Soundi 4/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

WWW.ARISING-EMPIRE.COM WWW.FACEBOOK.COM/ARISINGEMPIRE.DE COMING SOON! THE EUROPEAN ONLINE SHOP FOR ARISING EMPIRE Soundi 4 FIN WhileSheSleeps 04-17_BACKCOVER.indd 1 03.04.17 11:50 takakansi 4_17.indd 84 6.4.2017 10.31 4/ 20 17 9,50 € (sis.alv) K IS S So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 4 / 2 1 7 ”SÄ Ä N N ÖT O N T E H T Y R I KOT TAV I K S I” JUS SI LEH TIS ALO SOU NDIPALK INTO 201 7 NÄIN TEHTIIN LAULUNTEKEMINEN ON KESKUSTELUA JOHN MCGREGOR EI MIKÄÄN SÖPÖ POIKABÄNDI DEEP PURPLE PSYKEDEELINEN BÄNDIYHTEISÖ WASTEMENT kansi_4_2017_f.indd 1 6.4.2017 10.27 _1SD_ulkokannet_4/2017.indd 1 6.4.2017 15.57
HELSINKI, Savoy-teatteri Liput kuluineen: permanto alk. HELSINKI, Finlandia-talo Liput kuluineen alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Ti 3.10. VIP-illallispaketti alk.149 € +alv 24% / hlö. 54,50 €, parveke alk. 68 € / 73 € / 78 €. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : VIP-illallispaketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö. + artists tba Ti 16.5. Vip-paketit alk. Liput kuluineen alkaen 89,50 €. 209,56€) Su 1.10. L I P U N M Y Y N T I : w w w. Priority-liput ( K-18 ) toimituskuluineen alkaen 109,50 €. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. 49,50 €. Ovet klo 19.00. Ovet klo 18.00. 184,76€) – 5 v. (yht. 67,50 € / 72,50 € . (yht. 149 € + Alv 24% (184,76€) / hlö PATTI AUSTIN YLISTETYN JAZZTAITURIN JUHLAVUODEN TRIBUUTTI & TRIO Portit auki klo 15.00. Ma 2.10. 59,50 € / 69,50 € / 79,50 €. 010 841 4185. VIP-paketit alkaen 219€ +alv24% (271,56€) La 29.7.2017 HELSINKI, Kaisaniemen puisto Eastway tulostus.indd 83 6.4.2017 8.38 Sony Music sivu 2 tulostus.indd 2 6.4.2017 8.25 _2SD_sisäkannet_4/2017.indd 1 6.4.2017 16.02. ILLAN AVAA VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. 67,50 € / 72,50 €. Konsertit alkavat klo 20.00. j u h l a k o n s e r t t i – Vip-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76 €) / hlö Dave Edmunds USA Fatboy SWE The Reverend Peyton´s Big Damn Band USA Miss Mary Ann & The Ragtime Wranglers NED + SPECIAL GUESTS Ti 7.11.2017 HELSINKI, Finlandia-talo Klo 19.00. E L L A F I T Z G E R A L D 1 00 V . Liput kuluineen alk. TURKU, Logomo Liput kuluineen alk. TAMPERE, Tampere-talo Liput kuluineen alk
4 . KLO 19.00 LIPUT ENNAKKOON lippu.fi & tiketti.fi Sony Music sivu 3 tulostus.indd 3 6.4.2017 8.25. T U O M A R I N U R M I O S A N O R E I L U S T I H E I , D U M A R I L L U M A R E I – D U M A R I O N S K E N E S B A C K ! C D 2 8 . / L P 5 . www.tuomarinur mio.fi / www.facebook.com/Tuomari-Nur mio DUMARILLUMAREI -JULKAISUKEIKKA KONEPAJAN BRUNO HELSINKI LAUANTAI 13.5. 5
HELSINKI, TEURASTAMO 9.–10.6.2017 FULLSTEAM 2002 2017 15 w w w . SANNI RAIN BOW LICKLITKU KLEMETTI HURULA RÖ YK SO PP LIPUT: 2PV 95€ 1PV 65€ . . F u l l s t e a m . . . EDITORS DJ SHADOW LA DY LE SH UR R CHELSEA WOLFE IIS A HU OR ATR ON DINOSA UR JR. USA CHELSEA WOLFE USA THE RADIO DEPT. . WWW .SIDE WAY SHEL SINK I.FI/L IPUT PERJANTAI 9.6. f i Sideways tulostus.indd 4 6.4.2017 8.26. SWE SECTION BOYZ UK HURULA SWE THE COATHANGERS USA DEATH HAWKS DISCO ENSEMBLE HIDRIA SPACEFOLK ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO JANNE LAURILA JUKKA NOUSIAINEN KAIRON; IRSE! KANSAKUNNAN YLPEYS KAURIINMETSÄSTÄJÄT KUBE LAKE JONS MIKA VAINIO ODDARRANG PIMEYS SANNI SATELLITE STORIES TUUTTIMÖRKÖ U.F.OJALA + LISÄYKSIÄ LUVASSA . . RÖYKSOPP NO CEEBROLISTICS DINOSAUR JR. . CE EB RO LIS TIC S DIS CO ENS EM BLE SECTION BOYZ IIS A IIS A PIMEYS THE RADIO DEPT. . DJ SHADOW USA EDITORS UK THE THURSTON MOORE GROUP USA LADY LESHURR UK DEMDIKE STARE UK ACID RUNS THE HOLY HUORATRON IISA KALEIDOBOLT KYNNET LITKU KLEMETTI & TUNTEMATON NUMERO RAINBOWLICKER RUUDOLF & KARRI KOIRA RÄJÄYTTÄJÄT TIPPA-T VILLA NAH + LISÄYKSIÄ LUVASSA LAUANTAI 10.6.
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 4 FIN Spoil-NFO-Avatarium 04-17.indd 1 03.04.17 10:50 Nuclear Blast tulostus.indd 5 6.4.2017 8.27
Soundi 4/2017 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: City Lungs 14 Elämäni soundit: Jiri Nikkinen 16 Apparatus 18 E-liike 20 Jussi Niemen naamakirja: Tom Russell 22 Soundi-haastattelu: Janne Haavisto 30 Soundi-palkinto 2017: Jussi Lehtisalo 34 Kiss 42 Wastement: Oranssi Pazuzu, Horte, Atomikylä, PH, Dark Buddha Rising, Domovoyd, Kairon; IRSE! 46 Deep Purple 50 John McGregor 54 Suomalaisen rockin klassikot: Pelle Miljoona & 1980: Pelko ja viha 60 Levyarviot 76 Bazook Jonne Ajattara One Desire 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: K ev in E st ra d a K u v a: Id a St en ro s K u v a: V es a W ah lr o s 50 John McGregor ”Etsin lauluissa pistettä, joissa voi päästää niistä irti.” 6 SOUNDI 77 Ajattara ”Keikkailua parempia juttuja ei elämässä löydykään.” 54 Pelle Miljoona & 1980: Pelko ja viha ”Levy oli koko bändille tärkeä väylä purkaa aggressioita.” 30 Jussi Lehtisalo ”Uskon enemmän jääkiekkoon kuin hiihtoon.” 42 Wastement ”Musiikin tekeminen ei ole egoistinen valinta vaan pakko.” K u v a: M ik ko M er il äi n en sisältö_2017_4_a.indd 6 7.4.2017 11.26
Live Nation Scorpions tulostus.indd 7 6.4.2017 8.27
Onnittelutempaukseen osallistui eturivin artisteja, tuntemattomampia yhtyeitä ja aivan ketä tahansa harrastelijoita. Upeita olivat myös Henrik ”Tiisu” Illikaisen maanisen intensiivinen Hullun laulu, Jonna Tervomaan ja Jussi Jaakonahon sielukas Liskonpojat ja tietenkin se koko tempauksen käynnistänyt Egotripin tunnelmallinen Adiós, amigos! -versio. Ilokseni huomasin, että hyvin monet tarttuivat minunkin suosikkibiisiini, eli Villejä lupiineja -albumin päättävään Mä käännyn hiljaa pois -kaunokkiin. Lopputulos olisi ollut huomattavasti tylsempi, jos Egotrippi olisi tehnyt haasteen suljettuna vain kavereidensa kesken. Hienoksi piirteeksi muodostui myös se, että useimmat artistit eivät lähteneet etsimään täydellistä ottoa tai hiomaan versiota studiossa, vaan coverit tallennettiin hyvinkin spontaanisti ja teknisesti karusti vaikkapa hotellihuoneessa (Anssi Kela), soundcheckissä (Ellinoora) tai keikkabussissa (Olavi Uusivirta, Tuure Kilpeläinen) – ja ihan vain kännykällä kuvaten. Sinä saat somen parhaat puolet esiin SOUNDI 4/2017 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN SOIDESSA WFMU.org (nettiradio) Sólstafir: Berdreyminn S-Town (podcast) PH: Eternal Hayden 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi V uosikymmeniä on aprillipäivä ollut merkittävä suomalaisille. Ja niitähän totisesti tuli. 1.4.2017 hän täytti 60 vuotta, ja tuona kauniina viikonloppuna sosiaalinen media näytti parhaat puolensa. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Aleksi Paalimäki, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 43. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Onnea Jii ja kiitos musiikista – menneestä ja tulevasta! Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi instagram.com/soundilehti Hopeajärvi: Mahdotonta pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_4_a.indd 8 7.4.2017 12.54. Egotrippi nimittäin versioi synttärisankarin kappaleen ja tuli samalla avanneeksi padon haastamalla muut suomalaiset artistit tekemään Jii-covereita hashtagin #jkarjalainen60 alle. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Se tässä julkisessa ja somen voimalla toteutetussa haasteessa olikin ehdottomasti parasta: #jkarjalainen60-tägillä listautuu Facebookissa rinta rinnan kaikkea mahdollista sekaisin. Sinä päivänä on nimittäin julkaistu monet J. Omituimmista hetkistä vastasi muutenkin Face bookin absurdeimpiin asioihin lukeutuva Rotsi & Jyrä -duo surrealistisella spoken word/ dada-teoksellaan, sekä JS666 joka todisti mash upillaan, että Public Enemy ja Lännen-Jukka ovat match made in heaven. Sen äärellä tekivät erityisen musertavaa jälkeä ainakin Paula Vesala ja Viitasen Piia. Karjalaisen albumeista – ja niistä useimmathan ovat merkittäviä. Päivämäärän valikoituminen ei ole sattumaa, eikä se liity aprillipäivään, sillä kyseessä on Jukka Tapio Karjalaisen syntymäpäivä
Eri vuosikymmenet, sama verho. Myös Dave Smith on vaikuttanut musiikkiin suhteellisen näkymättömästi työnsä kautta, muun muassa kehittämällä ensimmäisen polyfonisen syntetisaattorin. Siihen saakka Billboardin listat koostettiin levykauppiaiden korruptoitavissa oleviin mielipiteisiin perustuen. On turvallista sanoa, että elämämme äänimaisema olisi radikaalisti erilainen ilman häntä. Nimi tuskin sanoo kovin monelle teistä mitään. Soundscanin viivakoodi muutti kaiken ja musiikkiteollisuudelle valkeni, että rap ja country eivät olekaan marginaalimusiikkia vaan myyvät hulluna. Rakentamalla Cross Bronx Expresswayn hän halkaisi Bronxin kahtia, luoden toiselle puolelle moottoritietä slummin. Hän on yksi kaupunkisuunnittelun historian ristiriitaisimpia hahmoja. Hän oli Ikutaro Kakehashi. Mike Fine ja Mike Shalett tekivät 1990-luvun alussa listoista tarkkoja. Harva kaupunkisuunnittelija on kätilöinyt kokonaista musiikkityyliä, mutta hiphopia ei nykymuotoisena ehkä olisi olemassa ilman Robert Mosesia. Soundscan-ajan ensimmäiset tähdet olivat Garth Brooks, Ice Cube ja Nirvana. Slummissa keksittiin hiphop, jonka soundiin Dave Smith ja Ikutaro Kakehashi vaikuttivat ja josta tuli maailmanlaajuinen ilmiö osittain Finen ja Shalettin ansiosta. Kakehashi perusti Rolandin ja kehitti pari rumpukonetta: CR-78:n ja ikonisen, omaankin elämääni niin paljon iloa tuoneen 808:n. Ilman tätä tarkempaa dataa levy-yhtiöt eivät todennäköisesti olisi investoineet hiphopiin niin kuin tekivät, eikä siitä kenties olisi tullut globaalia ilmiötä. Syntikkamiehistä vain Bob Moogista tuli Leo Fenderiin verrattavissa oleva legenda. Musiikin historiaa ovat vertauskuvallisen verhon takaa muuttaneet muutkin kuin soittimia kehittäneet insinöörit. Moses oli kuin Helsingin keskustan tuhoamista yrittäneet Smith ja Polvinen rullattuna yhteen makkaraan, leikkikenttänään New York. Tämän lisäksi hän kehitti MIDIn, tiedonsiirtojärjestelmän jolla musiikkikoneet juttelevat keskenään, yhdessä Dave Smithin kanssa. Taikurit verhon takana Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Arttu Tolonen pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_4_a.indd 9 6.4.2017 10.41. SOUNDI 9 > Suorat sanat Y ksi nykymusiikkiin voimakkaimmin vaikuttaneista yksittäisistä ihmisistä kuoli aprillipäivänä 87-vuotiaana
Blockfest, Tampere 13.10. – Meininki on rokkaavampaa kuin ikinä, mutta toki tuttuja Enska-elementtejä, esimerkiksi folksoittimia, on mukana runsain mitoin. Uudistus liittyy Spotifyn ja Universal Music Groupin sopimusneuvotteluihin, mutta tulee luultavasti koskemaan myöhemmin muidenkin yhtiöiden julkaisuja. Orkestraatioiden sekä folkja bändisoittimien suhdetta puntaroitiinkin sovituksissa erityisellä tarkkuudella! Ensiferum autenttisen räyhän äärellä K u v a: A n ss i K ip p o Spotify rajoittaa ilmaiskäyttöä Spotify on kertonut jatkossa rajoittavansa palvelua ilmaiskäyttäjien osalta. Orkesterin soitto-osuudet kulkivat samoilla raiteilla. Punainen tiili nauttii legendaarista mainetta, sillä monenlaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin pureutunut levy oli aikoinaan kantaaottavuudessaan omaa luokkaansa. Onko tästä kuulemastamme kertomuksesta olemassa toista versiota. Olemme arvioineet, että levy valmistuu aikavälillä syksy 2017–kevät 2030. Eihän meillä ole tulevalle levylle vielä julkaisijaakaan, joten ei tässä mikään kiire ole. – Vedettiin kelalle rummut, bassot, rytmikitarat ja liidilaulut, eikä niitä siirretty tietokoneelle. Eikä unohdeta sitäkään, että Mikko P. Olemme sen verran tyytyväisiä edelliseen pitkäsoittoon, että meikäläinen lähinnä lepäilee, seuraa lumen sulamista, täyttelee apurahahakemuksia ja käy välillä jossain naurettavissa tositelkkariohjelmissa. 2017 IEM Soundi 225x148 [5mbld].indd 1 04/04/2017 16:28 uutiset_2017_4_b.indd 10 6.4.2017 10.44. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Asa katsoo taakse – vain tämän kerran Vaihtoehtoisemman suomiräpin ystävät saivat äskettäin mukavia uutisia Asan (alias Matti Salo) suunnalta. Siis ennen kuin siihen laitetaan tuplalukko ja avaimet heitetään aurinkoon, sanoo Asa. Mies oli mennyt sinne ryystämään sumppia ja observoimaan ympäröivää todellisuutta – perästä epäilemättä kuuluu. Kulttuuritalo, Helsinki Soundi tavoitti Kotiteollisuus-kippari Jouni Hynysen Ikean kahviosta. Uudet aihiot lähtevät treenaukseen viimeistään alkukesästä. Mustonen täräytti taas orkestraatiot kuntoon. Nyt olen tullut siihen ikään, että uskallan avata tuon vanhan arkun vielä yhden kerran. Uutta ilmettä kokonaisuuteen tuo myös raudanluja digihanuriakrobaattimne Netta Skog. Kotiteollisuuden Miljoona vyöruusua ulos viimeistään vuonna 2030 Melodista death metalia ja folkimpaa ärjyilyä taidolla ja tyylillä risteyttävä Ensiferum on tätä luettaessa saanut seitsemännen studioalbuminsa purkkiin. – Kaksi asiaa on lyöty lukkoon: Levy tehdään taas Tikkalassa ja sen nimeksi tulee Miljoona vyöruusua. PROFESSIONAL GRADE IN-EAR MONITORS WITH PREMIUM QUALITY SOUND FOR LIVE PERFORMANCE, RECORDING AND LISTENING IN-E AR MONITOR S E R I E S ©2017 FENDER MUSICAL INSTRUMENTS CORPORATION. – Soitettiin biisit sisään livenä koko bändin kera ja osa ralleista äänitettiin ilman klikkiä, jotta levylle tarttuisi myös täyteläistä liveenergiaa ja improvisointia. Anssi on nimittäin studiovelhona saanut kelanauhurin ja tietokoneensa synkattua, joten miksauskin tehdään analogisesti kelalle. Minä ja Aaltonen olemme tahoillamme vääntäneet pitkälle toistakymmentä uutta biisiä, joten sillä saralla näyttää helvetin hyvälle. Uudistuksen seurauksena jatkossa osa uutuusalbumeista tulee ensin vain kuukausimaksullista Spotifyta käyttävien premium-asiakkaiden kuultavaksi ja vasta pari viikkoa myöhemmin myös ilmaiskäyttäjille. – Meillähän on ihan normi meininki: bändillä menee hyvin, mutta himassa ei. Ensiferum taltioi uudet temppunsa lappeenrantalaisen Astiastudion uumenissa, Anssi Kipon suojeluksessa. Näin räyhä säilyy mahdollisimman autenttisena! – Kappaleiden työnimiä olivat muun muassa Helkama, Tähkä, Sankari-Trioli, Pelle Hermanni, Kaljaa ja Lohhari. ALL RIGHTS RESERVED. Pystytkö kuvailemaan musiikkia suhteessa aikaisempaan Ensiferum-materiaaliin. Se on tuttu kapistus muun muassa Metallican Nothing Else Matters -videosta, kertoo basisti Sami Hinkka. Kesällä tehdään normaalisti keikkoja, joten homma ei mene ihan lekotteluksi. Jos armoitetulle tuottajallemme (Mikko Karmila) passaa, tulevan levyn äänityksetkin voisivat minun puolestani alkaa jo kesällä, sanoo Hynynen. Punainen tiili saa ainakin seuraavat esitykset: 19.08. Kulttuuritalo, Helsinki 14.10. Odotettu pitkäsoitto ilmestyy ensi syksynä. Ainakin sanoituksissa. Aika säälittävää, kyllä! – Aaltonen (Miitri, kitara) äänittelee Mind Riotia, Viikatetta ja Wöyhiä, Hongisto (Janne, basso) korjailee keikkojen välissä bussia ja Sinkkonen (Jari, pöntöt) kasvattaa takatukkaa. – Demosessioiden jälkeen päätimme tehdä äänitykset mahdollisimman pitkälle analogisesti, hyödyntäen Astian legendaarista 24-raitaista kelanauhuria (Otari MTR-90mkII 2”). Avainnimellä takavuosina esiintynyt artisti nimittäin esittää Punainen tiili -albuminsa (2001) kokonaisuudessaan muutaman kerran kuluvan vuoden aikana. – Keikoilla on kaikkien vuosien ajan huudeltu Punaista tiiltä. – No, onhan tässä alkuvuoden aikana jotain tehtykin
Eräs suven kohokohdista osuu heinäkuun ensimmäiseen, kun suoK u v a: So u n d in ar k is to K u v a: V il le Ju u ri k k al a uutiset_2017_4_b.indd 11 6.4.2017 10.44. Michael Monroen yhtyeen kesä täyttyy paristakymmenestä keikasta. Juhlakeikka soi 20. Michael Monroen merkkivuosi huipentuu esiintymiseen Helsingin Kulttuuritalolla. – Sanasensa teoksessa tuovat julki muun muassa Jarkko Jokelainen, Pekka Laine, Jari Mäkeläinen, Mikko Meriläinen, Jyrki69 ja Dom Mariani. Juhlistustapoja on monia. – Kerronta laajenee myös Räkärodeon ulkopuolelle ja mukana seikkailevat muun muassa Yle, Tavastia, Radiomafia, Radio City, Austra lia, Suomi ja suomalainen rock skene 80-luvulta 2000-luvulle. Annetaanpa Räkärodeo-komentaja Kimmo Miettisen kertoa lisää. Kirjan hakemistossa on 1068 nimeä! Massiivinen Räkärodeo-kirja tulossa PROFESSIONAL GRADE IN-EAR MONITORS WITH PREMIUM QUALITY SOUND FOR LIVE PERFORMANCE, RECORDING AND LISTENING IN-E AR MONITOR S E R I E S ©2017 FENDER MUSICAL INSTRUMENTS CORPORATION. Olisihan se melkoista, jos Grave) on jo kuultavissa. Kaikkien aikojen suomalainen rockstara Michael Monroe juhlii kuluvan vuoden aikansa soolouransa kolmekymppisiä. Omat lukunsa saavat ohjelman musiikillisen linjan mukaisesti esimerkiksi Nomads, Blackeyed Susans, Dead Moon, Radiopuhelimet, Hellacopters ja – tietenkin – Alice. – Kirja kertoo Yleisradion taajuuksilla vuosina 1990–2002 soineesta ohjelmasta. Toimin itse teoksen pääasiallisena nikkarina, mutta avustajilla on suuri rooli – kuten oli aikoinaankin. Kevään aikana on luvassa esimerkiksi The Best -kokoelma, joka niputtaa yhteen Monroen mittavan uran kuumimmat hetket. ALL RIGHTS RESERVED. Aktiivinen kuulijakuntahan vaikutti suuresti Räkärodeo-ohjelmien syntymiseen ja nyt monet kuuntelijat pääsevät muistelemaan, analysoimaan, selittämään ja kaihoilemaan. Artistin ensimmäinen soololevy Nights Are So Long ilmestyi vuonna 1987. Mukana on myös aikaisemmin julkaisemattomia raitoja, joista yksi (One Foot Out Of The malaistähti avaa Hämeenlinnassa tietä Guns N’ Rosesille. Kerrottakoon myös, että eräs Michael Monroen bändin kantavista voimista, basisti Sami Yaffa, on liittynyt ruotsalaisen The Hellacoptersin livekokoonpanoon. 2017 IEM Soundi 225x148 [5mbld].indd 1 04/04/2017 16:28 Rose nousisi Hämeenlinnassa lavalle jo illan avausbändin aikana, mutta huomattavasti todennäköisempää on toki se, että amerikkalaisbändi kutsuu Monroen seurakseen estradille. Myyntiin tulee myös rajoitetun painoksen paitamalleja. Opus saapuu markkinoille touko kuussa. lokakuuta. Vähintäänkin värikkäästä taitosta vastaa Rainer ”Rade” Puolakka, joka tunnetaan myös Skreppers-yhtyeen kitaristina. Monroe teki aikoinaan vierailun Gunnareiden Use Your Illusion 1 -albumille ja GNR-solisti Axl Rose taas näyttäytyi Dead, Jail Or Rock N’ Roll -videolla. Yaffa siis nähdään tositoimissa myös tukholmalaisyhtyeen Ilosaarirockin-keikalla. Michael Monroe juhlii tasavuosia Radiomafia-kanavalla aikoinaan eetteritilaa saanut maineikas Räkärodeo-ohjelma saa oman kirjan. Kirjasta löytyy myös massiivinen määrä kuvitusta: valokuvia, grafiikkaa, tilastoja, listoja sekä Ville Pirisen sekä Petteri Tikkasen sarjakuvat
Viidessä vuodessa meille on syntynyt vahva käsitys siitä, mitä haluamme olla ja tehdä. Albumia värittävät lisäksi lukuisat vierailijat, muun muassa Ringa ”The Hearing” Manner laulaa tunnistettavalla äänellään stemmoja kahdella kappaleella. Konsepti oli siis hyvin vahvasti läsnä melko lailla alusta asti, mutta toki koko homma myös paisui melkoisesti vuosien seuraavan julkaisun tekemiseen ei mene näin kauaa. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Konseptilevyn tekeminen ensimmäi senä julkaisuna oli omalla tavallaan hulluutta, mutta se myös loi todella vahvan merkityksen tunteen – tiesimme, että kokonaisuus ei tulisi valmistumaan hetkessä, mutta toisaalta meillä oli myös vahva näkemys siitä, miksi halusimme kertoa juuri tämän tarinan. – Jo Dead End Weekendin varhaisten kappaleluonnosten kohdalla tunsin, että niiden alla kyti laajempi tarina, joka halusi tulla kerrotuksi. A-PUOLI City Lungs Rauhassa kypsyteltyä suuruutta M itäpä sitä turhaan jarruttelemaan. Suurena ja melankolisena soiva, 90-luvun dramaattiseen kitararockiin nojaava Dead End Weekend on viiden vuoden ajan kypsytelty konseptilevy, joka raamittaa tarinan menneisyytensä haamujen luhistamista nuorista. Jumissa oleminen ja menneisyyden taakka olivat isoja teemoja, jotka löysivät muotonsa sävellysten edetessä, kertoo yhtyeen kappaleista vastaava laulaja-kitaristi Tuomas Jalamo. – Lopulta kappaleet tuntuivat kuin kirjoittavan itsensä hahmojen näkökulmien kautta. Mutta toivoisin, että voisimme olla järisyttäviä. – Ainakin se oli aikaa, jolloin monet meidän nuoruutemme lempibändit tekivät monia lempilevyistämme. – Haluaisin jättää määrittelyn mahdollisimman paljon kuulijalle. Nyt albumi on ilmestynyt vain diginä, mutta visioita konseptin laajentamisesta vinyylipaketiksi on jo kehitelty, sillä kuten Jalamo sanoo: ”Överi konseptilevy tarvitsisi kyllä ehdottomasti myös överin fyysisen painoksen!” Kuvailuni albumin 1990-lukulaisuudesta ei mene metsään, sillä tekijöiden suosikkilevyt löytyvät niiltä main. Myöhemmin studio-duosta kasvoi oikea rockbändi basisti Petri Avikaisen ja rumpali Lassi Jokisen myötä. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN www.citylungs.com varrella. Helsinkiläis-tukholmalainen indierockyhtye City Lungs laittoi riman kattoon heti maaliskuun lopussa ilmestyneellä debyyttialbumillaan. Siksi voimme myös hyvällä omallatunnolla väittää, että 12 SOUNDI ”Meillä oli vahva näkemys siitä, miksi halusimme kertoa juuri tämän tarinan.” tarkkis_city lungs.indd 12 7.4.2017 10.00. Ensimmäisen julkaisun pitkä hautuminen oli siis sikäli tietoista, että tahdoimme luoda samalla itsellemme identiteetin bändinä. Millä yhdellä adjektiivilla kuvailisit itse City Lungsin musiikkia. – Siksi halusimme rakentaa huolella pohjan sille, minkälainen yhtye haluamme olla ja miksi. Kiinteäksi osaksi kokonaisuutta nivoutuu yhtyeen kotisivuilla julkaistu 20-osainen fiktiivinen tarina, sekä Dance On Tables/Halfway In The Dark -kappaleeseen tehty komea musiikkivideo. Mutta kenties vahvin vaikutus on siinä asenteessa, millä nuo levyt on tehty: tietyllä tapaa täysin ylikeitetysti, mutta hullulla kunnianhimolla. Tuomas starttasi City Lungsin vuonna 2010 yhdessä tuotannosta, kitaroista ja koskettimista vastaavan Niklas Björklundin kanssa. – Maailmassa ei ole varsinaisesti pulaa rockbändeistä, Jalamo pohjustaa, kun tivaan syytä albumin viiden vuoden valmistumisajalle
It’s time to raise your voice. As a singer, speaker or instrumentalist, you want to connect with your audience. Focus on your message – not on the equipment. Raise your voice. XS Wireless 1 & 2 microphone systems. If you’re ready to take the next step, XS Wireless 2 offers additional control, flexibility and ruggedness to withstand the toughest live conditions. To meet those demands, Sennheiser created the XS Wireless microphone system. For all microphone options visit sennheiser.com/xs-wireless 20170403_225x297_Soundi_FIN.indd 1 03.04.17 10:59 Sennheiser tulotus.indd 13 6.4.2017 8.28. Be confident. Thanks to its intuitive, one-touch scanning and synchronization, XS Wireless 1 combines exceptional ease of use with great sound quality
Eikä se jää tähän, sillä haen suuntia vielä uusille, paljon friikimmillekin alueille, kuunneltuani paljon Bowieta, joka inspiroi erityisesti uusiutumiskyvyllään. Rockpilen vaikutus kuuluu Clifters-debyytillä Kuningas, myös The Kinksin, yllättäen vähän Abbankin. YLLÄTTÄVIN SUOSIKKILEVYNI MINUN MUSIIKKITYYLINI TIETÄEN Carpenters Close To You – Rankimpina Nirvana, ekat Zeppelinit tai Lenny Kravitz. ALBUMI, JOKA ON SELVÄSTI INNOITTANUT OMAN SOITTAMISEN ALOITTAMISTA ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT KUUNTELUA KAIKKI NÄMÄ VUODET Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Jiri Nikkinen LEVY, JOKA ON AVARTANUT KÄSITYKSIÄNI JA MUOVANNUT MUSIIKINTEKOANI David Bowie Hunky Dory – David Bowie on suunnannäyttäjä paikkaan, missä en ole vielä kulkenut. K u v a: La u ri E ri k ss o n Elämäni soundit 4_17 kopio.indd 14 6.4.2017 10.50. ALBUMI, JOKA KYTKEYTYY CLIFTERS-VARHAISVAIHEISIIN JA -KUMPPANEIHIN Rockpile Seconds Of Pleasure – Muistan meidän diggailleen brittien r&b:tä, mitä suosikkibändimme Rockpile edusti. Tiedän, että näitä tekstejä olisi helppoa laulaa. NOPEIMMIN UUTENA HANKKIMANI LEVY David Bowie Blackstar – Lennonin Double Fantasy, 4 viimeistä McCartneya, Beatles-Anthologyt ja BBC:t ja Jeff Lynnen Alone In The Universe on hankittu siltä istumalta. Biisit piti treenata hyvään iskuun studioon mentäessä. Tuoreimmat julkaisemattomat biisini ovat velkaa Major Tomin avarakatseiselle etsinnälle. Simon And Garfunkel Bridge Over Troubled Water – Elämäni soundien joka vaiheeseen voisin helposti vastata The Beatles tai John Lennon, mutta onhan mulla toki muutakin. Close To You on The levykokonaisuus – Karenin läsnäolo ja häkellyttävän kaunis ääni. Musiikkia tehtiin nimenomaan musiikin ehdoilla, ja yllättävän moni juttu oli löytynyt jo niillä demoilla sen enempiä miettimättä. Hyvä stoori, hyvä biisi, Berry ja skeba, that’s all. Kuva ja musiikki pysäyttivät. Katselin Bowien videota yhä uudestaan yhtä aikaa ahdistuen ja lumoutuen. – Olin jo aika ulkona levy-yhtiökuvioista, kun Knipin ehdotuksesta otin yhteyttä Kariin, jolle toimitin pyynnöstä treenikämpällä äänitettyjä demoja. Beatles-tribuuttibändi on pitkään ollut leipätyöni ja aina sekin vain tuntuu yhtä makealta. Mutta herkkään Carpentersiin on vahva nostalginen napanuora. Uusilla lauluilla oli niin hirveästi uutta sanottavaakin. Bili-kuume oli jo menossa ohi, mutta Catsit antoivat lisähappea ja veivät jutun täysin uudelle galaksille. Seuraavana päivänä tästä sauhuttiin koulun käytävillä, sillä kaikki olivat nähneet sen. Viimeisin salamaostos oli Blackstar. K olmannella sooloalbumillaan Viides ilmansuunta Jiri Nikkinen kokee tekevänsä lähtölaskentaa uuteen alkuun urallaan, ja vaihteeksi ulos Cliftersin, Revolverin, Beatles-tribuuttien ja edellisten soolojen maailmasta. Musiikilla on parantava voima, ja tietty levy voi antaa herätyksen ja suunnan koko loppuelämälle. Löysin hänet teininä ja haluan vihdoin kääntää tämän kortin. MIELESTÄNI ONNISTUNEIN LIVELEVYTYS Chuck Berry Havana Moon – 1950-luvulla tehtiin paljon hyvää tällä saralla. Simon & Garfunkelin mestarillinen Bridge Over Trouble Water -albumi nostattaa edelleenkin ihokarvani pystyyn. Studioaikaa ei liikoja ollut, eikä tekniikkaa korkeatasoisiin päällekkäisäänityksiin. Lauluntekijäminäni on sen rinnalla lepäillyt vaihtopenkillä, vaikka koko ajan olenkin tehnyt omaa musaa. Uskon, että homma lähtee tästä menemään. Suosikki-albumejani ovat Hunky Dory ja Ziggy Stardust. Tietyt sixtiesdiggarille ominaiset ratkaisut ovat ehtineet toistua jo niin moneen kertaan, että biisinteon uuteen inspiraatioon kytkeytyy myös uusi tyylipäivitys. MUSIIKKI JA LEVY, JOTKA TUOVAT MIELEEN NUORUUDEN VANTAALLA Stray Cats Stray Cats – Näin Runaway Boys -videon Levyraadissa, eikä maailmani ollut enää entisellään. The Beatles Abbey Road – Koin traumaattisen lapsuuden ja kuusivuotiaana löysin turvallisen piilopaikan. Hukuttauduin siihen todella syvälle. Tiukkaa svengaavaa skulausta. – Yhtään keikkaa en ole tällä materiaalilla vielä tehnyt, mutta mielelläni esittäisin niitä livenäkin. Tässä diilissä minun biisini ovat keskiössä, ja Kari haki niihin ennakkoluulottoman tuotantokulman ja ehdotti sopivat soittajat. Täydellisin mestariteos rakastamaltani bändiltä ja suurin innoittajani tulla muusikoksi. Yhteistyökumppaniksi tuli Suomen Musiikin Kari Hynninen, joka toimii taustalla myös Pepe Willbergin rohkeassa uudessa tulemisessa. Ostin ainoan pitkäsoiton Seconds Of Pleasure Anttilasta kolmella markalla. – Levyllä on muutamia vanhempia biisejä, jotka olen tehnyt jo kymmenenkin vuotta sitten, Jiri muistelee, – mutta suurin osa syntyi levyä tehdessä. Tuntui kuin tekisin ekaa levyäni, ja laulunteossakin hanat olivat vasta auenneet. Chuck Berryn Havana Moonissa ollaan asian ytimessä. Ajelin skidinä Jopolla räppänä renkaassa, merkkarit etutaskuun sulaneina, Yesterday Once Morea hyräillen
Karjalainen \ Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani Evelina \ Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet \ Oranssi Pazuzu \ Cityman \ VITOS \ The Holy \ Elias Gould Ilosaari tulostus.indd 15 6.4.2017 8.29. alkaen Parov Stelar AUT \ Insomnium & Joensuun kaupunginorkesteri Millencolin SWE \ Snakehips UK \ Zeke USA \ Leprous NOR \ Vesala Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus \ Jenni Vartiainen Disco Ensemble \ Sonata Arctica \ JVG Poets of the Fall \ Happoradio \ Mäkki \ S-TOOL \ Reino Nordin \ MC Taakibörsta \ Pariisin Kevät \ Popeda Negatiiviset Nuoret \ Perikato \ Younghearted \ Battle Beast \ Satellite Stories \ Turmion Kätilöt \ Wasted Ewert and the Two Dragons EST \ Tuuttimörkö \ Töölön Ketterä \ Alex Mattson \ Huoratron \ ¡ Lihamyrsky y Karri Koira! Helsinki-Cotonou Ensemble \ Kube \ Vapaa Maa \ Vesta \ Ghost World \ Kauriinmetsästäjät \ Ellinoora \ Gettomasa Litku Klemetti & Tuntematon Numero \ Teflon Brothers \ J. Nyt kolme kokonaista päivää! Joensuu 14.-16.7.2017 ilosaarirock.fi Liput: 1 pv 69/79* € \ 2 pv 99/109* € \ 3 pv 129/139* € Ennakko: Lippu.fi \ Tiketti \ ilosaarirock.fi/liput *Kesähinnat 1.6
Kun Roland lopetti TR-808:n tuotannon vuonna 1983, ovat sen soundit levinneet ympäri maailmaa sampleina. Kraftwerkmainen biisi perustui 808:lla tehtyyn biittiin ja se sai nopeasti paljon jäljittelijöitä. Tällöin luotiin teknon ja hip-hopin myyttiset alkujuuret, joihin tullaan viittaamaan aina uudestaan. Sen 16 erilaista, muokattavaa rumpusoundia ovat koneen itsensä generoimia. Sen seuraaja, kompaktimpi Roland TR-808 suunniteltiin edullisemmaksi vaihtoehdoksi tällöin suositulle Linn LM-1 Drum Computerille, joka käytti äänilähteenään ennalta nauhoitettuja akustisten rumpujen ääniä, sampleja. Kun hän sen jälkeen kääntelee laitetta, alkaa sieltä kuulua ihmeellistä suhinaa. Sillä hetkellä Kikumoto tajuaa, että rumpukoneen symbaalin soundin tulee kuulostaa juuri tällaiselta! Insinööreillä menee kuukausia toistaa Kikumoton vahingossa synnyttämä ääni. Edeltäjiään kompaktimpi rumpukone nivoutui osaksi discon, hip hopin ja yleisemminkin konemusiikin historiaa. Sille ominaisia soundeja tavoitellaan yhä. Kun laite julkaistiin vuonna 1980, olivat diskomusiikki – jota soitettiin vielä perinteisillä soittimilla – ja uusi aalto valloittaneet hittilistat. TR-808:n futuristisesta soundista tuli kiinteä osa 1980-luvun undergroundia, amerikkalaisia Detroit techno ja Miami bass -tyylejä, sekä brittiläistä acid housea. Vahinkolapsi kasi-nolla-kasi 16 SOUNDI Roland TR-808 mullisti musiikintekemisen tapoja 1980-luvulla. Laitteella luoduista kahdeksan tahdin mittaisista luupeista tuli luovuuden hiekkalaatikoita, uudenlainen taidemuoto, jonka puitteissa tuottaja pystyi osoittamaan kekseliäisyytensä ja ohjelmointitaitonsa. Afrika Bambaatan & The Soulsonic Forcen samana vuonna julkaisema Planet Rock – ja etenkin sen rumpubeatit – asettivat suuntaviivoja hip-hopille ja elektrolle. Rumpukoneita ja neliraitureita markkinoitiin laitteina, joiden avulla lauluntekijät saattoivat ”vapautua studion kahleista” ja tehdä musiikkia ”missä vain, milloin vain”. Roland TR-808:n ”lelumaisesta” ja ”epäuskottavasta” soundista tuli monien vaiheiden myötä elektronisen musiikin universaali kieli, jota käytettiin ja ymmärrettiin kaikkialla, ja tuskin minkään muun yksittäisen laitemallin vaikutus on ollut yhtä kauaskantoinen. Hiphopissa Run-D.M.C., LL Cool J ja Public Enemy omaksuivat laitteen nopeasti biittien tekemiseen. Vähitellen 808 omaksuttiin myös laajalti pop-musiikkiin, ja sittemmin sen tunnistettava ääni on soinut useammalla levyllä kuin minkään muun rumpukoneen. Kasinollakasi pääsi parrasvaloihin ensimmäistä kertaa kunnolla Marvin Gayen Sexual Healing -hitin (1982) myötä. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen E letään vuotta 1980, kun japanilainen insinööri Tadao Kikumoto läikyttää vahingossa teetä tekeillä olevan rumpukoneen prototyypin piirilevylle. Kaikesta huolimatta, tai paremminkin juuri siksi, siitä on tullut todellinen kulttija klassikkosoitin, jonka tunnistettava puksutus on antanut leimansa eri musiikkityyleille ja oikeastaan koko jälkimodernille tietoisuudelle. 1980-luvun mittaan koneesta tuli kuitenkin suosittu underground-piireissä halvan hintansa ja helppokäyttöisyytensä vuoksi. Elektroninen musiikki ei ollut vielä noussut valtavirtaan, eikä elektronisia instrumentteja vielä tunnettu. Tuottajat ja kuluttajat odottivat koneiltaan mahdollisimman realistisen kuuloisia soundeja. Roland oli rumpukoneiden valmistamisen eturintamassa vuonna 1978 CompuRhythm CR-78:lla, joka oli ensimmäinen massavalmistettu rumpukone, johon käyttäjä saattoi itse ohjelmoida ja tallentaa rytmejä. Analogisuuteen päädyttiin, koska tietokonemuisti oli erittäin kallista ja laitteen hinta haluttiin pitää kuluttajaystävällisenä. Roland TR-808:n menestyksessä oli kyse ajoituksessa, hinnasta ja etenkin hyvästä käyttöliittymästä. ”Laitteella luoduista kahdeksan tahdin mittaisista luupeista tuli luovuuden hiekkalaatikoita.” Apparatus A-PUOLI apparatus_autotune_taitto_4_17_a.indd 16 6.4.2017 10.47. TR-808 on täysin analoginen instrumentti. 808:n tarina alleviivaa sitä, että vasta käyttäjät määrittelivät instrumentin todellisen potentiaalin ja merkityksen. On kerrottu, että Rolandin visionäärinen – tämän jutun kirjoittamisen aikana edesmennyt – johtaja Ikutaro Kakehashi hankki TR-808:n valmistamista varten tarkoituksellisesti viallisia transistoreita, joista laitteen sihisevä ominaissoundi on peräisin! TR-808:n soundeja arvosteltiin jo tuoreeltaan synteettisen ja lelumaisen kuuloisiksi. Roland TR-808 -rumpukoneen historia on ollut merkillisten tapahtumien ja outojen sattumien sanelemaa. TR-808 oli osaltaan syy sekä seuraus sille kehityskululle, kun populaarimusiikissa siirryttiin perinteisistä rakenteista ja harmonioista kohti sekvenssejä ja toistoa
Me rakastamme populaarikulttuuria! Löydät meiltä tuhansittain eri tuoteryhmien tuotteita: Star Wars, Harry Potter, Marvel, Batman, Game of Thrones, Nintendo ja satoja muita tunnettujen suosikkien oheistuotteita! Kätevästi kotiin kuljetettuna – tervetuloa tutustuman! FANITAVARAT, LAHJAT JA HASSUT VEMPAIMET Nyt osoitteesta www.alphageek.fi alphageek_annons_108x297_FI.indd 1 2017-04-05 15:19 Fullsteam Alpha tulostus.indd 17 6.4.2017 8.22
Balalaikkamainen muoto määräytyi lihakaupan Konesilta-vaa’an myötä. Valmistan kielisoittimia ja rytmisoittimia käyttämällä romua, luuta, kierrätysmateriaaleja ja mitä milloinkin yhdistettynä tehdasvalmisteisiin tai itse tehtyihin soitinosiin ja soitinrakennuspuihin. Hän kouluttautui 80-luvun lopussa soitinrakentaja-artesaaniksi Ikaalisissa ja kiittää saamastaan opista mestareita Matti Nevalaista ja Rauno Niemistä. – Eikä siinä kaikki. Vuoden 2003 uniikki klassikko on puolestaan Kirnuconga – rumpu, jonka kalvon kireyttä säädetään kirnun veivistä kääntämällä. Joskus materiaalit vain löytävät toisensa, hämmästelee Kimmo. Mopo alkoi kuitenkin niin sanotusti keulia, ja kun sähkökitara keksintönä antaa rajattomasti mahdollisuuksia muodon suhteen, alkoivat Nissisen tuotenimellä k.n. Kaulan säätöruuvin suojaläpykkä on Konesilta-tyyppikilpi, ja soittimen puuosat on tervattu ja vahattu. Balai Lamassa on mahonkirunko ja -kaula sekä ruusupuinen otelauta. Alustana jarrulevy ja kaiuttimen runko, kalvo nahkasohvasta, vannevaneri laverisängystä. Lama-bänFlying Poo Kirnuconga Balai Lama Kiova ”Valmistan kielisoittimia ja rytmisoittimia käyttämällä romua, luuta, kierrätysmateriaaleja ja mitä milloinkin yhdistettynä tehdasvalmisteisiin tai itse tehtyihin soitinosiin ja soitinrakennuspuihin.” E-liike 4_17.indd 18 6.4.2017 10.58. – Päämääräni on olla kaikessa vain k.n. Halusin niiden olevan samalla inspiroivia veistoksia, huumoria unohtamatta, kertoo noin 20 vuotta sitten Oulussa soitinrakennuksessaan kierrätysmateriaalin käytön aloittanut Kimmo Nissinen. Moni Nissisen soitin on päätynyt käyttötaiteeksi. Omaperäinen muotoilu ja villin luovat ratkaisut, usein jopa käytännöllisyyden kustannuksella, ovat niiden ensimmäinen huomion herättävä piirre. Visio on ollut voimakas, koska ite-punkia ja noisea vahvassa experimental-hengessä yhtyeissä Azma, Rautakanki, Onségen Ensemble, Krooninen Vanhuus ja Miss Jaban 86 soittaneella Nissisellä on musiikin tekemiseen myös oma kosketus. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 17 Roskisdyykkarin balladi -M inulle tuli sisäinen pakko selvittää miten muodot, jätemateriaali ja äänet yhdistyvät soitettaviksi ja kestäviksi instrumenteiksi. Otetaanpa esimerkiksi vuonna 2005 valmistunut Kiova, pesukoneen rummusta tehty patarumpu, jonka äänen korkeutta säädellään hanurin palkeen sisään rakennetulla tunkilla ja vanhalla autonikkunan veivillä. Myös otelaudan oktaavimerkkinä on kopeekka. Visuaalisuus, ekologisuus ja huumori ovat yksi Nissisen soitinten keskeinen ulottuvuus. Vuoden 2007 sähkövaakakitara Balai Lama on yksi Oulun musiikkivideokilpailujen 30 palkintoveistoksesta eli Pumpeli-patsaasta, jotka Nissinen suunnitteli ja valmisti vuosina 1998–2008. 18 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. kadoogen rakentamat soittimet herättää kiinnostusta ja päästä esille taidenäyttelyihin. kadoogen, eli rakentaa uniikkeja akustisia ja sähkösoittimia. Saman vuoden Moösehead on hirven kallosta ja polkupyörän vannejarrusta valmistettu baritonikitara, jonka Nissinen valmisti Motörheadin musasta ja logosta inspiroituneena. Volanupit ovat lukkopihdin säätöruuvista ja kymmenen kopeekan kolikosta
Vaikka tilaajana olisi ollut Kiinan keisari, esiintyi Berry vasta kun fyrkat olivat näpissä. Pari vuotta istunut Berry alkoi kostaa aiemmalla uralla kokemiaan kusetuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia laatimalla suojakseen äärimmäisen tarkasti laaditun esiintymissopimuksen. Soittimen varsinainen scratchosio koostuu 1970-luvun alkupuolen Philips-levysoittimesta, jonka kotelo ja moottori on poistettu, ja jonka levylautanen on pienennetty single-levyn kokoiseksi. Chuck Berry oli lavaolemukseltaan iloinen velikulta mutta kulissien takana hankala, useiden kusetusten kyynistämä vastarannan kiiski. Louisista suru-uutinen, kun Chuck Berry oli löytynyt kotoaan kuolleena. Neljäskin linnatuomio meinasi tulla vuonna 1990 salakuvaamisesta ja marihuanan hallussapidosta, mutta salakuvattujen naisten joukkokanne sovittiin rahalla oikeussalin ulkopuolella, ja marihuanan hallussapidosta Berry selvisi ehdonalaisella ja sakoilla. Kun Chicagossa 1955 levytetty Maybelline avasi hittiputken, ja kun levyt myivät erityisesti valkoisen nuorison keskuudessa, tuli Berrystä Chess-levy-yhtiön rahasampo. mattoman maine ja tarkasti omia etuja valvova sopimus, jonka taakse hän saattoi turvallisesti vetäytyä. Pekolla oli mielessä metallinen ”resonaattorijouhikko” ja idea poiki tuommoisen bed pan -mallin. Chuck Berry jatkoi uransa loppuun James Browniin ja Ike Turneriin verrattavana self made manina, joka teki asiat vain yhdellä tavalla – omalla tavallaan. Ei ihme, olihan kaikista varhaisista rock’n’roll-pioneereista juuri Chuck Berryn vaikutus rockin kehitykselle merkittävin. Berry joutui vuonna 1962 uudelleen lusimaan, tällä kertaa alaikäisen intiaanitytön salakuljettamisesta osavaltion rajan yli. Vilkas nuorukainen sai silti syksyllä 1944 kymmenen vuoden vankeustuomion viidestä aseellisesta ryöstöstä ja auton anastuksesta, mutta pääsi ensikertalaisena siviiliin lusittuaan nuorisovankilassa kolme vuotta. Valintakytkin ja toinen voimakkuussäädin on kiinnitetty lp-vinyylistä tehtyyn alustaan. Samana vuonna hän joutui vankilaan vielä kolmannen kerran, nyt veronkierrosta. päivä 1926. Sopimuksen pikkutarkka noudattaminen teki hänestä ammatillisen monomaanin, jonka ykkösmielenkiinnon kohde oli raha. Nissisen rakentama Scratch-kitara on nykyisin Turun Sibeliusmuseon kokoelmissa. Hail Hail Rock’n’roll -dokumenttielokuvan filmaussessioissa Berrylta turpaansa ottanut Keith Richards on todennut: ”En tiedä, onko se tarkoituksellista vai ei, mutta aina kun Chuck ja minä tapaamme, saan jonkin vamman.” Rahaan keskittyminen aiheutti taiteellisen hiipumisen. Pedaalin Nissinen valmisti lastenvaunun rummun kannesta ja silitysraudasta ja myös sen vaijeri on peräisin lastenvaunujen käsijarrusta. Soittimen runkona on roskiksesta löytynyt Piaccion valmistama levyjarrullinen mopon alumiinivaluvanne. Lapaan on liimattu vinyyliä lplevystä, ja vinyyliä on myös säätöruuvin maskilevy. Myöhemmin käämin mikinkin siihen. Hän hankki itselleen ammatillista koulutusta ja alkoi samalla esiintyä kitaroineen vuonna 1951. Hän oli tullut huijatuksi liian monta kertaa valkoisten promoottorien, häikäilemättömien managerien ja liikemiesten sekä lisäksi – ainakin omasta mielestään – myös amerikkalaisen oikeusjärjestelmän taholta. Kadoogen-soittimet puhuttelevat uskaliaita ja omia polkujaan tallaavia muusikoita. Chuck Berryn viimeisin studioalbumi Rock It ilmestyi vuonna 1979. 16-nauhaisen soittimen kaula on vaahteraa, otelauta merbauta, kaularauta kierretankoa ja satula hirven luuta. E-liike 4_17.indd 19 6.4.2017 10.58. Mikrofonin kiinnityskiekkona on osa Hoover-pölynimurin turbiinista. – Siinähän on haulikon patruunan kantaosasta valmistettu potikan nuppi ja kielen pidikkeet kiväärin hylsyistä. Kitarassa on pedaalitoiminen vibrakoneisto, minkä mahdollistaa Stratocaster-typpinen talla. päivä kiiri St. Jo mainitun Pekko Käpin ohella kadoogenisteja ovat toinen ite-taiteilija Tykylevits ja Black Totem -kitaristi-laulaja Spit Poison. kesäkuuta. Siitä tuli kilpi, joka suojasi miestä muulta maailmalta. Tässäkin äänenvoimakkuuden säätönuppeina ovat haulikon hylsyn kannat. Mikrofonina on itsekäämitty yksikelainen, jonka rungon valmistukseen on käytetty lp-vinyyliä. Rokkarin testamentti, ennen kuolemaa valmiiksi tehty studiolevy Chuck ilmestyy Dual Tone -merkillä 16. Flying Poo on Pekko Käpille teräksisestä alusastiasta tuunattu sähköistetty jouhikko. Nyt Berryllä oli tarkoituksella luotu ennalta-arvaadistä ja balalaikkaa mukailevasta muodosta nimensä saanut Balai Lama tuottaa kaiken päälle musiikkia ihan itsekseenkin, sillä peli sisältää soittorasiakoneiston, joka kajauttaa haluttaessa ilmoille Internationale-hymnin, täsmentää Nissinen. Kaupunki oli tiukasti rotueroteltu, mutta Berryn urakoitsija-isä yritti kouluttaa poikaansa. Charles Edward Berryn taival alkoi St. Juuri tämän linnatuomion sanotaan muuttaneen Berryn pysyvästi. SOUNDI 19 kimmosound@gmail.com Roskisdyykkarin balladi Rokkarin testamentti Chuck Berry 18.10.1926 – 18.2.2017 M aaliskuun 18. Ollaan kuulolla. Heihin lukeutuu myös Conan O’Brien Weight Watcher -henkilövaakakitaroineen. Louisista Missourista lokakuun 18. 1950-luvun rock’n’rollin pääarkkitehteihin lukeutunut mies oli ehtinyt täyttää viime lokakuussa 90 vuotta, ja vaikka Suomessakin monesti nähdyn legendan habituksessa oli ollut vanhuuden enteitä, järkytti poismeno koko maailmaa. Hän oli rock’n’rollin suurin lyyrikko, kitaristina kauaskantoisin ja päälle vielä paras laulunkirjoittaja – eräänlainen tyylilajin Shakespeare ja Mark Twain samassa paketissa
. . Ei ihme, että sitä ovat levyttäneet Johnny Cashin, Ian & Sylvia Tysonin, Joe Elyn, Jerry Jeff Walkerin, Guy Clarkin, k.d. langin, Suzy Boggussin ja Doug Sahmin kaltaiset laatuartistit. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI jotka ymmärtävät amerikkalaisuuden siirtolaispohjan ja sen, että koko maa perustuu maahanmuutolle. Yhtä hienona tapahtumana itse keikan kanssa jäi mieleeni sen jälkeen takahuoneessa tekemämme haastattelu. Sitten tapasin Andrew’n, hänkin ajoi taksia, keikan jäljiltä hikinen Tom sanoi ja otti ansaitun ryypyn jäiden viilentämästä Jamesonistaan. Tomin lyhyeksi jääneen ensimmäisen artistiuran – hän teki Patricia Hardinin (ei sukua Andrew’lle) kanssa kaksi kehuttua levyä (Ring Of Bones, 1976, ja Wax Museum, 1978) häipyäkseen sitten musiikkibisneksestä täysin vuodeksi – käynnisti tavallaan uudestaan Grateful Dead, jota amerikkalaisen musiikin laajassa ja syvässä luotauksessaan voisi melkein sanoa koko americanan kummisedäksi. Se on hieno tarina. Yhtenä yönä poimin jostain baarista kyytiin Robert Hunterin. Meksikaanisävyt nostavat päätään Russellin musiikissakin, sekä soinnissa että tarinoissa, jotka usein tapahtuvat Amerikan lounaisen rajan molemmin puolin. Tom Russell (67) jos kuka on tarinankertoja. Aloin laulaa (sittemmin monien levyttämää) Gallo del Cieloa. Niin romanttiselta kuin Russellin musiikki kuulostaakin, se on harvinaisen kirjaimellisesti totta. Folk-ooppera perkaa Russellin esi-isien ja -äitien kovaa elämää iloineen ja suruineen. Myöhemmin ajoin Hunterin hotelliinsa ja ajattelin: mahtava yö, mutta tietenkään en kuule hänestä enää koskaan. Lakiin ja kriminologiaan painottuneen lopputyön Kalifornian yliopistossa tehnyt Russell ei oikein pidä häneen hanakasti liitetystä americana-termistä, mutta pakko on todeta, että jos se jotain artistia hyvin kuvaa, niin juuri beat-kirjailijoiden innoittamaa Tomia. Parhaiten mieleeni on jäänyt hänen vierailunsa Tampereella alkuvuodesta 2000, jolloin hän pitkäaikaisen aisaparinsa Andrew Hardinin kanssa heitti komean duo-keikan Laternassa. Sitten hän terästäytyi tosissaan kuuntelemaan ja laulu alkoi oikeasti kolista hänelle. mutta silti tarinankerronnalla on edelleen periaatteessa sama merkitys kuin ammoisina aikoina. Musiikki nousee suoraan Amerikan maaperästä. Tom on niitä Trumpista mahdollisimman kaukana olevia amerikkalaisia, 20 SOUNDI Tom Russell Tarin an kert oja rajan pinn asta Tom Russellin lau luissa saa ansaitun huomion kulissien takainen, aidompi Amerikka. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Totta kai, hän nauroi. . Kappa leissa käsitellään muun muassa taval listen ihmisten arkisia draamoja. Ihan kaikki ei ehkä sittenkään muutu. Kantrahtavasti miehekkään baritoniääneen ja piinkovan pokerinaaman takana piilevän ironisen huumorintajun omaava Tom on käynyt kiitettävän monesti Suomessa. Siinä ajaes sani sanoin hänelle tekeväni itsekin lauluja. Ennen kirjoitettua sanaa suullisesti kulkeneet tarinat aikaisemmilta ajoilta ja muista ihmisistä laajensivat kuulijoiden käsitystä maailmasta ja todellisuudesta. Olin lopettanut soittamisen ja muuttanut New Yorkiin paneutuakseni romaanien kirjoittamiseen, mutta kun siitä ei tullut mitään, aloin ajaa taksia. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_tom russell.indd 20 6.4.2017 16.07. Tätä aihetta hän käsittelee ennen muuta osuvasti nimetyssä The Man From God Knows Where -albumissaan (1999). Sitten hän pyysi mua laulamaan yhden. Hänen tarinansa ja niiden folkin, bluesin, countryn, tex-mexin ja rock’n’rollin informoima musiikki nousevat niin suoraan Amerikan maaperästä, ihmisistä ja historiasta, nykyaikaa mitenkään laiminlyömättä. Tunnistin hänet Grateful Deadin tekstintekijäksi, mutta hän ei tuntenut mua. Puolivälissä keikkaa hän sanoi: ”Esitän teille aivan M usiikin, tanssin ja maalauksen ohella tarinankerronta on ihmiskunnan vanhimpia huveja ja kulttuurin tärkeimpiä kivijalkoja. Hän pani mut laulamaan sen kolme kertaa ja lauloi itsekin pari biisiään. Nykyään viestitään alati vaikka millä pelillä – usein tuntuu, että jo liikaakin . Sinäkö tuon kirjoitit, hän tivasi epäluuloisena ja pyysi mua laulamaan sen uudestaan, Tom jatkoi merkitsevästi virnistäen ja lipaisi taas irkkuviskiä. Viikkoa myöhemmin Hunter soitti: ”Tulen keikalle New Yorkiin, tule sinne.” No, menin Bottom Lineen ja Hunter kutsui mut takahuoneeseen, joka kuhisi väkeä. Sitten Hunter meni lavalle hartaan Deadhead-yleisön eteen. Ensin hän esitti vain muutamia muutoksia. Dylan ja Springsteenkin ovat faneja. Hunter ei enää juo, mutta silloin sillä oli pullo Jack Danielsia, jota se tarjoili mulle auliisti. . Los Angelesissa syntynyt ja kasvanut, sittemmin Norjassa, Espanjassa, Puerto Ricossa ja Nigeriassakin asunut (Tom oli siellä opettajana Biafran sodan aikaan 60-luvulla) amerikkalainen laulaja-lauluntekijä on tehnyt tähän mennessä liki 30 albumia, kirjoittanut muutaman kirjan ja saanut 2000-luvulla menestystä myös naivistisena maalarina, jonka aiheet käsittelevät usein hänen pitkäaikaista kotiseutuaan Teksasin ja Meksikon rajalla. Tässä vaiheessa me oltiin jo ohitettu Hunterin hotelli ja ajeltiin jossain hevonkuusessa
. Koko joukon ylimpänä loistaa levyn nimihahmo, mahtavaa juttua suoltava sirkuskääpiö Little Jack Horton, jonka kaiken väärinkohtelun ylittävä vimmainen elinvoima antaa juuri tässä ajassa ihan erityistä nostetta. Man From God Knows Where jäljittää nimenomaan isäni sukua siksi, että hän jäi elinaikanaan mulle kysymysmerkiksi, kun taas äidin kanssa olin läheinen. Isästäsi kertovassa Throwin’ Horseshoes At The Moonissa laulat: ”how can you be a loser, when you don’t lose your pride.” . Sitten hän menetti kaiken ja istui linnassakin. 71-minuuttinen Hotwalker on voimallinen mestariteos, jolla Tom havainnollistaa, miksi beatkirjailijat Charles Bukowski ja Jack Kerouac, stand up-velho Lenny Bruce, bluesmies Dave Van Ronk, friikkisäveltäjä Harry Partch, luonnonsuojelija Edward Abbey, musta gospel, länsirannikon cool jazz ja vanhan liiton kantri ovat olennaisia todelliselle amerikkalaiselle kokemukselle. Olemme juurettomien ja sekarotuisten huijareiden, varkaiden, kulkurien ja pakolaisten kansakunta, Tom tiivisti amerikkalaisuuden. Isä keräsi kohtalaisen omaisuuden ja upean Cadillacin, jolla hän rehvasteli meidän lasten kanssa kaupungilla. Niinpä. Siksikö te aina niin kärkkäästi heilutatte tähtilippua armeijasta hippeihin ja Helvetin enkeleihin. Ne lähti Amerikkaan onneaan onkimaan, seikkailemaan tai pakoon jotain, saatuaan jostain kenkää. Nimenomaan. Mariachi-trumpettikin soi, ja uruissa on Facesin Ian McLagan. Täyteraidoista ei ole tietoakaan Russellin kertoessa tavallisten ihmisten elämän arkisesta draamasta ilman Hollywood-sokerointia. Sitten Hunter sanoi: ”Vitut, mä hoidankin sen jätkän vetämään sen teille itse.” Hän huusi mut lavalle, löi kitaran käteen ja poistui lavalta! Se oli rankkaa. Vedin neljä biisiäni omalle pikku Dead-yleisölleni ennen kuin Hunter palasi. Mutta isän tausta vei mut irlantilaisten kulkurien, pelurien ja hevoskauppiaitten pariin. Silti hän vain nauroi ja sanoi: ”jonain päivänä voitan sen kaiken takaisin”. Borderland hurmasi heti ja toimii tänään yhtä väkevästi. Toinen toistaan sattuvammin elämän niveliin osuvat laulut huokuvat kaihoisaa myötätuntoa ja sisältävät muutamia upeita yhteistöitä, kuten Dave Alvinin kanssa tehdyt California Snow ja Down The Rio Grande, Katy Moffatin kanssa tehty The Next Thing Smokin’ ja uskollisen Andrew Hardinin kanssa väsätty The Road It Gives, The Road It Takes Away. Siitä lähtien me on soitettu Andrew’n kanssa. Russell tarinoi biisien välissä paljon yleisölle ja ruoskii jutuissaan usein itseään ja Amerikan meininkiä. Vaikuttavien outsiderien sielunmessu selvittää americanan olemuksen ehkä paremmin kuin mikään muu kuulemani levy. HUIMA MATKA VAIETUN AMERIKAN SIELUUN SOUNDI 21 Borderland (2001) naamakirja_tom russell.indd 21 6.4.2017 16.07. Sitten me jouduttiin Norjaan... Sitten käännyin antamaan kitaran Hunterille, mutta häntä ei näkynyt, joten esitin yhden toisen biisini. ”Olemme juurettomien ja sekarotuisten huijareiden, varkaiden, kulkurien ja pakolaisten kansakunta.” RAJASEUDUN DRAAMOJA NUOTIOHEHKULLA TÄTÄ ENNEN Tom oli jo tehnyt pinon levyjä, mutta itselleni tämä oli ensitutustuminen. Tämä sotku tuottaa joskus kiinnostavaa jälkeä taiteessa, mikä heijastuu tänne Eurooppaankin. Jotkut jäi heti New Yorkiin tai jonnekin ja perusti sinne oman yhteisön. Amerikkalaiset on outo kansa. Amerikka on sulatusuuni, johon myös mustien ja intiaanien kulttuurit on antaneet merkittävän panoksen. Meitä oli kahdenlaisia. Äskeisistä lavajutuistasi päätellen hänellä oli melkoinen asenne. En ollut aikoihin ollut yleisön edessä. Silloin soitin Andylle, joka oli pitkään yllyttänyt mua aloittamaan soittamisen uudestaan. . Jengi kuunteli hiirenhiljaa ja sekosi sitten täysin. Alussa me jännitettiin ja juotiin liikaa, mutta keikkoja tuli paljon ja homma alkoi sujua hyvin. Äiti oli taiteellinen ja rohkaisi taiteellisia pyrkimyksiäni. Tämä on sen biisi!” Kuuntelin verhon takana polleana. Se biisi oli uusi, pitkä ja aika vaikea. Olisi kiva nähdä Trumpin reaktio, jos hän kuulisi Hills Of Old Juarezin. Ne lähti sinne keksimään itsensä uudelleen. Lavalla hän esitteli tuoreen Man From God Knows Wheren sanomalla kertovansa siinä sukunsa tarinan mahdollisimman rehellisesti, ”sikäli kuin amerikkalaiset osaa kertoa mitään rehellisesti”. Siksi kotikaupunkini Los Angeles on niin outo, juureton. Itseluottamukseni nousi kuin raketti, Tom tunnusti ja otti naukun. Gurf Morlixin lämpimästi tuottamaa avaraa soundia leimaavat akustiset kitarat, Joel Guzmanin texmexhaitari ja ennen muuta Tomin intiimisti jutusteleva laulu. Trippiä paaluttavat mehevä nostalgia, armoton todellisuus, hurtti huumori ja valokuvamaisen tarkat yksityiskohdat. . Mutta ajattelin, että nyt tai ei koskaan, ja annoin palaa. Meidän kaikkien esi-isät on muualta, mun Irlannista ja Norjasta. Se on Hunterin ansiota ja, usko tai älä, en ole sen koommin tavannut häntä. Sitten oli näitä, kuten mun suku, jotka pikkuhiljaa ajautui lännemmäksi päätyen lopulta Kaliforniaan, mistä ei enää pidemmälle päässyt. . Hotwalker (2005) MAN FROM GOD KNOWS WHERE sai huomiota jo jutussa, joten suuntaan valokeilan ykkössuosikkiini. Silloin se oli meistä nöyryyttävää, mutta näin aikuisena asian näkee toisin. Sitten se pyysi mua lämppärikseen kahdelle tulevalle keikalleen. huippubiisin, jonka opin yhdeltä taksikuskilta
Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen > 22 SOUNDI Soundi-haastattelu haast_janne haavisto_b.indd 22 6.4.2017 11.00
Näiden yhtyeiden parissa hän pääsi toteuttamaan itseään vapaasti ja työskentelemään Tom Nymanin, Matti Pitsingin, Miikka Paatelaisen, Pekka Gröhnin, Samuli Kosmisen, Abdissa Assefan sekä Okke Komulaisen kaltaisten monitaitajien kanssa. Lisäksi virikkeitä sekä kannustusta tuli vanhemmilta sisaruksilta Ollilta ja Susannalta. Yläkouluiässä Janne paitsi kävi kuulun Matti Koskialan rumputunneilla, myös otti ensiaskeliaan bänditoiminnan saralla. Se aloitti Permanent Jet Lagin (2002) ja We Must Be Losing Itin (2005) myötä täydentyneen trilogian, jonka voi nyt nähdä jatkuvan The Shubie Brothers And Sisters -albumin You Are Here myötä. Janne Haaviston svengiin ja visioon ovat luottaneet niin J. Karjalainen ja Irina Björklund kuin Markus Nordenstreng ja Eero Raittinenkin. Omien hankkeiden jatkoksi saadaan pian uusi Janne Haavisto & The Shubie Brothers And Sisters -albumi You Are Here. Hän on jatkanut soittamista kaiken aikaa vähintään kotitarpeiksi. 1964) kasvoi musiikin keskellä: isä Jukka oli kerännyt ammattiurallaan kannuksensa jazzin sekä tanssimusiikin parissa pääosin vibrafonistina. Vaikka suuri yleisö tunteekin Jannen parhaiten pohjoisamerikkalaiseen traditioon kiinnittyvän roots-musan osaajana, määrittävät hänen omia hankkeitaan ambientista ja elokuvamusiikista kumpuava tunnelmointi, dubin mehevä syke ja jopa Les Baxterin oudon exotican tunnelmiin asti vievä toismaailmainen ilmapiiri. ”Hyväksytty”-leiman helsinkiläismiehen papereihin ovat lyöneet myös kovat naamat The Bandin Levon Helmistä Ministryn Al Jourgenseniin. Ensimmäinen merkittävä oma yhtye oli The Bablers, jossa kitaraa soittaneen Mikko Lankisen kanssa työt ovat jatkuneet näihin päiviin saakka muun muassa J. SOUNDI 23 ”Pidimme hauskaa, ja olen edelleen sitä mieltä, että julkaisimme vain hyviä levyjä.” haast_janne haavisto_b.indd 23 6.4.2017 11.00. Karjalaisen rinnalla ja Laika & The Cosmonautsin riveissä. Omintakeista instrumentaalimusiikkia esittäneen, kuusi studiokiekkoa ja yhden keikkatallenteen julkaisseen Cosmonautsin kylkeen kasvoi vähintään yhtä idiosynkraattisissa maisemissa liikkunut The Farangs, jonka myötä pintaan pääsivät kaikki Haaviston musiikilliset mielenkiinnon kohteet. Haaviston ensimmäinen soololevy Welcome Tourist, We Take Your Dolar ilmestyi 2000. R umpalina, tuottajana sekä biisinikkarina arvostettu ja keskimmäisessä roolissa Emmallakin palkittu Janne Haavisto (s
– Kun muutimme omakotitaloon Pohjois-Tapiolaan, Olli sai laittaa alakertaan pystyyn bändikämpän. – Joskus kahdeksan vanhana teimme äänityksen luokkakaverini Hildénin Ilen kuudesta biisistä. Hän palasi J. Kyllä levyä kehtaa yhä kuunnella. Millaisessa roolissa musiikki oli perheessänne. Tommi Liuhala tykkäsi ja kaksi viikkoa demon tekemisestä kävimme allekirjoittamassa sopimuksen. Musa oli… ehkä vähän Kari Peitsamo -henkistä, tosin ennen Kari Peitsamoa. Broidilla oli Vanha Isäntä -kuviot käynnissä, Susalla teatterisekä musajuttuja. Mare on niin musiikkiorientoitunut, että ikä on hänelle ihan toissijainen asia.” Pikku-Jannelle musiikki-innostus tarttui niin vanhemmilta kuin sisaruksiltakin. Toisinaan faija kyllä musisoi meillä jossain juhlissa kavereidensa kanssa ja myöhemmin päädyimme soittamaan yhdessä esimerkiksi Bulllworkers-klubi-illoissa. K u v at : Ja n n e H aa v is to n ko ti al b u m i K u v a: So u n d in ar k is to haast_janne haavisto_b.indd 24 6.4.2017 11.00. Hän oli siirtynyt mainosalalle. Erilaisia päälleäänityksiäkin tuli tehtyä. Silloin pääsit levyttämäänkin ensi kerran. Bassorummun polkaisemista muun muassa ei sopinut unohtaa. Siellä pääsin ottamaan tuntumaa rumpuihin. Koska bänditouhut osaltasi alkoivat. Siitä kertyi vaivihkaa musiikillista yleissivistystä. Näin sain alkeellisen delay-efektin, jolla temppuilla. Väitän, että olimme aika oikeilla jäljillä. Ensin tietenkin piti keskittyä esimerkiksi siihen, että soittaa hyvin ja tasaisesti. Pesti on laajentunut myös tuottajan pallille. Olli äänitti meille Tammisen Arton kotona demon, jonka vei Vanhan isännän levy-yhtiöön HiHatiin kuultavaksi. – Kyllä. Kerran Olli suuttui verisesti, kun olin vedellyt jonkun heidän bändinsä nauhoituksen toisen kanavan päälle radiosta Nuorten sävellahjaa. Seuraava bändi oli Tomi Ervin kanssa perustettu The Teac, jonka jälkeen tuli Bablers. Äiti oli enimmäkseen himassa ja aina radio auki. Olin neljäntai viidentoista. Ripottelimme sen päälle kolikoita, jotta soundi muistuttaisi virveliä. – Faija ei ollut ammattisoittaja enää siinä vaiheessa, kun minä tulin kuvaan. Tommi tuotti ja Tigerstedtin Danu äänitti eli nassikat ”Ajanlaskuni lähti tavallaan alusta, mikä tuntui tosi nastalta. Tein kojeeseen jopa pikku modauksen: kiinnitin hajonneesta kasettimankasta ottamani äänipään kaksipuolisella teipillä nauhurin runkoon ja kolvasin siitä johdon laitteen toiseen sisääntuloon. > Soundi-haastattelu Olet sisaruksiasi reippaasti nuorempi. Hänellä oli myös avokelanauhuri, jolla aloin äänityskokeilut. Ymmärrykseni stereo-asioista ei ollut ihan täydellinen! Mutta koska olin alle kymmenen, ei hän minua kauheasti kurittanut. pääsivät heti osaaviin käsiin. Olivatko dub ja reggae kolahtaneet jo tässä vaiheessa. Bablers (vas.) Arto Tamminen, Mikko Lankinen, Janne Haavisto ja Juha Mieskonen. Mustat Lasit oli pitkään Janne Haaviston (keskellä) tärkein yhtye. – Jännittäväähän se oli, ja opettavaista. (Naurua) Nasta kokemus, kaikkiaan. Karjalaisen kelkkaan taas nykyisen kokoonpanon myötä. Minun instrumenttini oli legendaarisen Sacy Sandin bassari, joka oli kulkeutunut meille isän kautta. Albumi What’s All About (1980) äänitettiin Birdlandstudiolla muutamassa eri sessiossa. – Samoja aikoja eleltiin… Kävin 1970-luvun lopulla innokkaasti (Vanhassa Isännässäkin soittaneen, pitkän linjan musiikkiammattilaisen ja Susanna Haaviston miehen) Tikan Juhan broidilla tekemässä ka24 SOUNDI Sytyttikö oikeaan studioon pääsy heti kipinän ammattimaisesta äänittämisestä ja tuottamisesta. Koska Olli soitti kitaraa, tuntuiko luontevalta valita rummut tai yleensä jokin muu instrumentti kuin hän
Liuhala ja Danu ovat yhä hyviä ystäviäni. – Bändi oli vahvasti Arton juttu, hän kun teki kaikki biisit. Mutta Arton komennossa pääosin mentiin. Itselle se tuntui ensin vähän kesäduunilta, koska olin vielä lukiolainen. Omia juttuja ja muidenkin keikkoja. Ollilta löytyi Islandin kokoelma, ja siitä se käynnistyi. Hänen hurjempaa pilvi-matskuaan, josta jäi päähän iso muistijälki. Siihen asti oltiin oltu liikkeellä aika Sladeja Glitter -pohjalta, joten ero tuntui hurjalta. Missä vaiheessa äänittäminen ja studiotyö alkoivat kiehtoa. Mutta vakavammin äänitysinto syttyi vasta Laika & The Cosmonautsin myötä. Jukka ei ollut tavatessanne vielä tähti, mutta kasvavassa määrin radiosoittoa saava tunnettu artisti kuitenkin. Minua oli kielletty ehdottomasti menemästä Ollin kaseteille, joten totta kai niitä piti käydä välillä salaa kuuntelemassa. Sekosin ja kysyin OIllilta, että mitä musaa tämä on. Tai ehkä Mieskosen Juha otti jossain paikoissa osaa. Miten kotona suhtauduttiin siihen, että olit liukumassa kesken koulun ammattimuusikoksi. Onneksi kävi niin, koska olisihan siitä voinut tulla jotain traumaattistakin. Osalla meistä oli musiikin ulkopuolisia hommia. Soitimme juuri eilen Kulttuuritalolla ja muistelimme, että minun eka Mustat Lasit -keikkani oli tv-esiintyminen Iltatähti-ohjelmassa ja toka puolestaan joku Härmärock-tapahtuma Kultsalla! Sekin tuli suorana televisiosta. Olli oli soittanut Jukan ekalla levyllä, josta tykkäsin tosi paljon. – Jep, kakkoslevystä se alkoi. Taisi olla vuosi 1984. Kun Jukalle sitten tuli rumpalin vaihto ajankohtaiseksi, satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan: istuin Ollin keittiössä, kun Jukka soitti hänelle aiheesta. Nimenomaan musatyylin outous ja erikoisuusko sinuun vetosi. Pidimme hauskaa, ja olen edelleen sitä mieltä, että julkaisimme vain hyviä levyjä. The Bablersin kanssa pääsit ensi kertaa myös Tavastian lavalle, jolle olet sittemmin noussut yli 200 kertaa. Kerran sieltä osui korviin jotain aivan käsittämätöntä ja kiehtovaa menoa, jonka olen myöhemmin jäljittänyt Jimi Hendrixiksi. Olin opetellut biisejä kitarallakin. Samoihin aikoihin meillä oli Ervin Tomin kanssa yhden levynkin (Ei uutta wanhaa…, 1983) tehnyt TTV-yhtye. – Kasettimankalle nauhoittelin ensin pitkään kaikenlaista. Ehkä kaikki kunnolla alkoi siitä, kun seurasin miten Mustien Lasien Mikko Kivikari äänitti Laikojen ekan levyn (C’mon Do The Laika!, 1988) Teacin neliraitakelanauhurille. Soittajaksi minä tahdoin. Vaikka bändi ei siitä kasvanutkaan, kokemus oli hieno. Päädyit Karjalaisen porukkaan erikoisella tavalla. – Faijan tausta ja Ollin sekä Susan touhut alalla helpottivat. Sellaisen myönnytyksen tein, että tilasin Markkinointi-instituutista kerran jonkun etäopiskelukurssin ja väitin käyväni sen läpi ja meneväni tenttiin. Kyllä sen paketin hommaaminen oli alun perinkin ollut aika puhdasta hämäystä. ”Ajanlaskuni lähti tavallaan alusta, mikä tuntui tosi nastalta. Karjalainen 1980-luvun alussa. Karjalainen Yhtyeineen perään. Se oli minulle jotain ennen kuulumatonta. Alun perin reggae-innostukseni oli tosin sytyttänyt Donna-yhtyeen rockin SM-kisoissa (1975) esittämä Muinainen kaunotar -kappale. Juttu käynnistyi Pluto & The Astronauts -nimisestä yhtyeestä, joka taas oli startannut Mitja TuuraLaika & The Cosmonauts starttasi hitaasti mutta kohosi nopeasti vahvaan maineeseen. Englannin kuuntelu. Viimeinen raita jäi päällekkäisäänityksille. Huomattavasti aikaisemmin ehti käydä vähän vastaava ilmiö. Vuoden 1990 Surfs You Rightista lähtien nauhoititte Laikan levyt enimmäkseen itse. SOUNDI 25 settikokoelmia. Olli ojensi luurin minulle, ja niin se alkoi. Pyrkimys siirtää keskustelua tulevaisuudesta tulevaisuuteen. Laika & The Cosmonauts eli aikansa ja tajusimme lopettaa ennen kuin meno kävi hiipumaan. – Yö kun saapuu Helsinkiin (1982) oli eka Jukan levy, jolla olin mukana. – Sitä se oli. Eikä loppua tunnu näkyvän, kuten on viime vuosina saatu havaita. Ällä tuli. Faija oli lentokentällä vastassa ja kyyditsi minut sieltä suoraan yokirjoituksiin. Augustus Pablo räjäytti nuoren pojan kaalin. Mikä oli The Bablersin työnjako. – Olin ruvennut kasvissyöjäksi, mutta koska Sibelius-lukiossa ei vegeruokaa liiemmin tarjoiltu, kävin usein syömässä eväitäni siinä lähellä Krunikassa asuneella broidillani. Siinä ekassa erässä menikin saman tien kaksitoista vuotta, eli suurin osa Mustien Lasien taipaleesta ja J. Rummut ja Toman basso ajettiin yhdelle raidalle, Lankisen kitara toiselle ja Pitsingin kitara sekä urut kolmannelle. Olin ihan penska, enkä edes tajunnut jännittää tuollaisia. Mutta kun materiaalit olivat jonkun ajan kuluttua yhä kelmuissa kirjahyllyssä, vein kansiosetin roskikseen. Yhden ilmaisen Tavastia-paidan olen saavutuksella ansainnut! Seuraava tärkeä musiikillinen kumppanisi oli lauluntekijä nimeltä J. Nythän on nimittäin sillä tavalla, että kohdakkoin tulee täyteen… melkoisen monta tasavuosikymmentä siitä, kun soitin siellä ensi kerran. Hänellä oli satakunta älppäriä, kolme Vanhan Isännän levyä ja loput jamaikalaista musaa. – Joo, luku pitäisi itse asiassa tarkistaa. Vedimme juuri ennen kirjoituksiani kuukauden keikkaputken. – Joo. Rundi päättyi Vaasaan, josta lensin seuraavana aamuna kotiin. Koko bändihän oli tavallaan työtapaturma, mutta tietenkin iloinen sellainen. Muun muassa Stanley Clarken konsertin Pori Jazzissa 1977. (Vas.) Janne Haavisto, Mikko Lankinen, Tom Nyman ja Matti Pitsinki. Reggaeta, hän sanoi ja lupasi soittaa kotona levyltä lisää. Eihän se heti kauhean kannattavaa ollut, mutta keikkoja riitti. Jokin aika sitten ynnäilin, että olen soittanut Tavastialla – tai koko kompleksissa eli Backstage ja Semifinal mukaan lukien – melkein vuoden elämästäni eli lähemmäs 300 keikkaa. Mare on niin musiikki-orientoitunut, että ikä on hänelle ihan toissijainen asia.” K u v a: So u n d in ar k is to haast_janne haavisto_b.indd 25 6.4.2017 11.00
Sen jälkeen Riikosen Jyri pelasti minut heitteiltä E-studion vuokralaiseksi ja yhteistyö on ollut mahtavaa siitä eteenpäin. Olin ollut kuvioissa niin pitkään, etten ollut enää nuori kiinnostava soittaja vaan lähempänä has-beenismiä. – Se meni pelottavankin helposti. Muuten hyvä, mutta ensimmäinen lapseni oli syntymässä samoihin aikoihin. Pikku hiljaa kansaa alkoi kertyä keikoille joka puolella. – Lämmöllä, tietenkin. Jätimme ne ekan setin jälkeen takahuoneeseen ja tulimme baariin kaljalle. Meillä oli lava-asut, joihin kuuluivat isot suikat ja komeat Brezhnev-kulmakarvat. – Meillä oli hetken aikaa vanhan ystäväni Muffe Halla-ahon kanssa oma MuFarang-studio, joka riitti pienempiin juttuihin. K u v a: So u n d in ar k is to haast_janne haavisto_b.indd 26 6.4.2017 11.00. jässä tunnissa albumi nimeltä Show & Dance äänitetty. Ja kun naapurissa oli Finnvox ja siellä Risto Hemmi, tiesin saavani aina apua. Karjalaisen hittialbumit Päiväkirja, Tähtilampun alla ja Villejä lupiineja. Toimitte yhdellä rundillla industrial-metallijätin lämmittelybändinäkin. Yleisössä oli kuusi maksanutta katsojaa, joista yksi oli Waldemar Wallenius. – Kaikki alkoi siitä kun vietin hyvän ystäväni, kitaristi Tommi Vikstenin, kanssa vähän pidemmän aikaa Austinissa. Mutta hei: Jukka, Mikko, Toma, Pekka… Miksi se muka ei toimisi?” Laika & The Cosmonauts pääsi kiivaimpina vuosinaan kiertämään Amerikkaakin. Kaikkiaan retkestä tuli silti aivan mahtava. Olimme alkuun aika puhtaasti genremusaa, mutta oma soundi ja ilme löytyivät melko pian ja olihan joku Absurdistan (1997) sitten jo melko määrittelemätöntä… instrumentaalikamaa. – Muualla kuin Stadissa oli ylämäkeä, joo. – Alluhan äityi ensin lausumaan meistä jossain, että ”they are the best fuckin’ band in the world”, jonka jälkeen häneltä tuli ilmoitusluonteinen viesti, että Laika & The Cosmonauts lähtee kahdeksi kuukaudeksi mukaan Ministryn rundille. Tuon tarkemmin sitä on oikeastaan mahdoton lokeroida. Tärkeimmät oppini äänittämisestä, miksaamisesta ja tuottamisesta olen saanut Riston vieressä istumalla. Miten päädyit tuottamaan 199194 J. Emäntämme tokaisi, että kitaristi Sean Mencher asuu tuossa naapuritalossa! Kävin esittämässä asiani, kohta oli studio läheltä buukattu ja nelYhtyeiden musiikkityylit eivät olleet ihan samasta puusta. Siellä tuli opeteltua kaikenlaista ja tehtyä monia hienoja juttuja. Minulla oli Laikoja aluksi julkaisseen helsinkiläisen levy-yhtiön mandaatti tutkailla sikäläisiä bändejä, ja kun kohdalle osui hyvä rockabillypumppu High Noon, minä niin sanotusti kiinnitin bändin. Kotimaan kamaralla tapahtui samaan aikaan myös äänityssektorilla. Albumin kuultuaan Jukka totesi, että soundimaailma toimisi meidänkin jutuissamme. Hittilää olisi periaatteessa voinut jatkaa pidempäänkin, mutta kallein investointimme eli iso miksauspöytä alkoi mennä korjauskelvottomaan kuntoon ja bändien tarve keskikokoisille studioille väheni. Naapuripöydän tyttöjen keskustelusta erottui kylmä kommentti: ”Kyllä sitä kaikenlaista omituistakin välillä kuuntelee, mutta ei tuollaisia ihan täysiä pellejä.” Mimmit eivät, ehkä onneksi, olleet tunnistaneet meitä. Vaatiko paljon säätöä tehdä High Noonin levy Austinissa. Laika & The Cosmonautsin alku oli nihkeä, mutta kulttibändin status kasvoi hitaan varmasti. Miten muistelet Hitsville Nelosta. Toin nauhat mukanani ja miksasin ne Helsingissä. 26 SOUNDI SOUNDI 27 lan kanssa pyörittämäni radioohjelman sivutuotteena. Asetelma muuttui ja ajanlaskuni lähti tavallaan alusta, mikä tuntui tosi nastalta. Niinhän se turhan usein Suomessa edelleen menee. Jos feedback muualta on suopeaa, huomio herää. Oletimme myös, että joudumme pulittamaan kynnys rahan, joka oli isojen bändien standardikuvio jo silloin. Eka keikka kauempana kotoa oli Tampereen Klubilla. Kolme-neljä iltaa viikossa Ministry-keikkoja ja välipäivillä itse ennalta järkättyjä vetoja pienemmissä klubeissa. Yhtyeen saldoksi jäi seitsemän studioalbumia. Asuimme Austinissa vaihto-oppilassiskoni sisaren luona, ja intoilin High Noonin keikan jälkeisenä aamuna, että nyt oli kova bändi, joka pitäisi jotenkin saada kiinni. Jonkin ajan kuluttua olimme jo Jukan bändin kanssa Austinissa tekemässä Päiväkirjaa. Miten Ministryn yleisö otti teidät vastaan. Yhteistyönne alkoi vuosituhannen taitteessa. Treffit sovittiin Houstoniin, ja siitä se mellakka alkoi. – Jengi vihasi meitä! Jotkut toki kunnioittivat sitä asennetta, että panimme niissäkin olosuhteissa haisemaan, mutta pääosin tunnelma oli jäinen. Sen sijaan saimmekin muutaman satasen per keikka matkakuluihin ja maksoimme vain monitorimiksaajan vaatiman 50 taalaa illalta. Tunsin itseni melkein vanhaksi. Missä jatkoit äänitystöitä, kun laitoitte Hitsvillen ovet säppiin. Yhteisiä juttujamme on esimerkiksi Steve’N’Seagulls. Hän on paitsi poikkeuksellisen lahjakas äänimies, myös sikäli erikoinen persoona, että jakoi tietojaan esimerkiksi minulle ihan alusta asti. Eli taannoinen Billboard-listan ykkönen! Tärkeä tuoreempi kumppani on lauluntekijä Markus Nordenstreng. Sittemmin myös Laikat viihtyivät Austinissa, ja siellä kiinnititte muun muassa Ministryn johtohahmon Al Jourgensenin huomion. Kunnon kaupallistaminen olisi kuitenkin vaatinut liikaa, joten panimme homman pakettiin. Eikä Finnvoxin masterointipuolta sovi unohtaa; siellä monet Hitsvillessä tehdyt levyt masteroitiin ja jotkut myös miksattiin. Luulimme, että tähän homma kaatuu, mutta vastatarjous hyväksyttiin välittömästi. Ristossa ei ole mitään nurkkakuntaista, vaan hän näkee asiat niin, että yhden oivallus on kaikkien etu. Mare on niin musiikki-orien26 SOUNDI > Soundi-haastattelu ”Ehdimme soittaa välissä privaatisti minun 40-vuotisbileissäni, ja juttu rullasi suorastaan hälyttävän hyvin. – Se oli hieno homma. Sinulla, veljelläsi ja Tomalla oli Pitäjänmäessä useita vuosia oma studio Finnvoxin naapurissa. Kortin katsominen kutkutti silti sen verran paljon, että ilmoitimme voivamme tulla mukaan jälkimmäisen kuukauden ajaksi. Tutustuin samoihin aikoihin Lemonatorin tuottamisen kautta Jonnaan (Tervomaa), Lasseen (Kurki), Jaakon ahon Jussiin ja… kaikkiin näihin nuoremman polven tekijöihin. Asiaa auttoi, että saimme levydiilin Jenkeistä ja todella hyvää palautetta keikoistamme siellä
Provinssi tulostus.indd 27 6.4.2017 8.31
Totesimme, että jengin voisi taas kasata. Mutta kukaan kutsutuista ei vaivautunut paikalle ja yhteensä kuulijoita tuli neljä. Woodstockissa pääsitte kuitenkin äänittämään Markuksen sekä Eero Raittisen musaa ja myös esiintymään The Band -rumpali Levon Helmin yksityisfestareilla. Sen jälkeen tulivat nämä ”samalla porukalla kaksi levyä nel jässä päivässä” -sessiot, joiden tuloksena saatiin Eeron Woodstock (2008) sekä Ninni Poijärven ja Mika Kuokkasen Powderburn (2011). – Ehdimme soittaa välissä privaatisti minun 40-vuotisbileissäni ja juttuhan rullasi suorastaan hälyttävän hyvin. Maailmanvalloitus on vaikeaa. – Jonkun yliopistokaupungin auditoriossa Wilcon lämppärikiertueella yleisö nousi settimme päätteeksi osoittamaan seisaaltaan suosiota. – Kyllä. Se oli iso ja tärkeä juttu. maaliskuuta 2017 Ravintola Malabadi, Tampere > Soundi-haastattelu Janne Haaviston uusin sooloyhtye on The Shubie Brothers And Sisters. Oletko missään vaiheessa ajatellut pistää pensselit santaan. Oma yhtyeesi The Farangs toimi niin ikään vuosituhannen taitteessa. – Marehan niitäkin järjesteli, koska on ilmiömäinen hoitamaan kaikkea. Esimerkiksi silloin tuntui, että kai tässä jotenkin oikealla asialla ollaan. (Vas.) Abdissa ”Mamba” Assefa, Jukka Kiviniemi, Janne Haavisto, Miikka Paatelainen ja Jussi Jaakonaho. ”Se tosin sopi filosofiaani, jonka mukaan tehdään ripeästi valmista eikä jäädä märehtimään. Sitten pääsit taas maistelemaan isompaa kansansuosiota, kun lähes täysin sama vanha J. Vuodet ovat totta kai rutinoineet meitä kaikkia, mutta soittamisen polte on yhä valtava. Nyt olemme ottaneet etenkin keikoilla ilon irti siitä, miten hirveä näyttämisen tarve yhdistyy setämäiseen varmuuteen! 18. Hieno projekti, vaikka se olikin vähän höyrypäistä aikaa. Pyörimme hänen, Miikan, Jaakonahon, Pitsingin ja Mäkelän Mikon kanssa aika lailla maailmallakin, teimme hyviä levyjä ja hienoja keikkamatkoja. Se tosin sopi filosofiaani, jonka mukaan tehdään ripeästi valmista eikä jäädä märehtimään. Hienojen hetkien kääntöpuolella oli sitten muun muassa New Yorkiin isolla vaivalla organisoitu showcase-keikka, jolle odotettiin viidestä levy-yhtiöstä toistakymmentä ihmistä. Mutta hei: Jukka, Mikko, Toma, Pekka… Miksi se muka ei toimisi. Juttuja oli vireillä, eikä mihinkään oikein voinut keskittyä ihan täysillä. Sama metodi vallitsee Shubie Brothers & Sistersin kanssa.” K u v a: Ju h a R eu n an en K u v a: Ju h a R eu n an en 28 SOUNDI haast_janne haavisto_b.indd 28 6.4.2017 14.25. Juttua tehtiin salaa rauhassa, ja sittenhän Mennyt mies räjäytti pankin kerrasta kunnolla. Miten palaset loksahtivat paikoilleen vuosien tauon jälkeen. Yhdellä myöhemmällä keikkareissulla kävimme äänittämässä Helmin luona The Last Of The Good Ol’ Daysin (2010) bonukseksi muutaman biisimme, muun muassa The City Of New Orleansin, jolle soitin Levonin kanssa tuplapannuja. toitunut, että ikä on hänelle ihan toissijainen asia. Tuuraus muuttui vakituiseksi ja pääsin taas mahtaville keikoille ihanien ihmisten kanssa. Vaikka etukäteen asennoituukin niin, että ihan hyvä jos 20 prosenttia suunnitelmista toteutuu, kyllä tuollainen syö miestä. Mitkä ovat mukavimpia muistoja The Latebirdsistä. Karjalainen Yhtyeineen teki sinun tuottamanasi levyt Et ole yksin (2013) ja Sinulle, Sofia (2015). Muutakin olen tehnyt, kuten Tarja Merivirran kanssa musaa dokumenttija TV-sarjoihin. Sama metodi vallitsee Shubie Brothers & Sistersin kanssa. Ne julkaistiin minun ja Muffen yhteisellä levymerkillä. – Jokunen vuosi sitten ehdin ajatella, ettei soittamiselleni ole enää mitään käyttöä, mutta onneksi Anttilan Vesa pyysi tuuraamaan Erinin keikoille. Kun Jukalla oli välillä ollut Electric Sauna ja hän oli saanut Lännen-Jukat sun muut pois systeemistään, satuimme kontaktiin. Pääsimme hengailemaan Levonin ensimmäiseen Midnight Ramble -tapahtumaan 2004, koska olimme naapurikylässä tekemässä Radio Insomnia -levyä Ken Coomerin kanssa
Aina edullisin hinnoin ja kätevästi kotiin kannettuna! 2 BLU-RAY ELOKUVAA 15€ 2 BLU-RAY ELOKUVAA 10€ episodi_C_april_2017.indd 1 2017-03-30 14:44 Discshop episodi tulostus.indd 29 6.4.2017 8.33. Tuhansia eri nimikkeitä odottavat leffafaneja, jotka etsivät niitä unohdettuja klassikoita tai harvinaisempia uutuuksia joita ei enää markkinoilta helposti löydä. @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 SUOMEN LAAJIN ELOKUVAVALIKOIMA Tiesithän, että osoitteesta Discshop.fi löydät maamme laajimman elokuvavalikoiman
Karjalainen, Atte Blom, A.W. SOUNDI-PALKINTO jussi lehtisalo -taitto_b.indd 30 7.4.2017 11.23. 30 SOUNDI SOUNDI 31 Teksti ja kuvat: Mikko Meriläinen Rakasta ja tule rakastetuksi Vuoden 2017 Soundi-palkinnon saa porilainen säveltäjä, basisti ja levy-yhtiö-yrittäjä Jussi Lehtisalo. ENNEN JUSSI LEHTISALOA sen ovat saaneet Tuomari Nurmio, Alexi Laiho, Toni Wirtanen, Juhani Merimaa, Tuomas Holopainen, Ismo Alanko, J. SOUNDI-PALKINTONA toimivan Taatto Taivahinen -patsaan on suunnitellut Juho Juntunen, ja sen valmistaa käsityönä taiteilija Christian Jütte. Yrjänä, Jonna Tervomaa, Timo Kanerva ja Jukka Orma. VUODESTA 2005 alkaen jaettu Soundi-palkinto myönnetään merkittävälle suomalaiselle musiikkivaikuttajalle
– Nuorena poikanakin, kun mä kävelin tuota kävelykatua, mä ajattelin, että olisipa kiva kun tuolla olisi joku tyttö, joka katsoisi ihaillen että tuolla menee Lehtisalon Jussi. – Joskus mietittiin vitsinomaisesti elämän tarkoitusta. Liike on tärkeämpi kuin päämäärä. – Uskon enemmän jääkiekkoon kuin hiihtoon, toteaa urheiluvertauksista pitävä Lehtisalo. Se, että rakastaa jotain asiaa, vaikka musiikkia, niin siitä hyvällä tuurilla seuraa myös rakastetuksi tulemista. SOUNDI-PALKINTO tulee Lehtisalolle sikäli osuvaan aikaan, että hän on viime aikoina huomannut kyseenalaistavansa omien tekemistensä merkitystä. Lehtisalo ei haluaisi kenenkään joutuvan vanhana katumaan niitä arvoratkaisuja, joita on työelämässä tehnyt. Mies on tunnustuksesta silmin nähden liikuttunut. Ektron ja sen alamerkkien kautta hän on saattanut maailmaan mittavan määrän hyvin erilaisten artistien julkaisuja metalista punkiin ja vaihtoehtorockista avantgardeen. Tai omaa elämääni. Siihen, kuinka vuorovaikutteisen yhteistyön kautta ”vaillinaisen yksilön” ominaisuudet muodostuvat uniikin taiteen raaka-aineeksi. – Mä näen vallitsevassa kulttuurissa eutanasiatyyppistä toimintaa, Lehtisalo toteaa. 2017 SOUND I-PALKIN TO ”Taiteen tehtävä – ja samoin meidän ihmisten tehtävä toisillemme – on inspiroida muita ihmisiä elämään.” jussi lehtisalo -taitto_b.indd 31 7.4.2017 11.23. Hän kertoo hymyillen edellisviikosta, jolloin oli kirjoittamassa nimmareita Iron Magazinen (tuore yhtye Danko Jonesin kanssa) levyihin Porin levykaupassa. – Kaupallisella alallakin pitää olla vastuu siitä, että heidän toimintansa vie tätä maailmaa jotenkin järkevämpään, ylevämpään tai kauniimpaan suuntaan. Sillä ei ole merkitystä, että onko se määrä yksi vai miljoona, sen olemassaolo on tärkeää sinällään. Oman muusikonuransa ohella Lehtisalo on tehnyt merkittävän työn omistamansa Ektro Records -levy-yhtiön kanssa. – Tajusin, että se tuntematon ihailu on tärkeää etenkin meille taiteen tekijöille. Pelkästään Circlen katalogiin mahtuu noin 30 studioalbumia ja parikymmentä livealbumia. 30 SOUNDI SOUNDI 31 E nsisijaisesti vuonna 1991 perustetun Circle-yhtyeen nokkamiehenä tunnetuksi tullut Jussi Lehtisalo (s. – Se muistuttaa primitiivikansoja, joilla pahin kidutus oli se, että suljetaan joku täysin oman yhteisön ulkopuolelle. Omakehu tuntuu olevan hänelle äärimmäisen vaikeaa, ja vaikka kuinka yritän udella hänen omaa näkemystään siitä, kuinka vaikutusvaltainen tai merkittävä hahmo hän on suomalaiselle musiikkikulttuurille ollut, kääntyy vastaus aina yhteistyön ylistykseen. Hän on pohtinut paljon omaa rooliaan taiteilijana (määre, jota hän ei suostu käyttämään itsestään koska kokee, ettei ole taiteilijaksi riittävän rohkea) sekä etenkin valtavirtakulttuurin ulossulkevaa suhtautumista marginaaliartisteihin. Vinyylejä ei mennyt määrällisesti kovinkaan paljon, mutta jokainen nimikirjoitus tuntui tärkeältä. Taas tulee urheiluvertaus. Että onpa upea tyyppi! Sen sanottuaan Lehtisalo naurahtaa hieman vaivaantuneena. – Mun mielestä taiteen tehtävä ei ole olla se oma erinomainen itsensä, minunkaan tehtävä ei ole olla oma erinomainen itseni, vaan taiteen tehtävä – ja samoin meidän ihmisten tehtävä toisillemme – on inspiroida muita ihmisiä elämään. Pari sooloakin tehneen Lehtisalon diskografiasta löytyy lisäksi albumeita sellaisille yhtyeille kuin Pharaoh Overlord, Steel Mammoth, Rättö ja Lehtisalo, Ektroverde, Arkhamin Kirjasto, Aktor, Bensiini, Sakset, Slussenanalys ja lukuisat muut. Mun vastaus siihen on, että rakastaa, tulla rakastetuksi ja oppia tulkitsemaan sisimpänsä ääntä. – Kun mä näen mun suosikkipelaajan tekevän jotain ylitsepääsemättömän ovelaa, tai jopa epäonnistuvan, ja näen siitä seuraavat tunnekuohut ja nousemisen, niin se on vähän kuin seuraisin ystävieni elämää. Soundi-palkinnon tänä vuonna saanut Jussi Lehtisalo tunnetaan hurjasta tekemisen tahdista Circlen ja lukuisten muiden yhtyeidensä parissa. – Joukkueurheilussa rakentuu jotain yliaistillista, johon ei yksilön aivoilla ole pääsyä. Lehtisalosta on väärin, että meidän odotetaan elävän kulttuurissa, jossa jokainen hetki on kuin työhaastattelu, jossa pitää pyrkiä parhaimpaansa. Sopii siis kuvioon, että myös Soundi-palkinnon, eli Taatto Taivahinen -patsaan, hän ottaa vastaan missäpä muuallakaan kuin Porin kauppahallin kahvilassa. – Voi hittolainen, tämähän on hieno! Näyttää vähän Obelixiltä, hihkaisee Lehtisalo patsaan saatuaan. Lehtisalo näkee, että taitelijan rooli on oppia tunnistamaan itsestään inspiraatio, ja että jokaisella ihmisellä on siihen mahdollisuus, jos siihen vain uskaltaa ryhtyä. Discogs-tietokannasta miehen nimi löytyy lähes 250 äänitteen krediiteistä. Että on olemassa joku, joka ihailee sellaisen ihmisen taidetta, joka ei kuulu hänen ystäväpiirinsä. Lehtisaloa harmittaa, että suosikkijoukkueensa Ässien pelissä ei huomio kiinnity niinkään pelin yksityiskohtiin vaan lopputulokseen. Ehkä pistävimmin silloin, kun hän puhuu kaupallisten toimijoiden moraalin puutteesta. Jussi Lehtisalo on syntynyt Porissa ja asunut siellä käytännössä koko elämänsä. Hän uskaltaa kyseenalaistaa konsensuksen siitä, että artistin kaiken tekemisen tulisi olla ensiluokkaista. 1972) on Suomen marginaalikentän omaleimaisimpia, arvostetuimpia ja ehdottomasti ahkerimpia tekijöitä. Lehtisalo myöntää olevansa idealisti, ja se puskee läpi hänen puheistaan koko ajan
– Onhan niitä levyjä paljon, mutta jossain vaiheessa me luovuttiin Rätön kanssa itsekritiikistä. – Circlen uralla on ollut nousuja ja laskuja, mutta se on ollut koko ajan myös muutoksessa. Janoaminen on erittäin kuvaava termi, kun katsoo Circlen hurjan pitkää julkaisulistaa. 32 SOUNDI SOUNDI PB – Ne tunnit tulevat olemaan pitkiä, kun sä mietit, että ainoastaan sen takia tehtiin niin, koska pelättiin että jos me ei olla ilkeitä, niin kilpailija on. CIRCLE on elänyt viime aikoina hieman hiljaisempaa kautta, mutta uusi levy on valmis ja sen tulee julkaisemaan maiVuonna 2007 Rättö ja Lehtisalo -yhtyeen keikalla Tampereen Klubilla. Ja kun mä näen työssäni koko ajan tätä kulttuuria, joka on relevanttia, mutta jota ei kuitenkaan oteta mukaan, niin se mua jaksaa hämmentää. Jussi Lehtisalo myöntää, että hän on monta kertaa pettynyt siihen, kuinka pienen joukon ihmisiä jokin Ektro Recordsin julkaisu on lopulta tavoittanut. Kun sanotaan, että voiko puolitoista miljardia Marlboron polttajaa olla väärässä, niin mä uskon että voi. ”Mikään ei ole hienompaa, kuin antaa itsestään se oma, vaillinainen kuva.” 201 7 SOU NDIPALK INTO jussi lehtisalo -taitto_b.indd 32 7.4.2017 11.23. Siihen on vaikuttanut kaikki elämänkokemukset, lapsuus, vankilassa käynti, rakastuminen tai ihan mikä tahansa. Enää edes Yle ei pidä riittävästi huolta siitä, että kulttuuri näyttäytyisi kuulijoille koko kirjossaan. Se on mun mielestäni tosi tärkeä asia, ainakin tässä taiteessa mitä me tehdään. Parin teekupposen ja Uno-pelin jälkeen palaan kotiini elämän tarkoitusta viisaampana. Mutta toisaalta hän ei ole valmis tekemään asian eteen pienintäkään uhrausta taiteen kustannuksella. – Siksi mä en ole koskaan ollut huolissani ”huonosta musiikista”. – Silloin kun Radiomafian erikoisohjelmien toimittajat, siis Leena Lehtinen, Ilmestyskirjan Hilu, Ursula Ryynänen, Ilkka Mattila ja muut, soittivat meidän kuppaisia demonauhoja ennen Led Zeppeliniä ja CCR:n jälkeen, meille tuli vääjäämättä sellainen olo, että me ollaan olemassa ja meillä on joku merkitys. Me ei olla tehty niin, me ollaan koko ajan janottu lisää musaa. Mulla on levy-yhtiö, joka on toiminut mielestäni aina relevantisti, tehnyt taiteellisesti korkealaatuisia otantoja kulttuurista, tarjonnut vaihtoehtoja ja näkökulmia... Molempien taustalta löytyy sama ”inspiroituneen ihmisen sydämen ilo, onni ja autuus”. – Ainoastaan lopputuote on erilainen, mikä on mun mielestäni hyvin pintapuolinen tarkastelukulma. Olen ajatellut, että ok, tuon tyypin musa on minusta ihan hirveää, mutta se tekee sitä tosissaan ja sen ainoa ongelma on se, ettei se koskaan oppinut soittamaan. Porin kauppahallin kahvilan erinomaiset munkit on syöty, ja kahvilan omistajan kanssa vaihdettu kuulumiset sekä kirottu keskustaa autioittavat automarketit. – Yleensähän bändit tulevat sen verran järkiinsä, että pitävät edes pikku breikkejä, ja tulevat takaisin sitten kun ne tajuavat, että lasten jälkeen merkityksellisin asia on ollut se rockbändi. Hän havainnollistaa, kuinka instrumenttinsa täydellisesti taitava muusikko ja hädin tuskin soittaa osaava aloittelija ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla. Näin mä koen taiteen. – Enkä mä edes usko massoihin. Se on aina yrittänyt rämpiä, ei välttämättä oikeisiin suuntiin, mutta edes johonkin suuntiin, Lehtisalo kiteyttää. Ja se on oikeastaan ainoa asia taiteen tekemisessä, minkä mä haluaisin ”jättää jälkipolville”, Lehtisalo summaa. Jos sitä aletaan viihteellistää, tuotannollistaa, tehdä siitä helppotajuisempaa tai verbalisoida sitä, niin silloin se inspiraatio menee pilalle. Totta kai mekin yritetään saada levylle soundia ja melodiaa, mutta silti tärkeämpänä seikkana on toiminut tietty huolettomuus ja tavoitteettomuus. – Taiteen maailma ei saisi olla syrjivä. – Etenkin vuosina 2008–2013 bändin intensiteetti oli ihan mieletön, mä oikeasti kuvittelin soittavani kuusihenkisessä Led Zeppelinissä, enkä yhtään häpeä sanoa sitä. On aika siirtyä Lehtisalon kotiin viemään Taatto Taivahinen kunniapaikalleen, Jussin tyttären huoneen ikkunalaudalle, siihen Hellboyja Falcon-patsaiden viereen. LEHTISALO pitää arvokkaana kulttuuria ja luomista sinänsä, arvottamatta niinkään sen lopputuotetta. Mikään ei ole hienompaa, kuin antaa itsestään se oma, vaillinainen kuva. – Mun mielestä se, että ihmiset kollektiivisesti inspiroituvat jostain, niin se inspiraatio on pyhä. Mutta tällä hetkellä ei olla oltu niin paljon tekemisissä, poltellaan jäitä ja katsotaan mitä tapahtuu. Kaikki se, mitä todellisuudessa on ja edustaa. Mutta se on pientä verrattuna siihen, mitä se teos on vaatinut syntyäkseen. Sen takia jatkuva kilvoittelut aiheuttaa sen, että etiikka ja moraali laskevat. Sama pätee kotona äänitettyyn omakustanteeseen tai ison budjetin soittolistapopiin. Lehtisalo kokee, että etenkin sosiaalisen median myötä valtavirta on tavallaan ulkoistanut marginaalin löytämisen kuluttajalle. neikas amerikkalainen metallija punklabel Southern Lord
Queen tulostus.indd 33 6.4.2017 8.33
Supersankarisarjakuvat, kauhuelokuvat ja kirkuvien tyttöjen saartama Beatles viitoittivat hänen elämälleen suunnan, ja kasvettuaan Gene Simmonsiksi hän kulki sen tien loppuun saakka. Jopa sen läpimurtolevy oli livealbumi: vuoden 1975 Alive! oli viimeisetkin estot sulattanut kielisuudelma, jonka saatuaan Amerikka lopultakin päästi hauskannäköisen bilebändin vuoteeseensa. Gene Simmons ei kuitenkaan ollut lainkaan amerikkalainen, kun muutti äitinsä kanssa New Yorkiin vuonna 1958. Yhdysvallat oli hänen lapsensilmissään ihmemaa, jossa riitti kivoja tavaroita, virikkeitä ja monenlaisia tilaisuuksia. Sata miljoonaa myytyä levyä ja väitetyt 4 600 yhden yön suhdetta ovat hänelle voitonmerkkejä, ja siltikin hänestä hehkuu yhä ulkopuolisuuden aura. Muu maailma seurasi pian perässä, mutta Kissin ja USA:n rakkaussuhde tuntui aina kaikkein luontevimmalta. Bisnesrokkarin paksun nahan alla elää yhä se osaton mutta määrätietoinen maahanmuuttajapoika. Simmons on niitä harvoja onnekkaita, joilla on syytä uskoa amerikkalaiseen unelmaan. Kissiä amerikkalaisempaa bändiä ei voi edes kuvitella. Vaikka Simmons amerikkalaistui nopeasti, hän pyhitti elämänsä sen todistamiselle, ettei ole sellainen tyhmä luuseri kuin kulmakunnan kiusaajat väittivät. Gene Simmons uskoo, että rock’n’rollin supersankarit elävät ikuisesti. Elämäkerrassaan Simmons antaa saavutuksistaan tunnustusta äidilleen ja USA:lle, Toukokuun alussa Hartwall-areenalle saapuva Kiss käy jo viidettä kymmentä, mutta ilotulituksessa ei näy laantumisen merkkejä. Alku uudessa maailmassa oli hankala. Hän oli Israelissa syntynyt kahdeksanvuotias Chaim Witz, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Teksti: Ari Väntänen iss on aina ollut parhaimmillaan keikalla. 34 SOUNDI ROKKI B ÄNDI ILMAN LOPPUA (R) kiss-taitto_g.indd 34 6.4.2017 15.36. Amerikka on Simmonsille yhä mahdollisuuksien luvattu maa
K u v a: A sh N ew el l P h o to gr ap h y SOUNDI 35 kiss-taitto_g.indd 35 6.4.2017 12.24
Me, jotka vielä soitamme suurilla lavoilla, olemme vanhoja. Hän on ärsyttävä ja pöyhkeä mutta myös älykäs ja lahjakas mies, joka nosti Kissin tähtiin puhtaalla päättäväisyydellä, luontaisella bisnes vainulla, tuurilla ja laskelmoinnilla. Eivät bändit pysty toi mimaan tällaisessa tilanteessa. Me olemme tehneet tätä yli 43 vuot ta ja meillä on Amerikasta enemmän kultalevyjä kuin kenelläkään muul la. En osaa sanoa. Mitä sen jäl keen on tullut. Näyttääkö se sittenkin olevan elossa, kun nouset la valle Kissin keikalla. – Me teemme Helsingissä kaikki showtemput. Kissin kymmenes Suomenkeik ka on toukokuussa Hartwallareenalla. – Tietenkin näyttää. – En tietenkään voi. Tv:stä tuttu on myös Kissin basistilaulajan sujuva tyyli mennä mainoskatkolle. Voisitko mainita pari esimerkkiä. Ikääntyvässä rocktähdessä on yhä kansankynttilän vikaa. Se on murheellista, 67vuotias rocktähti sanoo. Kissin markkinointi on tärkeintä haastatteluissakin. Rockmusiikin kuolema koskee uu sia bändejä. Se johtuu siitä, että musii kin varastaminen alkoi. – Seuraavaa Metallicaa tai Beatlesia ei tule. Pitäisi nähdä ne hedelmät. – Kaikki rockin suuret jutut, ku ten Elvis, Beatles, Stones, Hendrix, Michael Jackson, Madonna, Prin ce, Metallica ja AC/DC, tapahtui vat aikavälillä 1955–85. Ennen tultasyöksevän demonin, rocktähden, bisnesmiehen ja kieltä li povan naistenkaatajan uraansa Sim mons työskenteli jonkin aikaa kuudes luokkalaisten opettajana. Hän on kertonut oppineen sa englantia kauniisti artikuloineelta televisiotoimittajalta Walter Cronki telta. Sinä puhut nyt rockbisneksen kuolemasta. Hän osaa vaihtaa myyntipuheeseen vaikka kes ken lauseen. Taiteena ja musiikkina rock voi jopa hyötyä siitä, että se palaa maan alle. Koska sellainen ei toimi, Simmons sa noo melkein kiihtyneenä. Eipä juuri mitään, eikä tule. Settiin tulee yllätysbii sejä, joita emme ole soittaneet keikoil la pitkään aikaan tai jopa koskaan, hän kertoo. Asiat olisivat voineet mennä myös toisin. Tahdon nähdä yleisössä innostunei ta naamoja, kun polkaisemme käyntiin jonkun harvinaisuuden. Se ei tehnyt sitä toista kertaa, ei kä kukaan muukaan tee. ROCKBISNES ON KUOLLUT Gene Simmons katsoi lapsena paljon televisiota. Siitä, että levyyhtiöt eivät voi enää maksaa bän deille tarpeeksi. Rockin kuolema on Simmonsille yh tä kuin stadionluokan bändien suku puutto. Ja mistäkö se johtuu. Mutta sinähän julistit rock’n’rollin kuolleeksi jo vuonna 2014. 36 SOUNDI K u v a: K ev in E st ra d a kiss-taitto_g.indd 36 6.4.2017 13.18. Ei se koske Kis siä. Kenties siksi Simmonsin puhe on yhä kirjakielistä ja niin hillittyä, ettei se juuri paljasta tunteita. Napster sen taisi aloittaa. Arvaa miksi. Jos mies poimii puus ta kaksi omenaa ja laittaa toiselle hin naksi 20 senttiä ja toiselle taalan, niin kumpi omenista on parempi. Ja mistäkö se johtuu. Ilmainen taide on arvo tonta. – Eikä hyödy. mutta tiedostaa vahvasti myös oman merkityksensä. Hän uskoo tietä vänsä, miten maa makaa, ja välillä hän havainnollistaa asioita esimerkeillä, jotka lapsikin ymmärtäisi. Niiden jäsenet eivät pysty tienaamaan elantoaan soittamalla. Yksi lem pibändeistäni, Radiohead, julkaisi jokunen vuosi sitten albumin ja il moitti, että maksakaa siitä mitä tah dotte. Siitä, että ihmiset lataavat musiikkia laittomasti netistä ja jakavat sitä luvat ta edelleen. Olisi tylsää pila ta juhlat kertomalla lahjoista etukäteen. Hyvin harvoilla ilmaisilla asioilla on mitään arvoa. Sehän on mielenkiintoista. – Se dollarin omena. Rock on hänen mielestään kuollut eikä sympatiaa heru entisille bändikavereille eikä muillekaan päihdeongelmaisille. ”Päihteet eivät kasvata kullia eivätkä älliä.” Gene Simmons pitää tiukasti roolistaan kiinni
Sen myötä on tullut aika toteuttaa vanha suunnitelma. – Mutta siitä on parempi kertoa tarkemmin vähän myöhemmin. Silloin ilmestyi provokatiivisesti ja itseironisesti nimetty Asshole, jonka kannessa Simmons poseerasi naislauman keskellä ja jonka nimessä s-kirjaimet oli korvattu dollarinmerkeillä. Jos meille tulee hyvä putkimies ja minä sanon, että teet kai tämän homman ilmaiseksi, koska olet niin hyvä, niin tuskinpa hän tekee. Simmonsin ensimmäinen sooloalbumi oli tavallaan osa Kissin tuotantoa. Brandweeklehti kertoi neljä vuotta sitten, että Kissin logo on lisensoitu yli kolmeentuhanteen tuotteeseen. Demonisen basisti-laulajan levy osoittautui sooloista suosituimmaksi. Se ilmestyi muiden bändin jäsenten levyjen lailla syyskuun 18. Nykyään onkin vaikea sanoa, mikä tässä Kissiksi kutsutussa spektaakkelissa lopulta on se oheistuote. Kiss ei ole julkaissut uutta musiikkia viiteen vuoteen. Pitkällä urallaan se on levyttänyt ruudinkuivaa rockia, paksusti kuorrutettua glam metalia, grungehtavaa blues rockia, poppia, discoa ja jopa progehenkisen teema-albumin. SOUNDI 37 K u v a: A sh N ew el l P h o to gr ap h y ”Ilmoitan erikseen, jos en halua palkkaa siitä mitä teen.” kiss-taitto_g.indd 37 6.4.2017 12.24. Se oli selkeästi Kissmaailman ulkopuolella tehty albumi. Toista soololevyä odoteltiin aina vuoteen 2004 saakka. SOOLOARTISTI SIMMONS G ene Simmons on pysynyt musiikkiurallaan melko uskollisena Kissille. Sillä, että musiikki on vain osa kokonaisuutta, on puolensa. – Sille tulee sataviisikymmentä biisiä, paljon ennen julkaisematonta materiaalia, Simmons kommentoi Soundille. LUOVUUTTA JA TUOTTEITA Kun katsoo maskien taakse ja tutkii historiaa, huomaa Kissin olevan varsin venyvä ja monipuolinen bändi. – Eli täytyy tarttua siihen perkeleen luuriin ja soittaa. Pahinta mitä voi tapahtua on, että joku sanoo ei. päivänä 1978. ”Hei, Bob, haluatko tehdä biisin kanssani?” ”Sopii.” Nyt Simmons sooloilee jälleen. Asshole ei ollut mikään jymymenestys, sijoitus Billboardin listalla oli 86., mutta kappaleiden tekijätiedot herättivät musiikkipiireissä hämmennystä. Sarjakuvarokkari oli tehnyt levylleen biisin Frank Zappan (levyllä kuultiin postuumisti myös Zappan laulua ja kitaransoittoa) ja toisen Bob Dylanin kanssa. Nykyisin sen elonmerkkejä eivät olekaan uudet äänitteet tai hitit. Kiss ei ole pelkkä bändi vaan brändi, jonka kokonaisarvo lähentelee miljardia. Se nousi Billboardin listalla sijalle 22 ja ylitti miljoonan myydyn albumin platinarajan parissa viikossa. Musiikillisten kokeilujen aika näyttää kuitenkin jääneen taakse. Ilmeisesti Alter Egoksi nimetyn laatikon ilmestyminen on nyt lähellä. Moni muusikko vaikeroi äänitealan mullistusten tehneen bändeistä kierteleviä t-paitakauppiaita, mutta Kissin jäsenet eivät valita. Soolosyrjähypyt ovat olleet harvassa mutta herättäneet aina huomiota. – Elämisen suuri salaisuus on ”pyydä, ja sinulle annetaan”, Simmons kommentoi Dylan-kytkyjään Mojossa vuonna 2009. Simmons on pyöritellyt ideaa sooloboksin julkaisemisesta jo vuosikausia. Gene Simmons And His Band -kokoonpano teki ensiesiintymisensä maaliskuussa. Epätodennäköiset yhteistyökuviot selitti se, että itsevarma mies ei kumartele kuvia. Kiss näyttää voimansa liekehtivän rock and roll -show’n räiskeellä, vanhoilla klassikoilla, antaumuksella poseeraavien soittajien lentonäytöksillä ja jatkuvasti kasvavalla oheistuoteperheellä. Hän on perustanut uransa ensimmäisen soolobändin. – Jos haluaa aamiaiseksi paistettuja kananmunia, paahtoleipää ja kahvia, tarvitsee rahaa! Taiteesta voi puhua niin pitkään kuin tahtoo, mutta millä muusikko maksaa vuokransa. Tätä ennen hän ei ole soittanut soolokeikkoja lainkaan
– Minussa on vielä luovuutta, Simmons vakuuttaa. Detroit Rock Cityn soidessa harva toivoo kuulevansa seuraavaksi jotakin Sonic Boomilta (2009) tai Monsterilta (2012). Me lahjoitamme rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta omalKaiken Kissiin liittyvän kaupallistaneen Gene Simmonsin mukaan kaiken bändissä voi korvata. Ja kuten silloinkin, vuonna 1983, tulevalla Helsingin-keikalla yleisöön tulee eniten liikettä, kun Kiss jyräyttää käyntiin jonkun vanhan klassikon. – Mutta että käyttäisin puoli vuotta elämästäni albumin tekemiseen, ja sitten ihmiset jakaisivat sen nettiin muiden ladattavaksi… En minä halua tehdä sellaista. Siksi säännöt eivät päde rockiin.” kiss-taitto_g.indd 38 6.4.2017 12.24. 38 SOUNDI Bändi on koko uransa ajan myynyt siekailematta mitä tahansa sarjakuvalehdistä ruumisarkkuihin ja flippereistä colajuomiin. Kiss ei ole hyväntekeväisyysjärjestö. Se on sinänsä harmi, koska Kissin viimeisimmät ovat mukiinmeneviä hard rock -levyjä. KISS SUOMESSA 23.11.1983 Helsingin jäähalli, Helsinki 25.11.1983 Raksilan jäähalli, Oulu 19.9.1988 Helsingin jäähalli, Helsinki 17.6.1997 Hartwall-areena, Helsinki 26.2.1999 Hartwall-areena, Helsinki 27.–28.5.2008 Hartwall-areena, Helsinki 10.6.2010 Sauna Open Air, Tampere 3.6.2013 Hartwall-areena, Helsinki 4.5.2017 Hartwall-areena, Helsinki (Lähde: Wikipedia) K u v a: K ei th Le R o u x K u v a: A sh N ew el l P h o to gr ap h y K u v a: A sh N ew el l P h o to gr ap h y K u v a: A sh N ew el l P h o to gr ap h y ”Rock and roll -musiikin loivat ihmiset, jotka eivät osanneet nuotteja. Ei ole syytä olettaa, etteikö vastaavia syntyisi vieläkin. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei Kiss enää koskaan tekisi uutta albumia. – Kiss saattaa vielä levyttää, mutta kovin ajankohtaista se ei ole, Simmons sanoo. Se on lanseerannut jopa ilmakitarankielet eli pannut myyntiin pieniä tyhjiä muovipusseja. – Meillä on nyt aivan liian hauskaa Kiss Kruise -risteilyjemme ja kiertueidemme kanssa. Simmonsille uusi albumi on vaivalloisesti valmistettava tuote, joista tuskin saa rahojaan takaisin, tuotosta nyt puhumattakaan. Bisneskulmasta katsoen Kissin verkkainen levytystahti näyttää hyvin ymmärrettävältä. Emme millään malttaisi odottaa Suomen-keikkaa! Olen muuten viettänyt yhden elämäni kylmimmistä päivistä Suomessa. – Bändimme on nyt hyvällä mielellä ja hyvässä vireessä. Se oli uskomatonta! Se on epäilemättä ollut ikimuistoinen näky. Sitä ei ehkä Euroopasta katsoen aina näe, mutta me kierrämme paljon, ja maailma on iso paikka, Simmons sanoo ja siirtyy mainoskatkolle. Myös hänet ja Paul Stanleyn voi aikanaan vaihtaa tuoreempiin voimiin Kissin jatkaessa periaatteessa ikuisesti. Olimme silloin Oulussa, ja lunta oli niin paljon, että se oli peittänyt kokonaisen rakennuksen
Foo Fighters tulostus.indd 39 6.4.2017 8.34
Enpä tiedä. Se on äärettömyyteen kurottava visio, jota on helppo pitää Simmonsin persoonallisuuden heijastumana. En käytä kamaa, joten en voi esittää asiantuntijaa. Minä tapasin Princen, ja hän oli lahjakas ja mukava mies. – Toivon, että joskus tulevaisuudessa Kississä soittaa neljä nälkäistä nuorta miestä, jotka maalaavat kasvonsa, käyttävät paksupohjaisia saappaita ja kirjoittavat uusia Kiss-biisejä. Kitaristi Tommy Thayer ylennettiin kitarateknikosta rocktähdeksi vuonna 2002, ja rumpali Eric Singer soitti Kississä jo 1990-luvun alussa. Hän todellakin vaikuttaa kaverilta, joka mieluummin pitää langat käsissään kuin sätkii ja pomppii niiden varassa. Simmons on tietenkin lukenut kaikkien kirjat. Sen aika on sitten, kun me olemme tehneet osuutemme. Gene Simmonsin maallisessa ja materialistisessa todellisuudessa ikuisesti rokkaava Kiss vastaa uskonnollista ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä. Sellaisen ihmisen on sanottava itselleen joka päivä, että ”tänään minä pysyn selvänä”. – Ei suinkaan, se on vain hyvä asia. Thayeria ja Singeriä haukutaan halvoiksi kopioiksi, ja Simmons on tietoinen siitä. Kaikkihan ne puhuvat niin. Pikemminkin ne ovat vahvistaneet hänen mielipiteitään kitaristi-laulaja Paul Stanleystä, kitaristi Ace Frehleystä ja rumpali Peter Crissistä. Kun on riippuvainen jostakin, taistelu alkaa heti aamulla. Hän nimittäin on kaavaillut jo pitkään, että jonakin päivänä Kiss jatkaa toimintaansa ilman ensimmäistäkään alkuperäisjäsentä. Aineita täytyy käyttää pitkään. – Ace itse asiassa vaikuttaa onnellisemmalta kuin aikoihin. Olenko oikeassa. En kadu, mitä olen sanonut. Hän pysyykin iloisena, jos vain malttaa olla erossa viinasta ja huumeista. Hän myös kiistää, että laukoisi kaikenlaista provosoidakseen ja saadakseen huomiota. Simmons on silti yhä mielestään oikeassa. – En käytä päihteitä, koska olen fiksu. – Eivät he piittaa pahoista puheista – ja eipä keikalla ole näkynyt kylttejä, joissa heitä käskettäisiin poistumaan lavalta. ”Millainen Star Wars olisi ilman Darth Vaderia. Pidät siis aineiden kanssa sekoilua siis elämän tuhlaamisena. He tappoivat itse itsensä. Ei pidä paikkaansa, mutta enpä lähde kinastelemaan. – Se on jotain vielä sitäkin pahempaa. Tärkeintä on, että pitää itse itsestään. Niin käy aina, kun bändin jäsenet vaihtuvat. Kun Simmons ja Stanley vetäytyvät eläkkeelle, rockbrändi ei lakkaa olemasta, vaan uusi Starchild, Demon, Spaceman ja Catman jatkavat työtä. Hänellä on omat mielipiteensä asioista, emmekä aina ole samaa mieltä, mutta pidämme toisiamme suuressa arvossa. Simmons kirjoitti elämäkertansa esipuheeseen, että hänen tarinansa on kertomus vallasta ja sen tavoittelusta. Eivät nuoret Kiss-fanit – ja niitäkin on, nuorimmat ovat viisivuotiaita – välitä menneisyydestä. Harmittaako tilanne bändikavereitasi. Kun sellaiseksi tulee, sitä on lopun ikäänsä. IKUINEN KISS Simmonsin ja Stanleyn luotsaama Kiss on toiminut nykyisessä kokoonpanossaan jo pitkään. Kissin tapauksessa närkästys johtuu kuitenkin siitä, ettei Thayerille ja Singerille ole kehitetty omia hahmoja. Monista Kissin vanhoista faneista on sietämätöntä, että nuo tulokkaat esiintyvät Ace Frehleyn ja Peter Crissin aikoinaan lanseeraamina hahmoina. Bändi voi keksiä itsensä uudelleen miten monta kertaa tahansa, jos se vain kelpaa faneille. Heitä kiinnostaa tulevaisuus. Siksi säännöt eivät päde rockiin. Kaikki, jotka sekaantuvat sellaiseen, ovat tyhmiä. Palkkasotureiden osa ei ole helppo. Ei voi lakata olemasta alkoholisti tai narkomaani. Ei se silti tarkoita, että hän valehtelisi. Todella tylsä.” kiss-taitto_g.indd 40 6.4.2017 12.24. Ace Frehley on kuulemma ollut selvin päin jo kymmenen vuotta. – Kaikki säännöt on tehty rikottaviksi. Samoin Michael Jackson. Ja kun retkahtaa kerran, painuu saman tien takaisin syvyyksiin. Päihteet eivät kasvata kullia eivätkä älliä. Olen sellainen kuin olen enkä halua esittää mitään muuta. Miksi niitä siis käyttäisi. – Ei pidä paikkaansa, että pitäisin itseäni muita parempana, tai että minulla olisi valtava ego. – Oletko koskaan tavannut alkkista tai narkkaria, joka ei selitä, kuinka pitkään on ollut kuivilla. Se alkaa siitä, kun nousee kyytiin. Ja ei, tietenkään ne eivät ole muuttaneet hänen käsityksiään mistään yhtään mitenkään. Mutta eihän kukaan ampunut niitä ihmisiä. Oletko pahoillasi siitä, että ihmiset luulevat tietävänsä millainen olet, mutta saattavat olla kaukanakin totuudesta. Bändin fanittaminen on vähän kuin junamatka. Miten he voisivat muistaa, kun olivat 30 vuotta aineissa. Tapasin hänet vähän aikaa sitten, kun hän oli keikalla LA:ssa. – Ei ja ei. Ja minä rakastan minua. – Ymmärrän ne puheet kyllä. Niissä ei ole vitamiineja eivätkä ne auta juoksemaan nopeammin tai kertomaan parempia vitsejä. Ilmoitan erikseen, jos en halua palkkaa siitä mitä teen. Ace ja Peter taas ovat olleet alkoholisteja ja narkkareita, eivätkä oikeasti muista mistään mitään. Kun minulta sitten kysyttiin Princen kuolemasta, sanoin mitä ajattelin. Huumeet ärsyttävät Simmonsia enemmän kuin moni muu asia. Ymmärrän pointtisi, mutta Princen kuolema oli vahinko. Todella tylsä. Erittäin egoistisen ihmisen tunnistaa siitä, että hän kaipaa jatkuvasti muiden ylistystä. Hänen faninsa suuttuivat, vaikka minä puhuin totta. Millainen Star Wars olisi ilman Darth Vaderia. Heidän kirjansa ovat enimmäkseen kuvitelmaa. Jos Simmonsin tulevaisuusskenaariot toteutuvat, Thayeria ja Singeriä karsastavilla faneilla on vielä paljon pureksittavaa. Ne panevat valehtelemaan ja varastamaan omalta äidiltä. NARKKARIT, NE VAMPYYRIT Gene Simmons julkaisi elämäkertansa Kiss And Make-Upin viisikymppisenä, vuonna 2001. Ihmisestä tulee vampyyri, joka imee verta kaikilta lähellä olevilta ja keksii kaikenlaisia tekosyitä käytökselleen. Minusta on säälittävää, että ihmiset tappavat itsensä huumeilla. Ei elämää voi käyttää sen miettimiseen, mitä muut ajattelevat. Kumpikin on pätevä muusikko, jota soimataan ulkomusiikillisten syiden vuoksi. Siltikään hän ei etsi oman raittiutensa syitä halusta hallita itseään. Mentyään ja tultuaan muutaman kerran Singer on pysynyt bändissä vuodesta 2004 lähtien. Princen kuoltua keväällä 2016 hän nosti somekohun kommentoimalla tapahtunutta kylmästi tyyliin ”miten säälittävää, että hän meni tappamaan itsensä.” Princen kuolinsyyksi määriteltiin opioidipohjaisten kipulääkkeiden tapaturmainen yliannostus. Kun Ron Wood meni Stonesiin, jotkut alkoivat haikailla Brian Jonesin ja vanhojen hyvien aikojen perään. Mutta kuinka moni loppujen lopuksi tuntee oikean Gene Simmonsin, miehen julkisuuskuvan takana. Itsevarma ihminen taas kertoo totuuksia. Minä olen erittäin itsevarma ihminen. Aineet tuhoavat myös muiden elämän. 40 SOUNDI SOUNDI PB la päätöksellämme ja omasta halustamme. Ihmiset sekoittavat egoistisuuden itsevarmuuteen. – Ei yhteen annokseen voi kuolla. Rock and roll -musiikin loivat ihmiset, jotka eivät osanneet nuotteja. – Paulin kirja on todenmukainen. Kun käy Kissin Facebook-sivulla ja klikkaa mitä tahansa Thayerin tai Singerin kuvaa, saa silmilleen sekä kannustavia että vihaisia kommentteja. – Sinäkin olet fiksu. Mikä on yleisin häntä koskeva väärinkäsitys. Sen jälkeen oman versionsa Kissin tarinasta ovat saatelleet koviin kansiin bändin kaikki muutkin alkuperäisjäsenet
THE SECRET CABIN THE MAYAN TREASURE OUT OF MARS Room Escape tulostus.indd 41 6.4.2017 8.35. VARAA AIKASI OSOITTEESTA WWW.ROOMESCAPE.FI TAI NUMEROSTA +358 50 325 4331 TENNISPALATSI EI OLE ENÄÄ ENTISENSÄ! TOISEN SUKUPOLVEN PAKOHUONEPELIT NYT TENNARISSA
Menulla on esimerkiksi raskasta psykedeliaa, visuaalista pensselöintiä tai progempaa lähestymistapaa. Onneksi on kuitenkin myös musiikin tekijöitä, jotka toimivat konkreettisesti musiikki edellä. E N T I T E E T T I E N N E N E G O A Läsnä: TONI HIETAMÄKI: Oranssi Pazuzu, Atomikylä, Uniavaruuspöllö NIKO LEHDONTIE: Oranssi Pazuzu, Domovoyd, Kairon; IRSE! VESA AJOMO: Dark Buddha Rising, PH, Atomikylä, Syvyys TOUKO SANTAMAA: Horte, PH LAURI KIVELÄ: PH 42 SOUNDI wastement-taitto_e.indd 42 6.4.2017 15.40. Samoja malleja toistetaan sen kummemmin miettimättä ja kyseen alaistamatta. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Antti Luukkanen Rockmusiikkia syytetään usein syystäkin konservatiivisuudesta. Oranssi Pazuzun, Atomikylän, Horten, PH:n, Domovoydin, Kairon; IRSE!:n ja Dark Buddha Risingin muodostama Wastementkollektiivi haastaa kuulijansa, mutta tarjoaa myös vastineeksi paljon
Luonnollisten asioiden mytologi sointi on helppoa, mutta Toni tarttuu heti ehdotukseeni, että Wastement on enemmän kuin tavallinen treenis. Se on enemmän kin sitä, että pyritään pääsemään pois subjektista objektiin, idean pointtiin, root leveliin. Touko: – Kyllä. – Jos lähtee hakemaan samankaltai suuksia, niin tuntuu aika tylsämieliseltä lähteä tasapäistämään, mutta erojenkin hakeminen tuntuu vähän hassulta. Tarjoan poikkeukseksi Domo voydia, jonka psykedelisessä stonerissa on eniten tutumpia rockvaikutteita. Toni ja Vesa nyökyttelevät, että bän dien läheiset suhteet ja jäsenyys useis sa kokoonpanoissa ruokkivat luovuut ta, oli se sitten alitajuista tai tietoista. Yhdistellään niitä. Esimerkiksi Buddhan voi nähdä sellaisena transsiin pyrkimise nä. Siellä on tal tioitu esimerkiksi PH:n ja Hor ten alkuvuodesta ilmestyneet albumit. Siitä tulee äkkiä mielenkiintoista. Se siis selittää, miksi haastattelussa kuu luu vahvimmin pohjalaismurre. Joskaan ei ole yhtään sellaista kaan, joka vaikuttaisi erityisen paljon siihen lopputulokseen. Wastementin yhteisöllisyyden synty on peräisin siitä, kun Buddhat kutsui vat ”kusisissa luukuissa” treenannutta Oranssi Pazuzua kaveriksi kämppään sä. Haluatteko rikkoa rajoja esimerkik si biisinteon konventioiden suhteen vai löytääkö materiaali muotonsa sitä enempää tietoisesti pohtimatta. Se on ainoa syy päästää se jat koon. Yhteistyö sai konkreettiset muodot viimeistään Atomikylän muodostuttua näiden yhtyeiden jäsenistä. Ei näissä bändeis sä taida olla yhtäkään tyyppiä, joka vain soittaa. Toni: – Olen itse huomannut saman syndrooman Pazuzun ja Atomikylän kanssa. Meillä on sellaisia laatikoita, joiden sisällä sekoillaan sen asian kanssa. Se, miten sitä käy tetään, on pääasia. Tunnen, kun se toimii kaikilla muil lakin. Mietin paljon mi tä se ääni kertoo. Tosin sen laitteita on ajan mittaan päivitetty niin, et tä sitä voisi halutessaan nimit tää studioksikin. 42 SOUNDI SOUNDI 43 rkkubaarin pöydän ympä rille kerääntynyt porukka on ajautunut yhteen vuosien mit taan yhteisillä keikoilla ja yh teiseksi pesäkodoksi on myö hemmin muodostunut Tam pereen Nekalassa sijaitseva, Wastementiksi nimetty treeni kämppä. – Vaikka ei meille ole ollut tarkoituk senmukaista haalia lisää porukkaa, Ve sa sanoo. Se vaatii ajatus työtä ja rajaamista. Se ei synny puhtaas ti jamipohjalta. Kuinka toistolla päästään siihen yti meen. Ni ko ehdottaa tähän rooliin toista yhtyet tään Kairon; IRSE!:ä, joka taas on koto naan utuisen progen maisemissa. Kesällä kokoonpano nähdään monilla festivaalilavoilla. Toni: – Pazuzulla se menee sikäli kak sijakoisesti, että meillä on ihan ratio naalinen lähestymistapa ja täysin free. Sitä on työstetty myös visuaalisin metodein. Fokus pysyy silloin siinä riffis sä. Visuaalisuus kuvastaakin hyvin Hor ten levyä. Samoin Atomiky län molemmat albumit on nauhoitettu Wastementissä. Lauri puolestaan pohtii koko erottautumisen ja yhdistämisen problematiikkaa. Ollaan juteltu paljon sii tä, kuinka inspiroivaa on keskittyä vain yhteen tiettyyn asiaan. Meillä nähdään se myös visuaali sesti, nähdään se jonkinlaisena ja sitten mallataan sitä johonkin muottiin. Prosessi on ihan erilainen, vaik ka ympärillä on samoja samanhenkisiä tyyppejä. – Kyllä se on sitä niin henkisesti kuin teknisestikin. Oranssi Pazuzu on Wastementkollektiivin bändeistä ehkä tunnetuin. Sen energian pi tää löytyä. Peter Haydeninä tunnetun PH:n kanssa. Niko: – Henki on sama, mutta mi tä olen huomannut näistä kolmesta eri projektista, niin se on kiehtovaa, kuinka itse pysyy samana, vaikka lähestymista vat biisiä tehdessä tai soittaessa voi olla ihan kuin yö ja päivä. Siinä on paljon myös muita muuttujia, kun meitä on neljä. Nä mä on näkökulmakohtaisia eroja. Siellä on hyvä luomiseen sopiva ilmapiiri. Vesa: – Kun riffejä on läjäpäin nau halla ja niitä aletaan veivata uudestaan, näen mitä haluan soittaa ja mikä toimii itselle. – Se on ollut luonnollinen pro sessi. Kronologisesti tarinan alkupisteitä jäljittäessä nousevat esiin Dark Buddha Risingin esiaste Galacticka, joka vuon na 2007 julkaisi splitep:n porukan van himman kokoonpanon eli tuolloin vie lä Mr. Jos se sopii yhteen jonkun muun osan kanssa, niin siinä on se jatkumo mistä syntyy se biisi. Keväällä yhtyeeltä ilmestyy parikin ep:tä. – Ihmisten välinen kommunikaatio on se mikä yhdistää. Taiteellinen gravitaatio on vetä nyt vääjäämättömästi toisiamme puo leen. Kollektiivi on keskittynyt Tampereel le, mutta alkujaan iso osa väestä on ke rääntynyt sinne Seinäjoelta, josta on kotoisin niin Oranssi Pazuzun, Domo voydin kuin Hortenkin jäsenistöä. Touko: – Hortella on selkeitä sävel lyksiä, mutta henkilökohtaisesti sen fo kuspointin voi piirtää johonkin aivan muuallekin. Lauri kuitenkin muistuttaa, ettei biisejä kirjoitettaessa todellakaan mietitä, ke nelle valmis materiaali milloinkin täh dätään, vaan se on itsestäänselvää, kos ka musiikillinen lopputulos on aina ky seessä olevan miehistön yhteinen tulos, ei kenenkään jäsenen yksittäistä omai suutta. Se on analyyttistä, mutta ei itsetarkoituksellista. ”Yhtyeitä yhdistää kiinnostus ambientiin, toistoon, perinteisten biisimuotojen hylkäämiseen ja jatkuvassa liikkeessä olemiseen.” SOUNDI 43 wastement-taitto_e.indd 43 6.4.2017 12.36. RATIONAALINEN JA FREE Kaikkia käsittelyn alla olevia yhtyei tä yhdistää kiinnostus ambientiin, tois toon, perinteisten biisimuotojen hyl käämiseen ja jatkuvassa liikkeessä ole miseen
Mutta kun Facebookiin rupesi tulemaan jotain vale”On asioita, jotka on laitettu peräkkäin ja joihin on tehty yhdistäviä siltoja. Kuinka helppoa olisi nauttia kaikenlaisesta huomiosta yksilötasolla, mutta koska sitä ei yksikään yksilö ole saanut aikaan, niin se rupeaa väkisinkin särkemään sitä entiteettiä, jos sille nautinnolle rupeaa liikaa antautumaan. Epämääräisillä promokuvilla, taiteilijanimillä ja infojen puutteella halutaan häivyttää soittajien identiteetti musiikin ulkopuolisista asioista. Touko: – Se että Hortessa asiat puetaan abstraktiin muotoon, sallii kaikenlaiset tulkinnat. Itsensä kieltäminen ja sen esille tuominen joka tasolla. Se on se pointti, se energiapallo mitä me palvotaan. Se on yhteinen asia, mikä siellä treeniksellä luodaan. Ihan kuin kävelisi jostain ovesta, kun ottaa sen nimen käyttöön. Vesa: – Meilläkin oli tosi pitkään Buddhan kanssa, ettei ollut tietoja missään. Silloin on siinä moodissa. Ei ollut informaatiota netissä eikä sähköpostiosoitteita. Ei ole egoja. Välillä niitä siltoja pitää polttaa.” 44 SOUNDI HORTE PH ATOMIKYLÄ DOMOVOYD wastement-taitto_e.indd 44 6.4.2017 12.36. – Ei olla ikinä ajateltu, että on tärkeää ketkä soittaa, vaan se bändi. Siinä korostuu tietynlainen fiilis, se on vähän kuin buusteri. Mitä universaalimpi se on, sitä enemmän se sallii mahdolliKAIKEN HÄVITTÄMISEN MEININKI Jos vielä kuitenkin takerrutaan siihen, mikä näitä kokoonpanoja keskenään yhdistää, niin ainakin tietty anonymiteetti. Lauri: – PH-hommassa on tärkeää bändin itsensä, entiteetin korostaminen. profiileja, niin se oli pakko hoitaa. Meillä pitää olla totaalinen kontrolli kaiken suhteen. Vesa: – Ei haluta että siinä on mitään suoraan henkilökohtaista, vaan että se on se entiteetti mikä siellä vallitsee ja se henki on se mikä sitä ohjaa – ihmisten yhteinen juttu mikä siitä syntyy siinä hetkessä, kun ollaan treeniksellä. Toni: – Itsellä taiteilijanimihomma liittyy siihen, että se on nimi sille, kun astuu siihen tilaan. Toni: – Kun tutustuttiin Buddhien meininkiin, niin siinä teki vaikutuksen kaiken hävittämisen meininki, kuten nimien poissaolo ja tyhjyyteen pyrkiminen
SKENE VS. Jos soittaisi jonkun vanhan biisin, niin se olisi vähintään puolet settiä. – On ihan hauska katsoa mitä siellä on, luoda se uudelleen ja nähdä se uudessa valossa, että sitä voi vähän mälvätä. Vesa: – Ehkä kaikkein eniten yhdistävä tekijä tässä on se, että musiikin tekeminen ei ole egoistinen valinta, vaan pakko. Tulevana kesänä ”Finnish takeoverin” seuraava erä mitellään Roskildessa, johon suuntaavat Oranssi Pazuzu, Atomikylä ja PH. Läpsäisee avarilla. Väkisin puristettiin pari-kolme minuuttia ihan tarkoituksella uudelta levyltä siihen. Tähänkin niitä samanhenkisiä tyyppejä on pikkuhiljaa vuosien varrella kerääntynyt, kuten nyt Domovoydin ja Kaironin tyypit. Lauri: – Nyt tuli levy pihalle ja uusi keikkasetti oli jo valmiina. Toni: – Hayden (PH) on varmaan kaikista eniten tehnyt tota. Siellä opettajat sanoi, että teidän pitää miettiä mikä teidän bändin tarina on. Mutta ei mun mielenkiinto riitä biisien uudelleen soittamiseen. – Myös tiukkaa analyysiä ja vittuilua tarjotaan. – Kävin pikkujätkänä bändivalmennusjutuissa, kun oli jotain leikkibändejä. – Born A Tripin aikaan tehtiin pari keikkaa, että soitettiin levy alusta loppuun oikein erikseen asiasta mainiten. Odotetusti Toni suhtautuu asiaan maltilla. Yleensäkin on aika absurdia olla kuulumatta mihinkään yhteisöön. – Yhteisössä autetaan toinen toisiamme ja tyypit menee ristiin. Tsemppaillaan toisiamme, Vesa ehdottaa viattomasti ja saa porukan repeilemään. – Kyllä tämä on aika yhteisöllistä hommaa, Toni myöntää. Lukittautua oman bändinsä sisään, istua korkealla jakkaralla ja käskeä sieltä soittajien soittaa sitä, mikä omasta mielestään milloinkin kuulostaa erityisen nerokkaalta. Wastementin merkkutiskillä huomasi, että kun Atomikylä aloittaa soittamaan vartin päästä, niin ainakin paikalla olleilla saksalaisilla tuli kauhea hätä. On helpompi ottaa joku jami ja yhdistellä. Kaikki levyt ja keikat on sen hetken imitointia, kun kaikki loksahtaa paikallaan, sen hetken uudelleenluontia. Mä ainakin nautin kaikkein eniten soittamisesta, siitä luomisesta. Se on valmis ja sen jälkeen tavoitteena on luoda uutta. Soittajien identiteettejä halutaan tarkoi tuksella häivyttää, koska musiikki on kulloisenkin kokoonpanon yhteistyön tulos, ei yksittäisten soittajien ego trippailua. Vesa: – Kun oltiin Burnissa ekan kerran, niin saatiin samalla reissulla levyyhtiöltä vanhoja Buddhan levyjä. Lauri: – Ehkä se ulkoapäin on helppo tulkita skeneksi. Vaikka yhdistäviä piirteitä on muitakin kuin aiemmin käsitellyt (kuten Svartin osallistuminen lähes kaikkien näiden yhtyeiden julkaisemiseen), täytyy vielä lopuksi kysyä, onko skenestä puhuminen liian juhlallista. Kyllä siellä jengi kuvion tiesi ja seuraili sitä touhua. Toni: – Mutta jos ajattelee, onko musiikki entiteetti, bändi, niin silti siinä voi olla henkilökohtaisia, persoonallisia tuntemuksia ja hetkiä. Vesa: – Tai Pazuzun. Jos tuo oma skene halutaan väkisin määritellä, niin Hollannin maineikkaalla pörinäfestari Roadburnilla tämä lössi on varmasti omiensa parissa. Välillä niitä siltoja pitää polttaa. Monikin pöydän äärellä edustetuista yhtyeistä on intohimoisen arvostettu omassa skenessään. Bändin viimeisin albumi Värähtelijä oli myös ehdolla sekä Nordic Music Prizeettä Teosto-palkinnon saajaksi. ”Onhan nuo bändit Euroopan laajuisesti, jos ei nyt jäätävän kokoisia, niin melko viileitä ainakin.” Näissä yhtyeissä ei liiemmin posee rata. Kansainvälistä huomioita myös skenen ulkopuolella on kerännyt eniten Oranssi Pazuzu, joka tunnetusti kelpaa esimerkiksi James Hetfieldille. Kyllä se yhteisö on. Sinne oli vielä pidempi. Jengi selkeästi muisti edellisvuoden keikan. Tässä jutussa mainittujen bändien lisäksi Wastementin kollektiiviin kuuluvat black metalisempi, mutta samoja musiikillisia keinoja käyttävä Abyssion, tässä kuussa albumin julkaiseva yhden miehen bändi Wojaz sekä Syvyys, jota Vesa kuvailee yhdistelmäksi improvisoitua ambientia ja runoutta. Ja onhan nuo bändit Euroopan laajuisesti, jos ei nyt jäätävän kokoisia, niin melko viileitä ainakin, Lauri määrittelee ja saa pöytäseurueessa naurunremakan aikaiseksi. Me soitetaan aina sitä mitä sillä hetkellä työstetään. On parasta, ettei biisi menekään niin kuin joku on sen kuullut, vaan tekee siihen yllättävän käänteen. Tämä metodi on tuttu muillekin. suuksia tulkinnoille. YHTEISÖ Kun joku ulkopuolinen niputtaa saman teeman ympärille useita tekijöitä, voivat yhdistävät asiat tuntua itse kohteista keinotekoisilta. Lauri: – Kaikki tässä pöydässä olevista ovat soittaneet Roadburnissa. YHDISTÄVÄT SILLAT LIEKEISSÄ Kun haastattelin Atomikylää debyyttilevy Erkaleen (2014) ilmestymisen aikaan, kertoivat Vesa ja (myös Oranssi Pazuzussa ja Grave Pleasuresissa soittava) Juho Vanhanen, että kun levylle tallennettu kokonaisuus on saatu kerran tallennettua, se unohdetaan. SOUNDI 45 wastement-taitto_e.indd 45 6.4.2017 12.36. – Olihan siellä monelle keikalle jonoa, mutta huomasi, että jengi tiesi mihin oli menossa. Vietiin ne seuraavana vuonna PH:n myyntitiskiin, niin 40 vinyyliä hävisi käsistä todella nopeasti. Kyllä siellä oli isoa pylpyrää merkitty aikataulun kohdalle. Sitä on vaikea analysoida, kun on itse siellä sisällä ja se on normaali toimintatapa. Mutta ensin on tekemisen pakko – kaikki muu tulee vasta jälkeenpäin. Vitutti aivan saatanasti, että ensin ruvetaan miettimään mikä on bändin tarina eikä sitä, mitä se bändin musiikki on. Kyllä siellä on niitä persoonia bändissä, vaikka ei haluta ylikorostaa sitä kuvissa tai luettelemalla suosikkipizzoja. Itse en osaa kuunnella omia biisejä, että ne olisi kiveenhakattuja, vaan ne on asioita jotka on laitettu peräkkäin ja joihin on tehty yhdistäviä siltoja. Itsellä se ei ole mikään antireaktio sille, miten täytyisi olla tai että hallitsisi sitä yksilötason suhtautumista. Toni: – Skene on siinä mielessä hankala sana, koska se antaa kuvitelman, että tämä olisi tiukasti suljettu porukka, jonne ei ole minkäänlaista pääsyä. Levyt, promokuvat ja haastattelut pitää tehdä, että asiat menisi eteenpäin. – Jos tekee musiikkia täysillä ja pistää sinne niitä omia fiiliksiä, niin ei se haittaa jos joku erilainenkin tyyppi tykkää siitä. Yhteisöllisyyden muusikot ainakin tunnustavat. Vesa: – Buddhan kanssa harvoin soitetaan koko biisiä, mutta osia yhdistellään keskenään. Vesa: – Ne on aina kaksi levyä edellä. Ei se mua häiritse, että skenen ulkopuoliset piirit tykkää meidän musiikista. Ei se ole jokotai-asetelma. Esimerkiksi Buddhan keikalle oli jäätävät jonot
Roger Glover ja Ian Gillan halusivat kirjoittaa tarinoita ja luoda hahmoja. 70 ikävuoden rajapyykkiä kolkuttelevat tai sen jo ylittäneet muusikot ovat julkaisseet 20 studioalbumia ja keikkailevat edelleen aktiivisesti. LAST BAND STANDING Deep Purple ei kirjoita biisejä vaan kylvää siemeniä. Samalla InFinitealbumista muodostui edeltäjäänsä raskaampi myös musiikillisesti. 46 SOUNDI Teksti: Vesa Siltanen Kuvat: Jim Rakete deep purple -taitto_c.indd 46 6.4.2017 12.56. Eletään helmi-maaliskuun taitetta, kun tapaan Roger GloveRakkauslauluja ei Deep Purplen uudella levyllä kuule. Ja vaikka tahti onkin harventunut sitten kultaisen 70-luvun, on tällä ryhmällä julkaistu jo yhtä monta studioalbumia kuin klassinen ”Mark II” teki ensimmäisellä toimintajaksollaan – neljäs pitkäsoitto InFinite näki päivänvalon 7. 46 SOUNDI SOUNDI 47 ”Emme ole mikään söpö ja pörröinen poikabändi.” V uonna 1968 perustettua Deep Purplea ei voi kuin ihailla. Kokoonpano on vuosien varrella muuttunut monesti, ja bändi oli 70-luvun puolivälistä 80-luvun puoliväliin kokonaan tela kalla. Tällä kertaa sadonkorjuun saaliiksi saatiin edeltäjäänsä kovempi InFinite, joka on pian 50-vuotiaan yhtyeen kahdeskymmenes studioalbumi. Nykykokoonpano ”Mark VIII” on operoinut vuodesta 2002, ja siitä on tullut yhtyeen pitkäikäisin miehistö. huhtikuuta
Jos Paice aloittaa rytmikuviolla, mennään rytmi edellä. Levy on tavallaan vielä meidän ja pystyt vain kuvittelemaan, mitä on edessä ja millaista palautetta siitä tulee. Kappaleen fokus määrittyy sen mukaan, kenen ideaan tartutaan: jos Roger aloittaa riffin, kappaleesta tulee riffivetoinen. SOUNDI 47 lostamme siltä miltä Purplen ihmisten mielikuvissa pitääkin kuulostaa, mutta kuitenkaan emme ole koskaan kuulostaneet tältä, Glover pohtii. M iten helposti yhtye, johon kuuluu Gloverin ja Paicen lisäksi Ian Gillan, Steve Morse sekä Don Airey, sitten saa tehtyä uutta musiikkia tässä vaiheessa uraansa. – Kun meillä on riittävästi hyviä osia ja ideoita, keskitymme yksityiskohtiin, rakenteisiin ja sen sellaisiin. Vaarana on tulla itsensä parodiaksi, joten yritämme välttää itsemme toistamista ja hakeudumme uusille urille. Siitä olenkin ylpeä, että kahdella viimeisellä levyllämme kuudeep purple -taitto_c.indd 47 6.4.2017 12.56. Sävellystyö alkaa jamisessioilla, joihin soittajat tuovat yksittäisiä ideoita – riffejä, rytmejä, melodioita. – Niin, mikä loppujen lopuksi on Deep Purplea. – Olen usein käyttänyt vertauskuvaa siemenestä: me kylvämme siemeniä ja annamme niiden kasvaa. Biisejä voi kirjoittaa vaikka yksin, mutta tämä musiikki on kaikkien viiden ihmisen tuotosta, Glover sanoo. Levyn ilmestymiseen on siis vielä kuukauden päivät, ja The Long Goodbye Tour -maailmankiertue häämöttää sitäkin kauempana. – Aika levyn valmistumisen ja julkaisun välillä on aina outoa ja vähän maagistakin. Näin soittajat inspiroivat toisiaan. Jos taas napataan kiinni Morsen tai Aireyn melodiasta tai erikoisesta sointukuviosta, kappale rakentuu sen ympärille. Paice antaa analyyttisempia, harkitumpia ja pidempiä vastauksia Gloverin ollessa huolettomampi ja veijarimaisempi. – Biisien ja levyn työstö alkoi jo vuosi sitten, eli olemme nyt odottaneet valmis levy taskussa tavallista kauemmin. – Vuosien varrella sitä saattaa antaa raja-aitojen kasvaa huomaamattaan ympärilleen, mutta tuottaja Bob Ezrinin kanssa opimme tunnistamaan nämä rajat ja rikkomaan mielikuvamme siitä, mitä voimme tehdä ja varsinkin, miten asioita tehdään. Toki siihen tarvitaan juuri me viisi, mutta meillä ei ole mitään kaavaa tai muottia, mihin musiikin pitää mennä, Paice toteaa. Kun Purple aloitti, ei ollut mitään sääntöjä, teimme aina tismalleen kuten halusimme. Treenaamme pari viikkoa, Ulospäin kumpikaan ei vaikuta erityisen jännittyneeltä, mikä ei näillä kilometreillä toki ole mikään ihme. Kun levy on julkaistu, meillä ei ole enää mitään kontrollia, Glover pohtii. Mutta näin asiat vaan tällä kertaa meni vät. Millainen vaikutus nimen painolastilla on luomistyöhön. Olo on kuin lentokentällä, jossa odotellaan ja odotellaan, kunnes vihdoin päästään koneeseen ja ilmaan, Paice vertaa. Ajan kuluessa ympäristön paineet veivät osan siitä vapaudesta ja nyt olemme ottaneet sen takaisin. 46 SOUNDI SOUNDI 47 rin, 71, ja Ian Paicen, 68, Lontoon Landmark-hotellissa. – Olemme tietoisia historiastamme, se kulkee aina mukanamme
– Moni bändi menee äänityksiin valmiin paketin kanssa eli sekä sävelet että sanat taskussa. Mielestäni sellainen on mielenkiintoisempaa, koska se jättää kuulijalle enemmän tulkinnanvaraa ja kappaleisiin muodostuu näin monia kerroksia. Kaksikin on hyvä, mutta kol48 SOUNDI ”Tietyt ihmiset eivät tule koskaan olemaan samalla lavalla yhdessä.” Deep Purplen tuleva kiertue on nimetty The Long Goodbye Touriksi. Mikään suora viittaus lopettamiseen se ei kuitenkaan ole. Kun kuulijalle esitellään tällainen tilanne, se saa oman mielikuvituksen laukkaamaan. – Ehkä alitajuisesti. M olemmat kuvaavat InFiniten studiosessioita nopeiksi ja kivuttomiksi. Glover kuvailee InFiniteä kovemmaksi ja raskaammaksi kuin edeltäjänsä, mikä ei ollut tietoista tai suunniteltua. Halusimme tehdä tarinoita ja luoda hahmoja, todellisia ja kuviteltuja. Laulut äänitetään usein erillisissä sessioissa ja tällä levyllä myös eri studiossa. Pohjat soitetaan sisään parilla otolla, jotta kappaleissa ja soitossa säilyy tuoreus. – Biisit olivat vain liian kovia. Johtuisiko tämä kovuus mahdollisesti siitä, mitä maailmalla tällä hetkellä tapahtuu poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. – Esimerkiksi Time For Bedlam -kappaleessa lauletaan mielisairaalasta, jonne valtio ja poliitikot lähettävät kaikki toisinajattelijat. – Gillan ja minä päätimme, että emme kirjoita rakkauslauluja. Helsingin jäähallissa bändi konsertoi 11. ”Pitkät hyvästit”-nimestä huolimatta Paice ja Glover vakuuttavat, että kyseessä ei ole jäähyväiskiertue eikä yhtye suunnittele lopettavansa vielä uraansa. Now What?! -albumillahan käsittelimme ahneutta, jonka tuhoisia seurauksia joudumme nyt todistamaan. Rakkaudesta ja suhteista laulaminen on liian turvallista ja kliseistä, sitä pyrimme välttämään. – Emme halua ilmoittaa, että tämä on nyt viimeinen kiertue ja tämä on viimeinen keikka ikinä – ja sitten kuitenkin palaamme vuoden päästä takaisin, että eipäs ollutkaan! Sitä haluamme ehdottomasti välttää viimeiseen asti, Glover sanoo. Lopuksi hiotaan rosoja ja virheitä pois, jälkiäänitetään sooloja ja Airey luo koskettimillaan äänimaailmoja. Glover nauraa. Se pätee yhä tänäkin päivänä, Glover lisää. Niissä vierähti sitten pari viikkoa lisää. Niin kauan kuin minä olen ollut bändissä, sanoitukset syntyvät vasta studiossa. Edellisen Now What?! -levyn (2013) levyn pohjat äänitettiin Paicen mukaan kymmenessä päivässä, nyt selvittiin viikossa. Sama kovuus näkyy myös sanoituspuolella. deep purple -taitto_c.indd 48 6.4.2017 12.56. Ehkä olimme silloin aikaamme edellä! D eep Purple aloittaa The Long Goodbye Tour -nimellä siunatun kiertueen toukokuun puolivälissä ja kiertää pitkin Eurooppaa siirtyen loppukesästä pariksi kuukaudeksi Pohjois-Amerikkaan ja palaten jälleen loppuvuodesta Pohjoismaihin ja Iso-Britanniaan. – Kiertue saattaa jäädä viimeiseksi, mutta se myös kestää – toivon mukaan – ainakin kolme vuotta. 48 SOUNDI menemme studioon ja äänitämme pohjat mahdollisimman nopeasti. marraskuuta. – Onkin aika huvittavaa, että kaiken pikkusälän lisääminen vie enemmän aikaa kuin kokonaisten pohjien tekeminen, nauraa Glover. Olemme jo seitsemänkymppisiä, joten eikö se ole vähän outoa laulaa jostain nuoresta rakkaudesta. Miten sitten päädyitte tähän ratkaisuun. Kuten Gillan monesti sanoo, Purple on ensisijaisesti instrumentaalibändi ja sävelet ovat aina etusijalla. Otamme ensin etäisyyttä musiikkiin, käymme heittämässä vaikka pienen kiertueen ja palaamme sitten tuorein korvin biisien äärelle. – Tässä vaiheessa emme ole vielä tarttuneet lyriikoihin. Bändi päättää jatkosta fiiliksen mukaan. Sitten alkaa vaikein osuus: Roger ja Ian käyvät pohjia läpi ja tekevät niistä valmiita kappaleita kirjoittamalla niihin sanat, Paice kuvailee. Olemme siis kuvitelleet skenaarion, jossa kertoja on tuomittu syyttömänä viettämään loppuelämänsä hullujenhuoneella, koska hän vastustaa korruptoituneita vallanpitäjiä. – Halusimme vain haastaa itseämme, laulaa mielenkiintoisemmista aiheista ja katsoa asioita eri kulmista. Emmekä me muutenkaan ole mikään söpö ja pörröinen poikabändi. Tähän uppoaa pari viikkoa
Parhaimpana esimerk kinä vaikkapa Guns N’ Rosesin odotettu paluu lähes alkuperäi seen kokoonpanoonsa tai Purplen klassiseen kokoonpanoon kuulu neen Ritchie Blackmoren paluu rockmusii kin eli Rainbow’n ja Deep Purplen materiaalin pariin. Kukaan ei halua tämän loppuvan, pelkkä ajatuskin pelot taa, Paice myöntää. Black Sab bath oli pitkään kiertämättä ja te ki vain yksittäisiä keikkoja silloin tällöin, siellä täällä. Ei kannata suunnitella niin pitkälle. Mutta tämä on viimeinen kerta, kun suunnittelemme ja to teutamme pitkän maailmankiertu een, Paice kuittaa. Kenties. Liian paljon asioita on sanottu ja kirjoitettu, tietyt ihmiset eivät tule koskaan olemaan samalla la valla yhdessä. V iime aikoina on paitsi saa tettu artisteja ja bändejä kir jaimellisesti ja kuvainnolli sesti haudan lepoon, myös nähty monia jälleentapaamisia ja yhteen palaamisia. En ehdi edes saamaan lauset tani loppuun, kun Paice jo nauraa tietävänsä, mitä aion seuraavaksi kysyä. – Ainoastaan silloin, kun tiem me erosivat David Coverdalen, Glenn Hughesin ja Tommy Boli nin kanssa. Kello kulkee ja vuodet vierivät, sille ei voi mitään. Ja vaikka sanoin että men neet ovatkin menneitä, joitain asi oita on hankala unohtaa. Näissä asioissa ei ole oikeaa tai väärää ta paa tehdä asioita ja kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee. Ja jokaisen bändin ja muusikon kohdalla tulee joskus mitta ennen pitkää täyteen, riippuu sitten yksi löistä, koska niin tapahtuu. Nuorempana tiesit melko hyvin, missä ja kuka olet parin vuoden kuluttua. Varsinkin sellaisia, joiden vuoksi soittami nen ei ollut hauskaa. Se on ainoa kerta, kun päätimme laittaa pillit pussiin ja se osoittautui silloin oi keaksi ratkaisuksi, Paice toteaa. Mitä ajatuksia se herättää, että Deep Purple jatkaa sinnikkäästi ja samaan aikaan niin moni aikalai nen on joko ajat sitten laittanut tai nyt laittamassa soittimia naulaan, kuten esimerkiksi Black Sabbath viimeisimpien joukossa. Pidämmekö puoli vuotta taukoa ja ehkä soitam me muutamia yksittäisiä keikkoja. Tie dän että moni fani näkisi mielel lään vanhoja jäseniä lavalla, mut ta minä en näe sitä yhtä mahdol lisena. Yleisöä ei voi huijata. Kiertäminen ei ole kuulunut heidän elämäänsä sa malla tavalla kuin se kuuluu meil lä. Onko Deep Purplella ollut sel laisia hetkiä, että nyt loppu on lä hellä. – Kenenkään ei kannata huo lestua ja ajatella, että me haluam me jäädä eläkkeelle, koska niin ei todellakaan ole. Onko ”Mark VIII” sitten harkinnut mitään vanhojen jäsenten kanssa tehtäviä erikoiskeikkoja, häämöt täähän edessä iso juhlavuosi. Mutta ei meillä ole aikaa nostalgialle, olemme liian kiireisiä tämän hetken kanssa, Glover tii vistää. Haluamme vain ihmisten tietävän, että vielä tulee aika, kun soittaminen on mahdo tonta ja tiedostamme sen itsekin. me olisi parempi. – On mahdotonta esittää nautti vansa soittamisesta, jos niin ei oi keasti tee. Ja vastaus tuleekin kuin ty kin suusta: – Ei. Yritämme pitää menneet mennee nä. Kun viimeinen keikka on ohi, pidätämme oikeu den päättää jatkosta fiiliksen mu kaan. Paljon mahdollista. – Hyvä, vähemmän kilpailua! Glover nauraa pilke silmäkulmas sa. Teemmekö uuden levyn. Kiertueen nimi jättää meille peliva raa, mutta tiedostamme olevam me lähempänä loppua kuin alkua. – Tämä kokoonpano on ollut ka sassa nyt 14 vuotta, tämä on Deep Purple. – No, jokainen bändi on ainut laatuinen, toimii eri tavalla ja naut tii keikoista eri tavalla. Mutta niin kauan kuin meillä on hauskaa ja fysiikka kestää, tulem me jatkamaan. Ei bändi ajattele tuollaisia asioita, Paice toteaa. – Toki olemme tietoisia men neestä, se on kuin varjo joka seu raa meitä ja kannamme sitä ylpey dellä. – Kukaan meistä ei ole kyllin rohkea sulkemaan tätä ovea taka naan lopullisesti ja sanomaan, et tä tässä ovat viimeiset keikkamme koskaan. – Me olemme muusikoita, joten sitä me teemme parhaiten: soitam me musiikkia, Glover virnistää. Tässä iässä siitä ei voi olla enää varma. Miksi riskee rata hyvää meininkiä tuomalla ta kaisin niitä huonoja muistoja. lippupalvelu deep purple -taitto_c.indd 49 6.4.2017 12.56. Se on liian hämmentävää. – Ensi vuonna tulee tosiaan ku luneeksi 50 vuotta bändin aloitta misesta, mutta minä en olisi muis tanut koko asiaa, ellei joku toimit taja olisi kysynyt minulta siitä. Silloinkaan kyse ei ol lut musiikista vaan puhtaasti hen kilökemioista ja vakavista riippu vuuksista pahoihin aineisiin, jon ka vuoksi soittamisesta nauttimi nen oli mahdotonta
50 SOUNDI K u v a: Id a St en ro s john mcgregor -taitto_b.indd 50 6.4.2017 13.08. 50 SOUNDI SOUNDI 51 Teksti: Pekka Laine PÄÄSTÄ IRTI JA LUOTA Musiikkia ei pidä väkisin ”keksiä”, vaan toimia sen ehdoilla, John McGregor sanoo. Pitää vain tietää, mitä on etsimässä. Myös oikeat työkalut ja yhteistyökumppanit ovat elintärkeitä
Toinen oli kirkkaiden loisteputkien valaisema sähellyksen ja väsyneen säntäilyn todellisuus. Tämä ei tarkoita sitä, että päässäni olisi ollut valmis kuva, joka nyt on toteutettu. Kävelin kevyemmällä askeleella. Minä ja Hakkaraisen veljekset Tuomas ja Mikael soitettiin ja Esa Santonen alias Sami Kukka oli äänittämässä. – Levyn nimihän on Luota. Soitin pianoa ja lauloin, Mikael bassossa ja Tuomas soitti rumpuja. Tammikuu oli ensimmäinen kappale. Muusikko-tuottaja Samuli Kosminen on Johnin ohella uuden kokonaisuuden avainhenkilö. Prosessi on koko ajan käynnissä, John kertoo. Laulut ovat siellä musiikin sydämessä. Saumoja ”Minulle laulun tekeminen on tavallaan samanlaista kuin keskustelu tässä ja nyt. Mutta ei pidä myöskään väkisin yrittää itse täyttää kaikkea tilaa, eli tunkea sinne, missä esimerkiksi Jarmo saa ihmeellisiä asioita aikaan soittamalla. Olin paria kappaletta lukuun ottamatta säveltänyt kaikki laulut pianolla. 50 SOUNDI SOUNDI 51 on mahdoton huomata. Enkä tarkoita, että nyt on suurenmoinen levy! Ei. En ikinä pystyisi soittamaan mitään vastaavaa. Nämä kaverit liikkuvat ihan uskomattomilla leveleillä. Elektroninen äänitekstuuri ei hälvennä kokonaisuuden perimmäistä luonnetta. Antaa asioiden tapahtua, John kuvailee. Kaksi maailmaa sykki päällekkäin, eri pulssilla ja toisistaan täysin poikkeavalla energialla. Verneri Pohjolan soittamat asiat istuvat täydellisesti. On todella tärkeätä nähdä oma paikka siinä musiikin kokonaisuudessa. Mutta sillä on valtava merkitys noille lauluille. En ole missään vaiheessa sen jälkeen ollut tekemättä musiikkia. Minulle on merkityksellistä, että yhdessä muiden kanssa voi luoda jotain harmonista, kaunista ja kokemuksellisesti vahvaa. Luota-albumiin on uponnut aikaa, ajatusta ja luottamusta musiikin mahdollisuuksiin. Halusin tehdä musiikkia niin, että siihen osallistuvat ihmiset voivat tehdä sen, missä he ovat hyviä ja minkä he osaavat. Pekka Laine kuunteli, mitä henkilökohtaisella tavalla henkisellä taiteilijalla on sydämellään. Aluksi oli ajatus, että lähdemme tekemään tällä tyylillä. Se tuntuu. Niin todistamme ilman mitään manipulointia, että maailJohn McGregor on tuntunut olleen kauan hiljaa. – Tiesin, mitä haluan tehdä. Yritän parhaani mukaan sanoa, mitä on sanottava.” SOUNDI 51 john mcgregor -taitto_b.indd 51 6.4.2017 13.08. Mukana soittavilla muusikoilla on kuitenkin ratkaiseva rooli paitsi lopputuloksen myös McGregorin oman tekemisen kannalta. Kokemus oli hämmentävä. Edellisestä sooloalbumista ehti kulua vuosikymmen, mutta musiikki on ollut miehen elämässä vahvasti läsnä koko ajan – odottaen tätä hetkeä, kun sen on aika tulla julki. Jarmo Saaren kitaroilla myös. Musiikki luonnollisesti henkilöityy voimakkaasti Johnin persoonaan. Päinvastoin. Samalla minun pitää tietää oma paikkani ja olla ylpeä siitä. – Kuusiston Pekka on käynyt soittamassa joillakin kappaleilla ja siihen ei ole mennyt paljon aikaa, koska Pekka on niin lahjakas ja ymmärtää täysin sitä musiikillista kieltä, mitä puhun. – Edellinen suomenkielinen levyni Maa ei oo pimee ilmestyi 2007. Jos antaa sille luottamukselle tilan, voi luoda jotain paljon suurempaa kuin mitä itse on. Ensimmäisiä äänityksiä tehtiin meillä maalla. Toisella puolella musiikin muodostamaa rajaa soi harras kiireettömyys ja mietteliäs, syvään hengittävä keskittyneisyys, jossa ei ollut mitään raskasta. Sitten kysyin Samulia mukaan. Jossakin syvällä soi folk ja luonnonmukaisen yhdessä tekemisen ideaali. Hän on rakentanut McGregorin laulujen akustisen ytimen ympärille kokonaisia maisemia, joissa sähköinen sekoittuu orgaaniseen ääniainekseen hämmästyttävällä herkkyydellä. Pitää uskaltaa luottaa siihen, että asiat voivat mennä hyvin ja niin kuin niiden kuuluu mennä. Ensimmäistä kertaa elämässäni vierailu Prismassa oli lähes spirituaalinen kokemus. Meillä äänitetyt pohjat olivat uuden levyn ensimmäinen itu. O tin ensikosketukseni John McGregorin uuteen levyyn keskellä perusarjen peruskaaosta, luurit korvilla jättimarketissa. Mielessä oli kulkusuunta, edessä hyvin avara maisema. Ei pidä nöyristellä väärällä tapaa. Taianomainen tunnelma kantaa katkeamatta, koska kokonaisuutta pitää pystyssä vankka arkkitehtuuri. – Jossakin vaiheessa tuli hetki, jolloin tuntui oikealta aloittaa tämän levyn tekeminen
Samulin kanssa olemme olleet tämän musiikin elossa mukana koko ajan. – Et sinä mitään väkivaltaa tee. Ihminen saa kokea sen omalla tavallaan. Mies näkee naisen ensimmäisen kerran unessa. Minulle on aika helppoa saavuttaa otollinen tunne. Pakottamalla ei tapahdu mitään oikeasti tärkeätä. Rakkaus auttaa näkemään kaikenlaisten trumpien ja minkä ikinä taakse. Me uskomme johonkin olemassa olevaan tai kerrottuun tai pakotettuun. Elämässä tapahtuu kaikenlaista. Laulujen syntyhistorioissa on myös aina yllätyskierteitä. Ei olla unessa. Itselläni kokemuksen ja laulun välillä ei ole mitään välimatkaa. Ei niin, että asiat tapahtuisivat itsestään, ilman työtä. Viimeiset sanat henkivät toista taajuutta: ”kirkkaudesta kirkkauteen”. – Minulle lauluntekeminen on tavallaan samanlaista kuin keskustelu tässä ja nyt. Lauluntekijä valitsisi sanansa varmasti toisin, mikäli hän haluaisi kaikin voimin kiistää mittatikulla tutkittavan materiaalisen maailman ulkopuoliset ulottuvuudet. John ei ole lauluntekijänä tarinaniskijä eikä verbaaliseen käsityötaitoon luottava kertojaäänillä askartelija. Palataan alkuun. Se on minulle paljon luontevampi ja läheisempi ajatus. Loppukuva on kuitenkin kaukana arjen sfääristä. Sekin on ammattitaitoa ja tekemisen kautta syntyvää ymmärrystä. Laulaja-lauluntekijä-musiikkiin usein liitetty likimaneerinen omaelämäkerrallisuus ei kuulu Johnin keinovalikoimaan. Siksi on houkuttelevaa etsiä miehen lauluista suoria polkuja tekijänsä ajatusja kokemusmaailmaan. Tunnet ja tajuat, että nyt kannattaa tehdä. Vaikka luonnon keskellä viihtyvä muusikko vaalii musiikin tekemiseen liittyvää selittämättömän mysteerin tasoa, on käsityöläisyydellä ja mullan tuoksulla olennainen osa McGregorin luomismetodeissa. Orwellin kirjassa rakkaudesta tulee voima, joka alkaa murtaa todellisuuden tajua toisenlaiseksi siinä dystooppisessa maailmassa. Kappaleissa on abstrakteja ja tulkinnalle avoimia kerroksia, joka on tekijältä tietoinen valinta. Yritän parhaani mukaan sanoa, mitä on sanottava. Henkisyys on taas henkilökohtainen asia. Mieluummin kuuntelen, mitä jollekin toiselle on tapahtunut! Kuuntelemalla muiden tarinoita saa enemmän perspektiiviä siihen, mitä olemme täällä tekemässä. Henkisyys on sitä, että ymmärtää oman tiedon ja kokemuksen kautta jotakin, joka on olemassa olevaa ilman, että sille tarvitsee antaa tekohengitystä. Prosessiin kuuluu vääntäminen ja askeleet taaksepäin. Koko elämähän on jonkinlaista rakkaustarinaa, kamppailua sen mysteerin kanssa. Johnin laulujen värähtelyitä puidessa tuntuisi kuitenkin omituiselta olla nostamatta esiin hänen ajattelunsa syvempiä tasoja. – Itse haluan piirtää kuvia, joissa on joku kohta, mistä tarttua kiinni. Kysytään valtavaa kärsivällisyyttä. Joku sotkee sen hengellisyyteen tai uskonnollisuuteen, toinen new age -himphamppuun ja halpahintaiseen kvasifilosofointiin. Enempää en uskalla edes kertoa! Vaikka John McGregorin ja perin nimekkään soittajiston luomassa musiikillisessa avaruudessa riittää ihmeteltävää, kohdistuu suomeksi lauletussa musiikissa huomio aina teksteihin. Teenkö siis väkivaltaa, jos kuulen tämänkaltaisissa säkeissä henkisyyden ulottuvuuden. Mitä jos se olisikin niin, että haluaa kertoa siitä, että on nähnyt tai kokenut jotakin. Yhteydet ovat olemassa, mutta aina ne eivät kulje itsestään selviä reittejä. 52 SOUNDI ma on myös tällainen mikäli annamme sen olla. Ei brittiläis-skotlantilaisilla geeneillä varustettu ja Porissa varttunut mies voi olla eteerinen henkiolento, joka todellisuuden kosketuksesta purskahtaa itkuun tai hajoaa satumaiseksi taikapölypilveksi. Henkinen-sana eroaa minulle uskonnosta tai uskomuksista. Mielestäni on tärkeätä, että olemme uteliaita ja havainnoimme asioita. Enkä puhu uskonnollisuudesta, vaan spirituaalisuudesta ilman kiveen hakattua oppirakennelmaa. – En ajattele niin, että haluaisin sanoa jotakin. Haluan, että se saisi olla sitä kaikille. Ei todellakaan. Yksityiskohtia korjaillaan ja paikataan myöhemmin, mutta alkuperäinen luomisen hetki on olennainen. Menen metsään kävelemään ja olen aina siellä, missä pitää henkisesti olla, jotta lauluja syntyy. Winstonin ja Julian rakkaustarinasta kaikki lähtee. Johnin tapauksessa musiikin ja elämän arvoituksia koskevien pohdintojen seassa raikuu aina nauru. Mitä sitten. Ensimmäiset sähköpostit ovat viiden vuoden takaa. Olemme tietoisia olemassaolosta laajemmin. – Kyseinen laulu on saanut alkunsa George Orwellin romaanista 1984. On lokakuun aamu. Luo uskoa siihen, että voimme elää paremmassa maailmassa ja voimme muuttaa asioita. Olennaista on se, että osaat pysähtyä ja olla läsnä silloin, kun on oikea aika ja oikea tilanne. Elämäntapasoittaja ei ”Henkisyys on sitä, että ymmärtää oman tiedon ja kokemuksen kautta jotakin, joka on olemassa olevaa ilman, että minun tarvitsee antaa sille tekohengitystä.” john mcgregor -taitto_b.indd 52 6.4.2017 13.08. Johnin laulujen hartaasta ja alastoman hauraasta vireestä ei pidä vetää liian yksioikoisia johtopäätöksiä niiden tekijästä. Sana ”henkinen” on äärimmäisen vaarallinen ja tulkinnoille altis. Sama voima vaikuttaa nyt. Tekijä kuuntelee kiinnostuneen näköisenä ja pieni pilke silmäkulmassa, kun haastattelija hehkuttaa tohkeissaan Oletko hän -laulun pop-henkistä kepeyttä ja poikkeuksellista vaivattomuutta. Olisi ihan älytöntä laulaa esimerkiksi siitä, mitä minulle on tapahtunut tai minkälaisia vaikeuksia minulla on ollut elämässä. Oikean hetken tunnistaminen on tärkeätä. Tutkimme mitkä ovat oikeita ovia tai esteitä. Levyn päätöskappale Lokakuu saa alkukimmokkeensa arkisesta havainnosta. Nämä asiat ovat samassa tilassa
Kaksi akustista kitaraa, erilaisilla virityksillä. Minkä puolesta me oikein taistelemme. Joku ihminen löytää musiikkini, saa siitä jotakin. Sillä tavalla ajatukset ja tunteet tulevat esiin. Olennaisempaa on konkretia: oikeat työkalut ja ihmiset ympärillä. Jos se on hänen paikkansa ja osansa ja hän on löytänyt sen – hyvä. En voi muuta oikeastaan toivoa. Luominen on kivaa, luova työ ei läheskään aina. Kaikessa tässä tekemisessä on kysymys siitä, että meillä kaikilla on sisällä jotakin. Ja parempaa musiikkia. Sitten syntyi ”kirkkaudesta kirkkauteen”, loppusanat. Musiikkia ei ole, ellei joku sitä soita. – Minä vain tiedän -laulu lähtee kitarakuviosta, näppäilystä, sormista. Mutta alussa on vain kitara ja laulu. Meidän välillemme syntyy sitä kautta yhteys. Minä teen musiikkia. Ei ole sanoja, mutta kyllä sieltä tulee mieleen kirkkaus. Olen tehnyt oman osuuteni. Sanat kulkevat omaa polkuaan, musiikki omaansa. Olen soittanut siihen kolme erilaista kitaraa päällekkäin. Talo on maalattu. Kontiaisen omien tarinoiden lisäksi Juvan musiikki tapahtumia kirjassa muistelevat muun muassa Pate Mustajärvi, Timo Rautiainen, Mato Valtonen, Olli Lindholm, Jarkko Martikainen ja Toni Wirtanen. halua mystifioida musiikin tekemistä myyttisen kertomuksen muotoon, jossa sävelet ilmestyvät ukkosenjohdattimena toimivan taiteilijan kautta maailmaan. Minä tiedän sen fiiliksen, joka kappaleessa pitää olla. Niiden lisäksi mukana on sellainen leijuva sähkökitara. Ajattele esimerkiksi Arvo Pärtin Für Alina -kappaleen pianoa. Laitan sormet koskettimille ja alan soittaa. Nyt kirjakaupoissa kautta maan! Rokatessa on TODELLAKIN roiskunut Rockin moniottelijan Vesa Kontiaisen uutuuskirja on kattava katsaus suomalais-savolaiseen rock-historiaan eri vuosikymmeninä. Ne leikkaavat oikeassa kohdassa ja alkavat muodostaa sellaisen jatkuvan liikkeen. Ei tarvitse aina edes harjoitella tai miettiä, mitä tästä seuraa. Jos siihen ilmestyy myöhemmin kärpäsiä, ei voi mitään. – Soittimilla on iso merkitys, tällä levyllä erityisesti pianolla. Kaikki muu rakentuu sen ympärille. Pianon koskettimet, kitaran kielet, puun ja lihan kosketus antavat aineettomalle kuuluvan olomuodon. Musiikki ja laulu piirtävät kuvion, joka jatkuu ja jatkuu. Tähän levy päättyy. Erityisesti kun olen studiossa. Tulisi ainakin parempia tuoleja. Mikä on minun tehtäväni ja osani täällä. Epämääräistä luovuuden sfääriä on turha ajatella. Haluaisin, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus tehdä rakkaudesta sen minkä tekee. Mitä muuta sillä voisi tai pitäisi tehdä kuin antaa sen eteenpäin. Lahja. Saisipa tehdä, silloin kun on sen hetki. En minä niitä keksimällä keksinyt tai raapustanut. Silloin tiedän, että tämä ei ole enää minun luomaani. – Etsin lauluissa sellaista pistettä, jossa voi päästää niistä irti. Lokakuussa kirkkaus tulee myös tietystä pianokuviosta. Taide pitää tehdä. Ne tulivat ja tuntuivat oikealta. Eikä tarvitse miettiä rahoja sun muita. Muusikon suurin unelma on maanläheinen ja konstailematon. Mennä yhdessä muiden kanssa studioon ja kokeilla, mitä syntyy. En aina tiedä oikeita ääniä, mutta niitä lähdetään etsimään, kun tietää tunteen, mitä haluaa metsästää. – Minä haaveilen siitä, että saan tehdä musiikkia. Joku toinen rakentaa tuoleja. Sillä on oma elämä ja siitä pitää päästää irti. Tai soittamalla muiden kanssa luodaan sama asia. Festarijärjestäjän taivas ja helvetti Vesa Kontiainen JUVA ROCK CITY JUVA ROCK CITY john mcgregor -taitto_b.indd 53 7.4.2017 13.32
Tumppi: – Pelon ja vihan kannesta on kaksi versiota. Aattelin että se on punk. Yhdessä Pelle zoomaa silmät sillä lailla että se näyttää katsovan kieroon… Pelle: – Niin kuin mä katonkin. Pelle miljoona -taitto_c.indd 54 6.4.2017 15.46. 54 SOUNDI Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Hannu Linkola 54 SOUNDI Rubberduck: – Alun perin ehdotin Atte Blomille sitä yhtä ydinpommikuvaa, josta tuli myöhemmin Zero Ninen debyyttilevyn kansi
Musiikki toi yleisen turhautuneisuuden keskelle väriä, valoa, hupia, rakkautta ja sellaista. Öisin pihalla paloivat liekkimiesten notskit. Pelko ja viha oli pelkistetty, kiertelemätön ja urbaani levy, kutsuhuuto ja syytös. Pelolla ja vihalla käsittelin tuota ristiriitaa. Ja tietenkin nuoruus, kaikessa sähköisyydessään, selittämättömyydessään ja rajattomuudessaan. Mutta kun mentiin kämpälle ja soitettiin Ramblin’ Rosea, niin me hiffattiin että täähän skulaa helvetin hyvin. Tää on urbaani rock-levy, joka heijastelee sitä 1970-luvun lopun todellisuutta. Kaikkialta välittyi vielä sodanjälkeinen fiilis. Niinpä soitin sille ja pyysin bändiin. Se sijaitsi Sörnäisten rantatien alkupäässä Wärtsilän varastojen keskellä. Mä oon vieläkin helvetin tyytyväinen siitä, että levy ei kerro mistään normaalista rakkaudesta tai vastaavasta, vaan antaa eri näkökulman. Ensin piti kuitenkin osoittaa epäkohdat. POUTANEN) KITARA, SÄVELLYKSET, SANOITUKSET PELLE MILJOONA (PETRI TIILI) LAULU, RUMMUT, SÄVELLYKSET, SANOITUKSET K u v at : H an n u Li n ko la ARI TASKINEN BASSO, SÄVELLYKSET, SANOITUKSET TUMPPI VARONEN (TUOMO VALOKAINEN) RUMMUT, LAULU, SÄVELLYKSET, SANOITUKSET PÄÄOSISSA V allankumouksen voi tehdä sekunnissa. Se oli helvetin kolkko kaupunki varsinkin jos oli tullut landelta. RUBBERDUCK JONES (NISSE RIKAMA ENT. Salkio oli vuokrannut yläkerrasta kaksi huonetta. Siellä oli styroxeja äänieristystä varten ja niiden päällä goisattiin. Tumppi: – Punk-housesta tuli bändin tukikohta ja hengailumesta. Niinpä Pelle toi rumpunsa ja laulukamansa Hakaniemen Punk-houseen, jossa me bunkattiin Taskisen kanssa. Se kupli halua rakentaa uusi maailma, täynnä vapautta ja toivoa. Kaikesta aisti, että Love alkoi olla tiensä päässä. Kun Rubberduck Jonesin kitara käynnisti Pelle Miljoona & 1980:n Pelko ja viha -levyn (1979), räjähti sodanjälkeiseen patriarkaattiinsa jäykistynyt kollektiiviyhteiskunta hetkessä sirpaleiksi. Portilla näkyi aina spurguja. Kun kaappi oli valmis, se sanoi pomolle, että mä taidan lopettaa nää hommat. Me tajuttiin nopeasti että tarvitaan vielä kitaristi. Rubberduck: – Mulla oli just tullut ero yhdestä muijasta ja olin päättänyt jättää kitaran nurkkaan. SOUNDI 55 ”PELKO JA VIHA OLI MEIDÄN KELLOPELIAPPELSIINI.” P elle: – Mä tapasin Tumpin ja Taskisen Loven studiolla vuonna 1978, kun olimme siellä N.U.S.:n kanssa. Taskinen oli kuullut Trashissa soittaneesta Rubberduckista ja tiesi sen olevan vitun hyvä. Yhteistyötä oli hahmoteltu jo Lähdetään kiitämään -singlellä (1978) ja Pohjalla-kiertueella, mutta vasta pitkäsoitto vangitsi kaiken sen vimman, joka nuorissa soittajissa kihisi. Syksyllä 1977 haminalaistaustainen opettajaopiskelija Petri Tiili oli palannut Lontoosta Suomeen ja tiivistänyt kokemuksensa yhdeksi maan ensimmäisistä punk-levyistä (Pelle Miljoona & N.U.S., 1978). Se oli just lempannut mut ja lähtenyt bailuihin Espooseen. Alakerrassa oli yhden hautausfirman arkkuverstas. Pelle miljoona -taitto_c.indd 55 6.4.2017 13.13. Toinen oli mun kabiini ja toinen treenikämppä. Pelle: – Taskinen hoiti itsensä sinne töihin ja teki vapaa-ajalla bassokaapin. Me elettiin silloin aika pahoissa paikoissa ja nähtiin kaikenlaista. Sieltä tämä levy kumpusi. Nää istui rivissä sohvalla, ja mä ajattelin että vittu mitä jengiä. Se oli mulle siinä mielessä vapauttava levy. Pelle: – Nuo tunnelmat vangittiin Pelolle ja vihalle. Tumppi: – Olimme tehneet Problemsin kanssa Ei tää lama mun päähän käy -singlen (1978) ja meille alkoi tulla keikkoja. Meidän rumpali, Salkamon Jallu, vetäytyi kuitenkin pois, koska pelkäsi työpaikkansa puolesta. T askinen: – Levy äänitettiin Loven studiossa Vuorimiehenkadulla alkuvuodesta 1979. Rubberduck: – Se oli total destructionin loppuvaihe. Ja samalla se oli kuitenkin kaupunki, johon mun oli ollut pakko päästä. Helsinki oli täyttä Kekkoslovakiaa, harmaata ja mustavalkoista. Tumppi: – Levy oli koko bändille tärkeä väylä purkaa aggressioita. Automaatti oli esimerkiksi mun biisi eräälle daamille, johon mä olin ihastunut. Ei niistä tiennyt, oliko ne kuolleita vai ei. Tähän oli tultu nopeasti. Rubberduck: – Tuollainen Helsinki oli silloin. Mutta varsinkin Tumpista tuli heti sellainen fiilis, että meillä synkkaa. Taskinen: – Punk-house oli aika rankka mesta. Soitossa väreilivät 1970-luvun laman keskelle varttuneen sukupolven ahdistus, vallinneiden kulttuuri-ihanteiden riittämättömyys sekä kaksinapaisen maailmanjärjestyksen paine. Runsasta vuotta myöhemmin hän oli päätynyt siviilipalvelukseen Näkövammaisten ammattikouluun Leppävaaraan ja kasannut uuden bändin Problems?-yhtyeessä soittaneiden Ari Taskisen ja Tumppi Varosen kanssa. Rubberduck: – Pelko ja viha oli meidän Kellopeliappelsiini
Se oli pieni jäbä mutta jumalauta että se latas. Tumppi: – Levy tehtiin kuitenkin bän din ehdoilla. Mosse otti pullon ja kaatoi sen mun sy liin. Me haluttiin jotain muuta. Katuja kansoittivat myös Yhdysvaltain mytologisoituneesta 1950-luvusta arvonsa ja estetiikkansa ammentaneet diinit. Pelle: – Helsingissä on hieno kaiku efekti. Aina kun oltiin soittamassa jossakin landemestalla, majoitus oli järkkärin himassa. Eihän Pelkoa ja vihaa edes varsinaisesti tuotettu. Tää Jumalan teatterin Jari Halonen tuli ja löi mua saatanan kovaa vatsaan. Tumppi: – Mua valvotaan kolahti jen giin. Se teki rajat selviksi. Pelle: – Ei välttämättä Kuusisaaressa. Tumppi: – Mutta vaikka siinä lauletaan hyvästä fiiliksestä, niin siinä on rivi ”ih miset joita ahdistus yhdistää”. T askinen: – Ensimmäisenä singlenä julkaistiin Pelkistettyä todellisuutta. Äänittä jätkin vaihtuivat. Taskinen: – Siellä oli kuitenkin hyvä ja yhteisöllinen fiilis. Tuossahan oli se vanha juttu, että kun pistetään jengi tappelemaan keskenään, niin kukaan ei kiinnitä huomiota todellisiin ongelmiin. He jee sasivat meitä ihan ratkaisevasti. Se kaivoi botnen esiin ja otti turhan nä pytyksen pois. Pelle: – Se oli aika spontaania. Pelle: – Tumppi loi rummuilla hienon reggaefiiliksen, joka sitoi tekstin ja mu siikin yhteen. Pelle: – Sen olisi pitänyt mennä Tam pereelle ryyppäämään Juicen kanssa. Juice han varoitti Honkavaaraa, että lähde vit tuun Helsingistä. Me taas olimme mitä olimme. Pelle: – Tai pikemminkin tuotantoa oli se, että meidän musiikki vangittiin au tenttisena. Tun tui että 60lukulaiset vallankumo ukselliset löysivät meistä lapsensa, vaikka me oltiin ihan katujätkiä nii den rinnalla. Vähän Taskisen ro manttisuutta kaiken ahdistuksen päälle. Mutta löysimme toisemme hienosti. Juostuaan muutaman kerran itsekin diinejä pakoon Pelle Miljoona kyllästyi vastakkainasetteluun. Tumppi: – Välillä meitä äänitti Isoahon Reino. Mutta niinpä siitä tulikin loistava kannanotto toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Ne piiritti koko talon, poliisi ei päässyt sisään. Rubberduck: – Aika vähän otettiin loppujen lopuksi yhteen, mutta sitäkin tapahtui. Joudut siellä huonoil le teille. Levyä väännettiin pienissä pätkissä aina silloin kun studiolla oli vapaita aikoja. Lopulta kaikki poliittiset piirit halusi omia meidät. Mutta eihän me suoraan oltu vassareita. Rubberduck: – Mä muistan, miten ennen keikkoja piti lukea jotain lappuja, että voiko tämän asian puolesta soittaa. Pelle: – Koska me kiinnostettiin nuoria. Ajatellaan vaikka Helsinkiä. Esimerkiksi Inna ja Ti mo Aarniala olivat messissä koko ajan ja kutsuivat meitä bailuihinkin. Sehän kuuluu noissa biiseissäkin. 56 SOUNDI Pelle miljoona -taitto_c.indd 56 6.4.2017 13.13. Muistan kun me oltiin Ground stroemin Mossen kanssa miksaamossa ja mä laitoin kaljapullon miksauspöydälle. Rubberduck: – Mun mielestä Helsinki kuvaa todella hyvin sen ajan stadia. Rubberduck: – Mä koen, että ahdistus on osa suomalaista kulttuuria. Tulee mieleen Ratsian Jyri Honkavaara, jolle kävi täällä todella huonosti. Ideana oli, että levy kuulos taisi meiltä eikä tuottajiltaan. Atte Blom, Otto Don ner ja nämä kaikki oli yliopistojengiä, korkeakulttuurin kasvatteja, usein vielä suomenruotsalaista perheistä. Kaikki oli sitä mieltä että vittu nää jätkät puhuu just siitä maailmasta missä me eletään. Ja me oltiin siellä bändin kanssa. Se ei kuitenkaan vastusta suoraan esi valtaa, vaikka mulla oli nuorena koske tusta kyttienkin kanssa. Pelle: – Kaikkihan diggasivat sitä, se on loistava lopetusbiisi. Pelle: – Diinarit ja punkkarit matsasivat aika paljon. Mä oon ai na funtsinut, että miten ahdistus yhdis tää. Se keikka oli pakko peruuttaa. Taskinen: – Mä muistan kun olin tsiigaamassa Briardia Koitossa ja sinne tuli diinarijengi. Se ei vittu ollut koskaan tyytyväinen. Ja sehän kuulostaa hyväl tä. Ja siellä missä nämä kaksi leiriä kohtasivat, leimahtivat usein myös pelko ja viha. Rubberduck: – Mutta kyllä sitä myös viilattiin. ”Mut jos nuoret vihaavat toisiaan / niin silloin kääntyy itseään vastaan / turhaantuneen lamasukupolven kapina”, Pelle pelkäsi. Mä soitin siinä bassoa erikoisella tyylillä, näpyttelin kuudestoistaosanuotteja sor menpäillä. Se oli sellainen tosi lunki jätkä. Se on koskettava, mutta hel vetin synkkä kappale. Pelko ja vihahan soi hyvin eri lailla kuin Loven levyt yleensä. Se leima tuli siitä että keikkoja järjestivät yleensä vasemmistolaiset nuorisojärjestöt. Toki Mosse teki ison duunin, mutta sen tavoitteena oli poimia omi naissoundi. – Välillä äänimiehiltä tuli tosin sano mista. Se oli raaka ja kuitenkin iisi. Taskinen: – Pantse Syrjä sanoi mulle, että ”alku on ihan hyvä, mutta kertsi on ihan huono”. Levottomuus heijastui viikonloppuisin niihin paikkoihin missä kokoonnuttiin, Koittoon ja assalle ja muihin paikkoihin missä jengiä oli. Pelle: – Niillä oli American Graffiti ja ne ihanteet. Hän kirjoitti Yhdistytään-kappaleen houkutellakseen koko sukupolvensa rikkomaan niitä rakenteita, jotka jakolinjoja pohjimmiltaan loivat. Sitä kaut ta se yhdistää kaikkia. Pelle: – Biisin rakennehan on erin omainen. Rubberduck: – No helvetisti kuitenkin. Rubberduck: – Sama juttu nimikkorai dan kanssa. Reiska oikein fiilisteli että ”vittu tää on stadii, tää on stadii”. Että tämä on aika ahdistava ja synkkä yhteiskunta. Mosse esimerkiksi miksasi Natsit natsit biisiä yhdeksän tuntia. Sham 69:lla oli sellainen laulu kuin If the Kids Are United, jonka innoittamana kysyin että miksi vitussa nuoriso ei voi tehdä asioita yhdessä, kun meillä on kuitenkin yhteinen vihollinen. Sormen soundi kuului ikäväs ti läpi, joten Mosse hioi sitä tuntitolkulla. Se teksti osui kymppiin sil loin ja osuu edelleen. Parastahan on, että siinä kulkee jazzsoinnutus taustalla. Ikuista helvettiä ei ehkä ole olemassa, mutta Helsingissä saattoi päästä lähel le sitä. Diinarit oli oikeistolaisia ja punkkarit vasemmistolaisia. ”No niin jätkät, ei tässä mitään hätää.” Taskinen: – Muistan aina kun soitet tiin Hyvä fiilis. Rubberduck: – Levylle saatiin itse asiassa helvetin hyvin kaikki se energia, joka meistä lähti. Enemmän mua otti päähän se, miten kaikkia ajatuksia ja olemista koetettiin rajoittaa. ”An noit minulle armonlahjoja, mutta en ol lut nöyrä” ja niin edelleen. Rubberduck: – Siinä on kuitenkin sa nomaa niin kuin kaikissa hyvissä kap paleissa. Ja kun heräsi, niin ensimmäisenä näki ikkunalla Speden patsaan. Yhdelle Pellen keikalle Koittoon tuli ihan helvetisti diinareita, tuhansittain... Me haluttiin näyttää sillä kaikki osaamisemme. Mä pyörittelin sa moja ajatuksia Mua valvotaan biisissä. Taskinen: – Ei Helsinki tosiaan ollut mikään maailman ystävällisin kaupunki. Taskinen: – Siinä oli myös sellainen soundi, jota ei ollut koskaan ennen suo mirocklevyllä. Pelle: – Kymmenittäin. Nasta jätkähän se on tänä päivänä. Suomalaisen rockin klassikot > taavaa, koska ei kuulijat ole välttämättä ahdistuneita. Keikoilla mä laulan yleensä että hu mala tai iloisuus yhdistää tai jotain vas MURSKATAAN VANHA VALTA 1970 -luvun loppu ei ollut ainoastaan punk-liikkeen kulta-aikaa. Taskinen: – Mutta kyllä se oli aika leiriytynyttä. Se oli sitä aikaa. Taskinen: – Samoin hinkattiin TV:tä. Mutta se tilitys on liikaa. Pelle: – Vittu mä vihaan sitä alkuläs sytystä, saatana. Mä olin Oulun kylän Popjazzissa pikkupoikana, joten osasin paljon vaikeita sointuja. Pelle: – Mutta sitten oli niitä keikkoja, joiden aikana diinarit pesi rasvansa pois ja tuli eturiviin pogoamaan. Se on sellainen spesiaalisoundi. Se tehtiin jollain viiveellä, jota Phil Spectorkaan ei varmaan olisi keksinyt. Tumppi: – Se oli pohjimmiltaan politiikkaa. Biisit soitettiin kerrasta sisään eikä niitä kummemmin korjailtu
Me oltiin jonkinlaisia sanansaattajia niiden ja jonkin uuden välissä. Tumppi: – Jos multa kysytään, niin kulttuuriin pitäisi tulla koko ajan vallankumous. Rubberduck: – Mutta mä soitan sen omalla tavallani. Juuri ennen uutta vuosikymmentä. Taskinen: – Meidän sanomahan oli se, että on vaihtoehtoja. VIERIESSÄ VUOSIEN Rubberduck: – Alkujaan sitä ei kirjoitettu reggaeksi, mutta halleluja Bob Marleylle! – Muistan, että Pelko ja viha -kappaletta pidettiin joskus uskonnonpilkkana, mutta oikeastaan se täydentää uskontoja. Me oltiin jossakin Kolarissa ja Duck oli tavannut siellä tytön, joka halusi lähteä kohti etelää. Pelle: – Mutta ei puoluepoliittisia. Pelle: – Ja sittenhän se räjähtikin. Täydellinen avaus. Taskinen: – Yhdellä keikkareissulla saatiin oikeat saarnaajat kimppuumme. Me kelvattiin hyvin, kunnes tehtiin Moottoritie on kuuma. Pelle: – Sanat menivät hyvän maun rajoille. Pelle: – Se tuli vähän vahingossa mukaan. Jos ajattelee koko poliittista maailmaa, niin saatana, ”maasi veivät varkaat”, todellakin. Rubberduck: – Siitä kappaleesta mä en halua sanoa yhtään mitään. Pelle: – Ja me tehtiin se laittamalla Dylan-cover (Enää itkeä voit / Like A Rolling Stone) punk-levylle. Ei se vuosikymmenen vaihdos ollut mulle sen kummoisempi juttu, me oltiin silloin vielä nuoria ja ura nousussa. Mun mielestä se on loistava sanoitus. Kokoonpanot ja nimet vaihtuivat tiheään. Pelle: – ”Mie en pysty soittamaan kun mie en ymmärrä sanoja.” Taskinen: – Yari soitti siihen pianot, kun mä en vielä silloin osannut. Punk osoitti, että asioita voi tehdä itse ja jokainen voi luoda jotain uutta. Me ei vissiin koskaan soitettu sitä livenä. Meitä katsottiin pitkin nenänvartta. Aloit vetää ”once upon a time…” ja mä huusin rumpujen takaa että ”hei, mitä sä sanoit, maa kutsuu”. ”TV on kuin WC, sen ulosteet pahalta haisee…” Rubberduck: – Olennainen kysymyshän tossa on se, oletko sä aktiivinen vai passiivinen katsoja. Rubberduck: – Kyllä me oltiin aika poliittisia. Silloin meistä tuli liian isoja. Tumppi: – Meidän bändi oli tosiaan hyvin räjähdysaltis. – Mutta oli nimessä myös käytännöllisempi puoli. Me oltiin muistaakseni Kaskisissa ja Atte Blom oli messissä. Nimen tausta oli osittain pragmaattinen, mutta siinä värähti myös syvällisempi sanoma. Pellellä on sellainen saarnaajan äänikin. P elle Miljoonan varhainen musiikki oli kiinni ajassaan joka solullaan. Duckelin kitarasoundi oli kaiken A ja O. Muistan hyvin, koska sä käänsit sen aina puolivälissä englanniksi. Pelle: – Samaan aikaan punk oli kulttuuripiireille vaikea juttu. Loven porukoille 1980-luku päätti yhden utopian. Niinpä meidän piti kirjoittaa Vallankumous kulttuuriin kostoksi sille saatanan taideväelle ja Pete Q:lle (Suomen Kansan Teatterin kultti esitys Nuorallatanssijan kuolema eli kuinka Pete Q sai siivet). ”MEITÄ PIDETTIIN HULIGAANEINA JA KOMMAREINA JA VAIKKA MINÄ.” Pelle miljoona -taitto_c.indd 57 6.4.2017 13.13. Huhheijaa. Pelle istuu bussissa ihan syyttömänä, mutta saa kaikki haukut niskaansa. Taskinen: – Pitää myös muistaa, että yhden ajan alku tarkoitti toisen loppua. Sen kautta levylle tuli Detroitia. (Alh.) Arto Pajukallio arvioi Pelko ja viha -albumin Soundissa 4/1979. Vasta seuraavana vuonna otin Farfisan käyttöön. Kun vuosi vaihtui, niin Atte itki. Se oli meidän sukupolvelle tärkeä kokemus. Mutta Atelle se merkitsi paljon. Kovimmat punkkarit nikotteli, mutta ei se sen yleisen nikottelun keskellä kuulostanut miltään. Mutta samalla ne loi uusia normeja. Ehkä vuosiluvut viittasivat siihenkin. – Tuntui siltä, että jotain oli tapahtumassa. Meidän isot roudarit on ihan hiljaa ja tyttö kaihertaa itkua. – Lopulta nää Hilseet ja muut oli aika vaikuttavia medioita. Ihmiset tajusivat, että yhteen systeemiin ei tarvitse uskoa. Ajatellaan vaikka TV:n riffiä… Rubberduck: – Mä en kuule siinä yhtään Stoogesia tai MC5:a. Siinä oli hillitön draivi ja vitunmoinen svengi. Taskinen: – Mun riffihän se on. Oikeastaan koko Pelko ja viha on ajankohPelle Miljoona & 1980 pääsi Soundin kanteen numerossa 3/1979. Tumppi: – Soitettiin, soitettiin. Mutta silloinhan me olimmekin jo myyneet itsemme. Pelle: – Nyt kun katsoo näitä biisejä, niin onhan tämä koko levy aikamoista saarnaamista. Uusi kulttuuri oli syntynyt ja tulevaan vuosikymmeneen liittyi intohimoja sekä odotuksia. T askinen: – Jos miettii Pelkoa ja vihaa levynä, niin olihan se aika iso askel eteenpäin. Jos sua kehuttiin siellä, niin taivas oli rajana. Ajan henkeä tarkasteltuaan yhtye oli kääntänyt katseensa tulevaan, jossa se oli näkevinään jotakin parempaa. Ja kun päädyttiin Suosikin kanteen, niin se oli sitten siinä. Päästiin eroon siitä ajatuksesta että Suomi on ikuisesti Ruotsin ja Neuvostoliiton välissä. Rubberduck: – Ja sopii nykyaikaankin. Pelle: – No, ainakin se sopi siihen biisiin. Stadilaiset bändit eivät pysyneet tuohon aikaan pitkään kasassa. Oli siis luontevaa, että yksi hänen maineikkaimmista yhtyeistään kantoi nimenään vuosilukua – ennen 1980:ksi vakiintumistaan bändi tunnettiin ohikiitävästi nimillä 1978 ja 1979. – Mä muistan että meillä oli keikka uudenvuodenaattona. Kylmän sodan jännitteet olivat edelleen vahvat, mutta samaan aikaan Suomessa alettiin hahmottaa Eurooppa uudella tavalla. Se jäi mieleen. ”Sie et oo mikään Pelle Miljoona, sie oot Pillu Miljoona.” Meitä pidettiin huligaaneina ja kommareina ja vaikka minä, vaikka me oltiin Suomen körttiläisin bändi. Yhtäkkiä tulivat omakustannesinglet ja fanzinet, joita painettin xeroxeilla ja niitattiin yhteen. Taskinen: – Koko biisi perustui siihen riffiin paljon enemmän kuin sointuihin. Yhtäkkiä meidän dösän eteen kiilaa Lada ja sieltä nousee äiti ja iskä. Pelle: – 1970-luvun loppu oli melko orwellilaista aikaa, mutta samalla se oli punkkarin katharsis
Todistamassa oli myös Soundin nykyinen taittaja Jari Mattila kameroineen. Galt MacDermot, suom. Ihmisiä on kusetettu iät ja ajat. Se oli sanonut mun entiselle avovaimolle, että vittu se on kaunista. Monet Pelon ja vihan biiseistä ovat yhä olennainen osa Pellen keikkasettiä, ja 2000-luvun kuluessa myös 1980 on noussut muutamaan otteeseen lavalle. Siinä on sellainen tuhti London Calling -soundi ja se on tiivis levy. P ellen ja kumppanien sanottava ei loppunut Pelkoon ja vihaan. Pelle Miljoona) 6. Eikä kyse tietysti ollutkaan mistään profetiasta, vaan siitä että vallan logiikka on aina ollut samanlainen. K u v a: Ja ri M at ti la 58 SOUNDI Pelle miljoona -taitto_c.indd 58 6.4.2017 13.13. ”Se levy on vain niin helvetin totta”, Rubberduck puuskahtaa ja katsoo pistävästi silmiin. Enää itkeä voit (säv. Natsit natsit (säv., san. Me otettiin aidosti kantaa. Rubberduck: – Mä kuitenkin väitän, että Pelko ja viha on aika syvällinen levy. Hilse-konsertti Tekulla toukokuussa 1979. Pelle Miljoona) 5. Kaikki antoi oman panoksensa. Mutta mähän taistelin puolesta. Se oli kuullut väärin sen ”bisnesmiehet, mä vihaan teitä” -kohdan (Epärehellisyys perii maan) ja kysynyt äidiltään, että miksi toi setä laulaa ”kirvesmiehet, mä vihaan teitä”. Esko Elstelä) Kaikki sovitukset: 1980 Pelle Miljoona: laulu, rummut Tumppi Varonen: laulu, rummut Ari Taskinen: basso Rubberduck Jones: kitara Yari: piano (Enää itkeä voit) Äänitys: Reino Isoaho, Måns Groundstroem, Heikki Hölttä / Love Kannet: Inna Aarniala, Jukka Vatanen, Tapio Vapaasalo tainen levy. Loppujen lopuksi kyse on yksinkertaisesta asiasta. Rubberduck Jones–Ari Taskinen, san. Pelle Miljoona) 3. Salosen Lido rupesi myymään keikkoja ja porukka löysi meidät. Vaikka oikeastaan mä pidin seuraavasta levystä (Viimeinen syksy, 1979) vielä enemmän. Kuulin juuri tarinan siitä, miten yksi kaveri oli kärsinyt skidinä siitä, että hänen vanhempansa luukuttivat tätä levyä koko ajan. Nuo laulut olivat sellaisia purskahduksia. Kun Moottoritie on kuuma (1980) nosti Pelle Miljoona Oy:n Suomen ykkösnimeksi, olivat Rubberduck Jones sekä 1980:een Pelon ja vihan jälkeen liittynyt Stefan Piesnack jo poissa riveistä. Pelle Miljoona) B-puoli: 1. Pelkistettyä todellisuutta (säv. Pelle Miljoona) Intiaanikesä (säv. Ari Taskinen, san. Taskinen: – Hyvä että oli käyttöä. Mutta en mä lopettanut musiikintekoa. Rubberduck: – Mutta helvetin hienoa, että me teimme tuollaisen levyn. Hyvä fiilis¸ (säv., san. Sitä voi katsoa todella synkin silmin tai sitten siitä voi löytää Sartrea ja kaikkea muutakin eksistentialismista. Pelle Miljoona) 6. Helsinki (säv., san. Pelko ja viha (säv. Ari Taskinen, san. Mua valvotaan (säv., san. Taskinen: – Loppujen lopuksi Pelko ja viha oli yksi niitä levyjä, joilla punk löi läpi. Viimeisen syksyn ansiostahan meistä tuli teinitähtiä ja se riitti Duckelille. Yhtyeen hiillos jäi kuitenkin kytemään. Ari Taskinen, san. Itse 1980:n kaari jäi kuitenkin vain kahden pitkäsoiton ja Tavastialla purkitetun Näyttämökuvia-liven (1980) mittaiseksi. Epärehellisyys perii maan (säv. Paluukeikat eivät ole olleet pelkkää nostalgiaa, sillä orkesteri on löytänyt sanomalleen kaikupohjaa myös nyky ajasta. Suomalaisen rockin klassikot > PELLE MILJOONA & 1980: PELKO JA VIHA (LRLP 307) Julkaistu maaliskuussa 1979 A-puoli: 1. Automaatti (säv., san. Rubberduck: – Ja kuulemma Kasarmitorilla oli yksi tanssinopettaja, joka veti tunteja lapsille. Marijohn Wilkin, Fred Burch) Lanka palaa (säv. Tulkintamahdollisuuksia riittää. Rubberduck Jones) 4. Pelle Miljoona) 2. Ari Taskinen) 2. Se pani aina Pelon ja vihan päälle ja ne veti kuperkeikkoja sen tahdissa. Vuosien 1979–1982 aikana 1980:n jäsenet kirjauttivat eri kokoonpanoilla nimiinsä kymmenen studioalbumia ja yli 20 singleä. Ari Taskinen) Cd-version bonuskappaleet: Mulla menee lujaa (säv., san. Pelle: – Vaikka ei silloin tajunnut tekevänsä mitään pysyvää. Yhdistytään (säv., san. Epärehellisyys perii maan, Natsit natsit… Näin tässä on vain vittu käynyt. Pelle Miljoona) 4. TV (säv., san. Pelle Miljoona) Rakastava voima (säv. Kun Taskinen hankki syntetisaattorin, mä varastin sen aina vintille ja aloin soittaa. Multa kysytään usein, mitä vastaan sä taistelit. Pelle Miljoona) 5. san. Jopa Oswald Spengleriä tai Wilhelm Reichia. Jos lähdetään ihan TV-biisistä, niin mun mielestä se on feministinen kannanotto miesprostituutioon… Pelle: – Katos joo, sehän siinä juuri olikin mielessä. Bob Dylan, san. Pelle Miljoona) Ramblin’ Rose (säv. Tumppi Varonen) 3. Rubberduck: – Mä lähdin siksi, että mun motiivit ja alibit alkoi loppua. Vallankumous kulttuuriin (säv. Taskinen: – Mulle tuossa levyssä oli olennaista sen yhteisöllisyys. Rubberduck Jones, san. Rubberduck Jones, san
UUTTA METELISSÄ! facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet Meteli ja Kake tulostus.indd 59 6.4.2017 8.16. Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA
Tähän viittaa Pleasure-albumin suhtautuminen ajan trendeihin. Totta kai otetaan. Soundi se on ankeakin soundi. Kuulijan iholle hiivitään rikkinäisenä mutta rohkeasti. Feist Pleasure Polydor 60 SOUNDI Y rittääkö Feist liikaa. Riisutuista raastinlauluista pieniin taskusinfonioihin ulottuva tyylillinen kaari ei yritä olla ajankohtainen, muttei se mitenkään päättäväisen taantumuksellinenkaan ole. Levyarviot >> ...mietit miksi olet täällä ja mitä teet näiden ihmisten kanssa... ”Biisin tärkeydestä” hokeminen on musiikkialan pyhin riitti, jolla selitetään kaikki asiat. Kunnianhimoinen puserrus toteutuspuolella kuuluu liiaksi. Why not. Pleasuren kauniisti sommiteltuihin lauluihin on jätetty epätäydellisyyksiä ja kauneusvirheitä. Laulanko itseni kanssa stemmoja kolmeksi monistettuna. Samaa vaikutelmaa tukee joidenkin sovitusratkaisujen ihastuttava höpsöys. Usein biisi eroaa toisesta lähinnä siinä, miten se on toteutettu ja paketoitu. Tämä hieman kiusallinen kysymys hiipii mieliin Pleasure-levyn nimikkolaulua kuunnellessa. Olen elossa. Pleasurekappale sätkii puolineuroottisesti ikään kuin se yrittäisi viestiä maailmalle, että sen tekijä ei ole jämähtänyt tuttuihin kaavoihin. Poksahdelkoot. Onneksi Feist rauhoittuu ja alkaa jo seuraavana jonossa odottavalla I Wish I Didn’t Miss You -laululla kehrätä esiin maailmaa, joka tuntuu luontevalta ja pakottomalta. Pelkistetyimmissä numeroissa hänen äänensä on täysin alastomana edessämme. Se ei ole niihin oikein missään suhteessa. Piinallisuuden ja sitä kautta olennaisen raja lähestyy. Ydin ei muutu, vaan muoto tai pikemminkin kuori. Olen relevantti. Biisissä ei ole vikaa. Sen kun puhaltelee mikrofoniin laulaessaan. Tehdään ilmeisen tarkkaan punnittuja valintoja, muttei puleerata vääriä asioita. Feist on löytänyt oman aikavyöhykkeensä, jossa on hyvä olla. Otetaanko Jarvis Cocker vierailijaksi lausumaan kryptistä lyriikkaa lauluun, jonka nimi on ”Vuosisata”. Yksi tönäisy ja koko rakennelma kaatuisi mutaan. Etenkään Feistin balladeissa ei ole pystytetty suojapanssareita mihinkään suuntaan. Ehkä on, mutta Feist tulee oikeasti liki. Annetaan hengityksen pihistä korvaan. Matkan varrelta tutut ystävät Dominic ”Mocky” Salole ja Renaud Letang ovat olleet Feistin tukena tuottamassa levyä, ja juuri tuotantosektorilla on tehty merkittäviä oivalluksia. Otan riskejä. Erityisesti Feistin laulu on täynnä pieniä säröjä, jotka eivät merkitykseltään ole vähäpätöisiä. Mistä kuoro pölähti tähän. Jotakin lähes koomista on siinä, että Leslie Feistin musiikin voimakkuus on hänen ilmaisunsa intiimiydessä ja olemattomassa välimatkassa laulajan ja kuulijan välillä. Eikö ajatus lähelle tulevasta musiikista ole laulaja-lauluntekijämaailman suurin klisee. Siksi ne kuulostavat niin rohkeilta ja ylväiltä. Feist tuntuu kavereineen muodostavan ikioman sfäärin, jossa kellutaan omia päähänpistoja seuraten. ”Liian lähellä, ihohuokoset näkyy”, sanoisi moni tällä kohtaa. Kuitenkaan popmusiikissa ei useinkaan ole oikeasti kysymys puhtaasti biiseistä tai niiden ansioista, vaikka niin mantrana toistetaan. Lost Dreamsin mollikaiho herää henkiin, koska se uskaltaa olla varovaista hyminää korvan juuressa. Rämisköön kitara jos rämisyttää. PEKKA LAINE HHHH ”Feist on löytänyt oman aikavyöhykkeensä, jossa on hyvä olla.” Levyarvostelut 3_2017.indd 60 6.4.2017 15.24
Tämä levy eroaa This Is Hardcoresta siinä, että nyt lauletaan kummituksista, Chateau Marmontin niistä asukkaista, joiden elämä kosketti tähteyttä lähinnä maantieteellisesti, heidän asuessaan hotellissa, jossa Hollywoodin voittajat asuivat ja yliannostivat. Siinä missä This Is Hardcore on yliampuva, Room 29 on minimalistinen. Dumarillumareillä Tuomari Nurmio palaa monessakin mielessä varsinaiseen asiaan. Sen ulkopuolinen perspektiivi dekadenssiin on herkullinen – kuin se ikuisuudelta tuntuva selkeyden ja itsetietoisuuden hetki huuruisen illan loppumetreillä. Levyn syntyhistoriaan liittyy pitkä toipilasaika, jonka Cocker vietti hotellissa. Perse auki ja pelti kiinni bilettävä Suuri ja rento ote on seinään pysähtyvänä rock’n’roll-minuuttina kuin tehty Chuck Berryn muistolle. Hienoa! Ehkä avainhetki on Trick Of The Light, joka jo nimellään paljastaa elokuvien tempun. Jarvis Cocker & Chilly Gonzales Room 29 Deutsche Grammophon This Is Hardcore (1980), tuo brittipopin virallinen laskuhumala, oli aina lempilevyni Pulpilta. PERTTI OJALA HHHHH K u v a: A le x an d re Is ar d Levyarvostelut 3_2017.indd 61 6.4.2017 14.35. Vaikka stadin slangi saakin tyytyä Dumarillumareillä sivurooliin, niin jotain on sentään jäljellä. Laulukieli on jälleen oma, kappaleet uusia ja bändinä sama loistelias ydinryhmä, jonka kanssa syntyivät Dumari ja Spuget (2013) ja Dumari ja Spuget bailaa! (2014). Tai pettymys itseen väärin ulospäin kohdistettuna. Huoneessa on flyygeli. SOUNDI 61 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin K u v a: P er tt u Sa k sa Tuomari Nurmio Dumarillumarei Sony Tuomari Nurmion kaksi viimeisintä albumia jäivät lähinnä välitöiksi. Neworleansilaisena hautajaissaattona soiva Jokainen meistä tarjoaa sydäntä raastavan näkökulman talvisodan ihmeeseen. Kaksipäinen kotka on suuren dilemman edessä toisen pään katsoessa länteen ja toisen itään. Levyn keskiössä asuva elostelija nojailee siihen laulaessaan vieraantuneisuudestaan ja vetää sen kannelta pulvereita nenäänsä. Reggaen ja jatsin väliä seikkaileva Kivinen kehto kohdistaa puolestaan katseen Kallion kovaan elämään. Ripaskaisessa Tsaarissa kuuluvat historia, tämä hetki ja tulevaisuus. Huone 29 voisi aivan hyvin olla Hotel Californiassa, mutta Cockerin perspektiivi on ulkopuolisena hiukan empaattisempi ja ymmärtävämpi – vähemmän itsesääliä kuin serotoniinivajeessa kärvistelleellä Eaglesilla. Mielessäni flyygeli liittyy myös This Is Hardcoreen. Suuren osan ajasta se nojaa vain pianoon ja Jarvisin hienolla tavalla väsyneeseen lauluun, ajoittain jousikvartetilla alleviivattuna. Aavistuksenomaisesti jälleen läpimurtohitistä muistuttava Joutavia jorinoita ampuu balkanilaisen humpan tahtiin tylysti kohti sosiaaliseen mediaan pesiytynyttä aivottomuutta. Chilly Gonzalesin ja Jarvis Cockerin Room 29 kertoo huoneesta Los Angelesin legendaarisessa Chateau Marmont -hotellissa. Dumarillumareillä soi häkellyttävän monipuolinen musiikillinen tyylija sävykirjo, jonka suojista Nurmion on vaivatonta vyöryttää esiin toinen toistaan terävämpiä kommentteja ja kannanottoja maailmanmenoon. Levyllä on selkeä terapeuttinenkin merkitys. Brassi-intronsa ensitahdeilla Valo yössä -klassikkoon viittaava nimiraita on funkya stadiräppiä, joka ilmoittaa dumarin olevan bäk sekä skenes että stadis. Mietit miksi olet täällä ja mitä teet näiden ihmisten kanssa. Tässä levyn eräänlaisessa crescendossa kertoja laulaa: ”This is what I had been dreaming about / Life with the boring bits edited out / I fell in love / Fell in love with this trick of the light.” Elokuvan valo, länsirannikon aurinko... Henkilökohtaisessa arvioinnissa albumin rohkenee jo nyt nimetä Suomen itsenäisyyden juhlavuoden viralliseksi äänilevyksi. Levyllä on käytetty myös elokuvahistorioitsija David Thomsonin haastattelua ja lopussa on lukulista. Kappaleen voi kuulla myös viestinä tsaariksi ryhtyneelle Putinille ja muistutuksena edellisen tsaarin kohtalosta. ARTTU TOLONEN HHHHH ...mietit miksi olet täällä ja mitä teet näiden ihmisten kanssa... Room 29 on teemalevy ja teemana on pettymys – itseen ja maailmaan. Laulajalle Hollywoodin glamour-kuvaston alkusumun läheisyydessä oleilu sairaudesta toipuessaan on selvästi ollut häiritseväkin kokemus. Folk Liisan rinnalla soitettu ja laulettu Ihmemaassa (2016) oli toki sympaattinen kokonaisuus, mutta Hoedown-yhtyeen kanssa tehty Tales Of Judge Bone (2015) muistutti ennen muuta siitä, että englanti ei ole Nurmion äidinkieli. Dumarillumarei on kauttaaltaan musiikillisesti pyörryttävä ja teksteiltään poikkeuksellisen väkevä puheenvuoro
62 SOUNDI The Magnetic Fields 50 Song Memoir Nonesuch Kulunut kuukausi tämän teoksen äärellä on ollut jännittävä. Paljon on vielä avautumattakin. Levyn pitkiä ja verkkaisia lauluja kuunnellessa huomaa pohtivansa sitä, kuinka ahdistunut ja vihainen Tillman oikeasti on. Father John Misty Pure Comedy Bella Union Pian kolmannen albuminsa julkaisevan Fleet Foxesin rumpalina Helplessness Bluesilla (2011) soittaneen Josh Tillmanin oma läpimurto tapahtui alter egonsa Father John Mistyn rakkauden täyteisellä kakkoslevyllä I Love You, Honeybear (2015). Teos on paitsi ainutlaatuinen, myös erinomainen. Father John Mistyllä ei ole suuria kuvitelmia ihmisen kyvystä selviytyä kodiksemme siunaantuneella maapallolla. Alkuun viisi levyllistä omaelämäkerrallisia lauluja (yksi jokaiselle elinvuodelle) tuntui typerryttävän suurelta möhkäleeltä, sitten alkoi nousta esiin yksittäisiä kiinnekohtia ja nyt paljastuu jokaisella kuuntelulla uusia aarteita. Kuunnelkaapa vaikka laulu, jossa Manhattan näyttää kauniilta lumisateessa – syyskuussa 2001. PERTTI OJALA HHHH K u v a: M ar ce lo K ra sil cic K u v a: G u y Lo w n d es Levyarvostelut 3_2017.indd 62 6.4.2017 15.25. Kuten elämäkerroissa lähes poikkeuksetta, myös tässä kiinnostavimmat tarinat kasautuvat matkan alkupuolelle, mutta helmiä riittää millenniumin tällekin puolen. Laulajana Tillman kuulostaa ajoittain erehdyttävästi Elton Johnilta ja levyn nimikappaleesta aistii jopa Your Songin hipaisun. Osa jää abstraktiksi. Sen älyyn ja tunteisiin vetoavissa kappaleissa yhdistyy hienosti paljastava elämäkerrallisuus sekä yleisemmät viittaukset kulloiseenkin todellisuuteen. Ennen Father John Mistyksi ryhtymistään Tillmanilta oli kuitenkin ilmestynyt jo lähes kymmenen pitkäsoittoa. Merrittin ilmaisu on hyvin omalaatuista. 50 Song Memoir on sisarteos The Magnetic Fieldsin mestarilliselle 69 Love Songs -kansiolle (1999), joka oli juuri sitä mitä nimensä lupasi. Osa käsittelee jotain pienen pientä yksittäistä asiaa, osa kiteyttää jotain hyvin perustavanlaatuista elämästä. Alkupään lauluihin syntyy omalaatuinen jännite siitä, että nuoruudestaan laulaa viisikymppinen ja siltä myös kuulostava mies. MIKKO MERILÄINEN HHHH Levyarviot > ...näyttää perässähiihtäjille taas kerran miten rockooppera tehdään.. Kyynisyytensä ja inhonsa Tillman on kiistänyt, mutta jonkinasteisesta keppostelijataipumuksesta kielii albumia edeltänyt väitteensä siitä, että tulossa olisi reggaevaikutteinen ja epäpoliittinen julkaisu. Kaikesta edellä kuullusta huolimatta Father John Mistyn viimeiset lohdulliset sanat ovat ”There’s nothing to fear”. Pure Comedy on äärimmäisen kirkkaaksi tuotettu ja taitavasti puhaltimia, jousia ja kuoroakin hyödyntäen sovitettu laulukokoelma. Levyn megateos, 13-minuuttinen Leaving LA puhuu omakohtaisen maisemanvaihdoksen lisäksi muun muassa Los Angelesin saastuneen veden monikäyttöisyydestä: ”If you want ecstasy or birth control / Just run the tab until the water’s cold”. Levyn perusteella ei todellakaan voisi päätellä Tillmanin olleen luomassa Fleet Foxesin americanaista folkrockia. Hän kailottaa alavireisellä ja teatraalisella baritonillaan erikoisten huomioiden ja kuivakan, mustankin huumorin värittämiä pikkulauluja, joissa pientä on lähinnä niiden kesto. Father John Misty tutkii Pure Comedyllä maailmaa yksilön tunneja rakkauselämää laajemmasta yhteiskunnallisesta ja jopa teknologisesta näkökulmasta. Näillä kahdella mammutilla käytännössä Stephin Merrittin aliaksena toimiva yhtye on merkittävimmillään. Hetkittäisestä toiveikkuudesta palataan takaisin maan pinnalle päätösraidalla In Twenty Years Or So: ”I read somewhere that in twenty years more or less / This human experiment will reach its violent end”. Muuten ne kurkottavat tähtiin niin värikkäiden ja mielikuvituksellisten sovitusten (bookletissa on lueteltu lähes 150 instrumenttia, joista valtaosa Merrittin itsensä soittamia) kuin tarkkoja huomioita ja runsaasti viittauksia sisältävien tekstien osalta. Se tuo niihin itseironista, jälkiviisasta, lämmintä ja surullistakin sävyä. Things It Would Have Been Helpful To Know Before The Revolution tosin vakuuttaa joukossamme olevan visionäärejä, jotka kehittävät keinoja auttaa meitä selviytymään tällä jumalattomalla kivellä, joka kieltäytyy kuolemasta. Musiikillisesti venytään masentuneesta folkista flegmaattiseen diskoon ja kabareepopiin. Levylaatikon mukana tuleekin paksu kirja, josta löytyy sanoitusten lisäksi pitkä ja kiinnostava haastattelu, joka avaa albumia ja sen lauluja valaisevasti
Jonkinlainen vertailukohta tälle kymmenen biisin kokonaisuudelle löytyy David Bowien 1970-luvun loppupuolen tuotannosta. Spoon Hot Thoughts Matador Spoon löi itsensä läpi kymmenen vuoden takaisella, häikäisevällä Ga Ga Ga Ga Ga -albumillaan. Mutta nyt lähtee: kolmosalbuminsa Tyhjyys on erinomainen metallilevy, joka tuo suomalais-skandinaavista death metalia 2010-luvulle suurensuurilla soundeillaan ja eeppisyydellään. Yhtyeen tehokeinot toistuvat laulusta toiseen jokseenkin samankaltaisina ja Nordlundin sameankaunis laulanta jää tunnerekisteriltään kapeaksi. Nimibiisin ja Us-finaalin väliin mahtuu paljon muuta ja vielä enemmän. Maisemien rehti kappalekeskeisyys takaa sen, ettei levy kuulosta missään vaiheessa jäljittelyltä. Laulaja ja basisti Aija Puurtinen, kitaristi Esa Kuloniemi sekä heidän poikansa, jazz-pumppu Milo & Mosesissa musiikilliset kannuksensa lunastanut rumpali Mooses Kuloniemi muodostavat tiiviin trion. EERO KETTUNEN HHHH Levyarvostelut 3_2017.indd 63 6.4.2017 14.35. Sen jälkeen niitä pidettiin noloina, kunnes hollantilainen Arjen Lucassen Ayreon-eepoksineen palautti ne progeja heavy-yleisön suosioon 90– luvulla. Family Sings & Plays Blue North Viime lokakuussa julkaistu Honey B. Wolfheart nouseekin tämän julkaisun myötä kiinnostavimpien maastamme nousevien raskaan musiikin yhtyeiden joukkoon. Maisemia muistuttaa niin Nordlundin aiemmasta Cry Bar -yhtyeestä kuin hänen R.E.M.ja Bruce Springsteen -tribuuttibändeistäänkin, mutta rakentaa samalla Syvän Joen omaa identiteettiä jonnekin americanan, power popin ja kevytpsykedelian välimaastoon. Onkin ihan perusteltua väittää ettei Tobi Sammetin Avantasioita, Timo Tolkin Avaloneja ja muita suosittuja usean laulajan rockfantasioita olisi olemassakaan ilman Ayreonia. Yhtyeen sävellykset käyskentelevät kulmikkaissa maneereissa vaivattoman oloisella etunojalla. Saukkosen näkemys on miellyttävästi hieman kotikutoinen ja silti high tech. Bändin perhekokoonpano jatkaa linjaa, jonka multainen ote viehättää. Ajankohtainen aihe on puettu perinteiseen Ayreon-tapaan hyviksi progekappaleiksi, jotka laulaa typerryttävä legioona eturivin heavyääniä. Soinnin tärkeimpinä elementteinä kaikuvat Esa Kuloniemen kieli-instrumentit, jotka jyrsivät säveliin rosoisuutta. Esikuviltaan yhtye on poiminut sekä suuren soinnin että nyanssitason osaamisen, mutta musiikilliset taustat ovat sittenkin vain suuntaviivoja. Tuottaja Matt Brownin kanssa äänitetty albumi kuulostaa niin soundiensa kuin sävellystensäkin puolesta paljon uudelta Alice in Chainsilta. The Sourcella lajin suurtekijä Lucassen palaa genren huipulle ja näyttää perässähiihtäjille taas kerran miten ...näyttää perässähiihtäjille taas kerran miten rockooppera tehdään.. Wolfheartkin on toki ollut olemassa jo vuosia, mutta lentänyt hieman tutkan alla listavierailuistaan huolimatta. Ei tämä sikäli yllätä, että Longstreth on aina hakenut lauluihinsa uusia rakenteita, sointeja ja ilmapiiriä. kuulostaisi versioidessaan Pink Floydia. Samalla tarina alustaa kaikki aikaisemmin ilmestyneet Ayreonit. A Place Where There’s No More Pain on raskain Life Of Agony -levy sitten A River Runs Redin (1993). Oikeastaan päätösraita kiteyttää kaikki levyn synnyttämät mielikuvat. Äärevyydestään huolimatta kokonaisuus kaipaa vielä hieman dynamiikkaa ja monipuolisuutta. Tuotannossa viehättää niin ikään modernismin ja perinteiden kohtaaminen. Tyhjyys ei ole turboahdettu eikä kuunteluväsymystä synny, mutta tanakasti ja tukevasti levy silti soi. Se on samaan aikaan mietteliäs ja avoin sekä seesteinen ja luja – kuin salainen taltiointi sessioista, joissa Liekki ja John McGregor yrittävät selvittää, miltä R.E.M. Dance-rockin ja uuden aallon tiiviissä vuoropuhelussa Spoon ennättää svengailla ja hämyillä karttaa käydyksi paljon muiltakin osin. Kuin Pet Sounds, Prince, Solange ja Yes olisi muussattu tehosekoittimessa. Honey B. Wolfheart kyntää samoja polkuja kuin Dark Tranquillity ja vaikkapa varhainen In Flameskin, mutta ote on alavireisempi, äärimmäisempi ja brutaalimpi. HANNU LINKOLA HHH Ayreon The Source Mascot Rockoopperat olivat 1970–luvulla kova sana. Mutta kuten A River Runs Redin Type O Negativea muistuttavien biisienkin kanssa, onnistuu Life Of Agonyn selvistä vaikutteistaan huolimatta tälläkin levyllä kirjoittaa rehellisiä, hienoja sävellyksiä. Melodiansa taas ovat hyvinkin perinteisen melankolisia ja perinnetietoisia, jopa kalevalaisia. Blues-henkisen tyylittelyn sovitukset soljuvat mielikuvituksellisina. Tyhjyys on laulunkirjoitukseltaan tasaisen varmaa työtä. & T-Bonesin albumi Time Was palautti yhtyeen fokuksen psykedeliasfääreistä ruohonjuuritasolle. Yksittäisten kappaleiden tasolla orkesteri osoittaa kuitenkin olevansa oikealla tiellä. Bändin laulajasta Keith Caputosta tuli vuonna 2011 Mina Caputo. MIKKO MERILINNA HHHH Tomi Nordlund & Syvä Joki Maisemia Soit Se Silti Aloitetaan kerrankin lopusta. Levy tuntuu aluksi hermostuttavan neuroottiselta, mutta kärsivällinen paneutuminen paljastaa cyber-hässäkän kätkevän sisäänsä valtavasti sävyjä ja aitoa musikaalisuutta. Nyt Dirty Projectors -pomo David Longstreth liittyy Bon Iverin Justin Vernonin, Lambcopin Kurt Wagnerin ja Sufjan Stevensin seuraan ”uudella” soundillaan. Sukupuolenvaihdos on ilmeisesti ollut masennuksesta kärsineelle Caputolle suuri helpotus, sillä A Place Where There’s No More Pain on selvästi Broken Valleyta (2005) keskittyneempi kokonaisuus, eikä kalpene vertailussa bändin parhaimpiinkaan levyihin. Joki virtaa jo nyt niin vuolaasti, että uoma saattaa syventyä jatkossa lähes itsestään. NUUTTI HEISKALA HHHH Dirty Projectors Dirty Projectors Domino Auto-tunet ja pitch sifterit ovat velloneet kaupallista r&b:ia ja poppia jo hyvän aikaa, mutta vasta viimeisen vuoden aikana noihin ”paholaisen vekottimiin” ovat tarttuneet sisältö edellä liikkuvat epäkaupallisemmat musiikintekijät. JUHA SEITZ HHHH Wolfheart Tyhjyys Spinefarm Eräs Suomen ahkerimmista metallihahmoista, kitaristi-rumpalilaulaja-tuottaja-yleismies Tuomas Saukkonen on vaivihkaa perustanut uuden bändin Before The Dawn -yhtyeen jäätyä telakalle. The Source on avaruussaaga Alpha-planeetalta kuusi miljardia vuotta sitten, jolta Maa-ihmisten esiisät joutuivat pakenemaan koneälyn aivan oikein pääteltyä ihmisten olevan planeetalle vahingollisia. Spoonin yhdeksäs kokopitkä aiheuttaa kuulijalleen runsaudenpulan jalan alle pyrkivästä indierockista ja tyylikkäästä, syvälle luotaavasta popista. Musiikin olemusta filosofisesti pohdiskeleva Longstreth liittää ääripäät harkitusti yhteen purkamalla vereslihaista tunnekokemusta (eroaan DP:ssa mukana olleesta Amber Coffmanista) super-prosessoiduilla soundeilla ja aikaamme hyvin kuvaavasti rikotuilla melodioilla ja rytmeillä. Eniten tätä modernia r&bsiirtoa povasivat miehen viimeaikaiset yhteistyöt Kanye Westin, Rihannan ja Solangen kanssa. Onneksi Spoonin perusta on kuitenkin vahvassa biisinkirjoituksessa itsetarkoituksellisen leikittelyn sijaan. Slide-kitara, mandoliini ja sikarilaatikkokitara tuntuvat sopivan karheilta soittimilta näihin karkeloihin. Family Sings & Plays kunnioittaa juurevia traditioita, mutta onnistuu samalla kuulostamaan tuoreelta. Hot Thoughts alkaa seksikkään funkisti ja päättyy pelottavan jatsahtavasti. Laatulaulamisesta nauttivalle kuulijalle tänä vuonna tuskin vaikuttavampaa levyä tarjoillaankaan, sillä Lucassen saa solistikaartista irti sellaistakin osaamista jota ei näiden omissa yhtyeissä (Nightwish, Epica, Kamelot) edes kuule. Näitä primitiivisempi, vaan ei vähemmän kiinnostava oli Rise Above (2007), jolla vedettiin punk-bändi Black Flagia ulkomuistista. JUSSI NIEMI HHHH Honey B. Vaikka musiikillisesti ei paljoa olekaan ollut kerrottavaa, on vuosien varrella kuitenkin tapahtunut. Toisinaan loistavin tuloksin, kuten kuoroja ja outoja orkestraatioita hyödyntäneellä The Getty Adressillä (2005) ja länsi-afrikkalaisesti sävytetyllä Bitte Orcalla (2009). Rumpusoololla kuorrutettu hypnoottinen Johnny Winter -lainapala Mean Town Blues vihjaa osaltaan, että nuori kannuttelija Mooses Kuloniemi ei pelkää näytön paikkoja. MAPE OLLILA HHHH Life Of Agony A Place Where There’s No More Pain Napalm Edellisestä Life Of Agony -levystä on ehtinyt kulua jo 12 vuotta. Hot Thoughts on jälleen erinomainen tuotos texasilaislähtöiseltä indiesuuruudelta. SOUNDI 63 rockooppera tehdään kun se tehdään oikein. Varsinkin levyn tunnetuinta raitaa The Underdogia parempia biisejä ei ole sen jälkeen tupsahdellut eetteriin ihan joka vuosi. Vaikka teknisesti Broken Valley olikin yhtyeen comeback-levy, voidaan vasta nyt todella sanoa Life Of Agonyn palanneen. Esimerkiksi Do I Have To Talk You Into It -biisi kuulostaa kuin Kashmirin jammailusta lentoon lähteneeltä idealta. Tomi Nordlund & Syvän Joen debyyttilevyn päätösraita Syvä joki on nimittäin yksi hienoimpia tänä vuonna kuulemiani lauluja. Vaikka svengi rouhii aineksensa simppeleistä perusasioista, jännite rakentuu vivahteikkaaksi. Rehellisesti sanottuna Caputolla on kyllä edelleen miehen ääni, mutta hänen laulutyylinsä on selvästi muuttunut, ja parempaan suuntaan. Family Honey B
Jos bändi saisi seuraavalle levylleen biiseihinsä sinällään mehevän grooven lisäksi myös syvyyttä ja kontrasteja, voitaisiin päästä lähelle jotain kiinnostavaa. Real Estate In Mind Domino Jenkkilän oma Teenage Fanclub ei koostu unohdetun pikkukaupungin pojista, vaan hyvinvoineista Brooklynin hipstereistä. Dalindèosta ja Ricky-Tick Big Bandista tunnetun Valtteri Laurell Pöyhösen kapLevyarviot > ...kuulostaa The Byrdsilta LSD:n alkaessa potkia... Kehnosti nimettyyn trioon päätyivät Peitsamon jo vanhastaan ihailemassa Peer Güntissä vaikuttavat basisti Pete Pohjanniemi ja rumpali Sakke Koivula. Pianovetoinen ja pääosin puhuttu God In Chicago kiteyttää suurkaupungin koruttomuutta. ALEKSI PAALIMÄKI HHHH Bleeker Erase You Five Seven Bleeker on kolmesta nuoresta miehestä muodostuva voimatriomainen yhtye. Bändi ei myöskään ole kiinteä, demokraattinen yksikkö, vaan enemmän tai vähemmän laulaja-kitaristi Martin Courtneyn yhtye. PERTTI OJALA HHH Jaska Lukkarinen Trio Origami We Jazz Usean empivän ja hiuksia halkovan kuuntelukerran jälkeen se on todettava: Origami toimii vimmatun hyvin. Amerikan perinteen sekaan solahtavat saumattomasti Fatboyn Hannun ja Peggen To The Bone sekä Vesa Haajan Devilish Charms. Kolmas raita Komeda on leppoisuutensa vuoksi levyn nautinnollisin, vaikka muidenkin teemat ovat tasavahvoja. Jälki on priimaa, ja jälkimakukin tyydyttävä. Ikääntymisen myötä lisääntyvä nostalgia ulottuu Kari autokouluun saakka. (09) 5870456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com PEARL MASTERS COMPLETE KAUPPIAAAT: Pearl Finland * Masters * Reference * Masterworks * showroom Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki smi@smi-music.com, puh. Albumin ainoa varsinainen rock’n’roll-biisi Tracking Shots on kuin yhdistelmä nuorta Elvis Costelloa ja The E Street Band -henkisesti tuuttaavia brasseja. Kolmas härmälevytys Learning The Game on moitteeton kimara autenttista billypohjaista kantria, rock’n’rollia ja siitä jalostettua poppia. Jytäävän Fung Yeen jälkeen käsillä on kirjava tiu boogiepitoisesta rock’n’rollista ja kantristakin inspiroituneita ralleja, joiden teksteissä Peitsamo seikkailee osin tunnustuksellisuuden, itseironian ja ujostelemattoman itsekeskeisyyden välillä. 09-5870456 Soitin Laine, Maariankatu 10, 20100 Turku Super Ostis, Puutarhakatu 16, 20100 Turku Tammer Piano ja Soitin, Pinninkatu 26-28, 33100 Tampere Levyarvostelut 3_2017.indd 64 6.4.2017 15.27. Taylor Perkinsin vokaaleissa on rautaa, mutta vielä hivenen ujosti. Koukut ovat sen verran hienovaraisia, että tuskin Real Estate kovin isoa hittiä tulee koskaan nikkaroimaan. Lähes 80-vuotias Thompson on leipälajissaan hyvin nuorekkaassa vedossa, mutta antaa tulkinnoilleen myös ahavoituneempaa syvyyttä. Neljännelle albumilleen Real Estate menetti toisen kuusikielisen varresta Matt Mondanilen tämän Ducktails-bändille. EERO TARMO HH Hayden Thompson Learning The Game Bluelight Jo vuonna 1954 ensimmäisen kerran levyttänyt rockabilly-legenda Hayden Thompson on löytänyt Suomesta hedelmällisen musiikillisen kodin Bluelight Recordsin ja Hollolan studion huomassa. Olli The Legendary Sound Most A ordable Ever Find out more at pearldrum.com NEW MAAHANTUONTI JA TUKKUMYYNTI: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. Albumin sointi on toki paikoin iso ja lavea, mutta leimallisinta on sittenkin biisien epäaggressiivisen tasainen, sivuille vilkuilematon eteneminen. Lukkarisen sooloja kelpaa seurata. Tilan tuntu on käsin kosketeltava, ja Jussi Kannasteen nopeimmat arpeggiotkin helmeilevät rennosti muun bändin niskaan. Etäisyydestä kuuluu Hammondin ulina ja särökitara hyökkää yllättäen. Real Estaten janglepop on takuuvarman lempeää ja ajoittain raukaisevaa. Sen ominaistuoksu kantautuu paikasta, jossa The Hives ja Biffy Clyro hetki sitten tiedustelivat The Kooksin pojilta, että mikäpä se homma voisikaan olla vuonna 2017. The Replacementsin Let It Ben suosikkialbumikseen nimeämä Finn tunnustaa Bruce Springsteenin olevan yksi suurimpia sanoituksellisia innoittajiaan. Juhlavuoden alkajaisiksi entinen nokialaisnuori debytoi lappilaisen yön rock’n’rollhuuruista syntyneen Shöcking Blün keulassa. Cole-veli puolestaan on kitaran varressa ärhäkkä, mutta persoonaton. Craig Finn esittelee laulujensa kirjavia ihmiskohtaloita tavalla, jossa monisanainen kerronta kasvaa visuaalisiksi novelleiksi. Puolipuhuva laulutyyli vain korostaa vaikutelmaa säestetystä tarinoinnista. PERTTI OJALA HHH Craig Finn We All Want The Same Things Partisan Laadukasta jenkkirockia vuodesta 2004 luoneen The Hold Steadyn nokkamies Craig Finn on julkaissut kolmannen soololevynsä. Harmoniasoittimen tuen puuttuminen vaatii aluksi korvia herkistymään, kunnes ne avautuvat trion nyansseille – hyvät kuulokkeet maksavat itsensä takaisin. Kun Erase Youn ensimmäiset neljä nytkytystä on jumpattu läpi, vastaan tulee melko hyvä biisi. Saksofonitrion kerrosten kommunikointi on sujuvaa ja toisen reviiristä jatkuvasti tietoista. Hän pystyy sävyttämään lauluaan taitavasti niin nuoren Elviksen kuin vanhan Johnny Cashinkin soundeilla kuulostamatta imitaattorilta. listaa tekijänsä saavutuksia Bo Diddleyn Who Do You Lovea kääntäen ja muokaten. Liki lennoniaaniseen perinteeseen nojaava I’m Not Laughing Now tarjoaa väläyksen jostain käsinkosketeltavasta, jota Erase Youlla noin muuten kohdataankin sitten aivan liian vähän. Potentiaalia näissä ennen Bleeker Ridge -nimellä paiskineissa kanadalaisissa on, mutta se selkein ”leveleille” nostava tekijä uupuu. Pikakurssina saadun ajo-opetuksen jälkeen autoiluretki suuntautuu jo Jatsin syvin olemus -albumilta (1977) tuttuun kohteeseen – suureen etelän kanjoniin. The Hold Steady -kitaristi Tad Kublerin purevan soolon karheuttama paleita versioinut Jaska Lukkarinen Trio pelaa levyllä yksimielisesti Pöyhösen leikkisillä teemoilla, joista trio puristaa irti napakat mehut. EERO KETTUNEN HHHH Shöcking Blü Enemmän kuin elämä on lempi, enemmän kuin lempi moinen kuolo Rocket Kari Peitsamo kiihdyttää vauhtia kohti 60-vuotispäiväänsä. Sovituksellisesti Finn tekee pesäeroa bändinsä välillä päällekäyväänkin tyyliin. Myös Close My Eyes tarjoaa väläyksen siitä, mitä se jokin voisi olla, mutta vielä näillä eväin ei toistaiseksi jää syitä olla – tällaisen musiikin tarpeen iskiessä – tarttumatta mieluummin esimerkiksi kesällä Suomeenkin saapuvan brittikollegabändi VANTin pariakin leveliä puhuttelevampaan Dumb Blood -esikoiseen. Tätä ei ole tarpeen epäillä myöskään We All Want The Same Thingsiä kuunnellessa. Kuin maestronsa merkkivuoden kunniaksi Shöcking Blü luo tavallistakin sitaattisempaa taidetta. Kappaleet ovat Buddy Hollyn nimiraitaa lukuun ottamatta kaikki harvinaisempia helmiä, joista ei puutu genren kirkkaimpia hittielementtejä. Thompsonin A-tiimikseen nimeämää soittokuntaa tuskin löytyy unelmissakaan. 64 SOUNDI Ninety Bucks kulkee varmasti kuin Lou Reedin Sweet Jane. J.L. Kuuden minuutin jälkeen, mielenterveyden joutuessa vaakalaudalle Real Estate katkaisee pelin ikään kuin jättääkseen muillekin vähän mahdollisuuksia. Ei voi kiistää, etteikö äänenlaatu olisi mehevä. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin sisältyvää Pilven veikko -runoa lainaten nimetty albumi on juuri niin hämmentävä kokonaisuus kuin Kari Peitsamon levyltä sopii odottaa. Rumputyössä on pettämätön koheesion tuntu ja rikkaus, jonka äänittäjä Abdissa Assefa on saanut huolella purkkiin. Kappaleiden palkitsevimmat osuudet löytyvät niiden häntäpäistä ja kokonaisuudet avautuvat antoisimmin vasta useiden kuuntelukertojen jälkeen. Kevyt syntsakuvio ja etäinen twinpeaksisyys saattelevat Birds Trapped In The Airportia kohti lopun kiihtyvää kasvua. In Mind on kuitenkin useita hengenheimolaisiaan monikäyttöisempi ja rikkaampi albumi. Levyn upein esitys on sen a-puolen lopetusraita Two Arrows, joka kuulostaa The Byrdsilta LSD:n alkaessa potkia. Rehtorin tytär Säimä Siiri rokkaa kuin kauppaopiston naiset 40 vuotta sitten ja Ketä sie rakastat
SOUNDI 65 ...kuulostaa The Byrdsilta LSD:n alkaessa potkia... (09) 5870456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com PEARL MASTERS COMPLETE KAUPPIAAAT: Pearl Finland * Masters * Reference * Masterworks * showroom Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki smi@smi-music.com, puh. The Legendary Sound Most A ordable Ever Find out more at pearldrum.com NEW MAAHANTUONTI JA TUKKUMYYNTI: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. 09-5870456 Soitin Laine, Maariankatu 10, 20100 Turku Super Ostis, Puutarhakatu 16, 20100 Turku Tammer Piano ja Soitin, Pinninkatu 26-28, 33100 Tampere Levyarvostelut 3_2017.indd 65 6.4.2017 14.35
Mental Illness uusi levy alkaa ihanammin kuin mikään vuosiin. Artistina hän on täydellinen paketti – ainakin levyyhtiölle, sillä Sheeran vetoaa nuorempaan polveen sekä näiden vanhempiin. Akustisen kitaran ympärille rakennettu levy käyttää jousia, kuoroja ja etenkin rumpuja todella hienolla tavalla. Tuplakko Best + Live kiteyttää ongelman ytimen. Maxïmo Park kierrättää kyllä The Jamin ja XTC:n muovaamaa pePääpartnerit: M A X O C A M PO Maailma kylässä -festivaali 27.–28.5.2017 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki M.A.K.U. Onneksi Aimee Mann ei ole läheskään niin ärsyttävä kuin James Taylor. Dividessa on hetkittäin ainesta erinomaiseksi pop-albumiksi, mutta se sortuu liialliseen hempeilyyn. Huippuhetkistään huolimatta levy tuntuu all-in-one-paketilta. Jos jotain näistä kahdesta voisi oppia, niin raskaiden vuosien kuivattama miesääni ei ole automaattisesti avain onnistuneeseen coverlevyyn. Kyse ei ole sliipatusta levystä eikä sileässä ole kuvaajana mitään järkeä. Haaviston tuottama hienovarainen ja intiimi soundi laittaa tahdit ja soitinnukset nautinnollisesti kohdalleen ja antaa kitaroiden laulaa. Materiaalin yksioikoisuuden vuoksi Triplicatea ei voi kuunnella läpi skippailematta. Parhaimmillaan Sheeran on yhdistäessään nasevan tarinankerrontansa takuuvarmoihin korvamatokertosäkeisiin. Tässä operoidaan sillä tasolla, jolla rumpali Russ Kunkelin ja basisti Leland Sklarin tapaiset tekijät soittivat 70-luvulla. Monipuolisuus on Ed Sheeranin valtti ja kompastuskivi. Se olisi riittänyt. Uuden aallon taustastaan huolimatta hänestä tulee mieleen toinen Taylorin aikalainen: Jackson Browne. Deep Purplen Highway Star sekä Montrosen Bad Motor Scooter suorastaan tulvivat bensan katkua Chickenfootin käsittelyssä. Jos riveissä on sellaisia herroja kuin kitaristi Joe Satriani, Van Halenin laulaja Sammy Hagar ja basisti Michael Anthony sekä Red Hot Chili Peppersin rumpali Chad Smith, hard rockia arvostava kuluttaja alkaa väkisinkin odottaa poppoolta elämää suurempia teoksia. Ne saivat yllättävän hyvän vastaanoton, vaikka tulevat jäämään Dylanin tuotannossa unohduksiin. ASKO ALANEN HHHH Bob Dylan Triplicate Sony Pahamaineisen Christmas In The Heartin (2009) jälkeen toivoin, ettei Dylan enää ikinä tekisi coverlevyä. Ja käsittämättömän haavoittuva. Kahdelta albumilta kerätyt näytteet ja ennen julkaisemattomat konserttipätkät kuulostavat irtonaisilta, mutta tavanomaista keskitien sähköisyyttä enempää niiltä usein on turha odottaa. Risk To Exist on ympäripyöreä ja sinällään ihan kelvollinen pitkäsoitto, mutta kaukana siitä lupauksesta, joka yhtyeeseen joskus liittyi. Erityisen kovassa iskussa Maxïmo Park oli vuoden 2007 Out Earthly Pleasures -levyllä, jonka jälkimainingeissa olin varma että yhtye tulee vielä nousemaan suurempaan tietoisuuteen. Dylan ja hänen taustavoimansa katsoivat kokeilun ilmeisesti sen verran onnistuneeksi, että nyt on vuorossa yhdysvaltalaisia standardeja jopa kolmen levyllisen verran. Se on tietoinen esteettinen ratkaisu, mutta tekee kokonaisuudesta tasapaksun pötkön, jonka instrumentaatioon jää kaipaamaan kontrastia. Shadows In The Nightin (2015) ja Fallen Angelsin (2016) tulkinnat Sinatra-klassikoista olivat ihan kelvollisia, vaikkakin tylsiä ja tarpeettomia. JUHA SEITZ HHH Aimee Mann Mental Illness Superego Suomen kielessä ei ole sopivaa vastinetta adjektiiville smooth ei Aimee Mannin uusimpaan levyyn sopivalla tavalla. MIRKO SIIKALUOMA HHH Maxïmo Park Risk To Exist Cooking Vinyl Juuri ennen Risk To Exist -levyn julkaisua Maxïmo Park ilmoitti, että bändin perustajajäseniin kuuluva basisti Archis Tiku on jättänyt yhtyeen lopullisesti. Vaikeasta kolmannesta levystä puhuminen on kliseistä, mutta onneksi Ed Sheeran on ymmärtänyt tämän itsekin. Samaa yksityiskohtiin paneutumista yhdistettynä pakahduttavaan koskettavuuteen. Thompsonin ainoan oman kipaleen Guns dobrokuviot ovat sulaa kultaa. Levyarviot > 66 SOUNDI RETRO ...ehkä pienellä tiivistämisellä tästä timantista olisi saatu vieläkin kirkkaampi... Rahkeita olettaisi löytyvän kunnianhimoisempaankin jullaamiseen. Mental Illness on kaunis ja kovan luokan käsityöläistaidon mestarinäyte. Innostus kuitenkin laantuu Edin vaihtaessa sunnuntaiajeluvaihteen päälle – ja näin käy turhan usein. Julkaisun kiintoisimmaksi osioksi muodostuu Phoenixissa äänitetty keikka, joka kertoo kieltään siitä, että yhtyeen energia purkautuu viriileimmin lavaolosuhteissa. Soundsystem (COL/USA) Jazz, afrobeat ja poliittinen sanoma kohtaavat cumbian maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Anna Puu Irina Gaby Moreno (GUA/USA) Dalindeo Viitasen Piia ja sata muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö Helsingin kulttuurikeskus ja Suomen Kulttuurirahasto Vapaa pääsy! Tapahtuman järjestää: Levyarvostelut 3_2017.indd 66 6.4.2017 14.35. Näin ei käynyt – ja nyt voi sanoa, ettei tule käymäänkään. Tuottaja Jack Frostin eli Dylanin itsensä olisi täytynyt ymmärtää ottaa tiukempi linja. Maxïmo Park nousi pinnalle 2000-luvun puolivälissä. Tätä kirjoittaessa Spotifysta löytyy Triplicatesta kymmenen kappaleen sampler. Goose Snow Cone on kaunis biisi. ARTTU TOLONEN HHHH Ed Sheeran Divide Warner Ed Sheeranin toinen kokopitkä, Multiply (eli X), nosti ja takasi Sheeranille paikan eturivin poptähtien hovikirjoittajana. Sen hetkisessä, pääosin valjussa musiikillisessa ilmastossa yhtyeen kärkäs ja suoraviivainen tyyli tuntui piristävältä poikkeukselta. Kuten voi odottaa, kappaleet on sovitettu vähäeleisesti – jopa valitettavan samalla tavalla kolmen levyn ajan. Matkustellen vietetty välivuosi ja muille tehdyt hitit kuuluvat Dividella selvästi kansanmusiikkivaikutteina (Galway Girl) sekä terävämpänä kynänä (Shape Of You). Pekka Kaasalainen soittaa rokkaavammat pikkaukset ja väläyttää esimerkillisen vauhdikkaita sooloja. ”Got to keep it together when your friends come by”, Mann laulaa. Monomaaninen ote muistuttaa taannoista Vesa-Matti Loirin ylipitkää Pyhät tekstit -levyä. Ehkä siinä näytelmässä on vielä enimmäkseen kyse muiden odotuksista. Riipaiseva kuva siitä miten yksin voi olla ystäviensäkin ympäröimänä, kun elämä on muuttunut teatteriksi. Siihen kokonaisuus heti kompastuu ja pahasti: materiaalia on aivan liikaa. ARTTU SEPPÄNEN HH Chickenfoot Best + Live Ear Chickenfootin pitäisi kaiken järjen mukaan olla olemustaan kovempi yhtye. Sheeraniin on helppo tarttua, löytyyhän miehestä jokaiselle jotakin: romantikon herkkyyttä, rapista omaksuttu terävä kieli, katusoittajan karismaa. Studioraidat jauhavat kohtuullisen kelvolla ilmeellä, joskin kokoelman täkyksi sorvattu uusi biisi Divine Termination kuulostaa melko päivittyneeltä stadionin kokoisine kertosäkeineen ja riffeineen. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi, jos Sheeran tekisi ”tuotetuille biiseille” pyhitetyn levyn. Miehen ero ei tosin tullut kenellekään yllätyksenä, sillä keikoilla yhtye on käyttänyt tuuraajaa jo muutaman vuoden ajan
Äänien ja sävelten jalostusasteen ja estetiikan johdonmukaisuus sisältää uhkakuvan Goldfrappin musiikin uppoamisesta tapettiin eli tahattomaksi taustamusaksi. Jos coverit (Duke Pearsonin bluesahtava Sweet Honey Bee, Mercer Ellingtonin mehevästi sordinoitu Jumpin’ Pumpkins ja lattari-ikivihreä More) ovat A-luokkaa, niin sitä ovat Eskolan ja Mäkysen yhteiset originaalitkin. Sen puute kyllä useinkin. Onkin todella ilahduttavaa huomata, että samaa energiaa on saatu taltioitua myös debyyttialbumille. Duo ei silti kerää pölyä, vaan operoi kohtuullisen raikkaasti sekä omilla että kuulijoidensa tai tanssijoiden mukavuusalueilla. Tässä ei siitä puutteesta kärsitä kun trumpetisti Jukka Eskolan, urkuri Mikko Helevän ja rumpali Teppo Mäkysen saumaton tiimi irrottelee vähäeleisen luomusti, hurmaavan rennosti ja lyömättömällä tajulla siitä, mikä musiikissa on olennaisinta. Ville Herrala kontrineen täydentää neljää raitaa, tenoristi Timo Lassy kahta ja huilisti Magnus Lindgren yhtä. Soundit ovat kirkkaat ja iskevät, mutta eivät liian sliipatut. Temple Balls oli kyseisen tapahtuman ensimmäinen esiintyjä, mutta otti siitä huolimatta vähälukuisen yleisönsä hyvin ja biisitkin tuntuivat toimivan. Kappaleet ovat järjestään haikeita, viehättäviä slovarimelodioita, joskin välillä hyvin aktiivisesti nykyttävin taustatahdituksin. Ehkä pienellä tiivistämisellä tästä timantista olisi saatu vieläkin kirkkaampi. SOUNDI 67 Temple Balls Traded Dreams Ranka Törmäsin tähän oululaisyhtyeeseen ensi kertaa viime kesänä festivaaleilla. Miellyttävää sekin, mutta myös helppo vaihtaa toiseen, pitempään kestävän mielenkiinnon äänitapettiin. VESA SILTANEN HHHH Goldfrapp Silver Eye Mute Kiehtovien kolmen ensimmäisen Goldfrappalbumin jälkeen olen näköjään onnistunut sivuuttamaan oudon tehokkaasti viimeisten 12 vuoden kolme muuta levyä. Teknisellä osaamisella ei silti brassailla vaan biisien ehdoilla mennään. Vaikka perinteille kumarretaankin, on Temple Ballsilla enemmän omaa ilmettä kuin vaikkapa Shiraz Lanella tai Reckless Lovella. JUSSI NIEMI HHHHH rintöä muodollisen pätevästi, mutta ilman todellista kekseliäisyyttä. Seitsemäs albumi Silver Eye on kuitenkin elektronisessa pop-työstössään edelleen hyvin samankuuloista, selkeälinjaista ja hillitysti kikkailevaa transsitanssahtelua. Soittajat ovat taitavia, ja varsinkin tyyleiltään erilaiset kitaristit täydentävät toisiaan. Sielukkuus on ajatonta ja siksi Soul Trion pariin tulee varmasti palattua vielä vuosien päästäkin. Synteettisiin raameihin maalautuu hyvin inhimillisen lauluäänen sivellinvetoja ja kuvaston kaarevia ääniviivoja. JARI JOKIRINNE HH Pääpartnerit: M A X O C A M PO Maailma kylässä -festivaali 27.–28.5.2017 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki M.A.K.U. Mutta kun Soul Trio vaan soundaa niin täydellisesti siltä kuin 60-luvun mustat soul-jazz-levyt: super-coolisti funkyä groovailua, mahtavan lämmin ja hengittävä sointi ja aivan helvetin hyviä biisejä, joiden teemat osuvat sydänalaan. ASKO ALANEN HHH Jukka Eskola Soul Trio Soul Trio Timmion On kutkuttavaa huomata, että tällä haavaa Suomessa tehdään ”mustempaa” jazzia kuin Amerikassa. Kannatan kovasti kaikenlaisia kokeiluja eikä sakea tunnelma ole koskaan jazzia pahentanut. Mutta Traded Dreams on mainio pelinavaus, joka lupaa Temple Ballsille kaikkea hyvää tulevaisuudessa. Kaikki on tietysti suhteellista ja jonkun mielestä väite saattaa olla älytön. Biisimateriaalin upottavasta suosta ei helmiä nouse esiin, joskin tuotannollinen puoli on Tom Schickin (Beck, Wilco) luotsauksessa erittäin pätevissä käsissä. Soundsystem (COL/USA) Jazz, afrobeat ja poliittinen sanoma kohtaavat cumbian maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Anna Puu Irina Gaby Moreno (GUA/USA) Dalindeo Viitasen Piia ja sata muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö Helsingin kulttuurikeskus ja Suomen Kulttuurirahasto Vapaa pääsy! Tapahtuman järjestää: Levyarvostelut 3_2017.indd 67 7.4.2017 13.38. Hyvä fiilis huokuu jätkien soitosta poikkeuksellisen vahvasti eivätkä vieraat pahenna asiaa. Musiikki on menevää ja kertosäkeet isoja mullikuoroineen päivineen. Alison Goldfrappin huokailevan laulutavan ja yhdessä Will Gregoryn kanssa morfattujen spacekomppien yhdistelmä on pysynyt etunojassa, vaikka soundit ovatkin jo vähitellen valuneet retrommiksi, paikoin Tangerine Dreamin äänimerten liplatukseen asti. ”Perinnetietoista hard rockia modernilla otteella” on toki jo kulunut lausahdus mitä tahansa bändiä kuvailtaessa, mutta Temple Ballsin kohdalla se pitää oikeasti ja hyvällä tavalla paikkansa. Erityismaininta vielä laulaja Arden vahvasta ja karismaattisesta soundista
Näihin seikkoihin ei sovi kuitenkaan liiaksi tarrautua. ”Nyt kuulee”, kajauttaa countryn superlaulaja vastaukseksi. Mutta ainoastaan esittäjänsä standardeilla. Kehut ansaitsevat maaginen Nu’tenmaqnituk ja Kallohongassa kotini, jossa koko joukko yleensä vierastamiani musiikillisia elementtejä yhdistyy hienoksi teokseksi. Bändin otsassa on komeillut sen perustamisesta asti lapsuudenystävien kollektiivi -leima, ja jutun juju onkin, että sen musiikki kuulostaa juuri siltä. MeWhile She Sleeps You Are We Arising Empire Koko viime vuoden soittimessani pyöri viikottaisessa rotaatiossa ainoastaan kaksi albumia: Brittiläisen While She Sleepsin kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa. Biisi on ehkä Jonnen paras ikinä – tai ainakin Shamanin Idjan (1999) jälkeen. Jo levyn avaava Statue tekee selväksi, että nyt ollaan tekemisissä pettämättömän musikaalisten ihmisten kanssa. Jonne Kallohonka Playground Jonne Järvelä tuo tykö toisen serviisin emoyhtyeelleen sopimattomia maailmanmusiikkiesityksiä. Vaikea kuvitella kyseessä olevan puhdas sattuma. Vahvistuksia Korpiklaani-shamaanin soolotiimissä on muun muassa Amorphisin ja Shape Of Despairin rivistöistä. En ihan heti muista hehkuttaneeni mitään yhtyettä yhtä estottomasti, ja ymmärrän varsin hyvin innostuneisuuteni lähentelevän jo absurdia. Silti While She Sleepsin tämänkertaisen vision nieleminen oli aiempaa tiukemmassa. Kokonaisuuden typistäminen yksittäiseksi arvosanaksi ei Ivory Woodsin kohdalla ole täysin reilua. Koska täydellisesti suorittaminen ei siltikään ole popissa olennaisinta tai edes tavoiteltavaa, on syytä perustella tarkemmin, miksi sinunkin tulee kuunnella tätä levyä juhannuksena laiturin nokassa keskirempseässä skumppahutikassa. Siksi onkin tympeää, että levyn vapaavirtauksen kahlitsee sanoitusten pakko-oireinen runomittaan pidättäytyminen. Smith & Thell operoi genressä, jossa on viime vuosina ollut räävitöntä ylitarjontaa muodollisesti pätevistä tekijöistä: on ollut hattua, päätä, hattupäätä ja sen seitsemän sortin Fleetwood Mac -wannabetä, mutta useimmiten jälkiä sieluun ei ole jäänyt. MAPE OLLILA HH Smith & Thell Soulprints Playground Ruotsalaiset osaavat tehdä popmusiikkia. Levyn kolmas raita Northern Soul voisi hyvinkin olla Oasisin käsialaa, singlenä julkaistu Ever Rising taas sopisi jo sellaisenaan Mumford & Sonsin settilistaan. Levy on heikoimmillaan turhauttavan tylsä, parhaimmillaan taas taianomainen. Maria Jane Smithin ja Victor Thellin muodostaman Smith & Thellin lupaavuus ei kuitenkaan määrity ensisijaisesti bennyanderssoniaanisen verenperimän (joka sekin on läsnä), vaan silkan intohimon ja sen ajamana harjoitetun paneutumisen kautta. Etenkin tuotantojälki on poikkeuksellisen laadukasta. Toki bändin omintakeisemmat tunnusmerkit, eli yritetään yhdessä -tematiikka, kirjavat lauluosuudet sekä kärpäspaperimelodiat puolustavat edelleen paikkaansa. Sivuprojektina alkanut Ivory Woods on nimittäin onnistunut tekemään levyn, joka kuulostaa yllättävän hiotulta – levytyssopimuksen puutteesta huolimatta. Musiikki seikkailee maailmalla värikkäänä ja vapaana kuin mustalaisleiri ja lyriikan punainen lanka onkin osuvasti juurettomuus ja koti-ikävä. Odotukset uuden levyn suhteen siis huitelivat taivaissa, ja onhan You Are We lievä pettymys. Kadonneeksi luultu mutta lievällä kasvojenkohotuksella henkiin herätettävä klassikkolajike on tällä kertaa niin sanottu Nashvilleeli countrypolitan-soundi. Se ei ole uutinen. Raastava balladi Losing You rävähtää soimaan kaikessa uhkeudessaan. Hardcoren, punkin, melodisen metallin ja metalcoren estoton ja toisinaan jopa häiriintynyt kimppakyyti vei mennessään. Havaintokappaleeksi suosittelen Astronaut-raitaa, jossa neljän minuutin aikavälille tiivistyvät molemmat edellä mainitut ominaisuudet. HENRI EEROLA HHHH Levyarvostelut 3_2017.indd 68 6.4.2017 15.29. ”Miksei tällaista kuule enää missään”, huokaa ikääntyvä musafani kammiossaan. Kallohongan etnorockin rikas DNA on keräilty kalevalaisesta runonlaulannasta, Lapin joiuista, iberialaisesta flamencosta, gallialaisesta bal musettesta ja muualta eurooppalaisesta kansanmusiikista. Kun se kuitenkin vihdoin sai asiansa minulle myytyä, en ole päässyt eroon tästäkään pirulaisesta. LASSI LINNOLA HHH Alison Krauss Windy City Capitol Alison Kraussin viides sooloalbumi astuu country-historian myyttiseen virtaan heti avausraidallaan. Tuloksena on häkellyttävän naiivi, kaunis ja siksi kerrassaan valovoimainen folk pop -debyytti. Levyarviot > 68 SOUNDI lodioiden ja paikoin myös hokemien (Row) imu on kautta linjan hykerryttävää ja Smithin äänenkäyttö sanalla sanoen enkelimäistä. Levyn vahvuuksiin ei kuulu myöskään Järvelän lähinnä resitoiva ääntely, jota ei laulamiseksi oikein tohdi kutsua. Käsissä on herkkä taltio kahden nuoren ihmisen vinhasti kipinöivistä, suorastaan säkenöivistä hetkistä, jotka on onnistuttu saamaan purkkiin kukkeimmillaan. Soulprints on toista maata. 1950-luvun lopulta alkaen kyseinen tuotantotyyli dominoi parikymmentä vuotta kantrimaa...naiivi, kaunis ja siksi kerrassaan valovoimainen folk pop -debyytti... Tavallista rockbändisointia levennetään härpäkkeillä viulusta hanuriin, huilusta kanteleeseen ja shamaanirummusta kampiliiraan. EERO TARMO HHHH Ivory Woods Ivory Woods Ivory Woods Oulusta maailmankartalle tähtäävän Ivory Woodsin debyytti on kuin musiikillinen Rorschach-testi, joka vie kuuntelijaa assosiaatiosta toiseen. Mielikuvaa esikuvien astetta tarkemmasta kuuntelusta ei myöskään hälvennä kitaristi-laulaja Jussi Alamikkelän kummallisen vahvasti omaksuma työväenluokan brittiaksentti, joka teennäisyydessään herättää välittömän vastareaktion. Vauhti, vaaralliset tilanteet sekä erityisesti edellisiä levyjä dominoinut huima dynamiikan taju ovat kukin hiukan haalistuneet, ja esittäjän ote on, voisiko sanoa aiempaa pehmeämpi
SOUNDI 69 ...naiivi, kaunis ja siksi kerrassaan valovoimainen folk pop -debyytti... Levyarvostelut 3_2017.indd 69 6.4.2017 14.35
Edes korkealaatuinen tuotanto ei pysty levyä pelastamaan. Uni IV: Genggong on näistä suosikkini, leikkisästi twistattu haitarijollotus. Tuloksena on eksentrinen kulttuurikeitto, joka pakenee helppoja oppikirjamääritelmiä, kun balilaiset harppumelodiat, perinnehuilu åspipa ja jouhikot yhtyvät keskenään samaan kurimukseen. LINDA SÖDERHOLM HHH Boss Hog Brood X Bronze Rat 80-luvun lopulla eläneessä garagerockbändi Pussy Galoressa yhteistyönsä aloittaneet ja samoihin aikoihin avioituneet Cristina Martinez ja Jon Spencer ovat pitkän hiljaisuuden jälkeen herättäneet henkiin Boss Hog -yhtyeensä. Kymmenestä tarinasta vain yksi on lainakappale, Norman Blaken pureva kuvaus salamurhatun Lincolnin ruumisjunasta. Ehkä täydellinen eheys onkin Kraussin pahin heikkous. Kerronnan selkeys ja tarttuvat melodiat yhdistyvät Graffinin tunnistettavassa laulutyylissä, skulasivatpa takana sähköiset räyhäkitarat tai jolkottelevat bluegrass-kielisoittimet. Muodollisena suorituksena Windy City on moitteeton. Levyn päättävässä kappaleessa Minä olen päättänyt kuolla pessimistinen kertoja on jo päättänyt luovuttaa. Elämyksessä ei oikeastaan ole muuta uniikkia kuin tietoisuus Graffinin ja muun punkkarikaartin rinnakkaisista rooleista myös modernin voimarockin airuina. Henkilöhistoriansa sekä räppiskillsiensä puolesta tällä nuorella miehellä olisi aineksia vaikka mihin, mutta valitettavasti Watercolor jää taustahälinäksi – se terävin särmä jää auttamatta puuttumaan. Vaikea tällaisia lauluja olisi esittääkin ilman Tannerin raivoavaa, nasaalia ulosantia. Paksi eli ensimmäinen uni nojaa vahvasti lelupianon riffiin ja yksiselitteisen jämäkkään poljentoon, kun taas mystinen Uni V liukuu tajunnanvirtana ilman hurjempia kliimakseja. Mistä Alison Kraussin enkelilaulua pitäisi kritisoida. Äärimmillään Boss Hogin urbaania funkya ja bluesisiakaan höyryjä kaihtamaton vapaus hipoo captainbeefheartiaanista vallattomuutta. Lauluilla maalailu on mukavaa niin kauan kuin päästään levyn loppuun. Blues Explosionia yhä päätyönään pitävän Spencerin sivuprojekteista Boss Hog on osoittautunut aktiivisemmaksi kuin Matt Verta-Rayn kanssa pyörittämänsä rockabillymutanttinen Heavy Trash. Hopeajärvi onnistuu olemaan performatiivinen ja omassa itseriittoisessa eksentrismissään myös hyvin sisäänpäin kääntynyt. Brood X -albumia kuunnellessa tuntuu kuin bändi olisi käyttänyt Whiteoutista vierähtäneet 17 vuotta perinteisen rockgrooven ja biisien soljuvuuden unohtamiseen. Miten albumin olisi voinut tuottaa korskeammin. Niistä oli viihdekantri tehty ja samaa formulaa mehustetaan Kraussin uutuudella. Suoraan sanoen kuulijan kasvoille heitetään paskaa. Ja lyö sen vasten kuulijan kasvoja. Unille on kohtuullisen helppo antautua, niin omaperäisissä maailmoissa kukin teos liikkuu. Mahdotonta-levyn referenssinä tuntuu toimineen härnäävä Jumalan teatteri -näytelmä, kuten yhtye paljastaa kappaleessa Oulun teatteripäivät. ilmaa tekemällä juottoloiden maalaismusiikista konserttilavoillekin passelia viihdettä. Uni VII: Kilvan looppaava, haukkuva äännähtely on neljän ja puolen minuutin kestossa provosoivasti liikaa. 70 SOUNDI Levyarviot > ...pitkälti tässä vatvotaankin mieskohtaista draamaa... Mahdottoman mahdollista tai täysin mahdotonta. Hän tekee jälleen vakuuttavan suorituksen anteeksipyytelemättömänä kohkaajana. ARTTU SEPPÄNEN HHH Greg Graffin Millport AntiBad Religionin nopeiden, melodisten ja kärkevän informatiivisten punk-rallien ja yhtyeen laulajan Greg Graffinin folkrock-kantaisten soololevyjen välinen kynnys on matalampi kuin äkkiseltään luulisi. Et edes sieltä, mistä pitäisi. Harmi sinänsä, koska Porter Ray on todella avannut lukkonsa tätä levyä varten. Tematiikka pyörii paljolti amerikkalaisen lähiön arjessa, platta on tosin myös äärimmäisen henkilökohtainen – Porter Ray avautuu sillä muun muassa pikkuveljensä murhasta. ALEKSI PAALIMÄKI HHH The Empire Strikes High Tide Bootleg Booze Vauhdikkaan ja särmikkään garage rockin runttaajana ja kiidättäjänä helsinkiläinen The Empire Strikes paukkaa kakkoslevyllään High Tide vakuuttavasti alansa valiosarjaan. 80-luvun new wave ja post punk -synkistelystä estetiikkansa koonnut yhtye ei annostele musiikkiinsa melodisia koukkuja tai isoja kertosäkeitä, vaan pikemminkin dissonanssia. Kiemurtelevalla rytmiikallaan ja kulmikkuutta lisäämällä Boss Hog lisää kierroksia jo alkujaan keskivertoa haastavampaan ilmaisuunsa. ASKO ALANEN HHH Porter Ray Watercolor Sub Pop Seattlelainen Porter Ray totisesti hämmentää debyytillään. Kaiken kaikkiaan Brood X luo onnistuneen mutta samalla kovin kuivakan vaikutelman ehdottoman omasääntöisestä ja tietoisen takakireästä bändistä. Yhtyeen suurin voimavara on laulaja Teemu Tanner, joka on viime aikoina ollut aktiivinen myös bändeissä Teksti-TV 666 ja Kynnet. PERTTI OJALA HH Unissakävelijät Unissakävelijät Sibelius Academy Folk Sibelius-Akatemian Unissakävelijät on kansanmusiikin ennakkoluuloton sulatusuuni, jonka katse suuntaa tulevaisuuteen kohti väistämätöntä maailmankylää. Lisäksi se ei kuulosta missään nimessä vuonna 2017 julkaistulta räppilevyltä, vaan ammentaa pikemminkin klassisesta ysäriräpistä. PEKKA LAINE HHH Hopeajärvi Mahdotonta Ektro Hopeajärveä on kuvattu muun muassa hämmentäjäksi. Esikuvien parhaissa levytyksissä saattoi aistia kimaltavan pinnan alla vuotavat veriset haavat. Cristina Martinezin laulu on kauttaaltaan lähempänä Lydia Lunchia kuin Adelea. Pitkälti tässä vatvotaankin mieskohtaista draamaa, jota tuntuu kaatuneen liiaksikin yhden räppärin niskaan. Tältä levyltä et löydä edes pieniä naarmuja. Keikkarintamalla K u v a: Ti m o Ti k k a Levyarvostelut 3_2017.indd 70 7.4.2017 13.38. Tätä voi kuunnella röhöttämättä tai tirskumatta. Boss Hogin neljäs pitkäsoitto antaa jo aliravitun ihmisen selkärangalta näyttävällä kansikuvallaan ymmärtää, että luvassa on jotain pelkistettyä. Milltownin metamorfoosissa renkipoikina heiluvat Social Distortionin neljä myötähiihtäjää sekä ehta old-timer David Bragger olennaisten viulun, banjon ja mandoliinin mestarina. Kappaleet ovat live-instrumentein säestettyjä originaalisävellyksiä, sämplejä ei muutamia skitejä lukuun ottamatta ole. Melodiat ovat vahvoja ja toimivia, mutta hiukan liiankin urautuneita tyylilajiinsa ja soundimaailmaansa. Kappaleet – eli unet – valavat rytmin käsitettä miten päin haluavat. Glen Campbellin, Patsy Clinen ja Brenda Leen tapaisten legendojen toimiessa verrokkina rima on taivaissa. Vaikutteiden vaihteleva paletti erottelee onneksi kappaleiden tunnelmat kuulijaystävällisesti omiin lokeroihinsa, jotka seisovat kukin omilla jaloillaan. Mahdotonta on kuin koe, voiko epäviihdyttävä olla viihdyttävää. Melodramaattiset laulut, parhaat soittajat, siivot jousitaustat, enkelikuorot ja isollekin estradille kelpaava solisti. Milltownin valtti on se, että hallitusti rock-maustettu perinnemusa työstetään tosimielellä, eikä renttuilla cowpunk-hengessä tai väännetä Hayseed Dixien kaltaista parodista nurmivasarointia. Graffinin omissa aiheissa vanha maailma on läsnä nykypolven elämässä, kehityksen tieltä murenevina mielikuvina. Hämmentävän ja kyynisen kokonaisuuden tarkoitus ei ole kuitenkaan vain pelkästään härnätä, vaan kritiikkiä saa esimerkiksi kaiken läpi penetroituva ihminen – Mun täytyy, mun tarvii, mun on pakko. Porter Ray kuitenkin kompastelee sanoitustensa kanssa ja traagisuudestaan huolimatta tarinat jäävät jotakuinkin pintapuolisiksi ja räppärin avautumiset lähinnä höperöiksi arkiriimeiksi
Sain seurata, miten 90-luvun ensimmäisinä vuosina salaseuramaisesta musanörttien eliittihuvista, tiettyjen bändien diggailusta, tuli listakamaa. Millaisena omasta mielestänne näyttäytyy nyt nuoruus, josta esimerkiksi Vain elämää -kappaleella kerrotaan. Laulukielen vaihduttua suomeksi nyanssit ja pointit tulevat elävästi ja terävästi esiin. Toni: – Kyllä, se on tekstien puolesta levyn teema, jos siitä sellainen pitää etsiä. Siedä on omien sanojenne mukaan teidän näkemyksenne siitä, mitä punk on nyt. Musiikkimme on aina ollut muutoksessa ja tietyllä tavalla reagoinut siihen, mitä olemme tehneet edellisellä levyllä. Punkin voisi myös korvata sanalla musiikki. SOUNDI 71 ...pitkälti tässä vatvotaankin mieskohtaista draamaa... Kun elää kuplassa, jossa ihmiset tekee asioita joita he ovat tehneet teini-iästä asti, piti ajan kulumista oikein pysähtyä miettimään. Bändi löytää takaisin ytimeensä, vaikka se säntäilee jatkuvasti pää edellä pimeään. Silloin Toni kokeili vetää suomeksi edellisellä ep:llä olevan Mykkä ote -kappaleen. – Koitan olla glorifioimatta omaa nuoruuttani, ei se aika ollut sen parempaa kuin tämän tai menneiden sukupolvien suosikkivuosikymmenet. Vain elämää on jo ehditty levyltä irrottaa ihasteltavaksi ja sen spoken word -tykittely nuoruudesta on sentimentaalisti mutta rehellisesti, tunteella mutta analyyttisesti virtaava puro tilannekuvia. Siedä on yhtyeen viides täyspitkä ja nyt palaset todella loksahtavat kohdalleen. Noissa vuosissa piilee edelleen sellainen romanttinen tunnepohja siihen, josta ammennan omassa päässäni meidän musiikkiin. Silti Lighthouse Projectin punk-ytimen tunnistaa helposti. Olette itse vaihtaneet levy-yhtiötä ja olette muutenkin etääntyneet genrestä tyylillisesti, minkä vuoksi erotutte paremmin joukosta. Juho: – LHP on aina ollut omalla tavallaan punk. Mikä motivoi tekemään nämä muutokset. Matkan välietappeina voi poimia myös tekijänsä kylvämiä musiikillisia vaikutteita. Kekseliäimmin nykyaikaa ruotivassa, näppärästi nimetyssä tuokiokuvassa Mitä Cliff sanoisi. Se on mun oma larppi tai trippi omiin ihanteisiin. Bändi on pyristellyt standardihardcoresta jo vuosien ajan lopputuloksen ollessa usein väkinäinen tai tylymmin ilmaistuna epäkiinnostava. ANTTI LUUKKANEN HHHH On siis tentattava Lighthouse Projectin Toni Salmiselta, basisti Samuli Peuralalta ja kitaristi Juho Rantaselta, miten tähän pisteeseen on edetty. Nyt yhtye on ottanut isompia riskejä ja se kannattaa. Millaisena näette punkin muutokset ympärillänne. 1991: the year punk broke. Pohjalla vaikuttava punkmuotti valaisee yhä Lighthouse Projectin suunnan. Joskus tämäkin kaava rikotaan, mutta harvoin näin vakuuttavasti kuin Lighthouse Projectin tapauksessa. ANTTI LUUKKANEN Ovi lukem attom iin maailm oihin Myymälöistämme ja Suomalainen.comista Hippo Taatila YUP Helppoa muisteltavaa YUP:n luomistyötä upeasti läpivalaiseva elämäkerta jossa ääneen pääsevät kaikki asianosaiset. Täytin 40 ja oma lapsi on nyt sen ikäinen, jolloin alakulttuurit imivät minut mukaansa ja niiden kautta aloin kompuroimaan kohti aikuisuutta. Samuli: –Kieli vaihtui neljä ja puoli vuotta sitten. Aina se ei välttämättä ole kuulunut itsestään selvästi tekemässämme musiikissa, mutta kaikki muu toiminta on pysynyt hyvin ominaisena sille genrelle. Tekstit ovat muutenkin erityisen huomion kohteena. 29 95 Marko Annala VÄRITYSKIRJA ”Esikoisromaani suoraan sielusta.” – IL 24 95 K u v a: Je tr o St av en Levyarvostelut 3_2017.indd 71 7.4.2017 13.38. Liekö tässä jopa vanhakantainen esimerkki siitä, miten yhtiö on luottanut bändiin antaen sen levyttää ja kehittyä kaikessa rauhassa. Olette viime aikoina vaihtaneet laulukielenne englannista suomeksi ja myös musiikkinne on ottanut rohkeasti uutta suuntaa. Nämä jutut ovat näköjään näin jälkeenpäin katottuna mulle tärkeitä ajanjaksoja. Toni Salmisen huuto on paremmin balanssissa kuin koskaan, mikä johtuu myös siitä, että kun sanottavaa on paljon, asia hoidetaan myös puhumalla. Virheistään oppii ja visio kirkastuu. Lighthouse Project Siedä KHY Suomen Musiikki Kokemus on opettanut vääjäämättömästi, että bändi on parhaimmillaan joko debyytillään, kun intohimo ja energia on väkevimmillään tai toisella albumillaan, jolloin vaikutteet ovat sisäistyneet johdonmukaisemmin. Samuli: – Tuo lausehan on klassista promotekstiä, jolla vastaanottajaa ohjataan ajatuksissaan edes hitunen oikeaan suuntaan. Mutta 80-luvun loppu ja 90-luku ovat merkittäviä ajanjaksoja minulle ja sukupolvelleni, sekä erityisesti noille alakulttuureille joissa olen kasvanut. Tuntuu kuin uudella levyllä katsottaisiin useammallakin kappaleella taaksepäin. Bändinä emme koe tarvetta reagoida minkään genren muutoksiin ympärillämme. Kuuluuko se ulkopuoliselle, on toissijaista. Palaset loksahtivat suoraan paikalleen ja paluuta ei ollut. Siedä on kolmas pitkäsoitto saman yhtiön kautta, joten vaihdosta puhuminen ei taida olla enää ajankohtaista
Sanoituksista enimmäkseen vastaa New Yorkissa asuva ruotsalainen jazz-taiteilija Emma Larsson. The Empire Strikes maksimoi iskukykynsä ja estottoman soittamisen ilon juuri sopivan mittaisiksi hikisen revityksen siivuiksi. JUSSI NIEMI HHHH Kaira Kaira Svart Kotimaisen jazzin superkokoonpanoksi luokiteltavan Kairan esikoisäänite rakentuu kosketinsoittaja Markus Niittysen sekä säveltäjä Lauri Kairan muotoilemille melodioille, jotka risteilevät balladeista jamitteluun. Minkäänlaista spontaania energiaa tai vaarantunnetta on sinfoniaorkesterin tahtiin moshpitia pyörittävistä faneista huolimatta siis turha odottaa, mutta Dimmu soittaa hyvin ja ovathan esimerkiksi Puritania, Vredesbyrd ja Mourning Palace edelleen erinomaisia biisejä. Ei tämä mikään rajoja rikkova Bonobon uran mestariteos olekaan, mutta taattua Simon Greeniä – ajatonta ja kuulijaystävällistä easy listeningiä. Yli satahenkisen orkesterin ja kuoron kanssa äänitetyllä albumilla bändin oma ääni pääsi hukkumaan monimutkaisten sovitusten alle. Kitarat sahaavat melodisia riffejä ja rummut takovat tuhtia komppia Andy Whalen punkahtavan otteen noustessa ajoittain esiin. Kaikesta tästä huolimatta se on looginen entiteetti, jonka etenemistä on helppo seurata. Kahden kitaran aktiivinen atakki pitää energiallaan bändikoneen kierroksilla, Tommi Tuoriniemi laulaa niiden tuoksinassa painokkaasti ja mureasti. LINDA SÖDERHOLM HHHH Memoriam For The Fallen Nuclear Blast Death metal -jätti Bolt Throwerin tuhkasta nousevaa Memoriamia on vaikea olla vertaamatta kuopattuun brittiveteraaniin. Bändi myös seisoo risteyksessä, jossa se tulevaisuuteen katsoen solmii länsimaisen rockin ja bluesin säikeitä omaan ikivanhaan perinteeseensä. Muuta revittelyä kepeämpi popsävelmä You Won’t Go Away kasvaa sekin roimemmaksi rutistukseksi. Kuten kaikki tuaregibändit, Tamikrest on yhteisöllinen ryhmä, jossa yhteinen päämäärä on yksilösuorituksia tärkeämpi. Albumia on arvosteltu kekseliäisyyden puutteesta sekä geneerisyydestä. Se on rauhallista ja rauhoittavaa downtempoa, diippejä rytmikuvioita, groovaavia tanssibiisejä, dramaattisia jousia sekä sekalainen satsi muita liveinstrumentteja ja instrumenttisampleja. Musiikkiin imeytyy sielukasta kutumentaliteettia niinä hetkinä, kun Eternal Erection -ryhmän Sam Huber pääsee ääneen. Kappaleissa on myös pakettiin hyvin uppoavia vokaali-feateja. Pehmeitä elementtejä on tarjolla kyllin, joten arvaamattomat kulmikkuudet olisivat voineet virkistää äänitettä. ASKO ALANEN HHHH Tamikrest Kidal Glitterbeat Malin Kidalista tuleva Tamikrest on niitä nuorempia tuaregibändejä, jotka kasvoivat lajin ykkösnimeä Tinariweniä kuunnellen. Markus Niittysen piano ja syntetisaattori, Joonatan Raution saksofoni, Sampo Tiittasen kontrabasso sekä Jussi Lehtosen rummut soivat svengailevassa vuoropuhelussa tasapainoiseen tapaan. NUUTTI HEISKALA HHH Levyarviot > ...surumielisen ylväästä musiikista tihkuu väkevä blues... Englanniksi käännetyt laulut purkavat tuaregien pitkää piinaa, kun Isis terrorisoi eikä mikään maa myönnä vapautta yli kaiken arvostaville nomadeille itsenäisyyttä. Hitaan uhkaava numero päästää ranskalaiskitaristi Paul Salvagnacin sliden kera etulinjaan, väriä tuovat myös tuottaja Mark Mulhollandin banjo ja vierailija Yacouba Sissokhon ngoni. Raskain askelein etenevä For The Fallen käsittelee pelkoa, suvaitsemattomuutta, sotia ja väkivaltaa. JUHA SEITZ HHH Bonobo Migration Ninja Tune Lähes 20-vuotisen musiikillisen uran jo rakentanut Ninja Tune -artisti Bonobo eli Simon Green on luonut itselleen tunnistettavan elektronisen soundinsa. War Tila Eridaranin riffi peilaa sekin brittiläistä folk-rockia wah-wahin naukuessa varovasti. Forces Of The Northern Night sisältää kaksi orkesterin ja kuoron kanssa esitettyä keikkaa, Oslosta vuodelta 2011 ja Wackenista vuodelta 2012. 72 SOUNDI Dimmu Borgir Forces Of The Northern Night Nuclear Blast Minulta on aina riittänyt keskimääräistä black metal -fania enemmän ymmärrystä Dimmu Borgirille ja bändin myöhäisemmällekin tuotannolle. Nyt materiaali jää ajoittain groovailemaan yökerhomaisilla taajuuksilla. Migration on poikkeuksellisen hyvä kokonaisuus, kiinnostava albumi, eskapismi elektroniseen musiikkiin, jonka kuunteluun voi paeta tunneiksi. DVD Levyarvostelut 3_2017.indd 72 6.4.2017 15.32. Laulumelodiat ovat notkeita ja luistavia tarkkoja ja innokkaita stemmojaan myöten. Ei ihme, että surumielisen ylväästä musiikista tihkuu väkevä blues. Vasta viidentenä soiva Atwitas päästää länsivaikutteet selvästi esiin. Silti täytyy myöntää, ettei vuoden 2010 Abrahadabra ollut Dimmun tähtihetkiä. Suuri soundtrack mille tahansa roadtripille. Moni seitsemän vuotta uutta materiaalia odottanut fani olisi varmaan halunnut vahvasti Abrahadabraan nojaavan konserttitallenteen sijaan uuden albumin. Lisäksi Dimmu oli juuri ennen levyä potkinut parhaan orkesterisäveltäjänsä Mustisin bändistä. kunnostautunut nelikko on äänittänyt dynaamisen biisisetin sumeilemattomasti studiolivenä ja saanut aikaan erittäin tiukan ja autenttisen rockalbumin. Tehokkain isku on topakan ensiraidan All Hope Is Gone siirtyminen heittämällä ravakimpaan menopalaan The Last Pirate, joka starttaa täydellä fortella ja svengillä välittömästi säkeistöstä. Tamikrest tarkoittaa omalla kielellään tamashekiksi ”risteyttä, liittoa ja tulevaisuutta”. Nimi heijastaa erinomaisesti kitaristi-laulajapäälauluntekijä Ousmane ag Mossan johtamaa bändiä. Barrywhitemaisella klangilla operoiva Huber puristaa hunajaa etenkin soljuvaan Playing With Your Life -pulppuiluun. Jokainen kappale on vähintään edellisen veroinen energialatinki. Laulaja Nina Myan ulottuva tyylittely istuu linjaan vaivattomasti. Mikkiin koriseva Bolt Thrower -multakurkku Karl Willetts tuo myös mukanaan tutun kalmankatkun. Kairan tulkinnat kuulostavat kohtuullisen irtonaisilta, joskin jamitteluun olisi ollut useampiakin paikkoja. Yhtye ei onneksi väitäkään olevansa kuin osiensa summa, eli Bolt Throwerin, Benedictionin ja Cerebral Fixin miehistä koostuva kuolometallipartio. Tanakran akustiset kitarat ja jopa melodia voisivat olla Michael Chapmanilta. Orkesterin ahtaminen hikiselle ulkofestarilavalle on sopivan absurdia. Viidenteen albumiinsa ehtiessään se on myös yksi kuuluisimmista saharalaisbändeistä. Ote riffeistä ja voimakuvioista ei heltiä hetkeksikään, ja ytimekkäät rokkivariaatiot vaihtelevat elävästi. Nyt hän palaa pelikentille kuudennella pitkäsoitollaan Migration, mikä lienee viittaus herran hiljattaiseen Los Angelesiin muuttoon. Kahdesta keikasta Wacken toimii selvästi paremmin. Molemmat keikat koostuvat samoista 17 biisistä samassa järjestyksessä
Parhaimmillaan se muistuttaa jotain sellaista jonka Sonny Rollins sai irti parhaista bändeistään. Sävellykset ovat taiten rakennettuja, tarttuvia ja hittipotentiaaliakin löytyy. Odotukset Fanatikoa kohtaan olivat sekavat, eihän levyä tavallaan osannut enää kaivatakaan. Näistä 80-luvun jälkipuoliskon vuosista kertoo lämmöllä Heartwormsin keskeisin raita. Nyt asiat ovat täysin toisella tolalla, mutta arvatenkin olisi oudompaa, jos bändi melkein vuosikymmen myöhemmin jatkaisi saman viivan piirtämistä. Siihen aikaan bändi vielä kulki kasarihevin viitoittamia polkuja ja musiikissa raikui rock. Levy ei siis petä, mutta ei lähde ihan toivottuun lentoonkaan hyvästä noususta huolimatta. Tästä kahdeksikosta ne pääsevät lähimmäksi todellista pahuutta. AncarA seisoo nyt uuden alun edessä ja Garden Of Chains raottaa ovia moniin eri suuntiin. Jos heti ensimmäiset biisit eivät vie järkeä mahtavuudellaan, voi loppulevy tuntua puuduttavalta. Havaijilla syntynyt Mercer päätyi isänsä sotilasuran vuoksi Eurooppaan asuen musiikillisille vaikutteille vastaanottavimmat teinivuotensa Englannissa. Bändit toimivat hienosti yhdessä. VESA SILTANEN HHH The Shins Heartworms Columbia New Mexicosta tuleva The Shins on 20-vuotiaaksi ehdittyään julkaissut viidennen albuminsa. Aloitusraitaa Come ja Darlingia lukuunottamatta melodiat muistuvat mieleen vasta sekunteja ennen kertosäettä. Kahdeksan levyn lisäksi Barathrum oli ehtinyt jättää jälkensä moniin yksilötasollakin; yhtyeessä oli jo tuolloin soittanut parisenkymmentä eri henkilöä. Maistiaisena jaeltu Hellspawnkaan ei liikoja lupaillut. Black Motorissa olen aina ihaillut sitä lihasta, jolla bändi soittaa. Tampereen soundi kumpuaa historiallisesta jatkumosta, johon voisi ajatella kuuluvan esimerkiksi Jan Johansson kansanmusiikkivaikutteineen ja Tom Waits nuhjuisine vaihtoehtotulevaisuuksineen, mutta on silti aivan oma juttunsa. Bändin miehistö on kokenut viime vuosina useita muutoksia, mikä osaltaan varmasti vaikuttaa siihen, että kokonaisuutena uutuuslevy on hieman haparoiva aivan kuin bändi ei itsekään olisi ollut aivan varma siitä, minkälaisen levyn halusi tehdä. Sama pähkinänkuoressa: kelluvaa kulutustavaraa. Sitten alkaa tapahtua. VILLE SORVALI HHHH yläasteihastuksessa. She-Devilsin ilmavuus tekee melodioille karhunpalveluksen ja estää niitä pesiytymästä korvakäytäviin. Kirkkaimman kruunun jakavat hitaimmat ja raskaimmat kappaleet On The Dark River Bank ja Spirit Of The Damned. Mutta maahan. Black Motor on vuosien varrella vaihtanut saksofonistinsa, mutta bändin perusajatus on yhä sama: peloBarathrum Fanatiko Saturnal Suomalaisen black metalin omintakeinen ensimmäinen aalto jätti 1990-luvulla jälkensä ympäri maailman. Vuosien mittaan AncarAsta on alettu puhua vaihtoehtorockyhtyeenä, mutta tuoreella levyllään bändi kurkistelee pikemminkin ambientin suuntaan. The Beach Boysin sukuisten lauluharmonioiden lisäksi levyllä kuulee vahvana 80-lukulaisen brittipopin vaikutuksen, mille löytyy mahdollisimman luonnollinen selitys. Tämä on hämyistä musiikkia, jolla on syvä yhteys maan multaan, kaupungin asfalttiin ja muihin pintoihin tässä maailmassa, joita ihminen on muokannut. Yleensäkin elektronisen musiikin henki leijuu vahvasti kappaleiden ilmanalassa. Rakka ja Black Motor lainaavat sivun punkkarien pelikirjasta ja julkaisevat splitti-lp:n. ”And I just can’t get her out of my bed / Wish I’d gone with her sister instead”. Aallossa operoi myös Barathrum, joka vetäytyi vuonna 2005 – ilmeisesti vahingossa – vähän pidemmälle levytystauolle. Painotus on suttuisemmassa ulosannissa doomista vähän rivakampaan, ”rokkibiisejä” on vain kaksi (Hellspawn ja Arx Satanas). Rakka on kuin rytmin mantralla rukoileva dub-partio. Cave rockin hämärään kaapuun pukeutuva duo kuulostaa kutkuttavasti Delay Treesin ja Gwen Stefanin rakkauden hedelmältä, jossa soundi kelluu ja pyrkii samalla pakottomasti eteenpäin. Päivänselvästä provokaatiosta riisuttu tyyli pukeutuu Marimekko-kuosiin ja kuiskuttelee Audrey Ann Boucherin äänellä sensuellisti stereoista. James Mercer on pohjmmiltaan varsin perinteinen lauluntekijä, jolle vaivattoman kuuloisen popin rakennusaineiksi riittävät hyvin kirjoitetut melodiat ja oivaltavat tekstit. Levyn avaukseksi sijoitetun kappaleen sisältö jää yhden riffin varaan, eikä Barathrumin menneestä loistosta ole vielä tietoakaan. Aiemmin parhaimmilLevyarvostelut 3_2017.indd 73 6.4.2017 15.32. Sydämiin tähtääminen on Heartwormsilläkin tärkempää kuin kiusallisten korvamatojen luominen. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Future Islands The Far Field 4AD Edellisellä levyllään (Singles, 2014) Future Islands sai ilmaisunsa lopullisesti kuntoon. Bändin jäsenet ovat haastatteluissa sanoneet olevansa hyvässä luovassa vauhdissa ja uutta materiaalia syntyvän nopeasti. Bathory ja Celtic Frost kaivetaan naftaliinista uhkaavasti etenevässä Pope Corpse Tattoossa, Blasphemy seuraa perästä Sadistic Pleasuresin väliosan kohkauksessa – ja kaiken aikaa puikoissa on tietysti Barathrum itse, yhdistellen kaoottisesti vanhoja ja uusia ideoitaan. PERTTI OJALA HHH Rakka & Black Motor Rakka & Black Motor Karkia Mistika Toivottavasti joskus tulevaisuudessa Tampere muuttuu kansainvälisesti ymmärretyksi ja tunnustetuksi käsitteeksi jazzissa. Tämä kuuluu varman päälle pelaamisena. Nyt kun perussäädöt on saatu kohdilleen, kenties seuraavalla levyllä päästään vielä korkeampiin sfääreihin. SOUNDI 73 ton tutkimusmatka kaaoksen rajoille. ARTTU TOLONEN HHHH She-Devils She-Devils Arbutus Montrealaisen She-Devilsin debyyttilevy on hyvän mielen höttöä kanadanranskalaisella nasaalilla. Se luottaa toiston kautta synnytettyyn transsiin, korvamatoilun kanssa hienovaraisesti flirttaileviin fraaseihin ja jonkinlaiseen hankalasti määriteltävään vanhanaikaisuuteen. Koko paketissa on välittömän läsnäolon tuntu, sama viattomuus kuin For The Fallen on perinnetietoista kuoloa, jonka kortit on lyöty pöytään pitkälti jo ennakkoon julkaistuilla singleillä eikä kokopitkän hihoista löydy enää jokereita, ainoastaan lisää samaa sahausta. Kaunis ja muita biisejä niukemmin toteutettu Mildenhall muistelee isän opettamia kitaransoiton alkeita ja kuinka luokkatoveri antoi nuorelle Mercerille The Jesus And Mary Chainin nauhan. ALEKSI PAALIMÄKI HHH AncarA Garden Of Chains Concorde Kahdeksan vuotta! On tosiaan kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun AncarA julkaisi edellisen studiolevynsä Chasing Shadows. Heartwormsillä The Shins on silti pikemminkin ainoan alkuperäisen jäsenensä James Mercerin peitenimi kuin oikeaoppinen yhtye. Monin paikoin bändi ei ole kuitenkaan saanut viritetyksi biisejään ääriasentoonsa. Mildenhallin omakohtaisuutta ei osaa epäillä, mutta Rubber Ballzin kiperässä tilanteessa voi hyvinkin olla kyse James Mercerin huumorista. Debyyttlilevy kestää aktiivisen hifistelyn sekä kulutuksen aivottomana matkamusiikkina. Enää bändin pitää valita niistä oma tiensä ja pysyä sillä. Lempeään äänivalliin miksatut kerrokset avautuvat kuulijalle taso kerrallaan niin mukavasti, ettei sanoitusten naivismista kehtaa edes pahastua. Eteerisyyden ehdoilla jostakin on kuitenkin pakko joustaa
Turinoidessaan romanttisista suhteistaan naisiin ja höpöheinään artisti suuntaa sanomansa ihan eri kohderyhmälle, joten on ymmärrettävää, etteivät ne juuri minua puhuttelekaan. Kuuden biisin ep:llä Turpa kiinni & suu auki onkin parasta se, ettei räppäri ota itseään liian vakavasti, muttei lyö hommaa täysin läskiksikään. laankin epätasainen orkesteri kuulosti yhtäkkiä sekä riskittömän tyylitietoiselta että tunteikkuudessaan vaaralliselta. Kiintoisa projekti, joskin edellä arvioidun singlen tavoin avautuu parhaiten originaaliversioiden ystäville. Erittäin asiallinen toki näinkin. Seiskatuumainen on piirun verran lähempänä tyydyttävää perustasoa verrattuna vimmaiseen debyyttialbumiin. Depeche Mode Spirit Columbia Kelvottomat presidentit ja hallitukset triggeröivät usein väkevää musiikkia (tosin ei juurikaan Suomessa), ja Martin L. 74 SOUNDI T unnelma on lohduton, kun d-beat laukkaa epätoivoa huokuvan naishuudon johtamana. Herring, joka anelee, puhisee, mylvii ja tulkitsee juuri niin syväeleisesti kuin vain osaa. Superfjord lyöttäytyy yhteen walesiläisen Sendelican kanssa versioidakseen Frank Zappaa. Laulujen sieluksi asemoituu jälleen Samuel T. Soundit ovat kohdillaan, soitto kulkee ja laulua käytetään taidokkaasti ja monipuolisesti kuolonkorinasta puhtaaseen ja melodiseen tulkintaan. Kierroksen toinen kimppajulkaisu on tribuutti sekin. Muissakin kolmessa kappaleessa on luontevaa tarttumapintaa todellisuuteen eikä hardcorepunkin ylimalkaisiin kliseisiin kosketa. Kaavamaisuudestaan huolimatta se kasvaa edelleen. Sota ja kuolema ovat läsnä ja askel on painava. Levyn pulssi on tutun tasainen, ilmeetönkin, ja sen päälle maalailtavat 1980-lukulaiset syntetisaattoripatjat kimaltelevat hurmaavan haikeasti. Nummisen ja Sähkökvartettinsa Kaukana väijyy ystäviä voidaan sanoa olevan vähintäänkin suomalaisen konemusiikin ensimmäisiä virstanpylväitä. Ei siis ole ihme, että Future Islands tukeutuu The Far Fieldillä hyviksi toteamiinsa tehokeinoihin. Vierailevan tähden Anni Viljasen heleästi laulama säkeistö Eloton-kappaleessa on koko albumin upein kohta. Sen rikkumaton poljento ja seesteinen äänimaailma tuntuvat aluksi liiankin helpoilta ja ohimeneviltä, ikään kuin kyse olisi sittenkin vain käsityöläisyydestä. Vaikka loppulevyssä ei mitään vikaa olekaan, samoihin korkeuksiin ei enää ylletä. Silti levy on vähällä harhauttaa. Gahan kuulostaa pohjattoman epätoivoiselta kysyessään Poormankappaleessa retorisesti ”When will Levyarviot > ...onkohan aika ajamassa lopullisesti yhtyeen ohi?... Siinäpä pähkinänkuoressa Uhrityhtyeen tuore seiskatuumainen Taudinkuva. Etenkin kun ne pari iskevämpää sävellystä (So Much Love, Where’s The Revolution) ovat levyn heikoimpia. Vinttikoira lähestyy suomiräpin nykyhetkeä kiitettävän monesta eri näkövinkkelistä, vaikka slacker-henkinen saamattomuus kappaleiden kertojaäänestä toistuvasti paistaakin. Pieni toivonpilkahduskin jossain kuitenkin välähtää, vaikkei sitä heti jyräävän musiikin ja murinalaulun alta huomaakaan. Kuvainraastoksi ei ole tulkittavissa Sendelican Don’t Eat Yellow Snow -versiokaan, joka hitaasti kasvavasta maalailusta muuttuu lopulta raskaaksi riffimoukaroinniksi saksofonin törähdellessä taustalla. vat kuitenkin kaivautua pinnan alle. HANNU LINKOLA HHHH it trickle down?” Puhumattakaan siitä, kun hän Eternalissa vannoo suojelevansa pikkuistaan vielä silloinkin, kun säteily laskeutuu yllemme. Nimi viittaa sisältöön kouriintuntuvimmin avausbiisissä F50.0, jonka kertoo valitettavan todentuntuisesti syömishäiriöstä. Musiikki tukee tekstien synkkyyttä yksissä tuumin, vaikka valitettavasti albumi on etenkin melodioiltaan harmillisen köyhä. Mutta koska kyseessä on introna toimivan Alkusanat-kappaleen jälkeen levyn ensimmäinen varsinainen biisi, on kortit lyöty pöytään aika nopeasti. Ja kun albumille on altistunut kyllin monta kertaa, huomaa sydämen seuraavan ehdoitta sen sykettä. Parhaimmillaan koiramies on riimitellessään nihkeästä arjestaan biisissä Auki joka päivä. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Koska se muutti muotoaan jo alkuperäisenkin esittäjänsä käsissä, on luontevaa, että sitä voidaan modifioida muidenkin toimesta. On toki mahdollista, että Gore on halunnut näin keskittää huomion sanoituksiin ja tunnelmaan, mutta pahoin pelkään, että hän ei ole vain kyennyt parempaan. Vähä vähältä, vihlaisu kerrallaan Herringin sanoitukset ja musiikin nyanssit alkaKaunis Kuolematon Vapaus Haminian Sounds Haminalaisyhtye Kaunis Kuolematon käsittelee toisella pitkäsoitollaan sen nimen mukaisesti vapautta, muttei järin iloisissa tunnelmissa. Onneksi James Fordin erittäin sävykäs ja sopivasti kokeellinenkin tuotanto nostaa levyn päänmitan Sounds Of The Universen (2009) kaltaisen pohjanoteerauksen edelle. Sitten peli onkin selvä. Gore (enimmäkseen Dave Gahanin suulla) tuntuukin olevan suorastaan vihainen. Spirit huokuu syvää pettymystä, joka kohdistuu yhtä lailla itsekkäisiin päättäjiin kuin meihin laiskoihin apinoihinkin, jotka emme saa vallankumousta aikaan. Eloton on muutenkin kirjavuudessaan levyn parasta antia. Tuoreella seiskatuumaisella työhön tarttuvat kaksikko Mesak & Irwin Berg, joka tekee kollaasista kokonaan oman versionsa sekä Rasmus Hedlund, joka tyytyy remiksaamaan alkuperäisen. MIKKO MERILÄINEN HHH Levyarvostelut 3_2017.indd 74 6.4.2017 15.33. Levy osoittautui myös hämmästyttävän kestäväksi. Artistin tuotannossa on aina ollut pinnalla tietty kansanmiehen välittömyys ja nyt ne pääsevät kunnolla valloilleen. Kaikki on toisin sanoen toisteisuuteen asti ennallaan, kuin osoituksena siitä, että yhtye on löytänyt täydellisen tasapainon tunteen ja järjen välille. Ensinmainitun Peaches En Regalia kulkee yllättävän hellällä proge-otteella, vaikka kappaleen käsittelyyn ottaminen bändille olikin alun perin läpänheiton tulosta. Jukka Nousiaisen sävelarkistosta on tällä kertaa kaivettu kaksi iskusävelmää tee-se-itse-henkeä huokuvalle seiskatuumaiselle. Molemmissa haisee Irwinin viikon ränniltä löyhkäävä henki. Ensikuunteluilla tasapaksulta ja ponnettomalta vaikuttanut albumi osoittautuu onnistuneimmaksi nimenomaan rauhallisten ja sävellyksellisesti vähäeleisimpien, mutta tunnelmaltaan jännitteisten raitojen kohdalla. M.A. Nopsaan läpisoitettu julkaisu on kelpo lisä diskografiaan, mutta rempseydestään huolimatta ei kuitenkaan sitä olennaisinta antia. Aina haisee aina soi! on reippailla nostatuksilla paisuteltua rockiskelmää punk-asenteella, kääntöpuolen Pari kaljaa vain lupsakka kupletti. Taidan olla jälleen rakastumassa. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Tällaisen teoksen arvottaminen on jo lähtökohtaisesti arveluttavaa toimintaa, joten suositeltakoon julkaisua ihan ensiksi vain kokeellisesta elektrosta ja sen suomalaishistoriasta kiinnostuneille
Mew soi edelleen häpeilemättömän pateettisena, kuin suuruutensa rajoja etsien. 03-222 1300 Pikkuilmot 4_17.indd 82 4.4.2017 10.06 Levyarvostelut 3_2017.indd 75 6.4.2017 14.36. Jälkimaku on auttamatta apea. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Pari ehtaa lauluakin löytyy. Ihan osuva kuva yhdestä maailmasta ja jotenkin suomalainen versio siitä tilanteesta, joka Ballardin myöhemmissä kirjoissa kanavoitui aina ulospäin suuntautuvaksi väkivallaksi. Vahvin sitten Hevisauruksen. Rakastan tapaa, jolla kertoja biisissä Ei-toivottu aines korostaa omistajuuttaan tehdessään itsemurhaa: ”Laskeudun viinikellariini ja hirttäydyn aamutakkini vyöhön”. Tähtiportissa on vahva franchising-potentiaali. Oli aika, jolloin tällainen musiikki merkitsi minulle kaikkea. Manzaneran keikka The Curious Arts -festivaalilla heinäkuussa 2015 oli varsin uniikki tapaus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita yhtyeen karsineen ilmaisuaan. Loppucoverina laiskahko Roadhouse Blues -jamitus ei ole kovin terävä tikki verrattuna vaikkapa Status Quon tai Eppu Normaalin historiallisiin vetoihin. Kolme Mark II -kokoonpanon veteraania ovat voimissaan. Tässä se kietoutuu osaksi levyn avaavaa pitkää, osittain elektronista äänimaalailua, joka pari kertaa paisuu lyhyesti uhkaavasti murisevaksi rock-purkaukseksi. HANNU LINKOLA HHH Tähtiportti Superdepressio Svart Yksi Tähtiportin viehättävimpiä aspekteja on sen monistettavuus. Vaikka levyltä löytyy monta hienoa hetkeä, on se myös jollakin tavalla muovinen ja mitäänsanomaton. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Don Airey ei jätä Jon Lordin hurjien Hammondien paikkaa väljäksi, ja Steve Morse on 20 vuodessa asettunut luontevasti kitaristin tontille hallituilla riffeillään ja sooloillaan. Onkohan aika ajamassa lopullisesti yhtyeen ohi. Sitä seuraa tuima rock’n’rollmehustus Hip Boots sekä hyvin nautittava popmelodia All I Got Is You. Koko viisikko teki laulut yhdessä tyylitajuisen tuottajansa Bob Ezrinin kanssa. VESA SILTANEN HHH Deep Purple Infinite Ear Kesken ”Pitkät jäähyväiset” -kiertueensa Deep Purple lyö lähtöjuhlat leikiksi ”Loputon” -albumilla. Osa bändin konseptia lienee äänittää levyilleen jokin iskelmän historiaan liittyvä biisi. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Kun yhtyeen kone hyytyi, visionääri keskittyi kirjaviin soolosekä yhteistyöprojekteihin, joista ei ole härmäläisillä tanhuvilla juuri meteliä pidetty. Infiniten iskusävelmien tenho on perinteisiä Purple-kaavoja monipuolisempi, ja tutuimpia elementtejä on viljelty osuvasti, jopa progressiivisesti terveellä itsevarmuudella. Rockhenkisen ilakoinnin ohessa poukkoilee kumisevia etnisen elektropopin värinöitä. Siinä on jotain erityisen koskettavaa kun tunnetusti ”kova jätkä” laulaa näin lempeästi kovasta kohtalosta. Onnistuminen täytyy pystyä monistamaan ja mielellään myös skaalaamaan. The Ballad Of Jimmy McCabessa ja Bottlessa Weller yllättää akustisen kitaran kanssa tunnelmoimalla äärimmäisen hellästi, kuin Donovan tai Nick Drake konsanaan. Kolossaaliset sovitukset tuovat lauluihin pikemminkin massaa kuin syvyyttä, ja äärimmäistä heleyttä tavoitteleva äänimaailma jähmettyy usein kylmäkiskoiseksi. Tiukka hevipala One Night In Vegas täydentää vankan alkunelikon. Tämä on tärkeää konseptisuunnittelussa. Moinen syvyys tulee vain oman kokemuksen kautta. Kirkasotsaisessa yleisilmeessä on jotakin sympaattisen rehellistä. Se on tästäkin huolimatta hyvä levy, josta on vaikea keksiä mitään oikeaa moitittavaa. Kenties liiankin tiukasti, sillä tylsistymisen vaara leijuu ilmassa. ASKO ALANEN HHH Mew Visuals Play It Again Sam Visualsin avausraita Nothingness And No Regrets on niin tyylipuhdas paluu Mew’n hunajaisimpaan ilmaisuun, että joudun tarttumaan tuolin reunaan, jotten lähtisi lentoon. Kepittäjä hääri lavalla yhteistyössä The Sound Of Blue -bändinsä sekä brittiläis-portugalilaisen laulajan ja lauluntekijän Sonia Bernardon kanssa, mikä poiki herkullisia sävyjä. Yhtyeen uusin on edellistä levyä abstraktimpi eikä lähde läheskään niin usein laukkaamaan. Ja olisi aivan yhtä toimiva, jos Italiassa toimisi itsensä punaisiin huppuihin verhoava Stella Porto tai Unkarissa vastaava Csillag Kikötö. Ydinosaamisensa äärellä Mew kuulostaa kuitenkin myös odottamattoman kömpelöltä. Visuals on helppotajuisinta ja yksiselitteisintä Mew’ta vuosiin. Ehkä paremmin kuin pelkän levyn kuuntelussa, sillä kyse on selkeästi elokuvamusiikista, ei laulukokoelmasta. Kappale kuvastaa hyvin koko albumia. Se on enemmän spoken word -henkinen ja tarinoissa on pidempi kaari. He satsaavat oiviin rock-sävelmiin ja inspiroituneeseen, svengaavaan soitantaan, eivätkä raskauta 20. JUHA SEITZ HHHH Paul Weller Jawbone soundtrack Parlophone Harva artisti on haastanut itseään kypsässä iässä yhtä paljon kuin Modfather Paul Weller. Ja kirjaimellisempaa. ARTTU TOLONEN HHH Phil Manzanera Live At The Curious Arts Festival Ear Kitaristi Phil Manzaneran äkkiväärät näkemykset olivat 1970-luvulla olennainen osa Roxy Musicin albumien viehätystä. Hienoja hetkiä on silti paljon ja Weller löytää itsestään Scott Walker -tyylisen eeppisen balladiäänen. Gillan laulaa selkeästi ja vapautuneesti nykyisellä äänialallaan, ja Paicen kannutus on komeasti kohdallaan. SOUNDI 75 ...onkohan aika ajamassa lopullisesti yhtyeen ohi?... albumia pateettisilla ikuisuusarvoilla. Toimiva idea. En ole pohjalta pois pyrkivästä nyrkkeilijästä kertovaa Jawbonea nähnyt, mutta voin kuvitella Wellerin paikoin hyvin intensiivisen scoren toimivan siinä erinomaisesti. Nyt The Jamin ex-laulaja-kitaristi kokeilee kynsiään elokuvasoundtrackin tekijänä. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Levyllä saa ensiesityksensä Pentti Viherluodon säveltämä ja kauhukirjailijanakin tunnetun veljensä Aimon sanoittama Yölepakot. Konsertin olisi mieluusti nautiskellut kuvan kera, mutta näkemys toki tulee ilmi myös cd:ltä. Kokonaisuus pysyy hallinnassa silloin kun melodiat houkuttelevat pariinsa, mutta niiden pettäessä ilmaisu kääntyy itseään vastaan. Alkusanat olisi voinut toki lukea painokkaammin ja enemmän eläytyen eikä kuin keskimääräinen uutistenlukija. Setissä kilpailevat huomiosta Roxy Musicin klassikot sekä muu materiaali, jonka rytmiratkaisut kiehtovat. Tällä kertaa pahoinvointi on jollain tavalla syvempää. Jousiosuuksista vastaa Syd Arthurin Raven Bush. Vapaus ei rönsyile turhia vaan pysyy rehdisti uomassaan. Täkyraidaksi poimittu Time For Bedlam aloittaa matkan äärettömyyksiin maukkaalla laukkakompilla ja urku auki. Sonia Bernardon ja Phil Manzaneran ilmavat maneerit tukevat Roxy Musicin katalogista poimittuja paloja – More Than This, Love Is The Drug sekä Let’s Stick Together rullaavat asiaan kuuluvalla leppoisuudella. Visuals nostaa Mew’n vetovoimatekijät esiin, mutta se myös hyökkää niitä vastaan. JUSSI NIEMI HHH www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Pari hahmottompaa raitaa ei turmele loppupuoliskoa, jonka kruunaavat majesteettinen slovari The Surprising ja mukavan bluesahtavasti möyryävä On Top Of The World. Laulun pakahduttavuus on tavoitehakuista ja jopa kiusallista, mutta myös lumoavaa
Kallohonka on myös kiehtova sana ja se synnyttää vahvoja mielikuvia pääkallosta, joka riippuu jylhässä puussa keskellä karua erämaata. – Kiirettä pitää! Keikkailemme tänäkin vuonna ahkerasti ympäri maailmaa ja valmistelemme uusia biisejä ensi vuoden alussa ilmestyvälle albumille. • Lahteleiset ovat välittömiä ja rentoja • Ulkonäköä kummastelevia mummoja ei roiku rastoissa – toisin kuin Siperiassa. 76 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Bändi antaa loputtomat puitteet hullutella musiikin parissa ja odotan jo innolla seuraavan albumin tekemistä. Bändit ruokkivat hienosti toisiaan, sillä kevyemmät soolotunnelmat aiheuttavat sen, että Korpiklaanille tulee kirjoitettua kautta linjan tanakkaa tavaraa! JONNE JÄRVELÄ ja Lahden parhaat puolet: • Maailmalta on aina kiva palata kotiin Lahteen. – Uusi materiaali soundaa raskaalta, pienenä vastapainona Kallohongalle. Lisäksi hulivilin onnellisuus ja huolettomuus tarttuvat myös vastaantulijoihin, ihan ilmaiseksi, sillä ”hulivilin rattailta riemun voi rahatta ostaa”. – Otetaan esimerkiksi Hulivili, joka huokuu hyviä fiiliksiä ja huolettomuutta. Ja melkeinpä vahingossa! Nimittäin, Jonnen ollessa työn alla minulla ei ollut tarkkaa näkemystä lopputuloksesta. – Levytyksiä tulee jatkossakin, se on selvää. Singlebiisi Vieras onkin omanlaisensa tapaus. Tai siltä se ainakin tuntuu, sillä maailman turuilla minut on ryöstetty puukkoa kaulalla pitäen. Uusi albumi on koko ryhmän tuotos, vaikka se ilmestyykin nimeni alla. jonne KALLOHONGAN NÄKÖINEN HENKIREIKÄ jonne Bazook 4_17 taitto.indd 76 7.4.2017 8.28. – Tarinan hulivili on iloinen kulkija, joka nauttii elämän joka hetkestä, eikä murehdi tulevia. Olen myös nähnyt ammutun ihmisen ja haistellut ruudin käryä keikkabussin ikkunasta. Halusin nimetä levyn näiden ajatusten pohjalta. Entä sitten Korpiklaani. Teksti: Timo Isoaho K orpiklaani-kippari Jonne Järvelä julkaisee näinä päivinä uuden sooloalbuminsa. Syyskuussa taas ilmestyy livepaketti, jonka miksaukset ovat käynnissä, kertoo Järvelä. Sävellysvaiheessa mielessä saattoi olla vaikkapa Snoopyn (Amorphis-rumpali Jan Rechberger) soittotyyli ja kappaleen uoma löytyi sitä kautta. • Kaupunki on sopivan pieni ja luonto on lähellä. Myös Kallohongan teksteistä löytyy monenlaisia tunnelmia. Tämän sooloprojektin pointti onkin nimenomaan se, että biisit ovat hyviä – musiikkityylillä ei sinänsä ole merkitystä. – Tietoisuus tiettyjen muusikoiden olemassaolosta vaikutti omaan kirjoittamiseen ja sovittamiseen. • Vanhasta maineestaan huolimatta Lahti on turvallinen. – Kallohongassa kotini -kappale, jonka kirjoitin pianolla, vaikutti tekovaiheessa mielenkiintoiselta. Kerrohan hieman albumin otsikosta. Sooloyhtyeestä on muodostunut mahtava henkireikä, jonka kautta voi julkaista mitä tahansa. – On muuten mielenkiintoista löytää itsestään säveltäjänä uusia puolia, kun ottaa käyttöön jonkun oudomman soittimen. Kallohonka on varsin erilainen teos verrattuna Jonneen. – Kuuntelin taannoin Jonnea Korpiklaanin kiertuebussissa hanuristimiehemme Sami Perttulan kanssa ja silloin piti erikseen mainita, kuinka mainio levystä lopulta tuli. Yleensä hyödynnän kitaraa, mutta tällä kerralla sävelsin pianon lisäksi myös kanteleella. Bändifiilistä alleviivaa se, että levyltä löytyy myös Jussi Raution ja Yovan Nagwetchin sävellyksiä, kertoo Järvelä. Olin varma, että Tuomas Keskimäeltä, joka siis kirjoittaa suuren osan Jonne-yhtyeen ja Korpiklaanin teksteistä, ei löydy tunnelman vaativaa hupaisaa tarinaa... – Ensimmäisen levyn soundi syntyi siten, että erilaisia muusikoita ilmestyi studioon, kun heitä sinne tarvittiin. Lopulta kasassa oli joukko ihmisiä ja he päätyivät myös Kallohongan tulkitsijoiksi. Kallohonka-levytys seuraa vuonna 2014 ilmestynyttä Jonne-esikoista, jonka erilaisista vaikutteista maustunut folkahtava säveltaide maistuu taiteilijalle edelleen. Miltä jatkosuunnitelmat näyttävät. No, kuinka ollakaan, samoihin aikoihin Tuomas lähetti Hulivili-tekstin, joka napsahti kohdalleen saman tien, hämmästelee Järvelä
Miksi Lupaus valikoitui albumin otsikoksi. – Homma lähti myös hienosti käyntiin Nummirockista ja basisti Tohtori Kuoliokin (Juha Harju) tuli oikein halailemaan kesken keikan, että jumalauta kun jytisee taas hyvin. Nyt Ajattara Ajattara JUMALAUTA KUN TAAS JYTISEE! RUOJA ja viisi parasta suomenkielistä metallilevyä: AJATTARA: Itse | AJATTARA: Kuolema | AJATTARA: Noitumaa | AJATTARA: Murhat | AJATTARA: Lupaus Bazook 4_17 taitto.indd 77 7.4.2017 9.02. – Se on lupaus itselle. Lupaus jatkaa elämää. tilanne on onneksi ihan toisenlainen. ”Vuoden 1996 jälkeen suosikkibändini, ja kuunnelluin bändini, onkin ollut Ajattara.” K u v a: V es a W ah lro o s SOUNDI 77 S uomenkielisen black metal -yhtye Ajattaran Facebook-sivulle ilmestyi suhteellisen tyhjentävä viesti keväällä 2012. Muutaman ennakkokuuntelukerran perusteella Lupaus on nimittäin ihan pirun hyvä levy. Mikä on Ruojalle itselleen se tärkein Ajattara-albumi. Elämä ilman Ajattaraa on kuitenkin paskempaa kuin elämä Ajattaran kanssa. Ne tuntuvat taas kerran olevan aika jumalattoman kaukana turhasta sanahelinästä. Lupaus on entisen Amorphis-keulakuva Pasi Koskisen – Ajattara-kuvioissa mies toki tunnetaan nimellä Ruoja – johtaman yhtyeen yhdeksäs pitkäsoitto. – Silloin alkoivat omat asiat olla melkoisessa solmussa, eivätkä paukut riittäneet ihan kaikkeen. Lopettaminen oli silti puolittainen vahinko, sillä olin kaverin luona pienessä hutikassa ja täräytin viestin Facebookiin siinä murheiden keskellä. – Vanhat bändikaverit, etenkin kitaristi Kalmos (Vesa Wahlroos), alkoivat kysellä hommien jatkumisesta. Kaikki levyt ovat tärkeitä ja allekirjoitan koko tuotannon täysin, sanoo Ruoja. Miltä Ajattaran tulevat ajat näyttävät. Keikkailua parempia juttujahan elämässä ei oikein löydykään! Ja eipähän muuten tee Ajattara ihan turhaa paluuta. Sen jälkeen lähdemme tien päälle. Mainiosti onnistunut paluukeikka tapahtui Nummirockissa kesällä 2016 ja nyt on tullut uuden studioalbumin aika. Siinä luki: ”AJATTARA lopetti olemasta! Painukaa vittuun näiltä sivuilta! AJATTARA EI JATKA!” Tämä kovin ehdoton lausunto piti paikkansa muutaman vuoden ajan, mutta sitten Ajattara jatkoi kuin jatkoikin. Nyt on jotakin odotuksia huomisenkin suhteen ja sieluhan suorastaan hymyilee, kun levyä ja keikkoja pukkaa, kertoo Ruoja. – Pitkäsoitto ilmestyy 12. Kertoisitko hieman uusista teksteistäkin. Tuossa muutamina menneinä vuosina kun ei ollut oikein mitään kanavaa, johon näitä aihioita olisi pumpannut. Palataanpa ensin hieman taaksepäin. Vuoden 1996 jälkeen suosikkibändini, ja kuunnelluin bändini, onkin ollut Ajattara. – Olen aikoinaan aloittanut Ajattaran siksi, että voisin julkaista omaa mielimusiikkiani ja eräänlaista päiväkirjaani. – Lopullinen materiaali syntyi viime vuoden aikana, eikä ideoista ollut todellakaan pulaa. – Kukaan ei myöskään odota Lupauksen ilmestymistä enemmän kuin minä, vaikka levystä jotain jo tiedänkin! Miksi Ajattara sitten aikoinaan lopetti. Annoin sitten asian olla. En voi valittaa. Mitä nämä läpät tarkoittavat minulle, eivät välttämättä tarkoita sitä samaa muille. – Tahdon edelleenkin haastaa kuulijan. toukokuuta. Jokainen käsittelee ja käsittää ne omalla tavallaan. Aamulla olin jo vähän katumapäällä, mutta lopetusuutinen oli jo päätynyt lehtiin. Onneksi minulla on kirjoittamisen lahja ja voin paukuttaa kaiken paskan paperille ja etsiä sitä kautta omaa nousua. Entä miten tämä uusi aktivoituminen lähti liikkeelle. Eihän minulla lopulta ollut siihen muuta sanottavaa kuin ”ei ku vaan”. Se on synkkä, rankka, lohduton ja myös tarttuva. Ja jos tuo paska viihdyttää muutakin maailmaa niin mikäpä siinä
Jos tähdet osuvat kohdalleen niin lisää reissuja on luvassa. Isossa kuvassa tavoitteemme on kirjoittaa hemmetin hyviä biisejä, tyylilajista välittämättä. ONE DESIRE PÄIVITETTYÄ KASARIA Bazook 4_17 taitto.indd 78 7.4.2017 8.28. Tajusimme, että One Desire on se bändi. Se on vähän kuin kirja, joka jakautuu kymmeneen erilaiseen lukuun. André sitten pirautti eräänä päivänä, että minun pitäisi tuottamisen lisäksi myös liittyä bändiin, kertoo Westerlund. Westerlund kertoo aiheesta lisää. – Olen tuntenut Andrén 14-vuotiaasta ja olemme tehneet yhdessä neljä albumia. – Pöydällä on kyselyjä muutamastakin isosta rundista ensi syksylle, mutta mikään ei ole vielä varmaa. Rockia, poppia, hard rockia vai esimerkiksi kevytheviä, miettii Westerlund. Tätä tekstiä luettaessa One Desire on jo ensimmäisellä Euroopan-kiertueellaan. Kun tämä kokoonpano löysi muottinsa, homma alkoi toimia täsmälleen toivotulla tavalla, sanoo rumpali. Jonkin ajan kuluttua ilmoitimme Jimmylle, että orkesterin kitaristin paikka olisi avoinna ja onneksi hän tarttui pestiin pienen miettimisen jälkeen. Täsmälleen samasta puusta alusta loppuun veistetyt levyt ovat tylsiä. Kehuja niittänyt One Desiren debyyttialbumi on kokonaisuus, vaikka ”se ei välttämättä olekaan järkevää vuona 2017”. – Taustalta löytyy sellainenkin juttu, että olin jo vuosia aikaisemmin puhunut Andrén kanssa ”ilon ja positiivisuuden kautta toimivasta” bändistä, joka soittaa täsmälleen haluamaamme musiikkia. Jimmy, pitkän linjan ammattilainen, toimi bändin tuottajana ja hänen ansiostaan mukaan tuli myös André. Entisen Sturm und Drang -kippari André Linmanin, tuottaja/kitaristi Jimmy Westerlundin, rumpali Ossi Sivulan ja muun muassa Cain’s Offeringin riveissä musisoivan basisti Jonas Kuhlbergin nimetön debyyttilevytys on väkevä paketti vanhoille mestareille kumartavaa tarttuvaa hard rockia, uudempia vaikutteita unohtamatta. Häneltä alkoi myös tulla yhtyeelle kovatasoista musiikkia. – Herrat olivat olleet melkoisessa lingossa kokoonpanon kanssa ja bändi oli ilman kitaristia. – Tämä onkin kiinnostava kysyJIMMY WESTERLUND ja parhaita otteita 80-luvulta: JOURNEY: Trial By Fire TOTO: The Seventh One WHITESNAKE: Slip Of The Tongue VAN HALEN: 1984 PINK FLOYD: A Momentary Lapse Of Reason mys! Ajattelemme One Desirea päivitettynä versiona kasarimeiningistä. Levy-yhtiömme Frontiers taas sijoittaa meidät ”melodic rock / AOR” -lokeroon, mutta ei sekään napakymppiin osu. Voisin mainita vaikkapa Def Leppardin ja Journeyn – mitä kamaa ne soittavat. Projektiluonteinen bändi muuttui hiljalleen vakavammin otettavaksi rykmentiksi. Bändillä on nyt kova vauhti päällä ja toivottavasti hommat jatkuvat samanlaisina, sanoo Westerlund. – Levy on tiivis paketti, josta löytyy monenlaisia kulmia ja vivahteita. Mutta mihin hard rockin alalokeroon One Desire oikein kuuluu. Nykyään olen enemmänkin pelintekijä ja André on se peloton hyökkääjä, jolle yritän jakaa hyviä syöttöjä, nauraa kitaristi. Westerlund on tuntenut Linmanin jo vuosien ajan ja kaksikko tietää toistensa tavat läpikotaisin. Soundimaailmaan on kiinnitetty erityistä huomiota, sillä haluamme jokaisen biisin olevan omanlaisensa myös äänimaailman puolesta. Kun tutustuimme, olin vähän kuin valmentaja, joka yrittää raivata hänelle tietä musiikkibisneksen viidakoissa. One Desiren juuret ulottuvat vuoteen 2012, jolloin Sivula perusti OD:n esiasteen muutamien kavereidensa kanssa. 78 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho P ohjanmaalainen One Desire, tuttujen kesken OD, on eräs kuluvan vuoden yllättäjistä
2 2 . 2 4 . F I Nummirock tulostus.indd 79 6.4.2017 8.37. N U M M I R O C K . K E S Ä K U U . Jone Nikula “ “ W W W . Ja juuri siksi niin pirun hauskaa. N U M M I J Ä R V I . 2 1 7 . 2 3 . Jäljittelemätöntä ja kovin suomalaista. K A U H A J O K I ENNAKKOLIPUT 3PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N Metallijengiä, metallimusiikkia ja leirintäalue, joka on kuin risteytys Mad Maxia ja huvipuistoa
Paskalakit pyörillä on popcornin ja virvoitusjuomien seuraksi sopivaa viihdettä, joka toimii ehkä paremmin kotisohvalla kuin teatterissa. Lopputulos on kiehtova ja taianomainen tarina, jossa katsojalle ei paljasteta liikoja. Free Fire on kuin Sam Peckinpahin tai Michael Mannin elokuvan loppukohtaus, joka kestää puolitoista tuntia. Elokuvan keskushahmo on pikkukaupungissa asuva Mitsuha-tyttö, joka unessa vaihtaa paikkaa tokiolaisen Taki-pojan kanssa. HHH PASKALAKIT PYÖRILLÄ Elokuvat saavat nykyään harvoin suomalaisia nimiä, mutta nyt on markkinointitiimillä välähtänyt: Chips ei sano suomalaiskatsojalle mitään, joten televisiosarjan pohjalta tehty elokuva on saanut meillä nimen Paskalakit pyörillä. Provinssirockissa seitsemänä vuonna peräkkäin soittanut yhtye viimeisteli kokoelman lisäksi uudelle ep:lleen neljä uutta kappaletta. Erotuksena siinä on modernimpaa otetta, urbaania sykettä ja viihdyttävää popmusiikkia. K u v a: So u n d in ar k is to Kaikki noidat laatikossa sanoin kuvin_4_2017 -taitto_a.indd 80 7.4.2017 9.57. Noitalinna huraan tapauksessa on ylikorostettu sen amatööriyttä ja naiivia omaperäisyyttä, mutta kunhan malttaa raaputtaa pintakerrosta syvemmälle, löytyy yhtyeen tuotannosta paljon kypsiä ja iättömiksi osoittaununeita sävellyksiä. Lopputulos jää hyvistä aineksista huolimatta vajaaksi. Vuoden 1978 Bostoniin sijoittuva rikoselokuva kertoo kahden rikollisjoukon tapaamisesta autiossa tehdashallissa. Multiinstrumentalisti Hannu Sepposen myöhempi ura lastenmusiikin kentässä oli sekin enää pieni hyppäys Noitalinnasta. Sillä Noitalinna huraa! ei soi yhtä ujona, mutta vahvasti yhä omannäköisenään. Wheatley on taitava ohjaaja, ja elokuvassa on paitsi intensiivinen tunnelma myös tyylikäs visuaalinen ilme. Hämärät neuvottelut muuttuvat veriseksi välienselvittelyksi, jossa ei luoteja säästellä. Keikoilla bändiä ei kuitenkaan tulla näkemään. Dax Shepard on tehnyt kunnianhimoisen urakan, sillä hän on pääosaroolin ohella myös käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvan. Yhtyeen vahvuus oli laulaja Sari Peltoniemen kirjoittamien tekstien fantasiaa ja arkea yhdistävä oma maailmansa, jonka parissa hän on myöhemmin jatkanut lastenkirjailijana toimiessaan. Se tuntuu enemmän adrenaliinintäyteiseltä tyyliharjoitelmalta kuin ehjältä elokuvalta. Digitaalisesti luotu hirviö näyttää uskottavalta, ja sitä näytetään katsojalle sopivan pieninä annoksina. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT K un perehtyy Noitalinna huraa! -yhtyeen ansiokkaaseen triplakokoelmaan, tulee mieleen Jaska Filppulan yksi hienoimmista suomalaisista bändiromaaneista, tositapahtumiin perustuva Me ei oltu valtaosaa. Life on pätevää työtä: se on parhaimmillaan pelottavan tehokas, ja tarinassa on yllättäviä käänteitä pitkin matkaa. Eriparisen kaksikon toista moottoripyöräpoliisia esittää Michael Peña. Roolihahmoilla on tuuhea karvoitus ja räikeitä vaatteita, mutta niiden alta ei paljastu mitään erityisen kiinnostavaa. Samaan aikaan ilmestyy myös uutta tuotantoa. He alkavat viestitellä keskenään ja pääsevät tutkimaan uudenlaista minäänsä. FREE FIRE Brittiläisen Ben Wheatleyn (HighRise) ohjaama Free Fire on asetelmaltaan simppeli. Unessa tapahtuvan muutoksen alkuperä jää epäselväksi, mutta mielenkiintoisempaa onkin se, mitä kaikkea taika saa aikaan. Dialogi on pöljää ja mautonta mutta välillä myös yllättävän hauskaa. ”Pelkkää lihasta, aivoja ja silmiä”, Rebecca Fergusonin esittämä tohtori North kuvailee. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Kun siinä aloitteleva goottibändi ottaa 80-luvulla ensi askeliaan eteläpohjalaisessa Kosken korvan taajamassa, ei olla ajallisesti eikä maantieteellisesti kaukana Peräseinäjoelta, jossa Noitalinna huraa! viritteli persoonallista ilmaisuaan ulkopuolisten vaikutteiden ollessa niin ikään kaukana. HHHH LIFE Kansainvälisen avaruusaseman miehistö on löytänyt maapallon ulko puolista elämää. Life ei yksinkertaisesti pärjää esikuvalleen, ja se jää elokuvasta päällimmäiseksi mieleen. Elokuvaa olisi helppo haukkua naisvihamieliseksi, mutta homofobiset äijät joutuvat yhtä lailla naurun kohteeksi. Your Name on yhtä syvällinen ja kauniisti animoitu kuin Ghibli-tuotannot. HHH YOUR NAME Japanilainen animaatio Your Name on tehnyt uskomattoman tempun. Saavutus ei tule ilman ansioita, sillä Makoto Shinkain ohjaustyö on samaa tasoa kuin japanilaisten mestarien animaatiot. Ja pikkuisen aikuistuneena. Sehän sopii hyvin komedialle, jonka keskushahmoja ovat moottoripyöräpoliisit. Esimerkiksi Hulalaa-debyytin (1986) avaus raita Kalpeanaama on ihan Pikkuveljen veroinen täysosuma. Komeassa näyttelijäkaartissa on mukana lahjakkaita näyttelijöitä kuten Sam Riley, Cillian Murphy ja Brie Larson. Siitä on tullut kaikkien aikojen katsotuin anime-elokuva – siis suositumpi kuin Henkien kätkemä ja muut Hayao Miyazakin suosikkielokuvat. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN NOITALINNA HURAA!: KAIKKI NOIDAT LINNASSA – KOKO TUOTANTO 1985–1997 (SVART) NOITALINNA HURAA!: ROSKAPRINSSI (SVART) Noitalinna huraa! levytti aikoinaan neljä albumia. Ameban näköisestä pikkueliöstä kasvaa pikavauhtia älykäs ja murhanhimoinen hirviö. Ongelma vain on, että Life muistuttaa aivan liikaa tieteiskauhun merkkiteosta Alienia. Miehistöön kuuluvat myös Ryan Reynoldsin ja Jake Gyllenhaalin esittämät astronautit. Jälkikäteen tarkastellen vahvin hengenheimolainen bändille oli 22-Pistepirkko, joka ei myöskään pelännyt levyttää kaikkea mieleen pälkähtäneitä ideoita, toimivat ne sitten lopulta tai ei. Ruotsalaisohjaaja Daniel Espinosa löi läpi Rahalla saa -rikosjännärillä, ja sen jälkeen hän on luonut uraa Hollywoodissa. Neljän kappaleen mittainen Roskaprinssi-ep on mukavan kivuton jatke yhtyeen tuotantoon kahdenkymmenenviiden vuoden levytystauon jälkeen. Koko levytetyn historian sisältävää Kaikki noidat linnassa -boksia suosittelen kuuntelemaan albumi kerrallaan, jolloin ilmaisun lapsenomainen herkkyys ei vyöry yli
Hän kertoo myös kernaasti, kuinka ”kivasti” eri käänteissä tavatut julkkikset, musiikin legendat ja vaikuttajat ovat ylistäneet Wilsonin lauluja ja Beach Boysin merkitystä. 11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Wilsonin mielentilat avautuvat uskottavina, koska hän tunnistaa epävarmuutensa muistojen, ailahtelevan mielentilansa ja päähänpistojensa virrassa. Minkä kyynisempikin lukija varmasti haluaa vahvistaa. Ajassa hyppivät assosiaatiot sisältävät toistoa ja vaihtuvia näkökulmia merkkitapauksista ja tavatuista ihmisistä, mutta myös vilkasta ja ainutlaatuista triviaa. Wilsonin muistikuvat piirtyvät esiin samoin kuin hänen kaksi musiikillista päätyötään Pet Sounds ja Smile aikoinaan syntyivät: mielikuvien ja ideoiden katkelmina, yhtyeen ja muiden läheisten panoksella täydennettyinä. ASKO ALANEN BRIAN WILSON VALOA JA VARJOJA LIKE Katkonaisten muistojen parsintaa Tuore Brian Wilson -elämäkerta luotaa kohdettaan huomattavasti uskottavammin kuin edellinen Beach Boys -legendasta kirjoitettu opus. Katkonaisista mieleenjuolahduksista parsittujen tapahtumakulkujen kerronta on kiehtovan intiimisti sisäistettyä. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Hellyttävään tapaan Wilson arvostaa ja analysoi tärkeimpiä laulujaan sekä sävellysten, sovitusten että sanoitusten suhteen sekä liittää ne tunteisiinsa, aikansa ilmiöihin ja erilaisiin satunnaistekijöihin. Silloin Wilsonia vielä ohjaili psykologi Eugene Landy, joka lähiterapiassaan sääteli ja rahasti potilaansa elämää ja sävellystyötä. Lehtijuttujen, kirjojen sekä Landyn syöttämien tietojen sijasta Ben Greenman painottui Valoa ja varjoja -aineistossa suoriin haastatteluihin. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Painostavat isähahmot, Murry Wilson ja tohtori Landy, tekivät pahaa jälkeä hauraaksi kasvaneessa pojassa ja tyhmänrohkeasti tajuntaansa laajentaneessa päihdeaddiktissa. Rinnalla syntyi näytelty elämäkertaelokuva Love & Mercy, jonka kerronta on myös epälineaarista. Muistikuvat ovat usein vajavaiset, emotionaalisesti vinot ja pahimmillaan vainoharhaiset. Ne on sovitettu inspiroituneesti teoksen osajaksoiksi, albumeilla biiseiksi ja kirjatekstit luvuiksi. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % ”B each Boy” Brian Wilsonin elämäkerran ylöskirjaus on nyt paremmin sävelneron itsensä hallussa kuin aiemmassa kirjassa Wouldn’t It Be Nice (1991). Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. K u v a: K am ro n H in at su sanoin kuvin_4_2017 -taitto_a.indd 81 7.4.2017 9.57. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi
Roihuten mielettömiin onnistumisiin ja pettymyksiin, sinisilmäisenä paskadiileihin, tsägällä onnenkantamoisiin sekä lahjoilla ihmisten sydämiin. Ylipursuavaa ihastusta itsessäni on herättänyt myös populaarimusiikin luomisen ja taltioinnin historiasta kertova Soundbreaking-dokumenttisarja (Yle Areena) ja koomikko Dave Chappellen odotettu comeback kymmenen vuoden tauon jälkeen kahdella stand up -spesiaalilla (Netflix). Hyvä Teppo! Hyvä Suomi! Hyvää kevättä! VILLE HARTIKAINEN Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Tehtyään työnsä se raukeaa lepoon raskaan taksvärkin jälkeen. KEVÄT on ihanaa aikaa. Omalta kohdaltani viimeiset viikot ovat kuluneet HBO:n Girlsin viimeisen kauden (voi haikeus!), Netflixin tolkuttoman sympaattisen Loven ja Yle Areenaan piilotetun norjalaisen teinidraaman Skamin parissa. Olen kokenut lähes kaiken. Loppuun pitää vielä mainostaa huhtikuun alussa lanseerattua verkkomedia Nälkää. Taitaa siis olla turha haaveilla ulos menemisestä tulevinakaan kuukausina. Viime syksystä lähtien viikoittaiseen annokseeni ovat kuuluneet Last Week Tonight With John Oliver, The Daily Show With Trevor Noah ja Late Night With Seth Meyers, jotka tekevät armotonta ja partaveitsenterävää pilaa USA:n tuoreesta presidentistä. Kuin tyylillä toteutettu Seiskan Kääk-juorutkokoelma. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. viimeinen sana -taitto_17_4_a.indd 82 7.4.2017 11.31. Onnittelut! TOMMI LÄNTINEN Elämä, joka usein luovilla ihmisillä sekoittuu työhön, ei kuitenkaan ole kolmen singlen diili! Kolmen singlen diili ei ole ura! Jos olet lahjakas, uskot itseesi ja kuuntelet sydämesi ääntä, huomaat, että kolme singleä ei riitä sinulle. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 25. Minun perseeni tykkää Temptationista, minun hanurini halajaa Stonesien kiemurtelua ja Beatlesin otsatukkia, minun pohkeeni hapottavat kun Aerosmith, Bee Gees ja Daft Punk svengaavat. Sen mitä en ole kokenut, on vielä edessä. Sairasen yhdessä toimittaja Kalle Kinnusen kanssa kirjoittama kirja on häpeämätön kurkistus suomalaisen televisiokulttuurin kulissien taakse. Aivan kuin keho alkaisi valmistautua sielun lähtöön kohti uusia seikkailuja. Pretendersin Chrissie Hynden polkaistessa biisin käyntiin olen aivan kekäleinä ja kun jumalainen Tina Turner saksijalkoineen todistaa rakkautensa olevan syvin joki ja korkein vuori, koko kehoni palaa kuumin liekein ja tiedän taas tuhannenkin kerran, ettei tästä ole tänäänkään paluuta. KUOLEMA askarruttaa tällä hetkellä minua monestakin syystä. Sinulle ei meinaa riittää edes koko elämä! Minun persettäni keinuttaa vain hyvä musiikki. Ja pakko myöntää: myös mainion Jukka Lindströmin juontama Noin viikon uutiset on aidosti hykerryttävä ajankohtaissatiiri. Kirjallisuuden puolelta suosittelen entisen kanavapomon Jorma Sairasen Daddy Cool -muistelmateosta. Lisäksi huhtikuussa ruutuun palaa Breaking Badin mahtava spinoff-sarja Better Call Saul ja toukokuussa vuorossa on vuorostaan viime vuosien hypetetyimmän draamasarjan House Of Cardsin vitoskausi. Jokaiselle ihmiselle kuuluu lähdön hetkellä arvokkuus. Ei tällaista vaan meillä Suomessa osata, sanonpa vaan. Tätä kirjoittaessani äitini on saattohoitovaiheessa, viime vuosi vei useita ystäviä ja kollegoja joukostamme, ja muutenkin tämän elämänkaaren rajallisuus alkaa hahmottua. Olen täysin eutanasian puolella! Urani levyttävänä artistina on kohta 40-vuotias. Siksi keskustelu armosta on keskustelu inhimillisyydestä ja ihmisarvosta. Musiikki on vienyt minut, ottanut ja rakastanut! Joskus, jos en ole aivan varma, mitä mieltä olen jostain musiikkiesityksestä, kysyn perseeltäni! Perseeni tietää aina! Hallelujaa! Kielen löytäneide n kesken arvotaan kaksi Popeda-pa kettia, jotka sisältävät Haista Popeda! -vinyylin sekä Juho Juntusen piirtämän Legenda Popedasta -sarjakuvan . Toista koomista veijaria Donald Trumpia saan puolestani kiittää alati pahenevasta poliittisen satiirin riippuvuudestani. Nimittäin istua sisällä verhojen takana ja tuijottaa sarjauutuuksia. Alice Cooper herättää minussa demonisen voodoopapin, jonka tahdissa on vaikea pysyä, saati sitten kun Lemmy Kilmister huudattaa moottoriturpia niin, että höyry nousee kainaloista. Like Kustannuksen kolmen musiikkikirjan paketin voitti Mari Kontula Kouvolasta. Sinne siis! Huikeista hetkistä syvimpiin alhoihin ja sieltä taas vuoristoradan huipulta syöksymään pimeimpään tunneliin on kulkenut tämän äijän tie. Laadukkaaseen ja syväluotaavaan musiikkijournalismiin tähtäävän hankkeen päätoimittajana toimii Soundinkin sivuilta tuttu kirjailijamuusikko Teppo Vapaus. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Miles Davis, Prince ja Billie Holliday saavat lanteeni tekemään kummaa primitiivistä työtään, kun taas Pink Floyd ja Phil Collins maalaavat mieleeni romantiikalle passelit iltaruskot. Palkinnot lahjoitti Universal Music. Seuratessani äitini vaiheita olen huomannut jotain lohdullista siinä, että ihminen ikään kuin siirtyy lapsuuttaan kohti päivien alkaessa harveta. Kaukana aikapäiviä sitten ummehtuneesta Uutisvuodosta ja muista paikallaan lahoavista kotimaisista paneeliohjelmista
209,56€) Su 1.10. Liput kuluineen alk. VIP-illallispaketti alk.149 € +alv 24% / hlö. (yht. E L L A F I T Z G E R A L D 1 00 V . Liput kuluineen alkaen 89,50 €. Vip-paketit alk. Ma 2.10. 54,50 €, parveke alk. 67,50 € / 72,50 €. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Priority-liput ( K-18 ) toimituskuluineen alkaen 109,50 €. HELSINKI, Savoy-teatteri Liput kuluineen: permanto alk. VIP-paketit alkaen 219€ +alv24% (271,56€) La 29.7.2017 HELSINKI, Kaisaniemen puisto Eastway tulostus.indd 83 6.4.2017 8.38 Sony Music sivu 2 tulostus.indd 2 6.4.2017 8.25 _2SD_sisäkannet_4/2017.indd 1 6.4.2017 16.02. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : VIP-illallispaketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö. 149 € + Alv 24% (184,76€) / hlö PATTI AUSTIN YLISTETYN JAZZTAITURIN JUHLAVUODEN TRIBUUTTI & TRIO Portit auki klo 15.00. Ovet klo 18.00. (yht. 59,50 € / 69,50 € / 79,50 €. 68 € / 73 € / 78 €. 49,50 €. Konsertit alkavat klo 20.00. HELSINKI, Finlandia-talo Liput kuluineen alk. L I P U N M Y Y N T I : w w w. Ti 3.10. 184,76€) – 5 v. TAMPERE, Tampere-talo Liput kuluineen alk. + artists tba Ti 16.5. TURKU, Logomo Liput kuluineen alk. ILLAN AVAA VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. j u h l a k o n s e r t t i – Vip-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76 €) / hlö Dave Edmunds USA Fatboy SWE The Reverend Peyton´s Big Damn Band USA Miss Mary Ann & The Ragtime Wranglers NED + SPECIAL GUESTS Ti 7.11.2017 HELSINKI, Finlandia-talo Klo 19.00. 67,50 € / 72,50 € . Ovet klo 19.00. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 010 841 4185
WWW.ARISING-EMPIRE.COM WWW.FACEBOOK.COM/ARISINGEMPIRE.DE COMING SOON! THE EUROPEAN ONLINE SHOP FOR ARISING EMPIRE Soundi 4 FIN WhileSheSleeps 04-17_BACKCOVER.indd 1 03.04.17 11:50 takakansi 4_17.indd 84 6.4.2017 10.31 4/ 20 17 9,50 € (sis.alv) K IS S So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 4 / 2 1 7 ”SÄ Ä N N ÖT O N T E H T Y R I KOT TAV I K S I” JUS SI LEH TIS ALO SOU NDIPALK INTO 201 7 NÄIN TEHTIIN LAULUNTEKEMINEN ON KESKUSTELUA JOHN MCGREGOR EI MIKÄÄN SÖPÖ POIKABÄNDI DEEP PURPLE PSYKEDEELINEN BÄNDIYHTEISÖ WASTEMENT kansi_4_2017_f.indd 1 6.4.2017 10.27 _1SD_ulkokannet_4/2017.indd 1 6.4.2017 15.57