Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN LOG-PL 04-20_BACKCOVER.indd 1 30.03.20 15:30 Soundi takakansi 4_20.indd 84 1.4.2020 19.33 4/ 20 20 9,90 € (sis.alv) ”TUTKIMUSMATKAILU ON MEILLÄ VERISSÄ” VUOTTA S O U N D I 4 / 2 2 IVARSSON So un dI 11 So un dI 11 T H E S O U N D S -LAULAJA ON ENÄÄ VAIN SEMI-SEKOPÄÄ THE SOUNDS ORANSSI PAZUZU: Maja IVARSSON Turmion Kätilöt ”JUNTEIN HUUMORI ON JÄÄNYT POIS” Kari Aalto ”PITÄIS VÄHÄN REGGAETA LAULAA” Jyrki Nissinen ”PIIRTELY EI OLE VAIN LASTEN HARRASTUS.” Hexvessel ”TOIVON MUKAAN POIKKEUSTILA TEKEE MEISTÄ NÖYREMPIÄ.” Kansi_4_2020_g.indd 1 3.4.2020 9.25 _1SD_ulkokannet_4_2020.indd 1 3.4.2020 9.37
Stuntman tulostus.indd 83 2.4.2020 8.54 2 SOUNDI SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi. SMI_Pearl_kevat_2020_225x297mm.indd 9 5.3.2020 12.11 SMI tulostus.indd 2 3.4.2020 9.29 _2SD_sisa?kannet_4_2020.indd 1 3.4.2020 9.58. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden. (09) 587 0456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä
Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi. SMI_Pearl_kevat_2020_225x297mm.indd 9 5.3.2020 12.11 SMI tulostus.indd 3 3.4.2020 9.29. SOUNDI 3 SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... (09) 587 0456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden
www.ismoalanko.com Liput 49 euroa / ilta – 8 konsertin sarjaliput 350 euroa (rajoitettu erä) Kymmenen konserttia, kahdeksan teemaa, kuusi eri kokoonpanoa: 10.11. Suurimmat ja kauneimmat 1980–2020 ismo40_soundi.indd 1 2.4.2020 15.04 Ismo tulostus.indd 4 2.4.2020 15.36. Yksin 18.11. Harvoin kuultua 1980–2020 21.11. Pulu 14.11. Teholla 19.11. Jäätyneitä lauluja 20.11. Kun Suomi putos puusta & Hallanvaara 11.11. Synttäribileet 13.11. Kun Suomi putos puusta & Hallanvaara 12.11. Pulu 17.11
Valco tulostus.indd 5 2.4.2020 9.56
Soundi 4/2020 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka Keltainen Kissa Joku Iiris 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja Muovipussi: Shaka 20 Elämäni soundit: Aili Järvelä 22 Soundi-haastattelu: Maja Ivarsson 30 Oranssi Pazuzu 34 Turmion Kätilöt 40 Minun tähteni: Kauko Röyhkä 44 Jyrki Nissinen 48 Kari Aalto 52 Levyarviot 62 Ghost World 68 Kiven alta: Material Issue 69 Jazz kiinnostaa 70 Bazook Hexvessel Tuomas Saukkonen Caskets Open 74 E-liike 76 Sanoin kuvin 78 Palsa esittää 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: D an ie l N il ss o n 6 SOUNDI K u v a: Te k la V àl y K u v a: JP P al m u n en K u v a: So u n d in ar k is to 34 Turmion Kätilöt 40 Kauko Röyhkä 70 Hexvessel 30 Oranssi Pazuzu 48 Kari Aalto K u v a: P ek k a E lo m aa K u v a: Sa ar a K u ja n su u . sisa?lto?_2020_4_a.indd 6 3.4.2020 9.51
Kahden LP:n spesiaali juhlapainos julkaistaan perjantaina 17. Paleface Helsinki-Shangri-La Thundercat It Is What It Is Atomirotta IV Merta Tasapainossa akustinen versio 2LP/Digital CD/LP/Digital CD/LP/Digital Digital Suomen menestyneimpiin räppäreihin kuuluvan Palefacen Helsinki-Shangri-La -albumi täyttää 10 vuotta. “Ajattoman letkeästi rullaava, mutta Flying Lotusin kanssa täysin omilla tähdillään lötköilevä Thundercat tarjoilee sellaista fiilistelyä, että huhtikuussa julkaistava uusi on helpostikin yksi vuoden 2020 funk-tapauksista.” -Aleksi Pahkala/Päivän Biisit Atomirotta kiitää ja listaykkösenä liitää! Vinyyli, cd tai suoratoisto, IV on kevään pakkopoisto! Debyyttialbuminsa juuri julkaissut metallitulokas Merta fiilistelee nyt akustisen version merkeissä. huhtikuuta Playground Musicin kautta. Kuuntele akustinen Tasapainossa-single ja ota haltuun myös Kokonainen-albumi! Playground tulostus.indd 7 2.4.2020 9.58. Toinen LP sisältää Paleface & Räjähtävä nyrkki -kokoonpanon upean live-keikan Tammerfesteiltä 2011
Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 46. Nyt jos koskaan on äärimmäisen tärkeää tukea suosikkiartistejasi, joten keikkalippujen sijaan postimies kantakoon selkä vääränä levyjä ja t-paitoja. Tätä kirjoittaessani ei ole vielä tietoa siitä, miten kesäfestareiden käy. Keltainen Vakiopaine-paita on tulossa minullekin, sillä maailman paras baari on pelastettava. Elbow: Live At The Ritz SOUNDI 4/2020 TEHTIIN (ETÄ TYÖSKENTELYNÄ) NÄIDEN SÄVELTEN SOIDESSA: Pearl Jam: Gigaton Mara Balls: Ratina Live ’18 Olli Haavisto: Collisions Thundercat: It Is What It Is Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2020_4_a.indd 8 3.4.2020 9.54. Myös monet ravintolat ja klubit ovat laittaneet myyntiin lahjakortteja tai keksineet muita väyliä avun tarjoamiseen. Ensin peruuntuivat isot tapahtumat, sitten pienet, lopulta kaikki. Poikkeusolojen vuoksi puhelimen tai videoyhteyden välityksellä ja osin sähköpostillakin tehdyissä haastatteluissa aihe nousee tietenkin toistuvasti esiin. Tätä lehteä suunnitellessa kävi ensin mielessä, että pitäisikö tehdä joku korona-aiheinen juttu muusikoita, kiertuehenkilökuntaa, keikkajärjestäjiä, ravintolahenkilökuntaa ja tuhansia muita koskevasta katastrofista (ja onhan tässä omat haasteensa musiikkilehdelläkin). Pari alkukesän juhlaa on jo omatoimisesti perunut tai siirtänyt kinkerinsä, mutta ihme pitäisi tapahtua jos esimerkiksi Rockfest tai Sideways päästäisin juhlimaan suunniteltuina ajankohtina. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Lehti kun on täynnä mainintoja ja mainoksia keikoista ja kiertueista, joita ei soitettukaan. Ja tunkeehan tuo perkele näköjään pääkirjoitukseenkin. Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne. Ikävä vaan lisääntyy nettilivekeikkoja katsoessa. Sellainen ihme kyllä kelpaisi, on nimittäin melkoinen ikävä keikoille ja ylipäänsä ihmisten pariin. Hyvin pian alkoi kuitenkin tuntua siltä, ettei missään enää muusta puhutakaan ja ehkä ihmiset kaipaavat nyt nimenomaan jotain, millä saa ajatukset pois koronasta. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Paskin kevät ikinä 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti E dellistä Soundia lukiessa tulee suru puseroon. Miten paljon niitä onkaan ilmaantunut! Joka ilta pääsee Instagramissa tai Facebookissa (tai televisiossa, kiitos Ylen) katsomaan suosikkiartistiaan lähietäisyydeltä – mutta kuitenkin niin tuskaisen kaukaa. Kaikki tapahtui lopulta käsittämättömän nopeasti, vaikka ennusmerkkejä ja aavistuksia olikin ollut ilmassa jo hyvän tovin. Mutta eihän aihetta täysin pakoonkaan pääse. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K
Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > TAROT-soundi4-2020_108x297mm.indd 1 24.3.2020 13.30 pa?a?kirjoitus-taitto_2020_4_a.indd 9 2.4.2020 22.14
Levytyssopimuskin on jo plakkarissa PME Recordsille. Kirjan käsittelemään aikaväliin mahtuu sellaisia maassamme vierailleita hevin kulmakiviä kuin Motörhead, Whitesnake, Ozzy Osbourne, Black Sabbath, Scorpions, Dio, Kiss, W.A.S.P, Metallica, AC/DC ja lukuisat muut. – Kun aloimme aikoinaan työstää biisejä Physical Digitalille, tajusimme hyvin pian, että käsissä on runsaasti hyvää materiaalia. – Tekeillä on todella kingi keikkakonsepti. Scream For Me Finland! -kirja pitää sisällään alaotsikkonsa mukaisesti ”Kansainvälistä hevikeikkahistoriaa 1980-luvun Suomessa”. Millainen albumi on luvassa. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Helsinkiläiskollektiivi Don John son Big Band julkaisee seitsemännen studioalbuminsa ensi syksynä. Luvassa on myös Support de Microphonesin uuden vinyylilaitoksen juhlistuskonsertti. Don Johnson Big Bandin diggareita ilahduttaa myös tieto debyyttialbumi Support de Microphonesin uudesta tulemisesta. Tarkemmin ottaen kirjan aikaväli kattaa vuodet 1980–1991, ja se käytännössä jatkaa siitä mihin tekijänsä Mikael Huhtamäen edellinen hieno tietokirja Live In Finland – Kansainvälistä keikkahistoriaa 1955–1979 jäi. – Materiaalia on vaikea kuvailla tyhjentävästi, mutta oman fiilikseni mukaan Digital Physical on edeltäjäänsä vähän nyrjähtäneempi ja kierompi, sanoo Lindgren. – Meillä on ollut pitkään mielessä, että Support de Microphones pitäisi saada vinyylinä ulos. Don Johnson Big Bandilta uusi albumi ja uusintajulkaisu Kun metalli vyöryi Suomeen Karina-yhtyeestä tuttu Karin Mäkiranta ja Reginasta sekä sittemmin soolourastaan tunnettu Mikko Pykäri ovat perustaneet yhdessä bändin nimeltä Babel. Lisää informaatiota on luvassa vähän myöhemmin! TEKSTI: TIMO ISOAHO Ensi lokakuussa ilmestyy erittäin kiinnostava kirja. Kesällä on luvassa yhtyeen Forever-ep, ja nyt on julki tuplasingle Red Water/The Bell. Myös fanien suunnalta on tullut samansuuntaisia toiveita. Forever-ep:n musiikkia kuullaan myös heinäkuussa ilmestyvässä suomalaisessa Eden-elokuvassa. Onneksi Svart Records oli meidän kanssamme täsmälleen samaa mieltä. Merkittävimmät artistit saavat kirjassa omat lukunsa, joissa vierailuista kerrotaan silminnäkijöiden kertomusten sekä arkistomateriaalin kautta. Jo silloin syntyi päätös julkaista uudet kappaleet kahdessa osassa, kertoo laulaja/räppäri Tommy Lindgren. Tuoreimmat tulevan levyn jutut ovat peräisin kuluvalta keväältä. Levy ilmestyi ensimmäisen kerran cd-formaatissa keväällä 2000, joten kesäkuussa markkinoille saapuva vinyyliversio juhlistaa julkaisun parikymppisiä. Karina ja Pykäri yhdistyivät K u v a: M at ti Si p il äi n en K u v a: Sa n n a Le h to uutiset_2020_4_a.indd 10 2.4.2020 21.46. Digital Physical -pitkäsoitto on jatko-osa vuonna 2018 ilmestyneelle Physical Digital -levytykselle. Kaksikon yhteistyö alkoi Pykärin viime vuonna julkaistulla O-sooloalbumilla, jolla Mäkiranta lauloi kolmella kappaleella. Niiden perusteella Babe lin musiikkia on helppo kuvailla tunnelmalliseksi indieksi. – Physical Digital ilmestyi marraskuussa 2018, ja olemme siitä asti työstäneet tämän toisen puoliskon materiaalia
Miksi ette ole korvanneet Joonas Kotoa vakituisella kitaristilla. Miettinen on jo haastatellut parikymmentä oleellisinta asianosaista. Pää Kiin Kerran puli ukko, aina puliukko -vinyylisinglen koelevyt ovat kohta käsissä ja Myrkky-Käärmeen Ehkä joskus vielä kaikki on paremmin -sinkku on jo painossa. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Hilse-fanzinen ja -levymerkin kautta suomalaisen punkin alkuhämärissä aktiivisesti mukana tarponut, ja sittemmin etenkin radiotoimittajana vahvan jäljen maahamme jättänyt Miettinen on koostamassa kirjaa Suomipunk 1977–1981, jonka Like julkaisee alkuvuodesta 2021. Kuten moni muukin pientoimija, myös Bergman on saanut tuta koronaviruksen iskun. No, eipä niitä kauhean monta ole myyty. Samalla hän kerää aikalaismuistoja kaikilta punkin parissa missä tahansa roolissa pyörineiltä. Se toki voi auttaa asiaa, jos yksikin yhtyeestä kiinnostunut lafka on tämän pandemian jälkeen pystyssä. – Joonas kertoi viime toukokuussa tapahtuneiden Venäjänkeikkojen jälkeen, että hän jättäytyy pois bändin vahvuudesta ”ainakin toistaiseksi”. – Ehkä olisi kannattanut, sillä onhan tässä ollut aikamoista säätöä asian tiimoilta, naurahtaa yhtyeen aikoinaan perustanut Markus Vanhala. – Valmiimpaakin tavaraa on olemassa. Toisin sanoen: mikäli jollakin hienolla kitaristilla sormet syyhyävät, niin meille kannattaa lähettää postia osoitteeseen ogatherum@gmail.com, sanoo Vanhala. Millä tavalla pandemia on vaikuttanut omien yhtyeidesi toimintaan. Onneksi Jani Liimatainen – kollega myös Insomniumin riveistä – lupautui tuuraajaksi varttitunnin verran aikatauluja tutkittuaan. Muut yhtyeen jäsenet eivät ole uskaltautuneet paikalle tai sitten niitä ei ole vain huvittanut... Nyt on varmasti oivallinen aika tehdä taidetta, mutta levyjä ei välttämättä kannattaisi julkaista, sanoo Bergman. – Ei ole. – Kevään aikana olisi ollut vain muutama keikka, eikä niiden peruuntuminen harmita. – Viime syksynä Joonas sitten ilmoitti, että homma on hänen osaltaan lopullisesti ohi, eikä vain toistaiseksi. Mutta saattaa siis hyvinkin olla, että jossakin vaiheessa luvassa on uusi Pää Kii -pitkäsoitto. Teemu Bergman ahkeroi pandemiasta huolimatta Teemu Bergman tunnetaan ennen kaikkea ansioituneena punkmuusikkona Pää Kiin, Kakkahätä 77:n, The Heartburnsin ja monien muiden ryhmien riveistä, mutta mies pyörittää myös Rock ‘n’ Roll Bullshit Recorsd -lafkaa. Paljon enemmän vituttaisi, mikäli yhdenkin tapahtuman järjestäminen olisi jonkun mielestä hyvä idea. Ovatko bändisi julkaisemassa uusia levytyksiä, kunhan tilanne tästä taas kohentuu. Joonas Koto jättäytyi pois yhtyeen riveistä jo keväällä 2019, mutta kotkalaiset eivät ole pitäneet mitään kiirettä uuden soitto niekan löytämisen kanssa. Se on sitten kokonaan toinen juttu, että milloin nämä levyt kannattaisi julkaista. Yllättävä tilanne meinasi hieman ahdistaa, sillä kesäfestarit siinsivät jo lähitulevaisuudessa, ja lavan vasemman laidan hyökkääjä puuttui. Viimeiseksi: onko koronaeristyksessä syntynyt uutta musiikkia. – Takki on tähän asti ollut tyhjä sen suhteen, että lähtisimme etsimään uutta muusikkoa, mutta viime aikoina fiilis on alkanut muuttua. – Julkaisin Kivesveto Go Gon Ei kiinnosta metriäkään -seiskatuumaisen hetkeä ennen pandemiarajoitusten voimaantuloa. Esiintymisiä oli taas kerran luvassa, ja tällä kerralla löysimme paikkaajaksi Arch Enemyssäkin vaikuttaneen Nick Cordlen. Entä onko uusia yhtyeitä tai projekteja suunnitteilla. Omat muistonsa ja kuvansa voi käydä kertomassa osoitteessa suomipunk.webnode.fi. TEKSTI: TIMO ISOAHO Miettinen etsii varhaisia punk-muistoja Melodisen death metalin kansainvälisillä kentillä yli kaksikymmentä vuotta seikkaillut Omnium Gatherum etsii kitaristia. Ikävä kyllä, Kivesveto Go Gon lisäksi Rock ’n’ Roll Bullshit Recorsdilla on tällä hetkellä ennätykselliset kolme muutakin vinyylijulkaisua painossa... K u v a: Sa m i Lo m m i K u v a: A n n i V an h al a uutiset_2020_4_a.indd 11 2.4.2020 21.46. – Olen käynyt meidän rumpalin Heikki Laaksomiehen kanssa tekemässä uusia Pää Kii -biisejä, kun kaduilla on sentään saanut vielä liikkua. Lyhyetkin muistot voivat olla arvokkaita. Ja kahdelle uudelle projektille, joita hämmennetään hämärän peitossa vielä vähän aikaa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Kiinnostaisiko metallin soittaminen ja maailman kiertäminen. – Kyllähän kepakon kanssa on tullut pönötettyä kotistudiossa, ja uutta materiaalia on syntynyt niin OG:lle kuin Insomniumillekin..
Letliven laulajana jo pitkän uran tehneen Jason Aalon Butlerin mu siikillisessa visiossa Public Enemy kohtaa Black Flagin, mutta yhtä tärkeitä innostajia ovat Mahatma Gandhi, aktivistiesseisti James Art hur Baldwin ja toimittajakirjailija TaNehisi Coates. Rumpali Aric Improtan toimin nalle on annettava erityismaininta. Debyyttialbumi Strength In Numb333rs julkaistiin tammi kuussa 2019, ja sen jälkeen on tul lut jo kolme uutta singleä. Siellä operoi hollantilaisbel gialainen punk rock bändi March, jonka solisti Fleur Van Zuilenia on helppo verrata Courtney Lo veen, Brody Dalleen ja Marmozet sin Rebecca McIntyreen. Ne johti Sheafs K u v a: Ju li a D u n h am Break_On_2020_4 -taitto_b.indd 12 2.4.2020 21.53. Hän ei ole ainoastaan yksi tekni sesti taitavimmista rockrumpaleis ta juuri nyt, hän on myös hauskin, röyhkein ja atleettisin esiintyvä rumpali vähään aikaan. Tämä on väsyneille, turhautu neille ja rohkeille. Breda on vanha linnoituskau punki PohjoisBrabantissa Alanko maiden eteläosassa lähellä Belgian rajaa. Vaarallisen kuuloista 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Fever 333 F ever 333 on siitä poikkeukselli nen nykybändi, että sen ima gon keskeisin rakennuspalikka on poliittinen aktivismi – bändi on media, ja toiminta alkaa sanomisen tarpeesta. Tämä on keskustelunava us. Van Zuile Sen jälkeen tekemisen tahti on ollut maaninen. Ensin bändi pudot ti pari väkevää sinkkua. Bändillä on kaikki eväät nousta 100 miljoonan kerhoon. Inglewoodin suurimmille etnisille ryhmille – latinoille ja afroamerikka laisille – vaimennetuksi tuleminen on kollektiivinen kokemus, josta myös Butlerin turhautuminen, ky symykset ja raivo kumpuavat. Fever 333 on Rage Against The Machinen jälkeen ensimmäinen us kottava poliittinen rockbändi, josta voi tulla massiivisen suosittu – ja näin ollen vaikutusvaltainen. Trio soitti ensimmäisen keikkan sa kesällä 2017, jolloin Butler julis ti: ”Tämä on teille, jotka tahdotte muutosta. Fever 333 on jo lyönyt läpi, mut ta silti sen isoin biisi on striiman nut ”vain” hieman yli 10 miljoonaa. Poliittisen pohjavireen, valtavan tunnelatauksen ja hyvien biisien lisäksi huomionarvoista on Fever 333:n livepresenssi. Liittykää meihin!” vat yhteensä seitsemän biisiä sisäl tävään Made An America julkai suun, josta sikisi nopeasti bändin uran ensimmäinen Grammyeh dokkuus. Pian pihalle tulivat Burn It ja One Of Us, jotka nousivat kärkibii seiksi Spotifyn isoilla rocksoitto listoilla. Keikoilla bän di pyrkii saamaan aikaiseksi jotain samankaltaista kuin Korn tai Rage Against The Machine läpimurtojen sa kynnyksellä. Los Angelesin Inglewoodissa kas vaneelle Butlerille ääneen sanomi nen on itsestään selvä lähtökohta
Gold Keyn Don’t Sleep kuulostaa varhaiselta Muselta, joka on sekä syönyt sieniä että imaissut vauhtia. Ja vielä Australiasta: Fangzia ei kuuntele kukaan, mutta se onnistuu olemaan sekä hitikäs että särmikäs uudella singlellään Falling Out. March on kotimarkkinoidensa ulkopuolella vielä salaisuus, mutta Benelux-maiden underground-skenessä se on ehtinyt ansaita maineen ahkerana ja kovana livebändinä. Läpilahjakkaan nuoren jengin uusi Vox Pop -ep on väkevä, ja sen kärkibiisi Thinking Out Loud omassa genressään leka. Sitten katsaus Englantiin. Debyyttilevy Stay Put (2016) sai kriitikoiden varauksettoman suosion, muttei löytänyt suurta yleisöä. Psykedeelisellä pohjavireellä ovat liikenteessä myös watfordilainen Gold Key ja brightonilainen Squid. Squid taas on niin provosoivan omaleimainen, ettei sitä voi verrata mihinkään. Aliarvostetun Marchin kaman pätevyyden testaukseen sopivat uuden levyn helmet: keikkahitti Nothing Ever Really Dies, äkäinen Born A Snake ja ilmavammin riffittelevä Reaper’s Delight. Amyl And The Sniffersin Controlbiisin liveversio taas kuvastaa hyvin sitä, miksi bändi toimii livenä silloinkin, kun sävellyksessä ei ole päätä eikä häntää. Bändiä liidaa eksentrinen, klassisen supertähden oloinen Curtis Gale. Ruotsalaisen The Shatterheadsin siloittelematon indie rock kuulostaa ihanalta, norjalaisen Combosin pöljä punk rock piristävältä ja tanskalaisen Rebecca Loun Fight Like A Girl taas luontevalta jatkeelta nousujohteiselle uralle. Unettomuutta kuvaava The Eye And The Twitch -single on tummanpuhuvan tunnelmallisuuden, sisäsyntyisen psykedelian ja herkästi irtoavan raivon viehättävä kudelma. Joka tapauksessa bändi ilmentää harvinaislaatuista lahjakkuutta. Tuore kakkosalbumi Set Loose vaikuttaa noudattavan samaa kaavaa. Duff McKaganin tytär Rose johtaa kalifornialaista The Pink Slipsiä, jonka uusin single Miles Away vaalii bändin ilmaisulle olennaista vaaran tuntua. Suosittelen liittymistä etujoukkoihin tutustumalla upeaan uuteen singleen Pissing. ”Vaimennetuksi tuleminen on kollektiivinen kokemus, josta turhautuminen, kysymykset ja raivo kumpuavat.” March Squid MYSTIC PEACH K u v a: M ax Fr an se n K u v a: H o ll y W h it ak er Break_On_2020_4 -taitto_b.indd 13 2.4.2020 22.19. Sludge-sinkku palkitsee keskittymiskykyisen kuuntelijan tai sitten sitä vain inhoaa. Mystic Peachin musiikille on annettu määreitä kuten gothicpsych, grunge-pop, post-punk ja stargaze. Floridalainen laulaja-lauluntekijä Jo Meredith on Sad Penny, jota kuuntelevat vasta valveutuneimmat uuden musiikin seuraajat Jenkeissä. Ehkä osuvin kuvaus on ”post-every thing rock’n’roll”. Southamptonilainen Mystic Peach on julkaissut virallisesti vasta kaksi biisiä, mutta näyttää ja kuulostaa jo siltä kuin hallitsisi maailmaa. 12 SOUNDI SOUNDI 13 www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: nin tulkinta on läpeensä vaarallisen kuuloista ja huutoääni pysäyttävä. Samalle hiekkalaatikolle asettuu myös Sheffieldin tulokas Sheafs, josta on tullut nopeasti yksi skenen puhutuimmista bändeistä. Esittelin kuukausi sitten Heavy Lungsin ja Kid Kapichin, jotka on syytä tsekata, jos Idlesin, Shamen ja Slavesin kaltainen aggressiivinen mutta groovaava punk rock maistuu
Haluttiin alkaa soittaa taas yhdessä ja huomattiin, että biisit alkoivat valmistua helposti ja nopeasti ja meillä oli hauskaa. Levy, kuten kaikki muukin on tehty alusta loppuun kahdestaan ja siitä on jäänyt tosi hyvä viba! Parasta on nimenomaan se kun saadaan täysin itse päättää mitä tehdään. – Ollaan mietitty jo pitkälle mitä aiotaan tulevaisuudessa tehdä, ja uutta musaa on jo paljon valmiina. Yksinkertaisesti vaan lauluja elämästä, sen sekavuudesta ja tästä määränpäättömästä haahuilusta. – Odottelu tai kärsivällisyys ei ole meidän kummankaan vahvuuksia. Mutta sitä sen ei tarvitsisi olla. Kiia ja Elina eivät ole ihmeemmin päättäneet, että Keltaiseen Kissaan kuuluvat vain he kaksi. Siistejä juttuja on tulossa, ja ensi kesänä soitetaan esimerkiksi Uusi Tampere -festareilla. A-PUOLI Keltainen Kissa Lauluja elämän sekavuudesta – Keltainen Kissa on Kiia Sainiolan ja Elina Karin perustama tuore indierock/punk-duo, joka soittaa lauluja elämästä. Se perustettiin viime vuoden alussa kun asuttiin kämppiksinä ja Kiialla oli pöytälaatikko täynnä biisejä. Laulunne kuulostavat spontaaneilta ja omakohtaisilta. Keikoille kaverukset ovat kuitenkin pestanneet basistin käytännön syistä. Siitä se lähti! Yksi Keltaisen Kissan viehätyksistä on sen tee-se-itse-henki. Usein inspistä tulee siitä, mitä joku jossain sanoo. Mutta mistä yhtyeessä oikein on kyse. Bänditoiminta on duolle välittömyydestään huolimatta tavoitteellista toimintaa. Ne ovat aika minäkeskeisiä, mutta ainakin toivottavasti jossain määrin samaistuttavia. – Pitää paikkansa. Tuntuu hyvältä tehdä just meidän näköistä juttua just meidän tavalla. Alkuvuodesta ilmestynyt albumi Ainakin kahtasataa vihjaa, että aikaansaavasta kaksikosta tullaan vielä kuulemaan jatkossakin. DIY-meininki tuntuu oikealta. Kiia ja Elina ovat saaneet kahdestaan jo paljon aikaan. – Matkustettiin alkuvuodesta 2019 Aasiaan ja muisteltiin just kuinka otettiin promokuvia Malesiassa jonkun sillan alla. Tunnetaan toisemme todella hyvin, ollaan samoilla aaltopituuksilla musasta ja elämästä ja pystytään sanomaan kaikki ajatukset ja mielipiteet täysin avoimesti toiselle. – Näin tämä toimii ehdottomasti hyvin. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/keltainenkissa tarkkis_Keltainen kissa_b.indd 14 3.4.2020 8.47. Kiia yleensä kirjoittaa kaikki hauskat ja mielenkiintoiset lausahdukset ylös ja niitä käytetään sitten myöhemmin lyriikoissa jossain muodossa. Keltainen Kissa on tamperelainen kahden nuoren naisen perustama yhtye, jonka valloittavat, raikkaat ja rehelliset laulut tuntuvat kertovan heidän omasta elämästään kiinnostavasti ja pohdiskellen, silti elämänilon ja huumorin säilyttäen. ”Tuntuu hyvältä tehdä just meidän näköistä juttua just meidän tavalla.” E lämänmakuinen on adjektiivi, jolla on musiikinteossa paha kaiku, kun se tuotteistamisen jälkeen on synonyymi lattean ympäripyöreälle tai vaivaannuttavan arkiselle kerronnalle. – Ei tähän ehkä muita ihmisiä mahtuisi, mutta ei mitään ole koskaan pois suljettu. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Keikkabasisti on tähän musaan aika pakollinen, jos haluaa että keikat kuulostaa hyvältä. Ajateltiin että tästähän voi tulla hyvä juttu. Homma muotoutui luontevasti tällaiseksi. Tarkoitus on laajentaa aktiivista toiminta-aluetta Tampereen ulkopuolelle, kun keikkatilanne toivon mukaan lähitulevaisuudessa taas normalisoituu
Mutta vasta korona eristäytymisen johdosta soitettu, sattumalta eteeni avautunut Face bookstriimikeikka sai minut todella havahtumaan. – Vibraatto ilmaantui pikkuhiljaa itsestään, hän kertoo. Kukapa meistä ei preferoisi. SOUNDI 15 Joku Iiris Rohkeaa, rankkaa ja hauskaa N imi oli jäänyt mieleen, yksit täisiä biisejä olin kuunnellut kiinnostuneena ja kehuja ka rismaattisista keikoista oli kantau tunut korviini. – Olin puheliaampi kuin keikoilla yleensä, koin kai tarvetta täyttää biisien välejä jotenkin. Se helpotti ajan kanssa. – Ensimmäinen biisi, jonka tein kertoi immenkalvoista, Tuononen toteaa ja sanoo saaneensa kappa leistaan aika erilaisia kommentteja puolesta ja vastaan. – Esiintyminen on joskus vieläkin vaikeaa, mutta ei aina, eikä enää niin vaikeaa kuin se aluksi oli. Tykkään laulamisesta, ja on esiintyminen nykyään enem män kivaa kuin vaikeaa. Ensimmäinen oma kappale oli syntynyt muutama vuosi aiem min. Tuonosen tekstit ovat myös täynnä huumoria, mustaakin sellaista, ja hän myöntää että huumori helpottaa vaikeista asioista kirjoittamista. – Kun tulin siitä tietoiseksi, yritin ehkä vähän tarkoituksellisemmin sitä työstää, mutta ei se oikein kontrollissani ole nytkään, enkä liiemmin sitä lau laessa mieti. – Piti keksiä joku nimi, enkä aja tellut että omalla nimellä esiinty minen olisi vaihtoehto. Mutta ei se huono kokemus ollut, omituinen vaan. Preferoin yhä keikkoja, joissa ollaan fyysisesti samassa tilassa. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN K u v a: M ai ja Jo en su u facebook.com/jokuiiris LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti ”Ensimmäinen biisi, jonka tein kertoi immenkalvoista.” tarkkis_Keltainen kissa_&_joku iiris_b.indd 15 3.4.2020 9.49. Levyllä hän laulaa esimerkiksi ”Millaistahan on seksi selvinpäin, kuka tietää/Harva mua varmaan il man kaljaa sietää” (Joensuu), ”En syö vitamiineja, en syö sun ituhip pijauheita/Enkä mä koskaan mene vittu lenkille” (Lääkkeet) tai ”Mul on kova naama ja kovempi pää/ Ja tukahdutettu halu miellyttää” (Hyvä tyttö). Itsekseen akustisen kitaran kanssa antaumuksellisesti esiinty vä Joku Iiris tekee rohkeaa, oma leimaista, rankkaa ja kaiken lisäksi myös hauskaa musiikkia. Vaikka Tuononen itse toteaa, et tei tunne itseään lainkaan rohkeaksi ja sanoo saaneensa senkin vähän rohkeutta terapian myötä, niin rohkealta hän itsetunto ja mielen terveysongelmia käsittelevän mu siikkinsa läpi vaikuttaa. Soitin ja lauloin sil loin paljon itsekseni, ihan muiden musiikkia siis, ja joskus rämpytel lessä aloin pyöritellä jotain sointu kuviota ja laulaa siihen päälle. Joku Iiris kappaleet hämmentä vät avoimuudellaan ja suorasanai suudellaan. Jän nitin joskus aiemmin esiintymis tä tosi paljon, maha oli sekaisin aina ennen keikkaa ja tärisin niin että laulaminen oli hankalaa. Enkä selvästikään ollut ainoa ha vahtunut, sillä nettiliven chatruutu täyttyi hämmästyneen ihastelevista kommenteista. Iiris Tuonosesta kuoriutui Joku Iiris vuoden 2016 tienoilla. Tekstien lisäksi huomiota herät tävää on Tuonosen laulutyyli. Hän päästelee menemään teatraalisesti, ja säkeet päättyvät usein dramaatti seen vibraattoon. – En muista, mistä ekan biisin te keminen lähti. – Striimikeikka oli melko kiusalli nen, mutta ei välttämättä epämiel lyttävä, toteaa Joku Iiris eli joensuu laislähtöinen Iiris Tuononen. Muutama juuri il mestynyt debyyttialbumikin meni toivottavasti kaupaksi
Olen nähnyt Jonesin kuvaaman regression. Kotieristyksessä olen erityisesti viehtynyt kappaleeseen Gas Panic vuoden 2000 Standing On The Shoulder Of Giants -levyltä. ”Onneksi ostin lipun sen verran myöhässä, että sain paikan vain yläkatsomosta. Uskon, että Liam pitää laulaessaan käsiään selän takana siksi, että asento on levollinen ja turvallinen. Koska Oasis hajosi, voin tuntea sympatiaa ja nostalgiaa sitä kohtaan. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Luojan kiitos Oasista ei ole enää olemassa V iime aikoina on ollut aikaa. Se johtuu ensisijaisesti siitä, että poikkeuksellisessa tilanteessa Oasis herättää tervetulleita tunteita kaiken sekavan joukkoon. Muuten minäkin olisin ollut kirjaimellisesti kusessa. Levy on hedonistinen monumentti siitä, kuinka työväenluokkainen rock kasvaa tai ainakin yrittää kasvaa kokoaan suuremmaksi. Ostan jossain määrin Nivenin väitteen siitä, että Oasis teki rockin saralla saman minkä Public Enemy hiphopissa. Yläkatsomosta katselin, kuinka aikuiset miehet regressoituivat pariksi tunniksi Wembley-stadionin kentällä. Kun Liam Gallagher laulaa ylähuuli kiinni mikrofonissa ja kädet selän takana ”panic is on the way”, se pikemmin rauhoittaa kuin lietsoo mitään paniikkia. Mutta brittiläiset kasvattivat hirviön, ja Be Here Now oli juuri sitä, mitä he ansaitsivat. Onneksi ostin lipun sen verran myöhässä, että sain paikan vain yläkatsomosta. Jostain oudosta syystä pidin heidän levystä Dig Out Your Soul (2008), kenties silkasta sympatiasta, ja minulla oli tunne ettei bändi pysy enää pitkään pystyssä. Lad-jäbien hybris on aivan valtava. Yhtäkkiä ei olekaan rajoja, ei luokkia. Suhteeni Gallagherien bändiin on aina ollut hieman outo. Ilman mitään erikoisuudentavoittelua voin rehellisesti sanoa, että suosikkilevyni on paljon parjattu Be Here Now (1997). En voi kuvitella tilannetta, jossa olisin Oasikselle vihainen. Jones kuvaa aikakautta termillä ”new laddism”, suomennettuna kutakuinkin uusladismi. Sitä ei ole koskaan saanut aikaan Suede, Blur tai Pulp. Mutta jos Oasis olisi yhä olemassa, en usko että tuntisin samoin. ”Why did Liam Gallagher leave Oasis”, videolla kysytään. Popularisoi olemassa olevan aineksen joksikin uudeksi. Ja tavallaan sitä ne ovat, mutta materiaali on myös koskettavinta Oasista. Tämä ei tietenkään oikeasti ole totta, mutta hetken aikaa Be Here Now venyttelee omassa Oasis-avaruudessa. Olen katsonut kymmeniä kertoja kappaleen live-esityksen Wembleyn-stadionilta vuodelta 2000. Rhian E. Ylipäätään Oasis on vain rock’n’roll-performanssi muiden joukossa, ja sellaisena se pitäisi ottaa. Loppuvuodesta 2008 ajattelin, että minun täytyy mennä ensi kesänä Wembleylle katsomaan Oasista ennen kuin se hajoaa. He tyhjensivät muovisia oluttuoppeja toisensa perään. Turvaa ja tunnetta siitä, että tämä aika oli olemassa, ja se meni. Pidän itsekin usein käsiä selän takana tilanteissa, joissa kaipaan rauhoittumista ja keskittymistä. Kun Liam Gallagher vastaa Radio X:n YouTubekanavalla useimmin hänestä googlattuihin kysymyksiin, yksi niistä koskee Oasiksen hajoamista. Olen eniten viehtynyt yhtyeen vuosiin 1997–2000. Liamin lempikappale Oasiksen tuotannosta on Live Forever. Kirjassaan Definitely Maybe (2014) Alex Niven väittää, että Oasiksella ja hiphop-kulttuurilla on paljon yhteistä. Tämä aika tuskin tarvitsee yhtään enempää regressiota. Se ei ole enää pelkästään jalkapalloa, kaljaa ja pehmopornoa, vaan kaikkia mahdollisia huumeita ja kuvitelmaa siitä, että kaikki on mahdollista ja tehtävissä. Kahden menestyslevyn jälkeen Be Here Now oli kollektiivinen pettymys. Aika oli myös osuva: post-Thatcher-kausi oli turbulenttia aikaa brittiläisessä politiikassa ja yhteiskunnassa. Oasiksen hajoaminen oli tarpeellista. Liam on rock’n’roll-cowboy, jota on vaikea ottaa kirjaimellisesti tai tosissaan. Monen mielestä sen vailla järkeä olevat, pitkät, kymmeniä kitararaitoja täynnä olevat kokaiininhuuruiset kappaleet ovat täysin päättömiä. Edistystä oli tapahtumassa, mutta Blur ja Oasis tarjosivat enemmän regressiota ja veivät tilaa siltä, että esimerkiksi naisen identiteetti olisi voinut laajentua. Näin Oasiksen vain pari viikkoa ennen sen hajoamista kesällä 2009. Hän olisi halunnut jatkaa performanssia. Jones kuvaa, että 90-luvulla herätettiin henkiin vanhoja identiteettejä, jotka olivat kadonneet silloisessa brittiläisessä poliittisessa ilmapiirissä. Vaikka Oasis kerää ympärilleen myös tällaista typeryyttä, en silti voi inhota sitä. Soundi on valtava ja visuaalit huutavat millenniumia. ”I didn’t leave Oasis, Noel Gallagher left Oasis, because he couldn’t handle the vibes anymore, couldn’t handle the rock’n’roll”, Liam vastaa. Mikä olisi brittiläisille turvallisempi performanssi. Oasis on näennäisesti ärsyttävä ja kukkoileva yhtye, mutta se lyö pelkästään alhaalta ylöspäin eikä koskaan toisin päin. Sitten he kusivat tyhjiin tuoppeihin ja heittelivät niitä toistensa päälle. Noel Gallagher on ylistänyt esimerkiksi Public Enemyä, ja siinä missä hiphopissa samplattiin vanhaa jazzia ja funkia, Oasis teki oman keitoksensa brittiläisestä rockista (bändeistä kuten The Rolling Stones, The Jam, Sex Pistols, The Stone Roses) ja yhdisti siihen Beatles-viittauksia. Olen osallistunut viiden tunnin musavisaan netissä ja kuunnellut Oasista. Oasis on turvaa. Pelkästään avaus raita D’You Know What I Meanin pseudohippilyriikka on levyn arvoinen: ”The questions are the answers you might need.” Be Here Now ja Oasis herättää minussa kummallisen sekoituksen empatiaa, sympatiaa ja nostalgiaa. Muuten minäkin olisin ollut kirjaimellisesti kusessa.” arttu seppa?nen 4_2020 -taitto_a.indd 16 2.4.2020 21.54. Jones kirjoittaa kirjassaan Clampdown: Pop-Cultural Wars On Class And Gender (2013) 90-luvun britpopista luokan ja sukupuolen näkökulmasta
Nyt tähdätään huhtikuun loppuun, viikon 17 paikkeille. Keikkoja, festivaaleja ja työtilaisuuksia perutaan. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. 29 prosenttia vastaajista kertoi työpaikkansa olevan suljettu. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Muusikkoperheiden talous on nyt kovilla. Tämä tekee ison kolon muusikoiden tuloihin. Gramex päätti aikaistaa tekijänoikeuskorvausten kevättilityksen noin kuukaudella, jotta se toisi jonkin verran helpotusta Korvaukset piti alunperin maksaa toukokuun loppupuolella eli 24.5 mennessä. Jaettava summa tarkentuu vielä, mutta osimoilleen puhutaan 11 miljoonan euron suuruusluokasta. Siitä kuutisen miljoonaa tulee Suomeen ja loppu pääosin muualle Eurooppaan. Tällä helpotettiin palveluiden siirtämistä verkkoon. Jotain apua talouteen. Pitäkää itsestänne huolta ja koettakaa jaksaa. Keinomme ovat rajalliset, mutta teemme sen mitä voimme. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Millä silloin ostetaan kaupasta ruokaa ja lyhennetään asuntotai autolainaa. Ilman työtä ja keikkoja rahaa ei tule. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Muusikkojen liiton maaliskuun puolivälissä tekemän jäsenkyselyn mukaan liki 97 prosenttia jäsenistä on menettänyt työtilaisuuksia. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Päätös tästä tehtiin yhdessä ja henkilökuntamme on painanut täysillä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Tilityksen aikaistaminen on etätöihin siirtyneelle Gramexin henkilökunnalle iso haaste. Normaalit ajat palaavat vielä joskus. Me olemme Gramexissa etsineet keinoja helpottaa tilannetta. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Koska korvaukset maksetaan normaalisti noin kuudessa kuukaudessa, kokonaisen kuukauMISTÄ APUA KORONAAJAN TALOUTEEN. IL M O IT U S Gramex tilauskuponki tulostus.indd 17 2.4.2020 18.47. LAURI KAIRA T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Gramex kartoittaa aktiivisesti keinoja, joilla voi helpottaa asiakkaidensa taloustilannetta korona-aikana. Gramex kartoittaa muitakin keinoja, joilla voisi auttaa sekä korvauksia maksavia että saavia asiakkaitamme. Peruttuja kiertueita oli 23 prosentilla ja muita keikkoja 73 prosentilla. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Valtaosa heistä toimii ilman kuukausipalkkaa eli täydellä yrittäjäririskillä. Yhtenä esimerkkinä, Gramexin taustamusiikkiluvalla saa nyt myös striimata musiikkia. den leikkaaminen pois työajasta on iso puserrus, etenkin etätöissä. Lisää keinoja etsitään
Myöhäisteineillä on hallussa koko pääkaupunkiseutu, ja tuttaviakin löytyy naapurikunnista asti. Tämän kaiken tapahtuminen nousukauteen heräävän maan pääkaupungissa on kuumottava ja kiinnostava kulttuurihistorian luku, jota tullaan toivon mukaan selaamaan vielä ahkerasti. Dokailun jatkuessa tulee jossain vaiheessa väistämättä esiin idea mennä ”Idvelmalaan tanssi maan punaisen paholaisen kaa”. Shakan kertojahahmo on biisissä varovaisen passimiehen roolissa. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa 2000 -luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä ja lopulla suomiräppi oli jo vakiintunut genre mutta edelleen marginaalissa sikäli, ettei se soinut hittiradioissa tai entisten rockfestareiden päälavoilla. Yhteiskunnan totuttujen parametrien nitistessä liitoksistaan olisi hyvä perehtyä mikroskenaarioihin, joissa näihin parametreihin ei olla lähtökohtaisesti voitu luottaa. FPS:n toiminta osoittaa myös julkishallinnon vajonneen tässä sissisodan strategioihin, jolloin ei kysellä jokaisen yksittäisen toimen legitimiteetin perään, kunhan ”vihollinen” saadaan nitistettyä. Levy kertookin enemmän liian pitkään jatkuneesta nuoruudesta Kallion kaduilla ja baareissa. Shakan soolobiisi Kurssi hakuses lähtee nostalgisesta näkökulmasta ja kuvaa ysärin loppupuolen graffitihommia. Sotatila oli pitkälti jo ohi, kun Jontti & Shaka julkaisivat keväällä 2007 klassikkoalbuminsa Rata-äänite. Toki se syntyi Bronxissa, mutta sen leviäminen sieltä perustuu formaatin kykyyn sopeutua kaikkialla kaikkina aikoina vallitsevien olosuhteiden kuvaamiseen. Rokkarit ja popparit naureskelivat koko genrelle, ja oli tavallista törmätä näkemykseen, jonka mukaan räppääminen ihan ilmaisu keinona teki musiikista paskaa. Kyse oli lopulta julkishallinnon julistamasta avoimesta sodasta tiettyjä nuoria alaisiaan kohtaan. Vielä 2000-luvun alun Suomessa hiphop täytti tämän ehdon. Samaan aikaan Helsingin öisillä junavarikoilla ja muilla neonvalokulttuurin jättömailla vallitsi sodanomainen tila, kun hiphop-kulttuurin neljästä elementistä näkyvintä eli graffititaidetta koetettiin tuoda julki, ja skandaalimaisen huonosti harkittuun Stop Töhryille -ohjelmaansa hirttäytynyt Helsingin kaupunki koetti taistella tätä toimintaa vastaan. Biitit olivat perushyviä ja riimittelijöillä alkoi olla sanottavan lisäksi taitoa sanoa. VR:n junavarikko on suosittu kohde niin maalaajien kuin vartiointiliike FPS:n näkökulmasta, ja piirileikin säännöt ovat selvät molemmille osapuolille. 90-luvun graffitiporukalle hän on jäänyt mieleen tilanteissa konkreettisesti läsnä olleena helvetinkoirana, mitä Shakan yllä siteeratut riimit kuvastavat. Väestön suuri enemmistö eli elämäänsä kaikessa rauhassa, mutta graffitimaalarit muodostivat sissimäisen yhteisön, joka eli jännittävää ja seikkailullista, mutta vaaranalaista elämää vailla lain suojaa: heille laki oli vain uhka. Hiphophan on aina ollut lokalisaation kulttuuria. Raitiovaunuilla ajellaan, jotta voitaisiin ”rempata mestat” ja laittaa ”ylänakkiin salanimi”, eli oma tägi sporan arvokkaimpaan paikkaan, ylätakaikkunaan. Pasilan ratapihalla päälle hyökyy demoninen uhka, jonka hän aistii ensimmäisenä. Vastakulttuuria se on ollut niin kauan kuin se on kuvannut vastakulttuuria. Jos koko albumin ymmärtää kahden kertojan minielämäkerraksi, on tämä levyn neljäntenä kuultava kappale tarpeellinen fläsäri varhaisempaan nuoruuteen. ”Tos toisest stogest aukes vissii äske ovet/Hei onks jengi sokeet, painutaan vittuu täält ja nopee/ Eiku pitää tehä loppuun, no miksei piirretä viel jotain karakterii tohon/ eihän meil oo mitään kiirettä/Näin nihkeit viboi ei saa aikaan normaali stevari/Mestoil salee pääpiru, paranormaali Pedari.” Herttaisella ”Pedari”-nimellä kutsuttiin FPS:n pahamaineista perustajaa ja pääjehua Petri Lokkaa, jonka menestyksekästä uraa graffitien vastaisessa taistelussa ovat seuranneet syytökset ylilyönneistä ja suoranaisista pahoinpitelyistä. Teksti: Niko Peltonen SISSISOTAA VR:N VARIKOLLA Shaka: Kurssi hakuses (2007) ”Tämän kaiken tapahtuminen nousukauteen heräävän maan pääkaupungissa on kuumottava ja kiinnostava kulttuurihistorian luku.” martti luther 4_2020 -taitto_a.indd 18 2.4.2020 21.55
Nummirock tulostus.indd 19 2.4.2020 9.55
Ennen musamaailman taukoamista Aili ehti saada kolmannen digieepeensä sarjassa Lainattua-Sinistä-Omaa jakeluun. Nykyään vastaus vois olla kuitenkin Joni Mitchellin Travelogue. Tai Matti Johannes Koivu, jonka lyriikat syntyvät viimeisinä ja voksut muun musan ollessa jo narulla. – Laulunteossa olen todennut, että deadline on paras motivaattori. Oon aika old skool -tuottajadiggari, en tiedä nykypoppiskenestä oikein ketään yritän siis elää ok-boomerismini kanssa. Aili asettui Kaustisille karanteeniin ja totesi keikkojen ja projektien lykkääntyvän arvaamattomaan tulevaisuuteen. NOPEIMMIN UUTENA HANKKIMANI LEVY Coldplay Parachutes – Mieleenpainuneimpana mainitsen Coldplayn ekan, joka ilmestyi 20 vuotta sitten, jolloin reissu lähimpään levykauppaan, 40 km päähän Kokkolan Top Teniin, onnekseni järjestyi ripeästi. Olen kipuillut aikataulujen kanssa ja sen, etten osaa tarkkailla objektiivisesti omaa musaani. Esiintymisjännitys ei hellitä. Inspiroivaa sinänsä! ALBUMI, JOKA TUO MIELEEN POP/JAZZ-LAULUOPINNOT JYVÄSKYLÄSSÄ Kate Bush Aerial – Jyväskylässä kuunneltiin paljon kaikkea, se oli hienoa löytämisen aikaa. Ysäri oli nähdäkseni muutenkin kansanmusassa hienoa tyylilajillisen emansipoitumisen aikaa. Tässä on sekin, että en viihdy lavallakaan yksin. Muualta muita palvomiani ovat Björk, Thom Yorke, Sufjan Stevens, Bon Iver. Ne olis ollu varmaan aikamoiset sessarit, olla vaikka roskia viemässä. Ep:t piti yhdistää aidoksi albumiksi, mutta nyt en tiedä, milloin siihen olisi varaa. Mainittakoon Daniel Lanois’n jutut; upeita omassa kaanonissaan, eli terkkuja myös hänelle! LEVY, JOKA TUO MIELEEN MUSIIKKILUKION KAUSTISILLA Ismo Alanko Sisäinen solarium – Lukiobileiden vakiolistalla oli Sisäinen solarium, siitä eritoten Tyhmääbiisiä suurkulutettiin surutta. Parachutes tuli ns. Mutta dediksen kanssa samastun kollegoihin, kuten Anna-Mari Kähärä, joka tekee parhaat biisinsä edellisenä päivänä. ALBUMI, JOLLA ON KAIKKI KOHDALLAAN TUOTTAJAN KORVIN The Beatles Abbey Road – Abbey Road on vähän itsestäänselvä, mutta mulle tärkeä levy. Eeppistä Disneymenoa paikoin, joka toisaalta on toiminut mulle aina. Elämäni soundit 20 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Aili Järvelä TÄRKEÄ ALBUMI, JONKA TEOSSA OLISIN HALUNNUT OLLA MUKANA Spice Girls Spice – Elämässäni on merkittävä ajanjakso, jolloin ilmiselvä vastaus olisi ollut Spice Girlsin eka levy. Kuusi konserttia Tapiolan Sinfonettan kanssa jää väliin, samoin triokeikat Vesalan ja Jutta Rahmelin kanssa. Otin pelkät lyriikat ja leikittelin uusilla omilla melodioilla. On kivampi tehdä musaa ja oli jopa hämmentävää alkaa soittaa heidän kanssaan. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Se ei noudata tendenssiä pienentää kokoonpanoja, sillä luontaisempaa minulle on vuorovaikutus muusikoiden kanssa. PARHAITEN KUUNTELUA KESTÄNYT ALBUMI Eva Dahlgren Jag vill se min älskade komma från det vilda – Isot orkka-arrit, todella hienot biisit ja huh mitkä taustalaulajat! Ruotsin nykäripioneeri Anders Hillborg vastaa säv/sov-puolesta ja Esa-Pekka Salonen johtaa menemään. Hamstraan, ja vastaan kolme kovaa, Aerial, 22-Pistepirkkojen Drops & Kicks ja Derek Trucksin Songlines. K u v a: U ll a N ik u la Elämäni soundit 4_20.indd 20 2.4.2020 11.22. Sinistä syntyi runoista samalla konseptilla, mutta Omaa on eniten konventionaalista yhtyemusaa. – Ep-projekti alkoi Taiken aluerahaston apurahasta, jolla sävelsin uusia versioita Kaustisen kappaleista. Levyllä hieno etnomeno, Pohjosen Kimmoineen päivineen. Elämänsä soundit hän silti kirjasi kernaasti. Fiilis oli hieno ja ikimuistoisia hetkiä jäi mieleen. – Nyt ei kyllä lähe yhtään, puuskahtaa Aili nauraen kysymykselle karanteenin vaikutuksesta luovaan toimintaan. Miksei myös toka. Karjalainen Laura Häkkisen silmät – Suomalaisista lie tärkein Jii ja vaikkapa Laura Häkkisen silmät -levy, joka oli häneltä ehkä eniten soitossa nimenomaan levynä. – Olin Frigg-yhtyeen 20-vuotiskiertueella Itävallassa tuuraamassa siskoani Annia ja odotin kovasti seuraavaa Shetlannin rundia ja erityisesti kamu-paratiisina tunnettua Folk Festivalia. tarpeeseen ja sitä kuuntelin paljon. SUOSIKKILEVYNI LAULAJANA JA LAULUNTEKIJÄNÄ J. Oi niitä aikoja! PÄRÄYTTÄVIN KANSANMUSALEVY Värttinä Aitara – Aitara kultaiselta ysäriltä on kovaa kamaa! Myös Hedningarnan Karelia Visa ja JPP:n String Tease toimivat edelleen hienosti. Sarja alkoi sovituksista Kaustisen laulukirjan kappaleisiin, jatkui Leinon ja Harmajan runoihin tehdyillä sävelillä ja huipentui viiteen omaan biisiin, joissa melodiat nousevat alati sulavampaan lentoon. K oronaepidemia vaikuttaa konkreettisesti Aili Järvelän kevääseen, sillä hän palasi juuri keskeisestä viruspesäkkeestä Itävallasta, kun täällä alkoivat taudin leviämisen rajoitustoimet
facebook.com/InfernoMagazine instagram.com/inferno_magazine twitter.com/infernomagazine Inferno tulostus.indd 21 2.4.2020 10.01. ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.
22 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu 22 SOUNDI haast_Maja Ivarsson_c.indd 22 2.4.2020 21.56
Vau! Jessus... Maja Ivarsson liittyi ruotsalaisen The Soundsin laulajaksi teini-ikäisenä ja nousi nopeasti megahittien ja kiihkeän asenteensa ansiosta palvotuksi idoliksi. Kaikkeen siihen, mitä 90-luvun alusta asti on tapahtunut. – 30 vuotta. Vasta äidiksi tuleminen lopetti yli kymmenvuotisen tuhansien keikkojen ja vaarallisen bailaamisen putken. ”Jos en olisi liittynyt The Soundsiin, olisin varmasti kuollut nuorena.” MAJA IVARSSON SOUNDI 23 haast_Maja Ivarsson_c.indd 23 2.4.2020 21.56. Nyt viisi vuotta myöhemmin The Sounds kuulostaa virkeämmältä kuin aikoihin, kun sen kesäkuussa ilmestyvä kuudes albumi Things We Do For Love kurkistaa Majan ja bändin menneisyyteen. Onko siitä niin kauan. Muistaakseni se oli erittäin merkittävä osa nuoruuttasi. Nainen, joka ei välittänyt tuumaakaan 2000-luvun artistimuoteista. Toistakymmentä vuotta kestänyt raivokas vauhti rauhoittui vasta, kun Maja sai ensimmäisen lapsensa vuonna 2015. Yksi syy The Soundsin suurmenestykseen niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin on ollut sen keulahahmo Maja Ivarsson. Living In America (2002) ja Dying To Say This To You (2006) -albumien jättihitit Seven Days A Week, Fire, Rock N Roll, Painted By Numbers ja Tony The Beat sulattivat myös suomalaisten sydämet. Samalla heräsi pitkään uinunut biisinkirjoittaja hänen sisällään. Depeche Moden Violator täytti tänään 30 vuotta. Hän riehui lavalla kuin villein punkkari, otti yleisöt haltuun pienistä klubeista jätti mäisille festareille asti, ja antoi myös kahleista vapautuneen seksuaa lisuutensa näkyä ja kuulua. K aikki tällä vuosituhannella suomalaisilla kesäfestareilla käyneet ovat taatusti törmänneet The Soundsin ilmiömäiseen indie rockiin. Saan aina uuden keski-iän kriisin, kun tällaiset tasavuodet nousevat esiin! Samoin kävi kun The Sounds täytti taannoin 20 vuotta
– Päätin etten halua vain pitkästyä koulussa, jos voin sen sijaan asua omassa asunnossani ja tulla rock-staraksi, joten aloin rock-staraksi. K u v a: M ik ko M er il äi n en K u v a: M aj a Iv ar ss o n in ko ti al b u m i haast_Maja Ivarsson_c.indd 24 2.4.2020 21.56. Maja Ivarsson ei ollut lapsena erityisen musikaalinen. – Kyllä se kipinä oli juurikin grunge. Kunhan kaikki katsoivat minua, olin onnellinen. Olen aina tuntenut vetoa taiteeseen, ja olin nuorena hyvä maalaamaan ja piirtämään, mutta juuri siksi se ei kiinnostanut minua. – Isoveljeni rakasti elektronista musiikkia. En ollut hyvä musiikissa. Bändin keulillekin hän päätyi myöhemmin siksi, että halusi olla kaiken huomion keskipiste. Juuri siksi halusin tehdä sitä! – Suurin piirtein seuraavana päivänä tuon keikan jälkeen Félix kertoi, että hän on pystyttämässä uutta bändiä, ja pääsen kyllä mukaan, mutta yhdellä ehdolla: minun on oltava laulaja. Minäkin soitin vain harrastuksena muiden joukossa käyrätorvea orkesterissa. En voi kertoa makeaa tarinaa laulutunneista tai suihkussa laulamisesta. Depeche Mode oli yksi hänen suurimmista suosikeistaan, joten kasvoin niiden levyjen soidessa. Sekä tietenkin Blondien Debbie Harry, joka oli upein nainen, kenet olin koskaan nähnyt. – En välittänyt vittuakaan siitä, osaanko laulaa vai en. – Minähän halusin teininä olla huomion keskipiste. ”Minusta ei tule koskaan normaalia maailman standardien mukaan, koska olen todella herkkä, spontaani, kahjo ja tunteella vetävä ihminen.” The Sounds on kiertänyt ahkerasti paitsi maailmaa myös Suomea, jossa se on ollut tuttu näky festarilavoilla. Se tuntui ihan mahdottomalta. Istuimme samoilla tunneilla ja hän hehkutti, että he aikovat vetää koulun salissa joitakin biisejä. – Ei alkuunkaan! Ei sen enempää kuin koulussa oli pakko. Musiikkifanitusta sisaruksien joukosta siis löytyi, mutta oliko perheesi muuten musikaalinen. En ollut tyhmä, mutta kyllästyin kaikkeen nopeasti. Minulla oli loistavat arvosanat läpi koko koulun, mutta olin niin vittumainen sekoilija, että minut yritettiin heittää pellolle lukiosta monta kertaa. – Muutin pois kotoa todella nuorena, minulla oli oma asunto ja kuvittelin olevani coolimpi ja kovempi kuin kukaan. – Nirvana, L7 ja Courtney Love muuttivat koko maailmani. Se sai minut tajuamaan, ettei laulajan tarvitse olla perinteisessä mielessä hyvä laulaja, ettei kitaraakaan tarvitse osata soittaa ollakseen kova muusikko ja ettei naisen tarvitse olla mikään täydellinen pikkusievä Barbie-nukke ollakseen artisti. Niin simppelinä minä sitä pidin tuolloin, ja pidin sitä kaikkea oman luupäisyyteni ansiona. Moni alkaa laulajaksi, koska kukaan muu bändissä ei suostu, mutta sinut oli kuin luotu keulahahmoksi. – Innostuin heti. – Félix kertoi, että kun hän näki minut ensimmäistä kertaa lukiossa, tukkani oli sekaisin, minulla oli ylläni suuri huppari, olin yltä päältä tatuoitu ja minulla oli kireät farkut. – En silti ollut mikään idiootti, vaikka käyttäydyin idioottimaisesti. Kaikkialla! Siksi aloin laulajaksi. Kerroin diggailevani The Smashing Pumpkinsia. Halusin olla vähän kuin Courtney, vähän kuin Debbie ja vähän kuin L7:n mimmit. – En ollut laulanut koskaan aiemmin. En ollut, enkä ole vieläkään, mikään kummoinen kitaristi, mutta noihin aikoihin olin ainoa porukoissani, jolla soitin pysyi joten kuten käsissä. Treenailimme sitten biisejä ja kysyin, kuka aikoo laulaa. – Se herätti raivokkaan kapinan minussa! Halun löytää sen todellisen itseni jostain tuolta esikuvien väliltä. Se oli niitä hetkiä, kun todella heräsin musiikin olemassaoloon. Hän ajatteli: ”Tästä tytöstä tulee harmia!” Hän oli oikeassa. Sitten tartuin murrosiän myötä kitaraan. Felix tokaisi, että kun 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu kerran tunnet jo sanat valmiiksi, niin laula sinä. Tässä Pitkä kuuma kesä -festivaaleilla Helsingissä 2009. Ikäsi puolesta olet ainakin grungeajan nuori. Tämä bändi oli The Sounds, joka perustettiin vuonna 1998. – Sitten tapasin Félixin (Rodríguez, kitara) lukiossa. Tapahtuiko 90-luvulla jotain, mikä sai valitsemaan juuri kitaran. Missä vaiheessa laulaminen astui kuvaan. Millainen juuri ja juuri täysi-ikäinen Maja oli tuolloin. En koskaan haaveillut siitä, mutta kun tajusin saavani huomiota tätä kautta, tartuin tilaisuuteen. Se oli minun sukupolvelleni sitä, mitä punk oli 70-luvun nuorille. He eivät pystyneet tekemään sitä, koska numeroni olivat liian hyviä. – Soitin kitaraa monissa bändeissä ennen kuin liityin The Soundsiin
Ruotsalaisviisikko oli nousukiidossa Yhdysvaltoja myöten. Bändi elämän ei luulisi ainakaan hidasta neen tahtia. SOUNDI 25 ”Olin valmis kaikkeen ja kokeilemaan mitä tahansa.” Vuonna 2011 bändi kokeili aiempaa elektronisempaa lähestymistapaa musiikkiinsa. Olin valmis kaikkeen ja ko keilemaan mitä tahansa. Miten paljon The Sounds muut ti rajua elämäntapaasi. Sitten ajat telin, että jos hän tekee minut on nelliseksi ja avoimuus asiasta tekee minut onnelliseksi, miksi kieltäisin sen itseltäni. – Bändi sai minut kasvamaan ja suhtautumaan asioihin edes jon kinlaisella vastuulla sen sijaan, että olisin kiivennyt perse edellä jokai seen mahdolliseen puuhun. Kun tapasin tuolloisen tyttöystäväni, pohdin pitkään, ha luanko tuoda asian julki. – Luulenpa, että se ihailu johtui ylitsevuotavasta itsevarmuudesta ni. Mutta vain hetken. The Sounds julkaisi jo debyytti nään megahittejä sisältäneen Living In American vuonna 2002. – Olin aina urheilullinen ja tai teellinen ihminen. – Kyse oli siitä, etten ole koskaan pelännyt nolaavani itseäni. Olit vastaus kaikille heille, joil le sen ajan kiiltokuvamaiset pop ikonit olivat vain poseeraavia nuk keja. – Jos en olisi liittynyt tähän bän diin, olisin varmasti kuollut todella nuorena. – Olen todella iloinen, jos tämä avoimuus on auttanut edes yhtä ih mistä maailmassa, vaikkei se ollut sitä, mihin tähtäsin asialla nuorem pana itsekkäässä pienessä päässäni. Osasin ai na ottaa tilanteen haltuun. Jos olisin välittänyt, oli sin voinut tehdä paljon hyvää avoi muudellani. Luulenpa, että se tarttui myös yleisöön. Vuonna 2006 The Sounds oli juuri julkaissut toisen albuminsa Dying To Say This To You. Elin niin täyttä rock ’n roll elämää jo ennen kuin edes liityin bändiin. En kä varsinkaan siitä, mitä minusta ajateltiin. Olen aina ollut itsevarma. –Minusta ei tule koskaan nor maalia maailman standardien mu kaan, koska olen todella herkkä, spontaani, kahjo ja tunteella vetä vä ihminen, mutta tuosta hetkestä alkaen yritin parhaani mukaan so peutua joukkoon. Jopa niin itsevarma, että se on näyttäy tynyt monelle kusipäisyytenä. – Minun ongelmani oli se, etten välittänyt vittuakaan mistään. Olit jo The Soundsin läpimurron aikoihin hyvin avoin seksuaalisuu destasi, etkä antanut sitä vinoon katsovien häiritä. – Muistan kun vedimme tois ta tai kolmatta keikkaamme The Soundsin kanssa ja ajattelin laval la, että minun tehtäväni numero yksi on saada kaikki ihmiset tässä yleisössä tuntemaan itsensä yhtä vapautuneeksi ja itsevarmaksi. – Ei sillä, painiskelin minäkin näi den asioiden kanssa nuorena. – Se oli juuri sitä mitä halusin, mutten tiedä oliko se minulle hy väksi. Ristiriitaisen vastaanoton saaneen Something To Die For -albumin listasijoitus oli korkeampi Suomessa kuin kotimaassaan Ruotsissa. Miltä tuntui, kun sinusta tuli koko maailman seuraama, ja varsinkin monien nuorien naisten suuri ido li. haast_Maja Ivarsson_c.indd 25 2.4.2020 21.56. Saatoin lentää turvalleni lavalla tai laulaa päin helvettiä, mutten ottanut it seäni liian vakavasti. Tunsin nuorena kin olevani kotonani omassa kro passani, mikä ei ollut ihan tavallista varsinkaan teiniikäisille
Miten onnistuitte lyömään itsenne läpi siellä. – Iso osa faneistamme Amerikassa on maahanmuuttajia Meksikosta. – Siten, etten viettänyt villeimpinä vuosinamme kovinkaan montaa päivää vuodesta Ruotsissa! – Teimme ensimmäisen USA:nkiertueemme SARS-epidemian aikana. Hetkeä myöhemmin olimme Chicagossa, ja Jesper (Anderberg, koskettimet) oli hirvittävän sairas. Et uskokaan miten moni lapsi on nimetty mukaani. Se on hullua! Mutta se on avain Yhdysvalloissa menestymiseen. – Kyllä. Myös me olemme yhtä ulkopuolisia kuin he. > Soundi-haastattelu – Olemme tehneet 17–18 Yhdysvaltojen kiertuetta, ja ne ovat kestäneet kuudesta viikosta pariin kuukauteen. Ja poikia! Se jos mikä on nöyräksi vetävää omistautumista ja uskollisuutta. – Se fanitus on uskomatonta. Kokeilepa soittaa parikymmentä keskiviikkokeikkaa vaikkapa Missourissa. Teillä tuntuu olevan Yhdysval loissa äärimmäisen uskollinen fani kunta, joka kokee sukulaisuutta The Soundsiin. Kun kaltaiseni emoskeittipunkkarinainen nousi heidän silmiensä edessä lavalle korkeissa koroissaan, he tunsivat yhteyttä minuun, koska olin yhtä ulkopuolinen ja outo kuin hekin. Olemme tainneet soittaa kaikissa muissa osavaltioissa paitsi Havaijilla ja Alaskassa. The Sounds nyt. Kesällä ilmestyvä Things We Do For Love on ensimmäinen The Sounds -albumi seitsemään vuoteen. K u v a: D av id M ö ll er haast_Maja Ivarsson_c.indd 26 2.4.2020 21.56. – Amerikan valloittaminen vaati tällaista naiiviutta, nuoruutta ja nälkää. Sen myötä Maja Ivarsson palaa ruotuun aktiivisena biisintekijänä. 26 SOUNDI Amerikka on paikka, josta moni eurooppalainen bändi voi vain haa veilla. Teksasissa, Kaliforniassa ja Meksikossa on paljon Majanimisiä tyttöjä. –On ollut aikoja, jolloin soitimme muutamille kymmenille ihmisille, mutta pidimme sekopäisillä keikoillamme huolen siitä, että jokainen paikalla ollut tuli keikalle seuraavallakin kerralla, ja toi kaverinsakin mukana. Olimme siellä tanskalaisen The Raveonettesin kanssa, eivätkä he suostuneet lähtemään Kanadaan, koska se oli koko epidemian pahin keskus. En varmasti lähtisi tekemään sitä enää! Moni koki The Soundsin tehneen läpimurron Yhdysvalloissa hetkes sä, mutta se taisi olla teillekin ko vaa työtä. Olemme soittaneet kaikissa mahdollisissa kaupungeissa, emmekä vain seksikkäissä paikoissa kuten Los Angeles ja New York. – Me taas lähdimme silti Kanadaan. Saavutimme sen kaiken sillä ainoalla tavalla, jolla se on mahdollista: Soittamalla maassa satoja keikkoja oman terveytemme ja järkemme kustannuksella. Jos kuvittelet soittaneesi Yhdysvalloissa, kun olet tehnyt lauantai-keikan Brooklynissa, olet väärässä. – Olen laulanut niin monessa paikassa Yhdysvalloissa, etten edes muista olleeni niissä kaikissa. Arvelimme että hänellä oli SARS, mutta jatkoimme silti kiertuetta
– Nyt olen paljon tasapainoisempi, mikä on kaltaiselleni ihmiselle vain ja ainoastaan hyvä asia. Kaikkeen valmiille nuorelle Majalle houku tuksien määrä oli varmasti mittaa maton. – Joskus olin räkäkännissä koko ajan, täysin sekaisin, ja heidän oli silti tultava toimeen kanssani. – Nyt vanhemmuuden myötä näen menneisyyteni ja itseni kirkkaammin kuin koskaan. – Se on väistämätön kulma sanoittajalle, joka on ollut bändissä parikymmentä vuotta. – Se oli reaktio pitkään taukoomme. Emme halua olla bändinä liian kokeileva, koska soundimme muotoutuu tietyistä iskevistä elementeistä. – Sen takia en kirjoittanut hulluina vuosinani musiikkia. Kun elää sen myrskyn keskellä, ei sitä hulluutta oikein tajuakaan. – Me kaikki olemme ihan erilaisia ihmisiä. Kiersimme ympäri maailmaa, julkaisimme viisi albumia ja meillä ei oikeastaan koskaan ollut aikaa aikuistua, mutta nyt se kai tapahtui. Väliaika oli sytyttänyt minut liekkeihin, ja olimme tehneet paljon kappaleita. Kaiken tämän keskellä The Sounds on onnistunut pysymään yhdessä alkuperäisellä kokoon panollaan jo 22 vuoden ajan. – Levyllä voikin kuulla eräänlaisen naiivin biisinkirjoituksen, koska tämä on ensimmäinen kerta sitten kahden ensimmäisen The Sounds -albumin, kun olen mukana pääasiallisena säveltäjänä. Mitä tapahtui. Olimme vasta aloittamassa itsemme etsimisen, ja olemme löytäneet itsemme pitkälti The Soundsin elämäntavan keskellä. – Tunnen syvää yhteyttä näihin itsensä ulkopuoliseksi tunteviin faneihin. Joukossamme ei ole yhtä diktaattoria, ja hyvä niin. Elämäni oli ollut pitkään yhtä pyörremyrskyä. – Se tietty melankolinen melodisuus on jotain sellaista, mikä elää varmasti meidän kaikkien pohjoismaalaisten sydämessä, ja se on vedonnut musiikissa myös minuun erityisen voimakkaasti. – Olen aina ollut ennen kaikkea kapinallinen. Elin kauan sellaista elämää, ettei mikään muu kuin keikkojen vetäminen ja sekoilu kiinnostanut minua. ”Päätin etten halua vain pitkästyä koulussa, jos voin sen sijaan asua omassa asunnossani ja tulla rockstaraksi, joten aloin rockstaraksi.” haast_Maja Ivarsson_c.indd 27 2.4.2020 21.56. Me olemme samanlaisia outoja ihmisiä. Olin elävinäni elämääni täysillä, eikä minulla ollut mitään sanottavaa siitä. Elin kuin huomista ei olisi ollut. Joku, joka kaikesta siitä kamankäytöstä ja alkoholista huolimatta täyttää viihdyttävän esiintyjän saappaat. – Kaikki jotka sanovat, etteivät he kadu mitään elämässään, ovat joko ylimielisiä tai pettävät itseään. Things You Do For Love kuulos taa nostalgisemmalta ja jopa poh diskelevammalta kuin The Sounds ikinä, menettämättä kuitenkaan bändin voimaannuttavaa fiilistä. Minä olin itse vaarallinen! – Jos jossain keikkakaupungissa oli ”se kaupungin vaarallinen kortteli”, josta oli mahdollisuus löytää hyvät bileet, minut löysi taatusti sieltä. SOUNDI 27 – Tiedän myös että suurin osa kehostani löytyvistä tatuoinneista on tatuoitu jonkun fanin ihoon. – Ne olivat yhtä aikaa parhaimpia ja hirveimpiä vuosia nuoruudestamme. – Kolmekymppisenä olimme samassa tilanteessa kuin moni muukin, ja jouduimme sen tosiasian eteen, että jos haluamme jotain muutakin elämältämme, sen on tapahduttava nyt. Ei ollut mitään mistä kirjoittaa, koska en ymmärtänyt yhtään millaista elämää elin. Monet albumin sanoitukset tun tuvat tarkastelevan nykyhetkestä käsin niitä menneitä hetkiä elämäs sä, jotka ovat saattaneet tuntua pie niltä asioilta tapahtuessaan, mutta ovat osoittautuneet merkittäviksi tienhaaroiksi. Muut jäsenet olivat liiankin kärsivällisiä minun suhteeni. Luovuus ei siis tällä välillä selvästikään tyrehtynyt. Olen käyttäytynyt kuin hirviö ja ollut täysi sekopää. Miten bändin jätkät suhtautui vat siihen, että heidän laulajan sa pyöri milloin missäkin ja kenen kanssa huvitti. Samalla he pitivät siitä, että heillä on bändissään hullu ja viihdyttävä keulahahmo. – Tavallaan. Halusimme katsoa mitä tapahtuu, jos julkaisemme ne eri nimen alla. – Minähän olin niitä tyttöjä, jotka kokivat vetoa kaikkea vaarallista kohtaan. Moni ihminen häpeilee vanhem pana teiniaikojensa sekoiluja ja jo pa ulkonäköä, mutta sinä tunnut olevan melko sinut nuoruutesi kanssa. Sitä voisi sanoa kohteliaisuudeksi. – En ole varsinaisesti erityisen melankolinen ihminen, mutta nautin vetoavien tummien melodioiden, tarttuvuuden ja hyvien sanoitusten yhdistelemisestä. – Olen satuttanut ihmisiä, sanonut asioita joista en ole ylpeä ja tehnyt aika hirveitä asioita, mutta olinkin nuorempana äärimmäisen mustavalkoinen, ja elin aina reunalla. Olen onnellinen kun voin kirjoittaa kaikesta kokemastani, mutta myös siitä, ettei minun tarvitse elää sitä kaikkea uudelleen. Ainoa ero on se, että minä satun laulamaan bändissä. Viime vuonna teitte melkoisen ir tioton The Soundsista ja yllätitte fa nit muodostamalla Félixin kanssa elektronisen, 90luvun teknon in spiroiman hauskanpitoprojekti Crew Of Me & Youn. Kunhan keikka oli vedetty täysillä, etsin vain uusia keinoja sekoilla. Joskus ihan kaikkea kohtaan. Hirveimpiä useimmiten minusta johtuen. Oliko vasta poikasi Danten syn tymä vuonna 2015 se hetki, joka sai sinut pysähtymään. – Olemme kasvaneet toisiamme kunnioittaen, tiedämme milloin pysyä erossa toisten asioista ja tiedämme myös, milloin puuttua niihin. – Perustimme bändin ollessamme hauraita teini-ikäisiä, emmekä todellakaan olleet kokonaisia ihmisiä tuolloin. Edellisestä The Sounds albu mista Weekend (2013) on lähes seit semän vuotta aikaa, ja vaikka tässä välissä ilmestyi The Tales That We Tell ep (2017), on näin pitkä julkai suväli teille poikkeuksellisen suuri. Myös Jesper sai kaksi lasta. – Ero johtuu siitä, että tällä kertaa sävelsimme suurimman osan kappa leista Fredrikin (Blond, rummut) kanssa, ja muutamalla edellisellä levyllä biiseistä vastasivat Félix ja Jesper. –Meillä oli Félixin kanssa iso nippu teknohtavia kokeiluja. Se osoittautui mielettömän hauskaksi hommaksi, ja avasi samalla uusia ovia myös The Soundsille. – Monet uudet biisit eivät oikein istuneet The Soundsille, emmekä halunneet lähteä kääntämään bändin soundia ihan nurinperin. Mikä on pitkän ”avioliittonne” salai suus. Muutamilla on jopa kaikki samat tatuoin nit kuin minulla. Millaista oli kiertää vähän yli parikymppisenä supersuositussa bändissä ympäri vaarallista ”mah dollisuuksien maata”. – Voisi kai sanoa, että elämä otti meidät vihdoinkin kiinni! Suurin syy oli poikani syntymä. – Olimme eläneet vuosia kuin teini-ikäisten bändi. Helvetti. Joukossamme on yksi diplomaatti, yksi tulinen sielu, yksi rauhallinen järkeistäjä ja niin edelleen, mutta jollain kummallisella tavalla tavoitteemme on ollut bändin alusta alkaen sama: tulla yhdessä vitun isoksi bändiksi, valloittaa maailma ja kulkea yhdessä myötäja vastamäet tämän saavuttaaksemme. Nautin aina näiden ihanien ihmisten kanssa juttelemisesta
– Keikoillamme meininki on aina hauskaa ja energistä, mutta niiden hymyjen takana on synkkiäkin aiheita. – Vuosien varrella olemme nähneet bändissä toistemme muutokset kaikkitietävistä teineistä nelikymppisiksi vanhemmiksi. – Haluan nauttia elämästä, sen jokaisesta minuutista, ja elää pitkän ja täyttymyksellisen elämän. Sitä elämää, jollaista kovin moni muu ihminen ei ole elänyt. Sanoisin että se on juuri sitä, mistä elämässäkin on kyse. maaliskuuta 2020 Puhelinhaastattelu > Soundi-haastattelu Pahimmat rilluvuodet taakseen jättäneen The Sounds -solistin tavoite on olla nykyään seminormaali ja semisekopää. Kulisseissa olemme kuitenkin viisi erilaista muusikkoa, joilla on erilaiset vahvuudet ja heikkoudet. Muistan kun aloimme soittaa festareilla, näin ne loputtomat yleisömeret silmieni edessä ja kaikki huusivat biisiemme sanoja... homogeenistä, tiedäthän. Totta kai se on ollut tajunnanräjäyttävä kokemus. Mitkä asiat saavat sinut todella hymyilemään, kun katsot taaksepäin The Soundsin historiaan. – En sano että ihan jokainen tekemämme keikka, mutta kyllä se niin on, ettei ole väliä, miten huono päivä on ollut, kun me viisi nousemme lavalle. – Moni saattaa mieltää The Soundsin minun bändikseni, koska olen aika dominoiva osa keikkojamme. Kerta toisensa jälkeen. Albumi tuntuu tekevän selväksi, ettei The Sounds ole egosentrinen bändi. Jos tästä palapelistä otettaisiin yksikin osa pois, se muuttaisi soundiamme merkittävästi. – Haluan soittaa musiikkia, haluan kirjoittaa biisejä, haluan esiintyä, haluan olla hyvä äiti, haluan tehdä hyviä illallisia, haluan saada laskuni maksetuksi ajallaan ja haluan olla semi-normaali ja semisekopää. – The Soundsissa on kyse siitä, että musiikkimme voi olla rokkaavaa, reipasta, melodista ja jopa tanssittavaa, mutta kun menet pintaa syvemmälle, voit löytää pohdiskelevia ja aika rankkojakin sanoituksia. Things We Do For Love heijastelee paljon sitä, mitä kaikkea olemme käyneet läpi päästäksemme tähän. Olin todella ylpeä, kun sain näyttää, että kaikki on mahdollista, jos vain oikeasti uskoo itseensä. Menetän nopeasti mielenkiintoni musiikkiin, jos se on liian... – Kiertue No Doubtin kanssa vuonna 2009 oli upeaa aikaa. Kaikki paska unohtuu hetkessä. – Rakastan kontrasteja! Olipa kyse sitten musiikista, taiteesta tai kirjallisuudesta. Biisien ydin on silti yhä energisessä tarttuvuudessa. 20. Vielä pari vuotta sitten en olisi sanonut näin, mutta luulenpa että tulen elämään todella vanhaksi, ja että minulla on vielä paljon aikaa olla juuri niin hullu tai normaali kuin satun milloinkin haluamaan. Ihan sama vaikka olisimme juuri tapelleet. ”Olen käyttäytynyt kuin hirviö ja ollut täysi sekopää.” 28 SOUNDI K u v a: D an ie l N il ss o n haast_Maja Ivarsson_c.indd 28 2.4.2020 21.56. Biisit eivät perustu vain laulumelodioihin tai yhteen instrumenttiin, vaan tarttuvuutta löytyy ihan tarkoituksella jokaisesta instrumentista. – Tietenkin Yhdysvaltoihin murtautuminen oli mahtavaa. – Mehän olemme varmasti sosialistisin bändi ikinä! Sen takia olemme pysyneet yhdessä näin kauan. Mistä 40-vuotias Maja unelmoi juuri nyt. Siitä syntyy se nostalginen viba moniin sanoituksiin. Lähdin sinne kirjaimellisesti sossun luukulta, ja yhtäkkiä soitin suuria keikkoja loppuunmyydyille areenoille. Olet julkaissut The Soundsin kanssa pian kuusi albumia, tehnyt tuhansia keikkoja, tullut äidiksi ja elänyt vähintäänkin värikästä elämää. Samoin kaikki ne kerrat, kun olemme soittaneet isoilla festareilla Suomessa
TULE MUKAAN IHMISTEN JUHLAAN! × PROVINSSI.FI/LIPUT #PROVINSSI × PROVINSSI.FI 25.–27.6.2020 TÖRNÄVÄNSAARI, SEINÄJOKI SYSTEM OF A DOWN THE CHEMICAL BROTHERS KORN \ DEFTONES \ THE SOUNDS HASSISEN KONE \ SUNRISE AVENUE \ JVG CHARLI XCX \ DISTURBED \ GOJIRA \ OPETH ANTI-FLAG / APULANTA / BEAST IN BLACK / BELZEBUBS BLUES PILLS / ERIN / GASELLIT / GEORGIA / GETTOMASA HATARI / INSOMNIUM / KEMOPETROL / KOLMAS NAINEN MOKOMA / MOON SHOT / OLAVI UUSIVIRTA / PAPERI T & KHID RUUSUT / SANNI / THE MAGIC NUMBERS / VESALA ABREU \ ANTTI AUTIO \ BEHM \ BLIND CHANNEL \ CLEDOS \ COSTEE \ CYAN KICKS EVA + MANU \ EVELINA \ F \ GHOST WORLD \ HERRA YLPPÖ & EX \ IBE \ IKINÄ IRON COUNTRY SISTERS \ ISAAC SENE \ JESSE MARKIN \ KALEVAUVA.FI \ KARINA KASMIR \ KNIPI \ LASTEN HAUTAUSMAA \ LAURI HAAV \ LITKU KLEMETTI \ LOUIE BLUE LUUKAS OJA \ LÄHIÖBOTOX \ MAANALAINEN ARMEIJA \ MAUSTETYTÖT \ MELO NELLI MATULA \ OLIVERA \ OLIVIA FLOWERS \ PINS.KU \ PINTANDWEFALL \ PLUTONIUM 74 SARA SIIPOLA \ SINI SABOTAGE \ SOFA \ THE HEARING \ THE HOLY \ TIISU \ TULIPÄÄ URSUS FACTORY \ VESTERINEN YHTYEINEEN \ VIEW \ VIITASEN PIIA \ XYSMA \ YEBOYAH Provinssi tulostus.indd 29 2.4.2020 18.56
30 SOUNDI Oranssi Pazuzu -taitto.indd 30 3.4.2020 9.38. 30 SOUNDI SOUNDI 31 Teksti: Mikko Meriläinen Kuvat: Rainer Paananen Oranssi Pazuzu on tinkimättömästi oman mielensä mukaan musiikkia tekemällä päässyt soittamaan psykedeelisiä ja painostavia äänimyrskyjään avarakatseisille musiikkifaneille ympäri maailman. Nuclear Blastin kautta ilmestyvä viides albumi Mestarin kynsi vie yhtyeen jälleen uudelle tasolle niin musiikillisesti kuin epäilemättä muutenkin
– Mehän ei soiteta kovin ”metallisti” eikä edes välttämättä metallisoundeilla. Itsensä haastamista Toki tässäkin on perspektiiviharhan vaara, sillä suhteellisesta avarakatseisuudestaan huolimatta myös Oranssi Pazuzu pysyy levystä toiseen helposti tunnistettavana. 30 SOUNDI SOUNDI 31 O n melkoinen klisee, että artisti haluaa vältellä musiikkinsa lokeroimista ja vakuuttelee, kuinka ammentaa sieltä sun täältä, vaikka todellisuudessa tekee hyvinkin genrenmukaista toisintoa esikuvistaan. Korviin tulee ääniä ja niistä muodostuu tunnetiloja, ja ainakin itse haluaa kuunnella kaikkea sellaista, mikä aiheuttaa tunne-elämyksiä, sanoo laulaja-kitaristi Juho ”Jun-His” Vanhanen. Mestarin kynttä, Oranssin Pazuzun viidettä täyspitkää, kuunnellessa jälkimmäinen tulkinta tuntuu vähintään yhtä relevantilta kuin aiemminkin. – En ole koskaan ollut sitä mieltä, että genret olisivat valmiita, että sun pitäisi valita joku genre ja operoida sen sisällä. Toisaalta yhtä totta on kääntää asetelma niinkin päin, että black metal tai metalli ylipäänsä ei ole määrittävä tekijä vaan vain yksi väri Oranssi Pazuzu -paletissa. Me ollaan fuusiobändi, eräänlaisia tutkimusmatkailijoita. Voi ikään kuin jäädä lepäämään siihen maisemaan tai rytmiikkaan, vaikka se ei olisi mikään maailman helpoinkaan rytmiikka. Psykedeelinen on mukavan laaja käsite kattamaan vaikka minkälaista huuruilua, ja black metal on aina kuulunut vahvasti Oranssin Pazuzun raskaaseen, synkkään ja brutaaliksikin yltyvään ilmaisuun. Se on meillä verissä, että otetaan aina joku uusi kulma kun aletaan tehdä uutta levyä. Metallin vaikute on meille enemmän tunnelmapuolta, sellaista raakuutta. Musiikki on niin abstrakti juttu. Ajatuksena on ollut, että vietäisiin se pidemmälle kuin black metalissa yleensä. – On meidän pilarit olleet aina samat, Vanhanen myöntää. Siis operoi kuitenkin tiettyjen, julkilausumattomienkin rajojen sisällä. – Heti alussa meillä oli ajatus pahaenteisestä tunnelmasta, joka yhdistyisi hypnoottisuuteen. Hypnoottisuuden kautta kuulija toivottavasti pysähtyy kuuntelemaan tarkemmin ympärillä olevaa tunnelmaa. Eikä siinä mitään, toisinaan vain tuollainen epäilemättä vilpittömin mielin lausuttu perspektiiviharha tuppaa hymyilyttämään. Etenkin kun maailmasta löytyy kiitettävästi heitäkin, joita on oikeasti aika vaikea saada mahtumaan mihinkään karsinoihin. ”En ole koskaan ollut sitä mieltä, että genret olisivat valmiita, että sun pitäisi valita joku genre ja operoida sen sisällä. Oranssille Pazuzulle on aina ollut itselleen ilmiselvää, että he ovat paljon muutakin kuin metallibändi. SOUNDI 31 Oranssi Pazuzu ei näe itseään suora naisesti metalli bändinä, vaan jäsenet kokevat yhtyeen fuusioksi kaikesta, mitä ovat musiikin tutkimus matkoillaan löy täneet. ” Oranssi Pazuzu -taitto.indd 31 3.4.2020 13.17. Hän ei usko siihen, että populaarimusiikki olisi suhteellisen lyhyen historiansa aikana vielä jumahtanut sellaiseen tilanteeseen, missä kaikki musiikki olisi tehty. – Genrerajat on itselle ylipäänsä tosi hämmentäviä. Lähes joka yhteydessä heidät määritellään psykedeeliseksi black metaliksi, mikä toki onkin ihan osuvaa. Kuten vaikkapa 13 vuotta sitten perustettu Oranssi Pazuzu. Jos levyltä jättäisi Jun-Hisin korinalaulut pois (mutta onneksi ei jätetä, niin tehokkaasti ne selkäpiihin kaivautuvat), oltaisiin useimmiten aika kaukana metallista, jossain kraut rockin ja post rockin sinänsä avararajaisissa maisemissa
Nuken hoiviin Ilmaisunsa laajuuden ansiosta Oranssi Pazuzu on löytänyt kaikupohjaa paljon metalliyleisöä laveammalta, mikä konretisoitui viimeistään edellislevyn Värähtelijä (2016) innostuneena vastaanottona Pitchfork-sivustoa myöten. ”Hypnoottisuuden kautta kuulija toivottavasti pysähtyy kuuntelemaan tarkemmin ympärillä olevaa tunnelmaa.” Oranssi Pazuzu -taitto.indd 32 3.4.2020 9.38. Täytyy myös muistaa, että kun tässä ollaan se 13 vuotta tätä tehty, niin vaikka joku juttu kuulostaisi meistä radikaalilta, niin lopulta siitä tulee kuitenkin tämän bändin kuuloista. Groove on meille tärkeää, sellainen tietynlainen draivi joka imaisee. Oranssin Pazuzun musiikki ei synny perinteisesti pianon ääressä säveltämällä, vaan se rakentuu asteittain kohti yhdessä määriteltyjä tunnetiloja pyrkimällä. Satuin istumaan silloin esikarsintaraadissa, ja oli ilahduttavaa huomata kuinka vaikkapa kansanmusiikin tai klassisen musiikin asiantuntijat yksi toisensa jälkeen vaikuttuivat Oranssin Pazuzun sävyistä, vaikka saattoivatkin aluksi vierastaa yhtyeen raskautta ja brutaaliutta. Tällä hetkellä syksyn keikkakalenterissa on parikymmentä vetoa ympäri Eurooppaa. – Kyllä se (Värähtelijän herättämä huomio) keikkamääriä nosti jonkin verran, ja vakiinnutti bändin asemaa, Vanhanen pohtii. Ei me puhuta c-molleista vaan jamitellaan vaan biisiä kasaan, ja koko ajan takaraivossa jyskyttää se abstrakti ajatus. 1970-luvun vaikutusta on Vanha sen tulkinnan mukaan myös innokkuus tutkimusmatkailuun, koska silloinkin monet historian kirjoihin jääneet yhtyeet tarkastivat kurssiaan levyjen välissä. Tietysti myös äänimaisemallisuus ja tietynlainen psykedelia, Vanhanen analysoi. Päätavoite sillä on kuitenkin edelleen keikkojen pysyminen uniikkeina kokemuksina. Siinä mielessä ollaan hyvässä tilanteessa, että me saadaan tehdä sen verran keikkoja kuin halutaan. Periaatteessa tavoitteet ovat yhä samat: musiikin tekeminen on tärkeintä, ja sen mukana tulevat asiat ovat vain bonusta. Soundissa Pekka Laine hurmioitui albumista tähän malliin: ”Värähtelijä osoittaa, mitä metallin ja happorockin risteytys voi vimmaisimmillaan olla… kuin riitti, joka pelottaa ja puhdistaa yhdellä kertaa.” Ja ylsihän albumi ilmestymisvuonnaan myös Teostopalkintoehdokkaaksi. Yksi selkeä osoitus eteenpäin menemisestä on uusi levy-yhtiö. Haluttiin pitää se meidän oma soittotyyli, mikä on enemmän jotain 70-luvun stailia. Kahden albumin mittainen yhteistyö Svart Recordsin sekä yhdysvaltalaisen 20 Buck Spinin kanssa päättyi ja Mestarin kynsi Oranssi Pazuzu myöntää, että se on päässyt pidemmälle kuin olisi alussa uskonutkaan. Kaikki ollaan otettu mitä on tullut, ja paljon ollaan jätetty ottamattakin. Vaikka ei ole sanoituksia tai edes valmiita biisejä, niin saattaa olla abstrakteja ajatuksia siitä, että millaista tunnelmaa haetaan. Luulen, että sen takia monista bändeistä tulee helvetin tylsiä, koska ne kokee että joku ei ole heidän soundia, vaikka varmasti niistä hulluimmiltakin tuntuvista ideoista tulisi osa sen bändin tyyliä. – Levyllä on paljon rytmiikoita, joista ei ihan saa kiinni, mutta jotka kuitenkin saavat pään nyökkimään. – Meitä kiinnostaa myös se haaste, että mihin me itse pystytään ja miten pitkälle me voidaan tätä juttua viedä. Kunhan ne tuntuvat oikeilta. – Syitä siihen on mahdotonta itse sanoa, mutta toivoisi toki, että se johtuu siitä että bändi on mennyt eteenpäin ja musiikki on sellaista, että sillä saa resonoitua paremmin ja laajemmin. Vanhanen muistelee, että yhtyeen alkuaikoina tavoitteena oli vain päästä tekemään levy ja keikkoja. – Me tehdään jo aikaisessa vaiheessa mielikuvitusleikkejä tematiikasta. – Vaikka me ollaan metallia ja bläkyä kuunneltu aiemminkin, niin vähemmän sitä on tullut tätä ennen soitettua. Halutaan kuitenkin, että keikat säilyisivät uniikkeina kokemuksina. Vanhasen lisäksi Oranssissa Pazuzussa soittavat alusta saakka mukana olleet Jarkko ”Korjak” Salo (rummut), Ville ”Evil” Leppilahti (koskettimet), Toni ”Ontto” Hietamäki (basso) sekä viime levyn jälkeen mukaan tullut kitaristi Niko ”Ikon” Lehdontie. Ne on tietynlaisia puzzleja meillekin, palikoita jotka pitää saada paikalleen, mutta me ei itsekään tarkasti tiedetä mitkä ne oikeat kohdat ovat. Mestarin kynttä rakentaessaan he lähtivät hakemaan hypnoottisia loitsuja ja kirouksia, ideoita jotka vaikuttaisivat sekä heidän itsensä että muiden mieliin ehkä odottamattomillakin tavoilla. 32 SOUNDI SOUNDI 33 32 SOUNDI Yhtyeen juuret on ihan muualla kuin bläkkiksessä, mystisessä Kuolleet Intiaanit -nimisessä seinäjokelaisessa taiderock-performanssiryhmässä. – Ollaanhan me päästy pidemmälle kuin mitä ikinä ajateltiin. Jos niitä tekisi liikaa, siitä tulisi rutiinia ja homma vesittyisi
Weyes Blood: Titanic Rising – Hienoa dramaattista musiikkia, jossa sovituksellisia kaikuja vanhoista suurista popteoksista ja iskelmistä, mutta ilman liian nostalgista otetta. Suljettu ja avoin tila, sekä niiden välinen kuilu. Portishead: Third – Tämä lienee eniten sellainen levy, josta Mestarin kynsi -levyn tekoon koko porukka on ammentanut. Oranssi Pazuzu -taitto.indd 33 3.4.2020 9.38. Pan Sonic: Katodivaihe – Tämän levyn kautta ymmärrys aukesi totaalisesti tilan käyttöön ja liikkeeseen eri äänielementtien välillä. Mestarin kynsi on syönyt paljon muutakin kuin metallia Jun-His listasi Soundin pyynnöstä viisi ei-metallilevyä, jotka ovat vaikuttaneet Mestarin kynnen muovautumiseen. Gazelle Twin: Pastoral – Todella sairasta ja vieraannuttavaa industrialtunnelmaa, jossa on kuitenkin jotain äärimmäisen samaistuttavaa kaiken informaatio ähkymme keskellä. Kaiho ja suru tässä on vuorattu eksistentiaalisella tuskalla. Jokaisen elementin oleellisuus kokonaisuuden kannalta, niiden asettelu ja tunnelman monikerroksellisuus. Myös tornirakennus, jonka yläkerroksessa istut. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Philip Glass: Glassworks – Levy, joka tuntuu kuin katselisi maalausta, joka valmistuu yksi siveltimenveto kerrallaan. Kaikki ympärilläsi on tehty lasista. Ei niinkään tilan suuruuteen vaan sen rajaamiseen niin että yksittäinen elementti voi olla pieni rae tai pisara, joka muodostaa monistuessaan suuremman kuvan. Äärimmäisen visuaalisia mielikuvia herättävää musiikkia
Heillä oli parhaat ajatukset siitä, mikä tämä bändi on ja mitä tämän kanssa voidaan tehdä. Mielleyhtymä ei kuitenkaan ollut tarkoituksellinen. – Meillä oli samplerin kanssa ajatuksena korostaa mekaanisuutta. Siinä missä musiikki on saanut enemmän sävyjä ja avaruutta, on Jun-Hisin laulu pysynyt vähintään yhtä brutaalina korinana ja örinänä kuin ennenkin. Helpottaa, että on selkeä tunne, jota kohti voidaan mennä. Vanhanen ei suostu paaluttamaan Oranssi Pazuzun rajoja edes siihen, että olisiko yhtyeen levyillä mahdollista jonain päivänä kuulla niin sanottuja puhtaita, ei-öristyjä ja melodisia, lauluja. – No, ei sekään mikään raja ole, se on nyt vain mennyt näin. Siten, että me tehdään nyt tämmöinen puutarha, ja voidaan laittaa sinne ihan mitä vaan jälkikäteenkin. Siellä kun on aika monella soittimella jo melodiaa ja soinnutusta, niin ehkä puhtaampi laulu veisi sellaista epäinhimillisyyttä liikaa pois. – Koska siihen suuntaan ei kannattanut mennä, tuntui että sopiva vastaus olisi avarampi äänimaisema, joka ei välttämättä ole minimalistinen mutta siinä olisi kuitenkin enemmän tilaa soundielementtien välillä. Waste Of Space Orchestran (Dark Buddha Risingin kanssa tehty yhteisprojekti) jälkeen tuntui, ettei kitaravallia voi tehdä sen isommaksi, koska ei meillä ole enää käytettävissä kymmentä henkeä kuten siinä. – Ihan aluksi emme ymmärtäneet sitä yhteyttä lainkaan, se tuli mieleen vasta kun nimeä oli maisteltu jo jonkin aikaa, Vanhanen sanoo. Kohti loputonta valoa Albumin Mestarin kynsi -nimestä nousee väistämättä mielleyhtymä nykypäivän politiikkaan. Juho Vanhanen sanoo, että asia selittyy enimmäkseen resurssien ja taitojen karttumisella, mutta myös estetiikan muutoksella. – Eli kyllä me se tiedostettiin, mutta ei kauheasti välitetty. – Kyllä niillä on, Vanhanen vastaa painokkaasti. Sampleri on hyvä tukemaan ja viemään pidemmälle hypnoottista ajattelua. Ajateltiin, että jos me halutaan helpottaa omaa tekemistä ja saada musiikkiamme kuulumaan laajemmalle, niin ei tehdä sitä mihin tahansa hintaan mutta jos löytyisi sopiva label niin voidaan tehdä. Ja sitä voimakkaammaksi tehokeinoksi se on kasvanut. Mestarin kynsi -albumi visioi, kuinka yhteiskunnassa eletään painajaismaisissa tunnelmissa totalitaristisen hallitsijan johdolla. Nyt kun on muita ihmisiä hoitamassa niitä asioita, jotka eivät suoraan liity siihen. – Kahdella ekalla levyllä meille oli jopa ideologinen asia, että kaikki pitää taltioida livenä. Levy alkaa sillä, että tämä hahmo herää ja nousee, ja levyn lopuksi se vie kaikki loputtomaan valoon. Valonielu (2013) oli muutoslevy, jolloin levyttämiseen alkoi suhtautua kuvanveistona. Yllättäen se löytyi Nuclear Blastista. Pakostikin herää kysymys, että onko laulu Oranssissa Pazuzussa lähinnä soundillinen elementti vai onko teksteilläkin jokin merkitys, saati kun niistä ei juurikaan selvää saa. – Teemassa on heijastelupintaa moderniin maailmaan, mutta niin on muihinkin kohtiin ihmiskunnan historiassa, Vanhanen sanoo ja avaa hieman: – Albumi on dystooppinen painajaisvisio totalitaarisesta hallitsijasta ja yhteiskunnasta, jota kontrolloidaan magian tavoin. ”Ehkä puhtaampi laulu veisi sellaista epäinhimillisyyttä liikaa pois.” Oranssi Pazuzu -taitto.indd 34 3.4.2020 9.38. Ja kyllä mä koetan saada laulustani aina enemmän sävyjä esiin, vaikka toki se ilmaisu on hyvin fyysistä ja äärimmäistä. Nimittäin perussuomalaisten puheenjohtajaan Jussi Halla-ahoon, jota hänen uskollisimmat lampaansa ovat Mestariksi nimittäneet. Uskon että teksteillä on iso merkitys tunnelman valjastajana meille tekijöille – ja sen myötä toivottavasti myös kuulijoille. Mestarin kynnellä selkein uudistuminen on tapahtunut siinä, että mukaan on tullut sampleri. Täysin irrallaan todellisuudesta albumin tekstit eivät kuitenkaan ole, vaikka niukkasanaisessa mystisyydessään paljon tulkinnanvaraa jättävätkin. Konkreettisesti suurelle lafkalle siirtyminen näkyi heti ensimmäisen singlen kohdalla. Ero kiehtovan mutta suhteellisen karusoundisen Muukalainen puhuu -debyytin (2009) ja Julius Maurasen tuotannossa tehdyn, erittäin täyteläisenä ja dynaamisena soivan Mestarin kynnen välillä on suuri. – Toivon, että tämä vapauttaa meille enemmän aikaa tehdä musaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Oranssi Pazuzu olisi mitenkään modernisoinut soundiaan, ennemmin ajatukset menevät aiempaakin vahvemmin vanhan kraut rockin suuntaan. – Meillä ei ollut mitään valittamista, sekä Svart että 20 Buck Spin ovat loistavia levy-yhtiöitä, mutta omaa työmäärää on ollut jonkun verran myös ei-musiikillisissa asioissa. 34 SOUNDI SOUNDI PB tulee maailman johtavan metallilabelin Nuclear Blastin kautta. – Etenkin meille. Ja jälki on todella vaikuttavaa. Tavallaan meillä on nyt yksi jäsen lisää. Uusi teknokratia -kappaleelle palkattiin video-ohjaajaksi muun muassa Ghostille ja Chelsea Wolfelle videoita tehnyt Zev Deans. Siinä on myös aikajärjestys, mutta se mitä albumilla tapahtuu ei ole meillekään yksiselitteistä. Uusin jäsen: sampleri Ilmeisin kehitys Oranssi Pazuzun levyillä on tapahtunut soundeissa
Room Escape tulostus.indd 51 2.4.2020 10.05
Teksti: Timo Isoaho ”LUONTOÄIDIN MUISTUTUSHAN TÄMÄ KORONA ON, JA SUURIMMALLE OSALLE MEISTÄ TÄLLAINEN MUIKKARI TULEE IHAN TARPEESEEN.” 36 SOUNDI turmion ka?tilo?t -taitto.indd 36 2.4.2020 21.57
Onhan myös niin, että moni tämän maailman asia joutaakin muuttua ja ehkä esimerkiksi perustarpeiden tyydyttymistä aletaan taas arvostaa enemmän. , alleviivasi Soundin yhden tähden levyarvio kesällä 2004. En ole huolissani kulttuurin kuihtumisesta. Keikkojen liikahtaminen syksyyn toki hiertää otsalohkossa melkoisesti, mutta ei tehdä tästä enää yhtään isompaa ongelmaa vaan etsitään hyviä ratkaisuja. Tilanteelle ei voi kuitenkaan mitään, ja meidän täytyy keskittyä muihin bändiä liippaaviin asioihin. Turmion Kätilöiden elinkaari on ollut pitkä ja nousujohteinen. DQ (Antero Seppänen, rummut): – Vitutusta ei voi kieltää, mutta nyt vain pitää katsoa sen toiselle puolelle. SOUNDI 37 K u v a: JP P al m u n en , Tu o m as R y tk ö n en turmion ka?tilo?t -taitto.indd 37 2.4.2020 21.57. Toivottavasti muutkin tekevät niin. Ikävään paikkaan tämä hässäkkä Kätilöiden kannalta sikäli osui, että odotettu veto Helsingin Jäähallissa ja kaikki muutkin kevään konsertit siirtyivät, emmekä pääse tuoreeltaan boostaamaan Global Warningin ilosanomaa estradeilta käsin. 16 vuotta ensilevynsä jälkeen se on noussut jo areenaluokkaan. MC Raaka Pee (Petja Turunen, laulu): – Suuri osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän riippuvaisia kulttuurista ja esimerkiksi musiikki kyllä löytää jatkossakin tiensä jengin äärelle, tavalla tai toisella. Viuhuivatpa kertomusten pirunnyrkit myös muihin, paikoin varsin arveluttaviinkin ilmansuuntiin. Niinpä niin. uuri nyt ei voi toisenlaista aloitusta edes harkita: millaisia ajatuksia maailman tilanne herättää Turmion Kätilöiden keskuudessa. Soundi otti digitaalisen yhteyden Savon sydänmaille ja tarinoi koko Turmion Kätilöt -miesvahvuuden kanssa maineikkaan Nuclear Blast Recordsin julkaisemasta Global Warning -studioalbumista ja edessä siintävistä konserteista niin Helsingin Jäähallissa kuin Lontoon Wembley Arenallakin. Syksyyn siirretyillä keikoilla bändi esiintyy Nightwishin lämmittelijänä. Shag-U (Saku Solin, laulu): – Kyllä meillä tekemistä riittää, eikä tässä kerkeä kuolemaan tai edes pelkäämään. Bobby Undertaker (Miikka Närhi, kitara): – Kyllähän korona asettaa oman varjonsa toiminnan ylle, mutta samassa veneessähän tässä ollaan muiden alan ihmisten kanssa. Kuusitoista vuotta ja joitakin aivoinfarkteja myöhemmin raskaita menoriffejä, syntistä diskopoljentoa ja intiimejä irstailusanoituksia suosiva Turmion Kätilöt on edelleen keskuudessamme – vieläpä vahvempana kuin koskaan aikaisemmin. Jospa jotkut myös lopettaisivat sen saatanan vinkumisen jokaisesta pikkuasiasta
Käsien tuntopuutokset toivat tietysti myös haastetta, mutta minullahan oli vain aikaa, ja demo tulikin valmiiksi vielä sairaalaaikana. Kevyt alkoholin nauttiminen on aina kuulunut tämän Turmion Kätilöiden uusi Global Warning -albumi ilmestyy metallijätti Nuclear Blastin toimesta. Miten Turmion Kätilöt päätyi Nuclear Blast Recordsin artistikatraaseen Nightwishin, Slayerin ja kumppaneiden seuraksi. Jos äiti maa päättää, että nyt muuten tehdään tällä lailla, niin me ei voida kuin nöyränä ottaa vastaan. Sairaalassa sitten mietiskelin, että vittu, ainakin yhden biisin vielä teen, keinolla millä hyvänsä. Koronaa tai ei, me teemme parhaamme omalta osaltamme. MC Raaka Pee: – Tosiaan, viime aikoina on tullut tehtyä musiikkia myös selvin päin. Jokaiselle Kätilöitä vähänkään tuntevalle on täysin selvää, että me ei suostuta minkäänlaiseen kontrollointiin tai ulkopuolelta tulevaan vaikuttamiseen. Eräs hyvä ystäväni tapaa sanoa, että universumi ei välitä. Itse asiassa niin tyhmä, että vaadittaisiin aika helvetin paljon kovempia opetuksia ja varoituksia, jotta me oppisimme pysyvästi jotakin. Esimerkiksi omalle kohdalle taannoin sattuneet neljä aivoinfarktia olivat sellainen ryöpytys, että siinähän muuttui koko maailma, mutta ei biisien tekeminen. Se kappaleiden teko vaan on verissä... Maailmaa kiertäessä myös muodostuu vahvoja mielikuvia siitä, mihin suuntaan haluamme seuraavaksi mennä. Otetaanpa tästä aasinsilta kohti vähintäänkin osuvasti nimettyä Global Warning -studioalbumia. Ja eihän se välitäkään. Bobby Undertaker: – Kun usealta yhtyeen jäseneltä tulee ideoita, niin yleensä ongelmat ovat sen suuntaisia, että ideoita on liikaa. Joku tolkku tässä täytyy silti pitää, eikä levyjä viitsi ihan joka välissä julkaista, mutta ei niitä kannata liiaksi pöytälaatikoihinkaan jemmata. Global Warning saapuu markkinoille vain puolisentoista vuotta edellisen Universal Satan -pitkäsoiton jälkeen. Uskon vahvasti, että musiikin tekeminen pelasti minut vakavammilta pysyviltä vaurioilta. Meillä oli itse asiassa jokunen otsikkovaihtoehto, mutta itse äänestin juuri Global Warningia, sillä jostakin syystä ihmisen tuhoutuminen oli taas kerran mielen päällä. Musiikki ei kuole koskaan ja ihmiset käyvät keikoilla jatkossakin. Ihmiset tarvitsevat edelleen viihdettä ja syitä... MC Raaka Pee: – Haluamme tietysti myös esittää uusimman albumin materiaalia elävänä, ja lavoilla kappaleet alkavat myös elää omaa elämäänsä verrattuna levyversioihin. DQ: – Jotkut jopa meidän keikoilla! Oletteko taipuvaisia uskomaan salaliittoteorioihin. Taitavat olla melko pervoja nuo sakemannit. DQ: – Itse olen vähän pettynyt, sillä olen kovasti toivonut, että tähän tilanteeseen liittyisi kaiken maailman ”ameriikkaa ja alieneita”, mutta ei. Kyllä nämä hommat ovat luonnon omia tekosia eikä tätä tarvitse edes ihmetellä, sillä ihminen on helvetin tyhmä ja itsekäs olento. Master Bates (Hannu Voutilainen, basso): – Jos on sattunut katsomaan videoita kiinalaisilta toreilta, niin ei varmasti tule mieleen kehittää mitään mystisiä teorioita. MC Raaka Pee: – Itse asiassa voisimme julkaista albumeja vieläkin nopeammalla tahdilla, ja nytkin on varmaan levyllinen uutta materiaalia sävellettynä. RunQ (Janne Tolsa, koskettimet): – Usein uudet ideat syntyvät leppoisasti kesäiltana, kotona parvekkeella istuskellessa. Turpaan tulee kovaa, mutta jotenkin tästäkin lopulta selvitään. Joskus viskin kera, toisinaan ilman. Selkeä ennustus siis... Bobby Undertaker: – Foliot hattuun ja oliot vittuun, eikö. 38 SOUNDI SOUNDI 39 38 SOUNDI Shag-U: – Niin, tuskinpa tässä minkään alkueläimen asteelle kuitenkaan vaivutaan. ”VUOSIEN AIKANA KAIKISTA JUNTEIN HUUMORI ON JÄÄNYT POIS, MUTTA TOKI JOTKUT FANIT OVAT SITÄ MIELTÄ, ETTÄ MEIDÄN PITÄISI LAULAA ENEMMÄN UUNO TURHAPUROSTA.” K u v a: Su sa n n a R ai ta m aa turmion ka?tilo?t -taitto.indd 38 2.4.2020 22.24. Wembley, täältä tullaan! – Nuke-sopimus on onneksi sellainen, että meillä on sataprosenttisen vapaat kädet niin säveltaiteen kuin vaikkapa visuaalisuuden suhteen, eikä Saksasta ole mitään ”kröhöm”-viestejä tullutkaan. Shag-U: – Me ollaan loppujen lopuksi mitättömän pieni kärpäsen paska tässä maailmankaikkeudessa. Siitä ja levyn nimestä huolimatta savolaisporukan sanoitukset ovat yhä suomeksi. Bobby Undertaker: – Toki nyt ollaan ennen näkemättömien haasteiden edessä ja monen ihmisen elanto on oikeasti vaakalaudalla. Master Bates: – Ewo Pohjola kiinnitti meidät aikoinaan Spinefarm Recordsille, ja hän on toiminut takapiruna tämän uuden diilinkin taustalla. Takavuosina kävi joskus niinkin, että kuulin jonkun sävelteoksemme ensimmäistä kertaa vesiselvänä vasta sitten, kun biisi sattui tulemaan vaikkapa radiosta. Bobby Undertaker: – On pikkuisen huvittanut lukea kaikkitietäviä kommentteja tyyliin ”nyt se iso levy-yhtiö pilaa koko bändin”. Ewo on myös Nightwishin manageri, ja tällä on ollut oma vaikutuksensa siihen, että saamme toimia Nightwishin Euroopan-kiertueen avausbändinä ensi syksynä. Kun näkö alkoi sitten hiljalleen palautua toiseen silmään, pyysin tuomaan paikalle tarpeelliset vehkeet – midisynan, luurit ja läppärin – musan tekemistä varten. Heti infarktien jälkeen luulin, etten voi esiintyä enää ikinä, sillä en pystynyt esimerkiksi nielemään tai sanomaan mitään – puhumattakaan liikkumisesta. Luontoäidin muistutushan tämä korona on, ja suurimmalle osalle meistä tällainen muikkari tulee ihan tarpeeseen. no, tuntea jotakin. YouTube vaati kyllä sensuroimaan levyn kannen… Shag-U: – Minä olen vähän odotellut, että milloin saataisiin paheksuvia ”jätkät kuulkaas nyt” -huomautuksia Nukelta. Tahti on siis varsin rivakka – ainakin verrattuna suurimpaan osaan muita nykybändejä. Kaksi minuuttia kerrallaan pystyin duunaamaan yhdellä silmällä, kunnes asiat alkoivat näkyä taas tuplana. Onneksi meidän tekemisessä on nyt ollut pidemmän aikaa melko hyvä balanssi. MC Raaka Pee: – Sanottakoon myös, että levyn nimi ja kansi olivat valmiita jo paljon ennen tämän koronatilanteen lähtemistä käsistä
Se tie veisi umpikujaan hyvin nopeasti. MC Raaka Pee: – Minä olen pian nelikymppinen, ja nykyisissä lyriikoissani korostuvat rakkaus, viha ja kuolema. Vuosien aikana kaikista juntein huumori on jäänyt pois, mutta toki jotkut fanit ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi laulaa enemmän Uuno Turhapurosta. 38 SOUNDI SOUNDI 39 bändin luomisprosessiin, mutta näin vähän isompana poikana ei enää jaksa niin kauheasti riekkua. Kertoisitteko hieman uusien tekstien taustoista. Ja vaikka jonakin päivänä vedettäisiinkin englanniksi niin eiköhän me silti olla Turmion Kätilöt, eikä mikään Midwives Of The Ruin. Maalaan maisemia ja tunnelmia, mutta jätän tulkinnanvaraa, ja se antanee kuulijalle tarttumapintaa. Bobby Undertaker: – Tavoitteet ovat sellaisia, että yhtyeen soundin pitää olla tunnistettava eikä samaa levyä tehdä kahdesti. Master Bates: – Sensuuri on sellaista käänteistä sensuuria. Sanottakoon myös, että levyn englanninkielisestä otsikosta huolimatta meidän materiaali tuntuu toimivan parhaiten suomeksi esitettynä. MC Raaka Pee: – Jarrua ei olla vielä löydetty, ja sensuuri tosiaan iskee vain siinä tapauksessa, että teoksesta puutturmion ka?tilo?t -taitto.indd 39 2.4.2020 21.57. Turmion Kätilöiden sanoitukset ovat usein varsin rasvaisia, eikä Global Warning tee poikkeusta tähän sääntöön. Bobby Undertaker: –Sanoituspuolellakin olemme siitä onnellisessa tilanteessa, että käyttökelpoisia tekstejä tulee monesta suunnasta. ”Eka julkaisematon demo oli paras” -kommentoijia riittää aina, mutta mekään ei olla se bändi, joka tekee musiikkia muiden mielipiteitä puntaroiden. Vaimoni myös keksii usein sutkautuksia, jotka tuntuvat toimivan yleisömme keskuudessa todella hyvin. Shag-U: – Henkilökohtaisesti kirjoitan omista kokemuksista ja tuntemuksista. Myös vaimoni kirjoittaa paljon tekstejä Kätilöille, ja hänen tarinansa ovat samaan aikaan todella brutaaleja ja herkkiä. Sensurointia Kätilöt ei harrasta, mutta välillä pitää kysyä, että pistetäänkö tässä tarpeeksi kovaa juuri siihen kipupisteeseen. Mietitään asia niin päin, että onkohan tämä juttu nyt varmasti kyllin pahasti ja suoraan ilmaistu. Ehkä joskus vielä lauletaankin..
Kuskina oli nahkahousuinen kyborgia muistuttanut hahmo, ja meitä pelotti niin saatanasti. MC Raaka Pee: – Pari kertaa olen ollut suhteellisen varma, että nyt se henkikulta sitten lähtee. Menin sitten ostamaan vanhan mummon kioskista juotavaa, mutta en valitettavasti ollut vielä havainnut, että Painin herrat olivat tussanneet naamani täyteen hakaristejä ja homovitsejä. Shag-U: – Kun liityin yhtyeeseen vuonna 2017, ymmärsin heti, että tässä porukassa riittää helvetisti nälkää. No, mukaan lähtemistä olisi varmaan pitänyt puntaroida vähän tarkemmin. Vain selkä särkyi. Hullujen juttujen putki on kestänyt lähemmäs kaksi vuosikymmentä, ja vauhti tuntuu sen kuin kiihtyvän. K u v a: JP P al m u n en ”OMALLE KOHDALLE TAANNOIN SATTUNEET NELJÄ AIVOINFARKTIA OLIVAT SELLAINEN RYÖPYTYS, ETTÄ SIINÄHÄN MUUTTUI KOKO MAAILMA, MUTTA EI BIISIEN TEKEMINEN.” turmion ka?tilo?t -taitto.indd 40 2.4.2020 21.57. Bobby Undertaker: – Varmasti meillä on ollut myös onnea matkassa, mutta ilmaiseksi ei olla saatu mitään ja oppirahoja ollaan maksettu aika huolella. Onneksi tästä päätöksestä voi syyttää ketään, koska se oli humalaisen kollektiivin päähänpisto. Master Bates: – Sanomisesta muistuu myös mieleen, kun olimme Painin kanssa kiertueella Euroopassa. Rakkautta on ollut aina paljon enemmän kuin vihaa. Lopulta aamu tuli ja pääsimme elävinä Pietariin. Esimerkiksi sen on tajunnut hyvinkin selvästi, että tälläkään alalla ei pärjää anteeksi pyytelemällä. Setin loppupuolella mikrofonin piuha sitten juuttui jalkaani kiinni, ja mätkähdin pari metriä korkealta lavalta suoraan tantereeseen. DQ: – Vituttaahan se ihan joka kerta. Totuus on tämän yhtyeen kohdalla hurjempaa kuin huhuilu. Ensimmäisen kerran sitä tuli valtakunnan laajuisesti syksyllä 2005, kun ”kaksi vierailevaa taiteilijaa” harrasti estradilla suuseksiä Turmion Kätilöiden esiintyessä kaikenikäisille avoimessa Räntämetallitapahtumassa. Bobby Undertaker: – Eräällä Venäjän-reissulla kävi erinäisten epäonnisten sattumusten takia niin, että meidän täytyi ajaa yöllä taksilla Moskovasta Pietariin. Shag-U: – Enemmän ahdistaisi katsella keikkakuvia ilman maskeja. Paitsi Master, joka näyttää kalliilta. Shag-U: – Yleisesti ottaen: kaikki Turmion Kätilöihin liittyvät oudot ja hullut jutut tuntuvat olevan silkkaa faktaa, eivätkä suinkaan mistään hatusta vedettyjä sepityksiä. Esimerkiksi yksi festarikesä oli hieman haasteellinen, koska oikea lonkkani päsähti kuolioon. Ja eivätköhän maskit ole tänä päivänä jo suhteellisen oleellinen osa tämän yhtyeen julistusta. Jos ei tekisi mitään niin ei myöskään sattuisi. Otettiin sitten vodkaa ihan puhtaaseen pelkoon ja sammumislupa oli vain vuorotellen, sillä koko ajan piti olla vähintään kahden ukon hereillä katsomassa, ettei nahkahousu nukahda rattiin. Master Bates: – Maskeeraaminen alkoi eräänä syksynä, ja jouluun mennessä vitutti jo pahemman kerran. Kerettiin kuitenkin tehdä leikkaus juuri ennen kesän rientoja ja aluksi jouduin sitten matkustamaan eri autolla vaakaasennossa maaten, koska istuminen oli kielletty. Mummelin mielestä kuviot eivät olleet yhtään hauskoja, eivätkä oikein minunkaan. Esiintymiset hoidin penkkiä ja keppejä apuna käyttäen. Bobby Undertaker: – Onhan se vituttanut. Master Bates: – Tämä Kouvolan-keikka nousi isosti iltapäivälehtien lööppeihin, ja mutsi soittikin heti maanantaina aamulla, että ”aina oon ollu ylpee sun tekemisistä, mutta nyt en oo”. En muutenkaan ymmärrä sensurointia musiikin maailmassa, sillä esimerkiksi televisio sylkee helvetin pahan näköistä kuvamateriaalia jo Pikku Kakkosen aikoihin. Erityisesti kesähelteellä, kun kelmu on naamassa ilman maalejakin. Jos ei olisi riittänyt... Sen jälkeen oli paikat melko kipeänä, mutta onneksi uusittu titaanilonkka pysyi paikoillaan. Heräsin jonakin aamuna, ja olimme saapuneet johonkin vanhoilliseen pikkukylään Saksan ja Italian rajaseudulla. Vielä viimeinen kysymys: kuinka paljon kasvojen meikkaaminen ärsyttää. 40 SOUNDI SOUNDI PB tuu munaa. Onneksi bonuksena on se, että seuraavana aamuna me kaikki näytetään halvoilta huorilta. Kaikenlaista muutakin on tapahtunut, ja monen paikkakunnan sairaala tai ensiapu on tullut tutuksi. Hommat sujuivat yllättävän hyvin, ja sitten olikin jo vuorossa kesän viimeinen keikka Sotkamon Syke -tapahtumassa. Master Bates: – Onneksi Kätilöiden elinkaari on ollut tasaisen nousujohteinen, eikä suosion käppyrä ole koskaan ottanut osumia mistään hämmentävästä tähdenlentomaisesta piikistä tai kyykähdyksen kuopasta. Siellähän on moottoriteiden varsilla sellaisia helvetin isoja kylttejä, joissa ilmoitetaan, miten monta ihmistä juuri sillä tiellä on menehtynyt kyseisen vuoden aikana. Ei me kuitenkaan ihan niin komeita olla, että kehtaisi kauheasti ulkonäöllä elvistellä. Mutta oma syy, mitäpä läksin. Kun jarru on tuntematon käsite, sanomista tietenkin tulee. Kyborgi jätti meidät mestoille, veti pirssin ympäri ja lähti painamaan takaisin kohti Moskovaa. Itseluottamusta pitää olla, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa mulkkua käytöstä. No, nämä tiedot eivät tunnu kuskeja juuri kiinnostavan tai rauhoittavan. Välillä sitä sattuu kun tekee. Osittain tämän vuoksi meidän keskinäinen avioliitto on pysynyt kasassa, ajoittaisista riidoista ja huudoista huolimatta
G O T T I C A R O L I N E O U T N O W V I E W I S E E T H E S A M E D R E A M E V E R Y N I G H T I S E E T H E S A M E D R E A M E V E R Y N I G H T E P ALBUM OUT NOW! 6 HELMIKUU 2021 T E L A K K A HELSINKI, FINLAND LIPUNMYYNTI JATKUU Showdown! Blind ja Sony tulostus.indd 39 2.4.2020 10.53. T O U C H É F T. J E S S E M A R K I N L O N E L Y B U R Y M E J
Minun tähteni > Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan. Teksti: Niko Peltonen 42 SOUNDI K u v a: So u n d in ar k is to minun ta?hteni_Kauko Ro?yhka?_a.indd 42 2.4.2020 22.03
Varmaan hänen vaikutuksestaan päätin tutustua Röyhkään, mutta on siinä painanut Kultaisesta aasista jäänyt muistijälkikin, sillä ihan ensin lainasin Rovaniemen kirjastosta Jumalan lahjan. Seksiviritteistä okkultismia ja oman pohjoisen kotiseutuni mytologisointia! Kyllähän tämä kelpasi. Hemmetti, että tämä olikin kovaa musaa! Maa on voimaa -biisi näytti uhmakasta keskisormea etelän vetelille ja viittasi saksalaisten suorittamaan Lapin polttamiseen, joka oli aiheena minulle pakkomielle monta vuotta eteenpäin. Kasvuvuotensa hän kuitenkin viettää Oulussa yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Howardia ja muuta Weird Tales -lehteen assosioituvaa vanhaa pulpia. Näiden kahden äänitteen varassa piti pärjäillä jonkin aikaa, mutta toisaalta jo ne tuntuivat loputtomilta hyvien biisien aarrearkuilta. 1983 Ristiriitaisen vastaanoton saaneiden ensilevytysten jälkeen melodisempi ja mm. Se on hänen ensimmäinen kirjansa yhdeksään vuoteen. Räväkät rockbiisit ja hieman eteerisemmät ja melodisemmat kappaleet olivat toki tarttuvia, ja teksteissä riitti pohdittavaa. Noitabiisissä lauletaan: ”Mä nuolen sun huulia / siirryn sitten alemmas.” Sen ymmärsin. Kirjastossa oli cd:nä Jumalan lahjan lisäksi Maa on voimaa (1985) ja aika sattumanvarainen kokoelma Olen messias. Onpa erikoista musaa, mietin. tammikuuta. 2013 Röyhkä saa taiteilijanuransa suurimman kaupallisen menestyksen näyttelijä Ville Haapasalon Venäjän-muisteluksiin perustuvalla kirjalla Et kuitenkaan usko... 1990 Samana vuonna ilmestyy niin viimeinen Narttualbumi Joko-tai kuin myös ensimmäinen soololevy Kaksi koiraa. Levyyn ei ollut aivan helppoa päästä sisään. Mutta demoniset panoriitit tapahtuivat Pohjoisen taivaan alla, ja Saksalaisten tuhossa vihjataan, että Lapin luonto on lappilaiselle ystävä, mutta viholliselle vihollinen. 2011 Röyhkä perustaa virallisen Facebooksivunsa 19. Räkäistä rokkia, mutta sanoitukset eivät kertoneetkaan naisista tai huumeista, vaan niissä oli okkultistista vibaa ja kiehtovia kielikuvia. 2012 Narttu tekee comebackkeikkoja festivaaleilla ja isoilla klubeilla. minun ta?hteni_Kauko Ro?yhka?_a.indd 43 2.4.2020 22.03. 1980 Taiteilijanimimerkki Kauko Röyhkä esiintyy muutaman kuukauden välein esikoiskirjailijana romaanilla Tien laidalla Waterloo ja debyyttilevyttäjänä Narttuyhtyeen Steppaillen-albumilla. SOUNDI 43 1959 Jukka-Pekka Välimaa syntyy Valkeakoskella. Tässä vaiheessa kiinnostus eskaloitui fanitukseksi. Se ei vain ollut 90-luvun lopulla aivan helppoa. Tilanne oli toinen pari vuotta myöhemmin, kun etsin Ismo Alangon ja CMX:n jälkijunassa lisää kuunneltavaa vasta löytämästäni ”älykkään” suomirockin aarteistosta. Luin noihin aikoihin paljon Lovecraftia, Robert E. Kaukosta tuli kai niin tärkeä siksi, että hän vastasi kumpaankin tarpeeN imenä ja virnuilevana hahmona Kauko Röyhkä oli tuttu jo lapsuusvuosilta, mutta oikeastaan kuulin hänen musiikkiaan ensimmäistä kertaa yläasteikäisenä vuonna 1993, kun Jumalan lahja -albumi oli noussut Radiomafian listalle ja singlekappale Kultainen aasi soitettiin. kautta tunsin muutamaa vuotta vanhemman nimimerkki Mertenin, joka oli suunnaton Kauko Röyhkä -fani. Olin aktiivinen nettiä edeltäneessä BBS-maailmassa, ja sitä Kauko Röyhkä IHMISEN PARAS YSTÄVÄ Kauko Röyhkä ei ole kerran aloitettuaan jäänyt paistattelemaan suosiossaan, vaan on mennyt järkähtämättömästi eteenpäin. Maailma oli siirtynyt cd-aikaan, mutta Röyhkän vanhemmista levyistä ei joko ollut cd-painoksia lainkaan tai sitten niitä ei löytynyt mistään. 1996 Röyhkä on kirjallisen uransa huipulla, kun toisen maailmansodan viihdytysjoukoista kertova seksija väkivaltapitoinen Kaksi aurinkoa -romaani pääsee Finlandiaehdokkaaksi. Kannessakin alaston nainen syleilee joutsenta varmaankin Ledamyyttiin viittaavassa asetelmassa, mutta tätähän en silloin tajunnut, vaan olennaista oli alaston nainen. Mutta 14-vuotiaana en oikeastaan kuunnellut rokkia, en ainakaan hälläväliä-tyylistä särökitararokkia, joten vaikka kappale jäi mieleen, ei mitään fanisuhdetta syntynyt vielä tuolloin. Parhaimmillaan hutilyönnitkin ovat olleet kiinnostavia. lapsuusja nuoruusnostalgialla pelaava Onnenpäiväalbumi nostaa Röyhkän ja Nartun suurempaan suosioon. Kultainen aasi sopi osittain tähän viitekehykseen ja herätti siksi kiinnostuksen. E nsin Kauko Röyhkä oli siis kiinnostava artisti, jonka musiikkiin teki mieli tutustua lähemmin. Toisaalta joku Menneisyyden taikaa etsimässä viritti mielikuvitukseen usvaisen fantasiamaailman, jollainen oli teiniikäisen minäni toinen perusmielentila provokatiivisen edgyilyn ohella. Osittain kyse oli 17-vuotiaalle aika kuumottavastakin musiikista
Noin vuoteen 1993 asti hän tuntuu tehneen melkeinpä pelkkää kultaa, ja hutilyönnitkin ovat kiinnostavia sellaisia. Kappalemateriaalikin oli rajattu Nartun vuosien 1980–85 tuotantoon. Ennen keikan alkua tilasimme vodka russianit vain siksi, että Pastoraali-biisissä lauletaan: ”Uitetaan sormia / juodaan vodka russian”. huhtikuuta julkaistava Aja!-single esittelee musiikillisia äärirajojaan kokeilevan Tyrantin, jonka soitosta huokuu kiertueiden tuoma tiukkuus, raikkaus ja nälkä uuden musiikin tekoon. Monella muulla on yksi tai kymmenenkin loistavaa kappaletta, mutta Kaukon klassikkokauden keskitasolle ei voi kukaan pärjätä. K esäkuussa 1998 Kauko Röyhkä & Narttu soitti matalan profiilin comeback-keikan Semifinalklubilla – vain tuon yhden ainoan. Sen jälkeen: enimmäkseen vain keskinkertaisuutta, vaikka toki joukossa valopilkkuja, ennen muuta kaksi Kauko Röyhkä & Riku Mattila -levyä kymmenkunta vuotta sitten. 44 SOUNDI seen. Mikään ei silti muuta sitä tosiasiaa, että 80-luvun ja 90-luvun alkupuolen Röyhkä-korpus on parasta, litterääreintä ja moniulotteisinta Suomessa koskaan tehtyä poptai rockmusiikkia. huhtikuuta. Ostin ne kaikki sitä mukaa kuin ilmestyivät, löysin vielä lisää suosikkibiisejä (Latimeria! Ulos ullakkohuoneesta!), mutta kun minulla sitten oli kaikki, ei minulla ollut enää mysteeriä. Olin tartuttanut Röyhkä-diggailun ystävääni Salorantaan, tai ehkä se oli tullut hänellekin mainitulta yhteiseltä tuttavaltamme Merteniltä. “On vastassa kulkutauti, pörssiromahdus tai vedenpaisumus, tarvitsemme toinen toistamme enemmän kuin koskaan.” minun ta?hteni_Kauko Ro?yhka?_a.indd 44 2.4.2020 22.03. Voinee sanoa, että tuo Semifinalin ilta oli Röyhkä-fanitukseni lakipiste. Mutta kyllä fanitus syveni siksi, että jokaista Paskaa kaupunkia kohti oli joku vielä upeampi Pastoraali, joka piirtelee muutamalla niukalla säkeistöllä skenaarion, jota on mahdotonta paikantaa mihinkään, mutta joka huokuu silti konkreettista paikan tuntua ja vihjausta kolmen minuutin biisin takaa löytyvään romaaninmittaiseen ajatuskehitelmään. Mutta elämässä ja taiteessa on vain hyväksyttävä sen katoaminen. Suuret määrät tuotantoa oli vielä koluamatta; pari vanhaa levyä sain tuona lauantaina käteen Mertenin kasetille nauhoittamina, mutta Nartun koko myyttinen menneisyys levitettiin eteeni vasta 2000-luvun alun cd-julkaisujen myötä. Drinkkien saavuttua uitimme tietysti sormiamme niissä. Nokkela sanankäyttäjä provosoi kulttuurikenttää tehokkaasti jo tuolloin. ”Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että 80-luvun ja 90-luvun alkupuolen Röyhkä-korpus on parasta ja moniulotteisinta Suomessa koskaan tehtyä poptai rockmusiikkia.” K u v a: So u n d in ar k is to Tyrantti Aja! Jouni Aslak & Nousukauden Lapset Robinson 2020 Digital Digital 22. Tällä kolmen hengen porukalla päätimme kuitenkin mennä keikalle, jolle ei myyty ennakkolippuja. Satuin olemaan sivarikoulutuksessa Lapinjärvellä, mutta viikonloppuvapaalla Helsingissä. Kyseessä oli bändin läpimurtokokoonpano, jossa soittivat ainakin Riku Mattila ja Mats Huldén. Niinpä olimme jonottamassa ainakin tuntia etukäteen, ja se olikin viisasta, koska lopulta tulijoita olisi ollut moninkertainen määrä kapasiteettiin nähden. Minun tähteni > Kauko Röyhkä nousi 80-luvun alussa tunnetuksi niin musiikkikuin kirjallisuuspiireissäkin. Jouni Aslak & Nousukauden Lapset -yhtye julkaisee Robinson 2020 -singlen torstaina 16. Bändien kokoonpano vaihtui, mutta aina ne tekivät ainutlaatuista suomalaista rockia, nyanssirikasta ja valoisaa ja näköaloja avaavaa, vaikka osasivatkin rokata silloin, kun piti. Moni Kauko Röyhkän musiikin ystävä tunnistanee tämän maksiimin, löytänee Kaukon tuotannosta jopa poikkeuk sellisen kouriintuntuvan esimerkin siitä
Kauko Röyhkä: Jumalan lahja (1993) Tyrantti Aja! Jouni Aslak & Nousukauden Lapset Robinson 2020 Digital Digital 22. www.soundi.fi/soittolistat Mies jolla on maine – Kauko Röyhkän parhaita KUUNTELE SOITTOLISTA: ALOITA VAIKKA NÄISTÄ (KUTEN MINÄKIN) EDELLINEN Lauralle-albumi nimibiiseineen uhkasi tehdä Röyhkästä poptähden, joten bändinkin vaatimuksesta seuraavaksi piti tehdä synkempi ja jyrkempi levy. Kauko Röyhkä & Narttu: Maa on voimaa (1985) PÄÄLLE LIIMATUN ”satanismikohun” takaa löytyy yksi Röyhkän temaattisesti eheimpiä albumeita, jolla okkultismi ei lopultakaan ole mikään markkinointikikka, vaan valittu viitekehys röyhkämäisille teemoille siinä missä pohjoinen mielenmaisema aiemmin. Laveylainen satanismi korostaa kyllästymiseen asti yksilöä, tässä mielessä se on Röyhkälle luonteva tulokulma, mutta Jumalan lahjan maailmassa yksilö joutuu tunnustamaan impotenssinsa jonkin suuremman edessä – ja useinhan tuo suurempi saa myyttisen, feminiinisen hahmon. huhtikuuta julkaistava Aja!-single esittelee musiikillisia äärirajojaan kokeilevan Tyrantin, jonka soitosta huokuu kiertueiden tuoma tiukkuus, raikkaus ja nälkä uuden musiikin tekoon. “On vastassa kulkutauti, pörssiromahdus tai vedenpaisumus, tarvitsemme toinen toistamme enemmän kuin koskaan.” minun ta?hteni_Kauko Ro?yhka?_a.indd 45 2.4.2020 22.03. Levy on myös Kaukon seksuaalisin, mutta vielä tässä seksuaalisuus on enemmänkin luonnonvoima ja kertojahahmot sen armoilla, kuten muidenkin luonnonvoimien. huhtikuuta. Nimibiisi on nyrkin palleaan iskevä manifesti, mutta kokonaisuus tavoittaa jänkhän, vaarojen ja koko laajan, vähäväkisen maankolkan perustunnetilan monessa eri muodossa. Korpimökeissä asuvat eksentrikot kuuluvat siihen, mutta niin myös kylänraitilla kulkeva pitkätukkainen poika, ainoa kaltaisensa kymmenien kilometrien säteellä. Levy onkin Röyhkän selvin pyrkimys tehdä eräänlaista northern gothicia, pohjoissuomalaista versiota rämebluesin mystiikasta. Ikuinen individualisti ja ulkopuolinen katsoo tässä maailmaa poikkeuksellisen usein vietävissä olevan välikappaleen näkökulmasta. Jouni Aslak & Nousukauden Lapset -yhtye julkaisee Robinson 2020 -singlen torstaina 16. Maa on voimaa -albumin etukannessa kameran ohi katsoo yrmeäilmeinen peräpohjalainen esiteini, takakannessa on maastokartta Pellon Orajärven tietämiltä
jyrki nissinen -taitto.indd 46 2.4.2020 22.05. 46 SOUNDI SOUNDI 47 Teksti: Virpi Suomi Muun muassa Seksihullut-yhtyeestä ja Borgtron-sarjakuvista tunnettu Jyrki Nissinen on laaja-alainen taiteilija, jonka tekemistä leimaa tee se itse -eetos ja joka tarvitsee tylsyyttä löytääkseen inspiraation
Hyvä valaistus. Yhteisnäyttelyitä on toki ollut paljon, pienempiä ja isompia. Halusin avata videossa vähän uutta puolta hänen tekemiseensä. Ensimmäisen oman zinen olin julkaissut tammikuussa 2001. Siinä on hyvä resepti tuotteliaisuudelle. – Heh, en ole. Millainen on ihanteellinen tilanne piirtämiselle. Eilen pengoin myös omien sarjakuvieni hyllyä. Eli tässähän tulee 20-vuotistaiteilijajuhla ensi vuonna, Nissinen laskee. – Ergonominen asento. – Sitä ennen kaikkea, kyllä. Taiteentekemisen monipuolisuus ei kumpua kuitenkaan taiteellisesta perhetaustasta. Kaiken muun taiteellisen työn lisäksi tein matkalla kokeilevan videopotretin tästä taiteilijasta, jonka olen tuntenut henkilökohtaisesti ystävänäkin jo pidemmän aikaa. jyrki nissinen -taitto.indd 47 3.4.2020 13.19. Ja siltä pohjalta homma lähti eteenpäin. Lyhytelokuva on kuin matkapäiväkirja. Sitten zine-kulttuurin ja punkin kautta tuli mahdollisuus alkaa julkaisemaan omia sarjakuvazinejä. Ja riittävä määrä tylsyyttä. Esimerkiksi junaja bussimatkat on antoisia ja kaikenlaiset kulkuneuvot. Sarjakuva oli helppo tapa toteuttaa juonellista kuljetusta ilman että tarvitsi mitään produktiota.” O len elokuvissa. Se kyllä varmasti vaikutti siihen että katselukanta laajentui. – Sarjakuvaan ajauduin sen takia, että olen tykännyt katsoa elokuvia aina erityisin silmin. Hetkeä myöhemmin hattupäinen mies levittää rannalla hiiliä suuren kankaan päälle. Teatterissa mua kyllä käytettiin paljon lapsena. Kuva siirtyy pöytään, jolla lojuu öisiä jäänteitä: tyhjiä tupakka-askeja, sytytin, kaljatölkkejä, ruoan tähteitä. Video on myös suhteellisen uusi työväline itselle, joten tämä on hyvää treeniä siihenkin. – Nyt kun musiikkilehdestä on kysymys niin on hyvä mainita, että hänet tunnetaan esimerkiksi myös Lasten Hautausmaa -yhtyeen levynkansitaiteilijana. Taiteen tekemisen eri lajit ovat Jyrki Nissisellä nivoutuneet toisiinsa: musiikki (vasemmalla Seksi hullut), sarjakuvat ja muut kuvataiteet. Oltiin Erkin kanssa asuntovaunumatkalla viime syksynä Balkanin maissa, Kroatiassa, Serbiassa, Albaniassa, Makedoniassa ja loppujen lopuksi Kreikassa. Sarjakuva oli helppo tapa toteuttaa juonellista kuljetusta ilman että tarvitsi mitään produktiota. Nissinen itse on tehnyt taidetta jo pitkään. Toisaalta olen saanut aina aika vapaasti toteuttaa itseäni, eikä tekemisiä ole koskaan latistettu. Mutta mun ensimmäinen serkku, joka on 20 vuotta vanhempi, avioitui miehen kanssa joka oli tekemisissä Mäntän kuvataideviikkojen kanssa. Hänen tyylinsä on aika brutaali, mutta itse ihminen on töidensä vastakohta, näin pintapuolisesti ainakin. Laiva on ehdottomasti oma suosikki. Omaksi ilokseen 20 vuotta sitten aloittanut Nissinen on saavutta neet tekemisillään huo miota viime vuosina laajemminkin. Teatterimaailmaan et ole kuitenkaan ajautunut. Silmieni edessä valuu punaista nestettä, kuin verta. Piirtäminen tapahtuu sitten muualla. Silloin 20 vuotta sitten ilmestyivät Vainajan velat -nimiset kolme pienlehteä. Piirtely ei ole vain lasten harrastus. Ymmärsin mitä kaikkea taide voikaan olla ja että sitä voi tehdä muutenkin. Siellä sitten vierailtiin kesäisin monena vuonna. Ehkäpä juuri siksi. Siinä kohtaa aspekti avautui tämmöiseen nykytaidemaailmaankin. – Yksityisnäyttelyistä tämä on nyt kahdestoista, vähän laskentatavasta riippuen. 46 SOUNDI SOUNDI 47 ”Olen tykännyt katsoa elokuvia aina erityisin silmin. Helsinki–Travemünde-laivamatka, joka kestää 48 tuntia, se on tosi hyvä paikka ajatella. – En ole niin sanotusta kulttuurikodista. Mahdollisuus kuunnella musiikkia. Nissinen on tunnettu hyvin monialaisesti operoivana taiteilijana. Taidegallerian alakerrassa pyörivä lyhytelokuva kertoo kuvataiteilija Erkki Nampajärvestä, johon Jyrki Nissinen tutustui Limingan taidekoulussa 2000-luvun alussa
Vaivalla vääntäminen kuuluu siinä tekstissä. Mikä musiikki kolahtaa Jyrki Nissiselle juuri nyt. Hyvin monestihan kyllä semmoiset oman tekemisen henkiset jutut säilyy marginaalissa paremmin. Yhtenä suosikkilevynä toimii Earth-yhtyeen albumi Earth 2. Eli aika laidasta laitaan. – Tarttuva nimi ja hyviä sanoja peräkkäin. – Bändikemiat on siinä äänittämisessäkin mun mielestä aina tärkeämpi asia. – Seksihullut on oikeastaan elämäntapa, jos näin ylevästi voi sanoa. Levylautasella on ollut myös vanhoja kestosuosikkeja kuten Neil Young ja Nicon soolotuotanto. Kiinnosti tehdä ihan muunlaista musiikkia, ja asuttiinkin vielä niin pitkien välimatkojen päässä toisistamme. Olin muuttanut jo Turkuun siinä vaiheessa. – Seksihullujen ensimmäinen lp oli kyllä hieno juttu. Ainakin enemmän sitä kuin bändi, jolla olisi suureellisia pyrkimyksiä saada kasaan vaikkapa joku Spotify-hitti.” jyrki nissinen -taitto.indd 48 3.4.2020 13.19. Sitten Sirpa (Järvenpää) keksi, että hän voisi koettaa laulaa. Eli soitto toki myös joo, mutta yhdessäolo vaikuttaa. Tämän vuoksi sellainen tee se itse -homma tulee aika luonnostaan. Sitä tietää, että kun surinaa on kestänyt tietyn ajan, niin sitten voi välillä keittää kahvit ja laittaa taas jonkun uuden levyn soimaan. Yksi hyvän tekstin merkki itselle on myös että se on kerralla selvä, melkein kuin jostain ylhäältä annettu. Kiinalainen ruoka on myös hyvää, mutta sitä ei parane ehkä näinä aikoina mennä sanomaan. Ensimmäinen keikka tullaan varmaan soittamaan Reposfääri-festivaalilla Porissa ensi kesänä. Niistä erityisesti goottibändi Body Shop innostaa aivan ilmiselvästi miestä itseäänkin kovasti. On paljon elokuvaa varten sävellettyä ambientmaista maalailua. – Jumittavaa, pitkäkestoista instrumentaalimusiikkia on mukava kuunnella. Toisena kitaroiden tuplaus ja laulu. – Seksihullut-nimi tuli päähän juoksulenkillä. – Meillä oli nuoruuden ajan bändi nimeltä Jumalan Ruoska, jossa minä ja minun veli Jukka oltiin päähenkilöinä. Ainakin enemmän sitä kuin bändi, jolla olisi suureellisia pyrkimyksiä saada kasaan vaikkapa joku Spotify-hitti. Hänellä oli myös paljon tekemistä Sur-rurin kanssa ja halusi muutenkin rauhoittaa elämää. Äidin tekemä. Keksin siinä juostessani ensimmäisen biisin sanat, jotka kirjoitin myöhemmin ylös. – Body Shop on sellaista Siouxsie And The Banshees -tyylistä musaa. Ei mua haittaisi jos tulisin koko kansan rakastamaksi piirtäjäksi, mutta ei se ole myöskään pyrkimys. Niitä levyjä ei tarvitse edes kuunnella usein vaan niiden olemassaolo riittää. Hänellä on uskottava ote tällaisen gootti-uusromantiikka-musii kin tulkitsemiseen. – Ensimmäisenä päivänä tehdään pohjat. Kysyttäessä omasta mielestä tärkeintä asiaa musiikillisen uran varrelta, tulee vastaus spontaanisti turhia pohtimatta. On myös teatteritaustaa, mikä vaikuttaa äänenkäyttöön. Pyydettiin Kohtamäen Hillaa soittamaan Tuulin sijalle bassoa. Sirpalla on ollut aina kova kiinnostus punkkiin ja vanhaan rokkiin. Oli niin mukavaa kun se otettiin ilmestyessään hyvin vastaan. Se on myös hyvä ajan mittari työnteossa. Molemmat Ville ja Max ovat ihan ässärumpaleita, mutta eri tavalla. Me oltiin tosiaan juuri Jyväskylässä äänittämässä meidän uutta levyä, 18 uutta biisiä äänitettiin. Haluaa ehkä myös varmistaa, etteivät ne kulu puhki. Valtavirran välttely on taiteilijoilla usein tietoinen valinta. Saan olla kyllä onnekas, että sellainen ihminen on löytynyt tähän bändiin lauleskelemaan. Pidän myös niistä ihmisistä, kylästä ja luonnosta. Miten Seksihullut perustettiin. Piti kehittää itse jotain. Ensin tulee nimi, sitten sanat ja lopuksi musiikki. – Viime aikoina on tullut kuunneltua Jukka Hervan Pääkallo ja aurinko -nimistä levyä. – Seksihullut oli alun perin Sur-rurbändissä soittava Ville Vuorenmaa, minä ja Sirkeisen Tuuli. Se ei ole ollut uusi oivallus missään vaiheessa. Tärkeämpää kuin että onko joku hyvä kitaristi. Sitten sen bändin toiminta loppui. Filmi pyörii edelleen kellarissa ja sen monipuolinen äänimaisema kantautuu ylös. Kun Max astui rumpaloimaan, tyyli vähän muuttui, tiukentui. Vaikkapa Cockney Rejects. Ei se ehkä aivan suoraan töiden ulkoasuun vaikuta, mutta musiikin avulla voi säätää teosten tunnelmaa. Me asuttiin silloin kimppakämpässä Turussa, jossa oli treenis maakellarissa. Siinä laulaa Janne Silvennoinen, joka on Olarin Prisman puutarhaosaston myyjä numero yksi. Kulttuurin puute oli siellä aikoinaan se tylsyyden aiheuttaja. ”Seksihullut on oikeastaan elämäntapa. Levynteon prosessi itsessään ei kuulemma ole muuttunut juurikaan vuosien varrella. – Myöhemmin Ville muutti Espanjaan asumaan vähäksi aikaa. Myös biisinteon saloja avataan haastattelun lomassa. Siihen on vielä aikaa, mutta jännittää jo nyt. Tulee vahvasti sellainen olo, että kaikkiin Jyrkin tekemisiin sisältyy jollain tavalla musiikki. Aina se on yhtä helppoa ja vaikeaa. Välillä taas Happy Mondays raikaa reissumankasta. Sitä ei laitettu edes nettiin, mutta ihmiset halusivat ostaa sen. Ei liikaa yrittämistä. – Hyvin haudutettu karjalanpaisti. Joitain riffejäkin on yleensä jo olemassa ja niitä yhdistellään. Se julkaistiin vuonna 2011 pelkästään vinyylinä ja on edelleenkin tosi hyvä levy. Seksihullujen musiikki syntyy yleensä täydessä yksinäisyydessä. Kotiseutu on tärkeä paikka monella muullakin tavalla. – En erittele taidehommaa ja musiikkia, niillä on sama signaali. Me kolme perustettiin bändi. Niin kuin on sanottu, että ”Oikean kokoinen vanha lenkkari on parempi kuin täysin vääränkokoinen italialainen designjalkine.” Nissisellä on ollut lukuisia muitakin bändiprojekteja vuosien varrella, kuten esimerkiksi Jyrki Nissinen & Hot Visions. Toki jos sen bändin toiminta jotain kiinnostaa niin sitä parempi, mutta enemmän Seksihullut on vain kaveriporukka joka tekee yhdessä juttuja. Ja kiertueilla, kun ollaan paljon yhdessä pienessä tilassa, eikä pääse pakenemaan mihinkään. Ja sehän sopi oikein hyvin. Kaikista hyvistä puolista mitä siellä on. Mitä sitten hyvässä laulutekstissä kuuluu olla. En pidä marginaalista kynsin ja hampain kiinni. Nissinen ei kuitenkaan ajattele näin. Villen lähdön jälkeen tuli Max Mäkinen soittamaan. Ja kun lähtee kevätauringon paistaessa ulos kävelemään, niin parasta kuunneltavaa on vanha englantilainen punk. Dokumentin päättää erillinen kuvaus Berliinistä New Orderin keikalta. Kuuntelen musiikkia aina tehdessäni taidetta. Ensin tuli siis nimi ja biisit ja sitten alettiin vasta soittamaan. – Tykkään viettää aikaa Vieremällä koska siellä on rauha maassa. Se juttu on lähtenyt sujumaan ihan hyvin. 48 SOUNDI SOUNDI PB Piirtää voi hyvin esimerkiksi Vieremällä, josta Nissinen on kotoisin. Myös uusia musajuttuja on tulossa. Indikaattorina on yleensä se että pystyy lukemaan ne ääneen muille bändin jäsenille niin, ettei se kuulosta vaivaannuttavalta. – Saku Kärpänen -hahmo on itseasiassa yritys päästä maakuntatason paikallislehtiin. Hän osaa siis todella käyttää ääntään. Tuuli oli lähtenyt bändistä jo vähän ennemmin. Se dynamiikka. Se on sellaista hyvin atmosfääristä musiikkia. Vielä lopuksi kysymys vanhan kunnon Suosikki-lehden tyyliin: mikä on lempiruokasi
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Kake tulostus.indd 47 2.4.2020 10.07
T ällä kertaa Lyhdyn tiloissa on työstetty musiikkia hieman eri tunnelmissa kuin Nimipäivät-aikoina. On jotenkin ihanan 2010-lukulaista, että kehitysvammaisten toimintakeskus on rutkasti enemmän ”rock” kuin jokin merkityksistään tyhjentynyt asennebaari. Puhkiromantisoidut takahuoneläävät voi nykyään sivuuttaa olankohautuksella, mutta tämä viimeisen päälle laitettu studio puupaneeleineen ja akustointilevyineen herättää enemmän tunteita. Vuosikausien mediamyllytys on tehnyt Aallosta ammattimiehen myös pr-asioissa, joten on selvää, että myös haastatteluja varten pitää olla skarpissa edustuskunnossa. ”Vaikka olenkin tällainen monilahjakkuus, on tärkeää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan”, Aalto toteaa vaatimattomasti. K ari Aalto on sonnustautunut ”haastatteluasuun”: havaijipaitaan ja hapsutakkiin. Kari Aalto ja Rastakarai -reggaeyhtyeen Summer Is Fun Fun Fun -debyyttialbumi (ilmestyy 5. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus, kun Pertti Kurikka jäi 60-vuotiaana eläkkeelle ja Aallon ura punklaulajana jäi taakse. Hailakka kevätaurinko paistaa avaraan treenikämppään. Toisaalta tämä on myös se paikka, missä bändin pukarit kokoontuivat kesken treenien K u v a: P ek k a E lo m aa kari aalto -taitto_a.indd 50 2.4.2020 22.06. – Ei me olla tänään vielä mitään tehty… Pitäis vähän reggaeta laulaa. kesäkuuta) on hyvinkin perinnetietoista takapotkujumitusta, jonka tempot ovat hitaita, taustakuorot julistavia ja torvet kirkkaita. 50 SOUNDI SOUNDI 51 Teksti: Mikael Mattila HYVÄLLÄ FIILIKSELLÄ Pienestä pitäen reggaeta rakastanut Kari Aalto päätti viimein tehdä levyllisen jamaikalaista roots-soundia. Kari Aallosta kuoriutui Pertti Kurikan Nimipäivien lopetettua reggaemies. joukkohaleihin, ja me kaikki liikutuimme. – Eiks oo hienot! Amerikasta tykkäävä moottoripyörämies näyttää todellakin olevan tyylilleen uskollinen. Maestro Aalto istuu keskellä huonetta kuin spottivalossa. Dub-kaikukin kumahtaa. Aamupäivä Työpaja Lyhdyssä on kuitenkin ollut kiireetön. Tämähän on se paikka, missä Pertti Kurikan Nimipäivät -basisti Sami Helle haukkui Kari Aaltoa ”vitun pelleksi” Kovasikajuttu-dokumentissa. Keinuvista rytmeistä hän on tykännyt jo 80-luvulta lähtien. Nämä treenitilat Helsingin Konalassa ovat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana ylättävänkin legendaariseksi osaksi kotimaista rokkisaagaa. Aallon ja hänen Rastakarai-yhtyeensä ensilevy ilmestyy kesäkuussa
Vaikka olenkin tällainen monilahjakkuus, niin on tärkeää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan! Nykyään aikaa rummuille on sentään riittänyt. Vantaanjoen koskea olen käynyt usein ihailemassa. Aalto innostuu tarinoimaan suhteestaan reggae-kulttuuriin pidempäänkin: – Kyllähän se jamaikalainen kulttuuri tuli aika tutuksi jo parikymppisenä kun kaikki poltti pitkiä sätkiä ja vesipiippua… Minäkin hölmö menin siinä kokeilemaan. Siellä ei ole pelkkää ”Suomikulttuuria”, vaan siellä on paljon muun kinlaisista kulttuureista tulevia ihmisiä! kari aalto -taitto_a.indd 51 2.4.2020 22.06. Levy tehtiin nyt, kun Pertti Kurikka täytti 60 vuotta ja jäi eläkkeelle. Tuottajana ja rumpalina puolestaan on häärinyt Hannu Pikkarainen, mies muun muassa Loirin, Aki Sirkesalon ja Pekka Ruuskan takaa. H ippitupakan kautta pääseekin kätevästi käsittelemään itse levyä. Aalto ylläpitää soittotaitoaan treenaamalla ”pari-kolme kertaa viikossa”. Mua suututtaa se tapa, miten Mattia mediassa myöhemmin kohdeltiin. – Olenhan mä tykännyt reggaesta jo 1980-luvulta lähtien, hän muistuttaa. – Reggaessa viehättää sellainen rauhallinen tempo ja sanoma. Hän rupesi juomaan viinaa, ja sitten häntä käytettiin hyväksi. Mutta kyllä mä joskus poltan salaa hippitupakkaa vieläkin! Jamaikalle haluaisin tietenkin mennä käymään. Hänen kuolemansa oli surkea juttu, kun en Motörheadiakaan päässyt koskaan näkemään livenä. K ari Aaltohan ei tunnetusti pidä prätkäinnostustaan vakan alla. – Kyllä mä siinä mielessä oon hippi, että kyllähän toi amerikkalainen 60–70-lukujen hippimusa, kuten The Doors, Janis Joplin ja Jimi Hendrix, tuli vahvasti kuvioihin joskus 15–16-vuotiaana. – Kalliossa saa olla rauhassa kavereiden kanssa, polttaa tupakkaa ja juoda alkoholia. Siinä hän komppaa rummuilla Helteen tekemiä jazzlauluja. Se näkymä ja niiden kuohunta tuntuu jotenkin tosi hyvältä. Olemme tähän mennessä saaneet tehtyä biisit Mä vihaan maailmaa, En ole koti-ihminen ja Puhevika. – Mutta sehän tässä musiikinteossa on hienoa, että mulle myös maksetaan tästä. Puita enemmän Aalto kuitenkin ilmaisee rakastavansa vesistöjä. Sellaisista kuin Lemmy on menny. Hawkwindista olen myös aina tykännyt paljon! Tykkäsin Lemmyn menosta sekä lavalla että sen ulkopuolella: Jack Danielsia ja tupakkaa kului, ja olen kuullut, että Suomessa käydessään hänelle maistui myös Koskenkorva. – Halusin tehdä myös Matin muistolle biisin. Bob Marleyta ja Wailersia sekä Peter Toshia olen kuunnellut pienestä pitäen. – Onhan siinä lehdessä paljon kauniita naisia, mutta kuolleet pitäisi jättää rauhaan, Aalto linjaa. Mitä isompi koski, sen parempi! Hipeistä laulavalta punkkarilta pitää tietenkin myös kysyä, miten hipiksi hän kokee itsensä. – Hannulla onkin pitkä ura näissä hommissa… Hän tuntee hyviä soittajia, Aalto intoilee. Aaltohan on tähän mennessä ennättänyt tehdä myös kasetillisen dekadenttia juopottelumusiikkia nimellä Janoinen Kulkuri. Aallolla puolestaan on edellä mainittu Janoinen kulkuri. Aalto ruotii siinä mäkikotkan ja median hankalaa suhdetta: ”Sai paskaa niskaan lehtitoimittajilta / siltä revittiin siivet, sen unelmilta”, hän laulaa. Aaltoa ei muuten haittaa palaaminen Kurikka-touhujen pariin, mutta englanti on työkielenä aiheuttanut päänvaivaa. Sen lisäksi, että yhtyeen rumpali Toni Välitalo kurkistaa haastattelun puolivälissä studioon vilkaisemaan, mitäs täällä touhutaan, on PKN tekemässä tällä hetkellä englanninkielistä levyä. Autenttista roots-soundia on kasattu luomaan melkoisen ammattimainen porukka: esimerkiksi koskettimia hoitelee virtuoosi Kalle Salonen ja saksofoni-trumpetti-sektiossa päivystävät mestarit Panu Syrjänen ja Antero Priha. Mutta miksi sitten reggaelevy. – Amerikan markkinoille, kun sellaisen tilasivat, Aalto tokaisee. Suurin osa levystä koostuu reggaelle ominaisista maailmojensyleilybiiseistä, joilla on sellaisia nimiä kuin Jopo, Puut, Hipit ja Piknikillä. Pertillä on inhorealistinen Kalevi Helvetti ja Sami Helteellä jazzprojekti Sam Heat. Ja käytetään vielä kuoleman jälkeenkin. Katsomaan, millainen se reggae-kulttuuri siellä paikan päällä on. Pääsin sitten Kulosaaren musiikkikouluun opiskelemaan rumpujen soittoa, ja soitinkin sitten monta vuotta. Vaihdoin sitten musiikkilajia. – Etenkin joet ja kosket, ja varsinkin Lapissa. Punk on vihaista, sanomallista musiikkia, kun taas reggae on sanomaltaan paljon rauhallisempaa. – Lemmy Kilmister oli moottoripyörämiehiä kuten minäkin. Aalto on jatkanut soittamista myös Välitalon ja Helteen kanssa Sam Heat And His Blue Kings -yhtyeessä. – Onhan se suomesta englanniksi kääntäminen vaikeaa, kun tekstien pitää kuitenkin kertoa joten kuten se biisin alkuperäinen tarina samalla tavalla! Välillä menee ihan improvisoinniksi. Se oli samaa aikaa, kun löysin nuo moottoripyöräja autohommat. P ertti Kurikan Nimipäivien lopettamisen jälkeen tuntuu kuin sen jokainen jäsen olisi vapauttanut luovuutensa rönsyämään joka suuntaan. – Lemmy oli muutenkin tärkeä hahmo mulle. – Nää reggaebiisit kertoo ihan eri asioista kuin suomalaisten tai ulkomaalaisten punkbändien kappaleet. Mutta sitten toi yks Pertti pyysi mut bändiinsä laulajaksi, niin rummut sitten jäi. Toinen levyn henkilölaulu Hyvästi käsittelee puolestaan Matti Nykästä. Pidän Kalliosta myös siksi, että siellä on hyvin monenlaista kulttuuria. Tänään kun viimeksi katsoin Seiskaa R-kioskilla, niin huomasin, että kannessa oli jotain hautajaisjuttua, ja siinäkin mainittiin Matti. Nimipäivätkään ei ole vielä malttanut täysin lopettaa. Tämä käy ilmi esimerkiksi silloin, kun häneltä kysyy levyltä löytyistä reggae-oodeista hänen idoleilleen. Tunteet eivät kuumenneet, vaan hyvällä fiiliksellä tehtiin, Aalto reflektoi levytyssessioita. Toki tekeillä ollut musiikkikin oli tyystin erilaista. Esimerkiksi Puut-kappaletta Aalto kuvailee yksinkertaisesti ”luonnosta”Mitä isompi koski, sen parempi!” tykkäämiskappaleeksi”. – Mun veljet oli muusikoita, ja mut laitettiin 14–15-vuotiaana rumputunneille. – Rummuthan on mun pääsoitin, Aalto huomauttaa. Eli meidän punkbändi lopetti toimintansa. Pitkään Itä-Helsingissä asunut taiteilija pääsi vihdoin muuttamaan ihailemaansa kaupunginosaan puoli vuotta sitten. Huomenna perjantaina on palkkapäivä, niin onpahan sitten rahaa viettää viikonloppua! Sitä viikonloppua hän viettää Helsingin Kalliossa. Siinä Motörheadin Killed By Death -videossahan hän ajaa 60-luvun Harley Davidson Sportsterilla seinän läpi ja hakee sen kimman olohuoneen sohvalta! Se on hieno kohtaus. 50 SOUNDI SOUNDI 51 – Studiossa oli leppoisampaa kuin PKN-aikoina
Miksi se ei sitten ole täysien pisteiden levy. Sooninen hallinta on täyteläisen kokonaisvaltaista, joskin varautumaton kuulija varmasti tarkastelee laitteistoaan huolestuneena. Mestarin kynsi on vaikea, mutta riipivässä haastavuudessaankin loistava albumi. KIMMO K. Levyarviot > ...visvainen soundimaailma on tasapainoista, vaikkakin väkivaltaista äänivallia... Ihanan visvainen soundimaailma on tasapainoista, vaikkakin väkivaltaista äänivallia. Ensijärkytyksen jälkeen runnovasta äänikuvasta löytyy akustista kitaraa, huilua ja jousia, joten mustassa on runsaasti sävyjä ja tekstuureja. Yhtä sointua sahaavan kappaleen tauoton takominen muistuttaa transsitilaa. 52 SOUNDI P sykedeelistä black metaliaan dronettava Oranssi Pazuzu on kyennyt pitämään tasonsa hämmästyttävän korkeana, jopa nostamaan sitä. Oranssi Pazuzu ei ole maineikkaan levy-yhtiön rosteriin siirryttyäänkään virtaviivaistanut ilmaisuaan tippaakaan. Löysät pois bändi ottaa levyn päättävällä Taivaan portilla. KOSKINEN HHHH K u v a: R ai n er P aa n an en Mestarin kynsi Oranssi Pazuzu Nuclear Blast Levyarvostelut 4_20.indd 52 3.4.2020 13.18. Vahvana mielleyhtymänä on 90-luvun alun taide-kraut-Circle, tosin raskaana, kolhittuna ja ruosteisena. Huomio kumpuaa ajatuksesta, että sen omaleimainen ote tuntui Muukalainen puhuu -debyytillä (2009) upealta mutta lyhytikäiseltä tempulta. Rujon ja arpisen pinnan ympärillä ja alla tapahtuu kuitenkin vaikka mitä, ja suoraviivaisesta black metal -riipimisestä – jota albumilla on lopulta verrattain vähän – yhtye kallistuu myös progressiivis-psykedeelisesti klenkkaaviin tahtilajeihin, utuisina pulputtaviin sykkeisiin ja upottaviin syvänteisiin. Tärykalvoja sirkkelöivä särö saa tuekseen käppäisestä TRVE -black metalista poiketen muhkeata alapäätä. Viidennellä albumillaan se jälleen tavallaan ylittää itsensä ainakin uusien näkökulmien löytämisen kannalta. Pintapuolisesti tarkasteltuna kirskuva, jylisevä, vonkuva ja raakkuva musiikki on raapivaa ja epämiellyttävään muotoon prosessoitua melua. Mestarin kynnen kymmentä minuuttia hätyyttelevien, junnaavien särömyrskyjen salaisuuksiin pääsee vihkiytymään vasta ajan kanssa. Levy on loistava kuten aiemmatkin; ei parempi, ei huonompi, mutta sopivasti erilainen, jotta sillä on tärkeä asemansa yhtyeen kehityksessä. Kappaleiden post rock -ideologian mukainen teemojen pitkälinjainen kasvattelu vaatii aikaa, jotta niiden taajuuksille löytää. Se johtuu yhtyeen huippulaadukkaasta tuotannosta. Mestarin kynsi on massiivinen ja raskas kuuntelukokemus. Tämä musiikki on lähempänä tunneperäistä kokemusta kuin analyyttista järjellistämistä, mutta kun kuuntelujen myötä nämä vastapoolit kohtaavat, huumaavan metelin palkitsevuus on ilmeistä. Päinvastoin se tunkeutuu mustaan syöveriinsä yhä syvemmälle ja tuntuu entistäkin vaikeammin tavoitettavalta. Myös kappaleiden keskinäinen dynamiikka paljastuu lopulta huomattavan laajaksi. Loputtomalta tuntuva toisteisuus, elektroniset lisukkeet ja Jun-Hisin epämääräisesti artikuloima maaninen korina ovat selkeää jatkumoa porilaisten hypnoottiselle varhaisvaiheelle. Juuri tämä tekee yhtyeen uljasta katalogia täydentävästä albumista erinomaisen. Rumpali Korjakin alkaessa seitsemän minuutin tienoilla hyytyä kappale hiipuu ja albumi päättyy juuri oikealla tavalla, kaikkensa antaneena
MIKKO MERILÄINEN HHH K u v a: Ti n a K o rh o n en Levyarvostelut 4_20.indd 53 3.4.2020 13.18. Tuplan toinen puolisko on metallista riisuttu, sinfoniaorkesterilla ja kuorolla toteutettu sävellys. KOSKINEN HHH K u v a: D an n y C li n ch Nightwish Human :||: Nature Nuclear Blast Tietänette, miltä näyttää aikuinen mies tekniikka-Legohyllyn äärellä. Luontevasti rinta rinnan. SOUNDI 53 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Pearl Jam Gigaton Universal Jänteväksi setärockiksi uudella vuosituhannella jämähtänyt grunge-suuruus julkaisi 2010-luvulla vain yhden albumin. Kappalepari Pan ja How’s The Heart esittelee Holopaisen ja Nightwishin lahjakkuuden täydellisimmillään: ensin järjettömän suureellinen ja monipolvinen, mutta vaivattoman luontevasti etenevä teos, ja sen jälkeen poskettoman melodinen ja tarttuva metallihitti. Quick Escape myllertää topakan basso-rummutkombon turvin kuin Battles ikään ja luuppimaisesti etenevä unenomainen Buckle Up on yksinkertaisuudessaan kiehtova täyteraita. Pearl Jamin tunnistaa edelleen vaivatta muustakin kuin Eddie Vedderin laulusta, jonka rasittavammatkaan maneerit eivät taatusti jää piiloon. Gigatonilla Pearl Jam esittäytyy pintatasolla hiukan erilaisena, mutta sisimmältään tuttuna, eloisasti aikuisrockaavana veteraanibändinä. Tupla-albumin ensimmäinen puolisko on niin sanottu perus-Nightwish-levy: 50 minuuttia suureellista popmetallia runsain sinfonisin maustein ja kelttiläisin sävyin. Faneja hätkähdyttänyt postpunk-biisi on kuitenkin ainoa asultaan selkeästi erilainen kappale. Kokonaisuus on erinomainen, yhtenäinen ja skaalaltaan laajempi kuin Nightwishillä koskaan aiemmin. Joku voisi sanoa, että vähempikin riittäisi, mutta sehän olisi kuin riistäisi aikuiselta lempilelunsa. Loppua kohden seestyvästä biisitusinasta nousee esiin melankolisena keinuva Seven O’Clock kun taas perinteinen ”energialla sisään” -avausraita Who Ever Said paljastuu perusrymistelyä moniulotteisemmaksi. Holopainen on päässyt asemaan, jossa hän pystyy toteuttamaan kaikki mielitekonsa sillä hiekkalaatikolla, jota musiikiksi kutsutaan. Asiallisesta laadusta huolimatta lähemmäs tunti tavaraa on aika tuhti paketti, vaikka kappaleet ovat pääosin hyviä ja kattaus on monipuolinen. Naseva edellislevy Lightning Bolt (2013) korjasi yhdentekevään suuntaan luisunutta kurssia, ja Gigatonia pohjustanut maistiainen Dance Of The Clairvoyants antoi odottaa isompaakin irtiottoa perinteisestä PJ-soundista. Kuin jonkun k-7-fantasialeffan soundtrack, joka omillaan jää kokemuksena vajaaksi. Se tuntuu enemmän bonuslevyltä kuin yhtenäiseltä osalta kokonaisuutta. Hyvä niin, sillä Holopainen kiistämättä osaa käyttää käsiinsä saamiaan leluja. Dramaturgisesti toimiva ratkaisu, mutta en usko olevani ainoa joka kaipaisi enemmän Marko Hietalan karjuntaa myös alkupuolelle. Hän katselee kalleimpia laatikoita tietoisena siitä, että voisi ostaa sen jättiavaruusraketin, jota ei lapsena saanut. Valtaosa kappalemateriaalista on relevanttia tavaraa, eikä bändi ole haksahtanut luulemaan uusia soundeja biisien kantaviksi ideoiksi. Tuomas Holopainen on yksi heistä onnellisista. Raskaimmat kappaleet säästetään albumin loppuun. KIMMO K. Oli se sitten hevibändi, kuoro tahi sinfoniaorkesteri. ...visvainen soundimaailma on tasapainoista, vaikkakin väkivaltaista äänivallia... Uusia tuulia jo urautuneeseen soundiin on pitkän tuotantoprosessin aikana puhallettu mukavasti. Yhtye on kyllä ollut ihan kekseliäällä tuulella biisien ilmiasuja laatiessaan. Teos on kiinnostava, luontevasti soljuva ja taitavasti toteutettu sävellys, joka on kuitenkin etenkin yhtyelevyn rinnalla persoonaton ja turhankin helposti sulava. Tarjolla on toki myös kosolti sitä kelvollista peruskauraa, eli runttaavaa garage rockia ja maailmojasyleilevää jollottelua. Päälleliimauksen, epätoivon ja kosiskelun tuntu pysyy silti poissa konstailemattoman perussoundin elävöittämisestä. Pääosaan nousee luonnollisesti yhtyeen historian paras laulaja Floor Jansen, joka tuo musiikkiin lämpöä laulaen briljantisti mutta ei briljeeraavasti. Nightwishin pohjimmainen viehätys on juuri siinä lapsekkaan rajattomassa innostuksessa sekä metallipiireissä harvinaisessa, synkimpinä hetkinäänkin humaania optimismia säteilevässä otteessa. Tompettymäistä toteamislaulua riittää, mutta kyllä mies edelleen laulaakin komeasti, kuten levyn eeppinen kärkikappale Retrograde todistaa. Jotkut eivät tyydy vain katselemaan vaan kantavat paketin ylpeänä kotiin. Linjakkaasti toteutetut soundilliset kokeilut ja kiitettävä variaatio biisien välillä pitävät mielenkiinnon silti kelvollisesti yllä
Yksi vahvasti entisellään oleva elementti ovat törkeyden, mauttomuuden ja arveluttavuuden rajapintaan asemoituneet sanoitukset, joiden nyansseja eurooppalainen metallidiggari ei tokikaan edes Google Translatella lähtökohtaisesti ymmärrä ja joita ei normaaleilla mitta-asteikoilla voi edes arvioida. Ristiriitaista vetovoimaa, jolla The Strokes verkottuu yhä monitahoisemmin kotikaupunkinsa merkityskerrostumiin. Protopunkia ja uutta aaltoa eklektisesti kuratoivaan ilmaisuun uurtunut kypsyys vain korostaa pääjuonteiden pysyvyyttä. Yhtye pidättäytyy kuitenkin kopioimasta itseään. Tällainen valta-asetelmalla leikittely ei ole välttämättä kunniakasta, mutta jotakin suuruudenhullua tenhoa esityksessä on. New York, The Strokesin elämänlanka ja taustakaiku. Sano kun riittää vetää tempoa hieman alas ja tavoittaa suuriakin tunteita. Global Warningin teknisessä toteutuksessa on kiristetty turboruuvia, mikä lienee myös kansainvälisille markkinoille katsova ratkaisu. Pikemminkin se varioi sointiaan erehtymisen uhallakin. Levyn kappaleet ovat ehkä ennemmin tyylitutkielmien kehyksiä kuin puhtaaksi kirjoitettuja klassikoita, mutta jokaisesta löytyy jokin syventymään rohkaiseva ulottuvuus. Niitä on 13 biisin kestoon mahtunut edellä mainitun singlen (joka muuten yksi vuoden tehokkaimpia veisuja!) lisäksi vain muutama. Liekö levy-yhtiön vaihdoksella ja suuremmille estradeille siirtymisellä ollut tähän vaikutusta, mutta yhtye tuntuisi nyt hillitsevän räävittömyyttään ja isompia ylilyöntejään, ja vierailevan toisinaan hyvinkin perinteisillä äänimaisemilla. Samalla yhtye on taannut taitavasti suvereniteettinsa. MIKKO MERILINNA HHH Levyarviot > ...tällainen valta-asetelmalla leikittely ei ole välttämättä kunniakasta... Rick Rubinin tuottama albumi tarjoutuu valikoivaksi synteesiksi The Strokesin repaleisesta 2010-luvusta, mutta yhtä hartaasti se mittaa varhaisempaa taustaansa – ehkä jopa palaa sitä kohti. Edelleenkään Turmion Kätilöt ei sovi kaikille mauille, mutta se lieneekin yhtyeen tavoite. Mitä muuta yhtyeen ura on pohjimmiltaan ollut kuin tuhlailevan itsevarmaa norkoilua kameleonttikaupungin kulttuurijäljillä. Tuntuisi siltä, että Turmion Kätilöt on ansiokkaan laskelmoidusti tehostanut ne osa-alueet, joilla globaali on hyvästä, ja jättänyt lokaalia sinne, missä heidän kotimainen fanipohjansa majailee. Puitteet ja kehykset ovat täysin kohdillaan, mutta suurin puute levyllä on syvältä iskevien hittibiisien vähyys. Ja siellä täällä Julian Casablancasin eksyneesti haaveileva ääni avaa täysin uudenlaisia sielunyhteyksiä runsasmuotoisiin kitaraja kosketinmaailmoihin. HANNU LINKOLA HHH Levyarvostelut 4_20.indd 54 3.4.2020 13.18. The Strokes on korvannut terävyytensä nokkeluudella ja näyttämisenhalunsa tietoisuudella siitä, että se voi tehdä melkein mitä tahansa. 54 SOUNDI Turmion Kätilöt Global Warning Nuclear Blast Sydän-Savon teknometalliveteraani on nyt vähän enemmän metal ja hieman vähemmän dance. Vaikka The New Abnormal vaalii ankarasti suuria linjojaan, siitä pursuaa myös etuoikeutettua kokeilunvapautta ja lähes arroganttia huolettomuutta. Tavallaan staattinen pohjarakenne ja tuttujen elementtien päälle liimaillut lainahöyhenet kertovat saman asian. K u v a: JP P al m u n en The Strokes The New Abnormal Cult The New Abnormalin viimeistä laulua ei olisi tarvinnut omistaa baseball-joukkue Metsille. Levyn äänimaisemassa ei ole juuri mitään kotikutoisen sympaattista, vaan albumi jytisee ja jylisee juuri niin kuin 2020-lukulaisen raskaan musiikin albumin pitääkin. Levyn kiintopiste hahmottuisi ilmankin. Vaikka viisikon liikkumasäde on laajentunut merkittävästi sitten ikonisen Is This It -debyytin (2001), voi hitaasti työstetyn uutukaisenkin juurelta vetää vakaan viivan alkupisteeseen. Toivottavasti kuitenkin seuraavalle puitteiltaan näin suurimuotoiselle julkaisulle osuu enemmän huippubiisejä. Esimerkiksi Kyntövuohi-sinkku ei ole sovituksen ja tuotannon tasoilla mitenkään äärettömän kaukana vaikkapa In Flamesin melodisista tunnelmista. The New Abnormalin lisäsävyiksi orkesteri on poiminut nipun koristeita 1980-luvun äänikirjastoista, ja vaikka yleisvaikutelma hilautuu toistuvasti parodiarajalle, tuntuvat sovitusratkaisut osuvilta. Turvasana tykittää tyylipuhtaimpien Turmion Kätilöt -perinteiden mukaisesti ja Kuoleman juuret iskee kuin ilmastonmuutosraportti roisista kertosäkeestään huolimatta – tai juuri sen ansioista
Wolves Of Karelia on viides pitkäsoitto seitsemään vuoteen, minkä päälle Dawn Of Solacen kakkospitkä saatiin kuuluville tämän vuoden alussa. Verminousin entistä astetta raskaampi kappalemateriaali on kauttaaltaan vahvaa, joskin vähän yllätyksetöntä. Restlessin ja Slow Down Sun Downin kaltaiset indie rock -biisit ovat niin sävellyksellisesti kuin sanoituksellisestikin entistä hallitumpia ja hillitympiä. Edelleen tosin kaipaisin Joonas Kauppisen rumputulen syövän nykyistä vähemmän ilmatilaa. PEKKA LAINE HHHH Atomirotta IV Atomi Atomirotta-saagan neljännessä osassa Rane Raitsikan, Mikko Sarjasen ja Jykä Pajulaakson ydintrio on jättänyt rapin ja rockin synteesin taakseen. Musiikin julkisivu voi vaihdella, mutta sen sisällä sykkivä ydin on sama. Sen on kuitenkin onnistunut löytää ihan mukavasti kuuntelijakuntaa yhdistelemällä amerikkalaistyylisen deathcoren tarttuvuutta kevyempään ruotsalaiseen melodiseen deathiin, koukkuja unohtamatta. Soitollisesti ja tuotannollisesti Tue Madsenin miksaama Verminous onkin erittäin hyvä levy. Yksityiskohtiin syvästi paneutuen tehty Kindred erottuu helposti massasta, mutta itseäni vaivaa se, että levyä kuunnellessa tuntuu kuin olisi joutunut jonkin omiin synkeisiin seremonioihinsa kirkassilmäisesti uskovan kultin vangiksi. Vierailijat kuten Bon Iver -stara Justin Vernon ja folkguru John Prine pääsevät nauttimaan erikoismiehen säteilystä. Vuosien varrella kokoonpano on vaihtunut tiuhaan tahtiin ja alkuperäisjäsenistä ovat jäljellä enää laulaja Trevor Strnad ja rytmikitaristi Brian Eschbach. Psykedeelisen soul-balladin mestari vetää hetkittäin riskirajoilla, mikä on erittäin arvostettavaa. Se, että bändi on soittanut Warped Tourillakin kertoo jo jotain sen lähestyttävyydestä. Country-henkisiä melodioita torvilla silatuksi etelän souliksi paketoiva uutuus on poikkeuksellisen vireän veteraanin työ. NUUTTI HEISKALA HHHH Swamp Dogg Sorry You Couldn’t Make It Joyful Noise Jerry Williams ja hänen friikimpi alter egonsa Swamp Dogg ovat tienneet sen aina: country ja soul kuuluvat yhLevyarvostelut 4_20.indd 55 3.4.2020 8.22. Fonissa vierailevan Michael Monroen osuudet värittävät kivasti Yhden kortin varaan -biisiä, joka jatkaa Aerosmithin, Mott The Hooplen ja Salvation-ajan Smackin rock’n’roll-perinnettä. Omia hapokkaasti poreilevia funk-klassikoita synnyttäessään hän itse ajatteli tekevänsä countrymusiikkia. Vaikka paljon jääkin välillä tulkinnan varaan, tuntuu merkityksellisyys kuitenkin luissa ja ytimissä asti. Jos The Black Dahlia Murderin kuunteleminen ei mikään silmiä avaava kokemus olekaan, on kyse kuitenkin varsin pätevästä käyttömetallista. Eikä olotila ole kakkosellakaan helpottanut, vaan v-käyrä on kivunnut entisestään ylöspäin ja mittarit huutavat vieläkin punaisempina. Hyvin pahaenteisesti ja varhaiskeskiaikaisesti tummissa tunnelmissa mennään. NUUTTI HEISKALA HHH S-Tool Exitus Playground Sentencedja Poisonblack-yhtyeistä tutun Ville Laihialan liidaama S-Tool julkaisi 2017 esikoislevynsä, jolla mätettiin turpaan siihen malliin, että raavaammankin karjun leuka väpätti. Eikä naiivin viattomuuden ja härskin synkkyyden välillä poukkoilevista biiseistä aina ole ottanut selvää ovatko ne painajaisia vai kauniita unia. Edellisellä Love, Loss And AutoTune -albumilla Dogg sukelsi moderniin sähköiseen soundikurlaukseen ja kuulosti kaiken aikaa itseltään. Exitus on siinä hilkulla, varsinkin kun se on svengaavaa debyyttiä suoraviivaisempi ja tylympi. Oma suhteeni Saukkosen säveltaiteeseen on aina ollut pitkäaikaista pääyhtye Before The Dawnia lukuun ottamatta kohteliaan etäinen, ja olenkin monesti miettinyt, miksei monimuotoinen ja kunnianhimoinen musiikkinsa ole kyennyt hiipimään ihoni alle. Vielä tinkimättömyys ja tylyys ovat kuitenkin enemmän mahdollisuus kuin uhka ja Exitus on omiaan tuomaan helpotusta kuulijan ketutukseen. VESA SILTANEN HHHH Wolfheart Wolves Of Karelia Napalm Melodisen kuolon moniottelija Tuomas Saukkosen lyötyä Wolfheartin perustamisen yhteydessä kerralla mullan alle kaikki aktiiviset ja vähemmän aktiiviset yhtyeensä olisi voinut luulla siihen mennessä kohtalaisen tiiviin julkaisutahdin hieman rauhoittavan. Mitä pitempään levy pyöri soittimessa, sitä voimakkaampaa tarvetta koin palata bändin aiempien pitkäsoittojen pariin, ja kas kummaa, ymmärrys näitä kohtaan muovautui kuin taikaiskusta myötämielisemmäksi. Wolves Of Karelia vaikuttaa edeltäjiään karvan verran suoraviivaisemmalta junttaukselta, ja mielleyhtymät seilaavat aiempia Wolfheart-levyjä voimakkaammin Before The Dawnin viimeisiin hetkiin. ”The dead girl says let’s just be friends in the glorious tone of marrow and bone” -tyyliset sanoituksetkin noudattavat unilogiikkaa. Aina entistä taitavampien soittajien myötä bändin musiikki on mennyt yhä teknisempään ja melodisempaan suuntaan. Nyt kuitenkin kolahti. Hänen käheä äänensä on miksattu pintaan ja dominoi Sarjasen kanssa vedettyjä kimppaosuuksia. Sähkökitara soi molemmissa 60-lukuisen kiihkeästi ja väkevästi. Magical & Damned maalaa karua kuvaa kuolemalla flirttailevasta ja lopulta sen kaappaamaksi joutuvasta tytöstä kauniin haikealla, paisuvien jousten alleviivaamalla melodialla. 1950-luvun rhythm and blues -tenavatähti rakasti radiossa pauhanneita hillbilly-hittejä. SOUNDI 55 teen. Amerikkalaisen musiikin suuriin kulttisankareihin kuuluva Williams on operoinut näiden musiikkityylien risteyskohdassa vuosikymmeniä. Nyt sielukas eksentrikko asettuu perinteisempään uomaan soinnillis-tuotannollisesti. Sama aggressiivinen ja nihilistinen paiskonta jatkuu aina levyn viimeiseen sointuun saakka. Viha puretaan uskottavasti ja Laihiala sekä Entwinesta ja Lullacrysta tutut bänditoverit takovat taidolla ja kokemuksella unohtamatta melodioita ja pieniä vivahteita, joihin tarttua kiinni. Atomirotta on tämän päivän Popeda: lihaa ja perunaa, atomiajan iskelmää. Coil-cover Fire Of The Mind istuu okkulttisuudessaan saumattomasti tähän pakettiin. Kääntöpuolena tämä tarkoittaa sitä, että taukoamattomaan mäiskintään on vaarana tulla ähky. Swamp Dogg ei olisi oma itsensä, ellei seassa pilkistelisi pieniä sekoboltsimaisia yksityiskohtia. Kylmivimmillään ollaan suohon uhrattujen ihmisten näkökulmasta lauletussa Bog Bodiesissa ja päätösraita Joy Of Sacrificessä , vaikka kahden akustisen kitaran ja viulujen punonta onkin herkkää. Ainoa varsinainen miinus tulee Brandon Ellisin mauttomista Yngwie-sooloista. Mitä vielä. S-Tool on löytänyt linjansa ja toteuttaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla ilman turhaa kikkailua. Rancid-skapunkin poljentoa löytyy kappaleista Piru olkapäällä ja Valtakunnassa kaikki hyvin, mutta yleisesti ottaen Rotalta on veto poissa ja lyriikat aiempaa lannistuneempia. Ylipappi Mat McNerney laulaa pääsääntöisesti korkeahkolla ja hauraalla, hiukan akateemisen oloisella äänellä, mutta Phaedran alussa hän kanavoi ujostelematta Nick Caven tyrnempää pelottelua. HENRI EEROLA HHHH CocoRosie Put The Shine On Marathon Artists CocoRosien tarkoituksellisesti virheellistä kielioppia hyödyntävien abstraktien sanoitusten ja freak folkia, hip hopia ja oopperaa ennakkoluulottomasti sekoittavien sävellysten kuuntelukokemus on aina ollut jotenkin unenomainen. Armoitetulla showja supliikkimies Rane Raitsikalla on ohjakset käsissään. Kappaleen toisensa jälkeen syöksyessä tuplabasarija blastbeat-tulitukseen, uhkaa kuulijaa kevyt turtuminen. JARI MÄKELÄ HHH Hexvessel Kindred Svart Jokin ympyrä sulkeutuu kun Hexvessel palaa viidennellä albumillaan Svartille, joka julkaisi bändin Dawnbearer-debyytin (2011). Nimibiisi Verminousin lisäksi Removal Of The Oaken Stakessa ja The Wereworm’s Feastissa on piristävän hyvät groovet. Asia tulee selväksi jo avauskappaleen ensisekunneista, kun Laihialan suusta kajahtaa ”motherfucker” ulos sellaisella painolla, että viesti menee kuurollekin perille. Vaikka biisien tarkemmista krediiteistä ei ole tietoa, lankeaa musiikillinen yleislinja – laiskanletkeä perusrokki – Raitsikan piikkiin. Vaikka kukkosample tekeekin comebackin ja Britney Spearsiin viitataan lyriikoissa kahdestikin, tuntuu Put The Shine On silti aikuisemmalta versiolta CocoRosiesta. Hänestä tuli soulmies, joka tuotti 1970-luvulla countryklassikoita. IV:n kertosäkeet jäävät päähän kerralla soimaan, joten bändin kohdeyleisöä, 30-40-vuotiasta perusjamppaa ja -jampatarta on helppo laulattaa keikoilla. Billion Year Old Being avaa ohjelman sähköisimmillään varhaisen King Crimsonin innoittamana death-progena ja Demian jatkaa ärhäkkäänä psych-rockina. Sarjanen räppää vain muutamassa biisissä, mustan rytmimusan vaikutteet ovat kadonneet rumpukompeista ja pikkurikollisuutta ei ihannoida edes pilke silmäkulmassa. Ihan niin maaginen kuuntelukokemus Put The Shine On ei ole kuin The Adventures Of Ghosthorse And Stillborn (2007) ja Grey Oceans (2010), mutta se mitä ollaan menetetty tunnelmassa ollaan voitettu tarkoituksenmukaisuudessa ja vakavuudessa. JUSSI NIEMI HHH The Black Dahlia Murder Verminous Metal Blade The Black Dahlia Murder ei ole ikinä ollut death metalin kunnianhimoisimmasta päästä
Kalevi ei pursuta laulujaan pienisuisesta kliseetuubista, sillä laulujen tulkintakirjo notkahtelee yllättävän pervojen visioiden, rautalankateemojen ja suloisen naiskuoron agit-prop-topakkuuden kautta siihen samettisimpaan tatsiin ja äänenvärähtelyyn, joka on Suopursun rakastettavin valtti. Girls -albumi on sävyjään ja kerroksiaan vähin erin paljastava moderni pophelmi. Hän tulkitsee laulut rönsyävällä hurmalla tai riipaisevalla tunteella tarkan ylieläytyvästi intoillen tai itseään säälien. Vaikka Oihana Herreran lempeä huokailu – ja Melenasin musiikki kaikkiaan – kuulostaa viehättävältä ja raikkaalta, on tämä albumi tehty jo aika monta kertaa aikaisemminkin (ei välttämättä tietenkään espanjan kielellä). Parin O°-oluen voimin hän tavoittaa hillitymmin ja vakaammin saman antaumuksen kuin muutaman A-haarikan rohkaisema pubielvis. Kertojanääni saa eräänlaisen arkinaivisminsa välttämään ne karikot, jotka tällaiseen ilmaisuun yleensä liittyvät. Totta puhuen en ainakaan tätä. PERTTI OJALA HHHH Melenas Dias raros Trouble In Mind Muinaisen Navarran kuningaskunnan pääkaupungista Pamplonasta ponnistavan Melenasin nimi viitannee yhtyeen jäsenten muhkeisiin kampauksiin. María Melenasin koskettimet ja Laura Torren motorikkomppi nousevat laulajakitaristi Oihana Herreran rinnalle aiempaa selvemmin. Kyllä tätä kelpaa kuunnella voimasoittoon asti. NIKO PELTONEN HHHH kuten trumpetisti Sal Marquez, pasunisti Jock Ellis ja toiseksi isoimmassa roolissa sähköpianollaan ja uruillaan irrotteleva Tommy Mars. Taakse katsominen on sikäli sopusoinnussa levyn soinnin kanssa, että vaikka Heavy Light on selkeästi tätä päivää, niin vuosikymmenten takaiset disco, funk, soul ja The Ronettesiin kulminoituva lauluyhtyepop erottuvat Remyn fuusion keskeisiksi elementeiksi. JARI MÄKELÄ HHH Kalevi Suopursu Yksin yksiössä Helmi Jokainen Kalevi Suopursun karaoke-shown nähnyt tietää, kuinka omaperäisen tyylitajuisesti hän on rakentanut kulttuurisesti matalaprofiilisesta kapakkaviihteestä musiikillisen sekä poptaiteellisen performanssin. Seuraavilla julkaisuillaan Melenas voi yltää vaikka mihin. Sekä lujaa että hiljaa mennään, pääsääntöisesti kuitenkin lujaa. Levyarviot > 56 SOUNDI Robby Krieger The Ritual Starts At Sundown Mascot Ajoittain olen ihmetellyt miksei Robby Krieger tee levyjä, kun hän sentään Doorsissa paljastui erittäin monipuolisesti päteväksi ja näkemykselliseksi kitaristiksi. Riffittelevien torvisovitusten ja sähäköiden soolojen maustamat sävellykset eivät kulje yhtä raidetta. Jukka Nousiainen auttoi tuottamisessa ja myös julkaisee levyn. Kappalevalikoima on huoliteltu, muikean melodinen ja toteutukseltaan häikäisevästi normikaraoken kliseelässähdysten rajoilla tanssiva. Girlsinä omaäänistä musiikkiaan yli vuosikymmenen ajan. Teksteissään Remy pohtii toistuvasti naisen asemaa lapsuuden traumoista kohti aikuisuuden haasteita ja vaatimuksia. Tämän julkaisun myötä opin, että tämä albumi onkin jo miehen yhdeksäs sooloalbumi, vaikka eipä niistä kauheasti ole kohistu. Vaikka Remy alkoi ensilevyjensä kokeellisuuden jälkeen tietoisesti ”normalisoida” ilmaisuaan, niin Heavy Lightissa on vielä keskimääräistä enemmän sulateltavaa. Meg Remyn seitsemäs U.S. Laulut ovat vaivattoman tarttuvia ja uuden yhtyeen musisointi sisältää sävyjä suomirockista, elektropopista ja jopa rautalangasta. Girls -biisiä ja kuin vanhasta muistista Remy sirottelee välisoitoiksi lyhyitä puhuttuja äänikollaaseja. Väliin musiikki on herttaista, väliin riemukasta, ja natsiakin muistetaan sanoa natsiksi. Ei haittaa, sillä tältä porukalta löytyy musiikillista muuntautumiskykyä siinä määrin, ettei Uusi yhtye kuulosta liikaa miltään heidän muualla tekemältään. Joka tapauksessa en tiennyt yhtään mitä odottaa Kriegeriltä tänä päivänä. Kansantaiteilija Kalevi on kasannut läpeensä omien vetonaulojen 13 suosikkia -tyyppisen albumin, ilman keikkojen satunnaisia suometettuja cover-vetoja. Konkreettisestikin: Luhtasaari on hieno vokalisti, ilmeikäs ja hyvällä tavalla siloittelematon. Yksin yksiössä on silkkaa vilpittömyyttä ja kosiskelemattomien poplaulujen ja iskelmien juhlaa. The Ritual Starts At Sundown nimittäin tarjoilee vauhdikasta ja aika funkyä fuusiojazzia, jossa hetkittäin aistii myös Zappaa. Melenas-debyyttialbumin (2017) biisien parhaimmisto oli näppärää kitaradronea Velvet Undergroundin ja The Strokesin jalanjäljissä, loppujen ollessa sympaattista autotallipoppia, joka ei jättänyt kauheasti muistijälkiä. Dias rarosilta löytyy esikoista enemmän tarttumapintaa. ASKO ALANEN HHHH ...ollaan ihan cv-mielessä viime vuosien skenen kuumimmassa ytimessä... Muutamien hienovaraisten viitteiden rinnalla Woodstock ’99 sisältää yllättäen suoran sitaatin Jimmy Webbin MacArthur Parkin kertosäkeestä. Valtavirrasta poiketen Meg Remy on äänittänyt oman laulunsa ja taustalaulajien täydentämän runsaslukuisen orkesterin soitot livenä. No puedo pensarissa ja 3 segundosissa on myös shoegazing-vaikutteita ja En Madrid kasvaa rauhallisesti maalailevan alkunsa jälkeen komeaan äänimyrskyyn. Osittain tämä putkahtaa mukaan varmasti Kriegerin pitkäaikaisen biisintekijäpartneri/kanssatuottaja Arthur Barrow’n kautta ja kokoonpanossa on muitakin zappalaisia, Ninni Forever Band Uusi yhtye Jukan musiikki Kolmannella Ninni Forever Bandin albumilla soittaa kirjaimellisesti uusi yhtye, sillä aiemmin soolona operoinut Ninni Luhtasaari tuli pyytäneeksi mukaan varsin tunnettuja suomi-indiemuusikoita: Joni Ekmania, Sini Mäenpäätä ja Risto Ylihärsilää. Maestro itse on erittäin ketterässä vedossa ja soittaa vuolaan energisesti kuin kolmikymppinen slideakaan säästelemättä. Girls Heavy Light 4AD Illinoisista kanadalaistunut Meg Remy on tehnyt U.S. Tietysti se johtuu ennen muuta Luhtasaaren lauluista, sillä hänellä on vahva ja puoleensavetävä oma ääni. Turha genreuskollisuus syö homman tehoa ainakin minulta, jonka fuusiopäivät ovat auttamatta takanapäin. Aito soittamisen ilo välittyy vahvasti, mutta mitään uusia alueita ei löydetä. Ollaan ihan cv-mielessä viime vuosien skenen kuumimmassa ytimessä. Pursu ei tarvitse karaokevideoiden jähmettyneitä, lepsutaustoitettuja iskelmästandardeja, sillä hän tekee kaiken paremmin ja tuoreemmin sävelistä, sanoituksista ja jäntevämmästä musisoinnista kekseliäisiin, pelkistettyihin subtext-videoihin. Jälki on kuin suoraan 70-luvulta. Bändi on lupaava ja vasta löytämässä oman tyylinsä. Muina erityispiirteinä albumi ottaa uusintakäsittelyyyn kolme aiemmin julkaistua U.S. 56 SOUNDI K u v a: Ii ri s Tu o n o n en Levyarvostelut 4_20.indd 56 3.4.2020 8.53. Soundimaailmaan on panostettu. Primer tiempo, sattuvasti nimetty Los alemanes ja Ciencia Ficción ovat silkkaa hypnoottista krautia. JUSSI NIEMI HHH U.S. Originaalien seasta löytyy myös Zappan Chunga’s Revenge
Levyarvostelut 4_20.indd 57 3.4.2020 8.22. SOUNDI 57 ...ollaan ihan cv-mielessä viime vuosien skenen kuumimmassa ytimessä..
Narikkaan jätetty introkin pölähtää myöhemmin esiin aidosti 90-lukulaisen black metalin hengessä haikeana välisoittona. Hauraat melodiat sulautuvat vokalistin hentoon tunnelmointiin, kun hän tulkitsee sydänsuruistaan toipuvaa naista, joka ei myöskään pelkää olla seksuaalisella kyvykkyydellään boastaava pimppikeiju. Kyseessä on siis jälleen tyylipuhdas konseptialbumi, kuten taiteilijan edellinenkin, psykedeelinen Trip, jolla käsiteltiin surua sekä menetystä. Käsillä on suomalaisen musiikkikentän mittakaavassa varmasti jotakin ainutlaatuista. Mutta jos Cosmic World Mother oli jo itsessään hienoinen yllätys, sen laadullinen vahvuus ei varsinkaan lakkaa hämmästyttämästä. kä draaman kaari, joka ei tunnu ikinä päättyvän. On myös yksilöllistä, missä määrin synkkyyttä, raakuutta ja näennäistä harrastelijamaisuutta musiikiltaan on valmis sietämään. Siksi Joku Iiris tulee varmasti löytämään vannoutuneen kuulijakuntansa. Äärimmäisen riisutulla ja jopa kömpelöllä otteella äänitettyjen indie folk -kappaleiden kirkkain anti piilee ehdottomasti lyriikoissa. Olisi journalistisesti kunnianhimotonta luonnehtia Cosmic World Motheria ”raikkaaksi tuulahdukseksi 1990-luvulta”, mutta sitähän se kuitenkin on. Vaikka nimenä edelleen melko tuntematon, on Haamu jo vuosia ollut maamme eturivin rap-artisteja. Laulua ei juuri kuulla, vaan pääosassa ovat soittimet. Paluulevyllään yhtye voi ”jatkaa siitä mihin jäi”, keksiä jotain ihan muuta tai palata alkuun. Haamun tuotanto on paitsi mittava (soolojen lisäksi kaksi cd-r:ää, Vieläki Lepposaaja Tre Funk III -kollektiivien albumit sekä kymmeniä fiittauksia muiden artistien levyillä), myös hyvin laadukas. LASSI LINNOLA HHH Jhené Aiko Chilombo Def Jam Vahvasta ilmaisustaan tunnettu laulaja-lauluntekijä Jhené Aiko on taiteillut tällä kertaa levyllisen post-parisuhdeangstia. 1 Napalm Behemothin keulamiehen Nergalin country rock -projekti Me And That Man on ehtinyt toiseen albumiinsa. That Man eli John Porter on jäänyt pois matkasta ja hänen sijaansa levyllä on lukuisia vierailijoita Corey Taylorista Ihsahnin kautta Shiningin Niklas Kvarforthiin. Entäpä jos tunneli ei ole tunneli alkujaankaan, vaan pelkkä luola. Poikkeuksellisen tiukan ja tarttuvan nimibiisin ohella koko 30-albumi on rakkaudesta lajiin räätälöity tyylikäs ja luonteva rapja r&b-kokonaiJoku Iiris Joku Iiris Humu Tunnelin päässä sanotaan olevan valoa. Ainoastaan nimikappaleen vaivihkainen konesäksätys muistuttaa kuluvasta vuosituhannesta. JARI MÄKELÄ HHHH ...and Oceans Cosmic World Mother Season Of Mist Tähän päivään mennessä jo lukemattomat kertaalleen haudatut yhtyeet ovat koonneet rivinsä tuottamaan uutta musiikkia. Levy sisältää monipuolisen valikoiman oikeita aiheita: lohdullinen ihmissuhdekuvaus (Laastari), nykyhetkeen istuva dystooppinen ajankuva (Katatonia) ja yhteiskuntakriittinen ohjelmanjulistus (Doktriini). Valoa tai katarsista ei ole – on vain lääkkeet, jotka nekin ajavat syvemmälle apatiaan. Soitinten, erityisesti kielisoitinten juhlaa. Kaikki siis metallimiehiä toisin kuin Porter. Levy alkaa lupaavasti Aikon purkauksella, ja hänen äänensä on kuin hekumallista laavaa, joka pulppuaa estoitta biisistä toiseen. Levyllä onkin piristävä ristiriita Aikon höyhenenkevyen, herkän äänen sekä rekkamiesretoriikalla varustettujen eksplisiittisten lyriikoiden välillä. Tätä edustaa pietarsaarelainen ...and Oceans. Hän on vieläkin UG ja jäänyt suosiolla yhä terävänäköisemmäksi sivusta tarkkailijaksi (Elän), joka tekee omalla pehmoisella tyylillään silkkistä juttuaan (Smuutti operaattori). Yli kolmen vartin kesto ja verrattain rivakka keskinopeus eivät yleensä lupaa kiinnostuksen kannalta hyvää. VILLE SORVALI HHHH Me And That Man New Man, New Songs, Same Shit, Vol. Pääosa biiseistä on originaaleja, mutta covereista pitää mainita Wigwam-standardi Marverly Skimmer (Friend From The Fields), joka esitetään alkuperäistä kunnioittaen, mutta hitaammin, pidemmin ja hartaasti. Muutenkin biisien kestot ovat viiden-kuuden minuutin luokkaa, mutta kuuntelussa melkein toivoo, että ne eivät loppuisi koskaan. Vuoren kokoisella albumilla on aivan liian pit...biitti ja riimi ovat pääosissa.... Päällisin puolin kyse on ameK u v a: Ja ri H ei k k il ä Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja. Sävellyksellisesti Joku Iiris on suorastaan monotoninen kokonaisuus, poikkeuksena ihanan iskevä Hagrid. Harvoista lauletuista biiseistä mainittakoon The Boston Holler, jolla Chris Coten sanaton hoilotus varastaa välillä show’n. Ja jos jollakin tulee yhdistelmästä Olli Haavisto ja pedal steel mieleen kaihoisa country, voi mielikuvan ainakin tällä levyllä tuupata syrjään. Vaihtoehtoista r’n’b:tä, neo soulia, poppia ja träppiä sekoitteleva Chilombo nojaa vahvasti solistin sensuelliin laulantaan. Biitti ja riimi ovat pääosissa. ANTTI MARTTINEN HHHHH suus. Piirun verran liian raakaa, vielä turhan keskeneräistä. Törmään toistuvasti tähän ajatukseen Joku Iiriksen debyyttialbumia kuunnellessani. www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Levyarvostelut 4_20.indd 58 3.4.2020 8.22. Kappaleet ovat intensiivisiä, vihaisia, melodisia ja maalauksellisia. Vastustamattomasti blastbeatilla käynnistyvä levy hyödyntää tyylikkäästi kaikkea mitä tämä ryhmä osaa. LINDA SÖDERHOLM HHH Haamu 30 Monsp Mika Kurvinen julkaisi syyskesällä 2018 myös oman huomioni herättäneen omaelämäkerrallisen sukupolvianthemin 30, joka on nyt päätynyt miehen neljännen Haamu-albumin nimikappaleeksi. Mutta jonain päivänä varmasti suurenmoista. Levyarviot > 58 SOUNDI Olli Haavisto Collisions Texicalli Vaikka pedal steelja kitaramestari Olli Haavisto on 1970-luvulta asti soittanut sadoilla levytyksillä ja ollut mukana useissa kokoonpanoissa, Collisions on vasta hänen toinen soololevynsä. Ainoastaan päätöspala Homecoming on lyhyt ja kaihoisa, sillä Haavisto on kaksin Pepe Ahlqvistin kanssa; biisi tuo erinomaisen levyn tyylikkäästi päätökseen, josta se on hyvä panna uudelleen soimaan. ...and Oceans palaa alkuun, vaikka laulaja onkin vaihtunut. Vaikka levyä on äänitetty eri paikoissa ja eri kokoonpanoilla ja tyylilajien kirjokin on mittava, sen henki on kuitenkin yhtenäinen; tekijä nappaa välillä muitakin soittimia käteensä, mutta jälki on silkkaa ollihaavistoa. Silti jokainen kappale tarjoaa vähintäänkin muutaman kirpaisevan terävän huomion nuoren ihmisen elämän nyrjähtäneistä puolista. Valitettavasti kokonaisuus kuitenkin laahaa pahasti tuskallisen hitaan ja minimiin sliipatun tuotannon takia. Viidentoista vuoden aikana Haamu on nähnyt miten räppäreistä on tullut valtavirtapoppareita (Supertähti). Kliimaksiin ei koskaan päästä, vaan loppuratkaisu jää leijumaan tuhkan lailla tyhjyyteen. Useat yllätyksenä, koska niiden olemassaolon on ajat sitten ehtinyt unohtaa, vaikka alunperin olisi niitä aktiivisesti seurannutkin. Allekirjoittaneen kohdalla päällimmäiseksi jää kuitenkin mielikuva seinänaapurin asunnosta vahingossa kuullusta prosessista. Kyse on juurimusiikista hyvin laajassa mielessä, mutta mitään karsinointia levyn suhteen ei kannata tehdä. Jos Nick Cave And The Bad Seeds on Euroopassa asuneen australialaisen tulkintaa americanasta, kuulostaa Me And That Man lähinnä puolalaisen metallistin tulkinnalta Nick Cavesta
www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Levyarvostelut 4_20.indd 59 3.4.2020 8.22. Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja. ...biitti ja riimi ovat pääosissa...
Kitara–laulu-yhdistelmän pohjalta on syntynyt rullaavia bändivetoisia biisejä, joissa kuuluu etenkin 1970-luvun brittiläinen folktraditio. JUSSI NIEMI HHHH Levyarviot > ...nuoret folkja roots-artistit yrittävät usein kuulostaa itseään vanhemmalta... Ainoa mitä albumilta jää toivomaan, olisi johtotähtenä toimiva hittikappale, jonka myötä myös laajempi yleisö löytäisi Pesson hienouden. PEKKA LAINE HHH James Elkington Ever-Roving Eye Paradise Of Bachelors Brittisyntyisen James Elkingtonin kakkosalbumilla ollaan sofistikoituneen populaarimusiikin ytimessä. Siellä riitti näitä musikaalisia epälaulajia. Jos kurkustani kuuluu karhea ääni, pääsenkö sisään aitoon baariin. on häpeilemättömän pop ja pelottoman omaehtoinen albumi, joka tarjoilee koukkuja hopealautasella nopeammin kuin kuulija ehtii nauttia. Laz räppää sivistyneen coolisti, lämmöllä. The Don Of Diamond Dreamsista löytyy uusia kerroksia pitkällä kaavalla. Aiemman pätemisen sijaan ulosanti on nyt painokkaampaa. Nuori mies tuottaa omituisen känisevän äänen ja vuodattaa sillä lievästi surrealistisia sanapareja. 60 SOUNDI rikkalaisesta roots-kamasta, mutta se, etteivät Nergalin juuret ole Amerikassa paistaa läpi ja lopputulos tuntuu yhtä keinotekoiselta kuin levyn nimen Vol.1. KAIKKI ELOKUVISTA episodi.. Hänen lämmin äänensä rinnastuu välillä hämmentävänkin paljon baritonikollega John Grantiin. MIKAEL MATTILA HHHH K u v a: N ic k Tu li n en Levyarvostelut 4_20.indd 60 3.4.2020 8.22. Täyteen kauneuteensa levy kuitenkin kasvaa tarkovskilais-pansoniciaanisen industrial-tuotantonsa ansiosta. Myös tummanpuhuvan kamarija taidepopin laareilta annostellaan vakuuttavasti. 1 jää kuitenkin ilman Porterin panosta vähän laimeaksi. Näin on silloinkin, kun sanojen seasta nousee sellaisia absurdiuksia kuin ”sä voit vitun Muumipappa muuttaa vaik majakkaan”. TOMI NORDLUND HHHH Shabazz Palaces The Don Of Diamond Dreams Sub Pop Kolmisen vuotta sitten Shabazz Palaces iski kahdella albumilla samanaikaisesti ja nimen alla hääri Digable Planetsissa aloittaneen Ishmael ”Laz” Butlerin kanssa multi-instrumentalisti Tendai ”Baba” Maraire. Early Jamesin musiikilliset eväät tulevat yksinomaan samasta historiallisesta kaukalosta. Jylhä pannuhuonekihinä on elokuvallisimmillaan Taksi-kappaleen nousevassa postrock-melodiassa, jonka päälle Paperi T räppää haluavansa ”paskasen talven ja paskemman kevään”. Jälki trippaa niin paljon, ettei räppien sisällöstä hevin saa selvää, paitsi naisia kauniisti ylistävällä Thanking The Girlsillä. Dan Auerbachin valvovan mentorikatseen alla operoivan retroJamesin ruosteinen ja nariseva ääni muistuttaa erityisesti 1970-luvun alun jälkihippiajasta. Artistin itsestään kirjoittama levy on helppo päästä sisään ja ottaa omakseen. HBD RIP osoittaa, että kaksikko on vahvimmillaan pitäessään ilmaisun niukkana: jokainen säe tuntuu painavalta, jopa aforistiselta. Merkittävää apua antavat saksofonisti Carlos Overall, syntetisti Darrius Willrich ja erityisesti Erik Blood ja Evan Flory-Barnes, joiden bassolinjat jäävät kummasti mieleen kummittelemaan. Vaikka Elkingtonin musiikissa riittää jännittäviä soinnutuksia ja peruskaavasta irroittautuvia sovitusratkaisuja, hänen kappaleensa ovat tarpeeksi helposti lähestyttäviä. Suurelta osin Pesson itsensä ja Mikko Pennasen tuottama albumi tuo mieleen Frank Oceanin ja Mac DeMarcon tuotannon, Mac Millerin uran loppuvaiheiden tekeleet, ja Pesson kaihorapista löytää väkisinkin yhtymäkohtia Paperi T:n riveihin. Miks et sä oo niinku kaikki muut. Ironista, että Marairen lähdettyä Palatsit tekee parhaan levynsä. Ja kukapa ei näin taitavaa muusikkoa soittokaverikseen haluaisi. Hip hopin etulinjassa ollaan. Nyt Maraire näkyy häipyneen ja meininki on muuttunut narkoottisen nestemäisesti soljuvaksi ja kaikessa kokeellisuudessaankin miellyttävän melodiseksi. Vaarallisen koukuttavaa kamaa. facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Pesso Miks et sä oo niinku kaikki muut. Lause on vahingossa kenties dystooppisin, mitä tänä keväänä on kotimaisessa popmusiikissa sanottu. Kokonaisuudessa vallitsee selkeästi musta tietoisuus, mutta yksioikoisesta aggressiosta ei ole tietoakaan. Elkington tunnetaan poikkeuksellisen pätevänä akustisen kitaran pikkailijana, mutta osaa mies myös laulaa. Country rock, kevytpsykedelia ja singer-songwriterklassikoilta tuttu rento svengisoitto sekoittuu miehen dylanismien taakse vaivattomasti. Ihmisen ja koneiden suhdetta pohtineet Quazarzalbumit nykivät digitaalisen sirpaleisesti. Aseveljet ovat palanneet jättömaalle kuin jäyhä poliisikaksikko nordic noir -elokuvan onnettomuuspaikalle. Hyvin paljon edeltäjäänsä muistuttava New Man, New Songs, Same Shit, Vol. Mukaan on mahtunut muutama melodisesti erittäin hyvä sävellys (You Will Be Mine, By The River), mutta projektia vaivaa pastissimaisuus ja muiden jäljittely. Kuten Leonard Cohenilta nimensä lainanneella Songs Of Love And Deathillakin (2017), tärkeimmät esikuvat ovat Cave, Cohen ja Cash. Jokainen kappale viittaa omalla tavallaan kulttuuriin ja biisien nimien löytäminen tekstien viittauksista tarjoaa kuulijalle uusia tasoja. Pesson lyriikat ovat hauskoja ja oivaltavia, mutta samalla tyylikkäitä ja samaistuttavia. Universal Miika Pesso teki vaikutuksen jo vuoden 2018 Kunnes mä tapasin sut -albumillaan, jolla raikkaat indie-vaikutteet sekoittuivat melankoliseen hiphopiin hyvin personaalisella tavalla. Chicagossa majaileva viisikymppinen artisti on vahva osa kotikaupunkinsa muusikkokollektiiviin. NUUTTI HEISKALA HH Paperi T & Khid HBD RIP Universal ”Niinku tosimiehet osaa, vitun rumal t-paidal kiitämässä sotaan”, Khid aloittaa. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Early James Singing For My Supper Easy Eye Nuoret folkja rootsartistit yrittävät usein kuulostaa itseään vanhemmalta. ”Harvoin jatko-osa parempi… tai ehkä kahesti, jos tälki kertaa mokais, mut jotenki ees makeesti”, Paperi T vastaa. Auerbachin tuotantoapu ja hänen tarjoamansa studiofasiliteetit kuuluvat levyllä korvia hivelevänä vintagesoundina. Vaikka Laz räpäyttelyn ohessa soittaa kitaroita, syntikoita ja ohjelmoi rumpuja, hän ei suinkaan ole yksin asialla. Jollain konstilla raastettu lauluääni toimittaa eräänlaisen väärennetyn henkilötodistuksen virkaa. Lauluihin mahtuu sopivasti myös tiettyä mystiikan ja vaaran tuntua. Yhteistyötä on tullut tehtyä niin Tortoisen kuin Jeff Tweedyn kanssa. Levyn sieluna toimii akustinen kitara, jonka ympärille Elkington rakentaa tyylikkäitä kappaleita. Frederick James Mullis Jr alias Early James noudattaa vanhaa dylanilaista reseptiä. Laulaja-lauluntekijän kohdalla on hieman kiusallista todeta, että tämä korvakarkkiulottuvuus on tässä vaiheessa Early Jamesin musiikissa parasta. Paperi T on onnistunut välttämään sekä itsesäälin että hölmön viittausurheilun, ja Khidille on riittänyt, että hän on vain ollut oma itsensä. HBD RIP:llä kaksikko on kasvanut seitsemän vuoden takaisesta (niinkö kauan siitä on?) Ex ovis pullus… -mini-lp:stä aikuiseksi. Se onnistuu kuulostamaan modernilta hip hopilta Auto-tunea myöten samalla kun se rikkoo kaikki sen kliseet. Persoonallisuuksia peräänkuuluttavassa maailmassa tuntuu hieman paradoksaaliselta todeta, että Early Jamesin ääni tuntuu aluksi jopa liian persoonalliselta. Levy on lopulta liikaakin nimensä mukainen. Pesso lunastaa uutuudellaan ”maallisen debyyttinsä” antamat lupaukset ja olisikin oikeutettua, että laajempi suosio osuisi herran kohdalle tulevaisuudessa
facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Levyarvostelut 4_20.indd 61 3.4.2020 8.22. KAIKKI ELOKUVISTA episodi.
Hänellä on aika vahva oma visio musiikistaan. Who knows! Günter: – Ghost World on noussut huomaamatta tosi tärkeään asemaan elämässäni. Haaveilen, että tekisimme seuraavaksi levyn rennosti yhdessä. Toin Altarille ensimmäisen tälle bändille säveltämäni kappaleen, Cleaning Day Galoren, ja sen rohkaisemana inspiraatiota riittää. – Äänitimme levyn lähes kokonaan itse ja miksasimme sen puoliksi Pekka Tuomen kanssa. Liisa on julkaissut musiikkia myös nimellä Sir Liselot, ja muillakin jäsenillä tuntuu olevan monia rautoja tulessa. Mutta jossain vaiheessa Ghostarit voi olla se villijengi ja Sir Liselot hillitympi. Altar oli tuskallisen paljon vain minun päässäni, eikä kappaleita harjoiteltu kimpassa ennen äänityksiä. HANNU LINKOLA HHHH Laulaja-kitaristi Liisa Tani ja kitaristi Günter Kivioja, Ghost Worldin tyylivalikoima tuntuu rikastuvan levy levyltä. Lisäksi söimme paljon pizzaa ja joimme Snapplea. Siksi tsekkautan aihiot ensin Liisalla. Ehdittekö saada reissusta mitään irti ennen rajoitusten voimaantuloa. New Yorkissa oli uskomattoman ihanaa, vaikka vallitseva tilanne ja epävarmuus kotiinpaluusta välillä stressasivatkin. Levyarvostelut 4_20.indd 62 3.4.2020 8.54. What a time to be alive. Miten ja millaisista elementeistä Altar rakentui. On siis parempi kiskaista henkselit luettelon ylle ja hyväksyä totuus hymyssä suin. Liisa: – Ghost World alkaa olla aika monissa liemissä keitetty monsteri, ja haluaisin uskoa, että bändi jatkaa kehittymistään. Ehdimme onneksi soittaa kaupungissa kaksi menestyksekästä keikkaa. 62 SOUNDI Ghost World Altar Svart The Strokes, Jefferson Airplane, Pintandwefall, The Cardigans, All Stars… Listattuani mielleyhtymiä kolme päivää havahdun työni turhuuteen. Ja kun kuva aikanaan hahmottuu, se on odottamattoman looginen: eräänlainen manieristinen fresko, jonka syvimmät varjot ja vinoutuneimmat muodot vain korostavat sommitelmasta huokuvaa elämänhalua. Haastatteluhetkellä (27.3.) olette koronakaranteenissa, johon jouduitte palattuanne promootiomatkalta New Yorkista. Ghost World vertautuu enää itseensä. Muutaman ideani kohdalla ei ole ollut ihan selvää, ovatko ne Ghost Worldia. Vaikka Altar on vasta yhtyeen kolmas levy, kuulostaa se pitkän kehitysja sisäistämistyön tulokselta. Viimeistään Liisa Tanin raukeanröyhkeä tulkinta yhdistää monisuuntaiset lähestymistavat, yksityiskohtaiset sovitukset ja pakottomasti joustavat rytmipohjat saman organismin jäseniksi. TEKSTI: HANNU LINKOLA Levyarviot > ...hypnoottisen valloittava, sisäänsä imevä ja vaikuttava teos... Jengi huuteli meille kadulla. Melkein DIY siis. Altar ei avaudu kerralla, mutta matkan varrelle sirotellut täkypalat pitävät kiinnostusta yllä siihen asti, että jokainen väri löytää paikkansa. Samalla kuusikon soinnista on tullut origo, jonka läpi kulkiessaan jokainen referenssi vääristyy osaksi uudenlaista kokonaisuutta. Erityisesti nyt kun muut projektini ovat edenneet laiskasti. Välillä työskentelin levyn parissa pakkomielteenomaisesti kellon ympäri ja jossain vaiheessa miksausta korvat menivät solmuun. Voisin pudotella nimiä ikuisuuksien ajan ratkaisematta arvoitusta. Olisi hauskaa, jos muut säveltäisivät seuraavalle levylle enemmän! – Sir Liselot on minulle mahtava väylä toteuttaa itseäni toisella tapaa. Liisa: – Reissu oli tosi hauska, vaikka sen varsinainen kohokohta (keikka Saint Vitus Barissa) peruttiin, kun NYC:n baarit ja ravintolat suljettiin. Alkuaikojen kitaraindie on avartunut happohyökkäyksiksi ja saippuakupliksi, joiden painoarvoja ohjaavat postmoderni nostalgiantaju ja perspektiiviä rikastava marginaalisuus. Paras oli jäbä, joka huusi auton ikkunasta: ”Fucking freaks!” Günter: – Tämä matka oli monella tapaa ikimuistoinen. Se voi julkaista kaikkea dadaa, mikä ei ehkä Ghostareille sovi. Günter: – Uskallan sanoa Liisan puolesta, että on mahdotonta namedroppailla selkeitä vaikutteita. Ajattelimme, että näin näkemykseni tulisi parhaiten esille, eikä kukaan puuttuisi levyn sillisalaattimaisuuteen. Liisa: – Minulla ei ole juuri muistikuvia prosessista. Millainen rooli Ghost Worldilla on soittajilleen
Juho Hoikan sävellyksellisen ja koko bändin soitannollisen kunnianhimon kasvu on syrjäyttänyt ilmeisintä folk-pitoisuutta ja Scandinavian Music Group -vaikutteita. Ei enempää, ei vähempää. Summerland-levyllä soittaa entistäkin tasapainoisempi ja omat vahvuutensa tunteva yhtye, joka antaa myös valon pilkahtaa pimeyden keskellä. Levy on tehty kieli poskessa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Rohkeuttaan Tilhet, pajut ja muut todistaa sijoittamalla albuminsa avaukseksi sen radikaaleimman biisin. Herkistyneimmilläänkin musiikki jää lasin taakse, osaksi sadetta, sarjaksi ääniä jotka ovat valmiita antautumaan käytettäviksi mutta liian ylpeitä paljastaakseen itsestään mitään syvempää. Maailma näyttää ylläpitää näinä aikoina erityisen tarpeellista toiveikkuutta ja nimiraidan pehmeä sähköpiano alleviivaa 70-luvulle kallistuvaa west coast -tunnelmointia. Hillittyjen tunneskaalojen, taivaallisten kamarijousien ja epäröimättä avartuvien laulumelodioiden syvämietteinen synteesi on lähestulkoon liian täydellinen, liian vastaansanomaton. Iso osa tunnelmasta lepää laulaja-kitaristi Ryanne van Dorstin harteilla ja tämän äänessä värähtelevät sävyt onnistuvat nostamaan ihokarvat pystyyn monesti, oli kyse sitten hauraasta haaveilusta tai painokkaasta ja voimakkaasta rocklaulannasta. SOUNDI 63 Agnes Obel Myopia Strange Harvest Limited Pisarat osuvat lasiin. Lyönnit ovat selväpiirteisiä, pyöreitä ja ryöppyäviä. ISLA MÄKINEN HHHH Tilhet, pajut ja muut Kalifornian taivaan alla KHY Suomen Musiikki Vähintään Kaikki liikkuu eteenpäin -hitistä tutun Tilhet, pajut ja muut -yhtyeen kolme vuotta työstämä Kalifornian taivaan alla on vahva irtiotto edeltäjästään. Niinpä Myopia pelkistyy unelmaksi ilman kohtaamista. ARTTU TOLONEN HH ATK 3.0 Omakustanne Muun muassa Viikatteen, Stam1nan ja Kumikamelin jäsenistä muodostuvan nelihenkisen superpoppoo ATK:n nimensä mukaisesti kolmas studioalbumi on paitsi kovaa hardcoretykitystä näyttävillä riffeillä, myös kopean itseironian ja yhteiskuntavitutuksen tuotos. Vaikka yhtyeen jäsenet ovat niittäneet kunniaa lähinnä metallimusiikin parissa, näyttävät nämä raskaan musiikin konkarit mallia perinteisestä hc-punkista nuoremmille sukupolville. Elämäkerrallinen levy elon peltikolareista. Ehkä se on tarkoituskin. Ja peniksenmakuisesta hammaslangasta. Vielä ennen levynsä päättävää Kesää Tilhet, pajut ja muut ehtii Talvipäiväkirjalla tavoittaa kaamokseen pysähtyneen mitään tekemättömän päivän masentavuuden. Anna-Sofia Tuomisen lauluun tiivistyvä perimmäinen herkkyys ei ole kadonnut, mutta niin läheisyys, muistot ja kaipuu kuin huoli ja tylsyyskin asettuvat nyt astetta vakavampiin kehyksiin. Aporia on niitä levyjä, jotka kuulostavat elokuvaa etsivältä soundtrackiltä, atmosfääristä ääntä etsimässä narratiivia. Retoriikassa aporia on keino esittää epäilyä itseään kohtaan, eli tapa luoda ristiriita. Se on enimmäkseen aika sisäsiistiä ja jopa hiukan väritöntä ambientiin päin nojallaan olevaa elektronista musiikkia. Vaikka vuonna 2015 alkunsa saaneen Doolin jäsenillä onkin paljon aiempaa kokemusta ja jo debyytti Here Now, There Then (2017) oli hyvin valmis paketti, on yhtye nyt saanut hiottua itsensä vieläkin yhtenäisemmäksi ja löytänyt oman uomansa, jota pitkin se virtaa vapautuneesti. HANNU LINKOLA HHH Heikki Kuula 404 Universal Monitoimimies, rap-artisti sekä laulaja-lauluntekijä Heikki Kuula, joka debytoi viime vuonna myös eduskuntavaaliehdokkaana, tuo meille kuudennen sooloalbuminsa, jolla romutetaan nopeita autoja ja ihmetellään paskaa tuulettimessa. Lähes puolet levyn sanoituksista on kuin keskittymishäiriöisen, humalaisen runoilijan muistiinpanoja. Haverin keskeltä löytyy toki valonpilkahduksia, kuten sinkuksi lohkaistu punk-henkinen Presidenttirallatus. Filosofiassa sillä viitataan umpikujaan, hämmennyksen tilaan. LINDA SÖDERHOLM HH Sufjan Stevens & Lowell Brams Aporia Asthmatic Kitty Aporia on kasattu Sufjan Stevensin ja hänen isäpuolensa Lowell Bramsin kymmenen vuoden aikana soittamista jameista. Se on road album kolaroidusta Mersusta, yhteentörmäyksistä viinan, naisten sekä syövän kanssa – Kuulan syvistä keloista 2020-luvun kynnyksellä. Molemmat sanat kuvaavat erittäin hyvin musiikkia, jota Doolin toinen pitkäsoitto sisältää. Lasi vastaa jokaiseen iskuun kauniilla mutta etäisillä taajuuksilla. Tuottajina ja yhteistyökumppaneina toimivat pitkän linjan suomalaiset rokkisedät, kuten Lauri Eloranta (Pää Kii), Otto Grundström (Tehosekoitin) ja Antti Hyyrynen (Stam1na). Miehet perustivat yhdessä tämänkin levyn julkaisevan levy-yhtiön. Laatu on tasaista, mutta se kovin tälli jää puuttumaan. PERTTI OJALA HHH ...hypnoottisen valloittava, sisäänsä imevä ja vaikuttava teos... Parhaimmillaan levyn tunnelmassa päästään lähelle Tangerine Dreamin onnistuneimpia elokuvatöitä, mutta suurimman osan ajasta sekin valuu sormien läpi. Myopian sumusilmäinen kohtalokkuus välittyy ensisijaisesti viilein ja eristäytynein sävyin. ATK:n pirteän auktoriteettiivastainen tyyli kepeine, mutta kantaa ottavine sanoituksineen on ääni riehakkaalle huumorille, mutta myös turhautumiselle yhteiskuntaan ja 2000-luvun punkskeneen. Näissä vastauksissa soi Agnes Obelin musiikki. VESA SILTANEN HHHHH Levyarvostelut 4_20.indd 63 3.4.2020 8.22. Vaikka hänen elokuvallisessa ilmaisussaan asuvat niin vesivihmojen kuin niitä riepottavien tuultenkin henget, määrittävät sointia myös laboratorio-olosuhteet ja moderni kurinalaisuus. Narratiivia ei löydy, tarina ei jäsenny, näyttelijän ilme ei kerrokaan mitään. Metallivaikutteiden vuoksi levyllä kuullaan tosin punkille poikkeuksellisen ammattimaista kitarataiturointia. Sovitusten keskittynyt balanssihakuisuus sekä suoraan sydänlihakseen suunnatut sävellinjat ohjaavat kokemusta niin määrätietoisesti, että lauluihin ladatut mielikuvat pääsevät oikeuksiinsa vain harvoin. Räpin elementtejä toki edelleen hyödynnetään, mutta suunta on selkeästi kohti suomalaista mainstreamiä, ja sitä kautta ehkä koko kansan Kuulaksi. Aporia on ihan kiva levy. Levynä Aporia ei lunasta sanan lupausta. Ahtaassa ilmassa soi levyn ainoana ripeänä biisinä ilmavasti kuin Prefab Sproutin brittipop. Yhtyeen tummasävyinen vaihtoehto-/post-rock on melodista, ilmavaa, maalailevaa, herkkää, eteeristä, kuulasta, paikoin painavaa ja synkkääkin. Hypnoottisen valloittava, sisäänsä imevä ja vaikuttava teos. Sattumansijaa sommitelmasta ei löydy. 404 on Kuulan viimeisin ulosajo hiphopista – rockista ammentava suomipop-albumi, jolla on entistä vähemmän tekemistä räpin kanssa. Yli genrerajojen venyttäytyvän kokoonpanon biisit ovat kaikessa ytimekkyydessään intensiivisellä rytmillä tehostettua ankaraa tylytystä niin teknologiasta, punk rockista ja nykynuorisosta. Stevens väläyttelee melodisia lahjojaan ajoittain, kuten esimerkiksi kappaleissa Agathon tai Eudamoinia, mutta suurimman osan ajasta kappaleet ovat aika tylsiä. Dool Summerland Prophecy Yhtyeen nimi on johdettu hollannin kielellä vaeltamista tarkoittavasta sanasta ja Summerland on puolestaan pakanauskonnoista tuttu nimitys tuonpuoleiselle, taivaalle, nirvanalle. Tanskalaispianisti ei kuitenkaan tyydy sateen orgaaniseen minimalismiin. Yli 7-minuuttinen Valokaaria muodostaa linjakkaan kaaren, jonka staattisuus keskeytyy yllättävään räjähtävyyteen ja jolle pedal steel tuo häivähdyksen americanaa
Esittäjästä ei löydy käytännössä mitään tietoa. Tähän maailmanaikaan lienee turvallisinta sujauttaa yhtye indie pop -lokeroon, vaikka määrittelyjä karttaakin. Symbolisen pehmeistä kotiseinistä kaikuvat Reevesin sähkökitaran rosoiset, jopa raa’at soundit sekä koskettimien laveampi, tuikean äänekäs penslaus pohjimmiltaan hyvin määrätietoisen melodisesti ja kiinnostavasti. Demomaisesta ep:stä väräjää potentiaali ja vilpitön tekemisen meininki. Rääkylaulu on tulenarin valinta, koska se puuduttaa helposti, mutta suomeksi ja ruotsiksi esitetyt tekstit saavat huoK ivesveto Go Go vuolee simppeliä punk rock -mylvintää samoista tarveaineista, mutta kiitettävän hyvin bändi on pystynyt säilyttämään tasonsa. Kappaleita ei voisikaan jalostaa demonkaltaisesta tapailusta menettämättä jotain oleellista session soitannollisesti rennoista, mutta sanoituksiltaan vakavamietteisistä fiiliksistä. Jos kaipaat näiden yhtyeiden tuntumasta jotain innovatiivista ja vaikuttavaa, vastaus löytyy näinä aikoina turvallisesti oman maan rajojen sisäpuolelta. Koristelematonta ja luontevaa kuvailevaa kerrontaa vahvoin musiikillisin alleviivauksin. Verkkainen levytystahti estää kyllästymästä samaan rymistelyyn, mutta viimeistään nyt olisi suotavaa edes osan potentiaalisten fanien löytävän kouvolalaisen kylähulluuden puolestapuhujat. Vaikka solistin ääni ei aina kanna tai sovitukset ovat raakilemaisia, on mukana silti sydän ja melodiataju. Kauaa sitä ei kannata surra, sillä kurssi korjaantuu loppulevyn ajaksi. Mørketin neljä vuotta sitten ilmestynyt Musta luonto -albumi sai monen laittamaan porukan nimen korvan taakse ja näköjään nyt on tullut aika lunastaa lupaukset. Tienhaaran laulelmat vangitsevat huomion ja pakottavat palaamaan kerta toisensa jälkeen sen pariin. Ja esiteltäköön lopuksi vielä nuori helsinkiläistulokas. Kynnystä ei myöskään turhaan nosteta yltiteatraalisuudella, vaan sävyjä osataan annostella kohtuudella. Painostava musiikki vyöryy päälle kulloisestakin sovituksesta huolimatta ja Hilla Väyrysen tumma ääni vain korostaa viiden kappaleen ep:n voimakasta ilmaisua. Tähän linjaan sopii Nimetön Sormi -yhtyeen singlejulkaisu. Minimalistisimmillaankin Soft Walls tuottaa kokonaisvaltaista elämystä sekä soittamisen että pohdiskelun persoonallisista inspiraatioista. Eipä moni ole varmaan yrittänytkään. Yhtye on piiskannut itsensä hurjaan hybrikseen. Laivaseminaari nousee vieläpä bändin kovimpien rallien joukkoon. Tekijänsä teatteritaustansa vuoksi Tienhaaraa tekisi mieli verrata M:ään, mutta itse näkisin sisarteoksina vielä vahvemmin Anna Eriksson mestarillisen Manan tai Myrkurin tyylikkäästi eeppiset sävelmaisemat. Esikoisen sekä biisien Soft Walls Not As Bad As It Seems Full Contact/Part Time Brightonilaisen Cold Pumas -bändin kitaristi Dan Reeves on ottanut jo kolmannen kerran vapaata yhtyeestä tehdäkseen omaa musaa Soft Walls -projektinsa puitteissa. Sokkotestissä nämä laulut istuisivat saumattomasti jollekin 80-luvun alun omakustanteelle, jossa tuore bändi hipsuttelisi itsevarmasti mutta helläkätisesti uudesta aallosta innostunutta poppiaan. Niinpä nyt vain musiikin itsensä pitää muodostaa mielikuvat ja -piteet. Kiusan näppärä neljän biisin ep Kiusa se on pienikin kiusa on selvästi alkutaipaleellaan olevan yhtyeen tekemä. Puuhastelun taustamusiikiksi ei Mørketista ole, mutta keskittyneessä kuuntelussa kylmät väreet puskevat väkisinkin pintaan. Helsinkiläisbändin soundi on tymäkkää ja näillä main vähänlaisesti harrastettua postpunkia, joka ei kuitenkaan ahtaudu lajityypin ilmeisimpiin lokeroihin. Pinnan alla muhivat perinteisempi kitaraindie ja 80-luvun kohtalokkuus. Tienhaara on yhden naisen kokoinen musiikkiprojekti, jonka tunnelmaan harva on viime aikoina päässyt. ANTTI LUUKKANEN HHHH Locate S,1 Personalia Captured Tracks Lukuisilla aliaksilla 10-luvun mittaan musiikkia julkaissut Christina Schneider asettui pari vuotta sitten Georgian Athensiin. Se saattaa kuulua ajoittaisena kömpelyytenä, minkä ei kannata antaa häiritä. Itsekriittisesti nimetty Not As Bad As It Seems on viehättävä ja täysipainoinen istunto, jossa kulmikkaan pelkistetty lo-fi-musisointi luo yllättävän jäntevän ja vetovoimaisen atmosfäärin. Ei kiinnosta metriäkään -ep:nsä nimikappale on ensimmäinen hutilyönti vuosikausiin, kun renkutus kuulostaa takavuosien ysäri-Klamydialta. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Joteskii Groteskii on erikoistunut musiikkiin, jonka merkittävyys ei synny kulloisenkin artistin lähtökohtaisesta tunnettavuudesta. Jo ensimmäisen Locate S,1 -albumin Healing Contest (2018) häröilevissä soinnutuksissa ja sovituksissa kuului selkeästi tuottajapoikaystävä Kevin Barnesin (Of Montreal) vaikutus. Vähänlaisesti itsestään paljastavan bändin plussasarakkeeseen voi lisätä myös hienosti fraaseeraavan solisti Artsy Bunkerin. Neljän biisin vinyylillä on jotenkin hyvällä tavalla suomalainen viba, kun terävästi nirskuvat kitarat tikkaavat mustaa melankoliaa brittiläisen soundin kolkkoon rytmikkyyteen yhdistettynä. Reevesin herkkä lauluääni välittää intiimejä visioita, jotka ovat kuin musiikillista impressionismia, utuisia tai ohikiitäviä näkyjä ja oivalluksia. Niistä on aina hyvät poplaulut tehty. Heti perään Tvenne fienden väkivaltainen kikkailu pistää aivot solmuun ja sydämen hakkaamaan epämiellyttävän kovalla tempolla. ASKO ALANEN HHHH Mørket Oro KHY Suomen Musiikki Kyllästyttääkö tympeäksi metallirockiksi taantunut Kvelertak. Levyn avaava Arkadianmäki lyö täydet kierrokset tauluun black metalin keinoin murskaavalla intensiteetillään. Suloisinta on kappaleiden ujo revittely. Musiikin antaumuksellinen sointi jää väräjämään jälkikaikuna hyvinkin pitkään. Muserra-outrokollaasi niputtaa tunnelmat vielä lopussa tyhjentävästi. Ja tästä kierroksen kovin yllättäjä. Levyarviot > 64 SOUNDI miokyvyn pysymään myös ensi-ihastuksen jälkeen. Setämies kuulee lauluissa kaikuja ysäri-indiestä, nuoremmalle sukupolvelle rajummat biisit lienevät punkia. Mistä lie mielikuva, että The Bunkersin ep:ltä olisi ollut odotettavissa kohmeloista oi! punkia, sillä siitä ollaan suhteellisen etäällä. Onko Converge esittänyt jo kaikki mahdolliset temppunsa. Tappotahti säilyy vaikka kierrokset laskevat, mikä on todiste kavereiden kyvystä pitää dynamiikka yhtenä käyttökelpoisimpana aseenaan. ...suloisinta on kappaleiden ujo revittely... Levyarvostelut 4_20.indd 64 3.4.2020 8.22. On kuitenkin turha tuudittautua luuloon, että näin edettäisiin albumin loppuun saakka. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä
Tässä on kuitenkin asialla osittain samalla miehityksellä miehen trio, jossa niin akustista kuin sähköistä bassoa pelaa Saimaasta tuttu Juho Kanervo ja rumpua lyö, tai paremminkin sutii ja hivelee Black Motorin Simo Laihonen. Työ vietiin loppuun särmikästä timanttia liikoja hiomatta ja alagenressään rohkean progressiivista psychobillyä siloittelematta. Levy käynnistyy ihastuttavan levottomalla rockabilly-plätkeellä, ja We Move paljastaa heti etunojan villimpiä ja mutkikkaampia rokkikuviota päin, katupunkin runttauksesta ja kailotuksesta Tähtien sodan inspiroimaan karheaan scifi-revitykseen Ufoes In Alderaan. Toisaalta Katatonia näyttää elävän parhaillaan jonkinlaista etsikkoaikaa etsiessään mahdollisuuksiaan myös muualta. Even The Good Boys Are Bad jytää glam-kompilla muuntuakseen joksikin aivan muuksi, lähimpänä vertailukohtana St. Kauttaaltaan ehdottoman tasokas soitto miellyttänee eniten Pat Methenyn varhaiskauden ja Larry Coryellin ystäviä, mutta itse jään kaipaamaan kokonaisuudesta kitkaa ja särmää. Oivallinen verrokki Barnesin ja Schneiderin yhteistyölle saattaisi olla Deborah Harry laulamassa Luke Hainesin Black Box Recorder -yhtyeen solistina. Poliittisempi julistus (Kill The System) tuo sävyihin marssimelodiaa ja Vietnamin helikoptereita. Niitä mielen nyrjäyttäviä seikkoja kun ei ole aina välttämätöntä alleviivata tehdäkseen asiansa selväksi. Parhaimmillaan hän istuu mutasossa että tuotannon laadussa päihittävällä Personalialla Of Montrealin vinksahtanut art rock -henki on edelleen hyvällä tavalla läsnä. VESA SILTANEN HHH K u v a: E st er Se ga rr a Levyarvostelut 4_20.indd 65 3.4.2020 8.22. Äärimmäisen tanssittava Classical Toys voisi olla ns. Whisper 2000 funkkaa viileästi ja After The Final Rose on modernia r&b:tä. Vincentin tuotanto. Esimerkiksi The Pond Of No Returnin loppuosan väkinäinen Axl Rose -narina menee jo komiikan puolelle, oli tarkoituksellista tai ei. Soittopuoleen levy ei kaadu, mutta uusi mies Kiiskinen on lopulta porukan heikoin lenkki, vaikka suoriutuukin pääosin kiitettävästi tehtävästään. Ei Katatoniaa vieläkään voi pitää minään koko perheen ilopillerinä, mutta nykyään yhtyeen pinnalle nostama tematiikka on hienovaraisempaa ja monisyisempää. Levyllä kuullaan toki myös genreen kuuluvia revittelyjä ja pitkiä sooloja, mutta ne kuljettavat biisejä sujuvasti eteenpäin eivätkä pomppaa häiritsevästi esiin. Nyt mennään koko ajan niin pastellisävyillä verkkaisesti, että kokonaisuus jää dynamiikan puutteessa vähän turhan kohteliaaksi. Kauneusvirheistä huolimatta kokonaisuus on plussan puolella. SOUNDI 65 RETRO Katatonia City Burials Peaceville Katatonian viimeiset levytykset eivät ole saanet pelkkää suitsutusta osakseen, minkä voi kyllä ymmärtää. Personalia on viihdyttävä albumi, ja paranee jokaisella kuuntelukerralla. Tässä vaiheessa on kiinnostavaa nähdä, riittävätkö Katatonian rahkeet ihan oikeaksi progeksi, kun nyt Jonas Renksen joukkio käy lähinnä kastelemassa sen lähteillä varpaitaan. Hyperaktiivinen pitkäsoitto on lähes läpeensä Billyn tekemää, äkkiväärää trash-rokkia. JUSSI NIEMI HHH Rantama Rantama Eclipse Instrumentaaliyhtyeenä aloittanut trio on kasvanut laulaja Taavi Kiiskisen myötä kvartetiksi ja julkaissut uudistuneen kokoonpanonsa ensimmäisen pitkäsoiton muuttaen samalla tyyliään pykälää pari raskaammaksi. MARKO SÄYNEKOSKI HHH siikkiin hyvin, kuten tarttuvalla Roaring Rapidsilla tai levyn parasta antia edustavalla Dying Starilla, mutta siinä vaiheessa kun mennään mukavuusalueen ulkopuolelle ja pitäisi vetää oikeasti korkealta ja kovaa paukut loppuvat kesken. Pari räväkämpää raitaa olisi kohottanut näidenkin hyvin melodisten vetojen ilmettä. Kaikki kuusi sävelmää ovat johtajan kynästä ja tunnelmat hyvin rauhallisia. -tribuutissa. Yhtye ottaa myös ilkikurista etäisyyttä kliseiseen rock’n’rolliin (Go Johnny Go (Home)) ja kantriin (Country Man). Kyseessä on osaava ryhmä, jonka letkeää soittoa on miellyttävä kuunnella. Obi-wan -intron fiini aksentti luo hauskan kontrastin Vellun alempien luokkien engelskalle. Mieleenpainuvin raita on introssaan hiukan Aranjuez-konserttoa peilaava Song For Luna, joka yli seitsemänminuuttisena on myös levyn pisin. JARI MÄKELÄ HHHH Garbagemen Nobody Move Nobody Get Hurt Hiljaiset levyt Nyt kun vallitseva pandemonium tuuppasi Mattijuhani ”Billy” Niemisen muistobakkanaalit tulevaisuuteen, on kätevä viettää viikkoja kestäviä rytinäetkoja koronaohjeistukseen sopivasti nimetyn Nobody Move Nobody Get Hurt -albumin parissa. Matti Salo Trio One Day Travels Luova Rovaniemeltä Tampereelle pesiytynyt jazzkitaristi Matti Salo on viime aikoina manifestoitunut kvartetillaan. Tyylien ja vaikutteiden kirjo levyllä on valtava muttei ylitsevuotava. Nimikappale kuulostaa Of Montrealin lisäksi Lindsey Buckinghamin hyperaktiivisimman soolokauden tuotokselta. Salo suosii nestemäisen kaikuisaa ja paikoin kuivemmin perinteisempää jazz-sointia. Fuzz-kitara tunnelmoi ihanasti Gainsbourgin Jane B. Livenä Iso-Kyynärössä äänitetty meno kuulostaa täysin studiotyöltä. Miss you, Billy! ASKO ALANEN HHHH ...suloisinta on kappaleiden ujo revittely... parempaa Blondieta ja Hot Wife on vastustamaton renkutus. Edeltävällä The Fall Of Heartsilla (2016) ja tällä uudella levyllään Katatonia on alkanut uhkaavasti lähestyä Opethia. Vuoden 1992 Garbagemen-albumin uusi ylöspano oli ollut Billyllä jo työn alla ennen kuin kuolo korjasi. Progressiivisesta rockista on kuitenkin edelleen kyse ja vaikutteiksi nimetään muun muassa Journey, Opeth ja Radiohead suomiprogen perintöä unohtamatta. Viime vuosituhannella Katatonian murhaavan synkeät levyt olivat huikeita kokemuksia, kun yhtye pystyi työntymään kokonaisvaltaisella estetiikallaan mielen syvyyksiin. Kontran kanssa Kanervo tarttuu usein jouseenkin. Sanoituksissa pelaa saumaton yhteisrönsyily laulaja Vellu Lehtosen kanssa, mikä tekee Garbagemenistä tiiviin ja arvaamattoman iskuryhmän fuzztone-Rikin ja rumpali-Matin innokkaalla tuella. Ensin mainittu herättää fuusiomielteitä ja sitä vaikutelmaa vahvistaa myös Kanervon mietiskelevä, tavallaan kuin toisena kitarana toimiva taiteilu nauhattomalla sähköbassolla. Vuosien saatossa bändin synkkämielisyyden kulmat ovat hioutuneet ja yhtye on alkanut lähestyä voimakkaammin progemetallia, joskin lähinnä tunnelmaltaan kuin tekniseltä kikkailultaan
Tuoreimmalla levyllään All Over Maniacs käsittelee kuolemaa useammastakin näkökulmasta lähes melodisilla taustoilla, joiden toivoisi olevan yhtä raskaita kuin laulaja J. Albumin alkupään helmet Fire ja Lilacs ovat kuin hidastettuja versioita menneistä soft rock -hiteistä. Mutta hienoin on levyn päättävä balladi Rowan, jossa lyyrinen melodia yhdistyy rikkaan abstraktiin rytmimaailmaan maagisella tavalla. Vaikka bassoa tehostaisi miten, laulu ja taustat tuntuvat painivan eri sarjassa. Kuuntelija jää janoamaan lisää. Tapiola Hagalund on vasta kolmas albumi vuosien 1997 ja 2003 kahden kiekon jälK u v a: M o ll y M at al o n Levyarvostelut 4_20.indd 66 3.4.2020 8.54. Levyn hienoimmat hetket ovat ne maalailevimmat, kuten esimerkiksi nimensä mukainen Oblique sekä versio Ornette Colemanin ja Charlie Hadeninkin aikoinaan duettona soittamasta Mary Hartman, Mary Hartman -saippuaoopperaparodian teemabiisistä. VESA SILTANEN HH Superposition Superposition We Jazz Rytmitaiteilija Olavi Louhivuori lukeutuu kotimaisen jazzin ahkerimpiin uurastajiin. Levy tuntuu ammentavan vahvimmin niiltä ajoilta kun jazz oli jo löytänyt modaalisuuden, mutta vasta flirttaili freen kanssa. TOMI NORDLUND HHHH Merta Kokonainen Playground Merta-yhtyeen debyyttilevyn kannesta tulee vahvat 2000-luvun alternativeja nu metal -vibat. Mertaa on helppo kuunnella, vaikka muuten ei metallimusiikista välittäisikään. Saint Cloudin koreilua kaihtavat, luontevat laulut kulkevat kovin yhdenmukaisessa keskitempossa, mutta onneksi toteutus on useimmissa erinomainen. Hardcore punkin ja thrash metalin ärhäkkä sekoitus ei ole tyyli, jolla erottua suomalaisesta hooceeskenestä, mutta se sopii bändille kuin nyrkki silmään. Biisintekijä Juhis Kauppinen on kuvaillut bändin tyyliä osuvasti iskelmäheviksi. Noljakan raivokas huuto, joka vaihtelee vihaisesta kirkumisesta grindcoremaiseen karjumiseen. Levyarviot > ...lisää särmää ja omaperäisyyttä kehiin... Löytyypä Ei enää -kappaleesta myös vieraileva räppäri. Cosmonautsista ja Mustista Laseista tuttu ja arvostettu Mikko Lankinen on jälleen palannut vanhojen soittokumppaniensa remmiin. ISLA MÄKINEN HHH The Potatoes Tapiola Hagalund Texicalli Ilahduttava jälleentapaaminen varsinkin nyt sohvaperunoiden kultakaudella. JUHA SEITZ HHHH Antti Lötjönen Quintet East We Jazz Kauan maamme eturivin basisteihin kuulunut Antti Lötjönen julkaisee ensimmäisen omaa nimeään kantavan levyn vasta nyt. Lisää särmää ja omaperäisyyttä kehiin, niin yhtye nousee ihan uudelle tasolle. Varsinkin jälkimmäistä kuuntelisi ilokseen pidempäänkin. ARTTU TOLONEN HHH AOM Viimeiseen hengenvetoon Stupido Kymmenen vuotta sitten perustettu helsinkiläisyhtye astuu huomattavasti raskaampaan suuntaan viidennellä täyspitkällä albumillaan. Kuin se olisi syntynyt puhtaasta katkeruudesta, ilottomuudesta ja tyytymättömyydestä. Lyriikkapuolikaan ei tarjoile mitään järin oivaltavaa. Biisit ovat kautta linjan hyvin tuotettuja ja toteutettuja, mutta liian sliipattuja aiheuttaakseen isompia säväreitä. Mielenkiintoisimmiksi siivuiksi nousevat Virta katkeaa ja Sadonkorjuu, jossa on jo tekemisen meininkiä – sekin tosin haiskahtaa aika vahvasti Guano Apesille ja sen johdannaisille. Helkkyvälle folk popillekin on sijansa: Can’t Do Much mahtuisi hyvin vaikkapa Jenny Lewisin tai Kathleen Edwardsin levyille. Indie rockin taajuuksilla yleensä seikkailevan artistin uutuuslevy Saint Cloud tarjoaa kiehtovaa – ja yllättävänkin juurevaa – kuultavaa. Valokeilassa väreilevät puhaltimet, joiden tuottamat purkaukset synnyttävät riemukkaita mielikuvia. Levollisesti leijaileva levy ammentaa lähinnä folkista, mutta myös indie popin sävyille raotetaan välillä ovea, kuten avausraidalla Oxbow. Muusikko on tullut tutuksi muun muassa soololevyistään sekä edesottamuksistaan Oddarrangissa, Sun Triossa, Elifantreessä ja Joona Toivanen Triossa. Basso ja rummut yhtyvät leikkiin vallattomin virnistyksin. Vakuuttavaa kokonaisuutta kannattelee Crutchfieldin persoonallisen ilmeikäs lauluääni. Yhtyeen todellista potentiaalia väläytellään vain paikoitellen muutaman mukavasti möyryävän riffin ja melodioiden avulla. Yhtyeen sävelet risteilevät villin vapaasta jazzista aina eteerisiin tyylittelyihin, mikä antaa soittajille runsaasti tilaa ilmaista itseään. Superposition rakentui nimensä mukaisesti superkokoonpanoksi, jossa vaikuttavat Olavi Louhivuoren lisäksi Katu Kaikun saksofonisti Adele Sauros, OK:KO-yhtyeen basisti Mikael Saastamoinen sekä Mopon saksofonisti Linda Fredriksson. Se ei ole soololevy samassa mielessä kuin kollegansa Ville Herralan hieno Pu: vaan isommalla porukalla tehty kokoelma enimmäkseen Lötjösen sävellyksiä. Kuitenkin pienimpiinkin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota, ja levy on poikkeuksellisen viimeistelty genretovereihinsa verrattuna. Viimeiseen hengenvetoon on kuin Noljakan piinaavan, puristavan ahdistuksen kulminoituma. Vaikka melko monimutkaisten kappalerakenteiden pohjalle jää kaipaamaan lisää aggressiivisuutta, on lopputulos kokonaisuudessaan mukavan raivokas. Vain kaksi levyn kappaleista on bassosooloja: Monograph I ja II. Viimeinen on sentimentaalisuudessan ihastuttava ja yhtye soittaa sen herkästi. Lötjönen sahaa bassoaan rouhealla ja arkaaisella otteella, aika transsihakuisesti. Pääasiassa Louhivuoren säveltämät teokset sovitettiin ryhmän kollektiivisen vision mukaan. Matka vimmaisuudesta viipyilevään pohdiskeluun muodostuu perin antoisaksi. Julkaisuajankohta on osuva, sillä albumin haikeahkot americanatunnelmat tuntuvat istuvan tähän äärimmäisen erikoiseen kevääseen kuin nakutettu. Svengin monimuotoisuus kertoo kieltään siitä, että soittajat uskaltavat ottaa riskejä. Siinä sivussa on syntynyt viisi studioalbumia. 66 SOUNDI Waxahatchee Saint Cloud Merge Alabaman kasvatti Katie Crutchfield on esiintynyt aktiivisesti Waxahatchee-taiteilijanimellä jo kymmenen vuoden ajan. Ensivaikutelma ei mene hirveästi metsään, sillä Kokonainen paljastuu salonkikelpoiseksi, hevimetallin viittaan puetuksi raskaaksi rokiksi, jossa on rutkasti popja konemusiikkielementtejä. Bändi kaipaisi kuitenkin rutkasti lisää särmää päästäkseen edes lähelle niitä sielun syövereitä, johon musiikki voi parhaimmillaan upota
Mutta hieman kiusaannuttavasti nimetyn sooloalbumin avaava Tuuliajolla pääsee vähän yllättämään: siinä on jopa maltillisia stadionindien kaikuja ja ysärimäistä kitaraja elektrosoundia. Näennäisen helppo tuotannollinen ratkaisu tuo bändin ilmaisuun koskettavaa syvyyttä ja tavoittaa aitoja surun ja lohduttomuuden tunteita. PERTTI OJALA HHHH Janne Masalin Yhdessä olemme alasti Roihis Musica Muun muassa Tundramatiksista ja Bad Ass Brass Bandista tuttu laulaja-hanuristi on tehnyt soololevyn, joka nyt ei valovuosien päässä ainakaan ensin mainitusta yhtyeestä ole, mutta edustaa silti joltistakin käännettä Masalinin uralla. Taikasanoilla ”jee jee jee” käynnistyvä Tahdon saaren johdattaa aidosti nostalgiselle matkalle. Fuzz-efektoidut särövallit ja 1970-luvulle kurkistavat, voimakkaasti kaiutetut lead-kitarat tekevät Endless Forms Most Gruesomen musiikista hivenen ajattomampaa ja samaan aikaan – hassua kyllä – persoonallisempaa kuin standardidöödiksestä. Nopeus ei ole nyt valttia, vaan kuolometalli toimitetaan pelkistettynä, hidastempoisena ja syvältä kouraisevana. Temaattisesti siinä on paljon samaa kuin toisen suomalaisen ääniveistäjän Lauri Ainalan niin ikään kristillis-mystisessä Orpokotijuhlat saarella -konseptissa. MIKKO MERILINNA HHHH K u v a: M ii k k a P ir in en Levyarvostelut 4_20.indd 67 3.4.2020 8.31. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. SOUNDI 67 Eero ja Jussi & The Boys Numero 1 & Numero 2 & singlet 1964-1969 Svart Yksi lähiaikojen retroimmista julkaisuista on ensin kahtena vinyylituplana ja nyt myös kolmois-cd:nä saatavat Eero ja Jussi & The Boysin ensiaskeleet. Sydämellisesti jalostetut kepeät coverit jättävät ne raidat hienoisesti varjoonsa, jossa Potatoes kelaa ahtaammassa rytmin ja kitarateeman tai urkuluupin varassa. Loppua kohden Who’s Soul saa taas energisemmän vauhdin ja svengin päälle. Se luotti rustiikkiseen jousisatsiin, kun taas maallikkosaarnaaja Maria Åkerblomin lahkosta kertovan trillerin soundtrack on dramaattinen synaeepos, edustaen näin ollen kaksikon leipälajia. Aivan kiinnostava puolituntinen, mutta jotain yhtä joukosta erottuvaa kuin säestyksettä laulettu ja hienosti maaliin kantava Gospel sumun keskellä – Hiljaisuuden kappelissa saisi olla lisääkin. Jälki on kypsää ja tyylikästä surf-instrumentaalia. K-X-P-herrat Kaukolampi ja Puranen ovat lajin kotimaisia sankareita, löytyyhän heiltä jo Jussi-pysti Armomurhaaja-elokuvan ääniraidasta. Yli 50 vuoden jälkiviisaudella kuunneltuina Numero 1 ja Numero 2 ja oheistetut singleraidat eivät ole vailla naiiviuksia tai korniuksia, mutta aikansa kuvina triplan esitykset ovat korvaamattomia. NIKO PELTONEN HHH RETRO www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Toisaalla levyllä haitarikin soi ja visiot erkanevat katutason tilannekuvauksesta surrealistiseen lemmenhuuruun asti, mutta kokonaisuutena tämä on odotuksiin nähden popmaista ja helppoja tarttuvuustäkyjä tarjoilevaa musiikkia, vaikka pohdinta vakavaa onkin. Maukas rummutus tekee Two Tones -melodiakierron topakammaksi, mutta seuraavat pari raitaa eivät pääse yhtä lailla lentoon. Maailman paras urkusoundi. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Sen rinnalle kohoaa kauniisti polveileva Hagalund, mutta näiden välissä haetaan linjaa hieman epätasaisemmin. Mutta jos Ainala kertoo tarinan pelkällä musiikilla, ovat Puranen ja Kaukolampi tilanteiden säestäjiä. Pitkin levyä toistuva sireeniarpeggio pitää äänimassoja kasassa, mutta levy kaipaisi vahvempiakin melodiateemoja. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. ASKO ALANEN HHH Timo Kaukolampi & Tuomo Puranen Maria’s Paradise – Official Soundtrack Svart Suuressa maailmassa pop-auteurit Giorgio Moroderista Daniel Lopatiniin ovat tehtailleet ääniraitoja elokuvatuotannoille vuosikaudet, mutta Suomessa moinen on ollut harvinaisempaa. Jussi Raittisen ja Raimo Öystilän yksityiskohtaiset biisitiedot ja taustoitukset ansaitsevat oman erityismainintansa. Suomen kaksi ensimmäistä pop-/ rock-albumia ilmestyivät kumouksellisena aikana. Löytyy levyltä sentään myös hyviä sävellyksiä: sellaiset kappaleet kuin Virgo Intacta, Maria Returns ja Righteous Betrayal ovat kelpoa carpenterilaista scifijyrinää. Parhaat raidat ovat kuulaan melodisia ja harmonisia fiilistelyjä, kuten sisäänheittostyke Rainflowers, joka on täyteläisyydessään täysosuma. Tämä on soundtrackien ammattitauti ja yleinen syy sille, miksi äänimatto ilman kuvaa tuntuu niin usein vain satsilta irrallisia aihioita. Musiikkimedian huomiota sekä hilpeällä nimellään että tekijämiestensä ansioluetteloilla saanut duo toimittaa raskaasti groovaavan monoliittinsa asiaan kuuluvalla hartaudella ja perinnetietoudella – debyyttialbuminsa onkin sävellystaiteeltaan varsin kypsä poimittavaksi ja vakuuttaa painostakeen. Kahdeksasta kappaleesta kaksi, Music To Watch Girls By ja Windy, on 60-luvun pophittien instrumentaalisovituksia ja yksi Hammond-miehen Antti Ahvenaisen tekemä. Endless Forms Most Gruesome Endless Forms Most Gruesome Inverse Ghost Brigade ja Swallow The Sun kävelivät yhdessä liimatehtaalle, ja tuloksena on kolme varttia kalmanhajuista death metalia sludgeja doom-pörinöillä esitettynä. Nelikon albumi on sangen mehukasta ja hyvin oivallettua kitaraviihdettä. Ikään kuin Endless Forms Most Gruesome olisi ollut keskuudessamme aina ja tuntuu toisaalta tuoreelta. Numero 1 (1965) ja Numero 2 (1966) ja vuosien 1964-1969 omat ja säestettävien laulajien kanssa tehdyt singlet ovat merkittävä siivu yhden sukupolven äänihistoriaa. The Beatlesin läpimurto oli antanut lopullisen kuoliniskun rautalankabuumille ja todellinen suomalainen rock odotti yhä syntymäänsä. ”Minä ja elämäni kolmekymppisenä” -tyyppinen tunnustuksellisuus on Masalinin mittapuulla suoraa puhetta. Vaikka albumit ovat sisällöllinen kompromissi tuotantoportaan vaatimusten ja Eero ja Jussi & The Boysin keikkaohjelmistostaan poimimien laulujen välillä ja biisit pääosin käännöksiä tai alkukielisiä covereita, niin innostus uuden äärellä olemisesta ei jää välittymättä. Päätöskappale Hagalund on puoliksi Lankisen ja loput neljä kokonaan kitaristin nimissä. MIKAEL MATTILA HHH valla julmuudellaan. Äänimassassa soivat jylhät synat ja hetkelliset virsiäänitteet. Miehen artistipersoonassa on aina ollut jotakin venkoilevaa, kliseisimpiä sävelja sanamuotoja karttavaa, ja samalla kyllä myös pyrkimystä vilpittömään tunneilmaisuun
Oma lukunsa olivat ne monille tuntemattomat pikkubändit, joista näillä main eivät tienneet kuin autistisimmat puristit. Valerie Loves Me 2. 68 SOUNDI Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta Material Issue International Pop Overthrow L ienee tarpeetonta korostaa, kuinka radioohjelma Räkärodeo (1990–2002) on kouluttanut ainakin yhden sukupolven hyvän kitaraindien pariin. ANTTI LUUKKANEN ”Ehkä Material Issuen musiikki oli liiankin vilpitöntä iskeäkseen täysillä valtavirran makuun.” Kiven alta 4_20.indd 68 2.4.2020 19.06. Renee Remains The Same 4. This Letter 5. International Pop Overthrow myi mukavat 300 000 kappaletta, mutta nousua seuraavalle suosion askelmalle ei koskaan tullut. Ehkä Material Issuen musiikki oli liiankin vilpitöntä iskeäkseen täysillä valtavirran makuun. Motiiviksi huhuttiin naishuolia, mikä laulunkirjoittajan lyriikan tietäen tekee tapauksesta kohtuuttoman surullisen. Li’l Christine * =aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä: The Replacements Cheap Trick Material Issue: International Pop Overthrow (Mercury) nekuohuista. Yhtyeen tarinasta traagisen tekee Jim Ellisonin elämän päättyminen oman käden kautta asuntonsa autotalliin kesäkuussa 1996. Helkkäävät 60-luvun popmelodiat ja naapurinpoikamainen reippaus tekivät bändin musiikissa itseään voimallisesti tykö. Miettisen keskiviikkoinen epistola sisälsi oikeasti klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia. Chance Of A Lifetime * 8. Hän lähestyi oodeissaan rakkautta suorastaan analyyttisesti aivan kuin kertoen, miten ihastumisen mekaniikka toimii. Chance Of A Lifetimen voisi hyvin kuvitella Frendien tunnusmusiikin tilalle The Rembrandtsin I’ll Be There For Youn sijaan. Kauneimman tribuutin Jim Ellisonille on kirjoittanut chicagolainen punk rock -yhtye Dwarves, jonka The Dwarves Are Young And Good Looking -albumilla on Everybodies Girl -niminen kappale. Ellisonin tavaramerkki oli ripotella kappaleiden nimiin tyttöjen nimiä ja näin tuoda laulut entistäkin konkreettisemmiksi. A Very Good Idea 14. Material Issue oli Räkärodeo-skenen ulkopuolella äkkiä unohdettu, jos kohta sitä oli siellä tunnettukaan. Material Issuen historia käy läpi tavallisen tarinan tuntemattomuudesta kohti melkein läpimurtoa. Diane 3. Läpimurtolevyllä International Pop Overthrow (1991) lauluissa huokailtiin niin Dianen, Valerien, Reneen ja Christinen perään. Pienen Pohjoismaan näkökulmasta chicagolaislähtöisen Material Issuen soittaminen voitiin laskea tällaiseksi yleissivistämiseksi. There Was A Few 12. This Far Before 13. Se upottaa tekstiin naisten etunimiä ellisonmaisella hartaudella. Crazy 7. Jos joku ei tunnista Out Right Now’n tai Very First Lien pohjimmaisia tunnetiloja, niin eipä ole kummoisesti elänyt. Kitaristi-laulaja Jim Ellisonin luotsaaman yhtyeen välitön viehätys oli se ikuinen popmusiikin koukku: miten sydäntäsärkevästi hän kirjoitti ja lauloi naiivilla teinikuvastolla koristellusta rakkaudesta ja niiden aiheuttamista tunMercury Julkaistu: 1991 File Under: Power pop Kappaleet: 1. Trouble * 11. Myöhempiä vaiheita tietäen ei kuitenkaan voi olla spekuloimatta, olisiko Ellisonin, basisti Ted Ansanin ja rumpali Mike Zelenkon muodostamalle triolle ollut toisenlainen tulevaisuus mahdollinen. Very First Lie * 10. Out Right Now * 6. Destination Universe (1992) ja Freak City Soundtrack (1994) eivät todellakaan olleet huonoja levyjä, mutta popmusiikin historiankirjoituksessa Material Issuelle varattu momentum oli mennyt ohi. International Pop Overthrow 9. Krediiteissä muistutetaan: Jim Ellison, A Rock Legend. Niin tai näin, Very First Lieta ei pysty vieläkään kuuntelemaan alahuulta purematta. Teinilempeä tai ei, Ellisonilla oli silmää perspektiiville ja yksityiskohdille. Oman naarmuisen kappaleeni International Pop Overthrow’sta löysin kirjaston poistolevyistä
Stan Vasche on luonut kansiin upean kuvakollaasin, joka näyttää voimakkaalta levyn väriversiossa, mutta viehättää minimalismillaan käsissäni olevassa mustavalkokannessa. Kyseessä oli levyn mustavalkokantinen originaalipainos, joka on julkaistu artistin omalla JTTP Records -levymerkillä. Levyä on aikoinaan tehty pieni painos ja ”jakelu” on tiettävästi lähinnä ollut sitä, että Tatumin äiti on kutsunut tutta viaan sunnuntaisin kirkon jälkeen kahvittelemaan luokseen ja yrittänyt siinä sivussa kaupata kiinnostuneille muutaman kappaleen poikansa Jamesin levyä. Musiikillisesti albumit ovat varsinkin jazzin saralla usein myös hieman amatöörimäisiä äänitysten tai muusikoiden soittotaidon suhteen. Siksi onkin tärkeää, että Jazzman Recordsin, Jazzaggressionin, Outernational Soundsin tai vaikkapa kotimaisen mahtilafka Svart Recordsin kaltaiset asiansa osaavat nykymerkit panostavat laadukkaisiin uudelleenjulkaisuihin. On pysäyttävää pidellä käsissään esinettä, joka on kulkenut epätodennäköisiä reittejä halki mantereiden ja vuosikymmenten. Albumilla kuultava musiikki on kiehtova sekoitus syvällisesti soivaa spiritual jazzia ja suoraviivaisempaa uskonnollista musiikkia. Ratkaisut ovat tästä huolimatta usein varsin luovia ja lopputulokset upeita. Mikä olisi ollut kerroin sille, että kuuntelen James Tatumin Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives PRIVAATTIPRÄSSIN HEKUMAA Reggie Andrews And the Fellowship: Mystic Beauty Mad About Records Sasaki Hideto – Sekine Toshiyuki Quartet + 1: Stop Over BBE Nate Morgan: Retribution, Reparation Outernational Sounds TEEMAAN LIITTYEN KOLME TUORETTA UUDELLEENJULKAISUA: Jazz kiinnostaa 4_2020 -taitto_c.indd 69 2.4.2020 22.09. Jos albumi on samalla mukava keräilykohde niin mikäs siinä, silloin siitä ehkä pulittaakin pitkähkön pennin tilaisuuden tullen. Hengellinen viesti erottuu väkevänä jopa kaltaiselleni maallistuneelle kuulijalle. Monet kansista ovat talousja tuotantoteknisistä syistä johtuen painettu ilman värejä, mustavalkoisina. Internetin ja Discogsin aikana tieto leviää tehokkaasti ja niinpä vanhoja jazz-omakustanteita, ”private pressejä”, on saatu kaivettua esille aiempaa enemmän, joka on johtanut myös uudelleenjulkaisuiden tasaiseen hyökyaaltoon. Niin myös James Tatumin tapauksessa. Se ei minua haittaa, sillä tervehdin ilolla pientä rosoisuutta ja myös hieman viistompaa svengiä. Miksi versioita on kaksi. Olin tokiolaisessa levykaupassa ja yhtäkkiä levyrivien välistä käsiini oli tarttunut detroitilaispianisti James Tatumin vuonna 1974 julkaistu levy Contemporary Jazz Mass. Harvinaisuuksien omistaminen sijoituksena ei kiinnosta minua. Siihen liittyvän lisensoinnin myötä ne tulevat usein saataville myös suoratoistopalveluihin. Hyvä niin! Jos privaattijazzin säilyminen olisi pelkästään satojen, välillä jopa tuhansien eurojen arvoisiksi nousseiden harvinaisten alkuperäiskopioiden varassa, jäisi moni artisti lopullisesti unholaan. Näin nykykuulija voi kuulla vaivattomasti esimerkiksi tässä mainittua James Tatumin Contemporary Jazz Mass -albumia Spotifyn kautta. Löytämässäni levyyksilössä oli jopa James Tatumin nimmari! ”Best wishes”, uskomatonta. Kuuntele näytteeksi vaikkapa tältä levyltä Lord Have Mercy tai sen upea päätösraita Communion. Se, mikä privalevyissä viehättää on niistä välittyvä väkevä DIY-tunne. Levymerkki-sanan voisi oikeastaan laittaa tässä heittomerkkeihin, sillä kyse on käytännössä ollut omakustannetoiminnasta. Toisaalta laadukas ja edullinen uudelleenjulkaisu on yleensä vähintään yhtä järkevä ratkaisu. S e tunne löi lävitseni kuin sata salamaa. PB SOUNDI SOUNDI 69 Detroitissa 70-luvulla julkaisemaa kotijakelussa ollutta levyä Helsingissä vuonna 2020 – tai varsinkaan, että aiheesta kirjoitetaan Soundin sivuilla. Arvostan sen sijaan levyjä, jotka puhuttelevat musiikillisesti. On hienoa kuulla muusikoita toteuttamassa visiotaan intensiivisesti omien rajallisten keinojensa puitteissa. Ne tarjoavat palasen salaisuutta yli-informatiiviseen maailmaan. Osa privaattiprässien viehätystä on juuri levyjä ympäröivä mystisyys. Kun puhutaan ”punkimmasta” jazzista, se löytyy usein tunnettujen levymerkkien ulkopuolelta, James Tatumin kaltaisten tekijöiden kotilabeleilta. Tarina ei kerro, kiehtova mystiikka lisääntyy. Lompakkoni oheni hetkellisesti, mutta levyhyllyni rikastui pysyvästi. Tämä ei tietenkään vähennä ”raren orkkiksen” painoarvoa
Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Teksti: Timo Isoaho 70 SOUNDI HENKISELLÄ AJATTOMALLA MATKALLA HEXVESSEL K u v a: Sa ar a K u ja n su u Bazook 4_20.indd 70 2.4.2020 16.43
– Koronavirus on yksi herätyshuudoista omahyväiselle ihmiskunnalle, ja toivon mukaan tämä poikkeustilanne tekee meistä nöyrempiä suhteessa omaan planeettaamme. – Niin, toivon kovasti maailman muuttuvan. Vuonna 2016 McNerney tiivisti ajatuksensa Rumbassa seuraavasti: ”Planeettamme väkiluku on riistäytynyt käsistä. Mat McNerneyn luovuus ei tunnetusti rajoitu vain Hexvesseliin. Meille myös avautui hieno mahdollisuus nauhoittaa oma versiomme vanhan mielisairaalan tiloissa, ja se tuntui juuri oikealta paikalta tällaisen kappaleen taltioimiseen. Ylipäänsä: voisimme avata taas silmämme ja olla ihmisiä. Toki niinkin voi toimia, mutta minun mielestäni kaikkien kynnelle kykenevien pitäisi tehdä vielä jotakin konkreettisempaa: lahjoittaa esimerkiksi rahaa jollekin oikeasti hyödylliselle ja hyviä asioita aikaansaavalle järjestölle. Eihän kukaan olisi uskonut, jos joku olisi vihjaillut tällaisesta tilanteesta vaikkapa vain muutamia kuukausia sitten. – Kukaan ei tietenkään halua nähdä läheistensä kärsivän ja ihmisten menehtyvän, mutta mikäli maailma muuttuu edes vähän paremmaksi paikaksi tämän kriisin ansiosta, niin vuodatetut kyyneleet eivät ole turhia. – Hexvessel tarkoittaa meille ”henkistä matkaa”, ja kirjoitamme musiikkia omasta vapaasta halustamme, ilman sitovia aikatauluja. Kaikkia julkaisuja yhdistävän punaisen langan pää löytyy jostakin kaukaa, sillä folkahtavasti ja progressiivisesti keinahtelevan Hexvessel-materiaalin rakennuspalikat ovat poikkeuksetta kotoisin menneiltä vuosikymmeniltä. Miten vertaisit uutta pitkäsoittoa All Treehen, joka ilmestyi vain hieman yli vuosi sitten. – Olemme muutaman vuosikymmenen aikana tuhonneet valtavan määrän rikasta luontoa ja aiheuttaneet lukemattomien lajien sukupuuton, ja tahti näyttää vain kiihtyvän. Tuoreen julkaisun myötä Hexvessel tekee paluun vanhoihin tuttuihin ympyröihin, sillä Kindredin julkaisee yhtyeen alkuperäinen levy-yhtiö Svart Records. Ainoa toivomme on väkilukua karsiva luonnonkatastrofi tai pandemia. Hexvessel ei toimi tällä tavalla. Julkaisimme juuri Magnetic Breath – The Possession -ep:n, ja työskentelemme parhaillaan seuraavan pitkäsoittomme kimpussa. Purkitimme biisin yhdellä otolla, sataprosenttisesti livenä. Viime ajat ovat myös todistaneet, että kokonaiset valtiot pystyvät runnomaan läpi suuria muutoksia lyhyellä aikavälillä. Luomisvoimamme ja -prosessimme eivät liity millään tavalla musiikkiteollisuuden – tai koko maailman – kriiseihin. SOUNDI 71 S hamanististen salatieteiden varjoissa viihtyvä psykedeelinen mystikkoryhmä Hexvessel on kasvattanut ja vahvistanut monisyisiä juuriaan jo yli kymmenen vuoden ajan, ja hurmoksellisen matkan varrella ilmestyneet levytykset ovat seilanneet vaihtoehtoisen sähköistetyn rockin satamasta unenomaisten, akustishenkisten nuotiotunnelmointien taikapiireihin. Vanhan liiton black metal -yhtye The Deathtripin toinen varsinainen pitkäsoitto Demon Solar Totem ilmestyi viime vuoden lopulla, eikä postpunk -bändi Grave Pleasureskaan ole menneen talven lumia. Me olemme olleet vääränlaisen loitsun alla vuosia, mutta ehkäpä tämä poikkeustilanne muuttaa asioita parempaan suuntaan. Hiljaa hyvä tulee. Mitä se kertoo ihmisistä. Koko maailma on yhtäkkiä seisahtunut, eikä kukaan matkusta lentokoneella huvikseen enää yhtään minnekään. Samaan aikaan ihminen on kokenut nousseensa luonnon yläpuolelle ja muuttuneensa “tuhoutumattomaksi”, muusikko aloittaa. Eräs tärkeimmistä kysymyksistä tällä hetkellä lienee se, että opimmeko me tästä myllerryksestä mitään. -ryhmässä. Ottakaa pitkästä aikaa yhteyttä johonkin vanhaan tuttuun. Millainen vaikutus nykyisellä tilanteella on Hexvesselin toimintaan ja suunnitelmiin. Haluaisin esimerkiksi nähdä köyhiä ja heikkoja maita riistävän kapitalismin ja globalisaation kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Niin karulta kuin se kuulostaakin, se on ainoa keino selvitä lajina.” Kuten varsin hyvin tiedämme, maailma on nyt ennennäkemättö-mien myllerrysten kourissa, ja Hexvesselin viidennen studioalbumin Kindredin kaltaisia julkaisuja tarvitaan kenties enemmän kuin koskaan. – Rakastan edelleen myös When We Are Death -levyä ja sen ”kaupallisempia” biisejä, mutta tällä kerralla meistä ei kummunnut sellaista materiaalia ja sellaista soundia. Palataan levyn äärelle tuota pikaa, mutta McNerneyn mielessä on nyt vähän muutakin. Jos muut yhtyeeni kiinnostavat edes etäisesti, niin kehotan tutustumaan myös Templum N.R. – Monet muusikot ovat sanoneet ryhtyvänsä kirjoittamaan uutta musiikkia, kun tien päälle ei ole nyt mitään asiaa. Kindrediltä löytyy myös kokeelliselta brittiyhtye Coililta (1982–2004) lainattu Fire Of The Mind -kappale. – All Tree oli folk-pohjainen ylistyshymni luonnolle ja tässä mielessä se näyttäytyi myös eräänlaisena Dawnbearer-debyytin (2011) vapaana sukulaissieluna. – Huomionarvoista tässä ajassa on toki myös se, että ihmisten vilpittömältä tuntuva auttamisen halu on noussut aivan uusiin sfääreihin vain muutaman viikon aikana. – Olen mukana myös Templum N.R. – Isoa kuvaa katsoessa tulee myös mieleen, että nyt kun monella ihmisellä on jonkinasteista vapaa-aikaa tavallista enemmän, se kannattaisi käyttää hyödyksi parhaalla mahdollisella tavalla. Luova prosessi ei yksinkertaisesti ole kontrolloitavissa, ja sisältäni kumpuaa mitä sieltä kumpuaa. Jos käytetään vertauskuvaa, niin olemme rakentaneet huteran talomme tulivuoren rinteelle, ja nyt saamme maksaa tämän lyhytkatseisuuden ja nopeita voittoja tavoittelevan toiminnan seurauksista. Me emme ala tekemään taidetta esimerkiksi sen vuoksi, että kiertueet ovat peruuntuneet ja yhtyeen kalenteriin on ilmestynyt yllättävää vapaa-aikaa, sanoo McNerney. – Tosiaan, levyn nimi tarkoittaa ”perhettä”. – Minäkin olen pistänyt merkille, mitä kaikkea päättäjät ovat lyhyessä ajassa – muutamassa viikossa – onnistuneet tekemään, kun he ovat yrittäneet estää viruksen leviämistä. Leikkikää lastenne kanssa. Jos minulta kysytään, ihmisten tulisi taas vetäytyä pienyhteisöihin, joissa esimerkiksi ruoka tuotetaan itsenäisesti ja paikallisesti. Jos oikeaa kollektiivista tahtoa löytyy, isoja asioita alkaa tapahtua. -projektiin! ”Koronavirus on yksi herätyshuudoista omahyväiselle ihmiskunnalle, ja toivon mukaan tämä poikkeustilanne tekee meistä nöyrempiä suhteessa omaan planeettaamme.” HEXWESSEL HEXVESSEL Bazook 4_20.indd 71 2.4.2020 16.43. Toisin sanoen jossakin vaiheessa luvassa on uusi studioalbumi, sanoo McNerney. – Lukuisat yhtyeet ovat myös ilmoittaneet tarjoavansa ihmisille lohtua ja mielen piristystä näinä vaikeina aikoina, vaikkapa soittamalla striimattuja keikkoja. Voisiko tämä jäädä pysyväksi olotilaksi. Otsikko viittaa muun muassa siihen, että ikiaikaisia tarinoita kertova säveltaide on liittänyt ihmisiä – perheitä ja monia muita pienyhteisöjä – yhteen jo vuosisatojen ajan. – Kotiinpaluun fiiliksiä täydentää se, että nauhoitimme Kindredin tamperelaisella Space Junk -studiolla vanhan yhteistyökumppanimme Kimmo Nyyssösen kanssa. Tuore pitkäsoitto Kindred ei tee poikkeusta tähän ohjesääntöön. Hexvessel on jotakin paljon... – Grave Pleasures kirjoittaa parhaillaan uutta materiaalia, mutta meillä ei ole minkäänlaisia aikatauluja esimerkiksi studiosessioiden suhteen. Pari edellistä pitkäsoittoa (When We Are Death (2016) ja All Tree (2019)) ilmestyivät Century Media Recordsin kautta, mutta lienee turvallista sanoa, että sisimmässämme tiesimme aina palaavamme Svartille, nyökkää McNerney. Hexvesselin profeetallinen ja ”linkolalainen” tekstimaailma on puolestaan näyttäytynyt aina hyvin maanläheisenä – sanan varsinaisessa merkityksessä. ajattomampaa. Otetaan mainitusta pienyhteisöstä aasinsilta Hexvesselin uuden Kindred-albumin maailmaan. Niin Kimmo kuin mekin olemme oppineet menneiden vuosien aikana tempun jos toisenkin, ja uudelleen alkanut yhteistoiminta osoittautui hyvin hedelmälliseksi. – Olen erittäin ylpeä Demon Solar Totemista, ja The Deathtrip jatkaa toimintaansa varjojen mailla myös tulevina vuosina. Tuotimme uuden tulokkaan omin päin, ja levyn äänimaailma sekä tunnelmat tekevät jonkinasteisen kumarruksen kohti No Holier Temple -albumia (2012). Tämä pistää tietenkin ajattelemaan myös sitä, että poliitikot voisivat halutessaan tehdä isoja päätöksiä monen muunkin asian – vaikkapa luonnon suojelemisen – suhteen. Kirjoittakaa vanhan liiton kirjeitä läheisille... Vitsaus nimeltä COVID-19 ei missään nimessä ole pahin mahdollinen kuviteltavissa oleva uhka sivilisaatioille, mutta silti se on paiskannut meidät täysin polvillemme. Kindred taas kertoo yhteisöllisyydestä ja meidän paikastamme tässä maailmankaikkeudessa. – Nämä kaksi albumia ovat kuin kolikon eri puolet, ja Kindred on kaksikosta se tummasävyisempi levytys, sanoo McNerney. Laulaja-kitaristi Mat McNerneyn kirjoittamat universaalit ja iättömät tarinat ovat liikkuneet laajalla säteellä, mutta erityisesti eräs taho on saanut kuulla kunniansa: nimittäin luontoa järjettömästi raiskaava ja eläimiä säälimättömästi murskaava nykyihminen. – Fire Of The Mind on eräs kaikkien aikojen kauneimmista biiseistä, eikä Coilin vaikutusta minuun ja Hexvesseliin voi ylipäänsä liiaksi korostaa
Uuden Wolves Of Karelia -studioalbumin juuri julkaisseen Wolfheartin oli tämän tarinan kirjoitushetkellä määrä olla pitkällä kiertueella Yhdysvalloissa, mutta rundi on luonnollisesti siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. – British Steel. Iso osa uudesta materiaalista syntyi studiossa nauhoitusten lomassa ja silti koko äänitysprosessi kesti vain puolisentoista viikkoa! Dawn Of Solace aktivoituu jatkossa myös esiintymislavoille, mutta keikkojen aikataulut ja tapahtumapaikat ovat tällä hetkellä hämärän peitossa. Kuinka monet agencyt, managementit ja kaikenlaiset taustavoimat selviävät kuivin jaloin, kun esimerkiksi keikoista tulevat tulot ovat loppuneet kuin seinään. – Vallitseva tilanne on tietenkin hankala minulle itsellenikin, mutta suurin huoleni liittyy silti koko musaskeneen. Bazook! Teksti: Timo Isoaho > 72 SOUNDI M ikäli joku on vähänkään havainnoinut raskaampia suomalaisia musiikillisia maisemia 2000-luvun vieriessä, Tuomas Saukkonen ja hänen yhtyeensä eivät taatusti ole jääneet huomaamatta. Niitä ovat esimerkiksi Before The Dawn, Black Sun Aeon, Routasielu, The Final Harvest, Dawn Of Solace ja Wolfheart. Rob Halford on nimittäin päälliköiden päällikkö! K u v a: V al tt er i H ir v o n en WOLFHEART MYÖS DAWN OF SOLACE PITÄÄ TUOMAS SAUKKOSEN KIIREISENÄ Bazook 4_20.indd 72 2.4.2020 16.43. – Onneksi kalenteri on täynnä kaikenlaista promootiotyötä Wolves Of Karelian suhteen. Lopuksi vielä jotakin muuta: Iron Maidenin debyytti ja Judas Priestin British Steel ilmestyivät 14. Wolves Of Karelia on Wolfheartin viidestä studioalbumista se nopein, rankin ja eeppisin. huhtikuuta 1980 – siis 40 vuotta sitten. Kumpi on kovempi albumi. Saukkonen-diggareilla on lisääkin syytä hymyyn, sillä tunnelmallisen ja tummasävyisen metallin sanansaattaja Dawn Of Solace on aktivoitunut, ja yhtyeen kakkoslevy Waves on nyt tarkasteltavissa. Lisäksi se on vahvimmin kallellaan ruotsalaishenkisen black metalin suuntaan. Monen vuoden ajan tämä päätös on pääosin pitänytkin, vaikka toki joitakin faneja ilahduttavia poikkeustapauksia on koettu: muun muassa Before The Dawn on noussut suomalaisfestivaalien estradeille pari kertaa manan majoille vetäytymisensä jälkeenkin. – Dawn Of Solace on ainoa vanha bändini, jonka kuoppaaminen ei ollut minusta kiinni. Kuinka moni keikkapaikka tulee kestämään viikkojen tai pahimmillaan kuukausien stopin. Albumi seuraa neljätoista vuotta sitten ilmestynyttä The Darkness -debyyttiä. Tätä kysymysten listaa voisi jatkaa valitettavan pitkään. – Kun ikää tulee ja mies hidastuu, niin tilannetta pitää kompensoida nopeammalla musalla. Tällainen savotta riitti aikoinaan maestrolle itselleenkin, ja vuonna 2012 Saukkonen ilmoitti laittavansa melodisen death metalin maisemissa möyryävää Wolfheartia lukuun ottamatta kaikki muut orkesterit telakalle. – Viime vuonna alkoi kuitenkin syntyä sopivaa materiaalia ja päätinkin herättää Dawn Of Solacen taas henkiin. Kuuntelin ja luin paljon veteraanien tarinoita sotavuosilta ja kappaleiden tekstit on kirjoitettu niiden pohjalta. – Wolves Of Karelian teemana on talvisota ja otsikko viittaa tietenkin sotilaisiin. Esimerkiksi Dissection, Dawn ja Dark Funeral olivat kovassa kuuntelussa nuoruudessa, ja sieltähän niitä vaikutteita löytyy tänäkin päivänä. Ja jos vapaa-aikaa jostakin syystä ilmaantuisi, niin senhän voi käyttää uuden musiikin kirjoittamiseen, Tuomas Saukkonen kertoo. Niin, hänen yhtyeensä... Tätä päätöstä ei ole tarvinnut katua: olen valmistellut vuosien mittaan ainakin parisenkymmentä albumia, ja Wavesin tekeminen oli kaikista kokemistani levytysprosesseista ehkä helpoin. Valtava kunnioitukseni kaatuneita ja sodasta selvinneitä kohtaan toi sanoituksiin hieman sankarillista havinaakin, mutta pohjimmiltaan tarkoitus oli kirjoittaa mahdollisimman inhimillisestä näkökulmasta. Hommat vain rysähtivät aikoinaan totaalisesti metsään levy-yhtiön kanssa, eikä yhtyeen jatkaminen ollut yksinkertaisesti mahdollista, sanoo Saukkonen
– Ajatuksia. Priest ei ole ikinä ollut meikäläisen juttu, ilmoittaa basisti. 73 SOUNDI M ikä on Suomen aliarvostetuin raskaan rockin yhtye. Kaikki tarinat ovat innoittuneet eletystä elämästä, enkä ole joutunut etsimään inspiraatiota esimerkiksi elokuvien maailmasta. Peter Steele taas oli nero, ainakin World Coming Downiin asti, sanoo Ketola. Caskets Openin kolme aikaisempaa pitkäsoittoa (But You Rule (2010), To Serve The Collapse (2014) ja Follow Nothing (2017)) saavat nyt seuraa Concrete Realms Of Pain -neloslevystä. Huumoria taas saattaa löytyä joidenkin rivien välistä tai eräästä otsikosta, mutta meidän vitsimme taitavat olla vähän kryptisiä. huhtikuuta 1980 – siis 40 vuotta sitten. Oliko teillä albumin suhteen jotakin tiettyjä tavoitteita. ”Sanoitusten aihekirjo vaihtelee päihteistä ja sekoilusta läheisen kuolemaan, yksinäisyyteen, mielen sairastumiseen ja pimeyteen.” TODELLA NOPEASTA TODELLA HITAASEEN Bazook 4_20.indd 73 2.4.2020 16.44. Eihän se Maidenin debyyttikään niiden kovimpia saavutuksia ole, hymähtää kitaristi. Rummut saavat kuulostaa luonnollisilta ja bassosoundin perusta on tietenkin tiheä kihinä yläkerrassa, kuvailee kitaristi. Tällaista meille varsin tyypillistä sovittamisen tapaa tuli hyödynnettyä uudella levyllä vähän useammin kuin vaikkapa Follow Nothingilla, josta löytyy enemmän yhden tai kahden riffin jurnutuksia. Katsotaanpa sitten takavuosiin. Millaisissa tunnelmissa uuden albumin tekstit liikkuvat. – Ääni menee Iron Maidenille, sillä British Steel ei mahdu Priestlevyjen kärkikahinoihin. – Äänimaailman puolesta metsästimme elävää ja voimakasta soundia. – Sanoitusten aihekirjo vaihtelee päihteistä ja sekoilusta läheisen kuolemaan, yksinäisyyteen, mielen sairastumiseen ja pimeyteen. Mielipiteensä kullakin, mutta eräs näistä on Järvi-Suomen rauhasta Keuruulta aikoinaan Helsingin humuun loikannut Caskets Open. Tärkeä vaihe ennen studioon uppoutumista on valmiiden biisien huolellinen demottaminen, sillä nauhoitusvaiheessa ei yleensä ole enää aikaa munimiselle tai ihmettelylle, kertoo Ronkainen. Kun kuolen, niin en minä silloin Black Sabbathia tarvitse, vaikka se hieno yhtye onkin. – Kuten sanottua: tulee mitä tulee, ja esimerkiksi uudessa Tadens Tolthe -kappaleessa päädyttiin erilaisten kokeilujen kautta ”todella nopeasta todella hitaaseen” -vaihdokseen, kertoo Ronkainen. Basisti-laulaja Timo Ketolan, kitaristi Antti Ronkaisen ja rumpali Pyry Ojalan muodostama doom hardcore -trio annostelee paikoin nihilistiseen, paikoin sävykkääseen, paikoin dystooppiseen, paikoin raivokkaaseen ulosantiinsa vaikutteita esimerkiksi Black Sabbathilta, Reverend Bizarrelta, Motörheadilta, Type O Negativelta ja Carnivorelta – ja miksei myös The Doorsin kaltaisilta rocklegendoiltakin. Caskets Openin sovitusratkaisut ovat usein vähintäänkin virkistäviä. Concrete Realms Of Painin tyylikirjo on varsin laaja, ja seuraavasta albumista saattaakin tulla perinteisemmällä tavalla hevimpi, aprikoi Ketola. Kattauksen kruunaa se tosiseikka, että Caskets Open on kyennyt rakentamaan tutuista palikoista varsin omaperäisen universumin. Kumpi on kovempi albumi. Toisaalta... Lopuksi: Iron Maidenin debyytti ja Judas Priestin British Steel ilmestyivät 14. – Uuden tulokkaan vanhimmat biisit ovat peräisin vuodelta 2017. – Temme vielä ainakin yhden albumin, sillä sen nimi on jo olemassa ja muutamat aihiotkin ovat kypsymässä. Black Sabbathin debyytti täytti juuri viisikymmentä ja Peter Steelen kuolemasta on vierähtänyt vuosikymmen. Miltä Caskets Openin tulevaisuus näyttää. – Iron Maiden tietenkin. – Joskus kappaleen sielu vaatii jotakin yllättävää elementtiä, vaikkapa jyrkkää tempomuutosta tai muunlaista tunnelman täydellistä kääntymistä. No, ainakin ne ovat pikimustia, huomauttaa Ketola. – Itse biisien suhteen ei tehty harkittuja tyylillisiä suunnitelmia, ja niistä tuli taas kerran mitä niistä tuli. Millaisia ajatuksia nämä merkkipaalut nostavat mieleen. – Ajan kuluminen tuntuu joskus masentavalta, ja klassikkolevyjä tulee kyllä kuunneltua, miettii Ronkainen. Meidän tekemisen tapa on ollut oikeastaan aina samanlainen: Timo kirjoittaa alustavat kappaleet riffeineen ja sen jälkeen aihioita hiotaan niin pitkään, että saadaan jutut toimimaan kunnolla. Epätavallisia vaikutteita ei ole ennenkään kaihdettu, mutta tällä kertaa menimme jo kohtalaisen pitkälle tässä mielessä, sanoo Ketola
Tällaisissa tapauksissa voi harkita digiloikan tekemistä ja ladata itselleen vain haluamansa yksittäisinä ostoksina. 74 SOUNDI E-Liike > Roots-maailman kuulumisia Teksti: Esa Kuloniemi Suomisoulin paluu S uomisoulin saralla naislaulajia putkahtelee esiin kuin sieniä sateella ja he ovat parempia kuin koskaan. Charlie Baty syntyi Birminghamissa, Alabamassa vuonna 1953 ja muutti San Franciscoon varhaisella iällä. Hänen soitossaan yhdistyivät rankka Chicago-blues ja rockabilly jazziin ja swingiin, ja hän ammensi vaikutteita yhtä lailla Buddy Guylta, Django Reinhardtilta kuin Tiny Grimesiltakin. Taustavoimina häärii Cold Diamond & Mink, eli Seppo Salmi skittassa, Sami Kantelinen bassossa ja Jukka Saranpää rummuissa. Hän muutti Sacramentoon vuonna 1975, jossa tapasi huuliharpisti-laulaja Rick Estrinin. Jäähyväiset kitaristille Pohjoiskalifornialainen mestarikitaristi Little Charlie Baty menehtyi sydänkohtaukseen perjantaina kuudes maaliskuuta Vacavillessa 66-vuotiaana. Mukana on esimerkiksi Allmanien sykähdyttävä tulkinta Fenton Robinsonin klassikosta Loan Me A Dime, joka on aiemmin julkaisematon, lähes kymmenminuuttinen live-esitys vuodelta 2000. 1, joka esittelee kymmenen raidan verran suomalaisen Timmion Recordsin tuotantoa. Kympin arvoisesti joka osa-alueeltaan toimivalta biisiltä nostettakoon erityisesti esiin Johanna Rauman laaja-alaisesti puhutteleva laulu. Yhdessä kaksikko perusti Little Charlie & The Nightcatsin, josta tuli paikallisesti pian yksi alan puhutuimmista bändeistä. Punomon musassa 1960– 70 lukujen soulin ja funkin perintö sekä suomenkieliset lyriikat on punottu, uskallan sanoa, maassamme poikkeuksellisen toimivasti yhteen. Kitaraan hän siirtyi 1970-luvun alussa nähtyään kotikaupunkinsa Fillmore-teatterissa B.B. Pat Faherty tulkitsee laulajaERI ESITTÄJIÄ: Bad Education – Vol. Vuonna 2008 Baty kuitenkin jätti bändin väsyttyään jatkuvaan ympärivuotiseen rundaamiseen. Vasta kymmeniä vuosia myöhemmin sain tietää, että Gregg Allman oli laulanut Jelly Jelly -pohjan päälle kaksi muutakin vaihtoehtoista bluesia! Ne ovat I’m Gonna Move To The Outskirts Of Town, josta on olemassa reilut 11 minuuttia kestävä treeniversio, sekä Early Morning Blues, joka on mukana tällä boksijulkaisulla kokonaisena, feidaamattomana 9:26-mittaisena versiona. Spoilaan vielä sen verran, että biisi lähtee tuon feidikohdan jälkeen hurjaan tuplatempoiseen jamiin ja että viiden cd:n boksilla on muitakin outtakeja. – ”Soul Hits” Of Timmion Records (Daptone) PUNOMO: Juokse vaan (Solina) EMILIA SISCO: Don’t Believe You Like That (Timmion) Punomo E-liike 4_20.indd 74 2.4.2020 12.49. Viime vuosina Baty johti omaa jazztrioa nimeltä Little Charlie & Organ Grinder Swing ja esiintyi usein Mark Hummelin, Kim Wilsonin ja Anson Funderburghin kanssa. Elämänsä aikana hän julkaisi 14 täysimittaista albumia, joista yhdeksän siis Little Charlie & The Nightcatsissa. Jos funtsaa liikaa, tulee soitosta sisäänpäinkääntynyttä.” Little Charlie pääsikin soitossaan poikkeuksetta hyvään flow-tilaan. Se täyttää toki mainiosti perustehtävänsä, mutta kun sekaan on ripoteltu seitsemän aiemmin julkaisematonta raitaa, niin myös paatunut diggari joutuu kiusaukseen. (Kahta jälkimmäistä tai heidän merkitystään mitenkään vähättelemättä.) Little Charlie Baty oli ylpeä siitä, että ei soittanut koskaan samaa kappaletta kahta kertaa samoin. 1. Bändi levytti Alligator Recordsille yhdeksän albumia aikavälillä 1987– 2008. Tuona aikana Little Charlien lähes maaninen soitto swingja bebop-vaikutteisine chopseineen muodostui maailmanlaajuisessa blues-skenessä käsitteeksi. Entäs sitten Brothers And Sisters -kiekolla mukana ollut blues Jelly Jelly, jolla kitaristi Dickey Betts soittaa kuin enkeli mutta soolo feidautuu juuri 5:46-kohdassa kun kappaleessa tapahtuu muutos. Johanna saa suomen kielen taipumaan uskottavasti tämän genren vaatimuksiin ennen kuulumattomalla tavalla. Siinä on taas keräilijöille kiusauksia. Baty tunnettiin parhaiten Little Charlie & The Nightcatsin liiderinä ja perustajajäsenenä. Järjenlähtötason sinkku Tuoreella tavalla retroa meininkiä tuottava bostonilaistrio GA-20 säväytti vastikään albumillaan Lonely Soul. Esimerkiksi Punomo-niminen kokoonpano on kuin Turun oma Motown. Punomo työstää parhaillaan ensimmäistä albumiaan, jonka esimakuna on julkaistu sinkku Juokse vaan. High schoolin jälkeen Baty suoritti Kalifornian yliopistossa Berkeleyssa loppututkinnon matematiikassa. Emilia itse laulaa soolon ohella köörit tässä diipissä, tunnelmaltaan lähes painostavassa balladissa. Yhtyeen musiikki on syntynyt laulaja Johanna Rauman ja rumpali Lauri Levannon yhteistyönä. Hän rakastui bluesiin jo lapsena ja alkoi treenata 12-vuotiaana huuliharppua. Muista vahvasti souliin ja rhythm & bluesiin kallellaan olevista laulajattaristamme voidaan mainita vaikkapa kansainvälistä uraa luova Ina Forsman, Charlotta Kerbs ja Emilia Sisco, jonka uutuussinkku Don’t Believe You Like That on aiemmin enimmäkseen bluesin parissa operoineen Emilian uusi äänitealuevaltaus. Allmanien syväluenta bluesmies Fenton Robinsonin kirjoittamasta ja alunperin levyttämästä ja sittemmin Boz Scaggsin laajemmalle yleisölle lanseeraamasta klassikosta on varsinkin Derek Trucksin kitaroinnin osalta veretseisauttavaa kuultavaa. Boksit ovat pirullisia Perustelen väliotsikkoa viiden cd:n Trouble No More -lodjulla, joka vaikuttaa ensin ”vain” kattavalta läpileikkaukselta The Allman Brothers Bandin urasta ja julkaisuista viidellä vuosikymmenellä. ”Jos treenaa skaaloja, soittokin kuulostaa skaaloilta. B-puolella on sama biisi instruna. En paljon liioittele, kun sanon että hänen soittonsa oli niin rikasta, että vaikka Eric Claptonin ja Buddy Guyn likit olisi yhdistetty, ei yhtä värikästä jälkeä olisi saatu aikaiseksi. Musiikillisen uransa hän aloitti 60-luvun puolivälissä Chicago-tyylisenä harpistina ja laulajana. Mainittakoon, että kappale on liisattu arvovaltaisella amerikkalaisella Daptone-merkillä julkaistulle lp:lle Bad Education – Vol. Kingin ja Buddy Guyn kaltaisia legendoja. Yksi Little Charlien lausumista oli se, että kitaristina olo vaatii pelottomuutta. Kokoonpano allekirjoitti levytyssopimuksen Alligator Recordsin kanssa vuonna 1987
SOUNDI 75 LITTLE CHARLIE & THE NIGHTCATS: All The Way Crazy (Alligator) na järjenlähtötasoisesti ja Matthew Stubbs kitaroi kuin olisi suorittamassa äkkipikaistuksissa tehtyä tappoa myös uudella livesinkulla, jonka a-puolella kuultavan biisin levytti alun perin Billy The Kid Emerson vuonna 1954, ja b-puolen J.B. Kokoonpano vieraili muutama vuosi sitten Rauma Bluesissa ja sen oli määrä tehdä maaliskuussa Suomessa kolmen keikan turnee, jonka valitettavasti koronavirus tehokkaasti torpedoi. Stam1na-kiuas on niin rock, että laittaisin sellaisen oman maaseutuStam1na-kiuas kartanoni treenikämpän nurkkaan, mikäli minulla sellainen olisi. Suuren kivitilan mahdollistamat löylyt ovat pehmeät tai botnekkaat, riippuen käytettävästä puulaadusta ja -määrästä. Hinta tällä on kivineen rapeat 1299 euroa. Andersenin soitto on omalla tavallaan värikästä ja täyttää huimapäisyyskriteerit kiitettävästi. Kaikki levyt ovat edelleen saatavilla ja ne kaikki ovat hyviä. Jokaisen jump blues -kitaroinnista kiinnostuneen kannattaa tsekata Little Charlie & The Nightcatsin Alligator-tuotanto. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija rakennuttamispäällikkö Estrin, joka oli koko ajan ollut bändin toinen voimahahmo; tuottelias lauluntekijä, erinomainen instrumentalisti sekä armoitettu showmies. Bändi onkin jatkanut voittokulkuaan näihin päiviin asti nimellä Rick Estrin & the Nightcats. Kiuaskivien materiaalilla on merkitystä ja parasta on satakuntalainen oliviinidiabaasi, jonka lämmönkestävyys ja -varauskyky on ylittämätön. Nopean johdatuksen Batyn soittoon saa tsekkaamalla kappaleen Eyes Like A Cat bändin vuoden 1987 esikoisalbumilta. Uutta tilaisuutta odotellessa suosittelen lämpimästi bändin viimeisintä Contemporary-albumia, joka on julkaistu Alligator Records -levymerkillä kaikkien muiden Nightcats-levyjen tapaan. Keraamisilla kiuaskivillä ei tee hevonkukkua. Alkaakohan Stam1nan merkkaritiskiltä löytyä 200-kiloisia kiukaita. Yleisesti suositellaan kivien latomista uudelleen vuosittain. 1 No Teasin’ Around / The Whale Has Swallowed Me (Karma Chief) E-liike 4_20.indd 75 2.4.2020 12.49. Se luo mukavaa lisäfiilistä. Lenoir vuonna 1965. THE ALLMAN BROTHERS BAND: Trouble No More (50th Anniversary Collection) (Mercury) RICK ESTRIN & THE NIGHTCATS: Contemporary (Alligator) GA-20: Live Vol. Mörskän sivut ovat osin avoimet, joten kivet näkyvät. Muistutan, että kiukaaseen ei saa koskaan kaataa kaljaa tai kossua, vaikka se ehkä kännissä tuntuisikin hyvältä idealta. Norjan poika nappaa viestikapulan Little Charlien erottua jäi Nightcatsia luotsaamaan harpisti-laulaja Rick H yvä ystäväni, metallifani ja saunafriikki Mats Grankulla oli löytänyt mökilleen sopivan Misa Oy:n valmistaman Hevi1-puukiukaan, jonka kyljessä on Stam1na-yhtyeen logo! Näemmä Suomessakin aletaan päästä pikku hiljaa tuotelisensoinnin makuun. Kiukaassa on peräti 200 kilon kivitila sekä 113 kpl niittejä. Lisäksi hönössä voi vahingossa saada asiM-polttotatuoinnin hanuriin. Kitaristin paikan otti norjalaissyntyinen Kid Andersen, jonka myötä Baty sai erinomaisen työnsä jatkajan
Onneksi musiikki näyttää silti voittavan. Sitä kaivattiin, sillä Badding Somerjoelle kumartava nimi ei ollut mitenkään mediaseksikäs. Merkittävintä on alleviivata, että folk metal yhtyeet eivät millään muotoa edusta mitään poliittisia suuntauksia, vaikka jotkin äärioikeistolaiset ryhmit tymät ovat pyrkineet valjasta maan tyylisuunnan omaksi kep pihevosekseen. ANTTI LUUKKANEN BADDING ROCKERS: ROCK’N’ROLL KEIJUKAINEN RAUHATON SYDÄN KOLMAS VUORO TURENKI RECORDS M arkus Laakso kirjoittaa metallin alalajista, jota ei ollut olemassakaan, kun sen merkittävimmät edus tajat perustettiin. Paitsi että Laakson teos valot taa folk metalin historiaa, se käy nuorille muusikoille hyvästä lu ennosta, miten asioita ei kan nata hoitaa. Itse bändien tarinat ovat lä hinnä kuin pitkiä lehti juttuja, ja varsin ansiokkaita sellaisia. Badding Rockersin levytetty perintö on kuitenkin erittäin arvokas. Hänen ajatuksensa heijastavat myös heviin ja metalliin liitettyä saatananpalvontakäsitettä, jolla metallimusiikin kontekstissa ei ole sellaista uskonnollista mer kitystä, jollaiseksi se yhteiskun nassa yleisesti miellettiin aina kin vielä 1980 ja 90luvuilla. Vaikka suomalainen folk me tal on musiikillisesti laajaalais ta, ideologisesti se perustuu paljolti suomalaisiin ja pohjois maisiin muinaisuskontoihin se kä tarustoihin. Henkilökohtaisesti pidän suurimpana takaiskuna, että Badding Rockersin jo sovitut comeback-keikat siirtyvät nyt ennalta määrittelemättömään ajankohtaan. Sitä on vain hankaloittanut nihkeä saatavuus. Vaikka ideologia on olennai nen osa kaikkien yhtyeiden tari naa, vasta kirjan loppupuolella Korpiklaanin kohdalla heidän viulistinsa Tuomas Rounakari pääsee etnomusikologina ja kouluttajana avaamaan paka nallisuutta sekä muinaisuskon tojen ja kristinuskon suhdetta tieteellisestä näkökulmasta. Motivaatio oli yhtyeessä keskittynyt lauluntekijä Haavistoon. Etenkin debyytti Rock’n’roll keijukainen (1987) on aivan käsittämättömän valmis paketti säveltäjältä ja sanoittajalta, joka levyn ilmestyessä oli vasta 17-vuotias! Koronavirusepidemian jalkoihin on jäänyt paljon elävää musiikkia. Tai sen lunastaminen vaatii ainakin sellaisen. Laakso kertoo, miten markkina talous oli koitua folk metalin kohtaloksi, kun muutamat tapahtumajärjestäjät buukkasi vat samoja bändejä yhteiskier tueille kerta toisensa jälkeen ja ryöstöviljelivät lajityypin lähes näännyksiin. Mu kaan Laakso on valinnut Ensi ferumin, Moonsorrow’n, Finn trollin, Turisaksen ja Korpiklaa nin. Mutta myös taiteellisesti. Onneksi kohtalon tähti tuikki toisin, ja Poutahaukatyhtyeensä kanssa lahtelaismuusikko sai ansaitsemansa arvostuksen. Se on merkittävä kädenojennus kuulijalle nimenomaan taloudellisesti. Vuonna 1993 ilmestyneen Kolmas vuoro -lp:n löytäminen vertautuu veikkausvoittoon. 76 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Leipä tuli keikoista, joita sai painaa, vaikka vastaanotto ei aina ollut ymmärtäväinen. Folk metal voi edelleen jol tisenkin hyvin, vaikka sen suu ruuden päivät ovat takana. Siitä kertoo Haaviston saatesanoissa tarina Jämsän-keikasta, joka lopulta hajotti koko yhtyeen. Kirjaan on valittu pelkästään suomalaisia yhtyeitä eittämättä siksi, että meiltä löytyy lajityy pin mittavin, laajaalaisin sekä menestynein bändien kirjo. Turenki Records julkaisee Marko Haaviston 50-vuotispäivien kunniaksi nyt Badding Rockersin koko albumituotannon sekä cd:nä että lp:nä. Mutta ennen sitä yhtye oli jo tehnyt kaksi hienoa albumia ja romuttanut yhden kokoonpanon. Myöhemmän maineen perusteella valistuneet kuulijat ovat tienneet etsiä käsiinsä myös Badding Rockersin tuotantoa. Ilmeisesti Laaksokin löi päänsä ensin tähän puuhun, sillä kirjoittaja käyttää reilusti tilaa tyylisuunnan määrittele miseen. Folk metal genrenä on sikälikin ongelmalli nen, että musiikillisesti sen alle mahtuu musiikkia varsin laajal ta skaalalta eivätkä yhtyeet itse läheskään aina ole halunneet tai halua määritellä itseään folk metaliksi. MARKO SÄYNEKOSKI MARKUS LAAKSO: FOLK METAL BIG 5 – SUOMALAISET FOLK METAL -JÄTTILÄISET LIKE Metallikansanmusiikkia Badding Rockers uusintakierroksella ENSIFE RUM TURISAS KORPIKLAANI MOONSORROW FINNTROLL K u v a: Te rh i Y li m äi n en K u v a: Ja rm o K at il a K u v a: H ar ri H in k ka K u v a: Te rh i Y li m äi n en K u v a: To n i H är kö n en sanoin kuvin_4_2020 -taitto_a.indd 76 2.4.2020 21.42. Sen verran bändit ovat nimittäin joutuneet oppi maan asioita kantapään kautta. JOS MARKO HAAVISTOLLA ei olisi sinnikkyys riittänyt jatkaa lauluntekijän uraansa, olisi Badding Rockers jäänyt vain pieneksi luvuksi suomalaisen iskelmärockin historiaan. Hyvällä syyllä voikin väittää, että kansallis eepoksemme Kalevala on ku lunut antaumuksella ja vapaa ehtoisesti enemmän folk metal suku polven kuin heidän van hempiensa käsissä. Se on ollut pohjatyö myöhemmälle Poutahaukkojen ja soolotuotannon oman äänen löytämiselle, vaikka vielä tässä vaiheessa linja olikin rootsimpi, toisinaan Baddingin jalanjäljissä iskelmällisempi
Onnistuneimmat tarinan ja kuvan liitot Kallio taikoo Juliana Hyrrin ja Wolf Kankaren kanssa. Hiltunen on erittäin hyvä välittämään muutamalla kuvalla kokonaisia maailmoja ja henkilöiden välisiä monimutkaisiakin suhteita – sarjakuva on siis hänelle täydellinen formaatti. Upeasta Minä, Mikko ja Annikki -kirjasta (2015) Sarjakuva-Finlandiankin voittanut Takalo on hurjan lahjakas. Nyt vastuu asioiden mittasuhteisiin laittamisesta on yksinomaan lukijan vastuulla. MIKKO MERILÄINEN TUISKU HILTUNEN: KUUTAMO JA MUITA KERTOMUKSIA (SUURI KURPITSA) PAULI KALLIO YM: MUTTA SUURIN ON RAKKAUS (SUURI KURPITSA) MEMENTO MORI on latinaa ja tarkoittaa ”muista kuolevaisuutesi”. Miksi työt eivät suju, miksi väsyttää koko ajan. MIKKO MERILÄINEN TIITU TAKALO: MEMENTO MORI WSOY Toipumista monella tasolla Ihmisten välisistä suhteista T ässäpä kirja, jonka arvottamisen suurin ongelma on selvillä jo ennen kuin on lukenut siitä riviäkään. Ja se näkyy. Hymni elämälle on ollut työn alla Tolkin itse kirjaamana jo jonkun aikaa. Hän toipui siitä onneksi monia muita paremmin, mutta siitä huolimatta sitä seuranneet päivät, viikot ja kuukaudet osoittautuivat monella tapaa hyvin vaikeiksi. Ehkä Timo Tolkin ura ja sen merkitys on jo itsessään niin valtava, ettei se taivu normaalin elämäkertakirjan muotoon. Niin lähellä kuolemaa käyminen muuttaa suhtautumista elämään ratkaisevasti, minkä Takalo hienossa kirjassaan kouriintuntuvasti osoittaa. Niiden kaikkien ydinteemana kun on ihmisten väliset suhteet: rakkaus, välittäminen ja sen kaiken mukanaan tuomat haasteet. Suuri Kurpitsa -kustantamoa vetävä konkarikäsikirjoittaja Pauli Kallio kirjoitti 11 rakkautta käsittelevää tarinaa ja kutsui niitä kuvittamaan yhtä monta piirtäjää. Vaikka ymmärränkin toiveen mahdottomaksi, jonkinlaista pers pektiiviä olisi tuonut edes Stratovarius-vuosia käsittelevissä osioissa toinenkin kertojanääni. Koskettava kirja, jonka lukemisen jälkeen elämä tuntuu taas piirun verran enemmän nauttimisen arvoiselta. Hauskasti käsikirjoittajan tunnistettava tyyli nivoo tarinat yhteen, etenkin kun niissä on vahva itse koetun henki, samalla kun piirtäjien hyvin erilaiset tyylit luovat niihin monenlaisia sävyjä ja tulkintoja. ANTTI LUUKKANEN ANSSI ERIKSSON & TIMO TOLKKI: HYMNI ELÄMÄLLE – STRATOVARIUSKITARISTIN TARINA MINERVA Kirjaa suurempi kitaralegenda K u va : R i t v a H ä r kö n en K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: P au li K al li o ja E ev a M el ti o K u v a: Tu is ku H il tu n en K u v a: Ti it u Ta k al o sanoin kuvin_4_2020 -taitto_a.indd 77 2.4.2020 21.42. Sen sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo totisesti muistaa, sillä hän sai 38-vuotiaana aivoverenvuodon. Kalliolle ominaiseen tapaan lämpimän huumorin lävistämissä tuokiokuvissa yhdistyy arkirealismi ja idealismi. Mikä siitä kaikesta johtuu aivoverenvuodosta ja mikä mahdollisesta masennuksesta. Rakkaus on kirjassa käsitelty hyvin laajasti ja sukupolvet ylittäen teini-ihastuksista vanhuksiin, hetken hurmoksista sisaruksellisiin ikuisuussuhteisiin ja onnellisuudesta suruun. SOUNDI 77 TUISKU HILTUSEN albumi kokoaa yhteen kolme toisiinsa liittymätöntä ja eri aikoihin tehtyä kertomusta, jotka tarinallisista eroistaan (tapahtuma-aikoina niin tulevaisuus kuin menneisyyskin) huolimatta nivoutuvat hyvin luontevasti yhdeksi kokonaisuudeksi. Miten sen voi tietää kun lääkäritkään eivät tunnu tietävän. Hän tiputtaa lukijan keskelle tapahtumia vieraaseen ympäristöön, mutta onnistuu välittömästi imemään sisään tarinaan. Teksti ja tarinan rytmitys on luontevaa, viiva varmaa ja helpon näköistä, ihmiset ovat ilmeikkäitä ja niukka värimaailma myötäilee harkitusti tarinan tunnelmia. Toisaalta, Tolkin elämäkertaahan tässä luetaan, joten eipä olisi tolkkua jatkuvasti kyseenalaistaa hänen sanomisiaan. Onneksi kirja on yli 200-sivuinen, joten aihe tulee käsiteltyä sen vaatimalla pieteetillä ja laajuudella, ja tarinaan mahtuu myös tarpeellisia hengähdystaukoja. Tapahtumia on ollut muusikonuralla niin paljon, että kirja lipuu jo varhaisessa vaiheessa luettelonomaiseksi julkaisujen ja projektien läpikäymiseksi. Erityisen palkitsevaa on se, miten paljon lukija saa tulkittavaa informaatiota vain pienistä vihjeistä. Ongelma on Anssi Erikssonin taltioimaa teosta lukiessa läsnä aivan koko ajan. Itse kohtaus ja sairaalajakso kuvataan tarkasti ja enimmäkseen hyvin ahdistavana, mutta onnellisesta kotiinpaluusta ongelmat vasta monella tasolla alkavatkin. Oman kenttänsä kitaralegenda Timo Tolkin värikäs elämä on saanut epäilemään kulloistakin julkista ulostuloa mediatempuksi tai ainakin arvelemaan, että muut tapahtumien ympärillä olleet ovat kokeneet ne toisin. Syvyyssuunta tulee pelkästään kitaristin omien mielenterveysongelmien käsittelystä. Niinpä lähes kokonaan kohdehenkilön omien sanomisten varassa kulkeva elämäkerta kärsii jo valmiiksi skeptisestä lukijasta. Eikä asiaa helpota, että Tolkki puhuu itsensä kanssa ristiin ja itsestään niin mahtipontisella sävyllä, joka ei vaatimattomuudesta tunnetun kansan tajuntaan oikein tahdo vieläkään istua. Mukana on Suomen nykyskenen huippuosaajia, ja jälki on läpi kirjan ensiluokkaista. Hienovaraista ja herkkää kerrontaa sävykkäästi ja ilmeikkäästi kuvitettuna
ARTISTI HAASTATTELUSSA ENNEN KEIKKAA KARINA G LIVELAB TAMPERE 10.6. UUSI PÄIVÄMÄÄ RÄ LIPUT 25,Soundi G Livelab mainos 4_20.indd 78 3.4.2020 13.34
Kestäisin kotona kykkimisen leikiten, mikäli sen vastapainoksi pääsisi aika ajoin kokemaan elävän musiikin parantavan voiman kosketuksen. Tunnelma autiossa konserttisalissa oli aavemaisen karmiva mutta silti rakkaudentäyteinen. Poikkeustilanteeseen sopeutuminen ei ole varmastikaan ollut helppoa kenellekään. Viitasen Piian Soundin nettisivujen kautta streamattu konsertti tuli tarpeeseen. Itselleni neljän seinän sisällä homehtuminen ja erakoituminen on normaalia freelancerin arkea. Se ei kuitenkaan keikkakuvaajaa paljon riemastuta. Kaiken kurjuuden keskellä pääsin tunniksi tekemään sitä, mistä nautin kaikista eniten. Onneksi suhteilla voi järjestää itselleen pääsyn suljettujen ovien takana järjestettävää konserttia taltioimaan. Keikat ovat siirtyneet internetiin ja televisioon. Palsa esittää > Näillä sivuilla valokuvaaja Tomi Palsa ja hänen kutsumansa kuukauden kuvaajavieras esittelevät osaamistaan. K u v a: To m i P al sa Palsa-taitto_4_2020_b.indd 79 3.4.2020 9.16. SOUNDI 79 Viitasen Piia 21.03.2020 | LOUHISALI, ESPOO Nämä ajat eivät ole meitä varten
Chisu 9.11.2019 | PAKKAHUONE, TAMPERE Chisun musiikki on kuulunut elämääni ensimmäisestä levystä lähtien, eikä Momentum123 ollut poikkeus. vanha tuttu, jonka keikkojen tunnelmasta tykkään myös kuuntelijana. Yritin löytää jotain uutta kulmaa monen muun kuvaajan keskeltä ja tämä pieni lammikko lavalla teki kuvasta omaan makuun tyylikkään. 80 SOUNDI SOUNDI 81 Palsa esittää Kuukauden kuvaajavieras: Janina Joutsen > Ellips 12.7.2019 | ILOSAARIROCK, JOENSUU Viime vuonna Ilosaarirockin aikaan oli todella sateista jokaisena päivänä. Iisa 20.7.2019 | UUSI TAMPERE Olin ensimmäistä kertaa kuvaamassa Uusi Tamperefestivaalia, mutta Iisa oli ns. K u v a: Ja n in a Jo u ts en K u v a: Ja n in a Jo u ts en K u v a: Ja n in a Jo u ts en Palsa-taitto_4_2020_b.indd 80 3.4.2020 9.16. Olin ensimmäistä kertaa kuvaamassa Ellipsin keikkaa mitä olin myös odottanut kovasti. Arvostan hänen visioitaan todella paljon. Hänen lavashow’nsa oli todella upeaa päästä todistamaan kameran kautta läheltä
Vesala 29.2.2020 | PAKKAHUONE, TAMPERE Vesalalla oli kaksi keikkaa peräkkäin Pakkahuoneella ja olin kuvaamassa molemmat illat. Valitsemani kuva on lauantain keikalta, jolloin annoin itselleni enemmän aikaa leikitellä suljinnopeuksilla. Janinan välitön ja suorasukainen asenne teki minuun välittömästi vaikutuksen. Koko paikka oli koristeltu teeman mukaisesti katosta lattiaan pinkeillä koristeilla. Asenne näkyy myös kuvissa.” – TOMI PALSA Ellinoora 7.9.2019 | KLUBI, TAMPERE Ellinooran uusin levy Vaaleanpunainen vallankumous oli juuri tullut ulos ja hänen VV-kiertueen toisena paikkana oli Tampereen Tullikamari. Se oli upea näky ja mahtava panostus. Toimimme kumpainenkin festivaalien verkkotoimituksen kuvaajina. Hänen toimissaan on tasapainoisesti vaakakupeissa kyynisyys ja innostuneisuus. LUE JAN INA JOU TSEN EN KUV AAJ AES ITTE LY: soun di.fi /jut ut K u v a: Ja n in a Jo u ts en K u v a: Ja n in a Jo u ts en Palsa-taitto_4_2020_b.indd 81 3.4.2020 9.16. Vesala tuo lavalle oman mielenkiintoisen visuaalisen tarinan musiikin tueksi ja sen näkeminen ja ikuistaminen on aivan mahtavaa joka kerta. 80 SOUNDI SOUNDI 81 ”Tutustuin Janina Joutseneen vuoden 2018 Ilosaarirockissa
Men nog om corona. Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan KHY Suomen Musiikki levyyhtiön uutuuslevyjä vinyylipainoksina. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Karanteenissa on aikaa lukea, kuunnella mu siikkia ja katsoa euroviisukarsintoja. Vi är redan vana vid Alexa, Siri, Goog le assistenter etc och nu 2020 kommer re dan emotion intel ligence, ord som knappt ens existerar på finska och svens ka ännu. Space X i rymden så det en självklar het att vår värld varken är el ler ser ut som den nånsin gjort förr. Näemme vasta vuoden päästä, VI LEVER i en synnerligen märklig tid. Starlink bredband och 2500 nya sa telliter som skjuts upp i rymden en dast i år. Den kanske mest intressanta inn ovationen för mej personligen är digital sjukvård. AI kommer att kunna ana lysera t.ex. Huippulaatuiset Valcovastamelukuulokkeet voitti Sallamari Angeria Tampereelta. Att kunna analyse ra hela gensystemet med ett enkelt urinprov och kunna förutspå sjuk domar som kan uppkomma 10–20 år in i framtiden och kunna stop pa dom. Säger något om att allting inte mera är som förr. Spotifyn Liked Songs listallani ovat pitkään soineet esimerkiksi tanska laiset Katinka ja Coco O, ruotsalai set Melissa Horn ja Anna Bergen dahl sekä uusimpana suo malainen saamelais vaikutteinen Vildá. MRI och röntgenprov och ögonblickligen kunna bestäm ma medicineringen. Niin ikään yhä useampi pohjois maalainen sarja saa minut tv:n tai läp pärin äärelle. Man kan inte undgå att häpna och vara imponerad vad vi människor är kapabla till. KIRJOITAN näitä sanoja korona karanteenissa, potilashotellin yksityishuoneessa Kööpen haminassa. Sen sijaan Ruotsi, jälleen! The Mamas trio on jonkinlainen gos pelkuoron, Destiny’s Childin ja The Weather Girlsin risteytys. Lägg till quantum dator, yltävätkö Suomen ja Tanskan edus tajat ruotsalaisten kanssa finaaliin. Matkallani lomalle Sydneyhyn olin istunut lento koneessa lähellä naista, jolla oli pian lennon jälkeen todettu virus. Jag är just nu uppslukad av att dagligen, ja bok stavligen dag och natt följa med, lä sa och studera hur vår värld för ändras, ja rentav rakt framför vå ra ögon. Hiljattain löysin nor jalaisista miljonääreistä kertovan karmean ja koukuttavan Exitsarjan sekä kolmekymppisen sinkun perhejoulupaineista kerto van Hjem til jul komedian. Lägger man till självkörande bilar på väg arna, enskil da aktörer som t.ex. För att nämna några, kanske dom mest banbrytande så lägger jag den artificiella intelligen sen på första plats. Mutta sitä ennen aion katsoa ja arvioida Norjan sekä Islannin Euro viisukandidaatit. Mark Zuck erberg, Jeff Besos och Elon Musk t.ex. Skamia ja Siskonpetiä ei tarvitsisi edes mai nita. viimeinen sana -taitto_20_4_a.indd 82 3.4.2020 9.48. En era man kommer att tala om 50 och 100år framöver. Alkuperäiskansan nyky taiteestakin huokuivat ikivanhat perinteet, materiaalit, värit ja tari nat. Paketista löytyy lplevyt: l Mørket: Oro l Dalindeo: Dark Money l Matka Maailman Ympäri: Toinen l Pegasos: Anna vielä aikaa l Tilhet, Pajut ja Muut: Kalifornian taivaan alla. Henkilökohtaisesti olin pettynyt lopputulokseen sekä Suomessa (Aksel Kankaanranta) että Tanskassa (Ben & Tan). Viinikiertuei den ja veneretkien lisäksi Sydneys tä mieleeni jäi vät erityisesti Art Gallery Of New South Wales museon aboriginaa lien taide. Tans kalaisruotsalaisen Siltasarjan suoritin vuosia myöhässä mutta maani sesti. Vart kommer musiken tex att propellera då man kombinerar 5G med AI. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Kun pääsen sairaalasta, yritän tutustua entistä enemmän myös meidän pohjoismaalaisten alku peräiskansojen (nyky)taiteeseen. Föregående nämnda bolag har som mål att skjuta upp 12 000 satelliter tills 2023 för att sedan ut öka med 30 000 till. Seurasin sa manaikaisesti netistä ja televisiosta Suomen UMK:n, Ruotsin Melodifes tivalenin ja Tanskan Melodi Grand Prix’n finaaleita. Wow, detta finns redan. har redan startat upp bolag som t.ex. Vi kommer att få uppleva häp nadsväckande förändringar och lös ningar i våra dagliga liv redan kom mande 5–10 år. Tosin sitten muutaman viikon jälkeen selvisikin, että kisat siirty vät. Alla har hört om Spanska sjukan som härjade i början av 1900talet och nu har vi Corona. Vicarious, Kindred & Osaro som mycket långt förlitar sig på AI. Jag hör ju faktiskt även till en av dom som insjuknat och bli vit frisk. Kommer allt detta att användas i gott syfte, troligtvis inte. Asia selvisi vasta laskeu duttuani takaisin Kööpenha minan lentokentälle, josta mi nut haettiin heti tänne. JIMMY WESTERLUND KAROLIINA KANTOLA Tuottaja–kitaristi, One Desire Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Viime lehdessä kieli oli kätketty sivulle 49. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Vi kommer uppleva ett informations flöde utan dess like. Vi lever oxå i en synnerligen märkvärdig teknologisk brytpunkt. Men jag vägrar faktiskt tänka negativt, vi har klarat oss såhär långt och vi kom mer klara oss framöver oxå. Muutenkin Pohjoismaiden popu laarikulttuuri ja taiteet kiinnosta vat minua – kuten lähes koko maa ilmaa – vuosi vuodelta enemmän
SMI_Pearl_kevat_2020_225x297mm.indd 9 5.3.2020 12.11 SMI tulostus.indd 2 3.4.2020 9.29 _2SD_sisa?kannet_4_2020.indd 1 3.4.2020 9.58. Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. (09) 587 0456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi. Stuntman tulostus.indd 83 2.4.2020 8.54 2 SOUNDI SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN LOG-PL 04-20_BACKCOVER.indd 1 30.03.20 15:30 Soundi takakansi 4_20.indd 84 1.4.2020 19.33 4/ 20 20 9,90 € (sis.alv) ”TUTKIMUSMATKAILU ON MEILLÄ VERISSÄ” VUOTTA S O U N D I 4 / 2 2 IVARSSON So un dI 11 So un dI 11 T H E S O U N D S -LAULAJA ON ENÄÄ VAIN SEMI-SEKOPÄÄ THE SOUNDS ORANSSI PAZUZU: Maja IVARSSON Turmion Kätilöt ”JUNTEIN HUUMORI ON JÄÄNYT POIS” Kari Aalto ”PITÄIS VÄHÄN REGGAETA LAULAA” Jyrki Nissinen ”PIIRTELY EI OLE VAIN LASTEN HARRASTUS.” Hexvessel ”TOIVON MUKAAN POIKKEUSTILA TEKEE MEISTÄ NÖYREMPIÄ.” Kansi_4_2020_g.indd 1 3.4.2020 9.25 _1SD_ulkokannet_4_2020.indd 1 3.4.2020 9.37