Soundi 4/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

V I N C E N T My Bloody Valentinen Kevin Shields: ”Säröä ei voi olla liikaa” ST. D E WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Soundi FIN SL-Amo-Hellow 04-21_BACKCOVER.indd 1 06.04.21 16:26 Soundi takakansi 4_21.indd 76 7.4.2021 12.44 S O U N D I 4 / 2 2 1 4/ 20 21 9,90 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 S T . VINCENT The Flaming Sideburns Lyijykomppania Greta Van Fleet Kotiteollisuus The Offspring Gojira Y L I 5 L E V Y A R V I O T A LANA DEL REY, ROYAL BLOOD, VESTERINEN YHTYEINEEN, FIRST AID KIT, ROB ZOMBIE... Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: W W W . N U C L E A R B L A S T. T E K I A L B U M I N I S U K I S TA A N J A I S Ä N M A A S TA A N Kansi_4_2021_j.indd 1 8.4.2021 14.14 _1SD_ulkokannet_4_2021.indd 1 9.4.2021 9.42
& La 29.5.2021 An evening with nightwish in a virtual world Nightwish tulostus.indd 75 7.4.2021 16.59 WWW.GOJIRA-MUSIC.COM WWW.ROADRUNNERECORDS.COM ULKONA 30. HUHTIKUUTA MUKANA KAPPALEET UUSI ALBUMI Warner tulostus.indd 2 8.4.2021 9.52 _2SD_sisa?kannet_4_2021.indd 1 9.4.2021 9.48. n i g h t w i s h . L I P U T w w w . c o m Pe 28
Altia tulostus.indd 3 Altia tulostus.indd 3 7.4.2021 16.52 7.4.2021 16.52
0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Dean Kerry King V Select signature 1 495,SMI tulostus.indd 4 SMI tulostus.indd 4 7.4.2021 16.49 7.4.2021 16.49. SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel
0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Dean Kerry King V Select signature 1 495,SMI tulostus.indd 5 SMI tulostus.indd 5 7.4.2021 16.49 7.4.2021 16.49. SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel
Soundi 4/2021 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 11 Toinen kuvakulma 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka: Moshimoshi 15 Elämäni soundit: Irina 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Kumikameli 20 Soundi-haastattelu: Kevin Shields 26 St. Vincent 32 Greta Van Fleet 34 The Offspring 38 The Flaming Sideburns 40 Kotiteollisuus 43 Lyijykomppania 48 Gojira 50 Levyarviot 60 Karo Broman 66 Bazook Arion Kauan Temple Balls 70 Jazz kiinnostaa 71 Tractatus Musica 72 Sanoin kuvin 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: Z ac ke ry M ic h ae l 6 SOUNDI K u v a: N ei l Sm it h K u v a: V il le Ju u ri k k al a 38 The Flaming Sideburns 38 The Flaming Sideburns 40 Kotiteollisuus K u v a: Te rh i Y li m äi n en K u v a: P au l R id er 66 Arion K u v a: D av ee d B en it o 34 The Offspring 20 Kevin Shields sisa?lto?_2021_4_a.indd 6 9.4.2021 10.01
0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi KALA UKADELIC KALA CONCERT SHARK KALA JOURNEYMAN BASS KALA EBY FRETLESS BASS KALA CONCERT BANJO KALA RESONATOR 399€ 399€ 71€ 39€ Maailman suosituimman ukulele-valmistajan monipuolinen valikoima nyt saatavilla hyvinvarustetuista musiikkiliikkeistä! 369€ 549€ Studiotec tulostus.indd 7 Studiotec tulostus.indd 7 7.4.2021 16.54 7.4.2021 16.54. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh
vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Aihe nousi mieleeni, kun päädyin lueskelemaan kommentteja nettimedioiden Greta Van Fleet -uutisoinnin alla. Nuo itse kokemani kognitiiviset vinoumat ja aikavääristymät auttavat ymmärtämään jopa sitä, että joku saattaa pitää Disturbedin sävyttömästi mylvimää The Sound Of Silenceä laulun definitiivisenä versiona. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. No, pääasia että opin. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 47. Voi sitä aikuisten ihmisten määrää, joiden pitää kuorossa tulla kertomaan miten Led Zeppelin teki tuon kaiken jo puoli vuosisataa sitten ja paljon paremmin. Minua tulee aina harmittamaan se, etten päässyt kokemaan vaikkapa Sielun Veljiä tai Princeä silloin 80-luvulla kun ne olisi pitänyt kokea. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Floating Points, Pharoah Sanders & London Symphony Orchestra: Promises SOUNDI 4/2021 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Loney Dear: A Lantern And A Bell My Bloody Valentine: Isn’t Anything Serpentwithfeet: Deacon Dry Cleaning: New Long Leg Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2021_4_a.indd 8 9.4.2021 10.43. Ja veikkaanpa, että monet heistä ovat nikottelematta kuunnelleet Kingdom Comea ja sittemmin vaikkapa Wolfmotheria. Sellaista aikaa, jolloin rockiakin kierrätettiin jotenkin oikeammin. Ja aika pitkään meni, ennen kuin opin, ettei Faith No More suinkaan kirjoittanut Easya itse. Onneksi voin vastaavasti lesoilla itseäni nuoremmille, että sentään näin 90-luvulla Rage Against The Machinen, tai CMX:n silloin kun he eivät vielä unelmoineetkaan päälavoista. Ei siinä vänkäämisessä varmasti olekaan kyse siitä, etteivätkö kaikki tietäisi rockin perustuvan kierrättämiselle, vaan siitä että kukin haluaa todistaa eläneensä oikeampaa aikaa kuin seuraava sukupolvi. Synnyin liian myöhään 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti T urhanpäiväisimpiä ja samaan aikaan ymmärrettävimpiä musiikki-intoiluun liittyviä piirteitä on myöhäisherännäisyyden käsite ja siihen liittyvä alemmuuden tunto. Toki he kätevästi unohtavat kaiken sen pöllimisen, mitä Zepukat häpeilemättömästi harrastivat. Siis se, miten useimmat meistä kokevat olevansa syntyneet väärään aikaan – siis liian myöhään. Missään nimessä en kuitenkaan hyväksy moista mielipidettä. Ja yhä edelleen minua vähän hävettää myöntää, että kuulin Helter Skelterin ensin U2:n versiona tai että opin tuntemaan The Man Who Sold The Worldin Nirvanan Unplugged-levyltä
Better Music Noise tulostus.indd 9 Better Music Noise tulostus.indd 9 7.4.2021 16.56 7.4.2021 16.56
Olimme toki jo aikaisemmin puhuneet muun muassa Queenista, The Arkista, The Whosta, Elton Johnista ja Genesiksestä. – Tähän mennessä tullut palaute on ollut suorastaan hämmentävän hyvää. Musiikkialan muutosta ku vaavassa näyttelyssä on esillä paljon keikkajulisteita ja kirjeen vaihtoa vuosikymmenten var relta. Joel Herttua -yhtyeen pakettia on hiottu huolella. Mietiskelin myös ääneen, että Suomessa ei ole yhtään valoisaa, tunteellista ja pompöösiä glam-henkistä yhtyettä, jossa kohtaisivat näyttävyys, vahvat melodiat ja kunnianhimoinen, progressiivinen ote, kertoo Mäkinen. K u v a: M er i B jö rn LUUKAS OJA uutiset_2021_4_a.indd 10 8.4.2021 21.57. K u v a: L a u rel in e Ti lk i n K u v a: E sa K ap il a TVTV esittelee uutta rocksukupolvea Soundista ja YleX:ltä tutun toimittajan Teppo Vapauden isännöimä dokumenttisarja TVTV – Rocktähdet 2020 esittelee suomalaisen rockin uusinta sukupolvea. Narri heittäytyy muiden puolesta, kun muut eivät uskalla. toukokuuta, kun teemme striimikeikan! TEKSTI: TIMO ISOAHO Nimikokoonpano Mercury Circle debytoi Tummanpuhuvaa, elektrosoun deja hyödyntävää metallia soit tava Mercury Circle on julkaissut ensimmäisen singlen syksyllä julkaistavalta debyyttialbumil taan. – Pitkäsoitto on meille välttämättömyys, sillä mukana on progressiivisia, viiden ja kuuden minuutin mittaisia biisejä. Jaani Peuhun johtamassa yhtyeessä soittavat Jaska Raati kainen (Children Of Bodom), Ande Kiiski (Rytmihäiriö), Juppe Sutela (To/Die/For) sekä Jussi Hämäläinen (Hanging Garden). Jossakin kohdassa mainitsin Jellyfishin, ja tästä roihahtivat entistäkin suuremmat liekit. Tämä tuli selväksi jo huhtikuun alussa, kun kokoonpanolta ilmestyi Syntinen-ensisingle ja Seela Sellan tähdittämä video. Tästä on kysymys Joel Herttuassa, ja tästä on kyse myös Syntinenbiisissä. Yhteensä noin tunnin mittaisia jaksoja julkaistaan nel jä. – Seuraavaksi Tuomas kutsui minut studiolleen. – Joel Herttua sai alkunsa, kun menin lainaamaan Wäinölän Tuomakselta kitarapedaaleja. Jatkossa esittelyvuorossa ovat esimerkiksi Lähiöbotox, Lost Society, Tiisu, Runo, Likaiset Pikkarit ja Pää Kii. Teimme aikamme hommia ja juttu alkoi avautua. Sarja löytyy TVTV:n Youtubekanavalta. 50-vuotias Rockadillo esittäytyy Tampereen Postimuseossa avautuu ensi syksynä 50 vuotta sitten perustetun musiikkiyhtiö Rockadillon vaiheisiin paneu tuva näyttely. – Alusta alkaen mietimme myös sitä, että Joel Herttua on solistin ja vahvan kitaristin symbioosi, Freddie Mercuryn ja Brian Mayn hengessä. Joel Herttua -yhtyeessä vaikuttavat hänen lisäkseen kitaristi Tuomas Wäinölä, basistilaulaja Paul Elias, rumpali Anssi Nykänen ja kosketinsoittaja-laulaja Heini-Mari Herkkola. Hän on nyt palannut musiikin pariin Joel Herttua -aliaksen alla. 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Joel Herttua tuo glamouria Suomen popkentälle Pimeys-yhtye lopetti toimintansa viime syksynä, mutta yhtyeen toisella laulaja-biisintekijällä Joel Mäkisellä on jo uudet kuviot pitkällä. Tapio Korjuksen yhtiö aloitti ohjelma ja konsert titoimistona ja alkoi järjestää esimerkiksi Wigwamin kiertu eita sekä toi Suomeen useita merkittäviä ulkomaantähtiä. Tähän mennessä julki on kaksi ensimmäistä jaksoa, joissa valokeila suunnataan sellaisiin artisteihin kuin Maustetytöt, Jesse Markin, Ursus Factory, Sorsajengi, Olavi Uusivirta, Yeboyah, Luukas Oja ja Rosita Luu. Korjuksen ansiosta 70luvun Suomessa päästiin näkemään esimerkiksi Patti Smith, J.J. hyvän maun väelle, mutta olen silti luottavainen, että hekin sulavat Herttuan voiman edessä. – Taiteilijalla on vastuu nostaa esille vaikeita juttuja, jotta ihmiset voisivat käsitellä omia ajatuksia ja tunteita musan kautta. Ne eivät ole sinkkutavaraa, mutta itse pidän niitä Joel Herttuan syvimpänä olemuksena. Kuten kaikki sulavat Popedankin hellän varmassa käsittelyssä! Joel Herttuan debyyttialbumi ilmestyy ensi syksynä. Levyyhtiötoiminnan Korjus aloitti Pekka Pohjolan toiveesta, ja hän onkin julkaissut mittavan katalogin muun muassa Piirpau keen, M.A. Nummisen, Rinnera dion ja Wimmen musiikkia. Kerrottakoon myös, että tulevan levyn materiaalia pääsee kuulemaan jo 28. Mainitsin hänelle, että rockooppera ja klassinen melodinen rock kiinnostavat. Näyttely on esillä 10.9.– 5.12.2021. Cale sekä The Ramones, jonka keikat vuonna 1977 olivat merkittävä tapaus suomipunkin alkumet reillä. Joel Herttua voi toki olla karvas pala musadiggareille, ns
Tuple Salmela toisen sooloalbumin äärellä Tarotin, Lazy Bonezin ja Raskasta joulua -kokoonpanon riveistä tuttu laulaja Tommi ”Tuple” Salmela julkaisee Welcome To Hell -albumin toukokuun lopulla. – Teemme hommaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu. – Osa albumin biiseistä perustuu kolmenkymmenen vuoden takaisiin ideoihin, mutta ne on myllätty täysin uusiksi. Mäki epäilee sen menevän syksyyn. 90-luvulla oli nimittäin sellainen rock/proge-projekti kuin VHF (Vertical Hair Factory) ja sen tuleva levy on jo melkein valmis, sanoo Salmela. Meillä on hyvin samanlainen musiikkimaku, joten olen antanut Riitiksen tehdä kaikessa rauhassa enkä ole häirinnyt hänen työskentelyään. – Minun lisäkseni bändissä vaikuttivat basisti Mika Rytilahti, rumpali-laulaja Aslak Purojärvi ja soolokitaristi Janne Särkelä, sanoo kitaristi Ari Väntänen (tuttu myös toimittajana Soundinkin sivuilta). Sieltä onkin tullut loistavia kappaleita. Meiltä on tulossa aimo annos tuttua Lazy-kamaa! TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: Ta p io W il sk a uutiset_2021_4_a.indd 11 8.4.2021 21.57. Levyn tekeminen oli varsin kivutonta, vaikka työskentelyn edetessä eteen tulikin uusia asioita. Mäki sooloilee taas Radiopuhelimet-laulaja J.A. Homma nytkähti kunnolla liikkeelle vuonna 2019, kun vanhan jengin rinnalle liittyi uusi laulaja Kristian Herkman. Arched Firen ensilevy Remote Control ilmestyy huhtikuun lopulla. Levyn ilmestymispäivää ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta J.A. Kerrottakoon myös, että From Dust To Dust -biisissä vierailee professori Esko Valtaoja! Miltä yhtyeen jatkosuunnitelmat näyttävät. – Eräs radiojuontaja kuvaili meitä aikoinaan ”hevispiidiksi”. Welcome To Hell jatkaa seikkailuja tutuissa musiikillisissa maailmoissa, ja kappaleiden säveltämisestä vastaa edelleen Jukka ”Riitis” Riitaluoma. – Sekin on mahdollista, mutta työn alla on myös muita juttuja. SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Heavy speed metal -yhtye Arched Firen perustukset iskettiin kemijärveläiseen maaperään vuonna 1989, mutta ensimmäinen aktiivikausi jäi varsin lyhyeksi. Uusi albumi on jo äänitetty ja miksattu Ossian Marttalan osaavissa ohjaksissa. Silloin se vähän nauratti, mutta ei naurata enää, sillä mehän soitamme nimenomaan heavya ja speed metalia. – Wooden Box kertoi oman elämäni vaiheista, niin ilojen kuin surujenkin kautta. – Musiikin pääpaino on tarttuvassa AOR-kamassa, mutta nyt mukana on myös vähän hevimpiä ja ”diskompia” vivahteita, kertoo Salmela. Vaikka bändi oli kasassa vain reilun vuoden, soitimme silti pari keikkaa ja saimme Soundin demoarvostelijalta hyvää palautetta. Mäki julkaisi kaksi vuotta sitten soolodebyyttinsä Aavaa, joka toi uudenlaisia, seesteisempiä sävyjä miehen ilmaisuun. Kyseessä on muusikon toinen sooloteos, ja uusi tulokas seuraa viime vuonna ilmestynyttä Wooden Box -pitkäsoittoa. – Riitiksen kanssa on ollut todella helppoa työskennellä. Sen tuo markkinoille italialainen Wormholedeath-levymerkki. Vuosien aikana onkin sitten tehty joitakin uusia sovituksia vanhoista jutuista. Siksipä onkin ilo kuulla että Aavaa on saamassa jatkoa. Soundissakin levyä kehuttiin neljän tähden edestä. Meillä on jo puolet seuraavasta levystä demotettuna! TEKSTI: TIMO ISOAHO Arched Fire debytoi – mukana Esko Valtaoja K u v a: M ar c Sa b at J.A. Lisäksi mukana on aivan uusia kappaleita. Näytekappale on kuitenkin luvassa kevään aikana. – Vaikka tiemme erkanivat, mieleen jäi silti kytemään ajatus, että mitähän näistä ideoista saisi kehitettyä. En ollut esimerkiksi aikaisemmin tuottanut omia lauluosuuksiani, sanoo Salmela. – Samalla keskityn myös Lazy Bonezin seuraavan levyn tekemiseen. – Olimme silloin 14–16-vuotiaita. Jatkuuko soolouran tahti samanlaisena, eli ilmestyykö seuraava oma albumi jo ensi vuonna. Silloin tuli päätös debyytti albumin tekemisestä
ERRAn rinnalle on syytä nostaa kovakuntoinen sheffieldiläinen While She Sleeps, jonka viides albumi Sleeps Society julkaistiin huhtikuun puolivälissä. Juttua kirjoittaessani kuultavissa olivat levyn väkevä nimibiisi, bängeri You Are All You Need ja Nervous, jolla fiittaa Biffy Clyron Simon Neil. Viiden miljoonan striimauksen rajapyykkiä Spotifyssa lähestyvä avausraita Snowblood tekee nopeasti selväksi, onko ERRA sinua varten. Uuden albumin julkaisun lisäksi While She Sleeps on avaamassa faneilleen eräänlaisen ikioman OnlyFansin. Hollantilaista Dear Motheria johtaa skenessä yhä harvinainen naiskitaristi Merel Bechtold, joka on tehnyt pitkän pohjatyön lukuisissa meK u v a: A ar o n M ar sh Break_On_2021_4 -taitto_a.indd 12 9.4.2021 13.18. Juuri tällaista löyhästi metalcoren sateenvarjon alle liitettävää kamaa tulee nyt kaikkialta. Vaikka muotokieli on progressiivinen, kevyen kumouksellinen. Musiikissa yhdistyvät murhaavat riffit, popkoukut ja kunnianhimoiset sovitukset. 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Raskaampi kattaus O len väistellyt metallista kirjoittamista, koska en ole varsinainen hevipää enkä koe itseäni alan asiantuntijaksi. Koronan aikana kaipuu raskaan musiikin kuunteluun on kuitenkin kasvanut ja valitsen yhä useammin mättöä lääkkeeksi alakuloon. While She Sleeps kertoo olevansa kyllästynyt olemaan taas yksi bändi, joka saattaa joutua lopettamaan, koska keikkailun ollessa epävarmaa musiikkibisneksen rakenne jättää artistin taskurahoille. Takaisin musiikkiin. Architects, Thy Art Is Murder ja Gojira maistuu. Skarlett Riot While She Sleeps Band-Maid sumun alta paljastuu läpimelodisia hittisävellyksiä. Suunnitteilla on oma palvelu, jossa fanit saavat kuukausimaksua vastaan bändiltä jatkuvasti eksklu siivista materiaalia. Metalcore-aallon kärkeen kuuluvat myös kalifornialainen Secrets ja ohiolainen Like Moths To Flames. Kannattaa malttaa kitarasooloon asti. Fit For A Kingin Ryan Kirby ja Currentsin Chris Wiseman julkaisivat alkuvuodesta todella terävän kimppabiisin Bloodstained nimellä Our Eternity. Yksi väkevimmistä tekijöistä on alabamalainen ERRA, jonka uusi nimikkoalbumi ei jätä mitään arvailujen varaan. Idea ei kuulosta ainutkertaiselta, mutta onnistuessaan se on vallanERRA Täydellisen For Those That Wish To Exist -albumin helmikuussa julkaissutta Architectsia voi pitää uuden, progressiivisen metalcore-aallon taiteellisena suunnannäyttäjänä. Secretsin testaisin Hold On -sinkulla ja Like Moths To Flamesin uuden albumin raidoilla Habitual Decline, YOTM ja Selective Sacrifice. Omilta faneilta olisi tärkeää saada rahaa myös ilman keikkoja – ilmapiirissä, jossa fanit ymmärtävät maksavansa siitä, että suosikkibändi voi ylipäätään olla olemassa. Uusista biiseistä etenkin Paper Tiger toimii allekirjoittaneelle. Myös tanskalainen Ghost Iris on tuotteliaalla tuulella
M.A. Välähdyksiä suomirockin näköalapaikalta, yhteistyöstä Yön, Eppu Normaalin, Popedan ja lukuisten festivaalien, median sekä muiden alan toimijoiden kanssa. Sama pätee brittibändi Skarlett Riotiin (2 400 kuulijaa Helsingissä). Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt ritoituneissa metallibändeissä. Lyhyesti uusista indie rock -albumeista. Washingtonilainen Ned Russin eli Glitterer rajoittaa Life Is Not A Lesson -levyllä biisiensä keston kiehtovasti kahden minuutin mittaan. Kauko Röyhkä Marjatan poika Muistelmat 1 Röyhkän odotettujen muistelmien avausteos, ajasta ennen kuuluisuutta! Kirjojen jatko-osat tulossa syksyllä Break_On_2021_4 -taitto_a.indd 13 8.4.2021 21.59. ”Musiikissa yhdistyvät murhaavat riffit, popkoukut ja kunnianhimoiset sovitukset.” Middle Kids K u v a: D ap h n e N gu y en Kevään lukuelämykset Kaupoista ja netistä Kauko Röyhkä, Anneli Aunola Liian lepeä mies Entinen rikospoliisi Anneli Aunola sekä rockmuusikko ja kirjailija Kauko Röyhkä lyöttäytyivät yhteen. Myös Hail Spirit Noirin mittavin kannattajakunta löytyy Spotifyn mukaan Helsingistä, joskin bändi on leimallisen pieni. Helsingissä on 132 kuulijaa. Brightonilaisen Black Honeyn Written & Directed on tehokasta Tarantino-poppia. Viimeinen raskas nostoni on kreikkalainen Hail Spirit Noir, jonka mielestäni varsin Ghostmaisesti popahtavan psykedeelisen black metalin manifestoi upea Crossroads-biisi. Syntyi Matti Yrjänä Joensuun hengessä järisyttävä esikoisdekkari 90-luvun lama-Suomesta. Nu metal -jengi Death Bloomsin Fuck Everything on yksinkertaisen viihdyttävä leka. Skarlett Riotin biisikynä ja laulaja Chloe ”Skarlett” Drinkwater tekevät vaikutuksen Gravitysinkulla. Dear Motheria kuunnellaan Spotifyn tilastojen mukaan eniten maailmassa Helsingissä (noin 1 600 kuulijaa). Japanilainen all female -metallibändi Band-Maid julkaisi alkuvuodesta kiinnostavan Unseen World -albumin. Myös levyn nimibiisi on vahva. Vanhan Weezerin ystävät saattavat innostua. Kolme biisiä julkaisseen Dear Motherin potentiaalista parhaan kuvan antaa bängeri Symbiose. Sir Elton Johnin suosikkibändeihin lukeutuva, myös australialainen Middle Kids on kaunosieluinen läpi Today We’re The Greatest -levyn. Australiassa erittäin suosittu surf-punk-garage-rock -jengi Skegss on irtonaisessa vireessä Rehearsallevyllä. Toiseksi eniten faneja, noin sata korvaparia, löytyy Meksikosta. Power metal -osastolta on pakko nostaa kanadalaisen Unleash The Archersin viimevuotisen Abyss-levyn hykerryttävän ihana tilutusraita Faster Than Light. Bändin kirjoituskykyä ja maltillista tunnelman rakentelua ilmentää levyn kakkosraita Cellophane (Brain). Italialainen Andrea ”Boma” Boccarusso on yhden miehen kokeileva metallibändi nimeltä Lock The Basement. Nummisen vauhdikkaat muistelmat vuosilta 1965–1989. Liian lempeä mies on konstaapeli Alisa Arosta kertovan jännitysromaanisarjan aloitusosa. Harvinainen soiton riemu raikaa. Muista kuunnella musiikkia hieman liian lujaa. Numminen Kaukana väijyy ystäviä Muistelmat 1 M.A. Jos Andrea on säilynyt sinulta salassa, testaa Feed Our Lie. Vahvoja uusia sinkkuja ovat julkaisseet myös tällä palstalla aiemmin esitellyt lontoolainen ”disgusting rock band” Saint Agnes, brittiläis-filippiiniläinen laulaja-lauluntekijä Beabadoobee, skottilainen punk rock -ryhmä Baby Strange ja kanadalainen metelin erikoisosaaja Metz. Vauhdikkaamman poppivaihteen esittelee sitä seuraava R U 4 Me?. Taija Holm Loppuunmyyty! Musiikkibisneksen muutoksen virrassa 2000–2020 Musiikkibisneksen sisäpiiriläinen raottaa esirippua alan kipukohtiin ja kasvunpaikkoihin
Kolmas on jonkinlainen fuusio näistä kahdesta. Eetu: – Trilogian viimeisestä osasta kuulee jo, että ollaan oltu bändi jonkin aikaa ja juttuja on alettu miettimään vähän tarkemmin. Eetu: – Sellaisen pitää ehdottomasti tulla luonnostaan. Nyt kun aikuisiällä se ei ole ollut niin vahvasti enää läsnä, on keskittynyt muuhun. Aatu: – Biisit syntyi kasoissa. Musiikissanne kuuluu pirskahteleva intohimo, eteenpäin pyrkimisen vimma ja energia, mitkä ovat juuri avainasemassa edustamanne musiikkityylin suhteen. Mistä tällainen ajatus syntyi ja kuinka paljon eri ep:t eroavat henkisesti tai sisällöllisesti toisistaan. Ja kun ollaan duunattu koko aika koronaoloissa, ja keikkoja sun muuta pöhinää ei ole kauheesti ollut, niin se innostus sitten varmaan purkautuu musaan erityisen vahvasti. Ensimmäinen ep:nne ilmestyy kuluvan kuun lopussa ja lisää pikkujulkaisuja on luvassa myöhemmin vuoden mittaan. Teidän yhteydessä on verrokkeina väläytelty muun muassa takavuosien emoskenen isoja nimiä, kuten At The Drive-In, mutta olette sen verran nuoria, ettette ole ihan vielä vuosituhannen vaihteessa bändiä löytäneet. Emoskene ja erityisesti midwestbändien musa on auennut meille kunnolla vasta viime vuosina. Biisit on vaativampia kuin muissa meidän projekteissa. Kaksi ensimmäistä ep:tä kuuluu tavallaan samaan pakettiin, niitä on treenattu pitkään ja ehdittiin jo soittaa parilla keikallakin. A-PUOLI instagram.com/xmoshimoshix LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti Moshimoshi Uutta vimmaa pöhinän puutteeseen K oronapandemiasta voi seurata jotain hyvääkin. Energisestä emorocksoundista on yhtyeelle tullut linja, josta kaikki jäsenet löytävät itselleen jotain mieluisaa. Ne on tehty, kun tein musaa tavallaan vaan itelleni. Mitä reittiä ja mistä bändeistä innostumisen kautta musiikkinne on muotoutunut juuri tällaiseksi. Ehkä siitä punkvaikutteiden, indietavaran ja muun sekasotkusta ja Aatun biisinkirjoittamistyylistä on muodostunut tämä mitä ollaan. Keväällä 2020 alkunsa saaneen bändin jäsenillä oli takana yhteistä soittohistoriaa, mutta tuolloin ryhmä oli selvästi jonkun uuden äärellä. Ensin tuli viisi biisiä, jotka tehtiin nopeasti treeniksellä valmiiksi ja sen jälkeen seuraavat. Kaikki feikkiys tämmöisten asioiden suhteen paistaa kyllä jollain tavalla läpi. Eetu: – Kaikki kitara-alternativekama on kiinnostanut jollain tavalla mua, ja sama varmaan muillakin. Kaksi ekaa on selvemmin Aatun tavaraa, kolmannella kuulee jo selkeemmin pieniä juttuja kaikilta. – Tällä porukalla oli helpoin lähteä haastamaan tätä musiikkia. Eka ep on fiilikseltään aika vauhdikas, toka selkeästi rauhallisempi. Lopulta ep-trilogia kootaan pitkäsoitoksi. Rehellisesti Eetu (Tuominen, kitara), Kalle (Kauranen, basso) ja Janne (Ahtiainen, rummut) oli ne tyypit, joiden ajattelin oppivan biisit nopeiten. Tän bändin kohdalla tuntui kuitenkin taas luonnolliselta palata siihen suuntaan, Aatu kertoo. Ilman sitä helsinkiläinen Moshimoshi esimerkiksi ei olisi edennyt nykyiseen kuosiinsa. Ja se on ehkä jollain tavalla täydellinen yhdistelmä, kaikki meistä löytää siitä jotain itselle. Esimerkiksi minä ja Eetu ollaan soiteltu jo yläasteella kahdestaan treenikämpällä paljon, ja Kallen ja Jannen kanssa myöhemmin samalla meiningillä. – Nyt kun ei ole ollut keikkoja eikä töitä, on ehtinyt keskittyä täysin uuden musiikin työstämiseen, kertoo kitaristi-laulaja ja bändin primus motor Aatu Kovanen. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. K u v at : Ii ro K u o sm an en tarkkis_Moshimoshi.indd 14 8.4.2021 22.00. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ”Innostus varmaan purkautuu musaan erityisen vahvasti.” Moshimoshin muusikot löysivät keskenään nopeasti yhteisen sävelen. – Mä oon soittanut skidistä asti esimerkiksi metalcorea ja muuta raskaampaa musaa
NOPEIMMIN UUTENA HANKKIMANI LEVY Mew And The Glass Handed Kites – Mew on bändi jonka löydettyäni koin samankaltaista hullaantumista, kuin nuorena ja se tuntui ihanalta. YHTEINEN SUOSIKKILEVY PERHEESSÄ LASTEN KANSSA Wöyh! Ikkillyk – Wöyh! on ollut ministi enemmän poikani kuin tyttäreni juttu, mutta Jussin nerokkaasti rakentamat kappaleiden ja videoiden yhdistelmät ovat uponneet kyllä meistä ihan jokaiseen, levystä toiseen. Kun tämä levy ilmestyi, kirmasin julkaisupäivän aamuna välittömästi etsimään levyn käsiini. MUSIIKKI JA ALBUMI, JOKA ON IN JUURI NYT Nothing But Thieves Moral Panic – Tätä huudatan salilla ja autossakin. ALBUMI, JOKA ON RIKKONUT MUSIIKKITOTTUMUSTENI KAAVAA Niklas Paschburg Tuur mang Welten – Koin keikkabussissa valtaisan rauhoittumisen elämyksen, kun kuuntelin sattumalta yöllä tätä. Vaikka edellisestä kokopitkästä levystä on kulunut melkein neljä vuotta, välissä on julkaistu lauluja Seitsemän-albumilta ja television Vain elämää 6 -kauden sessioista sekä yksittäisiä digisinglejä. VARHAISIN ALBUMI, JOKA HERÄTTI MUSIIKKI-INNOSTUKSENI Madonna The First Album – Pääsin taivaskanaville jo nuorena, kun kujan päähän Kauhajoella tuli antenni. Kyllähän me pyrittiin pitämään treenejä jo levytystäkin varten. Hyvä niin, sillä näissä olosuhteissa, kun ei saa virikkeitäkään oikein mistään, luovuus ei kyllä kuki yhtään. Madonnan habitus ja Holiday sekä Lucky Star puhuttelivat isosti puhumattakaan tulevasta materiaalista. Niille on aikansa ja paikkansa, jos aivot käyvät ylikierroksilla, väsyttää tai mieli on alavireinen. Jännintä albumin palautteessa on se, että kaikki kappaleet ovat saaneet mainintoja, toiseksi viimeiseksi sijoitettu Viimakin on yksi suosituimpia. Ghost Stories tuli elämääni, kun olin monin tavoin hukassa ja levystä onkin tullut todella tärkeä. Niin paljon huikeita kappaleita ja kokeiluja. – Levynteossa kyllä kesti, olihan aloitettu jo 2018, mutta pätkissä kootulle albumille ei enää tullut uusia kappaleita koronan aikaan, Irina huoahtaa. – Olisi kyllä ihanaa päästä soittamaan yleisölle, kun on tätä uuttakin musaa, jota ei tällä menolla kunnolla opita itse soittamaan livenä. Tykkään erityisesti siitä, kun kitarat ja basso soittaa samat kuviot yhdessä. K u v a: H en ry Sa lm i Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Ela?ma?ni soundit 4_21.indd 15 Ela?ma?ni soundit 4_21.indd 15 8.4.2021 7.05 8.4.2021 7.05. Suurin osa on noussut latausja radiolistoille, mutta erityisen korkealle ylsi tulevan albumin nimiraita Haluun olla yksin jo toukokuussa 2019. Levy täytti kaikki odotukset. The Rush Of Blood To The Head on silti se levy, jonka tekemiseen olisin mielelläni osallistunut. Niitä kuunnellessa olo on yllättävän huoleton. Irina ALBUMI, JONKA TEOSSA TOIVOISIN OLLEENI MUKANA Coldplay The Rush Of Blood To The Head – Varsin rakas bändi. Moral Panicilla on muutamia kappaleita, joiden avulla voin purkaa turhautumistani nykytilanteeseen. Bonuksena rakastan Conor Masonin ääntä ja bändin sointia. Sen jälkeen olen kerännyt Rauha-soittolistalleni instrumentaaleja eri artisteilta. Kappaleissa kokeiltiin bändin jäbien kanssa isojakin muokkauksia. LEVY, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA Egotrippi Matkustaja – Ah, ajattomia levyjä on niin paljon. PMMP:n Kovemmat kädet tuntuu hyvältä vuodesta toiseen. Egotripin Matkustaja on ajaton mestariteos. ALBUMI, JOKA ON OMIAAN, KUN HALUUN OLLA YKSIN Michael Kiwanuka Kiwanuka – Riippuu valtavasti millä mielellä olen. Palaute on kuitenkin ollut hienoa, ja tietyn yksinolon tarpeenkin on moni tajunnut virustorjunnan ohjeistuksista riippumatta. Viimeksi yritin jopa pestä ikkunoita tehdäkseni edes jotain, mutta muuten kalenterissa ei ole kuin tv-sarjoja ja leffoja lasten ja herkkujen kanssa sohvalla. Kiwanukan levyt toimii ihanasti letkeään tanssahteluun, mukana laulamiseen ja kokkailuun. Kappalejärjestyksessä sillä paikalla ei yleensä saa samaa huomiota. Ennen koronapandemiaa Irina kiersi erittäin aktiivisesti keikoilla bändinsä kanssa ja kun buukkaukset noin vuosi sitten tyrehtyivät, lykkääntyivät tai peruuntuivat, uuden albumin kappaleet oli ehditty saada kokolailla valmiiksi. Se on niin tehokasta. Auto on paikka, missä koitan päästä pauhaavan musiikin tunnelmaan. – Kamaa on aina enemmän kuin levylle mahtuukaan. MTV ja Sky musiikkivideoineen olivat jotain käsittämättömän hienoa. 15 SOUNDI H elmikuussa ilmestynyt Haluun olla yksin on Irinan kahdeksas albumi. Levyllä on ihana kolmen kappaleen suora, Pakkasukko, Toisinaan ja Onneton sekä tietysti avausraita. – Kyllähän sitä joutui pohtimaan, että pitääkö juuri nyt laulaa sellaisista aiheista kuin tanssimisesta ja huutamisesta tai halusta olla yksin. Aika paljon sessioista soitettiin kukin kotonaan
Nykytiedon mukaan projektissa on 390 kappaletta. Ne eivät herättäisi mitään kiinnostusta, jos artisti olisi joku muu kuin Bowie. Diamond Dogs kärsii valtavasti yksittäisinä satunnaisina kappaleina kuunneltuna, mutta levyn arvo on tullut silti selväksi. Jos olisi kysytty vuosi sitten, olisin alkanut listaamaan suosikkilevyjäni näin: Low (1977), Heroes (1977), Station To Station (1976). Taiteeseen liittyvät henkilökultit ovat hämmästyttävän typeriä etenkin siitä syystä, että taide ei koskaan synny taiteilijaneron umpiossa. 1) ottaa luulot pois Robert Frippin kitaroinnilla ja Bowien sekopäisellä tulkinnalla. 16 SOUNDI SOUNDI PB A-PUOLI Arttu Seppänen > Populaarikulttuuriessee Tajusin, mikä on David Bowien paras levy V iimeisen vuoden ajan minun on pitänyt kuunnella joka päivä David Bowieta. Young Americansin muovinen Philly-soul tuntuu todella freesiltä nyt kuunneltuna. Mutta siihen parhaaseen kappaleeseen on palattava vielä myöhemmin. Ashes To Ashesin on viime vuosina kuullut lähinnä olutbaareissa taustamusiikkina, mutta kuinka valtavan koskettava se olikaan, kun kuunteli keskittyneesti pitkästä aikaa. Kuinka suuri positiivinen vaikutus Mick Ronsonilla ja Brian Enolla oli, ja puolestaan kuinka valtavasti tuhoa Bowie ehti saada aikaan kitaristi Reeves Gabrelsin kanssa vuosien 1987–1999 aikana. Hankkeessahan oli pelkästään järkeä. Heroesin ensimmäisessä kappaleessa Bowie laulaa ”You can’t say no to the beauty and the beast”, ja itse asiassa, kyllä voin. Niiden viehätys on syntynyt oletettujen rajojen ylittämisestä ja halvasta yllättä vyydestä: että Bowien kaltainen artisti uskalsi laittaa levylleen sellaista, vaikka kyse on Bowielle ominaisesta lainaamisesta ja ryöstöviljelystä. Se ei todellakaan ole The Rise And Fall Of Ziggy Stardust And The Spiders From Mars (1972), Rolling Stonen lukijat! Ajattelin, että 175:n jäsenen ryhmällä voisi saada aikaan kiinnostavan listauksen Bowien parhaimmista kappaleista. Albumikonteksti huijaa ajattelemaan, että levyn ambient-biisit olisivat jotain muuta kuin hyvin keskinkertaisia. Korona on tarjonnut mahdollisuuden käyttää aikaa kaikenlaiseen järjettömyyteen, joten miksi en olisi liittynyt mukaan kulttuuritoimittaja Antti Lähteen vetämään projektiin, jossa arvioidaan jokainen David Bowien kappale satunnaisessa järjestyksessä. Arvosteluasteikko on 4–10. Bowie on aina ollut valtavan riippuvainen hänen yhteistyökumppaneistaan, etenkin kitarististaan. Valitsen tanssilattialle Fashionin mieluummin kuin Let’s Dancen – beep-beep! Jo avauskappale It’s No Game (Pt. Bowien ja monen muun vastaavan henkilökultin ympärillä on vain tuntunut aina olevan niin paljon vauhtisokeutta, että olen mieluummin antanut muiden ajaa jyrkänteeltä alas hänen mukanaan kuin osallistunut siihen itse. Kovimmat kasvonsa maalaavat Bowie-fanit oman kokemuksen mukaan nauttivat erityisesti glam-kaudesta, kun omasta mielestä Hunky Dory (1971) on aivan kamala levy. Beauty And The Beast on kuin jalkapumpulla lihotettua rockia, V-2 Schneider kiusallinen krautrock-pastissi. Silmittömät fanituksen kohteet ovat olleet itselleni musiikillisesti aina vaikeimpia kohteita. En lopulta pidä levyltä juuri muista kuin nimikappaleesta ja Neukölnistä, jossa kuullaan Bowien uran parhainta saksofonin soittoa. Wild Is The Wind ei koskettanutkaan yhtään. Listat Bowien parhaimmista levyistä tuntuvat aina epätyydyttäviltä mediassa kuin mediassa. Olen suorittanut hänestä pakollisen oppimäärän, kuten moni muu musiikkinörtti ja -toimittaja. Enkä taida olla ainoa, sillä St. Sen sijaan aiemmin etäiseksi jääneet Diamond Dogs (1974), Young Americans (1975) ja Scary Monsters (And Super Creeps) (1980) ovat nousseet uusiksi suosikeiksi. En pilkkaa fanittamista, sillä se on kaunista heittäytymistä jonkin toisen vietäväksi, kun omat polvet eivät enää kanna. Vincentin uusin levy Daddy’s Home kuulostaa olevan hänen oma Young Americans. Bowien olisi pitänyt tehdä enemmänkin levyjä Frippin kanssa. ”Taiteeseen liittyvät henkilökultit ovat hämmästyttävän typeriä etenkin siitä syystä, että taide ei koskaan synny taiteilijaneron umpiossa.” arttu seppa?nen 4_2021 -taitto_a.indd 16 8.4.2021 22.00. Yksin ja väärien yhteistyökumppanien kanssa Bowie oli todella hukassa yrittäessään kerätä salkkuunsa kaikki musiikkityylit kuin keräilykortit. Scary Monsters on uusi ykkös-Bowie. Nyt kun olen arvostellut Low’n yksittäisiä kappaleita, niin arvostus levyä kohtaan on laskenut valtavasti. Yksi tärkeimmistä syistä projektiin lähtemiselle oli se, että en ole koskaan ollut suuri Bowie-fani, ja nyt olisi hyvä hetki tutkia suhdetta artistiin. David Bowie on suuruudeltaan niitä artisteja, joista ei tunnu koskaan lukevan mitään kauhean järkevää sisältöä. Station To Station yllätti eniten: eiväthän nämä ole kovin hyviä biisejä! Jopa miksaus (2016 remasterit) on hirveä, suttuinen ja puuroinen. Parhaassa materiaalissa hänellä oli aina valtava tuki
Nummirock tulostus.indd 17 Nummirock tulostus.indd 17 7.4.2021 16.58 7.4.2021 16.58
Ja neljäs. ”Oksat lahot, ydin mätä, juuret syvällä vetelässä.” Siinä on täsmällisesti tiivistettynä pohjoiskarjalaisuuden ydin Koposen näkökulmasta: ahtaat ympyrät, itsetuhoisuus, erityisbonuksena sukurutsa. Kukaan Toppo Koposen tuotantoa lähemmin tarkastellut ei ole voinut missata siinä usein kuuluvaa kitkerää vihaa, mutta yleensä hän pukee sen sarkastisesti naljailevan roolihahmon asusteisiin. Vastauksen suhteen Koponen on illuusioton. Se on jätettävä kuolemaan sukurutsaiseen mahdottomuuteensa. Pohjois-Karjalasta ponnistaneet rokkarit sopivat usein tähän kuvaan. ”Täältä vie vain neljä tietä pois”, mutta kolme niistä ovat itsemurha, alkoholisoituminen ja ”yli ojan, sen takana vetelä”. Ismo Alankokin kuuluu erään tarinan mukaan istuneen joskus Vanhan pöydässä mielestään puhumassa mukavia kollegoille, mutta nämä valittivat jälkeen päin saaneensa kuulla tuntikausia rocktähden vittuilua. Yhtye syntyi antiteesinä rockmusiikille ja pyrkimyksestä olla käyttämättä mitään siihen viittaavia soittimia, mutta jo muutaman vuoden jälkeen se vaihtoi asentoa nimenomaan ärhäkäksi ja kompromissittomaksi vaihtoehtorockbändiksi ja on sitä tietä kulkenut nyt jo kolmisen vuosikymmentä. Biisi on yhtyeen tuotannon mittareilla vakavan kuuloinen ihan musiikillisestikin. Teksti: Niko Peltonen POHJOIS-KARJALAN SUKURUTSAINEN MAHDOTTOMUUS Kumikameli: Meidän ei kannata jäädä tänne (2016) ”Oksat lahot, ydin mätä, juuret syvällä vetelässä.” martti luther 4_2021 -taitto_a.indd 18 8.4.2021 22.01. Mutta jos pohjoiskarjalaisuuden tätä puolta haluaa kunnolla tutkia, kannattaa perehtyä Toppo Koposen laajaan tuotantoon. Se tuntuu näiden kahden kappaleen perusteella olevan Koposelle keskeinen pohjoiskarjalainen ongelma. Kun kertosäkeessä kuuluisi mainita se, laulaakin Koponen: ”Täältä vie vain kolme tietä pois.” Meidän ei kannata jäädä tänne – otsikko on kuitenkin sekä ovela että toiveita herättävä. Murroskaudellaan Kumikameli levytti albumin Kouralli nen kääpiöitä (1992), ja siltä löytyy kappale Petäjäkorpi, joka taas on alkuteksti tässä käsiteltävälle paljon myöhemmälle biisille. Maakunta ei ole avara autiomaa, seikkailijaa kutsuva villi erämaa, kuten Lappi. Samalla se on tekstin musertavin elementti. Jouni Mömmöstä voi aloittaa. Tässä ollaan tosissaan. Ja vakava on aihekin: Petäjäkor vessa esitetty maisema modernisoituu kuihtuvaksi kuntakeskukseksi, jonka nuorelle asukkaalle ainoa avainkysymys on, miten sieltä pääsee pois. Pohjois-Karjala on kovin toisenlainen maakunta. Kieroon kasvaneet petäjät peittävät näköalan eikä kukaan jaksa naapurikylää kauemmas puolisonhakuun. Siihen assosioituu muistumia sydänja verisuonitaudeista, itsemurhista, alkoholismista, väkivaltaisen rakennemuutoksen autioittamista kylistä ja kaikesta tästä 70-luvulla kirjoitetuista moniosaisista romaanisarjoista. ”Sukupuu, kuka siinä seuraavaksi roikkuu?” Koponen laulaa Petäjäkorven kertosäkeessä. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa P opulaarissa mielikuvituksessa Karjala on joviaalin läpänheiton valtakunta: mieleen tulevat Antti Rokan supliikki, Viipurin siniset illat ja piirakoita paistellessaan jutustelevat mummot. Itse paikkakunnalla – tai maakunnalla – ei toivoa ole. Biisin tekstiin se ei sisälly. Se on kertojan ylimääräinen kommentti ja toimintaohje kuvatussa maisemassa eläville ihmisille, me-muodon perusteella hänelle itselleenkin, ehkä nuoremmalle itselle. Jopa miehen suosituimman yhtyeen, Eläkeläisten, toiminta paljastuu lähiluvussa varsin nihilistiseksi performanssiksi, mutta selvemmin tämä impulssi on pinnalla hänen varsinaisen pääbändinsä Kumikamelin musiikissa. Meidän ei kannata jäädä tänne löytyy vuoden 2016 muutenkin hyvältä Verta ja suolia -albumilta, joka jotenkin havahdutti minut seuraamaan Kumikamelia lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Mitään Visit Pohjois-Karjala -tyyppisiä matkailunedistämispalkintoja Toppo Koponen ei ole tainnut pahemmin saada. Ehkä sekin välittää itäisten ja pohjoisten maakuntiemme mielenmaisemaa, että Koponen on jaksanut luotsata Kumikamelia läpi vuosikymmenten, vaihtuvien kokoonpanojen ja vähäisen yleisönsuosion. Ahdistuksen ohella seudun mielentilaa määrittää asukkaiden särmikkyys, ainakin etelässä sellaiseksi koettu. Mutta silloin puhutaan Etelä-Karjalasta
ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. Selvitätkö tiesi ulos. ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA Room Escape tulostus.indd 19 Room Escape tulostus.indd 19 8.4.2021 14.03 8.4.2021 14.03. TAMPERE . Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. ROOMESCAPE.FI HELSINKI . TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON
1963) tunnistettava, valtavassa kaiussa ja särössä uiva, tremolokammen painalluksien alla psykedeelisesti vellova kitarasoundi käytännössä synnytti kokonaisen shoegazing-genren. Nyt My Bloody Valentine on ajankohtainen ydinkataloginsa kaivatun uudelleenjulkaisun myötä, ja onpa luvassa aivan uuttakin materiaalia. Ja onpa Billy Corgankin kertonut pyrkineensä apinoimaan Shieldsin visioita musiikissaan. ”Kaikki sisälläni oleva energia kuuluu musiikissani.” KEVIN SHIELDS: 20 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu haast_Kevin Shields.indd 20 8.4.2021 22.01. Harvalla on niin välittömästi tunnistettava soundi kuin My Bloody Valentinen Kevin Shieldsillä. Kolmoslevy, 1990-luvun puolivälissä aloitettu m b v, ilmestyi lopulta vasta vuonna 2013, ja muutama vuosi aiemmin alkanut comeback-kiertue piipahti Flow’ssakin. Shields vietti seuraavat vuodet enemmän tai vähemmän tutkan alla, sekalaisia yhteistöitä tehden ja keikkaillen Primal Screamin riveissä. Vaihtoehtorockin vaikutusvaltaisimpiin kitaristeihin lukeutuva Shields on tehnyt tavanomaisia rakenteita ja soundeja karttavaa musiikkiaan intuitiotaan seuraten. Yhtyeen klassinen kokoonpano (Shieldsin lisäksi Bilinda Butcher, laulu ja kitara, Colm Ó Cíosóig, rummut ja Debbie Googe, basso) ei kestänyt Lovelessin seuraajan synnytystuskia, joten yhtyeen ensimmäinen elämä hiipui vuonna 1997. Harvakseltaan haastatteluja antava Shields on innostunut juttelemaan vuolaasti medialle, ja Soundikin sai mieheltä hyväntuulisen puhelinaudienssin. Tunnin haastatteluaika lähes tuplaantui Shieldsin rupatellessa kiireettä kaikesta mahdollisesta kaikupedaalien ja tietoisuuden tutkimisen väliltä. Suurimman huomioarvon sai työ Sofia Coppolan Lost In Translation -elokuvan soundtrackilla, johon hänen unenomaiset äänimaisemansa istuivatkin täydellisesti. D ublinissa 1980-luvun alkupuolella perustetun My Bloody Valentinen kaksi pitkäsoittoa Isn’t Anything (1988) ja Loveless (1991) ovat vaikuttaneet lukemattomien vaihtoehtorockyhtyeiden estetiikkaan. Hänelle musiikki on ensisijaisesti väline tunteiden ilmaisuun. Kevin Shieldsin (s
SOUNDI 21 haast_Kevin Shields.indd 21 8.4.2021 22.01
Onko kappaleidesi äänimaailmasta mahdollista tehdä suoria tulkintoja siitä, millaisessa mielentilassa olet ne tehnyt. Ajat telen, että meidän musiikkimme on paljon luonnollisempaa kuin iso osa musiikista, koska musiikki on usein ihmiskulttuurin rajoittamaa. > Soundi-haastattelu – Mutta yksi perustavanlaatuinen asia oli paremmin: pääsin näkemään tv:stä Top Of The Popsia! Ja niihin aikoihin glam rock oli huipussaan. Sarjan mu siikki oli aika kamalaa, mutta siitä minä sain päähäni ajatuksen, että jo nain päivänä haluan soittaa kitaraa ja olla bändissä. Vanhempani ostivat minulle joululahjaksi halvan sähkökitaran, ja siitä lähtien olen ol lut kitaristi. Luulen, että meillä on enemmän yhteistä eläinten ja luonnon kanssa siinä mie lessä, että luontokin on samaan ai kaan kaunis, pelottava ja vaarallinen. ”Vanhempani ostivat minulle joululahjaksi halvan sähkökitaran, ja siitä lähtien olen ollut kitaristi.” K u v a: St ev e G u ll ic k haast_Kevin Shields.indd 22 8.4.2021 22.01. Vietit varhaislapsuutesi New Yorkin Queensissa, mutta 10-vuotiaana muutitte Dubliniin. Vasemmalta: Kevin Shields, Bilinda Butcher, Colm Ó Cíosóig ja Debbie Googe. Voiko sähkökitarassa olla koskaan liikaa säröä. Päädyin kuitenkin kokeilemaan eri laisia kitarasoundeja ja soittotapoja, ja jo ensimmäisellä ep:llämme (Geek, 1985) on kummallinen yhdistelmä kliiniä kitaraa ja taustamelua. Rakastin musiikkia, ja punkin vaikutuksesta todella halu sin tehdä sitä itsekin. Kun muutimme Dubliniin, todella moni asia muut tui etenkin lapsen näkökulmasta – ei ollut kymmeniä tvkanavia eikä Toys’R’Usketjua. Ei voi. Mutta jos minun olisi aivan pakko tehdä tällainen kummallinen valinta jossain omituisessa todellisuudessa, niin kaipa minä valitsisin melodian. – Outo kysymys, sillä on aika vai keaa erottaa melodiaa ja soundia. Olin jo silloin kiinnostunut ääripäiden vas 22 SOUNDI Vuonna 1987 syntyi My Bloody Valentinen klassisin kokoonpano. Siihen aikaan pystyit päätte lemään toisen ulkonäöstä, että kuu luuko hän samaan maailmaan kans sasi, joten hän kysyi että haluaisin ko bändiin kitaristiksi. Koska melodia pystyy välittämään tunteita ja kommunikoimaan. – Joo, se oli outoa. – Minulle kyse on balanssista. – Ei. Se ei ole välttämättä negatiivista energiaa. Jos sinun pitäisi valita soundin ja melodian väliltä, kumman ottaisit. Sellainen suunnitelma minulla oli! Mutta musiikista vain tuli elämä ni, ja siitä luopuminen alkoi tuntua absurdilta ajatukselta. Se mahtoi olla iso shokki sen ikäiselle pojalle. Ensimmäiseksi opettelin jon kun Buzzcocksin kappaleen, ja taju sin heti että joo, tämähän sujuu. Mutta totta pu huen ajattelin, että soittaisin 25vuo tiaaksi, sen jälkeen rupeaisin teke mään elokuvia ja aikuisena työsken telisin jossain ihmisoikeusjärjestös sä. Tuntui kuin olisim me menneet 15 vuotta ajassa taak sepäin. Minulle kyse on energiasta. Jouduin usein ongelmiin ostaessani tyttöjen lehtiä, koska halusin niissä olevia bändien julisteita! Suhtauduin intohimoisesti Sladeen ja Sweetiin. Oliko tavoitteenanne alusta asti tehdä jotain sellaista, mitä kukaan muu ei tee. Se oli jännittävää! Meillä oli akus tinen kitara, jossa oli kaksi ehjää kieltä. – Seuraavaksi tapasin Colmin. Monella tapaa Yhdysvallat ja etenkin New York vuonna 1973 oli hyvin erilainen kuin muu maailma. – Lapsena katsoin Amerikassa tv show’ta nimeltä The Partridge Fami ly. – Tavallaan, kyllä. Opettelin sitä vuoden, kunnes kitara alkoi tuntua minusta jotenkin van hanaikaiselta. Kyse on luonnollisesta ener giasta, sitä pitää vain ajatella koko naisvaltaisemmin kuin vain ihmis kulttuurin näkökulmasta. Se on sama juttu kuin eläimillä, ei niidenkään aggressiivi sena pidetty käytös kumpua vihas ta vaan kyse on hetkeen reagoinnis ta. Olimme samassa karateturnauksessa ja paluumatkalla bussissa aloimme jutella. – Haluan, että kaikki sisälläni ole va energia kuuluu musiikissani, mut ta ei se ole sen enempää aggressiivis ta kuin vaikkapa tulivuori tai ukkos myrsky. Tai toki se riippuu kon tekstista, mutta tietyissä konteksteis sa ei voi. Ihmiset myös usein asso sioivat pimeyden ja synkkyyden ne gatiivisuuteen, vaikka ei se välttä mättä ole niin. Se kertoi perheyhtyeestä, ja mu kana oli David Cassidy. Milloin rakastuit sähkökitaraan. Halusitko heti tehdä sitä lopun elämääsi. Mutta hassu jut tu on, etten minä koe koskaan ole vani aggressiivinen. – Sitten innostukseni hiipui kun nes löysin punkin 13–14vuotiaana. – Kyllä ja en. Mutta samaan aikaan kappaleenne ovat hyvin melodisia. Halusin olla osa jotain uutta ja jännittävää, halusin oman tyylini. – Kun aloin soittaa kitaraa vuon na 1980, en osannut edes sointuja. Viestiikö esimerkiksi äärimmäinen melu aggressiivisuudesta. Ostin jopa syntetisaattorin. My Bloody Valentine tunnetaan äänekkäänä yhtyeenä ja teidän musiikkianne määrittää enemmän tai vähemmän melu
Oletan, että koska olet nähnyt niin paljon vaivaa uudelleenjulkai suiden eteen, olet edelleen tyytyväi nen albumeihinne. – Ne vuodet, kun Dave Conway oli laulajana, bändi oli todellakin hyvin erilainen kaikessa mielessä. Muistan ajatelleeni, että ymmärrän laulunkirjoittamisen prosessin: ensin on hyvä osa ja sitten on huono osa. – No niin, se oli siinä mielessä helppoa, että tiesin koko ajan mitä minun piti tehdä. Toki minä osaan poplaulun rakenteen, mutta minulle musiikki on väline tunteiden ilmaisuun. Olen ollut siinä käsityksessä että Lovelessin tekeminen oli hyvinkin haastavaa (studiossa vierähti kaksi ja puoli vuotta), mutta nyt saan pu heistasi sellaisen käsityksen, että se syntyi lähes itsestään. – Niin kai. Mutta lopulta pääsimme sinne minne halusimme. – Lapsena, joskus kahdeksantai yhdeksänvuotiaana istuin autossa ja kuuntelin radiosta kaikenlaisia lauluja. Ei työ. – Ei koskaan. Tuntuuko sinus SOUNDI 23 ”Mitä tahansa teenkin, pohjaan sen siihen, mitä tunnen, en niinkään siihen mitä ajattelen.” My Bloody Valentine teki aktiivivuosinaan vain kaksi pitkäsoittoa. – Tärkein oppimani asia on, että kun seuraat intuitiotasi etkä anna minkään häiritä sitä, on mahdollista saavuttaa jotain ajatonta. Pidätkö sen aikaista kokoonpanoa tyystin eri yhtyeenä. K u v a: P au l R id er K u v a: Pa ul R id e r haast_Kevin Shields.indd 23 8.4.2021 22.01. Mutta meillä on tarkoitus julkaista niitäkin uudelleen, itse asiassa yritin juuri saada yhteyttä Daveen sillä haluaisin hänetkin mukaan projektiin. Teillä kesti useamman vuoden saada homma toimimaan. My Bloody Valentine syntyi siis lopullisesti Conwayn erotessa ja Bi linda Butcherin liittyessä mukaan. En ole ollut koskaan niinkään kiinnostunut laulunkirjoittamisesta kuin tunteiden ja tunnelmien luomisesta, ja ovathan nekin lauluja. Uutta materiaalia lupaillaan vielä tälle vuodelle. Kertosäe on se, jolla saavutetaan ihmisten huomio, mutta samalla tapetaan tunnelma. – Joo, enimmäkseen. Vuonna 1988 olimme aidosti oma itsemme. Mutta siihen aikaan me ihan tietoisesti halusimme sen kuulostavan mahdollisimman raa’alta. Minulla oli hyvin selkeä päämäärä, joka tuntui melkein siltä kuin minulla olisi joku kumppani sisälläni, tiedätkö, ikään kuin toisesta ulottuvuudesta. Minulle säkeistöt olivat niitä hyviä osia ja kertosäkeet huonoja. Mutta hämmennys kesti vain minuutin… eikä siinäkään levyssä ole oikeastaan mitään mitä haluaisin muuttaa. Siitä puuttuu siis alkuuranne eri kokoonpanolla teh dyt ja varsin erityyli setkin ep:t. Kun kuuntelin Isn’t Any thingiä uudelleen pitkän tauon jälkeen, yllätyin miten raa’an kuuloinen se oli. Kolmas ilmestyi 16 vuoden viiveellä. Se on hienoa ja ehkä harvinaista kin, että pystyy olemaan noin tyyty väinen kauan sitten tekemiinsä le vyihin. – Samoin kun tein uutta versiota Lovelessista, yllätyin miten äärimmäiseltä sekin kuulosti. Siihen mennessä olin jo tajunnut, että minulle musiikki on elämäntapa. Minun piti kuunnella sitä eri laitteistoilla varmis tuakseni asiasta. Etenkin Lovelessin tekeminen perustui vaistonvaraiseen visioon, eräänlaiseen mentaaliseen kuvaan, jota piti seurata ja jolle piti vain olla lojaali. – Se tuntui hyvin luonnolliselta. – Jep, Bilindalla oli iso vaikutus. Haluan ehdottomasti tehdä sen, etenkin koska maailmalla on kaikenlaisia epävirallisia julkaisuja ja me voisimme tehdä sen niin paljon paremmin. Nyt digitaalisena ja vinyy lillä uudelleenjulkaistu My Bloody Valentine katalogi alkaa vuodesta 1988. Me ikään kuin lähdimme kisaan vuotavalla veneellä, ja sen korjaaminen vei kauemmin aikaa kuin uskoimme. – Levy-yhtiömme Creation Records oli rahaton, ja useamman kerran tapahtui niin, että nauhamme takavarikoitiin koska studioiden laskuja ei oltu maksettu. Ja toki sillä, että myös minä aloin laulaa. Mutta sitten tuli kaikenlaisia muita ongelmia. 80-luvulla oli tiettyjä yleisiä esteettisiä tapoja tehdä levyjä ja me hyljeksimme niitä tietoisesti. Aloitimme sillä porukalla keväällä 87 ja meiltä vei noin vuoden kehittyä oikeaksi bändiksi. takkainasettelusta, ja halusimme tehdä jotain erilaista. Jotain sellaista, mitä tekisin riippumatta siitä onko minulla rahaa vai ei. ta yhä vuosikymmenten jälkeenkin, että niistä tu li juuri sellaisia kuin ha lusitkin. Olin hyvin varma kaikesta. Luulen, että se johtuu siitä että niitä tehdessäni minä vain seurasin… miten sen nyt sanoisi… sisäistä opastani. Vaatiko rohkeutta päästää irti pe rinteisestä estetiikasta ja kappale rakenteista. Mutta silloin emme vielä olleet tarpeeksi kiinnostavia. Kävikö koskaan mielessä luovuttaa
– Ainahan se tulee kuulostamaan > Soundi-haastattelu tutulta johtuen ihan jo siitä, kuinka minä soitan kitaraa. Pystytkö jälkeenpäin speku loimaan, että olisitteko voineet tehdä jotain toisin ja estää yhtyeen hajoamisen. Myös Alesis Midiverb 2 toimii hyvin, käytän siitä paria-kolmea eri asetusta väliltä 40–49. Olen sitä mieltä, ettei se liity ikään millään tavalla. Monet kitaristit ovat varmasti pohtineet, miten klassinen Kevin Shields -kitarasoundi syntyy. maaliskuuta 2021 Puhelinhaastattelu K uv a : To m i Pa ls a ”Meillä on enemmän yhteistä eläinten ja luonnon kanssa siinä mielessä, että luontokin on samaan aikaan kaunis, pelottava ja vaarallinen.” My Bloody Valentinen comeback-kiertueilla Kevin Shields on nähty muun muassa Coachellassa vuonna 2009 (ylhäällä) ja Hultsfredissa vuonna 2013 (vasemmalla). Mutta niin ei tarvitsisi tietenkään olla. 2. – Todellakin. Kammen täytyy olla niin, että voit soittaa ottamatta siitä kiinni, pidät sitä vain kämmenesi alla. – En tietenkään voi sanoa olevani täysin onnellinen, etenkään nykyisessä maailmantilanteessa. – Itsetutkiskelun puute aiheuttaa sen, että me vain sopeudumme. Eikä se ole heidän syynsä, he ovat olleet hyviä kansalaisia ja tehneet kuten on käsketty, mutta valitettavasti se voi olla yksilön kannalta tuhoisaa. – Täsmälleen samaan soundiin päästäksesi tarvitset Yamahan SPX 90 II -efektin ja siitä random reverbtai reverse reverb -asetuksen. Tarkoitatko meditoimista vai aiheeseen liittyvän kirjallisuuden tutkimista. Lopulta olimme täysin puilla paljailla, ja vuonna 1997 minun oli pakko valita… tai no, ei minulla ollut valinnanvaraa, vaan käytännössä lopetin musiikin tekemisen pitkäksi aikaa. Kaiken kaikkiaan se oli positiivisempi kokemus kuin mitä yleensä luullaan. Studion miksauspöytä ei toiminut ja meillä oli iso riita sen toimittajan kanssa. Mutta me olemme tässä yhdessä. Tuollainen myytti täytyy tuhota. – Kitarasta lähtevä soundi pitää jakaa niin, että on erittäin kirkas ja selkeä soundi, jotta pystyt kuulemaan kaikki nuotit, ja erittäin säröinen soundi, joka tuo energian. – Ihan kaikkea. Okei. Kesti lähes kahdeksan kuukautta saada rahat takaisin ja hankkia uusi pöytä. Helpottuuko itsensä tunteminen mitä vanhemmaksi tulee. Sillä tavalla pystyt tuntemaan musiikin sen sijaan että tietoisesti tekisit mitään. Sitten ne yhdistetään. – Ei, ei siinä niin käy. Mitä niinä vuosina oikein tapahtui. Olemme tehneet musiikkia jo jonkin aikaa, ja uskomme että valmista tulee tämän vuoden aikana. Paljastaisitko tärkeimmät ainesosat. Levyllä on paljon ensimmäisiä tai toisia ottoja. Itse asiassa luulen, että kun ihmiset vanhenevat, he tyytyvät helpommin siihen millaisessa tilanteessa ovat. Ja joku tuottaja tai teknikko, joka olisi pystynyt auttamaan kaikenlaisten teknisten ongelmien kanssa. Enkä aio muuttaa sitä vain sen takia, että joku haluaisi meidän menevän eteenpäin. – Jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että olimme kiireisiä koko ajan. Meditoimista ja kaikkea muutakin, millä pääsen lähemmäs sisäistä itseäni. Ja sitten rahat alkoivat loppua, ja Colm ja Debbie lähtivät vuonna 1995. Itse asiassa tämä pandemia on harvoja aikoja maailmanhistoriassa, kun meillä kaikilla, joka puolella maapalloa, on näin paljon yhteistä. Ei kuulosta kovin onnelliselta. – Nykyään tärkein harrastukseni, tai pikemminkin kiinnostuksen kohteeni, on tietoisuus kaikissa muodoissaan. Äärim mäisen tärkeää on, että käytät vain 100-prosenttisen märkää (efektoitua) signaalia, ei yhtään kuivaa. Tremolokampeen ei siis tartuta ja sitä painetaan vain alaspäin, ei koskaan vedetä. – No, useimpien ihmisten tapaan luulen olevani jossain viitosen ja seiskan välissä. Missä tahansa iässä ihmiset voivat kokea tarvetta päästää irti vallitsevista olosuhteista ja ennakko-oletuksista, ja he ovat valmiita lähtemään seikkailuun kokeakseen uusia ideoita ja tapoja nähdä maailmaa. Joten mitä tahansa teenkin, pohjaan sen siihen, mitä tunnen, en niinkään siihen mitä ajattelen. – Sinulla pitää olla Fender Jaguar tai Jazzmaster varustettuna tremolokammella. Sellainen vahva tiimi olisi ollut tarpeen, sillä mehän teimme kaiken itse. Jos jätetään musiikki ja sen tekeminen pois laskuista, mikä elämässäsi tuottaa sinulle suurinta mielihyvää. Ja ihan vain tietoisuutta ylipäänsä. Henkilökohtainen viisaus puuttuu. Eihän kukaan halua riskeerata uraansa menestyksen kustannuksella. 24 SOUNDI – Mutta itse äänitykset sujuivat nopeasti ja hyvin. Ja sitten kaikki alkoi mennä metsään. Ja kuten totesin, opin jo vuonna 1988 että suurin vahvuuteni on vaistoni. Se kaikki aiheutti sen, että eteenpäinmenemisen tunne ja energia alkoivat murentua. K u v a: C h ri s W at ts haast_Kevin Shields.indd 24 8.4.2021 22.01. Kai My Bloody Valentinen soundi pysyy kuitenkin tunnistettavana. – Rehellisesti sanoen luulen, että ainoa asia mikä olisi auttanut meitä olisi ollut todella hyvä manageri. – Jatkoimme hommia Bilindan kanssa, ja aloimme tehdä levyä josta lopulta tulisi m b v -albumi (comeback-levy, joka julkaistiin vuonna 2013). Luvassa on kokonainen albumi, ja sillä ei tosiaankaan ole mitään tekemistä 90-luvun kanssa. Nuo molemmat laitteet reagoivat soiton voimakkuuteen, jolloin käytössä on paljon dynamiikkaa. Opimme sopeutumaan koulussa, ja se jatkuu työelämässä. Comeback-albumi m b v pohjasi pitkälti 1990-luvun äänityksiin, mutta nyt kun teillä on sopimus Domino Recordsin kanssa voisi kuvitella, että ihan uuttakin musiikkia olisi näköpiirissä. Asteikolla 1–10, kuinka onnelliseksi koet itsesi. Lovelessin jälkeen rakensitte sen seuraajaa vuosien ajan tuloksetta, kunnes yhtye hajosi vuosikymmenen loppuun mennessä. Vuosi 1992 meni kiertueella, sitten solmimme diilin Island Recordsin kanssa ja rakensimme studion, joka valmistui vuoden 93 keväällä. Joten monet vanhukset ovat vain heijastuma siitä, mitä heille on opetettu
www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Mikseri tulostus.indd 25 Mikseri tulostus.indd 25 8.4.2021 14.05 8.4.2021 14.05. Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja
Yhteisöllisenä kokemuksena siinä oli jotain samaa kuin jossakin ”torilla tapaamisessa” lätkäkullan jälkeen – sillä erolla, että nyt tunne oli ilon sijasta järkytys ja epäusko. Tämä inspiroi tyttären tekemään kokonaisen levyn ”isukin” näkökulmasta. Jaettu suru edellisyönä tapaturmaisesti kuolleesta ja edellisiltana festivaalilla esiintyneestä Perttu Häkkisestä oli tunne, jota en ollut aiemmin kokenut. Vincentin isä vapautui vankilasta juuri ennen koronapandemiaa. 26 SOUNDI Teksti: Mikael Mattila 26 SOUNDI V uoden 2018 Flow-sunnuntai oli erikoinen päivä. Epämääräisen, hartaan haikeuden sinetöi sunnuntaiiltana täyteen ammutulle Red Tentille viimeisenä esiintynyt St. ”Amerikkalainen ideaali on järkyttävän kaukana amerikkalaisesta todellisuudesta” St. Vincent -taitto_b.indd 26 8.4.2021 22.02. Kun hän esitti Masseducion-albuminsa kenties kauneimman kappaleen New York, tuntui sen taivaan tyhjään sineen nouseva kertosäkeen parahdus todellakin erityiseltä – kuin virreltä: ”I have lost a hero, I have lost a friend.” St. K u v a: Z ac ke ry M ic h ae l St. Vincent. Se on kuulemma rehellinen tapa tulkita kotimaan elämänmenoa. Vincent eli Annie Clark muistaa tapauksen kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Ensimmäiset katseet jokaisen vastaan tulleen tutun kanssa kertoivat paljon: ne olivat hienovaraisia, surumielisiä ilmeitä, jotka eivät ihan tienneet, mitä viestittää myötäelon lisäksi. Hänen kuudes levynsä Daddy’s Home inspiroituu 70-lukulaisesta ”faijarockista” ja sivuaa siinä samalla ”amerikkalaisen likaisuuden” estetiikkaa. Äänensävy on ihmisen, joka on juuri muistanut jotakin yllättävää
”Eihän se koskaan mene niin, että tietoisesti päättää tyylilajin etukäteen ja alkaa työstää.” St. SOUNDI 27 Uusi St. Vincent -taitto_b.indd 27 8.4.2021 22.02. Vincent -albumi Daddy's Home on Annie Clarkin omien sanojen mukaan kokoelma tarinoita ihmisistä omine heikkouksineen. Samalla hän etsii Bob Dylanin ja Lana Del Reyn lailla amerikkalaisuuden alati muuttuvaa identiteettiä
Yhdysvaltain oikeusministeriön sivuilta voi käydä lukemassa tylyt madonluvut muun muassa rahanpesusta ja kymmenien miljoonien dollareiden ”varastamisesta” sijoittajilta. Soittopelinä oli jo tuolloin Ernie Ballin naiskehon muodoille suunnittelema St. Niihin aikoihin aika moni ihminen teki huonoja ratkaisuja… Puheen rytmi on hidas, hakeva. Vincent -kitara. 28 SOUNDI SOUNDI 29 28 SOUNDI – Itse asiassa… Joo! Muistan jonkun kertoneen minulle silloin, että tällaista oli käynyt… Se oli outoa ja toki surullista. Vincent -taitto_b.indd 28 8.4.2021 22.02. – Totta puhuen, en muista paljoa noista ajoista, siitä on niin kauan… Enkä ole perehtynyt osakekaupan suhdanteisiin, joten en oikein tiedä, mistä syystä hänet varsinaisesti tuomittiin! Mutta olen käsittänyt, että koko jupakka tapahtui 2000-luvun lopun finanssikriisin jälkimainingeissa. Vaikka tapaus antoi lopulta juuren lopulta kokonaiselle pitkäsoitolle, ei Clarkin arkuus puhua asiasta ole sinällään ihme. Mitä Clark senior oli sitten mennyt tekemään. Paljastus vangitusta pörssimeklari-isästä tipahti lehden palstalta puolivahingossa, yhtenä yksityiskohtana pariskunnan puoliskojen kohtaamien vastoinkäymisten joukossa. ”Jokaisella yhteiskunnalla on oma likansa, epäoikeuden mukaisuutensa ja rappionsa.” K u v a: To m i P al sa St. Tätä ennen Clark tuskin kiinnosti juorulehtiä, mutta puolentoista vuoden suhde huippumalli-näyttelijä Cara Delevigneen teki hänestä hetkeksi seurapiirijulkkiksen. Tuolloin Clark ei osannut vielä julkisesti asiasta puhua. Ammattimoodi on päällä: Suomessa oli tosi kivaa, olisipa mukavaa päästä sinne takaisin, ja niin päin pois. Ei kirkuvana lööppinä. Toki hän lienee tässä vaiheessa muodostunut Suomessa liki The Nationalin kaltaiseksi, amerikkalaisen nykyrockin täsmäsuosikiksi; Flow-visiittejä on kaksi, klubiolosuhteissa hän on esiintynyt kerran, Circuksessa. Richard Clark tuomittiin vuonna 2010 kahdentoista vuoden vankeuteen osallisuudesta laajaan osakepetokseen, jossa oli pelissä yhteensä 43 miljoonan dollarin edestä riihikuivaa. Ei minulla olisi ollut siitä mitään sanottavaa. St. Mutta muuten minulla on kyllä tosi hyviä muistoja Flow’sta! Clark on myllyttänyt maaliskuun aikana lukemattomia Zoom-haastatteluja kotoaan Los Angelesista käsin. Se on otsikoltaan aika kirjaimellinen. Vincent esiintyi tunteikkailla Flow-festivaaleilla vuonna 2018. Toisaalta asian paljastuminen auttoi myös lukemaan Clarkin omaa levytysuraa: vuoden 2011 Strange Mercy -albumin kansi, jossa äänetön, huutava suu on vangittu tiukaksi pingotetun muovikelmun sisälle, kuvastaa sitä surua ja ahdistusta, jonka isän vankilaan joutuminen aiheutti. – Minulla oli huoli perheestäni ja sisaruksistani. Vincentin kuudes, toukokuussa ilmestyvä albumi on nimeltään Daddy’s Home. Enkä halunnut tällaisen asian määrittävän julkisuuskuvaani. Ja osaa hän iskeä virkamukavuuteensa myös pienen, hämmentävän särön: – Flow’ssa söin melkein kokonaisen hevosen! Mutta en sitten syönytkään… Asia kunnossa. – Osakepetos taitaa olla tarkka rikosnimike, tytär hahmottelee. Tytär-Clark puhuu yksityiskohdista varovaiseen sävyyn. Teema alkoi hahmottua, kun Clarkin isä vapautui vankilasta vuonna 2019, vain vähän ennen koronaa. Koko asia tuli julkisuuteen vasta vuonna 2016 Daily Mailin tekemän penkomisen myötä. Osa heistä oli tuolloin vielä alaikäisiä. St. Clark pitää taukoja, kuin yrittäisi löytää muutoin sanavalmiin ja kielellisesti lahjakkaan mielensä perukoilta oikeita termejä eriskummallisen rahamarkkinakepuloinnin kuvaamiseen
Tunnelmasta aistii sisällä polttamisen kellastamat seinät, elämää nähneen nahkatakin pehmeän hajun, nielusta tulevan viskin tuoksahduksen ja auringossa kuumenneen, ”Malaise Era” -tyylisen, laatikkomallisen Amerikkaauton karvanahkamuoviset sisätilat. Hän on lipunut estetiikasta toiseen, kokeillut eri hahmoja, pukeutunut outoihin asuihin ja hassutellut sukupuoliasetelmilla. Lisäksi vuosi 2010 oli kiinalaisessa kalenterissa tiikerin vuosi. – En tiedä, kuinka tarkkaan hän on kuunnellut levyn sanoja… Mutta erityisesti hän tykkää nimibiisistä. Daddy’s Homen kannessa Clark näyttää Dynastia-näyttelijä Linda Evansilta tai Gena Rowlandsilta, miehensä John Cassavetesin useiden elokuvien pääosan esittäjältä. 70-lukuvaikutelma on toisinnettu tarkkaan myös levyä edeltäneisiin, Youtubessa pyöriviin trailereihin. Daddy’s Home tuntuu hengittävän jopa enemmän kuin edeltäjänsä Masseductionin (2017) joka suuntaan sinkoillut teknorock. Kun isä-Clark hieman ennen koronaa vapautui, liki kymmenen vuoden ympyrä sulkeutui. Hän todellakin palasi kotiin. Erinäiset musiikkimediat ovat vuosikausia toistaneet rinnastusta, ja minkäs sille toisaalta voi, kun Clark on itsekin nostanut Bowien kaikkein suurimmaksi mestarikseen. – Arvaa mitä, siinä kävi vähän vanhanaikaiset! Olin jyystänyt sävellystä kellon ympäri ja olin varma, että nyt olin säveltänyt maailman parhaan melodian. Vincentiä kuvaillessa päätyy väistämättä puhumaan myös David Bowiesta. En vain millään keksinyt, kunnes… Epäuskoista naurua. Myös New York -slovarin parkaisut kadonneen sankarin ja ystävän perään on omistettu kuolleelle Bowielle. Sohvalla lojuvan, siippaansa liikaa passuuttavan kalsariboheemin näkökulmasta laulettu kappale lainaa kaikista maailman biiseistä Sheena Eastonin kasariklassikkoa 9 To 5. Sitarilta kuulostavat sähkökitarat assosioituvat välittömästi Steely Danin Do It Againin kaltaisiin jalokiviin. Clark on puhunut, miten on halunnut levyllä mallintaa ”rähjäisen” 1970-luvun estetiikkaa. – En silti sano, että tämä isäteema ja 70-luku ovat seuranneet toisiaan täysin saumattomasti, Clark aloittaa. Vincent -taitto_b.indd 29 8.4.2021 22.02. Levyn kenties yllättävin ja 70-luvun amerikkarokista sivuun menevä musiikillinen nyökkäys löytyy kuitenkin kappaleesta My Baby Wants A Baby. Neljääkymppiä lähestyvä Clark halusi syleillä lapsuudessaan kuulemaansa 1970-luvun rasvaista viiksirockia, joka on ajalta jälkeen hippi-idealismin mutta ennen uuden aallon ja punkin virtaviivaisuutta. Vincentiä tuntevat tietävät, että hän ei ole koskaan piilotellut idoleitaan, mutta enemmän ne ovat eläneet hänen soundissaan alaviitteinä selkeiden lainojen sijaan. Levyn äänimaisemasta voi osoittaa sellaisia nimiä kuten Randy Newman ja Sly And The Family Stone, ja mikseipä se James Brownkin. Kaikki vähänkään St. – Hän oli aika hämmentynyt mutta samalla iloinen ja ylpeä, että sai tällaisen kunnianosoituksen, Clark nauraa. Vincent oli ”lähitulevaisuuden kulttijohtaja”, oli Masseductionin tiukkoihin lateksiasuihin sonnustautunut henkilö ”mielisairaalan dominatrix”. Jotain oudon tuttua siinä silti oli. – Mutta ei se mitään, päätin kuitenkin pitää melodianpätkän biisissäni, se sopi siihen niin hyvin. Mutta kappaleen tekijätiedoissa on tietenkin kreditoitu myös 9 To 5:n kirjoittaja Florrie Palmer. Vaalea polkkatukka laskeutuu beigen trenssitakin päälle. Aluksi ajattelin, että teen tosi raskaan rokkilevyn, mutta sitten tästä tuli tällainen! Mitenkään raskas tai tunkkainen kokemus Daddy’s Home ei kuitenkaan ole – eikä suinkaan myöskään pastissi. – Eihän se koskaan mene niin, että tietoisesti päättää tyylilajin etukäteen ja alkaa työstää. Kelpaa minulle! N imensä mukaisesti Daddy’s Home on ”faijamusaa”. Niissä zoomaukset ovat nopeita, kuvaus käsivaraista ja liikkeet tallennettu lämpimän sävyiselle filmille. Miksi. Vincent -hah mon avulla kaikenlaisilla metatasoilla. K u v a: Z ac ke ry M ic h ae l St. – Halusin levylle sellaisen ”bändisoittamisen” fiiliksen. Se kuulemma kuulostaa James Brownilta, koska siinä on samanlaisia karjahduksia. Kuten Bowie, myös Annie Clark liikkuu St. Mitä isäsi sanoi, kun sai kuulla uuden levysi teemasta. 28 SOUNDI SOUNDI 29 Esimerkiksi hokema ”Living in fear in the year of the tiger / oh America, can I owe you one?” Strange Mercyn päätöskappaleessa Tiger avautuu jälkikäteen paremmin. Ei tämän taustalla sen kummempaa tarinaa ole! St. Tarkoitus oli pyrkiä pois perfektionismista ja keskittyä enemmän siihen, miten eri äänet virtaavat kappaleiden luoman tunnelman ja maiseman läpi. Jos vuoden 2014 nimettömän albumin platinahiuksissaan nykivästi elehtinyt St
Vincent on Annie Clarkille bowiemainen rooleilla leikittelyn foorumi. 30 SOUNDI SOUNDI 31 Ei myöskään yllätä, että mieleen tulee Young Americans -albumin aikainen Bowie, joka lähti New Yorkiin ja Philadelphiaan tekemään pöhköä mutta herkullista kokaiini soulia. – Toisaalta myös tuo ”daddy”, ”isukki” -juttu, niin tottakai siinä on se sellainen kinky ulottuvuus, onhan koko sana vähän pervo. Yhteiskunnallisissa kysymyksissä Clark todellakin pääsee vauhtiin. Mutta samalla ajattelin sitä ”isukkiuden” roolia ja peilasin sitä omaan isäsuhteeseeni. – Onhan nykypäivän Amerikkakin pirun rähjäinen. Sitähän minäkin. – Välillä tuntuu, että roolit ovat kääntyneet, ja nyt minä olenkin se ”daddy”, joka valvoo ja pitää huolta! Se on ehkä se identiteetti, jonka kautta olen levyn biisejä lähestynyt. Kuten levyni hahmot, myös tämän päivän amerikkalaiset ihmiset ovat vähän odottavalla päällä. Vincent -taitto_b.indd 30 8.4.2021 22.02. T untuu, että Clark on lähtenyt levyllä purkamaan osiin suuria amerikkalaisia arkkityyppejä. Kyllähän näitä juttuja on historian saatossa nähty. He ovat vähän oudossa välitilassa, mutta yrittävät silti selviytyä, Clark täsmentää albumin teemaa. – On myös muistettava, että tietenkin jokaisella yhteiskunnalla on oma likansa, epäoikeudenmukaisuutensa ja rappionsa, ei Yhdysvallat ole sen suhteen mitenkään erityisempi. K u v at : Z ac ke ry M ic h ae l St. Silti ote ei ole ironinen, koska moni muukin lauluntekijä on viime vuosina etsinyt musiikissaan jotakin, osin toki kuviteltua ”suurta amerikkalaisuutta”. 1970-luku on Clarkille eräänlainen työkalu tämän nyrjähtäneen amerikkalaisuuden käsittelemiseen. He seisovat raunioilla ja miettivät, miten yhteiskunnan valtarakenteet voisi asetella uusiksi. Levy tapahtuu Los Angelesissa ja New Yorkissa (jotka ovat sattumoisin Clarkin molemmat kotipaikat), koska mikään muu ei ole kyllin romanttista. – Tämä on tärkeää siinäkin suhteessa, että minusta ihmisten tulisi ylipäätään nähdä yksittäisten yhteiskunnan epäkohtien globaalimpia ulottuvuuksia. Mutta he eivät ole tästä vielä aivan varmoja. Levyn avaava Pave Your Way In Pain on selkeä sisarkappale Bowien klassikolle Fame. Fakta on kuitenkin se, että amerikkalainen ideaali on järkyttävän kaukana amerikkalaisesta todellisuudesta niin monille ihmisille. Hän asettelee sanojaan yhä kuin pudottelisi tetris-palikoita, mutta samalla sanojen ympärille muodostuu jopa esseististä ajatuksenkulkua. Father John Misty, Lana Del Rey, jopa Bob Dylan 17-minuuttisine John F. Pidän hyvin vastenmielisenä sellaista, että ihmiset piilottavat julmuutensa kirkasotsaiseen idealismiin. Nyt vuorossa on 70-luku, jossa Clark näkee yhtäläisyyksiä myös tähän hetkeen. Artistipersoonan imago tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä. – Se on muuten hurjan kaunis laulu, Clark kehaisee Dylanin Murder Most Foulia. – Oikeastaan levy on vain kokoelma tarinoita ihmisistä omine heikkouksineen. Kennedy -eepoksineen. Ja kun joku puSt. – Pidän tuosta amerikkalaisesta likaisuudesta siksi, koska se tapa esittää yhteiskunta oli ainakin, hitto vie, rehellinen. Eikä levyn ydinperheisukki ole sen ainut, jopa koomisen perustavanlaatuinen amerikkalaisuuden arkkityyppi. Mielestäni olemme juuri nyt jonkinlaisen jälleenrakennuksen alkuhetkillä. Sitä on usein kuvailtu ”kyyniseksi” ja ”dekadentiksi”, öljykriisin aiheuttaman taloudellisen kompuroinnin ja hippiajan jälkeisen psykedeelikrapulan vuosikymmeneksi. Aikakaudeksi, joka ei koskaan lunastanut sille asetettuja odotuksia. Kun ajattelen levyn ”daddya”, en ajattele oidipaalisuuksia, vaan kuvittelen valkokauluksisen, solmioon pukeutuneen miehen, joka palaa iltapäivällä kotiruuan tuoksuiseen kotiin, suukottaa tytärtään otsalle ja vaimoaan poskelle. Kuulostaako 2020-luvulta. Näennäisesti vastuullinen isi saattaa olla juuri sellainen, joka pimeän laskeuduttua menee vehkeilemään osakerahoilla
Hän lusi lopulta 12 vuoden tuomiostaan reilut yhdeksän. – Ihmiset saavat isääni suurempia tuomioita sellaisten huumeiden hallussapidosta, jotka ovat toisessa osavaltiossa laillisia. Yllättikö se. Ehkä konkreet tisin esimerkki tästä on hänen Ernie Ballille suunnittele mansa nimikkokitara, joka julkaistiin vuonna 2016. Vaikka amerikkalainen vankilajärjestelmä on Clarkin mielestä lähtökohtaisesti hirveä, ei se ole yhtään niin paha ”isä ni kaltaisille valkoisille ukoille”. Jos nyt miettii, mitä Nina Simone teki taiteilijana mustien kansalaisoikeuksien eteen, tai miten Joni Mitchell on lauluntekijänä ollut monia aikalai siaan hartiamitan verran edellä, niin melko usein nämä edelläkävijänaiset ovat silti saaneet kohdata vihamieli syyttä tai vähättelyä syystä tai toisesta. – No… Kyllähän nykyään on ainakin enemmän kita raa soittavia naisia kuin koskaan! Siinä mielessä minua kyllä naurattavat ne rockin kuolemaa manaavat ot sikot. Ernie Ballin St. – Amerikkalainen, paljolti yksityistetty vankila järjestelmä on suoraa jatkumoa orjakaupalle. Enemmän minua hämmensi vankilan tapa il moittaa tästä: he vain soittivat kaksi vuorokautta etukä teen, että tulkaahan hakemaan sieltä ja sieltä silloin ja sil loin. Mut ta pakko sanoa, että onhan se mahtavaa ja ilahduttavaa saada kuulla, että on voinut olla jonkinlaisena esikuva na ihmisille. Hän myöntää olevansa aika yllättynyt uransa kestosta. V aivainen puolen tunnin aika Zoomsuorakulmion, jossa lukee ”stvincent”, kanssa on vaarallisesti hu penemassa. – Ei yksi tai muutamakaan poliitikko voi kokonaista kaupunkia pilata! Sitä paitsi, New York muuttuu muu tenkin jatkuvasti: se on käynyt läpi niin monta vaihetta – hienoa ja vähemmän hienoa. Palataan vielä New Yorkiin – kaupunkiin, jonka ympä rille St. A merikkalaisen sorron historia ei koske Clarkin mukaan vain etnisyyttä, vaan myös sukupuolta. Toki se suhde on muuttunut yh dessä kaupungin kanssa ja se tulee muuttumaan jatkos sakin, mutta tästä huolimatta se on yksi maailman hie noimmista kaupungeista. Daddy’s Homen roolihahmo on tosiaan kuin 1970luvun draamaelokuvien kovia kokenut nainen. Ihmiset ottavat helposti henkilökohtaisena hyökkäyksenä sen, jos heidän identiteettipositiotaan haastetaan. Se tuntui häiritsevän epämääräiseltä! Isä on kuitenkin sivuseikka isossa kuvassa. Se häiritsee. Olen aina pitänyt itseäni silkkana altavastaajana, joka nyt vain yrittää selviytyä... Tämä kaoottisesta häsellyksestä toiseen luistellut temppuilu ei Annie Clarkia hetkauta. New York on vuoden aikana ollut poikkeuksellisen paineen alla: koronan jyllätessä kuvat kaupungin väliai kaisista joukkohaudoista ja rekkojen kylmiöissä säilyte tyistä kuoronuhreista levisivät ympäri maailman. Vincent nimikkomalli (jota Youtuben rokkiukotkin muuten kovasti kehuvat) lienee yhä maail man ainut tiedetysti naisen suunnittelema ja pienikokoi sempia kehoja suosiva sähkökitara. Kun kysyn Clarkilta, mikä häntä kiehtoo ikävästi koh dellun naisen hahmossa, hän kääntää asetelman toisin. 30 SOUNDI SOUNDI 31 huu ”todellisuudesta”, tulisi minusta käydä keskustelua siitä, kenen todellisuudesta hän puhuu. Mustaa miestä olisi tuskin kohdeltu samalla lailla, hän epäilee. Hän ottaa isänsä esimerkiksi näiden todellisuuksien eroista. Sitten kaupungin entinen pormestari Rudy Giuliani taantui Do nald Trumpin poppoossa tragikoomiseksi salaliittohör höksi ja osavaltion kuvernööriä Andrew Cuomoa syytet tiin seksuaalisesta ahdistelusta. Vincent puhuu itsestään ”Cassa vetesin sankarittarena”, joka ”naukkailee ruskean väris tä viinaa”. Kappaleessa The Melting Of The Sun Clark puolestaan listaa liudan showbisneksen kaltoin kohtelemia naisia Marilyn Monroesta Joni Mitchelliin ja Nina Simoneen. – Olen oikeastaan vasta muiden ihmisten sanomisten kautta tullut hoksaamaan, että niin, minähän olen tehnyt tätä juttua aika pitkään – tai että olen onnistunut pysymään relevanttina tässä touhussa. – Ei sinällään… Toki hänet ensin vapautettiin ehdon alaiseen. Kauas on tultu Sufjan Stevensin tausta bändistä tai Polyphonic Spreen hippikuorosta. Tämäkin on tarkkaan harkittua: raukealla The Laughing Man kappaleella St. Omaa edelläkävijyyttään Clark käsittelee vaatimatto masti. Hän suunnitteli sen naiskehon ulottuvuuksia silmällä pitäen, sillä oletusarvoisesti miehille ohjattu kitaramalli on ai heuttanut naiskitaristeille erinäisiä pulmia kautta vuo sien. Muutin sinne 2005, ja ver rattuna siihen se on nykyään ihan eri paikka. Mieleen piirtyy Naisen parhaat vuodet elokuvan hil jalleen psykoosiin vaipuva ja elämänsä yksitoikkoisuu teen sekoava kotiäiti. – En halua antaa sellaista vaikutelmaa, että jotenkin hekumoisin tällaisella naisten uhripositiolla. Se laittaa asioita perspektiiviin. Päinvas toin, haluan juhlia heidän suurenmoisuuttaan; sitä, mi ten upeita juttuja he tekivät, vaikka jotkut kohtelivatkin heitä huonosti! – Olen huomannut, ettei naisia kovin helposti koroteta ”neroiksi”. Vincent -taitto_b.indd 31 8.4.2021 22.02. Niin Clark on ehdottomasti jo tehnyt. Vincent on käsivartensa levittänyt niin tiukkaan, ettei edes nykyinen oleskelu Yhdysvaltain länsirannikol la irrota rutistusta. Ajan rajallisuudesta tietoinen Clark on keskimäärin mitoittanut vastauksensa formaattiin sopi viksi, mutta poliitiikkaa lauluntekijä voisi puhua vaikka kuinka kauan. Eipä minulla ole hir veästi luottamusta sellaiseen järjestelmään. Minulla on kaupunkiin romanttinen suhde, jollaista minulla ei ole mihinkään muualle. ”Olen huomannut, ettei naisia kovin helposti koroteta ”neroiksi”. Toivoisin, että voi simme päästä joskus tämän yli. Se häiritsee.” St. Mutta hyvänen aika, hehän ovat neroja, piste! Laulu on siis yksinkertaisesti Clarkin ylistyslaulu san kareilleen. Siinä on vain siirrytty sortamisesta vangitsemi seen – vangitsemiseen täysin epäreiluin ehdoin. – Haluan laulaa New Yorkista, koska se on kaikesta huolimatta suosikkipaikkani maailmassa. – He ovat tehneet aivan järkyttävän työn meidän nuo rempien naisartistien eteen, ja minä toivon tietysti osal tani, että voisin itse pitää tätä soihtua yllä myös tuleville sukupolville
– Päätimme, että treenaamme nämä biisit viimeisen päälle, emme käytä klikkiraitaa ja taltioimme sen mahtavan live-energian. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Teksti: Mirko Siikaluoma V uonna 2012 perustettu Greta Van Fleet nappasi aikoinaan nimensä Michiganin erämaiden keskellä sijaitsevassa kotikylässään Frankenmuthissa asuneelta lähes 90-vuotiaalta naiselta Gretna Van Fleetiltä. Kiertuekokemus on antanut oman osansa bändin tapaan työskennellä. Se on aika elokuvallinen levy, jolla kaikki on äänitetty livenä, kertoo aurinkoisella tuulella oleva Wagner videopuhelun välityksellä. Greta van Fleet -taitto.indd 32 8.4.2021 22.03. päivänä kakkosalbuminsa The Battle At Garden’s Gate julkaisevan yhtyeen muodostavat Kiszkan veljekset Josh (laulu), Jake (kitara) ja Sam (basso) sekä rumpali Danny Wagner. Mukavina poikina yhtye kutsui aikoinaan bändin nimen alkuperäisen omistajan keikalleen. K u v a: A ly ss e G af k je n Greta Van Fleetin nuoret herrat ovat ottaneet bändissä toimimisesta kaiken ilon irti. Wagnerin mukaan oman lisänsä innostukseen toi se, ettei bändi ole päässyt kiertueelle yli vuoteen, joten fanien reaktio uudesta musiikista jännittää erityisen paljon. Uuden sukupolven luonnonlapset osaltaan nauhoittamaan biisit studiossa livenä. Soundi sai ilon vaihtaa kuulumisia viimeksi mainitun kanssa. – Olen hyvin innoissani albumistamme, koska se on todella tärkeä meille ja juuri sellainen mitä olemme aina halunneet tehdä. Huhtikuun 16. Olimme olleet kolme vuotta kiertueella ennen studioon menoa, joten olimme kehittyneet paljon muusikkoina ja kasvaneet yhdessä tätä levyä tehdessä. Mutta siinä missä edelliset sukupolvet viettivät aikaansa tien päällä rockelämäntavan kautta, arvosti amerikkalaisyhtye kiertueillaan pääsyä uusiin paikkoihin ja niistä inspiroitumista. – Tuottajamme Greg Kurstin (joka on tehnyt yhteistyötä muun muassa Foo Fightersin kanssa) innosti meitä Rockin pelastajien titteliä on vuosien varrella aseteltu monien yhtyeiden harteille. Viimeisimpien joukossa tätä kunniaa on saanut kantaa yhdysvaltalainen Greta Van Fleet, joka on niittänyt ihastusta (sekä inhoa) häpeilemättömän 1970-lukulaisella rockillaan. Mielestäni mikään ei voita bändin aitoa livesoundia, Wagner intoilee
Kulttuurishokkeja ja kasvukipuja Vain reilun 5 200 asukkaan pikku paikkakunnalta kotoisin olevan yh tyeen uusi levy on saanut innoitusta luonnosta, mutta myös kiertämises tä ympäri maailmaa. Wagner kertoo pitävänsä itseään onnekkaana, kun on päässyt koke maan paljon muusikkona nuoresta iästä huolimatta. Greta Van Fleetin aloittaessa toi mintansa oli bändin nuorin jäsen, basisti Sam Kiszka (s. Toisinaan taas moderni teknologia helpottaa elämää, kun voimme nauhoittaa ideoita puhelimelle lennosta. – Monet levyn ideoista olivat meillä jo valmiina pieninä konsep teina, jotka olimme nauhoittaneet viisi tai kuusi vuotta sitten. Imemme sisäämme kaiken laista inspiraatiota eri asioista ja pai koista, ja se vaikuttaa varmasti te kemäämme musiikkiin, Wagner sa noo, ja nostaa UudenSeelannin ja Taru sormusten herrasta trilogian kuvaus paikat esimerkkinä ikimuis toisista paikoista tien päällä. – Ensimmäiset ihmiset, jotka sa noivat siitä meille, olivat meidän vanhempamme ja olimme ylpeitä siitä. Built By Nationsin kaltainen kappale olisi elementissään Hollywoodelo kuvan soundtrackilla. Olemme aivan jatkuvasti demottamassa ja välillä myös kirjoitamme biisejä sitä mu kaa, kun nauhoitamme. Syksyllä yhtye pääsi jatkamaan The Battle At Garden’s Gaten nauhoi tuksia ja oli silloin jo huomattavasti jäljessä suunnittelemastaan aikatau lusta. Pandemia pakotti bändin paitsi pysähtymään, myös muuttamaan pois kotoa. Emme anna sen mennä ihon alle, koska loppujen lopuksi sillä ei ole meille väliä, vaan me teemme sitä, mistä pidämme. Kirjoitimme kaksi uutta kappaletta levylle odottaes samme pääsyä takaisin studioon, Wagner kertaa viime vuoden tapah tumia. Siinä missä Greta Van Fleet vielä etsi ääntään varhaisilla eplevyillään ja debyytillään, on toinen albumi ymmärrettävästi kypsempi ja oma leimaisempi tuotos. Vaikka Greta Van Fleet nojaa monissa asioissa 1970lukulaisen rockin estetiikkaan, bändi ei suin kaan ole kiinni menneessä, mitä teknologian hyödyntämiseen tu lee. ”Yritämme kiertueellakin päästä patikoimaan, koska siitä tulee kotoisa olo.” K u v a: M at th ew D an ie l Si sk in Greta van Fleet -taitto.indd 33 8.4.2021 22.03. Danny Wagner kertoo, että aluksi vertailu Zeppeliniin imarteli. – Olemme kuin pesusieniä, kun lähdemme matkustelemaan maail malle. Wagner kertoo, että kvartetin sävellysmetodeihin kuuluu lähteä metsän keskelle mökille tietoko neen ja äänikortin kanssa äänittä mään uutta musiikkia. Siksi loppuvuosi oli ahkeran työskentelyn aikaa. – Albumin kantavia teemoja ovat maailma ja ihmisyys, ja kuinka me vaikutamme kaikkeen niin hyvässä kuin pahassa. 1999), vasta 13vuotias. Esimerkiksi Broken Bells oli yksi näistä biiseistä, rumpali nostaa esille. Vuonna 2013 mukaan tullut Wagner oli liittyessään vajaa 15vuotias. – Välillä meillä saattoi mennä viikkokin, että saimme jonkin biisin kuulostamaan siltä, miltä halusim me. He ovat täysin omalla tasol laan kommunikaatiossa, Wagner pohtii. – On tietyllä tavalla uniikkia, että kolme muuta ovat veljeksiä ja tulen itse eri perheestä, mutta siinä on enemmän hyviä kuin huonoja puo lia. Oma osansa albumin elokuvallisen tunnelman syntymisessä on varmasti myös sii nä, että bändin jäsenet ovat vannou tuneita elokuvafaneja, kuten Wag ner mainitsee. – Kun ensimmäisen kerran läh dimme kiertueelle, koimme pienoi sen kulttuurishokin. Emme olleet tottuneet isoihin kaupunkeihin. Se ainainen Led Zeppelin -vertailu Greta Van Fleetin yhteydessä ei voi koskaan päästä yli siitä, että yhtyeen ensimmäisen levyn soundista on ve detty yhtäläisyyksiä Led Zeppelinin tekemisiin. – On aina helpompaa studioon mennessä, kun on selvä kuva siitä, mitä on tekemässä. – Näin luonnon keskellä kasva neena on ollut myös hätkähdyttävää huomata maailmaa kiertäessä, kuin ka paljon teollisuutta ja rakennettua ympäristöä maailmassa on. – Joskus kaksosten välillä tuntuu myös olevan telepaattinen yhteys ja he pystyvät lukemaan toistensa mielet. Michiganilaisyhtye on saanut sa mankaltaisuudestaan Led Zeppeli niin osakseen hirvittävästi lunta tu paan: jopa itse Robert Plant osallis tui keskusteluun toteamalla Josh Kiszkasta: ”Heillä on kaunis pikku laulaja, vihaan häntä”. Kontrolloimme kaik kea, olemme kaikki yhdessä tällä planeetalla, kaikki vaikuttaa kaik keen – siinä on kieltämättä jotain, mikä kuvaa hyvin pandemiatilan netta. Kun yhä suurempi osa muusikon leivästä on ”pieninä pala sina maailmalla”, albumin julkaisu ilman mahdollisuutta kiertämiseen on riskialtista puuhaa. Nuoret mie het ovat kuitenkin löytäneet myös puolustajia muun muassa Dokken kitaristi George Lynchistä. Ja kuten arvata saattaa, jokainen veljessarja ottaa joskus yhteen. Bän deissä syntyy aina kitkaa, mutta Kiszkan veljesten välillä riidat eivät mene koskaan henkilökohtaisuuk siin. Kehitymme jatku vasti eteenpäin ja uudella albumilla menemme eteenpäin kohti omaa soundiamme. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Hänen esille nostaman elokuvalli suuden ymmärtää hyvin kuunnel lessaan The Battle At Garden’s Gatea. Pidämme kaikki toisiamme per heenä, vaikka en ole sitä sanan kir jaimellisessa merkityksessä. – Mutta toisaalta, ihmisen luon toon kuuluu etsiä yhtäläisyyksiä. Joskus rumpali joutuu sovitte lijan rooliin. Sik si yritämme kiertueellakin päästä patikoimaan, koska siitä tulee kotoi sa olo, sattumalta metsäkuvioiseen collegepaitaan pukeutunut rumpa li kuvailee. Samalla tavalla kuin nuorena ih misenä lainaa omaan identiteettiin sä aineksia esikuviltaan, albumien välissä kirjaimellisestikin aikuistu nut yhtye (jäsenet ovat syntyneet vuosien 1996–1999 välillä) on hiljal leen löytämässä omaa paikkaansa maailmassa. Ainakin toistaiseksi maineensa puhtoisena pitänyt GVF ei kuiten kaan ole tiettävästi ansioitunut si kailemalla yhtä paljon kuin Zepu kat tekivät urallaan 1970luvulla – mitä voi monella tavalla pitää hyvä nä asiana. Mutta se on todella palkitsevaa, kun sen saa onnistumaan. Rumpali Wagner kuuluu verisiteen puuttumisesta huolimatta tiukasti perheeseen. Pandemia pakotti kaupunkiin Greta Van Fleetin täytyi viivästyttää albuminsa julkaisua koronapande mian vuoksi. Suunnatessaan studioon nauhoit tamaan toista levyään Greta Van Fleet pystyi näin ollen ottamaan kai ken irti kolikon kummastakin puo lesta: nauhoittamaan loputtomasti demoja nykyteknologian avulla ja soittamaan loppuun asti hiotut kap paleet purkkiin livenä vanhan liiton tyyliin. Emme ehkä ajatelleet niiden sopivan soun diimme silloin, mutta otimme ne takaisin pöydälle ja annoimme niille uuden elämän. Veljiä monessa mielessä Kuten on kerrottu, Greta Van Fleetin kokoonpanosta löytyy kolme Kisz kan veljestä, joista bändin laulaja Josh ja kitaristi Jake ovat kaksoset. Vietettyään useamman vuoden ”vagabondin elämää” kier tueella bändin jäsenet muuttivat kollektiivisesti Nashvilleen. Var tuimme kuitenkin todella lähekkäin ja meillä on sitä kautta hyvin erityi nen yhteys, Wagner kuvailee bändin sisäistä dynamiikkaa. – Nauhoitimme 10 kappaletta en nen pandemiaa, emmekä ehtineet viimeistellä niitä. Kun aloimme keikkailla, niin kyllähän sen kuuleminen jatkuvasti alkoi jossain vaiheessa olemaan ras kaampaa, Wagner myöntää, mutta näkee asiassa pian positiivisen puo len
Mikä teillä oikein kesti. – Niin. Eli ette ainakaan myönnä pehmentyneenne iän myötä. Voivatko iältään kuuttakymppiä lähentelevät The Offspringin jäsenet olla vielä levyllään numero 10 aidosti ja ehdottomasti tarkkasilmäisiä punkkareita. – Tunnustan. – En siedä yhtään kaikkea sitä paskaa, mitä vallanpitäjät meille tyrkkivät ja mitä ihmiset toisillemme tekevät, ja siitähän punkrockista on kyse, Dexter sanoo. Emme halunneet julkaista mitään puolivillaista, Dexter lisää vakavammin. Millä olette korvanneet nuoruuden vimman. Tein kyllä musiikkia koko ajan, mutta suurin osa uuden levyn biiseistä on peräisin viimeisen 2–3 vuoden ajalta. Offspring-taitto_b.indd 34 8.4.2021 22.04. Me emme ehkä tee enää levyjä pienessä komerossa rumpujen ympärille pakkautuneena, mutta meille punk tarkoittaa yhä itsenäistä ajattelemista sen sijaan, että hyväksyisi kaiken paskan, jota yhteiskunta yrittää sinua kohti viskoa. Days Go By -levystä ehti vierähtää tässä välissä peräti yhdeksän vuotta. Olemme syyllisiä! Täysin perusteltua kritiikkiä, Noodles nauraa paksujen silmälasiensa asentoa korjaillen. – Osa meistä on muuten käynyt tässä välissä koulujakin, tai ainakin päässeet kouluun, Noodles täydentää irvaillen. Nimikkodebyytistänne (1989) on kulunut jo kauan aikaa, mutta ovatko asenteenne ja sanomanne The Offspringin railakkaan ja raivokkaan punkin suhteen muuttuneet. Ilakoinnin keskellä on vaikeaa uskoa, että Let The Bad Times Roll on bändi kymmenes albumi. tai siis pahempi, miten asian nyt ikinä haluaakaan nähdä, Dexter hymähtää. Elämme yhä omilla säännöillämme, joten siinä mielessä sanomamme ei ole muuttunut yhtään, Dexter jatkaa. Dexter Hollandilla ja Noodlesilla on ikää jo 55 ja 58 vuotta, mutta videoyhteyden auetessa heidän studiolleen olen kasvotusten miesten kanssa, jotka näyttävät yhä kuin pienestä pahanteosta innostuneilta pikkupojilta. – Me vain halusimme tehdä tiukan albumin. – Minusta on vaikeaa uskoa, että ensimmäisestä levystämme on jo 32 vuotta, koska mehän olemme nyt 40-vuotiaita. Kyllä voivat, ainakin jos Dexter Hollandilta ja Noodlesilta kysytään, mutta kitaristikaksikko on nyt lisännyt punk-reseptiinsä myös yhä enemmän empatiaa ympäröivää ihmiskuntaa kohtaan. – Jos sovitaan että pehmeämmällä tarkoitetaan sitä, että tunnemme vielä enemmän empatiaa muita kohtaa ja vittuunnumme muidenkin puolesta enemmän kuin ennen, niin kyllä, olemme pehmeämpiä. – 1990-luku oli hyvää aikaa kirjoittaa punk-biisejä, mutta 2020-luku tuntuu olevan vielä parempi... PARAS JA PAHIN AIKA PUNKILLE Mikäpä olisi osuvampi aika julkaista Let The Bad Times Rollin kaltainen punk-albumi kuin vuosi 2021. Teimmeko me sen jo 8-vuotiaina. Noodles ihmettelee. – Väitän että meistä on tullut vain älykkäämpiä! Ei pehmeämpiä. Älykkäämpiä! Noodles täräyttää. Maailmassa tuntuu olevan meneillään niin paljon jäätäviä asioita, että joukosta voi vain poimia ne eniten ärsyttävät. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Teksti: Aki Nuopponen aurunremakalle ei meinaa tulla loppua, kun vaihtelemme The Offspring -kitaristikaksikon kanssa kuulumisia Suomen ja Kalifornian välillä
”1990-luku oli hyvää aikaa kirjoittaa punkbiisejä, mutta 2020-luku tuntuu olevan vielä parempi” K u v a: D av ee d B en it o K u v a: D av ee d B en it o Ikääntymisen myötä entistäkin empaattisemmat. The Offspring vuosi mallia 2021: Todd Morse, Pete Parada, Dexter Holland ja Kevin "Noodles" Wasserman. – Eriarvoisuus on huipussaan, ihmiset piehtaroivat reseptilääkekoukuissa, presidentiksi valitaan klovni ja kaikki tämä yritetään maalata jonkinlaiseksi utopiaksi, vaikka se on jotain ihan muuta, Dexter jatkaa. Sehän voi kuvastaa mitä vain. Koronaa, eriarvoisuutta, sotia, ihmisoikeuksia, politiikkaa ja kaikkea sitä, minkä annetaan vain lipua omillaan. Siinä maailma summattuna, Noodles summaa. – Sosiaalisesta mediasta on tullut todellinen luomakunnan kruunu. Niin, siitähän uudessa levyssä pitkälti onkin kyse. – Maailma voi olla hukkumassa paskaan, mutta jos toteat biisissä ääneen, että hei tämä masennus on muuten aika vittumainen asia, löytyy taatusti jengiä, jotka samastuvat siihen, ja se samastuminen helpottaa asiaa. 34 SOUNDI SOUNDI 35 – Maailma on tilanteessa, jossa ihmiskunta on jakaantuneempi kuin koskaan. Jos omaa kilpeään saa kiillotettua esittämällä, että asia kiinnostaa jollain tavalla, niin sitten esitetään kiinnostunutta juuri sen sopivan ajan verran jotta ongelmasta hyödytään itse, ja sitten sen paskan annetaan taas vain jatkua. – Keksimme sen ihan loppumetreillä, mutta kun tuo sanaparsi tuli mieleen, se iski välittömästi, Dexter muistelee. Pilkettä tuntuu löytyvän silmäkulmistanne siitäkin huolimatta, että käsitellyt aiheet ovat vähintäänkin raskaita. Toisin sanoen emme siis laula viimeisimpien vuosiemme ihmissuhteista kuten Taylor Swift, vaan yritämme ennemmin samaistua epäoikeudenmukaisuuteen ja tolkuttaa ne vääryydet selviksi kaikille muillekin. Seuraavaksi senaattorit saivat kuulla kunniansa asian suhteen, ja he kuittasivat asian niin, että he eivät oikeastaan lue somea. – Maailman periaate on tällä hetkellä se, että mitä tahansa paskaa ikinä tapahtuukin, sen vain annetaan jatkua. – Me ihmiset emme voi tehdä muuta kuin yrittää sietää sitä paskaa, samaistua toisten kärsimään paskaan, kestää sitä yhdessä, taistella sitä vastaan ja... – Miettikää ex-presidenttiämme! Miestä, joka saattoi sanoa ensin yhtä puhujanpöntössä, mennä sitten kulisseihin ja sanoa vittuillen jotain ihan päinvastaista Twitterissä. Sen sijaan että ihmiset haluaisivat ratkaista ongelmiaan, he haluavat tehdä niistä pahempia, Noodles lisää. Suojakilpi, jonka takaa ihmiset saavat luvan kanssa olla vittumaisia toisilleen. Levyn nimi Let The Bad Times Roll on melkoisen täydellinen kuvajainen elettävästä hetkestä. – Virnettä pitää olla! Naureskelemme biiseissämme yhtä paljon itsellemme kuin muille, olipa kyse sitten eriarvoisuudesta tai vaikka siitä, ettemme enää pane yhtä paljon kuin ennen, Dexter kuittaa. Offspring-taitto_b.indd 35 8.4.2021 22.04
K u v a: D av ee d B en it o Offspring-taitto_b.indd 36 8.4.2021 22.04. Vaikutatte elävän tätä hetkeä, mutta onko mitään sel laista, mitä kaipaatte läpimurtonne ajasta, 90luvusta. – Ala kärsii yhä järjettömistä kasvukivuista ja sanoisin, että nyt pitäisi uskaltaa toimia, Nood les avaa arvoituksellisesti. – Tämä on kymmenes levymme. – Asian kääntöpuoli on se, että jengi arvosti sitä yhtä kymmenen taalan levyä 90luvun alussa enemmän kuin miljardia biisiä kymmenellä taalalla nykyään. Hän ei ole yksi niistä tuottajista, jotka haluavat muuttaa bändin jotenkin omaksi kuvakseen ja egoilla menemään sitten sillä. Soittihan hän Payolasissa! Kun tuon kokemuksen yhdistää siihen, että hän osaa tehdä Michael Bublénkin biiseistä terävämpiä, niin voimme kyllä luottaa hänen kommentteihinsa kuin vuoreen. Sanomamme ei ole muuttu nut. Kehtaako Bob sitten lampsia studiooon ja tokaista uu den biisin kuultuaan sen olevan totaalista sontaa. Jos joku olisi sanonut meille Smashin huu man aikana, että julkaisemme levyjä vuonna 2021, olisin varmaan käskenyt kyseistä henkilöä painumaan helvet tiin. – Joku voisi sanoa, että on järjetöntä julkaista The Offspring albumi kaikissa mahdollisissa formaateissa vuonna 2021, mutta... – Musiikkibisnekseen kuuluu sana ”bisnes”, tottakai, ja nyt tuntuu siltä, että lafkat ovat keksi neet keinot, joilla tehdä musiikilla rahaa fyysisien levyjen kadosta huolimatta, mutta ei oikein ole halua keksiä keinoja jakaa toimeentuloa artisteille asti. Ilmeisesti yhteistyönne Bobin kanssa toimii, kun olette jatkaneet sitä jo peräti kolmentoista vuoden ajan. Bob tietää mitä sanoa, jotta saamme tehtyä biiseistä enemmän meitä kuin muuten tekisimme. Siksi vinyy lin paluu on makea juttu. helvetti, mitä muutakaan meidän kannattaisi tehdä kuin toimia sen mukaan mikä hyvältä tuntuu, eikä vain märehtiä sitä, että levyt myivät miljoo nia 90luvulla ja nyt kaikki on päin persettä. 36 SOUNDI SOUNDI PB 36 SOUNDI OIKEA TAPA TEHDÄ ASIA SELVÄKSI Sanomaa ei tolkuteta levyllä vain punkin voimin. – Bobin tyylissä on mahtavaa se, että meidänkin koh dalla hän haluaa tehdä meistä maailman kovimman The Offspringin. Mutta aina kun biisimme tarvitsee hieman erilaista ärsykettä tuon sanoman läpiviemiseksi, käytämme sitä. Dexter ja Noodles kuuluttavat sen perään, että musiikkibisneksen tulisi vihdoin tehdä asioita, eikä haikailla menneitä. – Ikävöin sitä avainketjuani, jolla lompakkoni roikkui kiinni housuissani, Noodles naurahtaa. – Kymmenen taalaa kuussa koko maailman kaiken mu siikin striimaamisesta on aika reilu diili, vai mitä. Entä Bob Rock, mies Metallican ja Mötley Crüen takana. – Bob on tunnettu Metallicasta ja kasarimetallista, mutta kyllähän ne äijän juuret ovat syvällä Vancouverin kasari punkin skenessä. hel vetti, juuri sittenhän ne pitääkin tehdä, Dexter naurahtaa. Jos kuu lija poimii kuunteluun vaikkapa ärhäkän This Is Not Uto pian, irrottelevan We Never Have Sex Anymoren ja melan kolisen Gone Awayn, pysyvät korvat varmasti höröllä. – Naureskelin kyllä itsekseni muutaman kerran, että olenko vihdoin kirjoittanut biisejä, jotka ovat vähän liian kin ”off” sopiakseen The Offspringin levylle, mutta... – Noin muuten olen vain tyytyväinen siitä, että istum me nyt tässä. – Ennemmin Bob toteaa: ”Tästä tulee vielä hyvä”, ”Olet teko kokeilleet tehdä tämän näin” tai ”Tätä kannattaa vielä vähän työstää”, eli hän osaa kääntää tilanteen kuin tilanteen positiiviseksi, Noodles sanoo. – Mitä useammin joku sanoo, että The Offspring on menneen maailman jäänne, ja ettei meidän kannattaisi enää yrittää, sitä varmemmin palaamme haistattamaan pitkät kaikelle, ja jatkamme tätä vaikka kaikkia ärsyttääk semme! ”Välillä tuntuu siltä, että artistin arvo on laskenut sekä kuluttajan että bisnesmiesten silmissä.” The Offspringiä motivoi jatkaa pitkää uraansa maailman epäkohtiin puuttuminen, mutta myös silkka ärsyttämisenhalu niitä kohtaan, jotka eivät yhtyeen arvoa ymmärrä. Tuntuu hieman siltä, että tulevaisuudessa se kunnioitus voisi taas palata. anteek si, bändihistoriaamme, että pääsemme kuulijoidenkin sil missä pälkähästä jos teemme hieman mitä lystäämme, ja meiltä saatetaan jopa odottaa sitä. Dexter jatkaa. Suunnittelimme jopa kasettipai noksen uudesta levystämme. – Olemme luoneet ihanan suhteen, joka on yhdistelmä kunnioitusta ja isällistä rakkautta, Dexter hekottelee. The Offspring ei pyri keksimään itseään uudelleen. MUSABISNESTÄ, AVAINKETJUJA JA LIBIDOJA 32 vuotta levyttämistä tarkoittaa tietenkin sitä, että The Offspring on nähnyt ja kokenut todelli sen vallankumouksen musiikissa cd ja kasetti aikakaudelta striimaukseen. Välillä tuntuu siltä, että artistin arvo on laskenut sekä ku luttajan että bisnesmiesten silmissä. – Ehkä me olemme jo sellaisessa vaiheessa ura... – Ja minä haluaisin sen aikaisen libidoni takaisin, Dexter räkättää, ja tokaisee sitten toki vain vitsailevansa
facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Episodi tulostus.indd 37 Episodi tulostus.indd 37 8.4.2021 14.07 8.4.2021 14.07. KAIKKI ELOKUVISTA episodi.
– Meni useita vuosia, että bändi ei tehnyt muuta kuin soitti keikkoja. Oli pakko keskittyä muihin asioihin. Sitten tuli perhekuvioita eikä pelkällä musalla enää voinut elää. Jotain äänitettiin, mutta ne eivät oikein onnistuneet. – Meillä ei ollut levy-yhtiötä eikä manageria. K u v a: A k i R o u k al a Flaming Sideburns -taitto_c.indd 38 8.4.2021 22.04. Me oltiin ihan pulassa vähän ennen kuin Arimatti tuli takaisin kuvioihin. 38 SOUNDI The Flaming Sideburns on palannut alkuperäisessä kokoonpanossaan. Helsinkiläisen rock’n’rollbändin laulaja Eduardo Martinez kertoo, että siihen oli syynsä. Varsinainen tauko alkoi seitsemän vuotta sitten, kun rumpali Jarkko Jokelainen muutti Lontooseen. Tilanne oli ristiriitainen. Basisti Marko ”The Punisher” Perälä oli jo siinä vaiheessa lähtenyt bändistä. Yhteys avautui uudelleen keväällä 2018, kun Sideburns nousi tolpilleen Espanjan-kiertuetta varten. Mä myin ulkomaankeikat itse. – Me vedettiin sillä kokoonpanolla niin kuin kyseessä olisi ollut viimeinen levy, laulaja sanoo. Kitaristi Arimatti Jutila oli eronnut The Flaming Sideburnsista bändin ensimmäisen studioalbumin Hallelujah Rock’n’Rollahin (2001) jälkeen, koska oli muuttanut pois Suomesta. Uusi Silver Flames -albumi syntyi oman kuolevaisuuden tiedostamisesta ja ilon kautta. Hän muistelee bändin tulevaisuuden näyttäneen hämärältä jo silloin, kun Keys To The Highway (2007) ilmestyi. – Siinä vaiheessa ei tietenkään voinut tehdä mitään. 38 SOUNDI SOUNDI 39 38 SOUNDI Teksti: Ari Väntänen he Flaming Sideburns ei ollut telakalla montaakaan vuotta, mutta Silver Flamesin ja edellisen studioalbumin välissä vierähti melkein puolitoista vuosikymmentä. Perälä, Jokelainen ja kitaristi Jukka Suksi olivat mukana, ja Martinez pyysi pitkästä aikaa Jutilaa kitaristiksi. Vaikka Sideburns oli hyvässä iskussa ja soittaminen tuntui hauskalta, bändi oli samaan aikaan myös jumissa
S iinä oli vahvaa toisen tulemisen tuntua. – Ei se ole ikinä ollut hyvä, Martinez napauttaa ja saa Jutilan purskahtamaan nauruun. – Kun biisi tehtiin, meillä oli takana vasta yksi keikka, joka oli ollut kaoottinen mutta samalla omalla tavallaan älyttömän hyvä. Meillähän ei ole mitään hätää, koska me ollaan jo otettu tästä irti kaikki mitä ottaa voi, mutta nuoremmilla ei ole keikkoja. Niin toimii bändi, joka todella toimii. Bisnes on ihan eri asia. ”Me ollaan vielä täällä, ja meillä on tämä musiikki.” Flaming Sideburns -taitto_c.indd 39 8.4.2021 22.04. Eteenpäin on mentävä. E i kannata korjata sitä, mikä ei ole rikki. Jutila sanoo, että Espanjan-rundi osoittautui tärkeäksi myös Silver Flames -albumin tekemisen kannalta. Silver Flamesin biiseistä A Song For Robert on se kaikkein selkein oman katoavaisuutensa tiedostamisen paikka. – Mun kohdalla siihen liittyy ajatuksia läheisten poismenosta. Millainen henki The Flaming Sideburnsissa on nykyisin. – En ole huolissani muusta kuin bändeistä, jotka perustetaan juuri nyt. Kertosäkeen ”It’s gonna be loud tonight” on muuten Robertin omaa tekstiä. Hän on kiireinen Hailuodon Panimon kanssa eikä halunnut sitoutua hommaan, johon aika ei välttämättä riittäisi. Yksi nettimedioiden vakiojutunaiheista on se, että Kiss-brändin markkinointipäällikkö Gene Simmons julistaa rockmusiikin kuolleeksi ties kuinka monennen kerran. – Kun Arimatti otti sovituksen haltuun ja lisäsi siihen whomaisia juttuja, biisistä tuli yllättävän hyvä. Mua ei kiinnosta, mitä tapahtui 20 vuotta sitten. Parikymmentä vuotta poissa ollut Jutila otti heti suuren ja näkyvän roolin, mikä sopi bändin muille laulunkirjoittajille oikein hyvin. Ollakseen kuollut genre toimii clickbaitina yllättävän hyvin, joten kysytäänpä vielä ihan oikeassa rockbändissä soittaviltakin mielipide. Tätä nykyä Hailuodossa asuva saksalainen suhtautui ehdotukseen hiukan varoen. Rundattuaan Espanjassa ryhmä keikkaili Englannissa ja tietenkin Suomessa. Trance-Noché saattaa olla puoliksi vitsi, mutta siinä on myös muistoja nuoruudestani Argentiinassa. Me mentiin studioon ja äänitettiin neljässä päivässä yli puolet Silver Flamesin biiseistä. Jutila jatkaa, että hänelle biisien tekeminen on varastamisen taidetta. – Löytyy riffi sieltä ja melodiakulku täältä… Kun kuuntelen musiikkia tai katselen elokuvia, kirjoitan muistiin hyviä laineja. Rock’n’roll on suuri henkinen purkaus, joka ei tule ikinä loppumaan. Vaikka suuri osa uudesta materiaalista syntyi vaivattomasti, kaikkea ei tulitettu lonkalta. Hän kirjoitti sen Facebookiin, kun oli tulossa vieraaksi meidän keikalle vuonna 2013. Jutila huomauttaa, että vaikka biisi on kirjoitettu ystävän muistolle, se on tehty ilon kautta. Se on bailubiisi, rock’n’rollia, josta Robert olisi voinut tykätä, mutta kyse ei ole pelkästään hauskanpidosta. – Ei Simmons ole ainoa, Martinez huomauttaa. Homma ryöpsähti eteenpäin nopeammin kuin moni odotti, Jutila kertoo. Kun lähtölaukaus oli ammuttu, uusia biisejä kertyi paljon ja nopeasti. The Flaming Sideburnsissa saattavat kipinät sinkoilla, mutta menneitä ei märehditä, vaan fokus on aina suunnattuna tulevaisuuteen. – Sen lauluosuus ei tuntunut pitkään aikaan olevan tarpeeksi hyvä, Martinez sanoo. – Meidän pitkästä historiasta löytyy hyviä ja huonoja juttuja, mutta nyt kaikki haluavat keskittyä siihen, mitä tapahtuu nyt ja seuraavaksi. Jännitys purkautui biisiin hyväksi, rennoksi ja onnelliseksi fiilikseksi. Kun sovimme, että hän saisi tehdä levyä kaikessa rauhassa, Jürgen myöntyi kokeilemaan muutamaa biisiä. 38 SOUNDI SOUNDI 39 SOUNDI 39 – Suostuin, mutta mua kiinnosti eniten uuden musiikin tekeminen. Kaikkein tärkeintä oli välittää oikeanlainen fiilis. Mutta me ei olla lähdetty tähän tekemään bisnestä. – Samaa rock’n’rollia vähän eri muodossa. – Meillä on yhteinen näkemys siitä, millaisia biisejä tehdään, ja Arimatin biisit ovat olleet tosi tervetulleita, sanoo Martinez, joka myös sanoittaa ja säveltää. – Ihmisillä on tarve tehdä ja kuulla musiikkia, oli se rock’n’rollia tai mitä tahansa, Jutila sanoo. Ja katse on syytäkin suunnata eteenpäin. Esimerkiksi Silver Flame -biisin nimi tulee Shocking Bluen Venusbiisistä: ”A goddess on a mountain top was burning like a silver flame…” Rock’n’roll on sitaattitaidetta, mutta parhaimmillaan myös sekä hyvin henkilökohtaista että samaistuttavissa. – Uusista biiseistä Lighthouse Keeper on tarina surusta, mutta siinä on myös jotakin kaunista, Martinez sanoo. – Lyhyen ajan sisällä moni tuttu oli sairastunut vakavasti tai kuollut. Siitä tuli sellainen memento mori -fiilis, että haluan tehdä uutta musiikkia niin kauan kuin voin. – Me voidaan iloita siitä, että me ollaan yhä täällä ja meillä on tämä musiikki. Ensimmäinen uusi laulu, singlenäkin julkaistu Soulshaking syntyi siellä. The Flaming Sideburns on pysynyt aina lähes samassa kokoonpanossa, ja studioon mennessään se pyysi tuottajakseen kaikilla muillakin studioalbumeillaan roolissa tai toisessa häärineen Jürgen Hendlmeierin. Se sopii mulle, olen melkein pakkomielteinen sen suhteen, että aina pitää mennä eteenpäin. Kun meillä oli vähän vapaa-aikaa Bilbaossa, me tehtiin Soulshaking hotellihuoneessa Suksin kanssa. Tämä ja ensi vuosi ovat kiinnostavampia, Jutila sanoo. Versio 13th Floor Elevatorsin Reverberation (Doubt) -biisistä me äänitettiin ennen Roky Ericksonin kuolemaa, mutta sen jälkeen se muuttui tribuutiksi sankarille. – Bändissä on tosi vahvoja persoonia, ja välillä sellaiset lyövät kipinää hyvässä ja pahassa, kitaristi selittää. The Flaming Sideburnsin vuoden 2018 kiertueista puhuttiin klassisen kokoonpanon paluuna. – Jürgen empi aluksi, haluaako lähteä tähän mukaan vai ei. Onko rock’n’rollin tulevaisuutta näkynyt. – Pakka pysyy kasassa, koska me ei kaivella menneitä. – The Whokin puhuu, ettei kannata tehdä levyjä, koska levybisnestä ei enää ole. Uutta inspiraatiota, uusia näkökulmia. Edesmenneen ystävän, muutama vuosi sitten kuolleen Hellacopters-kitaristi Robert Dahlqvistin muistolle kirjoitettu A Song For Robert oli ymmärrettävästi kaikkein vaikein tehdä. Pystyisin purkamaan monet tekstini ihan atomeiksi, että mikä rivi viittaa mihinkin. Mulla oli kaikki nämä vuodet ollut sellainen olo, ettei Flaming Sideburns ollut tehnyt vielä parasta levyään, Jutila muistelee ja jatkaa, että eteenpäin ajoi myös oman kuolevaisuuden tiedostaminen. Nibirussa taas lauletaan siitä, millaista elämäni nykyisin on, mutta siihen on yhdistetty sci-fiä ja fantasiaa, jopa intiaanien rituaaleja. Voi olla hyväkin, ettei rock’n’roll-bändi ole liian lenseä joukko. SOUNDI 39 Ei mikään lenseä joukko
K u v a: Te rh i Y li m äi n en 40 SOUNDI Kotiteollisuus_taitto_b.indd 40 8.4.2021 22.04. Jumalaton työmaa Akseli Gallen-Kallelan Symposion-maalausta imitoivassa valokuvassa (vasemmalta) GallenKallelan tilalla Miitri Aaltonen, sammuneen Oskar Merikannon tilalla Janne Hongisto, Robert Kajanuksen tilalla Jari Sinkkonen ja Jean Sibeliuksena Jouni Hynynen. Mutta tekikö yhtye huomaamattaan Jumalattomien nimibiisistä oman hymninsä. Teksti: Jukka Kittilä ”Mistä laulaa, kun ei ole mitään laulettavaa?” Jouni Hynynen käänsi epätoivonsa uuden Kotiteollisuus-levyn kantavaksi teemaksi
– Miulla oli laulumikki edessäni jo ke sän treeneissä. Hynynen on hyvillään, että Aaltonen puuttuu sanoituksiin. Lopun ”Ohi meni” on vaimon idea. Jotain koitin lauleskella, mutta tajusin, ettei ole rivin riviä laulet tavaksi. Myös maniska on Mi kon idea, Aaltonen kertoo. – Karmila totesi, että intro pitää saada. Kuten biisissä lau lan, jengi voi tulkita tekstimme miten haluaa. Tai ”julkisuuden henkilöstä”, mikä ei tarkoita yhtään mitään vaikka jengi luulee, että tarkoittaa. Jätkät kyseli, että kai siulla on sanat näihin. – Joskus kysyn, meinaatko pitää tuon ja tuon jutun. Kysymys, mistä laulaa kun ei ole mi tään laulettavaa, on selkeimmin läsnä Kaikki on pyhää kappaleessa, jota voi kutsua lukuohjeeksi koko levylle. SOUNDI 41 ”Pitihän Holopaisen Tuomakselle tarjota töitä koronaaikana, ettei joudu vaihtamaan alaa.” Kotiteollisuus_taitto_b.indd 41 8.4.2021 22.05. Hongisto ja Sink konen eivät mistään hätkähdä, kun ovat yhtyetoverinsa lyyriseen antiin 1990lu vulta saakka tottuneet. Vastasin, että kun ei ole. Jos jotkut eivät edelleenkään tunnis ta huumoria osana Kotiteollisuutta, saat tavat he pähkäillä Menestyksestä, että ovatpas nämä törkeitä jätkiä. Biisi voi kertoa yh tä hyvin poliitikosta kuin rokkarista tai räppäristä. Koetin päivit tää tekstiin aika törkeälläkin tavalla Ep pujen Murheellisten laulujen maata. Jää nähtäväksi, löytyvätkö jutut lopulli sista teksteistä, Aaltonen kertoo. – Totta! En ole ajatellut noin, kun en rapin kuuntelija ole. Saatanan työmaa biisissä lippu on puolisalossa ristiäisissä ja kusi tulee hou suun ennen lähtöä uuteen nousuun. Kokonaisuus tarvitsi kuitenkin räväkämmän alun, Menestyksen. – Hieno huomio, arvostan. Jumalattomat on osuva otsikko, oli han Hynysellä usko koetuksella. Sanottiin Bromanin Illille, että valitse sävellaji ja tempo ja soita kertsimelodia harmonilla. Me emme pelleile, mut ta onhan sanoitusten ahistuksessa ynnä muussa huumoria, pilkettä. Biisi lainaa nimen Youtubehitiksi nousseesta metsätyöläisen manauksesta. Jumalattomat ei ole varsinainen tee malevy, mutta Hynynen käänsi epä uskonsa sen kantavaksi sisällöksi: Jos muutkin olisivat hänen laillaan vailla sa nottavaa, vailla uskoa, vailla välittämistä, olisivat he kuin jumalattomia. Al kuun tarvittiin Rintamäkeläisiä, eli urku harmoni kehiin, Hynynen toteaa. ”Tämä on pikkasen ahistava” Kaikki on pyhää oli ehdolla levyn avaa jaksi. – Mie en paljon jätkiltä kysellyt, myön tää laulajakitaristi Jouni Hynynen. K un kitaristi Miitri Aal tonen huomasi Koti teollisuuden uuden albumin ennakko myynnin alkaneen, nauroi hän vaimolleen, että levyn nimi on näköjään Jumalattomat. Jengi ei välttä mättä tajua sitä, mutta kenen ongelma se on. Lappeenrannan kovaäänisten levy nu mero 17 syntyi hyviksi havaituissa mer keissä: Hynysen, basisti Janne Hongis ton, rumpali Jari Sinkkosen ja 2014 viral liseksi jäseneksi vihkityn Aaltosen toi mesta, tuottajaäänittäjämiksaaja Mikko Karmilan huomassa Finnvoxstudiolla. Ei miulla oi keasti ole niin huono olo. Mutta Hynystä hirvitti. Ei ollut mitään sanottavaa. Kotiteollisuuden perusongelma han on aina ollut, että meidät on otettu liian tosissaan. Intro liitettiin biisiin pienil lä höysteillä, Finnvoxin polkuharmonin polkimien äänillä. Se on ni menomaan lukuohje. Demosanoissa kun voi ol la vaikka Klamydialta kalskahtavia ilmai suja. Ajattelin, että ukko on yli viisikymmentä ja kaikki on jo sanottu. – Biisihän nauraa, että mikä vitun menestys. – Biisi on Miitrin syöte. Jouni vastaa ”meinaan” tai ”en”. Menestyksen retostelu on sukua ki malteisemman rapmusiikin setelitukko ja pursuavalle lesoilulle. Hän ehdotti, että vetäisin sen sinne, menisi ainakin jakeluun ettei tätä vaka vasti kannata ottaa, Hynynen sanoo. Kansan musiikkimaista melodiaa tukevat man doliini ja urkuharmoni. Ei miun ainakaan
”Kenen on vastuu?” Umpimielet on niitä biisejä, jollaisia Hy nynen tekee hamaan tappiin saakka. Löytyy biisistä silti pilkettäkin. Laulajakitaristille kappale on luonteeltaan levyn selkein ”Hynysbii si”. – Mikko ei tykännyt miun tekstistä, tu li huumoriraja vastaan. ”Onko tämä liian teini?” ”Ihmiset ja maailma on kovia mutta mi nä en.” Tuoni peiton alla biisin säe soi yhtenä Jumalattomien rehellisimmistä kiteyty mistä. – Maniskaa päätyi tähän kin, Karmilan ehdotuksesta. Ja Mikko meinasi, että helvettiin koko biisi, Aalto nen päivittelee. – Mikon kanssa soinnutuksesta vähän väännettiin, olikohan jotain duurimolli vääntöä, Aaltonen muistelee. Siellä se on, aika alas miksattuna, Hyny nen sanoo. Voisi kai heitäkin ymmärtää – mut ta miten. Jotkut on tykänneet paljon. – Se jakaa mielipiteitä, niin kuin hyvät biisit jakavat. – Jos tästä ei tule isoa biisiä meille, kyseessä on vääryys, hän lohkaisee. – Jounin biiseissä Sinkkonen nappaa heti homman haltuun, miun syöttämis sä pitää antaa vähän aikaa. Hynysen ajatuksena oli ensin kirjoit taa muistobiisi viime vuonna menehty neelle Kotiteollisuuden keikkabussikus kille Heikki ”Hese” Toloselle. Mutta toka sinkku tästä tulee, Hynynen sanoo. Biisistä voisi kehkey tyä Kotiteollisuusyhteisön oma hymni. ”Huudan lauluja jonnekin pimeään ja / Ei siellä kuunnella / Silti jatkan tur haa työtä.” Hynynen myöntää Veren maku suussa biisin säkeiden viittaavan epätoivon hetkiin – onneksi lyhyisiin – joina väsy nyt keikkareissaaja miettii, välittääkö työstään kukaan muu kuin hän itse ja bänditoverinsa. En soittanut biisiin kuin pari raitaa rapsutusta oktaaverin kanssa, Aaltonen sanoo. – Kelasin sitä enemmän saarnana, mutta kyllä, onhan se semmoinen ant hem. – Esittelin sen levyyhtiölle ekana sinkkuna. Äänityksissä hän tiedusteli, et tei kai biisi levylle pääse. Vai onko se väärä termi. Riffistä tuli hieman rautalanka henkinen, kertosäkeen soinnutus taas eroaa Kotiteollisuuden peruskuvioista sointujen runsaudellaan. Meikäläisen umpimie lisyys on sitä, etten ymmärrä umpimie lisiä. – Ehkä. – Ollaanko me oppositiossa. ”En kadu yhtäkään sanottua sanaa / En tekoa tai jääneitä töitäni.” Säkeet ei vät ylistä eloa vailla katumusta, mutta rohkaisevat irtautumaan jatkuvasta it seruoskinnasta. Teksti kritisoi umpimielisyyttä, liittyi se uskontoon tai mihin tahansa agen daan. – Mutta tajusin, ettei miulla riitä taidot sellaiseen. Koitin keventää, kysyä tarviiko kaiken tässä yhdessä elämässä olla niin haudanvakavaa. Se ajatus feidautui taustalle ja teksti lähti eri suuntaan. – Kertoja ei kadu mitään ainakaan lii kaa, hänellä on koko ajan ollut pyrkimys hyvään, Hynynen sanoo. Tunnistaako Kotiteolli suus umpimielisyyttä itses sään. 42 SOUNDI SOUNDI PB Hynynen korostaa tunnistavansa, mikä kulloisellakin työn alla olevalla levyllä on oleellista. – Karmila ehdotti, että vetäisin mu kaan D.A.D.tyyppistä rautalankakitaraa. Tämäkin asettui saman tien. – Meikä teki ”Kultalusikka kakkosta”, samankaltaisella riffillä, hyvän meinin gin biisiä jota on kiva soittaa. Ei posi tiivisesti. Veren maku suussa biisi kulki työ nimellä Miitrin joulu, viitaten syntyajan kohtaan. ”Ei kai tuo levylle tule?” Ensimmäiseksi singleksi valikoitui Hertta rouva, Aaltosen syöte sekin. – Se syntyi helvetin helposti, sanoitus kin pienen miettimisen jälkeen. Karmila reagoi Herttarouvaan. Monitorimiksaajamme Salon Pete sanoi, että se on ihan kauhea, Aaltonen nauraa. Niihin ei välttämättä reagoida, tokai see Hynynen. Vai onko se Limo Wreck, missä rupsutellaan hiton alhaalta. – Ainoa ajatus soundimaailman suh teen oli Soundgardenin 4th Of July. Hynynen meni kauhuissaan Finnvoxil le kertomaan, että Herttarouvasta tulee single. Naurunremakan saattelemana Hyny nen heittää: – Kysymme teiltä nyt: Kenen on vas tuu. Me miehet ollaan altavastaajia. Masentavaa on se, että il meisesti yhä harvemmat kuuntelevat le vyjä loppuun saakka, Hynynen toteaa. Vai tehdä vain niin kuin tehdään. – Mikko totesi, että no voi jumalauta. Olin kirjoittanut johonkin lapulle muis tiin, että onko tämä liian teini. Välikysymyksiä voidaan heit tää. Vähän tapeltiin, kun väänsin että tämähän on vetävä biisi, Hynynen sanoo. Ja kun biisi oli isoh ko jo sellaisenaan, päätettiin kasvattaa sitä kiippareilla. Mietin, pitäisikö keksiä jotain keventävää, mutta päätin että tämä menee nyt näin. Nai seuden ylistys muistuttaa, ettei ukkojen valitus ja ahistus ole koko totuus. ”Välikysymyksiä voidaan heittää. – Kuten olla pitää. – Sie istut bussissa matkalla rokkikei kalle ja kehtaat marista, että siuta vähän väsyttää. Molemmissa avainsa naksi muodostui uskallus. Ne sanoivat, että tämä on Jou ni pikkasen ahistava, joku nopeampi bii si ekaksi, jooko. Saatanan työmaa oli alusta saakka Jumalattomien olen naisin biisi. Mutta kuulin jo demovaiheessa, että tästä tulee aika kiva, kun saadaan se nippuun, Hynynen sanoo. Heiltä opimme, missä nykyaikana mennään. Pitihän Holopaisen Tuomakselle tarjota töitä koronaaika na, ettei joudu vaihtamaan alaa, Aalto nen leukailee. – Lopullisen kortin iskee rouva pöy tään, oli asia mikä hyvänsä. Häneen vetoaa eeppinen junnaus, niin Led Zeppelinin kuin Killing Joken tar joilemana. Hynynen kysyy. Siis, että onko jätkä nyt liian syvällä jossain, tie tämättä edes missä. Suostuin, kun kuohu viinillä pehmittivät. Kun teen biisin ja se kuulostaa tietynlaiselta, en tavallaan osaa enää sanoa, onko se hyvä vai huono juttu. Olimme me aika ymmärtäväisiä jo en nenkin. kysyy Aaltonen. – Tässä biisissä ei huumoria olekaan. Kirjoitin teks tin kolme–neljä kertaa, lauloinkin pari– kolme. Aaltonen heittää. Niihin ei välttämättä reagoida.” Kotiteollisuus_taitto_b.indd 42 8.4.2021 22.05. Tuostahan kehitetään bändipai dat ja kaikki, Hynynen käy suunnitte lemaan. Se toimii ikään kuin sidosai neena, Saatanan työmaan maniska olisi ilman sitä levy mitassa niin yksinäinen, Aal tonen toteaa. Kenen on vas tuu. Onhan meillä kaikilla lapsia, paljon tyttäriä. Hynynen tuumaa. On han rockmusiikki Kotiteollisuudelle kui tenkin työ jota saa tehdä, ei työ jota joutuu tekemään. Levyn päättävä nimibiisi on ymmär täväinen omilleen. Sovituksessa tärkeää oli uskaltaa pitää biisi pienenä, ilman turhaa kasvattelua. – Onko meidän tontti tekijöinä miettiä, onko levynkuuntelijoita yhä. – Varmasti musiikillista um pimielisyyttä löytyy, mutta isoissa, merkityksellisissä ky symyksissä olemme avarakat seisia, Aaltonen sanoo. Vetäväksi sen koki myös levyyhtiö. – Hän tiedostaa olevansa ihminen, te kevänsä virheitä, eikä turhaan soimaa luontoaan, Aaltonen jatkaa. – Sie osaat Miitri hyvin pukea nämä! Kotiteollisuudelle perinteiseen tapaan levyn loppuun isketään loppupointti: jos olet kuunnellut tänne asti, tässä tu lee se pointti. Äiti kuolema osoittautui haastavaksi kappaleeksi sekä sovitukseltaan että sanoitukseltaan
K u v a: A rt o R ev o n ko rp i SOUNDI 43 Lyijykomppania-taitto_d.indd 43 8.4.2021 22.05. Mikkelin kupeessa, tarkemmin sanottuna Haukivuoren Kantalan kylässä, historiankirjoihin taas päätyi merkintä Lyijykomppania-nimisen rockyhtyeen perustamisesta. Tuolloin monikaan ei olisi sitä arvannut, mutta Lyijykomppaniaa tultaisiin myöhemmin pitämään raskaan suomenkielisen rockin peruskivenä. Mutta onpa tullut räntää tai paistanut kirkkaasti, niin yhtyeen kivijalka Esa Moilanen on pysynyt järkähtämättömästi asemapaikallaan. Suomalaisen raskaan rockin pioneerin mittavalle matkalle on mahtunut niin humalaisia nousuja, krapulaisia laskuja kuin toimettomampiakin kausia. Kyisen pellon kyntäjät Tarpeettomia ikävyyksiä -albumin äskettäin julkaisseen Lyijykomppanian perustamisesta tulee kesäkuussa vierähtäneeksi neljäkymmentä vuotta. Suomalainen elo taas oli tasaisen harmaata: Urho Kaleva Kekkosen presidenttikauden alkamisesta tuli kuluneeksi kaksikymmentäviisi vuotta ja Liedon seurakunnan 650-vuotisjuhlien drive-injumalanpalvelukseen osallistui yli sata moottoripyöräilijää. Teksti: Timo Isoaho V uoden 1981 alussa suuressa maailmassa räiskyi: Yhdysvaltain äskettäin valittu presidentti Ronald Reagan oli yritetty murhata ja Espanjassa toivuttiin vallankaappausyrityksestä
Sessioista jäi yli saksankielinen Der Tiergesang, joka julkaistiin paria vuotta myöhemmin kokoelmakasetilla Lyijykomppania. – Keväällä heitimme kahden konsertin mittaisen, Pieksämäelle ja Haukivuorelle ulottuneen kiertueen. Tai siis sen puutteessa, sanoo Moilanen. elokuuta. – Mitä tulee yhtyeen ohjeistuksiin, Lyijykomppanialla oli neljä salassa pidettyä veljeskuntasääntöä – myönnän olevani niiden arkkitehti – mutta niitä ei suunnattu ketään tai mitään vastaan. – Halusimme tehdä asiat eri tavalla kuin muut yhtyeet. Eipä hulluja tarvinnut sen enempää yllyttää, sanoo Moilanen. K u v a: K at ja P ih la ja 44 SOUNDI Lyijykomppania-taitto_d.indd 44 8.4.2021 22.05. Biisistä tehtiin myöhemmin suomenkielinen muunnelma Jahtilaulu, kertoo Moilanen. Soittamaan teki kuitenkin mieli ja Lyijykomppania sai sitten alkunsa, muistelee rumpali Esa Moilanen. Kun uusi vuosikymmen käynnistyi, opiskeluajat olivat jääneet taakse ja muusikoiden paluumuuttoliike alkoi osoittaa samaan suuntaan. – Maaliskuussa 1990 eräs tuttavamme teki suorastaan jumalaisen havainnon: kaikki yhtyeen jäsenet asuvat taas samalla seudulla. – Yhtenä viikonloppuna sitten hilattiinkin kamat Kantalan koululle ja alettiin rymistellä. Syömisen ja saunomisen äärellä vierähti aamupuolelle, ja samalla päätettiin jatkaa touhuamista jatkossakin. Kertaakaan ei ollut puutetta soitosta, saunasta, ruoasta tai alkoholista. Ep:n nimibiisistä löytyy myös puheosuus. Lyijykomppania alkoi harjoitella erityisesti viikonloppuisin – pitkän kaavan mukaan. Encorena soitettiin Sleepy Sleepersin Väinö, ja minä vastasin laulusuorituksesta. – Lyijykomppanian ensimmäinen kesä huipentui debyyttikeikkaan, joka tapahtui Haukivuoren yläasteen pihalle pystytetyllä estradilla 13. Ei siis muuta kuin potku perseelle ja soittamaan. Kyllä siinä olo koheni ja pää selvisi. Seuraavan aamun herätyskomento saattoi sitten olla kovankin puoleinen, sillä eihän homma olisi edennyt mihinkään, jos veikkoset olisivat jääneet odottelemaan olon korjaantumista. Ryhmän Lyijykomppaniaa edustavat tällä hetkellä Petri Lindström, Tero Vuorinen ja Esa Moilanen. – Yhtyeen treenitilana toimi Kantalan koulun salin näyttämö. Kuulin ne sanat eräältä toisen maailmansodan veteraanilta, kun olin hänen kanssaan heinätöissä eräässä maatalossa 1970-luvulla. – Alkoholia käytettiin asiayhteyden vaatimia määriä, ja joskus jaloja juomia toki hupeni varsin runsaasti. Ulospäin Lyijykomppania antoi – ja on antanut myöhemminkin – itsestään vakavan, totisen ja jopa uhkaavan kuvan. Harvakseltaan keikkailleen Lyijykomppanian ensimmäinen toimintakausi päättyi loppukesällä 1983. SUUNTAA TULEVILLE AJOILLE Kymmenen vuotta. Meillä ei ylipäänsä ollut pienintäkään tarvetta tai halua miellyttää ketään, ja se toki näkyi yhtyeen suosiossa. Basisti Lindström on ollut riveissä vuodesta 2003, kitaristi-solisti Vuorinen on porukan tuorein jäsen ja rumpali Moilanen ainoa alkuperäisedustaja. – Meillä oli jo aikaisemmin ollut bändi nimeltään Platinum Orchestra, mutta se jäi lyhytikäiseksi viritelmäksi. Suunnilleen siitä jatkettiin, mihin edellisellä kerralla oli jääty. Kuka siinä on äänessä. Ohjelmisto koostui covereista ja sekalaiseen repertuaariin kuului muun muassa Freen, Neil Youngin, Jethro Tullin, Bad Companyn, J.J. Ellei jopa olemattomiin. – Treenasimme usein ”perjantaina aloitetaan ja sunnuntaina lopetetaan” -aikataulun mukaan. Esimerkiksi suomeksi laulaminen ei ollut raskaassa musiikissa lainkaan tavallista 1990-luvun alkupuolella. Keikka ei kokonaisuutena mennyt aivan nappiin, sillä suuri osa soittovehkeistä levisi toimituksen aikana. – Timo Rautiainen otti hoitaakseen kitaran ja laulun, Olli Jaatinen soitti komppikitaraa ja entinen Platinummies Jari Raitio tarttui bassoon. Calen, Bob Marleyn, The Venturesin, Bob Dylanin ja Eppu Normaalin kappaleita. – Synkkää jynkytystä äänitettiin kahdessa sessiossa joulukuussa 1990 ja maaliskuussa 1991. Tyylikkäisiin gatefoldkansiin paketoidun Synkkää jynkytystä -ep:n kakkospuolelle asetettu nimiraita teki pelin hengen erityisen selväksi, kun Timo Rautiainen lauloi melodisten, mutta raskaiden riffien päälle muun muassa seuraavat rivit: ”Viina suussani maistuu eikä muuten heti pois tuu / en tahdo nähdä päiviä kuivia / siksi hauskaa onkin täyttää huivia / voitko lisää tuoda, pakko juoda”. Jari kuitenkin kypsyi soittotouhuihin vain muutaman viikon jälkeen, jonka jälkeen nelikielinen lyötiin Jaatisen kouraan. Sen verran aikaa peruskiven takomisesta vierähti ennen kuin Lyijykomppanialta ilmestyi ensimmäinen levytys. Hyvät ateriat näyttivät pojille nimittäin maistuvan. Ne käyttäytymisohjeet koskivat ainoastaan meitä. – Minä. Kyllähän viikonlopun päätteeksi mökki narisi ja toipilas säpsähteli vuoteessa, kun pirtin valot sammuivat, muistelee Moilanen. Tämä ensiesiintyminen ei ole unohtunut, vaikka olen sitä monesti toivonutkin. JUMALAINEN HAVAINTO Horros kesti melkein seitsemän vuotta, mutta se ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi olotilaksi. Salamyhkäistä mainetta ei vähentänyt myöskään se, että yhtyeellä oli omia sääntöjä, jotka liittyivät muun muassa ”herrasmiesmäiseen käyttäytymiseen”. – Täytyy myös painottaa, ettei Lyijykomppanian toiminta pelkkää juopottelua ollut, sillä ahkeran soittamisen lisäksi yritin panostaa erityisesti ruokailuhetkiin. Toisaalta lähdimme myös opiskelemaan omiin suuntiimme, joten bändihomma olisi jäänyt muutenkin varsin vähälle. Soittaminen oli varsin intensiivistä, sillä kokoonnuimme yhteen useampana iltana viikossa. sisälle oli kuitenkin pesiytynyt riitoja ja elokuun tietämillä katsoimme paremmaksi vetäytyä yhteisten soittotouhujen ääreltä
Äänitykset sujuivat melko vauhdikkaasti, mutta saunassakin eh dittiin käydä. KÄSITYÖN MAKUA Jonakin surkeana päivänä eteen osuva kolmas kerta saattaa tehdä Lyijykomp paniasta selvää jälkeä, mutta vielä 1990luvun lopulla yhtyeen historian kirjoituksen arkkuun ei lyöty lopulli sia nauloja. Se on raaka teos, ja jonkun mielestä siinä saattaa olla lii kaakin ”käsityön” makua, mutta mi nulle lopputulos maistuu edelleen, to teaa Moilanen. – Matti Moilasen – kalakaveri, ei su kua – kanssa käytiin tekemässä avan not kansikuvausta edeltäneenä iltana. M. – Olemme soittaneet Viikatteen kanssa joitakin kertoja vuosien varrel la. Aprillipäivänä ilmestyneellä levyllä ei ole mitään tekemistä narraamisen tai trendikkyyden kanssa. Paitsi paskaa. Etten sanoisi jopa jäätävä. – Soitimme vielä Joensuun Ilosaari rockissa, ja sitten herrat lähtivät omil le teilleen. Sieltä löytyi muun muassa kappale Kyisen pellon kyntäjät. Aivan kuten Alaluusua aikoinaan to tesi: ”Materiaali on lopulta aika rau hallisesti etenevää soljuntaa, mutta se juuri onkin sitä pahinta myrkkyä. Näistä lopunajoista on ole massa aika monta versiota, enkä halua enää hämmentää sitä keittoa, sanoo Moilanen. – Mutta eipä sillä... Bändin kolmas aktiivikausi alkoi vuonna 2003, kun Esa Moilasen rin nalle löytyivät laulajakitaristi Jarkko Strandman ja basisti Petri Lindström. – Kaikkine puutteineenkin se on edelleen hyvä levy. Kun jo viidel lä vuosikymmenellä toiminut Lyijy komppania täyttää kesällä neljäkym mentä, niin täytyyhän sitä kulauttaa tapauksen kunniaksi tuhdit kahvit ja hurnakat naukut! ”Olen jo aikoinaan päättänyt, että en kommentoi Viimeisen voitelun tekstejä sen kummemmin, mutta kyllähän levyn tunnelma on varsin julma.” SOUNDI 45 Lyijykomppania-taitto_d.indd 45 8.4.2021 22.05. Vuonna 2018 ilmestyi levy Tietoja epäonnistumisista ja päättämättömyyksistä tai väkivaltaa ja vääriä lääkkeitä. Kuvat nappasi Matin tytär Tarja, jolle oli jostain syystä langennut myös kus kin rooli. – Minulle sopii, että levyä pidetään yleisesti vanhan Lyijykomppanian lip pulaivana. He ovat oikein hauskoja herrasmie hiä ja yhtye on tehnyt hienon päivä työn suomalaisen viihdemusiikin sa ralla, kuittaa Moilanen. – Tekstin lähtökohtana oli tuollekin ajalle ominainen saatanallinen kulu tusvimma ja ajatus siitä, että mitään ei tarvitse jättää tuleville sukupolville. Tai no, ainakin minä olin aivan pä reinä. – Teoksen lähtökohta oli se, että minä kirjoitan libretot ja Rautiai nen tekee musiikin. Walleniuk sen kirjoittamasta Moskutarinasta. Majapaikkana toimi stu dion kupeeseen parkkeerattu Rautiaisen appivanhempien asun toauto, ja siltä paikalta poistui viikkoa myöhemmin melkoisen ryytteinen sak ki. – Viimeisen voitelun tavoin vuonna 2010 julkaistu Sota, nälkä, rutto, kuolema oli teemaalbumi. Lyijykomppania oli kiistämättömän hyvin ajan hengessä kiinni jo vuonna 1994, kun se julkaisi Suden hetki ep:n. Kriitikko Pertti Ojala luonnehti pitkä soittoa Pieksämäen Lehdessä seuraa valla tavalla: ”Rockia ja rollia Lyijy komppanian levyltä on turha hakea, sillä Uimakoulu pikemminkin polkee ja tallaa. Mosku (poromies Aleksi Hihnavaara) oli kavereineen perimässä kolttasaa melaiselta poroja, mutta eläinten ly mypaikka ei tullut koltan mieleen. Kertoisitko jotakin Uimakoulun kan sikuvasta. – Vakavampien aiheiden lisäksi mu kana on myös traaginen viinanjuonti laulu Yksinäisen tähden harhailija. Lyijykomppanian diskografian tuo rein osakas Tarpeettomia ikävyyksiä saapui markkinoille huhtikuun alussa. Se saneli pelin säännöt ja näytti suuntaa tuleville ajoille. Rautiainen ja Alaluusua nimittäin ilmoittivat, etteivät he enää jatka Kan talan synkimmän palveluksessa. Toki vähäisessä mää rin, mutta upposi kuiten kin. Svengi ammutaan verkkaiseen liikkeeseensä kuin lekalla tai höyry vasaralla. Muistin parantamiseksi Mosku teki jäälle kaksi avantoa, uitti hirttoköy den avannosta toiseen, jonka jälkeen silmukan kaulaansa saanut pororosvo laitettiin kontalleen toisen avannon eteen. To tuus on nimittäin se, että vaikka Lyijy komppanian omasta historian hämä ristä löytyy rempseää ilonpitoa, niin oikea päihdeongelmahan ei poloisen ihmisen elämässä ole sieltä kevyem mästä päästä, huomauttaa Moilanen. Kun pistää silmät kiinni ja kuuntelee albu min kokonaistunnelmaa, alkaa oikeas ti tuntea, kuinka jalka uppoaa samma leeseen, usva leijailee ympärillä, iho on kananlihalla ja sitä vaan tietää, että kuolema voi tulla koska tahansa ja mis tä tahansa.” – Olen jo aikoinaan päättänyt, että en kommentoi Viimeisen voitelun teks tejä sen kummemmin, mutta kyllähän levyn tunnelma on varsin julma. Ep:n jälkeen ilmestyi debyyttialbu mi Uimakoulu (1993), ja perinteisten instrumenttien ohella levyllä kuullaan myös Moilasen ”soittamaa” haulikkoa. Suomalaisesta rockista tus kin löytyy toista yhtä raskasta ja sa malla perverssillä tavalla hauskaa yhtyettä kuin Lyijykomppania.” – Albumin materiaali äänitet tiin muutamassa eri sessiossa. Aiheita olivat ot sikossa mainitut vanhan maailman vit saukset. Kun Esa Moila sen kirjoittamissa tarinoissa pureudu taan vaikkapa vanhustenhoidossa pii rissä havaittuihin räikeisiin epäkohtiin, ei kuulijaa paljon naurata. Strandmanin paikalla on tänä päivä nä Tero Vuorinen, mutta Moilanen ja Lindström ovat edelleen komppanian riveissä. – Sen tekeminen oli oikein kivaa, ja lopputulos kertoi tutun karulla taval la Lyijykomppanian sen hetken hyök käysvoimasta. – Idea on peräisin K. – Viimeinen voitelu taltioi tiin Savonlinnassa keväällä 1996. – Keitoista puheen ollen: Ilosaaressa oli kehnoa ruokaa ja juomia ei taidettu tarjota ollenkaan! Joensuussa paikan päällä olivat myös Kalle Virtanen ja Ari Taiminen. Kun Lyijy komppania oli keväällä toisen pitkä soittonsa Viimeisen voitelun valmistelu urakan kimpussa, yhtyeen päivät alkoi vat taas käydä vähiin. Niin kuin toki kaikki muutkin levymme. – Kolmas tuleminen käynnistyi to den teolla Harmaita säveliä albumin myötä vuonna 2005. levätä, muistelee Moi lanen. Tuskin oli Lyijykomppanian mag num opus julkaistu, kun yhtye alkoi ol la jo toisen kerran menneen talven lu mia. Viimeinen voitelu on pirulli nen levy, nyökkää Moilanen. Tai ei aina kaan pitäisi. Selvitkööt miten selviä vät – tai olkoot selviämättä! RYYTTEISTÄ SAKKIA Siirrytäänpä vuoteen 1996. Viimeistä nauhoitusrupeamaa edelsi kosteahko vierailu Down By The Laituri tapah tumaan, ja tämän reissun päätteeksi meidän oli pakko vähän... Tässä vaiheessa eläinten kätkö paikka alkoikin jo muistua mieleen, taustoittaa Moilanen. – Kun viikonpäivät taas aset tuivat perinteisille paikoilleen, al koi intensiivinen treenaaminen ennen Kantalassa tapahtunutta nauhoitus rupeamaa. Tosin miehistö ei sitä vielä itse tiennyt. Pahaenteisen Viimeisen voitelun tun nelmassa on jotakin selittämätöntä. Paina vampaa tunnelmarockia rakastava suo malaisyleisö on oppinut tuntemaan heidät myöhemmin nimillä Kaarle ja Arvo Viikate. Lopulta kävi kuitenkin niin, että myös minun ja basisti Arto Alaluusuan lusikka upposi säveltämisen sop paan. Millaisia ajatuksia Uimakoulu herät tää tänä päivänä. Edelleenkin
Keikkojen puuttuessa albumeilla on nyt enemmän painoarvoa. Levyn otsikko sopii loistavasti yhtyeelle, joka on onnistunut raivaamaan tiensä ranskalaisesta pikkukylästä maailman suurimpien metallifestivaalien pääesiintyjäksi. K u v a: Ji m m y Fo n ta in e Gojira-taitto.indd 46 8.4.2021 22.05. Gojira on joutunut istumaan valmiin Fortitudealbuminsa päällä jo vuoden, mutta se ei yhtyettä harmita. Juhlan kunniaksi ilmestyy uusi studioalbumi Fortitude, joka tarkoittaa mielenlujuutta. 46 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho EI YHTÄÄN KIVEÄ KÄÄNTÄMÄTTÄ Metalli-innovaattori GOJIRA täyttää näinä aikoina kaksikymmentäviisi vuotta
Reilun viikon mittainen sessio sujui mallikelpoisesti ja saimme pitkäsoiton valmiiksi määräajassa. Ensin Godzilla sai tehdä tilaa Gojiralle ja pian sen jälkeen bändi jul kaisi Terra Incognita debyyttialbu minsa. – Bändin omaan koodisanastoon tuli tuolloin sana ”jumalan käsi”. Kun sitten treenasimme ensim mäisen kerran neljästään ja saim me rämmittyä jonkun biisin alusta loppuun, pääni oli oikeasti räjähtää. Tukholmalainen Amon Amarth oli jo ai kaisemmin osoittautunut kivikovaksi li vebändiksi, mutta pienen Ondresin ran nikkokaupungin kasvatin Gojiran elä vistä otteista ei ollut mitään käsitystä. Siellä ei välitetty paskaakaan raskaas ta musiikista, mutta jonkun ih meen ansiosta löysimme pari samanhenkistä soittokaveria. – Yksikään levyyhtiö ei osoittanut kiinnostusta Gojiraa kohtaan. – Olin toki järkyttynyt. Kun Children Of Bodom sitten myöhemmin nousi estradille, Alexin olemus oli kuin toiselta planee talta, ja hän tuntui kasvaneen pituutta kin ainakin parikymmentä senttiä. On neksi hänen muistonsa ei tule koskaan kuolemaan, sillä Children Of Bodom onnistui jättämään metallin kentälle oman tunnistettavan merkkinsä. Kerroin tarinan Mariolle ja hänkin sanoi nähneensä tämän pimeydestä ilmesty neen käden, joka lopetti siihenastisen uramme kohokohdan kuin seinään. Konsertti ei kuitenkaan ehtinyt vanhen tua montakaan hetkeä, kun From Mars To Sirius studioalbumilla (2005) vaiku tuksen tehnyt ranskalaisnelikko oli jo ehtinyt nostaa riman korkealle. Alexi kykeni tekemään kitaran kanssa aivan epäinhimillisiä juttuja. ”Emme luovuttaneet, sillä uskoimme omaan juttuumme kuin vuoreen.” Gojira-taitto.indd 47 8.4.2021 22.05. Emme kuitenkaan luovuttaneet, sillä uskoim me omaan juttuumme kuin vuoreen. Poimin itse aikoinaan kitaran ja Mario päätti ryhtyä rumpalik si, ja välillämme tuntui jo varhain ole van jonkinlainen telepaattinen yh teys, vaikka varsinaiset bändi kuviot vasta hakivatkin oikeita uomia, muistelee Duplantier. Rakastimme floridalaista death metalia – Obituarya, Deathia, Morbid Angelia ja niin edelleen – emmekä voi neet uskoa korviamme, kun meille tar jottiin esiintymismahdollisuutta erään suosikkiyhtyeemme kanssa! – Meille oli varattu 25 minuuttia, ja lavalla aika meni tietenkin kuin siivil lä. Soun di oli saapunut Kana dan epäviralliseen metallipääkaupun kiin seuraamaan Children Of Bodomin riuskoja otteita, mutta myös konsertin avaajat herättivät suurta mielenkiintoa. jotakin. – Gojira perustettiin Godzillanimise nä vuonna 1996, mutta minua ja veljeä ni oli rohkaistu musiikin pariin jo pal jon aikaisemmin. Onneksi pieniä ja vähän isom piakin asioita alkoi tapahtua, ja ne kan nustivat meitä eteenpäin. Children Of Bodom oli iso nimi PohjoisAmeri kassa ja tämän rundin avulla me kin saimme valtavan määrän uusia faneja, laulajakitaristi nyökkää. – Eräs varhaisten vuosien suurimmis ta jutuista oli se, kun pääsimme läm mittelemään Cannibal Corpsea vuonna 1999. Niin tapahtui, ja kokemus oli kaikkien odotusten arvoinen. – En olisi millään jaksanut odottaa... JUMALAN KÄSI Kun vuonna 1976 syntynyt Joe Duplan tier vetää jonakin päivänä viimeisen henkäyksensä, hänenkin kunniakseen tullaan pitämään ylistäviä puheita oman soundin löytämisestä ja oma peräisen tyylin kehittämisestä. SOUNDI 47 O li joulukuu 2006, ja ilta oli jo laskeutunut Montrealin ylle. Mitä tarkoitat. Onnistuimme sitten keräämään tukun rahaa ja päätimme buukata studion Brysselistä. Alexi oli fyysisesti yllättävän pieni kokoinen ja hän tuntui myös hieman varautuneelta. – Muistan myös hetken, kun törmäsin Alexi Laihoon backstagella ennen rundin ensimmäistä keikkaa. Kun tuijotin hänen sormiaan, minusta tuntui, että instrumentin kaulalla viilet ti äärimmäisen nopea hämähäkki. Silloin meitä harmitti suunnattomasti, mutta jälki käteen ajateltuna se oli varsin hupaisa hetki. Kun yhtye otti ensimmäisiä askelia, Joe Duplantier oli kärsimätön pari kymppinen, mutta hänen mentaliteet tinsa muuttui nopeasti. Eikä hän enää esiintymisen jäl keen ollut yhtään varautunut! – En ole koskaan ollut kummoinen soolokitaristi, ja Alexin taidot herätti vät minussa aikamoista hämmennystä. Helpolla Gojira ei ole paikkaansa Hellfestin ja Tuska Open Airin kaltais ten metallifestivaalien vetonaulana kui tenkaan saanut, sillä oman musiikilli sen valtakunnan avaimen sorvaaminen on ollut pitkä ja työntäyteinen prosessi. – Pystyn edelleen palauttamaan elä västi mieleeni sen päivän, kun meille tarjottiin avausbändin paikkaa Children Of Bodomin kiertueella. Kun tämä viidentoista vuoden takai nen kiertue tulee puheeksi, Ranskan kodissaan videoyhteyden avanneen Joe Duplantierin kasvoille nousee aurinkoi nen ilme. – Asuimme pienessä kylässä Ranskan lounaiskolkassa. No, tasan 25 minuutin kohdalla kitaravah vistimestani katkaistiin virta ja keikka loppui siihen paikkaan... Se oli yksinkertaisesti maailman hienoin tunne, ja olen yrittänyt säilyttää mie lessäni tuon voittamattoman fiiliksen kaikkien näiden vuosien ajan. Hä nen lavakarismansa oli ihan omaa luok kaansa. Huomasin setin loppupuolella, että keikka on kestänyt jo 22 minuuttia, mutta hurmos oli sitä luokkaa, ettem me harkinneetkaan lopettamista. Aloin tajuta työn tekemisen merkityksen paremmin ja paremmin, laulajakitaristi sanoo. Millaisia ajatuksia hänen menehty misensä herätti. Lavan ta kaosassa oli pimeää, mutta eräs spotti sattui kohdistumaan vahvistimeeni, ja yhtäkkiä huomasin valokiilassa käden, joka klikkasi virtanapin offasentoon. Minähän olen joitakin vuosia Alexia vanhempi, joten hänen poismenonsa tuli tässäkin mie lessä erittäin ikävänä yllätyksenä. Lanseerasimme silloin termin ”jumalan käsi” ja se on naurattanut meitä vuosi en varrella todella monta kertaa! OIKEALLA TIELLÄ Tuskin oli uusi vuosituhat lähtenyt kunnolla käyntiin, kun yhtyeen moot torit alkoivat kerätä toden teolla kier roksia. From Mars To Sirius oli herättänyt varsin mukavas ti huomiota, ja halusimme palavasti päästä soittamaan Atlantin toiselle puolelle
Mitä kaipaat eniten New Yorkista. Maapallo on muuttunut pandemia-aikana entistä tylymmäksi paikaksi ja haluaisin ojentaa auttavan käden vähäosaisten suuntaan – Gojiran nimissä. Hienoimmillaan uusien kappaleiden rakentaminen on sellaista, että me vain soitamme jotain ideaa ja hiomme aihiota paremmaksi lennossa. Että mitä ihmettä me teemme jos nämä levyt jäävät omiin käsiin. Jotakin kertoo se, että valmistelimme jokaisesta biisistä 20–25 erilaista demoversiota, sillä emme halunneet jättää mitään jossittelun mahdollisuuksia. – Olen asunut perheeni kanssa New Yorkissa jo kymmenen vuoden ajan, ja bändillä on siellä myös oma studio, taustoittaa Duplantier. Onnistuneen paketin kruunasi entisen Machine Head -kitaristi Logan Maderin ruuvaama napakka soundimaailma. Millaista Fortituden tekeminen oli verrattuna edelliseen Magma-levyyn (2016). Sellaisia ei ole liian paljon täällä Ranskan lounaiskolkassa, naurahtaa Duplantier. – Emme lähteneet tekemään mitään isoja muutoksia musiikkiimme tai työskentelytapoihimme. The Way Of All Flesh sisältää vinon pinon äärimmäisen tunnistettavaa Gojira-rifittelyä. Onneksi sana alkoi levitä tehokkaasti ja cd-pinot lähtivät hupenemaan nopealla tahdilla, huokaa Duplantier. – Puhuin raa’asta työnteosta... – Ja jos saan biisien tekemisen kuulostamaan helpolta, niin silloin annan siitä väärän kuvan, sillä näistä vaistonvaraisista ”veljesjutuista” huolimatta Gojiran biisit perustuvat lähes poikkeuksetta raakaan työntekoon ja loput tomiin kokeiluihin. – Täytyy myöntää, että minua hieman hirvitti, kun kuorma-auto toi vanhempieni pihaan kaksi tuhatta Terra Incognita -cd:tä... – Kun saimme Fortituden nauhoitukset päätökseen keväällä 2020, lähdin perheeni kanssa lomalle Ranskaan. – Mahtavia vegaanisia ravintoloita. – Isommassa kuvassa taas... Saattaa hyvinkin olla, että Fortitude on eniten työskentelytunteja vaatinut Gojira-albumi. – Terra Incognitan saama positiivinen vastaanotto oli minulle lopullinen merkki siitä, että Gojira on oikealla tiellä. Koronahelvetti riistäytyi käsistä sillä samalla hetkellä, kun saavuimme Eurooppaan. Kyllä vain: suurin haaveeni on perustaa bändin oma hyväntekeväisyyssäätiö! ”Suurin haaveeni on perustaa bändin oma hyväntekeväisyys säätiö!” K u v a: G ab ri el le D u p la n ti er Gojira-taitto.indd 48 8.4.2021 22.06. Mutta vastaukseni on The Way Of All Flesh (2008), sanoo Duplantier. En todellakaan väitä, että me olisimme jotakin yliluonnollisen ahkeria tyyppejä, mutta olen kieltämättä toisinaan miettinyt, että työstääkö mikään muu yhtye kappaleita tällä samalla intensiteetillä... Entä oletteko ehtineet kirjoittaa jo tuoretta materiaalia Fortituden seuraajalle. Mario saattaa tehdä vaikkapa haitsulla jonkun erikoisen jutun ja samalla myös kitarariffi napsahtaa paikoilleen, kuvailee Duplantier. Olemme nyt olleet Ranskassa melkein vuoden, eikä meillä ole aavistustakaan, milloin palaamme kotiin Yhdysvaltoihin. – Ei. – Silloin kaikki Gojiran soundin rakennuspalikat – koukeroinen proge, brutaali death, räkäinen thrash, perinteinen heavy ja niin edelleen – kohtasivat ensimmäisen kerran täysin oikeassa suhteessa. Jokainen julkaisu tuo Gojiran maailmaan uusia vivahteita, mutta Fortitude ja Magma ovat silti ehdottomasti sukulaissieluja, kuvailee Duplantier. Melkeinpä päinvastoin! Levyn julkaiseminen keväällä 2020 olisi ollut sulaa hulluutta, sillä kaikki kauhistelivat pandemiaa. Fortitude ilmestyy huhtikuun lopulla, ja se on odottanut sopivaa julkaisuhetkeä jo yli vuoden verran. – Olemme pyöritelleet joitakin uusia riffejä ja rumpukomppeja, mutta valmiita kappaleita ei ole. Eikä mielipiteeni ole muuttunut miksikään viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. SULAA HULLUUTTA Tuorein albumitulokas on Gojiran uran seitsemäs. – Olisi kiva päästä soittamaan livenä, ennemmin tai myöhemmin, naurahtaa Duplantier. Mikä on pitkän tähtäimen unelmasi Gojiran suhteen. Me emme todellakaan jätä yhtään kiveä kääntämättä, kun uusi materiaali on valmisteluvaiheessa. – Kuten aikaisemmin mainitsin, minun ja Marion välillä on jonkinlainen selittämätön yhteys. Nyt tähän ”uuteen maailmaan” on jo totuttu, ja rockbändien albumitkin herättävät taas mielenkiintoa. – Haastava kysymys... Duplantier joutuu miettimään hetken, kun häneltä tiedustelee bändin koukeroisesti groovaavan ja salakavalasti tarttuvan tykityksen mystistä reseptiä, jonka pohjalta niin The Way Of All Flesh kuin muutkin Gojiran julkaisut on laadittu. Jos katsot Gojiran vanhempia pitkäsoittoja, mikä levytys on sinulle henkilökohtaisesti tärkein. Tämä on ehdottomasti ensimmäinen kerta, kun käsissämme on jo tuoreita ideoita, vaikka uusi pitkäsoitto on vasta ilmestymässä. Ja kuinka kävikään. 48 SOUNDI Tämän sanottuaan Duplantier vaikenee hetkeksi. Onko valmiin studioalbumin päällä istuminen harmittanut
Urban Espoo tulostus.indd 49 Urban Espoo tulostus.indd 49 7.4.2021 17.01 7.4.2021 17.01
Asetelman vahvuus onkin näyttää taitava balladinkirjoittaja ilman roolia tai spektaakkelia. Samaistua kypsiin elämää nähneisiin naisiin historian lehdiltä. Tähän maneerien toistoon Del Reyn uusi albumi ottaa kuitenkin pesäeroa. Chemtrails Over The Country Club on levy, josta ei haluaisi tehdä nopeita johtopäätöksiä, vaan antaa sen kasvaa ja löytää paikkansa ajan myötä. Iso, melodramaattinen äänikuva on kuitenkin hylätty. Säästeliäästi sirotellut instrumentit on miksattu harmaasävyiseksi alapilveksi. Tunnelmaltaan tämä on Del Reyn poissaolevin ja hitain albumi tähän saakka. JONI KLING HHH Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen Levyarvostelut 4_21 Soundi.indd 50 Levyarvostelut 4_21 Soundi.indd 50 9.4.2021 13.35 9.4.2021 13.35. Ehkä riisuttu, aiemmasta poikkeava linja osoittautuu vain tilinpäätökseksi ennen seuraavaa albumia. ”Retro” ei enää edes ole terävintä trendikärkeä, vaan kulttuurikonservatismia. Del Rey maalaa jälleen tuota kuvaa rappeutuneesta americanasta ja särkyneistä unelmista. Samalla siinä on välityön ja jarruttelun tuntua. Aivan kuten indielupaus Jack White 2010-luvulla vetäytyi yllättäen arkaaisten putkivahvistimien ja oman vinyyliprässäämön suojiin saaden nuoret miehet rakastamaan musiikkiaan kuin ensihaituville hankittua artesaaniviiksivahaa, tuntui Lana Del Rey myyvän retrotietoiselle yleisölleen jakkupukuja ja kohtalokkaita meikkejä puolen vuosisadan takaa. Eivät kaikki yritä kieltää vanhempiensa musiikkimaun vaikutusta tai suorittaa isänmurhaa, vaan käyvät varkaissa tämän levyhyllyllä. Let Me Love You Like A Woman ja Weyes Blood -duetto For Free vavisuttavat sellaisinaan. Chemtrails Over The Country Club on sisäänpäinkääntynyt, pitkälti akustinen, melkein slowcoremainen albumi, joka nojaa pelkkään lauluääneen ja lausuntaan. Kun näyttelijällä ei ole kuoroa, orkesteria, jonka taakse piiloutua, herää kysymys, kuinka pitkälle melko yksiulotteisen nostalgiahahmon siivin voi jatkaa. Varovaisesti sitä voisi povata mestariteokseksi. Karsimisen rohkeutta on pakko kiittää. Kohdeyleisö ei ole sitä kokenut, mutta silti romantisoi. Se sulautuu saumattomasti kokonaisuuteen ja autotunekin saadaan kuulostamaan kantrin vaikerrukselta. Sellainen on nimittäin ilmoitettu julkaistavaksi jo ensi kesänä. Kuulostaa ristiriitaiselta, sillä onhan meille kerrottu rockin kuolleen, iskelmän kadonneen ja urbaanin popin korvanneen singer-songwriter-perinteen. L ana Del Rey tekee suurten ikäluokkien musiikkia nuorille. Samalla jano mennyttä kohtaan on kuitenkin parikymppisille läsnä. Sovituksellisesti Del Rey ei koskaan ole ollut levyllään näin yksin. Nykyajan Nancy Sinatran tilalle tuli aavikkoruusumainen Tammy Wynette -hahmo, joka pudotteli viittauksia Kennedyjen klaaniin ja Nukkelaakson huumaantuneiden kotiäitien rikkinäiseen idylliin, amerikkalaiseen lähiögotiikkaan, jossa sydänsuru ja apatia vallitsee. Tulsa Jesus Freak on ainoa r&b-rytmitetty raita. 50 SOUNDI Lana Del Rey Chemtrails Over The Country Club Universal Jos 2011 ilmestynyt ensisingle Video Games kuulosti juuri teini-iän ohittaneen hipsterin tunnustukselta, oli pian selvää, että tavoitteena oli rakentaa isompi draama. Minimalistinen tuotanto yhdistettynä seesteiseen huokailuun on välillä perin erikoista, kuin Norah Jonesia triphoppina
Iso orkesteri teki hidastettua katoamistemppua yleisön silmissä. Cave vetää biisin överiksi, klassiseen luonnenäyttelijätyyliin. Johnny komppasi nöyränä poikana ja kuunteli, kun anoppi esitti etelän syrjäseutujen surullisen toiveikkaita lauluja paremmasta paikasta. 88-vuotiaan on hyvä pysytellä oman mukavuusalueen keskellä ja laulaa oman tarinan lankoja yhteen. Nyt käynnissä on viiden albumin levytyshanke, jolla tarkoitus on summata Lorettan uraa ja suhdetta juuriinsa. Niissä soi sama väärentämätön country-musiikin sielu, joka muutamasta rutiinilaulusta huolimatta välittyy Loretta Lynnin musiikissa. Kohta country-musiikin alkuperäisestä elämänpiiristä ei ole kertomassa yksikään sodanjälkeisen suuren hillbilly-modernisaation avaintodistaja. Erityisesti hengelliset laulut saavat ihon kananlihalle. Jack Whiten kanssa vuonna 2004 tehty Van Lear Rose oli laulajalegendan kohtuuonnistunut varpaan kasto crossovervesiin. Jollain tapaa levy tuntuu synteesiltä viime aikojen hiljaisuuden rajamailta pelastusta etsivästä vanhenevasta miehestä, 90-luvun isoilla kertosäkeillä ja tunteilla leikkivästä popparista ja 80-luvun kohtalokasta asentoa viinipullojen ja täysien tuhkakuppien keskellä etsivästä nuoresta runoilijasta. Loppujen lopuksi Carnage on kuitenkin aika luonnosmainen välityö, jonka olemassaolon syvin oikeutus lienee se, että tekemisellä on itseisarvo. Auta armias kun hänestä ja Dollysta aika jättää. Tästä siirrytään groteskiin, gospel-vaikutteiseen rockiin unelmoimaan ekstaattisesti tulevaisuudesta, jossa vallitsee ilmeisesti jonkinlainen valkoinen ylivalta. Tarinat köyhästä lapsuudesta Kentuckyn kaivosalueella, honky tonk -enkeleistä ja avio-onneaan tarvittaessa nyrkeillä puolustavista naisraatajista elävät toki country-mytologiassa jatkossakin. Kaaos huipentuu kappaleeseen White Elephant, jossa hip hop -kompin päälle piirretään kuva häiriintyneestä, päänsisäisestä monologista tavalla, joka tuo mieleen MC 900 Ft Jesusin onnistuneimmat biisit. Lorettan laulu on yhdellä kertaa sekä haurasta että väkivahvaa. Naaman irvistyksen näkee ja sanojen mukana lentävän syljen kuulee. Still Woman Enough -albumin verevimmissä hetkissä on kysymys jostain muusta kuin countryn maalaisidentiteettiä merkkaavista fraaseista. Sen jälkeen olemme hillbilly-tarpeinemme kierrättäjien ja larppaajien käsissä. Mutta on kiinnostavaa nähdä, minkälaisia uusia versoja tästä siemenestä itää. SOUNDI 51 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Loretta Lynn Still Woman Enough Sony Joskus peruutuspeiliin katselu on ainoa järkevä tapa olla artisti. Caven uusin on duo-levy yhdessä Bad Seedsin multi-instrumentalistin ja eksentrikon Warren Ellisin kanssa ja se kuulostaa villimmältä ja holtittomammalta kuin mikään Bad Seedsin edeltävällä, hienolla trilogialla. Omista vanhoista hiteistä ja countryn varhaisklassikoista pääosin koottu ohjelmisto soi kaivosmiehen tyttären tulkitsemana koskettavasti. PEKKA LAINE HHHH Nick Cave & Warren Ellis Carnage Goliath Nick Caven Bad Seedsin kanssa viime vuosina tekemät levyt ovat marssineet kohti hiljaisuutta, ja Ghosteen (2019) kuulosti aavemaiselta tai ehkä hiljaisella tavalla riivatulta ambient-musiikilta. Luojan kiitos country-musiikin viimeisiin todella ikonisiin hahmoihin kuuluva Loretta Lynn on päättänyt käyttää uransa viimeiset ajat systemaattiseen perinnönvaalimiseen. Koukut jäävät hetkellisiksi, sekä musiikillisesti että lyyrisesti. Hänen tapauksessaan on hyvinkin. Ensimmäinen puolisko on kovaääninen ja kaoottinen massa ääntä, jossa aiheet, rytmit ja harmoniat tuntuvat olevan jatkuvalla törmäyskurssilla keskenään. White Elephantin jälkeen alkaa rauhallisempi osa, joka ei aina onnistu pitämään kuulijaa otteessaan toisin kuin Skeleton Tree (2016) ja Ghosteen saman oloisten harsojen taakse pikkuhiljaa piiloutuessaan. Perinnetietoiset sovitukset kehystävät kertojaääntä, jonka todistusvoimasta ei ole epäilystä. ARTTU TOLONEN HHH K u v a: D av id M cC li st er K u v a: Jo el R y an Levyarvostelut 4_21 Soundi.indd 51 Levyarvostelut 4_21 Soundi.indd 51 9.4.2021 13.35 9.4.2021 13.35. Carnage jakautuu kahteen näytökseen tai puoleen. Lorettan iässä laulamiselle on yksi kriteeri: onko laulamisessa vielä järkeä. Niistä tulee mieleen Johnny Cashin historialliset televisioesiintymiset, joihin Carter Familyn matriarkka Mother Maybelle saapui vieraaksi. Lorettan lauluissa puhuu yksi viimeisistä suurista kokemusasiantuntijoista
Yhtyeen ydinajatus on kuitenkin edelleen pysynyt samana, joten isolta vaikuttava muutos ei kuitenkaan ole lopulta mullistava. 52 SOUNDI Levyarviot > ...laatua se on sekundakin, ei tosin parasta... Paikoitellen yhtäläisyydet brassimättöön ovat miltei alleviivaavia, mutta kyllähän ne myös toimivat. Chopseja ukkeleilla riittää, mutta metallirumpalien parhaimmistoon mieltyvä Mario Duplantierkin lähinnä takoo voimallista 4/4-komppia vääjäämättömällä vimmalla. K u v a: G ab ri el le D u p la n ti er Gojira Fortitude Roadrunner Gojiran seitsemännen albumin maistiaiskappaleista on näkynyt kommentteja laidasta laitaan. The Battle At The Garden’s Gatella nelikko jatkaa valtaisan potentiaalinsa vakuuttavaa ulosmittaamista. Uniikin bändistä tekevät tiukka ja dynaamisesti rikas rytmiryhmä ja pelkästään ainutlaatuisella laulusoundillaan ja viimeistäänkin naukuvalla heittäytymisellään joko ihastuttava tai ärsyttävä laulaja, jota ei voi sekoittaa keneenkään muuhun. Ei Fortitude mikään Sepultura-trippi ole, vaikka yhteydet eivät aloituskappaleeseen jääkään. Fortituden edeltäjällä Magmalla (2016) yhtyeen ilmaisu tuntui vapautuvan samalla kun se muuttui selkeämpään suuntaan. Loistavan levyn merkki on se, että sen jokaisen hetken parissa haluaa nautiskella. Fortitudessa erinomaista on, että sen biisien kannattelijoina ovat kaikki sen elementit tribaaliperkussioista bassoon. Orgaanisen vaivattomasti etenevissä, 70-luvun bluesintuoksuiseen hard rockiin pohjaavissa biiseissä on kuuntelijan paikalleen vangitsevaa hypnoottista toisteisuutta. Vaikka laulu tuntuu pääsääntöisesti vetävän kappaleita, minkäänlaista mielenkiinnon laskua Joe Duplantierin äänen vaietessa ei tapahdu. MAPE OLLILA HHHH K u v a: M at th ew D an ie l Si sk in Levyarvostelut 4_21 Soundi.indd 52 Levyarvostelut 4_21 Soundi.indd 52 9.4.2021 13.35 9.4.2021 13.35. Erityistunnustus yhtyeelle on annettava siitä, että se ei soita itsetarkoituksellisesti oikeastaan mitään ylimääräistä. Fortitude jatkaa Magman iskevällä tavalla kappalevetoista linjaa. KOSKINEN HHHHH Greta Van Fleet The Battle At The Garden’s Gate Lava/Republic Michiganin Frankenmuthista ponnistava, Kiszkan veljeskolmikon ja rumpali Danny Wagnerin muodostama Greta Van Fleet nousi jo debyyttialbumillaan kaikkien kunnon vanhan koulun hard rockia koskaan rakastaneiden huulille. KIMMO K. Greta Van Fleet ei ole enää mikä tahansa bändi, vaan kuuluu jo nyt rock ’n’ rollin yleissivistykseen. Se selkeyttää sitä entisestään, mutta tuo muassaan myös oman säväyksensä. Levyn aloituskappaletta Born For One Thingiä ei tarvitse kuulla kuin intron ohi, kun mielleyhtymä Sepulturasta on ilmeisen selkeä. Fortitude on sellainen levy. Olisi hyvin vaikeaa kuvitella, että Creamiin, Led Zeppeliniin, Rushin varhaistuotantoon tai, modernimpaa verrokkia hakeakseni, The Darknessiin tykästyneet eivät rakastaisi tätä albumia. Greta Van Fleetissä summautuvat täysin poikkeuksellisella tavalla hard rockin historian lehtien havina ja toivo elinvoimaisesta tulevaisuudesta. The Battle At The Garden’s Gatessa kaikki henkii vaivattomuutta, soittamisen riemua, perinteiden kunnioitusta ja juuri oikeanlaista röyhkeyttä. Jos The Battle At The Garden’s Gate olisi tehty 45 vuotta sitten, se olisi myynyt miljoonia ja kirjattu historiankirjoihin ajattomana klassikkona. Gojira on löytänyt musiikillisen voimasuonen, jossa turha rönsyily ja kuorruttaminen on turhaa. Rokkikukot ovat vielä nuoria, mutta Greta Van Fleetiä valmiimmaksi bändi ei voi juuri tulla. Kappaleet lähtevät simppeleistä ideoista ja kasvavat hetki hetkeltä isommiksi, kunnes ne ovat lopulta psykedeelisiä orgastisten kitarasoolojen ja vimmatun grooven katedraaleja. Sen ymmärtää, koska bändin ilmaisu on muuttunut progressiivis-kuolometallisen groove-thrash-djentin sävyistä yhä yksinkertaisempaan suuntaan. Albumin erinomaisuus pohjautuu hyviin kappaleisiin, joiden keskiössä on mukaansatempaava rytmi, selkeänä jauhava melodia ja yksinkertaiselta vaikuttava kielisoitinten kudelma. Niissä on myös niin soittajien itsensä kuin kuuntelijoidenkin riemuksi pitkiä lunkin grooven varassa lepääviä ja kuin varkain hektisiksi kasvavia instrumentaaliosioita. Useimmat biisit kruunataan suorastaan jimmypagemaisella tavalla orgastisen virtuoosimaisilla kitarasooloilla. Yksinkertaisuus ei ole koko totuus, mutta nyt bändi luottaa enemmänkin voimaan kuin tekniikalla briljeeraukseen. Suoraviivaisen murskaava ote kantaa läpi levyn
Vaikka mies ei enää nuoruutensa vedossa olekaan, 62-vuotias Tate on ikäisekseen loistava laulaja, mutta kun koko asetelma sävellyksiä myöten suorastaan vaatii vertaamista Queensrÿcheen, ja biiseistä puuttuu se jokin, ei tästä konvehtia saa mitenkään. pitkäsoittonsa. Whiten bändi säksättää ja sytkyttää kuin elektronisempi free-päivitys Miles Davisin On The Cornerista Holleyn loitsutessa laulun ja saarnauksen välimaastossa vähän pehmeämmällä äänellä kuin monilla soolotöillään. Lopputulos on erittäin kiinnostava. Tuotannossa tuntuisi olevan myös hieman enemmän luomua ja vähemmän turboa. Näin ensikuulemilta tanakimmin tykittävät pistämättömästi nimetty ja julmasti riffittelevä Slowly Sawn sekä 6/8-valssirytmissä runnova videosingle Inhumane Harvest. Martinez ottaa omakseen hartaan Roky Erickson -coverin Reverberation (Doubt) sekä oman päätösbiisin rouhean öisen transsin. Syntyi nettielämää perkaava 10-minuuttinen Broken Mirror A Selfie Reflection. Let The Bad Times Roll tuo parhaimpina hetkinään mieleen Smashin (1994) ja Americanan (1998). Tältä albumilta jää riemastuttavan moni raita maukkaana ja santsikierroksia vaativana mieleen. Kuten tietäjät tietävät, Lonobile osaa matkia useampienkin artistien Levyarvostelut 4_21.indd 53 Levyarvostelut 4_21.indd 53 9.4.2021 6.06 9.4.2021 6.06. Diamonds ja Don’t Let Me Stand On My Own puolestaan hellivät keinuvalla aikuispopillaan. No, laatua se on sekundakin, ei tosin parasta. Kappalemateriaali on, kuten aina, loistavan tasalaatuista, ja eiköhän täältä keikkasettiin muutama tuleva klassikko nosteta. Levyllä nousee esiin myös kunnioitettavan tiukat rumpukompit. Violence Unimagined on paluuta yhtyeen alkuaikojen soundiin, toki nyanssit ovat hienovaraisia ja isossa kuvassa brutaali ja koukeroinen kuolometalli on aina ollut ja edelleen on bändin ainoa ilmaisumuoto. 11 Past The Hourista ei ole ikimuistoiseksi albumiksi, mutta antoisia hetkiä se tarjoaa. Myös soulja garage rock -osastoilla poiketaan. White & Lonnie Holley Broken Mirror A Selfie Reflection Domino Omintakeisesti gospelia, soulia, psykedeliaa, bluesia, jazzia ja countrya yhdistelevä virginialainen Matthew E. Ehkäpä edesmenneen ystävän, Hellacopters-kitaristin Robert ”Strängen” Dahlqvistin muisto on vaatinut ja innostanut rakentamaan tribuuttikappaleen ympärille täyspainoiset, unohtumattomat ja valppaat rokkivalvojaiset. ASKO ALANEN HHHH Imelda May 11 Past The Hour Decca Imelda May ripustaa kuulijan koukkuun heti kättelyssä albuminsa nimibiisissä, jossa laulajan savuinen tulkinta yhdistyy Nancy Sinatran Bang Bang (My Baby Shot Me Down) -kappaletta mukailevaan tremolo-kitaran näppäilyyn. Geoff Tate Relentless Frontiers Frontiers-lafkan pomo Serafino Perugino tykkää kasata superprojekteja. Muutamassa tunnissa valmistuivat tämän levyn loputkin neljä pitkää numeroa. MAPE OLLILA HH The Offspring Let The Bad Times Roll Concord 90-luvun legendaarisimpiin punkbändeihin lukeutuva The Offspring jatkaa tuotantoaan lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen sekä uuden basistin Todd Morsen voimin. MIKKO MERILINNA HHHH The Flaming Sideburns Silver Flames Svart Särmikkään ja ronskin rockin lähettiläillä ovat kirkkaammaksi kromatun hopealiekin lisäksi katurokin karheimmat elementit edelleen tiukasti hanskassa. Voiko asiaan jotenkin liittyä hämmentävän spesifisti sanoitettu We Never Have Sex Anymore, jonka sanoitukset tuntuvat melkein liian henkilökohtaisilta. Tähän aikaan on mahtunut lukuisia keikkoja nimekkäiden kollegoiden kelkassa ympäri maailman sekä kaksi pitkäsoittoa, jotka saavat nyt jatkoa levystä, joka on miellyttävä pläjäys tanssittavaa ja nostattavaa musiikkia. VESA SILTANEN HHH Matthew E. Keski-ikäistynyt irlantilaistähti osoittaakin olevansa paljon kirjavampi tapaus kuin moni on ehkä olettanut. Italialaismusikanteista koottu Sweet Oblivion on yksi niistä. Relentlessillä sävellysnakin sai vuorostaan powermetallispesialisti Aldo Lonobile. Sanoitukset vaihtelevat tutun kepeästä skeittipunkmenosta vahvan poliittisiin teksteihin. Myös Rolling Stones -kitaristi Ronnie Wood käy visiitillä. TOMI NORDLUND HHH Sweet Oblivion Feat. Vahvaa lääkettä, etenkin juuri nyt! Voi kun nämä herrat saisi nähdä livenä. Ehkä jopa paremmin kuin koskaan, sillä maanisen raivokkaiden livekeikkojen rinnalla Fleimarien levytykset ovat tavanneet olla astetta säyseämpiä elämyksiä. Breathe jatkaa yhtä kohtalokkaissa tunnelmissa, kun taas Made To Love tarjoaa tiukkaa indie rockia. Sovitukset tuntuvat jotenkin nopeammilta ja suoremmilta. Omaperäisin veto koko levyllä on italiankielinen Aria-kappale. SOUNDI 53 sävellysja kitaransoittotyylejä erehdyttävällä tarkkuudella, joten sen ei pitäisi tulla yllätyksenä, että melodisten tuplakitaraliidien kuljettama, kaikuisa, kevyesti proge ja puheosuuksineen elokuvallinenkin Relentless on lähes kauttaaltaan pastissia/tribuuttia ’Rÿchen kultavuosien materiaalista. Raskaasti alkava levy päättyy huomattavasti rauhallisempaan fiilistelyyn, jonka välimaastoon on sijoitettu tuntemattomasta syystä hard rock -versio In The Hall Of The Mountain Kingistä. JUSSI NIEMI HHHH Cannibal Corpse Violence Unimagined Metal Blade 30 vuotta döödistä pitää mielen ja kehon virkeinä, tuumaa maailman myydyin death metal -yhtye Cannibal Corpse ja iskee levylautasille 15. Jos 2000-luvun vaihteessa kitaroihin lisättiin runsaastikin alavirettä ja 2010-luvun vaihteessa rytmeihin aavistus groovea ja modernia metallia, nyt palataan kirskuvampiin kitaravalleihin ja kaoottisempiin riffeihin. Basisti Punisherin ja laulaja Eduardo Martinezin tribuutin ohella liidikitaristit Jutila ja Suksi säveltävät kuin kilpaa napakoita riffejä, hurmaavan karskisti runnovia ja selkäytimessä nautinnollisen rujosti väpättäviä sointukulkuja sekä vahvassa etunojassa meneviä melodioita. Silver Flamesin kappalemateriaali täräyttää framille lisäannoksen jäntevyyttä, lennokkuutta ja ryskyvää svengiä, ja ylittää täten kirkkaasti bändin moitteettoman muodollisen garageja rokkiklubi-pätevyyden vaatimukset. ISLA MÄKINEN HHHH Royal Blood Typhoons Warner Brittiduolla tulee pian täyteen taipaleensa ensimmäinen vuosikymmen. Onpa kaikenlaista! Rockabilly-artistina aloittanut May alkoi etsiä itselleen uutta suuntaa jo edellisellä albumillaan Life Love Flesh Blood (2017). Ja vaikka levylle ei yhtään todella heikkoa hetkeä mahdukaan, ei oikeasti potentiaalisia bängereitäkään kuten nykyään kuuluu kai sanoa ole lopulta kuin muutama. Tauosta huolimatta nokkamies Holland kirjoittaa menevää sisältöä, eikä inspiraatio vaikuta loppuvan. Loistavasti yökerhojen soundtrackeille istuvaa kamaa, mutta rockin särmää kaipaavia suosittelen kääntymään aiempien levyjen, erityisesti debyytin puoleen. Kuluneista vuosista huolimatta bändi pysyy yhä uskollisena sille tutulle ja turvalliselle soundille, joka on toiminut jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Vastustuskyky kuitenkin kasvaa levyn edetessä, koska kovin paljon vaihtelua ei valittuun linjaan lopulta tarjota ennen viimeiseksi hitaaksi jätettyä All We Have Is Now’ta. White säesti taannoin bändeineen ITE-taiteellaan melkoiseksi tähdeksi noussutta Lonnie Holleytä ja tajusi tämän olevan juuri sitä, mitä hänen äskettäin äänittämänsä free-improvisaatio kaipasi. Tältä levyltä irtoaisi eri käyttötarpeisiin useampikin single. Rummut roiskuvat luonnollisen kuuloisina – thrashia ja punkia on hieman palautettu palettiin, ja samalla bändi kuulostaa erittäin energiseltä. A Song For Robert ankkuroi albumin A-puolen. Vaikka 11 Past The Hour on tyylillisesti hajanainen laulukokoelma, sitoo artistin vahva läsnäolo eri elementit riittävän hyvin yhteen. Kaksikolla on alusta saakka ollut räkäisenkin rockin seassa roppakaupalla popsensibiliteettiä mukana ja Typhoonskin on ytimeltään edelleen rock, mutta nyt hypätään sumeilematta keskelle tanssilattiaa ja pannaan jalalla häpeilemättömän koreasti tavalla, jota yrmyimmänkin mörököllin on vaikea vastustaa. Dexter Holland tuntuu olevan siunattu ikinuorella äänellä, joka ei ole juuri muuttunut bändin alkuvuosista. Yhtyeen eponyymin debyytin biisit sorvasi DGMprogemetallibändin sävellysvastaava Simone Mularoni ja niiden tyyli oli Geoff Taten äänelle räätälöityä 80/90-luvun melodista progeheviä. Yhtään huonoa biisiä ei ole mukaan kelpuutettu. Holleyn karisma ja kantapään kautta omaksuttu viisaus maistuu juuri niin vahvana kuin sopii odottaa 27-lapsisen perheen seitsemänneltä lapselta (spesiaali asetelma hoodoossa) ja jo alle 10-vuotiaana itsestään huolehtimaan joutuneelta Syvän Etelän mustalta ihmiseltä. ”Superprojektin” levyistä tekee Queensrÿchestä kengitty vokalistikurko Tate. Silmäiltyään ajatuskatkelmiaan sisältäneitä muistikirjoja musta 71-vuotias alabamalaisfriikki ryhtyi improvisoimaan Whiten musiikin päälle. Yksikin villimpi siivu kaiken muun joukossa olisi ravistellut pakkaa mukavasti ja kenties nostanut arvosanaakin pykälällä. Nyt ilmaisua on rikastettu entisestään. Kokonaisuutta raikastavat (ja toisaalta sotkevat) duetot Miles Kanen ja Noel Gallagherin kanssa. Yleisvaikutelma on yllättävän melodinen ja rytmikäs, vaikka perusote on hyvinkin vapaa
Sanoituspuoli onkin se levyn heikoin lenkki: se ei herätä ainakaan tässä kuulijassa suuria tunnekuohuja, mihin musiikki antaisi mahdollisuuden. Toki on vaikea kuvitella räppäriä yhtenä jazzkokoonpanon muusikkona samaan tapaan kuin jazzlaulaja voi vaihtaa rooliaan keskipisteestä ääneksi, joka tukee jotakin muuta yhtyeen osasta. Ehkä yhden ihmisen diktatuuri toimisi tässä tapauksessa demokratiaa paremmin. Vesterinen yhtyeineen Meissä asuu elämä Universal Levyn anti liikkuu jossain pop-iskelmän tienoilla, tulkittuna ison 10-henkisen yhtyeen tarjoamilla mahdollisuuksilla. Tuntuu kuitenkin siltä, että levy on ennen kaikkea näyttö muodon hallinnasta, kyvystä pysytellä sen oman viitekehyksen rajoissa. Nike Soldier on julkaistu aiemmin The Vacant Lotsin ja Vegan splittisinglellä vuonna 2014. VILHO PIRTTIJÄRVI HHH Alan Vega Mutator Sacred Bones Kokeelliseen musiikkiin erikoistunut indieyhtiö Sacred Bones aikoo julkaista sarjan viisi vuotta sitten poisnukkuneen Suicide-vokalisti Alan Vegan ennenjulkaisematonta materiaalia. Ensimmäinen osa Mutator sisältää Vegan vaimonsa kosketinsoittaja Liz Lameren kanssa kaappiin äänittämiä luurankoja vuosilta 1995-1996. Biisinteon kun hekin osaavat. Vaikka päälaulaja Tero Vesterinen on yhtyeen kasvot, poppoo on laittanut sävellys-, sanoitusja sovitustyön koko porukan nimiin. Bändinä First Aid Kit on ensialbumista lähtien mennyt arvoasteikollani suoraan sydämeen, eikä se nytkään pettänyt. Siinä missä Shine 2009 tuntui ajassaan melko kiusalliselta, on Handshakingin levyn luoma vaikutelma vilpitön. ASKO ALANEN HHHHH First Aid Kit Who By Fire Sony Kuinka monta eri versiota olet kuullut Leonard Cohenin lähes 40 vuoden ikäisestä Hallelujah-klassikosta. Vierailevat artistit tuovat pitkään kokonaisuuteen vaihtelua ja ovat itsessäänkin muuten tutustumisen arvoisia. Walker on kyllä löytänyt ja kiteyttänyt omia vahvuusalueitaan, mutta säilyttänyt uteliaisuutensa folkin, jazzin, elektronisen musiikin ja indie-kitararockin elävissä yhdistelmissä. Everybody Knows on hyvä esimerkki siitä, miten kummankin lauluääni on kehittynyt ja ääniala Levyarviot > 54 SOUNDI ...ensialbumista lähtien mennyt arvoasteikollani suoraan sydämeen... Saatetekstissä vakuutetaan, että Mutatorin nauhoja ei ole aikoinaan luukas oja : Poissa Ulkona Nyt! EETU RIIKONEN : AUTO LÄHTEE TASATUNNILLA ULKONA NYT! ELMERI : ROKKENROLL ULKONA NYT! Levyarvostelut 4_21.indd 54 Levyarvostelut 4_21.indd 54 9.4.2021 6.06 9.4.2021 6.06. Toisaalta kolmoskappaleessa Hiljainen metsä yhtye varastaa show’n täysin ja Palefacen rooliksi jää mukana pysytteleminen. Tuulisen kaupungin kirkkaan soundin takaa maineikas tuottaja-äänittäjä-miksaaja John McEntire, nykyään mantereen vastakkaislaidalta Portlandista käsin. Voi ajatella, että nukkavierun popin ja housen yhdistelmä rikkoo rajoja jo sinällään, mutta vaikutelmaksi jää, että Kamari on tehnyt kappaleet housen ideoihin ja muotoon ripustautuen. Mikä tärkeintä, kaiken soitannollisen säpinän keskellä kulkee hyvin viehättävien laulusävelmien selkeä juonne, pop-koukuilla kosiskelematta, mutta hyräilyyn herkistävänä. Ei Garden Clogs ole huono levy. ANTTI MARTTINEN HHH laajentunut vuosien aikana. Vaikka Walker on muuttanut New Yorkiin, levytys kytkeytyy yhteistyökumppanien ja oman post-rock -taustan kautta Chicagon jälkikaikujen atmosfääreihin. Livealbumi Who By Fire on komea kunnianosoitus Cohenille. Levyn varsinainen yllätys on instrumentaalikappale Wallander, joka alkaa herkällä akkarilla ja kasvaa siitä jousten ja pianon kuljettamaksi koskettavaksi sävelteokseksi. KAROLIINA KANTOLA HHHH Handshaking Garden Clogs PME Aiemmin Töölön Ketterä -duossa tuotantopuolesta vastannut Fedja Kamari eli Handshaking on julkaissut ilahduttavan, pienen housealbumin. Soiton kiistaton tekninen taituruus ei ole itseisarvo, vaan mystistä, seikkailullista lyriikkaa jännittävästi myötäilevä ja omia arvoituksellisia satujaan luova säestys. Ryley Walker Course In Fable Husky Pants Kuusi vuotta Ryley Walkerin upean Primrose Greenin jälkeen chicagolaistrubaduuri ja verraton kitaristi on julkaissut yhtä mielenkiintoisen, melodisesti hedelmällisen ja soitannollisesti kokeilevan albumin. Päätöskappaleesta Korkeapaine on rakennettu iso lopetus, mutta vaikka loppupaisutus toimii, “miksi mulle ei riitä mikään?” ei ole kysymyksenä kovinkaan omaperäinen. Jazz-osuus levystä kuitenkin kiehtoo. On Elektro GT, joka omillaan työstää viileää, mutta riemukasta konemusiikin kyllästämää fuusiojazzia ja Elektro GT, joka rauhoittaa itsensä Palefacen taustayhtyeeksi. Johanna ja Klara Söderbergin itsensä ihannoima Suzanne on muotoutunut taideteoksesi, jossa yhdistyvät laulu, puheosuus, akustinen kitara ja ksylofoni. Pystyn kuvittelemaan mielessäni ne tulevan kesän illanvietot, joiden taustalle albumi sopii paremmin kuin hyvin. First Aid Kitin versio tosin kuultiin ensimmäistä kertaa jo neljä vuotta sitten Tukholman Kuninkaallisessa draamateatterissa, jossa duo järjesti tribuuttikonsertin muutamien muiden ruotsalaisartistien kanssa. VILHO PIRTTIJÄRVI HHH Elektro GT + Paleface Ruma Eclipse Teosto-palkinnon vuonna 2015 pokanneen jazzrumpali Mikko Hassisen Elektro GT-kokoonpanon Palefacen kanssa tekemä yhteisalbumi Ruma on vaikea pala. Kuvainraasto, isänmurha ja pakan sekoittaminen olisi ollut paikallaan. 54 SOUNDI K u v a: Sa ra Le h to m aa Helppo vertailukohta kotimaasta on vuosikymmen sitten toiminut Shine 2009. Levyllä Kamari laulaa nuhjuisten taustojen päälle kirkkaalla äänellä ja melko naivistisella otteella. Stemmat ovat edelleen sisarduon suola. Isoa sointia on vielä tuettu vierailevilla jousilla. Jotakin alkuperäistä ja jotakin uudenlaista. Räppärin ja jazzyhtyeen yhteispeli ei ole tuottanut aivan täysosumia tällä julkaisulla. Ensiviehätys karisee valitettavan nopeasti ja ainoastaan kuusikymppisen Vegan haudan takaa saarnaama Samurai erottuu muista kappaleista poikkeavan kauniin ambient-taustansa ansiosta. Se Hallelujah ei ole kuitenkaan albumin (eikä edes kaikkien kappaleesta tehtyjen versioiden) parhaimmistoa, mutta omannäköinen ja muista erottuva tulkinta kyllä. Levy käynnistyy kieltämättä vaikuttavalla, kauhuelokuvan soundtrackille sopivalla Trinity-mantralla ja 80-lukulaisen rytmikonetaustan päälle runoiltu Fist kuulostaa vähän Swansilta. Varsinkin kakkosbiisin Matkalla sisimpään voisi ujuttaa sellaisenaan Palefacen levyille Helsinki–Shangri-La tai Maan tapa, ja voisi ajatella, että sinne kappale on aina kuulunut. Tuntuu siltä, kuin levyllä olisi kaksi täysin eri fiiliksillä soittavaa kokoonpanoa. Jotakin sellaista räppärin roolin uudelleenmäärittelyä olisin silti toivonut. Tavallisempaa mutta toimivaa tonttia edustavat monia kikkoja onnistuneesti hyödyntävä Älä lopu yö, joka paikka paikoin tuo mieleen Ultra Bran sovitukset. The Vacant Lots -yhtyeen Jared Artaud on tuottanut ja miksannut kaksi vuotta sitten löytyneet nauhat levylle yhdessä Lameren kanssa. Turvallinen, mutta taiten tehty. Nyt voit lisätä listaan taas yhden. Mutta odotan jo sisarusten uusia ikiomia kappaleita. Sellaista, jota proge saattoi olla ennen jähmettymistään pompöösimpiin uhomuotteihinsa. Hassinen on luonut nipun nimenomaan rytmisesti todella kiinnostavia sävellyksiä, joissa riittää pureskeltavaa. ”Faabelikurssi” on edelleen aidosti elävää ja kehittyvää musiikkia. Tuntuu siltä, että house ei ole Kamarille pelkkä tyylikokeilu, vaan luontainen viitekehys, jonka sisällä toimia. Sieltä faabeleihin kaikuvat myös Portland Cello Projectin kekseliäät jousisovitukset, jotka rinnastuvat poikkeuksellisen nerokkaasti rankempiinkin kitarakuvioihin. Joka tapauksessa musiikkipuoli toimii paljon sanoituksia paremmin – aivan tavanomaisesta tarjonnasta ei selvästikään ole kysymys
luukas oja : Poissa Ulkona Nyt! EETU RIIKONEN : AUTO LÄHTEE TASATUNNILLA ULKONA NYT! ELMERI : ROKKENROLL ULKONA NYT! Levyarvostelut 4_21.indd 55 Levyarvostelut 4_21.indd 55 9.4.2021 6.06 9.4.2021 6.06. ...ensialbumista lähtien mennyt arvoasteikollani suoraan sydämeen..
VESA SILTANEN HHH Dinosaur Jr Sweep It Into Space Jagjaguwar Dinosaur Jr:ää rakastettavampia bändejä ei ole montaakaan. Romuluisen introverttia herkkis-metelöintiä ei ehkä kukaan tee näin hienosti, eikä vuosien karttuminen ole 80-luvulla aloittaneen yhtyeen ilmaisun tenhoa hälventänyt lainkaan. NUUTTI HEISKALA HHH Arion Vultures Die Alone Ranka Kotimainen melometalliyhtye jatkaa suurieleisen ja dramaattisen musiikkinsa takomista jo kolmannen pitkäsoiton merkeissä. VILHO PIRTTIJÄRVI HHHH Smerz Believer XL Rujo ja kaunis, kylmä ja lämmin, tekninen ja orgaaninen – vaikka vastakohdat ovat ilmeisiä, on niitä tutkivassa musiikissa omanlaisensa sointi. Take It Back pianorenkutuksineen on rasittava, mutta muuten levy on aivan mukavaa kuunneltavaa. Hän on löytänyt paikkansa maailmassa, tietää mitä haluaa ja kykenee kertomaan siitä. Juuri se tekee Tokyo Jukebox -sarjasta mielenkiintoisen. Modernille radiometallille tyypilliseen tapaan soundimaailma on puristettu täyteen, mikä saattaa kuulijasta riippuen tehdä kuuntelusta pidemmän päälle raskaan. Wisen ääni ei ole ainoa upea ääni julkaisulla, vierailun stereokuvaan tekevät nyky-R&B:n laatutekijät Sampha ja Nao. Tämän huomion aiheutti 90-lukuinen särövalli, jossa on elämän intohimoa ja musertavaa melankoliaa kuin merimiessolmussa. Kuuntelemalla julkaistuja albumeita Dujang Prang (1995) ja 2007 (1999) ero käy kiusallisen selväksi. Jäntevästi ja irtonaisesti hoidettu ilmiasu on jo trion upean bändisoinnin takia kiitoksen arvoinen suoritus. KOSKINEN HHH Marty Friedman Tokyo Jukebox 3 Mascot Entinen Megadeth-kitaristi Marty Friedman on asunut viimeiset 18 vuotta Tokiossa, missä hän on pikkujulkkis ja suosittu talk show -ohjelmien vieras. Suositellaan varauksella kaikkein vannoutuneimmille Vega-kompletisteille. Henkilökohtaiset mieltymykseni vetävät minua sellaisen musiikin pariin, jossa ihmisäänen rajoja ja mahdollisuuksia koetellaan. Japanilaisessa pop-musiikissa kitarataiturointia yhä arvostetaan ja Friedman onkin omaa tuotantoaan tunnetumpi vierailuistaan Momoiro Clover Z:n kaltaisten yhtyeiden biiseillä. Onneksi paksunahkaisen soinnin alta löytyy myös herkkäpiirteisempi ekosysteemi. Sitä tunnelmaa pidetään yllä ilmiömäisesti. Vielä kun soolo-osastollakin maltettaisiin välttää ylenpalttista skaalojen juoksuttamista ja sweeppailua, hohtaisi timantti kirkkaammin. Sirpaleiseen kokonaisuuteen mahtuu muutamia tyhjiä siirtymiä, jotka ylläpitävät dramaturgiaa, mutta hukkaavat sisältönsä rivien väleihin. Katkelmina lainehtiva Believer on hitaasti aukeava yhdistelmä inttäviä laulurivejä, velttoja interludeja ja jyhkeitä elektrorytmejä. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi Wisen laulun moni-ilmeisyyteen. Tavassa, jolla Wise ilmaisee kiintymystään miesvartaloihin, on jotakin silmiä avaavaa. Puhuttelevimmillaan Believer on sittenkin antautuessaan tarttuvaksi, ennakoitavaksikin. Vaikka albumin lasitettu yleisilme pehmenee paikoin suopeaksi, ei Smerz onnistu ratkomaan kaikkia itsepäisyytensä aiheuttamia ongelmia. Smerz-nimellä operoivalle kaksikolle tärkeämpää on se, miten äänten yhteisvaikutus liudentaa ristiriidat täysimittaisiksi aihelmiksi. Biisimateriaali on tasavahvaa, joskaan ei huipputasoa. Kuten edellisilläkin Jukeboxeilla, osa biiseistä toimii erinomaisesti Friedman-versioina (LiSA:n Gurenge) ja osa ei (Da Pumpin superhitti USA). Noina hetkinä albumi kuljettaa vakain siivin kauas pois; pohjoiseen, vuorille, arvoitustensa lähteille. Hänen äänensä taipuu moneen, tummasta ja teatraalisesta kirkasääniseen leikkisyyteen. Sama ongelma vaivaa oikeastaan läpi levyn ja kitarasankareilta kaipaisikin enemmän tyylitajua ja sielua, vähemmän teknistä briljeeraamista. Ehkä siksi, että kontrastit eivät itsessään kiinnosta Catharina Stoltenbergia ja Henriette Motzfeldtia. Tulkitsisin niin, että Deacon on levy rakkaudesta, sisäisestä rauhasta ja riemusta. Tämä on juuri sitä. facebook.com/InfernoMagazine instagram.com/inferno_magazine twitter.com/infernomagazine K u v a: B ra y le n D io n Levyarvostelut 4_21.indd 56 Levyarvostelut 4_21.indd 56 9.4.2021 6.06 9.4.2021 6.06. Myös kolmonen koostuu enimmäkseen japanilaisten biisien covereista. Toki näillä kilometreillä Dinosaur Jr:ltä ei voine odottaakaan suuria irtiottoja tavaramerkkirymistelystään. Childrenin tai AKB48:n tapaisten Japanissa erittäin suosittujen artistien kappaleiden instrumentaaliversioista. Konetaustoihin mukautetut orkestraatiot, viitteelliset folk-melodiat ja yleinen kaipauksellisuus pitävät ilmaisun elossa silloinkin, kun suuret linjat juuttuvat toistamaan itseään. JARI MÄKELÄ HH Vaivatta kategoriat eivät kuitenkaan hälvene. Biisien tonaalisuudessa ja melodioissa on kuitenkin jotain hyvin japanilaiselle pop-musiikille tyypillistä, joka poikkeaa Friedmanin omista sävellyksistä. Levyarviot > 56 SOUNDI tarkoituksella hylätty, mutta sitä on vaikea uskoa. Ja periaatteessa samaa korviavihlovaa countrya se edelleen onkin. KIMMO K. Serpentwithfeet Deacon Secretly Canadian R&B-artisti Serpentwithfeetin eli Josiah Wisen toinen albumi Deacon on linjakas paketti. Näinhän sen pitääkin mennä, että joku kirjoittaa rakkauslauluja jenkkakahvoista, parroista ja mätsäävistä kengännumeroista! Serpentwithfeetin uutuuslevyllä on yksi ilon ja rakkauden sekainen tunnelma, joka lävistää koko levyn. Komein pala on edukseen muusta linjasta erottuva instrumentaali Where The Ocean Greets The Sky, jossa on autenttista eeppisyyttä ja komeita melodioita. 1990-lukulainen indie ja vanhempi punk-tausta vaanivat kyllä edelleen taustalla. Lou Barlow’n laulama nätti indie-leijuttelu Garden on mukavaa vaihtelua J Mascisin tavaramerkkinarinaan. HANNU LINKOLA HHH ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.. Upeinta levyllä on se tyyneys ja riemu, jota Wisen laulut ilmentävät. Otteet ovat jykevät ja särövalli paikoitellen ihanan huumaava, joten perinteik...upeinta levyllä on se tyyneys ja riemu... Koska laulut eivät täällä soi radiossa ja koska Friedmanin kitaraversiot ovat hyvin erilaisia kuin alkuperäiskappaleet, kuulostaa Tokyo Jukebox 3 silti keskimääräiselle länsimaiselle kuulijalle varmasti pitkälti samankaltaiselta kuin miehen edellinen soololevy Wall Of Sound (2017). Isoja harppauksia ei linjassa ole tapahtunut vaan meno jatkuu pitkälti samaa rataa kuin Life Is Not Beautifulilla (2018), ehkä karvan verran modernimpaan suuntaan vietynä. Vultures Die Alone maistuu taatusti bändin faneille, mutta jää astetta monipuolisemman ja kiinnostavamman edeltäjänsä jalkoihin. Sinfoniaelementtien rinnalle on nostettu aavistus enemmän myös koneita, kertsien tarttuvuutta on terävöitetty ja samalla ehkä ruuvattu myös juustoisuuskerrointa kierros tiukemmalle. Aiemmat kaksi Tokyo Jukebox -levyä ovat koostuneet Mr. Alle puolessa tunnissa Wise luo lauluillaan yhden totuuden siitä, millaista on mustan homomiehen rakkaus. käästi rakennetut sävellykset ovat hyvin selkeää jatkumoa Neil Youngin ja Crazy Horsen rymistelylle
ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.. facebook.com/InfernoMagazine instagram.com/inferno_magazine twitter.com/infernomagazine Levyarvostelut 4_21.indd 57 Levyarvostelut 4_21.indd 57 9.4.2021 6.06 9.4.2021 6.06. ...upeinta levyllä on se tyyneys ja riemu..
Nyt tuntuisi siitä, että poukkoilevat vaikutteet noisesta matikkametalliin, post-hardcoreen ja stadionrockiin on kesytetty linjakkaaksi ja perinteikkääksi eikä uusia portteja avaavaksi albumiksi, joka tuntuu jopa hivenen vanhanaikaiselta. 58 SOUNDI Rob Zombie The Lunar Injection Kool Aid Eclipse Conspiracy Nuclear Blast Pulp-horror-entusiastin ura jatkuu jokseenkin ennakoitavissa merkeissä, ja mihinkäs mörkö karvoistaan pääsisikään. Vaikka perusote on hyvinkin tuttu, meininki on mukavan riuskaa ja parhaimmillaan muistuttaa ilahduttavasti miehen iskevämpää varhaistuotantoa. Yhtyeen menneisyyteen on aiemmin kuulunut useita jyrkkiäkin tyylinvaihdoksia, joskin perustasolla on aina liikuttu modernin rytmikkään metallin kentällä. Architects on juuri tällä hetkellä enemmän poppia ja vähemmän kaaosta, ja se tuntuu sopivan yhtyeelle oikein hyvin. Tekisivät hekin jonkun paluun joskus, hitto vie! MIKAEL MATTILA HH The 69 Cats Seven Year Itch Cleopatra The 69 Eyesin Jyrki 69:n sarjakuvamaisen gootahtavaan psykobillyyn ja rock’n’rolliin keskittyvän sivubändin kutina on ohi. Levy soi komean nyanssisesti, ei liian turboahdetusti mutta silti tunnistettavan tarkasti. Melodisesti albumilla ei tapahdu mitään yllättävää, mutta esimerkiksi Dead Butterflies -hiturin kertosäe koskettaa pitkillä ja emotionaalisilla laulusäkeillään. Sävellyksistä on puuttunut ylimaallinen elegisyys, dynamiikasta leiskuva vimma. Toisin kuin edeltäjänsä albumi on materiaaliltaan lähes omavarainen. Laulusuoritusten pääpaino on melodioissa, joskin välillä solisti Sam Carter äityy huutamaan sydämensä vereslihalle. Kun vuosituhannen alussa hajonnut bändi palasi loppuvuodesta 2010, osa myyttisyydestä haihtui. Toisaalta bändi myös roiskii sinne tänne, nyt ehkä aiempaakin suruttomammin. Seitsemännen albumin runollis-angstiset biisiotsikot ovat niin itseparodisia, että niitä luulee neuroverkon nimeämiksi. The Head Cat -yhtyettään Lemmynkin rinnalla vetänyt Danny B. PERTTI OJALA HH Architects For Those That Wish To Exist Epitaph Architects Englannin Brightonista yltää yhdeksänteen albumiinsa eikä petä ilmaisunsa ystäviä. Näin on taas kerran. Nyt ei puhuta rajusta tai atonaalisesta free-tripistä, vaan valtavan lempeästä, sielua ravitsevasta melodisuudesta. Lainakappaleita asiansa osaavalle mutta oudon väsyneesti bilettävälle levylle tulee niinkin erilaisista lähteistä kuin Edvard Griegiltä, rap-artisti Post Malonelta ja originaalilta Motörhead-kitaristi Larry Wallisilta. Promises sen sijaan operoi äärimmäisen harmonisilla taajuuksilla ja on ehkä eniten sukua Alice Coltranen töille. Albumi on paria edeltäjäänsä vireämpää Zombieta. Seven Year Itch antaa runsaasti tilaa Harveyn rockabillyvetoiselle kitaroinnille Jyrki 69:n heittäytyessä Elvis Presleytä ja The Crampsin Lux Interioria fuusioivaan lauluunsa. Jo vuosia yhtyeen kokonaissoundista on puuttunut hienovaraisuus – kaikki puskee päälle koko ajan. Harmi vain, että itse musiikki on levystä toiseen ollut kovin yksitoikkoista paisketta. Elokuvallisen vaaniva Boom-Boom-Boom, jytisevästi käskevä The Eternal Struggles Of The Howling Man ja kaunis välisoitto The Much Talked Of Metamorphosis ovat melko sekavaksi rakentuvan kokonaisuuden kohokohtia. Synteettinen taustavire on alati läsnä vaikka industrial-vaikutteet onkin monin paikoin haudattu syvemmälle. Aitoon kauneuteen levy kykenee vasta lopussa. Levyarviot > ...biisit ovat silti parhaimmillaankin lähinnä keskinkertaisia koosteita... Erinomaisesti kokonaisuuden viimeisteleville Lontoon sinfoonikoille tämä on eräänlainen paluu rikospaikalle, koska LSO soitti Ornette Colemanin uraauurtavalla, joskin huimasti disharmonia-pitoisemmalla Skies Of Americalla 1972. Silti on ihan hauskaa, että bändi riisui liian prestiisin ja on paluun jälkeen ollut tuotteliaampi kuin koskaan. KIMMO K. Sama ulottuu huumorin kera myös kalmaisimpiin lyriikoihin, joissa riittää öisillä hautausmailla pörrääviä vampyyreitä ja muita mörköjä. Teos viettelee hellään huomaansa vaivihkaa, mutta kun löytää itsensä sen sisältä, niin aika pysähtyy eikä ulos haluakaan. Albumin mystisin vierailija on vuonna 2009 kuollut 60-luvun garagebändi The Seedsin vokalisti Sky Saxon. Albumin päättävä kuusiminuuttinen jousihumina Our Side Has To Win väreilee kuin hailakka aamunkajo. Melkoinen sekasikiö siis tämäkin on, kun soitinrepertuaarista löytyy sitaria, urkua ja ties mitä vimpainta. KOSKINEN HHH Godspeed You! Black Emperor G_d’s Pee At States End Constellation Kanadalainen post rock -armada oli toissa vuosikymmenellä yksi populaarimusiikin suurista muinaisista. Rähisevää camp-heavya matalaotsaisella vimmalla tahkoava Zombie yhtyeineen on kieltämättä omassa lokerossaan ihan kotonaan. Sävellykset tulevat kuitenkin elektronisia ja muitakin instrumentteja hienovaraisesti soittavalta englantilaiselta electronica-DJ/tuottaja Sam Shepherdiltä alias Floating Pointsilta, joka on myös klassisesti koulutettu pianisti (ja neurologi!). Onpa mukana myös akustista tunnelmointia ja ehtaa punaniskakantria. Harvey ja Jyrki 69 ovat tehneet jatkoa The 69 Catsin Transylvanian Tapes -debyytille (2014). MIKKO MERILINNA HHH Floating Points, Pharoah Sanders & The London Symphony Orchestra Promises Luaka Bop Jos Pharoah Sandersin toissakesäinen Flowvierailu jäi enemmän vanhan legendan rakastamisrituaaliksi kuin unohtumattomaksi musiikkielämykseksi, niin tässä kasikymppinen spirituaalijazzin ja improvisaation mestari lunastaa maineensa täysin. Hänen tenorinsa soi hyvin kokonaisvaltaisen teoksen keskiössä pysäyttävää syvyyttä, myötätuntoa ja musikaalisuutta tulvien. Levyn kaksi pitkää sävellystä ovat paksuja ja laahaavia, joissa pari tylsää melodiamotiivia toistuu, kunnes unohtuvat. Bändin biisit ovat silti parhaimmillaankin lähinnä keskinkertaisia koosteita lajityypin musiikillisista kliseistä. Hankalan niminen albumi tuo tarjolle takuuvarman räkäjunttauksen lisäksi myös aika paljon muuta: discobiitistä funkin kautta ZZ Top -boogieen. Julkisuutta kartteleva viisaiden loossi maalasi jylhiä äänimaisemia mielen laajakankaille ja nousi legendaariseen maineeseen. Vuonna 2009 tämä olisi ollut ilman muuta kuuminta hottia, mutta vuonna 2021 kaivattaisiin hieman tuoreempaa otetta. Olen onnellisesti koukussa! JUSSI NIEMI HHHHH K u v a: Tr av is Sh in n Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 4_21.indd 58 Levyarvostelut 4_21.indd 58 9.4.2021 6.06 9.4.2021 6.06. Kvartetin rytmiosasto on tällä välin vaihtunut The Damnedin Rat Scabiesiin ja tanskalaisbändi Nekromantixin Kim Nekromaniin. Perinteikkyys ei kuitenkaan ole pahasta. Se tuo mieleen texasilaisen ambient-duo Stars Of The Lidin
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 4_21.indd 59 Levyarvostelut 4_21.indd 59 9.4.2021 6.06 9.4.2021 6.06
Me olimme perhe, joka teki ja koki kaiken yhdessä. – Kieltämättä Osasto 7 on jopa poukkoileva levy. Paha mies edustaa Depeche Moden huuruista rock-kautta. Näin unetkin englanniksi. Millaista on tekstien kirjoittaminen suomeksi ja mihin itse koet sijoittuvasi kotimaisessa rockin tai popin kentässä. Osasto 7 on teksteiltään hyvin paljas ja rehellinen levy. Miten päädyit tekemään sooloalbumin ja millainen prosessi albumin valmistuminen on ollut. Tästä on aikaa kohta 15 vuotta ja albumin laulut alkoivat syntyä. Soolomateriaalia alkoi tihkua jo Manboyn ollessa aktiivinen. Valitettavasti tällaisilla asioilla on elinkaarensa. TEKSTI: JARI MÄKELÄ K u v a: V il le M al ja Levyarvostelut 4_21.indd 60 Levyarvostelut 4_21.indd 60 9.4.2021 6.06 9.4.2021 6.06. Kuka tietää, mihin uuden musan kanssa mennään. Itse paikkaan kaikkea, mihin laululta ehdin: kitaraa, synaa, sampleria. Pohjavire oli silti suomi. Aluksi oma musa oli lähinnä hassuttelua bändin raamien ulkopuolella. Omaksi huviksi tarkoitettu musiikki kasvoi ja alkoi saada tarkoituksellisempia sävyjä. Bromanin albumi yllättää myös kovatasoisuudellaan. Manboyn aikaan olin paljon englanninkielisten ihmisten kanssa tekemisissä, luin kirjat ja katsoin elokuvat englanniksi. Ehkä Alanko ja Röyhkä olivat tekstittäjinä läheisimpiä. Huoleni on Ultramariinin parhaimmiston tasoa. Tein levyn varmaan kolmeen kertaan uudestaan, kun fiilikset vaihtuivat teknosta iskelmään. Onko sinulla hengenheimolaisia ja/tai esikuvia suomalaisten musiikintekijöiden joukossa. Nämä biisit oli pakko saada ulos, etteivät ne jää kummittelemaan. Treenit ovat jo käynnissä. Suomeksi ei voi laulaa kuten englanniksi. Bromanin itse myös tuottaman, elektronisesta popista miltei iskelmään vaihtelevan paketin biisejä yhdistävät kunnianhimoiset kappalerakenteet, tarttuvat melodiakulut ja popin tulkitsemiseen erinomaisesti sopiva lauluääni. Sitä ei vaan koeta Suomessa samoin, koska englanti popmusan universaalina kielenä johdattaa Beatles/Elvis-vibaan. Minkälaisella kokoonpanolla tulet esiintymään, kun areenat jälleen avautuvat keikkailulle. 60 SOUNDI Levyarviot > ...murhaa tanssilattialla, mutta ei pelkästään siellä... Levyn biisimateriaali on tyylillisesti vaihtelevaa. JARI MÄKELÄ HHHH Osasto 7 kuulostaa tunnustukselliselta ja elämäkerralliselta. Monesta biisistä jäi levylle kuitenkin lähes demoversio, sillä ekoissa vedoissa on aina jotain puhuttelevaa. Niissä on jotain Bukowskia. Iltasatuja Kalat-biisien pinnan alla lienee jokin piilevä porilainen aines, mikä saa ne kuulostamaan hyvällä tavalla 90-luvun Jarkko Eveltä. – Suomi on paljas, raaka, ankara ja hyvin erilainen laulukieli kuin englanti. – Manboy oli ja on minulle elämäni bändi. K u v a: V il le M al ja Karo Broman Osasto 7 Soit se silti Hiljaiseloa viettäneen Manboyn biisintekijä-laulajan Karo Bromanin soolodebyytti yllättää – en osannut odottaa mieheltä soololevyä ja vielä suomenkielistä sellaista. Osasto 7:n verrokeiksi käyvät vaikkapa Olavi Uusivirta ja Salaliitto. – Olen kasvanut brittija jenkkimusan vaikutuspiirissä. – Levyn biisit tuntuisivat aika erilaisilta, jos laulaisin ne englanniksi, vaikka enkkumusakin on täynnä iskelmällisyyttä. – Selkäsi takana oli ensimmäinen suomenkielinen kappale, joka ei syntyessään tuntunut vitsiltä. En ole koskaan keksinyt tarinoita, se tuntuisi falskilta. Englanti antaa paljon enemmän anteeksi, englanniksi on totuttu kevyempäänkin tulkintaan. Jokainen sana on tarkkaan punnittava. Trip hop -sävyinen Pienokainen ja synteettisesti kupliva Andamaanienmeri pistävät kuulijansa todella miettimään. Monet suomiklassikot englanniksi olisivat aivan samaa kamaa. Keikoilla minulla tulee olemaan maailman paras bändi: rummuissa Lassi Jokinen, kitarassa Omar Zakik ja bassossa Janne Nissilä. Toki nykyään on paljon hyviä suomenkielisiä bändejä. Vaikka musa miellyttää Manboy-fanin nostalgiannälkää, se ei ole toisintoa bändin vaihtoehtorockista. Näennäisen kevyestä avausraidasta Morsekoodi kasvaa lähes proge-eepos. Tilityksen, välillä miltei itseruoskinnan lomassa voi havaita ripauksen tervettä itseironiaa. Suomalainen mieli on vakavampi ja jopa älykkäämpi. Kaikki hahmot ja tapahtumat eivät ole minä, mutta ne ovat minun elämästäni. Kun puhun nuoruuteni musasta, olivat hengenheimolaiset vähissä
JUHA SEITZ HHH Gary Moore How Blue Can You Get Provogue Vaikka kymmenen vuotta sitten kuolleen Gary Mooren soittouran alkutaival liittyi lähinnä hard rock -kuvioihin, hän ei suinkaan ole ensi kertaa bluesia kyydissä: tyylilaji toi kitaristille suurimman menestyskauden 1990-luvulla ja hän soitti bluesia loppuun asti. Keinuva Didi Wah Didi heittää kehiin sarjakuvakäsikirjoittaja Neil Gaimanin inspiroiman originellin kertomuksen Kuolemasta, joka viettää Matt Sweeney & Bonnie ”Prince” Billy Superwolves Domino Matt Sweeneyn ja Will Oldhamin (Bonnie ”Prince” Billy) ensimmäinen yhteisteos (Superwolf, 2005) jäi aavistuksen lähtökohtiaan laimeamaksi. Esimerkiksi Pettyn sävykkäimpiin slovareihin kuuluva A Face In The Crowd (1990) muuttuu Williamsin käsittelyssä lähes tunnistamattomaksi kompuroinniksi. LINDA SÖDERHOLM HHHH ...murhaa tanssilattialla, mutta ei pelkästään siellä... Williamsin tribuuttialbumi on pettymys, mutta se innostaa kaivamaan hyllystä Pettyn mainiot alkuperäislevytykset, joilla paha maku huuhtoutuu suusta. Toinen voimahahmo on rumpali Joe Gelini. Musta vuohi -alter egonsa takaa operoiva hiphopin David Lynch kanavoi okkultismissaan Led Zeppelinin ja Black Sabbathin kaltaisia rocklegendoja. Juurevat tarinat seikkailevat todellisuuden ja tarun rajamailla, mutta kulkevat vähintään toinen jalka maan kamaralla. JUSSI NIEMI HHHH K u v a: Z ac k Sm it h Lucinda Williams Runnin’ Down A Dream – A Tribute To Tom Petty Highway 20 68-vuotias kantrirokkari Lucinda Williams innostui erikoisolosuhteiden keskellä taltioimaan kuusiosaisen Lu’s Jukebox -cover-albumisarjan. TOMI NORDLUND HH AK-77 Lowdown kryptoniitti blues Antin Levy ja Kasetti Antti ”AK-77” Karkiaisen musiikilliset tavoitteet kirkastuivat viitisen vuotta sitten, kun hänen kirjahyllyssään pitkään lojunut neuvostoliittolainen shakkilaatikko muokattiin instrumentiksi. B.B. Sitä näppäillessä taiteilijan mielikuvitus kipusi uuteen ulottuvuuteen. Murhaa tanssilattialla, mutta ei pelkästään siellä. Esikoislevy Mustan kissan luu (2018) saa jatkoa Lowdown kryptoniitti bluesilla, joka limittää joviaaliin tapaan folkia, slaavibluesia, iskelmää sekä kantria. Kelpo kooste jäljelle jääneitä äänityksiä tuskin jättää ainakaan Mooren seuraajia kylmiksi. Mustat intiaanit syntyivät kun orjat aikoinaan pakenivat soille intiaanien pariin ja heidät otettiin heimon täysjäseniksi. Tunnusteleva konseptuaalisuus on korvautunut symbioosilla, joLevyarvostelut 4_21.indd 61 Levyarvostelut 4_21.indd 61 9.4.2021 6.06 9.4.2021 6.06. Hänen luomansa kammottavan uhkaava ja mystinen tunnelma on niin vakuuttava, että viikatemiehen läsnäolon ja teuraseläimistä tihkuvan veren voi miltei haistaa. Klavinettia suosivassa bändissä on kolmihenkinen, perinteisesti pasunistin liidaama torvisektio. Käsinkosketeltavan painostava tunnelma jahtaa kuulijaa läpi koko albumin. Williams tulkitsee sekä Heartbreakerskamaa että Pettyn varsinaista soolotuotantoa. Albumi kuulostaa paperilla kiinnostavalta, mutta totuus paljastuu toisenlaiseksi. ANTTI MARTTINEN HHH DJ Muggs The Black Goat Dies Occidendum Sacred Bones Makaaberin mestari ja pimeyden paroni, Cypress Hillin dj ja tuottaja sekä Soul Assassins -kollektiivista tuttu DJ Muggs julkaisee konseptialbumin, joka on soundtrack mitä ilmeisemmin horror-elokuvalle, jota ei tosin vielä ole olemassakaan. Mustat intiaanit jakautuvat moniin ”heimoihin” ja heillä on oma hybridislangi, jossa cha wa tarkoittaa suurpiirtein ”täältä pesee!” Cha Wa on myös kolme tuolle traditiolle omistettua albumia tehnyt bändi. Liekkejä rätisevä kauhutalo on rakennettu sumun peittämän maiseman uumeniin, jonka soilla vaeltaa esoteerinen fauna. Livenä studiossa taltioitu levy sisältää ankean punkahtavia roots rock -sovituksia Pettyn kappaleista, eikä Williams yhtyeineen onnistu juuri muussa kuin hienojen biisien vesittämisessä. Laulajana Moore hoitaa yleensäkin tonttinsa hyvin, vaikka ei mikään häikäisevä vokalisti ollutkaan. Aloituskappale I’m Tore Down runnotaan läpi vimmalla, mutta ilman suuria vivahteita, ja sama ote toistuu toisaallakin. Ensimmäisellä levyllä hän kunnioittaa amerikkalaisen jokamiesrockin sankareihin lukeutuvaa Tom Pettyä (1950–2017). Karnevaaliviba on vahva ja spirituaalisesti tällainen ”me selvitään aina” -pohjainen meininki on tasan sitä mitä nyt tarvitaan. Vierailevan Anjelika Jelly Josephin laulama Love In Your Heart on miellyttävä R&B-slovari. Cha Wa My People Single Lock Funk syntyi New Orleansissa ja siellä sen ydin piilee nimenomaan Mardi Gras -festivaaliin olennaisesti kietoutuvassa ”mustien intiaanien” traditiossa. Parhaiten kitaristin tyyli sopii slovareihin, joissa soitto on sävykkäämpää. Laatikkokitarat, banjo ja ukulele takaavat sen, että multa tuoksuu koko matkan ajan. Kingin ohjelmistosta napattu nimikappale etenee hienosti, Looking At Your Picture soljuu sliden sävyttämänä keskitempoisena bluesina mallikkaasti. Pieksämäkeläinen soitinrakentaja Matti Reivi sorvasi boksista nelikielisen kierrätyskitaran. Pintaa syvemmälle mennään hurtilla huumorilla. Wildflowersiin sentään löytyy rosoista romantiikkaa, ja Room At The Topin hämyily istuu bändin pirtaan mukavasti. Karkiaisen sooloprojekti kasvoi lopulta yhtyeeksi. Muuten pääsolisti on Golden Eaglesin ”kakkospäällikkö” Joseph Boudreaux, Jr, aidosti rouhea laulaja, joka alan hengessä käy aina vuoropuhelua köörin kanssa. Uutuuslevy ei ole mikään best of, vaan mukana on aiemmin levyllä julkaisemattomia äänityksiä arkiston kätköistä. Dylanin veret seisauttava Masters Of War on arrattu uusiksi ja onnistuu osittain. My People seuraa Funk’n’Feathersia (2016) ja Spyboyta (2018). Jotain kai sekin. Pimeälle puolelle mennään pää edellä, myyttinen musiikkimiljöö on samanaikaisesti karmivan pelottava ja vastustamattoman puoleensavetävä. Vielä ritualistisemmalla käsittelyllä se olisi killeri. Alan ikisuosikilleni Wild Magnoliasin They Call Us Wildille se ei pärjää, mutta on silti verevä tapaus. Coveroitsijat tappavat Petty-helmistä niiden tunnusomaisen ilmavuuden, melodisuuden ja etenevyyden ja kääntävät ne humalaisen kuuloisiksi jollotuksiksi. Karkiaisen luotsaaman bändin sointi pysyy miellyttävän orgaanisena. Toisella yrittämällä potentiaali kuitenkin realisoituu. Ruohonjuuritason albumin luonne käy ilmi heti ensimmäisestä esityksestä. SOUNDI 61 päivän ihmisenä. Pientä päivitystä ei onneksi ole toteutettu liiaksi siloittelemalla. Superwolves on ulkomuodoltaan edeltäjänsä kaltainen, mutta musiikin sisällä on tapahtunut suuria. Mooren esikuvina olivat brittibluesin suuret hahmot, joiden levytyksiä kuunnellessaan hän varttui. Ääniarkkitehdin arvoituksellinen tuotos on kuin salainen rituaali, jossa sekoitellaan psykedeelista rockia, folkia, eksentrisiä elokuvadialogisamplejä ja modernia träppiä. Varsinaisen perinteen ulkopuolelle mennään kahdesti. Miehen tunnusmerkkinä – tai helmasyntinä – oli, että hän oli enemmän tiluttelija kuin herkistelijä: ”less is Moore” ei ollut hänen ohjenuoransa, kuin eräällä tyylilajin suurella edustajalla Peter Greenillä, jota Moorekin suuresti ihaili. DJ Muggs on genressään voittamaton
Kun ottaa toisen yhtyeen identiteetin omaksi lähtökohdaksi, mutta rakentaa sille uutta sisältöä, ollaan haastavan tehtävän edessä. Vaikka a-puolen Västäräkki kierrättää Noitalinna Huraan Pikkuveljen melodiaa, on sen arkinen fantasiamaailma aivan omanlaisensa. Itsetietoisen vittumaisessa asenteessa on samaa henkeä kuin Kauko Röyhkän varhaistuotannossa, ja lopputulema on jossain 80-luvun kummallisemman laidan suomirockin ja nykyindien välissä. Niin vakuuttavaa ja hyväsoundista death metalia kuin muun muassa Dimmu Borgirin ja Septicfleshin levyiltä tutun Fredrik Nordströmin tuottama Royal Destroyer onkin, ymmärtää sen parissa miksi The Crown on aina jäänyt vähän ruotsideathin isojen nimien varjoon. Lähtökohta on vaikea. Potentiaalia olisi, jos tarkoituksena on tehdä projektia pidempi bändi. NUUTTI HEISKALA HH Levyarvostelut 4_21 varmuus.indd 62 Levyarvostelut 4_21 varmuus.indd 62 9.4.2021 8.37 9.4.2021 8.37. Rikoksen viimeistelee ammattilaisista koostuvan bändin vakuuttavasti myllertävä soitto. Royal Destroyer on kuitenkin teknisesti varsin vaikuttava suoritus ja The Crownin paras levy ainakin 20 vuoteen. Tinttihenkiset kannet riemastuttavat! Jos yhtyeen nimi on Vehje, jonka syntytarinan ydin on siinä, kuinka porukan solisti vain keksi perustaa punkbändin ollaan heikoilla jäillä. Uskomatonta mutta totta, versio pesee Nurmion omat julkaisut aiheesta. Lähestymistavassa on avoimesti erilainen kulma ja vinon virneen voi suorastaan kuulla levyltä. Edellä mainittujen bändien tai vaikka Entombedin tai At The Gatesin sijaan vertailukohdaksi valikoituu ennemmin Misery Indexin kaltaista keskitien deathia. Nyt yhtye on omillaan, vaikka yksi neljän kappaleen ep:n lauluista onkin JJS:n tuotannoksi tarkoitettua. Bad Vugum -assosiaatiot leijuvat ilmassa. Hatarasti, herkkyyden äärirajoilla klenkkaava tulkinta tavoittaa jotain musiikin puhdistavimmista ja aidoimmista ulottuvuuksista. Idea edellä mennään myös näppärästi nimetyn Ja he ovat jehovat -yhtyeen suhteen. Mutta vastoin ennakko-odotuksia Terveisiä-seiskatuumainen on ainakin muutaman kerran kuunneltuna varsin hauskaa sekoilua. ka antaa jokaiselle äänelle sydämeenkäyvän taustakaiun. On yksinomaan kuvaavaa, että levyn lumoavin laulu vaihtelee päivittäin. Nyt viimein mies palaa kuvioihin omalla bändillään, ja millä tavalla! Rannanjärvi elää on Tuomari Nurmion alun perin Hohkolle kirjoittama kappale, jota hän ei kuitenkaan saanut toimimaan levyversiona. Ennen kuin menen nukkumaan on itsessään folkia, mutta siinäkin on oma persoonallinen twistinsä, mikä tekee kansanlaulumaisesta melodiasta taianomaisen. No, nyt toimii! Jouko Hohko & Jukka Orman Taivaalliset Sotajoukot -nimen alla biisi menee ihon alle välittömästi. Vaikka levy poikkeaa vaihtoehtocountryn keskitieltä vain harvoin, on sen sointi rikas. ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. S ielun Veljien basistina parhaiten tunnettu Jouko Hohko vietti vuosia hiljaiseloa musiikin suhteen ennen kuin palasi omaan tutkaani laulamalla Maanvaiva-yhtyeen levyillä. Yksi mahdollinen tulkintakulma on aika tuttu eli kansanperinteen päivittäminen kuvaamaan sitä, mitä kansa nykypäiväcombine then all our efforts / Emanating bursts of light.” HANNU LINKOLA HHHH The Crown Royal Destroyer Metal Blade Jo 30 vuotta kasassa ollut ruotsalainen deathpumppu The Crown on painanut jalan kaasupolkimelle. Älämölö raikuu kovalla tempolla sopivasti biisirakenteilla kikkaillen solisti Nikon ärjyessä arkirealistisia tekstejä kiitettävällä eläytymisellä. Valitettavasti kyse ei myöskään ole mistään Napalm Deathiin verrattavan omaperäisestä musiikista. Kyse ei ole niinkään siitä, mistä elementeistä Oldham ja Sweeney tunnelmansa rakentavat, vaan siitä, mitä he noista tunnelmista löytävät. Nykyajasta samaa jokapäiväistä havaintokirjaa pitää esimerkiksi Jukka Nissinen musiikillisesti vain säyseämmin keinoin. Onkin vaikea sanoa, kuinka tosissaan laulaja-lauluntekijä Dave Klasin johtama yhtye on, mutta tarvitseeko sitä aina tietääkään. Mutisevaan lauluun on vaara kyllästyä ensimmäisenä. Juuri nyt huippukohdalta tuntuu tungettelemattoman haikea My Blue Suit, jonka sanat kiteyttävät albumin syväolemuksen liki vahingossa: ”We ja selkeän miksauksen takia levyn soundi on brutaaliudestaan huolimatta aika helposti lähestyttävä. Vertailukohta ei vaadi mielikuvitusta, mutta ennakkoluulottomassa melskeessä ollaan ehdottomasti 90-luvun suomalaisen indiemölyn asialla. Juliet Jänesin tapauksessa muodonmuutos tarkoittaa astetta ankeammaksi muuttunutta suomirockia, josta puuttuu alkuperäisestä sekä pirskahteleva remellys että koskettavuus. Vähän erikoinen hybridi se silti on, sillä hyvinkin arkaaisissa Appalakkien ja Pohjois-Euroopan trad-maisemissa seikkailu yhdistyy laulamiseen vaikkapa limuista, sipseistä ja dipeistä tai twerkkaamiseen Pyllytä peto -singlen jonkinmoista huomiota herättäneellä videolla. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Sovitus rämisee, kolisee ja huumaa ja lopullisesti hapen vie Hohkon hyytävä tulkinta. Tarttumapintaa ja koukkuja riittää runsaasti jokaiseen biisiin. Vaikea sanoa, kuinka pitkään yhdistelmä jaksaa viehättää. Royal Destroyer on bändin tähän mennessä nopeatempoisinta ja raskassoundisinta paahtoa. Mystisen porukan (vai artistin?) kymppituumainen koostuu kahden minuutin molemmin puolin kellottavista hillityn intensiiviseistä ralleista. Levyarviot > 62 SOUNDI Slack Bird Hämärään Harava Jyväskyläläisen Slack Birdin musiikkia kuvaillaan punkfolkiksi, mutta The Poguesilta bändi ei kuulosta. Harrasta kokonaisuutta ryyditetään sähkönsinisillä jännitteillä ja oikea-aikaisesti valpastuvilla rytmeillä, mutta viime kädessä musiikin vetovoima syntyy paljon abstraktimmalla tasolla. Painoa reppuun lisää vielä se, että liikkeellä ollaan huumorimielellä. Juliet Jänes oli osallinen muutaman vuoden takaiseen projektissa, jolla Juliet Jonesin Sydämen julkaisemattomia kappaleita saatettiin valmiiksi ja levylle. Lisäksi ensiluokkaisen tarkan soiton ...harmituksen aiheeksi jää vain levyn lyhyt kesto... Todella vakuuttava on myös Njihe-nimen taakse kätkeytyvän artistin seiskatuumainen, vaikka tyylilaji meneekin toiseen äärilaitaan. Vertailukohta on vain korkealla. Eipä sillä, Avaruusmatka-ep:llä kuullaan ihan mukavaa ja hyvälläkin tavalla harmitonta musaa. Sweeneyn kitarointi johdattaa Oldhamin pelkistettyihin melodisiin maisemiin, ja Oldham kiittää reittivinkeistä vuoraamalla soinnut kauhtuneella sametilla. Mistään esimerkiksi The Berzerkeriin tai Napalm Deathiin verrattavista nopeuksista tai sävellyksellisestä haastavuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Kymppituumaisen b-puolella aiemmin jo Maanvaivan julkaisema Tuli on sun herras pysyttelee enemmän bluesin maisemissa ollen sekin ytimeltään jyrkkää asiaa. Tai voi sen tulkita jo biisien nimistä (Jeesus ei halua mua pyhäkouluun, Anneli on jakorasia). Näitä jollain tavalla vuodenaikojen kiertoon assosioivien kappaleiden lumoa ei ole toistuva kuuntelukaan pystynyt himmentämään
Levyllä kuuluu kaikuja myös Hietalan aiemmista bändeistä. Out Loudin yksinkertaisena kiertävän kitarakuvion jälkeen Renée Reed näkee aaveen varovaisen valssin tahdissa. PERTTI OJALA HHHH Suzi Quatro The Devil In Me SPV Muusikkouransa määrätietoisesti jo teiniiässä aloittaneen Suzi Quatron taipaleen huippuhetket osuivat 1970-luvulle, jonka hiteistä basistilaulaja yhä muistetaan. Valtosen laulut ja laulu tulevat syvältä sydämestä ja molempien inhimillisyys tekee vastaanottamisen helpoksi. ”En tahtois täältä lähtee, en tahtois jäädäkään”. Siksi bändi oli jo debyytillään valmis ja varmaan samasta syystä yhtye on pystynyt kehittämään tyyliään suvereenisti ja johdonmukaisesti sen jälkeenkin. Levyarvostelut 4_21.indd 63 Levyarvostelut 4_21.indd 63 9.4.2021 6.06 9.4.2021 6.06. Avausraidan säikäytyksen jälkeen Lassi Valtonen vajoaa kaksijakoisesti Syvyyksiin. Jouluballadi My Heart And Soul on uitettu sellaisessa sokerihuurretussa limassa, että kropassa menee kerta toisensa jälkeen inhon väristykset. Sen välittämä energia ja muutama poikkeuksellisen tarttuva rokkiveto muistuttavat silti mummoikään ehtineen rokkarin kyvyistä. 60-lukulainen folk, Richard Thompsonin mestariluokalle osallistuminen ja osin kotiseudun historialla selittyvä kiinnostus ranskalaiseen popiin ovat kaikki heijastuneet Reedin lauluntekoon. Bändi säilyttää herkkyytensä läpi albumin ja antaa dynamiikan hengittää syvään ja rauhallisesti. Unenomaista henkäilyä kohti kallistuvilla lauluillaan Reed käsittelee persoonallisesti niin epäterveitä ihmissuhteita kuin rakkausunelmiakin. Verkkaisella levytysurallaan Lassi Valtonen on vasta kolmannessa etapissa. Väliajan lievästä isokynäisyydestä huolimatta Sosiaalinen panttivanki on ehdottomasti tekijänsä kuuloinen albumi. Renée Reedin lyhyt louisianalaisranskalainen päätösraita Drunken Widow’s Waltz on yllättäen ja ehkä myös tahtomattaan albumin kirkkain helmi. Tarpeeksi rockista etäännyttyään nostalgiannälkä kasvaa ja päädytään lähelle alkupistettä. Juuriltaan 60ja 70-lukujen rockissa ja progessa viihtyvä trio kuulostaa edelleen autenttiselta, mutta samalla uraauurtavalta ja halukkaalta kääntelemään kiviä varsin loppuun kynnetyiltä pelloilta. The Vintage Caravan Monuments Napalm Islantilainen The Vintage Caravan ehti soitella keskenään pitkään ennen kuin levytysura käynnistyi. Pitkän linjan artistille tyypillisen kaavan mukaan kiihkeän alun jälkeen on viihdealalla puuhattu vähän sitä sun tätä, Quatron tapauksessa jopa self-help albumi. Nyt ne on vain kuorrutettu abstraktin rikkonaisella toteutuksella ja hukutettu utuiseen lofi-soundimaailmaan. Biisit ovat monumentaalisia, vaikka eivät tavoittelekaan ylimaallista suuruudenhulluutta. Esimerkiksi parhaat hetket, Tip Of A Triangle ja Waves, voisivat olla suoraviivaisempina esityksinä suoraan USS:n katalogista. PERTTI OJALA HHHH K u v a: M ar ek Sa b o ga l J. Itseäni eivät pyllytysjutut tai sipsieuforiat niin kiinnosta, mutta akustinen, perinnetietoinen jumittelu soi korvissa mukavana siinä kuin Klasin vakuuttavan viskisoundinen laulukin. No Control -albumi (2019) ei ollut häävi eikä The Devil In Me sekään ole mestariteos. Intiimisti kotioloissa alkeellisella kalustolla taltioitua Renée Reediä voi pitää tämän ajan folk-albumina, jolla perinteisin akustisen kitaran heleä pikkaus mehevöityy paikoin lähes orkestroiduksi täyteläisyydeksi. Toisaalla taas Miikka Koiviston ja Artturi Tairan viime vuosien metkut kohtaavat Alex G:n sängynlaitarämpyttelyn. Kukin tyylillään (2011) esitteli muiden kirjoittamien laulujen hiljaista karismaa huokuvan vaikuttavan tulkin ja Kasvottomat päivät (2016) omiin biiseihin luottavan rock-artistin. Monuments levyn otsikkona osuu naulan kantaan. Se, että Monuments kuulostaa vaikutteistaan huolimatta tuoreelta ja nykyaikaiselta, ei ole sinänsä yllättävää, sillä asia on käynyt ilmi jo bändin aiemmilta levyiltä. Poikkeuksellisen jämerällä poljennolla askeltava ja viulusoololla koristeltu umpivalssi hymyilyttää ja pakottaa palaamaan äärelleen. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Renée Reed Renée Reed Keeled Scales Louisianassa cajunmusiikin ympäröimänä varttunut laulajalauluntekijätär Renée Reed debytoi pelkistetyn nimettömästi. Avausbiisiksi nostettu nimikappale leijuu tyylikkäässä soul rock -yläpilvessä ja You Can’t Dream It kulkee makeasti The Doors -henkisessä näennäispsykedeliassa marinoituneena. Slack Birdin lähestymistapa on päinvastainen kuin jollakin Suistamon Sähköllä: se ei juurikaan riko musiikillista muotoa, mutta karttaa mentaalista menneisyyteen sukeltamista, jollaisesta toki voikin olla vaikea ammentaa enää mitään uutta. The Vintage Caravan on sikäli laaja-alainen orkesteri, että se hyödyntää esikuvakseen valikoitua aikakautta varsin avarakatseisesti, kun kiekolta löytyy suunnilleen kaikkea psykedeliasta sen aikaiseen melodiseen poppiin. Tala Last Illusion Alakulttuuritalo Pariisin Keväässä, Rubikissa ja Underwater Sleeping Societyssa hääräissyt Jussi Hietala on tehnyt soololevyn, jolla Beck-tyylinen kivikasvorock sulautuu postmoderniin Daniel Lopatin -teknoon. Toisaalta Suzi on yhdessä poikansa Richard Tuckeyn kanssa kirjoittanut useammankin hienon kappaleen. SOUNDI 63 nä arjessaan tekee. Valtoselle musiikki oli sittenkin liian kallisarvoinen asia kilpailtavaksi. Sosiaalinen pankkivanki soi puolestaan yksinkertaisesti äänitettynä ja särökitaraja ambientlisukkeineenkin folk-pohjaisena albumina, jolla Valtonen avaa ahdistaviakin tuntojaan. ANTTI LUUKKANEN HHH ...harmituksen aiheeksi jää vain levyn lyhyt kesto... Ristiriitaisiakin tunteita Slack Bird herättää, mutta kolmas tähti irtoaa näillä ansioilla. Ja kaikki tämä tapahtuu laadukkaasti ja pieteetillä toteutettuna. Pidän järkeni esittää vahvoja epäilyksiä itsensä tuntemisesta ja jatkossa Valtonen haluaakin tehdä matkaa etenkin oman pään sisään. Harmituksen aiheeksi jää vain levyn lyhyt kesto. Sen sijaan kolmikon kyky absorboida monipuolisesti vaikutteita on kiehtovaa ja puoleensavetävää. Kotikaupunki Detroitille omistettu päätösraita Motor City Riders on kylläkin yhtä valju kuin Alice Cooperin uuden levyn tribuutti samasta aiheesta. Vanhoja hyviä seiskariaikoja käy yhden biisin verran muistelemassa myös Runaways-solisti Cherie Currie. NIKO PELTONEN HHH Lassi Valtonen Sosiaalinen panttivanki Eclipse Lassi Valtonen muistetaan yhä sinä kummana heppuna, jolla oli vuosikymmen sitten kanttia hypätä kesken kaiken ulos luonnolleen vieraaksi osoittautuneesta Idols-kisasta. Muita raitoja iskevämpi Fast One on tässä seurassa nimensä veroinen ja levyn ranskaksi lauletuista kappaleista Ou est la fee sovittuu albumin painostavimmaksi esitykseksi
Turhat musiikilliset lonkerot on nypitty pois. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Artisti on löytänyt oman äänensä – niin soonisen kuin visuaalisenkin tyylinsä ja tekee taidettaan ilman kompromisseja. Luonnostelevaa kokeilua, sellaisenaan ihan leikkisää. Ehdottoman uusvilpitöntä, väitän! Tyylilajioudokkina Last Illusion on ihan hauska julkaisu. Sellaisiksi tarjoutuvat aviopari Jaani ja Annaleena Haapasalo yhtyeineen. Englanninkielisistä teksteistä ei saa oikein selvää – lienee tarkoituksellista. Kovin kiinnostavaa biisisubstanssi ei vain ole. Huomaat pimeässä nurkassa vanhan ystävän, joka on äärimmäisen sivistynyt, laajasti lukenut ja juoppo. Tuotanto käyttää tarttuvien pop-anthemeiden luomiseen nerokkaasti hyväkseen elektronisia luuppeja, jazz-orkestraatioita ja hiphop-elementtejä. NIKO PELTONEN HH Astral Bazaar A Sudden Realization Inverse A Sudden Realization on kotimaisen Astral Bazaarin toinen pitkäsoitto, jonka tarina sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen päähenkilön etsiessä selitystä ympärillään tapahtuville asioille. Kunnianhimoa Tammela 33100:lta ei puutu. Myös post-punkin romanttisia sävyjä löytyy, kuten esimerkiksi hittipotentiaalinen Tauti osoittaa. Yhtyeen soundi on hyvin miellyttävä ja soitossa on riittävästi letkeyttä, että sitä on helppo kuunnella progressiivisuudestaan ja improvisaatiopohjastaan huolimatta. Valitettavan usein hänen itsetietoinen ilmaisunsa liikkuu kuitenkin ärsyttävyyden rajamailla, mikä tekee kuuntelukokemuksesta ajoittain piinallisen. VESA SILTANEN HHH Levyarviot > ...olemme alihankkineet eroottiset muistommekin koneille... Monipuolinen Noga Erez hyppää tunnelmasta ja genrestä toiseen vaivattomasti – intiimistä melodisesta laulannasta poliittiseen räyhäämiseen ei ole kuin biisin matka. Yhtye tunnustaa itsekin tehneensä albumin, joka tarjoaa jokaiselle jotakin tai ei mitään kenellekään. LINDA SÖDERHOLM HHH Vampyyri Katujen Nosferatu Half Bear Half Cat Vampyyri on kalpeahipiäinen taruolento, mutta se on myös Otto Mikkolan (Autiomaa, Puhelinseksi, Romanssi, Joustopäät) sooloprojektin nimi. Ihan täysin koko karvan alle 49 minuutin mittaansa ei A Sudden Realization onnistu pitämään hyppysissään vaan jumittuu fiilistelemään paikoin hieman turhankin intensiivisesti. Arab Strap As Days Get Dark Rock Action Kävelet tuttuun baariin, ilman ennakkoodotuksia. Vastapainoksi onneksi tarjoillaan myös hienoja melodioita ja parhaimmillaan fiilistelyosuudetkin toimivat oikein hyvin. repii hahmon ylös pakastinarkusta, eikä aikaakaan kun viileän syysilman haistelu alkaa tehota. Erityisesti lauluja kitaraosastolla käytetään runsaasti efektejä, varsinkin kaikuja, jotka luovat utuisen tunnelman. Vielä lisävariaatiota levylle tuo Haapasalojen vuorottelu vokalisteina. Arab Strapin ensimmäinen levy kuuteentoista vuoteen kuulostaa tuolta ystävältä. Walter Zanettin kitaralle sovittama versio esimerkiksi kuulostaa lähinnä kehnolta yhdistelmältä Steve Reichia ja new agea. Yhtyeellä on potentiaalia ja isotkin sovitukset pystytään klaaraamaan ammattitaitoisesti, mutta pelisilmää ja fokusta puuttuu. Ja iän myötä niissä on enemmän elämää kuin kokemuksessamme nykyhetkestä. ARTTU TOLONEN HHHH Caterina Barbieri Fantas Variations Editions Mego Remixja cover-levyt ovat aina vahvasti ”uhka-vai-mahdollisuus?” -laarissa. Carlo Marian 808:lla ja 202:lla tekemä versio on geneerinen ja laiska. Hän puhuu hiljaa ja matalalla äänellä, puoliksi itselleen, puoliksi sinulle. Maailman paras urkusoundi. Saahan tällaista olla Suomessakin. Tällä levyllä joukko artisteja tulkitsee Caterina Barbierin kappaletta Fantas parin vuoden takaiselta Ecstatic Computation -levyltä. Meininki on ajoittain yhtä yksi-ilmeinen kuin patsaaksi jähmettynyt verenimijäkin. Esimerkiksi Another Clockwork Dayn lopussa laulun kohde löytää haluamansa fyysisen yhteyden vain vanhoista kuvista. Mistään scifioopperasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan jamipohjaisesta ja orgaanisesta, psykedeelisestä rockista, jota maustetaan itämaisin maustein sekä jazzvivahtein. Kuten asiaan kuuluu, lopputulos toimii vaihtelevasti: onnistuen, epäonnistuen ja tältä janalta kokonaan poistuen. Juttutuokiot ystäväsi kanssa ovat aina kiinnostavia, mutta hänellä on ilmiömäinen kyky pysyä epämukavuusalueellasi. Tosin ainakaan tämän kolmosalbumin moniin suuntiin kurkottavat kappaleet eivät tunnu ankkuroituvan mihinkään sen tarkemmin määriteltyyn paikkaan kuin ehkä Suomeen vuonna 2021. Vastaavasti tekstit yltävät kevyestä modernin ahdistuksen satirisoinnista koskettavampiin tunnelmakuviin. ”Älä häiritse hautarauhaa! Jättäkää mut rauhaan!” älähtää puolestaan Hautarauha. Tel Avivista ponnistavan muusikko-tuottajan rohkea, aina vaikea kakkosalbumi on looginen jatke hänen vuoden 2017 debyytilleen Off The Radar, joskin terävämpi, päättäväisempi ja anteeksipyytelemättömämpi. MIKAEL MATTILA HH tanut Ori Rousso. IMG-alkuiset tiedostonimet ovat se mitä himosta on jäljellä. Varsinkin konetuotannon karuus luo levylle ajoittain huikean etukenon. Välillä se puksuttaa kuin veturi. Hetki sitten syljettiin päivänpolitiikkaa ja nyt jo lausutaan kuolevaisuudesta ja kunnianhimosta. Mieleen porautuvia heviriffejä on valikoitunut mukaan optimaalinen määrä. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Siitä juontuu myös albumin selvin jakolinja: Annaleenan laulamat herkemmät teokset osuvat kauttaltaan paremmin kuin Jaanin tulkitsema suomirokkailu tai väkinäinen progedraama. Epäonnistuneet tulkinnat latistavat alkuperäisen rikkaan kudelman ja jännitteen. Kappaleesta toiseen pysyy matkassa myös kauhutarinamainen tunnelma, jonka synkkyys on hykerryttävää. 64 SOUNDI www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Silti ehkä pieni viilaus ja “kill your darlings” -asenne olisi ollut näin levykuuntelua ajatellen paikallaan. Erityismaininnan ansaitsee vielä kokonaiset 23-minuuttia mellestävä Verenhimo. VIRPI SUOMI HHHH Tammela 33100 Muistan vain astuneeni sumuun Eclipse Tammela Tampereella on viihtyisä kaupunginosa ja ansaitsee laulajansa. Oman lisänsä soundiin tuo naisen aisaparina häärivä elämänkumppani ja kollega, albumin tuotLast Illusion on selkeästi “tunnelmalevy”, eräänlaista ambientia. Kyborgiksi muuttumisemme mitta on, että olemme alihankkineet eroottiset muistommekin koneille. Samaa oletan myös ajoittaisista zeitgeist-korneista synasoundeista kuten panhuilusta, midifonista tai synatorvista. Jos vertaa Hietalan aiempiin Dustin’ Archives -julkaisuihin, niin ne eivät ehkä kuulosta näin eksentrisiltä, mutta niillä sentään on muutama oikein hyvä kitarapop-sävellys. Katujen Nosferatu sisältää yhdeksän kappaletta, jotka on nimetty hyisen teeman mukaan. Astral Bazaarin uutukainen on joka tapauksessa mainio pläjäys psykedeelistä tunnelmointia, joka toimii varmasti vielä paremmin liveolosuhteissa. Levyarvostelut 4_21.indd 64 Levyarvostelut 4_21.indd 64 9.4.2021 6.06 9.4.2021 6.06. Sillä käydään läpi tämän hetkemme ajassa arveluttavimpia yksityiskohtia itseä säästämättä. Jay Mittan Singeli Fantas taas ei toimi tulkintana alkuperäisestä juuri mitenkään päin, mutta aivan omana juttunaan siinä on viehätyksensä. Tammela 33100:aa luonnehtiikin levyn tarttuvimman, jos kohta myös ärsyttävimmän kappaleen nimi: Je suis mitä tahansa. Viiltävä intro Päivä painuu mailleen... Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Lyyrisesti As Days Get Dark on kuin luettelo tavoista, joilla aika on säälimätön ja me naurettavia. Tervetuloa kidutuskammioon on nimensä mukainen hooceepiina, joka kuorrutetaan maanisella naurulla. Soitossa on energiaa kautta linjan. Olen Vampyyri kytkee ajatukset Roky Ericksonin synkeän punkrockin hengessä seikkailevaan materiaaliin. Välillä tuntuu että sanat putoavat laulujen luilta kuin mätänevä liha kauan sitten kuolleen ihmisen luurangolta. Musiikillisesti levy tuntuu kiehtovan naivistiselta. Käytännössä tämä tarkoittaa melko linjatonta seikkailua folkrockin, suomirockin, kevytprogeilun ja isojen orkestraatioiden maailmoissa. Baseckin Fantas Hardcore käytännössä tuhoaa yhteyden alkuperäiNoga Erez Kids City Slang Noga Erez tekee pöyhkeilevää, mutta tiedostavaa nykyaikaista tanssimusiikkia, joka on jokaisen hipsterin märkä päiväuni
Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Parhaat versiot tekevät Bendik Giske saksofonilla, Kara-Lis Coverdale pianolla ja Kali Malone uruilla. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa 1.6.2021 alkaen. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Ellei tällä ansaita vuoden hard rock -albumin Emmaa, haistakaa kaikki paska, sillä Pyromide pistää kotimaisen hard rockin kaikkien aikojen parhaiden albumien luettelon uusiksi! MAPE OLLILA HHHHH Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kaikki nämä löytävät jotain alkuperäisen teoksen jännitteisestä runoudesta omaan tulkintaansa. If Only I Couldissa on niin monta hienoa melodiateemaa, että kehnompi bändi olisi yrittänyt tehdä niistä kolme eri slovaria. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Thunder In The North on vuoden 2021 tykein biisi ja nyt jopa levyn pakollinen balladi – yleensä levyn riippakivi – on suorastaan eeppinen. ARTTU TOLONEN HHH K u v a: Te em u H al m et o ja Levyarvostelut 4_21 Soundi.indd 65 Levyarvostelut 4_21 Soundi.indd 65 9.4.2021 13.38 9.4.2021 13.38. Varsinkin Coverdalen levyn päättävä Fantas Morbida on koskettava. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Pataan tulee heti kättelyssä eikä hiki kuivu koko lätyn aikana. Temple Balls Pyromide Frontiers Temple Balls on väläytellyt potentiaaliaan ennenkin, mutta nyt rytisee ilmoille sellainen statementti, että oksarna borta. Ja tekevät sen yllättävällä, jännittävällä ja myös liikuttavalla tavalla. Musa on toki moneen kertaan kuultua kasari hard rockia, mutta nyt on levy niin täynnä dynamiittia, että ainakaan remonttia ei Pyromiden tahtiin kannata tehdä, siinä saattaa mennä takkapuiksi koko talo. seen yhtä lailla, mutta lopputulos on tylsempi. Levy on biisi toisensa jälkeen niin kovaa kitara-ajoa, julmaa pumppausta, tolkuttoman tarttuvia köörikertsejä ja liekehtiviä skebasooloja, että hirvittää. Kannattaisi Gene Simmonsinkin kuunnella Pyromide, niin loppuisi se rokin kuolemasta kitinä. Ryhdikkään mäiskeen kruununa rouheasti, intohimoisesti ja suvereenisti tontillaan huseeraava Arde Teronen on suorastaan tulessa. SOUNDI 65 ...olemme alihankkineet eroottiset muistommekin koneille... Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi
Yhtyeen aikataulu oli nimittäin sen verran hektinen, ettei varsinaista laulunkirjoittamisen rauhaa löytynyt, kertoo Kaipainen. DEAD BY APRIL: Dead By April – Yksi kaikkien aikojen parhaista popmetallilevyistä. Ehdotin fiittiä Susannalle sekä Niilalle (Perkkiö, kitara) ja molemmat innostuivat biisistä. Kappale antaa äänen sorretuille ja se on sitä kautta myös antirasistinen sanoitus. Tajusin saman tien, että kyseessä on duettobiisi, ja haluan mukaan Cyan Kicksin Susanna Aleksandran. – Albumin valmistelu alkoi keväällä 2019, mutta aluksi työ eteni varsin verkkaisesti. Viimeistään tämän teoksen äärellä ymmärsin, että Arion voi tehdä ihan mitä tahansa! Noora Louhimon lisäksi levyllä vierailee myös Cyan Kicks -yhtye. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 66 SOUNDI K u v a: V il le Ju u ri k k al a TEKEE PALUUN JUURILLE M odernin heavy metalin sanansaattaja Arion juhlii kuluvan vuoden aikana kymmenen vuoden mittaista uraa. Topias (Kupiainen, rumpali) oli tehnyt läjän hyviä riffejä ja tehnyt niistä raskaan instrumentaalin hienoilla orkestraatioilla maustettuna. Ainakin tavallaan. – Tekstejä alkoi syntyä muutaman ikävän vastoinkäymisen ja pettymyksen jälkeen. Ennen kuin koronatilanne muuttui vakavaksi maaliskuussa, meillä oli jo aikaisempia raskaammalta soundaavan levyn demoversio valmiina. Se kertoo itsekkäistä opportunisteista, jotka yrittävät hyötyä muiden epäonnesta ja menestyä keinolla millä hyvänsä. CHILDREN OF BODOM: Follow The Reaper – Ne soolot! LAMB OF GOD: Sacrament – Riffikynän osalta olen kovasti velkaa Lamb Of Godille! AMARANTHE: The Nexus – Malliesimerkki usean laulajan toimivuudesta. Kappaleen nimeksi tuli In The Name Of Love (Featuring Cyan Kicks), sillä halusimme antaa kaveribändille mahdollisimman paljon huomiota. Bazook 4_21_Soundi.indd 66 Bazook 4_21_Soundi.indd 66 9.4.2021 10.06 9.4.2021 10.06. – Bloodlinen aihio syntyi ensimmäisenä, mutta sen viimeistelemisessä oli hankaluuksia. Se kertoo ihmiskunnan julmuudesta ja inspiraatio tekstin tekemiseen syntyi Auschwitzin keskitysleirillä. – I Love To Be Your Enemy -biisin tarina puolestaan on aika erikoinen. Tositoimiin ryhdyimme vasta vuoden 2012 lopulla, sanoo kitaristi Iivo Kaipainen. – Matkan varrelle on mahtunut kaikenlaista hienoa, ja esimerkiksi keikka Tokion Loud Park -tapahtumassa syksyllä 2014 on jäänyt mieleen. Bändin jäsenet ovat ystäviämme ja pidän kovasti heidän musiikistaan. Jokaisen elämä on yhtä arvokas: ”We are your kind / we are your bloodline”! Raskaamman puoleista asiaa. Entä millaisia teemoja sanoituksista löytyy. Aikamoinen reissu! – Battle Beastin seurassa keväällä 2019 tehty Euroopan kierros taas oli kokonaisuutena parasta, mitä tämä touhu voi tarjota. – In The Name Of Love syntyi kovassa inspiraation puuskassa kahdessa päivässä, sanoituksineen päiRASKAAMPIEN SÄVYJEN ÄÄRELLE ARION IIVO KAIPAINEN ja viisi tärkeää levyä: NIGHTWISH: Dark Passion Play – Nightwishin vaikutus Arioniin on valtava. Aihio makasi hetken pöytälaatikossa, mutta luovuuspäissäni sain sävellettyä siihen vahvan kertosäkeen. Battle Beastin Noora Louhimo oli kiertueen aikana lupautunut duettokaveriksi, mikäli biisiaihio onnistuu sytyttämään hänet. Näin tapahtui, ja Bloodlinestä tuli lopulta albumin ensimmäinen singlelohkaisu. Pitopöydän keskipisteenä on yhtyeen juuri ilmestynyt kolmas studioalbumi Vultures Die Alone. – Bloodline on vähiten henkilökohtainen biisi. – A Vulture Dies Alone -biisi kiteyttää koko albumin teeman. vineen. Yleisöä oli kymmenisen tuhatta, enkä saanut edellisenä yönä aikaeron takia nukuttua. Löytyykö uudelta albumilta jonkinlaisia avainbiisejä. Teimme kappaleesta demon ja se soundasi törkeän hyvältä. Lopulta ymmärsin, että kappaleesta kannattaa tehdä duetto. Se oli todella hauska rundi ilman vastoinkäymisiä! Mennäänpä sitten Vultures Die Alonen äärelle. – Idea bändistä syntyi Sibeliuslukiossa syksyllä 2011, mutta alkuvaiheet olivat aikamoista puuhastelua. – Homma alkoi edetä toden teolla loppuvuodesta ja Vultures Die Alonen biisit olivat läjässä talvella 2020. Sitten aloin kirjoittaa ja tunteet siirtyivät paperille kuin itsestään, sanoo Kaipainen. Seuraavaksi ajattelin, että pyydämme jotakin vierailevaa ”screamolaulajaa” vetämään säkeistöt, mutta sitten kirjoitinkin muutamia ”vihaisia räppilaineja”
Tuorein Kauan-albumi ilmestyi huhtikuun alkupuolella, ja sen nimi on Ice Fleet. Palataanpa vielä Kauan-yhtyeen alkuhämärään... Se avasi minulle polun ”tarinankerronnallisen” musiikin maailmaan, sanoo Belov. Vuonna 2013 Belov kasasi ympärilleen oikean bändikokoonpanon, ja tähän päivään mennessä Kauan on julkaissut jo yhdeksän studioalbumia. Kaihon lähestymistapa oli siis aikaisempaa pehmeämpi ja luonnollisempi, ja tämä suunta tuntui täsmälleen oikealta. – Sorni Nai kertoo Djatlovin solassa Neuvostoliitossa vuonna 1959 tapahtuneesta yhdeksän ihmisen hengen vaatineesta selittämättömästä onnettomuudesta. Tällaisen tarinan muuttaminen sävelja sanataiteeksi oli kiehtovaa ja haastavaa, mutta ymmärsin onnistuneeni varsin hyvin, kun näin ihmisten kyynelehtivän liikutuksesta levyn jälkeisillä keikoilla. Tällainen lähtökohta sopi minulle loistavasti, sillä pääsin säveltämään Ice Fleetin musiikin mielikuvitukseni pohjalta ja myös kuulijat saavat muodostaa tapauksesta omat käsityksensä. Network: Ephemeris – Psychillin mestarit! Rakastan myös muita elektronisen musiikin artisteja, kuten Jon Hopkinsia, Röyksoppia ja Airia. Tällä hetkellä artisti viihtyy Tallinnassa. Tapahtumapaikalta ei ole olemassa valokuvia tai muitakaan pitäviä todisteita, mutta tästä mystisestä laivastosta kerrotaan edelleen kiehtovia taruja. Avaisitko hieman enemmän Ice Fleetin tekstimaailmaa. Elän nyt noin kahdeksankymmenen kilometrin päässä, joten elämäni suurin unelma on jo aika lähellä! SOUNDI 67 M elankolisen Kauan-yhtyeen tarina on vähintäänkin erikoislaatuinen. Heidän sanoituksensa ovat omaa luokkaansa ja musiikin tunnelma vie kuulijan järven yllä leijuvaan usvaan. Musiikin äärellä voi tehdä mitä vain!” ANTON BELOV ja viisi merkittävää levyä takavuosilta: NIRVANA: Nevermind – Aloitin kitaransoiton Kurtin innoittamana. Otsikosta huolimatta levy on taas kerran laulettu suomen kielellä. H.U.V.A. – Kun kuulin aikoinaan vaikkapa Moonsorrow’n, Ajattaran tai Tenhin levyjä, suomen kieli kuulosti minun korvissani heti ”tutulta”. – Yksi kertomuksista käsitteli Neuvostoliiton pohjoiselta rannikolta 1920-luvulla löytynyttä jäätynyttä laivastoa, ja kiinnostuin aiheesta välittömästi. TENHI: Väre – Heti kun kuulin Tenhiä, ymmärsin sitä syvällisesti. Vuonna 2015 ilmestynyt Sorni Nai on 52 minuuttia kestävä, yhdestä kappaleesta koostuva konseptilevy. Tämä kokeellinen albumi muutti omia käsityksiäni musiikin tekemisestä enkä enää kokenut tarvetta ”teeskennellä” soittavani metallibändissä. Uuden pitkäsoiton tarina perustuu taas tositapahtumiin ja musiikillisesti se koostuu yhdestä pitkästä, polveilevasta teoksesta. – Ice Fleet on eräänlainen Sorni Nain ja Kaihon tunnelmien seuraaja. Musiikin äärellä voi tehdä mitä vain. STUMBLEINE: Ghosting – Stumbleine näytti minulle, ettei genreillä ole mitään väliä. – Haluan edelleen palavasti kehittää kielitaitoani, ja tämän vuoksi haaveilen pysyvästä asumisesta Suomessa. Myöhempinä vuosina laulaja ja multi-instrumentalisti Belov on vaihtanut asemapaikkaansa useita kertoja ja tutuksi on tullut muun muassa Kiova. – Eräs ystäväni tekee käsikirjoituksia Hollywood-elokuviin, ja hän esitteli minulle vaikuttavan kokoelmansa, joka koostuu muun muasKAUAN ”Genreillä ei ole mitään väliä. Bazook 4_21.indd 67 Bazook 4_21.indd 67 8.4.2021 7.59 8.4.2021 7.59. – Kun katson vanhempia pitkäsoittoja, kaksi teosta nousee esiin erityisellä tavalla. Miten ja miksi aloit alun perin laulaa suomeksi. Melodiat ja sanat toimivat saumattomasti yhdessä ja päätin sitten ryhtyä tekemään jotakin samantyylistä, sanoo Belov. sa ”kätketyistä tositarinoista”, kertoo Belov. Kun bändi aloitti Anton Belovin kipparoimana blackja doom metalia sekä folksävyjä sekoittaneena sooloprojektina vuonna 2005, sen kotikaupunkina toimi Tšeljabinsk Venäjän Itä-Uralilla. HAMMOCK: Raising Your Voice...Trying To Stop An Echo – Tämän äärellä tajusin esimerkiksi sen, mitä tarkoittaa tilava, avaruudellinen ambient. – Toinen merkittävä teos on Kaiho (2018). Eikä unohdeta sitä, että Kaihon tekstit ovat Marja Mattlarin käsialaa, ja minulle oli valtava kunnia päästä työskentelemään hänen kanssaan. Pääasiallisena laulukielenä oli kuitenkin suomi
– Uusia ralleja alettiin kirjoittaa heti Untamedin ilmestyttyä. Maistiaiseksi kannattaa tarkastaa vaikkapa napakymppi Thunder From The North ja aistia kehossa liikkuvien kylmien väreiden määrää. Saatiin paljon lahjoja ja kuvia otettiin vähän väliä. Kohtelu oli muutenkin sellaista, että valkohanskainen kuski kuljetti meitä hotellilta eri puolille Tokiota. – Japanilainen fanikulttuuri oli ihan mieletöntä. Tyyli oli hioutunut hieman rankempaan suuntaan ja sanoitukset muuttuneet aavistuksen synkemmiksi. – Pyromide on yhdistelmä sanoista pyro, pyramid ja dynamite. Millainen tarina liittyy albumin otsikkoon. Pyritään siihen, ettei tehdä kompromisseja ja voidaan seisoa kaiken julkaistun takana. Sitten myöhemmin, kun illan keikka oli jo soitettu, Arde huomasi Nazarethin ukoilta aikaisemmin tulleen viestin. Jututimme äijiä ja räpsimme yhteiskuvia. Tarkoitus on viedä tämä juttu omaan lakipisteeseen ja maassa kyntämisen sijaan ratsastaa myrskyllä! M odernia hard rockia riuskalla otteella paiskova oululaisryhmä Temple Balls asteli esiin vuonna 2017, kun yhtye julkaisi Traded Dreams -debyyttialbuminsa. Yhtye on esiintynyt muun muassa Japanissa ja useissa Euroopan maissa. – Untamedin aikoihin bändi oli valmiimpi, ja musiikilliset kivekset olivat laskeutuneet. Ammensimme vaikutteita muun muassa perinteisestä TEMPLE BALLS ja viisi oleellista albumia takavuosilta: HANOI ROCKS: Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks IRON MAIDEN: Somewhere In Time DEEP PURPLE: In Rock JUDAS PRIEST: British Steel KISS: Destroyer K u v a: R ei jo K o ir ik iv i Bazook! Teksti: Timo Isoaho > 68 SOUNDI UKKOSTA POHJOISESTA TEMPLE BALLS Bazook 4_21.indd 68 Bazook 4_21.indd 68 8.4.2021 7.59 8.4.2021 7.59. – Ensimmäisellä Itä-Eurooppaan suuntautuneella rundilla pysähdyttiin huoltoasemalle ja kohta viereen ajoi toinen bussi. No, olisihan sitä lippukassan kautta päässyt sisään! Juuri nyt Temple Balls on ajankohtainen Pyromide-albumin ansiosta. Olisivat kuulemma tulleet mielellään katsomaan meidän vetoa... Sieltä kömpi ulos vanhempia herrasmiehiä ja kuljetuskaluston keulassa luki Nazareth. – Eka levyltä kuuluu nuoruuden into ja se kokosi yhteen bändin siihenastisen tuotannon. Temple Ballsin taidot eivät ole jääneet huomaamatta Suomen rajojen ulkopuolellakaan. Jos kaksi edellistä pitkäsoittoa ovat niittäneet ylistystä, niin samaa kohtaloa on helppo ennustaa myös uudelle tulokkaalle. Levyt ovat muutenkin hetken kuvia, joten ”olisiko jotain pitänyt tehdä toisin” -ajatukset ovat turhia, sanoo basisti Jimi Välikangas. hevistä ja löytyypä sieltä vivahteita power metalistakin. Studiosessiot tapahtuivat Thaimaassa Karma Sound -studiolla, ja reissu oli vähintäänkin ikimuistoinen. Mikä on Temple Ballsin suurin kollektiivinen unelma. – Haluamme nauttia tästä matkasta heavy metalin maailmassa mahdollisimman pitkään. Se oli melkoista rokkitähtisimulaatiota, kertoo Välikangas. Soundin kriitikko Vesa Siltanen nosti peukkunsa vahvasti ylös: ”Musiikki on menevää ja kertosäkeet isoja mullikuoroineen päivineen. Jatkettiin siis siitä, mihin edellisellä levyllä jäätiin, mutta mukaan tuli myös uusia sävyjä. – Tavoitteena oli tälläkin kerralla tehdä levy, joka miellyttää meitä itseämme, painottaa Välikangas. Soundit ovat kirkkaat ja iskevät, mutta eivät liian sliipatut.” Tarttuva kakkoskiekko Untamed (2019) nosti kertoimia entisestään, eikä tämä jäänyt jo mainitulta Soundin asiantuntijalta huomaamatta: ”Levy on alusta loppuun täynnä tarttuvaa hard rockia, jota nostavat sfääreihin erityisesti laulaja Arde Terosen vakuuttava tulkinta sekä kahden erilaisen, mutta toisiaan täydentävän kitaristin Jiri Paavonahon ja Niko Vuorelan tyylitajuiset ja hyvällä maulla taikomat melodiat ja soolot.” – Me ei ruukata lyödä kirveen hamarapuolella ja jos musa passaa itselle, niin sittenhän se on siinä. Se oli levyn työnimi, mutta tuottajamme Jona Tee (H.E.A.T.) innostui ideasta siitä sen verran, että päätimme valita sen lopulliseksi otsikoksikin
FME tulostus.indd 69 FME tulostus.indd 69 7.4.2021 18.53 7.4.2021 18.53
L egendaarinen ECM Records on julkaissut pitkälle yli tuhat albumia, joten levymer kin peruslinjat ovat tulleet tutuiksi. […] Kuulijan huomio kiinnittyy pieniin variaatioihin. Yhtyeen moderni ilmaisu nojasi Bärtschin pianon ohella sähköbassoon ja todella ”fättiin” rumpusoundiin, jättäen silti tilaa alttosakso fonille ja/tai bassoklarinetille eturivissä. 1971) on paljastunut erittäin näkemykselliseksi artis tiksi, jonka levytyshistoria alkaa jo kauan ennen Llyriaa. Lähemmällä tarkastelulla zürichiläinen Nik Bärtsch (s. Olin oikeassa. Biisien taustavoima on sama, mutta mat kalla syntyy yllätyksiä.” Paitsi ajattelevana artistina, Nik Bärtsch on aktiivinen myös Ronin Rhythm Records levymerkkinsä pyörittäjänä. K u v a: C h ri st ia n Se n ti Jazz kiinnostaa 4_2021 -taitto_a.indd 70 8.4.2021 22.06. EXILklubilla järjestetään jopa nyt koronaai kana rajoituksiin sovellettuja ja netissä striimattavia Montags sessioita, joista löytyy tarkempaa tietoa artistin kotisivuilta. Bändistä itsestään tulee elävä organismi – kuin eläin, elinympäristö tai urbaani tila.” Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives SVEITSIN SAMURAI RAKENTELEE MODUULEITAAN Nik Bärtsch: Entendre ECM Records Joe Lovano, Marilyn Crispell, Carmen Castaldi: Garden Of Expression ECM Records Jakob Bro, Arve Henriksen, Jorge Rossy: Uma Elmo ECM Records KEVÄÄN ECM-UUTUUKSIA JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Tarkemmin sanottuna yhtyeen nimenä albu milla on Nik Bärtsch’s Ronin, artistin tuolloi nen kvintetti kokoonpano (nykyään kvartetti). Kun tapasin miehen jokunen vuosi sitten ECM juhlallisuuksissa Münchenissä, oli hän kuin jostain toisesta ulottuvuudesta saapunut jazzsamurai mustassa kaavussaan. Monet varsinkin nuorista sveitsiläisistä jazzartisteista ovat saaneet lähtölaukauksen uralleen Bärtschin levymerkin kautta. Silti silloin tällöin vastaan tulee julkaisuita, jotka pääsevät yllättämään täysin puun takaa per soonallisella otteellaan. Itselleni eräs tällainen oli vuonna 2010 jul kaistu sveitsiläispia nisti Nik Bärtschin Llyria. Luuppaavat ja koko ajan pyörteisiinsä imaisevat kappaleet oli nimetty mystisesti ”moduuleiksi”, jotka eivät noudattaneet nousevaa numerojärjestystä: Modul 48, Modul 52, Modul 55, Modul 47… Konseptuaalinen ajattelu toi mieleen lähinnä taiteelli sesti kunnianhimoisen elektronisen musiikin. Jälkimmäis tä versiota voi kuulla esimerkiksi tuoreimmalla Bärtschlevyllä Entendre (2021). ”Ritual Groove Music, ensimmäisen levyni otsikko, kertoo musiikillisen ajatteluni oleellisimmasta piirteestä”, kirjoittaa Bärtsch nettisivuiltaan löytyvässä Ecstasy Through Ascetism tekstissään. Hän on uudistanut ilmaisuaan loogisesti, säilyttäen silti yllätyksellisen tuoreuden myös viimeisen reilun kymmenen vuoden ajalla. ”Musiikissani on arkkitehtuurista tuttua tilallisuut ta sekä musiikillista toisteisuutta, elementtien harvenemista ja ristikkäistä rytmiikkaa. Kuhunkin kappaleeseen voi mennä si sälle kuin huoneeseen. Mukana on valo ja tilasuunnittelua. ”Luon kappaleisiin uuden kontekstin, ja jokainen niistä leikittelee sävellyksellisillä, soitannollisilla ja improvisa torisilla elementeillä. ”Ajattelen asiaa hieman samalla kuin taistelulajeissa, joissa pe ruskoulutus on sovellettavissa hyvin monenlaisiin tilanteisiin”, hän kirjoittaa. Musiikissa kaikui etäisesti Steve Reichin ja Terry Rileyn kaltaisten, minimalisteiksi kutsut tujen säveltä jien vaikutus ja samalla jazzin suuret kehityslinjat. Bärtschin sävellyksistä paljastui heti väke vää läsnäoloa ja arvoituksellista syvyyttä. Niissä tes tattuja ajatuksia on lopulta jalostettu levytettäviksi ja edelleen jatkoideointiin. Kolmas ulot tuvuus on soolopianoformaatti, jossa Bärtsch purkaa moduulinsa perusosiin klassista ja pre paroitua pianosoundia hyödyntäen. 70 SOUNDI Bärtsch jakaa julkaisu toimintansa kolmeen eri linjaan: Mobile soittaa akustisesti, ja yhtyeen ritua listiset musasessiot saattavat kestää jopa 36 tuntia. Jo aiemmin mainittu Ronin puolestaan esittää ”zen funkia” ja on hieman joustavampi musiikillisesti ja esitysteknisesti. Kukin numeroiduista Modulteoksista on Bärtschin mukaan pikemminkin musiikillinen lähtökohta kuin valmis sävellys. Ronin viittaa samuraikulttuuriin, ja Bärtsch harrastaa itsekin taistelulajeja. Moduuliajattelun pohjalla on Bärtschin ja kumppaneiden pitkäaikainen traditio soittaa maanantaisin jamipohjaisia klubikeikkoja Zürichissä. Kiinnostukseni heräsi ja aavistelin taustalla olevan jotain paljon syvempää kuin mitä ensikosketus paljasti. Todellinen kokonaistaideteos musiikkinsa kera siis, ”Gesamt kunstwerk”
Esimerkiksi Fenderin kerrottiin tehneen vuonna 2020 historiansa suurimman liikevaihdon. Sävellyksellä ei ole sukupuolta, mutta tyylillä voi olla. Kuunnelkaapa vaikka St. Virtuositeetti on kovassa arvossa, mikä ilmenee sankarillisissa ”tilutussooloissa”. Vincentia, joka on indien puolella osoittanut poikkeuksellista näkemystä ja kunnianhimoa kitaransoiton suhteen! Jazz-kitaristi Mary Halvorsonin soitto on puolestaan omaperäisintä kitarismia, mitä kuvitella saattaa. Kitara on hyvä käyttöliittymä, ja siitä on moneksi. Minulle ja muille kitarafaneille ilahduttavaa on, että kitaralle on varattu osa myös tulevaisuuden musiikissa. Kitaralla soitetaan monenlaista musiikkia. Nämä ovat musiikillisesti paremminkin sukua renessanssimusiikille kuin kansanomaiselle trubaduuriperinteelle, oman aikansa popille. Mielenkiintoista tässä ilmiössä on se, kopioivatko kitaristinaiset tyylinsä ja maneerinsa perinteisiltä kitarasankareilta. Vaikka puhe rockin kuolemasta käy kuumana, tilastot osoittavat, että soitto ei vaikene. Jos et ole metallimusiikin fani, näyttäytyy kitaraurhoilu itseriittoiselta taidolla brassailulta, jossa musikaalisuus ja tunteiden välitys jää usein tympeän urheilumentaliteetin jalkoihin. V iime vuonna positiiviset uutiset jäivät negatiivisten jalkoihin. Indiepopissa suositaan yleensä puhtaampia kitarasoundeja ja näppäilysoittoa, sointuarpeggioita. Siten indie-estetiikka on usein mielletty myös vähemmän maskuliiniseksi kuin miehinen metalliriffien tuuttaaminen. Sankarimyytti oli kuollut. Sähkökitaran lisäksi akustisen kitaran suosio kasvaa. Eri musiikkigenreille ominaiset tyylipiirteet ohjaavat sitä, mihin aloitteleva kitaristi suuntaa energiansa soiton opette lussa ja oman tyylin hahmottamisessa. KITARA TULEE TAKAISIN UUDISTUNEENA Tractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen ”Ilahduttavaa on, että kitaralle on varattu osa myös tulevaisuuden musiikissa.” Amerikkalaisen Mary Halvorsonin persoonallinen ja kuvia kumartamaton soittotyyli on herättänyt huomiota. Punkin ja tiedostavan new agen myötä perinteiset kitarasoolot olivat passé. Kitaravalmistajat ovat hyvin kartalla trendistä, ja nykyään näkee enää harvoin mainoksia, joissa kitaristi on mies. Se kiinnostaa harvoin suurta yleisöä tai radiokanavien musiikkipäälliköitä. K u v a: Ja co b B li ck en st af f Tractatus 4_2021 -taitto_a.indd 71 8.4.2021 22.06. On arveltu, että viime vuosien ukulele-villitys kanavoituu nyt myös kitaransoittoon. On toki olemassa muitakin lähestymistapoja. Maailma on täynnä soittimensa virtuoosimaisesti hallitsevia muusikoita, jotka kanavoivat lahjakkuutensa cover-biiseihin ja erilaisiin soitto teknisiin sirkustemppuihin. On kiinnostava pohtia, millainen on kitaransoiton ja kitaramusiikin tulevaisuus. Kuitenkin saatiin kuulla, että koronaviruksen myötä kitaransoittaminen on nostanut vihdoin suosiotaan, ja konkurssien partaalla keikkuneet perinteiset kitaravalmistajat ovat onnistuneet nostamaan myyntiään. Muusikko heittää jazzin sekaan vaikutteita runsaalla kädellä esimerkiksi flamencon ja psykedelian puolelta. Metallille ja sen lukuisille alalajeille särö on fundamentaalinen. Jazzista uudet soittotekniset innovaatiot leviävät monesti muihin musiikinlajeihin. Musiikki, eli taiteellinen lopputulos sen sijaan on. Kitaristinaiset tarvitsevat esikuvia ja etsivät esimerkkejä. Ja mikä ilahduttavinta, etenkin naiset ovat innostuneet kitaransoitosta. Sellaisilta jumalallisen johdatuksen vallassa taituroivilta miesdiivoilta, joiden edesottamuksia on tarkasteltava erityisen artistisen linssin läpi. Indie on kitaramusiikin lajeista ollut perinteisesti tasaarvoisin, mitä tulee kokoonpanojen sukupuolijakaumaan. Perinteinen sankarikitaristi vaikuttaa auttamattoman vanhanaikaiselta ainakin markkinoinnin näkökulmasta. Tekijyys, identiteetti ja sukupuoli eivät ole olennaisia arvostelun kohteita. Myös pahoissa vaikeuksissa ollut Gibson on päässyt jaloilleen. Uuden polven stara on kitaristinainen. Ehkäpä kasvava naiskitaristien joukko haluaa olla vapaa maskuliinisen öyhötysrockin historiallisesta painolastista ja kliseisten AC/DC-riffien dominanssista. Riffit (lyhyet, toistuvat sävelaiheet) pohjautuvat yleensä kolmeen harmoniseen piirteeseen: modaalisiin skaalakulkuihin, tritonus-intervalliin ja kromaattisiin kulkuihin. Metallimusiikki on riffipohjaista ja sen harmoniat usein modaalisia poprockille ominaisen funktionaalisen (sointuasteisiin perustuvan) harmonian sijaan. Arkkityyppinen, herooinen kitarismi on elänyt pisimpään raskaammissa musiikkigenreissä. Kitaralla oli keksittävä jotain jännää. Moni soittaja opettelee varhain myös pentatonisen (viisiäänisen) asteikon, jolla amatöörikin saa aikaiseksi bluesilta kuulostavaa säveltapailua. Siinä on hyvin vähän samastumispintaa. Alkuun on hyvä opetella sointuja ja tietää jotain niiden funktiosta. PB SOUNDI SOUNDI 71 Käsitykset ”oikeaoppisesta” kitaransoitosta ovat vaihdelleet ajan ja paikan mittaan
MIKKO MERILÄINEN JOUKO ROUKOSENMÄKI: VIIME VUONNA FRANKFURTISSA EGMONT L ähinnä uudelleenjulkaisuihin keskittyvä Light In The Attic tekee kulttuuriteon jul kaisemalla Nancy Sinatran tuotteliaimmat vuodet kattavan kokoelman. Kirjan ansioksi voi laskea Kettu sen omalaatuisen maailman peruspilareiden esittelyn: 90lu vun alun utopistinen yritys paeta ”oravanpyörää” reissaamalla ve neellä eteläisempään Eurooppaan saa perusteellisen käsittelyn siinä kuin lauluntekijän myöhempi paperifantasia, Välkkylä, johon useat hänet keskeiset kappaleensa sijoittuvat. Kertoo paljon Ruokosenmäen taidoista, että silti kirjan parissa viihtyy ulkopuolisenakin. Kirjan pääsisältönä on lyhyet anekdootit Frank furtin kirjamessuilta. Kahdeksan kymppinen laulajatar on edelleen aktiivinen sosiaalinen ja poliittinen äänitorvi. 70luvun puolivälis sä hän kuitenkin vetäytyi parrasvaloista, koska halusi keskittyä perheeseensä. LINDA SÖDERHOLM NANCY SINATRA: START WALKIN’ 1965–1976 LIGHT IN THE ATTIC Buutsit ja kuinka niillä kävellään K u v a: R o n Jo y / B o o ts E n te rp ri se s in c sanoin kuvin_4_2021 -taitto_a.indd 72 8.4.2021 22.07. Frank Sinatran vanhin tytär syntyi valokei laan – jo 19vuotiaana hän esiintyi televisiossa isänsä ja Elviksen rinnalla. Piirtäjänä Ruokosenmäki on todella taitava. Kään nekohta oli, kun Nancy tapasi lauluntekijätuot taja Lee Hazlewoodin, jonka kanssa hän tehtaili hittejä toisensa perään. Edu Kettunen onkin suositel tavaa luettavaa ihmiselle, jossa orastaa varovainen hullaantu minen kohdehenkilön musiik kiin ja halu tietää taustoista lisää. 72 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja 60 vuotta täyttävä Erkka ”Edu” Kettunen on pöyristyttävän ali arvostettu lauluntekijä, jonka helma synniksi on kai laskettu täy dellinen kyvyttömyys sulautua sen enempää rockin kuin iskel mänkään maailmaan tai yleensä kään musabisnekseen. Nancy oli aikaan sa edellä niin valinnoissaan taiteilijana kuin liikenaisenakin. Edu Kettunen ei sellainen oikea elämäkerta ole, vaan jää aivan liian suurelta osin latteaksi jutus teluksi albumiraidoista ja koh teensa seesteisen arkielämän kiinne kohdista. NIKO PELTONEN VELI-PEKKA HÄNNINEN, EDU KETTUNEN: EDU KETTUNEN MINERVA UUSI ALBUMI PYROMIDE ULKONA NYT Leikkikaupungin duunari romantiikkaa Sisäpiiriläppää laajempi M aailman pienin kohdeyleisö. Hänen käsittelyssään kappaleesta tulikin voimaannuttava hymni, aikansa radi kaali feministianthem. Helppo samastua. En keksi, kenelle muullekaan tämä pitkän ja arvokkaan työn sarjakuvan paris sa niin toimittajana kuin suomentajanakin tehneen Jouko Ruokosenmäen päiväkirja mainen teos olisi suunnattu. Oikeassa elämäkerrassa haasta tellaan useita ihmisiä ja haetaan taustoja laajemmalla skaalalla. Ja kyllähän arkisen toteava mutta lämminhenki nen kirja lopulta kertoo paljon laajemmastakin il miöstä: intohimosta työtään kohtaan, kutsumus ammatin arkipäiväistymisestä ja realiteettien iskemisestä päin kas voja. Totuus on silti se, että tällaisia puhtaasti taiteilijan itsensä lau suntoihin ja sanomisiin perus tuvia haastattelukirjoja teh dään Suomessa vain resurssien ja uskalluksen puutteen takia. Single möi lopulta yli miljoona kappaletta. Alkuperäisistä analogisista nauhoituksista John Baldwinin erinomaisesti remasteroima albumi sisältää 23 kappaletta. Sattumukset ovat usein alko holin/krapulantäyteisiä (tähän varmasti pystyvät samastumaan muutkin oman alansa messuja ko lunneet) ja viittaukset erittäin sisäänpäinlämpiä viä. Kovakantisen deluxecd:n mukana tulee 64sivuinen kirjanen ja erikoispainetun lp:n kyljessä 24sivuinen booklet, jotka sisältä vät toimittaja Amanda Petrusichin kattavan es seen, tuottaja Hunter Lean kepeähkön Nancyhaas tattelun sekä ennen nä kemättömiä valokuvia artistin henkilökohtai sista arkistoista. Jossain reissumiehen rohkeuden ja Vantaata muistutta van leikkijunaratakaupungin väli maastossa Kettusen taide tapah tuu, ja mausteeksi lisätään huo mattavia määriä kone ja duunari romantiikkaa ja hyvin konkreet tisia kuvitelmia ympäristöistä, joissa koneiden kanssa painivat duunarit töitään tekevät. Suoma laiset sarjakuvatoimittajat. Kirja onnistuu valottamaan sitä, ettei Kettunen ole perusrealisti, vaan jotain monimutkaisempaa, eksent rinen reaalifantastikko. Nimen omaan tällaisesta hahmosta pi täisi kirjoittaa paneutuva ja kult tuurihistoriallista kontekstia ym märtävä elämäkerta, mutta toi mittaja VeliPekka Hännisen ja Kettusen itsensä yhteistyönä syn tynyt haastattelukirja ei sitä ole. Hän hallitsi tiukasti uraansa, brändiään ja musiikkiaan. Samoihin aikoihin visiönääriNancy muutti tyystin tyylinsä brunetesta kohtalokkaaksi pla tinablondiksi, mikä vetosi muutosten myller ryksessä painivaan amerikkalaisyleisöön aiem paa purkkapoppia paremmin. Miehen käsialaa on esi merkiksi läpimurtohitti These Boots Are Made For Walking. Noihin aikoihin hän myös julkaisi sarjan singlejä, jotka tosin floppa sivat turhan tyttömäisen imagon vuoksi. Hän hallit see sarjakuvakerronnan ihailtavasti, ja tapahtumat soljuvat ruudusta toiseen luontevasti ja enimmäk seen kiinnostavasti. Viiva on asiallisuudessaankin elä väistä, ja hahmot asentojaan myöten ilmeikkäitä. Oheis tuotteena on saatavilla myös Nancy Sinatra retrotyttökalenteri. Hazlewood oli alun perin suunni tellut levyttävänsä kappaleen itse, mutta Nancy sai hänet vakuuttuneeksi, että esittäjän tulisi olla nainen
Dropsie Avenue on ensimmäinen suomalainen mesenointikampanjan avulla toteutettu käännössarjakuva. Kertoessaan alueen (ja amerikkalaisen yhteiskunnan) muutoksesta maaseudusta kohti varakasta kaupunginosaa ja lopulta ränsistynyttä slummia Eisner osoittaa tuskallisenkin selvästi ihmiskuntaan juurtuneen ahneuden ja rasismin, joka toistuu valitettavan samanlaisena vuosikymmenten ja asukkaiden kulttuuritaustan vaihtuessa. Kirjaa saa ostaa muualtakin, mutta vain me mesenaatit saimme hienon Sivukujatlisäkirjan, josta löytyy kiinnostavia esseitä, Eisnerin luonnoksia sekä suomalaisten sarjakuvapiirtäjien taiteilemia kunnian osoituksia. MIKKO MERILÄINEN WILL EISNER: DROPSIE AVENUE – KATU BRONXISSA KVAAK KIRJA/ SININEN JÄNIS Trilogia on vihdoin täysi sanoin kuvin_4_2021 -taitto_a.indd 73 9.4.2021 13.20. Sarjakuvataitelijana Eisner on suvereeni, etenkin sivusommittelu ja ihmisten piirtäminen on aivan omaa luokkaansa. UUSI ALBUMI PYROMIDE ULKONA NYT A merikkalaisen sarjakuvan arvostetuimpiin tekijöihin kuuluvan Will Eisnerin A Contract With God -trilogian kolmannen osan suomennosta saatiin odottaa tuskallisen kauan. Viive on harmillinen sikälikin, että kyseessä on hienon trilogian jopa vahvin osa. Siinä missä Talo Bronxissa ja Elinvoima kertoivat kuvitteellisen mutta hyvin todentuntuisen eteläbronxilaisen naapuruston elämästä 30-luvulle sijoittuvina, enemmän tai vähemmän toisiinsa nivoutuvina anekdootteina, ottaa Dropsie Avenue aikahaarukakseen kokonaisen vuosisadan. Avausosa Talo Bronxissa (1982) ja aihepiiriin palannut Elinvoima (1987) ilmestyivät tuoreeltaan, Dropsie Avenue vasta 26 vuotta alkuperäisjulkaisunsa jälkeen. Mesenoinnin organisoivat sarjakuvafoorumi Kvaak.fi:n aktiivit. Kuinka paljon asennot ja ilmeet voivatkaan puhua! Kaupunkinäkymiä piirtäessään hän yhdistää mestarillisesti kiehtovat yksityiskohdat ja lähes luonnosmaisen rennon viivan
Hulluus on ajatuksissani ahtaista normeista vapaa positiivinen ominaispiirre, joka tulisi vapauttaa lopullisesti kahleistaan. Jo sana hulluus on monimerkityksinen kaikkine lääketieteellisine ja juridisine määritelmineen. Gaute Storaasin musiikki kehysti kertomusta hienosti. Tänä vuonna toivon joululahjaksi, että maailmanajassamme tehdään jatkossakin sellaista musiikkia kuin Folkhem, Samuli Putro ja Silk Sonic ovat julkaisseet. Soololevy The Evil One on kuin syväluotaus erikoisiin ajatuksiin. Hannes Holmin ohjaama En man som heter Ove (2015) pysäytti taannoin ajattelemaan ajan katselukulmaa. Löysin hiljattain Petteri Pietikäisen teoksen Hulluuden historia, joka kuljettaa antiikin traagisista ajoista keskiajan noitien ja narrien kautta nykypäivään. Pietikäinen selvittää kirjassa varsin perinpohjaisesti, kuinka hulluus muuttui ajan saatossa lääketieteelliseksi mielisairaudeksi. Viisas mies kehotti minua kerran pitämään katseen tuulilasissa ja vilkuilemaan taustapeiliin vain turvallisuussyistä. Ei ole häpeä epäonnistua. Menneen ja tulevan välissä istuu todellisuus ja itsepintainen tahto olla jotenkin nyt ja tulevaisuudessa. Mielestäni hulluus on monin tavoin osuvampi käsite kuin mielisairaus. Levy on oiva esimerkki siitä, kuinka hulluus voi toimia voimavarana. Hymyilen kolmesta eri syystä ja koen rikkautta. OLEN HURAHTANUT hulluuden teemaan. Voittajan pakettiin laitetaan seuraavat uutuusvinyylit: l Pekka Laine: The Enchanted Guitar l The Flaming Sideburns: Silver Flame l Cosmo Jones Beat Machine: Skeleton Elevator. Identiteetti ei pyri muutokseen, mutta sen plastisuutta on huomattava kiittää. Pian siellä taitaa surista. Sen pohjalta ponnistanut Miloš Formanin elokuvakin jaksaa viihdyttää edelleen, varsinkin Jack Nicholsonin näyttelemän hahmon, hullujenhuoneelle päätyvän rikollisen Mc Murphyn kautta. Sillä on viitattu lähinnä kummalliseen tai huvittavaan mutta ei sinänsä mielenvikaiseen käytökseen. Mitä on olla, kun ei ole mitä olla. Ajassa muutenkin ylikuumeneva minä saa pontta yksinolosta. Onnittelut! JOUNI ASLAK VIRPI SUOMI Kielen löytäneiden kesken arvotaan kolmen Svart Recordsin julkaiseman lp-levyn paketti. Myös rockin historiasta löytyy monia hulluiksi miellettyjä persoonia. Yhdysvaltalaisen Ken Keseyn romaania Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over The Cuckoo’s Nest, 1962) on pidetty maailman vaikutusvaltaisimpana mielisairaalasatiirina. Kaikenlaista kertyy. Ystäväni käy pistokkaiden vaihdossa ja iloitsen siitä poikkeusajan sivuoireesta, että small talkin voi sivuuttaa jo eteisessä ja syöksyä kohtaamaan. Esimerkiksi Saksassa 1500–1600-luvuilla hullut henkilöt voitiin asettaa holhouksen alaisiksi ja hullu menetti usein omaisuutensa. Tässä ajassa se luo turvaa. Inssi meni läpi toisella yrittämällä. Jälleen muistutus somen välttämisen viisaudesta. Mies ehtikin kokea ajan, jolloin sokkihoitojen ja ihmelääkkeiden avuin sosiaaliseen elämään kykenemättömistä tehtiin rauhallisia laitoskansalaisia. Laulujen olennot symboloivat sairauden aiheuttamia tuntoja, mutta näyttäytyvät myös humoristisina. viimeinen sana -taitto_2021_4_a.indd 74 8.4.2021 22.08. Kun kaikki laatikot on käännetty ympäri, levitelty pitkin huonetta, koottu takaisin näennäisesti parempaan järjestykseen ja luovuttu taas jenkki kassillisesta joskus niin korvaamatonta roinaa, on jäljellä sisäiset laatikot. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. On erikoista, ettei hulluutta ole koettu suomalaisessa kulttuurissa jostain syystä kovin vastenmieliseksi sanaksi. KESÄBIISIT jäivät jumiin ilmanvaihtokanavaan. Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 41. Juotiin kahvit huoltamolla. Koen itseni käsityöläiseksi, jonka verstaan avaimet on nyt takavarikoitu. Kaunis elokuva muistutti hellästi, kuinka yhdentekevä menneisyys on tulevaisuuden kannalta. Häpeä on jättää yrittämättä uudestaan. Keskustelu taiteilijuudesta velloo verkossa ja osallistuu sisäiseen dialogiini, vaikken niin haluaisi. Jossain mainosjinglejen, katkeransuloisiksi mankeloitujen mutta auttamatta mönkään menneiden ihmissuhteiden, Holly woodnäyttelijöiden kuolinsyiden ja luonnonsuojelusertifikaattien uskottavuusasteiden joukossa on pienenä mujuna sitä miltä tuntuu. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Populaarikulttuurin luomien hahmojen ansiosta hulluuden käsite on jalostunut. Solitin-levy-yhtiön vinyylipaketin voitti Risto Nevalainen Kuopiosta. Sanan käyttö arkikielessä tuo lisäksi mukaan huumoriaspektin ja rikkoo lääketieteellisen termin jäykkää kaavaa. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Eristys kääntää sisään, mutta pysähtyneisyydessä on puolensa. Roky Ericksonin hourupäisyydestä syytettiin LSD:n ja skitsofrenian yhdistelmää
c o m Pe 28. HUHTIKUUTA MUKANA KAPPALEET UUSI ALBUMI Warner tulostus.indd 2 8.4.2021 9.52 _2SD_sisa?kannet_4_2021.indd 1 9.4.2021 9.48. L I P U T w w w . n i g h t w i s h . & La 29.5.2021 An evening with nightwish in a virtual world Nightwish tulostus.indd 75 7.4.2021 16.59 WWW.GOJIRA-MUSIC.COM WWW.ROADRUNNERECORDS.COM ULKONA 30
D E WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Soundi FIN SL-Amo-Hellow 04-21_BACKCOVER.indd 1 06.04.21 16:26 Soundi takakansi 4_21.indd 76 7.4.2021 12.44 S O U N D I 4 / 2 2 1 4/ 20 21 9,90 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 S T . VINCENT The Flaming Sideburns Lyijykomppania Greta Van Fleet Kotiteollisuus The Offspring Gojira Y L I 5 L E V Y A R V I O T A LANA DEL REY, ROYAL BLOOD, VESTERINEN YHTYEINEEN, FIRST AID KIT, ROB ZOMBIE... T E K I A L B U M I N I S U K I S TA A N J A I S Ä N M A A S TA A N Kansi_4_2021_j.indd 1 8.4.2021 14.14 _1SD_ulkokannet_4_2021.indd 1 9.4.2021 9.42. V I N C E N T My Bloody Valentinen Kevin Shields: ”Säröä ei voi olla liikaa” ST. N U C L E A R B L A S T. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: W W W