Soundi 4/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN GM-TDT-Enf-Poss 04-19_BACKCOVER.indd 1 28.03.19 11:17 Takakansi 4_19.indd 84 3.4.2019 11.16 4/ 20 19 9,80 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 4 / 2 1 9 IS M O A L A N K O Y L I 5 L E V YA RV I O T A WASTE OF SPACE ORCHESTRA, ELLIPS, WEYES BLOOD, BILLIE EILISH, VLTIMAS… RUMPALIMESTARIN PITKÄ HAASTATTELU KAI HAHTO PENSSELISSÄ PROGEN KAIKKI VÄRIT HAKEN ENDLESS BOOGIE VASTALÄÄKETTÄ AIKAMME TAUDEILLE BAD RELIGION BAD RELIGION BAD RELIGION BAD RELIGION JÄRJETTÖMYYDEN AIKA TARVITSEE JÄRJEN ÄÄNEN ISMO ALANGON JA TELECASTERI N MISSIO ON KESKEN KIRVEELLE TÖITÄ Kansi_4_2019_h.indd 1 4.4.2019 13.42 _1SD_ulkokannet_4_2019.indd 1 4.4.2019 13.44
Rockfest tulostus.indd 83 4.4.2019 8.21 WWW.SONYMUSIC.FI @mafiahoneyband @mafiahoneyband DEBYYTTIALBUMI ULKONA 26.4.2019 MUKANA SINKUT RAKASTUTAAN, KOIRA JA YHDEKSÄN ELÄMÄÄ -LEVYJULKKARIT ON THE ROCKSISSA 1.5.2019 (Mikonkatu 15, Helsinki) Sony 1 tulostus.indd 2 4.4.2019 8.05 _2SD_sisa?kannet_4_2019.indd 1 4.4.2019 13.49
UUSI ALBUMI ULKONA 19.4.2019 WWW.SONYMUSIC.FI @cagetheelephant @cagetheelephant cagetheelephant.com @cagetheelephant Sony 2 tulostus.indd 3 4.4.2019 8.06
Provinssi tulostus.indd 4 4.4.2019 8.08
Zultan Rock Beat series 20% zinc 80% copper 100% passion Soundi.indd 1 28.03.2019 07:30:13 Thoman tulostus.indd 5 4.4.2019 8.09
Soundi 4/2019 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka: Katu Kaiku 16 Arttu Seppänen 18 Erään laulun anatomia: Veronica Maggio 20 Elämäni soundit: Pauliina Kokkonen 22 Jussi Niemen naamakirja: Southside Johnny 24 Soundi-haastattelu: Kai Hahto 32 Ismo Alanko 40 Bad Religion 46 Endless Boogie 48 Kielo Kärkkäinen 50 Haken 54 Jo’ Buddy 56 Levyarviot 73 Kiven alta: Chavez 74 Bazook Possessed Merging Flare 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ii k k a P ir in en 6 SOUNDI ¸ 18 Veronica Maggio ”Kun yrittää saada kappaleet valmiiksi ei ole varaa olla kohtelias.” K u v a: W il l Ir el an d K u v a: H an n ah V er b eu re n 74 Possessed Kolmekymmentäkaksi vuotta myöhemmin 24 Kai Hahto ”Raha ei ole koskaan ollut motivaattori numero yksi.” K u v a: C o n st an ce M en sh K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: N o ra O tt er h äl l 46 Endless Boogie ”Listakama on tehty eri maailmassa kuin missä minä elän.” 50 Haken ”Haluamme, että musiikkimme on yhtä seikkailua.” sisa?lto?_2019_4_a.indd 6 5.4.2019 13.02
Osallistu kilpailuun osoitteessa www.emp.fi/kilpailut! (Kilpailu päättyy 23.5.2019. Alennus ei koske tuotteita, joiden tuotoista menee osa hyväntekeväisyyteen. Koodin käyttäminen edellyttää, että tilattujen tuotteiden arvo on vähintään 40€. Muut ehdot löydät kilpailusivulta.) Voita 100€:lla rock-tuotteita! Tilaa ILMAINEN EMPkuvasto osoitteesta www.emp.fi/kuvasto! Kun etsit bändituotteita ja rock-vaatetusta, on paikkasi EMP! Käytä tilauksessasi koodi SOUNDIFANI , niin saat 5€ alennuksen!* www.emp.fi EMP tulostus.indd 7 4.4.2019 8.09. *Koodi on voimassa 23.5.2019 asti ja käytettävissä vain verkkokaupassa. Koodia ei voida yhdistää muihin kampanjaetuihin
vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Vaikka viime vuosienkin Rumbat olivat hyviä lehtiä, on kiinteän lukijasuhteen ylläpitäminen mahdotonta jos lehden olemassaolon ehtii unohtaa ennen seuraavan numeron ilmestymistä. Rumban loppuminen ei yllätä, kun on seurannut lehden vuosi vuodelta harvenevaa ilmestymistahtia. Nyt kun tuo toinen napa poistuu (vaikka Rumba.fi jatkaakin), on minulla Soundin päätoimittajana kieltämättä aika orpo olo. Vaikka teoriassa kentältä poistuu kilpailija, en pysty näkemään tilanteessa mitään positiivista. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Lähde, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Kalevi Suopursu, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 45. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi SOUNDI 4/2019 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Absoluuttinen Nollapiste: Rovaniemi 1993 Jonna: Jonna The National: I Am Easy To Find (ilm. Lehden tekijänä olen aina pitänyt siitä, että on ollut olemassa Rumba, johon olen voinut peilata omaa työtäni niin hyvässä kuin pahassakin. Välit ovat olleet useimmiten hyvät, ja lehtien keskinäinen potkiminen on kielinyt ennen kaikkea rakkaudesta niin lajiin kuin toisiimmekin. Olen lukenut Rumbaa Soundin rinnalla teinistä saakka ja suhtautunut lehtien kirjoituksiin asiaan kuuluvalla vakavuudella. Olen ollut rajustikin eri mieltä kriitikoiden kanssa, mutta toisaalta olen ostanut lukemattomia levyjä ihan vain koska Tero, Samuli, Jussi, Ilkka, Timo, Antti, Asko ja monet muut niistä niin vakuuttavasti kirjoittivat. 17.5.) Waste Of Space Orchestra: Syntheosis Scott Walker: Boy Child 67–70 pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2019_4_a.indd 8 5.4.2019 10.52. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Musiikkiin hurahtaneena ja siitä loputtomasti tietoa imevänä nuorena minulle oli elinarvoisen tärkeää, että Suomesta löytyi hyviä musiikkilehtiä. Se tuntuu surulliselta niin henkilökohtaisella kuin ammatillisellakin tasolla. Olen sekä ihaillut lehden artikkeleita että kummastellut tehtyjä ratkaisuja. Rokkia rakastavana maalaispoikana olin alusta asti enemmän Soundi-leirissä, kun taas Rumban helsinkiläisen sisä piirimäiseltä tuntunut asennoituminen oli vieraampaa mutta samalla myös hyvin kiehtovaa. Siksi en voisi olla enempää kiitollinen siitä, että Soundilla on yhä teidät kaikki. Rumba on toiminut minulle sekä kannustajana että myös varoittavana esimerkkinä. Kuukauden päästä postilaatikkonne kolahtaa jälleen. Hei hei, rakas Rumba 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti V iimeinen Rumba-lehti ilmestyy 17.5. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K. Ja kiitos kysymästä – huolestuneita kyselyitä on tullut – Soundi on vakaasti tolpillaan, emmekä aio poistua fyysisestä maailmasta minnekään. Ilman intohimoista ja niin rakkautta kuin tervettä kritiikkiäkin sisältävää lukijasuhdetta ei ole musiikkilehteä. On ollut pelkästään tervettä, että maassa on ollut kaksi erilaista musiikkilehteä ja samalla kaksi vastakkaista leiriä – vaikkakin niin lehtien, lukijoiden kuin etenkin tekijöiden erilaisuutta ja eripuraa on aina liioiteltu
STAM1NA • VESALA • APULANTA • BEAST IN BLACK • POPEDA • KAIJA KOO THE 69EYES • PELLE MILJOONA UNITED • TURMION KÄTILÖT • ELLIPS • ISMO ALANKO SANNI • J. VARMISTA PAIKKASI KESÄN KLIIMAKSIIN NYT! ROKKI KUULUU KAIKILLE! KAIKKI LIPPUTYYPIT MYYNNISSÄ NYT: kuopiorock_225x297.indd 1 02/04/2019 10.51 Kuopio rock tulostus.indd 9 4.4.2019 10.48. THE OFFSPRING (USA) • SABATON (SWE) VILLE VALO & AGENTS • VIIKATE – KUU KAAKON YLLÄ 10 V. KARJALAINEN • MAIJA VILKKUMAA • EPPU NORMAALI • KOLMAS NAINEN RASKASTA SUOMIPOPPIA • LOS BASTARDOS FINLANDESES • LEVERAGE • MARRAS BARBE-Q-BARBIES • SUICIDE MESSIAHS • LOHKARE • BLOCK BUSTER • RATTUS BLACK LIGHT DISCIPLINE • LAZY BONEZ • LUUVITONEN • WELLU ROWALTZ #KUOPIOROCK ROKKIMENU ON KATETTU
Maxim, Kuopio, 23.4. Yhtyeen alkuperäisenä tarkoituksena oli aktivoitua estradeille seuraavan kerran vasta keväällä 2020 julkaistavan uuden studioalbumin myötä, mutta bändi on nyt tehnyt faneja miellyttävän tarkistuksen suunnitelmiinsa. Temppeliaukion kirkko, Helsinki SPIRITUAL FRONT (ITA) 27.4. April Jazz, Espoo SCUMBAG MILLIONAIRE (SWE), AUTHORITY ZERO (USA) 26.–27.4. – Orkesteri oli sitä mieltä, että miksipä ei – allekirjoittanut mukaan Trio Niskalaukaus lähtee pohjoiseen akustisena päälle päin hyvin paljon tältä ”normitodellisuudelta”, mutta esimerkiksi läheiset ihmiset ovatkin vähän erilaisia kuin heidän pitäisi olla, tutut mestat ovat ikään kuin vaihtaneet paikkaa ja niin edelleen. Savoy, Helsinki, 11.5. Nyt pitää vaan opetella soittamaan sitä! Trio Niskalaukauksen akustinen erikoisrundi suuntautuu pohjoiseen. On The Rocks, Helsinki, TEENAGE FANCLUB (GBR) 22.4. Semifinal, Helsinki ENDLESS BOOGIE (USA) 3.5. Luulen ja uskon, että uusi levy aiheuttaa kuulijoissa myös yllättyneitä reaktioita, ja tämä onkin ollut eräs tavoitteistamme Reunan suhteen. Teatteri Rio, Oulu, 21.4. Tavastia, Helsinki ELECTRIC BOYS (SWE) 24.4. Pakkahuone, Tampere ATARI TEENAGE RIOT (DEU) 10.5. Minähän olen takavuosina tunnetusti julistanut, että ”ennemmin vaikka eroan yhtyeestä kuin soitan akustista kitaraa”. Klubi, Tampere, 11.5. TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: So fi a O k ko n en lukien. – Reunan miksaus ja muu viimeistelytyö on parhaillaan käynnissä, kertoo Tuunela. On The Rocks, Helsinki MAKTHAVERSKAN (SWE) 27.4. Club Teatria, Oulu THE VINTAGE CARAVAN (ISL) 6.5. 24.–28.4. Näyttää siltä, että pääsemme studioon loppuvuodesta! TEKSTI: TIMO ISOAHO uutiset_2019_4_c.indd 10 5.4.2019 9.49. Nosturi, Helsinki TASHA TAYLOR (USA) 18.–19.4. Yksityiskohdat selviävät myöhemmin. – Tuleva albumi on Parisin Keväälle käänteentekevä tapaus monin tavoin. Olympia, Tampere Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: Pariisin Kevään uusi pitkäsoitto loppusuoralla Arto Tuunelan kipparoima Pariisin Kevät julkaisee seitsemännen studioalbuminsa ensi syksyn alkajaisiksi. On The Rocks, Helsinki MARC RIBOT (USA) 13.5. – Olen ostanut akustisen kitaran, ja sehän vaikuttaa hienolta instrumentilta. – Luvassa on tosi hienoja konsertteja, hymyilee Tuunela. Tuunela kuvailee tulevaa pitkäsoittoa myös eräänlaiseksi ”rinnakkaistodellisuudeksi”. – Albumin maailma vaikuttaa Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus vetäytyi keikkatauolle viime vuoden loppupuolella tapahtuneen mittavan Suomen-kiertueen jälkeen. Kuopion musiikkikeskus ZIGGY ALBERTS (AUS) 16.5. Etelämmäksi ei nyt valuta. Shamrock, Hyvinkää LADYSMITH BLACK MAMBAZO (ZAF) 28.4. Meillä on esimerkiksi uusi a&r Miikka Koivisto, ja hänen kanssaan työskentely on ollut todella inspiroivaa ja innostavaa. Tampere-talo, 29.4. On The Rocks, Helsinki LONDON KLEZMER QUARTET (GBR) 2.5. Mitä on tapahtunut. Kuunneltuaan muun orkesterin intoilua aiheen tiimoilta Timo sitten ehdottikin pienimuotoisen akustisen kiertueen tekemistä, kertoo kitaristi Jarkko Peto salmi. Kuudes Linja, Helsinki GENESIS REVISITED – STEVE HACKETT (GBR) 11.5. HVNK PNKRCK , Hyvinkää MARISSA NADLER (USA) 27.4. – Uusia demoja on valmisteltu kiivaasti, ja levyn runko alkaa hahmottua. Miikka on myös ollut mukana joidenkin biisien tekosekä tuotantoprosessissa ja tämä uudenlainen tekemisen tyyli on muuttanut koko yhtyeen työtapoja jonkin verran. Lutakko, Jyväskylä CLAUDIO SIMONETTI’S GOBLIN (ITA) 10.5. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net DEAD BY APRIL (SWE) 19.4. Kuudes linja, Helsinki LOOPTROOP ROCKERS (SWE) 3.5. Tampere-talo, 16.5. On The Rocks, Helsinki BOBBY MCFERRIN (USA), JOHN SCOFIELD TRIO (USA), JOSHUA REDMAN (USA), MARIUS NESET (NO) ym. Circus, Helsinki NOTHGARD (DEU) 11.5. On The Rocks, Helsinki SEVENTH WONDER (SWE) 9.5. Tuunelan ja kitaristi Artturi Tairan tuottaman pitkäsoiton biisejä voi kuulla jo Pariisin Kevään tulevilla festivaalikeikoilla. On The Rocks, Helsinki WATAIN (SWE) 19.4. Circus, Helsinki THE SKULL (USA) 10.5. Järvenpäätalo, 17.5. Entä miten seuraavan studioalbumin sävellystyö etenee. – Ehkä olen tullut vanhemmaksi ja viisaammaksi. G Livelab, Helsinki THE MANHATTAN TRANSFER (USA) 15.5. Ainakin se parikymppisen kaverin typerä ”en ikinä koske akustiseen” -uho on hieman laantunut kahdessakymmenessä vuodessa, nauraa Petosalmi. Korjaamo, Helsinki DADDY LONG LEGS (USA) 27.4. Reuna-työnimellä tässä vaiheessa kulkeva pitkäsoitto seuraa keväällä 2017 ilmestynyttä Kuumelevytystä, joka nousi ilmestyessään Suomen virallisen albumilistan paalupaikalle. Olympia, Tampere I WEAR* EXPERIMENT (EST) 11.5. Savoy, Helsinki JAKOB OGAWA (NOR) 29.4. Nosturi, Helsinki HELHORSE (DNK) 19.4. – Mehän soitimme kaksi akustista keikkaa Trio Niskalaukaus -kirjan julkistamistilaisuuksissa viime elokuussa, ja homma toimi yllättävän hyvin. Pakkahuone, Tampere, 20.4. Selväpyy, Ylläs, 20.4. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. – Keikat tapahtuvat akselilla Kuopio-Äkäslompolo
Nyt hard rock -yhtye on aktivoitumassa uudelleen, ja laulajakitaristi Archie Cruzin ohella ryhmässä vaikuttavat kitaristi Pav Cruz, basisti Ero Cruz ja rumpali Toxy Cruz. – Uusi kokoonpano löysi muotonsa Los Angelesissa alkuvuodesta järjestettyjen sessioiden perusteella, sanoo Archie. TEKSTI: TIMO ISOAHO Viime vuosina etenkin Yö-yhtyeestä lähtöpassit saaneena basistina tunnettu, mutta sitä ennen sellaisissa yhtyeissä kuin Oz, Sarcofagus, Neropats ja Jay Lewis Gang soittanut muusikko-lauluntekijä Jukka ”Jay” Lewis on tallentanut elämänsä värikkäät käänteet kirjaksi. – Kane oli luonteva valinta yhteistyökumppaniksi, sillä löysimme yhteiset nuotit myös sävellyspuolella, Archie kertoo. Rockfest, Provinssi ja Sauna Open Air) lisäksi yhtye esiintyy kesällä ainakin Saksassa ja PohjoisAmerikassa (mm. Nauhatkokoelman kakkososakin on suunnitteilla. 23-raitaisen tuplavinyylikokoelman avaa Arman Alizadin johtaman Eazy-A & Definite Fourin ainoa tallennettu esitys, jonka jälkeen ääneen pääsevät Damn The Band, Nuera, Giant Robot, Skillsters, Juhani ja monet muut tienraivaajat. Yhtye valmisteli pitkäsoiton amerikkalaisen tuottaja/biisinkirjoittaja Kane Churkon (Ozzy Osbourne, Papa Roach, Five Finger Death Punch) kanssa. Santa Cruz aktivoituu myös estradeille ja ensimmäiset konsertit tapahtuvat kesäkuussa. – Kappale kertoo vaikeuksien keskellä muuttumisesta ja uudenlaisesta elämänhallinnasta, sanoo Churko. Palefacen kuratoiman Nauhat – Suomiräpin underground 19881997 -kokoelman. Bazar Kustannus julkaisee Yöstä valoon -omaelämäkerran lokakuussa. Suomiräpin varhaisvuodet levylle K u v a: Z ac k W h it fo rd uutiset_2019_4_c.indd 11 5.4.2019 9.49. Louder Than Lifeja Aftershock-festivaalit). Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Santa Cruzin uudistuneet kuviot Kolme studioalbumia aikavälillä 2013–2017 julkaisseen, kovassa kansainvälisessä nousussa olleen helsinkiläisen Santa Cruzin kokoonpano hajosi atomeiksi kesken Yhdysvaltain-kiertueen lopputalvesta 2018. Suomen-keikkojen (mm. Santa Cruzin neljäs studioalbumi, joka nauhoitettiin Las Vegasissa viime vuoden loppupuoliskolla, ilmestyy ensi syksynä. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Sa p at ti v u o s i v u onna 2 00 9. Tulevan levyn ensimmäisen singlen, tarttuvaa modernia rockia edustavan Changing Of Seasonsin on julkaissut amerikkalainen M-Theory Audio. Svart Records julkaisee 24.5. Mukana tulee myös tuhti ja informatiivinen kirjanen. Kokoelman kanssa samaan aikaan ilmestyy Palefacen ja Esa Salmisen räppäämisen tekniik kaan pureutuva opaskirja Kolme toista kertaa kovempi (Like Kustannus). Jay Lewis kertoo totuutensa Nykypäivän suomalainen rap on niin oleellinen osa valtavirtaa, että on hyvä muistuttaa millaisena underground-puurtamisena skenen pohjatyöt on valettu
Kaksikymppiset Cobourgin kasvatit Luke Gruntz ja Ian Fraser näkevät kotikylänsä toisin. Tarina jatkuu. Kauniiden järvien kyllästyneet nuoret 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Clark Jr.:lle ja Wolfmotherille. Cleopatrickin voittokulku on vasta alussa. Junalla 14 dollaria. Kuten Cleopatrick, ystävykset Jonny Fox ja Renée Couture eivät antaneet tämän jarruttaa, kun perustivat vuonna 2010 Oshawassa duon nimeltä The Standstills. Black Pistol Fire työstää jo kuudetta albumiaan seitsemässä vuodessa. Lupaava debyyttialbumi ilmestyi 2015 ja sen jalostunut seuraaja Badlands juuri äsken. Led Zeppelinin, Chuck Berryn, Nirvanan ja Buddy Hollyn esikuvikseen ilmoittava Black Pistol Fire on Austinista käsin operoidessaan kasvattanut tasaisesti mainettaan kovana keikkaaktina. Lämppärislotteja on piisannut esimerkiksi Weezerille, Gary O ntario tarkoittaa alueen alkuperäisasukkaiden, irokeesija huron-intiaanien, kielellä kauniita järviä. Nuoruuden on sävyttänyt tunne siitä, ettei koskaan saa ääntään kuuluviin. Täälläkään basisteja ei kasva joka oksalla. Uusi single Black Halo on muotovalio esitys tyylinsä lopullisesti löytäneeltä duolta. Hometownhitillä Cleopatrick-duonsa läpilyöneet muusikot kertovat olevansa yksi kolmesta Cobourgin bändistä. Hauskaa, että juuri nämä tunteet purkava Hometown on tehnyt Cleopatrickista sen, mitä se on nyt – kovassa nosteessa olevan kansainvälisen rockbändin. Reilut 100 kilometriä provinssin pääkaupungista Torontosta itään, Ontariojärven rannalla, sijaitsee rauhallinen pikkukylä Cobourg, joka on valittu monesti yhdeksi Kanadan parhaista paikoista asua. Pudotellaanpa sitten Cobourgista Ontariojärven rantaa pitkin 60 kilometriä takaisin länteen päin, kohti Torontoa. Se on väkiluvultaan Kanadan suurin provinssi lähes 14 miljoonan populaatiolla. Oshawa on suurempi kuin Cobourg, muttei paljoa. Kymmenen vuotta myöhemmin ratkaisu näyttää oikealta. Jo vuonna 2008 Toronton tylyt talvet Cleopatrick The Standstills K u v a: D er ek Cu tt in g Amyl And The Sniffers Black Pistol Fire Break_On_2019_4 -taitto_a.indd 12 4.4.2019 11.45. Wildin striimiluvut vihjaavat läpimurron mahdollisuuteen. Saavumme Oshawaan. ”Loppuunmyyty Lontoon-keikka, Jarvis Cocker jonottaa hermostuneena sisään, liputta jääneet koittavat rynniä ohi jonon.” vaihtuivat Texasin Austinin pitkiin kuumiin kesiin. Jo nelivuotiaina ystävystyneiden Gruntzin ja Fraserin mukaan Cobourg on ollut kamala paikka kasvaa. Ei samanhenkisiä ihmisiä, ei roolimalleja. Kotibileet Cobourgissa ovat vaihtuneet Lollapaloozaan ja loppuunmyytyihin klubeihin Amerikassa ja Euroopassa. Saavumme miljoonakaupunki Torontoon. Villin lännen tematiikalla lyriikoissaan pelailevaa bändiä on kategorisoitu White Stripesja Queens Of The Stone Age -referensseillä. Näin he kuitenkin tekivät. Pitelemätön avausraita Wild ja sakeasti groovaava Black Hill Creek kiteyttävät bändin vakuuttavan nykyiskun. Jatketaan matkaa Oshawasta vielä toiset 60 kilometriä järvenrantaa myöten länteen. Sen ei uskoisi olevan niin tylsä, että parikymppisten Kevin McKeownin ja Eric Owenin olisi tarvinnut muuttaa kaupungista pois lähes välittömästi perustettuaan bändinsä Black Pistol Firen – taas yhden ontariolaisen duon ilman basistia. Uusi single Sanjake ei keksi pyörää uusiksi, mutta on rehellinen ja luonteva jytä, jota ei voi vastustaa. Mitään tekemistä ei ole. Parin vuoden takaisen Deadbeat Graffiti -albumin kärkisinkku, likaisesti svengaava Lost Cause kasvoi yhdeksi vuoden 2018 isoimmista rockbiiseistä Kanadassa. Keikkapaikkoja ei ole
Esiin nousevat rakenteiltaan kahlitsemattomat, mielikuvitukselliset sävellykset ja salakavalan tarttuvat melodiat. Ilosaarirockiin heinäkuussa saapuva manchesterilainen Pale Waves yhdistää visuaalisen ilmeensä post punk -kliseet luontevasti musiikin kepeään indie pop -estetiikkaan. Jarvis Cocker nyökyttää päätään salin perällä. Suorapuheisen punkkarin ryhmä julkaisee kolmannen albuminsa End Of Suffering toukokuun alussa. www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: Pale Waves ”Sillä ajatuksella mennään, että koko maapallo on leikkikenttä.” – Alexi Laiho Kun punkkarin elämänasenne yhdistyy häikäisevään tekniseen osaamiseen, päästään suurten tarinoiden äärelle. Keikalla laulaja Amy Taylor varjonyrkkeilee, flirttailee ja crowdsurffaa yleisön kanssa. Esimerkiksi I’m Me ja Fashionista ovat taidokkaita. Jos kuuntelet vain yhden uuden biisin tänään, kuuntele Hello Operatorin I Created A Monster. Sniffers levyttää jo 70-luvun lopulla perustetulle maineikkaalle lontoolaiselle Rough Trade Recordsille, jonka katalogista löytyy julkaisuja The Smithsistä The Strokesiin. Uusi sinkku Monsoon Rock on hyvä tapa testata Amyl And The Sniffersiä. Japanilainen Chai on all-female indie rock -bändi, jonka omintakeinen soundi ja laulutulkinta kuulostavat ehkä ensin hassunhauskoilta. Self Love Age -jyräys kiinnitti huomioni. Uran avaava sinkku Shot Down lähes lunastaa uhon. Skene yrittää nimetä bändin tyylin musiikkiblogeissa: ”Cartoonish goodnatured anarchy”. Väkevä Crowbar-maistiainen lupaa hyvää. Kaikkein kovin uusi bändi on kuitenkin ranskalaisduo Ko Ko Mo. Mitä tapahtuu. Englantilainen punk rock -bändi Frank Carter & The Rattlesnakes on tulevan kesän Tuskan yllättävin buukkaus. Bändi esiintyy kesäkuun alussa Sideways-festivaalilla Helsingissä. 27 95 Break_On_2019_4 -taitto_a.indd 13 4.4.2019 11.45. Australian Melbournesta kotoisin oleva Amyl And The Sniffers on saapunut kaupunkiin. Sitten toisiin tunnelmiin: Loppuunmyyty Lontoon-keikka, Jarvis Cocker jonottaa hermostuneena sisään, liputta jääneet koittavat rynniä ohi jonon. Koko Lemon Twins -albumi on merkittävää ajoa. Tuotantokieli on turvallinen tylsäksi asti, mutta resonoi suuressa yleisössä. Vielä yksi Torontosta kaupan päälle: Justin Benlolo alias Brkn Love julistaa, että nuorison sielu puhdistetaan taas 2020-luvulla tehokkaimmin kitaravahvistimien kautta. Nuori brittibändi operoi perusasioiden äärellä, biisi on todella hyvä ja ulostulossa on otsaa. Pidemmässä kuuntelussa uudella Punk-levyllä viehättää muukin kuin hillitön meininki ja hassu laulu. Rytmiryhmä tuottaa todella rapean pulssin läpi levyn
– Me jaetaan paljon samaa fiilistelyä, mutta ei ollut ennakkoon mitään yhteisiä referenssejä. Kaikki me toimitaan omilla vahvuuksilla! Yhtyeen jäsenet toimivat sellaisissa kokoonpanoissa kuin Olavi Louhivuori Superposition!, Virta sekä OK:KO. Tämä musa on tehty yhdessä, eikä meillä ole yhtä liideriä. Pohjoismaissa keikkailu on pohjimmiltaan ihan sitä samaa sähköpostirumbaa kuin kaikki muutkin keikka jutut. – Helsingin skene on tosi hyvä: löytyy paljon mielenkiintoisia bändejä, ja jazziahan kannattaa nimenomaan käydä livenä fiilistelemässä. A-PUOLI ”Jazziahan kannattaa nimenomaan käydä livenä fiilistelemässä.” LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti Pohjoismaihin. facebook.com/katukaiku tarkkis_Katu Kaiku.indd 14 4.4.2019 11.02. Siinä missä ensimmäinen omakustannelevy Tokyo/Kuopio (2016) on basistin sanoin ”outo akustinen sekoitus freetä ja sävellystä”, löytyy tiedotteen mukaan keväällä julkaistulta levyltä ”moderneja sävyjä.” Mitähän ne sellaiset oikein on. Suomessa sen sijaan on vahvaa perinteistä osaamista 1940–60-luvun amerikkalaiseen jazziin, joka johtuu pääasiassa Sibelius-Akatemian jazz-osastosta. Keikkarintamalla Katu Kaiku rypee keväisen Suomen lävitse ja ulottaa kiertueensa myös muihin > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. 14 SOUNDI R uuhkaisen avantgarde-jazzin asfaltin peittämältä tieltä ponnistanut Katu Kaiku tönii kotimaista jazz-skeneä kyynärpäillään, kun Svart Records julkaisi alkuvuodesta yhtyeeltä pitkäsoiton nimeltä Luna. – Minä ja rumpali Erik Fräki tunnettiin Pop & Jazz Konservatiosta jo aiemmin toisemme ja ruvettiin katusoittelemaan tuossa 2013. Tässä sitä nyt ollaan jatkettu jo monta vuotta, laskeskelee kontrasta sähköbasson puolelle siirtynyt muusikko. Puhtaalta pöydältä lähdettiin tekemään mitä huvittaa, ja tuloksena syntyi tällaista crossoverpostrock-jazzia, jossa on progen sävyjä, tuumailee Saastamoinen ja sanoo, että sähkön puolelle siirryttyä katusoiton estetiikasta ollaan jo irtauduttu. Koko tämä aika ollaan säädetty levyä ja keikkoja, joka on vienyt ihan sairaasti aikaa. Ulkomaille ollaan päädytty, kun Erik asui vuoden Norjassa ja hänellä on sinne yhteyksiä. TEKSTI: KALEVI SUOPURSU K u v a: K al le -E ri k K o so n en Katu Kaiku Liideritön jazztrio Katu Kaiku sai alkunsa katusoittopohjalta, mutta on nopeasti noussut varteenotettavaksi jazzkomboksi. Into päästä soittamaan on suuri, vaikka koko syksy onkin mennyt ihan muissa hommissa. Sen sijaan laulut syntyvät edelleen samalla metodilla: – Kaikki meidän biisit syntyy jammailemalla, tosin yksi lauluista on kokonaan Adelen kirjoittama. Toiseen albumiin mennessä trio on saanut keikkoja myös ulkomailta. Ilmapiiri alkaa yhä enemmän muistuttaa Norjan ja Ruotsin skeneä, joissa paljon rohkeammin fuusioidaan muita genrejä perinteisempään jazziin – rokkia, folkia ja jopa räppiä. Yleensä biisit lähtee jostain basson sointukulusta, johon melodiatajuinen Adele keksii unenomaisen sävelmän ja Erik lähtee sitten tuomaan siihen rumpumaailman kautta draamantajua ja rytmiikkaa. Miten kotimainen jazz teidän nähdäksenne tällä hetkellä voi. – Ollaan fiiliksissä kiertueelle pääsemisestä! Ei olla soitettu yli puoleen vuoteen yhdessä, kun Adele muutti syksyllä Lontooseen. Trion matalien taajuuksien erikoisasiantuntija Mikael Saastamoinen vastaili kysymyksiin ja kertoi, miten tällainen polku on oikein kuljettu. – Levyä on vaikea kuvailla, Saastamoinen pohtii. Kesä rymyttiin freen ja jatsistankkujen kanssa, ja syksyllä mentiin tekemään omia biisejä. Se on kova koulu! hehkuttaa Saastamoinen. Fonistiksi bändiin löytyi Adele Sauros
TAMMERFEST EXTRA OSTA JUHLAVUODEN FESTARILIPUT JA VIP-LIPUT NYT ENNAKKOON! tammerfest_225x297.indd 1 02/04/2019 12.40 Tammerfest tulostus.indd 15 4.4.2019 10.51. LIPUT: tammerfest.fi THE CARDIGANS (SWE) //JVG VILLE VALO & AGENTS//VESALA POPEDA//ELLIPS//LAURI TÄHKÄ KAIJA KOO//APULANTA//SANNI KOLMAS NAINEN//ANNA PUU//VESTA JUHA TAPIO//EPPU NORMAALI//ELLINOORA RASKASTA SUOMIPOPPIA//ISMO ALANKO//J. KARJALAINEN TUURE KILPELÄINEN JA KAIHON KARAVAANI RATINANNIEMEN FESTIVAALIPUISTOSSA NELJÄ PÄIVÄÄ YHTÄ SOITTOA! ALMA STEREO LUKAS LEON KE 17.7
Popmusiikki on jatkuvassa, aktiivisessa yhteydessä menneisyyteensä. Samaan tapaan Vestan tuotannossa hyödynnetään Talking Headsin brändiarvoa ja ankkuroidaan teosta osaksi tiettyjä merkitysrakenteita. Kaikilla on käytössä samat ainekset, joita kukin hyödyntää omalla tavallaan ja kierrättää. 2010-luvun alkupuolella suomenkielistä rapmusiikkia popularisoitiin lainaamalla vanhoja iskelmähittejä. Niin ikään Havanalla on omat inspiraation lähteensä. Ei ehkä niin, miten Tapio Rautavaara tai vaikka Rauli Badding Somerjoki ovat tehneet. Siinä vaiheessa olet ominut teoksen jo itsellesi. Jokainen joka julkaisee popmusiikkia hyväksyy, että hänen tekemänsä teos lähtee omalle radalleen ja siitä tulee osa yhteistä kulttuuria. Se olikin aina kuulostanut liian hyvältä ollakseen Baddingin kirjoittama. Se on siitä riippuvainen.” arttu seppa?nen 4_2019 -taitto_a.indd 16 4.4.2019 11.46. Popedan Kuuma kesä on saanut porskuttaa ihan vapaasti, vaikka lähtökohta on ilmiselvästi ollut Mudin Hair Of The Dog. Tapio Rautavaara kokeili ”lainaan enkä palauta” -taktiikkaa ja kirjoitti kappaleen Yölinjalla. Vestan Lohtulauseita-albumi on täynnä ilmiselviä viittauksia eri hitteihin. Olavi Uusivirta teki kappaleen Toton Africa, joka keinahtelee inspiraation lähteensä ympärillä kuitenkaan suoraan kopioimatta. Fakin rockstarr -kappaleen nimessä on jo Post Malone -viittaus, mutta itse kappaleen tuotanto on hienovarainen toisinto Selena Gomezin Bad Liarista, joka puolestaan lainaa Talking Headsin Psycho Killeristä legendaarisen bassokuvion. Havana ei ole samaan tapaan kanonisoitu osaksi länsimaista, arvostettua popkaanonia kuin Psycho Killer. Sattumalta se oli sävellykseltään ja tematiikaltaan aika identtinen Johnny Cashin I Walk The Linen kanssa. Se näyttäytyi kopiointina, jonain ei-omaperäisenä. Popmusiikki perustuu pitkälti lainaamiseen. Kuvataiteilija Pablo Picasso oli kaiken kaikkiaan aika sietämätön äijä, joka piirsi kubistisia hässäköitä ja tuli sanoneeksi esimerkiksi näin: ”Taiteilijat kopioivat, suuret taiteilijat varastavat.” Tai kenties hän kuuli sen joltain muulta, mutta kommentista on helppo olla Picasson kanssa samaa mieltä. Hän kreditoi sen omiin nimiinsä. Lainaamisen suhteen Fakin rockstarr nähdään kuitenkin jalompana tekona kuin Evelinan Sun vika. Havana oli iso hitti, ja Evelinan tulkittiin haluavan hyödyntää sen suosiota omassa tuotannossaan. Rap herätti aikoinaan vastarintaa, koska musiikki pohjautui muiden tekemiin sävellyksiin ja niistä napattuihin sampleihin. Nykyrap taas on monen mielestä paskaa, koska ”kaikki kappaleet kuulostavat samalta”, vaikka nykyään kenttä on juuri monipuolisempi kuin koskaan aiemmin. DJ Kridlokkilla on myös kappale Lainaan enkä palauta. Toisten lainaaminen on uskottavampaa kuin toisten. Tekijän odotetaan näkevän vaivaa teoksensa eteen. Tärkeintä on, miten lainaamisen tekee. Jos haluaa lainata muttei palauttaa, niin hyvänä muistisääntönä toimii, että kirjasto ei halua hyllyynsä takaisin kirjaa, jonka olet kirjoittanut täyteen omia merkintöjä. Evelinan kappaleesta Sun vika nousi kohu, koska sitä verrattiin Camila Cabellon Havana-hittiin. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Lainaan enkä palauta DJ Kridlokk kysyy uusimmalla, erinomaisella Siliuslevyllään: Miksi Picasso piirsi kuin 1-vuotias. Samalla siitä on Vestalle myös kaupallista hyötyä. Popmusiikki on yhteistä kulttuuria. ”Popmusiikki on jatkuvassa, aktiivisessa yhteydessä menneisyyteensä. Suora kopiointi on laiskaa ja myös turhaa, koska hyviä biisejä voi hyödyntää laillisestikin. Siksi joku voi kuulla yhtymäkohtia Debussyn ja Lapinlahden Lintujen välillä. Lavalla halutaan nähdä oikeita soittimia eikä muistitikkuja. Tämä on lainaamista, joka haluaa tulla huomatuksi. Se on erikoinen harha, sillä kummassakin tapauksessa on kyse samasta, sangen hyväksyttävästä asiasta, eli hienon alkuperäisteoksen hyödyntämisestä ja kunnioittamisesta. Kun taas vaikka Pyhimyksen 0:n sävellys on puhallinsovituksia myöten napattu Cliff Richardin The Day I Met Mariesta. Eikä kohua synny. Vain riittävän pöyhkeä taiteilija kykenee varastamaan sekä kutsumaan itseään suureksi taiteilijaksi. Tekijätiedot oikaistiin ensimmäisen kerran virallisesti vasta vuonna 2008. Led Zeppelinistä mainittakoon, että Wikipediassa on artikkeli List of Led Zeppelin songs written or inspired by others. Yhtymäkohdat kappaleiden välillä ovat ilmeiset, mutta ei varsinaisesti mitään intertekstuaa lisuutta kummempaa. Se on siitä riippuvainen. Musiikin tekeminen ja kopiointi mahtuvat huonosti samaan lauseeseen. Syksyllä 2018 nousi kohu kun selvisi, että Baddingin omiiin nimiin merkitsemä Kuihtuu kesäinen maa oli plagiaatti unkarilaisesta kappaleesta Minden ember boldog akar lenni
BASSO NOSTE TUKEE LIVEMUSAA JA NOSTAA LAVOILLE TUOREITA ARTISTEJA Hae mukaan, Basso hoitaa keikkaliksan ja saatat päästä vaikka Suomen eturivin artistin lämppäriksi. BASSO NOSTE SUOMALAISTA KULTTUURIA TUKEMASSA F W F ST IV L M100, Y65 C76, Y91 op-kevytyrittaja.. Best in test BASSO.FI/NOSTE Basso.fi tulostus.indd 17 4.4.2019 8.11
Olin kyllä halunnut tehdä tämän tyylisen surullisen rakkauslaulun, mutta en ollut ajatellutkaan Cobainia, hän vain ilmestyi siihen. Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Mikko Meriläinen A-PUOLI ”I vilken kö kan jag få gå förbi dig. Yhteistyö sujui alusta asti niin luontevasti, että pian kaksikko huomasi tekevänsä kokonaista albumia yhdessä. Jocke osoittautui todella hauskaksi, lämpimäksi, fiksuksi ja luovaksi ihmiseksi. Veronica Maggiosta on lähes mahdotonta olla pitämättä. Oletko sinä tappelun toinen osapuoli. I vilken kö kan jag få special treatment?” 18 SOUNDI ääniä. – Jocke istui pianon äärellä ja soitteli paria sointua, jolloin kuulin aloitusrivin päässäni. Haastattelu tehtiin englanniksi koska haastattelijan itsevarmuus ruotsintaitonsa suhteen petti viime hetkellä. Maggio sävelsi Kurt Cobainin, kuten muutkin tulevan albuminsa kappaleista, yhdessä Kentistä tutun Joakim Bergin sekä Simon Hasslen kanssa. Olet jo saavuttanut Ruotsissa suurin piirtein kaiken. On pakko vain sanoa ääneen kaikki mitä ajattelee. Sen täytyy antaa joitain selkeitä kuvia, jotka auttavat rakentamaan merkityksiä, mutta ei niin paljon ettei mielikuvitukselle jäisi tilaa. – Se on ihan teistä kiinni. Toki hän saattoi olla sitä läheisilleen, mutta hän myös esimerkiksi puolusti naisten ja homojen oikeuksia, Maggio pohtii. – Saan tässä Cobainin näyttämään huonolta ihmiseltä, vaikka todellisuudessa hän ei välttämättä ollut paha mies. Hän näyttää aina niin coolilta. Se vain tuli jostain, en tiedä mistä. – Kun menin tapaamaan häntä studiolle pukeuduin mustaan, koska halusin vaikuttaa coolilta. Tai ehkä te ette vain pidä minusta, eihän kaikista tarvitse pitää, Maggio nauraa. – Tässä kappaleessa Kurt Cobain on vain vertauskuva tyypistä, jolla on erittäin huono vaikutus lähimmäiseensä, Maggio kertoo puhelimen välityksellä Tukholmasta. Liian tarkasti Maggio ei halua tämän kappaleen, eikä muidenkaan laulujensa, tekstiä avata. Maggio kertoo, että kappaleen nimi ja aloitusrivi syntyivät ensimmäisenä. Hänen oma suhteensa Kurt Cobainiin on ollut maltillisen fanittava. Olen soittanut siellä muutamankin kerran, mutta ehkä laulukieli on pieni ongelma. R uotsalaistähti Veronica Maggion kuudetta albumia enteilevä single on saanut huomiota herättävän nimen. Seuraavan kerran hän esiintyy Suomessa heinäkuun lopussa Vaasa Festivalilla. – No, sen sinä saat ihan itse päättää tai kuvitella kuten haluat, Maggio napauttaa. Ystäväni oli ihan valtavan surullinen kun Cobain kuoli, ja muistan kuinka halusin itsekin tuntea kaikki ne suuret tunteet mutta en vain pystynyt. – Löysin Nirvanan vähän myöhemmin kuin jotkut ystäväni, mutta kyllä minulla oli kaikki heidän levynsä sekä julisteita ja t-paitoja. Milloin aiot valloittaa Suomen. – Siinä vaiheessa kun yrittää saada kappaleet valmiiksi, ei ole varaa olla kohtelias. Hän halusi englanninkielistä musiikkia ja ehdotti, että tekisin töitä Jocken kanssa. Maggio kertoo, että kyseessä on äänitys autenttisesta tilanteesta: pariskunta tappelemassa tukholmalaisessa puistossa kesäyönä. Tosin edesmennyt Nirvana-legenda mainintaan kappaleessa vain ensimmäisessä lauseessa: ”Första gången jag såg Kurt Cobain blev det tilt i mig.” Siitä alkaa ihastuttavan tarttuva ja hyväntuulisen tanssittava pophelmi, jonka positiivisuus on vain pintaa. Mutta on tärkeää työskennellä sellaisen ihmisen kanssa, jota arvostaa, koska silloin hänen mielipiteilleen antaa arvoa. – Haluan, että teksti on riittävän selkeä, jotta kuulija voi itse täydentää välit omilla tarinoillaan. Kappaleen kertosäkeen taustalla kuuluu epämääräisiä ja -selviä ihmis”Kun menin tapaamaan Jockea studiolle pukeuduin mustaan, koska halusin vaikuttaa coolilta.” Veronica Maggio: Kurt Cobain Kirjoittaneet: Veronica Maggio, Joakim Berg, Simon Hassle Tuotanto: Joakim Berg, Simon Hassle Julkaistu singlenä 22.3.2019 K u v a: N o ra O tt er h äl l era?a?n laulun anatomia_19_4_a.indd 18 5.4.2019 9.49. Vaikka Berg on ollut kauan Maggion idoli, studiossa he ovat tasaveroinen työpari joka tekee nimenomaan Maggion levyä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Berg ja Maggio tapasivat. – Elokuvaohjaaja Tomas Alfredson pyysi minulta kappaletta Ingmar Bergmanista kertovaan lyhytelokuvaansa (Bergmanin Reliqua rium, 2018). Kurt Cobainin tekstiin on kirjoitettu viitteelliseksi jäävä mutta päälinjat vahvana piirtävä kuvaus ilmiselvästi epäterveestä ihmissuhteesta
AHJO ENSEMBLE PÄÄ KII • RUUSUT • SNAIL MAIL US • STEPHEN MALKMUS & THE JICKS US • UNCLE ACID & THE DEADBEATS UK VESTA • WASTE OF SPACE ORCHESTRA AAVIKKO • AMYL AND THE SNIFFERS AU • ANTTI TOLVI • ASA & BAND BIZI • BLACK MIDI UK • CASS MCCOMBS US • CAUTIOUS CLAY US • CIRCLE CLEDOS • COLOR DOLOR • D A M-F UN K SOLO LIVE US • DJ IBUSAL ELEANOORA ROSENHOLM • ERNIE HAWKS & THE SOUL INVESTIGATORS FOREST SWORDS UK • GAZELLE TWIN UK • GEORGIA UK • GHOST WORLD HEBOSAGIL • HENRIK! • THE HOLY • HOT SNAKES US • HUUN-HUUR-TU RU IBE • JAAKKO EINO KALEVI • JESSE MARKIN • JESSICA PRATT US JUKKA NOUSIAINEN & KUMPP. @sidewa yshel sidewa yshelsinki.fi MEDIA PARTNE R SUEDE UK • NAS US • HOT CHIP UK CHISU • DANNY BROWN US • D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. EMPRESS OF US • IDLES UK • ISMO ALANKO KURT VILE & THE VIOLATORS US • LOW US • MAGMA FR OLAVI UUSIVIRTA • PYKÄRI FEAT. • KANERVA • KATE TEMPEST UK KIKAGAKU MOYO JP • KRIDLOKK X TUUTTIMÖRKÖ X AIVOVUOTO LAC BELOT • LET’S EAT GRANDMA UK • LINKOPII • MAUSTETYTÖT MUUAN MIES • ONNI BOI • PAN DAIJING PRESENTS FIST PIECE CN PUCE MARY DK • RADIOPUHELIMET • RIVAL CONSOLES UK ROGER ENO UK • ROSITA LUU • SITOI • SPENCER KRUG CA • 3TM TIM HECKER & THE KONOYO ENSEMBLE CA/JP • TOMBERLIN US VUORET • YDINPERHE • YEBOYAH Sideways tulostus.indd 19 4.4.2019 8.13
Laitan kyllä edelleen soimaan erityisesti aurinkoisina ja kuulaina sunnuntaiaamuina. Silloin tää oli tehokuuntelussa, mutta edelleen tykkään laittaa soimaan. Kevään soolodebyytti Valveilla on raikkaan modernisti popsävytetty, herkän henkilökohtainen levy, jolla elämisen maku ja lyyriset mielikuvat ovat yhtä. En vain osannut vielä toteuttaa sitä. LAULUNTEKIJÄ JA LEVY, JOTKA INSPIROIVAT OMAA LAULUNTEKOA JA SOOLOURAA Lana Del Rey Born To Die – Kuuntelin tätä levyä paljon kun se ilmestyi. Jotkut biisit olivat heti selkeitä valintoja, loput valikoituivat pikkuhiljaa. Mun molemmat isosiskot vaikuttivat kyl paljonkin mun levyhyllyn sisältöön. – Levyn tekeminen, julkaisu ja soolokeikkoihin valmistautuminen ovat vieneet paljon aikaa ja energiaa. Tää on taas hieno albumi, ja odotan innolla ensi kesän Flow-keikkaa. Sitä ennen hän on vankentanut isosiskon Terhin rinnalla Scandinavian Music Groupin lauluvoimaa, ollut a capella -kvintetissä Viisi sekä vetänyt folkpop-ryhmää Veljet. Se on edelleen ihana. Tapion kanssa löytyi oitis yhteys, ja heti ensibiisimme antoi suunnan kaikelle. – Oli ollut jo pitkään mielessä, minkälaista halusin musiikkini olevan. Myöhemmin koko levyyn. Rakastuin heti. – Oman musan teko alkoi 4,5 vuotta sitten, kun aloin tehdä kappaleita Tapio Viitasaaren kanssa, Pauliina kertoo. VARHAISIN ALBUMI, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN Dire Straits Brothers In Arms – Vanhemmat eivät kuunnelleet kotona kevyttä musaa. Muistaakseni sain Boy Childin lahjaksi just Terhiltä. (Scandinavian Music Group, Viisi, Pauliina Kokkonen & Veljet) K u v a: P ie ta ri P u ro v aa ra Ela?ma?ni soundit 4_19.indd 20 4.4.2019 11.21. Olin treffeillä yhden pojan kanssa, ja hän soitti mulle To Be Gone -biisin nappikuulokkeistaan. – Mä tuon sessioihin kasan sointuja melodia-aihioita, sekä pidemmälle vietyjä sävellyksiä että raakileita. Väliin mahtui kaikennäköistä iloa, surua, onnea, pettymyksiä, menettämistä, ihastumista ja rakastumista, eroja, epätoivoa ja pelkoa, itseensä uskomista, luopumista, innostumista, epävarmuutta, oman tahdon löytämistä ja uusia alkuja. Tapio ja Artturi toivat biiseihin ja tuotantoon kaikkea, mitä en osannut edes kuvitella. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN Anna Ternheim Somebody Outside – Anna Ternheim iski muhun Malmössä vaihto-oppilaana ollessani ihan hirveän kovaa. Soittelin molemmille refejä, ja mietittiin saundeja, rytmejä ja soitinnuksia. Tehtiin aamunavaus töhrimisestä, jotta saatiin soittaa Sabotage täysillä koulun keskusradiosta. Teemme kappaleita intuitiivisesti, ja ne kumpuavat erilaisista tilanteista. Mutta kaverien vanhemmat naapurissa kuuntelivat. Tykkäsin sävelkielestä ja tuotannosta ja se inspiroi mua kovasti. Siihen biisiin siis. Treenattiin kaverin kanssa räppejä ulkoa ja vedettiin niitä mikkiin niihin stereoihin. – Hakemani maailma löytyi ja uusiakin uomia. Levyn uusin biisi valmistui vasta muutama viikko sitten. ALBUMI, JOKA KYTKEYTYY SCANDINAVIAN MUSIC GROUPIIN LIITTYMISEEN Nick Drake Bryter Layter – Siinä kämpässä, missä asuin SMG:iin liittymisen aikoihin, soi paljon tää levy. P auliina Kokkonen valmisteli soolouraa yli neljä vuotta, kunnes viime vuonna ilmestyi ennakkojulkaisuna San Francisco -kappale. YHTEINEN SUOSIKKILEVY TERHI-SISKON KANSSA Scott Walker Boy Child – The Best Of Scott Walker 1967-1970 – Scott Walker on yksi niistä artisteista, jota ollaan molemmat kuunneltu. Kun tein levytyssopimuksen viime kesänä, alkoi albumin kokoaminen. Se oli samoja aikoja, kun tää nykyinen suunta mun soolouralla alkoi löytyä. Elämäni soundit 20 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Pauliina Kokkonen PARASTA VIRKISTYSTÄ TUNNETILAN KOHENNUKSEEN Ruusut Ruusut – Ruusut nostattaa ihanasti! Laitan soimaan vaikkapa silloin, kun olen lähdössä juhlimaan. Niistä sävellämme, sanoitamme, sovitamme ja esituotamme yhdessä. Luonteva yhteistyö tuottaja Artturi Tairan kanssa alkoi samalla. Ne toimivat yhdessä ja muodostavat hyvän kaaren ilman selvää teemaa. Eka levy lastenlaulujen jälkeen, mitä kuuntelin tosi paljon. Mutta samalla olen nauttinut mielettömästi tästä kaikesta. Unelmien täyttymysten kevät ja kesä tässä on siis meneillään ja tuloillaan. Sieltä tämäkin albumi päätyi mun kasettimankkaan. LEVY, JOKA TUO MIELEEN JÄRVENPÄÄN NUORUUSVUODET Beastie Boys Ill Communication – Sain ekat omat stereot vuonna 1994, jolloin ilmestyi Ill Communication – ekoja omia cd-levyjä. ENITEN KUUNTELEMANI ALBUMI JUURI NYT James Blake Assume Form – James Blake itkettää mua. Rakastan hänen ääntään ja musaa myös. Kotona kuultu ja lapsesta asti soittamani klassinen musa innosti myös
Steelfest tulostus.indd 21 4.4.2019 8.18
Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI T untuu aina tosi hyvältä, kun edelleen näen Mojossa ja Uncutissa mainoksia Southside Johnny & The Asbury Jukesin keikoista. Jotain tiettyä hurjuutta Seuraavana päivänä tapasin John Lyonin hotelli Presidentin kabinetissa. Kaiken kaikkiaan Jukesin meininki muistutti, mitä hauskanpito lavalla oikeasti tarkoittaa. Niin karismaattista kuin hänen laulunsa ja lavatouhunsa onkin, ulkonäöltään lyhyehkö, vankkarakenteinen, harmaaseen villapaitaan ja mustiin farkkuihin pukeutunut mies ei olisi voinut olla kauempana rocktähdestä. Siirto vetosi ylei22 SOUNDI Aitoa hauskanpitoa lavalla Southside Johnny & The Asbury Jukes söön niin kovaa, että yhtye intoutui kokonaiseen sikermään Jagger/ Richards-tuotantoa. Hiukan korvien päälle tuleva hiekanvärinen tukka oli kuin bussikuskilla tai opettajalla, joka 1948 syntyneestä laulaja-harpistista alun perin melkein tulikin. Doo-wop oli 50-luvulla mustille ja valkoisille esikaupunkilaisille sitä mitä hiphop nykyään. Edellispäivänä 38 vuotta täyttänyt Johnny oli niin teeskentelemättömän K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_southside johnny -taitto.indd 22 4.4.2019 11.04. Ensimmäistä hän yllytti pilke silmässä laulamaan tuhmia lauluja, mutta se ei mennyt putkeen: yli-innokkaan tytön ensikiekaisu laukaisi kammottavan kierron äänentoistossa. ”Haluan pitää pelin spontaanina. Sillä tavalla siinä säilyy maku.” Southside Johnny & The Asbury Jukesin keikoilla sattuu ja tapahtuu. Olen nähnyt Johnnyn (John Lyon) ja Jukesit livenä ainakin kolme kertaa, ja aina meno on ollut unohtumatonta: spontaania, riskejä pelkäämätöntä ja yhtä paljon hurtilla huumorilla kuin palavalla intohimolla ladattua vanhan liiton rhythm & bluesia. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Se oli silkkaa irrottelua huvin vuoksi, mutta samalla täysin kuranttia, koska raspikurkkuinen John Lyon pystyi ja pystyy karjahtelemaan niin kuin James uskottavasti. Biisivalinnan osoittautuessa ongelmaksi Johnny ratkaisi sen salamana: kansallislaulu! Ja jumantsukka, väki kajautti Maammelaulun sellaisella potkulla, etten ole mokomaa muualla kuullut. Jossain kohtaa Johnny kiskoi tyttöjä lavalle. Kun Johnnyn laulumikki kerran äkisti mykistyi, hän pani meidät laulamaan. Bileet ovat yleisön kanssa yhteiset ja usein itse artistinkin mielestä soittoaika loppuu kesken kaiken. Nyt nimittäin puhutaan yhdestä kaikkien aikojen parhaasta livebändistä. Jukesin pääosin omista biiseistä koostunutta kahden ja puolen tunnin settiä maustettiin ajoittain hatunnostoilla omille innoittajille. Kun Johnny kiljaisi ”James Brown!”, bändi alkoi heti nytkyttää funkyä JBkomppia hänen tanssiessa ja karjahdellessa Soulin Kummisedän tapaan. Johnny ei hämmentynyt, vaan ohjasi neidon herrasmiesmäisesti takaisin katsomoon ja ryhtyi tanssimaan valssia näyttävästi pitkin estradia toisen tytön kanssa kaikkien osapuolten suureksi huviksi. James Brownia ja Maamme-laulua Laskelmointi ja varman päälle pelaaminen loistivat poissaolollaan heti säestyksettä vedetystä doo-wop-avauksesta lähtien. Tietenkin ilottelun mahdollisti rautainen ammattitaito ja laaja musiikillinen kokemus. Tämän haastattelun edellisenä iltana 80-luvun puolivälissä iso bändi pani täpötäyden Tavastia niin sekaisin, että herrat palasivat hurraavan yleisön eteen useita kertoja. Toisaalla herrat heittäytyivät yhtäkkiä Stonesin Honky Tonk Womeniin ja esittivät siitä vielä lyhyen country-versionkin. Siinä annettiin maistiaiset New Jerseyn poikien juurista, kun kadunkulmissa laulettiin Cloversia, Oriolesia ja omia improvisoituja virityksiä
Homma täytyy vaan pitää hanskassa. Turvamiesten painajainen Mainitsin tyttöjen lavalle kutsumisen ja siihen liittyneet oheistoiminnot. Tulos on mahtava: isosti, mutta lämpimän maanläheisesti toteutettu ja ehdottoman leikkaamaton pläjäys ilman löysää nostalgiaa. Miten itse rankkaat sen. Näin teidät 1979 Lontoossa. Ei siitäkään mitään kohtausta syntynyt. Se ei ole meille ongelma. – Mä en ole ikinä halunnut rocktähdeksi. Nykyään hänellä on pieni puoli akustinen americana bändikin, Poor Fools, ja sekin kuulosti todella hyvältä. Meillä on luultavasti kaikki Stax-, Volt-, Atlanticja Motown-kama. Mahtiduetto on myös Ronnie Spectorin kanssa esitetty Brucen You Mean So Much To Me. – Joo, mä haluan pitää pelin spontaanina. hän kysyi huvittuneena ja jatkoi: – Tosin nykyään (uraa oli siinä vaiheessa takana reilut 10 vuotta) enää hyvin harvoin ja laimeasti. Teen tätä juttua näin ja jos te haluatte myydä sitä, niin hyvä. Täytyyhän ihmisten saada vähän irrotella. Mua kiinnostaa itse musiikki ja oma kehittymiseni laulajana, johon olen muuten erittäin tyytyväinen. Musta tuli paikan vakiolaulaja, koska useimmat tyypit halusi siihen aikaan olla kitarasankareita, mutta mä osasin kaikki laulut. Lyon nauraa kähisi niin että hartiat hytkyivät. – Koitan aina pitää tasoa yllä. luotan yleisööni, olen aina luottanut. Buster Brownin Fanny Mae ja Ray Charlesin ja Billie Holidayn I Choose To Sing The Blues ovat juurihoitoa parhaimmillaan. 1967–68 siellä toimi alkoholiton Upstage-klubi, joka oli auki viiteen aamulla. Meillä oli kova fiilis ja jengi vastasi siihen samalla mitalla. Niissähän on aina riskinsä. Mun bändiin ei tulla muniin puhaltelemaan. Hiljattain me oltiin turneella Robert Palmerin kanssa. – Kyllä se mustakin oli tosi hyvä. Sillä oli hyvä bändi, Palmer on hieno laulaja ja näyttää hyvältä, mutta kyllä mä jäin kaipaamaan jotain tiettyä hurjuutta, kun ne heitti joka ilta ihan saman setin. – Me ollaan kaikki New Jerseystä. Hän laulaa niin täydellisen sielukkaasti ja luontevasti, ettei siihen jää mitään sanomista. – Mitäs luulisit. Kun on innoissaan, pari tuntia tuntuu puolelta tunnilta. Annoin tyypin laulaa pari riviä ja ohjasin sen sitten roudarien käsiin, jotka vei sen pois lavalta. Mä kuin soittotaitoa, mä vaadin soittokiihkoa. Joskus mä ehdotan biiOLIN VALITSEMASSA tähän jonkun vanhois ta vinyyleistäni, joiden parissa olen viihtynyt, mutta utelias kun olen, niin pakko oli tsekkail la muutamia itselleni uusia Johnnyn levyjä (kaikkiaan 35). Mick Jagger on ihan ok, sehän selvästi on rock-tähti. Luultavasti olen vuosien mittaan tehnyt linjani selväksi. Meidän levytkin on samassa paikassa: Garrylla. Soultime on äijän tuo rein albumi, se pureutuu 60luvun ja 70luvun alun souliin uusin omin bii sein. DEBYYTTI JA KLASSIKKO I Don’t Want To Go Home (1976) naamakirja_southside johnny -taitto.indd 23 4.4.2019 11.04. Teidän setti tuntui tosi vapaalta, biisit valittiin ilmeisesti ihan fiiliksellä. Kööpenhaminassa yks känninen kundi nousi lavalle laulamaan, vaikka olin jo kolmesti kieltänyt sitä. Puhtaasti musiikillisestikin se meni hyvin, ei sattunut juuri mitään kömmähdyksiä. Sitä paitsi en koskaan revi lauteille ketään, joka selvästikään ei halua sinne. Sillä tavalla siinä säilyy maku. Vieraille ei voi antaa täysin vapaita käsiä. sejä, joita me ei olla koskaan edes treenattu. Pomon The Fever muhkeine torvineen peilaa kuuluisaa esiku vaansa äärimmäisen tyylikkäästi Johnnyn tulkitessa voimaballa din sydäntä särkevästi, bonuksena vielä harppusoolo. Ehkä vielä enemmän SOUNDI 23 rento, että uskalsin viitata hänen ammatissaan poikkeukselliseen habitukseensa. Minusta teidän veto oli aivan murhaa. Paljonko sinulla on levyjä. – Kunnon irrottelu on aina maittanut mulle. Joskus ne irrotteli ehkä vähän liikaakin, mutta jos ei koskaan mene vähän liian pitkälle, ei tiedä mikä on tarpeeksi. Miehistö oli silloin paljolti toinen, mutta meno oli yhtä armotonta kuin eilen. Olen kerännyt niitä koko ikäni Springsteenin basistin Garry Tallentin kanssa. Miten saat intensiteetin pysymään jatkuvasti niin korkealla. Pelkäätkö koskaan homman riistäytyvän käsistä tai menevän jotenkin liian pitkälle. Johnnyn ääni on iän myö tä vain raspiintunut, mikä sopii tähän täydellisesti. Stoneskin on semmonen bändi. Klank on harvinaisuus: John nyn verevän harputtelun leimaama piukasti funky instrumentaali. Jos ette, niin teen sitä joka tapauksessa juuri näin. Musta se on aina tuntunut jotenkin hölmöltä, epämusikaaliselta. Mä taas en sitä ole. Kaikki soittajat, minä mukaan lukien, hengasi siellä. Materiaali on järjestään hyvää ja parhaat vedot murhaa, kuten hellät bal ladit Words Fail Me ja The Heart Always Knows tai filmaattisesti Superflyn ja Shaftin maisemissa hustlaavat Walking On A Thin Line ja Reality. No, häipyihän sieltä sitten pari mikinjalkaa jonkun mukana, mutta musta se oli kaiken kaikkiaan helvetin hupaisaa, Mr. Sen takia pidin monista punkbändeistäkin, niin kuin Sex Pistolsista. Ain’t Nobody’s Bizness kertoo einiinhurs kaasta pastorista niin mehevästi, että lietsoo synnintekoon. Turvamiehet hermostuivat pahan kerran, mutta mä ajattelin, että antaa palaa, kun kerran ollaan jo näin pitkällä. Tietenkin sillä on suuri merkitys, että soitetaan sitä musaa mitä itse digataan. UUTTA VANHAN LIITON SOULIA ILMAN NOSTALGIAA Soultime (2015) JOHNNYN DEBYYTTI sai merkittävää apua Springsteeniltä (kaksi biisiä, hyvät hihanuo tit) ja hänen kitaris tilta Miami Steve Van Zandtilta (kolme biisiä, klassishenki nen tuo tanto), mutta kyllä Mr. Oman fiilikseni mä saan musiikista: kun torvisektio tikkaa tiukan riffin ja basso jytisee, niin jumaliste, siitä innostuu! Me soitetaan niin paljon, että ruumiskin on tottunut tähän rääkkiin. Ovatko levy-yhtiöt pyrkineet muuttamaan olemustasi. En pysty ajattelemaan itsestäni, että olisin niin seksikäs ja cool. Man, se on kauheeta! Olet selvästi sisäistänyt melkoisen määrään musiikkia. Silloin harvoin kun en saavuta sitä intensiteettiä, se tuntuu neljältä tunnilta. Ylipäätään r&b:ta ja bluesia, rockabillyä, Elviksen Sunjutut, reggaeta, skata… Mistä tämä sinun, Springsteenin ja Miami Steven (eli Little Stevenin) yhteys juontuu. – Enpä oikeastaan. Se oli jätkiltä aika hyvin, että ne pystyi niin tarkkaan seuraamaan mun merkkejä, vaikka olin puolet ajasta varmaan niitten näkymättömissä, koska hypin ja heiluin ties missä, niin kuin tapani on, Johnny arvioi naurahtaen. Siihen se aina jää. – Varmaan tuhansia. Lyon lunastaa kaveri en avun komeasti. Se olisi jotenkin naurettavaa, Johnny tunnusti mitenkään vaivautumatta. Kerran Valloissa meno äityi sellaiseksi, että lavalla oli lopulta ehkä 30 ihmistä bailaamassa. Ei se tietenkään aina toimi, mutta silloin voidaan aina siirtyä johonkin varmempaan tapaukseen. Kyllähän ne vieläkin ajoittain sanoo: ”Hei John, meillä olisi tässä jotain, mistä sinäkin saattaisit pitää.” ja mä totean, että ”ei, en mä pidä”. Tämän kuuntelu on minulle kuin tapaisin rakkaan van han ystävän. Suosikkini on Lee Dor seyn vierailema Van Zandtin How Come You Treat Me So Bad, jonka ainoa vika on, että herro jen mehu kas ”kinastelu” feidataan turhan no peasti
Ja jatkoa on luvassa, sillä Kai Hahto aikoo soittaa vielä vuosikymmenien ajan. – Niin, jostakin syystä oli hemmetinmoinen kiire syntyä vuonna 1973! Kyllähän se harmitti, kun kaverit pärräsivät mopolla jo alkuvuodesta ja minä jouduin fillaroimaan loskassa vielä vaikka kuinka pitkään. Monen muun 80-luvun alkupuolella varhaista nuoruuttaan eläneen tavoin myös Kai innostui heavy metalista ja sen estetiikasta. Puhumattakaan siitä, että pääsin laillisesti baariin vasta vuoden viimeisenä päivänä! ”Oikea taimi ja haluttu groove syntyvät iskujen välissä” KAI HAHTO haast_Kai Hahto_a.indd 24 4.4.2019 11.12. Monenlaista urheilua harrastanut eläväinen ja sosiaalinen poika sai ensimmäisen rumpusettinsä jo kuusivuotiaana. Muun muassa tämän vuoksi hän on opiskellut Alexandertekniikkaa ja käynyt hakemassa oppia alan guruilta New Yorkista asti. Vaasalaiskavereiden kanssa perustetut varhaiset yhtyeet olivat omalla mittapuullaan menestyksiä, sillä jo ensimmäinen vakavampi bändi Cartilage kiersi Suomessa ja julkaisi vinyylin vuonna 1992 – split-ep:n ruotsalaisen Altarin kanssa. Samalla hetkellä ”Kaitsun” tulevaisuus oli sinetöity – vaikka hän ei sitä tietenkään silloin tiennytkään. Tämän jälkeen Hahdon rumputulta on kuultu kymmenillä eri julkaisuilla sekä tuhansilla keikoilla joka puolella maapalloa. Synnyit vain joitakin tunteja ennen vuoden vaihtumista. Tämä taisi toisinaan ärsyttää ennen kuin täytit kahdeksantoista. 24 SOUNDI 24 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Rockmusiikin ystävät tuntevat Kai Hahdon ennen kaikkea ansioituneena hevirumpalina, mutta Nightwishin, Swallow The Sunin, Wintersunin ja Rotten Soundin riveissä maailman maineeseen nousseen muusikon vuosi kymmenien taakse ulottuvasta soittohistoriasta löytyy toinen toistaan erilaisempia yhtyeitä, tuurauskeikkoja ja projekteja. K ai Juhani Hahto syntyi Vaasassa vuoden viimeisenä päivänä 1973. Lähtemättömimmän vaikutuksen teki Iron Maiden, mutta yhtä lailla soittimesta löytyivät myös Van Halen, Judas Priest, Saxon, Peer Günt ja Kirkan hard rock -albumi R.O.C.K
SOUNDI 25 haast_Kai Hahto_a.indd 25 4.4.2019 11.12
Isäni toimi pitkään jääkiekkovalmentajana ja minäkin opin luistelemaan kolmevuotiaana. Silloin Ajokorttia et ole sen sijaan hankkinut. Esiinnyttiin koulun discossa ja minun piti soittaa myös rumpusoolo. Jos esimerkiksi heitän palloa niin käytän oikeaa kättä. Mummoni oli mahtava tyyppi ja hän hankki minulle monia muitakin hevilevyjä ja ompeli merkkejä rässiliiviini. Lisäksi asuin niin lähellä Vaasan keskustaa, että pyörällä pääsi liikkumaan helposti joka puolelle. – Ala-asteen lopulla kasattu hard rock -bändi Black Eagles, joka heitti yhden keikankin. Vaasassa sai kieltämättä osakseen ”Aluksi paukutin kattiloita ja kippoja, kunnes vanhempani hankkivat jonkun pikkulasten leikkirummun. Kai Hahdosta puhutaan usein rumpalilahjakkuutena, mutta yhtä lailla hänen mittavan uransa selittää miehen keskittyminen soittotekniikkaan. Iron Maiden on kaikkien aikojen suosikkibändisi. Jotenkin se homma räpiköitiin läpi ja muistan edelleen sen keikan jälkeisen suunnattoman euforian tunteen... Mutta sitten Vaasankin bändirintamalla alkoi tapahtua kaikenlaista ja muuttoaikeet unohtuivat. Ensimmäisen varsinaisen rumpusetin sain kuuden vanhana, ja isäni tarinan mukaan aloin soittaa beat-komppia saman tien. Aluksi paukutin kattiloita ja kippoja, kunnes vanhempani hankkivat jonkun pikkulasten leikkirummun. Toki se myös karaisi mukavasti, kun polki fillarilla parinkympin pakkasessa vastatuuleen kauppaan ostamaan maitoa. Jos taas pelaan lätkää niin käytän rightin mailaa. > Soundi-haastattelu ristissä. Paini jäi sen sijaan kokeilematta, vaikka Pohjanmaalla oltiinkin! – Jostakin syystä myös kiinnostus rumpujen soittamiseen syttyi ihan pienenä, joskus 3–4-vuotiaana. Jos minulla oli siihen aikaan yhtään ylimääräistä, niin ostin levyjä tai vaikka uusia peltejä. Kätisyys riippuu siitä, mitä kulloinkin teen. Olet vasenkätinen, mutta olet aina soittanut oikeakätisen setillä. Olen luultavasti katsonut telkkarista Lauantaitansseja ja todennut, että ahaa, rummut ovat tuolla tavalla ja soittajan kädet ovat tajusin, miten mahtavaa hommaa livenä soittaminen on, vaikka ennen esiintymistä jännitys olisikin aivan sietämätöntä. – Joskus nuorena ja vapaana poikamiehenä kävi jokusen kerran mielessä, että pitäisiköhän muuttaa Helsinkiin. Wings oli kunnianhimoinen mutta lyhytikäinen death metal -yhtye, jonka ainoa albumi Diatribe ilmestyi vuonna 1995. Yhtyeen hajottua se muodosti pohjan ensimmäiselle Enochian Crescent -kokoonpanolle. Aloin tietenkin pelata lätkää ja jalka pallo tuli pian siihen rinnalle. Miten sinusta tuli Eddien opetuslapsi. Aika usein tuli sitten naputeltua vielä puoli yhdeksän uutisten tai Urheiluruudun aikoihin, mutta onneksi muut jaksoivat kuunnella niitä harjoituksia. – Kaikenlaista tekemistä riitti yllin kyllin. K u v a: K ai H ah d o n ko ti al b u m i K u v a: So u n d in ar k is to haast_Kai Hahto_a.indd 26 4.4.2019 11.12. – Ei ole tarvinnut olla ikinä juoppokuskina! Kortti jäi aikoinaan ajamatta esimerkiksi sen vuoksi, että se olisi ollut jumalattoman kallis projekti ja sitten olisi tietenkin pitänyt ostaa autokin. Jos mietit lapsuuttasi niin millainen paikka Vaasa oli kasvaa. Mutta kätisyydet sikseen, sillä setistähän pitää tuottaa ääntä neljän raajan saumattomalla yhteispelillä, eikä hyvällä rumpalilla saisi olla huonompia käsiä tai jalkoja. – Kun olin kypsässä kuuden vuoden iässä, niin eihän minulla ollut hajuakaan mistään soittamiseen liittyvästä. – Kun olin 8-vuotias, mummoni osti minulle Killersin ja sehän vei saman tien mennessään. Oli siinä toisinaan varmasti kestämistä. – Olen periaatteessa vasuri, mutta tavallaan myös molempikätinen. Olet asunut koko ikäsi Vaasassa. Vielä tässä vaiheessa into saattoi korvata tekniikan. Lähinnä sen vuoksi, että pääkaupunkiseudulla olisi ollut enemmän soittomahdollisuuksia ja -kavereita. Mikä oli ensimmäinen yhtyeesi. Se kesti kokonaisen päivän. Se kesti kokonaisen päivän.” 26 SOUNDI Kai Hahdon kyky soittaa todella ripeätempoista kamaa pääsi oikeuk siinsa death metal -jyrä Vomituritionissa, jonka ainoaa albumia arvostettiin Soundissa 7/1995
– Ensinnäkin täytyy sanoa, ettei raha ole koskaan ollut minulle motivaattori numero yksi. Kaikentasoisten kollegoiden tapaaminen ja mahdollisesti jopa auttaminen on ollut hirveän kivaa ja palkitsevaa. Ensimmäistä ker taa Kai Hahdon kyvyt saivat aikaan hämmästystä Rot ten Soundissa, jonka epäinhimil linen rumputuli oli yhtyeen tavara merkkejä. 1980-luvun lopun lähestyessä musiikkimakusi meni koko ajan rankempaan suuntaan. Miehet olivat toki entuudestaan tuttuja ja esimerkiksi laulaja Keijo Niinimaa vaikutti myös Vomituritionissa. Olin itsekin rahan puolesta kusessa todella monta kertaa ja vein pulloja kauppaan, että sain ostettua jotakin ruisleipää. Hahto soitti bändissä vuo sina 1995–2006. Black Eagles, Patakakkonen ja muut varhaiset yhtyeesi saivat samalla tehdä tilaa huomattavasti rankemmille bändeille. Se oli siis sellainen rautahelvetti, jossa kaikui ihan järjettömästi. Käväisin aamulla haukkaamassa raikasta ilmaa ja katsoin ovelta, että FBI oli piirittämässä vastapäätä olevaa taloa ja samalla joku kaveri oli aikeissa karata katon kautta. Kitaristit ovat omine arpeggioineen oma rotunsa (naurua). Mutta alkoihan sitä jostakin dixieland-keikasta saadun satasen jälkeen miettiä, että hetkinen sentään, voisikohan tällä hommalla oikeasti maksaa joskus vaikka puhelinlaskun. SOUNDI 27 ”Klamydian Vesku tuli sanomaan, ettei se ymmärrä tästä paahdosta mitään.” K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o haast_Kai Hahto_a.indd 27 4.4.2019 11.12. – Tuli soitettua usein Sentencedin, Amorphisin, Beheritin, Convulsen, Xysman ja muiden kanssa, milloin minkäkin kaupungin nuorisotalolla tai jossakin vastaavassa tilassa. Jos keikkajärkkäriltä sai reissun bensarahat niin se oli jo hyvä bonus. Tapanani on aina ollut jakaa kaikki mahdollinen tieto ja kokemus muiden kanssa, enkä ole koskaan pantannut mitään ”rumpalin salaisuuksia”. kummastelevia ”mikäs tyyppi tuo on” -tuijotuksia, kun tallusteli ympäriinsä vaahtosammuttimen kokoisena Maidenin selkälipussa... Bändeissä vaikutti osittain samoja herroja, sillä Vaasan metallipiirit olivat varsin pienet. Kun laitat Rotten Soundin sellaiseen paikkaan... Yhdenkin kerran Cartilage oli buukattu Kokkolaan Impaled Nazarenen ja Sentencedin kanssa. Toisin sanoen jos projekti X on tauolla, niin joku toinen ei vastaavasti ole. Treenasimme vanhempieni luona ja välillä saimme lainaksi kaverin faijan neliraiturinkin, jolla pystyimme tekemään varhaisia demonauhoituksia. Toisinaan taas ajettiin vedon jälkeen samoilla silmillä Vaasaan monen sadan kilometrin päästä. Että musa kuulostaa siltä kuin me lopetettaisiin biisiä koko ajan (naurua). Joidenkin käämi paloi tähän touhuun ja pari Impaledin jätkää lähti junalla takaisin Ouluun jo alkuillasta. Tai jopa perheen. – Nämä ug-keikat olivat parhaimmillaan – tai pahimmillaan – aikamoista kaaosta. Impaledin osasto oli suhteellisen soseessa jo alkuillasta: joku oli sammunut kalsareissa penkille ja toiset puhaltelivat pihalla tulta maskit päällä. Miten tulit liittyneeksi vaasalaiseen grindcore-jyrä Rotten Soundiin. Rankempi suomalainen metalliskene oli tuolloin hurjassa kiidossa. Tietenkin näistä ajatuksista oli vielä älytön matka siihen pisteeseen, että pystyin elättämään soittamisella itseni. Milloin tajusit, että soittamisesta voisi tulla jonakin päivänä ammatti. Nehän olivat hienoja seikkailuja, eikä esimerkiksi yöpaikasta ollut yleensä mitään tietoa. Alkoi olla hääkeikkoja, tein juttuja kaupunginorkesterin kanssa, vedin humppasettejä laivalla ja soitin jazzia vaasalaisella klubilla. Eräskin Amerikan-kiertue alkoi Philadelphiasta ja nukuttiin jossakin homeisessa kellarissa aavistuksen huonommalla seudulla. Kun virveliä löi kerran niin ääni kuului varmaan minuutin. No, homma menee aika mielenkiintoiseksi. Nicko McBrainista oli tullut bändin rumpali ja levy käynnistyi Where Eagles Daren fillillä. Eräs mielenkiintoisimmista oli vanhan sotalaivan ruuma Rostockin satamassa. Meikäläinen oli lopullisesti myyty eikä paluuta ole ollut. – Välillä Rotisko eksyi helvetin kummallisiin keikkapaikkoihin. – Lähdin Rotiskoon vuonna 1993, kun bändi tarvitsi uuden rumpalin. Näkymä oli kuin suoraan jostakin elokuvasta. – Näihin aikoihin soitin jo muutakin kuin metallia. Luttinen (Mika, laulaja) taas jäi Kokkolaan ryyppäämään ja se taisi käydä vetämässä Sentencedin kanssa pari biisiäkin. Muistan eräänkin keikan paikallisessa Club 25:ssa, kun Klamydian Vesku tuli sanomaan, ettei se ymmärrä tästä paahdosta mitään. Siitä puheen ollen: bändin visuaalisuus oli tietenkin tärkeä juttu ja jos miettii vaikka The Number Of The Beastin kantta, niin jumankauta sentään, miten hienolta se näyttää edelleen! – Piece Of Mind (1983) oli myös aikamoinen niitti. – Deathja black metal sekä grind core iskivät täysillä ja esimerkiksi Sepulturan Beneath The Remains sekä Darkthronen Soulside Journey olivat todella kovia. – Tällainen freelancer-meininki ja ”kymppi tuolta, toinen sieltä” -raapiminen on lopulta aika haastavaa, ja moni meneekin mieluummin ”oikeisiin töihin”. Kun katselee joitakin vanhoja kalentereita niin siellä on saattanut olla kolme erityylistä keikkaa yhden päivän aikana. – Soitin Rotten Soundissa vuoteen 2006 asti ja se olikin aikamoinen korkeakoulu kaikenlaisten rokkihommien suhteen. – Olen toki tehnyt myös opetushommia vuodesta 1996 asti. Keikka jäi vetämättä. Piti käydä Riihimäellä katsomassa Darkthronea livenäkin. – Vuosikymmenen taitteessa tai vähän sen jälkeen syntyivät death metal -yhtyeet Cartilage, Vomiturition ja Wings. Pikemminkin olen pyrkinyt tekemään juttuja, jotka ovat olleet tavalla tai toisella mielenkiintoisia, haastavia tai uusia kokemuksia tarjoavia. Silloin tajusin, että minun on pakko pitää monta rautaa tulessa, muuten tulee noutaja. Taas kerran sai nakutella kyllikseen, sillä illan aikana saattoi olla kolmen eri bändin treenit
Laulaja Janne Kurulla oli tapana viillellä itseään ja setin tokan biisin aikana sitten kummastelin, kun Janne häipyi yhtäkkiä lavalta ja lattialle jäi jotakin punaista mönjää. Hetken pähkäilin, että tämän täytyy olla joku piilokamerajuttu, mutta viimeistään matkalippujen saapuessa oli pakko uskoa. Kun asettelee setin eteen ja sivuille peilit, ne kertovat lahjomattomasti, mitkä jutut ovat oikein ja mitkä taas eivät. – Viimeinen tuurauskeikka taas oli Parikkalassa ja tapasin illan aikana sä oli Agressorin pääjehu Alex ColinTocquaine. Loppuvuodesta tehtiin vielä Euroopan-kiertuekin. – Elettiin 2000-luvun alkupuolta, kun vaasalainen kaverini soitti Tauskin bändissä. Sain sitten Vaasan kaupungilta Vuoden nuori taiteilija -rahastipendin ja ostin sillä rahalla menopaluun Nykkiin. Kyllähän tämä oli yksi niistä jutuista, jolloin aloin tajuta konkreettisesti, että meikäläisen sohimisessa on joskus jotain järjen hiventä. Tauskista voidaan olla monta mieltä, mutta on hänestä todistettavasti ollut jotakin hyötyäkin... Tangot ja kaikki olivat tallella. Mutta eipä mennä vielä liian pit källe kuluvan vuosituhannen puo lelle. Sama kitaran suhteen – soittotaito on lapsenkengissä, mutta hyvänä päivänä saatan saada muutamia järkeviä ääniä aikaiseksi. Miten istun setin ääressä. Ranskalainen thrashpartio Agressor nimittäin kiinnitti sinut hetkeksi riveihinsä vuonna 1999. > Soundi-haastattelu – Muistuu myös mieleen, kun lähdettiin tekemään Murderworks-albumia Nasum-mies Mieszko Talarczykin kanssa Ruotsiin. – Bändi oli entuudestaan tuttu, sillä olin kuunnellut teininä Agressorin Neverending Destiny -albumia (1990). / G LI TT ER B EA T R EC O R D S haast_Kai Hahto_a.indd 28 4.4.2019 11.12. Ymmärsin ihan konkreettisesti, etten voi hakata pönttöjä vuodesta toiseen miten sattuu ja samalla toivoa, että keho kestää tätä rääkkiä kymmenien vuosien ajan. Muutama tunti siihen meni ja levy oli pannujen osalta purkissa. Kun teet jotain, niin se heijastuu sinne ja tuonne. Että yrjösikö se vai mitä. Kesäkuussa 2002 taas matkustit muutamaksi viikoksi New Yorkiin vähän kokeneempien rumpaliguru jen oppiin. Se, miten asiat on aina tehty, ei välttämättä ole se oikea tapa. – Halusin oppia lisää tekniikkajuttuja ja napata uusia vinkkejä soittoon. Soitin siihen aikaan ihan järkyttävän paljon ja kehossa tuntui pieniä vaivoja. Että tervehdys täältä Ranskasta, ollaan kuunneltu Rotten Soundia ja tultu siihen tulokseen, että halutaan sinut soittamaan meidän seuraavalle Medieval Rites -albumille. – Tutustuin Alexander-tekniikkaan vuonna 1996. Eka keikka oli Järvenpäässä samassa paikassa, jossa Matti Nykänen aloitti laulavan strippaajan uransa. Nukuttiin sitten keikan jälkeen siinä huoneessa, jossa Masa oli stripannut. – Diggasin taas kerran musasta, mutta ideologiapuoli ei ollut minun juttuni. Aloit varsin varhain kiinnittää huomiota myös soittotekniikan hio miseen ja rumpalin oikeisiin asen toihin. Onko käsien liikerata optimaalinen. En ole ikinä ollut uskomisen tai palvomisen miehiä. Sellaistakin on toki tapahtunut vuosien mittaan, että olen tuonut treeneihin jonkun hämmentävän rumpukompin ja siihen on sitten alettu kirjoittamaan riffejä. Vuonna 1995 perustettu Enochi an Crescent taas soitti black metalia. – Enochian pääsi myös Jyrkin uutisiin, kun vedettiin Tavastialla Emperorin avausbändinä. Ymmärrän pianon päälle ehkä juuri sen verran, että sain jotakin tuollaista aikaiseksi. Iso omenahan ei ole ihan tulevan vaimoni. 28 SOUNDI ”En voi hakata pönttöjä vuodesta toiseen miten sattuu ja samalla toivoa, että keho kestää tätä rääkkiä kymmenien vuosien ajan.” K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o Teemana ilmastonmuutos Vapaa pääsy! maailmakylassa.fi #maailmakylässä Maailma kylässä -festivaali 25.–26.5.2019 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Toistasataa elämystä Taidetta ja toimintaa Satoja kansalaisjärjestöjä Kymmeniä katukeittiöitä Gaye Su Akyol (TUR) 26.5. No, se oli tuikannut moran vähän liian syvälle käsivarteensa ja kohta sitä jo vietiinkin ambulanssilla tikattavaksi. Vaikka pa Järvenpään Casino. – Tajusin esimerkiksi sen, että olin soittanut huonossa asennossa ja monia muita perusjuttuja. No, treenattiin muutaman päivän ajan ja purkitin sitten albumin biisit. Mietin heti, että nyt kuulostaa niin erikoiselta kattaukselta, että tätä ei voi jättää väliin. – Silti kaikista tärkein oivallus oli alkaa treenata peilien kanssa. Tärkeää oli myös tajuta, että vanhat tottumukset kannattaa kyseenalaistaa säännöllisin väliajoin. Esimerkiksi Rotten Soundin Drain-biisi syntyi tällä tavalla. klo 16.00, Savanni-lava Pääpartnerit: Tapahtuman järjestää: AY TE K IN YA LÇ IN . Kakkospäivän aamuna olin sitten sen verran vittuuntunut itseeni, että soitin puhtaalla raivolla kaikki Murderworksin biisit kolme kertaa putkeen. Laivalla tuli juopoteltua rekkakuskien kanssa sen verran, etten kyennyt aamupäivällä studiossa kasaamaan rumpusettiä – soittamisesta ei voinut edes haaveilla. Niin, sellainen pikantti yksityiskohta vielä, että keikkapalkkiot meinasivat jäädä saamatta ja jouduin karhuamaan liksoja palkkaturvan kautta. Hänelle tuli sitten este ja hän pyysi minua tuuraamaan kuukaudeksi Tauskin orkesteriin. Kitaristi Karri Suoraniemi hoiti vielä muutaman biisin lauluosuudet, mutta setti jäi silti vähän tyngäksi. Rotten Sound eksyi maailmalla mielenkiintoisiin paikkoihin, mutta löytyy niitä kotimaastakin. – Moni ei taida tietääkään, että Enochian Crescentin Telocvovim-albumin pianokohdat ovat meikäläisen säveltämiä ja soittamia. – Lensin Nizzaan helmikuussa 1999. Ja niin edelleen. Pitääkö kapulakorkeutta muuttaa. Nightwishiin liityttyä Hahto on kuitenkin joutunut jättäytymään pois Wintersunin livekokoonpanosta. Eihän sitä joskus uran alkuvaiheessa oikeasti hahmottanut, että ihmiskroppa on kompleksi kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lopulta Tauski heltyi ja maksoi (naurua). Sitten eräänä päivänä vanhempieni talon lankapuhelin soi ihan ”out of the blue” ja langan pääsWintersun ei varmaankaan ole Kai Hahdon yhteistöistä vaatimattomin, mutta hitaasti etenevänä projektina kiireinenkin muusikko on ehtinyt mukaan. Huomasin sitten, että Vaasassa järjestetään Alexander-tekniikan kurssi ja ilmoittauduin mukaan – ja sen ansiosta hommat käännähtivät sellaiset 180 astetta. Siellä oli yli kaksikymmentä lämpöastetta ja Vaasan kaverilla oli paksu toppatakki päällä. Nyt ollaan oltu yhdessä kuusitoista vuotta ja perheeseen kuuluu pari teini-ikäistä poikaa
– Wintersun on esiintynyt viime vuosina useiden rumpaleiden kanssa, sillä olen ollut kiireinen Nightwishin vuoksi. Lähdit Swallow The Sunin kiertuerumpaliksi vuonna 2007 ja pari vuotta myöhemmin sinusta tuli yhtyeen virallinen jäsen. Kun kaikki albumin sävellykset olivat valmiina ja olin treenannut niitä kotona omin päin – en soittanut Jarin kanssa kertaakaan ennen studiosessiota – lähdin Kemin TicoTicolle helmikuussa 2004. päivää, sillä Wintersunin ralleissa oli melko lailla soitettavaa. Tutustuin Nightwishin tyyppeihin sitten vuonna 2007 ja yhteistyömme jatkui myös Imaginaerumilla joitakin vuosia myöhemmin. – Wintersun alkoi myydä yllättävänkin hyvin ja levy-yhtiö Nuclear Blast kysäisi, että tekisimmekö vähän keikkojakin. Rumpujen soittaminenhan on suurimmaksi osaksi kiinni päästä, mutta jossakin vaiheessa ruumis ei välttämättä enää pysty toteuttamaan aivoista tulevia käskyjä. K u v a: K ai H ah d o n ko ti al b u m i Teemana ilmastonmuutos Vapaa pääsy! maailmakylassa.fi #maailmakylässä Maailma kylässä -festivaali 25.–26.5.2019 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Toistasataa elämystä Taidetta ja toimintaa Satoja kansalaisjärjestöjä Kymmeniä katukeittiöitä Gaye Su Akyol (TUR) 26.5. Se tuntui hyvältä ajatukselta ja bändiin tulivat kitaristi Teemu Mäntysaari sekä basisti Jukka Koskinen. Pian soitimmekin isoja keikkoja esimerkiksi Saksassa. Teimme yhdessä päätöksen, että homma on kaikille osapuolille huomattavasti helpompi, mikäli rumpali ei vaihdu vähän väliä. / G LI TT ER B EA T R EC O R D S haast_Kai Hahto_a.indd 29 5.4.2019 13.03. – Wintersun oli selvä tapaus, sillä Jarin demobiisit olivat helvetin hyviä. – Sikäläisen koulun opettajat, muun muassa Freddie Gruber, Joe Morello ja John Riley, olivat jo vähän iäkkäämpiä, mutta heidän soittonsa ja opetuksensa olivat edelleen ensiluokkaisia. – Myös jatkosuunnitelmat olivat selvillä ja purkitin Wintersunin Time I ja II -levyjen rumpuosuudet Helsingissä keväällä 2006. Palataanpa reilun kymmenen vuoden taakse. Ykkönen ilmestyi lopulta syksyllä 2012, mutta kakkososa on vielä tulematta. Minulle myönnettiin onneksi sen verran lainaa, että sain reissun kulut katettua. – Minua on pyydetty jokuseenkin yhtyeeseen ja projektiin vuosien varrella, mutta en halua lupautua mihinkään ennen materiaalin kuulemista. Wintersun paiskaa tulevina kuukausina debyyttilevyn 15-vuotiskeikkoja, mutta sinua ei nähdä setin takana. En tykkää soittaa musaa, joka ei innosta henkilökohtaisesti. Loppuvuodesta 2003 avautui uusi mahdollisuus, kun Ensiferumista omille teilleen lähtenyt Jari Mäenpää otti yhteyttä. Naputin jonkun biisin rumpuraitoja ja oton jälkeen studioteknikko Nino Laurenne kysäisi, että kiinnostaisiko minua rumputeknikon homma Dark Passion Play -sessioissa. Studioprojektista kuoriutui pian oikea bändi. Nyt olisin periaatteessa ehtinyt tekemään jokusen juhlakonsertin, mutta en läheskään kaikkia. Että viiKai Hahto ja Freddie Gruber, New York 2002. klo 16.00, Savanni-lava Pääpartnerit: Tapahtuman järjestää: AY TE K IN YA LÇ IN . Todellakin, sillä olin digannut orkesterista alushalpa kaupunki ja hain myös muihin menoihin avustuksia kaikenlaisilta kulttuurirahastoilta, mutta en saanut mistään penniäkään. Asiaakin oli: Mäen pään uusi sooloprojekti Wintersun tarvitsi rumpalia. Näiden mestarien kehot pelasivat hienosti vielä 70–80-vuotiaana ja viimeistään silloin tajusin konkreettisesti, että mikäli haluan paukuttaa vielä vanhana kääpänä, niin kropan huoltoon on alettava kiinnittää huomiota nyt eikä joskus 70-vuotiaana. Itse asiassa soitin levyllekin juttuja, esimerkiksi tamburiinia I Want My Tears Backiin. Rumpunauhoituksiin taisi mennä nelisen ta asti. – Time-sessioista alkoi myös yhteistyöni Nightwishin kanssa. – Swallow-rumpali Pasi Pasanen ei päässyt lähtemään tien päälle ja lupauduin sitten tuuraajaksi. Vähän perspektiiviä antaa se, että nuorempi poikani syntyi maaliskuussa 2006 ja hän on nyt kolmetoista. Miksi. Musiikin ja biisien ehdoilla silti mentiin, niin kuin tapana on ollut. Kaksi vuotta myöhemmin yhtyeen suunnalta tuli taas yhteydenotto. Päätin kuitenkin, etten peru tätä hommaa ja marssin seuraavaksi pankkiin
Tuomashan tekee myös alustavat rumpusovitukset, mutta valmistelemme lopulliset kappaleet koko bändin kesken ensi kesän intensiivisissä harjoitussessioissa. – Tuomas (Holopainen) työstää parhaillaan uuden albumin raakademoa ja me muut bändin jäsenet pääsemme tutkailemaan herran tuoreita kappaleita heti kesän alkajaisiksi. Joku voisi jopa puhua ympyrän sulkeutumisesta. Jokaisella lyönnillä on valtavan iso merkitys, kun niitä tulee harvakseltaan eikä mitään röpöröpö-fillejä voi tietenkään edes harkita. Oikea taimi ja haluttu groove syntyvät tavallaan silloin, kun rumpali ei soita – siis iskujen välissä. Yhdessä pakettiautossa saattoi hyvinkin matkustaa yksitoista jätkää, joten kukaan ei mahtunut nukkumaan makuuasennossa vaan... Toki rundaamista myös odottaa ihan eri tavalla nykyään, kun tien päällä ei olla läheskään koko ajan. – Maidenilla oli Helsingissä kaksi keikkaa. – Nightwishin jäsenet tietävät, mitä bändi tekee kahden tai jopa kolmen vuoden päästä. Nightwishin yhdeksännen studioalbumin treenija nauhoitusvaihe on aikataulutettu ensi kesälle. Että pääsettekö. Takavuosina saattoi kuitenkin tulla kysymys, että Paradise Lost haluaa teidät lämmittelijäksi kuuden viikon rundille, joka alkaa kuukauden päästä. – New Moonja Emerald Forest And The Blackbird -levyjen kiertueet taisivat käsittää kolmisensataa keikkaa, joista 98 prosenttia tapahtui ulkomailla. Onhan se hemmetin hienoa, kun voi suunnitella omia ja perheen tekemisiä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Sinne mahtui näitä jenkkikiertueita tyyliin ”kymmenen viikkoa vanissa, 50 keikkaa ja pari välipäivää, matkustusta 27 000 kilometriä”. Starttasimme ensimmäisen biisin ja heti aluksi tuli helvetin kova jysähdys... – Nicko kysyi, että lähdenkö sumpille. Esimerkiksi Nicko ja Steve ovat käsittämättömän mukavia tyyppejä ja sellaisina aivan parhaita esikuvia kenelle tahansa! 11. Ne olivat aikamoisia ihmiskokeita, mutta kukaan ei kuollut. – Hyvä ystäväni, bändin rumpali Jukka Nevalainen, ilmoitti yllättäen, ettei hän pysty osallistumaan Endless Forms Most Beautiful -levyn (2015) nauhoituksiin uniongelmien vuoksi. Edessä on kieltämättä aivan älyttömän mielenkiintoinen aikakausi! Palataanpa vielä lopuksi Iron Maidenin maailmaan, sillä viime toukokuun lopulla tapahtui mielenkiintoisia asioita. Lähdin, ja kohta sitä istuskeltiin kahvilassa juttelemassa niitä ja näitä. Treenasin uusia biisejä itsekseni ja bändin kanssa intensiivisesti muutaman päivän ajan, ja nauhoitin osuuteni kahdessa ja puolessa päivässä elokuussa 2014. Kun saapui neljän kuukauden kierroksen jälkeen viettämään joulua Suomeen niin huh huh... Nightwish kysyi minua avuksi, sillä rummut täytyi saada purkkiin muiden nauhoitusaikataulujen vuoksi. Nykyään pyrojen kanssa soittaminen on täysin luontevaa, mutta alku oli vähän ohdakkeinen! Olet toiminut Nightwishin rumpalina kohta viiden vuoden ajan ja se on tarkoittanut monia asioita. maaliskuuta 2019 Kai Hahdon koti, Vaasa > Soundi-haastattelu ”En ole koskaan pantannut mitään ’rumpalin salaisuuksia’. Vähän myöhemmin Jukka ilmoitti, ettei hän pysty tekemään kiertuettakaan ja lähdin sitten yhtyeen rumpaliksi myös maailmankiertueelle. Ihmettelin hetken, että mikähän tyyppi tämä nyt on. Olin sitten hotellihuoneessa ensimmäisen vedon jälkeisenä aamuna, kun sain yllättäen soiton oudosta numerosta. Olet esimerkiksi saanut tottua huomattavasti inhimillisempiin aikatauluihin. 30 SOUNDI kon päästä alkaisi New Moon -albumin studiosessio, onnistuisiko. Silloin oli erikoinen fiilis! Luodaanpa vielä katse Nightwish-aikakautesi alkuhetkiin. En ollut koskaan aikaisemmin soittanut pyrojen kanssa ja äänipommit oli kaiken huipuksi sijoitettu rumpuraiserille. Kitaristit ovat omine arpeggioineen oma rotunsa.” K u v a: Ti m o Is o ah o haast_Kai Hahto_a.indd 30 5.4.2019 10.29. Onneksi kyseessä oli treeniveto, joten varsinaisen keikan alussa osasin varautua pamahdukseen vähän paremmin. – Muistan ikuisesti, kun aloimme treenata Joensuussa Endless Forms Most Beautiful -rundin ensimmäistä Euroopan-keikkaa varten. Sitten tajusin, että hemmetti soikoon, sehän on Nicko McBrain... – Hurjin syksy taisi olla 2012, sillä siellä oli niin Swallow The Sunilla kuin Wintersunillakin kiertueet Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Jos suunnitelmat pitävät niin pitkäsoitto ilmestyy keväällä 2020, jonka jälkeen käynnistyy maailmankiertue. Se oli paikoitellen aika kaoottista meininkiä. Meikäläisen soitto loppui hetkeksi siihen paikkaan. Hitaassa ja tunnelmallisessa Swallow-kamassa pääsin käyttämään Gruberin oppeja esimerkiksi siitä, että ”musiikki tapahtuu iskujen välissä”. – Swallow The Sun -pesti kesti lopulta vuoteen 2015 ja se oli esimerkiksi Rotten Soundin ohella aivan huima koulu, niin soittamisen kuin muidenkin asioiden suhteen. Päätin vastata ja sieltähän alkoi tulla kaverillista tarinaa. No, miten nyt milloinkin. Ehkä siisteintä koko Maiden-hommassa onkin juuri yhtyeen maanläheisyys ja leppoisuus. Lähdin himasta syyskuun alkupuolella ja käväisin kotona pikaisesti pari kertaa, mutta varsinaisesti nämä rundit päättyivät pari päivää ennen joulua. Seuraavaksi mielessä toki käväisi se piilokameravaihtoehtokin (naurua)
ALK. ALK. ALK. 139,00 € www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n HELSINKI SUVILAHTI 28.-30.6.2019 HALESTORM STAM1NA KVELERTAK CULT OF LUNA FRANK CARTER & THE RATTLESNAKES SICK OF IT ALL HEILUNG BATTLE BEAST MARKO HIETALA ANNEKE VAN GIERSBERGEN LOUDNESS LOST SOCIETY DELAIN POWER TRIP JINJER MAJ KARMA DARK SARAH WARKINGS VISIONS OF ATLANTIS ALIEN WEAPONRY BRYMIR GOATBURNER Oc Tuska tulostus.indd 31 4.4.2019 8.19. ALK. LIPUT: 1 PV PE & SU ....... 119,00 € 3 PV ................. 89,00 € 1 PV LA .................... 99,00 € 2 PV .................
– Mietin, millaista rockia haluan itse kuunnella vuonna 2019. Riku Mattila alkoi käydä matskua läpi, koska se on helvetin hyvä siinä. Melkein kaikki sen kahden viikon putken aikana syntyneet biisit valittiin jatkoon. – Mulle tehokkainta työskentelyaikaa on päivän muutama ensimmäinen tunti. Vaikka olisin bailannut itseni ruttuun, kaivauduin aina pianon tai kitaran luo heti aamulla. ”Koen vahvaa kiintymystä elämää kohtaan. Siitä tulisi rocklevy, joka kuulostaa tässä ajassa tehdyltä. Ei tietoakaan maailmalta tuoduista sielukkaista koristeesineistä, inspiroivasta kirjallisuudesta tai tyylikkäistä kalusteista. Kuukauden verran tuli tehtyä vaikka mitä paskaa. Pikemminkin tuntuu siltä kuin hän saisi kunnian aloittaa joka aamu alusta. – Ne on ihan eri tyypit, jotka nousevat kellareista. Viime syksynä tahti kiihtyi. Alanko on äänittänyt sen äärellä uuden Minä halusin olla niin kuin Beethoven -albuminsa lauluosuudet. Tällaiseen paikkaan ei tulla lepäilemään laakereilla. 58-vuotias Alanko juhlii itsensä tärviölle paljon harvemmin kuin 18-vuotias Ismo aikoinaan, mutta soitintensa luo hän saapuu aivan yhtä mielellään. Alanko kertoo aloittaneensa Minä halusin olla niin kuin Beethoveniksi hahmottuneen materiaalin kirjoittamisen jo kaksi ja puoli vuotta sitten. SELLAINEN SOPII MIEHELLE , JOKA RAKASTAA PAITSI BIISIEN TEKEMISTÄ , MYÖS ELÄMÄÄ – JA JOKA KERRAN HALUSI OLLA NIIN KUIN BEETHOVE N. Jos kylmiltään pitäisi arvata, millainen muusikko tätä tilaa vuokraa, mieleen tulisi joku, joka nauttii olennaiismo alanko -taitto_d.indd 32 4.4.2019 11.15. Sohvakin olisi, ellei sitä olisi nostettu pystyyn laulunurkkaukseksi. Samalla kirkastui albumin kantava idea, jonka Alanko oli saanut jo ensimmäisiä demoja äänitellessään. Niin se oli jo Hassisen Koneen aikaan. Seinillä ei ole taidetta eikä kultalevyjä muistuttamassa riman korkeudesta. – Aamukahvin jälkeen tulee parhaiten juttua, illemmalla olen hiljaisempi, hän luonnehtii. Siksi hän alkaa hommiin aikaisin, oli kyse sitten biisien tekemisestä tai haastattelujen antamisesta. Alanko kertoo saavansa eniten aikaan aamuisin. – Kellarista aloitettiin ja kellareissa pysytään, Alanko naurahtaa. Huoneessa on pari tuolia, työpöytä, soittimia ja äänityslaitteet. 32 SOUNDI seen keskittymisestä. Mulla oli ihan helvetisti kaikenlaisia biisejä. Portaat vievät alaspäin. Ismo Alangon työhuone helsinkiläisen kerrostalon alakerrassa ei ole yhtään romanttinen. Sitten aukeni sellainen putki, että tein kahdessa viikossa kymmenen kappaletta. – Pakotin itseni joka päivä tänne vääntämään uutta musaa. On ihan helvetin hienoa herätä aamulla miettimään olemassaoloa.” 32 SOUNDI TÄÄLTÄ TULLAA N, ELÄMÄ ! Teksti: Ari Väntänen Kuvat: Miikka Pirinen K ahvia läikkyy pahvimukista Ismo Alangon sormille, kun hän avaa raskaasti kääntyvän oven ja viittoo tulemaan perässä. – Sittenhän olikin kriisi valmis, kun biisejä oli monta kymmentä. On kuin hänen mieleensä tulisi niin innostavia ajatuksia, että niiden pyörittelyyn tarvittaisiin vähän vahvempia sanoja. Ikä on hyvin harvalle pelkkä numero, mutta Alanko ei vaikuta yhtään mieheltä, joka on tehnyt musiikkia leipätyökseen pian 40 vuotta. Jutellessaan hän kiroilee kuin merirosvo, mutta ei vihaisesti vaan riemukkaasti. Siinä pitää olla mukana ne hyveet, joita rockmusiikissa TÄÄLTÄ TULLAA N, ELÄMÄ ! ISMO ALANKO TAHTOI TEHDÄ ROCKLEVY N, JOKA ON KIINNI TÄSSÄ AJASSA
40 vuoden uran jälkeen artisti ei kuitenkaan halua muuntautua väkisin. Ismo Alangon Minä halusin olla niin kuin Beethoven -albumin tarkoitus on olla rockia tässä päivässä eikä toistaa jo tehtyä. SELLAINEN SOPII MIEHELLE , JOKA RAKASTAA PAITSI BIISIEN TEKEMISTÄ , MYÖS ELÄMÄÄ – JA JOKA KERRAN HALUSI OLLA NIIN KUIN BEETHOVE N. SOUNDI 33 TÄÄLTÄ TULLAA N, ELÄMÄ ! ISMO ALANKO TAHTOI TEHDÄ ROCKLEVY N, JOKA ON KIINNI TÄSSÄ AJASSA. SOUNDI 33 TÄÄLTÄ TULLAA N, ELÄMÄ ! ismo alanko -taitto_d.indd 33 4.4.2019 11.15
Sain Rikun innostumaan mielikuvitusbändin ideasta. Minä halusin olla niin kuin Beethoven on sikäli väljää jatkoa tuolle konseptille, että Alanko soittaa sillä useimpia soittimia itse. Täytyy olla svengaavaa ja innostavaa suomen kieltä, kieli poskessa tosissaan tekemistä ja punkinrunttausta soitossa. Tarttuvia, pinnalta huolettomia biisejä, joiden sisään – siis sekä soundiin että lyriikkaan – on rakennettu tämän päivän maailma. – Kuuntelin kovakätisten suomalaisten rokkirumpalien levyjä ja mietin, kuka olisi sopiva. Basistilla taas on nahkarotsi, huivi ja jalat levällään, ja kun se soittaa sitä punkiaan, basso roikkuu alempana kuin Tuukka Temosella. Tällä kertaa en halunnut tehdä sellaista levyä, jolta kuuluu muusikoiden panos. Kun soittaa suurimman osan levystä itse, virtuaalisen bändilevyn ja vieläpä rockalbumin ideointi ei ole ihan ilmeisin ratkaisu. – Yksin-kiertue kasvatti itseluottamusta niin, että huomasin, että itse tekeminen riittää. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun ensimmäinen levyni julkaistiin. Jo sitä ennen olin tehnyt musaa monta vuotta, soittanut omia biisejä teinibändeissä. Se oli erilainen tapa levyttää Alangolle, joka on joskus pestannut sessioihinsa paljonkin muusikoita sen mukaan, mitä tuotanto tuntuu tarvitsevan. ismo alanko -taitto_d.indd 34 4.4.2019 11.15. Tiedän, etten ole mikään virtuoosikitaristi tai -pianisti, mutta osaan soittaa tarpeeksi hyvin. Kaiken taustalla häärii synavelho, joka pyörittää ihan vitunmoista kioskia. I smo Alangon edellinen projekti oli Yksin Vanhalla -livealbumin julkaisuun huipentunut soolokiertue, jolla hän esiintyi ilman bändiä, itse itseään säestäen. Alanko etsi mielikuvitus-Philthyään pitkään, kunnes löysi hänet yllättävänkin läheltä. Se on toiminut hyvin. Halusin kuulla primitiivistä kitaranja bassonsoittoa, johon tiesin pystyväni itse. Me ollaan Kaapelilla samassa treenikämpässä Apocalyptican kanssa, ja tuli mieleen, että Mikko Sirén on oikea rumpali tähän. Alangon alkuperäisenä ideana oli viedä tee se itse -asenne äärimmäisyyksiin rakentamalla rumpupohjat koneella. Halusin, että rumpali kuulostaa siltä, miltä Motörheadin Philthy Animal Taylor näyttää. – Aloin kehitellä mielessäni virtuaalibändiä. Ismo Alangon uusi albumi on entisiäkin enemmän sooloalbumi sanan varsinaisessa merkityksessä, koska hänen panoksensa soittajana oli isompi kuin aikoihin. Olen aina pyrkinyt toteuttamaan omia musiikillisia unelmiani. Joku mukautumishaluisempi olisi tavoitellut ajan henkeä luomalla ylhäisessä yksinäisyydessään vaikkapa taiteellisesti tasokasta indieEDM:ää. 34 SOUNDI SOUNDI 35 arvostan. Samalla syntyi ajatus yhtyeen illuusiosta. – Olen pyytänyt mukaan persoonallisia soittajia, joille voi antaa vapaat kädet, ja se on muokannut lopputulosta. Lopulta hän tahtoi tämän päivän rockiinsa inhimilliset kompit. – Enhän mä mieti yhtään, mikä kannattaa. Me alettiin tekemään levyä sille. Sitten on nihkeä postpunk-kitaristi, jolla on lyhyt, mustaksi värjätty tukka ja bändipaita. Se on energistä ja vähän pöhköä musiikkia, jonka bebopalulan seassa on helvetisti asiaa. Lujaa lyövä soittaja kiinnosti, koska en ole koskaan soittanut sellaisen rumpalin kanssa. Hassisen Koneen Harri Kinnunen on vähän siihen suuntaan, mutta silläkin on omanlaisensa staili. En usko, että mun kannattaa alkaa miettiä sitä, mikä on muodikasta
– Artturi puhui aina siitä, että sitä kiinnostaisi työstää mun demoja, se diggasi niitä helvetisti. Minä halusin olla niin kuin Beethovenin tuottivat Riku Mattila ja Artturi Taira, joka työsti Alangon kanssa myös tämän edellisen studiolevyn Ismo Kullervo Alangon (2015). Sinne meneminen olisi tarkoittanut, että ihminen on hullu. Ei ollut raskasta organisaatiota, jonka pitää elättää soittajat ja teknikot. Yritän kirjoittaa lyriikkaa, joka soi musiikissa mahdollisimman hyvin ja joka on rytmisesti innostavaa ja jännittävää. Alanko sanoo, että yleensä tekeminen vie mennessään, mutta tällä kertaa lopputulos on hyvin lähellä alkuperäistä visiota. Ja väijyy siellä ilmastonmuutoskin taustalla. En oleta, että jokainen intertekstuaalinen viittaus, jota itsekseni hykertelen, avautuu kaikille. Ihmisen kasvattaminen perustui vittuiluun ja nöyryyttämiseen. Se oli täysin päinvastainen metodi kuin Siekkareilla. Mutta en tee mielipidekirjoituksia laulujen muotoon, vaan maalaan kuvia ja asettelen vääristäviä peilejä. – Jotkut huomaavat ne, mutta aika paljon menee ohikin. Rooliasuja ei sentään tarvita. Ihan yhtä tärkeää on, että sanat kuulostavat hyviltä. Hän kertoo nauttineensa aina sekä muiden kanssa soittamisesta että omien ideoidensa toteuttamisesta. Duunilta, jota on vaikea lopettaa. Se on mulle lyriikan tekijänä aivan olennainen pointti. – Suomalaiset ovat ilmeisesti vähiten onnettomia, vaikka pitkä, pimeä talvi ja luterilaisen synkkämielisyyden traditio pitävät mielen maassa. – Uutisissa tuli peräkkäin sellaiset otsikot kuin ”Suomi on maailman onnellisin maa” ja ”suurimmat syyt suomalaisten työpoissaoloihin ovat masentuneisuus ja ahdistuneisuus”. – Loppuaikoina Sielun Veljien soundi määritti biisejä niin, että ne eivät kuulostaneet enää itseltään vaan bändiltä. Alanko jatkaa, ettei halua näyttäytyä ohjelmanjulistusten tai pamflettien laatijana, vaikka kantaa ottaisikin. – Yhdessä tekeminen on helvetin hauskaa. Vähiten Sielun Veljissä, jonka ideana oli olla bändi, johon kaikki jäsenet vaikuttavat mahdollisimman paljon. – Kun kuulin ensimmäiset miksaukset, se oli melkein pelottavaa – ne kuulostivat just siltä, mitä olin puoli vuotta aiemmin suunnitellut. – Saa nähdä, miten se menee, bändi ei ole vielä edes kuullut uutta matskua. Viinalla silloin mielenterveyttä hoidettiin. Artisti lohduttaa, että ei niistä sellaisia kannata tehdäkään, koska ei hän itsekään aina tiedä, mistä laulaa. Sooloura lähti sellaisesta olosta, että halusin tehdä musaa biisien ehdoilla. Huomasin, että sen aiheen pähkäily on tavalla tai toisella läsnä aika monessa levyn biisissä. Kolmikymmenvuotisen soolouran tässä vaiheessa Alanko on edelleen mielellään bändijätkä. Ei mistään sellaisesta ollut puhettakaan ennen vanhaan! Maailmasta ei koskaan tule valmista, mutta tervehdin ilolla kaikkia näitä muutoksia. Kyseinen laajaa julkisuutta saanut onnellisuustutkimus tarkasteli enemmänkin rakenteita ja mahdollisuuksia kuin ihmisiä. Silläkin elektroninen maailma kohtasi rockin, tosin eri tavalla. Toisaalta sekin varmasti vaikuttaa, että nykyisin käydään terapiassa ja mielenterveysongelmia diagnosoidaan enemmän ja hoidetaan paremmin. Nyt Tairan rooli on kasvanut entistä suuremmaksi. Levy kertoo yhdellä tasolla maailman onnellisimmasta kansasta, joka on poissa töistä mielenterveysongelmien vuoksi. Onneksi kuitenkin vain soitannollisesti. – On tosi positiivinen asia, että nykyisin ymmärretään, että myös mielen vaivat pystytään hoitamaan. Se, että pitäisi tehdä musiikkia, joka elättää ihmisiä, tuntui taiteen tekemisen vastaiselta. Jos mielenterveyspalveluihin panostetaan vielä enemmän, voi olla, että tulevaisuudessa elää hilpeä, iloinen Suomen kansa! Alangon tekstien seassa pulputtaa siis nykyaikaisen reaalimaailman todellisuus. Nyt mä ilmoitin, että tässä on tilaisuutesi päästä leikkimään niillä. – Tulkaa on bebopalulaa, jonka sekaan on upotettu maailman onnellisimman maan ja masentuneen kansan ristiriita. Vanhempieni sukupolvi, ne sota-ajan lapset, joutuivat nuorena töihin. Hän vakuuttaa, että vaikka lyriikka saattaa paikoin kuulostaa hauskalta hölynpölyltä, on uuden albumin sanoituksiin ladattu lujasti viittauksia ja kritiikkiä. 34 SOUNDI SOUNDI 35 M inä halusin olla niin kuin Beethoven -levyllä Alanko on soittajana niin suuressa roolissa, että se vaikuttaa tavallista enemmän soololevyltä. Hänen nykyinen kokoonpanonsa on ollut koossa Maailmanlopun sushibaari -levystä (2013) lähtien. Toisaalta kaikki Alangon levyt ovat yhteistyön tulosta. Se levyhän tehtiin niin, että ensin äänitettiin valmis lauluraita, ja kaikki muu mietittiin sen ympärille. Sama juttu on #MeToo-kampanjan ja muun vallan väärinkäyttöön puuttumisen kanssa. Minä halusin olla niin kuin Beethoven ei ole mikään tarinallinen teos, mutta nykyajan kaikuja kuuluu musiikin lisäksi myös sanoituksissa. Se on sinänsä hassua, että eihän maa voi olla onnellinen tai onneton – kansa voi. Toisaalta bändeissäni on aina toteutettu mun visioitani. Joku kysyi, mihin vanhaan levyyni tätä voisi verrata. Enkä halua tehdä retroa, vaikka rock tarkoittaa nykyisin aika pitkälle sitä. Se voi johtua siitä, etten ole koskaan ajatellut sitä siltä kantilta, että nyt pitäisi tehdä jotakin mahtavaa.” ismo alanko -taitto_d.indd 35 4.4.2019 11.15. Helvetin hyvin menee, mutta jostakin syystä ei tunnu kovin hyvältä. Melkein kuin kulturellimpi ja humoristisempi versio siitä Siekkareiden ideasta, ”Mulle musiikin tekeminen ei ole ollut koskaan vaikeata. Haastattelun aikaan tekemättä ovat enää viimeiset hienosäädöt. Transsioletettu tanssi on myös hyvin tätä päivää jo epäkielisessä nimessään. Minun sukupolveni sai piiskaa, tukkapöllyä ja karttakepistä sormille. Teen vapaalla kädellä, säännöistä välittämättä. – Mun nuoruudessani kukaan ei mennyt terapiaan tai psykiatrille. M onista Alangon sanoituksista on vaikea tehdä yksiselitteisiä tulkintoja. Kun Suomi putos puusta (1990) syntyi tarpeesta tehdä oma levy, jolla musiikki määrittyy biisien mukaan. Uudella albumilla on kuitenkin myös kappale nimeltä Vihaan Kalevalaa, jonka nimi on aika vahva kannanotto. En halua tehdä uudelleen levyjä, jotka olen tehnyt jo. – Jatkoin omalla nimellä tekemistä ja vaihtuvien muusikoiden kanssa soittamista, koska se tuntui todella hyvältä ja vapauttavalta. Annoin Artturille luvan muokata rakenteita ja tehdä sovituksista dynaamisempia, ja se arrasi biisejä uuteen uskoon. Kun Minä halusin olla niin kuin Beethoven ilmestyy ja keikat alkavat, tuon ryhmän pitäisi muuntua Alangon virtuaalibändiksi Philthyineen ja nihkeine postpunkkareineen. Mä luulen, että meillä tulee olemaan tosi hauskaa. Sielun Veljet oli myös bändi, joka sai Alangon alkamaan sooloartistiksi. Ensimmäiseksi tuli mieleen Jäätyneitä lauluja. Urheiluharrastuksissa ja armeijassa – josta mulla tosin ei kokemusta ole – simputettiin säälimättä
– Todennäköisesti, jos se on vielä kuuronakin säveltänyt! M enestystä on monenlaista, esimerkiksi taiteellista ja kaupallista. Aina on asioita, joita ei ole vielä tehnyt. Tekeminen pitää mut käynnissä. Äiti oli runonlausuja, joka järjesti Kalevalaaiheisia lausuntatilaisuuksia ja antoi mulle toiseksi nimeksi Kullervo. Mulla oli ystäviä, jotka sanoivat 17-vuotiaina, että mitä välii – jos tässä vielä kymmenen vuotta pysyy jaloillaan, niin joutaakin jo kuolla. Kun örisin sen kurkkulaululla talteen, innostuin niin paljon, että päätinkin tehdä siitä rokkibiisin rokkilevylleni. En aseta niitä itse eikä aseta kukaan muukaan. ”Nykynäkökulmasta kusipäisten boheemitaiteilijoiden ihailu tuntuu tosi typerältä.” – Olen aina tykännyt pitkistä levynnimistä. Mä teen uutta musiikkia, koska musta tuntuu, että se on tarpeellista. Se voi johtua siitä, etten ole koskaan ajatellut sitä siltä kantilta, että nyt pitäisi tehdä jotakin mahtavaa. – Kaikki tuo purkautui, kun piti alkaa tekemään kalevalaista biisiä. Mikään niistä ei kuitenkaan kuvastanut tarpeeksi hyvin musiikin hurttiutta, vakavuutta ja energisyyttä. Todennäköisesti heillä on edessään sellainen kynnys, että pystyykö sitä tekemään yhtä mahtavia biisejä kuin ennen pystyi. Mulle Beethoven oli myyttinen nero, joka vaikutti vähän hullulta. Aluksi ei oikein biisinteko ylipäätään kulkenut, ja manasin, että pitäisikö tässä muka oikeasti pystyä tekemään joku ”biisi”, jossa on sanat ja sävel ja kaikki. Musan käsistään päästämisen vaihe on sellainen. Sen kautta pystyn olemaan osa tätä kokonaisuutta. Voi olla, että näkee vieläkin. – Olin joskus tosi paljon ahdistuneempi kuin olen nyt. Mitä me ylipäätään ollaan. Sellainen, jonka polttoainetta ei ole muiden hyväksyntä. Kun turha romantiikka sysätään syrjään, niin kuin Ismo Alanko on tehnyt elämässään ja työhuoneessaan, jäljelle jää luova ihminen. Mä vain teen, koska se on nastaa! – Totta kai tulee myös tuskaisia hetkiä. Biisien kirjoittaminen on hänelle tapa elää, keino hahmottaa maailmaa ja selvitellä elämän mysteeriä. Se on hänelle iso ja tärkeä asia. Kun tulen työhuoneelle, en ikinä ajattele, että nyt pitää tehdä jotakin hienoa. Siitä hänen taiteensa syntyy, rakkaudesta elämään. Millaisen nimen voi antaa albumille, joka pyrkii tuomaan rockin tähän päivään ja sekoittamaan rock’n’roll-humpuukista ja vakavista asioista nektaria, joka potkii sekä päässä että lantiossa. Siihen aikaan näkökulma tosiaan oli sellainen! Ja mitä sellaisen maailmankuvan ihailusta on seurannut. Onko ajan kulumisesta apua elämässä ja taiteessa. Kysyin kerran, että mikä ihme sai ristimään pojan täydellisen epäonnistujan mukaan. Miksi me ollaan luotu tällainen ympäristö. Ehkäpä vuodet ovat se testi, joka on heidät vapahtanut. – Mulle musiikin tekeminen ei ole ollut koskaan vaikeata. – Sitten aloin miettiä Nuorena nukkuneet -biisin ekaa riviä: ”Minä halusin olla niin kuin Beethoven...” Se alkoi naurattaa ihan helvetisti! Koin suurta riemua pelkästä ajatuksesta, että mulla olisi sen niminen levy! Jumalauta, miten hyvä nimi – vapautunut, röyhkeä ja hilpeä! Ajatuksia ja kysymyksiä herättävä! Nimi on myös vilpitön. – Se lause liittyy lapsuuden loppuun. – Kuulin lapsena paljon Kalevalan runoja, ja ne kiehtoivat mua satuina. Kullervo on äidin mukaan ”komea kalevalainen nimi”. Musiikin runouden, kirjallisuuden ja kuvataiteen nuorena kuolleet myyttiset sankarihahmot kiinnostivat niin kuin Beethoven aiemmin. Beethovenilla oli varmaankin ihan samat fiilikset. Se auttaa mua elämään ja hahmottamaan maailmaa. – Nykyisin en koe minkäänlaista vaatimusta siitä. 36 SOUNDI SOUNDI 37 että mitäpä jos pyyhkisi perseensä siniristilipulla. Mulla oli muistissa 74 eri ehdotusta tämän levyn nimeksi. – On ihme herätä joka aamu olemaan olemassa. Idea oli kiinnostava, koska mulla on suhde Kalevalaan. Nykynäkökulmasta kusipäisten boheemitaiteilijoiden ihailu tuntuu tosi typerältä. Olen tehnyt biisejä kolmetoistavuotiaasta asti käytännössä koko ajan. No, kirjoitin sitten Kalevalan vihaamisesta tekstin, johon laitoin kaikki Sampot ja Ilmariset ja muut Kalevalan nimet, jotka saavat nykyisin aivan uusia merkityksiä – siellä on Joukahainenkin huulessa. Just ennen kuin tulit tänne, mä vääntelin käsiäni, että onko tää levy nyt valmis vai oliko ne demot sittenkin parempia... Laulujen tekemisestä puhuminen innostaa Alankoa kaikkein eniten. Pakkopullan pänttääminen ei kiinnostanut yhtään. Mutta koulussa Kalevalaa tuputettiin niin paljon, että se alkoi suorastaan vituttaa. – Koen vahvaa kiintymystä elämää kohtaan. Pistävä katse, tukka pystyssä, henkinen tila hulluuden ja nerouden rajamailla… Siihenhän piirtyy myös kiinnostavan rockin tekijän hahmo. – Kun kiinnostuin rockista, alkoi rappioromantiikan ihailu. Siitä Nuorena nukkuneet kertoo. Mutta se on luopumisen, ei tekemisen tuskaa. Syntymän ja kuoleman välillä on todella lyhyt aika, ja siitä täytyy yrittää ottaa mahdollisimman hyvä ote. Esimerkiksi Bowien The Rise And Fall Of Ziggy Stardust And The Spiders From Mars on aika vitun hyvä nimi levylle. Mistä tässä on kysymys. Ei musan tekeminen silloinkaan ollut vaikeaa, mutta esimerkiksi 1980-luvun lopulla bänditouhuun liittyi paljon ahdistavaa. – Sitä voi pitää kiihkoisänmaallisuuden ja vääränlaisen patriotismin kritiikkinä, mutta siihen liittyy monta muutakin asiaa. Vihaan Kalevalaa syntyi, kun Hande Nurmio pyysi multa biisin Kalevala-projektiinsa. Beethovenin sinfoniat kuulostivat mielettömiltä, samoin tarina siitä, että se sävelsi vielä kuuronakin. – Tunnen ihmisiä, jotka ovat joskus tehneet hienoja kappaleita, mutta eivät ole julkaisseet vuosikymmeniin yhtään uutta biisiä. Ismo Alangon elämäntyö osoittaa, että ne eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Koulun musiikkikirjassa oli kuva Ludwig van Beethovenista, jolla oli tukka pystyssä ja silmissä pistävä katse. Kaikki tuollainen hämmentää mua joka päivä. Koin silloin myös painetta siitä, että koko ajan pitäisi tehdä jotain uutta. Miksi me eletään tällaisessa maailmassa. Ismo Alanko on tainnut joskus nähdä sellaisen tyypin peilistäkin. Amerikkalaisen sokkirokkarin ja suomalaisen rocktaiteilijan nykytuotannoissa ei ole musiikillisesti paljon yhteistä, mutta he molemmat kuulostavat uusimmilla levyillään hyvin vapautuneilta ja elämäniloisilta. Tavallaan varhaisnuoren toive toteutui. Kauan sitten Ismo Alanko tosiaan halusi olla kuin Beethoven. Tää on hauskaa hommaa, ja ilmeisesti jotkut muutkin nauttivat tekemisistäni. Olin silloin musiikkiluokalla, aloittelin sellonsoittoa ja kuuntelin klassista. On ihan helvetin hienoa herätä aamulla miettimään olemassaoloa. Jos Alangolta kysytään, mieluiten pitkän. Se on ismo alanko -taitto_d.indd 36 4.4.2019 11.15. Hänen levyjään on myyty kaikkiaan yli 650 000 kappaletta. Alangon uuden levyn ensimmäisessä biisissä mainitaan ”Alice Cooperin testi”
Audiokauppa tulostus.indd 37 4.4.2019 8.20. H E L S I N K I • O U L U • T A M P E R E • T U R K U AUDIOKAUPPA TOTEUTTAA MYÖS LAADUKKAITA YRITYSRATKAISUJA. KAUPAN PÄÄLLE LANGATTOMUUS! MAAILMAN PARHAAT SUBBARIT SVS SB-2000 SVS PB-2000 SVS PC-2000 SVS – kun ääni ja intohimo yhdistyvät täydellisesti. KYSY LISÄÄ! OSTAESSASI SVS-SUBBARIN, SAAT SVS SOUNDPATH WIRELESS ADAPTERIN KAUPAN PÄÄLLE. HUO M! Ei ko sk e S VS 1 00 s a r jaa
Hän ei tee kovinkaan kansantajuista tai help poa kamaa. Rakkaan pianonsa Alanko osti Hassisen Koneen ensimmäisestä levystä saamillaan Teosto-rahoilla. Siitä on tullut mulle tärkeä kitara. Se kannustaa ja innos taa, että mun ja jengin musiikkimaut ovat kohdanneet riittävässä määrin. eikä mikään muu kitara tunnu kädessä samalta. Onko yleisön hyväksynnällä mer kitystä miehelle, joka halusi olla kuin Beethoven. – Hankin Schecterin hienon ja painavan ruusupuisen Telen. Ismo Alan ko mukaili Hassisen Koneen vuonna 1980 ilmestyneelle ensialbumille ni men Tapio Suomisen elokuvasta – ja mikä onkaan hänen hommansa henki tänään. Telecaster-mallista hän kiinnostui kuultuaan Kitarapajalla Pave Maijaselta, että sellainen sopisi hänen soittotyyliinsä. Sen kaulasta on hioutunut lakka pois ja se on muutenkin räjähtäneen näköinen peli. Tele ja elämän jäljet Soittaja ja soittajan luotettava soittopeli. Ja vaikka se näyttää rujolta, se on hyvässä soittokunnossa. – Totta kai on. Ismo Alangon pomminkestävä Telecaster on kestänyt villit vuodet iskuineen kaikkineen ja on yhä tärkeä ja läheinen kumppani. – Mä olenkin Suomen suosituin indie artisti! En ole ollut koskaan superkor kealla huipulla, mutta olen ollut kiinni kultalevykannassa. – Pianonvirittäjä vihjaili, että kannattaisi hankkia parempi piano, mutta haluan pitää tämän. Se ei kuitenkaan tuntunut tarpeeksi rokkaavalta, ja Siekkareissa mä tuhosin sen maalaamalla harmaaksi. – Aivan yhtä tohkeissa ni kuin Täältä tullaan Venäjän ilmes tyessä. Se on kulkenut mukanani siitä lähtien, ja nyt se on jo vähän lohkeillut nurkista. En tiedä, miltä tuntuisi, jos musa ei saisi hyvää vastaanottoa tai jos keikoille ei tulisi jengiä, mutta nyt tämä tuntuu mielekkäältä. Kannessa näkyy monien juhlien jäljet. Sen merkki on Grunert. – Niitä ei saa millään rikki. A lanko alkoi soittaa kitaraa vasta Hassisen Koneessa. – Se oli halvin piano, jonka Joensuusta löysin. Ismo Alangolla on kaksi tärkeää soitinta. Toinen on Sielun Veljetkin kestänyt kitara, toinen Hassisen Koneen aikaan hankittu piano. Aivan niin: ”Täältä tullaan, elä mä!” – Mä olen tästä edelleen innoissani, Alanko päättää. Mä olen tehnyt itse kaikki ne jäljet. Toisaalta viime kesänä päätin, että nyt soitetaan setti, jossa on kaikki hitit, ja niitä ihmisille tuttuja biisejä löy tyi yllättävänkin monta. Sitä ei löytynyt edes pianonvirittäjien raamatusta, vaikka siellä pitäisi olla ihan kaikki. Omasta mielestäni en tee vaikeata musiikkia, mutta tiedän kyllä, että mulla on hankalan taiteilijan maine. 38 SOUNDI SOUNDI PB paljon joka tapauksessa ja aivan erityi sen paljon Alangon tapauksessa. – Se on ottanut vastaan kaikki iskut. ismo alanko -taitto_d.indd 38 5.4.2019 13.04. Loppujen lopuksi aika on muuttanut asioita ihastuttavan vähän. Sitä on paiskottu suutuspäissään ja showmielessä. Sielun Veljissä Telecasterin käyttämisellä oli pointti. Se oli ihan kuin pakasta vedetty, vaikka on vuodelta 1967. Muut kitarat hajoilivat alta aikayksiön, mutta Tele oli pomminkestävä. Me tehtiin siinä bändissä aika paljonkin sellaista. Törmäsin tähän kyseiseen Fender Telecasteriin Kitarapajalla 1980luvun puolivälissä. Tällä on tunnearvoa, ja olen säveltänyt tällä suuren osan tuotannostani. Telecaster on kulkenut Alangon mukana pitkän matkan ja saanut kestää kaikenlaista
Hanki oma Sikajuhlalippusi nyt tai korota jo ostettu lippusi, tiketti.fi ja lippu.fi. aamiaiset, iltasaunat ja kuntoiluhuoneen käytön. N E L O N E N M E D I A L I V E Y L P E Ä N Ä E S I T T Ä Ä n e l o n e n m e d i a l i v e . OULU 16.6. HELSINKI O U L U N E N E R G I A A R E E N A K A I S A N I E M I KEIKKAMAJOITUS, ETKOT JA JATKOT ORIGINAL SOKOS HOTEL ARINASSA 140 € / 1 tai 2hh/vrk Radio Rock ylpeänä esittää MARCEN SIKAJUHLAT 99 € / hlö MYYNNISSÄ MYÖS LISÄÄ PERMANTOLIPPUJA! Alice on ketjuissa ja sika vartaassa eli musat kohdillaan ja ruokaa sekä juomaa löytyy, vegehommatkin onnistuu. K-18 nml_aic_4_19_225x297.indd 1 03/04/2019 8.43 Alice in Chains tulostus.indd 39 4.4.2019 10.54. Varaukset: www.sokoshotels.fi/fi/oulu/sokos-hotel-arina Varauskoodi: BALICEINCHAINS Liput 69 €. Sis. f i 15.6
40 SOUNDI Bad Religion vuonna 2019 vasemmalta: Jay Bentley, Mike Dimkich, Jamie Miller, Greg Graffin, Brett Gurewitz ja Brian Baker. 40 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen Kuvat: Alice Baxley bad religion -taitto_c.indd 40 4.4.2019 11.18
Ja astuihan Baker psykologisesti Bad Religionissa hankalaan rakoon. Mutta niin kuin monesti käy, pelko oli hävettävän turha. Ja kitaristina minun täytyy päättää, mitä esimerkiksi jonkun biisin kuudesta kitararaidasta soittaisin. Tottakai olemme perillä niistä noin suurinpiirtein, mutta studiossa asiat vain tapahtuvat. BAD RELIGIONIN ”Hämmästyn hallitusten kyvyttömyyttä parantaa asioita. Pikemminkin ne keskittyvät tuhoamiseen. – Ja sitten minun täytyy ostaa uudet mustat farkut. Ja tietysti, että pääsisin kiertueelle punk rock -bändini Bad Religionin kanssa. Kohta neljä vuosikymmentä aikamme vitsauksia analysoineen uusin albumi onkin nimeltään Age Of Unreason. Eikä tämä ole mitenkään vain Yhdysvaltojen ongelma.” SOUNDI 41 bad religion -taitto_c.indd 41 4.4.2019 11.18. Itse asiassa se on vaikeampaa kuin luulisikaan. Joskus se on vähän mysteeri. Ja onpa Baker ajautunut sittemmin vanhan nalkuttajan rooliin riitelemällä Bring Me The Horizonin nuorisolaisten kanssa backstage-etiketistä. Gurewitz ei takaisin tultuaan ole enää osallistunut kiertueille, mutta nimellisesti bändillä on siis kolme kitaristia. Kun kyselen haastattelun aluksi, mitä mies on viime aikoina puuhaillut, Baker astuu vitsillä sisään. Brett palasi bändin riveihin vuonna 2001. Albumien taso nousi vasta, kun Mr. Kaikenlaisella vilunkipelillä yhä kummallisemmaksi käyvä maailmamme elää tällä hetkellä eräänlaista järjettömyyden aikaa. Historia Minor Threatissa, aikansa kuuluisimmassa straight edge -hardcorepunkbändissä 80-luvun alkuvuosina lienee tämän käsityksen lähtöpiste. – Olen tässä odotellut, että soittaisit. Joka kiertueella pitää olla uudet siistit housut. Hänet värvättiin paikkaamaan Brett Gurewitzia, bändin toista biisinkirjoittajaa, joka koki isolle levyyhtiölle siirtyneen bändin etääntyneen liian kauas juuristaan. Asiaa ei sittemmin helpottanut, että ilman Gurewitziä bändi oli enemmän tai vähemmän hukassa. Bändi ei näet ihmeemmin vitsejä kertoillut. Yllättävää kyllä, bändi uskoo ihmiskunnan tulevaisuuteen. – No, uudet biisit pitäisi oppia soittamaan. Että Bad Religionin kitaristi Brian Baker olisi jotenkin kärttyinen ja totinen tyyppi. SOUNDI 41 istähän lie tämäkin harhainen mielikuva syntynyt. Erityisen kiinnostavaa roolijako on studiossa, kun kolmikosta yksi ei soita biisejä keikoilla ja bändin toiseksi uusin tulokas, Greg Hetsonin korvannut Mike Dimkich ei ollut Bad Religionin albumilla tähän mennessä aiemmin soittanut. Jää on murrettu ja Baker osoittautuu huumorintajuiseksi, kohteliaaksi ja antoisaksi juttuseuraksi. Ideana tietysti olisi saada livenäkin aikaan mahdollisimman edustava ja tarkka versio nauhoitetusta kappaleesta
– Jokaisella meillä on vahvuutemme. Inhoan käyttää sanaa taide, mutta sitähän se pohjimmiltaan on. – Ehdottomasti, ja Bad Religionin soundi on tärkeämpi kuin yksittäinen soittaja. Kaikki vastarinnan äänet pitää saada kuuluviin, mahdollisimman isolla porukalla ja isolla volyymilla. Tässä välissä on kuitenkin ollut iso järkytys Amerikan presidentinvaaleissa ja sen aiheuttamissa vaikutuksissa. Mutta eipä Bakerinkaan aika ole pitkäksi käynyt. Julkisuuteen on nostettu Graffinin välispiikki Bostonin keikalla 2011, jolloin hän sanoi, että kaksi vuotta myöhemmin ilmestyvä True North -levy jäisi bändin viimeiseksi. Tässä vaiheessa voisinkin muistuttaa No Substance -albumimme olemassaolosta. Itse biisi on mielestämme tärkeämpi kuin se, kuka soittaa jotain barré-sointuja. – Tarkoituksemme on herättää tietoisuutta tarttuvien biisien kautta. Mitä jos ei enää ole mitään sanottavaa. Olemme nauhoittaneet jo albuminkin, joka toivottavasti ilmestyy vielä tänä vuonna. 42 SOUNDI SOUNDI 43 – Tämä kuulostaa vähän karulta, mutta emme ota asiaa silti mitenkään itsestäänselvyytenä: kuka sattuu juuri sillä hetkellä olemaan studiossa soittaa yleensä jotain. Kun Brett on lounaalla tai muuten poissa, Mike ehkä vetää jotain. Tunne siitä, että viihdytät itseäsi ja muita ihmisiä on mahtava. – Bad Religionin menestys piilee varmaan siinä, ettei meillä ole mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia. – Tässä on kyse minun, Gregin, Brettin ja Jayn (Bentley, basso) keskinäisestä ystävyydestä. – Laulaja. – Teen silloin tällöin keikkoja Dag Nastyn kanssa, joka soittaa taas alkuperäisessä kokoonpanossaan. Vastarinta kuuluviin Mitä pidemmälle Bad Religionin uralla tullaan, sen vähemmän yhtyeen on tarvinnut piitata musiikkibisneksen säännöistä tai vaatimuksista. – Ehdottomasti. Jää nähtäväksi. Olen ylpeä saada tehdä osani, mutta jos kaadun pyörälläni, tiedän muiden jatkavan ilman minua. Jos niin tekee, lopputulos on varmasti kauhea. Jos katsot bändin nelikymmenvuotista historiaa, niin huomaat että erilaisia kokoonpanoja on tosiaan ollut, mutta aina se on ollut Bad Religion. Meidän projektia on työstetty nyt puolisentoista vuotta. hardcorea Faithin ja Embracen hengessä. Greg Graffinin on oltava mukana. – Itse asiassa emme juurikaan toimi minkään aikataulun mukaan. Meillä on jo biisi nimeltä Fuck You (naurua). Bad Religionin jäsenistä näkyvin musiikkipuolella on ollut Graffin, joka on professorinvirkansa ohella puuhastellut soololevyjä. Jos tämä ei ole enää hauskaa, meidän ei ole pakko tätä tehdä. Rivien välistä saa käsityksen, että oikeasti levyä alettiin tehdä vasta viime vuonna. Vanhoista virityksistä jossain määrin kimpassa on Dag Nasty, ja uusia kokoonpanoja on toiminnassa parikin kappaletta. Se on taas ehta ”Levy käsittelee oikeistolaistumista koko maailman mittakaavassa eikä sen tarkoitus ole olla pelkkää vittuilua.” bad religion -taitto_c.indd 42 4.4.2019 11.18. Teemme levyjä ja soitamme keikkoja, koska tykkäämme tästä hommasta. Ensimmäinen reaktiohan sellaiseen on luonnollisesti spontaani eikä välttämättä ihan loppuun asti harkittu. Sen jälkeen olisi parasta mennä oikeisiin töihin. Brett on taitava nimenomaan komppauksessa. Mitään itsestäänselvyys aina ilmestyvä uusi albumi ei silti ole. Meillä on punk rock -bändi ja kolme kitaristia. Pitää pystyä sanomaan sama asia hieman hienovaraisemmin. Ei ole mitään mieltä olla nihilisti. – Tässä tapauksessa oli vain hyvä, että biisienteossa kesti kauan. Koetko siis, että juuri tällaisina aikoina Bad Religionin kaltaista bändiä tarvitaan enemmän kuin koskaan. On hyvä, että molempien biisintekijöidemme materiaali on tässä odotellessa ehtinyt asettua uomiinsa. En nyt oikein tiedä, kuinka sitä kuvailisi. Oli Bad Religionin tuotannosta mitä mieltä tahansa, voi sen hyvällä omallatunnolla sanoa tehneen osansa musiikinlajinsa kehityksessä. Se on sellaista Washington D.C. Osaltaan se johtuu tietysti siitä, että yhtyeellä on genressään johtava asema, mutta myös siitä, että jäsenillä on muutakin tekemistä. Yleensä Bad Religionin albumi syntyy aina vasta sitten, kun Gregillä ja Brettillä on tarpeeksi uusia biisejä, jotka voisivat toimia. Itse soitan paljon, Brett soittaa paljon komppikitaroita. Vielä 39 vuotta perustamisestaan se on Age Of Unreasonilla energisessä kuosissa. Annettujen lausuntojen perusteella oli hetkittäin epäselvää, kuinka pitkällä levynteko varsinaisesti oli, kun siitä jo varmana tietona muutama vuosi sitten puhuttiin. Sen lisäksi minulla on tällä hetkellä uusi bändi Fake Names Refusedista tutun Dennis Lyxzénin kanssa. Niin kauan kun se tunne mukana, me todennäköisesti jatkamme. Laulajana on Lifetimen Ari. Jos itse en pääse mukaan jonain päivänä, Mike ja Brett hoitavat kaikki osuudet. Jos on tilauksessa jotain Steve Jonesin tai Johnny Thundersin tyylistä kamaa, yleensä Mike soittaa ne osuudet. Joskus ne syntyvät nopeastikin, joskus kestää kauemmin. Baker allekirjoittaa arveluni siitä, että Bad Religion on bändinä tärkeämpi kuin sen yksittäinen jäsen. Se on hyvä keino. Levy käsittelee oikeistolaistumista koko maailman mittakaavassa eikä sen tarkoitus ole olla pelkkää vittuilua. – Onko tämä viimeinen levymme. Tällainen työnjako sujuu hyvin. Tietysti myös uusien jäsentemme kanssa (sitten viime levyn bändissä on myös rumpali vaihtunut Avenged Sevenfoldiin hypänneestä Brooks Wackermanista Jamie Milleriin), mutta me muut olemme kiertäneet kimpassa jo vuosikymmeniä. Meidän tavoitteenamme ei ole saavuttaa mitään ylintä tasoa musiikkibisneksen hierarkiassa, kitaristi hekottelee. – Ja täällä New Jerseyssä minulla on tosi raju uusi bändi Beach Rats! Siinä on minun lisäkseni Pete ja Brian Bouncing Soulsista. Taiteellista intohimoa ei voi pakottaa. Dennis toki on kiireinen tulevan Refusedalbuminkin kanssa. Itse vedän sellaiset metallisemmat osuudet, kaikenmoiset nypytykset ja improvisaatiota kaipaavat biisit. Tällä kertaa albumien välille kertyi taukoa kuusi vuotta. Todennäköisesti jonkun nuoremman jannun kanssa, jolla on coolimmat housut. Paitsi, hän korottaa ääntään ja pitää merkitsevän tauon
Tämän palattua bändiin ei Bakerin biisejä ole kuitenkaan enää levyillä juuri ollut. Toukokuun Euroopan-turneella bändi ei Suomessa poikkea, mutta vuodenvaihteen toisen pyrähdyksen keikka paikat ovat vielä auki. Niin, olet tosiaan ollut bändin riveissä nyt neljännesvuosisadan... Tavoitteenamme on soittaa keikkoja pelkästään kellareissa tai festareilla. Miten Bad Religionissa oleminen on tuona aikana muuttunut. Kiertue-elämää ilon kautta Bakerin liityttyä Bad Religioniin 1994 yhtye oli ehkä uransa pahimmassa myllerryksessä ja hän ryhtyi kitaristin tontin ohella paikkaamaan Gurewitziä myös biisintekijänä. – Tilanne bändissä on nyt paljon rentoutuneempi. Minulla on tosiaan omia bändejäni, joille voin kirjoittaa. Soitamme yhä pääesiintyjän statuksella 30 biisiä keiBad Religionin ei tarvitse enää pingottaa. Kiertueet sujuvat nykyään leppoisissa merkeissä. Kyllä Greg on asiasta kysynyt, mutta minusta on parempi heidän antaa hoitaa homman, koska he ovat siinä parhaita. Kun heitä oli vain yksi, minua ei tilanne niin haitannut. 42 SOUNDI SOUNDI 43 punk rock -bändi, jonka voit kutsua bileisiisi soittamaan. Bändin esiintyminen ei ole juurikaan viime vuosina muuttunut. bad religion -taitto_c.indd 43 4.4.2019 11.18. – Kun liityin bändiin, tein Gregin kanssa paljonkin biisejä Grey Racelle ja jonkun verran No Substancellekin. Ja se on tähän mennessä onnistunut! Ensi viikolla meillä olisi keikka erään tyypin kellarissa New Brunswickissa. Mutta kun Brett tuli takaisin, bändissä oli taas kaksi biisin tekijää, jotka osasivat tehdä parempia Bad Religion -kappaleita kuin minä. Niin pitkän ajan kuluessa on varmasti ehtinyt tapahtua paljon. – Voi luoja, Baker puuskahtaa
Eikä tarvitse tehdä 30 keikkaa 30 päivässä. Ja että maailman näkeminen on hyvä vastalääke epäterveelle nationalismille. Tavoitteemme on pitää hauskaa ja soittaa ihmisille. Minusta olisi suorastaan huijausta, jos meillä olisi kristinuskoon kääntynyt kitaristi, joka vastustaisi esimerkiksi aborttia. Sama ilmiö on havaittavissa pienempien skeittipunk-bändien paluussa. Ja silloin olen hyvin tyytyväinen ollessani osa tätä liikettä. Pieniä ihmisiä suuressa maailmassa Bad Religionista ei voi puhua mainitsematta politiikkaa, joka aiheena seuraa tällä hetkellä paljon vähemmälläkin sanomalla varustettuja yhtyeitä. – Päivittäistä turhautumista ja häpeää, puhkeaa Baker nauruun. Uskon että onnistummekin siinä. Ja joku Offspring on edelleen aika hyvässä vedossa. Etenkin amerikkalaisia pidetään lähtökohtaisesti asiantuntijoina analysoimaan milloin kansakuntansa, milloin presidenttinsä tilaa. On hyvä ymmärtää, että Yhdysvallat on vain pieni osa koko maailmaa. Eikä tämä ole mitenkään vain Yhdysvaltojen ongelma. Hämmästyn silti edelleen hallitusten kyvyttömyyttä parantaa asioita. Me emme näe tätä itse konkreettisesti, koska kaikki tuntevat bändimme historian. Meillä ei ole koskaan ollut mitään huomauttamista heidän teksteistään. Muutokset ovat tapahtuneet enemmänkin bändin keskinäisissä väleissä ja esimerkiksi matkustusolosuhteissa. Sivistyksen historia on kuitenkin verrattain lyhyt ja minulla on suuret toiveet ihmisyydestä tulevaisuudessa. Ihmiset ovat jopa sanoneet, että näytämmekin nauttivamme soittamisesta. Se otti heidät kokonaan valtoihinsa. Luulen että vähempi hermoilu näkyy meissäkin. Mikä tietysti voi olla hyvä tai huono asia. Minä seison bändin kaiken sanoman takana. Eli antipatia nationalistisia ja äänekkäitä jenkkejä kohtaan on jo valmiiksi olemassa. – Seuraan sitä aggressivisesti. Bändin biisinkirjoittajakaksikon läheinen suhde maailman tapahtumiin on hyvin tiedossa, mutta mitä tämän päivän politiikka merkitsee sinulle. Uskon että tulevaisuudessa määrittelemme suhteemme uskontoon terveemmin kuin tähän saakka, vaikka se juuri nyt näyttääkin olevan suurin ongelmamme. Eräs mielenkiintoisimmista Bad Religion -haastatteluista löytyy vuonna 1992 VHS-tallenteena ilmestyneeltä Big Bang -julkaisulta. Mutta jos sillä tunnustetaan musiikin arvo, se on hyvä juttu. Silloin siitä tuli genre rockin, bluesin, jazzin ja muiden joukossa. Oli poliittinen kanta sitten mikä tahansa, niin sen varmaan jokainen voi allekirjoittaa, että politiikka on tullut viime aikoina joka paikkaan. Ja ymmärrän sen hyvin, olen pyrkinyt välttämään amerikkalaisten seuraa Euroopassa jo vuodesta 1994. Uskon että kaikesta huolimatta suurin osa kansastamme ymmärtää, kuinka pieniä me olemme maailman mittakaavassa. Se on musiikkia ajalta, jolloin jengi oli high schoolissa tai ensimmäisiä vuosia yliopistossa. Kun Offspring ja Green Day löivät läpi, se oli monelle uusi ja radikaali asia. Välissä on ollut punkin vetovoiman kannalta hiljaisempaa, mutta nyt monet ysäribändit Offspringin johdolla keräävät keikoillaan taas isot massat yhteen. – Eikä meidän kaikki biisit tosiaan kerro Donald Trumpista, ihan sama oikeistolaistuminen näkyy joka puolella maailmaa, myös Euroopassa. Uskon silti, että suurin osa maapallon ihmisistä pitää tärkeämpänä saada käyttöönsä puhdasta vettä, elää ilman sotaa ja tavoitella vapaana onnellista elämää. Siinä saksalaistoimittaja kysyy vuorotellen jokaiselta bändin jäseniltä, onko maailmalla enää mitään toivoa. Baker myöntää, että vanhalla mantereella nämä asiat ja siitä syntyvä vastakkainasettelu Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden välillä tuntuvat kiinnostavan. Olen kasvanut ja asunut pitkään Washington D.C.:ssä, joten olen amerikkalaisesta politiikasta poikkeuksellisen hyvin perillä. Ja jos katsotaan asioita pidemmällä aikavälillä, tämä on ollut se suunta, johon olemme olleet menossa jo pitkään. Tykkäsit siitä kun olit nuori, hän on edelleen hyvässä hapessa eli kyseessä on eräänlainen aikamatkailu omassa elämässäsi. Green Day oli sen ajan musaa. – Se on turhauttava intohimo. Ja se tosiaan pitää paikkansa, ei se mitään teatteria ole. ”Olen ylpeä saada tehdä osani, mutta jos kaadun pyörälläni, tiedän muiden jatkavan ilman minua. Enää ei tarvitse stressata mistään. – Ja niin kuin sanoin aiemmin, meillä ei ole tarvetta kiivetä millekään seuraavalle tasolle. – On. Se on normalisoitu. Pikemminkin ne keskittyvät tuhoamiseen. Brett on tekstittäjistä selkeästi suoraviivaisempi poliittisista asioista kirjoittaja, Gregilla on asioihin paljon globaalimpi suhtautuminen. Se jengi ei ollut kuullut punkia aikaisemmin. 44 SOUNDI SOUNDI PB kalla ja teemme aina parhaamme. Nykyään voit kuulla punkia vaikka mainoksissa ja radiossa. – Tottakai Gregin ja Brettin mielipiteet heijastelevat aika hyvin koko bändin näkemyksiä. – Punkin 90-luvun suursuosio teki siitä omalla tavallaan tunnustetun ja uskottavan musiikkityylin. Aiemmin se oli toiminut tyystin ulkopuolella. Ihmisissä on toivo. Siellä olevat pakettimatkalaiset ja risteilyturistit eivät välttämättä ole edustavinta kansanosaamme. Hänellä on tapana viitata historiaan ja löytää kompromisseja. Todennäköisesti jonkun nuoremman jannun kanssa, jolla on coolimmat housut.” bad religion -taitto_c.indd 44 4.4.2019 11.18. Mitä bändiin muutamaa vuotta myöhemmin liittyvä Baker vastaisi nyt samaan kysymykseen. Ihan samalla lailla, kun porukka menee nykyään katsomaan Michael Monroeta. Ihmisen perimmäinen luonne on hyväätarkoittava. Mutta amerikkalaisena oleminen Euroopassa on ehdottomasti muuttunut tämän hirviömäisen hallinnon astuttua valtaan. Ilmassa on paljon amerikkalaisuusvastaisuutta. Emme ole kiillottamassa brändiämme. Hyvä esimerkki ajan kulusta on sekin, että 90-luvun puolivälissä elettiin punkin toista tulemista, joka oli kaupallisesti vielä ensimmäistäkin merkittävämpi. – Bändin faneille lienee selvää, ettemme kannata Trumpia. – Minusta kyse ei ole samasta asiasta kuin 90-luvulla
k-18 Offspring tulostus.indd 45 4.4.2019 12.15. 69 € . Fullsteam & NeloNeN media live proudly preseNt speCial Guest: NeloNeNmedialive.Fi/tHeoFFspriNG liput eNNakkooN alk
Newyorkilaisnelikko on kehitellyt boogieteorian tähtitieteen tasolle. – No jaa, kyllä se nimi siitä Hookerin levystä otettiin, mutta ehkä me saatettiin lisätä siihen se iäisyyssymboli . Huumaavasti nytkyttävä groove, minimalistisuudessaan tehokkaat riffit ja pelottomasti tutkimusretkeilevä ja tyystin ilman kellokorttia toteutettu kahden kitaran keskustelu vievät kauas oravanpyörästä. Meillä ei ollut minkäänlaisia ajatuksia levyttämisestä, julkisesta esiintymisestä puhumattakaan. Puhelimeen vastasi erittäin ystävällinen ja yllättävän streitisti artikuloiva mutta puhelias mies, jonka erottaa bändikavereistaan (Jesper Eklow: kitara, Marc Razo: basso, Harry Druzd: rummut) metrin mittaisesta tukasta. ikään kuin antamaan tiettyä psykedeelistä vibaa. Vuonna 2001 meidän kaveri Stephen Malkmus (Jicks, Pavement) pyysi meitä lämppärikseen yhdelle keikalle ja pian kutsuja alkoi tulla muualtakin. Jamittelu kuuluu asiaan eikä tyypillisten sääntöjen noudattaminen muutenkaan kiinnosta. Lääkkeen nimi on Endless Boogie eikä sillä ole haitallisia sivuvaikutuksia, jollei sellaisena pidä ajan ulkopuolelle vievää hypnoottista tilaa. Ei koskaan biisilistaa Moi Paul. Sitten aloimme kokoontua joka tiistai yhdelle kämpälle juomaan vähän olutta ja jammailemaan. 46 SOUNDI SOUNDI 47 J os kuulut siihen joukkoon, jota ällöttää nykyisessä elämänmenossa ja varsinkin rock-musiikissa kaiken yliajava kaupallisuus ja paketointi kolmeen minuuttiin, varmistelu ja tarkka ennalta suunnittelu, niin kannattaa hakeutua Helsinkiin Kuudennelle Linjalle perjantaina 3.5. Tiedän, että otitte nimenne John Lee Hookerin saman nimisestä albumista, mutta ounastelen, että siinä on takana jotain syvempääkin filosofiaa. Pirautin myöhään eräänä iltana yhtyeen laulaja-kitaristille ja kovalle levyjenkeräilijälle Paul ”Top Dollar” Majorille, jolta äskettäin julkaistiin kehuttu, popin ja rockin katveisiin unohtuneita tasokkaita artisteja esittelevä kirja Feel The Music. endless boogie -taitto.indd 46 4.4.2019 11.19. Kyse on erittäin epäkaupallisesta ja todella nimensä väärtistä bändistä. Tuleva Suomen vierailu on jo Endless Boogien toinen, joten nyt viimeistään pitää ottaa selkoa bändistä suoraan päämajasta. Major näyttää siltä kuin olisi tullut aikakoneella vuodesta 1972. Jesper ja alkuperäinen basistimme Johan muutti Ruotsista New Yorkiin joskus 90-luvulla ja ne oli sitä mieltä, että maailmassa täytyy olla Endless Boogie -niminen bändi. Nimi oli muuten olemassa jo vuosia ennen itse bändiä. Siis ihan puhtaasti omaksi iloksemme. Olenko oikeassa. Siellä on silloin tarjolla tehokasta vastalääkettä noille aikamme taudeille. Boogieteorian jatko opinnot Endless Boogien musiikki ja sen tulkitseminen ei nimensä mukaisesti rajoita itseään turhaan ahtaaseen rakoon. Aloimme pohtia, että pitääkö meidän virittää jonkinlainen show ja valita siihen etukäteen tiettyjä biisejä, mutta tulimme siihen tulokseen, että tehdään just niin kuin on kämpälläkin tehty, ei lähdetä Teksti: Jussi Niemi K u v a: C o n st an ce M en sh Toisin soittava Endless Boogie nousi vahingossa maailmanmaineeseen. Tunsin heidät, koska me kaikki olimme levyjenkeräilijöitä, mutta Nykissä tutustuimme perinpohjaisemmin
Mehän ollaan jo vanhempia ihmisiä, mutta on ollut mukavaa huomata, että nuorempaakin väkeä tulee meitä tsekkaamaan. – Ne on oikeita studioäänityksiä, koska meistä tuntui, että meidän pitää tarjota ihmisille parempia soundeja. Se on jonkin sortin meditatiivinen tila, ilman meditaatiota. Kun olen siinä tilassa, niin mun on mahdotonta sanoa, kuluiko siinä 10 vai 30 minuuttia. Entä Grateful Dead, en voi olla kysymättä ajatellen nimenomaan kahden kitaran vuoropuhelua. Aika katoaa Voisin kuvitella, että parhaimmillaan te itsekin pääsette jonkinlaiseen transsiin soittaessanne. – Ty Segall, Oh Sees, White Fence… Aina välillä kuulen kiertueella jotain hienoa aivan uutta bändiä, mutta en kauheasti kuuntele uutta musiikkia. Siksi niiden musiikki tuntuu niin tussulta, se on laimeaa. Ketkä uudet artistit sinua innostavat. Jammailua Tinariwenin kanssa Kitarajutuissanne kuulen ripauksen tuaregibluesiakin. Minusta tuntuu, että soittonne on tullut entistä hienovaraisemmaksi ja herkemmäksi. Joskus koko keikka voi olla yhtä ja samaa biisiä, jos jami lähtee kehittymään kiinnostavasti. Sitä kyllä todella tarvittaisiin, mutta kaikki tämä teknologia ja ihmisten pirstoutuminen erillisiin lokeroihin… Luulen, ettei se ole mahdollista ainakaan niin globaalissa muodossa. Laulut välitti todellista sanomaa ja oli yhteydessä siihen, mitä maailmassa tapahtui. Kun historia etenee aina sykleinä, niin luuletko, että pääsemme vielä kokemaan jonkin 60-luvun tyyppisen vallankumouksen. Seuraavaksi lähestyi levy-yhtiö No Quarter, jonka kautta on ilmestynyt viisi albumia: Focus Level (2008), Full House Head (2010), Twenty Minute Jam Getting Out Of The City (2011), Long Island (2013 ja Vibe Killer (2017). Meidän omakustanteet oli tietenkin aika primitiivisiä, vaikka toisaalta osa jengistä pitää juuri niitä meidän parhaina, Paul huomauttaa merkitsevästi. Onko teitä ripitetty siitä paljonkin. Levyjen keräilijänä olet tietenkin diggaillut miljoonia bändejä, mutta haluan silti kysyä, ketkä sinuun ovat eniten vaikuttaneet. – Olimme kuitenkin äänittäneet useimmat illat treenikämpällä ja niistä nauhoituksista sitten ennen pitkää koottiin meidän kaksi ensimmäistä private pressing -albumia. Se on niin kaupallista ja prosessoitua. 60-luvullahan juuri musiikki oli se nuoria yhdistävä tekijä. Tilanne voi muuttua, koska nykyinen kämppäkaverini on deadhead ja soittaa mulle loputtomasti Deadin keikkaäänityksiä. – Jaa-a, hmm… Luullakseni Endless Boogien perimmäinen olemus on säilynyt ennallaan, mutta tietenkin muutama miehistönvaihdos on tuonut pientä muutosta kokonaisuuteensa uuden soittajan persoonan myötä. Kun olen siinä tilassa, niin on mahdotonta sanoa, kuluiko siinä 10 vai 30 minuuttia.” muuttamaan mitään. Se oli mahtava kokemus! Matt muuten soittaa ajoittain meidän keikoilla kolmatta kitaraa. Varsinkin tytöt alkaa usein tanssia ja niistä näkee, että ne joutuu tai pääsee jonkinlaiseen hypnoottiseen transsiin. 46 SOUNDI SOUNDI 47 ”Se on meditatiivinen tila, ilman meditaatiota. – Joo! Sitä tosiaankin voi siellä olla, koska Tinariwen on meidän all time -suosikkeja. – No, kyllä se Hendrix oli joka räjäytti tajuntani pikkupoikana Kentuckyssa, kun en vielä tiennyt mistään mitään. Sitten tietenkin, kun on joku kausi, jolloin tulee kuunneltua erityisen paljon vaikka Thin Lizzyä, niin usein se jotenkin ilmenee soitossakin, vaikkei me yleensä koskaan sitä suunnitella. Jotkut jutut tuntuu edelleen vähän turhan joviaaleilta, mutta joukossa on myös todella ällistyttävää psykedeelisempää jammailua. Olet oikeassa. Yhteys bändin jäsenten välillä on tosi väkevä ja asiat vain tapahtuu. En silti kuunnellut Black Sabbathia ja Led Zeppeliniä ylenpalttisesti kuten lähes kaikki muut. Te kuitenkin teette musaa 1960luvun eetoksella, ettei aika viime kädessä merkitse juuri mitään ja biisiä voi jatkaa, jos se tuntuu menevän mielenkiintoiseen suuntaan. Ihmiskuntahan alkaa oikeasti seota kulutushysteeriseen materialismiinsa, joten tuntuu, että jonkin vastaliikkeen on pakko syntyä… – En oikein jaksa uskoa siihen. Nyt kaikki tuntuu puuhastelevan omissa erillisissä kulttuureissaan. Pääsin äskettäin jopa jammailemaan Tinariwenin tyyppien kanssa, kun ne oli soittamassa Cat Stevensin (nykyään Yusuf Islam) levyllä, jota meidän kaveri Matt Sweeney tuotti. Vain minä ja Jesper ollaan alkuperäisjäseniä, vaikka on Harrykin ollut kyydissä jo 10 vuotta. Ostin nuorena heidän viisi ekaa levyään ja pidin niistä paljon, mutta sitten raskaampi kama alkoi vetää puoleensa ja menetin kiinnostukseni Deadiin. – Näin on. Se tarkoittaa sitä, ettei meillä koskaan ole biisilistaa. Me nähdään jatkuvasti kiertueilla bändejä, joista parissa minuutissa huomaa, ettei ne ole todella läsnä musiikissaan, vaan funtsii jotain muuta, esimerkiksi sitä, että kiivetäänköhän me nyt menestyksen tikkaita ylöspäin vai ei. Tuntuu ihan kirjaimellisesti siltä, että se on tehty jossain aivan eri maailmassa kuin missä minä elän. Tykkään kovasti siitä vaiheesta kun psykedelia alkoi muuttua hard rockiksi. Miten bändin dynamiikka on muuttunut vuosien mittaan. Aika tosiaan tuntuu katoavan. Listakama, kuten Beyoncé ja Solange, ei tee mulle mitään. Se tuntuu hyvältä. Olette veivanneet jo yli 20 vuotta. Se oli niin todellista. Toisella kertaa se voi koostua useista eri biiseistä. Ennen tykkäsimme tuutata kovempaa, mutta nykyään improvisoidut jamijaksot voi olla hyvinkin hienovaraisia ja volyymi pienempi. Ne ilmestyi muistaakseni joskus 2005 ja 2006 meidän omalla merkillä, Mound Duelilla. Tietysti meidän fanit on suuntautuneetkin sillä tavalla, mutta jopa ihmiset, jotka on tulleet meidän keikalle ihan sattumalta, tietämättä meistä mitään, reagoivat musiikkiin voimakkaasti, siis hyvällä tavalla. Nythän musiikkiteollisuus on tavallaan palannut 1950-luvun kaavaan, että biisien pitää olla koko lailla kolmeminuuttisia tai porukan keskittyminen ei riitä. endless boogie -taitto.indd 47 4.4.2019 11.19. – Jos alkaisimme ajatella Endless Boogieta urana, niin se ei vaan soundaisi niin hyvältä (naurua). Jos katsot taaksepäin niin näetkö erilaisia jaksoja bändissä. – Deadista mulla on vähän sekalaiset fiilikset. Velvet Undergroundin jamittelevampi pää, Sister Ray -tyyppiset pitkät kokeelliset jutut, puhuttelee mua, ja Stooges, ZZ Top tietenkin ja AC/DC:n riffittely, Paul listaa mietiskellen mainitsematta lainkaan Canned Heatia, Groundhogsia ja Grateful Deadia, jotka itselleni tulevat ensimmäiseksi mieleen Endless Boogiesta. Mulle paras musiikki tehtiin 60-luvun jälkipuoliskolla ja 70-luvun alkupuoliskolla. – Tuossa on varmaan perää. Olen huomannut soittavani nykyään vähemmän nuotteja ja vähän enemmän melodiaa. – Ei, meillä se on toiminut hyvin
Laitoin Martsalle myöhemmin viestiä, että jos teen sellaisen Joan Baez -levyn, niin julkaisetko. Silloin ymmärsin, kuinka monella kielellä tarinoita voi kertoa. Olen soittanut lapsuuteni selloa ja näytellyt paljon teatterissa. Enemmän oma levy.” J otkut ne vain ehtivät. – Tykkään monentyyppisestä musasta ja kun on opiskellut musaa, niin sitä kautta on tullut kokeiltua monenlaista. Se on ihan totta. Folk ja jazz ovat leimallisesti lähimpänä Kärkkäisen sydäntä, yhdessä ja erikseen. Kitara oli siis mulle hullun korkealla. Levyn nimen ympärille voidaan hyvin kietoa kaksikin artistiuden toistuvaa teemaa. Kuhmalahden rantajatseilla eräs pariskunta tuli ihan haltioituneina sanomaan, että tämmöistä musiikkia me haluttaisiin kuunnella. Se ei sillä tavalla ole yksin mun luomus, mutta tuntui tosi hyvältä tehdä se, kun niitä lauluja oli kantaKielo Kärkkäinen kanavoi sisäistä Joan Baeziaan myöhemmin tänä vuonna ilmestyvälle toiselle albumilleen. Kun vielä mainitaan, että artisti on sekä opiskellut että opettanut musiikkia, niin voidaan varmaankin turvallisesti luonnehtia musiikin olevan hänelle paitsi työ myös intohimo. Kielo Kärkkäisen soolodebyytti ilmestyi vuonna 2017, ja haastattelun kanssa samalla viikolla tie vei Finnvox-studioille syyskuussa ilmestyvän kakkosalbumi Jatkumon nauhoituksiin. – Tämmöistä palautetta tulee aika paljon keikoilla. Jazz-levyt löysin jo ihan lapsena. Soittopaikkojen moninaisuuden kautta olet varmaankin päässyt musiikkisi kanssa lähelle ihmistä myös henkisesti. Martsa sanoi mulle, että tollainen Joan Baez -juttuhan sopii hyvin sulle. – Kirjastoihin pääseminen on hirveän kivaa, koska siellä on kansaa ja just sellaista, joka ei käy välttämättä missään baareissa. Myös musiikkiin kytkeytyneet erilaiset teatteriproduktiot ovat työllistäneet. 48 SOUNDI SOUNDI PB ”Tämä on paljon freesimpi ja ajankohtaisempi. Se vastasi kymmenen minuutin sisään joo. Pitäisikö rakentaa jatkumoa vai tehdä koko ajan uutta, ja toisekseen se, että esikoislevylle kootaan siihen asti kasautunut materiaali ja vasta sen seuraajalla päästään aloittamaan puhtaalta pöydältä. Kärkkäisen laulujen pohdiskeleva ja levollinen ote luonne mahdollistaa erilaiset keikkapaikat, eli nyt ei olla riippuvaisia kourallisesta rock-klubeja. Nyt on ollut olo, että tämä on paljon freesimpi ja ajankohtaisempi. – Siitä tuli teemalevy, jossa pureudutaan ihmisen dualismiin. Ja jos oikein juhlalliseksi ryhdytään, niin eikö juuri folk nimenomaan ole kansan musiikkia, jonka pitäisi olla saatavilla kaikille eikä vain aktiivikuluttajille. Enemmän oma levy. Tamperelaisen lauluntekijä Kielo Kärkkäisen nettisivuilla mainitaan yhtyeet Belize ja Kadonnut Maa, joissa hän soolouransa lisäksi vaikuttaa. K u v a: E m il ia n o V er ro cc h io Kielo Ka?rkka?inen -taitto.indd 48 4.4.2019 11.19. – Sain ekalle levylle soittamaan pitkän linjan tyyppejä, joiden kanssa oli selvää jo ekoista treeneistä lähtien, että tämä kuulostaa nyt tältä. Toisaalta ihmisellä on jatkuvuuden kaipuu – tunnistan sen vahvana itsessänikin – ja toisaalta halu hajottaa ja etsiä uutta. Vapaa kenttä ja oman musan tekeminen kiinnosti kuitenkin enemmän. Joku toinen kuulija taas sanoi, että olisipa hienoa, jos radiosta tulisi sellaista musiikkia, mitä haluaisi kuunnella. Musiikkia lähellä ihmistä Teksti: Antti Luukkanen nut niin kauan mukana. Sitä kautta tuli laulunkirjoittaminen, mikä on se ydinhomma, Kärkkäinen kertaa ja lisää, että pirskahtelevainen luonne varmasti myös vaikuttaa projektien moninaisuuteen. Olin Laura Moision kanssa yhteiskeikalla ja lainasin Lauran kitaraa, jonka hihna oli älyttömän lyhyt mulle. – Levyntekeminen lähti vitsistä Texicalli Recordsin Martti Heikkisen kanssa. Tottakai musta on kivaa, kun ihmiset ostaa lippuja ja tulee katsomaan keikkoja, mutta on myös mahtavaa, kun joku taho ostaa artistin soittamaan, että kaikki ihmiset voivat tulla katsomaan. – Olen molempia kuunnellut tosi pienestä asti. Mulle se on tosi tärkeä artisti. Kun olin Väli-Amerikassa vaihdossa, niin löysin kuubalaisen trova-kulttuurin, mikä on tavallaan aika lähellä Bob Dylania ja Joni Mitchell -henkistä kamaa mutta espanjaksi. Kyllä tässä voi tällaista kansansivistystä kokea tekevänsä
Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. (09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Aron Soitin Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • F-Musiikki Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Viiking Musiikki Kuopio • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • F-Musiikki Oulu • St. Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Paul’s Sound Nummela • Viihdeässät Nummela • Kitarataivas Salo • F-Musiikki Vantaa • Top Sound Seinäjoki SMI Pearl tulostus.indd 49 4.4.2019 8.14
50 SOUNDI SOUNDI 51 Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Will Ireland ”Haluamme että musiikkimme on yhtä seikkailua, emmekä pelkää sitä, että joku hylkää meidät uuden levyn uudenlaisen tyylin takia.” Haken-taitto_b.indd 50 4.4.2019 11.41
Kun sanoin kuuntelevani musiikkia, kuuntelin Queenia. The Beatles oli yksi ensimmäisistä bändeistä, joka uskalsi tehdä musiikillaan mitä tahansa, ja välillä vähän kieli poskessakin, mikä mursi rajoja meille myöhemmille bändeille. Tiedän, se on kasarielokuva, mutta muistan heränneeni ensimmäistä kertaa musiikkiin kuultuani The Marcelsin 60-lukulaisen hitin Blue Moon elokuvan voimakkaimmassa kohtauksessa, kun ihmissusi syntyy ensi kerran. Haken ei ole arkaillut käyttää kaikkia progen keinoja ilmaisussaan. Päädymme arvuuttelemaan nyt jo todella etäisen tuntuisen 1960-luvun merkitystä bändin evoluutiossa. Se on vaikuttanut paljon myös fanittamaani musiikkiin, Charles sanoo. – Emme koskaan keskustele muiden Haken-tyyppien kanssa The Beatlesista, mutta olisi sulaa hulluutta väittää, ettei heidän luomuksillaan olisi meille merkitystä. – Ajatelkaapa Bohemian Rhapsodya. Mikään muu bändi ei tehnyt vastaavaa. – Jos valitsisin eniten itseeni vaikuttaneen yksittäisen levytyksen, se olisi Queenin Greatest Hits -kokoelma. Kuunnelkaa vaikka Cockroach King albumilta The Mountain, jos ette usko. Kun halusin uuden albumin, se oli Queenia. Se on yksi maailman tunnetuimmista kappaleista, mutta kerrankin jonkin tällaisen hitin kohdalla voi sanoa, että se on sitä ihan syystä. – Kun olin lapsi, ja aina 14–15-ikävuoteen asti, musiikki oli minulle yhtä kuin Queen. – Jos tarkastelet mellotron-soundeja kappaleissamme, siellä se The Beatlesin henki elää vahvasti vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Se on niin nerokas kuusiminuuttinen, että olen kuunnellut kappaleen varmasti miljoona kertaa elämässäni, enkä ole kyllästynyt siihen vieläkään. The Beatles on kaikkien Brittien verissä. Hetken hiljaisuuden jälkeen Charles naurahtaa päätään pudistellen ja myöntää, että löytyy sieltä 60-luvulta yksi bändi, jonka vaikutusta Hakeniin on mahdotonta kiistää. Haken-taitto_b.indd 51 4.4.2019 11.41. Progekuninkaallisia Keskustelun siirtyessä kohti progerockin kulta-aikanakin tunnetun 1970-luvun suuntaan, Charles ei edes yritä peitellä innostustaan erästä uskaliasta ja kohtuullisen hyvin tunnettua bändiä kohtaan. Helsingin Tavastialta juuri ennen loppuunmyytyä keikkaa löytämäni Haken-kitaristi Charles Griffiths hieroo käsiään yhteen innostunut virne kasvoillaan, kun alamme pohtia, miten syvälle rockin historiaan Hakenin juuret ulottuvat. Kuuntelin sen kirjaimellisesti puhki. – Vielä tänäkin päivänä mietin kitarasooloja säveltäessäni: ”Mitä Brian May tekisi?” En siksi, että haluaisin kuulostaa häneltä, vaan koska haluan tehdä intohimoisia ja melodisesti mieleenpainuvia sooloja, joita voi vaikka laulaa mukana. – Synnyin vuonna 1975, mikä tekee minusta kasarisyntyisen Haken-miehityksen keskuudessa aikamoisen ikänestorin. Yhtyeelle on tuttua niin eri vuosikymmenten progressiivinen rock kuin 90-luvun kimurantimpi death metalkin. Tiedän, tiedän. Halusimme tai emme. – Nyt kun mietin asiaa, en ole tainnut koskaan fanittaa erityisesti 60-luvun bändejä, Charles sanoo partaansa hieroen. – Tuollaiset 60-luvun vibat elävät Hakenin lauluharmonioissa, joissa meillä on tapana pistää sekaisin useita lauluraitoja matalimmista tajuuksista falsetteihin. Bändin teatraalisilla albumeilla eri vuosikymmenet ja genret törmäilevät yhteen vallattomasti, mutta samalla biisikeskeisyys on taannut joukolle mittavan suosion. Brittiläinen Haken on uppoutunut progen historiaan ja nykypäivään poikkeuksellisen perusteellisesti. NYKYPROGEN DNA Tervetuloa Hakenin teatraaliseen progenäytökseen, jonka juuret luikertelevat 1960-luvulta tähän päivään. Queenin merkitystä musiikille on vaikea liioitella, mutta Charles sanoo, että sitä pidetään joskus liian itsestäänselvänä. 50 SOUNDI SOUNDI 51 B rittiläisen progen tämän hetken kuumimpiin nimiin lukeutuva Haken on osoittanut kolmella tuoreimmalla albumillaan The Mountain (2013), Affinity (2016) ja Vector (2018), että progen maailmassa mikä tahansa on yhä mahdollista. Se oli ensimmäinen kasetilla ostamani levy. – Toisaalta, 60-luvusta tulee minulle heti mieleen elokuvien soundtrackit ja ihan erityisesti An American Werewolf In London (1981)
He todellakin uskalsivat irrotella ja seikkailla musiikissaan tavoilla, jotka eivät olleet millään tavalla sidottuja jonkinlaisiin progepoliisien järjestyssääntöihin. – Jos meillä on Hakenissa yksi ehdottoman yhteinen fanituksen kohde, se on Gentle Giant, Charles kertoo. – Siihen me pyrimme Hakenissakin. – Gentle Giant on yksinkertaisesti mahtavin progebändi ikinä. Haluamme, että musiikkimme on yhtä seikkailua, emmekä pelkää sitä, että joku hylkää meidät uuden levyn uudenlaisen tyylin takia. – Cockroach King -kappale on ehdottomasti hatunnosto Gentle Giantin suuntaan, ja olen tavallaan saanut bändiltä siunauksenkin sen suhteen. – Kerroin aiemmin, ettemme ole juurikaan liputtaneet Yesin ja Genesiksen 70-luvun puolesta, vai mitä. He tekivät lähes joka levyllään genrejä vaihtamalla kaupallisen itsemurhan, mikä osoittautui useimmiten uudeksi nerokkaaksi evoluution osaseksi. Progetreenimontaaseja Jos 70-luku on ollut paikoin vahvasti läsnä Hakenin musiikissa, on kultainen 80-luku pilkistellyt esille varsinkin bändin kahdella tuoreimmalla albumilla sitäkin enemmän. Progejättiläisiä Kaiken hehkutuksen jälkeen on hieman yllättävää, ettei Queen kuitenkaan ole se kaikkein tärkein 70-luvun progen kuninkaallisista Hakenin näkökulmasta, sillä eräs saman vuosikymmenen progen pienempi jättiläinen menee edelle. Uusin albumimme Vector on metallisempi kuin edeltäjänsä, ja olemme saaneet kuulla turhautuneita kommentteja siitä, mutta samat ihmiset ovat myöhemmin ylistäneet albumia. Tämä on ollut ydinajatuksemme Hakenissa aina varhaisista ajoista lähtien. Kaiken on tapahduttava luonnollisesti ja aidosti, eikä millään tavalla pakottamalla. Se sai ihmisten silmät ja korvat aukeamaan, kun he löysivät musiikkimaustaan uusia puolia. Soitimme taannoin festareilla Milanossa, ja huomasin kesken biisin Gentle Giantin Gary Greenin tanssimassa biisiä eturivissä. – Yrittäkääpä kuunnella 1985 ajattelematta sitä treenimontaasina. Emme halunneet jättää asiaa vain puolivillaisesti muutamaan soundiratkaisuun, vaan teimme albumin, joka on teemaansa ja äänitysmetodejaan myöten silkkaa 80-lukua. The Transformers: The Movie (1986) ja Rocky IV (1985) -soundtrackit ovat kasarin jumalaisimpia kiteytymiä, Charles ylistää. Samalla tavalla suosikkini Yesin tuotannosta on ehdottomasti 90125 (1983). – Keikan aikana kuulimme kaikenlaista aina funkista rockiin ja folkista jazziin, eikä mikään siinä yhtälössä kuulostanut palapelimäiseltä. – Kun teimme Affinity-albumiamme, olimme saaneet tarpeeksemme tuosta buumista. – He eivät soittaneet isojen Marshallpinojen edessä tai käyttäneet soittimissaan tolkuttomia särövalleja, mutta heidän yhteensoittonsa sai bändin kuulostamaan raskaammalta kuin Meshuggah. – Havahduin tähän sielunveljeyteen vuosia sitten, kun kävin katsomassa exGentle Giant jäsenistöstä koostuvan Gary Greenin, Malcolm Mortimoren ja Kerry Minnearin Three Friendsin keikkaa muutamaan otteeseen. Heti perään Charles kiirehtii käsiään heilutellen oikaisemaan hetki sitten julistamaansa mielipidettä kahden progesuuruuden suhteen. Se mikä bändissä kaikkein eniten viehättää, on se omalaatuinen orgaaninen groove, joka vallitsee bändin kaikilla levyillä. Ainakin minä näen silmissäni Dolph Lundgrenin juoksemalla matolla ja Sylvester Stallonen karjumassa vuorilla sitä kuunnellessani ja soittaessani. Charles löytää tälle nopeasti ilmeisen syyn. – Affinity-albumilla tämä konkretisoituu selvimmin melodisesti mukaansatempaavilla Initiatella ja Earthrisella, sekä toisaalta loputtoman polveilevilla The Architectilla ja Bound By Gravitylla, jotka sopivat hienosti samoihin kansiin. – Muutamia vuosia sitten tuntui siltä, että joka toinen bändi oli ihan 70-luvun pauloissa. Gentle Giantista voi. Se vasta oli jotakin, Charles hekottelee. Progerenessansseja Yleensä metallista ja 90-luvusta puhuttaessa ensimmäisenä esille nousevat sanat ”grunge” ja ”lama”, mutta Charlesin kohdalla tilanne on toinen – hän löytää 90-luvulta muutamia tärkeimpiä osasia koko Hakenin soundissa. Jos hyvä biisi vaatii toimiakseen suoraviivaisia ja tarttuvia ratkaisuja, niin siten me sen teemme. Halusin välittömästi pistää moshpitin pystyyn keskelle yleisöä, eikä siihen todellakaan tarvittu kahdeksankielisiä kitaroita tai 120 desibelin äänituuttausta. Kyllä, tiedän olevani aika kerettiläinen tämän asian suhteen. – Groove on se asia, joka erottaa Gentle Giantin esimerkiksi 70-luvun Yesistä ja Genesisistä. Heidän levyillä ei voi aistia, että kyse on bändistä rokkaamassa yhdessä samassa huoneessa. – 80-luku on tässäkin mielessä ihan eri asia! Rakastan 80-luvun Genesistä, Phil Collinsin lämpimällä tavalla kylmää ääntä ja niitä popahtavampia soundiratkaisuja. Affinitylta löytyy myös muutamia todellisia ”soundtrack-hetkiä”, kuten kasaria alleviivaava kappale 1985. Se kappale on syvä kumarrus kasarille, samoin kuin Vince DiCola on vaikuttanut synasoundeihimme läpi tuotantomme. – Keskityin itse 90-luvun alussa todella paljon death metaliin, mutta koko genren ”Vielä tänäkin päivänä mietin kitarasooloja säveltäessäni: ’Mitä Brian May tekisi?’ En siksi, että haluaisin kuulostaa häneltä, vaan koska haluan tehdä intohimoisia ja melodisesti mieleenpainuvia sooloja, joita voi vaikka laulaa mukana.” Haken-taitto_b.indd 52 4.4.2019 11.41. He eivät vain hakeneet soundiinsa 70-luvun orgaanisuutta, vaan suorastaan kloonasivat sen ajan musiikkia. Vectorilla puolestaan samanlaisia ääripäitä edustavat popahtava The Good Doctor ja lennokas mammuttikappale Veil. Tartuimme tuolla hetkellä epäseksikkäimpään mahdolliseen asiaan, kasariin. 52 SOUNDI – Queen oli jo aikoinaan upea seikkailu, jonka levyjen varrella saattoi tapahtua mitä vain, ja sitä se on yhä. Ne olivat kyllä vallankumouksellisia bändejä, mutten itse koskaan päässyt sisään heidän tuon aikaisiin tuotoksiin. – Tällaiset kasarialbumit pelottelivat 70-luvun progenörtit kauas näiden bändien parista, mutta samalla niissä piilee myös tärkeä periaate meidänkin tavassamme säveltää – vaikka kutsuisimmekin musiikkiamme progeksi, on hyvä biisi kaikki kaikessa. Heijastellessaan Hakenin soundia Gentle Giantista Charles löytää yhtäläisyyksiä juuri säveltämisen asenteesta. – Jos minulta kysytään, Vince DiCola on jumalasta seuraava, mitä tulee soundtrack-musiikkiin
Olen aina mieltänyt nämä albumit eräänlaiseksi progen renessanssiksi, josta nykyproge sai alkunsa, vaikka tietenkin tekijöitä oli muitakin. / JYVÄSKYLÄ 9.–10.8. / JOENSUU 16.–17.8. – Miettikääpä. Hakenin ikä presidentti Charles Grif fiths muistuttaa biisimateriaa lin laadun tärkey destä. – 90-luvun ikonisimpia juttuja on tietenkin Dream Theater. Hän on silti pitänyt kiinni omaehtoisuudestaan ja vetää tänäkin päivänä tuhansien ihmisten konserttisaleja täyteen joka puolella maailmaa. / KOUVOLA 19.–20.7. Devin on tehnyt yli kaksi kymmentä albumia, eikä kukaan taatusti pidä niistä kaikista. laidalta erottuivat nopeasti kaksi suurinta timanttia, jotka ovat suuria suosikkejani tänäkin päivänä: Cynicin Focus (1993) ja Deathin Human (1991). – Kaiken tämän keskustelumme aikana mainitsemani takia The Mountain, Affinity ja Vector ovat niin erilaisia albumeita keskenään. Pistäkääpä soimaan Vector-albumin avaava Puzzle Box. Emme pahastu vertauksesta. Sitä ei voi millään kieltää. – Molemmilla albumeilla soittavat Paul Masdival (kitarat) ja Sean Reinert (rummut) ovat minulle tärkeimpiä esikuvia musiikissa, eikä minun varmasti tarvitse etsiä suoria esimerkkejä tästä kovin kaukaa. On valtava kunnia päästä soittamaan hänen lämppärinään ensi syksynä täällä Euroopassa. Me Hakenissa uskomme, että tekemällä aidosti itsemme kuuloista musiikkia, tulemme voittamaan useimmat sydämet puolellemme, Charles summaa. / RAUMA 5.–6.7. TAMPERE RATINANNIEMEN FESTIVAALIPUISTO PE 59,90 € | LA 69,90 € | 2 PV 109,90 € VIP PE 139,90 € | VIP LA 149,90 € VIP 2 PV 279,90 € LIPUT MYY: LIPUT MYY: 1 PV 39,90 € / 2 PV 69,90 € VIP 1 PV 109,90 € LIPUT MYY: (U.S.A) (U.S.A) (UK) (SWE) (UK) (DK) SAUNAOPENAIR.FI 12.7.2019 PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ JAKOBSTADS CENTRALPLAN Kello/Klockan: 16–01 Liput/Biljetter: 69,90 € Golden Circle: 89,90 € (limited edition) VIP: 149,90 € Yhteistyössä: Haken-taitto_b.indd 53 4.4.2019 11.41. – Olisi hullua olla mainitsematta Devin Townsendia tässä yhteydessä. – Meitä on verrattu uramme alkuajoista asti Dream Theateriin, mikä kertoo paljon siitä, kuinka konseptialbumeihin nojaava ja korkealta laulettu progemetalli on monien korviin yhtä kuin Dream Theater. LAHTI 12.–13.7. Hänen työnsä on osoittanut meille, että vielä 2010-luvullakin on mahdollista tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluaa ja menestyä sillä. LAPPEENRANTA 2.–3.8. KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT OSOITTEESTA ROCKINTHECITY.FI SAUNA OPEN AIR JA ROCK IN THE CITY -FESTIVAALIEN ISÄNTINÄ JONE NIKULA JA MARKO HIETALA WWW.RH-ENTERTAINMENT.FI 12.–13.7. KUOPIO 14.–15.6. Vaikka sävelet löytäisi vätkin perille vasta monen mutkan kautta, biisin on oltava kaikki kaikessa. Jos he eivät olisi julkaisseet Images & Wordsia (1992) ja Awakea (1994), emme varmasti keskustelisi tässä juuri nyt. Kiertuemanagerin hoputtaessa Charlesia valmistautumaan keikkaan, hän ehtii vielä todeta 2000-luvun olleen hänelle ennen kaikkea omaan musiikkiin keskittymisen aikaa, mutta yhden esikuvan hän löytää tältäkin vuosituhannelta. – Devin on ollut rohkaiseva esikuva Hakenille. / ROVANIEMI 26.–27.7. Se nopeasti pikkaava kitarariffi olisi erilaisien vokaalien kera ihan silkkaa Deathia. / OULU 28.–29.6. Kyse on juuri samanlaisesta aidosta periksiantamattomuudesta. Jos Queen oli Queen, niin Devin Townsendin bändin nimi voisi yhtä hyvin olla King
Jo Buddy -taitto.indd 54 4.4.2019 11.42. Siinä missä Jo’ Buddyn edellinen albumi Meets Funky Kingstone (2015) yhdisteli Jamaikaa ja Lousianaa todella persoonalliseksi gumboksi, Rhythm’ N’Roll Rumble panostaa vanhaan kunnon rokettirolliin. Jussi kun nousee mielellään lauteille kenen kanssa tahansa, joka häntä sinne pyytää. Mieluummin teemalevyjä kuin sillisalaattia Trio Riot syntyi Jo’ Buddyn ja Tyko ”Down Home King III” Haapalan pitkäaikaisesta duosta, kun enimmäkseen kontraa mutta tarvittaessa sähköbassoakin ja pianoa pelaava Mitja Tuurala (Dumari ja Spuget, Fire Bugs, Pietarin Spektaakkeli) ensin miksasi parivaljakkoa, mutta ehdotti nelisen vuotta sitten keikan jälkeen siirtymistään lauteille. Keikkoja ja levyjä tehdään niin paljon kuin sielu sietää musiikin juuret silti tiiviisti mielessä pitäen. Hän on soittaja sydänjuuriaan myöten ja soittajan tehtävähän on soittaa ja laulaa. Se tulee paljon syvemmältä. 54 SOUNDI SOUNDI 55 T ähdet näyttävät olevan poikkeuksellisessa asemassa Jussi ”Jo’ Buddy” Raulamolle tänä vuonna. Teksti: Jussi Niemi Jo’ Buddy porautuu yhä syvemmälle ravintoketjuun Kuva: Vladimir Rusinov Jo' Buddy alias Jussi Raulamo on ymmärtänyt, että soittajan tehtävä on soittaa. Bonuksena voi pitää sitä, että J. Jos keikkoja ei ole, Jussi soittaa Tampereen asematunnelissa, testaa siellä uusia biisejään ja kehittelee niitä edelleen. Tätä kirjoittaessani Jo’ Buddy on Englannissa parin viikon rundilla, johon sisältyy ainakin kuusi jo sovittua keikkaa, mutta hänet tuntien niitä voi hyvinkin ilmestyä lisää. Kemiat huomattiin heti ensi yrityksellä yhteen sopiviksi ja asia oli sitä myöten selvä. Trio Riot -kokoonpanon mahtavan muhevasti rokkaava albumi Rhythm’N’Roll Rumble on juuri nähnyt päivänvalon ja myöhemmin tulee kaksi muuta vielä nimetöntä pitkäsoittoa, joista ensimmäinen tehtiin urkutriolla ja toinen Kaliforniassa sikäläisten soittajien kanssa. Pari päivää ennen Britannian-turneeta perkasimme tilannetta meillä ankk aillallisen merkeissä. Karjalaisen Electric Saunassa ja Cool Sheiksissäkin pitkään vaikuttanut Tuurala omaa Raulamon tapaan valtavan tietouden juurija muustakin musiikista, on pätevä miksaaja ja tuottaja sekä ylipäätään monissa liemissä kypsäksi marinoitu alan mies. Taas kerran vaikutuin kaimani vankkumattomasta positiivisuudesta, joka ei ole mitään naiivia kirkasotsaisuutta. Lauluja syntyykin koko ajan. Aviador-kustannus julkaisee pian Maija Joutjärven kirjoittaman kirjan Tampereen roots-mestarista, ja uusia levyjä pukkaa kasapäin
Mitjalla on kuitenkin oma soundi bassonsoitossa, mulla on oma soundi kitarassa ja laulussa, ja Tykolla on oma soundi rummuissa. Se on herkkää meininkiä ja siksi me halutaan olla fyysisestikin lähellä toisistamme. Sieltä sitten ajeltiin Louisianan läpi Texasiin San Antonioon ja Austiniin, missä aikanaan sain Jo’ Buddy -nimen. Mutta kerro urkutrio-levystäsi. Jos Rhythm’N’Roll Rumble on mun rock’n’roll-levy, niin se on mun soul-levy, lähinnä southern soulia jazzmaustein – joka muuten sai merkittävän panoksen country-balladeista, joita mustat laulajat alkoi tulkita sydäntä riipivästi. Siellä oli mm. Mua ei yhtään haittaa, että Rhythm’N’Roll Rumblessa kuuluu meidän vaikutteet 40-, 50-, 60ja 70-luvuilta. Kukaan ei kylmiltään yhdistä Trio Riotia Motörheadiin, mutta yhteys on heti pinnan alla. Siellä on rhythm’n’bluesia, Little Richardia, Clyde McPhatteria, Slim Harpoa, Scotty Moorea ja Link Wrayta. Mulle ja kuvaaja Juha Tanhualle ei tullut mitään. Fredin kanssa pääsee syvälle ravintoketjuun, kun se kertoo juttuja Lightning Hopkinsista, Johnny Shinesista, T-Bone Walkerista tai Otis Rushista, joiden kanssa se on soitellut, lukemattomien muiden huipputyyppien lisäksi. Hank Williamsin hautajaisissa oli 2000 mustaa. Pisteenä i:n päälle Tyko on myös Tykopaattina tunnettu räppäri. Meillä vaan on se ässä hihassa, että me tunnetaan 50-luvunkin jutut, jotka on tänä päivänä monille aika hämäriä. Tajuan muuten juuri nyt, miten osuvasti uuden levyn nimi tiivistää sisältönsä. Teknologian puolella keksitään koko ajan uusia nippeleitä ja nappeleita, mutta se on aika epäolennaista. Sen takia me ei soiteta kauheella volyymilla, se on täysin turhaa. Howling Wolf sanoi aina, että sen laulutyyli on yhdistelmä Charlie Pattonia ja Jimmie Rodgersia, joka muuten jo 1930 levytti Louis Armstrongin kanssa Blue Yodel #9:n. Siitä tulee lämpimän kodikas perhefiilis. Junior Watson (Canned Heat, Mighty Flyers) kitarassa, perkussionisti Michael Tempo ja harpisti Big Al Blake. On tärkeää tajuta, että rock’n’roll on alusta asti ylittänyt rotuja monet muutkin rajat. – Siinä soittaa Kanttori (Sami) Nieminen Nieminen & Litmasesta mun ja Tykon kanssa. Rönsyilevä matkakertomus Entä se kirja. Se kolahti niin lujaa, Jussi painottaa entistä vesilintua pureskellen. – Joo, alku oli hankala. Lääkäri määräsi sen muutaman päivän vuodelepoon. Aamen! Nämä asiat kannattaa muistaa erityisesti nyt, kun rasismi ja fasismi taas röyhistelevät rintaansa. Ehkä nyt ymmärrätte, miksi ”it’s all meat from the same bone” on suosikkiteesejäni. John Fogertykin on samaa jatkumoa kuin me, omalla tavallaan… tai AC/ DC. Sillä oli jo 11-vuotiaana Motörhammer-niminen bändi, joka soitti Tykon Motörhead-henkisiä biisejä. Kun Elvis, Little Richard ja Chuck Berry löi läpi, niin se yhdisti kaikki yli roturajojen. Ne on mulle musiikillisia ydinpaikkoja. Usein puhutaan retroilusta, mutta se on vaan fakta tänä päivänä, ettei pyörää voi keksiä uudestaan, varsinkaan jos ei tunne sitä aluskasvillisuutta. – Mitja innostui jo ekalla luokalla American Graffitista (George Lucasin 1973 ilmestynyt elokuva 60-luvun alun jenkkiteineistä) ja sitä kautta doowopista, Bill Haleystä ja muista pioneereista. Aloitettiin New Orleansista ja Maija sai heti superrankan allergisen reaktion suohyttysistä. Toinen puhaltaja oli Al Greenin bändistä. Mitjalla on tosi kuuluva bassosoundi. Tän levyn rock’n’roll-viritys tuli luontevasti: sehän on sitä musaa millä bändin kaikki jäsenet on aloittaneet. Olemme Jussin kanssa molemmat sitä koulukuntaa, jolle afroamerikkalaisen musiikin suuri jatkumo ja linkittyminen on super-innoittava asia, ja tässä se kiteytyy herkullisesti. Sekin tehtiin Amerikassa. Esittelin biisit jätkille ja soitettiin ne ilman muuta valmistelua, old school -tyyliin. Mä ajoin, kuten keikkamatkoillakin, ja puhuin – nauhuri pyöri tuulilasin aurinkoläppään kiinnitettynä. Jimmy Donleyn (valkoinen swamp-pop-pioneeri) muistojuhlassa soitti musta bändi. Rock’n’roll on se syy, miksi me ylipäätään on alettu soittaa. Haluan levyjeni muodostavan tietynlaisen jatkumon, joten toin siihen vaikutteita jump bluesin juurilta Louisianasta ja Texasista. Se yhdistää! Elviksellä oli valtavasti mustia faneja. Levy on periaatteessa valmis, miksaus on vielä vaiheessa, Jussi kertoo. – Myöhemmin tulee vielä tää Kalifornian-levy, joka me viimein tehtiin pianisti Fred Kaplanin ja sen amerikkalaisten kaverien kanssa. Itse asiassa me ollaan puoliakustinen bändi: kontra ja rummut on täysin akustisia. Taimit alkaa heittää, jos ei tiedä tuleeko ääni takaseinästä vai suoraan soittimista. Teinit on aina etsineet tapaa kanavoida ylipursuava energia ja rock’n’rollissa ne löysi sen. Se on pääosin jump bluesia, vaikka Fred on soittanut paljon reggae takin, muun muassa Burning Spearin ja Yellowmanin kanssa. Me äänitettiin studiolivenä kahtena päivänä 54 ottoa mun 21 biisistä. Me on molemmat synnytty 1966. Ne paikat on mulle kuin koti. – Kun me mentiin vuosikymmenen alkupuolella Tykon kanssa Memphisiin, niin sikäläinen keikkajärjestäjä mainosti meitä otsikolla ”Rockabilly from Finland!” Mun oli ihan pakko kysyä siltä tyypiltä, että ”what you mean, rockabilly?” Se sanoi, että ”alun perin rockabilly tarkoitti white boys singin’ the blues ja sitähän te just teette.” Sama idea oli Sun Recordsin Sam Phillipsillakin: löytää bluesia vetävä valkoinen poika. Me ollaan yleensä vastatusten, niin se voi lukee mun sormista missä mennään, ja Tyko on siinä välissä. Jussi nyökyttelee päätään: – Sieltähän mun kitaransoitto lähti, Scotty Mooresta, vaikka Little Richard ampui lähtölaukauksen. – Meitä 15 vuotta nuoremman Tykon tulokulma osui Motörheadiin ja kun Lemmy usein haastatteluissa puhui Little Richardista niin Tyko navigoi sitten ohjeiden mukaan. Herkkää meininkiä – Sitten on tää rock’n’rollin riemu ja energia, se on olennaista. Vuorovaikutus kärsii, jos ollaan liian kaukana toisistaan. 54 SOUNDI SOUNDI 55 – Ajattelin Inside Out -albumini (2013) jälkeen – kun siinä oli listalla niin montaa lajia – että yritän jatkossa välttää sillisalaattia ja tehdä ikään kuin teemalevyjä, niin tulee tuotantoon tiettyä draaman kaarta. Kyse on tietynlaisesta summauksesta. Pikemminkin olen ylpeä siitä. Kommunikointi sikäläisten kanssa sujuu aina kuin itsestään. ”Se on vaan fakta tänä päivänä, ettei pyörää voi keksiä uudestaan, varsinkaan jos ei tunne sitä aluskasvillisuutta.” Jo Buddy -taitto.indd 55 4.4.2019 11.42. Se ei ole niinkään varsinainen elämäkerta, vaan jonkinlainen matkakertomus, joka tietysti rönsyilee mun elämään eri tavoin. Me on puhuttu levyn tekemisestä kahdeksan vuotta. Mitja oli Helsingin ekoja fiftareita. Elvis osui siihen saumaan ja sitten tuli muitakin: Carl Perkins, Jerry Lee Lewis, Charlie Rich… Jussi ottaa salaattia ja jatkaa: – Kannattaa muistaa, että melkein kaikki noi termit, niin kuin rockabilly, down home blues, doo-wop, otettiin pysyvään käyttöön vasta jälkikäteen
Vaikutteistaan huolimatta Titanic Rising on kuitenkin myös hennosti kiinni nykypäivässä, kuten levyn kirkkaimmat helmet Movies ja Mirror Forever osoittavat. Vaikka albumin teemat ovatkin synkkiä, ei Titanic Rising suinkaan ole raskas kokonaisuus. K un vesi vyöryi Titanicin kannen yli, ei laivan orkesteri lakannut soittamasta, vaan tunnetusti jatkoi katkeraan loppuun saakka. Tällä kertaa äänimaailmasta on kuitenkin rakennettu huomattavasti aiempaa rikkaampi ja yksityiskohtaisempi. Ja mikä ilahduttavinta, retroilevasta äänimaailmastaan huolimatta Titanic Rising ei missään vaiheessa astele tiedostetun estetiikan ansaan. Vaan tätä tuskin voi pitää objektiivisena moitteena, enemmänkin kainona toiveena. Vaan rantaviivankin kadotessa tapahtuu elämä hetki kerrallaan, osana subjektiivista jatkumoa. Musiikillisesti Titanic Rising jatkaa siitä, mihin läpimurtoalbumi Front Row Seat To Earth (2016) jäi: vaikutteet tulevat vahvasti 70-lukulaisen psykedelian perinteestä, eikä mielleyhtymiltä esimerkiksi David Bowien tai Pink Floydin tuotantoon voi välttyä. Ja jos ei muuta ole, on sentään nykyhetki ja ohut toivo tulevasta. Lopulta onkin vaikea sanoa, kumpi sattuu enemmän, lähestyvä apokalypsi vai särkynyt sydän. Kuten jo levyn nimestä voi päätellä, saattaa vajoamista joskus seurata myös paluu pinnalle. Samoja säveliä tapaillen alkaa ja päättyy myös Titanic Rising alkaa ja päättyy. Meringin kohtalokas ääni johdattaa kuulijaa läpi syvänteiden, muttei kertaakaan jätä pimeyteen. Perimätiedon mukaan viimeisenä kappaleena kuultiin Nearer, My God, To Thee -hymni. Tämä on se skaala, jolla yhdysvaltalaisen Weyes Bloodin neljäs kokopitkä värähtelee. Siksi ei tunnukaan kornilta rinnastaa riipivän kaunista Something To Believeä esimerkiksi Lynyrd Skynyrdin balladeihin, tai Wild Timeä Genesiksen alkuvuosien tonttuprogeiluun. Tehtävän kuvittelisi mahdottomaksi, mutta taiteilijanimen takana piilevälle Natalie Meringille ääripäät ovatkin vain eri puoliskoja samasta kolikosta: Titanic Rising on samanaikaisesti universaali ja intiimi, ajaton ja moderni, pikkiriikkiLevyarviot > 56 SOUNDI Levyarviot > ...ensin levy alkaa, myöhemmin se loppuu. Laiva voi olla uppoamassa, mutta annetaan ainakin soiton jatkua, edes hetken. Hitaasti avartuva levy tarjoaa jokaisella kuuntelulla jotain uutta ja sykähdyttävää, paljastaen todellisen nerokkuutensa vasta pitkällisen perehtymisen päätteeksi. Väliin ei ole menemistä... Näin tämä levy kuului tehdä. Tällä kertaa vesi ei huuhdo pelkästään kannen yli, vaan on peittämässä kokonaisia kaupunkeja alleen. Kyseisen kappalekaksikon äänimaailma toimii niinkin hienosti, että sitä soisi kuultavan muutamaa näytettä enemmän. LASSI LINNOLA HHHHH ”Titanic Rising on samanaikaisesti universaali ja intiimi, ajaton ja moderni, pikkiriikkinen ja valtava.” K u v a: B re tt St an el y Levyarvostelut 4_19.indd 56 5.4.2019 8.19. Albumin keskelle sijoitettu instrumentaalinen nimikkokappale toimii kuin täydellisenä vedenjakajana, ja olisikin luontevaa, mikäli levyn loppupuolisko olisi omistettu yksinomaan syntetisoidummalle soinnille. Palataan vielä lopuksi Titanicin kannelle. Psykedeeliset hippirockin sävyt eivät tunnu lainkaan päälleliimatuilta, vaan enemmänkin elinehdoilta. Weyes Blood Titanic Rising Sub Pop nen ja valtava
Paras sana kuvaamaan Inside The Rosea on majesteettinen. Ensin levy alkaa, myöhemmin se loppuu. Inside The Rosen keskeisiin viesteihin kuuluvat vapaasti suomennettuna muun muassa ”avaa silmäsi, enää ei ole eilinen” (Beyond Black Suns), ”täällä unelmasi käyvät toteen, painajaisesi myös” (Where The Trees Are On Fire) sekä ”tämä ei ole unta, tämä todella tapahtuu” (A-R-P). Hiddenin iskulause oli ”dancehall kohtaa Steve Reichin”. Tuntuu aivan kuin kuulisi jotain hyvin tuttua, mutta pienet yksityiskohdat paljastavat kokemuksen uneksi. Nämä kappaleet saavat tanssittavuudellaan toivomaan levylle lisää menevämpiä kappaleita. Eilishin usein vain hiuksenhienosti kuiskausta voimakkaampi laulu ja vähäeleinen tuotanto ovat kuin antiteesi popmusiikin valtavirralle. Se saattaa viitata Tortoisen postrock-rytmiikkaan, Kanye Westin Yeezusin elektroniseen brutaaliueen tai maalata Talk Talkin ja David Sylvianin laveilla pensseleillä, mutta vain tarvittaessa. Elokuvalliseen tunnelmaan pyrkivä kappale alleviivaa Billien ja tämän tuottajaveljen taitoa luoda kappaleidensa sisälle eskapistisia maailmoja, jotka voivat särkyä jo pienillä dissonoivilla yksityiskohdilla. ANTTI LÄHDE HHHHH K u v a: H ar le y W ei r Levyarvostelut 4_19.indd 57 4.4.2019 13.41. Inside The Rosella rytmiikka ei kuitenkaan tule Jamaikalta – eikä hiphopista, post-punkista tai Warp-elektrosta, kuten aiemmin – vaan… ehkä sodasta. Eilishin toismaailmainen ääni muunneltuna huolella tehtyjen efektien kautta saa aikaan davidlynchmäisesti vieraantuneen olon. Se nojaa sinfoniaorkesterin voimaan menettämättä kuitenkaan mitään kamarimusiikkimaisesta intiimiydestään. Väliin ei ole menemistä. MIRKO SIIKALUOMA HHHH SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...ensin levy alkaa, myöhemmin se loppuu. Vaikka pelikenttänä toimii popmusiikki, When We Fall Asleep, Where Do We Gota ei voi syyttää aidan ylittämisestä matalimmalta kohdalta. All The Good Girls Go To Hell, You Should See Me In A Crown ja My Strange Addiction kulkevat hyvin läheltä popin valtavirtaa, mutta näinäkään hetkinä Billie Eilishiä ei voi erehtyä luulemaan keneksikään muuksi. These New Puritans ei ole tietenkään ensimmäinen yhtye tai taiteilija tuomiopäivää julistamassa. Sen tunnelma velloo liki uskonnollista hartaudesta melankoliseen raukeuteen ja hiljalleen yltävään pakokauhuun ilman, että jännite katkeaa hetkeksikään. Sodan perään These New Puritans ainakin kymmenen vuoden takaisella singlellään (We Want War) kuulutti. Tutun ja tuntemattoman rajamailla liikkuminen on tunnetusti synnyttänyt lukuisia hittejä. Ikäkysymystä on vaikea välttää, sillä niin vahvalta, kypsältä ja itsetietoiselta Billie Eilish Pirate Baird O’Connellin debyyttilevy kuulostaa. Sen kohottavampiin tunnelmiin levy ei viekään. Se onkin ainoa asia, missä Eilishillä todella jää petrattavaa. Minimalistisuus toimii punaisena lankana koko albumille, jolla harvoin kuulee enempää kuin viittä soitinta yhtäaikaisesti. Tämä kysymys tuntuu olleen koko menneen talven Billie Eilishin lahjakkuutta hämmästelevien ihmisten huulilla. Inside The Rose on ennen kaikkea sovittamisen ja yhteisymmärryksen mestarinäyte. Yhtyeen nykykokoonpanon muodostavat Jack ja George Barnett onnistuvat luomaan ristiriitaisistakin elementeistä synteesin, joka tuntuu vähän liiankin täydelliseltä kaksosveljesten tekeleeksi. Jo toiseen albumiinsa (Hidden, 2010) tullessaan brittiyhtye oli kasvanut aikuiseksi – ja juuri niin ihastuttavan huumorintajuttomaksi kuin pikkuvanhoilta taiderockfaneilta voi olettaa. Eilishin tarina on vasta alussa ja tällaisen debyytin jälkeen voi vain kuvitella mitä tuleman pitää. Inside The Rosen arvo onkin siinä, miten vavahduttavasti se viestinsä välittää. When We Fall Asleep, Where Do We Gon vahvuus on Eilishin luottamuksessa oman soundinsa kantavuuteen. 14 biisin kokonaisuudessa ei ole juuri yhtään itsestään selvää hittiä, vaan jopa suurimpaan suosioon noussut Bury A Friend tuntuu yllättävältä yleisösuosikilta. These New Puritans Inside The Rose Infectious These New Puritans nousi pinnalle nu raven kultakaudella, mutta erottautui nopeasti fluoresenssin räikeydessä bailaavista aikalaisistaan. Avauskappale Infinity Vibraphones kutsuu mukaansa ”takaisin maan alle”, kadonneisiin maailmoihin, joissa on loputtomat varastot kaikkea tarpeellista elohopeasta jodiin ja poloniumista muovihevosiin. Billie Eilish When We Fall Asleep, Where Do We Go Universal Mitä itse teit 17-vuotiaana. Hetkittäin jopa klassisen jazz-balladin muotokieltä noudattava Listen Before I Go herättää kuuntelijansa yllättäen bassodropeilla, jotka iskevät herkistyneen kuuntelijan tajuntaan kuin musiikillinen defibrillaattori. Väliin ei ole menemistä..
Lapsuuden traumoista kumpuava Lintu joka lensi ikkunaan pehmenee jousien ja keskiaikaisuutta henkivien puhaltimien ja akustisen kitaran myötä. Yksityistä kulissielämää tilittävä Kotiteatterijärjestelmä äityy kitaran, urkujen ja saksofonin jamitteluksi Kämäräisen soolon ottaessa haltuun suuren osan biisistä. KIMMO K. 58 SOUNDI Levyarviot > ...hippihommat ja hullu taiteilijuus ovat vaihtuneet järkeen ja inhimillisyyteen... Tuloksena oli pari loistavaa kiekkoa – Exit Planet Dust (1995) ja Dig Your Own Hole (1997) – sekä tukku niitä seuranneita kelpo levyjä, joiden parhaat tehot kuitenkin tuntuivat hiipuneen. Yhden naisen hautajaiset päätyy lopulta toteamaan, että ongelmia on sekä maapallolla että oman pään sisällä. Elisa Tiilikaisen sanoittama ja kahta yhteistyönä laadittua laulua lukuun ottamatta myös säveltämä albumi on sukellus tekijänsä musiikilliseen ja kaikesta päätellen myös sielulliseen maailmaan. PERTTI OJALA HHHH Chemical Brothers No Geography Universal Neljännesvuosisata sitten brittiläinen big beat -duo oli kaatamassa rockin ja elektronisen musiikin rajaaitoja niin popmaailman vierailevien tähtien feattauksilla kuin todella tuhtien säröbassoriffien ja muhkeiden rumpukomppien mäiskeellä. Tunnelma kuitenkin nousee nopeasti: levyn yhteenmiksattu alkukolmannes on kuin taitava DJ-setti, joka herättelee vanhan liiton glowstick-kansaa tasaisella biitillä, hallituilla nostatuksilla ja maailmaa syleilevillä sampleilla. Ellips Yhden naisen hautajaiset Sony Oloissamme kaiken mahdollisen popyhtyeenä saavuttaneen Haloo Helsingin jättäydyttyä tauolle laulusolisti Elisa Tiilikainen reagoi päätökseen nopeimmin. Tom Rowlandsin ja Ed Simonsin muodostaman kaksikon kahdeksatta albumia ei siis nyt ehkä aseta odotuksesta tärisevin sormin soimaan. Maailmojasyleilevä The Universe Sent Me osoittaa, että Chemical Brothers saa kappaleen toimimaan ilman sille tyypillistä jyskäämistäkin. Hyvää peruskauraa Chemical Brothers on tehnyt aina, mutta tykkibiiseillään duo on nostanut levyjään loistavalle tasolle. KOSKINEN HHHH K u v a: H am is h B ro w n K u v a: M ar k u s P aa ja la Levyarvostelut 4_19.indd 58 4.4.2019 14.34. Tiilikaisen teksteistä nousevan huolen mittakaava kattaa globaaliuden sijasta koko universumin. Kymmenbiisinen paketti on linjakkaampi kuin aiemmat suurteokset, mutta siinä on myös esimerkillisesti variaatiota tunnelmien ja tyylillisten ulottuvuuksien suhteen. No Geographylla rivibiisienkin taso tuntuu kovemmalta kuin vuosikymmeniin. Privaatti ahdistus konkretisoituu sanoihin ”jos koti on siellä missä sydän, niin mä olen täysin vailla kämppää”. Vaikka No Geographylla ei ole varsinaisesti rockvaihde silmässä, veljeksille leimallinen nasakkaan bassokuvioon nojaava meno on yhä ilmaisun ytimenä. Yllätyksellisyyttä, kulmikkuutta ja riemukasta orgaanisuutta on kappaleissa lopulta varsin paljon. Free Yourself ja eritoten myrskyisästi pörisevä ja vonkuva Mad As Hell kirvoittavat leveän hymyn kasvoille ja saavat jalan nytkymään. Keuhkoahtauma kiteyttää samalla jousineen ja brasseineen levyn sovituksellisen suuruuden viimeisten minuuttien ollessa Ellipsin ja etenkin Timo Kämäräisen Pink Floyd -vaikutteisen kitarismin juhlaa. Avaruudellinen intro johtaa maailman rikkonaisuutta ja kauneutta pohtivaan avausraitaan, joka liitää Saimaa-sävyjen ja Kämäräisen uljaan kitarakuvion ja trippailevan soolon siivittämänä. Ellipsinä tehty soolodebyytti Yhden naisen hautajaiset on väkevä paketti progahtavastikin perinnetietoista rockia, jossa sävellystyö on vapaampaa ja soitto itseisarvoisesti isommassa roolissa kuin Haloo Helsingin pop-orientoituneimmilla levyillä. Yllättävänkin vahvaksi muodostuva alkuosio on kuin levy pienoismuodossa ja johdattaa tyylikkäästi laveampien siveltimenvetojen äärelle. Tuloksena on erinomainen albumi perinnetietoista mutta freesin kuuloista ja kotikuunteluun mainiosti soveltuvaa elektroa. Albumille nimen antanut Kolera-allas on häpeämättömän iskelmällisine melodioineen levyn musiikillinen joskaan ei sanoituksellinen kevennys. Tehosekoittimesta Saimaa-orkesterin vaikuttaviin projekteihin päätyneen Matti Mikkolan tuottaman levyn soitannollisena kruununa jyllää Timo Kämäräisen kaikkeen mahdolliseen taipuva kitarointi. Biisit kaartelevat bassolinjojen ympärillä jytisten, kolisten, pulputtaen, vonkuen ja pöristen varsin mukaansatempaavalla tavalla. Ja jos maailmankaikkeus ei masenna tarpeeksi, niin pahaa oloa on luvassa myös ihmissuhteista. Edellinen albumi Born In The Echoes (2015) sujahti läpi korvien jälkiä juuri jättämättä
Puhaltimien, kanteleen, viulun ja kitaran lisäksi muheva basso tyylittelee rytmisoitinten muassa. Solangen laulut tuntuvat elektronisen ja repaleisen nykyhetken jatkeelta jazzin ja soulin introverttien etsijöiden perinteelle, joka on aina synnyttänyt sofistikoitunutta urbaania musiikkia kuulijan välittömästä mielihyvästä piittaamatta. Tämän myötä kieltämättä herää myös mielleyhtymä jo kuopattuun, melodisen metallin eri alalajeja surutta sekoittaneeseen Kiuas-bändiin. Sen musiikki on vauhdikasta, mutta ei kuitenkaan sieltä monimutkaisimmasta päästä, joten yhtä lailla Dimmu Borgirin viimeisimmät edesottamukset käyvät hyvästä esimerkistä helsinkiläisyhtyeen säveltaiteeseen. High Crimes on hämmentävän hyvä sekoitus, jossa erilaisista lähtökohdista ei ole copypastemaisesti yritetty kyhäillä jotain muka yhteistä. Superryhmän musiikki kun ei oikeastaan kuulosta yhdeltäkään jäseneltään, ja ehkä juuri siksi se toimii niin hyvin. Ajoittain Solange lähestyy joukkoineen rajaviivaa, jonka toisella puolella sielukas meditaatio muuttuu paksun hatsipilven keskellä sormiaan lumoutuneena tuijottelevan taiteilijan joogaesitykseksi. Monesti asioiden todellinen syvyys on detaljeissa, ja onkin pieni harmi, ettei edellisalbumin (Slayer Of Gods, 2016) huippuhetken The Rainin kaltaisia valopilkkuja ole tällä kertaa mahtunut mukaan. Kuten aina, Tom Russell herättää musiikilla taitavasti eloon rajaseudun realistisia kuvanovelleja, joissa elämän suuret ja pienet unelmat hehkuvat ja joskus murskautuvat. Hali sisältää sinivalkoisuuden lisäksi vaikutteita monen maan musiikkiperinteistä. Amerikan maanläheisen historian aitona tuntijana Russell ei halua musiikkiaan yleistettävän americana-termillä, mikä selittää hänen sympatiansa suometettujakin versioita kohtaan. Mainittakoon silti erikseen slaavilaiseen melankoliaan kiedottu single Butterfly ja kohtalokkuuden maksimoiva nimiraita. Levyn avaavien Pretty Cloudin, Body Chemistryn ja 626 Bedford Avenuen perusteella kyseessä olisi viiden tähden kiekko, mutta loppua kohden sävellysten taso vähän laskee. Chicano-cowboy Isadore Gonzalez saa oman laulunsa, samoin keikkamuusikon alter ego. Kaupallinen läpimurto tuskin vieläkään tapahtuu, mutta taiteellisesti bändi on vihdoin ansainnut alku-uransa hypen. TOMI NORDLUND HHH The Drums Brutalism AntiKymmenisen vuotta sitten hypetetty The Drums hukkasi kaupalliset mahdollisuutensa levyttämällä kehutun The Drumsin (2010) jälkeen toisen levynsä Portamento (2011) bändin jäsenten makuuhuoneissa. Taidokas universaali ilottelu saa lisähupia soitinten laajasta kirjosta. VILJA VAINIO HHH Weeping Willows After Us Razzia Ruotsin kaihoisin yhtye Weeping Willows on tilittänyt parisuhteista muodossa tai toisessa jo 24 vuoden ajan, mutta sen yhdeksännellä albumilla lauletaan vihdoin muusta. The Drumsin Joy Division -fanitus oli esimerkiksi Interpoliin verrattuna sekä ajastaan jäljessä että liian kotikutoista radioon. Tunnelma levyllä on kepeä mutta samalla sopivan ristiriitainen ja vaikka vanha onkin nyt uusi, kuulostaa Piirpauke edelleen omanlaiseltaan. Mutta mikä sitten on Brymirin oma ääni. Mitään selkeää juonta ei ole ja tuntuukin jopa siltä, että kappaleet on valikoitu levylle arpomalla. Siitäkin huolimatta Brutalism on paikoin Vampire Weekendia ja The Magnetic Fieldsia muistuttavine simppelin kauniine biiseineen The Drumsin tähän mennessä paras levy. Jos albumi olisi ollut alusta loppuun yhtä tasaisen tasokas, olisi se ansainnut yhden tähden enemmän. Tyylisuunnat vaihtelevat aina humpasta turkkilaiseen kansanlauluun. Kahta viimeisenä mainittua kappaletta yhdistääkin niiden elämänilo. Sävellyksellisesti Brutalism muistuttaa kevyine ja tarttuvine biiseineen edeltäjäänsä, mutta Abysmal Thoughtsin indie rock on antanut sijaa tanssittavammalle ja elektronisemmalle popsoundille. Upeaäänisen Martha Sky Murphyn kanssa esitetty Tombstones puolestaan on parasta Weeping Willowsia viiteen vuoteen. Tyylillisesti albumi on lähellä vaihtoehtorockia ja -metallia, minkä lisäksi marilynmansonmaisia industrial-väreitäkin kuullaan. Barry Adamsonin tuottama After Us on ilmastonmuutosta ja ympäristökatastrofia käsittelevä dystopinen konseptialbumi. Sitä The Damned Things ei kuitenkaan tee, vaikka syyllistyykin osittain superbändien perisyntiin ”ihan kivan” musiikin tekemisessä. VIRPI SUOMI HHHH Solange When I Get Home Columbia Vaikutuksiltaan järkälemäistä r&b-musiikkia voi tehdä ilman pilvenpiirtäjän katolta ihmismuurahaisille puhuvan hallitsijan elkeitä. 2017 bändi kuitenkin lopulta siisti soundinsa ja siirtyi Antille, julkaisten aikuismaisemman ja helpommin lähestyttävän Abysmal Thoughtsin. Myös maantien päällä etsitään elämyksiä etapilta toiselle. HENRI EEROLA HHH The Damned Things High Crimes Nuclear Blast Fall Out Boyn, Alkaline Trion, Every Time I Dien ja Anthraxin jäsenien yhtye kuulostaa paperilla kieltämättä siltä, että jonkun varpaita tullaan tallomaan, eikä asiaa helpota se, että superyhtyeillä tuntuu muutenkin olevan tavallisia bändejä suurempi riski epäonnistua. Näin hän säilyttää myös vapaudet tutkailla lauluissa aivan erityistä kotiseutuhistoriaa sekä beat-runouden että cowboyromantiikan hengessä. Levyn pyöriessä soittimessa on helppo unohtaa yhtyeen alkuperiltään hajanainen kokoonpano. Kukon äänirepertuaarien vastapainona kuullaan useita muitakin vokalisteja. Esimerkiksi Endless Sleep -balladissa solisti Magnus Carlson vaikeroi: ”What have we done to the generations to come / You can close your eyes and pray / It still won’t go away.” Carlson toki kuulostaisi ylivoimaiselta vaikkapa laulaessaan Kotipizzan menua tai illan tv-uutisia, mutta tekstien uusi ja ajankohtainen painopiste tuntuu tuoneen taiturin tulkintaan entisestään poltetta. SOUNDI 59 Piirpauke Hali Rockadillo Sakari Kukon luotsaama Piirpauke jatkaa fuusioretkiään, joilla hippihommat ja hullu taiteilijuus ovat vaihtuneet järkeen ja inhimillisyyteen. Albumilta on julkaistu singleinä Cells ja Something Good, mutta näiden sijaan esimerkiksi Invincible ja Omen tarjoavat aivan eri tavalla tunnetta. Aiemmasta tuotannosta poiketen tuore levy on vahvasti laulullinen. Heti nimikappaleessa yhdistyvät henkilökohtaiset elämykset Amerikan rautateiden historiaan ja merkitykseen. Mielestäni se piilee aika ajoin päätään nostavissa, esimerkiksi And So We Agea kuljettavissa melodioissa. Melodiat ovat linjassaan ja harmoniat säntillisiä, mutta soitanto on kaikkea muuta kuin tylsää. Järjestyksessä 29. On puhtaasti makuasia, ovatko esimerkiksi peräkanaa soivat enkelikuoroin taivaankantta tavoitteleva Ride On, Spirit ja kaiken elävän tieltään tuhoava Sphere Of Halcyon jo liian eri puusta veistettyjä. ASKO ALANEN HHHH ...hippihommat ja hullu taiteilijuus ovat vaihtuneet järkeen ja inhimillisyyteen... Kanteletara esittelee suomalaisuuden ja afrikkalaisuuden liiton ja Kalevala Blues hauskuuttaa loirimaisella tulkinnalla. Vakavamielinen albumi ei pärjää vuoden 2014 mestarilliselle paluulevylle The Time Has Come, mutta parin vuoden takaisen Tomorrow Became Todayn se päihittää. Levyarvostelut 4_19.indd 59 5.4.2019 9.12. Levyn päättävään rohkeasti sovitettuun Finlandiaan filippiiniläisen Sheila Surbanin tulkinta tuo kauniin sävyn. Lähes mielenosoituksellisen hitaasti kuplivassa kokonaisuudessa sihisee uskomaton intensiteetti, jonka havaitseminen vaatii vastaanottajalta antautumista. Solange Knowles etenee When I Get Home -albumilla jo muutaman vuoden ajan ilmaisuaan määrittänyttä intiimin itsetutkiskelun tietä ja menee vielä pidemmälle, varsinkin musiikillisesti. Kalliiden jazzsointujen ja ”whiteyn” herkästi paniikkiin saattavan synkopoinnin varassa etenevät mietiskelyt eivät nimittäin avaudu heti. Mukana puuhaavat etelän katuhäsellyslegendat Gucci Mane ja Lil’ Wayne näyttäytyvät hekin tässä yhteydessä henkevöityneinä hahmoina. albumi on alati tervetulleen tuttua, vakaata Russellia, väkevää kansantarinaa, texmex-valssia ja mainion kitaristivierailijan Bill Kirchenin Telecaster-twangia. ”Jos et pysy kyydissäni, en voi auttaa”, tuntuu mahtavalla herkkyydellä laulava Solange huikkaavan sukeltaessaan modernin spirituaalisoulin syövereihin. Päätös kiertää nopeasti koukuttava popestetiikka kaukaa on jyrkkyydessään riskaabelikin. Yksittäisiä loiston hetkiä painavammaksi nousee kypsästi soiva, joskin hieman tasapaksu, kokonaisuus, johon mahtuu sinfonista iskelmää, soulahtavaa poppia sekä 1970-lukuista soft rockia ja folkia. PEKKA LAINE HHHH Brymir Wings Of Fire Ranka Brymirilla on sopassaan aimo nippu vaikutteita, ja siinä missä se toisaalta kuulostaa orkestroidun death metalin pioneereilta á la Septicflesh ja Shade Empire, saattaa se seuraavassa hetkessä karata taistelutantereelle perinteisen voimaheavyn tahdissa. Seurasi siirtyminen indielevy-yhtiö Norman Recordsille ja ajautuminen marginaaliin. NUUTTI HEISKALA HHHH Tom Russell October In The Railroad Earth Proper Tuoreessa suomikantri-eepoksessa luetellaan tuhottomasti suuren maailman esikuvia, mutta vain Tom Russell saa oman esittelylukunsa Suomi-outlaw’n kummisetänä. Selkeä ja pureva runoluenta kuvaa tapahtumia lähes neutraalisti, mutta siihen kytkeytyvät oivat sävelmät lataavat eläytymiseen, lauluun ja soittoon kaiken tarvittavan herkästi soljuvan tai vahvasti värjyvän tunnepitoisuuden
Elokuvasta tuli oikein onnistunut eikä myöskään soundtrack voisi paljon parempi olla. Silloin hänen musiikkinsa on myös kiinnostavimmillaan, minkä sähkörumpuja myöten 1980-lukuinen Tears sekä levyn paras kappale, gospelin ja housen euforiasta elävä Baby Blu todistavat. Jos arvostaa oivaltavia ratkaisuja, niitä voi vähentää. Lontoolainen Nilüfer Yanya (sukujuuria Turkissa, Iranissa ja Barbadoksella) lienee yhtä solmussa kompleksiensa kanssa kuin kuka tahansa 24-vuotias, mutta laulajana ja lauluntekijänä hänen itseluottamuksensa tuntuu rajattomalta. Taaksepäin katsottaessa mukaan on tarttunut tyylikirjo, jonka käsittelyssä autenttisuuspyrkimys näyttäytyy soundillisena rosona. Tällaista ratkaisua voisi pitää muuten taiteellisena itsemurhana, ellei biisi säilyttäisi Peripheryn tuttua teatraalista melodisuutta. 18.7. Ensimmäinen biisi on uusi ja sillä feattaa Machine Gun Kelly, joten seuraavaksi kuultavat Red Hot ja etenkin On With The Show luonnollisesti särähtävät korvaan karkeudellaan, mutta kun kontekstiin pääsee asettumaan, kahden ensimmäisen levyn Mötiköiden parissa viihtyy. Jetboyn kohdalla vastuu on kuulijalla. Levyarviot > 60 SOUNDI Jo’ Buddy’s Trio Riot Rhythm ’N’ Roll Rumble Ram-Bam Kunnioitettavan totaalisesti roots-musiikille vihkiytyneen Jussi Raulamon kuudes albumi Jo’ Buddyna on samalla Trio Riot -yhtyeensä kokopitkä debyytti. 20.7.2019 Peurunka, laukaa MR SMITH’S AFTERPARTY: STEREO TERROR DJ’S DJ’S LAURA & HYRDE DJ JUSSI 69 Levyarvostelut 4_19.indd 60 4.4.2019 14.34. Pixies ja The Strokes toki ovat Yanyan keskeisiä vaikuttajia, mutta niin myös Nina Simone ja Joni Mitchell. 20.7. ANTTI LÄHDE HHHH Levyarviot > ...laulajana ja lauluntekijänä hänen itseluottamuksensa tuntuu rajattomalta... Originaalista biisimateriaalista huolimatta Rhythm ’N’ Roll Rumble on aikahyppy kohti rockmusiikkimme syntyä. Nilüfer Yanya Miss Universe ATO Nilüfer Yanya toivottaa kuulijan tervetulleeksi WWAY HEALTH™ hyvinvointiklinikalle ja pyytää tämän valitsemaan itselleen sopivimman vaihtoehdoista, kuten ”tunnen, että minua seurataan”, ”tunnen oloni yksinäiseksi ja vainoharhaiseksi” ja ”etsin usein hyväksyntää muista ihmisistä.” Vitsi on tietysti siinä, että kaikki nämä vaikeilun ja ihmissuhdevatuloinnin muodot tulevat perinpohjaisesti käsitellyiksi Miss Universe -albumilla, jonka maailma on yhtä epävarmuutta, mustasukkaisuutta, sitoutumiskammoa ja oman paikan etsimistä. Rhythm ’N’ Roll Rumblella rock ’n’ rollin alkuaineita jo pitkään yhdessä louhineet Jo’ Buddy ja rumpali Down Home King III saavat rinnalleen basisti Mitja Tuuralan. Born To Fly, Jetboyn ensimmäinen studioalbumi sitten vuoden 1990 Damned Nationin, soundaa lämpimältä ja luonnolliselta, ja uhoavien pro-rockareiden soitossa on potkua ja varmuutta. Doin’ Good hakee grooveaan suistomailta ja Mitja Tuuralan kanssa kirjoitettu Electrify My Mind heittää peliin doo wop -laululla silattua jump ’n’ rollia. MIRKO SIIKALUOMA HHH Mötley Crüe The Dirt Soundtrack Motley Mötley Crüe ei kuulu musiikillaan ansioituneimpien rockyhtyeiden joukkoon, mutta vuonna 2001 julkaistu The Dirt -kirja on yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia bändimuisteloita. Hidasta bluesiakaan unohtamaton albumi porautuu maaliin Oh My Darlingin 50-lukuisena rakkausballadina. PERTTI OJALA HHH Jetboy Born To Fly Frontiers Suomalaiset muistavat Jetboyn Hanoi Rocksia diggailleena sanfranciscolaisena rokkibändinä, jonka riveissä Sami Yaffa levytti ja rundasi 1980-luvun lopulla. Better Be Very Careful kumartaa Chuck Berryn Maybellinelle, Tell Me, Tell Me Babyllä voi aistia Little Richardin läsnäolon ja instrumentaaliraita Bullhead kävisi tribuutista vast’ikään edesmenneelle surfkitaristi Dick Dalelle. Nyt heidän kanssaan soittavat basisti Eric Stacy (Faster Pussycat) ja rumpali Al Serrato (Cold Blue Rebels). Lap steel ja läpsivä basso siivittävät Pick-A-Roll Bucklen mainiosti kantrahtavaksi western swingiksi. Kaikki on siis kuosissa, eikä Finnin keesi taatusti lerpahtaisi, jos hänellä yhä sellainen olisi. Markkinointipuheisiin on ilmeisesti päässyt hieman lapinlisää, sillä nokkelasti nimettyä levyä kuunnellessa on vaikea löytää mitään mullistavan uutta. 60 SOUNDI get your Tickets @ www.johnsmith.fi 18.7. Vaikka Yanya luottaakin kitaraan, hän tuntuu usein haikailevan Saden ja Jessie Waren kaltaisten sofistikoituneiden diivojen seuraan (itse hän on sellaiseksi aivan liian hauska ja itseironinen). Julkaisija Frontiers on tarjonnut virikkeellisiä hoivakotipalveluja monille saman ikäpolven hard rock -bändeille. Laulaja Mickey Finn sekä kitaristit Fernie Rod ja Billy Rowe ovat vuonna 1983 perustetun Jetboyn perustajajäseniä. Jos rakastaa toimivaa mutta äärikliseistä rockia, joka totaalisessa yllätyksettömyydessään saa Greta von Fleetin ja Airbournen vaikuttamaan luovilta, arvosanaan voi lisätä tähtiä. Djent-profeettojen uusi albumi on ilo korville, mutta se ei mullista Misha Mansoorin joukkion uraa. Yhtyeen levy-yhtiö hehkuttaa saatekirjeessään Periphery IV: Hail Stanin vievän Peripheryn uusille urille. Niistä pelin avaa In Your Head, yksi kevään vastustamattomimmin surisevista kitararockeista, joka kuitenkin johtaa harhaan. Levyllä soi AC/ DCja hevirokki, Faces-herkistely ja vahva usko siihen, että hard rockiin ei ajan hammas pure. Peripheryn vaikutus on ollut merkittävä Meshuggahin synnyttämälle djentille, mutta yhtyeen kädenjälki näkyy lähimenneisyydessä huomattavasti myös metalcore-skenessä. 19.7. Eniten periferiaa uudisraivataan Crushilla, jolla yhtye hyppää tuntemattomille vesille totaalisen elektronisella kappaleella. Netflix-julkaisun rinnalla leffan soundtrackin luonnollinen olemismuoto on Spotify-soittolista. Kuuluvimmin levyn primitiivinen karheus pesii Jo’ Buddyn kitaroinnissa. Toinen bändin ansioista on säilyttää musiikkinsa helposti lähestyttävänä teknisyydestä ja jopa varttituntisista kappaleista (levyn avaava Reptile) huolimatta. ARI VÄNTÄNEN HH Periphery Periphery IV: Hail Stan Century Media Periphery on ollut yksi kuluvan vuosikymmenen merkittävimmistä progressiivisen metallin yhtyeistä. Peripheryn korteista vahvin on aina ollut ymmärrys dramatiikalle ja mahtipontisuudelle lipsumatta sinfoniametallin pompöösiyden puolelle. Kesti niin kauan saattaa teos valkokankaalle asti, että sellaiselle se ei loppujen lopuksi päätynyt. BBC:n Sound Of 2018 -lupaus on julkaissut viime vuosien aikana kymmenisen kappaletta, mutta esikoislevylleen hän on kelpuuttanut niistä vain kaksi
19.7. SOUNDI 61 ...laulajana ja lauluntekijänä hänen itseluottamuksensa tuntuu rajattomalta... 18.7. get your Tickets @ www.johnsmith.fi 18.7. 20.7.2019 Peurunka, laukaa MR SMITH’S AFTERPARTY: STEREO TERROR DJ’S DJ’S LAURA & HYRDE DJ JUSSI 69 Levyarvostelut 4_19.indd 61 4.4.2019 13.41. 20.7
Taustojensa takia Pantheoniin ei siis voi suhtautua vain musiikkina. ANTTI MARTTINEN HHHH Jordan Rudess Wired For Madness Mascot Arvostettu kosketinsoittaja Jordan Rudess on tehnyt pitkän päivätyön bändeissä kuten Dream Theater, Liquid Tension Experiment ja Dixie Dregs, minkä lisäksi taiteilija on levyttänyt kunnioitettavan kasan sooloalbumeja. Soittajana ja laulajana Van Zandt oli 1973 uransa huipulla ja myös soundiensa puolesta Sky Blue on täysin studiotasoa. Samana vuonna äänitettiin vuonna 1977 julkaistu Live At The Old Quarter, Houston, Texas. Kokeellisimmillaan albumi kirmailee kaksiosaisessa nimikkoteoksessa. Levy kuitenkin kuulostaa harkitun kokonaisuuden sijaan luonnosmaiselta kokoelmalta biisejä. EERO KETTUNEN HHH George Benson Walking To New Orleans Provogue Enemmänkin jazz-kitaristina tunnettu Benson on julkaissut tribuutin Chuck Berrylle ja Fats Dominolle. Myös tunnelma on ilman yleisöä erilainen. Myös taustalaulajia on käytetty oivaltavasti. MAPE OLLILA HHH Levyarviot > 62 SOUNDI ...kyse ei ole rahastuksesta, haudanryöstöstä tai pakonomaisesta tarpeesta... Belzebubs on hieno konsepti. Eleganttien pianojen ja syntikoiden ylevöittämien, saumattomien biisirynnäköiden eeppis-progen tyylin ja rakenteet huomioiden ei olisi mikään ihme, vaikka Belzebubs olisi oikeasti laulajabasistin koko yhtye. Ei hätää: kyse ei ole rahastuksesta, haudanryöstöstä tai pakonomaisesta tarpeesta tehdä simppelin kuuloisista rock-paloista jazzmaisia ja korostaa siten niiden hienoutta. Koko komeuden kruunaavat Vincentin käskyttävä ja vakuuttavan painokas murahtelu sekä tuottaja/äänittäjä Jaime Gomez Arellanon luoma, täyteläisesti iskevä ja suuri soundi, joka saa trion kuulostamaan jättimäiseltä. Laulusoundin tunnistanevat kaikki kotimaisen melodödön fanit – niin niiloseväsmäisen kuivan selkeää korinaa levyllä kuuluu. Hieno ja odottamatonkin merkkiteos tribuuttilevyjen vaikeassa sarjassa. Wired For Madness kutoutuu hengästyttävän hienoksi näytteeksi sormiovelhon virtuoosimaisesta näkemyksestä. Like A Virgin puolestaan on ennakko-odotuksia neutraalimpi Madonna-cover. Biiseissä on paljon osioita ja kiemuroita, muttei mitään päätöntä. Julkaisun loppupuolelta alkaa hittiputki ja viimeisenä esitellään vielä kolme uutukaista. Niinikään mies ja kitara -äänitteenä Sky Blue muistuttaa liveklassikkoa, mutta kappalemateriaalinsa puolesta se ei ole ihan yhtä vahva. VESA SILTANEN HHHH K u v a: JP A h o n en facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 4_19.indd 62 5.4.2019 12.57. Esikuvinaan taiteilija pitää Rick Wakemania, Keith Emersonia, Tony Banksia sekä Patrick Morazia, joten hänen juurensa lepäävät syvällä progressiivisessa rockissa. Sovitusten valokeila kohdistuu Rudessin virnisteleviin kosketinjuoksutteluihin, joita tahdittavat aina tiukan funk-henkiseen grooveen ojentelevat rytmit. Levydiilin tämä popilmiö Gorillazin ja Metalocalypse-animaatiosta realisoituneen Dethklokin manttelinperijä sai Century Median a&r-pomon nähtyä Ahosen sarjiksia Tuska-festareilla 2018. Samaa kurmotusta ei koko vajaat neljäkymmentä minuuttia sentään ole, vaan välillä maltetaan siirtää painopistettä nopeasta tikkauksesta raskaaseen jyystöön. Se sisältää versioita Van Zandtin muiden levyjen biiseistä, covereita ja kaksi ennenkuulematonta biisiä. Soittajien taustat kuuluvat Something Wicked Marches Inillä hyvässä mielessä. Vaikka joukossa on umpituttuja kappaleita, levyllä on hyvä tunnelma. Rex’s Bluesin ja Pancho And Leftyn pelkistetyt versiot toimivat mainiosti ja aiemmin julkaisemattomat All I Need ja Sky Blue ovat erinomaisia biisejä ja synkkyydessään valottavat Van Zandtin tämän session aikoihin alkanutta, aikaiseen kuolemaan päättynyttä alamäkeä. Masentunut mutta mukava Van Zandt toi Live At The Old Quarteriin hengähdystaukoja juttelemalla yleisölle ja kertomalla puujalkavitsejä. NUUTTI HEISKALA HHHH Vltimas Something Wicked Marches In Season Of Mist Kovissa liemissä keitetty äärimetallitrio David Vincent (exMorbid Angel), Rune ”Blasphemer” Eriksen (ex-Mayhem, Aura Noir) ja Flo Mounier (Cryptopsy) ovat lyöneet lusikkansa samaan pataan ja keittäneet sopan, joka yhdistelee death ja black metalin parhaimpia puolia maukkaalla tavalla. Aiempia levyjä bändillä on muka kaksi, Quis Novit Daemonis Astus (2006) ja Moth Of Satanas (2009), mutta tässä ulottuvuudessa Pantheon Of The Nightside Gods on Belzebubsin debyyttialbumi. JUHA SEITZ HHHHH Townes Van Zandt Sky Blue Fat Possum Townes Van Zandt äänitti Sky Bluen biisit ilman säestystä vuonna 1973. Laulajana Benson tulkitsee biisit lämmöllä ja hänen väliin tuikkaamansa jazz-henkiset kitarasoolot istuvat biiseihin hienosti. Toivon näkeväni sen joskus vaikkapa animoidulla keikalla. Aikaa on toki vielä paljon jäljellä, mutta konkarikolmikko asettaa riman hyvin korkealle, kun vuoden kovimpia raskasmetallijulkaisuja aletaan pistää paremmuusjärjestykseen. Vaikka äänimaisema on ajoittain vimmainen, sen proge-elementit pysyvät mestarin hyppysissä. Veteraanien varmuudella lyödään pöytään väsymättömästi tärykalvoihin puskevaa mättöä, joka sahaa halki, poikki ja pinoon terävillä riffeillään ja blast beat -tykityksellä. Huonomminkin esikuvansa voisi valita, mutta kun kummankin artistin kuolemasta on vain vähän aikaa, varmistin naksahtaa vääjäämättä. Kaikki uudet kappaleet ovat tilaustyönä tehtyjä, omahyväisiä metabiisejä. Jordan Rudessia avustaa koko joukko nimekkäitä muusikkoja. Sellaisena se kuitenkin sijoittuu orkestroidulla black metalilla ja karikatyyrimäisen infernaalisilla lyriikoilla silatun melodisen skandideath metalin kulmille. Ja mikä parasta, musiikki myös groovaa. Sen yli puolen tunnin kestoon mahtuu huikea skaala sävyjä, jotka heittäytyvät sinfonisesta herkkyydestä kauhuelokuvamaisiin kurmotuksiin. Crash And Burnilla bändin käsitys aikalaismusiikista on samanlainen kuin Rob Zombiella vuonna 1995. Muun muassa kitaristit Guthrie Govan ja Joe Bonamassa sekä rumpali Marco Minnemann pitävät hurmoksellisen tason korkeana. Benson on sisäistänyt hienosti kappaleiden hengen, ja etenkin Fats Domino -biiseissä on käytetty mukaansa tempaavia torvia, kuten asiaan kuuluu. Vierailijoina jylhän saatanallisessa metallimessussa pistäytyvät ICX Vortex (ex-Dimmu Borgir) ja sarjiksessa basistivokalisti Hubbathin pasmat sekoittanut naislaulajatar Skvllcraft. Belzebubs Pantheon Of The Nightside Gods Century Media Belzebubs on JP Ahosen kansainvälisesti suositun sarjakuvan hahmoihin perustuva kuvitteellinen bändi. Kiitos onnistuneesta toteutuksesta kuulunee tuottaja Kevin Shirleylle. Alusta loppuun totisessa Sky Bluessa ei valonpilkahduksia ole ja ”born to grow and grown to die” -tyyliset sanoitukset tuntuvat vielä kylmäävimmiltä
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 4_19.indd 63 4.4.2019 13.41. ...kyse ei ole rahastuksesta, haudanryöstöstä tai pakonomaisesta tarpeesta..
Flotus oli tervetullut, piristävä yllätys ja kokonaisuutena onnistuneempi albumi, mutta This osoittaa, ettei uudistuminen ollut sivuaskel vaan hyvinkin luonteva uusi nahka, jossa Lambchop on jo nyt kuin kotonaan. Rauhalliset, lyyriset slovarit soljuvat saumattomasti melodiasta toiseen muusikoiden säestämänä, kun kappaleet kiihdyttävät lopun breakbeat-kliimaksiin. The Blanko Stimulation Paradise Flying Colours Odotettuamme vuosia helsinkiläistrio The Blankon seuraavaa levyä voimme ihaillen todeta, että Stimulation Paradise oli odottelun arvoinen. William Basinski On Time Out Of TIme Temporary Residence William Basinski löysi yleisönsä tuhosta. Basinskin musiikki tuntuu elävän hetkessä ja sen ulkopuolella, jonkinlaisessa poikkeustilassa. Ja mihinkäs iäkäskään tiikeri raidoistaan pääsisi. Parista rauhallisemmasta kappaleesta huolimatta levy pitää kuuntelijan tiukasti raskaassa otteessaan. Kuitenkaan levy ei rauhoitu liiaksi loppua kohti, vaan tasapaino pysyy loppuun asti, kun levyn päättää näyttävä Necessary Evil. ANTTI MARTTINEN HHH Levyarviot > 64 SOUNDI ...mihin taikka kehen voimme tänä päivänä enää uskoa... MIKKO MERILÄINEN HHH The Milestones Beautiful Light Turenki 25 vuotta sitten perustettu The Milestones julkaisee vasta viidennen levynsä, pelkästään vinyylinä ja digitaalisessa formaatissa. Lambchop on ollut sen kaltainen yhtye oikeastaan aina, sillä yhtyeen 1990-luvun alussa alkanut tuotanto on yhtä väsytystaistelua: levy levyltä (ja niitähän on jo yli tusina) aika lailla sitä samaa raukean pehmeää, sielukasta americanaa, jossa Kurt Wagner murahtelee nokkelia ja mustiakin tarinoitaan. Eeppiset mittasuhteet heti alkutahdeista ottava To Believe perustuukin lähinnä vierailijoidensa karismaan. En edes tiennyt onko mies hengissä, mutta itse asiassa hän on levyttänytkin tasaisesti kaikki nämä vuodet. Sitä on selvästi lähdetty työstämään kunnianhimoisesti, ja lopputulos on onnistunut. Elektroja downtempo-elementit sekoittuvat moderniin klassiseen, joskin suurimmaksi osaksi leijutaan kauniiden vokaaliosuuksien tahdissa. Sellainenkin levy voi olla hyvä. Ostaisin. Uutuus on juurevaa kolmen miehen blues rockia, joka soljuu eteenpäin kuin juna – sikäli kun vertausta voi enää positiivisessa mielessä käyttää. Hämmentävän humaanina Wagner saa äänensä soimaan vocoderissa uitettunakin. Hiljalleen hajoavista magneettinauhoista tehty teos teki taidetta taiteilijan painajaisesta, eli arkiston tuhoutumisesta. Joka tapauksessa niin syvään juurtunut on yhtyeen perusluonne, että varsin samalta – ja etenkin yhtä lämpimältä – Lambchop oikeastaan yhä kuulostaa. Levyn raakamateriaalina on käytetty ääniä, jotka syntyivät kahden mustan aukon törmätessä – tai sulautuessa yhteen – 1,3 miljardia vuotta sitten. Edeltäjiään astetta raskaammalta albumilta löytyy kaikki, mitä kunnon rocklevyltä voi toivoa: dominoiva kitarasoundi, balladi, juuri sopivan syvälliset lyriikat ja energia, jolla jokainen kappale puskee eteenpäin. Levyllä on selvästi uusia sävyjä ja ideoita, joten eteenpäin on menty. Kolmas The Way To The Great Unknown yllättää tompettymäisellä country-otteellaan. Toki myös bändi lunastaa lupauksensa ja esittää juuri sitä, mitä yleisö odottaakin eli orkestraalista elokuvamusiikkia. Se tuntuu olevan lähellä, iholla jopa. Trowerin tyyliin ei kuulu nopea tiluttelu, hän maalailee kitarallaan pikemminkin jylhän rauhallisin sävyin. Vaikka Hauta-aho todella haastaa itseään, rytmiryhmä ei kuitenkaan huku solistin alle, vaan yhdessä ne luovat herkullisen kokonaisuuden rytmikästä soittoa. Edellisellä Flotus-albumilla (2016) tapahtui kuitenkin näennäisen radikaali uudistuminen, kun Wagner päätti ajaa laulunsa vocoderin läpi. Ihailen kitaristien Markon ja Tomin kykyä luoda jänniä kudelmia, joissa ei suotta mennä kaverin tontille, mutta pelataan hienosti yhteen. Mainiota! Loput kappaleet ovat kelpoja rokettirolleja tai akustisvoittoisia slovareita. Sama efekti on pinnassa tälläkin levyllä, tosin edellislevyn kokeellisuudesta on otettu takapakkia orgaanisuutta suosien. Myös Little Girl Blue -tyylisten balladien tulkiksi hän sopii mitä parhaiten, niitäkin levyltä löytyy. Yhtye on jälleen kerran saanut aikaan suurenmoisen, energisen levyn. Vokalisti Olli laulaa paremmin kuin Hevisauruksessa, persoonallisen kireän käheästi, mutta huuliharpun puhkumista pitäisi vähän skarpata. Pojat rohkenevat siis säveltää monipuolistakin materiaalia. Olisin mieluusti kuullut heidän suloista seireenikutsuaan enemmänkin. Valmistaako kukaan enää cd-levyjä. Levyn kirsikkana on ihana Fabulettes-taustatrio, joka laulaa ikävä kyllä vain neljällä kappaleella. On Time Out Of Time on hyvin konkreettisesti ajan ulkopuolelta – ajan siinä mielessä kuin me kykenemme sen ymmärtämään tai edes kuvittelemaan. Riuskat palat on suosiolla jätetty nuorille kukoille, vauhti yltyy parhaimmillaan keskitempoisiksi esityksiksi. Kohokohdaksi nousee silti Roots Manuvan sinkuksikin lohkaistu A Caged Bird / Imitations Of Life, muutoin kokonaisuus jää kaikesta mahtipontisuudestaan huolimatta tyngäksi ja kaipaisi rinnalleen jonkin sangen traagisen taide-elokuvan. Ajattoman oloista musisointia. Sen sijaan jää vahva, lämmin ja utelias tunne, joka saa palaamaan. Apulannan keikkakitaristinakin uraa tehnyt bändin nokkamies ja biisinikkari Pauli Hauta-aho ylittää itsensä niin laulajana kuin näyttävillä kitarariffeillä. LINDA SÖDERHOLM HHH Robin Trower Coming Closer To The Day Provogue Robin Trowerin nimi nousi mieleen jostain 1970-luvun hämäristä, jolloin hän nautti hetken suosiota power-trion ässäkitaristina. Albumi on tunnelmoivaa maalailua, joka kelvannee progen ystävillekin, mutta jos ässäbiisejä kaipaa, ne ovat harvassa. Junakompilla käynnistyvä Lonesome Train pistää heti aluksi vibaa punttiin ja takatukan liehumaan. Erittäin tasalaatuista. Levysarja The Disintegration Loops (2002-2003) oli ääniraita post-9/11 New Yorkista. Suosittelen. Sitten iskee viides: Madness & Delight, jonka Chris Isaakilta ”pöllitty” kitaratyylittely saa ällistymään. Tahtoo sanoa, että jos yhtyeeseen rakastuu, sen tekee peruuttamattomasti. Levyn tiukka vetäminen jatkuu lähes koko albumin läpi, lukuun ottamatta loppupuolen melodisempaa, lähes coldplaymaista Song For Youta. Kierto tai kiertokulkukin on toistuva elementti Basinskin töissä. ISLA MÄKINEN HHHH K u v a: Ja n i M ah ko n en Levyarvostelut 4_19.indd 64 5.4.2019 8.24. ARTTU TOLONEN HHHH Lambchop This (Is What I Wanted To Tell You) City Slang En sano pahalla, mutta tästä albumista ei jää lukuisienkaan kuunteluiden jälkeen oikein mitään yksityiskohtaista mieleen. Melodramaattisella ääniraidalla liikutaan uskonasioiden äärellä – mihin taikka kehen voimme tänä päivänä enää uskoa. Tullakseen niin kaukaa paikassa ja ajassa, avaruuden kylmyydestä ja tyhjyydestä, On Time Out Of Time on yllättävän lämmin ja intiimi. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH The Cinematic Orchestra To Believe Ninja Tune Kahdentoista vuoden tauolta palaava brittiläinen nu jazz -orkesteri on tällä kertaa palkannut riveihinsä eturivin kaartin maailmankuuluja soulsekä jazz-artisteja. Ehkä sen intiimiyden selittää se, että mekin koostumme tähtipölystä, miljardien vuosien takaa ja Basinskin teoksessa kuulemme oman loputtoman kuolemamme ja uudelleen syntymisemme
Samuli Putro – Suuret rukoukset • Stam1na Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana • Henrik! Pauliina Kokkonen • Anna Puu • Gasellit Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB DJ SNAKE Ilosaari tulostus.indd 65 4.4.2019 15.25. Ennakkoliput: Lippupiste • Tiketti • ilosaarirock.fi/liput 12.-14.7.2019 JOENSUU ALMA • RAE SREMMURD US SUNRISE AVENUE • JVG FR Jess Glynne UK • Architects UK • Cheat Codes US Perturbator FR • Mono JP • Pale Waves UK • Shame UK SANNI • J. Karjalainen • Vesala • Ville Valo & Agents Pariisin Kevät • Ellips • Swallow The Sun Pää Kii • Olavi Uusivirta • Kynnet • Lxandra Jukka Nousiainen • Viikate – Kuu kaakon yllä 10 v
Laulajien taustalla soivat paikoin syntikka, kitara, sello, viulut ja rummut, ja laulujen tempossa on selvää vaihtelua. Paljon myöhemmin hän päätyi keikalle, jolla tapasi tulevan aviomiehensä, Wishbone Ashissa, Gringos Locosissa, Leningrad Cowboysissa ja muissa yhtyeissä uraa luoneen kitaristin Ben Granfeltin. Taiteilija on asunut Helsingissä jo yli seitsemän vuotta. Miten he päätyivät levylle, ja miksi halusitte juuri heidät mukaan. Olisiko tätä levyä voinut tehdä missään muualla, yhtyeen ydinkaksikko Tanja Torvikoski ja Petri Kuusela. Kaksikon yhteisteokset ovat edelleen parhaimmistoa. Sellainen koko levyntekoprosessi on ollut myös meille: pyrimme löytämään jotain uutta tutusta. Pidämme matkustelusta ja teemme englanninkielistä musiikkia, joten ulkomaat ovat tietty olleet tähtäimessä jo alusta pitäen. Kun saimme levyn nimikkokappaleen valmiiksi, pohdimme josko olisi mitenkään mahdollista pyytää Moosea mukaan. Levyllä kuullaan teidän lisäksi myös Grammypalkitun Rob Moosen viuluraitoja sekä masteroija Kim Rosenin kädenjälkeä. Jasmine WG -nimellä esiintyvä rokkari antaa vahvan äänensä soida paK u v a: To n i P al la ri Levyarvostelut 4_19.indd 66 4.4.2019 14.34. Sooloprojekteista mainittakoon Where You Sink Pretty, jossa Tividadin herkkä ääni yhdistyy voimakkaaseen säestykseen ja Hire, jossa Tucker viittaa sanoin ja sävelin kaikkeen uuteen. Kappaleissa Minute In Your Mind sekä Lucky Joke uuden ja vanhan lauluäänen harmonia on kaunista kuunneltavaa. Kummankin ammattilaisen kanssa työskenteleminen oli todella miellyttävä ja avartava kokemus. Virkeä kiekko suunnistaa kulmikkaaseen rockiin verevällä katuasenteella. Näin löysimme tilaa luovuudelle. Omakustanteena julkaistu Ship’s Bell tehtiin pitkälti omin voimin. Wynants-Granfeltilta julkaistiin Hollannissa kaksi pitkäsoittoa, Long Live Love (2006) sekä No Praise No Blame (2011), mutta Suomessa hänen levytettyä musiikkiaan on ollut hankala löytää. KAROLIINA KANTOLA HHH Jasmine WG In My Mind Sprucefield Belgiassa syntynyt muusikko Jasmine Wynants-Granfelt ihastui Suomeen ensimmäistä kertaa lapsena. Losangelesilaisduo on työstänyt kappaleita erikseen ja laulavat nyt osan lauluista sooloina. Duo loihtii kuulaita ja eteerisiä äänimaisemia, joissa peilityynen pinnan ajoittain särkevät maukkaasti ripotellut särökitarat. Monet kappaleet – kuten Marble Eyes ja Tabu – ovat kuin akustisia mietelmiä, jotka eivät koskaan konkretisoidu teoiksi. Omien sävellysten ohessa kuullaan akustispohjaista nummiromantiikkaa hehkuva versio Gary Mooren kasarihitistä Wild Frontier. LASSI LINNOLA HHH Eteerisen kaunis Ship’s Bell on pitkälti äänitetty mökissä keskellä Lappia, ja tuntuukin kuin ympäristön rauhallinen autius olisi koodattu kappaleisiin sisään. Mikäli abstraktin ja konkreettisen suhdetta saadaan hienosäädettyä, on mikä tahansa mahdollista. Niin tai näin, kolmas levy What Chaos Is Imaginary todistaa, että tuo välimaasto on laaja. Posiolla pystyimme irtautumaan arjesta. Girlpool What Chaos Is Imaginary AntiKuten moni bändi, Cleo Tuckerin ja Harmony Tividadin muodostama Girlpool välttelee lokeroitumasta tiettyyn musiikkigenreen, mutta helposti duo kyllä sujahtaa tyypillisen indie popin ja -rockin välimaastoon. Kansainväliset klubit ja festarit kutsuvat meitä, eikä musiikki tunne rajoja! TEKSTI: LASSI LINNOLA Levyarviot > ...virkeä kiekko suunnistaa kulmikkaaseen rockiin verevällä katuasenteella... 14 kappaleen kiekko olisikin lähinnä hipsterihissimusiikkia, jos se koostuisi vain hitaista laulelmista, kuten sydänsurussa kieriskelevä Pretty, epävarmuudessa hapuileva Hoax And The Shrine ja yläilmoissa vaeltava What Chaos Is Imaginary, jossa tosin on upea instrumentaaliosuus. Dynamiikan tasapaino on hiuksenhieno, jopa horjuva, sillä kokonaisuus uhkaa ajoittain typistyä äänitapetin puolelle. Toki levyä tehdessä on saatu avustusta yllättäviltäkin tahoilta: lopputuloksen masteroinnista vastasi varsin nimekkäillä levyillä työskennellyt Kim Rosen, jonka värvääminen on selkeästi ollut joka pennin väärti. Saimme työskennellä rauhassa ilman, että jouduimme tekemään kompromisseja soundimme suhteen. Pienen mietinnän jälkeen Petri laittoi hänelle meiliä ja hän oli messissä! Tämän jälkeen ei tuntunut lainkaan mahdottomalta ajatukselta etsiä myös masteroijaa rapakon toiselta puolen. Mökki oli meille tietynlainen piilopaikka, jossa monet hyvät asiat kohtasivat. Siinä mielessä kansainvälisestä keikkamyyjästä ja muista yhteistyökumppaneista voisi olla hyötyä. Mökki inspiroi meitä kuin suuret legendaariset studiot, ajamatta meitä kuitenkaan konkurssiin! Ship’s Bell muotoutui näköiseksemme levyksi kenties juuri siksi, että tuossa rauhallisessa, mutta musiikillisesti inspiroivassa paikassa uskalsimme kokeilla rajojamme. Lanain esikuvat tulevat vahvasti jenkkiläisen folk-perinteen suunnasta, mikä on jopa virkistävää kaiken tämän skandimanian keskellä. Rollaamista pehmentävät popin, etnon ja irkkufolkin virtaukset, jotka sulautuvat kokonaisuuteen kivuttomasti. Siinä piileekin Lanain selkein heikkous. Pestiin valikoitui Kim Rosen, joka on niin ikään työskennellyt usealla meitä inspiroineella albumilla. Onneksi vastapainoksi tarjoillaan myös Twisterin ja Follow The Sunin kaltaisia vetoja. 66 SOUNDI Lanai Ship’s Bell Omakustanne Posiolaisella mökillä omakustanteena äänitetty Ship’s Bell on oululaisen folk-duo Lanain osoitus siitä, ettei toimivaan lopputulokseen tarvita ylettömästi palasia – riittää, että ne vain asetellaan oikeille paikoilleen. Merkittävä ero aiempaan on transsukupuolisen Tuckerin ääni, joka on madaltunut hormonihoitojen seurauksena. – Tuskin. Vaan miten on tulevaisuuden laita – onko Lanain haaveissa maailmanvalloitus sekä paikka suuren levy-yhtiön siipien suojassa. Tärkeintä meille on kuitenkin se, että teemme musiikkia omilla ehdoillamme sen mukaan, mikä milloinkin parhaalta tuntuu. – Levy-yhtiöllä oleminen ei ole meille itseisarvo, vaikka olisikin toki mukavaa, jos taustalla olisi jokin taho saattamassa musiikkiamme laajemman yleisön ulottuville. Hänen soittonsa ja musiikilliset ratkaisunsa tuntuvat aina sekä kekseliäiltä että uskollisilta biiseille. Asian korjaa tuore albumi In My Mind. – Rob Moose soittaa monella suosikkilevyllämme
SOUNDI 67 ...virkeä kiekko suunnistaa kulmikkaaseen rockiin verevällä katuasenteella... Levyarvostelut 4_19.indd 67 4.4.2019 13.41
Jos Heliä vertaa edelliseen levyyn Valkyrja (2013), matka levyjen välillä ei ole olennaisen pitkä. Stöön itkuräpit dominoivat: Kaksijäinen on yksi artistin kaikkien aikojen parhaista kappaleista ja uusi Allerginen valolle nousee samaan kastiin. Ben Granfeltin monipuolinen kitaratyöskentely rakentaa yhtyeen soinnin vivahteikkaaksi. Färsaarelaisbändi on ollut pitkään hiljaa, sillä ilmeisesti bändi tarvitsi aikaa miettiä suuntaansa. Taren musiikki hahmottuu sekä yleispiirteisenä mielentilana että sarjana itsenäisiä taideteoksia. Soundeja syynätessä huomaa Ponyn soivan hivenen tunkkaisesti. Silti bändi antaa edelleen juurevuudelleen tilaa muun muassa esittämällä joitakin kappaleita fäärin kielellä ja päästämällä perinnemusiikin raikaamaan, vaikka nämä piirteet eivät ainakaan enää edusta Týriä mielenkiintoisimmillaan. Stöön ulosanti on hyvässä iskussa, mutta yhden lainin toistoa on liikaa. Pitkitettynä vitsinä pidetty muuttui viimeistään tuolloin todeksi, vaan ei totiseksi. NUUTTI HEISKALA HH Orville Peck Pony Sub Pop Eksentrinen outlaw cowboy Orville Peck riutuu rakkaudessa melankoliaan upotetulla Pony-esikoisalbumillaan. Pikemminkin melodinen death on se Týrin juttu, jolla yhtye pitää edelleen otteessaan, ja siinä bändi on oikeasti hyvä. Lakonisesti laulava Peck alLevyarviot > ...avoin ja innostava teos, joka hellii tasapuolisesti niin järkeä kuin tunteitakin... Tremolo-kitarat kuljettavat tummanpuhuvia kappaleita, joiden paikka voisi hyvin olla David Lynch -leffan soundtrackillä. HANNU LINKOLA HHHH Spirits Of Fire Spirits Of Fire Frontiers Kun bändissä soittavat palvomani Savatagen kitaristi Chris Caffery, superbasisti Steve DiGiorgio, Fates Warningin ex-rumpuvelho Mark Zonder ja Jukaa toistaa itseään, minkä lisäksi vaikutteet puskevat liikaa läpi. Laveaa laajakangasmeininkiä tavoitellaan, mutta rahkeet – tai rahat – eivät ole aivan riittäneet. Hope To Die -balladi taas kääntyy pateettiseksi goottikantriksi. Mikäs siinä, mutta tyylivalinta on vaarassa kääntyä koomiseksi – maski on huvittavan yliampuva ja aiheuttanee keikoilla napakkaa naamahikoilua. Jokaisen nyrjähtäneen sanaleikin tai viittauksen liikkeelle tyrkkäämä oivallus ruokkii kuulijan hyvää oloa. Taustamusiikkina levy toimii, mutta ajatuksella kuunneltuna puutteet käyvät liian selviksi. Tänään pimeän puolen veteraani Stöö on yksi maamme menestyneimmistä rap-artisteista ja tuore levymoguli, jonka Katakombi-merkille on Monspilta siirtynyt ainakin DJ Kridlokk ja Aztran MNTTT. Yleistä ja erityistä yhdistää illuusio jokaisesta hetkestä levyn merkityksellisimpänä pisteenä. Biiseissä maistuu niin perinteisempi preeria kuin shoegaze ja post-punk, jonka suuntaan tähyillään etenkin jylhästi laukkaavassa Buffalo Runissa. Bändi on kiertänyt muun muassa Cannibal Corpsen kanssa ja Convergen Kurt Ballou tuotti kymmenen vuoden takaisen Traitorsin (2008), joten ihan marginaalisesta yhtyeestä ei ole kyse, mutta ei Misery Index death metalin kärkinimiinkään ole noussut. kottamatta, mikä kantaa levylle mutkattoman tunnelman. Stöön viime aikojen julkaisutahti on ollut armoton, eikä uutuus ole synkän Iso vauva Jeesus -albumin (2016) veroinen mestariteos. Will Putneyn miksaamaat soundit ovat myös tähän mennessä bändin uran parhaat. Peck lataa artistiminäänsä mystiikkaa käyttämällä promokuvissa ja musiikkivideoilla omituista hapsunahkanaamiota. Sen poliittisuudessa ei ole ollut Napalm Deathin älykkyyttä, sen biiseissä ei ole ollut Cannibal Corpsen raskautta eikä tarttuvuuttakaan eikä Kurt Ballounkaan onnistunut tuoda bändiin convergemaista äärimmäisyyttä. Levyarviot > 68 SOUNDI välittynyt vaikutelma oman identiteetin vangiksi kangistumisesta. Cows On Hourglass Pond on täynnä tunnusomaista pulputusta ja kuritonta intuitiivisuutta, mutta Animal Collectivea kahlitsevan kollaasihakuisuuden sijasta levyä määrittävät omakuvallinen lämpö sekä harras kiintymys pop-historian suureen kertomukseen. Pony tempaisee aluksi tiukasti mukaansa, mutta biisitusina ei kanna loppuun asti. Minkään uuden äärelle äänet eivät kuljeta. Raakilemaisuudestaan huolimatta Ponyssa piisaa synkkämielistä vetovoimaa. Týr on parhaimmillaan erittäin tarttuvien melodioidensa ja riffiensä äärellä, kun niiden vivahteikkuudessa on hieman erilaisista tulokulmista johtuvaa särmää. Yhtye on kyllä täydentänyt aiempien levyjensä kertomaa, mutta uudistushalun sijasta sen otteista on Misery Index Rituals Of Power Season Of Mist Misery Index on jauhanut grind core -vaikutteista poliittista death metaliaan jo vuodesta 2001. Stöön tragikoomisesta hahmosta ei irtoa uusia kerroksia. Lehmipojan levy on kaikkea muuta kuin yhdentekevä esikoisteos. Rituals Of Power on kaikin puolin ammattimaisesti tuotettua ja vakavasti otettavaa death metalia, mutta kun Misery Index ei millään osa-alueella nouse genren keskitason yläpuolelle, ei sitä oikein voi suositella. TOMI NORDLUND HHH Týr Hel Metal Blade Týr taidetaan vieläkin sulkea folkmetallin koppiin, vaikka bändi on jo pitemmän aikaa ollut kohtuullisen kaukana kansanmusiikkiperinteestä. Bändin keskitempoisessa keskitien deathissa ei oikein ole ikinä ollut mitään millä se erottuisi joukosta. Misery Index on pelkistänyt sävellyksiään ja sovituksiaan Rituals Of Powerilla, ja kyllä levy kuulostaakin tiukalta ja tarkoituksenmukaiselta. JARI MÄKELÄ HHH Levyarvostelut 4_19.indd 68 4.4.2019 13.41. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Avey Tare Cows On Hourglass Pond Domino Hienon Merriweather Post Pavilionin (2009) jälkeen Animal Collective on tarjonnut pikemminkin illuusion luovuudesta kuin jotakin aidosti mullistavaa. Kiehtovinta albumilla on sen luonteva monitahoisuus. Etukäteen kiinnostava varjosoturi-teema ei kanna maaliin asti. Peckin ilmaisun pohjaksi avautuu myyttinen americana, jossa Roy Orbison kohtaa Chris Isaakin ja miksei myös Lana Del Reyn. Vaikka Stöö jää täydellisestä nappisuorituksesta, on jälki tasaisen luotettavaa. On hienoa, että kaikki ennakkoon julkaistut Koksukoon tuottamat digisinglet kuten Jemmaa ne dänkit ja 21 Savage on ikuistettu fyysiselle julkaisulle. Osana tätä kehitystä kollektiivin jäsenten soololevyt ovat olleet jo jonkin aikaa laumatuotoksia kiinnostavampia, eikä Avey Taren kolmas albumi riko kaavaa. Nykymuodossaan Týr tarjoaa suhteellisen helposti omaksuttavaa materiaalia niillekin, joille kansanmusiikkivaikutteet tuntuvat vierailta. Taitavan asettelun ansiosta musiikilla on koko ajan konteksti, mutta samalla ilmaisu motivoi sukeltamaan pintaväreiden alle, maailmaan jossa jokaisella äänellä on erityistä kerrottavaa. Mietteliäässä eksentrisyydessään Cows On Hourglass Pond on kuitenkin avoin ja innostava teos, joka hellii tasapuolisesti niin järkeä kuin tunteitakin. Vaikka Týr ei enää edustakaan folkmetallia puhtaimmillaan, sen historiasta kumpuava omintakeisuus tekee edelleen vahvaa pesäeroa muihin death metal -ryhmiin. JUHA SEITZ HHHH Eevil Stöö x Koksukoo Saattaa olla ninja Katakombi Eevil Stöön ja tuottaja Koksukoon ensimmäinen duettoalbumi Fuck Vivaldi (2012) oli Stöön kaupallinen läpimurto
Sanoituksiin bändi satsaa oman kertomuksensa mukaan paljon. Lievästi eksoottisen funkpop-avauksen Can’t Knock The Hustlen jälkeistä notkahdusta lukuun ottamatta Weezer pysyy hyvin pinnalla. Ristiriitaisesti vastaanotetun coverlevyn kannoilla julkaistulle Weezerille musta on todellakin vain väri. Vaikka yhtyeen palo omaan tekemiseensä tuntuu kesken kaiken hieman väsähtävän, onnistuu yhtye onneksi luomaan tunnelman uudelleen entistä ehompana albumin loppupuolella. Biiseissä ei ole yhtään innostavaa koukkua. Synkkyyden sijasta biiseistä välittyy lyriikat ja musiikin kattava leikkisyys, jonka Weezer tuntuu hallitsevan vaikka unissaan. Ei se ole. Niitä hetkiä olisi uudelle albumille mahtunut enemmänkin. Frontiers-lafkan pomo tykkää koota superbändejä, mutta Spirits Of Firen olemassaololle ei musiikillisia syitä ole yhtäkään. Bändi onkin parhaina hetkinään kuulostanut suorastaan pelottavalta. Uskon ollessa jo loppumaisillaan loppupuolen eeposmaiset Worship The Dark ja Ode To Death rykäisevät koneen uudelleen käyntiin ja ovat samalla albumin parhaimmat kappaleet. Siinä missä Ghost on vahvoilla biiseillään luonut osin samoista aineksista kaupallisen menestystarinan, haluaa Sabbath Assembly olla suurelle yleisölle vaikeammin saavutettava ja pimeää puolta antaumuksellisesti korostava akti. MAPE OLLILA H Weezer Weezer (Black Album) Atlantic Los Angelesista tulevana bändinä Weezer on kuin luonnostaan aurinkoinen ja hyväntuulinen. Cafferyn taito kuuluu kitarasooloissa, mutta pystyyn kuolleet riffit voisivat tulla yhtä hyvin vaikka tietokoneesta. Soitolta ja soundeiltaan levy on ammattijälkeä eli niin virkamiesmäisen tylsä kuin vain umpirutinoituneet sessioveteraanit voivat tehdä. Tuntuu, ettei yhtyeen asenne ole aivan kohdillaan, vaan on kuin jokin, ehkä juuri yhtye itse, pidättelisi itseään. Kaiken päällä Owens laulaa kuten aina: robottimaisen teknisesti ja yhtä sielukkaasti. Ei siis yllätä, että nelikon eponyymi ihan liian pitkän tunnin kellottava debyytti on huippuhetkinäänkin enintään keskinkertaista jenkkihevibulkkia. Koko albumia muutama osuva raita ei kuitenkaan pelasta, vaan musiikkiin olisi voinut ujuttaa vielä lisää erikoisia jippoja: perinteinen kasarihevi kun näiltä kavereilta selvästi taittuu. Yhtyeen koko skaalaa ei kuitenkaan pysty näin lyhyesti kuvailemaan: voisi otaksua esimerkiksi levy-yhtiönsä suomiproge-uudelleenjulkaisuilta jotain mukaan tarttuneen. Myös Thunder And Hellin päättävä ”barokkikitara” erottuu kivasti kontekstistaan. Sabbath Assembly A Letter Of Red Svart The Process Church Of The Final Judgmentin virsiä veisaamalla aloittanut okkultistikollektiivi jatkaa seitsemännellä kokopitkällään mystistä tunnelmointiaan retrorock-vivahteita häpeilemättä hyväksikäyttäen. Toistuvassakaan kuuntelussa. Myös Weezerin tapa jättää albumeja nimeämättä ja vain kansien väreillä toisistaan erotettaviksi on ymmärrettävissä osaksi sen omintakeista huumorintajua. EERO KETTUNEN HHH Enforcer Zenith Nuclear Blast Perinteisen heavy metalin ilosanomaa jo vuodesta 2004 julistanut ruotsalaisyhtye ei tälläkään albumilla poikkea kaavasta. T. Prosessikirkon saloihin vihkiytymättömälle ne eivät silti tuosta vaan avaudu. ”Once upon a time there was a prince who tried to save the world with funk rock riffs”. Lyriikat ovat yhtä inspiroituneita kuin biisitkin. Sen jälkeen tunnelma lopahtaa muuttuen laiskaksi. Ukot tunnetaan toki suurbändeistä, mutta heistä kenenkään maine ei perustu biisinkirjoitustaitoihin. Vaikka I’m Just Being Honest varoittaakin äärimmäisen rehellisyyden voivan aiheuttaa harmia ja johtaa jopa lattialla nukkumiseen, niin Piece Of Cake tulee kuin ohimennen luonnehtineeksi koko levyä. Säkeistömelodioita ei oikein edes ole eikä kertosäkeistäkään muista levyn päätyttyä yhtäkään. das Priestissä kannuksensa hankkinut laulaja ”Ripper” Owens, ainakin miehistön pitäisi olla kunnossa. PERTTI OJALA HHHH ...avoin ja innostava teos, joka hellii tasapuolisesti niin järkeä kuin tunteitakin... 25 vuoden takainen voimapopdebyytti ja tv-sarja Happy Daysiä kulttuurisesti ominut Buddy Holly -biisin video todistivat, että kurttuotsaisuus ei kvartettia kiinnosta. Albumi lähtee käyntiin mukavasti Die For The Devil -singlellä, jonka jälkeen vuorossa olevan The Black Sunin hauska puhelaulu saa kuulijan kiinnostumaan asiasta välittömästi. Rexin protokomppiin puettu The Prince Who Wanted Everything kunnioittaa artistia, joka julkaisi oman mustan albuminsa samana vuonna kuin Weezer ensilevynsä. VILJA VAINIO HH Levyarvostelut 4_19.indd 69 4.4.2019 13.41. Aiemmin Sabbath Assembly oli kaikkein kotoisimmillaan akustisen hämyisessä ilmaisussa, A Letter Of Red -levyllä taas hevilaukat tuntuvat piristäviltä ja progressiiviset maalailut kohtuullisen kiehtovilta
LINDA SÖDERHOLM HHHHH Waste Of Space Orchestra Syntheosis Svart En ole koskaan ymmärtänyt oopperaa, en edes rock-oopperaa. Mikäli siis et vielä tunne tätä kaksikkoa, niin nyt aivan viimeistään on aika tutustua. Syntheosis esitetään livenä vielä kerran tulevana kesänä Sideways-festivaalilla. Tunnelma on ajoittain kuin Alice Cooperin huuruisimman ajan livenauhoituksissa. kokonaan. Hiljaisuus osoittaisi Tähden puutteet, mutta asettaisi ne samalla oikeisiin mittasuhteisiin. ANTTI LUUKKANEN HHHH Marvin Gaye You’re The Man Universal Marvin Gayen vuoden 1972 kadotettu albumi julkaistaan tuplavinyylinä juuri parahiksi, kun taiteilija olisi täyttänyt 80 vuotta. Mikään Barbarellan soundtrack Syntheosis ei tosiaan ole eli käyttöohjeena suositellaan aikaa, kuulokekuuntelua ja riittävää volyymia. Tamperelaisviisikon debyytillä ei ole tietoakaan luottamuspulasta. Tämä ehto täyttyy Waste Of Space Orchestran teatraalisella erikoisprojektilla. Sincerely, The P on vilpittömästi länsirannikon duon yhteistyön päättävä teos, sämpleihin perustuvaa old school hiphopia, pitkälti LA-viboihin keskittyvä joutsenlaulu, jolla kelpaa poistua näyttämöltä. Miehet tekevät räppiä tosissaan, mutteivät edelleenkään ota itseään liian vakavasti. Oman vivahteensa antaa moninaiset efektivingahtelut ja -sirinät. Boneshaker Boogiemill Onpas pitkästä aikaa mukava kuulla hyvää tuoretta jytää ja ränkkätänkkää, jossa on kossusiivuja soulista ja bluesista. Mutta kerrankin pystyn myös hahmottamaan monesti väkinäisenä temppuiluna pitämäni tarinallisen kaaren. Bonuksena tässä vielä muutama SalaAM ReMI -uudelleenmiksaus. Humoristinen sekä rennonletkeä asenne säilyy. Laulujen näkökulmat ja melodiapolut ovat yksiselitteisesti yhtyeen omia. Musiikissa luovuus mitataan usein säveltämisen, sovittamisen tai improvisoinnin kautta, mutta usein tuloksista uupuu kuitenkin se tärkein eli aitous. on jo muutaman vuoden pääkaupunkiseudulla jyystänyt rokuryhmä, jonka yksilöillä on monenmoista soittohistoriaa takana. Kolmen kertojaäänen kuljettama ja yhteensä kymmenhenkisen joukkion toteuttama Syntheosis on pohjimmiltaan kosmisen psykedelian värittämä sci-fi-tarina, jonka dystopiavision mustaan aukkoon voi kadota Levyarviot > ...todistaa mieskuntonsa jopa haudan takaa... Vaikka majesteettinen pauhu voisi olla monisyisyydessään vaikuttavaa, ihailu tulee silloinkin ennen muuta asianosaisten taidosta ja visiosta pitää hyppysissään jotain niin suurta. Rehellisyyden nimissä leiriläisille pitäisi soittaa levyltä myös toinen kappale, oikeastaan mikä tahansa, ja kysyä erottiko kukaan sen edeltäjästään. Vai mitä sanotte Beach Boys -sampleistä hiphop-albumilla. Juniper Inc. Melodiat ja harmoniat vaihtelevat popista ja bluesista impressionistisiin pianosäveliin. Levy on pikemminkin yhden idean varassa runnottu ohjelmanjulistus kuin kerrontakaareltaan valmis taideteos. Tähti on täynnä karikkoista shoegaze-virtaa, jonka pyörteisiin Kata Riikosen viileän persoonallinen ääni hukkuu pehmeästi. Lisäksi tuntiin mahtuu pari aivan käsittämätöntä headbangerhittiä sekä useita fantastisia fiilistelybiisejä. Viime vuoden Roadburn-festivaalien spesiaalinumeroksi kasattu Oranssi Pazuzun ja Dark Buddha Risingin jäsenten yhteiskomppania tallensi jälkeenpäin mörköoopperansa myös levylle, joka soi painajaismaisia maisemia roiskivana purkauksena vakuuttavasti ilman visuaalistakin puolta. HANNU LINKOLA HHH Levyarvostelut 4_19.indd 70 4.4.2019 13.41. VIRPI SUOMI HHH Radio Supernova Tähti Soit se silti Jos vetäisin bändileiriä, aloittaisin oppituntini Radio Supernovan kappaleella Myöhemmin. Turhista musiikillisisPeople Under The Stairs Sincerely, The P Piecelock 70 Kun takana on yli 20-vuotinen ug-räppilegendan ura, voi hyvillä mielin jäädä eläkkeelle omilla ehdoillaan sekä sataprosenttisesti tyylilleen uskollisena. Laulu saisi soida hieman liian kovaa ja kertoa pelkällä olemassaolollaan, että yhtyeiden pitää osata seistä järkähtämättä jokaisen ratkaisunsa takana. Monin paikoin albumi tuntuu Wilman Claudiuksen (1993) vimmastuneelta reinkarnaatiolta, mutta kommentoi lähtökohtiaan sukupolvirajan takaa. Ne on vain hukutettu kokonaisestetiikkaan, jonka todistusvoiman sinetöi muusikoiden rakkaus levyhyllyjään kohtaan. Aivan täysin ennenjulkaisemattomasta materiaalista ei kuitenkaan ole kyse, sillä suurin osa kappaleista on julkaistu vuosien varrella kokoelmilla, tässä kontekstissa toki nyt ihka ensimmäistä kertaa. Englanninkielisissä lyriikoissa vilahtelevat niin mustamakkara, erilaiset chililajikkeet kuin viskikin. Sellaisena se on kuitenkin perusteltu avaus, jota tehdessään yhtye on sisäistänyt lähtökohtansa täydellisesti. Levy toimii myös pinnallisemmalla tasolla ja on lähempänä Pazuzun raakaa progeblackia kuin Buddhan totaalista sludgedoom-jumia. Tämä arkistojen aarre onkin juuri sopivassa suhteessa yhteiskunnallista paatosta sekä gayemaista herkistelyä, sosiaalisesti tiedostava platta menneiden aikojen suloisia kaikuja, joka olisi varmasti ollut aikanaan edeltäjänsä What’s Going Onin (1971) kaltainen jymymenestys. Musiikki ei ehkä miellytä tylsiin sääntöihin jämähtänyttä kuulijaa, mutta ainakin se on takuuvarmasti aitoa ja luovaa. Sam Heat taikoo levylleen moodeja, jotka ovat samaan aikaan sekä hämmentäviä että vaikuttavia. Pertti Kurikan Nimipäivistä tuttu basisti Sami Helle, nykyiseltä artistinimeltään Sam Heat, on liikkeellä suurin tuntein ja avoimin mielin. Sam Heat Blue Moments Hikinauhat/Gafoni/Jukan Musiikki Luovuus voidaan määritellä toiminnaksi, joka vaatii persoonallista ajattelua ja avoimuutta tehdä uudella tavalla. Näin vakaan pohjan varassa orkesteri voi jatkossa tutkia huoletta koko sitä moninaisuutta, joka ytimen ympärillä avautuu. Niitä rakkauslauluja tietenkään unohtamatta. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Juniper Inc. Blue Moments -levylle mies on luonut kaiken itse. Vaikka käsillä on viimeinen albumi, minkä voisi olettaa aiheuttavan monissa jonkinlaisia jännitystärinöitä, niin tunnelma on loppuun asti huoleton. Sillä jos tekijä ei luota musiikkiinsa, ei kuulijalla ole mitään syytä luottaa tekijään. Kaiken lisäksi ironiset aiheet tulkitaan vakavalla laulunäytelmätyylillä. Levy joutui aikoinaan hyllylle pääasiallisesti Gayen sekä Motownin perustajan Berry Gordyn näkemyksellisten erimielisyyksien takia – vallankin poliittisten sellaisten. Tiukasti diy-filosofiaan läpi koko uransa nojannut kaksikko hoitaa kaiken itse ja vuosien saatossa he ovatkin kehittyneet teknisesti taitaviksi räppäreiksi sekä ilmiömäisiksi sämpläyksen mestareiksi, joilta sujuvat huoletta myös dj-työt sekä skrätsit ja tietysti myös itseopittu hi-fi-tuotanto oman Piecelock 70 -lafkan kautta. You’re The Manin matskut ovat peräisin Gayen tuottoisalta kaudelta ja peilaavat vahvasti Gayen pasifismia ja pyrkimystä muuttaa vallalla olevia struktuureja musiikkinsa välityksellä. Marvin Gaye todistaa mieskuntonsa jopa haudan takaa. Ainoaksi soittimeksi on valikoitunut piano. 70 SOUNDI ta muotokielistä on irtauduttu ja koko levyn materiaali lähenteleekin totaalista tajunnanvirtaa. Näin trion taannoin jossain räkälässä ja panin merkille tuimat lainabiisit sekä hieman lapsipuolen asemaan jääneen laulun
Vaikka musiikki ei rävähdä silmille, se pitää huolen siitä, ettei se myöskään hiivu taustalle. Musiikin ydinjännitteen muodostaa edelleen kepeän tulkinnan ja sormille räpsähtävien tekstien välinen kontrasti, jota Donnelly täydentää esiintymällä samanaikaisesti suorapuheisena kuvienkaatajana ja omaan ihmisyyteensä kompastelevana naivistina. Albumi onkin aina esittämistapaa ja kappaleiden nimiä myöten uskollinen genrelleen ja perinteille, eikä silti tunnu liian kornilta. Ihan kaikkiin yhteyksiin ja tilanteisiin ei Klasun haikea ja melodinen musa istu, mutta illansuun lempeSOUNDI 71 MIKONKATU 15, 00100 HELSINKI | K18 | ETEISPALVELUMAKSU 3€ KATSO KAIKKI KEIKAT WWW.ROCKS.FI TI 23.04.2019 | 20:00 | LIPUT ALK. Omaksi suosikkibiisikseni nousee nimibiisin ohella komeasti liitävä barokkipoppis Amsterdam. Juniper Incin viinan, autojen ja pimujen ylistystä soivat rocksinfoniset lyriikat ja sävellykset vaikuttavat kohottavasti potenssiin saadessaan huohottamaan musiikin pakahduttavasta voimasta avausja hitaiden osien hengästyttävien nousujen huipennuksissa ja ekstaattisissa kliimakseissa, jotka saavat rintakehän laajenemaan musiikin poltteisesta emotionaalisesta voimasta ja ekspressiivisestä melodisesta kauneudesta finaalien usein raikkaan musiikillisen pieruhuumorin pilkahdusten lomassa. Mutta vaikka Acapulcon maagisuutta ei aivan tavoiteta, pääsevät Moonstruck ja Someone Like You silti lähelle. Ote on osoitteleva, mutta myös vapautunut. Toisaalta sekin tyylilaji sopii Klasun häpeilemättömän nostalgiseen linjaan. HANNU LINKOLA HH Los Bastardos Finlandeses Rock’n’Roll 100% Helsinkiläisen southern rock -yhtyeen kahdeksannen studioalbumin nimi on ytimekkyydessään paras mahdollinen kuvaus ja saateteksti albumille. 20/22€ TASHA TAYLOR (USA) PE 26.04.2019 | 20:00 | LIPUT ALK. Suorien sanojen taustalta on helppo aistia se ilo, jota maaliinsa osuvat ammukset laulajalle tuottavat. 17/20€ WÖYH! TO 16.05.2019 | 20:00 | LIPUT ALK. Nämä vastakohdat luovat Beware Of The Dogsille kutkuttavat lähtökohdat. Miellyttävä. Juureva. Donnelly ei kuitenkaan saa niistä paljoa irti. Pikemminkin hän leikittelee muodon ja sanoman suhteella, kunnes olennaista sisältöä on vaikea löytää maneerien takaa. Yhtye ei yritä liikaa, vaan tekee juuri sitä, mitä huvittaa: ja onnistuu siinä lähes täydellisesti. Vaivaton. Juuri sitä se nimittäin sisältää: rockia mahdollisimman aitona ja alkuperäisenä. Teemu Vänskän tuotantojälki on yhtenäisempää kuin esikoislevyllä. VILJA VAINIO HHH Klasu Kaikki maailman reitit Soit se silti Klasu on yhtä kuin Koria Kitten Riot -yhtyeessä viime vuodet soittanut Lasse Toimi. Juoksemme pois vinkkaa hillitysti silmää Bruce Springsteenille ja Don Henleylle. 13/15€ AN EVENING WITH STURM UND DRANG! ANDRÉ LINMAN & JEPPE WELROOS PE 24.05.2019 | 20:00 | LIPUT ALK. Ace on selvästi käynyt laulutunneilla. Siinä muutama albumia hyvin kuvaava adjektiivi. 7,50/8€ MAFIA HONEY -LEVYJULKKARIT TI 14.05.2019 | 20:00 | LIPUT ALK. 17,50/18€ JAKOB OGAWA (NOR) PE 01.05.2019 | 20:00 | LIPUT ALK. Singer/songwriter-henkisellä Thrush Metal -ep:llä kaksi vuotta sitten esittäytynyt Donnelly on ottanut esikoispitkäsoitollaan määrätietoisia askeleita kohti bändivetoista twee-popia. Ja se on luultavasti parasta, mitä voi toivoa. 14/15€ NEØV MA 29.04.2019 | 20:00 | LIPUT ALK. Vain 90-luvun Bonus CD -sarjan poprock-osasta napatulta kuulostava geneerinen amerikanrokki Keisarin vaatteita rikkoo pehmoisen kokonaisuuden. Kaikki maailman reitit kallistuu selkeästi jälkimmäisen suuntaan. Australialaismuusikko paaluttaa nasevasti sukupolvensa oikeudenmukaisuusutopiaa, jossa tasa-arvon, kehollisuuden ja yhteiskunnallisten identiteettien kysymykset palautuvat yksilötasolle. 15/16€ BARBE-Q-BARBIES KE 05.06.2019 | 20:00 | LIPUT ALK. Karjalaisen rennomman juuripopin välimaastoon. Toimin ensimmäinen sooloalbumi Klasu (2015) asemoi artistin Ultramariinin leijailevamman indie rockin ja J. Asennettaan hän ei ole kuitenkaan pehmentänyt. Äänitteen kymmenen kappaletta ovat tasaisen varmoja omia rytistyksiä, joista tulee hieman mieleen Motörhead, ZZ Top ja Peer Günt, tosin tuplabassareita olisin toivonut lisää. 16/17€ ANTTI AUTIO, HULLU RUUSU TULOSSA KEVÄÄLLÄ 6 TOUKOKUU THE VINTAGE CARAVAN (ISL) JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA 19 HEINÄKUU THE PAPER KITES (AU) 18 MARRASKUU Levyarvostelut 4_19.indd 71 4.4.2019 13.41. Se on ajaton klassikko, jonka ensimmäisen kerran kuultuaan on ensin vakuuttunut siitä, että joku takavuosien suuruuksista on tullut takaisin kovempana kuin koskaan. Levy jääkin selvästi osiensa summaa pienemmäksi. Boneshaker-levyllä kitaristi-laulaja Ace Mark rähinälaulaa hemmetin paljon paremmin, ihan kuin jäämurskaa vetänyt Timo Nikki. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Stella Donnelly Beware Of The Dogs Secretly Canadian ”You grabbed me with an open hand / The world is grabbin’ back at you.” Kärkevä avausraita Old Man tiivistää Stella Donnellyn viestin vastaansanomattomasti. Kappalejärjestys on viimeisen päälle harkittu ”levypuoliskojen” välistä instrumentaali Interludia myöten. Täydellisyyteen ei kuitenkaan aivan päästä, ainakaan verrattuna Acapulcoon, yhtyeen suurimpaan hittiin, joka tuntuu olleen olemassa ”aina”. Notkeista sävelistään ja raikkaasta sanomastaan huolimatta se on kuin ylipitkä epistola, jonka olisi voinut korvata yhdellä kaiken kyseenalaistavalla iskulauseella
Tällaiset sekalaisesta, usein osittain unohtuneesta tai julkaisemattomasta materiaalista koostetut kokoelmat ovat vähemmän kiinnostavia kuin julkaisija – tai tosifanit – kuvittelevat. Kolmikko on pitänyt homman itselleen tuoreena äänittämällä levyn vaihtelun vuoksi soittamalla pohjat yhdessä livenä purkkiin. Joka kerta kun Bob Dylan on jonkun brittiläisen musiikkilehden kannessa Kate Bushin (tai Joni Mitchellin) sijaan, jossain kuolee kissanpentu. VESA SILTANEN HH ässä auringonpaisteessa se on varsin hyvin paikallaan. Ajoittaiset puhallinja jousisovitukset rikastavat materiaalia, joka yrittää useimmiten paeta patikoimaan keskitielle. Levyn toteutuksessa ei sinänsä ole moitittavaa ja biiseistäkin löytyy kivoja koukkuja varsinkin kertosäeosastolla. Ilokseni voin todeta, että Untamed tekee juuri sen, mitä toisen levyn pitääkin, eli jatkaa ensimmäisen linjoilla nostaen rimaa taas pykälän korkeammalle ja parantaen juuri niitä osa-alueita, jotka esikoisella vielä kaipasivatkin pientä hiomista. Tämä musiikki kuulostaa täysin ajattomalta, ja aika voi nyt olla kypsempi Bushin vaikutukselle kuin koskaan. Levy on alusta loppuun täynnä tarttuvaa hard rockia, jota nostavat sfääreihin erityisesti laulaja Arde Terosen vakuuttava tulkinta sekä kahden erilaisen, mutta toisiaan täydentävän kitaristin Jiri Paavonahon ja Niko Vuorelan tyylitajuiset ja hyvällä maulla taikomat melodiat ja soolot. Vilkkaisiin, vaihteleviin vaikutteisiin ja ihan omaperäisiinkin sointikuvioihinsa nähden Kehron napakan yksisanaisesti nimettyjen instrumentaalien kimara on melodisesti hyvin seesteinen ja levollinen. Ja kun biisimateriaali on parhaimmillaankin vain osastoa ”ihan kiva”, soljuu levy toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vielä useammankin toiston jälkeen. Kaikki jäsenet osallistuivat tällä kertaa sävelien sorvaamiseen, joten juohevasta menosta pilkottaa paljon puumerkkejä. 03-222 1300 Levyarvostelut 4_19.indd 72 5.4.2019 12.57. Jonas Olssonin täyteläinen tuotanto pitää biisien dynamiikan rehevänä. JUHA SEITZ HHH Kehro Urdiala Ektro Vapaamielisen ja kotikutoisen agraari ja urbaani loungecombo Kehro on saanut alkunsa, luovan folksoundinsa sekä monipuoliset instrumentaaliset sävytyksensä Urjalassa (muinaisruotsiksi Urdiala), Väinö Linnan ja Mummi Kutoon kotimaisemissa ja Martti Innasen sepitteitäkin ihmeellisimmissä taikaöissä. Soittomelodiat ovat hioutuneet sulaviksi menettämättä improvisoidun tapailun jännitettä, jossa pienikin yllättävä helähdys tekee teemat ilmeikkäämmiksi. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Nyt bändillä on näytön paikka: pysyykö taso samana vai käytettiinkö kaikki paukut jo onnistuneeseen debyyttiin. ARTTU TOLONEN HHH RETRO www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Mutta kokonaisuutena albumi on yksinkertaisesti puuduttavan tylsä, musiikkiin haettu eeppisyys kääntyy itseään vastaan eikä kappaleita erota enää toisistaan. Maittavat luomusoundit elävöittävät ja ilmavoittavat rauhallisen keskittynyttä soitantaa, jossa akustisten kielten narskekin höystää tyylikkäästi musisoinnin vahvaa ambienssia. Mutta koko levyllistä ei pysty nielemään yhdellä istumalla kuin unilääkkeeksi. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Levyarviot > ...silloinkin kun homma ei toimi, ollaan jonkin mielenkiintoisen äärellä... Sittemmin popin eri puolia tutkiva ryhmä on tehnyt tasaiseen tahtiin pitkäsoittoja ja kiertänyt ahkerasti lavoilla. Muusikot alkoivat kutsua hyväntahtoisia kylähulluja faaraoiksi, ja termi laajeni ilmentämään kokonaista elämäntapaa. Yhteisöllisyyden sekä välittämisen teemat hiipivät yhtyeen musiikin ytimeen. Tämän lisäksi kokoelmalta löytyy hienoja revelaatioita. Hienon kokonaisuuden komeimpiin hetkiin lukeutuvat avausraita Infinity, Distorted Emotions, Leap Of Faith sekä levyn upeasti päättävä The End, jonka väliosan kitarastemmoille vielä erillinen peukutus. Yhtään totaalisen surkeaa biisiä ei levyllä ole ja niitä jaksaa kuunnella yksittäin ja pieninä kerta-annoksina. Untamed on tyylipuhdas suoritus ja nostaa bändin ainakin meikäläisen kirjoissa heittämällä lähimpien verrokkiensa yläpuolelle. Kuuntelija ei tosin huomaa tämän metodin tuoneen mitään uutta ja erilaista soundiin vaan Wolf God on samaa jylhää riffittelyä, raskasta poljentoa ja sankarointia kuin aiemmat tuotoksetkin. Kate Bushin kohdalla kokoelma on kuitenkin tutustumisen arvoinen. Wolf God on metalliyhtyeen yhdeksäs pitkäsoitto ja se ilmestyy kolme vuotta edellislevy Sword Songsin jälkeen. Basisti Kaustinen (Sata lasta, Inkvisitio) ja rumpali Kalle Outila mainitaan Puu-Käpylän vahvistuksina. Soiton folk/etno/latinokaavat ja perkussiot – rocksäväyksetkin – ovat kaikki Kehron virtauksessa jatkuvan muutoksen tilassa. Sieltä tulevat perustajajäsenet ja kitaran näpeltäjät Ville Toikka sekä Mummien perintöä vaaliva Vesa Kaartinen. Myös cover-levyn versiot ovat mahtavan radikaaleja. 72 SOUNDI Temple Balls Untamed Ranka Oululaislähtöinen rockyhtye vakuutti allekirjoittaneen jo parin vuoden takaisella Traded Dreams -esikoispitkäsoitollaan. JARI MÄKELÄ HHH Kate Bush The Other Sides Fish People Kate Bush ei ole perinteisesti ollut taipuvainen peräpeiliin katsomiseen, mutta viime aikoina hän on julkaissut uudelleen varsinaiset levynsä ja nyt kiinnostavan kokoelman musiikkia niiden ulkopuolelta. Maistiaisina kannattaa tsekata vähintään puolet albumista mehevän kokonaiskuvan muodostamiseksi. Silloinkin kun homma ei toimi, ollaan jonkin mielenkiintoisen äärellä. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Ensimmäisen levyn 12”-miksaukset eivät noudata 1980-luvun sinänsä upeaa kaavaa, jossa biisiä saksittiin kestämään pidempään. Suurin osa materiaalista on aika tasavahvaa, eli usein on aika vaikea ymmärtää miksi ne on aikoinaan haudattu tai jääneet julkaisujen ulkopuolelle. Faaraoiden aika -pitkäsoiton teema syntyi sisäpiirin vitsistä. Tässä voidaan puhua jo uusista tulkinnoista. Rock ei todellakaan ole kuollut! VESA SILTANEN HHHH Vesterinen Yhtyeineen Faaraoiden aika Lee One Cleef Jotkut saattavat muistaa Vesterinen Yhtyeineen -bändin kymmenisen vuotta sitten julkaistusta singlestä Mitä tapahtui Hokkasen Timolle, joka pääsi runsaaseen radiosoittoon. ASKO ALANEN HHHH Grand Magus Wolf God Nuclear Blast Ruotsalaistrio on pitänyt tiukkaa julkaisutahtia yllä jo kohta kaksi vuosikymmentä lyömällä uutta levyä pöytään aina parin vuoden välein. Oikeudenmukaisemmassa maailmassa – ehkä jo ensi kesänä – Klasu soi kesämökkiradioissa vähintään yhtä tiuhaan kuin Juha Tapio tai Pekka Ruuska. Faaraoiden aika osoittaa, että Vesterinen Yhtyeineen ymmärtää sujuvan loimuttelun päälle. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Kymmenhenkiseksi kasvanut kokoonpano kertoo levyllä simppeleitä tarinoita, joiden kudoksissa pilkottaa runsaasti arkisen samaistumisen paikkoja
Jotkin biiseistä – avausraita Nailed To The Blank Spot ja kiivas päätökappale Relaxed Fit – muistuttavat vielä etäisesti Nirvanan viimeisten hetkien räkäisestä pop-tempoilusta. Bändistä ei kuitenkaan välity minkäänlaista erikoisuudentavoittelun tuntua. Jälkimmäistä haaraumaa edustaa newyorkilainen Chavez, jonka debyyttialbumi Gone Glimmering on tietyllä tavalla ultimaattinen ysäri-indielevy: tarttuva mutta meluisa. Ei ihme, että Chavezin yhteyteen lyödään post metalin ja hard rockin leima, sillä etenkin ensilevyllään sen ote on erittäin isokätistä räimintää. The Ghost By The Sea 5. Se ei sovita kappaleitaan väkisin raivostuttavan introverteiksi solmuiksi, vaan pitäytyy yllättävien käänteiden kohdalla selväpiirteisissä ratkaisuissa kuulijan ja kokonaisuuden eduksi. Bändi kolisee ja vyöryy olematta silti suoranaisesti päällekäyvä. Relaxed Fit* * = aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä: Dinosaur Jr. Romuluisella riffillä ja takapotkuilla rullaava Pentagram Ring puolestaan vertautuu falsettilauluineen Dinosaur Jr:n särövallirymistelyyn. The Flaming Gong 8. Sweeney soitti tuona aikana muun muassa Billy Corganin Zwan-yhtyeessä ja Bonnie ”Prince” Billyn rinnalla sekä toimi tuottajana. Laugh Track 4. SOUNDI 73 Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta G rungenjälkeinen 1990-luvun indie oli jälkikäteen ajateltuna ihmeen monimuotoista. Taustavoimana oli viistomman kaman laatumerkki Matador, jonka kokoelmalta Chavez tuli bongattua ja hyväksi havaittua. Peeled Out Too Late 7. KIMMO K. Oli mitä oli, keskeisenä tekijänä yhtyeen soinnissa debyyttilevyllään on hiljaisemmissakin kohdissa vaaniva metelin tunne, jota korostaa jyrisevien särökitaroiden ja massiivisen rummunpaukkeen taakse likimain hukkuva kitaristi Matt Sweeneyn melodinen mutta sopivasti hahmoton, käheästä falsettiin vaihteleva laulu. Pentagram Ring 6. Intensiteetti on joka tapauksessa kova, ja indiemäisessä epämääräisyydessäänkin äärimmäisen täsmällinen ja jykevä soitto erottaa yhtyeen monista muista slacker-rymistelijöistä. Levyn rakenteet ja sovitusratkaisut ovat monin kohdin verrattain epätavallisia, mutta tyylillisesti sopivat täydellisesti ilmaisuun. Metallisesta voimasointuriffistä hiljaiseen näppäilyyn ja rennosti rämisevään rockiin aaltoileva Wakeman’s Air lienee levyn ansiokkain raita. Se johtuu tarttuvista elementeistä: riffeistä, rytmeistä ja melodioista, jotka eivät muodosta perinteisellä tavalla mukaansatempaavia kappaleita, mutta viittaavat siihen niin vahvasti, että satunnaisempikin kuulija kykenee hahmottamaan biisien idean. Pelkällä metelillä ja paukkeella ei tehdä hyvää tai ainakaan kestävää levyä. Nailed To The Blank Spot* 2. Break Up Your Band 3. KOSKINEN Julkaistu: 1995 File under: Indie rock, math rock, post-hardcore Kappaleet: 1. Gone Glimmering kuulostaa kappalemateriaalinsa ansiosta edelleen tuoreelta ja mukaansatempaavalta. Lisätenhoa albumi saa sulavalinjaisesta yllätyksellisyydestä ja tinkimättömästä, mutta kuuntelukelpoisena pysyvästä yleisotteesta. Chavez Matador Gone Glimmering Chavez eroaa esimerkiksi Shellacista tai Quicksandista – joilta se kuulostaa enemmän kuin hiukan – siinä, että ote on rennompi ja laulu ei mene huutamiseksi. Chavez on keikkaillut 2000-luvulla ja huhujen mukaan työstää myös uutta materiaalia. Wakeman’s Air* 9. Kuulaampaa sävykirjoa hyödyntävän Ride The Fader -kakkosalbumin (1996) jälkeen yhtye jäi tauolle. Parin kuukauden viikonloppuina äänitetyn puolituntisen albumin lokeroiminen genrerajojen mukaan on haastavaa. Yhtäältä se suuntasi valtavirtaan kosiskelevilla kertseillä ja pehmitetyllä soundilla, toisaalta eteni yhä kirskuvampaan, kulmikkaampaan ja omaehtoisempaan suuntaan. Wikipediassa yhtye määritellään math rockiksi ja kuunneltuna siitä löytyy noise rockia, shoegazea, hardcorea ja jopa heavya otetta. Shellac Quicksand Nirvana Sonic Youth Kiven alta 3_19.indd 73 4.4.2019 11.11
– 1990-luvun alkuvuodet olivat rankkaa aikaa, sillä join liikaa alkoholia ja käytin erilaisia aineita turruttaakseni henkisen tuskani. Becerra koki toisen ison elämänmuutoksen – peruuttamattoman – vuonna 1989. Teksti: Timo Isoaho TODELLINEN VANHAN LIITON PALUU Bazook 4_19.indd 74 5.4.2019 10.26. – Vuonna 2004 Possessedia kunnioitettiin kokonaisella tribuuttilevyllä, ja Sadistic Intent -niminen yhtye pyysi minut studioon laulamaan The Exorcist -kappaleen. Possessedin liekki paloi kirkkaasti, mutta vain muutaman hetken, sillä keväällä 1987 ilmestyneen The Eyes Of Horror -minialbumin jälkeen kalifornialaisyhtye oli menneen talven lumia. Mietin parhaillaan jo seuraavaa levyä, joten pitäkää varanne: Possessed jatkaa vielä pitkään! ”1990-luvun alkuvuodet olivat rankkaa aikaa, sillä join liikaa alkoholia ja käytin erilaisia aineita turruttaakseni henkisen tuskani.” K u v a: H an n ah V er b eu re n 74 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Olen aina ollut armottoman kova metallifani ja omat 80-luvun saavutukset nousivat takavuosina mieleen tasaisin väliajoin, kertoo Becerra. – No, vastaanotto oli lämmin, ja keikka sujui muutenkin varsin hyvin. En tosin ollut henkilökohtaiseen suoritukseeni tyytyväinen, mutta kokonaisuutena homma jäi komeasti plussan puolelle. Lisää uutta musiikkiakin on tulossa. En todellakaan lähtenyt tekemään uutta Seven Churchesia, mutta en toisaalta tahtonut lähteä turhaan kilpajuoksuun nykyajan ääriteknisten ja ultranopeiden death metal -bändien kanssakaan. Possessed oli saapunut ensimmäiseen päätepisteeseensä, sanoo laulaja Jeff Becerra. S atutko tietämään, kauanko ehti vierähtää aikaa kahden viimeisimmän Possessed-julkaisun välillä. Teimme aikoinamme täysin omaa juttua ja niin teemme nytkin. Kyllä vain: kolmekymmentäkaksi vuotta. – Tahdoin Revelations Of Oblivionin olevan jonkinlainen vanhan ja uuden liiton risteytys. Hän joutui tuolloin ryöstöyrityksen kohteeksi ja epäselvässä tilanteessa ammutut kaksi laukausta tekivät rajua jälkeä: muusikko joutui loppuelämäkseen pyörätuoliin. Vuoden 2007 jälkeen Possessed on tehnyt keikkoja epäsäännöllisen säännöllisesti, ja uudesta musiikistakin on kuulunut huhuja yhä kiihtyvään tahtiin. – Olen työskennellyt pitkäsoiton kimpussa vuosien ajan. – Olisin halunnut jatkaa, mutta muiden bändin herrojen mielenkiinto lopahti, eikä mitään ollut tehtävissä. toukokuuta. – Tämän jälkeen olin pitkään töissä sekä perustin perheen ja sain pari lastakin. San Franciscossa 1980-luvun alkupuolella perustettu Possessed on maailman ensimmäinen death metal -yhtye, ja bändin klassinen debyytti Seven Churches ilmestyi vuonna 1985. Sain silloin idean, että ehkä voisin heittää pari POSSESSED Possessed-konserttiakin näiden samojen herrojen kanssa. Possessed saapuu Euroopan-kiertueelle kesällä ja myöhemmin on luvassa muun muassa jenkkirundi. 90-luvun puolivälin jälkeen onnistuin nousemaan katuojasta ja luin itselleni pari tutkintoa, kertoo Becerra. En ole suostunut ajattelemaan minkäänlaisia paineita, mutta toki tiedostan sen, että kyseessä on ensimmäinen Possessed-kiekko vuosikymmeniin – ja fanien odotukset ovat sen mukaiset, naurahtaa Becerra. – Possessedilla on kolmen albumin sopimus Nuclear Blast Recordsin kanssa. Possessed ei kuitenkaan koskaan jättänyt Becerraa rauhaan. – Olin kuolla jännityksestä ennen esiintymistä! Se oli suurin koskaan soittamani keikka, enkä tiennyt, miten fanit ottaisivat minut – pyörätuolipotilaan – vastaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, sanoo Becerra. Lopulta odotettu tiedote saapui: Possessedin uusi Revelations Of Oblivion -studioalbumi ilmestyy 10. Ensimmäinen korkean profiilin paluukeikka tapahtui Wacken Open Air -festivaalilla elokuussa 2007
Bazook 4_19.indd 75 5.4.2019 10.26
Levy on edelleen varsin kuranttia tavaraa, vaikka tuotanto jättääkin vähän toivomisen varaa. – Vaikutin ryhmässä nelisen vuotta ja soitimme noin 350 keikkaa eri puolilla maailmaa. Verkkaista toki, mutta debyyttilevy Reverence ei kuitenkaan jäänyt makaamaan laarin pohjalle. – Beast In Black pysyy kiireisenä, joten Merging Flaren mahdolliset keikat saavat odottaa. Vuonna 2001 otsikko vaihtui Merging Flareksi, mutta toiminta jatkui edelleen varsin verkkaisesti, sillä olin muuttanut Helsinkiin opiskelemaan. Musiikki on meikäläisen kynästä, mutta soviMAUKKAITA RIFFEJÄ, TARTTUVIA MELODIOITA JA RAUTAISTA KOKEMUSTA K u v a: Ja n i Li im at ta KASPERI HEIKKINEN ja viisi tärkeää julkaisua takavuosilta: AC/DC: Back In Black JUDAS PRIEST: Painkiller IRON MAIDEN: Somewhere In Time RUNNING WILD: Black Hand Inn SYMPHONY X: The Divine Wings Of Tragedy Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 76 SOUNDI Bazook 4_19.indd 76 5.4.2019 10.26. Kun siihen päälle laskee oheistoiminnan (matkustamiset, levyjen tekemiset, promoja musiikkivideokuvaukset, treenit ja niin edelleen), niin esimerkiksi Merging Flarelle ei juuri jäänyt aikaa. – Reverence sai nipun ylistäviä arvioita, mutta pitkäsoitto ei syystä tai toisesta noussut sen kummemmaksi menestykseksi. Olemme kasaripopin suuria ystäviä ja sieltä maailmastahan löytyy monia vaihtoehtoja. tustyössä Henri ja Harri tarjosivat korvaamatonta apua. Ryhdyin tuolloin tapailemaan rokkia Henrin kanssa Kajaanin Teppanan koulun musiikkiluokassa. – Vuosien saatossa alkoi olla levyllinen asiallisia biisejä kasassa. – Tuoreen albumin biisit on laitettu nippuun old school -tyylillä treenikämpällä jamittelemalla ja ideoita testaamalla. – Mattes on eräs lähimmistä ystävistäni ja kovan luokan ammattilainen. – Bändin nimi oli tuolloin Disease ja lähetimme demoja muun muassa Rumbaan ja Soundiin. Hänen lisäkseen Merging Flaressa vaikuttavat laulaja Matias Palm, basisti Harri Leinonen rumpali Henri Pyy. Kovatasoinen Revolt Regime ei toki tule täysin puun takaa, sillä yhtyeen kantavana voimana toimii Beast In Blackin tyylikäs kitaristi Kasperi Heikkinen. Palataan Revolt Regimen tunnelmiin tuota pikaa, mutta käydäänpä aluksi muutaman vuoden takana. Soitimme aluksi AC/DC:tä ja Hurriganesia, mutta taitojen karttuessa tyyli muuttui melodiseksi heavy metaliksi, kertoo Heikkinen. Mahtava juttu oli sekin, että omiin tekemisiin aika tavalla vaikuttanut Kai Hansen (Gamma Ray, Helloween) lupautui albumin vierailijaksi, hoitaen lopulta parit lauluosuudet ja kitarasoolot, hymyilee Heikkinen. Entä Merging Flaren jatko. Pidimme kuitenkin huolen, ettei covervalinta olisi liian ilmeinen ja kliseinen. – Täytyy korjata sen verran, että bändin toiminta alkoi oikeastaan jo vuonna 1993. toukokuuta, ja mikäli power-vaikutteinen perinteinen metalli – a’ la Accept, Helloween, Judas Priest ja Tarot – uppoaa, niin Revolt Regime on pakkohankinta. Muutama kaveri laittoi sitten pystyyn Disentertainment-lafkan, joka julkaisi Reverencen vuonna 2011. Ei tullut yllätyksenä, että hän miksasi Revolt Regimelle mainiot soundit, Heikkinen sanoo. Aiheesta voi toki keskustella, mutta yksi asia on varma: Kajaanissa vuonna 2001 perustuksensa luonut Merging Flare julkaisee Revolt Regime -kakkosalbuminsa 10. Toki uusia biisiaihioita löytyy ja ehkä seuraavan levyn työstö käynnistyy jossakin vaiheessa! S uomalaisen heavy metalin parhaiten varjeltu salaisuus. – U.D.O.-aikakaudella tapahtui mielettömiä juttuja. Pian Reverencen ilmestymisen jälkeen Heikkinen pokkasi aikamoisen unelmapestin, sillä kitaristi liittyi entisen Accept-solisti Udo Dirkschneiderin U.D.O.-yhtyeeseen. Soitimme esimerkiksi Venäjän Volgogradissa Stalingradin taistelun muistokonsertissa, ja paikalla oli arvioiden mukaan kaksisataa tuhatta ihmistä! Samalla Heikkinen tutustui myös Martin ”Mattes” Pfeifferiin, joka on toiminut Dirkschneiderin äänitteiden luottomiehenä Steelhammer-levystä (2013) lähtien. Revolt Regime päättyy näkemykseen Laura Braniganin The Lucky Onesta. – Perinteinen ”hevibändi lainaa toista hevibändiä” -vaihtoehto tuntui tylsältä
Goblin tulostus.indd 81 5.4.2019 10.33
Ensin teatterikoulussa näyttelijäksi ja ohjaajaksi kouluttautunut mies alkoi vaikuttaa suuren intohimonsa elokuvan parissa ja ohessa myös oopperamaailmassa. – Puusepän töitä olen harrastanut jo kymmeniä vuosia, joten työkaluja sekä koneita löytyy omasta takaa. Brändin alla operoi taiteen moniottelija Christian Lindblad, joka on pujotellut eri taiteenlajien välillä vuodesta 1981. – Alkuvaiheessa energiaa menee paljon suunnan hakemiseen, mutta jotkut selkeät askelmerkit on olemassa. Niin, HMS Eclipse-mallissahan on mahonkirunko! – Joo, ainakin toistaiseksi. Erityisen vaativaa on firman pyörittäminen eli kirjanpito, verot, markkinointi eli kaikki muu logistiikka varsinaisen kitaranrakennuksen ohella. Mies oli ollut aina lääpällään feidereitä, nuppeja sekä vilkkuvia erivärisiä valoja sisältäviin laatikoihin. Hän kertoo HMS-tuotannon laajentuvan tulevaisuudessa pedaaleihin, vahvistimiin ja ehkä jopa synapuolelle. Siirtyminen yrittäjäksi eli päätoimiseksi kitaranrakentajaksi oli kuitenkin valtava askel, pelottavakin. Mutta sinne kaistalle ajaessa tuntui että nyt ei voi perääntyä, on vaan painettava ja saatava homma pyörimään. Sitten alkoikin valmistua omia syntikkalaitteita, vahvistimia ja lopulta oma kitarakin, kertaa vaiheitaan Lindblad, joka huomasi seuraavaksi perustaneensa soitinverstaan. Yksi mikki, yksi talla, paljas puurunko ja puinen plektrasuojus. Soitinrakentaja Christian Lindblad. Tosin useimmiten ne johonkin designiin liittyvät pikku oivallukset tahtovat tulla silloin kun niitä vähiten odottaa. Tärkein on luultavasti offsetkitaroihin perustuva design, toinen on tietty pelkistetyn muodon esille tuominen ja kolmanneksi pyrkimys käyttää kotitai naapurin pihalta löytyviä materiaaleja: mäntyä, koivua, leppää. – Ensimmäinen varsinainen kasaamani soitin oli pörinää ja pihinää tuottanut syntikkalaatikko. – Varsinainen suunnittelu alkoi jo vuosia sitten ennen yrittäjävirityksiä, kun piirsin ja hahmottelin yhdistelmiä ja muotoja, jotka olisivat perinteisellä pohjalla mutta joissa olisi selkeä oman käden jälki. Positiivisessa mielessä. Käsityöläisen näkökulmasta tämä toimi on toki vähän erilaista kun mitä yrittäjävalmennuksissa painotetaan, mutta paljon tärkeitä oppeja sieltäkin olen saanut. Poikkeuksia toki on, ajatellaan nyt vaikka eebenpuuta, jota ei yksikertaisesti kasva Suomessa. Lopulta hän tavallaan asettui animaation tekijäksi. Mutta ajatus että vain harrastaisin jotain ei ole koskaan oikein tuntunut omalta. Mutta ei elämästä nysväystäkään puuttunut. Teksti: Esa Kuloniemi H elmikuisessa Tonefest-messutapahtumassa esittäytyi myös HMS-niminen kitaravalmistamo. Itse tykkään pelkistetystä soundivalikoimasta ja tässä mallissa on pelkät nupit, volume ja tone jossa humpparin saa sarjaan tai rinnakkain – simppeliä meininkiä! Jos tykkää suuresta määrästä soundeja niin toki sellainenkin malli on tarjolla, mutta varsinainen ”jokaiselle jotakin” -filosofia ei mielestäni kannata, on hyvä olla jossain määrin tiukka oma linja. – Se on kun lähtisi kiihdyttämään motarille heti ekalla autokoulutunnilla. Otan suurella kiitollisuudella ja kunnioituksella vastaan kaiken helpotuksen mitä nykyteknologia on sillä saralla tuonut mukanaan. Voi huokaista helpotuksesta ja kytkeä päälle sen mitä kutsun suunnittelumoodiksi. – Pienyrittäjän arki on jotain ihan muuta kun 10-15 vuotta sitten. Afrikkalainen mahonki on myös vähän eettisessä vaakakupissa joten katsotaan kuinka sen suhteen käy. Viehätys syntikoihin on vanhaa perua, mutta koska niillä oli niin tärkeä osa yhä kokeellisemmiksi muuttuvien animaatioideni äänimaailmoissa, alkoi sisältä löytyvä elektroniikka kiehtoa entistäkin enemmän. 78 SOUNDI SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 38 Hänen moninaiset stuffinsa E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Ei mitään turhaa krumeluuria. Voi huokaista helpotuksesta ja kytkeä päälle sen mitä kutsun suunnittelu-moodiksi.” HMS Renown, HMS Eclipse Elite, HMS Crescent, HMS Eclipse ja HMS Vanguard. Kirjainyhdistelmä on Englannin kuninkaallisen laivaston lyhenne sanoista ”Her Majesty’s Ship” ja Ruotsin vastaavassa ”Hans Majestäts Skepp”, mutta tässä tapauksessa yhtä kuin ”Hand Made Stuff”. Kun sitten aloin luoda elektronista musiikkia filmejäni varten, voi sanoa että ympyrä sulkeutui. E-liike 4_19.indd 78 5.4.2019 13.13. Alkusysäys hommaan oli varmasti se kun kaveri kysyi, otanko vastaan kitaratilauksia ja vastasin että tottakai – sen kummemmin miettimättä seurauksia. Aika ei ole kuitenkaan vielä kypsä ja toistaiseksi edetään kitaralinjalla. Pitkään haaveilin viulun rakentamisesta mutta ei siitä sitten mitään tullut, joten debytoin akustisten soittimien saralla valmistamalla kanteleen. Hardwaren kohdalla pätee osittain sama juttu, ettei tarvitsisi tilata rautaa ainakaan Saksaa kauempaa. Voisiko tätä myydä. Katharsis – Rakennusprosessista täytyy sanoa, että melkein jokainen vaihe on yhtä jännittävä mutta kaiken kruunaa kun eri vaiheet tulevat päätökseen, kielet on paikallaan ja vahvistimessa virta päällä. Se on se kulminaa”Pienyrittäjän arki on jotain ihan muuta kun 10-15 vuotta sitten. Kokeellista elektronista musaa tehdessäni käytin kitaraa ja syntikoita. Pintakäsittelynä öljy tai vernissa. Rakentaessa on aina käynyt mielessä, että voisiko tätä jakaa muillekin – tai jopa myydä. Mielestäni sen kauneus piilee juuri yksinkertaisuudessa. Positiivisessa mielessä. Yksinkertaisuus on kaunista Christianin kitarateollisuus, tai pitäisikö sanoa ”varustamo”, sijaitsee Helsingin Östersundomissa suurten honkien keskellä lähellä Sipoon rajaa. Puulaakin perustamisen aikoihin tyyli alkoi jo olla selvästi näkyvissä mutta se löysi lopullisen muotonsa vasta loppusyksystä 2018
Kun aika antaa myöten niin aion iskeä hampaat jazzkitaran suunnitteluun, jossa tulee olemaan tietysti tunnistettava HMS-muoto. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. – Ihmiset ovat ilahtuneet siitä kun kaikki ei ole sitä samaa Gibson/ Fender-linjastoa vaan että HMS:n taustalla on selvä persoonallinen idea, joka ilmenee esimerkiksi omana muotona ja profiilina. Karjalainen tekisi balladin tästä Kaivopuiston jalavasta, joka jatkaa elinkaartaan kitaroina. On luotava heille mahdollisuus vakuuttua siitä, että joku näistä tuotteista on juuri se oikea. On sitä oltu yleisönkin edessä, mutta jännittää niin että sitä on melkein liian vaikea hallita. On heittäydyttävä kauppamatkustajaksi, niin että muusikot saavat mahdollisuuden hypistellä ja kokeilla kitaroita. Jalava ei ole hankalan työstettävyytensä vuoksi tyypillinen soitinpuu, mutta pikkuhiljaa Juha kehitteli jalavalle käyttöä: ensin reunalistaja sitten tallamateriaalina. Sormet jäykistyy ja tekevät ihan omiaan. Nainen menehtyi. Mutta first things first, niin kun sanonta kuuluu. Ollaan kuulolla. Akustinen on suloinen, punnea ja tasapainoinen. Jazzarin rakennustyö olisi ihan ehdoton juttu. Ja soitantaa harrastankin enimmäkseen omaksi ilokseni. Kuulostaa dramaattiselta, mutta näin se kyllä on. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 94,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 94,80 R aivokas myrsky kaatoi 1990-luvun lopulla jalavan Hesan Kaivopuistossa nuoren naisen päälle. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Ja kun intonaatio on paikallaan ja kitara asettunut, sitten voi mennä pitkiäkin aikoja pelkästään soittaen, nauttien oman aikaansaannoksen hedelmistä – se on eräänlainen sisäänajo. Pääsimme räpläämään tätä ihanuutta Tonefest-musamessujen hiljaisessa sivukammarissa ja ihastuimme suuresti. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. J. Kun laituria oltiin purkamassa, niin jalavarungot piti ottaa johonkin käyttöön. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Lopulta Lottonen rohkaistui testaamaan jalavaa myös otelautamateriaalina. Olen aina ihaillut niitä Benedetton, D’Angelicon ja D’Aquiston sairaan hienoja jazz-malleja. Myös talla on samaa jalavaa. Haaveena olisi saada valmistaa sellainen jazzloota jollekin nimekkäälle pelimannille. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Ensin Christianin on saatettava purtensa eli HMS Hand Made Stuff merikelpoiseksi, mikä tarkoittaa täyslaidallista markkinointia. Hintaluokka on noin 2500 euroa. Vasta silloin tietää tuliko susi vai jotain huomattavasti parempaa. Kaula on pulttikiinnitteinen, mikä on poikkeavaa tässä genressä. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Olisi huikeaa, jos J. Omituista… Christian toteaa kuitenkin, että paras palkinto yritystoiminnan alkumetreillä on ollut yleisön vastaanotto ja omaan designiin liittyvä kannustus. Ensin ukulelessa ja sen jälkeen tässä pikkuruisessa parlour-kokoisessa Lottonen P-6 -akustisessa, joka on Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi täysin kotimaisista puista valmistettu. Kansi on kuusta, sivut ja pohja koivua sekä kaula tervaleppää. Tosiaan, kyllä se pitäisi vielä tämän vuoden aikana toteuttaa tai edes aloittaa. Karjalaisenkin kitaravanhus sai uuden tallan jalavasta. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Jazzkoppa joka soi ja fraseeraa yhtä sielukkaasti, siinä on hyvä päämäärä tulevaisuutta ajatellen. Kaatunut jalava päätyi sattumalta soitinrakentaja Juha Lottosen haltuun ja unohtui vuosikausiksi laiturin alle kuivumaan. Tätä kaikkea tietysti maltilla, omaan tahtiin, voimia säännöstellen niin että pysyy mieli ja kroppa hyvässä tasapainossa. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija E-liike 4_19.indd 79 5.4.2019 13.13. – Verkkosivut, Facebook, Instagram, ja on järkättävä kitaresittelyjä. SOUNDI 79 www.hms-guitars.fi tiopiste, katharsis! Voin väittää, että silloin aika pysähtyy. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Epätyypillinen otelautapuu tuo juuri sopivan heleän havaittavan lisäarvon kitaraan, joka takuulla paranee vanhetessaan. Balladi jalavasta Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia
Mielikuvitustytön jokaista sivua voi pysähtyä miettimään pitkäksikin aikaa, kuin omasta elämästä otettuja valokuvia, jotka oli luullut unohtaneensa. Keskiössä on nelihenkinen perhe, joka joutuu lomallaan oudon tunkeilijajoukon terrorisoimaksi. Varsinkin tukahdutettua pettymystä ja kätkettyä onnea hän osaa kuvata paremmin kuin juuri kukaan. Del Toron vahvaa näkemystä ei sovi ehkä odottaakaan, mutta uusi Hellboy on suorastaan vaivaannuttavaa katsottavaa, josta ei löydy edes camp-arvoja. Ehkä ei koskaan aikaisemmin. Se alkaa syntymästä ja kulkee lapsuuden ja kouluajan kautta esiteini-ikään ja aikuistumiseen: ensimmäinen yökyläily parhaan kaverin luona, uudet ystävät, mönkään menneet verivalat, kiusatuksi tuleminen, ihastus, yö pojan kanssa. Alkuperäinen Dumbo oli simppeli ja lyhyt mutta silti koskettava ja valloittava animaatio. Kuinka paras kaveri muutti toiseen kaupunkiin. Innostumista, hylätyksi tulemista, kiintymystä, ehkä rakkautta, ehkä jotain muuta. Jää kuitenkin hieman hämäräksi, mitä Peele haluaa elokuvallaan sanoa. Vaikka se on yli 160-sivuinen, loogisesti ja kronologisesti etenevä teos, se on ennemminkin kokoelma tunteita kuin tarinoita. HELLBOY Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvasta on 2000-luvulla tehty jo kaksi elokuvaa, jotka ohjasi arvostettu meksikolaistekijä Guillermo del Toro. Lupita Nyong’o tekee vakuuttavan kaksoisroolin, ja hän on elokuvan kantava voima. Burton onkin mitä sopivin tyyppi ohjaajaksi: olihan hän mukana nostamassa uusintafilmatisointien buumia Liisa Ihmemaassa -elokuvallaan. Aitoja ja oikeita, ja minä hetkenä hyvänsä valmiina pomppaamaan pintaan. Tarinassa on kiehtovia elementtejä, ja siitä voi löytää Get Outin tapaan monenlaista yhteiskunnallista viestiä. Tolkienin nuoruusvuosiin. Monet odottivat del Torolta kolmattakin filmatisointia, mutta sen sijaan saadaan uudelleenkäynnistys, josta vastaa brittiohjaaja Neil Marshall. Ensimmäisen maailmansodan kauhuissa hän näkee painajaismaisia visioita. Efektit ovat hämmentävän huonolaatuisia, ja koko elokuva näyttää hutaisten tehdyltä. Tilanteiden tulkinta muuttuu, kun tietää, mitä henkilöhahmoille käy. Ron Perlmanin tilalle nimirooliin on tullut David Harbour (Stranger Things -sarja). Itse asiassa se kutsuu lukemaan itseään uudelleen ja uudelleen, sillä jokaisella kerralla huomio keskittyy hieman eri asioihin. Nyt Viidakkokirjan ja Kaunottaren ja Hirviön seuraan liittyy Dumbo, johon on tarttunut Tim Burton. Voi Mielikuvitustyttöä toki juonenkin puolesta lukea. HHH DUMBO Disney on tuottanut viime vuosina monista klassikkoanimaatioistaan uusintaversioita oikeilla näyttelijöillä. Kuinka kuljin naapurin Rekon kanssa kouluun vaarallisen tien yli. Laajaan näyttelijäkaartiin kuuluvat muun muassa Colin Farrell, Eva Green ja Danny DeVito, mutta yksikään roolihahmoista ei oikein jää mieleen. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A ino Louhen sarjakuvaromaani Mielikuvitustyttö on kuin runo. Jo lapsena hän synnyttää fantasiahahmoja valoilla ja varjoilla. Pettymystä ja pelkoa, vaikka ympärillä on turvallinen maailma. Kutsumattomat vieraat ovat kuin perheenjäsenten pahoja kaksoisolentoja. Tolkien on vetävästi etenevä elokuva, jossa on eeppistä tuntua. Itse Dumbosta on saatu yllättävän elävän näköinen ja sympaattinen hahmo, mutta ylenpalttiseksi paisunut kokonaisuus kärsii elefanttitaudista. ANTTI GRANLUND AINO LOUHI: MIELIKUVITUSTYTTÖ SUURI KURPITSA sanoin kuvin_4_2019 -taitto_a.indd 80 4.4.2019 11.43. Näin myös koetut tunteet kehittyvät lukukerrasta toiseen. Rakastetusta tulee inspiraatio kirjojen sankarittarille. Maailma, joka on sangen hauras. HHH TOLKIEN Suomalaisohjaaja Dome Karukoskea kosittiin Hollywoodiin jo vuosia sitten, mutta vasta Taru sormusten herrasta -tarinoiden luojasta kertovan Tolkienin kohdalla kaikki osui kohdalleen. HH US Koomikosta kauhuohjaajaksi siirtynyt Jordan Peele teki hienon läpimurron elokuvalla Get Out (2017). Omat muistot eroavat albumin tarinoista, mutta koetut tunteet ovat samanlaisia. Nyt elokuva on suuri ja näyttävä, ja tarina on pantu täysin uusiksi. Kauhuelokuvilla Dog Soldiers ja The Descent aikoinaan säväyttänyt Marshall on oikean tuntuinen valinta ohjaajaksi, mutta lopputulos on pettymys. Muutama hauska letkautus ja pari onnistunutta toimintakohtausta tuovat toisen tähden. Näkökulma on tiukasti yhden henkilön, albumin minäkertojan ajatusten ja huomioiden kautta nähty maailma. Harvoin on kotimaisen sarjakuvan lukeminen tuntunut yhtä terapeuttiselta ja puhdistavalta. Ajankuva on rakennettu taidokkaasti. Ja jos Louhi on etevä rakentamaan koskettavia tilanteita, ilmeiden ja tunteiden kuvittajana hän on mestarillisen hyvä. Louhen kerronta on taloudellista, mutta tarkkaan harkittua. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Taru sormusten herrasta ja muut teokset ovat tulossa vasta vuosia myöhemmin, mutta kaikki elämänvaiheet tuntuvat valmistavan päähenkilöä edessä olevan kirjailijanuraan. Tiivis ystäväpiiri taas muodostaa eräänlaisen veljeskunnan, jota voi verrata Sormuksen ritareihin. Peelen uusi ohjaustyö Us on vielä selkeämmin kauhuelokuva kuin komediallinen Get Out. Perheen isää esittävän Wins ton Duken roolihahmon letkeä asenne kaikkeen ympärillä tapahtuvaan ei taas oikein sovi kokonaisuuteen. Se ei sinänsä ole huono asia, mutta elokuvassa tuntuu olevan vähän liikaa kaikkea. Albumin juoni alkaa sekoittua omiin muistoihin. Kuinka en saanut kutsua ensimmäisiin kotibileisiin. Tehtävä on kuitenkin tällä kertaa vaikeampi. Sielukkaasti näyttelevä Nicholas Hoult on erinomainen valinta pääosaan. Puhdistavia kuvia ja tunteita Mielikuvitustyttö on ajoittain sydäntä särkevän surullinen, mutta onneksi ei ahdistava tai masentava. Fox-studion tuotannossa keskitytään J.R.R. Milla Jovovichia ja Ian McShanea käy sääliksi noloissa sivurooleissa. Hitiksi noussut leffa oli arvostelumenestys ja vieläpä parhaan käsikirjoituksen Oscarvoittaja, mikä on kauhuelokuville todella harvinaista
FIILISTELYVIDEO: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 Nummirock tulostus.indd 77 4.4.2019 8.20
Vaikka avantouintikauden loppuminen herättääkin pientä haikeuden tunnetta, niin onneksi kevät on tuonut ja tuo mukanaan monta hyvääkin asiaa. Nyt kahlaan rästiin jääneitä Stephen Kingejä, minkä lisäksi hyllyssä hyllyy kotimaista laatukirjallisuutta. Muun muassa Tavastiaklubi tuli otettua haltuun tällä bändillä ensi kertaa, minkä voi kai luokitella jonkinlaiseksi saavutukseksi. Olin jostain ihmeen syystä unohtanut katsoa kaksi viimeistä kautta Larry Davidin tähdittämästä Curb Your Enthusiasm -sarjasta. Lupaan olla unohtamatta sitä. Paul Simonin kiinnostavan suorasukainen elämäkerta toimi hyvänä lähtölaukauksena lukemiselle, ja muitakin musakirjoja tuossa odottelee vuoroaan. NÄIN AVANTOUINTIKAUDEN loppumetreillä ajaudun muistelemaan talven mittaan koettuja hetkiä Rauhaniemen kansankylpylässä. Nyt olemme käynnistäneet naisartistien esiinmarssin, mikä tuo hyvää vastapainoa hienoille herrasmiehille, joita lafkallamme musisoi. Innolla odotan erityisesti jälleennäkemistä Shame-yhtyeestä Ilosaaressa sekä Kikagaku Moyon ja Waste Of Space Orchestran keikkaa Sidewaysissa. Olen oppinut taas lukemaan. Uurnapölyjen paluu) ilmestyminen suoratoistopalveluihin sekä yhtyeen maaliskuussa julkaisema uusi albumi Hattarahiukset. Olen itsekin ehtinyt ääntelemään: Syvä Joki -yhtyeeni julkaisi helmikuussa kakkosalbuminsa Viisi vuotta myöhemmin, josta olemme oikein ylpeitä. Tämän lisäksi mieltä lämmittää kovasti lisääntynyt valon määrä, Radio Super novan levyjulkkarikeikat sekä kovaa vauhtia lähestyvä festarikesä. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Alkuun miehet luettelivat vuoron perään, kuinka paljon läheisiä tai lähipiirin ystäviä oli kuollut viime aikoina. Julkaisu oli omanlaisensa helpotus – vihdoin pois omista korvista! – kun taas levyn tiimoilta kiertäminen on ollut aivan mahtavaa. Kun kiireen keskellä tarttui väkisin kirjaan ja alkoi löytää lukemisen ilon, muisti taas syyn sille, miksi oikeastaan päätyi ensin toimittajan ja sitten äidinkielen opettajan ammattiin. Siellä ei valitettavasti pääse todistamaan ainakaan niin usein kirjavia ja mielenkiintoisia saunakeskusteluja. Alkuvuodesta Ylva Haru räjäytti pankin, ja kevään mittaan on luvassa sekä r&b-lupaus Rebeccan ensisingle että uutta makusteltavaa harmonisen kantrin taitavan Iron Country Sistersin esikoisalbumilta. Kotimaisen lukulistan kärkipäässä ovat ainakin Turo Kuninkaan Välityö sekä Finlandia-palkitut Laura Lindstedtin Oneiron ja Juha Hurmeen Niemi. Petri Silaksen kirjoittaman Alexi Laiho -elämäkerran voitti Mikko Puputti Helsingistä. Saunaan saavuttuani en voinut välttyä kuulemasta kaiken hiljaisuuden keskellä käytävää dialogia. Mieleeni juolahti kahden keski-ikäisen miehen keskustelu kuumemman saunan lauteilla alkutalvesta. TOMI NORDLUND Radio Supernova Kielen löytäneiden kesken arvotaan Mötley Crüen The Dirt -soundtrackeja . Olemme pyörittäneet ystäväni Esa Tontin kanssa Soit Se Silti -yhtiötä jo 2,5 vuoden ajan sloganilla ”kaikkee hyvää musaa”. Mutta se toimii sitäkin tehokkaampana rauhoittumisen tyyssijana. Ei muuta kuin saunanraikkaana kohti elämän kevättä. Hyvällä porukalla keikkailee mielellään. Onnittelut! viimeinen sana -taitto_19_4_a.indd 82 5.4.2019 10.46. Parhaimpina asioina tänä keväänä on ollut Sur-rurin vanhojen levyjen (mm. JOSKUS UNOHDUS voi olla ilo. HENRI TUUNANEN Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 31. Keväällä ja kesällä rokataan lisää! aivan helvetin hieno biisi.” ”Kyä näi o!” kuului vakuuttavasti saunatoverin suusta, ja koko sauna hiljentyi nauttimaan kiukaan suomista lämpimistä hetkistä. Jaossa on 2 cd-versiota ja 2 vinyyliä. Menehtyneiden ihmisten määrä veti molemmat miehet synkiksi ja toinen heistä totesi: ”Kyllä sitä pitäis yrittää nauttia enemmän tästä elämästä, mutta kun ei vaan oikein kerkii, kun aina on niin helvetinmoinen kiire.” Molemmat hiljentyivät hetkeksi, jonka jälkeen toinen saunojista totesi: ”No näinpä! Eniten vituttaa kaikki.” Saunassa kuului jälleen kosteaa sihinää kiukaasta, jonka jälkeen keskustelu sai jatkoa: ”Kyllä se on muuten niin, että Juicen Musta aurinko nousee on Musiikki kiinnostaa monipuolisesti. Mikä autuuden tunne olikaan huomata, että pääsen jatkamaan ihanaa myötähäpeämaratonia vielä 20 ”uuden” jakson verran! On myös julkistettu, että sarjasta on luvassa vielä kymmenes kausi. Rakas saunaharrastus saa myös jatkoa kesällä, mutta Rauhaniemen kansankylpylän sauna vaihtuu mökkisaunaan. Sinun tehtäväsi on etsiä se
Rockfest tulostus.indd 83 4.4.2019 8.21 WWW.SONYMUSIC.FI @mafiahoneyband @mafiahoneyband DEBYYTTIALBUMI ULKONA 26.4.2019 MUKANA SINKUT RAKASTUTAAN, KOIRA JA YHDEKSÄN ELÄMÄÄ -LEVYJULKKARIT ON THE ROCKSISSA 1.5.2019 (Mikonkatu 15, Helsinki) Sony 1 tulostus.indd 2 4.4.2019 8.05 _2SD_sisa?kannet_4_2019.indd 1 4.4.2019 13.49
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN GM-TDT-Enf-Poss 04-19_BACKCOVER.indd 1 28.03.19 11:17 Takakansi 4_19.indd 84 3.4.2019 11.16 4/ 20 19 9,80 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 4 / 2 1 9 IS M O A L A N K O Y L I 5 L E V YA RV I O T A WASTE OF SPACE ORCHESTRA, ELLIPS, WEYES BLOOD, BILLIE EILISH, VLTIMAS… RUMPALIMESTARIN PITKÄ HAASTATTELU KAI HAHTO PENSSELISSÄ PROGEN KAIKKI VÄRIT HAKEN ENDLESS BOOGIE VASTALÄÄKETTÄ AIKAMME TAUDEILLE BAD RELIGION BAD RELIGION BAD RELIGION BAD RELIGION JÄRJETTÖMYYDEN AIKA TARVITSEE JÄRJEN ÄÄNEN ISMO ALANGON JA TELECASTERI N MISSIO ON KESKEN KIRVEELLE TÖITÄ Kansi_4_2019_h.indd 1 4.4.2019 13.42 _1SD_ulkokannet_4_2019.indd 1 4.4.2019 13.44