Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY takakansi 4_18.indd 84 5.4.2018 5.43 4/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 4 / 2 1 8 So un dI 11 So un dI 11 M A J K A R M A MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA 40. 40. PROV INSSI ARTIST IT KERTO VAT SEINÄJ OKIMUISTO JAAN PROV INSSI PROV INSSI 40. NAPALM DEATH l DIMMU BORGIR l ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO l JOLLY JUMPERS NAPALM DEATH l DIMMU BORGIR l ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO l JOLLY JUMPERS STEVE VAI l LITKU KLEMETTI l MUSTASCH l NATHANIEL RATELIFF l THE DAMNED STEVE VAI l LITKU KLEMETTI l MUSTASCH l NATHANIEL RATELIFF l THE DAMNED kansi_4_2018_m.indd 1 5.4.2018 13.55 _1SD_ulkokannet_4_2018.indd 1 5.4.2018 16.49
Armomurhaaja blu-ray & dvd Silta kausi 4. blu-ray & dvd Solsidan (2017) blu-ray & dvd Neruda dvd A Ghost Story blu-ray & dvd Outlander kausi 3. 5. blu-ray & dvd Filmihullu tulostus.indd 83 5.4.2018 14.14 MANIC STREET PREACHERS RESISTANCE IS FUTILE L ATA A , S T R I I M A A TA I O S TA O M A K S I ! M A J K A R M A I O I T A P A A O L L A V A P A A U U S I A L B U M I U L K O N A 4. 2 O I 8 Sonymusic aukeama tulostus.indd 2 5.4.2018 5.38 _2SD_sisäkannet_4_2018.indd 1 6.4.2018 9.26
2 O I 8 Sonymusic aukeama tulostus.indd 3 5.4.2018 5.38. MANIC STREET PREACHERS RESISTANCE IS FUTILE L ATA A , S T R I I M A A TA I O S TA O M A K S I ! M A J K A R M A I O I T A P A A O L L A V A P A A U U S I A L B U M I U L K O N A 4. 5
Se oli aika rajua touhua.” K u v a: B ra n tl ey G u ti er re z 74 Dimmu Borgir ”Huomasimme Dimmu Borgirin kasvaneen tavallaan liiankin isoksi.” K u v a: P er H ei m ly sisältö_2018_04_a.indd 6 6.4.2018 9.06. Soundi 4/2018 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Arttu Seppänen 14 Tarkkailuluokka Huolet ja Murheet Paavo Pesonen 16 Elämäni soundit: Itä-Hollola Installaatio 18 Erään laulun anatomia: Litku Klemetti 20 Apparatus 22 Jussi Niemen naamakirja: Neville Brothers 24 Soundi-haastattelu: Steve Vai 30 Maj Karma 38 The Damned 43 Jolly Jumpers 46 Nathaniel Rateliff 48 40. Provinssi 56 Levyarviot 73 Kiven alta: Jason Falkner 74 Bazook Dimmu Borgir Mustasch Napalm Death 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar ek Sa b o ga l 6 SOUNDI ¸ K u v a: St ev e G u ll ic k K u v a: Jo ll e O n n is m aa 38 The Damned ”En tiedä muuttiko punk maailmaa tarpeeksi, mutta ainakin jotain hyvää siitä seurasi.” 43 Jolly Jumpers ”Meitä kai pidetään vähän outoina, vaikeasti lähestyttävinä pohjoisen tyyppeinä.” 46 Nathaniel Rateliff ”En hetkeäkään kuvittele itseäni Staxin legendaaristen nimien joukkoon.” 48 40 kesää Provinssia ”Kaikki bändit soittivat 15 minuuttia ja sitten vaihdettiin
69 € 3 pv alk. 119 € TURBOVIP-LIPUT (K-18) VIP 3pv alk. 79 € , 2 pv alk. 259 € VIP 1pv alk. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS CROWBAR MOKOMA TURMION KÄTILÖT IHSAHN HALLATAR MOONSORROW LEPROUS CARPENTER BRUT SANTA CRUZ BEAST IN BLACK BOMBUS GRAVE PLEASURES LAURI PORRA FLYOVER ENSEMBLE TRIBULATION SHIRAZ LANE STICK TO YOUR GUNS THE CHARM THE FURY MANTAR ARION FORESEEN RED DEATH FEASTEM HARD ACTION ONI GALACTIC EMPIRE GLOOMY GRIM CRIMFALL BLIND CHANNEL BAEST TEMPLE BALLS BLACK ROYAL SIX INCH TYRANTTI Tuska tulostus.indd 7 5.4.2018 5.58. 109 € 3 pv alk. HELSINKI SUVILAHTI 29.6.—1.7.2018 www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n NORMAALIHINTAISET LIPUT 1 pv alk. 129 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 pv alk. 159 € (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO
Kesästä kesään 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti E nsi kesänä 40. Ohjelmaan kuuluu aina vähintäänkin se oma kotifestari, jonka liput ostetaan yleensä ennen kuin artisteista on tietoakaan. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_4_a.indd 8 6.4.2018 10.31. Mutta ainakin lipunmyynnistä päätellen valittajat ovat vain äänekäs vähemmistö, ja rockyleisöllekin löytyy takuulla riittävästi vaihtoehtoja. Samalla alkaa myös se jokatalvinen esiintyjävalinnoista urputtaminen, joka etenkin someaikana on muodostunut vähän liiankin tutuksi virreksi. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Mutta niinhän se olikin, vai mitä sanotte näistä ulkomaalaistähdistä: Faith No More, Bad Religion, Suede, Danzig... ja pirun kylmä yöllä teltassa. Mutta tärkeämpää onkin se, että vastaavasti teltoista ja pikkulavoilta on joka kesä löytynyt elämyksiä vähintään yhden viikonlopun edestä. Ja se, että kavereiden viltti on levitetty aina nurmialueen samaan kohtaan. Me kuuntelijat puolestaan jaksamme kyhjöttää talven ankeimmat loskat ja pimeimmät päivät paremmin, kun taskussa lämmittää tulevan kesän festarilippu. Vaikka festivaalikausi kestääkin vain muutaman kuukauden, puhutaan siitä läpi vuoden. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Suomen musiikkielämä pyörii vahvasti festivaalien ympärillä, niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Ruisrock-uutisten tullessa voi laskea sekunteja siihen, kun ensimmäinen pettynyt lukija huomauttaa, ettei rock-sana kuuluisi enää kyseisen festarin nimeen. Hauskaa oli... Heti loppukesästä alkaa seuraavan kesän festivaalien ennakkomarkkinointi, ja tähtiesiintyjien asteittainen tiputtelu käynnistyy viimeistään loppuvuodesta. Omakohtaiset muistikuvat tuostakin reissusta ovat melkoisen reikäisiä. kerran järjestettävässä Provinssissa kävin ensimmäisen kerran kesällä 1995. Aika monelle festivaalissa yhtä oleellista kuin keikkojen näkeminen onkin ystävien tapaaminen. Hyvin monille – minä mukaan lukien – festivaalit on jokakesäinen perinne. Ja joka ikinen kerta on ollut pirun mukavaa, vaikka aina eivät pääesiintyjät ole suurimpia suosikkejani olleetkaan. SOUNDI 4/2018 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Puhelinseksi: Mitä meistä tänne jää Ryley Walker: Deafman Glance (ilm. Musiikkivuodenkierto mitataan etäisyydellä seuraavaan festarikauteen, ja sen perusteella suunnitellaan usein niin keikkakuin julkaisuaikataulutkin. 18.5.) Tom Waits: Closing Time JB Dunckel: H+ Gwenno: Le Kov Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 44. Oma kotifestivaalini on pohjoiskarjalaisena ollut tietenkin Ilosaarirock, jossa olen vieraillut yli 20 kertaa. Aitoon ”eka demo oli paras” -henkeen minun tietysti kuuluu väittää, että silloin oli se kaikkein kovin line up
+ pvm. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. 39,90 € (SIS. + pvm. Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > HARTWALL ARENA 8.12.2018 KIERTUEPAIKKAKUNNAT JULKAISTAAN HUHTIKUUSSA! RISTEILY 20.-21.12.2018 HELSINKI-TALLINNA-HELSINKI SILJA EUROPA 8.12.2018 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. 39 € (C4 HYTISSÄ) WWW.MATKAVEKKA.FI/RASKASTAJOULUA P. 020 120 4000 KIERTUETEKNIIKAN TOTEUTTAA: TAPAHTUMAN JÄRJESTÄÄ: WWW.RASKASTAJOULUA.COM Raskasta joulua tulostus.indd 13 5.4.2018 8.31 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_4_a.indd 9 6.4.2018 12.50. PALVELUMAKSUN) LIPUT ALK. 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm
Nostalgiaa-levyn (2015) seuraaja ilmestyy ensi syksynä. Kuudes Linja, Helsinki Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. – Albumi tulee näillä näkymin olemaan kahden eri työskentelytavan sekoitus. Wäinö, Oulu, 29.4. Vanha Villatehdas, Hyvinkää GRAILS (US) 19.5. Savoy, Helsinki, 10.5. Juuri tämän vuoksi tykkään edelleen albumikokonaisuudesta – saa maalailla leveällä pensselillä! Ennen pitkäsoittoa ilmestyy sinkkuja, ja Ilves-niminen kappale on tämän tekstin ilmestyessä jo julkaistu. Tuotantoapua saan Jussi Jaakonaholta. Alkuperäisenä ajatuksena oli valmistella bändilevy, ja joitakin studiosessioita olemme yhtyeen kanssa tehneetkin, mutta aivan viime aikoina olen puuhaillut musiikkia yksikseni kellarissani, Kela kertoo. The Circus, Helsinki BRYAN ADAMS (CAN) 1.5. Temppelinaukion kirkko, Helsinki AVISHAI COHEN QUARTET (US/ ISR) 26.4. Klubi, Tampere TAAKE (NO) 27.4. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net Anssi Kela uuden albumin kimpussa Anssi Kela valmistelee seitsemättä pitkäsoittoaan. On The Rocks, Helsinki TYGA (US) 13.5. Lepakkomies, Helsinki KROKE (POL) 25.4. Kuudes Linja, Helsinki KRASHKARMA (US) 26.4. Klubi, Tampere BLAZE BAYLEY (UK) 10.5. Savoy, Helsinki AIGEL (RU) 4.5. Tulee tavallaan tehtyä turhaa työtä, miettii Kela. Ritz, Vaasa LEN FAKI (DE) 20.4. Kertakäyt tötavara – lue: nykyinen popmusiikki – ei ole meidän juttumme. Nosturi, Helsinki METALLICA (US) 9.5. Savoy, Helsinki GROUPER (US) 25.4. – Ilves on klassinen Anssi Kela -kappale: surullinen tarina, akustinen kitara, huuliharppu ja vanhanaikainen hiphopbiitti. Toivon mukaan kuulijalle asti välittyy se pieteetti, millä olemme albumia rakentaneet menneiden vuosien aikana, sanoo laulajakitaristi Jan ne Väätämöinen. – Toisaalta, olisihan se ahdistavaa, jos pitäisi tehdä pelkästään sinkkuraitoja. Helsingin Jäähalli THE COUNT BASIE ORCHESTRA (US) 1.5. Toivottavasti univer sumi huomaa palkita meidät siitä, että le vitämme maailmaan vilpitöntä rakkautta Future Diaryn muodossa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Fireproven nousee progemetallitaivaalle uutiset_2018_4_a.indd 10 6.4.2018 10.48. Sommelo, Kouvola WHY DON’T WE (US) 8.5. – Ideana oli valmistella järkähtämättö män kova pitkäsoitto, joka pystyy kilpaile maan maailman markkinoilla myös suur ten levyyhtiöiden julkaisujen rinnalla, niin tuotannollisesti, sävellyksellisesti kuin sanoituksellisestikin. – Uusia biisejä on kymmenkunta, mutta kirjoitan lisää loppukevään aikana. Bar Loose, Helsinki RAG’N’BONE MAN (UK) 28.4. Mdngt, Hyvinkää THE BEAT FEAT. Semifinal, Helsinki CHRYSTA BELL (US) 27.4. Prosessin aikana mielessä on kieltämättä käynyt, että onko pitkäsoiton tekemisessä enää mitään järkeä. Ääniwalli, Helsinki EYES WIDE OPEN (SWE), METHANE (SWE) 20.4. On The Rocks, Helsinki MAD SIN (DE) 5.5. Palaamme siis ainakin tämän biisin ajaksi Mikan faijan BMW:n tunnelmiin. G Livelab, Helsinki NAHKO (US), TREVOR HALL (US) 26.4. Kuudes Linja, Helsinki TOTAL CHAOS (US) 24.4. Rock Bear, Vantaa SATAN TAKES A HOLIDAY (SWE) 21.4. Virgin Oil, Helsinki EYEHATEGOD (US) 24.–25.4. RANKING ROGER (UK) 22.4. Nytkin työn alla on kappale, joka rakentuu kolmesta osasta, ja mukana on Pekka Pohjola -vaikutteista instrumentaalitunnelmaa. Muuttuneet kuuntelutottumukset ovat mietityttäneet myös Anssi Kelaa, mutta hän pitäytyy ainakin toistaiseksi albumiformaatissa. – Tuleva albumi on hyvällä mallilla. Peurunka, Laukaa, 21.4. Elmun Baari, Helsinki, 28.4. Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia Fireprovenilta löytyy. Tavastia, Helsinki NECRO (US) 24.4. Hartwall Arena, Helsinki NITS (NL) 9.5. The Circus, Helsinki MERKULES (CAN), JOE YOUNG (US) 28.4. Käytän bändiä niissä biiseissä, joissa koen siitä olevan erityistä hyötyä, kun taas toiset kappaleet toimivat paremmin omin päin tehtynä. The Circus, Helsinki SKID ROW (US) 16.5. Biisi ei tule soimaan radiossa, mutta pääsen toteuttamaan sen parissa erilaisia ambitioita. – Heitämme keikkoja, ja rummutamme bändin sekä levyn ilosanomaa tasaisen tappavalla tahdilla. 10 SOUNDI SOUNDI 11 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > 10 SOUNDI Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia JOHNNY LOGAN (IRL) 20.4. Turun kaupunginteatteri KVELERTAK (NO) 10.5. Tamperetalo, 11.5. TEKSTI: TIMO ISOAHO Haminalaislähtöisen Fireprovenin itse kustantama debyyttialbumi Future Diary on aivan mainio teos, eikä yhdenkään progressiivisesta metallista kiinnostuneen kannata ohittaa sitä. Korjaamo, Helsinki I WEAR* EXPERIMENT, IDEOMOTOR (EST) 27.4. Jack The Rooster, Tampere, 27.4. Tampere-talo, 22.4. Sinkkujen merkitys on korostunut, ja kun Spotifyn tilastoja katsoo, niin albumiraitoja kuunnellaan todella vähän. Virgin Oil, Helsinki MORTIIS (NO), WATAIN (SWE) 18.5. – Tavoitteena oli myös tehdä kuuntelua kestävä pitkäsoitto, jonka pariin voi huo letta palata jopa vuosien päästä
Sen tarkempaa tietoa en pysty tässä vaiheessa antamaan! TEKSTI: TIMO ISOAHO Jazzia ja hiphopia yhdistävä, Valtteri Laurell Pöyhösen, Palefacen, Redraman, Tommy Lindgrenin ja peräti 16 muun muusikon muodostama Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana julkaisee syksyllä kolmannen pitkäsoiton ja suuntaa kiertämään konserttisaleja. maaliskuuta. Sehän tarkoittaa sitä, että Henri ”Paperi T” Pulkkisen toisen soololevyn pitkä odotus on päättymässä: hyväksymisestä, irti päästämisestä ja uskalluksesta kertova Kaikki on hyvin -pitkäsoitto ilmestyy 15.6. VUOSINA 2011–2013 musiikkinörttejä ilahduttanut vapaaehtoisvoimin pyörinyt verkko media Nuorgam palaa. Kappaleen nimi on Atitlán, joka on Guatemalan suurin järvi. LEPÄÄ RAUHASSA, Hannu ”Vinski” Viholainen. – Toisen jo valmistuneen kappaleen otsikko on Ride On, ja julkaisemme sen tulevien kuukausien aikana. Olin taannoin vierailulla Keski-Amerikassa ja biisi on eräänlainen maisemakuva sen reissun varrelta, erityisesti tekstinsä osalta, sanoo laulajakitaristi Teemu Markkula. Murusia Death Hawks jatkaa musiikillista tutkimusmatkaa Tämän lehden ilmestymispäivänä Hämeenlinnassa ja lauantaina 21. Bruce Dickinson puhekeikalle Iron Maiden soittaa toukokuussa kaksi keikkaa Helsingissä, mutta Bruce Dickinsonilla on jo kalenterissaan seuraavakin Suomen-visiitti. Elmu 40 vuotta 19.5.1978 ”helsinkiläisen musiikkielämän pelastamiseksi” perustettu Elävän musiikin yhdistys Elmu ry juhlistaa pyöreitä. Suitsutettu, palkittu ja suosittu Malarian pelko -debyytti ilmestyi vuonna 2015. Sielun Veljien viidentenä jäsenenäkin tunnettu, vuonna 1951 syntynyt valotaiteilija menehtyi haimasyöpään 12. -omaelämäkerran julkaissut laulaja-lentäjä-bisnesmies saapuu parituntiselle spoken word -keikalle Turun Logomoon 6. Entä milloin toistaiseksi nimetön nelosalbuminne sitten ilmestyy. Tästä biisistä löytyy vähän enemmän soulia ja moderneja rhythm&blues -vaikutteita, ja se toimii varsin osuvana käyntikorttina taas kerran päivitetyn Death Hawks -soundin maailmaan. Tapahtuman lippu pitää sisällään signeeratun elämäkerran. K u v a: V il le Ju u ri k k al a uutiset_2018_4_a.indd 11 6.4.2018 10.48. – Tämän kokoonpanon musiikki on ollut ensimmäisestä levystä lähtien uusien suuntien etsimistä. Toivotaan, että neuvottelut kariutuvat alkumetreille. – Tämän hetken parhaan tietämyksen mukaan julkaisemme pitkäsoiton ensi syksyn aikana. Albumista lupaillaan edeltäjiään sähköisempää ja modernimpaa. Sen vastapainoksi big bandin soitinarsenaaliin on lisätty klarinetti ja bassoklarinetti. 40-vuotissynttärin kunniaksi Nosturissa majaileva yhdistys lahjoittaa vuosina 20002003 syntyneille pääkaupunkiseudun nuorille ilmaisen vuosijäsenyyden. K u v a: V es si H äm äl äi n en Paperi T:n kakkoslevy lähestyy Tämän lehden painoonmenopäivänä ilmestyi Paperi T:n uusi single Kaikki on hyvin. Kiertue alkaa Turun Logomosta 12.10. – Seuraavan levymme ensimmäinen single sekä sen musiikkivideo ovat jo julki. Go Mike! ONNITTELUT 70 vuotta täyttäneelle mestarikuvaaja Risto Vuorimiehelle! Hänhän on kuvannut hyvin monta suomalaista klassikkolevynkantta aina Hurriganesin Roadrunnerista ja Baddingin Muotokuvasta lähtien. huhtikuuta Helsingissä Circlen kanssa yhteiskeikalla esiintyvä Death Hawks valmistelee uutta pitkäsoittoa. Fredrikinkadulla sijainneen kaupan uusi sijainti löytyy Kalliosta, osoitteesta on Aleksis Kiven katu 14. ja etenee Espoon, Jyväskylän, Kuopion ja Tampereen kautta kolmeen konserttiin Helsingin Savoyssa. Tosin vain toukokuun ajaksi. Viime vuonna What Does This Button Do. 10 SOUNDI SOUNDI 11 10 SOUNDI SOUNDI 11 GENE SIMMONS paljasti käyneensä keskusteluja tv-sarjasta, jossa etsittäisiin uuden sukupolven Kiss-soittajia tuleviksi vuosikymmeniksi. BRITTILEHTI Vive Le Rock valitsi Michael Monroen vuoden 2017 parhaaksi kansainväliseksi, eli Britannian ulkopuolelta tulevaksi artistiksi. syyskuuta. Ricky-Tick palaa sanalle Green Grass Recordsilla sukupolvenvaihdos Kuukauden levykauppauutinen: jo kuopatuksi luultu helsinkiläinen Green Grass -levykauppa saa kuin saakin jatkoa. Bändi on seuraavallakin levyllä täysin tunnistettavissa, mutta yhtä lailla jatkamme kiihkeää musiikillista tutkimusmatkaamme. Tulevalla levyllä haastamme itseämme ja yleisöämme entistä modernimmalla tyylillä, linjaa Pöyhönen tiedotteessa. Muitakin, erityisesti alaikäisiä musiikkifaneja koskevia etuja on juhlavuonna luvassa. Toiminnasta vastaa jatkossa hiphop-artisti Juhani Saksikäsi veljensä kanssa – ja mikä parasta, he ovat kaupan aiemman pyörittäjän poikia. Dickinson juttelee elämästään ja ottaa vastaan myös yleisökysymyksiä. Odotukset tulevaa studioalbumia kohtaan liitävät korkealla, sillä yhtyeen edellinen levytys Sun Future Moon (2015) palkittiin Soundissa viidellä tähdellä. Monroe jätti taakseen niin Rancidin kuin Brian Setzerinkin
Kuka tahansa voi olla vakavasti otettava musiikkidiggari ja kuolla onnellisena ilman, että kuulee tahtiakaan Nevermindista tai Electric Ladylandista. Käsite salaisesta intohimosta musiikkia kohtaan on täysin vailla järkeä. Usein vaihtaisin baaripöydässä mieluusti keskustelun musiikin tai kirjallisuuden kaanonista vaikkapa analyysiin David Guettan tai Nickelbackin musiikista, joka ulottuisi normaalia, mediasta opittua meemitasoa syvemmälle. Ja Britney Spearsin Toxicin. Käytännössä piti valita siis kappale, josta tykkääminen pitäisi olla itselle kiellettyä jostain syystä, mutta silti ei pysty vastustamaan kappaleen vetovoimaa. Guilty pleasure on siis tietyllä tapaa täysin turha tunne, kun ihminen kokee syyllisyyttä halutessaan jäljitellä eliitin makua, jollaista ei ole enää olemassa. Makutottumuksia on silti olemassa. Tunsin oloni bileissä hieman kiusaantuneeksi, mutta en suinkaan siitä syystä, että olisin hävennyt Memoriesin monotonisuutta ja lakonisuutta (kappaleessa on muuten mahtava video, jossa David Guetta baunssailee hississä). Käsitteeseen guilty pleasuresta on sisäänkirjoitettu ajatus, että ihminen – joka on jo itsessään täynnä ristiriitoja – ei voisi tykätä asioista, jotka ovat keskenään jotenkin ristiriitaisia. Onko mitään surkuhupaisampaa kuin 1001 Albums You Need To Hear Before You Die -keräilijä, joka suorittaa kulttuuria kuin ohjelmoitu botti. Tälläkin hetkellä useampi ystävistäni suorittaa somessa ”lukuhaastetta”, jossa täytyy lukea 52 kirjaa vuodessa. Ihminen pelkää sitä, että kone korvaa hänet, mutta samaan aikaan haluaa olla itse koneen kaltainen. 12 SOUNDI SOUNDI PB ”Salaiset intohimot kertovat meistä enemmän kuin ulkoa opetellut mielipiteet.” Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Salaiset intohimomme paljastavat meidät O lin vuosia sitten bileissä, joissa jokaisen piti soittaa vuoron perään oma ”guilty pleasure”. arttu seppänen 4_2018 -taitto_b.indd 12 5.4.2018 15.58. Tässä ajassa en rehellisesti voisi suositella kuunneltavaksi kumpaakaan. Gotta catch ‘em all! Musiikkimaku on tasapainottelua ”tästä mun ei pitäisi tykätä” ja ”tästä mun pitäisi tykätä” välillä. Olemmeko oikeasti näin rajoittuneita, mietin. Pariisin Kevään naiivissa eskapismissa ja katkeransuloisissa melodioissa kuulen 20-vuotiaan itseni, mutta samaan aikaan en pääse pakoon 29-vuotiasta itseäni, joka pitää monia Arto Tuunelan tekstejä ovettomine ovineen suorastaan hoopoina. Kaikesta tästä huolimatta huomaan toistuvasti kiusaantuvani kuunnellessani joitain artisteja. Siihen aikaan olin profiloitunut lähinnä indiemusaa soittavana dj:nä. Matkustaessa olen taipuvainen tasoittamaan eteenpäin menemisen tuntua katsomalla taaksepäin. Piilottaa itsestään ne piirteet, jotka tekevät hänestä yksilön. Ei musiikkia kuunnella järjen vuoksi. Sitä paitsi tässä ajassa on paljon sallitumpaa, suorastaan suotuisaa ilmoittaa julkisesti tykkäävänsä monenlaisesta musiikista, toisin kuin vaikka 2000-luvun alussa. Tai se tyyppi, joka toistaa vuodesta toiseen samaa vitsiä Coldplaysta bändinä, joka ”kuulostaa siltä kuin mies runkkaisi suihkussa ja itkisi samaan aikaan”. Soitin David Guettan Memoriesin. Tätäkin lehteä lukemalla tulemme osaksi yhteisöä, jossa opitaan tietyt kaanonteokset, joista kuuluu tykätä tai ainakin vähintään omata niistä tietotaso, jotta tietää baaripöydässä mistä puhutaan. Kaanonilla on totta kai oma väistämätön paikkansa sivistyksen ja yhtenäiskulttuurin ylläpidossa, mutta ”salaiset intohimot” kertovat meistä lopulta enemmän kuin ulkoa opetellut mielipiteet Radioheadin tai Beatlesin musiikista. Junamatkoilla varmistan, että näkeekö kukaan, kun kuuntelen Pariisin Kevättä toista tuntia putkeen. Monet keikoistani olivat silloin ja ovat edelleen yhtä guiltypleasurea. Se oli monista hauskaa. Nykyään Bourdieun teoriat on asetettu kyseenalaisiksi: siinä missä hän esitti eliitin tavoitellun hyvän maun olevan kapea (rajoittuen lähinnä länsimaiseen taidemusiikkiin), nykyisin ajatellaan, että kulttuurisen pääoman eliitin joukossa kuunnellaan musiikkia nimenomaan monipuolisesti. Tällaisessa maailmassa hevari ei diggaa Totoa ja kaikille identiteeteille on piirakassa omat selvät lokeronsa, kuin jossain Samuli Putron laiskanturpeassa, biisin muotoon puetussa muka-analyysissä. Guilty pleasure edustaa aina ”alempaan kastiin” kuuluvaa kulttuurituotetta, jonka ei katsota sisältyvän legitiimin maun tai eliitin kulttuurisen pääoman piiriin. Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu (19302002) kehitti teoriat legitiimistä mausta ja kulttuurisesta pääomasta. Instagramiin tulee kuvia sitä mukaa, kun yksi teos on jälleen suoritettu. Enkä todellakaan hävennyt Britney Spearsin uran parasta kappaletta
PE 08.06. S O U T H P A R K T A M P E R E . HELLOWEEN (GER) ACCEPT (GER) MUSTASCH (SWE) MOKOMA BEAST IN BLACK AMORPHIS LOST SOCIETY S-TOOL NIGHT NURSE GHOST (SWE) SONATA ARCTICA ONE DESIRE BROTHER FIRETRIBE MICHAEL MONROE STAM1NA THOR (CAN) DIABLO BLVD (BEL) LIPUT: 1 PV 75 € | 2 PV 119 € | VIP 1 PV 125 € | VIP 2 PV 179 € | LIPPU.FI | TIKETTI.FI 8.–9.6.2018 TAMPERE, ETELÄPUISTO LA 09.06. F I southpark_soundi_3_18.indd 1 28/03/2018 10.15 NCD1 Southpark.indd 13 5.4.2018 6.00
Ei tarvitse tehdä heti täydellistä, mutta tekemällä oppii. Meillä on hyvä tiimi ja yhteishenki, ja tekeminen yhdessä on mielekästä. Kasettia myydään myös mukavasti nykyään. – Meiltä on itse asiassa tulossa lähiaikoina kesäbiisi, joka on yllättävän positiivinen! En usko että ihan helposti tulemme kuitenkaan tekemään superpositiivisia biisejä, pieni taite alakuloon tai sen mahdollisuuteen tulee varmasti aina säilymään. Mutta voiko se olla myös rajoittava tekijä. Plakkarissa on nimittäin seitsemän kasettiep:tä ja seuraava on tuloillaan. Yhtyeen alkupiste on määriteltävissä kahden vuoden taakse, mutta yhteistä historiaa soittajilla oli jo ennestäänkin. Kehityksen takaa löytyy kursailematon asenne. – Toivottavasti vapun aikoihin julkaistava kahdeksas kasetti-ep kuuluu 9-osaiseen sarjaan, jonka jälkeen on tarkoitus tehdä best of -täyspitkä kasettitriptyykin parhaista kappaleista. – Meillä on käytössä sanonta ”Älä tee täydellistä, tee valmista”. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/huoletjamurheet tarkkis_huolet ja murheet_pesonen.indd 14 5.4.2018 16.00. Omaan korvaan erityisen kivaa on bändin ysärihenkinen tyylivalinta, joka ei kerrankin ilmene tylsämielisenä skeittipunk-kaahauksena. Huolia ja Murheita tullaan kuulemaan tiiviisti myös jatkossa, sillä bändi aikoo pitää kovaa tekemisen tahtia yllä tulevaisuudessakin. Tykkäämme kuitenkin kontrastista joka syntyy melankolisten lyriikoiden ja duurivoittoisten rallien välille. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Biisit kokoon ja äänittämään. Kasetti valikoitui ep-sarjan formaatiksi, koska sen käytännöllisyys ja historia puhuttelee meitä. Pitää tietää mitä voi jatkossa tehdä paremmin, eikä sitä voi tietää tekemättä virheitä. Aina on varaa kehittyä. Ei tämä alakulo mitenkään tarkoitushakuista ole, ja pidätämme oikeuden muutoksiin. Bändin nimi on kovin alakuloinen ja sen fiilis tuntuu elävän myös teksteissä. A-PUOLI Huolet ja Murheet Epätarkan tiekartan mukaan T urkulainen Huolet ja Murheet -yhtye kiinnitti huomion ensin lakonisella nimellään, sitten yhtaikaa melankolisella ja kiihkeällä punk popillaan ja lopulta kiinnostavalla julkaisukonseptillaan. 14 SOUNDI ”Ei tämä alakulo tarkoitushakuista ole, ja pidätämme oikeuden muutoksiin.” Kun vertaa satunnaisotannalla seiskakassua aiempaan tuotantoon, on se ehdottomasti terävintä kamaa tähän mennessä. Iiris kertoo, että tavoitteena oli päästä treenikämppää pidemmälle eli tavoitteisiin kuului muutakin kuin kavereiden kesken kaljoittelu ja jammailu. – Meillä on ollut alusta asti aika suoraviivainen suunnitelma miten edetään julkaisujen kanssa ja missä tahdissa, kertoo laulaja Iiris Rusi. Suunnitelmia on ja suoraviivainen, mutta toisinaan epätarkka tiekartta niiden toteuttamiseen. Kitarapoppivaikutteet ja häivähdyksiä goottitouhuista tulee myös herkästi läpi, vaikka peruspunkrock pohjakalliona onkin. Kun jokin kappale on tehty valmiiksi, sen paremmuutta on helpompi arvioida. Kun henkilökemiatkin kohtasivat, selvittiin alkuhankaluuksista vähällä vaivalla. – Se voi olla sitten loppuvuodesta tarjolla muussakin muodossa kuin vain kasettina ja diginä. Nautimme treenaamisesta ja keikkailusta, ja haluamme tehdä tätä niin paljon kun mahdollista. – Se voi olla peruja orgcore-fanittelusta. Onko mahdollista identiteettikriisiä luvassa, jos yhtäkkiä syntyisikin iloisempia ralleja. – Ei meillä ole oikein syytä jarrutella
Silloin aloin soitella akustisesti. P aavo Pesosen osuvasti nimetyn Past Comes Back To Haunt You -debyytin lempeästi sävykäs instrumentaali sormipikkailu tuntuu niin rauhoittavalta, etten saa siitä tarpeekseni. Siitä epäilemättä johtuu, että hänen debyyttinsä vain kasvaa kuuntelun myötä. Loput hän omaksui Youtubesta löytämiltään videoilta ja levyiltä. . Nyt nimittäin puhutaan 1900-luvun alun meiningistä ja vieläkin vanhemmista aineksista. Kuuntelin lapsena lähinnä isän levyhyllyn vanhempia rock-klassikoita, mutta viimeiset 10 vuotta kiinnostus on suuntautunut bluesiin, etnoon ja kaikenlaiseen juurimeininkiin. . Siihen paneutuminen avaa musiikillista ajattelua ja panee hahmottamaan musiikkia ihan eri tavalla. Mua kiehtoo juurimusiikkiin kätkeytyvä sosiaalinen merkitys ja koodisto. Muiksi tärkeiksi vaikuttajiksi Paavo nimeää mississippiläisen Skip Jamesin ja eri aineksia luovasti yhdistelleen britin John Renbournin sekä modernimmista ”primitivisteistä” edesmenneen Jack Rosen ja ”raakaa ja intensiivistä kamaa soittavan” Daniel Bachmanin. Sitten sattumalta törmäsin kirjastossa joihinkin vanhoihin akustisiin blues-tyyppeihin, kuten Blind Blakeen ja Blind Willie Johnsoniin. Perehdyin siihen kuuntelemalla muutaman vuoden, kun soitin edelleen bändeissä sähkökitaraa. Laulaminen ei innostanut, vaan instrumentin käyttötavat. Ajauduin blues-urille kai siksi, että monet 60–70-lukujen bändit, kuten Hendrix ja Stones, Paavo Pesonen Triggereitä musiikin juurilta soitti aika bluesahtavaa kamaa, lahtelainen Paavo (28) kertoo. Sitten 18–19-vuotiaana tuli joku kyllästyminen ja bänditön vaihe. Paavo käyttää lavalla ja levyllä 6ja 12-kielistä akustista sekä resonaattorikitaraa slidellä. Ensin tsekkailin vanhempaa sähköistä bluesia ja aloin soittaa sitä. Mutta miten alle kolmikymppinen tänä päivänä ajautuu vanhan akustisen juurimusiikin pariin eikä metalliin, räppiin tai edm:ään. Bassolinjoja, melodiaa ja komppausta yhdistävän tekniikan perusvinkkejä hän sai parilta tutulta pikkaajalta. Pesosen otteessa on vaikuttavaa näkemyksellisyyttä, mikä antaa hänen soitolleen syvyyttä. Seuraavaa levyä Paavo kaavailee joko ”omista akustisista biiseistä” tai ”efektipitoisesta sähkökitarairrottelusta”. Romanialaisesta maalaismusasta voi löytyä juttu, jota sitten käyttää ihan eri yhteydessä. – Siirtymä oli luonnollinen. John Fahey antoi oivalluksen, että pelkällä kitarallakin voi luoda rikasta musiikkia laajalla skaalalla. TEKSTI: JUSSI NIEMI paavopesonen.bandcamp.com ”Mua kiehtoo juurimusiikkiin kätkeytyvä sosiaalinen merkitys ja koodisto.” LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti SOUNDI 15 K u v a: Jy rk i K al li o tarkkis_huolet ja murheet_pesonen.indd 15 5.4.2018 16.00. Esimerkiksi gospel-klassikko Amazing Grace perustuu vanhaan Old England -hymniin, johon sanat rustasi brittiläinen orjakauppias John Newton ”herätyksen” saatuaan, mikä ei lainkaan estänyt häntä jatkamasta uraansa tai laulua muodostumasta orjien suosikiksi. Livenä Paavo perkaa välispiikeissään soittamiensa kappaleiden historiaa ja kehitystä kiinnostavasti. Aloin perehtyä niihin 15–16-vuotiaana ja ihastuin totaalisesti niiden akustiseen näppäilytekniikkaan. Lapsteeliä ja banjoakin hän soittaa, mutta sanoo olevansa niiden kanssa vielä ”prosessissa”. Samaan aikaan löysin vastaavia levyjä divareista. Haen musiikillisia triggereitä
Nyt olen jo vanha ja väsynyt mies. ERIKOISIN JA YLLÄTTÄVIN SUOSIKKILEVYNI OMAN MUSIIKKINI TUNTIEN Wu-Tang Clan Enter The Wu-Tang (36 Chambers) – Yritän pistää tähän listaan levyjä, jotka olisivat roikkuneet mukana jo pidemmän aikaa. Kappaleita on kertynyt jonkin verran ylijäämää, ja en tiedä, tehdäänkö väliin sinkku tai eepee. Yhen Jaken siskon huoneessa kuunneltiin tätä kait nelosluokalla. En muista, kuulinko tämän ensi kertaa... Jospa tämä bändi toimisikin ihan hyvin. ALBUMI, JOKA TUO MIELEEN ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATION PERUSTAMISEN AJAT Kari Peitsamo Kari Kolmas – Ilman tätä levyä ei olisi koko Itä-Hollola Installaatiota, joka siis perustettiin jo paljon ennen bändivaihetta. Eikä hirveesti edes nuorena. tää levy on mun kaikkien aikojen lemppareita. Itseäkin hiukan hävettää, kun niissä palataan niin vilpittömiin nuoruuden fiiliksiin, mutta nyt kenties viimeistä kertaa. – Se hämmentää, kun meitä on luokiteltu johonkin ”suomirokkiin” tai jopa ”iskelmärokkiin”, joiden ulkopuolella musiikkimme mieluummin pysyy. Mutta nuorempana viikot tuntuivat kuukausilta ja kuukaudet vuosilta. Bändillä oli alusta asti hyvin keikkoja ja nytkin yksi tai kaksi kuussa. Maaginen kokemus, joka varmasti inspasi musahommiin. Heh, noh... Olemme tunteneet niin pitkään, että kumpikin tietää tarkkaan, mistä toinen tykkää. – Nyt on herännyt ajatus, entäs jos nyt kaikki menisikin tällä kertaa hyvin. Voi olla, että vaihe on kestänyt vain jotakin viikkoja. – Levyn nimi lähtee siitä, että asiat ovat menneet niin monesti eri tavoilla pieleen, Robert tunnustaa. Laulaja-lauluntekijän Robert Niemistön aiemmin yksinään valmistelemat kappaleet tehtiin samoilla linjoilla kuin edellinen Elävien aalloilla -albumikin, mutta nyt niitä työstettiin enemmän yhdessä ja ajan kanssa. Tämän jälkeen innostus ja kiinnostus kyllä vähän laantui. Wu-Tang Clan on tullut tutuksi varmaan skeittauksen kautta, ja tietty lapsena muistan, että kovilla tyypeillä oli näiden farkkujakin. Taisin mainita, että tää levy on mulle iso juttu. Parasta musaa siihen mennessä. Se tuntuu oudolta ja vähän pelottavaltakin. (Itä-Hollola Installaatio) PARASTA KEIKKAMATKOJEN MUSAA NYKYÄÄN Honky Tonk Team Speed I Feel – Tällä levyllä laulaa rumpalimme Tommi Kolsin iskä, ja kitaraa soittaa mun isä. Elämäni soundit 16 SOUNDI K u v a: So n ja Si ik an en Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Robert Niemistö P elko paremmasta tulevaisuudesta on tahallisen pidättyväinen nimi Itä-Hollola Installaation uudelle albumille, jolla yhtye huomasi kehittyneensä kiinteämmäksi ja työteliäämmäksi ryhmäksi. LEVY, JOKA TUO MIELEEN HOLLOLAN KOTIKULMAT JA NUORUUDEN The Stone Roses The Stone Roses – Joku toinenkin levy kävisi, mutta tätä kuuntelin paljon kouluun kävellessä yläasteella. LEVY, JONKA HALUSIN, MUTTA EN KOSKAAN SAANUT Nirvana Nevermind – Lapsena ei oikeastaan ollut omia levyjä. ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATION UUDEN LEVYN KANNALTA TÄRKEÄ LEVY Smashing Pumpkins Siamese Dream – Smässäreitä olen kuunnellut paljon viimeiset pari vuotta. En pidä itseäni bändiliiderinä. – Sanoitukset tulevat yleensä itsestään, vain muutamaa tuli pyöriteltyä pitempään. Tapasin Karin Nastolassa muutama vuosi sitten ja sain nimmarin. Elämäni soundit 4_18.indd 16 5.4.2018 9.10. Edelleen palaan The Bendsiin ja Kid A:han melko usein. Olihan sekin jo outoa, kun bändi tuli tunnetuksi niin nopeasti, ja sitten kaikkialla tykkäiltiin ja monet odottivat meiltä vähän enemmänkin. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN My Bloody Valentine Loveless – Kymmenisen vuotta sitten lainasin ekaa kertaa, muistaakseni Hollolan kirjastosta. Ehkä epätrendikkäin konsoli. En aiemmin ole kauheasti välittänyt, miltä se kuulostaa, mutta nyt olen ostanut siihen jo eri laitteita. Niihin aikoihin kuuntelin levyt Pleikkari 2:lla, ja tv-kajareista posahti oikeen kunnon soundit! On taas tullut pelattua aika paljon ps2-pelejä, joita saa todella edullisesti. No nyt biisejä on paukutettu pidempään, eikä enää vasta studiossa. Olen nyt tykännyt soittaa enemmän sähkökitaraa. Tollasiin teiniangstin maisemiin uudella Itä-Hollola Installaation levyllä palataan – ja tuoreimpiin masennuksiin ja suruihin! Parhaat kitarasoundit tällä myös. ehkä ysiluokalla. Lainailin kirjastosta ja siirsin mp3-soittimelle parhaat. Oikeastaan rumpalimme Tommin annetaan soittaa niin kovaa kuin haluaa ja me soitamme sitten sen mukaan. Ilman Karia en olisi varmaan koskaan tehnyt yhtäkään suomenkielistä biisiä. Aika harva varmaan tietää Honkkareita, mutta sehän on Suomen paras kantribändi! Tätä kuunnellaan aina autossa Tommin kanssa ja reenataan stemmoja! NOPEIMMIN UUTENA HANKKIMANI LEVY Radiohead The King Of Limbs – Taisin ladata tän samana päivänä, kun ilmestyi. Yhtäkään huonoa levyä heillä ei taida kyllä olla. Enemmänkin tekisimme. Testailen bändikappaleita myös soolokeikoilla, mutta yleensä soitan niillä eri biisejä. Silloin Radiohead oli minulle isoin ja merkittävin bändi
13.-15.7.2018 JOENSUU Liput: 1 pv 79 € \ 2 pv 109 € \ 3 pv 139 € Ennakko: Lippu.fi \ Tiketti \ ilosaarirock.fi/liput Gogol Bordello US \ Night Lovell CA \ Zeal & Ardor US Lewis Capaldi UK \ Milky Chance DE \ Satyricon NO \ Hurula SE Amorphis \ Apulanta \ SANNI \ Reino Nordin \ Evelina Disco Ensemble \ Paperi T \ Lasten Hautausmaa Ismo Alanko \ Flat Earth \ Mokoma \ Atomirotta \ Stam1na Saimaa \ Gasellit \ CMX & Joensuun kaupunginorkesteri Juha Tapio \ Pyhimys \ Von Hertzen Brothers \ Beast In Black Kube & Eevil Stöö \ Ruudolf \ Olavi Uusivirta \ Vilma Alina Jenni Vartiainen \ Litku Klemetti \ Vesta \ K-X-P \ Ruusut PastoriPike \ Värttinä & Paleface \ Töölön Ketterä Ida Paul & Kalle Lindroth + more US ZARA LARSSON SE \ CHEEK NIGHTWISH \ BEHEMOTH PL ACTION BRONSON US \ ZEDD DE Ilosaari tulostus.indd 17 5.4.2018 6.02
Jyväskyläläismuusikon hengentuotteet syntyvät usein pyörän satulassa pitkin maita ja mantuja sotkiessa. Taikaa-lyriikoissa yritin saada kiinni asioista, joita tuolla mun pään sisällä jatkuvasti tapahtuu, halusin ikään kuin vangita sen inspiroituneen tilan. Samana päivänä käsissäsi pitämäsi lehden kanssa ilmestyy odotettu uusi Litku Klemetti -kokopitkä Taika tapahtuu. – Taikaa virui ensin pitkään pöytälaatikossa. Kertsin sanoja muistan mielessäni pyöritelleeni: ”Jotain on tapahtumassa aina kun kuljen keskustasta tähtien alla...”. Keikoilla tätä ei tulla kuulemaan, mutta musavideo on tulossa. Biisien tekeminen on mulle sellaista värkkäilyä, mielikuvitusjuttu, jota oon harrastanut pienestä asti. Taika tapahtuu -levyn kanssa suuntaa-antavana pohja-ajatuksenani oli tietynlaisen klassikkoalbumirakenteen mukaileminen. Taikaa sai alkunsa kun tajusin, että tarvittaisiin reippaasti käynnistyvä avauskappale. – Kaikki tämän levyn biisit on tehty noin vuosi sitten. Voimmeko siis tulkita, että hamassa tulevaisuudessa on luvassa niin sanotusti tyylipuhdas Sannaalbumi. Myös Joni Mitchellin Court And Spark -albumin (1974) avaava kaksikko (nimibiisi ja Help Me) vilahtaa artistin puheissa. Mulle itselleni suurin ongelma Taikaan kanssa oli itse asiassa juuri se, että jouduin miettimään, onko tää Litkubiisi ylipäätään. Mainittu haasteellisuus on herättänyt Sanna Klemetin alati aktiivisessa pääkopassa monenmoisia ajatuksia: – Aina välillä ajattelen, että mun pitäisi tehdä levyt ihan yksinään. Viime talvena oli paljon hienoja tähtitaivaita, kirkkaita öitä. Tässä lopullisessa versiossa esimerkiksi Samin taustalaulut on äänitetty sellaisen minikitaravahvistimen ja efektien läpi. Tuolloin vain tein musaa eri lähtökohdista. – En mä totakaan asiaa oikeastaan noin ajattele. Kertsiin saatiin feattaamaan runoilija Ester Nuori Leppä. 18 SOUNDI SOUNDI PB Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Eero Tarmo S oundin lukijana lienet jo enemmän kuin vihkiytynyt vuonna 2016 debytoineen Sanna Klemettiin ja hänen nykyisin pelkkänä Litku Klemettinä (aiemmin Litku Klemetti & Tuntematon Numero) operoivaan yhtyeeseensä, joka viimeistään vuonna 2017 julkaistun Juna Kainuuseen -kakkosalbuminsa myötä raivasi polkunsa kotimaisen rockharrastajiston piilotajuntaan. Kun loppusyksyllä 2017 alettiin treenata, kävi ilmi, että kyseessä on kaikille hirveän vaikea kappale. Entä kokeeko Klemetti kehittyneensä biisinkirjoittajana esimerkiksi sitten vuonna 2016 Litku Klemetti & Tuntematon Numero -nimellä julkaistun Horror ’15 -debyyttikokopitkän. Mutta kyllä mua kiinnos taa sellainen, että saisi itse vastata kaikista ratkaisuista. Pureuduimme kiekon Taikaa-avausraitaan Sannan kanssa hieman tarkemmin. Toisinaan asiat hautuvat. Tämäkin kun on tällaista joka suuntaan polveilevaa Sanna-musiikkia. K u v a: E ev a Li et o n en – Sa n n a K le m et ti erään laulun anatomia_18_04_a.indd 18 5.4.2018 16.02. > A-PUOLI ”Jotain on tapahtumassa aina kun kuljen keskustasta tähtien alla.” 18 SOUNDI – Taikaa on taas yksi flow-tilassa tapahtunut, hyvin sekoboltsinen juttu. – Tarvitsen aina jonkun lähtökohdan, rajat, joiden sisälle voin sitten alkaa tehdä jotain ihan omaa. Litku Klemetti: Taikaa (3:11) Sävellys: Sanna Klemetti Sanoitus: Sanna Klemetti Sovitus: Sanna Klemetti, Aleksi Muhonen, Juho Kalliolahti, Pekka Tuomi ja Sami Keinänen Julkaistu: 20.4.2018 albumilla Taika tapahtuu Sanna ”Litku” Klemetin (oikealta lukien) lisäksi yhtyeessä soittavat Aleksi Muhonen, Sami Keinänen, Pekka Tuomi ja Juho Kalliolahti. Referensseiksi Sanna Klemetti nostaa Frank Zappan Peaches En Regalian (1969) sekä rehellisen voimallisen Euroviisu-ilmaisun. – Varmaan nauhoittelen jotain yksin vielä tänä vuonna ja katson mihin se vie. Piti siis miettiä aika paljon, miten soittaa biisi niin, ettei se olisi aivan tukossa. Klemetti sanoo kokeneensa suurta tanssimisja esiintymistarvetta lapsesta asti, mutta tuumaa, että mitään tiettyä, paikannettavissa olevaa tyyppikaavaa sanoittamisen, säveltämisen tai esimerkiksi kappaleiden kertosäkeiden muotoutumiselle ei hänen tapauksessaan ole olemassa. Tällaista mä teen, jos annan mennä ilman mitään rajoituksia. Hyvässä ja etenkin huonossa... – Kyllä sieltä kumpaakin löytyy. – Painelen yksinäni ympäriinsä, siinä samalla kappaleet yleensä syntyy. Niistäkin tähän on ammennettu, koitettu antaa vaan mennä. Kumpaa Taika tapahtuu -albumilta löytyy enemmän, Sannavai Litku-musiikkia. Enköhän mä kuitenkin pääasiassa muiden kanssa tätä teke mistä jatka
NCD2 Jurassic.indd 19 5.4.2018 6.04
Kun ghettojen rap-kuninkailla ei ollut soittimia, keksittiin matkia rumpujen, skrätsäyksen ja instrumenttien ääniä suulla. Siitä huolimatta se kuulosti kuin orkesterin esittämältä. Vuonna 1988 olin jo nähnyt MusicTV:llä, kuinka jotkut rap-muusikot matkivat suullaan rumpukoneiden ääniä. Ihmisen aisteista kuulo herää ensimmäisenä eloon, ja sikiö elää ensimmäiset yhdeksän kuukautta bassorummun sykkeessä, jota säestävät veren kohinaa ja suoliston kurina. Ihminen oli ylittänyt koneen. ”Alkuaikoina beatboxausta pidettiin onnistuneena silloin, kun yleisö ei uskonut äänen tulevan ihmisestä.” apparatus_autotune_taitto_4_18_b.indd 20 5.4.2018 16.03. A cappellalla, soitinsäestyksettömällä laulumusiikilla, on ikivanhat perinteet, mutta uudenlaisen musiikkiteknologian myötä yhä moninaisemmat äänet tulivat mahdollisiksi. Keho tuottaa myös automaattisesti monenlaisia ääniä. Internetin ja varsinkin Youtubevideoiden myötä beatboxauksesta tuli trendikästä. Tunnetuin oli vuonna 1857 syntynyt pierutaiteilija (fartisti) Joseph Pujol, joka paitsi imitoi anuksellaan erilaisia ääniä, esitti jopa melodioita. Hiphopin parissa suunsoitto, beatboxaaminen, yleistyi varsin käytännöllisestä syystä. Etenkin tyylin alkuaikoina beatboxausta pidettiin onnistuneena silloin, kun yleisö ei uskonut äänen tulevan ihmisestä. Kehon ääniä 20 SOUNDI Apparatus A-PUOLI Petomaani työssään. Erilaiset kokeelliset äänenkäytöntavat omaksuttiin myös 1900-luvun modernin taidemusiikin piirissä. Suomalaisista beatboxaajista tunnetuin lienee Felix Zenger, joka Beatbox-videollaan räjäytti Youtuben vuonna 2007. Olisiko tässä musiikin tulevaisuus. Vuonna 1957 Suomessa lähetettiin radiossa Anna-Liisa Fensken selostus Urheilijain ruumiintoiminnot ääninauhalla. Ihmiskehosta lähtevät äänet eivät kuitenkaan rajoitu vain suusta tuleviin. Taidetta on luotu muun muassa vahvistetuista aivoaalloista, hengitysäänistä ja nivelien naksuttelusta. Ohjelmassa soitettiin kehon ääniä, jotka oli saatu kuuluviin liittämällä urheilijan kehoon radiolähetin ja sijoittamalla kentän laidalle vastaanotin, josta äänet nauhoitettiin nauhurille. Suulla oli mahdollista imitoida vaikkapa basson matalia taajuuksia tai päriseviä rummun iskuja, ja tuottaa tästä realistinen vaikutelma. Eräänlainen huipennus tässä mielessä oli esiintyminen Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa. Beatboxauksesta kehittyi oma taidelajinsa, joka ilmensi katujen kieltä ja ääntä. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen ”D on’t worry, be happy!” Jotkut Soundin lukijoista muistavat ajan, jolloin kyseiseltä värssyltä oli mahdotonta välttyä. 1960-luvun Fluxus-liikkeen, happeningin, actionin ja musiikkiteatterin piirissä ihmisääntä tuotettiin tarkoituksellisen provosoivin ottein. Ranskalainen Joseph Pujol tuli tunnetuksi pierutaitelijana, joka pystyi taikomaan nahkahanurillaan jopa melodioita. Ja olihan meillä Poliisiopiston efektimies (parhaillaan Suomea kiertävä Michael Winslow) sekä nuorisotalolla esiintynyt Jope Ruonansuu, joka osasi matkia junan ja perämoottorin ääniä. Ohjelma esitteli fyysikko Walter Nicolain suorittamia kokeita. Jennah Vainion sävellyksessä oli 20-minuuttinen osuus beatboxaukselle. Bobby McFerrinin jättihitti vuodelta 1988 lainasi otsikossaan intialaisen mystikon Meher Baban tunnetuksi tekemää ilmaisua ja hurmasi aseistariisuvalla hyväntuulisuudellaan, mutta vieläkin huomiota herättävämpää kappaleessa oli se, että sen kaikki äänet oli tehty ihmiskeholla. Keho on oiva ja muuntautumiskykyinen perkussio, ja esimerkiksi käsien taputtaminen lienee laulun varhaisimpia säestystapoja. Zenger on sittemmin nostanut lajin Suomessa uudelle tasolle ja tehnyt ennakkoluulotonta crossover-työtä. Tom Cruisen tähdittämän Cocktailelokuvan soundtrackilla ilmestynyt Don’t Worry, Be Happy oli ensimmäinen a cappella -tyylinen laulu, joka nousi Billboard Hot 100 -listan piikkipaikalle. Konkreettiset runoilija-muusikot pyrkivät poistamaan sanalliset (ja sävelien suhteisiin perustuvat) merkitykset runoista ja musiikista kääntymällä nonsensen suuntaan. Mikrofonit, ekvalisaattorit ja erilaiset ääniprosessorit tekivät mahdolliseksi sen, että pienikin ääni saatiin kuulostamaan isolta. Kehon äänillä musisoivat jo petomaanit, jotka kiersivät sirkuksissa viihdyttämässä yleisöä peräkaasuillaan. Suu on primääri instrumentti, ja ihminen on kautta aikojen matkinut suullaan ympäristönsä ääniä. Syitä rytmimusiikille ei tarvitse hakea ihmiskehoa kauempaa
Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 Sivu 21 tulostus ELMU ja Soundi.indd 21 5.4.2018 6.13
Oletko sinä Mardi Gras inkkari. – Tätä mustien Mardi Gras intiaa nien heimoa johti meidän setävainaa George Landry eli Big Chief Jolly. Golden Eagles on säilyttänyt seremoniansa täsmälleen alkuperäisinä. Setä kertoi, miten ennen vanhaan eri heimot kerääntyi ottamaan mittaa toi sistaan veitsin ja pyssyin. Yellow Pocahontas, Creole Wild West, White Eagles, Black Eagles ja monia muita. Nykyään paremmuus ratkaistaan sillä, kenen puvut on villeimmät vuotuisilla Mardi Gras festivaaleilla, jotka pidetään pää siäisen alla, ja kenen second line on kovaäänisin. En virallisesti. Ekan kerran Nevillen veljekset pääsi vät levyttämään yhdessä vuonna 1976 The Wild Tchoupitoulasin saman nimi sellä lp:llä. Niinpä, ajatuskin hirvittää. Man, sil loin me oltiin kaupungin ylivoimaises Neville Brothers Neville Brothersin syntytarina ajoittuu 60-luvun New Orleansiin, vaikka yhtyeen ensilevytys omalla nimellä tapahtuikin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Pakko se oli uskoa. Se kellä on eniten laula jia ja rumpaleita, pystyy hukuttamaan muut alleen. Sitten (vanhin veli) Art sai tarjouksen siirtyä keikkailemaan (porttoloistaan ja kapakoistaan tunnet tuun, sittemmin turistirysään) ranska laiskortteliin, mutta bändi oli niin iso, että se sai ottaa mukaan vaan rytmi sektion ja fonistin. Katos, New Orleansissa on aina kuuma ja ilma tosi kosteaa. 22 SOUNDI dassa, jossa syntyi jazz, blues, cajun/ zydeco, rock, funk sekä hoodoo ja lyö mätön ruokakulttuuri. Me Nevillet ja Metersin kundit soi tettiin 60luvun alussa kaikki samassa bändissä, Art Neville & The Neville Soundsissa. Ne vaan tanssii ja hoilaa ikivanhoja loitsuja. Me kasvettiin samoilla hoodeilla ja oltiin kavereita. Se oli rankka laulaja ja hieno pianisti. 1948) vastasi ilman vitsin häivää. . Selvittäisitkö second line käsitteen oikein kunnolla. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI K esäpäivä oli ihana, mutta Cyril Ne villen nahkarotsin vetoketju oli vedetty täysin kiinni ja kaulaansa hän oli kietonut paksun froteepyyhkeen. Paljonko näitä heimoja on. Tämä ilmastonmuu tos käy mun kurkulle. Se on erittäin vai kuttavaa. Amerikassa on monia merkittäviä mu siikkikaupunkeja, mutta New Orleans on niiden kaikkien äiti. Nevillejen historia kietoutuu tiu kasti maailman ehkä funkyimpään bän diin, The Metersiin. . Vasemmalta Cyril, Art, Aaron ja Charles Neville. Joo, Nevillen veljesten nuorimmai nen (s. Kun Meters lähti valloit tamaan muuta Amerikkaa, me oltiin New Orleansin kovin pumppu. Muistaakseni Allen Toussaint keksi niille Metersnimen, Cyril selitti chili con carnen porilaisver siota mutustellen. Mäkin liityin Metersiin myöhem min, mutta Neville Soundsin jakautues sa me perustettiin Aaronin kanssa The Soul Machine. . Ne ei käytä muita soit timia kuin rumpuja. Säestin usein setä ni inkkariseremonioita ja esiinnyin inkkarikuteissa, mutta oikea Mardi Gras intiaaniperinne on vakava juttu. Mus tat ja inkkarit (New Orleansissa injuns) löysi helposti yhteisen sävelen, koska molempia sorti samat valkonaamat ja molemmat tuli soturikulttuureista. Ne tanssii esimerkiksi intiaanien vanhoja sota ja metsästystansseja. K u v a: So u n d in ar k is to New Orleansin ykkösveljet naamakirja_neville bros.indd 22 5.4.2018 16.06. Siellä Mississippi joen suistossa kaikkien tunnettujen pa heiden pesässä muhivat lukuisten afrik kalaisten ja intiaaniheimojen, espanja laisten, ranskalaisten, brittien, skottien ja irlantilaisten kulttuurit samassa pa ti kuumin combo. Mutta palataan kesän 1986 Pori Jaz ziin, missä New Orleansin ydinryhmään kuuluva Neville Brothers oli juuri siir ty nyt hienon keikan jälkeen ruokaile maan. Olin itse ollut juuri toukokuussa Kairon korkeudella sijaitse vassa svengaavien hautajaissaattojen lu vatussa kaupungissa eikä lämpö siellä yölläkään laskenut paljon 30 asteen alle. Ne palasi ajoittain kaupunkiin intiaanikuteissa kaupoil le tai vapauttamaan muita orjia. Se on yli sata vuotta vanha traditio New Orleansissa, tribaalinen juttu kaupungin mustille ja liittyy tiukasti perheeseen ja heimoon. . Tosi paljon. Olin ihmeissäni ja huvittunut enkä voi nut olla kysymättä: Paleltaako. . Puoli vuotta ennen Mardi Grasia heimot esittää sere monioitaan joka sunnuntai. . Näin siitä kertoi pääliinassaan ja isoissa korviksissaan merirosvon näköi nen Cyril. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Pohtikaapa het ki vakavasti, mitä kaikkea meillä ei oli si, jos tuo orjakaupan mahdollistama ja paljon verta, hikeä ja kyyneleitä tuot tanut gumbo olisi jäänyt keittämättä. Se alkoi kun mustat orjat karkaili intiaanien luo elämään vapaina
Neville-ization (1984) LEIKKAAMATON VERSIO DANIEL LANOISIN New Orleansin -studiossaan säätämä Yellow Moon teki Nevilleistä ison bändin kansainvälisesti. Särmää kuitenkin tulee veljeksistä itsestään ja laulujen spirituaalisyhteiskunnallisesta sisällöstä. Keskustelu kääntyi Amerikan radiotarjonnan homogeenisuuteen ja yleiseen epätasa-arvoon, kun mainitsin Chicagossa äskettäin pidetystä julkisesta tilaisuudesta, jossa Ku Klux Klan propagoi hupuissaan, aseet näkyvissä. Sam Cooken A Change Is Gonna Come, Dylanin With God On Our Side ja Will The Circle Be Unbroken käyvät sydämeen staattisina virsinä. Huipulle nousevat upea nimiraita ja slide-kitaroineen tummanpuhuva Dylanin The Ballad Of Hollis Brown, molemmat Aaronin laulamina. Joka korttelin marssibändi soittaa aina jotkin jutut muista poikkeavalla tavalla. Hautajaiskulkueessa arkun perässä marssii first line eli vainajan omaiset. . Ennen muinoin orjat kerääntyi joka pyhä Congo Squarelle, missä ne sai vapaasti esittää kotiseutunsa musiikkia. Hän asetteli lautasensa ympärille joka ilmansuuntaan isot kristallit. Rytmiikassa on paljon samaa. Se ei ole creolia, vaan afrikkalaistettua intiaanikieltä. Se voi tarkoittaa vaan ”pois tieltä”, mutta merkitys voi olla rankempikin. Nyt levyn silloin huippumoderni soundi kuulostaa jo vanhanaikaiselta ja siloitellulta. Taittuuko sinulta ranska. Terä tulee siitä, ettei kultakurkku lähde livertämään, kuten hän pian alkoi enenevässä määrin tehdä. Bobby Womackin Woman’s Gotta Have It fiilistelee Aaronin coolina rytmibluesina, ja Big Chief menee New Orleansin ydinperinteeseen. VIRTAVIIVAINEN ISO BREIKKAUS Yellow Moon (1989) naamakirja_neville bros.indd 23 5.4.2018 16.06. Art pääsee valokeilaan Why You Wanna Hurt My Heartissa ja Fear, Envy, Hate, Jealousyssa. 1937) ja ”jodlaavalla” falsettilaulullaan lähes supertähdeksi kohonnut Aaron (s. Cyril painotti NO:ssa joka kaupunginosalla, jopa korttelilla, olevan omat juttunsa. Paraatissa on tapana laulaa, että ”jos et diggaa mitä meidän suuri päällikkö sanoo, niin voit ”Jocko-mo fee no nay” ja silloinhan se (naurua)… Kyllä sä tiedät, mitä se tarkoittaa. Niitä juuri, kvartsikristalleja. Nimi oli Melancon ja koko perhe puhui vaan ranskaa vielä kun ne muutti maalta New Orleansiin. Ooh, man, Cyril huokaisi silmiään pyöräyttäen. Espanjalaiset kvadrillit ja ranskalaiset menuetitkin kuuluu New Orleans -musassa, puhumattakaan afrikkalaisista ja intiaanivaikutteista. Valkoisella miehellä on niin raskas taakka selässään, että se tulee aina jotenkin siihen väliin.” SOUNDI 23 ”Kun Meters lähti valloit tamaan muuta Amerikkaa, me oltiin New Orleansin kovin pumppu.” . Brian Enokin kävi sekoittamassa soppaa. Kaikki me edustetaan samaa perinnettä, kukin tavallamme. NO-musa on vaikuttanut vahJULKAISUAAN kaksi vuotta aikaisemmin legendaarisella Tipitina’silla äänitetty live tarjoaa Nevillet leikkaamattomina rennon kotiyleisön edessä, ja jälki on upeaa, vaikkei alkuaikojen The Metersin lyömättömän raakaa funkiutta tavoitakaan. . Sillä on eri merkityksiä. Siellä marssii Olympia Brass Band, yksi alan vanhimmista organisaatioista. vasti esimerkiksi reggaeen. Isä ja äiti puhui ranskaa aina kun ne ei halunneet lasten ymmärtävän, joten mä opin just ne jutut ranskaksi, Cyril nauroi. . 1941) pysyttelivät lähistöllä omissa oloissaan. Totta kai, Cyril henkäisi syvällä kunnioituksella. . Miten käännät ”Jock-o-mo fee no nayn”. Tuollainen synkopointi on second linea. Heikosti. Toi juttu on niin syvällä neworleansilaisissa. Oli espanjalaisia, ranskalaisia ja paljon marssimusiikkia. 1938). Kuuletko, miten bassorumpu pujottelee perusbiitin lomitse. Myöhemmin illalla ja yöllä juttelimme Cyrilin hotellihuoneessa tuntikaupalla huvitupakoiden. Musiikki soi aina. Art (s. Marssi tuli siitä, kun ennen vanhaan hallitsijat vaihtui New Orleansissa tiuhaan. Healing Chant tunnelmoi Charlesin jazz-instrumentaalina. Second line on keitä tahansa, jotka lähtee rumpujen imussa mukaan irrottelemaan. Vanha balladihitti Tell It Like It Is on Aaronia lakipisteessään doo-wopin ja Marvin Gayen leikkauksessa. . Juju-vehkeitä, vai. New Orleansilla on aina ollut läheiset suhteet myös Karibialle. Tässä vaiheessa seuraamme liittyi syömään toiseksi vanhin veli, saksofonisti Charles (s. Amerikassa se ei vaan onnistu. Covereita painottava materiaali näyttää, miten aina avarasti amerikkalaista musiikkiperinnettä hyödyntänyt bändi osasi tehdä kaikesta omaansa, olipa kyse herkullisin harmonioin vedetystä Little Willie Johnin Feveristä tai Duke Ellingtonin Caravanista. Joka korttelilla on tänä päivänäkin oma marssiklubi, joka järjestää koko ajan paraateja. . Cyril koukkaa räppiinkin Sister Rosassa ja nostaa inkkareille hattua funkysti Bowiesta muistuttavassa Wild Injunsissa. . Ihmiset liikkui ja kaikenlaisia vaikutteita saatiin molemmin puolin. Hän kertoi muun muassa hengailustaan Keith Richardsin kanssa ja kehui Keithiä ”mukavaksi ja maanläheiseksi jätkäksi”. Ne keskittää energiaa mun ruokaan, porukan herkimmin hymyilevä jäsen sanoi ujostelematta. Mardi Gras -inkkarien perusaforismeja. Ei se voi tapahtua ilman hallituksen hyväksyntää. Ehdottomasti. Lähtöä tehdessäni Cyril sanoi: ”Oli aivan mahtavaa jutella sun kanssa, kun meidän välillä ei ole mitään paskaa. Koetteko te Olympia Brassin kaltaiset bändit sukulaisiksenne. Ihonväri ja puhetyylikin vaihtelevat kulmakunnittain. Me tunnetaan noi kundit henkilökohtaisesti. Munkin äitini isovanhemmat oli maanviljelijöitä ja tuli Louisianaan Martiniquelta. Ja edelleen lukemattomat mustat nuoret on vailla niitä asioita, joiden puolesta Martin Luther King kuoli yli 20 vuotta sitten. . Second line merkitsee myös tiettyä rytmiä… joka juuri nyt kuuluu tuolta kauempaa. Sen salliminen on hallituksen tapa sanoa, että ”meidän puolesta voitte siirtää mustat perseenne Afrikkaan heti”. Voidaan oikeasti puhua mistä vaan
Aikamme ikonisimpiin sähkökitaristeihin lukeutuva Steve Vai keräsi kannuksensa Frank Zappan bändissä ja otti vauhtia omalle uralleen 1980-luvun hard rockista. Ammattiuransa tuleva edelläkävijä aloitti Frank Zappan yhtyeessä kahdenkymmenen vuoden iässä. Tätä nykyä pariskunnalla on kaksi lasta ja vaimo toimii Steven managerina. Vain tuorein sooloalbumi Modern Primitive ilmestyi toissa kesänä. Siitä alkoi puolen tusinaa vuotta kestänyt kausi alan suosituimpien artistien ja bändien kanssa. Ei kestänyt kauan, ennen kuin levystä oli tullut maailmanlaajuinen ilmiö, ja globaalit myyntilukemat kohosivat yli puolentoista miljoonan. Monien kitarajumalaksi jo tässä vaiheessa nousseen miehen ensimmäinen sooloalbumi Flex-Able ilmestyi 1984. Musiikillinen läpimurto biisintekijänä ja sooloartistina tapahtui syksyllä 1990, kun pääosin instrumentaalinen ja täysin omintakeinen Passion & Warfare ilmestyi. Paria vuotta myöhemmin Ibanez julkaisi hänen suunnittelemansa mullistavan soitinmallin, JEM Universen. Valikoidut sessioja keikkatyöt muiden johtamissa hankkeissa ovat täplittäneet Vain polkua noista hetkistä tähän päivään, mutta polttopisteessä on yli neljännesvuosisadan ajan ollut oman musan tekeminen, levy-yhtiön pyörittäminen ja hyväntekeväisyystyö musiikin opetuksen rahoittamisen parissa. Muodollisen musiikkikoulutuksensa hän hankki paitsi kotiseudultaan tulevan Joe Satrianin yksityisoppilaana, myös Berkleen kuulusta musiikkioppilaitoksesta. Värikkään progressiivinen toinen soolo Passion & Warfare teki virtuoosin musiikista vuonna 1990 tuttua suurelle yleisölle. Vaativaa pestiä kesti kolmisen vuotta, joiden jälkeen Vai korvasi Yngwie Malmsteenin hard rock -bändi Alcatrazzin kitaristina. Kehittelytyö eri kojeiden parissa on jatkunut näihin päiviin saakka, ja esimerkiksi seitsenkielisen kitaran renessanssi oli pitkälti Vain ansiota. Bostonissa opiskellessaan Vai tutustui tulevaan vaimoonsa Piaan, joka soitti sittemmin bassoa Vixenissä. Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu S teven Siro Vain (s.1960) juuret juontavat New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Carle Placen pikkukaupunkiin ja Yhdysvaltoihin alun perin Sisilian-siirtolaisina tulleeseen sukuun. For The Love Of God -sinkun ja videon siivittämä kiekko löi kriitikot ällikällä paitsi sisäistyneellä musikaalisuudellaan, myös teknisellä briljanssillaan. Kitarasta innostuttuaan Steve omisti soittamiselle ja harjoittelulle ahkerimmillaan kymmenenkin tuntia päivässä. David Lee Rothin ja Whitesnaken kanssa kiertämisen ohella Vai oli mukana äänittämässä miljoonamyyntiin yltäneitä hittilevyjä Eat ’Em And Smile (1986), Skyscraper (1988) ja Slip Of The Tongue (1989). ”Universumi pitää meistä kaikista huolta, sillä olemme osa evoluution jatkuvaa sykliä” haast_steve vai_a.indd 24 5.4.2018 16.10
K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: w w w .v ai .c o m K u v a: w w w .v ai .c o m haast_steve vai_a.indd 26 5.4.2018 16.10. Sain aika tyypillisen newyorkilaisen italialaisperheen katolisen kasvatuksen, mutta sana ”spirituaalinen” kuulostaa sopivam malta. Joe antoi minulle avai met todella syvällisesti ymmärtää, mitä olin aiemmin pianon äärellä kokenut. Palasit Zappan musiikin pariin vuosia myöhemmin, kun hänen poikansa Dweezilin johtama Zappa Plays Zappa -bändi pyysi sinut, Napoleon Murphy Brockin ja Terry Bozzion erikoisvieraikseen 2006. Ja niin teinkin. Toisinaan ällis tyn hänen reaktionopeuttaan. Dweezil osaa kuulostaa halutes saan aivan isältään, ja bändi oli ko vassa iskussa. Elämässä on tapahtu nut kaikenlaista sekä ammatti että yksityispuolella, ja olen reagoinut käänteisiin tietyillä tavoilla. Aloin piinata vanhempiani asiasta välittömästi, ja jonkun ajan kuluttua sain oman kitaran. 1980-luvun lopulla Steve Vai nousi monen heavyn kuuntelijan tietoisuuteen pesteillään Whitesnaken ja David Lee Rothin bändin riveissä. Vuoden 1993 Sex & Religion -albumilla Steve Vai teki yhteistyötä nuoren Devin Townsendin kanssa. Asiat ovat päättymättömän muutoksen tilassa, ja seuraava su kupolvi aina edeltävää parempi. – Osuin muutamaa vuotta myö hemmin koulun juhlasaliin, kun yk si tuttu vähän vanhempi poika soit ti kitaraa. Muut eivät kokeneetkaan musiikkia samoin kuin minä. En edes osaa sanoa, olenko varsinaisesti us konnollinen. – Aloitin opinnot Berklee College Of Musicissa 18vuotiaana, ja Zap pan musiikki oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Juttua tehtiin pie teetillä ja korkealla herkkyys tasolla. Painelin koskettimia hetken, ja kaikki säveliin liittyvä ikään kuin aukesi minulle. Warcraftin ja muiden tietokonepeli en parissa paljon aikaansa viettänyt poikani esimerkiksi toimii ihan eri tempolla kuin minä. Olen tutkinut intensiivisesti monia uskonjärjestelmiä, ja useis sa niistä on hyviä puolia. Olin totta kai kuul lut jo radiosta ja muualta kaiken laista, mutta sen hetken jälkeen tiesin intuitiivisesti, miten kuulemani musiikki muodostuu. Kitaratunnit Joe Satrianin opissa olivat vielä seitsemän vuoden päässä. Se sekä kiehtoi että pelotti minua. Jatkoa seuraa jos vain yhteistä aikaa löytyisi. Tiedätkö, onko Dweezilin ja muiden perillisten riita-asia suvun nimen käytöstä edennyt viime aikoina mihinkään suuntaan. Meil lä siis oli kotona piano, ja sain sen äärellä erikoisen valaistumisen tun teen. Koulunkäynti ei silloin juuri kiin nostanut, joten minulla oli energi aa, jota panostaa soittamiseen. – Koko Zappajaksoni oli huikea matka, tuo kiertue mukaan lukien. Milloin tiesit, että musiikki ja nimenomaan kitara tulevat muodostamaan kehykset elämällesi. Miksi päätit nuorena kitara-alokkaana lähestyä nimenomaan Frank Zappaa. – Sikäli kyllä, että ensikosketuk seni musiikin todelliseen hahmotta miseen oli erikoinen. Universu mi pitää meistä kaikista huolta, sil lä olemme osa evoluution jatkuvaa sykliä. Millainen kokemus oli. Sijoitin joka gramman tarmoa siihen, että opiskelin kaikkia kitaraan liittyviä asioita maanisel la vimmalla. > Soundi-haastattelu Musiikki ja mystiikka ovat olleet kohdallasi tavallaan yhtä ja samaa aivan pienestä pitäen. Se oli ylivoimaisesti coo leinta, mitä olin ikinä kuullut tai nähnyt. – Ehkä ihan alun perin, mutta kyllähän nämä asiat vaativat vähän muutakin kuin lapsen tai teinin kä sityskyvyn. Ja kä sitin vasta myöhemmin, ettei niin ”Painelin koskettimia hetken, ja kaikki säveliin liittyvä ikään kuin aukesi minulle.” 26 SOUNDI lua, kunnes menin 13vuotiaana ki taratunneille upealle Joe Satrianille. – Käsittääkseni asia on ratkea massa tai ainakin se on nyt parem olekaan. Olin kolmen tai neljän vanha. Matalat äänet, korkeat äänet, harmoniat… Otin to sin myöhemmin paljonkin tunteja, mutta noin se kohdallani käynnis tyi. Luulin toki sil loin lapsen tavoin, että tilanne näyt täytyy kaikille samanlaisena. Kumpuaako mielenkiintosi elämän henkiseen puoleen, esoteerisiin teksteihin ja meditaatioon juuri tuosta hetkestä pianon äärellä. Samoin Frank al kuun henkilönä. Alku oli tyypillistä levyjen mukana soitte Kuusivuotias Vai kotimaisemissaan New Yorkissa
Minähän lähdin siihen kuvioon transkriptioiden tekemisen kaut”Zappan musiikki oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Sähköposti silloin, puhelu tällöin. Se sekä kiehtoi että pelotti minua.” ta ja etenin ”mahdottomien kitaraosien” toteuttajaksi. Olen iloinen kaikkien osallisten puolesta, jos kiista vihdoin viimein selviää. Frank oli ilmiömäinen poimimaan yhtyeisiinsä muusikot, jotka olivat loistavia paitsi yksin, myös yhdessä. Stevens oli tärkeä onnistumisen osatekijä. Eli en ole. Annoin vapauksia kohdissa, joihin se ajattelu istui. – Opin paljon, ja olen siitä loputtoman kiitollinen. Väki vaihtui usein tiuhaankin tahtiin. Eli emme ole mitenkään tiiviissä yhteydessä. Koko prosessi sujui hyvässä järjestyksessä ja albumista tuli sitä, mihin tähtäsinkin. Ja hyvä niin. Onko päsmä röinti aina paras tapa saavuttaa haluttu lopputulos. Myös basisti T.M. Käsittääkseni hän ajattelee samoin. Oletko ikinä pohtinut, miten urasi olisi mahtanut edetä, jos et olisi lähtenyt Zappan kyytiin. Eli noudattelit pitkälti teidän molempien oppi-isän metodia. Eikö tuollaisen lausunnon ja käskyttämisen välillä ole räikeä ristiriita. Oletteko edelleen kontaktissa Townsendin kanssa. Ja lisäisin vielä, että minulla on hienoja kokemuksia monen huippurumpalin kanssa soittamisesta. Millaisen ensivaikutelman tuolloin parikymppisestä kaverista sait. Terry Bozzio kertoi hiljan pettyneensä siihen, miten vähän annoit hänelle ja muulle työryhmälle taiteellista sananvaltaa Sex & Religionin (1993) teossa (ks. – Sellainen ajattelu ei ole hedelmällistä, eikä jossittelu ylipäätään johda mihinkään. Vaikka Steve Vailla riittää omia projekteja enemmän kuin ehtii toteuttaa, osaa hän myös spontaanin heittäytymisen taidon. Tunsin Terryn vahvuudet jo ennalta ja osasin kirjoittaa ne sisään hänen stemmoihinsa. Mutta tarkka visio lopputuloksesta oli koko ajan minulla, koska kyseessä oli minun levyni. Eikö se ole aika tyypillistä, vai mitä ajat takaa. missa puissa kuin vuosiin. Gregg Bissonette, SOUNDI 27 jonka kanssa olin David Lee Rothin yhtyeessä, oli noihin aikoihin tärkeä soittokaveri ja huiman etevä muusikko. Muiden juttujen seassa. Hän niin ikään aisti tarkasti, koska joku osa palapelistä piti korvata toisella. – Tiedän tarkkaan, mitä tahdon saavuttaa ja haluan musiikkiini aina ”final cut” -oikeudet. Olin tehnyt soittimeni kanssa aivan älyttömästi töitä, ja tilaisuuteni nousta arvostetuksi soittajaksi sai alkunsa Frankin kanssa tehtyjen juttujen kautta. Tutustuit Sex & Religio nin teon myötä Devin Townsendiin. Koska olin räätälöinyt rumpuosuudet nimenomaan hänen soitettavakseen. – Toki, ei ole mitään syytä olla olematta. Mutta meillä kummallakin on omat työkiireemme ja haasteemme elämässä muutenkin. Ehkä jonakin päivänä kummaltakin vapautuu tarpeeksi aikaa samaan aikaan. – Näinkin voi sanoa. Meillä on kuitenkin kummallakin koko ajan noin 50 projektia kesken tai tulossa, joten mahdollinen yhteistyö on siellä jonossa jossain. Soundi 11/17). Vai on jo pitkään tunnettu omien bändiensä herrana. Oli kunnia saada hänet mukaan levylle. Hän on silti myös tiedostanut, että kuuluisinkaan artisti on harvoin tyytyväinen omaan vaikutusvaltaansa. Eikä sitä tapahdu turhan usein. Ja ennen kuin kysyt, niin totta kai olisi aivan upeaa tehdä Devinin kanssa uudestaan jotain. Se oli ensimmäisiä kertoja, kun kävin täällä Helsingissäkin esiintymässä. – Terry on aivan fantastinen rumpali ja taiteilija, jota kunnioitan syvästi. – Devin on todella luova, monipuolinen ja osaava muusikko ja säveltäjä, joka sai leukani loksahtamaan hämmästyksestä. Tavallaan olen Frankille suuressa kiitollisuudenvelassa, mutta itse minä kuitenkin olin kaiken soittamiseen, tekniikkaan ja teoriaan liittyvän opiskellut. Hän kenties tuli tilanteeseen virheellisin ennakko-oletuksin, mutta harkitsitko esimerkiksi tässä tapauksessa löysääväsi otettasi. En pidä enkä ole koskaan pitänyt kovin useaa muusikkoa yhtä suuressa arvossa. Siitä esimerkkinä vierailu Motörheadin Inferno-albumilla. Tai sitten tapaamme jossain. Sinua pidetään hyvin määrätietoisena bändiliiderinä. – Ei. Ja opiskelen edelleen. Eikä se sessio ihan täysin lapuista soitosta muodostunut, kyllä studiossa jammailtiinkin. K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to haast_steve vai_a.indd 27 5.4.2018 16.10
Satuin kohdalle, kun Ozzy lopulta kysyi häneltä: ”Miten helvetissä tuo onnistuu?” Lemmy teki näin (nostaa käden nenänsä kohdalle kämmen alaspäin ja kääntää käsivartta hitaasti vaakatasossa auki sivulle) ja lausui: ”Vähän ajan päästä sitä vain nousee plaaniin ja antaa liukua.” Ilmeenkään värähtämättä. Kaatuvatko bändit ja muutkin taiteelliset projektit usein siihen, että kokkeja on liian monta. Mutta mitä mies tekee. Sain kiitokseksi sytkärin, jossa on hieno omistuskirjoitus. K u v a: La rr y D iM ar zi o haast_steve vai_a.indd 28 5.4.2018 16.10. Soittajat olivat bailanneet viidettä päivää putkeen – työt totta kai hoidettuaan – eikä kukaan ollut vielä onnistunut pudottamaan Lemmyä. Se menee täysin läpi suojauksen, ytimeen asti.” Steve Vai on tunnettu siitä, että hänen levyillään hänen visionsa on ehdoton. – Annan esimerkin. Nyt kun puhumme Lemmystä, minun tulee ikävä häntä. Vakavia vaivoja ei onneksi ole ilmennyt, mutta niihinkin tulee varautua. Siinä oli hieno mies, joka taisi saavuttaa aika hyvän balanssin itsensä ja maailman kanssa. Olen jo 57-vuotias, eivätkä näppini tästä enää notkeammiksi muutu. Onko se kasvanut osaksi sinua, vai tahtoisitko välillä heittää vapaalle ja toteuttaa jonkun muun toiveita. Ei tietenkään kukaan. Mitä voit kertoa tapahtumasta. Eikä Rainbow Bar & Grillin ohi tietenkään usein päässyt häntä näkemättä. Hän tulee johtamaan illan, jonka aikana kuullaan Tapiola Sinfoniettaa, nimenomaan tätä kon”Esimerkiksi Tom Waitsin musa ajaa minut usein kyyneliin. Tokkopa. Kyllä kai. – Muistan ikuisesti yhden Ozzfestin, jolla Lemmy ja Ozzy olivat yhdessä. Pikkulintu lauloi, että palaat Suomeen loppukesästä, esiintymään Helsingin Juhlaviikoille. Soitin osuuteni kahteen biisiin ja hän oli tyytyväinen. Pahoittelen huteraa aasinsiltaa, mutta tahtoisin jutella kanssasi yhdestä suuresta Paul McCartney -fanista eli Lemmy Kilmisteristä. – Lemmy, aijai. Hän tahtoo, että yhteiset Lennon–McCartney -lauluntekijäkrediitit muutetaan tietyiltä osin muotoon McCartney–Lennon! Ja siis tilanteessa, jossa toinen osapuoli on ollut kuolleena jo vuosikymmeniä. Mahtava äijä! – Mutta siis miten minä päädyin Motörheadin kelkkaan. Periaatteessahan kaikenlaiset kokeilut osoittautuvat useammin kiinnostaviksi kuin tylsiksi, mutta tällä erää en näe tarpeelliseksi tai viisaaksi satsata aikaani ja osaamistani muuhun kuin omaan musiikkiini. Eli edes Paul McCartney ei ole täysin tyytyväinen elämäänsä. Tai kun ahneus johonkin asiaan ottaa vallan. Lemmyltä kuitenkin kysyin kerran puolileikilläni, koska pääsen soittamaan Motörheadin levylle. Siellähän mekin tutustuimme. Eikä näin ollen voi ottaa kantaa asiaan. Haluan alustukseksi sanoa, että ne kerrat, jolloin olen tyrkyttänyt itseäni johonkin juttuun, voi laskea yhden spitaalisen käden sormilla. Miten päädyit Motörheadin vuoden 2004 albumillle Inferno. Mahtaako planeetaltamme löytyä toista niin yleisesti rakastettua biisintekijää kuin Paul McCartney. Näinhän se menee. Lopulta siitä oli kuulemma tullut juttu, ikään kuin tavoite. – Olen tehnyt jo aiemmin yhteistyötä täkäläisen kitaristi-säveltäjäkapellimestari Jukka Iisakkilan kanssa. Kysy keneltä tahansa millä tahansa alalla, onko hän työssään tarpeeksi arvostettu ja kehuttu, onko hänellä riittävästi rahaa tai valtaa, saako hän omasta mielestään tarpeeksi seksiä tai muuta vastaavaa, ja pääset kasvotusten ihmisyyden kanssa. Ja se on minusta surullista. Kuka juo Lemmyn pöydän alle. – Yleensä ristiriitoja syntyy, kun vahvat mielipiteet ajautuvat törmäyskurssille. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu Kuinka tänä päivänä kaikkiaan suhtaudut rooliisi bändiliiderinä. Hän katsoi silmiin, mietti hetken ja kysyi: ”Miten olisi ensi keskiviikkona puolenpäivän aikaan?” Sovimme treffit minun studiolleni, hän saapui tuottajan, äänimiehen ja tarvittavan kaluston kanssa. Ainakin loppua kohden eli Los Angelesin vuosinaan. Hän vain istui drinkkilasi kädessään, hymyili ja kertoi mahtavia muistojaan. Tapailimme melko säännöllisesti erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Sen ovat tunnetutkin yhteistyökumppanit saaneet huomata. – Tiedän paikkani ja nykyään tiedän myös melko hyvin, kuka olen. Jokohan hänellä riittää maallista hyvää yhden elämän tarpeisiin
Visualisointi on metodi, joka usein auttaa itseäni uusien asioiden äärellä. Muistatko Alexi Laihon, jonka tapasit Guitar Worldin kansikuvafotosessiossa vuonna 2005. – Kyllä näin voi sanoa. Kuvittelen mielessäni, että onnistun selättämään jonkin haasteen, ja lähes aina niin myös lopulta käy. Ja siinä oli jotain ylevää. Isä ei halunnut omistaa baaria, jossa oli töissä tai yrityksiä, joiden tuotteita myi. Onko musiikki koskaan jättänyt sinua pulaan. Tällainen intohimo ja uteliaisuus on arvokasta. Mutta ennen kaikkea hän oli tyytyväinen osaansa. Jotain erillisiä huonoja hetkiä yksittäisten asioiden kanssa on tietenkin ollut, mutta kaikkiaan musiikki on pysynyt yhtenä elämäni hyvänä vakiona. Muodostaako se jopa jonkinlaisen henkisen turvapaikan. Nyt kun puhumme Lemmystä, minun tulee ikävä häntä.” haast_steve vai_a.indd 29 5.4.2018 16.10. Suhtaudun musiikkiin niin tunteikkaasti, etten aina pysty kuuntelemaan suosikkiartistejani tai edes heidän levyjään muiden seurassa. Se menee täysin läpi suojauksen, ytimeen asti. Huomioni on kiinnittynyt viimeksi Nightwishiin, jonka biisit ja konseptit ovat todella laadukkaita. Tai opin sen oikeastaan seuraamalla häntä, hänen toimiaan ja koko elämänasennettaan. serttia varten paikallisista voimista koottavaa rockbändiä ja minua. Vastaavaan tyyneyteen olisi hienoa törmätä useammin. – Opin jo pikkupoikana isältäni tärkeän asian. Sitähän varmasti tarkoitat. Hän oli ylpeä työstään ja hyvä siinä. Hän tiesi ja täytti oman paikkansa sataprosenttisesti. Esimerkiksi Tom Waitsin musa ajaa minut usein kyyneliin. – Ei laajassa mitassa, siis isona konseptina. Mikä onkin usein parempi tapa omaksua jotain kuin se, että vain mykkänä vastaanottaa jotain ylempää julistettua. Suomesta on hyviä henkilökohtaisia muistoja, ja elokuun jälkeen taas yksi lisää. – Isäni teki uransa baarimikkona. maaliskuuta 2018 Hotelli Fabian, Helsinki ”Sain kiitokseksi sytkärin, jossa on hieno omistuskirjoitus. Varmasti ankarista oloista johtuen etenkin metallimusiikkia tuntuu syntyvän paljon. Musiikkiskene täällä on kaikkiaan poikkeuksellisen vireä. – Totta kai! Kovien bändien ohella täältä nousee nimenomaan Alexin kaltaisia pirun kovin kitaristeja ja hienoja innovaatioita. Hän teki hommansa parhaansa mukaan, palveli ihmisiä tasavertaisesti ja ammattitaidolla. 12. Tunnistatko elämästäsi jonkin käännekohdan, joka muokkasi sinua nimenomaan ihmisenä, ei niinkään muusikkona. Arvostettu säveltäjä Magnus Lindberg hyödyntää erilaisia ohjelmistoja todella kiehtovalla tavalla, ja juuri tänään rumpali Heikki Malmberg esitteli hienon metronomi-innovaation, joka sai minut katsomaan tuiki tuttua apuvälinettä uudesta, erittäin kekseliäästä näkökulmasta
Kahvilan nurkkapöytään istuutuva Ylppö vakuuttaa, ettei sensuurille kuitenkaan ole tarvetta. Toukokuun alussa ilmestyy Maj Karman 26-vuotista taivalta juhlistava kymmenes studioalbumi 101 tapaa olla vapaa. Kaikki kuvassa ei kuitenkaan täsmää. Haastattelun runko on rakennettu kustakin levyn kymmenestä kappaleesta irrotetun tekstinpätkän varaan. Elämän kipupisteistä puhuminen ei häntä hävetä. Ylppö kertoo olevansa keskellä elämänsä pahinta kriisiä. Kahtena edellisenä päivänä Ylppö sanoo pystyneensä syömään kaksi porkkanaa. Kymmenennen levyn tehneellä Maj Karmalla menee lujaa, Herra Ylpöllä ei niinkään. Parisuhde on umpisolmussa ja pää ahdistuksesta sekaisin. Niistä pitäisi puhua tänään hieman tarkemmin. – Lähinnä tuntuu siltä, että kuolee. Ei mua kiinnosta vittujakaan, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Nyt suunnitelma tuntuu lähes sopimattomalta. Senkin voin sanoa ääneen. Yli kahden vuoden ajan työstetyllä kokonaisuudella huomion kiinnittävät erityisesti Ylpön tavallistakin henkilökohtaisemmilta vaikuttavat sanoitukset. Että anna mennä vaan. 30 SOUNDI uuri naakkaparvi paistattelee päiväänsä Porvoon tuomiokirkon harjalla. Tarkoituksena on esitellä ne Ylpölle ja antaa hänen avata niiden kautta tarkemmin omaa ajatusmaailmaansa. Mustaan huppariin ja pipoon sonnustautunut Herra Ylppö (Frank Mäntymäki, 45) nostaa Ray-Ban Wayfarerit nenältään ja kättelee. Paino on pudonnut viikossa viidellä kilolla. Räystäiden alla roikkuvista jääpuikoista tippuu vesi pisaroita. Alas aurinkoista katua laahustaa tummanpuhuva hahmo. Osa minusta on kuollutkin, hän huokaa. KRIISISTÄ 30 SOUNDI Teksti: Ville Hartikainen Kuvat: Marek Sabogal maj karma -taitto_f_konv.indd 30 5.4.2018 16.14. Yhtälöstä syntyi albumi 101 tapaa olla vapaa, jolta löytyy sekä musiikillisesti vahvinta Maj Karmaa että poikkeuksellisen paljaasti vereslihalla olevia tarinoita. Kevät tekee tuloaan. Ajoitus tuntuu kaikin puolin väärältä, epäreilultakin. – Käyn nykyisin seksuaaliterapiassakin. Hän on silminnähden romuna
maj karma -taitto_f_konv.indd 31 5.4.2018 16.14. Toisessa hetkessä taas ymmärtää olevansa aivan mitätön.” 101 tapaa olla vapaa piti olla Maj Karman yllätyslevy. Alun perin triplaksi kaavailtu albumi tiivistyi tekoprosessin aikana normaalimittaiseksi. SOUNDI 31 SOUNDI 31 ”Voin helposti ku vitella, että olen saavuttanut kaiken mahdollisen
Mikään ei voi tavallaan mennä sen yli. Uskotko ajatukseen. Vaikka en ehkä ole sanonutkaan sitä ikinä ääneen. Mehän oltiin tässä mielessä hirveän onnekkaita; päästiin siihen viimeiseen junaan juuri ennen kuin ovet menivät kiinni. Mihin Maj Karma sijoittuu kotimaisen rockin kaanonissa. Mikseivät uudet sukupolvet päättäneet jo paljon aiemmin, että nyt saavat Eput ja Popedat riittää. (1998) – Aloimme olla lähellä sitä, miltä Maj Karman tulisi kuulostaa. Siihen on hirveän lohdullista uskoa. Kysehän on puhtaasti sitä, miten kokee vapauden ja kaikki ne mahdollisuudet, joita maailma tarjoaa. Mitä mä teen siinä vaiheessa. 1990-luvulla sillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet sellaiseksi Hyvää yötä ja huomenta -kappaleen suuruiseksi valtavirtahitiksi. Mulla itselläni oli sellainen toive, että voitaisiin jäädäkin sinne. Ja pakkokin uskoa. Ihan samalla tavalla tein Ihmisten kanssa. Aika jännä valinta näin jälkikäteen ajateltuna, mutta tulipahan sekin legenda nähtyä. Se on ihan totta. Niinhän käy melkein kaikille. Tämä on niin iso avainrivi koko biisissä. Ehkä siinä on mukana jotain kapinahenkeäkin. Niin kuin Billy Corganilla, joka teki muutaman levyllisen aivan jumalaisia biisejä, mutta sitten hana meni kiinni. Etäisyyden ottaminen tuntuu musta tuollaisessa tilanteessa turvalliselta ratkaisulta. Sitä, että ”minähän teen itse omat ratkaisuni”. Soitimme viimeisen festivaalikeikkamme Ilosaarirockin päälavalla ja ilmoitin, että tämä on tässä. – Se liittyy siihen samaan, mihin mun ihmissuhteetkin kaatuvat. Heti kun ollaan menty siihen suuntaankaan, olen laittanut jarrut päälle. – Ei kai varsinaisesti mikään. Toisessa hetkessä taas ymmärtää olevansa aivan mitätön. Se on jokin sellainen mielen mekanismi, jota olen vasta nyt lähtenyt purkamaan. Miksi. Ainakaan tällä hetkellä kitararockilla ei nousta isoksi nimeksi. Mutta ei varsinaisesti muuten. Että tässäkö tämä kaikki tosiaan on. – Mun mielestä taiteilijuus on hirveän monipuolinen ja ristiriitainen tunne. Häiriöllä juttu tuntuu kuitenkin vain paranevan. Tuntuu jotenkin turhalta tehdä samaa juttua uudestaan. Se on tavallaan päätös. Mulle se ainakin on. (Osa minusta kuolee) (Lama, lama, lama) Entä Maj Karman kohdalla. Sitä en muista yhtään. Ystävystyin Aki Kaurismäen kanssa viime kesänä, ja hänen kanssaan jutellessa tuli muutamia sellaisia hetkiä, että todella tunsi olevansa merkittävä omassa jutussaan. – Hirttäytyä pitäisi, jos ei uskoisi. Mehän oltiin tehty vuosien ajan hirvittävä määrä duunia ja lyöty itsemme kauhean tahkoamisen jälkeen läpi. (1996) – Levy tehtiin Mika Sundqvistin MSL-studiolla Ylöjärvellä. Säveltäjänä ja kitaristina hän on mun mielestä tosi aliarvostettu. Tai mistä sitä tietää. Jostain tulee se suunnanmuutos. Omasta mielestämme albumi oli tietysti helvetin kova. Vetäydyin tietysti soolouralle. Kyllä mä siinä mielessä ajattelen, että olen suuri taiteilija. Terhi Kokkonen kävi vierailemassa Homma-kappaleella. Nykyäänhän se ei ole enää mahdollista, kun rockmusiikkia ei soiteta kuin kahdella radiokanavalla. Lasketko itsesi samaan sarjaan Leinon, Sibeliuksen ja Kiven rinnalle. Omasta mielestäni kappale on kaikkien aikojen paras Maj Karman singlebiisi. – SANONTA TULEE ANDALUSIASTA. Mutta jossain Karkkilan terassilla istuessa voin helposti kuvitella, että olen saavuttanut kaiken mahdollisen. (101 tapaa olla vapaa) – TÄTÄ EN IHAN HIRVEÄSTI HALUA AVATA. – No, sanotaan vaikka niin, että mun mielestä Häiriö (Piirinen, kitaristi ja biisintekijä) on aika poikkeuksellinen jätkä. Olin aina aikaisemmin ajatellut, että jokaisella on oma tietty hetkensä. Miksi juuri hän. En ole oikein koskaan ollut sinut menestyksen kanssa. Mutta eihän se toiminut. – LAULUSSAHAN SANOTAAN: ”eikä tämä ole ironiaa”. Ei tietenkään samalla tavalla kuin vaikka Leino, joka on kansallisesti ja historiallisesti merkittävä hahmo. Olen laittanut koko elämäni taiteelle ja menestynyt siinä mielestäni kohtuullisen hyvin. – En mä varmaan ole koskaan uskonut, että me lopullisesti hajottaisiin. Musta on tosi outoa, että muutos tuli niinkin myöhään. Terhi hoiti hommansa hienosti, mutta odotti varmaan pääsevänsä tekemään jotain isompaa ja siistimpää. Vituttaako se. Onko se sitten merkityksellistä. Kai mä myös kyllästyn tosi helposti. Nythän näyttää siltä, että koko maapallo on raiskattu eikä toivoa ole. Mikä sua pelottaa menestyksessä. Se on jokin ihmeellinen suojautumismekanismi. Parasta mitä Suomessa oli koskaan tehty. Jos teen vielä joskus soololevyn, niin sen on pakko olla ihan jotain erilaista. – Tietysti se vituttaa, että me ei saada musiikista enää yhtä paljon rahaa kuin ennen. Omasta mielestänihän suomirockin voittokulku kesti ihan käsittämättömän pitkään. Tai elämänkatsomus. 32 SOUNDI maj karma -taitto_f_konv.indd 32 5.4.2018 16.14. Olen lukenut viime aikoina Pentti Linkolan elämäkertaa, ja tällä hetkellä tuntuisi hirvittävän vapauttavalta ajatukselta alkaa vaikka kalastajaksi. Asuimme siellä toissa vuonna vähän aikaa. Samasta syystä olen aika varma, että jätkillä oli melko epätoivoiset fiilikset ennen Peltisydämen (2016) tekemistä. En usko, että tilanne tulee miksikään muuttumaan vielä pitkään aikaan. Silti mulla on vankka usko siihen, että lopulta kaikki järjestyy. Taide on kuitenkin koko mun elämäni. Tilanne tuntuu oikeastaan hirveän vapauttavalta, kun ei tarvitse miettiä hittibiisejä. Salaman (2009) julkaisun jälkeen vaikutti siltä, että olisitte hajoamassa
Ei se välttämättä poista elämästä vapautta. – Olen ainakin tällä hetkellä sellainen ihminen, että erota ei perkele. Mutta tiedän, että tämä on masentuneen ihmisen puhetta. Se voi lisätäkin sitä. Vääntelin nappuloita viikkotolkulla yksikseni. Kaiken kaikkiaan hyvää nousuaikaa bändille. – Helvetistäkö sitä tietää. (2003) – Nimensä mukaisesti metallisin albumimme. Eihän me tehdä huonoja levyjä. Jos ripustautuu toiseen ”kaiken varalta”, eikö siinä ole suuri vaara heittää oma elämänsä hukkaan. Mutta se voi olla myös hyvä ratkaisu. Tällä levyllä veimme oman taiderockkautemme tappiin. Pidin tätä pitkän aikaa onnistuneimpana levynämme. Halusin tutkia, voiko sellaiseen maailmaan sijoittaa toiveikkaan ja kohottavan rakkauslaulun. – Kyllä. Sitä, että menkää ja vapautukaa ja vitut muista. Elätkö itse näin. Jos tästä noustaan, niin varmaan biisejä alkaa taas tulla. Studiossa kävi pyörähtämässä kaiken näköistä torvensoittajaa. Musiikkivideot alkoivat pyöriä Jyrkissä ja MoonTV:llä. – No, tällä hetkellä tuntuu siltä, etten enää ikinä tee yhtään levyä. Albumin miksaus vähän epäonnistui, mutta ei siitä huonoa levyä silti tullut. Mutta jos tänään kysytään, niin vastaan, että mieluummin keskityn jatkossa johonkin ihan muuhun. Vaikka ei sillä mulle ollut henkilökohtaisesti mitään merkitystä. Studiosessio oli henkilökohtaisesti aika rankka kokemus, kun levyn äänittäminen jäi yksin harteilleni. Herra Ylpön tekstit ovat aina sisältäneet materiaalia, jotka tuntuvat viittaavan hänen omaan elämäänsä. Kuvalliseen ilmaisuun ja… rakkauteen! (2000) – Kaakao oli selkeä runttalevy. Nykyään korostetaan ihan liikaa individualismia. Halusimme tehdä sille ei-niin-suoraviivaisen seuraajan ja onnistuimme ihan hyvin. (Voimanlähde) – KYSEESSÄ ON VARMAAN ainut sanoitus, jonka olen kirjoittanut tietoisesti tietynlaiseen maailmaan. Mehän oltiin tehty maan parasta musaa jo pitkään. Sellaiseen Walking Dead -tyyppiseen painajaiseen. Helvetin tyhmältä kuulostava ajatus, mutta diggaan tosi paljon The Roadin ja Mad Maxin kaltaisista dystopiakuvauksista. Laulaja myöntää tuntevansa jopa itsensä sisälle katsomisen tuskaa. Mutta jos tämä jää meidän viimeiseksi levyksi, niin olen siihenkin helvetin tyytyväinen. Uudella albumilla lyriikat tuntuvat entistäkin henkilökohtaisemmilta. SOUNDI 33 maj karma -taitto_f_konv.indd 33 5.4.2018 16.14. Oli kaavut päällä ja meikit naamassa. (2001) – Romanssi oli ensimmäinen radiobiisimme. Silloin tuli selväksi, ettei tällaista rupeamaa tehdä enää toiste – kunnes sitten tällä uudella levyllä tehtiin. Kuinka vahvasti uskot Maj Karman tulevaisuuteen. Mutta siinä voi herkästi tehdä isoja ja peruuttamattomia päätöksiä. Luuletko, että niin voisi käydä. Että ei anneta periksi. Haluaisin kannustaa muitakin siihen, että pysyttäisiin kimpassa ja huomioitaisiin ja tuettaisiin toisiamme enemmän. Kyllähän jokaisessa parisuhteessa voi ajatella, että nurkan takana odottavat uudet bileet ja uudet kiihkeät suhteet
Se hokee itselleen, että ”ei paholaisii oo”, koska se pelkää että se sekoaa. (2006) – Onhan tämä saatanan hyvä levy. Senhän takia keikalle tullaan, että olisi hyvä meininki. Nytkin mä olen aika lähellä paniikkikohtausta. Että miksi sitä vetäytyy kaikesta. Siksi välillä on hir veän vaikeata ymmärtää, miksi on sellainen kuin on. Sen jälkeen miestä ei näkynyt. Sitten se alkaa ihan oikeasti nähdä niitä paholaisia. Tyyliin: onko teillä hyvä meno. En pidä juomista siinä mie lessä pahana asiana. huom). Kaurismäen piti ohjata Sodankylä-video. Ne tuntuvat niin saatanan nauretta vilta. En tosin noin konkreettisella tasolla. Mulla on ollut paniik kihäiriö ja kaikenlaisia muita henkisiä ongelmia. Tai miksi ei osaa elää selvänä. Se vitutti sekä meitä että Akia. Mutta ilman alko holia sulkeudun tosi herkästi, eikä kysymisestä tule oikein mitään. Homma kariutui kuitenkin budjettiin. Esimerkiksi välispiikkien heittäminen tuntuu selvinpäin välillä ihan mahdottomuudelta. Ajattelenkin niin, että ih misessä on hirveän monia eri kerroksia. Sekin on niin vitun monimutkai nen yhtälö. Olen kuitenkin huomannut, että alkoholilla on muhun selvästi rauhoittava vaikutus. Hyvä levy ja hyviä biisejä, mutta soundit ovat omaan korvaan liian tunkkaiset. 34 SOUNDI Herra Ylppö vihjailee, että uusi albumi jäisi Maj Karman viimeiseksi. (2004) – Meillä oli ensimmäistä kertaa mukana ”oikeat tuottajat”. Mutta joskus saatan ahdis tua siitä, kun näen toisen ihmisen ilon jonkun toisen ihmi sen seurassa. Ajattelen silloin, että miksi olen itse niin hel vetinmoisen suojamuurin takana. – Mähän olen näennäisesti hyvin avoin tyyppi, mutta toi saalta täynnä kaikenlaisia lukkoja. Ylppö oli aloittanut oman sooloprojektinsa ja se sekoitti kaiken aikatauluista lähtien. (2009) – Aika outo veto. Siitäkin huolimatta ihan kohtuuhyvä kiekko. Gabi Hakanen ja Janne Halmkrona. Musta tuntuu, että olen välillä itsekin aika vainoharhainen. Levyn pohjasessioihin hän ilmestyi ainoastaan kerran. Nämä ovat tavallaan sellaisia avunhuutoja, joita käsittelen kappaleen teksteissä. Nimibiisiin olen tosin kyllästynyt, vaikka se onkin meidän suosituin kappaleemme. (Ei paholaisii oo) maj karma -taitto_f_konv.indd 34 5.4.2018 16.14. Tässä kuvataan sellaista mustasukkaista tyyppiä, jonka puolisolla on uusi rakastaja. (Paniikki) – KAPPALEEN SANOITUS ei ole millään tavalla vertaus kuvallinen. – En oikeastaan tiedä. Tein jokin aika sitten Aspergertestin ja siinäkin tulokset olivat aika kovat. Olenhan mä elänyt vapaassakin suhteessa, eikä se ollut mulle mikään ongelma. Sellainen saattaa aiheuttaa mussa mustasukkaisuutta. Antti Tuisku teki sittemmin Rukous-kappaleesta oman versionsa (kuten myös Jarkko Martikainen, Tuure Kilpeläinen ja Vuk, toim. Että miksei tuota iloa suoda myös minulle. Se oli sellaista yrmyttelytouhua, kun ei tiennyt mitä toinen oikein meinaa. – Ainakin aikaisemmin se oli. Nykyään koen juomisen lähinnä siinä mielessä ongelmalliseksi, että mun on helvetin vaikeata olla keikalla selvinpäin. Onko alkoholi sinulle ongelma. Mieli voi vielä muuttua. Ilmaisu jalostui iisimmäksi, ja laulusuorituksiin ja teksteihin kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota. Totta kai se vaikutti bändikemiaan. Jos Maj Karman kohdalla voi puhua klassikoista, niin tältä levyltä niitä löytyy aika monta. Toisaalta viime vuosina eri syistä pitkiäkin taukoja viettäneen bändin tulevaisuus jätetään avoimeksi. Mutta olen mä myös monesti pohtinut, miksi mä en selviä mun ammatissani selvinpäin. Vaikutat tosi suorapuheiselta. Viinan vetämisestä tuli mulle jossain vaiheessa täyttä eskapismia. – TÄMÄKIN ON TAVALLAAN AVUNHUUTO. Se on helvetin hyvä. Entä mustasukkainen. Siksi olen tottunut antamaan kaikki haastattelut vähän humalassa. Tunnen itseni tosi monesti hirveän kömpelöksi ja tahattoman koomiseksi ihmiseksi. Vaikka sehän on lop pupeleissä hyvin oleellinen kysymys keikalla
ADEPT ARION AVATAR BEAST IN BLACK BLIND CHANNEL BROTHER FIRETRIBE CKY CMX HAPPORADIO HUORA KILPI KLAMYDIA KOTITEOLLISUUS LOST SOCIETY MAJ KARMA MOKOMA NORMANDIE PHIL CAMPBELL & THE BASTARD SONS PÄÄ KII RECKLESS LOVE S-TOOL SHIRAZ LANE SKINDRED STAM1NA THE HOLY TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS TURMION KÄTILÖT TWILIGHT FORCE VON HERTZEN BROTHERS 6.-9.6.2018 • HYVINKÄÄN LENTOKENTTÄ SUOMEN SUURIN ROCKTAPAHTUMA osta nyt maksa kesäkuussa jousto maksulla 90-päivää kulutonta maksuaikaa Rockfest tulostus.indd 35 5.4.2018 10.59
– Hyvä pointti. Ei tässä biisissä ole muutenkaan mitään järkeä. Se olisi musta hienoa. Miehethän ovat olleet ihan sikoja ja on erittäin tärkeää, että asioista uskalletaan viimein puhua. – Sama asia poplaulujen kohdalla. Oletko päästänyt levylle ”epäaitoja” tekstejä. Mutta paljon sellaista on mennyt sormien välistä, mistä olen jälkikäteen huomannut, etten ole ollut täysin rehellinen itselleni. Tässä päästään siihen ihmisten kerroksellisuuteen. Molemmat on todennäköisesti tehty ihan samoista lähtökohdista. Toisaalta kaikkein vanhimmista levyistä mun on tosi vaikea sanoa mitään. Ne olivat jotenkin niin sumuisia aikoja. Oletko muistanut juoda vettä. Varmaan hänelläkin on tullut ongelmia sen valtavan menestyksen myötä. Kävimme Ylpön kanssa Espanjassa kirjoittamassa biisejä viikon ajan. Sellainen ei kuulu mun nykyiseen elämätilanteeseeni. Aitous liittyy hirveän oleellisesti kaikkeen kulttuuriin. Kultalevyt ja hittielokuvat ovat loppupeleissä aika pinnallisia juttuja. – En ole. Kokonaisuutena rankka projekti. Mutta ei sellaista ole tapahtunut enää moneen vuoteen. Lauluraitoja lukuun ottamatta kamaa oli kuitenkin valmiina kolmelle levylle. Niistä mä en tajua itsekään yhtään mitään. Hieman samalla tavalla ristiriitainen hahmo kuin Marlon Brando. Mutta hei, mä olenkin runoilija. – Luojan kiitos! – TÄMÄ ON IHAN PUHDASTA KÄNNIHUUMORIA ja takahuoneen spedeilyä. Tässä asiassa saattaa olla jotain niin intiimiä ja pelottavaa, että asian välttely voi olla joskus ihan perusteltua. – Ei kai sillä ole loppupeleissä mitään väliä. Saatavana myös sähkökirjana Peter James TÄYDELLISYYDEN HINTA Anna Ekberg SALATTU NAINEN Dick Porter & Kris Needs BLONDIE Mustaa valkoisella Täydellinen historiikki ikonisen newyorkilaisbändin vaiheista 70-luvulta aina nykypäivään asti. Heti kun ollaan menty siihen suuntaankaan, olen laittanut jarrut päälle.” 36 SOUNDI Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista. Sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä realismin tai teknisten ansioiden kanssa. Että nyt tulee muuten klikkauksia! Antti Tuiskussa en sen sijaan näe ollenkaan tätä puolta. Ihan sama mitä, kunhan voisin välttää sen kauhun. Mietitään esimerkiksi Antti Tuiskun Mä hiihdänja Pete Parkkosen Kohta sataa -kappaleita. Ja sitten hän menee hirttämään itsensä. Salama (2009) on tässä mielessä ongelmallisin Maj Karman levyistä. – Ainakin mä aikaisemmin ajattelin olevani sarjaihastuja. Rakastutko helposti. Lisäksi Ylpön kynä on ollut hyvässä terässä. (Äänivalli) – TÄTÄ PITÄÄ OIKEIN MAISTELLA. Eikö tuo ole aika lapsellinen ajatus. – Olen agnostikko. maj karma -taitto_f_konv.indd 36 5.4.2018 16.14. Ruotsalainen kirjailija Lena Andersson toi kuitenkin esiin aika mielenkiintoisesti, että asiaan liittyy myös paljon ongelmia. Hänhän oli perheellinen mies, yksi maailman parhaista laulajista ja taloudellinen tilanne on varmasti kunnossa. Ajattelen, että mitään ei voi tietää varmasti. Kristinuskon pilven päällä istuvaan Jumalaan mun on silti hyvin vaikea uskoa. (Huokaa.) (Onko pakko antaa) – ERITTÄIN KIPEÄ KYSYMYS. Kyllä siinä aikaa ja tupakkia kului. Enkä mä haluaisikaan. Omasta mielestä(Johnny Deppin näköinen nainen) ni esimerkiksi elokuva on silloin huono, kun se ei tunnu aidolta. Miljonääristä voi tuntua ihan yhtä pahalta kuin nokikolarista. Mä olen ihan rauniona. Vaikka itse asiassa toivon, että tulisin uskoon. – En ole. Tässä mennään taas siihen etäisyyden hakemiseen. – Ajatellaan vaikka Chris Cornellia. Lähdimme alun perin tekemään yllärilevyä, joka muuttui jossain vaiheessa triplalätyksi ja lopulta takaisin yhdeksi. Eli on menty studioon ja naureskeltu, että tehdäänpäs tällainen provosoiva hittibiisi. Mitä ajattelet Me Too -kampanjasta. Deppiä arvostan erityisesti siitä, että hän on ollut Mika Kaurismäen ja Jim Jarmuschin kaltaisten tyyppien leffoissa mukana. ”En ole oikein koskaan ollut sinut menestyksen kanssa. Siinä näkyy hirveän paljon epävarmuutta ja väkisin yrittämistä. Mä en ainakaan selviäisi. Silti Tuiskun biisi tuntuu tosi aidolta ja Parkkosen kappale ainoastaan laskelmoidulta tuotteelta. Sen kohdalla näen ainoastaan sen levy-yhtiön sedän, joka diggailee, että onpas hyvä meininki. Hän oli sitä mieltä, ettei ihmisen muistiin (2016) – Ennen tämän levyn tekemistä olin kelannut, että jälki on aina hyvää, teimme me sitten mitä tahansa. – Se on hyvä ja tärkeä juttu. Saatavana myös äänikirjana Musakirjoja ja dekkareita PHIL COLLINS Omaelämäkerta Huikean uran tehnyt Phil Collins ei kaunistele kertoessaan itsestään, elämästään ja uransa vaiheista. – Onhan Depp mielenkiintoinen hahmo. Edellisen levyn tekemisestä oli kulunut niin kauan aikaa. Se oli erittäin antoisa ja onnistunut reissu. Vaikka uskoisit sellaiseen, jota ei ole olemassa. En ole ollut niin sanotusti auki niitä tehdessäni. En usko, että kukaan voi selvitä sellaisesta. Mitä ajattelet Johnny Deppistä. (2018) – Levy on vielä turhan lähellä, mutta todennäköisesti parhaalta soundaava albumimme. Toisaalta teen myös ihan puhdasta tajunnanvirtalyriikkaa. Tällä kertaa en ollut asiasta ollenkaan niin varma. Enkä mä oikein osaa samaistuakaan enää niihin juttuihin… Ai saatana, niska kramppaa. Mutta helvetin hyvinhän kaikki sujui. Kyllä mä mietin aika paljon, olenko mä oikeasti sitä mieltä, mitä kappaleessa sanon. Oletko uskonnollinen. On ylipäänsä todella olennainen kysymys, tuntuuko jokin aidolta. Pohditko tätä myös omien sanoitustesi kohdalla. Jeff Apter ANGUS YOUNG Kohtalona AC/DC Ensimmäinen elämäkertateos AC/DC:n perustajasta ja bändin viimeisestä alkuperäisjäsenestä. Haluaisin, että mulla olisi täältä lähtiessäni jotain mihin uskoa
Ei mulla ole minkäänlaista kompetenssia sanoa asiasta mitään varmaa. (Huokaa.) Niin… pystytkö avaamaan yhtään enempää. Liput 39 €, eläkeläiset ja opiskelijat 35 € LA 15.9. Sellaisen luominen olisi tosi vapauttavaa. ja opisk. klo 19.30 Pieni sali Suomipunkin rakastettu pioneeri Pelle Miljoona juhlistaa uutta albumiaan muusikko ystäviensä kera. Mutta kyse on myös hämmennyksestä. 25 € (Liput myynnissä myös Tiketissä!) JARKKO MARTIKAINEN JA LUOTETUT MIEHET Liput 29 €, eläkeläiset ja opiskelijat 25 € PELLE MILJOONA KEIKKAA PUKKAA, HEITÄ VAPAALLE TAMPERE-TALOSSA! SYKSYN KONSERTTEJA JO MYYNNISSÄ! Ohjelmistossa mm. – Siinä on paljon sitä. – Mä en ole sitä miettinyt niin tarkasti. Lepistö sattui vaan tulemaan mulle ensim mäisenä mieleen. Kyllä mulla on tässä asiassa hyvä omatunto. En mä sitä enempää miettinyt. (Mustavalkoista melankoliaa) – KUKAPA EI HALUAISI! Hänhän on sellainen iloisen oloinen urheilija. Eikö se ole pakenemista. Omasta puolestani voin sanoa, että olen ollut naisten suhteen aina tosi herkällä kädellä liikenteessä. – Viihdyn kyllä. Siksi tämä aihe on myös tosi vaarallinen. Sitten sitä kelaa, että jospa ratkaisu löytyisi siitä, että saisi olla hetken aikaa joku muu. Lisäksi musta tuntuu, että jos lähtee kyseenalaistamaan mitään tähän teemaan liittyvää, niin aika varmasti lynkataan ja leimataan sovinistiksi. Liput 29 €, eläkel. pitäisi luottaa aukottomasti. Mutta haluaisin löytää jonkin todella selkeän jutun. Eikä ole tyytyväinen mihinkään ja kaikki saavutukset, teot ja ajatukset tuntuvat täysin keskinkertaisia. Sellaisen kuin vaikka David Lynchillä tai Aki Kaurismäellä. Kun tajuaa, että se pakeneminen on pakko lopettaa ja että olisi pakko mennä viimein itsensä ytimeen tai jää muuten ikuisesti yksinäiseksi. Tuo on kuitenkin aika rankka väite. – Siinä on takana sellaista itsensä sisälle katsomisen tuskaa. PE 18.5. Enhän mä Lepistöä millään tavalla tunne. Kun tietää, että itsensä sisällä on rakastaja, mutta ei saa sitä millään ulos. Vaikka nämä nyt on vaan tällaisia mielikuvia. Entä taiteilijana. Kelasin kuitenkin, että jos julistan, että mä en halua olla mä, niin pitää mulla olla joku vastinpari itselleni. Klo 19 Iso sali TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT Maailman parhaimpana Elvis Tribute -artistina pidetty Dwight Icenhower vie sinut jälleen aikaan, jolloin kuningas hallitsi maailman esiintymislavoja. Andersson otti esimerkiksi sellaisen tapauksen, jossa henkilö tajuaa tulleensa raiskatuksi parikymmentä vuotta aikaisemmin. Joku mahdollisimman erilainen. Sitä kokee hirvittävää syyllisyyttä sellaisesta itsetyytyväisyydestä, ja tavallaan inhoaakin itseään sen vuoksi. Sellainen on välillä hirveän raskasta. Viihdytkö Herra Ylppönä. Sellaisen oman maailman. Musta olisi kiva olla jossain lokerossa… vaikka kyllästyisin varmaan siihenkin tosi helposti. Mutta haluatko sä olla sä. Tää on niin vitun vaikea ja vakava aihe. klo 19.30 Pieni sali Konsertissa kuullaan uusia Martikaisen tarinoita ihmiselämän käänteistä yllättävistäkin näkökulmista. Oletko hänen kanssaan samaa mieltä. – Uusi mahdollisuus… road movie… joku selkeys… tieto siitä mitä haluaa… Tuollaisia määreitä mulle tulee mieleen. THE ELVIS CONCERT 2018 TO 26.4. Saavuttaisi sisäisen rauhan, eikä tarvitsisi tempoilla joka suuntaan. Andersson ajattelee, että jos et sitä silloin tiennyt, niin sinua ei oikeasti raiskattukaan. Tietysti kaikenlaista bilettämistä on tullut harrastettua, mutta olen silti aina tajunnut missä rajat kulkevat. Väärät muistikuvat voivat pilata jonkun ihmisen elämän ihan totaalisesti. Egotrippi & TASO, Michael Monroe ja Blind Boys of Alabama! tampere-talo.fi/tapahtumat Tre-talo_SD_2018_04_c.indd 1 6.4.2018 10.41 maj karma -taitto_f_konv.indd 37 6.4.2018 10.44
Nelikymppisistään juuri toipunut punklegenda The Damned ei suunnittele eläkkeelle jääntiä, vaan elää uutta nousukautta. Vain Dave Vanian (kuvassa keskellä) on ollut mukana jokaisella albumilla. the damned -taitto.indd 38 6.4.2018 9.24. 30-VUOTINEN KIROUS ON OHI The Damnedin albumit eivät ole aina olleet tekijöidensäkään mieleen, mikä on johtunut muun muassa siitä, että väki on yhtyeessä vaihtunut tiheään. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Teksti: Jarkko Jokelainen Kukapa olisi arvannut. Tuore albumi Evil Spirits on yhtyeen väkevin sitten 1980-luvun menestysvuosien
38 SOUNDI SOUNDI 39 K olme vuosikymmentä sitten The Damned kadotti juonen pään. Keikkarintamalla The Damned elää uutta nousukautta, ja kevään brittikiertueella yhtye soitti suurissa teatterisaleissa loppuunmyydyille yleisöille. Bändin pyörittäminen oli pitkään todella tiukkaa taloudellisesti. Läpileikkauslevy Tällä kertaa Dave Vanianin pitkään elättelemä haave saattaa todella toteutua. Se oli niin monella tavalla luovaa aikaa. Siellä on paljon autotallirockia, Joe Meekin tuotannoista tuttua soundia ja ennen kaikkea 60-luvun melodisuutta. Bändin henki oli kadoksissa, raha-asiat retuperällä ja mikään ei tuntunut toimivan. — Minulle tuo aikakausi, suunnilleen vuodesta 1962 vuoteen 1967, on musiikillisesti kaikkein läheisin. Mikä on saanut sinut jatkamaan läpi vaikeiden aikojen. Managerimme kusetti meitä, joten annoimme hänelle kenkää. Oliko menestys liian kova pala The Damnedille vai mikä koitui yhtyeen tuhoksi. Kitkuttelimme vuosien ajan eteenpäin, saimme juuri ja juuri laskumme maksettua. Scabies sai kenkää, mutta toinen alkuperäisjäsen Captain Sensible palasi rivistöön. — Kesti todella kauan ennen kuin olimme tilanteessa, että levyjen tekeminen oli meille ylipäätään mahdollista. Samaan aikaan kaikki asioitamme hoitaneet ihmiset olivat joutuneet lähtemään levy-yhtiöstä, eikä kukaan ollut enää kiinnostunut meistä. Nykyään tällaisia juttuja on niin vaikea ennustaa. Myös musiikillisesti levy jatkaa siitä, mihin The Damned tuolloin jäi. Meillä ei ole ollut pysyvää levy-yhtiötä eikä rahaa mennä studioon. Vuoden 1985 Phantasmagoria oli yhtyeen menestyslevy, mutta seuraavana vuonna ilmestynyt Anything jäi valitettavan puolivillaiseksi ja seurauksena tuli kenkää levy-yhtiöltä. Periaatteessa kaikki näytti hyvältä, sillä yhtye oli juuri noussut suosionsa huipulle, kerännyt uransa korkeimmat listasijoitukset ja monikansallinen levy-yhtiö kaatoi tuhansittain puntia uuden albumin videoihin. — Lisäksi edellinen albumimme ei ollut meidän paras, joten halusin tehdä vielä uuden levyn, joka osoittaisi, mihin pystymme. Kun punk hiipui 1980-luvulle tultaessa, The Damned luovi luontevasti psykedeliasta autotallirockiin ja goottisävyihin. Ajatus jäi sitten taka-alalle emmekä vaivanneet sillä päitämme, mutta jotenkin levystä tuli juuri sellainen. Kyse ei ole vain muusikoista, vaan myös lauluista ja tuotannoista. — Jostain syystä päähäni on iskostunut sellainen ajatus, että ehkäpä kaikki osuu kohdalleen seuraavalla kerralla. Olemme työskennelleet lähes koko ajan, mutta aika tuntuu vain lipuneen ohitsemme, Vanian myöntää. Nykyään ilmestyy paljon hyviä levyjä, mutta kaikki kuulostavat enemmän tai vähemmän samalta, koska kaikki käyttävät samaa teknologiaa, siis ProToolsia. — Anythingin jälkeen menetimme kaiken, Dave Vanian huokaa, kun tapaamme Lontoon Islingtonissa maaliskuun lopulla. Ehkä meitä tällä kertaa onnistaa tai sitten ei. Takana oli kunniakas kymmenvuotiskausi, jonka The Damned oli käynnistänyt punkrockin eturintamassa: vuonna 1976 julkaistu New Rose oli ensimmäinen Britanniassa ilmestynyt punksingle ja sitä seurannut Damned Damned Damned ensimmäinen kokopitkä. Mikä tärkeintä, yhtye on kymmenen vuoden tauon jälkeen saanut valmiiksi uuden albumin Evil Spirits, joka on helposti parasta, mitä yhtye on tehnyt sitten 1980-luvun. Olimme todella huonossa tilanteessa, minkä vuoksi annoimme yhtyeen vain hiipua pois. Vaikeat vuodet The Damned vaipui vuosikymmeniksi epämääräiseen välitilaan, aivan kuin sen ylle olisi langetettu 30-vuotinen kirous. Vanian ja Scabies palasivat keikoille vain muutamaa vuotta myöhemmin, mutta aina ei ollut selvää, onko yhtye edes kasassa vai ei. — Alun perin ehdotin, että tekisimme tarkoituksella levyn, joka olisi kuin läpileikkaus kaikista meidän vaikutteistamme. Pian tämän jälkeen yhtye lähti jäähyväiskiertueelleen, jota varten alkuperäiskokoonpano — laulaja Dave Vanian, kitaristi Brian James, kitaristi-basisti Captain Sensible ja rumpali Rat Scabies — palasi vielä kerran yhteen vuonna 1988. — Meille ei annettu aikaa levyn valmisteluun, joten Anythingistä ei tullut niin hyvä kuin sen olisi pitänyt olla. (2008). — Joo, tiedän, se on todella merkillistä. Miksi levyjen tekemisestä tuli The Damnedille niin vaikeaa. Kaksikon välit tulehtuivat lopullisesti vuonna 1995, kun Scabies julkaisi Not Of This Earth -albumin ilman Vanianin hyväksyntää. Tuolloin esimerkiksi Phil Spectorin tai vaikkapa The BeatleK u v a: To n y W o o ll is cr o ft the damned -taitto.indd 39 6.4.2018 9.24. Olet The Damnedin ainoa jäsen, joka on ollut yhtyeen jokaisessa kokoonpanossa. Sen takia olen aina jatkanut, Vanian hymähtää. Kaikki yrittivät löytää oman tapansa hyödyntää uutta teknologiaa. Punkista on jäljellä vain vivahteita, mutta sitäkin enemmän yhtye kurkottaa 1960-luvun suuntaan. Vasta nyt olemme onnistuneet kampeamaan itsemme parempaan asemaan. Onneksi meillä on aina ollut kysyntää keikoilla, mutta aina sekään ei tuntunut riittävän: kiertueen jälkeen meidän piti tulla toimeen niillä rahoilla seuraavat puoli vuotta. Siitä huolimatta The Damned jatkoi kuin puolivaloilla, ja levyjä ilmestyi yhä harvemmin: studiohiljaisuuden katkaisivat vain Grave Disorder (2001) ja So, Who’s Paranoid. Siellä todella kuuluvat kaikki ne levyt, joiden parissa kasvoimme
The Damnedin yli 40 vuotta kestänyttä uraa on viime aikoina muisteltu myös Wes Orshoskin dokumenttieokuvassa The Damned: Don’t You Wish That We Were Dead ja Kieron Tylerin historiikissa Smashing It Up — A Decade Of Chaos With The Damned. Se ei ollut mitenkään hauskaa aikaa yhteiskunnallisesti. — Sinun on muistettava, että ensimmäiset kaksi levyämme olivat kitaristi Brian Jamesin kirjoittamia, Vanian huomauttaa. — Kun Brian lähti, bändissä oli yhtäkkiä neljä biisintekijää ja kaikki oli toisin. Jos yrittäisimme nyt tehdä albumin, joka kuulostaisi New Roselta, en usko, että se toimisi. — Sen sijaan kirjasta minulla ei ole mitään hajua, Vanian hämmästelee. — Toisaalta oli nastaa soittaa kiertueella vanhoja biisejä, mutta vähän ajan päästä aloin vain miettiä, että olisi taas aika mennä eteenpäin. Nähdäänkö The Damned jälleen Suomessa uuden levyn ilmestymisen jälkeen käynnistyvällä kiertueella. Hauska juttu oli tietysti se, että emme tienneet bändiä entuudestaan ja Rat ei älynnyt, että Mike Monroe on oikeasti kundi. Oletteko koskaan harkinneet paluuta punkjuurille. — Kuka tietää. Miltä tämä punk-nostalgia sinusta tuntui. Rat taisi olla aika kuumana häneen ennen kuin karu totuus valkeni! Edellisestä vierailusta on nyt jo seitsemän vuotta. — Muistan, että soitimme samalla festivaalilla Hanoi Rocksin kanssa. Ennen kaikkea kyse on asenteesta, ja siitä kuinka punk rikkoi paljon esteitä tieltään. Lisäksi täytyy muistaa, että teimme sen 18—19-vuotiaina. Minulle se on musiikin kultakausi. Jos kirjoittaisin sen, haluaisin, että siitä välittyisi myös aikakauden henki. Damnedissä on edelleen jäljellä punkin energiaa ja raivoa, mutta musiikillisesti olemme kokeilleet eri juttuja kuin Brian. The Damned tunnetaan ennen kaikkea punkin edelläkävijänä, mutta suoraviivaista punklevyä yhtye ei ole tehnyt sitten vuoden 1979 Machine Gun Etiquetten. Aloitimme niin kauan sitten, että se tuntuu nyt melkein viktoriaaniselta ajalta. Pelkästään listoilla oli niin monenlaisia biisejä, puhumattakaan kaikista niistä suosikeistani, jotka eivät koskaan päässeet listoille. Punk-muistelot veivät meidät vuodeksi kiertueella ja se oli hauskaa, mutta olen onnellinen, että voin taas katsoa eteenpäin. Muusikkona minulle on tärkeää ylittää uusia raja-aitoja, koska se tekee tästä mielenkiintoista. — Punk teki myös paljon hyvää. Olisin todella halunnut olla bändissä tuolloin. Kun aloitimme, monet halusivat uskoa, että juttu on ohi muutamassa kuukaudessa ja hautautuu roskien sekaan, mutta punk osoitti, että se on enemmän kuin vain musiikkia. Antoivatko nämä historiikit oikean kuvan The Damnedistä. En tiedä muuttiko punk maailmaa tarpeeksi, mutta ainakin jotain hyvää siitä seurasi. — En ole lukenut sitä. ”Nykyään ilmestyy paljon hyviä levyjä, mutta kaikki kuulostavat enemmän tai vähemmän samalta, koska kaikki käyttävät samaa teknologiaa.” K u v a: So u n d in ar k is to the damned -taitto.indd 40 6.4.2018 9.24. Itse en tullut ohjaajan kanssa lainkaan toimeen, minkä vuoksi en juurikaan osallistunut sen tekoon. Suunta eteenpäin Punkrockia The Damned ei ole onnistunut karistamaan harteiltaan, sillä menneisyys palasi kummittelemaan pari vuotta sitten, kun Britanniassa juhlistettiin punkin 40-vuotisjuhlia. Se on ok, mutta niin monia asioita jäi kertomatta. Aika ei pysähdy, vaan haluat koko ajan eteenpäin. Tuollaiset kirjat ovat usein niin kuivia, enemmän listauksia tapahtuneista asioista kuin oikeita kirjoja. — Dokumenttielokuva oli vähän kuin hukattu tilaisuus. 40 SOUNDI SOUNDI PB sin tuotannot kuulostivat täysin erilaisilta. Kuumana Monroeen Suomessa The Damned on pitkän uransa aikana nähty harvakseltaan mutta aika tasaisin väliajoin: vuonna 1981 yhtye soitti Korian Rymyrockissa, vuonna 1986 Turun Ruisrockissa, vuonna 2006 Joensuun Ilosaarirockissa sekä vuonna 2011 Tammerfestissa ja Helsingin Tavastialla. Vasta viime aikoina olen alkanut ajatella, että ehkä se ei ole enää liian varhaista! Ympäriltä tippuu nykyään kavereita kuin kärpäsiä. — Tietysti myös minulta on usein kysytty elämäkertaa vuosien varrella, mutta olen aina ajatellut, että sen kirjoittaminen olisi turhan varhaista. Toivotaan niin! The Damned on jäänyt aikakirjoihin ensimmäisen brittiläisen punklevyn tekijänä, mutta musiikillisesti se tähysi jo varhain muihinkin suuntiin. Ensimmäinen levymme on mahtava, ja olemme aina välillä liipanneet sen läheltä ja tehneet samanhenkisiä biisejä, mutta en usko, että koskaan pystyisimme tekemään toista samanlaista levyä. Sen sijaan kuulijalle noista levyistä voi tulla osa elämää, ja haluat roikkua siinä hetkessä niin pitkään kuin mahdollista. Wesin ajatuksena oli rakentaa elokuva Captainin ja Ratin vihanpidon varaan, mutta koska sellaista ei ollut, hän joutui vähän hukkateille. Parhaiten Vanianin mieleen on jäänyt ensimmäinen Suomen-vierailu, jolloin samalle lavalle nousi maailmalla vielä tuntematon uusi suomalaisyhtye. — Damned oli alkuun hänen bändinsä, ja tuo soundi oli kokonaan hänen juttunsa. Brian halusi, että kuulostaisimme Stoogesilta, hyvin raa’alta ja alkukantaiselta, mikä oli fantastista. Samalla myös The Damnedin alkupään tuotokset julkaistiin uudelleen juhlapainoksina. Kun teet jotain itse, suhtaudut siihen eri tavalla kuin kuulijasi. Kelaamme ihan toisenlaisia asioita nykyään
pe 10.8.2018 Hanko, casino Ovet auki klo 18.00. Pe 2.11.2018 HELSINKI, Savoy-teatteri Klo 19.00. Liput kuluineen alkaen 49,50 €. alv.) HUOM! + s u p p o r t t b a Eastway tulostus.indd 41 5.4.2018 6.10. 120 € ( sis. To 15.11.2018 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00. 49,50 €. 49,50 €. Liput kuluineen alk. Liput kuluineen alkaen: kenttä 69,50 €, numeroimaton istumakatsomo 79,50 €. TAMMISAARI, STALL RSPARKEN Portit auki klo 15.00. Pe 20.7. S P E C I A L G U E S T to 29.11.2018 helsinki, Kulttuuritalo pe 30.11.2018 sein joki Areena La 1.12.2018 Areena oulu Su 2.12.2018 promenadisali, pori Hki ja Pori klo 19.00, SJK ja Oulu klo 20.00. Liput kuluineen alk. HAMINA, Bastioni Portit auki klo 17.30. VIP-paketit alk. Liput kuluineen alk. 59,50 €. Liput kuluineen alkaen: kenttä 69,50 €, priority ( K-18 v.) 89,50€. L a 21.7
LIPUT: Normaali 79 € | VIP-Lippu 139 € | Lastenlippu 25 € Lipun hinta sisältää palvelumaksut. www.nightwishlahti.com nw_soundi_3_18.indd 1 05/03/2018 16.41 NCD3 Nightwish.indd 42 5.4.2018 10.58. Lastenlippu 3-10 v. VIP-Lippu on K-18. huoltajan kanssa tapahtumaan tuleville
. Soitto soi taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Kaikki Jolly Jumpersin keikoilla käyneet tietävät, että laulajakitaristi Petri Hannuksen (51) pitkä ja pitkätukkainen olemus huokuu yrittämätöntä auktoriteettia, mutta tässä visiossa kiteytyy tinkimätön cool. Näen sieluni silmin kotoaan Petäjävedeltä, Jyväskylän läheltä puhuvan Tri Pahennuksen maaseutupirtissään. SOUNDI 43 K u v a: Si m o K an k k u n en K u v at : P ek k a K o ti la Jolly Jumpers on tehnyt pitkän matkan maaseutupitäjän outolinnuista suomalaisen rootsmusiikin ytimeen. jolly jumpers -taitto_b.indd 43 5.4.2018 16.17. Kai se on ruvettava käymään lenkillä tai jotain, Hannus jatkaa naurahtaen. Teksti: Jussi Niemi Heittäytymistä, huumoria, hulluutta ja haparointia Itse sanelemansa 4H:n nimiin vannova Jolly Jumpers kieltäytyy kuolemasta. Näky voisi olla jostain Aki Kaurismäen vanhasta filmistä. Lähes 40 vuotta sitten Tyrnävältä laukkaan lähtenyt rockjuhta ehti jo maata vuosia levossa, kunnes heräsi viime vuonna uuteen kiitoon. Funtsin, että olisinko Link Wray vai joku muu rokkistara. Hyvin istuvia nahkahousuja on vaan hankala nykyään löytää, kun on pikkusen tullut painoa iän myötä. ?T ässä istuskelen kiikkustuolissa nahkapuvussa ja vaihdan tunnin välein aurinkolaseja
Varmaan on puolitahallaankin menty vaikeimman kautta, ihan vaan kun pystytään, Petri arvioi hyväntuulisesti. Niin, riippuu siitä, mitä sillä tarkoitetaan. . Soitin jätkille, että miten olisi, ja ne oli heti, että mennään. Nimenomaan! Nyt sen voi jo todeta ääneen: me ollaan parempia muusikoita tänään kuin vaikka 15 vuotta sitten. On kai kasvettu sillä tavalla aikuisiksi, ettei tarvitse enää murehtia turhista. Pientä harmia on tuottanut se, että kun vinyylin kaiverruspaikat on paljolti ajettu alas, jäljellä olevissa on pahasti ruuhkaa lp:n jatkaessa uutta tulemistaan. Petrikin viljelee nykyään ”kotitarpeiksi”, eli Hannuksen perheen ei juurikaan tarvitse vihanneksia ostaa. . ”Kuka kissan hännän nostaa, jollei kissa itse?” 44 SOUNDI K u v a: Jo ll e O n n is m aa jolly jumpers -taitto_b.indd 44 5.4.2018 16.17. Nyt on muutama veto jo lukittu tälle keväälle ja kesäksi. Tää tuntuu hyvältä! Laineen Pekka sanoi ne biisit kuultuaan, että kun bändi saavuttaa tuollaisen tason näin pitkän uran jälkeen, sitä ei kannata hukkaan heittää. Sitten Pettusvillekin ehti hajota, mutta kun keikkapyyntöjä tuli vaan lisää, päätettiin hoitaa kaikki Jumpersilla, Petri kertaa alkuperäisen trion (rummuissa Keijo Pirkola ja bassossa Marko Leuanniemi) uudelleen aktivoitumista. Mutta kuka kissan hännän nostaa, jollei kissa itse. Kaikki ruokkii sitä, jos osaa asiaa oikein katsoa. Nimensä mukaisesti Jolly Jumpers pomppasi vuosi sitten yhtäkkiä haudasta keikoille. Jos MercedesBenz haluaisi Morning Gloryn mainoskampanjansa tunnariksi ja saisin siitä miljoonan, niin siitä vaan! Eiköhän kyse ole siitä, että te ette koskaan ole tehneet musaa noita asioita tavoitellaksenne, vaan ihan sisäisistä syistä. Hometown HiFi (2004) tuli älppärinä jo aikaisemmin. . En mä treenaa kitaraa päivittäin, mutta näkemys syvenee silti. Jälkimmäisen kohdalla haittaa vain se, että Pirkola ja ”bändin neljäs jäsen” miksaaja Jari Pietilä ovat siviilissä maanviljelijöitä ja sillä alalla kesä on sesonkia. Siinä ne hoot oli harkinta, harjaannus, hyvyys ja hyvinvointi, mutta rock’n’rollissa tarvitaan huumoria, heittäytymistä, hulluutta ja haparointia. Toukokuun keikoille pitäisi tulla uusi 7-tuumainen vinyylisingle Morning Glory ja toisella puolella uunituore Proposal. Innottomuutta kiertämiseen lisää vielä maanviljelytöiden vuodenajoista johtuva säälimätön sykli. Musiikki on musiikkia. Ajatus oli niin hullu, että sitä kannatti yrittää. Uuden musiikin tekeminen on kuitenkin nyt se olennainen kysymys. Mietin tässä semmoista slogania, kun kuuluin pienenä 4H-kerhoon ja kasvatin tosiaankin porkkanoita. Ettei lopeteta, vaikka välillä on sadan vuoden taukoja. Kyllä, joo. . Niin, ei rock’n’roll ole sen kummempaa kuin muukaan musiikki sikäli, että mitä enemmän elämänkokemusta karttuu, sitä syvemmäksi se tulee. Nöyryyttä ja magiaa . Meidän musa on just noita mainitsemiani neljää H:ta. Kun kuuntelin noita uusia biisejä yksittäisiltä raidoilta, niin tuntui, ettei Maaseudulla viihtyvä Jolly Jumpersin kolmikko on tehnyt bändihommat mielellään aina vaikeamman kautta. . . Meille oli Pettusville Alabamalle (Hannuksen lisäksi Räjäyttäjien Jukka Nousiainen ja Mikko Siltanen sekä Jytämimmien Sini Mäenpää) buukattu keikka Porin Validi Karkia -klubille ja kun klubin pomo Jyrki Laiho kysyi, mikä olisi sopiva lämppäri, tempaisin hatustani, että Jolly Jumpers. Lopetuspäätös syntyi vähän pikaistuksissa. Ja kerran kun (Jumpersia julkaisseen Gaga Goodiesin pomo) Miettinen sanoi, että me on tehty hittibiisi, niin pantiin heti siihen kahdeksan minuutin kitarasoolo, ettei varmaan tule radiosoittoa. Me on aina oltu vähän outo ryhmä, menty perse edellä puuhun... Jos noi neljä on tasapainossa, tulee hyvää jälkeä. Kyllä mää olen vahvasti sitä mieltä. Olen aina sanonut, ettei mulla ole mitään sitä vastaan, jos me saataisiin iso hitti. Kevään ja kesän mittaan julkaistaan myös meidän vanhat albumit Rurality (1993) ja Ruis (1998) ensi kertaa vinyyleinä. 1980-luvun aamunkoitossa Tyrnävällä syntynyt Jolly Jumpers on pyhä ryhmä vähillä sanoilla ja soinnuilla mutta suurella merkityksellä ladattua rockia rakastavien keskuudessa. Joskus tehtiin esimerkiksi jostain instrumentaalista video, jossa kulotettiin eikä se kiinnostanut ketään. Ei meidän fyysinen ikä meinaa tässä mitään. Nyt kun olen kuunnellut noita uusia sinkkubiisejä valmiina, niin melkein väittäisin, että ne on parasta Jolly Jumpersia ikinä. Hannus sisuuntui muun bändin ilmoitettua yllättäen, etteivät he lähde perinteiselle ja jo pitkälti suunnitellulle Keski-Euroopan kiertueelle, jonka Petri tunnustaa olleen hänelle ”koko homman suola”. . Perkele, porkkanan istuttamisestakin saa hyviä fiiliksiä, Petri tilittää tositarkoituksella. Kun Jolly Jumpers ilmoitti vuonna 2009 lopettavansa tehtyään kahdeksan albumia (kaksi viimeistä Flaming Sideburns -kitaristi Arimatti Jutilan sisältäneellä kvartettikokoonpanolla), oli fanien kollektiivinen huokaus syvä. Ylösnousemus Hyväkuntoinen vainaja ei kuitenkaan pysynyt arkussa. Mielestäni Jolly Jumpersissa on aina kiteytynyt jonkinlainen underground-henki. Eikös tässä ole selkeä paikka uudelle albumille
Tri Pahennus korostaa, että ensimmäisillä keikoillaan muutaman vuoden päästä Jolly Jumpers oli jo aika tiukka combo ja osasi soittaa bändinä, koska ”alkuvuosina me soitettiin ihan saatanasti. Onneksi se paikka on muuttunut, vaikka keskustapuolue ja lestadiolaisuus on vieläkin vahvoilla. Voisin kuvitella, että teitä kuitenkin pidettiin silloin kotikylällä jonkinlaisina kylähulluina ja friikkeinä. Petri muistelee lämmöllä jotain historiantuntia, kun Asko Keränen koputti luokan oveen ja ilmoitti tyynesti opettajalle, että ”Petrin pitäisi nyt lähteä meidän mukaan” ja hänhän lähti ”Transitilla Kemiin”. Olin pitkään kirjeenvaihdossa, siis ihan kynällä ja paperilla, (Dead Moonia johtaneen Colen pariskunnan) Fredin ja Toodyn kanssa ja aina tavattiin, kun ne kävi täällä. . Se tekee sillä tavalla nöyräksi, ettei ainakaan haluta mokata, vaan palkita jengi kunnon meiningillä. • KLO 20 • LIPUT: 7/8€ FTI, COLORBLUE PE 18.5. KAURIINMETSÄSTÄJÄT DALLAS KALEVALA TO 26.4.2018 | KLO 20 | VAPAA PÄÄSY TEKSTI-TV 666 KAITA ISÄRI SEPPÄLÄ DUO PE 27.4.2018 | KLO 20 | Liput alk. Nyt luova ihminen saa siellä tilaa. Ne oli niin aitoja, ihania ja pyyteettömiä ihmisiä ja todella rakasti musiikkia. Jumpersilla on aina ollut erityisen lämpimät suhteet faneihinsa. Jos miehellä oli korvis, sitä pidettiin perverttihomona ja ties minä. . Violent Femmes oli merkittävä esikuva alussa ja edelleen tärkeä. Esitän Petrille, että minusta Jumpers on aina kuulostanut punkkien soittamalta hippimusiikilta ja hän äännähtää hyväksyvästi. Monet tuli suoraan sanomaan, että ”enpä olisi uskonut, että teillä on vielä noin kova meininki”. • KLO 20 • LIPUT 12/13€ SAMAE KOSKISEN KORVALÄÄKE TO 13.9. Se oli sellaista diu-diuta. Kesämonot ja kaulapanta Kelaamme Jolly Jumpersin aamuhämäriin, jolloin jätkät olivat Tyrnävän lakeuksilla (vähän Oulun alapuolella Utajärven vieressä) vasta 12-13-vuotiaita ja vähän vanhempien, samaa Muhoksen lukiota käyneiden utajärveläisten Pistepirkkojen suojeluksessa. Kenen perässä te silloin kehiin lähditte. Nythän niistä on elossa enää Toody. Mutta kun raidat kuunteli kokonaisuutena, niin yhtäkkiä se olikin Jolly Jumpers! Se on magiaa! Siinä on jotain arvaamatonta ja siksi kai ihmiset meistä tykkää. • KLO 20 • LIPUT 14/16€ KAAOS METAL NIGHT: MEDEIA, BLOODRED HOURGLASS, EVIL DRIVE KE 16.5. Yritetään tarjota niin hyvää kuin mihin pystytään. • KLO 20 • LIPUT 12/14€ BLAZE BAYLEY (UK) LA 12.5. 12/14€ SHIRAZ LANE MARA BALLS LA 28.4.2018 | KLO 20 | Liput alk. Myös rumpali Andrew Loomis. Ei rahaa. • KLO 20 • LIPUT 8/10€ INTIAANIKESÄ, MAFIA HONEY KE 30.5. Pikkuhiljaa kehityttiin oikeaksi bändiksi. Meillehän myönnettiin 10 vuotta sitten Tyrnävän kulttuuripalkintokin, yucca-palmu ja joku symbolinen stipendi. Ei me muuta tehtykään”. 14/15€ MA 30.4. • KLO 20 • LIPUT 8/10€ ANTTI POUTA + LAUMA TO 7.6. Vanha Myllykirjasto on suojeltu ja liikenneympyrässä seisoo Keijon vaimon teräsverkoista tekemä hevonen. tää ole edes mikään bändi. Keijo hankki jostain marssirummun ja rakensi itselleen basaripedaalin, ja Marko halusi olla basisti, joten Petrille lankesi laulu ja kitara. Silloin Tyrnävä oli tosi perinteisesti piukka mesta. Että kun on tehty jotain hyvää ja jengi on tykännyt, niin palkinnoksi siitä niille ihmisille halutaan tehdä seuraavaksi jotain vielä parempaa. Dead Moon oli kulttibändi, jos joku, maailmanlaajuisesti. Petri kertoo Jumpers-kolmikon aluksi vain ”leikkineen rokkibändiä” äänittämällä jotain puheita, rämpytystä ja hakkaamalla tuolia halolla rumpuja markkeeraten. Mistä luulet sen johtuvan. Viime keikkojen alla ihmeteltiin, että tuleekohan niille ketään, mutta sitten monet niistä myytiinkin loppuun. Ne tuntui heti jonkinlaisilta sielunkumppaneilta. . Meitä kai pidetään vähän outoina, vaikeasti lähestyttävinä pohjoisen tyyppeinä, mutta oikeasti me ollaan aika leppoisia. • KLO 20 • LIPUT 12/15€ FRANCINE -LEVYJULKKARIT PE 25.5. Sitten tuli Johnny Thunders, Stooges ja Iggy, Patti Smithin varhaiset levyt, Slits, Gun Club, country blues, rockabilly, 70-luvun roots reggae. • KLO 20 • LIPUT 11,50/14€ DYNAZTY (SWE) WWW.ROCKS.FI MIKONKATU 15, 00100 HKI TULEVAT TAPAHTUMAT jolly jumpers -taitto_b.indd 45 5.4.2018 16.17. Se tuli varmaan Miettisen kautta ja sittenhän me levytettiinkin niiden Dagger Moon. • KLO 20 • LIPUT 13/15€ J.PERÄLÄISEN VAPPUKESTIT VOL 4: KALEVAUVA.FI, KARI PEITSAMO, SEPI KUMPULAINEN DUO, THE SLIPOVERS LATE NIGHT CRAZY PARTY, J-PERÄLÄINEN TO 10.5. Luultavasti tietynlaisesta nöyryydestä. Kyllähän se melkoiselta tuntui kaiken sylkemisen jälkeen. Todellakin! Mun päälle esimerkiksi ihan kirjaimellisesti syljettiin, Petri puuskahtaa muiston jäätämänä, mutta jatkaa sitten vähän kevyemmin: Saatoin tietysti näyttää vähän erikoiselta, kun mulla oli kesällä monot, pitkä berberi ja kaulassa koiranpanta. Only Ones on myös mun top 5:ssä ja 60-luvun Suomi-iskelmiä rakastan. Me halutaan, että ihmisillä on kivaa meidän keikoilla. Niin, ja saatiinhan me jo 80-luvulla Lions Clubilta 50 markkaa ”äänentoistoon”, kun anottiin sitä. . Kehaisen Only Ones -vokalisti Peter Perrettin uutta soololevyä How The West Was Won, jota Spotifyta vieroksuva Petri ei vielä ole kuullut, ja kysyn sitten edesmenneestä Dead Moonista, joka on aina tuntunut melkein Jolly Jumpersin kaksoselta. Ne osasi yhdistellä kantria ja punkia, hidasta ja nopeeta, synkkää ja raskasta
– Olen todella pitkään yrittänyt pärjätä musiikilla, ja kun rahaa on käytössä vähän, sitä vaikeampi on pitää bändi kasassa. – Mutta ainakin S.O.B. — Olen yhä epävarma siitä, kuinka kestävää saamamme huomio on. Yhdessä illassa Nathaniel Rateliffistä tuli Amerikan puhutuin soul-tulokas ja -tulkki. sellaisella intohimolla ja antaumuksella, että katsojat pyyhkivät hikeä tv-ruutujen ääressä. En osaa sanoa. Ehkä olisin palannut puutarhurin hommiin, koska siitä ainakin nautin. KRAPULAVIRSI OSUI JA UPPOSI Son of a Bitch! Anna mulle juoma! Kukapa olisi arvannut, että amerikkalaisyleisön sydämet voi valloittaa näillä sanoin suorassa televisiolähetyksessä parhaaseen katseluaikaan. Jos homma ei nyt lähde lentoon, hän uskoi palaavansa puutarhurin hommiin. Elokuinen iltapuhde kolmisen vuotta sitten muutti kaiken. Joskus on vaikea itse sanoa, mikä iskee kuulijoihin ja mihin he samaistuvat. On hyvin vaikeaa päästä eteenpäin niistä lähtökohdista, joihin olet syntynyt. Siihen ei ollut syytä. Pelkästään Youtubessa video on katsottu 40 miljoonaa kertaa. Mutta olitko todella valmis heittämään pyyhkeen kehään, jos levy ei olisi menestynyt. Koulutusmahdollisuudet ovat yhä huonommat ja työpaikkoja on tarjolla yhä vähemmän. Ehkä kappaleen mukana on helppo laulaa. Kun Nathaniel oli 13-vuotias, hänen isänsä kuoli autokolarissa. on tarjonnut meille mahdollisuuden. Hyvä niin. Perhe ajautui köyhyyteen, ja Nathaniel jätti pian tämän jälkeen koulut kesken. levisi viraalina kuin kulovalkea. Vain seitsenvuotiaana Pikku-Nathaniel liittyi perhebändiin ja istui rumpujen taakse. Köyhyys on aina ollut todellinen ongelma Yhdysvalloissa, ja nykyään vielä todellisempi. Rateliff itse ei olisi halunnut levyttää “vitsinä syntynyttä” ja juoppohulluudesta kertovaa S.O.B:tä ollenkaan. Sitten tuottaja Richard Swift ja rumpalini Patrick Meese saivat puhuttua minut ympäri, ja äänitimme kappaleen sessioiden päätteeksi aivan viimeisellä hetkellä. Olisin jatkanut soittamista vaikka sitten vaan omaksi ilokseni. Siitä en voi olla kuin kiitollinen. Varakkaiden ihmisten on helppo puhua siitä, miten maailmaa pitäisi muuttaa, mutta köyhillä ihmisillä ei edes ole tällaista etuoikeutta. Ainoa oljenkorsi Nathaniel Rateliffin pitkä marssi menestykseen käynnistyi 39 vuotta sitten keskellä Yhdysvaltoja, Hermannin pikkukylässä Missou rin takamailla. Ensialbumi kipusi listoille, ja S.O.B. En usko, että olisin soittamista jättänyt, mutta olisin ehkä haudannut haaveet ammattimaisesta urasta. Jos osaisin, olisin tehnyt hitin jo paljon nuorempana. elokuuta 2015. 46 SOUNDI Teksti: Jarkko Jokelainen Kuva: Brantley Gutierrez Teksti: Jarkko Jokelainen Kuva: Brantley Gutierrez Nathaniel Rateliff -taitto.indd 46 5.4.2018 16.18. Laulaja tarttui gospelin hurmosta tihkuvaan krapulavirteen S.O.B. Kaikkein vähiten laulaja itse: Nathaniel Rateliff ihmettelee vieläkin, kuinka yksi tvesiintyminen teki hänestä Amerikan kuumimman soul-tulokkaan. Musiikki oli läsnä syntymästä lähtien, sillä hänen molemmat vanhempansa olivat uskonnollisia ja esiintyivät paikallisessa kirkossa. Takana oli lähes parikymmentä vuotta rimpuilua musiikkibisneksen marginaaleissa, ja laulaja oli jo valmis kaivamaan rukkaset mullasta. Viime hetkellä Todella lähellä oli myös se, että tätä mahdollisuutta ei olisi koskaan tarjoutunut. – Minulle ei tarjottu paljon mahdollisuuksia elämässäni, hän muistelee nuoruuttaan. Rateliff ja hänen The Night Sweats -yhtyeensä vierailivat Jimmy Fallonin tv-show’ssa ja laittoivat kaikki panokset peliin. – Suurissa kaupungeissa asuvat ihmiset ovat usein ulkona siitä todellisuudesta, jossa suuri osa amerikka laisista elää, tai suuri osa maailmasta. Sitten kohdalle osui tragedia. N athaniel Rateliffin kohtalon päivä oli 5. – Halusin laittaa levylle mielestäni nokkelampia biisejä, ja alun perin en ajatellut edes levyttää S.O.B:tä. – En ole vieläkään pystynyt prosessoimaan, mitä tuona iltana tapahtui, Rateliff sanoo nyt. Me elimme köyhyydessä. Joka kerta, kun joku sanoo pitävämme meistä, olen yhtä yllättynyt. Mutta en tosiaan tiedä, mitä olisin tehnyt soittamisen sijaan
Yhtyeen nimeä kantaneen esikoisen jatkeeksi ilmestyi maaliskuussa Tearing At The Seams, joka ei edes yritä kopioida edeltäjänsä menestysreseptiä. Se ei voisi olla paljoa legendaarisempi: syvän etelän soulin kehtona tunnettu Stax Records elvytettiin reilut kymmenen vuotta sitten ja Rateliff on nyt yhtiön kirkkain uusi toivo. Rinnalla oli koko matkan pysynyt vain lapsuudenystävä, basisti Joseph Pope III, jonka käteen Rateliff nyt lykkäsi uusimmat demonauhoituksensa. Vaikka soitimme kirkossa, musiikki ei ollut sellaista kuin äkkiseltään saatat ajatella: emme soittaneet mitään perinteistä gospelia, vaan ennemmin 70-lukulaista americanaa. – En hetkeäkään kuvittele itseäni Staxin legendaaristen nimien joukkoon, laulaja itse toppuuttelee. Levyllä ei ole uutta gospel-huudatusta, vaan keskiössä on viettelevästi keinahteleva soul. – Viime aikoina olen kuunnellut paljon Nina Simonen keikkaäänityksiä mutta myös uudempia lauluntekijöitä. Kokoelmasta tuli yhdistävä tekijä meidän välillemme, se oli kaikki, mitä isäni jätti minulle: rakkauden musiikkiin. Se auttoi minut alkuun ja jatkoin musiikin etsimistä omillani. Maallinen rockmusiikki imaisi mukaansa. Sieltä löysin Muddy Watersin ja muut blueslaulajat, mutta myös paljon 60ja 70-lukujen rockia. Osansa Nathaniel Rateliff And The Night Sweatsin menestystarinassa on myös levy-yhtiöllä. Rakastan Laura Marlingia, samoin Kevin Morby, Damien Jurado tai Andy Shauf ovat tehneet hienoja levyjä. Etualalla oleva partanaama Nathaniel Rateliff on tämän miehistön kapteeni. Kolme soololevyä myöhemmin hän oli edelleen lähes lähtöpisteessä, ja tukena ei ollut enää edes levy-yhtiötä. Tein juuri niin. Kolmen vuoden aikana olemme keikkailleet niin paljon, että meistä on tullut oikea bändi. The Night Sweats -orkesterin tukemana pitkän linjan muusikko veivaa soulia ja rhythm'n'bluesia perinteitä kunnioittaen mutta tässä hetkessä pysyen. Onneksi taustallani on ihmisiä, jotka kehottivat vain tekemään sellaisen levyn, josta itse välittäisin. Myös bändillä on nyt isompi merkitys. Hanttihommien lomassa syntyi oma bändi Born In The Flood, joka ei hyvästä paikallisesta nosteesta huolimatta päässyt koskaan ensialbumiaan pidemmälle. – Levyllä on vaikutteita vähän kaikkialta: soulia, rhythm and bluesia ja balladeja. Kaksikko päätti yrittää vielä kerran, ja heidän ympärilleen kasautui kahdeksanhenkinen The Night Wheels. Rakastan Staxin tarinaa, historiaa ja mitä he ovat tehneet ympäröivälle yhteisölleen. – Jouduin itsekseni painimaan paljon sen kanssa, kuinka pystyn seuraamaan ensimmäisen levyn menestystä. ”Varakkaiden ihmisten on helppo puhua siitä, miten maailmaa pitäisi muuttaa, mutta köyhillä ihmisillä ei edes ole tällaista etuoikeutta.” SOUNDI 47 Nathaniel Rateliff -taitto.indd 47 5.4.2018 16.18. – Kun isäni sitten kuoli, perin hänen levykokoelmansa ja aloin tutkia sitä. Staxin talliin Kahdeksantoista vuoden iässä Nathaniel Rateliff matkusti piirun länteen lähetyssaarnaajajoukon mukana. En edes yritä väittää, että pysyisin nykyisten trendien perässä, mutta olen kiinnostunut laulaja-lauluntekijöistä ja siitä miten he kirjoittavat lauluja. Vastaan tulivat Howlin’ Wolf, Sam & Dave, Otis Redding, Sam Cooke, Lou Rawls, Ray Charles… etsin edelleen koko ajan uutta musiikkia. Me yritämme omalla tavallamme kunnioittaa ja jatkaa tätä perintöä. Niissä hän palasi musiikillisille juurilleen, soulin ja rhythm’n’bluesin pyörteisiin. Päästyään uuteen kotikaupunkiinsa Denveriin hän huomasi, että uskonhommat eivät sittenkään olleet hänen juttunsa. Äitini rakasti laulaja-lauluntekijöitä. – Isäni, äitini, minä ja myös siskoni soitimme aina musiikkia, joten sillä oli iso merkitys kotonamme. Ensimmäisen levyn kappaleet kirjoitin ja demotin itsekseni, mutta nyt teimme suuren osan livenä studiossa. Nathaniel Rateliff päätti tarttua siihen ainoaan oljenkorteen, joka hänelle oli annettu: musiikki. Sen sijaan Rateliff päätti jatkaa omillaan. – Mutta on kunnia levyttää Staxille ja olla osa perhettä. Yksi uusista kappaleista oli S.O.B
Teksti: Mikko Meriläinen Kuvat: Provinssin arkisto 48 SOUNDI Kesäkuussa Seinäjoella juhlitaan Provinssia jo 40. 40 KESÄÄ Provinssia provinssi 40 -taitto_b.indd 48 5.4.2018 16.34. Pyysimme Provinssissa soittaneita artisteja muistelemaan takavuosien Seinäjoki-reissujaan – joko artistina tai yleisön joukossa. Ensimmäisen kerran vuonna 1979 järjestetty rockfestivaali on muodostunut vuosikymmenten kuluessa tuhansien kantafestariksi, jonne on päästävä kesästä toiseen. Yleisön lisäksi Törnävänsaaressa ovat viihtyneet hyvin myös esiintyjät. kerran
Hassisen Kone oli toukokuussa voittanut Rockin SM:t ja olisiko meiltä eka sinkku tullut. Olin käynyt Provinssissa festarivieraana jo vuosien ajan, ja tämä ensimmäinen keikka oli mulle todella tärkeä virstanpylväs. Nykypäivän näkökulmasta en ymmärrä, miten vaihdot pystyi onnistumaan. Olisin antanutkin, mutta hänellä oli vain kuulakärkikynä, enkä nähnyt tilanteessa mahdollisuuksia jatkaa. Toki Syksyn säveleen osallistui myös Hector ja myöhemmin Juicekin, mutta tuohon aikaan rajat rockin ja iskelmän välillä olivat tiukat. SoiSOUNDI 49 K u v a: Ju k k a M al e provinssi 40 -taitto_b.indd 49 5.4.2018 16.21. – Kiihkein ja hurjin Provinssi-keikkani oli 1982 Revival-bändin kanssa. Sääli sikäli, että yleisö olisi kyllä pitänyt meikäläisenkin musasta. Sitten me vaan syöksyttiin lavalle ja vedettiin kolme biisiä kauheassa hurmoksessa. Hän oli Tuomari Nurmion bändissä, joka soitti pelkän Ankara-kappaleen 15-minuuttia pitkänä versiona. Tietenkin tuo pitkä tilitysbiisi kuului ohjelmistoon, Pohjanmaalla kun oltiin. Nöksy oli jo lähtenyt bändistä, ja rumpuja soitti Antti Lehtinen. Taisi olla ensimmäinen ja viimeinen keikkani Provinssissa. Maija Vilkkumaa – Tarharyhmä soitti Provinssin päätösklubilla 1993, mutta ensimmäinen oikea keikka festareilla oli Saarilavalla vuonna 1995. Se oli virhe, ajattelin ja pelkäsin koko ajan tulevaa keikkaa enkä pystynyt nauttimaan mistään. Juurikaan muuta en keikasta muista kuin että oli sekavat soundit ja kauhea meininki. Mikko Alatalo – Esiinnyin vuoden 1979 Provinssirockissa alkuillasta. En edes muista mitä ne biisit oli, mutta luultavasti Syöksylaskijoita kaikki tyynni, Hassisen Kone ja olisiko ollut ehkä Muoviruusuja omenapuissa. Yleisöä oli paikalla kourallinen, ainakin minun esitykseni aikana. Menin Provinssiin jo päivää aikaisemmin ”tsekkailemaan bändejä”. Sitten se 15 minuuttia kuuluisuudessa oli ohi. Setti koostui pääasiassa juuri julkaisemani Vedestä nousee kasvi -lp:n biiseistä. Kari Peitsamo – Esiinnyin jo ensimmäisessä Provinssirockissa vuonna 1979. – Se oli mun ensikosketus Affe Forsmaniin. Ongelma oli vain se, että olin voittanut 78 Syksyn sävel -kilpailun huumorirallilla Vicky Lee. Kauniina kesäpäivänä lainasin isäni autoa ja suuntasimme tyttöystäväni ja akustisen kitaran kanssa Seinäjoelle. – Ensimmäiseltä soolokeikkavuodelta (1999) muistan sen, että mua jännitti ihan hulluna. Väkeä oli todella paljon ja sää mitä mainioin. Yleisö piti kyllä Provinssin keikastani, mutta kriitikot kääntyivät minua vastaan arvosteluissaan, koska olin osallistunut ”iskelmäkilpailuun”. Juttelin Thee Ultra Bimboosin Marian kanssa muistaakseni. Keikasta en yksityiskohtia juuri muista, mutta tunnelma oli leppoisa ja unelias – suorastaan unen omainen, ainakin näin jälkeenpäin ajatellen. ”Tilanne eskaloitui siihen, että Bad Religionin jätkät lähti alueelle katselemaan keikkoja en nen omaa suoritustaan, ja siellä me sit ten pyörittiin heidän kanssaan tunti, puolitoista.” Ismo Alanko – Mun eka Provinssi oli vuonna 1980. Se oli aika rajua touhua, kuitenkin kaikilla oli omat rummut ja systeemit. – Istuin ison puun juurella ja mulla oli pussillinen keskiolutta. Keikan jälkeen mua haastatteli MoonTV:hen Wallu Valpio, makailimme ruohikolla ja joku tuli pyytämään multa nimmarin kiveksiinsä. Niitä naukkailin ja odottelin meidän soittovuoroa. – Siihen aikaan se oli semmoinen tapahtuma, että kaikki bändit soitti 15 minuuttia ja sitten vaihdettiin. En muista miten keikka meni, mutta sen muistan, että oli aivan superhauskaa hengailla alueella esiintyjänä. Se oli meidän eka festarikeikka ikinä. Myöhemmin tulimme hyvinkin ystäviksi. Affe tuli keikan jälkeen lavalta alas, töni rumpuja roudatessaan kaikkia että vittuun siitä. 1978 oli ilmestynyt Siirtomaasuomen laulujen ykkösosa 11 virran maa
Se oli ihan hyvä keikka, meillä oli hyvä bändi. Provinssin 30-vuotisjuhlakeikka, joka oli myös osa Skootterin vuoden 2008 comeback rundia, on jäänyt mieleeni vahvana. Kylmä oli ja yöllä muistaakseni satoikin, mutta kyllä siitä tosi hyvät muistot jäi loppujen lopuksi. Siinä oli menemisen meininkiä. Me kierrettiin sen sirkusteltan kanssa maata. – Autolla sinne mentiin, se oli joku vanha räyskä millä ajettiin. Maarit Maarit & Hurmerinta Band oli mukana ensimmäisessä Provinssirockissa kesäkuun alussa 1979. Yleisöä 200–300. Piti pysähdellä ja laittaa jäähdyttimeen vettä. Päälavalla teki samaan aikaan rumpu-soundcheckiä joku raskaamman puoleinen pumppu (taisi jopa olla Black Sabbath), joten omat pikku akustiset biisini piti esittää pika pikaa aina sopivissa raoissa, kun basarin jyskytys hetkeksi taukosi. Äänentoisto kiersi, pätki ja pöpisi, mut se oli punk. Meillä oli Amerikan likka Mandy (Gaynor, Apulannan alkuaikojen basisti) mukana, ja saatiin muilutettua itsemme sisään hotelli Sorsanpesään, jossa Religionin jätkät oli aamiaispöydässä. – Kesäsirkuksesta en muista, että esiinnyttiinkö omassa teltassa vai stagella. Rumpali Sipe Santapukki kävi Seinäjoella yleisön joukossa jo muutamaa vuotta aiemmin. – Muistissani on myös joku toinenkin akustinen Provinssi-keikka pienellä sivulavalla, joka ei mennyt ihan putkeen. Perillä pistettiin teltta pydeen. – Mun eka kerta oli vuoden 1993 Provinssirockissa, jossa soitti Bad Religion. – Se oli aivan epätodellista, että idoleiden kanssa siinä jubailet suomalaisista bändeistä. 50 SOUNDI SOUNDI 51 timme täpötäydessä teltassa illan pimetessä Creedence-settimme suorastaan hurmioituneessa tunnelmassa. Nykyajan lapsi -levy oli silloin tekeillä. Muistan, että vedettiin niitä biiK u v a: E et u A h an en provinssi 40 -taitto_b.indd 50 5.4.2018 16.21. – Oltiin myös Pelle Miljoona & N.U.S. Pelle Miljoona Vuoden 1981 Provinssirockissa nähtiin Pelle Miljoonan Kesäsirkus, jossa soittivat Pelle Miljoona Oy, Problems. Bändit skulasi lainapeitteellä katetulla rekanlavalla tai vastaavalla. ja Threshold. Ja on. Se oli myös hyvä referenssi itsellekin, että sitten kun alkoi olla nimeä niin ei tarvinnut olla kusipää – on ihan jees olla ihan tavallinen ihminen, kuten Greg Graffinkin oli. Provinssi oli silloin jo kasvanut suorastaan mammuttimaisiin mittoihin. Sipe (Apulanta) Apulanta soitti Provinssirockissa ensimmäisen kerran vuonna 1996. – Kyllä mulla hyvät muistot siitä on. Mandyhan sitten natiivina meni sanalle, ja me muut päästiin ohessa mukaan. Tilanne eskaloitui siihen, että Religionin jätkät lähti alueelle katselemaan keikkoja ennen omaa suoritustaan, ja siellä me sitten pyörittiin heidän kanssaan tunti, puolitoista. Kivaa oli, muta loppusaldona Petri Tiili -nimiselle henkilölle napsahti 150 donaa (markkaa) veroynnä muita velkoja. -yhtyeen kanssa Provinssissa
Hyvä ystäväni Sorvalin Kati (edesmenneen rumpalin Upi Sorvalin sisko) oli tehnyt mulle sellaisen norjalaistyyppisen villapaidan, joka oli mulla päällä keikalla sen takia että mä olin ihan umpijäässä. – Sen muistan, että ei ollut kauhean hyvä ilma, varmaan vähän sateinen. Ja toisin kuin kahta vuotta myöhemmin, säät olivat suotuisat. sehän oli mun neljäs levy mitä oltiin tekemässä. – Jotain jänniä detaljeja on mielessä. Vaan mitä tuosta, kun jälkimaku oli – hienoisesta juhlinnan uupumuksesta huolimatta – makea. En tahdo sanoa sen olevan huonompi lähtöasetelma, mutta kuten tiedätte, toista ensimmäistä kertaa ei tule, ja siksi tahdoin muistella juuri tuota ensimmäistä matkaa satujen saarekkeelle. Nyt pitäisi sanoa ”Minä muuten en pidä iskelmästä”, koska sitä on liikaa ja se on vallannut rokkifestaritkin. 50 SOUNDI SOUNDI 51 sejä ja tietenkin myös vanhemmilta levyiltä... Nykyisin hevin suhde muuhun musaan on tasapainottunut eikä se haittaa enää. ”Lisäksi muistan Provinssista Sorsanpesän rasvaiset jatkot.” K u v a: E et u A h an en K u v a: V il le K o iv is to K u v a: M ar k k u K at aj am ak i provinssi 40 -taitto_b.indd 51 5.4.2018 16.21. Punk-otteella liikkeelle potkittu kansanmusiikkinsa repi mukaan jo ensi tahdeilla. Niiden sävelien myötä saattoi loivennella edellisiltana ja yönä hankittua oloaan paremmaksi. Ehkä se oli typerää, mutta siihen aikaan heviä tuli joka tuutista ja tuntui ettei millekään muulle musiikille ollut enää sijaa. Mutta pitää muistaa, että yleensä kun muut on lyhythihaisessa paidassa niin mä hytisen, mä olen vaan sen tyyppinen. Sunnuntaina sama joukkue soitti toisen keikan. Jarkko Martikainen – Provinssirock vuosimallia 1986 oli ensimmäisen festivaalikesäni ensimmäinen juhla. Voimakkaimmat elämykset tarjosi kuitenkin Pogues. – Sittemmin olen ollut Provinssissa niin useasti, etten edes muista matkojen tarkkaa lukumäärää, mutta esiintyessään siellä itse on kokemusmaailma toinen. – Lisäksi muistan Provinssista Sorsanpesän rasvaiset jatkot, mutta parempi olla kertomatta niistä, etten saa taas vihapostia. Mulla oli joku rockhenkinen mekko, ja hemmetin kylmä. Kauko Röyhkä – Muistan Provinssirock-keikan 2000-luvun alusta. – Sielun Veljiä olin ehtinyt ihmetellä jo tuolloisen kotikaupunkini Kajaanin Huvipuiston lavalla, positiiviseen ihmettelyyn oli täysi syy myös Seinäjoella. Enkä ole sen koommin todistanut niin täyden palvelun yhtyettä: lauantai-iltana iloitsin tahdissaan nousuhumalaani, nuoruuden päämäärättömyyttä, tulevaisuuden avoimuutta ja jotain muutakin, minkä kokonaisvaikutelman illuusio päähäni pisti. Koska päihtymisen kulttuuri oli tuolloin myös minulle tuore ja rakas löytö, eivät kaikki muistikuvani ole sieltä selkeimmästä päästä. Viidentoista vuoden vastaanottavaisessa iässä niin kutsuttu ihmisten juhla tuntui nimensä mukaiselta, ja tämän sanon vain hyvällä. Muistot on mun päässä mustavalkoisina, mikä johtuu varmaan siitä että meillä on olemassa siitä tapahtumasta kaitafilmiä, jota mä olen nähnyt. Sanoin joka biisin välissä ”Minä muuten en tykkää hevirokista”
Blomin kirjoittama festariraportti: www.soundi.fi/aiheet/arkistojen-aarre ”Noustessamme lavalle Veltto Virtanen sanoi meille, ettei täällä mitkään Hesan bändit pärjää.” K u v a: A ak e K in n u n en K u v a: Jo h an n a P ar v ia in en K u v a: M ar k k u K at aj am ak i provinssi 40 -taitto_b.indd 52 5.4.2018 16.21. – Itse keikka meni hyvin, jengi diggasi. Ali Alikoski (Keba) – Keba-yhtyeen ensimmäinen festarikeikka oli Provinssirockin päälavalla vuonna 1985. Sitä luvattua soundcheckiä meille ei kuitenkaan suotu, kun joku brittibändi sääti ja hieroi pitkään. Meille oli luvattu soundcheck aamuyhdeksäksi. Unet olivat näin jääneet tosi vähiin. Lavalta poistuessamme läänintaiteilijakin kehui keikkaamme. Reissusta syntyi vauhdikas reportaasi, jossa todistetaan muun muassa Popeda-Paten ja Eppu-Martin välinen naamanvääntelykilpailu. HISTORIAN HAVINAA Soundi oli tietenkin mukana myös ihan ensimmäisessä Provinssirockissa vuonna 1979. Vastoinkäymiset käänsimme voitoiksi. Noustessamme lavalle Mamba-yhtyeen jälkeen herra läänintaiteilija (Veltto Virtanen) sanoi meille, ettei täällä mitkään Hesan bändit pärjää. Vastasin vain, että katsotaan... 52 SOUNDI SOUNDI PB Pave Maijanen – Kesän 1980 Mistakes-keikasta muistan hatarasti ainoastaan lavatekniikkaongelmat, jotka latistivat tunnelmaa. Se oli todella idyllinen paikka! Sittemmin en ole tuolla festivaalilla käynyt. Yleisö kannusti ja palkitsi meidät soittamaan vielä encoren. Kilpailu käynnissä 23.4.–20.5. Kitaristi Asko Kallosen kitarahihna alkoi temppuilla, skitta ei meinannut pysyä kyydissä enää mukana. Kerro omat Provinssimuistosi Osal listu : www .sou ndi.f i/kilp ailut Palkintona Provinssilippuja! Nyt on sinun vuorosi muistella parhaiten mieleen jääneitä Provinssi-reissuja ja Törnävänsaaressa näkemiäsi keikkoja. Niinpä miksaajamme oli otettava soundi haltuun sitten ikään kuin suoraan lennosta. Arvomme neljänä peräkkäisenä viikkona vastaajien kesken kaksi lippua tulevan kesän Provinssiin. Mutta luojan kiitos meillä oli katusoittajataustaa, niistä tilanteista karaistuneina pystyimme kääntämään hankaluudet voitoiksi. Lähdimme täten ajamaan varhain aamuyöstä Helsingistä. Mutta jotain hemmetin hienoa tunnetta ja kiitollisuutta siinä aisti, olimme nousseet katusoittajista festariesiintyjiksi. Silloinhan Provinssirockin pienehkö lava oli parin jokiuoman välisellä saarella. – Kesä oli vasta alussa, mutta jo puolenpäivän maissa oli sietämättömän kuuma. Onneksi tutun järkkärin kautta sain mahdollisuuden käydä kylmässä suihkussa ennen esiintymistä. – Aurinko paistoi suoraan lavalle, siellä oli lähes saunaolosuhteet. Lue J.A. Näin sitä sitten ”heräsi”
Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. (09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com PEARL SESSION SELECT PEER GÜNT KU VA : M IK A JU SS IL A "Pearl Session-sarja oli minulle sopivin vaihtoehto, kun etsin uutta settiä keikoille ja studioon. Pearlin laatu on todella korkealuokkaista ja hinta erittäin hyvä!" SAKKE KOIVULA Soitin Laine • Maariankatu 10 • 20100 Turku • www.soitinlaine.fi SMI tulostus.indd 53 5.4.2018 6.06
EMP-tuotepaketti Bruce Dickinson – Omaelämäkerta 5 kpl kirjoja nimikirjoituksilla. JÄTTIPOKKARI ILMESTYY TOUKOKUUSSA -kilpailu Live Nation, Harper Collins & EMP yhdessä esittävät: Kilpailu löytyy osoitteesta www.soundi.fi Osallistu mahtavaan Iron Maiden -kilpailuun ja voita upeita palkintoja. What does this button do. Irrotettava pinssi Brodeeraus Tuotenro: 344515 Tuotenro: 344515 Yksinoikeudella EMP:ltä! Yksinoikeudella EMP:ltä! Pluskokoja XXL Pluskokoja XXL www.emp.fi *Koodi on voimassa 25.5.2018 asti. Alennus ei koske mediatuotteita, kirjoja, lahjakortteja ja Rammstein-tuotteita. Sisältää: • Eddie -kangasmerkin • Fear Of The Dark -kangasmerkin • Iron Maiden -mukin • Ed Force One -lentokoneen pienoismallin rakennussarjan • The Trooper -kylpypyyhkeen • Iron Maiden -juomapullon • Iron Maiden -lippiksen Palkinnot Iron Maiden aukeama tulostus .indd 54 5.4.2018 9.29. on rohkea, rehellinen, älykäs ja äärimmäisen viihdyttävä kurkistus seikkailijan ja luovan neron elämään, sydämeen ja mieleen. Koodia ei voi yhdistää muihin kampanjaetuihin. Käytä tilauksessasi seuraava alennuskoodi, niin saat tuotteista 11% alennuksen! ALENNUSKOODI: IRONMAIDEN11 TULEE! Valmistaudu vuoden kovimpiin keikkoihin tilaamalla 100% viralliset Iron Maiden -tuotteet osoitteesta www.emp.fi! JÄTTIPOKKARI SISÄLTÄÄ UUTTA MATERIAALIA! Bruce Dickinsonin esipuhe Tuomas Kyrön avoin kirje Bruce Dickinsonille Bruce Dickinson: omaelämäkerta. 2 lippua keikalle Liput kahdelle Iron Maidenin keikalle Hartwall Arenalla 29.5
2 lippua keikalle Liput kahdelle Iron Maidenin keikalle Hartwall Arenalla 29.5. Käytä tilauksessasi seuraava alennuskoodi, niin saat tuotteista 11% alennuksen! ALENNUSKOODI: IRONMAIDEN11 TULEE! Valmistaudu vuoden kovimpiin keikkoihin tilaamalla 100% viralliset Iron Maiden -tuotteet osoitteesta www.emp.fi! JÄTTIPOKKARI SISÄLTÄÄ UUTTA MATERIAALIA! Bruce Dickinsonin esipuhe Tuomas Kyrön avoin kirje Bruce Dickinsonille Bruce Dickinson: omaelämäkerta. EMP-tuotepaketti Bruce Dickinson – Omaelämäkerta 5 kpl kirjoja nimikirjoituksilla. What does this button do. Koodia ei voi yhdistää muihin kampanjaetuihin. JÄTTIPOKKARI ILMESTYY TOUKOKUUSSA -kilpailu Live Nation, Harper Collins & EMP yhdessä esittävät: Kilpailu löytyy osoitteesta www.soundi.fi Osallistu mahtavaan Iron Maiden -kilpailuun ja voita upeita palkintoja. Sisältää: • Eddie -kangasmerkin • Fear Of The Dark -kangasmerkin • Iron Maiden -mukin • Ed Force One -lentokoneen pienoismallin rakennussarjan • The Trooper -kylpypyyhkeen • Iron Maiden -juomapullon • Iron Maiden -lippiksen Palkinnot Iron Maiden aukeama tulostus .indd 55 5.4.2018 9.29. Irrotettava pinssi Brodeeraus Tuotenro: 344515 Tuotenro: 344515 Yksinoikeudella EMP:ltä! Yksinoikeudella EMP:ltä! Pluskokoja XXL Pluskokoja XXL www.emp.fi *Koodi on voimassa 25.5.2018 asti. Alennus ei koske mediatuotteita, kirjoja, lahjakortteja ja Rammstein-tuotteita. on rohkea, rehellinen, älykäs ja äärimmäisen viihdyttävä kurkistus seikkailijan ja luovan neron elämään, sydämeen ja mieleen
Väittäessään vastarintaa turhaksi yhtye ei ole uhraamassa periaatteitaan tai antautumassa illuusiottomuudelle. Mutta juuri siksi se kuulostaa poikkeuksellisen rehelliseltä. Orkesteri lainailee huoletta elementtejä neljältä ensimmäiseltä levyltään, mutta jalostaa poiminnat kiinnostavan dialogisiksi. Levyn päättävällä The Left Behindilla Wire havahtuu idealisminsa paradoksaaliseen konservatiivisuuteen niin suorapuheisesti, että kuulija tuntee itsensä valamieheksi. Silti vasta myöhemmät vuosikymmenet ovat havainnollistaneet yhtyeen liikkumasäteen laajuuden. Nicky Wire ruotii intohimon, yksityisyyden, julkisuuden ja unohduksen välisiä kohtalonyhteyksiä muun muassa Vivian Maierin (Vivian), Yves Kleinin (International Blue) ja Dylan ja Caitlin Thomasin (Dylan & Caitlin) henkilökuvien kautta, ja referenssien loppuessa hän asettuu peilin eteen itse. Luomisinto löytyi vasta, kun kolmikko päätti tehdä jotakin päinvastaista kuin edellisillä kierroksilla – ja kuitenkin naittaa noiden albumien tarkasteluperspektiivit yhteen. Toisaalla James Dean Bradfield sanoutuu irti nykyisestä Labourista (Distant Colors). Uutta kohti tähtäävä kunnianhimo ja yhä painavammaksi käyvä menneisyys ovat solmiutuneet levy levyltä tiiviimmäksi vyyhdiksi, jonka ääriviivoista on hiljalleen hahmottunut omaelämäkerrallinen kokonaiskuva. HANNU LINKOLA HHHH Resistance Is Futile Manic Street Preachers Columbia Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 56 5.4.2018 15.28. Tärkeimmät löytönsä orkesteri tekee kuitenkin yksilötasolle laskeutuessaan. Ensi kuulemalla uutukainen räjähtää silmille. 56 SOUNDI Levyarviot > ...intensiivinen paketti, joka saa adrenaliinin virtaamaan... Orkesteri pureutui niillä niin syvälle henkilökohtaisten muistojen ja lähihistorian makrotason leikkauspisteeseen, että sen oli pakko pysähtyä haukkaamaan henkeä. Yhtyeen viimeisimmät pitkäsoitot, Rewind The Film (2013) ja Futurology (2014), olivat kuitenkin vähällä lyödä kerronnalle pisteen. Hiljalleen jytinän seasta paljastuvat kuitenkin myös hieno”Jäntevät riffit johdattelevat kohti pakahduttavia kertosäkeitä, koskettimet halkovat taivaiden lakia, ja symmetriset rumpufillit vyöryvät kuin tuomiopäivää ennustaen.” K u v a: A le x La ke viritteisemmät sävyt, sävellystyön agitoiva pedanttius sekä yhtyeen kroonistunut halu asemoida itsensä uudestaan suhteessa historiaansa. Pikemminkin kolmikko rohkaisee hyvästelemään identiteetit, joiden ohjelmallisuudet rajoittavat minuutta; vapautumaan, heittäytymään, tarttumaan omiin mielihaluihin vauhdilla katoavassa ajassa. Liverpool Revisitedin tyyni kaupunkikuva tai Hold Me Like A Heavenin hyväksynnänjano ovat kaukana parikymppisen korskeudella huudelluista pankkien nimistä, mutta elettyyn elämään peilautuvina tuokioina laulut ovat huikean todistusvoimaisia. Levy katsoo toki myös tämän päivän poliittisten ja kulttuuristen virtausten läpi. Jäntevät riffit johdattelevat kohti pakahduttavia kertosäkeitä, koskettimet halkovat taivaiden lakia, ja symmetriset rumpufillit vyöryvät kuin tuomiopäivää ennustaen. Restistance Is Futilen ohjenuoraksi valikoitui itsepintainen melodiakeskeisyys, nuoruuden musiikkimausta muistuttava suoraviivaisuus sekä mietteliäisyydessäänkin toiveikas perusvire. M anic Street Preachersin jykevimmät musiikilliset julkilausumat ajoittuvat 1990-luvulle. Vaikka Manic Street Preachers varoo antamasta yksiselitteisiä ohjeita, kietoutuvat musiikin estottomuus ja sanoitusten suhteellisuudentaju johdonmukaiseksi sanomaksi. Sirpaleinen ajankuva julistetaan sekä rikkinäisiksi algoritmeiksi (Broken Algorithms) että – hieman latteammin – ihmiskohtaloiden ontoksi summaksi (People Give In). Viesti on tietenkin keski-ikäinen ja hyvinvoinnin kyllästämä, kaukana siitä mitä yhtye joskus julisti. Nöyrtymäänkin
Nämä kahleet Maj Karmakin varmasti tuntee. All Gucci tuntuu menneen talven lumilta jo alkaessaan. SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...intensiivinen paketti, joka saa adrenaliinin virtaamaan... Kun aamujatkojen draaman kaaret on nähty ja ketjuhotellin huoneet muistuttavat toisiaan, jäljelle jää vain millenniaalin pelko elämän päämäärättömyydestä. Vaikka vaatemerkkiviittaukset ovatkin oleellinen osa rapin historiaa aivan Run DMC:stä lähtien, niin ne sopivat silti huomattavasti paremmin vaikkapa A$AP Rockyn kuin viikkiläislähtöisen Matti 8:n pirtaan. Jonkinlaisia molekyylitason muutoksia on kuitenkin tapahtunut, sillä yhtye kuulostaa harvinaisen keskittyneeltä. Levylle on nostettu mukaan kolme kuudesta ep:n jälkeen julkaistuista sinkuista, mutta ratkaisevana voi pitää vapun 2017 alla julkaistun Kupliin jättämistä pois. Tämäkään levy ei ole täydellinen, mutta se on jotakin tärkeämpää. Levy leikittelee harmonisesti mielenkiintoisilla ratkaisuilla ja sallii hentojen valonsäteiden läikehtiä yhtyeelle ominaisen pimeyden läviköistä vapautuneen tyylitajuisesti. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Maj Karma 101 tapaa olla vapaa Sakara Niin usein saavutuksemme kiertyvät kahleiksi ympärillemme. Ketterän missio Myllyllä tuntuu olevan laajentaa reviiriään ja määritellä, mitä suomigrimen karsinassa voi tehdä. Töölöläisten tapauksessa mahdollisuuksien määrittely tarkoittaa äärimmillään pelin sekoittamista metallikitaroilla (Leijona). Vajaan parin minuutin kuluttua päästään itse asiaan ja epäilijät suolataan paikalleen. Äänivallissa Ylppö taas onnistuu tuskallisen hyvin kuvailemaan sitä kuiskauksen mittaista hetkeä, kun koko tulevaisuus laskee painonsa ihmisen päälle. Töölön Ketterä Mylly PME Töölön Ketterän suodattamaton ulosanti ja raaka energia tekivät minuun ja moniin suomalaisiin vaikutuksen jo vuonna 2016 julkaistun debyytti-ep:n myötä. Sanoitusten puolesta Maj Karma on jo ajat sitten loitonnut universaalista samaistuttavuudesta. Kappaleet perustuvat vieläkin Häiriön suriseviin riffeihin, Herra Ylpön ihmissuhdekarjuntaan sekä taustalla jylläävään, äärimmäisen tiukkaan rytmisektioon. Mylly on intensiivinen paketti, joka saa adrenaliinin virtaamaan. Maj Karmalle olisi mahdotonta olla täydellinen – jo siitäkin syystä, että sen ydinolemus perustuu elämän epätäydellisyyteen. Täytebiisitkin rajoittuvat sinkkupotentiaalia tavoittelevaan Voimanlähteeseen sekä paikoillaan junttaavaan Paniikkiin. Nyt olemme lähestymässä yhtyeen vapautumista menneisyyden taakoista. Introna ja pelinavauksena toimiva Drill Spirit esittelee Handshakingin uudistuneen, sämpleillä rikastetun tuotannon. LASSI LINNOLA HHHH K u v a: M ar ek Sa b o ga l K u v a: A n an y a Ta n tt u Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 57 5.4.2018 15.28. Ehkä dancehall-kesäbiisi ei saanut toivottua vastaanottoa intensiivistä grime-soundia odottaneilta faneilta, mutta Kuplii toisaalta ei toimisi ollenkaan tässä kontekstissa. Lopetusbiisi Ei enää jatkoi Ompus voisi helposti tulkita viittauksena Kanye Westin No More Parties in LA:hin, mutta kappale esittelee hienosti Ketterän eksistentiaalista puolta. Pintatasolla harva asia on muuttunut. Tajunnanvirrassa on kuitenkin voimaa, sillä se sallii Ylpön luoda siltoja kappaleiden välille. 101 tapaa olla vapaa on raskas, ahdistava ja raikas levy yhtyeeltä, joka tuntuu saavuttaneen sovinnon menneisyytensä ja nykyisyytensä välillä. Hype on vain kasvanut sinkkubiisien tiputtelun mittaan, mutta Mylly on oivallinen paikka näyttää, etteivät nuoren yhtyeen saamat kehut ole kuplaa. Tällä kertaa pölkylle viedään myös koherenttia tarinankerrontaa. Varovaisen optimistinen Voimanlähde löytää irvikuvaksi vääntyneen päätepisteensä painajaismaiselta Johnny Deppin näköiseltä naiselta. Yhtyeen kaksi edellistä julkaisua, Salama (2009) ja Peltisydän (2016) joutuivat jo syntyhetkistään lähtien painimaan ylivertaisten vastustajien, Ukkosen (2006) menestyksen ja Herra Ylpön alati kasvavan julkisuuskuvan, kanssa. Vaikka leveily – ansaittu tai ei – hallitsee levyn teemoja, on mukaan saatu kunnioitettavan monipuolisesti aiheita myös rap-kliseiden ulkopuolelta. Se on vapaa. Molemmat levyistä päätyivätkin hätiköiden tuomituiksi
Sekin riittää pitkälle, koska koolle kutsutuilla muusikoilla on temput niin hyvin hallussa. A Perfect Circle Eat The Elephant BMG On niin ihanaa, niin ihanaa, kun vuosikausia odotettu levy legendabändiltä on ihan helvetin hyvä. Loistavalla soundilla toteutettu haahuilu on kuitenkin lähinnä haahuilua. Tämä ilmeisen jamipohjainen yhteistyö jää kuitenkin selvästi vaiheeseen suhteessa mahdollisuuksiinsa. Ruotsin psykepopylpeys Dungen ja brooklynilainen Woods ovat karkeasti ottaen saman musiikillisen ideologian edustajia. Dungenia edustavat Gustav Ejstes ja kitaristi Reine Fiske tuovat mukanaan jatsikkaan tanakan ja leijailevan psykeilmaisun. Hourglass käynnistyy äkäisen riitasointuisella syntikalla ja leikittelee samalla laitteella myös lauluraitojen kohdalla ja kertakaikkiaan tarjoaa hillittömän tarttuvan, täydellisen 2010-lukulaisen poprockbiisin. Tätä ruotsalaisamerikkalaista yhteisseikkailua voi pitää perusteltuna julkaisuna juuri siksi, että se on niin luonteva ja miellyttävän linjakas. Sitä seuraava TalkTalk taas yhdistelee pianoa perinteisempään, vihaisempaan ja kantaaottavampaan A Perfect Circle -tunnelmaan. Tästä jatkaa sinkkubiisiksikin valittu Disillusioned, joka kertoo dystooppisen tarinan Keenanin palavasta vihasta älypuhelimia kohtaan. Toolin uutta odotellessa (ja sehän on oikeasti tulossa!) meille annettiin tämä korvike Maynard James Keenanin toiselta proggikselta – ja vieroitushoitona sitä voi vähintäänkin kutsua armoitetuksi (ja tottahan lääkärin määräämäksi) Subutexiksi heroiinille. Kaikuisana särisevä kitarointinsa edustaa täydellisyyttä omassa lajissaan. Jumittavan avausnumeron jälkeen pölähtävä hippipoppis Turn Around nostattaa tunnelmat hetkeksi katonrajaan: wow, onpa yllättävän kovaa materiaalia! Popimpi Dungen ja psykedeelisempi Woods olisi pidemmälle jalostettuna kova paketti. Eikä Eat The Elephant myöskään välttämättä jää rockmusiikin historiaan ennenkokemattomalla näkemyksellään ja otteellaan. Joko tehdään kunnon biisejä tai heitetään aivan totaalinen häröilyvaihde silmään. Mielestäni näin vähän sävellyksellisiä ideoita sisältävä äänitrippailu vaatisi toimiakseen reippaampaa heittäytymistä vapaan kellunnan maailmaan. Woods-pääpiru Jeremy Earl tuo keitokseen häivähdyksen folkpopin kepeää tarttuvuutta, jota soisi levyllä olevan enemmän. Kun levy lähtee käyntiin samannimisen aloitusbiisin karheanmatalilla pianosoinnuilla, se aiheuttaa todellisia mielihyvän kylmänväreitä. Dungen & Woods ei malta tehdä kumpaakaan aivan täydellä teholla. Molemmat yhtyeet kierrättävät ja jatkojalostavat psykedeelisen popin perintöä olematta suoranaisia näköispainoksia 1960ja 1970-luvun taitteen happoyhtyeistä. PEKKA LAINE HHH Levyarviot > ...länsimaisen taidemusiikin historia on tulvillaan paljon parempaa... Häikäilemätöntä tiivistämistä sietäisi harjoittaa jopa arvon mestaritaiteilijoiden, vaikka tuoretta materiaalia onkin odotettu iät ja ajat. Täydestä napakympistä jäädään vajaaksi oikeastaan vain siksi, että kahdentoista biisin joukossa on parikin selkeää täytebiisiä. Avaus määrää koko pitkän levyn linjauksen. Mutta joskus pitää vain olla kiitollinen loistavasta musiikista. Myths 003 -kokonaisuuden tietyissä käänteissä mieleen tulee monien projektilevytysten helmasynti eli soittajien itseterapointia muistuttava kimppakivasoittelutunnelma. Fisken rooli on sekin Dungenin levyiltä tuttu ja äärimmäisen arvostettava. Mies soittaa melodisesti meditoivia kitaralinjoja osapuilleen maailman parhaalla happosoundilla. Kiistaton huippupala tosin löytyy vasta levyn loppupäästä. Eat The Elephant on vähemmän raskas kuin mitä A Perfect Circleltä viime vuosikymmenellä putoili. Musiikillisesti biisi on kuitenkin jopa yllättävän kevyt helppoine koukkuineen ja simppeline kertosäkeineen. Ja se on oikein. SALLA HARJULA HHHH K u v a: A le x M ar k s K u v a: V er n B re it en b u ch er v er n 1 .c o m Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 58 5.4.2018 15.28. 58 SOUNDI Dungen & Woods Myths 003 Mexican Summer Ensitahdeista alkaen on selvää, että nyt ovat hengenheimolaiset kohdanneet toisensa. Ejstesin laulama Jag ville va kvar voisi hyvin olla joku kahden massiivisen vyörytysnumeron välinen siirtymäralli Dungen-albumilta. Yhdeksi kohokohdaksi biisilistan lomasta voi nostaa suorastaan hilpeän So Long, And Thanks For All The Fishin, joka soljuu niin hyväntahtoisella draivilla eteenpäin, että melkein tekee mieli tarkistaa, onko tämä oikeasti tuttujen biisintekijöiden kynästä. Biiseissä soi matalilla taajuuksilla murahteleva piano joskus jopa enemmän kuin riffittelevä kitara ja mutkattomat melodiat jäävät soimaan päähän helposti ensikuuntelulla
Intensiteetti ja draama puuttuvat, vaikka biiseissä piisaa dynamiikkaa niin, että simppelimmän kaman ystävää hirvittäisi. Vincentin parina syntynyt Love This Giant (2012). Hendrixin aktiivinen perikunta pitää huolen siitä, että kuluttajille tarjoillaan säännöllisin väliajoin studiossa viilattuja täkyjä. Urbaanina lauluntekijänä David Byrne on pikemminkin konkretian kuin tunteiden tulkki. Olisipa se näkemyksellisempi. Muuan Mies on kuulemma huikea live-esiintyjä. Vahvasti klassisen musiikin sydänmaiden liepeillä liikkuvia teemoja vaivaa niin moneen elokuvamusiikin sinänsä moitteettomaan ja taiten tehtyyn edustajaan liittyvä dilemma. Näitä tunnelmia kaipaavalle kuulijalle on kuitenkin tarjolla paljon järeämpi vaihtoehto. Helmi Jamaikalaisrytmejä on käytetty suomalaisessa musiikissa runsaasti aiemminkin, ja Muuan Mies hoitaa homman hienosti ja persoonallisesti. Lastenlaulunomainen Karhukainen toimii omilla ehdoillaan vaikka tuntuukin olevan hieman väärässä seurassa, samoin sinänsä viehättävä päätöspala Nyt nukkumaan. Biisi, joka onnistuu tasapainoilemaan täydellisesti sen rajan oikealla puolella, väärällä puolella huumori ja meemi ovat vaan kulutusta kestämätöntä paskaa. Both Sides Of The Sky ei onneksi liity tähän noloon joukkoon, vaan seisoo ylväästi säveliensä takana. It’s Not Dark Up Here askarruttaa notkeana funkina ja Brian Enon vihellyksen siivittämänä. On harmi, että kaksikon yhteistyö jäi aikoinaan alkutekijöihinsä. Tukholmasta käynnistynyt Fare Thee Well -kiertue ja Whistle Down The Wind ovat Baezin mukaan viimeisensä. Vanha ammattilaisten vaalima vitsi määrittelee perinteisen elokuvamusiikin olemuksen nasevasti: ”19th century music for 20th Century Fox”. Sama kriisi iskee sitten aikuisuuden ja vanhuuden välisellä kynnyksellä ja stereotyyppinen ratkaisu on yrittää taantua siihen hetkeen, joka edeltää tällä levyllä elettävää välitilaa. Olisipa se teatraalisempi. Tämä kuuluu myös uudella levyllä, sillä Joan Baezin (1960) lähtötasoon verrattuna joidenkin korvissa skalpellin lailla viiltänyt sopraano on madaltunut dramaattisesti. Julkaisuun on päässyt useita tynnyrinpohjia raapineita kehnoja kokoelmia. PERTTI OJALA HHHH Jimi Hendrix Both Sides Of The Sky Legacy Vaikka kitaristilegenda Jimi Hendrixin kuolemasta on vierähtänyt muutama vuosikymmen, muusikon levykatalogin kasvu ei ota laantuakseen. Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 59 5.4.2018 15.28. Pitkä ep tipahti jotenkin niin huomaamatta pihalle, että se ehti roikkua suoratoistopalvelussa odottamassa ensikuuntelua pari viikkoa ennen kuin kaveri muistutti minua tutustumaan asiaan. JUHA SEITZ HHHH Jonny Greenwood Phantom Thread Nonesuch Jos Jonny Greenwoodin säveltämän Phantom Thread -soundtrackin kuulisi ennen elokuvan näkemistä, mielessä heräisi kysymyksiä. Silloin kaikki on vielä mahdollista. Rytmiryhmän jälki on värikästä niin kuin tällaisessa musiikissa pitääkin ja myös vierailijoita on käytetty hyvällä maulla. Ja huomio kiinnittyy myös soittajiin – kaikkiaan hyvin pätevästä ryhmästä nousevat useimmin esiin Risto Ylihärsilän ilmaisuvoimaiset koskettimet, mutta myös kitaristi Lauri Sintonen pääsee esille. Jos Whistle Down The Wind todella jää Joan Baezin viimeiseksi pitkäsoitoksi, niin vuosisatojen takaiseen melodiaan pohjautuvaa I Wish The Wars Were All Overia osuvampaa jäähyväislaulua on vaikea kuvitella. Vaikka Ismo Puhakka ei ole mikään laulajasuuruus, hänen äänensä sopii hyvin tulkitsemaan näitä lauluja. PEKKA LAINE HHH Muuan Mies Elämmekö unessa. Itse tehtyjä lauluja ei kuulla, mutta tunteikkaasti tulkitut ja pelkistetysti säestetyt huolella valitut lainat muuttuvat Baezin omiksi. Minkälainen tarina tarvitsee näin järeillä ja totisilla tehokeinoilla pelaavaa musiikkia tuekseen. Ilmavat 20 Dollars Fine sekä Woodstock näyttävät, kuinka saumattomasti Stillsin urkusiivuttelut limittyvät vuoropuheluun Hendrixin kepittelyn kanssa. ”Does winter follow spring like night follows day. Levyn sisältö vaikuttaa oikeasti kiinnostavalta, joten rahastuksen katku ei tiivisty häiritseväksi. Tunnelma pysyttelee irtonaisena kautta linjan. ANTTI MARTTINEN HHHH ...länsimaisen taidemusiikin historia on tulvillaan paljon parempaa... Elävää kokemusta odotellessa aikansa voi hyvin täyttää kuuntelemalla tätä vähän oudolla tapaa viehättävää levyä. Sitä seuraavalta tekeleeltä oli siis lupa odottaa kaikennäköistä ihanaa. Myös omalleni. Jonny Greenwoodin loihtima musiikki on paikoin hyvin vaikuttavaa ja kaunistakin, kuten requiemina soivassa Phantom Thread III -melodiassa tai herkässä Alma-teemassa. SOUNDI 59 David Byrne American Utopia Nonesuch David Byrnen jo Talking Headsin eläessä alkanut sooloura on sisältänyt lukuisia yhteistyöprojekteja, joista tunnetuin on Brian Enon kanssa tehty My Life In The Bush Of Ghosts (1981) ja tuorein St. Bändi jatkaa progemmalla ja vähemmän metallisella linjalla, mutta jotenkin biisit vain soljuvat yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Välillä Byrne havainnoi maailman huvittavuutta kuin utelias pieni poika. Tom Waitsin ja Kathleen Brennanin kirjoittaman nimiraidan avaama levy on syntynyt samalla kaavalla kuin Steve Earlen tuottama edeltäjänsä Day After Tomorrow (2008). Säästeliäästi käytetyt synat ja efektiäänet luovat pelkistettyyn äänimaisemaan dramatiikkaa, ja Ibun flow, joka sijoittuu jonnekin Paperi-T:n ja Kridlokkin väliin, kuulostaa hienolta framilla. Yksin kotona 17 kertoo tilasta lapsuuden ja aikuisuuden välissä, ajasta jolloin ihmisellä on enemmän aikaa kuin muita taloudellisia tai henkisiä resursseja. Anohnin ääripessimistinen Another World on albumin yllättävä kohokohta. Laulut ovat kiehtovia pastissin ja ”aidon asian” välillä liikkuvia mielikuvia – Pyhä Yrjö käy halutessa vaikka parodiana palavista työväenlauluista, nyt siskoja ja veljiä kehotetaan vaan murtamaan teljet rakkaudelta. Paul Thomas Andersonin elokuva on pakkomielteisen miesnero-ohjaajan kuvaus pakkomielteisestä miesnerosta rakkauden, luomistyön ja oman miesneroutensa ristiaallokossa. Sellaiset fraasit kuin ”Hei hoi, niin lähtee rude boy” ja ”Nyt äijän huolet ohi on, sua hoitaa Leiras ja Orion” nostavat suupielet ylöspäin. SALLA HARJULA HHH Joan Baez Whistle Down The Wind Proper Folk-kuningatar ja yhteiskunnallinen aktivisti Joan Baez on päättämässä lähes 60-vuotista uraansa. Levy kuulostaa todella hyvältä. Baezin akustisen kitaran ja poikansa Gabriel Harrisin lyömäsoiton hypnoottisuus alleviivaa kappaleen pelottavaa sanomaa: ”I need another world, this one’s nearly gone”. Olisipa se parempi kuin tämä. / Must a question have an answer. Muzakmaista tyhjäpaisutusta tai mitätöntä haahuilua hänen jälkensä ei ole, mikä on jo soundtrack-asiayhteydessä iso plussa. Tammikuun 1968 ja helmikuun 1970 välisenä aikana äänitetyistä esityksistä kaivautuu esille kymmenen ennen julkaisematonta tulkintaa, joissa Hendrixin ja hänen bändiensä bluesista voimansa ammentava rock-jullaus pääsee oikeuksiinsa. Elokuvamusiikin tehtävä on palvella isäntää ja Greenwoodista on kehkeytynyt leffasäveltämisen huippuammattilainen, joka osaa ottaa orkestraatioista rajut tehot irti. Oletetun ihanneyhteiskunnan innoittama American Utopia on ensimmäinen yksin Byrnen nimeä kantava albumi sitten Grown Backwardsin (2004). Länsimaisen taidemusiikin historia on tulvillaan paljon parempaa. Se on monessa kohtaa kuin täyteen ahdetumpi versio Kridlokkin minimalistisesta soundista. / Can’t there be another way?” David Byrnen tuotannossa hyvää keskitasoa edustavan American Utopian täkäläisittäin jännittävin detalji on se, että Gasoline And Dirty Sheetsillä ja Every Day Is A Miraclella soittaa Jaakko Savolainen alias Jaakko Eino Kalevi. Yhdeksi lopettamissyyksi 77-vuotias laulaja-lauluntekijä sanoo äänensä muuttumisen. Brian Eno on tosin nytkin keskeisessä roolissa Byrnen rakentaessa lähes kaikki biisit Enon rumpuja rytmilooppien päälle. Osin Talking Headsistä periytyvien rytmien leikkisyys ja paikoin kuivakkaan humoristiset tekstit ovat jälleen ilmaisun ytimenä. Levyn sisällä on siis päiväunilla pieni lastenlevy. Levyn huippuhetki on kuitenkin hirtehinen Pilalla. PERTTI OJALA HHH DJ Ibusal Yksin kotona 17 Skorpioni Gaselleissa Thube Hefnerinä elävä DJ Ibusal on tehnyt hienon chopped & screwed -henkisen levyn, jossa hän kertoo arkisia tarinoita modernista vaiheilusta, apatiasta ja yksinäisyydestä, varsinkin joukoissa. Ilmeisesti loppuvuodesta on tiedossa vielä toinen puolisko tälle ensimmäiselle Automatalle. Eikä oikein mikään näistä toiveista tunnu Automata I:lla täyttyneen. Olisipa se massiivisempi. Tasokkaan kattauksen kirkkaimmat helmet sijoittuvat Crosby, Stills, Nash & Youngin voimahahmon Stephen Stillsin laulamiin näytteisiin. Metallisesta matikkacoresta aina vain progressiivisempaan rockin ja musikaalien leikkikentälle suunnannut jenkkiviisikko teki järjettömän kovan tempun edellisellä Coma Ecliptic -levyllään ja pompsahti vaikka kuinka monen kriitikon suosikkilistoille vuonna 2015. ARTTU TOLONEN HHHH Between The Buried And Me Automata I Sumerian Melkein panikoin, kun tajusin jättäneeni välistä Between The Buried And Men uusimman tuotoksen
Faneille pakkohankinta. Kertosäkeissä ollaan meluisampia, säkeistöissä kahlitumpia. BigFeet & LaLa Pet Me! Playground Kutsutaanpa tätä termillä bluespop, ehdottavat kansitekstit Jukka Orman ja Marjo Leinosen roolihahmojen BigFeet & LaLa -yhteisriennosta. Siinä hän mitä ilmeisimmin myös onnistui, sillä albumi pitää sisällään lumoavan kauniita pastellisävyjä. Perushyvä taltiointi, jonka koukut ovat Among The Living -settilistassa ja bonusmateriaalien dokumentissa. HENRI EEROLA HH A Place To Bury Strangers Pinned Dead Oceans New Yorkin post/noiserokkarit yltävät viidenteen albumiinsa, jonka toivoisi olevan koskettavampi. Vielä viime albumilla tuoreelta kuulostanut yksinkertaisuus muodostuu siis mielikuvituksettomuuden loukuksi. Levy soitetaan siis tallenteella kokonaisuudessaan, jonka lisäksi setti painottuu tuoreimpaan For All Kings -albumiin. Sitä vaan ei esittäjänsä kuuloiseksi tunnistanut. Se ei sinänsä ole itseisarvo, mutta oli tähän asti taannut sopivan tujauksen veret seisauttavaa nihilismiä. Elementteihin kytkeytyvät saumattomasti luottokomppaajien Mikko Murtomaan ja Sami Vettenrannan basso ja rummut, silloinkin kun maestro Orma nikkaroi riffien ja sävelkulkujen ilmeisimpiä kaavoja ja antaa soolojensa löytöretkeillä etäämmälle niistä. Esimerkiksi Safe And Sound tuo mieleen solistin yhtyeuralta tutun Paradise-kappaDVD FACTORYFEST.FI MANDO DIAO (SWE) VON HERTZEN BROTHERS MIRA LUOTI VESTA PE 27.7. Kyllä tätä volat kaakossa ja kylmä kalja kädessä kelpaa fiilistellä. Juuri näin yhtyeen edustamaa genreä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tulkitaan, mutta tyylipuhtaus saattaa olla Pinned-julkaisun suurin vajavaisuus. Määritelmä on sangen oiva, koska blues on kummallakin kiinteä osa aivokuorta ja selkäydintä. Kuvauspuoli noudattaa hevikeikkataltiointien perusosastoa: nopeita leikkauksia eri kuvakokojen ja soittajien välillä ilman taiteellisia kikkailuja. Jos Abrahadabran ylijäämämateriaalilta haiskahtavilla biiseillä Shagrathin kärinä korvattaisiin kirkasäänisemmällä laululla, ei musiikkia erottaisi kymmenistä muista sinfoniametallibändeistä. A Place To Bury Strangers rakentaa kappaleensa nopeatempoisesti jumittavien rytmien, usein kahdeksasosia hakkaavan perkussion ja vähäeleisen koukukkaan bassoja kitarapohjan varaan. Orma on säveltänyt koko setin ja räätälöinyt sanoitukset englanniksi varta vasten Leinoselle. A Place To Bury Strangers ei nimittäin onnistu koskettamaan, vaikka auditiivisena kokemuksena yhtye on mielenkiintoinen. ASKO ALANEN HHHH Levyarviot > ...volat kaakossa ja kylmä kalja kädessä kelpaa fiilistellä... Kun elementit ovat näin minimalistisia ja sävellykset välttelevät toimiviksi havaittuja kevyen musiikin kaavoja, tarvitaan korvaajiksi pieniä kuningasideoita, esimerkiksi kiihkeämpiä tanssirytmejä, hurjimpia soundeja, eteerisimpiä kaikuja, ylilyöntejä ja hikeä. VESA SILTANEN HHH My Indigo My Indigo BMG Within Temptationin solistin Sharon den Adelin sooloalbumi My Indigo on artistin omien sanojen mukaan keino, jolla hän yritti pyristellä irti valkoisen paperin kammosta. Päällä surisevat delay-pedaalit, taatusti analogiset tape echot, flangerit ja muut monitoimikoneet. Pinned on niin tyylitajuinen ja varmaotteinen, että se on oikeastaan aika tasapaksu. Paitsi silloin, kun pitäydytään sahaamassa viiden pennin Satyricon-riffejä. Toki kyse on Anthraxista, mutta onhan se hieman erikoista miten komppikitaristi ja rumpali saavat laulajaa enemmän ruutuaikaa, varsinkin kun ottaa huomioon, miten hyvässä iskussa tuolloin 56-vuotias Belladonna on. Se keskitiellä tasapainoilu, jossa tunnemyrskyt ja genrelle tyypilliset ylilyönnit loistavat poissaolollaan sisällöttömän orkestraatiojylinän kustannuksella, on taitolaji, johon tämän bändin pelisilmä ei riitä. Pet Me! on verrattoman eloisa setti soulin, jazzin ja popin viisteillä ja joustavilla kaavoilla yhteen solmittua ja kuulijoille lähennettyä bluesia. Kuvittelenko vaan vai paistattelevatko Scott Ian ja Charlie Benante ruudussa reilusti Joey Belladonnaa enemmän. Paikoin tuntuu, kuin albumi olisi Within Temptation indie pop -filtterin läpi suodatettuna. Aiemmin parin vuoden julkaisuvälillä albumeja suoltaneen black metal -ikonin uutukaista sai tällä kertaa vartoa vajaat kahdeksan vuotta. MIKKO MERILINNA HHH Anthrax Kings Among Scotland Nuclear Blast Helmikuussa 2017 Glasgow’ssa taltioitu konsertti oli osa thrash metal -jyrän Suomessakin nähtyä kiertuetta, jolla juhlistettiin vuonna 1987 julkaistua Among The Living -albumia. Synonyymi Eonianille nimittäin on mitäänsanomaton. Kuvauspaikka on ainakin valittu hyvin, sillä yleisössä on läpi keikan todella kova meno, joka välittyy jopa kotisohvalle. 60 SOUNDI Dimmu Borgir Eonian Nuclear Blast Norjan kiistatta tunnetuin, joskin kiistellyin metallibändi Dimmu Borgir ei ole viime aikoina juuri kiirettä pitänyt. Äärielementeistä lähes tyystin karsittu materiaali katkaisi ne viimeisetkin juuret norskibläkkikseen. Sitten Dimmu Borgirin voimien päivien on samoille apajille löytänyt esimerkiksi Septicfleshin ja kotimaisen Shade Empire kaltaisia pelureita, jotka uhkuvat sitä vimmaa ja mielikuvitusta josta Norjan sedillä ei ole irvistyksen vertaa jäljellä. Keskeisin juonne on kuitenkin LaLa-laulun sielukkaiden fraseerausten ja rytmillisten painotusten luonnollisen taitava johdatus melodioiden ytimiin. Abrahadabra (2010) oli mahdollisesti tasalaatuisin kokonaisuus sitten Puritanical Euphoric Misanthropian (2001). 15-23 SANNI MIKAEL GABRIEL VESTA JATKOILLA 23-01: ATOMIROTTA LIPPU.FI S-ETUKORTILLA 49 € / PÄIVÄ, JATKOILLA 55 € S-ETUKORTILLA 85 € / 2 PÄIVÄÄ OVELTA 52,50 € / PÄIVÄ VIP 160 € / PÄIVÄ K u v a: O sk ar i M ar ti m o Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 60 6.4.2018 12.53. Nimikappaleen kaltainen poppis, jyrkänkarhea blues Skeleton Trees ja iskevän vauhdikas rock’n’roll-pala Ground Woman Homesick Blues hoituvat kaikki yhtä varmalla otteella ja tyylillä. Tiedon ja kokemuksin turvin on ilmeisen iloluontoista ja vapauttavaa popularisoida tarkkoja analyysejään helpommin lähestyttäviksi tulkinnoiksi menettämättä rahtuakaan omasta virtuositeetista ja kutsumuksesta kitaran tai kitarisojen käyttelyssä. 16-23 DISCO ENSEMBLE MANDO DIAO (SWE) VON HERTZEN BROTHERS MIRA LUOTI LA 28.7. Kolhosti honottava, melodioita ja innostuneisuutta välttelevä laulaminen on kaiutettu tekstuuriin ja hajoaa usein äänisirpaleiksi. Ei taida yhtäkään biisiä kulua niin, etteikö joku olisi keskellä yleisömerta jalat kattoa kohti sojottaen
15-23 SANNI MIKAEL GABRIEL VESTA JATKOILLA 23-01: ATOMIROTTA LIPPU.FI S-ETUKORTILLA 49 € / PÄIVÄ, JATKOILLA 55 € S-ETUKORTILLA 85 € / 2 PÄIVÄÄ OVELTA 52,50 € / PÄIVÄ VIP 160 € / PÄIVÄ Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 61 5.4.2018 15.28. 16-23 DISCO ENSEMBLE MANDO DIAO (SWE) VON HERTZEN BROTHERS MIRA LUOTI LA 28.7. SOUNDI 61 FACTORYFEST.FI MANDO DIAO (SWE) VON HERTZEN BROTHERS MIRA LUOTI VESTA PE 27.7
Sardonicus (1970) ja Feedback (1972). Noiden päivien The Damnedistä ovat jäljellä vain laulusolisti Dave Vanian ja kitaristiksi ryhtynyt Captain Sensible. Ne ovat Toukokuu ja Reeperbahn (myös Olavi Uusivirran biisin nimi, kappas!). Ei midist: jahka lastentautimaisesta kosiskelumentaliteetista ennätetään tuonnemmaksi, saattaa Entäs Peltonen. It Shall Be –boksi kokoaa yhteen Spiritin kaikki levytykset vuosilta 1968-1972. Haven pysyy yhä Kamelotin säkenöivimpänä timanttina, sillä vaikka The Shadow Theory on vaikuttava albumi – monen muun yhtyeen kohdalla puhuttaisiin täysosumasta – Kamelotin kaanonissa se on ”vain” komea jatke edeltäjälleen. Kun Thomas Youngblood tekee kappaleet, on ihan sama, keitä muita yhtyeessä soittaa tai duetoissa toisina ääninä vierailee, kunhan vain suvereenisti koko inhimillistä tunneskaalaa tulkitseva Tommy Karevik pysyy laulajana. Keravalais-järvenpääläisen viisikon debyytille mahtuu kaksi huokoisuudessaan briljanttia biisiyksilöä. Estetiikka hetkeksi narikkaan. Chris Monroyn aavemainen räähkyntä kuulostaa erehdyttävästi Martin Van Drunenilta, mikä edelleen vie ajatukset Pestilenceen ja Asphyxiin. Levyarviot > 62 SOUNDI Skeletal Remains Devouring Mortality Century Media Ei voi mitään: vaikka menneisyydestä temppunsa emuloikin, maittaahan tämä vanhan liiton kuolojyräys aivan täysillä. Albumin kuplivaa tunnelmaa, unelmaa ja painajaista, kuvaavat parhaiten kappaleet Indian Summer sekä Black Velvet Sun. Spiritin suhteen tuo määrite kuitenkin osuu kohdalleen. The Daily Liar on The Damnedin luonnehdinta yhdestä kotimaansa valtamediasta ja mahtipontinen Look Left tarjoaa yhden viime aikojen kohottavimmista kertosäkeistä. Post-Isokynähtävästä lierihattuilusta jantterimaisempaan suuntaan viime aikoina luikerrelleen lauluntekijän vanavedessä suomirockin peruskorjatulle estradille on tepastellut monenlaista samaistujaa Pimeydestä Matka Maailman Ympäriin, Nefer Neferistä Ursus Factoryyn ja nyt kriitikkoluupin alle päätyneeseen Entäs Peltoseen. Sen oitis tunnistettavassa tyylissä yhdistyy ihan omanlaisensa melodioiden käsittely, pettämätön tyylikkyys, elokuvamainen draaman taju ja ihailtava dynamiikan hallinta. VILJA VAINIO HHHH The Damned Evil Spirits Spinefarm Tony Viscontin tuottama Evil Spirits on laadukas paluu bändiltä, joka tullaan muistamaan lokakuussa 1976 ilmestyneestä ensimmäisestä brittiläisestä punksinglestä New Rose/Help. Voiko tällä reseptillä siis mennä vikaan. Kappaleet soljuvat eteenpäin keveästi tuoden mieleen polaroid-kuvamaisen intiaanikesän, reggaen ja listahitit – hivenen sekavassa, mutta samalla nautittavassa sekoitussuhteessa. Vaikka bändi on kuin menneeltä aikakaudelta, se silti tunnu olevan jumissa 1991-moodissa vaan höystää estottomasti menoaan biiseihin soveliailla ilmaisutavoilla. Eipä oikein voi, eikä menekään. Sekä biisinkirjoitusettä bändinäoperoimispotentiaalia kun vaikuttaa selkeästi löytyvän. leen. The Shadow Theoryn suurin vika on, että se on kaikilta osin kuin Havenin uusinta. SU 10.6. Vika ei kuitenkaan ole paha, kun se samalla tarkoittaa, että bändin kertosäemelodiat ovat yhä parasta, mitä koko genrellä on vuonna 2018 tarjota. Ensimmäisiä huomioita Skeletal Remainsista on toki laulu. Haven (2015) oli pitkin uraansa upeita yksittäisbiisejä tehneen floridalaisbändin ensimmäinen täysosumaalbumi ja aiheutti seuraajalleen valtaisat odotusarvot. vielä raapaista sen ihka oman näköisveistoksensa. Niiden lisäksi tarjotaan Jacques Demyn Valokuvamalli-elokuvan soundtrack-albumi (1969, julkaistu levynä 2005) sekä runsas valikoima bonusbiisejä ja miksauksia. Vaikka albumi ei tarjoaisikaan genressään mitään kovin uutta, on se silti herkkä, utopinen kuvaelma, jota kuunnellessa voi hetkeksi unohtaa kaiken – ja ehkä juuri se on ollut tavoite myös den Adelille itselleen. Oma juttunsa Skeletal Remainsilla on ainakin siinä, että se ei ole minkään legendabändin suora kopio. Toukokuun kohdalla on kuitenkin helppo aistia bändin yllättävän myös itsensä nextiltä intensiteettileveliltä aina yhtä lämmittävään ”ei helvetti, täähän on oikeesti kova biisi” -tyyliin. Kuulija suorastaan odottaa, milloin musiikki muuttuu raskaammaksi ja tempo nopeutuu, mutta tämän assosiaation yli päästyään osaa albumia tarkastella oikeasta näkökulmasta: jonain aivan uutena. Takaisin estetiikkaan: sluibailevien bassolinjojen ja laveiden laulufraseerausten kyllästämän kiekon yleislinja on apostolimaisen reteä, mikä Entäs Peltosen. Kosketinsoittaja Monty Oxymoron tuo etenkin mellotronillaan mukaan myös pientä progeisuutta. Punkhenkisesti nimetyn I Don’t Caren käänteet hämäävät pariinkin kertaan ennen kuin jazz-trumpetit vievät biisin ja herkullisen albumin maaliin sordiinolla ja ilman. Se poika oli ainutlaatuisen tyylitajuinen nuori kitaristi Randy Wolfe, jolle bändikaveri Jimi Hendrix oli antanut rock’n’roll-nimen Randy California, ja isä Ed Cassidy pitkään jazzia huippunimien kanssa soittanut rumpali. Vaikka Phantom Divine (Shadow Empire), Ravenlight ja Static saavat juoksemaan rinkiä silkasta elämisen riemusta ja Vespertine (My Crimson Bride) nostaa ilon kyyneleet silmiin, uutukaisessa ei ole ihan samaa taikaa kuin Havenissa. PERTTI OJALA HHH RETRO K u v a: To n y W o o ll is cr o ft S i d e w a y s PE 8.6. MAPE OLLILA HHHH ...jazz-trumpetit vievät biisin ja herkullisen albumin maaliin sordiinolla ja ilman... Spiritin sydämenä sykki harvinainen parivaljakko, joka koostui pojasta ja isäpuolesta. Vielä kun kansikin on Dan Seagraven tuotantoa, kaikki tuntuu olevan aivan Entäs Peltonen. Entäs Peltonen. Tuoreesti vanhahtavan Evil Spiritsin avaus Standing On The Edge Of Tomorrow taas yllättää kaukana horisontissa helähtävällä rautalangalla. Jazz, psykedelia ja pop, siinä ne kolme ainesosaa, joista Spirit rakensi oman rauhaisasti soljuvan sointinsa, musiikin, joka on säilyttänyt majesteettisen asemansa muotivirtausten ja trendien myrskyävällä merellä. THE NATIONAL US RODRIGUEZ US • CIGARETTES AFTER SEX US • PAPERI T • LITKU KLEMETTI SILVANA IMAM SE • DEERHUNTER US • APPARAT DJ-SET DE • YOUNG FATHERS UK VESTA • PARIISIN KEVÄT • EZRA FURMAN US • ACTRESS A/V LIVE UK • GASELLIT ORANSSI PAZUZU • JAMES HOLDEN & THE ANIMAL SPIRITS UK • MIREL WAGNER RÄTTÖ & LEHTISALO • TEKSTI-TV 666 • SLEAFORD MODS UK ADIKIA • ALEX CAMERON (AU) • ANTTI AUTIO • BARDO POND (US) • BEN FROST A/V LIVE (AU) THE COMET IS COMING (UK) • DARK BUDDHA RISING • THE DEAD C (NZ) • DETALJI • DJ KRIDLOKK DOPPLEREFFEKT A/V LIVE (US) • DRAAMA-HELMI • ELIAS GOULD • ESA KOTILAINEN “AJATUSLAPSI” GETTOMASA • HENNA EMILIA & HOUREET • HERO DISHONEST • HÄN • ISLAJA • JANE WEAVER (UK) JONI EKMAN & KOIRA • JOOSE KESKITALO • K-X-P • KARINA • KAUKOLAMPI • KAURIINMETSÄSTÄJÄT KEUHKOT • LASTEN HAUTAUSMAA • LAU NAU • M • MAKTHAVERSKAN (SE) • MAN DUO NO FUN AT ALL (SE) • NYOS • PASTORIPIKE • PLASTIC TONES • PREOCCUPATIONS (CA) • RISTO RUUSUT • SIINAI • $NOW • SOFA • SUAD • TALMUD BEACH & FAARAO PIRTTIKANGAS TOKIMONSTA (US) • TOO SLOW • URSUS FACTORY • VARG (SE) VERSACE HENRIK X NCO X MELO • VIEW • VISIBLE CLOAKS (US) YAMANTAKA // SONIC TITAN (CA) • YONA si de w ay sh els ink i.f i US WARPAINT A PERFECT CIRCLE US A PERFECT CIRCLE US HELSINKI, NORDIS MØ DK Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 62 5.4.2018 15.28. Kaikista muista 1960-luvun merkittävimmistä bändeistä tuli kuuluisia, mutta Spiritistä ei milloinkaan. Se pitää sisässään yhtyeen viisi ensimmäistä albumia: Spirit (1968), The Family That Plays Together (1968), Clear Spirit (1969), Twelve Dreams Of Dr. EERO TARMO HHH Spirit It Shall Be Esoteric ”Aliarvostettu, legendaarinen kulttibändi.” Kolme sanaa, jotka useimmiten valehtelevat. Brasseilla terästetty Sonar Deceit ei peittele identtisyyttään Iggy Popin Lust For Lifen kanssa. Entinen Eddie & The Hot Rods -basisti Paul Gray sentään vaikutti yhtyeessä jo 80-luvulla. tapauksessa toimii pääosin. Vielä kun rumputyö on vakaata myllerrystä humpasta voimalliseen tuplien tarpomiseen ja edelleen rehdisti lihasvoimin suoritettuun blastaukseen, koemme ihastuttavaa yhteyttä Harmony Corruptionin aikaiseen Napalm Deathiin. TIMO KANERVA HHHHH Kamelot The Shadow Theory Napalm Kamelot on sinfonisen ja power metalin suurin kruununjalokivi. Ahtaasta punkista jo varhain goottilaiseenkin suuntaan kurottanut yhtye ripottelee nyt biiseihinsä suvereenisti popsävyjä ja 60-luvun jälkipuoliskolle ominaista psykedeliaa. Laulajakitaristi Monroyn todella hienot ja biisejä mahtavalla tavalla elävöittävät kitaraliidit muistuttavat mestari James Murphysta, minkä ansiosta voitaneen surutta vedellä mielleyhtymiä Canceriin ja Cause Of Deathin aikaiseen Obituaryynkin. Ainoa Viitisen vuotta olemme eläneet post-Olavi Uusivirta -aikaa
THE NATIONAL US RODRIGUEZ US • CIGARETTES AFTER SEX US • PAPERI T • LITKU KLEMETTI SILVANA IMAM SE • DEERHUNTER US • APPARAT DJ-SET DE • YOUNG FATHERS UK VESTA • PARIISIN KEVÄT • EZRA FURMAN US • ACTRESS A/V LIVE UK • GASELLIT ORANSSI PAZUZU • JAMES HOLDEN & THE ANIMAL SPIRITS UK • MIREL WAGNER RÄTTÖ & LEHTISALO • TEKSTI-TV 666 • SLEAFORD MODS UK ADIKIA • ALEX CAMERON (AU) • ANTTI AUTIO • BARDO POND (US) • BEN FROST A/V LIVE (AU) THE COMET IS COMING (UK) • DARK BUDDHA RISING • THE DEAD C (NZ) • DETALJI • DJ KRIDLOKK DOPPLEREFFEKT A/V LIVE (US) • DRAAMA-HELMI • ELIAS GOULD • ESA KOTILAINEN “AJATUSLAPSI” GETTOMASA • HENNA EMILIA & HOUREET • HERO DISHONEST • HÄN • ISLAJA • JANE WEAVER (UK) JONI EKMAN & KOIRA • JOOSE KESKITALO • K-X-P • KARINA • KAUKOLAMPI • KAURIINMETSÄSTÄJÄT KEUHKOT • LASTEN HAUTAUSMAA • LAU NAU • M • MAKTHAVERSKAN (SE) • MAN DUO NO FUN AT ALL (SE) • NYOS • PASTORIPIKE • PLASTIC TONES • PREOCCUPATIONS (CA) • RISTO RUUSUT • SIINAI • $NOW • SOFA • SUAD • TALMUD BEACH & FAARAO PIRTTIKANGAS TOKIMONSTA (US) • TOO SLOW • URSUS FACTORY • VARG (SE) VERSACE HENRIK X NCO X MELO • VIEW • VISIBLE CLOAKS (US) YAMANTAKA // SONIC TITAN (CA) • YONA si de w ay sh els ink i.f i US WARPAINT A PERFECT CIRCLE US A PERFECT CIRCLE US HELSINKI, NORDIS MØ DK Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 63 5.4.2018 15.28. SU 10.6. S i d e w a y s PE 8.6. SOUNDI 63 ...jazz-trumpetit vievät biisin ja herkullisen albumin maaliin sordiinolla ja ilman..
Kyllä näiden biisien tahtiin vielä osaisi moshata jos puitteet muuten siihen olisivat sopivat. Disrespect Is Universal toteaa syyllisen olevan ”violator not a monster”. ...vaistonvaraisia nyrjähdyksiä ja ilmakuplia mahtuisi levylle enemmänkin... Bändi on jo vuosikaudet ollut arkkityyppi varman päälle pelaavasta ”Radio Rock -bändistä”, mutta Silent Killerillä göteborgilaiset osoittavat kykenevänsä myös hienoiseen uudistumiseen. MAPE OLLILA HH ARCH ENEMY sE • ASKING ALEXANDRIA uK • ATOMIROTTA • BASEMENT uK DISCO ENSEMBLE • EVELINA • JENNI VARTIAINEN • JVG • LAuRI TÄHKÄ MESHuGGAH sE • MOKOMA • NOAH CARTER DK • OLAVI uuSIVIRTA PARIISIN KEVÄT • PIKKu G • PVRIS us • PYHIMYS • REINO NORDIN • STAM1NA SuPERORGANISM uK • THE HuNNA uK • VESTA • VON HERTZEN BROTHERS aleksanteri hakaniemi • BLIND CHANNEL • CIrCLE • EEVIL STÖÖ X KUBE • ENSIFErUM ErJA LYYTINEN • GETTOMASA • HAVE YOU EVEr SEEN THE JANE FONDA AErOBIC VHS. Siellä lymyilee usein vino huumori. Mutta kun eivät ole. Kitaristina Courtney Barnett ei usko soiton siisteyteen ja asiansa tulee tarvittaessa lauottua lähes nuoren Patti Smithin vimmalla. Komppilinjat pysyvät nokkelan määrätietoisina ja johtoteemojen vallattomuudessa on ripaus sävyttömyyteen asti kurkottavaa ehdottomuutta. Kolmemiehisen yhtyeen kanssa työstettyjen biisien karhean ulkokuoren alta saattaa paljastua hyvinkin popmaisia laulumelodioita. Sen musiikki ei ole riittävän raskasta metallifaneille, ei riittävän monitahoista progefaneille, eikä melodisesti riittävän toimivaa popin ja rockin ystäville. Vaikka ajatusleikki siirtää osavastuun kokonaisuudesta yleisölle, jäävät tulkinnat harvoin sattuman varaan. Sama pätee myös tanakasti riffaavaan I’m Not Your Mother, I’m Not Your Bitchiin, jolla Barnett rykäisee poikaystävälleen suorat sanat. Need A Little Timen naiivi kauneus yltää jopa Noitalinna Huraan! klassisiin mittoihin. Kraftwerkin, Vangelisin ja Justicen hengessä työstetty äänimaailma hahmottuu johdonmukaisin vedoin silloinkin kun avainmelodiat sukeltavat pinnan alle. Omaan makuun mennään todella lähellä optimaalista kuolometallin muotokieltä. Se ei kuitenkaan nosta tekijäänsä itsetietoisesti esille; pikemminkin Tolonen potkaisee pallon napakasti eteenpäin. Ehkä vuosien saatossa tutuksi käynyt dieselrockin muotokieli ja aiheet lienevät käyneet biisimaakarille jo hitusen ahtaiksi, sillä niin paljon kuin Silent Killer vanhaa tuttua reseptiä toistaakin, matalavireisissä biiseissä soi nyt myös perinteisempi heavy ja pieninä purskeina jopa thrashinkatku. Sinänsä varsin monipuolisilla ja tyylikkäästi miksatuilla soundeilla ja muutamalla gojiramaisen mutkikkaalla riffillä ei pystytä naamioimaan melodisesti ja sanoituksellisesti kömpelön kappalemateriaalin ohuutta. PERTTI OJALA HHH Laurie Anderson & Kronos Quartet Landfall Nonesuch New Yorkia kohtaavat katastrofit näyttävät inspiroivan hienoja nykymusiikkiteoksia. NUUTTI HEISKALA HH Jenny Wilson Exorcism Gold Medal Jenny Wilsonin Love And Youth -debyytistä (2005) alkaneen soolouran viimeisimpiä etappeja ovat leimanneet vakavat vastoinkäymiset. Sävellyksellisesti Tesseractin progressiivinen metalli on kuitenkin Cynicia huomattavasti yksinkertaisempaa. Kappaleista löytyy toki helposti hahmottuvia tunneasetelmia, mutta loppujen lopuksi levyn synnyttämät mielikuvat piirtyvät maisemina tai fyysisinä tiloina pikemmin kuin sielullisina kokemuksina. Crippling SelfDoubt And A General Lack Of Confidence ei juuri selittelyjä kaipaa. Syyskuun 11. Neljännellä studioalbumillaan Tesseract on siirtynyt käyttämään lähes pelkästään puhdasta laulua ja soundiensa puolesta se alkaa olla aika lähellä Cynicin uudempaa tuotantoa. Varsinaista henkilökuvaa pitääkin metsästää rivien väleistä. HANNU LINKOLA HHH Mustasch Silent Killer Sony Aina Mustaschin julkaistessa uuden albumin on turvallista olettaa sen olevan kevyesti pörisevää ja melodioiltaan radiota varten virtaviivaistettua miehistelyhardrockia, loppusilattuna Ralf Gyllenhammarin testosteronia pursuavalla laululla. Tosin tässä läpikotaisessa menneisyyden ihannoinnissa ja esilletuomisessa on myös bändin riippakivi, jos siitä sellaista haluaa etsiä. Syntetisoijineen ja rumpukoneineen puhtaan elektronisena toteutettu Exorcism on puolestaan teema-albumi, jolla Wilson terapoi järkyttävää kokemustaan seksuaalisen väkivallan uhrina. Hyvän vastaanoton saaneen Sometimes I Sit And Think And Sometimes I Just Sitin (2015) seuraajalla Barnett antaa garagebänditaustansa kuulua vakuuttavin tuloksin. Kertojaäänensä Tolonen kaventaa – tai näkökulmasta riippuen laajentaa – abstraktioksi. HIGH SCHOOL DrOPOUTS • JESS & THE ANCIENT ONES • JOOSE KESKITALO • JUULIA KArINA • K-X-P • KYNNET • LITKU KLEMETTI • M • MAIJA VILKKUMAA • MArA BALLS • MMSP NELLI MATULA • PASTOrIPIKE • PIMEYS • PIrULAINEN • rUUSUT • SAMULI EDELMANN & OrKESTrA SUOrA LÄHETYS • SCANDINAVIAN MUSIC GrOUP • SONATA ArCTICA • STIG DOGG THE COMEDIANS • TUOMArI NUrMIO & LUUPÄÄT • TÖÖLÖN KETTErÄ • VILMA ALINA • YArI + paljon lisäyksiä luvassa! kaikki lipputyypit myynnissä nyt! provinssi.fi/liput #PROVINSSI VOLBEAT DK • PROPHETS Of RAGE us • tHE OffSPRING us RuN THE JEwELS us • BIffY CLYRO uK • tHE SOuNDS sE CHEEK • fRENCH MONTANA us • ANTTI TuISKu #PROVINSSI • PROVINSSI.fI K u v a: P o o n eh G h an a Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 64 5.4.2018 15.28. PERTTI OJALA HHHH Spider Farmer A Futile Gesture KHY Suomen musiikki A Futile Gesture on muun muassa Giant Robotista, Black Audiosta, Them Bird Thingsistä ja Riitaojasta tutun Arttu Tolosen ensimmäinen soololevy. Tell Me How You Really Feelillä Courtney Barnett analysoi avoimesti osin vähemmän positiivisia tuntojaan. Silent Killer tarjoaa sopivasti uutta ollakseen mielenkiintoinen uusille kuulijoille, muttei kuitenkaan liikaa, ettei vanha fanikuntakaan vieraannu. Ilmaisutavan myötäsyntyinen autoritäärisyys antautuu monesti leikin kohteeksi, mutta vaistonvaraisia nyrjähdyksiä ja ilmakuplia mahtuisi levylle enemmänkin. Hopefulessnessin riveillä ”You know what they say, no one’s born to hate, we learn it somewhere along the way” Barnett myöntää oppineensa jotain. Ralf-setä on nyt hyvin, hyvin vihainen. päivän isku vuonna 2001 Manhattanille synnytti William Basinskin The DisintegTesseract Sonder Kscope Tesseract lokeroidaan usein djentiksi, mutta hyvin vähän yhteistä bändillä on esimerkiksi Meshuggahin kanssa. Kuuntelukokemuksena tavallista vaativampi Exorsicm on ikäviä muistoja ulos manaava istunto, jossa paikoin ankarastikin potkiva värikäs elektronisuus sykkii samassa tahdissa Jenny Wilsonin kiihtymyksen ja pulssin kanssa. kohdallaan. Levyarviot > 64 SOUNDI Courtney Barnett Tell Me How You Really Feel Marathon Artists Australialainen Courtney Barnett julkaisee toisen oman albuminsa vain reilut puoli vuotta Kurt Vilen kanssa tehdyn Lotta Sea Licen jälkeen. Demand The Impossible! -albumin (2013) ruotsalaisartisti viimeisteli keskellä uusiutuneen rintasyövän hoitoa ja toipumisprosessia. Sonderin biisit eivät yksinkertaisesti ole kovin hyviä. Forever Is A Long Timen sanat ”it’s gonna be alright” valavat viimein uskoa selviytymisen mahdollisuuteen. Levyn ahdistavaan tunnelmaan tulee pientä helpotusta vasta nimibiisin jälkeen. Spider Farmer -pseudonyymin taakse piiloutunut taiteilija vihjaa levyn olevan ääniraita elokuvalle, jonka kuvallisen muodon kuulija saa luonnostella itse. It’s Love (And I’m Scared) rauhoittaa vaikka Wilsonia vaivaakin epäilys kyvystä rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. Bändin progressiivisuus rajoittuu siihen, ettei joka biisi ole tahtilajissa 4/4. Pakettia kuljettavat kuitenkin edelleen yhtyeen tutut vahvuudet, päähän jäävät melodiat ja Gyllenhammarin karismaattinen huutolaulu. Walkin’ On Eggshells ottaa ymmärrettävästi hieman rauhallisemmin ennen viikon päättävää Sunday Roastia. KIMMO K. Nine Inch Nailsin The Fragilen mieleen tuovat hitaammat pianotunnelmoinnit alleviivaavat sävellyksen heikkoutta. KOSKINEN HHHH Levy alkaa kirkuen kuin myöhempien aikojen Judas Priest ainakin, ja hevin tohinassa nostetaan hattua lyhyesti jopa Slayerille. Onkin vaikea keksiä mikä Tesseractin kohdeyleisö voisi olla. Kiihkeä ja tempoaan vauhdittava Rapin* menee levyn avauksena suoraan asiaan lääkärikäyntejä myöten yksityiskohtaisena teonkuvauksena. Lo’ Hi’n puoliräpin jälkeen..
SOUNDI 65 ...vaistonvaraisia nyrjähdyksiä ja ilmakuplia mahtuisi levylle enemmänkin... ARCH ENEMY sE • ASKING ALEXANDRIA uK • ATOMIROTTA • BASEMENT uK DISCO ENSEMBLE • EVELINA • JENNI VARTIAINEN • JVG • LAuRI TÄHKÄ MESHuGGAH sE • MOKOMA • NOAH CARTER DK • OLAVI uuSIVIRTA PARIISIN KEVÄT • PIKKu G • PVRIS us • PYHIMYS • REINO NORDIN • STAM1NA SuPERORGANISM uK • THE HuNNA uK • VESTA • VON HERTZEN BROTHERS aleksanteri hakaniemi • BLIND CHANNEL • CIrCLE • EEVIL STÖÖ X KUBE • ENSIFErUM ErJA LYYTINEN • GETTOMASA • HAVE YOU EVEr SEEN THE JANE FONDA AErOBIC VHS. HIGH SCHOOL DrOPOUTS • JESS & THE ANCIENT ONES • JOOSE KESKITALO • JUULIA KArINA • K-X-P • KYNNET • LITKU KLEMETTI • M • MAIJA VILKKUMAA • MArA BALLS • MMSP NELLI MATULA • PASTOrIPIKE • PIMEYS • PIrULAINEN • rUUSUT • SAMULI EDELMANN & OrKESTrA SUOrA LÄHETYS • SCANDINAVIAN MUSIC GrOUP • SONATA ArCTICA • STIG DOGG THE COMEDIANS • TUOMArI NUrMIO & LUUPÄÄT • TÖÖLÖN KETTErÄ • VILMA ALINA • YArI + paljon lisäyksiä luvassa! kaikki lipputyypit myynnissä nyt! provinssi.fi/liput #PROVINSSI VOLBEAT DK • PROPHETS Of RAGE us • tHE OffSPRING us RuN THE JEwELS us • BIffY CLYRO uK • tHE SOuNDS sE CHEEK • fRENCH MONTANA us • ANTTI TuISKu #PROVINSSI • PROVINSSI.fI Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 65 5.4.2018 15.28
LINDA SÖDERHOLM HH Mors Subita Into The Pitch Black Inverse Onko yhdentoista biisin pituinen levy kova, jos se on täynnä aivan mainioita biisejä, jotka kaikki kuulostavat toisiltaan. Landfallia kuunnellessa toivoo, että Kronosin ja Andersonin yhteistyö jatkuu. 66 SOUNDI Kube All Jucci Monsp Kube alkaa olla jo jotakuinkin etabloitunut yksilö Suomen (t)rapskenessä – nyt käsillä on miehen neljäs virallinen soolo, hänen lukuisia muita julkaisuja, omakustanteita, mixtapeja sekä vierailuja tietenkään unohtamatta. Henkilökohtaisesti taivun kuitenkin tylsistymään, kun tasalaatuinen keskitempoinen aggrohyökkäys vain jatkuu ja jatkuu ilman minkäänlaista dynamiikan vaihtelua tai tyylikeinojen variointia. 16-vuotiaan veljeni sekä hänen ystäväpiirinsä mielestä tämä on varmasti yksi vuoden parhaista suomalaisista rap-albumeista, mutta allekirjoittanut joutuu olemaan kahden tähden rajoittunut. All Jucci kiteytyy sen nimessä. ANTTI GRANLUND HHHH Myles Kennedy Year Of The Tiger Napalm Alter Bridgen ja Slashin taustabändi Conspiratorsin ääni purkaa soolodebyytilleen kasvutarinansa, johon liittyy muun muassa isän kuolema Mylesin ollessa vasta nelivuotias. Jos suomalaisessa rockmusiikissa 70-luku oli Juicen, Daven ja Hectorin kaltaisten kynäilijöiden aikaa, punkin jälkeinen 80-luku Yön ja Eppujen iskelmällisen kaihon kyllästämää ja 90-luku CMX:n ja Don Huonojen runollista särökitarataiteilua, tällä vuosituhannella valtavirtaisen suomirockin identiteetti on jäänyt valjuksi – tähän asti. Debyyttilevyn jälkeen Atomirotta myi loppuun Tavastian, toisen levyn jälkeen kaksi iltaa Tavastialla ja nyt uusimman kohdalla kolme. Ensin mainittu on tuttu Pink Cream 69:n ja jälkimmäinen Evanescencen sekä Black Label Societyn riveistä. Tuotanto nojaa koneisiin sekä efekteihin. Mylesin soolodebyytti eroaa sopivassa suhteessa tämän bändikuvioista, mutta ei kadota miehen omaa ääntä matkalla. Ehkä se ajoi Andersonin kaatamaan myrskyyn liittyvät muistonsa myös ne jotka tuhosivat toisia muistoja tähän teokseen. Pajulaakso loikkasivat valtavirran pyörteeseen singlellä Aurinkoon, julkaisivat groovaavan, räppiä ja rokkiriffejä yhdistelleen albumin I ja alkoivat kerätä livekeikoilleen yhä suurempia yleisömääriä. Stadionrock on vaihtunut bluesiksi ja kantriksi, ja ratkaisu on levyn kontekstissa perusteltu ja toimiva. Parhaimmillaan ryhmä on instrumentaaliraidalla Thrill Of The Chase, kun Gus pääsee venyttelemään nättejä legatojaan ja tiluttelemaan vähän melodisemmassa hengessä. Oikeasti tehokas pala pursuaa vahvoja riffejä ja erinomaisen suorituksen laulaja (murisija) Eemeli Boddelta. Neljä vuotta sitten rocklegenda Rane Raitsikka, Notkean Rotan Mikko Sarjanen ja tuottaja J. On nimittäin käynyt niin, että Atomirotta on tuonut suomirockin tälle vuosikymmenelle. Kaikin puolin hyvä tuotos! VESA SILTANEN HHHH K u v a: C . Maine ei ole kasvanut vahingossa. Tärkeämpää kuitenkin on, mitä bändi on asettanut esille. Dynamiikkaa ja skaalaa löytyy reippaista jamitteluista (Devil On The Wall) silmäkulmat kostuttaviin balladeihin (Love Can Only Heal). Myrsky tulvi tähän teokseen kuin Sandyn liikkeelle puskema vesi Yhdysvaltain itärannikon kaupunkeihin. Myles pääsee toki esittelemään myös äänenkäyttötaitojaan entistäkin laajemmin. Yksi tulvan ominaisuuksia on sen kyky muuttaa kellareihin tavaroina keräämämme muistot jätteeksi. Levyä kuvaa hyvin se, että bändi on valinnut coveriksi Dire Straitsin muinaisen hitin Money For Nothing, joka metallin suunnasta tarkasteltuna vaikuttaa jokseenkin lattealta ja mielikuvituksettomalta. Mutta levyllä kokonaisuus jää niin tasalämpöiseksi monotoniaksi, että on vaikea innostua sen hyvistä puolista. Fearless AFM Gus G:n sooloura jatkuu triona basistilaulaja Dennis Wardin ja rumpali Will Huntin kanssa. Pääraaka-aineita ovat mies ja akustinen kitara rautalankaja slidekitaran, banjon, perkussioiden ja itämaisten elementtien toimiessa mausteena. It’s all gucci -sanonnasta johdettu levyn otsikoksi nostettu termi tarkoittaa, että levy on kokonaisuudessaan Jussia, soololevy ilman featteja. ARTTU TOLONEN HHHH Atomirotta III Monsp Miten tässä näin kävi. Lyriikat ylipäänsä ovatkin kehittyneet sellaiseen suuntaan, että niitä tulkitakseen tarvitsee avukseen Urban Dictionaryn. Ne rykii kel on räkää, Kateissa tai vaikkapa Kollit katolla näyttävät mallia: ne ovat rytmikkäitä, urbaaneja ja rokkaavia biisejä, tässä hetkessä kiinni olevia. Fearless käynnistyy varsin metallisella jytinäraidalla, mutta perusasetelma on kuitenkin lähempänä hard rockia. Sillä suomirockiahan tämä on, enemmän kuin hiphopia, jazzia, punkia tai bluesia, joiden perinteen bändin jäsenet tuntevat ilmeisen hyvin. Myles on useimmille tuttu lähinnä areenoita täyttävän rockin parista, mutta Year Of The Tigerin lähtökohtana on riisutumpi ja akustisempi soundi Kennedyn persoonallista ja komeaa laulua unohtamatta. Vaikka Fearless onkin monella tapaa kovin keskinkertainen kokonaisuus, Gus G:n taituruus ja virtuositeetti pystyy pelastamaan paljon, ja lopulta bändi ottaa työvoiton omista biiseistään. Otetaan levyn nimibiisi Into The Pitch Black. B ar z Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 66 6.4.2018 12.53. Säveltäjän ikoninen ääni ja hauska tyyli käyttää elektroniikkaa ja sampleja yhdistettynä kvartetin ilmiömäiseen kykyyn luoda jotenkin fyysiseltä tuntuvia tiloja sekä liikkua metelin ja lyyrisyyden välillä on todella mieleenpainuva ja vaikuttava. Sooloa on työstetty peräti seitsemän vuoden ajan ja siinä välissä on jopa ehditty kertaalleen heivata kokonainen levyllinen valmista kamaa roskikseen ja aloittaa alusta. Jonkinlainen ympyrä sulkeutuu. Gus G. Ymmärrystä ei myöskään auta muodikas venytetty älämölö-tyyppinen artikulointi, joka vie ajoittain huomion kaikelta muulta. Jos vastaisit kyllä, ja moderni melodinen kuolometallikin iskee, niin tutustu ihmeessä Mors Subitan uutukaiseen. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Levyarviot > ...vaivaa on siis nähty ja sydänverta vuodatettu... pitää itse vahvuutenaan sitä, että materiaali poikkeaa reilusti Firewindin materiaalista. Loppupuolella bändi herättelee mielenkiintoa raivoisalla ja vähän keskimääräistä nopsammalla rallilla Fear Is Just The Beginning, mutta tämä on liian vähän liian myöhään. Etenkin livenä tätä katsoisi ja kuuntelisi tavattoman mielellään ja ilolla kokisi kunnon metallijyrän vyöryvän ylitseen. ration Loops -teoksen. Vaivaa on siis nähty ja sydänverta vuodatettu. Gus G. Kokonaisuudesta jää mielikuva, ettei yhtye ole sävellysvaiheessa jaksanut sittenkään haastaa itseään tarpeeksi ja päästänyt läpi myös kovin köykäistä riffittelyä. Finessiä ja fleksiä viljellään turhan tiuhaan. SALLA HARJULA HH Gus G. Levyllä on toki pari erittäin tarttuvaa hypetysbiisiä sekä Alin jabin tavoin tarttuvia koukkuja, mutta muutoin monotoniseen trap-muottiin istuva All Jucci ei valitettavasti vakuuta. Ottakaa mallia. Andersonin luupit tuovat aika ajoin mieleen Basinskin teoksen. päivänä vuonna 2012 New Yorkiin iskenyt hirmumyrsky Sandy synnytti Laurie Andersonin Kronos Qaurtetille säveltämän Landfallin, vaikka suurin osa siitä oli sävelletty ennen myrskyä. pääsee esittelemään riittävästi kykyjään, mutta valitettavasti itse sävellykset ovat hämmästyttävän laimeita Gusin revittelylle. Lokakuun 29
Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 67 5.4.2018 15.28. SOUNDI 67 ...vaivaa on siis nähty ja sydänverta vuodatettu..
Alkuperäisestä ajastaan kokoonpano tavoittaa myös hienosti järjestyksen ja kaaoksen optimaalisen suhteen. Paritanssi ammentaa hauskalla tavalla 1980-luvun vaihtoehtorockista, ajasta jolloin jopa tuskallisen vilpitön kirkasotsaisuus saattoi viedä maailmanlaajuiselle stadionkiertueelle. Paritanssista ei huou suuri draama vaan väsymys vallitsevaan tilanteeseen ja rakkauden arkinen semikuolema. Albumin musiikki on rentoa, mutta myös laahaavahkoa tunnelmointia, josta ei heti löydä kiinnekohtaa. Edward Vesala Sound & Furyn valtakausi ajoittuu 1980-luvulle. Bändin soundi tuo jotenkin mieleen toisen rumpalivetoisen kokoonpanon, eli Ronald Shannon Jacksonin Decoding Societyn. Herkkä laulu kertoilee fantasioitaan, basso kuljettaa melodioita lähes funkahtavin soinnuin, koskettimet levittävät nautinnollisten väreiden mattoja äänitilan lattialle ja seinille, kujeilevat kitarat pikkaavat ja komppaavat omia ristipistojaan. Rumpali-säveltäjän luotsaama Sound & Fury -kokoonpano kasvatti kokonaisen avarakatseisesti jazziin ja kokeiluihin suhtautuvan, tulevaisuuteen sekä ulkomaille kurottavan sukupolven, johon lukeutuvat omilla tahoillaan uskomattoman hyvää ja kiinnostavaa musiikkia tehneet Raoul Björkenheim, Tapani Rinne ja Jorma Tapio. Siltä Sound & Fury kuulostaa 2010-luvulla. Polygondwanaland on niistä toiseksi viimeinen. Kanerva Paritanssi Texicalli Käsiin hajoavista parisuhteista on tehty monta hienoa levyä, hienoimpina ne, joissa osapuolet tekevät yhä musiikkia yhdessä: Fleetwood Macin Rumours, Richard & Linda Thompsonin Shoot Out The Lights... Sitarimaiset kitarasoinnutukset solmiutuvat yllättävän jämeriin rumpujen ja basson komppikuvioihin. Yhtye kertoikin hiljattain uudistaneensa levyntekoprosessiaan pelkän studiossa tapahtuvan livesoiton sijaan myös päällekkäisnauhoituksiin ja yksityiskohtien viilaamiseen. Päällepäin kevyiden ja hyvin etenevien sointukulkujen alta paljastuu nimittäin melkoisista järkäleistä muodostuva teos – ylittäähän lähes jokainen kappale neljän, jopa viiden, minuutin rajapyykin. Nykyisen kanssa ollessaankin hän todennäköisesti huomaa näkevänsä päiväunissaan entisen rakastettunsa naaman. 1980-luvulle tultaessa abstraktimmasta jazzista oli pitkälti karissut pastoraalinen, nirvanaan kurottava henkinen ulottuvuus. Satunnaisten aiempien Gizzardmaistiaisten valossa tämä ensimmäinen kokonaan kuuntelemani yhtyeen albumi on kaikin puolin tosi hyvää ellei suorastaan loistokasta kamaa, jossa folkahtava ja kepeästi leikittelevä psykeproge linjautuu välittömyydessään hyvin vetovoimaiseksi, melodiseksi laulun ja soiton iloksi. Sound & Fury Thundering Of Dawn Karkia Mistika Edward Vesala oli kovempi juttu kuin Suomessa oikeastaan tiedetään, parilla eri tasolla. ASKO ALANEN HHHHH The New Tigers Do Xao Soliti The New Tigers on turkulais-helsinkiläinen indie rock –yhtye, jonka kolmannella albumilla musiikkityyli venyy entistä kokeellisempaan suuntaan. Varsinkin basisti Harri Rantanen loistaa kautta linjan. Se jää kummittelemaan. Näin tukevalle perustalle on helppo rakentaa kauniin vähäeleisesti. Kuulija päätyy tilanteeseen, jossa alkaa miettiä, onko tässä ”sitä joLevyarviot > ...maailmantähdet heittäytyvät tulkintoihinsa pirskahtelevalla intohimolla... Lopulta niitä kuitenkin huomaa ilokseen olevan useampia: esimerkiksi Fortuna, Spinoff ja This Time Next Year koukuttavat kiehtovalla apaattisuudellaan. ARTTU TOLONEN HHH King Gizzard & The Lizard Wizard Polygondwanaland Heavenly On suurenmoisen mielenkiintoista rakentaa arvostelua sellaisen yhtyeen albumista, joka on ehtinyt julkaista viidessä vuodessa jo 13 albumia, joista viimeisimmät viisi viime vuoden aikana. Eeppinen, lähes 11-minuuttinen introraita Crumbling Castle on heti ainutlaatuinen, sävelissä ja lyriikassaan kiehtovan tautologinen maratonimantra. Uudelleen 2010-luvulla aktivoituneen Sound & Furyn soitossa 30 vuoden takainen aika soi hienosti. Sen olivat korvanneet kovemmat pinnat ja kaupunkiympäristöä mallintava hälyäänien vuoropuhelu. Ja monet muut. Kanervan levyllä kuulemme vain yhden puolen. Maaginen yhtenäistunnelma on rikkumaton ja mystisen kaunis. Kokeellisuudessa musiikki läheneekin paikoin progen tonttia tehden albumista keskittymiskykyä kysyvää kuunneltavaa. Kanervan levyn keskiössä on samankaltainen paradoksi – ollakseen herkkää ja intiimiä sekä käytännössä triona soitettua tämä musiikki kuulostaa välillä hämmentävän isolta. Teoksen eri elementit saavat jatkoa muissa yhdeksässä stygessä. Kaikessa sympaattisuudessaan ja vaatimattomuudessaan albumia on miellyttävää kuunnella, mutta se ei yksin riitä. Levy tuntuu kulkevan pitkän matkan ajassa eikä kertoja selvästi koskaan päästä irti menneestä. ARTTU TOLONEN HHH K u v a: To u ko H u ja n en Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 68 6.4.2018 13.09
Kenties ensi kerralla olisi taas aika ottaa joku ulkopuolinen taho tuorein korvin ja ideoin mukaan studioon. Mutta kuten sanottua, toteutuksessa ei ole varsinaisesti mitään vikaa ja levy sopii tilanteisiin, jossa musiikin ei tarvitsekaan olla ”diippiä”. Kolikon toisena puolena taas Mustajärven maneeriksi voisi nimittää laulajaan liitettävää, hyvin tunnistettavaa tyyliä, joka ei karise miehestä pois soololevylläkään. Valokeiloissa vilistää muusikoita joka lähtöön, mikä hieman heikentää illanvieton intensiteettiä. ANTTI MARTTINEN HHH RETRO DVD Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 69 5.4.2018 15.28. Tämähän on vallan hauskaa kasariräimettä! Faijarockin kivijalkaan valettu levy kumartaa Deep Purplen ja Whitesnaken suuntaan ja yhtyeen dynamona toimiva Lewis suoriutuu lauluosuuksistaan varsin mainiosti. Levyn äärellä on helppo nauraa niin löytämisen ilosta kuin puhtaasta mielihyvästäkin. Ulkoisen superegon avulla olisi poppoon potentiaali saatu valjastettua huomattavasti tehokkaammin. Ayreon Universe levittää ruutuun viime vuoden syyskuussa filmattujen konserttien satoa. Hetkittäin ehdottomasti kyllä, mutta erityisyyden tunne on albumilla läsnä aivan liian harvoin. Rättö ja Lehtisalo Kovaa kamaa (Parhaat 2003–2018) Ektro Mika Rätön ja Jussi Lehtisalon luovuus on levittäytynyt lukuisiksi yhtyeiksi, performansseiksi ja poikkitaiteellisiksi projekteiksi. Lyriikkapuolellakin kahlataan välillä sellaisissa kliseiköissä (”I’m on my knees / Oh baby please”) että nolottaa. 2018 täyttää muodollisesti patevan kriteerit, mutta soololevyltä voisi odottaa vähän räväkämpää eroa vakituiseen leipätyöhön. Kun kyse on kuitenkin Mustajärven soololevystä, ero hänen pääbändiinsä Popedaan on usein häilyvä. Jay Lewis Gangin kohtaloksi koituu sen ahkerasti harjoittama tee-seitse -meininki. Yhtyeen ensimmäinen performanssitallenne The Theater Equation (2016) valoi luottamusta siihen, että musiikki toimii myös elävässä muodossa. Muutamat albumikokonaisuuksien ulkopuolelle sirotellut aarteet – esimerkiksi Spiritismi ja Rokkia radiosta – vain lisäävät kokoelman arvoa. Aivan kuten edellinen Kentuckyalbumikin (2016), myös Family Tree on täysin yhtyeen itsensä tuottama. Sen verran vuosien varrelle on mahtunut aaltoiluakin, että avoimen yleisöystävällisesti laadittu kokoelmalevy on tervetullut tiivistelmä muusikoiden aivoituksista. Jotkut perinteisemmät rokit ja slovarit voisivat kuitenkin hyvin olla mukana Popedalevyillä, ero ei ole suuri ja käyttäähän yhtyekin ulkopuolisia lauluntekijöitä. Siinä missä parivaljakon pitkäsoitoilta on löytynyt usein hukkaminuuttejakin, pyhittyy kärkikappaleiden varaan tukeutuva kooste suorastaan häkellyttävän tasalaatuiseksi kokonaisuudeksi. Parituntinen pulahdus porilaisen eksentrismin kymessä vierähtää kuin huomaamatta. VESA SILTANEN HH Pate Mustajärvi 2018 Ratas Pate Mustajärven 34 vuotta ja 11 albumia kestänyt sooloura on johtanut siihen, että parhaimmillaan miehen ääni kuulostaa ”syvän rintaäänen Rautavaaralta”, jolla voi vakuuttavasti antaa elämänohjeita, kuten paljon radiossa soineessa avausbiisissä Suuri tulevaisuus. VILJA VAINIO HH Ayreon Ayreon Universe – Best Of Ayreon Live Mascot Hollantilainen multiinstrumentalisti Arjen Anthony Lucassen on osoittanut, että tanakan progressiivisen metallin ja folkin hybridille löytyy yleisöä. Edustussinkkuna julkaistu Liekki kuulostaa vielä varsin ammattitaitoiselta, mutta muun levyn kohdalla tuotantoarvot valahtavat nilkkoihin. Lucassenin monimutkaiset aivoitukset ovat taipuneet hankalasti lavoille, joten Ayreon on suhteellisen harvinainen näky keikoilla. Tunnistettavuudessa sinänsä ei ole mitään pahaa, parhaimmillaan se on hyvinkin vahva voimavara. Visionäärin Ayreon-projektit hakevat vaikutteita fantasiatarinoista, joiden toteutus kurottaa oopperamaisille tasoille. Hilpeästi hallusinoivat tarinat, niitä täydellisesti tukeva soitanta ja häpeilemättä kosiskelevat melodiat nivoutuvat aukottomaksi kavalkadiksi, joka on viihdyttävä ja älykäs, mielikuvallinen ja looginen, piruileva ja herkkä. Hedelmällistä kasvualustaa irvailulle ja Spinal Tap -vertauksille on riittänyt aina yhtyeen intiimistä supermarkettikeikasta camp-henkiseen Folio-TV-mainokseen, mutta pienen siivun hatustaan joutuvat monet syömään Foliota kuunnellessaan. Nightwishin Floor Jansen sekä Marco Hietala eivät jää sirkuksen jalkoihin – maailmantähdet heittäytyvät tulkintoihinsa pirskahtelevalla intohimolla. Pahaa verta kupataan kymmenen kipaleen edestä kokoonpanolla, jonka jokainen jäsen on jättänyt äänijälkensä manserockin historiaan. Tyylillisesti jatketaan tutulla muodollisesti pätevällä modernin rockin linjalla, joka kuitenkin sliipataan turhan tasapaksuksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi. Parhaiten soololevyn kriteerit täyttävät Lissabonissa, joka kuulostaa Safkan haitarin myötä hieman erilaiselta ja jopa etniseltä sekä mystisyyttä uhkuva päätösbiisi Järviballadi. LASSI LINNOLA HH Black Stone Cherry Family Tree Mascot Kentuckylaisorkesteri kumartaa kuudennella pitkäsoitollaan musiikillisille bluesja hard rock -juurilleen, mistä juontuu myös albumin nimi. Emoyhtyeensä tuoreimmasta tekeleestä Jay Lewis Gang kuitenkin ottaa selkeän erävoiton. Vaikka yhteinen matka on kulkenut futuroabsurdismista akustisiin kummitustarinoihin ja pseudoeksaktista tiedeparodiasta autourheilun historiaan, on sekä levyjen sisälle että niiden välille punoutunut paksu punainen lanka. Lisäksi levyä vaivaa ylipituus. JUHA SEITZ HHH Jay Lewis Gang Folio Omakustanne Lapsiruhtinas Olli Lindholmin mustalle listalle päätyneet Jay Lewis ja Daffy Terävä ovat palanneet tasaamaan tilejä itse tuotetun Folio-omakustanteen kera. Peräti 30 kameralla ikuistettu kokonaisuus on odotetun tuhti kimppu sähköistä muhkeutta, mutta myös seesteisempiä hetkiä. Toki levyllä laulaa myös IskelmäFinlandian voittaja, vaikka rajanveto iskelmän ja rockin välillä vaikeaa onkin. Tarkemmassa ja syventyneessä kuuntelussa se ei kuitenkin tarjoa kuulijalleen sen enempää. Tämäkin veteraanikokoonpano on pätevä. Tupla-dvd:ksi paisutettu paketti palvelee kuluttajaa täysipainoisesti, sillä kahden ja puolen tunnin keikan ohessa voi tarkistaa tunnelmat lavan takaa pitkän kaavan mukaan. Jätkät osaavat soittaa ja hauskaa on, mutta särmä puuttuu eikä tässä mitään järin uuttakaan tarjota. HANNU LINKOLA HHHH tain”. Family Tree on kivaa hyvän mielen rokkia, jota voi soittaa kesällä grillibileiden taustamusiikkina. Niinpä on yllättävää huomata, miten fokusoituneelta kaksikko on kuulostanut omilla nimillään operoidessaan. Bändi tosin kumartaa ajoittain liiankin syvään ja lipsahtelee jo pastissin puolelle. Jos se riittää, hyvä niin
Albumi kaipaisi selkeämpää tarttumapintaa ja rosoisuutta – eihän rakkauskaan ole aina kaunista ja siloiteltua. Kalmah Palo Spinefarm Kalmahin kahdeksannella studioalbumilla pohjoisen mäntymetsästä puhaltaa niin viheliäinen melodeathvihuri, että etelän terasseilla kaatuu muutakin kuin puutarhatuolit. LINDA SÖDERHOLM HHH Pianos Become The Teeth Wait For Love Epitah Pianos Become The Teeth on baltimorelainen emoja post-hardcore-yhtye, jonka neljäs studioalbumi on eteeristä, indie rock -vaikutteista melankoliaa. The Mutants on myös eittämättä erinomainen livebändi, jonka lavapreesens ja maaninen psykedelia saavat takuuvarmasti ujoimmankin Hilkan ja Heikin lanteet auki. Jeff Apter ANGUS YOUNG Kohtalona AC/DC Ensimmäinen elämäkertateos AC/DC:n perustajasta ja bändin viimeisestä alkuperäisjäsenestä. Palo on marjanpoimijoiden pudasjärveläisen suojeluspyhimyksen tähänastisen uran terävin pitkäsiima ja se on upotettu ilkeästi kahluusyvyyteen; se on helppo lähestyä, mutta siihen kerran sotkeuduttuaan siitä ei vaurioitta eroon pääse. 70 SOUNDI Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista. Bändin omaleimaisen ihastuttava, tuplakitaroitu melodeathja teknothrash-riffien ristituli toimii kuin tuhat tuuraa takaraivoon ja ketterät kosketinja kitaramelodiat kairaavat kestoapajan jäisimpäänkin kalloon. Jo syöttinä käytetty sinkkusiivu The Evil Kin puraisi ilkeästi kuin iskukoukku, ja ihan yhtä tappavaa jälkeä on koko albumi. KitarariffiLevyarviot > ...sydämet nääntyvät ja piikkilanka on vittumaista, eiks je... Tunteellisuus ja seesteisyys ovat albumilla vahvasti läsnä tuoden mieleen hitaan rakastumisen tunteen, kiireettömät kesäpäivät ja auringonvalon viimeisen hehkun iltahämärässä. Toiston lisäksi löytyy albumilta onneksi myös hienoja koukkuja, hyvänä esimerkkinä Forever Soundin aloittava sointukierto. Hauskaa, miten hämeenkyröläis-tamperelaisen Uniklubin kohdalla tapaamme naureskella sisällöltään hyvin samanmallisesti suomalaisia, ettei niiden alkuperästä voi erehtyä. VILJA VAINIO HHH Uniklubi Tulennielijä Playground Sydämet nääntyvät ja piikkilanka on vittumaista, eiks je. Kappaleiden harvoissa suvannoissa melodiat ovat hauraan kauniita kuin pintaperhot ja tilutusvuolteen könkäissä ah niin ihanan ilkeitä ja leiLevyarvostelut 4_2018 uusi.indd 70 6.4.2018 10.52. MAPE OLLILA HHHHH The Mutants Mutantiki Jymp Afro-garage-surf-pornofunkiksi helpoimmin luokiteltava The Mutants on iloinen tuttavuus! Tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan juhlistava kansainvälisesti jopa ehkä tunnetumpi kotimainen instrumentaalipioneeri veivaa elinvoimaista funk rockia, joka sopisi kuin nenä päähän minkä tahansa takaa-ajotai lännenelokuvan soundtrackiksi. Palolla Pudasjärven hurjien virveli ei kelaa senttiäkään sisään, vaan uistin pysyy kivuliaasti kuulijan poskipielessä koko albumin keston. Biisien nimet, kuten Falafel Troopers tai La Rioja Bondage viestivät, että musaa tehdään pilke silmäkulmassa, mikä myös kuuluu tuotannossa – musiikin soittaminen on, ja sen pitääkin olla, äärimmäisen hauskaa! The Mutantsin instruhullu maailmanmusiikkivivahtein koristeltu soundi on parhaimmillaan torvija perkkavahvistusten kera. Saatavana myös sähkökirjana Peter James TÄYDELLISYYDEN HINTA Anna Ekberg SALATTU NAINEN Dick Porter & Kris Needs BLONDIE Mustaa valkoisella Täydellinen historiikki ikonisen newyorkilaisbändin vaiheista 70-luvulta aina nykypäivään asti. Albumin avausraidan voisikin hyvin kuvitella soivan avoauton stereoista ajettaessa yöttömässä yössä kohti auringonnousua. Sen koukkujen repimänä on kerta toisensa jälkeen ilo hukkua mustaan pyörteeseen. Kuten jo albumin nimestä voi päätellä, on sen teemana rakkaus. en puolesta rahtusen yksitoikkoiseksi kallistuva albumi säteilee kuitenkin sellaista energiaa, että mikä luovuudessa menetetään se korvataan ylivoimaisella rokkiasenteella. Kyseisen kappaleen lisäksi albumin udusta erottuvat selkeämpinä muotoina Fake Lightning sekä Bloody Sweet. Saatavana myös äänikirjana Musakirjoja ja dekkareita PHIL COLLINS Omaelämäkerta Huikean uran tehnyt Phil Collins ei kaunistele kertoessaan itsestään, elämästään ja uransa vaiheista. Palo on kesytön kymi. Kauneuden kääntöpuolena ovat valitettavasti toisteisuus ja liiallinen rauhallisuus. Sointukulkujen ja sanoitusten samankaltaisuus yhdistettynä hitaaseen poljentoon muuttuu tarttuvuuden sijaan lopulta unisuudeksi peittäen alleen omaperäisyyden
Elements on päällisin puolin tuttua ja turvallista metalcorea: kitarat nykivät alavireessä, kertosäkeet ovat melodisia ja säkeistöt hardcoren raakuudesta muistuttavia. MIKKO MERILINNA HHHHH (2005) ja Heathen Tribesin (2007). No, onhan se suomi natiivisuomalaisen korvaan toki aina suomea. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Hound Dog Taylorin ja Black Keys -duon tunnistaa amerikkalaisiksi hengenheimolaisiksi, mutta yhtäläisen voimariffittelyn ohella Bonnevilles tonkii kikkoja myös omasta repustaan. Liukkosen koskettimet ovat ymmärrettävistä syistä nousseet isompaan rooliin, minkä kuulee selvimmin levyn nimikkokappaleella. VILLE SORVALI HHHH Mystery Train 40th Anniversary – 61 Rockin’ Songs From 1980-2017 Snowflake Mystery Train lukeutuu pitkäikäisimpiin kotimaisiin 1950-luvun tyylin rock and rollja rockabilly-yhtyeisiin. Kuten Sydän, sydämeltä vain saattaa odottaa, niin kevyempi ote ei tarkoita hempeilyä, vaan bändin kaleidoskoopin läpi esitetty maailma on monitulkintainen. 03-222 1300 Pikkuilmot 4_18.indd 82 4.4.2018 16.19 Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 71 5.4.2018 15.28. Elements on tappiin asti viritetty, koukkuja tuhlaileva ja huipputaitavasti tuotettu raskaan musiikin albumi, joka kuitenkin tuntuu ja kuulostaa rehelliseltä, lahjakkaan yhtyeen vilpittömältä ilmaisulta. Yhtyeen näennäisen naiivit sanoitukset luovat jälleen oman todellisuutensa, jossa – kuten levyn kansikuvassa – on vaikea ottaa selvää, mikä on totta ja mikä unta. ja opisk. Myös vuonna 2009 purkitettu materiaali potkii mallikkaasti. Tutut kaavat toimivat kuitenkin tällä kertaa täysin biisinkirjoituksen ehdolla: Elements on täynnä kuningasriffejä, tanssittavia grooveja, maailmaa syleileviä melodioita ja energisoivaa aggressiota. Keväällä 1984 markkinoille saatu pitkäsoitto kieputtaa yhtyeen joviaalia svengiä riemukkaimmillaan. Tämän listan paikalla voisi olla mikä muukin levyltä satunnaisesti valittu biisirypäs. SOUNDI 71 RETRO Sydän, sydän Keskiyöllä Soit se silti Sydän, sydän on ”kurnuttanut” menestyksekkäästi jo teini-ikään saakka. Suomen omalaatuisimpiin yhtyeisiin lukeutuva itähelsinkiläispoppoo lähti edellisellä Molskis-levyllään (2016) uimaan Beatlesin perässä ja Keskiyöllä se jatkaa sukellustaan yhä psykedelisempiin vesiin. Sydän, sydämen lyriikat ovat ansainneet paikkansa suomirockin kaanonissa Juicen, Alangon ja Martikaisen perässä. Raskaampi poljento on väistynyt pienempään rooliin ja Keskiyöllä soi heleästi kuin usvainen juhannusyö. PE 18.5. Kuten aiemmatkin levynsä, Primordialin yhdeksäs sisältää viitteitä jokaiseen edeltäjäänsä Imramaankin. Siinä yhdistyvät pelkistetyn perinnebluesin alkukantaisuus ja urbaani sähköisyys hyvin määrätietoisella ja persoonallisella tavalla. Hiki otsalla jamittelevat menopalat Enjoy This Boogie sekä Boogie Beat pistävät pystyyn kelpo karkelot. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Kauttaaltaan tyylikkään kokonaisuuden päättää painostavan rauhallinen Last Call, joka saattaa olla yksi Primordialin upeimmista yksittäisistä kappaleista sitten The Coffin Shipsin www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Vasta hartaampi diskografiaan paneutuminen nostaa esiin niin selkeitä ja loogisia käännekohtia, ettei voida puhua enää edes pelkistä vivahteista. Tällainen julkaisu vaatii myös tahtotilaa ja joukkuepeliä: jossakin treenikämpän taukopaikalla on yhdessä päätetty, että nyt muuten tehdään se uran kovin lätty. Vinyylin ja kaksi cd-kiekkoa sisältävä 40th Anniversary – 61 Rockin’ Songs From 1980-2017 perkaa kattavasti bändin historiaa. Valitettavasti muista kipaleista turhan useat kalskahtavat miellyttävän tuttuna säilyneestä soundimaisemasta huolimatta sävellyksinä aihiomaisilta. Liput 29 €, eläkel. JUHA SEITZ HHH The Bonnevilles Dirty Photographs Alive Kitaristi-laulaja Andrew McGibbon, Jr:n ja rumpali Chris McMullenin rotevasoundinen garage blues -duo lataa Pohjois-Irlannin angstit hyvin kouraisevasti tummaan rockiin. klo 19.30 Pieni sali Konsertissa kuullaan uusia Martikaisen tarinoita ihmiselämän käänteistä yllättävistäkin näkökulmista. Egotrippi & TASO, Michael Monroe ja Blind Boys of Alabama! tampere-talo.fi/tapahtumat Tre-talo_SD_2018_04_c.indd 1 5.4.2018 11.22 tyyppiselle lyriikalle, jollaista helsinkiläisen Ville Valon kirjoittamana katsomme vähintäänkin salaa ylöspäin. (Tajunnan)virta kuljettaa tutun nelikon Skopa-Flyckt-Minerva-Rekonen sekä bändiin vasta Molskiksen julkaisun jälkeen viralliseksi jäseneksi liittyneen kosketinsoittaja Liukkosen kohti uusia suuntia. Koulupojan päiväkirja on erittäin vahvasti läsnä myös vuonna 2004 Näiden tähtien alle lipuneen pumpun kuudennella studioalbumilla, jonka otsake jatkaa tekijöidensä aidosti virtaviivaista levynnimien sarjaa (2005: Kehä, 2009: Syvään valoon, 2010: Kultakalat). Myös hiljaisemmissa slovareissa vär...sydämet nääntyvät ja piikkilanka on vittumaista, eiks je... Liput 39 €, eläkeläiset ja opiskelijat 35 € LA 15.9. Tuore materiaali luottaa entistäkin enemmän toiston voimaan, ja sitä palvelemaan riffivalikoimaan on sujahtanut muutama todellinen helmi. On ajan kysymys, tuleeko vuodesta 2018 yhtä ikoninen kuin tuosta jaksosta. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Ryhmä esiintyy yhä pitkälti samalla kokoonpanolla kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten, mikä on kunnioitettava saavutus. 25 € (Liput myynnissä myös Tiketissä!) JARKKO MARTIKAINEN JA LUOTETUT MIEHET Liput 29 €, eläkeläiset ja opiskelijat 25 € PELLE MILJOONA KEIKKAA PUKKAA, HEITÄ VAPAALLE TAMPERE-TALOSSA! SYKSYN KONSERTTEJA JO MYYNNISSÄ! Ohjelmistossa mm. THE ELVIS CONCERT 2018 TO 26.4. Esimerkiksi Stolen Years flirttailee jo doomin kanssa, jääden ainoastaan liian lyhyeksi. Silti: tunnepisteitä Jussi Selon ja kumppaneiden myssyyn mäjähtää jälleen lopulta juuri vilpittömyydestä, joka jaksaa kannatella etenkin nyt, kun playlistien Don Diboista haipeimmat lähinnä makaa muttei petaa. Julkaisu sisältää kokonaan muun muassa Teach You To Rock -albumin, joka jäi vuonna 1983 julkaisematta Rebel-levy-yhtiön konkurssin vuoksi. Rullaava esitys Talk Of The Town vihjailee, että Mystery Trainin notkea liikehdintä kykenee etevimpinä hetkinään haastamaan alan nimekkäämpien pumppujen edesottamukset. Kuten aina, toki. Klo 19 Iso sali TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT Maailman parhaimpana Elvis Tribute -artistina pidetty Dwight Icenhower vie sinut jälleen aikaan, jolloin kuningas hallitsi maailman esiintymislavoja. Saksalainen Caliban työntää yhdennellätoista yrittämällään tiskiin kokonaisuuden, jonka ei tarvitse vältellä ylisanoja. EERO TARMO HHH Caliban Elements Century Media Tässä on vuoden kovin modernin metallin julkaisu, uskallan väittää jo näin ensimmäisen kolmanneksen loppupuolella. Tulennielijän selkeimpänä plussana on helppo nostaa esiin avaussinkku Laavaa, joka on kaikkea sitä, mistä fanitetussa (joskin miehistönvaihdoksiakin kokeneessa) Uniklubissa on aina ollut kyse: biisi on pakottoman suoraviivaista, kertsi edellä riipivää radiorockia sanan positiivisimmassa merkityksessä. Näytteitä tulvii eri vuosikymmeniltä, joten Mystery Trainin kehitys pääsee oivallisella tavalla framille. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Breakdownit irrottavat paikat hampaista. Ei muistu heti mieleen koukuttavampaa avausbiisikolmikkoa kuin This Is War – Intoxicated – Ich Blute für Dich. Tulokulma on silti täysin erilainen kuin Where Greater Men Have Fallenilla (2014), eikä pelkästään terävämmän äänimaisemansa puolesta. Biiseissä on särkyneitä kitarasoundeja, seikkailuhenkistä jamittelua ja riffeistä versovia vaistonvaraisia syrjäjotoksia. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Primordial Exile Amongst The Ruins Metal Blade Jos vielä hieman hahmoton debyytti Imrama (1995) jätetään laskuista pois, Irlannin tasavallan Primordialilla on aina ollut oma vahva ja tunnistettava soundinsa. klo 19.30 Pieni sali Suomipunkin rakastettu pioneeri Pelle Miljoona juhlistaa uutta albumiaan muusikko ystäviensä kera. McGibbonin missuksen soman takamuksen inspiroima nimikappale Dirty Photographs tekee oitis selväksi, että Bonnevillet eivät käperry ja syrjäydy lohduttomiin blues-fiiliksiin, vaan rokkaavat ulospäin suuntautuneesti ja hengästyttävän karskilla voimalla. Poljento on muutamaa repäisyä lukuunottamatta verkkainen, vaikka ensimmäisiä lohkaisuja levyltä edustikin urheiluruutumainen To Hell Or The Hangman
Improiluun perustuva orgaaninen soitanta ja totaalinen heittäytyminen tähän muusikoiden ykseyteen luo aavemaisen ilmapiirin, jota säestää milloin jouhikon melankolinen itku, milloin linnunlaulu, milloin voodoo-rytmiikka. Levyn viimeisessä hevi-instrumentaalissa Robo 6000 duo raottaa vielä ovea retrotulevaisuuteen, jossa runnovia kitarariffejä myötäävät nostalgiset space-soundit. ASKO ALANEN HHHH Halme Prospekt Bluespektor Karkia Mistika Bluespektor-levyllä on aavistuksen harhaanjohtava nimi, joka ei niinkään viesti yhtyeen musiikillista suuntausta, vaan sinisyyttä – levyn hypnoottista sävyä, joka valtaa kuulijan jo heti ensisekunneilla ja pitää otteessaan sen hamaan loppuun saakka. Siinä missä useimmat sielunveljet ammentavat genren pörisevämmältä ja mutaisemmalta laidalta, Sata Kaskelottia -yhtyeen surinametelissä on enemmän kaikuja tyylin progemmalta ja psykedeelisemmältä laidalta. VESA SILTANEN HHH The Country Dark Cookie Trail Humu The Country Darkin hurmaava ja tarpeen tullen hurmeinenkin konsepti toimii edelleen erinomaisesti. Tajunnan räjäyttävät hitit ehkä puuttuvat, mutta muuten Kaskelottien suunta on oikea. Tämän takaavat mielenterveyden äkkilaidoilla liikehtivät, koleat tarinat, jotka ovat kuin Edgar Allan Poen ja James Ellroyn yhdessä esiin kaivamia ja kirjaamia sleaze-juttuja hyvyyden ja kauneuden turmeluksesta ja kuolemasta. Kantri-svengiin istuvissa villeissä hihkaisuissa on karvas maku, ja jodlaukseksi kohoava väkivaltaballadi Beauty Queen Sodomized kiteyttää olennaisen hartaimmin. Instrumentaalijazzista ja ”jostain muusta” koostuvan levyn tunnelma muistuttaa unennäköä, kappaleiden flow on kerrassaan huikeaa, soitinten harmonia hunajaa korville. Tiukassa svengissä on animaalisen duon paras taika, jolla loihditaan rokkibluesista jalostettujen variaatioiden ytimekkäin syke esiin. Muutamasta uudelleensovituksesta sekä alkuperäissävellyksestä koostuvan albumin parasta antia on melkein 15-minuuttinen todella vaikuttava versio Dave Hollandin Conference Of The Birdsista, minkä voi todella nähdä sielunsa silmin teosta kuunnellessa – kuinka se kehittyy pikkutipusten parveilusta siivekkäiden kuoroon ja takaisin. Cramppien ja nyrjähdysten lataaminen pohjimLevyarviot > ...runnovia kitarariffejä myötäävät nostalgiset space-soundit... LINDA SÖDERHOLM HHHH Sata Kaskelottia Sydän on vuori Rhoska Kuten muitakin raskaamman musiikin alalajeja, myös stoner-yhtyeitä löytyy meillä Suomessakin vaikka muille jakaa. Soundi onkin jollain tapaa äärimmäisen suomalaista, mutta samalla niin kansainvälistä. Kappalelista on kuin sensaatiomaisen pulp-lukemiston tai EC-kauhusarjakuva-albumin sisällysluettelo. Levyä kuunnellessa mieleen nousevat nopeasti varsinkin Georgian osamiltaan rentoon ja rehvakkaaseen saluunakantriin kääntää harmittoman maaseutumusiikin synkeämmän ja kovapintaisemmaksi parkitun puolen esiin. Vaikka arviokappaleen saatteessa alleviivataan bändin tekevän täysin omannäköistä musiikkia, niin kyllä tässä vaikutteet kuuluvat aika selvästi läpi. Savolais-goottilaiset bastardimuusikot eivät kuitenkaan anna kansallisperimän lupsakkuusolettaman horjahtaa piiruakaan parodian tai puskafarssin suuntaan, vaan kunnia-asiana on soittaa oikeaa musiikkia oikein ja hallituin revittelyvapauksin. valtiosta ponnistavat Baroness ja Mastodon. Sydän on vuori on sekä suoraviivainen että kimurantti, raskaan jyystävä että tunnelmallisen fiilistelevä ja biisimateriaali on tasaisen vahvaa. 72 SOUNDI jyvät vahvat jännitteet ja Don’t Curse The Darkness -hymnin kulisseihin lipuu verkkainen urkusäestys. Bändi tuntuu nousevan jatkuvasti uusiin sfääreihin, välillä itseltäänkin salaa. Mutta se ei haittaa, sillä tällaista Baroness/Mastodon-osaston stoneria ei Suomessa kauheasti vielä tehdä – ainakaan näin hyvin. Noitametsään eksytettyjen Hannun ja Kertun Cookie Trail on nerokas metafora yhtyeen harhapoluille, joilta leipämuruilla merkitty paluureititys katoaa. ASKO ALANEN HHHH Pääpartnerit: M IC KY C LE M EN T Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Jupiter & Okwess (COD) Lauantaina 26.5.2018, Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Freshlyground (ZAF) Dobet Gnahoré (CIV/FRA) Abou Diarra (MLI/FRA) 47SOUL (PSE/GBR) Raappana ja sata muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuurikeskus Pääpartnerit: M IC KY C LE M EN T Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Jupiter & Okwess (COD) Lauantaina 26.5.2018, Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Freshlyground (ZAF) Dobet Gnahoré (CIV/FRA) Abou Diarra (MLI/FRA) 47SOUL (PSE/GBR) Raappana ja sata muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuurikeskus Pääpartnerit: M IC KY C LE M EN T Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Jupiter & Okwess (COD) Lauantaina 26.5.2018, Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Freshlyground (ZAF) Dobet Gnahoré (CIV/FRA) Abou Diarra (MLI/FRA) 47SOUL (PSE/GBR) Raappana ja sata muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuurikeskus Pääpartnerit: M IC KY C LE M EN T Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Jupiter & Okwess (COD) Lauantaina 26.5.2018, Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Freshlyground (ZAF) Dobet Gnahoré (CIV/FRA) Abou Diarra (MLI/FRA) 47SOUL (PSE/GBR) Raappana ja sata muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuurikeskus Pääpartnerit: M IC KY C LE M EN T Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Jupiter & Okwess (COD) Lauantaina 26.5.2018, Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Freshlyground (ZAF) Dobet Gnahoré (CIV/FRA) Abou Diarra (MLI/FRA) 47SOUL (PSE/GBR) Raappana ja sata muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuurikeskus Levyarvostelut 4_2018 uusi.indd 72 6.4.2018 12.53. Fonistilla ja uudella basistilla vahvennettu posse soittaa hyvin, näppärän menevästi ja vauhdikkaimmillaan suorastaan hilpeästi. Suomeksi operoiva yhtye tuo mieleen myös Stam1nan, varsinkin kun myös SPRGM-bändissä laulava Eetu Kauppinen kuulostaa maneereiltaan ja fraseeraukseltaan paikoin aivan nuorelta, debyyttilevyn aikaiselta Antti Hyyryseltä
MIKKO MERILÄINEN Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta Presents Author Unknown Jason Falkner Elektra Julkaistu: 13.8.1996 File under: Power pop Kappaleet 1. Esimerkistä käy vaikka kevyestä folkista isoksi kasvava She Goes To Bed, joka tuntuu popklassikolta vaikka siitä oikeastaan puuttuu kertosäe – säkeistön ihana melodia riittää. Hectified 4. Don’t Show Me Heaven 5. Sooloalbumeille saatiin jatkoa vasta vuonna 2007, kun ilmestyi 90-luvun levyistä konkreettisestikin suoraan jatkava, pienen japanilaislafkan julkaisema I’m OK, You’re OK. Tietenkään niin ei käynyt. Afraid Himself To Be 10. Lapsesta asti musiikkia opiskellut Falkner tuntee popmusiikin konventiot, osaa toteuttaa ne teknisesti eikä myöskään häpeile esitellä taitojaan. I Go Astray 12. Parikymppisenä hän soitti The Three O’Clock -yhtyeessä yhden levyn verran (Vermillion, 1988), jonka jälkeen liittyi arvostettuun power pop -yhtye Jellyfishiin – siihenkin vain yhden levyn ajaksi (debyytti Bellybutton, 1990). Laulun mestarillisin osa on kuitenkin c-osa–kitarasoolo–bridge. Sen ydinmehu on tislattu suoraan 1960-luvun kulmakivistä, mutta siinä on myös paljon erehtymättömän 90-lukulaista. I Live 2. Auteur Unknown olisi vieläkin täydellisempi nimi albumille, jolla tuntematon mastermind pistää peliin kaiken osaamisensa jättääkseen maailmaan definitiivisen ja vahvasti oman näköisen jalanjäljen. Seuraavaksi hän löysi itsensä The Grays -bändistä, joka sai aikaiseksi yhden hienon mutta suosiota karttaneen pitkäsoiton (Ro Sham Bo, 1994). Ei siis ole yllätys, että useiden kariutuneiden bändiprojektien jälkeen Falkner soitti soolodebyytillään Jason Falkner Presents Author Unknown lähes joka ainoan äänen. She Goes To Bed * 6. (1999) ei pelastanut tilannetta. Untitled Kesto: 44 minuuttia * Aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä Paul McCartney Cheap Trick XTC Jellyfish The Posies Jeff Buckley Kiven alta.indd 73 6.4.2018 13.05. ...Nobody Knows 7. SOUNDI 73 E nnen tätä soolotimanttia kalifornialainen Jason Falkner oli levoton sielu. Ainoat vierailijat ovat yhden kitararaidan luikauttanut (QOTSA-klaanista tuttu) Alain Johannes sekä jousisoittajat. Before My Heart Attacks 9. Miss Understanding * 11. Miracle Medicine * 3. Lopputuloksena on lajissaan monipuolinen albumi, joka on sekä tiiviisti ja tiedostaen popin perinteisiin liimautunut että erittäin intiimi ja tunnistettavan persoonallinen. Levy on häpeilemättömän tunteikas ja toisaalta etäännyttävän nokkela ja leikittelevä. Studion raitakapasiteetti on varmasti ollut tapissa, kun Falkner on latonut kitaraja lauluharmonioita yksi toisensa jälkeen. Koko ikänsä juuri tätä mahdollisuutta odottanut Falkner veisteli hunajaisia popkaunokkeja ja särmikkäitä power pop -paloja yksi toisensa jälkeen takuulla siinä uskossa, että koko maailma lankeaa niiden eteen. Vaikka laulut ovatkin sinänsä tarttuvia ja melodisia sävellyksiä, piilee niiden teho vähintään yhtä paljon yön pikkutunteina hiotuissa sovituksissa ja yllättäviin suuntiin lähtevissä rönsyissä. Follow Me 8. Elektra antoi Falknerille vielä yhden mahdollisuuden, mutta Nigel Godrichin tuottama, myöskin hieno vaikkakaan ei yhtä jännittävä Can You Still Feel. Sen koommin Jason Falkner on ollut ennen kaikkea kysytty studioja keikkamuusikko (Air, Beck, Paul McCartney). Sooloalbumiksi Author Unknown on harvinaisen vähän leirinuotiokitaramatskua
74 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Teksti: Timo Isoaho K u v a: P er H ei m ly ”Hemmetti sentään, emme ole soittaneet livenä lähes neljään vuoteen! Vaikka treenaammekin etukäteen todella ahkerasti, muutama ensimmäinen konsertti saattaa silti sujua varsin hermostuneissa merkeissä.” Bazook 4_18 .indd 74 6.4.2018 9.18
Muistan edelleen kuin eilispäivän, kun kävelimme takahuoneesta kohti Spektrumin lavaa, ja yleisön pauhu alkoi kuulua kovempaa ja kovempaa. Eonian-albumia promotoiva maailmankiertue käynnistyy kesäkuussa. Silloin täytyi suunnilleen nipistää omaa käsivartta ja toivoa, ettei tämä ole unta. Äärimetallibändi ja Norjan radion sinfoniaorkesteri sekä kymmenen tuhatta fania saman katon alla. Saksalainen kiertuemanagerimme oli pahemman kerran helisemässä meidän kanssamme, mutta jollakin ihmeen ilveellä selvisimme siitäkin reissusta ilman suurempia henkisiä ja fyysisiä vammoja. Toisinaan kirjoitamme idean pitkälti uusiksi, mutta yhtä lailla aihio saattaa lentää kokonaan roskakoriinkin. Lähes vuosikymmenen mittainen väli Dimmu-levyjen välillä johtuu ”organisaation uudelleenjärjestelyjen” lisäksi ennen kaikkea siitä, että yhtyeen sävellystyö on nykyään varsin verkkaista. Konserttitallenteen pääruokana on tarjolla Oslon jättimäisessä Spektrumissa noin 100-jäsenisen sinfoniaorkesterin sekä kuoron kanssa soitettu konsertti. – Keikkaileminen on lopulta tämän homman suola, emmekä ole esiintyneet faneillemme vuosikausiin. Emme olleet kiertäneet vielä paljonkaan siinä vaiheessa, ja jokainen reissu oli ikimuistoinen – niin hyvässä kuin pahassakin. Yhtään Suomen-konserttia ei ole vielä julkaistu, mutta esiintymisiä on taatusti luvassa jossakin vaiheessa. Jotkut bändin jäsenet olivat melkoisessa humalassa ja eräät herrat taisivat olla kokonaan teillä tietymättömillä vielä sovitulla lähtöhetkelläkin... SOUNDI 75 N orjalaisen äärimetallisuuruus Dimmu Borgirin laulaja Stian Thoresen, taiteilijanimeltään Shagrath, huokaisee syvään. Muutamilta salamoilta ei vältytty, kun voimakastahtoiset taiteilijat kohtasivat nimekkään studiogurun. – Voisin toki väittää pokerinaamalla, että ”ei mitään hätää, hyvä meininki, blaa blaa blaa”. – Kasvuprosessi on ollut kaiken kaikkiaan pitkä ja haastava, mutta olemme kuin olemmekin onnistuneet viemään kirjoitustyyliämme selvästi demokraattisempaan suuntaan. – Kuvailenpa sinulle lyhyesti, mitä näinä vuosina on tapahtunut. – Tottahan toki me tulemme tervehtimään suomalaisia diggareita, sillä meillä on maastanne lämpimiä muistoja jo yli kahdenkymmenen vuoden ajalta, sanoo Silenoz. Saatan hyvinkin täristä jännityksestä – tai silkasta kauhusta – ennen lavalle nousemista, mutta en silti malta odottaa kiertueen alkamista. Olimme toisin sanoen hukanneet oman fokuksemme KAUAN ODOTETUN PALUUN ÄÄRELLÄ D iMMU B ORGiR pahemman kerran bändin kasvaessa suuremmaksi ja suuremmaksi. Kun vaikkapa Galder (kitaristi Tom Rune Andersen) ilmoittaa, ettei joku tarjoamani riffi oikein innosta häntä, mietimme yhdessä parannuskeinoja. Me ainakin olemme älyttömän tyytyväisiä, sanoo Shagrath. Tai no, kyllähän minä laulan paljonkin, mutta niin laulaa myös kuoro. – Älä käsitä väärin: eihän fanikuntamme – tai ainakaan suurin osa – ole kadonnut mihinkään, mutta me vaan näytämme elävän nykyään niin jumalattoman hektisessä maailmassa... Ja mikä tärkeintä, kenenkään ei tarvitse loukkaantua verisesti takavuosien tapaan. – Kun bändi sitten jäi pitkästä aikaa telakalle, aloimme hiljalleen nähdä koko jutun vähän erilaisessa valossa. Olen juuri kysynyt häneltä, ollaanko Dimmu Borgirin leirissä yhtään huolestuneita kovin pitkäksi venähtäneen levytysja esiintymistauon vuoksi. – Joo (naurua), ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat! Joku saattaa ihmetellä esimerkiksi lauluosuuksieni vähäistä määrää... – Hemmetti sentään, emme ole soittaneet livenä lähes neljään vuoteen! Vaikka treenaammekin etukäteen todella ahkerasti, muutama ensimmäinen konsertti saattaa silti sujua varsin hermostuneissa merkeissä, sanoo laulaja. Esimerkiksi rummut eivät napsu monen modernin metallilevyn tapaan vaan pannusoundeista löytyy vanhan liiton meininkiä. Dimmu Borgirin omin päin tuottama Eonian on nauhoitettu Jens Bogrenin (Amorphis, Amon Amarth, Opeth) valvovien korvien alla. Jos yhtyeen jäsen X ei tänä päivänä pidä jonkun toisen ideasta, hänellä on lupa – tai suorastaan velvollisuus – tuoda mielipiteensä julki. Bändi palaa pitkältä esiintymistauolta suoraan suurille festarilavoille, ja Shagrath myöntää jännittävänsä kovasti ensimmäisiä keikkoja. Huomasimme Dimmu Borgirin kasvaneen tavallaan liiankin isoksi, ja tajusimme kaikenlaisten ihmisten tehneen huonoja päätöksiä puolestamme. Onneksi heidän ajatuksensa olivat samansuuntaisia. – Jensillä oli vahvoja näkemyksiä, vaikka hän ei toiminutkaan albumin varsinaisena tuottajana. Oma aikansa vierähti myös Forces Of The Northern Night -livepaketin valmistelemisessa julkaisukuntoon. – Odottavien – myös meidän – aika kävi siis pitkäksi, mutta onneksi lopputulos on todella tyylikäs. – Vaikka esimerkiksi orkestraatiot ovat albumilla vahvassa roolissa, haimme levylle silti varsin orgaanista äänimaailmaa. – Eräänä päivänä he vain ilmoittivat olevansa kiinnostuneita yhteistyöstä. – Mutta kuten arvata saattaa, tällainen sävellystapa on varsin hidas. Onneksi saimme taltioitua konsertin myös muiden ihasteltavaksi. Emme olleet älynneet edes haaveilla mistään näin hienosta, ja vastasimmekin saman tien, että ”hemmetti soikoon, totta kai”, Silenoz nauraa. Tällaisen työskentelytavan ansiosta Eonianille päätyi ainoastaan meidän kaikkien allekirjoittamia ideoita, ja se tuntuu todella hyvältä, kuvailee Silenoz. Muistan esimerkiksi tämän Lepakon-keikan jälkeisen aamupäivän, kun meidän oli määrä lähteä paluumatkalle. – Kun sitten ryhdyimme valmistelemaan Eonian-albumia, meille oli itsestään selvää, että jatkamme työskentelyä näiden samojen ammattilaisten kanssa. Teimme sävellysja sovitustyötä täysin biisien ehdoilla, ja jos kuoron tulkinta tuntui osuvammalta ja iskevämmältä niin eihän minulla ollut mitään ongelmia siirtyä pois kuskin paikalta, nauraa Shagrath. Ensinnäkin, lähdimme Abrahadabran ilmestyttyä taas yhdelle mittavalle maailmankiertueelle, joka päättyi lopulta vasta elokuussa 2014. Meillä menikin aikaa, ennen kuin löysimme yhteiset suuntaviivat, mutta uskoakseni myös Jens on varsin iloinen lopputuloksen äärellä. Tämän monin tavoin varsin hengästyttävän rundin jälkeen olimme orkesterin keskuudessa yhtä mieltä ainakin eräästä asiasta: tarvitsemme kunnon hengähdystauon, kertoo laulaja. Päätimme viheltää pelin poikki, ja esimerkiksi uusien yhteistyökumppaneiden etsimisessä hurahti tovi jos toinenkin. Bändin ulkopuolisia muusikoita ei todellakaan pidetä vakan alla toukokuun alussa ilmestyvän Eonianin raidoilla. Välillä tuntuu olevan aivan siinä ja tässä, että jääkö Dimmu Borgir vierailijoidensa jalkoihin. Dimmu Borgirin ja maineikkaan norjalaisorkesterin yhteinen polku sai alkunsa jo Abhadabra-albumin aikoihin – ja ensimmäinen yhteydenotto tuli nimenomaan orkesterin suunnalta. Joskus tuntuu, etteivät mobiililaitteitaan herkeämättä tuijottavat ”heti mulle kaikki tänne” -yhteiskunnan jäsenet kunnolla muista, mistä musiikista tai biisistä he pitivät eilen... Rundilla tulee olemaan mahtavaa. Pysytään nyt kuitenkin totuudessa: kyllähän tässä on joutunut raapimaan päätä sen suhteen, että millaisen vastaanoton uusi albumimme saa – ja ennen kaikkea, keneltä se vastaanotto ylipäänsä tulee tällaisen breikin jälkeen, aloittaa Shagrath. Ja meidän edellisestä studioalbumista on sentään vierähtänyt kahdeksan vuotta! Vuonna 1997 ilmestyneellä Enthrone Darkness Triumphant -pitkäsoitolla sinfonisen black metalin kiistattomaksi ykkösnimeksi karauttaneen Dimmu Borgirin edellinen pitkäsoitto Abrahadabra ilmestyi todellakin vuonna 2010. Niin se aika on taas kerran rientänyt. Keikka oli aivan uskomaton kokemus, ja se ylitti kaikki odotukseni. No, nuorena sitä vielä jaksoi! Bazook 4_18 .indd 75 6.4.2018 9.18. – Forces Of The Northern Nightistä tuli lopulta aikamoinen ikuisuusprojekti, sillä sehän julkaistiin vasta keväällä 2017 – ja mehän soitimme keikan jo keväällä 2011, puistelee päätään kitaristi Sven Kopperud, taiteilijanimeltään Silenoz. – Soitimme ensimmäisen kerran Helsingissä Children Of Bodomin kanssa vuonna 1997
– Huomasin äskettäin, että myös Ghost soittaa South Parkissa, ja heidän esiintymisensä olisi kiva nähdä. – Rammstein! Soitimme heidän kanssaan Tallinnassa kesällä 2017, ja he olivat aivan loistavia. Eräs kovimmista näkemistäni keikoista saattaa silti olla Tool joskus vuosia sitten. Kaikki aina hehkuttavat heidän keikkojaan, eikä yhtään turhaan, tuumaa Johansson. Mustaschin jo varsin mittava diskografia sai viimeisimmän lisäyksensä huhtikuun alkupuolella, kun yhtye paiskasi markkinoille yhdeksännen studioalbuminsa. Ja aivan kuten Suomessakin, tuliliemet näyttävät maistuvan myös Mustaschin ruotsalaisille faneille. Soitimme nimittäin Provinssirockissa kesällä 2002, ja vain muutamaa viikkoa myöhemmin esiinnyimme Tuskassa. Ne olivat hienoja kokemuksia, ja Suomen-keikkailun olisi varmasti voinut aloittaa paljon kehnomminkin, Johansson sanoo. – Pidän edelleen myös Testosteronesta, mutta levy alkoi mennä jo liian lähelle keskitien rockia... Yleisesti ottaen diggaan Suomen rockhenkisestä ilmapiiristä, sillä Ruotsi on huomattavasti ”poporientoituneempi” maa. No, Soundi saa havaita eräänä maaliskuisena perjantai-iltana, ettei kysymys suinkaan ole tästä. Mitkä ovat kaikkien aikojen parhaimpia näkemiänne konsertteja. – En voi itsekään sanoa, että Jaloviina olisi suosikkijuomani. Näin pirun monen Suomen-keikan äärellä joku on saattanut miettiä bändin statusta omassa kotimaassaan: ravaako Mustasch Suomessa sen vuoksi, ettei Ruotsissa riitä yleisöä tällaiselle stonerilta aavistuksen tuoksahtavalle ja hard rockissa maustetulle junttaheville. Mikä on ollut Mustaschin ikimuistoisin Suomen-konsertti. – No, ainakin ensimmäiset vedot jäivät lähtemättömästi mieleen... Sen iltaman tunnelma oli häkellyttävän intensiivinen, nyökkää Johannesson. Ei niitä taida kovin paljon löytyä, mutta tässä olisi ainakin yksi: Göteborgissa kaksikymmentä vuotta sitten perustettu Mustasch. Shotti ennen keikkaa on ihan paikallaan, mutta siinäpä se. Malmön Slagthuset on nimittäin täpösen täynnä, kun Entombed AD:n, Hardcore Superstarin ja Mustaschin tähdittämä Tour De Saster saapuu kaupungin rautatieaseman kupeessa sijaitsevan ison konserttisalin uumeniin. Ja lisää keikkoja on tulossa – seuraavan kerran Mustasch esiintyy Suomessa kesäkuun alkupuolella, kun yhtye nousee estradille South Park -tapahtumassa Tampereella. Iso osa porukasta kiskoo keittoa suurin piirtein kaksin käsin, ja Double Naturen sekä Down In Blackin kaltaiset vanhat iskusävelmät laittavat enemmän tai vähemmän sekaisin olevan jengin täysin sekaisin. Silent Killer on edeltäjäänsä Testosteronea (2015) selvästi aggressiivisempi tapaus. Diggaan Ghostista ja heidän konserttinsa ovat aina näyttäviä tapahtumia, sanoo kitaristi. Kaikilla yhtyeillä näyttää olevan oma yleisönsä, mutta bakkanaalit päättävä Mustasch kerää tyylikkäillä screeneillä varustetun estradin eteen silti suurimman diggariporukan. Mustaschin juuret ovat kuitenkin metallissa, ja halusimme nyt painaa kaasua vähän enemmän ja palata samalla kohti yhtyeen raskaampia ja vihaisempia alkuaikoja, kitaristi kuvailee ja jatkaa nauraen: – On pakko sanoa, että olen erittäin ylpeä monista Silent Killerille kirjoittamistani riffeistä. Vastaan siis, ettemme kaada Jaloviinaa Ruotsin-kiertueilla, hymähtää kitaristi David Johannesson. 76 SOUNDI ”Täytyy kyllä sanoa, että Suomesta on mainioita muistoja niin paljon, että niistä kasaisi helposti kirjan tai vaikka pari.” Bazook! > Teksti: Timo Isoaho T iedätkö yhtään ulkomaalaista rockbändiä, joka olisi paiskannut yli kuusikymmentä keikkaa Suomessa. – Rammstein oli kieltämättä näyttävä ilmestys. Siis ennen jotakin Suomen-keikkaa, nauraa basisti Stam Johansson. Ainakin Suomen-keikoilla tämä ”rockjuoma” tuntuu uppoavan erittäin hyvin. Alusta asti bändissä vaikuttanut basisti jää miettimään vastausta pitkäksi aikaa. Mutta juovatko Mustaschin miehet Jaloviinaa Ruotsissa. – Täytyy kyllä sanoa, että Suomesta on mainioita muistoja niin paljon, että niistä kasaisi helposti kirjan tai vaikka pari. – Ralf (Gyllenhammar, laulajakitaristi) diggaa siitä kovasti, mutta minusta jallu on suoraan sanoen aika pahaa. Ne uppoavat suoraan kuulijan takaraivoon, eivätkä suostu poistumaan enää minnekään! LISÄÄ KAASUA, LISÄÄ AGGRESSIIVISUUTTA MUSTASCH Bazook 4_18 .indd 76 6.4.2018 9.18
– Näyttää pelottavan vahvasti siltä, että Napalm Deathia tarvitaan edelleen, sillä maailma ei näytä olevan menossa parempaan suuntaan. Olen toisinaan katunut tätä päätöstä, mutta onneksi sain hypätä kelkkaan sitten seuraavana vuonna, sanoo Embury. Milloin yhtye nähdään taas Suomessa. Pitäisiköhän meidän muuten soittaa albumi livenä kokonaisuudessaan tänä vuonna. Tämä ei varsinaisesti yllätä, sillä hän on tehnyt menneiden vuosien aikana yhteistyötä ”noin tuhannen tyypin kanssa”. – Minua kysyttiin ensimmäisen kerran mukaan Scum-debyytin (1987) aikoihin, mutta en vielä silloin halunnut liittyä bändiin. Toivon mukaan tälle projektille löytyy aikaa myöhemminkin! Palataanpa vielä Napalm Deathin maailmaan. – Olen työskennellyt pitkään Tronos-yhtyeen debyyttilevyn kimpussa. – Rakastan Enslavementia kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Tuntuu hämmentävältä, että sanoitusten aiheet ovat tänä päivänä kenties ajankohtaisempia kuin koskaan. Edelleenkin hengästyttävän raivokkaalta soundaavan From Enslavement To Obliterationin biisit ottavat kantaa moneen polttavaan asiaan, ja bändi esittää tiukat kommenttinsa muun muassa misogyniasta, rasismista, politiikasta ja eläinten oikeuksista. Mukana on iso liuta vierailijoita muun muassa Megadethista (Dirk Verbeuren), Voivodista (Snake), Faith No Moresta (Billy Gould) ja Mastodonista (Troy Sanders), kertoo Embury. Emburyllä on Napalm Death -kuulumisten lisäksi kerrottavaa myös projektien saralta. AJANKOHTAISEMPI KUIN KOSKAAN SHANE EMBURY ja viisi katsomisen arvoista livevideota: MINOR THREAT: Live SEPULTURA: Under Siege (Live In Barcelona) KREATOR: Live In East Berlin SLAYER / VENOM / EXODUS: Combat Tour Live The Ultimate Revenge NAPALM DEATH: Live Corruption K u v a: K ev in E st ra d a Bazook 4_18 .indd 77 6.4.2018 12.56. – Rakastan teillä päin keikkailua, sillä kaikki asiat toimivat – ja usko pois, näin ei todellakaan ole hommien laita joka paikassa! En lupaa vielä mitään, mutta toivon mukaan pääsemme klubikiertueelle Suomeen vielä loppuvuoden aikana, basisti päättää. Se oli aikoinaan Emburyn ensimmäinen levytys yhtyeen riveissä, ja mies on tämän tosiseikan johdosta edelleen hyvin iloinen. Hänen vieressään estradilla seisoo basisti Shane Embury, lukemattomissa metallisissa ja vaihtoehtoisemmissa liemissä keitetty englantilaisherrasmies. Tänä vuonna tulee kuluneeksi kolmekymmentä vuotta Napalm Deathin maineikkaasta From Enslavement To Obliteration -kakkosalbumista. Pitääkin tiedustella yhtyeen muiden herrojen mielipidettä. Tuhansia keikkoja soittanut Embury hymyilee leveästi katsoessaan sankkaa yleisömassaa. – Mielipiteeni kokoelmalevyistä ei ole kovin hääppöinen, sillä yleensähän ne ovat täysin turhia. – Rumpupohjat ovat valmiina kahteenkymmeneen uuteen biisiin, ja työstämme seuraavan pitkäsoittomme julkaisukuntoon loppuvuoden aikana. Esimerkiksi Japanissa julkaistut bonusraidat ovat varmasti mieluisia tapauksia eurooppalaisille faneille – varsinkin kun ne ovat täysin relevantteja biisejä. Esimerkkejä löytyy loputtomasti, ja me too -kampanjan kaltaiset liikehdinnät kertovat tästä omaa kieltään. Napalm Death työstää hiljalleen kuudettatoista studioalbumiaan, mutta tällä hetkellä yhtye rundaa juuri ilmestyneen Coded Smears & More Uncommon Slurs -kokoelman myötä. SOUNDI 77 ”Täytyy kyllä sanoa, että Suomesta on mainioita muistoja niin paljon, että niistä kasaisi helposti kirjan tai vaikka pari.” ”A nti-war! Remember, my friends, always anti-war”, paasaa Napalm Deathin ikiliikkuja Mark ”Barney” Greenway oslolaisen konserttihallin lavalta käsin – ja saa hurjat suosionosoitukset. Coded Smearsia kasatessa tuli itse asiassa muutamankin kerran mieleen, että miksi kummassa tämäkin kappale on jätetty pois varsinaiselta levyltä. Coded Smears & More Uncommon Slurs ei kuitenkaan ole mikään rahat pois -tyyppinen ”best of”, sillä se sisältää pelkästään harvinaisia biisejä ja muuta erikoisempaa materiaalia. Toimin bändin laulajakitaristina ja sen musiikki aika doomahtavaa kamaa, esimerkiksi Celtic Frostin ja Triptykonin hengessä. – Tronoksen albumi ilmestyy myöhemmin tänä vuonna, ja olen siihen aivan hemmetin tyytyväinen. Kerrottakoon myös, että kokoonpanostamme jo pitkään sivussa ollut Mitch Harris soittaa näillä näkymin levyn kitararaidat, ja hän saattaa palata myös livekokoonpanoomme, kertoo Embury
Sounditarpeen toteuttaminen vaatii rajatonta itseluottamusta itse soittajalta, ei niinkään mikin tekijältä. Vaikka mikit ovat hänen erikoisalaansa, on mies täyden palvelun mekaanikko, jolla on maanlaajuinen asiakaskunta ja joka fiksaa bändien soittimet kiertuekuntoon. Meillä on asiakkaita aloittelijoista ammattilaisiin. Tämä pätee varsinkin silloin kun muusikon kuvaileman pakkomielteen toteuttamiseksi ei löydy valmiita speksejä, eli painettua tietoa, kertoo Rami, soittaja itsekin. Hän pyörittää yhdessä elämänkumppaninsa Rami Hakalan kanssa Mikki House -nimistä pienyritystä, jonka keskiössä on soundi ja soittomukavuus. – Mikkitilaukset on hihnatilausten tavoin yleensä sellaista spessua, mitä ei muualta saa, selostaa Rami ja naureskelee, että tie mikkiasiakkaan pään sisään vaatii aina jonkinlaisen kolmannen asteen kuulustelun. Yritetty on yhdessä jo 23 vuotta, joista Mikki Housena 14 vuotta. – Imatra on viriili livemusapaikkakunta ja kuusi keikkaa viikonlopussa on oma henkilökohtainen ennätykseni täällä. – Me ollaan fyysisesti täällä Karjalan laulumailla Imatralla, jossa vietin lapsuuteni ennen kuin äiti raahasi New Yorkiin. Tykkään tehdä erityisesti suomalaisuuteen – mytologiaan, luontoon tai heraldiikkaan liittyvää, mutta en ole rajoittunut. Pyöritän Rene Reinikaisen kanssa paikallisessa pubissa sunnuntaiklubia, johon on saatu vierailijoiksi Suomen eturivin artisteja – yleensä mikkiasiakkaitani. Aina ei ole ollut helppoa, mutta lähtökohtamme on aina itse soittaja – se kuka valmistamaamme tuotetta lopulta käyttää. E-liike 4_18.indd 78 5.4.2018 8.49. Vuorovaikutuksessa piilee tällaisen toiminnan taika, ja hoidamme esimerkiksi Kotiteollisuuden kaikki soitinhuollot ja valmistamme heille kaikki hihnat. Rami on Suomen oloissa jo legendan maineen saavuttanut kitaramikrofonien valmistaja sekä niiden uudelleenkäämijä, jonka kokemus alalla on kymmenien vuosien mittainen. Meiltä löytyy ratkaisut mikeistä soittimiin ja hihnoihin – yksilöllisesti. Kalusto, musiikilliset kieroutumat, pakkomielteet ja mielihalut on kartoitettava. Sariolan Petteri on myös meidän hihnaasiakas. Kata ja Rami toteavat olevansa olemassa kaikille soittajille. Olen tutkinut värejä kauan ja valmistan niitä jonkin verran itsekin. Hommaa hiotaan niin kauan, että asiakas on tyytyväinen. Meiltä löytyy ratkaisut mikeistä soittimiin ja hihnoihin – yksilöllisesti.” -T ämä on nousuja laskusuhdanteisiin nopeasti reagoivaa pientuotantoa. 78 SOUNDI SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 28 www.mikkihouse.fi Yksilöllistä palvelua Karjalan laulumailla E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Kun kerran tulet meille, niin olet siitä eteenpäin kuin perheenjäsen. – Tämä on meille sydämen asia emmekä panttaa tietoa. Rami hoitaa soundipuolen ja kitarafiksaukset, ja minä hihnat ja niihin liittyvät spessujutut kuten langattomien kotelot ja slideputkenpidikkeet. Kerran kuussa on jamit paikallisessa yökerhossa, joka haalii porukkaa kuuntelemaan ja soittamaan ympäri Etelä-Karjalaa. – Varastossa on kaikenlaista muutakin, muun muassa Portugalista reppureissulla ostamani kymmenen kiloa nahkaa, ja korkki on mielenkiintoinen, nyt kokeilussa oleva materiaali. Teksti: Esa Kuloniemi ”Tämä on meille sydämen asia emmekä panttaa tietoa. Sitten Suomeen palattuani minä raahasin vuorostani Ramin Rovaniemeltä tänne Vuoksen rantamille, missä onkin hyvä boogie. Seisomme tuotteen, sen laadun ja käsityön takana, kuvailee Kata ja toteaa, että esimerkiksi hihnoja olisi mukava saada myyntiin myös muutamaan helsinkiläiseen liikkeeseen, mutta toistaiseksi myynti tapahtuu suoraan pääkallonpaikalta Imatran-pajalta. Ei meinaan hajoa, vakuuttaa Kata. Kata puolestaan ratkaisee kaikki soittimen kannattelemiseen liittyvät asiat – etummaisesta hihnanupin reiästä takimmaiseen ja kaiken siltä väliltä, ja valmistaa erikoistilauksesta myös rumpukapulalaukkuja, avaimenperiä ja päheitä sätkätupakkimasseja. Ja kaikella on muuten ikuinen takuu, kuvailee Kata Larisuo edustamansa yrityksen toimintaa. Rajatonta itseluottamusta – Yleensä materiaalina on kasviparkattu nahka, jonka kuvioin perinteisellä Sheridan-menetelmällä ja värjään aniliiniväreillä. Kaikki lähtee aina sen soittajan tarpeesta ja hintamme ovat kohtuullisia. Valmistamme tuotteita, jotka toivottavasti vahvistavat soittajan tuntemusta siitä, että hänen hommansa toimii ja että hän on oikealla alalla. Hihnan sisäosassa on vahvikkeena auton turvavyötä
Päälähdot ovat XLR-liittimiä. MES-soitinpankki on ammattimuusikoille ja -musiikintekijöille suunnattu vuokrauspalvelu. Musiikin edistämissäätiö on hankkinut todella harvinaisia arvosoittimia, joita se vuokraa ammattilaiskäyttöön murto-osalla markkinavuokrahinnoista. Nerokasta! Zoomin kuulokemonitorointi toimii esimerkillisen hyvin. Meillähän on Suomessa kansainvälisestikin katsottuna todella kovia soitinten tekijöitä tänä päivänä, toteaa Nordenstreng ja jatkaa, että soittimia on tilattu jo lukuisilta eri valmistajilta. Säädettävissä on viisi yksilöllistä kuulokemiksausta bändille, mikä on todella paljon. Hankkeen moottoreita ovat olleet Juha Lottonen, Rauno Nieminen, Juha Ruokangas sekä Pekka Helanen. Nordenstrengin mukaan hyvin maltillisia. Pieni sijoitus äänitteen lähtösoundeihin voi osoittautua merkittäväksi säästöksi viimeistään miksausvaiheessa. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija www.mes-soitinpankki.fi F akta: 200 euron ja 20 000 euron akustisen kitaralla soitetun äänitteen eron kuulee korvilla. Entä hinnat. Joskus tuntuu kuin käsiä ja sormia olisi liian vähän. Vehkeessä on myös huvittava sisäinen ”talkback”-mikrofoni, jolla voit leikkiä suurta tuottajaa: ”Otetaanpas uusi otto!” Myös tarpeellinen aavevirta löytyy. Tämän takia arvosoittimien hintojen ennustetaan vielä eksponentialisoituvan. Laite on täynnä erilaisia nopeasti omaksuttavia toimintoja. SOUNDI 79 Arvokkaat huippusoittimet lainaan Yksilöllistä palvelua Karjalan laulumailla M iksaan trio-bändiämme rumpujen takaa ja toisinaan myös äänitän matskua erillisellä moniraiturilla. Osa soittimista on soitinkeräilijöiden ja perikuntien deponoimia. Soittimia on kolmessa eri hintaluokassa – edullisimmillaan kitaroita ja rumpuja voi vuokrata itselleen kahdeksi viikoksi 50 eurolla. Kahdeksassa yksittäiskanavassa on myös kelvollinen kompressori. MES-soitinpankista löytyy käytännössä kaikki legendaariset virvelimallit. Efektejä voisi olla enemmänkin, mutta tässä hintaluokassa niitä on tarpeeksi. – Saimme hankkeelle rahoituksen Suomen kulttuurirahastolta, mikä on fantastista. Muusikoiden liiton, Suomen musiikintekijöiden, Suomen säveltäjien ja Teoston jäsenet saavat vielä lisäalennusta palvelusta. Nyt se on mahdollista ja vieläpä tosi maltillisella hintalapulla. Liveäänitysten teko muistikortille onnistuu hyvin, kun käytät vähän aikaa ja säädät esiasetukset valmiiksi. Runsaasti brasilialaista ruusupuuta sisältävien akustisten kitaroiden hinnat liikkuvat tänä päivänä helposti jo kymmenissä tuhansissa. Voisin hyvin harkita tällaisen monitoimimasiinan hankkimista bändikäyttöön. Karjalaiselta tulleet tenorikitara ja resonaattorikitara. Soitinpankin soittimia säilytetään Kitarapajan varastossa, jossa ilmankosteus ja lämpö on optimoitu arvosoittimille. Hjälp! Zoom on nyt kehittänyt aika näppärän kokoisen LiveTrak L-12 -judanssin, jossa on digimikseri, moniraitaäänitin ja monikanavakuulokevahvistin samoissa kuorissa. Etuasteet vaikuttivat laadukkailta. Tallennuksen saa toimimaan vaikka niin, että säädät masterliu’ulle raja-arvon ja käynnistät äänityksen vaikkapa virveliä paukauttamalla. Maksimissaan on taltioitavissa 12 raitaa. Suurin osa kitaroista on testattavissa Helsingin Kruununhaassa sijaitsevassa Kitarapaja-liikkeessä, jossa MES-soitinpankilla on oma seinä. – Vaikkapa 20 000 euron arvoisen akustisen kitaran voi vuokrata levytyssessioihin kahdeksi viikoksi 80 eurolla, kun päiväkohtainen markkinavuokrahinta olisi 400 euroa per vuorokausi. Myös Pave Maijasen omistama Roland Jupiter 8 -syntikka on maineikas: sitä käytettiin muun muassa Dingon levytyssessioissa 80-luvulla. – Me koetaan, että MES-soitinpankilla on laaja kulttuuripoliittinen merkitys, alkaen äänitteiden äänikuvasta. Kenelle suunnattu. E-liike 4_18.indd 79 5.4.2018 8.49. MES-soitinpankki päätti startata hankkeen, jossa suomalaisilta soitinrakentajilta tilataan suomalaisista raaka-aineista tehtyjä soittimia – pääasiassa kielisoittimia ja rumpuja. Suositushinta on siedettävä 599 euroa. – Ajatus on vähän sama kuin vakuutusyhtiöiden ja säätiöiden hallinnoimissa orkesterisoittimissa, kuten Stradivariuksissa, joihin tavallisella soittajalla ei ole tänä päivänä varaa, kertoo MES-soitinpankkia ideoinut muusikko ja musiikintekijä Markus Nordenstreng. Maailmalla on ihan tavallista vaihtaa virveliä biisikohtaisesti. Valtaosa kotimaisista muusikoista tai tuottajista ei vain ole tähän saakka päässyt kosketuksiin todella laadukkaiden ja hienostuneiden soittimien kanssa. Lisäksi soundipalettia kannattaa olla tarjolla enemmänkin studiossa. Pikkubändin livemiksaaminen on helppoa ja jokaista kanavaa kohti on yhteiNäppärä monitoimimasiina nen valittava eq-lohko, jossa on myös panorointi ja efektin annostelu. Kiinnostavista instrumenteista mainittakoon Kari Tapion Gretsch Country Club vuodelta 1959, The Edgelle aiemmin kuulunut 12-kielinen Rickenbacker ja J. Suomisoitin-projekti Jalopuulajien häviämisen takia suomalaisille puulajeille kuten tervalepälle on tulevaisuudessa yhä enemmän kysyntää. Sama koskee orkesterisoittimia. MES-soitinpankin palveluista voivat nauttia kaikki suomalaiset ammattimuusikot ja -musiikintekijät, jotka ovat Teoston tai Gramexin asiakkaita ja asuvat Suomessa. – Esimerkiksi jalopuista valmistettujen vintage-kitaroiden arvokehitys on ollut todella huimaa. Ilmastonmuutoksesta johtuen yhä uusia jalopuulajeja julistetaan pannaan. Jos soittimen soundi on lähdöissä näin erinomainen, niin ei tarvitse käyttää studioaikaa soundin parantelemiseen ja manipuloimiseen
Pet Shop Boys ei jäänyt futupopin lelukauppaan. Marie haluaa sisustaa yhteisen asunnon oman päänsä mukaan ja määrätä pariskunnan vapaa-ajan vietosta. Elokuva sisältää valtavan määrän populaarikulttuuriviitteitä, joita on hauska bongailla. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. READY PLAYER ONE Nörttiraamatuksikin nimetystä vuoden 2011 tieteisromaanista on puuhattu elokuvaa sen ilmestymisestä saakka. Muinaisen Manchesterin tienoilla asuvien heimojen välinen kiista ratkaistaan jalkapallo-ottelulla, mikä tuo hupaisia yhtymäkohtia nykyajan urheilumaailmaan ja kansallisuuskiistoihin. Elektroninen synth rock lokeroitiin ”futupop”termiin, johon patistettiin niin postpunk-mustahuulet kuin tanssitehoja hakevat diskopopparitkin. Vähitellen asetelma muuttuu Rasmukselle painajaismaiseksi. Vaikka The Death Of Stalin on komedia, tuntuu aluksi hieman oudolta nähdä Steve Buscemi Hruštšovina ja Michael Palin Molotovina. Historian hämäriin sijoittuva tarina on kuitenkin aivan uudenlaista Aardmania. HHH LUOLAMIES Aardman-studio on tehnyt sympaattisia savianimaatioitaan jo 1990-luvulta alkaen. Tanakat oheisvihkot sisältävät kaksikon mielenkiintoiset biisikohtaiset keskustelut eri ideoista, vaikuttimista ja vaihtuvista työtovereista, joista kukin levy sai ominaisluonteensa. Valitettavasti mukaan on ahdettu vähän liikaakin kaikkea, ja lopputekstien alettua katsoja kärsii jo digiähkystä. Sen ei pidä antaa häiritä, sillä elokuvassa mennään käsikirjoitus edellä, ja tyyli istuu kokonaisuuteen hyvin. Pet Shop Boysin luoman valtavan, inspiroituneen poptaiteellisen kokonaiskollaasin ytimessä kappaleiden luomat visiot vaihtelevat polaroidkuviksi kiteytyvistä assosiaatioista elämää suurempiin kirkkofreskoihin. Vuoteen 2045 sijoittuva Ready Player One tuo katsojan silmien eteen futuristisen vision, joka näyttää upealta etenkin 3D-versiona. Kolme ensimmäistä albumia täydennyslevyineen todistavat nyt 34–39 vuotta myöhemmin, miten hartaasti Tennant & Lowe keskittyivät uuteen musiikintekoon ja jättivät genreposeerauksen lahjattomammille. Pelätty johtaja saa kohtalokkaan sairauskohtauksen, ja lähipiiriin kuuluneet kommunistivaikuttajat joutuvat hämmentävän tilanteen eteen. He kasvattivat alati juhlavampia orkesterisovituksia ja tahtikuvioita. Siihen tottuu pian, sillä Buscemi, Palin ja etenkin Berijaa esittävä Simon Russell Beale tekevät unohtumattomat roolityöt. Marien (Amanda Collin) ja Rasmuksen (Anders Juul) suhde alkaa intohimoisella kohtaamisella ja vakiintuu nopeasti. Kaiken lisäksi 1950-luvun Neuvostoliitto on lavastettu komeasti. Se on ihastuttavaa käsityötä upeine yksityiskohtineen ja sympaattisine hahmoineen. Please on naiivin innokas esittäytyminen kepeässä popkuosissa. Yhteensä tuplilla on parikymmentä singlehittiä, mutta joka albumin jokainen styge on tehty hitiksi, ja laatutaso on kauttaaltaan vakaa. ASKO ALANEN PET SHOP BOYS: PLEASE – FURTHER LISTENING 1984–1986 ACTUALLY – FURTHER LISTENING 1987–1988 INTROSPECTIVE – FURTHER LISTENING 1988–1989 Nuo aidosti futuristiset popparit Chris Lowe ja Neil Tennant tehtailivat 1980-luvulla hittejä liukuhihnatahtiin. HHHH THE DEATH OF STALIN Italialaistaustaisen mutta Skotlannissa varttuneen Armando Iannuccin (In The Loop, Veep-sarja) poliittinen satiiri keskittyy Josif Stalinin kuolemaa seuranneeseen valtataisteluun. Toistoakaan ei ole paljon, sillä outtakeja b-raitoja on riittämiin, useimmat niistäkin aitoja pophelmiä. Bonuslevyjen alternate-miksaukset eivät riko eheitä albumeja. 71-vuotias Steven Spielberg on aivan eri sukupolvea kuin Ready Player Onen kirjoittanut Ernest Cline ja kirjan fanijoukko, mutta veteraaniohjaaja hallitsee toisaalta niin hyvin tämäntyyppisen seikkailuviihteen, että lopputulos toimii – ainakin osittain. Aardmanin avaintekijöihin kuuluvan Nick Parkin ohjaama Luolamies jatkaa samaa perinteistä tyyliä. He työstivät mitä ylellisimpiä popmelodioita eivätkä tehtailleet alkeellisia syntsariffejä tai diskokomppeja. Parasta elokuvassa on kuitenkin terävä dialogi ja musta huumori. Rasmus joutuu luopumaan vinyylikokoelmastaan ja äijäilloistaan, mutta se tuntuu ensin pikkujutulta. Parhaiden Aardman-tuotantojen nerokkuuteen Luolamies ei yllä, mutta on pakko arvostaa Parkin ja hänen animaatiotiiminsä loputonta luovuutta. Introspective koostui tuplapituisista lauluista, mikä osoitti melodioiden kantavan pidempäänkin. Pikemminkin kyse on älykkäästi rakennetusta parisuhdetarinasta, jossa nainen käyttää valtaansa häikäilemättömästi, ja mies jää tilanteessa pelinappulaksi. K u v a: So u n d in k u v aar k is to sanoin kuvin_4_2018 -taitto_a.indd 80 6.4.2018 9.10. Samalla he tulivat luoneeksi listapopin ja tanssimusiikin vaihtoehtoisen tulevaisuuden. Wallace & Gromit ja Late Lammas ovat ilahduttaneet ensin palkittuina lyhytelokuvana ja sittemmin myös pitkinä elokuvina. Päähenkilö Wade Watts on teini-ikäinen orpopoika, joka peliystävineen haluaa selvittää OASIS-nimisen virtuaalimaailman salaisuuden. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT R ockin yhtenäiskulttuuri sirpaloitui 80-luvun Suomessa, ja vanha kaanon kutistui yhdeksi musadiggailun genreksi uusien sukupolvien, musiikin aaltojen ja medioiden joukossa. Välillä toilailu menee hieman liikaa farssin puolelle, mutta sen antaa anteeksi, kun kokonaisuus on niin riemastuttava. Naturalistisella otteella kuvattu Kauhea nainen on visuaalisesti simppeli, ja kamera heiluu välillä dogmaelokuvien tapaan. HHHH KAUHEA NAINEN Vaikka tanskalaiselokuvan nainen on nimensä mukainen, siinä ei demonisoida naissukupuolta. Actually rohkeni olla aidosti syvällisempi ja pateettisempi. Luolamiehen päähenkilö Tuk ja hänen neuvokas lemmikkisikansa tuovat itse asiassa mieleen Wallacen ja Gromitin
Ju lien Temple tallensi Suggsin oma elämäkerrallisen stand up esityk sen ja mehevöitti elokuvaa näytel lyillä katkelmilla ja kuvituskuvilla. Sen lukee vartissa, mutta se on erittäin hyvin käytetty vartti. Kaikki ta rinat eivät ole erityisen hauskoja, mutta nekin nostaa pinnalle Sugg sin charmantti ja itseironinen ole mus. MIKKO MERILÄINEN JUKKA TILSA: JULMA JYTÄ SUURI KURPITSA Jytäävää sarjakuvaa O nko Graham ”Suggs” Mc Pherson tuttu. Hän naurattaa yleisöä kerratessaan elämänsä käänteitä dramaattisesti eläytyen. Yleensä Tilsat hykerryttävät, tämä hymyilyttää. Toteutus ei ole tavanomaisin. S uomalaisen huumorisarjaku van grand old man Jukka Tilsa on uusimmassa albumissaan itselleen poikkeavissa tunnelmis sa. MIKKO MERILÄINEN JULIEN TEMPLE: SUGGS – MY LIFE STORY ESPOO CINE 4.–13.5. Teatterin yleisö nauraa vähin tään yhtä paljon Suggsille kuin hä nen jutuilleen, ja se tarttuu vaivatta elokuvankin välityksellä. Ei väliä silläkään. Yksinkertainen konsepti kantaa, koska Suggs on kerrassaan hurmaa va hahmo. Madness-pomon stand up -show sanoin kuvin_4_2018 -taitto_a.indd 81 5.4.2018 16.24. Olet ko kovakin Madnessfani. Albumi on kuulemma piirretty viikossa. Lisäksi nähdään Perttu Sak san ohjaama kokeellinen doku mentti luontokuvaaja Heikki Willa mosta, jonka säestävät paikan pääl lä improvisoiden Verneri Pohjola ja Mika Kallio. Suggs tar joaa henkilökohtaisia, koskettavia kin muistoja sekä eloon heräävää ajankuvaa. Sanaleikkien täyttämien absur dien tarinoiden sijaan nyt saadaan omakohtaisia muistelmia musiikki maailmasta – Tilsahan on myös ete vä muusikko, tuttu Jahnukaisetyh tyeen klarinetistina. Ei väliä. Joka tapauksessa tä mä Suggsin elämän kertaava doku mentti pitää otteessaan. Tilsalle tyypillisen naivistisesti piir retyt, arkisen koomiset anekdootit imevät mukaansa. My Life Storyn pääsee näkemään Espoo Cine festareilla, jonka mui ta musiikkiaiheisia elokuvia ovat Morrisseyelokuva England Is Mine, ranskalaislaulajattaren tarinan ker taava Barbara sekä Chilly Gonzales dokumentti Shut Up And Play The Piano. Hyvin on hallussa tämäkin tyyli
Suosittelen lämpimästi ja harkitsen vahvasti suuntaamista uudelleen elokuvateatteriin. Amerikkalaisessa And the writer is… -sarjassa haastatellaan biisintekijöitä, jotka kertoilevat omasta urastaan, jauhetaan musabisneksestä ja poraudutaan syvälle laulunteon taiteenlajiin. Epätodennäköinen menestyselokuva onnistui yhdistämään Amelién Predatoriin ja nousi omissa kirjoissani heti tulevaisuuden klassikoksi. Toistaiseksi kokemukseni korealaisesta ruuasta ovat rajalliset, mutta sitäkin suuremmalla syyllä haluan opetella valmistamaan bulgogia tulevan kesän grillikautta varten. Yksi menneen talven henkilökohtaisista suosikeistani on ollut Paul McCartney & The Wingsin Band On The Run -pitkäsoitto, joka minulta Beatles-fanina oli syystä tai toisesta jäänyt tuntemattomaksi. Pitkissä haastatteluissa liikutaan filosofisesta pohdinnasta konkreettisiin käytännön vinkkeihin ja legendaariset taikurit paljastavat temppujaan. Haastatteluja on paljon, mutta mainittakoon erikseen Nashvillen biisinikkareiden kertomukset ja Desmond Child -jakso. Kyseinen albumi (julkaistu 1973) vietti kaksikymppisiään allekirjoittaneen päästäessä ensimmäiset rääkäisynsä, mutta Maccan soolouran alku tuotantoon kuuluva levy on kestänyt aikaa erinomaisesti. Siispä tämän hetken paras kappale on Van Morrisonin Into The Mystic. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. KIMMO NUMMINEN Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Totta on, että laulu tekee meitä.” On mahmeksi Inceptionin (2010) kohdalla. Muuten olen lukenut lähinnä Ka levalaa ja Täällä Pohjantähden alla -kirjoja. A.W. Tolhurst kertoo herkän ihmisen vaikeasta elämästä ja paljastaa myös rock-elämän hohdokkaat ja ei-niin-hohdokkaat hetket. Kevään suunnitelmiini kuuluu saksan kielen alkeiden ottaminen haltuun sekä korealaiseen ruokakulttuuriin perehtyminen. Mielenkiintoisia biisirakenteita pursuava Band On The Run on yllätyksellisyydellään kestänyt kuunteluita digimuodossa, ja kunhan saan investoitua vinyylisoittimeen, tiedän The Wingsin olevan ensimmäisenä levylautasella. Aloitin viimeksi mainitut Väinö Linnan klassikot, kun joku kirjailija (jonka nimeä en juuri nyt muista) totesi haastattelussa, että ne täytyy lukea jos haluaa ymmärtää suomalaista yhteiskuntaa. Seinfeldin Come dians In Cars on leppoisaa kahvittelua, hienoja autoja ja ei-niin-tärkeää asiaa. Muita hyviä tiski-podcasteja: Jukka Lindströmin Noin viikon radio, Antti Holman Radio Sodoma ja Antti x Antti – Kaksin kertainen katsaus pop musiikkiin. Yrjänä tosin oli sitä mieltä, että ”on vale, että joku tekisi laulun. Lukiessa punaiset langat yhdistyy ja ahaa-elämyksiltä ei voi välttyä. Onnittelut! Kalevauva.fi MIRKO SIIKALUOMA Kielen löytäneiden kesken arvotaan kahden hienon musiikkikirjan paketti: Dick Porterin ja Kris Needsin kirjoittama Blondie – Mustaa valkoisella (Minerva) sekä Jukka Rajalan kirjoittama Kaita polku – Rauli Badding Somerjoen tarina (Siltala). Yhtä voimakas ensivaikutelma on itselläni syntynyt viiTÄNÄ VUONNA olen oppinut tykkäämään tiskaamisesta – kiitos hyvien podcastien. Alkuvuoden aikana Spotifyssani on soinut erityisen paljon myös The Curen 1980-luvun tuotanto. tavaa lukea biisien synnytysmenetelmistä artistien omin sanoin. Angus Young -elämäkerran voittivat Marko Teräsalo Vantaalta, Harri Mikkonen Turusta sekä Sonja Sipola Iisalmesta. Siitä voi kuunnella Moon dancen deluxe-painokselta eri studio-ottoja ja Youtubesta huimia live-vetoja. Erityisesti Maija Vilkkumaan, Chisun ja Jarkko Martikaisen kertomukset avarsivat mieltä. Luin just uuden Miten lauluni syntyvät -kirjan, jossa suomalaiset lauluntekijät kertovat laulujen tekemisestä. Osasyynä tähän voi pitää bändin perustajajäsenen Lol Tolhurstin hienon henkilökohtaista, viime vuonna suomeksi julkaistua Curedkirjaa. Netflixissä David Lettermanin My Next Guest Needs No Introduc tion on sitä hyvää Amerikkaa ja myös oikeata asiaa. Joka versiosta löytyy aina jotain erilaista, ja fiilis on aina 100 prosenttia. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 24. Mielestäni ihmisen on hyvä opetella jatkuvasti jotain uutta. viimeinen sana -taitto_18_04_a.indd 82 5.4.2018 16.36. Kirja avasikin itselleni uuden näkökulman The Curen monipuoliseen uraan. Tähänastisen vuoden paras elokuva on mielestäni The Shape Of Water. Viime aikoina olen kuunnellut lähinnä vanhoja suosikkejani, koska tutkitusti mielimusiikin kuunteleminen erittää mielihyvähormoneja ja lievittää stressiä. UUSIEN musiikkituttavuuksien tekeminen on antoisaa – oli kyseessä sitten uusi julkaisu tai itseltä ohi mennyt klassikko
blu-ray & dvd Filmihullu tulostus.indd 83 5.4.2018 14.14 MANIC STREET PREACHERS RESISTANCE IS FUTILE L ATA A , S T R I I M A A TA I O S TA O M A K S I ! M A J K A R M A I O I T A P A A O L L A V A P A A U U S I A L B U M I U L K O N A 4. Armomurhaaja blu-ray & dvd Silta kausi 4. 2 O I 8 Sonymusic aukeama tulostus.indd 2 5.4.2018 5.38 _2SD_sisäkannet_4_2018.indd 1 6.4.2018 9.26. blu-ray & dvd Solsidan (2017) blu-ray & dvd Neruda dvd A Ghost Story blu-ray & dvd Outlander kausi 3. 5
NAPALM DEATH l DIMMU BORGIR l ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO l JOLLY JUMPERS NAPALM DEATH l DIMMU BORGIR l ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO l JOLLY JUMPERS STEVE VAI l LITKU KLEMETTI l MUSTASCH l NATHANIEL RATELIFF l THE DAMNED STEVE VAI l LITKU KLEMETTI l MUSTASCH l NATHANIEL RATELIFF l THE DAMNED kansi_4_2018_m.indd 1 5.4.2018 13.55 _1SD_ulkokannet_4_2018.indd 1 5.4.2018 16.49. 40. PROV INSSI ARTIST IT KERTO VAT SEINÄJ OKIMUISTO JAAN PROV INSSI PROV INSSI 40. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY takakansi 4_18.indd 84 5.4.2018 5.43 4/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 4 / 2 1 8 So un dI 11 So un dI 11 M A J K A R M A MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA MAJ KARMA 40