Y R J Ä N Ä. ARVIOITAVANA KUUMIMMAT UUTUUSLEVYT! HUORA DEEP PURPLE VIITASEN PIIA JUDAS PRIEST KORPIKLAANI JUSSI JAAKONAHO THE JESUS AND MARY CHAIN ”EN KOE OLEVANI ERITYISEN MYYTTINEN HAHMO” YRJÄNÄ So un dI 11 So un dI 11 A .W . (Hinta sisältää leirija telttapaikan) ?. PRELIMINARY LINE-UP! NÄIN POTKII UUSI POPEDA – SOUNDI MUKANA TREENEISSÄ 3/ 20 24 12,90 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 2 4 SAIMAA, MOKOMA, LUUKAS OJA, IISA, THE LAST DINNER PARTY, GOSSIP, REBEKKA HOLI, ELBOW..
67
Soundi 3/2024 > 6 Pääkirjoitus 8 Tapahtuu näinä päivinä 9 Toinen kuvakulma 10 Löytöretkellä 12 Tarkkailuluokka: Pilvet pilvet 14 Martti Luther ja muovipussi: Kauko Röyhkä 15 Arttu Seppänen 16 Elämäni soundit: Viitasen Piia 18 A.W. Yrjänä 28 Huora 32 Deep Purple 35 Judas Priest 38 Popeda 41 The Jesus And Mary Chain 42 Jussi Jaakonaho 46 Levyarviot 57 Grande Mahogany 58 Bazook Korpiklaani Paul D’Amour 60 Tuottajat: Samuli Sirviö 62 Jazz kiinnostaa 64 Sanoin kuvin & Elokuvat 66 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: V il le Ju u ri k k al a 4 SOUNDI 12 Pilvet pilvet K u v a: K en an A li c K u v a: P ek k a N u rm i K u v a: E m m i M al m st rö m K u v a: Te k la V ál y 42 Jussi Jaakonaho 28 Huora 16 Viitasen Piia K u v a: Sa m Jä m se n 38 Popeda
Itse olen Heliografin suhteen vielä vahvasti sulatteluvaiheessa, ja suurin sulattelu liittyykin juuri siihen, ettei levy ole aivan sellainen kuin juuri minä olisin toivonut. Halusin, että A.W. Asenteeltaan samankaltainen kuin CMX parhaimmillaan, siis älykäs, kapinallinen, omalakinen ja haastava, mutta kuitenkin tunnelmaltaan ja soundeiltaan tyystin erilainen: ei-raskas, orgaaninen ja sävykkäästi toteutettu. Semmoisia ne taiteilijat ovat, tekevät just niin kuin itse haluavat! Meidän fanien kohtalona on jatkaa sulattelemista.. Auran ilmestyminen sähköisti ilman, ja oli hienoa olla todista massa, miten CMX löi läpi. Kerronpa vielä ne minun toiveeni. Ehkä pelonsekaisiakin odotuksia, varmasti epärealistisiakin toiveita. Viitasen Piia: Ihmisen aika SOUNDI 3/2024 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Real Estate: Daniel The Bevis Frond: Focus On Nature Anni Kiviniemi Trio: Eir Grande Mahogany: As Grande As open.spotify.com/user/soundilehti Mikko Meriläinen Päätoimittaja mikko.merilainen@popmedia.fi Mahdottomat odotukset T iedän, että teissä lukijoissa on kosolti kaltaisiani, joille CMX on merkinnyt ja merkitsee hyvin paljon. Koskinen, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Artturi Siromaa, Ville Sorvali, Virpi Päivinen, Lotta Savolainen, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka Printall ISSN 0785-0891 50. Ruosteen soidessa radiossa tunsin ikään kuin ylpeyttä, vaikka samalla jokin alkoi muuttua. Veljeskunta ja Aurinko olivat yläasteen alkuani määrittävät albu mit, jotka olin kopioinut saman 90-minuuttisen kasetin eri puolille. Sitten aikaa kului, tunteet tasoittuivat, ja löytyi uusia tapoja kokea CMX tärkeänä. Yrjänän soolouran suhteen. Pääkirjoitus A-PUOLI > 6 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Samuel Järvinen, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Ja kuten arvata saattaa, tulevina vuosina välimme aika ajoin viilenivät, ja toisinaan tuntui, ettei CMX ollut enää niin paljon minun kuin ”niiden muiden” bändi. Näinkin me fanit reagoimme. Siksi tiedän, että monilla teistäkin on ollut odotuksia ja toiveita A.W. Miten tuollaisen historian jälkeen voisinkaan suhtautua Yrjänän tekemisiin välinpitämättömästi ja vailla odotuksia. Lapsellista mutta ymmärrettävää – niinhän me fanit reagoimme. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. En löytänyt CMX:ää aivan ensimmäisten joukossa, mutta kuitenkin riittävän varhain voidakseni pitää itseäni truefanina. Jotain sellaista sainkin, sekä jotain mitä en toivonut ja myös sellaista, mitä en edes osannut odottaa. Yrjänän soololevy olisi hitaasti aukeava, yllättävä, kokeileva ja rosoinen
Vaikka sanoituksia on tullut tehtyä kohta 30 vuotta, nyt on tullut ensimmäistä kertaa todella mietittyä ”mistä sä oikeasti haluat bändisi laulavan” -kysymystä. Kysessä on to siaankin Samuli Putro, joka kertoi Soundille että idea oli hautunut hänen mielessään jo vuosia. – Ja ne laulut! Albumeilla on nelihenkinen solistiryhmä, jota mä metskasin, valmensin ja tutkin. Saimaan uusi studioalbumi Vol. – Ehkäpä teeman voisi niputtaa jotenkin näin: ”Tässä ollaan kohta keski-ikäisiä, on muksut ja autot, ja silti edelleen on Anthraxin paita päällä ja Star Wars -lelut kehissä.” Mutta tiivistäpä tuollaiset ”adulting is hard” -jutut levyn nimeen... Eikä mitään ihan kevyitä repäisyjä, vaan Saimaalle ominaisia pikkutarkkoja konstruktioita, sanoo Mikkola. – Iso. Nyt sitten soi äänet niin, että tekee mieli kuolata euforisesti! Millaista ilotulitusta keikoilla on lupa odottaa. fi K u v a: Te ro A h o n en. Isomman kokoluokan Putrospektaakkelia koetaan puolestaan marraskuussa Tampere-talossa, jossa on luvassa kokonainen Putro-festaripäivä. 8 SOUNDI SOUNDI 9 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Saimaa julkaisee peräti kaksi studioalbumia Matti Mikkolan kipparoima Saimaayhtye on väkevästi esillä lähikuukausina. Ei mitään perseilyä. Ollaan oltu aikeissa tehdä tällaisia albumeja koko yhtyeen olemassaolon ajan, mutta kun me ollaan myös ”thaitheilijoita”, niin spesiaalit kokeilut ovat vieneet välillä mennessään. Koli on ystäväporukoineen nimittäin nähnyt brittijättiläisen keikalla jo lähemmäs 200 kertaa, ja porukka on matkannut suosikkibändinsä perässä yhtä lailla New Yorkiin, Los Ange lesiin, Moskovaan, Zagrebiin, Rio de Janeiroon, Tokioon kuin Mumbaihin. Ensin funtsittiin ja kehiteltiin ideoita – esimerkiksi lauluklangia – todella pitkään, ja sitten syntyikin reilu parikymmentä biisiä. Jonkun genreen sopivan biisin vois kääntää suomeksi, jos nyt sattuis taittumaan, hän vihjailee tulevasta. Ja sitten siihen löytyi ihan omat vinkkelit ja kulmat. – Luvassa on sellaista musiikin vapautta ja luomuisen yhteissoiton riemua, että menisin kyllä itse katsomaan jos en olisi soittamassa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Jos arvelet olevasi kova Iron Maidenin fani, Juhana Koli havainnollistaa, että vielä löytyy omistautuneempiakin kannattajia. Arghh, se olisi ollut pelkästään banaalia. Eikä siinä kaikki: seuraava albumi Vol. Sanansa sanovat ainakin Nightwishin, Amorphisin ja Lordin jäsenet. – Tavallaan kyse on Saimaan debyyttilevyistä. Ovatko levyt musiikillisesti samantyyppisiä vai tietoisesti erilaisia. Luvassa on keskustelutilaisuus ”päiväkahvit Zen Cafén kanssa”, sekä peräti kolme Putron keikkaa erilaisilla kokoonpanoilla soolosta kvartettiin. – Kahden levyn taustalla on ketsuppipulloilmiö. maaliskuuta. Soittoilottelua piisaa. Ettäkö vaikka Lauluja aikuisuuden vaikeudesta. Numerot sivuuttavat tämän haasteen, ja ne myös näyttävät makeilta grafiikoissa. Intohimoisen Maiden-fanin tarinat K u v a: Ju ss i K ar ja la in en Ensi kesän Tuska-line-upissa kummastutti etenkin yksi nimi: Putro In Black. Maidentarinoiden lisäksi mukana on muiden kansainvälisesti menestyneiden yhtyeiden jäsenten kokemuksia intohimoisesta fanituksesta. Runsaasta materiaalista vaan leivottiin kasaan kaksi rieskaa, nyökkää Mikkola. – Levyillä on iso lyyrinen teema. Voit kutsua boomeriksi, mutta kyllä musa oikeasti soitettuna vaan helisee niin paljon korkeammilla tasoilla. – Mies ja kitara, korkeintaan pari tilaisuuteen sopivaa vierailijaa ja vakavahko, melkein harras meno. Entä sanoitukset. Nyt tietokirjailija Lasse Lindqvist on kirjannut Kolin ja tämän tovereiden kokemuksia kirjaksi. 7 ilmestyy jo ensi syksynä. – Materiaali on Saimaan kontekstissa sillä tavalla uudenlaista, että biisit ovat nimenomaan biisejä esimerkiksi sanoineen ja kertseineen, eivätkä enää niinkään jameihin pohjautuvia juttuja. Maidenventures – Rautaisen fanituksen polulla -kirjan kustantaa Readme.fi ja se ilmestyy syksyllä 2024. Samuli Putron erikoiset K u v a: re ad m e. Millainen kokoonpano levyillä vaikuttaa. Kaik ki vedettiin luonnollisesti livenä sisään, ei mitään koodailuja tai oikopol kuja. 6 on nimittäin nyt julkaistu, ja yhtyeen mittava kevätkiertue käynnistyy Hämeenlinnasta 22. – Albumit on omasta näkökulmasta identtisiä ja tasavahvoja
Ihan tavallinen ei ole Fade To Greyn syntytarinakaan. Uusim man merkkipaalun Swift saavutti helmi kuun lopussa päihittämällä ilmiömäisen suositun (ja hyvän) The Beatlesin hallussa pitämän ennätyksen Billboardin albumi listan top 10 sijoituksista. Millainen kappale Fade To Grey sitten on. Tähän ”päätyyn asti” menemiseen liittyy sekin, että singlenä ilmestyvän Fade To Greyn kansikuvan on tehnyt Marcelo Vasco, joka tunnetaan yhteistyöstä muun muassa Slayerin kanssa. K u va : B et h G ar r ab r an t K u v a: M ar ek Sa b o ga l Taylor Swift päihitti The Beatlesin. – Sanotaan vaikka niin, että maailma tarvitsee eeppisiä voimaballadeja vuonna 2024! TEKSTI: TIMO ISOAHO Ilmiömäisen suositun (ja hyvän) Taylor Swiftin menestys senkun kasvaa. 8 SOUNDI SOUNDI 9 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Lisätiedot Elmun festarimatkoista ja festareista: https://www.elmu.fi/matkailu Elävän musiikin yhdistys ELMU ry Elmu ry:n Festariliput sisältävät ulkomaan festarimatkat Elmu ry:n Festariliput sisältävät ulkomaan festarimatkat WACKEN OPEN AIR SWEDENROCK ROSKILDE FESTIVAL 3.6-10.6.2024 1.7-8.7.2024 28.7-5-.8.2024 Korn, Accept, Architects, Scorpions, Testament, Amon Amarth, Behemot, KK’s Priest, In Extremo, Gene Simmons The Black Crowes, Judas Priest, Bruce Dickinson, Alice Cooper, Steel Panther, Evanescence, Megadeth, Journey Foo Fighters, Kvelertak, PJ Harvey, Skrillex, Kali Uchis, Heilung, Doja Cat, Jane’s Addiction The 69 Eyes yhteistyössä Grammy-palkitun biisintekijän kanssa The 69 Eyes on julkaissut uuden Fade To Grey -kappaleen Yhdysvaltain-kiertueen kunniaksi. – Warren sävelsi ensin koko biisin ja lähetti meille sitten demon. Hain sieltä inspiraatiota niin tvhommaan kuin Death Of Darkness -levyllekin. The 69 Eyesille on iso kunnia julkaista hänen kirjoittamansa kappale, ja halusimme viedä homman maaliin mahdollisimman huolellisesti. The Beatlesin albumit ovat olleet Yhdysvalloissa kymmenen myydyimmän joukossa yhteensä 382 viikkoa. – Piipahdin ennen Vain elämää -kuvauksia Los Angelesissa. Yllättäen hän vastasi, ja nyt pari vuotta myöhemmin tilanne on sellainen, että The 69 Eyes julkaisee Warrenin kirjoittaman biisin! Kerro vähän Fade To Greyn tekemisestä. Sen jälkeen sovitimme ja tuotimme kappaleen Gabi Hakasen ja Erno Laitisen kanssa, kertoo Linnankivi. Vasta myöhemmin tajusin, että eräs heistä oli Diane Warren. – Kävin muutaman kerran Hollywoodissa Warrenin studiossa soittamassa eri versioita ja hyväksyttämässä ne. – Viimeistään siinä vaiheessa, kun näin Warrenin soittavan flyygeliä Oscar-gaalassa, alkoi harmittaa ihan oikeasti, etten ollut kysynyt yhteystietoja... Sävellyksen on tehnyt amerikkalainen Diane Warren. Lukuisia musiikkialan palkintoja kerännyt Warren on kirjoittanut musiikkia Celine Dionille, Elton Johnille, Kissille, Aerosmithille ja lukemattomille muille. Beverly Hillsissä törmäsin sitten muutamaan daamiin, ja juttelimme lyhyesti. Swiftillä oli helmikuun lopussa viikkoja plakkarissa 384 – ja määrä toki kasvaa koko ajan. Siis maailman kovin biisinkirjoittaja, sanoo laulaja Jyrki Linnankivi. No, kokeilin sitten jäätä, ja lähetin hänelle kehuja The Cultin loistavaan Painted On My Heart -biisiin liittyen
Kolmannelta albumilta Ei tunnu kipua enää löytyvä single Vuosia myöhemmin edustaa minulle laulujen aatelia yksinkertaisuudessaan. Alkujaan Sipoon Nikkilästä kotoisin oleva HP Siikasaari on tuttu useista eri kokoonpanoista (Mr. Albumin kaksi ensimmäistä biisiä on solmittu oivallisesti yhteen, mutta koko kahdeksanraitaisen albumin kuuntelee kyllä aika vaivatta läpi – draamankaari on hallussa. Sellaisia, joista meillä melkein kaikilla on jokin tuntu, ja vielä satunnaisessa kappaleessa tai unessakin ehkä mahdollisuus jonkinlaiseen kosketukseen. Kiinnostava sovituksellinen oivallus on tuoda flamencorytmittelyn päälle lähes pitelemätön särökitara, jonka jälkeen laulajan hienosävyinen äänenväri saa tilaa esittäytyä. Vaivattomuus kuuluu, ja se onkin usein yksi tärkeimmistä asioista välittää, jotta etäisyyt tä artistin ja kuulijan välille saadaan kavennettua. IhasK u v a: Ju ss i R at il ai n en K u v a: M ir o P al o k al li o Brian K u v a: Tu o m as V ii li äi n en HP Siikasaari. Mietin, että kaipauksen ja varsinkin jonkin juuri todella jykevästi nuoruudessa tuntuneen rakkauden perään tehdyt kappaleet ovat eskapismin kruununjalokiviä. Gardenhead on vain muutama vuosi sitten perustettu bändi, joka on alkujaan Joensuusta ja toimii nykyään Helsingissä. 10 SOUNDI Teksti: Lotta Savolainen Uusi suomalainen musiikki elää ja voi hyvin Löytöretkellä > A-PUOLI Gardenhead B rian on Miro Palokallion ja Kata Laakson muodostama duo, joka tunnettiin aiemmin nimellä Brian & Helvetin peruna. Tuottelias ja selkeästi ympäristöään herkästi aistiva Siikasaari on saanut muusikon koulutuksen ja hänen suvussaan on kulkenut sukupolvelta toiselle jazzmuusikon ammatti. Debyyttialbuminsa tämän vuoden alussa julkaissut progressiivisen rockin yhtye Gardenhead ottaa hallitusti kädestä kiinni ja vetäisee mukaansa jo albuminsa alkutahdeilLaulujen aatelia ja bändisoiton taikaa la. Upea espanjanlaistyylinen intro, kuin etydi, joka ilmaisunvapaudellaan, tarkkuudellaan ja erityisesti herkkyydellään valaisee ajatukset ja rentouttaa olkapäät. Kyseessä on upea, toisteisella, jopa maagisen pehmeällä harmonialla eteenpäin kulkeva kappale. Kirkas katse kasvoillani pohdin, mitä voikaan olla vielä edessä. Dad, Moirai), mutta tällä hetkellä hän keskittyy ilokseni enimmäkseen soolomateriaalin tekemiseen. Gardenhead on huomioitu myös kansainvälisesti, mahtavaa! Mutta syvästi toivon, että yhtye ei karkaa kotimaastaan vaan saamme nauttia heidän progressiivisesta otteestaan myös näillä leveysasteilla vielä pitkään. Sovituksessa kuuluu tikittävä ajankulku, ja mahtipontisiin sfääreihin yltävällä lopukkeella sulatetaan jalat alta. Jäsenet ovat tuttuja toisilleen elämänsä eri kohdista ja kokoonpanoista. Hienoa on todistaa, että jotain maailman ihmeitä tuntuu tapahtuvan, kun oikeat ihmiset jollain samalla taikapölyllä varustettuina löytävät toisensa ja pystyvät luomaan yhdessä jotain näin eheää, virkis”Välillä tuntuu, että kuulija on mukana jossain hurmoksellisessa paraatissa.” tävää ja näkemyksellistä
Soitannallisesti mistään ei tehdä liian monimutkaista, ja kappaleiden rakenteet seuraavat klassisia kaavoja. Eli kai tämä on siis teos ihmisyydestä ja sen kipukohdista.” Saarisalo K u v a: Ii n a M es in ie m i ”YKSI LIIKUTTAVIMPIA MUSIIKKIKIRJOJA KOSKAAN.” – SOUNDI SIELUKKAAN KITARISTIN KAUAN ODOTETTU ELÄMÄNTARINA VIHDOIN KIRJANA! Melankolian mestari NEFERTITI MALATY Sentenced-yhtye nousi Muhokselta maailman maineeseen vuosituhannen vaihteessa, mutta hajosi suosionsa huipulla vuonna 2005. Saarisalo itse kertoo tämän toisen albumin olevan hänelle erityisen tärkeä. Kouluttautuneena muusikkona olen varmasti analysoinut musiikkia elämässäni jo melkein liikaakin, ja toki siitä on hyötyä siinä vaiheessa, kun ensimmäinen luova prosessi on ohi ja aletaan paketoida sitä mitä on syntynyt. Vähän kuin seuraisi jotain koukuttavaa minisarjaa musiikin kautta. Kappaleet ovat hyvin visuaalisia, ja yksityiskohtia on kuvailussa joskus todella paljon. Levy on sanojensa mukaan auttanut konkretisoimaan, mikä meitä täällä oikein vaivaa. Rain-single taiteilee jonkinlaisen akustisen housen ja 90-luvun souldiskon välimaastossa. Nyt kaupoi ssa OTSIKON RIVEILLÄ TARPEEKSI ISO KOKOERO, ESIM 60/80PT JOKO KOKONAAN LEIKKAU BLACK TAI BLACK/LIGHT FIKSAA RIVIEN ALUT OPTISESTI TASAN JA TARKISTA VÄLISTYS (CADIZ HARITTAA USEIN) LANU-VALIKOIMALLE, OMA OTSIKKOTYYLI, FONTTI KALAM. Hänen lauluäänensä tulee nopeasti tutuksi ja jää soimaan päähän. tuttavinta hänen sävellyksissään on pohdiskelevuus niin soitannallisissa sovituksissa kuin sanoituksissakin. Epäjumalankuvien ja hierarkioiden alta se on löytänyt hämmennystä ja kipua. Mutta tuotantovaiheessakin yritän pitää intuition aina läsnä, sillä pitää olla tilaa onnellisille sattumuksille.” Toisen albuminsa vasta julkaissut Saarisalo tuo bändisoiton ilon ryminällä takaisin! Hänen lauluäänensä pureutuu selkärankaan ja liukuu vaivatta oktaavista toiseen, samalla kun rytmien käsittelyssä ja tuotannossa on läpi albumin yhtyesoitannan viehättävä tenho ja ratkaisuja, jotka tuovat myös bändin lähelle. Välillä mietin, että hän ikään kuin tekee jotain omaa uutta genreään, juuri tämän suoraviivaisen tarkkaavuuden kautta. Viimeisiä vuosia synkensivät päihdeongelma ja kamppailu perinnöllisen sydänsairauden kanssa, johon Tenkula kuoli vain 34-vuotiaana. LANUILLAKIN CADIZ-OTSIKKO SALLITTU, VARSINKIN NUORTENKIRJOILLE TMS (JOS KALAM EI SOVI KIRJOJEN TYYLIIN). Swallow the Sun MATTI RIEKKI Rehellisessä ja suorassa historiikissa bändi kertoo ensimmäistä kertaa julkisesti niin sisäisistä ristiriidoista, musiikkibisneksen tylyistä kiemuroista kuin kaiken alleen peittäneestä tuskasta, mutta myös ystävyydestä ja vankasta, läpi seinien vievästä tahdonvoimasta. Siikasaari kertoo kokevansa tärkeäksi kauniit melodiat: ”Jotain kauneutta kohti mä aina meen kun näitä biisejä teen.” Hän myös kertoo, että luovassa työskentelyssä tärkeää on luottaa intuitioon. Hän kuvailee, että ”Mikä meitä vaivaa -albumi on opettanut hyväksymään niitä kaikista rumimpia ajatuksia ja tunteita mitä meissä liikkuu. ”Yleisesti ottaen olen todella analyyttinen ihminen, mutta taiteen tekemisessä koetan päästää liiasta pohtimisesta irti ja luottaa siihen, mikä tulee luonnostaan. Saarisalon sanoitusmaailma käsittelee niin maailman kuin yksilön pieniä ja suuria maailmanloppuja sekä pohdintoja olemassaolosta. Jonkinlainen musiikin perinteen tunteminen kuuluu, ja tyylitaju tehdä hienoisia popteoksia on hänen tyylilleen ominaista. Vuosien takaisen pop rockin estetiikkaa käytetään raikkaalla ja kirkkaalla tavalla. Se on polariteetteja tarkastelemalla ohjannut valitsemaan aina rakkauden. Albumi on energinen, ja vaikka aiheet ovat vakaviakin, niin välillä tuntuu, että kuulija on mukana jossain hurmoksellisessa paraatissa. Soolokitaristi ja säveltäjä Miika Tenkulan elämään jäi tyhjiö, jota oli vaikea täyttää. Artistina hän on tarkkojen hetkien tarinankertoja. Ihanan välitöntä, mutta samalla täysin hallinnassa olevaa hetken ja tunteen välittämistä kuulijalle
Yhtyeen debyyttisingle Unta näki päivänvalon viime vuoden syyskuussa. Tärkeintä on hauskanpito. – Myös ne haikeammat tunteet ovat sellaisia, mitä me haluamme pitää pinnalla, käsitellä ja mistä me haluamme puhua. Me ollaan keskitytty siihen, että on hyvä meininki, tehdään hyvällä fiiliksellä ja katsotaan mihin asti sillä pääsee. TEKSTI: EMILIA AHO instagram.com/pilvetpilvet ”En tiedä tottuuko siihen ikinä, että ihmiset laulavat itse kirjoittamaani musaa.” K u v a: K en an A li c. – Tuntui tavallaan ympyrän sulkeutumiselta, kun se oli meidän ekoja biisejämme ja se oli myös eka biisi, joka uudella nimellä julkaistiin, kuvailee Lehtinen. Kappale muistettiin uudelleen, kun rumpali Kalle Karimo liittyi yhtyeeseen. Koskisen vähäistä kitaransoittoa lukuun ottamatta kolmikosta kellään ei ollut aiempaa soittokokemusta, joten jokainen opetteli soittamaan jotakin soitinta. Yhtyeen kolmas single, tammikuussa ilmestynyt Hajoan, esittelee bändin herkempää puolta ollen sen ensimmäinen balladi. Lukiossa yhtyeeseen liittyi kosketinsoittaja Milan Marttiini ja lopullinen kokoonpano muotoutui vuonna 2022, kun rumpujen taakse istui Kalle Karimo. Tällaisia biisejä on kyllä lisää jonossa, Lehtinen paljastaa. – Ehkä Siinä sua suudellut ja Untasinkut, jotka olivat jossain määrin aika räjähtäviä, loivat sellaisen tietyn mielikuvan siitä, millaista Pilvet pilvet -yhtyeen musiikki on. – Me halutaan julkaista tänä vuonna niin paljon musiikkia kuin mahdollista ja keikkailla niin paljon kuin mahdollista, Lehtinen kertoo tulevaisuuden suunnitelmista. 12 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Vaikka kyseessä on yhtyeen ensimmäinen haikeampi kappale, on bändi tehnyt niitä jo useampia. Yhtyeen kappaleiden sanoitusja sävellyspuolesta vastaa Koskinen, joka kertoo biisien kirjoitusprosessien olevan käytännönläheisiä. Sitten se koki tuotantoprosessin aikana massiivisen muutoksen ja loi nahkansa uudelleen, Lehtinen muistelee. En tiedä tottuuko siihen ikinä, että ihmiset laulavat itse kirjoittamaani musaa, Koskinen pohtii. Kappale kuitenkin syntyi jo vuonna 2020, jolloin bändi toimi vielä vanhalla Improbatur-nimellään. Nyt kun tehtiin tuollainen biisi, niin sekin on puoli, jonka ihmiset selvästi meissä näkevät. Live-esiintymiselle todella on tilausta, ainakin jos uskominen on yhtyeen viime marraskuiseen Helsingin Semifinalin keikkaan, joka oli loppuunmyyty. Soundillisesti aiempiin sinkkuihin verrattu kappale on otettu kuulijoiden puolesta vastaan yllättyen, mutta positiivisessa mielessä. Biisi kävi treeniksellä saaden todella balladipitoisen sovituksen, jonka jälkeen se kuitenkin jäi unholaan. – Muistan kun hän sanoi, että ”hei tehdään tää”, ja me mietittiin alkuun, että onko tämä oikeasti lähellekään meidän parhaita biisejä. Pilvet pilvet ei ole asettanut bändinä itselleen selkeää jahdattavaa tavoitetta. Kun levy-yhtiö, eli Universal Finlandin alainen Johanna Kustannus, tuli mukaan kuvioihin, kappale päätettiin tehdä kunnolla loppuun. – Se oli kyllä uskomaton kokemus. – Sitä kautta tajuttiin, että bändithän ovat todella siisti juttu ja mekin halutaan olla sellainen, basisti Onni Lehtinen kertoo. – Me vain päätettiin, että nyt perustetaan bändi. – Aika moni asia loppujen lopuksi inspiroi, Koskinen toteaa. Uutta musiikkia yhtyeeltä on odotettavissa lähiaikoina, mutta tarkkaa aikataulua ei vielä ole tiedossa. – Kalle heitti rummut siihen päälle ja sitten huomattiin, että tämähän on kiva. – Tietysti se on meinannut myös, että duunia on pitänyt painaa. – Joskus harvoin tulee todella iso inspiraatio ja fiilis, että tämä pitää saada kirjoitettua ulos, mutta usein se menee niin, että kirjoitetaan ja katsotaan mitä tänään syntyy. Sitten se on siitä pikkuhiljaa kehkeytynyt eteenpäin, mutta silloin se koki suurimman muodonmuutoksen, Koskinen kertoo. Ajatus kappaleesta syntyi Koskiselle keväällä 2021 koiran ulkoilutuksen yhteydessä. Kovassa soitossa olivat muun muassa U2, Coldplay ja The 1975. A-PUOLI Pilvet pilvet Päätöksestä kiinni KUUNTELE TARKKAILULUOKKA -SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti H elsinkiläinen indie pop -yhtye Pilvet pilvet sai alkunsa kesällä 2019, kun bändin laulaja Kosti Koskinen, basisti Onni Lehtinen ja kitaristi Touko Koivusaari inspiroituivat kuuntelemiensa yhtyeiden meiningistä. Inspiraatiota teksteihin löytyy muun muassa omista ja vierestä todistetuista muiden ihmisten kokemuksista. Myös yhtyeen A&R Martti Vuorisella oli osuutensa Hajoan-kappaleen valmistumiseen. – Biisi oli pitkään pöydällä ja mietittiin, että olisiko julkaistu se jo vanhan nimen aikoihin, mutta sitten jostain syystä päädyttiin vielä säästelemään sitä, muistelee laulaja Kosti Koskinen
– 15.6.2024 HELSINKI, NORDIS sidewayshelsinki.?/liput @sidewayshel #sidewayshel Peggy Gou Jungle Bat For Lashes Frank Carter & The Rattlesnakes Fontaines D.C. L7 Ladytron Ane Brun Alessandro Cortini · Armand Hammer · Chelsea Wolfe Derya Y?ld?r?m & Grup ?im?ek · Ismo Alanko yksin · Julie Byrne Huora · Karri Koira · KUUMAA · Lauri Haav · Oranssi Pazuzu Pariisin Kevät · pehmoaino · The Armed · Ursus Factory Vesta · Yona · yunè pinku live Aaro630 · Asa · Elsi Sloan · emma & matilda · F · Good Boys Iisa · Janne Westerlund · Jesse Markin · Joalin · Knife Girl Luukas Oja · M · Mikko Joensuu · Paha Vaanii Pekko Käppi & K:H:H:L · Räjäyttäjät · Rättö & Lehtisalo Tinyhawk & Bizzarro · Viitasen Piia · Virta · Yeboyah. 13. L7 Ladytron Ane Brun Alessandro Cortini · Armand Hammer · Chelsea Wolfe Derya Y?ld?r?m & Grup ?im?ek · Ismo Alanko yksin · Julie Byrne Huora · Karri Koira · KUUMAA · Lauri Haav · Oranssi Pazuzu Pariisin Kevät · pehmoaino · The Armed · Ursus Factory Vesta · Yona · yunè pinku live Aaro630 · Asa · Elsi Sloan · emma & matilda · F · Good Boys Iisa · Janne Westerlund · Jesse Markin · Joalin · Knife Girl Luukas Oja · M · Mikko Joensuu · Paha Vaanii Pekko Käppi & K:H:H:L · Räjäyttäjät · Rättö & Lehtisalo Tinyhawk & Bizzarro · Viitasen Piia · Virta · Yeboyah Peggy Gou Jungle Bat For Lashes Frank Carter & The Rattlesnakes Fontaines D.C
Pelle Miljoona bändeineen ja useat perässä hiihtäjät äityivät kömpelön runollisiksi kuvatessaan nuoren ihmisen herkkää tunnemaailmaa kivikaupunkien julmassa puristuksessa. Näihin tunteisiin uskoo paljon enemmän kuin geneeriseen hempeilyyn. ”Vielä voisin juosta jälkeesi / voisin suudelmin sovittaa tunteesi / ja koiranpaskan päälle sillaksi heittäytyä makaamaan”, Kauko voihkii pateettisesti. Se ei kuitenkaan ole koko totuus tyypillisen nuorukaisen ajatusmaailmasta. Muun ohessa Kauko Röyhkä käänsi ensilevyllään irvivän huomionsa myös tähän aihepiiriin. Eräs sukupolvi on kiivasta punkahtavaa sutinaa, Dora melkein mutanttidiskomaista jumitusta ja erobiisi Vielä voisin lähtee tangoparodian suuntaan. Nämä ovat paljon rehellisempiä tekstejä kuin monetkaan romanttiset vuodatukset. Lopussa kertoja myöntää, ettei irvileuan ja vittuilijan rooli ehkä ollut ihmissuhdemielessä toimiva: ”Ei nallipyssyni naksutus saa sua nauramaan.” Viimeistään tässä vaiheessa saagan perimmäinen merkitys tulee paljaana ilmi. Näitä tunteitaan hän ei kuitenkaan saa Doralle välitettyä, sillä Vielä voisin -biisissä kertoja saa katsella tyttönsä häipymistä kämpän ikkunasta. Konditionaali ei taida taittua todellisuudeksi. Asiaa toki auttaa se, että sekä kirjailijana ja että kirjallisuuden opiskelijana samoihin aikoihin aloittanut Röyhkä on jo tässä vaiheessa niin jumalattoman naseva sanan käyttäjä. Pojasta mieheksi muuttuvalle juntti-Suomen kasvatille se on erityisen vaikeaa. Teksteissä on selvä pyrkimys kääntää kauniitkin tunteet rumiksi sanoiksi, mutta tahallaan tai tarkoituksetta Röyhkä antaa rivien välistä näkyä silti vereslihaisen todellisuudenkin. Ymmärrän hyvin nuorta Röyhkää, joka on selvästi halunnut asemoitua huutomerkkimäiseksi oppositioksi tälle tendenssille. Steppaillen-levyltä nousee esiin melkein alussa kuultava biisikolmikko Eräs sukupolvi – Dora – Vielä voisin, joka tiivistää ensimmäisen vakavan parisuhteen tutustumiseen, arkeen ja eroon. Eetos on ikäkausi-, mutta myös aikakausisidonnainen. Pitää käydä läpi isoja elämänmuutoksia. Tarkoitus on tietysti ironisoida pysähtynyttä parisuhdeunelmaa, mutta kuulija epäilee, että itse asiassa kertojaa ei patjalla vieressä makoilevan kumppanin läheisyys oikeastikaan häiritse. Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen ”Teksteissä on selvä pyrkimys kääntää kauniitkin tunteet rumiksi sanoiksi.”. ”Sauli seisoo tuolin päällä, huutaa että Veltto V on jumala / Kerttu konttaa lattialla, siihen iski pyhän hengen humala.” Kertoja pakenee parvekkeelle seuranaan Dora, joka kokee samaa tympeyttä meiningin äärellä. Hapuileva suhde nuoreen rakkauteen on suomalaisen uuden aallon keskeisiä teemoja. Vuonna 1980 suomalainen uusi aalto saavutti romanttisen huippunsa. Dora etsii sielujen yhteyttä, mutta kertoja kuittaa: ”Ihan hyvä pärstä ja ihan hyvä perä, tässä voisi vaikka rakastua.” Doran nimikkobiisissä nuori pari asuu askeettisessa asunnossa ilmeisen toimettomina. Jälki on vielä hiomatonta myöhempiin mestariteoksiin verrattuna, mutta aidolla asialla ollaan. Sellaisiin voi käpertyä kuin lohtupeiton alle, mutta Röyhkältä voi nuori mies oppiakin jotain. ”Sinun valtava suu haukkaa näkkileipää, murut kutittaa mua”, aloittaa Röyhkä tämän rakkauslaulun. S ydämessäni on erityinen paikka Kauko Röyhkä & Nartun esikoislevylle Steppaillen. Syntyi paljon ansiokastakin tekstiä, jossa pojat saivat paljastaa herkkyytensä. Kyyninen asenne rakkauteen ja parisuhteeseen kostautuu niiden jälkeisenä tyhjyy tenä. Myöhemmin tällaisia kokemuksia voi jäsennellä itsereflektiivisesti, mutta tilanteesta käsin katsottuna mielekäs ratkaisu on nostaa keskisormi pystyyn. Mutta mikään tällainen ei haittaa, kun ”sinä pikku Dora, sinä olet siinä lähelläni”. Eräs sukupolvi sivaltaa ajalle ken ties tyypillisiä kotibileitä, joiden sekoilun kuvaaminen saa absurdistisia piirteitä. 14 SOUNDI SOUNDI PB Kauko Röyhkä: Eräs sukupolvi – Dora – Vielä voisin (1980) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Nallipyssy naksuu nuoren rakkauden elinkaaren Tosin ei pidä halveksua myöskään varhaisen Nartun kulmikasta oivaltavuutta, joka kuuluu kappalekolmikon tyylilajivaihteluissa tunnelman mukaan. Keskimäärin aikuistuminen ei ole niin kovin romanttista. Vitutuksesta kumpuaa vittuilua, ja se tulee sydämestä ja suurella tunteenpalolla
Puhun nyt nimenomaan remixeistä, joissa käytetään alkuperäisen kappaleen lauluraitaa. Todd Terryn remix ui 90-luvulla alkuperäisversion rinnalle ja ohi radiota myöten. I stuin tamperelaisessa baarissa ja kaiuttimista soi sietämätöntä paskaa. Coverit ja käännöskappaleet ovat asia erikseen. Ne soivat ihanan muhkeasti. On myös niitä harvinaisia hetkiä, kun remixistä tulee ikoninen ja se ylittää alkuperäisen version. Saan jatkuvasti tiedotteita uusien remixien julkaisuista eikä niitä tee edes mieli avata. Mallan Sabrinasta tehty trooppinen remix ylittää alkuperäisen allasbaaritunnelmallaan. PB SOUNDI SOUNDI 15 Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Hyvää remixiä on vaikea löytää julkaista. Jos haluan kuunnella drum’n’bassia, laitan Kirkan Leijat soimaan lp:ltä sinkkunopeudella. Remixejä julkaistaan yhä valtavasti. Nämä ovat harvinaisia poikkeuksia remixien valtavassa sonta läjässä. Madonnan alkuperäiset hitit ovat niin tykkejä, että niiden remiksaaminen muun tyylisiksi on ollut täysin turhaa puuhaa kaikilta osapuolilta. Ysäriltä uudelleen löydetty Kososen Miks tulet mun luo saa myös Hulkkosen käsittelyssä klubiasun, joka perustelee paikkansa mainion originaalin rinnalla. Björk julkaisi niistä luksuriöösisti pakattuja tuplavinyylisinkkuja, joissa ei pahvia ja turhia minuutteja säästelty. Mutta siihen aikaan kulttuuriin kuului muutoinkin keinotekoinen hullaantuminen määrästä ja miten kaikkea voi lisätä uudella teknologialla loputtomiin; venyttää kuplaa ja katsoa milloin poksahtaa. Tilanne ei ollut ainutlaatuinen, mutta mieleenpainuva. Silloin jo alun perin tanssilattialle tehtyjä kappaleita ei yritetty tunkea väkisin johonkin toiseen asuun, jossa se ei toimi. Suomessa Jori Hulkkonen on näyttänyt useasti vielä 2000-luvun aikana, miten remix tehdään tyylitietoisesti ja luodaan uusi kappale. En ole liiketalousnero, mutta halusin hakea umpisurkean maun sijaan jonkin järkisyyn tälle paskuudelle. En juuri piittaa alkuperäisestäkään. Joskus leikkaa ja liimaa -ratkaisut tulisi jättää askartelupöydälle. Pahin islantilaistähden remixsekoiluvaihe ajoittui Voltan (2007) aikoihin, kun useista levyn kappaleista ilmestyi kustakin 4–5 eri versiota. Miksi. Englanniksi on olemassa kaikkien tuntema sanonta: if it ain’t broke, don’t fix it. Niiden identiteetti on kuin hukassa ilman sopivaa formaattia. Sitten iski pankkikriisi. Yksi käytetyimmistä ja heikoimmista remix-ideoista 2000-luvulla on ollut irrottaa lauluraita ja siirtää se yksitoikkoisen drum’n’bass-taustan päälle. Muistan yhä, kuinka niitä kuunnellessani mietin ainoastaan, miksi nämä on päätetty ”Björk julkaisi luksuriöösisti pakattuja tuplavinyylisinkkuja, joissa ei pahvia ja turhia minuutteja säästelty.”. Silloin dj-käyttöön tehtiin 12-tuuman vinyylisinkkuja, joiden toiselle puolelle usein prässättiin kappaleesta pidennetty versio ja toiselle puolelle albumiversio. Remixien kultakausi oli 1980-luvulla. Uumoilin soittolistan tarkoituksen olevan mahdollisimman tiheä asiakasrotaatio: kaikki joisivat oluensa mahdollisimman nopeasti ja tekisivät tilaa uusille ihmisille. Edulliset musiikinteko-ohjelmat ovat demokratisoineet musiikin tekemistä, mutta myös pilanneet remix-kulttuuria. Listalla soi erilaisia remixejä toisensa perään, kuten Yeah Yeah Yeahsin Heads Will Roll käsittämättömän huonona drum’n’bassversiona. Esimerkit ovat pääasiassa vanhoja. Erityisesti 00-luvun loppupuolella dj-käyttöä varten hankkimani vinyylisinkut oli täytetty täysin yhdentekevillä remixeillä. Artistin tuotantoon suhteutettuna Björkin syntilista lienee yksi pisimmistä. Terryn tanssilattialle tehty versio saa alkuperäisen Missingin kuulostamaan täysin lussukalta. Vinyylisinkut eivät ole kaupallisesti enää kannattavia ja sen myötä remix-kulttuuri on muuttunut. Everything But The Girlin Missing on tästä luultavasti yksi kuuluisimmista esimerkeistä
Ihanan huuruista lo-fi-estetiikkaa, häiritsevää ja kaunista meininkiä samaan aikaan. Fourth Of July on Sufjanin hienoimpia kappaleita. Alkoi kahden vuosikymmenen trippi vaihtoehtorockin ja raskaan musiikin maisemiin, joissa viihdyin, kunnes hurahdin folkja indiemusaan. (K:H:H:L) K u v a: Te k la V al y V iitasen Piia -yhtye on tehnyt viidennen albuminsa Ihmisen aika rauhalliseen tahtiin johtuen koronasuluista ja lauluntekijän perheenlisäyksestä. 666 – Ensimmäinen levy, jonka ostin omilla rahoillani ja jota angstinen varhaisteinin mieleni pohjattomasti rakasti. Nyt kiinnostaa akustisen ja elektronisen musiikin risteytys. YHTEINEN SUOSIKKILEVY TYTTÄRENI KANSSA Litku Klemetti Juna Kainuuseen – 2,5-vuotias lapseni on peruuttamattomasti hurahtanut Litku Klemetin musiikkiin. Alkuaikojen luomufolk ja americana lievine progevivahteineen jäivät taakse. Nyt treenataan liveohjelmistoa keikoille ja testataan, mitkä levytyksen elementit voi ottaa mukaan. Mielenrauhaa ravistelevat avoin sotakiima sekä tasa-arvoisen toimeentulon ja hyvinvoinnin alasajo. – Paljon raskaita teemoja tuli käsittelyyn, mutta musiikissa on yllättävän kepeitä popsävyjä – sellaista sad-core-meininkiä, happy ja sad -yhdistelmää, Piia naurahtaa. Ihastuin tähän levyyn. Joni Mitchell Blue – Klassikkolevy joka on jäänyt osaksi omaa musiikillista dna:tani. Käytiin livenäkin tätä muutamaan otteeseen yhdessä fiilistelemässä. Inspiroiduin Bluen kautta Jonin lauluntekijyydestä samalla, kun etsin omaa ääntäni. Harva biisi kestää niin mielipuolista voimasoittoa kuin Jääkuningatar. – Oma mielenkiinto ja innostus musiikkiin on onneksi säilynyt, vaikka työkseen tekeminen ja elannon hankkiminen näyttäytyy eri valossa perheenlisäyksen ja aikojen kovenemisen myötä. Tärkeää, taitavaa ja ajankohtaista musiikkia. Jääkuningatar-kappaletta hän haluaisi kuunnella valehtelematta noin sata kertaa päivässä. On tärkeää, että laulut toimivat sekä yksin että bändin kanssa. – Keikoilla olen käynyt paljon soolona, mikä kehittää myös laulujen tekemistä. (Viitasen Piia) Kaikki sujui hyvin ilman kuuden muusikon hankalaa ”aikataulutetristä”. LEVY, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN LEVY, JOKA TUO MIELEEN VIITASEN PIIA -YHTYEEN ALKUAJAT ERIKOISIN TAI ODOTTAMATTOMIN SUOSIKKILEVYNI Paavoharju Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne – En tiedä, onko tämä kovinkaan odottamaton mieltymys, mutta tämä on edelleen lumoava ja veret seisauttava levy. Edellisen levyn (Meidän jälkeemme hiljaisuus, 2019) kuvaama ihmiskunnan viimeinen juna kulkee nyt nopeammin kohti kuilua. – Pitkäksi venynyt prosessi alkoi heti edellisen levyn jälkeen, ja neljän vuoden mittaan oleilimme lähinnä tuottajani Juppu Maurasen kanssa kahden studiolla, tai oli siellä usein vauvakin. Jos edellinen levy oli sovitettu bändin kesken, nyt Juppu asettui vetovastuuseen, ja bändiläiset kävivät sitten aikanaan soittamassa ja sovittamassa vaihtelevasti omia osuuksiaan. LEVY, JOKA ON VAIKUTTANUT ENITEN KITARANSOITTOONI Mark Kozelek Finally LP – Tutustuin Mark Kozelekin musiikkiin, kun aloin omien laulujen tekemisen joskus vuonna 2008. Albumin kautta Sufjan teki surutyötä äitinsä menettämisestä, ja hän käsittelee riipaisevalla ja musiikillisesti vaikuttavalla tavalla vaikeaa aihetta. ”Koti”, josta albumilla laulan, ei ole vain joku rakennus vaan laajemmin meitä kantava ja ruokkiva luonto.. AJANKOHTAINEN JA TÄRKEÄ ALBUMI Vimma Tornadon silmässä – Harvoin törmää musiikkiin, jossa yhtä terävästi ja vahvasti pureudutaan siihen, millaista aikaa ihmiskuntana elämme, ja millaista jälkeä jätämme planeetalle ja lapsillemme. Silti Piia Viitasen luoma musiikki säestää purevia sanoja levollisena ja melodisen kauniina, lannistumatta ja tuudittautumatta hyssyttelyyn. Aiempi työurani sosiaalialalla kuuluu teksteissäni vahvasti, samoin huoleni luonnon tilasta. HIM Greatest Lovesongs Vol. 16 SOUNDI Ryan Adams Love Is Hell – Bändimme alkuvuosina fiilisteltiin silloisen kitaristimme kanssa todella paljon Ryan Adamsin musiikkia, ja americanaa jota Ryan myös The Cardinals -yhtyeensä kanssa teki. Toisaalta olisin voinut nostaa tähän yhtä hyvin myös jonkun Leonard Cohenin tai Neil Youngin levyn. Kun ei tee tätä mitkään radiosoitot mielessä, joutuu miettimään, miten voi ammattilaisten kanssa tehdä hyviä levyjä ja keikkailla isolla bändillä. Edellinen albumi oli jo muutos siinä, kuinka isoksi se oli tuotettu. Viehtymys runsaaseen avoimien vireiden käyttämiseen ja erilaisiin kitarakudelmiin tullee osaksi siitä, että olen kuunnellut paljon Kozelekia. Livenä parhaimmillaan. Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Piia Viitanen ASKEL MUUSIKOKSI, LAULAJAKSI, LAULUNTEKIJÄKSI RYHTYMISEEN ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA Sufjan Stevens Carrie & Lowell – Kaunis, herkkä ja vahva kokonaisuus kestää aikaa
M i k k e l i n M u s i i k k i | P o r r a s s a l m e n k a t u 3 3 , 5 1 M i k k e l i | i n f o @ m i k k e l i n m u s i i k k i . f i | 4 4 7 7 2 5 Legendaarisen Orangen kitaraja bassolaitteet kokeiltavissa liikkeessämme!
18 SOUNDI Teksti: Toni Keränen 18 SOUNDI A.W. KATSON KUULUVANI TAITEENTEKIJÖIDEN JATKUMOON.”. Yrjänä kokee olleensa suuren yleisön silmissä CMX:n levymyyntiin nähden verrattain vähän tunnettu hahmo. Esiintyminen Vain elämää -ohjelmassa toi hänelle näkyvyyttä niidenkin musiikinkuluttajien parissa, jotka eivät hänen vanhaa yhtyettään tunteneet. ”PYRIN OMIEN KOKEMUSTENI VALOSSA TEKEMÄÄN MUIDEN JO MUURAAMISTA TAITEEN JA FILOSOFIAN TIILISTÄ OMIA KYHÄELMIÄNI
Yrjänä teki viimein soololevyn. Laulujen näkymätön pelikirja K u v a: V il le Ju u ri k k al a. – Vain elämää -julkisuus on tähän mennessä ollut sitä, että yksi rouva on alkanut puhua minulle kaupan jonossa ja bussikuski pyysi nimmarin. Tietynlainen huippu kohta tämän tyyppisen medianäkyvyyden suhteen oli viime syksyn Vain elämää -kausi, jossa Yrjänän rinnalla toistensa kappaleita olivat versioimassa muun muassa popsuuruudet Anna Puu ja Ellinoora, räppäri Hätä-Miikka ja Yrjänän läheisenä ystävänäkin tunnettu Kotiteollisuuden Jouni Hynynen. – Soitin levylle yhden melodiakitaran, mutta muuten olen tällä kertaa mukana vain biisinkirjoittajana ja laulajana, basson varressa tavallisesti nähtävä Yrjänä kertoo. A.W. Sitä tehdessään hänen ei tarvinnut miettiä, millaiselle jyräriffille syntymässä oleva kappale perustuu. 10 kappaletta ja yhden bonuspalan sisältävällä levyllä soittaa muusikkoja, jotka nauttivat etenkin musiikkialan sisällä suurta arvostusta. Valtavirtamediassakin on tullut vierailtua kirjailija Juha Itkosen luotsaamaa Minun musiikkini -ohjelmaa ja kevään 2015 Master Chef VIP -kautta myöten. Levyn tuottajana toiminut Erno Laitinen kuuluu hänkin soittajistoon kitaristina ja kosketinsoittajana ja on myös mukana tässä haastattelussa. Hän on ollut esillä ennen kaikkea vuonna 1985 perustetun CMX:n keulakuvana, mutta on samaan aikaan kerännyt huomiota muun muassa kuusi runokirjaa ja yhden romaanin julkaisseena kirjailijana. Oli miten oli, Yrjänän soolotoimintaan tulee nyt jatkoa kokonaisen levyn muodossa, kun julkaisunsa saa miehen debyyttisooloalbumi Heliografi. Että se on ollut julkisuuskokemus kyseisestä ohjelmasta, Yrjänä naurahtaa. Yrjänän. SOUNDI 19 SOUNDI 19 J okainen, joka tuntee suomalaista rockmaailmaa vähänkään paremmin, tuntee varmasti myös A.W. Satoja tuhansia katsojia keränneen ohjelman vaikutukset Yrjänän konkreettiseen arkeen ovat olleet kuitenkin vähäiset
Orgaaninen lähestymistapa tuntui nyt kuitenkin erittäin luontevalta. Vahvasti karrikoiden sanottuna CMX:ltä on otettu sekä herkempi että hitaampi tai keskitempoisempi puoli ja laajennettu sitä koko levyn mittaan. Kävin sanomassa Tapanille, että ”tuletko soittamaan mun levylle, kun justhan sä olit edellisen kerrankin”. – Tiesimme esimerkiksi välittömästi Olisipa tie -kappaletta tehdessä, että siinä pitää olla trumpetti. Kyseessä on holvisto, jossa voi vierailla erilaisissa fiiliksissä ja aistia joka kerta eri asioita, Yrjänä maalailee. – Sen tiedän, että olen kirjoittanut sen viime syksynä, mutta tarkalleen minulla ei ole hajuakaan, milloin ja miksi. 20 SOUNDI SOUNDI 21 Kryptisyyttä vai ei. Mukana on Isabel, Isabelin kaltaisia kappaleita, joissa on tarina ja sitten muutamia vähän abstraktimpia kappaleita. Nyt jätettiin selkeitä CMX-elementtejä käyttämättä. Tällä levyllä tärkeintä olivat kuitenkin laulut, juuri laulu-sanan klassisessa merkityksessä, Laitinen määrittelee. Mielen pohjalla olivat esimerkiksi muistot siitä, kuinka CMX on vuosien varrella testaillut rajojaan erilaisilla konemusiikin ratkaisuilla. Siitä loistaa poissaolollaan sellainen rytminen jankutus ja tietyt… Tai sanotaan näin, että minun ei tarvinnut ajatella, että minkälaiseen jyräriffiin seuraava kappale perustuu. Nimibiisi taas lähti syntymään vuonna 2019, Yrjänä valottaa. Yrjänää. – Tämä on ensimmäinen levy, jonka teen ilman CMX:ää. – Lopputulokseen ja mainittuun bändimäisyyteen nähden onkin mielenkiintoista, ettei kaikki soittajat ole vielä tähänkään mennessä olleet samaan aikaan samassa huoneessa yhdessä. Joku tietty yhden biisin termi esimerkiksi saattaa kommentoida toista termiä eri biisissä. – Minusta erityisen tärkeää oli se, että kun nyt on kyseessä nimenomaan A.W. Totta kai haluan, ettei ensimmäinen mielikuva ole se, että olen tehnyt yksinäni CMX-levyn. Tässä kohtaa on kuitenkin vielä hyvä keskittyä hetki siihen, millä ajatuksella Yrjänä lähti tekemään soololevynsä sanoituksia. Kaikille kuitenkin heitettiin palloa ja hyvin vaivattomasti sieltä tuli ideoita siihen, kuinka levystä saataisiin musiikillisestikin johdonmukainen helminauha. Ne ovat varmasti olleet myös sellaisia siemeniä siihen, että sitä haluaa tehdä albumin ilman pitkäaikaisen orkesterinsa heikkouksia ja vahvuuksia. – Keskeisiä teemoja ovat varmaankin luopuminen, toivo, kuolevaisuus sekä tietty kasvamisen ja vastuun ajatus. Lyyriset rummut ja juoksenteleva basso Musiikillisessa mielessä Heliografi on melodisesti tutun oloista A.W. Jatkoon valikoitui hyvin melodia edellä kulkevaa materiaalia. – Selkeästi juuri sitä haettiin, että puhallinjutut toimisivat ikään kuin kita rariffin korvikkeena, Laitinen täydentää. Ja jo sävellysvaiheessa kirjoitin mukaan puhallinosuuksia, jotka soittavat vaikka jonkin teeman kappaleen alkuun. Tästä esimerkkinä Yrjänä nimeää levyn avaavan pianopohjaisen ja hymnimäisen Olisipa tie -kappaleen. – Jokaisella on totta kai oma assosiaatiokone päässään, ja kun esimerkiksi nyt levyä tehtäessä keskustelimme Jumal’ahjo-kappaleen lapsuusteemoista, niin jokaisella soittajalla ja tuottajilla oli erilaiset mielikuvat päässään. No, nyt ei ole sitäkään. – Kappaleiden kirjoittaminen sijoittuu aina johonkin tekijänsä elämän ajanjaksoon ja näidenkin kappaleiden teemat totta kai heijastelevat aina niitä asioita, joita on miettinyt ja yrittänyt oppia juuri siinä tietyssä tekovaiheessa. – Noin puolet kappeleista on puolestaan tehty viime vuonna, mutta pari biisiä on tosiaan kulkenut demoversioina mukana läpi usean vuoden. – Minuahan on kritisoitu vaikeaselkoisista sanoituksista, mitä toisaalta en ymmärrä ollenkaan, koska eihän sellaista kryptisyyttä oikeasti ole koskaan edes ollut! Välillä mieleen tulee Suomen vaikeimmaksi runoilijaksi mainitun runoilijan Paavo Haavikon turhautuneet sanat siitä, että eihän tämän suoremmin voi enää kirjoittaa, Yrjänä hymähtelee ärtyneisyyttä esittäen. Toisaalta hyvin harvojen näiden tekstien kohdalla konkreettisesti muistan, mitä olen ajatellut niitä kirjoittaessani, Yrjänä kertoo. Halusin muuttaa ne lopulta ikään kuin lihaksi. Piilotajunta toi soittajat Toinen huomionarvoinen seikka on levyllä runsaasti kuultavat puhallinsoittimet. – Ainoa tietoinen pyrkimys oli se, että yritin kirjoittaa tunteellisesti auki olevia kappaleita – ettei niissä ole mitään kryptistä sumua päällä. Levy on tietyllä tavalla omakuva, mutta se ei ole silti kovinkaan tunnustuksellinen. Sopraanosaksofonia ja bassoklarinettia soittava Tapani Rinne (Rinneradio, SlowHill) oli tuttu mies jo vuosien takaa. – Isabel, Isabel ja Jumal’ahjo on tehty noin kymmenen vuotta sitten. Muita Heliografin soittajia ovat muun muassa sellaiset kehäketut kuin. Niissä on tiettyä juhlavuutta, mutta toisaalta joku sopraanosaksofoni voi olla hyvinkin leikkisä soitin, Yrjänä pohtii. Kaikki osuudet on soitettu omin käsin, Yrjänä määrittelee. Yllekirjoittanut marssi haastattelupaikkaan, albumin taltiointiympäristönäkin toimineeseen Helsingin Vallilan Inkfish-studiokompleksiin, sillä ajatuksella, että maistiaisena luvatut uudet kappaleet voisivat olla niin sanotusti ihan mitä vain. Tällaisia siltoja saattaa löytää, kun levyä kuuntelee useita kertoja. – Konejutut olivat kyllä yksi mahdollisuus, mitä olisimme voineet lähteä tekemään. Tuottaja Erno Laitinen kertoo väliin tähän liittyvän oman lähtökohtansa. Kaiken taustalla paistaa minun oma metafysiikkani, minun näkymätön pelikirjani siitä, miten lähestyn maailmaa. Levy on eloperäinen, ei elektroninen. Meillä on nyt lyyriset rummut, juoksenteleva basso ja maalailevat kitarat. Heliografi on selkeästi yhtenäinen koko naisuus, ei pelkkä kasa erillisiä kappaleita. – Äänityksiin valmistautuessa myös päätimme, että kyllähän mukaan hommataan kunnon puhaltajat. Me näimme noin vuosi ennen Heliografin teon alkamista erään yhteisen ystävän muistotilaisuudessa. Ehkä selvimmin tämä tuntuu levyn lyriikkamaailmassa, vaikkei kyseessä olekaan selkeä teemalevy. Ajallisesti kappaleet ovatkin syntyneet laajan kaaren sisällä. Ylipäänsäkin lyriikoissa on ehkä ollut kanavat auki alitajuntaan siinä mielessä, etten ole ollenkaan miettinyt, että nyt kirjoitan poptai rock-biisejä. Joku kysyi myös, että onko siellä huutolaulua. – Hän kävi soittamassa meidän Aurinko-albumilla (CMX, 1992). Valittu soitannollinen tie muodostui siinä vaiheessa, kun alkuun paneva tekijäjoukko eli Yrjänä, Laitinen ja vastaava tuottaja, pitkään Yrjänän kanssa yhteistyötä tehnyt Gabi Hakanen kuuntelivat Yrjänän yksinään tekemiä demoja. Toisaalta vaikkapa Vain elämää -kauden Yrjänän päivässä nähtiin, etteivät kaikki todellakaan pääse kärryille Yrjänän sanoituksista. Palatkaamme tähän vinkkailuun ”pitkäaikaisesta orkesterista” myöhemmin. – Kyllä nuo kappaleet nivoutuvat toisiinsa sanoitusten osalta. – Varsinkin nykyaikana musiikkia on helppo rakentaa niinkin päin, että mukaan kehitellään kaikenlaista ja lopulta huomataan vaikkapa, että eihän laulu toimikaan enää taustan kanssa. Mitä me teemme tälle maailmalle, mitä me teemme toisillemme. – Alun perin ehdolla oli noin 30 kappaletta. Yrjänän kaltaisen sanoittaja-säveltäjän ja laulajan ensimmäinen soololevy, niin keskiössä oli juuri kappaleiden perusolemus ja Akin laulu, Laitinen painottaa. Heliografi on kuitenkin kaikesta seesteisyydestään huolimatta hyvin ”bändimäisen” kuuloinen
TAI EIHÄN SITÄ TIEDÄ, JOS JOKU NIISTÄ ASIOITA PÄÄTTÄVÄ PORTINVARTIJA TULEE HULLUKSI” K u v a: V il le Ju u ri k k al a. – Vielä viime kesänä oli osittain epäselvää, että keitä tulee mukaan. Alanko minä nyt soitella ihmisille ja tyrkyttää itseäni. Yrjänän soolotuotanto. Yrjänä on Heliografisoolollaan vain biisinkirjoittajan ja laulajan roolissa. Kaksi päivää myöhemmin Jarmo Saari, jonka kanssa Yrjänä oli viimeksi ollut tekemisissä 1990-luvulla, lähetti viestiä erääseen runoja kuorosovitusasiaan liittyen. – Punkiin, progeen ja vanhan liiton heviin, mies vastaa ja ratkeaa jälleen nauruun. Myös muiden soittajien kohdalla tapahtui vastaavanlaisia, lähes kosmiselta johdatukselta tuntuneita törmäyksiä. – Jos vähän vakavammin sanoo, niin ehkä esimerkiksi se proge on nyt enemA.W. – Sitten ajattelin, että jos minä kerta piilotajunta työvälineenäni teen näitä biisejä, niin voisiko se sama taho tarjota minulle myös soittajia. Sanoin, että ”totta kai se on ok, mutta mitä muuten teet syksyllä?” Samalla viikolla näin arvostamani Jussi Kinnusen hauskan some-päivityksen. Tavoitteena melankolia Mutta jos CMX oli sekoitus punkia, progea ja vanhan liiton heviä, niin mille perustuu A.W. Kokoonpanon koostamisen vaiheet ovat liian laveat tähän tilaan kirjattavaksi, mutta tiettyjä periaatteellisia tiivistyksiä Yrjänä tarjoaa. – Hän kysyi käyttölupaa runoni käyttämiseen painetussa muodossa. Mietiskelin, että mitä helkkaria ryhdyn tässä tekemään. ”EN USKO, ETTÄ TÄMÄN LEVYN KAPPALEITA SOITETAAN RADIOSSA. 20 SOUNDI SOUNDI 21 Emma Salokosken, Tuomari Nurmion ja Don Huonojen kanssa työskennellyt kitaristi Jarmo Saari sekä esimerkiksi Hassisen Koneesta ja Freud Marx Engels & Jungista tuttu Jussi Kinnunen. Hän oli yrittänyt tekoälyn avulla tehdä itselleen cv:tä ja tekoälyn teksti oli alkanut: ”Jussi Kinnunen on vaikuttanut pitkään CMX-nimisessä suomalaisessa rock-yhtyeessä.” Tämä koneälyn kömmähdys sai Yrjänän soittamaan ja kysymään Kinnusta mukaan levylle. Se ei tuntunut ollenkaan luontevalta. Muusikot levylle valikoituivat onnekkaiden sattumusten kautta
TÄSSÄKIN juttukokonaisuudessa on ikään kuin ohimennen mainittu ja sivuttu A.W. Taustalla on ollut muun muassa se, että hän on vienyt pääbändilleen kappaleita, jotka eivät ole kuitenkaan kelvanneet jatkotyöstöön. – Sen näki vaikkapa siitä, kun kävi vilkuilemassa Vain elämää -somesivuja ja palautteita. – Minä olin sopinut pääni sisällä, Yrjänä täräyttää. Toisaalta keskimääräinen musiikinkuluttaja ei ole ikinä kuullutkaan CMX:stä, Yrjänä uskoo. Nykyinen tilanne on minullekin mysteeri. En keksi mitään järjellisen kuuloista lausetta, joka kuvaisi CMX:n tilannetta. Olemme kuitenkin soittaneet noin 38 vuotta ja sellaisessa ajanjaksossa on aika paljon erilaisia jaksoja. Yrjänälle iski hänen omien sanojensa mukaan vapaudenkaipuu. – Minulla ei ole itse asiassa minkäänlaista mielenkiintoa avata sitä sen enempää. Musiikinkuuntelutavat ovat tällä vuosituhannella muuttuneet. Eikö Korvaamatonkin voisi olla klassikko omassa masentavuudessaan. – CMX on siitä erikoinen bändi, että olemme myyneet jotain 450 000 levyä ja minulla on hirveä nippu kultaja platinalevyjä kaikista muista paitsi parista ensimmäisestä indie-levystämme. Yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuteen oli jo tehty ja niistä vähän ulospäinkin kerrottu, mutta minä vedin käsijarrusta. ”En keksi mitään järjellisen kuuloista lausetta,joka kuvaisi CMX:n tilannetta” män Pink Floydiin kuin King Crimsoniin kallellaan. – Minun täytyy miettiä, miltä se näyttää lehdessä. CMX perustettiin vuonna 1985, joten ensi vuonna olisi juhlan aika. Tuota… Emme ole olleet tekemisissä. – Halusin myös tehdä todella melankolisen albumin. Kokopitkä levy ei ole yksittäinen taulu, vaan se on taidenäyttely. Sillä pystyy esittelemään asioista useita eri puolia, Yrjänä muistuttaa. Ja silloinhan se ei tule CMX-levylle, koska kappaleiden valinta oli aina hyvin demokraattinen prosessi, Yrjänä kertoo. Ja kevääseen 2022 tultaessako CMX:n sisälläkin oli jo päätetty, että yhtye pitää taukoa. – Se on kuitenkin lopulta hieno formaatti, kuin musiikillinen romaani. – Puhuimme myös juuri eilen siitä, että tuleeko levyltä singleä ja ehdotin Korvaamaton-kappaletta. Vaan mikä on yhtyeen tosiasiallinen tila vuonna 2024. Mutta hei! Suomi rakastaa Lapin kesää ja Peltoniemen Hintriikan surumarssia ja vaikka mitä vastaavia. – Kyllähän 40-vuotiskeikka olisi hieno vetää jossain isolla areenalla, mutta niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, niin tällä hetkellä teen tätä omaa juttuani. Halusimme levystä ilmavan ja sellaisen, että vaikka siellä on paljon kerroksia, niin koko ajan ei tarvitse täyttää kuulokuvaa. – En tiedä nytkään, onko se tauko vai mikä se on. – Levyllä on esimerkiksi yksi kappale, josta en tykkää yhtään, mutta kaikki muut tekemässä olleet tuntuivat tykkäävän siitä. Kyllähän musiikin historia tuntee yhden klassikkobiisin tekijöitä paljonkin.. Se on liian tarmokas, Yrjänä kertoo omalla ilkikurisella tavallaan, josta ei voi olla varma, vitsaileeko hän vai onko tosissaan. Levyn piti kuulostaa siltä, että vedetään liian raskasta pulkkaa hiekalla. CMX:kin on ollut varmasti monelle nimenomaan albumibändi, jonka teoksia on kuunneltu lähes uskonnollisella hartaudella, kun taas nykyajan striimauskulttuuri suosii yksittäisten kappaleiden kuluttamista. – Keväällä 2022 kuitenkin sanoin, että en nyt pysty tähän bändihommaan. Välillä ollaan enemmän ystäviä, välillä enemmän työkavereita. Jos tässä nyt yritetään kysyä sitä, että mikä on CMX:n tilanne, niin minä en tiedä, mutta en ole hirveästi sitä miettinytkään omaa levyä tehdessä. Vaikka käytännön päätökset levyn tekemisestä syntyivät parin viime vuoden sisällä, niin Yrjänä kertoo miettineensä soololevyn tekoa jo noin 10 vuoden ajan. Tässä on nyt kuitenkin osoittanut, ettei se aivan onnistunut. Miten asiaan suhtauduttiin muun bändin osalta. Yrjänä kokee, että 1980-luvulla CMX provosoi punkpiirejä tekemällä räimeen sekaan joikaamista, valssirytmejä ja lopulta balladeja. Yrjänä sanoo itsekin, ettei tämä varmaankaan ollut erityisen kauniisti tehty. Ja jos minulla tulee sellainen kausi, jolloin minusta tuntuu, etten uskalla lähettää omalle työryhmälleni demoja, jos ne eivät tykkää niistä taaskaan, niin silloinhan minun on pakko keksiä sellainen tie, jossa voin tehdä lauluja innoissani. Lanka johtaa pimeään Keskustelu risteilee muun muassa nostalgiaan, provokaatioon ja siihen, millaisella paikalla ja rajapinnoilla Yrjänä on kokenut olevansa kotimaisessa musiikkikentässä. Asian selvittämiseksi kannattaa haarukoida Yrjänän sooloalbumin Heliografin aikajanaa. Artistin mukaan hän itse päätti käytännön tasolla keväällä 2022, että alkaa tehdä soololevyä, ja rahoituksen tasolla asia lyötiin Gabi Hakasen ja Vallila Music Housen kanssa lukkoon saman vuoden syksyllä. Tämä on se tie. – Minun tehtäväni on silti tehdä lauluja. Toki, voihan novellikin olla hieno kokemus, eivätkä toisaalta kaikki musiikintekijätkään saa elämänsä aikana tehtyä kuin yhden kuunneltavan biisin. Joitain säveliä voi jättää soittamattakin, Yrjänä kuvailee. Riittääkö se. – Tuli myös halu leikkiä musiikilla, johon se oma työvälineistö ei taivu. – Se tarkka lause on varmaan ollut jotain tyyliin, että ”minä en tiedä mitä tämmöiseen biisiin soitettais”. Kyseinen Varjoihmiset on vain jotenkin ärsyttävä. Vastaava tuottaja Gabi Hakanen sanoi, että se on hieno biisi, mutta se on todella masentava. Yrjänän pitkäaikainen yhtye CMX. Yleisin maininta minun kohdallani oli se, että enpä ole tällaisesta kaverista tiennytkään, mutta aivan hyvä ääni ja ihan mielenkiintoisia tekstejä näköjään tekee. – Jos jonkin toisen kuvaavan anekdootin kertoo, niin itselleni yhtä rakkainta CMX-levyä eli Talvikuningasta (2007) tehdessä kitaristimme Tipi (Timo Rasio) sanoi, että ”tämä on vitun noloa, jotain scifiä, tosi kiusallista, eikö tämä maailma ole tarpeeksi monimutkainen ilman tuollaisia spekulaatioita?” No, mutta kun biisien tekijä nyt sattuu tykkäämään sellaisesta aihepiiristä ihan tavattomasti. – Joku sanoi hiljattain varsin oivaltavasti, että kaikesta huolimatta harvassa ovat ne uudetkaan artistit, jotka eivät tähtäisi kokonaisen albumin tekemiseen
– Jos nykyään tietoisesti provosoin, niin teen sen olemalla korostetusti intellektuellien puolella. Yhtye oli tulevaisuudensuunnitelmissaan jo pitkällä, kunnes Yrjänä veti käsijarrusta. En ole koskaan kokenut, että olisin tehnyt viihdettä, vaan pyrin omien kokemusteni valossa tekemään muiden jo muuraamista taiteen ja filosofian tiilistä omia kyhäelmiäni. Miten tähän kuvioon sitten sopii se, että Yrjänä menee mukaan suuren yleisön rakastamaan selkeään viihdeohjelmaan ja tekee perään aiempaa tuotantoaan helpommin vastaanotettavan levyn. K u v a: A J Sa v o la in en K u v a: V il le Ju u ri k k al a K u v a: Jo h an n a P en tt il ä. – Onko kaupallinen musiikki sellaista, joka soi radiossa. Hän haluaa nyt lauluntekijänä keskittyä materiaaliin, josta on itse innoissaan. Tai eihän sitä tiedä, jos joku niistä asioita päättävä portinvartija tulee hulluksi. Hän teki elokuvia, joista yleisö tykkäsi, mutta myös kriitikot. Yrjänä esittää vasta-argumentin. Kaukaisuudesta voi jo kuulla itsensä myymisen ja kaupallisuuden syytökset. Ja toisaalta, jos jokin biisi on hitti, niin se ei tee siitä vielä huonoa musiikkia, mutta huonosta biisistäkin voi tulla hitti. – Jo pitkään ennen kuin pääsin tekemään levyjä, pidin sellaisesta Alfred Hitchcock -vertauksesta. – Minä en nimittäin usko, että tämän levyn kappaleita soitetaan radiossa. Kohta 40-vuotiaan CMX:n toiminta on tällä hetkellä pysähdyksissä. Ne olivat pintatasolla vetäviä tarinoita, jotka oli kuitenkin rakennettu taiteen periaatteiden mukaisesti. Katson kuuluvani taiteentekijöiden jatkumoon
Ja se päällikkö taas yrittää etsiä kappaleita, joista mainostajat eivät suutu. K u v a: V il le Ju u ri k k al a. Myös teksteissä pyrittiin välttämään kryptistä sumua. – Noh… Tähän liittyy monta paradigmoihin liittyvää asiaa, mutta… Seuraan tiedettä ja rakastan tiedettä, mutta mi”EN AAMULLA HERÄTESSÄNI KOE OLEVANI ERITYISEN MYYTTINEN HAHMO, VAAN LÄHINNÄ MIELESSÄ PYÖRII SE, ETTÄ ONKO NENÄKANNUUN SUOLAA.” Enemmän Pink Floydia kuin King Crimsonia. Toisaalta en minä nyt erityisesti rakasta sellaista kädenlämpöistä humanismiakaan, jossa kaikki on helkkarin jees, Yrjänä linjaa. Ne edustavat tiettyä ikävää muinaisuutta, joka on nostanut likaisen nyrkkinsä pystyyn. Paitsi, että niin sanottua tavallista ihmistä ei ole Yrjänän mielestä olemassakaan. Kokonaiskuva ei tavallaan kuulu tieteen luonteeseen silloin, kun se on talouselämän palveluksessa. – Sen katsominen on ollut kuin rituaali. – Minulla yleensä, kun lopulta löydän langan pään ja lähden seuraamaan sitä, niin se johtaa jonnekin aika pimeään tai ainakin hämärään paikkaan. – Nykytieteen valossahan me olemme kummallinen tietoisuuden linkki merkityksettömässä universumissa, mistä en tietenkään ole samaa mieltä. – Jo aiemmin mainittujen lisäksi rehellisyys itselle oli yksi Heliografin teemoista. Olen tummasävyisen musiikin ystävä, ja onnistun sitä itsekin joskus tekemään. Siihen, mikä on populaari maku tai mitä media haluaa tarjota yleisölle, ei artistin kannata Yrjänän mukaan sekaantua. Ensimmäiselle soololevylleen Yrjänä halusi ilmavuutta. En kritisoi tiedettä metodologiasta tai johtopäätöksistä, vaan kokonaiskuvan puutteesta. Mutta kyllähän minäkin saan fanittaa ihan tavallisia asioita! Mies on tosiaankin useissa yhteyksissä painottanut, että on vaimonsa, muusikko ja kulttuurivaikuttaja Kikke Heikkisen (joka myös laulaa Heliografilla) kanssa ollut suuri Vain elämää -sarjan ystävä jo vuosien ajan. – Mielestäni ihmisellä on tiettyjä kehitystehtäviä, ja meidän kulttuurimme korostaa vain niitä kehitystehtäviä, jotka opettavat meitä kilpailemaan taloudellisessa saavuttamisessa. Täytyy tekijänä seurata sitä, mikä tuntuu itselle merkitykselliseltä. Ja onhan se kuitenkin musiikkiohjelma. – Ja voihan niitä itsestään muille syntyneitä mielikuvia särkeä, mutta mihin se johtaa, sitä ei voi lopulta itsekään tietää. – Jos joku kuvittelee olevansa myyttinen persoona, niin hänellä puuttuu itsetuntemusta ja hänen kannattaa perustaa joku hyväksikäyttöön perustuva kultti. Ajatusten syvään päätyyn Yhtä kaikki, monelle saattoi olla yllätys, että Yrjänän kaltainen jopa shamanistisena pidetty hahmo lähti mukaan Vain elämää -sarjan kaltaiseen ohjelmaan. Jo se on plussaa, kun musiikkiohjelmia on niin vähän nykyään televisiossa. Miksi et ole. – Nooh, myyttisyys ylipäänsä… En minä tiedä… En aamulla herätessäni koe olevani erityisen myyttinen hahmo, vaan lähinnä mielessä pyörii se, että onko nenäkannuun suolaa. – Ymmärrän sen kyllä. Jos sellaista hänen teksteissään on koskaan ollutkaan. Se vie valtavasti energiaa, joka voitaisiin käyttää asioiden rakenta miseen. 24 SOUNDI SOUNDI PB nulla on myös riitaa sen kanssa. Enkä nyt puhu tehtaitten raken tamisesta. Nyt lähinnä imperialistit ja fundamentalistit tekevät elämästämme tukalaa. – Silloin tekijä yrittää mennä jonkun radion ohjelmapäällikön pään sisälle ja tehdä hänelle biisiä. Onko Yrjänä siis tietoisesti halunnut vaikkapa parin viime vuoden aikana rikkoa itsestään syntyneitä myyttejä. – Meillähän ei myöskään nyt 2000-luvun alussa, sekä pahaksi että hyväksi onneksi, ole mitään erityistä kantavaa filosofiaa, mistä saatiin nauttia vielä viime vuosisadalla. – Tästä kerron enemmän esseekirjassani, jota en lupaa kirjoittaa. Se taas luo onttoutta, vieraantumista ja juopaa ihmisten välille. Jonka jäsenet lopulta murhaavat hänet, koska hän jää kiinni siitä, että hänkin oli vain tavallinen ihminen
Mä kutsuin sitä sense of self hetkeksi. K u v a: P ek k a N u rm i K u v at : A n n i Lö tj ö se n ko ti al b u m i. Se kirkastui hetkessä. Osoittautuu, että hän käyttää kin sanaparia tosissaan. Naurahdan, kun Anni Lötjönen tavatessam me sanoo termin ensi kertaa. Vii meksi krapuloissa sivakoidessaan hän etsi lisätsemppiä kuuntelemastaan black metalista. Tunsin kuinka akselit runksahti. Siinä käy erilaisen ref lektion aikaansaannoksista ja mitä kuvit telee, että se ikä merkitsee. Nyt hiuksensa lyhyiksi leikannut bas keripäinen solisti on hurahtanut hiihtä miseen. Naispuolisia rock bändien keulakuvia on tietysti näh ty jo kauan, mutta Huoran kirkkaimmas sa valokeilassa rajusti elehtivä Lötjönen haluaa tiedostaen muuttaa myös vallitse vaa naiskuvaa, joka on yhä varsin kapea. Iän myötä oppii tuntemaan itsensä yhä paremman, ehkä myös pitämään itses tään enemmän huolta. Huoran keulakuvana itsevarmana näyttäytyvän Anni Lötjösen sisältä paljastuu dualistinen persoona, jonka itsetunto saattaa järkkyä kuorosta saatujen potkujen tai Emma-gaalan jälkeen. Teemaa käsittelee myös hänen vuonna 2021 ilmestynyt esikoisromaaninsa Loppuunpalamaton. Viime kesänä 40 vuotta täyttänyt Huoran lau lusolisti tuntuu elävän elämänsä kevättä. Anni Lötjönen on virkistävä persoona rocksolistien joukossa. Ylipäätään kehitys kulkee hänen mu kaansa aivan liian hitaasti. 26 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen E lämän renessanssi. Huoran Neljä huolenaikaa -albumille tallentui aikansa lohdutonta kuvaa, mutta myös kesäistä ilakointia. Taju sin ihan helvetin voimakkaasti, millainen olen, mitä arvostan ja mitä haluan sen eteen tehdä. – Kyllä mä suhtaudun tasavuosiin eri lailla kuin muihin. Se kuulos taa epätodennäköiseltä tavoitteelta. Oli helppo luopua tietyistä asioista ja jopa ihmisistä, kun tajusin, että tämä on mun matka. Täysillä kaikkeen suhtautuva Lötjönen on itsensä piippuun vetäes sään rikkonut nivusensa, joten nyt pitäi si ottaa edes vähän iisimmin. Mulla ei ole ongelmia vanhenemisen kanssa. Viime vuo sina niin Suomen kuin maailmankin tila on pikemminkin ottanut takapakkia. Herkälle Lötjöselle se on ottanut koville. Se on tehnyt mulle vain ja ainoastaan hyvää. – Mutta joku siinä neljässäkympissä oli. Mutta ei hätää, hiljaisen tapaamispaikan täyttää vähän väliä haastateltavan voi makas, volyymiltaan kohoava naurun remakka. Seurasiko tasavuosien täyttämisestä sinulle ikäkriisi vai menikö se, kuten muutkin syntymäpäivät. Nyt voimavarojaan tiukasti säännöstelevä Lötjönen on paremmin sinut kykyjensä kanssa. Ammatillisista burnouteistaan Lötjönen on julkisuu dessa kertonutkin
SOUNDI 27 ”Käy päivätyöstä pitää itsensä järjissään.” K u v a: Sa k u Sa h ls te d
Olen saanut punkin Pasilta ja metallin Matilta. En ollut mikään esityksen sopraano. Oliko epäonnisen kuorouran jälkeen enää halua tai tahtoa esiintyväksi lau lajaksi. Eräs ystäväni sanoi yhden karaokeillan jälkeen, että sua on kiva katsoa laulamassa, kun sä hymyilet. En pistä niitä Exceliin, että tuon verran ryyppylauluja, tuon verran politiikkalauluja ja tuon verran sydänsuruista. Ja mulla itselläni on ollut henkilökohtainen kriisi sen kanssa, että minusta tuntuu siltä, että se aalto on karahtanut rantahiekkaan. Siellä istuessa musta tuntui, että meitä pidettiin pelleinä. Ensimmäiselle levylle biisinnimen antanut kaveri ”Sori siitä!” lausah duksineen on nyt presidentti. Siinä koin jotain sellaista, mitä en ollut aikaisemmin kokenut. Mutta kappas, kun se ei riitä, että kerran kosahtaa, vaan sitä tapahtuu uudestaan ja uudestaan. Metallicat ja Guns N’ Rosesit ja Lamat ja Dun-Delionit on ollut mun lempimusiikkia ala-asteella. Se pelottaa minua. Olen kuunnellut intensiivisesti aikakausittain musiikkia ja silti seassa on ollut kaikenlaista. Olen kokenut jonkinlaista syvää iloa siitä, minkä tunteen se laulaminen saa aikaan. – Ja terapia mullisti kaiken. Millainen musiikillinen identiteetti sinulla oli nuorena. Se oli tosi tylsää enkä saanut yhtään kiinni siitä, mitä on soinnut ja miten sormet pitää liikkua. Silloin kun tajusin, miten itsestään voi pitää huolta, niin vittu mä olin ärsyttävä. Jossain kohtaa musta tuntui, että toistaako tämä nyt itseään tai olenko laittanut itseni liian tiukkaan nippuun, että en voisi kirjoittaa mistään muusta. Onpa iso juttu ja saavutus, mutta jostain syystä se gaala oli paitsi hämmentävä kokemus, se myös musersi mut pitkäksi aikaa. Se riitti. Hän on itse laulaja ja vaikutuin siitä palautteesta. Tajusin, missä suhteessa mittava vajavuuteni ja mittavat voimavarani ovat toisiinsa. – Jostain syystä halusin kolmannesta kuudenteen musaluokalle. He ovat kannustaneet pois siitä alhosta. 28 SOUNDI SOUNDI 29 28 SOUNDI Yllättikö se, millainen hahmo sieltä kuoriutui. Huoran kohdalla kaikki on tuntunut tapahtuvan tosi nopeasti. Yläasteella tuli räppi eikä se ole lähtenyt vieläkään. Sen jälkeen olen avautunut vasta rockmusiikille. Jos se tuntuu musta vaikealta, mä kestän sen, koska sillä on joku tarkoitus. – Me saatiin pitkään ratsastaa just sillä uusi bändi -aallolla. Pelkään, että meistä tulee ihmisille, ei has-been, mutta... – Kolmatta levyä tehdessä koin ensim mäistä kertaa itseni hyväksi ja laulajaksi. Hyvä sekamelska. Siellä nautin eniten näytelmistä. Koko ajan kalibroit niitä voimia. Mitä ne asiat olivat, joita halusit tuo da esille, kun bändissä tällainen mah dollisuus koitti. – Se muovautui varmaan aika paljon ajattelematta. Ensimmäisestä isosta burnoutista alkoi se tajuaminen. – Ei se niin paljon yllättänyt, mutta osaan nyt piirtää rajat. – Se alkoi vuosi sitten Emma-gaalasta. Mähän olen se tylsä tyyppi, joka haluaa puhua vain siitä, mitä sä olet oppinut viimeksi, mites tämän voisi ratkaista. Kun aloin vegaaniksi, niin vittu mä olin ärsyttävä. Tällainen epävarmuus kuulostaa kuulijan näkökulmasta hassulta, koska bändiä ei voisi kuvitella ilman sinua. Vasemmalla laulava Lötjönen 80-luvulla matkalla kohti elämän renessanssiaan, joka lukuisten muodonmuutosten jälkeen on vihdoin aikuisiässä koittanut. Siinä bändi on tehnyt suurimman työn. Mun ihan ensimmäinen lempibändi on ollut Queen. Biisien teemat on niitä asioita, joita lähtökohtaisesti päivittäin ajattelen tai näen. Se on uusi juttu, jota en osaa ja jota rupesin aikuisena tekemään. K u v at : A n n i Lö tj ö se n ko ti al b u m i. Musiikkiesitykset oli välttämätön paha ja mä soitin aina jotain ksylofonia. Jos esimerkiksi haluan enemmän huomiota sille, mistä mä kirjoitan. Mulla on ollut pitkään voimavaraongelmia. – Toivoisin, että en olisi niin synkkä, mitä ne tekstit välillä on. Mutta en tiedä, kuinka paljon se johtuu minusta ja kuinka paljon ympäristöstä. – Totta kai olen kuunnellut ne poikabändit, XL5:t ja Take Thatit. Kyllä ne tulee sen hetken elämästä. tavallista. Kun kuuli, että ollaan ehdolla, niin se tuntui ensin hurjalta. Kyllä ne kaksi ekaa levyä meni siinä, että haki varmuutta ja tyytyväisyyttä itseensä. Se on ollut tärkeä kanava mulle, mutta olen tarvinnut paljon validaatiota siihen, että pääsen pois tunteesta, että en osaa mitään. Jotenkin sitä pitää yhä uutena bändinä, vaikka en simmäinen levystä on kulunut jo seit semän vuotta. Se teki muhun lähtemättömän vaikutuksen. Ja ennen musiikkiluokkaa olin myös iloisessa lapsikuorossa, josta mut potkittiin pois, kun en osannut laulaa. – En muista, koska olen ruvennut käymään karaokessa, mutta se on kulkenut mulla sen jälkeen aina mukana. Joku kiinnostus ja innostus mulla on ollut. – Saman mä huomaan kirjoja kirjoittaessa. Mä inhosin sitä. Minua jännittää tämän levyn julkaiseminen ihan saatanasti. Mutta muussa maail massa on tapahtunut nopeammin. – Vaikka mulle kyllä muodostui sellainen tietynlainen sisältö, että mistä ne biisit kertoo. Tai pitäisikö mun kirjoittaa paljon laajemmalla skaalalla. – Musiikkia olen ruvennut kuuntelemaan isoveljieni kautta. – En muista, olinko se minä vai nuorempi isoveljeni, joka pyysi päästä piano tunneille ja äiti vei meidät molemmat niihin. Olet ollut jo kolmikymppinen, kun Huoraa alettiin perustaa. Mun nuorempi isoveli on äärimmäisen lahjakas muusikko ja äänitti meidän kolme ekaa levyä. – Ei missään nimessä. Mihin kaikkeen pystyn. Musiikkiluokalla oli se etu, että tehtiin porukassa. Kunnioitan niitä kumpaakin. Toivoisin, että mulla olisi valoisammat ja vähemmän kivuliaat tavat nähdä ympäristöä. Sen jälkeen itsetutkistelu ei ole loppunut, vaan se on syventynyt. Kyllä ne tulee minusta. Sen kuulee sun äänessä, kun sä hymyilet. – Mut pyydettiin siihen siksi, että olin hauskaa kaljanjuontiseuraa, ei mun laulutaitojeni takia. – Just jaoin Instassa kuvan Freddie Mercurysta saatesanoilla ”ensirakkauteni”. Vanhempi isoveli on soitellut niitä näitä soittimia. Mutta se balanssi tulee jossain kohtaa. Olen antanut myös armoa, kuinka paljon toinen voi vastaanottaa. Kuoronjohtaja sanoi ennen yhtä konserttia, että sä voit täällä Anni vaan aukoa suuta, sun ei tarvi laulaa. Ehkä Paavo (Pekkonen, Huoran kitaristi) aisti sen potentiaalin. Se ei ole aina ollut itsestään selvää. Pidän itseäni anturina, jonka kautta kulkee asioita maailmaan. Yhdistän sen tunteen bändin alkuaikoihin. Vanhempi isoveli kuunteli punkia, nuorempi metallia. Tykkään tosi paljon siitä, mutta se on vitun vaikeata. Tuolla nyt istuu toi bändi, jolla on hassu nimi
Joudun siitä välillä myös ongelmiin. – Levyn viimeisessä sinkussa Bono bossa on kohta ”totuus selviää nopeasti / toiminnassa aina kestää”. Syvyydet, monipuolisuudet... Kun otan sanat itselleni ja käytän omilla arvoillani, olen ollut valmis ottamaan sen riskin, että se johtaa väärinkäsityksiin tai totaaliseen tyrmäykseen. Tässä artistin oma versio ikoniseksi muodostuneesta Lemmy-kuvasta. Miksi mä annan niin paljon itsestäni. Oletko kärsimätön, kun tietää, että maailma on muuttumassa, mutta liian hitaasti. Selkeät ratkaisut, ne käy. Se on vaikeata. ”Olen joutunut itsekin kampeamaan pois sieltä, mihin mut on kasvatettu. Mulle asettui sellainen varmuus, että jos mä annan jotain, niin aika usein siitä joku saa jotain. Siihen on auttanut onneksi hyvät keskustelukumppanit. Mitä järkeä tässä on. Haluan kulkea metroissa ja busseissa ja elää omaa elämää ilman tietynlaista valokeilaa. En tarkoita sitä, että meidän olisi pitänyt voittaa, että olisin kokenut itseni arvostetuksi. 28 SOUNDI SOUNDI 29 – Siitä mun itsetunto rupes laskemaan. Ämmät hei! -biisillä tarkoitan nimenomaan sitä, että nussikaa mimmit niin paljon kuin haluatte, se ei tee teistä millään lailla huonoja. – Mutta en halua yhtään tämän enempää julkisuutta. Uudella levyllä on kappale Miksei maailma jo muutu. Se, että siinä joutuu alttiiksi kommenteille, on pieniä hiekkoja siinä tiellä. Siihen Emma-gaalaan pysähtyi tunne siitä, että me mentäisiin eteenpäin. – Mäkin olen määritellyt sanoja uudestaan. Nyt ollaan siinä äärirajoilla. Kaikki se, mitä mä rakastan, on rumaa!” K u v a: A n n i Lö tj ö se n ko ti al b u m i. Olet rempseä ja ulospäin suuntautunut tyyppi. Jos se ei tunnu turvalliselta, K u v ak o ll aa si : A n n i Lö tj ö n en 34-vuotissynttäreitään Anni Lötjönen vietti Huoran keikalla Oulun Qstockissa vuonna 2017. Olen tehnyt paljon töitä, etten vajoaisi siihen toivottomuuden tunteeseen, mitä tämä hitaus luo. Millaisia seurauk sia tällä oli omaan elämääsi. – Persoonana en kaihda avoimesti asioista puhumista, koska se on mulle luonnollista. Oottepa nimen keksinyt! Mutta kun sitä samaa äijää tulee vastaan joku naispuolinen henkilö, josta hän ei pidä tai joka jollain tavalla loukkaa häntä, niin korvien välissä sihisee sanat vitun huora. – Luojan kiitos olen neljäkymmentä ja tiedän, että tämä tulee olemaan helpompaa, kun olen viisikymmentä. Mutta tykkään myös puhua oikeista asioista, koska niille on aina tilausta. Ihmisillä voi olla vaikea hahmottaa, että sinunkinlaiset ihmiset voivat kärsiä vaikkapa heikosta itsetunnosta. Se kelpaa silloin, kun hän käyttää sitä omaksi edukseen. Me ei ymmärretä dualismia. Jos olen vaikka lukenut artikkelin jonkun loppuunpalamisesta, niin olen saanut siitä itse ihan hirveästi ymmärrystä. Sukupuoliroolien ja miksei pukukoodienkin kanssa Lötjönen on leikitellyt rohkeasti. On ehkä hieman tarpeetonta pitää asiaa esillä, mutta yllättävän paljon bändin nimi tuntuu yhä hiertävän joitakin ihmisiä. Se on tässä. Vaatiko sulattelua altistaa itsensä julkisuudelle omana itsenäsi omista henkilökohtaisista asioista avautumalla. Mutta se avasi jonkun pirullisen ajatuksen siitä, että itse asiassa se ehdokkuus tarkoittikin sitä, kuinka vähän meitä arvostetaan, eikä sitä kuinka paljon. Ei todellakaan tarvitse olla kunnon tyttö. – Eihän kukaan uskonut, että Robin Williams oli masentunut. Joutuu ajattelemaan, ja massat ei jaksa ajatella monipuolisesti. Mutta että se muuttuu toiminnaksi, kestää. – Ei nyt bändin kuuntelijoilta, mutta vaikka iäkkäämmiltä herrasmiehiltä tulee kommenttia, että hirveä nimi bändillä. Se liittyy siihen, että meillä on edelleen kaikki tieto käsillä siihen, miten kaikki asiat voisi ratkaista. Mutta juttelenko mä ystäville vai juttelenko niin, että se mun tunnetila on altis kaikille mahdollisille ihmisille ja heidän mielipiteilleen. Jos tuntuu oikealta puhua, mä puhun. Ei tietyt portit aukene meille ikinä nimen takia. Kyllä mä mietin ihan niitä plusja miinussarakkeita. Olen ollut tosi kärsimätön ja vihainen. Käy päivätyöstä pitää itsensä järjissään. Vaadin ihmisiä ajattelemaan enemmän. Humalainen nainen on ruma näky, kiroileva nainen on ruma näky. Ihmiset välillä ajattelee, että feikkaan jomman kumman puolen, joko herkkyyden tai rempseyden. Tulit julkisuuteen oman loppuunpalamisesi tiimoilta. Olen pyrkinyt olemaan itseäni viisaampien ja tasapainoisempien ihmisten seurassa, jotka tuo erilaisia näkemyksiä mun ahdinkoon
Mun mielestä se pitää koko homman mielenkiintoisena. Totta kai siellä on niitä samoja asioita, joita olen itse ajatellut tai kokenut, mutta en ajattele, että se oli mikään katarttinen kokemus, että tässä mä nyt käyn läpi jotakin. Maaliskuussa ilmestyy Huoran neljäs albumi Neljä huolenaikaa. Se on selkeästi kuultavissa mun sydänsuruihin ja toiselle ihmiselle aiheutettuihin sydänsuruihin liittyvistä teemoista. – Keikkakalenteri näyttää helvetin hyvältä. Ulkonäköpaineet lisää voimakasta pahoinvointia. Ehkä siksi halusin tälle levylle myös sitä happea. – Kun miettii nyt näitä sinkkuja, mitä ollaan tehty, niin Timo Lahest oli selkeä, että tämä biisi me halutaan laittaa. Seuraavasta levystä tulee pelkkää doomia, tunnen sen jo nyt. ”Kuoronjohtaja sanoi ennen yhtä konserttia, että sä voit täällä Anni vaan aukoa suuta, sun ei tarvi laulaa. Tämmöinenkin nainen on tosi hieno. Onko teillä mitään musiikillisia rajoja, minkä puitteissa pitäisi toimia. – Tähän neljänteen otin ääneen sanoen ohjenuoraksi, että en kirjoita yhtään poliittista biisiä, kirjoitan ihmisyydestä. Paavo oli tuota slovaria sävellellyt useamman vuoden, ja se kasvoi ja kehittyi. – En huomannut sitä itse ollenkaan, kunnes sain palautetta siitä. Senkin takia levykokonaisuuksissa on ollut variaatiota. No, se ei ole mahdollista, koska politiikka pyörii mun päässä ja se tulee minusta ulos. Miten se ilmenee. Yhtään ei saa huojua. sai ihmiset totaaliseen shokkiin, että mitäs slovareita sieltä on tulossa, ei kai koko levy ole tämmöistä. – Omia voimavarojakin ajatellen on pakko tehdä biisejä, jotka ei ole pelkästään vaikeita esittää. Bändi on ollut Lötjöselle tärkeä tuki vaikeina aikoina. Kaikki se, mitä mä rakastan, on rumaa! Se kaikki, mikä musta tuntuu kivalta ja normaalilta, on mun itseni pitänyt ensin hyväksyä, että mä olen tämmöinen ja sitten olen saattanut elää sen oman totuuteni kanssa. Ihan ekana ei tule se mun Sinuhe. Ollaan jo aloitettu treenaamaan, ja eilen saatiin jopa tulevan rundin aloitusbiisi menemään niin kuin se pitää. Vasemmalta: rumpali Saku Sahlstedt, Anni, basisti Ere Manninen ja kitaristi Paavo Pekkonen. Sitä yritettiin sorvailla jo kolmannelle levylle, mutta se ei ollut vielä silloin paikoillaan. Mun pitää keskittyä, mitä ajattelen vaikka keikalla, että mä pystyn siihen laulusuoritukseen. – Ainut, mikä me ollaan sanottu ääneen, on että tehdään biisejä, joita me tykätään itse kuunnella ja soittaa. Kesä ja meikä on huoramaisinta Huoraa, juopottelulaulu. Olen joutunut itsekin kampeamaan pois sieltä, mihin mut on kasvatettu. Näkee, että he saavat voimaa minusta. Me tarvitaan todella, todella paljon erilaista naiskuvaa. Heidän kasvoistaan näkee koko tunneskaalan. Siitäkin huolimatta mulla on ollut hyvin pseudokirjailijaolo. Miksei maailma jo muutu. Millainen fiilis bändin sisällä on lähitulevaisuuden suhteen. Sitä treenatessa on naureskeltu, että huojuu muuten ihan saatanasti. Mutta sekin biisi tuli vaan siksi, että me nautittiin siitä. On jotenkin häkellyttävää, että olemmeko todella yhä siinä siinä pisteessä, että pitää erikseen korostaa, että naisten ei tarvitse mahtua yhteen muottiin. Sanni on muuten hyvin huoramainen biisi, mutta teemaltaan erilainen. Koska se salpaa mun hengityksen ja saa mut vihaiseksi. Kesä ja meikä on aivan rilluttelubiisi. Olen tiedostanut sen, että oikeasti vaikutan niihin ihmisiin. Se oli siinä kohtaa valmis ja kuulosti vitun hyvältä. Mä olen erilainen Miss Suomi. Njet, Vladia on hirveän vaikeaa esittää. Jos sieltä tulisikin vaikka rakkauslaulu. – Kun lähtee kirjoittamaan ensimmäistä kertaa, niin haluaisi valita aiheen, josta jo tietää jotain. 30 SOUNDI SOUNDI PB niin sitten en. – Meidän neljän musamaailmoissa on yhteneväisyyksiä, mutta ne on myös erilaisia. Mulla oli pieni nalkkiolo noiden kolmen levyn jälkeen. Se teki muhun lähtemättömän vaikutuksen.” Huora-yhtye tykypäivää viettämässä Knotfestin keikan jälkeen vuonna 2022. Kuinka paljon kirjan kirjoittaminen tutuista aiheista vaikutti omien asioiden käsittelyyn ja siihen, että ne voi jättää taakse. Kaikista epävarmuuksistasi huolimatta olet monille vahvana keulahahmona myös esikuva. Tämä toinenkin kirja on aiheesta, josta tiedän paljon. – Edellisen rundin kuski-kiertuemanageri-kädetjokapaikassa Rajalan Vilho sanoi, että on tosi mielenkiintoista, miten eturivin mimmit katsoo sinua. Siinä on jälleen kerran ollut pointtina tuoda mun kautta se tarina ulos. Niinpä! Se tuntui tosi hyvältä. Meillähän on vasta nyt ruvennut näkymään värillisiä naisia tai vaikka pluskokoisia naisia. Eilen oli treenit ja tuli tosi iso helpotus, kun sen kertsikin meni just eikä melkein. Humalainen nainen on ruma näky, kiroileva nainen on ruma näky. Ihan nupullaan on senkin asian kehitys. Halusin tuoda jotain muuta kuin synkkyyttä. Olette promotoineet sitä muun muassa iloisella kesäbiisillä Kesä ja meikä keskellä loputtomalta tuntuvaa talvea. – Yksi mun lempipalautteista oli, kun joku äiti tuli kertomaan keikan jälkeen, että ihanaa kun sä olet olemassa, että hän voi näyttää teidän keikkapätkiä hänen tyttärelleen. Siihen on matkaa ja toivon, että saavutan sen samalla tavalla kuin laulamisen kanssa. Mä käsittelin eroa silloin, kun noita biisejä tehtiin. Uusin sinkkubiisi Bonobo on taas perkeleenmoista turpaanvetoa, siinä ei ole mitään hauskaa. Vapaus pitää olla! Ei haluta joutua nalkkiin. – Ihana nähdä taas ihmisiä pitkästä aikaa keikoilla. Kyllä se oli enemmän sitä, että yritän opetella kirjoittamaan tarinan. Että tällaisiakin naisia voi olla. – En tiedä, oliko siinä taakse jättämistä, vaan enemmän siinä kirjassa oli ideana, että jalostaa niitä itse huomaamiaan asioita jollekin, joka saattaa haluta tietää ne samat asiat. Mutta haluaisin haastaa itseni kirjoittamaan myös jostain muusta. – No, ollaan! Onhan se nyt on vitun superankeata. K u v a: A n n i Lö tj ö se n ko ti al b u m i. Toivottavasti rundiin mennessä kaikki tietää miten se menee. Kolmas albumi Älä luovuta (2022) on teksteiltään kyllä aika synkkä. Se riitti. Kuinka paljon biiseissä on tyylillistä pelivaraa. Ikään kuin tepsuttelen kohti kirjailijuutta aiheilla, joista olen kiinnostunut tai ymmärrän. Kyllä mä tutkailen sitä mun sisäistä turvallisuusviisaria. Keikan ja tulevan levyn aloitusbiisi on ihan vitun vaikea. En millään hyväksy sitä puolta itsessäni. Kaikkien genrejen tontille saa mennä, jos se tuntuu meistä hyvältä. Siinä on enemmän henkilökohtaisuutta ja ihmisyyttä kuin vaikka kolmannessa levyssä, jossa oli tosi paljon paatosta
18 +
Teksti: Aki Nuopponen – S e oli yhtä kaaosta, ja oli vähällä, ettei koko albumia edes syntynyt, Ian Pace virnuilee helmikuisena torstaina miettiessään, mitä kaikkea piti tapahtua, ennen kuin albumi nimeltään Machine Head (1972) oli valmis. Teimme kappaleen kerrallaan, otimme PÄÄTÖNTÄ PÄÄTÖNTÄ JA KONEETONTA JA KONEETONTA 52 vuotta sitten ilmestynyt Machine Head ei ollut klassikkoalbumi syntyessään. – Kun äänitimme In Rockia (1970) muutama vuosi aiemmin, kiertelimme koko ajan, keikkojen välissä saattoi olla päivä tai pari aikaa, vietimme päivät studiossa ja lähdimme taas tien päälle. 32 SOUNDI VUONNA 1972 JULKAISTU MACHINE HEAD ON DEEP PURPLEN TUNNETUIN ALBUMI JA TÄYDELLISEN NEROKKAAN MÄÄRÄTIETOISUUDEN KITEYTYMÄ, VAI MITÄ. KLASSIKKOLEVYN UUDEN SUPER DELUXE -JULKAISUN ÄÄRELLÄ BÄNDIN 75-VUOTIAS RUMPALI IAN PAICE PALJASTAA, OLIKO DEEP PURPLELLA SITTENKÄÄN HOMMA IHAN TÄYSIN HALLUSSA MENESTYNEINTÄ TEOSTAAN SORVATESSAAN. Kuvaan sopii hyvin sekin, että levyn ikihitti Smoke On The Water oli monien sattumusten summana syntynyt kappale. K u v at : D id i Z il l. – Meille oli varattuna muutama viikko äänityksiin oudoissa olosuhteissa, matkan varrelle sattui katastrofi jos toinenkin ja välillä alkoi tuntua siltä, ettei levy ole muuta kuin nippu erilaisia ideoita, Deep Purple -rumpali muistelee nyt
Ei mekaanista, vaan orgaanista Miksi juuri Machine Head on Deep Purplen menestynein albumi. Youtube-ajat ovat tuoneet julki suuren määrän soittovideoita ja moni löysi kappaleen Guitar Hero -pelisarjan myötä. Saat varmasti huomata, että kyllä, sinäkin olet kuullut sen. Tätä nykyä rockissa on loputtomasti sääntöjä. Machine Headin ilmestyessä en todellakaan odottanut sen menestyvän isosti. – Meillä on aina monia rimpsuja irtoideoita, joista pidämme todella paljon ja joista intoilemme keskenämme, mutta lopputulos riippuu täysin siitä, saammeko ne ideat osumaan yksiin. Machine Headin taustalla kello tikitti ja heilui koko ajan. – Nyt paljon myöhemmin uskallan arvella, että levyn menestys yli sukupolvien johtuu siitä, että se on tavallaan vähän inhimillisen kömpelö. Miksi juuri sitä on myyty miljoonia kappaleita. – Tehtävä on usein ihan erityisen vaikea Ianille (Gillan, laulu) ja joskus myös Rogerille (Glover, basso), koska kun me esittelemme heille jonkin idean, kaikki riippuu lopulta siitä, onko siihen mahdollista säveltää kaiken viimeistelevät melodiat ja lyriikat. Paice arvelee, että juuri siksi. Useammin käy niin, ettei ideoistamme saa tehtyä mitään, eikä niihin palata enää ikinä. – Asia mitä hän ei suoraan sanonut oli, että 5:40 kellottava Smoke On The Water oli liian pitkä mihinkään käyttöön ja hän saksi sen itse. Ei ollut olemassa betonoitua käsitettä ”rockriffi”, vaan levyjen melodioissa soivat yhtä lailla blues, soul, jazz, folk tai mikä vain. Olen tehnyt tätä kaikkea yli 60 vuotta, mutten todellakaan ole vieläkään millään muotoa itsevarma musiikkimme suhteen, enkä todellakaan ollut sitä ollessani 50 vuotta nykyistä nuorempi, hän myöntää suoraan. Ennen kaava oli se, että joka kolmas minuutti kassakone tai juke box kilahti ja nyt se kilahtaakin 15 sekunnin välein. Jos epäilet sekunninkaan, ettet kyseistä 5 minuutin ja 40 sekunnin mittaista 70-lukulaisen rockin tarttuvuuden kappaleellistumaa tunne, laita se soimaan nyt. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin. Never Beforen sijaan levyn tunnetuin kappale on ihan toinen. Levy ei ollut mikään klassikko syntyessään. Selvästikin ajan hermolla oleva Paice hymähtää, että kolmeminuuttinen pätkäversio ei ollut mitään siihen verrattuna, että tätä nykyä jokaisessa kappaleessa pitäisi kuulemma olla 15-sekuntinen ”Tiktok-hetki”, jos levy-yhtiöiltä kysytään. Koska se oli hauska idea! Tarvittiinko sitä kappaleessa. – Parhaat levyt ovat sellaisia, joilla voit kuulla tilan studiossa, kaiken sen mitä on muusikoiden ympärillä, tunnet sen energian ja koet olevasi osa sitä kaikkea. Uskottavuutta yritetään hakea olemalla mahdollisimman ”rock” tai ”metal”, vaikka itse asiassa rockissa ei alun alkaen ollut kyse lainkaan tästä. Hyväntuulinen Paice kohentaa asentoaan valtavassa nojatuolissaan ja vaikuttaa valmistautuvan kertomaan jotain klassikkoalbuminsa synnystä, mutta sitä ennen hän paneutuu siihen, mistä riippuu onnistuuko Purple-albumi vai ei. Smoke On The Water ei tarvinnut globaaliksi ilmiöksi tulemiseksi edes internetiä, mutta sekin vain voimisti kappaletta. Siltä irrotettiin singleinä Never Before, Lazy, Highway Star ja Smoke On The Water. Ei ainakaan, jos Paicen muistikuviin on luottaminen. – Tiedätkö. – Olimme hukassa albumin uumenissa. – Luulimme kuukausia tai jopa vuosia, että kaikki saamamme myyntiluvut olivat jotain huonoa huumoria, mutta niin levy vain alkoi saada ensin kuusija myöhemmin seitsennumeroisia myyntejä, mitä en sisäistä oikein vieläkään. Oikeastaan rock tarkoitti myös Mac hine Head -albumin aikoihin juuri sitä, että levyllä saattoi olla mitä tahansa. Mutta vielä tuolloinkin olimme ihan varmoja, että Never Beforen on pakko olla levyn ensimmäinen single, ja se siitä tulikin. Siitäkin huolimatta, ettei albumi tuntunut bändin itsensä silmissä miltään ihan erityiseltä. – Aina kun julkaisemme jotain, ristin sormeni ja toivon, että edes joku pitäisi siitä, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Meille tärkeämpää oli irrotella. Miksi. Olimme ihan pihalla. Superhypermegahitin voi kuulla kaikkialla. Nuori Jake-poika on ajaa Charlie Sheenin esittämän Charlie-enonsa hulluuteen treenaamalla Smoke On The Wa terin riffiä koko Miehen puolikkaat -sarSOUNDI 33 ”Siinä vaiheessa, kun on tehnyt mielestään täydellisen kappaleen 50 otolla, kappale on kuollut, sieluton ja tunteeton.”. Smoke On The Water muuten julkaistiin singlenä vasta 14 kuukautta Machine Headin ilmestymisen jälkeen. Ei! Itse asiassa Rat Bat Bluesta olisi voinut tulla aika iso hitti ilman synasooloa. Siis ihan joka paikassa. Jon Lord vetäisi kappaleeseen ihan naurettavan tuplasynasoolon. – Ajatelkaa, että vaikkapa Space Truckinin keskeltä löytyy se pieni rumpuosuus, jolla ei ole oikeastaan mitään roolia kappaleessa ja biisi olisi ihan yhtä hyvä ilman sitäkin, mutta mitä sillä on väliä, kun se kohta kuulostaa niin hyvältä, Paice myhäilee ja tarkoittaa tietenkin Machine Headin päättävää, varsin kummallista raitaa. Singlen a-puolelta löytyi kolmeminuuttinen versio ja b-puolelta täyspitkä versio ja niinhän siinä kävi, että radioasemat alkoivat soittaa hullun lailla lyhyempää versiota ja pian kappale oli kaikkialla. Sen päättävät kuulijat. – Aloin ymmärtää levyn merkityksen vasta 80-luvun lopulla kun huomasin, että keikoillamme näkyi ihmisiä, jotka eivät olleet edes syntyneet Machine Headin ilmestyessä. Tiivistäkin tiiviimpien Machine Head -äänityssessioiden jälkeenkin Paice ja kumppanit kokoontuivat kuuntelemaan aikaansaannoksiaan. Se on ammattimaisesti tekemisiinsä suhtautuvan bändin luomus, kyllä, mutta myös aika sympaattinen, kotikutoinen ja lämmin levy, josta paistaa läpi aito into ja se, että me vain teimme asioita. Sitä on mahdotonta toisintaa täysillä iän ja kokemuksen myötä. Me emme voi ikinä päättää, mikä luomamme on hyvää. Olen ollut useasti itsevarma siitä, että nyt lähtee, ja sitten ei ole lähtenytkään. Kokonaiset sukupolvet toisensa perään tulivat keikoillemme puimaan nyrkkiä Highway Starin tahdissa. Kaikkien mielipiteet olivat Paicen mukaan mallia: ”Kai nämä ovat ihan okei. maaliskuuta 1972. Sitten meitä alettiin tulla katsomaan kahden tai kolmen sukupolven voimin. Mitä rockin pitää olla ja mitä se ei saa olla. – Meille se oli vain yksi levyraita paljon parempien kappaleiden seassa, mutta yksi levy-yhtiön kaveri Amerikassa taas oli sitä mieltä, että Smoke On The Water on SE kappale ja pitää ehdottomasti julkaista singlenä. ”Heavy” tähän kaikkeen syntyi ennemmin siitä, millä otteella ja asenteella tätä kaikkea soitettiin. Purppuraa kaikkialla Machine Head julkaistiin 25. Lätkämatseissa, baareissa, elokuvissa. Sen nimi on Smoke On The Water. – Sehän on aika yksinkertaista matematiikkaa levy-yhtiö-bisneksen näkökulmasta, eikö. – Vuotta myöhemmin Who Do We Think We Are -albumilla (1973) oli kappale nimeltään Rat Bat Blue. Albumin äänitys oli haasteellinen prosessi, ja Paice sanoo bändin kadottaneen itsekin otteensa levyyn kaaoksen keskellä. Noin sata prosenttia tämänkin lehden lukijoista on kuullut elämänsä aikana levyn tunnetuimman singlen. Kun Roger sai oman taikansa tehtyä levylle, kaikki vaikutti kirkkaammalta. Myöhemmin huomasimme, että sehän on oikeastaan yksi levyn heikommista raidoista. Voitot on moninkertaistettu. aikamme, äänitimme taas toisen kappaleen, ja niin edelleen. Mennään näillä.” Pelkkä ajatuskin jonkinlaisesta nuorten muusikoiden visionäärisyydestä saa rumpaliveteraanin huvittumaan
Simpsoneissa taas pääriffi soi savuisessa talossa, kun Homer Simpson testailee lääkemarihuanaa. Erään kerran kuuntelin radiota, ihmettelin että tämäpäs on freesin kuuloinen kappale jollain oldies-kanavalla ja... Mekin vuokrasimme muutamaan kertaan mökin tai vastaavan kuukaudeksi ja myös levyn säveltäminen kuului tuohon jaksoon, mutta oikeasti neljästä viikosta töitä oli ehkä puolet ja kaikki loppu aika kului juhliessa, hah hah! Machine Headin kohdalla Paice sanoo jännittäneensä säveltämisen loppuun saakka, osuvatko eri osaset kohdilleen. – Jatkoimme levyn tekemistä eri puolella hotellia, meidän oli jopa päällystettävä tilan seinät matoilla ja kiristettävä aikatauluamme entisestään, jotta saisimme mitään valmiiksi. Levy oli tarkoitus äänittää ihan eri tilassa Grand Hotelilla kuin missä suurin osa siitä tehtiin. – Levy äänitettiin kokonaan kahdessa viikossa, jotka vietimme Sveitsin Montreauxin Grand Hotelissa. Kesken konsertin joku yleisössä päätti ampua valoammuksen salin kattoon. – Kyllä, kyllä! En kyllästy näihin hetkiin. – Hulvattominta asiassa on se, että studiosessiot olivat tuolloin jopa vielä tehokkaampia kuin miltä vaikutti. Joskus taisi kulua vuosikymmeniä, kun emme soittaneet Never Beforea keikoillamme. Luulenpa että Machine Head onnistui niin hyvin kuin onnistu, koska meillä ei ollut aikaa ylianalysoida, yliajatella ja ylituottaa sitä. Kaikesta tästä voimme kiittää tulipaloa, joka ei edes vaikuttanut aluksi isolta, mutta kasvoi suorastaan ilotulitukseksi, ja sitä meidän pikku levymmekin taisi lopulta olla. – Pahinta ja parasta on se, että olen unohtanut aika monia kappaleitani. Deep Purple oli vuokrannut Rolling Stones Mobile Studion tätä varten. Jopa Deep Purplella itsellään on tästä kokemusta, kahdesti, kun sen kaksi ensimmäistä albumia ilmestyivät vuonna 1968 ja myöhemmin Burn ja Stormbringer ilmestyivät vuonna 1974. Jos aikaa olisi ollut kuukausi, Machine Head olisi eri teos kuin millaisena se nyt tunnetaan. Äänityksiä varten oli valmisteltu valmiiksi paviljonki hotellista, kunnes eräänä iltana äänityksien alkuvaiheissa samassa tilassa esiintyi muuan Frank Zappa The Mothers Of Invention -yhtyeensä kanssa. Kappaleet kuulostivat kuulemma instrumentaalisina makeilta, mutta ne olivat kuin huteria korttitaloja. niin, arvaat varmaan: huomasin kuuntelevani Deep Purplea. Eli itseäni! Huolella rasvattua kaaosta 70-luvulla ei ollut mitenkään epätavallista, että bändit julkaisivat albumin joka vuosi. Joskus kaksikin levyä vuodessa. – Me kaikki olemme ihmisiä, jotka haluavat aina luottaa vaistoon, mutta sorrumme usein ylihiomiseen. Yksi suosikkisarjoistani on Sopranos ja siinä Smoke On The Water kuullaan kahdesti! Tony hyräilee kappaletta autossaan ja saa myöhemmin kuulla laulun koomassa, Paice intoilee täysillä. – Kyse on intuitiosta ja siihen luottamisesta, Paice sanoo välittömästi ja tarkoittaa tällä sitä, ettei rock’n’rolliin kerta kaikkiaan kuulu se malli, että levyä sävelletään vuosia ja äänitetään kuukausia tai jopa vuosia. Paice sanookin suorasukaisesti, että aina kun hän on ollut mukana menestysalbumilla, levy on sävelletty ja äänitetty nopeasti, eikä ottoja ole koskaan kuin pari. Siis kirjaimellisesti Rolling Stonesin käyttämän liikuteltavan studion. ”Ennen kaava oli se, että joka kolmas minuutti kassakone tai jukebox kilahti ja nyt se kilahtaakin 15 sekunnin välein.” jan jakson ajan. – Smoke On The Waterin sanoitukset kertovat tuosta konsertista, tulipalosta ja kaikesta siitä, mikä johti valmiin laulun syntymiseen, eli koko kappaletta ei taatusti olisi olemassa ilman satojen sattumusten sarjaa, Paice muistelee. Tila paloi pahoin, eikä Deep Purple voinut enää käyttää sitä äänityksissä. 34 SOUNDI SOUNDI PB 34 SOUNDI Rockin varhaisvuosille tyypillisesti Deep Purple oli alkutaipaleellaan ahkera levyttäjä. K u v a: D id i Z il l. Siinä vaiheessa, kun on tehnyt mielestään täydellisen kappaleen 50 otolla, kappale on kuollut, sieluton ja tunteeton. Tuo paine, jonka alla levy tehtiin, teki sille vain hyvää ja luulenpa, että äänitimme sille villeimpiä ideoitamme. Tuo paine ei tosin ollut mikään tietoinen valinta. Tällä Paice viittaa siihen kaoottiseen sissitaktiikkaan, mikä johti toinen toistaan erikoisempiin studioratkaisuihin. Ian Gillan (vas.), Roger Glover, Ian Paice, Ritchie Blackmore ja Jon Lord saattoivat ahkeroida kaksikin albumia vuodessa
Mitä kehossasi tapahtui. – Kun soitimme Painkilleriä, tunsin rintakehäni alueella... SOUNDI 35 voittamattoman kilven suojassa voittamattoman kilven suojassa voittamattoman kilven suojassa voittamattoman kilven suojassa K u v a: Ju st in B o ru ck i. Kitaristi alkaa ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Judas Priest on pitkästä urastaan huolimatta yhä kovassa vedossa. Keikan päättymisestä ei ehdi kulua montaakaan minuuttia, kun muusikkoa jo kiidätetään ambulanssilla. Silloin kaikki olisi ollut jo liian myöhäistä. Kaikista onnenpotkuista suurin oli kuitenkin se, että festivaalialueen välittömässä läheisyydessä oli sydänongelmiin erikoistunut sairaala – eräs Yhdysvaltain parhaista. – On valtava ihme, ettei taivallukseni loppunut tuona iltana, Nashvillen-kodistaan Soundille alkuvuodesta 2024 pirauttava Richie Faulkner sanoo. Tässä vaiheessa edes Priest-kollegat eivät vielä tiedä, että Faulkner taistelee elämästään kynsin ja hampain. Ammattitaitoisen henkilökunnan edustajat tajusivat heti tilanJudas Priestin odotettu studioalbumi Invincible Shield on julkaistu, ja brittilegendan tulevat kuukaudet vierähtävät tien päällä. 55 vuotta heavy metalia. – Aorttani oli revennyt, ja rintaonteloni oli täynnä verta. Hälytysajoneuvon äänet hukkuvat juhlahumuun, ja festivaali jatkuu muun muassa Metallican toimesta. Kun lääkärit avasivat rintakehäni, paine purkautui ja rintani tavallaan räjähti. Operaatio kesti lopulta yli kymmenen tuntia, mutta minä palasin elävien kirjoihin – ihan kirjaimellisesti kuoleman porteilta. Tästä ei heavy metal -iltama paljon parane. teen vakavuuden, eivätkä he aikailleet hetkeäkään. Uudesta Invincible Shield -albumista vastasivat rumpali Scott Travis, basisti Ian Hill, laulaja Rob Halford sekä kitaristit Glenn Tipton ja Richie Faulkner. Teksti: Timo Isoaho S yyskuun loppupuoli vuonna 2021. Kun rumpali Scott Travis käynnistää setin päättävän Painkiller-klassikon, tuhansien fanien nyrkit nousevat pyytämättä kohti kuulasta taivasta. ikään kuin pamahduksen. Kohta minua alkoi huimata ja tunsin menettäväni tajuntani. – Lopulta minulle tehtiin useita verensiirtoja ja kaikenlaista muuta. Koska kyseessä oli festivaali, soitimme vain tunnin verran. Jotakin on kuitenkin vialla, sillä soolokitaristi Richie Faulkner näyttää tuskaiselta. Pian kitaristien riffituli sekä solisti Rob Halfordin jäljittelemättömät kirkaisut halkovat lämmintä syysiltaa. Kiertue tuo yhtyeen myös Tampereen Nokia-areenalle kesäkuun alussa. – Kaikki tähdet olivat tuolloin kohdallaan. Kuoleman porteilta palannut kitaristi Richie Faulkner aikoo nauttia jokaisesta hetkestä. Jos kyseessä olisi ollut Priestin oma areenakonsertti, settimme olisi kestänyt paljon pidempään – ja olisin mitä luultavimmin tuupertunut lavalle jossakin vaiheessa. Kun Painkiller päättyy, hän ei edes jaksa nostaa Flying V -kitaraansa päänsä päälle – ja se on eräs Faulknerin tavaramerkeistä konsertin päättyessä. Aloin heti ajatella, että kyseessä on sydänkohtaus, mutta kyse ei ollut mistään niin harmittomasta, naurahtaa Faulkner. Brittihevin legendan Judas Priestin konsertti amerikkalaisella Louder Than Life -festivaalilla on lähestymässä finaalia. Siinä vaiheessa ennuste ei ollut hyvä, ja joku henkilökunnan jäsen ilmoittikin paikalle saapuneelle puolisolleni, ettei toivoa juurikaan ole
Mikä on viimeinen asia, jonka muistat ennen tajunnan hämärtymistä. Joku saattaa nyt muistaa, että Judas Priestin Electric Eye -kappaleesta löytyy tosiaan rivi ”I’m made of metal”, hymyilee Faulkner. En voinut mitenkään ymmärtää, miten selvisin tuollaisesta koettelemuksesta. Se ei haitannut, sillä olin sentään hengissä. Sen vuoksi nuo hetket ovat mielessäni hyvin sekavia, mutta siellä on silti joitain välähdyksiä. Sitten minulle kerrottiin, ja se oli täysin käsittämätöntä kuultavaa. Rakastan näitä kollektiivisen sävellystyön varhaisia aikoja, kun omat ideat heräävät toden teolla henkiin koko bändin kontribuution ansiosta. Tuskin oli Invincible Shieldin intensiivinen tekeminen päässyt vauhtiin, kun maailma jo pysähtyi koronaviruksen puristuksessa. – Ainakin ymmärrän entistä huomattavasti konkreettisemmin sen, ettemme tallaa tämän pallon pintaa ikuisesti, naurahtaa kitaristi. – Sitten kokoonnuimme saman katon alle, ja aloimme katsoa toistemme ideoita. – Sairaalan pedillä minuun työnnettiin jotakin putkia, ja se tuntui todella brutaalilta. Epidemia oli maailmanlaajuisesti hirvittävä asia, mutta Invincible Shieldille se teki pelkästään hyvää. Myös ambu lanssista on pieniä häivähdyksiä, kertoo Faulkner. En esimerkiksi pystynyt kunnolla kävelemään, ja sitä pitikin hieman harjoitella. Tietynlaisen etäisyyden otta minen – tai saaminen – uuteen materiaaliin ei ollut jälkikäteen ajateltuna lainkaan huono asia. Ja nyt sinut on tehty osittain metallista! – Nimenomaan. Esimerkiksi kun poistuin lavalta, minulle annettiin heti lisähappea. Jo 55-vuotiaaksi ehtinyt vetreä hevipioneeri on nimittäin hyvinkin ajankohtainen, sillä yhtyeen 19. – Uskoakseni osaan myös nauttia jokaisesta päivästä ja kokemuksesta entistä enemmän. – Hyvä kysymys. Miten tapahtunut on muuttanut suhtautumistasi elämään. Andy Sneap (Judas Priestin keikkakitaristi ja Invincible Shieldin tuottaja) oli tietenkin myös paikalla. – Firepower ilmestyi keväällä 2018, ja aloin kehitellä ensimmäisiä uusia juttuja jo saman vuoden syksyllä. Rob ja Glenn (Tipton, keikkakokoonpanosta pääosin vetäytynyt kitaristi) työskentelivät omilla tahoillaan, muistelee Faulkner. Esimerkiksi Judas Priestin tulevan maailmankiertueen ajatteleminen täyttää minut suurella riemulla! Maagisia hetkiä Jätetäänpä sitten sairaalapedit taakse ja hypätään Judas Priestin maailmaan. Aloimme sitten kehitellä puolivalmiita biisejä eteenpäin ja hahmotella kokonaan uusia juttuja. Kun lääkärit ompelivat rintani lopulta umpeen, osa sisuskaluistani jouduttiin korvaamaan mekaanisilla komponenteilla. Nämä ovat yksinkertaisesti maagisia hetkiä. Jos oli birminghamilaislegendan edellinen studiolevytys Firepower yllättävänkin väkevä näytös, täsmälleen sama kuvaus sopii myös tuoreeseen Invincible Shield -levyyn. Nimittäin kun kappaleen aihio menee koko myllyn – muiden muusikoiden ideariihien, sovitustyön, studiosessioiden – läpi, lopputulos voi kuulostaa täysin erilaiselta verrattuna alkuperäiseen ajatukseen. – Olin sairaalassa melkein kaksi viikkoa. Nousiko uuden albumin työstövaiheessa esiin jotakin ehdottomia avainbiisejä. – Kukaan ei tietenkään osannut arvioida pandemian keston mittaa, mutta aika pian tuli selväksi, ettemme näe toisiamme vähän aikaan kasvoista kasvoihin. Kun sitten heräsin, minulla ei tietenkään ollut minkäänlaista tietoa olinpaikastani tai menneiden tuntien tapahtumista. Samalla myös uuden Priestalbumin työstäminen jäi joksikin ajaksi taka-alalle. Entä mitä muistat heräämisen hetkistä. – Kehoni ja aivoni olivat epätoivoisessa selviytymistilassa. studioalbumi on juuri ilmestynyt. Millaista toipuminen oli. – Olen oppinut muutamia tärkeitä juttuja Judas Priestin jäsenenä, ja eräs oleellisimmista on tämä: sinulla voi olla – tai ehkä jopa pitää olla – biisintekijänä hyvinkin vahvoja mielipiteitä lopputuloksesta, mutta samalla sinun pitää olla valmis luopumaan kaikista näistä näkemyksistä. Tämä voi välillä kirpaista biisin alkuperäistä isää, mutta se on silti parasta mitä sävellykselle voi tapahtua. Kun pääsin sieltä pois, minun oli opeteltava uudelleen kaikenlaisia perus juttuja. Kun kirjoitamme materiaalia, meillä on usein todella monta kappaletta työpöydällä yhtä ”On mieletön etuoikeus päästä osaksi legendaarisen yhtyeen levytyksiä.” K u v a: M ar k W ei ss
Jotenkin kuitenkin selvisi, ettei kyse ole karmeasta pilasta, ja meninkin sitten tapaamaan Robia ja Glenniä. – Totta kai Judas Priestille kirjoittaminen luo paineita, mutta yritän suhtautua tähän seikkaan positiivisesti. – Hei, olen kova Downing-fani... Kysymys voi olla vaikea, mutta jos nyt katsot omia Judas Priest -vuosiasi, mitkä kokemukset nousevat esiin ehdottomina kohokohtina. Nämä mausteet antavat Invincible Shieldille aivan erityisen luonteen. Sanoin etukäteen Robille ja kumppaneille, että K.K. Valmistelemme jotakin biisiä aikamme, ja sitten jätämme sen keskeneräisenä lepäämään. – Albumin nimi viittaa tähän meidän omaan heavy metal -heimoon. Ja kun me teemme niin, ympärillämme on voittamaton kilpi! Pysäyttäviä ajatuksia Otetaanpa seuraavaksi kiinni Richie Faulknerin aikakaudesta Judas Priestin riveissä. oli aivan mahtava tyyppi, sanoo Faulkner. – Kiinnitin myös aiempaakin enemmän huomiota Invincible Shieldin progevaikutteisiin. – En ole muistaakseni kertonut tätä kovin monille, mutta Panic Attackin alkutunnelmat liittyvät näkemääni uneen. – Henkilökohtaisesti olin kyllä pitkään sitä mieltä, että Panic Attack on eräs parhaista biiseistä. – Toki minä tiedän, että monet fanit haluaisivat K.K.:n palaavan Priestin riveihin, mutta tilanne on millainen se on. Paikalle saapuneet kymmenet tuhannet fanit nostivat kätensä ylös... Syntikat ja konerummut vievät kuulijan välittömästi 80-luvulle, jonnekin Turbo-levyn maisemiin. Ja olihan se suurenmoista. – Muistan senkin iltaman erittäin hyvin. – Saatan joskus kirjoittaa ihan huvikseni uusia riffejä, mutta sitten pysähdyn miettimään koko juttua. Uskon ja toivon, että monet fanit osaavat nähdä tämän tilanteen hienon puolen: niin Judas Priest kuin KK’s Priest tekevät kovaa jälkeä omilla tahoillaan. Kun sitten vähän myöhemmin avasin puhelimeni, huomasin Neil Peartin menehtyneen... Siis, vittu, metallijumala! Se on suhteellisen pysäyttävä ajatus, naurahtaa Faulkner. – Kun Judas Priest etsi uutta kitaristia, bändin muusikot olivat kuulleet minusta paljon hyvää, mutta he eivät onnistuneet saamaan minua ensin kiinni. Kuinka sitten kävikään. Rob kuitenkin sanoi, että hän haluaa myös minun nousevan estradille, ja niinhän minä sitten tein. Muistan äärimmäisen selvästi sen hetken, kun Rob ajoi moottoripyörällä lavalle ja tervehti juhlakansaa. Onneksi muistin ne vielä aamullakin! – Kun olin pyöritellyt näitä uni-ideoita intensiivisesti parin päivän ajan, tajusin aihion kuulostavan aika tavalla Rushilta – ja toki myös mainitsemaltasi Turbolta. Se oli ensimmäinen kohokohta! – Ensimmäinen varsinainen Priestkeikkani tapahtui Sweden Rock Festivalilla kesäkuun alussa 2011. En tarkoita mitään Dream Theaterin tyylistä monimutkaista progemetallia vaan 70-lukulaisen Priestin mieleen tuovia fiiliksiä. Judas Priest on jopa niinkin legendaa rinen, että vuonna 2022 se nostettiin osaksi arvostettua Rock And Roll Hall Of Fame -yhteisöä. Me rakastamme metallia, ja pidämme toisista samanmielisistä huolta. Tämän jälkeen jatkamme jonkun toisen kappaleen veistämistä. Että hetkinen, Rob Halford tulee laulamaan tämän kappaleen. Oletko kuullut Downingin kipparoiman KK’s Priest -yhtyeen levyjä. – Menneisiin vuosiin mahtuu valtava määrä hienoja juttuja, joten nostetaanpa esiin ihan ensimmäisiä huippuhetkiä, kitaristi hymyilee. Kyllä vain, näin eräänä yönä unta niistä syntikkajutuista ja kitarajuoksutuksista. aikaa. – Henkilökohtaisesti hienointa oli se, että tapasin tuolloin ensimmäistä kertaa Kenneth ”K.K.” Downingin – siis kitaristin, joka soitti Priestissä monen vuosikymmenen ajan. Minulla oli paljon ajatuksia kappaleen suhteen, ja myös Rob oli liekeissä sen äärellä. On hemmetin hienoa, että hän tekee taas musiikkia kovalla tasolla, sanoo Faulkner. K.K. Se oli elämää suurempi kokemus. Mahtavaa!. Totta kai minä olen ottanut yhtyeen albumit haltuun. Kun biisi alkoi löytää lopullista muotoa, siihen tuntui tarttuneen jotakin erityistä heavy metalin magiaa. Toinen Priest-konserttisi tapahtui Tampereella Sauna Open Air -festivaalilla vain pari päivää Sweden Rockin jälkeen. Näiden juttujen ajoitus oli tietenkin täyttä sattumaa, mutta haluan silti ajatella, että musiikin näkymättömät voimat kuiskuttelivat korvaani jostakin toisesta ulottuvuudesta. Panic Attack lähtee liikkeelle kiehtovalla tavalla. ja Glenn voivat ihan hyvin soittaa kaikki kitaraosuudet eikä minun tarvitse tulla lavalle ollenkaan. Kun he sitten saivat jostain numeroni ja soittivat puhelimeeni, luulin yhteydenottoa vitsiksi. Tällaisen työskentelytavan vuoksi kollektiivisia avainbiisejä ei yleensä nouse esiin, ainakaan kovin varhaisessa vaiheessa, Faulkner miettii. Panic Attackista tuli levyn avausnumero ja ensimmäinen singlelohkaisu. Myös se oli mahtava keikka. – Ensimmäinen ajatukseni oli ehdottomasti se, että kunpa fanit pääsisivät kuulemaan tämän saman tien, hymähtää Faulkner. Onhan se nyt mieletön etuoikeus päästä osaksi legendaarisen yhtyeen levytyksiä. Ja kesäkuun alussahan me palaamme Tampereelle. ja huusivat kurkku suorana. – Meidän oli myös määrä soittaa pari biisiä tämän juhlailtaman aikana. Nykyään 44-vuotias kitaristi liittyi brittilegendan vahvuuteen keväällä 2011, mutta kolmestatoista palvelusvuodesta huolimatta tietynlaiset epäuskon tunteet nousevat silti toisinaan pintaan. Kun sait eräänä päivänä käsiisi masteroidun Invincible Shieldin, millaiset olivat tunnelmasi. Mikä on ”invincible shield” (voittamaton kilpi). Se oli täysin surrealistista. Asia ei ole minun käsissäni
Teksti: Timo Isoaho Kun Pate Mustajärven 46 vuotta kestänyt ura Popedan keulalla päättyi, moni ajatteli tamperelaisyhtyeen laittavan pillit pussiin. tulee ja tekee mitä tahtoo 38 SOUNDI K u v a: Sa m Jä m se n ”JOS PÄÄDYN KIRJOITTAMAAN TEKSTEJÄ NIIN COSTI TOKI KERTOO, ONKO SE TARPEEKSI POPEDAA. Kuinka ollakaan, sellainen ajatus ei edes käväissyt kitaristi Costello Hautamäen mielessä. Maaliskuun lopulla parrasvaloihin astelee Popeda 2.0 keulillaan Olli Herman. JA ARVAAPA MITÄ: POPEDASSA SAA TEHDÄ MYÖS VIRHEITÄ!” – Olli Herman
Ison yleisön silmissä Popeda on aina henkilöitynyt vahvasti exkeulakuva Pate Mustajärveen, mutta Costello Hautamäki on tietenkin ollut yhtyeen musiikillinen veturi jo 80-luvun alkupuolelta asti. Että ihan kuin tämä biisi olisi ollut aina tällainen. jumalaare, kuinka tuoreilta ne yhtäkkiä soundaavatkaan. ” M e tultiin tänne teidänkin mestaan/rokettia rappaamaan/ja matkalla se jo päätettiin/että tästä tulee mahtavaa!” No, onhan tämä nyt ihan saatanan mahtavaa. Kuinka ison biisinivaskan olette jo ottaneet haltuun. Olli: – Pyörityksessä on ollut kaksi eri settilistaa. Eräs alustava setti koostui 28 biisistä, mutta se taisi olla jo vähän turhan pitkä. Tähän uudenlaiseen tilanteeseen ja tilan tuntuun tottuminen on toki ottanut aikansa, mutta kun homma alkaa nyt toden teolla luonnistua, laulaminen tuntuu entistäkin hienommalta. Costello: – Kun Mustajärvi kertoi päätöksestään, en miettinyt lopettamista hetkeäkään. Kulttiklassikko se ainakin on. Costellon johtama ryhmä rymistelee läpi kaikkien tuntemia hittejä, mutta mukana on myös harvinaisempia paloja. Popedan uralla on ollut hyvin monta vastaavaa hetkeä, mutta aina on selvitty. Kun Pate ilmoitti viime vuonna sul kevansa oman Popedaovensa, kävikö yhtyeen kuoppaaminen mielessä. – ja päätettiin kanavoida se hyvä meininki omaan musaan. Uudella Popeda-solistilla on tiukka ote maineikkaan tamperelaisyhtyeen tuotannosta jo kuukautta ennen ensimmäistä keikkaa. Sieltä kuului: ”Morjesta, Costi täällä! Tulisiksää Popedan laulajaks?” Tuskin ehdin laskea perseeni penkkiin, kun huomasin jo sanovani: ”Totta kai mää tuun!” Lopullinen vihreä valo tuli ekan yhteisen soittosession jälkeen, kun koko orkesteri toivotti minut tervetulleeksi porukkaan. Entä miten Ollista tuli Popedan solisti. Costello: – Erotomania on tavallaan meidän Paranoid. Miehiä tulee ja menee. Katsoin joku aika sitten Ratinassa taltioitua Paten viimeistä Popeda-keikkaa, ja tuntui hämmentävältä havahtua parin biisin kohdalla ”ai niin, tällaiseltahan tämä kuulosti Mustajärven aikoihin” -ajatuksiin. Jos Reckless Lovea ja Popedaa todel la yhdistää joku asia, niin ainakin se, että molemmat yhtyeet vievät ylpey dellä eteenpäin rockin iloista viesti kapulaa. Olli Hermanin mukaan Popeda on maailman paras rokkibändi, ja soitto on sen suuntaista: tiukkaa, ilmeikästä ja juurevaa. Sehän oli aikamoinen kohteliaisuus minulle. Jos ei ymmärrä, ei tule pärjäämään kovin pitkään. Ja nykyään pidän siitä vieläkin enemmän, sillä kysyin Costilta, että mitä siellä Kälviällä oikein tapahtui. Costello: – Minäkin olen jo täysin sinut tämän uuden tilanteen kanssa. tohtisiko tuota sanoa... Raskaassa musassa ei ole kovin paljon tilaa laulajan improvisaatiolle, mutta Popedassa sitä taas on ihan mielettömästi. Popedassa on kyse nimenomaan siitä, että kipataan yleisön niskaan täyslaidallinen positiivista energiaa. Olli: – Costi tosiaan sanoi eräiden treenien aikana, että kylläpä korva tottuu nopeasti uuteen. Popedan teknikot kasaavat soittokamoja iskukuntoon vielä reilun tovin, ja Tavara-aseman takahuoneen sohvilla istuskelevilta Olli Hermanilta ja Costello Hautamäeltä löytyy hyvin tarinointiaikaa. Voi toki olla, että kaikki eturivien naiset eivät laula mukana, mutta takarivin pojat laulavat ihan varmasti. Toisin sanoen paikalla on Popeda vuosimallia 2024, ja iltapäivän agendana on PA-treenit maaliskuun lopussa samalla areenalla soivaa neitsytkeikkaa varten. Sitten viime kesänä loppupuolella minulla oli sooloveto Helsingissä, ja aamulla flunssaisena tajusin, ettei ääneni välttämättä kestä kahta settiä. – Kun puhutaan Reckless Lovesta ja Popedasta, niin pitää kertoa eräs juttu: kun Reckless-debyytille tehtiin aikoinaan biisiä One More Time, se syntyi täysin Popedan innoittamana. Tiesin Ollin osaavan ison nivaskan Popedan biisejä, ja hän sitten ilmestyikin paikalle jeesaamaan ja pelasti jälkimmäisen setin ihan täysin. En ole aina ollut kovin innokas läksyjen lukija, mutta kun rockin todellisen korkeakoulun ovet olivat väSOUNDI 39 Tällä miehistöllä Popeda aikoo ottaa kiireiseksi kaavaillun tulevan vuoden haltuun. Itse asiassa olen tiennyt ainakin parinkymmenen vuoden ajan Popedan jatkavan, vaikka muusikot vaihtuisivatkin. – Mustajärvi oli toki yhtyeen näkyvä keulakuva, mutta muuten tässä tilanteessa ei ole mitään uutta. Sitä kautta toki tutustuin Olliinkin. – Katsoin taannoin Metallican Some Kind Of Monster -dokumentin, jossa rumpali Lars Ulrich ja kitaristi Kirk Hammett ihmettelivät kahdestaan, että ”meillä ei ole basistia ja missähän meidän solisti muuten on”. Siis tämä Reckless Loven riveissä komeaa jälkeä tehnyt muusikko, joka nousi Popedan laulajaksi Suomen kenties ikonisimman rocksolistin Pate Mustajärven paikalle. Käytiin silloin katsomassa bändiä Vantaan Tulisuudelmassa – missäpä muuallakaan. Sen soittamista toivotaan koko ajan. – Yllättävänkin kivuttomasti tämä niin sanottu siirtymä on mennyt, vaikka Reckless Love onkin selvästi metallisempaa kamaa verrattuna Popedan juurevaan rock’n’rolliin. Niin, Olli Herman. Laulaja on ottanut biisit omikseen, ja Popeda-klassikot kuulostavat Hermanin tulkitsemina aivan... Juttelin samana päivänä aika monelle toimittajalle, ja aloitin jo ensimmäisen puhelinhaastattelun ”moro, se on Olli Herman Popedayhtyeestä” -lausahduksella. En ajatellut sitä minkäänlaisena ”koelaulutilaisuutena”, mutta kyllähän Olli veti todella hyvin. Olli: – Tämä on eräs niistä syistä, miksi minun on ollut suhteellisen helppo hypätä mukaan. Lyhimmillään asian voi esittää näin: jos ymmärtää, mitä hauskaa on Sukset-kappaleessa, kaikki on hyvin. Olli: – Sukset on ehdottomasti yksi lempibiiseistäni. Kappaleista puheen ollen: onko live settiin tulossa yllätyksiä. Olli: – Kun vedetään, vedetään päätyyn asti – eli me on treenattu Erotomania. Rockin korkeakouluun Otetaanpa sitten vähän enemmänkin taka-askelia. Eli kyllä siihen alkaa tottua. Ja se tehdään tietenkin niin, että joskus homma menee överiksi ja itseäkin alkaa vähän hävettää – ainakin lainausmerkeissä. Mutta onko tämä sitten yllättävää, sillä sehän on eräs Popedan suosituimmista biiseistä... Korva tottuu Palataanpa pari tuntia varhaisempaan iltapäivään. No, ainakin itse haluan ehdottomasti kuulla Erotomanian livenä – ja nyt saan myös laulaa sen. Olli Herman, oletko jo tottunut sano maan ”moro, tässä Olli Popedasta”. Mittavia esiintymisiä on joka tapauksessa luvassa. Tampereen Tavara-aseman lavalla on maaliskuisena sunnuntai-iltapäivänä viisi muusikkoa: kitaristi Costello Hautamäki, basisti Alex Hautamäki, rumpali Lacu Lahtinen, kosketinsoittaja IsoPate Kivinen ja laulaja Olli Herman. Olli: – Pestini uutena Popeda-solistina julkistettiin 1.1.2024. Olli: – Lokakuun alussa puhelimeni soi. Ilman hänen panostaan Popedan taru olisi luultavasti loppunut jo aikoja sitten. Olen tajunnut jo aikoja sitten sen, että Popeda menee vaikka kiviseinästä läpi, kunhan siellä on yksi häviävän pieni reikä. Napattiin sitten Popedalta kaikki mitä pystyttiin ja kirjoitettiin One More Time. Suunnitelmia uusiutuneella koplalla on aina vuoteen 2027 saakka.. Costello: – Ensinnäkin olen tuntenut Ollin jo pitkään, sillä poikani Alex toimi aikoinaan Reckless Loven valomiehenä. Minulle oli ihan selvää, että bändi jatkaa uuden laulajan kanssa. Costello: – Kun joku tulee Popedaan, hänen täytyy sisäistää yhtyeen asenne ja filosofia
Että sinun pitää nyt nousta lavalla Popedan laulajana. Costello: – Kesällä soitetaan paljon keikkoja. Suomeksi tekstittämisestä ei ole vielä kovin paljon kilsoja, mutta ovi on auki. Ne, jotka aloittivat nämä hommat, saavat lopettaa ensin. Entä milloin luvassa on uutta Popeda musiikkia. Olli: – Siviiliminäni miettisi sitä, että jätkä, sinä olet kusisessa paikassa. Lähdin mukaan, ja vein sinne oman soundin ja jutun. Se, että sanoitanko minä Popedan seuraavan kappaleen, jää vielä nähtäväksi. Vuosi 2024 tullaan muistamaan ainakin siitä, että Popedaan tuli uusi laulaja ja Suomi sai uuden presidentin. Olli: – Pressanvaali meni aika tiukaksi. Entä kauanko me jatketaan. Tärkeintä on se, että tekee oman jutun aidosti ja sydämellä. Toisaalta näitä jälkimmäisen tyylisiä viestejä on tippunut jo muutaman vuosikymmenen ajan. Ja arvaapa mitä: Popedassa saa tehdä myös virheitä! Miltä yhtyeen jatkosuunnitelmat näyttävät. Ja sinun edeltäjäsi on suomalaisen rocklaulajan prototyyppi Pate Mustajärvi – siis solisti, jolta sinä olet ottanut ensimmäisiä vaikutteita jo pikkupoikana. Sen tarkemmin en osaa vielä sanoa. Mutta jos joku asia todella yllätti niin ehkä se, että ihmiset olivat poikkeuksetta hyvin iloisia siitä, että Popeda ylipäänsä jatkaa. Olli: – Olen miettinyt uutta materiaalia paljonkin. Ja nautitaan. Olisi saattanut hirvittää, jos olisin ymmärtänyt tuon heti Sliippareihin mennessäni. Jännittääkö minua. Olli: – Eiköhän se mene niin, että ajattelen sanovani ”voi jumalauta”, mutta suusta tuleekin täysin luontevasti ”voi jumalaare”! Uuden Popedan ensikonsertti kuullaan Tampereen Tavaraasemalla, jossa yhtye on ehtinyt jo treenata koitosta varten. Ja sitten vaan vedetään. Vähän luulen, ettei ota! Vaikka Popeda onkin jo melkein enemmän instituutio kuin rockbändi, onko ihmisten valtava kiinnostus uutta laulajaa kohtaan silti yllättänyt. Ja sitä paitsi The Rolling Stones han on edelleen olemassa. Konserteista tulee aivan mahtavia. En tiedä, mutta parasta ennen -päivämäärää ei ole lyöty bändin kylkeen. ja Popedan uusi tuleminen on konkreettisesti käsillä. Tai no, silloin jännittää, jos keikka on väärässä paikassa väärille ihmisille ja vielä väärään aikaankin. Tänään sali on tyhjä, mutta silloin rakennus on täpötäynnä Popeda-fanaatikkoja. Jos menin vaikka ruokakauppaan, kassahenkilö alkoi kysellä Popedasta. Popedan viisikymppisiä taas juhlistetaan Olympiastadionilla 2027. Ei koskaan. Olisikohan Popeda-äänestys mennyt yhtä täpärälle. Toisin sanoen Popedankin laulaja voi vaihtua ja ihmiset voivat tykätä tai olla tykkäämättä. Kukaan ei määrää meitä. 40 SOUNDI SOUNDI PB 40 SOUNDI hän raollaan, motivaatiota esimerkiksi sanoitusten opiskeluun ei tarvinnut paljon etsiskellä. Kun nostan buutsin monitorin päälle ekan biisin alussa, en mieti Patea tai ketään muutakaan vaan käyn kappaleen kimppuun oman ammattitaidon ja osaamisen kautta. ”Mahtavaa että jatkatte” -viestien määrä oli tuhatkertainen niihin muutamiin ”ette kai te enää” -kommentteihin nähden. Tavara-asemalla ei taida olla tuosta kysymys. – Jos taas mietin tulevia Popeda-keikkoja, niin minähän olen odottanut niitä jo pitkään. Sitten Maammelaulu tärähtää soimaan. Mutta olisikohan Popedan laulajasta kin pitänyt järjestää kansanäänestys. Voihan tuolta vaneritehtaalta löytyä Reiska, joka laulaa Popedaa perkeleen hyvin, mutta ottaako Reiska stadionin suvereenisti haltuun... – Sehän on oikein kivaa, että ihmiset osoittavat kiinnostusta, mutta painotettakoon silti erästä asiaa: Popeda on rokkibändi, ja rokkibändi voi tehdä ihan mitä se haluaa. Sitten paljon myöhemmin minut kiinnitettiin Hanoi Rocksiin. Millaisia ajatuksia mahtaa olla mie lessä viisi minuuttia ennen keikkaa. Ekana se, että uuden laulajan kanssa täytyy olla kiva tehdä myös uutta musaa. Kyseessä on kuitenkin ”kans’an Pope da”. Costello: – Tämän vuoden aikana. Ja olisinkohan minä päässyt toiselle kierrokselle. Ja loppuvuodesta myös. Costello: – Presidentistä puheen ollen: mehän mietittiin kysyvämme Sauli Niinistöltä, että voisiko hän millään mainita viimeisen uuden vuoden puheensa päätteeksi, että ”niin muuten, ne Popedan keikkaliput tulevat myyntiin huomenna...” Aidosti ja sydämellä Kun Tavara-aseman takahuoneen haastatteluhetkestä mennään eteenpäin kuukausi, tilanne tulee olemaan hieman toisenlainen. Costello: – Tähän liittyen: minua pyydettiin Sleepy Sleepersiin, kun olin 19-vuotias. No, onneksi minulla on myös artistiminä, ja se sulkee pois kaiken tuon. Millaisia kriteerejä Popedalla oli uuden solistin suhteen. Ja jos päädyn kirjoittamaan niin Costi toki kertoo, onko se tarpeeksi Popedaa. Costello: – Kun taannoin puhuin aiheesta Alexin kanssa, kaksi kulmaa nousi ylitse muiden. Tajusin vasta vuosien päästä, että minähän liityin bändiin Albert Järvisen paikalle. Olli Herman on ottanut haltuun valtavan määrän Popeda-klassikoita ja vähemmän kuultuja biisejä. Viimeinen kysymys: millainen hetki on se, kun Olli Herman havahtuu ”pope doituneensa” lopullisesti. Ja tokana se, että laulajan pitää olla täysin kotonaan vaikka Olympiastadionin lavalla – ja toki niillä pienemmilläkin. Ei siinä vaihdettu kitarasoundia tai mitään, vaan vedin Up Around The Bendin sellaisena kuin olen. ”KUN JOKU TULEE POPEDAAN, HÄNEN TÄYTYY SISÄISTÄÄ YHTYEEN ASENNE JA FILOSOFIA. LYHIMMILLÄÄN ASIAN VOI ESITTÄÄ NÄIN: JOS YMMÄRTÄÄ, MITÄ HAUSKAA ON SUKSET-KAPPALEESSA, KAIKKI ON HYVIN.” – Costello Hautamäki K u v at : Ti m o Is o ah o. Helposti 80-luvulta asti on ihmetelty, että miten te jaksatte vieläkin. Costello: – Viime syksynä, kun Pate lopetti ja me muut kerrottiin jatkavamme, asiasta tultiin puhumaan joka paikassa. Olli: – Puhtaimmillaan ja hienoimmillaan rockissa on kysymys juuri siitä, että bändi tekee juttuja täysin oman päänsä mukaan ja ihmisillä on siitä sitten mielipide
Kun minä katson menneisyyteen, näen sen kaikkine virheineni. Tällä kertaa päätimme tietoisesti nostaa ne pintaan. – Ei se ole koskaan helppoa. Muistan millenniumin kuin eilisen, ja jos mietin saman verran vuosia eteenpäin, olen silloin kahdeksankymmentä-vitun-kuusi. Studioon saapuessa on aina sama, lannistava tunne: kuulet kappaleet päässäsi, mutta koskaan niistä ei tule juuri sellaisia kuin toivot. Maaliskuun alussa ilmestynyttä Glasgow Eyes -albumia kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta, että The Jesus And Mary Chainin musiikin estetiikka on pysynyt hämmentävän samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen. Niin, se välirikko. Yhdessä syntyvä musiikki on kuitenkin sen verran hyvää, että oikeanlaistakin kemiaa kaksikon välillä on. Jopa niin jääräpäisesti, että se tuntuu statementilta. 40 vuoden historia on sikäli harhaanjohtavasti ilmaistu, että The Jesus And Mary Chainin diskografiassa on lähes 20 vuoden katkos, ja keikkataukoakin tuli vuosikymmen. – No, eipä me olla itsekään juuri muututtu. – Me tullaan toimeen ihan ok, mutta hän kritsoi minua jatkuvasti. Totta puhuen minulla ei ole aavistustakaan, mutta jos joskus saat sen selville, niin soitapa minulle ja kerro. – Luultavasti hän sanoisi, että olen hirveä mulkku, tai jotain sellaista, Jim toteaa täysin pokkana. Olen nyt 62 mutta monella tapaa olen sama idiootti kuin 23-vuotiaana, Jim kuittaa ja huomauttaa, että heidän albumiensa äänimaailmoissa on kyllä eroja. Ja jos lopputulos on sellainen kuin se meillä usein on, on se sen arvoista, että huudamme välillä toisillemme. – Emme puhuneet toisillemme vuosikausiin, mutta vähitellen välimme alkoivat korjaantua. – Eiväthän Psychocandy (debyytti, 1985) ja Glasgow Eyes kuulostaa juurikaan samalta, Jim tokaisee ja on toki oikeassa. Teksti: Mikko Meriläinen Välirikon jälkeen 40 vuotta sitten The Jesus And Mary Chain oli etujoukoissa tuomassa upottavan särökitarasoundin ja hunajaisten melodioiden yhdistelmää brittiläiseen vaihtoehtorockiin, ja yhtyeen asema shoegazen kantaisänä on sittemmin betonoitu. Uusi albumi eroaa aiemmista etenkin monipuolisempien ja hallitsevampien synasoundien osalta. Mukana on myös The Jesus And Mary Chainille epätavallisen paljon huumoria. Glasgow Eyesin soidessa aika tuntuu pysähtyneen. Nykyään osaamme jotenkin toimia ilman, että kaikki hajoaa. Ovathan he tehneet enemmän tai vähemmän samankaltaista musiikkia enemmän tai vähemmän samalla metodilla jo 40 vuoden ajan. Tuntuuko menneisyyden ajatteleminen lämpimältä vai surulliselta. Kaksikon toinen osapuoli on tietenkin hänen veljensä William Reid, jonka kanssa he ovat tehneet surisevaa ja kulmikasta kitararockia The Jesus And Mary Chain -nimen alla vuodesta 1983. – Kyse ei ole suoranaisesti nostalgiasta, koska siihen kuuluu, että muistellaan menneisyydestä hyviä juttuja. K u v a: St ev e G u ll ic k. Mutta mitä vanhemmaksi tulet, sitä pelottavampana tulevaisuus näyttäytyy. Tulenaroista henkilökemioista huolimatta Jim on tyytyväinen, että saa tehdä musiikkia nimenomaan Williamin kanssa. Mitä veikkaat, että William sanoisi, jos hänen pitäisi kuvailla sinua. Se on helvetin pelottavaa, joten mieluummin mietin menneisyyttä. – Nuoruus on sitä, että katsotaan eteenpäin. C astle Of Doom -studio Glasgow’ssa. Mutta toisaalta tiedämme, että jos meiltä vain löytyy sinnikkyyttä, lopulta onnistumme. – Meidän musiikissamme on aina ollut huumoria, mutta luulen etteivät ihmiset ole oikein tajunneet sitä. Nyt Reidin veljekset ovat saaneet valmiiksi kahdeksannen albuminsa. Olemme tehneet musiikkia omillaankin, mutta ei se vain ole samanlaista. – Olemme aina rakastaneet syntikoita, mutta aiemmin ne eivät ole olleet näin hallitsevia. Katkonaisen puhelinyhteyden päässä Glasgow’ssa on Jim Reid. – Studio on hyvin klaustrofobinen ympäristö. Me vain sovimme yhteen. Useammassakin levyn tekstissä katsellaan peruutuspeiliin. Joten nykyään kun tunteet alkavat kuumentua, osaamme varoa ettemme mene liian pitkälle, Jim Reid analysoi. Kolmas selkeästi albumista esiin nouseva piirre ei tule yllätyksenä, kun ottaa huomioon bändin ja Reidin veljesten iän. En pysty niitä enää muuttamaan, mutta sentään voin laulaa niistä. SOUNDI 41 Jesus And Mary Chainin veljekset William ja Jim Reid eivät ole aina olleet toistensa parhaita kavereita. Riitaisille veljeksille tuli täydellinen välirikko 1990-luvun lopulla, eikä heidän välinsä taida aivan lämpimät olla tänäkään päivänä. – Kaikesta huolimatta meidän välillämme on erikoista kemiaa, jollaista en usko että saavuttaisin kenenkään toisen kanssa. Pelkään aina, että välimme menevät uudelleen rikki. Äänityshuoneessa touhuaa kaksi toisilleen läpeensä tuttua miestä, joiden luulisi tietävän tarkalleen, mitä tekevät. Meidän bändimme maine on ollut melko ankea. Olemme menneisyydessä sanoneet toisillemme paljon kamalia asioita, joita ei voi enää perua eikä anteeksipyyntökään auta
– Tykkään, että kuulijana pääset johonkin paikkaan, jossa voit olla ihan rauhassa. En ole koskaan varsinaisesti tehnyt pitemmälle menevää omaa musiikkia. Karjalaisen rumpalin Janne Haaviston sooloprojektina alkanut yhtye hyödyntää il maisussaan muun muassa jamaikalaista ja karibialaista rytmiikkaa sekä vaikutteita surfmusiikista. – Rämpyttelen jotakin täysin tiedostamatta. Vaikka Jaakonaho pääseekin toteuttamaan muusik kouttaan varsin erilaisissa projekteissa, sävellystyö on useimmiten jonkun toisen. Jaakonaho nousee kaivamaan hyllystään Marc Ribot’n Silent Movies (2010) levyn. – Aloin pohtia, että jos tekisin jotakin ihan itse, niin mitä se olisi. Ettei sua olla riuhtomassa siitä heti pois vaikkapa sillä, että musassa tapahtuu koko ajan ihan helvetisti. – Uskon, että lyhyemmillä kappaleilla saa halutun teeman välittymään vahvemmin. Hän julkaisi seitsemän vuotta sitten ensimmäisen soololevynsä Ghost Riot. Täysin itse tekeminen oli samaan aikaan iha naa ja hirveää, Jaakonaho sanoo. Monet biisiaihiot ovat syntyneet sohvalla kitara kädessä Netflixin äärellä. Jaakonaho arvioi tämän juontuvan pop ja rocktaustas taan. K u v a: E m m i M al m st ro m Jaakonaho soittaa ja toimii yhtenä säveltäjistä niin ikään elokuvamusiikista vaikutteita ottaneessa The Shu bie Brothers yhtyeessä. Kitara ei ole urheiluväline Pitkän linjan muusikko ja tuottaja Jussi Jaakonaho tunnetaan parhaiten Jonna Tervomaan ja Ismo Alangon tyylitajuisena ja omaleimaisena kitaristina. Epämääräisen prosessin kautta niistä tulee biisejä. Buildille karsiutui lopulta kymmenistä kännykän nau hurilla äänitetyistä aihioista kahdeksan. Jaakonaho kuvaa sävellysprosessiaan intuitiiviseksi. Kuulijalle jää enemmän päätäntävaltaa kappa leen tematiikan osalta, kun laulaja ei sanallista musiikin tarinaa. Punainen lanka Buildlevyn kappaleissa rakentuu kuitenkin verrattain lyhyessä ajassa. Nyt on Build-albumin vuoro. J. Teos koostuu 13:sta Ribot’n kitarainstrumentaalista. Sitten kun kuulen jonkun mielenkiintoisen ääniyhdistelmän, niin äänitän sen puhelimeen. Hänen arken sa niin soittajana kuin studiossakin koostuu pitkälti muiden toiveiden kuuntelusta. Ne eivät vain tuntuneet tämän levyn kokonaisuuteen sopivalta. – Yllättävän monet aihioista olivat alun perin saman kaltaisia. Hänen ensimmäisellä levyllään on useampi kappale, jotka ovat syntyneet improvisoinnista yhden soinnun tai. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Artturi Siromaa J ussi Jaakonaho on yhteistyöihminen. – Kaikista noista olisi voinut tehdä musiikkia, eivätkä ne roskikseen mene. Halusin kuitenkin tehdä levystä jollain tavalla runsaamman ja sävykkäämmän. Se jättää tilaa mielikuville, joita esimerkiksi soundimaailman yksityiskohdat luovat. Minulla ei ollut vastausta siihen. Tarve soolomateriaalille kumpusi halusta tehdä musiikkia täysin omilla ehdoilla. Shubiemusiikin ja Jaakonahon soolomateriaalin yhte neväisyyksistä huolimatta eteen ei ole tullut tilannetta, jossa olisi ollut vaikeaa päättää, kummalle yhtyeelle sävellys päätyy. Musiikki vie paikkaan Jaakonahon musiikkia voisi kuvailla kliseisesti elokuval liseksi. Uuden levyn kap paleet ovat yhtä lukuun ottamatta alle viisiminuuttisia
42 SOUNDI SOUNDI 43 sävelen ympärille. Levyllä vierailee nimekkäitä muusikoita. – Edellisellä levyllä oli juttuja, jossa katsoin, mitä kaikkea saan kitarasta irti. – Kuuntelin Ghost Riotin pitkästä aikaa, kun menin masteroimaan Buildia. Jaakonahon studiohuoneessa putkivahvistimen signaali kulkeutuu kaiutinmallinnuksen kautta äänitysoh jelmaan. Kun tein ensimmäisen levyni huoma sin, että tämähän onkin aika kivaa, Jaakon aho pohtii. – Huomasin, että juttuni ei ole tehdä mahdollisimman nokkelia sävellyksiä, jossa yritän rakentaa jotain hillitöntä kaarta harmonialla ja melodialla. Se on jatku moa seitsemän vuotta sitten ilmestyneelle Ghost Riotille (2017). Soolomusiikin tekemisestä on tullut kuitenkin osa omaa olemista. Biisin matala sointi ja tummuus loivat Jaakonaholle mielleyhtymän Morphinehenkisestä baritonisaksofoni raidasta. Build on julkaistu Jaakon ahon oman levymerkin alla. Build on äänitetty hänen omalla Áticostudiollaan, ja Jaakonaho on tuottanut levyn itse. Jussi Jaakonaho hakee omassa musiikissaan tiettyä tunnelmaa, ei mahdollisimman nokkelia sävellyksiä. – Itselleenhän sitä musiikkia tekee, mutta olisi hirveää haaskua nähdä valtava vaiva levyn tekemiseen ja sitten vain naksauttaa se Spotifyhin kertomatta kelle kään. Aikai semmin ei ollut aikaa eikä ehkä sanottavaa kaan. – Olen aina ollut tuottajana sellainen, etten jää märehti mään asioita loputtomiin. Jutun kirjoittamishetkellä kevään ainoa Jaakon ahokeikka soi Helsingin G Livelabissa. Levy ei kuitenkaan edusta edes mitään tyypillistä instrumentaaligenreä. Potentiaalisten konserttipaikkojen määrää rajoittaa niiden maksamat keikkapalkkiot, Jaakonaho sanoo. – Oivalsin, että mitä todennäköisimmin bostonilainen muusikkoystäväni Chris Cote tuntee Danan. Ei tarvitse kysyä keltään yhtään mitään. Jussi Jaakonaho keikkailee soololevynsä tiimoilta vali koiden. Yksi Jaakonaholle henkilökohtaisesti isoimmista jutuis ta levyllä on suuresti fanittamansa yhdysvaltalaisen rock yhtye Morphinen saksofonistin Dana Colleyn vierailu levyllä. Jaakonaho tunnustaa musiikkinsa olevan jopa instru mentaalimusiikin kentällä marginaalista. – Tulen tekemään omia levyjä jatkossa kin, mutta en uskalla arvioida tuleeko niitä näin harvoin. Ismo Alangon bändikeikat jatkuvat ensi vuonna. – Meni yllättävän kauan, että alkoi syntyä omasta mie lestäni mielenkiintoista musiikkia. Marginaalimusiikissa levyyhtiön tuki ei usein ole oma kustannejulkaisua ihmeellisempää. – Kuulen usein vasta valmiista musiikistani yhteyksiä omaan elämääni. Jaakonaho turvasi toimeentuloaan koronapandemian aikana laajaalaisuudellaan myös studiotöiden parissa tuottamalla ja miksaamalla muiden artistien levyjä. Debyytti soolon estoton vyörytys on vaihtunut uudella Buildalbumilla henkilökohtaisten fiilisten välittämiseen. Homma Danan kanssa toimi välittömästi, ja oli to della tyydyttävää saada kuulla yhtä suosikkisoundeistani omalla biisillä. Saan enemmän fiiliksiä siitä, että syvennytään johonkin tiettyyn tunnelmaan ja pysytään kappaleen sisällä siellä. Yhteys oli muodostettu var tissa. Jaakonaho kuvaa Buildia debyyttiä lem peämmäksi ja yhtenäisemmäksi levyksi. ”Soolomusiikin tekemisestä on tullut osa omaa olemista.”. Hän kuulee sen toiveikkaan melankolisena. – Mulla ei ole ollut tarvetta tutkia sitä, millaista musiikkia syntyy, jos teen kaiken itse. Musiikin raamit ovat täysin hänen itsensä määrittämät. Näin on tehty esimerkiksi levyn avausraidalla Crickets, jonka kap paletta määrittävän saksofonisoolon soittaa Jusu Berghäll. Ajattelin, että voi jumalauta, miten kova meininki! Build kumpuaa debyyttiä enemmän henkilökohtaisen elämäni tapahtumista. Kun sävellys alkoi sujua, niin valmista syntyi melko nopeasti. Siinä on osin aika estotonta vyöry tystä. – Olen pohtinut paljon, miten levylle saataisiin edes jonkinlaista näkyvyyttä. Mielestäni instrumentaalimusiikki voi välittää muitakin kuin musiikillisia aiheita. Colley soittaa baritonisaksofonia kappaleella Low Blow. Uusi osa olemista Mutta miksi soololevyjä on alkanut syntyä vasta nyt. En ajatellut, että teen kitaramusiikkia. Buildilla Jaakonaho halusi säveltää har monisesti monipuolisempaa musiikkia. Kitara ei ole minulle urheiluväline, enkä koe vaikkapa kitarasooloja kovin tärkeinä oman ilmaisuni kannalta. Halusin muusikoiden omaa juttua esiin. Laitoin Chri sille viestiä ja näin myös oli. Buildilla ei ole. Vaikka en itse osaa soittaa jazzia, voin antaa osuuk sia ihmisille, jotka voivat sen toteuttaa puolestani. Hän kertoo, ettei yhtäkään vahvistinta ole mikitetty levylle. Haluan saada asiat valmiiksi. Se on vaatinut paljon aikaa ja energiaa. – Päätin, etten edes yritä tarjota levyä mihinkään, vaan julkaisen sen kokonaan oman nimeni alla. Hän suhtautuu monen muusi kon kohdalla suuria tunteita herättävään laitteistopuoleen ammattimaisesti. Tuomo Prät tälä (piano) ja Antti Lötjönen (kontrabasso) tuovat jazz vaikutetta etenkin In Between kappaleeseen. Marginaalia marginaalissa Toinen sooloalbumi syntyi vajaassa vuodessa. Syy löytyy osittain Jaakonahon vahvasta työllistymisasteesta 90luvun puolesta välistä pitkälle 2010luvulle. Vierailijoita jazz-maailmasta Jaakonaho ei halunnut ylimääräisiä ihmisiä mukaan sävel lysvaiheessa. – Minusta ei ole mitään järkeä pyytää lahjakkaita muu sikoita soittamaan ja sitten ajaa heidät nurkkaan liian tar koilla ohjeistuksilla. Jaakonaho ei pidä soolotuotantoaan varsinaisesti kitaramusiikkina. Isoja solis tisia osuuksia on jätetty vaikkapa saksofonille. Jaakonaho työhuoneella on hyvä määrä studiorautaa, kitarapedaaleja ja kitaroita, joista useat ovat arvokasta vuosi kertatavaraa. Kevään aikana Jaakonahon voi nähdä livenä myös Jonna Tervomaan ja The Shubie Brothersin kanssa. – Toisaalta voin tehdä kaikki musiikkiini liittyvät pää tökset itse. Pedaalit ja kitarat ovat valikoituneet äänityksiin sillä perusteella, mikä milloinkin on käteen osunut. Levy toimii tribuuttina rakennustyöläisenä ja mestari na elämäntyönsä tehneelle, kolme vuotta sitten kuolleelle Jaakonahon isälle. – Pyysin soittajia soittamaan vasta, kun ideat olivat jo pitkällä. – Haluan maksaa soittajilleni kohtuullisen korvauksen
45/40 € + tilausmaksut (alk. 45/40 € + tilausmaksut (alk. TUTUSTU KOKO OHJELMAAN apriljazz.fi JA HANKI LIPUT lippu.fi CHRISTIAN MCBRIDE LEDISI CLUB FOR FIVE & RAJATON NOMFUSI SHAYNA STEELE MARIA YLIPÄÄ & EMMA SALOKOSKI IMMANUEL WILKINS & ESPOO BIG BAND EVE RISSER RED DESERT ORCHESTRA LINDA MAY HAN OH PETER EVANS BEING & BECOMING DANIEL GARCIA TRIO ALEXANDER HAWKINS TRIO SELMA SAVOLAINEN HORROR VACUI RKDIA ORCHESTRA NAZIONALE DELLA LUNA JAMES BRANDON LEWIS QUARTET HELMI ANTILA QUARTET OLLI AHVENLAHTI NEW QUINTET UMO HELSINKI JAZZ ORCHESTRA KOLIZIO KRYVYI RIH JUNIOR BIG BAND EBELI IN CONCERT BIG BAND BOOST! Grammy-palkittu R&B-laulaja ensi kertaa Suomessa LEDISI (US) To 25.4. klo 18 Tapiolasali Alk. 45/40 € + tilausmaksut (alk. 2024. 1,50 €), lippu.fi ESPOO & HELSINKI 19.– 27.4. klo 21 K-18 Kulttuuritehdas Korjaamo Alk. 1,50 €), lippu.fi Eteläafrikkalaiset rytmit yhdistyvät afrosoulin ja gospelin säveliin NOMFUSI (ZA) Pe 26.4. klo 18 Tapiolasali Alk. 1,50 €), lippu.fi 8 Grammylla palkittu basisti uuden huippuyhtyeensä kanssa CHRISTIAN MCBRIDE (US) La 27.4
1,50 €), lippu.fi ESPOO & HELSINKI 19.– 27.4. 45/40 € + tilausmaksut (alk. klo 18 Tapiolasali Alk. 1,50 €), lippu.fi Eteläafrikkalaiset rytmit yhdistyvät afrosoulin ja gospelin säveliin NOMFUSI (ZA) Pe 26.4. klo 21 K-18 Kulttuuritehdas Korjaamo Alk. 45/40 € + tilausmaksut (alk. klo 18 Tapiolasali Alk. 45/40 € + tilausmaksut (alk. 2024. 1,50 €), lippu.fi 8 Grammylla palkittu basisti uuden huippuyhtyeensä kanssa CHRISTIAN MCBRIDE (US) La 27.4. TUTUSTU KOKO OHJELMAAN apriljazz.fi JA HANKI LIPUT lippu.fi CHRISTIAN MCBRIDE LEDISI CLUB FOR FIVE & RAJATON NOMFUSI SHAYNA STEELE MARIA YLIPÄÄ & EMMA SALOKOSKI IMMANUEL WILKINS & ESPOO BIG BAND EVE RISSER RED DESERT ORCHESTRA LINDA MAY HAN OH PETER EVANS BEING & BECOMING DANIEL GARCIA TRIO ALEXANDER HAWKINS TRIO SELMA SAVOLAINEN HORROR VACUI RKDIA ORCHESTRA NAZIONALE DELLA LUNA JAMES BRANDON LEWIS QUARTET HELMI ANTILA QUARTET OLLI AHVENLAHTI NEW QUINTET UMO HELSINKI JAZZ ORCHESTRA KOLIZIO KRYVYI RIH JUNIOR BIG BAND EBELI IN CONCERT BIG BAND BOOST! Grammy-palkittu R&B-laulaja ensi kertaa Suomessa LEDISI (US) To 25.4
Samaan aikaan mahtipontista että juurevaa, populaaria että progea, laulettavaa että nörtteiltävää ja kaikkea siltä väliltä. Levy voisi samaan aikaan löytyä sekä jokaisen isän tai isoisän hyllystä että lukioikäisen Spotify-soittolistalta, mikä kertoo orkesterin kyvystä tehdä rajat ylittävää musiikkia jokaiselle helposti lähestyttävällä tavalla. Matkalla tutkalla ottaa lattarimaisen otteen aikaisempiin ainesosiin tuoden mukaan vivahteen Tasavallan Presidenttiä. Progevaihdetta pistetään silmään enemmän päätöskappaleessa Totuuden rappio, jonka loppupuolen leikkisyys on ilahduttavaa kuunneltavaa jokaiselle progefanille. Kaksikon ensimmäinen osa on jykevä teos, jossa kokonaisuus on yksittäisiä kappaleita tärkeämpi. Saimaan levykaksikon ensimmäinen osa on kaikkea sitä, mitä kotimaisen musiikin toivoisi olevan vuonna 2024. 7. A-puolen päättävä Kivi jota vierittää yhdistää Petri Petterssonin, Hectorin ja Pekka Pohjolan ilahduttavaksi progeiskelmäksi, jota ei ole kuultu useampaan kymmeneen vuoteen. SAMUEL JÄRVINEN HHHHH ”Saimaan levykaksikon ensimmäinen osa on kaikkea sitä, mitä kotimaisen musiikin toivoisi olevan vuonna 2024.” K u v a: Ju ss i K ar ja la in en. Hienostuneet sävellykset tarttuvilla pop-melodioilla ja paikoitellen lähes sibeliaanisella otteella sovitetut raidat ovat raikasta kuunneltavaa vieläkin. 6 ja Vol. Toivon, että yhtä rohkeaa ja huoletonta musiikkia uskallettaisiin julkaista enemmänkin, sillä Suomessa on pitkä perinne värikkäiden sovitusten yhdistämisellä pop-musiikkiin. 6 Love Records Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen 46 SOUNDI O Brittany Howard What Now Island S aimaa julkaisi kymmenen vuotta sitten Pepe Willbergin kanssa Pepe & Saimaa -levyn, joka muutti monella tapaa kotimaista musiikkikenttää. Saimaa Vol. Kappaleet kuten Pää räjähtää ja Muistan sen niin ovat juuri niin ultrabramaista ilottelua kuin voi toivoa, ja jollain tapaa Saimaa tuntuukin täyttävän tuon aukon populaarimusiikissamme. Tämä on levy, joka on tehty kuunneltavaksi levylautasella pyörien yhdeltä istumalta, mutta jossa on satunnaisten progekrumeluurien lisäksi myös riittävästi rentoutta, mikä sallii kuulijan nauttia sitä myös omassa tahdissaan yksittäisinäkin raitoina. Nyt yhtye on päättänyt tehdä niin sanotusti Guns N’ Rosesit ja on aikeissa julkaista levykaksikon Vol. Matka mielen ytimeen -täyspitkä (2015) puolestaan kontekstualisoi uudelleen joukon tärkeitä pop-kappaleitamme musiikkiopistomaisella innokkuudella, joka oli kuitenkin kaukana liian vakavamielisestä reharmonisoinnista. Tahtilajeja ja hapokkaita unison-juoksuja heitellään levyn kontekstissa lähes katarttisella riemulla, joka kehittyy pekkapohjolamaiseen kliimaksiin ja siitä vielä rauhalliseen codaan. Yksi flirtti taas rikkoo hieman pakkaa ysärimelodioillaan ja asenteella, joka tuo mieleen Nylon Beatin ja Tiktakin soittamassa Pori Jazzissa torvisektion kanssa täysin rinnoin. Levyn sävellykset, soitto ja soundi edustivat tyyliä, joka tuntui olleen kadoksissa pitkään populaarimusiikissamme. Mikäli levykaksikon toisella osalla on jotain lisättävää tai kommentoitavaa tähän albumiin, niin siinä tapauksessa kyseessä on varmasti vahvin albumipari pitkään aikaan
”We live in a troubling age”, 49-vuotias artisti toteaa vääjäämättömästi Her To The Earthissä. Levyn rockahtavimmat hetket Minä ja Amalia sekä Koiranainen jytäävät ihastuttavalla koruttomuudella pukematta ylleen mitään itsetietoista ”se on vain punkkia” -laiskuutta. SAMUEL JÄRVINEN HHHH Elbow Audio Vertigo Polydor 10 albumia 22 vuoteen urakoinut ja moneen kertaan palkittu Elbow on vaihtoehtoisen brittirockin saralla suoranainen kansallisaarre. Säröisen synavetoinen kakkossingle Balu käy jo futuristisesta funk rockista. Levy tuntui myös merkitsevän omanlaistaan päätepistettä. Muutenkin tekemistä määrittelevät iskevyys ja rohkea rytmikkyys. Huippuhetkiä Buryn porukalla riittää, eikä mahalaskujakaan ole pitkän matkan varrella sattunut. Audio Vertigo esittelee itsevarman ja vapautuneen orkesterin, joka sykähtelee eteenpäin elinvoimaisesti. Terhakoiden torvien ja tiheästi tikkaavan basson saattelema Lovers’ Leap -single ilmentää hyvin uusia otteita. Levyhyllyyn ?. Sovitukset tai taltioinnit eivät tunnu kaipaavan aidosti enää mitään lisättävää tai poistettavaa, joka osoittaa Holin kyvyn pelata yksinkertaisilla palikoilla omaksi edukseen. Levylle on ympätty muitakin lyhyitä aihioita. Rebekka Holilla on selvästi tarjota kotimaisen indien kentälle raikas annos persoonallisuutta, jota se on tuntunut kaipaavan jo joitakin vuosia. SOUNDI 47 ????. Niissä on myös paikoitellen jopa Gösta Sundqvistin pilkettä ilman, että lopputulos on lakonisen siirappista maustetyttöilyä. Roskiin Rebekka Holi Kukkaan Booa Indie rockin ja -popin ystävät ovat todennäköisesti törmänneet Rebekka Holin nimeen, kun puhutaan kiinnostavimmista uusista tulokkaista. TOMI NORDLUND HHH K u v a: P et er N ei ll K u v a: V ii v i P äi v äs aa ri. Nyt yhtye on päättänyt nostaa energiatasoja. Sydämeen ???. Kvartetin soitto on kadehdittavan taidokasta – muusikkous kuuluu. Kukkaan on piristävä albumi täynnä hienosti rakennettuja kappaleita, jotka ovat samaan aikaan aitoja ja kekseliäitä. Peter Gabrielin isällisen hahmon voi aistia nyökkäilevän taustalla hyväksyvästi. Nyrkkeilijän ja Viisas nuori mies -kappaleiden tyylinen lähes putromainen kerronta sisältää sopivassa balanssissa huumoria ja rehellisyyttä. Divariin . Lopulta kaikki paikantuu lauluihin ja siihen, jättävätkö ne jonkinlaisen jäljen ja houkuttelevatko ne palaamaan takaisin pariinsa. Mutta siinä missä Holin debyytti oli miellyttävästä yleissoundistaan ja paikoitellen varsin näppärästä laulunkirjoituksesta huolimatta vielä liian rönsyilevää, löytyy tuoreelta Kukkaan-albumilta kaikki edeltäjänsä parhaat puolet luontevalla ja positiivisella kehityksellä. Soittimeen ??. Artisti on selvästi puhkeamassa kukkaan tarjoten seuraavan kesäfestivaalien kestosuosikin. Elbow’n mittapuulla tämä kymmenes albumituotos on jopa yllättävän leikittelevä ja groovaava kokonaisuus, jossa riittää muotokieleltään rikkaita lauluja. Toisaalta albumin kappaleissa riittää myös toivoa ja tulevaisuuden uskoa. Kaunis Flying Number 1 -albumi (2021) sisälsi Elbow’n seesteisimmät laulut tähän asti. Albumilta olisi myös pitänyt siivota pois kolmosraita (Where Is It), joka on pelkkä 27 sekunnin sisäpiirivitsi. Balu, Very Heaven ja Her To The Earth ovat komeita kappaleita, jotka peräkkäisinä muodostavat albumille vahvan selkärangan. Rempseä Audio Vertigo tuottaa tässä suhteessa kaksijakoisia tuntemuksia, sillä tiettyjä syväluotaavampia tunnelmia jää välillä kaipaamaan. Toisaalta kappaleet, kuten Huoleton ja Kukkaan osoittavat kykyjä luoda myös vivahteikkaampia sovituksia, jotka pitävät kuuntelijan otteessaan vaikka niissä ei olekaan villimpien kappaleiden tarjoamaa energialatausta. Holin tekstit ovat levyllä helposti lähestyttäviä ja tehokkaita ilman sitä väkinäisen teennäistä Kallio-runoilijaestetiikkaa, johon törmää nykyään aivan liian usein. Holin debyytti Posliinijättiläinen (2021) esitteli jossakin Luukas Ojan, Ursus Factoryn ja Rosita Luun hengessä kulkevaa suomi-indietä, josta on monella tapaa ylitarjontaa, eikä kovin omaperäisiä ääniä tunnu puhkeavan nykyisin esille. Mutta ainahan voi laittaa soimaan myös ne vanhat Elbow-levyt. Paketti toimii, vaikka kappalemateriaalista katoaakin loppua kohden paras terä. Vaikka konkaribändille ominainen melankolinen vellovuus jää nyt taakse, tuo solisti Guy Garveyn laulu kuulokuvaan silti tutun lohdullista lämpöä
CMX-faneja puolestaan saattaa nyppiä, että Heliografi on iskelmällinen levy. 2000-luvun Yrjänä on tullut enemmän lihaksi kuin koskaan. JONI KLING HHH K u v a: Te k la V al y K u v a: V il le Ju u ri k k al a. Tällä kertaa kai odotin maan kenties parhaalta lyyrikolta jotain äärimmäisen nykyhetkeen sidottua ja konkreettista tietämättä edes, miten vaatimusta perustelisi. 48 SOUNDI Levyarviot > ...se resonoi vahvasti tilan lisäksi sinussa... Koviten humpatessaan levy on perverssin virkistävä. On vaikea nähdä, ettei Ihmisen aikaa nähtäisi jonkin sortin olennaisuutena tämän vuoden Suomi-tarjonnassa. Kömpelöissäkin hetkissään se on silti hurmaavan viistoa. Kun aloitusvirsi Olisipa tie lähtee soimaan, luulen kuuntelevani Vesa-Matti Loirin joululevyä, välillä esoteriaan hurahtanutta Lauri Tähkää tai satanismista viehtynyttä Janne Tulkkia. Se on statementin omainen teos, joka tuskin ainakaan kutistuu lisäkuuntelussa. Viitanen puolestaan tuli äidiksi. Lopussa Outo tyttö ilakoi arkisemmalla aiheella, mutta yhä isommalla pop-sovituksella, ja seesteinen, hieman unenomainen Piritorin kuningas on hillitysti kasvava oppikirjanmukainen päätöskappale. Olisin ehkä kaivannut pientä hiljaista albumia, en rakenneosasten kakofoniaa. Viitasen Piia Ihmisen aika Omakustanne Laulaja-lauluntekijä Piia Viitanen yhtyeineen sai kehuja ja nostetta edellisellä, erinomaisella Meidän jälkeemme hiljaisuus -albumilla (2019) ja varsinkin sen pysäyttävällä, ilmastokriisiaiheisella nimibiisillä. Eikä Julius Maurasen isoksi tuottama Ihmisen aika tarvitse mitään DIY-tasoitusta. Kappaleet heräsivät uudella tavalla eloon, kun syntyprosessi kirjoitettiin auki. Se on vielä hiotumpi ja itsevarmempi kuin edeltäjänsä, samoin kuin musiikillisesti entistä monipuolisempi. Pitkään odotetusta levystä kuuluu, että merkkiteosta on lähdetty tekemään. Vaarallinenkin lähtökohta, mutta musiikillisen näkemyksen ja sanomisen palon avulla se tulee oikeutetuksi. Sovitus ja tuotanto sen sijaan hämmentävät. Ja soololevy on aina jotain henkilökohtaista. Kappalekohtaisesti tätä saattaa esiintyäkin, mutta levykokonaisuuden dynamiikka auttaa väistämään pahimman. Silti huomaan kaipaavani samanlaista ohjeistusta tai tiekarttaa Heliografin maailmaan kuin nuo vuoden 1997 kansitekstit. Tekijä antoi äänensä kuulua ja tuli lihaksi. Sitten tuli korona ja tappoi keikat. Se tapahtui CMX:n Cloaca Maxima -kokoelman kansivihkoa lukiessa. Hänen mediapersoonansa on lähentynyt kuulijaa vaikkapa nyt sanomalehtikolumnistina tai Vain elämää -ohjelman taattana. Toisaalta kuullaan punnitun herkkiä puhaltimia ja Jarmo Saaren viola da gambaa, toisaalta runnotaan kovalevyrokkia 1990-luvulta. Viitanen haluaa kuitenkin ymmärrettävästi pitää musiikkinsa omissa käsissään. Puolivälissä nimikappale paiskaa kuulijaa vähän puskista synkällä, perusbiisiformaattia rikkovalla eepoksella, joka maailmanlopun näkyineen heijastelee lähinnä post punkin taiteellisempaa laitaa. Viitasen Piia tunnetaan varsin vakavia aiheita käsittelevänä lauluntekijänä. NIKO PELTONEN HHHH A.W. Heliografissa sekä vaivaavat että viehättävät samat asiat kuin Cohenin tai Caven ”uusissa” levyissä: onko tämä kypsää ja elämänviisastunutta musiikkia, vai jotain hieman hupsahtanutta. Koreaa sanoitustyyliä oli päällipuolin aina ollut helppo arvostaa, mutta se oli myös tuntunut tarkoituksellisen sisäänpäinkääntyneeltä. Yksi Ihmisen ajan potentiaalinen sudenkuoppa voisi olla vähän liikaankin patetiaan sukeltaminen. Yrjänä Heliografi Vallila Music House Uskon muistavani, milloin suhteeni A.W. Balladeissa Yrjänän melodiat ovat edelleen ylittämättömiä. Yrjänän teksteihin muuttui. Yhden profiili korostuu vääjäämättä irti bändin maneereista. Palatessaan levytysrintamalle hän tekee sen omakustanneartistina, vaikka ottajia isohkolle ja kasvupotentiaaliselle indienimelle varmasti löytyisi. Viitanen ei edes yritä tälläkään kertaa väistää ihmiskunnan synkältä näyttäviä näkymiä tai levyn nimen mukaisia elämänkaaremme merkityksen pohdiskeluja, mutta ne folkrockahtavat vakavikkobiisit on järkevästi sijoitettu levyn alkuun, jonka jälkeen matka saa seikkailullisempia sävyjä. Sanoituksen voi toki selittää pilalle – tai se voi jäädä täysin vertauskuvaan hukutetuksi kryptisyydeksi, jonka takaa mitään on mahdotonta tavoittaa
Jo teosten pituus antaa enemmän armoa kuin keskimääräinen Malonen levy: 78 minuuttiin on saatu mahtumaan 12 kappaletta. Albumin perusta on tuttu. Von Hertzen Brothersin ensimmäiseksi livealbumiksi Live At Tavastia ei tee täyttä kunniaa tälle kaikelle. Se resonoi vahvasti tilan lisäksi sinussa. The Past Is Still Aliven pohjimmiltaan akustiset laulut soivat pääosin rauhallisina ja rauhoittavina. Vaihtaisinkin näin määrämittaisen pop-levyn milloin tahansa täysillä ihan vain Iisaan keskittyvään musiikkiin. Tämän ympyrän sulkeutuminen on mainio paikka julkaista livealbumi. ANTTI MARTTINEN HHHH Iisa Hardcore Sony Iisalla on aina ollut poikkeuksellinen kyky heijastella itseään musiikkiinsa ja sanoihinsa. Ilmeisessä henkilökohtaisuudessaan Tams on sekä koskettava että viisas levy. Pitkin levyä on hauskaa huomata, miten hyvin riemukkaimmat folk-rallit lyövät kättä shamanistisiin fiilistelyihin asti yltävien sävellysten kanssa. Veljekset ovat osanneet koota tuotantonsa huikeimpia sävellyksiä yhdelle keikalle, bändin soitto on silkkaa timanttia ja laulumelodiat ovat makeaa hunajaa, ihan kuten aina heidän keikoillaan. Ilma täyttyy apeasta kaipauksesta, jonka ylle musiikki leviää lohdullisena täkkinä. Outoa kyllä, Iisan tapauksessa tämä ei ole vain hyvä asia. En ole varma, olenko koskaan ennen hahmottanut Malonea osana länsimaisen taidemusiikin pitkää jatkumoa yhtä selvästi kuin kuunnellessani peräkkäin levyn nimikappaleen urkuja lauluversiot peräkkäin. Life On Earth -albumia (2022) leimanneiden ohjelmointien jälkeen Hurray For The Riff Raff palaa juurilleen. Perinteisen raja rikkoutuu ennen pitkää, enimmäkseen ajassa ja harmoniassa. Kantavina voimina ovat hienon bändisoiton lisäksi hyvät, perinneuskolliset biisit, päälaulu ja sitä tukeva komea naiskuoro, tuhdissa kitaroinnissa käytetään paljon slidea. Varsinkin viimeksi mainittu tarjoaa kiinnostavan ja ajoittain jopa hiukan arkaaisen ikkunan Malonen taiteeseen. Tams nojaa edelleen 1980-luvun synthpop-perintöön, jonka muodot lipuvat Leevi And The Leavingsin ja Ukkosmaineen vanavedessä suomalaiseen tulkintakehykseen. Bright Eyesin Conor Oberstin kanssa laulettu The World Is Dange. Se on menevän Korpiklaanin paras albumi. Lukkojen aukeamiseen vaadittiin viipyilevämmät levyt Kulkija (2018) ja Jylhä (2021), jotka osoittivat Korpiklaanin vain kypsyvän vanhetessaan. Kaikkein eeppisimmilläänkin – ja Malone osaa tehdä eeppistä pienellä soitinnoksella – musiikissa on vahva intiimiyden tunne. Vauhti on kova heti alkuun ja pysyy pitkälti sellaisena, mutta tyylitietoisia ollaan myös balladiosastolla: laulussa Wilted Rose vierailee toisena äänenä country-laulaja Laney Wilson, ja levy päätetään samoissa tunnelmissa hienoon slovariin Kindred Friend. AKI NUOPPONEN HHH Korpiklaani Rankarumpu Nuclear Blast Kesti aika pitkään, ennen kuin aloin sietää Korpiklaania. Viimeisen silauksen levylle tuo vallattoman tiukka viulisti Olli Vänskä, joka hyppäsi bändin matkaan tätä levyä edeltäneillä kiertueilla. Moni muusikko kykenee kirjoittamaan elämästään ja tuntemuksistaan, mutta jokainen Iisa-albumi on aito otos hänestä. Vaikka konsepti rajaa rekisteriä, on jokaisen kappaleen näkökanta puntaroitu ja esittäjänsä näköinen. Kantrirockisen Alibin avausrivin optimistisuus yllättää ennen lyriikkojen myöhempää koruttomuutta. Kolmen vartin levytys vastaa bändin keikan monipuolisuutta, ja livenähän se on aina ollutkin parhaimmillaan. Yksi tärkeä ja tuttu aspekti on tallella: intiimiys. Tai ehkäpä hän on miettinyt tällaisia asioita, mutta on silti mennyt pelkojen yli. AKI NUOPPONEN HH Kali Malone All Life Long Ideologic Organ Kali Malonen uusin tuo hänen sävellyksensä lähemmäksi tai helpommin lähestyttäviksi kuin koskaan. Toisella pitkäsoitolla lämmittelyä ei enää tarvita. Sitä mittaillessaan Tams on kaikessa marginaalisuudessaankin olennaisen äärellä. AKI NUOPPONEN HHHH The Black Crowes Happiness Bastards Silver Arrow The Black Crowes piti rockin lippua liehumassa jo silloin, jolloin tyylilaji oli jäämässä valtavirrassa vähemmistöön. Viikatelinnulla yrmyillään ja virnuillaan jopa saman kappaleen sisällä, Harhainen höyhen romantisoi suomalaista melankoliaa ja jos Saunaan ei saa jotakuta hymyilemään, vika on ihan varmasti kuulijassa. Viiden tähden Von Hertzen Brothers -livetallenne olisi kruunattu teräväpiirtokuvalla, bändin musiikkiin sopivalla visuaalisuudella ja kirkkaan täyteläisellä tuotannolla. Siksi Live At Tavastia on vain ihan hyvä levy. Sen lisäksi levyn sävellykset ovat käytettyjen työkalujen osalta aika perinteisiä, mutta vain määrättyyn rajaan saakka. Pitkät hyvästit, Elämä on meri ja Hevoset soivat ihanasti, mutta osa terävimmistä melodioista ovat jäänyt tuotannon varrelle. Läpi uransa Iisa tuntuu loikanneen aina mukavuusalueidensa yli miettimättä sitä, osaako hän jotain uutta juttua vai ei. Happiness Bastards on yhtyeeltä uutta studioantia 15 vuoteen ja se potkii kuin temput unissaankin hallitseva sirkushevonen. Hardcore ottaa pesäeroa iisamaisuuteen juuri siinä, että levy on hänen varminta ja hiotuinta musiikkiaan koskaan. Pedal steelin ja puhaltimien täydentämä Ogallala muistelee Nebraskan seikkailuja ja katsoo maailman palamista kyynelsilmin. Kuvaton äänitallenne on tyydyttävä kokemus, parhaimmillaan jopa hurmoksellinen, mutta sen etäisen oloisella soundilla ja ilmeisen tarkoituksellisella tunkkaisuudella on varmasti pyritty raa’an live-energian ikuistamiseen, mikä ei ihan toimi. Tämä kuuluu musiikissa uteliaisuutena, leikkisyytenä ja naiiviutena, jotka moni ihminen kadottaa ajan myötä. Perinteiseen tyyliin yhtyeen keulahahmojen, kitaristi Rich ja laulaja Chris Robinsonin veljessopu on ollut koetuksella, mikä aiheutti välirikkoja ja taukoja. Toinen tärkeä Iisa-elementti on uskallus. Tiivistahtinen avausraita Soita mulle singahtaa heti haikeankuumiin klubitunnelmiin, jotka Tams vangitsee entistäkin varmemmalla otteella. Iisan tapa laulaa viattomasti raskaimmistakin asioista on kiehtovien soundien ohella levyn parasta antia, mutta paikoin musiikki ei keskustele Iisan äänen ja sanojen kanssa. Levyn teokset on sovitettu erilaisille uruille, vaskille ja äänille, osa useammalle kokoonpanolle. The Past Is Still Alive kunnioittaa Hurray For The Riff Raffin folkja kantrijuurien lisäksi myös Alynda Segarran vaellusvuosien kokemuksia ja tapaamiaan ihmisiä. Kun tekstien tunnustuksellinen alakulo painautuu vasten musiikin nostalgista kuorta, virittyy itseään etsivän optimismin ja kivuliaan inhimillisyyden välille riipaiseva kohtalonyhteys. Nämä auttoivat syventymään amerikkalaiseen perinnemusiikkiin, ja New Orleansiin asetuttuaan Segarra oli valmis luomaan uraa laulaja-lauluntekijänä Hurray For The Riff Raff -yhtyeensä keulana. Rankarumpu vahvistaa tätä tunnetta. Sen sointia ja joitakin sanamuotoja voi erehtyä pitämään ironisina, mutta viesti on syytä ottaa vakavasti. Päivii, öitä (2018) oli tärkeä albumi juuri epävarmojen aikojen takia, ja Amelia (2021) huokui päinvastaista rohkeutta ja itsevarmuutta. Colossus Of Roadsilla Segarra laulaa ”Say goodbye to America, I wanna see it dissolve”. HANNU LINKOLA HHH Von Hertzen Brothers Live At Tavastia Doingbeing Tuntuu kuin siitä olisi vain hetki, kun Von Hertzen Brothers julkaisi ensimmäisiä levyjään. Oikeasti veljesbändi on luonut jo kokonaisen tuotannon, joka on kulkenut matkan massiivisista proge-eepoksista suoraviivaisempiin rock-albumeihin ja takaisin. ARTTU TOLONEN HHHH Hurray For The Riff Raff The Past Is Still Alive Nonesuch Juuriltaan puertoricolainen mutta New Yorkin Bronxissa syntynyt Alynda Segarra vaihtoi lapsuudenkotinsa jo teininä vaiherikkaisiin reissuvuosiin. Levyn kiintopisteitä ovat pikkukaupunkien syysyöt ja niiden pimeydessä särkyvät eksentriset unelmat. Viulistin vimma on tarttunut koko pelimanniporukkaan, joka pistää nyt isosti parastaan. PERTTI OJALA HHHH Tams Tams Omakustanne Tuukka Tamsin debyytti (Menolippu ei minnekään, 2021) saavutti täydet kierroksensa vasta loppumetreillä. Sävellysten draama ja etenkin crescendot tapahtuvat geologisessa ajassa ja tässä hitaassa ajassa rakenteisiin hiipii myös Malonelle niin ominainen ja kaunis dissonanssi. Rankarumpu pistää reippaimmillaan isosti humpaksi tiukkojen thrashille flirttailevien riffien soidessa mukana, mutta ottaa myös aikansa tunnelmoimiseen. SOUNDI 49 rous toteaa värisevien jousien säestämänä kaiken olevan murenemassa. Live At Tavastia sisältää 78-minuuttisen keikan, ja en liioittele yhtään, kun sanon että tällä tallenteella ei kuulla yhtäkään huonoa kappaletta. Vaikka menneisyydessä ei kannatakaan elää, niin se on silti hyvä pitää elossa. Niinpä kokonaistunnelma voittaa puolelleen silloinkin, kun ilmaisu jää urilleen. ”Vanhakantaisuuteen” viitannee myös se, että levy on vanhan lp:n mittainen, mutta parempi kompakti mitta kuin sen jatkaminen täytebiiseillä. Bändin viinankatkuinen humppametalli ei vain jotenkin sopinut pirtaani, koska nautin folk metalini aina totisempana ja eeppisempänä
Ilmaisussaan hyvin harkitun oloinen The Last Dinner Party on sen sijaan ennen kaikkea oman kulttuuripiirinsä juurevaa laatuviihdettä, vanhaa kunnon taiderockia. VESA SILTANEN HHH Leaves’ Eyes Myths Of Fate AFM Alun perin saksalaisen Atrocityn kylkiluusta 2003 syntynyt Leaves’ Eyes julkaisee jo yhdeksännen albuminsa. Spektaakkelinomaisia läpimurtoja ja kohinalla taivaalle nousevia komeettoja rakastavassa popkulttuurissa tämä covidin siimeksessä itsensä hämmentävään iskuun hionut yhtye on täydellinen tulokas. Lempparikseni nousee hellyttävä Goddess Of The Eternity kaikessa varhaisnightwishmaisessa viattomuudessaan. Raskaampia sävyjä on jo kuultu yhtyeen aiemmilla levyillä, mutta levyllä kuullaan myös aivan uudenlaisia soundillisia kokeiluja. 50 SOUNDI 50 SOUNDI The Last Dinner Party Prelude To Ecstasy Universal Vaikea kuvitella tilanne, jossa vuoden ylivoimainen brittiläinen bändikomeetta The Last Dinner Party ei herättäisi saarivaltakunnan rock-kulttuurin taiteellisteatraaliseen puoleen kallellaan olevassa mitään tuntemuksia. Siksi yhtye on 2020-albumista (2020) lähtien laajentanut sointiaan kutsumalla levyilleen myös vierailevia soittajia. Sävellyksellisesti ja soitannollisesti The Last Dinner Party on leikkisä, tiukasti jytisevä ja rohkeasti roikaava perinteinen rock-yhtye. Staraluokan huomionvangitsija osaa melodraaman, hallitun rikkinäisyyden, merkityksillä leikkimisen ja tunnepommien sinkoamisen eli kaiken olennaisen. Myths Of Fatella leivotaan tuttua kakkua; 2000-luvun alkuvuosien tyyliin mahtipontishakuista, melodisesti selkokielistä ja maltillisesti sinfonista goottimetallia koristavat Elina Siiralan kuulas sopraano sekä miellyttävästi annostellut folkvivahteet Wanhan Maailman värinää voimistavine kampiliiroineen sun muine muinaisinstrumentteineen. Muinaisnorjalaisia viikinkimaailmoja käsittelevistä biiseistä edukseen tällä kierroksella erottuvat jylhät Sons Of Triglav ja Einherjar sekä pieteetillä paasaava Hammer Of The Gods. Mukavasti päin nassua kajahtavat lyriikat tekevät yhtyeen melodisesta rockista aikalaistaidetta. Moniilmeinen ja intiimi laulu toimii tärkeänä instrumenttina kitaran ohessa ja siitä aistii ajoittain jotakin hupaisan loirimaista. Levyarviot > 50 SOUNDI Levyarviot > 50 SOUNDI Levyarviot > ...mukavasti päin nassua kajahtavat lyriikat... Ruuvia on kiristetty edelliseen Älä luovuta -levyyn (2022) verraten hitusen aggressiivisempaan ja metallisempaan suuntaan, mutta onpa sekaan päätynyt myös rehellinen slovari Miksei maailma jo muutu, joka osoittaa karismaattisen Lötjösen taipuvan muuhunkin kuin vain vihaiseen karjuntaan, mikä toki laulajalta irtoaa vakuuttavasti ja suvereenisti. Levy on monipuolinen, mutta punaista lankaa levyn tyylillisten kokeilujen seasta on vaikea löytää. Aivan oivallista hyvän mielen musiikkia, jota voi kuunnella kesällä riippukeinussa mojitoa siemaillen. Sanoma esitetään totutusti pääasiassa raivokkaina ja vimmaisina purskahduksina, joissa on kuitenkin melodisuutta ja koukkuja. Monikansallisesta bändistä kasvoi jo alkuvuosinaan kaunotar ja hirviö -hevin keskieurooppalainen kestomenestyjä eikä sen musiikillinen tyyli ole sittemmin monista henkilöstövaihdoksista huolimatta isommin muuttunut. Lähes keijumaisen hauraasti ja keveästi laulavan Siiralan kontrastihäirikkönä toimii Alex Krullin soinniton ja kuiva örppä. VIRPI PÄIVINEN HHH Huora Neljä huolenaikaa Sakara Metallisilla elementeillä höystettyä vihaista punk rockia takova Huora on tehnyt levytysurallaan tasaisen hyvää jälkeä, eikä neljäs pitkäsoitto Neljä huolenaikaa tee tässä poikkeusta. Siskoni Suomi soi pehmeänä oodina isänmaalle. Luontosuhteen tärkeys kuuluu jo kappaleiden nimistä, kuten Tuntureiden Prinsessa ja Jänkälle. Direct Inject venyttää yhtyeen ilmaisun rajoja enemmän kuin mikään yhtyeen aiempi julkaisu, siis jos soft rock -covereita sisältänyttä Zombi & Friends Vol. ”Olla voit mestari ainoastaan jos kilpailet vaan itses kaa”, väitetään biisissä Maraton. Roxy Music, Sparks, David Bowie, Kate Bush, Queen, Florence & The Machine – näitä nimiä ei kannata turhaan nakella ilmaan. Klassikkoesikuvien tai vaikkapa Florence & The Machinen kohdalla et ajattele ensimmäisten asioiden joukossa traditiota. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Joonas Hauveli Koira ja kitara Helmi Levyt Joonas Hauveli -nimellä musiikkia julkaiseva Joonas Kytömaa on vaihtanut reggaerytmit ja bändimeiningit sooloiluun. Muita oivaltavissa sanoituksissa käsiteltäviä teemoja ovat muun muassa rakkaus, toivon menettäminen ja väkijuomat. Jo singlejulkaisuilla vakuuttanut solisti Abigail Morris tuntuu pitkäsoiton mitassa vielä kovemmalta. Kappaleen lopun vislauksista tulee vahvat Morricone-fibat. Tarinoissa elävät sovussa niin skutat kuin kaupunkien kaljakuppilatkin, joten samaistumispintaa riittää. Lyriikoista Morris tiristää tehot irti, mikä on barokkisen popin moderni, eniten ajassaan kiinni oleva säie. Zombin uutuuslevy on harppaus eteenpäin, mutta albumikokonaisuutena epäkoherentti. PEKKA LAINE HHHH Zombi Direct Inject Relapse Pittsburghilaisduo Zombi on jo vuodesta 2001 tehnyt omaa juttuaan, siis sekoitellut yhteen post-rockin kappalerakenteita, Neil Peartista muistuttavia rumpuosuuksia ja Goblinin, John Carpenterin ja 1980-luvun areenarockin mieleen tuovia synasoundeja. Aloitusboogie Sataa tai säteilee vie mukanaan ja pian jalat tamppaavat tahdissa. 1 -albumia (2022) ei lasketa. Albumin keskelle sijoitetun Sessuale II:n hävyttömät quiet stormja smooth jazz -sävyt nypytyskitaroineen ja fonisooloineen eittämättä pääsivät yllättämään. Yhtyeen rohkea ja eteenpäin katsova ote ilahduttaa silti. Ajo on tuttuun tapaan kovaa, tarttuvaa ja jalan alle käyvää, mutta samalla kantaaottavaa ja vakaviinkin aiheisiin pureutuvaa. Toisinaan levyllä soitellaan kuin rippikoulun leirinuotiolla ja kappaleet soljuvat vailla johtotähteä. Siinä on paradoksaalisesti ainoa heikkous tässä superviihdyttävässä show’ssa. Neljä huolenaikaa jatkaa näin hyväksi havaitulla linjalla melko pienillä muutoksilla ja viilauksilla. Onneksi The Last Dinner Party vastaa hypeen albumillisella korskeata, sielukasta, tarttuvaa ja älykästä popmusiikkia. Vaikka yhtyeen vaikutteellinen viitekehys on laaja, on kaistale, jolla A.E. Viime vuosina Krullin sävellyksiin on hiipinyt nyansseja, jotka hivuttautuvat huomaamattomin askelin lähemmäs folkmetallin maaperää. Hauvelin positiivinen kulkuriluonne vetää kuitenkin puoleensa. Lontoon klubimaailmassa toisensa löytäneen viisikon ympärillä ilmaan heitetyt referenssinimet edustavat brittityylisen taiderockin kovinta ydintä. Koira ja kitara -levyn bluesja gospel-höysteinen juurifolk nojaa vahvasti perinteeseen. Paterra ja Steve Moore operoivat, kapea. MAPE OLLILA HHH K u v a: C al M cI n ty re 12.–14.7.2024 • JOENSUU OSTA LIPPU NYT! TÄLTÄ KUULOSTAA KESÄN PARAS VIIKONLOPPU! PMMP / CHASE & STATUS LIVE UK ELECTRIC CALLBOY DE / TOM ODELL UK HEILUNG DE/DK/NO / KUUMAA / PALAYE ROYALE US VIAGRA BOYS SE / CIAN DUCROT IE / DON HUONOT / IBE IMMINENCE SE / HALOO HELSINKI! / SANNI / SEXMANE AAVIKKO / ASA / BEE / BEHM / BENJAMIN / BLIND CHANNEL BUSINESS CITY / COSTEE / COSTI / DUMB BUOYS FISHING CLUB UK EGE ZULU & ORCHESTRE / EMMA & MATILDA / EVELINA GOLDIELOCKS / HOTWAX UK / HUGO / HUORA / IDESTROY UK JJYLLI & KUOPPIS – MUSIC OF KINGSTON WALL / KAIJA KOO LAURI HAAV / LAURI TÄHKÄ / LYYTI / MIRELLA / MOKOMA PARIISIN KEVÄT / PEHMOAINO / SAIMAA / SAMULI PUTRO TERVEET KÄDET / TUULI / VIIVI + LISÄÄ TULOSSA!. Albumin heikommatkin hetket sulautuvat lopulta kokonaisuuteen. Pollealla orkesteri-introlla alkava Prelude To Ecstasy on joka käänteessä vakuuttava. Anni Lötjösen lyriikoissa puretaan turhautumista esimerkiksi netissä nimimerkkien taakse piiloutuviin rasistisiin huutelijoihin sekä setämiehiin, joiden mielestä nykyään ei saa enää sanoa tai tehdä mitään
12.–14.7.2024 • JOENSUU OSTA LIPPU NYT! TÄLTÄ KUULOSTAA KESÄN PARAS VIIKONLOPPU! PMMP / CHASE & STATUS LIVE UK ELECTRIC CALLBOY DE / TOM ODELL UK HEILUNG DE/DK/NO / KUUMAA / PALAYE ROYALE US VIAGRA BOYS SE / CIAN DUCROT IE / DON HUONOT / IBE IMMINENCE SE / HALOO HELSINKI! / SANNI / SEXMANE AAVIKKO / ASA / BEE / BEHM / BENJAMIN / BLIND CHANNEL BUSINESS CITY / COSTEE / COSTI / DUMB BUOYS FISHING CLUB UK EGE ZULU & ORCHESTRE / EMMA & MATILDA / EVELINA GOLDIELOCKS / HOTWAX UK / HUGO / HUORA / IDESTROY UK JJYLLI & KUOPPIS – MUSIC OF KINGSTON WALL / KAIJA KOO LAURI HAAV / LAURI TÄHKÄ / LYYTI / MIRELLA / MOKOMA PARIISIN KEVÄT / PEHMOAINO / SAIMAA / SAMULI PUTRO TERVEET KÄDET / TUULI / VIIVI + LISÄÄ TULOSSA!
NIKO PELTONEN HHH K u v a: D ir k B eh la u INDIEILTAMAT Easter 2024 Edition Utopia, Humalistonkatu 8, Turku TO 28.3. Albumin välillä jazz-vivahteitakin sisältävää soitinkuvaa hallitsevat Devin Hoffin lähes kumisen jäntevä nauhaton basso ja lukuisat pehmeät koskettimet, jotka saavat tarvittaessa lisäväriä huilusta, saksofonista ja klarinetista. Vaikka Johannan lyriikat liihottelevat tiiviisti hautuumaiden liepeillä, on yleistunnelma miellyttävän hilpeä. Metal De Facto tykkää konseptilevyistä. Alkuaikojen Judas Priest soittamassa Abba-vokalistien taustalla on kelpo referenssi. Musiikillisesti bändi ei uudella levyllään juuri heijastele nousevan auringon maan kulttuuriperimää, kun voimametalli on kuitenkin se pääasia. Lukuisten vierailijoiden tähdittämällä albumilla Jaakonaho soittaa varmaotteisesti teemat ja lickit, usein slidella, mutta hieman yllättäen kitaristin toisella soololevyllä ei kuulla yhtään varsinaista kitarasooloa. Biiseistä etenkin pahaenteisesti nykivä Magnetic vakuuttaa. Gösta Sundqvistin ja Pauli Hanhiniemen välimaastossa liikutaan. JARI MÄKELÄ HHHH Waxahatchee Tigers Blood AntiMitä jos Waxahatcheen musiikillis-tuotannollinen mielikuvitus liitelisi samalla tasolla kuin ”yhtyeen” sielu Katie Crutchfield on laulajana ja laululyyrikkona. RADIOPUHELIMET KRYPTA JANNE WESTERLUND SUOSIKKI KÄRMES LA 30.3. Sittemmin pariskunta avioitui ja Luciferin kotipaikaksi on uusien ruotsalaisten jäsenten myötä vakiintunut Tukholma. Yhtye ajaa rakkaudella perinteisen suomirockin asiaa. Hirveän miellyttävää ABC-soundia. Something In The Room She Movesin tekstien abstrakti vaikeaselkoisuus houkuttelee keskittymään Holterin äänen ja musiikin muodostamaan kokonaisuuteen. PERTTI OJALA HHH Metal De Facto Land Of The Rising Sun Part 1 Rockshots Metal De Facton riveistä löytyy taistelukokemusta useammaltakin rintamalta aina Ensiferumista ja Dreamtalesta lähtien, ja kun tekijämiehistä on kysymys, bändin kakkoslevy on tietysti selkeätä pässinlihaa. Metal De Facto osuu aika lailla samankaltaisille urille, jossa Beast In Black ja Battle Beast kulkevat. Väisälän asteroidi ei siis ole ainutlaatuinen tapaus. Nyt mennään Japani-teemalla. Miksi folkin, countryn ja roots-sävyjen kanssa askarrellessa laulut sovitetaan niin sovinnaisesti. Muun muassa Jonna Tervomaan, Tuure Kilpeläisen ja Ismo Alangon kitaristina toiminut Jussi Jaakonaho lienee jälkimmäisen koulukunnan tyyppejä. Lopputuloksena on erikoinen epäsuhta. Levyn päättävissä The Wolvesja Tigers Blood -kappaleissa huomion vangitsee suvereeni tulkitsija, jonka kappaleet kuulostavat pieniltä klassikoilta. Waxahatcheen voima paljastuu, kun laskeudutaan hitaampaan balladitempoon. Levykanteen maalatut toisiinsa kietoutuvat ihmiskehot ovat kuin yhtä sisällön kanssa. PELLE MILJOONA & PISPALA PUNKS SARPARANTA SAA KILJUA KATUJEN ÄÄNET SUUDELMAT PE 29.3. Evening Mood tulee tiivistäneeksi jotain olennaista koko albumista ja Julia Holterin ajattelusta: ”The mood is the first thing”. Tyylitajua löytyy, mutta itse jään kaipaamaan astetta rönsyilevämpää revittelyä. PEKKA LAINE HHH Jaakonaho Build Ático Netin kitarayhteisöissä on käyty jo pitkään keskustelua siitä, miten somen videoalustat ovat saaneet uudet kitaristisukupolvet harjoittelemaan teknisesti vaativia, videolla hienolta näyttäviä sirkustemppuja bändisoittamisen kannalta olennaisempien tekniikoiden sijaan. Nuo ovat mainittujen artistien vahvuuksia, mutta karkkilalaisilla on omansa, ja luoteinen Uusimaa tuntuu luontevalta aluekoodilta näille lauluille. Levyn voi kokea Have You In My Wildernessin (2015) suhteellisen helposti lähestyttävän ajoittaisen kamaripopmaisuuden ja järkälemäisen Aviaryn (2018) kokeellisuuden välimuotona. Build on eklektinen ja arvoituksellinen instrumentaalilevy, josta kuulee Jaakonahon kokemuksen tuottajana. Tigers Bloodin keskitempoisesti baarirokkaavien laulujen kohdalla tekisi mieli sanoa painava kyllä. Koisjärven Disko ei assosioidu Litku-Maustetytöt-Arppa-viitekehykseen. Levyarviot > 52 SOUNDI Lucifer Lucifer V Nuclear Blast Alun perin berliiniläisen occult rock -bändi Luciferin nykytyyli alkoi hahmottua toisella albumilla Lucifer II (2018), kun vokalisti Johanna Sadonisin (s. Saattaisi järki lähteä. Platow) yhtyeja biisintekijäkumppaniksi oli liittynyt monitoimimies Nicke Andersson. Sitten on soittajatyyppi, jonka mielestä sähkökitaran geneeriset vingutussoolot on jo kuultu, eikä virtuoosimaisessa kitarasankariudessa ole mitään sankarillista, ainoastaan noloa itsekorostusta. Levyn käynnistävä Rise Amaterasu ei kuitenkaan vastaa täysin mielikuvaa siitä, ...hirveän miellyttävää ABC-soundia... Kertosäkeet jäävät kaaliin, tekstit ovat yksinkertaisen vilpittömiä, mutta muotovaatimukset täyttäviä. Bändin biiseistä puuttuu tietäväinen kommentointi ja kulttuurihistoriallinen reflektio. Harvoin kuulee näin ennustettavaa, muodollisesti pätevää ja muka muhevaa välimallin rockia, jossa laulumateriaali on näin vahvaa. SAMI NISSINEN HHH Koisjärven Disko Väisälän asteroidi Soit Se Silti Tähtitieteilijä Yrjö Väisälä (1891–1971) tunnetaan muun muassa yli 800 asteroidin löytämisestä uraauurtavien menetelmien avulla. Onko ”tylsä” oikea adjektiivi kehitykselle. Eikä silloinkaan voinut puhua varsinaisesta musiikin popittamisesta. tuu, että se haluaa tehdä sellaista musiikkia, mitä monet perusbändit 80–90-luvuilla: riittävän hyvin mutta ilman suurempia elkeitä. Tunnelmalliset kappaleet on sovitettu taiten, ja pitkäsoiton dramaturgia vie mukanaan. Debyytti Imperium Romanum (2019) kertoi Rooman imperiumista. Mies on erinomainen korvaaja Mikael Salolle, ja miehen äänivarannosta tuntuu löytyvän laajuutta. Akateemisesti kouluttautuneena säveltäjänä ja ennakkoluulottomasti mitä erilaisimpiin produktioihin osallistuneena muusikkona Julia Holterilla on selkeä visio siitä kuinka laulujensa kuuluu soljua ja virrata. Lähellä Fiskarsia, mutta niin kaukana siitä. WILMA HULDA HUIMA SALALIITTO KAKSIPÄINEN KOIRA MUSTA HANHI Liput: utopiaclub.fi. Vuonna 2020 ilmestyneellä Saint Cloud -albumilla pophäivähdykset tekivät Crutchfieldin musiikille hyvää. Siksiköhän karkkilalainen Koisjärven Disko on nimennyt esikoisalbuminsa näin. Nyt tuntuu siltä, että on päätetty olla rehdimpiä ja maanläheisempiä. Miksi simppeliys on näissä kuvioissa aina samanlaista. Sitten edellisen levyn bändi on saanut uuden laulajan, espanjalaisen Aitor Arrastian. Myös Nickelle tyypilliset Kissja Alice Cooper Band -vaikutteet nousevat pintaan: Maculate Heart ja Strange Sister sopisivat Imperial State Electricin tai The Hellacoptersin ohjelmistoon. Se on B-vyöhykettä kaiken trendikkään ja todellisten syrjäseutujen välissä ja sikäli rehellisintä Suomea. Avioparin yhteistyön neljäs hedelmä Lucifer V on tähän mennessä viehkoin Lucifer-albumi. Hän soittaa vähäeleisesti ja ”hitaasti” melodiaa, soundia ja tekstuuria painottaen, eikä kajoa vahingossakaan blues-lickeihin. Saman kysymyksen voi toki esittää monen indiehengessä juurevan americanan liepeillä musisoivan lauluntekijän kohdalla. Kappaleet ovat melodisia kitarabändibiisejä, viitseliäästi aika isoiksi sovitettuja. Albumin parhaaksi biisiksi noussee At The Mortuary, jonka doomriffittely ja kirkonkellot polveilevat Thin Lizzy -tuplakitaroinnin ja tarttuvan kertosäkeen kautta kohtalokkaaseen kliimaksiin. TunJulia Holter Something In The Room She Moves Domino Nimellään perustellusti The Beatlesistä ja George Harrisonin Somethingistä muistuttava Something In The Room She Moves on Los Angelesia kotinaan pitävän Julia Holterin kuudes studioalbumi ja jonkinasteinen kompromissi kahden edeltäjänsä välillä. Bändi lainaa edelleen häpeilemättä vaikutteita sekä 70-luvun classic rockista että 70ja 80-lukujen taitteen NWOBHM:sta, mutta on ehtinyt muokata oman tunnistettavan soundinsa
WILMA HULDA HUIMA SALALIITTO KAKSIPÄINEN KOIRA MUSTA HANHI Liput: utopiaclub.fi. INDIEILTAMAT Easter 2024 Edition Utopia, Humalistonkatu 8, Turku TO 28.3. ...hirveän miellyttävää ABC-soundia... PELLE MILJOONA & PISPALA PUNKS SARPARANTA SAA KILJUA KATUJEN ÄÄNET SUUDELMAT PE 29.3. RADIOPUHELIMET KRYPTA JANNE WESTERLUND SUOSIKKI KÄRMES LA 30.3
Tame The Steel ja Superstars edustavat sellaista tasoa, jota näin kovalta kokoonpanolta uskaltaa kuvitella syntyvän jo lähtökohtaisesti. albumia. Faye Webster Underdressed At The Symphony Secretly Canadian Atlantalaisella Faye Websterillä on erinomaiset eväät nykyaikaiseen indie-tähteyteen. Vetäytymisenhalussa on ripaus samastuttavaa slackerismia, mutta myös vienosti etuoikeutetulta vaikuttavaa muotokielellä pelailua. Laulajana Saloman on mestariluokkaa erityisesti tavassaan kertoa asiansa selkeästi, kiinnostavasti ja melodian hienouksien mukaisesti, fokus siinäkin suorituksen ja tunnepuolen luontevassa tasapainossa. Yhtyeen kolmas levy Mitä mä pelkään tempaa sekin mukaansa, muttei ehkä enää aivan yhtä kovalla voimalla, vaikka monet tutut elementit ovatkin ennallaan ja muutokset ovat hienovaraisia. Webster tietää selvästi mitä tekee. Mitä mä pelkään ei ole ehkä aivan yhtä tuore ja yllättävä tuulahdus kuin edeltäjänsä, mutta riemua ja tarttuvuutta löytyy yhä runsain mitoin. Riemastuttava punk-asenteella ladattu ja tarttuva kitaravetoinen pop rock oli hyvin freesiä ja tempaisi mukaansa kokonaisvaltaisesti. Musiikillisesti tämä tarkoittaa raukeaa aamupäivätunnelmointia, jonka kerronta rakentuu murtuneista, asetelmia paikoin nyrjäyttävistä täkylauseista. Laulaja-lauluntekijä Katherine Priddyn toisesta albumista olin nimittäin valmis sanomaan parin ensimmäisen kuuntelun jälkeen, että mitä bändiltä voi odottaa. Ehkä juuri siksi Underdressed At The Symphony on vaarassa pelkistyä sarjaksi eleitä vailla syvyyttä. Kappaleet istuvat voimametallin maaperälle täydellisesti, ja vaikka materiaali on kaikin tavoin laadukasta, paikka paikoin bändi päästää itsensä vähän liian helpolla, mikä melkein jää huomaamatta yhtyeen soittajien suvereenin työskentelyn takia. VESA SILTANEN HHH The Bevis Frond Focus On Nature Fire Täysin autiolta pöydältä on jännittävä lähteä analysoimaan Nick Salo manin laajennetun bändiegon The Bevis Frondin 29. Kappaleiden individualismi tuntuu kulissilta, jonka takana on joko arka ihminen tai pelkkää tyhjyyttä. The Bevis Frond järjestelee eri genrevaikutteet iskusävelien ehdoilla ja hedelmöittää ne erityisesti omilla sekä Paul Simmonsin ja Bari Wattsin skarpeilla kitarariffeillä ja -sooloilla, upeasti soundaavilla vintageuruilla sekä Debbien taustalaululla. Levyarviot > ...uusia muoteja eilisen aineksista... Sävelkulut jumahtavat paikoilleen juuri silloin kun niiden pitäisi ottaa ratkaiseva askel, ja sanoiksi kelpaavat banaalitkin tunnehuomiot. Yhtyeen ja oheisprojektien nimissä julkaistujen kappaleiden määrä ei kuitenkaan ole korvannut laatua, sillä Focus On Nature on koko tupla-albumin ja 19 raidan mitalta hämmästyttävän täysipainoinen, mukaansa tempaavan aktiivinen ja raikkaalla täsmäotteella omaan luonnontilaansa tuotettu punkfolkrockpowerpop-levy. HANNU LINKOLA HHH Katherine Priddy The Pendulum Swing Cooking Vinyl Levykriitikon toimessa palkitsevaa on se, kun albumi, jonka olisi ilman arviotoimeksiantoa jättänyt jo ensikuuntelulla kesken, paljastuukin aivan hyväksi. Kertosäkeet ovat yhä sellaisia korvamatoja että lähes ärsyttää, tarttuvia melodioita ja liikuttavaa groovea löytyy ja Jessica Kräkinin ja Iita Ylösen sanoituksissa on yhä nokkeluutta ja sopivasti syvyyttä. Tyylitajustaan ja taivaallisesti jammaavan yhtyeensä tuesta huolimatta Webster päästää itsensä hieman liian helpolla. Kaiken kruunaa taito olla esillä ja kuitenkin sivussa. Hänen lauluissaan soi melankolinen country-perintö, mutta ilmaisussa häivähtävät myös ajankohtainen kulttuurinen itsevarmuus ja huomiotalouden vaatimus kiteyttää sanottava muutamaan toistokelpoiseen fraasiin. Sävellys on yllättävän varovainen ja tunnusteleva, mutta sitten bändi alkaa päästä vauhtiin. Vaikka asenteessa ja otteessa on yhä jonkin verran punkia, on vaaka kallistunut enemmän popin puolelle. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Luukas Oja Mitä mä pelkään Playground Luukas Oja teki allekirjoittaneeseen vaikutuksen jo Väritetty todellisuus -debyytillään (2020). Levy soi kauttaaltaan hienosti, efektiikkaa käytetään taidolla ja melodioissa on niin ideaa kuin kimallettakin. ASKO ALANEN HHHHH K u v a: A n et e La p sa. Moista raivokkuutta soisi kuulevan muiltakin raidoilta. Lockdown-ajan yksin levytetyn Little Eden -levyn jälkeen Saloman on ottanut sessioihin jälleen neljä yhtyeen luottoveteraania ja tyttärensä Debbien toteuttamaan vilkkaampia visioitaan. Kuulokuvat ovat jääneet muutamaan kaverikehuilla varustettuun biisilinkkiin eikä Soundin tai Rumban nettiarkistosta löydy yhtä ainutta mainintaa todellisen indie-sankarin edesottamuksista. Ilmapiiri pysyy kuitenkin varautuneena. Mikä ei sinänsä ole huono asia, mutta samalla soundista on kadonnut hieman omaleimaisuutta. Kollega mainitsi PMMP:n jo edellisen Lähdinkö liian varhain -levyn (2022) arviossaan ja nyt mielleyhtymät PMMP:n ja Paula Vesalan suuntaan vain vahvistuvat entisestään
VILHO PIRTTIJÄRVI HHH Brian Ei tunnu kipua enää Suomen Musiikki Miro Palokallion ja Kata Laakson nimensä Brianiksi lyhentäneen indieduon debyyttialbumi Rantalomalle Syyriaan (2016) herätti aikanaan (v)ihastusta epäkorrekteilla sanoituksillaan. Nyt telepaattisella tatsilla louhivan yhtyeen ilmaisu tuntuu friikiltä ja täysin omapäiseltä. Eritoten vakuuttavat intialaishenkisillä jousisovituksilla koristeltu Selah ja dramaattinen, spagettiwesternien sävelmaailmasta innoittunut Does She Hold You Like I Do. Suosittelen vahvasti Katherine Priddyyn tutustumista 1960-70-lukujen brittifolkin ystäville. Yhtye tekee uutta omaa. Pikemminkin Phasor seurailee omaa, lähdemateriaalista osin erillistä logiikkaansa. Etenkin sanoitukset aiheuttavat kuulijassa paikoin myötähäpeää. Ensimmäiselle puoliskolle on kuitenkin saatu aikaan verkkainen, mutta mukavasti eteenpäin vievä tunnelma. Priddyn ensilevy The Eternal Rocks Beneath (2022) on uutuutta monipuolisempi levy, mutta uutuuslevy kuulostaa edeltäjäänsä eheämmältä kokonaisuudelta. Laulujen elämänmakuiset tekstit ammentavat syvältä suomalaisen iskelmän folkloresta, mutta niissä on silti vahva omakohtainen, sympaattinen tarinankerronnan maku. Vaikka albumi on varsinainen genrejen sekamelska, kaikki kuulostaa samalta, eli tylsältä ja pinnalliselta. Albumi on helppoa kuunneltavaa, muttei todellakaan mikään historiaan jäävä mestariteos. Silti yksikään elementti ei tunnu määräävältä. Sarkasmi ei toimi, vaan pilkka osuu omaan nilkkaan. Ecuadorilaisille vanhemmille Floridassa syntynyt taiteilija sekoittelee useita kohtaamiaan musiikkijuonteita ja silaa tutkielmansa mutkattomalla kaksikielisyydellä. Plussaa heruu biisien tarttuvuuden lisäksi varsinkin monipuolisista ja taitavista sovituksista. Haaviston normicore-musiikki ei ole muuttunut, vaan kulttuuri ympärillä on luupaten loputtomissa retrosykleissä ja keksien uusia muoteja eilisen aineksista. Marko Haaviston roadtrip ensin ”vara-Baddingina”, sittemmin ihan omana itsenään, on kestänyt jo melkein 40 vuotta, eikä uusinta albumia erota Poutahaukkojen debyytistä kuin korkeintaan Haaviston karaistuneen lauluäänen perusteella. Edelläkävijästä on väistämättä tullut valtavirtaa. Siinä kultissa Marko Haaviston pitäisi olla väärinymmärretty nero. Levyn poprockin sekaisen brittifolkin vähäeleisyys alkaa puolenvälin jälkeen jo puuduttaa. Se on konkreettista musiikkia, mutta myös jatkuvaa pulputtelua, vellontaa ja toismaailmaisuutta. LINDA SÖDERHOLM HH Maan Tomu Valossa en näe pimeää, pimeässä valon nään This Is Not A Dog Historian riento tekee juuri tämän. Miinuksia ropisee sanoitusten loppusointuhakuisuudesta, mikä rupeaa toistuvassa kuuntelussa rassaamaan. Näiden vaikutusta on kuitenkin vaikea jäljittää muotoaan alitajuisesti muuttavan äänivirran vuolteista. Parin menestyksekkään levyn (Raskit (2017) ja E3 AF (2020)) ja muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen artistin kahdeksannesta albumista povattiin grime-suuruuden comebacklevyä, mutta se on surkeaa elektronista tanssimusiikkia. Syy tälle lienee perinteinen, debyytti oli valikoima Priddyn sävellyksiä pidemmältä ajalta, The Pendulum Swing taas on vain uusia kappaleita. Milloin nähdään meillä päin country-buumi. Levyllä on hetkensä, mutta ne eivät riitä pelastamaan sitä. Tavallaan Phasor on hyvin yksinkertainen levy. Viimeistään Langen kaihoisa tulkinta sulattaa soinnin autuaaksi päiväuneksi, jonka uumenissa voi viipyillä loputtomiin. Niinpä sen jokainen ääni on täynnä merkityksiä. Maailmalla country-vaikutteet vyöryvät popin valtavirtaan Beyoncén ja Lana Del Reyn julkaistessa country-levyt . Onnentalon biiseistä ehkäpä paras Elämä on valintoja kertoo perinteisen häviäjän tarinan tuorein sanankääntein ja yllättää iloisesti kertosäkeen reggae-kompillaan. The Pendulum Swing ei ole täysosuma. JARI MÄKELÄ HHH Helado Negro Phasor 4AD Roberto Carlos Lange luotaa maailmaa avoimin aistein. ...uusia muoteja eilisen aineksista... Hänen otteessaan on paljon yhtäläisyyksiä esimerkiksi Angelo de Augustinen meditatiiviseen folkiin ja Devendra Banhartin indiefuusioon. Täysin vailla kiinnekohtia Lange ei toki suunnista. Ruotsissa countrysta joka joskus oli boomereiden musaa on tullut muodikasta nuorisomusiikkia. Spoken word -raita Taivaan portit ei kolise. kiinnostavinta levyllä olivat sen alkuja loppusoitot. Vaati kolmannen ja vielä neljännenkin kuuntelun, että sain kiinni Priddyn pidättyvän laulutulkinnan sävyistä. Genret ja mielipideilmastot ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta tarttuvat popbiisit kuten Takaisin Tinderiin, Sanni sä oot ihana (molemmat 2018) ja Never Stop the Madness (2023) ovat pysyneet Brianin suurimpana valttina ja löytäneet tiensä soittolistoilleni. Ennen albumijulkaisua viides suoratoistoon tullut kappale on nostalgis-romanttinen ja kovin Leevi & The Leavingsiltä soundaava Ilosaaressa tuulee. HANNU LINKOLA HHHH Marko Haavisto ja Poutahaukat Onnentalo Emsalö On huojentavaa tietää, että nopeasti muuttuvassa maailmassa on joitakin asioita, jotka ovat ja pysyvät. Olihan se siellä, yksi uusi vaikutin! SAMI NISSINEN HHH Dizzee Rascal Don’t Take It Personal Big Dirtee Lähes 20 vuotta Boy In Da Corner (2003) -klassikon – joka käytännössä loi grimen ja toi sen suuren yleisön tietoisuuteen sekä myös asetti sille sangen korkean tason – julkaisun jälkeen Dizzee Rascal on seikkaillut monenlaisissa genreissä. Kovaa vauhtia keski-ikäistyvän brittitähden räppääminen kuulostaa kuitenkin edelleen itsevarmalta vaikka bpm hipoisi sataakahtakymmentä Tuotanto leikkii kaiken maailman piippauksilla ja tööttäyksillä, ja kappaleet ovat halpoja radiohittejä, jotka sinkoilevat musiikkityylistä toiseen: grimestä ja UK-garagesta houseen ja EDM:iin, dubstepistä afroja break beatiin sekä jungleen. Onnentalo on sitä itseään, supisuomalaista beat-iskelmää ja härmä-kantria, Agents-yhtyeen perintöä. Maan Tomun ja tietynlaisen 1960-70luvun taitteen progeilun ja happorockin välinen yhteys on kuitenkin luotisuora. Tavallisesta tulee kummajainen. Brianin kolmannella albumilla yhdeksästä biisistä kuusi on muotovaliota popkappaletta, joista Turussa kaikki on toisin sykähdytti viime syksynä. Uusimmalle Helado Negro -albumilleen Lange on hakenut innoitusta niin nykyisestä kotiseudustaan PohjoisCarolinasta kuin Sal-Mar Construction -syntetisaattoristakin. Ilmaisu tapailee hienovaraisesti myös pehmeän elektron, dubin ja soulin nyansseja. Mielikuvallisessa ilmaisussa häivähtää myös miehen installaatiotaidetausta. Nimibiisi Ei tunnu kipua enää on ehkä Maustetytöt & Agents -parodia. Toisen albumin Viime aikoina minulla on ollut jotenkin alakuloinen olo (2023) ”nimikappale” olisi kelvannut cd-singlen b-puoleksi, jos cd-singlejä vielä julkaistaisiin. Maan Tomu -yhtyeen edustama psykedeelinen, ankara, jazzvälähdyksillä ja kansanmusiikkisoinneilla höystetty pitkäkaarinen jamirokkaus oli kauan sitten yksi rockin ei-kaupallisen ja kokeellisuutta arvostavan laidan perusstaili
Elokuvista poimituista covereista Porque te vas hukkaa Jeanetten nuoren angstin (ja kiehtovan lautasiskun) tyystin, eikä The Crying Gamen dramatiikka sekään edes yritä löytää värjyvän laulun syvyyttä. Olen juuriltani ghanalainen ja kasvanut osittain Englannin Manchesterissä, mikä on looginen selitys sille, että Granden musiikkia kuvataan toistuvasti kansainväliseksi. – Albumille on vaikea määritellä tarkkaa syvempää tarkoitusta. – Grande Mahogany on minun, turkulaissyntyisen multi-instrumentalistin ja vokalistin Jesse Esselin luoma alter ego, jonka tuotanto syntyy aidosta yhteydestä musiikkiin, joka ei tunne rajoja. En halua rajoittaa ihmisen oikeutta nauttia tietystä musiikista, mutta toki toivon että ihmiset, jotka nauttivat vaihtoehtomusiikista, tulevat nauttimaan minun levystäni. Siihen on samalla kiteytynyt paljon tärkeitä hetkiä mun elämästä viime vuosien aikana, jolloin on tuntunut, että mailmassa on tapahtunut ihan valtavasti erikoisia asioita. Biisit on luotu 2019–2021, jonka aikana kuuntelin paljon esimerkiksi Tame Impalaa, Funkadelicia ja D’Angeloa. Tällaista musiikkia tavattiin julkaista stereofonisten älpeiden nousukaudella, kun genrejä yhteen sulattelevaa loungeviihdettä varustettiin exotica-sävyin tai laulun korvaamisella yksittäisellä soittimella. – Missio on ollut luoda jotain kestävää, jotain mistä ottaa kiinni. Samoin retrohenkinen tyylipuhtaus hälventää innostusta. Mikä on toiminut As Grande As -debyyttialbumin inspiraationa. Siinä on soitannollista hillittömyyttä ja riskinottoa, jota nykyään ei liikaa kuule. Kun livetilanteen fyysisyys ja kokonaisvaltaisuus karsiutuu pois, musiikin puuduttava puoli hiipii esiin. Progeilun tärkeä perusta on sekin kunnossa: hyvä hämymusa svengaa! Albumin ytimen muodostavat levyn nimikkoraita ja toinen viidentoista minuutin paikkeille kellottava megapläjäys Kameli. PEKKA LAINE HHH Molly Lewis On The Lips Jagjaguwar Omalla suuvärkillään musisoivat viheltäjät ovat oma omituinen lajityyppinsä, joka on tavannut päteä paremmin avustavissa rooleissa, ellei ole Roger Whittakerin kaltainen ansioitunut laulaja-lauluntekijä tai Ennio Morriconen solistisen vislaajan Alessandro Alessandronin kaltainen mielenmaisemien impressionisti. Albumin on masteroinut englantilainen Guy Davie, joka on työskennellyt aiemmin muun muassa Kaytranadan, Jon Hopkinsin sekä Michael Kiwanukan kanssa. Samalla käy ilmeiseksi tämän improilutyylin haaste levykontekstissa. Maan Tomu on otteeltaan mainio yhtye. – Grande Mahoganyn voi nähdä livenä seuraavaksi 45 Specialissa Oulussa (25.4.), Pyhä Aisti -festivaaleilla Pyhätunturilla (26.4.) sekä muutamilla kesäfestareilla kokoonpanolla Aatu Yli-Rahko (rummut), Jonatan Snapir (kitara/syntetisaattori), A. Missä Grande Mahogany on mahdollista nähdä livenä ja mitkä ovat lähitulevaisuuden suunnitelmasi. Halonen (basso) sekä satunnaisesti myös Aapo Soulanto (saksofoni). – Albumin inspiraationa on toiminut raaka yhteys ajattomaan 70-luvun funkiin ja modernin kitaramusiikin luovaan puutteellisuuteen. Albumi on myös samalla katsaus tulevaan ja siitä mihin olen menossa. Lewis ei kuitenkaan viheltele löysien coverien varassa, vaan on tehnyt yksin tai kumppanien kanssa albumille kahdeksan tuoretta biisiä kymmenestä. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on keikkailla Suomessa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa sekä julkaista lisää musiikkia sivuprojekteineen. musiikkia, joka muistuttaa hyvin paljon vanhaa. As Grande As -albumi raskaine funk rock -komppeineen, sähkökitarariffeineen, wahwah-äänineen, sämpleineen ja jopa reggaekaikuineen kattaa vähintään musiikin lähihistorian lyhyen oppimäärän. LINDA SÖDERHOLM HHHH Kuka on Grande Mahogany ja mistä kumpuaa hänen kansainvälinen soundinsa. Solistina Grande Mahogany kanavoi muiden musiikin suuruuksien muassa Bootsy Collinsia, Jimi Hendrixia sekä Lenny Kravitzia modernilla otteella, joka on omintakeinen yhdistelmä funkia, popahtavaa vaihtoehtorockia, afroa ja r’n’b:tä. Tämä on virkistävää tomuilua, mutta samalla varsin tuttuja tuntemuksia herättävää musiikkia. Visio albumin suhteen on ollut luoda esikoisalbumi, joka on kokonaisuus psykedeliaa, kitaramusiikkia ja r’n’b:tä, joka kantaa monien menneisyyden sekä modernien taiturien lippua omalla maulla. 56 SOUNDI Grande Mahogany As Grande As Laundry Music Company Suomen ehdottomasti cooleimpiin tulokasartisteihin lukeutuva Grande Mahogany alias Jesse Essel on multi-instrumentalisti, säveltäjä ja vokalisti, jonka debyyttialbumia on odotettu pitkään ja hartaasti sen jälkeen, kun hän julkaisi omaa nimeään kantavan ep:n syksyllä 2019. Artistin muodikas, kansainvälinen soundi huokuu edelläkävijyyttä, jonka perusteella on todella vaikea uskoa, että tämä musiikki tulee Suomesta vuonna 2024. TEKSTI: LINDA SÖDERHOLM Levyarviot > ...omalla suuvärkillään musisoivat viheltäjät... Todella mielenkiintoinen kokonaisuus on aavistuksen kaikkialla, mutta sirpaleinenkin rock’n’rollpsykedelia sopii erinomaisesti monipuolisen Granden pirtaan. Niissä on rohkeata hetkessä elävää dynamiikkaa ja pokerinaamaista sukeltelua ulvovien soolojen siimeksestä ennalta harkittujen riffien väliseisakkeiden kautta uusiin kliimakseihin. ASKO ALANEN HH K u v a: H ay le y Lé. Järin vahvoja tai mehukkaita eivät ole nekään, sillä vihellys jää ohueksi ja valjuksi instrumentiksi melkein minkä tahansa verkkaisemman viihdesovituksen keskiössä. Australialainen Molly Lewis sai kolme vuotta sitten levytyssopimuksen oman lounge-shown pohjalta, mikä määrittääkin hänen paikkansa kuriositeettisen instrumentaaliviihteen rintamalla. Vislauksen fiinein tenho keskittyy Johnny Guitaria hienoisesti myötäävään Crushed Velvet -tyylitelmään sekä kelvolliselta leffateemalta kuulostavaan, eteeriseen Cocosette -bossa novaan
Silti levyssä on mukavan raskas ja svengaava yleisfiilis, jonka myötä materiaali tuntuu rullaavan paremmin kuin aikoihin. Vaikka kitarasankarien aikakausi onkin ohi, on Astro Warrior Anthemin yli-inhimillisen nopeasti ja tarkasti soitettu soolo silti ehdottomasti kuulemisen arvoinen. SOUNDI 57 ...omalla suuvärkillään musisoivat viheltäjät... Soundillisesti iskevä ja mukavasti runnova kokonaisuus on muotokieleltään kiitettävän vaihteleva. Ensimakua levystä ovat antaneet singlet, kuten Sun olis pitänyt kääntyy pois ja Niinku vierivä kivi. Tulis rauha maailmaan löytää lopulta aiheikseen ilmastonmuutoksen, empatian puutteen ja huolen lasten tulevaisuudesta. Ei ole sattumaa, että Dragonforce on nykyään parhaiten tunnettu Guitar Hero -pelin kuuluisimman biisin Through The Fire And Flamesin esittäjänä. Mistään stevierayvaughanmaisista nyansseista ei ole kyse, mutta tilutuksessa mies on ehdotonta maailman huippua. Projekti hieman venähti. Auralin suojissa Laura Sippola laulaa tutun intiimisti ja häkellyttävän omakohtaisen oloisesti. Fear Factoryakin tuottanut Damien Rainaud on onnistunut tuomaan Dragonforcen soundiin sopivaa lisäpotkua. Yhtyeen dynamo Ditto on useimmiten yksin vetovastuussa, eikä hän ihan aina yllä kirkkaimpaansa. Siitä lähtien bändin nopeatempoisen ja melodisen power metalin konseptia ei juuri olla muutettu, eikä muuteta Warp Speed Warriorsillakaan. KOSKINEN HHHH Grillijono K.O. Marko Annala rähjää sangen riuskasti, vaikka herkkispuolikin on totutun vahvasti esillä. Lopuille biiseille pitää antaa kärsivällisesti aikaa ja toivottavasti innovatiivisia remiksauksia. Riffien määräysvalta ja napakka tuotanto nostavat hyvän biisikatraan bändin parhaiden albumien kärkikahinoihin. Valoisin laulut sovittuvat bändisäesteisyyden sijasta Sippolan ja albumin tuottaneen Matias Kiiverin luomaan urbaanisti ohjelmoituun äänimaisemaan. KIMMO K. Kappalemateriaali on erinomaista ja levyn soundit ovat yhtä aikaa raskaat ja pop-henkiset. Härmägeddon Rockhopper Vaasalainen, nelihenkinen turborockbändi ei ole koskaan ollut yhtye, joka ottaisi itsensä liian vakavasti. Kappaleiden aiheet pyörivät vahvasti alkoholinkäytön ilosanoman ympärillä, mutta hyväntuulisten kappaleiden taustalla on kuultavista syvällisempääkin pohdintaa. Levyn viimeinen kappale Autot ja viinanjuonti tarjoaa kuitenkin varsin vaikuttavan päätöksen albumille. Kappaleet, kuten Golgatan kuningas ja Setämies ovat hyvä esimerkki sellaisesta viihdyttävästä yhteiskunnallisesta satiirista, jota tulen odottamaan bändiltä lisää. Jälkimmäiset saavat pääroolin Laulu mustarastaan -kappaleella, ja kun Pohjanmaa syväluotaa Sippolan synnyinseutuun liitettyä luonteenlaatua piilotettavine heikkouksineen ja esiteltävine vahvuuksineen. Uusilla promovideoilla Gossip kyllä näyttää hyvältä. Rakkaus ja ero, parisuhde ja puhumattomuus, yksinäisyys, itsen vähättely ja itsetuntoongelmat ovat avoimina läsnä. Yksinäisen pianon hiljainen tapailu johtaa Valoisin aluksi laulunteon anatomian läpikäyntiin. ISLA MÄKINEN HHH Gossip Real Power Columbia Syksyllä 2019 Beth Ditto alkoi äänittää oivalliselle sooloalbumidebyytilleen Fake Sugar (2017) seuraajaa Rick Rubinin kotistudiolla Hawaijilla. Rubin – jonka tuottajasädekehä on melkoisesti himmennyt – ehdotti kuitenkin, että ruvettaisiin tekemään uutta Gossip-albumia, sillä trio oli juuri juhlistanut hänen tuottamansa Music For Menin (2009) kymmenvuotispäivää comeback-kiertueella. NUUTTI HEISKALA HHHH Mokoma Myrsky Sakara Suomimetallin instituution asemaan vakiintunut Mokoma on tavallaan ollut linjakkuudessaan oman ilmaisunsa vanki, mutta rohkeasti myös etsinyt uusia tuulia otteisiinsa. JARI MÄKELÄ HHH Aural Valois Valoisaudio Laulaja-lauluntekijä Laura Sippola on jostain syystä ottanut käyttöön artistinimen Aural. Breakdowneja ja matalavireistä ruffiruhjontaa on mukana kosolti – tuttuja pikametallisia ja äärimelodisia ominaisuuksia ei tokikaan ole hylätty. Yngwie Malmsteenin ja Van Halenin kulta-aikoihin Li olisi ollut supertähti. Ei levy sentään mikään Mokoman oma Roots ole. Grooveja nu metalliset sävyt voivat kyllä vieraannuttaa kapeakatseisimpia perus-thrashin ystäviä. Yhden yllätyksen levy kuitenkin tarjoaa; se on parasta Dragonforcea pariin kymmeneen vuoteen. Dragonforce Warp Speed Warriors Napalm Dragonforce löi itsensä läpi kolmannella levyllään Inhuman Rampagella (2005). Rubinin demomainen ja synteettinen tuotanto ei kuitenkaan tarjoa bändin multi-instrumentalisti Brace Painelle paljoa soitettavaa ja rumpali Hannah Billien osuus levyllä kuultavista rytmeistä on arvoitus. Ditton oma suosikki Peace And Quiet on nimensä mukainen balladi. PERTTI OJALA HHHH K u v a: Tr av is Sh in n. Bändin valttikortti on kuitenkin aina ollut kitaristi Herman Li. Laulajakitaristi Lobo-Tommin persoonallinen ääni on ehdottomasti yksi levyn vahvuuksista. Vuonna 2021 julkaistu debyyttialbumi Napalmia korville vitsaili muun muassa Whamin ja koomikko Bill Hicksin kustannuksella, eikä yhtyeen kakkosalbumi sen vakavammin asioihin suhtaudu. Albumin parhaimmistosta on nyt ennakkoon julkaistu puolet. Jospa ne siitä vielä nousevat kukkaan. Härmägeddon on runollinen otos humalaisen suomalaismiehen ahdingosta. Ja vaikka Valoisia voikin pitää Auralin debyyttinä, niin kyseessä on vain ja ainoastaan Laura Sippolan kuuloinen ja sellaisena Toinen-albumin (2009) ja Stadionin (2010) rinnalle tekijänsä parhaimmistoon yltävä laulukokoelma. Tyyli vaihtelee radioystävällisen Taivaan tuuliin -biisin tarttuvasta kuulaudesta Haluamanilaisen Korn-rähinään ja Malja Sille! -kipaleen vimmaiseen crossover-thrashiin, mutta silti Myrsky hahmottuu linjakkaana. Toiveikas ja yhteen jäämistä todistava Onnen vempeleitä tuo Valoisin päätteeksi armahduksen kaikesta edeltäneestä epävarmuudesta. Motowntyyliin jyskyttävän Act Of Godin ohella on Levyraadin voittanut Real Power Donna Summerin Hot Stuffin ja Anita Wardin Ring My Bellin hybridinä lähimpänä vanhaa Gossipia. Johtuuko tavallista pidemmästä levytystauosta, mutta Warp Speed Warriors tekee edeltäjiään viimeistellymmän vaikutelman. Melodiset kitarat tuovat vahvan kontrastin ajoittain jopa yksinkertaiseen soundiin. Myrskyllä on taas uusia raikkaita väreilyjä, jotka tuntuvat toimivan hyvin
Saunaan on eräs rapsakalla tempolla faneja tanssittavan Rankarummun avainkappaleista. Pitkän linjan AV-ammattilainen Tuukka Temonen on osoittautunut mainioksi yhteistyökumppaniksi Rankarumpu-aikakauden Korpiklaanille. Paikalla on Korpiklaanin koko miehistö – laulaja-kitaristi Jonne Järvelä, basisti Jarkko Aaltonen, kitaristi Kalle ”Cane” Savijärvi, hanuristi Sami Perttula, viulisti Olli Vänskä sekä rumpali Samuli Mikkonen – ja muutamia muita henkilöitä. Saatiin kuvattua hienoja ulkokohtauksia hevosten kanssa, hymyilee Järvelä. En ollut ensin ollenkaan samaa mieltä, mutta parin kokeilutekstin jälkeen homma alkoikin tuntua luontevalta. Käskyvalta on ohjaaja Tuukka Temosella, jonka kipparoima työryhmä on saapunut paikalle kuvaamaan videota Aita-kappaleesta. Kuvausten aikataulut pitivät jämptisti ja lopputulos näyttää hemmetin hienolta, kehuu Korpiklaani-kippari. No, kappale tuo ehdottomasti mieleen vanhan liiton Korpiklaanin. Takuuvarmaa Korpiklaani-tarttuvuutta tarjoava biisi on poimittu folk metal -yhtyeen huhtikuun alussa ilmestyvältä Rankarumpualbumilta. – Tehtiin Tuukan kanssa jo aiemmin Saunaan-video. Saunaan liittyy myös eräs toinen mielenkiintoinen seikka. – Taisi olla vuonna 2005 ilmestynyt Voice Of Wilderness -albumi, jolle tekstitin edellisen kerran tässä mittakaavassa, miettii laulajakitaristi. – Sanoituksesta vastaa vuonna 2019 Korpi-kehään hypännyt rumpali Samuli Mikkonen, ja tuollainen teksti sopii meille aivan loistavasti. Tässä voi vaan ihmetellä, että miten ihmeessä emme ole jo aiemmin kirjoittaneet tämän nimistä kappaletta, naurahtaa Järvelä. – Se on Olli Vänskän säveltämä kappale. Hänen energinen intonsa on tarttunut meihin muihinkin, kuvailee Järvelä. Ja tässä sitä ollaan: sanoitin koko uuden levyn, lukuun ottamatta Samulin aikaansaannoksia. O n viime vuoden joulukuu – eletään vuoden pimeimpiä aikoja – mutta Lahden lähistöllä sijaitsevan vanhan puutalon uumenissa on onneksi lämmintä ja valoisaa. Tällä hetkellä Korpiklaanin kuluvan vuoden kalenterissa on noin seitsemänkymmentä keikkamerkintää – ja näistä vain yksi osuu Suomen kohdalle. – Soitetaan Tampereella Tuhdimmat tahdit -tapahtumassa heinäkuun alussa, nyökkää Järvelä. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 58 SOUNDI. – Kävi varsin hyvä tuuri, sillä taivas aukeni aamupäivästä, ja aurinko hymyili meille leveästi vähän aikaa. – Samuli kirjoitti sitten myös Kalmisto-kappaleen tekstin – ja toi samalla ideoita biisin sävellykseen. Sanoituksista puheen ollen: Rankarumpu on pitkästä aikaa ensimmäinen Korpiklaani-teos, jonka pääsanoittajana toimii Jonne Järvelä. Olli on oppinut tämän vanhan koiran temput jo varsin hyvin, sillä Saunaan kestää helposti vertailun vuosirenkaita keränneisiin Korpiklaani-klassikoihin. – Moonsorrow’n Ville Sorvali huomautti taannoin, että minun pitäisi palata Korpiklaanin pääsanoittajaksi. Mitähän muuta lahjakkuutta hänestä vielä paljastuukaan. – Saunaan taas... Yhtye tanssittaa tänä vuonna faneja intensiivisellä tahdilla muun muassa Meksikossa, USA:ssa, Kanadassa, Iso-Britanniassa sekä muualla Euroopassa. – Ainahan tämä on mennyt Korpiklaanin kohdalla näin: Suomessa esiintymisiä on harvakseltaan, mutta muualla sitten sitäkin enemmän! ”Ainahan tämä on mennyt Korpiklaanin kohdalla näin: Suomessa esiintymisiä on harvakseltaan, mutta muualla sitten sitäkin enemmän!” K u v a: P ee ro La k an en UUTTA ENERGISTÄ INTOA Korpiklaani Korpiklaani Raskaamman puoleista asiaa. Olli liittyi yhtyeen riveihin muutamia vuosi sitten, ja mies on ollut painonsa arvoinen kultaa. Vaikka Rankarumpu ilmestyy vasta huhtikuussa, Korpiklaanin maailmankiertue on jo täydessä käynnissä
Silloin oli vahva fiilis, että käsissä on aika spesiaali juttu. Siellä oli paljon järviä sekä metsiä ja talvella oli lunta ja kylmää.” PAUL D’AMOUR SOUNDI 59 K u v a: @ d er ic k p h o to gr ap h y. Pikku hiljaa mieleen tuli fiilis, että ehkä tästä voi kehittyä jotain. – Se oli ensimmäinen varsinainen askel. Itse pidin vaistonvaraisesta työskentelystä, joten hitaasti tekeminen ei tuntunut omalta. – Sukumme muutti aikoinaan Kemijärveltä Michiganin niemimaalle. Yhtäkkiä tuntui, että kenellä tahansa voi olla bändi, ja pian soitin monessakin aloittelevassa kokoonpanossa. – Siellä oli iso suomalaisyhteisö, ja esimerkiksi saunoja löytyi monesta talosta. Edellisen kerran vierailin Suomessa kesällä 2023. Kirjoitit myös materiaalia Toolille, mutta vuonna 1995 lähdit yhtyeestä. Entä oletko kuullut siitä, että D’Amour vaikutti progemetallin jättiläisen Toolin riveissä 90-luvulla. – Kuuntelin esimerkiksi No Means Nota, Fugazia, Gang Of Fouria ja Jesus Lizardia. Bändissä oli hyvä tunnelma, ja asiat tuntuivat loksahtavan paikoilleen. – Tutustuin bändiliideri Al Jourgenseniin auttavasti jo 90-luvulla, ja olen digannut yhtyeestä todella pitkään. Aiemmin, kun nauhoitukset piti tehdä kalliiden studioiden uumenissa, kokeilut jäivät huomattavasti vähemmälle. Sitten elämääni asteli punk, ja kaikki muuttui. Mainittaakoon vaikka Lesser Key, Replicants, Lusk ja Feersum Ennjin. Ei näytä tosiaan siltä, että olisimme laittamassa pillejä pussiin aivan pian. Nyt ei kuitenkaan näytä siltä, että yhtye olisi lopettamassa. Sitten kuulin eräältä tutulta tuolloin uraansa aloitelleen Toolin etsivän basistia. Samalla tein omia biisejä. Entä miten soittohommasi aikoinaan alkoivat. Kuinka monesti olet käynyt Suomessa myöhemmällä iällä. Muistaakseni Adamilla (Jones) oli hankaluuksia oman kitarasoundinsa kanssa, ja saimmekin kasaan vain neljä biisiä kalenterivuoden aikana. Basso näyttelee isoa osaa Undertow-debyyttialbumilla (1993). Mitä tapahtui. Ministry-kaman veivaaminen on todella hauskaa. – Olin juuri muuttanut Seattlesta Los Angelesiin, ja etsiskelin duunia ja soittokavereita. – Varsin usein. – Julkaisimme juuri Hopiumforthemasses-albumin. Palasin levyllä vähän raskaampiin tunnelmiin, ja The Fourth -avausraidalla kuullaan myös Toolin rumpalia Danny Careyta. Sainkin lopulta kehitettyä varsin originaalin soundin. Hyvinkin kotoisaa, naurahtaa D’Amour. Kesäisin järjestettiin myös Suomi-teemainen festivaali. – En voi sivuuttaa Hanoi Rocksia. ILPO PAASELA ja viisi oleellista albumia: EDGE OF SANITY: Purgatory Afterglow KENT: Isola KATATONIA: Last Fair Deal Gone Down ANATHEMA: Judgement TYPE O NEGATIVE: October Rust KEHUJA JA RAKKAUTTA SUOMEEN S atuitko tietämään, että industrial metal -legenda Ministryn basistilla Paul D’Amourilla on vahvat suomalaiset sukujuuret. – Musa kiehtoi pienestä pitäen, mutta soittaminen tuntui olevan ammattilaisten hommaa. Liityit Toolin riveihin aivan yhtyeen alkuaikoina. Syksyllä taas lähdemme tien päälle Rob Zombien ja Alice Cooperin kanssa. Kävin tuolloin kotikonnuillani pohjoisessa ja julkaisin toki kuvia somessakin (www.instagram.com/ pmdamour). Tein oikean ratkaisun lähtiessäni omille teilleni, sillä bändin tahti ei ole varsinaisesti kiristynyt myöhemminkään. Teimme levyä kotistudioissa, ja se antoi vapauden testailla kaikenlaisia villejä juttuja. Kuulin huhuja myös Euroopan-kiertueesta. Myös The 69 Eyes ansaitsee kehuja ja rakkautta! PAUL D’AMOUR ”Perheemme muutti aikoinaan Kemijärveltä Michiganin niemimaalle. – Luskin Free Mars -albumi (1997) onnistui hienosti. Toolin debyytti-ep Opiate ilmestyi keväällä 1992. Jourgensen on uhannut päättää Ministryn päivät jo useaan otteeseen. Pidin paljon siitä, että näille yhtyeille basso oli myös perkussiivinen elementti, ja yritin tehdä jotakin samaa. – Opiate ja Undertow syntyivät varsin ripeästi. – Myös Feersum Ennjin -albumi (2011) oli mielenkiintoinen. Kun aloimme miettiä Ænima-albumia (1996), asiat etenivät paljon verkkaisemmin. Se oli hienoa ja inspiroivaa aikaa. Kun sitten liityin mukaan, minun oli varsin helppo päästä biiseihin sisään, sillä materiaali oli hyvinkin tuttua. – Olemme parhaillaan USA:n-kiertueella ja kesällä on luvassa festivaaleja. Ministry-pesti taas alkoi 2019. Liityin yhtyeeseen, ja aika pian aloimme myydä loppuun paikallisia rockklubeja ja levyyhtiötkin alkoivat kiinnostua. Toolin jälkeen olet vaikuttanut erilaisissa bändeissä ja projekteissa. Siellä oli paljon järviä sekä metsiä ja talvella oli lunta ja kylmää. Viimeiseksi: mitkä suomalaiset yhtyeet ovat lähimpänä sydäntäsi. Työnsimme Alille kaikenlaisia riffejä ja ideoita, ja hän muovasi lopulliset biisit. – Aloin tajuta, ettei Toolin työskentelytapa sovi minulle
Sirviön vanhemmat ovat kumpikin klasaripuolen muusikoita, joten musiikki ei ollut kaukaa haettu vaihtoehto ammatiksi. Samuli Sirviö kirjoittaa ja tuottaa popkappaleita yksin ja yhdessä muiden säveltäjien, tuottajien ja artistien kanssa. Entäpä Maija Vilkkumaalla, Aliisa Syrjällä, Juha Tapiolla ja Samae Koskisella. Ja loppu on historiaa. 60 SOUNDI Tuottajat > Juttusarjassa tutustutaan suomalaisiin tuottajiin Teksti: Sami Nissinen K u v a: Sa m i N is si n en M itä yhteistä on Antti Tuiskulla, Cheekillä ja Arttu Wiskarilla. Samuli Sirviön musiikillinen toiminta alkoi jo ennen peruskoulua sellonsoitolla. – Meillä oli tosi selkeä näkemys akustisesta soundista ja folk-henkisyydestä. Siinä säilyy oikeat syyt musan tekemiseen, kun ei yritä metsästää jotain pinnalla olevaa trendiä, jolloin olisi jo lähtökohtaisesti myöhässä trendien suhteen. – Pequ Nieminen Warnerilta totesi meidän ensimmäisistä demoista, että tämä kuulostaa tosi lupaavalta. Hän kysyi, että mitä jos sä tuottaisit tämän ensimmäisen sinkun. Parhaillaan neljättä albumiaan valmistelevasta Ellinoorasta on tullut yksi Suomen suosituimmista artisteista. Suosikkibändien Blurin, Oasiksen ja Manicsien kautta löytyi linkki myös punkin ja brittipopin aiempiin vaiheisiin, muun muassa The Kinksiin, The Clashiin, Buzzcocksiin sekä The Stone Rosesiin. Me oltiin että okei, ei se mitään, me halutaan tehdä tätä. Kitaraan juniori tarttui muistinsa mukaan 7–8-vuotiaana. Ruusun, saloihin, mistä tuli toinen musiikkimaun kiintopiste. Sirviö ja Ellinoora ovat pariskunta, jonka elämä vaikuttaa sivusta seurattuna kiehtovalta: he jakavat keikkareissujen tähtihetket ja muistot keskenään, ja pari myös tekee biisejä yhdessä. Hänen mielestään musiikin pitää saada elää ja hengittää.. Ellinooran tapaamisen ja yhteisen tekemisen myötä alkoi oikeastaan myös Sirviön ammattimainen tuottajan ura, vaikka musiikin tekemisestä ja studiotyöskentelystä hänellä olikin jo kokemusta. 1990-luvun loppupuolella kuvioihin tulivat ensimmäiset omat bändit. Discogs listaa 39-vuotiaalle Sirviölle lähes 200 kontribuutiota joko tuottajana, biisintekijänä, sovittajana tai soittajana. Vuonna 1998 perustettu Calf, jossa Sirviö lauloi ja soitti kitaraa, oli yli kymmenen vuotta kasassa ja julkaisi kaksi pitkäsoittoa. Parhaan kaverin isä johdatti pojat suomirockin, kuten Eppujen, Hassisen Koneen ja Neljän ”Haluan, että musiikissa on sielua” Samuli Sirviö ”Siinä säilyy oikeat syyt musan tekemiseen, kun ei yritä metsästää jotain pinnalla olevaa trendiä.” Samuli Sirviö kuvailee itseään monella tapaa perinteiseksi tuottajaksi. Sirviö lisäksi tuottaa sekä soittaa Ellinooran live yhtyeessä kitaraa. Sitten on tietysti Ellinoora, Sirviön partneri monella tasolla. Sanoin, etten ole tuottanut yksin kovinkaan paljon, mutta otetaan haaste vastaan, Sirviö muistelee yhteisen musiikkitaipaleen alkuvaiheita. Yhtyeessä Sirviö sai olla huomion keskipisteenä, mutta sanoo nykyiMonet sanoivat meille, että elektroninen musa on nyt in. 1990-luvun puolessa välissä vallinnut brittipop-ilmiö ulottui pitkälti MusicTV:n ja Jyrki-tv-ohjelman välityksellä myös Vantaalle. Me ollaan seurattu vain omaa käsitystä. Kaikkia heitä Sirviö on tuottanut. Ja ei siinä monta vuotta mennyt, kun aika moni teki akustista musaa. Kaikki ovat esittäneet kappaleita, joita Samuli Sirviö on ollut kirjoittamassa. Myöhemmin musiikkimaku laajeni myös elektronisemman musiikin, kuten The Beastie Boysin ja Prodigyn suuntaan, sekä Kate Bushin ja David Bowien kaltaisiin auteur-luokan taidepoppareihin. Hän on ennättänyt tehdä hämmentävän paljon suhteellisen nuoresta iästään huolimatta. Kotona soinut kevyempi musiikki, kuten Simon & Garfunkel, Queen ja varsinkin The Beatles, olivat ensimmäisiä suosikkeja ja ovat niitä yhä
Millaisena näet tuottajan tehtävän. Mitkä ovat tärkeimpiä työkalujasi. Tykkään, että musa elää ja hengittää, ja että siihen jää semmoista sattumanvaraisuutta. – Kaikesta musasta ei tarvitse tykätä, mutta täytyy olla hallussa se, mistä siinä on kysymys, jotta voit toteuttaa sen. Sähkökitaroita mä vaihtelen studiossa fiiliksen ja biisien mukaan. – Juno 60 -syntikka on varmaan jokaisessa tuotannossa. Arttu Peljo Fried Musicilta on ollut mulle tärkeä opettaja. – Haluan, että musiikissa on sielua. Halusin, että osaan kunnolla sen alustan, mistä onkin ollut hyötyä myöhemmin. Tykkään myös äänittää kielisoittimia ja muita niin sanottuja oikeita soittimia, mutta toisaalta käytän syntetisaattoreitakin melko paljon. On ollut tilanteita, jossa artisti on maannut lattialla, ja sanonut ettei suostu laulamaan, koska hän ei tykkää tästä biisistä. – Käytän Moogia paljon livebasson tuplaajana. Ensimmäisen kosketuksen ammattimaiseen popmusiikin tuottamiseen Sirviö sai, kun hän päätyi kirjoittamaan ja tuottamaan kappaleita Antti Tuiskun levylle yhdessä Kalle Lindrothin ja DJ RZY:n (Antti Riihimäki) kanssa. En myöskään kauheasti korjaile kielisoitinten taimia. Silloin saattaa alkaa miettiä, UNELMIEN ARTISTI – Eppu Normaalia! Eput on mun elämän tärkein bändi Suomesta. Hän alkoi opetella kotonaan tuottamista, eli DAW-alustan hallintaa, MIDI-ohjelmointia, mikitystä, miksaamista, efektointia. Tai voihan se olla sitäkin, mikä on aivan yhtä oikein! Kyllähän Timbaland tuotti Chris Cornellin levyn. Siellä on sämplet niistä klassisista Mellotron-soundeista. Välillä hän soittaa itse kaikki soittimet. Vaikka eihän musan teossa pitäisi olla kyse siitä, että tehdään tietynlaista, vaan että yritetään tehdä hyvää musaa välittämättä kirjoittamishetkellä siitä muodosta. Kappaleen teksti voi sekin edustaa omaa aikaansa, kertomalla ajankohtaisesta aiheesta tai käyttämällä ajalle ominaisia sanoja. Siinä on paljon sellaista psykologista puolta. – Istuin pitkiä aikoja himassa. Olennaista ovat uudet sovitukset, joka leikittelevät usein eri musiikkityylien piirteillä ja eri aikakausien arkkityyppisillä soundeilla. – Pyrkimyksenäni on tehdä mahdollisimman ajatonta musaa. Tv-ohjelmassa esitettyjen kappaleiden studioversiot ovat lähes poikkeuksetta jonkin kokoisia hittejä. Sitä ei uskalla keikoille ottaa. Uskoakseni sen voi saavuttaa niin, että uskoo siihen mitä tekee, eikä yritä matkia jotain, mikä on jo olemassa. Sirviö lunasti Vuoden tuottaja -Emman keväällä 2022. Mutta kun se eka sinkku tuli, niin se oli muuten hyvä, mutta ei Mick Jaggeria tarvitse tunettaa! Olisin nauttinut Angrybiisistä enemmän, jos olisi vaan uskallettu luottaa Jaggeriin. Sirviö tykkää soittaa tuotantoihinsa kitarat pitkälti itse, mutta käyttää myös ulkopuolisia soittajia tilanteen mukaan. Pitää olla itsensä suurin fani. Akustista Gibson LG0 -kitaraa vuodelta 1959 olen äänittänyt viime aikoina eniten. Koodasin biittejä ja tein biisejä. – Tuottaja palvelee aina artistia. Sirviö oli tutustunut Lindrothiin toimiessaan hänen johtaman Smak-yhtyeen kiertuekitaristina sen viimeisellä kiertueella. Mä saatoin sanoa, että mitä jos me vaan laulettaisiin ja sit kuunneltaisiin se. Tuottajan pitää olla kiinnostunut musan lisäksi artistin persoonasta, tarpeista ja haaveista. Sittemmin jopa vaihtoehtorokkareiden hyväksynnän saanutta Vain elämää -tv-formaattia on Sirviön kiittäminen monista tuotantotöistään. Sehän voisi toimia vähän samaan tyyliin kuin Mike Watt, noin kolmekymppinen jäbä, tuotti Rolling Stonesin uusimman. Useimmiten viitisen ottoa riittää, ja yleensä kolmas tai neljäs on paras. Yamahan CPsähköpianolla hahmottelen usein uusia biisejä, mutta olen tehnyt sillä myös The Edge -tyylisiä melodialinjoja. Sirviölle co-writing-kulttuuri tuli niin ikään varhain tutuksi, sekä laulunkirjoittajana että tuottajana. Aidon synergian vallitessa sessioissa voi syntyä oikeasti hyvä biisi, mutta kiireessä kirjoittaessaan voi sortua rutiininomaisiin ratkaisuihin ja kliseisiin. Mä tykkään siitä levystä. Yritän tehdä sellaista musaa, mistä itse tykkäisin, kun sen kuulisin radiosta. Hän on miksannut useita mun tuotantoja, ja kyselin alkuun paljon häneltä, miten mitäkin tehdään. Ja mun haaveena olisi joskus päästä niiden kanssa jotain tekemään. Opettelin kaikki Logicin pikakomennot. – Kun teimme Antti Tuiskun levyä, se oli DJ RZY, joka enimmäkseen käytti studion tietokonetta, ja me oltiin paremminkin sovittajia. – Rakastan harmoniaa ja biisit saa soida isosti. Ihmisääni on mulle tosi tärkeä. Sen verran voin paljastaa, että siitä biisistä tuli tosi iso, ja artisti on ollut myöhemmin sitä mieltä, että onneksi se tehtiin loppuun. Minkälainen on ihanteellinen tuottaja. – Lauri Tähkän Jääkukkia me tehtiin niin, että käveltiin huoneeseen ja kaksi tuntia myöhemmin meillä oli biisi valmiina! – Jos on sellainen tilanne, että ”nyt teillä on kuusi tuntia aikaa tehdä biisi radioon”, niin totta kai siinä iskee helposti paine. Sitten on veljeni 1990-luvulla saama Fenderin Mustang Bass vuodelta 1972, jonka lunastin häneltä muutama vuosi takaperin. Tuottajan on tärkeää tietää, mitä artisti on tehnyt aiemmin, minkälaisia levyjä se on julkaissut. Olisi vähättelyä sanoa, että Sirviöllä on ollut hyvä tuuri, mutta epäilemättä hän on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ikuisuusbiisi on se sana, mitä me Elliksen kanssa käytetään. Tuottajalla pitää olla siis tiettyä joustavuutta ja pitkät hermot. – En myöskään ota kovin montaa lauluottoa. Tuiskun Kaunis kaaos -albumi menestyi hyvin, mutta projektin jälkeen kaikki lähtivät omille teilleen. Saman vuoden syksyllä Suomen musiikkikustantajat palkitsi hänet Vuoden kevyen musiikin tekijänä. Tuottajan oman soundin pitää kuitenkin palvella aina kulloistakin artistia. Kyselin koko ajan Riisiltä, mitä hän teki ja koko ajan yritin imeä tietoa. Sirviö oli kuitenkin löytänyt kutsumuksena. En tuneta luotisuoriksi lauluja koskaan, mutta voin käyttää autotunea, jos muuten hyvässä otossa on jokin pieni virhe. Virheidenkin pitää antaa joskus olla. SOUNDI 61 sin viihtyvän paremmin taustavaikuttajan roolissaan. Sirviö sanoo olevansa siitä onnellisessa asemassa, ettei hänen nykyisin tarvitse tyrkyttää itseään, vaan puhelin soi tasaiseen tahtiin ja tuottajalla riittää kysyntää. Omia projekteja tehdessään Sirviön tavoite on kuitenkin liki päinvastainen. – Varsinkin silloin kun on artisti, joka on ollut pitkään pinnalla, on tärkeä tuntea artistin menneisyys. Levyn tekemisestä se eroaa lähtökohtaisesti jo siinä, että biisit ovat olemassa valmiina. Tykkään keskustella artistien kanssa. että pitää tehdä tietynlaista ”radiomusiikkia”. Jos johonkin voi luottaa, niin Jaggeriin! KETÄ HALUAISIT TUOTTAA, SAMULI SIRVIÖ?. Hän kuvailee itseään monella tapaa perinteiseksi tuottajaksi. Sitten mä aloin vaan kokeilla, että näin äänitetään jousia ja näin rumpuja. Siinä ei ole kyse siitä, että sulla on jokin signature-juttu, jonka sä lisäät jokaiseen tuotantoon. Silloin laulaja ei jännitä enää, eikä ala kyllästyä siihen. Biisileireistä, joissa useampi biisintekijä ja tuottaja kerääntyy yhteen lokaatioon tekemään musiikkia, hänellä on hyviä ja huonoja kokemuksia. Musassa on kuitenkin kyse tunteesta, niin se tunne pitää ensin ymmärtää. Lindroth tunsi Antti Tuiskun, jolle hän esitteli Sirviön kanssa kirjoittamiaan lauluja. Mellotronista tykkään myös paljon. Mun tehtävä on toteuttaa se, mitä artisti kuulee mielessään. Oli pitkälti Calfin ansiota, että Sirviö solmi kustannussopimuksen laulunkirjoittajana Elements Musicin kanssa
Pitchfork nosti levyn framille “Best New Music” arviollaan (8.3) ja tuntuu, että albumista on sanottu jo vähintäänkin kaikki tarpeellinen, joten tämä juttuni ei käsittele sinällään kyseistä 87minuuttista levyä (jota en ole vieläkään muuten ehtinyt kuunnella kokonaan), mutta olisiko sinulla sen sijaan aikaa puhua hetki jazzhuilusta yleisemmällä tasolla. Mannin vuoden 1969 albumi Memphis Underground on eräs kaikkien aikojen myydyimmistä jazzalbumeista ja oiva osoitus hänen souljazzhuilisminsa kau pallisesta potentiaalista. Hienoja huilistejakin toki on pilvin pimein (ja kyllä, osa heistä on myös saksofonisteja). & Rakimista Mobb Deepiin. Mutta ar tikkeli ei olisi julkaisukelpoinen ilman mainintaa kaikkien aiko jen kovimmasta huilujazzbängeristä. Jazzhuilusta on moneksi, tässä vain pintaraapaisu. Toisaalta herkkä, tutkiskeleva ja meditatiivinen spiritual jazz tai new age huilujazz, ja toisaalta taas jopa poplistoilla aikanaan juhlinut funkahtava groovejazz. Myös klasaripuolella vaikuttava James New ton (s. Amerikkalaishuilisti teki jazzia, joka groovasi kovaa ja oli myös varsin suosittua. Eräs heti mieleen tulevista on Herbie Mann (1930–2003). 62 SOUNDI SOUNDI PB Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. 1953) on tehnyt albumi toisensa perään hienoja new age maailmaan kuuluvia vapaan jazzin mestariteoksia. Harold McNairin kappale The Hipster (1968) saa kaikki paikalla olijat takuuvarmasti ener gisoitumaan ja osan heistä todennäköisesti myös suuntaamaan kohti huilukauppaa ja siitä jazzyhtyettä perustamaan. V älillä ilmestyy levyjä, jotka onnistuvat sekoitta maan pakkaa poikkeuksellisella tavalla. Esimerkiksi vuoden 1977 Flute Music sopisi suoraan tuo reen Andrén syventäviin jatkoopin toihin. Toinen nostamisen arvoinen “rare” on Warren Jamesin (1922– 1994) herkän tutkiskeleva Floating On A Dark Wind, joka on ni meään myöten täydellinen private press harvinaisuus. Eräs viime aikojen puhutuimmista levyistä jazzin lie peillä on kiistatta ollut Outkasthahmo André 3000:n ambient jazz eepos New Blue Sun, josta kaikilla tuntui olevan vankka mielipide suuntaan tai toiseen. Kun mietin huilua jazzmusiikissa, tulee mieleen monia hieno ja kappaleita, mutta instrumentti tuntuu jäävän jotenkin sivu rooliin. 25vuotias latvialaislähtöinen ja Ams terdamissa vaikuttava artisti on profiloitunut yhtenä harvoista yksinomaan huiluun keskittyneistä aktiivisista uusista jazz artisteista. Kansainvälisen kentän tuoreempi kiinnostava jazzhuilunimi on Ketija Ringa Karahona. VesaMatti Loirin koko 4+20albumi (1971) on suomijazzin huilukas merkkipaalu, mutta erityisesti luenta kappaleesta Coming Home Baby tuntuu saavan “spinnejä” dj:iltä yhä taajaan – kuten kuuluukin. Jos pohditaan puhaltajia, valtaavat saksofonistit, trum petistit ja jopa pasunistit usein valokeilan. Es kelisen Neli Kivi kymppituumainen (Helmi Levyt, 2021) sopisi hyvin Andrén ja James Newtonin kylkeen. Myös Com moin Electric Circusilla vierailleen huilistin itselleni mieleenpai nuvin sämplekäyttö kuitenkin on Wiz Khalifan ja Curren$yn ep Live In Concert (2013), jossa kaksikko räppää käytännössä Fancy Dancerin päälle biisi toisensa jälkeen. Albumin nimikkoraita on eräs koskettavimmista tietämistäni kappaleista ja voisi vaikka soida hautajaisissani. Vibrafonia levyllä soittaa muuten itse Roy Ayers! Hieman samanhenkisen groovemusan parissa operoi myös Bobbi Humphrey (s. Muutama sananen jazzhuilusta Vijay Iyer, Linda May Han Oh, Tyshawn Sorey: Compassion ECM Lassy – Eskola: Nordic Stew Dox Jason Moran, Marcus Gilmore, Blank.Forms: Refract Red Hook KOLME TUORETTA JAZZHELMEÄ ”Floating On A Dark Wind on eräs koskettavimmista tietämistäni kappaleista ja voisi vaikka soida hautajaisissani.” K u v a: K ai R eg an. Kummastakin löytyy esimerk kejä myös kotimaasta. Sittemmin Humphreyn huilugroovea ovat sämplänneet lukuisat räppärit Eric B. 1950), jonka keskeisiin albumeihin kuulu vat Blue Notelle levytetyt Blacks And Blues, Satin Doll ja Fancy Dancer. Meditatiivisempaa huilujazzia suomalaistekijöistä on tarjoil lut muun muassa Otto Eskelinen, joka tunnetaan esimerkiksi yhtyeistä The Mystic Revelation Of Teppo Repo ja Uusi Aika. Oikeastaan tässä käsittelyssä on jazzhuilismin kaksi ääripäätä. Siirrytäänpä jazzfunkista kohti Andréhenkistä meditatiivi sempaa huilujazzia
KAIKKI ELOKUVISTA episodi.fi SEURAA:
HAVUMETSÄN LAPSET (OHJ. Oman tonttinsa kotipaikaltaan Muhokselta hän sai vasta Kirkkosaaren hautausmaalta. Suomirockin lisäksi Tenkulan muut intohimon kohteet olivat penkkiurheilu, Onnenpyörä ja erilaiset veikkauspelit. Jännittävä, kiehtova ja koskettava tarina on BBC-tuotanto hyvässä ja pahassa: samalla ammattitaitoisesti toteutettu, mutta toisaalta rutinoitu ja siloiteltu. Kuoren alla oli herkkä ja toiset huomioon ottava persoona. Siihen verrattuna vanhemman sukupolven pelkkä taloushyödykenäkökulma tuntuu yhtä aikaa sekä huvittavalta että surulliselta. Ainoa reaktio muiden kertomiin juttuihin oli korkeintaan vino hymynkare suupielessä. TOIMITTANUT: JOUNI VIKMAN ELOKUVAT Tarina hiljaisesta miehestä T apasin Sentenced-kitaristi Miika Tenkulan kerran. ONE LIFE (OHJ. Myös Olfalla oli ”sijaisnäyttelijä”, sillä se helpotti tarinan rankimmista aiheista keskustelemista. ???. Tarinan loppu tuntuu vääjäämättömältä. VIRPI SUUTARI) Kokeneen kotimaisen dokumentaristin Virpi Suutarin Havumetsän lapset -elokuvassa tavataan nuoria ihmisiä, joiden mielestä ”Suomi elää metsästä” ei tarkoita pelkkää metsän taloudellista hyödyntämistä, vaan sillä on arvoa sellaisenaan luonnon monimuo toisuuden ja koko maapallon tulevaisuuden kannalta. Ja melkoinen dokumentti se onkaan! Elokuva käsittelee Olfaa ja hänen neljää tytärtään. Katsojankin moraalinen kompassi alkaa pyöriä holtittomasti. Sillä on kauaskantoiset seuraukset. Malatyn kertoma tarina pysyy turhistakin rönsyistä huolimatta kasassa ja löytää riittävästi uutta kerrottavaa myös maestrosta itsestään. Melankolian mestarista silti aistii, että itse syrjään vetäytyneestä kirjan kohteesta ei määrättömästi ole materiaalia ollut tarjolla. Tuolloin nuori mies istui pöytäseurueessa puhumatta sanaakaan, päässään trucker-lippis ja yllään toppatakki. KAOUTHER BEN HANIA) Tunisia asetti Neljä tytärtä -dokumentin Oscar-kandidaatikseen parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriaan, missä se ylsi 15 nimikkeen esikarsintalistalle mutta ei enää varsinaiseksi ehdokkaaksi. Osa Olfan tyttäristä nimittäin otti hatkat saaden aikaan hyvin ristiriitaisia tilanteita, jotka ovat suomalaisillekin tuttuja. Musiikin tekemisen ja ympäri maailmaa esiintymisen oheen mahtuu aivan jokapäiväisen elämän haasteita. Sen sijaan se sai paikan parhaan dokumentin kategoriassa. Siitä käynnistyi myös Alman kansainväliseksikin yltänyt sooloura, jolla hän on tehnyt kappaleita itsensä lisäksi muillekin, esimerkiksi Miley Cyrusille. Miika Tenkula menehtyi vuonna 2009 sydänkohtaukseen vain 34-vuotiaana. PAMELA TOLA) Paremmin taiteilijanimellä Alma tunnettu Alma-Sofia Miettinen nousi tunnettuuteen vuoden 2013 Idols-kilpailussa, jossa tie tosin nousi pystyyn jo ennen semifinaaleja. Dokumentti ei suoranaisesti demo nisoi metsäteollisuutta ja sen parissa työskenteleviä, mutta se on puolensa valinnut. Se puolustaa paikkansa päällekkäisyyksistä huolimatta. Matti Riekin Täältä pohjoiseen – Sentencedin tarina ja Sami Lopakan näennäisfiktiivinen Marras luotaavat asiaa eri näkökulmista. Omassa porukassa juttu luisti paremmin. Tosin osaa tyttäristä esittää näyttelijä, sillä he eivät sattuneesta syystä voi itse esiintyä kameran edessä. Tämä mielikuva istuu hyvin Melankolian mestarin luomaan kuvaan valokeiloja välttäneestä kitaristilahjakkuudesta. Muodoltaan ja sisällöltään Alma – Life Must Be Beautiful ei ehkä juurikaan eroa muista vastaavista dokumenteista, mutta Alma itse sen kohteena nostaa elokuvan siivilleen. Onneksi tuomarina toiminut Sini Sabotage näki hänessä potentiaalia ja otti hänet tiimiinsä ja myöhemmin feattaamaan singlelleen. 64 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja ALMA – LIFE MUST BE BEAUTIFUL (OHJ. Juron metalliporukan hiljaisin mies teki niin pienen numeron itsestään, että välillä meinasi unohtua, että Sentenced oli juuri hänen luomuksensa. ???. Tenkula sävelsi valta osan bändin materiaalista, mutta hänen vaivattomalta näyttänyt soittonsa oli ehkä vieläkin tunnistettavampi kädenjälki. Tenkula antoi kitaransa todellakin vaan laulaa. One Life kertoo englantilaisen pankkiirin toisen maailmansodan alla käymästä kilpajuoksusta aikaa vastaan. ANTTI LUUKKANEN NEFERTITI MALATY: MELANKOLIAN MESTARI – MIIKA TENKULA LIKE K u v a: Ti m o Is o ah o. Neljä tytärtä perkaa tapahtumia ja syyllisiä kuin paraskin true crime -tarina. ??. ???. NELJÄ TYTÄRTÄ (OHJ. Nefertiti Malatyn elämäkerta on jo kolmas Sentencedista kertova kirja. Teos myös muistuttaa, että se ei ollut täydellinen otos muusikosta. Kehystarinassa Anthony Hopkinsin esittämä Nicholas Winton törmää vanhoihin arkistoihinsa, ja palaa vanhoihin aikoihin, joissa hän Johnny Flynnin esittämänä nuorena miehenä yritti kuljettaa Saksan miehittämiltä alueelta paenneita juutalaislapsia Prahan pakolaisleiriltä turvaan halki Euroopan, josta natsismi ottaa yhä tiukempaa otetta. Näyttelijänä paremmin tunnettu mutta ohjaajanakin kunnostautunut Pamela Tola on seurannut Almaa muutaman vuoden ajan ja koostanut ilmeisen runsaasta materiaalista napakan puolitoistatuntisen Almasta sekä hänen perheestään ja läheisistään. JAMES HAWES) Poikkeuksellisesti hyvin dokumentaarisen katsauksemme ainut draamaelokuva perustuu sekin tositapahtumiin. Mutta jos pystyy ylittämään maailmankatsomuksellisen kynnyksen, se avaa uuden maailman, jossa nuoret kokevat luonnon monella tasolla mikroskooppisesta isoihin kokonaisuuksiin ja aistivat sen katsellen, haistellen, kosketellen ja maistellen
Pöydälle nostetaan niin kaljanhuuruiset sekoilut kuin koruttomat takahuoneessa odottamiset. Sitten on Hagelbergin taito tasapainoilla absurdismin rajalla niin että jalat pysyvät kuitenkin enimmäkseen kuivina – siis omituisissakin jutuissa on syvyyttä ja pöhköimmissäkin tarinoissa jotain kummallista koskettavuutta. Kirjaan olisi ehkä toivonut vielä kenties yhtenä mielenkiintoisena lisänä maahanmuuttajataustaisten muusikoiden puheenvuoroa, sillä esimerkiksi pitkään toiminut Playayhtye koostuu heistä. Kirja on erittäin perusteellinen, ja se käsittelee laajasti eri osa-alueita. MIKKO MERILÄINEN MATTI HAGELBERG: RURIS FUTURUM KREEGAH BUNDOLO. Kolmanneksi on Hagelbergin 1990-luvun alussa aloittaman B.E.M.-maailman äärettömyys. Giganttisen Läskimooses-saagan (2012–2020) vastapainona on ollut nautinnollista palata lyhyiden, enemmän tai vähemmän irrallisten tarinoiden äärelle. Joskin tarinoissa myös limittyvät jatkuvasti tyylit, aikajanat ja hahmot. Hänen tarinansa sijoittuvat itse luotuun ”universumiin”, joka on enemmän jonkinlainen asenne tai henkinen olotila kuin mikään tietty, edes fiktiivinen paikka. SAMUEL JÄRVINEN JUKKA HOLM: PERSVAKOMUUSIKOT MOMENTUM M atti Hagelbergin sarjakuvamaailman loputon kiehtovuus perustuu kolmeen seikkaan. Tuotteliaalta Hagelbergiltä on viime kuukausina ilmestynyt lisäksi esimerkiksi Läskimoosesta taustoittava Suomaan kansan muinaisusko (WSOY) sekä riemastuttava novellikokoelma Seitsemän vuotta tii petissä (Asema). Nyt ilmestynyt Ruris Futurum on 27. Se huvittaa ja tarjoaa joukon mielenkiintoisia tarinoita, joiden kertojat tekevät tätä työtä rakkaudesta lajiin vailla ansaitsemaansa suurempaa arvostusta. Kirja on kirjoitettu läpi sivujen pursuavalla huumorilla, jota reunustavat milloin ironian ja milloin sarkasmin terät, mutta samaan aikaan se nostaa pöydälle joukon musiikkialan kovia totuuksia, jotka saavat monet varmasti ihmettelemään ammatinvalintaa. Samaan aikaan sen ympärillä kimaltelee tietynlainen glamour ja kiehtovuuden aura, mutta suurelta yleisöltä jää usein huomaamatta sen kääntöpuoli. Mukana on laajasti eri soittimien taitajia, miksaajia, keikkamyyjiä, miesmuusikoita, naismuusikoita, nuoria muusikoita ja alan veteraaneja. Jukka Holmin kirjoittama Persvakomuusikot on teos, jota moni tuskin osasi toivoa, mutta jota lukiessa osaa ajatella vain, että no tietenkin tämä piti tehdä. Ensinnäkin on se täysin omanlaisensa, raapekartonkitekniikkaan pohjautuva visuaalinen maailma, jonka luulisi olevan tekniikaltaan rajoittunut mutta joka taipuu hämmästyttävän moneksi. B.E.M.-julkaisu, ja taso pysyy timanttisena. Glamourin varjossa raatajat Kekkosen kalju ja muita tarinoita M usiikkibisnes on mystinen bisnes. Vesalat ja Anssi Kelat ovat vain jäävuoren huippu, sillä pinnan alle jää valtava määrä sellaisia muusikoita, joiden nimet ja työ eivät jää parrasvalojen alle keräämään kiitosta. Ja sitä rataa. Persvakomuusikot on eräänlainen raamattu heille, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mitä muusikon työ on suurimman osan ajasta. Jane Austenin läppäri hajoaa, Kekkonen menettää hiuksensa, Jani Sievinen alkaa hyljeksiä vettä. Kaikki nämä ovat itsenäisestikin hienoja teoksia, mutta ennen kaikkia merkittäviä lisälukuja Hagelbergin vuosi vuodelta täydemmäksi ja laajemmaksi kasvavaan tuotantoon, jonka omalakisuutta tulevatkin sukupolvet saavat kummastellen hämmästellä
Pääsin kuitenkin todistamaan suosikkiyhtyettäni ensi kerran Oslossa vuonna 2003. Viime kerralla saimme päähämme laittaa vikaksi hitaaksi hyväntekeväisyyssingle We Are The Worldin (1985), joka on siinä mielessä ajankohtainen, että kappaleen synnystä kertova dokumentti The Greatest Night In Pop on katsottavissa Netflixistä. Yhtä kaikki, ärsyttävän viihdyt tävää luettavaa, oli korkkisi sitten kiinni tai raollaan. Helmi Levyt -vinyylipaketin voitti Tapani Koivisto Kurikasta. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Menneen musaa on riittänyt muutenkin. Kaikesta on kauan, ja 2024 tuntuu suoranaiselta sci-filtä. Tyylikkään bändikuvan alla lukee teksti ”with special guest PJ Harvey”. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Uudet taulut sopivat yllättäen yhteen, sillä molemmissa sattuu olemaan mustaa, valkoista ja punaista. Tuoreimmat olohuoneeseen isketyt kehystetyt taulut ovat Pori Jazz 1966 -julisteen uusintapainos ja R.E.M.-yhtyeen Monster-kiertueen keikkamainos vuodelta 1995. Vuosikurssin kokoontuminen huhtikuun lopulla on hieno juttu, ja olenkin jo kasaillut bileiden taustamusiikiksi soittolistaa vuosituhannen taitteen helmistä. Joko tämä taas olisi se viimeinen numero. Samaan studiotilaan yhdeksi yöksi ahtautuneita kasarin supertähtiä kelpaa ihmetellä! RIKU ROUSU Roku Rousu, Moses Hazy, Fernet Underground Oulun ravintolakulttuuriin tultaessa ei voi olla mainitsematta entisen erotiikkabaarin tiloihin kotiutunutta Pop-Up Klonkkaa, joka rinta rinnan muiden uusien aktiivisten mestojen, kuten Pikisaaren Mallassaunan ja Kulttuurilaboratorion kanssa ovat kääntäneet Oulun keikka-, teatteri-, ja muussa kulttuurielämässä yhden uuden lehden ainakin itselleni. Onnittelut! tonsa aloittaneille. Suurin osa mainituista nimistä toimii musiikin parissa tavalla tai toisella nykyäänkin. Kiljahdin ilosta, kun tajusin, että värit toistuvat myös olohuoneemme vanhoissa Tampellan Juolukka-verhoissa. Tätä tuli taivasteltua, kun innostuimme järjestämään 25-vuotisjuhlat vuonna 1999 Tampereen yliopistossa toimittajaopinKielen löytäneiden kesken arvotaan PME Recordsin lahjoittama vinyylipaketti, joka sisältää lp-levyt: The Holy: Ländmark, YSI: Amp Head ja Aho: Odyssey.. Uskomatonta väriharmoniaa. Vaikka mainittakoon, että siirtymä ”EARista AORiin” lompakossa kerran kirpaiseekin. Poimintoja vuoden 1999 kattauksen sisällöstä: rapakon takaa The Flaming Lips, Red Hot Chili Peppers, Moby ja Wilco, Brittein saarilta Echo & The Bunnymen, Blur, Suede ja Travis, Ruotsista Weeping Willows ja The Motorhomes, Islannista Sigur Rós sekä Suomesta ainakin HIM, Ultra Bra, Tehosekoitin ja Giant Robot. Jotain toimituksesta kertoo, että numerot ovat ilmestyneet milloin parin kuukauden, milloin parin vuoden välein. Kerran kirpaisee ja yhtä lailla mieltä rauhoittaa myös ”kylmän kosketus”, ja niinpä avantouinti onkin jää(ty)nyt itselleni rakkaaksi iltarutiiniksi. Muisto on katkera: saman kiertueen Suomen-keikka jouduttiin perumaan rumpali Bill Berryn aivovaltimopullistuman takia. Palasin loppuvuodesta dj-koppiin seitsemän vuoden tauon jälkeen. Maaleja tykitellään ja kädet vispaa tunteiden käydessä yhtä kuumina kuin bändihommieni, joiden niin sanotun sieni+sadevaiheeni kannustamana päädyin vihdoin teettämään itselleni valetut korvatulpat, enkä voi moisia kyllin suositella mökässä syystä tai toisesta paljon operoiville. LAISKANA mutta aika ajoin aktivoituvana penkki urheilijana sekä jalkapallokeltanokkana aloin sattuneesta syystä katsoa Italian Serie A:ta ja koukutuin heti. Siihen minut lähes pakotti nykyinen ihana kotimme mahdollistamalla lompsimisen ovesta Oulujokeen, tai halutessaan sen yli, Ainolanpuiston läpi keskustaan, jossa muuten ekana vastassa on ihana ravintola Tuba ja rennossa kekseliäisyydessään hämmentävän hyväksi kehittynyt lounaansa! TOMI NORDLUND Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 27. Olisipa kesällä taas Epikset, jonka Mesenaattisivulla vieraillessa kannattaa muuten tutustua Oululle vuosien saatossa älyttömän kulttuurikasvualustan luoneen Real Dealin juuri starttailevan kampanjan sivuihin! AINA VÄLILLÄ sitä innostuu säätämään kotiaan ja päivittämään seinänäkymiä. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 66 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. On ollut kiva soittaa muun muassa Tampereen Tavara-aseman K40-discoissa nostalgiahittejä exnuorille. Uusista lehdistä puheen ollen, luukusta kolahti vaimoni vuosia sitten minulle kuuden numeron verran tilaama Modern Drunkard Magazine. Mikä tuokin mieleeni, että juuri nyt parasta on joka raosta silmiin ja sieluun tunkeva aurinko, joka saadessaan mielen vaeltamaan levottomasti ja aasinsillat palamaan kuljettaa meitä vääjäämättä kesää kohti
67
(Hinta sisältää leirija telttapaikan) ?. Y R J Ä N Ä. ARVIOITAVANA KUUMIMMAT UUTUUSLEVYT! HUORA DEEP PURPLE VIITASEN PIIA JUDAS PRIEST KORPIKLAANI JUSSI JAAKONAHO THE JESUS AND MARY CHAIN ”EN KOE OLEVANI ERITYISEN MYYTTINEN HAHMO” YRJÄNÄ So un dI 11 So un dI 11 A .W . PRELIMINARY LINE-UP! NÄIN POTKII UUSI POPEDA – SOUNDI MUKANA TREENEISSÄ 3/ 20 24 12,90 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 2 4 SAIMAA, MOKOMA, LUUKAS OJA, IISA, THE LAST DINNER PARTY, GOSSIP, REBEKKA HOLI, ELBOW..