Soundi 4/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

THE FLAMING LIPS TOUKOKUU 4 2013 SoundI THE NATIONAL BILLY BRAGG KATE BUSH 13 1 1 (sis.alv) PAT E M U S TA JÄ RV I 6,20 € TUOMARI NURMIO
Sahalla on. Hän on aivan poikkeuksellinen lahjakkuus." Helsingin Sanomat CD / LP / Download H H H H H Rumba H H H H H Soundi H H H H H Keskisuomalainen www.facebook.com / topisaha. TOPI SAHA Kolme veljee Kehuttu albumi nyt kaupoissa "Minkäänlaisia kikkoja ei tarvita, kun on vahva tarina ja taito kertoa
vuosikerta. f i Käyntiosoite Postiosoite Sähköposti Puhelin Risto Rytin tie 33, Helsinki A-lehdet Oy, 00081 A-lehdet etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi (09) 759 61 (vaihde) Asiakaspalvelu: (09) 759 6614 (ma–pe klo 8–16.30) Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 4 SOUNDI Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 39. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. SISÄLTÖ Juho Juntusen outo maailma Suorat sanat Uutiset Oma lista: Jeena Rancken / kuva: Jarmo Katila 6 7 8 10 4/2013 Sweet Jeena and her Sweethearts 12 14 16 18 22 26 30 34 38 40 42 46 48 50 Hai & Lou Jussi Niemen naamakirja: Tricky E-liike Soundi-haastattelu: Billy Bragg Pate Mustajärvi Children Of Bodom The Flaming Lips Tuomari Nurmio Rytmihäiriö Los Bastardos Finlandeses The National Device French Films Tarkkailuluokka 52 54 72 Päätoimittaja Timo Kanerva Toimituspäällikkö Tero Alanko Toimitussihteeri Mikko Meriläinen Erikoistoimittaja Juho Juntunen Toimittaja Petri Silas Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Ilmoitusmyynti Veikko Virtanen Puh. www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu 46 82 HIM kuva: Ari Ijäs Pate Mustajärvi Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. s o u n d i . 22 14 Tricky Lehtitilaukset: 0800-963 63 (24h/vrk) Device Palvelussa tarvittava tilausnumero löytyy takakannen osoitetiedoista. lakko tai tuotannolliset häiriöt). Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. 09-5627 7110 gsm 0400-730 453 Trafiikkisuunnittelija Jatta Waarala Avustajat Asko Alanen, Senja Harju, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Karoliina Kantola, Antti Karkiainen, Topi Kauhala, Asko Kauppinen, Eero Kettunen, Esa Koivio, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kai Latvalehto, Kaisla Alexander Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Satu Niininen, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Sauli Vuoti, Jarmo Vähähaka, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen Toimituksen postiosoite Soundi, Box 312 33101 Tampere Puhelin (09) 759 61 (vaihde) Internet www.soundi.fi Kustantaja A-lehdet Oy Julkaisujohtaja Eve Vaasmaa Markkinointi Brand Manager Markkinointisuunnittelija Johanna Mikkonen Katja Bruun Manzana Arviot Bazook The Resistance Deep Purple Spiritual Beggars Santa Cruz Deathchain Shade Empire 76 77 78 82 90 91 Kaupungin Valot Suomen Karvapääkuninkaat 1968 Keikat Kuulolla: Riku Nieminen Minun tähteni: Kate Bush HIM Viimeinen sana Ornette Birks Makkonen kuva: Harri Hinkka w w w
vaganza.fi M O T Ö R HE A D (UK ) • S I G U R R Ó S ( ISL) • N I G HT W I S H • HO T C H IP (UK) S Q U AR E P U S HE R (U K ) • B E T W E E N T HE B U R IE D AN D M E ( USA) P E L IC AN (U S A) • L IS SI E ( USA ) • AD E P T ( SWE) • T AR R U S R IL E Y ( JAM/USA) W IT CHC R A F T (S W E) • D I S CO E N SE M B L E • J . K AR J A L A IN E N • P M M P J U K K A P O IK A & S O U N D E XP L O S IO N B AN D • J ÄT K ÄJ ÄT K ÄT K AR R I K O IR A & R U U D O L F • S T E L L A • M I C HAE L M O N R O E P ÄÄ K II • R AAP P AN A & SO U N D E XP L O S IO N B AN D • M O K O M A 2 2 - P IS T E P I R K K O W IT H S U P E R HO R N S • I S M O AL AN K O MAR IS K A & P AHAT S U D E T • L A U R A N ÄR HI • HA L O O HE L S IN K I WIN T E R S U N • J AA K K O L A IT IN E N & V ÄÄ R Ä R AHA • HA AM U E EV IL S T Ö Ö , K O K S U K O O & D J K R ID L O K K • F IN N T R O LL E T E R N AL T E AR S O F S O R R O W • HE XV E SS E L • D O M O V O Y D N IC O L E W IL L IS & T HE S O U L IN V E S T IG AT O R S • R U G E R H AU E R P E AR L Y G AT E S • L AI N E E N K AS P E R I & P AL AV A K AU P U N K I F R E E R AP R E N T O S HO W • R Y T M I HÄI R I Ö • T HE S C E N E S P E R T T I K U R IK AN N IM IP ÄIV ÄT • S AT E L L IT E S T O R I E S 12.-14.7.2013 • Joensuu www.ilosaarirock.fi Kaikki lipputyypit (25-85 euroa) myynnissä Tiketissä
JUNTUSEN OUTO MAAILMA 6 SOUNDI
Kyllä vain. Velvet Underground & Nico ei ollut bändin paras levy, mutta alun perin yhdelle vinyylilevylle mahtuneesta teoksesta saatiin jotenkin revittyä kuusi cd:tä. Jampan hankkiman keikkapakun nimi oli Rapahuora. Jamppa on loistovedossa. P.S. Rock’n’roll elää ja voi hyvin aina siellä, missä hulluus on hyväksyttyä, ja raha ei liidaa. Bändille löytyi keikkakuski kitaristin tuttavapiiristä. Se oli ajanut hiuksensa lyhyiksi ja näytti freesiltä. Valtaosa keikoista tehtiin ilmaiseksi, ja bensat ja juoksevat kulut hoiti yksin Jamppa. Jotain pillereitä se nyt popsi. 1990-luvun teinisuosikkipunkkarit Rancid julkaisi viime vuonna koko tuotantonsa fetissiobjekteina, eli 46 seiskatuumaisen laatikkona. Neljä soittajaa sai nauttia rockyhtyeeseen kuulumisesta yhden ihmisen erikoislaatuisen omistautumisen tukemana, suureksi osaksi jopa sen ansiosta. Eikä siihen edes tarvita suuria ikäluokkia. Oma keikka-auto ja hyvät stereot niissä oli sitä hillittyä luksusta, jota hän halusi tarjota bändille. ARTTU T OL SUORAT SANAT K ON EN JUHLAKALUA TYHJÄSTÄ US A P TEPPO VA un olin nuori ja naiivi, ja musiikkiteollisuus vielä porskutti voimansa tunnossa myydessään ihmisille heidän jo kertaalleen ostamansa levyt uudessa cd-formaatissa, kuvittelin että uudelleenjulkaisujen ärsyttävyyden huippu olisivat jazz-levyt, joissa alkuperäisen julkaisun keskelle on L KUN RAHA EI LIIDAA iityin rockbändiin 2000-luvun alussa. Kerran Jamppa ei saapunutkaan hakemaan bändiä keikalle, ja katosi. Klassikoiden huvetessa silmissä juhlakalujen valintakynnys painuu Euroopan keskuspankin ohjauskoron tasolle. Hetkinen. En osaa selittää miksi. Ja juonut viinaa, ja tapellut. Kun Jamppa harvoin puhui, se puhui Havana Blackista ja The Nights of Iguanasta. Totesi aina lakonisesti, että ”lääkitys kunnossa”, kun ihmettelimme, miten se jaksoi vetää osansa: roudaus, kuskaus, paitamyynti ja... Candleboxin debyytin 10-vuotisjuhlajulkaisu on ihan oikeasti potentiaalinen pakokauhun aiheuttaja. Bändi pyyhälsi studioon ja teki vuosien kuluessa kymmenkunta pienlevyä, kaksi albumia ja useita videoita. Hiljaisia poikkeusyksilöitä kuljeksii keikkapaikkojen käytävillä. ”Kaikki on promoa”, hän hymyili. Laatikon nimi on vitsikkäästi Essentials. Hän toimi niin alusta asti. Kertoi olleensa muutaman päivän Lapinlahdella lataamossa kutomassa sukkia. Mitä niiltä muka jäi julkaisematta. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin tajuan, että tuo vaihtoehtoisten ottojen kanssa pelleily oli kuitenkin vasta alkua. Armottoman musabisneksen ruohonjuuritasolla voi kohdata friikkiä hyvyyttä. Koko ajan keikkailtiin ja rellestettiin ympäri Suomea, lähemmäs 300 vetoa tuli mittariin. kaiken maksaminen. Tällä saralla tynnyrin pohja taidettiin jo saavuttaa viime vuonna, kun kanadalaiset poppunkkarit Sum 41 lähtivät kiertueelle juhliakseen kymmenen vuotta aiemmin julkaistua levyään Does This Look Infected. Jamppa maksoi kaikki viulut. Jamppa poimi minut Rapahuoran kyytiin Pasilan aseman edestä. Näin pilattiin useita 50- ja 60-lukujen klassikkolevyä 90-luvulla. ”Mielummin laitan rahaa tähän kuin johonkin muuhun.” Olennaista oli tämä: jos keikkoja ei ollut, Jamppa soitti minulle: ”Hanki keikkoja, pakko päästä pois kaupungista.” Hän eli keikkailun kautta kuin nuoret ja sairaan innostuneet yhtyeen jäsenet. Hän loi pikkubändille fiiliksen tosimeiningistä jeesaamalla sydän edellä kaikessa – esimerkiksi safka- ja majoitusasioissa tien päällä ja soitinhankinnoissa ja -huolloissa. Olihan Jamppa vähän outo. Älä välitä – ei siitä ollut kuullut kukaan muukaan. SOUNDI 7. Suurten ikäluokkien marssiessa taloudellisen hyvinvoivasti kohti hautaansa, klassikkolevyjen paketoiminen bokseiksi joissa yhdestä levystä saadaan irti materiaalia usean täyden cd:n ja/tai dvd:n verran ovat arkipäivää. Koska esimerkiksi räppärit eivät harrasta tätä, meidän ei ehkä tarvitse pelätä Akinyelen Vagina Dinerin 10-vuotisjuhlajulkaisua tänä vuonna. Lempibändi oli Yö. Viikon kuluttua sain puhelun. ripoteltu jokaisesta kappaleesta jo kertaalleen studion lattialle jätettyjä ottoja. Jampan siviilielämä oli sirkusta, mutta omaperäisen ystävän anteliaisuus, lojaalius – ja rakkaus – bändiä kohtaan oli poikkeuksellista. 80-luvulla se oli itse näyttänyt staralta ja laulanut bändissä. Nostalgia ei rajoitu levyihin, vaan suuret rahat tahkotaan myös soittamalla klassikkolevyjä keikoilla. Nyt voit kuunnella bändin epätasaisen tuotannon yhdentekevimmätkin biisit julmetun kalliilla ja kahden biisin välein levyn puolta vaihtaen. Jamppa oli vähän vanhempi kaveri – hiljainen ja hieman pyöreä absolutisti, jolla oli hippinarut rannekoruina ja sotkuinen pitkä vaalea tukka. Menikö se tosiaan niin. Kun hän sai yllättävän tarjouspyynnön aikuisviihde-elokuvan tuotannosta, hän keksi ehdottaa bändille musavideon tekemistä tuotannon yhteydessä: saisimme hyvän kuvauskaluston ilmaiseksi käyttöön Thaimaassa, jos menisim- me ensin kuvaajiksi pornofilmiin, jossa joku suomalainen mies kuksii aasialaisia tyttöjä. Kutsun häntä tässä ”Jampaksi”
Jungin teoriat unista ja alitajunnasta odottavat kuulemma seuraavaksi tutustumistaan. Teksti: Petri Silas Lukijat äänestivät: Sibyl Vane on parasta Virosta THATCHERIN KUOLEMA aiheutti monenlaisia reaktioita. V aikka Pariisin Kevään viime vuosi täyttyi Kaikki on satua -albumin hurmiosta ja keikoista, työt jatkuvat taas ahkerasti. Teksti: Mikko Meriläinen Deftonesbasistin taistelu päättyi Vuonna 2008 pahaan autokolariin joutunut ja siitä asti koomassa ollut Deftones-basisti Chi Cheng on kuollut 42-vuotiaana. Kuinkahan meheviä tarinoita 70-vuotias Wilson saa kaivettua LSD:n polttamien aivojensa poimuista. Ääniä tuli yhteensä yli tuhat. THE BEACH BOYS -nero Brian Wilson julkaisee omaelämäkerran syksyllä 2015. Muut Van Halenin jäsenet tyytyivät vakuuttamaan tavanomaisempia kohteita kuten sormiaan. – Detaljeihin voi tulla muutoksia, mutta päälinjat tuskin järkkyvät. Harmillisesti tulokseksi jäi listan sija kaksi. ECHO & THE BUNNYMENIN Ian McCulloch kirjoitti Me And David Bowie -laulun kuultuaan huhun, että Bowie on vakavasti sairas. Soundi poikkesi maistamassa neloskiekon biisejä ja tenttaamassa Arto Tuunelalta tuoreimmat. C. – Meillä pitäisi olla keikka Suomessa heinäkuun lopussa, mutta tarkempia tietoja emme voi ihan vielä kertoa, Sibyl Vane -basisti Heiko vihjaili Soundille taannoisen Tallinnan keikan alla. DAVID LEE ROTHIN mielestä hänen arvokkain paikkansa löytyy jalkojen välistä. Bowien yllätyspaluun jälkeen Ian kommentoi: ”Ensin emme kuule Bowiesta vuosikausiin. – Teen kevään mittaan hommia täällä itsekseni ja jäbienkin kanssa, mutta toukokuussa lähdemme viikoksi bändileirille SF Sound -studiolle, päättää Tuunela lupaillen levyä syksyksi kauppoihin. 8 SOUNDI Soundin lukijoiden mielestä paras uusi virolainen artisti on tarttuvaa kitaraindietä soittava, persoonallisesti laulavan Helena Randlahtin johtama Sibyl Vane. Asiasta ilahtuneet masinoivat kampanjan, jonka tarkoituksena oli nostaa Ihmemaa Oz -elokuvan Ding Dong The Witch Is Dead -kappale listaykköseksi. Musiikillisesti Pariisin Kevään kompassi osoittaa taas akustisesta luomusta prosessoituun ohjelmoin- kuva: Petri Silas Tähden välit Pariisin Kevät jahtaa kolibria tiin, ja mielleyhtymiä uuden äärellä syntyy niin Thom Yorken tekemisten kuin Sunday Bloody Sundayn aikaisen U2:nkin suuntaan. Arjesta irrottautumisen kuvaamisessa ennenkin kunnostautunut Arto kertoo vaikuttuneensa muun muassa Pilvikartasto -kirjasta, mutta ”leffa oli pettymys eikä tehnyt kunniaa stoorille”. Myös Ilari Kivelälle, Jussi Hietalalle, Artturi Tairalle, Antti Poudalle sekä Reko Aholle aukeaa pian vaikuttamisen mahdollisuus. Löytyy osoitteesta classicbrick.tumblr.com. Ekan työnimi on Bad Seeds, ja levyn voimaeläin sekä työnimi Kolibri. G. Pärnussa kolme vuotta sitten perustettu Sibyl Vane kahmi lähes kolmanneksen Soundi.fi:ssä käydyssä äänestyksessä, jossa oli mukana kymmenen artistia. päivä.. Teksteissä päästään suositun bändin kyytiin sekä voittojen että epäilysten hetkille, takahuoneisiin ja hotellien käytäville. Viime vuosina Chengin tilan asteittaisesta parantumisesta kuului rohkaiseviakin viestejä, mutta lopulta kovasti taistelleen miehen sydän pysähtyi huhtikuun 13. – Neljä demoa kehtaan soittaa, mutta näitä ei ole sitten vielä levyyhtiökään kuullut, alustaa biisinikkari Finnvoxilla. UUTISET GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Topi Kairenius tekee upeita Lego-versioita klassisista levynkansista – painottaen nimenomaan kotimaisia levyjä. Saakelin laiha paskiainen!” KUUKAUDEN uskomattomin uutinen tulee kuitenkin kotimaasta: Eläkeläiset lähtee kiertueelle Saksaan. Toiseksi äänestyksessä ylsi Suomessakin pari kertaa vieraillut rockbändi Elephants From Neptune ja kolmanneksi mielenkiintoisesti polveilevaa americanaa soittava Odd Hugo. Sitten kirjoitan laulun ja yhtäkkiä hän julkaisee uuden levyn. Mies nimittäin otti takavuosina Little Elvis -lempinimellä siunatulle penikselleen vakuutuksen. Ainakin hänen tällä vuosituhannella antamiensa haastattelujen perusteella haamukirjoittajalle on käyttöä. Sibyl Vane voitti kaksi vuotta sitten Viron nuorisobändikilpailun ja yhtyeen debyyttialbumi Love, Holy Water & TV ilmestyi viime syksynä
Junon 050187 on ilmestynyt Sisältää mm. biisit LEVYTTÄVÄ ARTISTI & KUULUUKS www.facebook.com / GBRJuno
Meillä on fiktiivisiä, sarjakuvamaisia sävyjä ja hyvin visuaalinen show-meininki. – Elävä musiikkini oli alkuun lavatanssibändejä tai pelkkä haitaristi kannonnokassa. – Ensimmäisen biisini muistan 7-vuotiaasta Ruoveden mökiltä. Teininä ostin lähidivarista Billie Holidayn älpeen kansikuvan takia. Seikkailuja jazzin, lattareiden sävyihin ja 5. ELLA FITZGERALD ja muut 40-luvun swingtytöt: PEGGY LEE, HELEN HUMES, ANITA O’DAY, ELLA MAE MORSE, CLEO BROWN ja ANDREWS SISTERS –Ellan virtuositeetti oli jo pitkällä, mutta mukana oli ihmisläheinen mutkattomuus. Miten huonosti meneekin, niin hän kertoo, että niin hänelläkin, ja taiteeksi on kärsimys jalostunut. – Olemme entistä enemmän kehittäneet sitä materiaalia, minkä kanssa meillä on oikeasti hauskaa. – Musiikki, jota suurimmaksi osaksi omistan ja kuuntelen, sijoittuu 1920-1960 -luvuille, tyylin ei ole niin väliä. 8. ”Tilanaikaa. Popin 1950-luvun valtajon huumorin pilkettä. Rähjäisemmästä ja rähjäävämmästä osastosta Jackson ja kulttihahmo Legendary Stardust Cowboy. 9. Tanssittavaa, nautittavaa. Satu Pentikäisen Pienen tytön täytyy ihmetytti kovasti. Rakastettavaa tyttömäisyyttä. Noihin aikoihin tyylejä onkin iloisesti sotkettu, soviteltu aineksia sieltä ja täältä, Jeena määrittelee. KOIVUNEN, OLAVI VIRTA ja 7. Lauluyhtyeet ja Doo-wop: THE DOMINOES, COASTERS ja DION AND THE BELMONTS – Musta doo-wop on mahtavan ekstaattista tanssi- ja bilekamaa. Dinah valaa horjumatonta taistelutahtoa ja Big Maybelle karjaisee murheet tiehensä. Johnny Cash Areenalla oli myös hieno konsertti. En oikein edes tajunelokuvista, nut, että he Mae West edustavat oikeasti olijo mennyttä kin. 10 SOUNDI [SWEET JEENA AND HER SWEETHEARTS] purissa soitettiin kasetteja tai vinyyliä. Yllättävää ja hauskaa improvisointia. 3. Bändi-identiteetti on sellainen, ettei toista samanlaista löydy ainakaan positiivisen, melkein kärjistetyn naiivin rebels of love -hengen puolesta. OMA LISTA TEKSTI: ASKO ALANEN RAKKAUDEN JA HULLUTTELUN KAPINALLINEN JEENA RANCKEN S weet Jeena and her Sweethearts sekoitti popin, rockabillyn ja jatsibluesin pakkaa vuoden 2009 virkeällä debyyttialbumilla Rock’n’Roll Picnic. Tästä mun musafanatismi lähti. virta: ALMA COGAN, PATTI PAGE, KAY STARR ja GEOR4. Räjähtävää rytmiä ja fraseerausta, mieletöntä tanssimusaa. Materiaalissa oli paljon verevää tanssiswingiä. Naa- LEVYT 1. Puhdasveriset rockabillytytöt: JANIS MARTIN, BRENDA LEE ja WANDA JACKSON – Ääneltään mielenkiintoisin, svengaavin ja laaja-alaisin on mielestäni Brenda, mutta biisimateriaaliltaan Janis ja Wanda pysyvät paremmin juurilla. Äänenkäyttö ei ollut vielä loputtoman instrumentalistinen. Tyylittelijät: EARTHA KITT, KIPPARIKVARTETTI JULIE LONDON, BLOSSOM – Nämä ja muut tulivat minulDEARIE, BLUE LU BARKER ja le tutuiksi jo lapsena, kun kuuMAE WEST. Sovituksissa ei rahaa eikä killisiin kapasiteettia säästelty; ylellitarinoisiä jousi-, torvi- ja kuorosekhin sovitettu puhetta, naurua, tioita tarpeen ja tunnelman pistoolinlaukauksia, röyhtäilymukaan. Taiturimaisia sovitjä ynnä muita erikoisääniä. Seksikkäät miesäänet: ELVIS PRESLEY, ANDRE WILLIAMS, ROLAND STONE, AMOS MILBURN, RAY CHARLES, RODDY JACKSON ja LEGENDARY STARDUST COWBOY – Suurimmalta osaa mieslaulajia minulla on tietyt lempparibiisit, mutta ei välttämättä koko tuotantoa: Williamsin 50-lukulevytykset, Stonen jumalaiset New Orleans -groovet. ti ja hausKäsittämätkasti postömän lahjakkaita overall-laukelleen. Naisten vahva sosiokulttuurinen asema mustissa yhteisöissä kuuluu; he ovat aktiivisia toimijoita, eivät seinäruusuja tai sidekickejä. Suomi-iskelmä: kosiskeluja rock’n’rollin suunLAILA KINNUNEN, BRITA taan. Spesiaalilemppari ovat mustat 1920-30-lukujen ryhmät, joissa jäljiteltiin paljon soittimia. 2. 10. lin niitä soitettavan vanhoilta – Naiset kuin levyiltä. SPIKE JONES AND HIS GIA GIBBS CITY SLICKERS: Huikeat – Lähelminikomediat lä iskel– Huumoriversioita klassikoismäosasta ja oman aikansa hiteistä. Uuden levyn julkistamisen ja vilkkaaksi käyvän keikkarundin ohella svengaava maisteri Jeena Rancken urakoi sosiaalipsykologian väitöskirjaa kuluvan vuoden toiseksi isoksi tapaukseksi urallaan. tajia ja soittajia. Ihan parhaita ovat olleet rock’n’rollbileet Aitoossa ja Englannin Hemsbyssä. Kuuntele Jeenan soittolista: www.soundi.fi. lajia ja monenlaista materiaaMusiilia. toa, ilman Vaatii taitoa ja virtuositeetmelankotia ulottaa tulkintansa niin lian paivahvasnolastia. Valkoinen doo-wop sopii kuin nakutettu romanttisena kevätkesäyönä tähtien alla parkkiin kuunneltavaksi. Levyjulkkarit vietetään burleskitanssijoiden kanssa, ja yleisö on ikään kuin juhlavieraamme. Kuunneääniä” telukokeja ”tyyppimus ei ollut ääniä”, paljon asennetta, tuhnostalginen muutta ja dynamiittia siloisen vaan nykyhetkipainotteinen. Eloisan svengitytön roolistaan nauttiva, raikasääninen Jeena Rancken ja yhtä showhenkinen kitaristikumppani Risto Klemola ovat sittemmin vaihtaneet basistia ja rumpalia, tehneet itse kaiken levytysmateriaalinsa Lovers & Lunatics -kiekolle sekä kohentaneet sovituksia koko bändin osalta laulustemmoja myöten. Peggy Leen ikipositiivinen ääni tarjoaa sisarellista hyväntahtoisuutta, Julia Leen ääni on lämmin äidillinen syleily. Petyin kun Laila Kinnusen kaltaisen laulutyylin sijasta tulikin sellaista puhelaulua ja venyttelevää naukunaa, johon rakastuin täysin vasta myöhemmin. Patsyn maanlähei- syys kuuluu tähän myös. pinnan alla. Rhythm’n’blues -tytöt: LITTLE ESTHER PHILLIPS, DAMITA JO, WYNONA CARR, ETTA JAMES, SUGAR PIE DESANTO ja IRMA THOMAS – Taiteilua swingin ja rhythm & bluesin, varhaisen rock’n’rollin ja vielä soulin rajamailla. Tekstit ovat teräviä, oivaltavia ja niissä on pal6. Lohtumusiikki: BILLIE HOLIDAY, PEGGY LEE, JULIA LEE, DINAH WASHINGTON, BIG MAYBELLE ja PATSY CLINE – Allapäin ollessa Billie. – Ollaan kasvettu oikein bändinä, Jeena tähdentää
Tuoreiden aivojen ahminta antaa elävälle kuolleelle nuorukaiselle visioita menete tystä maailmasta ja neidosta, jonka suojelijaksi hän ryhtyy tämän jäätyä nalkkiin ikinälkäis ten harhailijoiden keskelle. Kirja käsitteleekin aikakauttaan huomattavasti pääkoh dettaan laajemmin – samalla valottu vat niin iskelmämusiikin kehitys kuin aikalaiskulttuuri muutenkin. HHH WARM BODIES Valkokankaan kauhuvariaatioista poiketen Warm Bodies onnistuu olemaan mielenkiintoisimpia zombieelokuvia, koska se pudot taa pari pisaraa toivoa ja optimis mia lohduttoman tulevaisuuden tylyyteen. Alalta eri aikoina ja eri syistä vetäy tyneet laulajat yrittävät päästä yli omista ja keskinäisistä ongelmis taan. Kun heidän poikansa aiko jen päästä sattuvat samaan kou luun, sytytyslanka alkaa taas kipi nöidä menneiden totuuksien valje tessa. Käytännössä mies kuvasi kaik ki merkittävät laulajat sekä valtavan määrän unohtuneita tähdenlentoja. Draamallisuus jähmettää dialogivoittoista kerrontaa. Miehisen metsästys ja ryypiskelyseuran haurain lenkki Lucas (Mads Mikkelsen) on lopetetun koulun opettaja, joka on saanut töitä päiväkodista. Lucas elää uhattua ja murskattua elämäänsä samalla, kun poliisi aukoo huhukierteen paisuttamia totuuksia. Odottamattomat sekä odo tetut reaktiot ja teot tasapainotta vat filosofisesti toisiaan, eikä loppu töksähdä ylettömän onnellisesti tai kyynisesti. Promokuvia, levyjen ja lehtien kan sia sekä lähietäisyydeltä napattuja ti lannekuvia. Vuotuinen varainkeruujuhla Verdin syntymä päivänä kaipaa vetonaulaa, ja Rigolettoa aikoinaan yhdessä teh nyt nelikko saadaan maaniteltua kuuluisan kvarteton esittämiseen. Kirjassa käydään läpi Olavi Virran avustuksella tähtien kuvaajaksi pää tyneen Alvarin elämän vaiheet, mut ta kiinnostavimpia ovat kuvien koh teiden muistelmat. Alvarin lasten Hannelen ja Dilen (Nights Of Iguanan basisti) koostama kirja täyttyy upeista valokuvista: Kul lervo Linna kurkistamassa jättimäisen bassorummun takaa, Frederik posee raamassa ilmakiväärin kanssa, Paula Koivuniemi esiintymässä maailman ly hyimmässä minihameessa ja Irwin re teenä presidentin linnan edessä. Mutkaton episodi elokuva kuvaa ensin, miksi Luke päätyy lavealle tielle, sitten Averyn kamppailun poliisikorruption kes kellä. Se on elokuvan syvimmän uskottavuuden koetinkivi, ja sen onnistunut kuvaus huipentaa Jahdin tavoitteleman tarinan ja tun nekuvan täydellisesti. HAI & LOU JAHTI Pahuus saa väärät kasvot RONNIE ÖSTERBERG H ienon Submarinon ja purevan dogmedebyytin Juhlat jälkeen odotukset Tho mas Vinterbergin teoksista ovat sangen korkealla. Hannele Tilles ja Dile Kolanen: Tuikkivien tähtien varjosta – Alvar Kolasen valokuvia LIKE TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN. HHH KULLERVO LINNA Alvar Kolanen – Tähtien kuvaaja Kun puhutaan 1950–1970lukujen suo malaisista viihdetähdistä, on helpom paa luetella ne, joita Alvar Kolanen (1921–2007) ei ole filmille ikuistanut, kuin hänen kameransa eteen pääty neet. Ratkaisevin jännite on ongelmalapsen isän ja äidin, eli sydänystävän Theon ja tämän perheen luottamuksen takaisin saamisessa. Tippa ihmisyyttä saa zombieyhteisössä esiin muistoja, sanoja ja entisen elämän elkeitä, mutta sytyttää myös sisällissodan kipinän pa himpien luurankoepelien kanssa. Painostavan tunnekuohun ja kostoterrorin keskellä Lucasilla on tukena avioerossa menetetty, takaisin muuttava teinipoika, uusi naisystävä ja tervejärkisin sukuhaara. Karis maa riittää kaikilla, mutta nelikon vitsikkäin hemmo (Billy Connolly) kuittaa maukkaimmat palat Tom Courtenayn, Maggie Smithin ja Pauline Collinsin nenän edestä. HHHH 12 SOUNDI arvoitusta tai karmivaa yllätyskäännettä pää henkilön psyyken pohjalta. Pikku kylän elämää myrkyttävät epäilykset pedofiliasta ovat onneksi liian kipeä aihe Holly woodin sosiaalipornon tai kyy nisemmän indietaiteen pilatta vaksi. Jahti ei virittele rikos THE PLACE BEYOND THE PINES Kahden sukupolven elämä ja koke mukset yhdistyvät pikkukaupungissa ensi kerran, kun nuori poliisi Avery (Bradley Cooper) osuu hurjapäisen pankkiryöstäjän Luken (Ryan Gos ling) paon tielle. Vinterberg tekee koko ajan selväksi, mitä oikeasti tapahtui ja mitä nimenomaan ei tapahtunut. Otoksia yhdistää tekninen osaaminen, huumori sekä kohteiden luonteva ja lämmin läsnäolo kuvissa. Niissä paljastuu kunnon perustanskalaisten(kin) taipu mus muuntaa vihaksi hauraiden epäluulojen takaiset fobiansa ja kaikkein perversseimmät omat ajatuksensa. HHHH KVARTETTI Muusikoiden vanhainkotiin sijoit tuvan näytelmän sovitus on sekä veteraaninäyttelijöiden että musi kanttien näytön paikka. Jahti on yksilöllisen kujanjuoksun kuvaus, josta voi yleistää vain ne lapsen ajattelemattomien puhei den tuottamat pelästyneet ja vihaa lietsovat tulkinnat
Tämän Roope Ankka -albumin tarjoama inspiraatio antaa oivan ponnahduslaudan myös Nightwishille! SARJASSA TEKIJÄT KERTOVAT, MITEN ELÄMÄNSÄ KOKEVAT MIKKO NIEMELÄ PROMOOTTORI, RUISROCK tavien lauluosuuksien tekijät pysyvät vielä salamyhkäisyyden varjossa, mutta millaisia sanoituksia levylle on tulossa. Albumi perustuu elokuvamaisiin tunnelmiin ja muun muassa klasari- ja kamarimusiikkiin, Tuomas kuvailee. Tuomas päättääkin antaa Soundille ex tempore -maistiaisia tulevalta albumiltaan. Festarialueen uudistukset on lyöty lukkoon ja enää pitää aidat ja vessat ja lavat rakentaa paikoilleen. – Tosiaan, muutamissa kappaleissa kuullaan solisteja. Niin, unohtui mainita, että teemme siis Ruisrockia, joka järjestetään Turussa, mutta toimistomme sijaitsee Helsingissä ja yrityksemme virallinen kotipaikka on Vantaa, joten seuraavaksi nokka kohti pankkitapaamista Tikkurilaan. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta kun saaressa sijaitsevalle pellolle aletaan vetää kymmenittäin nettiliittymiä, kaapelia kuluu kilometritolkulla ja toteuttamisessa on fundeeraamista. Joku voisi romanttisesti ajatella, että festarin tekeminen on bändien buukkaamista ja esiintymissopimuksiin nimmareiden rustaamista, mutta päivän ohjelmassa on vielä luvassa tapaaminen yrityksemme pankin yhteyshenkilön kanssa ja ultramoderni puhelinneuvottelu Ruisrockin tietoliikennetoimittajan kanssa. Päivän palaveriputken jälkeen vihdoin sitä romantiikkaa! Aikataulukartta-excel auki ja niiden keikkamyyjien kimppuun, joiden kanssa ei vielä ole ehditty päivän aikana olla yhteydessä. Aikataulussa on vielä aukkoja ja lukuisia tarjouksia auki maailmalle. Jo muutamat demot kertovat lahjomatonta kieltään siitä, että ensi vuoden alkupuolella ilmestyvän albumin musiikillinen skaala tulee olemaan laaja. Edellisen tapaamisen yksityiskohdat jääköön pankkisalaisuuden pii- riin, mutta se on todettava, että junalla Tikkurilaan pääsee todella nopeasti ja yhtä nopeasti olen takaisin konttorilla Kampissa pitämässä puhelinneuvottelua festarin nettikuvioista. Tuomas Holopainen Roope Ankan pauloissa kuva: Timo Isoaho T uomas Holopaisen viime kuukaudet ovat vierähtäneet tiiviin työnteon merkeissä. Jossain välissä pitää valmistella myös huomispäivää ja tapaamisia Turussa, missä on luvassa palaveri festaribussiliikennöitsijän kanssa ja viranomaistapaaminen, johon pitää vielä rustata esitys ensi kesän kuvioista. – Minähän olin lähdössä sävellyshommiin Orlandon Disney Worldiin. En ole kirjoittanut tekstejä tai musiikkia orjallisesti kirjan osioiden mukaan ja osuvinta lieneekin luonnehtia, että sanoituksista löytyy Don Rosan teoksen herättämiä yleismaailmallisia tuntemuksia. Katsotaan miten happea riittää. Tämä ei ole heviä tai edes rockia eikä levylle tule esimerkiksi bassoa tai rumpuja – mutta toki orkestraalisia ja etnisiä perkussioita löytyy paljonkin. Ei vähiten siksi, että muillakin tuntuu olevan mukavaa musahommia ja tapahtumia tehdessä. Tänään ei napsahtanut bändejä kiinni, mutta jospa yön aikana jossain päin maailmaa tehtäisiin meille suotuisia päätöksiä. – Musiikki ei ole lähelläkään Nightwishiä. Onneksi jäin Suomeen. Mietin sitten Nightwishin Australiankiertueen aikana, että kannattaako minun matkustaa Amerikkaan asti ”etsimään inspiraatiota”, Tuomas sanoo. Haku on siis päällä. Promoottorin näkökulmasta tekeminen on pitkälti asioiden sopimista ja siitä huolehtimista, että kaikki on reilassa, kun festivaaliviikonloppu heinäkuussa koittaa. Toimistomme on pieni ja ympärivuotisesti meitä työskentelee vain kaksi. Erään kappaleen tunnelma – myös Tuomaksen mukaan – nostaa Päivä käynnistyi toimistopalaverilla, jossa kävimme läpi alue- ja rakennusvastaavan ja vapaaehtoiskoordinaattorin sekä vastaavan tuottajamme kanssa tilannekatsausta siitä, missä ensi kesän Ruisrockin kanssa mennään. Tässä vaiheessa vuosi on sen verran pitkällä, että tänään toimistolla pyörii meikäläisen lisäksi jo kolme muutakin tyyppiä. Hollolan Petrax-studiolla taltioi- PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA TEKSTI: TIMO ISOAHO ”Excel auki ja keikkamyyjien kimppuun” kuva: Mari Herrala F estivaalin tekeminen on mukavaa. Hyvin näyttää menevän. Lopulta kesäkuun koittaessa tähän huoneeseemme pitäisi mahtua yhdeksän ihmistä. Soundi on saapunut paikalle seuraamaan Kotiteollisuuden albumisessioita, mutta toki työhuoneensa parvekkeelta kaukaisuuteen katsovalla talon isännälläkin on rauta kuumana. Vapaaehtoishaku saatiin juuri käyntiin ja sitä varten tehty uusi nettitsydeemi valmiiksi. Monitaiturilla onkin nyt syytä tyytyväiseen huokaukseen, sillä vuosikausia suunnitellun Music Inspired By The Life And Times Of Scrooge McDuck By Don Rosa -teemalevyn sävellykset ja tekstit ovat valmistuneet. mieleen Dead Can Dancen eteerisyyden, kun taas toinen näytepala laukkaa villin lännen rempseään maailmaan. Tämä auringonpaisteinen kevät on ollut hienoa aikaa! Suurimmaksi osaksi Lontoossa ensi syksynä nauhoitettava albumi on siis Don Rosan kirjoittamasta ja piirtämästä Roope Ankan elämä ja teot -klassikkokirjasta innoittunut teemalevytys. – Nightwishin seuraavan levyn sävellystyö käynnistyy vuoden lopulla. SOUNDI 13
Haastattelun piti tapahtua hyvissä ajoin ennen keikkaa, mutta tavattuamme Tricky ilmoitti, ettei se onnistu, koska hänen pitää käydä parturissa ja ottaa uusi tatuointi peittämään jokin vanha. Sanoin, että sehän on kivaa, mutta tulkaa nyt ihmeessä molemmat, koska lukijoiden ja lehden kannalta on vähän noloa, jos päätähti itse ei puhu. Keikasta vilpittömän innoittuneena harpoin säällisen hengähdystauon jälkeen takahuoneeseen hyvissä fiiliksissä. Moinen omintakeisuus oli sähköistävää, ja punaiseen puseroon ja mustiin housuihin sonnustautunut Tricky esiintyi vaikeaksi tyypiksi varsin luontevasti omalla jurolla tyylillään. Elektronisesti tehty musa on paskaa. Päräytin seuraavana päivänä autolla Helsinkiin. Soundi oli tuoreudessaan virkistävä. Jokin varoituskello soi päässäni kun huomasin Martinan vaipuvan takaisin apatiaan heti Trickyn suostuttua mukaan. Siitä huolimatta viritin itselleni pikaisesti pääsyn keikalle ja haastattelun. . Hän sytytti sen selvästi ilahtuen. Liskon lailla eteensä tuijottava tyttö tuntui olevan terapian tarpeessa. Tupa oli täynnä kiinnostunutta väkeä ja aplodit biisien välissä paljastivat tavaran menevän jakeluun. Trip-bluesia vai rock-hopia. Trickyn sensaatiomaiseksi menestykseksi välittömästi muodostunut debyyttialbumi Maxinquaye, jonka hän teki heti Massive Attackista lähdettyään, oli kuulemma jo lähetetty minulle levy-yhtiöstä, mutta postilaatikossani sitä ei vielä ollut näkynyt. Kauhufilmejä mummun hoivissa Asetelma oli siis erittäin lupaava. Just! Päätimme palata asiaan keikan jälkeen. Konemusan kääntäminen livenä bändille ei välttämättä ole järin helppoa, mutta parin kolmen numeron jälkeen viritys pelasi komeasti pienikokoisen ja jäntevän Trickyn liikehtiessä lavalla kuin verryttelevä nyrkkeilijä, jolta hän kovasti näyttääkin murjottuine nenineen. Keikka olikin hieno ja yllättävä. JUSSI NIEMEN NAAMAKIRJA VETERAANITOIMITTAJA KERTOO URANSA TÄHTIHETKISTÄ Tricky tapaa pirun Helsingissä A lku oli lupaava, mutta jatko meni aika… pirulliseksi. Hyvästä syystä. Päästyämme toisen kerroksen hassuun pikku soppeen kierreportaiden vieressä olevan pyöreän pöydän ääreen, ojensin astmapiippua imevälle Trickylle huvisavukkeen (THC hillitsee astmaa). Se ei istunut vaivattomasti mihinkään kategoriaan. Kehuin keikkaa ja Tricky kiitteli, mutta sanoi sitten, ettei hän oikeastaan halua tehdä haastattelua ollenkaan, mutta että Martina puhuisi kanssani mielellään. Siltä tosiaan vaikutti. Silti luonnon helmassakin tikitti tietoisuus siitä, että sen hetken kuumimmalla artistilla oli ensimmäinen Suomen keikka seuraavana päivänä Helsingin Vanhalla. Seuraavaksi totesin nauhurini hengettömäksi, vaikka olin, kuten aina, tsekannut pattereiden virran lähteissäni ja todennut sen hyväksi. No, hyvä on sitten, hän sanoi laimeasti. Pitihän tähän nimensä mukaisesti oikukkaaksi väitettyyn komeettaan tutustua. Siinä kuului hiphop, soul, moderni rock ja 14 SOUNDI yllättävän vahvasti blues, mutta ei sitä voinut sanoa miksikään niistä. Sain kuitenkin äkkiä hankittua kynän ja paperia, joten homma oli hanskassa. Avajaisiksi kysyin mikä sai Trickyn käyttämään oikeaa bändiä livenä, vaikka levy oli hyvinkin koneellinen. Elettiin vuotta 1995, keskikesää, keli oli loistava ja olin mökillä. Tietäen Trickyn kovaksi imuriksi mainitsin ottaneeni rentouttavaa evästä mukaan. Hipness velvoittaa. Koneitten peli on pelattu, hän julisti kiihkeästi paksulla Bristolin murteella lisäten soittajiensa olevan päteviä studiomusikantteja, jotka osaavat soittaa mitä tahansa.. Tavallaan hänessä oli lavalla jopa jotain nöyrää. Siihen asti todella ikävystyneen oloinen, silloin 19-vuotias tyttö heräsi heti eloon kuultuaan tuon partnerinsa suusta. Varapattereita minulla ei mökillä ollut enkä ollut niitä matkallakaan ostanut. Martinakin otti savut, mutta häntä se ei näyttänyt piristävän millään lailla. Viba oli hypnoottinen ja groove vahva, vaikkei kyse ollut varsinaisesta tanssimusiikistakaan. Ihmiset haluaa kuulla oikeita soittimia eikä mitään saatanan säätimiä. Ei varsinaisesti laulava ja paremminkin mutisten kuiskaava kuin räppäävä Tricky sekä hyvin sielukkaasti laulanut Martina Topley-Bird (he olivat tiettävästi silloin pariskunta, vaikkei sitä heistä huomannut) nimittäin esiintyivät oikeista soittajista koostuneen bändin kanssa, vaikka Maxinquaye oli pääsääntöisesti koneilla tehtyä triphopia
Vittu, sä teit mut nyt todella paranoidiksi. Lääkitys Vähän myöhemmin luin jostain brittilehdestä, kuinka Tricky kertoi tavanneensa toimittajaksi naamioituneen Pirun Helsingissä ja puhuvansa siitä yhdessä uudessa kappaleessaan. Tricky tiuski Martinan sulkeutuessa kuin simpukka. Ei ihme, että Trickyn biiseissä on aina enemmän tai vähemmän pahaenteistä uhkaa, pahimmillaan suoranaista klaustrofobiaa. . Nyt aggressio oli molemminpuolista. . Lyhyet vastaukset sai vain lypsämällä. 1980-luvulla hän oli Massive Attack -kolmikon kanssa lajia kehitelleessä The Wild Bunch -kollektiivissa. Mä en ainakaan tiedä. Erotin sanan ”vankila”, joten kysyin, millainen kokemus se oli ollut, koska olin lukenut NME:stä hänen joutuneen teininä vankeuteen väärennetyn rahan ostamisesta ja useista autovarkauksista. . Onko sulla mitään älykkäitä kysymyksiä vai aiotko jatkaa tällä ihmelinjalla. Siitä joutuu oikeuteen ja maksamaan. Myöhemmin sain tietää Trickyn jamaikalaisen isän häipyneen jo ennen hänen syntymäänsä ja guyanalais-brittiläisen äidin tappaneen itsensä Trickyn ollessa neljä. Se on trendi-pellejen keksimä nimi eikä sillä ole mitään tekemistä mun musan kanssa! Huomioni hänen musiikkinsa blues-pitoisuudesta sai sentään vastakaikua. Varsinkin kun Maxinquayen jälkeen tullut, sessiomme mainitseva Pre-Millenium Tension oli vielä paljon edeltäjäänsä klaustrofobisempi albumi. . 1968). Voidaanko hoitaa tämä homma asiallisesti. Nerokasta, mutta usein aika ahdistavasti urbaania tunnelmointia. Olenkin joskus sanonut musaani hiphopbluesiksi. Mitä vittua se on. Umpimielisesti hän lukkiutui aggressiiviseen uhmaan, joka luultavasti juontui hänen karusta lapsuudestaan. Paranoia hallitsee Pohjaan iskeydyttiin kun kysyin hänen lapsuudentraumoistaan tietämättä Trickyn (ja Martinan) sukujuurista. Lypsämällä paljastui vielä, että Tricky ”on kasvanut” sound systemeissä Coxone Doddin ja King Tubbyn dubbeja notkuen. Mitäköhän se sinun mielestäsi olisi, ajattelin itsekseni ja kysyin sitten, millaista musaa hän itse kuuntelee. Heti perään Tricky kiisti triphopin, jonka yhtenä pääpilarina häntä perustellusti pidetään. Tämän jälkeen juttu sujui paremmin. Aika outo lausunto mieheltä, joka tuli kehiin konemusalla ja itse asiassa myöhemminkin on tehnyt valtaosan musiikistaan koneilla. Ilkeästi minua mulkoillen hän kiisti koskaan olleensa vankilassa ja sanoi lehtien, ja minunkin, kirjoittavan mitä sattuu. Trickyn kyvyt oli jo noteerattu Massive Attackin kolme vuotta aikaisemmalla Blue Linesilla. Ilmapiiri oli nyt kammottava. MAXINQUAYE (1994) Hämmennyksen ja kyynisyyden viileän nerokas kohtaaminen Yhä jylläävä triphop ei enää ole mitään uutta, mutta ilmestyessään tämä Trickyn äitinsä mukaan nimeämä levy maistui vain itseltään, vaikkei lajinsa ensimmäinen ollutkaan. Haluan vain tehdä sinusta mahdollisimman todellisen jutun. Teineille näitä juttuja ei voi suositella. Kakkostuottaja Mark Saunders luuli olevansa lähinnä äänittäjä, mutta joutuikin toimimaan dj:nä ja ohjelmoijana Trickyn heitellessä peliin tempoiltaan ja vireeltään vääriä sampleja, jotka piti korjailla sopiviksi. Harveyn. Tästä olisi voinut alkaa oikea keskustelu, mutta se ei Trickyä kiinnostanut. Maxinquaye kuitenkin löi hänen arvaamattoman persoonansa päin yleisön kasvoja sekoittamalla hip-hop-rytmeistä, dub-estetiikasta, Cure-tyyppisestä modernista rock-melankoliasta, electronicasta ja kaiken alla bluesin läpitunkemasta tunnelmasta aivan oman paksussa pilvenkatkussa marinoidun kokonaisuuden, joka kaikessa veltossa röyhkeydessään kuulosti jäätävän coolilta. Viimeiset sanat tulivat leveän hymyn saattamina: Cheers, mate! That was ace! Jäin yksinäni istumaan pöydän ääreen hyväksi toviksi. Tää heebo on vähän ding, ei tiedä yhtään mistä puhuu, hän tokaisi Martinalle niin että varmasti kuulin. OK, tehdään niin, hän vastasi yllättäen ja rauhoittui kuin napista painamalla. Tunsin olevani suljetussa tilassa vaarallisen skitsofreenikon kanssa ja tajusin, että Martina oli nähnyt näitä kohtauksia usein ennenkin. Kaikki tietävät, ettei tuollaisia väitteitä voi perusteetta esittää julkisesti. Kysy jotain järkevää, Tricky murahti. . Totta. Sittemmin eräässä toisessa haastattelussa hän selitti muuttuneensa paljon mukavammaksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi saatuaan lääkityksen johonkin mielialan heittelyä aiheuttavaan sairauteen, jota hän ei ollut tiennyt potevansa. Olin ainoa journalisti, joka hänet Helsingissä tapasi, joten… Christiansands-biisi löytyi seuraavana vuonna ilmestyneellä, tunnelmaltaan erittäin ahdistavalta Pre-Millennium Tensionilta. SOUNDI 15. Sellaisen trauman tämä tapaaminen minulle jätti, että Trickyn musiikkia ei ole huvittanut kuunnella. Miksi haluaisin ärsyttää sinua. Tuntui kuin minut olisi mankeloitu. Erityisesti sound clashit, kahden dj:n taistelut olivat innostaneet. No, okei. Lopetettuamme Tricky taputteli minua olalle kuin vanhaa kaveria jointista kiitellen. Lupaavasti rauhoittuneena hän mainitsi Specialsin, Wu-Tangin, Pharcyden, Gravediggazin, 50 ft. Trip-hop. Sessiot olivat spontaanin tekijän tapaan kaoottisia. . Enimmäkseen poika kasvoi mummunsa huomassa. . Wikipedian mukaan tämä antoi usein pikkuAdrianin lintsata koulusta ja katsella tuntikausia vanhoja kauhufilmejä. Queenin, Method Manin ja P.J. Ilma välissämme melkein ritisi. Jatketaan. Tavoittelin sitä kautta tietoa hänen varhaisista musiikkivaikuttajistaan. Sitten Tricky kumartui kuiskuttamaan jotain Martinalle. Luulin tämän olevan haastattelu, mutta sä haluat vaan vittuilla. Oletko sä muka kiinnostunut mun perheestä. Rauhoitu nyt, hyvä mies! Minähän diggasin keikkaa tosissani. En tiedä, mitä sinulla on minua vastaan, koska minulla ei ole mitään sinua vastaan. Mitä vittua tää on olevinaan. No, nythän tiedetään, että shokeeraavan äkkijyrkät lausunnot ovat tyypillisiä Bristolin Knowle West -slummissa kasvaneelle Adrian Thawsille (synt. Martinan laulu purkitettiin ensi otoilla Trickyn paljastaessa itsestään yllättävän paljon sensuroimattomana tajunnanvirtana käheästi mutisemissaan, monitahoisesti yhteen kiertyvien hämmennyksen ja kyynisyyden leimaamissa lyriikoissaan. sanoin Trickylle hänen tuijotukseensa jäätävästi vastaten. Ne vaihtelevat vanhasta R&B:sta ja soulista Bollywoodin kautta hiphopiin. ”I met a Christian in Christiansands and a devil in Helsinki/you & me what does that mean/always what does that mean”, anti-sankarimme runoili siinä. Hän oli jo paljastanut jonkun varhaisen hoitajansa kuunnelleen paljon Billie Holidayta ja vastasi nytkin ensin ihan asiallisesti, mutta vaikeni sitten äkisti ja alkoi tuijottaa meikäläistä kuin nurkkaan ahdistettu eläin. . Eihän siinä olisi mitään järkeä!
West side -kundien juuret olivat kuitenkin aina syvällä bluesin ytimessä. Samalla syntyi yksi bluesin suurista ”mitä jos” -myyteistä. Matkalaukuissa käytetyt pyörät ja liukukahva sopisivat tähän paremmin. Kotelon päällä on kova kahva, josta on aika ikävä kantaa. Tämä art deco -tyylinen ruskea laatikko on niin söpö, että se sopii vaikka olohuoneen nurkkaan. Ominaista tälle tyylille on B.B. Mutta elämä on arvaamatonta. Testasimme comboa treenikämpälläni humbucker-, P90- ja Fendertyyppisillä yksikelaisilla kitaroilla, jotka kaikki toimivat hyvin Excelsiorissa. Laite suhtautuu positiivisesti myös säröpedaaleihin, joskin alapää menee hieman muhjuksi kovemmilla asetuksilla. Laatikko toi niiden erityispiirteet mainiosti esille. Kaksi 6V6-pääteputkea saa aikaan 13 watin tehon. Kingin viitoittamiin oppeihin perustuva kitarankäsittely, joka modernimmalla asenteellaan eroaa Muddyn ja Wolfin kaltaisten deltapohjaisten jättien vastaavasta. Muita west side -artisteja olivat esimerkiksi Otis Rush, Freddy King ja Buddy Guy. Normaalia tone-säädintä ei ole lainkaan. Parhaiten asia tuli selväksi gospel-vaikutteisessa ja äärimmäisen intensiivisessä, usein falsettiin kohoavassa laulutavassa, missä lajissa varsinkin Magic Sam on hyytävää sorttia. Meksikossa tehdyssä halvassa Fender Excelsior -putkicombossa on. Mittasin noin 99 dB äänenpaineen, kun laite oli täysillä. Mississippin Grenadassa syntynyt ja kasvanut nuorukainen muutti 19-vuotiaana pohjoisen Chicagoon, jossa levytti melkein välittömästi Cobra-merkille yhden suurimmista klassikoistaan. Laitteessa on peräti kolme sisäänmenoa, joista kitaralle tarkoitettu on säröisin, laulumikille sovitettu puhtain ja hanuriplugi kirkkain eli päinvastoin kuin vastaavissa vintagelaitteissa. E-LIIKE TEKSTI: ESA KULONIEMI PIRUNKEUHKOVAHVISTIN FENDER EXCELSIOR Hinta 290,www.f-musiikki.fi JOS PUTKIVAHVISTIMESSA ON sisäänmeno harmonikalle, niin se on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Tämä on hyvä peli rokkiin ja bluesiin. Vasta 32-vuotiaalla Magic Samilla oli tämän levyn äänityshetkellä tulevaisuus edessään. Tarjolla on vain volume sekä pelkkä bright/dark-kytkin, jonka edellisellä asennolla ei tee mitään, koska dark on niin hyvä. Ja entäs se kitarointi. Tämä kiekko äänitettiin jonkun hoksaavaisen kotimankalla livenä Berkeleyssa, Kaliforniassa vain viisi kuukautta ennen nuoren airuen kuolemaa. Lisäksi laitteessa on musikaalinen ja miedohko tremolo. Magic Samin loistavaa dramaturgian ja dynamiikkojen tajua tukee erinomaisesti muun muassa Howlin’ Wolfin ja Paul Butterfieldin bändeissä vaikuttanut rumpali Sam Lay. Painoa on 15 kg, joka on hieman liikaa tehoon nähden. Huhujen mukaan Fender Excelsior-combon tuotantoa ollaan lopettamassa, joten käy äkkiä ostamassa omasi, jos kiinnostaa! HEMMO PÄIVÄRINNE RAAKAA SYVÄBLUESIA OLISIKO HÄN OLLUT UUSI SAM COOKE. Tästä combosta on tehty myös vaaleansininen, vihreä ja beige pro-malli, jossa on parempi Eminence Legend -kaiutin, mutta painoa ja hintaakin on sitten enemmän. Kyseinen All Your Love on mu- MAGIC SAM Raw Blues! Live 1969 Floating World FLOATM6151 16 SOUNDI kana tälläkin livelevytyksellä. Excelsior on toteutettu esikuvana olleelle aikakaudelle uskollisesti minimalistisella tyylillä. Muotoillusta etupaneelista muodostuu E-kirjain ja logona on tyylitellyt miekat. Kyllähän Samuel Maghett (14.2.1937 – 1.12.1969) alias Magic Sam oli tehnyt jo 1950-luvun lopulta saakka sen verran veret seisauttavaa jälkeä, että paikka yhtenä bluesin historian sielukkaimmista artisteista oli sinetöity. Äänitystaso ei ole mitään hifiä, mutta asia tulee läpi: tällä keikalla Magic Sam oli liekeissä.. Myös biisirakenteissa oli uutta tanssittavuutta ja toteutustapaa joka sai oppinsa Ray Charlesin kaltaisilta protosoul-pioneereilta ja toisaalta – 60-luvulle tultaessa – myös päivän popista ja tanssirytmeistä kuten twist. Combon ääni voimistuu, kun volumea kääntää klo 12 kohdalle ja tämän jälkeen lisääntyy vain särö, joka on hy- välaatuista. Mollissa kulkeva, minimaalisella kitarabasso-rummut-kokoonpanolla toteutettu kaihoblues toimi yhtenä Chicagon nuoremman polven west side -koulukunnan airueena. Transsikamaa. Kotelo on takaa täysin avoin ja peräti 15-tuumainen kaiutin tuo oman klanginsa. Stax-levytyssopimus oli juuri sainattu ja sitten kuolema korjasi omansa pois. Kuuntelepa tältäkin levyltä vaikka I Feel So Good tai sen rinnakkaisversio Looking Good, jos haluat kuulla definitiivisen luennan Little Junior Parkerin alun perin John Lee Hookerin Boogie Chillun -teemaan perustuvasta boogiesta
Katso vastausta 5. Upein asia kitarasoitossa on se, että ei ole mitään sääntöjä, joten jollain omituisella tavalla homma toimii parhaiten tässä järjestyksessä. – Ykköskitarani on Epiphone Casino, korealainen, suoraan hyllystä. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Hän on niin kova, että pyyhkisi varmaan lattiaa meikäläisellä. Lisäksi mukana on Real McCoy RMC -wah-wah-pedaali. Kotona Austinissa minulla vakiojamppa nimeltä Bill Webb, joka on ihan nero siinä lajissa. – Princen. – Musta Ibanez Artist 20 -sähkökitara, vaahterakaulalla. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Menimme studioon, pystytimme kamat ja soitimme biisin. Pidän myös perusfuzzin raa’asta säröisestä luonteesta joka on melkeinpä liikaa; se saa suorastaan kirkumaan. Gibson ei niinkään. Ensimmäiset kolme oppimaani biisiä olivat Jackson 5:n I Want You Back, Stevie Ray Vaughanin Pride And Joy ja T-Bone Walkerin T-Bone Shuffle. Epiphone Casino on täysin ontto; kiertää koko ajan, mikä on joidenkin mielestä erittäin ongelmallista. – VAIKKA BLUES ON SUURI RAKKAUTENI, päätin muutama vuosi sitten olla rajoittumatta vain yhteen lajiin. Olen kuunnellut lapsuudestani saakka kaikkea musiikkia. Saan niistä aina hyvät kiksit. nen tai fraasin toistumista kaikuna parit kerrat. – Blak And Blu -albumini kakkosraita When My Train Pulls In. Käytän myös Analogmanin ARDX20 -delayta yhdessä Roland EV-5 -pedaalin kanssa, niin että kontrolloin viiveaikaa Rolandilla. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta mukaasi. Vaikutteiden kuuluminen musiikissani on siis luonnollista, sanoo Gary Clark Jr., jonka albumi Blak And Blu vietti tätä kirjoitettaessa 22 viikkoaan Billboardin bluesalbumilistan kärkikolmikossa. Vedetty livenä yhdellä otolla. Toinenkin fuzz löytyy, nimittäin Analogmanin Astrotone. Mitä efekteihin tulee, niin Fulltonen Octafuzz on suosikkini, se on niin kahjo. Rakastan punaista Epihoneani, mutta se on helposti korvattavissa. Asensin siihen vain Bigsbyn tremolokammen. Punaista Casinoa ja kullanväristä Kyser-capoa. Ky- seessä on Casinon rinnakkaismalli ja aivan uskomaton yksilö. Katsoimme oton jälkeen bändin kanssa toisiamme ja totesimme että se on siinä. SOUNDI 17. Joskus alan nimittäin luulla olevani aika hyvä, joten voisi olla terveellistä tulla Princen nujertamaksi. 4 Miksi juuri nämä. Ykkösvahvistimeni on Fenderin Vibro King. Minusta on kiva katsella Kyseria kitaran lavassa, vaikka en käyttäisikään sitä. – Wah-wah on minulle must. Delay on kiva, rakastan ää- 22 INVENTAARIO # GARY CLARK JR. Siksi se olisikin mielenkiintoista. Minusta se on pelkästään hauska piirre, jonka voi jollain omituisella psykedeelisellä tavalla kääntää edukseen kunhan vain oppii demppaamaan ja säätelemään volyyminappuloita. 8 Vintage vai uusi soitin. Korgin viritin on ketjussa ensimmäisenä, Octafuzz kakkosena, Astro Man kolmosena, sitten dilsat ja wah-wah viimeisenä. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Vai kenties käsityönä tehty. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. – Pakko sanoa että nappaisin vuoden 1968 Gibson ES-330 -kitarani. Yhtä lailla kuin Elmore James, Albert King, Magic Sam, Jimi Hendrix tai Motown on kehitykseeni vaikuttanut hiphop ja rap, tai grunge- ja punkbändit kuten Nirvana tai Sublime. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi/ komppi/biisi. – Teen itse minkä pystyn mutta en sotkeudu elektroniikkapuoleen. – Molemmilla on paikkansa. Octafuzz kuulostaa hiljaisella tasolla aivan sitarilta, pidän sen tuottamista äänikerrannaisista
SOUNDI-HAASTATTELU 18 SOUNDI TEKSTI: TERO ALANKO KUVITUS: VILLE PIRINEN
Uhmakas lauluntekijä ei peitellyt mielipitei tään, mutta samalla Bragg oli hiukan kiusaantunut asemastaan. Useissa tällaisissa paikoissa on joitakin suvaitsemattomia ja eri laisuutta pelkääviä ihmisiä. Kirjei den mukaan en ollut brittiläinen, he teroseksuaalinen, sosialisti enkä työ väenluokkainen. Konserva tiivinen rautarouva valittiin päämi nisteriksi kolme kertaa peräkkäin, mutta kaikki eivät olleet tyytyväi siä hänen tapaansa hallita. Nykyään Bragg perhei neen asuu Burton Bradstockin kyläs sä Englannin etelärannikolla. Kyseessä on hyvin henkilökohtainen albumi. Muun muassa The Guardian sanomalehden kolumnistina Billy Bragg on kirjoittanut lukuisia tarinoita rakastamas taan Lon toosta, jon ka liepeillä Barkingissa hän 55 vuotta sitten syntyi. Kaliforniassa paikallisten stu diomuusikkojen kanssa äänitetty Tooth & Nail on Billy Braggin ensim mäinen studioalbumi viiteen vuo teen. Heitä asuu myös kaupungeissa. Pitääkö paikkansa, että Burton Bradstock on hyvin oikeistolainen kylä. Thatcherin kuoltua Billy Bragg kehotti ihmisiä järjestäytymään, ei juhlimaan. Sen hyvin americanahenki nen tunnelma sopii erinomaises ti Braggin pohtiviin lauluihin. Hyvin pian useim mat naapurimme, myös sellaiset, SOUNDI 19. – Ei oikeastaan. Billy Braggista tuli vasemmisto aisen ajattelun tärkeä äänitorvi 1980luvun Britanniassa. Tärkeitä levyjä Billy Braggin diskografias sa ovat myös Wilcoyhty een kanssa tehdyt, suu ren amerikka kuva: Karen McBride K un Billy Bragg julkaisi en simmäiset levynsä, kärvis teltiin Britanniassa Mar garet Thatcherin hirmu hallinnon alla. a New England/I’m just looking for another girl.” Billy Braggin varhaisten levyjen äänikuva oli omintakeinen, sillä pak sulla murteella laulanut nuorukainen esiintyi pelkän sähkökitaran säes tyksellä. Tunne tuimmassa kappaleessaan A New England hän laulaa: ”I don’t want to change the world/I’m not looking for laisen folkmuusikon Woody Guthrien julkaisemattomiin teksteihin sävelle tyt Mermaid Avenue albumit. Loistavasta Talking With The Taxman About Poetry albumista (1986) lähti en hänen levyillään on kuultu lukuisia vierai lijoita, usein perinteis tä rockbändiä rumpui neen kaikkineen. ”Yritän yhä ymmärtää maailmaa samasta näkökulmasta kuin 1980-luvun alussa.” 1980-luvulla Billy Braggia kutsuttiin sydämen sosialistiksi. – Luultavasti käsityksesi juontuu siitä, että muutama vuosi sitten fa sistit lähettivät kymmenille kylän asukkaille kirjeitä, joissa heitä keho tettiin ajamaan minut tieheni. Uusi Tooth & Nail on hänen ensimmäinen studiolevynsä viiteen vuoteen. Toki mukana on pari yhteiskun nallista kannanottoakin. Mielestäni se on samanlainen kuin muutkin vastaavat paikat. Nykyään Billy Bragg pyrkii julkaisemaan poliittiset laulunsa tuoreeltaan internetissä. Jonkun oli asetuttava myös pienten puolel le
– Itse yritän yhä ymmärtää maailmaa samasta näkökulmasta kuin 1980-luvun alussa. Nykyään kuka tahansa voi esittää mielipiteensä julkisesti, mutta kuka tahansa ei osaa soittaa kitaraa tai tehdä voimakkaita lauluja. Heidän politiikkansa ei ole johdonmukaista eikä järkevää. – Tiedätkö Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen (United Kingdom Independence Party). Käyttämämme marxilainen kieli, jolla ilmaisimme ajatuksemme ja ideamme, ei merkitse enää mitään. On kuitenkin vaikea uskoa, että vaikkapa blogit tai Twitter voisivat saada ihmiset lähtemään kaduille vaatimaan muutosta. England/Half English -albumi (2002) oli vastauksesi äärioikeiston nousuun Britanniassa. Olen todella mielissäni siitä, että vuoden 2010 parlamenttivaaleissa heidät pyyhkäistiin pois Dagenham And Barkingin valtuustosta. Työväenpuolue kuitenkin hävisi vuoden 1987 vaalit ja Red Wedge hiipui pois. 1980-luvulla vallinnutta poliittista diskurssia ei oikeastaan ole enää olemassakaan. Sen jälkeen heidän pitää päättää, tukevatko he todella heidän ajatuksiaan. Minun sukupolveni, ja sitä edeltäneiden 1960- ja 1970-lukujen sukupolvien, piti taistella oikeudestaan saada musiikkiaan kuultavaksi. Se on suuri haaste vaikka blogitekstien kirjoittamiseen verrattuna. – Monet asiat ovat muuttuneet sitten Red Wedgen aikojen. He eivät ole kiinnostuneita paremman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan luomisesta. – Kyllä. Siihen on tietenkin syynä Neuvostoliiton hajoaminen. Musiikki ei edusta enää samoja asioita kuin 30 tai 50 vuotta sitten. Pitää vain löytää tapa kukistaa heidät. – Kaipaan ja en kaipaa. Se oli tehdä lauluja, soittaa kitaraa ja lähteä esittämään niitä lauluja. Heitä ohjaa ainoastaan heidän kapea määritelmänsä siitä, mitä on olla brittiläinen. Miksi useimmat nykymuusikot välttelevät politiikasta puhumista. – Kitaran soittamisen ja laulujen tekemisen opettele- tä he ovat löytäneet siihen muita tapoja. Musiikki ei vain ole enää sen ensisijainen väline.” kuva: Soundin arkisto oikeasti vain rasisteja puvuissa. minen on aika iso homma verrattuna moneen muuhun asiaan. – Poikani on 19-vuotias. Sitä ei käytetty tv-mainoksissa. En ole vielä tajunnut kaikkea. Jollain tavalla England/Half English tosiaan oli minun vastaukseni siihen. – Kansallispuolueen huippuhetkenä edellisellä vuosikymmenellä kasvukaupungissani Barkingissa heillä oli 12 paikkaa paikallisvaltuustossa. Hänen suosikkimusiikkinsa soi joka paikassa. Nykyään sellaista ei enää oleteta. He tulivat toiseksi. Sen perusteella on mahdollista ajatella, että heidät on tuhottu demokraattisena voimana. Nyt se viitekehys on kadonnut. He menettivät kaikki vanhat paikkansa eivätkä saaneet lainkaan uusia. Eikä kuka tahansa ole valmis kiipeämään yleisön eteen esittämään omia laulujaan, testaamaan niiden voimaa julkisesti. Uskallan sanoa, että hyvin harvat tukevat. Ainakin haluan uskoa niin. Kun aloittelin 30 vuotta sitten, meidän kuva: Andy Whale joiden tiedän äänestävän konservatiiveja, tulivat minun tuekseni. Kaipaatko koskaan niitä aikoja. Olisi surullista, jos nuoret eivät enää haluaisi muuttaa asioita. Ymmärrän, miksi nykyään on vähemmän poliittisia lauluntekijöitä, mutta toivoakseni ihmiset eivät ole vähemmän omistautuneita ja aktiivisia. – Täällä oli vastikään parlamentin välivaalit. Kansallismielisen ja kaikenlaisia typeryksiä tulvivan Perussuomalaiset-puolueen kannatus ei ole ainakaan vielä romahtanut. – En kuitenkaan usko, että mikään näistä uusista tavoista on yhtä voimakas kuin musiikki. – Täytyy myös muistaa, että esimerkiksi Bradley Manningin (Yhdysvaltojen maavoimien sotilas, jota epäillään salaisten dokumenttien vuotamisesta WikiLeaksiin ja joka on ollut vangittuna vuodesta 2010 lähtien) oikeudenkäynnistä on keskusteltu internetissä paljon laveammin kuin vaikka Leonard Peltieris-. Ovatko asiat tällä hetkellä yhtään paremmin. Se ei ollut läsnä kaikkialla. – Neuvostoliiton olemassaolo pakotti politiikasta keskustelemisen tiettyyn viitekehykseen. Eastleighissä asettui ehdolle lähes 20 ehdokasta eikä heistä yksikään ollut Britannian kansallispuolueesta (British National Party). He ovat puhtaan populistinen, maahanmuuttoa vastustava puolue. Siinä kaikki, mitä tiedän äärioikeiston aiheuttamista ongelmista kylässä. Meidän pitää vain jatkuvasti haastaa heidät ja heidän ajatuksensa. – Kotikaupunkini esimerkin perusteella luotan siihen, että heidän kaltaisilleen ihmisille äänensä antaneet ihmiset tajuavat nopeasti, mistä on kyse. Se on rohkaisevaa, sillä heidät valtuustoon äänestäneet ihmiset ilmeisesti tajusivat, millaisia tyyppejä he olivat eivätkä halunneet tukea heitä enää. Olen todella onnellinen, että Barkingin ihmiset eivät hyväksyneet sitä. Nyt voi blogata, lähettää viestejä Twitteriin, kirjoittaa Facebookiin tai vaikka tehdä pienen poliittisen elokuvan YouTubeen. Vaihtoehtoja on paljon enemmän. Sellaisia puolueita on joka maassa. Ainoa lohduttava asia on, että heidän suosionsa ei ole ollut missään pysyvää. – Kuten sanoin, sellaisia ihmisiä on joka paikassa. SOUNDI-HAASTATTELU 20 SOUNDI rakastamamme musiikki oli sellaista, mitä vanhempamme eivät rakastaneet. Heidän perusteensa eivät ole loogisia. Ajattelen, et- ”Poliittinen keskustelu ei ole kadonnut minnekään. Suomessa tunnutaan kulkevan vielä väärään suuntaan. Eiköhän juuri siitä ollut kyse esimerkiksi Lontoon opiskelijamellakoissa pari vuotta sitten. He ovat – Kun aloitin, kaltaiselleni työväenluokan nuorukaiselle oli tarjolla vain yksi media, jonka kautta voi saada äänensä kuuluviin. – He ovat yhteiskunnallista kahtiajakoa aiheuttava voima. Haastatteluissa meidän oletettiin puhuvan vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Myös ajatus muusikoista vaihtoehtoisen yhteiskunnan edustajina on kadonnut. Konservatiivisen puolueen ja pääministeri Margaret Thatcherin syrjäyttämiseen tähdänneen kollektiivin keskeisiin hahmoihin kuuluivat myös Jimmy Somerville ja Paul Weller. Olit perustamassa työväenpuoluetta tukenutta Red Wedge -ryhmittymää 1980-luvun puolivälissä. Ne olivat hienoja aikoja ja toisinaan kaipaan sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka samaan asiaan uskominen sai aikaan. On enemmän medioita, joiden kautta saat mielipiteesi ainakin jollain tavalla esiin. He olivat hyvin menestyksekkäitä Eastleighin välivaaleissa
Tai ensin Temptations lauloi Just My Imaginationin ja sitten Marvin Gaye Abraham, Martin And Johnin. Joskus tietenkin joku asia iskee niin kovin, että minun on pakko tehdä siitä laulu ja äänittää se heti. En ollut ihan varma, mutta ajattelin sen olevan yrittämisen arvoista. Emme saaneet unta, joten lähdimme kävelemään kaupungille. Täytyy tosin myöntää, että nykyään Morrisseyn kommenttien sisältö taitaa johtua eniten siitä, kummalta puolelta petiä hän on sattunut nousemaan ylös. – Kyseinen tapaaminen potkaisi tapahtumaketjun käyntiin. – Olen rakastanut soulia aina, siis paljon ennen punk-aikaa. Se ei ollut kovin syvällisesti artikuloitu, mutta sitä saattaisi olla aiheellista tutkia. 1.3.2013, puhelinhaastattelu SOUNDI 21. Että sodat ja atomipommit ovat toistensa tappamista rakastavien heteromiesten juttuja. – Juuri siitä. Kun sitten tulee varsinaisen albumin aika, sitä varten tekemäni laulut tuppaavat olemaan reflektoivampia ja henkilökohtaisempia. Niin siinä kuitenkin kävi. On hyvin helppo väheksyä sellaisia, jotka ovat vain poliittisia lauluntekijöitä. Tamla Motown Chartbusters -albumit olivat ensimmäisiä itselleni äänittämiäni kasetteja. Uskoakseni hän yrittää aiheuttaa niillä kauhistusta. – Yksi syy, miksi Tooth & Nail ei ole yhtä poliittinen kuin ensimmäiset levyni on se, että internetin ansiosta voin julkaista poliittiset lauluni välittömästi. Kun punk tarjosi meille uuden nollavuoden, minun oli mahdoton irrottautua vanhemmista levyistä. Näimme hänet monta kertaa ja se rupesi tuntumaan jotenkin pelottavalta. Esimerkiksi Never Buy The Sun on juuri sellainen. – Monet sellaiset ihmiset, jotka eivät ole koskaan käyneet keikoillani tai kuulleet levyjäni, luulevat tietävänsä kaiken minusta ja musiikistani. Tiesin, että minun pitäisi tehdä uusi levy ja Joe sanoi, että sen voisi äänittää viidessä päivässä. Onko sinulla erityisiä muistoja Suomesta. Jos rahoitat kaiken itse, sinun pitää käyttää aikaa myös infrastruktuurin rakentamiseen ja sinulla pitää olla rahaa tililläsi pystyäksesi siihen. Hän sanoi jotain siihen suuntaan, että homoseksuaalit miehet eivät tapa toisiaan, koska he rakastavat toisiaan. – Albumin julkaiseminen vaatii paljon suunnittelua ja asioiden ajattelemista etukäteen. Sen vuoksi tiedämme enemmän Manningin tapauksesta. Ajattelin, että huonoimmassakin tapauksessa minulla olisi albumin perusta valmiina. Kuitenkin teen lauluja oikeastaan vain silloin, kun suunnittelen levyä tai joku pyytää minua tekemään laulun jotain projektia varten. Tarttuminen tällaiseen projektiin, johon kuuluu muun muassa suomalaisen toimittajan kanssa puhuminen, vaatii paljon suunnittelua. Ilmeisesti hän oli tunnistanut meidät. 1980-luvulla en tehnyt paljon muuta kuin lauluja. Miksi. Uusi levysi äänitettiin yli vuosi sitten. – Etenkin soulia olen kuunnellut ja rakastanut aina. – Koska kukaan ei enää koputa oveeni ja tarjoa minulle rahaa. Tai sitten minulla olisi hyvin kalliit demot albumin biiseistä. Ja jos sitä on jo tutkittu, haluaisin saada sellaisen tutkimuksen luettavakseni. – Se kuuluu hänen rooliinsa. Ne päivät ovat takana. Hän oli samoilla festivaaleilla esiintynyt David Byrne. Ihmiset ajattelevat tietävänsä kaiken Billy Braggista. Itsensä sivulliseksi tunteneen nuorison tärkein ääni 1980-luvun Britanniassa oli The Smiths. – Viime vuosina olen julkaissut levyjä, joita myyn keikoilla ja nettisivujeni kautta. – En sanoisi, että levy syntyi vahingossa, mutta ei se myöskään ollut suunniteltua. Hänen syntymästään tuli viime vuonna kuluneeksi sata vuotta. – Jotkut, tai oikeastaan aika monet, hänen kommenteistaan ovat harkitsemattomia tai suhteellisuudentajuttomia. – Kalenterissani oli myös paljon muuta. Olen tehnyt tätä 30 vuotta enkä oleta olevani yhtä suosittu kuin 1980-luvulla. Pakko myöntää, että se on todella ärsyttävää. Ne päivät ovat takana.” kuva: Soundin arkisto tä (Amerikan alkuperäiskansojen oikeuksia ajava aktiivi, joka tuomittiin vuonna 1977 elinkautiseen vankeuteen kahden FBI-agentin murhasta ilman suoria todisteita). Siinä asiassa musiikki on syrjäytetty. Miltä tuntui odottaa sen julkaisua näin pitkään. Se ei myöskään ole halpaa. Menin Kaliforniaan tapaamaan (tuottaja) Joe Henryä ja puhumaan siitä, mitä voisimme tehdä. En kuitenkaan valita siitä. Siinä suhteessa olen realisti. Pidän myös Staxille lauluja tehneistä Dan Pennistä, Spooner Oldhamista ja Chips Momanista. Ennen vanhaan levyyhtiö teki kaiken puolestani, mutta sellaisia levy-yhtiöitä ei enää ole. Mitä mieltä olet Morrisseyn viimeaikaisista, usein aika kummallisista purkauksista. – Ollakseni täysin rehellinen, en tee. Oli aamuyö ja aurinko paistoi. Olen aina pitänyt erityisesti Smokey Robinsonin ja Holland-Dozier-Hollandin tekemistä kappaleista. Edellisen albumini jälkeen olen laittanut ainakin viisi poliittista laulua vapaasti ladattavaksi internetiin. Oliko tarkoituksesi korostaa sitä, että kirjoitat myös muita kuin poliittisia tekstejä. Sen kirjoittamiseen kului vain muutama tunti. – Joskus villeinä päivinä teimme festivaalikeikan jossain pohjoisessa. Teen myös monia muita asioita. En voinut kääntää koko hommaa ylösalaisin senkään takia, että tarvitsin Australian-kiertueesta saamani rahat pystyäkseni promotoimaan albumia kunnolla. Se mitä tapahtui Peltierille, tapahtui ennen internetiä. Jo vuonna 1986 ilmestyneellä Levi Stubbs’ Tears -singlellä oli monia The Four Tops -viittauksia. – Aiemmin minun olisi pitänyt odottaa seuraavaan albumiin asti saadakseni nuo kappaleet julki. Raapustan muistiinpanoja jatkuvasti ja nauhoittelen melodioita iPhoneeni. Musiikki ei vain ole enää sen ensisijainen väline. Tavallaan imin niitä levyjä kuuntelemalla amerikkalaisen ihmisoikeuspolitiikan itseeni kuin vahingossa. Rahoitit albumin äänitykset itse. Että jos kaikki miehet olisivat homoja, maailmassa ei olisi sotia. – Oletko muuten kuullut uuden levyni. – Kyllä. Itse asiassa se, että elin vuoden verran Tooth & Nailin kanssa ja mietin, miten parhaalla tavalla hoitaisin sen julkaisun, tuntuu jälkikäteen järkevältä. Siinä kommentissa oli mielestäni ideaa. Olet sanonut, että et ole poliittinen lauluntekijä vaan rehellinen lauluntekijä. Lopulta mies pysähtyi kohdallemme. Sen jälkeen minulla oli pieni dilemma, sillä tiesin, että minulla on töitä koko vuodeksi Woody Guthrie -arkiston kanssa. Että jos siitä ei tule kerralla valmista, voin jatkaa myöhemmin sen päälle rakentamista. Lauluja pankkikriisistä, salakuunteluskandaalista, säästötoimien vaikutuksista tavallisiin ihmisiin ja niin edelleen. Heillä on omat käsityksensä minusta ja niitä on vaikea muuttaa, etenkään kun he eivät varsinaisesti kuuntele laulujani. Silti minun täytyy myöntää, että pidin yhdestä viimeisimmistä tosi paljon. Oletko aina kuunnellut soulia ja countrya. Kun nauhoitimme levyn tammikuussa, minulla oli jo Australian kiertue sovittuna lokakuuksi. Tämän oli tarkoitus olla aasinsilta siitä puhumiseen. Se aika on takana päin. – Ajankohtaisia lauluja tekevälle tällainen välittömyys on todella arvokasta. Nyt en pidä laulujen kanssa samanlaista kiirettä. Ei ristinsielua missään, ainoastaan yksinäinen valkoisen pukuun pukeutunut mies, joka ajoi polkupyörällä ympäriinsä. Niitä ei tarvitse saada julki heti. He tietävät, että teen lauluja kommunismista ja siinä kaikki. – Kirjoitan paljon muita asioita: kolumneja sanomalehtiin, blogitekstejä, kirjoja ja niin edelleen. Minulla on joitain todella erityisiä muistoja Suomesta. Poliittinen keskustelu ei ole kadonnut minnekään. Olen toki. – Hyvä. – Internet on hyvä foorumi poliittisen keskustelun käymiseen ja tiedon levittämiseen. Teetkö uusia lauluja koko ajan. Jo 12-vuotiaana kuuntelin Tamla Motown Chartbusters Volume 5 -levyä, jolla oli peräkkäin joku Jackson Fiven hitti ja Edwin Starrin laulama War. Nyt kirjoitin Never Buy The Sun -kappaleen perjantaina, esitin sen ensimmäisen kerran lauantaina ja sunnuntaiaamuna se oli internetissä katsottavana pienen videoklipin kanssa. – Itse asiassa ajattelin, että valmis albumi viidessä päiväs- sä olisi epätodennäköisin vaihtoehto. Ne eivät ole samalla tavalla välittömiä. ”Kukaan ei enää koputa oveeni ja tarjoa minulle rahaa
Kelataan siis nauha alkuun. Lähes jokaista kommenttia seuraa sydämellinen röhönauru, jota tallentuu nauhalle yhteensä minuuttitolkulla. Toimiston nojatuolissa, keskellä kirkasta päivää ja kahvimuki kourassaankin Paten tarvitsisi vain huudahtaa ”Kädet!” ja minä tottelisin. Enkä ole edes syntyperäinen tamperelainen saati Ikuria nähnytkään. Siinä se Ikurin turbiini istuu, tuijottaa silmiin terävästi ja nauraa. kuva: Harri Hinkka PATE MUSTAJÄRVI. HAHMOA HARTIOILLAAN 22 SOUNDI On se rock, ei voi mitään. Harvoin on haastattelun litterointi ollut yhtä mukavaa
laulettu, juotu ja poltettu. sin tuli levyllinen Juicen levyiltä tut– Ja nyt kun taas menee puhnäkin Sundqvistin Mikalle ja myös raan sanoen, Pate huokaa syvään. miettiä, että onko mulla mitään sa– On toki. lä tavalla päälle ja muodostui välillä tarkkojen konseptien merkeissä: en– Kiitos ja kunnia kuuluu ensin– Mä olin ihan lataamokamaa suoongelmaksikin. teista, Pate lisää. Paulia. Miksi mä sellaista soololelaulaa esimerkiksi tämän levyn biimutta soolohommassa on ripaus Lavajännityksen laukaisemiseen vylleni laittaisin. Mä olen aivan kaus muusikkoja kohtaan, saatana. tuja biisejä (Ollaan ihmisiksi, 2009), – Tammikuun lepäsinkin sitten ihan tailla lavalle, niin siellä se jännitys Viitasen Janille, joka mua nykyään sitten nippu Johnny Cash -klassion edelleen olemassa. dettiin ihan sen jännityksen takia, tunnetilassa vaan mylviä, täytyy vämaan aikaan valmisteltu soololevy Pate muistelee. Pyysin, että vaatinut oppimista. avata suunsa, hän tiputti mikrofodaita tai remuenglantia. Kyllähän sen huomaa, jos män itseni. ne olisivat voineet yhtä hyvin puhua sesti ei puhuta siitä, että onko korkki – Niin jännittääkin!, Pate myönmandariinikiinaa. tystä. hieno jätkä ja perkeleen ITSE HUOMAA, NIIN SITTEN SE LOPPUU Tuolla kun istutaan konsertkova soittaja. Ne osaa sanoa rauhallinen ja paikoin iskelmällinensilleen, ettet sä muserru ja louk– Kyllä se veto loppuu. S MÄ MUUSIKOKSI N LOUKKAUS O ”J O maailma! – Ja sitten keväällä, kun SE LÄ YL K SANON, NIIN A.” Edellisellä N.Y.T.-sooloMiksi et itse tehnyt tällä mennään Popedan kanssa vetämään N A AT SA , N A TA H kiertueella illat alkoivat kertaa ainoatakaan tekstiä. Ja se oli siellä yksin, luuttinen Nollapiste voisi sen tehdä. itse! Niistä tulee myötähäpeä, että älä nyt yritä... että nyt sentään tietää missä on ykkyllähän se osaltaan oli sitä, että vekönen ja että et sä voi saatana ihan Popedan hektinen keikkatahti ja saluu mennä. Esimerkiksi tälpitkään vetele tuolla tyylillä! Ja onvaltakunta täysin, mutta tässä sooloTampere-talossa ja olin aivan hallainen biisi: ”kokolattiamaton alla han sitä välillä ääni ollut todella hommassa on enemmän mukana se vaanii nenämies!” Ehkä joku Absohuonossa kunnossa kun on rundattu, tioissani juuri siitä, että se osaa juvalkoinen kaveri. pin henkilökuntaa kiinnostaa, kuinka tiettyjen asioiden käsittäminen on sen on pikkuhiljaa oppinut, että milKun puhutaan Paten tasoisesta le- loin täytyy pitää kunnon breikki. Se oli ihan maagista rockin ryskeitä, jotka oli kuin huonoa kehittynyt laulajana. Varsinkin villillä 1980-luvulla jolla on se hanko, ja se toinen kaveri, myös paljon biisejä, jotka eivät teksse ja toi ja tää – ihan ammattilaulajia siinä aivan saatanan hiljaisessa sajolla on valkoiset siivet, Pate filosolissa! Mutta se laukaisi sen tilanteen. Ne on hienoja jätkiä ja täysin, ja sillä välin jätkät tekivät koita (Musta, 2010). Joo-o, on se kovaa puuhaa! Jonne Aaron piipahti taannoin Soundin toimistolla ja kertoi napanneensa viime hetkellä yhden sinulle antamansa biisin takaisin omalle soololevylleen. jostain otosta, oli se joko hyvä tai Olen nähnyt sinut useita kertoja ihan saatanan hyvä. laulujen ohella tarvittukaan – hän teksti: MIKKO MERILÄINEN SOUNDI 23. – Popeda on sen punaisen jätkän – Mä katselin Kris Kristofferssonia – Tuli, montakin. se bändi ei soita Popedaa. Mutta toisaalta ei... myöten – sanoi, että et kyllä poika foi. Ei mene jakeluun. Olisitko voinut – Popedassa on vokalistina Pate, se sen olemus. Tietysti siellä on välillä biisejä, listä ja jopa lohduttavaa, että vaikka – Ja naissuhteista, Pate lisää ja röMutta eipä Patea paljon studiossa jotka on enemmän Patea kuin Pate Pate on kukkoillut rockbändin keuhähtää kovaääniseen nauruun. niillä on hyvä korva. Että huh huh, laulattaa. – Sitten se jäi tietylEDELLISET KAKSI SOOLOA menivät hän kuunnella bändiäkin. Siellä on vähän kuin Popeda bändinä ja joku koittaa olla meikäläinen. olivat vaatineet veronsa. Mä– Soolohommissa oppii aina uutta nottavaa muuten kuin laulamalla. Kuten että kun mä teen soolokeikkoja, niin – En. Enimmäkseen mä en muista enkä osaa mitään! pohjat. SIINÄ ON JOTAIN todella inhimiltäen. JA JOS EI SITÄ viikonloppu ja hulabaloo päällä ja remmin mimmejä. Ja jos ei HAASTATTELUN JÄLKEEN Pakin Patentoitu täyttyy varta vasten kaannu. omia levyjään kuuntelee, että jotain sesta ole kiinni, mutta Popeda on – Silloin 80-luvulla kun tuli kaikenon oppinut. Täytyy vähäksi aikaa – Niitä tulee yllättävän paljon koko katkaista välinsä koko maailmaan. – Saatana, nappasi hienon rallin itselleen!, Pate nauraa. Eräänäkin iltana yleisö istui kän keskellä alkaa kuuntelemaan joiToisaalta, sinun instrumenttisi on Pate pysähtyy hetkeksi miettihiirenhiljaa ja juuri kun Paten piti tain demoja, missä joku vetää diipaollut laulu, ja onhan sekin varmasti mään ja keksii osuvan vertauksen. tää. Ja haastattelu meni ja mistä me oikein vaikeaa. sillä sitähän riittää: Popeda on tehtehdä Dean Martin -meiningillä, että – No en! Jos mä muusikoksi itnyt 19 studioalbumia ja siinä sivussa joku käsikirjoittaisi valmiiksi sanotseäni sanon, niin kyllä se on loukPate on onnistunut rakentamaan tavaa biisien väliin. lilla jo vuodesta 1977 saakka – siis kuvailee itseään lähinnä kahvinkeityli 35 vuotta! – niin ramppikuumetta täjäksi. Mutta olin ja tutustuu uusiin jätkiin, Pate miettii – Se on eri asia sanoa jotain Poniin huono rumpali, että mut pistetparia viikkoa ennen kiertueen alkua. – Siitä olisi kyllä tullut hieno, mutta toivotaan että Jonne tekee siitä hyvän version itselleen. Puhutaan siis musiikista, – Nytkin mietin, että pitäisikö tään instrumenttia. mään maailman tappiin. Millaiset piirteet kuulostavat sinun korvaasi liian ”patelta”. Jos joku kysyi mielipidettä pukkaa yhä. Ja että lauletaan panemisesta ja ryyppäämisestä. pa-treenit Yo-talolle, niin on taas MUUSIKKOJA KO aina akustisella osuudella, – A, mä en ehtinyt ja B, en henkeä nähdä vanhat jätkät ja lähteä mikä ei ainakaan vähentänyt jännijaksanut siinä kaiken hässävetäisemään festarit läpi. Soolona uskallan olla enemon toki olemassa keinoja. peda-keikalla, koska jengi on kuitiin laulajaksi. On ollut loistavia soittasellaista teatteria. Piru versus enkeli, Pate versus eikä edes mikään virtuoosi laulajana Ja sitten oli sellaisia ihan ilmiselviä Varmasti sinäkin olet kuitenkin Pauli. biisi sekä teksti, kiitos. Popedaa. hän aloitin rumpalina. Komulaisen Okkea, joka on bändi soittaa helvetin lujaa. Nyt on hieDRAMAATTISEMMIN.” tisalissa ja keikka alkaa seitnoa lähteä sen kanssa tien ITSEÄNI semältä, se on niin toinen päälle. kokonaan, ei siitä tule mitään että pysynyt kiinni, vastaan pokkaa pikaista ole pulaa. ajan. tässä lepäilisin. – Sellainen teennäinen äänen rikkominen. tinsä takia sopineet sinun suuhusi. – Ei siihen totu, en mä ainakaan. – En mä ikinä ole laulutunteja ottioillaan ne kaks jätkää: punainen – Se oli kuin olisi tykillä ammuttu Tuolla metodilla varmasti tuli tanut. – Ihan kuin Aku Ankalla on harnin lattiaan. Jotkut tuohon pystyy. myös soolouran, jonka yhdeksäs onneton siinä! Tai sitten pitää ihan Onko se koskaan harmittanut. Tulin takaisin ja lauloin biisit. Mutta kyllä lauluista. Tai ei kai se uskaltamipäihteet. Sinähän et taida osata soittaa miSelvä. Se tökkää heti. Mutta se oli – En ole ikinä tuntenut esitenkin kohtalaisesti kännissä ja on hyvä, koska laulajat saa pamerkiksi (kosketinsoittaja) ”KYLLÄ SE VETO LOPPUU. Jani katsoo mua välillä, gendasta ja hänen myynti- sekä rajuttelimme. Ja siinä näyteljia ja auttajia tuossa matkan varrella, laista nappailtua ja vedeltyä, niin VIIME VUODENVAIHTEESEEN tulmässä on mukana sekä yleisö että bändi, ja kaikki tietää miten sen kuu- taessa Pate huomasi olevansa loppu. tai soittajana. vierestä kuin jotain ping pong -peliä. tella ihmisille. sitä itse huomaa, niin sitten se lopten levy-yhtiön Ratas Music GrouPauli Antero Mustajärvelle tehdyistä – Kun ei ole oikea muusikko, niin puu dramaattisemmin. merkkipaalu on tuore Patentoitu. – Sopii! Eikä myöskään naissuhKyllä mä varmaan tulen jännittäNe on muusikoita. Ihan sama kuin se, sejä nuorempana. että etkö sä ihan oikeasti kuule tätä kyllä mun pitää silloin häippäistä – Lähinnä siitä, että onko korkki diosoittomääristään, ei biisiehdokjuttua! No en. Mä vaan seuraan kiinni vai auki. sekä Popedan että soolobändin keu– Ja välillä kun herrat keskusteli lilla, ja olen ollut huomaavinani, että keskenään, niin se kieli ja termistö SINULLE VARMAAN SOPII, jos soolokeikoilla sinua jännittää paljon mitä ne käyttää on sellaista, että tässä haastattelussa poikkeuksellienemmän
ja kitaristilaula in m o d o B f O elee. Ale Angelesin ja s o L , sa is ss u keikkab lla. n lomamatka ä ä d y ä k sä ltaa is kämp kannessa vae n y v e -l m o d o t hahmo Uuden B katemies. hitaimman b - Sen olen oppinut, että mieluummin vetää helvetin hyvän keikan kuin hyvät kännit! 24 SOUNDI kuvat: Jarmo Katila BODOMJÄRVEN YLLÄ. Ja sama v ä st y a it e ll o man ja varhain ku omin nopeim d o B t u n ta it on kirjo iisin. Ny ii v t u n tu u jo en liian räntäsateese telee levyllä is u m i x le A , lla hän on paikallaan iään. Children ä nyt kuumott tt e , ä tä n ö umi y sas studioalb k Alexi Laiho m e d h a k in d n että bä an Ei vain siksi, uun alussa va k sä e k y y st e ilm yt aivan Halo Of Blood oa on kestän k u ta a k ik e k in ä itsee kuitenk sen takia, ett ja si ti o k a e ik xin o Helsingin tarpeeksi
Pisin oikea tauko meillä on ollut kai kuukausi, mutta ainakin mulla alkaa pää seota sen jälkeen. Children Of Bodomin kokoonpano on säilynyt läpi vuosien. Yhtyeen, joka teki neljä vuotta myöhemmin esikoislevynsä Something Wild ja muutti nimensä Children Of Bodomiksi. – Meille on tärkeä ja pyhä asia, että bändi ei ole mikään projekti vaan siinä pysyvät samat sällit, Alexi sanoo. – Vaikka mä kirjoitan periaatteessa kaikki biisit, ei musiikki olisi samaa jos jätkät eivät olisi messissä. Ei siellä äänittäminen ollut niin erilaista kuin etukäteen pelkäsin. Alkuvuosien aikana vaihtuivat kosketinsoittaja ja basisti, mutta vuonna 1997 julkais- tun Something Wild -esikoisalbumin jälkeen on tapahtunut vain yksi muutos. – Olihan se kokemus, kun lähdin 19-vuotiaana Impaledin kanssa Meksikoon! Jos australialainen aboriginaali lähtisi hiihtämään kahdeksi viikoksi Islantiin, se ajaisi varmaan saman asian. Mutta siihen ei ole hyydytty. – Siitä on tosiaan kaksikymmentä vuotta kun bändi perustettiin ja ekasta levystä on kuusitoista vuotta, Alexi Laiho laskee. Jos emme ole rundilla, teemme uutta levyä. On oltu joko keikkabusseissa tai lentokentillä. Tilalle saatiin Stonessa kitaristiuransa aloittanut Roope Latvala, joka on viihtynyt sen jälkeen Bodomin leirissä. Alexin laulut taas äänitti ja tuotti Hypocrisy- ja SOUNDI 25. On niilläkin isot roolit tässä bändissä. – Se on valitettavaa, että niiden kanssa ehti tehdä vain muutaman rundin, kun Bodomilla alkoi olla liikaa omia kiireitä, Alexi hymähtää. – Kun vuokrakaan ei ole ihan halvimmasta päästä ja kämpällä viihtyy viisi viikkoakin putkeen, totta kai se kannattaa käyttää hyväkseen. – Kukaan ei vain ole palanut loppuun. On kulunut tasaluku siitä kun koulupoika Alexi Laiho perusti kaverinsa Jaska Raatikainen kanssa IneartheD-nimisen bändin. Kun kaikki asuu stadissa, mietin että oma elämä saattaa sotkeutua äänityksiin, mutta ei niin käynytkään. Ei meistä ole aikuistumaan, me digataan niin paljon livenä soittamisesta. Olihan meillä ambitio, että saataisiin levydiili ja jos myytäisiin tuhat kopiota maailmanlaajuisesti, se olisi ihan jees. Children Of Bodom on laittanut Helsingissä sijaitsevan treenikämppänsä niin hyvään kuntoon, että uusi levy päätettiin äänittää siellä rumpuja lukuun ottamatta. Mutta kun eka rieska saatiin pihalle, alkoi tapahtua niin paljon ja niin nopeasti, että asioita ei ole edes ehtinyt ihmetellä. En voi olla kuukautta pitempään tekemättä mitään. Ei sinua kaduta, ettet jäänyt soittamaan Impaled Nazareneen. Jos jotain tarvittiin studioon, muut hommat osattiin jättää väliin. Raakaa työtähän tämä on ja me ollaan kaikki vietetty koko aikuiselämämme tien päällä. Levyn äänittäjäksi valittiin Mikko Karmila, joka piti huolen myös aikataulujen sujumisesta. Jo ekalla levyllä saatiin jalka oven väliin ja päästiin hyville rundeille. teksti: JUHO JUNTUNEN N yt eletään juhlavuotta. – Oltiin kai neljäntoista kun alettiin työstää musiikkia. Sinähän olit kitaristina tuossa Mika Luttisen bändissä kun se julkaisi Nihil-albuminsa vuonna 2000. Kitaristi Alexander Kuoppala lähti kotiinsa kesken maailmankiertueen vuonna 2003
– Jenkki- ja muidenkin rundien takia me ei olla soitettu paljoa Suomessa, mutta kyllä siihenkin kannattaa satsata. – Tuon rundin jälkeen me tehdään Kanadassa omia headline-keikkoja. Alexi myöntää, että Halo Of Bloodin musiikissa on menty tavallaan kolmen ensimmäisen albumin tunnelmiin. Soitossa on juttuja 80-luvun tukkahevistä blackmeta- liin. Siksi meillä onkin kesäkuussa kokonaista neljä festarikeikkaa Suomessa, ja silloin on tarkoitus antaa ihmisille hyvät bileet! On tärkeintä että jengillä on hauskaa! Children Of Bodomilla alkaa kesäkuun lopulla Yhdysvalloissa Rockstar Energy Drink Mayhem -festarikiertue, joka kestää aina elokuun alkuun. Vuodessa menee parisataa päivää rundeilla! kuva: Timo Isoaho Pain -bändeistä tuttu Peter Tägtgren, jota Alexi pitää alansa huippuna ja jolla ei ole vaikeuksia paiskoa tarvittaessa töitä kellon ympäri. Sehän on bummeri, että tuon jenkkirundin takia me missaamme aika monet Euroopan metallifestarit, mutta tämä on sitä sijoittamista. Ei pahemmin tarvi kommunikoida, miten tämä ja tämä juttu tehdään. – Nyt oli todellakin erilaiset fiilikset. Muutaman levyn jälkeenhän voisi kasata kokoel- man pelkistä Bodom-biiseistä! Tosin en tiedä, miten hyvä se olisi. Ja nyt mukana on taas Bodomjärvikin biisissä Bodom Blue Moon. Olen sisäistynyt ajatukseen että keikkabussi on mun koti ja oma koti on lomakohde. Roopen tekninen osaaminen on aivan omaa luokkaansa, mutta se pystyy myös lisäämään meidän soittoon omia ideoitaan. – Onhan se vitun vaikea alue, ja välillä täytyy tehdä rundeja joista täytyy melkeinpä maksaa itse. Sama muiden jätkien kanssa. Alexi myöntää, että tähän mennessä hänen tekstinsä ovat olleet aika punkkia, on ollut haistakaa vittu -meininkiä, mutta tällä kertaa hän ei halunnut tyytyä siihen. Jannen koskettimien kanssa on sama juttu – voi kuulostaa vammaiselta, mutta joskus pitää vain ajatella jotain asiaa, ja saman tien se tulee ulos soitossa. Ja syksyllähän meillä jatkuu kiertäminen. Mukana rundilla matkaavat Rob Zombie, Five Finger Death Punch, Machine Head ja muita metallibändejä. Välipäiviksi Children Of Bodom on buukannut omia keikkojaan. Siinä pitää vain uskoa itseensä eikä saa antaa kusen nousta päähän, Alexi sanoo. Halo Of Blood -albumilla on sellaisia biisejä kuin Scream For Silence, The Day Are Numbered, Dead Man’s Hand On You ja One Bottle And A Knee Deep. On hirveää katsoa jotain hyviä bändejä, jotka ei tee yhtäkkiä mitään! Minusta se on niin vitun turhauttavaa. Olen sisäistynyt ajatukseen. - Kesäkuun alusta jouluun asti on yhtä rundaamista, mutta se on vitun jees. Toivottavasti mun ei tarvitse tehdä uutta samanlaista levyä! Mutta terapiaahan tämä oli mulle, pääsin vihdoin käsittelemään nämä asiat omassa päässäni. Kyllähän se mun soitosta kuuluu, että olen kasvanut niin monenlaisen musiikin parissa. – Tämähän on kahdeksas studiolevymme eli uutta on alettu aina tehdä rundaamisen jälkeen. Siitähän tuli melkein teema koko levylle, vaikka toki mukana on muitakin biisejä. – Totta! Vittu, viime levyllä mokasin homman kun en laittanut mukaan yhtään Bodom-aiheista kappaletta! Kyllä sellainen täytyy aina löytyä albumilta! Joku meistä huomasi, että nytkään ei ollut mukana sellaista. Ne voi keksiä, miten eri biisinosat yhdistetään tai niille voi tulla ideoita, joita itse on olisi ajatellut. – Sitä mukaa kun biisi kehittyy, syntyy uusia teksti-ideoita. – Eli kesäkuun alusta jouluun asti on yhtä rundaamista, mutta se on vitun jees. Tuohan johti siihen, että aloin kirjoittaa muistakin edesmenneistä frendeistäni – ja ne kaikki ei ole tosiaan kuolleet mitenkään miellyttävällä tavalla. On siinä kuitenkin hieno ja erityinen tunne kun soittaa täällä. Se ei ollut mitenkään mietittyä, mutta kappaleet alkoivat vain kulkea siihen suuntaan, ja mukaan tuli alkuaikojen raakuttaa. – Levylle tuli toisaalta bändin historian hitain ja nopein biisi, ääripäät. Ollaanhan me varttiläpällä puhuttu, että olisi makeaa järjestää joskus Bodom-järvellä yhden päivän festarit. Kanada on jostain syystä meille hyvin tärkeä alue. Mutta kyllähän tässä on meille tutut keihäspuolet, kiipparit ja laulu. Mutta 26 SOUNDI jos pääsee lämppäriksi jollekin hyvälle isolle nimelle, se on sijoitus. Halusin kirjoittaa yhden biisin hyvän frendini Tonmi Lillmanin kuolemasta (Alexihan soitti Tonmin kanssa Sinergyssä ja Kylähulluissa, ja Tonmi muistetaan myös Lordi-yhtyeen Otus-rumpalina). Kyllähän esimerkiksi rumpalimme Jaska Raatikainen kehittyy koko ajan, se jaksaa treenata uskomattomasti. Pakkohan se oli tehdä ja itse asiassa levyltä löytyy toinenkin biisi, jossa puhutaan aiheesta. Musiikkihan on tehty aivan valmiiksi ennen studioon menoa, mutta on tärkeää kuunnella muidenkin jätkien mielipiteitä. On tärkeää tehdä koko ajan jotain. – Mulla on paha tapa muokata lyriikoita aivan loppuvaiheessakin, Alexi myöntää. kuva: Timo Isoaho KEIKKABUSSISSA KOTI, KOTONA LOMAILLAAN Yhdysvalloissa kiertelee useitakin suomalaisia bändejä, mutta todellinen suosio punnitaan siinä, onko bändistä kiertueen pääesiintyjäksi. Sekin helpottaa mun soittoa, että tunnen Latvalan Roopen tyylin niin hyvin – mehän soitettiin ennen Bodomia kimpassa jo Sinergyssä. Ja kun aihe on synkkä, on tekstitkin sellaisia. Ensin mennään Japaniin ja sen jälkeen on yhdeksän ja puolen viikon Euroopan kiertue
Tällä mä ajan vain kesäisin, mutta kyllä sekin toimii käyttöautona. Jos yrittää kävellä isomman jengin läpi, vaatteet ja letti revitään pois. Toisaalta on se plussa, että tuollaisilla kiertueilla pääsee maihin joissa käy vähän ulkomaisia bändejä. Autossa ei ole ilmastointia, mutta ikkunat voi pitää auki! Auto on sinivalkoinen eli siinä on Suomen värit! Tämä on taideteos, vähän eri asia kuin vaikkapa eteläkorealainen Kia. Miehellä on ollut useampikin Trans Am, mutta tällä hetkellä sellaista ei löydy tallista. Tosin se saisi olla mattamusta eikä sen katossa tarvitsisi olla etelävaltioiden lippua. Halusin aina omistaa 50-luvun auton ja hommasin tämän Losista, missä säilytänkin sitä. että keikkabussi on mun koti ja oma koti on lomakohde. Siitä on nykäisty irti melkein neljäsataa pollea, ja se on ollut mulla jo kymmenen vuotta. Ei mitään ongelmia neljän vuoden aikana. Mutta jos muusikolla on perhettä, vaatiihan se ymmärrystä kotiväeltä että äijän pitää päästää ulkomaille duuniin kahdeksisadaksi päiväksi vuodesta. Audi A8 -07 – Mun outo lintu. Kaksi kuukautta pelkkää lentämistä. Kun pääsen takaisin Losiin, lähdetään kruisailemaan mimmikaverin kanssa pitempiä reissuja. – Se tarkoittaa myös sitä, että keikoilla on näitä kitarapoliiseja, jotka ei ole välttämättä ole parasta yleisöä, Alexi sanoo. Ja kyllä joskus olisi hienoa saada myös samanlainen isolohkokoneella varustettu Pontiac Trans Am, joka esiintyi Smokey And The Bandit -filmissä. Mutta onko mitään hevimusiikin lajia, jota Alexi itse inhoaa. OT ALEXIN AUT Alexi Laiho tunnetaan autoharrastuksestaan. Se on ihan äänen takia, se kyllä rasittuu ajan mittaan. 4,2-litrainen V8 bensakoneella. Kun soittaa jossain Filippiineillä, jengi on tosi innoissaan ja kiitollista. Diggaan kuitenkin autosta tosi paljon, ja matkustan Suomen festareilla oikeastaan pelkästään tällä Audilla. Musta auto, jossa on musta etugrilli, mustat ikkunat ja mustat takavalot. Siellä on pakko olla oikeasti henkivartija messissä. Joka vitun päivä istumassa lentokenttien lattioilla ja toivomassa, että paikalliset maahantuloviranomaiset ei kiristä meiltä rahaa. Onneksi mun laulu on sellaista karjumista, että tarvittaessa pystyy jopa feikkaamaan ja vetämään keikan punk-meiningillä. Ei elämä siellä ole samanlaista kuin Tjäreborgin esitteissä, siellä eletään oikeasti köyhyydessä ja vaarallisessa ympäristössä. Tämähän oli se oikea bluesmobile! Chevrolet Monte Carlo SS -87 – Valkoinen ja härski parittajan auto, jolla on hauska cruisailla. Kyllä bussissakin pystyy olemaan omassa rauhassakin, menee omaan sänkyyn verhojen taakse katsomaan paskoja sitcomeja tai pelaamaan pleikkaria. – Mä tykkään liikkua koko ajan, mutta siinä vaiheessa kun lennetään koko ajan eri paikkoihin, alkaa jo testata omia fyysisiä ja psyykkisiä rajoja. Nyt miestä himottaisi saada -69 Dodge Charger, samanlainen kuin Duke of Hazzard -elokuvassa nähty General Lee oli. – Mutta tottahan se on, että jos haluat rundata vuodessa vain neljä viikkoa, ei tähän hommaan kannata alkaa! Me teimme aikanaan Yhdysvalloissa kolmea kiertuetta vuodessa ja tienasimme tosi huonosti, mutta se oli ainoa tapa päästä eteenpäin. Kai ne on niin kuumaveristä sakkia, että ne tykkää huutaa ja riehua. Onhan tämä ihan eri asia kuin vanhat jenkit. 18-vuotiaana pystyin laulamaan viisitoista iltaa putkeen, mutta enää en ole valitettavasti kahdeksantoista. Sillä on roudattu usein bändin kamoja. Ja koko aikana ei saa nukkua kunnolla. Sen näköinen auto, että se oikeasti kostaa. SOUNDI 27. Mukava ja nopea matka-auto, jossa on tarpeeksi tilaa. Yleisö ei sitä välttämättä huomaa, mutta itseä se vituttaa. Dodge Ram -05 – Mopareita täytyy olla! 4,7-litrainen V8. 318-kuution (5,2 litraa) kone, johon tehtiin just iso remppa. Ja onhan se suurimpia sen ajan sedaneja, häijy auto ja tuttu Blues Brothers -leffasta. Ja tottahan on, että nuoriso on siellä aika ahdistunutta. – Sehän on muuten hyvä kysymys, miksi metallimusiikki on niin suosittua juuri Etelä- ja Väli-Amerikassa. Ihmiset ei halua tulla sen eteen! Ja tämä on luotettavin auto, mitä mulla on ollut. Keikoille tu- lee blackmetalin ystäviä mutta myös deathin, powerin, thrashin ja muiden alalajien faneja, eikä tavallisellakaan rockin harrastajalla ole tylsää bändin kanssa. Plymouth Belvedere -57 – Elokuvasta tuttu eli lähes tällainenhan oli Christine tappaja-auto, tosin se oli Fury-sarjaa. Olkaa hyvä, esittelyssä Alexin tämän hetken autot! Dodge Monaco -74 – 7,2-litrainen isolohko, joka on viritetty. Ja se tulee pysymään! Se on vain niin mahtava tummansininen auto ja siihen liittyy hienoja muistoja. Vuodessa menee parisataa päivää rundeilla. – No, ainakin ne ostaa lipun keikalle ennen kuin me- nee miksauspöydän luo tekemään muistiinpanoja, kuka mokasi ja missä kohtaa. Kyllähän tällainen pickup on mahtava käyttöauto ja tarpeeksi isokin. Joku muu saa ajaa sitten takaisin Helsinkiin ja mä juon kaljaa. Puolentoista tunnin keikan aikana unohtaa omat ongelmat. Kerran teimme rundin, jonka aikana käytiin Aasiassa, Australiassa, Etelä-Amerikassa ja Väli-Amerikassa. Ja ei jengi täällä tahdo käsittää, miten paljon lääniä on Yhdysvalloissa! Children Of Bodomin suosiota selittää ahkeran kiertämisen lisäksi se, että sen musiikki on niin vapaata eri metallikarsinoista. – Me ollaan kuitenkin yritetty hoitaa, että viiden keikkapäivän jälkeen olisi yksi vapaapäivä. Urheilullisen näköinen laite
– Me tultiin siinä mielessä oikeaan aikaan, että silloin levyfirmat jaksoi vielä satsata artistiin pitkällä tähtäimellä. Stratovarius oli vitun jees 90-luvun loppupuolella ja vielä nykyäänkin, mutta sitten tuli yhtäkkiä viisikymmentä samanlaista bändiä. – Onhan se jees, etenkin kun soittaa tällaista musiikkia. – Eli mikäkö näistä uusista lauluista tulee olemaan meidän kesähitti. Keikalla täytyy kuulostaa samalta kuin radiossa. Metallibändillähän on se hyvä puoli, että on aina tilaa pienelle improvisaatiollekin ja biisien välissä pystyy kikkailemaan jotain – ja siitähän jengi diggaa. – Vuoden kuluttua alkaa nähdä, miten uudet biisit otetaan oikeasti vastaan. Ja vaikka sen jälkeen olisikin palattu takaisin juurille, fanien fiilikset laimenevat. Kyllähän siitä haistaa, että bändiä itseään ei enää huvita tehdä omaa musiikkiaan.. Mutta se on vaatinut sen, että tekee töitä koko ajan eikä jää telakalle vuodeksi. Ja kun muoti menee ohi, bändistä ei enää ollakaan kiinnostuneita. Kun näin 16-vuotiaana Whitesnaken Kulttuuritalolla, ne soitti kasarihittinsä blues-versioina. Teininä vitutti kun muutamat bändit vaihtoi linjaa ja raiskasivat vanhan nimensä. Onhan se fiilistelyä, mutta kertsi on taas rankka. Mutta levy-yhtiöt kiinnittää niitä kun ne on mukana hypessä. Jos jää telakalle, siellä kannattaa sitten pysyä loppuelämänsä. Suomessa ja Euroopassa on nyt syntynyt paljon folkmetalia soittavia bändejä, eikä ne kaikki ole tosiaan hyviä. Mutta se minua kiinnostaa, missä on uudet ja hyvät blackmetalia soittavat bändit! Kyllähän niitä 28 SOUNDI on pakko olla, mutta ne ei kiinnosta levy-yhtiöitä. – Minusta tuntuu että nimikkobiisi Halo Of Blood tulee toimimaan, samaten Dead Man’s Hand On You -biisiä voisi tarvita keikalla. Jos tekisimme aikuisrock-version jostain kappaleesta, se ahdistaisi. Tai jos tekee deathmetalia ja sitten haluaakin yhtäkkiä tehdä vaikkapa Depeche Mode -tyylistä musiikkia, se kannattaa tehdä omalla ajallaan ja jonkin toiseen bändin kanssa. Vastaava ilmiö oli jenkeissä kun metalcore tuli suosituksi ja isoimmat bändit myivät hirveitä määriä. Ja Children Of Bodom tietää. - Olihan se kokemus, kun lähdin 19-vuotiaana Impaledin kanssa Meksikoon! Jos australialainen aboriginaali lähtisi hiihtämään kahdeksi viikoksi Islantiin, se ajaisi varmaan saman asian. Sen kaikki albumithan ovat myyneet Suomessa kultalevyn verran, ja bändin dvd myi jopa Kanadassa kultaa. Ei me missään nimessä aleta sovittaa biisejä uudelleen, sehän on pahinta mitä bändi voi tehdä fanin mielestä. kuva: Jarmo Katila – Ei varsinaista inhokkia ole, mutta kyllästyin aikanaan tosi nopeasti esimerkiksi sankarimetalliin. Tuollainen hidas kappale voisi tehdä hyvää kaaoksen keskellä, ja onhan se siitä harvinainen että siinä kuullaan puhdasta kitaraa. Se ahdisti ihan oikeasti, tajusin että en halua tehdä itse tuota koskaan! – Kun taas ajattelee niitä todella isoja bändejä, jotka aina soittaa kaiken samalla tavalla kuin levyillä, voi olla että niillä on shopparissa pykälä joka kieltää biisien sorkkimisen. Bändejä alkoi tulla niin perkeleesti ja niiden joukossa oli oikeasti ala-arvoisia yrittäjiä. FUCKING RÄNTÄSADE, KYLLÄ SE VAIKUTTAA! Alexi myöntää, että settilistan väkertäminen vaikeutuu vuosi vuodelta. Alexi nauraa. Bändillä on jo niin paljon pakollisia biisejä, jotka jengi haluaa kuulla, ja settiin mahtuukin nyt vain kolme tai neljä uutta kappaletta. Alexi sanoo, että sinänsä on sama että myykö bändi 100 000 kappa- letta vai miljoonan, pääasia että bändi tietää mitä haluaa tehdä ja tekee sen
– En voi sanoa että ei koskaan, mutta nyt minulla ei ole mitään ambitioita sellaiseen. Mun bändi vain asuu Suomessa ja niin minunkin pitää olla täällä ainakin osan vuotta. – Mutta tosiaan, jos puhutaan Helsingistä ja Losista, enköhän mä halua loppupeleissä päätyä Kaliforniaan. Aprilia RSV4 Factory APRC ABS -mallin suositushinta 24 990 € (sis. Olen joskus äänitellyt himassa huvikseni kitarainstrumentaaleja, mutta en mä halua että niitä julkaistaan. – Välillä olen kelannut, miten hienoa olisi jos tämä sama juttu olisi tapahtunut joskus 80-luvulla kun ei ollut vielä nettiä. – Sen suomalaiset bändit näyttävät oppineen, että et voi vetää pulloa tequilaa ennen keikkaa, Alexi huomauttaa. Alexia tuo huvittaa. Kyllä mulla meni mielenkiinto Paradise Lostiin, kun se teki One Secondin! AC/DC:n kunniaksi on sanottava, että ne ei ole kikkailleet – ja tuskin ne on edes nähneet koneita. NO ORDINARY PEOPLE NO ORDINARY MOTORCYCLES www.aprilia.fi RSV4 FACTORY APRC ABS. Mutta turhaahan tuo on, asiat on näin. Alexi on valittu Guitar World- ja Total Guitar -lehdissä ja Soundissa maailman parhaaksi hevikitaristiksi, mutta nettikeskusteluissa on sanottu miehen menettäneen soittotaitonsa silloin kun hän vaihtoi Jacksoneista ESP:n kitaroihin. Pitää laulaa, soittaa kitaraa ja puhua jengille. Hintaan lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut. Piti laittaa prioriteetit uusiksi, oli pakko rauhoittua. Mä olen rakentanut siellä itselleni elämän, mutta silti olen suomalainen ja ylpeä siitä. – No, kunhan ei päätyisi studiokitaristiksi. Kun joskus huomasi että krapula alkoi vaivata kesken keikan, se ei ollut enää hauskaa, ei siinä ollut järkeä. 2013-mallissa mm. Kun nousuhumalassa häviää hetkessä kolme hunttia, se ei ole siistiä. Aina kun pelaan black jackia tai jotain, se menee niin päin vittua. Kun suomalaisiakin bändejä käy nykyään paljon soittamassa Yhdysvalloissa, on vaikea sanoa millä niillä on oikeasti mahdollisuuksia menestyä siellä. Steve Vai ja Stonen viimeiset keikat tuli missattua tuon takia, Manowar jäi taas muuten väliin. autoveroa 5 778,53 €). Teknisesti edistyksellinen katupyörä, joka on valmis myös radalle. Milloin sinä sitten muutat linjaasi ja teet soololevyn. – No, sanotaan että aika vähän, Alexi hymähtää. Mutta toisaalta kun kelasi Suomen ilmastoa, huomasi sen vaikuttavan päänuppiin biisejä kirjoittaessa. Ja onhan se ollut pakko hillitä omaakin elämää. Kun Alexi asuu kuitenkin osan vuodesta Los Angelesissa ja hänellä on tuttuja paikallisissa muusikkopiireissä, onko häntä houkuteltu amerikkalaisiin bändeihin. Totta kai, jokaisella saa olla mielipiteensä! Ja oikeasti on tyhmintä lukea, miten netissä arvostellaan itseä. Alexilla on Suomessa koti itä-Helsingissä, mutta vuosi vuodelta hän viihtyy paremmin Los Angelesissa, missä hänen tyttöystävänsäkin asuu. On jäänyt huonot fiilikset niihin ukkoihin kun on tutustunut heihin festareilla. Diggaan bändeistä, ja jos COB ei olisi jostain syystä olemassa kymmenen vuoden kuluttua, en varmaan haluaisi tehdä sooloa vaan bändilevyn uusien kavereiden kanssa. Myös Nightwishillä ja Amorphiksella on vankat fanijoukkonsa, mutta kaikki vaatii jaksamista. Ja toki joskus olisi hauska tehdä Steve Vai -tyylinen kokeilu, mutta sen haluaisin tehdä vain itselle, ei myytäväksi. Kaliforniassa on taas paljon frendejä, mimmikaveri ja autot. On eri asia kun pelaa kaverien kanssa. Tosiasia on vain, että Los Angelesissa on niin älyttömästi hyviä muusikoita, että siellä on vaikea onnistua jos ei ole tuttuja ja kontakteja. Olen vain oppinut, että mieluummin vetää helvetin hyvän keikan kuin helvetin hyvät kännit. Burbankin Juha Björninen! Tai en mä tiedä, voisihan sekin olla nastaa. enemmän tehoa ja vääntöä, uudelleen muotoiltu äänenvaimennin, isompi tankki, matalampi istuinkorkeus, sekä paljon muita yksityiskohtia, joilla RSV4 on entistä varmempi voittaja. Tiedän paljon kitaristeja, joiden talentti on aivan älytön mutta jotka soittavat vain klubeissa coverkeikkoja. Käyn vierailemassa mielelläni keikoilla, mutta se ei ole rahan takia vaan siksi että se on kivaa. Ja joskus käyn soittamassa soolon jonkin bändin levylle, nytkin olen menossa tiluttamaan Annihilatorin albumille. Alexi huomauttaa, että esimerkiksi Ensiferumilla tuntuu olevan kysyntää – se osaa vakuuttaa livenä samoin kuin Finntroll. Olen aina väittänyt, että ei ole väliä missä teen musiikkia, mutta kyllä sillä on! Fucking räntäsade, kyllä se vaikuttaa eikä välttämättä huonolla tavalla! – Suomessa bunkkaamisessa on ollut se hyvä puoli, että on ehtinyt tavata vanhoja frendejä. – Kyllähän ne tuntee minut ja osaamiseni, mutta ne tietää myös miten tärkeä juttu Bodom on mulle. Valtuutetut Aprilia-jälleenmyyjät: Jyväskylä Bike Forum Oy • Lahti Lahden Bike Marine • Oulu Motorman Oy • Pori Porin Pyörä ja mopo Oy • Raisio Cycle World Oy • Salo Takatalo Oy • Seinäjoki Jokiniemi-Motors Oy • Tampere Biketeam Oy • Vaasa Wasa Auto Rapid Oy Ab • Vantaa Biketeam Oy • Ylivieska Autotalo Savusalo Maahantuoja: www.sgnmotors.fi Aprilia Finland Facebookissa. En haluaisi, että viimeinen muisto minusta on, että olen se kaatuileva idiootti lavalla. Ja tietty olen saanut soittaa välillä kaikkea muutakin kun olen vieraillut muiden levyillä. En tosiaan ole enää kahdeksantoista, ja mulla on lavalla aika iso tontti hoidettavana. Valillä ehdin jopa käydä baareissa ja katsomassa bändejä, mutta toisaalta biisejä työstäessä tuli valvottua sen verran että on täytynyt nukkuakin. – Kyllä uusien juttujen tuominen musiikkiin on tärkeä ja hyvä asia, mutta jos sapluunan vaihtaa kerralla, se ei toimi. – Klamydialla se voi toimia, harvemmin muilla. Pitäisi tehdä rundia toisensa jälkeen. – Mutta ei tuo tarkoita, etteikö osaisi bilettää ja pitää hauskaa. – Molemmissa on puolensa, mutta kun katsoi tänäkin vuonna Suomen talvea, tajusi että Los voittaa heittämällä. – Samaten on mennyt fiilikset uhkapeleihin
30 SOUNDI t ä j i l e v ä k a Uniss. Maailman pöhköimmän rockbändin lippua jo 30 vuotta liehuttanut The Flaming Lips on palannut harhailuiltaan. Viime vuosia leimanneet erikoiset konseptikokeilut – kaikkea mahdollista King Crimson ja Pink Floyd -tribuuttialbumeista 24-tunnin biisiin ja sikiön muotoiseen usb-julkaisuun – nakersivat fanien kärsivällisyyttä, mutta viimeinkin käsillä on uusi studioalbumi The Terror
Kuten vaikka Sean Lennon – olisimme tehneet hänen kanssaan musiikkia joka tapauksessa, ja hän toi vielä äitinsä mukanaan, joten yhtäkkiä huomasin hengailevani Yoko Onon kanssa. – Soitit täsmälleen oikeaan aikaan!, Wayne hihkaisee langan toisessa päässä kotonaan Oklahomassa. Keshan kanssa tutustuimme alun perinkin sillä mielellä, että tekisimme musiikkia yhdessä (hieman haastattelun jälkeen Wayne Coyne paljasti, että he julkaisevat tänä vuonna Keshan kanssa yhteisalbumin Lip$ha), ja Chris Martininkin tunsin mutta hänen kanssaan aikataulujen lukkoon lyöminen oli vaikeaa. Rakastan Princeä ja sitä, että hän on ammattilainen ja haluaa todella soittaa... Tehän julkaisitte viime vuonna Heady Fwends -albumin, joka koostui muiden artistien kanssa yhteistyössä tehdyistä kappaleista. Valitsin Justin Timberlaken keikan sinä iltana. Mutta jos hän soittaisi ja sanoisi, että Wayne, tehdäänkö musiikkia yhdessä, vastaisin että ilman muuta! Vierastin huumeita kosk pelkäsin niiden himmen a tävän sitä taikaa, joka tekee minusta luovan. – Useimmat heistä olivat sellaisia jotka tunsimme muutenkin. Wayne taitaa olla leppoisan maineensa veroinen. Jotenkin etäinen. Sitä se todellakin on, kylmä ja etäinen. Se oli tunnelma, jonka halusimmekin tavoittaa. Me emme tee musiikkia sattumanvaraisesti ja sano jälkeenpäin, että se on mitä on. Pelkään, että olen jäämässä alakynteen, sillä se ei ole mikään helppo albumi selättää. Eivätkä biisitkään ole kovin pitkiä, lukuun ottamatta puolivälin You Lust -kappaletta. studio- albumin nimi on kuvaava, sillä The Terror on kaikkea muuta kuin kevyt ja aurinkoinen. Mutta en usko että niin käy, toivottavasti tästä tulee oikein kiinnostava haastattelu! Huokaisen helpotuksesta. Kuulin, että Prince oli päättänyt tapahtuman kolmetuntiseen keikkaan. Se oli hauska keikka. Joten tiedät mistä johtuu, jos nukahdan kesken haastattelun. Mutta minulle hänen keikkansa ovat liian pitkiä! Justin soitti vain tunnin verran, joten menin sinne. Oliko sinun helppo saada ihmisiä mukaan. Tai ehkä kyse on matkaväsymyksestä, sillä bändi on juuri palannut Texasin South By Southwest -tapahtumasta. Olen paininut The Terrorin kanssa nyt pari päivää. – Ehdottomasti. – Ei, enpä ollut. – No, jos välttämättä haluat, Wayne naurahtaa. – Princen kanssa olisi mukava tehdä yhteistyötä, mutta hän taitaa olla sellainen, että häntä ei lähestytä vaan hän lähestyy sinua. teksti: MIKKO MERILÄINEN THE FLAMING LIPSIN 13. PITÄISIKÖHÄN MEIDÄN puhua myös uudesta albumistanne. Jostain syystä olin kuvitellut hänen höpöttävän kiivaasti ja yliinnokkaasti aiheesta toiseen pomppien, mutta Wayne puhuukin koko haastattelun jopa korostetun hitaasti ja selkeästi. – Minä makaan juuri sängyssä, koska puhelimeni on latauksessa sängyn vieressä. Ei se olekaan ongelma, vaan se, että levy on niin synkkä ja kylmä. Sen prosessoidut, teollisen kylmät äänikudelmat ja sumussa vaeltavat laulumelodiat tuntuvat kuulijan mielentilasta riippuen joko kiehtovilta tai häiritseviltä. Levy on hyvin kaukana The Flaming Lipsin suosituimpien – ja perustellusti myös parhaimpina pidettyjen – albumien The Soft Bulletinin (1999) ja Yoshimi Battles The Pink Robotsin (2002) vinksahtaneista ja riemastuttavan tarttuvista poplauluista, mutta toisaalta siitä huokuu samanlainen pidäkkeetön psykedelia ja heittäytyminen kuin yhtyeen alkupään levyistä. Satuitko olemaan paikalla. The Flaming Lips on ainutlaatuisuutensa ytimessä: jälleen kerran se on onnistunut hämmentämään jopa paatuneimmat faninsa. Nytkin me näimme paljon vaivaa ja päätimme, että teemme tällaisen albumin. – Ymmärrän. Ehkä hän vain tulkitsee oman rallienglantini merkiksi heikosta kielitaidosta ja puhuu siksi kuin alakoululaiselle. Mutta toisaalta, ei se ole mitenkään erityisen pitkä albumi. Eikä ollut helppoa meille tehdä kokonaisuutta, SOUNDI 31
Jos saisit leikkiä supersankaria ja valita minkä tahansa supervoiman, minkä haluaisit. – Samoin käy kaikkien albumien kanssa. Siis kyseessä on juuri se vaihe, kun tunnet että sinun luomuksesi ja luomisen tapasi toimivat yhdessä. Oliko tarkoituksenne The Terrorilla nimenomaan suosia soundeja ja tunnelmaa melodioiden ja perinteisten biisirakenteiden sijaan. Olen herkkä sellaisille asioille, ja toisten kärsimys tekee minut hulluksi. – Luulenpa, että totuus on jossain puolivälissä. valaistuneesta itsestäsi. – Avausbiisillä Look... Halusin nähdä tavallaan uuden version itsestäni. Niitä vain ei ole sovitettu normaalin poplaulun dynamiikkaan ja rakenteeseen. Haluaisit siis olla vähän niin kuin Jeesus. Sen sijaan, että odotat aurinkoa ja sen tuomaa uutta päivää, sinä pelkäätkin sitä koska et halua yön koskaan loppuvan. Ne eivät ole sinulle uusia toistamiseen. Olet pitänyt lavalla ja elokuvissasi vaikka millaisia rooliasuja. – Heh, en nukahtanut, mutta en tiedä mitä tapahtui. Lisäksi musiikin dynaamisuus ja vivahteikkuus pitää välittyä yleisöön. Tarkoititko sitä todella vai kiusaatko vain. OLET KERTONUT, että The Terror on ensimmäinen albumi, jonka olet tehnyt huumeiden vaikutuksen alaisena. Tuliko levystä sellainen kuin prosessin alkuvaiheessa suunnittelitte. Kipu voi hallita elämää. Ajattelin, että varmaan on joitain muunlai- siakin kokemuksia joista pitäisin. Minulle ne kuulostavat tavallaan uskonnollisilta lauluilta. – Tavallaan, mutta en halua kertoa kenellekään, että kuinka heidän tulisi elää. G3-sarjan kitaralangattomat ovat soundiltaan ylivoimaiset kilpailijoihin verrattuna ja niiden tarkat impedanssinsäätömahdollisuudet ovat meille elintärkeitä; soitammehan erilaisilla vintagekitaroilla. – Olen aikaisemmin aina halunnut olla varma, että taiteeni ja musiikkini olisi osittain sen ansiota, että teen todella paljon työtä niiden eteen. Yhtäkkiä puhelu katkeaa. Kun soitit, olin juuri tekemässä piirustusta, josta on tulossa aika hyvä – eikä läheskään aina käy niin. Ne ikään kuin alkavat jo valmiiksi muodostuneina. One of a kind “Tien päällä pitää olla kamat, jotka toimivat, joihin voi luottaa ja jotka soundaavat hyvältä. Se on kuin unissakävelyä, et ole varma minne oikein olet menossa. – Vierastin huumeita aiemmin koska pelkäsin niiden himmentävän sitä taikaa, joka tekee minusta luovan. Jos tämän takia teen huonoa taidetta, niin minä olen joka tapauksessa tehnyt paljon huonoa taidetta elämässäni. Olisi hienoa, jos vaikka viikon ajan kaikki, joihin koskisin olisivat kivuttomia ja iloisia. Ympärilläni on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat yrittäneet kaikkensa, mutta he tulevat aina olemaan täynnä ahdistusta ja kipua. Kumpi teille on tärkeämpää, tekemisen prosessi vai valmis tuote. – Kyseessä on minulle uusi ja hyvin voimakas kokemus, mutta se ei tarkoita, että haluaisin vain sitä. – Uskon, että voisimme helposti tehdä vaikka viisi molempia, siis samalta kuulostavia levyjä, mutta se ei tarkoita, että niistä tulisi yhtä erityisiä tai taianomaisia. Koska en ole itse kokeillut ko- via huumeita, minua kiinnostaa niiden vaikutus ja osuus luomisessasi. Minusta alkoi kuitenkin tuntua, että olimme saaneet jo kaiken mahdollisen siten, että vain työskentelimme todella kovasti. – Luultavasti valitsisin jotain sellaista kuin kyvyn lievittää kipua, Wayne puntaroi. E-sarjan mikit ovat niin kestävää tekoa että vaikka keikoilla kamat saavat välillä kovaakin kyytiä, ne kestävät. Sanoit Mojo-lehden haastattelussa, että halutessanne voisitte helposti tehdä uuden Soft Bulletinin tai Yoshimi Battles The Pink Robotsin. Minä olen 52-vuotias ja vanhenen koko ajan, mutta olen ollut hyvin onnekas terveyteni suhteen. Sitä minä tarkoitin. Ei ole tärkeintä vain saada homma tehdyksi, vaan paras kohta on jossain ennen loppua kun huomaat, kuinka tyydyttävästi se etenee. – Ei välttämättä... Alussa ei ole suunnitelmaa ja jossain puolivälissä alkaa tuntua, että jotain taitaa tapahtua. Sen täytyi olla FBI, joka kuuntelee puheluamme, Wayne vitsailee ja jatkaa suoraan siitä, mihin jäi. Kun teimme Yoshimi Battles The Pink Robots -albumia, saimme levyn aloittavat kaksi biisiä valmiiksi vasta ihan viimeiseksi, ja teimme ne tietämättä tarkalleen mitä halusimme. Joudun soittamaan useita kertoja, ennen kuin Wayne taas vastaa. Minä väittäisin, että jotkut näistä lauluista ovat hyvin melodisia, jopa pelkkää melodiaa. jossa on näin selkeä tunnelma, sillä meillä on paljon energiaa ja olemme normaalisti koko ajan menossa eteenpäin kohti seuraavaa juttua. – Kyse on samasta asiasta kuin seksissä tai syömisessä. On nimittäin paljon pieniä vahinkoja, joita tulee vastaan matkan varrella, ja kun olet jo kerran niihin törmännyt, et voi enää olla välittämättä niistä. Tiedät paenneesi siihen toiseen maailmaan ja auringon valo merkitsisi paluuta tavalliseen itseesi ja pois tästä... Loppuiko sinulta akku vai nukahditko sänkyyn. Keikoilla lavavolyymi nousee meidän tapauksessa todella kovaksi, mutta loistavat laulumikrofonit e935 poimivat kuitenkin hienosti herkätkin laulukohdat.“ - Mikko Von Hertzen / Von Hertzen Brothers Lue lisää tuotesarjasta www.sennheiser.fi. – Näen toisinaan ihmisiä ja eläimiä, jotka kärsivät pahasti enkä minä voi tehdä mitään. Eikä se kestä kovin kauaa, sillä ennen kuin huomaatkaan olet jo seuraavan asian kimpussa. Onko jokin kappale, missä sen kuulee erityisesti. – Eipä meillä oikeastaan ollut suunnitelmaa, Wayne toteaa hetken pohdittuaan ja onnistuu kyseenalaistamaan äsken sanomansa. The Sun Is Rising on kyse juuri siitä, että olet valveilla koko yön tai useita öitä. Mutta mitä siitä. Meidän valinnallamme käyttää Sennheiserin mikrofoneja ja langattomia on ollut oleellinen rooli keikkojemme menestyksessä
l NELIKKO JATKAA HUHTIKUUSSA ILMESTYVÄLLÄ ALBUMILLAAN STADIN MYYTTISEN HENGEN ETSIMISTÄ. SLANGI KUKKII, JALASSA ON TONNIN STIFLAT JA SPIIDI-PIRINEN DALLAA SÖRKÄN KATUJA. 34 SOUNDI. a! la e d i a t a a l u k S kuva: Marek Sabogal TUOMARI NURMIO etsimässä stadin sielua TUOMARI NURMIO ESITTELI KAKSI VUOTTA SITTEN DUMARI JA SPUGET –ORKESTERIN, JONKA SUORASUKAISET VERSIOT MIEHEN TUTUISTA BIISEISTÄ VALLOITTIVAT KUULIJAT. RÄYHÄKÄS JA MENEVÄ SOITTO TOIMI NIIN KONSERTEISSA, KAPAKOISSA KUIN FESTAREILLAKIN
dollinen valinta. Lapsena ja tuttu, musikantin arkkityyppi, – Välillä tämä nuorena on saanut on soiteltu jotain jameissa ja vaikutteita radiosta kuppiloissa. Olen välillä ajatellut, että räkäläkeikat saisi jo jäädä – ei siksi että mulla olisi huonot fiilarit niistä, mutta joskus se möly vähän kyllästyttää. Elanto omisti kivitaloja, tehtaita, leipomoita, kahvinpaahtimoita, ja silloin tyypillinen tuoksu rantsun alueella oli kahvin ja leivän dunkkis. 4 – Musajuttu on tärkeä osa mun stadia. Silloinhan täällä ei ollut paljon mitään. vanhentunutta koska sitä retrokopi– Tosin Miikka soitti jo 80-luvulla oidaan koko ajan. Savupiipuista nousi savu taivaalle ja Sompasaaren kieppeillä oli pieniä rahtilaivoja. Siinä operoidaan pienellä sanavarastolla ja sävyt on siinä tärkeitä. Niitä tuli koluttua aikanaan, ne oli todellisia kansankapakoita vähän eri tavalla kuin nykyään. Miehet ovat Tuomarin vanhoja rii perinteellisen roots-musan puittuttuja, mutta aikaisemmin vain Tohteissa. Stadin sielu on siinä! SOUNDI 35. On mahdollisuus matkustaa tai paeta, ja sitten on muita mereen liittyviä juttuja kuten merituuli. Mutta sitten kun tekee pari konserttisalikeikkaa, alkaa kummasti kaivata takaisin niihin. Vaikka en ole vannoutunut veneihminen, meren läheisyys on silti hyvin tärkeää. Jos sanotaan että rock on alun perin mustaa musaa, niin rockabillyssä oli myös helvetin iso valkoiumari ja Spuget -yhtynenkin osuus, Nurmio huomauttaa. kiä, suunnilleen nenän asennosta – Mun biisit on kuin käyttöesineitä, näkee, mitä tuleman pitää. Esimerkiksi vielä 60-luvulla Osuusliike Elanto oli se, joka hallitsi Sörnäisten aluetta kuin valtio valtiossa. Itsekin osallistuin meiningin elvyttämiseen, ja sehän onnistui hyvin ja levisi kaikkialle Suomeen. oli rummut, pystybasso ja orkesteteksti: JUHO JUNTUNEN D TUOMARI NURMIO JA VIISI SYYTÄ RAKASTAA STADIA 1 – Varhaisimmat fiilarithan on täysin nostalgisia. Tiettyihin paikkoihin on kiteytynyt muistikuvia. hissä ja on ollut sen jälkeen mukana – En tykkää siitä ajatuksesta, että monissa jutuissa. – Olen aina pitänyt vallaan myös hyvä, että hän ei pyöri arvossa sitä, jos biisi on kuin kestopaljoa muusikkopiireissä eikä seuraa kulutustavara ja sen voi pukea momusiikkilehtiä. tain musiikin yhteinen nimittäjä, ja – Erityisen onnistunut oli Jussi kyllähän Mitjan ja Miikan ikäpolven Jaakonahon ja Jonna Tervomaan psykaverit innostuivat aikoinaan Amerikedeelinen versio Kaalimaan kancan Graffitista ja sen retrotyylistä. puolella ilmestyvältä – Tohtorin kanssahan on Spugejen albumilta löytyy myös neljä ollut vuosikymmenet erilaisia levytuttua Nurmion biisiä: Oi mutsi mutsi, tysproggiksia ja keikkoja, myös näitä Tonnin stiflat, BumBumBum ja Duduokeikkoja kaksistaan. En käy enää paljoa tsekkailemassa keikkoja, ja nykyäänhän niitä on aivan toisella tavalla kuin 70-luvulla kun Elmu-kuviota pystytettiin ja Lepakko vallattiin. Tuomari laisten muusikoiden esittämää TonNurmio myöntää, että se onkin ositnin stifloja. Tuolla oli se treenikämppä, ja tuolla on käynyt tsekkaamassa jotain bändiä, vaikka Animalsia Lintsillä tai Ganesit jossain Vanhalla. On mustalaismusiikin ossani, Nurmio muistelee. On kiva että kaikki nennäköisiin vaatteisiin. 3 – Perinteelliset kuppilat antaa stadille oman ilmeensä. Tuomari Nurmion laulukirjasta -alSpuget-retkueen musiikista voi bumikin. vetää tuosta vaan uusia biisejä. Tohtorin kanssa minulle se merkkaa ehkä ennen kaikvoi mennä treenaamatta keikoille ja kea sitä mitä itse soitan mieluiten. On hieman keinotekoista valla tyylillä kuten myös dobroa ja digata vain vaikka jotain newyorkikissalautaa. Kun näitä mari. Oli vain diskoja, ja ne vähätkin bändimestat oli feidaantumassa. Ja se hurtti huumori, mikä siihen on sisäänrakennettuna, on yksi stadin parhaista puolista. Kun olin lapsi, me luudattiin siellä ja tsekattiin kaikki mahdolliset kolot. Ehkä sellaisia löytyy tänä päivänä enemmän pikkukaupungeista ja lähiöistä. – Mieshän on putkivahvistinekspertti ja kor- ja rekilaulujen mollisointuja. Tästäkin teemasta on levyllä pari biisiä. Se osaa nykyään sulkisin nuo vaikutteet pois omasta soittaa stilikaakin hyvällä maalailemusastani. Ne on tälle kaupungille tyypillisiä juttuja. Olen mietei hengaile samassa piirissä ja satinyt, mikä musa on hyvää musaa, ja massa kuppilassa. rityyppinen puoliakustinen sähkökitara, ja siinä näkyi se kantrimusan vaikutus. Kaikkihan muuttuu ajan mittori Hillilä – oikeastikin sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri – taan, nythän 60-luvun musa on jo vanhaa, mutta toisaalta se ei ole on levyttänyt hänen kanssaan. MiikKeski-Euroopasta, eikä tangokaan kahan aloitti aikanaan Pienissä Mieole totisesti suomalainen keksintö. Se pyölilä. Nyt halusin bänon kuin duunia, luonnollisella tavalla, diin läskibasson, joka on sen tässä on hetkiä ja on hyvä että se soundissa keskeisessä rookuuluu myös mulissa, ja Mitja on paras mahjotka on kuin sassa. Nurmio huomauttaa, että sinänsä mujaileekin niitä Kitarapajalla. – kun sattui olemaan studiossa sopiMutta kyllä Dumari ja Spuget -yhalla hetkellä – yhden kitarasoolon tyeen musiikista löytyy suomalaisetBad Moon Rising -suomennosversikin juuret. 2 – Meri on tärkeä osa stadia. Silloin seisaaltaan. laista tai brittiläistä – Mitjahan on tietysti myös musaa. hyvä, että molemmat ukot seisoo Monet artistithan ovat tehneet näkyvillä ja vierekkäin. Just duokeikoilla on pelkistyneisyys on ihan keskeistä. Nurmio itse muistelee ilolla löytää jopa rockabilly-meininkiä, mustalaisorkesterin vetoa Rannanmikä johtuu tietenkin nopeasta temjärvi elää! -biisistä ja vaikkapa viroposta ja pystybassosta. On tuollaisia kiintopisteitä, ja jotkut omatkin biisit tulee yhdistettyä tiettyihin paikkoihin. Pidän siitä, että mulla on setti idi– Nythän mies on soittanut niin oottivarmoja biisejä, jotka voin vetää sanottua cocktailsettiä, esiintynyt millaisessa mölyssä tahansa. Sen släppiojankaivuuta. Keikkoja on väännetty paljon niissäkin. eessä soittavat Tuomari – Mutta kyllähän Spugejen musatyyli Nurmion lisäksi kitaristi liikkuu 1930-luvulta 70-luvulle, siinä Miikka Paatelainen, baon swingiä, vähän ragtimea, jonkin sisti Mitja Tuurala ja lyöverran 50-luvun rockabillya, ehkä vämäsoittimista huolehtiva Tohtori Hilhän purkkaakin 60-luvulta. Huhtikuun lopputyyli pitää biittiä yllä. Bändin hurjassa otteessa lauon rimputeltu sen verran moneen lut alkavat elää kuitenkin uutta eläkertaan, siinä on jo aavitusmeininmää. On taNurmio sanoo. 5 kuva: Marek Sabogal – Ja slangi tietysti! Vaikka oikeita slangisanojahan on itse asiassa hyvin vähän. Nämä kaduthan on oikeita tuulitunneleita. Se sama pysomia versioitaan Tuomari Nurmion tysetti siirtyi nyt tähän bändijuttuunbiiseistä, on tribuuttilevy Tuomarin kin. Kun käännyt kadunkulman ympäri, yhtäkkiä vastaan puhaltaa helvetillinen tuuli ja räntä iskee naamaan. Siinä on hyvin tilaa bassolle kun todistajat ja koottiinhan Sielun Velei ole niin tanakkaa basari- ja virvejien tulkinnoista aikanaan Otteita lijuttua. sasta, se oli kuin satu tai mystinen – Vanhoilla rockabillybändeillähän vertaus, Nurmio kehuu. Siellä on siikin suomalaisuus on häilyvä asia, usein puhuttu, että pitäisikö jonakin kyllähän jenkat ja polkat ovat tulleet päivänä soitella jotain yhdessä. Ja kun menet kadun yli, oletkin yhtäkkiä taas suojassa
Toiset jää sitten unholaan, mutta ehkä niillekin löytyy taas käyttöä joskus myöhemmin. Melkein kuka tahansa voi vetää kitaralla omia biisejään, ja jengi ikään kuin kuvittelee siihen ne loput soittajat. mään laatumusaa, jos vain itse pysretkahtaa doping-sähläyksiin. puhtaaksi. En ole sitten saanut sitä aikaiseksi Pariisissakaan.. Tavallisestikoilla kuullaan toki muitakin Nurhan slangisanoja käytetään maustee- mion biisejä kuin albumilta löytyviä Rautalanka tuli, na, niitä heitetään puheen sekaan. Minulla on se onni messissä, että saatan tavata bäkkärillä kaksikymppisiä jäbiä, jotka soittaa samaa musaa mitä itse soitin sen ikäisenä. Voi kuvitella, että yhla joku toinen, joka kirjoittaa sanejonkin, ne on ylläpitäneet sitä kultteistyötä olisi halunnut lemaani kamaa tuuria. Ja jos ragtimea, jonkin toinen, ja ehkä välillä Mutta nyt keikoilla on huomannut, heittää totuudenverran 50-luvun on tullut tuhlattua kalettä näitä slangibiisejä pyydetään mukaista stoolista aikaakin. Jokaiselta levyltä on jäänyt elämään biisejä, mistä itse pidän ja mitä voin käyttää. Eikä kukaan voi vahtia sitä, gelma, että olen periaatteessa kiinnostunut nyt kelata, koska onko slangi oikeaa vai väärää! Päin1930-luvulta melkein mistä tahansa se voi paisua isokvastoin, sen täytyykin elää ja muut70-luvulle, siinä musasta, Nurmio sanoo. Mutta suurin osahan tästä ei ole duunia, sellaisessa perinteisessä mielessä. Tämä on sellaista mitä voisi tehdä huvikseenkin, mutta silloin pitäisi kai olla duunissa jossain muualla. – Se hentynyt, vaikka taksikuskit ja vassia bändejä, jotka ovat sitten jääneet vähän pelottaa. Alas slangipoliisit! on swingiä, vähän – Tietysti jokin asia kiin– Ennenhän slangia vierastettiin kanssa nysvätään nostaa enemmän kuin nimenomaan Helsingin ulkopuolella. Mutta kukaan vaan tapahtuu hetken mielijohteesta. Siinä on se haaste! Dumari ja Spuget tarjoavat albumillaan stadin slangilla kirjoitettuja biiVieraana omassa kämpässä sejä, mutta onko Helsingissä oikeasti enää ihmisiä, jotka puhuvat tuolla Tuomari Nurmio harmittelee, että aitavalla. äänteitä ja peräkkäisten konsonantTuomari Nurmio sanoo, että hä– Joskus on hemmetin hyvä, että nellä ei ole pahemmin valittamista tien yhdistelmiä, joita ei ole suomensaa aikaan ihan konventionaalisen elämän suhteen. 36 SOUNDI ainahan siellä on keskinkertaista kamaa joukossa. Mutta slangiyhdistyksistä. Slangin käyttö on pikkuhiljaa väon ollut niin monia mielenkiintoika pitkän aikaa, Nurmio sanoo. Näillä keiblandattu paljoakaan. – Voihan tämän ajatella niinkin, – Tässä 2000-luvun mittaan on että levy on tosiaankin kulttuuriteko, Joku kuvailikin, että tämä on sitaatkunniavelka Kalliolle ja stadille, Nur- tien taidetta. – On sinänsä jännää, että se on kiinnostava juttu, kuinka stydi oma puumerkki on. Nurmio huomauttaa, että kombon, että se musa toimii sellaituli mieleen, että jos lopettaisi mutekstejä ei tarvitsekaan tajuta kertasella perinteisellä tavalla. – Eihän kaikki pidä mun musiikista, sehän on selvää, mutta ei mulla ole senkään suhteessa valittamista. Se ei enää vituta se ajatus, että siivähän purkkaakin nyt liikaakin, ja nurkissa ihmisiä Helsingin ulkopuolella. Se on parempi kuin se, että mulle tulee vieras edes pelännyt sitä, pystynkö keksitalgia, laulut on tavallaan tehty emimään uusia ralleja. Ei ole tapahtunut sitä ilmiötä, mikä aikoinaan tapahtui esimerkiksi Rautavaaralle, että muoti muuttuu ja olet yhtäkkiä täysin out. vaan laidasta laitaan. ja studiossa toimi niin hyvin, että tee hänet oikeasti, tietää millainen – Slangia on puhuttu Helsingissä ryhmä voisi jatkaakin. Rockmusa on pitänyt pintansa yllättävän kauan, tässä tulee kuusikymmentä vuotta täyteen! Onko mikään musavirtaus kestänyt samalla tavalla aikaa. – Olen oikeasti välillä ajatellutkin, että se voisi olla hauskaa. Slangia kuin raakaa viinaa hin aikoihin stadissa keikalla, nukuin hotellissa. Voi olla kaikkialla, eikä siinä ole enää sitä ria, siinä on myös rockabillya, ehkä että tämä kuvio on levinbrassailukuviota. Sinä olet kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että kaikki suomalaiset tuntuvat arvostavan työtäsi. Tai jos pitäisi vetää vielä vanhana äijänä teineille tarkoitettuja ralleja, jotka on kirjoittanut itse joskus skidinä. Se on kuin luonnonvalintaa. Tietää entuudestaan, että se vaihe tulee, ja aina se silti tulee. Luonnonlakien mukaan suurin osa kamasta on keskinkertaista ja laidoilla on sitten paremmat ja huonommat biisit. Niiden kanssa pystyy tekenöllisten systeemien takia voi myös tuli ehkä pyörittyä liikaa mestoissa. – Se on aika haasteellinen juttu, haluan viedä sitäkin eteenpäin. Onko sinua ole koskaan huvittanut ajatus alkaa katusoittajaksi. Mutta biisejä sillä ei ole tehty oikeasSe pyörä lähtee heti pyörimään! – Olen mä joskus ajatellut, muttaan lainkaan, mikä on minusta ouEikö välillä vituta, että sinulla ta siinä pitäisi istua perseellään aitoa. Se on kuin auton maalausta. si jutuksi, jonka tua koko ajan. Joskus siikin tekemisen ja alkaisi puuhaheitolla, kyllä ne pikkuhiljaa avaututa jotain muuta, mutta kaikki muut vat kuulijalle. Lapsina ja nuorina vaikka tämä olikin alun perin projekVaikka jokainen suomalainen tieme käytettiin paljon tuollaisia terme- tibändi, Nurmio sanoo. ei jaksa lukea sitä paskanjauhantaa slangibiisinsä, ne kun voivat kuulostaa parhaimmillaan suunnilleen puo- Ehkä mun pitäisi nyt hakea sitä poltkovin kauan, siihen kyllästyy vaikka topistettä selkeämmin, ettei seilaa lan kieleltä, slangissa kun käytetään se olisi vähän raflaavampaakin. Täytyy hyväksyä se mitä saa aikaan. set muunnelmat samoista teemoista. Ehkä siinä pitäisi oltaavat ovat ennen puhuneet sitä palprojekteiksi. Onko se hyvä vai huono asia, se on jo toinen tarina. Yhdistykset ja – Spugejen – Tässä on ollut se ontuo on asia, jota slangi ei sovi yhteen, ne on kaksi eri musatyyli liikkuu en viitsi ainakaan maailmaa. yötä päivää. Sen pitäisi vaan tapahtua jossain muualla kuin Suomessa, mut tunnetaan täällä liian hyvin. Ja vieraantunut olo. Tuomari Nurmiolla ei ole tällä hetkellä muita toimivia bändejä kuin Spuget, mutta hän tekee koko ajan soolokeikkoja. on tullut sählättyä myös on oikeastaan kulttuurivientiä. Luultavasti ei. Rautavaara lähti Suurin osa teksteistäni edustaa sitä – Mä luulen, että tämä ei jää tähän, 60-luvun stailia. Onko ja rumpujen kolistelu on homman mies koskaan ajatellut kirjoittavansa varmaan 1900-luvun alusta lähtien. keikkoja on saatu lyötyä lukkoon ja – Tällä levyllä biisien slangipitoisuus julkistamisbileet pidetään Tavastion kuin raakaa viinaa, sitä ei ole alla huhtikuun 25. Onkin leikitelty idealla, taas on hauskaa kokeilla. katauluongelmien takia Dumari ja – Nuohan on tiivistettyä tekstiä, Spuget ei pääse pahemmin keikkainormaalipuheessa slangi ei ole ailemaan kesän aikana, mutta joitakin van noin tiheää, Nurmio hymähtää. – Välillä tämä on kuin duunia, tässä on hetkiä jotka on kuin ojankaivuuta. En toivo, että olisin sellainen hahmo, joka jakaa mielipiteitä jyrkästi. Mutta siinä voi tulla itselle tässä on käynyt hyvin siinä mielessä, että 60-luvun lähtöruutu oli hyvä ja useammaksi vuodeksi Riihimäelle. Hyväksyin, että grantti-näkökulmasta. omaa muistelmateosta. Olin kuin turistina täällä. Sitten kun se on saatu siedettävälle tasolle, jäljellä on enää viilaus. – Ehkä ikävintä olisi tehdä musaa, jonka itse kokee jotenkin huonoksi. Välillä oli lästyi, ei uskonut itseensä. Ja jos olin nii- olo omassa kämpässäni. runko, ja musa toimii sen voimalla. – Tuon 1980-luvun jälkeen en ole Siihen tarvittiin maanpakolaisen nos- pidettäisiin vähemmän. On vain yksilölli- verran, ettei tarvinnut olla persaukikuin elokuvissa. slangilauluja. Sen jälkeen alkaa vimmattu vääntö, jossa yritetään pelastaa mitä on pelastettavissa. Läskibasso mies hän on ja miten hän elää. Joskus 1980-luvulla kielessä. En ole pitkään aikaan uskonut, että tässä voisi vaihtoehdot tuntuivat vierailta ja että jos jostain biisistä tekisi videon, tuoda maailmaan jotakin uutta, mitä musiikillakin pystyi nettoamaan sen sen alla kulkisi tekstin suomennos ei ole ennen kuultu. Sen takia kelaan, innostava, ja kai sitä tarvitaan jonkin on oikeastaan koomistakin, että siel- että on tärkeämpää duunata sitä minkä itse kokee omakseen, vaikka verran hyvää mäihääkin, että osuu lähän mä sitten sain päähäni Tonnin se olisi hieman huonompaa tai siitä oikeaan kohtaan. Sen sijaan en oikein välitä jatkaakin kun juttu toimii. Ja sitähän se on, mutta tuntunut siltä, että on yhä hauskempi soitella musaa. Kai Siinä tapahtui se helvetin epätodennäköinen seikka, että muutin tosiaan tyy siihen. Itse pidän kuningasideana sitä, että saan jengin joraamaan sillä yhdellä kitaralla. Musiikkia on tehty siksi että ihmiset pitäisi siitä jollakin tasolla, minä itse mukaan lukien. mitään, koska silturhia touhuja. se oli välillä tervanjuomistakin, Nurkyllästyin perusteellisesti stadiin – On olemassa paljon hyviä soitmio myöntää. stiflat ja pari muutakin slangibiisiä. Joskus aikanaan mio sanoo. Mä en toivo mitään, teen sen minkä pystyn. – Joka kerta kun levyäkin tekee, se noudattaa samaa kaavaa: yhdessä kohtaa epäusko iskee aina voimakkaasti, ajattelee että mitä skeidaa tämä oikein on. Epäsäänmelkein jo fyysinen huonovointisuus, tajia, hyviä tuottajia, arraajia ja niin edelleen. Tää tä ei saisi editoida 60-luvulta. sena. Ei tässä Nurmio muistaa suomentaneensa loinhan rupeat hejoskus oululaisille faneille muutaman ole systemaattisuutta, jotkut asiat ti muuntelemaan sitä. – Ehkä kaikkeen kyl1980–90 -luvun taitteessa. – Keikoilla tää Tuomari Nurmion, harva tunjä ja keksittiin niitä itse lisää. päivä. Yksi tärkeä historian läksy tässä on se, että silloin kun rautalanka tuli, Rautavaara lähti
TEARS ON TAPE 26/04/2013 www.facebook.com/theheartagram
Sieltä ei päässyt täydentämään, kun menovesi loppui. Tiedonvälityksen nimissä asiakirja julkaistaan sellaisenaan. Onneksi oli sen verran studiotilaa käytössä, että aina löytyi nurkka johon istahtaa olemaan epätuottelias vaikka joku muu koettikin saada töitä tehtyä. Ei Saatana partaansa aja. Edellinen levy tehtiin keskellä metsää keskellä talvea. Ottaa käskyjä hyvin vastaan. päivä ja kello on 12:47. Oliko työryhmällänne jokin yhdyshenkilö yrityksen henkilökunnassa. Entä kuka on maaliskuussa 1973 Ruotsin Finspångissa syntynyt DanErland Swanö, johon ryhmästänne parinkin henkilön tiedetään olleen eri keinoin kontaktissa. Nyt osataan tahtoessamme välttää mukavuusalueita. Syvässä tiedottomuuden tilassa ja turrutettujen aistien varassa, yhdessä ja yksissä tuumin… Pöydän alla ja päällä ja niin edespäin. – Tällä porukallahan on paiskittu menemään nyt yli kymmenen vuotta. Saatanallahan on epäpyhä vapaus valita idolinsa, joten olemme ylpeitä ja otettuja saamastamme palvonnasta. Kuuden pennin Bob Ezrin, mahtava mies ja äänittäjä. Pitääkö paikkansa, että teillä on aiempiakin yhteyksiä. Onko teillä yhteyksiä okkultismiin tai saatananpalvontaan. – Kyseessä on Sonic Pump -studio, ja siellä meni helmikuu, kyllä. – Tiilenpäät lähinnä, en osaa tarkemmin selittää. Ja eteenpäin. Ikinä ei ole varmaan mennyt näin montaa lavaa keskiolutta studiossa. RYTMIHÄIRIÖ KUULUSTELTAVAN NIMI: Janne Perttilä [170178-xxxx] KUULUSTELIJAN NIMI: Toimittaja Petri Silas ) 1 § (666/1 JulkL 1 / 545.6 Lain ( Lehtemme haltuun päätyi yllättäen ja pyytämättä viralliselta vaikuttava dokumentti, joka näyttäisi tulleen Pirkanmaan poliisilaitokselta. Sen jälkeen teimme rutosti festarikeikkoja ja pitkästä aikaa kunnon klubikiertueenkin, joka oli menestys. Tässä sitä ollaan, armon vuonna 2013. – Okkultismiin tällä yhtyeellä on perinteisesti ollut luonnollinen, syvällinen yhteys. Ettei tarvitse lukkoja omin konstein avata. Teemme mielestämme jotain oikeasti uutta ja innostavaa ja meillä on varsin mukavan kokoinen samanmielinen ihmisjoukko seurailemassa tekemisiämme – ja mehän kilpailemme vain itsemme kanssa. Festarikauteen suhtaudumme syvällä hartaudella, onhan Suomen kesä elämän parasta aikaa. Jos joku alkaa viihtyä 38 SOUNDI tai visioi parempaa huomista, se lyödään nopeasti maahan. Yleisöä tuli keikoille enemmän kuin koskaan. MERKITÄÄN: kuulustelussa pidetään tauko kello 13.19 alkaen. En muista oikein mitään niistä ajoista… Sen jakson jälkeiset vuodet ovat olleet erityisen pitkiä. Onhan se lihonut, mutta tulee nykyään ajoissa studiolle eikä enää lähes koskaan krapulassa. Kuka oli marraskuussa 2003 menehtynyt Kalle Ellilä ja mikä on työryhmänne suhde häneen. Pitäähän sitä olla oma otsikko, jonka alla toimia. Sen saa tekemään ihan mitä tahansa ja helvetin hyvin. – Niin. Joku ihmiskunnalle kiitollinen niitä hoitaa, en minä. Mikä on seitsemän surman siunausliitto. Vieläkö tulee aiempaa nyrjähtäneempi iskulause, totaalisempi kitarariffi tai messiaanisempi groove. Ja levyn tekohan on kai yleensä kaupallista toimintaa. Työskentely rupeaa vihdoin kantamaan hedelmää, kun ollaan sisäistetty toistemme mieltymykset. MERKITÄÄN: kuulustelua jatketaan kello 14.28. Voitteko vahvistaa tämän. – Surmacore on vakiintunut nimitys ryhmämme ulosannille. Tiedättekö tämän Sonic Pumpin omistussuhteista jotain. Onneksi ylituottamisen vaara vältettiin sivutuotteilla. Oikein mukava. Murtojälkiä ei paikalta havaittu, eli sisään näytään menneen ilman väkivaltaa. Huhtikuun 1. Uusi levy tässä taas tuli tehtyä, Rytmihäiriön kuudes. MERKITÄÄN: Kuultavalle on kerrottu oikeudet ja velvollisuudet kuulusteluun liittyen. Onneksi on nykytekniikka ja sähköpostilinkkejä testimiksauksiin pääsee kuuntelemaan mistä tahansa baarista. Miten kuvailisitte ryhmää ja omaa roolianne yhteisössä. – Mies lauloi yhtyeemme Rytmihäiriön ensimmäisillä demoilla 80-luvulla. Tässä iässä se onnistuu leikiten! Kielisoittimiin väännettiin paksummat kielet ja parratkin jätettiin ajamatta. Vai niin. – Surmantuoja (2010) on Rytmihäiriön edellinen levy. Paikalla kuulustelija [nimi poistettu], KRP:n tutkija [nimi poistettu] ja Janne Perttilä. Mitä käsitteestä sarvet, sorkat, salatieteet nousee mieleen. Svantena me mies tunnetaan, ja sehän on oiva lisä tähän koplaan. Selvä, jatketaan. Tämä Varmoko. Perusmeininki. – Oikeasti tämä on helvetin hyvä yhteisö. Tämänkertaisen studiomme ja myös Sörkan vankilan viereinen Neste on mahtava paikka, yleensä aukikin. Oli se kaiken sen pakussa istumisen arvoista. KUULUSTELUKERTOMUS No niin, aloitetaan. Ovatko kaikki edellä läpikäydyt tiedot paikkansa pitäviä ja äänilevykö kyseisen toiminnan tavoite kyseisessä kiinteistössä kyseisenä ajankohtana siis oli. No, palataan tähän. Teemme toukokuussa muutaman viikonlopun klubikeikkoja ennen festareita ja syksyllä loput maan kuva: Eero Kokko KUULUSTELUPÖYTÄKIRJA TÄVÄ IDET P A SS SALA jaustaso:n 0.001 kk § o u 24.1 :n 188.23 S 975) rockluolista. Näin on käynyt viimeksi vuonna 2005. Me ei kuitenkaan olla mitään peilin edessä viihtyviä vässyköitä: lihotimme kaikki itseämme tietoisesti tätä levyä varten, ikään kuin elämäntapataiteellisena statementtina. Entä surmantuoja. Ruotsalaiset! Varmon ja Svanten kanssa on hienoa pelata pingistä miksauksilla. Vaikka kaikenlaiset hipsterithän sellaisen imagon kanssa nykyään lähinnä leikkivät. Mitä on surmacore ja kuka on todellisuuden mestari. Muistakaa ottaa verokortit mukaan, kun menette töihin. Ja paikalle eksyy niin pahaa-aavistamatonta porukkaa, että vähemmän paatunutta saattaisi punastuttaa, huh huh. Ajattelin lähteä paikan päälle Örebrohon ”valvomaan”, mutta pääsin vain Malmille asti. Maksoitteko jollekin taholle korvauksen tilan vuokrasta. Johtaako tätä porukkaa joku teistä. Sen coren laita on nykyään niin ja näin, mutta voi pojat mistä tuhansista surmista voimmekaan kai-. Mutta nyt ollaan pidemmällä – kaikki uuden levyn biisit ovat viimeistä myöten livekelpoisia ja joka ikinen myös treenattuna. – Vai oikein Erland. Taustakuorosessioissa asia oli kostautua, kun kaikki kutsuvieraita myöten joivat itsensä yhtaikaa tuottajiksi. Kuultava kertoo, ettei tarvitse avustajaa tai todistajaa läsnä olevaksi. Selvä. – Jukka Varmo… Sehän se oli se nimi. Saatananpalvonta on erityisesti meidän mieleemme. – Siellä on oikein mukava sauna. Pitääkö paikkansa. Valaehtoinen silminnäkijälausunto sijoittaa samoihin aikoihin samaan paikkaan myös seuraavat henkilöt: Unto Helo, Antti Kiiski, Otto Luotonen ja Jukka Varmo. – Näistä en edes halua tietää. Teknisen tutkinnan ja muunkin todistusaineiston mukaan olette viettänyt loppu- ja alkuvuoden mittaan aikaa osoitteessa Gamla Vintervägen 19, 00580 Helsinki. Kyseessä on litteroitu kuulustelu, jossa aiheena ovat hardcoresta metallin puolelle lipunut Rytmihäiriö sekä levy-yhtiö Sakara Records
illan aikana Pakkahuoneella. maaliskuuta illalla. Haluatko sinä vielä varata asiassa itsellesi mahdollisuuden antaa loppulausunto. – Tampere. – Koetan kovasti keksiä mikä ala se mahtaisi olla. kuva: Timo Isoaho kille kertoa! Rytmihäiriö on surmacoren Led Zeppelin, ja olemme ottaneet luonnollisen uudistumisen polulla musiikillisesti monta askelta ja levyttäneet läjän helvetin kovia uusia numeroita. ”TODELLISUUDEN MESTARI ON TUOREEN LEVYMME NIMI, MUTTA OLEN MYÖS KUULLUT TÄTÄ NIMEÄ KÄYTTÄVÄSTÄ HUIJARISTA, JOKA MAINOSTAA LEHTI-ILMOITUKSILLA PARANTAVANSA HYPNOOTTISILLA KYVYILLÄÄN ESIMERKIKSI ALKOHOLISMIN.” son päässä. Dokumentti tulee tuolta kohta. Puhisin itsekseni, että onko tässä nyt jumalauta valjastettu maan kännykkäkauppiaatkin harventamaan musiikin tarjontaa! Vai niin. Mutta pöytälaatikkofirmoja ne loputkin ”vakavat toimijat” varmaan kohta ovat. Mitä tulkintanne mukaan tapahtui Tampereen kaupungilta vuokratussa Tullikamarin Pakkahuoneen kiinteistössä 16. – Olemme päättäneet alkaa kieltäytyä osallisuudesta tallenteilla, joista meidät saatettaisiin tunnistaa. Kuuleman mukaan miehellä on viikset, viitta, salaperäinen olemus ja puheessa vierasperäinen korostus. LUETTU, ANNETTU TARKISTETTAVAKSI JA HYVÄKSYTTY. Mitä tiedätte tästä. Saatanan pöytälaatikossa. Yhteyksiä saatanpalvontaan ja Sakara-tuotantoon pitää vielä selvittää, mutta miten kommentoitte tässä vaiheessa paitoja, joissa Sakara Records -teksti on korvattu lauseilla ”Saatana perkele” ja ”Saikkonen maksaa”. – Melkein kaikki mieleen juolahtava olisi oman edun mukaisempaa kuin rakastaa tällaisen tosiTV-formaatteihin soveltumattoman rockin tekemistä ja toimia vakaumuksensa mukaan. Mitä vittua?! Tapahtuman kulkua tallennettiin sekä audio- että videokalustolla. Teletunnistetietojen mukaan teillä on ollut tiivistä yhteydenpitoa pariinkin matkapuhelinliittymään, joiden haltija on Sakaran toimitusjohtaja, kesäkuussa 1975 Kuopiossa syntynyt Tuomo Antti Johannes Saikkonen. Enempää en uskalla kertoa. All rights reserved. FENDER.COM/AMERICAN-VINTAGE. Olisi oman etunne mukaista kertoa, mitä siellä Pakkahuoneella oikein tehtiin ja millä porukalla. Viranomaisten hallussa on kuvamateriaalia työryhmänne jäsenistä t-paidoissa, joihin on painettu paitsi pentagrammeja, pukinpäitä ja muita sielunvihollisen kultteihin liittyviä symboleja, myös Sakara Recordsin logoa ja tekstityyppiä mukailevia iskulauseita. PURE VINTAGE MERKITÄÄN: Kuultavalle esitetään poliisin tuntomerkkirekisterikuva TU12-89765-442. FENDER®, JAZZ BASS®, J BASS® and the distinctive headstock designs commonly found on these guitars are registered trademarks of Fender Musical Instruments Corporation. Mutta ovathan ne kohdelleet meitä hyvin. – En halua. – Kieroa on touhu kun kaupparekisteriin vieminen kytketään rock’n’rolliin. Vielä yksi kysymys. Entä mitä sanovat nimet Marko Annala, Antti Hyyrynen, Rainer Nygård sekä Jarkko Martikainen tai lyhenteet YUP ja FM2000. Tuntui oudolta esiintyä niin selvin päin olevalle yeisölle. Olimme Pakkiksella illan epäajankohtaisin bändi, joten soitimme ensimmäisenä. Meitäkin se touhu välillä huvittaa. – Olenkos minä ikinä käynyt Pieksämäellä... Onko Sakara niin sanottu ”prosenttijengi”, joita ri- kostoimittaja Mika Mölsä tutki kattavasti ennen kuolemaansa kaksi vuotta sitten Helsingissä. – Kuopio on kaunis kaupunki, etenkin kesäisin. MERKITÄÄN: kuultava ilmoittaa, että kuulustelua voidaan jatkaa ilman avustajan läsnäoloa. Selvä, päätetään tähän ja sitten vielä pyydän allekirjoituksen pöytäkirjaan. Ehkä se siitä hiljakseen lähtee. Jos se kuvaa tätä keskustelua todenmukaisesti, nimi joka liuskan alareunaan. Tiedättekö tästä mitään. – Todellisuuden mestari on tuoreen levymme nimi, mutta olen myös kuullut tätä nimeä käyttävästä huijarista, joka mainostaa lehti-ilmoituksilla parantavansa hypnoottisilla kyvyillään esimerkiksi alkoholismin. Mennään me, Jarkko, kahville. Yhdessä puhelinkeskustelussa teidän ja Saikkosen välillä käytiin väittelyä prosenteista. Jos meininki jatkuu, alamme vastata samalla mitalla. Tämä Sakara on ollut meillä seurannassa jonkun aikaa, ja yhteyksiä on paljastunut vuosien varrella eri puolille maata Lemiltä Riihimäelle, Lappeenrannan seudulta Helsinkiin ja Pieksämäeltä Teiskoon. Miten kommentoitte tätä. – Mikä on y-tunnus. ihan kuin Härskillä ja Sörsselssönillä. – Parta, välillä on parta, toivottavasti on nykyisin parta, tyylikkäimmän näköinen parrassa. Kuva on siis otettu em. Virallisten rekisterien mukaan pariakin eri aputoiminimeä käyttävän Sakara-tuotannon y-tunnus tuli voimaan maaliskuussa 2003. – Sakarahan nimenomaan on prosenttijengi. Oikeasti hänellä on käsittääkseni toiminnassaan perin hämärät motiivit. – Tehköön Sakara tuotteillaan ihan mitä huvittaa. Mikä on teidän ja työryhmänne suhde osakeyhtiöön nimeltä Sakara-Tuotanto ja mitä voitte yrityksestä kertoa. Yhden tutkintalinjan mukaan kyseessä on laajalle levittynyt organisaatio. Tunnistatteko tässä kuvassa olevan isoon mustaan cowboy-hattuun sonnustautuneen henkilön. Ja nyt myös monikansallisen Sonyn koneisto käytössä. – Minähän se olen. JA SITTEN ON tämä eri asia joka liittyy toiseen avonaiseen juttuun. Onko kyseessä pelkkä pöytälaatikkofirma vai oman alansa vakava toimija. 1975 JAZZ BASS ® IN NATURAL HANDMADE IN THE U.S.A. Kuvailisitteko Sakaran toimintaa järjestäytyneeksi. En tiedä, mitä tästä seuraa, mutta on se varmasti viihdyttävää. Käydessäni taannoin teleoperaattorin pakeilla myyjä ei oikein viitsinyt antaa suunvuoroa, kun kauppasi niin kiihkeästi jotain viihdepakettia argumentilla ”kaupan päälle tulee Spotify, ettei sun enää ikinä tartte ostaa yhtään levyä”. MERKITÄÄN: kuultava on soittanut avustajalleen noin kello 15.15. Mutta bourboniin en koske, skottiviskiä sen olla pitää. Prosentithan ne on aina mielessä. Tähtään kantrilaulajan uralle ja starttailen hengaamalla mahdollisimman paljon stet- Facebook.com/fenderscandinavia ©2013 FMIC. Onneksi sellaiseen ajautuu aniharvoin! Onko sattumaa, että Sakara-tuotannon kaupparekisteriin viennistä tuli samoihin aikoihin kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Kuulostaako tutulta. YUP on vanha suosikkini! Ahaa. – Äänitysten päälle vedeltiin parikin loppuunmyytyä keikkaa. Sellaiseen puuhasteluun ei voida lähteä, vaikka kauniita miehiä ollaankin
kuva: Markku Kirves – Me soitetaan niin kauan kimpass a, että päästään maistamaan agave-tequilaa sen ko tiseudulle Meksikoon! S E S E D N A L N I F S O D R A T S A B LOS KUOLLEIDEN A S S I E L A A V E N R A K Los Bastardos Finlandeses on yksi Suomen amerikkalaisimmista bändeistä. Sillä oli silloinen elämäntilannekin siihen sopiva, oli avioeroa ja kaikkea, eikä se jaksanut oman bändin pyörittämishommaakaan. Sen raskas boogie-pohjainen mättö vie suoraan southern rockin rämemaille, mitä miesten ulkonäkö korostaa. Walesista Suomeen ajautuneen Bryn Jonesin kanssa alkoivat soittaa Peer Güntistä ja Leningrad Cowboysista tuttu Twist Twist Erkinharju, Ismo Alangon eri bändeissä ja Freukkareissa bassotellut Jussi Kinnunen, yli kymmenen nimibändin rivistöissä kitaraa soittanut Devil Virtanen sekä studiomies ja Royal Tramps -yhtyeen perustaja Olli Kykkänen. Siinä ei keksitä pyörää uudelleen, mutta se tarjoilee rankinta raskasta rockia, mitä Suomella on tarjota. – Ben mietti ehdotustamme muutaman päivän, osti buutsit ja sanoi että I’m in. 40 SOUNDI Miehet ottivat käyttöön harvinaisen tyhmät taiteilijanimet tyyliin El Bastardo Grande, El Taff Bastardo, El Diablo ja niin edelleen, mutta silti esikoislevy My Name Is El Muerte vakuutti. Myös yhtyeen kolmas albumi El Grande´s Saloon menestyi kivasti ja siltä napattu singleraita Motor Rock Meltdown nousi Radio Rockin kolmanneksi suosituimmaksi biisiksi. Ja kun nuo keikat starttasivat, bändin toinen kitaristi Devil Virtanen ilmoitti että hänen virtansa oli loppunut. teksti: JUHO JUNTUNEN un Los Bastardos Finlandeses perustettiin vuonna 2005, kyse oli eräänlaisesta superkokoonpanosta. Niinpä Benille se oli hyvä sauma tulla valmiiseen bändiin.. Kaikki alkoi hyvin. Bändi teki ensimmäisen Englannin rundinsa helmikuussa ja sen jälkeen se pääsi lämmittelemään Lynyrd Skynyrdiä, yhtä suurista esikuvis- taan. – Sitten Bryn ja meikäläinen keksittiin melkein samaan aikaan, että Ben Granfelt! Minähän olin ollut sen kanssa samaan aikaa Leningrad Cowboysissa ja Brynkin on soittanut sen kanssa monissa tilaisuuksissa (itse asiassa Bryn kiinnitettiin laulajaksi Benin April Fools -yhtyeeseen, joka hajosi siihen kun Beniä pyydettiin Wishbone Ashin kitaristiksi). l Retkueella on ikää jo kahdeksan vuotta, ja tänä keväänä kauppoihin saatiin bändin viides albumi Day Of The Dead. 2010 oli kuitenkin ankea vuosi Los Bastardosille. Huhtikuussa sitten alkoi tapahtua. Bändin kitaristi ja biisintekijä Olli Kykkänen joutui pahaan auto-onnettomuuteen ja häneltä murtui niskanikama. Hehän näyttävät siltä kuin olisivat karanneet Robert Rodriguezin leffan kuvauksista. Klubikeikkoja alkoi tulla kiihtyvällä vauhdilla, eikä ulkomaidenkaan valloitus tuntunut mahdottomalta. Musiikista haistoi Motörheadin, Thin Lizzyn ja Lynyrd Skynyrdin hikiset vaikutteet, ja Bryn Jonesin raspisessa äänessä oli oikeaa voimaa. Kuolema ei ollut kaukana ja pelättiin halvaantumistakin, mutta kuin ihmeen kautta mies oli soittokunnossa jo kesän keikoilla. – Siinä vaiheessa me mietittiin että perkele, mitäs nyt tehdään, olisi keikkoja mutta ei kitaristia, Twist Twist Erkinharju muistelee
– Ne haikailee edelleen sitä, koska me soitetaan kolmestaan. Se oli muuten helvetin hyvä bändi! Ja jätkät on tehneet nyt pari keikkaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Sitten käytiin huvikseen äänittämässä neljä biisiä, ja levy-yhtiö kiinnostui niistä sen verran että nyt ollaan tekemässä albumia. Bändin rytmiryhmässä kuullaan Erkinharjun lisäksi Peer Güntissa bassotellutta Tsöötz Kettulaa. SOUNDI 41. Day Of The Dead äänitettiin Porvoon Magnusborgissa, missä Ollilla on oma studio. – Miten sen nyt latteasti toteaisi, tämä on askel eteenpäin, Twist Twist naurahtaa. – Ensin bändi soittaa ja toteaa, että tästähän ei tule mitään, ja sitten ruvetaan pilkkimään. En tiedä, pitäisikö musan olla sellaista vain elämää tai vain kuolemaa -osastoa, missä jälleen kerran myydään samat vanhat biisit jengille hieman uusina sovituksina. Tämä kokoonpano levytti kaksi vuotta sitten albumin Saved By Rock And Roll, joka oli rockaavampi ja suoraviivaisempi kuin bändin aiemmat tuotteet. Ei teillä ole missään vaiheessa tullut kuitenkaan tunnetta, että lopetetaan bändi. Kyseessä on vanha työväentalo, jossa on helppo päästä rentoon tunnelmaan, ja jonka suuressa salissa on erinomaista äänittää isoa rokkirumpusoundia. Los Bastardos Finlandeses on ollut edellisenä päivänä kuvaamassa videota Porvoon maalaiskunnassa Askolassa, Särkijärven jäällä. Suurin osa yleisöstä on ihan DDR EI OLE ITÄ-SAKSAA Twist Twist Erkinharjun toinen bändi on Dog Days Revolution, tuttavallisemmin DDR. Tämän taustalla on samaa meininkiä, ja Brynin laulussa on selvästi isompi kirjo sävyjä kuin ekoilla levyillämme. Biisinpohjia tulee jatkuvalla syötöllä, ja meiltä jäi nytkin demoasteella olevaa materiaalia yli varmaan viidentoista biisin verran. Twist Twist myöntää, että kolmisen vuotta sitten tehty Englannin rundikin jäi hieman turhaksi. Koko päivä vierähti kevätjäillä, ja olutta kului kunnioitettava määrä. Viisi vuotta sitten perustettu AC/DC-covereita soittanut yhtye on levyttämässä parhaillaan ensimmäistä albumiaan, ja kaksi Teijoa on löytänyt sen merkeissä taas toisensa. On joko helvetinmoista retroilua, tanssipoppia tai räppiä. – Sinänsä mun oli helppo soittaa Dog Days Revolutionissa, kun olin aikanaan soittanut Road Crew -bändissäkin samalta kuulostavaa kamaa. Beniltä tuli justiinsa uusi soololevy Melodic Relief, jossa meikäläinenkin kävi naputtelemassa kolme biisiä, ja muutama keikkakin ollaan tehty kimpassa. Tällainen englanniksi laulava rehellinen keski-iän ylittäneiden hahmojen viritelmä, se on helvetti ihan out! Los Bastardos Finlandeses on suosittu esiintyjä prätkäkerhojen bileissä, mutta se porukka jaksaa harvoin laahautua tavallisille keikkapaikoille. Tässä ollaan täysin väliinputoajia. Los Bastardosin uusi albumi Day Of The Dead on saanut nimensä meksikolaisten marraskuisesta juhlapäivästä, jossa muistellaan kuolleita ystäviä ja sukulaisia riehakkaassa karnevaalihengessä. Itse pidin nuorena Sladesta ja The Sweetistä, joilla oli melodia pääosassa ja tarttuvia kertosäkeitä. Ja pian järvestä nouseekin erilaisia esineitä, Twist Twist valottaa videon juonta. Nyt tehtiin jatkoa Los Bastardosin edelliselle videolle Acapulco, jonka tarinahan on hellyttävä. – Tämä on tosiaan ihan selkeä jatkumo Acapulcon kaipuuseen, sinne pitäisi päästä! Nyt oli tosin vielä hyytävämmät olosuhteet kuin sitä tehdessä, Twist Twist sanoo. Markkinointi oli pielessä, eikä jengi löytänyt bändiä. – Ei tosiaan, olenkohan mä maistanut Guinnessia ja englantilaisia siidereitä joskus viime vuosituhannella! Kyllä mulle edelleen se valinta on tuoppi keskiolutta ja jallupaukku siihen kylkeen. Pakko vähän huorailla muuallakin, että saisi vähän särvintä leivän päälle tai pysyisi edes jalluissa! – Ja kyllähän meidän täytyy niin kauan soittaa kimpassa, että pääsee maistamaan kunnon agave-tequilaa sen kotiseudulle Meksikoon! Jallua ja tequilaa. – Kun me oltiin vedetty Dog Days Revolutionin kanssa satakunta AC/ DC-keikkaa, päähän iski ajatus, että mitäs jos koklattaisiin vähän omaakin materiaalia. Katsotaan nyt, onneksi jotain Ruotsin keikkaa on näköpiirissä, ja olihan meillä Saksassakin lupaavaa meininkiä, mutta paikallinen agentti paljastui aika saamattomaksi. – Biisithän syntyvät yleensä niin, että Olli tekee ensin klikkiraidan kanssa pari kitaraa ja basso -demon, mihin käyn soittamassa rumpukompin. – Tosiaan, toiset on niin jämähtäneet siihen, että se yksi nimeltä mainitsematon kouvolalaisbändi oli ainoa oikea juttu, Twist Twist sanoo. ACAPULCON AURINKOON Twist Twist Erkinharjulla on lievä krapula. – Kaikki kunnia Jussin bassonsoittotaidolle, mutta kun Bryn otti basson kouraan, sehän oli kuin luotu siihen hommaan, Twist Twist sanoo. – Yksinkertaista, suoraviivaista, ja jotenkin tuntui heti että meillä on sen kanssa hyvin samankaltainen rytmikäsitys, molemmat kiilaa just samaan tahtiin. Oli muuten vaikeaa saada niitä biisejä svengaamaan hyvin, ja Eski ja Iffe keksivät kysyä minua, lähtisikö Tsöötz basistiksi. Basisti Jussi Kinnuselta puhkesi umpisuoli, ja mies oli vähällä päästä hengestään. – Päinvastoin! Muita duunejahan tässä on tietysti tehty. Kun se oli auto-onnettomuudessa ja hengenlähtö oli kirjaimellisesti hiuskarvan varassa, siitä olisi voinut masentua ja säikähtää todenteolla, mutta Olli tuntui saavan onnettomuudesta pikemminkin uutta virtaa. Kun keikkoja oli, ne haluttiin myös hoitaa, ja laulaja Bryn päätti tarttua bassoon. Bändillä on myös innokkaat faninsa, mutta Twist Twist myöntää, että keikkarintamalla saisi mennä paremmin. Bryn tekee kovasti mies ja kitara -keikkaa ja sillä on myös oma triobändi. Niinpä kaverit pyysivät itse sitä mukaan, ja Tsöötz oli heti messissä, että ilman muuta. – Kykkäsen Ollihan kirjoittaa pitkälti biisimme. – Me ollaan vähän siinä tilanteessa, että keikkoja saisi olla kuusi kertaa se määrä mitä nyt on. Sama linja jatkuu nyt ilmestyneellä Day Of The Dead -levyllä. Ajat on muuttuneet. – Me päädyttiin soittamaan DDR:ssä AC/DC:tä kun coverbändit saa helpommin keikkoja kuin omaa musiikkia soittavat yhtyeet. – Tietysti Benin mukaantulokin on vaikuttanut aika paljon bändin musiikkiin. Vaikka raskaus ja rankkuus ovat yhä avainsanoja, melodiapuolella on yhä tärkeämpi rooli bändin musiikissa. On ehdottomasti, tämä ei kuulosta pätkääkään suomirockbändiltä! Ja totta kai me haluttaisiin mennä joka festarille, soitetaan sitten vaikka kymmeneltä aamulla järjestysmiehille, mutta ainahan se kiinnostaa. Mutta ongelmia ilmaantui lisää. Niitä on kiva kuunnella. Ja samaa iloa löytyy myös levyltä. Kuunnelkaa musaa ja suhtautukaa Güntiin palasena suomirockin historiaa! On hyvin vaikea nähdä, että se esiintyisi enää koskaan siinä kokoonpanossa. Mutta saihan siellä tukevia aamiaisia ja pääsi näkemään Lincolnshiren, mistä Lancaster-pommittajat aikanaan lähtivät liikkeelle – mies itsehän on intohimoinen lentokoneiden pienoismallien rakentelija, joka on erikoistunut toisen maailmansodan pommittajiin. Kaikki muu, mitä sen jälkeen on tehty, on paskaa. Eikö Bryn ole opettanut sinua rakastamaan englantilaisia oluita. Kymmenen aikaan illalla saatiin vietyä kamat takaisin Albertinkadun treenikämppään, ja sitten kulman taakse baariin. Mä kerkesin vielä kotikulmillakin paikalliseen. Tällaista urpolaumaa on olemassa ihan oikeasti. normaalia jätkää, ja aina joukossa jaksaa olla niitä jotka haikailevat alkuperäisen Peer Güntin perään. Siitä se sitten etenee Brynille ja Benille, ja yleensä Bryn blokkaa sieltä ne biisit, joihin se tekee laulumelodiat. – On ihan turha puhua enää siitä, onko tämä tarpeeksi kansainvälistä tasoa. Sen kanssa oli helppoa ja hienoa soittaa, ja niin Bryn jäikin bändin basistiksi. On melodisempaa kulkua eikä kaikki ole enää niin päätä seinään. – Sitä oli mielenkiintoista kuvata, ja onneksi oli varautunut vaatteiden puolesta, ettei siellä hirveän kylmä tullut viimasta huolimatta. Paikalle könyävät soittokaverit, ja tajuton Erkinharjukin vedetään jaloista kiinni pitäen syksyisiin grillibileisiin. En minä uskaltanut kysyä, en uskonut että se lähtisi ajamaan Kouvolasta treeneihin Konalaan ja takaisin. Iffehän tunnetaan Musamaailma-firman perustajajäsenenä ja Eski muistetaan taas Kirkan yhtyeestä, Albert Järvisen Bronxista ja ennen kaikkea legendaarisesta Riff Raffista. KESKI-IKÄ ON OUT Los Bastardosilla ei ole siis puutetta materiaalista, ja kaikilla kavereilla on valtava into painaa eteenpäin. Bryn Jones herää tyhjästä uima-altaasta, jonne hän on onnistunut sammumaan. Stonessa ja Amorphiksessa soittanut Kasarin Pekka vetää siinä nykyään rumpuja, joten homma toimii varmasti edelleen hienosti, Twist Twist sanoo. Dog Days Revolutionin juuret vievät jo viiden vuoden taa, kun Twist alkoi soittaa laulaja-kitaristi Eski Palosaaren ja kitaristi Iffe Lindholmin kanssa AC/DC-covereita. Los Bastardos on herättänyt huomiota ulkomaillakin, mutta niillekin markkinoilla on vaikea päästä
He kertoivat rakastavansa Berliiniä ja pitävänsä sitä kuin toisena kotikaupunkinaan. Novemberiä yhtye ei pääse koskaan karkuun, sillä niin paljon ihmiset tuntuvat niitä rakastavan. HE NATIONALIN charmantisti harmaantunut laulaja Matt Berninger astelee lavalle rillit nenällään, paksu pomppa yllään ja viinipullo vasemmassa kädessään. Vaikka eletään huhtikuuta, heidän hengityksensä huuruavat pimeässä illassa. AIEMMIN iltapäivällä tapasin Aaron Dessnerin ja Scott Devendorfin eriskummallisessa hotellihuoneessa, jossa oli useita puisia kerrossänkyjä ja pitkä pirttipöydän tapainen. Kaiken kruunaa tietenkin laulaja Matt Berninger, joka tuntuu koko ajan keikkuvan rajalla. Nyt uusi Trouble Will Find Me -albumi odottaa julkaisua ja yhtye valmistautuu seuraavalle kierrokselle. Se on tavallaan hieman järkyttävä, mutta myös uskomattoman hieno tunne.”. Useimmilla on villamyssy tiiviisti päässään. Keikan jälkipuoliskolla kuullaan myös muutama vanha suosikki. Sen laulut ovat älykkäitä mutta koskettavia. – Tämä on ensimmäinen kunnollinen esiintyminen. Viisikon (Berningerin lisäksi kitaristikaksoset Aaron ja Bryce Dessner sekä Devendorfin veljekset, joista Scott soittaa bassoa ja Bryan rumpuja) tukena lavalla on kaksi muusikkoa, jotka soittavat lähinnä koskettimia ja puhaltimia. Berliiniläisen hotelli Michelbergerin pihalle on kutsuttu kolmisen sataa vierasta. Uuden albumin Sea Of Love -kappalekin on saanut alkunsa saman, aivan East Side Galleryn vieressä sijaitsevan hotellin neljännen kerroksen huoneessa. Soitimme muutamaa kappaletta joulukuussa ennen äänityksiä, mutta nekin muuttuivat paljon. Aaron ja Scott vaikuttavat aidon jännittyneiltä illan konsertin takia. Matt Berninger laulaa niistä monet lunttilapuista, jotka kappaleen loputtua puristaa nyrkkiinsä ja tiputtaa lavalle tai heittää yleisöön. THE NA Ylistetty The National kiersi kolme vuotta sitten ilmestyneen High Violet -levyn tiimoilta peräti 22 kuukauden ajan. Soundi tapasi yhtyeen Berliinissä. Yhtyeen uudet laulut etsivät vielä lopullisia sovituksiaan. Muusikot ovat virtuooseja, mutta uskaltavat heittäytyä. Seuraavan reilun tunnin aikana The National esittää toukokuun lopussa julkaistavan Trouble Will Find Me -levyn lähes kokonaan. Bloodbuzz Ohio soi raivokkaasti ja Terrible Love hypnotisoi kuulijat niille sijoilleen. Ensimmäinen kerta, kun soitamme useimpia uuden levyn lauluja missään muualla kuin treeneissä. Tuskin tunnistamme 42 SOUNDI kuva: Tero Alanko teksti: TERO ALANKO ”Emme ole maailman suurin bändi, mutta olemme hyvin tärkeitä monille ihmisille. Fake Empirea ja Mr. The Nationalia katsellessa tulee mieleen, että kyseessä on monella tavalla ihanteellinen rockyhtye. – Olemme The National ja soitamme teille lauluja, joita emme ole esittäneet koskaan ennen, hän toteaa mikrofoniin
Scott: – Neu!, Amon Düül ja niin edelleen. Sain Trouble Will Find Me -albumin kuultavakseni kaksi päivää ennen haastattelua. Siinä oli vähän liikaa yhdelle levylle. Biisi jatkuu ja jatkuu ja siinä tapahtuu vain vähän uusia asioita. ”Yleensä kokeilemme monenlaisia meille uusia juttuja ja heitämme ne kaikki pois. Ne eivät kuulu kovin paljon, mutta antavat musiikkiin tiettyä elektronista sävyä silloin tällöin. Samoin I Should Live In Salt ja This Is The Last Time. – Usein levyllä myös kuullaan kahta rumpusettiä samaan aikaan. EN VÄLISSÄ – Joissain kappaleissa on myös synteettisiä elementtejä, jotka ovat mielestäni todella raikkaita. Me käytimme sitä paljon, koska semmoinen sattui olemaan studiossa. Ison osan The Nationalin materiaalista säveltävä Aaron Dessner kertoo, että aluksi pohdittavana oli ”varmaan sata ideaa”. Sen jälkeen yhtyeen oli tarkoitus vetää henkeä, mutta uudet laulut eivät odottaneet. Niistä joissain on hyvin outoja tahtilajeja. Ne kaikki ovat tummia, mutta samaan aikaan hauskoja lauluja, hän intoilee. Aaron: – Niistä tulee toisinaan sellainen kruisailun tunnelma. Äänitettäviksi niistä valikoitui 24 ja kutakuinkin valmiiksi tehtiin 17 laulua. Vastaan Aaronin ja Scottin uteluihin, että pidän siitä kovasti, mutta sulattelu on vielä pahasti kesken. Nyt kokeilimme monia juttuja ja pidimme osan niistä.” SOUNDI 43 kuva: Deirdre O’Callaghan MAAILMOJ. ATIONAL niitä itsekään enää. Menestyneen ja ihaillun High Violet -albumin (2010) jälkeen The National kiersi peräti 22 kuukauden ajan. Se kuulostaa hyvin orgaaniselta, vaikka kyseessä onkin syntetisaattori. Scott ja Bryan pitävät todella paljon sellaisesta musiikista, vanhasta saksalaisesta krautrockista. Rumpuraidoilla on myös synteettisiä, ohjelmoituja elementtejä, joita käytetään samaan aikaan oikeiden rumpujen kanssa jopa rauhallisemmissa biiseissä. Jos sen ottaisi pois esimerkiksi levyn ensimmäiseltä laululta (I Should Live In Salt), koko kappaleesta tulisi hyvin erilainen. Kun kysyn, mitä aivan uutta levyllä heidän mielestään on, antautuu Aaron pitkään ja polveilevaan pohdintaan. – Sellaiset laulut kuin Demons ja Don’t Swallow The Cap ovat mielestäni aivan uudenlaisia. Parissa muussakin kappaleessa sillä soittimella on hyvin esteettinen rooli. Lopullisella Trouble Will Find Me -albumilla kuullaan 13 uutta kappaletta, mutta muutkin tullaan julkaisemaan ”joskus jossain muodossa”. Viimeksi käytimme bassoklarinettia ja vetopasuunaa, mutta nyt siellä on paljon Korgin vanhaa MS-20 -syntetisaattoria, josta lähtee todella kauniita ääniä. Joissain on myös hyvin vahva, melkein tanssittava groove. Niillä kaikilla on jopa uudet nimet, kummastelee Aaron. Se ei ole mitään erityisen radikaalia ja kokeellista, mutta kuitenkin aivan uusi juttu levyllämme. Joskus sitä ei edes kuule, mutta toisinaan rummut kuuluvat stereokuvassa todella kiinnostavasti
Se olisi jotain, minkä me me tärkeitä, jotka saavat laulun itse ja monet muut muistaisitoimimaan. Aaron: – Se on todella upeaa! Olen kuullut aika paljon heidän uutta materiaaliaan ja se on aivan mahtavaa. Hän pitää tietynlaisesta estetiikasta. Myönnän joskus ajattelevani, että olisi mukava tietää, miltä meidän tulisi muiden mielestä kuulostaa. Richard (Reed Parry) soittaa jälleen levyllämme. Scott: – ”En millään pysty laulamaan tuota.” Aaron: – Tällä kertaa hän ampui alas vain yhden jutun, joten joko hän ei kuunnellut kunnolla tai sitten hän piti kuulemastaan. Voisiko olla niin, että hänen itsetuntonsa olisi parantunut. hän muokkaa laulujen rakenteita – Tällaisten asioiden pohtisen avulla todella oudoilla minen tuntuu vähän kummalliselta, mutta tietenkin listayktavoilla. Kyse ei ole jännitteen kasvattamisesta ja vapauttamisesta, vaan tietystä jatkuvuudesta. tyeelle myyttinen asia. Ennen The Nationalia Aaron ja Bryce Dessner pyörittivät kolme levyä julkaissutta Project Nim -yhtyettä.. Auttaa heitä laulujen ja niiden toteuttamisen kanssa. Yleensä kokeilemme monenlaisia meille uusia juttuja ja heitämme ne kaikki pois. – Lauluntekoprosessimme on pitkä ja usein hankala. – Mattilla on enemmän kiinnostava kuin hyvä ääni. Trouble Will Find Me on yhtyeen kuudes albumi. – Levyä tehdessä tuottajan pitäisi olla kuin bändin jäsen. – Erityisen vaikeaksi asian on tehnyt se, että Matt on opetellut myy enemmän kuin meidän käyttämään tietokonetta. Hän ei ehkä täysin vat, mutta tietenkään se ei ole ymmärrä tilannetta soittajien näsuoranainen päämäärämme kökulmasta. Scott: – Meillä kaikilla on vahvoja mielipiteitä. – Myönnän, että jossain vaiheessa olisi kiinnostavaa kokeilla jonkinlaista yhteistyötä jonkun ulkopuolisen kanssa. Meidän kanssamme se ei oikein onnistu. En usko, että niin kovapäisiä ihmisiä on edes olemassa – Ja sitten on tosiaan Matt. – Tämä on myös siitä mielenkiintoinen levy, että yleensä Matt ampuu kaiken alas. Uskon, – Uskoakseni meillä on mahettä sen vuoksi hänen on helppo dollisuus siihen. Jos siihen tulisi vielä joku ulkopuolinen, se oli vielä vaikeampaa. Se tuntuu joskus hymusiikkia tehdessämme. Viinin Toukokuussa 2010 ilmestyjuomisesta Matt pitää tosin edelleen, nyt High Violet -levy ylsi ilAaron hymähtää. LISTAYKKÖNEN. Tuottajan olisi todella vaikea päästä sisään tapoihimme ja prosessiimme. Kikestävämpi nykyään. Hän ei ole kovin avoin työkumppani edes meidän kanssamme. Hän on puu siitä, ketkä muut julkainähnyt, miten hyviä asioita siitä on sevat levyjä samalla viikolla. Hän on pitänyt kiinni päätöksestään. Se olisi Aaron: – Hän saattaa jättää iso, hauska ja huvittavakin pois osia, jotka ovat mielestämjuttu. – Levyllä on siis paljon kokeilua ja uusien asioiden tutkimista, vaikka se ei välttämättä kuulosta koko ajan siltä. Hänen kolme vuotta vanha levynsä tekniikkansa ei ole erinomainen, mutta toisaalta hän ei haluakaan olla mikään oopperalaulaja. Sellainen monipuolisuus on hyvä resepti bändille. seurannut. Laulut valmistuvat aina vasta aivan viime hetkellä. Scott: – Hän tosiaan reagoi moniin asioihin luontevammin kuin kuvittelimme hänen tekevän. Mainitsen, että James Murphy on paraikaa studiossa Arcade Firen kanssa ja että se vaikuttaa todella kiinnostavalta kohtaamiselta. On aivan eri asia, jos joku ystävämme soittaa jonkun pienen jutun levyllemme kuin että joku tulisi ohjailemaan koko prosessia. Se tuntui mukavalta. Tai sitten voi käydä niin, että – Mielestäni Matt on kasvanut Adele esiintyy samalla viikolla laulajana, mutta vieläkään hän ei jossain tv-show’ssa ja hänen ole varsinainen laulajalaulaja. The Nationalin jäsenet ovat kotoisin Ohion Cincinnatista, mutta heistä jokainen muutti New Yorkin Brooklyniin ennen vuosituhannen vaihtumista, kuka opintojen, kuka töiden takia. Edeltäjänsä tavoin Trouble Will Find Me -levy äänitettiin Aaronin autotalliin rakennetussa studiossa ja yhtyeen jäsenet tuottivat sen itse. Joskus uusi levymme, Aaron nauraa. Tiedämme, että ulkopuolisen olisi todella vaikea tulla siihen ympäristöön. Ihmiset sanovat, että hän voisi lukea vaikka puhelinluetteloa ja se kuulostaisi kiinnostavalta ja merkitykselliseltä. On hienoa, miten hän laulaa levyn ensimmäisen kappaleen hyvin korkealta ja seuraavan (Demons) paljon matalammalta. vin julmalta, mutta usein se myös toimii jollain kummalla tavalla. PALATAANPA taaksepäin. Se on siinä mielessä totta, että hänen äänensä on todella sielukas ja rehellinen, sekä korkealla että matalalla. Lauluista tulee entistä könen on sekä minulle että yhkummallisempia ja vaikeampia. Nyt kokeilimme monia juttuja ja pidimme osan niistä. Esimerkiksi Humiliation on sellainen kappale. Hän haluaa kokeilla juttuja, vaikka joskus epäonnistuisikin. Jos joku tulisi sanomaan meille, että tehdäänpä tämä tällä tavalla, niin… (Kohauttaa hartioitaan.) – Jos kutsuisimme jonkun tuottajaksemme, luultavasti hänen mielipiteensä eivät vaikuttaisi tekemisiimme millään tavalla. Kaikki riippitää kiinni päätöksestään. Kun haastattelin Matt Berningeriä High Violet -levyn julkaisun alla, laulaja kertoi lopettaneensa tupakoinnin. Hän on mahtava tyyppi ja mahtava muusikko. Yksi syy kavereiden kesken työskentelyyn on myös The Nationalin tapa tehdä musiikkia. 44 SOUNDI – Ja sitten on tietenkin Matt. Jos hän ei pidä jostain, hänen päätään on mahdoton kääntää. Luultavasti hän olisi kauhuissaan sellaisesta ideastakin. Minulla ei ole taskussani minkäänlaista toivelistaa, mutta esimerkiksi Nigel Godrichin, Chris Codyn tai Peter Gilesin kanssa työskenteleminen voisi olla kiinnostavaa. – Se on todella hyvä asia. Tuottajan voisi olla todella vaikea auttaa meitä, koska prosessi kulkee niin omalla tavallaan, selittää Aaron. Vaikka ilman mitään sitoumuksia. Tällä levyllä taristi Aaron Dessner uskoo, että Trouble Will Find Me -kiehän laulaa pari juttua korkeammassa kolla on mahdollisuus ykkösrekisterissä kuin koskaan ennen ja sijaan asti. Myös James Murphyn kanssa työskenteleminen tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Hän saattaisi turhautua helposti. Aaron Dessner kertoo olevansa nykyään todella kiinnostunut musiikin äänittämisestä ja oppineensa siitä paljon. Kaikki olivat tunteneet tai ainakin tienneet toisensa aiemminkin, mutta The National syntyi vasta New Yorkissa. kuulostaa todella hyvältä. Tai mennään saman tien hieman pitemmälle. mestyessään Billboardin al– Hänen äänensä on vahvempi ja bumilistan kolmanneksi. Hän on laulaja, joten hänellä on viimeinen sana moneen asiaan. Jopa meidän on joskus todella vaikea pitää Matt tyytyväisenä. Sellaisten laulujen teho perustuu kiehtoviin juttuihin
Emme ole maailman suurin bändi, mutta olemme hyvin tärkeitä monille ihmisille. Nyt myimme edellistä levyämme noin 600 000 kappaletta. Sen jälkeen meillä oli varaa ostaa talot ja olla huolehtimatta huomisesta ainakin vähän aikaa, Aaron kertoo. Onneksi se on nykyisin mahdollista. – Levyn tekeminen on samanlaista kuin elokuvan tekeminen. – En tiedä tarkkaan, mutta paljon enemmän, Aaron vastaa. – On vaikea sanoa, onko se tyyppi paha sarjakuvahahmo vai suuri poliittinen johtaja. En usko, että The National pysyisi hengissä, jos ajattelisimme tekevämme sitä samaa. High Violet riensi ilmestyessään Yhdysvaltojen albumilistan kolmanneksi ja vuoden 2010 lopussa se valittiin parhaaksi albumiksi Soundissa sekä lukemattomissa muissa lehdissä. Toivomme, että kaikki on vain onttoa puhetta ja uhkailua. Siksi perheemme matkustavat joskus mukanamme. Muu osa yleisöstä saattaa tosin tykätä enemmän siitä, että biisit ovat jo hallussa eikä niiden kanssa tarvitse jännittää. Näin ainakin olettaisin. Aaron: – Tietenkin toivomme, että mitään ei tapahdu. Ehkä se johtui naislaulajasta. Se oli meidän elämäämme. Siinä mielessä se oli samanlainen bändi kuin The National, että minä ja Bryce teimme biisit ja hän lauloi ne. On kuitenkin mahdotonta olla samaa mieltä presidentin kanssa joka asiasta. He eivät oikein tiedä, miten uudet biisit menevät, joten he ottavat riskejä. Emme ole riippuvaisia yhtyeen ulkopuolisista voimista, vaan saamme tehdä kaiken niin kuin haluamme. Jos tämä uusi levy olisi epäonnistunut, niin luultavasti tekisimme yhä levyjä ja meillä olisi merkittävä osa yleisöstämme jäljellä. The National on noussut nykyiseen asemaansa vähitellen. Se yhdistelmä ei ollut mitenkään mukava kummallekaan osapuolelle, Aaron muistelee. – Se rupesi tuntumaan normaalilta elämältä. Se on meidän elämäämme nykyään, pyörittelee Scott ajatuksiaan. On hauskaa ajella bussilla ympäri Eurooppaa vaimojen ja lasten kanssa. Tänään tosiaan soitamme monet uudet laulumme ensimmäisen kerran ja se on hemmetin jännittävää. Joidenkin mielestä kuulostimme 10.000 Maniacsilta, mutta en oikein tiedä. High Violetin jälkeisellä kiertueella The National soitti kaksi loppuunmyytyä keikkaa Helsingin Kulttuuritalolla. Onko kyse enemmän Pohjois-Korean sisäisistä asioista vai kansainvälisestä politiikasta. Scott: – Hän on vähän kuin James Bond -elokuvan paha nero. Aaron: – Mielestäni olemme paljolti livebändi. Siitä ei ole epäilystäkään. Meistä kolmella on lapsia ja joskus tuntuu todella lannistavalta olla kaukana rakkaimmista. Se on kampanjoinut aktiivisesti sekä Barack Obaman valinnan että uudelleenvalinnan puolesta. – Bändin kannalta suurin muutos oli varmastikin se, että tajusimme olevamme todella hyviä tässä. Elämäntapaamme kuuluu musiikin soittaminen ihmisille. Tietenkin olemme siihenkin tyytyväisiä, mutta sillä ei pysty elättämään viittä perhettä New Yorkissa. – Alligator (2005) oli tavallaan läpimurtomme ja Boxer (2007) sille hyvää jatkoa. Tosin hänen pitää olla aika typerä haastaakseen Yhdysvallat sotaan ja tarkoittaakseen sitä. Edellisen albumin jälkeistä pitkää kiertuetta Aaron ja Scott kuvailevat raskaaksi mutta mukavaksi. Aaron ja Scott myöntävät, että maailmanlaajuinen menestys on vaikuttanut sekä heidän omaansa että koko yhtyeen itseluottamukseen. Onnistuneet keikat saattavat olla kaikkein konkreettisin tapa antaa tarkoitus sille, mitä teemme. Kun työskentelimme uuden levyn parissa, annoimme sille kaikkemme, koska tiesimme, että maailma kuuntelee meitä. Luulen, että hän haluaa vain nostaa kansansa itsetuntoa, pohtii Aaron. – Kun ottaa huomioon olosuhteet, erityisesti Yhdysvaltojen kaksipuoluesysteemin, olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että Obama valittiin uudelleen. Bob Dylan väittää, että ei koskaan kuuntele levyjään. – Olen tyytyväinen tilanteeseemme. Hänen mielestään muusikkous tarkoittaa konserttien soittamista. Olemme osa hyvin vanhaa perinnettä. Jos on ollut mahdollista siirtää yhtye pykälää suurempaan paikkaan, niin on tehty. Jos kuitenkin ruvetaan puhumaan yksittäisistä asioista, olemme monesta päätöksestä hänen kanssaan eri mieltä. Opimme, miten tämä homma toimii. Silti High Violetin epäonnistuessa homma olisi voinut olla ohi. – Kun otetaan huomioon vaihtoehdot, niin Obama on ollut molemmissa vaaleissa älykkäämpi ja enemmän ihmisistä välittävä henkilö. – Jos heillä todella on ydinase, ehkä kaikkea ei kuitenkaan voi kuitata naureskelemalla. Niiden seurauksena Yhdysvaltojen kerrottiin lähettäneen lisää puolustusohjuksia Guamin saarelle Tyynellemerelle. Se tehdään, se ilmestyy ja se on olemassa, mutta sen jälkeen pitää jatkaa matkaa.” HAASTATTELUPÄIVÄN aamu-uutisia hallitsivat Pohjois-Korean johtajan Kin Jong-unin ydinaseuhittelut. Tietenkin se on vaikuttanut myös arkisempiin – raadollisempiin – asioihin. ”Levyn tekeminen on samanlaista kuin elokuvan tekeminen. Se ei ole monelle yhtyeelle itsestään selvä asia. Kun se onnistui, se tarkoitti sitä, että voimme tehdä tätä luottavaisesti ja pitempään. – High Violetin menestys muutti todellisuutemme perusteellisesti. Se tehdään, se ilmestyy ja se on olemassa, mutta sen jälkeen pitää jatkaa matkaa. Tajusimme, että niin monet ihmiset pitävät meistä, että musiikissamme pitää olla jotain erityistä. – Musiikkibisnes on nykyään sellaista, että levymyynnin merkitys on aivan toisenlainen kuin vielä 1990-luvulla. Uskallan sanoa, että 20 vuotta sitten The National olisi ollut sellainen bändi, joka myy miljoonia levyjä. Kun aloitimme The Nationalin, meillä oli jo käsitys siitä, mitä teemme ja miten sen teemme. SOUNDI 45. Elämme mukavaa elämää. Muuallakin toimitaan saman kaavan mukaan. Monet ovat joutuneet muuttamaan toimintatapojaan musiikkibisneksen tilanteen myötä. – Tietenkin on mukava olla perheen kanssa kotona. Heidän mukaansa oudointa kaikessa oli se, että jatkuva matkustaminen alkoi jossain vaiheessa tuntua luonnolliselta. The National on avoimen poliittinen yhtye. – Kaikessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Emme suinkaan ole aivopestyjä ja tiedämme, että monta asiaa on yhä huonosti. Siinä on mielestäni ideaa. Minusta tuntuu, että yhtye on edelleen hyvin luovassa vaiheessa. Se on tavallaan hieman järkyttävä, mutta myös uskomattoman hieno tunne. Siksi The Nationalin alku ei ollut aivan yhtä hapuileva kuin monilla muilla yhtyeillä. Pitääkö hänen uhkauksensa ottaa tosissaan. Se on hemmetin kiehtovaa ja innostavaa, mutta myös todella, todella jännittävää. Kun kerran raha-asiat tulivat puheeksi, kysyn kuinka paljon enemmän The National tienaa kiertämisestä kuin levymyynnistä. Tavallaan se olikin normaalia elämää. Demokraatit ovat kuitenkin humaanimpi vaihtoehto, jos ajatellaan ympäristöasioita tai erilaisia ihmisoikeusasioita, jotka ovat meille tärkeitä. Jollain tavalla se muodostaa hyvin vahvan ja todellisen siteen bändin jäsenten välille ja myös bändin ja sen yleisön välille. Se on muusikon näkökulmasta todella kiinnostavaa. Tavallaan tänä iltana yritämme ensimmäistä kertaa todella saada selkoa näistä kappaleista. Nyt sille on varattu Helsingin vanha jäähalli. – Se oli hyvin outo bändi. – Tämä levy on kiinnostava yhdistelmä aiemmin tekemiämme asioita ja aivan uusia asioita. Teimme paljon lauluja ja kolme levyä. Joka kerta kun siirtyminen levynteosta kiertueelle tapahtuu, pitää toden teolla miettiä, millaisia laulut ovat. – On hyvin kiinnostava nähdä bändejä, jotka ovat tässä vaiheessa. Aivan varauksetonta tukea ei hänkään silti saa. Olemme onnekkaita, että pystymme elättämään itsemme rockia soittamalla. Luulen, että tämä yhtye loppuu siihen, että emme enää tunne itseämme luovaksi yhtyeeksi. Luultavasti rupeaisimme silloin tekemään omia juttujamme kukin tahollaan. Että kyse on vain siitä, että hänen arvonsa nousee Pohjois-Korean kansalaisten silmissä. Sellaisia ovat erityisesti monet ulkopolitiikkaan ja erityisesti sotaan liittyvät asiat, Scott kertoo. Sen jälkeen hänellä ei olisi paljon hallittavaa
DEVICE KAUAN KAIVATTU SYRJÄHYPPY Disturbed löi hanskat tiskiin määrittelemättömän tauon ajaksi, mutta yhtyeen keulakuva David Draiman on kiireisempi kuin koskaan. 46 SOUNDI ”Saimme k palata ma unnian a hann seuraava na kesänä e jo , jo soitimme festivaali lloin keikan meren ää re oli täynnä llä. Koko ranta suomalais rajusti juhlivia ia e sitä näky nkä unohda ä koskaan !”
Muista myös: Santtu Luoto Ile KallIo uonna 1971 Remu Aaltonen pyysi 16-vuotiasta Ile Kalliota Hurriganesiin. – Geno lähetti minulle Huntedin alustavan demon ja se kuulosti erittäin kiinnostavalta. Kävi nimittäin niin, että Filteryhtyeessä soittanut Geno Lenardo lähestyi minua Asylum-kiertueen aikana ja kertoi työskentelevänsä Underworld: Awakening -soundtrackin musiikin kimpussa. – Puhuimme rundin aikana useampaankin otteeseen Disturbedin tulevaisuudesta. Dav e Th o m p s o n S moke W ater tarina M i n e r va Dave Thompson SMOKE ON THE WATER deep puRpLen taRina Yhtyeen koko monipolvinen historia syntyhetkistä tähän päivään. – Hyviä esimerkkejä ovat viime aikojen yhteistyöni Megadethin ja Triviumin uusien levyjen myötä. Sitten tajusimme, että Disturbedin The Lost Children -kokoelman avausraita Hell soi tiiviisti amerikkalaisissa radioissa ja päätimme lopulta jättää Huntedin odottamaan otollisempaa aikaa. Offering visual and critical tribute to the man and his music, this completely illustrated biography overflows with more than 400 photographs and collectibles, including rare posters, 7-inch picture sleeves, backstage passes, and ticket stubs. Suomi-metallia unohtamatta. Legendaarinen bändi oli syntynyt. Isä, joka tuki minua aina valinnoissani eikä koskaan pettänyt minua.” Ile Kallio Santtu Luoto on helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija. Emme tietenkään halunneet kuulostaa Disturbedilta, vaikka lauluääneni toki luokin tiettyjä mielleyhtymiä. Bändin basisti John Moyer on liittynyt Adrenaline Mobin kokoonpanoon Mike Portnoyn ja Russell Allenin seuraksi ja kitaristi Dan Donegan sekä rumpali Mike Wengren ovat perustaneet projektin Evans Blue -yhtyeen laulajan Dan Chandlerin kanssa. Päädyin sitten laulamaankin jälkimmäiseen kappaleeseen, vaikka emme sellaista aluksi kaavailleetkaan. Minerva MBI Item # 147206 Job:01-16623 Title:MBI-Neil Young #147206 (01-AC55021) #175 Dtp:201(P) Page: PLC (Ray) IRON MAIDEN koko uRa Minerva Kirjakaupoista ja Minervan nettikaupasta www.minervakustannus.fi. Kun langan päähän on kerrankin löytynyt suomalainen toimittaja, niin Draiman tahtoo palata myös mieltä ylentävien suomalaismuistojen pariin. Ilestä tuli tuhansien teinityttöjen idoli. Brad Tolinski teksti: TIMO ISOAHO E Jimmy Page Yksinoikeudella elämäntarina Minerva Brad Tolinski JIMMY PAGE yksinoikeudeLLa Nyt puhuu Led Zeppelinin perustaja itse. Ile ei ollut kuitenkaan vielä valmis täysipäiväisen rockmuusikon elämään ja erosi yhtyeestä jo puolen vuoden jälkeen. Tai ainakaan minulle ei ole siitä kerrottu ja me olemme kuitenkin hyvissä väleissä Disturbed-leirin sisällä, Draiman naurahtaa. Olimme loppujen lopuksi koko lailla yhtä mieltä siitä, että tarvitsemme kunnon levähdystauon Asylum-projektin jälkeen, nelikymppinen David Draiman kertoo. – Tietääkseni tämä Miken ja Danin uusi bändi on pelkkä huhu. Bruce, joka näytti minulle, mitä on rehellisyys. Sitten Geno tiedusteli, olisinko kiinnostunut ideoimaan Hunted-kappaletta hänen kanssaan, kertoo Draiman. Bändi tosin palaa vasta sitten, kun tekemisen liekki roihuaa taas tulikuumana, ja tähän voi kulua aikaa runsaastikin. Veteran music journalists Daniel Durchholz and Gary Graff trace Young’s life from his Canadian boyhood to his latest releases, offering exclusive commentary from admiring musicians and a discography that spans sixty-plus albums. Annetaanpa puheenvuoro maestrolle. He ovat julkaisseet yhdessä jo toistakymmentä levyä. Koko ranta oli täynnä rajusti juhlivia suomalaisia enkä unohda sitä näkyä koskaan, laulaja muistelee. Joel McIver 100 KOVINTA MINERVA Joel McIver 100 KOVINTA METALLIKITARISTIA Neljän sukupolven rautaisimmat kitarasankarit. – Butler on tuttu mies Ozzfest-kiertueilta ja Hughesiin taas törmäsin, kun vierailin taannoin hänen kirjansa julkistamistilaisuudessa. Vuonna 1990 Ile aloitti yhteistyön laulaja Kaija Kärkisen kanssa, joka osallistui Euroviisuihin kappaleella Hullu yö. – Devicen ura lähti käyntiin melkeinpä vahingossa. Mieleni täyttyi heti hyvistä ideoista eikä mennyt aikaakaan, kun Geno saapui luokseni Chicagoon ja kirjoitimme biisin valmiiksi. Hän jätti bändin vuonna 1979 palatakseen siihen vielä viimeisen kerran vuonna 1983. www.minervakustannus.fi I 78.993 Kansi Taittopalvelu Yliveto Oy Kannen kuva Henrik Schütt on the Deep Purplen Santtu Luoto m i n e rva NEIL YOUNG Durchholz & Graff $30.00 US £18.99 UK $34.99 CAN Neil Young has been described as brilliant, confounding, ruthless, mercurial, and enigmatic. Long May You Run lokuussa 2010 ilmestynyt Asylumalbumi vei modernin metallin rajaaitoja vuodesta 1996 venyttäneen Disturbedin reilun vuoden mittaiselle maailmankiertueelle. Minähän uppouduin taannoin studioon Megadethin kanssa ja toimin Dave Mustainen laulutuottajana biiseissä Forget To Remember ja Dance In The Rain. ILE KALLIO Ile KallIo ISBN 978-952-492-651-5 9 789524 926515 Neil Young Henki lökuva Long May you Run – HenkiLökuva The result is a visually stunning portrait of an artist whose profound musical influence cannot be denied. – Mielessäni pyörii kovasti ideoita, sillä minähän en ehtinyt Disturbedin aktiiviaikoina edes harkitsemaan mitään syrjähyppyjä – kovista haluista huolimatta, laulaja nauraa. Shadowsin, Lzzy Halen ja Glenn Hughesin kaltaisten vieraiden panos. Ile Kallio palasi Hurriganesiin vuonna 1975, kun yhtye eli kulta-aikaansa. Mutta Disturbed ei ole kuollut – kaukana siitä. ALKUPERÄISEN HURRIGANESKITARISTIN ELÄMÄ JA MUSIIKKI V Ile Kallio levytti ensimmäisen soololevynsä Irock vuonna 1977, ja sitä myytiin peräti 17 000 kappaletta. – Hunted onnistui jopa yli odotusten ja ryhdyimmekin valmistelemaan kokonaista albumia. – Pari esiintymistä on porautunut mieleeni erityisen hyvin. Here is the book that dares to document his legacy. Myös M. Julkaissut useita suomalaiseen rock-musiikkiin liittyviä henkilökuvia ja bändihistorioita. Yhteistyö Triviumin kanssa taas juontaa juurensa heidän ja Disturbedin keväällä 2011 tapahtuneeseen Australiankiertueeseen. – Koen olevani syvästi siunattu saadessani kunnian tuntea tällaisia huikeita taiteilijoita. – Disturbed tulee tauolta kiinnostavampana ja terävämpänä kuin koskaan aikaisemmin. Näen esimerkiksi Tomia ja Serjiä aika useinkin, vaikkapa lounaan merkeissä. Vai. Mutta palataanpa vielä Disturbedin maailmaan, sillä Draimanin ohella myös orkesterin muut muusikot ovat aktivoituneet tahoillaan. Kerroin Triviumin kavereille kiinnostuksestani tuotantotehtäviä kohtaan ja tässä sitä nyt ollaan: bändin uusi albumi on purkissa ja minä olen toiminut sen tuottajana! Kaikesta tohinasta huolimatta Draimanin aikaa on viime aikoina syönyt tuore Deviceyhtye. Disturbed siis palaa jossakin vaiheessa. Pääajatuksena oli yhdistää raskaita kitarajuttuja elektronisen musiikin maailmaan, mutta levystä tuli lopulta paljon moniulotteisempi. Hunted ei siis päätynytkään Underworld: Awakeningille, mutta kappaleesta tuli silti Devicen jäänmurtaja. Devicen nimettömän debyytin kiinnostavuutta lisää huomattavasti Serj Tankianin, Geezer Butlerin, Tom Morellon, M. ”Olen kohdannut elämässäni monia ihmisiä, joita suuresti arvostan, mutta kaksi nousee ylitse muiden: Bruce Springsteen ja isäni. Saimme sitten kunnian palata maahanne jo seuraavana kesänä, jolloin soitimme festivaalikeikan meren äärellä. Uudeksi kitaristiksi tuli Albert Järvinen. Shadowsin ja Lzzyn kanssa on ollut pitkään puhetta yhteistyöstä, Draiman kertoo. Minulla oli ollut jo pitkään sellainen tuntemus, että Glenn sopisi loistavasti Through It All -kappaleen vierailijaksi enkä ollutkaan väärässä. Voisi kuvitella, että käytännössä koko 2000-luvun kestänyt kiertue- tai levytysputki olisi tyhjentänyt myös Draimanin henkilökohtaiset energiavarastot, mutta tilanne onkin osoittautunut päinvastaiseksi. Esiinnyimme Indestructible-albumin kiertueella Helsingin loppuunmyydyssä jäähallissa ja se osoittautui koko Euroopan-rundin suurimmaksi konsertiksi. Myös Helsinkiin yltäneen uuvuttavan kierroksen jälkeen chicagolaisnelikon polttoainetankki kumisi täysin tyhjänä
– Näinhän se on. – Onhan sitä tullut muutamaakin brittibändiä joskus kuunneltua, joo. – Aivan! Ehkä meistä sitten tulee paskoja jossain vaiheessa, mutta toivottavasti ei. Ei me edes kelata sellaista, biisit tulee jostain tuolta 3rd eyen kautta. – Meillä oli gaalaveto ja sen jälkeen mentiin suoraan hotellille. Mutta kriitikothan näyttävät tietävän aina parhaiten, että mistä mikäkin on pöllitty, Johannes toteaa sarkastisesti. Ihan hyvin yhtyeeltä, joka perustettiin alun perin vain sivuprojektiksi. Nythän se on ihan paska bändi. Siellä oli varmaan 15 ihmistä katsomassa, mutta toisaalta se oli yksi kovimmista keikoista koko rundilla. Keikat on olleet täynnä ja vastaanotto todella positiivinen. – No kun saataisiin tästä ensin itse jotain massia niin sitten voisi alkaa miettiä muiden palkkaamista. Bändiin löytyivät Johanneksen rinnalle Joni Kähkönen (kitara ja laulu), Santtu Vainio (koskettimet), Antti Inkiläinen (rummut) sekä basisti Mikael Jurmu, joka vaihtui viime syksynä Tuomas Asantiin. – Niiden kolme ekaa levyä oli tosi hyviä, täynnä älyttömän kovia popkoukkuja. 48 SOUNDI FRENCH FILMS on ollut olemassa vasta reilut kolme vuotta. – Toinen toistaan parempia mestoja on ollut. Vertailun vuoksi: useimmat suomalaiset indiebändit saavat kaupaksi vain joitain satoja levyjä. Ekan kerran kun mentiin sinne, niin oli vähän sellainen fiilis, että tuleekohan keikalle ketään kun niillä tosiaan on omaakin tarjontaa. Glamouria olisi voinut olla vähän enemmän. Juuri toisen albuminsa White Orchid julkaissut French Films on päässyt soittamaan hyväntuulista indierockiaan jo kiitettävän monen maan klubeille ja festareille. Millaista vastaanotto on ollut Britanniassa. Järjestettiinkö teille isot bileet. Vaikka ne tekee tosi samanlaisia biisejä, niin ne on aina olleet tasalaatuisen hyviä. Tosin ekalla tourilla meillä oli maanantaina keikka Stuttgartissa. Päätettiin pistää pystyyn bändi, jossa postpunk kohtaa 1960-luvun popin ja surfrockin. – Missään nimessä kaikki ei tykkää, ja se on helvetin hyvä vaan!, naurahtaa French Filmsin laulaja-kitaristi Johannes Leppänen. Mutta ei niitä näyttänyt haittaavan, että tultiin samoille apajille. Esimerkiksi Raveonettes on pystynyt siihen. Siihen nähden saavutukset ovat kotimaiseen indiekenttään suhteutettuna lupaavia: Golden Sea -ep:n ja Imaginary Future -debyytin (2010 ja 2011) fyysiset myynnit liikkuvat levy-yhtiö Gaean mukaan yhteensä 5000 kieppeillä ja digimyynti on ollut ”merkittävän suurta”. Oletko törmännyt määreeseen landfill- eli kaatopaikkaindie. – Välillä tuntuu, että moni toivoisi meidän olevan jotain muuta kuin mitä me ollaan. – Me kuunneltiin jotain Libertinesiä ja sanoin Mikaelille, että olisi hauska soittaa tällaista perus kitararockia. Onko seuraava askel urallanne siis oman roudarin saaminen. FRENCH FILMS FRENCH FILMS POKKASI ALKUVUODESTA KANSAINVÄLISESTI LUPAAVILLE DEBYYTTIARTISTEILLE MYÖNNETTÄVÄN EUROPEAN BORDER BREAKERS -PALKINNON. French Films on soittanut lähes parissakymmenessä eri maassa KRIITIKOT ÄVÄN NÄYTTÄVÄT TIET , AINA PARHAITEN IN K Ä ETTÄ MISTÄ MIK ON PÖLLITTY. Mutta totta kai pystyy ottamaan vaikutteita vaikka ei olisi itse silloin elänyt, tosin ei me yritetä kaivella vain jotain vanhoja hautoja. Jonkun musakriitikon keksimä juttuhan se on, joten ihan sama. LIENEE OIKEUTETTUA sanoa, että teihin vaikuttaneista yhtyeistä suurin osa oli voimissaan ennen kuin te olitte edes syntyneitä. Uusina alueina tutuksi tulevat Yhdysvallat sekä Kiina, jonne pääsemiseksi piti hyväksyttää laulujen tekstit valtiolla. Aina löytyy niitä kyynisiä, jotka ihmettelevät saksalaisten tai japanilaisten musiikkimakua ja selittelevät menestystä millä tahansa muulla kuin itse musiikilla. – Meillä kaikilla oli muita bändiproggiksia ja kelattiin, että perustetaan tällainen hauskanpitobändi sivuun, Johannes muistelee. Iso osa on niitä vanhempia bändejä, ja huomattiin just jätkien kanssa, ettei kukaan ole oikein kuunnellut mitään uutta mu- EUROOPAN RAJOJA RIKKOMASSA saa viime vuonna. Jo ensimmäiset netissä julkaistut demot alkoivat levittää sanaa, joka on kiirinyt pääasiassa blogikirjoitusten ja ahkeran keikkailun kautta. ja koko alkuvuosi kuluu taas tien päällä. Monille bändeille käy niin, ja jos ajatellaan tilastollisesti, niin joskus kolmannen levyn jälkeen teistäkin pitäisi alkaa tulla entistä huonompia. Ja sitten on ne iänikuiset vertailut bändeihin, joita kukaan meistä ei edes kuuntele. Me ollaan kaikki yhtä suurta iloista landfill-perhettä!, Johannes nauraa. Voititte European Border Breakers -palkinnon, joka luovutettiin Hollannissa ja sen sai tänä vuonna myös muun muassa Emeli Sandé. – Olen mä jossain sen nähnyt mutta en tiedä, että kukaan olisi sitä meidän bändistä käyttänyt, vaikka varmasti sellaisiakin on. Ei ollut limusiinikuljetusta ja itse piti roudata kamatkin, Johannes hymähtää. Kai se tarkoittaa jotain perusgeneeristä indietä, että tehdään vain tyylin vuoksi eikä yritetäkään pistää sielua peliin. Harva siihen pystyy, mutta on joitain bändejä, jotka pistävät ulos vain hyviä levyjä. Onneksi ajoittain pystyykin.. Eihän se ihan niin mennyt, mutta tuli mitä tuli. teksti: MIKKO MERILÄINEN VANHA SANONTA karavaanista ja kuva: Lari Laakkonen koirista pitää paikkansa jokaisen vähänkään jalkaa kotimaan rajojen ulkopuolelle saaneen bändin kohdalla. Jos pystyisi maksamaan edes yksiön vuokran ja ostamaan vähän ruokaa musahommilla. – En mä rupea muita bändejä dissaamaan. Samalla tutuksi ovat tulleet myös soraäänet. Johannes muistelee, että nuorena muusikon alkuna hän hurahti ruotsalaisen Mando Diaon musiikkiin. Luulisi, että heillä on tällaisia 1980-luvun uudesta aallosta ammentavia indiebändejä omastakin takaa. NYT KÄSILLÄ ON TOINEN ALBUMI WHITE ORCHID JA KOMPASSI OSOITTAA YHÄ ENEMMÄN ULKOMAIDEN SUUNTAAN. Voitko nimetä mitään kotimaista bändiä, johon termi sopisi. Onko mikään keikkakaupunki noussut tähän mennessä ylitse muiden
Treeneissä liha nuijitaan ja keikoilla tai studiossa se paistetaan kypsäksi. – Kyllä, mediumina. Ja onhan tällaista suomenkielistä, melodista, hieman naiivia punkia soitettu 80-luvun jälkeenkin, esimerkiksi Punk Lurex OK:n, Karkkiautomaatin, Aurinkokerhon tai vaikka Sur-rurin toimesta. Kyllä mä pystyn näkemään meidän bändissä hengenheimolaisuutta vaikkapa sellaisiin kuin Jukka Ässä, Pimeys tai Samae Koskinen. – Mutta onhan samalla ollut joku Egotrippi, josta mä olen aina digannut. Siitä tulee tosi hyvä fiilis. Me oltiin soitettu progea seitsemän vuotta, joten haluttiin tahtilajit suoraksi, laskea neljään ja käyttää kolmea sointua. Bändihistoriaa soittoniekoilla oli jo takana, joten millaisen historian läpi ollaan päädytty soittamaan 1980-luvun alkuun paikallistuvaa uuden aallon punkpoppia. Mikko halusi tehdä tarttuvia poprockbiisejä suomen kielellä ja kasasi ympärilleen j-alkuisista ihmisistä koostuvan bändin. – Alun perin tätä kuvasi sana terapiabändi, mutta ei missään nimessä enää. Tuntuu siltä, että viime aikoina on alkanut tulla pitkästä aikaa uusia, mielenkiintoisia suomenkielisiä artisteja. Teidän lisäksenne piireissä tunnettuja saman tyylisuunnan edustajia ovat esimerkiksi Maakuntaradio, Katujen Äänet ja Lähtevät Kaukojunat. Sen voittaja sai arvonimen Suomen Karvapääkuninkaat 1968 ja 500 markkaa puhtaana käteen. – Onko se nytkään erityisen trendikästä. kuva: Mikko Meriläinen K Musiikillista ruisleipää Tuntuuko, että asiat ovat tähän mennessä sujuneet helposti. Perusasioiden äärellä siis ollaan. – Joo, jotenkin kaikki vaan loksahtaa paikoilleen. Antti Luukkanen SUOMEN KARVAPÄÄKUNINKAAT 1968 äsitelläänpä pöhkö nimivalinta heti pois alta. Sillä oli ollut ennen Hurriganesia bändiviritelmä, joka oli soittanut Rockin SM:ää edeltäneessä bändiskabassa. – Laulajamme Joonas muutti vuonna 2008 Tampereen Ilmarinkadulle. – Meidän nykyinen nimi tulee Albert Järvisen elämäkerrasta. Kaupungin Valot on vasta nuori kokoonpano, sillä se on perustettu syksyllä 2012 ja ensimmäinen keikkakin on soitettu vasta kuluvan vuoden tammikuussa. Ja lopuksi yleisö syö sen teidän käsistä. Selittäkää! – Meillä oli vaihtoehtonimenä 12 Vuotta Vankeutta, mutta se oli jotenkin liian hyvä nimi, nauraa laulaja-kitaristi Mikko Toiviainen. Ne ei vaan ole liiemmin kiinnostaneet mediaa. – Suomirokki oli ihan vitun jees siihen asti kun tuli Happoradio ja Uniklubi ja muita hirveitä, Mikko kiroaa. Mitä kautta olette löytäneet vertailukohtina useasti mainitut Ratsian tai Kollaa Kestään. – Niinpä, kiitos vain tästäkin kannustuksesta. Ilmarinkatu on myös Kaupungin Valot -yhtyeen esikoislevy. – Mä tuon pihvin keittiöön, Joska ja Jussi ovat pippuri ja suola ja Ju50 SOUNDI lius natriumglutamaatti siinä päällä. Ainakin omasta mielestä. Varsinaista kotiseuturakkautta nimi ei edusta, vaan Kaupungin Valojen juuret ovat Lappeenrannassa. – Joo, sellaista on havaittavissa. Koplan historia yltää parin vuoden taakse. Tuntuu, että kaikki haluaa meidät keikalle. TARKKAILULUOKKA PALSTALLA NOSTETAAN ESIIN SOUNDIN TOIMITUKSEN UUSIA SUOSIKKEJA KAUPUNGIN VALOT Luomisen riemua I lmarinkatu on Tammelan ja Kalevan kaupunginosat Tampereella yhdistävä katu, jonka varrella muun muassa Tapio Rautavaara on lapsuusvuosinaan asunut. Mikko jatkaa vielä kuvailemalla bändiä musiikilliseksi ruisleiväksi. Näihin suomibändeihin ollaan aikoinaan törmätty erilaisilla suomirock- ja -punk-kokoelmilla, joita on lainailtu kirjastosta tai vanhemmilta kavereilta. – Nämä niin sanotut buumit taitavat mennä tietynlaisissa sykleissä. Buumista puhuminen on yliampuvaa, mutta onko teillä jotain ajatusta siitä, miksi juuri nyt on ilmaantunut useampiakin yhtyeitä sellaisen tyylisuunnan saralla, joka ei kymmeniin vuosiin ole ollut mitenkään trendikäs. Vinyylisingleä edelsi nopeasti loppuunmyyty omakustannekasetti. Biisissä esiintyvä katu voisi olla periaatteessa mikä tahansa tavallinen katu: samat naamat kävelevät vastaan päivästä toiseen kauppakassit kädessä ja jos joku vaikka hymyilee ja tervehtii, niin hullunahan sitä pidetään. Mikko Meriläinen. Neuvotteluja levytyssopimuksista on käyty vakavasti kolmen eri yhtiön kanssa, mutta varmuutta julkaisijasta ei vielä ole. Tarttuvia ja melodisia kitararockbiisejä arkihuomioiden täyttämillä teksteillä – kuulostaa epäilyttävästi suomirockilta. Ja toisaalta, paljon meidän musassa on brittipoppia akselilta Kashmir, Elbow ja Coldplay. Ollaan kaikki synnytty 80-luvulla, joten Ratsiaa tai Kollaata ei olla päästy koskaan livenä tsekkaamaan, mutta onhan niitä paljon tullut kuunneltua. Mutta on tämä selvästi onnellisten tähtien alla syntynyt proggis. Nykyään mukana ovat Jussi Liukkonen (basso), Joska Saarinen (rummut) ja Julius Sihvonen (koskettimet). Kun on riittävästi samankaltaisia bändejä, ihmiset kyllästyvät ja haluavat kuulla jotain muuta. Karvapääkuninkaat on julkaissut vasta muutaman demon, joista etenkin Enkeli-Elisasta löytyy sekä särmää että tarttuvuutta. Sanat on kirjoitettu silloin. – Vaikutteita on haettu paljon muualtakin kuin 80-luvun suomi- punkista, mutta suomenkieliset lyriikat ja musiikin melodisuus ovat tietysti ilmeisiä yhtymäkohtia noihin bändeihin. Tosin ettehän te vielä ole mitään isompaa saavuttaneet. Vaivaantunutta meininkiä, summaa yhtye, johon kuuluvat myös kitaristi Ville, rumpali Markus ja basisti Janne. Syksyllä pitäisi olla single ulkona, kävi miten kävi
Hankkiessasi nyt levyn liikkeiltämme tahi internetistä sinulle toimitetaan myös: niin kauan kuin julkaisua riittää! HIM TEARS ON TAPE (ilm. CD+T-PAITA) TUOMARI NURMIO DUMARI & SPUGET (LTD. 26.4) KVELERTAK MEIR ELLIE GOULDING HALCYON BOB MALMSTRÖM PUNKENS FRAMTID (LTD. CD+T-PAITA) AMORPHIS CIRCLE DEVICE (CD+DVD+SINGLE+POSTER-SETTI) ELASTINEN JOKA PÄIVÄ KOKO PÄIVÄ (LTD. CD+T-PAITA) LAULU KOTI-IKÄVÄSTÄ SOUNDTRACK ARTTU WISKARI VOLBEAT OUTLAW GENTLEMEN & SHADY LADIES TAPPAVAN HILJAINEN RIVARINPÄTKÄ. CD+T-PAITA) PHOENIX BANKRUPT! LAURA VOUTILAINEN KOKONAINEN MARTTI SERVO & NAPANDER SHOWTIME (LTD. CD+T-PAITA) MÄK GÄLIS LÄHI-ÖISSÄ (LTD. CD+T-PAITA) FALL OUT BOY SAVE ROCK AND ROLL GHOST INFESTISSUMAM (LTD. CD+T-PAITA) BIRDY BIRDY ROB ZOMBIE VENOMOUS RAT REGENERATION VENDOR SANTA CRUZ SCREAMING FOR ADRENALINE (LTD. CD+T-PAITA) HUGH LAURIE DIDN’T IT RAIN IMAGINE DRAGONS NIGHT VISIONS JONNE AARON ONNEN VUODET JONTTE VALOSAARI HAASTAJA JUNO 050187 (LTD. CD+T-PAITA) NELJÄNSUORA RIISIÄ HIUKSISSA PARAMORE: PARAMORE PATE MUSTAJÄRVI PATENTOITU (LTD
– Jos huvittaa tehdä poppikertsi niin sitten tehdään. Vaikka Manzanan musiikki on menevää ja bändi osaa pitää keikoilla hauskaa, Piritan sanoitukset ei ole kovin iloisia. Mutta radiohitin neuroottinen jahtaaminen säälittää, ja sitähän monet harrastaa nykyään. Rakastan julmia satuja, joissa on se metatarina, jonka ottaa se joka haluaa. Koko ajan ajatellaan vain jotain formaattia. Piritta voi tokaista Henkalle, että keikkaa voisi tehdä vähemmissäkin kaljoissa. Vampyyrihommat ja Lynchit on katsottu nuorempana, ja magiikka ja vastaava kiinnostaa ihan muutenkin. Referensseinä oli, että tarvitsisi Hurriganesin boogieta ja Kingston Wallin ilmavuutta, unohtamatta kuitenkaan nykypäivän hössötyksiä. Minua ei vaan kiinnosta vittuakaan nillittää arkitilanteessa, siitä ei ole mitään hyötyä, mutta jos teksteissä ei ole syvyyttä, ei siinäkään ole järkeä. teksti: JUHO JUNTUNEN M anzanan musiikkia on vaikea kuvailla yksioikoisesti. Tiedä sitten, miten siinä on onnistunut. Minusta on kiva, että ihmiset pitää minua hilpeänä tyyppinä, koska olen iloinen ja kevyt ihminen, mutta on se toinenkin puoli. Piritta ja Henkka ovat Manzanan alkuperäisjäseniä (”Me ollaan metallin Roxette!”), ja tällä hetkellä bändiin kuuluvat myös basisti Johannes Tolonen ja rumpali Tomi Ylönen. Toy Machine tarjoilee rockia ja metallia – ja varsin räväkän solistin nimeltä Piritta Lumous. Kaikki ovat pitkän linjan muusikoita, ja Henkka tunnetaan studiohommistaan ja Yön keikkamiksaajana. – Jos imuroin, minuutin sitä ehtii tehdä kun tulee jokin idea, ja sitten pitää mennä studion puolelle hommiin. – Tekstinteko on ollut aina minulle jonkinlaista itkemistä, Piritta myöntää. Henkka ja Piritta kertovat pitävänsä kimppaduunista, ja biisejä tehdessä riidellään ponnettomasti kuin vanha aviopari. Keikoilla sen sijaan saattaa tulla sanomista. Keikkoja riittää Keski- ja Itä-Euroopassa, ja bändi vakuuttaa että etenkin puolalaiset punkkarit tykkäävät. Mukana on melodiaa ja rockia, mutta silti lopputulos kääntyy metallin puolelle. – MÄ LÄHDEN YKSIN VITUN SIRKUKSEN KESÄRUNDILLE, JOS EI TULE MANZANA-KEIKKAA! Manzana on näitä bändejä, jotka niittävät enemmän suosiota ulkomailla kuin kotimaassaan. Kämppä on ollut aika puhdas viime aikoina! Sinänsä homma sujuu kätevästi, kun minulla on nykyään studio kodin yhteydessä. Tamperelaisen Manzanan esikoisalbumi Nothing As Whole As A Broken Heart ilmestyi kuusi vuotta sitten, ja nyt on jo neljännen pitkäsoiton vuoro. Pitää olla koukkuja ja eri tasoja. Piritta ja Henkka sanovat, että välillä Manzanan biiseissä alkoi olla hieman liikaa puristamista ja yrittämistä, mutta nyt musiikkiin on saatu. – Tajusin että nyt tehdään sitä omaa soundia, se on loppupeleissä palkitsevampaa. 52 SOUNDI Henkka vastaa suurimmaksi osaksi bändin biiseistä ja Piritta hoitaa tekstipuolen. Tuli tilaa kun vaimo lähti. – Kyllä se pieni sisäinen gootti on aina jossakin. – Kun aloin miksata Toy Machinea, huomasin miettiväni että miksaisinko soundit radiorockin formaat- tiin vai tekisinkö oman tyylistä soundia, Henkka sanoo. – Mä teen kappaleista demopohjat ja raakaversiot, ja yleensä biisit syntyy siivotessa, Henkka kertoo. Henkka voi puolestaan todeta Piritalle, että jos lääkäri tekisi yhtä paljon virheitä kuin hän teki keikalla, tulisi viisi ruumista. – Mutta ei me myöskään tapella sen puolesta, että koko ajan pitäisi tehdä jotain rankkaa, Piritta sanoo. – Joku sanoi että mustan musiikin periaate on siinä että ”sinä itket kun kirjoitat ja naurat kun laulat”. Tätä suhdetta kutsutaan vittuiluluottamukseksi. Bändin kitaristi Henkka Virsell myöntää, että onhan mukana kasarijuttuakin – Piritta Lumous tosin huomauttaa olevansa painavampi kuin sen genren laulajat, ne kun ovat yleensä kuin kuivan kesän oravia
Manzana myöntää suoraan, että välillä turhauttaa kun keikat tuntu vat olevan Suomessa kiven alla, mutta toisaalta tätä ei tehdä rahan takia. Grungea, Pearl Jamia, Chili Pep persiä ja Metallicaa nuorena kuun nellut Piritta opettaa nykyään pia nonsoittoa ja on mukana nuoriso projekteissa, ja sen lisäksi hän esiin tyy myös ysärinaarasmusaa soitta vassa Vihaiset Lesbot yhtyeessä ja satunnaisissa coverkuvioissa. Teatteriilmaisun ohjaajaksi val mistunut Piritta Lumous on kunnos tautunut myös kirjailijana. 2CD: 6,90 ASIA: Gold .................................................................... – No, olihan se ihan täysin paljas tuskirja. Jos äijät ovat ihan räjähtäneitä, sehän on vain siistiä. Sitten tullaan Suomeen kei kalle, jossa vähän läpytetään koh teliaasti ja kysytään että ”ai mä en oo koskaan kuullut teistä, ootsä ollu Idolsissa”. 2CD: 4,90 EDMUNDS DAVE: Original Album Classics ..................... 2CD: 6,90 WILLIAMS HANK: 40 Greatest Hits ................................. 2013 ASTI MIKÄLI TAVARAA RIITTÄÄ. Manzanan esikoislevy julkaistiin yli kahdessakymmenessä maassa, mutta eipä siitä ole bändille paljoa iloa, jos levy ilmestyy SaudiArabi assa, missä artistista ei tehdä yh tään lehtijuttua ja minne ei pääse keikalle. 2CD: 6,90 DOOBIE BROTHERS: Very Best Of................................... 2CD: 4,90 HAYES ISAAC: Very Best .........................................................6,90 HOUSEMARTINS: Best Of ........................................................6,90 KING’S X: Faith Hope Love ......................................................4,90 KING’S X: Ear Candy...............................................................4,90 KRISTOFFERSON KRIS: Country Collection ...............................6,90 MAMAS & PAPAS: Gold ................................................. Ja kyllähän siitä tykkää naisfanitkin, ne sanoo että ihanaa kun joku vaan huutaa kontallaan. – Toisaalta kun me oltiin Sparzan zan kanssa rundilla marraskuussa Suomessa, mestat oli ihan täynnä, ja olihan se hienoa vetää kun jengi on innoissaan että ”jumalauta, ketä te ootte”. 5CD: 18,90 FACES: First Step ...................................................................4,90 FACES: A Nod is As Good As a Wink... 2CD: 6,90 ARMATRADING JOAN: Love and A...: Classics ’75-’83 .... Vitun Sirkus on kyllä ihmeelli nen projekti, sitä kysellään jo nyt keikoille, vaikka en ole julkaissut kuin jotain nettivideoita, joissa soi tan kännissä pianoa ja huudan yö paita päällä puurokauhoista, puu mista ja haulikoista”. 5CD: 18,90 BERRY CHUCK: Gold...................................................... Oli aika korkea lava, ja ne puo lalaiset merimiehet tuli eturiviin ot tamaan valokuvia ja sitten ne osti melkein kaikki meidän levyt ja pai dat ja antoi vielä tequilapulloja kau pan päälle! TARJOUS CEEDEET JO 40 VUOTTA ROCKIA SUOMALAISILLE! CD 18, CD+D90 25,90VD CD 17,90 TUOMARI NURMIO Dumari ja spuget AMORPHIS Circle CD 16,90 CD+DVD 23,50 2LP 23,90 CD 19,90 DEEP PURPLE Now What . 2CD: 6,90 ZZ TOP: Rancho Texicano Very Best Of....2CD: 4,90 DR.FEELGOOD All Through The City (With Wilco 1974-77) BLU-RAY EPPU NORMAALI Elävänä Stadionilla 19,90 KOKO TARJOUSLEVYLISTA NÄHTÄVISSÄ WWW.EPES.NET KAIKKI NÄMÄ TARJOUKSET VOIMASSA 20.5. – Kyllähän se voi turhauttaa, jos on ollut Euroopassa keikalla ja paikka on ollut ihan täynnä pähki nöinä olevaa jengiä, joka makaa se lällään lasinsirujen päällä ja juo vot kaa. – Ja nyt ei jännitä yhtään, kun tässä lähtee niin ruo honjuuritasolta liikenteeseen. Piritta myöntää, että aika mo nenkin suomalaisen naislaulajan tekstit ovat hieman vaisuja. ”Ajatella, kolme lasta, eikä ole vieläkään kasvanut pillu umpeen”, kirjan minä toteaa. Mutta ei sitä pelkällä kiitok sellakaan voi elää. Ainakin ete läkorealaiset! Minähän huudan kei koilla tosi paljon enemmän kuin le vyllä, on hienoa karjaista oikein kunnolla. Keski ja ItäEuroopassa Manzanalla on sen sijaan omat fa ninsa, ja siellä kierretään tänäkin keväänä. Tulevaisuus ei ole kiinni biisimateriaalista vaan siitä että osuu oikeaan paikkaan oikeaan ai kaan. – Piritta osaa yllättää keikalla, Henkka vakuuttaa. – Eihän miesmuusikoita haastatella koskaan isyydestä, mutta naiselta kysytään kyllä äitiydestä. 2CD: 6,90 TRAFFIC: Gold............................................................... 2CD: 4,90 FRANKLIN ARETHA: Definite Soul ................................... 2CD: 6,90 MELLENCAMP JOHN: Words & Music............................. – Vitun Sirkus on sitten mun ikui nen yhden naisen punkkibändipro jekti, mä lähden yksin kesärundille jos ei tule Manzanakeikkaa! Punta laan sähköpianon kanssa ja kiljupö nikkä viereen ja yksi lesbo polke maan bassorumpua, ja kaikki päin vittua! Katsotaan sitten yleisön re aktiota, montako biisiä ne kuunte lee. 2CD: 6,90 POWELL COZY: Best Of ..........................................................4,90 ROLLING STONES: Some Girls - Live In Texas ‘78............ 2CD: 6,90 TEMPTATIONS: Gold ...................................................... Naislaulajat pistetään hel posti tyttörooliin, mutta vanhene minen on naismuusikolle vaikeam paa. DVD: 9,90 SPRINGFIELD DUSTY: Dusty - Best Of......................................6,90 SUMMER DONNA: Gold ................................................. taas rentoutta ja soittamisen iloa. Ajat televia naiskirjoittajia ei ole liikaa, mutta kyllähän esimerkiksi Maija Vilkkumaalla ja Chisulla on hyviä tekstejä. Ihmisiä tuntuu vi tuttavan se ristiriita, kun mulla on synkkiä tekstejä, hilpeä bändi ja vielä se äitikuvio. Se on jotenkin vapauttavaa. se on terapiaa! Pelkäävätkö miehet koskaan si nua. Hänel tä julkaistiin viime vuonna naiseu desta ja kiertuelämästä kertova kir ja Roadkill – Levottomuuden anatomia, joka herätti rutkasti huomio ta ja paheksuntaa. ! HUGH LAURIE Didn’t It Rain 2DVD+CD 14,90 CD 14,90 3CD+DVD 18,90 JEFF LYNNE Armchair Theatre RORY GALLAGHER Live At Montreux 1975 To 1994 TARJOUS CEEDEET AC / DC: No Bull - Live ‘96 Madrid ................................. Kaikki on vaan plussaa. – Aktiivisesti äänityksiä tehtiin lo pulta viimeiset puoli vuotta, mutta ideoita ehti miettiä tarpeeksi kauan, Henkka sanoo. 2CD: 6,90 BACHMAN-TURNER OVERDRIVE: Gold ............................ Kun pääsee vetämään täy sille saleille, kyllä me klaarataan homma. – Aika monet pelkää. www.epes.net EPE’S PALVELEE SINUA ARKISIN 10-18, LAUANTAISIN 10-16 KYTTÄLÄNKATU 6 TAMPERE puh (03) 223 6684. .....................................4,90 FOREIGNER: No End In Sight - Very Best ......................... DVD: 9,90 ROLLING STONES: Stones In Exile .................................. Ne tuli sitten mei dän keikalle, ja Piritta päätti vähän piristää iltaa ja jätti pikkuhousut pois. Kaikki on myyty, mummo ja perse ja kaverit ja exät! Siellä ne on kaikki! Ja hiemanhan se poiki huo miota. – Kun olimme keikalla Liettuassa tai Latviassa, keikkamestan edessä oli parkissa puolalainen purjelaiva ja jostain syystä me päädyttiin bilettämään ennen keikkaa laivalle niiden meri miesten kanssa. Piruuttanikin voin olla kuvissa viinapullo kädessä! Oi keastihan minulla ei ole ollut kos kaan päihdeongelmaa, vaikka nais tenlehdessä kerrottiin että ”rock elämä ajoi viattoman äidin uskotto muuteen ja hirveisiin päihdeongel miin”. Ja nyt levyä ei tosiaan kasattu kii reellä, ensimmäiset rumpuäänityk set tehtiin jo kolme ja puoli vuotta sitten. ”Lapset huostaan siltä juo polta! Saatanan noitaakka!” Äiti myyttiin puuttuminen herätti tosi aan tunteita, Piritta nauraa. DVD: 7,90 ALLMAN BROTHERS BAND: Gold ................................... 2CD: 6,90 BAY CITY ROLLERS: Original Album Classics ................. 2CD: 6,90 BLACKFOOT: Strikes...............................................................4,90 CLIFF JIMMY: Best Of .............................................................6,90 COPE JULIAN & TEARDROP EXPLODES: Floored Genius ...........6,90 DIDDLEY BO: Story Of.................................................... Keikoilla olemme huomanneet, että yleisö tykkää uu sista biiseistä, joten on aika turval lisin mielin
Näiden laulujen maantiede on STARBUT, PELASTUSTA LUPAAVAT JEESUS-PÄÄT JA ELÄMÄSSÄ soi ja homma toimii lakonisen vakuutsamanlaista kuin Nurmion käyttämä slanDARRAISESTI KIINNI ROIKKUVAT TYYPIT TUNTUVAT TODELLISILTA, tavasti. ajan rippeitä kohtaan, Nurmio ei haikaile mitään. Edustaako Nurmion huikea slangibakkanaali tätä samaa ”pahaa” stadiNäissä kaupunkikuvissa seikkailevat vanhat konnat ja pahat starbut, sekalaisuutta. seudun ulkopuolella ylimielisenä leveilynä ja riidanhaastamisena, riippuLaitapuolen kulkijoiden kuvauksessa on vanhan slangin tuomaa romanttismatta siitä kuka olet tai mitä sanot. ARVIOT kuva: Marek Sabogal TUOMARI NURMIO Dumari ja Spuget Ratas ri ja Spuget on suomalaisen rockin taitavimman sanankäyttäjän kokkaama Dumari ja Spuget -albumi on syväsukellus kieleen ja maailporiseva kielikylpy, ei pitkitetty vitsi eikä pystyyn kuollut tyyliharjoitelma. Nurmion käyttämä kieli perustuu 1950- ja 1960-lukujen kalPEKKA LAINE liolaiseen arki- ja katukieleen, mutta sitä on höystetty nykyslangilla. murre, käyttäytyy se monessa mielessä Toisaalta Dumarin urbaaneissa kuvaelmissa samalla tapaa. Henkilöhahmot ja tapahtumapaikat on piirretty partaveitsellä, muistojen ja svengaavaa. Maestro HHHH käyttää ilmaisuvälinettään ikään kuin se olisi todellinen, elävä kieli. gi, yhdellä kertaa sekä todellista että taiteiTAITAVAN KERTOJAN HENKIIN HERÄTTÄMILTÄ. katujen kasvatti enkä bärtsien lestinheittäjän poika, mutta stadilainen kuiSlangiseikkailulle komean startin antavat Spiidi Pirinen ja Sörkan satakieli tenkin ja pienestä asti slangin vaikutuspiirissä kasvanut. Minulle dumarin ovat moderneja kupletteja, joiden kielellinen ryhti ja rytmi on virtuoosin työkieli on kiehtovaa, salaperäisellä tavalla kotoisaa ja nuotiltaan viihdyttävää tä. Ymmärrätkö, pidätkö koomisena vai kenties rasittavaden nimissä reippaita irtiottoja realismista, yhdistetään elementtejä historina. Puukot voivat heilua Ei muutamasta jo kertaalleen levytetystä kappaleesta ja uusista slangiympärillä, spiidinyssäkät vaihtaa omisralleista koottua Dumari ja Spuget -kokotajaa ja saattaa luotikin viuhua jossakin. Sama tuttuuden tunne nasaali ja röyhkeän oloinen puheenparsi saa hienosti reagoivan vastakappasyntyy Nurmion uusien laulujen ja tarinoiden tapahtumapaikoista. darraisesti kiinni roikkuvat tyypit tuntuvat todellisilta, taitavan kertojan henMinun on mahdoton arvioida, miten muu Suomi kuulee. naisuutta toki kannata karttakirja kädesNÄISSÄ KAUPUNKIKUVISSA SEIKKAILEVAT VANHAT KONNAT JA PAHAT Näiden ukkojen ilme ei värähdä. Onko levy paitsi puolikäsittämätön myös aggressiivista torjunkäyttäjät ja pulverisäätäjät, pelastusta lupaavat Jeesus-päät ja elämässä taa herättävä. Soitto sä kuunnella. Duma54 SOUNDI. Mitja Tuuralan, Miikka Paatelaisen ja luottosatama”, tuo myyttisen oloinen ja kuitenkin arkisen tuttu synninpesä, sijaitrumpali Tohtori Hillilän muodostama trio soittaa kuin olisi ikänsä opiskellut see Helsingissä. Olit sitten Porissa, Joensuussa, Kotta hehkua ja samalla koko ajan puukkoa mukana. Puolihuolimaton, notkahteleva, Oi mutsi mutsi -laulun ajoista asti. kiin herättämiltä. Vastaanottajan kannalta on ratkaisevaa, kuuletko murretollaan tiukasti kiinni reaalimaailmassa, mutta samalla niissä tehdään runouta sisältä vai ulkoa. Stadin slangi tai ainakin vahvasti helsinsisällöstä, vaan myös siitä, miten sanat artikuloidaan ja tulkitaan. Vaikka Nurmion otteeskassa, Seinäjoella tai Oulussa: puhu stadilaisittain yöllä snagarijonossa ja sa välittyy syvä rakkaus hänen kuvaamaansa maailmankolkkaa ja kadonneen mahdollisuutesi saada daijuun kohoavat eksponentiaalisesti. Tarkemmin sanottuna Kalliossa, jossain Hagiksen ja Vasiksen katujen konservatoriossa. sahtaneen bluesin ja rollarirokin kautta rockabillyyn. Itse en ole Kallion asta nykyisyyteen ja sekoitetaan kielen arkeologisia kerrostumia. Vaikka slangi ei kielitieteellisesti ole lijan mielikuvituksen vahvasti maustamaa. Nyt ”Rion leen Spuget-yhtyeen soitosta. ja nostalgian maailma sekoittuu tylyihin faktoihin verbaalileikkauksilla, jotKäsittääkseni helsinkiläinen puhetapa koetaan kaikkialla pääkaupunkika ovat samalla kertaa sekä katuojan tuoksuisia että kirjallisia olemukseltaan. Tyylilaji voi vaihtua nukkavierusta jazzista vinknurkilla, ikuisen vapun aukiosta etelään. Slangi on kiläinen kielenkäytön vivahde on vilahdellut Nurmion levyillä yhtä paljon puheen nuottia kuin sanastoa. Kaikki lähtee siitä, kummalta puolelta aitausta tulet. Itsessäni tämä levy herättää voimakasta kotiseuturakkautta. maan, joka on ollut jossain määrin aina läsnä Tuomari NurDumarin aikaansaama mehukas efekti ei synny puhtaasti laulujen tekstimion tuotannossa
Sekaan on ujutettu efektimäisiä välisoittoja tunnelmaa luomaan tai vaihtoehtoisesti katkaisemaan. THE FLAMING LIPS The Terror Bella Union Klassinen The Flaming Lips –albumi alkaa rumpukompilla ja siitä voi päätellä melko pitkälle levyn luonteen. Tapahtumasarjan kliimaksi on kuitenkin jätetty seuraavaan lähetykseen. Tietenkin sillä erotuksella, että se on nuorta bändiä taitavampi ja harkitsevampi biisiensä toteuttamisessa. Musiikillisesti se nojaa hienovaraiseen dynamiikkaan ja tuo mieleen usein Canin ja Brian Enon uhkarohkeat avaruusmatkat. 2000-luvun alussa aina leikkisä ja kokeellinen The Flaming Lips löi hieman yllättäen myös kaupallisesti läpi valloittavilla, lapsenlaulumaisilla lauluillaan, pukeutumalla eläinpukuihin ja tekemällä live-esiintymisistään absurdeja sirkusesityksiä. kuva: Paul Harries HIM Tears On Tape Universal Noin kahdeksan miljoonaa äänitettä myyneen yhtyeen kahdeksas studiolevy alkaa kasettipesän läimäyttämisellä kiinni ja loppuu mankan play-napin ylösponnahdukseen nauhan loputtua. Ei Tears On Tapesta yhtä hurmaavaa ja hykerryttävää kimaraa kasva kuin Dark Lightista (2005) eikä se ole yhtä henkeäsalpaavan synkänkaunis kuin Venus Doom, mutta täysiverinen HIM-levy se silti on. Uudella levyllä siis palataan sankempaan ja mureampaan HIM-soundiin. Sen hitaat ja ilottomat, paikoin suorastaan häiritsevät kappaleet tempaisevat kuulijan irti kaikesta mukavasta ja kotoisasta omaan yksinäisyytensä kiertoradalle. Wayne Coynella ja The Flaming Lipsilla on hätä. Vieraantumisen vaarasta huolimatta emotionaalinen kosketuspinta säilyy Coynen suorapuheisen ja haavoittuvan falsetin vuoksi. Into The Night ja erityisesti Hearts At War kyntävät maksimaalista raskautta Sabbath-riffeillä paiskattuna, I Will Be The End Of You ja Love Without Tears leijuvat kevyemmin ja nimibiisi tunnelmoi surullisesti. Alakuloinen romanttisuus ei karise HIMistä millään, ja tällä levyllä tuo perusarvo korostuu Screamworksia paremmin. Siksi Tears On Tapeen tarttumisessa oli erityistä jännitystä: tullaanko sieltä takaisin vai alkaako kynä tylsyä. Levyn pressitiedotteessa Coyne puhuu tuttuun tapaansa pehmoisia ylitsevuotavasta rakkaudesta ja sen parantavasta voimasta, räjähdyksistä ja ratkeamattomista arvoituksista. SAMI NISSINEN HHH ANTTI MATTILA HHHH SOUNDI 55. The Terror on vangitseva mutta uuvuttava kokonaisuus, jonka voima perustuu siihen, että jotain merkittävää on vasta tuloillaan. Tears On Tapella HIM kuulostaa nuorelta ja innokkaalta bändiltä, joka haluaa roiskaista omaperäisen musiikkinsa maailman nieltäväksi. Kyyneleet valuvat ja bändin mainostama Black Sabbathin, Roy Orbisonin ja Smashing Pumpkinsin kohtaaminen järjestyy siinä välissä. The Terror jatkaa syvemmälle kohti suurta tuntematonta. Yhtä aikaa saastainen ja puhtoinen, epätoivoinen ja lohdullinen, tarttuva kuin mikäkin. Ikään kuin kullakin levyllä olisi oma persoonansa. Bändin levykokonaisuudet ovat silti hengeltään kovinkin erilaisia. Sitten rytmit ja soundit muuttuvat pulputukseksi ja pahaenteiseksi väreilyiksi. Edellisillä levyillään The Flaming Lips on mentaalisesti tehnyt paluuta vanhaan musiikillisen seikkailunhalun muodossa, mutta samalla sen ohjastama sukkula on ajautunut aivan tuntemattomille teille. Tears On Tapesin vahvuutena ja omaleimaisuutena on olla kaikkea sitä, mistä aiemmat levyt ovat koostuneet. Välillä musiikki tuntui olevan miltei sivuroolissa poikkitaiteellisessa spektaakkelissa. Laajapohjaiset biisit tuovat levylle mukavaa vaihtelua. Se on HIMiä laajalla rintamalla, painavasta kepeään ja pimeästä valonpilkahdukseen. The Terror käyttää viestin perille menemiseksi kuitenkin terroristien taktiikkaa. The Terrorin avaavan Look…The Sun Is Risingin rumpukomppi on häiriintynyt, säröinen ja laiska, kirskuvat kitarat viiltävät väkivaltaisesti Wayne Coynen huhuillessa jossain kaukana pimeässä. Kuin kahden edellisen studiolevyn välimuoto, musta ja värikäs. The Terror on vuonna 1983 perustetun vaihtoehtoyhtyeen kolmastoista albumi. Ei kolise, eikä pauku. Yleensä niin veikeä Coyne laulaa melodiansa nyt mollissa ja parkuu ilmeisen tosissaan: ”You are alone.” Massiivinen You Lust on eeppinen kahta kertojaa hyödyntävä eristyneisyyden odysseia, jonka kuunteleminen säännöllisesti ei tee kenellekään hyvää. HIMiä venytetään kohti ääripäitä, mutta silti ”mies ja kitara” -metodilla hyräillen alkunsa saaneet kappaleet hyräilyttävät myös kuuntelijaa. On huhuttu, että Coynen ero elämänkumppanistaan sekä yhtyeen jäsenten huumeriippuvuudet ovat vaikuttaneet The Terrorin lohduttomaan tunnelmaan. Embryonic-levyllä (2009) Coynen Miles Davis -diggailut saivat tilaa vapaamman soiton ja editoitujen, progressiivisten rakenteiden muodossa. Wayne Coyne tuskin julkaisisi nuottiakaan ilman oheistarinaa. Pidän Screamworksia HIMin vaisuimpana levynä. Screamworks: Love In Theory And Practice (2010) oli nopeatempoisempi ja hyväntuulisempi kuin aiemmat levyt, HIMin skaalalla täydellinen vastareaktio hitaasti junnanneelle, superraskaalle ja tunnelmaltaan sysimustalle Venus Doomille (2007). Silti levy oli yhtyeen uran menestynein nousten Billboardin albumilistalla kymmenenneksi asti. En sen luonteen vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi, ettei se vahvan alun jälkeen päässyt lähellekään totuttua HIM-laatua. Ilkikurisesti on todettu, että HIMin biisit ovat kuin yhdestä puusta vuoleskeltuja eikä kukaan huomaisi, jos kertosäkeitä vaihtelisi keskenään
J.J. TIMO KANERVA HHHH ERIC CLAPTON Old Sock Polydor 1960-luvun päätteeksi Eric Clapton kevensi kitarajumaluutensa taakkaa Blind Faithissä ja karkaamalla siitä rivimieheksi soulrockpariskunta Delaney & Bonnien yhtyeeseen. Jokaisella kuuntelukerralla löytyy uusi kappale, jota haluaisi kuunnella vielä lisää – Last.fm-tilini yrittää edelleen toipua siitä päivästä, kun kuulin Mirrors-kappaleen ensimmäisen kerran. Tilanne ei ole ollenkaan niin paha, miltä se kuulostaa. Jo hänen albumiensa nimetkin kertoivat karua tarinaa varjojen miehestä, joka oli jäänyt oman menneisyytensä vangiksi: I Used To Be An Animal (1988), Fuck Me!!! I Thought I Was Dead: Greatest Hits Alive (1999), Lost Within The Halls Of Fame (2000) ja He Used To Be An Animal (2002). Kertakaikkisen mukavaa, että hän on tullut takaisin. Kitaristina Kurt Vile lähinnä näppäilee sähköiseen folktyyliin ja roiskii tunteellisia sooloja. Gary Mooren Still Got The Bluesin Clapton kitaroi loppumetrejä lukuunottamatta viisaasti akustisesti. Ennen äänikuvaan suurpiirteisesti suhtautuneen miehen musiikki ihastuttaa nykyisin myös monilla kerroksillaan ja yksityiskohdillaan. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, kun hän 27 Foreverillä ottaa vastaan viestin niiltä oman sukupolvensa tähdiltä, jotka elivät hurjan elämän ja päätyivät nuoruutensa kukoistuksessa jammailemaan rock’n’roll-taivaaseen, tai kun hän Devil And Jesusilla mittailee hyvän ja pahan ikuista taistelua tai yltyy väkevään pasifistiseen julistukseen Memorial Dayllä. ARVIOT ULKOMAAT ERIC BURDON ’Til Your River Runs Dry ABCKO Music Eric Burdon oli 1960-luvun brittibluesin väkevin tulkitsija. Monin paikoin Wakin On A Pretty Daze -levyn lunkius lyö laudalta kenet tahansa. 70-minuuttisen Wakin On A Pretty Daze –albumin biiseistä voikin oikeastaan sanoa, että mitä pitempi sen parempi. Levyllä on annettu tilaa eri elementeille, mikä näkyy teosten pituudessa sekä aiemmilta levyiltä tutussa “kaksi yhden hinnalla” -rakenteessa, jossa biisin loppuosa lähteekin aivan uusille urille. Ainakin tältä erää villi diskomeininki näyttäisi olevan taaksejäänyttä elämää. Vaikka levy on selkeästi naimakauppojen rauhoittaman miehen oodi rakkaudelle, The 20/20 Experience ei missään nimessä ole täyskäännös aiempaan tuotantoon verrattuna. Old Sockia voi halutessaan pitää linjattomana biisikokoelmana, joka poukkoilee bluesin, reggaen ja Rod Stewartinkin toimesta läpikolutun vanhan amerikkalaisen laulukirjan välillä. Sisällöllisesti Claptonin (2010) 56 SOUNDI jatko-oasta käyvä Old Sock on todellakin lämmin ja mukava kuin vanha villasukka. Hänen syvä äänensä taipuu hyvin erilaisiin tunnelmiin ja hän on niitä harvoja tulkitsijoita, joiden jokaisesta säkeestä kuulee, että he sisimmässään tuntevat sen, mistä laulavat. TERO ALANKO HHHH JUSTIN TIMBERLAKE The 20/20 Experience RCA Muistatte varmaan, miten Justin polki diskopallon päreiksi aiemman albuminsa FutureSex/LoveSoundsin (2006) kannessa. Eric Burdon on tuottanut albumin rumpali Tony Braunagelin kanssa. Delta Machine on tappavan tylsä levy. Ehkä se tapahtui siinä silmänräpäyksessä, kun Warin toimistolla Eric Burdonia uhattiin aseella ja käskettiin lähteä matkoihinsa. Kompiltaan ripeämmät poplaulut Never Run Away ja Snowflakes Are Dancing ovat piristäviä ja tarpeellisia poikkeuksia. Calen kitara kruunaa kirjoittamaansa Angeliä ja Born To Lose on dobroineen ja pedal steeleineen prototyyppisesti itkettävä kantriballadi. Kaiken keskipisteeksi nousee kuitenkin Eric Burdonin ainutlaatuinen lahjakkuus. Steve Winwoodin Hammond-urut ja viulut sinetöivät tribuutin kauneuden. Kuin jutustellen laulavan Kurt Vilen kappaleet eivät oikeastaan virtaa, vaan pikemmin valuvat eteenpäin. Onkin hienoa kertoa nyt, että kohdakkoin 72-vuotispäiviään viettävä veteraani on levyttänyt albumin, joka nousee heittämällä miehen parhaiden äänitysten joukkoon. Se on loppu nyt. Maccan pystybasso ja Claptonin hillityn rosoinen kitara luovat tassuttelevien rumpujen lomaan maukkaan kontrastin ja yhden levyn tähtihetkistä. Usein tulee toimeen vain sillä, että nostaa sukat sohvalle, sulkee silmät ja antaa musiikin luomien kuvien ja tunnelmien viedä. Peter Toshin Till Your Well Runs Dry on vain osittainen reggae, mutta Otis Reddingin Your One And Only Man sitäkin läpikotaisemmin. Pitkään tuntui siltä, että Eric Burdon onnistuu kaikessa, mitä hän päättää tehdä. Enää ei lauleta “Sexy ladies let me talk to you”, nyt kuiskutellaan makuukammarissa “You are the love of my life.” Justin on kuulkaa naimisissa. Syitä löytyi varmasti muitakin, mutta joka tapauksessa Burdon hukkasi itsensä viinaan ja huumeisiin ja kadotti täysin musiikillisen linjansa. Valitettavasti kekseliäisyys ei ylettynyt musiikkiin saakka. Sen, kuten parin edeltäjänsäkin, perusteella on helppo vakuutella itselle, että Depeche Moden kone pysähtyi jo parikymmentä vuotta sitten. Tänään Claptonin leppoistuminen jatkuu kierrättämällä vanhoja lauluja pakottoman rentoon tyyliin. Seurasi kaikinpuolisen rappion aika. Totaaliseen tyhjäkäyntiin levy sortuu vain toisella uusista raidoistaan eli Gotta Get Overilla, jota ei pelasta edes Chaka Khanin vierailu. Kurt Vilen uutuus muistuttaa mainiosti siitä, että parhaat tripit eivät aina ole niitä villeimpiä ja sekopäisimpiä. Laulut ovat pääosin omia, ja tyylilajiksi on valikoitunut mustan musiikin koko kirjo bluesista soulballadien kautta gospeliin. Depeche Moden uuden levyn funktio on tismalleen sama kuin vaikka Rolling Stonesin. Sitten kaikki muuttui. Kahdella raidalla osoitetaan syvää kunnioitusta Ericin nuoruuden sankarille Bo Diddleylle. PERTTI OJALA HHHH KURT VILE Wakin On A Pretty Daze Matador Tuntuu vastenmieliseltä kuvailla philadelphialaista Kurt Vileä slackeriksi, sillä 1990-luvun alussa termin ympärille keräytyneen porukan henki haisee yhä pahalle. HEIDI VÄLKKILÄ HHHH DEPECHE MODE Delta Machine Columbia Maailman suurin elektroninen rockyhtye® nimesi kolmannentoista studioalbuminsa oivaltavasti ja kuvaavasti. Se on helpottavan hieno paluulevy, joka viimeistään todistaa Justin Timberlaken olevan kaikin puolin alansa tyylikkäimpiä miehiä. Taj Mahalin Further On Down The Road soi tekijänsä huuliharpun ja banjon kera 461 Ocean Boulevardin (1974) ajat mieleen tuovana reggaena. Sen myötä yhtye pääsee taas yhdelle massiiviselle maailmankiertueelle soittamaan vanhoja hitte-. Sekä taiteellisesti että taloudellisesti kaikki oli saavutettu. Muutama kappale taitaa jäädä vaille lopullista hyväksyntääni, mutta näin on käynyt ennenkin Timberlaken levyjen kanssa. Erityisesti miehen ensimmäinen vuosikymmen oli kerrassaan komea: tien avasi nuori ja vihainen The Animals, sitä jatkoi korskeasti psykedeelinen The New Animals ja vei jännittävään päätökseen mustan musiikkikulttuurin ytimestä ammentava War. Olennaisinta kuitenkin on, että Clapton tietää mitä tekee ja tekee sen taiten. Etenkin keinutuolikuunteluun soveltuvan levyn 30-lukuisen biisinelikon herkullisin esitys on All Of Me, jolla Paul McCartney palaa Kisses On The Bottom -albuminsa (2012) ikivihreisiin maisemiin. Nuoren polven ohella soisi vinyyliveteraanienkin tutustuvan Wakin On A Pretty Daze -levyyn, sillä ajatonta, klassista rockiahan tämä on. ’Til Your River Runs Dry -albumille on Eric Burdon kiteyttänyt koko pitkän taipaleensa. Usein kestää minuutin tai pari, että päästään asiaan. Siitä pitkätukkaisen ja huonosti istuviin arkivaatteisiin pukeutuvan miehen olemuksessa ja myös musiikissa kuitenkin on kyse. Jos pääsee sen tosiasian yli, ettei The 20/20 Experiencellä ole Sexybackin, My Loven ja Lovestonedin kaltaisia biittijyriä ja ottaa avosylin vastaan seesteisemmän Justinin, aukeaa kuulijalle mahdollisuus syleillä vahvaa ja huolella tehtyä kokonaisuutta, josta kertakäyttöisyys on kaukana
CHECK OUT! DISTRIBUTED BY NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW SOUNDI at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! 57
Siinä vertailussa häviää yli 99% maailman rokkilevytyksistä. Varsin vaikuttava, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin taustalla kohisevat jättiläiset. TERO ALANKO HHHH CHELSEA LIGHT MOVING Chelsea Light Moving Matador Thurston Moore ja Kim Gordon erosivat. Paljon tuttua onkin aloituskaksikko Doubles & Treblesin ja Keep Exhalingin mutaatiomaisissa kitarariffeissä. SAMI NISSINEN HHHHH 58 SOUNDI IGGY AND THE STOOGES Ready To Die Fat Possum The Stoogesin paluulevy The Weirdness (2007) esitteli hankalan yhtälön. Kuinka todennäköistä on, että Black Sabbathin tuleva albumi on parempi kuin bändin viisi ensimmäistä. Vaikka Machineries Of Joy -levyllä British Sea Power soi pehmeämmin kuin aiemmin, lämmintä ja sydämellistä sen musiikki on ollut aina, on silläkin sijaa rockille. Siinä Chelsea Light Movingin tarina tähän asti. Nuorien brittieksentrikkojen rock oli kiihkeää ja kummallista, äkkiväärää ja älykästä. Esimerkiksi kaaoksen taipuvainen The Velvet Underground, Pere Ubun protopunk ja Amerikan itärannikon hardcore kuuluvat kaikki uuden yhtyeen ilmaisussa.. Ensimmäisenä kuultava nimiraita on upea yhdistelmä krautrockin sinnikkyyttä, sisäistä paloa ja sellaisen kauneuden ihmettelyä, mitä ei täysin ymmärrä. Levyn soundi on korkeinta state of the art -tasoa ja Dave Gahan laulaa totutun dekadentisti sielusta, synnistä ja muista tutuista kliseistä. Tämän takia tuntuu luontevalta käyttää muitakin viitteitä. Itse asiassa nätissä Heavensinglessä on ihan tarpeeksi. Yhtyeen nimi viittaa Steve Reichin ja Philip Glassin muuttofirmaan, jonka avulla he pitivät itsensä hengissä aloittelevina säveltäjinä, ja Thurston Moore on kuvannut nelikon ruokkoamatonta musiikkia Burroughs-rockiksi. Ready To Die rokkaa kumoon suurimman osan nuoremmista yrittäjistä, mutta on The Stoogesin alkupään tuotantoon verrattuna kuin Niagaran putousten vieressä pauhaava Imatrankoski. Kuten asiaan kuluu, säilyy maku levyn parissa pitkään siitä huolimatta, että ilmaisu on kiteytettyä ja pelkistettyä. Ready To Die on hyvä, ellei jopa mahtava rocklevy. Jos on 40 vuotta aikaisemmin tehnyt muutaman klassikkolevyn, joita kokonaiset musiikkigenret ovat siitä lähtien apinoineet, on pappavuosina mahdotonta ylittää aikoinaan itse taivaisiin kohotettu rima. Walesin maaseudulla äänitetty viides varsinainen albumi ei tuo mitään aivan uutta British Sea Poweriin ilmai- Reteitä rokubiisejä riittää, James Williamsonin kitarasooloilu viehättää ja Iggyn matalalta rutiseva laulusoundi on kohdillaan. Vaikka yhtyeen musiikki menisi ohi, kannattaa tutustua laulaja-kitaristi Yanin ja basisti Hamiltonin isoveljen kirjoittamaan Do It For Your Mum -kirjaan. Vuorotellen rullaavan ja aaltoilevan Radio Goddardin tekstin keskeinen rivi tuntuu muistutukselta itselle: ”Dear boy, don’t forget who you are!” Ja trumpettifanfaari päälle! Kotimaassaan British Sea Powerista on kasvanut kulttuuri-instituutio, jonka oudoimmatkin tempaukset, puhumattakaan soundtrackeista 1900-luvun luontodokumentteihin, saavat palstatilaa laatulehdissä. ARVIOT ULKOMAAT jään ja miellyttämään vanhoja fanejaan. Kun musiikki ei koskaan tunnu siltä, että se olisi merkityksellistä tekijöille, niin miten se voisi koskettaa muita kuin uskossaan sokeita kuulijoita. 2000-luvulla on syntynyt neljä levyä, joista Change Becomes Us on paras. Ylitse muiden nousevat hysteerinen Eels Sang ja makea Love Bends, joissa kiteytyy kaikki se, mikä yhtyeessä on niin rakastettavaa: hypnoottisesti lumoavat rytmit, leikkisän abstrakti melodisuus, taiteellinen snobismi ja silkka hölynpöly. Uutuudella puhuttelevatkin eniten akustisemmat crooneroinnit Unfriendly World ja The Departed, sillä ne tarjoavat lähtökohtaisesti jotain muuta kuin Search And Destroy tai Shake Appeal. TERO ALANKO HH WIRE Change Becomes Us Pink Flag Brittiläinen Wire on lymynnyt kellareissa ja studioissa pian 40 vuotta. Musiikkimaailma tuntee yhtyeeltä kolme tulemista, tai paremminkin kolme albumia. 1980-luvun alussa halpa teknologia vapautti musiikintekijät ja avasi uusia väyliä heidän luovuudelleen. (2008), joka ylsi Britanniassa myyntilistan kymmenenneksi. Ongelma on kuoren sisällä. Thurston laittoi uuden yhtyeen kasaan vain todellisessa marginaalissa tunnettujen muusikoiden kanssa. Delta Machinen kansiin on listattu miksaajia, ohjelmoijia ja muita apureita pienen armeijan verran. VILLE PIRINEN HHH suun, mutta se vastaa silti toiveisiin ja odotuksiin. 1980-luvun puolivälissä aktivoitunut sakki teki pari kunnianhimoista ja kaupallisesti kohtalaisen menestynyttä kiekkoa, joilla se flirttaili tanssimusiikin kanssa ja tutki mahdollisuuksia soittaa sekvenssereillä punkia. Kyseinen bändi kuulostaa kovasti 1980-luvun Sonic Youthilta. BRITISH SEA POWER Machineries Of Joy Rough Trade Olin myyty heti ensimmäisestä levystä (The Decline Of British Sea Power, 2003) lähtien. Toki viisikymppisten setien synteettinen blues kuulostaa juuri siltä kuin sen pitääkin. Väsähtäneitä vanhuksia ei levyllä esiinny. Julkaistuaan 1970-luvun lopussa kolme brittipunkin klassikoksi nostettua albumia yhtye katosi maan alle ja jäi räikeämpien uusromantikkojen jalkoihin. Harvassa ovat ihmiset, jotka haluavat Depeche Moden tulevalla kiertueella kuulla Delta Machinelta paria biisiä enempää. Veteraaniyhtyeen otteissa ei kuulu merkkiäkään nostalgisesta lepsuilusta. Tuntuu toiveajattelulta. Se oli täysin rajoittamatonta ja löi jalat alta. Huhujen mukaan osa Change Becomen Usin kappaleista on peräisin yhtyeen ensimmäisiltä luovuuden vuosilta. Etenkin K Hole -kappale riehuu hulluuden rajamailla. Sen hauskempaa, alastomampaa ja arkisempaa bänditarinaa en ole kuunaan lukenut. Se soundaa tarpeeksi kuppaiselta, on sopivan lyhyt, svengaa suttuisesti ja sisältää romuluisesti rokkaavien riffien lisäksi tyhmänviisaita sanoituksia, joissa voi nähdä myös kirkkaan filosofisen tason. Sonic Youth lopetti ”toistaiseksi”. Vallankumous on syönyt lapsensa. Mutta kun kannessa lukee Iggy And The Stooges, on mahdotonta ohittaa ajatus siitä, että tämä yhtye on tehnyt Raw Powerin (1973). Järjestetäänkö 2050-luvulla festivaaleja, joilla esiintyy pelkästään bändejä, joiden musiikki perustuu Tony Iommin ja kavereiden vuonna 2013 lanseeraamaan täysin uudenlaiseen vyörytykseen. Oman lukunsa Wiren nykysoundiin muodostavat mantramaisesti jumittavat ambient-kappaleet, joilla yhtye etsii ja löytää uusia sävyjä musiikkiinsa. Brightoniin pesänsä rakentaneen yhtyeen kaupalliseksi huipuksi taitaa jäädä sen kolmas albumi, itsevarmasti nimetty ja esitetty Do You Like Rock Music. Jos se olisi jonkun nykypäivästä nousevan nuorisojoukon julkaisu, kaikki peukuttaisivat innolla SoundCloud-linkkausta Facebookissa
• • • • • • • Uusittu Virtual Tone Wheel –urkuosa Twin Rotary-simulaattorilla 9 drawbar-liukua , ADR- ja resonanssisäätimet, yms. SYVENNY SOITTOON, EI VALIKOIHIN VR-09 haastaa tuplasti kalliimmat kilpailijansa tinkimättömällä suorituskyvyllä. c o M / woy H woy H SOUNDI 59. TiyyT Deb i M albu ly k l i k i k oissa kau p TarkemmaT keIkkaTIeDOT Ja PaLJON mUUTa: w w w. f i w w w. 10.5. 4.5. 7.5. woy H . Jupiter-analogimallinnus Nopea Quick Firing –urkukoskettimisto 7 samanaikaista efektiä (yli 25 efektin kirjasto) Langaton iPad-editori urku- ja syntikkaosalle Paino vain 5,5kg HINTALUOKKA ALLE 1000 EUROA www.roland.fi Turku Klubi M i k k e l i S to p pa r i H e l s i n k i ta va S t i a Ta M p e r e t u l l i K l u b i J y v ä s k y l ä l u ta K K o l a p p e e n r a n Ta i l o n a k u o p i o H e n ry ’ S p u b 3.5. 9.5. 11.5. fac e b o o k . 8.5
Ilmestyessään sen näppärä musiikillinen fuusio kuulosti raikkaalta ja kekseliäältä, etenkin kun levy sisälsi muutaman todellisen killeribiisin. Toisteiset, lapsenlaulumaiset rallatukset alkavat ottaa nopeasti kupoliin, etenkin kun niiden groove tyssähtää pikkusieväksi näperrykseksi. Niin hänen äänialansa kuin fraseerauksensakin tulevat varsin lähelle tuota maailman hienointa jazzlaulajaa. Silloin muinoin yhtyeen jaloissa pyöri myös monenkirjavia kakkos- ja kolmosdivarin grunge-perässähiihtäjiä suurta menestystä hamuamassa. Se jäi selvästi esikoisen taakse kappalemateriaalinsa puolesta, mutta saavutti Yhdysvalloissa Billboardin albumilistan ykköspaikan. Varsin psykedeeliseksi äityvä ykkösbiisi voisi aivan hyvin olla mukana eponyymillä debyyttilevyllä vuodelta 1989. Kyllä yhtye sillä varmaan farkkumainokseen pääsee. Yhtye nyplää kolmea sointua yrittäen kuulostaa paikoin MGMT:ltä tai Animal Collectivelta, mutta ideat loppuvat kesken. Toisena kuultava I Like It Small on riemukkaan tunnustuksellinen ralli keskikokoisten keikkapaikkojen yhtyeeltä, jonka ympäriltä aikoinaan sinkoili Nirvanoita ja Pearl Jameja stadionluokan kuvioihin. New Jerseyn mies herättää alalla suorastaan huvittavan vahvoja purkauksia. ANTTI LUUKKANEN H MADELEINE PEYROUX The Blue Room Universal Vuosikymmenestä toiseen löytyy yleisöä naisten esittämille pehmeästi svengaaville jazzballadeille. Aloitusraita The Trip rajaa viitekehyksen täydellisesti. The Blue Room lähti liikkeelle melkoisen rohkeasta ideasta. Kun suurin osa levyn biiseistä edustaa juuri sitä, mikä Mudhoneyssa on parasta, eli soittamisen riemusta ratkeamaisillaan olevaa ilkikurisen energistä rytyytystä, on Vanishing Pointiin vaikea olla ihastumatta. Asia korjataan vastustamattomalla Midnight Drive -raidalla, joka on kuin Drive-elokuvan soundtrackilta unohtunut. No, löydän itseni tilanteesta, jolle olen naureskellut. Ja kyllä, aikuisrockiakin voi tehdä intohimolla. Kellarin vesivahinko tapahtui siis oivaan ajankohtaan. Mark Armin nariseva laulusoundi varmistaa tilanteen: Mudhoney on entisellään. Parhaimmillaan Still Cornersin musiikki on kertakaikkisen huumaavaa. Useaa tämän genren laulajatarta tavataan verrata Billie Holidayhin – tosin useimmiten ilman minkäänlaista todellista perustetta. Holidayn tapaan Peyroux ottaa hienosti haltuunsa laulutekstien syvimmän olemuksen. Miten niin onttoa musiikkia voikaan tehdä. Ihan kuin Tessa ja Greg jaksaisivat tanssia vain pari minuuttia. Madeleine Peyroux’n tarkoituksena oli tulkita uusiksi Ray Charlesin klassinen countrya ja rhythm & bluesia ensimmäistä kertaa yhdistänyt Modern Sounds In Country & Western Music. Lontoolaisen Still Cornersin pikkunätti shoegazingin ja 1960-lukuisen folkin liitto ihastutti Crea-tures Of An Hour -debyytillä (2011). Tietysti se mikä oli vielä vuonna 89 uutta ja arvaamatonta, edustaa nyt yhtyeen ystäville turvallista pysyvyyttä. Innoton veteraanirock on kuitenkin kaukana äkäisistä. Dreamland-debyytti ilmestyi jo vuonna 1966. Uudemmasta materiaalista nousevat samalle tasolle Randy Newmanin Guilty ja Warren Zevonin Desperadoes Under The Eaves. Mark Arm ja kaverit ovat yhä täällä, koska he pitävät siitä pienenä. Madeleine Peyroux’n suhteen vertaus osuu kuitenkin kohdalleen. Army Of Onen lannistuneen kuoron loilottama ”Never give up” -kertosäe ei kuitenkaan tuo minulle yhtään lohtua. Helmikuussa ilmestyneen brittiläisen Q-lehden haastattelussa yhtyeen keulahahmo Ezra Koenig kuvasi tulevaa, kolmatta levyä tummemmaksi ja orgaanisemmaksi kuin edeltäjänsä, sekä viimeiseksi osaksi trilogiassa. Sitten tulee Tessa Hughesin vuoro. Entäs nyt sitten, kysyvät artisti ja kuulija. Kuittauksena halveksunnalle Bon Jovi on aina korostanut, kuinka musiikkinsa antaa positiivisen energian kautta voimia ihmisille arjen murheisiin. Ne kaikki Madeleine Peyroux tulkitsee hienosti. Paljon harhaanjohtavampaa kuvausta hän ei olisi levystä voinut antaa. ULKOMAAT Sonic Youthin musiikki ja Thurston Mooren soolotyöt ajautuivat viime vuosina seesteisempään suuntaan. Chelsea Light Moving -kokonaisuudelta jää kaipaamaan jonkinmoista johdonmukaisuutta, selkeämpää kaarta tai tarinaa. Jäljellä on enää tekopirteys ja hirveä yritys. Hänen äänensä onkin Still Cornersin vaikein pala. Chelsea Light Moving –albumi oletettavasti kanavoi kitaristi-laulajan ikävämpiä tunteita eron jälkeen. Kakkoslevy Contra (2010) oli askel kohti tavanomaisempaa ja tuotantovetoisempaa ilmaisua. Nyt olisi kelvannut Have A Nice Dayn tekopirteä ja väkinäinen reippaus. Tällaisena se ei ole ainoastaan raskasta vaan etenkin levyn loppupuolella myös rasittavaa kuunneltavaa. Jyräävämpi ja kolhompi levy saattaa olla hyvinkin antoisa niiden mielestä, jotka haluavat kuunnella ääntä eivätkä erityisesti piittaa biiseistä tai muista pikkuseikoista. Tosin hän julkaisee äänitteitä sangen harvaan tahtiin, sillä The Blue Room on vasta hänen kuudes albuminsa. Kiinnostavia soundeja, toimivia luuppeja ja sovitusideoita on saatu talteen, mutta ei montakaan kunnollista kappaletta. Ensisingle Diane Youngin viehätys piilee sen rupisissa rumpufilleissä ja Koenigin efekteillä moukaroidussa Elvis-imitaatiossa. Nyt musiikin tekemisestä vastaava Greg Hughes ja laulaja Tessa Murray ovat kantaneet villatakkinsa Oxfamiin ja antautuvat, arkaillen mutta kuitenkin, yön tummalle sykkeelle. Lämpimät synteettiset aallot lyövät rantaan, etusormi kilkuttaa koskettimista yksinkertaista kuviota, akustinen kitara helkkyy kauniisti ja aivan kuin Robert Smithin näppäilemä sähkökitara astuu etualalle. Resepti oli jo silloin kunnossa, joten mitä sitä korjailemaan. Siitä todistaa pitkä rivi menestyneitä tähtiä 60 SOUNDI Julie Londonista Norah Jonesiin. Myös Madeleine Peyroux tekee tämän musiikillisen genren levyjä. Jos Greg Hughes ja salaperäinen Johnny Jewel päättäisivät tehdä jotain yhdessä, tulokset saattaisivat olla taivaallisia. Jon Bongiovin ansiot hardrockin saralla ovat niin kiistattomat, että haluaisin kolmen ensimmäisen albumin klassikkosarjan painavan vaakakupissa enemmän kuin viimeisimpien näyttöjen, joista erityisesti Have A Nice Day (2005) on jäänyt mieleen hermoille käyneenä kokemuksena. TERO ALANKO HHH BON JOVI What About Now Island Bon Jovin haukkuminen on jokaisen kriitikon kansalaisvelvollisuus. What About Now on nimittäin tuskastuttavan ankea, mutta aivan yhtä väkisin puristettu. Still Cornersin uuden soundin esitel- kuva: Alex John Beck ARVIOT lyt Berlin Lovers -single tuntuu levylläkin liian lyhyeltä. Tuskin Bon Jovin asemassa mikään ehdoton pakko studiolevyjä olisi kovin tiheästi julkaista. SAMI NISSINEN HH TIMO KANERVA HHH STILL CORNERS Strange Pleasures Sub Pop Onneksi vaihtoehtorockin yleistavarataloksi ryhtynyt Sub Pop yllättää toisinaan. Kunpa levyllä olisi edes yksi rempseästi tyhjään uskoon luottava huudatus tai edes liian imelä slovari, joka mehustaisi kaikki maailman jakkupukupirkot. Loppujen lopuksi albumille päätyi vain kolme Ray Charles -raitaa (I Can’t Stop Loving You, You Don’t Know Me ja Born To Lose). TERO ALANKO HHHH MUDHONEY Vanishing Point Sub Pop Avausbiisi Slipping Awayn sopivan holtiton kitaranvingutus ja määrätietoisen päämäärätön rumpukolailu tuntuvat heti kotoisilta. Hänen aavistuksen viipyilevä laulutyylinsä jättää tarinalle tilaa elää ja hengittää. Modern Vampires Of The Cityn kaikki soundit ovat äärimmäisen prosessoituja ja debyyttiä leimanneet afro-kitarat on korvattu monin paikoin syntetisaattoreilla. VAMPIRE WEEKEND Modern Vampires Of The City XL Newyorkilaisyhtyeen afropopia ja indiepopia yhdistelevästä debyytistä (Vampire Weekend, 2008) oli helppo pitää. Onko se täydellisen sensuelli vai vähän liiankin eteerinen ja hönkäilevä. Sitä vastoin Leonard Cohenin Bird On The Wirea ja John Hartfordin Gentle On My Mindia on kierrätetty aivan liian monta kertaa, eikä Madeleine Peyroux saa puristettua niihin minkäänlaista tuoreutta. Kuunnelkaa vaikka Foreignerin Agent Provocateur (1984)
Viimeistään nyt pitäisi selvitä, ettei Ranskassa kymmenvuotiaasta asunut käheä-ääninen ja intensiivinen algerialainen tyydy perinteiseen rai-soundiin. Ensimmäinen mielikuva on silti makuhuoneversio Elbow’sta. Siirappimaista biisiä seuraa omituisella logiikalla rap-veto The Last Heroes. 09 – 720 60 660 • Avoinna ark. Fakir rokkaa rapealla cajun-biitillä, Ana hölkkää waitsmäisesti ontuen ja Les Artistes tervehtii yhtaikaa deltabluesia, Stonesia ja The Clashia, jonka Mick Jones vierailee levyllä, kuten myös Brian Eno, Femi Kuti, Agnés B ja Eric Cantona. VILLE PIRINEN HHHH STEVE MASON Monkey Minds In The Devil’s Time Double Six The Beta Band jäi jostain syystä itselleni melko etäiseksi tuttavuudeksi. 10 – 18, la 10 – 15 www.facebook.com/Musamaailma • www.facebook.com/ESPFinland kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi face-to-fa P MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi • Puh. Rekisteröitymällä sinulla on myös mahdollisuus osallistua kilpailuihimme, joissa on aina mahtavia palkintoja. Vaikutteet Edinburghin eksperimentalisteilla olivat mielenkiintoiset ja hyvät, mutta jonkinlainen krooninen laiskuus ja jopa innottomuus yhtyettä ja sen laulajaa Steve Masonia tuntui vaivaavan. Kun Ritteriä aluksi verrattiin Dylaniin, Coheniin tai Van Zandtiin, nyt lauluää- ni tuo mieleen Paul Simonin ensimmäiset itsetutkistelevat soololevyt, vaikka mukana ei olekaan edellisen levyn simonilaisia etnosävytyksiä. Lähtökohta on usvaisessa pehmopopissa, jonka rinnalla kierrätetään postmodernin huolettomasti mitä moninaisimpia vaikutteita folkista dubbiin ja hiphopiin. Hän ei levyttänyt katkerimpia erolaulujaan lopulta lainkaan, väisti henkisen alamäen tyypillisimmän renttuvaiheen ja ryhtyi toimeen vasta uuden suhteen tasattua elämäntilanteen. Juureva fiilis hallitsee yllättäen monia muitakin sävellyksiä, minkä vastapainoksi soundi on lo-fi-tyylistä analogisyntetisaattorien ja vintagerumpukoneiden värittämää kevytpsykedeliaa. A Lot Of Love -balladin tunnelma ei ole kaukana 1970-luvun Cat Stevensista tai Moody Bluesista. ASKO ALANEN HHHHH RACHID TAHA Zoom Na?ve Akustisen kitarakompin, lähes flamencomaisesti käyttäytyvän mandoluutun ja taaempana tvängäilevän sähkökitaran ajama Wesh (N’Amal) avaa Rachid Tahan yhdeksännen soololevyn pohjoisafrikkalaisena versiona Johnny Cashin ja Serge Gainsbourgin yhdistelmästä. Masonin soololevy on yhtä kirjava salaatti kuin The Beta Bandinkin levyt. Heiluva setä ei sammaloidu. Zoom sur Oum duetoi egyptiläisen laulajalegenda Oum Khalsoumin kanssa dramaattisten arabiviulujen seassa. JUSSI NIEMI HHHH PARANSIMME MAAILMAA! MUSAMAAILMAN UUSI UPEA VERKKOKAUPPA ON AVATTU! www.musamaailma.fi Rekisteröidy kanta-asiakkaaksemme ja olet mukana tarjouspostituksissa. Niinpä sielukkaat laulut ovat miellyttävän levollisia ja verkkaisia, musiikissaan hyvin tarkasti painotettuja ja niin sanottuja tavallisia tarinoita toiveikkaampia. Kolmesta aiemmasta levystä julkaistut deluxe-versiot ovat tosin tuoneet kiitettävästi esiin Ritterin intiimimmän soolotyöstön vahvuuksia demo- ja liveäänityksillä. SAMI NISSINEN HHH JOSH RITTER The Beast In Its Tracks Yep Roc Josh Ritter palaa jälleen akustisempiin soundeihin ja henkilökohtaisempiin lauluihin bändipainotteisten ja historiallisia tarinoita kertovien albumien jälkeen. Onneksi Rachid Taha on niin karismaattinen ja kapinallinen rock’n’rolldervissi, ettei jää vieraidensa varjoon. Masonin näkemys kristallisoituu vain hetkittäin ja lähinnä kekseliäiden tuotanto- ja sovitusideoiden muodossa, mutta harvoin mieleenpainuvina tai puhuttelevina sävellyksinä. Oh My Lord muistuttaa tarkoitushakuisesti Lynyrd Skynyrdin Sweet Home Alabamaa ja ikään kuin alleviivaa sitä, että näinkin voi lauluja tehdä – jos on happopää. Tämän miehen haluaisin todella nähdä livenä. 09 – 5627 1240 • Avoinna ark. The Beast In Its Tracks on omassa tyylilajissaan vähintään yhtä vaikuttava ja hieno kuin monipuolisempi ja soundeiltaan tanakampi edellinen merkkiteos So Runs The World Away (2010). Jos alussa unettomuutta tuottaa vielä pahaenteinen Evil Eye -katse, sen varjosta valkenee ennen pitkää aidon onnellinen Joy To You Baby -tunne, joka koskee meitä kaikkia. Robert Plantin ja Jah Wobblen kanssa työskennelleen kitaristi Justin Adamsin tuottama kiekko ottaa koko ajan riskejä virityksen vaihtuessa kappaleesta toiseen. 10 – 18, la 10 – 15 KIVIJALK A ROCKS! ce parasta palvelua SOUNDI 61. Aikanaan dj:näkin toiminut Taha hyödyntää laajaa musiikkituntemustaan vapaasti, mutta aina omien juurtensa läpi ja vankalla streetwise-asenteella, jonka yhteiskuntakriittisyys ruoskii omia siinä kuin vieraitakin. rykäisyistä kuten Chardonnay, I Don’t Remember You tai Douchebags On Parade. The Beast In Its Tracks saa suuren osan inspiraatiostaan avioeron tuskasta, mutta Ritter on malttanut odottaa teiden erkanemisen tuottaman vihan ja hämmennyksen asettumista. MUSAMAAILMA since 1985 MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila • Puh. Jamila jytisee saharalaisena teknorokkina, kun taas Now Or Never nostaa hattua Elvikselle häntä matkimatta
MIKKO MERILÄINEN HHHH tit ja rajojen venyttämisen, mutta tekee sen huomattavasti luontevammin ja tasalaatuisemmin. Herkkyys ja vahvuus saavat erilaisia hentoja ja juhlallisia kaikuja, jotka syvenevät ja tavoittavat kuulijan vääjäämättä levyn edetessä ja viimeistään uudella kuuntelukerralla. Miehen esikuvat kuten Sam Cooke, Otis Redding, Solomon Burke tai Bettye Lavette ovat läsnä muodossa, mutta sisällöstä puuttuu särmiä. Etenkin alkupuolisko on hienojen ja keskenään piristävän erilaisten biisien jatkumoa, ja kokonaisuudessaankin levy asettuu tasoltaan samalle viivalle kuin aikoinaan suotta debyytin jättimäiseen varjoon jäänyt Room On Fire (2003). Musiikki kuulostaa tarkoituksellisen etäiseltä, mutta sen muotoa ja muutosta on kiehtova seurata sivusta tietyn henkisen välimatkankin päästä. Jos Rousen laulu olisi yhtään pehmeämpää, niin se saattaisi leijailla ulos lähimmästä avoimesta ikkunasta. ASKO ALANEN HHHH THE STROKES Comedown Machine RCA Toisinaan on hyvä tehdä välissä pari kehnompaa albumia. Muchacho luo musiikille avaran kaikuvan soundin, jota hallitsevat kaikuvasti tulkitut, runsassanaiset hymnit. VILLE PIRINEN HH. Matthew Houck on äänittänyt itse valtaosan “bändin” soittimista, joista erottuvat tanakat pianotahdit, dramaattiset orkesterinostatukset ja hienovaraiset synteettiset rytmitykset. Ghost On Ghost jatkaa täsmälleen siitä, mihin upea Kiss Each Other Clean (2011) jäi. Silloinkin kun sävy on blues, se on helposti sulava viihdeshowblues. The Strokesin pari edellistä, hyvin epätasaista levyä takasivat sen, että harvalla oli suuria odotuksia Comedown Machinea kohtaan. Menopalat ovat meneviä ja funkkaavat biitit funkkaavat, mutta mittatilauspuku ei pääse rypistymään eikä kiillotettu lakerikenkä lipeä kuralätäkköön. Singlemittaisina yksikköinä On My Mind/In My Heartin biisit ovat hyvällä tavalla kevyttä retrosoulia. Albumin avaavalla Julie (Come Out Of The Rainillä) ollaan poikkeuksellisen kylmässä ja harmaassa Kaliforniassa ja Our Love paljastaa syyn Espanjassa asumiseen: “Brooklyn is nice but it’s so damn expensive/we’ll stay right here in Spain.” A Lot Like Magic vie Paul Simonille ominaisen kepeyden pari askelta pidemmälle muistuttaen samalla, että laulajana Simon on Josh Rousen rinnalla herkkä kuin Joe Cocker. Ensi-ihastukseni Our Endless Numbered Daysin (2004) hauraasta mumina-americanasta on tultu asteittain rikkaasti sovitettuun, paikoin isostikin soitettuun ja monipuolisia vaikutteita henkivään musiikkiin. VILLE PIRINEN HHHH PHOSPHORESCENT Muchacho Dead Oceans Kymmenessä vuodessa Matthew Houck on levyttänyt bändinimellään kuusi levyä, mutta persoonallisen hartaasti viljeltyyn, folkin ja gospelin läpitunkemaan americanaan ehtii varsin hyvin tutustua vielä seitsemännelläkin albumilla. Raastavat balladit ja persusta heiluttavat bailuraidat vuorottelevat luontevasti, ja suuri lauluääni tunkee ihon alle tyylistä huolimatta. On My Mind/In My Heart tarjoilee tyylikästä ja hauskaa rytmimusaa keväiseen auringonpaisteeseen, eikä kepeässä viihteellisyydessä tietenkään ole mitään vikaa. Sekä herkkä melodisuus että repivä raakkuminen puhuttelevat. PERTTI OJALA HHH CHARLES BRADLEY Victim Of Love Daptone Records Muun muassa Sharon Jonesin takaa löytyvä Daptone on laadun tae uudessa, mutta vanhalta kuulostavassa soulmusiikissa. Hauska on myös bluesahtavan Lovers’ Revolutionin spontaanin tuntuisesti elävä tempo, ja jazzvaihde löytyy siitäkin. Charles Bradley on samaa, ellei vielä kovempaa kaliiberia. Vahvasti kasarivaikutteinen Comedown Machine ottaa sekavalta ja väkinäiseltä Anglesilta (2011) kone-elemen- IRON & WINE Ghost On Ghost 4AD Iron & Wine -liideri Sam Beam on hienovaraisen uusiutumisen mestari. Soulista uupuu sielua. Elämä eteläeurooppalaisen auringon alla on hetkittäin myös kuulunut muutaman aiemman levyn raidoilla. Mopo lähtee mukavasti keulimaan jo kauniisti keinuvan avausraidan Caught In The Briarsin jazz-lopukkeessa. Hilpeydellä, falsettilaululla ja lelusynasoundeilla hämmentänyt ensisingle One Way Trigger istuu albumille vaivatta, samoin kuin MGMT:n ja U2:n tyttäreltä kuulostava Chances tai vimmaisesti rokkaava 50/50. Rousen kymmenennellä albumilla on haikeat hetkensä, mutta levyn ilme pysyy positiivisena ja lempeänä. Levy soi usein häpeilemättömän siistinä ja selkeänä, mutta intoutuu toisinaan täysin luontevasti spontaanin tuntuisiin rönsyihin. Albumista on toki helppo intoilla ihan vaan itsenäänkin, nimittäin The Strokes kuulostaa niin innostuneelta ja vetreältä kuin bändi, jonka laulaja on Julian Casablancasin veroinen vetelys, voi suinkin kuulostaa. Sielussa tuntuu ja hattu nousee päästä. Tyylikäs fraseeraus toimii mutta tuntuu tyhjältä. Rhodesit, Hammondit, Ludwigit, Fenderit, Gibsonit ja jotkut vuosikertauskottavat puhaltimet soivat komeasti. JOSH ROUSE The Happiness Waltz Yep Roc Nebraskassa syntyneenä läpeensä amerikkalainen laulaja-lauluntekijä Josh Rouse on asunut jo useita vuosia Espanjassa. Kantrikaunokki Baby Center Stage lopettaa albumin niin pakahduttavaan nuottiin, että raita numero yksi taitaa kutsua taas. The Happiness Waltz kuitenkin palaa tässä suhteessa perusasioihin eli folk- ja kantrimausteilla sävytettyä popmusiikkia pohjimmiltaan leimaaviin 1970-lukulaisiin tunnelmiin. Niitä korostavat korkeaääninen sanaton taustalaulu ja kuorostemmojen käyttö. Victim Of Love kantaakin alusta loppuun uuvahtamatta. Pääasia eli Jesse Deen ääni soi myös kauniisti. Eikä pelkästään siksi, että biisit, soundit ja soitto toimivat justiinsa niinkuin ”vanhoina hyvinä aikoina”, vaan siksi, että esimerkiksi Sharon Jonesin laulutulkinta ei kalpene alan legendojen rinnalla. Surullisetkin nuotit lohduttava hymy suupielissään laulavan Sam Beamin tukena on ällistyttävän hieno bändi, joka värittää eläväistä pohjasvengiä maukkaasti törähtävillä torvilla, koskettimilla, jousilla ja hauskoilla stemmoilla. Lauluntekoretriitti pienessä kylässä Meksikossa sävyttää lauluja satunnaisilla perkussioilla tai mariachitorvella. Enimmäkseen omissa sfääreissään vaeltavien laulujen joukossa on selvikkeenä reilun kantrirockin juonteita ja sosiaalistakin elämän tuntumaa. Kappalemateriaalista löytyy huippuvetoja kuten himmaileva Strictly Reserved For You, tyrnävä huilufunk Love Bug Blues, psykerock-avaruudessa huhuileva Confusion tai levyn gospel-henkisesti päättävä Through The Storm, mutta Bradleyn ääni on niitä ääniä, jotka muuttavat keskinkertaisemmankin läl- 62 SOUNDI lätyksen suureksi kertomukseksi ihmiselon häkellyttävästä kauneudesta tai kauheudesta. Osaltaan paluuta on edesauttanut elvytetty yhteistyö Rousen keskeisiimpiin äänitteisiin lukeutuvien 1972-albumin (2003) ja Nashvillen (2005) tuottajan Brad Jonesin kanssa. Perinnetietoisuudessaan Josh Rouse on helppo rinnastaa kanadalaiseen Ron Sexsmithiin. Albumikokonaisuutena iisi fiilistely alkaa jurppia. MIKKO MERILÄINEN HHHH JESSE DEE On My Mind/In My Heart Alligator Records Nuori laulajamies osaa tehdä vuosikertasoulahtavia biisejä ja bändinsä esittää ne tyylipuhtaasti. Kumpikin on tehnyt aika pitkän ja arvostetunkin uran välttyen varsinaiselta läpimurrolta. Vuonna 1948 syntynyt, James Brown -imitaattorina aiemmin itseään elättänyt kova kääkkä, jolla eletty elämä näkyy naamasta ja ennen kaikkea kuuluu jokaisessa lauletussa tavussa. Jos kaipaa rytmimusiikilta rytmikkyyden lisäksi mieltä kutkuttavaa syvyyttä tai sydäntä ravistavaa sisäistä kamppailua, ei Jesse Dee ole paras mahdollinen valinta. Ote on kepeä kautta linjan. Vaikka todellisuudessa The Strokesin rivit taitavat vähintäänkin rakoilla, tällä albumilla newyorkilaiset kuulostavat erittäin hyvinvoivilta. Silti ytimessä on säilynyt sama herkkyys, maanläheinen lämpö ja melodinen rikkaus
Tai pään. Toinen lähes yhtä vahva vaihtoehto olisi ollut Pateettinen. Juno on saavuttanut suosiota Elokuun riveissä. Mielikuva Pate Mustajärvestä, Ikurin turbiinista ja aidosta vanhan liiton äijästä, on pitkälti totta ja siksi toimiva. Ennakko: Lippupiste ja Tiketti. Myös sävellysten osalta albumi on varsinainen rimanalitus. Kappaleiden sanoitukset rypevät itsesäälissä. Iskelmälliset, jazz- ja countrysävyin maustetut kappa- leet ovat tylsistyttävää kliseehumppaa, josta omaperäisiä ideoita saa hakemalla hakea. Patentoitu on kaikesta tästä päätellen mitä osuvin nimi albumille. ARTTU TOLONEN HHH RAAPPANA Tuuliajolla Suomen musiikki Vielä muutama vuosi sitten suomalaiset reggae-artistit olivat sitkeä sissiryhmä, joka taisteli päivittäin kädestä suuhun edes odottamatta suosionsa nousevan kulttia korkeammalle. ARVIOT SUOMI PIMEYS Muut on jo menneet M.dulor Debyyttilevynsä julkaiseva Pimeys sai uralleen lentävän lähdön muun muassa Nyt-liitteen ja Nuorgamin nimettyä yhtyeen viime vuonna todennäköiseksi tulevaisuuden menestyjäksi. Toisin kävi. 51€. Surumielisissä teksteissä on esikuvilleen tyypillistä hieman nyrjähtänyttä arkirealismia, joka tekee kappaleista keskivertoa mielenkiintoisempia. Tarkoituksena on ollut luoda kuvaa aidosta ja kuvia kumartamattomasta miehestä. Suosiota sekä Junon imagon ja Jonin arkielämän välisiä ristiriitoja pohditaan monessa kappaleessa. Monipuolisuutensa ja perinnetietoisuutensa ansiosta yhtye jatkaa Egotripin hyväksi havaitsemalla tiellä. Kuuluuks-kappaleessa kuullaan Graciasia räppäämässä suomeksi. Poppipuolella Junon levy ei onnistu läheskään samalla tasolla kuin JVG tai Teflonit parhaimmillaan, mutta levyn avaava vocoder-funkki Aikaa vastaan sekä historiaa ja räppilaiffii käsittelevä Tulee ongelmii pääsevät aika lähelle. Levystä jää suuhun ikävä tehtailun maku. Levyllä siirrytään vaivattomasti tunnelmasta ja tyylilajista toiseen. Ja hyvin hän vetääkin. Kaikki tämä heijastuu Junon uudessa levyssä. Kuben ja Pyhimyksen vierailuilla terästetty Pois netistä on yksi levyn hopeimpia paloja. Muut on jo menneet on vahva ja monimuotoinen pelinavaus, joka kärsii ainoastaan hieman karismattomista lauluosuuksista. VILLE HARTIKAINEN H JUNO 050187 Sony Ihastuin taannoin Junon V-tyyli -levyyn, mutta paljon on muuttunut kolmessa vuodessa, sekä Junon uralla että suomalaisessa räpissä. Vanhana reggaefriikkinä olen tästä tietysti mielissäni ja arvostan kovasti Jukka Pojan ja kumppanien toimin- HELSINKI HARTWALL AREENA Liput alk. Monissa muissa peruspalikat ovat kunnossa, mutta se viimeinen melodinen niitti puuttuu. Tuloksena on tosikkomaista ja vastenmielistä kurjuuden romantisointia. Sovituksissa on vahva perinteisen käsityön leima. Tunnelma on kuin Murheellisten laulujen maasta, tosin ilman Eppujen sarkastista pohjavirettä. Valitettavasti heille Mustajärven taiteilijakuva näyttäytyy ainoastaan yksiulotteisena junttina, jolle sopivat vain surullisen hahmon ritarin roolit. Kitaran, basson, rumpujen ja pianon varaan rakennettu, ajaton äänimaisema täydentyy nautittavasti kuulaiden puhallinsovitusten ansiosta. Fiilistely ei ollut turhaa, sillä Muut on jo menneet on yksi kevään ilahduttavimmista kotimaisista julkaisuista. Samat herrat ovat nyt maan suosituimpia artisteja. Sanoitustensa osalta yhtye on selvä Kauko Röyhkän ja Samuli Putron perillinen. Sen lyriikat ovat ilman muuta aikuisinta läppää miehen uralla. Asteen törkeämpi olisi saattanut räjäyttää pankin. Kokoonpano kahlaa muutoinkin syvällä suomirockin perinteessä – tosin siinä sofistikoituneemmassa päässä allasta. Tuloksena on kuitenkin pastissimainen, valmiiseen muottiin valettu irvikuva. Albumi on pullollaan kauniiden laulumelodioiden ja virtaviivaisten sävellyksien varaan rakennettuja lauluja. Maailma on lohduton paikka, jossa vaimot jättävät, surut hukutetaan pulloon ja kaikki menee muutenkin päin persettä. Minusta pyrkimys on hieno, tuli niitä napakymppejä tai ei. Tätä mielikuvaa on lähtenyt tavoittelemaan myös Mustajärven yhdeksännen soololevyn lähes kolmenkymmenen hengen säveltäjä- ja sanoittajatiimi. Tarjolla on niin hauraita pianoballadeja, helisevää kitararockia kuin jonkinasteista modernia rhythm and bluesiakin. Musiikki on hittihakuista, joskin viitteet ovat enemmän 1980-luvulla, siinä 10.6.2013 missä aiemmin mainitut ammentavat 1990-luvulta. VILLE HARTIKAINEN HHHH PATE MUSTAJÄRVI Patentoitu Ratas Pate Mustajärvi on yksi vahvimmista suomalaisista musiikkibrändeistä. JVG ja Teflon Brothers ovat todistaneet, että kaupallista räppiä voi tehdä ihan helvetin hyvin
Askeleita-albumin biisien suhteen Irina ja yhtyeensä ovat kahta laulua vaille omavaraisia. Skat vedetään Fishbone-otteella, funkit vähän samaan tapaan kuin Brand New Heavies ennen taantumistaan henkisten koomapotilaiden tanssimusiikiksi. Musiikillisesti se ammentaa amerikkalaisesta perinteestä ihan arkaaisista ajoista nykypäivään, mutta paino taitaa olla 1970-luvulla, siinä kohdassa jossa country ja rock kohtasivat, jakoviivan heitellessä puolelta toiselle. Livebändi säestää kolmea räppäriä varmaotteisesti ja sliipatusti. Soitantoa kuunnellessa on selvä, että bändillä on ainakin tekniset edellytykset tehdä epäortodoksisempiakin valintoja. Ehkä onkin parempi antaa Lintumiehen liihottaa sävelten siivin. MIKKI KAUSTE Lintumies Sony IRINA Egotripistä tutun Mikki Kausteen selkein vahvuus musiikintekijänä on ilmeinen. Levy on ennen kaikkea biisintekijöiden levy. 64 SOUNDI Ninni Poijärven kasvu laulajana on ollut aika huimaa. Hän ymmärtää vahvojen perinteisten popmelodioitten voiman ja osaa kirjoittaa juuri sellaisia. Viihdyttävä käyttöpoppia tehdessään Irina noudattaa kakkosalbuminsa kultaista ja monelle muullekin artis- ARTTU TOLONEN HHH Askeleita PEKKA LAINE tille kelpaavaa ohjenuoraa. Funksonsin esi-isä Suomessa lienee niinikään pohjoisesta aikoinaan ponnistanut Tulenkantajat. Välillä laulujen sävelkuluista ja harmonioista tulee mieleen 1960- ja 1970-lukujen pehmompi pop- ja folk-maailma, toisinaan uidaan vanhan iskelmän ja viihteen estetiikan vaikutuspiirissä. Esimerkiksi Tokela & Hoedownin Honky Tonk Merry-GoRound -levy (2008) on aidosti riemastuttava kuuntelukokemus. Vagabond Moonilla on kyse samanlaisesta suvereeniudesta. Kurinpalautus kurkistaa muita peremmälle diskon puolelle ja Mitä kesken jäi on herkkyydessään albumin homogeenisuuden sääntöä vahvistava poikkeus. JUSSI NIEMI HHH NINNI POIJÄRVI & MIKA KUOKKANEN Vagabond Moon Turenki Records Välillä tulee vastaan levy, jossa homma on vaan hoidettu niin hyvin kuin kyseisellä saralla voi. Esimerkiksi Love Will Come Aroundilla on todella upeasti Emmylou Harrisin henki läsnä. Muistan kun kuuntelin ensimmäistä kertaa Nazi Death Campin kokoelma-cd:tä. ARTTU TOLONEN HHHH FUNKSONS 201Nyt Mediacroco Records Olli PA & Funksons on nyt ytimekkäämmin pelkkä Funksons. Irinan pari- ja ihmissuhteisiin keskittyen pääosin sanoittamissa ja bändinsä jäsenten säveltämissä lauluissa on toistuvasti tuttu ja helposti tunnistettava poljento. Joskus on näitä päiviä, jolloin musiikkia ei osaa kuunnella kuin normaali ihminen. Toni Wirtasen säveltämä ja Irinan parhaiden hittien veroista imua sisältävä Jotain suurempaa muistuttaa vielä vanhasta. Olisipa 1980-luvun rootsia ja raggaa yhdistelevään, liiankin tasapainoiseen soundiin vielä saatu jotain yllätystä, ettei homma rullaisi näin varman päälle kitkattomasti. Levy on muotovalio. Viime vuonna edesmenneen lauluntekijän ja legendaarisen Dallapén perustajan Martti Jäppilän tyttärentyttären Kaarina Salo- sen balladinen Syksy poikkeaa puolestaan selkeimmin levyn yleisilmeestä. Toisaalta toteutus hivelee korvaa, mutta ajoittain tuntuu, ettei tarttumapintaa löydy. Koko kuva on kaikin puolin luonteva singlevalinta ja Yläpuolella saa Irinan lähes hengästymään. Enpä muista milloin olisi yhtä usein biisejä luureilla kuunnellessani ollut innoissani yksittäisistä rytmisektioon liittyvistä detaljeista. Se jatkaa paljolti siitä, mihin Miten valmiiksi tullaan (2009) jäi. Suomessa ei ole pulaa instrumentalisteista, jotka osaavat tehdä täydellisiä pastisseja amerikkalaisista perinteistä, mutta Hoedownin porukka tuntuu hanskaavan myös ne haastavammat osat, eli itse laulut sekä niiden laulamisen. Jengi kyllästyy, kun musiikki ei enää tunnu edes haluavan mennä minnekään. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. ARVIOT SUOMI taa, mutta samaan aikaan olen joutunut hämmentävään tilanteeseen. Rytmimusiikin skaala on laaja funkista skahan ja soulista reggaehen. Mikki Kauste artikuloi aika puolihuolimattomasti, ikään kuin sanoja ei olisi tarkoituskaan kuulla. PERTTI OJALA HHH RIITAOJA Mantereelle Svart Vaihtoehtoisesta superyhtyeestä käyvä Riita-oja on keskimääräiseen rocktarjontaan nähden väärään aikaan väärässä paikassa aivan kuin arka ja. Sitä odotellessa. Jos joku aikakausi korostuu soundivalinnoissa, niin se lienee 1980ja 1990-lukujen vaihde. Sama musiikin ja tekstien laadun välinen epätasapaino on tuttu Egotripin levyiltä, varsinkin yhtyeen alkupään tuotannosta. Se, mikä iteraatio osoittautuu suosituimmaksi, on aika sivuseikka. Päällimmäinen tunne oli, ettei Teemu Bergmanin juttua oikein pysty kauheasti paremmin tekemään. Musiikki soljuu mukavasti maailmaan enimmäkseen ilman säröjä. Varsinkin basso ja haitsu ovat verrattain usein täyttä hunajaa. Minusta on jotenkin hienoa kuulla selkeitä jälkiä Eagles-diggailusta kaiken old timen seassa. Melodinen luonteikkuus ei valitettavasti aina toistu laulujen sanoituksissa. Ratas HHH Kokoelmalevy Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista (2010) veti yhteen Irinan siihenastisen levytysuran. Se hassu aksenttikin on ennallaan, samoin Raappanan vilpittömästi elämää hyvinkin terveiden arvojen pohjalta pohtivat lyriikat. Askeleita ei todellakaan riko kaavaa. Uljaasti pauhaavat melodiat saavat parikseen muodoltaan ja sisällöltään lievästi laiskanoloista sanojen pyörittelyä. Raappanan kolmas pitkäsoitto soljuu alusta loppuun niin läpeensä tuttuna ja virtaviivaiseksi hiottuna, että en saa siitä voimakasta elämystä, vaikka sopivan vaihtelevassa materiaalissa ei ole periaatteessa mitään vikaa. Pitkähkön odotusajan ja yhden lapsen jälkeen syntynyt Askeleita on Irinan viides pitkäsoitto. Massasta erottuvat muita tyrnemmällä rydimillä polkeva nimiraita, sateen ja jäljitelmäjousien saattama Sateen ropinaa sekä akustisen kitaran ja viileän trumpettisoolon kera rauhallisesti poppaileva Otetaan selvää. Laulaja-lauluntekijän soolodebyytti Lintumies on täynnä pitkäkaarisia, kauniita ja laulavia melodialinjoja, jotka kuulostavat luontevilta ja musikaalisilta. Nykyisellä saturaatiolla tuuli voi kohta kääntyä. Erikoismaininta Jussi Suonikolle rytmisektion äänittämisestä. Nämäkin biisit säveltäneen, äänittäneen, tuottaneen ja miksanneen Bommitommi Tikkasen Ylivoimastudio tuntuu nykyään pitävän kiinni kovalla työllä ansaitusta status quosta eikä halua muuttaa myyvää kaavaa. Luultavasti sanat eivät kirjoittajalleen ole pelkkää helinää, suuhun istuvia, soivia tavuja ja soundeja, mutta ulospäin ne turhan usein kuulostavat siltä. Tässä kohdassa Kausteen soolotyöt leikkaavat eroon Egotripin kitaravetoisemmasta sävelkielestä. Nämä upeasti tulkitut laulut ovat sävellyksinä romanttisempia ja hyvällä tapaa pateettisempia kuin emoyhtyeen peruslinja
Ei tässä voittoisassa dokumentissa ole kysymys vain nostalgisesta kaipauksesta menetettyyn lapsuuteen, vaan suomalaisen siirtolaisuuden syvimmästä olemuksesta. Miehen elämä kaikkine murheineen ja vähän iloineenkin on Suuret odotuk- www.scenesband.com www.facebook.com/scenesband www.sofmusic.fi AXR IMAGES OF ANIMALS CRYING IN PUBLIC ESA ELORANTA Suuret odotukset out Minkähän takia Mika Ronkaisen hieno dokumenttielokuva on saanut noin tylsän suomalaisen nimen. Ja kuten yhtyeen keikalla nähneet tietävät, lavalla – tai sen liepeillä, musikantit ovat hyvin liikkuvaista sorttia – yhtyeen tuotanto saa vielä piirun verran hysteerisemmän muodon. Puritaanisuus on aina pahasta, mutta Alle lujaa on punkia sen aidoimmassa ja luonnollisimmassa muodossa. Siitä huolimatta ei tarvitse nolostua lapsellisuuksista tai kliseistä. Elokuvan keskiössä ovat Aknestikkitaristi Kai Latvalehdon ja hänen isänsä kokemukset elämästä Ruotsissa ja Suomessa, siirtolaisuudesta ja vierauden tunteesta kummassakin maassa. Se on okei -biisiä kuunnellessa tulee väkisin mieleen Arto Tammisen vuosia sitten sovittamat The Beatles -pastissit. Ja jos sillä on jollekin oikeasti merkitystä, niin myös sanoista saa selvää. Sielun Veljenä supersuosiota maistanut rumpali Alf Forsman täydentää Riitaojan soittamalla todennäköisesti vähemmän kuin koskaan ennen. Hero Dishonestin energiataso ei ole laskenut sen rontin kymmenen vuoden aikana, jolloin ovat hardcorepunkiaan äänitteille tallentaneet. Jopa pahimman luokan Takkiaukimies pystyy halutessaan rauhoittumaan. PERTTI OJALA HHHH SORROWHEARTS The Congregation & The Kingdom Come Recovery Reippaan irlantilaisen yhteislaulurockin ja dropkick-punkin henki marssittaa rehvakkaasti esiin tamperelaisen ASKO ALANEN HHH OF CRYING PUBLIC PUNK ANTTI LUUKKANEN ROCK HHHH now debut album THE SCENES Suuret odotukset on jälleen yksi hyvä syy rankata Esa Eloranta tutumpien Timo Kiiskisen, Tuure Kilpeläisen ja Edu Kettusen joukkoon yhtenä sisäsyntyisen luontevaa suomalaista melankoliaa hengittävänä lauluntekijänä. Niistä täysin sietämättömiksi osoittautuvat Darya Pakarisen ja Markus Fagerwallin löysä tulkinta Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen -klassikosta sekä peräti kahdella kielellä vedetty Mikko Alatalon Yhdentoista virran maa. Ennen kaikkea Giant Robotista, Black Audiosta ja The Flaming Sideburnsistä tuttujen Arttu Tolosen, Antti Hämäläisen ja Arimatti Jutilan kirjoittamia kappaleita Riitaojassa tulkitsevat Sweetheartista ja Circlestä muistettava Janne Westerlund ja tätä ennen omissa nimissään ansioitunut Vuk. Kappalesetti kulkee energisesti, seisahtelematta ja sivuilleen vilkuilematta, mutta turhauttavankin tuttuja latuja. Ilmaisultaan poikkeuksellisen niukka Mantereelle soi sekä americanaisen aavikkoisena että hillityn urbaanina. Tai ainakaan juuri mitään, kun sitä vertaa elokuvan ruotsalaiseen Ingen riktig finne- tai englanninkieliseen Finnish Blood Swedish Heart -nimeen. Ei mikään itsestäänselvyys sekään. Eihän Laulu koti-ikävästä sano oikein mitään. Talo on murhetta täynnä ja tähdetkin tietävät, mihin Vuk on Lusimaan-kappaleella menossa. Näennäinen sekasorto on täysin yhtyeen hallussa, se soittaa jumalattoman tiukasti ja mikä parasta, sen ilmaisun raivossa ei ole mitään yliyrittämistä tai esittämistä. Sama soitannollinen rentous leimaa myös lähes inhorealistista surkuttelua Mies ilman naista. Ääntämisen klangin tunnistaa suomalaiseksi, mutta mitään hollywoodin-irlantia ei sentään murreta. Ryhmän soitinnusten tiiviys antaa melodioille ja tahdituksille aika rajatusti kallistuvan etunojan. Allergiset oireet yllättää Arttu Tolosen liki bluesisella huuliharpulla. Rauhassa kuljetaan ojan pientareella kyynärpäät ja polvet pahasti ruvella. SOUNDI 65. Ihan helppoa ei ole löytää uutta tulokulmaa teksteihin, joissa käsitellään päihteitä, sotaa, tekopyhyyttä ja seksiä. Anna Järvisen laulama herkkä nimibiisi toki koskettaa, mutta sen vastapainoksi asettuu aivan liian monta keskinkertaista esitystä. Oma tyyli ja tunnistettava ääni ovat vaikuttavuuden ja parhaimmillaan liikuttavuudenkin keskeisiä osatekijöitä. Yhtyeen instrumentaatiossa paikkansa löytävät niin sähkömandoliini ja kellopeli kuin koneet ja pedal steelkin. EXPERIMENTAL PERTTI OJALA HHH elävää kuvaa oikein jaksa toimia. Laulu koti-ikävästä -levyltä löytyy siis se paljas musiikki, eikä se ilman Kättä lippaan näille veijareille. The Congretion & The Kingdom Come -levyn biisit haluaisi muistaa enemmän omien kohokohtiensa ja säveloivallusten ehdoilla kuin näin yhtenäisenä massana railakasta irkkuhenkeä ja keskinäistä tekemisen iloa. Albumi on aiempia levyjä hidastempoisempi ja synkempi. Jos näin on, niin Suuret odotukset -albumin perusteella Eloranta on saanut maistaa siitä sievoisen annoksen. Nämä toiveet myöntää heti alkajaisiksi uhon ja nuoruuden ajan olevan mennyttä. Tyylilajissaan bändi onnistuu ottamaan tunnelman hyvin ja hiotusti haltuunsa, vaikka kappaleilla ei haeta kovin omaperäisiä jalostuksen asteita. Talo kuvaa satuttavan tarkasti lapsuutta ja sen maisemia autioituneessa syrjä-Suomessa. Nyt siinä kuuluu sekä Radiopuhelimien ehdottomuus että noiserockin estetiikka, jopa postpunk. J.J. Asioista puhutaan suoraan, mutta laajempi tunneskaala tulee tulkituksi siirtolaisten esittämällä musiikilla. Niissä kun muuttuu lihaksi ja vereksi elokuvan dialektinen perusolemus. Recommended for all friends of cinema, colors and coffee yliherkäksikin kuvattu kaimansa Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. Soundia ja svengiä leimallisesti johdattelevat viulu ja haitari on sovitettu musiikkiin sujuvalla perinteen määrittämällä yleistasolla. Ne ovat laulajan ja erilaisia kitaroita ja kielisoittimia soittavan Sami Ala-Lahden rustaamia lukuun ottamatta Sladen 1980-luvun hittiä, skotti-jig-tyylitelmää Run Runaway. Calen jäljillä kulkeva Juonitar on naisena tavallista haastavampi tapaus. Mantereelle elää omassa maailmassaan, jossa kenelläkään ei mene erityisen hyvin. Vähän soiton ja vähäiloisten lyriikoiden synnyttämä jännittyneisyys on samalla ehdottoman epäsuomalaista. Yllättäen Alle lujaa avaa myös uusia puolia Hero Dishonestista. Mahdollisimman hitaalla nimiraidalla sähköbanjo soi ruhjovien kitaroiden rinnnalla raskain seurauksin, mutta muualla painostavuus kumpuaa lähinnä teksteistä. Isä oppi lentämään -kappaleella Esa Eloranta sanoo elämän olevan lauluntekijä ja tarinaniskijä. Kuusimiehinen yhtye ja toinen mokoma avustavia soittajia saa etevästi puhallettua eloon hyvin meheväsointista ja teemoiltaan tunteikasta musiikkia. IMAGES Kaiho If Society IN LAULU KOTI-IKÄVÄSTÄ HERO DISHONEST Alle lujaa Sorrowheartsin vauhdikkaat perinnesävelet. Rohkean omintakeinen Mantereelle onnistuu vakuuttamaan, että rockin sivuraiteiltakin on yhä löydettävissä elämää. ANIMALS Eri esittäjiä TIMO KANERVA HH set -levyllä vahvasti läsnä. Ne Elorannalla ovat olleet jo kauan hallussa
Sen on oppinut kokemaan normaa lina, että on välillä ahdistavaa. – Olin todennut, että minua viedään nyt musiikillisesti toiseen suuntaan. Pikkukaupunki, jossa meininki oli alakoululai selle toisinaan aika karua. Kyllähän tämä taas Hugelta kuu lostaa, mutta toisaalta tarpeeksi eri laiselta. Keikoilla pää sin ensimmäistä kertaa maistamaan poikamaista räveltä mistä ravintoloiden takahuoneissa ja pakettiautoissa. Vuoroin esiinnytään rempseänä landepaukkuna, vuoroin neitoja narraavana kansanmiehenä. Talking With Deadilla Lindgrenin baritoni on yhä hyvässä vireessä. Tuliko siitä paineita toista levyä ajatellen. Ei pidä lähteä hyvää vaihtamaan. Huurui nen dubi Bissebongi on myös varsin rie mastuttavaa kuultavaa. Trubaduurijollotus yhdistettynä Hugelle ominaisiin one liner heittoihin on murhaa. Uskon kestävään kehitykseen niin elämässä kuin parisuhteessakin. Yksikään biisi ei särähdä, ja tämä siitä huolimatta, että levyllä laulaa maestro itse. Talking With Deadilla 1980luvun alun heartlandsoundiin obsessoitu nut tuotanto ottaa kuitenkin niskalenkin yhtyeestä, jonka soittoon huomaa kaipaavansa alati enemmän dynamiik kaa ja riskinottoa. On mielekkäämpää ja jopa loogisempaakin kirjoittaa synkemmistä asioista. Itse asiassa Rankempi maanantai ja Juomasta jäävät helpos ti soimaan päähän. Kukaan ei tuntunut tietävän, kuka on tämä parrakas herra, joka laulaa näin aikuisesti ja uskottavasti isoista tunteista, vailla minkäänlaista ironista virnistelyä. Siellä oli usein sellainen väre, että ne ihmiset joista hain turvaa, huojuivat kuin niillä olisi henki lähdössä. Aikuisen elämässä on enem män velvollisuuksia kuin oikeuksia. Nojatuolibluesin perintö on saatu. Etenkin sen nimikappale oli yksi viime vuoden komeimmista kotimaisista poplauluista. Niitä tulee niin paljon. En ollut aiemmin kir joittanut biisejä bändiä varten, joten siitä tuli myös oma jännityksensä. ARTTU TOLONEN HHHH PITKÄSEN MATTI JA HÄNEN ALHAISUUTENSA Nojatuoliblues Roihis Musica Matti Pitkänen on nime nä tuttu vain 1970luvun mestarihiihtäjänä, mut ta aivan ansioton ei ole hänen kaimansakaan ura. Olen putkiremppaa paossa, joten en voi mennä hyllylle ja kuunnella omia menneisyyden Hugesuosikkejani, mut ta tämän levyn parissa tulee usein olo, että käsissä on miehen ehjin kokonai suus. Debyyttilevysi Mother sai hyvän vastaanoton. Siihen nähden, että artistin henkilö kohtaiseen menneisyyteen mahtuu alal la niinkin eksoottisia kokemuksia kuin poliisina ja rauhanturvaajana toimimi nen, ei Matti Pitkäsen sanomassa ole poikkeuksellista tulokulmaa. – Kyllähän siitä paineita tuli. – Eräänlaisena haamuteemana levyllä toimi lamaajan Huittinen. Ainakin muistaak seni. – Meillä oli studiossa sama porukka. Lauluntekijänä Lindgren on juurtunut entis täkin syvemmälle springsteenmaiseen, simppeliin pit kän matkan lanaukseen. Mistä uuden levyn teemat ja melankolia kumpuavat. ARVIOT SUOMI kuva: Noora Lehtovuori ANTERO LINDGREN Talking With Dead Ei-No Antero Lindgrenin debyyttialbumi Mother sai osakseen paljon ihastelua ja suitsu tusta ilmestyttyään reilu vuosi sitten kuin tyhjästä. Kappaleiden tempot, sovitukset ja tuo tannollinen ilme pysyvät myös liiaksi muuttumattomina numerosta toiseen. Muutitteko työskentelytapojanne debyyttiin nähden. Läppä on pakotonta ja esittäjänsä suuhun sopi vaa, mutta rennosta otteestaan huoli matta aika tuttua. Olin haltioissani. Jos ostat vain yhden Huge L levyn tänä vuonna, osta tämä. Hugen kotistudiossa se ei ole sitä vieläkään. Niin kävi nytkin. Tai minään muunakaan vuonna. Parhaiten tämä toimii ensisingle Last Summerissa sekä levyn päättävässä nimikappaleessa, jonka uljaat mutta tutunoloiset melodiat Lindgren tulkit see väkevästi ja vakuuttavasti. Motherin vastaanotto yllätti meidät kaikki. – Halusimme laittaa Last Summerin kärkibiisiksi, koska me tavallaan traumatisoiduttiin itsekin viime levyn hitau desta ja synkkyydestä. Mieluummin olisin lapsi. Mut ta sitten kuunnellessa alkaa diggaile maan ja miettii, että kyllähän tältäkin levyltä löytyy tarpeeksi monta hyvää biisiä, että tekee mieli kertoa asiasta. Viulistina mies on ehtinyt esittäy tyä kansanmusiikin puolella ja nyt vuo rossa on ensimmäinen oma albumi. SAMI NISSINEN HHH SOUNDI soitti Antero Lindgrenille, joka vastaili kysymyksiin lastenhoidon lomasta. Tällä levyllä olen ollut aika kasvokkain sen kanssa, että tietty nuoruus ja poika mainen kohkaaminen on nyt rajattu elämästä pois. Aluksi on aina olo, ettei ole juurikaan sanomista, koska päällisin puolin levyt muistuttavat niin kovasti toisiaan. Sen myötä syntyi vahvempi usko porukkaan ja bändille annettiin nyt kollektiivisesti vastuuta. – Kun olimme koko viime kesän soittaneet yhdessä, oli meille muodostunut tietynlainen veljellinen yhteys, fiilis ja intohimo, mikä mielestäni kuuluu levyllä. Pölyisiä lainalaisuuksia noudattelevas ta folkista ei Nojatuolibluesilla ole kyse, vaan pelimannihenkiset sovitukset tar joillaan hiphopin keinoin. Biiseissä kuten Rospuutto on se hieno 1990lukulainen fiilis, kun kukaan ei osannut aavistaa, että elektroninen musiikki voisi olla isoa bisnestä. TEKSTI: SAMI NISSINEN HUGE L Delirium Tremes Monsp Records Lupasin itselleni jo vii me kerralla Hugen levystä kirjoittaessa ni, etten enää tekisi sitä. Elämässäni ei ole enää läsnä sellaista riutumista, mutta yritän pysyä parhaani mukaan kiinni niissä synkem missä sävyissä. Levyn nimibiisi on ollut minulle lauluntekijänä tietynlainen kompassi, joka on ohjannut sitä kohti, mistä haluan puhua tällä levyllä. Motherin materiaali kävi keikoilla ras kassoutuiseksi ja uuvuttavaksi ja ajattelin, että voisin kir 66 SOUNDI joittaa mielekkäämpiä kappaleita. Ne ovat aikuisen miehen teemoja ja liittyvät usein menet tämiseen. Halusimme näyttää, että voimme tehdä muutakin kuin muniinpuhaltelua. Motherdebyytin AORhenkinen tuotanto oli raikasta, kun se flirttaili indierockin ja folkin kanssa. Matka taittuu, mutta kuuntelija tun tee välillä vetävänsä perässään kivirekeä. Tausta bändi kuvitti Anteron vakavaa tarinaa uljaalla aavikko soundilla. Laulujen upottavat sovitukset huoku vat luksusta. – Elän tällä hetkellä hyvinkin onnellista arkea, muksut sotkee lastenhuonetta ja iltaisin istutaan sohvalla vaimon kanssa. – Lapseni kysyivät vasta minulta, onko kiva olla aikui nen. Pian oltiin kuitenkin tilanteessa, että pitäisi kakkoslevyä ruveta tekemään
Pääpiru Jussi Karmala hakkaa kielisoittimia vimmatusti sekä huutaa, hoilottaa, kirkuu ja känisee hykerryttäviä, rivoja, groteskeja ja vähän ärsyttäviäkin tarinoita ja hokemia. Tallyn verraton (I’ve Changed My) Wild Mind oli taannoin myös Nick Lowen singlellä. ASKO ALANEN HHHH PANSSARIJUNA Haistoin kerran näätää Joteskii Groteskii Kaupungilla oli toki liikkunut huhuja, mutta kyllä tämä silti jyräsi kumoon. Panssarijunan veroiseen lofi-skiffleblues-garage-tyrmäykseen en muista törmänneeni näiden rajojen sisällä koskaan. Harkitut akustiset instrumentaatiot tuovat sointiin arkaaisuuden tuntua. Kun Asan Loppuasukkaalta vähennetään Balkan-vaikutteet, niin soundin puolesta tullaan hyvin lähelle Nojatuolibluesia. Tunnelmassa ja dynamiikassa tapahtuu muutoksia juuri oikealla hetkellä. MIKKO MERILÄINEN HHHH MOTHER SUSURRUS Maahaavaa Ektro Records Porilaisen Ektron julkaisujen määrä lähestyy sataa nimekettä. Prosessoimattomat soundit tukevat energistä ja svengaavaa soittoa. Yliveto ura tällä lp:llä on boogierock Honey alkaa mädäntymään. Yhtiön tapauksessa on johdonmukaista puhua levymerkin soundista, sillä sellainen laatutakuu tuotteissa on. Maahaavaan nimi voisi olla hyvin Laahaavaa, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa ajan pysäyttävää ja katarttista kokemusta. Johnny T. Pitkäsen ääni ja laiskanpulskea sanojen tipauttelu muistuttaa niin paljon Asaa, että yhteydet olisivat muutoin olleet liian ilmeisiä. Laulaja käyttää ääntään mukavan monipuolisesti laulutyylin ulottuessa matalasta örinästä korkeaan ja puhtaaseen tenoriin. Levyn universaalein rockabilly-sovitus on Adelen Bondtunnari Skyfall, joka sulautuu varsin viekkaasti yhtenäiseen linjaan. Äänilevyllä Panssarijuna on parasta pitkään aikaan, keikalla tämän täytyy olla parasta ikinä. JUNIPin uusi albumi JUNIP kaupoissa 22.4. Aina sanat eivät tahdo kuulua, mutta se ei edes häiritse, sillä musiikki suorastaan käy päälle. Toisinaan paahdetaan hysteerisenä pitkin autotallin seiniä tai pistetään pystyyn k-18-latotanssit, välillä uppoudutaan hitaan ja meditatiivisen suomibluesin suohon. Uusin kiinnitys, tamperelainen Mother Susurrus edustaa Ektron rankinta laitaa. Tasokasta ja laadukasta hardcorea metallisin maustein kolmentoista veisun verran. Triossakin omien ja kitaristi KK:n tyylikkäiden kipaleiden sekaan solahtavat Benny Joyn, Glen Glennin, Hank Davisin ja Jack Scottin harvinaisemmat iskubiisit. Omissa lauluissa korostuu herkästi rokkirakkauden sydämellisempi ja surullisempi puoli. sinivalkoisista sävelistä, mikä on levyn onnistumisen kannalta onni. Soiton helkettä moinen ei toki vaimenna tai kammitsoi mitenkään. Mielikuvitusta ruokkivasti nimetty albumi soi nälkäisenä, likaisena ja kiimaisena. Mieleen nousee mitä omituisimpia ajatuksia Charley Pattonista Joose Keskitalon kautta sähköttömiin erämaatorppiin, lähiöpubeihin ja kaatopaikkoihin. ANTTI LUUKKANEN HHH HI-FLY RANGER Another Gear Goofin’ Records Vesa Haajan kompaktein rokkipartio, siis Hi-Fly Rangers -trio, on lähtökohdiltaan lähinnä alkuperäisen rockabillyn pelkistettyä napakkuutta ja notkeutta verrattuna laajempaan latotanssiporukka The Barnshakersiin tai pitkäikäiseen vintage pop’n’rollin jalostamo The Whistle Baitiin, luonnikkaasta Agents-pestistä puhumattakaan. Punkens framtidenillä porvariläppä tosin tuntuu koti- ä Sisältäglen in is hitt E IN THOF LINE E FIR Hae omasi! SOUNDI 67 Juniq mainos mökki.indd 2 12.4.2013 11.32. Kitarariffit viiltävät ilkeästi ja jäävät kummittelemaan mieleen. Musiikin päihdyttävästä mikstuurasta löytyy aineksia ainakin klassisesta avaruusrockista ja psykedeliasta, doomista, sludgesta sekä post-metalista, mutta sitä on hyvin vaikea sijoittaa minkäänlaiselle retro–moderni-aikajanalle. Another Gear -albumi on sangen sliipattu, mikä saa kaihoamaan hiukan esikuvien ronskia rosoisuutta tai edes livevauhdin pintaan nostamaa hikeä. Mimmit pettävät ja jättäytyvät lannistetun minähahmon murheiden junan kyydistä. Esiintyjän taustaan nähden vanhan maalaisen ja tuoreen urbaanin lähestymistavan yhdistäminen olisi saanut olla rohkeampaakin. Rytmiä hakataan lähimmäksi osuneeseen kattilaan ja matkalaukkuun. Mutta hyvin homma on hanskassa kaikilla rintamilla. Soitto roiskii ja horjuu, mutta svengaa ihan perhanasti. Maahaavaa on pitkä ja haastava trippi, jollaisen kokeminen tekee välillä hyvää. SAMI NISSINEN HHHH BOB MALMSTRÖM Punkens framtid Playground Porvaricoren sanansaattajien toinen tuleminen jatkaa siitä, mihin vuoden 2011 debyytti Tala svenska eller dö jäi
Siinä missä Tuonela (1999), jolla Amorphis edellisen kerran hylkäsi Kalevala-lyriikat, oli väärien valintojen köykäinen lopputulos, Circle korjaa bändin kurssia asteella vielä parempaan suuntaan. Siitä ei löydy heiveröistä tai väärään paikkaan sijoitettua elementtiä ja kauneusvirheet jäävät mitättömän pieniksi. Tällaiselle hereillä ololle on akuutti tarve juuri nyt! JUSSI NIEMI HHHH 68 SOUNDI. Kuten elokuvallisessa kerronnassa, vastaanottajan kokemus luodaan monin keinoin ja niiden yhteispelillä, Amorphiksen kaltaiset bändit pystyvät samankaltaiseen holistisuuteen. Tarvittavaa vaihtelua albumille tuo esimerkiksi I Lag Med Wahlroos -kappaleen loppuosan lähes progeiluksi yltyvä jamittelu. Puhaltimissa kuullaan jälleen Sakari Kukkoa. Musiikin laittaessa ajatukset ja mielikuvituksen liikkeelle, kyseessä ei voi olla mitä tahansa tuuttausta. Narrow Path heittää peliin muun muassa folkmetalia ja Sielun Veljiä. Mukaan ei kutsuttu uudestaan toista kitaristia, vaan toinen laulaja yhtyeen johtaja Timo Torvisen rinnalle. Tässä kontekstissa Joutsen vetää roolinsa laulaen haastajansa suohon. Kannet vihkoineen ovat ennemmin esteettiset, ainakin miehisestä näkökulmasta katsottuna, kuin porvalliset. KAISLA ALEXANDER LEVEELÄ HHH ELÄIN AMORPHIS Circle Nuclear Blast Vaistonvaraisuus, aggressio, ammattitaito ja henkisyys. Circlen sanoitukset eivät tempaa välittömästi mukaansa tai kerro unohtumatonta tarinaa, mutta levyä alkaa hyvin helposti visualisoida mielessään. Rakennelma vaikuttaa ulkoapäin katsottuna yksityiskohdiltaan jännittävältä, mutta yhtä lailla turvallisen houkuttelevalta. Siinä lepäävät kulmakivet, joiden varaan Amorphis pystytti yhdennentoista albumikokonaisuutensa. Jos levyltä uupuu selvä kärki, niin on myös heikon lenkin laita. Kaikkihan varmasti tietävät, ettei tässä toteamuksessa ole mitään väheksymisen merkkejä. Erikoisen suuri yhtye Amorphis onkin, eikä sen kokonaisvaltaista verrattomuutta pysty sanoin täysin selittämään. Circlen kappalemateriaali kuulostaa luontevasti syntyneeltä. Se erottaa Eläimen lajitovereistaan, jos kohta paletissa jo nyt on mukavasti erilaisia värejä. Torvisen vihaisesti karjahtelema Status muistuttaa Sielun Veljistä simppelin hysteerisellä riffittelyllään, jota terästää yllättävä instrumentaalilopuke. Mutta tulipahan mainittua tässäkin, joten Bob Malmström on edelleen tehtävässään onnistunut. Levyllä on läsnä alkuaikojen Amorphiksen muisto yhtä lähtemättömästi kuin 1970-luvun progressiiviset vaikutteet. Sattuvan industriaalisesti kirnuava Tehtaassa kiteytetään uuden uljaan Suomen tuhokapitalismi aivan nappiin. Amorphisin omassa tuotannossa Circle sijoittuu laadullisesti keskivaiheen paremmalle puolelle. Itse asiassa Laura Kaljunen on nyt joensuulaisen bändin pääsolisti ja tuokin meluisesti humisevan kitaran ja sitä peesaavan syntikan liiton leimaamaan soundiin uutta ilmettä, vaikka Torvisen vankasti yhteiskuntakriittinen, vaan ei tosikkomainen punkasenne edelleen on homman perusta. Vaikka levyn otsikko muuta lupailee, ovat Punkens framtidenillä rakennuspalikat pitkälti samat kuin edeltäjällänsä. Yhdeksän kappaleen Circle on yksi Amorphiksen tasalaatuisimmilta albumeista. ARVIOT SUOMI kuuntelussa entistäkin päälleliimatummalta imagolta. Täytynee vain odotella, rupeavatko ne soimaan jääkiekon MM-kisojen maalikoosteissa. Albumille on ominaista oikeanlainen raskaus niin monissa biiseissä kuin soundeissakin. Pääpaino pysyttelee vajaan kolmen minuutin mittaisissa antaumuk- HEAVY sella turpaan vetävissä hardcore-kaahauksissa. Miehet runttaa oman sukupuoleni hiukan progehtavasti, kun taas Tiedän, ettet rakasta minua enää yhdistelee laulullista melodisuutta surinakitaraan The Jesus & Mary Chainin hengessä. Se tiivistyy suorasukaisesti aihettaan halveksivassa Politiikassa, joka muodoltaankin on Joensuu-levyn perinteisesti punkein. Kahden äänen käyttö on ehdottomasti elementti, jota bändin kannattaa jatkossa viljellä. Toimivan kappalemateriaalin kruunaavat tälläkin kertaa Carolus Aminoffin miehekkäät lauluosuudet, jotka alleviivaat kappaleiden raivon kuulijan tajuntaan. Circleltä jäävät ehkä puuttumaan Silver Briden ja House Of Sleepin kaltaiset isot hitit, vaikka The Wanderer ja jopa kompleksisempi Into The Abyss pääsevät lähelle. Joensuu EERO KETTUNEN Juki Records HHHH Alun perin viisihenkinen Eläin kutistui välillä kvartetiksi, mutta on kolmannella albumillaan taas viisikko. Vitsinä Bob Malmström ei naurata, vasemmistoa herjaavat sanoitukset eivät ärsytä, mutta musiikillinen anti on siksi jämäkkää tavaraa, että edelliset antaa anteeksi. Marco Hietala on vaihtunut Peter Tägtgreniin, ja miehen tuotannossa Amorphis on saanut tymäkän metallisen ilmiasun. Kaksiäänisten lauluosuuksiensa kautta suorastaan ultrabramaisia sävyjä tavoittavat Joensuu, Sunnuntai ja Terminator 2 edustavat hahmoltaan mielenkiintoisinta ja melodisinta Eläintä. Kalevala on jätetty syrjään, mutta tekstit ovat edelleen Pekka Kainulaisen käsialaa. Kun tallella on tietysti myös Amorphiksen ainutlaatuisen tunnistettava melodisuus, Circle asettuu kuin itsestään osaksi laulaja Tomi Joutsenen ajan yhtenäistä jatkumoa. Laulukielisestä saati sanoituksista ei saa selvää lukematta sanoja, joten se siitä ruotsinkielen ärsyttävyydestä
Pitkän tauon jälkeen Suicidal Ten dencies on parhaimmillaan nopeam missa biiseissä. Paitsi pahuutta ja teatraalista pil kettä silmäkulmassa, ruotsalaisilla on varastossa ensiluokkaisia kappaleita. Eihän tämä samanlaista juh lavan hivelevää pääkipua aiheuta kuin villi Join The Army (1987), mutta lisä vuosia merkittävään uraan näyttäisi olevan luvassa. Outlaw Gentlemen & Shady Ladies levy tarjoilee muutamia maukkai ta tuokioita, mutta lohtu on kovin lai ha. Jenkkiläisen kaiman huomionkipeästä vaatimuk sesta Ghostin perään ovat Amerikassa ilmestyneet kirjaimet B.C. Ghost on Blue Öyster Cultin ja King Diamondin anonyymi äpärälapsi, kore assa höyhenpuvussa konklaavin savu piippuun paskova outolintu. Volbeatin johtaja Michael Poulsen on kehunut tuoretta levyä hengeltään uudistusmyönteiseksi, mutta kovin perinteisillä ja kepeillä urilla silti ede tään. Joskus vahvemmin esil lä ollut funkvenkoilu jää nyt häviävän pieneen asemaan, mutta ei sitä osaa kaivatakaan. Michael Poulsenin sakki toki hallit see melodiat ja saa aikaan näppäriä sävelmiä, mutta paljon puhuttu elvis metal on kovin päälleliimatun oloista. Tyylillisesti Volbeat on tänään kovin köykäinen. Volbea tin ongelma onkin juuri siinä, että se on vähän kaikkea, mutta ei kunnol la mitään. Viitisen vuotta sit ten linja alkoi muuttua ja nykyiset tun nelmat vellovat samanlaisessa myrskyn silmässä kuin itse levykin. Disarm The Descent esittelee suhteellisen brutaaliakin mättöä sisäl täviä osuuksia. Kolmentoista biisin seassa on myös hapuilua, mutta 13 on merkittäväs ti parempi albumi kuin väsynyt ja kan kea Free Your Soul...And Save My Mind (2000). Visuaalinen puoli, livemessuaminen ja kaikkea verhoava salaperäisyys luovat vielä oman aspek tinsa Ghostin kiehtovuuteen. Kakkoslevyn ilmestyessä uuden paavin ikeen alla bändin laulajakin tun netaan nykyään omana seuraajanaan nimellä Papa Emeritus II. Se, mitä Sammet itse pitää aiempaa rikkaampana ilmaisuna, tarkoittaa pikemminkin tavanomais tumista. Sanat rockabilly ja metal samassa lauseessa eivät ole herättäneet pelkästään myönteistä vastakaikua, sillä etenkin metallijen gi on tsekkaillut tanskalaisia nenänvar siaan pitkin. ANTTI MATTILA HHH VOLBEAT Outlaw Gentlemen & Shady Ladies Universal Music Volbeatin tuntevat ilmeisesti kaikki, sil lä sen levyjä on myyty viime aikoina enem män kuin väkevää juhla mehua vapun alla. Metallinen Smash It! rullaa siinä missä skeittipunkiksi lait tava This Ain’t A Celebrationkin. Se ei 13:lla haittaa, sillä punkin, hard coren, thrashin ja funkin sekoitus kirii vauhtiin entiseen malliin. Vii me vuonna häipyneen Howard Jonesin tasoinen laulaja hän ei ole, mut ta miehen aiempaan eroamiseen osal taan johtaneet ääniongelmat ovat historiaa ja myös modernin studiotekno logian avustuksella hän suoriutuu ura kastaan bändin terävän soiton keulassa. Jopa niin kevyt, että muutamat oikeat rockabillybändit kuulostavat tanskalaisia rankemmilta. Kuudennelle levylleen Killswitch Engage sai koottua riveihinsä yhtyeen alkuperäisen laulajan Jesse Leachin. The Hangman´s Body Count ja Doc Holliday osoittavat, että Volbeatil la voisi olla aineksia oikeaksi metalli bändiksi. Avantasian kappaleet ovat usein vain pelkkää stadionrockia, kuten Sleepwalking, jonka roihu on kovin rajoittunut ja arvattava. Savior In The Clockwork on periaat teessa levyn metallisinta antia, mutta sekin silittelee koko ajan kevyempien musiikkilajien poskia. Se saa Jumalan lampaat takajaloilleen ilkeän saatanallisella ulosannilla, joka ei peri aatteessa vaikuta popahtavaa perin teikästä rockia vaarallisemmalta. Jos ”Suicidal’s back!” hokemiseen on usko mista, kerta ei ole viimeinen. EERO KETTUNEN HHH ORCHID The Mouths Of Madness Nuclear Blast Kun seuraavan kerran tuohdutte siitä, kuin ka joku yhtye kuulos taa mielestänne lii kaa joltakin toiselta, SOUNDI 69. Ehdoitta paras raita levyllä on kuitenkin Mercyful Fate henkinen Room 24, mutta siinä vieraileekin King Diamond. Suici dal Tendencies on yhtä aikaa vakuutta va ja höperö. Kokonaisuutena levy on kovin sekavan oloinen ja Sammet tuntuu sovittaneen kappaleita oppikirja kädessä, jolloin kaikki on periaatteessa oikein, mutta käytännössä kovin paperinmakuista. Muutoksen tuulenvireet eivät menoa hidasta, kun Papa ja nimettömät pahat henget tule vat näyttämään kaapin paikan tylsä mielisen retrorockin lätkyttelijöille. Sammetin Avantasialinja on ylei sesti ottaen keventynyt, siitä ei pää se mihinkään. MARKO SÄYNEKOSKI HH GHOST Infestissumam Republic Monia okkultistirock ryhmiä on ehtinyt tul la ja mennäkin sitten Ghostin debyyttialbu min Opus Eponymous (2010). Tällainen musiikki kaipaa särmik kyyttä. Black Orchidin kasariilmaisua tavoitteleva mahtipon tisuus välittää levyn vahvimmat tun nelmat, mistä suuri kiitos kuuluu myös kappaleen tulkitsevalle Biff Byfordille. MARKO SÄYNEKOSKI HHH KILLSWITCH ENGAGE Disarm The Descent Roadrunner Killswitch Engagen levy tysuran kirkkain kruunu As Daylight Dies (2006) on etääntynyt vuosien saatossa kauniiksi muis toksi. Toki levyltä löytyy mukavasti melodisuutta, viimeisteltyjä riffejä ja vetäviä kertosäkeitä. Kaikkien ideat vähissä riffittelevien nos talgikkojen kannattaisi kuunnella esi merkiksi, kun albumin pisin raita Ghuleh/Zombie Queen kasvaa loppuunsa hillittömän upeasti. The Mystery Of Time omaa omat het kensä, mutta se kuulostaa levyltä, jon ka tekijä tuntuu kadottaneen sen pie nen musiikinharrastajan sisällään. SUICIDAL TENDENCIES 13 Suicidal Maaliskuussa 50 vuot ta täyttänyt Mike Muir päätti viedä thrashin alkuräjähdyksessä syn tyneen crossoverlegen da Suicidal Tendenciesin studioon kol mentoista vuoden tauon jälkee. Kun bän dissä on käväissyt kolmisenkymmen tä soittajaa yhtä monen vuoden aikana, Muir on tietenkin ainoa alkuperäisjäsen. Metallibiisit ovat metallibiisejä, pop biisit poppia ja niin edelleen. Killswitch Engage palaa vihaisella tuulella. EERO KETTUNEN HHHH AVANTASIA The Mystery Of Time Nuclear Blast Tobias Sammetin Avan tasia nousi rockooppe ravaiheensa alkumet reillä suuremmaksi kuin taiteilija itsekään osa si kuvitella, mutta sen saattoi arvata levyjä kuunnellessa. Melodisen metalcoren huoneissa herroina liikkunut jenkkiyhtye ei välttä mättä päässyt genrensä ulkopuolella sii hen asemaan, että uusia tuotoksia jak saisi odottaa kolmea tai neljää vuotta. Valtavirrassa tikittävä kello on verkkai sesti julkaiseville metallibändeille vielä armottomampi. Välillä mennään blast beatilla, mutta sitten saatetaan vaih taa Maidenlaukkaan. Killswitch Engagen ytimekkääseen biisintekotai toon voi luottaa ja se nostaa bändin aika komeasti takaisin kuvioihin. Erit täin kieroon kasvanutta se silti on
Ei tule sitä metallibiisejä joskus vaivaavaa riffien yhteen liimailun tunnetta. Kokonaisuus on hallussa paremmin kuin koskaan, sillä Sempiternal on tasapainossa suvantojen ja hyökkäysten suhteen. HEAVY ANTTI LUUKKANEN HHHH STONE SOUR House Of Gold & Bones Part 2 Roadrunner Records Tuntuu aavistuksen epämiellyttävältä arvioida House Of Gold & Bones -albumin jälkimmäistä osaa omana itsenäisenä kokonaisuutena. Ja kuka kehtaa valittaa, jos bändi säveltää Mountains Of Steelin tasoisia, suorastaan maagisia biisejä. Myös Abzu Doom nousee massasta, varsinkin parin viimeisen minuuttinsa aikana. Puhtaita lauluosuuksia on lisätty, pehmeimmillään ja herkimmillään kotimaassaan liki palvottu laulaja Oliver Sykes kuulostaa aika lailla Linkin Parkin Chester Benningtonilta. Tästä johtuen Part 2 on ehjin kokonai- 70 SOUNDI suus Stone Sourin katalogissa ja toimii vallan mainiosti myös omillaan. Koska laulaja Corey Taylorin kynäilemän tarinan ensimmäinen osa on minulle tuntematon, jääköön tässä teeman kerronnallinen puoli epäreilusti käsittelemättä. Tuntemukseni niistä hiuksenhienoista jaoista, joilla metallin mikrogenret erotetaan toisistaan on aika heikko, mutta minun korviini Deathchain on ottanut aika monta askelta kohti blackmetalin soundimaailmaa, vaikka toinen jalka onkin vielä vanhassa. Levyn alku ei oikein lähde. Black Sabbathin perintö elää ja voi hyvin. ARTTU TOLONEN HHH BRING ME THE HORIZON Sempiternal RCA Törmäsin taannoin työmatkalla kolmeen puolaiseen velikultaan, jotka pyörittivät levy-yhtiötä, järjestivät kotikonnuillaan rockfestivaalia ja tekivät dj-keikkaa. Kaikenlaisten kilpailujen ja tyrkkyjulkkisten aikana se kirjoittaa ensin kirkuvan tarttuvia biisejä, kiertää lukemattomia keikkapaikkoja ja siirtyy vasta sitten, täysin valmiina ja kokeneenakin bändinä, levyttämään. Livenä tämä pumppu on taatusti aikamoinen peto. Levyn ytimessä on kuitenkin King Pazuzu, joka on huikeata myllytystä. Pitkälti näiden kahden ääripään välille rakentuu koko levyn dynamiikka. Jos vertaillaan kovaa vauhtia uudelleen sikiäviä tukkametallibändejä, Santa Cruz on laadullisesti kärkiporukassa, vaikka pelikentäksi merkitään koko maailma. Bring Me The Horizonilla lienee yhtä paljon vihamiehiä kuin kannat- SANTA CRUZ Screaming For Adrenaline Spinefarm Pääkaupunkiseudulla uutteralla keikkailulla kannuksia hankkinut Santa Cruz saa vihdoin osaamisensa esille levytetyssä muodossa. Se osoittaa, kuinka elinvoimaista se on yhä tänäkin päivänä, kun siitä saa muovattua neljäkymmentä vuotta myöhemmin näin ylevää musiikkia. Muu yhtye komppaa ansiokkaasti ja niin hämmästyttävältä kuin se kuulostaakin, se saavuttaa melkein sen taianomaisen flow´n, joka kuolemattomien kappaleiden ohella teki Black Sabbathista tyylinsä syrjäyttämättömän valtiaan. Levyn avaava Red City käynnistyy pelkistettynä surumielisenä pianoballadina. Musiikillisesti House Of Gold & Bones Part 2 on edeltäjäänsä synkempi, melankolisempi ja monipuolisempi. Kuva: Lauri Hämäläinen niin tutustukaapa joutessanne Orchidiin, läpimurtonsa kynnyksellä olevaan sanfranciscolaisyhtyeeseen. Putki progemaisesti haahuilevaan Seven Asakkü Shadowsiin jää hiukan etäiseksi ja löysänoloiseksi, mutta sitä seuraa aika huima repäisy. Our Lady Under The Earth käy yli seitsemässä minuutissaan läpi aika monta osaa ja tunnelmaa, mutta pysyy hienosti silti kasassa. Melodioiden ja elektronisuuden myötä metalcore loivenee entiseen verrattuna, mutta särmää neloslevyllä on silti rajusti, eikä äkäisyys tai hervoton rääkykään ole hävinnyt. Santa Cruzin nelikko luo uraansa vanhaan, pitkäikäisyyttä ennustavaan malliin. Kitaristi Mark Thomas Baker toisintaa Tony Iommin soittotyylin ja siinä sivussa muokkaa Sabbathin klassisen kauden riffejä. Sempiternalilla viharyöppyä vähän höllätään ja musiikkiin ui mukaan elektronisuutta, jopa industrialia. Sen tuotanto ei Orchidin restaurointipuuhasta himmene lainkaan. Menee jo noiseksi. Rakastettu ja hyljeksitty yhtye jättää kehittyessään älykkään kuvan. Tapaus sai kuitenkin minut arvostamaan Bring Me The Horizonia ja sen kaltaisia ennakkoluulottomia yhtyeitä enemmän. ANTTI MATTILA HHHH tajia. Santa Cruz jättää itkuballadit tekemättä ja panostaa rokkaamiseen, tarttuviin kertosäkeisiin, kirpeisiin kitarasooloihin ja elävöittäviin taustalauluihin. Ehtaan ja rempseästi toteutettuun 1980-luvun glamhenkiseen hardrockiin luottava Santa Cruz on myös asenteellisesti ja ulkonäöllisesti tinkimätön rockbändi. ANTTI MATTILA HHHH DEAD CULT DIARIES The World Is Too Small Warner Vaikka tarttuva ja hassusanainen Boys And Toys ehti muuttua radiokanavilta pakkosyötettynä ikäväksi ren-. Yksi heistä oli niin innostunut metalcoresta ja Bring Me The Horizonista, että piti sitä kaikkein parhaana bändinä. Ennen kuin kappale ehtii vaihtua seuravaan, ennättää avausraita kasvaa agressiiviseksi ja väkivaltaiseksi vyörytykseksi. Soundissakin ymmärrettiin sheffieldiläisten vahvuudet esimerkiksi Suicide Seasonin (2008) aikaan, mutta maailman paras bändi. Jos imaisee herneen sieraimeen siitä, että bändi tekee valtavan työmäärän tonkiessaan läpikotaisin 1970-luvun Black Sabbathin sävelkansion, vilahtaa Orchidin pointti komeasti ohi. Hyvä. Tällaisista porukoista äidit joskus aikanaan tyttäriään varoittelivat. Taylorin tulkinta muuttuu herkästä silkkaan huutoon ja raivoon kitaristiparivaljakon tarjoileman tavaramerkkimäisen riffimyräkän päälle. Yksittäisiä mestariteoksia löytyy laidasta laitaan, kuten vaikkapa eeppinen jousisoittimilla ja pianolla säestetty The Confagration. Kaikki bändin alkuaikoja leimannut romuluinen ja thrash- tai death-henkinen rytmiikka on uusimmalla levyllä riisuttu ja tilalla on säälimätöntä, pilkuntarkkaa myllytystä. Deathchain vetää oikeastaan kaiken överiksi. Vaikka levystä ei voi sanoa, että se loisi jotain omaa, on se kuitenkin oma itsenäinen teoksensa ja ilman tyylitajua tällainen entisöinti ei olisi mahdollista. Bändin alkuaikojen taukoamaton äkäily, joka lipsahteli välillä teennäisen oloiseksi, ei kaikkia miellyttänyt. KAISLA ALEXANDER LEVEELÄ HHHH DEATHCHAIN Ritual Death Metal Svart Records En tiedä, onko tällä enää mitään tekemistä deathmetalin kanssa. Tuloksena on kauttaaltaan laadukas debyytti, jolla toki kuuluvat Guns N’ Rosesin vaikutus ja ripaukset niin Aerosmithiä kuin Mötley Crüetakin, mutta ennen kaikkea Santa Cruzin näkemys näyttävästä ja railakkaasta amerikkalaistyylisestä hardrockista. Vaikka levy on tarttuva ja pitää otteessaan kuin flunssaepidemia, puuttuvat siltä ilmiselvät radiohitit Do Me Favoria lukuunottamatta. Debyyttialbumi Capricornilla (2011) Orchidin härskiys nauratti hillittömästi, mutta The Mouths Of Madnessia kuunnellessa tajuaa, että ihan huvin vuoksi tällainen ei onnistuisi
Omega Arcanen ansioita ei käy Käy myös web-kaupassamme kieltäminen. Kunpa samanlainen tunnelma välittyisi muiltakin biiseiltä yhtä sujuvasti. Bändillä eittämättä olisi lahjoja vaikuuttavampaankin jälkeen. Etelänorjalaisessa Notoddenissa 2001 perustetun bändin suuri vahvuus tyylitajun ohella on sen lauluvoima. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna Power sound 1_13.indd 1 15.1.2013 13.14 Candlelight Nyt on hommat isol-Pikkuilmot 11_10.indd 93 laan, sen tietää heti kun Omega Arcanen avausraita Ruinsin dramaattinen alku on johtanut melodeath-tykitykseen. HHH SHADE EMPIRE kitarat bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit SK2 Uutuus! MARKO SÄYNEKOSKI Omega Arcane Ilmoitu Puh. Kokonaisuuden alusta loppuun kuunteleminen vain tuntuu kovin työläältä. Dreamtale on avarakatseinen ja laaja-alainen voimametallibändi, jonka käsissä teräs tuntuu taipuvan norjasti. Monipuolisuus kuuluu paitsi kappaleissa itsessään, myös sovituksissa, joihin bändi on löytänyt kekseliäitäkin oivalluksia tekemään pesäeroa tyylilajin normibiiseihin. Shade Empiren ulosanti on sinfonista, tummaa ja teknistä äärimetallia. Soundimaailma ei kaadu tukkoisuuteen. World Changed Forever on kuitenkin juuri sellainen levy, jonka parissa on helppo viihtyä. Elektronisia vivahteita ei albumilta enää löydy keskivertoa nykyajan metallipumppua enempää. Koneelliset soundit tuovat lisämaustetta ja korostavat bändin popahtavaa näkemystä. Eihän siinä muutenkaan ALAN HARRASTAJILLE !!! ROCK BLUES JAZZ PROGE + 50 GENREÄ www.retromusiikki.com Hyvän fiiliksen musakauppa www.vertikaali.com SOUNDI 71 ww. Seikkailunhaluisen Shiningin tapaan myös Leprous ottaa lähtökohdaksi modernin metallisoundin, mutta poimii sisältöviitteensä pikemmin progen kuin jazzin puolelta – vähän Toolin tapaan. Bändi hyödyntääkin tätä piirrettä heti The Sho re -aloitusraidalla. Bändissä soittaa ja säveltää Machine Menissä, Funeris Nocturnumissa ja Atakhamassa vaikuttanut konkarikitaristi J-V Hintikka ja biisintekoapua on saatu Machine Menissä laulaneelta Anthony Parviaiselta. Dead Cult Diariesilla ei kuitenkaan ole musiikillisia yhtäläisyyksiä mainittujen bändien kanssa. Dreamtale onnistuu uudella levyllään eritoten balladien tai niihin rinnastettavien rauhallisempien kappaleiden seesteisessä leijailussa. Suurin ongelma lienee ollut yhteistyökumppanin puuttuminen, vaikka ulkomailla julkaisijoita riitti männävuosinakin. kutukseksi, ei ole ihme, että Jyväskylän Dead Cult Diariesin sävelet ovat saaneet korvia hörölleen ympäri Suomea. Dead Cult Diariesin suurimpia vahvuuksia on taitava ja monipuolinen laulaja Emmy. Tulee mieleen, että Timen pakon sanelema jakaminen kahteen erilliseen osaan saattoi olla Wintersunille onneksi. ma-pe 10-18 la 9-15 Hyvän fiiliksen m WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. EERO KETTUNEN HHH Pienet Pienet ilmot ilmot Ilmoitusmyynti: VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi SK1 Uutuus! W ster Parh www.tammerpianojasoitin.fi P Täh Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit www.tammerpianojasoitin.fi Puh. MahtiMUSIC SHOP www.unisound.fi pontisuutta piisaa niin, että lopunaikoPi t k ä k a t u 2 8 , 6 5 1 0 0 VA A S A • 0 6 -3 1 7 0 1 5 9 jen merkit nousevat taivaalle. Musiikki ja tuotanto on puristettu niin täsmälliseksi ja selkeäksi, että hittihakuisuutta voisi luonnehtia jo pakonomaiseksi. PETRI SILAS HHHH DREAMTALE World Changed Forever Secret Door Dreamtale on edennyt kuudenteen levyynsä ja bändi on ansainnut arvostusta, vaikka tamperelaisryhmästä ei ehkä ole niin kovasti vuosien mittaan puhuttukaan. Silti levyltä kuultaa joko varovaisuus tai uskalluksen puute heittäytyä vieläkin rohkeammin kokeilemaan. Ahkerointi palkitsee, muttei aivan riittävällä ja levyn kannalta perusteellisella tavalla. Jos Tool tai King Crimsonin Red tai Voi Vodin Nothingface ovat joskus kolahtaneet, Leprousin Coalia ei sovi sivuuttaa. Toistuvat mielleyhtymät bändin vaikutteisiin vievät huomiota sen omasta persoonasta. Aika irrallinen breakbeat-välisoitto Devolu tion on vahvimmin industrialiin päin kallellaan. 03-222 1300 MU P it k ä Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Käy myös web-kaupassamme Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Se pröystäilee sisällöllään tarjoten kiintopisteitä läpi levyn. Omillaan toiminnan ohella Leprousin jäseniä kuullaan Ihsahnin keikkabändissä, mitä parempaa suositusta ei Norjassa näissä merkeissä oikeastaan voikaan saada. Radio Rockin bändikisan voittanut ja sinkuillaan runsaasti soittoaikaa kerännyt viisikko ammentaa popmelodioista sekä heleäntarttuvista kertosäkeistä ja pitää musiikkinsa puhtoisena ja kevyenä, vaikka kitara kirskahtaakin välillä. Pinnallisesta vaikutelmasta johtuen debyytin biisit eivät tunnu kovin pitkäikäisiltä, mutta musiikki on piristävää pienemmissä erissä. mitään väärää ole, että Shade Empire haluaa palkita pitkän odotuksen tähän tyyliin. Jo edelliskiekko Bilteral (2011) vihjasi kitaristi Tor Oddmund Suhrken ja kosketinsoittaja Einar Solbergin potentiaalista mikrofonin ääressä, mutta vasta Coal todella näyttää, mihin The Valleyn perusteella myös The Mars Voltansa ja Rushinsa kuunnelleet miehet venyvät. Erityisesti laulaja Erkki Seppänen tekee vakuuttavaa työtä, ja hänen vahvassa tulkinnassaan soi vaivattoman oloinen väkevä metallin juhlallisuus. Candlelight Recordsille siirtyneen Shade Empiren neljäs albumi on kunnianhimoinen ja monisävyinen 74-minuuttinen kokonaisuus. ANTTI MATTILA HHH LEPROUS Coal Inside Out Alkuperäisen blackmetalin aikanaan rockin kartalle piirtämästä Norjasta sikiää tänään bändejä yhtä monimuotoisesti kuin muualtakin, mutta sumaa näyttää kertyvän raskaan pään avantgarde-lokeroon. Teemalevyn sävyjä Coalin spektriin taittaa komea biisipari Foe – Echo ja omaperäistä lisämaustetta tuo Joy Divisionin angstiin Chronicil la viittaava kulmikas rytmiikka
Sitten kirratkeavani ryyppäämään kahta kauTuntuihan se hirveältä - kuvainnoljoitin Your Demise - biisin ja silotteheammin. Hän on mainio tyyppi deathmetal-yhtye Göteborgista. Meillä oli della ahkerasti. Ja The Resistancen melodiat... Alkoholinkäyttönsä minimiin – The Resistance on enemmänkin Strömblad kuitenkin kokosi itsittemmin vähentäneen Jesper vaikkapa Jönköping-metallia - sehän sensä vaikeuksien keskellä ja ryhtyi Strömbladin tuore orkesteri kantaa on kaupunki Göteborgin ja Tukhollaittamaan elämäänsä taas kuntoon. Mutta loppu hyvin, kaikki nauraa. mänkin ryhmän takana. Bändi saapuu Helsingin Tavastialle Tuskafestivaalin aikoihin ja koko keikan kestävän moshpit-varoituksen voi antaa jo nyt. rauhallisesti. synti, sillä mies on maailmanluokan 2008, jolloin kitaristi jättäytyi pois – No, tällä hetkellä elämäni on ärisijä, Strömblad huomauttaa. Strömblad ei ollut kos– Ajattelepa sitä ti”MEILLÄ OLI BÄNDI, KASA YHTYEKUVIA kaan edes tavannut Barlannetta: vietin yöni kensjöä, kun The Resismissä vietin, terveJA KEIKKOJAKIN BUUKATTUNA, MUTTA EI tance jo marssi studioon yteni oli mitä oli, ja VIELÄ YHTÄÄN VALMISTA KAPPALETTA!” promokuvasessioihin. etten voi jatkaa In Flamesin riveissä tää World Of Warcraftin olevan tähelmikuuta 2010 ei ollut mikäli haluan päästä taas jaloilleni. In Flamesin Etelä-Amerikkaan suunkenties laadukkaampaa kuin kos- Yllätyksekseni Marco lupautui tautuneelta kiertueelta alkoholionkaan aikaisemmin, mutta olinheti innolla uuteen yhtyeeseen. No, The Resistance tarjoaa oikeiden muusikoiden oikeasti soittamaa metallia. Pistinkin hänelle humoristisen vyjen pääasiallinen säveltäjä Jesmaailmasta. Terveyteni reistaili patini oli rakentunut In Flamesin vakaan In Flamesissa aikoinaan vaikuthemman kerran ja ajauduin välillä raan ja eropäätöksen myötä astuin taneen Glenn Ljungströmin. Päätöksen tekeminen kysymyksen, että olisikohan sinunper Strömblad ilmoitti lähtevänsä oli samaan aikaan helpottavaa ja kin jo aika karistaa pölyt pillistäsi. Marcohan oli nimittäin monta vuotta din jäsenyys oli tosin ollut epämääOnko sinua kaduttanut kertaalaulamatta - ja se on todella suuri räistä on/off-mallia jo vuodesta kaan. Hän ei jopa kodittomaksi, tukholmalaioman elämäni ulkopuolelle, kuvailee itse asiassa ollut soittanut kitaraa sessa baarissa kahvikuppinsa ääStrömblad. Ei soittamisesta, mutta koko juttu tunja loistava kitaristi. The Resistancen jatkosuunnitelmat liittyvät esiintymiseen. Mitäkö yritän sanoa. Minun ja Glen– Tajusin tuskallisen selvästi, 72 SOUNDI ja viisi kovinta ruotsal aista albumia kautta aiko jen: ENTOMBED: Left Han d Path NINE: Killing Angels DISSECTION: The Som berlain TIAMAT: Clouds HARDCORE SUPERS TAR: Hardcore Superstar nin on turha paeta joitakin juuriamme, mutta The Resistancen soundissa kuulee paljon Entombedin ja Dismemberin kaltaisten tukholmalaisbändien vaikutusta emmekä ole todellakaan unohtaneet raakaa ja energistä punk/hardcore-osastoakaan. tään valmista kappaletta. suinkaan. vihasin itseäni sen vuoksi. Rundeille lähteminaa. Ensimmäisen vuoleet onneksi kadonneet mihinkään. – Katsohan, me emme ole kovin ahkerasti harjoitteleva yhtye, sillä meidän göteborgilaisten lisäksi esimerkiksi Marco asuu Tukholmassa. Siis toWarcraftia ja kaadoin kurkkuuni viinyt vähän nurinkurisesti. Tajusin vasta kautta mukaan tuli rumpali Chris dellinen ongelma In Flamesin lopmyöhemmin, että koko identiteetBarkensjö ja minä taas pyysin porukpuaikoina. Alkuvuodesta ilmestyneen Rise From Treason -ep:n biisi Slugger valmistui tunnissa... Tuolla päivämäärällä göteborenemmän perhe kuin niin sanottu kun tajusin The Hauntedin entisen gilaisyhtyeen perustaja ja bändin oikea perheeni, mutta lopulta minun laulajan Marco Aron pelaavan samaa vaikutusvaltaisten ensimmäisten letäytyi irrottautua siitä syövyttävästä peliä. Lavallahan sitä oppii soittamaan, Strömblad nauraa. – Mehän olemme Tuskan-vetoon mennessä aivan hirvittävässä lyönnissä, sillä heitämme toukokuussa Euroopan-kiertueen. orkesterista lopullisesti. No, ne ovat melkoisen kaukana In Flamesin iloluontoisesta tunnelmoinnista, Strömblad painottaa. hyvä päivä In Flamesin ystäBändihän oli minulle vuosikaudet – Olin taas kerran koneen äärellä, ville. silti In Flames teki den istuin kotona, pelasin World Of – Tämä homma on tosiaan edenkiertueita entiseen malliin. nimeä The Resistance. Minunhan hyvin: minulla on nyt uusi mahtava Niin tosiaan, se musiikki. Strömblatuskallista, kitaristi nyökkää. Loppuaikojen In Flames lisesti siltä kuin viisi hyvää ystälematon soundimme alkoi hahmot-keikoilla näytin todella surkealta ilvääni rakastelisi entisen vaimoani tumaan kovalla tohinalla, kitaristi mestykseltä ja minähän suorastaan kanssa... – Halusimme Scars-debyyttilevymme pysyttelevän mahdollisimman kaukana tästä nykypäivän siloitellusta Pro Tools -meiningistä. tui yhdeltä kärsimysnäytelmältä. Onko olisi pitänyt nauttia uusien maiden yhtye ja In Flames jatkaa Niclas EnThe Resistance taas yksi melodinen näkemisestä ja tuhansille faneille gelinin kanssa. vuosikausiin, mutta taidot eivät olressä istuskeleva Strömblad sanoo – Mitäkö tein. Mies hymähman välimaastossa. han minä kieltämättä aivan hanen entisen bändinsä Face Downin – Juopottelusta tuli minulle tojalla lähtöni jälkeen. Samaan aikaan In Flames esiinbändi, kasa yhtyekuvia ja keikkojanen alkoi ahdistamaan koko ajan tyi Göteborgin suurimmassa hallissa kin buukattuna, mutta ei vielä yhenemmän, sillä tiesin tien päällä kymmenelle tuhannelle ihmiselle... Hägelmansa vuoksi. BAZOOK TEKSTI: TIMO ISOAHO 5 JESPER STRÖMBLAD 12. Meillä oli esimerkiksi esiintyminen Close-Up -lehden risteilyllä ja ennen tuota keikkaa treenasimme bändille varatussa backstage-hytissä!
KULKENEET TYÖMuusikoiden muiden kiireiden vuoksi harNIMILLÄ THIN LIZZY voin keikkaileva Spiritual Beggars vieraili -MELODIA JA Tuska-festivaalilla kesällä 2011. Gillan ja Sabbath-legenda Tony Iommi ovat tehneet vuosien mittaan paljonkin yhteistyötä. – Padot aukesivat vuosia kestäneen kuivan kauden jälkeen. Herranen aika, se keikka oli samaan aikaan yhtä tuskaa ja riemua! Pysytäänpä Arch Enemyn maailmassa. Tutustuin WhoCaresin myötä myös HIMin kitaristiin Mikko Lindströmiin ja hän osoittautui hienoksi mieheksi, Gillan päättää. – Levytys- ja miksausprosessi sen sijaan eteni vauhdilla. SUPERBÄNDIN SEITSEMÄS TULEMINEN S PADOT AUKI KUIVAN KAUD I EN JÄLKEEN so-Britanniassa taottiin äänekkään rockin peruskiviä hämmästyttävällä intensiteetillä 60-luvun lopulla ja 70-luvun alkupuolella erityisesti Led Zeppelinin, Black Sabbathin ja Deep Purplen toimesta. Pian Deep Purple kokoontuikin saman katon alle ja uutta materiaalia ryhtyi syntymään hyvällä tahdilla. CACTUS: One Wa SOUNDI 73. Vietin juuri pari viikkoa USA:ssa kitaristimme Nick Cordlen kanssa ja sävelsimme ison pinon tuoreita biisejä. Aurinko porotti suoraan lavalle ja olin jo valmiiksi puhki... studioalbumin. Niistä ajoista on pieni ikuisuus, mutta bändit ovat edelleen keskuudessamme. Sitten purkitimme loput osuudet Halmstadissa ja lopuksi Staffan Karlsson ”BIISIT OVAT miksasi kokonaisuuden tyylillä. Itse asiassa juhlalevy saattaa ilmestyä jo ensi vuonna, Gillan aprikoi. Kunnes sitten eräänä päivänä puhelimeni soi ja sieltä kuului kysymys: Now What. Klassisen rockin maisemissa jo vuodesta 1994 viihtyneen Amottin johtaman nimikokoonpanon muutkin herrat (Per Wiberg, Sharlee D’Angelo, Apollo Papathanasio ja Ludwig Witt) ovat tänään paikalla, sillä eri puolilla Ruotsia asuva viisikko tekee tuttavuutta juuri valmiiksi miksatun Earth Blues -levyn materiaaliin. En pitänyt televisioesiintymisistä yhtään, enkä pidä niistä edelleenkään, laulaja nauraa. Varsinaisesti biisit alkoivat kuitenkin etenemään vasta bänditreeneissä, kitaristi kuvailee. Led Zeppelinin Celebration Day oli viime vuoden ylistetyimpiä julkaisuja ja tällä hetkellä raskaan rockin ystävien odotuslistan ykkösenä on Black Sabbathin 13-albumi. – Et varmasti ihmettele, että biisit ovat kulkeneet esimerkiksi työnimillä Thin Lizzy -melodia ja Black Sabbath -riffi. BLACK SABBATH – Kyseessä oli Suomen kesän kuumin -RIFFI.” päivä! Soitin ensin Spiritual-keikan polttavassa teltassa ja heti sen jälkeen ryhdyin valmistautumaan Arch Enemyn settiin. SPIRITUAL BEGGARS piritual Beggarsin (ja tietenkin myös Arch Enemyn) kitaristi Michael Amott nyökkäilee halmstadilaisen studion tarkkaamossa. – Pitkäkestoinen! Kirjoitin ensimmäisiä kappaleita Arch Enemyn kiertueilla vuonna 2011 ja työstin sitten varhaisia demoja Perin ja Ludwigin kanssa. Muutaman jopa häiritsevän tutulta kuulostavan riffin jälkeen Michael Amott kääntyy puoleeni hymähtäen. Mutta en puhu kopioinnista vaan ikiaikaisista vaikutteista, Amott sanoo. Esimerkiksi WhoCares-hyväntekeväisyysprojekti on ollut jälleenrakentamassa maanjäristyksen tuhoamaa armenialaista musiikkikoulua. Millainen projekti seitsemännen albuminne synnyttäminen on ollut. – Toivon WhoCaresin saavan jatkoa, vaikka minä ja Tony olemmekin kiireisiä lähiaikoina. – Kuluva vuosi on hiljaiseloa yleisön suuntaan, mutta kirjoitamme koko ajan. Ei ole myöskään syytä väheksyä 45-vuotiaan Deep Purplen huhtikuun päätteeksi ilmestyvää Now What?! -kiekkoa – ensimmäistä Purple-levytystä sitten vuonna 2005 ilmestyneen Rapture Of The Deepin. Lisäksi työskentelemme massiivisen dvd/Blu-ray-paketin kimpussa, Amott päättää. Khaos Legions -albumi saapui keväällä 2011 – milloin koittaa seuraavan vuoro. Käväisimme aluksi pohjoisessa Ruotsissa ja nauhoitimme siellä suurimman osan pohjista livenä. – Vihasin joka hetkeä. – Olemme konsertoineet lähes taukoamatta koko tämän ajan eikä uuden studioalbumin kirjoittamiseen ole yksinkertaisesti löytynyt tarvittavaa motivaatiota, laulaja Ian Gillan tunnustaa ja jatkaa nauraen: – Taannoin pidimme kuitenkin pientä lomaa keikkailusta. Millainen mahtoi olla tunnelma Top Of The Pops -ohjelman kuvauksissa vuonna 1970, kun te soititte Black Nightin ja Black Sabbath täräytti Paranoidin. Ihan oikeasti. Mutta palataan vielä Deep Purplen ja Black Sabbathin maailmaan – aina 43 vuoden taakse. Toisin sanoen: fanit saavat Deep Purplelta jonakin päivänä myös sen 20. Myös tuottajamme Bob Ezrin kertoi levytysurakan alussa aistineensa, että Deep Purple taitaa olla tekemässä viimeistä pitkäsoittoaan, mutta sessioiden päätteeksi tunnelma oli täysin toisenlainen. – Aivan varmasti. T ja viisi MICHAEL AMOT ck -albumia: kovinta Classic Ro : Captain Beyond ND YO BE N IV CAPTAI : Mahogany Rush SH RU NY GA MAHO nquet Ba D: IEN FR ’S LUCIFER Dog STRAY DOG: Stray Or Another y..
Ja tietenkin: montako sydäntä olette murskanneet. Avauskappaleen aikana katkesivat myös sähköt ja hiljaisen salin tunnelma tuntui hieman kiusalliselta. Otetaanpa vähän matematiikkaakin: montako kilometriä Santa Cruz on viettänyt keikka-autossa. Tähkä tosiaan totesi vieressäni, että onpa paska bändin nimi ja näistä jätkistä ei tule ikinä mitään. – Monet rockbändit sortuvat tusinaballadien tekemiseen, radiohittien ja suuremman suosion toivossa, ja tämän vuoksi balladeilla on sellainen “kuulematta paskaa” -maine. Treenasimme sitten varsinaisen erikoisaloituksen ja nousimme lauteille täynnä adrenaliinia. – Ennen tätä emme kumpikaan olleet tavanneet tarpeeksi motivoituneita muusikoita – siis sellaisia, jotka olisivat valmiita elämään bändille. Lopulliseksi niitiksi osoittautui se, kun törmäsin Johnnyyn (kitara) ja tajusin herran olevan puhdassydäminen hengenheimolai- ARCHIE & JONNY ja viisi kovinta albumia 90-luvulta: SKID ROW: Slave To The Grind METALLICA: Metallica GUNS N’ ROSES: Use Your Illusion 1 & 2 RED HOT CHILI PEPPERS: Blood Sugar Sex Magik RAGE AGAINST THE MACHINE: Rage Against The Machine 74 SOUNDI nen, laulajakitaristi Archie kuvailee. Tähkähän innostui ja toisti, ettei teistä tule ikinä mitään ja ihmetteli, että miten teillä voi olla noin kamala nimi. Mietipä, miltä maestron kehut tuntuvat, kun hehkutusta kuuntelee kaksi 13-vuotiaasta asti Bodomia kuunnellutta ja Laihon soittoa ihaillutta muusikkoa, Archie huomauttaa. – Toinen todella kova juttu oli se, että Appetite For Destructionin tuottaja Mike Clink halusi työskennellä kanssamme, mutta valitettavasti suunnitelma kaatui ainakin tässä vaiheessa raha-asioihin. Montako kitaran kieltä on katkennut. – Tämä välikohtaus tapahtui reilu vuosi sitten Helsingissä eräässä baarissa, jonka screenilla sattui näkymään musiikkivideomme. Spinefarmin kautta ilmestyvä Screaming For Adrenaline on kautta linjan tyylikkäästi, tarttuvasti sekä energisesti rokkaava paketti ja Santa Cruz jättääkin sen siirappisimman balladiosaston ainakin toistaiseksi muiden huoleksi. – Itse asiassa tykkään balladien kirjoittamisesta ja niitä syntyy tasaiseen tahtiin, mutta bändin muut jätkät eivät ole oikein vakuuttuneet tämän osaston aihioista. Montako olutta on sujahtanut kurkusta alas keikkareissulla. Asiasta vielä toiseen: törmäsin haastatteluun, jossa kerrottiin Johnnyn joutuneen sanaharkkaan Lauri Tähkän kanssa. Ulkomaillekin vahvan jalanjälkensä jo jättäneen Reckless Loven seuraavan studioalbumin perään huokaillaan jo innokkaasti, mutta tätä odotusaikaa lyhentää merkittävästi loistavana keikkabändinä tunnetun Santa Cruzin hieno Screaming For Adrenaline -debyytti – vaikka saman tien onkin alleviivattava, että näistä kahdesta suomalaistaitajasta Santa Cruzin tyyli on enemmän kallellaan vaikkapa Guns N’ Rosesin kuin Van Halenin suuntaan. Sama juttu Johnnylla: myös hän säveltää balladimaisempia juttuja, mutta nämäkään herkemmät jutut eivät ole aivan täysillä iskeneet muihin, kuvailee Archie. – Ainakin kymmenen tuhatta kilometriä. – Sitten vedimme taas Helsingissä, nyt Ruoholahden nuorisotalolla. – Tulee mieleen keikka Helsingin Libertéssä, kun Johnny laittoi oluttuoppinsa vahvistimen päälle. – Totta! Alexin suitsutus lienee suurin saamamme kunnianosoitus tähän mennessä. Laurin ennustuksen mukaan Santa Cruz ei tule ikinä menestymään. Tokaisin vitsikkäästi, että olisikohan ”Lauri Tähkä ja vitun ärsyttävä virne” parempi. Vedon jälkeen Andy saapasteli takahuoneeseen aurinkolasit päässä, nappasi settilistan, kirjoitti nimmarin ja lauseen “the band was great”. Mielikuvituksellisten, vahvoja tunteita herättävien balladien kirjoittaminen onkin rokkibiisien tekemistä hankalampaa. Toiminnan miehinä korjasimme kalvon jeesusteipillä ja konsertti saavutti arvoisensa päätöksen! Entä mikä on ollut Santa Cruzin unohtumattomin Spinal Tap -hetki. Millainen oli Santa Cruzin ensimmäinen keikka. – Tietenkin areenalla tuhannen katsojan edessä – nimittäin Vantaan Energia-areenalla koulun salibandymatsin väliajalla, Johnny hymyilee. Archie taas päätyi yskimään kirkaisunsa päätteeksi. Children Of Bodom -päällikkö Alexi Laihon kehut taisivat viedä itsetuntoa hieman toiseen suuntaan. Kaikki tuntuivat olevan kiinnostuneita vain Iron Maidenista ja muusta perushevistä. Tämän jälkeen Andy sytytti rokkitupakan, kusi takahuoneen lattialle ja suksi matkoihinsa. Eikä näyttävästä amerikkalaisvaikutteisesta hardrockista kiinnostuneitakaan kasvanut aivan joka puussa... No, lähdimmepähän paikalta hieman aikaisempaa nöyrempinä poikina, sanoo Johnny. Esittelin sitten itseni ja kerroin, että minä muuten soitan kyseisessä ryhmässä. – Vedimme kolme biisiä ja jo toisen kappaleen aikana bassorummun kalvo hajosi. Marshall sanoi komeasti poks, Archie nauraa. Lasi kaatui ensimmäisen biisin aikana ja juomat valuivat vahvarin tuuletusaukosta sisään. Olimme jo viikkojen ajan uhonneet, miten soitamme muut bändit suohon jo illan ensimmäisenä orkesterina. Kieli– ja olutosastolla puhutaan jo astronomisista määristä... Verhojen avautuessa Archien oli tarkoitus vetää mieletön Rob Halford -henkinen kirkaisu jengin herättämiseksi, mutta tuo huuto lähtikin väärästä sävelestä ja se riitautti koko biisin. Lauri taisi vähän suutahtaa, sillä hän yritti myöhemmin baarin ulkopuolella käydä rinnuksiini kiinni, mutta tilanne päättyi noin kymmenen vieressä olleen ihmisen ryhtyessä laulamaan ”rakastaa nä elämät roskiin, mun sydän pauhaava ku kuohuva koski” ja niin edelleen, nauraa Johnny.. Toki maailmaltakin on viime aikoina kajahtanut kansanmiesten ja -naisten suosioon taas nousseen kasarivaikutteisen hardrockin merkeissä, mutta ilman niitä kuuluisia sinivalkoisia lasejakin on helppo sanoa kuopiolaislähtöisen Reckless Loven ja helsinkiläisen Santa Cruzin edustavan näyttävän lajityyppinsä maailmanlaajuista kärkeä. Tokihan myös erittäin legendaarinen Andy McCoy oli kerran katsomassa Bar Bäkkärissä soinutta keikkaamme. Kuva: Lauri Hämäläinen BAZOOK TEKSTI: TIMO ISOAHO A ALLLLA KA M ATTK MA LLLLEE –– A M A IL M A IL A A M MA N K ÄN H KÄ Ä H LLA AUURRII TTÄ ESSTTA A S E K S U K T U S NUUST EEN NN A ATTTTA IMA OLLIM HHUUO N o jopas nyt jotakin. – Santa Cruzin perustamiseen ei edes liity sanaa miksi, sillä tämä bändi syntyi vääjäämättömän intohimon seurauksena – me rakastamme soittamista. No, rikoimme ainakin faijojemme sydämet, kun emme menneet armeijaan, nauraa Johnny
– Teimme Deathchainin kanssa pistokeikan Saksaan joskus 2000-luvun alkupuolella. Meillä ei ollut mitään kiirettä, eikä sen pa- remmin levytysdiiliäkään, joten kypsyttelimme ideoita rauhassa ja odotimme biisien loksahtavan kohdalleen, Harju kuvailee. Ritual Death Metal on luonnollinen askel valitsemallamme polulla ja levy kuvastaa mainiosti Deathchainin tätä päivää, Harju kuittaa. – Sain nimittäin nauhoitettua muutaman ”oman biisin” ja ne tulevat ulos jossakin vaiheessa. Majoitus oli vanhassa hotellissa, josta löytyi viiden kerroksen verran erilaisia baareja. Keikkarintamallakin on ollut suhteellisen hiljaista ja olenkin ehtinyt väsäilemään uusia projekteja, Harju puuskahtaa. – Albumi jatkaa Zero Nexus -pitkäsoiton (2008) tarinaa. Lentokentällä meitä odottikin aikamoinen karju. Ritual Death Metalilla ärähtää myös deathmetalin kivijalkoihin kuuluva Entombedin L-G Petrov. Meidät vietiin vanhaan bunkkeriin, jonka lattialla oli parisen senttiä vettä. Deathchainin jo kuuden levyn mittaiseksi venähtänyt discografia on tarjonnut niin räkäisempää kuin kuolettavampaakin meininkiä, mutta Ritual Death Metalin pukinsarvet tuntuvat kääntyvän okkultistisempaan, massiivisempaan ja blackmetalimpaan suuntaan. Mutta hei, mitäs pienistä, hyvät kemut ne kaikkiaan olivat! SOUNDI 75. – Omega Arcanen valmisteluun humahti kolmisen vuotta. Ja onneksi punoivat, sillä Entombed on järjettömän kova bändi. – Et ole pahasti hakoteillä. Mehän kuitenkin päätimme, että keikka vedetään, kun tänne asti on tultu. Taisi tämä legendaarinen hahmo pyytää peräti viinalekan vaivanpalkaksi! Shade Empiren neloskiekko Omega Arcane on puolestaan sen luokan paketti, että kollegoilla on edessään todella hikinen savotta, mikäli aikovat julkaista kiinnostavamman sinfonisen death/blackmetal-kiekon näinä aikoina. – Ruotsalaisen Necromorbus-studion Tore Stjernan panos täytyy myös mainita, sillä albumin soundimaailmahan on yksinkertaisesti murhaava. - Ajatus yhteistyöstä syntyi Hyvinkäällä järjestetyssä Steelfest-tapahtumassa, kun laulajamme Khaos ja L-G törmäsivät toisiinsa ja punoivat tämän mestarillisen juonen. – Orkestraatiot ovat nyt uudella tasolla – kiitos Mikko Mustoselle. Englantia tämä herra ei puhunut, mutta se ei tahtia haitannut. – Seuraavana päivänä lähdimme itse pelipaikalle, mutta perillä odotti melkoinen yllätys: tapahtumapaikka oli joutunut tulvan valtaan ja lava oli huuhtoutunut jonnekin helvetin kuuseen. Petrov sitten huojuikin eräänä iltana Necromorbusin uumeniin ja ainoana Deathchainin edustajana paikalla ollut Khaos hehkuttelikin L-G:n suoritusta ääni väristen. N yt on savolaisilla harvinaisen kovat piipussa, perkele! Mitään muutakaan ei pysty ajattelemaan, kun Svart Recordsille napatun Deathchainin Ritual Death Metalin ja brittiläiselle Candlelightille kiinnitetyn Shade Empiren Omega Arcanen sisältö iskeytyy ensimmäisen kerran päin näköä. Orkesteriosuudethan kuulostavat helposti päälle liimatuilta, mutta Omega Arcane soi hienosti yhtenä kokonaisuutena. Toki sävellyksetkin tuntuivat alusta asti onnistuneilta ja bändin fiilikset olivatkin tapissa koko prosessin ajan. Syventymisemme esimerkiksi okkultistiseen työskentelyyn heijastuu myös musiikkiin. Ja koska molemmissa remukoplissa vaikuttaa Juha Harju, tuttujen kesken Kuolio, toisinaan basistina, toisinaan solistina, niin monitaitoinen herrahan täytyi ottaa kuulustelulampun alle. Keikan oli määrä soida vasta seuraavana päivänä ja vierailimmekin sitten kuppilassa jos toisessakin. No, ei siinä muuta kuin kamat lauteille ja tukat heilumaan. Paikallinen jantteri hommasi lennot, joten lähdimme matkaan hyvillä mielin. – Mitä vielä! Vaikka molemmat albumit sattuvatkin tulemaan ulos samaan aikaan niin ei tässä ole mitään kiireitä pidellyt. no, täysin perseestä. Mutta ei kiirehditä liikaa ettei tule turhaa ahdistusta tai stressiä! Siitä puheen ollen: ahdistusta saattaisi pukata aivan tosissaan mikäli keikkoja olisi runsain mitoin ja niihin liittyisi seuraavan tarinan kaltaista rymyämistä. Jännitystä lisäsi epätietoisuus siitä, että miten vesi reagoi sähkölaitteiden kanssa, mutta kukaan ei saanut isompia tällejä. Itse keikka oli... Oli goottiluolaa kynttilöineen ja happodiscoa jumputuksineen. Mitä Omega Arcanen tekstimaailmassa tapahtuu. Onko vuorokaudessa liian vähän tunteja. Kertomus liittyy post-apokalyptiseen maailmaan ja selittämättömiin voimiin, jotka ulottuvat kauas ihmisen käsityskyvyn tuolle puolelle! Entäpä päivätyössä käyvän miehen aikataulut
Lauteilla käryävä suitsuke levittää ympäristöön lämpimän makeaa tuoksua. YÖ TI 30.4. Tovia myöhemmin aivoriihi jalostuu: Sammal no on lammas. Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa Avoinna: ti, to 21-02, pe-la 22-04 76 SOUNDI HEXVESSEL, SAMMAL 10.4. Keski-ikään varttunut nainen on tänään se säännön piristävä poikkeus, joka jaksaa jorata läpi keikan. NELJÄ RUUSUA tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Tarkista esiintyjät. Niitä on yhtä mahdoton purkaa sanoiksi kuin kirkonmenoja. Ennemmin niiden muutaman kappaleen aikana, mitkä ennätämme nauttimaan, turkulaisviisikosta pulpahtelee mieleen toinen kotomainen eläimellinen progeyhtye. Hyödytöntä knoppitietoutta paljastuu kuitenkin valokuvaajan suusta matkalla Klubille. Muutoin tunnelma pysyttelee vastaanottavaisen huojuvana alusta loppuun saakka. PANDORA & DISCO INFERNO PE 14.6. JUHA TAPIO PE 28.6. Klubi, Tampere Harvoin on omassa päässä keikalle mennessä yhtä vähän tietoa musisoivasta yhtyeestä kuin Hexvesseliä lämmitelleestä Sammalesta. Mitä nyt kiitetään paikalle arki-iltana vaivautunutta yleisöä. VON HERTZEN BROTHERS PE 10.5. Maailmassa ei koskaan ole liikaa hyvää progea. Luotu materiaali on ajassamme poikkeuksillista ja vahvaa niin laadullisesti kuin tunnelmiensa puolestakin. VIRVE ROSTI & TOYBOYS PE 3.5. Esitetyn musiikin ja luotujen tunnelmien kokeminen ovat keskiössä Hexvesselin keikalla. Jumalauta, Sammal on toisinpäin lammas. Vähäeleisesti perkussioiden ja mikrofonin takaa esiintyvä laulaja vakuuttaa jylhällä tulkinnallaan, vaikka lyriikoiden sanoma valuu ohitse. Jos ei liikehdintä ylly vilkkaaksi lavalla, ei se tee sitä myöskään yleisön puolella. LAURA VOUTILAINEN PE 24.5. ELASTINEN PE 7.6. KAISLA ALEXANDER LEVEELÄ. Hienoa meininkiä. Encoreja ei kuulla, mikä on ymmärrettävää ja täydellisen oikein. Englannista härmään kotiutuneen Mat McNerneyn johtaman hippiryhmän esiintymistä on hankala purkaa jälkikäteen sanoiksi. Mikäli ajat olisivat katsantokannasta riippuen joko oleellisesti paremmat tai pahemmat, niin Klubin sisätilat kylpisivät myös savukkeen ja vanhan kunnon reggaetupakan sähkönsinisessä savussa. Linjaan sopivasti ylenpalttisiin puheenparsiin ei lavalta sorruta. Assosiaatiot kuljettavat kauas 1970-luvulle ja palauttavat mieleen Haikaran. Rouhea räimintä saa jalan taputtelemaan lattiaa ja pään nyökkäilemään hyväksyttävästi kappaleiden tahtiin. PETRI NYGÅRD PE 17.5. Harmi, ettei vesseleitä ole mahdollista päästä todistamaan kerran viikossa kuten saarnaa siitä pari tuhatta vuotta vanhemmasta hipistä. Oikeudet muutoksiin pidetään. Mutta mikäli toimintaan olet mieltynyt, tarjoavat ne kuulijalleen vavisuttavan elämyksen, mikä täytyy päästä kuulemaan uudelleen. Pääosassa ovat musiikki ja tunnelmien luominen. kuva: Jaakko Niemelä KEIKAT MAAGINEN MATKA PIMEÄLLE PUOLELLE MUSIIKKI ON PARASTA LIVENÄ TÄHTIEN LOISTETTA PE 26.4. ANTTI TUISKU PE 31.5. Maaginen pimeän puolen psykedelia ja metsäinen folk lumoavat levyllä, ja elävässä tilanteessa Hexvessel vie kokijansa mukanaan matkalle pois tästä hetkestä. Seremonian keskiössä on itseoikeutetusti upeaääninen McNerney, jossa on jotain vallan viehkeää lumoavan hiljaista personaallisuutta. Vapise maisteri Frangen, viikon palindromi on nähnyt päivänvalon. Palindromia lukuunottamatta juuri muuta lammasmaista ei Sammalesta paljastunut. Valoja lukuunottamatta tuo lavalla suitsuava suitsuke on ainoa elementti, mikä tarjoaa ärsykkeitä muille kuin kuuloelimille. Vaikka sävellykset ovat tuntemattomia, sen verran jotain etäisesti tuttua niissä on, että kertakuulemalta on helppo heittäytyä sammaloituvaksi. Välihuikan jälkeen lavan peittävät punaiset verhot aukeavat
Madeonin biisin Icarus, Justicea tai Jamiroquain funklevyjä. KUULOLLA S uuri yleisö tuntee Kajaanissa 1986 syntyneen ja Helsingissä nykyään asuvan Riku Niemisen parhaiten MTV3:n Putouksen Kete Rahkosena, Munamiehenä, Hieno Åhlgreeninä ja Veli Sikiönä, mutta myös valkokankaalta sekä näyttämöltä on kannuksia jo kertynyt: juuri nyt monilahjakasta miestä työllistää kiperä päärooli Turun Kaupunginteatterin Jekyll & Hyde -spektaakkelissa. Ennakkoluulotonta ja taitavaa menoa. Olin nuori, kaunis ja rohkea. Aion kyllä hankkia pian hyvän soundsystemin. Toistovälineet ovat nykyajan musiikin kuluttajalle tyypilliset. Sitä ei halua eikä voi jättää kesken. kuva: Soundin arkisto Paras keikka ikinä oli... Kaikkien aikojen paras biisi on… Michael Jacksonin Don’t Stop Til You Get Enough, jonka ymmärtää parhaaksi kuuntelemalla sen ajatuksella läpi. YLI Jos saisin vaihtaa päiväksi paikkaa jonkun muusikon kanssa, haluaisin olla… 10.000 Stevie Wonder, sillä haluaisin tietää miltä maailma hänestä kuulostaa. Musiikkiin teatterikorkeakoulusta viime vuonna valmistunut Nieminen suhtautuu niin intohimoisesti, ettei kykene jättämään sitä taustalle. En voi tehdä kuunnellessani muuta kuin analysoida musaa ja kelata, kannattaako minun juuri sillä hetkellä kuunnella juuri sitä. – Kuuntelen paljon musaa kännykästä ja autostereoista sekä tietokoneelta. Musa tuntuu tukkivan juoksemiselle olennaisen flown. Kotona hyllyssä on neljä vinyyliä, mutta soitinta puuttuu. Caribou Berliinin Tempelhofilla kesällä 2010. Babel-elokuvan (2006) soundtrackin kakkoslevyn, Björkin Vespertinen (2001) tai Four Tetin There Is Love In Youn (2010). Jotain lähes pyhää sävelmissä vaikuttaa Rikulle olevan, sillä kokonaisvaltainen suhtautuminen tekee musiikin kuluttamisesta arjen keskellä hankalaa. Parhaiten ajan tasalla pitävät ystävät, lehdet ja iTunesin sekä Spotifyn vinkit. Laitan levyjä soimaan itse asiassa harvoin, koska ne vaativat sataprosenttisen keskittymisen. Telivevoimistelua ja kilpatanssia harrastaneen supernäyttelijän mukaan rytmitaju on näyttelijäntyössä elintärkeä avu, eikä muukaan musikaalisuus tietenkään haittaa. LEVYARVOITA www.soundi.fi SOUNDI 77 kuva: Timo Pyykkö/A-lehtien kuvatoimitus Riku Nieminen TEKSTI: PETRI SILAS. – Ehkä juuri tuon autistisen suhtautumiseni tähden en voi kuunnella enää levyjä esimerkiksi lenkillä. For the Imperium. Keikoille Nieminen ehtii harvoin. SUPERNÄYTTELIJÄ Michael Jacksonin varhaistuotannon pariin säännöllisesti palaava Nieminen kertoo olevansa mukana bänditoiminnassa aina kun aika antaa myöten. Viimeksi innostuin bändistä nimeltä... Kun haluan musiikin innostavan, laitan soimaan... Kun haluan musiikin rauhoittavan, laitan soimaan... – Osaan soittaa kaikkia bändisoittimia, mutta rummut sekä perkussiot ovat intohimoni, ja niitä soitan nytkin parissa kokoonpanossa. – Musiikki ei ole minulla koskaan vain tapettina. Kaikkien aikojen paras levy on… Ulverin Teachings In Silence (2002) on albumi, joka vain täytyy kuunnella aina alusta loppuun. – Hyvin laulava näyttelijä työllistyy paremmin kuin kollega, joka ei osaa tai suostu laulamaan nuottiakaan
Albumin originaalia jyrkemmältä kuulostavan saksankielisen version biisillä Keine Selbstkontrolle soi Bushin alkuperäinen lauluraita. 78 SOUNDI TEKSTI: PETRI SILAS ARTIKKELISARJASSA KIRJOITTAJAT KERTOVAT OMISTA SUOSIKEISTAAN .. MINUN TÄHTENI KATE & PETER, PETER & KATE Peter Gabrielin So-albumilta loppuvuodesta 1986 hitiksi kirvonnut unohtumaton, toiveikas ja romanttinen balladiduetto Don’t Give Up ei ole ainoa julkaistu biisi, jolla brittisolistien hyvin yhteen sointuvia ääniä on kuultu yhdessä. Sillä Kate laulaa niin ikään hitiksi kohonneella sinkkubiisillä Games Without Frontiers ja painostavan levyn yhdellä avainsiivulla, synkeällä No Self Controlilla. Ennen Gabrielin jättimenestynyttä vitosta Bush vieraili jo 1980 hänen kolmoslevyllään
Kate Bush K ate Bush on yksi populaarikulttuurin suurimmista mysteereistä – aito, laimentamaton, täysverinen arvoitus. Julkaisee EMIn kautta debyyttisinkkunsa Wuthering Heights ja esikoisalbuminsa The Kick Inside. Kieltäytyy esiintymästä Lontoon olympialaisten päättäjäisissä, mutta äänittää tapahtumaa varten uuden version Running Up That Hillistä. 1958 1969 1974 1978 1985 1998 2005 2007 2012 Syntyy Lontoossa perheeseen, jossa on ennalta kaksi poikaa. Kate Bush kuuluu menneeseen yhtä lailla kuin tulevaan, hänen laulunsa asuttavat kaikkeuden rakoihin katoavaa ajattomuuden tilaa. Britannian albumilistan ykköseksi ja Bushin suurimmaksi kaupalliseksi menestykseksi kohoava Hounds Of Love ilmestyy. Mikroblogien maailma ei ole Kate Bushin maailma. Tekee tilaustyönä Phillip Pullmanin kirjaan perustuvaan Kultainen kompassi -elokuvaan sankaritytön nimikkokappaleen Lyra. Elettiin maailmassa, jossa vähän oman syntymän jälkeen tehty proge oli käynyt raskaan rockin rinnalla vetämään puoleensa, mutta internet, taskupuhelimet ja jopa kannettavat tietokoneet olivat vasta tunkeutumassa tieteistarinoiden puolelta arkielämään. Katen ja hänen aviomiehensä, kitaristi Danny McIntoshin, poika Albert syntyy. Ihaillun ja persoonallisen lauluntekijän lähes myyttiseksi kasvaneeseen mysteeriin liittyy elimellisesti paitsi varjoihin vetäytyjän imago, myös armoitettu monipuolisuus ja sen seuraukset. Lääkäri-isä on pätevä pianisti, äiti irlantilaisten perinnetanssien taitaja. On mahdotonta loihtia mieleen kuva jo tavallisten lehtihaastattelujen antamisessa kitsaasta lauluntekijästä tuijottamassa iPhonen tai Lumian ruutua nenänkärjelle valahtaneiden silmälasien yli samalla kun sormet naputtavat statuspäivitystä Facebookiin tai pikaviestiä Twitteriin. Käytyään pari vuotta viulutunneilla opettelee soittamaan pianoa ja tekee ensimmäiset biisinsä. Parhaiten maailmassa levy menestyy meillä: Aerial kipuaa Suomessa kakkoseksi, pysyy listalla yli neljä kuukautta ja myy kultaa. Vajaassa 30 vuodessa onkin tällä sektorilla tapahtunut kvanttiloikka. Kiinnittää Pink Floydin laulajakitaristi David Gilmourin huomion demollaan, jonka moni levy-yhtiö on hylännyt. Mistä puhutaan, kun puhutaan Kate Bushista. Ja tähän joukkoon on myös Kate Bush aina kuulunut. Näin ollen hänen kohdallaan pitäisi aina aluksi määritellä rekisteri. Mutta eipä hänen maailmansa ole myöskään Dickensin, Brontën sisarusten tai muiden viktoriaanien tarinoista tuttujen sormilampeteissa kulkevien kynttilöiden maailma. Sillä nyt tuo aika näyttää sekä ratkaisevasti viattomam- MATRIARKKA malta että elämäämme kymmenlukua otollisemmalta jaksolta niille julkisuuden henkilöille, jota julkisuus ei sinällään viehättänyt tai viehätä. Kahdentoista vuoden albumitauon katkaiseva Aerial julkaistaan. Ja vielä nykyhetkeä tiheämmin peitti arvoituksellisuuden verkko todellisuuden näkymää siinä vaiheessa, kun pari vuotta Hounds Of Love -albumin (1985) jälkeen alettiin taiteilijan tekemisiin meidänkin kaveripiirissämme havahtua. Jos jutellaan ulkomusiikillisista asioista, puhutaanko edellä kerratuista seikoista, 19-vuotiaana aletun uran varrella kerätystä maineesta ja mammonasta tai raadollisemmin yksityiselämästä, jota kontrollifriikiksi moitittu SOUNDI 79. Artisteille ei ollut tarjolla mahdollisuutta ja joidenkin mielestä myös velvollisuutta raportoida elämän käänteistä ja markkinoida itseään henkilökohtaisesti sosiaalisen median kautta
Mutta tämähän on subjektiivinen mielipide. Vuonna 2005 Bushin omaisuuden arvoksi laskettiin 25 miljoonaa puntaa (nykyrahassa yli 35M euroa), mikä teki hänestä Annie Lennoxin jälkeen Britannian toiseksi rikkaimman naispuolisen poptähden. Se Kate, joka oli hurmannut Donald Sutherlandin rinnalla pakahduttavan Cloudbustingin tarinallisessa videossa ja antanut neljällä ensimmäisellä levyllään pengottavaa, upottavaa ja rakastettavaa loppuiäksi, oli mitä ilmeisimmin jättänyt meidät. COMEBACKLEVY Aerial ilmestyi marraskuussa 2005 nostaen julkisuuspaastonsa aikana perheen perustaneen Catherine Bushin taas parrasvaloihin. Raa’at faktat on tirkistelty äkkiä: muusikkomies ja 1998 syntynyt poika, talo Kennet And Avon -kanaalin saarella reilun tunnin automatkan päässä Lontoosta länteen, toinen talo kolmen tunnin lisäajomatkan päässä lounaan suuntaan, Devonin rannikolla. Myös myynti oli vähintään tyydyttävää, Suomi mukaan lukien. Vai paisuttiko yli vuosikymmenen tauko odotukset kohtuuttomiksi. Albumi otettiin sekä fanien keskuudessa että medias-. Sitä on saatu odottaa aika pitkään”, tyytyi Tori Soundissa 02/05 toteamaan. Bertie on suorimpia rakkaudentunnustuksia lapselle, mitä voi kuvitella. Monelle se on varmaan liiankin imelä. Sen äärellä vaikutti hetkin kuin itsensä jonkun aikaa turhan vakavasti ottanut taiteilija olisi alkanut palautella hymyssä suin mieleensä alkuaikojen sekopäisempiä ideoita. Esimerkiksi Kai Latvalehto otti Bushin kahdeksannen vastaan avosylin nostaen Soundin arviossaan esiin sekä tärkeitä yksityiskohtia että komeita motiiveja ja isoja linjoja. MINUN TÄHTENI TEKSTI: PETRI SILAS sa vastaan asiaankuuluvin äänenpainoin. Mutta joko osa taikaa oli hiipunut tai nostalgian paino käynyt kestämättömäksi. A Coral Room rinnastaa äidin kuoleman maailmanlopun vedenpaisumukseen”, analysoi Latvalehto tarkoin aistein näillä sivuilla. ”Toisaalta Kate Bush pyrkii sanomaan sanottavansa selkeämmin ja musikaalisesti yksinkertaisemmin. Säästöjä ja vuotuisia rojaltituloja sen verran, että levyjen julkaisuun on voinut suhtautua parikymmentä vuotta yliolkaisesti – kuin harrastukseen – eikä esiintymistarjouksille ole tarvinnut korvaa lotkauttaa. Yritin alkuvuodesta 2005 viritellä Tori Amosin haastattelun päätteeksi keskustelua Bushin huhutusta paluukiekosta, mutta vastaus oli kitsas. Sisällöltään kahteen osaan jaettua Aerialia marraskuussa 2011 seurannut 50 Words For Snow oli ratkaisevasti ehjempi, vahvempi ja herkistyneellä tavalla hulvattomampi levy. Vaikka pettymys on vahva sana, lähelle sitä mieli tuolloin madaltui. ”Hienoa, jos levy ilmestyy. 80 SOUNDI Monet lahjakkaat, rohkeat ja omalaatuiset myöhemmät lauluntekijät olisivat epäilemättä tehneet musiikista itselleen uran myös ilman Katen vaikutusta ja esimerkkiä, mutta tulokset olisivat olleet erilaisia. Tulokulmia, merkityksiä ja keppihevosia riittää niin sosiologeille ja musikologeille kuin feministeillekin. Kuten jo tuli mainittua, oma tie Kate Bushin luo kulki aika taiteilija naapuriensa suututtamisenkin uhalla varjelee. Vai otetaanko askel lähemmäs ydintä kohti ammatillista statusta ja sitä roolimallin ja ladunavaajan asemaa, mikä Bushilla on ollut paitsi lauluntekijänä, myös miesvaltaisella alalla hyvin menestyneenä naisena
1970-luvun lopulla ”professori Joseph Yupikin” roolin olisi ehkä saanut John Cleese. Erityinen fokus on alataajuuksilla. KUUNTELE! ? Kate Bushin ykkösraidat -soittolista www.soundi.fi ALOITA NÄISTÄ: SH KATEEBAUMING THE D(R 1982) Suosikkini Bushin tuotannosta on yksi ehdottomimmista progelevyistä kautta aikain, vaikka sitä Queenin Night At The Operan (1975) tavoin lajityypin listauksissa usein ylenkatsotaankin. Kate Bushin ainoan rundin (Tour Of Life, 1979) dokumentiksi ja testamentiksi tallennetun videokonsertin varassa piti pärjätä. Bushin seitsemännen studiokiekon kylkiäisenä ilmestyi pienoiselokuva The Line, The Cross And The Curve, joka nosti hattua levyä inspiroineelle musikaalille vuodelta 1948. Omaksumalla tuottajan roolin Kate otti nelosellaan täyden vastuun taiteellista toteutuksesta. Sitä odotettiin uudistumishalua uhkuvan pilottisinkkunsa Rubberband Girlin ansiosta kuin kuuta nousevaa, ja lopulta albumi soikin kuin taiderockin matriarkan muistutuksena siitä, kuka niin sanotusti oli täällä ekana: Tori Amosin soolodebyytti Little Earthquakes oli ilmestynyt tammikuussa 1992, Björkin Debut oli The Red Shoesin julkaisuhetkellä nelisen kuukauden ikäinen. Vielä vuonna 1978 ilmestynyt Lionheart ja kahta vuotta myöhempi Never For Ever ovat poikkeuksellisen rohkeita ja monisäikeisiä laulusarjoja. Kun ensin oli King Crimson, Genesis sekä Pink Floyd löydetty, nuuhkittu ja osaksi ruokavaliota hyväksytty, kääntyi korva alkuun hyvinkin läheltä löytyviin suuntiin. Tästä albumista alkoi hiljaisuus, jonka Aerial katkaisi vasta 2005 eli kahdentoista vuoden päästä. Kahta vuotta aiemman Never For Everin äänikuvaan tuomat syntikat ja rumpukoneet soivat osana kudosta, jota bändisoittimien ja jousien sekä puhaltimien ohella sävyttävät didgeridoon sekä buzukin kaltaiset etnisemmätkin soundilähteet. The Red Shoes oli eri maata. Kun aloin Hounds Of Loveen johtanutta lankakerää purkaa, ymmärsin pian tulleeni Katen taikomaksi jo aiemmin. Eikä näköaistin merkitystä sovi vähätellä: ajan musiikkia markkinoitiin paikoin suureellisilla ja kalliilla videoilla, ja Kate Bushin sekä Queenin kaltaiset englantilaisen taiderockin aateliset osasivat käyttää visuaalisiakin keinoja. Ketunhäntä vilkkui selkeimmin nimiraidalla: kirjailija, näyttelijä ja kulttuuripersoona Stephen Fry latelemassa osin keksittyjä lunta tarkoittavia sanoja on idea, jonka Kate olisi voinut saada uransa alkuhämärissä. Bassoa soittaa luottomiehen roolia jo edellislevyllä petaillut Del Palmer, mutta ääneen pääsevät myös Rainbow’sta ja sittemmin Diosta tuttu Jimmy Bain sekä kontrabassomestarit Eberhard Weber ja Danny Thompson. SOUNDI 81. Ilmeisesti tekijänkin mielestä, koska sittemmin basistia on kuultu ainakin parin raidan verran jokaisella hänen pitkäsoitoistaan. Sillä debyyttialbumi The Kick Insiden (1978) äärelle asettuminen palautti muistiin parikin alakouluiän musiikillista ilmestystä. Pohdiskelevalla, mutta raikkaalla levyllä pilkahteli taas se vallaton Kate, joka varhaisilla levyillä kurkki piilostaan kuin naispuolinen vastine Shakespearen kujeilevalle Puckille. Aivan samoin kuin radiosta lapsena kuullut ja salaperäisyydessään unohtumattoman vaikutuksen tehneet Kiutaköngäs (Anssi Tikanmäki) ja Konevitsan kirkonkellot (Piirpauke) asettuivat isoon kontekstiin vasta vuosien viiveellä, loksahtivat aavemaisella tavalla mieleen painuneet The Man With The Child In His Eyes ja Wuthering Heights paikoilleen henkilökohtaisessa historiallisessa musiikkipalapelissä 1980-luvun loppupuoliskolla. Kenties hetki pitää armollisesti tulkita siksi yhdeksi säröksi, jota ilman kokonaiskuva ei olisi täydellinen. BUSHIN TUOTANTO ja siis nimenomaan albumikokonaisuudet ovat onneksi olleet pääsääntöisesti ykkösluokkaa. Oma ”Deal with Kate” joutuu yhä koetukselle musiikillisesti tasokkaalla Hammersmith Odeon -tallenteella muun muassa siinä vaiheessa, kun artisti saapuu tanssijoiden lomasta stagelle heilumaan Winchesterin tai vastaavan torrakon kanssa. Kitaraa kiekolla tarjoilevat sekä Jeff Beck että Eric Clapton ja biisin Why Should I Love You. Sisätiloissa laukaistua ilotulitusrakettia muistuttava albumi luotiin erityisellä huolella, ja tekijän asema mahdollisti huimat kumppanit. Bushin kunnianhimoisimpien promopätkien parissa saattoi melkein antaa anteeksi vuoden 1981 Live At Hammersmith Odeon -konserttivideon, jota VHS:ltä toisinaan vähän vaivaantuneena Rushin Exit… Stage Leftin (1892) ja muiden täysipainoisesti vakuuttavampien keikkanauhojen ohella ystävien kesken katseltiin. Hounds Of Loven jälkeen tuli The Sensual World (1989), mutta se ei aikanaan niin innostanut, toisin kuin loppuvuodesta 1993 julkaistu The Red Shoes. Ensin mainitulla tekstin lähtökohdiksi kelpasi esimerkiksi Peter Pan, musiikillisesti tärkeä oli Del Palmerin panos. Ja The Kick Insidesta matka jatkui. Lauluntekijän yhdeksännen varsinaisen levyn tekee merkittäväksi myös muuan ulkomusiikillinen seikka: 50 Words For Snow oli ensimmäinen uutta materiaalia sisältänyt albumi, jonka oma yhtiö Fish People julkaisi. Hyvälle modernille tanssille on toki sijansa, mutta kyseisen tuokion muisteleminenkin saa kylmänväreet selkäpiihin. SH OW KATE BFU R SN DS O R O W ) 0 1 5 (201 Hurmaaminen osin ilkikurisuuden kautta on määrittänyt Bushia minulle aina, joten pysähtyneen ja sisään kääntyneen Aerialin jälkeen oli ilo kuulla innostunut, innostava ja jazzvaikutteinen 50 Words For Snow. Jo ennen kuin hänestä tiesin, oli Kate tehnyt itsestään saavuttamattoman. Teatterissahan katsojat tunnetusti tekevät esiintyjien kanssa kuin yhteisen sopimuksen siitä, että läsnäolijat uskovat yhdessä lavalle rakennettavaan illuusioon, paikoin hyvinkin vääristyneeseen kuvaan todellisuudesta. Mukana on päteviä vieraita kuten velipoika Paddy ja levysopimuksen saamiselle aikanaan tärkeä Pink Floyd -laulajakitaristi David Gilmour. SH KATEDBSUHOES THE R(E1993) Vaikka sisälsikin tutun tasoista materiaalia ja erinomaisiakin oivalluksia, tuli ja tavallaan myös meni turhan yksi-ilmeinen Sensual World vuonna 1989 jälkiä jättämättä. Never For Everillä äänikuvaan saapuivat niin rumpukoneet kuin syntikatkin, ja albumi onkin seuraajansa The Dreamingin ohella Bushin levyistä omapäisin ja aidosti progehenkisin. suoraviivaisesti brittiprogen kautta. The Red Shoesin ja Sensual Worldin materiaalin pariin palattiin 2011 Director’s Cutilla, joka ei kuitenkaan mullistavia ikkunoita biisiainekseen räjäytellyt. toisena arkkitehtina hääri Prince. Hyviä ja tärkeitä levyjä kumpikin, mutta yllättävän helposti Kate Bush silti kaapin paikan näytti. Katkeransuloiselta Live At Hammersmith Odeonin tapittaminen tuntui siksikin, että tekijän vastahakoisuus keikkailuun oli tiedossa
kuva: Paul Harries
Olin paljon itsekseni ja tein useamman vuoden vain biisejä siellä tornissani.” SOUNDI 83. ”LAULUNTEKIJÄN PITÄÄ LUKEA KIRJOJA, MAATA KYLVYSSÄ JA ELÄÄ ELÄMÄÄ” teksti: PETRI SILAS HIMin koneita lämmitellään ja asetuksia tarkistellaan taas hyvää tahtia, sillä odotettu kahdeksas studiolevy ilmestyy pian. Tässä vaiheessa pakkaa olivat päässeet sekoittamaan myös hankaloituneet Yhdysvaltain levy-yhtiökuviot ja Valon yksityiselämän kiemurat. Ja temppuhan tehtiin kokonaan tuotteen laadun varassa ja markkinatalouden sääntöjen kautta, eli ilman julkisen vallan tukea – vaikka tietyt hahmot muistivatkin muutaman vuoden viiveellä pudottaa myös HIMin nimen aina itseään mediassa mainostaessaan. Albumia ei pidetty monellakaan taholla yhtä vahvana kuin lähimpiä edeltäjiään, bändin varsinaisista täysosumista puhumattakaan. Uuttera työ sekä studioissa että lavoilla nosti vuonna 1991 perustetun bändin ensin maamme musaviennin pioneeriksi ja tasan kymmenen vuotta sitten ilmestyneen Love Metalin myötä koko bisnesalan hohtavaksi kruununjalokiveksi. Tässä haastattelussa Ville Valo kertaa, mistä Tears On Tapen tekoon tuli virtaa ja mistä se oikeastaan kertoo. H elsinkiläinen HIM on kulkenut historiallisella tavalla pääosin voitosta voittoon. Myös luotetuiksi ja lojaaleiksi luetut tahot alkoivat päästellä soraääniä. Artikkeli tosin kääntyi railakkaasti itseään vastaan, kun lauluntekijän käytännöllinen ja paljon matkaaville tuttu tapa pestä sukat hotellihuoneen lavuaarissa yritettiin esittää jotenkin järjenvastaisena ja ennen kaikkea rocktähden arvolle sopimattomana toimintana. ”Screamworksin ympärillä sitä meininkiä oli enemmän ilmassa. Aurinko paistoi bändiliideri Ville Valolle, hänen iloisille muusikkoveikoilleen ja manageri Seppo Vesteriselle. Ja niin erinäisiä detaljeja alettiin ihmetellä fanien keskuudessa ja repostella mediassa, paikoin kovaankin ääneen. Kansainvälinen läpimurto alkoi ennen vuosituhannen vaihdetta Saksasta ja toi syksyllä 2006 julkaistun Dark Lightin myötä tullessaan ensimmäisen meikäläiselle yhtyeelle USA:ssa myönnetyn kultalevyn. Brittilehti Kerrang! julkaisi maaliskuussa 2010 yhtyeestä kansijutun, jossa äimisteltiin Villen askeettista mallia kulkea maailmalla mukanaan vain tietokone ja repunpohjallinen tavaraa. Itse asiassa kaikki ulkopuoliset alan tahot olivat menestystarinan luomisesta jopa etäämpänä kuin HIMin levyjä sekä konserttilippuja ostaneet musafanit. Seuraavan vuoden Venus Doom ja sen myötä tehdyt rundit vahvistelivat asemia eri puolilla palloa povaten uralle pitkää jatkoa ja menestystä. Kunnes helmikuussa 2010 julkaistu seitsemäs täyspitkä Screamworks: Love in Theory and Practice (Chapters 1 to 13) tuntui soittavan hälytyskelloja
”Musiikki on helvetin läsnä monen rakkaan ihmisen elämässä, ja siksi tuntui tärkeältä kirjoittaa tämä kappale.” Miksi Screamworksin kannesta ei löytynyt kitaristi Mikko ”Linde” Lindströmin, basisti Mikko ”Migé” Paanasen, kosketinsoittaja Janne ”Burton” Puurtisen eikä rumpali Mika ”Kaasu” Karppisen nimiä. – Screamworks ei todellakaan ollut soololevy. Sitä paitsi, näinä päivinä 90 pinnaa johonkin levyyn liittyvästä infosta 84 SOUNDI löytyy Wikipediasta, ja sieltä ihmiset sen myös katsovat. Tuli aika, kuten meikäläisillä poliitikoilla on nykyään tapana sanoa, vetää omat johtopäätökset. Oliko levy itse asiassa Villen soolo. Samaan aikaan bisnespuolella kuohui, ja pian oli käynyt selväksi, etteivät HIMin olot Sire/Warnerilla isojen yritysjärjestelyjen jälkeen ainakaan parane. Päinvastoin! Emme ole treenanneet mitään studiosessiota varten vielä yhtä paljon. – Kappaleet ovat suht simppeleitä, mutta niissä tapahtuu ihan älyttömästi, koska niitä sovitettiin ehkä eniten ikinä. Siren dirika Tom Whalley, yksi meidänkin levybosseistamme, lähti Screamworksin jälkeen. – Teimme levyn kansineen päivineen omilla hilloilla valmiiksi, ja sitten paketti lisensoitiin eri yhteistyökumppaneille. Kuin lisäselitykseksi Ville mainitsee pitäneensä aina sekä minimalismista että tietystä ”mitä vittua?” -efektistä, ja ainakin jälkikäteen katsoen krediittien karsiminen näyttää toteuttaneen molempia mielihaluja. Nyt eletään kuitenkin kevättä 2013, ja Tears On Tapen myötä HIM lataa taustajoukkoineen julkaisutykkeihin uudenlaiset ammukset. – Ja oli minun sekä Migen yhteinen päätös pudottaa jätkien nimet pois. Tämä johtuu siitä, ettei kohdalle ole vielä osunut yhtä. Klassinen tarina. Vai jotain vielä pahempaa: albumi, jonka sisäpiiri tiesi jo ennalta jäävän HIMin viimeiseksi. Sillä faneilla riitti kysymyksiä. Kiitoslistojahan esimerkiksi emme harrasta. Kun kaikki meni meidänkin osaltamme jäihin, oli parempi lähteä veks. Ne ovat tyhmän näköisiä ja aina joku unohtuu. Oliko hänestä tullut Suomen rockin Roope Ankka – ihmisiä kaihtava erakko, joka ottaa kontaktia enää noin neljään kanssatallaajaan ja viihtyy lähinnä oman holvinsa oven takana. Cradle Of Filthillehän kävi sama juttu muistaakseni Sonyn kanssa: ensin löytyy se hullu a&r, joka haluaa tehdä mainstream-blackmetallia, ja kun hän häipyy, bändi jää pop-ihmisten käsiin. Vaiko välityö, jolla pelataan aikaa. Olimme löytäneet kiinnostavan tuottajan (Matt Squire), ja se oli riski. Näin ei tietenkään ollut, samoin kuin ei ollut totta yksikään edellä kerratuista kauhukuvista. Saman tien häipyi tai potkittiin ulos koko se jengi, jonka kanssa olimme tehneet viisi vuotta duunia. Iso tekstin määrä kansissa on aina ärsyttänyt meitä. Ihan samalla tavalla kuin John Fryer oli aikanaan riski Razorblade Romancen (1999) kohdalla ja Tim Palmer myöhemmin. – Biisintekijän nimi on lakiteknisesti pakko painaa levyn kanteen, tai siitä ei tipu Teostoja, aloittaa Ville Valo ratkaisun perustelut HIMin uuden albumin syntysijoilla Helsingin Finnvox-studiolla nyt. – Diilimme oli katkolla ja firmalla kyllä vielä optio jatkaa, mutta lähdimme itse lätkimään. Miksi päihteet ilmeisen menestyksellä selättänyt Ville näytti kadonneen Helsingin rockpiireistä ja yöelämästä kuin maan nielemänä. Sieltä nimittäin kaikkosivat fuusion myötä kaikki tutut työntekijät. Ja osin siksi lätty onkin luonteeltaan niin adhd, Ville kertoo. Miksi niitä juttuja pitäisi enää levyn kansiin painaa
Bändiliideri närkästyykin vähän viittauksesta pitkään taukoon. Tuntui kivalta lähteä liikkeelle niin, että voi aluksi halata ennemmin kuin kätellä, perustelee Ville ennen kuin antaa parikin syytä miksausten vientiin muualle. Meillä ehkä, kun yleensä breikkiä on maksimissaan kaksi ja puoli vuotta, mutta kaukana tässä vielä Chili Peppersin tai Metallican tai edes Type O Negativen lukemista ollaan! Linde teki vähän Daniel Lioneye -hommia, minä uusia biisejä. Netin tähden myös markkina-alueiden rajat häilyvät. – Kolme vuotta ja kaksi kuukautta tulee minun laskujeni mukaan eroa levyille. Kukin on oma itsensä, eikä olla esimerkiksi herätty aamulla ja haluttu olla naisia! Uudella levyllä demoihin liittyvän pinttyneen säännön vahvistaa Drawn & Quartered. Oli nastaa ehtiä pohtia esimerkiksi etuaste- ja mikkiasioita. Tässä ei olla enää 1980-luvulla. Lopuksi katsotaan, kaipaako biisi jotain. Parhain paikoin erinomaisia kertosäkeitä, väkevästi Black Sabbath -henkisiä murskariffejä, Villen tuttuja laulumaneereja, Jannelta rohkeampia tai psykedeelisempiä kosketinsoundeja ja juurevana svengaavaa komppityötä. Julkaisijoita on maailmassa paljon, mutta varteenotettavia aika vähän. Joten tuntui hyvältä laittaa kunnolla lihaa luiden ympärille. Itse me halusimme tämän haasteen. SOUNDI 85. Luvassa on Tears On Tapen ensimmäinen julkinen esitys. Jokaisella on identiteettinsä, eikä minua edes kiinnosta tehdä demoja. Hyväntuulinen studiopäällikkö Risto Hemmi hakee vielä pari tuolia, HIMin pitkäaikainen tiedottaja Tara Kojonen ohjaa maijamyöhäiset aloilleen, kuohuvii- nilaseja jaetaan. Hetkeksi työt keskeytti Kaasun sairastuminen, mutta pian aherrus jatkui. Äänitykset starttasivat syyskuun alussa Hiili Hiilesmaan tuotannossa juurikin tässä kookkaassa soittohuoneessa, ja työrauha varmistettiin varaamalla tila lähes kolmeksi kuukaudeksi. – Tätä lättyä on tullut kuultua viime aikoina riittävästi, letkauttaa Ville Valo vielä olkansa yli. Mutta jo paljon tätä ennen, loppukeväästä 2011, oli Nosturin treenikämpällä käyty miehissä lauluntekijän biisiraakileiden kimppuun. Siellä määränpää oli Mark ”Flood” Ellisin ja Alan Moulderin Assault & Battery -studio, missä miksaajan mantteliin pukeutui HIMin ruoriin ensi kerran Love Metalin myötä tarrannut viime aikojen luottomies Tim Palmer. Lisenssisopimus viehättää Valoa toisestakin syystä. Ehkä levy siksi soikin noin raskaan oloisena. – Emme halunneet joutua esittelemään itseämme uudelle tyypille. Teimme hommia omaan tahtiin ja lähettelimme raitoja Hiilelle, Migelle ja kundeille kommentoitavaksi. Hyräilyn ja akustisen kitaran kautta se lähtee. Bändi istahtaa eturiviin, kunnes poistuu levyn Suomessa julkaisevan tahon tervetulosanojen jälkeen paria tyyppiä lukuun ottamatta hanhenmarssia keskuudestamme. Palataan Villen ja Tears On Tapen teon seuraan. Kaasu hiippailee viereen, kuuntelee levyn läpi ja kysyy jylyn hiljettyä ensireaktioita. Kokeillaan nyt, miten tällainen malli pelaa. – Sepolla on tainnut kasvaa luuri pysyvästi korvaan kiinni, nauraa Ville myötätuntoisesti. Tuttuun tapaan Ville toi riffejä ja ideoita muiden eteen raa’assa aihiovaiheessa. Seuraavaksi aletaan jammailla, miettiä sävellajeja ja leipoa tempoja. Penikkatauti laantui ilman leikkausta, ja kiitos levon, lymfahieronnan sekä rauhallisen, lääkärin ohjaaman soittimen ääreen paluun on mieli esiintymistenkin suhteen luottavainen. F innvoxin B-studio alkaa täyttyä levy-yhtiöväestä, musiikkikauppiaista, muusta sidosryhmäporukasta ja meistä mediauunoista. – Sillä, että Kaasu oli välillä rikki, oli hyvätkin vaikutuksensa. Etenkin näinä aikoina, kun internetissä rakentuu musan piiriin 15 subgenreä päivässä, on entistä tärkeämpää luottaa itseensä ja olla miettimättä ulkopuolisten mielipiteitä. – Tiedämme toistemme oppimisnopeuden ja vahvuudet sekä heikkoudet soittajina. Monta kuukautta ne neuvottelut ottivat. Koska levy tulee yhtyeelle tärkeään saumaan, työhön käytiin tuttujen miesten kanssa. Eikö se olisi vähän huttumuusikko-meininkiä. Minäkin olen vetänyt äks määrän levyjä peruskaavalla Neumannin 67:n ja Neven 1073:n yhdistelmään, mutta nyt kun olen vähän keräillyt kotiin vintage-tavaraa, otin aikaa hakea omalle äänelle sopivinta mikrofonia. kuva: Paul Harries ”Emme halunneet joutua esittelemään itseämme uudelle tyypille. Sen Valo veisti kotonaan rumpuja myöten valmiiksi, koska ei halunnut Karppisen sairasloman hidastavan levyntekoa. Tuli pakkobreikki, jonka aikana ehdimme spekuloida studiovalintoja ja kelata tuotantokuvioita sekä jopa jotain kalustojuttuja. Mutta niin maataan kuin on pedattu. Ainakaan itselläni ei olekaan mitään ”olimme lomalla” -fiilistä. Laulujen luurangot olivat aika melodisia, sentimentaalisia ja … en nyt ehkä sanoisi kevyitä, mutta sinne päin… vähän pusukikkeli-osastoa. Tallennusvaihe päättyi marraskuun puolivälissä, jonka jälkeen keulahahmo piti vajaan viikon tauon ennen lentoa Lontooseen. – Duuniahan on jo kansien kanssa kolminkertainen määrä tavalliseen verrattuna. Koska soittokamat olivat pystyssä näin poikkeuksellisen pitkään, tuli tekemisestä aikataulultaan vapaampaa ja luonteeltaan tuoreisiin ratkaisuihin lietsovaa. Mikä aika se näinä päivinä on. – Sehän tarkoittaa, että oikeudet palautuvat jossain vaiheessa meille. – Siinä missä aiemmilla kerroilla on usein ollut vuoronperään raskaita ja kevyitä viisuja, nyt pyrittiin saamaan kaikkia aspekteja koko matkalle. Kuten yhtyeen historian alusta lukien, on managerin rooli yhä elintärkeä, ja työn määrä kasvussa. – Oli hyvä vaihtaa maisemaa ja Lontoo on kiva stadi, jossa kykenin keskittymään työhön. Tuntui kivalta lähteä liikkeelle niin, että voi aluksi halata ennemmin kuin kätellä.” lafkaa, joka hoitaisi koko maailman tasapuolisesti. Oman työnsä uuden ma- teriaalin parissa hän oli aloittanut koko lailla heti Screamworks-kiertueen viimeisen keikan soitua Porin Sonispheressä elokuussa 2010. Identiteettikriiseiltäkin on onneksi vältytty. Valtakunnassa kaikki hyvin, toisin sanoen. Haluttomuudelle hioa demoja löytyy pätevä syy. Kyllä niitä kustannusoikeuksien kalastajiakin taas tuli vastaan, mutta ei menty siihen halpaan. Amerikka, Eurooppa, Englanti ja Japani ja ehkä vielä EteläAmerikkakin ovat ihan erilaisia markkinoita. Kaasu kertoo käsivarsiensa olevan jo kutakuinkin ennallaan. Ensin katsotaan struktuurit, missä vaiheessa Burton myös kirjoittaa nuotit. Yksi kantavista ideoista oli laittaa ääripäät kohtaamaan sulavammin. Oma henkinen rauta täytyy pitää kuumana. Sisällön kohdalla Valo luotti tuttuihin, hyväksi todettuihin aineksiin. Eli kama on jakelufirmoilla tavallaan lainassa
Mutta voisiko ideoita soveltaa ihan toiseen raitaan. Jos musa ei siinä kohtaa futaa, se ainakin johtuu muista asioita kuin lepsuilusta. Eikä se niin tietoista ollut… Albumin ekaksi varsinaiseksi stygeksi päätynyt All Lips Go Blue oli aihio, jota käytiin aluksi kämpillä pyörittelemään ja joka myös tuli muita ennen valmiiksi. 666) oli tosi raskas, Razorblade Romance siihen verrattuna aika iisi ja Deep Shadows (And Brilliant High- Stefan Lindfors, Helsinki, Rooma, Lontoo ja kaksi videota yhden hinnalla ”K yseessä oli hanke, jossa kaikki meni nappiin, mikä on paitsi ihanaa, tietysti myös hyvin harvinaista. Puheet raskaiden ja kevyiden kappaleiden vuorottelusta, tuosta aikanaan jo Led Zeppelinille ja nyttemmin HIMille korostuneesti elintärkeästä valon ja varjon leikistä, voi laajentaa koskemaan yhtyeen tuotantoa. Pari lempparia oli jo erottunut, kun joltain näistä levy-yhtiöistä tuli tieto, että filmi pitäisikin tehdä ihan eri kappaleeseen. – Eka levymme (Hiilesmaan 1997 tuottama Greatest Love Songs Vol. Seppo (Vesterinen, HIMin manageri) evästi, että jos yhteistyöhön ruvetaan, valmista pitää tulla maalis–huhtikuun taitteessa. Ville myöntää, että jin ja jang ovat tavallaan käyneet dialogia myös albumidiskografian puolella. kuva: Paul Harries ”Minähän olen uusien juttujen kanssa kuin huono ravihevone n Vermossa, eli painan helvetinmoista vauhtia eteenpäin laput silmillä.” Ääripäiden saumattomalle naittamiselle on tarjolla järkeenkäypä selitys. Onneksi kyseessä on niin kova sarja biisejä, mielestäni HIMin paras levy, ettei tämä ollut katastrofi. Minulla oli jo nippu synopsiksia, joiden äärellä. Kiittää saa jälleen kerran onnistunutta pohjatyötä. 86 SOUNDI Tämän vuoden puolella vietin Villen kanssa muutaman illan levyn parissa brainstormaten. Villen mukaan All Lips Go Bluen viittoma tekemisen malli määritti lopulta melkein koko albumiprosessia, joka tuli miksausten osalta valmiiksi Lontoon joulukuussa. Jo sen kohdalla katsoimme, miten härskeiksi kitarat voi vetää ilman että homma menee vituralleen. Mutta oli maitohappomäärä kuinka korkea tahansa, detaljeihin pitää syventyä. Kenties aiempien kokemusten koulimana bändiliideri tahtoi nyt noudattaa erityistä tarkkuutta loppumetreillä. Kaikki alkoi ennen joulua, kun kuulin potentiaalisimman videobiisin ja sille pari vaihtaria. Ja toisaalta, miksei. – Aika moni päästää lopussa sormien läpi kaikenlaista. – Ihmisten keskittymiskyky on nykyään niin helvetin huono, että täytyy koittaa paneutua asian sydämeen tehokkaammin. Jos kalkkiviivoilla jaksaa skarpata, voi taputella valmiin lätyn äärellä itseään olkapäälle. Uusien biisien tekoon lähteminen on aika ohuella jäällä tanssimista – oikeastaan aina
Ou jeah. maaliskuuta! Apua. Avaan valaisinnäyttelyni 14. Kerran viidessä vuodessa levykauppaan… Mutta eihän asiaa noin ajattele. Lomaksi suunnittelemani kymmenen päivää meni pre-productioniin. Myös albumin viimeinen varsinainen raita W.L.S.T.D. ”When love starts to die so syntynyt hyvä suhde service production -kaveriin nimeltä Maurizio Santarelli. Ajatus meni Villelle läpi, samoin Seppo hyväksyi sen. Lauluntekijän pitää lukea kirjoja, maata kylvyssä ja elää elämää. Mikäs sieltä oikeastaan oli rannalta ja terassilta soitellessa, mutta vähän alkoi olla pelko perseessä. Great Gunsin tuotantotalossa tapaan leikkaaja War- ren Meneelyn, jota on suositellut lontoolainen luottoleikkaajani Rick Waller ja joka osoittautuu niin ikään huippuosaajaksi. Mies tutkii ydintyönsä ohella HIMin toiminnan osa-alueita kestävyysurheilijan tarmolla ja mainosmiehen silmällä. Hyvä tarina ja hienoja tyylikeinoja, kuten varjoina esitetty taistelukohtaus. Puhelinlasku olikin jotain kolme tonnia. Hänen itsensä mielestä etenkin nimibiisin teksti onnistui, ja siinä kulkeekin parikin tarinaa päällekkäin. Jyrkät vuodenaikojen vaihtelut tuntuvat ajavan suomalaisia itsetutkiskelun pariin. Kertosäkeen lause ”Tears on tape she surrenders needle in arm” nosti ensin Timin karvat pystyyn kunnes selitin, että kyseessä on vinyylisoittimen ”tone arm” ja levarin neula. Niin syntyy assosiaatioita ja joku sana päätyy avaimeksi johonkin oveen. Ei suuren suuri, mutta käyttökelpoinen. Omalla suosikillani Love Metalilla mentiin huomattavasti raskaampaan suuntaan, johon verraten Dark Light oli kevyempi. Mutta on siinä tärkeä henkilökohtainenkin taso. Seppo sanoi, että voimme tehdä kaksikin, mutta toisesta kanava tarvitsee vain 30 sekunnin pätkän. Viime videosta oli niin pitkä aika. Siinä aikaraamit. Jos popimmasta, joka toinen. Tarinaosioiden kuvauspaikaksi oli valikoitunut Rooma, koska sinne minulla on lähinnä Nokian mainosfilmien myötä ping tom” -fiilis, kaikkialla ympärillä leiskui verenpunaista tai magentaa… Katselin tähtiä, polttelin röökiä ja koin pientä erakoitumisen fiilistä, mikä taas johti herkistymään ja huomaamaan asioita, jotka eivät tavallisten aktiviteettien keskellä erotu. Se kuulosti pelottavalta, koska halusin myös jätkät kuviin. Ja ettei liian helpoksi mene, sinne piti lentää vielä bändikuvausten iltana filmit kainalossa! Onneksi kaikki sujui kuin rasvattu, ja taitava nuori kuvaaja nimeltä Anssi Leino lähti mukaani. Okei. Aika pingispalloina se tosiaan näyttäisi kulkeneen. Kelasin, että tehdään nyt valmiiksi ja kysytään tarvetta sitten. Maaliskuun ekana päivänä kuvasimme siellä kahden biisin soitto-osuudet. Sillä saa, jos ohjaaja ja tuottaja taitavat hommansa ja osaavat leipoa tyhjästä. Screamworksin lyriikoissa oli paljon infoa ja sanaleikkejä, nyt yritin vain observoida ja kuvailla arkijuttuja simppelisti. – Biisissä on idea, jota olen yrittänyt toitottaa eri tavoin kohta 15 vuotta. Tässä vaiheessa Seppo kertoi budjetin: 40 000 euroa. Ja kun he lopulta olivat nähneet videot valmiina, mitään lyhyitä pätkiä ei edes kyselty. Ja jos biisin teksti alkaa maininnalla siitä, miten ukkonen jylisee ja kirkonkellot soivat, taidat tietää mihin viitataan. lights, 2001) jo helvetisti popimpi. Läheisimmät tekstit Ville nimeää kevyen kiemurtelun jälkeen. Venus Doom oli raskaampi ja sitten mentiin taas iisimmäksi. – Kirjoitin paljon lyriikoita siinä vaiheessa, kun lehdet alkavat kääntyä punaisiksi, joten viittauksia syksyyn löytyy aika tavalla. Musiikki on helvetin läsnä monen rakkaan ihmisen elämässä, ja siksi tuntui tärkeältä kirjoittaa tämä kappale. Asiasta valittaville kommentoinkin aina, että ostakaa vain joka toinen levy! Jos tykkää raskaasta, joka toinen. helmikuuta ja lähden kahden nuorimmaisen kanssa Teneriffalle sukuloimaan. Tavallaan onneksi olin pois Suomesta, koska pystyin keskittymään järjestelyihin. Mutta yhtä tärkeitä lähteitä olivat hyvät tanskalaiset dekkarisarjat ja ihmisten tarinat pubeissa. Kaikki sujuu, aikataulu pitää, Ville ja jätkät ovat tyytyväisiä, minun ehdottamani korjaukset tehdään, värimäärittelyyn päästään ajoissa ja filmit valmistuvat aikataulussa. Levyn otsikossahan on kyse siitä, että olemme tässä, koska kaikki meitä innoittaneet artistit ovat itkeneet verta nauhalle. Kun soitan Sepolle, kuulen lopullisen aikataulun. Toinen video lähtisi toisen tarinaidean pohjalta ja siihenkin tulisi bändiä. – Oli nastaa katsoa, onko pokkaa kirjoittaa audiollinen kuvaus lempilevyistä. Tulee sellaisia sattumia, että ukkonen iskee päälle samaan aikaan kun kuuntelee Black Sabbathia. Tietenkään. Tiedän palaavani Suomeen 27. – Nimenomaan. Loppukaneetiksi voisin vielä todeta, että edellinen yhteistyöfilmimme Funeral Of Hearts valmistui lähes viikolleen kymmenen vuotta sitten. on lähellä tekijänsä sydäntä. Filmien pitää olla rooppalaista tyyliä. Näin tapahtuu, aika moni kohtaus menee ekalla otolla, ja maanantaiaamuna puoli kymmeneltä seison Camdenissa kahden filmin kaikki matskut sisältävä kovalevy kädessä. Seuraavaksi tuli visio, että teenkin kaksi videota! Pääfilmi lähtisi Villen ideasta, jossa ihmiset piirtelevät tiettyä symbolia eri paikkoihin ja kuin vievät jotain sanomaa eteenpäin. Riittäisikö kaikelle tilaa. Bändin sessiot järjestin Angel Filmsille Helsinkiin. Screamworks piti tehdä, jotta voimme tehdä Tears On Tapen. Eli tämä ”she” on muusa, joka armostaan antaa meille musiikin, jotta jaksaisimme eteenpäin. Orkesterinsa kahdeksannen studiolevyn yhdeksi merkittäväksi erilliseksi inspiraatioksi Ville nimeää vuodenajat. Huh huh. 28 vuoden kokemus eri duuneista on antanut tietyn tajun omista kyvyistä. päivä. Mutta pakitetaan vähän, eli nyt meillä on ideat ja budjetti tiedossa. Ohjelmassa on 26 kohtauksen kuvaaminen ja minun ehdittävä Lontoonkoneeseen sunnuntai-iltana kello 20:00. Oli vähän ”pee- valmiina Saksassa 11. Eri setupeissa, totta kai. Suhteellisen helppoa elämää, vai mitä. M arraskuussa 1976 syntyneen Ville Hermanni Valon poikkeukselliset kyvyt eivät rajoitu musiikin tekemiseen ja esittämiseen. Aika erikoinen juttu.” SOUNDI 87. Tiedämme, että off-linet pitää saada Villelle hyväksyntään keskiviikkoiltana. Muistaa syntyhetket ja muut vaiheet päiväkirjan omaisesti. Oodi musiikille. Kirjoista inspiraatiota hakiessa minulla on usein 15 opusta kesken tai ainakin… auki, sillä en siinä moodissa varsinaisesti lue niitä vaan selailen, kahlailen ja maiskuttelen sanoja. Ville heitti rajuna ajatuksena, että tehdään niistä kollaasi. Viime levy oli teksteiltään aika… ei monimutkainen, mutta… wordy, ja halusin nyt mennä suoraviivaisemmin. – Prosessi kiinnostaa sekä omissa että muiden töissä usein enemmän kuin itse taide, jos hiffaat mitä tarkoitan. Eli työ jatkuu Roomassa maaliskuun toisena päivänä, kello 8:00. Leffapuolella viimeksi kolahti (Nicolas Winding Refnin vuonna 2011 ohjaama) Drive, nasta sekoitus amerikkalaista ja eu- koska projektin rahoittanut saksalainen tv-kanava halusi tasan yhden filmin. Esimerkistä käy nerokas heartagrammi-logo, jonka keksimisestä monikin yritys olisi maksanut markkinointiosastolleen railakkaat bonukset. Jos yksikin pikkuasia olisi mennyt pieleen, koko homma olisi kaatunut, enkä istuisi nyt tässä Into The Nightin ja Tears On Tapen videoiden kanssa. kyseessä on rakkauslaulu kaikille idoleille. Omista jutuista tulee mieleen asioita, treenikämpän hajuja ja vastaavaa. Tosin vähän pitkin hampain, Lovemetallin itseoikeutetun ylipapin ratkaisu poimia heti alkuun tekstien teemaksi rakkaus ja kuolema on tuottanut paitsi tasokasta ja ajatonta rockia, myös Join Men, Funeral Of Heartsin sekä When Love And Death Embracen kaltaisia kansainvälisiä hittejä. Ja eka demo piti tehdä, että ollaan nyt tässä
Ja minähän olen uusien juttujen kanssa kuin huono ravihevonen Vermossa, eli painan helvetinmoista vauhtia kuva: Paul Harries ”Katselin tähtiä, polttelin röökiä ja koin pientä erakoitumisen fiilistä, mikä taas johti herkistymään.” eteenpäin laput silmillä. Pasilan kyttiksellä käydään uusimassa passeja ja lähetystöistä haetaan viisumeja. Mutta botne oli siis se, ettei rundilta kotiin tultua halua ekana lähteä Linnanmäelle juhlimaan! Seuraavalle rundille Ville ei ihan vielä lähde, mutta lauteille HIM kyllä nousee Tears On Tapen kynnyksellä: Berliini, Köln, Lontoo, San Francisco, Los Angeles, Chicago, Toronto, New York ja Philadelphia pääsevät todistamaan huhtikuun lopussa, mikä on kvintetin livekuosi. 020 765 9230, www.keo.fi Oman elämäsi käsikirjoitus syntyy RokkiBreikki-linjalla! Hakuaika parhaillaan menossa, lisätietoja osoitteesta www.ksopisto.fi Sirkanpolku 1, 44200 Suolahti | 010 8415500 | www.ksopisto.fi 88 SOUNDI. Tutkinnot suoritetaan musiikkiteoriassa, säveltapailussa, laulussa ja pääsoittimissa. 30 Jo yli vuotta musiikin ammattilaisia Suomen tähtitaivaalle! TULE POP-JAZZ -LINJALLE! Eturivin pop-, rock- ja hevimuusikot ovat hakeneet meiltä oppinsa. do I” on minusta universaali ajatus. Noin raskaan kappaleen parina lause on vähän synkeä, mutta se on silti niin helvetin totta. Tai ainakaan minä en tiedä, että sitä ennen olisi jotain vetoja. Kesällä soitamme festareita Euroopassa, ja varsinainen rundi sekä se bussielo alkaa syksyllä. Kesän toinen Suomen-keikka on sitten Qstockissa. Miksi ne pyörittävät persettään kahdeksikon muodossa. Masentuneilta ihmisiltä puuttuu usein intohimo elämää kohtaan, ja niin heistä tulee tavallaan varjoja. Juuri nyt vekslataan kauheasti; sähköposti tulvii lentoaikatauluja ja vastaavaa. – Ei suinkaan, minulla oli vain syksyllä hiljainen rauhoittumisperiodi, kun tyttöystävä oli reissussa. Siinä ollaan koko ajan vähintään kuuden tyypin kanssa yhdessä. Tylsää touhua, mutta tulee meille onneksi eteen niin harvoin, että se tavallaan menettää neitsyytensä aina uudestaan. Sen vastapainoksi on tervettä ja oikeastaan pakkokin olla välillä yksin. Omaan rauhaan pääsee vain bussin punkkaan, jota nimitämme sammioksi. Minulla on ilo ja kunnia styylata sellaisen daamin kanssa, että kotona puhutaan englantia, mikä vaikuttaa varmasti myös tekstittämiseen. Harrastaa vaikka puutarhanhoitoa tai ottaa selvää mehiläisten jutuista. Tule ja ole yksi heistä. Jos ihmisillä ei ole intohimoa tai rakkautta, he ovat pelkkiä aaveita. Sillä pitää muistaa, että rokettirollin soittaminen on helvetin sosiaalista toimintaa. Lisäksi keikkojen yhteydessä on meet&greetejä, joissa yhtäkkiä pelmahtaa ympärille 40 tyyppiä. – Ruisrockissa. Perehdytään myös musiikkivideon kuvaamiseen ja editointiin. Olin paljon itsekseni ja tein useamman vuoden vain biisejä siellä tornissani. Scream worksin ympärillä sitä meininkiä oli enemmän ilmassa. Jos ei sitä ennen sattumalta käy niin, että joku kappale yllättäen nousee maailman ykköseksi! Aika monet pumput soittavat vain yhdessä paikassa uuden levyn kunniaksi, mutta siinä voi vähän momentum kärsiä. (Naurua.) Ei taitaisi edes aikataulu antaa myöten. Koska HIM esiintyy Suomessa seuraavan kerran. O KAUHAJOEN O OPISTO Puh. – Joo, meillä on levynjulkkareiden merkeissä tällainen minirundi. Ja siellä aletaan punnita uusien kappaleiden todellista arvoa. Ei kai mies itse ollut muuttumassa Screamworks: Love in Theory and Practice (Chap ters 1 to 13):n ja Tears On Tapen välissä varjoksi. Äsken Ville puhui erakoitumisesta, nyt masennuksesta. Epämusikaalista, mutta välttämätöntä touhua. Mutta se oli tarpeen. Meistä tuntui hyvältä idealta ottaa saman tien pikku spurtti
Vuoden Radioohjelma 2012
Sieltä ylhäältäkin näkee muuten hämmentävän hyvin. Siinä saan saman kokemuksen kuin pienenä koottavia lennokkeja tekemällä. Jälleen kerran Kepler tarjosi arvaamattomia juonenkäänteitä ja kutkuttavaa jännitystä. On mahtavaa, kun pystyy koko ajan seuraamaan, mitä leikki oikeasti tarkoittaa. Vanha koira ei opi uusia temppuja -sanonta ei selvästi pidä tässä tapauksessa paikkaansa. Siitä olen tosi fiiliksissä. Vasta 59-vuotias Iain Banks on parantumattomasti sairas, mikä tuntuu niin kosmisen epäreilulta, että sanalla sanoen vituttaa. Muistan, miten Lasse kysyi joskus joltain vieraalta, että voisiko hän kirjoittaa kokonaisen levyn puutarhanhoidosta. Piippuhyllypaikoilta seurattu FC Barcelona vastaan RCD Mallorca ei suuria yllätyksiä tarjonnut, kotijoukkue vei voiton suvereenisti 5–0. Olen viettänyt suurimman osan elämästäni todella urbaanisti, mutta nyt asun vähän kuin landella eli pyöräilymatkan päässä kaupungista. Kurjen Lassella on Radio Helsingissä ohjelma, jossa hän haastattelee ihmisiä biisinteosta. Tulevaisuuden historiaa me kaikki muovaamme teoillamme. Tampereen Taidehalli TR1 tarttuu teemaan MARKO NYBERG tuon valtavan, hurraavan yleisömeren eteen. VIIMEINEN SANA TÄLLÄ PALSTALLA KAKSI SOUNDIN TOIMITTAJAA JA YKSI VIERAILIJA KIRJOITTAVAT SIITÄ, MISTÄ JUURI NYT PITÄVÄT. Ja siis nimenomaan muovaamme. Jos pelejä voisi aina seurata vastaavissa tilanteissa, saattaisin hyvinkin intoutua jalkapallofaniksi. Myös järjestelyt sujuivat erinomaisesti. Jopa ihan konkreettisella tasolla eli niin, että kun puhutaan nuppuun puhkeamisesta, niin siinä ei ole mitään kaksoismerkityksiä, vaan tarkoitetaan sitä, kuinka hienoa omenapuun puhkeaminen kukkaan on. Vaikka olen ollut musiikin ja äänen kanssa koko ajan tekemisissä viisitoista vuotta ja rahoitan sillä elämääni, niin oman musiikin tekemisellä on erikoisrooli. Kotikontujen varhaisen paikallisteollisuuden myönteiset jäljet, Sahanterä Oy:n pomon rakennuttaman ”Sikstuksen kylpylän” rauniot, vievät ajatukset pienenkin ihmisen asialle joskus ehtineiden patruunoiden ja muiden rahamiesten aikaan. Samalla lomalla kävin elämäni ensimmäisessä jalkapallo-ottelussa. Olen toukokuun lopun lapsi, ja satavuotisiaan kohta viettävän Kevätuhrin luukuttaminen syntymäpäivän paikkeilla on ollut puolen elämää yksi omista rituaaleista. Sillä on vielä kesäretket tekemättä, mutta ensi kesäksi on tietysti suunniteltu jotain. Matalaksi mielen löi myös uutinen ehkä suurimmasta kirjailijasuosikistani. Sen kaveriksi ostin hetki sitten Mersu 190 C:n vuodelta 1963. Lisäksi edellisiin levyihin verrattuna raskaat sovitukset olivat ainakin minun mieleeni. Tällä kertaa ei tarvinnut täristä Olympiastadionilla räntäsateessa, vaan puitteet Barcelonan Camp Noulla olivat kohdillaan. Kevät saa historian tuntumaan erityisen kiehtovalta. Tee itsellesi palvelus ja hae vaikka kirjastosta kuunteluun Esa-Pekka Salosen ja Los Angelesin filharmonikkojen levytys vuodelta 2006. Niin kävi tälläkin kertaa. Jos edellinen levy The Beginning Of Times tuntui hieman vanhan toistolta, on yhtye löytänyt tällä kertaa uuden vaihteen. Ihan toinen asia on se, että saa ottaa kesäautot esille. Minulla on kaksi pientä tytärtä ja tuntuu todella hienolta, että elämässä on taas leikkiä. Ja onhan se vieläkin mieletöntä, millaiset mittasuhteet Volvo-Markkanen on saanut omassa päässä. Autoilun suhteen uskon kestävään kuluttamiseen. Katainen-Himanen -ilmalaivaan ampuivat ensimmäisen reiän ”hitaan journalismin” puolesta puhuvat Long Play -palvelun taitajat. Seuraavaksi pitänee tarttua Keplerin kolmanteen opukseen Tulitodistaja. Lieneekö syynä tuottaja Peter Tägtgren vai hyvin sujuneet sessiot, mutta tällä kertaa Amorphis kuulostaa tuoreemmalta kuin aikoihin. Olen ehdottomasti Volvo-mies. En ole antanut periksi semmoiselle, että liisaisin työmatkoja varten uuden Audin.. Kannattaa käydä katsomassa. Sävy oli vähän sinne päin, että eihän rockissa paljon sel- ravistavalla kesänäyttelyllä Meri hädässä – muovijäteprojekti. Kun joskus pääsee siihen täydellisesti mukaan, aika ja paikka unohtuvat. Espanjalaiset ovat onneksi ilmeisen hyvin käyttäytyvää kansaa, ainakin mitä tulee jalkapalloon. Toista on meno tänään. Olen kuitenkin ajatellut, että pitäisi tehdä teemalevy puutarhanhoidosta. Mieleen hiipi väkisinkin ajatus, miltä pelaajista mahtaa tuntua marssia 90 SOUNDI sofi-bändäriksi. Lapsuuteni suurimmat myyttiset hahmot olivat Mustanaamio ja Volvo-Markkanen. Suosikkeja kannatettiin äänekkäästikin, mutta ajatus jalkapallohuliganismista tuntui vieraalta. Oli mahtavaa seurata miten sujuvasti tuo ihmismassa saatiin sisään ja ulos stadionilta. On hienoa asua lähempänä luontoa ja nähdä edes pienessä mittakaavassa pitkän pimeän jakson jälkeen luonnon herääminen. Hyvän dekkarin tunnistaa siitä, että neljältä aamuyöllä ahmii ”vielä yhden luvun”. En ole suuri penkkiurheilun ystävä, mutta tunnelma lähes 100 000 katsojaa vetävällä stadionilla oli uskomaton. Olin jo aiemmin lukenut pariskunnan toisen dekkarin Paganini ja paholainen. Tästä vuodesta jää aikakirjoihin esimerkiksi pääministerimme himo heittäytyä filo- LAURA VÄHÄHYYPPÄ PÄÄSIÄISENÄ lomailin etelässä ja tartuin Lars Keplerin Hypnotisoijaan. On siis puutarhanhoitoa luvassa. PETRI SILAS TOISEN VUODENAJAN tuloon kytkeytyy kullakin erilaisia seremonioita, tiedostettuja ja alitajuisia. Tänä vuonna on julkaistu jo useita erinomaisia levyjä, mutta viimeiset viikot soittimessani on pyörinyt Amorphiksen uusi Circle-albumi. Lars Kepler on ruotsalainen kirjailijasalanimi, jota käyttävät aviopari Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. OLEN INNOISSANI SIITÄ, että kevät tulee ja pystyn elämään hetkessä. HUSKY RESCUE laisia aiheita käsitellä. Igor Fjodorovitsh Stravinskyn ja kumppanien vii- tekehykseen johtaviin hetkiin on tullut paneuduttua muutenkin YLE Teeman erinomaisen Keisareittemme jäljillä -sarjan parissa. Yhtye kuulostaa uutukaisellaan raikkaalta, kuin uudestisyntyneeltä. Nykyisin pääse harvoin sellaisiin hetkiin, jotka tuntuvat hyvältä ja kestävät superpitkään. Jopa iPhonen näytöltä luurattuna. Yhteisillä rahoilla ja yhteisen edun nimissä, totta kai. Johanna Vehkoon ja Anu Silfverbergin Himasen etiikka -artikkeli piti yhdenkin junamatkan tunnelmat itkun, naurun ja epäuskon kolmiossa. Kesäautoista toinen on Volvo 1800 ES vuodelta 1973, semmoinen farmari-Pyhimys
SOUNDI 91
sniidu friidu spiidi pirinen sörkan satakieli mä dallaan vaan siit mä diggaan hei spuge · cd & vinyyli www.tuomarinurmio.fi 13 uutta biisiä! www.ratasmusic.fi jakelu: Mukana mm: Kauneuden valssi, Patarouva ja ässähai, Vanhan liiton mies, Isät ja pojat sekä Pirunpolkka! www.pate.fi. PALVKO 2013-21 743005-1304 IKURIN TURBIINI VOIMISSAAN! PATE M U S TA J Ä R V I uusi albumi PATENTOITU nyt kaupoissa spugestaili breikkaa! 12 hittii stydii lätinää! · · · · mm