2000-luvulla syntyneen turkulaisnuorukaisen r’n’b-pohjaisessa musiikissa soi modernien soundivelhojen (esimerkiksi Frank Ocean ja Disclosure) lisäksi rinnakkain ysärin pehmosoul ja jopa 1970-lukua henkivät sävyt. Muukin materiaali osoittautui niin vakuuttavaksi, että Louie Bluen taustajoukkona toimiva Booa Music solmi yhteistyösopimuksen Sony Musicin kanssa. Se tapahtui noin 14-vuotiaana. Jotenkin noin se tulee menemään. – Isän kautta mulla on ollut jostain 6–7-vuotiaasta asti sellainen mindset, että musta tulee muusikko, sanoo Moberg, jonka sukujuuret yltävät äidin kautta Italiaan. Onneksi mulla on takana hyvää porukkaa auttamassa niissä jutuissa. – Totta kai Suomi on tärkeä, mutta meidän maalina on kansainvälinen meno. – Meillä on eri kokoonpanoja. Artistinimen takaa löytyy 18-vuotias Alec Moborg, jolle musii killinen sivistys tarttui jo lapsuudenkodista. Mä en ole itse miettinyt mitään markkinointistrategioita, keskityn 100-prosenttisesti musiikkiin. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Etenkin musiikkia harrastaneen isän laajat kuuntelutottumukset kaikuvat Louie Bluen musiikissa, ja Moborg sanookin kuunnelleensa nuoruudensuosikkinsa Bruno Marsin ohella Stevie Wonderia, Sly & The Family Stonea ja muuta huomattavasti itseään vanhempaa. Moborg muistaa selvästi hetken, jolloin löysi oman musiikin tekemisen salat. MIKKO MERILÄINEN ”En ole itse miettinyt mitään markkinointi strategioita, keskityn 100-prosenttisesti musiikkiin.” N ykyvinkkelistä popmusiikki näyttäytyy laveana laarina, jonka eri vuosikymmenistä voi poimia tunnelmia ja muodostaa niistä jotain omaa. Tullaan myös tekemään keikkoja ihan vaan alhaisen budjetin takia myös silleen että mun kanssa lavalla on vain kitaristi tai rumpali tai basisti. Pääkokoonpanossa on koko bändi, eli rumpali, kitaristi, basisti, dj ja meitsi. Eikä sekään enää tänä päivänä yllätä, että Louie Bluen musiikki kuulostaa niin laulua kuin tuotantoakin myöten täysin kansainväliseltä. Keikkailu on vasta edessä, mutta suunnitelmat alkavat olla selvät. Kuhina Louie Bluen ympärillä alkoi heti ensisingle Confusedin ilmestyttyä viime kesänä. Se olisi ehdottomasti tarkoitus, Moborg sanoo. – Olin just ladannut FL Studion vanhaan, vähän rikkinäiseen tietokoneeseeni. – Semmoinen äijä, ettei tarvitse kuin vähän näyttää suuntaa niin se heittää paremmin kuin oli itse edes kelannut. Notesin pehmeään konesoundiin orgaanista sävyä tuo Jonatan Snapirin soittamat tyylikkäät kitaralikit. Ja että se kuulostaisi multa. Mutta kuinka kunnianhimoisiin tavoitteisiin päästään. Innostuin siitä niin, että olin varmaan kaksi yötä putkeen syömättä ja opettelin vaan sitä. A-PUOLI Louie Blue Maalina maailma Ruohoselta
SOUNDI 63 ...teemoja ovat okkultismi, muinaisja kristinuskon yhteentörmäys ja noitavainot... Levyarvostelut 3_20.indd 63 5.3.2020 9.18
”Sunrise Avenuen stadionrock kuulostaa tutulta. Kuuntelen tätä kirjoittaessa yhtyeen debyyttilevyä. Paras arvaukseni yhtyeen suosiosta on helppous. Onhan meillä Euroviisutkin. En ole ainoa kriitikko, jolla on ollut vaikeuksia Sunrise Avenuen kanssa. Sama kuin laittaisi Tommi Mäkisen laulamaan unelmista ja pettymyksistä. Pidän popmusiikista laaja-alaisesti. Paketti viimeistellään lyriikalla, jonka tajuaa (ja monin paikoin myös kirjoittaisi) vaikka 5-vuotias: ”I ain’t no superman / And I ain’t got no masterplan.” Tätäkin popmusiikki on ollut aina. Mutta Sunrise Avenue ei ole koskaan operoinut omaperäisyyden kentällä eikä käsittääkseni ole missään vaiheessa muuta väittänytkään. Se ei ole sikäli yllätys, koska Saksa on outo maa. Siltä kuin se olisi ollut olemassa aina.” arttu seppa?nen 3_2020 -taitto_a.indd 16 4.3.2020 16.09. Neljäs biisi Diamonds jatkaa yhtä vahvalla linjalla: ”Maybe the diamonds are not for everyone.” Diippiä! Mutta kuuntelemalla olen lopulta alkanut ymmärtää Samu Haberin elämäntyötä. Olen viime aikoina soittanut Sunrise Avenuen levyjä läpi. ”I wanna grab all the wind and fly”, Haber laulaa kappaleen Sunny Day lopussa. Suomalaisille korville yhtye on kenties kuulostanut aivan liian suomalaiselta laulaakseen englanniksi. Mutta halu tehdä kaupallisesti menestyvää popmusiikkia voi olla yhtä autenttinen tavoite kuin underground-suosion tavoittelu. Paras arvosana oli 3/5. Yhtyeestä tunnetusti pidetään etenkin Saksassa. Kriitikot eivät ole nähneet Sunrise Avenueta omaperäisenä, joka on yksi autenttisuuteen liittyvä vaatimus. Ei minusta edelleenkään Sunrise Avenuen fania tule, mutta ainakin ymmärrän yhtyettä nykyään lukuisten kuuntelutuntien jälkeen vähän paremmin. Siltä kuin se olisi ollut olemassa aina. Suosituimmissa artisteissa ja bändeissä on lähes poikkeuksetta jokin erikoinen koukku. Siitä huolimatta, että Haberin nasaalilla laulama englanti ei ole kovin kaukana rallihaastatteluista. Artikkelissa Anttonen tarkastelee autenttisuuden diskursseja populaarimusiikissa. Samu Haberin huumerikossyytteet ovat vieneet huomiota siltä, että yhtye päättää uransa elokuussa kahdella keikalla remontoidulla Olympiastadionilla. Sunrise Avenue on hyvää käyttömusiikkia ihmisille, jotka eivät halua analysoida kuulemaansa sen kummemmin. Ville Valon edessä kaikki olisivat polvillaan vaikka hän vain sytyttäisi tupakan. Vanha vitsi kuuluukin, että Suomessa reilut kymmenisen vuotta sitten suurta suosiota nauttinut coveryhtye The Base balls olisi ollut saksalaisten kosto Sunrise Avenuesta. Musiikkikritiikin iänikuinen ongelma on ollut vaikea suhtautuminen kaupallisuuteen. Kirjoitan myös musiikista ammatikseni, mutta minulle on tuottanut aina suuria vaikeuksia ymmärtää, että mikä Sunrise Avenuessa viehättää. Parhaimmillaan Sunrise Avenuella on todella hyviä stadion rock-melodioita, kuten kappaleessa Heartbreak Century. Ja eurooppalaisilla markkinoilla kummallakaan ei ole niin suurta merkitystä. Sunrise Avenuen stadionrock kuulostaa tutulta. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Sunrise Avenuen suosio on lopulta ilmiselvää S unrise Avenuen nokkamies on ollut viime aikoina julkisuudessa hieman muista syistä kuin musiikista. Kun melodia on riittävän hyvä, ei ole oikeastaan väliä, että osaako laulaja ääntää englantia tai tehdä kiinnostavia sanoituksia. Tutkija Salli Anttonen julkaisi marraskuussa 2019 Etnomusikolo gian vuosikirjassa artikkelin Sunrise Avenue ja aitouden kaipuu. Samanniminen albumi on muutoinkin tyylikästä stadion-tykittelyä. Sunrise Avenue ikään kuin napsii sieltä täältä kivoja, tuttuja, kussakin ajassa trendaavia vaikutteita ja lyö ne yhteen. Sunrise Avenuen debyyttilevystä tuli suosittu, ja yhtyeen musiikkia on siitä lähtien ollut helposti saatavilla. Mitä helvettiä. Sunrise Avenue on myynyt miljoonia levyjä kansainvälisesti. Suomessa Sunrise Avenue on alkanut kiinnostaa isompaa yleisöä vasta sen jälkeen, kun Samu Haber esitti Vain elämää -sarjassa oman versionsa Irinan kappaleesta Hiljaisuus vuonna 2017. (Toki Saksasta on tullut myös paljon hyvää, kuten The Scorpions ja Can). Kolmannen biisin kohdalla tuntuu kuin olisin kuunnellut levyä jo tunnin. 1700-lukulaisen – ja kulahtaneen – nerotaiteilijamyytin mukaan jäljittelyä ei katsota hyvällä. Ville Valon luotsaaman HIMin tai Tuomas Holopaisen kipparoiman Nightwishin menestys on aina ollut helppo ymmärtää. Ääntämisihanteisiin liittyvät ongelmat eivät ole kuitenkaan haitanneet. Kuin lammas, joka on karannut väärälle pellolle. Hän analysoi tästä näkökulmasta Sunrise Avenuesta kirjoitettuja kritiikkejä Soundissa ja Rumbassa. Tuu nyt pois siält, Samu! Yhtyeen kaupallisuus ei ole koskaan ollut minulle ongelma, pikemminkin keskinkertaisuus. Sunrise Avenue on kuulostanut aina liian keskinkertaiselta ja persoonattomalta. Hollywood Hills on kyllä edelleen ihan perseestä
NEM agency tulostus.indd 17 5.3.2020 14.27
Eräs ystäväni luonnehti Nimismiehen murhetta parhaaksi tuntemakseen inhimillisen katkeruuden kuvaukseksi, ja tässä suhteessa tarina eskaloituu loppua kohti herkullisella tavalla. Ei siis pääsyä Rotareihin eikä Leijoniin, mutta kosto elää. Laulun minäkertoja saapuu varhaisena elokuun aamuna kuvitteelliselle keskisuomalaiselle Haapasalmen paikkakunnalle ja näkee tienvieressä, lumimarjapensaikon suojassa värjöttelevän hahmon. Tuskinpa Suomi on tässä suhteessa muuttunut kuin sillä pintapuolisella tasolla, jolla herrasväkeä ei ehkä enää ole ”osuuskaupan Tappi” tai ”ratsuväen kapteeni evp”. On tärkeää, että tarina suodattuu ulkopuolisen kuulijan kautta. Etenkin maalaistaajamassa, jossa pienet miehet pienine virkamerkkeineen ovat isoja pomoja. Kummemmin yllyttämättä alkaa virkakunnan edustaja kertoa, miksi ”nimismies pensaassa nuhjailee”. Aloin välittää artistin ilosanomaa lähipiiriinikin, josta se löysi myös kaikupintaa. Hän puhuttelee miestä olettaen törmänneensä toiseen kaltaiseensa kulkuriin, mutta saakin kuulla tavanneensa Haapa salmen nimismiehen. Itse en tosin uskaltanut toivettani artistille esittää, vaan vanhempien piti se välittää. Mutta hän ei mahdu sen enempää rockin kuin iskelmänkään kategorioihin, ja 2000-luvulla hän on keskittynyt toimimaan lastenmuusikkona ja soitinrakentajana. Laulaja-lauluntekijän tausta on 70-luvun vasemmistolaisessa laululiikkeessä, mutta sooloartistina hän erikoistui moderneihin kupletteihin, joissa sarkastinen katse kohdistuu milloin mihinkin mikrouniversumiin ja sen epäkohtiin ja kummallisuuksiin. Meillä kuunneltiin paljon Perkoilan varhaisia levyjä, ja kun 2000-luvun alussa löysin hänen kokoelmalevynsä kirjastosta, oli déjà vu -vaikutus melkoinen. Mutta Perkoilan lakoninen ulkopuolisen kertojan ääni kuvaa samalla myös klikkien, sisäpiirien ja saunaseurojen toimintaperiaatteet – sen, miten muka kaikille yhteisiä asioita pyöritetään niin usein henkilökohtaisten suhteiden ja niitä raskauttavan pikkumaisuuden voimalla. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa M inulla on hyvä syy olettaa, että Mikko Perkoilan Nimismiehen murhe on ensimmäinen suosikkikappaleeni koskaan. Näiden jäsenluettelo on muutamalla säkeellä tiivistetty kuva YYA-Suomen pikkupaikkakunnan vähän surku hupaisasta eliitistä: ”On Rotareissa jäsenenä opettaja, pappi/ratsuväen kapteeni evp/Isontalon isäntä ja osuuskaupan Tappi/ ja lääkäri mestarina mahtailee.” ”Ja leijonapesueessa ukkoja muita/on kunnanja pankinjohtajaa/autopiirimyyjiä armoitetuita/ja rehellistä tyhjäntoimittajaa.” Nimismiehen mieli palaisi Rotareihin, sillä ”kun ei kunnanjohtajaa sietää se voinut, ei voinut edes ajatella Leijoniin”. Kepeintä huumoriaan edustavalla Arvaa harmittiko -laululla Perkoila sai pienen hitinkin. Toinen suosikkilauluni Kajaanista pohjoiseen kuvaa provinsiaalista korruptiota jäännöksettömän tarkkanäköisesti, ja samankaltaiseen ympäristöön Nimismiehen murhekin sijoittuu, mutta moodi on ironinen elämäntragedia, joka nimikkohenkilön osaksi koituu. Perkoilan parhaat ovat pysyneet kuuntelulistallani siitä asti. Teksti: Niko Peltonen VIRKAMIEHEN TRAGEDIA JA KEHITTYVIEN MAAKUNTIEN SUOMI Mikko Perkoila: Nimismiehen murhe (1980) ”Tämäkin aika kaipaisi satiirikkoa, joka osaa kuvata yksittäistapauksen niin, että se yleistyy kertomaan kokonaisten yhteisöjen toimintamalleista.” martti luther 3_2020 -taitto_a.indd 18 4.3.2020 16.22. Perkoilan tapauksessa kyse on usein lautakasojen ja kehittyvien maakuntien Suomesta. Nimismiehen murhe on niitä lauluja, joiden lopputulemaa ei pidä sitä kuulemattomalle paljastaa. Kerrotaan sen verran, että nimihenkilön angsti kumpuaa hänen yrityksestään päästä Haapasalmen parempiin piireihin, joita edustaa ”kaksikin seuraa, joukkoa pomomiesten mahtavien”: siis Leijonat ja Rotaryt. Muutenhan paikallinen merkkimies toki seuraan pääsisikin, mutta onnettomuudekseen nimismies on hoitanut virkavelvollisuuksiaan ja käräyttänyt lääkärin luvattomasta kalastuksesta. Se on tavallaan harmi, sillä tämäkin aika kaipaisi satiirikkoa, joka osaa kuvata yksittäistapauksen niin, että se yleistyy kertomaan kokonaisten yhteisöjen toimintamalleista. Vanhemmiltani olen kuullut olleeni kolmevuo tiaana heidän mukanaan Perkoilan konsertissa, ja toivoin kovasti, että soitettaisiin ”marjapensaikkolaulu”, jolla nimellä sen tunsin
Fullsteam Battles tulostus.indd 19 5.3.2020 14.28
Omakustanne Nämä kujat (2011) sisälsi tyylikkään Syysvalssin, josta tuli käyntikortti musiikkipiireihin. Odotan tätä innoissani, sillä aktivoidun aina näissä tilanteissa ja ideoita herää koko ajan. LEVY, JOKA LIITTYY VARHAISEEN MUSIIKKI-INNOSTUKSEEN Alicia Keys Song In A Minor – Olen 90-luvun lapsi. Viimeksikin ideoimme ja treenasimme Pekka Laineen ja Hypnojen kanssa tiiviimmin. Vaikka käytän myös jazzin sanatonta scat-laulua, olen albumilla karsinut niitä osuuksia. Minulle ei ole aivan sama, kenen kanssa teen musiikkia. Kauko lähetti omia biisiaihioitaan Turusta ja kävi treeneissä stadissa ollessaan. Françoise Hardy ihastutti siksikin, että suosikkiohjaajani Wes Andersonin Moonrise Kingdom -elokuvassa soi Le temps de l’amour. HYPNOMENIN JA RÖYHKÄN YHTEISTYÖN HELMIÄ Françoise Hardy Le temps de l’amour – Pekka Laine esitteli minulle monenlaista musaa ja laitteli linkkejä esimerkiksi ranskalaiseen 60-luvun iskelmään. DEBYYTTIALBUMIN NÄMÄ KUJAT AIKAISIA TUNNELMIA Hedwig Hanson & Andre Maaker You Bring Me Joy – Virolaisparin minimalistista, akustista ja herkkää jazzlaulelmaa, jota Veikki (Virkajärvi) soitti minulle, kun teimme yhdessä musaa samalla tavalla ruohonjuuritasolla ja lähes jamipohjalta. Pekka on niin superavoin kaikelle musiikille ja jakaa paljon musaa referenssiksi. Laulutunneilla myös Aretha Frankliniin. Mutta tanssijana tykkään myös isojen kuubalaisorkesterien salsasta. – Seuraavaksi olen jatkamassa yhteistyötä Hypnomenin kanssa, tällä kertaa ilman Röyhkää. LEVY, JOTA OLEN KUUNNELLUT PALJON PUTKEEN Ane Brun It All Starts With One – Herkkä ja tosi sielukas tulkitsija, jonka olen nähnyt myös livenä Tavastialla, Circuksessa ja Flowssa. Wilson on jazz-laulajien suosikkeja ja albumi on klassikko, mutta minulla on siihen oma suhteeni. Minulla on kuitenkin niin monia muitakin näkökulmia musiikkiin ja tulkintaan. – Kappaleita tehtiin omien ohella Seppo Kantosen säveliin ja Timo Kiiskisen sanoituksiin. Brunilla on myös hienoja musavideoita. TANSSIJAN MIELIMUSIIKKIA Astor Piazzolla Oblivion – Argentiinalaista tangoa olen viime aikoina kuunnellut paljon kotona ja Piazzollan kappale Oblivion tulee erityisesti mieleen. O mia polkujaan laulajana ja tanssijana kirmaillut Anna Inginmaa on saanut valokeilat kääntymään puoleensa niin jazzin, rockin kuin lyyristen laulelmienkin tulkitsijana. – Pidän hauskasta ja innostavasta musiikinteosta, jossa tulkitsijavetoisuus on tärkeämpää kuin supertekninen taiturointi, Anna määrittelee. – Haluan tulkita selkeitä melodioita ja tarinoita. Klubin vetäminen antoi varmuutta tiettyyn vaiheiluun jatsin ja muiden tyylien kanssa. Tämä albumi soi iPodissa putkeen joitakin vuosia sitten. Kun olimme Sepon kanssa Hämeenlinnan Linnajazzeilla, mukana oli nuoria muusikoita, jotka sitten halusin jazzklubillekin. Olen löytänyt innostavia ja avoimia kumppaneita, joiden kanssa voi työskennellä ilman turhia keloja. En yleensä kiinny albumikokonaisuuksiin, aina vain tiettyihin kappaleisiin, mutta tämä albumi on poikkeus. ARTISTI JA ALBUMI, JOKA ON MIELUINEN MINULLE LAULAJANA Nancy Wilson Nancy Wilson / Cannonball Adderley – Eniten repeatilla kuuntelemani levy. Isän vanhoja suomi-iskelmiä ja Spice Girlsiä ei nyt lasketa, sillä teininä kävi tsägä, kun kaveripiirissä diggailtiin mustaa rytmimusaa, kuten Keys, Blige ja Erykah Badu, josta sain kimmokkeen jazziin, Billie Holidayhin. Yhteistyö natsasi hyvin ja he soittavat albumillani. YLLÄTTÄVIN SUOSIKKINI MUSATAUSTANI TUNTIEN Eino Juhani Rautavaara Useat sävelteokset – Ex-poikaystävä vei kuuntelemaan Rautavaaran Kalevala-teemaista konserttia, joka herätti mielenkiinnon koko taiteenlajia kohtaan. Hänen musiikkinsa on vähän pelottavankin raskasta, diippiä ja dramaattista, kokeilevaa, instrumentaalista klassista. Elämäni soundit 20 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Anna Inginmaa PARAS TIETÄMÄNI LIVELEVYTYS Monica Zetterlund & Bill Evans Once Upon A Summetime -kappale – Olin ehdottamassa Miles Davisin Kind Of Blue -albumia, mutta se ei ole ihan täysin livenä purkitettu. K u v a: Ju k k a R ap o Ela?ma?ni soundit 3_20.indd 20 4.3.2020 16.56. Niinpä valitsin Monica Zetterlundin ja Bill Evansin livetallenteen, jolla varsinkin Michel Legrandin Once Upon A Summertime on hieno tulkinta. Niitä on jo kuultu Vernissan jazzklubilla ja keikoilla. – Jazz on monella tapaa sellainen pyhä kenttä, johon minun on hankala lokeroitua. Onnistunut yhteistyö Kauko Röyhkän ja Hypnomenin kanssa sekä oman jazz-klubin pyörittäminen pohjustivat täysipainoista nimikkoalbumia Anna Inginmaa, jolla ulkoisesti viileän jazz-seireenin tulkinnat hehkuvat estottoman kuumia tunteita ja elämän houkutuksia
LIPUT MYYNNISSÄ NYT! 01.11.2020 ÄÄNIWALLI HELSINKI WITH SPECIAL GUEST ACROSS EUROPE TOUR 2020 A L L T H I N G S L I V E F I N L A N D P R E S E N T S I N A S S O C I A T I O N W I T H V A I N P R O D U C T I O N S , D E C I B E L T O U R I N G & H A R D I M P A C T M U S I C Althings 1 tulostus.indd 5 4.3.2020 11.48 ALBUM OUT NOW! 25 HUHTIKUU 2020 THE CIRCUS HELSINKI, FINLAND 22.4.2020 – KLUBI, TAMPERE 25.4.2020 – THE CIRCUS, HELSINKI 8.5.2020 – HEVIMESTA, OULU O V E R F I N L A N D P A R T 1 LIPUT NYT MYYNNISSÄ! S P E C I A L A L B U M R E L E A S E S H O W ! Althings 2 tulostus kopio.indd 5 4.3.2020 11.53 All things 2 puolikasta.indd 21 5.3.2020 14.34
22 SOUNDI 22 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Paula Vesala on kulkenut kaikin mahdollisin mittarein pitkän matkan Pohjois-Pohjanmaan korpiseuduilta Kaliforniaan ja takaisin Suomeen, epävarmasta taidelukiolaisesta Suomen arvostetuimpien biisintekijöiden ja artistien joukkoon. 18 vuotta sitten syntyi yhtye nimeltä PMMP, ja sen myötä käynnis tyi myös Paula Vesa lan (s. Semmoinen, että on paljon aikaa. ”Kaikenlaisiin virkoihin minua yritetään nimittää, mutta en ole ilmoittautunut sellaiseen projek tiin”, Vesala toteaa kun puheeksi tulee, miten hänestä toivotaan mediassa popmusiikin ilmaisun uudistajaa. Valtavan suosituksi ja vaikutus valtaiseksi osoittautunut PMMP lo petti toimintansa huipulla vuonna 2013, mutta artisti nimeltä Vesala oli vasta puhkeamassa loistoonsa. PMMP:n paluuta on turha odottaa – eikä sitä Vesalan mielestä kukaan odotakaan – ja katse on muutenkin tiukasti tulevaisuudessa. Siitä käynnistyi sekä kaupallises ti menestyneeksi että taiteellisesti kiinnostavaksi osoittautunut soolo ura, ja onpa intoa riittänyt myös monenlaisten projektien sekä elo kuvaalan töiden tekemiseen. Kun mietit omia lapsuusvuosiasi, mikä on tärkein sellainen anti, min kä haluaisit omankin lapsesi koke van. Kuluneet vuodet eivät ole olleet pelkästään helppoja, etenkään kun kaikki henkilökohtaisen elämän käänteet päätyvät lööppeihin ja so siaalisessa mediassa esitetyt mieli piteet herättävät trollit koloistaan. Työn ohella Vesalan elämän ank kurina toimii teiniikää kolkutteleva poika, joka syntyi sittemmin päätty neestä liitosta Lauri Ylösen kanssa. Kiistattomista ansioistaan ja laa jasta suosiostaan huolimatta Vesala vaikuttaa aidosti yllättyneeltä siitä, mihin on päätynyt. 1981) artistiura. En tarkoita, etteikö maatilalla olisi ollut paljon hommia, mutta paljon oli myös aikaa olla omi en ajatusten kanssa. Paula Vesala saa vuoden 2020 Soundi-palkinnon. Nykyään on tosi ”Mun sielussa on keskisuomalainen korpimaisema” PAULA VESALA: haast_Paula Vesala_b.indd 22 4.3.2020 16.11. – Tylsyys. Se jätti mieli kuvitukselle tilaa. Mira Luotin ja Jori Sjöroosin kanssa tehdyt pop laulut löysivät nopeasti yleisönsä, ja sitä seurasi kiertueiden ja levy tysten rytmittämä, hyvin kiireinen vuosikymmen. Vuosi 2020 Vesalalla kuluu juuri ilmestyneen Etsimässä rauhaa albumin ja kier tueen merkeissä
SOUNDI 23 haast_Paula Vesala_b.indd 23 4.3.2020 16.11
Onko sen haaveen toteutuminen lähellä. Joku sellainen keskisuomalainen korpi maisema on siellä mun sielussa vai kuttamassa. Ainakin hetkeksi. – Joo, kyllä kai. Ala-asteikäisenä isoveljien kanssa aamupalapöydässä Pihtiputaan Saaninkoskella 90-luvulla. Isän äiti lähetti mulle päiväkirjan, johon aloin kirjoittaa runoja ja päi väkirjaa. Mutta kyllä mä joudun välillä mun lapsen kanssa noista puhumaan… Sylissä norjanhirvikoira Enna, tarhassa Rabbe. – Onhan ne tosi tärkeitä koke muksia, sekin että on ankeaa. Tulee paljon viestejä, että musa on puhutellut paljon myös – sanon tä män ihan rakkaudella – henkisesti 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu einiintasapainoisia ihmisiä. – Silloin kun PMMP aloitti, ajatte lin että kirjoitan siksi koska jonkun ne sanat pitää kirjoittaa. Onko helppoa ottaa vastaan imartelu ja ylistys. He ymmärtävät hyvin sitä musiikkia ja löytävät sieltä jotain läheistä. Aluksi esiintyminen oli siihen liittyvä pak ko. Ja totta kai me laitet tiin se nyt sitten tämän vuoden kei koille taas ihan uusiksi. En mä ole oikeasti ajatellut, että musta tulee joku Helismaapalkittu lyyrikko! Tai mikään oikeastaan. – Luulen, että tarve tehdä oli ko vempi kuin esiintyminen. – Tämän kaiken lisäksi mitä nyt teen, minähän haaveilen siitä että minusta tulee myös kirjailija. – Olen mä oppinut niistä vähän nauttimaan. Muistatko jonkun tietyn havahtumisen siihen, että olet luova. Mä vaan halusin tehdä. – Mutta mä saan myös niin paljon haukkuja ja paskaa. Luin myös tosi paljon – myös kaikkea kyseenalaista – koska siellä syrjäkylillä oli paljon aikaa. Enkä teatterikoulun jälkeen draamaakaan, olen vain dra matisoinut muiden tekstejä. Nuorempana kun kuun telin Ismo Alangon musaa niin ajat telin, että tuo on joku puolijumala. Miten usein nykyään havahdut siihen, että hitto kun minä olen hyvä. Että miten se oikein tapahtuu, kun se kuitenkin vaan tekee biisejä. Ajatte lin, että kaikki muut musalukiossa on tosi taitavia ja fiksuja, paljon pa rempia kuin minä. Oletko huomannut että laulujen vastaanottoon korreloi se, kuinka rehellisenä tai auki olet niiden teksteissä. Tuliko sinulle lapsena ensin tarve esiintyä vai luoda. Osittain sen jäljiltä mun soolobiiseissä kuuluu oivallus, että jos mä hyväksyn sen ja kirjoitan sitä ulos, niin se helpot taa mua tekijänä olemaan vähem män falski. Pihtiputaalla asues samme naapuri kertoi, että se kuu li aina kun kuljin metsässä koska lauloin samalla. Missä määrin hahmotat, että ilman niitä kokemuksia et olisi tässä nyt. Kun opiskelin Teatterikorkeakoulussa, kirjailija Olli Jalonen sanoi, että jo kaisella kirjoittajalla on oma sielun maisema jota ei voi päästä karkuun vaan se pitää hyväksyä. Mutta olen aina ollut tosi ilmai sunkaipuinen. Se olisi aivoille hyväksi. – Joo, no minähän olin tämmöi nen romantikko että aloin kirjoittaa runoja ennen kuin menin kouluun. Kai negatiiviseen palautteeseen myös turtuu. – No joo… mietin usein sitä, että olen tosi etuoikeutettu että saan tehdä tätä. Selfie peilin kautta Viitasaarella 90-luvulla aikana ennen kännyköiden yleistymistä. Tunnistatko itsesi niistä. hankala tarjota ympäristöä, missä ei olisi sitä virikettä koko ajan. Syrjäkylillä asumisessa on tietenkin myös negatiivisia piirteitä, etenkin ajatellen eristäytyneisyyttä. Mutta kyllä avoimuus resonoi syvästi joi hinkin, ja siksi mulla on myös tosi uskollisia kuulijoita, joista jotkut on kulkeneet mukana sen 18 vuotta. – En mä tiedä, oikeastihan yleisö rakastaa myös sellaisia biisejä kuin Älä droppaa mun tunnelmaa. 1980ja 90-lukujen taitteessa Pihtiputaan Saaninkoskella. Jos ajattelee sitä lukiolaista, joka luuli että on huonompi kuin muut, niin silti on kuitenkin tehnyt koko ajan. En oikeastaan ta jua, että miten tässä kävi näin. Sellainen tuntuu varmasti tekijästä hienolta. Itse kin tein silloin, mutta en ajatellut että niissä on jotain järkeä. Nopeasti löytyi sellainen PMMPää ni, jo tokalla levyllä. – No en mä kyllä ajattele, että oon hyvä. – Mä innostuin niin paljon teks tittämisestä ja olin niin fiiliksissä, että se homma lähti ihan lapasesta. – En ole mitään proosaa kirjoitta nut aikoihin. Mehän hiihdettiin kouluun, ja naapureihin saatettiin mennä metsän kautta. Siitä alkaa löytyä myös hyvää, ja kaikkia eri kerroksia. Olen itse elänyt selvästi homeisemmassa ajassa.” K u v at : P au la V es al an ko ti al b u m i haast_Paula Vesala_b.indd 24 4.3.2020 16.11. Jos saan jonkun palkinnon niin saan tosi paljon saas taa, että ne ja ne on paljon parempia ja sä olet yliarvostettu. ”Yhteiskunta on avautunut hyvällä tavalla. Esimerkiksi oli kiva saada nyt liveEmma, koska me teh tiin niin sikana duunia sen eteen viime vuonna. Taustalla Paulan ensimmäinen kitara, joka maksoi 50 markkaa
vaikka ihan jo siitä, että miksi mun piti sanoa mitään. Olen itse elänyt selvästi homeisemmassa ajassa. Teit ensin Mul ei oo lapsuudensankarii -singlen ja sitten esitit Vain elämäässä Antti Tuiskun En kommentoi -kappaleen Nyt kommentoin -versiona. Karjalainen, Atte Blom, A.W. – Totta puhuen pelkäsin pahempaa Nyt kommentoin -version kanssa, mutta sehän menikin hyvin. – Yksi ratkaiseva ero on tavoitettavuus, se millä lailla tietoa löytää ja miten löytää kaltaisiaan. Tytöillä on helpompaa, ja on tosi hienoa että ollaan SOUNDI 25 nähty naisartistien ja -tekijöiden esiinmarssi. Kotiin tuli Maaseudun Tulevaisuus ja aika kauas piti polkea lukemaan Suosikkia. Tuntuu, että moni kriittinen ääni luulee olevansa kärjekäs mutta aika varovaistahan täällä on keskustelu kuitenkin. Se on ihan varmaa. – Ollaan myös päästy nurkkakuntaisessa Suomessa siitä ihan ummeh tuneimmasta ajasta. Nylon Beat oli juuri lopettanut. Miltä Suomi on näyttäytynyt sen jälkeen, jäikö erilaista perspektiiviä. Oli Tiktak, Maija Vilkkumaa, Irina ja Jonna Tervomaa… Nightwishillä naispuolinen solisti… aika haikeaa se oli. Palkintona annettavan Taatto Taivahinen -patsaan on suunnitellut Juho Juntunen ja sen valmistaa käsityönä taiteilija Christian Jütte. Millaisena yhtyeen kymmenvuotinen taival nyt näyttäytyy sinulle. – Aika vähän tiedostetaan sitä, miten paljon vaikkapa menestyneet poplaulut muokkaavat ja ylläpitävät sellaisia arvomaailmoja, mitkä eivät ole enää tätä päivää. Vesalan mittavassa cv:ssä Soundi-palkinto pääsee hyvään seuraan muun muassa parinkymmenen Emma-patsaan, naisasialiiton Vuoden Lyyti -palkinnon, Juha Vainioja Reino Helismaa -sanoittajapalkintojen, Tapaseuran Nuorten hyvien tapojen lähettiläs -tunnustuksen ja Musiikin valtionpalkinnon kanssa. Onko julkisuudenhenkilöllä vastuu siitä, millaisia asioita pitää esillä. Varsinkin kun miettii niiden naiskuvaa. Ja oikeasti puhuin myös siitä 1980-luvun naiskokemuksesta, mikä tarkoitti pitkälti Speden Spelit -tyttö ja Baywatch -tyyppistä naisen osaa. Asuit neljä vuotta Amerikassa ja sen päälle vielä reissasit yhden vuoden poikasi kanssa. Yhteiskunta on avautunut hyvällä tavalla. – Mutta on sekin totta, että asuin syrjäkylällä maatalossa, missä ei istuttu radion ja tv:n ääressä koko ajan, eikä mua tavoittanut nuorisoradio ennen kuin yläasteella. Maijan kanssa muisteltiinkin, että esimerkiksi festarit eivät halunneet sijoittaa meitä samaan päivään. Totta kai internetin tulossa on monia varjopuolia mutta myös monia hyviä puolia. Vuodesta 2005 myönnetyn Soundi-palkinnon ovat Vesalaa ennen saaneet Tuomari Nurmio, Alexi Laiho, Toni Wirtanen, Juhani Merimaa, Tuomas Holopainen, Ismo Alanko, J. Yrjänä, Jonna Tervomaa, Timo Kanerva, Jukka Orma, Jussi Lehtisalo, Jukka Gustavson ja Chisu. Veit niillä suora puheisen tunnustuksellisuuden äärimmäisen pitkälle. Olisiko asioita voinut jälkikäteen ajatellen tehdä niin, ettei se olisi loppunut. – Nyt on tapahtunut ihan mahtavia juttuja, tällä hetkellähän kärkikaarti on jopa naisvoittoinen. Pitää ottaa aina vähän etäisyyttä ja sitten on vähän huolettomampi fiilis. Silloin kun me lähdettiin PMMP:n kanssa liikkeelle, niin eipä sitä kovin paljon ollut. Joskus harmittaa sellainen kynnysmattotunnelma… Onko maailma mennyt siinä suhteessa eteenpäin verrattuna nuoruuteesi. – Osa siitä meni ohi melkoisessa putkessa, levyt tuli etenkin aluksi helvetillisellä tahdilla. ”Aika vähän tiedostetaan sitä, miten paljon vaikkapa menestyneet poplaulut muokkaavat ja ylläpitävät sellaisia arvomaailmoja, mitkä eivät ole enää tätä päivää.” SO UN DI-P ALK INT O 202 K u v a: M ar k u s P aa ja la haast_Paula Vesala_b.indd 25 4.3.2020 16.11. Mutta paljon olen ajatellut biisieni arvomaailmoja, ja seurannut niissä naisnäkökulmaa ja mietiskellyt siihen liittyviä asioita. Mehän tehtiin jopa lastenlevy, mikä meni sikahyvin. – Olen minä tietoisestikin yrittänyt olla sitä. – Haluaisin myös muistaa, miten nurkkakuntaiselta täkäläinen keskustelu näytti kauempaa. Koetko olevasi vastavoima sellaiselle. Kyllähän se synnytti sellaisen illuusion, että kaikki on mahdollista, koska kaikki mitä teki meni maaliin. PMMP:n lopettamisesta on kulunut seitsemän vuotta. Millaisia reak tioita odotit ja toteutuivatko ne. Ajattelin, etten lähtisi siihen samaan luuppiin, mutta ei sille voi mitään. Meidän albumit syntyi sellaisessa vapauden ilmapiirissä. – Ei. Maailma on muuttunut paljonkin. – Lapsuudensankarista tuli ihmeellinen miesasiamiesten Twitterhyökkäys, missä väitettiin että mä muistan väärin lapsuuteni asiat, ja todisteltiin että olihan sillon Sab rina ja Madonna ja vaikka mitä. Jo kauan sitten olen kirjoittanut siitä, ja edelleenkin kirjoitan. Tuntuu, että yhtyeen arvostus vain kasvaa. Esimerkiksi se, että meillä on kourallinen samoja artisteja samoilla festareilla, ja kun olin käymässä täällä niin osa vaikutti huonovointisilta sen suhteen että kuka on milloinkin suosittu. Millä tavalla sinunkin lapsellasi on sinua paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään maailmassa. – Varmaankin on, vaikka en itse ole mikään moralisti. Ollaan sitten puhuttu siitä, että jos on mielipide eikä sillä loukkaa ketään tai kenenkään ihmisoikeuksia, niin se pitää vaan voida sanoa. – On, tosi paljon. VUODEN 2020 Soundi-palkinnon, eli merkittävälle suomalaiselle musiikkivaikuttajalle vuosittain myönnettävän tunnustuksen saa Paula Vesala. – Jäi, mutta kyllä se alkaa myös kadota. Soundi järjesti viime syksynä äänestyksen 2000-luvun parhaista levyistä, minkä Kovemmat kädet voitti, ja PMMP oli muutenkin ylivoimainen. Se meni vähän ohi biisin oikeasta aiheesta, eli turvattomuudesta ja ohittamisen kokemuksesta. Aika monia suljettuja yhteisöjä, kuplia ja mätäpaiseita on availtu ja puhkottu
Soolobiiseissäni olen kuitenkin aina tekstin tuottaja ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta melodian säveltäjä. Ei mulla voi olla niin mielenkiintoinen elämä, että siitä olisi voinut tehdä satoja biisejä. – Totta. K u v a: Ju h o Ju n tu n en K u v a: M ik ko M er il äi n en haast_Paula Vesala_b.indd 26 6.3.2020 14.06. On ihan virkistävää, että perheen sisällä on erilaisia näkemyksiä siitä, miltä vaikkapa joku Vain elämää tuntuu, että kuinka siirappista tai aitoa se on, kun oma läheinen on mukana sellaisessa. En enää ikinä elämässäni halua laulaa jotain Rusketusraitoja. Olin alkanut harrastaa itsekseni äänittämistä ja alkeellista tuottamista, enkä voinut tarjota niitä muille koska ne olivat liian vaikeita. Albumi tiisataan puoliksi eteen. – Ainakin tuottajina. Oikeanpuoleisessa kuvassa PMMP läpimurtokeikallaan Ilosaarirockissa 2005. Usein myös teen koko sävellyksen yksin. Siihen aikaan kuului sellainen raivo ja erilainen, naiivi tuska. – Sitten tuli PMMP jolle Jori sävelsi, mutta muistan, että olen Miralle jo silloin soittanut niitä mun biisejä. Kuitenkin käytät levyilläsi paljon yhteystyökumppaneita. 26 SOUNDI – Varmaan se oli poliittisesti tärkeää, että me oltiin sillä tavalla anarkistisia naishahmoja, ja ne biisit myös käsitteli paljon eri aiheita. – Minähän tein sävellyksiä jo ennen PMMP:tä. Mä en käytä niitä, enkä myöskään katso niitä. Teit aiemmin paljon biisejä muille, mutta et ilmeisesti enää viime aikoina. Välillä olin tuuraamassa Pirisen Elinaa, joka on nykyään performanssitaiteilija, Mikko Torvisen Viihdeorkesterissa. – Mä aistin mielestäni tosi hyvin tuota kenttää koska teen keikkaa koko ajan ja näen mun yleisöä. Ja sen palautteen perusteella ajattelen, että se oli silloin, eikä kukaan haaveile siitä comebackista. Ja kaikki muutkin hommat. Levyn vastaavana tuottajana kannan vastuun koko sillisalaatista itse. Ekassa biisissä käydään kuoleman jälkeen katselemassa elettyä elämää, sitten tulee erilaisia suhteita, sitten lapsuuden luotausta ja nuoruuden hullua kesää. – Puhuin Gettomasan kanssa hänen faija-biisistään (Pelkuri, 2016) ja olen myös yhden veljistäni kanssa puhunut siitä, että miltä tuntuu kun yksi perheestä tuolla lauleskelee menemään asioista. > Soundi-haastattelu Taidetta tehdessäsi purat siihen hyvin henkilökohtaisia tuntoja, mutta julkaisun jälkeen kaikesta tulee julkista. Johtuu myös nykypäivän biisintekokulttuurista, että voidaan ajatella biitin tai soundin olevan myös säveltäjyyttä. Mutta en itse näe, että sillä on enää muuta kuin nostalgia-arvoa. – Biisien kanssa pitää vain sitkeästi jaksaa sitä, että ihmiset tulkitsee ne päiväkirjana, mutta ei se tietenkään voi oikeasti olla niin. Mutta niihinkin tapahtumiin vuodet tuovat perspektiiviä. Sitten toipuminen, ja lopussa on varovaisen onnellinen tunnelma. – En mä pystyisi enää menemään itsekään laulamaan useimpia niitä kappaleita, ja olisi ihan hirveää juoksennella lavalla rääkymässä. Sitä nimitetään biisintekokielellä toplineriksi. Kaukaa on helpompi nähdä sävyjä. Nyt se on vaan kääntynyt toisin päin, sinkutetaan ennen kuin levy tulee. Sanoin että se ei käy, se ei kuulu siihen. Kuinka sinut olet nykyajan singlevetoisen popkulttuurin kanssa. – Se levy on kriisipisteestä taakseja eteenpäin avautuva luotaus. Suoraan sanottuna viime vuodet ovat vaatineet niin paljon energiaa ihan jo elämänhallintaan, ja lisäksi olen halunnut saada nämä omat valmiiksi. Tein soolokeikkoja, joilla esitin omia biisejäni vielä Popstarsiin (kykyohjelma, josta PMMP sai alkunsa) osallistumisen jälkeenkin. – Itse en ole koskaan vielä tsekannut mun profiileja ja lukemia streamauspalveluissa. Uutta albumiasi kuunnellessa päällimmäiseksi nousee ajatus, että hiton parisuhteet. Mikko antoi keikalla mulle ja mun soolobiiseille pienen hetken ja kutsui mua nimellä Pieni kuolema, koska ne biisit oli niin synkkiä. Mira kysyi sitten PMMP:n loppuaikoina, että voisinko ajatella säveltäväni PMMPlle. – Ei kukaan odota sitä, eikä kukaan halua sellaista. Ja tein siitä tuottaja Joonas Angrian kanssa vielä tosi PMMPhenkisen. Soolourallasi ja Vain elämään myötä olet näyttäytynyt aiempaa enemmän auteur-tyyppisenä artistina, joka pystyy tekemään kaiken itse. – En. – Kun mä tein Vain elämäässä sen version missä Mira oli mukana (Elastisen Ystävä), niin ei se meidän kombo enää tuntunut kiinnostavan jengiä. Koet siis, ettei yleisö odota PMMP:n paluuta. Saattoi olla, että jollain menestyslevyllä oli viisi sinkkua sen jälkeen kun levy oli tullut. – Ajattelen, että albumi on suojakuori niille muille biiseille, jotka ei palvele samaa tarkoitusta kuin singlet. Viimeinen, jolle mä tein oli Kaija (Koo), eikä ole vaan sen jälkeen huvittanut. Mulla oli omia biisejä ja esitin niitä muun muassa Risto Ylihärsilän kanssa. Ei se tule takaisin. Paitsi läpällä karaokessa! Miten kauan olit PMMP:n päättyessä haaveillut, että pääset tekemään musiikkia itse ja itsellesi. – Joskus taas teen melodian jonkun toisen tekemään sointukiertoon, tai koko biisi syntyy yhteisessä sessiossa. Esimerkiksi Takkipinon suojassa ja Tavallinen nainen olivat olemassa jo vuosia aiemmin. Ei ole ollut intohimoa siihen. – Ekalla soololla (Vesala, 2016) oli biisejä, joita olin tehnyt jo vuosia ennen kuin tein levyn muut biisit. Ennen oli aina mietinnässä, että kuinka pitkä on albumin kaari. – On kiva inspiroitua muista ihmisistä, mutta olen myös huomannut että jos haluaa tuijotella kaupallista menestystä tai sitä, mistä kriitikot tykkää, niin molemmissa ovat parhaiten menneet usein ne mitkä olen tehnyt itse. ”Jos on mielipide eikä sillä loukkaa ketään tai kenenkään ihmisoikeuksia, niin se pitää vaan voida sanoa.” PMMP-ydinryhmään kuului Mira Luotin ja Paula Vesalan lisäksi sävellyksistä ja tuotannosta vastannut Jori Sjöroos
Sideways tulostus.indd 27 6.3.2020 8.31
– Viimeistään sitten kun alkaa terveys rapistua tajuaa, että nyt olisi hyvä mennä nukkumaan ja salille. Kyllähän mulla on taipumus epärealistisiin ja liian optimistisiin aika taulutuksiin. Ja Tavallisen naisen sävellyksellä on esikuvana Keane tai joku muu sellainen, jonka soin tukiertoa fanitin. Kaikkien koettelemusten jälkeen lopussa koittaa varovainen onnellisuus. Miten kehität itseäsi biisintekijänä. Joskus lakkaan esiinty mästä, mutta en tietenkään tiedä varmaksi, että käykö niin. – Se on edelleen totta, ja sydäri todennäköisempää. – Sellainen jännä huomio, että kun tein Paula Koivuniemen Sua vasten aina painautuisin disko humpasta hauraan akustisen ver sion, niin se oli näköjään monien laulajatyttöjen haavemusaa, koska nytkin Voice Of Finlandissa nuoret tytöt ja naiset lauloi kappaletta yksi yhteen samalla sovituksella. Vanhana olen himassa ja teen leffamusaa, tai musaa ylipäänsä, ja kirjoitan. Mistä tunnistat kun teet liikaa töitä. Huono juttu on se, että mun on myöhemmin vaikea enää muut taa sitä. – Mutta toisaalta tuntuu, etten osaa ollenkaan sellaista tarkoitus hakuista biisintekoa. Pitää nyt tehdä tä mä rundi ensin ja katsoa, että mitä sitten. On sekin mahdollista. helmikuuta 2020 Pop Median toimisto, Helsinki > Soundi-haastattelu Vesalan uudella Etsimässä rauhaa -albumilla tarkastellaan elettyä elämää. Mulla on ollut hyviä koke muksia dramaturgin roolissa olemi sesta, se tulee varmaan olemaan sä veltämisen ohella mun eläkeam matti. – Olin tehnyt jo PMMPaikoina pieniä triorundeja ja akustisia keik koja, koska halusin laulaa sellaista folkmusiikkia. – Esimerkiksi Ruotsin euroviisut oli innoittunut Veronica Maggion Särgels Torgista. – Se on maadoittava miljöö, jo ka vapauttaa olemaan joku toinen vailla egoa tai mitään esiintyjämi nää tai arkiminääkään. Mitä sellaista elokuvien tekeminen antaa sinulle, mitä et musiikista saa. Ja kes kustellaan politiikasta ja terapia jaksoista ja filosofiasta ja siitä, mitä kukakin on lukenut viimeksi. Jospa mä olenkin 70vuotiaana joku perfor manssitaiteilija ja kierrän maail maa. Sinusta sai vaikutelman, että olit ohjelmassa kotonasi. Joskus siitä inspiroituneena taval laan vastailen niihin. Jäikö joku tekemäsi versio erityisesti mieleesi. Vaikka niin, että onko mun mahdollista tehdä tuollaista biisiä, jos ei niin miksi ei, ja millaisen mä sitten te kisin. En osaa arvioida, että oliko se järkevää mutta ainakin se oli kivaa. Kaikki keskittää ammatti taitonsa siihen, että me tehdään yh teistä isoa taideteosta eikä kukaan ole missään palvottavana. Tälläkin levyllä on moni melodia ja sanoitus synty nyt tosi nopeasti – ja esimerkiksi Meillä kummittelee ja Uusia unelmia jopa samana päivänä. – Näytteleminen on hyvä siihen, että joudut tunnistamaan ja riisu maan lukkoja ja pidäkkeitä liittyen sun olemiseen. Ajattelen, et tä vitsi minäkin haluaisin tehdä täl laista, ja sitten siitä tuleekin ihan erilaista. Kun tulee idis, niin sitten se on jo pitkälti siinä. – Eka Vain elämää kauteni oli sellainen, että toteutin kaikki haa veeni siitä, mikä ei yleensä prime timessa toimisi. Mutta se menee myös niin, että koko ajan projektit ja produktiot kasvaa. Miettii jonkun tekemää jut tua ja tekee tavallaan vastauksen sille. Se on tosi tervehdyttävää. – On se helppoa. – Mä olen aihelähtöinen tekijä. Nopeasti vaan aihetta kohti. Siksi jättäy dyin pois biisileireiltäkin, koin että olen liian hidas siihen. Mikä on has sua, koska omin päin olen tosi no pea, mutta tuollaisissa paineenalai sissa sessioissa menen usein jumiin. Vain elämää -konsepti näyttää sopivan toisille artisteille selvästi paremmin kuin toisille. Tai oman vastineen. – Fanitan muita artisteja ja kuun telen heidän tekemää musiikkia. ”Jos ajattelee sitä lukiolaista, joka luuli että on huonompi kuin muut, niin silti on kuitenkin tehnyt koko ajan.” K u v a: V ii v i H u u sk a K u v a: V il le -P et te ri M ää tt ä haast_Paula Vesala_b.indd 28 4.3.2020 16.11. 17. Oli aikamoinen kulttuuriero mennä Vain elämää kuvauk sista, missä koko homma pyörii aina yhden solistin ympärillä, leffakuvauksiin missä valtava työ ryhmä tekee töitä yhteisen aiheen parissa. Hyvin erilainen ilmapiiri. – Usein tekstit voi olla vastauksia jollekin. Olen esiintynyt 25 ihmiselle Semifinalissa jollain Joan Baez coverkeikalla. – Minä vaan tykkään tehdä kaik kia näitä asioita. – Enpä tiedä. Pahempi toistaan (Apulantacover) oli liveohjelmoi tua elektronista musiikkia primeti messa ekana Suomessa. – Joo, etenkin ekalla kerralla oli ihan mahtavaa, ja oli nytkin haus kaa. 28 SOUNDI Onko biisinteko sinulle helppoa. Kun haastattelin sinua PMMP:n Rakkaudesta-levyn aikaan, tuli puheeksi saksalainen elokuvaohjaaja Rainer Fassbinder, joka kuoli kesken työnteon… – No, siinä taisi olla myös kokke lilla iso osuus koska hän kuoli nenä verta vuotaen… Mainitsit silloin tekeväsi niin raivokkaasti töitä, että kuolet sydäriin elleivät ideat lopu ensin. Haluatko tehdä nykyistä enemmän töitä elokuvien parissa
FME Tuska Sat.indd 29 5.3.2020 14.37
Ei siitä ole nimittäin paria tuntiakaan, kun Mikko Karmila päätti tehdä Noiseen – albumin ensimmäiseen singlelohkaisuun – vielä viimeisiä viilauksia. On tammikuun kymmenes 2020, ja Nightwishin yhdeksäs studioalbumi on viimein valmistunut. ”Mitä ihmettä voi tehdä tällaisen levyn jälkeen?” Sama kysymys on esitetty Tuomas Holopaiselle kerta toisensa jälkeen. Vuonna 2020 vastaus on kaksiosainen Human :II: Nature. Vuonna 2020 vastaus on kaksiosainen Human :II: Nature. Teksti: Timo Isoaho F innvoxin D-studion ulkopuolella avautuva pohjoinen Helsinki saa nauttia kauniista talvipäivästä, mutta Tuomas Holopainen sekä Nightwishin hoviteknikko Tero Kinnunen, pitkäaikainen miksaaja Mikko Karmila ja vielä pitkäaikaisempi masteroija Mika Jussila eivät tiedä pikkupakkasesta ja kuulaasta auringonpaisteesta tuon taivaallista. ”Mitä ihmettä voi tehdä tällaisen levyn jälkeen?” Sama kysymys on esitetty Tuomas Holopaiselle kerta toisensa jälkeen. Kahdesta tyystin erilaisesta musiikillisesta kokonaisuudesta koostuvaa Human :II: Nature -pitkäsoittoa (tästedes jutussa muodossa Human Nature) on valmisteltu pieteetillä pitkään – ja valmistelu on jatkunut kirjaimellisesti kalkkiviivoille asti. Samassa kuuluu poks, kun vuosikausia marinoitunut Dom Pérignon -shampanjapullo aukeaa, ja pian pitkäjalkaiset lasit täyttyvät ranskalaisesta kuohujuomasta. nightwish-taitto2020_e.indd 30 4.3.2020 16.19. Musiikillinen järkäle koostuu bändin toteuttamasta matkasta ihmismielen syövereihin sekä orkestroidusta kumarruksesta maailman kauneudelle. 30 SOUNDI K u v a: Ti n a K o rh o n en ”Mitä ihmettä voi tehdä tällaisen levyn jälkeen?” Sama kysymys on esitetty Tuomas Holopaiselle kerta toisensa jälkeen. Musiikillinen järkäle koostuu bändin toteuttamasta matkasta ihmismielen syövereihin sekä orkestroidusta kumarruksesta maailman kauneudelle. Musiikillinen järkäle koostuu bändin toteuttamasta matkasta ihmismielen syövereihin sekä orkestroidusta kumarruksesta maailman kauneudelle. Vuonna 2020 vastaus on kaksiosainen Human :II: Nature
– Olen viettänyt kolmen menneen kuukauden aikana viitisenkymmentä yötä Helka-hotellissa, ja kun tänä aamuna suljin huoneen oven ja kiikutin avaimen vastaanottoon viimeisen kerran... Ja mikä parasta, siellä saattaa olla jopa vähän luntakin! SOUNDI 31 Huhtikuussa ilmestyvää Human :||: Nature -albumia kuulleet ovat nimenneet sen jo solistien levyksi. – Täytyy sanoa, että olen hirveän otettu siitä, millaisella tunteen palolla jokainen yhteistyökumppani on heittäytynyt uuden levyn tekemisen maailmaan, Tuomas nyökkäilee vähän myöhemmin, taksin jo kyydittäessä häntä kohti Helsingin rautatieasemaa. Olen ensinnäkin iloinen sen vuoksi, että homma on viimein paketissa, ja pääsen nyt lähtemään kotimatkalle valmiin master-kopion kanssa. Vaikka levyn toinen osa koostuu instrumentaaleista, pääsevät Floor Jansen, Marko Hietala ja Troy Donockley kaikki ääneen levyn ensimmäisen puoliskon kertosäkeissä. Toisaalta tunnelmassa on myös haikeutta ja melankoliaa, sillä tämän albumin osalta tekeminen on nyt päättynyt. Luottograafikkomme Janne Pitkänen, taiteilijanimeltään Toxic Angel, on puolestaan työstänyt julkaisun visuaalista ulkoasua puolisentoista vuotta. Sehän tuntui melkein siltä kuin olisin joutunut lähtemään omasta kodista! Siinä samassa pirssi saapuu aseman kupeeseen, eikä mene kauankaan, kun Nightwish-kippari jo istuu kohti Pohjois-Karjalaa suuntaavan junan kyydissä. – Tero, Mikko ja Mika ovat viilanneet albumin äänimaailmaa kuukausien ajan. ”TAJUSI N, ETTEI NIGHTW ISH OLE AIKAISE MMIN TEHNYT MITÄÄN TÄLLAIS TA, MUTTA JUURI TÄLLAIN EN MEIDÄN PITÄÄK IN TEHDÄ!” nightwish-taitto2020_e.indd 31 4.3.2020 16.19. Se ihan oikea koti siintää reilun neljän tunnin päässä. – Älyttömän kiva päästä taas vaihteeksi Kiteen rauhaan. Huomautin heille, että juuri samaan asiaanhan Metallican Black Albumin menestyskin kaatui! Koska tilanne suorastaan vaatii sitä, niin esitetäänpä tässä kohdassa myös urheilutoimittajien vakiokysymys: Tuomas, miltä sinusta nyt tuntuu, kun kahden ja puolen vuoden mittainen projekti on saapunut maaliin. – Fiilis on varsin kaksijakoinen. Ilmoitin hänelle jo aikoja sitten, että nyt näyttää älyttömän hyvältä, mutta Janne tuumasi jatkavansa vielä hiomista. – Kohtalaisen hauskana anekdoottina kerrottakoon, että levy-yhtiön suunnalta tuli jossain vaiheessa sen suuntaista viestiä, että levyn kansi on vähän turhan tumma
Päinvastoin: hän alkoi hahmotella Imaginaerum-levyn (2011) materiaalia vain kahden päivän kuluttua kotiin saapumisesta. Tilasin pari drinkkiä ja ryhdyin katsomaan mainiota Eddie The Eagle -elokuvaa. – Useimmat toimittajat kuvailivat Human Naturea edellistä Endless Forms Most Beautiful -albumia orgaanisemmaksi, raskaammaksi ja kappalerakenteiltaan monimuotoisemmaksi. – Mutta ennen kaikkea olin valtavan helpottunut. – Sen verran pystyn silti aavistelemaan, että Human Nature on varmastikin haastava kokonaisuus. – On ollut hirveän mielenkiintoista kuulla neitseellisten korvaparien mielipiteitä, sillä olen itse aivan liian lähellä levyä nähdäkseni metsää puilta. Ja jos hypätään hetkeksi asioi32 SOUNDI nightwish-taitto2020_e.indd 32 4.3.2020 16.19. Tiesin koko ajan sisimmässäni, että jonakin päivänä se tuttu tarinankerronnallinen vimma taas yltyy... Niin Saksan kuin Englanninkin Metal Hammer -lehdet kuvaavat Nightwishiä kansijuttujaan varten – niin, molemmat lehdet haluavat räpsäistä omat kuvat siitäkin huolimatta, että Nightwishillä olisi tarjota julkaisuille Lontoon Natural History Museum -kompleksissa napattuja potretteja. Kohta hektinen aamu kääntyy kohti iltapäivää, ja on tullut aika hypätä Nightwishin uuden albumikokonaisuuden maailmaan. (Huomautettakoon muuten, että kovana Nightwish-diggarina tunnettu Iron Maidenin Steve Harris on usein lomaillut näissä samoissa maisemissa.) Pohjoiseen paratiisiin ovat Tuomaksen lisäksi saapuneet kaikki muutkin yhtyeen jäsenet – laulaja Floor Jansen, basisti-laulaja Marko Hietala, kitaristi Emppu Vuorinen, rumpali Kai Hahto sekä multi-instrumentalisti Troy Donockley. Human Nature on erikoislaatuinen kokemus erityisesti kokonaisuutena. Se on Nightwish 3.0, 4.0 tai vaikka 5.0 – riippuen siitä, millä tavalla yhtyeen menneitä aikoja tarkastellaan. Muistan elävästi hetken, kun lentokone kohosi Naritan kentältä ja matka kohti Helsinkiä käynnistyi. Töitä tien päällä Vaikka uuden materiaalin kirjoittaminen alkoi taas maistua, ilmassa oli ainakin yksi kysymysmerkki. Jos pitäisi heittää villi arvaus niin uskon kuulijoiden mielenkiinnon heräävän heti ensimmäisellä tutustumiskerralla, mutta levyn todellisen luonteen löytämiseen menee reilusti aikaa. Jos muistelen aikaväliä viime vuoden toukokuun alusta joulukuun loppuun, niin kuuntelin ja puntaroin eri kehitysvaiheissa olevia biisejä joka ikinen päivä – mukaan lukien jouluaatto. Tarkoituksena on lähteä pienelle matkalle Tuomaksen kanssa – matkalle, jonka päämääränä on raottaa Nightwishin yhdeksännen studioalbumin salojen verhoja. Ei tullut mieleenkään, että alkaisin tehdä saman tien Nightwish-biisejä, sanoo Tuomas. Padot murtuvat Hypätäänpä seuraavaan päivään. – Toki olen saanut hajanaisia ideoita takavuosien rundeillakin, mutta varsinainen sävellysja kirjoitusprosessi on aina tapahtunut vasta keikkaperiodin päätyttyä, oman kodin rauhassa, sanoo Tuomas. Keskenään vitsailevat Nightwishin jäsenet puolestaan istuskelevat huoneen peräosassa, eikä muusikoista voi havaita minkäänlaista hermostuneisuutta. Mutta niin joka tapauksessa kävi, että Nightwish-liekki leimahti heti, kun päästimme irti Aurin levystä. Kävi myös niin, että eräs Decadeskiertueeseen liittyvistä oivalluksista muovasi ratkaisevasti myös uusia kappaleita. Albumin ykkösosa Human on yhdeksän kappaleen mittainen, doom metalista kelttivaikutteiden kautta rytmi-ilotulituksiin etenevä kokonaisuus, kun taas kakkososa Nature, alaotsikoltaan All The Works Of Nature Which Adorn The World, on perinteisistä rock-instrumenteista lähes täysin vapaa elokuvallinen matka asuttamamme planeetan monimuotoisen luonnon ihmeelliseen maailmaan. Useimmat paikalle saapuneet journalistit ovat seuranneet yhtyettä vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan, ja kuuntelupaikkana toimivan ruokasalin tunnelma onkin jännittyneen väreilevä. – Endless Forms Most Beautiful ja erityisesti sen päätösraita The Greatest Show On Earth onnistuivat niin hienosti, että oma fiilis oli hyvin kylläinen vielä rundin päätöshetkelläkin. Ehkä alitajunta työsti koko ajan myös seuraavaa Nightwishiä, vaikka Aurin pitkäsoiton valmistelu olikin päällimmäisenä mielessä. Tuomaksen – ja tietenkin myös koko yhtyeen – kädenjälki on välittömästi tunnistettavissa, mutta yhtä lailla keitoksesta löytyy paljon uusia mausteita. Ja niinhän se yltyi! Säveltämisen padot alkoivat aueta sillä samalla hetkellä, kun Tuomas, Troy ja Johanna Kurkela saivat perustamansa Auri-yhtyeen debyyttialbumin valmiiksi loppusyksystä 2017. Jo yksi huolellinen kuuntelukokemus sen kertoo: Human Nature nostaa Nightwishin jälleen kerran uudelle askelmalle. Kolmen erilaisen solistin yhdistelmä kuulosti todella hienolta ja päätin sillä samalla hetkellä, että tätä vahvuutta täytyy käyttää hyväksi seuraavalla albumilla. Olin aika herkässä mielentilassa, Tuomas muistelee. Emmekä me toki muutenkaan olleet tien päällä yhtä soittoa keväästä jouluun, joten minun oli mahdollista kirjoittaa myös tutummassa ympäristössä. – Kun edellisen studioalbumin maailmankiertue päättyi Tokioon lokakuussa 2016, fiilis oli kliseisesti sanottuna väsynyt, mutta onnellinen. Laulumelodiat ja -harmoniat tuntuivat myös iskostuneen monen mieleen, Tuomas kertoo myöhemmin illalla, tuntikausia kestäneen haastattelurumban jälkeen. – Vaikka uusia kappaleita ei lopulta syntynyt moneen vuoteen, en ollut missään vaiheessa huolissani. Ainakin hieman. Nightwish oli nimittäin lähdössä maaliskuussa 2018 yhdeksän kuukauden mittaiselle Decades-maailmankiertueelle, ja Tuomaksen oli määrä säveltää leijonanosa uuden albumin materiaalista juuri samaan aikaan. Lapin-matkan taustalta löytyy aivan erityinen syy: Nightwishin tarkoituksena on esitellä Human Nature ensimmäisen kerran ”sisäpiirin” ulkopuolisille korville. Ei metsää puilta Viikkoa myöhemmin ”onkohan siellä lunta” -kysymykset ovat turhaakin turhempia, sillä Levitunturin läheisyydessä sijaitsevan Taivaanvalkeat-hotellikylän mailta ”valkeaa kultaa” löytyy lähes metrin verran. – Treenasimme Come Cover Me -biisiä, kun aloin kiinnittää erityistä huomiota Floorin, Markon ja Troyn lauluosuuksiin. Nightwish on Nuclear Blast Recordsin ykkösnyrkki, ja saksalainen levy-yhtiöjätti on panostanut tapahtumaan sen mukaisesti: paikalle on tullut yli kaksikymmentä ulkomaista toimittajaa ja kuvaajaa. Kun leffa sitten kääntyi loppusuoralle, aloin itkeä. – Mutta ei siinä mitään: huomasin aika pian, että budapestiläisessä tai vaikka buenosairesilaisessa hotellihuoneessakin voi saada jotakin järkevää aikaiseksi. Nyt tilanne oli varsin toisenlainen. Olen toisin sanoen uppoutunut näiden kappaleiden maailmoihin satoja tai tuhansia kertoja, ja vähäisinkin objektiivisuus on hävinnyt taivaan tuuliin jo aikoja sitten. He tietävät, että Human Nature on vuosien varrella kertyneiden odotuksien arvoinen. – En tiedä... Tämä tarkoitti tietenkin sitä, ettei minun tarvinnut uhrata ajatustakaan uudelle Nightwishmateriaalille pitkään aikaan. Kun Dark Passion Play -albumin (2007) jälkeinen rankka maailmankiertue aikoinaan päättyi, Tuomas ei jäänyt lepäilemään. Olimme kollektiivisesti päättäneet pitää välivuoden ja lähteä sen jälkeen vanhempia biisejä esittelevälle Decades-rundille
Onko sinua ikinä pelottanut luonnossa. Mikä on kaunein ääni luonnossa. Ja sitten kun sinne pääsee, vaikkapa keräämään sieniä, niin fiilis on oikeasti kuin uudestisyntyneellä. – Ensimmäisenä mieleen tulee aaltojen pauhu. – Ei. Tuorein rakkauden hedelmä on Nightwishin uudelta albumilta löytyvä yli puolituntinen luontosinfonia All The Works Of Nature Which Adorn The World. Olen ollut purjehtimassa, ja sehän on mahtavaa hommaa, mutta en ole kuitenkaan ihan kotona siellä. Onko tapanasi halata puita. Olin silloin vaeltamassa Lapissa Tony Kakon kanssa, ja meiltä loppui vesi pahemman kerran, mutta ei siinä onneksi sen huonommin käy nyt. T uomas Holopaisen ihastus luon non suurenmoista kauneutta kohtaan ei ole koskaan jäänyt salaisuudeksi. – Meri oli pitkään kaikista rakkain osa luontoa, mutta nykyään ykköspaikalla on metsä. Se ikiaikainen ja syvältä nouseva kohina, kun valtameren hurjat vesimassat kohtaavat rantaviivan. – Nyt täytyy palata merelle. – Yhden kerran olen ollut huolis sani myös suomalaisen luonnon kes kellä. Toi sin sanoen suden näkeminen olisi upeaa. Kun sieltä tulee takaisin kotiin, niin tajuaa lähes poik keuksetta, että näinhän tämän pitää mennä! ”ME IDÄ N PIT ÄIS I VAL JAS TAA TEK NO LOG IA REN GIK SEM ME ENN EN KUI N ON LIIA N MY ÖH ÄIS TÄ. – Niin, suden alkukantaisuus ja mystisyys ovat aina kiehtoneet. ” Luonnon mystisyys on aina kuulunut yhtenä osana Nightwishin musiikkiin. Nykyään tulee suoras taan ahdistunut olo, jos en pääse säännöllisin väliajoin metsään. En todellakaan ala katsoa eloku vaa, vaan painun korpeen. Noisevideon kuvauk sissa kyllä halasin, mutta en muuten. – Jos menen Nightwishin maa ilmaan, niin lähden aina metsään, mikäli esimerkiksi biisinkirjoitus tök kii. Eipä siis ole ihme, että yhtyeen jäsenistä etenkin Tuomas Holopainen tuulettaa ajatuksiaan metsässä. Siitä hän on itse asiassa tehty tutki muksiakin, että puut erittävät rauhoittavia hormoneja tai jotakin sen suuntaista. Ja jos siellä vaelluksella kuulee vaikkapa suden ulvontaa, niin sehän on aivan suurenmoista. Jos vielä sattuu olemaan vähän huono keli – tuulee ja sataa – ja siellä samoillessa tulee kunnon hiki... Se ei pelota yhtään, ihastuttaa vain! Mitä haluaisit kokea villissä luonnossa. Millä tavalla luonto, vaikkapa juuri metsä, on puhunut sinulle. Merenkäynti ja veden äärettömyys saattavat jopa vähän pelottaa. K u v at : Ti m o Is o ah o SOUNDI 33 nightwish-taitto2020_e.indd 33 4.3.2020 16.19
– Human Nature on sanoitusteemoiltaan jonkinasteinen seuraaja edelliselle albumille, ja Richard Dawkinsin vaikutus toki kuuluu nytkin. Kun Decades-kiertue sitten päättyi loppuunmyytyyn Helsingin-areenakonserttiin joulun alla 2018, Tuomaksella oli jo suurin osa tulevan albumin aihioista valmiina. Endless Forms Most Beautifulin kappaleiden taustoilta löytyi Richard Dawkinsin kaltaisia selkeitä innoittajia. Samanlainen fiilis on tullut muutaman kerran vuosien aikana, ja yhtenä parhaista esimerkeistä voi mainita Storytimen. Ja vaikka sulki sinkin puhelimeni, niin alkaisin silti hyvin pian miettiä, että onkohan isällä ja äidillä kaikki hyvin. Jos vaikka istuu junassa, niin sitä voisi aivan hyvin ihastella maisemia, mutta jostakin syystä se kännykkä löytää tiensä käteen hyvin nopeasti. Lopullisessa versiossa ihastellaan maailman kauneutta eri näkökulmista: siellä käydään esimerkiksi merellä (The Blue) ja viidakossa (The Green), hämmästellään revontulia (Aurorae) ja lähdetään lopuksi avaruuteen (Ad Astra). Itse asiassa se on niin tärkeä, että jos minulla olisi valta, niin nostaisin sen osaksi kaikkien maailman peruskoulujen opetusohjelmaa. – Musiikin kirjoittamisessa tärkeintä ja samalla haastavinta on kokonaisuuden hahmottaminen. Saimme Attenboroughilta käsinkirjoitetun kirjeen, ja päädyimme hänen kauttaan myös World Land Trust -organisaation yhteistyökumppaniksi. Black Mirror on televisiohistorian paras sarja. – Ajatuksen tasolla olisi aivan mahtavaa jäädä Lapin erämaahan vaikka kuukaudeksi, ja sulkea kaikki yhteydenpitovälineet, mutta käytännössä sellainen on täysin mahdotonta. – Dawkinsin lisäksi innoittajina toimivat taas kerran myös tiedemiehet Carl Sagan ja David Attenborough. Jos ei olisi minkäänlaista mallia, niin päätyisikö tällainen ihminen säveltämään pitkän teoksen, jossa yksikään osa ei toistu, vai kirjoittaisiko hän jotakin aivan muuta. Sen taas muistan oikein hyvin, että jossakin vaiheessa tajusin, ettei Nightwish ole aikaisemmin tehnyt mitään tällaista, mutta juuri tällainen meidän pitääkin tehdä! – Ideoin sävellystä eteenpäin esimerkiksi katsomalla BBC:n Planet Earth -sarjaa ilman ääniä. Onhan se nyt aivan käsittämätöntä ajatella esimerkiksi sitä, että tiedemiehet ovat lähettäneet luotaimia Marsiin, ja sieltä ne 34 SOUNDI nightwish-taitto2020_e.indd 34 4.3.2020 16.26. – Ihan ensiksi: Human Naturen ei ollut tarkoitus olla tuplalevy. – Video ei kritisoi teknologiaa, internetiä tai vaikka sosiaalista mediaa, vaan sitä, miten niitä tänä päivänä käytetään. Biisin tekeminen on eräänlaista nuorallatanssia, jossa balanssin täytyy säilyä loppuun asti, eikä siellä ole minkäänlaista tilaa turhalle egoilulle. – Procession taas lähti rakentumaan innostuttuani Stranger Things -sarjan äänimaisemaan kuuluvista kasarihenkisistä arpeggio-soundeista. Saatoin hahmotella jonkun orkestraalisen idean, liittää sen toiseen ja niin edelleen. Esimerkiksi Shoemaker-kappaleen teksti lähti syntymään, kun luin Dawkinsin elämäkerrasta tähtitietelijä Eugene Shoemakerin tarinan. Jälkikäteen ajateltuna meillä oli onnea onnettomuudessa, sillä nyt Human – ihmisten laulamat biisit ihmisten asioista: empatiasta, mielikuvituksesta ja niin edelleen – ja Nature – meidän rakkauskirje tälle planeetalle – ovat selkeästi omia kokonaisuuksiaan. Kertoisitko hieman enemmän All The Works Of Nature Which Adorn The Worldin syntyvaiheista. Onhan esimerkiksi Markolla aivan ilmiömäinen kyky muokata vaikkapa laulumelodioita, ja tällaisten vahvuuksien sivuuttaminen olisi sulaa hulluutta, sanoo Tuomas. Alkuperäinen idea oli se, että yhtyeen soittamat biisit olisivat aloittaneet albumin, ja pitkä orkestroitu kappale olisi tullut heti niiden jälkeen. Me olemme tottuneet siihen, että kaikki ovat saman tien tavoitettavissa, ja sen vuoksi tästä oravanpyörästä poistuminen olisi äärimmäisen itsekästä – ainakin juuri tällä hetkellä. Sehän on kuin ”elokuvallisempi” jatko-osa edellisen levyn päättäneelle The Greatest Show On Earthille. Floor laulaa muutamia sanattomia äänimaisemia, Troy soittaa vähän pillejä ja itse vastaan yhdestä pianojutusta, mutta siinäpä se sitten onkin. Tajusin, että tämä on kaunein kertomus, josta juuri kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, ja päätin kirjoittaa siitä sanoituksen. Pelottavia skenaarioita Pääosin synkkää, mutta osin myös humoristista aineistoa hyödyntävän Noise-kappaleen video kuvaa teknologian orjuuttamia ja ikiaikaisen luontosuhteen hylkäämiä ihmisyksilöitä. Entä tällä kerralla. Noisen idea tuli juuri sitä, kun eräänä päivänä tajusin, etten pysty enää rauhoittumaan, sanoo Tuomas. Kuvamateriaali oli hyvinkin inspiroivaa, ja mieleen nousi kaikenlaisia sävelkulkuja. Noise puolestaan syntyi puhtaasti Black Mirrorin innoittamana. Tai että onkohan levy-yhtiöstä tiedusteltu jotakin kiireellistä. Levykokonaisuuden päättävä, yli puoli tuntia kellottava All The Works Of Nature Which Adorn The World on kahdeksaan osaan jaettu ”luontosinfonia”, jonka lähes kaikesta instrumentaatiosta vastaa brittiläinen The Pale Blue Orchestra. – En rehellisesti sanoen muista, että milloin ja miten tämä teos lähti rakentumaan. – Mutta todellakin, bändi ei esiinny All The Works Of Nature Which Adorn The Worldissa juuri lainkaan. Jos näistä soundillisesti surkeista ideoista onnistuu saamaan kiksejä päivästä toiseen, se on varma merkki potentiaalista. Joskus on myös tullut pohdittua sitä mielenkiintoista seikkaa, että millaisen kappaleen kirjoittaisi sellainen taitava muusikko, joka ei ole koskaan kuullut yhtäkään varsinaista biisiä. – Painotettakoon myös sitä, että kokonaisuutena Human Naturen sanoma on positiivinen, vaikka biiseistä löytyykin varoittavia ja epämiellyttäviä ajatuksia. Ihmiset ovat kautta historian saaneet valtavasti hyvää aikaan, eikä meidän maailmamme ole läheskään niin huonolla tolalla kuin vaikkapa klikkimediat antavat ymmärtää. Vaikuttava video päättyy maalaukselliseen kuvaan koskemattomasta luonnosta, eikä viesti voisi olla yhtään selvempi: vielä kun pystymme, meidän on nostettava katseemme ja nähtävä oikean maailman kauneus. Ei olekaan tullut yllätyksenä, että monet ovat kuvailleet albumia solistien levyksi. – Jos asiaa ajattelee laajemmin, niin kaikki sävellykseni ja sanoitukseni ovat pieniä tribuutteja ja kumarruksia johonkin suuntaan – kuten varmasti suurimmalla osalla muistakin biisinkirjoittajista. Se on samalla myös muistutus katsoa peiliin, sillä tuijotan itsekin puhelinta aivan liikaa. Vaikkapa Harvest-kappaleen kertosäkeen melodian äärellä tajusin heti, että nyt muuten taitaa osua ja upota. den edelle, niin potentiaalin hyödyntäminen ei jäänyt puolitiehen: Floor, Marko ja Troy laulavat kolmiäänisesti kaikissa uuden levyn varsinaisissa kertosäkeissä. Planeetta Maa inspiroi Edellä on kirjoitettu enimmäkseen Human Nature -järkäleen ”bändibiiseistä”, mutta nehän muodostavat tällä kerralla vain osan uudesta Nightwish-albumista. – Kuuntelen aina alustavia demoja sanelumankalla – täysin tarkoituksella. Mutta sitten sävellysten yhteismitta nousi yli 85 minuuttiin, ja materiaali oli pakko jakaa esimerkiksi cd-formaatissa kahdelle eri levylle. Mikä on sinun vahvin ohjenuorasi biisintekijänä tänä päivänä. Ei pidä tehdä liikaa tai liian vähän vaan juuri sen verran, mitä kappale kaipaa. – Eräs tavoitteistani on hahmotella sellaisia runkoja, joista löytyy joku vahva idea, mutta samalla siellä on tilaa muiden oivalluksille
”NYT EN TUNNE MINKÄÄNLAISTA ÄHKYÄ, JA VOISIN RYHTYÄ KIRJOITTAMAAN SEURAAVAA NIGHTWISHIN ALBUMIA VAIKKA HETI. K u v a: Ti m Tr o n ck o e SOUNDI 35 K u v a: Ti n a K o rh o n en nightwish-taitto2020_e.indd 35 4.3.2020 16.19. ” Nightwishin kulissit ovat aina olleet isoja ja nytkin hartaasti odotetusta uutuuslevystä kasvoi tuplaalbumi vastoin alkuperäisiä ajatuksia
lähettävät kuvia meidän kaikkien ihmeteltäväksi. – Vuonna 1997 julkaistussa Ensimmäinen yhteys -leffassa Jodie Fosterin 36 SOUNDI ”KO KONAISUUTENA HUMAN NATUREN SANO MA ON POSITIIVINEN, VAIKKA BIISEISTÄ LÖYTYYKIN VAROITTAVIA JA EPÄMIELLYTTÄVIÄ AJATUKSIA. IHMISET OVAT KAUTTA HISTORIAN SAANEET VALTAVASTI HYVÄÄ AIKAAN.” K u v a: Ti m Tr o n ck o e nightwish-taitto2020_e.indd 36 6.3.2020 14.03. – Siihen menee luonnollisesti useita vuosia, mutta tähän liittyen: oma fiilikseni on aivan erilainen kuin Endless Forms Most Beautifulin ilmestymisen aikoihin. 20 vuotta vielä Tulevasta puheen ollen: Nightwishin kalenterissa komeilee Kiinasta huhtikuussa käynnistyvä maailmankiertue, joka päättyy tämän hetken tiedon mukaan ensi jouluna. – Vuosi 2020 vierähtää estradeilla, mutta sen jälkeen ohjelma on vielä avoinna. Kun tällaisia asioita alkaa pohtia, niin tunteehan siinä väkisinkin ylpeyttä ihmiskunnasta! Noise-videon maalailemat tulevaisuuden skenaariot ovat silti pelottavia. Häneltä tiedustellaan, että millaisia kysymyksiä aiot esittää, mikäli tapaat matkan varrella kehittyneempiä organismeja. Nyt en tunne minkäänlaista ähkyä, ja voisin ryhtyä kirjoittamaan seuraavaa Nightwishin albumia vaikka heti. roolihahmo on lähdössä universumin toiselle puolelle. Tulevaisuudessa tilanne on erilainen, sillä nythän on jo näkynyt puheita siitä, että vastasyntyneille olisi kehittymässä jonkinlainen digigeeni, ja suunnilleen yksivuotiaat osaavat käyttää tabletteja. Entä milloin ilmestyy Nightwishin seuraava pitkäsoitto. – Niin, meidän pitäisi valjastaa teknologia rengiksemme, ennen kuin on liian myöhäistä... Foster vastaa kysyvänsä yhtä asiaa: sitä, miten ihmeessä nämä elämänmuodot selvisivät teknologisen vallankumouksen yli tuhoamatta itseään. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut kehitys on ollut niin valtavan nopeaa, etteivät ihmiset tunnu pysyvän perässä – ainakaan varttuneemmat. – Muihin suunnitelmiin kuuluu Aurin kakkoslevyn valmisteleminen, ja sen julkaiseminen luultavasti vuonna 2021. Se on joka tapauksessa selvää, ettemme enää aio rundata itseämme näännyksiin, sillä toiveissani olisi jatkaa Nightwishin uraa vielä pitkään, kymmenen tai vaikka kaksikymmentä vuotta, sanoo Tuomas. Albumin ilmestyttyä aiomme myös lähteä pienimuotoiselle Euroopan-kiertueelle. Aikamoista
Skid Row tulostus.indd 37 5.3.2020 14.31
Ensiesiintyminen Suomessa nähtiin viime vuonna Helsingin Juhlaviikoilla. Vain muutaman viikon kuluttua Ásgeir on suuntaamassa usean kuukauden maailmankiertueelle, joka ulottuu aina Kaukoitään saakka. Sittemmin myös englanniksi levyttänyt Ásgeir on kiertänyt maailmaa Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Australiaa myöten. Raskaamman musiikin ystävät lisäisivät listaan luultavasti Sólstafirin, euroviisufanit taas BDSM-estetiikallaan ja poliittisilla kannanotoillaan kohauttaneen Hatarin. Noin 360 000 asukkaan maassa määrä ei ole päätähuimaava, mutta kaikki onkin suhteellista. Ja siinä oli vasta murto-osa maan musiikillisesta annista. Kiertue esittelee maailmalle laulajan kolmannen albumin Bury The Moonin, joka sai alkunsa islantilaisessa kesämökissä keskellä ei mitään. Kyse ei kuitenkaan ole poissaolosta, sillä puheenvuorot ovat pitkiä ja tarkkaan puntaroituja. Menin sinne muutamaksi viikoksi kaivelemaan demoja ja säveltä38 SOUNDI Ásgeir Trausti Einarsson saavutti suursuosion jo nuorena. Maailmankiertueensa kynnyksellä laulaja-laulunkirjoittaja pysähtyi hetkeksi pohtimaan menestystä, luontoa ja islantilaisen musiikin suosion salaisuutta. – Ystäväni vanhemmat omistavat kesäasunnon pienen kylän liepeiltä. K u v a: A n n a M ag gý Asgeir-taitto.indd 38 5.3.2020 8.27. 27-vuotias Ásgeir Trausti Einarsson on nuoresta iästään huolimatta nimittäin ehtinyt saavuttaa jo melkoisen paljon. KUUTA HAUTAAMASSA Reykjavíkin kupeessa sijaitsevan studion sohvalla istuvasta miehestä ei heti arvaisi, että hän lukeutuu maansa eturivin artisteihin. Vaikkei sitä suomalainen valtaväestö vielä välttämättä tiedäkään, islantilaisten jättiläisten sarjassa painii myös Ásgeir. Maailmankiertueensa kynnyksellä laulaja-laulunkirjoittaja pysähtyi hetkeksi pohtimaan menestystä, luontoa ja islantilaisen musiikin suosion salaisuutta. Uuden polven islantilaisartistien etulinjassa marssii Ásgeir, jonka ilmava folktronica on lumonnut kuulijoita kautta maailman. Teksti: Lassi Linnola PIENEN MAAN SUURI TÄHTI Uuden polven islantilaisartistien etulinjassa marssii Ásgeir, jonka ilmava folktronica on lumonnut kuulijoita kautta maailman. Vajaa vuosikymmen sitten laulaja-laulunkirjoittaja julkaisi esikoislevynsä, joka tänäkin päivänä pitää Islannin myydyimmän debyyttilevyn sijaa. Ásgeir vastailee kysymyksiin hennolla ja hiljaisella äänellä, puhuessaan hän suuntaa katseensa tiukasti puulattiaan. Vastikään jaettujen Oscareiden myötä monet saattaisivat myös muistuttaa Jokerin soundtrackista palkitusta Hildur Guðnadóttirista. Niinpä hänen uransa myöhemmin on ollut tottumista huikeaan vastaan ottoon ja sen mahdollisiin muutoksiin. P ohjois-Atlantin keskellä on saari, joka tunnetaan tulivuorista, jäätiköistä, pankkikriisistä – ja musiikista. Islantilaisen musiikin lippulaivoihin lukeutuvat kansainvälistä suosiota nauttivat Björk, Sigur Rós ja Of Monsters And Men. Ei lainkaan hassumpi suoritus saarelta, jolla asuu väkeä noin puolentoista Tampereen edestä. Islanniksi levytetty Dýrð í Dauðaþögn (2012) löytyykin joka kymmenennen islantilaisen kotitaloudesta
Ásgeirille menestys tuli var hain ja täytenä yllätyksenä. Tarkoitus ei suinkaan ole kuulostaa masentuneel ta! Tämä kaikki on vain vaatinut paljon työstämistä. – Etenkin talvisin kelit saattavat ol la niin rajut, ettei ulos yksinkertaises ti ole asiaa. – Eikä minulla nuorena olisi edes ollut mitään todellista sanottavaa. Kun aloitimme kiertueen, minulla oli mielessäni tarkka kuva siitä, millaista se tulisi olemaan. Luovuuden sanotaankin usein syn tyvän juuri rajoitteista. Äkkiä kitaran soittaminen ja biisien kirjoittaminen alkavatkin tuntua todella houkuttelevilta vaihto ehdoilta. Ajattelin sen olevan jatkuvaa hauskanpitoa, ja yritin niin kovasti tehdä siitä sellaista. YMPÄRISTÖNSÄ TUOTE. – Kyse oli puhtaasta väärinkäsitykses tä. Nyt maailmankiertuee seen valmistautuu mies, joka näyttää saavuttaneen tietynlaisen rauhan it sensä ja elämänsä suhteen. Ja siksi täältä tulee niin ihmeellis tä musiikkia! Ihmiset ovat vapaita tekemään juuri si tä, mitä he haluavat. Ehkä tuo on yksi syy siihen, miksi täältä tulee niin paljon hyvää musiikkia. Pahim millaan suosio voi olla pe tollinen kumppani, sillä se harvoin on sitä, mitä sen odottai si olevan. 20vuotias nuorukainen ei olisi koskaan osannut odottaa julkaisevansa koko maan myy dyimmän debyyttilevyn. Keikkailimme aivan liikaa. Onneksi tuottajallani on jy kevä auto, jolla hän toi minulle muo naa etten menehtyisi sinne perähikiäl le, Ásgeir nauraa. – Meitä on vain 360 000. Se on silti vasta osa totuutta. Nyt olen näh nyt jo vähän enemmän elämää. Vaan onko tämäkin vain toimittajan taipumusta ylitulkitsemiseen ja drama tisointiin. Maailman tur vallisimmassa maassa vaarallisin peto on luonto, ja tämän ovat paikalliset si säistäneet jo pienestä pitäen. ”Talvisin kelit saattavat olla niin rajut, ettei ulos yksinkertaisesti ole asiaa. – Välillä tämä on ollut vaikeaa. Menestyksen avaimia ei Ásgeirilla ole antaa, sillä suosio on oikukasta. Se toki tarkoittaa sitä, että kappaleeni tulevat vastai suudessa olemaan todella erilaisia kuin tähän men nessä. Kun taloudelli set kannustimet otetaan pois, ei ole mitään järkeä edes yrittää mennä val tavirran mukana. Usein pohjoismaisesta – ja etenkin islantilai sesta – musiikista puhuttaessa juuri luonto tuntuu herkästi karkaavan mit tasuhteistaan. Äkkiä kitaran soittaminen ja biisien kirjoittaminen alkavatkin tuntua todella houkuttelevilta vaihtoehdoilta.” SOUNDI 39 Asgeir-taitto.indd 39 5.3.2020 8.27. – Luontosuhde on asia, jonka luulta vasti jokainen islantilainen artisti jou tuu jossain vaiheessa kohtaamaan. Oli talvi, ja autoni hautautui lumeen jo ensimmäi senä yönä. Hän ei sitä tosin silloin vie lä tiennyt. Otin mukaani askeettisen nauhoitus kaluston ja ruo kaa noin viideksi päiväksi. Jotain poikkeuksellista Ásgeirin saa massa huomiossa kuitenkin oli. Ásgeirin kuulasta folk tronicaa on helppoa eksotisoida, kun siihen liittää mielikuvat jylhistä jääti köistä ja loputtiin jatkuvasta erämaas ta. Varmasti paikalli nen luonto ja kulttuuri ovat jollain ta valla aina osa minua, mutta sama pätee kaikkiin ihmisiin kaikkialla maailmas sa. – Se oli oikeastaan aika yksinkertais ta: satuin vain tekemään oikeanlaista musiikkia oikeaan aikaan. Vaikkei Bury The Moonin syntytarinas ta saakaan aikaiseksi voimauttavaa toi pumisnarratiivia, olisi silti naiivia väit tää, etteivät olosuhteet olisi näytelleet merkittävääkin roolia levyn kehkeyty misessä. Mutta to dellisuudessa se on kokonainen tuntei den ja paineiden myrsky. Ky seessä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Einar Georg Einarsson on lainannut kynäänsä muiden käyttöön: 78vuotiaan runoilijan sanoituksia löy tyy muun muassa kuuluisan multi instrumentalisti Ólafur Arnaldsin tuo tannosta. Islannissa luonto ei suinkaan ole ai noa rajoite. Parisuhteeni oli toki juuri päättynyt, mutta ei se levyn tekemisessä suurem min näkynyt. Se, että paikallinen kulttuuri ja äärimmäiset sääilmiöt kannustavat itsensä toteuttamiseen, on toki eduksi. Olemme tuomittuja kyh jöttämään kodeissamme, Ásgeir hy myilee. Tässä vaiheessa on hyvä hetki kat koa siipiä huhuilta. Nuo ren artistin suosio ei tuntunut piittaa van ikäluokista pätkääkään. Luovuudesta puhuttaessa Ásgeir intou tuu esittelemään kutkut tavaa teoriaansa paikalli sen musiikkikentän elin voimaisuuden saloista. Olen ollut täällä koko ikäni enkä edes tiedä, millaista olisi tehdä musiik kia jossain muualla. mään uutta materiaalia. Bury The Moonin kohdalla osallistuinkin hiukan enemmän sanoi tusten kirjoittamiseen, ja toivon mukaan voin jatkaa samalla linjalla. Olin nuori ja raikas tulokas musiikkikentällä, ja se kolahti jengiin. Taisin välillä kadottaa it seni ja oman suuntani siinä tohinassa. Ásgeir tosiaan tempau tui parrasvaloihin jo var sin nuorella iällä. Mo nesti juuri tuosta vapaudesta syntyy kin musiikkia, joka lopulta huomataan myös ulkomailla. Is lannissa tämä luonnonlaki tulee poik keuksellisen selväksi. Alkuperäinen tiedote syn tyi haastattelun perusteella, ja ilmei sesti siitä haluttiin muovata jonkinlai nen sankaritarina, Ásgeir hymähtää. Tässä tapauksessa olo suhteet muodosti Islannin hätkähdyt tävän kaunis luonto, jonka rauhallista kauneutta Ásgerikin korostaa. Tuosta ensimmäisestä kiertueesta on jo aikaa. Eten kin ensimmäisen kiertueen aikana homma lähti lapasesta. Musiikkialalla käy usein niin, että yksi artisti saa yleisön jakamattoman huomion muutamaksi vuodeksi kerrallaan. Samaa ta rinaa kertoo myös Bury The Moonista julkaistu islanninkielinen versio, joka kantaa nimeä Sátt. Kaikki tapahtuu kuitenkin ympäris tön asettamien puitteiden rajoissa. Suomeksi levyn ni mi tarkoittaa sovintoa. Ei tämä ole meille millään tavalla eksoottista, vaan täysin arkista, Ásge ir valaisee. Tiedoteteksteissä Bury The Moonia on kuvattu sydänsä ryn sävyttämäksi surutyöksi. – Aloin työskennellä isäni kanssa jo esiteininä. Ásgeir an taa tästä kunnian Einarisälleen, joka kynäili kappaleiden sanoitukset. Kahdeksan vuotta sitten se artisti olin minä. KESYTTÄMÄTÖN SUOSIO Suosio ei ole koskaan yhteen tekijään pelkistettävissä. Tällä kertaa todellisuus on kuitenkin tarua tavallisempaa. Vaikka olisit koko maan suurin stara, et siltikään rikastuisi. Musiikki kun ei koskaan syn ny tyhjiössä. Aiheen äärellä laulajan pu hetta rytmittävät tavallistakin pidem mät tauot. Olen miettinyt asiaa toden teolla, mut ten siltikään osaa pahemmin kuvailla sitä. Todellisuudessa olin jo pitkään haaveillut pääseväni kauas kai kesta voidakseni keskittyä pelkästään musiikkiin. Kävin salaa hänen muisti vihkoillaan ja otin sieltä sivuja, jotka mielestäni olivat hyviä, Ásgeir nauraa. Samalla myös albumin tekotapa on saanut uu sia merkityksiä: mökki erämaan kes kellä on muuntunut turvasatamaksi rikkoutuneen ihmissuhteen tyrskyjen keskellä
Livenä porukka kyllä jammailee pitkän kaavan kautta. din jälkeen lujaa. Rumpaliveljensä Lukan ja kosketinsoittaja Robin Pison kanssa hän muodostaa DeWolff-yhtyeen ja on iältään, kuten kaverinsakin, vielä reilusti alle kolmikymppinen. Me halutaan jotain muuta, man! Näin lausuu hollantilainen laulaja-kitaristi-lauluntekijä Pablo van de Poel, kun olemme jo tuokion jutelleet. K u v a: Sa te ll it e Ju n e DeWolff-taitto.indd 40 5.3.2020 8.27. Arvostelin vuoden alussa bändin jo seitsemännen albumin Tascam Tapesin, ja juuri tuo riskinottokyky kolahti minulle vain muutaman tahTeksti: Jussi Niemi Ilon kautta pankkiin Hollantilainen rocktrio DeWolff teki menestyneimmän levynsä nopeasti, rupisesti ja halvalla. Tiedän liiankin hyvin, että ilmasto lämpenee, ihmiskunta kylmenee, terroristit tappaa ja virukset jyllää, mutta jos menetämme nuo yllä mainitut ominaisuudet ja kyvyn niihin rankoissakin olosuhteissa niin silDeWolffin kolmikko löysi viisastenkiven puristamalla biisinsä mahdollisimman pieneen tilaan. DeWolffin soitossa on sitä kuuluisaa vaaran tunnetta, mutta samalla soitosta ja biiseistä välittyy suorastaan hämmentävä elämänmyönteisyys ja, jumaliste, ilo. 40 SOUNDI SOUNDI 41 –M onet bändit pelaavat tänä päivänä niin varman päälle! Ei sillä, ettenkö ymmärtäisi niitä, tällä hommalla ei ole helppoa tehdä leipäänsä. Sen takia kai musiikintekijät – ja puhun nyt siis nuorista bändeistä – haluavat jo alusta asti tehdä mahdollisimman turvallisia ratkaisuja. Ongelma on vaan siinä, että se tuottaa niin tylsää ja hengetöntä musaa
– Se kävi siellä, tavallaan epävirallisesti, juuri ennen julkaisuaan, mutta on se nytkin top tenissä. Se oli muuten tasan ensimmäinen juttu mikä me Tascamilla tehtiin, Pablo paljastaa. Mitä ihmettä sen lopussa tapahtui, kun se ikään kuin räjähtää. – Luka on aina ollut tosi funky rumpali, mutta kyllä sen tyyli vähän muuttui. Jotkut rytmit se imi Spotifysta. Mutta olet kyllä oikeassa: ilo ja hauskanpito oli nimenomaan se punainen lanka tällä levyllä, Pablo myöntää. Me aloitettiin surfilla, mutta äänityksiä kuunnellessa me tajuttiin, ettei se toimi. Se on teiltä tosi erikoinen veto, koska selvästi olette todellinen soittajabändi Allman Brothers/Grateful Dead/The Band -hengessä. – Lukalla sattui olemaan vanha Akai-sämpleri, joka sen mielestä istui tähän Tascam-tyyliin täydellisesti. Muutenkin musanne kuulostaa siltä, että olette todellisia musa friikkejä, jotka kuuntelee valtavasti kaikenlaista kamaa. Luultavasti se oivallus tulee ilmenemään myös seuraavalla levyllä. Lyhyestä virsi kaunis Miksi lauluista tuli alun perin nyt niin lyhyitä. Kun levyn rumpusämplet on niin julmetun funkyjä, niin tekikö se livenäkin Lukan rummutuksesta funkympää. Siis oikeasti. Jostain 70-luvun puolivälistä alkoi tulla valkoisten heebojen innoittamia valkoisia heeboja eikä niiden musa puhuttele minua ollenkaan samalla tavalla. – Ehdottomasti! Me rakastetaan vanhoja bluesmiehiä: Elmore Jamesia, Howling Wolfia ja myös Sam Cookea, Otis Reddingiä, New Orleans -funkia, ylipäätään mustaa musiikkia. Tunnustin alkajaisiksi Pablolle, että heti kuultuani Tascam Tapesin neitseellisesti näin vanhan liiton miehenä, koin todella voimakkaasti sen välittävän 60-luvun (kenties historian elämänmyönteisin ja luovin vuosikymmen) musiikin parhaita puolia: seikkailuhenkeä, spontaaniutta ja soiton iloa. Kun me äänitettiin sitä, ja muutakin albumia, pakun takaosassa, jossa kajarit on istuinten alla eli me ei kuultu soittoamme läheskään samalla tavalla kuin studiossa, ja sen tekoon meni 20 minuuttia, me vitsailtiin, että mitä jos tästä tosi halvalla ja nopeasti tehdystä levystä tuleekin meidän menestynein ja nyt näin on ilmeisesti käynyt. Ymmärsin (pääosin hollanniksi olevilta) sivuiltanne, että Tascam Tapes meni Hollannissa listaykköseksi. Tulos varmaan poikkesi levyversioista. – Joo, se on kumma juttu, koska itse asiassa mä käsittelen noita juttuja ja politiikkaakin aika usein lauluissani, mutta ehkä se välittyy vasta ikään kuin seuraavalla tasolla. – Seison muuten levyhyllyni edessä. Ihmiset unohtaa, että yksi juttu mikä teki 60-luvun rockista niin tajuttoman vapaata, energistä ja luovaa, oli se, ettei silloin ollut mitään vakiintunutta käsitystä siitä, mitä rockin pitäisi olla. – Okei, Hendrix tietenkin ja Allmanit, mutta nehän sä jo arvasit. – No, meillä oli niin kiire keikkojen jälkeen. Bill Ward soittaa enemmänkin kuin jazz-muusikko, hienostuneesti ja ilmeikkäästi, Pablo tuuttaa. Livenä näistäkin tuli 4-8-minuuttisia. Meidän niin sanotut biisit olivat 20 minuutin jameja ja me pidettiin täysin selvänä, ettei niistä kukaan tykkää, mutta kun me lopetettiin, niin jengi kävi ihan kuumana, että ”olipa murhaa” ja ”tehkää nyt äkkiä levy”. – Oikeastaan tarpeen sanelemana. Silloin ei ainakaan toistettaisi vanhoja kuvioita. Millä konseptilla lähditte aikanaan kehiin. Kerro, mikä sai teidät tekemään uuden levyn niin ainutlaatuisella tavalla: keikkojen jälkeen pakunne takaosassa tai jossain takahuoneen nurkassa, suoraan pieneen 4-raitaiseen kannettavaan 80-luvun kasettitallentimeen sämplätyin rummuin. Pakun perästä kuuluu Saatuani Pablo van de Poelin langan päähän tunnelma oli juuri niin positiivinen ja energinen kuin DeWolffin musassakin. Siksi ne kokeili vapautuneesti kaikenlaista. Entä se rumpusämpläys. Minua kiinnostaa kovasti se, että kun elämme näin synkkiä aikoja – ilmasto lämpenee, maailman mahtavinta valtiota johtaa ylimielinen opportunisti-öykkäri – niin teidän musiikista välittyy vastustamaton ilo ja hauskanpito. Matskua tuli paljon: jotain 15–16 biisiä, vaikka levylle tuli vaan 12. It Ain’t Easy meni singlenä ykköseksi. Sitten me päästiin yhdessä ”lava on vapaa” -tilaisuudessa soittamaan yleisölle. Se on vitun tylsää ja laskelmoitua, man! Jos kuuntelet vaikka Black Sabbathin kahta ensimmäistä levyä, niin eihän se rummutus ole mitään hevimättöä. Hän on nyt vauhdissa, ja olen lievästi sanoen samaa mieltä hänen kanssaan. ”Ihmiset unohtaa, että yksi juttu mikä teki 60-luvun rockista niin tajuttoman vapaata, energistä ja luovaa, oli se, ettei silloin ollut mitään vakiintunutta käsitystä siitä, mitä rockin pitäisi olla.” DeWolff-taitto.indd 41 5.3.2020 8.27. Sitten kun me kuunneltiin se, jälki oli meistä niin hillitöntä, että me päätettiin vielä vähän liioitella sitä kömmähdystä. – Olin laittanut lauluni ykkösraidalle, rummut kakkosraidalle ja näin poispäin, mutta sitten huomasin soittaessani vahingossa panneeni kitaranikin ykkösraidalle ja vaihdoin heti piuhan paikkaa. Koska Luka on äärimmäisen musikaalinen tyyppi, niin aikai semmin se aksentoi valtavasti ja soitti ympäri settiä, mutta kun nämä sämplet on vain pelkkää funkyä groovea, niin me tajuttiin, että se voi monesti olla tehokkaampaakin kuin hirveän värikäs rumpalointi. Me oltiin, että ”siis oikeasti?” Sen jälkeen meillä on ollut monia erilaisia kehitysvaiheita. Little Feat on meille iso ja The Band. Nehän on sellaisia rytmejä, että kun niitä kuuntelee, ideoita alkaa tulvia mieleen. Meille poikkeuksellisesti Tascam-biisit on vaan 2–3-minuuttisia, kun yleensä meidän biisit on aina olleet pitkiä. 40 SOUNDI SOUNDI 41 loin peli on oikeasti pelattu. Mustaa valkoisella Itselleni kolisee lujaa se, kun kuulen niin vahvasti teidän soitosta, että te, nuoret valkoiset eurooppalaiset, olette selvästi diggailleet vanhaa soulia, funkia ja bluesia tositarkoituksella ja se miksautuu teillä täysin luonnollisesti rockja pop-elementteihin. Se oli vähän kuin olisi soittanut covereita omista biiseistään, Pablo nauraa ja lisää jo leikkineensä ajatuksella tehdä seuraava levy Tascam-biisien hyvin erilaisista live-versioista. – Reilut 12 vuotta sitten innostuin Pulp Fictionin soundtrackista. Se yhdistää meitä niihin. Tiedän, koska tsekkasin niitä netistä, mutta pidin niistäkin kovasti. Voitko selittää. Ettei tehdä niille mitään. Haluatko, että alan luetella (naurua)… Aika taitaisi loppua, mutta heitä muutama ydinnimi. Eka biisi on kirjaimellisesti laulunpätkä. Me luovuttiin siitä konseptista ja alettiin vaan jammailla ja siinä kuului Hendrix ja Zeppelin, joita me oltiin jo silloin kuunneltu paljon. Joko olette soittaneet niitä livenä oikeilla rummuilla. – Joo. Mulla oli Tascamin kasettiäänityslaite ja keksin, että mitä jos tekisi sillä seuraavan levyn. Usein me ajateltiinkin, että nämä on vaan tällaisia demomaisia laulun pätkiä ja että ajan kanssa voidaan lisäillä niihin juttuja, että niistä tulee ”oikeita lauluja”, mutta kun me kuunneltiin niitä, niin me oltiin kaikki sitä mieltä, että ne on ihan täydellisiä just sellaisina kun ne syntyivät. Silloin he innostuivat! Pablo sanoo. Käsitys siitä, mitä rockin pitäisi olla, oli jo vakiintunut ja sitten alkoi tulla näitä bändejä, kuten vaikka Aerosmith, jotka otti sen valmiin käsityksen ja hioi sitä täydellisyyteen. Se äänitti erillisiä rumpujuttuja muun muassa Metersiltä ja muilta kovilta vanhoilta funk/soul-bändeiltä. Pistän jatkuvasti itselleni ylös pikku muistikirjaan kaikenlaisia ideoita, joilla voisimme parantaa bändiä ja virkistää mieltämme. – Tosi huimaa on se, että et ole kuullut meidän vanhempia levyjä, koska Tascam Tapes poikkeaa niistä melkoisesti. Hetkittäin tunnumme unohtavan, että ihmiskunta, eikä vähiten suomalaiset, on ennenkin ollut todella kusisissa paikoissa ja niistä on selvitty, kun ei ole lamaannuttu ja vaivuttu murheen alhoon. Kun puhuin siitä jätkille, he eivät innostuneet, mutta kun roudasin vehkeen treeneihin ja me kokeiltiin sitä, ääni kellossa muuttui. Ja meidän valkoiset rocksuosikit 60-luvulta, tyyliin Led Zeppelin, olivat kaikki ennen muuta mustan musan innoittamia. – Oh, man! Kiitti! Pablo puuskahti vaikuttuneena
– Olin aistivinani, että silloin se häiritsi joitain ihmisiä, että eihän noin voi käydä. Maaliskuussa ilmestyy Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen kuudes albumi Mahdoton Teksti: Antti Luukkanen Timo Rautiainen ei halua tulla muistetuksi hevimiehenä, joka äijyyttä korostaakseen pitäisi käsiä puuskassa. Miestä, joka lauloi ilmastonmuutoksen vaikutuksista ennen kuin koko käsitettä oli edes lanseerattu ihmisten jokapäiväiseen kielenkäyttöön. Jos nykykehitystä ei pysäytetä, vaikeaksi menee meilläkin. EI ENÄÄ MAAILMANLOPUNTUOJA Trio Niskalaukaus tuli kuin tulikin takaisin. Harvakseltaan satanut ohkainen lumi on kadonnut äkkiä vesisateissa. Ehkä tärkeämpää on kuitenkin se, että tauon jälkeen yhtye on timmimmässä tikissä kuin lopettaessaan. Valkoisen maiseman ovat korvanneet aiempaakin tiheämpi pimeys, myrskyt ja paha aavistus, mitä tästä vielä seuraa. Pääskysiä ei vielä ole näkynyt, mutta maahan on jo tullut takaisin muuttolintuja, jotka olettavat olevan kevät. Mitä sinä sitä maailmanloppua julistelet. Lopunajan merkit -albumilla (1999) kuultavan En katso taakse -kappaleen avausrivit ovat nykyhetkessä tarkasteltuna hyytävää kuultavaa: ”Jää on nykyään harvinaista / lumilinnoja ei rakennella / tavallisesti pääskyset / saapuvat jo helmikuussa”. Halusipa nämä merkit selittää vain pelkkänä kohtalonoikkuna, niin olosuhteet antavat otollisen tunnelman haastatella Timo Rautiaista. Nyt kun ollaan tässä tilanteessa, niin joku on sanonut, että eikö tämä ole jo vanha juttu, Rautiainen pudistelee päätään ja kertoo, kuinka hänen 89-vuotias äitinsä valittelee, kuinka vaikeaa liikkuminen talvisin on, kun potkukelkkaa ei voi käyttää. Takatalven koittaessa niitä odottavat karut ajat. Katkeruudelle ei kannata antaa sijaa. K u v a: To m m i A n tt o n en timo rautiainen -taitto_b.indd 42 5.3.2020 11.39. Maailmankuva ei ole muuttunut aurinkoisemmaksi runsaassa 20 vuodessa. 42 SOUNDI SOUNDI 43 K uluva talvi jää Etelä-Suomessa aikakirjoihin talvena, jota ei oikeasti ollutkaan. Muutos on myös se, että Timo Rautiainen peräänkuuluttaa positiivisuutta. Ei ole vaikea vetää yhtäläisyysmerkkejä ihmiskuntaan
Sitä ei sovittu, miten intensiivistä se tekeminen on, koska ei voinut tietää, miten se tulevaisuudessa tulee sujumaan. – Kyllä ajatuksena oli, että jatketaan hamaan loppuun asti. – Tietynlaista junttaa. Mutta kuinka selvää tuolloin oli, että Trio Niskalaukaus on tullut jäädäkseen. – Mestareita on monia, Huttunen sutkauttaa. – Ja on meillä kokemusta siitäkin, että ollaan väärässä paikassa väärään aikaan. Sanoituksissa vilahtava mestari ei suora naisesti piilottele kohdettaan. Mutta mahdottomasta on tullut mahdol linen. – Jos biisejä miettii, niin aika palikkamaisiahan ne on ol leet aina, Huttunen analysoi. Kolmentoista vuoden levytystauko Kylmä tila ja Lauluja Suomesta levyjen välillä on tarkoitta nut sitä, että aivan samasta pisteestä yhtye ei voinut jatkaa, vaikka lihasmuistista vanha soundi lähtikin. Vaarallista ryhmää nostaa esiin ihmisen loppumatto man johtajankaipuun. Ajoin itseni sellaiseen nurk kaan edellisellä kierroksella. Se ärsyttää aivan helvetisti. Suurempi ilonaihe on se, että hän kokee levyn edusta van teemoiltaan muutakin kuin pelkkiä maailmanlopun visioita. – Ennen kaikkea mielenkiintoni kohde on ollut uskonnolliset hegemoniset johtajat. Mä olen sen verran hölmö ihminen, että parempaa järjestelmää kuin demokratia ei ole vielä keksitty. Kun tietää, kuinka vähistä ele menteistä Niskalaukaussoundi on rakennettu, asiaa voi pitää huomionarvoisena saavutuksena. – Areenoilla, Raamatussa ja eikö poliittisessa elämässä kin, Rautiainen heittää. JOKAINEN ON ASIANTUNTIJA Kuten Lauluja Suomesta albumille myös Mahdottomalle yhtälölle Rautiainen kirjoitti kaikki tekstinsä itse. Kyllä minä niihin sanat teen. Ja kuten sanottu, on skaala laajentunut pelkästä tuomiopäivän odottelusta. Jollain bändiin on saatu puhallettua uutta energiaa. – Ihan itseäni saan syyttää. Ei kyseenalaisteta asioita. – Ja täytyy muistaa, etteivät nämä mestarit ole itseään mestareiksi nimittäneet. Se on vaarallista. Vähän niin kuin olisi ollut joulupukki koko ikänsä. Uskoin, että se lähti teistä, että tehdään toinenkin le vy perään, Rautiainen osoittaa sanansa samassa pöydässä istuvan Jari Huttusen suuntaan. Kun yhtye Rautiaisen lopulliselta kuulostavalla ilmoituksella pisti soittimet naulaan, oli nokkamies itse lopen kyllästynyt heviriffien jynkyttämiseen. – Paluukesä muistutti sitä vanhaa aikaa, mutta nyt kun tulee toinen levy, on tiputtu siihen realismin tasolle. Mutta ei meitä unohdettu ole. Mailan puristus jäi pois, kun aja teltiin, että jatketaan niin kauan kunnes joku keikahtaa. Mutta ehkä nyt on vähän keksitty polveilevuutta niihin riffeihin. Minä olen tottunut akustisilla keikoillani siihen, että mitä vittua sinä papparainen siellä huutelet, mutta näille muille se oli uusi kokemus. Jatketaan samalla jengalla. Artisti itse ei varsinaisesti iloitse olleensa oikeassa. 42 SOUNDI SOUNDI 43 yhtälö. – Mutta kun Jarkko (Petosalmi, kitara) sanoi, että he ovat Timon kanssa puhuneet asiasta, niin ei siinä pää töksenteossa mennyt nanosekuntiakaan. ”Toivottavasti kukaan ei pidä minua niin hölmönä, että kuvittelee, että nämä levyt myy, kun luvataan helvetin huonoa tulevaisuutta.” timo rautiainen -taitto_b.indd 43 5.3.2020 8.29. – Itse keskityn liikaakin siihen, kun etsin saman kaltaisuuksia vanhoihin biiseihin, Rautiai nen tunnustaa. Muutenhan ne keikat oli helvetin hyviä. Sellaisen, joka kytkee oman ajatte lun pois päältä. Paniikissa ru pesin pitämään käsiä puuskassa, kun en muuta keksinyt. Oli hyvä syy ryhtyä tekemään asioita. Äänimaailma on uudella levyllä rikkaampi. – Koneisto on pysynyt koko ajan käynnissä, biisinteossa aktiivinen Huttunen kertoo. Meillä on paljon innokkaita seuraajia, joille meidän tekemiset ei ole yhdentekeviä. Ja siitä se var maan kantaa se into ja tekemisen meininki, että kitaraan tarttuu herkästi. Se tulee usein hangaroundien suusta. Pelotti tippua taval listen kuolevaisten joukkoon. Maailma on tuossa ajassa ehtinyt muuttua. – Enkä sitä omalla kohdallani missään vaiheessa alas ajanutkaan. Vaikka uuden albumin nimi Mahdoton yhtälö ei viittaa kaan bändiin itseensä, tarjoaa se jonkinlaisen aasinsillan Trio Niskalaukauksen historiaan. Vitutti se hevimiesleima. MAAILMA MUUTTUU, NISKALAUKAUS EI Uusi levy soi ilmavasti ja tuoreesti, vaikka yhtyeen soun din toki ensihetkistä tunnistaakin. Ei voi luottaa mihinkään itsestäänselvyyksiin. En tiedä, onko sitä tässäkään, mutta nyt se ei ole asia, mikä meitä vaivaisi. – Ollaan me selkeästi mennyt eteenpäin biisirakenteissa. Oli ky se politiikasta tai uskonnosta, niin suljetaan omat silmät ja otetaan joltain helvetin hyvä tarjous vastaan. – Silloin oli tilanne, että kaikki muut asiat kiinnosti hel vetin paljon enemmän. Ja olihan se aika nopea ja nousujohteinen se meidän homma. – Toivottavasti kukaan ei pidä minua niin hölmönä, että kuvittelee, että nämä levyt myy, kun luvataan hel vetin huonoa tulevaisuutta, hän nauraa. Enkä taida ajaakaan. Silti sitä ei löytynyt. Toisaalta on hyvä, että asialla on jatkumonsa. Takuuvarmaa Niska laukausta olisi pahin määritelmä. – Ei kai kukaan enää uskonut, että näin kävisi, Huttunen sanoo. – Ikää on tullut kaikille lisää eikä tämä ole se maailman tärkein asia. Melodiakita roita on soitettu aika paljon. Kun lähtee jonkun muun kelkkaan, niin se oma ajattelu unohtuu. Vaikka eipä uudenkaan pitkäsoiton tunnelma hilpeä ole. Koskettimiakin löytyy. Mutta oli loogista jatkaa senkin takia, että Petosalmella ja Huttusella oli jäänyt haketta edellisestä biisintekosavotasta. KUOLEVAISTEN JOUKKOON Kun uutuusalbumin edeltäjä Lauluja Suomesta kolme vuotta sitten ilmestyi, herätti se kysy myksiä, miksi bändi tuli takaisin johtajansa vannotte luista huolimatta. Syksyn akustisella rundilla oltiin Ruskaviikoilla Rukalla baarissa, johon myytiin yli 200 lippua, mutta jossa varmaan 20 ihmistä seurasi meidän esitystä. Minä luotan siihen. – Kylmällä tilalla (2004) oli se ongelma, että yritettiin saada väkisin uutta kulmaa. Mieluummin sen teki niin, että tuosta poikki
Se kertoo samannimisestä kaivoshankkeesta Kolarissa. Ihan mahtavaa, että hässäkkää oli. Sekö auttaa, että mennään painukaa vittuun paita päällä rajalle heilumaan, kun ensin on haet tu viinat Haaparannasta. HAULIKKO TAAPEROLLE Elämänohjeessa Rautiainen osoittaa sanansa jo aikuiselle pojalleen muistuttaen häntä toistamasta omia virheitään. Asia on toki monimutkaisempi, minkä Rautiai nenkin hyvin tiedostaa. Ei siellä missään sanota, että tervetuloa Suomeen vaan kaikki. – Mitään en tekisi toisin. – Turussa soolokeikkani jälkeen kamoja pakatessani tuli kolme siististi pukeutunutta kaljupäistä kaveria sanomaan ensin, että hyvä meininki, mutta sitten yksi sanoo varo vasti sanoo, että voiko kysyä. Minä olen ryhtynyt omassa elämässäni ajattelemaan asioita positiiviselta kulmalta ja elämä on paljon helpompaa. Kuten suomalaisilla yleensä, ironia muuttuu sekunneis sa tragikomediaksi ja paskamyrsky oli valmis. – Ei lähdetä Suomi sata vuotta kiertueelle, lupaa Rau tiainen. Lopputule ma oli se, että ollaan ihan samaa mieltä asiasta. Uudella levyllä Hannukainen on silti harvinaisen selkeä tapaus. Jotkut ei haluaisi nähdä meitä festareilla tämän takia. – Todella vahvaa stuffia. – Kateus ei tuo sulle mitään lisää. – Toivon, että se herättää keskustelua. – Jos minulla olisi valtaa, niin ensimmäisenä sulkisin sosiaalisen median, Rautiainen puuskahtaa kuitenkin virne suupielessä. Harvoin Trio Niskalaukausta kuunnellessa on tarvin nut arvuutella, mistä kappale kulloinkin kertoo. Nyt uutiskynnyksen maailmalla ylitti suomalaisten viinaralli Viroon ja Lahdessa vastaanotto keskuksen pihalla Ku Klux Klan asussa kekkuloinut mies. – Olen seurannut hanketta vierestä, kun olen viettänyt aikaa Äkäslompolon kylällä. – Mutta kyllä mulla sellainen kutina on, että meihin suh taudutaan nyt varovaisemmin, koska me jollain tapaa jae taan kuulijoita. Huttunen kuitenkin sanoo, että kaikesta polemiikista huolimatta Suomi sata vuotta on vain kappale muiden joukossa. Kepulaisia ja perussuomalaisia en ole ikinä äänestänyt, mutta kaikkia muita kyllä vasemmalta oike alle. Rautiainen luuli kirjoittaneensa ilkikurisen kappaleen siitä, kuinka taas saa hävetä suomalaisten toilailuja. Yhtäkkiä Rautiainen olikin nostettu kappaleen perusteella maahan muuttopolitiikan äänitorveksi. Eräällä tvkanavalla juuri todistettiin, että evoluutio teoria on humpuukia. En ole hirveästi Kolarin Smarkettiin pysäh tynyt asioimaan. Olen verrannut sitä ajattele mattomuutta siihen, että taaperoikäiselle annettaisiin haulikko kouraan. Sieltä selviää, miksi sinun vessassa haisee. Ei kannata tuhlata aikaansa siihen. Tietysti olen vetänyt bänditoverit siihen samaan lokaan. Mutta kun soitin sitä tuttaville ja muutamille alan ihmisille ennen kuin siitä tuli sinkku, niin kukaan ei kuul lut sitä biisiä sillä tavalla. Se ei vaikuta asiaan positiivisesti. Myös SMP:tä. Vihalla ja katkeruudella ei saavuta mitään. – Sanokaa yksi asia, mitä hyvää internet on tuonut! – Ei tarvi jonottaa pankissa, Huttunen heittää heti. Yksi sellainen pitkäaikainen fani on ollut tosi ihmeissään, että mikä tämä Suomi sata vuotta nyt on. Mikään kohun herättäminen ei todellakaan ollut itsetarkoitus. Enemmänkin tarkoitushakuista älämölöä ja toisten kampittamista netis sä. Luontotuhot olisivat hyvin todennä köisiä. YHDEN LAULUN VOIMA Kun Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen paluulevy Lauluja Suomesta ilmestyi 2017, ei loppujen lopuksi suu rinta polemiikkia käytykään siitä, kuinka yhtye oli tullut takaisin ehdottomasta kiellostaan huolimatta. Tarvitaan näkemyksiä ja mielipiteitä myös toiselta puolelta. Mi nimaalisella itsetunnolla varustettu kansa on aina ollut tunnettu siitä, kuinka se seuraa tiukasti sitä, mitä meistä muualla ajatellaan. Hannukainen olisi toteutuessaan Euroopan toiseksi suurin avolouhos. Etenkin vesistöjen, kuten Tornion ja Muonionjo kien pilaantuminen, koska niihin laskettaisiin ksantaatilla puhdistettuja jätevesiä, jotka jo pieninä määrinä tappaa ne eliöt, joita lohet syö. Keskisormi saattoi nousta keikoilla yleisöstä ja mielenosoituksellisesti käännyttiin kappaleen aikana selin bändiin. Yhtä hyvät näytöt meillä on esimer kiksi Talvivaarasta, miten nämä ympäristöasiat hoide taan. Asiantuntija voi olla vaikka eläkkeelle jäänyt tohtori Raisiosta, joka laskee Saimaaaskin kylkeen, että väärin laskettu kaikki. Mahtaako politiikka olla enää sellaista. Ei pidetä hyvänä asiana, että otetaan kantaa. timo rautiainen -taitto_b.indd 44 5.3.2020 8.29. Siinä oli käynyt tyypillinen sosiaalisen median ongelma. 44 SOUNDI – Jos minä äänestän eduskuntavaaleissa tiettyä ehdo kasta, niin en äänestä sitä siksi, että sinne tulisi 200 sel laista ihmistä. Yksi vit tuuntuu, kun on kuulevinaan tällaisia ja tällaisia asioita ja muut lukee sen kommentin eikä kuuntele biisiä. – Antaa mennä vaan! Piikki on niin pitkä, kyllä sinne mahtuu, Huttunen letkauttaa, mutta toteaa, että kun Timo tekstit laulaa, ne myös henkilöityvät häneen. Elämä on ai nutkertainen, joten se pitäisi käyttää viisaasti keskittyen olennaiseen. Mainoksen ja uutisen raja häviää. Kaksikolle tulee yllätyksenä, kun kerron, et tä sama teemahan on Juice Leskisen Yöyhtyeelle kirjoit tamassa Ihmisen pojassa. Oletko Astral TV:tä katsonut. Esimerkiksi ilmastokysy myksestä saat omalle mielipiteelle pitävät todisteet oli se mikä tahansa. Huomion varasti albumin toinen sinkku Suomi sata vuotta. Se on erilaisten ajatusten summa, miten tässä maailmassa mennään eteenpäin. Rautiainen sanoo, että se on levyn lauluista teemaltaan tärkein. – Onko näinä valemedioiden ja trollien aikakautena kykyä erottaa jyvät akanoista. Jokai nen täältä kuitenkin lähtee, niin eikö se ole parempi, että olisi sinut itsensä kanssa ja välillä olisi vaikka hymys sä suin kuin se, että murjot taa ja miettii, että mikä tänään voisi mennä pieleen. Ei siitä ole kysymys, vaan siitä, onko tämä se tapa, jolla me hoidetaan tätä asiaa. – Ruvetaan siinä käymään sitä tekstiä läpi. Ja onhan se jo huomattukin. – Nykyään samat suuret firmat omistaa tiedotusväli neitä ja viihdealan yrityksiä, niin mennään tilanteeseen, että isoin uutinen on se kuka voitti sketsihahmokilpailun Putouksessa
17.-19.7.2020 • JOENSUU Ennakkoliput myynnissä: ilosaarirock.fi/liput JA KYMMENIÄ ARTISTEJA VIELÄ TULOSSA! ANTTI TUISKU • TONES & I YOUNGBLUD • TEHOSEKOITIN OF MONSTERS AND MEN MACHINE GUN KELLY • APULANTA THE HU • VESALA • GETTOMASA HIGHLY SUSPECT • PYHIMYS LAURI TÄHKÄ • INSOMNIUM ELLINOORA • BATTLE BEAST MAUSTETYTÖT • AMORPHIS RUUSUT • BELZEBUBS • XYSMA PALEFACE: • LÄHIÖBOTOX RÄJÄYTTÄJÄT • KARINA HELSINKI – SHANGRI-LA 10 V. Ilosaari tulostus.indd 45 5.3.2020 14.23
Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Timo Isoaho 46 SOUNDI Tales From The Thousand Lakesin kansi sekoitti kalevalaiseen kuvastoon myös sen ulkopuolista fantasiamaailmaa. klassikot_Tales From the Thousand_a.indd 46 5.3.2020 8.30. Yhtä kaikki se antaa osviittaa uraauurtavan albumin tunnelmasta
Tomi: – Samoihin aikoihin innostuttiin toden teolla monista uusista – tai siis vanhoista – bändeistä: Wigwamista, Rushista, Zeppelinistä ja kumppaneista. Tales From The Thousand Lakesin myötä oli Amorphisin vuoro nousta vaikutusvaltaiseen pioneeriasemaan. Esa: – Tales on musiikillisesti hyvinkin monipuolinen, mutta eräs yhdistävä tekijä on juuri Kasperin kosketinSuomalaisen raskaan musiikin maailmanvalloitus otti haparoivia ensiaskeleitaan 1990-luvun alkupuolella. Meillä oli siis aikaa treenata monta kertaa viikossa. Relapse nappasi sitten Amorphisin. Kokeiltiin itsekin jotakin yksinkertaisia kosketinmattoja ja nekin kuulostivat ihan hyvältä. Helsinkiläisyhtyeen debyyttialbumi, marraskuussa 1992 julkaistu The Karelian Isthmus oli vielä luokiteltavissa death metaliksi, mutta heinäkuussa 1994 ilmestynyt Tales From The Thousand Lakes oli jo paljon muuta. Kaikki toivat soittokämpälle ideoita, ja sovittaminen eteni tyyliin ”toi sun riffi on hyvä, pistetään se tän mun jutun perään”. Tänä vuonna kolmekymppisiä juhliva Amorphis oli vahvassa käymistilassa jo uransa alkupuolella. Kingston Wallin kakkoslevyllä taas soitti Sakari Kukko, ja sitä kautta löydettiin Piirpauke. Esa: – Uudet innoittajat antoivat melkoisen piristysruiskeen, ja ideoita alkoi syntyä kovalla tahdilla. Soundi kutsui Esa Holopaisen, Tomi Koivusaaren ja Jan Rechbergerin helsinkiläiskahvilaan kertaamaan Tales From The Thousand Lakesin syntyvaiheilta. Meillä oli vähän sellainen fiilis, että The Karelian Isthmus on toki julkaistu, mutta vasta nyt tehdään bändin oikeaa debyyttiä. Jan: – Kun Kasper esitteli Black Win ter Dayn demoversion, se tuntui hyvällä tavalla oudolta. Death metalin kentällä taas oli kaksi ylitse muiden: Sentenced ja Amorphis. Esa: – Jos miettii vaikka The Cast awayta, yhtä levyn parhaista biiseistä... Tomi: – Siihen aikaan kiertueista ei ollut puhettakaan, ja taidettiin olla myös työttöminä. klassikot_Tales From the Thousand_a.indd 47 5.3.2020 8.30. Oltiin jo levyn tekemisen aikoihin aika lailla kyllästyneitä death metalin jyystä miseen. Hah hah! Esa: – Oppu toi The Karelian Isthmu sin studiosessioihin Kingston Wallin ekan, ja diggailtiin sitä ihan raivolla. Muistan itse asiassa miettineeni jo Morbid Angelin Blessed Are The Sickin (1991) äärellä, että tästä musasta on tullut kaupallista paskaa. Ei oltu vielä oikein totuttu siihen, että joku tarjoaa kokonaista biisiaihiota. Kielisoittajien treenikämpälle kiikuttamista uudenlaisista riffeistä, sävykkäistä kosketinmatoista ja -melodioista sekä Ville Tuomen tulkitsemista puhtaista lauluosuuksista muodostui osin vahingossa, osin tarkoituksella omaperäinen kokonai suus, joka nosti nuoren suomalaisyhtyeen osakkeet kerralla pilviin. Tomi: – Nauhoitettiin debyyttialbumi The Karelian Isthmus Sunlight-stu diossa Tukholmassa keväällä 1992. Jan: – Äärimetallibändeissä ei todellakaan ollut koskettimia tuohon aikaan, mutta meidän uudet biisit kaipasivat synia. Talesin kappaleiden ollessa sävellysvaiheessa niin Koivusaari, soolokitaristi Esa Holopainen, basisti Olli-Pekka ”Oppu” Laine kuin rumpali Jan ”Snoopy” Rechbergerkin imivät vaikutteita muun muassa Black Sabbathin doomahtavista riffeistä, The Doorsin villistä psykedeliasta, Jethro Tullin jazz/folk/blues-symbioosista sekä Piirpauken kansanja maailmanmusiikista. SOUNDI 47 SOUNDI 47 ”KAI SE ON USKOTTAVA, ETTÄ ONNISTUTTIIN TEKEMÄÄN JONKINASTEINEN MESTARITEOS.” JAN RECHBERGER RUMMUT TOMI KOIVUSAARI LAULU, KITARA JA SÄVELLYKSET ESA HOLOPAINEN KITARA, SÄVELLYKSET JA SANOITUKSET PÄÄOSISSA J an: – 80-luvun lopulla minulla ja Esalla oli thrash-bändi Violent Solution, kun taas Tomi soitti death metalia Abhorren cessa. Jan: – Kun aloitettiin, death metal oli pienen piirin juttu, mutta ei mennyt kauankaan, kun se ”naapurin Perttikin” kuunteli jotain Cannibal Corpsea. Stratovarius oli astunut power-vaikutteisen heavyn kentälle, Xysma soitti rempseää death ’n’ rollia ja Impaled Nazarene vakuutti intensiivisellä black metalillaan. The Karelian Isthmusin jälkeen yhtyeeseen liittynyt Kasper Mårtenson oli puolestaan harras 60-luvun englantilaisen ja amerikkalaisen popmusiikin sekä progen ystävä, ja lahjakas kosketinsoittaja esittelikin tuoreille bändikavereille koko joukon uusia mielenkiintoisia artisteja. Puhumattakaan siitä, kun saatiin Kasper messiin – hän nosti homman kokonaan uudelle tasolle. Siellä tulee riffiä riffin perään, eivätkä kaikki ideat välttämättä toistu kertaakaan. Toki laulajakitaristi Tomi Koivusaari tulkitsi lähinnä englanninkielisestä Kaleva lasta poimitut tekstit syvältä möristen, mutta musiikillisesti Tales From The Thousand Lakes liiteli kaukana Entombedista ja Morbid Angelista – siis niistä pioneereista, joiden levytyksiä Amorphismiekkoset olivat diggailleet sydän pamppaillen vielä 1990-luvun taitteessa. Jenkkilafka Relapse Records halusi kiinnittää Abhorrencen, mutta bändi ehti hajota
Jan: – Mentiin majapaikalta studiolle metrolla, mutta meillä ei ollut rahaa lippuihin. ETTÄ JOO, TUOSSA ON SOPIVAN SYNKKÄÄ MEININKIÄ JA SE PASSAA NÄKÖJÄÄN RIFFIINKIN. Istuin aina siinä vieressä, ja yritin puhallella kuumimpia tuhkia pois. Tai oikeastaan huolissaan. Että ne nauravat meidät sieltä pihalle. Tässä vaiheessa ikää oli jo sen verran, että saatiin ostettua kaljat itse. Tomi: – Muistan elävästi, kun Skogsberg veti spaddua sormet keltaisina, ja hehkuvaa tuhkaa tipahteli kelanauhurin päälle. Sitten soitettiin sille Sunlightin lankapuhelimesta, että pääsetkö hyppäämään laivaan huomenna. Me ei haluttu niin rapeaa kitarasoundia koko Talesille, mutta kun oltiin työstämässä Magic And Mayhemia sessioiden viimeisenä biisinä, Tomas kysyi, että voisikohan sitä HM-2 -pörinää laittaa vähän. Esa: – Meillä oli kaksi viikkoa studioaikaa, ja siinä ajassa piti suoriutua nauhoituksista sekä miksauksesta. Oltiin treenattu niin hyvin, että soitot menivätkin purkkiin nopealla tahdilla. Jan: – Jos ei silloin oltu pahemmin kuultu koskettimia death metal -bändien levyillä, niin puhtaasti vetävä solisti oli vielä oudompi juttu. Relapsella ei ollut hajuakaan bän48 SOUNDI Amorphisin toinen albumi oli bändille lopullinen lähtölaukaus kohti suurta menestystä. Tomas puisteli päätään, että tämä kuulostaa ihan venäläiseltä diskolta. Hah! Esa: – Vaikka oli harjoiteltu ja sovitettu kappaleiden musiikilliset osat, niin liikkuvia osia oli silti varsin reilusti. Mehän oltiin treenattu instrumentaalina, eikä lopullisista lauluosuuksista ollut hajuakaan studiosessioiden alkaessa. Tomas taas oli tullut The Karelian Isthmusin myötä tutuksi, ja me digattiin siitä, vaikka se olikin aika hörhö. Suomalaisen rockin klassikot > soundi. Kun tehtiin debyyttiä, piti aina alkuillasta kysyä Skogsbergiltä, että viitsisikö se hakea vähän bisseä. Olin maininnut Villelle vähän aikaisemmin baarissa, että se voisi ehkä tulla vetämään jotakin. din uudesta tyylistä ja Tomas pelkäsi, että levy-yhtiön tyypit suuttuvat sille, kun yhtye ei tuuttaakaan enää tutun turvallista dödöä. Jan: – Pähkäiltiin siihen tyyliin, että Finnvoxin tyypit on aikuisia, eikä ne tajua tästä jutusta mitään. E sa: – Palattiin Entombedin kanssa kunnostautuneen Tomas Skogsbergin Sunlight-pajalle syyskuussa 1993. Se löysi studiosta ihan sattumalta Moogin kosketinsoit”SELASIN ENGLANNINKIELISTÄ KALEVALAA JA YMPYRÖIN SIELTÄ OSUVIA KOHTIA. Tomi: – Kukaan meistä ei halunnut sanoittaa, mutta Esa päätyi kuitenkin kirjoittamaan tekstit säveltämiinsä biiseihin First Doom ja Forgotten Sunrise. Sitten se luovutti, eikä kommentoinut enää mitään. Öisin ei tullut kauheasti nukuttua, ja kakkosolutta kului hirveitä määriä. Esa: – Myös Skogsberg oli ihmeissään Villen laulusta. Kun en ollut soittovuorossa, selasin kirjaa ja ympyröin sieltä osuvia kohtia. Biisin keskelle tuli muun muassa Waltarista kevyesti vaikuttunut osa, joka muuttui vajaan kolmen minuutin kohdalla vielä erikoisemmaksi... Lisäksi soittokämpän möykkä oli aina sitä luokkaa, ettei synat pahemmin kuuluneet. Tätähän ei biisien rakennusvaiheessa vielä tajunnut, sillä Kasper oli armeijassa, eikä se päässyt kovin usein treeneihin. ” klassikot_Tales From the Thousand_a.indd 48 6.3.2020 14.04. Ei me varmaan edes mietitty muita studioita. liian ammattimaiselta. Jan: – Päätösraita Magic And Mayhem oli Skogsbergille kovin pala. Tomi: – Kasper taas saapui studioon kahdeksi tai kolmeksi päiväksi intin viikonloppuvapailla. – Ville Tuomi tuli laulamaan puhtaat osuudet samanlaisella ex tempore -meiningillä. Esa: – Majoituttiin Tukholmassa Columbus-motelliin. No, laitettiin vähän. Me taas mietittiin, että totta kai laitetaan melodista laulua, kun sellainen tuntuu kuuluvan näihin biiseihin. Kaikesta huolimatta suuri osa lauluista meni purkkiin ykkösellä. Hypittiin vaan porttien yli ja parina ekana päivänä virkailija jaksoi huudella kopistaan, että nej nej, komma här. Että ihan sama mitä levy-yhtiö tai ostava yleisö ajattelee. Ville saapui mestoille ja alettiin miettiä sen osuuksia. Kaikki muut sanoitukset tulivat suoraan englanninkielisestä Kalevalasta. Että joo, tuossa on sopivan synkkää meininkiä ja se passaa näköjään riffiinkin. Sitten vain koppiin örisemään valittuja lauseita! Aluksi jätkät repeilivät lasin toisella puolella, mutta aika pian pyysin kaikki muut paitsi Snoopyn pois tarkkaamosta, kun omakaan pokka ei pitänyt. Esa: – Onneksi Skogsbergiä lohdutti, että se sai tungettua Sunlightin signature-soundin – Boss HM-2 Heavy Metal – Magic And Mayhemiin. Osia seuraavasta Elegy -albumista (1996) nauhoitettiin Helsingin Finnvoxilla, mutta vielä Talesin aikoihin Finnvox tuntui... Vasemmalta: Jan Rechberger, Esa Holopainen, Kasper Mårtenson, Tomi Koivusaari ja Oppu Laine
Esikuvia ei ollut, enkä edes itse ollut kova metallidiggari. Tomi: – Pidettiin sitten bileet meidän soittokämpällä. Kuten lauluosuudetkin, niin tämäkin oli siis ihan sattumaan kauppaa lähtökohtaisesti. Thousand Lake sin idea nousi kuitenkin uudelleen esille, kun aloimme miettiä Talesin avausta. – Black Winter Day perustui kappaleen alun pianomelodiaan, joka puolestaan syntyi kitarasointujen päälle. Se vastasi, että mieluummin en. Puntaroinkin aihetta aikani ja esittelin sitten muille herroille vielä kitaramelodiankin... Jossakin kohdassa aloin hahmotella sointujen päälle melodiaa, ja aihio muuttui yhä kiinnostavammaksi. – Kun aloimme valmistella materiaalia Tales From The Thousand Lakesille, instrumenttini oli Korg M1. – Ehdotin siihen hidasta sointukiertoa ja idea tuntui toimivan. Jos vaikka dj laittaa Talesin soimaan baarissa, niin kyllähän se erottuu massasta edukseen. Tomi: – Kun aikaa sitten oli, ehdittiin säätämään esimerkiksi kansikuvaa. – The Castawayhin kirjoitin sen loppuosan. Olin rämpytellyt kyseistä sointukiertoa kitaralla jo pitkään, eikä siinä ollut sinänsä mitään ihmeellistä, mutta poikkeuksellinen 3/4-rytmi sai minut palaamaan idean äärelle. Ja omaperäisyyttä löytyy... Ja sekin meni läpi! NÄKÖKULMA KOSKETTIMIEN TAKAA Kun Amorphis pääsi palmujen alle kiertueelle Yhdysvaltoihin, oli kaikki uutta ja ihmeellistä. Kyselin ihan innoissani, että haluaisitko kuulla meidän uuden levyn. ”Keikkakiipparistina” aluksi toiminut Mårtenson liittyi pian yhtyeen viralliseksi jäseneksi, ja hän päätyi säveltämään Tales From The Thousand Lakesin tunnelmallisesti avaavan Thousand Lakes -intron, Amorphisklassikko Black Winter Dayn ja osan The Cast awaysta. Ja rummuthan soundaavat kaikelta muulta paitsi ”perusmetallilta” – virveli on melkein disko-osastoa. Kappaletta, jonka työnimenä oli sattumoisin Armi & Danny, pidettiin jo suhteellisen valmiina, mutta sitten mieleeni tuli, että biisiin sopisi loppusoitto – vähän Kingston Wallin Mush roomsin hengessä. Black Winter Day siis rakentui pala palalta monen kuukauden aikana, ja lopulta päätin esitellä demoversion muille jäsenille. Esimerkiksi erottelu on hyvällä tasolla ja kaikesta saa selvää. – Thousand Lakes -intron teema syntyi treenitilanteen inspiroimana. Onneksi Kasper oli vielä paikalla, sillä hänellä oli biisi aika hyvin hallussa. Jan: – Oltiin jo melkeinpä purettu soittokamat, kun Relapselta tuli kysymys, että voitaisiinko me tehdä samalla versio The Doorsin Light My Firestä. Moogissa oli mahtava soundi, ja sehän vaikutti aika tavalla koko albumin yleisilmeeseen. Haluttiin nimittäin ehdottomasti mukaan yksi kasettikopio. Relapsen suunnittelemaa tribuuttilevyä ei tietenkään koskaan tullut! Tomi: – Biisit miksattiin kolmessa päivässä. Esa: – Albumilla on sellaiset ”hyvät paskat soundit”. Tomi: – Talesiin tarttui ajan henki ihan hyvällä tavalla. Tales ilmestyi vasta heinäkuussa 1994 – kymmenen kuukautta nauhoitusten jälkeen! – ja siinä vaiheessa kaikki kiinnostuneet tiesivät, että Amorphisilta on tulossa mielenkiintoinen lätty. Jan: – Jälkikäteen ajateltuna tämä ”vuoto” osoittautui hyväksi promoksi. Kun tultiin seuraavan kerran treenaamaan, huomattiin Talesin ennakkonauhan kadonneen kasettimankasta. Esa oli keksinyt levyn nimen, ja pistettiin SOUNDI 49 K osketinsoittaja Kasper Mårtenson ja Amorphis löysivät yhteisen sävelen kesällä 1992. Saatiin kasaan jonkinlainen näkemys, ja Light My Fire tuli mukaan muun muassa Talesin digipak-versioon. Oltiin lähdössä iltalaivalla Helsinkiin, mutta Skogsbergillä oli vielä homma kesken, ja hoputettiin sitä, että miksaa se nyt nopeasti valmiiksi. J an: – Kun rantauduttiin Helsinkiin, faija tuli hakemaan satamasta. Siitä ei mennyt kauankaan, kun albumin materiaali levisi maailmanlaajuisissa tape trading -verkostoissa kauan ennen virallista julkaisua. – Aluksi toiminta oli hyvinkin kokeilevaa, sillä kenelläkään ei ollut selvää visiota, mitä kosketinsoittaja tekee death metal -pohjaisessa yhtyeessä. Jan: – Vaikka miksaus tehtiin nopeasti, levylle tuli yllättävän mukiinmenevät ja ajan hammasta kestävät soundit. timet, jolla se sitten taltioi osuuksiaan. Enemmän iskivät vaikkapa Yes ja Genesis, kertoo Mårtenson. Siellä ei ollut aluksi lainkaan kitaramelodiaa, pelkkää urkusoundia, mutta tilaa tuntui olevan. Se tuntui käynnistävän levyn hyvin. ”KENELLÄKÄÄN EI OLLUT SELVÄÄ VISIOTA, MITÄ KOSKETINSOITTAJA TEKEE DEATH METAL -POHJAISESSA YHTYEESSÄ.” klassikot_Tales From the Thousand_a.indd 49 5.3.2020 11.41. Levy voisi soundata paremmalta ja soitto voisi olla tiukempaa, mutta samalla se saattaisi menettää jotakin nykyisestä viehätysvoimastaan. Oltiin lopulta niin kusisessa raossa, että jouduttiin tekemään niiden kanssa epäedullinen sopimus. Mielessä toki käväisi, että mitenkähän jengi sulattaa näin erilaisen levyn, mutta ei sitä sen enempää kelattu. Biisi päätettiin tehdä, ja viimeistään miksausvaiheessa se nostatti jo leveitä hymyjä. Eipä jäsenillä tuolloin ollut liiemmin ikääkään. Esa: – Julkaisu venyi, kun Relapse alkoi kiristää meiltä uutta diiliä ja kustannussopparia. Siinä oli oma sekvensseri, eli pystyin tekemään digitaalisia moniraitanauhoituksia. Esa: – Itse digattiin lopputuloksesta kovasti. Käytimme sitä ensin keikkaintrona, mutta sitten esiintymisten alkunauhaksi vaihtui Piirpauketta
Helsingin Tavastialla on huhtikuussa luvassa kolmen illan mittainen Amorphis-maraton, ja ensi syksynä yhtye paiskaa pääesiintyjänä mittavan Yhdysvaltain-rundin... First Doom (3:52) (Säv. Sjlvain Bellemare -niminen kaveri teki sitten ison maalauksen, josta tuli Talesin kansi. trad) 3. – Talesia ei tule itse kuunneltua – koskaan. niin, Tales From The Thousand Lakesin merkeissä. Tomi: – Kun Relapse ja meidän asioita Euroopassa hoitanut Nuclear Blast huomasivat, että nyt muuten lähtee aika kovaa, ne järjestivät meille hirvittävän määrän puhelinhaastatteluja. Thousand Lakes (2:03) (Säv. Forgotten Sunrise (4:54) (Säv & San. Jan: – Kansi huokuu enemmän fantasiatunnelmia kuin suomalaisuutta, mutta voisihan se huonompikin olla. Lisäksi mentiin Saksaan asti tekemään katastro faalisen huonoja promovideoita. Robby Krieger, san. Holopainen & Laine, san. Amorphisin kiertuekumppanina toimii Entombed A.D., ja tämä kombinaatio sulkee yhden hienon ympyrän: kun Amorphis lähti uransa ensimmäiselle USA:n-rundille syksyllä 1994, kiertueen päänimenä esiintyi Entombed. Holopainen) 5. trad) BONUSKAPPALEET VUODEN 2000 UUDELLEENJULKAISUSSA: 11. Esimerkiksi Soundi antoi albumille viisi tähteä, ja sehän oli kova juttu. Hänestä tuli yhtyeen solisti vuonna 2005. Mutta jengi on hehkuttanut levyä vuosien varrella niin paljon, että kai se on uskottava, että onnistuttiin tekemään jonkinasteinen mestariteos. Koivusaari) 12. Myös kollegat ja tuolloin vielä omista yhtyeistään haaveilleet muusikkojuniorit olivat hereillä. Koivusaari, san. Light My Fire (2:53) (Säv. trad) 4. Folk Of The North (1:19) (Säv. 1. Koivusaari, Holopainen & Laine, san. Bändiä haastateltiin Talesin julkaisun jälkeen myös Lista-ohjelmaan, ja Lohjalla vastaanottimen ääressä oli myös kova Amorphis-diggari Tomi Joutsen. trad) 6. Kiittävät arvostelut ja lukuisat haastattelut siivittivät Tales From The Thousand Lakesin huimaan kiitoon niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. trad) 14. Drowned Maid (4:23) (Säv. Mårtenson) 2. trad) 7. 50 SOUNDI Suomalaisen rockin klassikot > sitten Relapselle viestejä, että kannessa voisi olla ukon vasara ja suomalainen järvimaisema. Yksittäisten muusikkofanien lisäksi Tales From The Thousand Lakesin valtava vaikutus muun muassa melodisen death metalin – ne puhtaat lauluosuudet! – ja folk metalin kehitykseen on täysin kiistaton. Into Hiding (3:46) (Säv. Holopainen & Laine, san. Tomi: – Ei Talesin niin sanottuun klassikkostatukseen osaa itse suhtautua. The Castaway (5:33) (Säv. Type O Negativen Peter Steele innostui Talesista ja Volbeatin vuonna 2001 perustanut Michael Poulsen melkeinpä sekosi levyn äärellä. & san. To Fathers Cabin (3:50) (Säv. trad) 10. In The Beginning (3:38) (Säv. Tämä tuli yhtyeelle iloisena yllätyksenä, sillä näihin aikoihin Amorphista ei tunnettu kotimaassa juuri lainkaan. II: North’s Son (5:10) (Säv. Esa: – Oltiin vasta parikymppisiä jätkiä, ja yhtäkkiä pyöritys yhtyeen ympärillä nousi aikamoiseksi. Koivusaari, Holopainen, Laine & Mårtenson, san. Holopainen) 9. Biisimateriaali on sinänsä varsin hyvää, mutta levy on niin läpeensä tuttu, että sieltä huomaa vain ne mokat ja ”miksi ihmeessä me tehtiin noin” -kohdat. TUNTUU HÄMMENTÄVÄLTÄ, ETTÄ SILLÄ TIELLÄ OLLAAN EDELLEEN!” K u v a: So u n d in ar k is to klassikot_Tales From the Thousand_a.indd 50 6.3.2020 14.04. Holopainen & Laine, san. Esa: – Talesin arviot olivat lähes poikkeuksetta melkoisen ylistäviä. Black Winter Day (3:51) (Säv. Robby Krieger & Jim Morrison) Sovitukset: Amorphis Trad-sanoitukset perustuvat Keith Bosleyn tekemään Kalevalan englanninkieliseen käännökseen Laulu ja rytmikitara: Tomi Koivusaari Basso: Olli-Pekka Laine Soolokitara: Esa Holopainen Rummut: Jan Rechberger Kosketinsoittimet: Kasper Mårtenson Laulu: Ville Tuomi Äänitys, miksaus ja tuotanto: Tomas Skogsberg/Sunlight Studios, Tukholma Masterointi: Dave Shirk Kansimaalaus: Sjlvain Bellemare AMORPHIS: TALES FROM THE THOUSAND LAKES (Relapse Records, RR 6901, 12.7.1994) ”OLTIIN VASTA PARIKYMPPISIÄ JÄTKIÄ, JA YHTÄKKIÄ PYÖRITYS YHTYEEN YMPÄRILLÄ NOUSI AIKAMOISEKSI. Mikael Åkerfeldt on puolestaan todennut Talesin kirkastaneen ajatusta siitä, millaiselta Opeth voisi soundata. Mårtenson, san. Oltiin nimittäin varauduttu siihen, että jotkut haukkuvat ihan erilaiselta soundaavan levyn maan rakoon, mutta ei niitä tyrmäyksiä sitten tullutkaan. trad) 8. Moon And Sun (3:35) (Säv. trad) 13. Tähän päivään mennessä myytyjen Tales-kopioiden määrää ei tiedä kukaan, mutta lukemat liikkuvat joka tapauksessa sadoissa tuhansissa. Koivusaari, san. Moon And Sun Pt. Mutta tietenkin vanha tekele pitää hyväksyä täsmälleen sellaisena kuin se on – niin hyvässä kuin pahassakin! Tomi Koivusaari ja muut Amorphisherrat eivät ehkä kuuntelemalla kuuntele Tales From The Thousand Lakesia, mutta klassikkoalbumi rytmittää vahvasti heidän elämäänsä tänäkin päivänä. Tuntuu hämmentävältä, että sillä tiellä ollaan edelleen! T ales From The Thousand Lakes nousi ilmestyttyään Suomen virallisen albumilistan sijalle 21. Magic And Mayhem (4:28) (Holopainen, san
FME Tuska Sun.indd 51 5.3.2020 14.36
J onathan Wilson tekee loistavia albumeja. Soololevyt ovat olleen monien upeiden projektien ohessa aivan oma juttunsa. ASKO ALANEN HHHHH Jonathan Wilson Dixie Blur Bella Union Levyarvostelut 3_20.indd 52 5.3.2020 9.17. Albumiraidat pitävät alkuun hivelevää uteliaisuuden virettä yllä, mutta laulujen sarja vakiintuu pian kauttaaltaan kestokuunteluun sopivaksi mestariteokseksi. Musiikki on yhtä valmista ja kokonaisvaltaista kuin monipuolisuusmiehenä tunnetun tekijänsä vaistonvaraisesti muokkaama vakaa näkemys näiden laulujen todeksi tekemisestä. Sitä edeltänyt lempeä läpimurtolevy Gentle Spirit (2011) vierailevine muusikoineen loi sen pohjan, jolta Wilsonille kertyi työsuhteita mitä moninaisimpiin arvovaltaisiin musiikintekijöihin. Silloin hienosti hitureissa soljuneet viulu ja stilikka luovat tunnelman järkähtämättömän levollisesti. Dixie Blur pysyy harkitussa lestissään, eikä Wilson koe tarvetta virittää musiikillisia pastisseja, tribuutteja, tyylillisiä syrjähyppyjä tai itsetarkoituksellisen kiehtovia kokeiluja. Dixie Blur muistuttaa luontevan persoonallisessa lämminhenkisyydessään Gentle Spiritiä, eivätkä tyyliin tai tunnelmaan ole vaikuttaneet monipuoliset, vahvimmatkaan sidekick-ammattilaisen muusikon ja tuottajan pestit. Materiaali on tuoretta lukuun ottamatta Wilsonin Muscadine-yhtyeen 90-luvulla purkittamaa laulua Korean Tea ja yhtä edellisen, loistavan Rare Birds -levyn (2018) sessioissa syntynyttä kappaletta. Silti oletan Wilsonin perussäätöjen olevan mainittujen artistien diggareille mieleen. Tällä kertaa Wilson vain vaihtoi Kalifornian studiot Nashvilleen ja Cowboy Jack Clementin Sound Emporiumiin sekä valikoituihin paikallisiin tausta...tämä on aitoa köyhälistön glamouria, johon kuka tahansa ei yllä... Viulisti Mark O’Connor on solistisissa osuuksissa aivan ihastuttavan valpas ja antaumuksellinen. Jonathan Wilson kuulostaa vain ja ainoastaan itseltään, vaikka syvää hengenheimolaisuutta on aistittavissa monenlaatuista. Dixie Blur on niin täyteläinen ja levollinen levytys, että kappaleet ovat pakostakin olleet hyvin valmistellut ennen tiivistä ja intiimiä yhteistyöstöä. Akustisvoittoiset ja kauniin melodiset slovarit hallitsevat tahtia, mutta orkesterin lempeästi vaimennettu hillbilly-henki polkaisee välillä suorastaan malttamattoman svengaavasti hiukan ripeämmän vaihteen päälle. Hän on pari piirua juurevampi kuin Father John Misty, arkirunollisempi kuin Jim White, melankoliassaan vähemmän raastava kuin Lucinda Williams, huolitellumpi ja tasaisempi kuin Neil Young eikä niin hartaasti sisäänpäin kääntynyt kuin viime aikojen Nick Cave. Laulut kertovat sangen yksinkertaisista asioista, elämän perusfiiliksistä ja ongelmista, tytöistä ja autoista. Levytys pantiin purkkiin kuudessa päivässä, ja homman nopeudesta albumi sai nimensä. Levyarviot > K u v a: R ic h ar d D u m as 52 SOUNDI muusikoihin. Teemat ovat hyvin maanläheiset, toki ilman muita Nashvillen kantristandardeja kuin miellyttävän eloisa soitinnus ja tietyt eteerisemmän tyylin mukaisiksi jalostetut valssit, polkat ja kiitettävästi softatut banjosvengit. Eikä pelkästään omissa nimissään, joskin tietoisuus toinen toistaan hienompien artistien kanssa tehdystä yhteistyöstä alkoi tihkua esiin vasta kuultuani Wilsonin toista loistavaa Bella Union -levytystä Fanfare (2013)
Tami Neilsonin ulkoisessa olemuksessa tapahtunut kehitys peilaa hänen musiikkinsa jämäköitymistä. Country-perheeseen syntynyt luonnonlahjakkuus on laulanut ja soittanut natiaisesta asti. Raja on kuitenkin olemassa ja Tami Neilson on rajalinjan oikealla puolella. Oma kauneutensa on myös Vuoden pisin päivä -kappaleen metallibolerossa. Vastuun kantamisen sijasta pelastusta haetaan joko totuuden vääräksi kääntävistä johtajista tai työntämällä pää niin tuuheaan pensaaseen, ettei sinne kuulu järjen ääni. Neilson on kasvanut kiinni siihen kulttuuriin, jonka menneisyydellä ja estetiikalla hän nyt leikittelee. Nyt Tami näyttää ihanan törkeältä ja yliampuvalta. Albumin kappaleet siirtävät korukieltä ja symboliikkaa karttavina uuden vuosisadan protestilauluina kritiikin painopistettä aiempaa globaalimpaan suuntaan. Tami Neilson Chickaboom! Outside Music Tami Neilsonin riemastuttavaa roots-rokkausta kuunnellessa ajatus eksyy tärkeän totuuden äärelle. Tämä on aitoa köyhälistön glamouria, johon kuka tahansa ei yllä! Sama pokeri kuuluu myös Tamin tulkitsemissa lauluissa. Nykyretroilijoiden sankassa joukossa Neilson edustaa harvinaista ominaisuutta. Ehkä Kanadassa syntynyt ja sittemmin Uuteen Seelantiin päätynyt Tami on imenyt aitoutensa lapsuusympäristössä. Ilkikurinen ja ylpeä arkifeminismi jatkaa country-kuningattarien hienoa perinnettä. Vaikka Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen ensilevyt Lopunajan merkit (1999) ja Itku pitkästä ilosta (2000) latelivatkin jo melkoiset madonluvut, niin niiden jälkeen eletyt vuodet ovat vain lisänneet maailmanmenon nostattamaa ahdistusta ja pahimmassa tapauksessa jopa lohduttomuutta. Kappaleet ovat basisti Nils Ursinin säveltämää ja yhtyeen asteikolla haikean balladista Aikamatkaajaa lukuun ottamatta kitaristien Jari Huttusen ja Jarkko Petosalmen käsialaa. Humoristisuus korostaa hänen musiikkinsa vahvaa substanssia, ei vähennä sitä. 16 Miles Of Chain esittelee kohtalokkaan tuomiopäivän seireenin ja Mavis Staplesille omistettu Sister Mavis hönkii gospelin tulta ja tulikiveä. Aivan kuten Nashvillen ja etelän soul-seutujen sankarittaret olivat tekokuitujen, järjettömien hiuslaitteiden ja paksuakin paksumpien silmämeikkien kultakaudella. Olennaista on juuri se, että Tamilla on varaa leikkiä. Mahdoton yhtälö -levyllä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen metalli on yhä äärimmäisen raskasta ja huolellisessa kuuntelussa myös sävykästä. Hän on autenttinen artisti taitavien imitaattoreiden keskellä. Tylyn suoraviivaiset tekstit ovat puolestaan kaikki Rautiaisen kynästä. Pikkusievä vintage-look on väistynyt burleskimaisen karikatyyrihahmon tieltä. Mahdoton yhtälö on monessakin mielessä painava levy, mutta muutamien kappaleiden runnovista kitaravalleista erottuva häkellyttävä melodisuus on omiaan keventämään oloa. Kiitettävän kompaktin albumin kliimaksikohdissa todella kovaa runttaava soul-tykki osaa olla majesteetillinen Patsy Cline -koulukunnan heruttaja, kun sellaista tarvitaan. Popmusiikki on pienten vivahteiden ja likihuomaamattomien eroavaisuuksien taidetta. Jos levyn sovitukset ja soitot olisivat kautta linjan samalla tasolla kuin show’n päähenkilö, Tami Neilsonin albumi olisi täysosuma. PEKKA LAINE HHHH SOUNDI 53 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus Mahdoton yhtälö Sakara Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen paluulevyä Lauluja Suomesta (2017) koristi hakkua pitelevän jykevän mieshahmon edessä avautuva jylhä kansallismaisema. PERTTI OJALA HHHH K u v a: Sa b in H o ll o w ay K u v a: Ja ak ko M an n in en Levyarvostelut 3_20.indd 53 6.3.2020 14.10. Perkussiosykkeen päälle tykitelty Queenie, Queenie on todellinen voimalaulu, jossa kannustetaan kotona rääkyvien kakaroiden ja putkiaivoisen miehen ikeessä musiikkiunelmia uneksivaa siskoa. Kyynisesti ajatellen albumia voisi toki pitää saarnaavana, mutta myönteisempi vaihtoehto on kiittää Timo Rautiainen & Trio Niskalaukausta rohkeudesta sanoa ja soittaa ikävätkin asiat selkokielellä. Mahdoton yhtälö -albumiin ehdittäessä puhdas luonto on vaihtunut miehen jalkojen juuressa lepääväksi romukasaksi. Raja lajissaan merkityksellisen ja turhanpäiväisen välillä on viivanohut. Näin levystä on syntynyt rikkumattoman johdonmukainen kokonaisuus. Kolme vuotta ja Elämänohje on jopa mahdollista kokea Trio Niskalaukaus -iskelmiksi. Levyn romanttiset balladit paljastavat Tamin herkän puolen. Ilmastonmuutos on totta, mutta inhimillinen tyhmyys, lyhytnäköisyys ja höynäytettävyys lisääntyvät ja näyttäytyvät entistä universaalimpina
Five Finger Death Punchilla ei ole mitään. MIKKO MERILINNA H Deap Lips Deap Lips Cooking Vinyl Deap Vally -duon sekä The Flaming Lipsin aktiivijäsenten Wayne Coynen ja Steven Drozdin yhteistyötä ei voi pitää The Flaming Lips -albumina, mutta niin vahvana kuuluu Lips-miesten kädenjälki, ettei levyä vain Coynen ja Drodzin tuottamana uutena Deap Vally -albuminakaan voi pitää. Sitähän Five Finger Death Punch näiden lausumien perusteella on: Kvartaalitalousheviä. Energiasta ei ole ollut puutetta, persoonallisuudesta kyllä. The Flaming Lips tarttui syöttiin helposti, vaikka Miley Cyrusin kanssa työstetty Miley Cyrus And Her Dead Petz -albumi (2015) oli juuri lytätty sekä kriitikoiden että yleisön taholta. Toisaalta, jos ette Moodyn tyyliä tajua, ”You can all fuck off today”, niin kuin mies A Little Bit Off -kappaleella runoilee. Projekti on siis nimetty luontevasti Deap Lipsiksi. Troy tapasi Coynen vuonna 2016 Deap Vallyn kiertäessä Wolfmotherin lämppärinä, ja myöhemmin duo kutsui itsensä Oklahoma Cityyn toteuttamaan bändien yhteistyöprojektia. Keikkajärjestäjänsä presidentti kehuskelee, kuinka yhtye myy jäähalleja kautta maailman täyteen ja oheistuotetuotot huitelevat kymmenissä miljoonissa. Siinä ruma sana sanotaan niin kuin se on. Troyn ja Edwardsin innokkuuden vastapainoksi Coyne ja Drozd ovat suhtautuneet projektiin ilman paineita. Miksauksessa ovat ilmeisesti taajuuskorjaimien vakioasetukset olleet hieman pielessä – välittömästi täppä kehityskohteet-sarakkeeseen, jotta sitten seuraavalla levyllä puutteet voidaan korjata! Tuottaja Kevin Churko (Ozzy Osbourne, In This Moment) on tehnyt komean kuuloisia albumeita, mutta F8 ei äänimaailmaltaan yllä miehen parhaimpien joukkoon. Cyrusin kanssa tehty levy oli paljon mainettaan parempi ja läheistä sukua Yoshimi Battles The Pink Robots -klassikolle (2002). Deap Lips viihdyttää, vaikka biisit onkin kaivettu laarin pohjilta. Saatekirje vilisee vertausarvoja ja taulukoita, musiikista siinä puhutaan tasan nollan virkkeen verran. Sanoituksistaan ja niiden laadusta sen verran, että niissä on selvästi enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. JARI MÄKELÄ HHH K u v a: St ep h en Je n se n Levyarvostelut 3_20.indd 54 5.3.2020 9.17. Five Finger Death Punch F8 Better Noise Lehdistötiedote alkaa pompöösisti: Five Finger Death Punch on kuulemma useilla miljardeilla soittokerroillaan tällä hetkellä maailman kolmanneksi striimatuin rockbändi heti Metallican ja AC/DC:n jälkeen. Mukana on Keshan kanssa kahdeksan vuotta sitten suunnitellulle yhteislevylle kaavailtu Love Is A Mind Control, Cyrusilta yli jäänyt omituinen Steppenwolf-cover The Pusher ja sukulaispoika Dennis Coynen Stardeath And White Dwarfs -kokoonpanolta uudelleen sanoitettu The Bride. Deap Lips on edellämainittujen albumien zombiäpärälapsi, jonka kepeästi glam rock -vivahteisten kappaleiden kaksikymmentä vuotta sitten vanhentunutta ”parasta ennen” -tarraa ei enää saa hiustenkuivaajalla irtoamaan cd-levyn kannesta. Kitaristi Lindsey Troyn ja rumpali Julie Edwardsin Deap Vally ajautui aikaisemmin tyylilliseen umpikujaan muuntauduttuaan Sistrionix-debyyttinsä (2013) hupaisasta The White Stripes -kloonista geneeriseksi Yeah Yeah Yeahs -kopioksi Nick Zinnerin tuottamalla toisella Femejism-albumilla (2016). Ripaus death metalia – se on vaarallista! Hei, Machine Headia ja Metallicaa, miksikäs ei! Jonkin verran nu metalia ja Creedin ja Staindin jälkigrungea, teinit ja jääkiekko-dj:t arvostavat! Pari akustista rockballadia, sillä näistä myyntikäppyrät kyllä viimeistään turpoavat. Excel-metallia. Levyn huippuhetki on se, kun Hope Hell High miksautuu saumattomasti yhteen Motherfuckers Got To Gon kanssa. Esituotannon kampaviineripalaverissa on mietitty, mitä tyylejä tänne levylle nyt sitten laitettaisiin, että ihan kaikkia kiinnostaisi. Ensin tuotantoon: siinä on lehtevä alapää, bassorumpu lätisee löysästi eikä soitto jytise. Lisäisin ranskalaisen viivan myös solisti Ivan Moodyn SWOT-analyysiin: särövallin taakse piilotettuna laulu vakuuttaa, mutta kun yhtye ottaa kierroksia alas, Moodyn tulkinnan rajat paljastuvat kiusallisesti. Ainakin hieman thrashia ja keskitempoista groovea Panteran tyyliin. Voitontavoittelu toki läpäisee metalligenren siinä missä muunkin popmusiikin, mutta edeltäjillään oli dollarinkuvien ohella sielua ja sisältöä. Musiikillisesti F8 sekoilee tunnelmasta ja tyylistä toiseen, sävellyksellisiä huippuosumia kaihtaen. 54 SOUNDI Levyarviot > ...lento on harmiton, turvaohjeita ei tarvita ja mököttäjät putoavat kyydistä... Pakkohan yhtyeen kahdeksatta albumia on sitten näiltä askelmerkeiltä arvosteltava
”Uutena” mukana on vain 2010 liittynyt kitaristi Matthew Simms, rumpali Robert Gotobed käyttää nykyään oikeaa sukunimeään Grey. Lento on harmiton, turvaohjeita ei tarvita ja mököttäjät putoavat kyydistä kyllä ihan itsekseen. Drive-By Truckersin tuotokset ovat usein olleet turhankin pitkiä, jopa tupla-albumin mittaisia, mutta The Unraveling tarjoaa tähän hyvää vaihtelua. Mutta kun haluan kuunnella kotona suomalaista folkpoppia, valitsenko nimenomaan Anna vielä aikaa -levyn muiden vastaavien joukosta. Basson varressa Tero Salminen pitää yllä tanakkaa sykettä. uusi Greatest Hits on toisaalta täysin nimensä mukainen ja toisaalta ei ollenkaan. Vaikka varsinainen uudempaa materiaaliakin sisältävä kokoelma olisi jo ihan paikallaan, on Therapyn. Tunnin mittaisen pyrähdyksen määränpää on imelän Chicago-tyylisen soft rockin ja ihan vähän rajumman rockin, kuten Survivorin, välimaastossa, toki voimakkaasti väritettynä Miami Vicen estetiikalla ja 1970-lukulaisen lihallisilla, suoraan kengän alle menevillä diskopulsseilla. Pegasoksen erinomaisuudeksi voi mainita ainakin sen, että yhtyeessä on kaksi pääsolistia, sanoittajasäveltäjä Tuulikki Blom ja Riina Riikonen, joiden stemmat tuntuvat paikoin vatsanpohjassa. Greatest Hits (The Abbey Road Session) Marshall Therapyn. albumilla soittaa lähes alkuperäinen ryhmä. Parhaiden biisien sijaan kyseessä siis todella on suurimmat hitit. Mainion rockalbumin päättää yli 8-minuuttinen bensankatkuinen jamiraita Awaiting Ressurrection. Setti koostuu pelkästään Hurriganesin bravuureista, mikä on varsin toimiva ratkaisu. JUHA SEITZ HHHH The Night Flight Orchestra Aeromantic Nuclear Blast Kapteeni Björn Stridin johtama The Night Flight Orchestra johdattaa meidät sinikeltaisin siivin jälleen yhdelle romanttiselle ja retrofuturistiselle yölennolle maailmaan, jossa miehet pukeutuvat olkatopattuihin pastellivärisiin pikkutakkeihin ja naisten hiuslaitokset uhmaavat painovoimaa ja leopardikuosit hyvän maun rajoja. Rumpali JP Kakkola puurtaa kehiin remumaista hektisyyttä, eikä tingi esikuvan kotikutoisesta energisyydestä. Biisikattaus tuntuu miellyttävän monipuoliselta. Levyarvostelut 3_20.indd 55 5.3.2020 12.51. KAROLIINA KANTOLA HHH Dynazty The Dark Delight AFM Ruotsalainen superpoppoo (jäseniään muun muassa Amaranthessa, Lindemannissa, Painissa sekä Dee Sniderin ja Joe Lynn Turnerin bändeissä) on kasvanut keskitien hard rockista joksikin omaperäisemmäksi. TOMI NORDLUND HHHH Therapy. Yhden Vuosi nuoruudesta sisältää karaokea torstaisin, toinen laittaa jo Syreeninkukkia korvan taakse. Särökitarat pauhaavat ja The Replacements -henkistä rymistelyä piisaa, mutta hengähdystauoillekin on sijansa. Jos Cactused jo ärsyttää ääriälykköisesti keekoilevalla kulmikkuudellaan, niin Hung ja varsinkin päätösraita Humming näyttävät miten Wire parhaimmillaan yhdistää radikaalin rakenneajattelun ja yhteiskunnallisesti viisaan kapinan vaikuttavaan melodisuuteen. JUSSI NIEMI HHH Pegasos Anna vielä aikaa Suomen musiikki Runoratsu Pegasos on askeltanut rauhassa muutamat viime vuodet kappaleita kooten, ja nyt on huolella hiotut kymmenen folk pop -biisiä neilikalla koristeltujen kansien sisällä. Uran läpileikkauksen sijaan pakettiin ollaan huolittu vain bändin kaksitoista Englannin top 40 -hittiä. Se, miksi levy ei kuitenkaan ole varsinainen greatest hits -kokoelma johtuu siitä, että alkuperäisäänitysten sijaan kaikki biisit ovat uusia Troublegum (1994) -tuottaja Chris Sheldonin kanssa Abbey Roadilla äänitettyjä versioita. Yhtenäisen troublegummaisten soundiensa ansiosta kolmelta levyltä ja yhdeltä ep:ltä biisejä keräävän setin kuuntelukokemus vastaa enemmän uutta albumia kuin kokoelmaa. Jatkossa sävyjä ja avointa humaaniutta ilmenee esimerkiksi reippautensa alla hyvinkin surumielisesti myötätuntoisessa Off The Beachissa. Laulunkirjoituskin on selkeästi parempaa keskitasoa: avauskaksikko Presence Of Mind – Paradise Of The Architect suorastaan dominoi, ja nimikappale kasvaa upeaksi, sisällökkäiden ja perinnetietoisten tilutussoolojen kruunaamaksi eepokseksi. Hittien ohessa heiluu herkullisia tyylittelyjä kuten Elephant’s Boogie, Talking ’Bout You ja An Awful Crime. Myös kreikkalainen mytologia näkyy yhtyeen nimen lisäksi esimerkiksi Ikaros-kappaleessa. Helsingin Tavastia-klubilla viime vuoden syyskuussa äänitetty konsertti julkaistiin komeasti tuplavinyylinä. NUUTTI HEISKALA HHH Wire Mind Hive Pink Flag Aika harvinaista, että bändin 17. Meininki marinoituu hikisen svengaavaksi. Taitavia rumpali Oskari Järvistä, kosketinsoittaja-basisti Riku Vartiaista sekä kitaristeja Antti Kokkolaa ja Veikki Virkajärveä unohtamatta. Etulinjassa häärivät tietenkin Colin Newman (laulu, kitarat, koskettimet) ja Graham Lewis (basso, laulu) eikä post-punkin vaikutusvaltaisimman ja radikaaleimman yhtyeen linja ole pehmennyt lainkaan. Tämän ovat huomanneet myös bändin alkuperäinen kitaristi Ile Kallio sekä Black Devils -kokoonpano, joiden yhteisille keikoille riittää yleisöä ruuhkaksi saakka. Ratkiriemukkaan lennon viihteeksi tarjoillaan nerokkaan simppeleitä yhteislaulettavia melodioita, itseironisen pöhköä hauskanpitoa, jämäkän nimimiesbändin orgaanista soittoa, kapteenin ja iloisen kabiinihenkilökunnan kohtalaisen komeaa laulantaa, korostetun 80-lukulaisia Jan Hammerja Jean-Michel Jarre -syntikkasoundeja sekä stratosfääriä syleileviä kitarasooloja. Yhdeksän biisin ytimekkään kokonaisuuden pyöräyttää läpi 42 minuutissa. Kotimaisen rock and rollin veteraanin katalogista löytyy rutkasti helmiä, jotka rollaavat irtonaisimmin juuri lavaolosuhteissa. Arkista voimaa uhkuva levy on tehty tutulla livenä purkkiin -mentaliteetilla: lopputulos on rouhean orgaaninen ja elävä – pienellä epävireisyydelläkään ei ole niin väliä. Vahvasti Troublegumin biiseihin nojaavan setin versiot eivät tietenkään ole yhtä hyviä kuin alkuperäiset klassikot, joten kokoelmalevyä etsivän kannattaa mieluummin kääntyä erinomaisen So Much For The Ten Year Planin (2000) puoleen. Kaikki Greatest Hitsin biisit ovat vuosien 1992 ja 1998 väliltä, joten Ten Year Plan on itse asiassa uutta levyä kattavampikin läpileikkaus. Mielelläni tanssisin Pegasoksen tahdissa Kumpulan kyläjuhlilla. Sen ansiosta levystä jää erityisen väkevä jälkimaku. Itseltäni Mind Hive vaati melkoisesti kuuntelua auetakseen kunnolla, mutta voiton puolelle tämä sinnikkyydellä kääntyi. Solisti Nils Molin lienee eräs planeetan kyvykkäimpiä hevilaulajia, soundit ja soitto hipovat täydellisyyttä ja miksaus on bombastisuudestaan huolimatta hengittävä ja dynaaminen. MIKKO MERILINNA HHHH ...lento on harmiton, turvaohjeita ei tarvita ja mököttäjät putoavat kyydistä... SOUNDI 55 Black Devils & Ile Kallio Live At Tavastia 2019 Ainoa Hurriganesin jättämä perintö tuntuu kiinnostavan kansaa vuodesta toiseen. Maan poliittista ilmastoa ruodittiin jo American Band -albumilla (2016), ja surullisten havaintojen tekeminen jatkuu varsin synkkämielisellä The Unravelingilläkin. Tämän albumin edessä on pakko hymyillä: Dynazty on elämässään juuri nyt vastustamattoman vakuuttavassa paikassa. Power metal -vaikutteet ovat yhtyeellä niin ikään läsnä, mutta eivät aivan yhtä banaalilla tavalla kuin alan tuotteilla tyypillisesti. Teknisesti The Dark Delight on kympin suoritus. Ja ne tekstit ovat lähtöisin Helsingin perheellisten hipstereiden kaupunginosasta Kumpulasta. Itse asiassa tylyn robottimainen ja erittäin häijysti ironinen Be Like Them tuntuu paluulta Pink Flag -debyytin (1977) tunnelmiin ja mahtavan trippaavasti alkava Oklahoma äityy painajaisversioksi varhaisesta Talking Headsista. En ole varma. kultaisiin vuosiin keskittyvä Greatest Hits varmasti faneille mieleen. Kuten sekstetin jäsenet kertoivat Soundille kolme vuotta sitten, Pegasoksen kappaleet ovat hyvin tekstilähtöisiä. Jos Europe ja Countdown To Extinction -aikainen Megadeth tanssisivat länsinaapureillemme ominaisen popsensibiliteetin sekä 2020-lukulaisten tuotantoarvojen tahdittamina, lopputulema voisi olla jotain Dynaztyn seitsemännen äänitteen kaltaista. The Night Flight Orchestra on kasarimpi kuin 80-luku itse ja Aeromantic hölmöintä musiikkia, mitä olen pitkään aikaan kuullut… mutta ehdottomasti myös viihdyttävintä! MAPE OLLILA HHHH Drive-By Truckers The Unraveling ATO Patterson Hoodin ja Mike Cooleyn johtaman konkariyhtyeen kahdestoista albumi on raportti Yhdysvaltojen nykytilasta: uusien Drive-By Truckers -laulujen aiheet käsittelevät niin maan epäinhimillistä rajapolitiikkaa, joukkoampumisia kuin alati pahenevaa huumeongelmaa. Unrepentant liplattelee 12-kielisin ja modulaarisynin lähes beatlemaisesti. Myönnettävä on, että bändin kokoonpanossa, lauluja soittotyylissä sekä kappaleissa on paljon samaa kuin muutamissa muissakin suomalaisyhtyeissä, ei vähiten Scandinavian Music Groupissa. Ile Kallio sekä Matti Kähkönen heittäytyvät kitarariffien ilotulitukseen kieli poskessa, etsien paikkoja notkeille sooloille. Mistään valitusvirsistä ei kuitenkaan ole kyse vaan pikemminkin turhaumien purkamisesta. Yhtyeen yleisote on silti edellislevyä aavistuksen pidättyväisempi, ja tunnelmissa riittää sopivasti variaatiota. Onneksi muuallekin mennään
Levy myös muistuttaa, ettei suomalaisen metallin kahjous roopeankka-sinfonioineen kaikkineen olisi tapahtunut ilman Waltarin hävytöntä anarkiaa. Se tekee tästä kiinnostavampaa.” Ei se valitettavasti tee. Yhtye oli paljon parempi, kun se oli huonompi. 56 SOUNDI Lyyti Meitä ei ole kutsuttu Luova Vaikutuin syvästi kuullessani ensi kertaa Lyytin Ei pahalla -kappaleen, jolla sanoituksen mukaisesti kaadetaan kyynelvettä rautatiesillalta jokeen, mutta tehdään se hienovaraisesti musiikin soljuessa suloisesti määränpäähänsä, täysosumana suoraan tajuntaan. Sing In A World That’s Falling Apart -albumin ote on aiempiin Black Lips -levyjen sointiin verrattuna akustisempi ja countrympi. Se toistaa ikivanhaa tuttua käsikirjoitusta. Paikoin kepeitä afrorytmejä viljelevän Paluu paratiisiin -albumin pitkä odotusaika on sallinut katseiden kääntyä uuden etsinnän ohessa jossain määrin myös taaksepäin kohti orkesterin popia, rockia ja iskelmää suvereenisti sekoittanutta kaihon kultaaikaa. 2000-luvun alusta on hemmetin pitkä aika. ”Hei, soitetaan vähän väärin. Ajatuksena on varmasti ollut jonkinlainen raikastava irtiotto. Vuoden parhaita biisejä tähän asti, kumpikin. Uskon vahvasti saman periaatteen koskevan myös Eevil Stöötä. Nyt nyrjähtäneisyyttä esittävät kauneusvirheet perusrokin soitossa tuntuvat nimenomaan esittämiseltä. Roisisti rokkaava kitarayhtye väsyy räminän kierrättämiseen ja päättää, että country ja folk onkin se alkuperäinen punk. PEKKA LAINE HH Juha Tapion aina halkeamiseen saakka johtaneen tykkäämisen. Näin siitä huolimatta, että odottamattoman funkisti menneisyyteen kuljettavaa M-junaa ei pääkaupunkiseudulla enää ole. Levyarviot > 56 SOUNDI Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani Paluu paratiisiin Universal Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani juhlii ensimmäistä vuosikymmentään. Lyyrikkona ja äänenkäytöltään hän on herkkä ja henkilökohtainen siinä missä leikkisä ja provokatiivinen. Uusi vaihde on kuitenkin kaikkea muuta kuin yllättävä. Omituisuudet tavanomaisen seassa tuntuvat päälle liimatuilta. Hauska levy! Esimerkiksi single Skyline, jossa vieraileva Raymond Ebanks räppää harvinaisen kömpelösti, pelastetaan reippaalla kuntosalihevikertsillä. Pehmeän Goon tuottama albumi on tyylillisesti lähempänä Saattaa olla ninjaa (2019) kuin Iso vauva Jeesusta (2016), ja kyseessä onkin Stöön kenties helpoiten omaksuttava albumi. Tuure Kilpeläisen matkan varrella karheutunut ääni välittää rakkauden, kaipuun ja unelmien täyttämiä tuntoja tutun romanttis-visuaalisin keinoin. Askel juurien suuntaan korostaa ikävästi touhun onttoutta. Koko esikoislevy on aivan niin hyvä kuin uskalsi odottaa, muttei samaa temppua toistamalla, vaan kontrasteja luomalla. Tämä ei tarkoita, että Nukkekoti olisi mikään ylijäämälevy. 6lack Albumilla (lausutaan ”sixläck”) Stöö jälleen kerran sanoo kaiken sanomatta oikeastaan yhtään mitään. Erona on, että monet kisällit puristavat mailaa – Waltari ei. Taustajoukoista löytyy Pekka Tuomi (mm. Litku Klemetti) sekä Risto, ja se kyllä kuuluu, mutta levyn erinomaisuus on artistin itsensä ansiota. Tässä suhteessa Kärtsy Hatakan terve itsekritiikittömyys on sukua Rätön ja Lehtisalon metodeille. EERO KETTUNEN HHHH K u v a: Ii d a P u tk u ri Waltari Global Rock Metalville ”Keep on rocking, it’s the only way to go!” James Hetfield -äänellä vedettyä huudahdusta seuraa viittaus These Boots Are Made For Walkingiin. Stöö on mystinen monoliitti, jota tuijottaessa maailmankaikkeuden salat selviävät – tai sitten kyse on vain aistiharhoista pimeydessä. Lyyti, itsekin luonnonvoima, kyllä tietää sen. Se saa monet nykypäivän crossover-poppihevibändit tuntumaan jopa konservatiivisilta. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN TestamentOranssi 03-20.indd 1 02.03.20 11:36 Levyarvostelut 3_20.indd 56 5.3.2020 9.17. Mä oon sun ei vaadi selittelyjä, mutta Rakastan sua niin et se sattuu menee pianovetoisena balladina niin pitkälle, että teksti tuo väkisinkin mieleen tiedä, mutta näitä lauluja kuunnellessa voisi veikata kuolemaa ja Keskitalon persoonallista näkymaailmaa sivuavien kappaleiden päätyneen edeltäjälle, jolloin tälle jäivät ne, jotka eivät mahdu vastaavaan temaattiseen kehikkoon. Laulun teho ja odottamattomuus vertautuvat Bruce Springsteenin Western Starsin There Goes My Miracleen. MIKAEL MATTILA HHH Eevil Stöö 6lack Album Katakombi Nietzsche sanoi, että pimeyttä tarpeeksi pitkään tuijottaessa saattaa pimeys tuijottaa takaisin. Musiikillisesti Lyyti ravistelee taidepopin linnunhäkkejä laidasta laitaan läpitunkevalla melodisuudella. Paketti on väkisin hinkkaantunut uomiinsa ja nyt edessä seisoo karmaiseva totuus. Paluu paratiisiin -levyn suurin yllätys on riehakkaasti 60-luvultakin ammentava päätösraita Jumala on nainen, jolla Jiri Kurosen piano helkkää Elvis Costellon Oliver’s Armyn jäljillä Abban hengessä. NIKO PELTONEN HHHH Black Lips Sing In A World That’s Falling Apart Fire Sitä on vaikea myöntää. Esitänkö entistä itseäni vai mitä pitäisi tehdä. Metatasot vilisevät, kun hiihtomaskiin verhottu suomiräpin mysteerimies vetää kuulijan osaksi Stöön fantasiamaailmaa, jossa todellisuus muodostuu sanaleikeistä, kytät ovat jatkuvasti perässä ja jossa Herkko täyttää viimeinkin yhdeksän. Sitä vastoin Going Up The Country ja Orleans ovat härskiä, mutta kankeaa irkkuja kantriviritelmää. Täysin turhat Itä-Stöö ja eevilstoo@gmail. Aina hulluus ei toimi, mutta sekin kuuluu asiaan. Keskitalon lauluntekemisen taso on korkealla, ja hänellä on aina jotakin sanottavaa, jota kukaan muu ei tulisi sanoneeksi. En ...yhtye oli paljon parempi, kun se oli huonompi... Vain todellinen taiteilija saa hengentuotteeseensa tunnetta ja jännitettä kuten esimerkiksi Pielisjoki-kappaleella. Provokatiivistä ja röyhkeää markkeeraavat oksennuslaulut ja sanoitukset ovat maneerisia. Monella tuolloin startanneella yhtyeellä on vaikeaa. Sitten jazzlaulaja Johanna Försti vetää E-Typeltä kuulostavan kertosäkeen. Kuulija palkitaan sillä, että ennalta-arvattavuus ja tavanmukaisuus ovat debyytillä minimissään. Samaa nautiskelua ovat myös esimerkiksi The Wayn ja edellä mainitun Bootsin huippukohdat. Nyt ikää on 18 vuotta ja takana läjä pitkäsoittoja ja ne pakolliset kokoonpanovaihdokset. Lyyti tavoittelee albumillaan taivaita, mutta malttaa myös olla nipottamatta turhista omaan ääneensä luottaen. Waltaria ei kannata arvioida sillä perusteella, mikä milloinkin on ”tyylikästä”. Bändin hienovarainen svengi on ratkaisevassa roolissa avausja nimikappaleen välittömästi iskevässä hienoudessa, ja levyn isoimmaksi teokseksi kasvavalla Isä on kuollut -raidalla se tavoittaa melankolisen draaman, joka on kuin havumetsien soulia. Pohjoiskarjalainen häävalssi keinuttaa, mutta vannovatko joet enää virtaavansa uomissaan. Waltariksi Global Rock on yllättävän koherentti, jopa pakoton kokonaisuus. Hulinaa! Hyväntuulisen tyhmää musiikkia ja intuition ilotulitusta. Yksilön onnea häiritsemään ihminen on luonut Naarmuja paratiisissa -kappaleen konkretisoiman ilmastonmuutoksen. PERTTI OJALA HHHH Joose Keskitalo Nukkekoti Helmi Nukkekoti ilmestyy vain reilua vuotta Keskitalon edellisen En lähde surussa -levyn jälkeen ja syntyikin sen eräänlaisena rinnakkaisteoksena. Petoja pelkäävän saaliseläinlauman näkökulmasta kerrottu Tasangoilla on hyvä esimerkki, vaikkei ole mitenkään levyn kärkipäätä. Erehtymätön ei Stöökään ole. Silti Global Rock soi ihmeellisen raikkaasti. Black Lips -yhtye aloitti energisenä joukkiona, joka sai arvaamattomalla häröilyasenteella sotkettua garageja punk-resepteistä oman kiinnostavan ja energisen sotkunsa. Sitä paitsi taustayhtyeenä jatkava The Mystic Revelation Of Teppo Repo tuntuu vain hiovan persoonallista folkprogeilmaisuaan
SOUNDI 57 ...yhtye oli paljon parempi, kun se oli huonompi... Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN TestamentOranssi 03-20.indd 1 02.03.20 11:36 Levyarvostelut 3_20.indd 57 5.3.2020 9.17
Parempaa jälkeä on luvassa toisaalla, mutta slovarinakin esitys on outo valinta avauskappaleeksi. -hymnin eeppiseen orkesteripaisutukseen. Kaksikolla on nimittäin ylenpalttisesti herkullista aineistoa vauva.fi-nettikeskusteluista poimituissa, surrealistisiin mittoihin ja teemoihin paisuvien arkikohujen ja tekonokkelien muoti-ilmaisujen reservissä. Onnistuneesti. ASKO ALANEN HHHH com rikkovat huolella rakennetun flow’n – mutta vain hetkeksi. Bändin lyhyestä historiasta huolimatta vuonna 2017 perustetun yhtyeen jäsenille musiikin tekeminen on tuttua puuhaa. Itseltäni miehen soolomateriaali on mennyt valitettavasti pahasti ohi, mutta häpeä on omalla kontollani – genrerajoja tuntemattomassa soolotuotannossaan Pärnojan luomisvoima tuntuu pääsevän todella valloilleen. Vaikka Juice ei ollut varsinainen laulaja, hänen tunnistettava äänensä oli kuitenkin osa yhtyeen kokonaissointia, varsinkin myöhemmässä vaiheessa, kun laulu oli jo nautintoaineiden ja ehkä maailmantuskankin karhentama. Levyarviot > 58 SOUNDI Kalevauva.fi Some Folk Playground Some-folkia on mukavan lupsakkata kuunnella. Erityisesti tämä käy ilmi avauslaulussa Kuumaa tuhkaa, jossa Niemisen ääni tuntuu aivan liian poikamaiselta. Loppujen lopuksi se tuntuu olevan ainoa asia, joka erottaa heidät lukuisista muista genren bändeistä. K u v a: M ir v a U o ti la Levyarvostelut 3_20.indd 58 5.3.2020 9.17. Riimien epäortodoksinen ja välillä naurettavan kolhosti istuva vääntely riveiksi muuntaa sävelkulut omaperäisiksi, mutta silti sanoma nasahtaa melodisiin koukkuihin ja napakoihin kertseihin. Nyt hän esittäytyy sooloartistina, osittain omilla kappaleillaan, osittain Seppo Kantosen sävelin ja Timo Kiiskisen sanoin. Juice Originals on ensiluokkainen tribuuttibändi, joka Juicen ystävien kannattaa kokea livenä. Lorna Shoren Immortal on majesteettinen, musikaalinen vaihtoehto deathcorelle ja edistysaskel genressään. Sen yhdistäminen uusiin, suomenkielisiin lauluihin on potentiaalisesti kiinnostava konsepti, mutta samalla sellainen, jonka toteuttamisen oikeasti mieleenpainuvalla tavalla ymmärtää haasteeksi. Tunteellista indierockia ja kunnianhimoista harmonisointia sisältävä levy seuraa vuonna 2018 julkaistun Keskeltä ohi -albumin jalanjäljissä. Lappilaisittain muotoiltuna Anna Inginmaa on siinä kinthaalla. Sen kyllä huomaa. En ole ikinä saanut genrestä mitään, vaan minusta se on aina ollut vain itsetarkoituksellista naamaan potkimista ja epämusikaalista kilvoittelua kohti äärimmäistä raskautta. Mutta kun mennään kotikuunteluun ja mietitään, pannako soimaan tämä levy vai alkuperäiset esitykset, valinta kallistuu alkuperäisten puolelle. Levy kestää vain kolme varttia, mutta sekin on pitkä aika ottaa tauotta turpaansa. Nimikkolevyn perusteella perinteinen svengijazz on Inginmaan sydäntä lähellä. Anna Inginmaa Anna Inginmaa Stupido Vuonna 2016 ilmestyneen, epätasaisenakin kiinnostavan Huominen on uni -albumin kolmesta tekijästä laulaja Anna Inginmaa oli epäilemättä tuntemattomampi kuin Kauko Röyhkä tai Hypnomen. Ja juu, näidenkin biisien breakdownit ovat genreperinnettä seuraten niin ruhjovia, että niiden kuuntelemisestakin tulee mustelmia. Kyllä, tavalliseen tapaan laulajan työkalut ovat vatsanpeitteistä asti resonoiva ördä sekä kivuliaat pig-squealit. Levyn avauskappale En tunne enää mitään tarjoaa mahtipontisen alun, jonka jälkeen meno tasoittuu hiukan. NIKO PELTONEN HHH Lorna Shore Immortal Century Media New Jerseyn Lorna Shoren Immortal on valopilkku jo kauan omaa kuoppaansa kaivaneessa deathcoressa. ISLA MÄKINEN HHH Juice Originals Featuring Riku Nieminen Parasta livenä Ainoa Riku Nieminen teki hienon roolin Juice-elokuvassa ja klaarasi myös sen lauluosuudet. Perinnettä kunnioittaen svengailevat muusikot ja klassisen kuulaasti laulava Inginmaa eivät sorru mahalaskuun, mutta veikkaan levyn unohtuvan sinne ihan hyvien valtavaan laariin. Samoin laadukkuutta lisäävät muun muassa Juice-veteraanit Juuso Nordlund ja Safka Pekkonen. Levyn kappaleet eivät käsittelekään sen vähempää kuin repivää rakkautta, tuskaa ja sydänsurua. LASSI LINNOLA HHHH leekin jotain ihan muuta kuin tavallinen deathcore-lätty. 90-luvun suomirokin ja -indien vaikutteita imevä soundi särisevine kitaroineen ja lähiöromanttisine sanoituk...majesteettinen, musikaalinen vaihtoehto deathcorelle... Albumin viimeinen kappalekolmikko, etenkin singlenäkin julkaistu Stöö laittaa haisemaan, ovat loistoesimerkkejä siitä, miten pimeydenkin keskeltä saattaa välillä nähdä valon pilkahtavan. Parasta livenä on parasta livenä. Täytyypä antaa oikein verrattomat respektit duolle, joka ei anna harkitun hienosäätöisen tyylija kielitajunsa repsahtaa, vaikka Kalevauva.fi luisteleekin pahamaineisen ”huumoripopin” sekä jo toiseen albumiin venyneen perusidean liukkailla. MAPE OLLILA HHHH sineen on kaikesta päätellen bändille sydämenasia. Immortal on, kuten jenkki sen sanoisi, game changer – monumentaalinen kolossi, jossa yhdistyvät tekninen ja melodinen death metal, orkestroitu äärimetalli, epäinhimillinen ördä ja brutaali deathcore. Hänellä on kyllä linja, ja se ulottuu hehkuvan romanttisesta vähän satiiriseen – ihmissuhteiden maailmassa kuitenkin liikutaan. Ohjelmisto on lähes tyystin SlamGrand Slam -kaudelta, ja vaikka Niemisen ääni – jota tuetaan hienoin taustalauluin – istuu hyvin nopeisiin paloihin, niitä ei ole levyllä hirveästi. Sovitukset vaihtelevat Panohanskojen pelkistetystä renkutuksesta Annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa. Teennäisen viaton tapa tulkita ja painottaa valikoituja latteita, typeriä ja tolkuttomiakin tekstejä antaa huumorille aivan eri sävyn kuin omalle komiikalleen hekottelevat hauskuttajat. On vähän mielentilastakin kiinni, kuinka syvästi Inginmaata uskoo, kun hän laulaa, että ”Saturnuksen renkaan päälle me mennään rakastelemaan”. Mutta kun konventionaaliseen deathcore-soppaan lisätään Dimmu Borgir -tyyliset sinfonisuudet ja kuorot sekä aimo nivaska laakista päähän porautuvia kitaralickejä joiden soundilla voisi viiltää kurkun auki korvasta korvaan, Immortalista tuLauma Yhtenä kappaleena Piss Poor Company Kaikuefektiä on käytetty antaumuksella keravalais-tuusulalaisen Lauman toisella albumilla. Vaikka sitä kaikupedaalia ei tarvitsisikaan polkea ihan joka väliin, bändi on kieltämättä onnistunut luomaan sillä itselleen persoonallisen, tunnistettavan soundin. Tässä korjataan nyt ainakin meikäläisen asenteita deathcorea kohtaan. Veijarien paras vahvuus on hyvin toimivissa popmelodioissa, joita särmittää alkuperäisten viestien kulmikas lauserakenne. Sieltä pelastaisi oikeasti kiinnostava oma sanottava. Kosiskelun astetta inhimillistää keikoilla suuresti suosittujen paikkakuntalaulujen (Vantaa, Kouvola, Jyväskylä, Seksitön Jalasjärvi) linjaaminen ulos lauletuilta keskustelupalstoilta. Samaa raastavaa kipua on yritetty tuoda myös musiikkiin valittavien kitaroiden kautta. Yhtyeeseen on koottu miehistöä Leskisen uran varrelta, ja kun kapellimestarina on Grand Slam -velho Anssi Tikanmäki, jälki on tasokasta. ANTTI MARTTINEN HH Erki Pärnoja Leva Playground Erki Pärnoja on tullut parhaiten tunnetuksi Viron suurimman indie-yhtyeen, Ewert And The Two Dragonsin kitaristina
Lordi tulostus.indd 59 5.3.2020 14.33
Kitaroiden hälyssä majailee leegio 1990-lukulaisen vaihtoehtorockin patoumia, ja Lotta-Lucia Laineen ja Sara Tenhusen laululinjat osuvat herkullisesti yksiin PMMP:n matoisimpien siivujen kanssa. HANNU LINKOLA HHH Kumikameli Kirppusirkus Stupido 80-luvun lopussa nähtiin Levyraadissa musiikkiesitys nimeltä Kuminen mies. Punkja hard rock -soundeja yhdistelevällä levyllä pohjoiskarjalainen elastinen pitkäkaula on raivokkaampi kuin aikoihin. Myös vanhakantaiset opit on käännetty uusissa ralleissa päälaelleen. Pohjimmiltaan Snaith murskaa lainausmerkit olemalla täysin tosissaan. Tietään etsiessään entinen grungeyhtye on päätynyt äänittämään levyllisen 70-luvun alun kalifornialaista pop rockia. Dan Snaith kääntää asetelman päälaelleen. Vaikka henkeä pidätellen. Lopulta juuri laulajien yhteispeli sytyttää kappaleet liekkeihin. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Myrkur Folkesange Relapse Enää ei tarvitse miettiä, onko Myrkur blackia vai folkia. Oman osan eteerisyyteen tekee (muutamia hetkiä lukuun ottamatta) vironkielinen laulu, jota kuullaan noin joka toisella kappaleella. Kirppusirkus tarjoilee kuitenkin parhaimmillaan varsin vinkeää materiaalia, josta voi saada miellyttävän, pitkäkestoisen krapulan. Kahdenkin laulajan ennenaikaisen kuoleman kokeneelle Stone Temple Pilotsille menetys on tuttu aihe, mutta jollain tavalla kadoksissa tuntuu bändi itsekin olevan. Jos edellisen levyn tylsyys ei mielestäni Guttin piikkiin mennytkään, sopii hänen äänensä paremmin Perdidan akustispainotteiseen easy listeningiin. Pärnojan laulua kuuntelisi mielellään enemmänkin. Mukavuusalueen ulkopuolelle astumisen sivutuotteena mukaan on mahtunut epäonnistuneitakin kokeiluja (Perdida, Miles Away, Sunburst), mutta parhaimmillaan, kuten singlebiisi Fare Thee Wellilla crazyhorsemaisine melodioineen Stone Temple Pilots kuulostaa paremmalta kuin pitkään aikaan. Toisaalta maailmanmusiikki on kiinnostanut ainakin jossain määrin metalliväkeä, ja nousihan Dead Can Dance jo 80-luvun lopulla suosioon metallifanienkin piirissä. NUUTTI HEISKALA HHH Caribou Suddenly City Slang Susan Sontag kirjoitti 1960-luvulla, että camp lyö kaiken lainausmerkkeihin ja saa jokaisen asian olemaan olemassa vain roolina. Se voi itsessään säikäyttää potentiaalisia kuulijoita, mutta ainakin omalla kohdallani se estää takertumasta kappaleiden sanoitusten mahdollisiin kompastuskiviin. Hänen tuorein Caribou-levynsä lainailee surutta IDM:n campeimpia äänimuotoja, mutta palauttaa ne elämään omana itsenään. Miten näin keinotekoinen musiikki voi kuulostaa näin ihmisläheiseltä. Levyn kunkkubiisi Narsistiset natsit potkaisee väärämieliset ähöttäjät ilmaan AC/ DC-huutojen siivittämänä. Ironiset purkaukset ja verbaaliakrobatia ovat olleet aina bändin parasta antia. Se sanotaan suoraan uuden albuminsa otsikossa ja pulinat pois. 60 SOUNDI Pärnojan neljäs soololevy Leva tuntuu jo ensikosketuksella toismaailmalliselta ja vie kuulijansa persoonallisella folkillaan unenomaiseen ympäristöön. Sitoutuneisuuden monimuotoisuutta konkretisoiva ote avautuu aorttamaiseksi väyläksi, jonLevyarviot > ...miten näin keinotekoinen musiikki voi kuulostaa näin ihmisläheiseltä?... Suddenlya kuvaa toinenkin paradoksi. Tähän tunnelmaan haluaa sukeltaa kerta toisensa jälkeen uudelleen. Asennettaan sen ei kuitenkaan kannata uhrata. Samalla kun Snaith kokeilee entistäkin useampia tulokulmia, hän tulee luoneeksi tasalaatuisimman pitkäsoittonsa. Näin ollen Myrkurin seuraavaa levyä on lupa alkaa odottaa jo nyt. Aivan tavattomia etnoja kansanmusiikkivaikutteet eivät metallissa tietenkään ole, mutta edelleen harvassa ovat orkesterit, jotka ovat astuneet kokonaan laatikon ulkopuolelle. Stone Temple Pilotsilla (2018) uutta laulajaa Jeff Guttia haukuttiin persoonattomaksi Scott Weiland -kopioksi. Tempo on kiivas eikä havaittavissa ole muutenkaan ikääntymisen merkkejä. Musiikki huokuu mystiikkaa ja kokonaisuutena levy on rauhoittava, syvälle tunkeva elämys. Tähän uskoo myös turkulainen Suudelmat. Silti Bruun tuntuu edelleen olevan matkalla kohti päämääräänsä, joka Folkesangella on jo alkanut kiteytyä hyvää vauhtia. Tuskin Perdidaa tullaan radiossa kuulemaan, mutta se ei tarkoita etteikö se olisi hyvä levy. Reseptiään jalostamalla Suudelmat saattaisi pärjätä marginaalin ulkopuolellakin. Perinteet ovat kunniassaan, mutta Myrkurin sielu Amalie Bruun käsittelee musiikkia avarakatseisemmin katsomatta silti liikaa reunojen yli. Maltti olisi ehkä sittenkin ollut valttia, sillä loppua kohden itseään toistavat jykevät Kotiteollisuus-henkiset riffit hieman puuduttavat. Suudelmat Tyhjyydestä Suudelmat Sounds Yhteiskunnallinen turhautuminen ja sydänsurut kiristävät usein samaa hermoa. Lensivätpä myllyyn Boards Of Canadan monokromimaisemat, Aphex Twinin ambienssivinoumat, DJ Shadow’n kollaasintaju, tai jokin vaikeammin identifioituva ainesosa, pysyy yleistunnelma suorana ja raukean herkkänä. Valtit taas tarjoilee ämpärillisen vinksahtaneita sävelkulkuja ja muita epämusiikillisia herkkuja. Mutta eipä hätää, räyhä on tehnyt paluun. Pärnojan visioissa on jotain samaa satumaisuutta kuin Sigur Rósin tai Mew’n herkässä eskapismissa. Nyt musiikin pidäkkeettömyys avartuu tuntemisen ilosanomaksi, joka tuskin kestäisi hallitumpaa otetta näivettymättä muodollisuudeksi. Kappalemateriaalissa olisi vielä toivomisen varaa, mutta suunta on hyvä. Esitysten ilmaisuvoima karkaa usein muun sisällön edelle, mutta pohjimmiltaan välys vain lisää kokonaisuuden purevuutta. Folkesange on paalutettu tiukasti pohjoismaalaiseen maaperään. Biisit ovat kyllä tähän mennessä popeinta Stone Temple Pilotsia, mutta huiluineen ja jousineen ne ovat enemmän Harry Nilssonia kuin Ed Sheerania. Levyn tavattoman herkkä ja genressään eksentrinen päätösraita Vinter osoittaa, että Amalie Bruun ei todellakaan ole näyttänyt vielä kaikkia korttejaan. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH K u v a: Sh aw n B ra ck b il l Levyarvostelut 3_20.indd 60 5.3.2020 9.18. Yhtye ei ruodi epäkohtia, mutta sanoo silti sanottavansa suoraan. Yhdenmukaisista rekistereistään huolimatta Laine ja Tenhunen täydentävät toistensa tulkintoja vastaansanomattomasti, olipa kyse kaihoisasta arkiromantiikasta tai kesäöisestä rymistelystä. Kappale ei miellyttänyt erityisesti makutuomari Klaus Järvistä. Levan maailma on kuin toisesta ajasta ja paikasta: akustisen kitaran, minimalististen rumpujen ja jousien varalle rakennettu levy maalaa kuvia aarniometsän keskellä vallitsevasta vaihtoehtoisesta maailmasta. Vaikutelma pysäyttää. Näistä ajoista Kumikameli on jolkotellut pitkän matkan, jonka varrella tuotanto on ehtinyt vaihtua jopa huolestuttavan kuuntelijaystävälliseen suuntaan. Niinpä kiertelemätön tunneilmaisu kuuluu punkin ydinainekseen siinä missä kärjiksi vuollut mielipiteetkin. VIRPI SUOMI HHH Stone Temple Pilots Perdida Warner Perdida on espanjan kielen sana menetykselle tai katoamiselle. Debyytille kasatut lemmenhuumat ja pettymykset kanavoituvat pop-sielustaan ylpeiksi purkauksiksi, joista erottuvat The Buzzcocksin suuntimat, mutta myös myöhempien aikojen kaiut. Vaikka taiteilija voisi ironisoida kaikki säkeensä, hän valitsee toisen polun – sen jota reunustaa arvostus musiikkia itseään sekä sen kannattelemaa sanomaa kohtaan
Stuntman tulostus.indd 61 6.3.2020 14.33
Todellisuuden väistely ei koskaan mitään pelasta. Välillä ryvetään syvälläkin sludge-syövereissä, mutta melodisuutta ei unohdeta. Millaisia pohdintoja käytiin muiden levyntekoon osallistuneiden kanssa sen soundimaailmasta. Tamperelainen Laura Moisio ei tuohon joukkoon kuulu. 62 SOUNDI Laura Moisio Laulaa kun ei voi muutakaan Texicalli Meillä on muutamia lahjakkaita naisartisteja, joiden hohtoa itselleni himmentää se, että kuulen niin selvästi miten kova tarve heillä on päästä osaksi kaikkialla alati soivaa valtavirtaa. Paletissa on myös sävyjä esimerkiksi black metalin puolelta ja oman mausteensa tuovat jousisoittimet sekä akustiset kitarat, joita käytetään maltillisesti ja tyylikkäästi. Askelmerkit ovat yhä kohdillaan ja vauhti kiihtyy nyt tarjoiltavalla kakkosalbumilla. – Levyn tuotannosta vastasivat minun lisäkseni kitaristi Lauri Myllymäki ja äänittäjä-miksaaja Jarno Alho. Eikä mikään tunnu esitetyltä. Työhön on liittynyt vaikeita hetkiä ja epävarmuutta, mutta jokin ajaa jatkamaan. Niissä on aina jotain ratkaisematonta, huimaa lumoa. – Ajattelen, että tehtäväni ei ole niinkään ottaa kantaa vaan kirjoittaa siitä, millaista on elää ihmisenä tässä ajassa, ja toki tällä on väkisinkin yhteiskunnallinen ulottuvuutensa. Sekoituksesta tulee paikoin mieleen Kvelertak, paikoin High On Fire tai The Sword räkäisempänä versiona. Levyn kantavia teemoja ovat okkultismi, muinaisja kristinuskon yhteentörmäys ja noitavainot, ja sanoituksiin onkin napattu muun muassa otteita oikeista noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjoista. Koetko, että tämä on levyn kantava teema vai vain yksi niiden joukossa. Luonto ja ekologia ovat vahvasti kuvassa. Biiseissä on paljon lohduttomuutta, mutta sen pukeminen musiikiksi tuo lohtua. Laulaa kun ei voi muutakaan kuulostaisi viittaavan siihen, että taiteilijan vastuu yhteiskunnan ongelmista on tuoda ne esille. Wau, man! JUSSI NIEMI HHHHH Laura, olet maininnut, että uusi levysi on syntynyt oman luontosuhteesi pohdiskelusta, jota vauhditti yhä lähemmäksi käyvä ilmastokriisi. Black Royal on jälleen osunut napakympin välittömään läheisyyteen. Hipeistä puheen ollen, sattuvasti nimetty albumi heijastelee 70-luvun sarastuksen singer-songwritermeininkiä parhaalla mahdollisella tavalla. Hän ei lähde sovittamaan itseään eikä musiikkiaan millekään kohderyhmille. Nimeen kiteytyy hieman pessimistinen ja surullinenkin oivallus: voin vain jatkaa sitä mitä olen tähänkin asti tehnyt – laulaa laulujani. Elegantti tapa näyttää keskisormea systeemille puhuttelee vanhaa vihaista hippiä kovasti. Biisit ovat järkyttävän hyviä eikä niitä sekoita toisiinsa. Do Standards -albumi ei nimittäin kivety tyypillisimpiin djangoiluihin, vaan kappaleissa on myös Hot Clubin kvintetin perinteiden mukaisia tuoreitakin sovituksia kolmelle kitaralle, viululle ja kontrabassolle. Ajattelen, että tämä levy on askeleeni johonkin uuteen suuntaan. Levyarviot > ...teemoja ovat okkultismi, muinaisja kristinuskon yhteentörmäys ja noitavainot... Halusin irtaantua edellisen levyn ”juurevuudesta” ja kokeilla rohkeammin juttuja. Levyllä kuuluvat omaan korvaan niin ilmava pop, pelkistetty folk ja salaperäinen Portisheadhenkinen satumaailma. HANNU LINKOLA HHHH K u v a: M ii k k a V ar il a facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 3_20.indd 62 5.3.2020 14.54. VESA SILTANEN HHHH Django Collective Do Standards Eclipse Kitaristi Django Rheinhardtin ja viulusti Stéphanie Grappellin jo 1930-luvulla kehittämälle gypsy swing -musisoinnille omistautunut Helsingin Django Collective on ottanut raikkaan asenteen valikoidessaan standardeja ohjelmistoonsa. Kokonaisuudessa on sopivasti vaihtelua, joka pitää mielenkiinnon yllä. Tunnelmat vain ovat usein paljon tummempia, mutta niin ovat ajatkin. Äänitimme myös paljon kotona, rennommassa ympäristössä. Toisaalta se kuvastaa myös ihmisen tilannetta ympäristökriisin aikakaudella. Keskiössä on loistavasta ja ilahduttavan pitkäikäisestä bändistä huolimatta kitaroita, pianoa ja syntikkaakin pelaava Laura, jonka kuulaan äänen läsnäolo ja maneeriton spirituaalinen puhtaus puhuttelee ihan erityisesti. – Lause sisältyy kappaleeseen Kuulin linnun, jossa lintujen elinympäristö tuhotaan, mutta ne jatkavat silti viestintäänsä ja selviytymiskamppailuaan, kun eivät muutakaan voi. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Black Royal Firebride Suicide Varovaisina ensiaskeleina toimineiden pienjulkaisujen jälkeen otti tamperelaisyhtye aimo harppauksen eteenpäin kaikki odotukset lunastaneella Lightbringer-debyyttipitkäsoitollaan kaksi vuotta sitten. Mielikuvasi albumista kuulostavat osuvilta. Levyn nimi on monitulkintainen, ja siihen kiteytyy montakin eri teemaa. Kolmanneksi nimessä on myös ajatus omasta ristiriitaisesta suhteestani musiikin tekemiseen. Pikemminkin Suddenly vie kulissien taakse. Se on oman taiteen vesittämistä, vaikka sitä kernaasti kehitykseksi sanotaan. – Kyseessä ei ole niinkään teemalevy, vaan ilmastokriisi ja tämä epämääräisten uhkien aikakausi muodostavat levylle raamit, joiden sisään mahtuu kaikenlaista; ne sävyttävät kaikkia biisejä jollain tavalla. Uusin todella tyylikäs valinta on Keren Annin soma Jardin d’hiver. Yhtyeen death blues on paikoin raskaasti junnaavaa, paikoin letkeästi groovaavaa rosoista stoneria kuolometallivaikuttein. Uhkaavan mystinen Tummat hahmot, yksin toteutettu Ohi ajettiin, valoisa Mä haluun tavata sut uudestaan, jousineen luonnosta haltioituva Metsä, pysäyttävän surullinen Kaukana onnesta, jylhä ja järeä Kehä… pelkkää A-luokkaa. Siinä missä viime levyllä sovitukset syntyivät treenikämpällä ja lopullinen tuote oli hyvin livepainotteinen, tällä levyllä sovitukset elivät paljon äänitysvaiheessa. Soundimaailma ja tunnelma tukevat lyriikkapuolta mainiosti ja sävelet ja sanat toimivat hyvin yhdessä. Sinne missä näyttelijät riisuvat rooliasunsa ja vaihettuvat hitaasti todellisuuteen. ka kautta elinvoima kulkee niin Sisterin ja Magpien kaltaisiin tunnekimppuihin kuin Never Come Backin ekstaasihouseenkin. Sitten falsettinen Tule tänne niin kerron jättää viimeisetkin turvaköydet ja liitelee kosmisen puolelle
SOUNDI 63 ...teemoja ovat okkultismi, muinaisja kristinuskon yhteentörmäys ja noitavainot... facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 3_20.indd 63 5.3.2020 14.54
Uudella solistilla terästetty helsinkiläinen Orbiter todistaa, että konseptia voi tarkastella usealta eri kulmalta samankin julkaisun sisällä. Parhaimmillaan kouvolalaiset rokut ovat nimettömän kymppituumaisensa a-puolella. Kuuden vuoden levytystauon katkaiseva minijulkaisu on hyvä väline pitää olennaisena osana suomalaisen rockin kaanoniin kuuluva artisti tiukasti mielessä. Tamsin tarjoileman tiikeriteen joukkoon on lorautettu niin sääliä kuin sympatiaakin. Kitaristien hyperaktiivinen komppaus antaa vankan vetovoiman, jonka päällä vuorottelevat Aki Haurun vilkas sointunäpläys sekä Laura Airolan intohimoinen viuluttelu. ISLA MÄKINEN HHHH Islet Eyelet Fire Suomen kielestä ei löydy kelvollista vastinetta englannin sanalle ”haunting”. Osa standardeista saa yllättävää bonusta, kun nuottikorviin hiipivät tuiki tutut muistumat soittokiihkoltaan vaisummista suomi-iskelmäversioista: Häämuistojen valssi, Malagueña ja Kuningaskobra. Vaikka kappaleissa on tietynlaista monotonisuutta, levyltä puuttuu tuo punk rockille tyypillinen lakonisuus. Yhtyeen melodista pop-punkia voi helposti luonnehtia klassiseksi hyvän mielen musiikiksi. Lyhyessäkin mitassa huippumuusikot ehtivät jatsata teeman läpi eri kulmista tarkastellen, vaikka instrumentaalissa musiikissa siihen mielikuvitusta tarvitaankin. Kotimaisen Custodyn toinen pitkäsoitto on syntynyt jäsenten vuosien kokemuksen syvällä rintaäänellä. 1980-luku, tuo ihana ja kauhea ajanjakso ihmisen elämässä. Vaikka pehmeäjuonteinen Eyelet helppotajuistaa Isletin yllätysherkkää sointia, ei levy paikallistu niinkään reaalimaailmaan kuin alitajuntaan. Matkaa taivalletaan niin keinuvien jazz-rytmien kuin tee-se-itse-elektron tahtiin. Varsinkin Junen pumpun uruilla kiritetty garage rock teutaroi elinvoimaisesti. Musiikin alkupiste löytyy tummaviiluisen, paikoin trip hopinkin suuntaan taivutetun dreampopin uumenista, mutta käsityksensä tyylilajeista Islet ilmaisee korkeintaan yläotsikoin. Tämän genren kanssa puuhastellessa kannattaakin aina vilkuilla mahdollisten lisähöystöjen pariin, että meininki siitä elävöityisi. Lumoavalla Sori sori sori -kappaleellaan huomiokynnyksen ylittänyt Tams sukeltaa tuohon aikaikkunaan ep:llään, joka on vieläpä nimeltään Aikahyppy 2. Pistämättömän dynaaminen svengi pitää moitteettomasti kutinsa ja virtuositeetti on erittäin viihtyisästi linjattu hyvin oivallettujen standardien satsiin. ASKO ALANEN HHHH Levyarvostelut 3_20.indd 64 5.3.2020 9.18. Monet näistäkin lauluista herättävät novellimaisiin mittoihin ulottuvia mielikuvia. Levyllä on kaikki ainekset moderniksi klassikoksi. Custodyn II on kokoelma taidokkaasti koostettua punk rockia optimistisen nopeatempoisella rytmillä. Osuvin lyyrinen oivallus kuullaan puolestaan heti perään tulevassa Sota-biisissä, joka pohdiskelee, että jokainen kansa on omasta mielestään valittu kansa. ...ääripäiden väliin jäävän ihmisyyden yhtye pukee ääniksi... Viimeisellä kahdella kappaleella kuullaan myös haikuja ethiojazzin suunnasta. Yhteiskunnallisella asialla liikkeellä on myös kierroksen päättävä Dalindèo, joka tosin matkustaa karkeloihin toisesta läänistä. Kitaristilegendan levytetystä tuotannosta on etsitty sangen erilaisia helmiä kollektiivin taidokkaaseen käsittelyyn. Notkeat rytmit ja valloilleen pääsevät puhaltimet kertovat tarinaa pahaenteisestä varoittelusta karvaaseen katkeruuteen asti, jota raha pyhänä lehmänä lopulta aiheuttaa. Kuka ikinä onkaan vastuussa bändin kappaleiden sävellyksestä, on selvästi ennenkin tehnyt biisejä. Bändin Saksanvahvistus Carolin Koss tiputtelee rivinsä lakonisesti, mutta vähäeleisyyteen nähden sielukkaasti. Ottaen huomioon yhtyeen pitkän historian musiikin parissa, ei tarvitse edes antaa ylimääräisiä lohdutuspisteitä. Maagisella Merchants Of Miserylla sointia elävöittää saksofonia puhaltava Jimi Tenor. Tunnelma käväisee välillä melkein riehakkaalla puolella, jolloin se vertautuu Ville Leinosen iskelmäcovereiden vailla huolia olevaan rempseyteen. Walesilaistrion musiikista löytyvät nimittäin termin kaikki olennaiset sisällöt: aavemainen vainoavuus, piinaava ihonalaisuus sekä vaikeasti tavoitettava koskettavuus. Levyarviot > 64 SOUNDI Custody II Combat Rock Industry Tässäpä kiitettävää kotimaista punkia. Suomirockia punkiinsa sekoittaessaan bändi löytää itsensä setämiesosaston hyllyltä. S atunnaiselle kuulijalle stoner rock ja sen johdannaiset voivat kuulostaa yksipuoliselta. Harvoin tulee vastaan tällä pelikentällä näin vahvasti sisäistettyä ja viimeistä piirtoa myöten toteutettua kokonaisvisiota. Levyn ultratiukka soundi koostuu kokemuksen tuoman itsevarmuuden sekä tarkasti synkronoitujen kitarariffien sinfoniasta. Kaikki levyllä on hoidettu ammattimaisesti. Chaplinin Smile häkellyttää ”taiteellisella” introlla ennen kuin yksinkertaisen hieno melodia pääsee kunnolla käyntiin. Maritta Kuula ei noudata Moitteita-ep:n nimikappaleen neuvoa keskittymisestä yhteen asiaan kerrallaan. On siis turvauduttava useisiin sanoihin. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Tuorein perehdytys Kuulan uniikkiin maailmaan on nimittäin värikäs eikä etene maaliin yksinkertaisinta reittiä. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Ääripäiden väliin jäävän ihmisyyden yhtye pukee ääniksi, joiden soinnittomuuskin kuulostaa lyyriseltä. Vahvimmillaan Tams on kuitenkin silloin, kun se on hukkumaisillaan 80-luvun koneiskelmän, kaipuun ja tähän hetkeen päivittyvien tekstiensä muodostamaan omannäköiseensä maailmaan. Tai kuunneltava Isletin kolmatta pitkäsoittoa. Valtteri Laurell Pöyhösen johtaman kollektiivin uuden levytyksen teema on raha, niin kuin viiden kappaleen ep:n nimi Dark Money selväsanaisesti sanoo. Jos pitkän linjan sooloartistin fraseeraus on ihailtavan omintakeista, on kappaleiden henkilögalleria yhtä lailla kirjava. Yhden miehen synthpop-yhtyeen suomalaisella tavalla kauniisti lakastunut kaihoromanttinen ydin on kylläkin iätön. Vuodesta 2015 asti yhdessä soittanut joukko vanhoja konkareita on keikkaillut ahkerasti niin ympäri kotimaata kuin ulkomaillakin. The Deluge -ep:n neljä kappaletta julkaistaan komealla kaksitoistatuumaisella, jonka aikana yhtye ehtii käydä läpi Candlemassin hengessä laahaavaa doomia, riffivetoista pörinää, instrumentaalimaisemointia ja kaikkein perinteikkäintä Black Sabbath -palvontaa Kyussia unohtamatta. Kappaleet kääntyilevät ennustamattomasti, huokuvat samanaikaista harmoniantajua ja itseironiaa, ja mahduttavat yksittäisiin kerrontatasoihin niin uutta elämää odottavan onnen kuin kuolevaisuuteen havahtumisenkin. Stalinin Rotat viittaa jo nimellään, että ihan viime aikojen hittilistoilta ei tyylivalintaa ole tehty
Se todistaa myös että vakavahenkisen musiikin ja huumorin yhdistäminen toimii. Rajanveto edellisen levyn classic rockin ja okkultismiflirtin välillä on käynyt tarpeettomaksi, kun ne ovat sulautuneet iskevämmin yhteen. Nostalgisen haikea Kuunihailuyö ilahduttaa Beatlespianojammailuineen basson sykkiessä samalla syvälle selkäytimeen. KIMMO K. Teknisesti kovatasoiset sepät heruttelevat toki ajoittaista soitinpornoa, mutta pitävät hyvistä aineksista väsätyt biisit oikeaoppisesti etusijalla. Vuonna 2017 ilmestyneiden Roskaprinssi-ep:n ja varsinkin aiemman tuotannon koonneen Kaikki noidat linnassa -boksin nerokas materiaali on edelleen niin tuoreessa muistissa, ettei Mustan Köksän uutuus pärjää vertailussa. Vierailijoina kuullaan mmuun muassa Robert Ensio Niemistöä sekä Iida Umpikujaa. Vai esittääkö hän itse asiassa mitään. Esimerkiksi liki 7-minuuttinen City Of Angels on keskitempoisuudessaankin erinomainen, ja voisi mainiosti jatkua vielä pidempään. Uudella c-kasetin muodossa ilmestyvällä tuotoksella on käytetty instrumentaatiota aiempaa maltillisemmin. Pattonin aiempien bändien ja projektien haamut kummittelevat Necroscapella aivan liikaa. ole tarvinnut tehdä hampaat irvessä töitä omaperäisyytensä löytämiseksi. Vireällä Titans Of Creationilla se korottaa 2000-lukulaisen tuotantonsa tasoa. Varsinkin Mr. Se on kuin herkän ihmisen päiväkirja, jonka sivuilla tunnelmat vaihtuvat mielialojen mukaan. Francis Casten erinomaisesti miksaamaa levyä napakan tuhteine soundeineen on ilo kuunnella, mutta joko vähän häijympää otetta tai terävämpää sävelkynää olisi kaivannut. Vaikka Debris on Forsythin esikoislevy, hänen ilmaisunsa vakuuttavuus ei tule yllätyksenä. Tanakoiden kitarakuvioiden ja mukaansatempaavan jyskeen ansiosta albumi muistuttaa bändin räyhäkkään aikakauden aloittanutta verevää Low’ta (1994), johon levyn päätöskin riffillään viittaa. Syvällisten pohdintojen lomassa voi havaita kuinka kauniisti muovikuu paistaa risukasaan. Asetelma on läpikotaisen ”haunting”. Tunnelmasta toiseen poukkoilusta jääkin vaaran tunteen sijaan lähinnä vanhan kertauksen olo. Ja sellaisena vangitsevampi kuin sitkeinkään uni. 70-lukua läMusta Köksä Mustan Köksän disko RanRan Työnimellä Lauluja eläimistä ja avaruudesta kulkenut Mustan Köksän neljännen albumin otsikko vaihtui näköjään ytimekkäämmäksi Mustan Köksän diskoksi. albumillaan kelpo vedossa. Minimalistiset ja verkkaisesti hiipivät kappaleet pakottavat kuuntelemaan, kurkottamaan ääntä kohti. Ville Suopajärven kekseliäät, mielikuvitusta lennättävät tekstit ovat omaa luokkaansa. Sadonisin kylmänkalsea karisma istuu laulujen henkeen aiempaa luontevammin. Jos Mr. Mystisemmästä folkista tuttu mielleyhtymä puskee esiin Keeley Forsythin introverttia meditointia kuunnellessa: tässä musiikissa on jotakin arkaaista ja ajatonta. KOSKINEN HHHH Lucifer Lucifer III Century Media Niin paljon kuin Lucifer onkin solistinsa Johanna Sadonisin yhtye, tuntui että yleishäsleri Nicke Anderssonin liittyminen viime levyn myötä muutti bändin identiteettiä. Levyn päättävä Start Again on kokonaisuuden ainoa popmainen kappale ja sen tasapulssi tuleekin tarpeeseen. ja Skootterin ominaisuudet, toinen avaruuslaulu Kosmonautti sekä muuten vain kosmiset Katukissaja Veitsisormi. Toisin kuin The Dillinger Escape Planin kanssa, ei Patton tällä kertaa ole onnistunut löytämään reittiä Paterasin biisien ytimeen. Lopulta selkeä pyrkimys naiivien tekstien ja ”modernin” soundimaailman ristiriitaan alkaa kuulostaa hellyyttävältä. Melodisesta laulusta rähinän kautta örinään sujuvasti taipuva Chuck Billy kun on edelleen metallisolistien ehdotonta eliittiä. Bunglen Disco Volantelta lainataan turhan moneen otteeseen. HANNU LINKOLA HHHH Levyarvostelut 3_20.indd 65 5.3.2020 9.18. Paterasin hallitun kaoottinen äänisuunnittelu on paikoin kiinnostavaa ja aina huolella rakennettua, mutta Necroscapen onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu silti lopulta lähinnä Pattonin panoksesta. Vaikka t?t?ma perustuukin Paterasin sävellyksiin, luuppeihin ja äänikollaaseihin, kuulostaa jokainen Pattonin projekti kuitenkin aina tunnistettavimmin Pattonilta. Bändistä huokuu tyytyväisyys omaan juttuun, mikä väistämättä kuuluu biiseissäkin. SOUNDI 65 Johtopäätöksiä musiikista on turha etsiä. Kuulijan on pakko mennä lähemmäksi kertojaa, otettava askel ja päätettävä: haluan kuunnella näitä hiljaisia ja tavattoman vähäeleisiä lauluja, joita kauniilla mutta oudolla tyylillä laulava nainen esittää. Kappaleisssa on kuitenkin kautta linjan ytyä, vaihtelua ja rutkasti tarttumapintaa. Äänite sisältää paljon ihanaa toiveikkaan apaattista tunnelmaa. JARI MÄKELÄ HHH t?t?ma Necroscape Ipecac Necroscape on Mike Pattonin ja Anthony Paterasin t?t?man toinen pitkäsoitto. Vielä toisellakin kuuntelulla Tammelan lepertely ärsyttää. Raskaasti groovaavan Blessed Be The Foolsin ja aggressiivisesti takovia rumpuja ja kauniin atonaalisia kitaroita yhdistelevän Exorian lisäksi muita erityisen ikimuistoisia biisejä ei joukkoon ole mahtunut. Verrokiksi kohoaa reilun kymmenen vuoden takainen Aksu. Kaappasihan mies The Dillinger Escape Planinkin täysin omiin tarkoituksiinsa Irony Is A Dead Scenella (2002). Levykokonaisuus on pidetty keskiössä ja Belphegorin ja Behemothin kaltaista mustunutta deathia yhdistetään keskitempoiseen post metaliin kikkailematta ja yllättävänkin sujuvasti. Mittavan uran näyttelijänä tehneellä Keeley Forsythilla on ääni, joka on omituinen yhdistelmä kolkkoutta, lämpöä ja aavemaista värähtelyä. Perussoundiin sulavasti istuvia tuoreita sävyjäkin on löytynyt mukaan kiitettävästi. Singlebiisi Midnight Phantom on levyn ehdoton täky, mutta ei ainoa sellainen. Edellislevyltä tuttu tekijämiesten kokoonpano soi komeasti ja tyylillä. Levy ottaa nimensä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta maailmanlopusta kertovasta Thermageddonista. Bändin nokkamies Antti Tammela ja hänen puolisonsa, biisien tekstittäjä Sari Peltoniemi keskittyivät 10-luvun jälkipuoliskolla emoyhtyeensä Noitalinna Huraa!:n comebackiin. PEKKA LAINE HHHH ...ääripäiden väliin jäävän ihmisyyden yhtye pukee ääniksi... Luciferin kolmannella levyllä yhtye on päässyt irtautumaan projektimaisuudesta kohti bändiä, mikä kuuluu makeasti groovaavassa soitossa ja tyylitietoisissa yksityiskohtien ripottelussa. Uudella albumilla joukkoon ovat liittyneet myös viulisti Erkki Veltheim ja rumpali Will Guthrie. Kahden voimakkaan hahmon mukanaolo saattoi selittää myös sen, että puolitoista vuotta sitten ilmestynyt Lucifer II oli kaikesta huolimatta lupauksiaan vaatimattomampi. Pitkä ja ansiokas ura näyttelijänä on taatusti antanut eväitä kuulijan huomion vangitsemiseen. Huomion samantien varastava avausraita Ghosts ja yllättävää herkkyyttä välittävä Pacific Blues sopii ainakin nostaa esiin. Levyn päättävä Mustan huumorin kukka naittaa Pixies-tyyliset sävelkulut kotimaisen kevyen musiikin kulta-aikaan. Bunglen villin vaihteleva musiikki perustui ennakkoluulottomaan kokeiluun, ei Necroscapelta löydy mitään, mitä Patton ei jo olisi kokeillut. NUUTTI HEISKALA HHH Puiset Heilat Kuu paistaa risukasaan Guggenrecörds Turkulais-tamperelainen Puiset heilat -yhtye on seikkaillut useita vuosia vaihtelevin kokoonpanoin, eikä sen Testament Titans Of Creation Nuclear Blast Pitkän linjan thrashsuuruus on 12. Laulumelodioiden lisäksi upeat kitaraleadit ovat ansaitsemassaan roolissa ahnaasti runttaavan jytinän pinnalla. Kappaleiden parhaimmistosta olisi koonnut oivallisen ep:n, jolle olisivat päässeet krautrock-sävyiset E.T. Lumikinoksa saapuu lehtevään yöhön -kappaleen kohtalokas laulutulkinta nostattaa väreitä. Ja kyllä Wolves Among The Ashes aika vakuuttava levy onkin. Forsythin meininki on askettisuudessaan perin ankaraa ja paikoin raskastakin kuunneltavaa. Muita merkityksiä levy ei ehkä tarvitsekaan. Harmi, että vanhaa japanilaista lasten iskelmää mukaileva nimikappale on kertakäyttövitsi, eikä muun levyn musiikillinen linja ole diskoa ensinkään. Sen lisäksi kappaleiden taso on noussut. Koiras taas muistuttaa Lapinlahden Lintuja, eikä hyvällä tavalla. Vaikka uusi levy onkin Svart Crownin tähän mennessä paras, vaivaa bändiä edelleen jonkinasteinen tasapaksuus. NUUTTI HEISKALA HH Svart Crown Wolves Among The Ashes Century Media Ranskalainen blackened death -pumppu Svart Crown on ehtinyt jo viidenteen pitkäsoittoonsa. Pikemminkin Eyelet määrittyy eri sielunvireisiin provosoitujen huokausten kavalkadiksi, jonka lopullisen muodon rakentaa kuulijan oma mieli. Muutoinkin ihmiskunnan itseaiheutettua tuhoa käsittelevä Wolves Among The Ashes on vakavamielinen niin temaattisesti kuin musiikillisestikin. Ehkä hän kanavoi viestejä toisesta ajasta ja maailmasta. Laajempaa huomiota alkoi tosin tulla vasta edellisellä Abreactionilla (2017), joten nyt bändillä on näytön paikka edessä. VIRPI SUOMI HHH Keeley Forsyth Debris Leaf Miten sanotaan suomeksi ”haunting”, jos puhe on ihmisäänestä. Ei taida olla yhtä sanaa, joka kuvaa tenhoavaa ja vangitsevaa ja samalla lievästi ”tuonpuoleista” lauluääntä. Tunnin mittainen levy on aimo paketti vauhdikasta ja energistä mutta tarttuvaa thrashia
Taiteilijanimien taakse kätkeytyvien herrojen oma nimike toiminnalleen on rhythm’n’sauce ja muhevan undergroundisesti maistuvaa soosia tämä onkin. Mutta vaikka lähtökohdat voivatkin olla perinteisiä, niin Malkmusin huumorintaju varmistaa lopputuloksen olevan kaikkea muuta kuin yksioikoinen. Eikä hyväksi havaitulta polulta poiketa toisella kierroksellakaan. Mutta ennen kaikkea Tuiskun kahdestoista albumi on hiestä märkä rätti kaksinaismoralismin kasvoille. ARTTU TOLONEN HHH Money & Gravy kera Hauli Volf Avo E:ssä Kynsinauhat Edelleen maamme pääsääntöisesti englanninkieliseen roots-skeneen tuo kotokielisen lisänsä oululainen Money & Gravy. Ja levy kestää toistuvaa kuuntelua. Siksi on niin valtavan virkistävää huomata, miten vapaasti eriskummallisuus soljuu Minä ja Nieminen -duon debyytillä. LASSI LINNOLA HHHH K u v a: N en a Ti rk ko n en Levyarvostelut 3_20.indd 66 5.3.2020 9.18. Traditional Techniquesilla Malkmus luo pitkälti 12-kielisen akustisen kitaran varaan laatimillaan biiseillä tulkintaansa tämän ajan folkmusiikiksi. Kivijalka on edelleen valettu teknisestä ja melodisesta death metalista, jonka päälle on kasattu monista suunnista napattuja elementtejä. Slide-kitaraa ja mississippiläisesti potkivia riffejä suosiva kvartetti kuulostaa siltä, että tekijät tulevat enemmän rockin puolelta kuin ns. Pysyypä se vielä kestoltaankin napakkana. Joka tapauksessa Lucifer on nyt noussut edellislevyn ennusmerkkien tasolle. JUSSI NIEMI HHH Stephen Malkmus Traditional Techniques Domino Pavement-veteraani Stephen Malkmus täydentää The Jicks -yhtyeensä kanssa tehdyn Sparkle Hardin (2018) ja kokonaan yksin soitetun Groove Deniedin (2019) muodostaman albumikaksikon epäviralliseksi trilogiaksi. Välillä käydään sellaisilla kierroksilla, että krebarytmien imuun päästyään ei malta lopettaa virnistelyä. Musiikillisesti Valittu kansa on parhaimmillaan, kun se vetää täysin överiksi. Muun muassa Bonnie ”Prince” Billyn ja Cat Powerin levyiltä ja Smashing Pumpkinsin Billy Corganin Zwanista tutun Matt Sweeneyn ja The Decemberists -yhtyeen Chris Funkin kanssa toteutettu Traditional Techniques on modernina folklevynä juuri niin omalaatuinen kuin Stephen Malkmusilta sopii odottaa. Metallijuuret kuuluvat jos ei muuta niin ylimalkaisissa kuolemaa, kummituksia ja kaipausta tihkuvissa teksteissä. Vaikeasti lokeroitava yhtye on jo nimensäkin puolesta tuomittu ihastuttamaan valtavirran marginaalissa. Muita kohokohtia ovat calypso-henkinen Tavallinen elämä, PMMP:tä kanavoiva Hannunvaakunat sekä lumoavan hauras lainaversio Sukkula Venukseen -klassikosta. Jälkimmäinen voisi latistua väkinäiseksi yritykseksi kerätä camp-pisteitä, mutta Minä ja Nieminen onnistuu aidosti hönkimään uutta eloa jo puhkisoitettuun ikivihreään. Sarja lyhyitä ajatuksia ei koskaan degeneroidu haahuiluksi. Minä ja Nieminen tuskin tulee tavoittamaan erityisen suurta yleisöä. Vähän syvennystä materiaaliin ja otteen vaihtelua kokonaisuuteen, niin ensi kerralla päästään seuraavalle tasolle. Bassossa on siis valtavasti potentiaalia kiinnostavaan äänenmuodostukseen, jota ei juuri hyödynnetä varsinkaan jazzissa. The Coven jatkaa debyytin linjoilla ehkä vähän turhankin varman päälle pelaten eikä pääse enää yllättämään Ville Herrala Pu: We Jazz Basisti Ville Herralan Pu: sisältää 14 soolobassominiatyyria, jotka laajentavat ainakin minun käsitystäni siitä mitä kontrabassolla voi tehdä. Kuvittele itsesi viereiseen huoneeseen kuuntelemaan naapurisi monologia. Kaiken kaikkiaan meno on suruttoman rempseää ja sitä kautta raikasta, mutta hienoinen pastissimaisuus tässä väijyy, jos koko levyn kuuntelee kerralla läpi. Akustinen pystybasso tuo mukaan jazzahtavuutta, joka lähestyy hitaana valssina soivalla Brainwashedilla Van Morrisonin Astral Weeksin tunnelmia. Yhtyeen kaava on kolmikärkinen: nyrjähtäneet sovitukset, taidokas tuotantojälki sekä vahvat kappaleet. Tuisku astuu tietoisesti monille varpaille tehdessään omasta ja yleisestä jumalasuhteesta teema-albumin, jolla hän sekä herkistyy että härnää. Jatkossa Malkmus maustaa laulujaan niin kantrivaikutelmaa synnyttävällä pedal steelillä kuin huilullakin. Pääinnoittaja tuntuisi olevan kuitenkin Canned Heat, joka kuuluu eniten rytmiikassa ja Al Wilson -falsetissa lauletussa Pää apupyöränä -kappaleessa. ANTTI LUUKKANEN HHHH Levyarviot > ...psykedeelisen raskastelun ystäville silti tutustumisen arvoinen tapaus... Vilpittömimmän tason artisti tavoittaa Häitä ja hautajaisiija Kahvia ja pullaa -kappaleissa hyväksyntää ja omaa paikkaa maailmassa hakiessaan. Näin on luotu tuoreelta tuoksahtava keitos modernia metallia, jossa on kuitenkin myös sen verran alkukantaisuutta, että vanhan liiton nimeen vannovakin voi nyökytellä hyväksyvästi. Mutta ne, jotka bändin löytävät, tulevat varmasti pitämään kuulemastaan. Sekalaisia on ihanan hämmentävä kokoelma folkia, elektropoppia ja afrobeatia kaksikolta, jolle omalaatuisuus ei ole itseisarvo, vaan elinehto. Eksoottisestikin instrumentoidun ACC Kirtanin jälkeen Xian Manin sähköinen kitarapsykedelia kohoaa The Byrdsin Eight Miles High’n ragaisuuteen. Valittu kansa on tähän malliin tervetullut irtiotto. Levyn avaava nimikkokappale on oiva esimerkki siitä, miten kaava käytännössä toteutetaan. Vino huumorintaju lämmittää eikä tässä oteta itseään liian vakavasti. Kansien symboliikka ja suurin osa teksteistä on niin yliampuvaa tykittelyä, että meininki menee väkisinkin sirkuksen puolelle. Sen voi nähdä myös akustisena noise-levynä. Torchia The Coven Rockshots Tamperelaisen Torchian vuoden 2017 debyytti Of Curses And Grief pääsi yllättämään positiivisesti vimmaisella ja äkkiväärällä energiallaan. Kohteessaan kliseisiin sortuu vain Jesse on mun frendi, jonka pointti on totuudellisuudestaan ja hulvattomista sanankäänteistään huolimatta vähän turhan pinnallinen. Kuka olisi uskonut sanaparista basso plus soolo. PERTTI OJALA HHH Antti Tuisku Valittu kansa Warner Kun artisti Suomen kokoisessa maassa nousee tähtiluokkaan, on megalomaanisilla areenakeikoilla suurempi merkitys kuin yksittäisillä hittibiiseillä, tässä genressä vanhanaikaisesta albumikokonaisuudesta nyt puhumattakaan. ANTTI LUUKKANEN HHHH Minä ja Nieminen Sekalaisia Omakustanne Yliyrittäminen on tauti, joka piinaa useita suomalaisia tulokkaita – etenkin niitä omituisempaan ilmaisuun erikoistuneita. Se ei ole edes musiikki edellä kylille päräyttävä tavallista rohkeampi entrée, vaan levyn muotoon puettu provokaatio. ”oikeista” bluespiireistä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että laulu popahtaa häpeilemättä ja sekaan voidaan heittää Television-riffikin (Kitkaa). Kaaos pysyy yhä hallitummin näpeissä, riffeissä ja melodioissa on koukkua, raskautta ja groovea sopivissa paikoissa ja kokonaisuus on muutenkin linjakas. Herrala ei ole säveltänyt melodioita eikä hän oikeastaan missään vaiheessa soita mitään perinteiseltä bassolta kuulostavaa vaan etsii uusia sävyjä. Ajattele sitä intiiminä ikkunana toisen ihmisen mieleen, ajatteluun. Puoli tuntia soolobassoa on varmasti haastava ajatus monille, mutta Pu:ta täytyy lähestyä aivan eri tavalla. Pitkä päätösnumero on periaatteessa On The Road Again oululaisesta näkövinkkelistä. Tutkimusmatkalla basso kuulostaa ihmisääneltä, sintiriltä, saksofonilta ja Marcel Duchampin maalaukselta Nu descendant un escalier n° 2 sekä paljon muulta. 66 SOUNDI hemmäs nykyaikaa bändin ei ole silti tarvinnut tulla. Normaalisti levyt, joissa laajennetaan jonkun soittimen estetiikkaa – varsinkin soolona – ovat valtava riski, mutta tällä kertaa homma toimii. Sillä on silti myös perinteiseksi laskettavaa substanssia
Valtaosa 925:n tunnelmasta rakentuu tarkkuusalueen ulkopuolella. Syntikkapopilla maustetun herkän ja persoonallisen, voimakkaan laulantansa avulla hän tuo luontevasti esiin alkuperäiskansojen epätasa-arvon ja kotimaansa Kolumbian yhteiskunnallisen tilanteen. Aihe, jonka kautta Pimienta lähestyy ruskeuden taakkaa ja rasismia. HANNU LINKOLA HHH Maahantuomme näitä ja paljon muita. The Slitsiä tuottanut Dennis Bovell vieraili seuraavalla Total Exposure -albumilla (2013) ja reggae-vaikutteita hyödyntäessään Las Kellies oli kiinnostavimmillaan. Torchialla on pullat todella hyvin uunissa. Hän on haavoittuvainen diiva, värikylläinen friikki sekä periksiantamaton feministi – eteläamerikkalainen runsaudensarvi, joka sekoittaa tuotannossaan elektronista musiikkia sekä perinteisiä, meneviä afrokolumbialaisrytmejä, cumbiaa ja palenquaa. Pääosin sittemmin kanadalaistuneen Pimientan kotistudiossa äänitetyn albumin titteli viittaa vuoden 2015 Miss Universum -skandaaliin, kun juontaja julisti vahingossa Kolumbian ehdokkaan voittajaksi. Tällaista levyä yhtyeeltä odottikin eikä Torchia petä odotuksia. Maitohapoille mennään jossain eeppisten Shapeshifting Serpentsin sekä Floodin tienoilla, joiden jälkeen levy ei tarjoa enää mitään uutta. Vaikka The Trail onkin hyvin soitettu ja tuotettu lajityyppinsä edustaja eikä siitä löydy suuremmin kritisoitavaa, ei se onnistu päräyttämään aivan kuten edeltäjänsä. Mutta vaikka rimaa ei saadakaan nyt nostettua, ei se onneksi laske tuumaakaan. BBBaby on upea päivitys Marvin Gayen opeista ja Belladonna makuuhuonesoulia ilman vähintäkään limaa. Kiitosta duo saa perkussioiden käytöstä (myös kitarakaikujen perkussiivisesta käytöstä) ja avarasta äänimaisemasta, jota ei ole ahdettu tukkoon. JUSSI NIEMI HHHH Las Kellies Suck This Tangerine Fire Suck This Tangerine on vuonna 2007 ensilevynsä julkaisseen argentiinalaisen Las Kellies -duon kuudes albumi. Vaikka bändin sekamelska onkin eittämättä ainutlaatuista ja luovaa, on se myös tuntunut liian itsetarkoitukselliselta, kuin bändin ainoalle pysyvälle jäsenelle Gautier Serrelle ideoiden määrä olisi tärkeämpi kuin laatu. Mutta jollakin tavalla kaiken aavistaa tarkoituksenmukaiseksi. Saati miten siihen voisi sitoutua. Pysähtymisiä valojuovien äärelle. Igorrrin ja Serren muiden projektien laulukieli ei ole mikään varsinainen kieli, vaan Serre valitsee äänteet sen mukaan miltä ne kuulostavat. Pakettia koossapitävänä liimana toimii Black Sabbathin viitoittama perinteisempi ja suoraviivaisempi stoner, jota on maustettu akustisilla kitaroilla sekä ilmavilla, maalailevilla ja pitkillä instrumentaalitunnelmoinneilla. Usein Igorrrin luomat kontrastit tuntuvat vähän keinotekoisilta, sillä osa sivupoluista toimii huonosti. Valitettavasti päällisin puolin komeasta musiikista heijastuu sama epäkiinnostus varsinaisten merkitysten välittämiseen. Poliittisesti valveutunut materiaali vaihtelee omakohtaisten rakkauslaulujen sekä itsensä rakastamisesta kertovien tekstien kanssa. Suck This Tangerinella hämää se, että kitaristi Cecilia Kellyn ja rumpali Silvina Costan musiikissa parhaiten toimivat hypnoottiset bassokuviot, joiden varjoon primitiivinen kitarointi ja geneeriset rumpukompit jäävät. Nelikko kääntää nyt psykedelianamiskaa reilusti isommalle ja doom/ sludge-potikkaa puolestaan hieman maltillisemmalle tasolle. Päätösraidalla lyödään hetkeksi silmään jopa kunnon juurimusavaihde. Musa tekee selvää jälkeä ja miellyttää myös ehdottoman modernisti intiimillä maanläheisyydellään. Laulaja-lauluntekijä on kunnostautunut myös visuaalisten taiteiden saralla, mikä näkyy viimeistä yksityiskohtaa myöten toteutetun ulkoasun lumoavassa väri-ilottelussa. On mahdotonta sanoa, mistä levy alkaa tai mihin se loppuu. Kunhan hihoista vielä kaivetaan se kaikki pankit ja tajunnat räjäyttävä megahitti, niin se on sitten siinä. Silti sirpaleet näkyvät ilmeikkäinä. Tuloksena on joka tapauksessa miehen tähän asti paras levy. Ei tässä huonoja biisejä olekaan, mutta kyllä ne kaikkein blues/gospelpitoisimmat numerot, kuten Mahalia, That’s The Way, Don’t Wait Up ja erityisesti Neve Give Up ovat ne voimaannuttavimmat Sonin tajuttoman sielukkaan, täysin luonnollisesti karhean äänen purkaessa tuskaa tositarkoituksella. Ehkä asiaan on vaikuttanut myös yhteistyöt The Rootsin, Hezekiahin ja takuuvarmasti ainakin Mavis Staplesin kanssa. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Levyarvostelut 3_20.indd 67 5.3.2020 9.18. SOUNDI 67 puskista samalla tavalla. VESA SILTANEN HHH Lido Pimienta Miss Colombia AntiMenninkäismäistä Lido Pimientaa voisi helposti luonnehtia lattarimaailman Björkiksi, mutta espanjaksi itseään ilmaiseva alkujaan kolumbialainen Pimienta on niin paljon muutakin. Maanisesti barokkimusiikin, metallin, breakcoren ja oopperan välillä tyylilajeja vaihtelevista biiseistä on jäänyt jonkinasteinen yliyrittämisen maku. Biisit ovat valitettavasti vähän tylsiä ja useimmat kuultu aiemmin noin kahteen kertaan. Ei siis ole ihme, että lainailu, kommentointi ja intertekstuaaliset identiteettikerrat ovat asemoituneet 2000-lukulaisen populaarikulttuurin kiinnostavimmaksi anniksi – sikäli kuin kyse on koskaan ollutkaan mistään muusta. VESA SILTANEN HHHH Demonic Death Judge The Trail Suicide Stonerin, sludgen, doomin ja psykedelian sulatusuuni Demonic Death Judge puskee ulos neljättä täyspitkäänsä. Periaatteessa Little tekee kaiken itse, mitä nyt rummuissa, perkussioissa ja taustalaulussa saa vähän apua. Spirituality And Distortion on edeltäjiään musikaalisempi ja parempi levy, mutta Igorrr nojaa silti edelleen liikaa genrepoukkoiluun. Kolmannella pitkäsoitolla Las Kellies (2011) – ensimmäinen kansainvälinen julkaisu brittiläisellä Fire-merkillä – olivat bändin alunperinkin vähäiset latinovaikutteet karisseet. Jokainen 925-esikoisen elementti palautuu menneisyyteen, mutta kokeellinen lakonisuus ja suunnista piittaamaton logiikka istuttavat levyn osaksi nykypäivää: runsauden keskellä äänellistyväksi tyhjyyden tunteeksi, jossa apatia ja keskittymiskyvyttömyys sotkeutuvat toisiinsa. Mutta siellä täällä on myös kauneutta, seesteisyyttäkin. Las Kelliesiä verrattiin 2000-luvun alun newyorkilaisten post punk -revivalistien ohella Delta 5ja The Slits -yhtyeisiin. Esimerkiksi 90-luvun Aphex Twinia muistuttavat säksätykset ovat pahasti ajastaan jäljessä. Se on mukavaa vastalääkettä nykyään ihan liikaa jylläävälle ”eeppisyydelle” ja ylenpalttisuudelle. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Jos Seaweedillä (2017) uitiin tai pikemminkin upottiin syviin ja tummiin syövereihin, nyt noustaan vuorostaan korkeampiin ja eteerisempiin sfääreihin. Äänikuva on pelkistetty äärimmilleen. Näiltä osin lontoolainen Sorry on aikansa tuote. Väittäisin Alohaa yhdeksi vuoden parhaista albumeista. LINDA SÖDERHOLM HHH Igorrr Spirituality And Distortion Metal Blade Igorrrin musiikki on aina ollut samassa määrin ärsyttävää kuin vaikuttavaakin. Pitkät biisit ja jumittaminen toki kuuluvat asiaan, mutta liian pitkä albumi ei jaksa kantaa painoaan loppuun saakka. Matkan varrelle on jäänyt kaksi basistia, joiden aikana bändin tyyli muuntui amatöörimäisestä melupopista punk funkiksi. Psykedeelisen raskastelun ystäville silti tutustumisen arvoinen tapaus. NUUTTI HEISKALA HH Son Little Aloha AntiKahdella aikaisemmalla albumilla Son Little on puoliakustisesti heijastellut folkiin päin kallistuvaa indierockia, mutta nyt musta saarnamiehen poika Philadelphiasta on ilmeisesti tullut siihen ikään, jossa omien juurten merkitys alkaa kirkastua ja tulee halu tuoda ne voimakkaammin kuvaan mukaan. JARI MÄKELÄ HHH Sorry 925 Domino Tietyn kyllääntymispisteen jälkeen kulttuurin uudistumisvoima perustuu olemassa olevien alkuaineiden risteyttämiseen. Bändi ei hallitse mitään yksittäistä tyylilajia erityisen hyvin, joten biisit perustuvat hengellisyyden ja särökitaroiden välisiin kontrasteihin. Psykedeelinen White Paradise erottuu joukossa edukseen. Garbagen vieraantuneimpien hetkien tuotantojälki, uudelta aallolta varastettu teollinen soul, levottomasti heittelehtivät rytmit, vaatimuksilta kuulostavat minä-muodot… Liimaksi on pursotettu The Xx:n hengessä vellovia vuorosanoja, jotka hieroutuvat vastakkain kohtaamatta toisiaan. Maailman paras urkusoundi
68 SOUNDI Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta V ieraus viehättää. Avausraita Naked In The Afternoon lienee levyn tunnetuin kappale varmasti siksikin, etteivät monet ole jaksaneet kuunnella albumia sen pidemmälle. Näennäisen epävireisen kitaran äänet putoilevat näennäisen improvisatorisesti kappaleesta toiseen kuin pöly autiotalon pinnoille. Sitä ei myöskään kannata tehokuunnella päivittäin. Know Thy Self 6. MIKAEL MATTILA Kiven alta 3_20.indd 68 6.3.2020 9.07. Se on kuitenkin hänen merkittävin albuminsa, koska se ilmestyi aikoinaan täysin selittämättömästi tyhjästä ja käynnisti yhden modernin musiikin omintakeisimmista urista. Tilallisuus tuntuu. Siihen levy kytkeytyy ennen kaikkea teksteillään, joissa toistuvat tyylilajin tutut troopit: ”woke up this morning” -tyyliset henkilökohtaiset motiivit, kierot ja melankoliset kaipuukuvaukset, jumalakin. Se saattaa olla vieraannuttavaa kilkutusta ja riipivää yninää, mutta sen äärimmäisyys jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. Siksi vierauden kuvauksiin, kuten varhaiseen antropologiaan tai Mika Waltarin matkakirjoihin, on parempi suhtautua kaunokirjallisuutena tai jonkinlaisena gonzona kuin kohteen tasaveroisena ymmärtämisenä. ”Ready for the house” voi tarkoittaa mitä vain: valmiutta vankilaan, arkkuun, teuraaksi, mitä ikinä. TäJulkaistu: 1978 File under: Folk Kappaleet: 1. First You Think Your Fortune's Lovely 3. On harvinaisen tylyä vetää levystä piuhat irti kesken sen ainoan ”perinteisemmän” sävellyksen. Näin myös olikin, ja sittemmin hän alkoi keikkailla ja osoittautui muutenkin ihan kohtuullisen ”normaaliksi ihmiseksi”, jolla on perhe ja työ ja muutenkin asiat ihan mallillaan. Samalla tällaiset mielikuvat ovat juuri sellaista yliopistolaisen bändipaitamiehen egotrippailua, joka on silkkaa jatketta modernismin ajan kaukomaaromantikoille. Myös levynkannen klaustrofobinen asetelma tuo mieleen perheen pörheän omakotitalon. En moiti heitä. Niiden kansissa esiintyi usein laiha punahiuksinen mies, mistä saattoi päätellä, että kyseessä on artisti itse. Jandek on esiintynyt Suomessakin pariin otteeseen. Siltä vain puuttuvat muoto ja melodiat. They Told Me About You 7. Tekstien omintakeisuus, värikkyys ja hetkellinen käsittämättömyys muistuttavat toisinaan Leonard Cohenia. Cave In On You * 8. Ready For The Housen hermostuttavan kilkuttelunkin alla soljuu lopulta se blues. Jäljelle jäänyt hiljaisuus ahdistaa enemmän kuin itse musiikki. Biisin bluesmainen rakenne on kuitenkin levyn helpointa antia. Mitä hittoa äsken tapahtui. Loppupuolen Cave In On You on taasen levyn aggressiivisin biisi, joka kuulostaa siltä kuin Smith olisi ryskimässä kaiuttimien läpi. Naked In The Afternoon * 2. Koko ”outsidermusiikin” sateenvarjo, jonka alle myös Jandek on kahmaistu, on rikkaan musiikillisen maailman typistämistä ja outouden tarpeetonta fetisointia. Hänen henkilöstään ei vuosikymmeniin tiedetty oikein mitään: hän ei juuri antanut haastatteluja saati keikkaillut. European Jewel (Incomplete) * * = Aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä: Son House Derek Bailey Suicide Eugene Chadbourne Kari Peitsamon varhaistuotanto Jandek Ready For The House Corwood Industries mä on samalla tavalla häiritsevää ja jännitteistä musiikkia kuin 1900-luvun sarjallinen taidemusiikki. Show Me The Way, O Lord 5. Tunnelmaa voisi verrata siihen Twin Peaksin jaksoon, jossa Palmerin perheen levysoitin on jumiutunut viimeiselle uralleen ja olohuoneessa roikkuu kuolema. Kuitenkin se kertoo enemmän vierauden kokijasta kuin itse kohteesta. They Told Me I Was A Fool 9. Ready For The House ei välttämättä ole Jandekin paras levy. Debyyttilevy Ready For The House on pohjimmiltaan folkbluesia. Levyn raastavan tunnelman katkaisee suorastaan hätkähdyttävä European Jewel: tässä biisissä on jopa riffi! Etäisesti Velvet Undergroundilta kuulostava biisi meinaa lähes rokata… kunnes loppuu kuin seinään kesken lauseen. Maine tuskin olisi kasvanut, jollei musiikkikin olisi niin vieraannuttavaa. Silti hän julkaisi kuuliaisesti levyjä vuodesta toiseen. Teksasilaisen Sterling Smithin musiikkiprojekti Jandek edusti pitkään äärimmäistä vierautta. What Can I Say, What Can I Sing 4
– Tämä Slipknot-kiertue on ollut huikea menestys myös meille, ja olemme saaneet valtavan määrän uusia faneja, kitaristilaulaja aloittaa. Me And That Manin debyyttilevy Songs Of Love And Death ilmestyi vuonna 2017. Toki pystyn itse laulamaan suurimman osan muista tuoreista kappaleista, joten luvassa lienee kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen iltama! K u v a: G rz eg o rz -G o à© b io w sk i Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Me And That Manin syvä blues, tumma folk ja outo kantri on tietenkin valtavan kaukana Behemothin hevipaahdosta, mutta myös bändin toimintatavoissa on suuria eroavaisuuksia. Jos mietin vaikkapa keikkatilannetta, niin Behemoth on livenä äärimmäisen tarkasti ja kurinalaisesti yleisöä piiskaava metallipeto, kun taas Me And That Manin konsertit ovat aivan tarkoituksella huomattavasti rennompia ja holtittomampia. Behemoth on kiertänyt amerikkalaissuuruus Slipknotin loppuunmyydyn Euroopan-kiertueen avausyhtyeenä yli kuukauden verran, ja menestyksekkään rundin on määrä päättyä tänään helsinkiläishallin uumeniin. – Saapa nyt nähdä, keitä kaikkia estradille tuolloin nouseekaan. Nergal onkin mainiolla tuulella monen syyn takia. Jos sanon suoraan, niin minähän suorastaan palan halusta päästä kirjoittamaan ja nauhoittamaan seuraavaa studioalbumiamme. – Vuonna 2014 ilmestynyt The Satanist -albumi oli valtava menestys. maaliskuuta. Me And Than Man saapuu konsertoimaan Helsinkiin lokakuun alussa. – Normaalisti amerikkalaisen pääesiintyjän kanssa kiertävä eurooppalaisyhtye joutuu tyytymään mitättömän pieneen lavan kaistaleeseen ja usein myös valoshow’n määrää on rajoitettu. Normaalisti vaaleasävyisen pukuhuoneen seinät on peitetty mustilla lakanoilla ja jostakin suunnalta ilmaan leijailee myös suitsukkeen tuoksua. Tuolloin Nergal työskenteli puolalaisbrittiläisen John Porterin kanssa, mutta miesten yhteystyö päättyi varsin riitaisissa merkeissä ensilevyn jälkeisen kiertueen aikana. Projektiyhtyeen nimessä mainittu ”That Man” onkin nyt muuttunut moneksi vierailijaksi, sillä Nergalin kirjoittamien kappaleiden laulajina toimivat muun muassa Corey Taylor (Slipknot), Brent Hinds (Mastodon), Matt Heafy (Trivium), Ihsahn (Emperor), Mat McNerney (Grave Pleasures, Hexvessel) ja Niklas Kvarforth (Shining). No, Mat ja Niklas asuvat Suomessa, joten ainakin he saattavat ilmestyä lavalle. SOUNDI 69 O n helmikuun loppupuoli, ja puolalaisen black/death metal -yhtye Behemothin nokkamies Adam ”Nergal” Darski istuskelee Hartwall-areenan takahuoneessa. Että okei, Corey Taylor sopisi mahtavasti tämän biisin solistiksi, joten minäpä kysäisen häntä. Kyseessä on yhtyeen ensimmäinen esiintyminen Suomessa. Nergalilla on toisin sanoen edessään taas yksi erittäin kiireinen vuosi, sillä uuden Behemoth-pitkäsoiton tekemisen ohella hänen projektiyhtyeensä Me And That Man julkaisee New Man, New Songs, Same Shit, Vol. Darski lupailee levyn seuraajan saapuvan markkinoille ensi vuoden aikana. – Nyt fiilikseni on varsin toisenlainen, sillä en tunne minkäänlaista rimakauhua. Kiersimme julkaisun jälkeen pitkään, ja minulla taisi olla hieman paineitakin I Loved You At Your Darkestin säveltämisen aikana, sanoo Nergal. – Kun sävelsin uuden albumin biisejä, saatoin kuulla mielessäni jonkun tietynlaisen lauluäänen. Teksti: Timo Isoaho ME AND THAT MAN Bazook 3_20.indd 69 5.3.2020 10.14. 1 -kakkosalbumin 27. Ja niin edelleen, kertoo Nergal. Slipknotin kanssa asiat ovat aivan toisin: meillä on lupa tehdä lavalla melkeinpä mitä haluamme, ja monet kokeneetkin keikkakävijät ovat hehkuttaneet, etteivät he ole koskaan nähneet yhtä näyttävää lämppäribändin settiä pyroineen ja muine efekteineen! Vuonna 1991 perustetun Behemothin edellinen albumi I Loved You At Your Darkest ilmestyi syksyllä 2018
Toisin sanoen vituttaa tämä maailman meno ja sen hautaan meno. ”Ihan onnistunut pläjäys” on myös maaliskuun lopulla julkaistava kakkosalbumi Exitus. Turpaan tulee eikä armoa anneta. – Eihän tässä muuta kuin romut autoon ja tien päälle. Sanottakoon myös, että Ego Cancerissa vierailee suomalaisen metallin legenda Janne Joutsenniemi. Seuraavaksi S-Toolin edessä siintää tiivis keikkarypäs. Onko albumilla muita vierailijoita. – No, ensimmäisenä ajattelen sitä, että debyytti kasattiin väsäämieni demoaihioiden pohjalta, eikä se olekaan ihan sataprosenttisen ehta ”bändilevy”, vaikka toki pärstät punaisena yhdessä treenattiinkin. Esimerkiksi Ego Cancer -kappaleen keskiosan varsin yllättävä riffittely osuu ja uppoaa. K u v a: Ja n i M ah ko n en K un Sentencedin laulajana raskaamman musiikin ystävien tietoisuuteen nousseen Ville Laihialan kipparoima Poisonblack vetäytyi ”määrittelemättömän pituiselle tauolle” elokuussa 2015, monesta maailmankolkasta kuului kysymys: mitähän Ville keksii seuraavaksi. – Virret syntyvät vitutuksesta – nykyään jopa vielä enemmän kuin ennen. Totta puhuen se on helvetin paljon enemmän, sillä Exitus on kuin ensilevyn turboahdettu versio – kokonaissoundi on tiukempi, riffit ovat hyökkäävämpiä ja soitto groovaa elävämmin. – Haettiin sellaista old school -meininkiä sinne ja tänne, eikä biisien aina tarvitse mennä niin kuin niiden pitäisi mennä. Nostetaan esiin sekin, että S-Tool tarjoaa myös sovituspuolella makoisia ideoita. Motherfucker sekä Hole syntyivät ensimmäisinä, ja ne määrittelivät aika lailla sen kiiman, vimman ja raivon määrän, mitä halusin uusiin juttuihin pumpata. Mutta ei siinä mitään, kaikkiaan levystä tuli ihan onnistunut pläjäys. Laulajakitaristi Laihialan, rumpali Aksu Hantun, basisti Kimmo Hiltusen ja kitaristi Sami Leppikankaan muodostaman S-Tool -yhtyeen debyyttialbumi Tolerance ilmestyi lopulta syksyllä 2017, ja Soundin kriitikko Marko Säynekoski kuvaili julkaisua muun muassa seuraavasti: ”Bändi kuulostaa tavattoman ankaralta” ja ”kokonaisuus on erittäin tiukka paketti, joka pystyy svengaamaan vapautuneesti”. Siitähän levyn nimikin tulee: Exitus tarkoittaa päättymistä ja loppumista, eli kuolemaa. Osan kevään keikoista yhtye paiskaa omin päin, kun taas muutamat konsertit tapahtuvat Euroopan-kiertueelta Suomeen palaavan Lordin kanssa. Vastaus kävi harvinaisen selväksi keväällä 2016, kun Laihiala ilmoitti perustaneensa ”Panteran ja Entombedin musiikillisissa maisemissa” liikuskelevan uuden orkesterin. Sellaista oman paskan olon helpottamistahan rallien tekeminen joka tapauksessa on, kuvailee Laihiala. Tarkoituksena on takoa tappovirsiä ilman armoa! KIIMAISTA VIMMAA JA RAIVOA Bazook! Teksti: Timo Isoaho > 70 SOUNDI Bazook 3_20.indd 70 4.3.2020 16.53. Korvaan tarttuu jo ensikuuntelulla myös se, että S-Toolin vitutusmittarit huutavat nyt todella punaisina, aina levyn avaavan Motherfuckerin ensimmäisestä sekunnista päätösraita Body Bagin viimeisenä kiertäviin kitaroihin. – Aloin rämpytellä tuoreita ralleja heti debyytin valmistuttua. Mutta mitä miettii Ville Laihiala talvella 2020, jos hän palauttaa Tolerance 0:n mieleensä. – Oma mieliala on pysynyt samanlaisena jo pitemmän aikaa. – Sanoituspuolelta löytyy vanha ystäväni Sami Lopakka, joka kirjoitti meille The Inhumanist -kappaleen tekstin
Täsmälleen samoilla kulmilla 80-luvulla vaikuttivat myös Metallica, Exodus, Possessed, Forbidden, Sadus ja VioLence. Siltä se ainakin tuntui, sillä paatti poukkoili ylös ja alas valtavien aaltojen mukana koko pitkän matkan ajan. Kun pääsin alkuun, aihioita alkoi syntyä reippaalla tahdilla, ja lähettelin niitä sitten Chuckin ihmeteltäväksi. No, ei päättynyt – ainakaan vielä! Testamentin mittava Euroopankiertue promotoi ryhmän kolmattatoista studioalbumia. Teimme kolme pitkää Euroopanrundia ja kaksi kierrosta Yhdysvalloissa. Nipistelimme itseämme, että voiko tämä olla tottakaan! – 1990-luvun jälkipuolisko oli tietenkin vaikeaa aikaa lähes kaikille metallibändeille, mutta me julkaisimme tästä huolimatta koko ajan levyjä. Tämän vuoksi jouduimme lainaamaan kiertuekumppaniemme Exodusin ja Death Angelin soittokamoja kitaroista alkaen. Ennen kuin huomasimmekaan, kolkuttelimme jo vuoden 2019 portteja, kertoo Peterson. Jouduimme raivoisan myrskyn kouriin Ruotsin puolella, ja me ehdimme juuri ja juuri illan viimeiselle laivalle, mutta rekkamme jäi ikävä kyllä Tukholmaan. Testamentilla ei taida olla vastaavia suunnitelmia. O n helmikuun puolivälin tiistai, ja Tampereen Pakkahuoneen takahuonealueella käyskentelee suorastaan hämmentävä määrä amerikkalaista metallialan osaamista. Mikäli pysymme sielun ja ruumiin voimissa, julkaisemme uusia pitkäsoittoja ja teemme pitkiä rundeja vielä pitkään! K u v a: St ep h an ie C ab ra l ”Julkaisemme uusia pitkäsoittoja ja teemme pitkiä rundeja vielä pitkään!” ei eläkesuunnitelmia TESTAMENT TESTAMENT SOUNDI 71 Bazook 3_20.indd 71 5.3.2020 10.19. – Eilinen keikka Helsingissä ei ollut ihan parhain tai näyttävin Testament-veto. Meidän olikin sitten pakko karsia setistä muutamia avainbiisejä, sillä niiden soittaminen olisi vaatinut eri vireitä, eikä siihen ollut mahdollisuuksia ”yhden kitaran taktiikalla”, kertoo Peterson. Metallikeikkoja järjestettiin kohta klubissa jos toisessakin, ja kaikki hevidiggarit tunsivat toisensa, muistelee Peterson. – Tuntuu hienolta tajuta, että olen tehnyt levyjä reilusti yli kolmenkymmenen vuoden ajan, enkä ole vieläkään kyllästynyt näihin touhuihin. – Kiersimme todella ahkerasti Brotherhood Of The Snaken jälkeen. – Olin kova metallidiggari jo 70-luvulla, sillä Motörheadin kaltaiset yhtyeet onnistuivat räjäyttämään pääni joskus 12-vuotiaana. – Kuulin jotakin sen suuntaista, että myrskyasteikko menee nollasta kahteentoista, ja tämä rajuilma olisi ollut voimakkuudeltaan 11:n luokkaa. Lopullinen paluu parrasvaloihin tapahtui The Formation Of Damnation -albumilla vuonna 2008, emmekä ole kliseisesti sanoen katsoneet taaksemme sen jälkeen. Melkeinpä päinvastoin: toisinaan ajattelen, että nythän minä vasta todella tiedän, miten näitä albumeja väsätään. – Varsinainen uuden materiaalin sävellysprosessi käynnistyi viime vuoden alkupuolella. – Ei todellakaan. Yhdessä laulaja Chuck Billyn ja rytmikitaristi Eric Petersonin kanssa he muodostavat thrash metal -legenda Testamentin. – Kun Metallica räjähti isoksi yhtyeeksi, kaikkien levy-yhtiöiden katseet kääntyivät San Franciscoon. Lisäksi soitimme Japanissa, Etelä-Amerikassa ja vaikka missä. Kitaristi on tapansa mukaan hyvällä tuulella, vaikka tänään voisi olla toisinkin. Slayer päätti aktiiviuransa viime vuoden lopulla. Lähes tunnin mittainen, huhtikuun alussa ilmestyvä Titans Of Creation seuraa nelisen vuotta sitten julkaistua Brotherhood Of The Snake -pitkäsoittoa. Hän sovitti mukaan laulujuttuja ja ennen kuin huomasimmekaan, meillä oli levyllinen tasokasta materiaalia käsissämme. Hänen vieressään taas istuskelee basisti Steve Di Giorgio, jonka yhtyeitä ovat olleet muun muassa Death, Iced Earth ja Obituary. Kun thrash metal alkoi sitten toden teolla kehittyä kotiseudullani seuraavan vuosikymmenen alussa, se tuntui tietenkin suunnattoman hienolta. Alkoi melkein jo mietityttämään, että tänne pohjoisen meren syvyyksiinkö meidän tarumme päättyy. Testament sai diilin isolta monikansalliselta Atlantic-merkiltä, ja yhtäkkiä kiersimme ympäri maailmaa Megadethin, Slayerin ja monen muun kanssa. Laivamatka taisi olla hurja kokemus. – Kirjoittaa mahdollisimman mielenkiintoinen ja monenlaisia tunnelmia sisältävä thrash metal -albumi, sanoo Peterson hetken aprikoituaan. Solisti jatkaa saman tien kohti muita velvollisuuksia, mutta Petersonilla ei ole kiire minnekään. Hah hah! Testament on kotoisin San Franciscon koillispuolella sijaitsevasta Berkeleyn kaupungista, joten yhtyeen juuret ovat paaluttuneet thrash metalin epäpyhälle maalle. Soundin on määrä jututtaa Testamentin vuonna 1983 Legacynimellä perustanutta Petersonia, ja pian mies asteleekin paikalle laulaja Chuck Billlyn kanssa. Tuossa on muun muassa Deathin ja Strapping Young Ladin riveissä aikaisemmin rummuttanut Gene Hoglan. Soolokitaristi Alex Skolnick taas tunnetaan maailmanmusiikkija jazz-intoilunsa lisäksi Savatagesta ja Trans-Siberian Orchestrasta. Mikä oli ykköstavoitteesi Titans Of Creationin suhteen
Room Escape tulostus.indd 72 5.3.2020 14.32
Aihe: Miles Davis CS 9961, XSM 151732/3, project # 03802. Samaan aikaan rytmistä ja äärimmäisen abstraktia. Itse asiassa juuri taidokas graafinen suunnittelu nouseekin usein esille Bitches Brew -keskusteluissa. Bitches Brew’n merkitys suurteoksena on sementoitunut ajan myötä ja hehkutusta sataa toki myös jälkikäteen. Esimerkiksi Radiohead on kertonut OK Computerin saaneen vaikutteita Davisin albu mista. Miles olisi kuulemma laittanut levyn nimeksi Witches Brew. Radikaali aika, siihen sopiva rock-henkisen kokeellinen soundi ja tätä ilmentävä kuvitus loivat Bitches Brew’sta ajan hermoon osuneen täysosuman. Albumi mullisti hänen musiikillisen maailmansa täysin. Aikamoinen jööti levylautaselle, siis. S ähke, 14.11.1969. Vau! Tähän kuulijaan puolestaan vaikutti tuoreimmilla kuuntelukerroilla erityisesti albumin päätösraita, pitkän ja vivahteikkaan seikkailun päättävä seesteisen myrskyisä Sanctuary. – Olin kuunnellut sitä ennen lähinnä klasaria, ja Bitches Brew oli ensimmäinen jazzlevy johon todella tykästyin – se muistutti enemmän Jimi Hendrixin Machine Gunia kuin jazzissa hieman tylsänä pitämääni teema-soolo-teema-rakennetta. Miles Davis, tuolloin hieman päälle nelikymppinen supertähti ei ollut kiinnostunut siitä, mitä levy-yhtiöpamput tai muut alan myyntimiehet ajattelivat. Vuonna 1976 levy rikkoi puolen miljoonan myydyn kappaleen rajan Yhdysvalloissa ja 2003 puhkesi miljoona, josta USA:ssa saa platinalevyn arvon. Please advise.” Levytuottaja Teo Maceron viesti Columbia-levymerkin päättäjille on lyhyt ja ytimekäs, mutta kertoo samalla paljon. PB SOUNDI SOUNDI 73 Ei paha! Itse asiassa kyseessä on Miles Davisin uran suurin listamenestys, joka kävi korkeimmillaan Billboardin listalla sijalla 35. Mittaa tunti ja kolme varttia, pisimmät kappaleet päälle 20-minuuttisia. Bitches Brew ei ollut Milesin ensimmäinen sähköinen kokeilu, mutta tuntuu nousseen jazz-ajanlaskussa reilusti sitä edeltäneen In A Silent Wayn edelle. Miten se olikaan onnistunut piileskelemään levyn lopussa kaikki nämä vuodet. Maaliskuun lopulla 50 vuotta täyttävä ja samalla vinyylimuodossa uudelleenjulkaistava Bitches Brew oli joidenkin aikalaisten mielestä sähköisyydessään kaupallinen, mutta helposti sulavaksi levyä ei tosiaankaan ole tehty. The Penguin Guide To Jazz arvioi albumin olevan ”eräs vuosisadan jälkipuoliskon merkittävimmistä taiteellisista saavutuksista – missä tahansa taiteenlajissa”. ”Miles soitti juuri. Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives 100 MINUUTTIA SULAA LAAVAA Wildflower: Wildflower (Ill Considered Music) Jasper Høiby: Planet B (Edition Records) Kenny Barron & Dave Holland Trio: Without Deception (Dare2 Records) KUUKAUDEN UUTUUSLEVYSUOSITUKSET: Jazz kiinnostaa 3_2020 -taitto_b.indd 73 6.3.2020 9.19. Itse asiassa ristiriitaisen kuuloinen levyn nimi oli The Guardianin kymmenen vuoden takaisen artikkelin mukaan Betty Davisin, Milesin artistina itsekin uraa luoneen vaimon ehdotus. Aluksi albumin musiikki kuulosti vain taikuudelta, mutta myöhemmin opin arvostamaan myös sen syvempiä tasoja: Milesin trumpetin mikrotonaalisia taivutuksia, sähköpianojen vuoropuheluja, levyn uskomattomia sooloja ja ennen kaikkea sen groovea. Hän haluaa laittaa levyn nimeksi ‘Bitches Brew’. Varmasti ainakin jazzin saralla levyä voi pitää yhtenä kaikkien aikojen vaikuttavimmista, onhan se inspiroinut lukemattomia muusikoita uuden etsinnässä genrerajoista riippumatta. – Voisin kuunnella Bithes Brew’ta loputtomasti ja löytää silti uusia juttuja levyltä, joka kuulostaa aina taianomaiselta, rakastan sitä loputtomasti!, kitaristi kertoo. heinäkuussa 1970. Värikkäine gatefold-kansineen levy henki osuvasti ajan radikaalia henkeä – nauhoitettiinhan se osuvasti koko populaarikulttuuria ravistelleen Woodstock-festivaalin jälkihuuruissa. Levyn sisältämä ”funk” on abstraktia, nestemäisen kuuloista ja vääjäämättömästi virtaavaa. Saksalaisen Mati Klarweinin satumaisen upea psykedeelinen kansitaide kuvittaa kimaltaen valuvan musiikin täydellisesti ja voi vain kuvitella, mikä määrä jointteja 70-luvun alun amerikkalaisilla kampuksilla on kääritty gatefold-levyn otollisen rakenteen ja tajuntaa jo valmiiksi laajentavan visuaalisen ilmeen ansiosta. Itsekin sähköisen jazzin saralla kunnostautunut Raoul Björkenheim kertoo ostaneensa Bitches Brew’n Hietalahdentorilta jo vuonna 1973 sen hienon kannen takia
Luimme Mayallista että hän oli ehtinyt elää ja kokea huomattavan paljon: asua Tarzan-henkisesti puuhun rakentamassaan majassa kotipaikkakunnallaan Luoteis-Englannissa, noin 30 km Manchesterista etelään. Hän oli suorittanut asevelvollisuutensa brittijoukoissa osallistumalla Korean sodan loppuvaiheeseen, mikä sekin tuntui uskomattomalta. Suomalaisillekin varsin tuttu WatBrittibluesin isoisä muistelee K u v a: So u n d in k u v aar k is to E-liike 3_20.indd 74 5.3.2020 13.22. Sittemmin hän oli muuttanut Lontooseen ja alkanut vuonna 1963 liidata omaa Bluesbreakers-kokoonpanoaan, jonka vuonna 1966 ilmestyneellä kakkosalbumilla esiteltiin maailmalle Clapton. Kaiketi isänsä alkoholismista johtuen viinakin tuli Mayallille tutuksi vasta yli kolmekymppisenä. Kulttikitaristi, johon muut vertautuvat. Kun itsekin kuulin Mayallista ensimmäisen kerran syksyllä 1967 hänen ensimmäisen Suomen-vierailunsa yhteydessä, oli mies jo 34-vuotias, eli periaatteessa ikäluokkamme silmissä pappa-osastoa. Nyt hän tekee sen Joel McIverin haamukirjoittamassa supermielenkiintoisessa omaelämäkerrassa. Hän on koko 60-luvulla syntyneen brittibluesboomin ruumiillistuma. Hänellä oli riittävästi viisautta, näkemystä ja kaukokatseisuutta antaa Eric Claptonin vääntää vuonna 1966 vahvistimensa studiossa niin lujalle kuin tämä halusi. Mayallin ”blues-korkeakoulu” tuotti 60-luvulla upeita muusikoita, joista ensisijaisesti ja oikeutetusti muistetaan yleensä kitaristit: Se, mitä Mick Taylor sai aikaan Rolling Stonesissa tai Peter Green Fleetwood Macissa. Hänestä kirjoitettiin runsaasti nuortenlehdissä. Oikeastaan se oli kuitenkin Mayall, joka muutti koko rock-sähkökitaran soinnin sellaiseksi millaisena se tänäkin päivänä levyillä kuullaan. Ja kun nyt arkku avattiin niin sanotaan, että hän jatkoi piirun diipimmällä tasolla samaa kehityskulkua minkä Beatles, Stones ja kumppanit olivat aloittaneet: amerikkalaisnuorisolle heidän omasta kotimaastaan lähtöisin olevan musiikin esittelemisen uudella, hieman diipimmällä twistillä. Tänään 86-vuotias Mayall on umpilegenda, joka keikkailee ja julkaisee edelleen ahkerasti levyjä. Levylle kaiverrettu kitarasoundi oli uraauurtava koko silloisen populaarimusiikin kentässä. Päinvastoin – hän toi alkuperäiset bluesartistit mielellään esiin ja oli monin tavoin katalysaattori vakavalle bluesin harrastukselle Euroopassa. Mayall teki bluesista muodikasta – hän nosti sen osaksi silloista rock-musiikkia. Mutta eipä aleta spoilata, vaan annetaan lukijalle löytämisen riemu. Naiset ovat taattoa kuitenkin aina kiinnostaneet, mikä muistetaan tuoda kirjassa kiitettävästi esiin. Erikoisvipeltäjä Yhdysvaltain länsirannikolla vaikuttava Junior Watson kuuluu bluesmusiikin monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden takaaviin erikoisvipeltäjiin. Watsonin uusin albumi Nothin’ To It But To Do It noudattelee miehelle tuttua peruskonseptia: bluesia ja voimakkaasti jazz-henkistä leikittelevyyttä sekä ennalta-arvaamattomuutta tarjoiltuna viettelevän paksun tonen kera. 74 SOUNDI JOHN MAYALL & JOEL MCIVER: Blues From Laurel Canyon – My Life As A Bluesman (Omnibus Press) JUNIOR WATSON: Nothin’ To It But To Do It (Little Village Foundation) E-Liike > Roots-maailman kuulumisia Teksti: Esa Kuloniemi J ohn Mayallin ja hänen johtamansa Bluesbreakers-yhtyeen vaikutus brittiläisen rockmusiikin kehitykseen on suurempi kuin monesti muistetaan mainita – huolimatta siitä, että hänen toimialansa on ollut ennen muuta blues. Huolimatta tietystä seikkailunja kokeilunhalustaan Mayall ei ole oikeastaan ikinä paljastanut taustastaan, itsestään ja omista syvimmistä tuntemuksistaan kovin paljon. Kirja on vasta ensimmäinen osa kaksiosaiseksi kaavaillusta teoksesta ja päättyy 70-luvun alussa Yhdysvaltojen Los Angelesiin pysyvästi muuttaneen Mayallin Laurel Canyonin talon täydelliseen tuhoutumiseen maastopalon seurauksena syyskuussa 1979. Suuri osa varsinkin Mayallin alkuaikojen ohjelmistosta oli kuitenkin lainaa mustilta amerikkalaisilta bluesartisteilta, mitä tosiseikkaa Mayall ei pyrkinyt millään tavoin kätkemään. Tai kulissientakaisista tapahtumista. Mutta tässä tapauksessa se antoi vain statusta. Tupakin poltto päättyi jo 70-luvun alussa Mayallin huomattua röökaavansa peräti neljä toppaa päivässä. Sen jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan. Ja vaikka blues toki jo tunnettiin meilläkin jazzmuusikoiden ja -harrastajien piirissä, ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että John Mayall toi bluesin Suomeen. Selviää esimerkiksi, että mies ei ole hippimäisestä olemuksestaan huolimatta ollut koskaan huumeorientoitunut. Ja ensimmäisenä ja kaikkein merkittävimpänä: Eric Clapton Creamissa. Mayall näytti pitkine tukkineen, partoineen ja hapsutakkeineen popparilta – tai pikemminkin pesunkestävältä hipiltä. On tietenkin kutkuttavaa kuulla bändin määrätietoisena ja aina muutokseen valmiina taiteellisena visionäärinä tunnetun Mayallin omia näkemyksiä ja muistoja legendaarisista tapahtumista ja muusikoista. Mayall itse ja hänen muusikkonsa olivat 1960ja 70-lukujen poppinuorisolle bluesin synonyymi
Onneksi päivätyöni on mahdollistanut tämän. 3 . F I E N N A K K O L I P U T : T I K E T T I . Kaiken keskellä Watsonin kamikazemainen kitarointityyli tekee yllättäviä koukkauksia ja käännöksiä kuin raiteiltaan suistuva juna päätyen kuin ihmeen kaupalla takaisin kuosiin. L A S S E H O I K K A & S O U VA R I T 17 € V A P U N P Ä I V Ä N T A N S S I T T I MO R AU T I A I N E N & T R I O N I S K A L AU K AU S E L Ä K E L Ä I S E T A N S S I K E L A MO KOM A E-liike 3_20.indd 75 6.3.2020 14.03. P E T R I N Y G Å R D 1 5 € / 2 € P E 2 7. A N S S I K E L A 2 € / 25 € T O 3 . E K I J A N T U N E N 1 2 € 4 5 V . KIM BJÖRN, SCOTT HARPER: Pedal Crush (Bjooks) W W W . M A R I T A T A A V I T S A I N E N & K O I V U 1 5 € L A 1 8 . Onneksi jaksoin tutkia Uraltone-musiikkiliikkeen pöytää, jollta löytyi tavattoman mielenkiintoinen Pedal Crush -efektipedaalikirja, tekijöinään Kim Björn sekä Scott Harper. Varsinkin efektien järjestyksestä on paljon asiaa. 4 . Myös fonisti Sax Gordon ampuu kovilla. SOUNDI 75 son on työskennellyt John Lee Hookerin, Big Mama Thorntonin ja George Smithin kanssa ja vaikutti aikoinaan Mighty Flyers -yhtyeessä, sittemmin muun muassa Kim Wilsonin ”Tiger Man” -kokoonpanossa ja Canned Heatissa. J U H L A K E I K K A ! L A 2 8 . Yhden huonon puolen keksin opuksesta: lukiessa tulee hillitön himo ostaa kaikki mahdolliset efektipedaalit, ihan kaikki. F I S I B E L I U S K A T U 2 8 , 4 9 4 H A M I N A + 3 5 8 4 4 7 9 5 5 3 8 • T Y O S K I @ W A N H A T Y O S K I . Teoksessa on myös yli 40 artistin, tuottajan tai pedaalivalmistajan valaisevaa pedaalihaastattelua. Olen laskujeni mukaan ostanut noin 57 prosenttia Soundiin arvioimistani tuotteista ja käyttänyt tähän manööveriin noin 15 000 euroa. Loistoostos! HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija sa, ja Andersen on tuottanut sen yhdessä Watsonin kanssa. 5 . Levy on äänitetty toisen ässäkitaristin Kid Andersenin ylläpitämässä, jo käsitteeksi muodostuneessa Greaselandstudiossa Kalifornian San DiegosA loitin Soundissa keväällä 2008, kun ystäväni Esa ehdotti, että voisin kirjoittaa silloisen päätoimittaja Kanervan luvalla laitearvioita E-liikkeeseen. Blueskitaravaltakunnassa siis kaikki hyvin. 4 . Muistan, kun päätoimittaja Meriläinen kerran heikkona hetkenään tokaisi: ”Olet Soundin ainoa, oikea ja virallinen kamarunkkari!” Olen hellinyt tätä muistoa sydämessäni siitä lähtien, koska se on totta: olen toivoton musakama-addikti ja aina testailemassa sekä tutkimassa uusia soitinlaitteita. M O K O M A 2 € / 25 € P E 1 7. A N T T I K E T O N E N 2 € / 25 € V A P P U A A T T O P E 1 . Y Ö L I N T U 1 5 € L A 1 1 . Englanninkielinen Pedal Crush on taitettu tyylikkäästi ja valokuvat ovat laadukkaita. Hankkimistani kamoista on ollut ja on edelleen tavattomasti iloa. E L Ä K E L Ä I S E T 2 € / 25 € L A 4 . M I L J O O N A S A D E 2 € / 25 € P E 1 . 4 . Mukana on myös aiemmin Robert Crayn bändissä vaikuttanut kosketinsoittaja Jim Pugh, joka paikoitellen miltei varastaa show’n. 4 . Tämä on suurenmoista luettavaa kaikille meille kamarunkkareille. Kirjassa mainittuja polkimia ei varsinaisesti arvioida, vaan niiden ominaispiirteet tuodaan esille genreryhmittäin. Uusi albumi koostuu miehelle tyypillisellä tavalla suurimmalta osin harvinaisista 1950ja 60-lukujen taitteen klassikoista. Opin kirjaa selatessani uuden epäkronologisen tavan lukea: avaan sen satunnaisesta kohdasta ja luen koko aukeaman. Jokaisella aukeamalla on mielenkiintoista luettavaa. 4 . F I L A 2 1 . 3 . T I M O R A U T I A I N E N & T R I O N I S K A L A U K A U S 2 € / 25 € P E 3 . Helmikuussa 2020 järjestettiin Helsingin Kulttuuritalolla mahtavat Tonefest-musiikkimessut, johon osallistuivat esillepanijoina lähes kaikki suomalaiset soitin-, vahvistinja efektivalmistajat. Esiinnyin aluksi vain pelkkänä Hemmona, mutta otin sittemmin rohkeasti koko nimeni käyttöön. Viihdyin messuilla tuntikausia tutkien ja kysellen uusien tuotteiden perään, vaikka meteli isossa salissa oli välillä sitä luokkaa, että meinasin menettää hermoni. Muukin soittajisto on parasta a-ryhmää. R E M U P L AY ’ S H U R R I G A N E S 2 € / 25 € S U 1 2 . 4 . Hinta on noin 64 euroa. Joka sivulla on hyviä vinkkejä polkimien taidokkaaseen ja epätavalliseen käyttöön. Kaikki eri tyyppiset spedut esitellään huolellisesti sisältöineen ja virBrittibluesin isoisä muistelee Pedaalihimon yllyttäjä talähteineen. 4 . 3 . Pedaalien rakentamisesta kiinnostuneille on kirjassa paljonkin luettavaa, vaikka piirikaavioita ei sentään ole sisällytetty mukaan. 4 . W A N H A T Y O S K I
Nuori Niklas Kouzmitchev on loistovalinta päärooliin. Johanneksen kasvutarina on haus ka draamakomedia, joka ei välttämättä niinkään naurata ääneen kuin saa hymistelemään hyväntuulisena. Uuden elokuvan tähdeksi on palkattu itse Harrison Ford, joka toimii myös elokuvan kertojana, mutta hän tulee kunnolla kuvaan mukaan vasta elokuvan puolivälissä. Lopputuloksesta tulee mieleen jo nimenkin perusteella Itä-Saksaan sijoittuva Goodbye Lenin, vaikka Näkemiin Neuvosto liiton tarina onkin täysin erilainen. Draamakomedia perustuu ohjaajan omiin lapsuudenkokemuksiin 1980ja 1990-lukujen taitteessa, jolloin Neuvostoliitto oli hajoamassa. Pelielokuvat eivät muutenkaan kovin usein onnistu, joten Sonic The Movie näytti tuhoon tuomitulta. Erityistapaus on myös Viitasen Piian hienoa Tuntemattomalle Ainolle -kappaletta inspiroinut isoisän ensikirje tulevalle puolisolleen kotirintamalle. Itsenäisen Suomen lyhyen historian ajasta kootaan värikäs kollaasi sisällöltään tärkeitä ja yksilöllisesti koettuja kuvauksia elämän eri tasoilta maailmanpoliittisista valtarakenteista kulttuurin avainhahmojen kirjeenvaihtoon sekä sodan kuolemanvaarojen kokemuksista moderneihin some-kirjeenvastikkeihin. Sonicin suuhun on kirjoitettu nokkelaa dialo gia, ja pääpahista esittävä Jim Carrey on lähes yhtä kovassa vedossa kuin 1990-luvun klassikkokomedioissaan. Tuttuun tyyliin kamera ei käytännössä liiku lainkaan, mutta se ainoa kuva on lavastettu pienimpiä yksityiskohtia myöten kuin taidokkaan kuvataiteilijan tekemänä. Monet maisematkin on saatu aikaan digitaalisesti. Ohjaaja Chris Sandersin tausta on animaatioissa (Lilo & Stitch, Näin koulutat lohikäärmeesi), ja Erämaan kutsukin on tavallaan animaatio, sillä Buck-koira ei ole oikea, vaan se on luotu ihmisnäyttelijän ja liikkeenkaappauksen avulla. Vaikka visuaalinen ilme on luotu taitavasti, lopputulos näyttää silti hieman keinotekoiselta, vaikka Buckin tarina onkin sympaattinen. Sonic The Movie on kaukana mestariteoksesta, mutta se tarjoaa viihdyttäviä hetkiä. Tarinan varsinainen keskushahmo on jättikokoinen koira nimeltä Buck. Lopputulos on kuitenkin positiivinen yllätys. ASKO ALANEN TIMO KALEVI FORSS (KOKOAJA): UNOHTUMATTOMIA KIRJEITÄ SUOMESTA LIKE UNOHTUMATTOMIA KIRJEITÄ SUOMESTA -NÄYTTELY TAMPEREEN POSTIMUSEOSSA 31.1.2021 SAAKKA Sotakirjeistä twiitteihin sanoin kuvin_3_2020 -taitto_a.indd 76 5.3.2020 9.14. HHHH NÄKEMIIN NEUVOSTOLIITTO Lauri Randla on Neuvosto-Virossa vuonna 1981 syntynyt elokuvantekijä, jolla on inkerinsuomalaiset sukujuuret. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT K irjan idea on nerokas. Sonicin uutta ystävää esittävä James Marsden jää Carreyn ja siilihahmon varjoon, eivätkä pikkukaupungin poliisin ihmissuhdeongelmat jaksa juuri kiinnostaa. Johannes jää kahden erilaisen kulttuurin ja ideologian väliin. HHHH ERÄMAAN KUTSU Jack Londonin tunnetuimpiin teoksiin perustuva Erämaan kutsu on filmattu useita kertoja. Lausutaan muutama lause, ja sitten vaihdetaan paikkaa. Elokuvan tekijät siirsivät nöyrästi ensi-iltaa ja muokkasivat hahmoa enemmän alkuperäisen näköiseksi. Andersson vie katsojan hetkeksi kahvilaan, virastoon tai vaikkapa hautausmaalle. Näkökulmaa laventaa toki se, että useat sotaraportit elävöittävät kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden profiilia vaikeilta ajoilta. Koirasan karin seikkailuja seurataan Floridasta Yukoniin, missä kullankaivajien vetokoiraksi päätyvä Buck saa ystävän Fordin esittämästä erakosta. Unohtumattomia kirjeitä Suomesta on yhtä monen persoonallisen kirjoitustyylin opus kuin kansien välissä on kirjeitä (100), ja alkuperäiset tekstit ovat kuvina mukana. HHH SONIC THE MOVIE Klassiseen videopeliin perustuva Sonic The Movie sai paljon negatiivista julkisuutta ennen ilmestymistään. Konsepti on nimittäin täsmälleen sama. Ääniraidalla soi osuvasti Villu Tammen Tere perestroika. Lakonisiin repliikkeihin on kuitenkin ladattu valtavasti merkityksiä ja tasoja. Keskosena syntyneen Johanneksen äiti halajaa Suomeen paremman elintason perään, mutta isoäiti haluaa kasvattaa pojasta kunnon neuvostokansalaisen. Yli kolmannes kirjeistä on peräisin sisällissodan, talvija jatkosodan syövereistä, joten temaattinen epäsuhta vallitsee valikoimassa. Käsin kirjoitettujen ja postin kotiin kiikuttamien kirjeiden suuri suomalainen kertomus saa köyhähkön lopun poliitikkojen twiiteistä, joista on karsiutunut perinteisen kirjeenvaihdon kaikki viehätys niin ulkoisesti kuin sisällöllisestikin. Ajan myötä muuttuneen kielenkäytön lisäksi on kiehtovaa vertailla käsialoja, kynänjälkiä ja kirjeformaatin kehitystä. Myrskyt rajoittuivat jo vesilasiin, ja 1970-luvulle tullessa populaarikulttuuri, julkkikset ja faniposti alkavat saada suurempaa huomiota. Ennakkopätkissä maailman nopein siili näytti fanien mielestä aivan vääränlaiselta, mikä sai aikaan palauteryöpyn. 76 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Hitlerin, Mannerheimin ja Stalinin kirjeiden jälkeen 1950-luku näyttäytyy jo paljon arkisempana, uuden proosallisemman kulttuurin merkeissä. Kohti ääretöntä koostuu lyhyistä väläyksistä, joissa kohdataan ihmisiä tragikoomisissa tilanteissa. Tällä kertaa henkilöhahmoihin kuuluvat muun muassa uskonsa me nettänyt pappi, elämälleen suuntaa etsivä bussimatkustaja ja sodan viimeisiä päiviä viettävä Adolf Hitler. KOHTI ÄÄRETÖNTÄ Jos pidit Roy Anderssonin elokuvista Toisen kerroksen lauluja (2000), Sinä elävä (2007) ja Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien (2014), niin ihastut varmasti myös hänen uuteen ohjaustyöhönsä
Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Vol. Nelikymppisen muistelmat J okunen vuosi sitten sain kuu lolle kaksi Juice Leskisen ja Coitus Intin lukiokonserttia vuosilta 1974 ja 1975. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. 1 INTO K u v a: So u n d in ar k is to Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Haastattelijapari Tuominen ja Wallenius käyttää omaa musiikin, aikakauden ja Tam pereen asiantuntemustaan kiitettä vän viisaasti luotsatessaan Leskistä luovimaan järjestelmällisesti levy tystensä, bändikokoonpanojen ja suomirockin kehitysvuosien muis tojen virrassa. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. He ovat teks tissä mukana vain vastauksiin tar peen tullen sisällytetyissä teeman selvennyksissä. ASKO ALANEN KAJ LIPPONEN, HARRI TUOMINEN & WALDEMAR WALLENIUS: JUICE PUHUU – KOOTUT MUISTELMAT, VOL. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % sanoin kuvin_3_2020 -taitto_a.indd 77 5.3.2020 9.14. Vain Juice itse pystyy erottelemaan julkiseen ja yksityiseen minäänsä liitetyt mie likuvat, ja sangen auliisti hän kertoo tarinansa taustatietoineen ja jälki pohdiskeluineen. Haastattelut tehtiin alun perin Ra dio 957:n ohjelmasarjaa varten Jui cen täyttäessä 40 vuotta. 1 kattaa tarinan varhaisvuo sista vuoteen 1980, seuraava osa si sältää seuraavat kymmenen vuotta. Stilisoimatto missa kokonaisäänitteissä on samaa ainutlaatuista karun mutta kiehto van realismin viehätystä kuin Juice puhuu kirjan hyvämuistisissa ja tarkkapiirtoisissa muistikuvissa, joissa Leskinen analysoi elämäänsä ja laulutekstejään paljon monitahoi semmin ja uskottavammin kuin elämäkertojen kokoajat saati vähä verisen elokuvan tekijät. Teoksen tekijät ovat toki karsi neet, järjestelleet ja stilisoineet kes kustelut ajassa soljuvaksi tapahtu makuluksi jättämällä kysymykset ja kysyjät tekstistä pois. Juice innostuu sel västi osuvista uteluista ja tuo vasta uksissa poikkeuksellisen monimuo toisesti esiin luovia kunnianhimo jaan, kulloisenkin ajan henkeen vi rittyneitä aatoksiaan sekä yllättäviä kin yksityiskohtia ja musiikin teon motiiveja. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero
LEVYJULKKARIT • LIPUT 25,Soundi G Livelab mainos 3_20.indd 78 5.3.2020 14.14. KARINA HAASTATTELUSSA ENNEN KEIKKAA KARINA G LIVELAB TAMPERE 27.3
Turha tässä on enää edes yrittää, Tähkä määrää kuitenkin tahdin. Lauri Tähkä rohmusi itselleen jälleen kerran kaikki mahdolliset palkinnot. Kaikki illan yhtyeet olivat tärkeässä roolissa näyttämässä metallimusiikille suuntaa 1980-luvun alkuhämärissä. Lauri Tähkä 21.02.2020 TAMPERE-TALO Nyt jo kahdettakymmenettä kertaa juhlittu Iskelmägaala voisi hyvinkin muuttaa nimensä Tähkän tahdeiksi tai Se Latempi gaala -gaalaksi. Soitto intoa lisäsi taatusti se seikka, että kitaristi Gary Holt (kuvassa vas.) on palannut yhtyeen ruotuun Slayerin riveissä viettämänsä pitkän pestin päätyttyä. SOUNDI 79 Exodus 11.02.2020 PAKKAHUONE, TAMPERE Tampereella vietettiin entisten nuorten sävellahjaa kun kolme vanhan liiton thrash metal -legendaa saapui tärisyttämään tannerta niin maan perusteellisesti. Yhtyeellä riitti virtaa. K u v a: To m i P al sa K u v a: To m i P al sa Palsa-taitto_3_2020_a.indd 79 5.3.2020 8.41. Death Angel, Testa ment ja Exodus on jokaisen vanhan liiton thrashin nimeen vannovan entisen pitkätukan unelmien line-up. Mutta käyhän tällainen ylivoima palkintogaaloissa katsojan kannalta hieman tylsäksi ja kollegoiden vinkkelistä turhauttavaksi. Illan yhtyeistä Exodus vei voiton lajitovereistaan. Artistikattaus oli suoraan metallin Kuka kukin on -kirjan sivuilta repäisty. Yhtyeelle, naisartistille ja uudelle tulokkaalle luovutetut pystit olivat tietenkin hänen ulottumattomissa, muut tunnustukset menivät Tähkälle. Parhaan miesartistin, viihdyttäjän, albumin sekä vuoden iskelmän Lauri voitti ansaitusti ja syytä hymyyn siis löytyi. Palsa esittää > Näillä sivuilla valokuvaaja Tomi Palsa ja hänen kutsumansa kuukauden kuvaajavieras esittelevät osaamistaan
80 SOUNDI SOUNDI 81 Palsa esittää Kuukauden kuvaajavieras: Iiro Kuosmanen > Fuming Mouth 11.1.2020 | CACTUS, HELSINKI Bostonista ponnistavan Fuming Mouthin Helsingin-keikka oli yksi tämän vuoden aggressiivimmista kuvauksista, kierrepotkut osui ja oluet lenteli! Circuit Breaker Bookings, kiitti että tuotte näitä Suomeen. K u v a: Ii ro K u o sm an en K u v a: Ii ro K u o sm an en K u v a: Ii ro K u o sm an en Palsa-taitto_3_2020_a.indd 80 5.3.2020 8.41. Silti illan aikana tuli todella onnistuneita otoksia. Kristian Eivind Espedal), jonka yhtye Gaahl’s Wyrd oli yksi kiertueen lämppäreistä. Tukholman keikalla pääsin tapaamaan ja ottamaan potretin Gaahlista (oik. Gaahl 29.11.2019 | FRYSHUSET, TUKHOLMA Viime talvena työskentelin kahden keikan ajan legendaariselle black metal -yhtye Mayhemille. Eevil Stöö 29.12.2019 | HELSINKI Ollaan Eevil Stöön kanssa tehty nyt pari vuotta tiivistä yhteistyötä promo/keikkakuvausten tiimoilta. Tämän kuvaussession aikana satoi rajusti ja oli pimeää
Taisi oli ensimmäinen keikka, jonka kuvasin pitkälti pelkästään filmille. 80 SOUNDI SOUNDI 81 ”Iiro Kuosmanen on ehtinyt tehdä paljon asioita keikkakuvauksen saralla hyvin lyhyessä ajassa. K u v a: Ii ro K u o sm an en K u v a: Ii ro K u o sm an en K u v a: Ii ro K u o sm an en Palsa-taitto_3_2020_a.indd 81 5.3.2020 8.41. Erityisesti punkimman menon ja ug-rapin kuvaamisen parissa viihtyvä Iiro on ahkera ja oma-alotteinen toimija. Kuvansa ovat intensiivisiä ja vauhdikkaita, mutta persoonana Iiro on huomattavasti rauhallisempi tapaus. Foreseen 15.2.2020 | LEPAKKOMIES, HELSINKI Foreseen on tukenut kuvausuraani alusta alkaen, ja on huikeaa että kundit ovat edelleen yhtä kovassa vedossa! Kyseinen iltama oli ensimmäinen, jonka kuvasin Lepiksessä remontin jälkeen. Kiitos kutsusta keikalle! Jos PMMP olisi tehnyt punkkia, se kuulostaisi Luukas Ojalta. Luukas Oja 31.12.2019 | ÄÄNIWALLI Pitkäaikainen ystäväni rumpali Olavi Tanttu on soittanut erinäisissä yhtyeissä niin kauan kuin muistan. Tunnelma oli intensiivinen ja keikka miltei loppuunmyyty. Hyvä niin!” – TOMI PALSA LUE IIRO KUO SMA SEN KUV AAJ AES ITTE LY: soun di.fi /jut ut Teksti-TV 666 17.1.2020 TAVASTIA, HELSINKI Tekstarit soitti viime vuonna yhteiskeikan kavereideni Henrik!yhtyeen kanssa ja sovittiin kuvaustreffit Tavastialle. Energian puute on näille tyypeille täysi tabu
Kun dvdtai blu-ray-leffa irtoaa alle eurolla ja tv-sarjan tuotantokausi kahdella, kiittää varaton populaariviihteen kuluttaja kassalla. Leffat rohkaisivat metsästämään myös ohjaajan Hollywoodläpimurroksi tarkoitetun Abraham Lincoln: Vampire Hunterin, jonka trailerille aikoinaan naureskelin. Mitä tulisempaa sen parempaa! Otetaan esimerkkinä vaikka ostoskeskus Triplan vaateliikkeessä ihan sattumalta kuulemani kappale vakava draama, jonka historialliset faktat pitävät kutinsa. Stupido Records -vinyylilevypaketin voitti Pentti Altonen Tampereelta. Viihteen kanssa maistuu jäätelö. Vampyyreistä puheen ollen: löysin hiljattain Tremestä tuttuun suosikkikaupunkiini New Orleansiin sijoittuvan The Originals -sarjan, ja tykästyin kovasti. 149€). Asiaa! Niin, tähän on nyt tultu: ysärinä tämä rokkari etsimällä etsi joka hitistä makeita konejuttuja, ja nyt tämä rokkari etsii mistä tahansa pophitistä kitaraa, ja joutuu ihan ekstaasin valtaan kuultuaan sellaisen. Idea ikonisesta presidentistä vampyyrintappajana vaikuttaa hauskalta tarantinolaiselta historian uudelleenkirjoittamiselta, mutta trilleri onkin MIELEENPAINUVIMPIA viime aikojen kirjakokemuksia on ollut Pete Wallin elämäkerta (Viljami Puustinen: Kingston Wall – Petri Wallin saaga, 2014). Suoratoiston ja konmarituksen jäljiltä siellä vallitsee hopeisten laserkiekkojen hullut päivät. viimeinen sana -taitto_20_3_a.indd 82 5.3.2020 14.36. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Oltiin Waltarin kanssa Roskildessä, eikä ollut kännyköitä, eli sain viestin vasta palattuani reissusta, kun oli jo liian myöhäistä. Heh! Teema esitti taannoin ihan mahtavan punk-sarjan Punk eilen tänään, ja jumatsukka kun lähti taas pitkästä aikaa omaan makuun, varsinkin tokan osan Britti-invaasiosta lähtien. Toinen herkku, Gelatellin Nougat ja suolainen kinuski kuulostaa parhaalta kombinaatiolta ikinä, mutta on oikeasti mieto mantelirouhejäätelö, pehmeä vaihtoehto kinuskille. NAUTIN kirpputoreille jalkautumisesta. Onnea! Kielen löytäneiden kesken arvomme huippulaatuiset suomalaiset Valco-bluetoothkuulokkeet (ovh. Olen rakastunut perinteisessä litran tiiliskivipakkauksessa myytävään Ingmanin Suolaiseen kinuskiin, jonka kastikkeen voimakas suolaisuus tyydyttää tarpeeni. Kirja ja Peten kohtalo olivat sen verran koskettavia, että saivat mut kirjoittamaan uudelle Waltari-levylle Global Rock sanat biisiin, jonka nimeksi tuli No Sacrifice. Mä elin tuota silloin skloddina, ja näköjään elän edelleen. Amatöörit musantekijät kunniaan, sieltä löytyy ideat ja tuoreet, ennakkoluulottomat näkemykset. Pähkähullut velhot, muodonmuuttajat ja vampyyrit manipuloivat ihmisiä, peukaloivat aikaa ja loikkivat ulottu vuuksien välillä. Venäläisen Timur Bekmam betovin ohjaamat elokuvat Night Watch ja Day Watch käsittelevät hyvän ja pahan voimien ikiaikaista taistelua. Musiikki voi olla ihan mitä vaan, kunhan on tunnetta, melodiaa, äkkiväärää – ja näyttää keskisormea kaikille hienoille ”ammattilaisille” ja muillekin besserwissereille mutsin… piipittäjille. Ei aina tarvitse naurattaa. Rattoisaa ajanvietettä sateisiin iltoihin siis. The Vampire Diaries on ihan Dawson’s Creekiä vampyyritwistillä eli lähes parasta viihdettä. Sanottava se on, punkkari mä oikeasti oon! Ja asenteesta tässä puhutaan, ei jostain hemmetin genrepelleilyistä. Hienoissa puitteissa seikkailevien Mikaelsonien saippuaooppera ei ”perinteisesti” pyöri teinitytön ja vampyyrin välisen seksisuhteen ympärillä. Muistan tietysti, että mun puhelinvastaajassa oli viesti, jonka Pete oli jättänyt juuri ennen kuolemaansa. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Paitsi että olen siinä itsekin messissä, on se tuonut mieleeni paljon muistoja 1980–90-lukujen vaihteen Suomen musiikkiskenestä, joka oli vielä paljon nykyistä inhimillisempää. Vietettyäni toissajoulun Goalla sisäistin täysin palkein määritelmän ”kunnolla maustettu ruoka”, siellä kun tulisuusaste on aina kohdillaan. The Originals tosin paljastui juuri katselemani The Vampire Diaries -sarjan spin-offiksi. Intiaan saavuttuamme jo heti Hotel Mumbai Metron huonepalveluna toimitettu jättiruokatarjoilu intialaiseen tapaan vei jalat täysin alta. Rock’n’roll rebel without a cause, ja niin kauan kuin ihmiset täällä pallolla rulaa, niin todellakin on syytä! KÄRTSY JARI MÄKELÄ Waltari Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 80. Kaikista hänen elämänsä lopun yksityiskohdista en ollut ihan selvillä. Tilla). Olin heti että ”no jopas, tässä r&b/hiphop-biisissä kuuluu selkeästi kitara!” Lisäksi kappaleen videolla esiintyy pientä Fenkun comboa soittava ”asenteellinen”, coolisti katusoittajahenkinen ja nuhruinen nuori kimma. Harmillisen äitelät uutuusmaut innostavat harvoin uusintaan. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Vaikka tapahtumat sijoittuvat Moskovaan, sama fantasiamaailma voisi paljastua minkä tahansa suuren kaupungin pintakerroksen alta. Oli mahtavaa kuunnella näiden punk-legendojen tarinointia, sehän oli kuin suoraan meikän suusta! Enpä ollut älynnyt ennen itsekään, mutta tuoltahan se Waltarin asenne kumpuaa – nuorena vihaisena miehenä olemisesta. Laadukkaan äänentoiston lisäksi kuulokkeissa tekevät vaikutuksen tehokas vastamelutoiminto, hyvä akunkesto ja käyttömukavuus. Poison Ivy (Little Simz feat
SMI_Pearl_kevat_2020_225x297mm.indd 9 5.3.2020 12.11 SMI tulostus aukeama.indd 2 5.3.2020 14.18 _2SD_sisa?kannet_3_2020.indd 1 5.3.2020 14.26. (09) 587 0456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä. Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi. Sakara tulostus.indd 83 5.3.2020 14.19 SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN Nightwish 03-20_BACKCOVER.indd 1 02.03.20 09:34 Takakansi 3_20.indd 84 4.3.2020 11.06 3/ 20 20 9,90 € (sis.alv) VUOTTA So un dI 11 So un dI 11 N IG H T W IS H ÁSGEIR • TESTAMENT • DEWOLFF • S-TOOL • LAURA MOISIO • LOUIE BLUE NÄIN SYNTYI TALES FROM THE THOUSAND LAKES ENTISTÄ POSITIIVISEMPI TRIO NISKALAUKAUS S O U N D I 3 / 2 2 Nightwish SOUNDI-PALKINTO 2020 ”EN TAJUA, MITEN TÄSSÄ NÄIN KÄVI” PAULA VESALA: OLE TILAA EGOIL UILLE ” ”MUSI IKISSA EI Kansi_3_2020_f.indd 1 6.3.2020 13.58 _1SD_ulkokannet_2_2020.indd 1 6.3.2020 13.59