Soundi 3/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

n i g h t w i s h . c o m Pe 28. L I P U T w w w . VUOSI KORONARAJOITUKSIA VUOSI KORONARAJOITUKSIA Instrumentaalia meditaatiota PEKKA LAINE PEKKA LAINE Lisää tilaa haavoittuvuudelle ARLO PARKS ARLO PARKS Heavy-laulajan vapaapäivä NOORA LOUHIMO NOORA LOUHIMO Kansi_3_2021_e.indd 1 11.3.2021 14.29 _1SD_ulkokannet_3_2021.indd 1 11.3.2021 21.26. & La 29.5.2021 Uudet keikkapäiv ät! Uusia lipputyyp pejä myynnissä ! An evening with nightwish in a virtual world Soundi takakansi 3_21.indd 76 11.3.2021 11.13 ”TYTTÖJEN MAAILMAA ON PIDETTY TOISARVOISENA” S O U N D I 3 / 2 2 1 3/ 20 21 9,90 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 Y O N A ”TÄRKEINTÄ ON, ETTÄ TAIDE TUNTUU” LITKU KLEMETTI: Miltä tuntuu kun yleisö puuttuu
0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Laadukkain edullinen kontrollerikeyboard. • Ableton Live -integraatio • Toimii hyvin muissa softissa • Laaja softapaketti • 3 vuoden takuu Maailman eniten myyty äänikortti. • Superhelppo asennus • Aito Focusrite -soundi • Laaja ohjelmistopaketti • 3 vuoden takuu Kokeile paikallisella kauppiaallasi! Launchkey 25 | Launchkey 37 | Launchkey 49 | Launchkey 61 Studiotec tulostus.indd 75 11.3.2021 14.52 SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Dean Kerry King V Select signature 1 495,SMI tulostus.indd 2 11.3.2021 14.56 _2SD_sisa?kannet_3_2021.indd 1 11.3.2021 21.24
SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Dean Kerry King V Select signature 1 495,SMI tulostus.indd 3 SMI tulostus.indd 3 11.3.2021 14.56 11.3.2021 14.56
WILLIAM . LUUKAS OJA . JVG . RUUSUT STAM1NA . MOON SHOT . ORANSSI PAZUZU . VESALA . MELO . BLIND CHANNEL . LÄHIÖBOTOX MAUSTETYTÖT . MC KOO . BELZEBUBS . APULANTA . YEBOYAH + MORE SAM FELDT LIVE Ilosaari tulostus.indd 4 Ilosaari tulostus.indd 4 11.3.2021 14.37 11.3.2021 14.37. IBE . GETTOMASA . LAURI TÄHKÄ . YUNGBLUD ANTTI TUISKU BATTLE BEAST BEHM LIAM GALLAGHER Ennakkoliput myynnissä: ilosaarirock.fi/liput 16.-18.7.2021 • JOENSUU THE LUMINEERS TEHOSEKOITIN . ELLINOORA ERIKA VIKMAN . URSUS FACTORY . GASELLIT . MOUHOUS
FatLizard tulostus.indd 5 FatLizard tulostus.indd 5 11.3.2021 14.38 11.3.2021 14.38
Soundi 3/2021 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka: Miia Junes 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Neljä Ruusua 20 Elämäni soundit: Anni Elif 22 Soundi-haastattelu: Yona 30 Litku Klemetti 34 Noora Louhimo 38 Arlo Parks 40 Huippusuorituksia tyhjille katsomoille 44 Pekka Laine 47 Isaac Sene 48 Marjo Smolander 50 Levyarviot 60 Markus Perttula 66 Bazook Cannibal Corpse Wheel Marty Friedman 70 Jazz kiinnostaa 71 Tractatus Musica 72 Sanoin kuvin 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: N ad i H am m o u d a 6 SOUNDI K u v a: Ja ri Fl in ck K u v a: JA le x K u ru n is 44 Pekka Laine 22 Yona 38 Arlo Parks K u v a: M ik ko M er il äi n en K u v a: N ad i H am m o u d a K u v a: R o b er tF ra n co 34 Noora Louhimo 30 Litku Klemetti sisa?lto?_2021_3_a.indd 6 11.3.2021 21.47
SUVILAHTI HELSINKI JULY 2 JULY 4 2021 ALL TICKET CATEGORIES AVAILABLE: TUSKA.FI GET YOUR TICKETS FROM FME Tuska tulostus.indd 7 FME Tuska tulostus.indd 7 11.3.2021 14.38 11.3.2021 14.38
Esimerkiksi sellaiset kuin erilaisten kulttuurien välissä identiteettinsä rakentanut Isaac Sene. Eli asiaa normalisoidaan. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Hän kertoo kokemuksistaan ja niihin liittyvästä N-sana-singlestään sivulla 42. Sitten alkoi keskustelu, ja kuinka hyvä ja tarpeellinen keskustelu se onkaan ollut! Sen sijaan, että nyt vaadittaisiin tuomiolle jokainen samaan ajattelemattomuuteen sortunut (ja heitähän riittää), ollaan päästy heti pidemmälle: puhumaan vähemmistöjen representaatioista, rap-musiikin juurista ja lokalisoinnin haasteista, kertojan fiktiivisyydestä, kielenkäytön ja kulttuuriympäristön muutoksesta tai sensuurin ongelmista. Viimeistään siinä vaiheessa, kun itse kohu on laantunut ja siitä ollaan päästy eteenpäin, asian ytimeen. Kehitys on ennen kaikkea sen ansiota, että meidän taiteentekijä joukkomme on monipuolistunut ja monenlaiset ihmiset saavat ja uskaltavat olla äänessä. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 47. Puheenvuoroja on ollut paljon ja ne ovat menneet ristiinkin, mutta sen sijaan että joku niistä pitäisi lukita oikeaksi, on hedelmällisintä kuunnella koko kuvaa. Kohussahan on harvoin kyse pelkästään, tai edes pääasiassa, kohun aiheuttaneesta yksittäisestä asiasta. Sanasta keskusteluun 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti U seimmiten kohuista seuraa hyvää. Kun epäkohta on osoitettu, siitä voidaan alkaa keskustella. Litku Klemetti: Kukkia muovi pussissa SOUNDI 3/2021 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Markus Perttula: Aarnivalkea The Weather Station: Ignorance Alt?n Gün: Yol Iisa: Amelia Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2021_3_a.indd 8 12.3.2021 13.29. Niin saattoi olla vielä kymmenenkin vuotta sitten, mutta onneksi ei enää tänä päivänä. Ei ole selkeitä vastauksia mutta on paljon kiinnostavia näkökulmia. Rap-artisti Yeboyah nosti esiin tärkeän asian käyttäen esimerkkinä Pyhimyksen takavuosien laineja, Pyhimys reagoi nopeasti anteeksipyynnöllä ja monipolvisella pohdiskelulla. Se on vain toiminut kimmokkeena jonkun epäkohdan esiin nostamiseen. Puhun nyt etenkin viime aikoina puhuttaneesta tapauksesta Pyhimys ja n-sanan käyttö laulunteksteissä, mihin Arttu Seppänenkin tämän lehden esseessä viittaa ja mistä hän kirjoitti perusteellisemmin Hesarissa. Ja keskustelu on aina hyvästä. Ongelma ei siis ole niinkään yksittäinen epäkorrektin sanan käyttötapaus, vaan ongelma syntyy siitä jos asia ei herätä keskustelua. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K
Wonder woman tulostusaa.indd 9 Wonder woman tulostusaa.indd 9 11.3.2021 14.42 11.3.2021 14.42
Sovellus mahdollistaa fyysisessä todellisuudessa tapahtuvien keikkojen tilaamisen (korona rajoitukset toki huomioiden), sekä näinä aikoina tarpeeseen tulevat online-keikat. Artisteille se tarjoaa alustan myydä yksityiskeikkoja. Suunnattoman lahjakas, mutta myös erittäin omalaatuinen. Gixon (www.gixonapp.com) toimii kahteen suuntaan: se tarjoaa asiakkaalle (esimerkiksi firmoille tai miksei yksityishenkilöillekin) mahdollisuuden tilata listoillaan olevilta artisteilta uniikkeja yksityiskeikkoja. – Tosiaan, hän on potentiaalisesti räjähdysherkkä kaveri. Siksipä on hämmentävää tajuta, ettei yhtyeen uran käänteistä ole pahemmin kirjoitettu kirjoja. Killing Joke -kippari Jaz Coleman on varsin erikoislaatuinen taiteilija. Teknisesti keikka on helppoa toteuttaa joko pelkän mobiililaitteen avulla tai tarvittaessa järeämmälläkin kalustolla. Tehtaalle luulisi olevan tilausta sillä vinyylilevyjen kysyntä on ollut nousussa jo pitkään, ja suomalaisten yhtiöiden ja artistien käyttämät Euroopan vinyylitehtaat ovat olleet viime aikoina pahasti ruuhkautuneita. Virtuaaliversioina on tarjolla 5 minuutin musiikkitervehdyksiä esimerkiksi onnitteluiksi sekä 15 minuutin lyhyitä keikkoja vaikkapa koti-iltaa tai etäpalaveria piristämään. K u v a: So u n d in ar k is to #indiehour tulee taas Suomalaista indie-skeneä tukeva #indiehour-tempaus järjestetään tämän lehden ilmestymispäivänä 26.3. – Bändin vaikutusta ei voi kieltää. Onpa kyseessä sitten Nirvana, Metallica, Faith No More tai Kotiteollisuus, niin Killing Jokea on kuunneltu. Kun häneltä kysyy jotakin, niin aika nopeasti mennään aiheen vierelle. Suomalaisia keikka innovaatioita Näinä pitkittyneinä keikattomina aikoina ovat kaikki tavat toteuttaa ammattiaan muusikoille korvaamattoman arvokkaita. Keikkojen hinnoittelusta voi päättää itse. Soundin #indiehoursoittolista löytyy osoitteesta www.soundi.fi/soittolistat. Ideana on tukea kotimaista indiekenttää kuuntelemalla heidän tekemäänsä ja julkaisemaansa musiikkia tunnin ajan. 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Killing Joken tarina kansien välissä – asialla suomalaiskirjailija Ei ole lainkaan liioiteltua kutsua brittiyhtye Killing Jokea legendaariseksi. Ja toki myös yleisö kaipaa elämyksiä. GigSaver-palvelu (www.gig saver.net) tarjoaa helpon tavan järjestää striimikeikkoja niin muusikoille kuin vaikkapa standup-koomikoille. – Lähdin hakemaan haasteita ja niitä myös sain, mutta positiivisessa mielessä. Työskentelin kirjan parissa lähes päivittäin noin vuoden ajan, ja lopulta materiaalia oli enemmän kuin tarpeeksi, sanoo Hämäläinen. kello 11–12. Nyt tämä vääryys on kuitenkin korjattu, ja mikä ilahduttavinta, Killing Joke – Are You Receiving. – Näin yhtyeen livenä Lontoon Shepherd’s Bush Empiressä helmikuussa 2005, ja tästä alkoi laajamittainen Killing Joke -diggailuni, aloittaa Hämäläinen. – Ensimmäisen kerran haastattelin laulaja Jaz Colemania ja kumppaneita brittiläiseen Vive Le Rock -lehteen vuonna 2012. Ja poimittu vaikutteita! TEKSTI: TIMO ISOAHO Vinyylien valmistus palaa Suomeen Suomessa ei ole valmistettu vinyylilevyjä sitten 1990luvun puolivälin, mutta nyt lp-levyjen prässäystoiminta alkaa uudelleen kun Helsingin Levypuristamo aloittaa toimintansa kuluvan vuoden aikana Vallilan Konepajan alueella. Miten itse kuvailisit Colemania. Millaisena näet Killing Joken merkityksen maailman musiikkikartalla. Sen jälkeen jututin yhtyettä toistuvasti, ja vuonna 2019 ajattelin kokeilla harppausta musiikkihistoriikkien maailmaan. Apuun on syntynyt jo kaksikin uutta suomalaista sovellusta. Millainen työ yli neljä vuosikymmentä toimineen Killing Joken uran paketoimisessa oli. Keikkoja tilaavalle asiakkaalle ja palveluun mukaan ilmoittautuville artisteille on omat sovelluksensa. uutiset_2021_3_b.indd 10 12.3.2021 10.33. -teoksen taustalta löytyy suomalainen Jyrki ”Spider” Hämäläinen
– Omalta osaltani bändin syntymää edesauttoi se, että koin jonkinlaista tarvetta tehdä Oranssi Pazuzun melko massiivisesta ja kaoottisesta äänimassasta poikkeavaa musiikkia. – Smack oli lyhyt ajanjakso elämässäni, mutta hienoja muistoja sieltä jäi. Ajatus tuntui äärimmäisen kiinnostavalta. Entä Haunted Plasma sitten. Bändin debyyttialbumi Sangre Salvaje ilmestyi vuonna 2018. Mottona on pysyä uskollisena tunteille ja valuttaa ulos jotain, mitä ei ole aikaisemmin kuultu. Kattava teoshan se tulee olemaan, sanoo Sero. Rummut taltioitiin Hämeenlinnassa Sound Supreme -studiolla tuottaja Hiili Hiilesmaan kanssa keväällä 2020, ja sen jälkeen siirryimme oman Hawaji-studion uumeniin nauhoittamaan muita instrumentSuomalaisväriä virtuaalisessa Roadburnissa Perinteikäs Roadburn-festivaali järjestetään tänä vuonna verkossa 16.–18. SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > National Nightmaren kakkosalbumi valmiina Aikoinaan muun muassa Smackin riveissä soittanut basisti Jimi Sero perusti muutamia vuosia sitten rockyhtye National Nightmaren. Muut Svart Sessionsissa esiintyvät yhtyeet ovat Hexvessel, Kairon; IRSE!, Polymoon ja Iterum Nata. Uuden kokoonpanon työstämä High Life -albumi ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. Haunted Plasman soundin ydin on jossakin orgaanisen ja elektronisen fuusion yhtymäkohdassa, ja sieltä löytyy myös krautrockia, dramaattista melankoliaa ja ahdistaviakin kudelmia. Voodoo ja laulaja Miss Simone – siis minun ja Samin lisäksi, kertoo Sero. Miksaus valmistui kuluvan vuoden alkupuolella ja masterointi vähän myöhemmin. Ensin mainittu koostuu Oranssi Pazuzun, Dark Buddha Risingin ja Death Hawksin jäsenistä, kun taas jälkimmäisen riveistä löytyy Oranssi Pazuzun ja K-X-P:n muusikoita. Tarkka ajankohta on vielä avoinna. huhtikuuta, ja vahvasti mukana on Svart Records. Mielenkiintoisen Svart Sessions -otsikon alaisuudessa esiintyy kaksi kiinnostavaa uutta nimeä: debyyttialbuminsa myöhemmin tänä vuonna julkaiseva Dust Mountain ja Haunted Plasma. – Lauluja ja tekstejä taas lähestymme Massive Attackin hengessä, eli mukana on vierailevia solisteja ja sanoittajia – muun muassa Ringa Manner. Dust Mountainin materiaali onkin huomattavasti kevyempää, melodisempaa ja akustisempaa, vaikka joitakin samantyylisiä elementtejäkin löytyy. Valmistelimme biisit stu diossa, eikä yhtyeessä ollut pysyvää rumpalia. Meidän lisäksemme mukana ovat rumpali Jukka Rämänen, basisti Riku Pirttiniemi ja kitaristilaulaja Pauliina Lindell, kertoo kitaristi Toni Hietamäki. Sävellyksien ehdoilla joka tapauksessa mennään, eli välillä laulu tulee olemaan isossa osassa ja toisaalla sitä ei kuulla lainkaan. TEKSTI: TIMO ISOAHO teja. – Roadburnilla on perinteitä spesiaalikokoonpanojen esille tuomiseen, ja Mat McNerney (Hexvessel, Svart Records) ehdotti minulle, Timo Kaukolammelle ja Tomi Leppäselle yhteistyötä. Suomihan oli ihan ”Kekkoslovakia” 80-luvulla, ja kun täältä lähdettiin levyttämään Lontooseen tai keikkailemaan Los Angelesiin, niin olihan se vähintäänkin ihmeellistä! TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: Sa m u li A la p u ra n en HAUNTED PLASMA uutiset_2021_3_b.indd 11 12.3.2021 11.22. – Sangre Salvaje sisälsi minun, Samin (Haxx, laulu) ja edellisen kitaristin Ace Markin kappaleita. – Levyn tekeminen oli hienoa. Aiheesta toiseen: Smackin vaiheisiin pureutuva kirja Kuolemaantuo mitun laulu ilmestyy toukokuussa. Sekä ripaus kosmisen black metallin väkivaltaa. – Annoin kirjailija Jarkko Jokelaiselle haastattelun, mutta en ole lukenut vedosta. Kysymykseen vastaa Juho Vanhanen, joka tunnetaan myös Oranssi Pazuzun laulaja-kitaristina. – Pitkäsoiton biisit ovat vuosilta 2019-20, ja tällä kerralla pääosa materiaalista on Samin käsialaa, sanoo Sero. – Dust Mountain on minun ja laulaja Henna Hietamäen vuonna 2017 perustama tummaa, psykedeelissävyistä folkrockia soittava bändi. Kokoonpano on elänyt debyytin jälkeen, ja nyt mukana ovat kitaristi Mela, rumpali Tommy Gun, perkussionisti Mr. – Haunted Plasmassa on kyse ainakin siitä, että olemme vapautuneita futuristeja, ja me syleilemme vapaamuotoista ja luonnollista säveltämistä
Deep Cotton -kiinnityksen taatessa toimeentulon nuori artisti ryhtyi samalla etsimään omaa tyyliään. Se virtaa veressämme”, Ayron painottaa. ”Sieltä mistä tuli rock, tuli myös blues, jazz ja hip hop. Ja sielusta. 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Rikkinäisten sielujen sointi A yron Jones muistuttaa, että rock’n’roll on mustan Amerikan luomus. Jones lopetti työnsä järjestyksenvalvojana, lähti rundille ja päätti panostaa kaiken musiikkiin. Lukeutuvathan DS-1 Distortionin käyttäjiin naapurin Penan lisäksi myös esimerkiksi Prince, John Frusciante ja Gary Moore. Juuri heidän kaltaisten kitarasankareiden jatkumolta Ayron Jones etsii paikkaansa. Toinen klassikkopedaali, Ibanezin TS9 Tube Screamer taas on valikoitunut käyttöön Stevie Ray Vaughanin esimerkin myötä. Yksi faneista oli legendaarinen rap-artisti ja tuottaja Anthony Ray alias Sir Mix-a-Lot, joka tarjoutui tuottamaan Jonesin omakustannedebyytin Dream (2013). Seuraava läpimurto tapahtui, kun Universal Music Groupin alainen levy-yhtiö Big Machine signasi Jonesin. Kingille ja soittaa yhdessä Martinin, Duff McKaganin ja Pearl Jamin Mike McCreadyn kanssa superbändi Levee Walkersissa. Vuonna 2017 Jones julkaisi toisen albuminsa Audio Paint Job, yhdessä Screaming Trees -rumpali Barrett Martinin kanssa. Ylistetty julkaisu, kasvava keikkamaine ja Martinin suhteet avasivat uusia ovia – yhtäkkiä Ayron Jones lämppäsi Guns N’ Rosesia ja Jeff Beckiä. Jones eli Seattlessa rikkinäisen nuoruuden. Hän soitti kaikki mahdolliset keikat ja keräsi faneja Ayron Jones & The Way -livetrion liiderinä. Klassisen rockin, bluesin ja grungen yhteen naittava Jones myöntää käyttävänsä maailman suosituimpiin kitarapedaaleihin lukeutuvaa Bossin DS-1 Distortionia, koska Cobain soitti Nevermindin sen läpi. Kun poika sai ensimmäisen kitaransa, hän opetteli samana päivänä soittamaan Lenny Kravitzin Fly Awayn. Ayron Jones Lilith Czar The Reytons Permo K u v a: A sh le y O sb o rn Break_On_2021_3 -taitto_a.indd 12 11.3.2021 20.46. Meidän on herättävä ymmärtämään tämä.” Jones edustaa Seattlen uutta soundia – joskin soundi on tuttu. Ehtipä hän lämmittää lauteet myös B.B. Se on kuin yhdistelmä perinteikkään rokkikaupungin tunnetuimpien ikonien Jimi Hendrixin ja Kurt Cobainin soittoa. Ayron opetteli itse soittamaan pianoa ja viulua. 19-vuotiaana, syksyllä 2011, Jones sai soiton maineikkaan monitaiteilija Janelle Monáen Wondaland -taideyhteisöltä. Musiikista tuli hylätylle lapselle pakopaikka ja intohimo. Monáen kiertueelle lämppäriksi valittu funkbändi Deep Cotton tarvitsi kitaristia. Huumeiden kanssa painineet vanhemmat olivat kelvottomia, ja Jones joutui huostaanotetuksi neljävuotiaana. ”Se saattaa unohtua uusilta sukupolvilta ja siitä ei puhuta, mutta rock on meidän soundimme. Jokaisen aloittelevan sähkökitaristin työkalupakkiin kuuluvien välineiden suosiminen viestii, ettei merkittävän kitaristin soundi koskaan synny välineistä, vaan sormista. Jo pian hän kiersi klubeilla ja keräsi kannuksia jameissa ja lukuisten bändien kitaristina
Jotain on silti ollut koko ajan pie lessä, sillä Juliet Simmsiä ei enää ole. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Czarin ensimmäinen single ja musiikkivideo King manifestoi muusikon uudelleensyntymän tyh jentävästi. Kisat pelattiin Turussa, joten äl käämme erehtykö luulemaan Jo nesia ensikertalaiseksi, kun hän jo nain päivänä saapuu Suomeen soit tamaan. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Break_On_2021_3 -taitto_a.indd 13 11.3.2021 20.46. Hypettämieni Grandsonin Dirty ja JJ Wilden Mercy kohoilevat hitti statukseen. Lyhyesti muita kiinnostavia: Arizonalainen desperadorokkari Devora debytoi lupaavasti Not Dead Yet sinkulla. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Tilalla on uusi artisti nimeltä Lilith Czar. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. ”Joka päivä piti todistella itseään ja olla tekemi sissä ihmisten kanssa, jotka kertoi vat, kuka minun pitäisi olla ja miten pitäisi pukeutua.” ”Sitä jatkui vuosia, enkä tunnis tanut asiaa. The Voice menestystä ovat seu ranneet sadat loppuunmyydyt kei kat ja kestävä suksee, joka näkyy Spotifyssa kymmeninä miljoonina striimeinä. San Franciscossa syntynyt ja Flo ridassa kasvanut laulajalaulunte kijä Juliet Simms teki ensimmäisen levytyssopimuksensa 15vuotiaana, johti läpi teiniikänsä ja varhaisen aikuisuutensa suosittua Automatic Loveletter bändiä ja löi Jenkeissä isosti läpi sijoituttuaan toiseksi The Voice kilpailussa vuonna 2012. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Sitä ovat seuranneet väkevät Boys From The Puget Sound ja hel mikuussa julkaistu Mercy. Hän on myös vuoden 2004 alle kaksikymppisten miesten ulti mate frisbeen maailmanmestari. Ayron Jones ei muuten ole ai noastaan yksi maailman kiinnosta vimmista nousevista rockmuusi koista. Se oli miesten maailma”, Czar kertoo. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Sheffieldiläisen The Reytonsin Broke Boys Cartel on hil peä punk rock bängeri, skotlanti laisen Permon Heroin tummasävyi sempi veto. Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Ensimmäinen laajalti markki noitu single, pieneksi hitiksi kohon nut Take Me Away julkaistiin kesällä 2020. Kuuntele myös King Gizzard & The Lizard Wizardin ja Psychedelic Porn Crumpetsin uudet albumit. ”Lilith Czar edustaa ultimaattista feminiinistä voimaa, suorapuhei suutta, kapinaa ja normien vastai suutta”, artisti kertoo. ”Minut heitettiin 15vuotiaana rockbisnekseen. Ja kun lopulta tunnis tin, lakaisin sen vain maton alle.” Uuden vuosikymmenen alussa Juliet Simmsin mitta tuli täyteen Juliet Simmsiä – artistia, joka oli oh jailtu ja kontrolloitu ulkoapäin. ”Huumeiden kanssa painineet vanhemmat olivat kelvottomia, ja Jones joutui huostaanotetuksi neljävuotiaana.” Psychedelic Porn Crumpets K u v a: M at t P u cc in el li Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Mercy nousi Kanadan vaihtoehtoradioiden soitetuim maksi biisiksi, Dirty top vitoseen sekä Kanadassa että Jenkeissä. Debyyttialbumi Created From Filth And Dust ilmestyy huhti kuun lopussa
– Reilu vuosi sitten keskustelin kumppanini kanssa saunassa unelmista ja tavoitteista, jolloin puheeksi tuli oman musiikin julkaiseminen. Olet siis toistaiseksi toiminut suurimpien parrasvalojen ulkopuolella. Debyytti-ep on julkaistu juuri nyt kun vihkon väliin oli kertynyt kerrottavaksi tarinoita, jotka todella halusin luovuttaa eteenpäin. Ensimmäiset biisit syntyivät yläasteella joululahjakitaran innoittamana ja edelleenkin musiikin tekeminen on minulle keino ilmaista itseäni ja jäsennellä maailmaa. Laulut kertovat parisuhteista, tunteista ja muista kepeäksi käyttötavaraksi muuttuneesta ihmismielen sisällöstä. – Olen laulaja-lauluntekijä, alunperin kotoisin Keminmaasta, mutta vuodesta 2013 olen asunut Helsingissä. Ulappa-ep:n laulujen takana on Miia Junes, joka näin tulee ponnahtaneeksi omasta kuplastaan myös ulkopuolisten tietämäksi lahjakkuudeksi. Vaikka sain lapsena harteilleni ujon leiman, olen aina viihtynyt lavalla. Artisti mainitsee ensimmäisiksi lauluntekijäesikuvikseen Taylor Swiftin ja Lissien. Mutta suurin tavoitteeni on saada tehdä musiikkia jatkossakin. Kypsyttely kuuluu, sillä Juneksen laulut soivat myös ulkoisilta puitteiltaan komeasti. Mutta tavalla, joka muistuttaa niiden todellisesta painoarvosta. – Olen myös kiitollinen siitä, että olen saanut rauhassa tutustua itseeni ihmisenä ja musiikintekijänä, kasvaa, tutkia tekijyyttä, kehittää taitojani ja kokea asioita. Seuraavana etappina on levyn työstäminen ja julkaiseminen. Yksinkertaisten ainesten varassa toteutetut mutta rikkaasti sovitetut ja tunneilmastoltaan väkevät kappaleet pakottavat keskittymään. K u v a: O ss i O ik ar i tarkkis_Miia Junes_b.indd 14 11.3.2021 20.51. Millaisesta menestyksestä haaveilet. – Olin jo pitkään tiennyt, että musiikki on se mitä ehdottomasti tahdon tehdä. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Olen osallistunut muutamiin laulukilpailuihin, keikkaillut erilaisissa tilaisuuksissa ja tallentanut kappaleistani demoja SoundCloudiin. Juneksen artistitaival on sikäli mielenkiintoinen, että hän on tehnyt musiikkia jo pitkään, mutta vasta nyt hän on aktivoitunut myös julkaisemaan sitä. Mutta kuka on artisti nimeltä Miia Junes. Olen opetellut itsenäisesti rämpyttämään kitaraa ja ukulelea, olen käynyt laulutunneilla ja opiskellut näyttelemistä kartuttaen esiintymisja heittäytymistaitojani. – Musiikin tekeminen korostaa tarkkailijaa ja analysoijaa minussa, esiintyminen taas rohkeutta, läsnäoloa ja heittäytymistä. A-PUOLI facebook.com/miiajunes LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti Miia Junes Tarinoita vihkon välistä K uuden kappaleen ep kietoo pauloihinsa ehdoitta. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ”Vaikka sain lapsena harteilleni ujon leiman, olen aina viihtynyt lavalla.” Hän osasi antaa itse musiikin parissa työskentelevänä niitä konkreettisia neuvoja, joita olin pitkään odottanut. – Toki haluan kuvitella itseni festarilavoille esittämään biisejäni, ja toivon, että musiikin tekemisestä ja esittämisestä syntyisi sen verran tuloja, että voisin pääosin niillä elättää itseni. Keskustelusta seurasi askel ottaa yhteyttä tuottajiin, ja pian jo työstinkin ep:tä Matias Kiiverin kanssa studiolla. – Tottakai toivon, että biisit löytävät henkilöt, jotka voivat löytää niistä samaistumisen, voimaantumisen tai lohdun kokemuksia mutta luulen, että tulen jatkossakin tekemään musiikkia itseilmaisun ja musiikin takia, suoraan sydämestä. Kotimaisiksi hengenheimolaisiksi Junes tunnustaa muun muassa Laura Moision ja Antti Aution ja heidän vahvat lyriikat ja orgaanisuuden. Musiikin kanssa olen ollut tekemisissä jokseenkin aina
Stuntman tulostus.indd 15 Stuntman tulostus.indd 15 11.3.2021 14.39 11.3.2021 14.39
Ja moni taiteilija kysyy itseltään saman. Lehtien piti soittaa erikseen kirjailijalle ja kysyä, että onko tämä fiktiota. David Bowie omaksui uransa aikana eri roolihahmoja, mutta käsitteli fiktion keinoin esimerkiksi queer-identiteettiä. Aika kamalaa musaa tosin. Kuin suoraan Hevi reissu -elokuvasta revitty, romantisoitu oululainen juppipoppoo. Viimeisen kymmenen vuoden aikana autofiktio on tehnyt valtavan läpimurron, vaikka idea on vanha kuin mummon kurkut. Aikuiset on kerran katsottuna hyvä ja hauska sarja, mutta toivon ettei sen enempää tarvitse katsella sarjoja helsinkiläisten Instagram-tarinoista. Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että Antti Tuisku hiihtää ja treenaa, joten hän teki ep:n verran hyvin itsetietoisen kuuloista hyvinvointimusiikkia treenaamisesta. Kirjallisuudentutkimuksessa keskityttiin vielä 1900-luvun alussa paljon tekijään: hänen elämänsä ja teoksen väliseen suhteeseen, mutta Barthes kirjoitti lukijan vallan ja vapauden puolesta. Taiteen ja tekijän samastaminen on johtanut esimerkiksi kohuihin vanhoista kappaleista, joissa on käytetty nykymittareilla loukkaavia termejä. Autofiktion rynnistys ja tirkistelynhalu tekijöihin ja heidän elämäänsä on tapahtunut samaan aikaan, kun ihmiset ovat voineet jakaa omaa elämäänsä netissä helpommin. Kun Riku Korhonen Grantassa 2017 julkaistussa esseessään Puhu, viha kirjoitti kriitikoiden potkimisesta, virtsan juottamisesta ja sähkölamauttimella tainnuttamisesta, tekstistä syntyi kohu. 16 SOUNDI SOUNDI PB A-PUOLI Arttu Seppänen > Populaarikulttuuriessee Kenen elämää elät, sen lauluja laulat T ekijä on kuollut, julisti Roland Barthes vuonna 1968 esseessään Tekijän kuolema. Tuotteistetun Instagram-presenssin sijaan ilmassa oli hikisen treeniksen tuoksu: viaton nostalgian tuulahdus ja näennäislupaus autenttisuudesta. Voisi puhua jopa murroksesta ja taitekohdasta, jota tutkimus pystyy seuraamaan kunnolla vasta myöhemmin riittävän etäisyyden päästä. Se on harmiton teema, josta kenenkään on vaikea loukkaantua – Tuisku tekee musiikkia omasta elämästään eikä edes etäisesti yritä omia mitään. Niitä tuskin tarvitsee enää normalisoida popmusiikissa, mutta en tiedä ratkaiseeko täysin toisessa kulttuurisessa ilmapiirissä syntyneiden biisien ja niiden virheiden kaivelu yhtään mitään. Kymmenen vuotta sitten ei keskusteltu lainkaan siitä, kuka saa puhua fiktiossa kenenkin suulla. Uskon, että UMK-voittoon rynnistäneen Blind Channelin viehätykseen kuului olennaisesti, että se oli bändi. Tiedottajat yrittävät parhaansa mukaan myydä medioille edustamiensa artistien tarinoita uusien julkaisujen kynnyksellä. Jos Barthesin ajatuksen mukaan lukija olisi vapaa tulkitsemaan taidetta miten päin vain, lukija tai kuuntelija käyttää valtaansa vain yhteen kysymykseen: onko tämä sinun elämääsi. Teoksia voisi ja tulisi tulkita tekijästä ja hänen mahdollisista tarkoituksistaan vapaasti. Barthes kuoli jo yli 40 vuotta sitten, ja tällä hetkellä tekijä huutaa yhtä äänekkäästi kuin känninen miesporukka karaokessa: Mä elän vieläkin! Intersektionaalisen feminismin, metoon ja kulttuuriseen omimiseen liittyvien keskusteluiden myötä tekijyyden ja taiteen suhde on noussut esiin rytinällä. Bändin sijaan tarina on helpointa myydä omin päin. ”Taide on yhä useammin kuin peili, ja itse kaipaan siltä usein paljon muita ominaisuuksia.” arttu seppa?nen 3_2021 -taitto_b.indd 16 11.3.2021 20.51. Pieni dekadenssi siellä täällä ei tekisi pahaa kotimaisessa popissa. Bändien tilalla on nykyään kirjoittajaja tuottajajoukkoja, jotka tekevät sooloartisteille kappaleita. Popmusiikissa jylläävät monet samat trendit kuin kirjallisuudessa. Taide on yhä useammin kuin peili, ja itse kaipaan siltä usein paljon muita ominaisuuksia. Popmusiikissa tämä hyödyttää erityisesti sooloartisteja. Siinäpä taiteen tulkinta pähkinänkuoressa tänä päivänä. Jääkö popmusiikistakin puuttumaan fiktio. Nuoren Voiman esseessään Otteita tiliotefiktion ajasta Iida Sofia Hirvonen kirjoittaa nykymaisemasta, jossa kirjailijat tarjoavat lukijoilleen pankkitiliensä saldon ihmeteltäväksi todisteena siitä, millaisissa oloissa taidetta tehdään. Kovin kiinnostavaa musiikkia se ei ole. Uudella Amelia-albumillaan Iisa halusi tehdä tietoisen siirtymän reilusti fiktion puolelle, koska kyllästyi Iisaan, joka raportoi kappaleisiin parisuhdekuulumiset ja ihmiset tulkitsevat niitä sen kautta, että mitä Iisa Pajulan elämässä tapahtuu. Gösta Sundqvist teki elämäntyönsä siitä, että keskittyi kirjoittamaan nimenomaan kaikista muista paitsi itsestään – vaikka tuli väkisin kirjoittaneeksi myös omasta maailmankuvastaan. Tekijän sijaan lukija käyttäisi tässä suhteessa ylempää valtaa. Yhä enemmän artistin tarina on kytköksissä tehtyyn musiikkiin
Lisäksi järjestyy jopa patarumpu ja kuparinen virvelirumpu. 390 € / 2 hlö 490 € / 4-6 hlö Tarjous on voimassa 15.6. saakka. Tarjous SOUNDIN LUKIJOILLE! Pitkä viikonloppu torstai-sunnuntai (3 yötä) sisältäen soitinpaketin. VARAUKSET JA LISÄTIEDOT TARJOUKSESTA: www.villahevi.fi/soundi // villahevi@villahevi.fi Mökkeilyä VillaHevi tarjoaa laadukasta majoitusta hirsihuviloissa, joissa on loistavat mahdollisuudet musiikin soittamiseen ja kuunteluun upean luonnon ympäröimänä. Tarjoamme nyt Soundin lukijoille valmiina laulukamat, pianon, Pearl rumpusetin, sekä tietenkin kunnon äänentoistovälineet. MUSIIKINYSTÄVILLE Villa Hevi tulostus.indd 17 Villa Hevi tulostus.indd 17 11.3.2021 14.41 11.3.2021 14.41
Hyvää yötä Bangkok -levystä tuli Ruusujen siihen asti suurin kaupallinen menestys, monen mielestä edelleen bändin kirkkain klassikkoalbumi ja tärkeä askelma tiellä maan isoimmaksi yhtyeeksi. Ehkä juuri siksi olin varsinkin nuorempana taipuvainen mystifioimaan siellä oletetusti koettuja kokemuksia: ensikännejä, ensimmäisiä seksuaalisia kohtaamisia, yleistä vapauden ja siirtymäriitin tunnetta. Ja unohtumattomimpana tietysti Muisto: romanttinen rippikoulumuistelma keskitempoisen, melankolisen syntikkarockin säestyksellä. Teksti: Niko Peltonen ENKELI TYTTÖRIIHEN PORTAILLA Neljä Ruusua: Muisto (1990) ”Herkässä Muistossa on ilman muuta eroottinen pohjavire.” martti luther 3_2021 -taitto_a.indd 18 11.3.2021 20.52. Toisaalta Muiston kertoja kuvaa kahta ydinnäkyään tytöstä – leirillä tyttöriihen portailla ja sitten konfirmaatiossa ylimaalliseksi ilmestykseksi kohotettuna – niin paljaan kauniisti, ettei kuulijankaan tee mieli tahria tekstiä liian kyynisillä taustaoletuksilla. Siinä ei paljoa painanut, että jotkut varhaisvuosien fanit alkoivat puhua halveksivaan sävyyn ”teknosta”. Siksi kai evankelisluterilainen kirkkomme niitä järjestääkin. Tämä tulee jo siitäkin, että teksti on suljettu maailma, jossa ovat vain nämä kaksi. On tavallaan vaikea olla tulkitsematta skenaariota siveelliseksi muunnelmaksi masturboinnista. Mutta on selvää, että murrosikäisen seksuaalisuus toimii myös glorifioinnin ja jalustalle korottamisen kautta. Harvoin lausein luonnosteltu sanoitus ei paljasta pojan ja tytön suhteen todellista luonnetta, mutta ainakin poika on siis valokuvan saanut ja muisto tytöstä rippileirillä lukemassa ”hartaita lauseita” ja sitten alttarilla valkoisessa kaavussa enkelinä on kehkeytynyt hänelle kiintopisteeksi, jota ajattelemalla unikin tulee. Siihen nähden aihetta on käsitelty taiteessa hämmentävän vähän. Biisi ei ollut aikanaan single eikä hitti, mutta Neljän Ruusun ystävien nostalgisissa keskusteluissa se tapaa nousta esiin yhtenä bändin tärkeimmistä lauluista. Kertojalle on leiristä ja konfirmaatiosta jäänyt mieleen vain avainkuvat enkeliksi kuvittelemastaan tytöstä. Punk-vaikutteinen nuorisorock sai antaa tilaa syntikkapopille, diskorokille ja jopa varovaisille rap-kokeiluille. Joka tapauksessa Muisto on musiikillisesti ja ajatussisällöllisesti yksi kauneimmista Suomessa koskaan tehdyistä poplauluista. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa R ippileiri on suomalaisen teinimytologian keskeinen osatekijä. Juuri siksi biisi niin poikkeuksellisen vilpittömältä tuntuukin. Vaikka Bangkok ei ole alusta loppuun tasalaatuinen mestariteos, sisältää se useita helmiä: Sukellus, Tiina tanssii taas, Hyvää yötä. Itsehän en koskaan käynyt rippileiriä. Laulaja Ilkka Alangon ja kitaristi Kode Koistisen musiikkimaku oli mullistunut muutamassa vuodessa ratkai sevasti ja nyt tämä alkoi kuulua bändin tuotannossakin. Teksti ei kerro, millaiseksi tämän pariskunnan suhde muodostui tai edes sitä, oliko mitään suhdetta. Hyvin nuorina uransa aloittaneet sällit olivat edelleen vasta parikymppisiä, mutta julkaisemassa jo neljättä älppäriään. Siksi herkässä Muistossa on ilman muuta eroottinen pohjavire. Popmusiikin piiristä sentään löytyy yksi varhaisempikin klassikkoesimerkki. Onko näillä tässä tapauksessa eroakaan. 1990 oli suuri murrosvuosi suomipopissa yleensäkin ja erityisesti se oli sitä Neljälle Ruusulle. Minkäänlaista rippileirin kuvausta yhteisönä siinä ei ole. Ainakaan kerrontahetkellä ei selvästikään enää ole. Ehkä tyttö on teiniaikainen eksä, ehkä vain vuosien takaa kummitteleva fantasia. Draamaa teinisekoilun taustalle on kuitenkin aina luonut ajatus jostain korkeammasta taustavireestä. Ilkka Alanko on kirjoittanut sinänsä hellyttävästä parikymppisen muisteluperspektiivistä tekstin, jossa yksiössään valvova nuorukainen yrittää päästä uneen katsomalla konfirmaatiokuvaa, jonka on joltakulta tytöltä aikoinaan saanut. Ulla Heikkilän viime vuotisen Eden-elokuvan arvosteluissa todettiin, ettei sillä taiteen alalla oikeastaan koskaan aiemmin. Muistossa ei kuvata kliseenomaista sekoilua. Rippileirikuvauksissa toistuu kristillisen yhteisöllisyyden ja retoriikan, nuotiokitarailtojen ja yhdessä laulettujen laulujen, kyky vaikuttaa herkässä ja etsivässä iässä oleviin ihmisiin
Audiokaupasta alan huippumerkit ja asiantuntevaa palvelua. ÄÄNENTOISTOA. Audiokaupasta alan huippumerkit ja asiantuntevaa palvelua. Audiokauppa tulostus.indd 19 Audiokauppa tulostus.indd 19 11.3.2021 14.44 11.3.2021 14.44. ÄÄNENTOISTOA. H E L S I N K I O U L U T A M P E R E Tervetuloa hyville kaupoille. Tervetuloa hyville kaupoille
Tämä on minimalismia parhaimmillaan. R uotsin-turkkilaisessa perheessä kasvanut, vuonna 2007 Suomeen muuttanut äänitaiteilija ja multi-instrumentalisti Anni Elif Egecioglu perusti samaisena vuonna Elifantree-yhtyeen puolisonsa, saksofonisti Pauli Lyytisen kanssa. Tällä levyllä on aika ysäri, jopa juustoinen soundi, mutta erityiset muistot tulevat silti esiin. Billie Holiday ei harrasta ääniakrobaattisia pyrähdyksiä, mutta hän jos joku osaa kertoa tarinan. Esikoisalbumia tuli kuunneltua paljon, kun se vihdoin tuli ulos 2007, mutta valitsen tähän silti yhtyeen kolmannen levyn Ritual Union, koska se on minusta erityisen rohkea ja luova albumi ja inspiroi minua vieläkin. Yksi helmistä on Symphony Of Sorrowful Songs. UUSIMPIA TUTTAVUUKSIA HIENOISTA SOUNDIMAAILMOISTA Daniel Ögren Brev från Leksand – Tutustuin tähän Japanissa joulukuussa 2018 Hachi-matkalla. Tämä on hassu albumi, mutta jostain syystä palaan siihen säännöllisin väliajoin. Tämän albumin kautta bongasin myös mielenkiintoisen laulaja-säveltäjän Anna Ahnlundin. Uskomatonta, miten tärkeä ja rohkaiseva Eno on ollut musiikintekijöille. Ääniteknikollamme Joonas Saikkosella oli iso rooli projektissa, koska tallennuspaikat ja soittajat olivat todella erilaisia keskenään. K u v a: Ja n n e R äi k kö n en (Elifantree) Ela?ma?ni soundit 3_21.indd 20 Ela?ma?ni soundit 3_21.indd 20 11.3.2021 9.37 11.3.2021 9.37. INSPIROIVIA TUOTANNOLLISIA IDEOITA JA KOUKUTTAVIA YKSITYISKOHTIA Little Dragon Ritual Union – Näin jo varhaisteininä bändin useasti livenä Göteborgissa. Assolistleri, Vol. Rumpalit olivat jokainen huikeita soittajia ja ihmisiä. Tämä levy on hyvä ensikosketus laulajaan. Norjassa äänitykset tehtiin taidepyhätössä Tomba Mausoleumissa, jossa on aivan fantastinen 14 sekunnin kaikuviive. KUN HALUAN VIEDÄ AJATUKSET MUUALLE Henryk Górecki Symphony No. Pitkiä kauniita kaaria ja täydellistä, kun haluaa viedä ajatukset muualle. SUOSIKKI-ELOKUVANI ON ERÄS RAKKAUSTARINA Björn Isfält, Anita Lindblom, Staffan Stenström En kärlekshistoria -soundtrack – Roy Anderssonin pitkä elokuvadebyytti vuodelta 1970 on mestariteos! Olen kuunnellut elokuvamusiikkia lapsesta asti. VARHAISIN LEVY, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN Stina Nordenstam Memories Of A Color – Teki suuren vaikutuksen 5-vuotiaana. – Aloitimme Olavin kanssa mökillä sydän-Savossa. TURKKILAISEN LAULUN LEGENDAT Zeki Müren & Bülent Ersoy Maksim Gazinolar. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN Billie Holiday God Bless The Child – Kaikista fantastisista jazzkuningattarista suosikkini on ”Lady Day”. Muun muassa tämä kyseinen levy on jättänyt jälkensä. Nostalgiatripille. Haaveilen, että Hachista voisi luoda myös elokuvataidetta ja vapaamuotoisia livekonsertteja, joita voisi järjestää rumpaliemme luona erikseen tai esiintyä yhdessä täällä Suomessa Elämäni soundit 20 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Anni Elif KENTIES ODOTTAMATTOMIN ALBUMISUOSIKKINI Brian Eno Another Green World – Noin 17-vuotiaana löysin kitaristi Robert Frippin ja edelleen Brian Enon. Koko pitkä journey oli intensiivinen ja todellinen luovuuden tulikoe. 1 – Isäni soitti meille lapsuudessani paljon turkkilaista ja klassista musiikkia. Soundtrack-kaari rakentuu toisin kuin normialbumit ja se kiehtoo. Kuuntelin Billie Holidayta paljon teini-ikäisenä. Fantastinen soundi ja tunnelma! Viimevuotinen levy on sekin dynamiittia. Kööpenhaminassa avara puinen konserttikirkko, Lontoossa pieni puutarhavaja, Ranskassa korkea ja kapea vesitorni, Sveitsissä rumpustudio vanhassa kaupungissa ja Tokiossa kiehtovien äänien kenttä-äänityksiä junissa, ravintoloissa, metroissa ja vaikka missä. Nordenstamin lyriikat ja laulutyyli ovat hyvin tunnistettavat ja toimivat minulle aina. Zeki Müren on tärkeä, maassaan suorastaan pyhä. Sitten matka vei Ruotsiin, länsirannikon maatalon rytmeihin. Vuoden 2018 syksyllä kansainvälistä mainetta niittänyt yhtye toteutti kannettava äänityslaitteisto mukanaan huiman kiertomatkan sessioihin eri maissa kahdeksan eri rumpalin kanssa. Kunnon pioneereja molemmat. – Palattuamme äänitykset oli hyväkin pitää ensin levossa ja vähän kuulostella, miten ne koottaisiin. – Ajatus alkoi kypsyä jo viisi vuotta sitten, ja kun saimme Koneen rahoituspäätöksen 2016, otimme yhteyttä valitsemiimme kahdeksaan valiorumpaliin eri puolilta maailmaa. Hyvin erityisissä sounditiloissa ja ennakoimattoman, vapaan soitannon hengessä tallentui paljon materiaalia Hachi-albumille. Kun rumpaliksi vaihtui Olavi Louhivuori, yhtye oli käynyt läpi jo kirjavan musiikillisen mankelin. 3 – Symphony Of Sorrowful Songs – Pauli Lyytinen on tutustuttanut monenlaiseen mielenkiintoiseen musiikkiin. Kuulin vanhempien sisarusten kautta erilaista musiikkia kuin ikätoverit. Toisen huippuartistin Bülent Ersoyn äänenväri on uskomaton. Muita suosituksia: Pulp Fiction, Filmkonst opus 28 nr 2, Twin Peaks, Trainspotting ja Kwaidan
Selvitätkö tiesi ulos. Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. TAMPERE . ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA Room Escape tulostus.indd 21 Room Escape tulostus.indd 21 11.3.2021 14.46 11.3.2021 14.46. ROOMESCAPE.FI HELSINKI . TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON
Johanna on oppinut muusikko. Yonasta ei kuultu juuri mitään, ennen kuin hän esiintyi Vain elämää -ohjelmassa Stigin rinnalla. Johanna kärsii epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Synnyit vuonna 1984 helluntailaisperheeseen ja kasvoit varhaisimman nuoruutesi 80ja 90-luvuilla eri puolilla Suomea. Hieman tämän jälkeen julkistettiin uusi albumi, innon musiikin tekemiseen palauttanut Uni johon herään, jolla Yona pääsi toteuttamaan elämänsä suurimman unelman tekemällä musiikkia sinfoniaorkesterille. Johanna on tangoprinsessa. Hän ei kokenut enää mitään iloa musiikista tai esiintymisestä. 1984) ehti uransa viidentoista ensimmäisen vuoden aikana tekemään lähes kaikkea. Hän otti jo Pilvet karkaa, minä en (2010) -debyytillään suvereenisti haltuun popin, folkin, jazzin ja iskelmän liiton. Samaan aikaan hän ja Puppa J yhdistelivät Liljan Loisto -yhtyeessä reggaeta ja kansanmusiikkia. Johanna ”Yona” Rasmus on laulaja-lauluntekijä, joka on vuosien aikana tunnettu useilla nimillä ja niin monikasvoisena artistina, että kaikki nämä luonnehdinnat ovat vain pieniä osasia suuren ihmisen kokonaisuudesta. J ohanna ”Yona” Rasmus (s. Vuosien estottomalla tekemisellä oli hintansa. Yona on herkkä taiteilija. 7-albumin (2018) kiertueen päätteeksi lokakuussa 2019 Korjaamolla soitettujen keikkojen jälkeen Yona katosi lavoilta, julkisuudesta ja sosiaa lisesta mediasta. Hän menetti elämänhalunsa. Millainen kasvuympäristö tämä oli nuorelle, luovalle ihmiselle. – Isäni työn ja äitini sairaanhoitajan työn myötä lama ei vaikuttanut meidän perheeseen hirveästi, koska töitä riitti koko ajan, mutta sodan jäljet heijastuivat paljon heidänkin su”Mulla on kyky rakastua täysillä melkein mihin ja kehen tahansa.” YONA: 22 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu haast_Yona_c.indd 22 12.3.2021 9.25. Yona on monet ilmaisutavat hallitseva laulaja ja räppäri. – Mä käytännöissä kasvoin helluntaiseurakunnassa, koska mun isä oli tunnettu pastori ja meidän koti oli pappila, joten mä olin koko lapsuuteni ajan ennen kaikkea pastorin tytär. Yona heittäytyy rohkeasti artistina. Yona olisi voinut asettua aloilleen jo näille uran perustuksille, mutta hän kulki vuosia tuulispäänä ilmaisutavasta toiseen, sijoittui vuoden 2013 Tangomarkkinoilla toiseksi, teki tangoalbumin ja muutamia vuosia myöhemmin myös rap-levyn
SOUNDI 23 haast_Yona_c.indd 23 12.3.2021 9.25
– Parasta mitä olen koulutuksesta saanut on se, että mä pystyn liidaa maan bändiä. Isälläni on tosi upea baritoniääni, mutta se ei harjaantunut laulamises sa. – Se paikka oli mulle jotain ihan uutta. – Musta tuntui että se vahvisti si tä tunnetta, että mähän olen aika hy vä laulamisessa. Tavallaanhan mä kuljin sil ti isäni jalanjäljissä, koska eräänlais ta saarnaamista se räppääminenkin myöhemmin oli. – Helluntailaisuuden suhteen elin sukupolvessa, jossa ei ollut enää syntiä ottaa korviksia tai permistä tai meikata, eli siinä mielessä mei dän ääriuskovainen perhe oli avara katseinen, mutta seksuaalisuus ja seurustelu olivat ihan eri juttu. Se, että osaan kertoa miten homma tehdään, ja osaan myös tunnistaa sen hetken, kun se liidi on luovutettava jollekin toiselle, jos ei ihan täysin hallitse si tä hommaa. Musiikkilukion jälkeen opit lisää musiikin teoriaa Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. – Ei mulla oikeastaan ollut mitään muita harrastuksia kuin musiikki. Musiikki on usein paljon läsnä myös seurakunnissa, joten oliko se iso osa elämääsi jo lapsuudessa. Seurakunnassa oli oma kuoro ja mu siikkikoulu, ja oli siellä jotain jeesus sählyä kanssa, mutta musa oli aina se mun elämäni keskiö. Sellainen paheellinen rock ’n roll koulu! Meidän vuosikurssilla oli PMMP:n pojat, Axl Smith, Antti Koi vula, Kalevauvan tyypit ja vaikka ke tä. Se on opittu asia. Se ei tullut multa luon nostaan. Mun äidillä taas oli kaunis, enke limäinen ääni, jota se ei oikein käyt tänyt, koska joku oli hänelle kansa koulussa sanonut, ettei se osaa lau laa. kupolveen. Sitä paitsi olen ai > Soundi-haastattelu na rakastunut räppäreihin, jotka on ihan kuin saarnaajia. Ammattimuusikon paperit ja ymmärrys teoriasta voivat olla valtavan hyödyllinen asia taiteilijan elämässä, mutta toisinaan ehkäpä myös taakka. – Mun perhehän oli tosi musikaa linen, mutta he eivät harrastaneet si tä. – Teoria auttaa myös siinä, että on yhteinen kieli muiden ammatti 24 SOUNDI ”Rohkeahan mä saatan ollakin, tyhmänrohkeakin, koska mua ei kiinnosta mikään muu kuin kehittyminen.” Yona pitää juuri ilmestynyttä Uni johon herään -albumia uransa pääteoksena – albumina johon kaikki tekeminen tähän mennessä tähtäsi. – Olin meidän perheen iltatähti, sain siksi paljon huomiota ja tykkä sin esiintyä. – Kyllä mä aika lujaa lähdin etsi mään omaa suuntaani elämässä! Vaskivuoren musiikkilukion kautta. – Vielä aiemmin saatoin kelailla, että tuleeko musta helluntailainen ylistyksen johtaja tai nuorisopasto ri, mutta sitten musiikki vei men nessään. Se oli ennemmin sellaista, että Jumala on antanut mulle lahjaksi tä män äänen, ja siitä on oltava kiitolli nen. Oliko elämässäsi jokin tietty ratkaiseva hetki, joka valoi varmuutta siihen, että musiikki on oma juttusi. Elin siis vanhan ja uuden ajan välimaastossa, jossa sodan haa vat vielä tunnistettiin, mutta muisto alkoi jo hälvetä. Mulle ei ollut aiem min tapahtunut sellaista heräämistä, vaikka vanhemmat aina kannustivat kin. Sitä ei itse ymmärtänyt aina sil lä tavalla. Aina kun oli juhlat, mun haluttiin laulavan, ja minähän lauloin! Sukupolvesi ei enää välttämättä seurannut vanhojen aikojen tapaan ammatissaan vanhempien jalanjäljissä, joten kuljitko tietoisesti eri suuntaan kirkollisesta perheestä, kun kasvoit täysi-ikäiseksi. K u v a: N ad i H am m o u d a haast_Yona_c.indd 24 12.3.2021 9.25. Siinä kaveriporukassa seurakun takuviot unohtuivat aika nopeasti, ja mulle tuli nopeasti selväksi, ettei mulla ole muunlaista suunnitelmaa elämälleni kuin musa. – Jenkeissä, missä helluntailaisia on tosi paljon, oli jo tuolloin vaikka mitä gospelpunkia ja muuta, joten meilläkin sai ilmaista itseään monel la tavalla, mutta kaikki oli naamioitu siihen helluntailaisuuden verhoon. Meillä oli piano, aloin vain soittaa sitä ja muusikoksi tule minen tapahtui tosi luonnollisesti. – Ehkä se kun tulin valituksi Vaski vuoren lukiossa big bandin solistiksi Antti Koivulan kanssa. Sellainen dumaaminen on aina vihastuttanut mua
Mä koen sen. Siksi mun bändissä kaikki saavat soittaa biisin siten, kuten he itse sen soittaisivat. SOUNDI 25 Vasemmalla nuori Johanna laulaa mum monsa pihalla lelu mikkiin helluntailais ten Hengellisestä lau lukirjasta. – Räppilevyn aikoihin olin Sidewaysissa ja menin moikkaamaan Paperi T:ta ja jotakuta toista räppäria, jotka joivat bisseä backstagella. Ylhäällä yksivuotias muusi konalku lempile lunsa pianon kanssa. Sen avulla osaa sanoa, mitä musiikilta haluaa. Alhaalla teiniikäinen Johanna kuudennella luokalla: "Musta oli kuoriutumassa aika moisen angstinen teini". Vaikuttaa aina siltä, että kun innostut jostain tyylistä, haluat mennä täysillä sen ilmaisutavan ytimeen ja ymmärtää täysin, mistä siinä musiikissa ja sitä tekevissä ihmisissä on kyse. – En tajunnut tuolloin, enkä tajua vieläkään, miten nämä asiat liittyvät toisiinsa. Mä koen sen. – Esimerkiksi ensimmäisen soololevyni aikoihin folk tuli mukaan siitä, kun asuin jossain hippikommuunissa Sörnäisten vankilan vieressä, meillä ei ollut siellä juoksevaa vettä tai sähköä, ja siellä me sitten rämpyteltiin akustista kitaraa. Se vaihtoehto ei kiinnosta mua yhtään, että olisin jonkinlainen itsenäinen artisti, joka tekee kaiken itse. Kun hetki on oikea ja suojat ovat alhaalla, mä en edes vain kuule musiikkia. Soitan tosi lahjakkaiden ammattilaisten kanssa, mutta haluan että ne kaikki tuo persoonaansa musiikkiin. – Ajattelin pitkään kaiken alitajuisesti teorian kulmasta. – Uuden musiikin löytäminen on mulle tunneperäinen kokemus. Vasta nyt pitkän musatauon aikana päästin siitä irti ja aloin ymmärtää sellaistakin musaa, jota en aiemmin pitänyt niin arvossa. Millaista vuorovaikutusta kaipasit rinnallesi, kun aloit tehdä omaa musiikkia. – Kaikki tämä kulkee tosi vahvasti käsi kädessä mun persoonallisuuden kanssa. Olin sitä jo lapsena, kun muutimme isän työn perässä koko ajan, olen sitä nyt kun mulla on koko elämäni pakattuna autoon ja olen ollut kuukausia pois kotoa, ja olen sitä musassa, jota haluan elää aina täysillä. Kun menen keikalle, olen välillä vähän väkisinkin se jazzpoliisi siellä miksauspöydän edessä. – Mun tekemät biisit on mun biisejä, mun elämäni päiväkirjan sivuja, mutta koen silti olevani bändimuija, enkä mä tulisi toimeen yksin. Väreinä, muotoina, tunteina. Olet aina tehnyt musiikkia tiiviissä yhteistyössä erilaisten ihmisten kanssa. Mä olen tosi hyvä siinä. Mulle rap oli kuin runoutta joka on laitettu rytmiin. – Hauskaksi asian teki se, että mähän olin kuin kotonani rap-piireissä, ja sieltä se kaikki oli sillon joskus alkanut. – Totta kai kuulijana ärsyttää se, ettei teorian ymmärrystä voi sulkea pois päältä. Esimerkiksi Antti Tuiskua. Koko sydämestäni. Nyt mä rakastan Anttia! Sinulla oli alusta alkaen avaimet tehdä musiikkia monella eri tavalla: itsenäisesti soolona, bändikokoonpanolla tai vaikka isommassa orkesterissa. Mulle tekstit ovat tärkeitä ja rapin flow kiehtoi ilmaisukeinona, joten mä halusin ilmaista itseäni niin. Vielä ensimmäisellä levylläni tein biisejä, joissa tahtilaji saattoi vaihtua yhtäkkiä ihan vain parin tahdin ajaksi, enkä tajunnut itsekään, mikä kappaleissa oikein häiritsi. – Olihan se varmasti monelle shokki, kun se napapaidoissa räppikeikoilla tuplaajana nähty mimmi tekikin folk-levyä, jossa oli mukana jousikvartettia ja kaikki oli tosi luomua, mutta tuolla tavalla mun mielenliikkeet ovat aina menneet. Siinä mielessä en koe musiikkia sen teorian kautta, että kuulisin musassa ensimmäisenä vaikka jonkin hienon biitin tai sointukuvion. – Kun mä tein räppilevyäni (Jano, 2016), en miettinyt yhtään sitä, osaanko mä räpätä vai en. Mä vain tein sitä! – Tuo mun tapa tehdä tunteella mitä ikinä haluan tehdä on joskus ymmärretty niin, että mä vain haluan jotenkin briljeerata kaikkia eri genrejä ja esitellä taitojani, eikä sitä meinata millään uskoa, ettei asia nyt vain ole niin. Mua kiinnostaa se, miten muut tulkitsevat mun musaa, ja miten he voivat tuoda siihen itseään. Kun mä rakastun, niin mä rakastun ihan täysillä. – Sen takia mulle on tosi tärkeää, että mulla on just ne tietyt soittajat mukana tekemässä tätä juttua mun kanssa. – Kaikki tämä voi kääntyä myös itseään vastaan, ja sen takia mä en halua treenauttaa mun bändiä liikaa. Sen takia jätän biiseihini paljon tilaa muille muusikoille. Mulla on kyky rakastua täysillä melkein mihin ja kehen tahansa. Pian he rupesivat ikään kuin roustaamaan mua siitä, kun en tiennyt jotain tosi tunnettua räppäriä nimeltä, että miten mä olen kehdannut tehdä rap-levyn, jos mä en tunne tätä ja tätä räppäriä ja niiden tekemisiä. Teen aina yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, joiden tyylistä tykkään, ja jotka on myös kivoja ihmisinä. Mun ekat keikat oli Hannibalin & Sopan kanssa jo kymmenen vuotta ennen räppilevyäni, kun olin vasta Levyilläsi on kuultu sulassa sovussa musiikkia klasarista jazziin, reggaesta hiphopiin, folkista countryyn ja iskelmästä poppiin. muusikoiden kanssa. – Se kokeminen on tehny musta tällaisen kulkurin, joka ei ole ikinä kiinnittynyt mihinkään. En edes halua. Joskus liiankin. – Haluan että se vuorovaikutus kuuluu ihan kaikessa. ”Kun hetki on oikea ja suojat ovat alhaalla, mä en edes vain kuule musiikkia. Mä haluan säilyttää sitä tiettyä vaaran tuntua tekemisessä. Sen takia en ole kiinnostunut tekemään liian tuotettua musaa. – Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö ja se saattaa olla joskus tosi raskasta sekä mulle että kaikille muillekin, jos en osaa ilmaista itseäni haluamallani tavalla tai jos mut ymmärretään väärin. Väreinä, muotoina, tunteina.” K u v at : Y o n an ko ti al b u m i haast_Yona_c.indd 25 12.3.2021 9.25. Sen takia mun levyt ovat enemmän ja vähemmän liveä. Millaisissa tilanteissa olet joutunut kohtaamaan sen, että joku on epäillyt motiivejasi jonkin tietyn genren musiikin tekemisen taustalla. – Mä koen kaiken tosi vahvasti
Millainen suhteesi on menneisiin levytyksiisi, jotka ovat syntyneet selvästi tuskaisistakin elämänvaiheista. Olen jopa ajatellut, että ne levyt ovat tosi ihania ja söpöjä, ja tuntenut ylpeyttä niistä. – Mitenhän sellaiseenkin tuli lähdettyä. Koetko rohkeuden ja lujan itsevarmuuden olevan osa sinua. En ole koskaan kyseenalaistanut sitä, että olenko mä hyvä muusikko. olen ehkä itsevarma joissakin asioissa. Millainen kokemus tämä kisa oli. Eli mä olin tavallaan aloittanut räpistä musa urani, ja palasin siihen tuolla levyllä. Mä toivon että vielä rollaattorillakin kulkiessani mä kehityn ja kasvan, koska mä olen aina keskeneräinen, enkä edes halua ajatella asiaa niin, että mun pitäisi tulla joskus jotenkin valmiiksi. Jotain tästä kertoo sekin, että mulla on aina suunnitelma 2–3 levyä eteenpäin, ja tangolevynkin aikoihin haaveilin jo ihan uusista jutuista. Halusin kai kokea, mistä siinä on kyse. Meillä on vain yksi elämä, eikä sitä voi hukata siihen, ettei uskalla kohdata tai kokeilla mitään sellaista, mikä vähänkin pelottaa. – En usko, että olisi ollut sellaista skenaariota, jossa olisin lähtenyt lopullisesti tuohon maailmaan. – Aloin vetämään keikkoja 18-vuotiaana, enkä jollain tavalla malttanut koskaan antaa aikaa aikuistumiselle, ennen kuin sille oli pakko antaa sitä aikaa korkojen kera. – Ilmoitin finaalipäivänä tuomaristolle, etten halua sitä kruunua. Vuonna 2013 olit tehnyt kaksi maanläheistä sooloalbumia ja seikkaillut reggaen ytimessä Puppa J:n kanssa Liljan Loisto -yhtyeessä. Sitten teit jotain odottamatonta ja osallistuit Tangomarkkinoille, missä menit myös päätyyn asti, ja sijoitut lopulta toiseksi. – Tommy Taberman sanoi joskus, että: ”Epäilyksen kynnyksellä kysy itseltäsi, kuinka paljon rohkeutta sinulla on varaa jättää käyttämättä.” – En todellakaan koe olevani itsevarma ihminen vaikka... Mulle tärkeintä on se, että taide tuntuu. Ja tehtyä vielä tangolevykin (Tango A La Yona, 2014). Että jos minut kruunataan voittajaksi, mä annan sen tittelin pois.” Tangolaulajaa Yonasta ei tullut, vaikka hän sijoittui vuonna 2013 Tangomarkkinoilla toiseksi. Mitä jos Tangomarkkinat ja tangoalbumi olisivat johtaneet jättimäiseen breikkaamiseen. Se oli kuin olisin hypännyt johonkin uneen tai sarjakuvaan. 11 vuoden aikana olet julkaissut toisiinsa verrattuna todella erilaisia, mutta herkän ihmisen kirjoittamia henkilökohtaisia albumeita. Varsinkin Pilvet ”Ilmoitin finaalipäivänä tuomaristolle, etten halua sitä kruunua. – Vielä pari vuotta sitten olisin vastannut ihan eri tavalla, koska ennen tätä mennyttä taukoa en pystynyt kuuntelemaan yhtäkään levyistäni. Se oli sellainen pyrähdys. Hän kertoo saaneensa kisasta paljon lisäkokemusta tangon tulkinnasta ja muotokielestä. En tajua. Mutta samalla koen, että liika sisäänpäinkääntyneisyys on vain turhaa. Se ei ole mulle tärkeää. Olin aina arvostanut iskelmän melodiakieltä, mutta Tango markkinat osoitti mulle vahvemmin sen, miten paljon tykkään siitä, kuinka iskelmässä puhutaan asioista suoraan mutta runollisesti, mikä on hirmu kaunis tapa ilmaista itseään. 26 SOUNDI 18tai 19-vuotias. – Suurin ilo tässä oli se, että sain kokemuksesta mun tulkintaani jotain tärkeää. En sano että olisin varmasti voittanut, mutta tulin toiseksi tuollaisen julistuksenkin jälkeen. – Mähän olisin saattanut voittaa koko Tangomarkkinat, mutta kieltäydyin kruunusta jo etukäteen. – Tottakai mä ymmärrän sen, miten se oma genre voi olla niin tärkeä osa omaa identiteettiä, että sitä elämäntapaa haluaa puolustaa. Jokainen niistä oli oma traumansa. Tällaiset loikkaukset genrestä toiseen antavat monille mielikuvan, että olet todella rohkea ja itsevarma ihminen, kun uskallat tehdä jotain tällaista. Kuin tangotutkielma. Se on vain inhimillistä. – Olen huomannut, että mikään muu ei ole oikea ratkaisu kuin tehdä just sitä, mitä pelkää kaikkein eniten. – Rohkeahan mä saatan ollakin, tyhmänrohkeakin, koska mua ei kiinnosta mikään muu kuin kehittyminen. Se oli tosi kiva ja hauskakin kokemus, joka oli paperilla varmasti itsemurha mun uralle, mutta eivät sellaiset mielipiteet kiinnostaneet mua. Vähän kuin leikkiä. – Nyt tämä ihana tauko on aiheuttanut muutoksen itsessäni, ja nyt kykenen kuuntelemaan niitä kaikkia. En ole koskaan tehnyt musiikkia sen takia, > Soundi-haastattelu että mittaisin onnistumisia tai epäonnistumisia suosion kautta. K u v a: V is a H ö gm an d er K u v a: Te ro A h o n en haast_Yona_c.indd 26 12.3.2021 9.25. Oliko se missään vaiheessa edes vaihtoehto, että sinusta olisi tullut koko kansan Johanna, iskelmätaivaan suuri tähtiartisti. Että jos minut kruunataan voittajaksi, mä annan sen tittelin pois. – Se oli ihan absurdia
SOUNDI 27 liikkuu minä en, Naivi (2015) ja tämä uusi levy ovat sellaisia, jotka merkitsevät mulle paljon. – En halunnut edes miettiä levyn julkaisuajankohtaa ennen kuin se on valmis. Niin siis minkä sinfoniaorkesterin?” – Mä olin avautunut Pyhille, että tää kaikki on vaan ihan hirveetä, ja Pyhi sanoi mulle: ”Tiedätkö sä Yona, että musan tekemisen kuuluu olla kivaa, ja jos se ei ole sitä, niin se pitää lopettaa.” Orkesterin järjestymisestä löysin taas ilon. Sitten en tee keikkoja. Mulle tärkeintä on se, että taide tuntuu.” K u v a: H il la K u rk i haast_Yona_c.indd 27 12.3.2021 9.28. Mä halusin kuolla. ”En ole koskaan kyseenalaistanut sitä, että olenko mä hyvä muusikko. Kysyin itseltäni, mikä se jokin asia on. – Tämä kaikki johti siihen, että yhtäkkiä mulla oli taas turvallinen ja itsevarma olo tehdä just sitä musiikkia ja just sillä tavalla, miten haluankin tätä kaikkea tehdä. Uni johon herään on vaikuttava albumi täynnä suurta intohimoa ja välittömyyttä. Totesin että elän Teostoilla hetken, tai teen vaikka eräoppaan töitä, mutta nyt lopetan musan. Tiedän että kaikki sanoo aina noin, mutta harvoin niin oikeasti tehdään, kun keikat ja festarit puskee päälle. Mä päätin etten tee mitään musiikkia, ennen kuin saan tehdä tuon levyn. Viestien saaminen kuulijoilta ei enää ilostuttanut. Se ei ole mulle tärkeää. Sen orkesterinkin oli oltava täysin pakottomasti siellä mukana. Kaikki vain ahdisti. Keikalle meneminen ei ollut iloinen asia. Tuliko siitä juuri se unelmiesi albumi, jonka olit aina halunnut tehdä, ja joka oli musiikin pariin palaamisesi ehto. Orkesterin piti elää tätä musiikkia ja soittaa siihen juuri sen verran kuin laulut oikeasti vaativat. Ei niin, että orkesteri pauhaa ihan vain sen takia, että se orkesteri oli nyt päätetty ottaa levylle. – Tapahtui. – Halusin kirjoittaa ehjiä ja luonnollisia lauluja elämästä pitäen alusta alkaen sen mielessä, että kirjoitan nyt biisejä sinfoniaorkesterin kanssa äänitettäväksi. – Kun kaikki tuntui vaikealta ja satuttavalta, niin oli vain kohdattava se, että jonkin on muututtava. Ihan kaikki. En halunnut tehdä keikkoja. – Levyllä on neljä eri sovittajaa, koska halusin tehdä laulut niiden Kaksi albumia tehnyt Liljan Loisto yhdisti luontevasti reggaen ja kansanmusiikin. – Oli tosi jännittävää tehdä bändin kanssa biisien pohjia siten, että jätimme tilaa orkesterille ja halusimme kaikkien bändiläisten soittavan vain mahdollisimman tärkeitä asioita. Kaikilla meillä on omat suosikit orkesterin instrumenteista, joita saattaa helposti jopa yliviljellä. Nyt me oikeasti tehtiin noin. Yonan lisäksi solistina toimi Puppa J. – Tällä albumilla mitään ei tarvinnut pakottaa tai vääntää väkisin. Mä en halunnut enää elää. Millaista soundia elämäsi vaikeimmista ajoista halusit luoda nyt, kun tiesit että mukana on mittava orkesteri ja soundi tulee näin ollen olemaan vähintäänkin iso, mutta orkesterimusiikkikin voi tarkoittaa todella monenlaisia asioita. Vuosi sitten en olisi ikinä uskonut sanovani noin, mutta nyt olen onnellinen siitä, että olen kohdannut nämä asiat ja voin sanoa, että musiikki on yksi, tärkeä osa minua, mutta se ei ole kaikki mitä olen. Ihan sama vaikka siihen menisi 10 tai 20 vuotta. Piste. Sittenhän mä olen ihan PA. – Mä ilmoitin Universalin palaverissa Pyhimykselle, mun A&R:lle, että mä lopetan mun keikat ja kaiken, enkä tule enää tekemään musiikkia, ennen kuin mun on mahdollista tehdä levy orkesterin kanssa. Halusin tehdä levyn sinfoniaorkesterin kanssa. – Sen sijaan että Pyhimys olisi tokaissut vaikka ”Come on! Jotain järkeä hei!”, se vain istui ilmeettömänä, teki muistiinpanoja läppärilleen ja kysyi multa, että: ”Okei. Kokemukset näiden laulujen takana olivat ehkä kivuliaimpia ikinä, mutta itse levyntekoprosessi oli luonnollisin kokemani. Mikä sai tällaisen lopullisen oloisen olotilan ja pitkän tauon jälkeen palaamaan takaisin musiikin pariin, ja tekemään Uni johon herään -albumin. Mulle oli tosi tärkeää, että orkesterikin kuulostaa tunteelliselta ja tulkitsee oikeasti niitä lauluja, eikä vain soita nuoteista mitä pyydetään. Tämä herääminen ei siis olisi ollut mahdollista ilman pitkää taukoa, jonka aikana vetäydyit musiikista, keikoilta ja myös somesta, mutta tapahtuiko tätä ennen jotain ihan tiettyä, minkä myötä etäisyyden ottaminen musiikkiin ja maailmaan oli pakollista. Okei. Se väsymys oli vain sumentanut koko mun käsityskyvyn. – Tämä kuulostaa nyt aika pateettiselta näin sanottuna, mutta musta tuntuu kuin mä olisin valmistautunut tämän levyn tekemiseen koko ikäni. Ihan sama. – Mukana oli kuitenkin vielä 40– 50 muutakin soittajaa! Kokonainen Tapiola Sinfonietta. – Keikoillakin nautin vain siitä pienestä hetkestä, kun se kaikki alkoi, ja sen jälkeinen olotila oli kuin raiskattu, vaikka eihän se yleisö ja ne ihmiset mua keikalla raiskanneet. – Mulla oli yksi elinikäinen haave. Palasin ikään kuin paljon oppineena takaisin kaiken alkulähteille. Millä tavalla sovititte kappaleet niiden lopulliseen muotoonsa siten, että ne tukivat täysin sävellyksiä. – Olin tullut sellaiseen kohtaan elämässä, että musiikissa ei ollut enää mitään iloa mukana. – Vasta 7-albumin kohdalla mä ymmärsin sen, että olin uhrannut liikaa itsestäni musiikkiin, ja että elämässä on oltava muutakin. No sitten ole PA
Se räjähdys on niinku big bang.” Vaikuttaa siltä, että juuri tälle levyllä olet pitelemättömästi purkanut kaikkea sitä tunnetta, jota sisälläsi on aina ollut. Löysin uudelleen luonnon, joka on merkinnyt mulle aina paljon. Uskon niin vahvasti hetken voimaan, että haen lauluihin aina sellaista totaalisen hulluuden tilaa. – Sitten mulla on myös uus nimi. Sitä isommaksi musiikki ei voi oikein mennä. Rasmus on mun isoisoisoäidin sukunimi. Mitä asioita olet nyt löytänyt elämääsi aiemmin mainitun pitkän tauon aikana ja nyt tämän pakottoK u v a: A k i R o u k al a haast_Yona_c.indd 28 12.3.2021 9.25. – Tämä nimi on mulle tärkeä asia siksi, koska olin niin pitkään vain Yona. – Mun päähäni vain pälkähti, että rakkaus on mulle kaikki kaikessa. Se on ihan kaikkea sitä tunnetta mitä pursuan koko ajan. Tai siltä se tuntui. – Monesti tuntuu että orkesterimusiikissa kuulee vain jousia, mutta halusin itse, että ne matalatkin alaosastot kuten oboet ja englannintorvet soi tosi isosti, ja samoin se kuulain pää soi tosi kirkkaasti. Sitä kautta voin ilmaista sen, miltä tuntuu kun on niin täynnä rakkautta, että meinaan räjähtää. Rakkaus on ihan kaikkea. 26. – Mä ajoin ajokortin, joten löysin mun auton ja sillä ympäriinsä menemisen. – Halusin tuon lainin mukaan levylle sen takia, koska sinfoniaorkesteri antoi mulle vihdoin mahdollisuuden ilmaista itseäni sillä tavalla, miltä mun sisällä kuulostaa. Enkä tarkoita nyt rakkautta vain onnentunteena. Levyn keskivaiheilla luet käsinkosketeltavan herkästi rivit: ”Mulla on niin paljon rakkautta mun sisällä että mä räjähdän. Viestien saaminen kuulijoilta ei enää ilostuttanut. Löysin urheilemisen ja hiihtämisen. – Mun laulaminenkin on tosi tunneperäistä ja siitä voi aina kuulla, millaisessa kohdassa elämääni milloinkin olen. man albumin tekemisestä, kun elämänkatsomuksesi on laajentunut paljon musiikkia avarammaksi. Sellaista tilaa, missä ei ole hirveästi tilaa rationaalisuudelle. Se on myös vihaa. Löysin ruoanlaittamisen, ja oman kodin tärkeyden. – Tottakai tekninen suorituskin merkitsee vähän, mutta jos jotain opin vuosia sitten tangosta niin sen, että joskus vähemmän on enemmän, ja kappaleita ei pidä ylitulkita. Se on tarpeeksi isoa. Se on elämää. Sun ei tarvitse enää tehdä sitä tekstiä uudelleen laulaessa. – Pieniä suuria asioita. Mulla on niin paljon sitä tunnetta sisimmässäni, että se ei vaan lopu koskaan. Ison orkesterinkin keskellä tärkein instrumentti on tietenkin oma äänesi, jonka käytössä tuntuu olevan mukana kaikkea ilmaisusi historiaa, mutta kenties luontevammin ja eläytyvämmin kuin koskaan ennen. Kaikki vain ahdisti.” – Se puhepätkä on äänitetty tosi diipeissä tiloissa, kun olin ihan paskana yksin kotona karanteenissa, makasin ypöyksin sängyllä ja puhuin itsekseni puhelimeeni. Keikalle meneminen ei ollut iloinen asia. Joskus se on niin kivuliasta, etten meinaa kyetä käsittelemään sitä. – Se Johanna, jonka ehdin jo hetkeksi elämäni aikana kadottamaan Yonan uumeniin, on nyt taas löytynyt, ja aion vaalia sitä suuremmalla rakkaudella kuin ikinä. Nyt Yonasta on tullut mulle koko ajan enemmän ja enemmän ulkopuolinen hahmo. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu omilla ehdoilla ja saavuttaa juuri sen tunteen ja tilan, mitä kukin kappale yksilönä vaati kanavoidakseen niiden alkuperäistä ajatusta. – Tykkään laulaa kokonaisia ottoja ja myös jättää ne mahdollisimman kokonaisiksi. Erosin mun toisesta avioliitosta hiljattain ja otin uuden nimen. Miten teksti ikään kuin puhuu itse itsensä puolesta. Se on ehtymätöntä. Se ei ikinä lopu. Mun nimi on nyt Johanna Ilta Rasmus. Se tekeminen on niin herkkää, että se hetken tunnetila pitää vangita mahdollisimman raakana sellaisenaan. Se on tehty jo. helmikuuta 2021 Videopuhelu ”Olin tullut sellaiseen kohtaan elämässä, että musiikissa ei ollut enää mitään iloa mukana. – Mä olisin tehnyt monta asiaa vanhoissa kappaleissani eri tavalla, jos olisin tajunnut jo paljon aiemmin, miten vahvasti teksti kantaa kappaletta. Joskus on vain uskallettava luottaa tekstin voimaan, eikä sitä tarvitse vääntää rautalangasta ylitulkinnalla
Better Noise Music tulostus_converted.indd 29 Better Noise Music tulostus_converted.indd 29 12.3.2021 9.41 12.3.2021 9.41
Talon yläkertaan rakennetussa kotistudiossa on hyvä tehdä myös äänitystöitä. Sanna Klemetti ja Pekka Tuomi ostivat omakotitalon maalta ja rentoutuvat maaseudun rauhassa sosiaalisesta kuormituksesta. 30 SOUNDI SOUNDI 31 Teksti ja kuvat: Mikko Meriläinen Landepaukut Luhangalla. Litku Klemetti -taitto_b.indd 30 11.3.2021 20.53
Klemetti ja Tuomi ostivat sen viime vuoden lopulla pitkällisen etsinnän jälkeen, ja nyt alakerrassa lämpiää puuhella ja yläkertaan on rakentunut kotistudio äänitysja tarkkaamotiloineen. Ei se huonolta kuulosta niinkään, tavallaan puhelimen kämäinen soundi sopii levyn huoltoasemaa henkivään kasariestetiikkaan. Se riippuu niin paljon, että millainen tilanne kullakin on. Tuomi haaveilee studion nousevan jonain päivänä pihapiiriin kivinavettaan. Perillä tunnustan asian Sanna ”Litku” Klemetille ja Pekka Tuomelle, jotka suhtautuvat asiaan kevyen huvittuneina. Keittiön oven päällä kirpputorilta löytynyt tuntemattoman henkilön muotokuva valvoo aamupalaa laittavaa pariskuntaa, tuvassa katseen varastaa Linkopii-muusikkonakin tunnetun kuvataiteilija Eeva Lietosen maalaus. Jyväskylässä me asuttiin aika ahtaasti keskustassa, ja se alkoi ottaa päähän. 30 SOUNDI SOUNDI 31 ukkia muovipussissa ehtii soida automatkan aikana Pirkanmaalta Luhangalle reilut kolme kertaa. Stressi ja uupumus hellitti ja tajusi, millainen ylitila on ollut päällä. – Vaikka levy viittaakin monella tapaa 80-luvulle, niin onhan tämä myös meidän modernein levy, Klemetti toteaa. – Onhan se jännää, että nykyään kaikki kuuntelevat vain singlejä ja niitäkin monona, ollaan siis palattu 50-luvulle, Tuomi toteaa naurahtaen. Vaikka he ovat hioneet albumin soundia kuluneen vuoden, tietävät he myös realiteetit: nykyään musiikkia kuunnellaan usein kännykän tai läppärin vaatimattomista kaiuttimista, tai parhaassa tapauksessa keittiön pöydällä nököttävästä bluetooth-mötikästä. – Täällä on tosi erilainen olo elämästä. Ja keikoille on muutenkin kova kaipuu. – Mulla on ollut ihan kiva vuosi, Klemetti toteaa – Mutta olen huomannut, että jos siitä puhuu niin helposti joku loukkaantuu. HÖLYNPÖLYÄ Uusin Litku Klemetti -levy Kukkia muovipussissa syntyi rivakkaan tahtiin kotioloissa Sanna Klemetin ja Pekka Tuomen yhteistyönä. Taaksepäin palaamisen sijaan Litku Klemetin maailmassa on siirrytty eteenpäin, kun 1970-lukulaisen progehtava rockestetiikka on vaihtunut ainakin yhden levyn ajaksi 1980-lukulaiseen italodiscoon. Ja ollaanhan me kummatkin landepaukkuja, Kuhmosta lähtöisin oleva Klemetti toteaa nyökäten Kuusamossa ja Limingalla kasvaneen Tuomen suuntaan. Metodin lisäksi uutta on levyn soundikin, sillä pääosan varastivat tällä kertaa 80-lukulainen italodisco, rumpukoneet ja mehukkaat syntetisaattorit. Sanoituksissa eläydytään nuorten tyttöjen maailmaan. Haastattelua seuraavana päivänä Klemetti on menossa ajotunnille, sillä 55 kilometrin päässä Jyväskylästä asuessa on ajokortti tarpeen. Tärkeää ”Mulle ainakin tuli yllätyksenä, mitä kaikkea julkisuuteen liittyy.” HÖLYNPÖLYÄ Litku Klemetti -taitto_b.indd 31 11.3.2021 20.53. Keikkahulinat ovat tietysti olleet viimeisen vuoden olemattomia, mutta Klemetti ja Tuomi löytävät koronakurimuksesta hyviäkin puolia. – Me ollaan molemmat sosiaalisesti helposti kuormittuvia, joten kotioloissa kaipaa rauhaa vastapainoksi keikkailulle ja muulle hulinalle, Tuomi sanoo. Samaan hengenvetoon Klemetti ja Tuomi toteavat, että tietenkin keikkailu on oleellinen osa heidän toimeentuloaan. J ykevä luhankalainen kivitalo, jonka pihaan olen komean Kärkisten sillan, peltomaisemien ja mutkaisten pikkuteiden kautta saapunut, on seissyt paikallaan 1930-luvulta saakka. – Ja onhan Litkubändilläkin alla tosi kiireisiä vuosia. – Kun on jutellut musiikkialan ihmisten kanssa, ovat monet todenneet että eivät ikinä aio palata enää siihen keikkamäärään, Tuomi lisää. Koska puhelimen ja autoradion väliin tuleva piuha on unohtunut kotiin, soi levy kännykän kaiuttimesta. Päijänteen kalat odottavat onkijaa, koiranpentu on jo katsottuna, ja kesäkanoistakin on ehditty haaveilla. Nyt kun kaikki peruuntui, niin sitten vasta huomasi, miten poikki sitä onkaan ollut
Se on niin tuttua, kaikki mitä siihen liittyy roudailusta levyjen myymiseen, Klemetti sanoo. – Mä olin kirjoittanut jo pari vuotta aiemmin johonkin apurahahakemukseen, että haluaisin olla vain semmoinen laulajatähtönen jota joku muu tuottaa. Albumin lähtöidea juontaa juurensa kuitenkin kauemmas. Välillä se on ollut rankkaa ja sitä on ollut paljon, mutta on se myös tosi kivaa. Olen allerginen… tai koen sen aika fyysisesti jos jokin tuntuu vääränlaiselta, Klemetti lisää. – Keikkailu on meidän duunia. Ideaa oli pyöritelty myös edellisen Ding Ding Dong -albumin sessioissa: – Mietittiin, että jos olisi levy nimeltä Tuomen kukka, eli mä olisin se Tuomen kukka ja Pekka tekisi tuotannon, Klemetti naurahtaa. Tietenkään mitään laulajatähtösen ja tuottajan levyä ei tullut, ja Kukkia muovipussissa on tehty hyvin pitkälle, heh, kahteen pekkaan. K alentereiden tyhjentyminen ja omiin oloihin eristäytyminen edesauttoi Kukkia muovipussissa -levyn syntymistä. Tuomi laskeskelee, että he soittavat levyn instrumentit aika lailla puoliksi. – Tai ainakin siitä, mitä ne eivät voi olla. Inspiraationa toimi muun muassa oman huoneen suojissa pysyvät salaisuudet. – Kyllähän Sanna on tosi tarkka omista ajatuksistaan ja näkemyksestään, Tuomi sanoo. Kiinnosti ajatus, että miltä Litkumusa kuulostaisi jos joku muu tuottaisi sen, Klemetti pohjustaa. Litku Klemetti -taitto_b.indd 32 11.3.2021 20.53. 32 SOUNDI SOUNDI 33 32 SOUNDI Litku Klemetin Kukkia muovipussissa on levy tyttöydestä
Klemetti käyttää hölynpöly-termiä positiivisessa merkityksessä ja puhuu ”hienosta ja aliarvostetusta lajista, jossa estetiikka ja biisit ovat tärkeintä.” Levyn työnimenä kulki pitkään osuvasti Tytöt unelmoi, mutta Klemetti hylkäsi sen lopulta liian alleviivaavana. – Mua vähän ällöttää välillä kaikki se retro, joten ehkä sen takia tuntui luontevalta puhua netistä. – Kun katsoo nyt Kikan vanhoja haastatteluja, huomaa kaiken sen työn mitä feminismi on tehnyt. – Ja onhan se tosi arkinen asia, oikeastaan ihme miksei nykyään lauleta enemmän netistä! huomauttaa Tuomi. – Ehkä sellaisen ajattoman klassikkolevyn tekeminen vaatii sen, että se vie aikaa. Sitten niitä biisejä alkoi putkahdella, ja huomasin että nämähän ovatkin sellaisen nuoren ihmisen ajatuksia, Klemetti kertoo. I dea, jota kohti kaksikko suuntasi oli siis italodisco-vaikutteinen elektrolevy. – Ajattelin levyä tehdessäni tytön huonetta, jossa on kaikkea söpöä ja nättiä ja salaisuuksia ja päiväkirjoja. Y ksi tärkeä verrokki levynteossa oli viime vuosina ansaittua arvonnousua kokenut Kikka, joka soi Klemetin ja Tuomen kotistudiossa referenssinä. – Kikka oli mun suuri esikuva lapsena, jo ennen kuin mä opin kävelemään, Klemetti sanoo. – On aina virkistävää kun on jokin uusi väline, ja nyt mulla oli uusi soitin. – Litku goes Eagles, Tuomi heittää puolivakavissaan ja kuvailee, että luvassa on orgaanisempaa bändisoundia, johon on harkittu jousisovituksiakin. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Parivaljakon työskentelymetodi alkoi löytää uomaansa vuosi sitten singlenä ilmestyneen, mutta pitkäsoitolta pois jääneen Topsipuikolla aivoon -sing len syntymisen myötä. – On ollut kiva kokeilla vaihteeksi sellaistakin, että tekee harkitummin ja hitaammin ja kokeilee erilaisia sovituksia. Metodi oli nopea: Klemetti teki biisiaihion, jonka he työstivät yhdessä saman tien valmiiksi. Pitkä aikajänne tarkoittaa sitäkin, että prosessissa on jo karsiutunut alkuvaiheessa syntyneitä biisejä parempien tieltä. Se on hyvä klisee, että kun joku joutuu tai pääsee julkisuuteen, niin tilanne pakottaa olemaan parempi ihminen kuin mitä muuten olisi. Klemetti sanoo tiedostavansa, että albumi liittyy osaksi laajaa keskustelua tyttöydestä, vaikka pyrkikin olemaan ajattelematta sitä kappaleita tehdessään. Google Earth Rockissa matkaillaan korona-aikaa heijastellen virtuaalisesti. Yhdeksi levyn huippukohdaksi nousee aiheen huomioon ottaen yllättävän koskettava Rakastan nettiä. Mä huomaan, että saan edelleen hirveästi voimaa sellaisesta tyttöydestä. Etenkin jos katsoo, millaisilla kysymyksillä Kikan merkitystä ja ammattitaitoa on aikalaishaastatteluissa kyseenalaistettu. Omaakin huonettani, omaa linnakettani. Itse asiassa seuraavan levyn teko aloitettiin jo kolmisen vuotta sitten, mutta väliin sattui tulemaan kaksikin muuta albumia. – Kun tietää, minne on menossa niin sitten vaan menee sitä kohti, Tuomi vahvistaa. Tyttöyshän on ollut nyt tosi paljon esillä, ja totta kai se teema on siellä levyllä yhä, mutta en vain halunnut sitä levyn nimeen. Ainakin mulle siitä on lähtenyt käyntiin joku prosessi, että yritän olla parempi ihminen. – Mutta on tämä tosi paljon vaikuttunut siitä isosta keskustelusta, mitä on käyty ja käydään tyttöyteen liittyen. – Aika spontaania räiskintää se oli, Klemetti komppaa. Teinilevyn jälkeen on siis vuorossa ehtaa aikuisrockia. Siitä tuli sopivan pöhkö olo, Klemetti pohtii. – Kaikki muuttui entistä leikkisämmäksi kun tajuttiin, että tässä ei ole muita kuin me, ja että me voidaan tehdä vaikka päivässä koko biisi valmiiksi, ja sitten vaan seuraava ja seuraava, Tuomi sanoo. Erikoisen kierteen levyn maailmaan tuo muutamassa tekstissä pääosaan nouseva internet. Pystyy huomaamaan, että mihin on todella tyytyväinen ja mihin ei, Tuomi sanoo. Esimerkin voima on valtava, ja aivan samoin kuin nuori Sanna on ihaillut Mona Caritaa, Virve Rostia ja Kikkaa, on hän itsekin noussut nyt vastaavanlaiseen asemaan. – Teema tuli ehkä vähän sattumalta, niin kuin se usein tulee. – Ja vaikka onkin ehkä hauskasti ilmaistu, niin kyllä se täysin vilpitöntä on, että minä rakastan nettiä, Klemetti sanoo. L itku Klemetiltä on viidessä vuodessa ilmestynyt nyt kuusi albumia, joten ei liene yllätys että saagan seuraavakin osa on jo hyvässä vauhdissa. Kyllä mä olen tosi paljon funtsinut sitä, miten esitän asiani. Kikan kautta näkyy konkreettisesti asenneilmaston muutos. ”Saan edelleen hirveästi voimaa tyttöydestä. – Se oli mulle ihan jäätävän kova juttu, niin kuin tosi monelle mun ikäiselle, ja menin ihan hulluksi Kikan musiikista. Klemetti sanoo tiedostavansa, että suosion mukana on tullut vastuuta. Klemetti toteaakin, että levyllä on tarkoitus olla ”tosi hyvät biisit”. Ja koska nyt yhtälössä ei ollut bändiä, ei aikaa mennyt aikataulujen säätämiseen ja treenien järjestämiseen. – Mulle ainakin tuli yllätyksenä, mitä kaikkea julkisuuteen liittyy, ja että jollain tavalla sitä on nyt jollekin toiselle esikuvallisessa asemassa. Just sitä, että kuinka toisarvoisena semmoista tytön maailmaa pidetään ja on pidetty. Aika samanlaisista jutuista kuin silloin nuorenakin. Soittelin aina illan päätteeksi Microkorgilla jotain, että otetaanpa tästä uusi sointukierto, ja kehittelin jotain sen päälle. Ne ovat isoja teemoja, ja tämä levy on sen ytimessä. Olen ollut tosi vaikuttunut siitä. Sanoitusten maailmakin alkoi hahmottua Klemetille nopeasti, ja johtotähtenä kulki albumin valloittavalle ensisinglelle nimensäkin antanut 80-luvun alun diskoiskelmälaulaja Mona Carita. Aika samanlaisista jutuista kuin silloin nuorenakin.” Litku Klemetti -taitto_b.indd 33 11.3.2021 20.53. Uskon omalla kohdalla inspiraation voimaan, että pitää olla idea ja sen jälkeen kaikki on helppoa. – Koko levyn ideakin oli tehdä jotain tosi paineetonta ja hauskaa. Klemetti ammensi pirteiden kappaleiden huolettomasta maailmasta, missä tytöt ja pojat haaveilevat rakkaudesta ja tuskailevat sen äärellä. – Joo, se hyppy tulee varmasti olemaan aika raju, Klemetti myöntää. Albumin tiedotteessa albumista puhutaan hölynpölynä, vastakohtanaan teemoiltaan ja musiikiltaan vakavahenkisempi Litku-tuotanto. – Yleensäkin tykkään väistellä sellaisia aiheita, joista kaikki puhuu. Voi vaan ihmetellä, että onko se oikeasti ollut tuollaista. Joten mitä vaan voi vielä tapahtua, mutta ainakin Litku-yhtye on jo tovin treenannut Luhangan-talon yläkerrassa seuraavan levyn biisejä, ja luvassa on jälleen jotain aivan muuta
Nyt mä puhun hahmon suun sijaan omalla äänelläni sydänsuruistani, elämäni iloista ja päästän ihmiset ensimmäistä kertaa ihoni alle. – Sen takia levyllä on biisejä kuten Last In Line. Teksti: Aki Nuopponen N oora Louhimon noustessa lavalle Battle Beastin kanssa hän on kuin tuhoutumaton heavy metal -hahmo. Se on silkkaa länkkäriä, mustaa huumoria ja itseironiaa mun epäonnesta miesten kanssa ja ihmissuhteissa. 34 SOUNDI ”Mä olen ihan oikeasti muusikko ja taiteilija, vaikka se mun artistius onkin erilaista kuin millaiseksi sen itse olen joskus mieltänyt.” Noora Louhimo -taitto_b.indd 34 11.3.2021 20.54. Elämänsä valoja ja varjoja käsittelevän levyn valmistuttua Noora sanoo ymmärtäneensä itsestään jotain niin tärkeää, että jo tämä ajatus yksinään oli Eternal Wheel Of Time And Spacen tekemisen arvoista. Se ei ole helppoa, kun oon koko ajan rundilla tai muuten vain menossa. Näiden suojien alla on ihminen, jonka juuret ovat vuosikymmenien takaisessa musiikissa. – Sitten taas Piece Of Your Love näyttää sen toisen puolen, kun erotilanne on ollut oikeasti päällä ja oon kerta toisensa jälkeen joutunut kohtaamaan sen, miten vaikeaa mun on löytää elämänkumppani. Itseironiasta itsevarmuuteen Värikkäät visuaalisuudet Eternal Wheel Of Time And Spacella herättävät voimakkaita mielikuvia silkkaan fantasiaan pohjautuvasta albumista, joka on kuin sci-fi/länkkäri Joss Whedonin kulttisarja Fireflyn hengessä. OMAN ELÄMÄNSÄ AVARUUSSEIKKAILU Noora Louhimo riisui Battle Beast -haarniskansa ja lähti soolotripille oman päänsä sisäiseen universumiin, jonka musiikillisesta rajattomuudesta hän löysi todellisen itsensä. Siis sellainen, jonka kanssa eläminen sopisi yhteen elämäntapani kanssa. – Olen aina kokenut tietynlaista alemmuutta siitä, etten ole mikään oikea muusikko, koska mä en osaa soittaa mitään muuta instrumenttia kuin suutani. – Yritin itseni rikkomisenkin uhalla parhaani, että levyltä paistaisi koko mun elämäni, ja sen takia halusin levyn kanteenkin kaikki ne sateenkaaren värit kuvastamaan sitä, miten montaa tunnetta levy kantaa, Noora kertoo. Silminnähden innostunut laulaja kertoo heti tavatessamme, miten tärkeä projekti sooloalbumin tekeminen on hänelle itselleen on ollut, ja kuinka paljon tekoprosessi lopulta erosi Battle Beastista. Toisinaan erittäin suorapuheisesti, ja välillä hieman vertauskuvallisemmin, mutta Noora on albumin jokaisessa hetkessä isosti läsnä. Hänen päässään saattaa olla sarvet ja yllään haarniskamaisia asuja, jotka vain voimistavat hänen karismansa voimaa. Eternal Wheel Of Time And Space -sooloalbumillaan Louhimo on valmis tiputtamaan kaikki suojansa alas. – Battle Beastissä roolini on olla eräänlainen tarinankertoja ja keulakuva, mutta se on ihan erilaista verrattuna sooloalbumiin, jolla mä laulan itse itsestäni. Levyn jokaisen kappaleen tunnelatauksesta ja sanoituksista voi kuitenkin löytää Nooran. Mä kysyn siinä humoristisella tavallani, että miks mä olen aina se viimeinen, miksi mä jään aina yksin ja nauran itselleni, vaikka aihe on ollut joskus tosi tuskallinen. – Olen todella tunteellinen ja herkkä ihminen, mutta osaan kuitenkin myös pitää hauskaa, enkä ota itseäni aina ihan liian vakavasti. Tällä levyllä en halunnut peitellä mitään puolta itsestäni. – Oon haaveillut levyn tekemisestä vähintään kymmenen vuotta, ja voin sanoa, että sellaisessa ajassa mieleen on ehtinyt pakkautua aika paljon asioita, joita soololla halusin nyt sanoa, Louhimo virnistää
SOUNDI 35 Battle Beastissa Noora Louhimo on tarinankertoja ja keulakuva, soolo levyllään hän puhuu omalla äänellään itsestään ja päästää kuulijan ihon alle. Noora Louhimo -taitto_b.indd 35 11.3.2021 20.54
– Meillä kolmella on pitkä historia yhdessä. – Mulla saattaa tulla hulluja ideoita milloin vain, ja ne on saatava talteen heti, tai ne katoavat iäksi, Noora nauraa. Ihan sama vaikkei jokainen ääni osunut nuottiin tai rosoa jäi mukaan. Jos oli sellainen olo, että mukana pitää olla tällaista jamittelua ja isoja letkeitä torvia, niin antaa sitten mennä. – Ääniteltiin albumia Hankasalmella Samulin lapsuudenkodissa, ja se porukassa tekeminen johti monesti siihen, että jokin ihan pienen pienen oloinen fiilis tai idea kasvoi uskomattomiin mittoihin, Noora kertoo leveästi hymyillen. – Olin kerran ihan vain parvekkeella röökillä, ja jonnekin maisemaan katsoessani se vain tapahtui: päässäni alkoi soida kertsin köörilaulu, torvet ja se bassopomputus, ja soitin sen sitten suullani heti jemmaan puhelimeeni. Levyn päättävä, yli 7-minuuttinen ja 70-lukulaisen progen suuntaan kumartava CODA saa Nooran ylistämään sitä välitöntä tunnelmaa, jossa albumia tehtiin. – Halusin sen välittömän fiiliksen mukaan biisiin ja äänitettiin mun kaikki laulut kahdella otolla, joista toinen on mukana kappaleessa sellaisenaan. – Mun temperamenttisuus kuuluu levyllä isona fiiliksenä, ja luo jokaiselle biisille ihan oman luonteen. ”Mulla saattaa tulla hulluja ideoita milloin vain, ja ne on saatava talteen heti, tai ne katoavat iäksi.” K u v a: R o b er t Fr an co Noora Louhimo -taitto_b.indd 36 11.3.2021 20.54. Kaikkien niiden vaikutteiden ja fiilisten kautta, jotka on ollut läsnä mun elämässä vuosikymmeniä. – Haluan myös olla senkin suhteen täysin rehellinen, ettei multa synny kovin helposti hevibiisejä. Kaikkea muuta paitsi heviä Määrätietoinen laulaja tiesi alusta alkaen, mitä hän haluaa Noora Louhimo Experience -nimen alla julkaistun albumin olevan, ja mitä sillä ei tultaisi missään tapauksessa kuulemaan. – Se biisi oli niitä kohtia, jotka tekivät entistä selvemmäksi, että levyn on annettava olla just sitä mitä mä olen. Eternal Wheel Of Time And Space onkin melkoinen paketti rockia, bluesia, countrya, funkia, progea ja soulia. – Ihan levynteon loppupäässä mua vaivasi, että se tarvitsee vielä ihan tietynlaisen grande finalen. Kun kuulin sen demon, mä vaan itkin, itkin ja itkin, että miten mä voin olla niin onnekas, että joku ymmärtää niin suurpiirteisestä kuvailusta just sen, mitä mä haluan tällä musiikilla saavuttaa. Sellaista, mikä antaa ymmärtää, että tämä matka on vasta alussa. 36 SOUNDI – Soolon ansiosta vihdoin tajusin, että kyllä, mä olen ihan oikeasti muusikko ja taiteilija, vaikka se mun artistius onkin erilaista kuin millaiseksi sen itse olen joskus mieltänyt. Sen kuuluikin olla just sitä hetkeä ja tunnetta, ja voitte varmasti kuulla sen palan mun kurkussa ja mun itkun biisin lopussa. Rakastan heviä ja oon hyvä vetämään ja tulkitsemaan sitä. Se ei ole sillä tavalla mun verissäni. – Löysin itseni muusikkona, joka haluaa koota ympärilleen hyviä tyyppejä ja löytää heidän kanssaan yhdessä sen tavan, jolla voin ilmaista itseäni kaikkein aidoimmalla tavalla. Kuulijaa heitellään siellä mun pään sisäisessä universumissa paikasta toiseen, ja sillä matkalla tapahtuu paljon kaikkea. – Toinen juttu on se, että me tehtiin tätä levyä tosi tiiviissä yhteistyössä co-writerini Samuli Erkkilän ja veljeni Pekka Louhimon kanssa. Kokoelmamaisen sekametelisopan sijaan levystä rakentuu lähes konseptimainen kokonaisuus, jonka keskiössä on Louhimon voimakas raspiääni, josta löytyy nyt enemmän sävyjä kuin koskaan hänen levytyshistoriassaan. Mulla on siihen paljon annettavaa, mutta ne eivät synny sisimmästäni kuin apteekin hyllyltä, vaan sieltä kumpuaa ennemmin rockia ja trippiä. – Uskon, että mun lauluääni on yksi sellainen sitova tekijä, joka saa ne levyn hulluimmatkin käänteet kuulostamaan multa, Noora pyörittelee. Meidän vuorovaikutus on kuin telepatiaa, ja tiedetään mitkä jutut musassa toimii toisillemme, mutta tuon historian ansiosta me voidaan tarvittaessa myös väitellä asioista ja haastaa toisiamme. Pekan kanssa tietenkin elinikäinen, kun ollaan sisaruksia, mutta Samulinkin oon tuntenut yli 15 vuotta. Levyn riemukkaimpiin kappaleisiin lukeutuva Sinner On The Floor on funkrevittelyllään silkkaa hetkessä elämistä. – Trippi onkin hyvä sana tälle levylle, koska mä halusin että ihmiset kokee olevansa jonkinlaisella tripillä. Riemua ja kyyneleitä Nooran raspisen äänen voimakkuus nousee, kun hän kertoo siitä impulsiivisesta tavasta, jolla levyn erilaiset kappaleet syntyivät pikkuhiljaa viime vuosien aikana: toiset kuin itsestään, ja jotkin vuorovaikutuksessa kypsytellen. Tämä on voinut syntyä vain siitä, että tykkään hypätä kaikessa sinne syvään päähän, mutta ymmärrän myös pitää lähelläni sellaisia ihmisiä, jotka toisaalta ymmärtää mitä mä haluan, mutta uskaltaa myös tuoda omaa näkemystään mukaan. – Samuli otti siitä heti kopin ja kun oltiin alun kitaranäppäilyä jammailtu yhdessä, Samuli sävelsi sitten ihan koko biisin. Jotain sellaista kuin Pink Floydin The Great Gig In The Sky. Huikkasin sitten jonain iltana saunomisen lomassa Samulille, että levyn loppuun tarvitaan jotain ikuisen oloista. Mulla on jo Battle Beast, ja sen lisäksi meiltä on pian tulossa myös Laurenne & Louhimo duettoprojekti Netta Laurenteen kanssa, Noora summaa. Pesäero Battle Beastiin syntyi välittömästi. Kyllä sitäkin biisiä soviteltiin, mutta pohjimmiltaan se idea oli niin naurettavan helppo, että epäilin sitä hetken itsekin. – Se äänitys oli kuin transsia mulle, ja kirkasti mulle lopullisesti sen, minkä takia olin tätä sooloalbumia tehnyt. Samulin luoma soundimaailma ja Pekan rakentamat visuaalisuudet ovat tärkeä sitova liima levyllä. – Sen mä päätin alusta alkaen, ettei levylle tule heavy metalia
Arc Enemy tulostus.indd 37 Arc Enemy tulostus.indd 37 11.3.2021 14.48 11.3.2021 14.48
Se, että ihmiset vaikuttavat nauttivan siitä var sinkin näin synkkien ja vaikeiden aiko jen keskellä, antaa uskoa omaan taitee seeni, Parks kuvailee tunnelmiaan de byyttialbumin vastaanotosta. – Se oli käsittämätöntä, koska Eilish on muuttanut popmusiikin olemusta ja on yksi aikamme merkittävimpiä ar tisteja, Parks kertoo äänensävyyn, jo ka kuulostaa yhä ihmettelevän tapah tunutta. Lontoolais artisti yhdistelee omaleimaisessa tyylissään indie popia ja sielukasta R&B:ta, sekä kirjoittaa tekstejä, joiden tarinat jäävät elämään mielen perukoille. Parksin musiikki on vedonnut moniin, sillä tammikuun lopussa julkaistu Collapsed In Sunbeams nousi julkaisuvii kollaan Brittien albumilistan kolmos sijalle, mitä voi pitää loistavana menes tyksenä indielevyyhtiön julkaisemal le debyytille. Arlo Parks -taitto.indd 38 11.3.2021 20.54. Vaikuttavaa on myös se, että Parks on löytänyt faneja Atlantin takaa myös entisistä Valkoisen talon asukeista. – Se oli mahtava yllätys. Michelle Obama nosti Parksin Eugene Arlo Parks on ehtinyt musiikillaan tavoittaa Billie Eilishin ja Michelle Obaman kaltaisia vaikuttajia. Parks on ennättänyt saamaan vuo laita kehuja Zsukupolven (eli suunnil leen vuoden 1996 jälkeen syntyneiden) popmaailman huipulta, kun Billie Ei lish hehkutti rakastavansa Parksin mu siikkia. 38 SOUNDI SOUNDI 39 ”Haluaisin antaa tilaa haavoittuvuudelle ja herkkyydelle. Itse hän toivoo musiikkinsa välittävän ihmisille ennen kaikkea myötätuntoa ja toivoa. Haluaisin innostaa muitakin kirjoittamaan asioista, joita he näkevät.” Teksti: Mirko Siikaluoma 20-VUOTIASTA Arlo Parksia voi tekstiensä puolesta luulla ikäistään huomattavasti kypsemmäksi, eikä ole kaan yllätys, että hän kertoo olevansa paitsi laulunkirjoittaja myös runoilija. Ensimmäi sen albumin kohdalla ei voi arvata, mi ten ihmiset ottavat sen vastaan. Vaikeita asioita ilon kautta Brittilaulaja Arlo Parksin Collapsed In Sunbeams on alkuvuoden 2021 merkittävimpiä debyytti albumeita
– Ensimmäiset lauluni kertoivat rakkaudesta – niin kuin teini-ikäisenä on tapana – tunteista, epätietoisuudesta tulevaisuuteen liittyen ja ystävistäni, jotka olivat silloin minulle kaikki kaikessa. Oman itsensä kanssa toimeen tuleminen on aihe, jota hyvin monet ihmiset ovat ympäri maailman ovat joutuneet käsittelemään koronapandemian aikana. Viestillä on väliä Vaikka Parks ei omien sanojensa mukaan pyri kirjoittamaan kappaleistaan tarinoita, hänen havaintonsa ympäröivästä maailmasta muodostavat monitasoisia kertomuksia. Monet Parksin laulujen tarinoista kumpuavat hänen nuoruudestaan: tunteiden sekasorron käsittelemisestä, rajojen kokeilemisesta ja ihmissuhteista. On myös tärkeä musiikillinen syy. – Uskon, että haluan aina tulevaisuudessakin puhua vaikeista asioista rehellisesti, mutta pohjimmiltaan ilon kautta. – Olin kirjaimellisesti puistossa ja stressaantunut siitä, että minun pitää löytää toinen osa nimeeni. Kaikki alkoi 7–8-vuotiaana kirjoitetuista kertomuksista, mikä muuttui myöhemmin innostukseksi runouteen. Eristäytymisen vuoksi useimmat, Parks mukaan lukien, ovat joutuneet viettämään kuluneen vuoden aikana poikkeuk sellisen paljon aikaa neljän seinän sisällä. Mutta se siitä. Rakastan myös kappaleen spoken word -osaa. – Aikuistumisen, matkustamisen ja oman itsensä kanssa pärjääminen ovat teemoja, jotka kiinnostavat minua myös esimerkiksi elokuvissa, jotka ovat inspiroineet minua, Parks listaa. Debyyttialbumiltaan itselleen tärkeimmäksi kappaleeksi Parks nimeää Hopen, jo pelkästään kappaleen viestin vuoksi. – Olin enemmän kiinnostunut mielikuvista kuin juonesta. Suosio ei ole ennättänyt toistaiseksi muuttaa Arlon elämää sattuneista syistä. Parks nostaa tärkeänä esille myös ystävyyden ja platonisen rakkauden, jota hän kertoo käsittelevänsä paljon sanoituksissaan. – Se on minulle olennainen tyyli toimia taiteilijana, koska aloitin kirjoittamalla runoja ja tarinoita. Vaikka Parksin ura on vasta lähtenyt käyntiin, hänen musiikillinen kasvutarinansa on pitkä. Arlo-sana jäi vahvasti mieleen ja laulaja päättikin haluavansa keksiä sille hyvänä vastaparina toimivan ”sukunimen”. Miten Arlo Parks haluaisi muuttaa maailmaa. Collapsed In Sunbeamsia kuunnellessa ymmärtää miksi: aihe on vahvasti läsnä Parksin sanoituksissa ja siinä on aavistettavissa henkilökohtaisesti herkkiä paikkoja. Nuoren artistin sanoissa loistaa kunnioitettava vilpittömyys, jonka vuoksi hänen tarinansa saavat ajattelemaan. Hän sanoo, ettei suoranaisesti halua nostaa mitään aihetta erityisesti esille julkiseen keskusteluun musiikillaan. Eikä kukaan vain sattumalta nimeä kappalettaan Super Sad Generationiksi, joka oli yksi Parksin ensimmäisiä singlejä. Näkökulma, joka avaa monia vaihtoehtoisia tapoja tulkita Parksin sanoituksia. Haluaisin innostaa muitakin kirjoittamaan asioista, joita he näkevät, laulaja kertoo avoimesti. Nimi syntyi sattumalta Arlo Parks on taiteilijanimi, jonka Anaïs Oluwatoyin Estelle Marinho päätti itse ottaa käyttöön seuraten Frank Oceanin ja brittiartisti King Krulen antamaa esimerkkiä. Hope tulee varmasti jatkossakin olemaan mittapuu, johon Parksin vertaa kirjoittamiaan kappaleita. Parksin mukaan 60–70 prosenttia Collapsed In Sunbeams -albumista syntyi kahdessa viikossa itälontoolaisessa Airbnb-asunnossa, johon hän muutti väliaikaisesti löytääkseen luovan pakopaikan itselleen. Sitten jotain vaan naksahti päässäni ja tajusin, että se on pakko olla Parks, hän paljastaa. Se on näkökulma, joka on jäänyt popja rockmusiikissa vähemmälle huomiolle ja romanttisen rakkauden varjoon. Parks kertoo omalta osaltaan kirjoittavansa vain asioista, joita tuntee. Se tuntuu aikaa raa’alta, sillä kun kirjoitin sitä, onnistuin vangitsemaan tunnetilani täysin ja käsittelemään sen samalla, ja sellainen on hyvin harvinaista, Parks sanoo täysin ansaittuna kehuna itselleen. Jokainen sukupolvi muovaa omilla teoillaan maailmaa erilaiseksi. Mutta viime aikoina melodioita on syntynyt täysin tyhjästä, ja onkin ollut mielenkiintoista kokeilla musiikin tekemistä uudella tavalla, Parks kertoo. Runoilijalle, jollaisena Parks itseään pitää, on luonnollista, että kappaleiden sanoitukset syntyvät ennen sävellyksiä. Tilaa haavoittuvuudelle Vaikeista aiheista puheen ollen on aiheellista kertoa, että Parksin edustajat ovat kertoneet etukäteen toimittajille, ettei artisti keskustele haastatteluissa mielenterveydestä. Esiinmarssiaan populaarikulttuurin aktiivisiksi toimijoiksi tekevän Z-sukupolven suosituimpien artistien maalaama kuva maailmasta on usein varsin synkkä – puhuimme sitten Billie Eilishin, emoräppärien tai osasta Parksin sanoituksista. Hyvänä esimerkkinä voi pitää Eugenea, jonka teemana on kaverin poikaystävän vuoksi syntynyt mustasukkaisuus. Parhaaksi fanilta saamakseen kiitokseksi Parks kertoo sen, kun joku on kertonut hänen musiikkinsa antaneen heille valoa koronapandemian synkkyyden aikana. Arlo Parks -taitto.indd 39 11.3.2021 20.54. Jos meillä olisi enemmän rauhanomaisuutta, ihmiset olisivat onnellisempia, hän pohdiskelee ja lisää: – Se on varmaan aika abstrakti vastaus. – Luin kerran Guardianista King Krulen haastattelua, jossa hän kertoi nimensä tulevan ajatuksesta elämänsä huonoimmassa tilanteessa olevasta kuninkaasta. Se, jos mikä on paljon artistille, joka kertoo tavoitteekseen antaa ihmisille toivoa. – Asun edelleen vain vanhempieni talossa ja ehkä minut tunnistetaan kadulla pari kertaa useammin, mutta yleisesti ottaen elämäni on samanlaista kuin ennenkin. Ehkä siksi, että luin sitä varhain aamulla, päähäni hyppäsi sana Arlo, Parks kertoo ääntäen Arlon hieman ”earlyn” tavoin. Sattumalla ja intuitiolla on omat osansa tarinassa nimen taustalla. Sitten 14–15-vuotiaana opettelin tuottamaan musiikkia Garagebandin avulla, soittamaan kitaraa ja tekemään musiikkia itse, Parks avaa kehitystään. – Yleisesti ottaen haluaisin nähdä enemmän myötätuntoa ja empatiaa, ja vähemmän tuomitsemista. Elämä ei ole muuttunut Parks julkaisi ensimmäisen singlensä Cola vuonna 2018, ja suuri osa hänen tähänastisesta urastaan on ollut maailmanlaajuisen poikkeusajan ja keikkatauon värittämää. Kaverini vain totesivat siihen, että ”ota rennosti, on kesäkuu, istumme puistossa ja kaikki on hyvin”. ”It’s so cruel, what your mind can do for no reason.” Black Dogin, josta lainaus on napattu, kaltaisten kappaleiden myötä käy selväksi, että Parks haluaa romut taa masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien ympärillä olevaa stigmaa. 38 SOUNDI SOUNDI 39 kappaleen esille elokuussa julkaisemalla Spotify-soittolistallaan. Minua kiinnosti se, kuinka runous pystyi olemaan niin koskettavaa vain muutamilla lauseilla. – Jos voisin nostaa jotain, niin haluaisin antaa tilaa haavoittuvuudelle ja herkkyydelle. – Minusta ystävyyssuhteeni ovat elämäni tärkeimpiä ihmissuhteita, se on totta etenkin teini-ikäisenä ja aikuistuessa, Parks muistuttaa. – Sain rummut kuulostamaan sillä biisillä juuri siltä, miltä halusin. Mutta sehän on vain sopivaa abstraktiin kysymykseen näinä outoina aikoina
Hän vierailee paikalla ensi kertaa. Vastaava elämälle vieras, lähes vihamielinen ilmapiiri vallitsee parhaillaan klubeissa, konserttisaleissa ja muissa keikkapaikoissa planeetan joka kolkassa. Tunnelma on epätodellinen, jopa ahdistava. 40 SOUNDI Teksti: Petri Silas Kuvat: Mikko Meriläinen H iljaisuus huokuu päälle niin että korviin sattuu. Koripallossa kolme Suomen mestaruutta ja kuusi himmeämpää mitalia voittanut Tampereen Pyrintö pelaa normaalioloissa kauden mittaan kolmisenkymmentä ottelua. Kuin astuisi tyhjiöön, josta happi on imetty pois. Rumpali Rolf Pilve ja laitahyökkääjä Shawn Hopkins pitävät pään pinnalla kulkutaudin kurimuksessa. Poissa ovat pelaajat, valmentajat ja joukkueiden muu väki sekä erotuomarit, toimitsijat, tvtuotantoryhmä, järjestysmiehet ja pelitapahtumille tärkeä vapaaehtoisten joukko. Pelikentän molemmin puolin kohoavat katsomot ovat täysin autiot. Istuimilla, joilta kaikuu parhaimmillaan yli tuhannen ihmisen kannustus ja muu metakka, ei näy ketään. Pilve ja Hopkins -taitto_c.indd 40 11.3.2021 20.58. Ja ”johonkin isin matsiin” tänne aikoinaan tultiin. Shawn Hopkins on ollut Pyynikin palloiluhallissa ensi kerran niin pienenä, ettei muista tapausta. Rolf Pilve mittailee Shawnin vieressä alastonta areenaa. 33-vuotias StratovariusHuippusuorituksia tyhjille katsomoille Progemetalliyhtye Stratovarius esiintyy tavallisesti ympäri vuoden ympäri maailmaa. Hänen isänsä Garcia Hopkins pelasi täällä 1980-luvun alussa ammatikseen viiden kauden ajan saavuttaen muun muassa liigan edelleen voimassa olevan levypalloennätyksen. Sen kuuluisan vaahtosammuttimen kokoisena, tai varmasti jo pienempänä
Viimeksi yleisön edessä Korisliigaa täällä pelattiin joulukuussa. Katsojan asemaan asettuessaan Pilve kiinnittää usein huomionsa esiintyjästä välittyvään energiaan. Yleisötilaisuudet ovat olleet yli vuoden vähintään säästöliekillä tai täysin kiellettyjä. Palveluntarjoajat noudattelevat erilaisia ansaintalogiikoita, elleivät ole päätyneet suhtautumaan suoratoistoihin markkinointina eli tarjoa sisältöjä ilmaiseksi. – Jopa kovimmat NBA-matsit ovat nyt vähän härskiä katsottavaa, kun joukkueet joutuvat pelaamaan vain toisilleen. Ottelun tai keikan tunnelmaan eläytyminen ruudun välityksellä käy harvoilta luontevasti. rumpali kuuntelee, miten Pyrinnön 25-vuotias laituri kertoo viettävänsä Korisliigassa parhaillaan ”ikään kuin toista rookie-vuotta”. Viime kausi katkaistiin koronapandemian tähden kesken ja mestaruus jäi jakamatta. Pahimmasta alkujärkytyksestä selvittyään sekä rockbändit että liikuntaseurat saivat yhteistyökumppaniensa tuella pystyyn systeemejä, joilla seuraajat pidetään edes jotenkin mukana toiminnassa. Tätä on vaikea selittää, mutta ihmisten reaktiot vaikuttavat minusta paljon siihen, miltä yhtye näyttää soittaessaan. Urheilussa tietysti vielä korostuneemmin. – Ja kun oikeassa tilanteessa luontevasti syntyvä kanssakäyminen yleisön kanssa puuttuu, päädytään herkästi yliesittämään ja näyttelemään. Silloin on vaikea antaa parastaan ja kielteinen noidankehä alkaa pyöriä. Paikan päälle saapuneiden katsojien ja kuulijoiden kannustus tulkitaan niin merkittäväksi osaksi tapahtuman kulkua, että ihailu muka kerryttää varsinaisen esiintymispalkkion päälle merkittävän bonuksen. Englannin kielen verbi ”play” kattaa merkityksiä, joita varten suomessa tarvitaan eri sanoja. Jos muusikoille tai urheilijoille asti jotain tihkuu, puhutaan häviävän pienistä puroista. Siitä kaikki näidenkin nuorten miesten kohdalla käynnistyi. Pyynikin palloiluhalli kumisee tällä hetkellä yhtä tyhjänä kuin Suomen muut urheilupyhätöt ja keikkapaikat. Huipputason yhtyetoiminnassa ja joukkueurheilussa kun on lähtökohtaisesti paljon samaa. Korona-aikana ei vuorovaikutusta ole harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta päässyt syntymään. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja usein tapahtuu jotain ennakoimatonta. Pelaamisen ja soittamisen ohella sana viittaa leikkimiseen. V anhan sananparren mukaan esiintyjä saa toisen palkan yleisöltä. Peistä taitetaan viranomaisten ratkaisuista, korvausjärjestelmän puutteista ja vauhdista, jolla korjaavaa lainsäädäntöä ja sopeutustoimia pannaan täytäntöön. Hopkins on havainnut saman oman lajinsa suoratoistolähetysten äärellä. Tilanteen aiheuttamasta mielipahasta ja mittavista taloudellisista menetyksistä viihteen, urheilun ja yleensä kaiken kulttuurin parissa on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Käytännössä kyse on usein stream-tuotannoista, joiden pariin fanit voivat kokoontua joko tapahtumahetkellä tai myöhemmin. Jos bändin kanssa samassa tilassa ei ole kannustavia ihmisiä, kaksisuuntainen kommunikaatio jää syntymättä, energia ei virtaa eikä parhaaseen terään päästä. Pilve ja Hopkins haluavat vertailla kokemuksia, puhua selviytymismekanismeista ja ylipäänsä kurkotella oman boksin ulkopuolelle. Hän jäi keikkailun suhteen samalla tavalla tyhjän päälle, mutta pystyi jatkamaan rumpuopettajan toimessaan. Nyt elinkeinon harjoittaminen ei oikein luonnistu. – Asetelmahan on sikäli perverssi, että artistin pitää yrittää kaivaa livefiilis täysin itsestään ja bändikavereistaan, Rolf alustaa. Pilve on tottunut soittamaan vastaavissa saleissa eri puolilla maailmaa. Puhumattakaan siitä, että jokainen keikka on uniikki tilanne. Urheilijakin on kaikissa yleisölajeissa vahvassa vuorovaikutuksessa katsojien kanssa ja moni ottaa jengiä aktiivisesti mukaan. Lapsuuden leikistä tuli ensin rakas harrastus ja sitten ammatti. Siitä on leikki kaukana. Stream-keikoista on vastaavia kokeSOUNDI 41 Pilve ja Hopkins -taitto_c.indd 41 11.3.2021 20.58
Ja kun tulee suorituksen aika, kehosta ja sii hen pakatusta informaatiosta revitään kaikki irti. Täällä pukkarissa on käyty tärkeitä keskusteluja. COVID19:stä aiheutunut sulku tuli kaikille uutena asia na, mutta työyhteisön konkareilta saa tukea haastavissa tilanteissa. Joskus tekee melkein kipeää seurata, miten esiin tyjä joutuu punnertamaan ekstraa, että saa homman pelaa maan. ”Keikkaelämykseen liittyy olennaisesti se, että päästään hetkellisesti osaksi tutuista ja tuntemattomista koostuvaa yhteisöä.” – ROLF PILVE Pilve ja Hopkins -taitto_c.indd 42 11.3.2021 20.58. Ammattitaidon ylläpito jakautuu sekä Pilvellä että Hop kinsilla henkilökohtaisiin ja työporukan kanssa tehtyihin harjoitteisiin. – Tavallaan kyllä, täytyy tunnustaa. Siitä tulee vähän ankea fiilis. – Ei ole sat tuma, että kapteenin vastuu joukkueessa jakautuu Suomen ohella Alankomaiden ja Itävallan mestaruuden voittaneen David Gonzalvezin ja Oskun kesken. Meillä on tosin bändin kesken aika tasapuolinen terapiarinki. 42 SOUNDI muksia. Mitä tyhjemmän ja tyynem män mielen kanssa lavalle nousen, sitä tasalaatuisempaan lopputulokseen pääsen. Miesten ammateista löytyy helposti vastaavuuksia. Uuden kaupungin Korihaista saatiin murskavoitto luvuin 128–67. – Maailmaa kohta 40 vuotta muun muassa Ronnie James Dion ja Ritchie Blackmoren yhtyeissä kiertänyt Jens ei pie nistä hätkähdä, avaa Rolf. – Keikkaelämykseen liittyy olennaisesti se, että päästään hetkellisesti osaksi tutuista ja tuntemattomista koostuvaa yhteisöä, joka kokoontuu yhteen paikkaan yhden asian ääreen. Pyrintö on runkosarjan juuri loputtua toisella sijalla hyvissä asemissa playoffien ja loppu otteluiden suhteen. Enkä halua nyt kuu lostaa siltä, etten välittäisi faneista. Vastapuolen kanssa kamppaillessa dynamiikka on tie tenkin erilainen kuin yhdensuuntaisen esityksen aikana. Kosketinsoittaja Jens Johanssonin, laulaja Timo Kotipellon, kentältä valmentajaksi siirtyneen Damon Wil liamsin ja pääsarjatasolla vuodesta 2009 pelanneen Osku Heinosen neuvot ovat kullanarvoisia. Tässä koronaaikana on joidenkin komeiden juttujen aikana tul lut sellaisia välähdyksiä, että olisipa täällä paikan päällä jengiä näkemässä. Työtovereita tuetaan ja heidän tukeensa luotetaan. – Meille on muodostunut rutiini, jossa vuodet toistavat aika samaa levytysten ja rundien sykliä. Pitää vain luottaa siihen että keho kyllä tekee, vaikka mieli olisi täysin tyhjä. Siitä kun Stratovarius viimeksi nousi lavalle on yli vuo si. Silti muuta mia yhdistäviä kokemuksia löytyy. Tunnelmaa ei korvaa se, että laitetaan kotona äly televisio auki, viritetään äänentoisto kohdilleen ja nostetaan sopiva juoma sohvapöydälle. – Se on minulle osa ammattilaisuutta. – Kyllä siitä saa potkua, jos katsomo reagoi hienoihin suo rituksiin. – Vastaava tilanne meillä, täydentää Shawn. – Kilpaurheilun ja musiikin esittämisen mekanismit taita vat olla aika samanlaiset, aloittaa Pilve. – Peruspelimoodissa sekin muuttuu silti periaat teessa yhdentekeväksi. Etäpalavereita pide tään ahkerasti ja tavallaan ollaan tiiviimmin yhteydessä kuin ennen koronaa. Toistettavuus korkeimmalla mahdollisella tasolla on luonnollisesti hyve myös koripallossa, ja Hopkins allekirjoit taa arvion adrenaliinin vaikutuksesta. Yliyrittä miseen sortuu helposti, ja sitten kiskoo ensimmäiset heitot aivan muualle kuin koriin tai koheltaa parin ekan minuutin aikana virhetilin auki. Tietyt välittäjäaineet pitää saada liikkeelle. Jos into pääsee liian kovaksi, aistit menevät herkästi metsästysmoodiin. Hän pelasi ja opiskeli 2015–19 Troyn ja North Georgian yliopistoissa. Jos tilanteesta jotain oppii, niin ainakin sen miten haavoittuva tämä järjestelmä on. Sen jälkeen Korisliigaa alettiin pelata tyhjille katso moille. Ja silloin ulkopuolisen tuen merkitys korostuu. Citius, altius, fortius. – Juuri samasta syystä pyrin keikan alussa jopa minimoi maan tuntemuksiani, Pilve täydentää. Samoin siitä, kun kotiyleisö tukee vaikeassa pai kassa ja antaa sopivasti vähän painetta vastustajalle, Hop kins pohtii. Nyt toiveissa siintää edes muutaman paikallisen parin tuhannen hengen kesäfestarin toteutuminen. – Olen tosin huo mannut vuosien kuluessa, että mitä vähemmän annan adre naliinin vaikuttaa, sitä paremmin soitan. P yrintö löi palloa alaspäin kotikatsojiensa edessä viimeksi joulukuun ensimmäisenä päivänä. Päinvastoin. Nokian Vihnusjär ven uimarannalla aikoinaan seissyt viiden metrin hyppytor ni on painunut kummankin mieleen. Hopkins löytää vertauskohdan nopealle muutokselle Yhdysvaltain NCAAliigan ajoiltaan. Ja vaikka bändin historiasta löytyy tosi fataalejakin asioita, on tämä ihan eri mittaluokkaa, Pilve toteaa. Ruutu Plus palvelun kautta otteluita on voinut seurata kauden alusta lukien, ja sarja pyritään saattamaan päätökseen ohjelman mukaan. P ilve ja Hopkins ovat varttuneet osin samoissa maise missa, mutta eivät tunne toisiaan ennalta. Keskittyminen yltää vain palloon ja lähimpiin vastustajiin. Usein pelissä ei kuitenkaan ehdi kunnol la noteerata sitä, miten kannustuksesta vastaa nyt pelkäs tään oma vaihtopenkki. Jos kotona olleen pia non satunnaista kilkuttelua ei lasketa, Shawnin kosketukset musiikkiin rajautuvat kuunteluun. Pilve nauttii voidessaan seurata hyvää keikkaa katso mosta. Sil loin jopa aikakäsitys saattaa muuttua eli biisien tempot tun tuvat luonnottoman hitailta. – Asiat pysähtyivät kuin sei nään ja kaikki tavallaan vietiin pois. – Koriksessa mennään niin vahvasti tunteella, että oikean levelin löytäminen ennen peliä on joskus vaikeaa. Onko yleisö siis tekijä, jonka huomaa kunnolla vasta kun se puuttuu. – Häneltä ja Timolta tulee koke muksesta kasvavaa mentorointia. Työ tä tehdään kurinalaisesti ja määrätietoisesti ryhmässä, joka on sitoutunut yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttami seen. Rimaa nostetaan sekä kollektiivisesti että yksilötasolla vähän kerrassaan. Kahdeksan konsertin EteläAmerikan kiertueen päätti Suomen itsenäisyyspäivälle 2019 osunut keikka Kolumbi an pääkaupungissa Bogotássa. Rolf sen sijaan treenasi intensiivisesti lumilautailua muun muassa Mustavuoren rinteessä kuuden vanhasta 13vuotiaaksi saakka ja nousi kisaamaan pohjoismaiden mestaruustasolle asti
Kaiken täytyy tulla sisältä ja kavereita pitää tsempata kovaa. Vähän kärjistäen voi sanoa, että kentälle uskalsi mennä ilman alkulämmittelyä. ”Kun pelistä puuttuu kolmas osapuoli, haippi kaivetaan pelikavereista.” – SHAWN HOPKINS Elämä on raskasta inferno.. Ensimmäisen sormuksensa Rondo sai Boston Celticsin riveissä 2008. Vaikka kukaan ei olekaan katselemassa. – Vähän samalla tavalla matto nykäistiin jalkojen alta, kun Korisliigassa siirryttiin pari kuukautta sitten pelaamaan tyhjille katsomoille. Jostain on sekä urheilussa että esittävien taiteiden puolella myös haettava toivoa siihen, että yleisöt vielä saadaan fyysisesti mukaan rituaaleihin. – Yksi isoista on Kentucky, jonka halli vetää 20 000 henkeä. Mieleen tulee ottaa pieni ylimääräinen vihu ja todella keskittyä siihen, että nyt ollaan menossa kamppailemaan vastustajan kanssa. Pari viikkoa myöhemmin tuli kotipelin vuoro, ja hallissa nökötti pari sataa henkeä. Oltiin menossa myllyyn, josta nousee vuosittain puolen tusinaa kaveria maailman kärkisarjoihin kymmenien miljoonien vuosipalkoille. Ennen kuin lähdimme sinne, valmentajat korostivat huolellisen mentaalisen valmistautumisen merkitystä. On älyttömän hienoa soittaa hyvien tyyppien kanssa nappiin menevä keikka isolle yleisölle, mutta on niin ikään mukavaa nähdä omien oppilaiden edistyvän ja menestyvän. Kentucky Wildcatsin perinteet ovat väkevät. Siinä mentiin kuumasta kylmään. – Jenkeissä on jo sillä tasolla joukkueita, jotka pelaavat ihan järkyttäville väkimäärille, Hopkins kertoo. – Eikä voi kuin katsella vierestä, miten oman tulevaisuuden tärkeä kulmakivi muuttuu tavallaan arvottomaksi. Kun pelistä puuttuu kolmas osapuoli, haippi kaivetaan pelikavereista. Joukkueen suurimpia viime aikojen tähtiä on Rajon Rondo, joka juhli viime kaudella NBA-mestaruutta LeBron Jamesin ja muiden rinnalla Los Angeles Lakersin paidassa. Suomen koripallomaajoukkueessa Hopkins on jo käynyt pelaamassa, ja näkymät Susijengissä vaikuttavat hyviltä. Sen enempää Rolfilla kuin Shawnillakaan ei ole varsinaista varasuunnitelmaa. @infernoMagazine @InfernoMagazine @inferno_magazine Pilve ja Hopkins -taitto_c.indd 43 11.3.2021 20.58. – Adrenaliinitaso nousi ihan itsestään, kun kuuli ihmisten metelin pukuhuoneeseen. Siihen me kai kaikki pyrimme. – On pysäyttävää menettää asia, johon on satsannut parikymmentä vuotta elämästään, sanoo Pilve. Jälkimmäinen on kiinnostunut sosiaalisen median ulottuvuuksista, mutta hän haluaisi ymmärrettävästi alkaa varautua aktiiviuran jälkeiseen elämään vasta kun pelejä olisi takana ne tyypilliset parikymmentä vuotta. Hopkins muistaa yhä salin tunnelman. Voin auttaa heitä olemaan parhaita versioita itsestään. – Opettajan rooli ja tietotaidon eteenpäin vieminen on muuttunut vuosi vuodelta tärkeämmäksi osaksi ammattiidentiteettiä. Pilve ottaa ilon irti Utopianistin ja muiden pienempien bändiensä keikoista sekä soitto-oppilaiden edistymisestä
Kuunnellessani The Enchanted Guitar Of Pekka Laineen avausraitaa Déjà Vu kuvittelin sieluni silmillä Hyvien, pahojen ja rumien kuvitellun kohtauksen, jossa tuon biisin soidessa Clint Eastwood tuijottaa öisen autiomaan reunalla nuotioon ja muistelee kaiholla Suomesta tulleen isänsä Taavetti Itämetsän kertomuksia emämaasta, missä elämä oli kovaa, kesäyössä paistoi aurinko ja talvella oli niin kylmä, että kusi jäätyi kaarelle. Pekka viittaa albumin vankkana takapiruna, yhtenä soittajana ja kirjaimellisesti myös käynnistäjänä toimineeseen Esa Pulliaiseen. Jos katson levyhyllyäni, niin se voi ilmetä vanhassa iskelmässä tai doo-woptai soul-balladissa, tai folkbiisissä tai jossain hemmetin syntikkapopmelodiassa, mutta aina sieltä löytyy se romanttinen haikeus. Sitten alettiinkin yhteyttää. — Päätös oli oikea. — Olet aika lailla asian ytimessä. Se tarkoittaa, että kaikki sieltä hyllystä menee suoraan sun tekemään musaan. Oman paikkansa musiikillisessa universumissa löytänyt Laine teki albumin Esa Pulliaisen kanssa. Peruskallio Laine myöntää Eastwood-visiooni viitaten, että Ennio Morricone ja spagettilänkkärit ovat aina olleet hänelle kova juttu. Sen ytimessä on horjumaton usko kauniiseen melodiaan: ”Olsson ei koskaan lähde haahuilemaan, vaan soittaa sitä melodiaa todella uskollisesti”. Levyhyllyn sisältö siirtyy vaivihkaa omiin tekemisiin, jos innostuu liikaa. Se voi ilmetä monessa eri genressä. Esan tutustuttua Olssonin musaan hän oli viisaasti todennut, että ”vihellys olisi jo liikaa Olssonin tontille menemistä”. Mihin se kohdistuu. Itse asiassa ajattelin ensin, että Déjà Vuhun tulisi vihellystäkin, mutta Esan ehdotuksesta luovuin siitä. Musafriikillä on suuri vaara innostua jutuista ihan hirveästi, että ”noin mäkin haluan tehdä”. On sellainen termi kuin ”levyhyllymusa”. Ymmärrän hyvin, koska jotenkin poimin levystä heti sen viban, että tämä tulee pitkältä, vaikka fyysinen tekoprosessi on ehkä ollutkin lyhyt. En lähtenyt tekemään levyä sillä ajatuksella, että ”paljastanpa nyt millainen oikeasti olen”, mutta matkan varrella tajusin, että siellä on paljon sellaisia melodioita ja muitakin juttuja, jotka on kulkeneet mun mukana kauan. Se kauneuden ja rajuuden yhdistelmä on niin dynamiittinen. Hypnomenistä, Ihmemaa-radio-ohjelmastaan ja syvällisistä musiikkidokumenteistaan tuttu Pekka Laine (55) kuuntelee näkyni kuvausta puhelimessa ääneti ja purskahtaa sitten pitkään hersyvään nauruun. Olen oikeastaan vasta viime vuosina todella oppinut, että vaikutteet pitää sulatella. Tietty romanttinen moodi kertautuu mulla monin tavoin. Ensin tuli hämmennys: onko minulla edes mitään eväitä. Olen luonteeltani romantikko, siis sentimentaalinen hölmö, ja kaihoisa, liikuttava musa on elimellinen osa mun persoonaa. Mulla on niin levoton luonne, ettei minusta ole meditaatioon, mutta musiikki on mun ikkuna siihen spirituaaliseen maailmaan, jossa haluaisin olla, että elämässä olisi muutakin kuin tää makkaraleipä tässä kädessä, Pekka naurahtaa. Kaikki tällä levyllä olevat jutut ovat saostuneet henkisessä kompostissa helvetin pitkään, Pekka muotoilee. Olen syyllistynyt siihen aikaisemmin, mutta nyt olen edistynyt vähän pidemmälle. Musafriikiksi tunnustautuva Pekka Laine kertoo oppineensa, että vaikutteet pitää sulatella. Pekka painottaa Olssonin musiikin pysyvää paikkaa sydämessään. Vihellys kuitenkin liittyi Morriconea enemmän ruotsalaisen Soundtrack Of Our Livesin lyhytaikaiseen perustajajäseneen, kitaristi Björn Olssoniin, joka bändin jälkeisillä instrumentaalisoololevyillään suosii usein vihellystä. — En tietenkään ole siinä yksin. Tosin en ole mitenkään systemaattisesti tutkinut leffamusaa, koska se on niin loputon suo, mutta Morricone on sellainen alan peruskallio, ettei sitä pysty kiertämään. Agents-maestro nimittäin lähetti taannoin Pekalle meilin, jossa täysin yllättäen ehdotti levyn tekemistä. Teksti: Jussi Niemi H yvä musiikki synnyttää kuvia ja näkyjä. En tiedä ketään instrumentaalimusafriikkiä, jolle Morricone ei olisi kova juttu. — Suureen tuntemattomaan. Tää levy liittyy ehkä sellaiseen laajempaan pohdintaan siitä, kuka mä oikeastaan olen. ”Kaikki tällä levyllä olevat jutut ovat saostuneet henkisessä kompostissa helvetin pitkään.” pekka laine -taitto_c.indd 44 11.3.2021 21.17. 44 SOUNDI ideoita ja aihioita kertynyt aika paljonkin. Pienen sulattelun jälkeen järki puhui: onhan noita Harkittu rikos kolmiulotteisena Pohjaton kaiho vie Pekka Laineen outoihin tiloihin. Sitä kautta oivalsin, että jos aina palaan noihin samoihin juttuihin ja tunnelmiin, niin ne varmaan ovat minua
Ajaton rauha, jonka – valitettavasti vain tilapäisesti – kokee kun oivaltaa jonkin elämän tosiasian. — Joo, huomenna se on long gone, Pekka nauraa kohtalotoverin myötätunnolla. Rujo on Link Wraykin ja se on mun ja Esan yhteinen kotijumala. Vanhat kaitafilmit The Enchanted Guitarin soundissa on tiettyjä ydinominaisuuksia. Puhuit äsken oivaltamisesta ja se on toinen juttu, mikä minulle tuli tästä musasta vahvana. Mä tiedän millaisilla soundeilla musta on iloa itselleni ja universumille. Ajattelen niin, että kun se tuli alan mestarilta, joka itse soittaa ihan älyttömän kauniisti ja hienostuneesti, niin se on nyt niin kuin… virallista tietoa. Sitä on joskus aika vaikea sanoa, kuinka kauan levyä on tehty, koska tekeytymisvaihe saattaa olla tosi pitkä. Esa sanoi, että ”joo ja mä diggaan sitä”. Se on hyvin kerroksellinen ja avara, tilan tuntu on vahva ja se hengittää hienosti. Se oli urani kohokohtia kun Esa kaikista maailman ihmisistä sanoi, että ”toi sun soundi on muuten aika hyvä”. Meillä oli tästä Esan kanssa antoisia keskusteluja. Sanoin heti alussa, että ”kyllähän sä tiedät, että mä olen aika karu ja primitiivinen kitaristi”. Ekaa levyäni tein 20 vuotta, tää tehtiin puolessa vuodessa. SOUNDI 45 — Just noin. Lisäksi K u v a: P en tt i H o k k an en pekka laine -taitto_c.indd 45 11.3.2021 21.17. — Rauhan tuntu tulee siitä, että olen tajunnut oman paikkani musiikillisessa universumissa. Mun vahvuus on soundillinen ymmärrys
Tulee mieleen vanhat kaitafilmit, joilla perheiden elämää tallennettiin 50-, 60ja 70-luvuilla. Se on kiinnostavaa, koska siinä yhdistyvät tavallaan vastakkaiset asiat. Että siellä avaruudessa leijuu helvetisti sellaista kaikuvaa massaa. ”Jos tulee vähän kiusaantunut olo, niin se on hyvä. Kuin päiväkirjamerkintöjä kaitafilmillä tai kun mitään kelaamatta piirtelee paperille joitain hahmoja. Silloin on rikottu joku itsestään selvä kaava.” K u v a: Ja ri Fl in ck pekka laine -taitto_c.indd 46 11.3.2021 21.17. Pekka toteaa, ettei ole koskaan tavannut ketään, joka olisi yhtä innostunut kuin Esa kitarasta ja kaikesta siihen kätkeytyvästä. Hän kuvaa tilannetta kulttuurikylvyksi. Vaikka Pekka Laineen tuore sooloalbumi onkin vahvasti kitarapainotteinen instrumentaali levy, se ei ole yhden idean varaan rakennettu teos. Kyse on hyvin harkitusta rikoksesta. Alussa me alettiin vaan tekemään eikä oikein tiedetty mikä siitä tulee, että kestääkö se yhtään. Ne tukisivat sitä kokonaisuutta, ettei se uni katkea. Sämplättiin vaikka mitä ja tehtiin siitä funkia. Olen oppinut, että jos tulee vähän kiusaantunut olo, niin se on hyvä. — Mun lapsuus on kaitafilmillä! Isä otti niitä tosi paljon ja mä rakastan sitä niiden rakeisuutta. Tai kun DJ Shadow sämplää Pekka Pohjolaa ja vanhaa suomijazzia ja tekee siitä ihan uutta musaa. Pitää kuulla ja nähdä etukäteen, mitä olet sillä hakemassa ja sitten vangita juuri se juttu. Se palvoo Erkki Kurenniemen kaltaisia pioneereja ja Mikkolan Jukan Avaruusromua ja tekee itse elektronimusaa kaikenlaisilla generaattoreilla ja nauhoja leikkaamalla. Ne filmithän ovat spontaaneja snapshoteja eletystä todellisuudesta, mutta kun niitä nyt katsoo, niin ne tuovat muistoja jostain kaukaa ja herättävät kaipauksen. Sekin on pitkän prosessin tulos. Mutta haluan nähdä sen kaiunkin jotenkin syvällisemmin kuin että vaan pannaan joku nappi johonkin asentoon. Se on varmaan eka kerta kun niitä kuullaan julkisesti, Pekka paljastaa. Ne kuulostavat enemmän futuristisilta kuin nostalgisilta. — Nimenomaan, ja se on asia, joka ei vaan tapahdu niin, että äänitetään 10 biisiä ja pannaan ne levylle. Esalla on sitä kamaa tuntitolkulla ja ehdotin, että laitettaisiin sitä niihin sketseihin. Levyn tuottajaksi merkitty Toni Liimatta miksasi ja soitti rytmisoittimet sekä koskettimet. — Rautalankahan oli sitä, että yhtäkkiä alettiin tehdä musiikkia avaruudesta tai vedenalaisesta maailmasta tai salaisista agenteista vaarallisissa tilanteissa. Siitä tulee sellainen harso todellisuuden eteen ja se on, miten sen nyt sanoisi, mun juttu, Pekka tunnustaa auliisti. Aikaisemmin esimerkiksi mulla kaikkien elementtien, oli sitten fuzzkitara tai maracasit, piti iskeä suoraan silmien väliin, mutta Toni, ja Esakin, on enemmän Jaakko Salon linjoilla, että äänikuvassa voi olla merkittäviä juttuja, joita ei tietoisesti edes kuule. Aika hurjaa! Kaikessa tuossa on se sama kolmiulotteinen nyrjähtäneisyys, pieni epäsynkka: otetaan jotain kaunista, mutta pannaan se outoon yhteyteen. Sitten sain vision, että siellä voisi olla jotain välisoittoja, joissa olisi jotain luonnonääniä ja soittaisin kitaraa ihan spontaanisti niiden päälle. — Kyllä tässä on vahvasti sellainen fiilis, että joku tulppa aukesi. Levy on myös erittäin ehjä kokonaisuus: eräänlainen trippi, jossa aika ei kulu ennen kuin ”huumeen vaikutus”, eli levy, loppuu. Mutta siinä ei juurikaan ole häröilevää sooloilua, vaan se on aika läpisävellettyä, niin kuin viihdelevy autotallisoundeilla. Me kuunneltiin myös (jamaikalaisen) The Congosin Fishermania ja ihmeteltiin sitä soundia, joka tulee kuin valtameren alta, jonkin mystisen vaipan takaa… — Vastaavasti varhainen hiphop kolisee mulle lujaa. Siinä on kyseessä eräänlainen etäännytys. — Tästä just on kysymys. Ja sitten se unenomaisuus, se tosiaan on niin kuin huonoa kotifilmiä: tunnistettavia asioita, mutta vähän nyrjähtäneessä, ehkä jopa hiukan surrealistisessa muodossa. Kerroksellisuuskin on hyvin harkittua. Me kuunneltiin esimerkiksi jotain (60-luvun alkupuolen brittiläinen tuottaja) Joe Meekin oudoimpia juttuja, jotka voisivat olla tänään tehtyjä. — Jengi ei tiedä, että Esa on mieletön elektronisen musan fani. Koronaa kun eletään niin keikoista on toistaiseksi turha puhua, mutta joka tapauksessa Pekka lupaa jatkoa ja Hypnomenkin aktivoituu. On hyvin innoittunut olo, Pekka kuittaa. Sain vision tavallaan orkestraalisesta levystä, jossa ei kuitenkaan rytmisoitinten lisäksi olisi juuri muuta kuin aivan helvetisti kitaraa. Silloin on rikottu joku itsestään selvä kaava. — Instrumentaalimusa on mulle kuin keidas, jonne voi mennä huuhtelemaan aivojaan, kun turha länkytys alkaa rasittaa. Olen aina kuullut sen eri tavalla: kirkkaita kitarasoundeja, jotka leijuu avaruudessa kaikupilvessä. Liitän sen samaan osastoon kuin Kraftwerkin, psykedelian, Lee Scratch Perryn ja dubreggaen, se on seikkailua tilassa. Kaikki noi asiat: se kerroksellisuus ja avaruuden tuntu, joka paljolti tulee mun kovasti viljelemästä kaiusta. 46 SOUNDI SOUNDI PB 46 SOUNDI on hienovarainen psykedelia, vähän niin kuin katsoisi maisemaa kuumuuttaan värisevän ilman läpi. Usein niissä oli jotain lasten leikkiä rannalla tai perheretkiä, ja kun niitä katsoo nyt, niin värit ovat menneet jotenkin liikuttavasti soirolle. Ne ovat sillä tavalla mielikuvituksellisia aiheita, että laulettuina ne kuulostaisivat todennäköisesti tosi korneilta, mutta instrumentaaleissa ne toimivat kun tila on mielikuvitukselle vapaa. — Toni on helvetin lahjakas nuori kun di, tehnyt paljon hommia Esan kanssa ja omaa instrumentaalimusaa El Blanco -nimellä. Opin prosessissa paljon, muun muassa haastamaan ajatteluani. Mua ärsyttää kun rautalankakitaroinnista aina puhutaan pelkkänä Kekkosen aikaan sidottuna nostalgiana, melkein kuin jostain haitarijenkasta. Kulttuurikylpy Laine hehkuttaa studiotyön ilmapiiriä, jossa ”sauhuttiin loputtomalla innolla, kuunneltiin kaikenlaista musaa” ja käytiin syvällisiä keskusteluja musiikin syvimmästä olemuksesta ja ties mistä. Levyllä kuullaan esimerkiksi Esa Pulliai sen leikkaa ja liimaa -henkisiä kollaaseja. Paikalla oli kolmaskin, huomattavasti nuoremman polven alkemisti, jonka panos oli oleellinen. Joku suhina tai kilahdukset voi tapahtua juuri ja juuri kuulorajalla, mutta silti ne tuo paljon kokonaisuuteen. Jotkut on nopeita oppimaan, mä oon hidas, mutta nykyään koen kaiun jonkinlaisena fundamenttina. Mulle se on jotenkin futuristista
Musiikin kuuntelua Sene on vähentänyt. K u v a: Ju li an R ii ko n en Isaac Sene -taitto.indd 47 11.3.2021 21.01. – Jos kirjoitan rakkausbiisin, niin en aio avata rakkauselämääni lehdille. Sieltä saattaa irrotakin niitä karaokebiisejä. Tai en tiedä. Kappaleissa on edelleen tarinat. Voi olla, että olen kahden viikon päästä avautumassa Seiskassa, hän nauraa. Mistään ei ole syytä valittaa. Hän toivoo, että kynnys rasismista puhumiseen madaltuisi etenkin nuorten pocmiesten (persons of color) keskuudessa. – Oikeasti olen tosi iloinen, että olen siinä välissä. Mies videolla oli Jimi Hendrix. Onhan täysin afrikkalaisten vanhempien hoivissa kasvaminen ihan eri asia. PB SOUNDI SOUNDI 47 ”En halua tehdä turhaa musiikkia, laulaa aina aiheesta, josta lauletaan koko ajan.” Teksti: Pinja Porvari V astoinkäymisistä selviää, kun niistä ei välitä. Sellaisia nuori Sene havitteli. Sene kertoo kyselevänsä usein neuvoja, miten missäkin tilanteessa kannattaisi toimia. – Ajattelen, että tuossa on snare ja tuolla menee melodiat ja liidit. Lähipiiri on pieni ja sellaisena se pysyy. Se kuuluu hänen modernia ja perinteitä yhdistelevässä musiikkissaan. Pohjois-Savossa lapsuutensa viettäneen Senen senegalilainen isä on musta, suomalainen äiti valkoinen. Tulevaisuuden toiveena on pitkäsoitto. Yksityisyyttään Sene varjelee myös siviilissä. Sene painottaa tehneensä vain biisin, ei varsinaista antirasistista työtä. – On itsevarmuutta, että uskallat näyttää, ettet osaakaan kaikkea etkä ole aina sataprosenttisen tasapainoinen. En häpeä sanoa sitä. Sekä studiossa että sen ulkopuolella. – Ongelma ei ole vain Jenkeissä, se on myös täällä. Hän pyrkii tekemään rehellistä musiikkia, jota ei tarvitsisi selitellä. Ei ole kuitenkaan olo, että nyt tehdään rahapoppia. Perinteinen miehen malli voi Senen mukaan muistuttaa tiiliskiveä. Yhtenäisyyden huomaa vuoden takaiselta, War nerin alamerkki Etenee Recordsin julkaisemalta Koko kansan EP:ltä. Hän ei suhtaudu muiden tekemään musiikkiin enää entisen tavoin. – En halua tehdä turhaa musiikkia, laulaa aina aiheesta, josta lauletaan koko ajan. Pohdinnasta kehittyi aihetta käsittelevä single N-sana. Biisin hän oli kuullut aikaisemmin, muttei ollut yhdistänyt kasvoja musiikkiin. Varmuus ei sulje pois epäröinnin hetkiä. Esimerkiksi romanttinen rakkaus on sellainen aihe, josta olen yrittänyt pysyä kaukana. – On ihanaa, että voin tuntea, että teen laadukasta musiikkia. Tähtäimessä koko kansan karaokebiisit Savolaissenegalilainen muusikko Isaac Sene on kasvanut maailmojen välissä. Mediassa mainitun itsevarmuuden hän allekirjoittaa. Esiteininä hänellä oli tapana suoristaa afroaan. Asian pitäisi olla vakio keskustelunaihe. Tiedän, että olen hyvä esiintyjä. Mieluummin niin, kuin että luettelisin tilastoja, joita olen netistä lukenut. Sen kohdalla oli pelko, että se kaatuisi omaan kantaaottavuuteensa. Ihan turha sitä on leikkiä. – Helsingissä löysin helpommin afrikkalaistaustaisia porukoita. Ei mua pelota mun heikkoudet. Senelle on tärkeää, että albumi on kokonaisuus, ei kasa biisejä. Sene ei halua olla mysteerihahmo, mutta puhe ei ole aina tarpeellista. – Olen yrittänyt elää idolieni tavoin, kunnes olen tajunnut, etten ole toinen ihminen. Koti on muulle, kuten äänikirjoille pyhitetty paikka. Eikä se ole mikään trendi. En aina pysty nauttimaan musiikista. Suuremmilta kriiseiltä hän on säästynyt. Tavallaan tunsin yhteenkuuluvuutta, mutta samalla en. Informaatiotulva pakotti myös Senen välittämään. N-sanalla Sene laulaa, ettei koe olevansa tarpeeksi kumpaakaan. Viime vuoden toukokuussa Black Lives Matter -liike sai historiansa suurinta kansainvälistä huomiota. Siihen ajatukseen Isaac Sene lapsena kasvatettiin. Saman mallin sai myös Sene, tuen ja turvan ohella. Se ei aiheuta haikeutta, vaikka voi siltä biisissä kuulostaa. On ollut helpompi ymmärtää molempia. Sene ei halunnut, että laulu tuntuisi saarnaukselta. – Kerron vain oman tarinani. – Musiikkini on menossa helpompaan suuntaan. 18-vuotiaana Sene katsoi keikkataltiointia, jonka seurauksena oli hankittava oma kitara. Ihailemillaan ammattilaskettelijoilla oli kaikilla pitkät suorat hiukset. Sene on maininnut haluavansa tehdä lauluja, jotka raikuvat Suomen karaokeissa
Ahmedin kanssa tehty Tenere avaa Cosmologiesin syvissä vesissä, ja Marjon rivi ”Poika tummatukkainen kahden maan rajalla/kyyneleensä kylvää aavikkoon/istuttaa toivon rauhasta” maalaa kuvan, joka pysäyttää yhtä paljon todellisuudellaan kuin runollisuudellaan ja myötätunnollaan. Toinen merkittävä mentori on Glitterbeat-levymerkin ja The Walkaboutsin pomo Chris Eckman. Nytkin Marjo on Senegalissa verkostoitumassa sikäläisten naismuusikoiden kanssa ja auttamassa heidän ääntään kuuluviin. Myös musiikissa. Aikojen yli yltävä blues sataa sakeana. Kulttuurikohtaamisia kanteleella K u v a: V il le Le h v o n en smolander-taitto.indd 48 11.3.2021 21.01. Kyllä Sarilla on valtava ansio siinä, että niitä juttuja otettiin virallisessa musiikinopetuksessakin sitten enemmän esille ja käyttöön, Marjo painottaa. Hänellä on kaksi kouluikäistä lasta senegalilaisen ex-miehensä kanssa. Aavikkoblues vetää Marjo Smolanderia puoleensa. Ahmedin kanssa me oli sovittu määrätyt tunnit ja palkkiot, kun hän opetti mua Malissa, mutta sillä ei ollut koskaan mitään kiirettä. Molemmat tulevat pohjoiskarjalaisesta Rääkkylän kunnasta, ja nuorena Marjo oli vuosia Sarin opissa, jossa laulettiin ja soitettiin ”vanhoja suomalais-ugrilaisia lauluja”. Tee just niin!” Se oli mahtavaa, kun tajusin, että voin ja mun pitää luottaa omiin ideoihini. – Sari ei tehnyt siitä mitään numeroa. – Tähän levylle halusin saada mukaan ihmisiä, joiden kanssa olen soittanut, ja antaa heillekin näkyvyyttä, koska eihän tätä musiikkia olisi ilman heitä. – Kun esittelin Chrisille erilaisia ideoitani ja kyselin, mitä niistä kannattaisi toteuttaa, niin Chris kysyi: ”miten sinä haluaisit sen tehdä. Marjo paljastaa malilaisen ja liikkuvina paimentolaisina Saharaa asuttavien tuaregien musiikin iskeneen häneen kovemmin kuin Senegalin meininki, joka hänen mukaansa on mbalax-vaikutteineen ”modernimpaa ja popimpaa”. Smolander on aiemmin levyttänyt Zäpämmät-duolla Äiti Maa -albu min laulaja-perkussionisti Pauliina Kauppilan kanssa ja kuulunut karjalaiseen Rämpsäkät-ryhmään. Marjo Smolander on lähestynyt musiikin kansainvälisyyttä käytännössä. Virallisesti Marjo on sekä kansanmusiikin että maailmanmusiikin maisteri ja musiikkipedagogi, mutta minua kiinnostaa enemmän se epävirallinen puoli. Malissa ja Senegalissa aikaa viettänyt artisti on hyvin perillä niin afrikkalaisen kuin suomalaisen kansanmusiikin perinteistä. Voin kuunnella sitä luuppina loputtomiin. Paljon aikaa Malissa ja Senegalissa viettäneenä ja paikallisten kanssa soitelleena Marjo tietää mistä puhuu. Saan puhelustamme sen käsityksen, että kokemuksen kautta hänkin on tajunnut asioiden syvemmän merkityksen. 48 SOUNDI SOUNDI PB Teksti: Jussi Niemi P aljon surua on syntynyt ihmiskunnalle siitä, että ”olemme niin erilaisia” eikä ”noita toisia” voi ymmärtää. – Malilaisten musiikki nojaa enemmän riffeihin ja on jotenkin meditatiivistä, sillä ei tavallaan ole alkua eikä loppua. Koulutuksessa pitäisi enemmän korostaa sitä. – Tietty sointukierto siellä jyllää ja yhteisiä piirteitä on melodioissakin. Otat vain soittimen ja alat väsätä sillä jotain! Totta kai teet mokia, mutta niistä oppii eikä sitä tarvitse hävetä. Ulkoisen tyylin ja ihonvärin alta löytyy kuitenkin aina yllättävän paljon yhteistä. Ei meillä mitään nuotteja ollut. Häntä alkoi vaivata miesten dominointi senegalilaisessa musiikissa. Ne ei tee mitään ihmeellistä, mutta se on niin aitoa ja läsnä. Yhdessä vaan laulettiin ja se oli hauskaa. Ahmedin läsnäolo oli erittäin vaikuttavaa. Kulttuurien kohtaamisesta kiinnostuneella levyllä vierailevat tuaregikitaristi-laulaja Ahmed Ag Kaedy, tanskalaisviulisti Eliza Boye-Moritsen, useita senegalilaisia, kuten koransoittaja Dawda Jobarteh, ja Suomesta rumpali Mikko Hassinen sekä nokkahuilisti Jenni Hanikka. Tutustuin Marjoon reilu vuosi sitten Tampereen Telakalla tuaregikitaristi Ahmed Ag Kaedyn keikalla, missä Marjo kanteleineen tuli muutamaan biisiin mukaan. Juotiin mielettömästi teetä ja se kertoi niitä tarinoita. Esimerkiksi länsiafrikkalaisessa kora-musiikissa ja suomalaisessa kanteleperinteessä, toteaa kanteleensoittaja ja laulaja-lauluntekijä Marjo Smolander, joka juuri on julkaissut ensimmäisen oman levynsä Cosmologies. Tässä asiassa Marjo kiittää kovasti Värttinän Sari Kaasista. Eihän oman musiikin tekeminen ole ollenkaan niin vaikeaa kuin annetaan ymmärtää
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Meteli tulostus.indd 49 Meteli tulostus.indd 49 11.3.2021 14.49 11.3.2021 14.49
Uudella levyllä yhtyeen olemuksen peruspalikat, siis turkkilaiset kansansävelmät ja niistä siinneen anatolialaisrockin perinteet ovat edelleen kaiken pohjalla, mutta yhtye on päätynyt etäämmäksi irtonaisesta jytäpsykedeliasta, joka määritti kahden ensimmäisen Alt?n Gün -albumin sointia. Levyllä on viety Bar?. Syntetisoijat ja rumpukoneet ovat nyt todella esillä yhtyeen soundissa. VILHO PIRTTIJÄRVI HHHH Alt?n Gün Yol Glitterbeat ”Alt?n Günin tulkinnat ovat tätä päivää, vaikka ne menneisyyteen kurottavat.” K u v a: R o n a La n e Toimittanut: Antti Luukkanen Levyarvostelut 3_21_korjattu.indd 50 Levyarvostelut 3_21_korjattu.indd 50 12.3.2021 13.27 12.3.2021 13.27. Kiinnostavaa on se, kuinka Yol siirtää yhtyeen meiningin 1970-lukulaisesta rokkaamisesta kohti 1980-lukua ja uutta aaltoa. Kakkosbiisi Ordunun Dereleri on viileää syntikkapoppia, ja sitä seuraa taas epämääräisesti 1980-luvun uudesta aallosta muistuttava Bulunur Mu. Se oli myös kummalinen poikkeus muuten rockhenkisellä julkaisulla. Mançon kaltaisten pioneerien työtä eteenpäin, eikä jääty kunnianosoituksen tasolle. Yol on menneisyyden ääniä ja sävelmiä tässä ajassa, välittämässä tämän ajan tunteita. Kuuntelin suu auki kaikkea sitä pörinää. Yksittäistapauksena esimerkiksi sävelmän Yksi ruusu on kasvanut laaksossa tulkintoja läpikäydessä erottuu yksi vakiintunut esitystapa, joka on selkeästi eniten edustettuna levytysten joukossa. Hämmentävää on se, ettei levystä kuitenkaan tule sellaista tunnetta, että kyse olisi nostalgisesta larppaamisesta. Ba??ndan bassolinja muistuttaa minua etäisesti Whamin kappaleen A Ray Of Sunshine kertosäkeestä. Sitä kautta minulle paljastui maailma, joka on todella monipuolinen, rohkea ja jännittävä. Touhu siis pysyy tiukasti kasariestetiikassa. Yüce Da. Yol on monipuolinen levy. Tuo kappale oli hämmästyttävän mukaansatempaava fuusio anatolialaista rockia ja liukasta syntikkafunkia. Otin pintapuolisesti haltuun sen, minkä tyyppisiä tulkintoja levylle päätyneistä kansansävelmistä on aiemmin tehty. Levyarviot > 50 SOUNDI A msterdamissa päämajaansa pitävän, turkkilais-hollantilaisbrittiläisen Alt?n Günin kolmas albumi Yol vie yhtyeen musiikkia uusille teille. Usein jäljellä on vain melodia. Suosittelen väkevästi turkkilaiseen perinteeseen tutustumista etsimällä Alt?n Günin esittämien kansansävelmien muita levytyksiä. Kelanauhan sijaan kovalevylle äänittäminen tekee suuren eron siihen, miltä yhtye uutuusjulkaisullaan kuulostaa. On siis varsin luontevaa, että yhtye jatkaa edellislevynsä Gecen (2019) päättäneen Süpurgesi Yoncadan -kappaleen tunnelmissa. Jos tämän kokoonpanon tulkinnat ovat mielenkiintoisia, niin ovat myös muiden tulkinnat. Minut yllätti se, että ensinnäkin jokaisen kappaleen jokainen aiempi tulkinta tuntui olevan keskenään aivan erilainen. On mielestäni merkillepantavaa, että Alt?n Günin tulkinnat ovat tätä päivää, vaikka ne menneisyyteen kurottavat. Alt?n Gün vie esittämänsä sävelmät aivan uusille reiteille. Yol ei tunnu retroiloittelulta. Otetaan vertailukohdaksi kotimaiset kansansävelmät. Yhtye on joutunut olosuhteiden pakosta työstämään albumia erillään. Turkkilaisessa perinteessä ei siis vaikuta olevan yhtä vakiintunutta tapaa esittää kansanlauluja. Tuotannollisesti ja ideoittensa puolesta uusi levy on upea suoritus
Silti 15 kappaleen kuluessa unohtaa ajoittain missä mennään, kun huomaa kappaleen jos toisenkin menneen ohi taustamusiikkina. Zen voisi olla teemoiltaan suoraan millenniaalin arkipäiväisestä elämästä enkä voi kiistää, etteikö samaistumispintaa olisi. Tämä selittää paitsi Gasellien vilpittömyyden vetovoimaa, mutta myös emorap-ilmiön kasvua. Mutta kyllä albumeilla runsaasti erojakin on. Kukkia muovipussissa on Klemetin ja säveltäjä-, tuottajaja elämänkumppani Pekka Tuomen kahden kesken kotistudiossa tekemä koronaluomus. Tietysti se on kolmekymppisen roolileikkiä eikä se voikaan olla muuta, mutta nostalgiaa se ei ole. Levyn toteemieläin on tietysti Mona Carita, jolle sen ensisinglekin on omistettu. Mutta siihen viitteet Klemetille tunnetusti rakkaaseen maamme populaarikulttuurin lähihistoriaan oikeastaan jäävätkin. Tämä kehitys on helppo havaita, kun kuuntelee Gasellien Zen-albumia, jonka julkaisun yhteydessä yhtyeelle lanseerattiin oma olut ja hyvinvointisovellus. ”Aitopää voi jäädä himaan hyperventiloimaa”, kuten Päkä asian pukee Tilanne pääl -biisissä. SOUNDI 51 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Gasellit Zen Sony Gasellit on oppikirjaesimerkki rapin sulautumisesta 2010-luvun Suomessa osaksi popmusiikin valtavirtaa. Levyn skittien selostajana kuultava Antti Holma onnistuu kuulostamaan niin Antti Holmalta kuin vain pystyy, ja esimerkiksi Tähän väliin joku kiva kappale -skitillä näyttelijän välihuomiot onnistuvat hyvin johdattelemaan levyä eteenpäin. NIKO PELTONEN HHHH K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 3_21.indd 51 Levyarvostelut 3_21.indd 51 11.3.2021 15.25 11.3.2021 15.25. Musiikillisesti se tarkoittaa italomenolla terästettyä suomidiskoa tai toisin päin. Kauas on tultu Ime huiluu -hitistä (2011), jonka videolla juotiin Kukkoa metroasemalla. Poikkeusaika kuuluu tarjonneen luontevan tilaisuuden toteuttaa pidempään suunnitelmissa ollut elektrolevy. Välillä Holman rooli tarinassa tuntuu kuitenkin helpolta ratkaisulta saada albumille kantava teema. Arvosanan antaminen Zenille on haastavaa. Parhaimpina hetkinään (erityismainintoina kappaleet Maunulan muumio, Kutsu ja Kuvittele meidät siellä) albumille haluaisi antaa helposti kolme tähteä. MIRKO SIIKALUOMA HH Litku Klemetti Kukkia muovipussissa Luova Litku Klemetin artistipersoona on puolessa vuosikymmenessä kehittynyt niin vahvaksi, että tuntuu yllättävältäkin tajuta, miten erilaisia levyjä hän sen puitteissa tekee. Sen sijaan hän laulaa esimerkiksi rakastavansa nettiä tai pyörittää palloamme Google Earth Rockin sävelin. Alkavaa digidementiaa, hanttihommien oravanpyörää, Toistuvia alenemia keskittymiskyvyssä, tietoisuusharjoituksia, oman nimen googlettamista. Teinilevystä puhuminen on perusteltua, sillä näissä lauluissa haaveillaan lemmestä, koetaan kiiman ensi aaltoja ja tuskaillaan ikäkausien ja roolien hämärässä rajamaastossa. Eskapismi ja fantasia ovat koko ajan olleet Litku Klemetin taiteilijapersoonan ytimessä. Muuttunut maailma ja elämänkokemus ovat selvästi muovanneet Gasellien ulosantia, mutta yhtye on epäilemättä itsekin valinnut tietoisesti popimman linjan. Siinä suomidiskotähti esiintyy mielikuvitusystävän, vahvan ja rohkean esikuvan roolissa. Klemetti heittäytyy skenaarioihinsa tutulla rehellisyydellä ja intensiteetillä. Tietysti tämä uusi diskohittilevy, ”tyttöjen teinilevy”, kuten levy-yhtiö ja artisti sitä tiedotteessa kuvailevat, kuulostaa saman taiteilijan tekemältä kuin vaikkapa progeileva ja sisäänpäin kääntynyt Taika tapahtuu (2018). Tehokkaaseen tamppaukseen ja karkinkauniisiin euroviisukertosäkeisiin puettuna nämä impulssit vain tekevät itsensä aiempaa ilmeisemmiksi. Ja kun euforisen Tour de Francen tappotehokkaasti käynnistämä kuningasbiisien putki ottaa valtaansa, on selvää, että kyseessä on yksi kevään virallisista teemalevyistä, ja onnekasta, ettei lauluja tanssikielto sentään koske yksityisasuntoja. Kun alakulttuurista tulee osa kulutuskulttuuria, sen rouheus saa osakseen hiekkapaperia ja alkuperäinen viehätys voi kärsiä suurimpien särmien kadotessa. Siinä samalla, kun räpistä on tullut uutta pop-musiikkia, laajemmalle kohdeyleisölle on aidompaa kertoa (häpeilemättömästi) ahdistuksesta betonikuutiossa lähiössä kuin rötöstelystä slummeissa
Perinteisen keskitien rockin relevanssia kyseenalaistava ivakuoro voi toki sanoa, että tämä on juuri rockin ydintä 2021. Minä odotin ihan oikeasti. Nyt suhdannesykleistä tipahtanut yhtye avaa levynsä pateettisella nimikkolaululla, jonka yksinkertaisuus on yksinomaan kiusallista. Se oli harharetki paristakin syystä. Viitteet siihen ovat itse laulujen teksteissä useimmiten hienovaraisia, mutta löydettävissä. Tuska kiertyy sisäänpäin hillityn porvarillisesti ja siitä kerrotaan sivistyneesti ja rauhallisesti. Vuonna 2003 vastaukseni oli kielteinen. Jos tässä ei näyteltäisi suuria tunteita, asian voisi sivuuttaa olankohautuksella ja jopa nauttia levyn parista osumasta. Levyn tiimoilta antamissaan haastatteluissa hän on kertonut levyn käsittelevän myös ympäristökriisiä. Musiikillisesti levy ammentaa vahvasti 1980-luvulta, etenkin sen ajan synteettisemmästä Fleetwood Macistä Tango In The Nightin aikoihin ja The Colour Of Springin julkaisseesta Talk Talkista ennen kuin yhtye hävisi omaan kaikuisaan sisäavaruuteensa mumisemaan maailman hermeettisintä ja kenties kauneinta musiikkia. Kings Of Leonin huippukauden muodosti muutaman levyn putki vuosina 2005–08, kun ensiaskeleiden roso vääntyi kiihkeäksi ja tiukaksi poprockiksi. Toiseksi megabändin vakansseja ei ole vuosiin ollut jaossa edes hyville yhtyeille. Ovatko bändin ideat liian simppeleitä, väärällä tapaa tyhmiä. Sitten alkoi matka kohti myyttistä ”stadionia”, suuren yhtyeen asemaa. K u v a: M at th ew Fo ll o w il l Kings Of Leon When You See Yourself RCA Jotta levyyn voi pettyä, siltä pitää odottaa jotakin. ARTTU TOLONEN HHHH Levyarviot > ...jos lopputulos hiukan hämmentää, niin samalla se kiehtoo... Levyn suurin ongelma on epäsuhta julkisivun ja sen takana avautuvan mielenmaiseman välillä. Tuskan keskelläkin kertojalla on silmää ympäröivän maailman kauneudelle, parkkipaikalla toistuvaa laulua laulavalle linnulle ja punaiselle auringonlaskulle, mutta kauneuden kokemusta värittävät ajatukset kuolemasta. Viriili The Bandit -single sai ounastelemaan, että Kings Of Leon tekee uutuudellaan paluun, jos ei nyt ihan rockin ytimeen, niin ainakin kohtuu kiinnostavan musiikin sektorille. Jos täysmittaisella albumilla on näin vähän inspiroituneen kuuloisia ideoita, miksi tarvitaan kallis rakennelma niitä esittelemään. ”Thinking I should get all this dying off of my mind / I should really know better than to read the headlines”, Lindeman laulaa sitä auringonlaskua katsoessaan kappaleessa Atlantic. Nyt hänen keuhkoamisensa tuntuu turhanpäiväiseltä, koska laulettava asia on niin onttoa. Odotettu purskautus rockin viimeisiin suuriin toivoihin kuuluvalta yhtyeeltä onkin soivista latteuksista puserrettu laulusarja, joka yrittää epätoivoisesti kuulostaa merkitykselliseltä. Vaikka näiden kappaleiden ilmiasu on varsin kaukana yhtyeen robustista Youth & Young Manhood -debyytistä (2003), huomaan pohtivaani samaa kuin esikoista kuunnellessani. Caleb Followill oli 2000-luvun vakuuttavimpia laulusolisteja rockissa. Ai niin, näillä kaikilla on sama sukunimi. Nyt ajattelen, että yhtyeen urakaaren kuuluukin laskea ja huolella. Kings Of Leonin tyypit eivät ole mitään uusio-AOR-popneroja. Kirveellä veistetyt laulut seisoivat intohimoisen tulkinnan varassa ja Kings Of Leon toi uuteen kitararockiin tujauksen etelän lämpöä. Aiemmista Weather Station -levyistä poiketen uudella ovat vahvasti läsnä isot, orkestroidut sovitukset syntetisaattoreineen, jousineen, puhaltimineen ja perkussioineen – ja usein hieno, musiikkia eteenpäin piiskaava biitti. Ne kertovat tarinan sivistyneestä, mutta repivästä erosta. Bändin läpimurrossa keskeistä roolia näytellyt tarina verisiteistä on nyt viimeinen pisara. Mutta tässä surraan jotain hajonnutta sekä yksityisellä että yleisellä tasolla. Myös Tamara Lindemanin tekstit ovat kauniita ja kohteliaita. Sekin vielä. 52 SOUNDI The Weather Station Ignorance Fat Possum The Weather Stationin uusin levy asettuu samaan jatkumoon kuin Richard & Linda Thompsonin Shoot Out The Lights, Kanye Westin 808s & Heartbreak, Joni Mitchellin Blue ja Fleetwood Macin Rumours – se on erolevy. Neuvo pätee sekä ihmissuhteisiin että lajimme jatkuvasti vaikeammaksi kehittyvään suhteeseen planeettaamme. Onpa köyhää musiikkia. Tragikoomista tällaisessa pitkässä ja piinallisessa laskevassa käyrässä on se, että yhtyeen kiistattomat vahvuudet muuttuvat rasitteiksi. PEKKA LAINE HH K u v a: D an ie l D o rs a Levyarvostelut 3_21.indd 52 Levyarvostelut 3_21.indd 52 11.3.2021 15.25 11.3.2021 15.25. Teoksen avainlause taitaa olla ”At some point you’d have to live as if the truth was true” kappaleessa Loss. Ihan pimpeli pom -menoa. Yleisilme on vahvasti nojallaan soft rockin suuntaan – niin kaunista, niin kohteliasta. Kuin suoraan Juho Kusti Paasikiven suusta
LINDA SÖDERHOLM HHHHH Elifantree Hachi Eclipse Jazzin, koneja taidemusiikin välillä operoivan Elifantreen levytykset kuulostivat pitkään varsin kiltiltä, orgaaniselta jammailulta pihajuhlissa, kunnes Anemonella (2018) yhtye löysi itseään pukevan värikylläisen otteen. Taustalaulajat ovat mainiona tukena ja vasket, perkussiot sekä jouset annostelevat lisää korvakarkkia. MIKAEL MATTILA HHHH Paul Stanley’s Soul Station Now And Then Universal Huh, nyt on yllätys sekä tyylissä että sen läpiviennissä erittäin kova. Sen jälkeen mennään takaisin meluhommiin. Aiempia popvärejä ei huomaa kaipaavansa, vaikka niitäkin tulee eteen Black Sheepin ja Gold Dustin vinoissa sävelmissä. Yhdessä ääripäässä on tunnelmointi vain akustisen kitaran säestyksellä, toisessa täysin elektroninen abstrakti äänimaalailu, joka huipentuu 13-minuuttisessa, varsin vedellisessä Horizon, Harbor Resonance -kappaleessa. Madlib nostaa kappaleista esiin hänelle tärkeitä osuuksia – pakottaa kuulijan kuulemaan musiikkia kuten hän itse sen kuulee ja musiikillisen herkkyytensä ansiosta hänellä on ilmiömäinen kyky muuttaa kuulemansa joksikin aivan uudeksi pysyen kuitenkin uskollisena alkuperäiselle. Tällä kertaa taivalletaan teemallisesti luonnon ihmeellisyyksissä, jotka poikivat helmeilevää kansanmusiikkia. Voisi kuvitella, että duon kahdeksassa eri maassa kahdeksan eri lyömäsoittajan kanssa tehty tuplalevy improvisoituine kenttä-äänityksineen toimisi korkeintaan prosessikaaviona paperilla. 1980-lukulaisesti suuruudenhullu maailmanmusiikkikolina, ambientja labtronica-sävyt ja väistämättä Kate Bushiin assosioituva tarinallisuus oli jylhää kuultavaa. Yllättävää kyllä, kaikki löytää paikkansa. KOSKINEN HHHH Blackmore’s Night Nature’s Light Ear Music Kitaristi Ritchie Blackmore sekä hänen vaimonsa, laulaja Candice Night, ovat jo yli 24 vuotta jaksaneet jakaa renessanssifolkrockin ilosanomaa. SOUNDI 53 Ilkka Heinonen Trio Lohtu Rockadillo Pekko Käppi lienee maamme medianäkyvin jouhikkostara, mutta myös Ilkka Heinonen on kolmikielisen jousisoittimen varteenotettava avantgardisti. Mittakaavaltaan ensin uuvuttavalta tuntuva kokonaisuus kasvaa saumattomaksi ja soljuvaksi matkakirjaksi, jossa elektroniset pulputukset ja abstraktit äänimassat luovat perusteltuja siirtymiä. Laulajaäitinsä puolelta tunisialainen, Tucson, Arizonassa hyvin valkoisessa ympäristössä kasvanut Karima Walker yhdistelee singer/ songwriter-elementtejä kokeellisesti minimalistiseen ambientiin. Sound Ancestors on klassikko jo syntyessään, vuoden 2021 ehdottomia mestariteoksia. Toisen vaiheen alituinen vuorottelu kaaoksen ja rauhan välillä menee yli, mutta ehkä tästä maljasta on tarkoituskin läikkyä yli reunojen. Kahden 20-minuuttisen ”vaiheen” kokonaisuus on retki. Instrumentaaliksi yllättävänkin ilmeikäs. KIMMO K. Phase I sisältää Blanck Massille ominaista murjovaa tamppausta, sataman äänimaisemia, drone-ambientia ja ihan tavan ambientia. Moni Blackmore’s Nightin ihailija ehti huolestua yhtyeen kohtalosta, sillä levytystauko venyi pidemmäksi kuin koskaan aiemmin. JONI KLING HHHH Karima Walker Waking The Dreaming Body Keeled Scales Tällaista on toistaiseksi tehty hyvin vähän, mutta vastaavaa hybridiä tullaan varmasti kuulemaan enemmän lähitulevaisuudessa. Hachi on Anemonen seuraajana looginen, mutta ei helppo ratkaisu. Pidin tästä reissusta. Jokainen kappale on oma uniikki yksikkönsä, mutta biittiantropologin käsissä kokonaisuus värisee vaivattomasti läpi ajan ja materian. Phase II lähtee synkemmille vesille rauhan satamasta, ja on sitä juuri vääristä paikoista puristavaa tuttua Blanck Massia. Meininki on pehmoinen ja silti kova, orkestraatioissa on oikeaoppista siirappia ja biiteissä kipakkuutta – Kissistä mukaan värvätty rumpali Eric Singer operoi passelilla tatsilla. Kampiliira, avainviulu, mandola, puupuhaltimet sekä perinteiset bändisoittimet nikkaroivat levylle keskiaikaisen tunnelman. Kuten edesmenneelle Roxette-laulajalle omistettu Marie, levyn popein kappale. JUSSI NIEMI HHH Blanck Mass In Ferneaux Sacred Bones Benjamin John Powerin eli Blanck Massin uusi levy In Ferneaux tuntuu muuttuvan jokaisella kuuntelukerralla. Musiikki tuntuu melkein tapahtuvan tekijän pään sisällä, mutta luonnon läsnäolo sitoo sen myös ulkomaailmaan. Lohdulla soi periaatteessa jazztrio, jouhikon lisäksi kontrabasso ja perkussiopatteri. Oikeastaan äänimaisemaa on levyllä enemmän kuin varsinaista musiikkia. Molemmat kyllä soittavat perinnepeliään kaikenlaisen signaalimanipuloinnin läpi, mutta siihen samankaltaisuudet jäävätkin. Synkästä melusta siirrytään kadunmiehen monologiin ja rauhaisiin tunnelmiin. Soundi kattaa koko Madlibin levykokoelman instrumentaalihiphopia, jazzia, folklorea, afrikkalaisia rytmejä, reggaeta, soulia, elektronista musiikkia ja psykedeliaa. Kiinnostava tapaus: jos lopputulos hiukan hämmentää, niin samalla se kiehtoo vahvalla ja mystisellä luonteellaan. Takana on jo kolme albumia. Waking The Dreaming Body syntyi isojen luonnonilmiöiden innoittamana, mutta koronakin inspiroi, koska levy – jonka Walker on tehnyt täysin itse miksausta ja kansitaidetta myöten – syntyi pandemian sanelemassa jumissa Arizonan autiomaassa. Nature’s Light katkaisee hiljaisuuden kovin tutun oloisilla nuotiokarkeloilla. Kiss-miehen vuosia jatkunut soul-projekti on erittäin tyylikästä vanhan liiton kamaa. Se on jo lähes epämukavan kunnianhimoinen kokonaisteos. Se muistuttaa siitä, kuinka ihminen oikeastaan muuttuu koko ajan. Elektronisen musiikin pioneerin Four Tetin kuratoima Madlibin debyyttilevy kietoo saumattomasti yhteen samplet, vokaaliskitit, instrumentit, genret, tunnelmat ja ajanjaksot – käytännössä koko universumin. Onhan laineiden liplatuksessa, kadunmiehen horinassa ja tuulikellojen kilkkeessä myös musiikkia. Albumin 14 raidasta 9 on covereita, mutta vähänkään kasuaalimpi kuuntelija ei välttämättä erota erinomaisen tyylikkäitä originaaleja lainakappaleista. Täyteläistä ja monipuolista ison bändin soundia kelpaa ihastella, ja se tukee hienosti musiikin henkeä. Turha lämmittely Rednexin Wish You Were Here -hitistä ei oikein istu kattaukseen. Päällimmäinen vaikutelma on äärimmäisen intiimisti tajunnanvirtainen olevaisen pohdiskelu. Powerin ympäri maailmaa tekemät kenttä-äänitykset muodostavat rungon albumille. Jouhikko on soitin muiden joukossa, ei nouse framille. Muilla levyillään Power on usein laittanut kauniit asiat rumien asioiden päälle, tällä julkaisulla ne ovat pääsääntöisesti erillään. Falsetissa viihtyvä Stanley käyttää ääntään Kiss-menoa huomattavasti hellemmin ja klaaraa homman todella hyvin. Lohtu on hienosti sovitettu ja tuotettu levy. Soittajien yhteinen taival ja yhteistyö kuuluu ilmaisussa kepeytenä ja syvyytenä. Muusikoiden ammattitaidosta kertoo se, että yhtyeen tähän asti kokeellisin levy voi olla näin sulava. Traditionaaliset sävelmät sekä kaksikon omat visiot toistuvat heleällä otteella. Miles Davisin namedroppaava Haje on kokonaan vapaa, kirpeäksi raastoksi yltyvä improvisaatio. Ne hetket, kun trion karhea sointi saa lisäpontta lauluäänistä tai sigurrósisti kilisevistä kellopeleistä, tuntuvat siltä kuin mustavalkoinen elokuva muuttuisi värilliseksi. JUHA SEITZ HHH Madlib Sound Ancestors Madlib Invazion Vaikka lukemattomista kollaboraatioistaan ja aliaksistaan tunnettu, samplerinsa kanssa taikojansa tekevä tuottaja, multi-instrumentalisti, dj ja mc Madlib on julkaissut omia projektejaan aikaisemminkin, voi tätä kutsua rauhallisin mielin hänen ensimmäiseksi albumikseen, niin vahva teos se on. Triadin ympärillä kiertää kaikenlaista sirpaletta hienovaraisista synapadeista pianon helähdyksiin. Heinosen ilmaisu on soitinnukseltaan pelkistettyä, ”akateemisempaa”. Kokonaisuutena Now And Then on hämmästyttävän hienosti toteutettu. VILHO PIRTTIJÄRVI HHHH Levyarvostelut 3_21.indd 53 Levyarvostelut 3_21.indd 53 11.3.2021 15.25 11.3.2021 15.25. Kaikkiaan albumin tunnelma on ihastuttavan lämmin ja positiivinen. Haastavampaa kaarta edustaa 9-minuuttinen Tundra, joka mainitsee inspiraatioksi modernistisävetäjä Olivier Messiaenin ja kuulostaa jälkipuoliskollaan jo triphopilta. Lohtu ilahduttaa ennen kaikkea siksi, että sillä ”perinnesoitinta” modernisoidaan pitkästä aikaa tyylitaju edellä. Tämä toimii siinä missä tavallisetkin Blanck Mass -biisitkin. Paljon poikkitaiteellisia yhteistöitä äänisuunnittelijana tehneen Walkerin sensuellisti herkkä, lähes puhuva laulu istuu vähäeleiseen, hetkittäin hyvin intensiiviseenkin elektroniikkaan luontevasti. Bändi onnistuu huolellisesta ylöspanosta huolimatta säilyttämään ilmaisussa sielukkuuden ja orgaanisen tunnelman esimerkillisesti. Se on tärkeä oivallus. Hammond-sähköurkujen ja kitaran dominoima instrumentaalipala Der Letzte Musketier raahaa kokonaisuuteen rock-henkistä vaihtelua, mutta muuten materiaali on yllätyksetöntä. Albumin rajoitettuun painokseen on liitetty mukaan lyhyehkö bonuskiekko, jolla kuullaan poimintoja Blackmore’s Nightin tuotannosta. Kokonaisuus ratkaisee
Veikeän psykedeelinen kuvakollaasi sienineen ja tähdenlentoineen kiteyttää, miksi yhä kannattaa hankkia hyllyyn fyysisiä albumeja. ”Feels like we’re an infection” on tervetulleen tyly viesti, olipa se verhottu miten suloiseen asuun hyvänsä. Esittihän jähmettyneen nostalgian mestari Stereolabkin vuodesta toiseen omaa ohjelmallista versiotaan mukavuuden huipentumasta – loungemusiikista. Olipa siinä kaikuja kitaristilaulaja L.E.D.:n sairastamasta syövästä tai rakenteellisen altavastaajuuden kroonistamasta ahdistuksesta, viileäpintaisen musiikin elämänlankana sävy on ratkaiseva. Jälki on poukkoilevaa, mutta orgaaninen kotikutoisuus pelastaa paljon tunnelman osalta. Itsevarman ilmaisun taustalta erottuu myös hankalammin sanallistuva hauraus. Albumin kryptisestä nimestä huolimatta kappaleet eivät ole puoliksikaan niin pessimistisiä kuin osasi odottaa. Vasta Gallagherin päästessä solistiksi saamme kuulla, mistä olemme jääneet paitsi. Flock on huolella mallinnettu, joskin riskitön nostalgiatrippi. Jokainen lause on kuin ainutlaatuinen lahja kuulijan korville. Kokonaisuus on siis tasaisen vahva ja virtaviivainen. Turhautunut Slowthai nostettiin show’staan julkiseen tikunnokkaan ja levy onkin syntynyt siinä anteeksiantamattomassa, suurimmaksi osaksi sosiaalisen median ympäristössä elävän cancel-kulttuurinkeskiössä, jossa vajavaiset ja yksinkertaistetut käsitykset ihmisistä ovat muodikkaita. 54 SOUNDI Varvara Bad Acting Good Haminian Sounds Tässä meillä on yhtye, joka selkeästi tietää omat vahvuutensa ja osaa pitää fokuksen oikeissa asioissa. Sitä ei edes kaikuefekti pelasta. Tosin myös vaihtelua tunnelmaan löytyy esimerkiksi kappaleen Wear U Down synkistelyllä siitä, miten kaikki on mennyt vituiksi. Levyn värikkyys ulottuu aina sen kanteen saakka. HANNU LINKOLA HHHH Jane Weaver Flock Fire Jane Weaverin varhaisista shoegaze-juurista (Kill Laura, Misty Dixon) on versonut tällä vuosituhannella kymmenen albumin verran folkin ja psykedelian väreissä soivaa soolotuotantoa vintagesyntetisaattoreilla säestettynä. Räppärin oikeaa nimeä kantava albumi alkaa rankoilla punk-rapja grime-tahdeilla sekä Slowthaille tyypillisellä energisellä machoilulla, ylimielisyydellä ja boastauksella, mutta sen b-osa sukeltaa syvälle miehen mielen syövereihin. Kun poppoo saa päälle juurevan svengin, palaset loksahtavat kohdalleen. Edellisellä Go-levyllä (2018) bändin ilmaisu oli aavistuksen ilmavampaa ja fiilistelevämpää, jota tasapainotetaan nyt hieman ronskimmin polkevalla puolituntisella, johon on puristettu kaikki olennainen ja jonka jokaisessa biisissä on hittija singlepotentiaalia. JONI KLING HHH Luxury Toys Grasp Ainoa Lahdessa, Helsingissä, Tampereella ja Saksassa majaileva Luxury Toys kypsytteli huolella kolmatta äänitettään. Täysin todeksi ja siksi vastaansanomattomaksi. Kuten ei sekään, ettei tässä olla keksimässä pyörää millään lailla uudelleen. Vastakohdilla pelaaminen on tuttu taktiikka, eikä Goat Girl väitäkään keksineensä mitään uutta. Se on eskapismia, jossa mikään ei palaudu tähän päivään. Kompleksinen taiteilija tasapainoilee ekstroverttiytensä ja introverttiytensä välillä ja julistaa sanomaa, että jokainen tekee virheitä, mutta hyödyllisin lopputulos on pysähtyä, ottaa askel taaksepäin, reflektoida, oppia ja kasvaa. Jo avauskappaleessa Heartlow jokainen palanen on oikealla paikallaan humisevan kevytpsykedelian ja jangle-kitaroiden muodossa. Itsereflektiota, sisäänpäin kääntynyttä aggressiota ja omaperäisiä syntaksirakenteita säestää rauhallisempi soundi, joka tukee vivahteikkaampaa omakuvaa. Varsinaisen sanomansa nelikko kirjaa kuitenkin omiin nimiinsä. Juuri sen avulla levy inhimillistyy, henkilökohtaistuu ja kasvaa lopullisesti puitteitaan suuremmaksi. JUHA SEITZ HHH K u v a: R it v a M u h li Levyarvostelut 3_21.indd 54 Levyarvostelut 3_21.indd 54 11.3.2021 15.25 11.3.2021 15.25. ISLA MÄKINEN HHH Slowthai Tyron Method Brittiräpin ihmelapsi Slowthain odotettu kakkosalbumi merkkaa vuosipäivää artistin katastrofaaliselle NME Awards -esiintymiselle. On All Foursin turhautunut kritiikki tavoittaa niin luonnonvarojen ryöstökäytön kuin miesylivallankin, eikä denialismin sokaisema ihmiskunta saa yhtyeeltä armoa. Se esittelee uuden puolen artistista, joka uniikin verbaliikkansa kautta tutkii yksinäisyyden, identiteetin ja itsensä hyväksymisen teemoja. Bad Acting Good on haminalaisorkesterin viides pitkäsoitto, joka tarjoilee napakan ja ytimekkään paketin menevää indie rockia. Miksi tarvitsisikaan, kun kerran perusasiat on näin hyvin hanskassa ja kaikesta huokuu tekemisen riemu. Aikaisemmin vain kitaraansa keskittynyt Gallagher paljastuukin uskomattomaksi solistiksi särmikkään samettisella äänellään. Vaikka Varvaran musiikilliset vaikutteet kuuluvatkin jonkun verran, ne eivät kuitenkaan paista läpi häiritsevällä tai huonolla tavalla eivätkä vaikuta kuuntelukokemukseen ainakaan negatiivisesti. VESA SILTANEN HHHH Teenage Wrist Earth Is A Black Hole Epitaph Siinä kolmen vuoden mittaisessa välissä, joka alternative rock -yhtye Teenage Wristin edellisen ja uuden albumin välissä ehti kulua, on bändin kokoonpano muuttunut melko merkittävästi. Meininki ei siis poikkea suuresti aiempien julkaisujen linjasta. LINDA SÖDERHOLM HHH Goat Girl On All Fours Rough Trade Maailmanlopusta voi kertoa monin tavoin. Esimerkiksi raita Real Name nykii poluillaan osuvasti. Eihän minkäänlaista eroa huomaa, jos kappaleiden taustat kuulostavat alikulkutunnelissa vedetyiltä! Toisaalta merkittäviä eroja edelliseen levyyn huomaa. Five Missing puolestaan vie suuntimat rollarimaisen karheaan akustisuuteen. Graspille on noukittu särmää taiteellisista erimielisyyksistä sekä yksityiselämän ongelmista, joten jälki tuntuu omakohtaiselta. Myös Weaver maalaa onnistuneesti jonkinlaista ajatonta eurooppalaista retromaisemaa. Bändin askellus päätyy tyylillisesti melko kirjavaksi – biiseissä rock, pop, blues, folk ja funk taistelevat paikasta auringossa. Levyarviot > 54 SOUNDI ...yhä kannattaa hankkia hyllyyn fyysisiä albumeja... Materiaalin hiominen oli niin tiivistä puuhaa, että kokoonpano kuulemma hajosi sessioissa jokaisen biisin äänityksen aikana ainakin kerran. Goat Girlin metodi on yksi lempeimmistä mutta myös viiltävimmistä. Suurimman osan ajasta se kuuluisa mukavuusalue on Weaverin musiikissa vahvana. Laulaja-basisti Kamtin Mohangerin astuttua sivuun sekä toisen kitaristin Chase Barhamin lyhyeksi jääneen uran jälkeen kitaristi Marshall Gallagher astui nokkamiehen kenkiin, ja Teenage Wrist jatkaa duona. Tuntuu kuin musiikki haluaisi uskoa hyvään vielä siinäkin vaiheessa, kun kertoja on menettänyt toivonsa. Se ammentaa avoimesti Siouxsie And The Bansheesin post-punkista, Warpaintin taiderockista ja Stereolabin sähkövirrasta. Tanssittavuus pukee levyä, vaikka välillä mielessä käy, että brittikollegoista jo Goldfrapp teki glam-humpasta ja nakuttavan rytmiasetuksen päälle eteerisesti lausumisesta tavaramerkin, joka on kärsinyt inflaatiota sitten 2000-luvun alun. Onneksi on kaikuefekti, jolla korvata puuttuvat jäsenet. Siksi levyä onkin ilo kuunnella. Hyvin tehtyä, rehellistä, tarttuvaa ja energistä rokkia ei ole koskaan liikaa maailmassa. Yhtye höystää kiertelemätöntä viestiään kauniilla, apeillakin sävelkuluilla, joiden kontrastisuus pysäyttää. Konsepti venyy Revolution Of Super Visionsin elektrofunkilla ja päätöskappale Solarised on jo tyylipuhdas filter house -tamppaus
OLD Harmaa rinne tulostus_converted 55 OLD Harmaa rinne tulostus_converted 55 12.3.2021 9.42 12.3.2021 9.42
Love And Deathin sekoitus uudempaa Kornia ja melodista alternative metalia on edelleen erittäin toimiva, mutta Perfectly Preservedissa ei ole sitä tunteen paloa mitä Welchin projekteilta ollaan totuttu odottamaan. facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Levyarvostelut 3_21.indd 56 Levyarvostelut 3_21.indd 56 11.3.2021 15.25 11.3.2021 15.25. Ilmava soundimaailmakin on silkkaa kultaa: kun kitaralla riffitellään, riffitellään raskaalla kädellä. Pakoon koukkaa sukukansa mansien vanhan laulun kautta morsiamen ryöstöön ja pakoon. On vähän harmi, että Sjöroos keskittyy albumilla enemmän tarinansa kertomiseen ja tuotantoon kuin biiseihinsä. Tindersticksin introvertein maalailu on viedä vähemmän on enemmän -periaatetta kohti ääripäässä odottavaa loogista umpikujaa. I Imagine You on K u v a: M o rt ti Sa ar n ia KAIKKI ELOKUVISTA episodi.. Sen valitettavasti kuulee uudesta levystä. JUSSI NIEMI HHHH hurjan kokeilun linjaa, mutta levy onkin yllättävän pop-henkinen. Mr. NUUTTI HEISKALA HH Tindersticks Distractions City Slang Vaikka Tindersticksin uutuus tuleekin lähes No Treasure But Hopen (2019) imussa, niin Stuart A. Isohkoksi yllätyksekseni The Bitter Truth on yhtyeen toiseksi paras albumikokonaisuus, nu metalin kultakaudella julkaistun, 17 miljoonaa myyneen ja genrensä klassikoksi nousseen Fallenin (2003) jälkeen. Levyarviot > 56 SOUNDI Suistamon Sähkö Varokaa! Hengenvaara Kihtinäjärvi Jos juuret katkotaan, puu kuolee pystyyn ja lopulta kaatuu. Sen viisto jyrä ei yllätä, mutta näin vireästi ja huolella esille tuotuna myös tämä albumi on hienoa jatkoa loistavien levyjen sarjaan. Bungle-, Jesus Lizardja Helmet-ukkelien bändi tietenkin henkilöityy Mike Pattoniin, joka toki on oleellinen osa Tomahawkin soundia. Se tyydyttää fanin vaivatta, mutta ei tuo bändistä mitään uutta esiin. Staplesin johdolla on jälleen syntynyt vaikuttava ja osin yllätyksellinenkin kokonaisuus. On hiukan sääli, että levyn tarina on tavallaan kiinnostavampi kuin monet levyn biiseistä. Basistin pomputtelu kuljettaa biisejä erittäin miellyttävällä groovella ja terävähköiksi triggeröidyt rumpusoundit pitävät huolen, että levyllä on sopivasti rajuuttakin. Ei yhtään kun ei voi koskaan olla eniten. Teksteissä osutaan asian ytimeen, olipa kohteena rakastumisen aiheuttama endorfiinihumala tai ilmastonmuutoksen ja turbokapitalismin aiheuttama ahdistus. Suistamon Sähkö on ylpeä juuristaan ja lietsoo niitä ujostelematta tämän päivän keinoin. Paketin kruunaa Teemu Korpipään superdynaaminen miksaus, jossa bändille niin olennainen meininki pääsee todella oikeuksiinsa. Puutteistaan huolimatta Personal Album Demo on pysäyttävä, kiehtova kokonaisuus. Tilassa on huumaavaa syvyyttä ja kolmiulotteista tapahtumista. Järin hyvin ei käy silloinkaan, jos juuret vain museoidaan. Jori Sjöroos Personal Album Demo 11 Ones Jori Sjöroos, useamman genren kotimainen taitaja, on viime vuosina ottanut musiikissaan etäisyyttä kaikkeen, josta hän on tullut yleisölle tutuksi. Distractionsin suurin shokki on heti aluksi soiva yli 11-minuuttinen Man Alone (Can’t Stop The Fadin’), joka etenee looppeineen ja syntsineen Pohjois-Amerikan intiaanimusiikin kaltaisella hypnoottisuudella Staplesin toistaessa päälle omaa mantraansa. Tietyllä tavalla Tonic Immobility on tismalleen sellaista kamaa mitä Tomahawkilta olisi odottanutkin: napakkaa, kovaäänistä ja kulmikasta kitararockia. Mies on kuitenkin sen alainen, eikä suinkaan johda pataljoonaa. Tuttu tarina siis. Tyylikkäät elektroefektit ja biittiluupit pitävät musiikin kiinni niin tässä päivässä kuin bändin menneisyydessäkin. KOSKINEN HHH Evanescence The Bitter Truth Sony Koronaeristys on tehnyt Evanescencelle hyvää. Edellisessä Soundin numerossa uutisoitiin Personal Album Demon ilmestyvän toukokuussa, mutta levy lasahtikin suoratoistopalveluihin jo maaliskuun alussa. Sekoilu ja ärjyminen sopii ja kuuluukin Tomahawkin meininkiin, eikä bändi ilman tuota elementtiä olisi oma erikoinen itsensä. Toisin kuin Fallenia lukuun ottamatta kaikilla edellislevyllä, joilla osumia oli harmillisen harvassa, nyt levyn kaikkien biisien melodiat ovat hiottuja, ja jokaisessa on myös muistamisen arvoinen kertosäekoukku. Parasta on se, että pateettinen saarnaus vältetään täysin. Ihminen ei ole sen kummempi. Avioeroaan käsittelevä Jori Sjöroos -hahmo levyllä purkaa pettymystä itseensä, rakkauden loppumista ja pyrkii pääsemään takaisin jaloilleen. Vuosien tauon jälkeen Tomahawkin kovaiskuinen, raapivan ja jäntevän alternative rockin velmuiluun ja länkkärimusiikkiin yhdistävä mäiske on vähintään yhtä tervetullutta kuin vuoden 2001 debyytillä. MAPE OLLILA HHHH Love And Death Perfectly Preserved Earache Kornin Brian ”Head” Welch tuli uskoon ja jätti bändin vuonna 2005. Bändin johtajan Anne-Mari Kivimäen pieni Notka-haitari tuo ugrilaista viestiä aikain takaa, mutta sillä ei ole mitään vaikeuksia panna ranttaliksi teknodiscossa räppäreiden kanssa. Viimevuotinen Sjöroots oli moderni ja taiteellinen, painostava kokoelma lauluja, joilla ei juurikaan ollut tekemistä popmusiikin kanssa. Siinä missä niin musiikillisesti kuin temaattisestikin äärimmäisen raskas Between Here & Lost oli mestariteos, tuntuu 36-minuuttinen Perfectly Preserved kaikin tavoin kevyemmältä teokselta. Jos Tuomas Juntusen, Reetta-Kaisa Ileksen ja elektroniikasta vastaavan Eero Grundströmin räpeissä aikaisemmin oli vielä vähän tapailun makua, niin nyt riimit irtoavat uskottavasti ja househtavat teknobiitit jytäävät tehokkaasti. Oletin, että levy jatkaisi ...edellisten levyjen ahdistuneet teemat ovat vaihtuneet hyväksyntään.... Jälkimmäisen aikoihin Welch kuitenkin palasi Korniin ja Love And Deathista tuli sivuprojekti. Sitä seurasivat supersynkkä soololevy Save Me From Myself (2008) ja Love And Deathin debyytti Between Here & Lost (2013). Juurettomina emme ole paljon mistään kotoisin. Bändin musatyyli on vuosien aikana elänyt, mutta edelleen kaikki Evanescencen soinnissa on alisteista aina sydän yhtä karrella laulavan superstara Amy Leen ihanan heittäytyville laulusuorituksille. Pääosin Pattonin moni-ilmeinen laulu on synkassa vekkulilla tavalla maanisen mäiskeen kanssa, mutta kohdakkoin sirkustelunhalukin ottaa vallan. Onneksi sitä ei saavuteta lyriikoiden kustannuksella. Vaikka Between Here & Lostinkin melodiat olivat varsin tarttuvia, ollaan biisien koukkuja nyt viety vielä selvästi popimpaan suuntaan. Kornmaiset matalavireiset särökitarat murjovat tuttuun tapaan, mutta edellisten levyjen ahdistuneet teemat ovat vaihtuneet hyväksyntään ja tasapainoisempaan otteeseen. Bändi on kehitellyt konseptiaan jo hyvän aikaa ja nyt soppa on hautunut kypsäksi. Haastava, mutta popimpi kuin Sjöroots. Kuvaavaa on, että kun viimeksi coveroitiin Devoa, löytyy uudelta levyltä versio Justin Bieberin Let Me Love Yousta. KIMMO K. Nyt ei onneksi tarvitse. Eivät ne vanhatkaan ajat aina niin hyviä olleet. Levy tuntuu tirkistelyltä. Jos idea kuulostaa huonolta, sitä se onkin. Albumille on päätynyt eittämättömiä pophelmiä kuten Idlya, mutta sitten on myös monta nykypopin perässähiihtämiseltä tuntuvaa biisiä. Loistava Lee on edellislevyillä luottanut siihen, että pystyy pelastamaan keskinkertaisiakin biisejä. VILHO PIRTTIJÄRVI HHH Tomahawk Tonic Immobility Ipecac Kyllähän tämä kolisee, vaikka kuinka koittaisi raapia fanipoika-suotimia päästä
...edellisten levyjen ahdistuneet teemat ovat vaihtuneet hyväksyntään.... KAIKKI ELOKUVISTA episodi.. facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Levyarvostelut 3_21.indd 57 Levyarvostelut 3_21.indd 57 11.3.2021 15.25 11.3.2021 15.25
Ongelmallisen representaation merkkiteoksesta käyvä elokuva on hapokas näyte perehtymättömyydestä, joka räikeydessään lähentelee jo pahansuopuutta. Huojentavaa on se, että albumi Music ei käytännössä ole pahamaineisen musikaalin soundtrack, vaan siitä inspiroitunut sisarteos (joka toki sisältää elokuvankin kappaleita). Dory Previnin hiljaisen rytmikkäästi nakuttava Lady With The Braid osoittautuu puolestaan melodiaksi, jota Shel Silverstein lainasi kirjoittamaansa hittiin The Ballad Of Lucy Jordan. Kokonaisuus on niin taianomainen, että se pistää miettimään taikuuden itsensä olemusta. Julkiset soitot kameleonttimaisen ja hapokkaan Hypnomenin sekä Fanatic IV:n kaltaisten roots’n’roll -combojen avainasemissa ammentavat aina rockhistorioitsijan oivaltamista ydintotuuksista. Se ei tarvitse lainabiisejä lp-kokonaisuuteen eikä edes ilmiselviä sävel-, sanoitustai soundiviitteitä alan mestareihin. Hengellisellä tasolla kuulijalta vaativat herkkyyttä tuhat muutakin asiaa. Albumin lainoista Neil Youngin A Man Needs A Maid saa Gina Fosterin laulun myötä osakseen häikäisevän tulkinnan. Totutumpaa poljentoa edustaa nimibiisi, jonka keskiössä oleva täsmäriffi voisi sähkökitaralla esitettynä olla vaikka Hadeksen tuotantoa 90-luvun puolivälistä. LASSI LINNOLA HHH Levyarviot > ...biisikymmenikkö avautuu hitaasti mutta palkiten... ASKO ALANEN HHHH K u v a: A k i R u o k al a Levyarvostelut 3_21.indd 58 Levyarvostelut 3_21.indd 58 11.3.2021 15.25 11.3.2021 15.25. Vuoren uumenista louhitaan taottavaksi rautaisinta jytämateriaalia, mutta myös sulavampaa slovaria, tarkasti annosteltua progesävytystä ja Hännisen itsestään monistaman viulusektion höystämää sinfonista rokkispektaakkelia. Kun framilla ovat kiehtovat riffit ja kompit, kitaran kielet värjyvät erityisemmin ja säväyttävämmin. Wardrunan tehtävänä on toki olla eräänlainen pohjoisen shamanismin soundtrack, ja se jo itsessään on tässä ajassa hankalasti tavoitettava konsepti. Albumin on miksannut ja yhdessä Yonan kanssa tuottanut Mauri Syrjälä. VILLE SORVALI HHHHH Mount Mary Mount Mary Ainoa Monipuolisilla soittotaidoillaan Maria Hänninen voisi toimia yhden naisen yhtyeenä, mutta hänen karski kappalemateriaalinsa on omiaan Mount Maryn kaltaiselle tiukalle hard rock -partiolle. Kun näin herkkävaistoinen ja lahjakas tulkitsija saa taustalleen sinfoniaorkesterin, ei lopputulos voi olla muuta kuin mykistävä. ASKO ALANEN HHHH Sia Music Atlantic Nostetaan kissa pöydälle: Music-musikaali on farssi. PERTTI OJALA HHHH Yona Uni johon herään Johanna Tätä aluevaltausta on odotettu Yonalta tavallaan jo pitkään, sillä se on kuin tehty hänelle. Uni johon herään on järisyttävä albumi. Mount Mary -albumi on armottoman määrätietoinen omassa lajivalinnassaan. Yksinkertaisen nätit ja hillityt melodiat saavat hohdokkaammat ja hillittömyyksiinkin menevät äänigobeliinit ja kaikutilat. Rouhean väkevät riffit ja kipakat soolot linjautuvat Petri Majurin kitaraotteissa, tanakat tahditukset kumpuavat Jukka Jylliltä ja Otto Haapaselta. Singlenä julkaistu Irti lienee suurelle yleisölle sitä tutuinta Yonaa. Pekka Laine The Enchanted Guitar Of Pekka Laine Svart Pekka Laine on lumotun kitaran mies, jonka musiikki-innostus punoutuu punaisina lankoina säveltaiteen laajasta arkistotiedosta musisoinnin etäisimpien marginaalien äärilaidoille. Kun Hänninen laulaa olevansa kivi, paasi tai vuori, bändi on hänen vakaa peruskallionsa ja sen alta suodattuvan musiikin pohjavirtauksensa. Äänittäjänä ja kolmen biisin soittokumppanina toimiva Esa Pulliainen on hengenheimolainen beat-, rautalankaja iskelmäperinteen vaalijapiiristä. Muun muassa tahtilajit käyvät kutakuinkin huomaamatta läpi skandinaavisen kansanmusiikin yleisimmät variaatiot. Vitun unelmat -kappaleen tuiman sinfoninen rap arveluttaa aluksi, mutta sekin osuu maaliinsa. Orkesterin kolmen ja puolen minuutin massiivinen alkusoitto huipentuu Yonan hiljaiseen pyyntöön: ”Anna mä oon sulle joku, jonka oot jo unohtanu / Tuoksu, jota palvoit / Nauru, jonka olit kadottanu” Siinä ensimmäinen kylmien väreiden paikka. Taidokkaasta tekijäkaartistaan huolimatta Music on kuitenkin melko tavanomainen tuotos. Etenkin sävelmistä En saa rauhaa ja Kannolla voi puhua jo tuoreeltaan valmiina Yona-klassikoina. Hän laulaa paremmin kuin koskaan ja tuntuu teksteissään vielä tavallistakin vilpittömämmältä ja rohkeammalta. Psykedelisimmillään Laine antaa tajunnanvirran viedä oudompiin tiloihin menettämättä kauneudentajuaan tai soiton lumoa. Kuuden sooloalbumin ja yli sadan muun laulajan, muusikon tai taustalaulajan sessiourakan kokemus on puristanut ja hionut hänestä upean timantin. Raskaasti vellovaa muinaisuuden soundia ja aikalaisempaa folk-kuorolaulua yhdistelevä päätösraita Andvevarljod tarvitseekin jo omat superlatiivinsa. Kantavaääninen Hänninen säkenöi rankan rockin leipälajissa eri tavalla kuin eräänkin viihteeseen turhautuneen iskelmätähden rokkirepäisyt ja hallitsematon huutoterapia. Kiintoisasti sovitettu biisikymmenikkö avautuu hitaasti mutta palkiten. Liikkuvan kuvan saralla otetuista harha-askeleista huolimatta Sia on edelleen ilmiömäinen laulaja, jolla on mukavan vinksahtanut ote popin kirjoittamiseen. Pariisin Bataclan-klubin terrori-iskun innoittama Tue-Moi muistuttaa Stuart A. Yhdessä vapaasti assosioiden Wardruna Kvitravn Sony Wardrunan ensimmäinen bändilevy Runaljod-trilogian jälkeen on meditatiivinen ja sisäänpäinkääntynyt. Staplesin ranskalaissympatiasta ja avausraidan mittaa lähestyvä The Bough Bends vie Distractionsin perille linnunlaulun säestämänä. Hännisen verevät biisit ovat yhdessä neljälle rokkarille sovitetut. Niitä ei kuolevaisten sanavarastossa ole. Runaljodin selkeintä ”hittikärkeä” sillä ei ole, ja intensiivisen kuuntelun aloittaminen on työlästä. Kolmantena miehenä albumin suuret, syvät ja rikkaat soundit varmistaa tuottaja Toni Liimatta, joka täydentää äänimaisemia rummuilla, bassolla ja ”taivaallisilla” äänillä. Näin syvälle Einar Selvik ei yhtyettään kuitenkaan vielä ole johdattanut. Siksipä Musicista pystyy ajoittain jopa nauttimaan – onhan kyseessä varsin tyylikkäästi tehtyä ja toteutettua pop-musiikkia. Tästä elokuvantekijä Sia Furler onkin saanut julkisuudessa jo melkoista myllytystä, vaan miten on muusikko Sian laita. Avauskappale tarjoaa mahtipontista musikaalidraamaa, mutta levylle mahtuu myös pienempiä poplauluja sekä modernimpaa instrumentaatiota ja tuotantoa. Viseveidingissä tyylillä ja maltilla hyödynnetty Lindy-Fay Hellan ääni täydentää rituaalin, joka on Wardrunan tähänastisista edesottamuksista hypnoottisin. Kahdeksannella Yona-albumilla artistia säestää Taavi Oraman johtama 40-henkinen Tapiola Sinfonietta. Vasta dramaattiset Courage To Change ja Labrinthin kanssa duetoitu Oblivion pakottavat korvat hörölle. Kokonaisuus puhuttelee, sillä Yona tulee alati iholle. Musiikin sfääreissä soundien, melodioiden sekä tajunnan eri tasoilla soljuva albumi on mielikuvissaan täyteläinen, henkevä ja ylellinen. TOMI NORDLUND HHHHH kitaralumouksen jalostusaste nousee häikäiseville tasoille. Tämä kuitenkin mahdollistaa hajuraon ottamisen edellä mainittuun tekeleeseen. Jo ensimmäisenä kuultava Ooksä unohtanu pysäyttää. Valtaosa albumista kulkee uneliaan verkkaisesti, ja yksityiskohtia poimiakseen pitää olla tarkkaavainen. Albumin reippaat 45 minuuttia soljuvat vaivattomasti ohitse, eikä valtaosalla kappaleista ole kummoistakaan sanottavaa. 58 SOUNDI soivine sahoinen ja sähköpianoineen niin niukka laulu, että kuulija joutuu likimain kuvittelemaan sen
hiljaisuutta tulostus.indd 59 12.3.2021 9.39 12.3.2021 9.39. Ei ena?a. hiljaisuutta tulostus.indd 59 Ei ena?a
– Muusikkona joutuu altistamaan itseään jatkuvalle arvostelulle, mikä on aina vaikea yhtälö, kun haluaa kuitenkin musiikkiaan kuunneltavan. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Levyarviot > ...kestävän suhteen tukipilareiksi yhtyeen puujalat ovat liian ohuet... – Edesmennyt setäni teki aikoinaan sukututkimusta, jossa hän kävi muun muassa lauluuni tarttunutta aarnivalkealegendaa läpi. Toivon sen kuuluvan erilaisina musiikin sävyinä, sanavarastona ja dynamiikkana eli haluan vain mahdollisimman paljon merkitystä, ilmaisuvoimaa ja tunnetta sanoihini. Uskon tekeväni Suomen mittapuulla aika epätavallista popmusiikkia ja ehkä se siksi monia kiinnostaa. – Olen laulanut ja kirjoittanut paljon englanniksi ja suomeksi. Toisaalta viileä 900 on öisyydessään jo ihan Kentiä. Niissä on eleganssia, jota ei turhan usein kuule kotimaisessa lauluntekijämusiikissa. Molemmat ovat hienoja kappaleita – ei vaikutteiden, vaan kirjoitustaidon takia. Aarnivalkeassa parasta ovatkin levyn uninen tunnelma ja kamarinen, muttei kuitenkaan liian artesaaninen soundi. – Fonetiikan kannalta laulaminen on ollut aina kiinnostavaa, vaikka en ehkä aina tarkemmin ajattele lausumiani äänteitä laulaessani. Jos huomaan laulaneeni epäselvästi, tietenkin korjaan sen, vaikkakin joskus saatan antaa itselleni anteeksi pienen vinouman, jos otto on ollut muuten tunnelmaltaan oikean tuntuinen. Sitä vastoin Perttulan tekstit ja välillä melko laiska artikulaatio tekevät itse biiseistä aika kryptisiä runoelmia. Tutkimus vilisi pieniä välähdyksiä kaukaisista sukulaisistani ja tarjosi kiinnostavan kaistaleen ihmisyydestä ja suomalaisuudesta. MIKAEL MATTILA HHH Avausraita Näiltä lakeuksilta pohjaa ilmeisesti tositapahtumiin. Toivottavasti tekstini tuottavat tarttumapintaa kaikille heikommillakin jäillä liukastelijoille. Olen oppinut värittämään melodioita varmasti myös angloamerikkalaisen perinteen mukaisesti, mutta arvostan erilaisia laulutekniikoita. 60 SOUNDI Markus Perttula Aarnivalkea Soit se silti Markus Perttula on viehättävän perinteisen tyylin lauluntekijä. Halusin heijastaa sitä nykypäivään tuoden näkyväksi, miten erilaiset muuttoliikkeet, henkisyys ja elantoon liittyvä kilpailu ovat pysyneet samankaltaisina vuosisadasta toiseen. Usein joudun esimerkiksi miettimään, kehtaako sanan lyhyttä vokaalia venyttää melodian vuoksi. Kappale välittää tarinasta vain väläyksiä, joten kerrotko Markus Perttula konkreettisemmin, mistä on kyse. Onko se tietoista. Tuottajana, laulajana, äänittäjänä, sovittajana, sanoittajana, soittajana, tiedottajana, mainostajana ja artistina seikkaillessa savotta tuntui melko suurelta, mutta onneksi oli hienoja ihmisiä apuna kuitenkin lähes kaikissa kappaleissa. Tavanomaisestihan suomalainen lauluntekijä tulee enemmän iholle, kun hän vaihtaa kielensä englannista suomeksi. – Kerran brasilialainen kuuntelija kertoi kuulleensa minun laulavan portugaliksi ”quero merecer” eli "haluan ansaita sen", kun lauloin ”kerro meille se”. Tarinoiden mukaan joessa kelluvat puunpalaset saattoivat kertoa jonkun varastavan juuri tukkipuitasi tai ehkä joentörmälle rakennettu talo oli pudonnut uomaansa hakevaan jokeen. Hän mainitsee suosikeikseen Radioheadin ja Jeff Buckleyn, eikä edes pyri piilottamaan sitä: äänen fraseerauksessa on Buckleyn keikarointia, ylärekisterissä Thom Yorken viiltoa. – Vaikeinta oli ehkä tyytyä tiettyyn ottoon ja todeta, että kappale on valmis, eikä tästä enää parane. Kotimaisista nimistä Ville Ahonen lienee selkein referenssi. – Laulun c-osassa käyn omissa lapsuusmuistoissani ja olen kaarnaveneen kanssa puron laidalla miettien yhtäkin tuntematonta Amerikkaan muuttanutta sukulaistani. Nyt näin ei aivan käy. K u v a: O ll iP ek k a H o p ia Levyarvostelut 3_21_korjattu.indd 60 Levyarvostelut 3_21_korjattu.indd 60 12.3.2021 10.08 12.3.2021 10.08. Joskus myös mietin, meneekö laulaminen liiaksi akrobatiaksi ja syökö se jo merkitystä sanoilta ollessaan hieman liiankin melodinen. Kun kuuntelee Aarnivalkealta esimerkiksi kappaletta Näkymätön, ajattelee Radioheadin Amnesiac-aikoja. Ne ovat myös harppaus eteenpäin Perttulan aiemmista, konventionaalisemmista soololevyistä sekä hänen bändinsä Sans Paraden melko etäiseksi jääneestä pohjalais-turkulaisesta indiemelskeestä. Mikä oli vaikeinta Aarnivalkean tekemisessä. Laulat suomeksi mutta fraseerauksesi saa laulusi kuulostamaan välillä hämäävästi englannilta. Kielitieteitä harrastaneena nämä ovat kiehtovia asioita. Sekin oli aika vaikea sanoa. Haluan vain, että ne kuulostavat tunnistettavasti sanoilta ja tuntuvat luontevilta laulaessani
MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Kiwi Jr. LINDA SÖDERHOLM HHH Imperia The Last Horizon Massacre Monikansallinen sinfoniametalliryhmä Imperia on heittäytynyt tuotteliaaksi, kun useasti albumien väliin jäänyt neljä vuotta on kutistunut kahteen. Instrumentaalibändit operoivat kapeammalla skaalalla jo laulun puuttumisen vuoksi. Kierroksia osataan myös lisätä oikeissa kohdissa ja rokata hieman reippaammin ilman että tunnelma kärsii. Yhtyeen ilmaisu on nyt laajem...kestävän suhteen tukipilareiksi yhtyeen puujalat ovat liian ohuet... Illwill (2011) syntyi vielä bändilevynä, mutta nyt nokkamies Daniel Brennare lentää kohti suurta tuntematonta lähes soolona. Television, Pavement, Weezer, The Strokes – konteksti ei jää epäselväksi. Edellisillä levyillään Imperia on keskittynyt enemmän juuri sinfoniametallille ominaiseen tapaan ilmentää itseään, mutta uutuudella soivat myös oopperametallin tuulahdukset, eikä operettikaan ole tyylillisesti bändille täysin vierasta. Sanavalmiit kimmat eivät kumartele ketään ja sivaltavat sanansa säilällä terävästi. Albumin vähäeleisyys lumoaa. Siellä täällä yhtye paljastaa myös herkkyytensä kutkuttaville melodioille ja folk-sävyille. The Sultans Kitchen Sessions 2 Joteskii Groteskii Vuosien takainen hypnoottinen keikka on edelleen vahvasti mielessä, eikä ihme, sillä vain harvoin saa kokea jotakin niin aitoa ja taianomaista. The Last Horizon on varsin massiivinen 14 biisin paketti, jossa riittää tavallista enemmän pureksittavaa. Melankolinen Trembling Slinger vikisee armoa, kun Slappin’ And Rockin’ läiskii pehmeästi menemään. Ilmaisun kruununa helisevät lakonisiksi etääntyneet huomiot, jotka kertovat vilkkaista hoksottimista, mutta telkeävät tunnelataukset itsetietoisen hymyn taakse. Kokonaisuuden kruunaa Vladimir Chebakovin upea kansitaide, joka yhdessä musiikin kanssa imaisee kuulijan syvälle kylmään ja pimeään maailmaansa. 1 Monsp Tämä mixtape syntyi ensimmäisen Monsp Recordsin ja HMC:n rap bootcampin tuloksena. Brennare onnistuu maalaamaan hienosti, millaista on olla yksinäinen avaruusmatkailija maailmanlopun laidalla. Hyvänä esimerkkinä toimii levyn päätös Tranquility, joka porautuu kierosti svengaten alitajuntaan kuin hämärin elokuvakohtaus. Myös matkan varrella kavereiksi tulleet elementit rosoisuus ja alkuvoima pysyttelevät tiiviisti mukana. HANNU LINKOLA HH Lake Of Tears Ominous AFM Ominous katkaisee ruotsalaisen mustan rockin sanansaattajan pitkän hiljaisuuden levyrintamalla. The Last Horizon on nokkelasti koottu paketti. Kun kiveen hakatun tulokulman alta ei löydy seuraamaan houkuttelevaa persoonaa, ei käteen jää oikein muutakaan. SOUNDI 61 paa ja suurempaa. Intensiivisessio oli hiphopista kiinnostuneille naisille sekä transja muunsukupuolisille henkilöille suunnattu biisileiri, jossa aloittelevat artistit pääsivät kokeilemaan siipiään ammattituottajien ja -kirjoittajien kanssa turvallisessa tilassa. Jo seuraavassa kappaleessa ylle lankeaa tunnelma, joka on synkkä, yksinäinen, epätoivoinen ja ennen kaikkea pelottava, uhkaava ja ahdistava. Brennare vastaa itse laulusta, kitaroista ja koskettimista jättäen sessiomuusikoiden kontolle muun muassa rummut, basson sekä pystybasson. Epäilyksen heidän musiikkinsa silti herättää: vieläkö tällainen pikkunokkela slackerismi puhuttelee ihmisiä. tyylinsä hyvin. Vaikka sulttaanien musiikki on sanatonta, voi siitä aistia tarinoiden tilanteita ja niihin liittyviä tunteita. Nasevia kertosäkeitä ja hurmaavankin sietämätöntä kaikkivoipuutta levy kyllä tarjoaa. Äänimaailma on sopivan tunkkainen, jokin on koko ajan ihanasti pielessä. Mutta kestävän suhteen tukipilareiksi yhtyeen puujalat ovat liian ohuet. On myös erityisen hienoa kuunnella biisejä, joiden mystisyydessä on niiden merkitys. Träppiä, räppiä ja poppia yhdistelevällä mixtapella on muutama megahitti, joskin myös pari hutia. VIRPI SUOMI HHHH Levyarvostelut 3_21.indd 61 Levyarvostelut 3_21.indd 61 11.3.2021 15.25 11.3.2021 15.25. He ovat lahjakkaita sanataiteilijoita, joiden kekseliäitä bängereitä odotan innolla kuulevani radiossa, kunhan he vielä löytävät oman ilmaisunsa ja äänensä taakse luottotuottajansa. Sinällään torontolaisten maailmaan on helppo astua. Tavoite on muuttaa rakenteita ja normalisoida skeneen yhä enemmän vähemmistönä olevia naispuolisia hiphopin tekijöitä sekä antaa heille paremmat mahdollisuudet toimia suomiräpin poikakerhossa. Kokonaisuutta vaivaa tietty monotonisuus, mikä johtunee keskitetystä tuotannosta, mutta esitysten perusteella kaikki nämä naiset ovat valmiita räppärin uralle. Bändi tuntuu keskittyneen etenkin sovituksiin, joiden massiivinen ilmavuus ja pienet finessit piirtävät sävellysten ytimien ympärille monitahoisia äänimaisemia jättäen riittävästi tilaa laulaja Helena Iren Michaelsenin värikkäille tulkinnoille. Uusia volyymejä odotellessa siis. Pitelemätön soitto virtaa vapaana kuin keväinen Tornionjoki. Tuloksena on parikymmenminuuttinen pikakelaus, yhdeksän lupaavan artistin showcase raakaa naisenergiaa, joka ei anteeksi pyytele. Siksi esikuvilleen uskollista Kiwi Jr.:ia tekee mieli pitää osittain syyntakeettomana. Jokin haraa kuitenkin vastaan. Suoraviivaisesti, lähes tanssittavasti eteenpäin jyräävä industrialvivahteinen goottirock-avausraita At The Destination antaa hieman hämäävän kuvan siitä, mitä tuleman pitää. Vaikka uutukainen ei tavoita Football Money -debyytin (2020) raikkautta, hallitsee Kiwi Jr. Liekö tällä vaikutuksensa siihen, että bändi kykenee tarjoamaan visionsa aiempaa kirkkaampana. Lapin šamaanin ja kulttiartistin Läjä Äijälän luotsaama The Sultans jatkaa bluespohjaisia keittiökokeilujaan. Saatekirjeessä levyä kuvataan Bowien Space Oddityn, Sisters Of Mercyn ja Pink Floydin yhdistelmäksi ja kerrankin saatteen kuvailu tuntuu myös osuvalta. Nelikko jauhaa terhakkaita räimepaloja, joiden nuhrupinnasta peilautuu kokonaisen kulttuurin omakuva. Sen soitossa on irtonaisuutta, sävelkuluissa häpeilemättömyyttä ja sovituksissa tulkinnanvaraa. VESA SILTANEN HHHH Eri esittäjiä Monsp Bootcamp Mixtape Vol. Cooler Returns Sub Pop Sarkasmiin mieltyneet nuoret miehet ovat vaihtoehtorockin ydinresurssi. Albumilla Kitchen Sessions 2 kuullaan rock-, surfsekä psychobilly-vaikutteita. Aloitusraita Dream Away perinteikkäämpänä riffivetoisena hittinä kuin huomaamatta imaisee mukaansa uppoutumaan albumiin, joka paljastaa kimaran miellyttäviä yllätyksiä ja uudenlaisia kokemuksia, on sitten kyse napakasta metallista tai eteerisemmästä tunnelmoinnista. Levyn starttaava Puistolammintie 29 rokkaa juurevasti. Uuden levyn uusien aluevaltauksien myötä yhtye ottaa merkittäviä askelia kohti kokonaisvaltaisempaa ilmaisua, jolloin kukin sävellys muodostuu omaksi teoksekseen kokonaisuuden osana
Kolmesta omasta ja Willie Jones -lainasta koostuvan ep:n lopputulos kuulostaa hyvällä tavalla vaivattomalta, vähän kuin lonkalta tehdyltä. She Knows The Night on mukiinmenevä, raskaslinjainen katepillari, jonka Black Sabbathiin viittaava groove on enemmän kolossaalinen kuin purkkamaiseen seiskarijytään viittaava. Bändin vähäeleinen soitto ja primitiivisestä tyylivalinnasta huolimatta hillitty ulosanti ovat kiehtova yhtälö. Midlake-yhtyeen Tim Smith ja muutamat muut vokalistit olivat mukana jo Ojalálla, mutta levyn harsoisimpiin esityksiin lukeutuvan Cordelian tulkitsee ensikertalainen John Grant. The Averagemen on hauskan ironinen nimi bändille, kun operoidaan keskinkertaisuuden yläpuolella. Parhaimmillaan koko levy on solutason taidetta. Potentiaalia on vaikka heikompilahjaisille jakaa, mutta touhusta jää harrastustoiminnan maku. Ja viime metreillä laulun uumenista kuoriutuu alkuperäisversio, Kate Wolfin The Lilac And The Apple, kuulaana kuin kevätaamu. Musiikintekijäksi Raymonde palasi näkyvimmin Dif Juz -rumpali Richard Thomasin kanssa perustamansa Lost Horizonsin ensilevyllä Ojalá (2017). Raymonde ja Thomas luovat kohtuullisen vapaiksi kehiteltyjen melodioiden musiikillisen pohjan, jonka ylle vierailevat laulajat lisäävät osuutensa. Kolmikon hahmottelemat äänimaisemat tuntuvat miellyttävän muhkeilta. In Quiet Moments on syntynyt edeltäjänsä konseptilla. Orgaaniset sovitukset taivuttavat bittikarttoja aaltojen rytmeiksi ja rantamaisemiksi, eivätkä pelkää syviäkään sukelluksia. Ennen kaikkea yhtyeen musiikissa kuuluu levollisuus ja tasapaino. Homma ei kuitenkaan lipsahda tyhjänpäiväisen puolelle, vaikka totuuden nimissä juuri seiskatuumaista enempää ei yleensä teekään mieli kerralla tällaista räimettä kuunnella. Violent Spiritin joukoissa on mittava kokemus niin hardcoren, punkin ja muun vaihtoehtomenon joukoista, ettei sitä ihmeenä toki tarvitse pitää. Ymmärrän formaatin nyökkäyksen lajityypin historiaan, mutta näin hyvän materiaalin annostelu vinyylisinglellä yksi biisi kerrallaan (kääntöpuolella instrumentaali aiheesta) tuntuu suorastaan sadistiselta. Vaikka hardcorepunkin rätkytys on kiivasta, mukana on melodiaa, koukkua ja soittamisen iloa. Resident Human takoo jatkoa parisen vuotta sitten ilmestyneelle Wheelin esikoisalbumille. Punomon retrosoul-soundi on jo aiemmilla esityksillä vahvaksi todettu, ja naistenpäivän kunniaksi julkaistuun feminiinivoimaa hehkuttavaan Siskot-kappaleeseen tällainen sointi sopii vieläpä erityisen hyvin. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. JUHA SEITZ HHHH Lost Horizons In Quiet Moments Bella Union Unenomaisen Cocteau Twinsin aktiivikauden päätyttyä multi-instrumentalisti Simon Raymonde keskittyi lähinnä levymogulin rooliinsa. Lost Horizonsin raamittamattoman kuuloinen sävellystyö, taustojen maalailevuus ja lauluosuuksien ajoittainen henkäilevyys aiheuttavat sen, että ohi mentyään In Quiet Momentsin lauluista ei jää pysyviä muistijälkiä. Tällä hetkellä ryhmässä vaikuttavat hänen lisäkseen rumpali Santeri Saksala sekä basisti Aki ”Conan” Virta. Kytkyjä Kaakkois-Suomeen löytyy myös The Boogie Mooses -kokoonpanolta, joka ei sekään koostu keltanokkamuusikoista. Albumin pääteokseksi ilmoittautuu yli 12-minuuttinen eepos Hyperion, jonka haikeat linjaukset eskaloituvat vitaaleiksi kimpuiksi. PERTTI OJALA HHH Dntel The Seas Trees See Morr ”A lilac bush and an apple tree / were standing in the woods”, mutisee robottiääni. Hiljalleen rupiseen pintaan avautuu kuitenkin harmonioiden mentäviä aukkoja. Levyarvostelut 3_21.indd 62 Levyarvostelut 3_21.indd 62 11.3.2021 15.25 11.3.2021 15.25. Turvallisuus voi rockin soitossakin olla joskus hyve. Kaikessa erillisyydessäänkin johdanto kertoo The Seas Trees Seesta paljon. Trion lajina on surfin, garage rockin ja rootsmusiikin kolmiottelu, joka periaatteessa rajaa vaikutteensa pienelle sektorille. Matkalaisetep:llä laulukieli on kuitenkin suomi ja linja sitä myöten luontevammin enemmän suomirockiin kallellaan. Vain Voittajan tiellä -biisissä arkikuvasto tökkii korvaan. Wheel Resident Human Omn Label Services Kokeellisen metallin yhtye Wheel perustettiin vuonna 2015, kun brittiläinen laulaja ja multiinstrumentalisti James Lascelles tutustui Suomeen muutettuaan samanhenkisiin muusikoihin. K unhan pianointro hiljenee ja ensimmäinen kasariheviriffi lähtee laukalle, tajuaa että tämä yhtye tietää mitä on tekemässä. Biisintekokokemus kuuluu, sillä erityisesti uljas Komeetta ja kaunis hituri Hiljaisessa huoneessa ovat suorastaan juhlavia kappaleita. Jo Cocteau Twinsistä ja This Mortal Coilista alkanut yhteistyö on nyt tuottanut toisen massiivisen hedelmän. Samaan syssyyn on digitaalisesti julkaistu vielä pari rallia lisää, joista toinen on lainatavaraa sekin, tällä kertaa Mountainilta. Vaikka Dntel-aliaksensa takana pakertava Jimmy Tamborello ei ilmaise tavoitettaan suoraan, tuntuu hän tutkivan raita raidalta, millaisiksi luonnollisen kaltaisiksi kokonaisuuksiksi keinotekoiset äänet voivat ryhmittyä. Rumpujen ja basson rytmiikka heittäytyy kekseliääksi, mikä pitää kuuntelijan kiinnostuksen yllä. Porukan debyyttijulkaisu on vinyylisingle, joka tosin jättää lievästi hämärän peittoon, mikä on sen sanoman ydin. Sen kun liittää punkjuurien kanssa Venomin ja Motörheadin kaltaisten nimien suoraviivaisuuteen, ollaan voittavan konseptin äärellä. Johanna Rauman pakoton mutta antaumuksellinen laulu ja torvisovitukset ovat makeaa kuultavaa Shaft-henkisestä kitarakoukusta nyt puhumattakaan. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Siirtymä on luonnollisempi kuin miltä asia paperilla näyttää. Jälkimmäiseen nimittäin ajatukset ohjaa b-puolen Sweet-laina Man From Mecca. Pitkä Juoksu -yhtyeen musikantit ovat tuttuja muun muassa power popin ilosanomaa julistaneesta Ben’s Diapersista. James Lascellesin lauluosuudet sekä kitaraja kosketintyylittelyt toistuvat modernin kuulaina. Otsikkobiisin esittäjäksi on löytynyt 82-vuotias louisianalainen soulveteraani Ural Thomas. Bändin kollektiivisesti säveltämät biisit annostelevat monipuolista sähköisyyttä, joka huurustuu hetkittäin perin ilmavaksi. Albumi on paikoitellen läheistä sukua Cocteau Twinsin eteerisyydelle, jota Thomasin lyömäsoitanta kuitenkin kauttaaltaan maadoittaa ja rytmittää. Levy-yhtiö puhuu leikkisästi Turun Motownista, mutta tässä yhteydessä viittaus genrensä kovimpaan termiin ei ole aivan katteetonta. Odotukset kesällä ilmestyvää albumia kohtaan sen kuin kasvavat. Vaikka edesottamukset ovat raskaita, erehtymätön melodisuus kannattelee näkemystä. Jos Fire-ep:n ilmiselvä vahvuus on taito tyylin vahvuuksien yhdistämisestä, niin vieläkin enemmän arvostaa bändin itsevarmuutta ja päämäärätietoisuutta – näitä neljää kappaletta kuunnellessa ymmärtää, että yhtyeen visio on selkeä. Levyarviot > 62 SOUNDI ...parhaimmillaan koko levy on solutason taidetta..
Tiedotteen mukaan pelkistä ensimmäisestä otoista koostetulla levyllä Neale tuo visionsa selkeästi näkyville. Omaperäiseen psykedeeliseen ja/tai progressiiviseen tunnelmaan ylletään useimpien kappaleiden bja c-osissa, joiden melodioissa tummaäänisen Sairasen ääni toimii hienosti. Levyn spontaanius tuo siihen hienoa energiaa ja jännitettä. Junakompin ja mandoliinin sävyttämä Once I Rode A Crazy Horse on mukaansa tempaava historiatarina alkuperäisen amerikkalaisen näkökulmasta. Sen tunnistaa heti bändin soundissa ja soittotatsissa, mutta siinä missä Dream Theaterin musiikki on todella tarkkaan harkittua ja rakennettua, on Liquid Tension Experiment selvästi vapaamuotoisempaa ja polveilevampaa musiikkia. Pikemminkin kerronta on pidättyväisen summittaista ja rungotonta. Garbageja trip hop -sävyinen Taottu sydän päättää albumin selvästi plussan puolelle. Maailman paras urkusoundi. Suoranaiseen tasapainoon musiikki ei kuitenkaan pyri. Valmiita vastauksia Tamborello karttaa viimeiseen asti. Kun ottaa huomioon, mistä lähtökohdista kappaleet ovat syntyneet, luulisi niiden menevän paljon enemmän kuulijan ihon alle, mutta harmillisen harvassa ovat ne, jotka niin oikeasti tekevät. Siinä missä jammailu istuu Frank Zappan ja Jimi Hendrixin kaltaisten artistien soundiin, on sillä mekaanisen tarkasti soitetussa Liquid Tension Experimentissa omat rajoitteensa. Lopputuloksena syntyi akustinen ja folkahtava voimaantumislevy, jota on kuorrutettu muun muassa erilaisilla perkussioilla, torvilla ja jousisoittimilla. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Bändin aiemmista levyistä pitäneet tulevat kuitenkin varmasti viihtymään kolmosenkin parissa. VILHO PIRTTIJÄRVI HH www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Hänelle virtaus on tärkeämpää. Vaikka yhtyeen nokkamies Jason Ringenberg on jo ehtinyt kypsään ikään, ote on edelleen räväkkä ja toimii sellaisena mainiosti. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. NUUTTI HEISKALA HHH Anneke van Giersbergen The Darkest Skies Are The Brightest Insideout Kun erityisesti raskaamman musiikin piireissä tunnetun hollantilaislaulajan progemetalliyhtye Vuurin pyörittäminen alkoi käydä raskaaksi niin henkisesti kuin taloudellisesti ja samaan aikaan parisuhde ajautui kriisiin, vetäytyi Anneke kitaran ja alkeellisen äänityslaitteiston kanssa mökkiin keskelle korpea purkamaan tuntojaan. NUUTTI HEISKALA HH Liquid Tension Experiment LTE3 Inside Out Kolme neljästä Liquid Tension Experimentin jäsenestä on vaikuttanut Dream Theaterissa. Ja kuten ennenkin, on puolet materiaalista taas ennalta sävellettyä ja toinen puoli improvisoitua. Heikompia hetkiä lukuun ottamatta levy on varsin nautittava ja vähintäänkin piristävä tasonnosto vaikkapa juuri Vuuriin verrattuna. Useampien a-osien laulumelodiat lienevät tarkoituksella kansanlaulumaisia (ja alisävellettyjä), mikä ikävästi korostaa sitä, että Sairasella sanottavaa – vaikka painavaakin manifestaatiota – on säkeissä aivan liikaa. Liina Harja Räyhä & Rauha Liina Harja Jyväskylästä helsinkiläistyneen biisintekijä Piia Sairasen Liina Harja -yhtyeen 90-lukulaiselta maistunut Valtion haltuun -debyytti (2018) jakautui Sairasen säröbassolla säveltämiin grungebiiseihin ja iskelmällisiin kappaleisiin, joissa kuului mm. Promokuvissa irvistellään totisen näköisinä, mutta ”behold the west coast groove / we’re the norsemen / we party on” -tyyliset sanoitukset eivät ehkä ole ihan linjassa muun imagon kanssa. Identiteettinsä äärelle – pysyvään syntyhetkeen, jatkuvan jakautumisen keskelle – levy ajelehtii lähes vahingossa. Einherjer lokeroidaan usein folkbläkkikseksi, mutta North Starilla black metal -vaikutteet ovat levyn parhaan biisin The Blood And The Ironin tuplabasarijytkettä ja vokalisti Sigurd Olaisenin örinälaulua lukuun ottamatta jätetty taka-alalle. Irtonaiset folk-biisit ovat kasettiusvan peittämiä, ja tämä tekee levystä eittämättä persoonallisen kuuloisen. North Starin sekoitus raskaampaa viikinkimetallia, esimerkiksi West Coast Groovella kuultavaa humppaa ja Kiss-tyylisiä perusrock-kitarasooloja on lopulta aika sekava. Acquainted With The Nightin selkeä visio kääntyy lopulta itseään vastaan. Siipirikko rauhtuva on upea, miltei doom metal -biisi. HANNU LINKOLA HHH Lael Neale Acquainted With The Night Sub Pop Nyt suhisee ja kohisee. letaan pelkästään englanniksi, mutta muilta osin jatketaan pitkälti siitä mihin pääosin norjankielisellä Norrone Sporilla (2018) jäätiin. Stoned On Rhinestones puolestaan on rivakka ylistys Hank Williamsille, jonka You Win Again kuullaan myös, samoin pari muuta perinnestandardia joista Christ Has Risen Today on kausituote, vanha pääsiäisvirsi. Bändin vähäeleinen soitto palvelee kokonaisuutta. ANTTI MARTTINEN HHHH Einherjer North Star Napalm Einherjerin viikinkimetalliveteraanit ovat ehtineet kahdeksanteen albumiinsa. Levyn iskevyyden määritteleekin pitkälti se, miten paljon laulajan ääni omia reseptoreita kutkuttelee. Levy tuntuu vanhanaikaiselta. Keskiössä on tietenkin upeaäänisen Anneken tarvittaessa joko keijumaisen heleästi tai ponnekkaasti kajahtava laulu. North Star heittelehtii laidasta laitaan niin tyylilajiensa kuin laatunsakin puolesta. Levyissä on samankaltaista sunnuntailevyn tuntua. Levyllä on silti rauhallisemmatkin hetkensä, The Carter Family -cover The Storms Are On The Ocean lähenee kansanlaulua viuluineen ja paljon käytetyistä taustalaulajista – kaksi Ringenbergin tytärtä – toinen nostetaan sillä duetoimaan. Suurin osa biiseistä on kuitenkin omia: Keep That Promise etenee kuin vihainen pikajuna eikä päätöspalassa Window Townkaan, jolla laulaja tutkailee Nashvillen muuttumista aikojen saatossa, hätäjarrua paineta. Röyhkä-vaikutteita. Erotuksena sen astetta melodisempi materiaali nojaa entistä vähemmän metalliin. Kusella jos kyykkyyni kuolen saattaisi mennä täydestä Ismo Alangon maneereilla, mutta ei valitettavasti toimi Sairaselta. Aivan kuten parin kymmenen vuoden takaisten Liquid Tension Experimentin (1998) ja Liquid Tension Experiment 2:n (1999) kanssa, on kolmonenkin sävelletty ja äänitetty muutaman viikon intensiivisessä sessiossa. Luvassa on siis keskitempoista metallia ajoittaisilla folk-melodioilla, humpparytmeillä ja muinaisaikojen fiilistä luovilla vasaraniskuilla höystettynä. Kun tämä juna lähtee, älkää ihmeessä jääkö asemalle. SOUNDI 63 Raukean mutta valppaasti assosioivan albumin pohjatunnelma tukeutuu Tamborellolle tuttuihin pyöreisiin sointeihin, jotka hellivät, rentouttavat ja huvittavatkin. JARI MÄKELÄ HHH Jason Ringenberg Rhinestoned Courageous Chicken Jason And The Scorchers yhdisteli aikanaan onnistuneesti americanaa ja ronskia rock-otetta. Mieleeni tulee vanha suosikkilevyni, Jolie Hollandin nostalgissointinen albumi Springtime Can Kill You vuodelta 2006. Parhaimmillaan bändin takovat groovet toimivat erinomaisesti, mutta ei levylle kovin montaa hyvää biisiä ole päätynyt. Kääntöpuolena kokonaisuus kuitenkin tuntuu hieman rakenteettomalta. Tykkään myös puheosuuksista, joita tusina-artistit eivät uskaltaisi viljellä. VESA SILTANEN HHH Levyarvostelut 3_21.indd 63 Levyarvostelut 3_21.indd 63 11.3.2021 15.36 11.3.2021 15.36. Touhua piristävät yllättävän hiphop-henkisesti ohjelmoidut rumpukoneraidat. Mielenkiinto ei meinaa pysyä, kun kappaleet kuulostavat aivan liikaa toisiltaan. Kappaleiden taso vaihtelee oikeasti tunteikkaista ja kauniista (Agape) aina sympaattisella tavalla simppelien ja hölmöjen (I Saw A Car) kautta unettavaan huttuun (Losing You). North Starilla lau...parhaimmillaan koko levy on solutason taidetta... Neale on äänittänyt laulunsa kasetille, ja levyllä kuullaan pääsääntöisesti vain akustista kitaraa, rumpukonetta ja Omnichordia, siis eräänlaista digitaalista autoharpia. Nyt ollaan liikkeellä ajattomammalla ja yhtenäisemmällä otteella eikä aina osuta maaliin. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Toinen levy on vaikeampi pala. Pitkästä tauosta huolimatta uusi levy muistuttaa siis monin puolin edeltäjiään. Omaan korvaani äänikuva on vähän lattana. Yhdysvaltalaisen lauluntekijä Lael Nealen toinen albumi Acquainted With The Night on oppikirjaesimerkki lofi-indie-julkaisusta. Nealen käsissä Omnichord, vähän lelumaisena pidetty kapistus, soi hienovaraisesti ja kauniisti kuin barokkikartanossa soiva harppu
Vokalisti Charlie Drinkwaterin ääni ja jopa ulkoinen olemus ovat lähellä Idlesin nokkamies Joe Talbotia. JARI MÄKELÄ HHH Eero Koivistoinen With Friends Jappa, The Complete Jazz At The Polytechnicum Recordings 1967-1968 Mondo Svart Ja sitten historiantunnille, jota ei voi kuivuudesta moittia. Mylvintää säestää vielä omalla rääkimisellään ärsyttävä komediatähti Chris Rock, jonka rooli julkaisun hypemiehenä tekee enemmän hallaa kuin hyvää. Uppersin brutalistinen ruhjonta tuo heti avausraita The Big Curvesta lähtien mieleen Idlesin. SHYGA! tarjoaa koko mitaltaan fuzz-pedaalien juhlaa, kummallista karnevaalitunnelmaa (Glitter Bug) ja oivaltavan anekdoottisia lyriikoita (Mr. Mieluummin kanssas rokkaisin -biisin lause ”Sä palvot Jussi Jurkaa” jos mikä tulee jostain kaukaa. Nimikappale on raastava ja raaka – ja tarttuva kuin takiainen. PERTTI OJALA HHHH Psychedelic Porn Crumpets SHYGA! The Sunlight Mound What Reality. 2 Ainoa Jann Wildena englanninkielistä rock’n’roll-unelmaa kokeillut Jani Tuovinen vaihtoi taannoin laulukielensä kotoiseksi ja muuttui Jani Matti Juhaniksi. Ensin ihastuttaa nuoren Eero Koivistoisen ärhäkkä trio, jota riemukkaalla calypso-renkutuksella O.K. Kakkososa on saanut alkunsa jo 2013, mutta erinäisistä syistä sen loppuun saattaminen on vienyt tähän saakka. Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi vol. Bustahan ei varmasti lopeta ennen kuin helvetti jäätyy, mutta ehkäpä hänelle sopii kuitenkin paremmin feature-artistin rooli. Syy voi johtua siitä, että bändi ehti aiemmin testaamaan uutta materiaalia (todistetusti intohimoisilla) keikoillaan, mutta uusin albumi on kirjoitettu autuaan tietämättä, miten yleisö ottaa biisit vastaan. Psychedelic Porn Crumpets asettuu tällä skaalalla lähemmäs jälkimmäisenä mainittua, mutta astetta raskaammalla ulosannilla. Pentagram-faneille tarjotaan Over Roverin alkusoinnut, loppubiisi on alkuaikojen Motörheadin tyylistä speediä. Prism). MIRKO SIIKALUOMA HHH TV Priest Uppers Sub Pop Lontoolaisen TV Priestin jäsenet soittivat yhdeksän vuotta sitten kaksi seiskatuumaista singleä julkaisseessa, melodista post-punkia veivanneessa Torchesissa. Syystäkin hyvin vastaanotettu levy on nyt saanut vähintään yhtä laadukkaan jatko-osan. Levylle on mahtunut monta erittäin hyvää sävellystä, ja yhtyeen sointi on miellyttävän äänekäs ja massiivinen. Huhut kitaran ja rock’n rollin kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Mies syytää maanista räppäämis tään kuin jumala raivoaan. Kyse on aidosta harvinaisuudesta, koska pian tenoriin vaihtanut mestari puhaltaa tässä mehukkaasti alttoa. JUSSI NIEMI HHH The Pretty Reckless Death By Rock’n Roll Century Media Ex-lapsitähti Taylor Momsen on nykyään jenkkirockin eittämättä parhaimpia laulajia, eikä Death By Rock’n Roll ole lainkaan lapsellinen levy. Toisen ep:n kaksi pitkää biisiä ovat pianisti Pentti Hietasen XYZ-septetin käsialaa. Kyse on Helsingin teekkareiden jazz-kerhon alun perin neljänä ep:nä julkaistuista taltioinneista. Tom Morellon kitaroinnin ryydittämä And So It Went vavisuttaa vastakohdista koostuvalla dynamiikallaan. Talven kylmät kyyneleet ja akustiseksi folkiksi sovitettu Olet aina mielessäin saavat makoisaa lisäväriä SINIn laulusolistivierailusta. 2 on rento ja hyväntuulinen levy, jolla pääosassa ovat erinomaiset biisit ja niiden vilpitön ja kunnioittava tulkinta ilman imitointia tai nöyristelyä. Kun Tuovisen riemastuttavan sydämellinen laulu ja ystäviensä kanssa viimeistelty napakan sävykäs ja tarvitaessa naiivinakin soundaava soitto yhdistyvät biisien vanhoihin suomennoksiin, niin albumi on kuin päivitetty tuulahdus oletetuilta vanhoilta hyviltä ajoilta. Toisaalta TV Priest kuulostaa myös hieman Grindermanin ryskeeltä, mikä ei ole ollenkaan paha asia. JARI MÄKELÄ HHH The Limit Caveman Logic Svart The Limit on 70-luvun lopun newyorkilaisen punkyhtye Testorsin kitaristi Sonny Vincentin tuore superkokoonpano, johon hän on onnistunut pestaamaan vokalistiksi amerikkalaisen doom metalin isän, Pentagram-yhtyeen Bobby Lieblingin sekä basistiksi unohdetun legendan, Dave Alexanderin tilalle puoleksi vuodeksi The Stoogesiin ennen bändin hajoamista pestatun Jimmy Reccan, joka myöhemmin 70-luvulla soitti Ron Ashetonin The New Order -yhtyeessä. History Week -instrumentaalin suvannon jälkeen päälle jyskyttävä Decoration kuulostaa hitiltä, eivätkä Slideshow, Fathers And Sons ja This Island tasossa kauaksi jää. Viimeisen vuosikymmenen aikana psykedelisen rockin luvattuna maana on voinut hyvällä syyllä pitää Australiaa. Nyt kyllä lähtee! MIKKO MERILINNA HHHH Levyarviot > ...jonain päivänä jopa tämän muisteleminen lämmittää meitä... Höpsösti nimetty SHYGA! The Sunlight Mound on hupsusti nimetyn perthiläisyhtyeen neljäs kokopitkä, eikä se tuota pettymystä aussipsykedelian ystävälle. Death Of My Soulin paatos kuulostaa melkein American-levyjen Johnny Cashilta ja Enough’s Enough sukeltaa Hendrixin ja Creamin varhaiseen psykedeliaan. Se olisi voitu tehdä 1990-luvulla ennen solistinsa ja bändiliiderinsä syntymää, mutta yhtä lailla se on 2020-lukulainen, teemoja ja melko täydellistä tuotantoa myöten. Kolmas ep tarjoilee lisää Koivistoista sekä edesmennyttä altistikaveriaan, hiukan friikahtavammin tuuttaavaa Pekka Pöyryä, sekä erikseen että yhdessä. Tuloksena on hengästyttävä paketti, jonka parasta antia tarjoavat vierailijat (Kendrick Lamar, Anderson .Paak, Rick Ross, Mary J. Fleeting Thoughts, keskivertoa kekseliäämmin nimetty Sir Lancelot ja useimmat muutkin kappaleet jytisevät kivasti. Soundgardenin Matt Cameronin ja Kim Thaylin kuorruttama Only Love Can Save Me Now muistuttaa herrojen bändistä vain hyvällä. Pienistä puutteista huolimatta SHYGA! The Sunlight Moundia voi lämpimästi suositella kevätauringon herättämään psykedelian nälkään. Kunhan tasapaksuhkosta ensivaikutelmasta pääsee yli, yhtyeen basistin Nic Buethin tuottama levy paljastuu yllättävänkin nyanssirikkaaksi ja vaihtelevaksi albumiksi. Blige, Rapsody, Nikki Grier, Vybz Kartel – jopa Ol’ Dirty Bastard nousee kuolleista tätä varten. Songilla täydennetään congalla ja Spanish Lady & Lovable Miss P:llä kahdella sellolla. Yhtyeen neljäs albumi esittelee vereslihaista, grungen ja heavyn suuntaan nojailevaa hard rockia, jossa Momsenin ilmaisu venyy kuiskauksesta suoraan huutoon. 64 SOUNDI RETRO Levyarvostelut 3_21.indd 64 Levyarvostelut 3_21.indd 64 11.3.2021 15.25 11.3.2021 15.25. Busta Rhymes Extinction Level Event 2: The Wrath Of God Conglomerate/Empire Jälleen tuomiopäivää julistavan Busta Rhymesin kymmenes albumi on nimestään päätellen jatkoosa räppärin vuoden 1998 hittialbumille. Pianisti Eero Ojanenkin yhtyy leikkiin. Energia on kauttaaltaan erittäin verevää eikä materiaalia tarvitse hävetä. LINDA SÖDERHOLM HHH Jani Matti Juhani Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi vol. Maailmanlopun lisäksi albumin kantavia voimia ovat mestarillinen, kultaaikaa kumartava klassisia samplejä nerokkaasti hyödyntävä tuotanto sekä Bustan inhorealistinen ärjyntä ja rahina. Tokihan apokalyptisen platan ajoitus ei olisi voinut olla parempi, varsinkaan poliittisesti sekä sosiaalisesti jakautuneessa Amerikassa, jota globaali pandemia on runnellut erityisen raskaasti. Albumia edeltänyt maistiainen Black Sea muistuttaa nykypäivän pirteää The Damnedia. Tämä on alkuvuoden sielukkaimpia rocklevyjä, joka hehkuu autenttisuutta sekä rakkautta lajia kohtaan. Vaikka The Limitissä soittaa kivikautisten veteraanien lisäksi kaksi vetreää nuorukaista 2000-luvun portugalilaisesta Dawnriderista, ei bändin musaa oikein pysty haukkumaan nuorisomusiikiksi. Samalla kun tyypit ovat koonneet rivinsä ja nimenneet itsensä uudelleen, on bändin musiikillinen linja tarkistettu nykymuodin mukaiseksi. Puoliballadi 25 on kohtalokas ja komea, ja My Bones groovaa Black Sabbathin hengessä vakuuttavalla valssipoljennollaan. Down underin happoisesta maaperästä on kuplinut pinnalle niin valtavirtasuosion löytänyt Tame Impala kuin kulttisuosioon noussut King Gizzard & The Lizard Wizard. Polttavan rakkauden räväkkyydestä Aamuöiseen sateeseen päätyvän levyn henkilökohtaisesti vierain laulu on Dannyn jo 50 vuotta sitten levyttämä Burt Bacharach -sävelmä Elän hetken. Vaikka TV Priestin todellinen taso punnittaneen livetilanteessa, on bändillä jo debyyttinsäkin perusteella mahdollisuudet vaikka mihin saavutuksiin. Liiderin ohella loistaa Ilkka Karumon, Paroni Paakkunaisen, Stanley Lindroosin ja Kaj Backlundin torvisektio. Jos neljäs ep jää nyt vain hauskaksi dokumentiksi 60-luvun lopun hilpeästä guerrilla-asenteesta, niin jazz-osasto puree lujaa. SHYGA! The Sunlight Mound jää kuitenkin hopeasijalle loistokkaalle edeltäjälleen And Now For The Whatchamacallit (2019). Mingus-vaikute on vahva. Äänentoisto menee vähän särölle, mutta meno on komeaa: paljon sävyjä, dynamiikkaa ja bluesin kaikuja. Kyllä maailmaan mahtuu useampikin Hugh Cornwellin aikaisen The Stranglersin ja The Fallin uljaita perinteitä jatkava bändi. Ensimmäiset kolme ovat räväkkää jazzia omin sävelmin ja neljäs, Posotusta Pimputusta Pompotusta, koostuu puoliksi multi-instrumentalisti Tomi Parkon underground-pilailuista ja puoliksi sekalaisista, hiukan musikaalisemmista happeningeista. Viime vuonna Tuovinen yllätti julkaisemalla albumillisen Elvis Presleyn tuotannosta poimittuja lauluja suomeksi. New York Dollsin comeback-albumin nimeä lainaten, jonain päivänä jopa tämän muisteleminen lämmittää meitä
Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja. www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Mikseri tulostus.indd 65 Mikseri tulostus.indd 65 11.3.2021 15.12 11.3.2021 15.12
Kun me aloitimme tämän homman 18-vuotiaina, vaikkapa nelikymppiset muusikot tuntuivat täydellisiltä ikälopuilta... – Eikä unohdeta sitä, että uusi kitaristimme Erik Rutan kirjoitti albumille kolme kokonaista kappaletta. Cannibal Corpsen huumori ei avautunut aivan kaikille, sillä jo Eaten Back To Life joutui muun muassa Saksassa kiellettyjen levyjen listoille. Sensuroidussa kansikuvassa äiti syö lastaan ruumiiden keskellä, hymähtää Webster. Jo mainittu sensuurin koura ei ole pysynyt loitolla Cannibal Corpsesta tälläkään kerralla. Ulkona paistoi aurinko ja lämpöasteita oli vaikka kuinka paljon, mutta Deiciden kaverit olivat pukeutuneet yltä päältä nahkaan ja kaikenlaisiin panosja niittivöihin... – Perustimme Cannibalin Buffalon kaupungissa New Yorkin osavaltiossa, mutta lähdimme nauhoittamaan Eaten Back To Life -debyyttilevyä (1990) Floridaan. – Vuosien aikana Cannibalin julkaisuja on asetettu monessa maassa pannaan mitä kummallisempien syiden takia. – Se toinen kansi on sitten hieman siistimpi! Raskaamman puoleista asiaa. Ja nyt minäkin olen jo yli viisikymmentävuotias! Kun Websterille esittää kysymyksen unohtumattomimmista muistoista liittyen yhtyeen alkuaikoihin, tarinoista ei tunnu olevan pulaa. – Violence Unimagined julkaistaan kahdella eri kannella. Tampan seudun metalliskene oli todellakin aivan uskomaton! Eaten Back To Lifeltä löytyi vielä varsin paljon thrash metal -vaikutteita, mutta kakkoslevy Butchered At Birth (1991) olikin sitten jo tyylipuhdas death metal -albumi. Esimerkiksi Saksan viranomaiset ovat laittaneet joitakin biisejä esityskieltoon, kun taas joidenkin muiden – paljon rankempien– kappaleiden livenä soittamisessa ei näytä olevan mitään ongelmaa, Webster ihmettelee. Emme koskaan päästä keskeneräisiä biisejä käsistämme vaan työstämme kappaleita aina niin kauan, että sävellykset tuntuvat täydellisiltä meidän omissa korvissamme, sanoo Webster. Eikä mennyt aikaakaan, kun tutustuimme myös Morbid Angelin, Obituaryn ja Deathin kavereihin. Hänen sävellyksensä ovat hieman erilaisia verrattuna minun ja toisen kitaristin Rob Barrettin teoksiin, ja tämä toi Violence Unimaginedille myös kaivattua vaihtelua. – En ikimaailmassa olisi kyennyt kuvittelemaan, että Cannibal Corpsen kaltainen äärimmäinen yhtye voi toimia näin pitkään. Miksi elokuvateattereissa voi aivan hyvin esittää Saw’n kaltaisia raakoja gorejuttuja, mutta Cannibal Corpse ei missään nimessä saisi julkaista kauhuelokuvista inspiroituneita sanoituksia. Kun mainitsen asiasta yhtyeen aikoinaan perustaneelle Alex Websterille, basisti alkaa pyöritellä päätään työhuoneessaan. – Tämä on toki tylsä klisee, mutta teemme joka kerta parhaamme. lissä. Violence Unimagined on yhtyeen viidestoista studioalbumi, mutta taso ei edelleenkään ole laskemaan päin. – Kreator, Sodom, Slayer ja muut thrash-pioneerit olivat meille isoja esikuvia, mutta sitten death metal ALEX WEBSTER ja viisi tärkeää levyä takavuosilta: ACCEPT: Restless & Wild • ACCEPT: Balls To The Wall • METALLICA: Master Of Puppets • IRON MAIDEN: Powerslave • SLAYER: Reign In Blood vei lopullisesti mennessään. Pikemminkin tuntuu siltä, että Cannibal Corpse vain parantaa juoksuaan iän myötä. Cannibal Corpsen uusi pitkäsoitto ilmestyy huhtikuun puoliväOIKEASSA PAIKASSA OIKEAAN AIKAAN Bazook 3_21.indd 66 Bazook 3_21.indd 66 11.3.2021 9.32 11.3.2021 9.32. – Koko sensurointikuvio on hyvin epälooginen. Cannibal Corpsen perustukset yltävät vuoteen 1988, joten kuluvan kalenterivuoden aikana bändin ikämittariin rapsahtaa numero 33. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 66 SOUNDI TEKEE PALUUN JUURILLE F loridassa päämajaansa pitkään pitänyt Cannibal Corpse on eräs maailman tunnetuimmista death metal -yhtyeistä – ellei peräti se kaikista tunnetuin. Tampassa sijaitseva Morrisound Recording -studio oli jo tuolloin kuuluisa metallimekka, emmekä joutuneet pettymään... Kun tulimme ensimmäisen kerran Morrisoundiin, death metal -yhtye Deicide oli siellä treenaamassa. Ja he olivat siis treenaamassa, huudahtaa Webster ja jatkaa: – Katsoimme toisiamme ja totesimme tulleemme oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Myös sanoituksien sävy muuttui, sillä ensilevyn teksteistä löytyi vielä humoristisia piirteitä, mutta Butchered At Birthin tarinat olivat jo kautta linjan varsin synkkiä
– Wheel on muuttunut niistä ajoista, ja Resident Humania on jo huomattavasti vaikeampi yhdistää yksittäisiin vaikuttajiin. SOUNDI 67 K u v a: V il le Ju u ri k k al a P rogressiivisen raskaan rockin kumpuilevissa maisemissa viihtyvä Wheel sai alkunsa pääkaupunkiseudulla vuonna 2015. Pohdimme jossakin vaiheessa, että voisiko levyn nimi olla pelkkä Human, mutta päätimme sitten käyttää Resident Humania – ja se on toki myös erään kappaleen otsikko. Basistiksi oli jo vaihtunut Aki Virta, kun taas kitaristi Roni Seppänen oli ilmoittanut jättävänsä yhtyeen vuoden loppuun mennessä, kertoo Saksala. Halusimme myös tietoisesti avartaa soundia, hakea uusia sävyjä ja etsiä tuoreita näkökulmia. Rundin toiseksi viimeinen keikka tapahtui Helsingin The Circuksessa, ja tupa oli hyvinkin täynnä. Meitä on monesti verrattu esimerkiksi Tooliin, ja etenkin ensimmäisellä ep:llä nämä vaikutteet olivat kuultavissa, sanoo Saksala. Äänitimme debyyttidemon jo muutaman kuukauden kuluttua, ja nauhoite julkaistiin uudelleen miksattuna myös ep-formaatissa (The Path, 2017). – Syksyllä 2019 kiersimme Soenin avausbändinä usean viikon ajan ja esiinnyimme muun muassa Istanbulissa. Ensimmäinen oma eurokiertue taas tapahtui talvella 2020. – Kun aloimme valmistella uutta materiaalia syksyllä 2019, yhtyeen rivistöt kokivat isoja muutoksia. Nopeasti valokeilaan noussut Wheel ei ole liiemmin ehtinyt levätä laakereillaan, sillä ahkerasti kiertäneen yhtyeen discografiasta löytyy jo nyt niin ep-levytyksiä kuin pitkäsoittojakin. Moving Backwards -pitkäsoitto saapui markkinoille alkuvuodesta 2019, ja sen jälkeen rundasimme Euroopassa muun muassa Soenin ja Katatonian kanssa. – Suunnittelimme ja toteutimme levyn huolellisesti, ja Moving Backwards nosti bändin kokonaan uudelle tasolle. Albumin kantavia teemoja ovat ihminen yksilönä sekä yhteisön osana ja ihmisyys ylipäänsä. Luodaan ensin kuitenkin muutama katse kohti takavuosia. AVARAMPAA SOUNDIA, UUSIA SÄVYJÄ JA TUOREITA NÄKÖKULMIA Viimeinen kysymys: pystytkö nostamaan esiin joitakin artisteja, joiden vaikutus Wheelin ulosantiin on ollut erityisen suuri. – Jamesilla (Lascelles, laulaja-kitaristi) oli aikoinaan muutamia biisejä pöytälaatikossa, ja lähdimme työstämään niitä eteenpäin. Samoihin aikoihin aloimme valmistella debyyttialbumia, ja saimmekin sen valmiiksi alkusyksyn aikana. – Kokoonpanomuutokset toki tarkoittivat sitä, että kakkoslevystä tulisi väkisinkin erilainen. Joistakin ideoista syntyikin ytimekkäitä ja lyhyempiä teoksia, kun taas osasta rakentui monimuotoisempia ja kestoltaan pidempiä juttuja. Tuntui todella hienolta palata pitkältä reissulta vastaanottavaisen kotiyleisön eteen! Siirrytäänpä sitten juuri ilmestyneen Resident Human -albumin äärelle. – The Divide -ep ilmestyi vuonna 2018. – Jos katsotaan tekstejä, niin James halusi tällä kerralla herättää ajatuksia ja hän kirjoittikin kantaaottavampia sanoituksia. Toisaalta tahdoimme säilyttää ennakkoluulottoman asenteen ja antaa biiseille tilaa muovautua niiden oman luonteen mukaisesti. Mainio kakkosalbumi Resident Human on juuri ilmestynyt, ja palataan sen äärelle tuota pikaa. Millaisia ajatuksia Moving Backwards herättää tänä päivänä. – Bändin jäsenillä on omat suosikit ja vaikuttajat, ja ne sulautuvat yhteen Wheelin materiaalissa. Ep:n ilmestymisen jälkeen soitimme joitakin keikkoja esimerkiksi Saksassa ja Iso-Britanniassa, kertoo rumpali Santeri Saksala. Albumia kehtaa kuunnella ja jopa suositella edelleenkin! Kun taas muistelet menneitä keikkoja, millaisia muistoja nousee mieleen. Sen voin toki sanoa, että pidämme kollektiivisesti esimerkiksi Karnivoolista, Alice In Chainsista, Soundgardenista, The Mars Voltasta, Meshuggahista, Rage Against The Machinesta ja Radioheadista! ”Albumin kantavia teemoja ovat ihminen yksilönä sekä yhteisön osana ja ihmisyys ylipäänsä.” WHEEL Bazook 3_21.indd 67 Bazook 3_21.indd 67 11.3.2021 9.32 11.3.2021 9.32
– Jos Alexi suhtautui vierailuunsa kunniana, niin tunne oli todellakin molemminpuolinen, nyökkää Friedman ja jatkaa: – Palaan vielä Infernon lähtökohdan äärelle: en missään nimessä halunnut, että Alexi soittaa johonkin biisiin hätäisen soolon, ja koko homma on sitten siinä. K un Marty Friedman soittaa Soundille eräänä päivänä maaliskuussa, Tokiossa kello käy jo iltaa. Oli hienoa tajuta, että heavy metalin maailmasta löytyy edelleen valtavia lahjakkuuksia, ja aloinkin seurata Children Of Bodomin uraa tarkalla korvalla. Kitaristi kutsui levylle ulkopuolisia muusikoita, ja eräs heistä oli Alexi Laiho. MUSIIKIN ILOSANOMAN VIEJÄ MARTY FRIEDMAN – Nämä albumit sisältävät omia versioitani monenlaisista japanilaisista biiseistä. Menin sitten vieraaksi japanilaisen journalistin Masa Itohin radioohjelmaan, ja hän soitti lähetyksessä jonkun Children Of Bodomin biisin. Muun muassa Megadethin klassikkoalbumeilla 90-luvulla soittanut kitaristi on asunut Japanissa 2000-luvun alkupuolelta asti. Tiesin Alexin olevan kiireinen, mutta päätin silti kysyä hänen mielipidettään. – Aloin valmistella Tokyo Jukebox 3:a vuonna joskus 2019, sillä minulta haluttiin musiikkia Tokion olympialaisiin. Olen valtavan iloinen, että pystyn tällä tavalla viemään täkäläisen musiikin ilosanomaa eteenpäin, sanoo Friedman. Keskustelu ottaa heti suunnan kohti Alexi Laihoa. Kysyinkin Alexilta, että huvittaisiko häntä kirjoittaa kokonainen kappale, johon minä sitten lisään joitakin omia ideoitani. Ilahduin kovasti, kun hän ilmoitti saman tien olevansa mukana! Megadethin Rust In Peace oli aikoinaan eräs Alexin ehdottomista suosikkilevyistä, joten pyyntösi oli hänelle kunnia-asia. Urheilutapahtumista puheen olleen: kahden ensimmäisen Tokyo Jukeboxin musiikkia on hyödynnetty Tokion maratonin lähtöhetkien juhlallisuuksissa. En ole koskaan ollut kova ärinälaulun tai kosketinsoittimien ystävä, mutta Children Of Bodomin materiaalissa nekin kuulostivat hyviltä. Artistin poismenoa syvästi pahoitteleva Friedman kertoo ihastuneensa Laihon soittoon ja Children Of Bodomin biiseihin heti Japaniin muutettuaan. Olin kuin puulla päähän lyöty: aivan mahtavia melodioita ja riffejä, hienoa soittoa ja niin edelleen... – En usko, että jaksaisin juosta montaakaan kilometriä! MARTY FRIEDMAN ja viisi merkittävää albumia takavuosilta: ELVIS PRESLEY: Elvis ’56 BEACH BOYS: Endless Summer KISS: Alive! BLACK SABBATH: Sabotage RAMONES: Leave Home K u v a: Su su m u M iy aw ak i Bazook! Teksti: Timo Isoaho > 68 SOUNDI Bazook 3_21.indd 68 Bazook 3_21.indd 68 11.3.2021 9.32 11.3.2021 9.32. – En ollut siinä vaiheessa seurannut maailmanlaajuista metalliskeneä vuosikausiin sen kummemmin. Tämä sopi Alexille hyvin ja lopputulos on aivan loistava. Lycanthrope todellakin kuulostaa Alexi Laihon biisiltä, josta löytyy myös Marty Friedmanin puumerkkejä! Siirrytäänpä sitten Infernon ääreltä Friedmanin uuden albumin äärelle. Huhtikuussa Euroopassa ilmestyvän levyn nimi on Tokyo Jukebox 3, ja pitkäsoitto seuraa vuosina 2009 ja 2011 ilmestyneitä Tokyo Jukeboxin ykkösja kakkososia. Kisoja jouduttiin siirtämään, mutta päätin silti tehdä levyn loppuun asti. Vuonna 2014 Friedman julkaisi Inferno-sooloalbumin. Olin toki kuullut joitakin yhtyeitä, mutta ne tuntuivat toinen toistaan tylsemmiltä, sanoo Friedman. Olen itsekin ollut paikan päällä soittamassa kitaraa ja lähettämässä juoksijoita matkaan. – Kun valmistelin Infernoa, päätin pyytää levylle hienoja vierailijoita. – En todellakaan, nauraa Friedman. Oletko ikinä ajatellut liittyä juoksijoiden seuraan
Nummirock tulostus.indd 69 Nummirock tulostus.indd 69 11.3.2021 14.51 11.3.2021 14.51
Yhtyeen kultaaika ajoittui 1960luvulle ja Campi teki kaik kensa lukuisten studiosessioiden eteen, toisinaan soitellen vie railevia muusikoita paikalle ympäri maailman, jopa USA:sta asti. Kokoelmalevyllä kuulemani Un Graso De Areia oli totaalinen ”puulla päähän” elämys kuulijalle, jolle big bandit olivat tarkoittaneet lähinnä jotain pystyyn kuollutta dixielandia. Musiikki oli tärkeämpää kuin raha, eikä ihmekään että alussa mainittu La Campimania on vain yksi maestrolle sävelle tyistä tribuuteista. Sahib Shihabin Seeds, Companionship ja Summer Dawn, ”holy grail” harvinaisuuden maineen saaneet Dusko Goykovichin Internacionalni Jazz Oktet kymppituumai nen, ClarkeBoland Sextett nimellä tehty mystinen Swing Im Bahnhof, tai vaikkapa Johnny Griffinin erittäin aliarvostettu Lady Heavy Bottom’s Waltz ovat kaikki huikeita näytteitä 1960 luvun kuumien vuosien eurooppalaisesta huippulaadusta, jul kaisijoinaan usein mystisen oloiset ja vieraan kuuloiset levy merkit kuten SABA, Vogue tai RTB. Kahvila sijaitsee LänsiSak sassa, aivan 2000vuotiaan Kölnin keskus tassa.” Näin kertoo varsin vähän tunnetun Blue Note julkaisun The Golden Eightin kansiteksti. Yhtyeen top billing nimet ovat amerikkalaisrumpali Kenny Clarke ja belgialainen pianisti Francy Boland. Yhtye teki yhteistyötä myös kuu luisien laulusolistien Carmen McRaen ja Mark Murphyn kanssa. Clarke vaikutti myös vahvasti vanhan manteereen puolella ja asui Pariisissa, ja näiden kahden muusikon ympärille kasautui milloin millainen kin tähtisikermä eri maalaisia soittajia. Esittäjänä on Kenny Clarke – Francy Boland & Co., ja levy on nauhoitettu Blue Notelle poikkeuk sellisesti Euroopassa, Kölnissä toukokuussa 1961. Saagaan kasvoi kiehtovia kerroksia uusien levy löytöjen myötä. Jazz kiinnostaa 3_2021 -taitto_a.indd 70 11.3.2021 21.02. Kyseessä on tyylikäs (’hip’) italialaistyylinen kahvila, joita toki muuten kin näkee siellä täällä, mutta tässä nimenomai sessa paikassa espresso on aivan erityislaatui sen ensiluokkaista. Big bandin osalta kaiken ytimessä olivat musiikin laaduk kaat perusraakaaineet: Bolandin säveltäjän ja sovittajan kyvyt, Clarken johtaman rytmisektion tarjoama luja selkänoja, sekä tähtisikermä toinen toistaan taitavampia, mutta silti musikaa lisuudessaan tinkimättömiä solisteja. ”T ämän albumin avausraita La Campimania viittaa paik kaan ja henkilöön, jonka ansiota tämän väke vän levyn synty on. Ensimmäinen ClarkeBolandraita, jonka kuulin sinetöi oitis yhtyeen paikan jazzkiinnostukseni huipulla. Miten voimakas, sven gaava, moderni ja jyräävä kappale onkaan! Kyseinen levy, Latin Kaleidoscope, oli löydettävä jostain ja oitis! Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives BARISTAN BIG BAND Hot Heros & Janne Laurila: Nuotiosavua Playground Elephant9: Arrival Of The New Elders Rune Grammofon Archie Shepp & Jason Moran: Let My People Go Archieball KOLME JAZZ-UUTUUTTA KEVÄÄN KYNNYKSELLE JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. 70 SOUNDI Monet muut seurasivat: Mark Murphyn kanssa nauhoi tettu Midnight Mood (1968), hienolla mustahopealla slee vellä varustettu Off Limits (1971), kömpelöhkön semi eroottisen kannen rastikseen saanut Sax No End (1967) ja kir sikkana kakun päällä Japanista asti löydetty The Golden Eight (1961). Gigi Campin unelma kävi toteen ja voittava paahto oli valmis. Alussa mainittu kahvilanpitäjä on tuottaja Gigi Campi (1928–2010), jonka luomuksena 1960luvun alussa alkunsa sai Euroopan jazzhistorian merkittävimpiin lukeutuva yhtye, vajaan 20 vuotta toiminnassa ollut ClarkeBoland Big Band. Yhtye kantoi eri kansal lisuuksien muodostamaa kuvainnollista lippujen tilkkutäkkiä ylpeänä ja vei samalla eteenpäin yhtenäisyyden sanomaa, joka on nähtävissä esimerkiksi Jazz Is Universal levyn kannessa. Kaikki täyttä rautaa. Barista pyöräytti kokoon big bandin, joka asetti uuden riman modernille jazzille Euroo pan mantereella. Pidän monia muusikoiden omilla nimillä julkaistuja, osin ClarkeBoland Big Bandin muusikoilla nauhoi tettuja pienyhtyelevyjä kenties vieläkin rakkaampina kuin ison bändin teokset. Pitkään ClarkeBoland Big Band määritti minulle kuulijana yksinoikeu della sen, miltä verevä suuryhtye jazzissa kuu lostaa. Toista kuuntelen parhaillaan: Sahib Shihabin levyttämä Campi’s Idea. Tusina eri uskontoakin mahtui 17 ja 21 muusikon välillä vaihdel leen orkesterikokoonpanon sisään sulassa sovussa. Huomionarvoisia muusikoita ClarkeBolandsaagassa olivat trumpetisti Dusko Goykovich (silloisesta Jugoslaviasta), pariisi laistuneet amerikkalaiset Jimmy Woode (basso) ja Johnny Grif fin (saksofoni), ruotsalaispasunisti Åke Persson, brittifonistit Tony Coe ja Ronnie Scott sekä Kööpenhaminassa asunut ame rikkalaisfonisti Sahib Shihab
Gillespie laulaa nuotin vierestä niin hienosti, ettei moni pysty ankaralla harjoittelullakaan samaan. Moni 22-Pistepirkko-fani on kovasti viehättynyt yhtyeen rumpalin Espen laulamiin numeroihin, joita on perinteisesti yksi kappale jokaisella yhtyeen albumilla. Jopa silloinkin, kun laulajan ääni on suunnilleen vireessä, Autotunella voidaan varmistaa vireen puhtaus. Tietysti on olemassa ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti kykene laulamaan mitään nuotilleen. Smithin kummallisen ölinän ympärille. Yleensä Espe laulaa vain itse tekemänsä biisit – epävireisesti ja tankeroaksentilla. Sex Pistolsin hajottua Lydon perusti Public Image Limitedin (PiL), jonka puitteissa hän kehitteli epävireistä laulutyy liään yhä kummallisemmaksi. Nuotin vierestä voi laulaa monella tapaa, ja sitäkin voidaan arvottaa hyväksi ja huonoksi tilanteesta riippuen. Rentoudesta ja itseluottamuksesta kumpuaa vaikutelma, ettei laulaja piittaa pätkääkään siitä, pitääkö joku kuulemastaan. Jason Williamson laulaa yhteiskuntakriittiset tekstit Itä-Midlandsin murteella ja tyylillä, joka halveksii melodioita. Musiikin kuuntelijoiden kannalta merkittävintä tässä on kaiketi se, miten Autotune on muokannut musiikin kuuntelun odotuksia ja estetiikkaa. On vaikea tietää, laulaako Gillespie tahallaan epävireisesti, sillä toisinaan hän laulaa melko lailla oikein. Olennainen kysymys molemmilla edellä mainituilla artisteilla oli: voiko näin laulaa. Kummallisella tavalla tulkinta vetoaa ja riisuu kuuntelijan aseista. Kyllä voi. Ja niin myös tehdään. Autotunen aikana ja rockin eetoksen hiipuessa nuotin vierestä laulaminen on kapinallinen teko. Äänen virettä korjaavasta Antares-yhtiön Autotune-laitteesta, sekä sen kilpailijoiden vastaavista tuotteista, on tullut normi studiotyöskentelyssä. Laulaja voi myös laulaa pääsääntöisesti vireessä mutta välillä, esimerkiksi laulusuorituksen vaikeissa kohdissa, vire voi heittää toivotusta. Sellaistakin esiintyy, ja esimerkkejä riittää yllättävän paljon. Brittiläisen Sleaford Modsin punkista, hiphopista ja popminimalismista ammentava remellys perustuu monen muun asian ohella perinteisen muusikkouden ironisoimiselle. Se on tässä ajassa poikkeuksellista ja jopa romanttista. Sleaford Mods on tyyliltään paljon velkaa vanhemman koulukunnan (taide)punkkareille ja indie-eksentrikoille. Gillespiellä ei ole perinteisessä mielessä kovinkaan kummoinen ääni, mutta niin vain mies on yksi Skotlannin suurimmista rokkitähdistä. Yhtyeessä soittajat vaihtuivat tiuhaan, mutta sen tunnisti aina Smithin äninästä. Sallitaanko virheitä. Biisien välissä hän laittaa tietokoneesta taustat päälle. Tulkinnan omituinen viehätys tuntuu sekoitukselta sääliä ja coolia. Omimman ilmaisunsa Primal Scream ja Gillespie löysivät vuoden 1991 Screamadelicalla. Tractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen Johnny Rotten esitteli laulutaitojaan Sex Pistolsin keikalla Amsterdamin Paradisossa vuonna 1977. Keikoilla yhtyeen musiikista vastaavan Andrew Fearnin toinen käsi on tiukasti housuntaskussa, toisessa on pullo Stellaa tai Fostersia. Autotunella voidaan kikkailla toki monella tapaa, ja yksi niistä on käyttää sitä selkeästi kuultavana efektinä, jolloin se tekee lauluäänestä ”robottimaisen”. Sen hapokkaissa dub-opuksissa Gillespie laulaa laiskasti kuin olisi pöllyissä tai juuri nukahtamassa. PB SOUNDI SOUNDI 71 vuonna 1976 perustettu The Fall keskittyi koko hiljattain päättyneen uransa ajan Mark E. Tärkein suunnannäyttäjä on tietysti John Lydon, alias Johnny Rotten, jonka ulosanti ja persoona oli pitkälti Sex Pistolsin vallankumouksellisuuden ja menestyksen takana. Uuden aallon harjalla perustettu, laulaja Bobby Gillespien luotsaama Primal Scream aloitti uransa 1960-lukuisella kukkaispopilla, mutta siirtyi varsin nopeasti kokeellisemman musiikin pariin. Ja mikä hauskinta, jokainen kykenee siihen! T änä päivänä levylaulajilla on paremmat oltavat kuin ennen. Väärinlaulajat rikkovat esteettisiä normeja ja sitä myötä sosiaalista järjestystä koskien sitä, kuka saa laulaa, esiintyä tai levyttää. Myös runsaasti puhelaulua, yhdenlaista räppia, sisältävän laulun holtiton epävireisyys on aivan olennainen tekijä yhtyeen musiikin arrogantissa ja anarkistisessa yhteiskuntakriittisyydessä. Sex Pistolsia vuotta myöhemmin OSAAKO JOHNNY ROTTEN LAULAA. Tämä ääni vaikeni vasta tammi kuussa 2018 Smithin kuoltua keuhkokomplikaatioihin. K u v a: K o en Su y k /H o ll an n in k an sa ll is ar k is to ”Väärinlaulajat rikkovat esteettisiä normeja ja sitä myötä sosiaalista järjestystä koskien sitä, kuka saa laulaa, esiintyä tai levyttää.” Tractatus 3_2021 -taitto_a.indd 71 11.3.2021 21.05. Mutta että tahallaan lauletaan väärin. Gillespie on kuin diileri, joka suostuttelee kuuntelijan vetämään musiikillista happoa ja ekstaasia. Alkuaikojen melodisen tyylin Gillespie hallitsi vain rimaa hipoen
Myös muista paikallisliikkeistä on onnistuttu vangitsemaan jotain olennaista: Lahden duunarimentaliteetti, Jyväskylän kilpailuhenki ja Tampereen pilluksi ja päihteiksi luisunut pioneeristatus. Suomipunkin synty, vielä kerran Pörröisen nostalgisia rap-hetkiä Sisäpiirin näkökulma suomirockiin Äänessä ovat lähinnä og:t, kuten Elastinen, Asa, Paleface, Pijall, Hannibal ja Chyde. Sekin on yhtymäkohta suomipunkin varhaisvaiheissa huseeranneen Miettisen teokseen. Fokus ainoastaan retroiluun olisi palvellut paremmin. Jenkkipunkliikehdinnän syntyä tarkastellut kirja oli aika yleisluonteinen. Kyseessä on opuksen pohjimmaisesta ajatuksesta johtuva dilemma. Niin kiinnostavia kuin nämä muistelut ovatkin, häiritsee yhä uudelleen samojen asioiden kertominen monilla suilla peräjälkeen. Holm harmitteleekin, kuinka monen tähden parhaat vuodet ovat kuluneet päihdesumussa. Kirjassa pyöritään pitkälti manserockin parissa, ja ymmärrettävästi ison huomion saa edesmennyt Olli Lindholm, jonka kanssa Holm työskenteli kauan ja tiiviisti. Toki aihepiirin myötä surullisia tapahtumia riittää muutenkin, ja alkoholi nousee usein pääosaan. Olarin kaupunginosan merkitys suomiräpille on kiistaton. Sarjaan päätyneistä kaupungeista Pori on jakson perusteella totaalinen outolintu. Lukukokemus on kevyen viihdyttävä, ja kolumnimainen kirjoitustyyli sopii kuvastamaan täkäläisen musiikkimaailman usein surkuhupaisaakin menoa. Kirja myös piirtää selkeän kuvan alan ammattimaistumisesta sekä artistiettä bisnestasolla. Lindholmin mukana kirjaan tulee luonnollisesti koskettavuutta ja syvyyttä. Montaakaan uutta anekdoottia ei mukaan mahdu. Jo aikaa sitten pystyyn kuollut jaanaaminen mikä oli punkia ja mikä ei sekä tutut tarinat Eppu Normaalin Ruisrockhulinoinnista tai Ramonesin ensimmäisistä Suomen-keikoista tulevat jälleen kerran kerratuksi. ANTTI LUUKKANEN MIETTINEN: SUOMIPUNK 1977–1981 LIKE SENSUURI VAAVI K u v at : So u n d in ar k is to K u v a: V il le Ju u ri k k al a MIETTINEN sanoin kuvin_3_2021 -taitto_a.indd 72 12.3.2021 13.33. Tämän vuoksi asiaan vihkiytyneille on luvassa pörröisen nostalgisia hetkiä. tutustuu seitsemän suomalaiskaupungin rap-skeneihin. Holmin ammattitaidon ja käytännönläheisen otteen ansiosta kirja käy oppaaksi musiikkialan töistä haaveileville. Syvyyttä tulee laajentamalla henkilöja bändigalleriaa punkin tee-se-itse-kulttuurin aluskasvillisuuteen, mikä tervetullutta onkin. YLE AREENA S uomipunkin tarkoituksena lienee olla vastine Please Kill Me -teokselle, jossa puheenvuoro annettiin ensimmäisille punk-pioneereille. Helsingille on omistettu kaksi jaksoa: Fintelligensin alkupamaukseen ja levykauppa The Funkiestin merkitykseen keskittyvä ja Itä-Helsingin lähiöille omistettu. Kommenttien virta soljuu teeman mukaisesti pelkin lainauksin. Enimmäkseen ratkaisu toimii. Holm päätyi edustamaan tähtiartisteja Poko Rekordsin tiedottajana kunnes perusti oman ProPromotion-yrityksensä. Toisaalta moni aihe jää pintapuoliseksi pikakelaukseksi, ja osa kerrotuista anekdooteista jää vähäpätöisiksi niin merkityksensä kuin viihdearvonsakin puolesta. Miten soihtu kulki alkuhämärästä tähän vai onko uusi aalto edeltäjistään irrallinen liikehdintä, siihen dokumentti esittää vain hätäisiä vastauksia. Mukaan on saatu houkuteltua myös eläköitynyt Cheek paukuttelemaan henkseleitään. 72 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja E dellisen vuosisadan suomalaista musiikkielämää on muisteltu riittämiin, joten palkitun tiedottajakonkarin Taija Holmin 2000-lukuun keskittyvä katsaus on tervetullut jo rajauksensa puolesta. Plussaa jaettakoon hienolle aikalaiskuvitukselle. Kotikulmien edustaminen on leivottu räppiin alusta alkaen, joten ensimmäinen ilmiselvä debatin aihe on kohdekaupungit. Kirjan tyyli on erikoinen: se pyrkii piirtämään laajan läpivalaisun suomalaisen musiikkibisneksen viimeisten vuosikymmenten muutoksista mutta tekee sen lähinnä Holmin omien kokemusten, mikrotason esimerkkien ja anekdoottien kautta. Miksi jälleen kerran halutaan suomipunkin yli 40-vuotinen historia typistää vain neljäksi ensimmäiseksi vuodeksi. JUKKA HÄTINEN MIST SÄ TUUT. Kirja on kurkistus jo vuosikymmeniä sitten kanonisoidun suomipunkin ensiaskeleisiin. Ongelma piilee siinä, että jos aihepiiri vähääkään kiinnostaa, nuo askeleet on jo käyty moneen kertaan lävitse Miettisen omissa kirjoissa, suomalaisen rockin yleisteoksissa tai vaikkapa Mika Saastamoisen Parasta lapsille -historiikissa. Jos et ole lainkaan perillä suomipunkin historiasta, voit toki aloittaa innostumisen tästäkin. Nyt tuntuu, että alle puolituntisiin jaksoihin on yritetty saada liikaa asiaa. MIKKO MERILÄINEN TAIJA HOLM: Loppuunmyyty! – Musiikkibisneksen muutoksen virrassa 2000–2020 DOCENDO Y len kahdeksanosainen dokumenttisarja Mist sä tuut. Tämä sotkee myös käsitystä aikajanasta: ensin käydään tarkasti läpi asioita 20 vuoden takaa, ja yhtäkkiä esitellään kaupungin kuumin nimi vuosimallia 2021. Viimeksi mainittu on ainoita dokumentilla näkyviä nuoremman polven edustajia, jotka vielä kokevat hiphopja rapkulttuurin omakseen. Haastatteluiden perusteella Brädille pitäisi myöntää suomiräpin diplomaattipassi ja palopuheinen Gettomasa voisi aloittaa uransa sivujuonteeksi oman podcastin. Lappeenrannan ja Joensuun ohittamisen kanssa pystyy vielä joten kuten elämään, mutta Espoolle selän kääntäminen on anteeksiantamatonta. Mutta jos kyse on suomipunkin yleisesityksestä, mikrotasolle laskeutuessaan kirja vaikuttaa vain kirjoittajan oman kaveripiirin muisteluilta
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Kake tulostus.indd 73 Kake tulostus.indd 73 11.3.2021 14.52 11.3.2021 14.52
Norjalaisen rockin, kuten Turbonegron tai Kvelertakin, ystävät saattavat löytää tästä itselleen jotain. Politiikka, helvetin raskas laji! Eduskunnan entisen pääsihteerin ja suojelupoliisin entisen päällikön Seppo Tiitisen jutustelut ovat sen sijaan melkoista veijariromaania. Mukaan mahtuu kommellusta KGB:n vakoojien kanssa temppuilusta surku hupaisiin ulkomaan reissuihin, joissa Tiitinen ihmettelee niin Romanian diktaattori Ceau?escun palvontaa kuin Japanissa änkyräkännissä koheltavaa huippusäveltäjä Joonas Kokkosta. Näin poikkeusaikoina ja ilmastoa ajatellen paikallisuus vaikuttaakin parhaalta vaihtoehdolta. Hetkittäin se on niin asiakeskeinen, että suuta ihan kuivaa. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Ystävän suosituksesta. Esimerkiksi expersu -ja-sinis-ministeri Jari Lindströmin Syvään päähän on aivan ansiokas katsaus politiikan ulkopuolelta oikeusja työministeriksi päätyneen, öh, työmiehen vaiheisiin Sipilän myrskyisessä hallituksessa. Samuli Putron Keskellä kesää -lp:n voittivat Jan Ahlqvist Tuusulasta ja Mikko Laine Palokasta. Ei vouvaa, eikä patterit hyydy kylmyydestä. Death By Unga Bungan tyyli on ihanan rosoista, välillä kakofoniaan yltyvää ränkytystä ja silti niin siistiksi siloteltua hallittua kaaosta samalla melodisuutta tarjoillen. Ja myönnän, että olen ehkä liian helppo ärsyyntymään sen kaltaisista asioista. MIKAEL MATTILA Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli kätketty sivulle 23. Suoratoistopalvelut ovat olleet tähän mennessä aika kehnoja suosittelemaan minulle uutta musiikkia. Voittajalle tulee seuraavat lp-levyt: l Cats Of Transnistria: Aligning l Stinako: Ikuisuus l Black Twig: Heliogram l New Tigers: The Badger viimeinen sana -taitto_2021_3_a.indd 74 11.3.2021 21.36. Toisaalta selostukset perustuslain uudistamisesta kannattaa kärvistellä; ne muistuttavat, miten Tiitinen oli hajauttamassa presidentin valtaa eduskunnalle, hallitukselle ja pääministerille. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Paras levy tällä vuodelle on ollut ehdottomasti Heavy Male Insecurty norjalaisbändi Death By Unga Bungalta. Paskapuhetta, mutta uskon! Nyt työstössä on Esko Ahon katsaus lamavuodeen 1991 ja aikaan sen ympärillä. Niin ja niin sanotulta ”Tiitisen listalta” maestro ei kuulemma muista yhtään nimeä. Paras kaveri laskureissuille on jo jonkun aikaa sitten hyvältä ystävältä saatu K2 Darkstar (vm. En yhdy moniin Lindströmin asiakysymyksiin, mutta hän tuntuu työnsä vakavasti ottavalta, pyyteettömältä puurtajana. Tässä maistuu vähän Amerikka, mutta kuten aromisuola, se on ihan ookoo perusmaku. Valoisan aikaan on mahtavaa tutkia eteläistä Kymenlaaksoa, kuljeskella ympäriinsä ja etsiä mäkiä, joita sitten laskea alas. Sitä voi kuvitella itsensä Eurooppaan tai Lappiin. Tuntuu lohduttavalta, kun keskiiän ylittäneet ukkelit katsovat uriaan taaksepäin ja painelevat jälkiviisauden villasella vähän sitä sun tätä. Ystävät onkin parasta. Hätkähdyttävällä detaljilla ja tiheällä informaatiolla koristettu matrikkeli on tietenkin vain yhden, sittemmin aika vihatuksi poliitikoksi nousseen ex-pääministerin tilinpäätös, mutta silti Ahon kyky viivähtää herkullisilla sivupoluilla ja pudotella historiatietoa esimerkiksi Neuvosto-Virosta herättää arvostusta. Ehkä vuodet Kekkosen rautanyrkin alla antoivat syytä. Hyvä musiikki napeissa auttaa larppaamaan muihin maisemiin. Aika harvoin mukaani tarttuu uutuusmusiikkia, joka suorilta vakuuttaisi. Luotettava kaveri tilanteessa kuin tilanteessa. Tuntevat minut ja tietävät paremmin, mistä pidän. OLEN SILLÄ LAILLA ”vähän erikoinen”, että pidän poliittista muistelmakirjallisuutta turvakamppeena. Vuonna 1993 Walkmaneissa soi Bad Religion tai Millencolin, vuonna 2021 valitsen puhelimen ruudulta sen musan mikä fiiliksen sillä hetkellä tuo. Ystävät tekevät sen paremmin. Elämänmakuista meininkiä. Pelkkiä hupijuttuja kirja ei kuitenkaan ole. Onnittelut! MIKKO KIRI Varvara Kielen löytäneiden kesken arvotaan hieno vinyylipaketti 10 vuotta täyttävältä helsinkiläiseltä Soliti-levy-yhtiöltä. Edes harkitun hölmö nimi tai huumoriin perustuvat musiikkivideot eivät haitanneet kohdallani tämän bändin erinomaisuutta. Marssia lumilauta kainalossa hankista mäkeä ylös ja hiki takin alla laskea sitten kaksikymmentä sekuntia alas kaatuillen ryteikköön ja törmäillen kuusenrankoihin. PARASTA vuonna 2021 on ollut runsas lumi. 2015). Samalla hän osoittaa useaan otteeseen ihan aitoa ”ihmisenä kasvua” ja valmiutta myös päivittää omia näkemyksiään. Toisaalta jatkuvat paikallistason tappelut sekä vaatimus olla tavoitettavissa ja kritiikin kohteena kellon ympäri uuvuttivat vanhan painonnostajan. Tänä vuonna on kuitenkin jo käynyt niin
• Ableton Live -integraatio • Toimii hyvin muissa softissa • Laaja softapaketti • 3 vuoden takuu Maailman eniten myyty äänikortti. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Laadukkain edullinen kontrollerikeyboard. • Superhelppo asennus • Aito Focusrite -soundi • Laaja ohjelmistopaketti • 3 vuoden takuu Kokeile paikallisella kauppiaallasi! Launchkey 25 | Launchkey 37 | Launchkey 49 | Launchkey 61 Studiotec tulostus.indd 75 11.3.2021 14.52 SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Dean Kerry King V Select signature 1 495,SMI tulostus.indd 2 11.3.2021 14.56 _2SD_sisa?kannet_3_2021.indd 1 11.3.2021 21.24. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh
L I P U T w w w . & La 29.5.2021 Uudet keikkapäiv ät! Uusia lipputyyp pejä myynnissä ! An evening with nightwish in a virtual world Soundi takakansi 3_21.indd 76 11.3.2021 11.13 ”TYTTÖJEN MAAILMAA ON PIDETTY TOISARVOISENA” S O U N D I 3 / 2 2 1 3/ 20 21 9,90 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 Y O N A ”TÄRKEINTÄ ON, ETTÄ TAIDE TUNTUU” LITKU KLEMETTI: Miltä tuntuu kun yleisö puuttuu. n i g h t w i s h . VUOSI KORONARAJOITUKSIA VUOSI KORONARAJOITUKSIA Instrumentaalia meditaatiota PEKKA LAINE PEKKA LAINE Lisää tilaa haavoittuvuudelle ARLO PARKS ARLO PARKS Heavy-laulajan vapaapäivä NOORA LOUHIMO NOORA LOUHIMO Kansi_3_2021_e.indd 1 11.3.2021 14.29 _1SD_ulkokannet_3_2021.indd 1 11.3.2021 21.26. c o m Pe 28