Soundi 4/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

4/ 20 22 10,90 € (sis.alv) S O U N D I 4 / 2 2 2 So un dI 11 So un dI 11 H E J A S V E R I G E ! PARHAA T TÄRPIT FESTARIK ESÄN STARTTII N ILMOIT US SOUNDIN TOIMITTAJAT VALITSIVAT 90 RUOTSI-SUOSIKKIAAN Meshuggah • Pascal • Evergrey Ghost • The Hellacopters Anna Järvinen Dampf • Dina Ögon Sabaton
Kuudes Linja . Liput alk. Ke 25.5.2022 . rafael anton irisarri Helsinki, Kuudes Linja Liput: alk. Helsinki . 22,50 €. 16,50 to 19.5
Kysy paikalliselta kauppiaaltasi Kysy kauppiaaltasi Scarlett 10 vuotta -bundlea 4i4, 8i6, 18i8 ja 18i20 -mallien mukana! Vain 300 kpl yhteensä jaossa. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. Musiikin Urapolku on Suomessa tehty verkkokurssi, joka antaa kaiken sen tiedon, mitä et muualta löydä: Olenko artisti vai biisinkirjoittaja, miten musiikkibisnekseen pääsee, tekijänoikeudet & lakiasiat, markkinointi & tuotteistaminen, mitä muita ammatteja voin valita musiikin alalta...... Maailman eniten myyty äänikortti auttaa urallasi eteenpäin.. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi SUPERHELPPO ASENNUS Kortti kiinni tietokoneeseen ja softa ohjaa sinut suoraan asennussivulle. YLIVOIMAINEN ÄÄNENLAATU Focusriten legendaarinen etuaste ja vuosikymmenien asiantuntemus studiolaitteista 3 VUODEN TAKUU Tiukat laatustandardit ja viimeistä piirtoa myöten hiottu valmistustekniikka. HITMAKER EXPANSION Ammattiluokan plugarit softasynasta ja rummuista masterointiin. Osaat paremmin hahmottaa omat vahvuutesi sekä kiinnostuksesi ja pystyt rakentamaan uraasi heti alusta asti selkeillä suuntaviivoilla. PLUG-IN COLLECTIVE Parin kuukauden välein aina uusi plugari. Scarlett 10 vuotta -bundle Paikallinen musakauppiaasi laittaa ainoana maailmassa sinulle ilmaiseksi ”avaimet käteen” musiikkiurallesi
Z E I T 29 04 22 U U S I A L B U M I C D | S P E C I A L E D I T I O N C D | 2 L P | D I G I TA L
Soundi 4/2022 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 11 Toinen kuvakulma 12 Jukka Tolonen 70 v. 14 Tarkkailuluokka: Puoli yhdeksän uutiset 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Darya & Månskensorkestern 20 Elämäni soundit: Anna Järvinen 22 Soundi-haastattelu: Tobias Forge/Ghost 30 Parasta Ruotsista A–Z 38 Sabaton 42 Dina Ögon 44 Pascal 46 The Hellacopters 50 Meshuggah 52 Räppiä Ruotsin lähiöistä 56 Levyarviot 66 Wasted 75 Bazook Evergrey Dampf 78 Jazz kiinnostaa 80 Sanoin kuvin & Leffat 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v at : Ti m Tr o n ck o e, M ic ke E ri k ss o n , M ic ke Sa n d st rö m 6 SOUNDI 20 Anna Järvinen K u v a: M ic ke Sa n d st rö m K u v a: K ri st ia n B en gt ss o n K u v a: Ti m Tr o n ck o e 38 Sabaton K u v a: Sv en A h n lu n d 42 Dina Ögon K u v a: M ic ke E ri k ss o n 22 Ghost 46 The Hellacopters
Kuuden tiiviisti taitetun sivun verran. Vielä tässä painoon menon kynnykselläkin tulee mieleen artisteja, joita unohdimme: ennen kaikkea, minne jäi Stina Nordenstam. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Tavasin Sonic-lehden äänestystä kaikkien aikojen parhaista ruotsalaisista albumeista vuodelta 2013. Se on vähän hassua, kun ajattelee että me kaikki olemme opiskelleet ruotsia takuulla poplyriikoiden ymmärtämisen verran. NÄIDEN RUOTSALAISTEN LEVYJEN TAHTIIN: Goran Kajfes: X/Y Pascal: Fuck Like A Beast Håkan Hellström: Ett kolikbarns bekännelser Baby Grandmothers: Baby Grandmothers Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Itämeren tuolla puolen jossakin on maa open.spotify.com/user/soundilehti. Oletin, että siitä tulee kiva parin sivun tärppilista. Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. K oska ruotsalaisia oli viime aikoina siunaantunut haastateltavaksi normaalia isompi määrä, heitin ilmoille idean, että voitaisiin saman tien tehdä Ruotsi-teemanumero. Mainittiin ne ilmeisimmät epäillyt, mutta myös moninkertaisesti kaikenlaista hämärämpää kamaa. Ymmärsin, miten vähän lopulta tiedänkään ruotsalaisesta musiikista. No, ehdotuksiahan alkoi tulla tulvien. Vit Pals: Ägd SOUNDI 4/2022 TEHTIIN MM. Enkä ole ainoa. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka Printall ISSN 0785-0891 48. Tai, hitto Eva Dahlgren! Lykke Li, Säkert, Frida Hyvönen, Jakob Hellman, Jens Lekman… Liikaa hyvää! Selailin mielenkiinnosta Ruotsin musiikkilistoja sekä vuoden parhaat -äänestyksiä. Viimeisenä iltana laulamassa keuhkojeni pohjasta kymmenientuhansien ruotsalaisten (ja kanssafanin Hannu Linkolan) kanssa kappaleita, joita rakastan, ja joiden lyriikoita ymmärrän juuri ja juuri riittävästi. Ja onhan muutama artisti osoittanut, kuinka suureen suosioon ruotsillakin voi Suomessa yltää. Päätettiin listata toimittajakunnan tärkeimmät Ruotsi-suosikit. Niitä olen lähiviikkoina käynyt läpi kiinnostuneena, ja usein myös hämmentyneenä. En lakkaa koskaan hämmästelemästä esimerkiksi sitä, miksi Veronica Maggio ja Håkan Hellström eivät ole megatähtiä myös täällä. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Suurin syy näkymättömään raja-aitaan kulttuuriemme välillä on tietenkin kieli. No, onneksi Göteborg ei ole kaukana, ja kun Håkan soittaa elokuussa viiteen kertaan loppuunmyydyllä Ullevin stadio nilla, olen minäkin siellä
ARPPA . F HASSAN MAIKAL . VIAGRA BOYS (SE) OLAVI UUSIVIRTA . ROSITA LUU . KNIPI KOHTI TUHOA . PESSA . PEHMOAINO PEKKA NISU . ASTRID SWAN . VESTA . NICOLE WILLIS . . PARIISIN KEVÄT SCANDINAVIAN MUSIC GROUP . MOON SHOT NCO . SWEATMASTER TEINI-PÄÄ . XYSMA. FIRST AID KIT (SE) . JESSE MARKIN . ATOMIROTTA . HONNINGBARNA (NO) ANTTI AUTIO . ONNI BOI . WOLF ALICE (UK) . NELMA U . KAURIINMETSÄSTÄJÄT . K-X-P . LITKU KLEMETTI LOUIE BLUE . PUNOMO . MC KOO . BILLY NOMATES (UK) . SEPIKKA . YEBOYAH . KISSA . GASELLIT . RISTO ROSA COSTE . DJ SHADOW (US) JOSÉ GONZÁLEZ (SE) . EGE ZULU . PINTANDWEFALL . VINCE VIGO . LYYTI . RUUSUT . MARKUS PERTTULA . SEXMANE . L I P U T N Y T M Y Y N N I S S Ä l i p p u . LINDA FREDRIKSSON JUNIPER . PAMBIKALLIO . / k e s ä r a u h a JUNGLE (UK) . MALLA . PYKÄRI . URSUS FACTORY PLANNINGTOROCK (UK) . VIEW
Pioneerityötä tehnyt yhtye nimittäin toimi vaihtelevin kokoonpanoin vuosina 1989–1994 ja 1996–1998. CMX:n seuraava studioalbumi il mestyy ”todennäköisesti jonakin ensi helmikuun perjantaina”. Kirjoja: Viikate, Sirkesalo, The Rasmus ja Pembroke K u v a: Ti m o Is o ah o. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Sakara kiinnitti CMX:n, albumi luvassa ensi vuonna Sakara Recordsin nimekäs artisti katras (mm. Tuoreen levyn rumpuosuuksista vastaa jo Eucharistin varhaisaikoina mukana ollut Arch Enemy -mies Daniel Erlandsson. Into Kustannuksen julkai seman kirjan ovat kirjoitta neet Laura Haarala ja Antti Luuk kanen, joista jälkimmäinen on tut tu kirjoittaja Soundinkin sivuilta vuosikymmenten ajalta. – Dissectionin Storm Of The Light‘s Bane. Joskus 90luvun vaihteessa kävi nimittäin niin, että Annalan Marko (Sakara, Mokoma) oli viemässä vanhan yh tyeensä Slumgudgeonin demo nauhaa Yrjänälle. Materiaalia on moneen läh töön, ja alamme miettiä levykoko naisuutta toden teolla vasta kesän keikkojen jälkeen, Yrjänä sanoo. Ja onhan Soundista tuttu kirjoittaja myös ahkera musiikkikirjaili ja Ari Väntänen, jolla on nyt työn alla kirja tuoreesta UMK voittajasta – ja toki sitä isompiakin mainetekoja tehneestä – The Ras muksesta. Liken julkaisema The Rasmus ilmestyy alkusyksystä. Jon Nödtveidt oli kaikkien aikojen paras ruotsalainen säveltäjä! TEKSTI: TIMO ISOAHO Eucharist palasi manan majoilta Joulukuussa 2004 tsunami katastrofissa menehtyneestä Aki Sirkesalosta julkaistaan kesällä elämäkerta. Sitä en siltikään vielä kerro, että on ko biisit laulettu suomeksi vai ruot siksi, päättää Yrjänä. – Meillä on alustavia biisejä var maan 30–40, mutta emme valitetta vasti vielä pysty tarkemmin kerto maan, miltä albumi tulee kuulosta maan. – Uusi tulokas on vanhempia huomattavasti black metal -vaikutteisempi, sanoo laulajakitaristi Markus Johnsson. Musiikki soi ala otsikon saaneessa kirjassa keski tytään Sirkesalon menes tyksekkääseen uraan, joka alkoi paikallisissa yhtyeissä Toijalassa ja eteni Giddyup sin sekä Veeti & The Velvet sin kautta soolouralle. – Päätimme mennä Sakaralle, sillä tahdomme viimeinkin hyvit tää huonon käytöksemme. – Kun mietin uusia aihioita, niin aavistuksen progressiiviset saaristo laisvalssit ovat hallitsevassa osassa. Kun sitten mietimme seuraavaa siir toa, päätimme kokeilla aivan uusia kuvioita, ja seuraavaksi laitoimme kin nimet Sakaran tarjoamaan sopi mukseen, kertoo puolestaan basisti laulaja A.W. CMX:n riveissä tuolloin soittanut Pekka Kanniai nen kuitenkin ryntäsi väliin ja nappasi demon itselleen. – Suunnittelen parhaillaan seuraavaa Eucharist-albumia, ja sen rummuista vastaa puolestaan Mardukin Simon Schilling. Kysyn silti vielä: onko luvassa ken ties avaruusprogea, kaunista pop musiikkia vai kipakkaa hardcorea. Vie lä toistaiseksi nimetön levy seu raa vuonna 2018 ilmestynyttä Alkuteosta. Yrjänä. Mokoma, Stam1na, Diablo, Trio Niskalaukaus) komis tuu entisestään. Like Kustan nuksen julkaiseman kirjan kirjoittaa Asko Ala nen. – Kilpailevan tarinan mukaan CMX:n edellinen levytyssopimus umpeutui joskus pari vuotta sitten. Syksyllä ilmestyy mollivoittoisen kouvolalaisyh tyeen uran niputtava Viikate – 25 mollivuotta kirja. Wigwamista tuttu Jim Pembro ke on puolestaan esiintynyt Soun dissa vain artistina, mutta hänen syyskuussa ilmestyvän Just My Situation omaelämäkertansa (Like) suomentanut Esa Kulo niemi on näillekin sivuille paljon kirjoit tanut. Sakara on nimit täin kiinnittänyt talliinsa ensi vuo den alkupuolella seuraavan levynsä julkaisevan CMX:n. Lisää materiaalia on siis luvassa! Kerropa meille vielä, mikä on paras ruotsalainen albumi. Muutamia vuosia sitten Eucharist kasasi taas rivinsä, ja nyt on käsillä yhtyeen uusi albumi I Am The Void. Otamme parhaillaan kandi daateilta ilmoittautumisia vastaan, naurahtaa Halmkrona. Toinenkin Soundin pitkäaikai nen kirjoittaja on ollut ahkerana kirjarintamalla. Marko taisi pahoittaa mielensä, kun hän ei saanutkaan antaa demoa Akil le, muistelee CMX:n kitaristi Janne Halmkrona. – Studiosessiot käynnistyvät syk syllä jonkun ulkopuolisen tuottajan kanssa. TEKSTI: TIMO ISOAHO Deathja black metalin tummissa maailmoissa viihtyvän ruotsalaisen Eucharistin takavuodet olivat vähintäänkin repaleisia. Peräti 76-minuuttinen teos seuraa 25 vuotta sitten ilmestynyttä Mirrorworlds-levyä
Stone loisti vauhtimetallitaivaan kirkkaimpana tähtenä, mutta myös monet muut yhtyeet ylsivät mainetekoihin. Tositoimiin Alex ja kumppanit pääsevät kesäkuun alussa alkavalla Popedan kesärundilla, joka jatkuu elokuun loppuun saakka. Etupäässä levykauppana tunnettu Keravan Ääni ja Levy on nimittäin julkaissut tyylikkään Holy Bible -paketin, joka sisältää riffipitoisen thrashin, repivän hardcoren sekä raa’an punkin maisemissa viihtyneen Faff-Beyn ensimmäisen demon, Emptyheadja S/M Party -singlet sekä pitkäsoitot Back From The Grave ja Doesn’t Feel Like Laughing… It’s The Second Funeral. – Sitten keikkailtiin, kirjoitettiin uusia biisejä ja mentiin taas studioon. Faff-Beyn diskografiasta löytyvät myös albumit Birthday (1991) ja New Religion (1994). Heidän ja Pate Mustajärven rinnalla jatkavat tuttuun tapaan rumpali Lacu Lahtinen ja kosketinsoittaja IsoPate Kivinen. No, emme ole suunnitellut mitään... Emme lopulta julkaisseet levyjä itse, sillä oululainen Bad Vugum -lafka kiinnitti meidät talliinsa, kertoo laulaja-kitaristi Maike Valanne. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Faff-Beyn varhaistuotanto julkaistiin uudelleen Suomalainen speedja thrash metal nousi suureen suosioon 1980-luvun lopulla. Aiotteko juhlia. Popedan keski-ikä tippui K u v a: V es a H o lm al a. Hommaan meni kaksi päivää. – Faff-Bey perustettiin 1985. Jotkut soundipuolen jutut jäivät aikoinaan vähän harmittamaan, mutta Mika Jussila on nyt masteroinut levyt uudelleen, ja erityisesti Doesn’t Feel Like Laughing soundaa selvästi paremmalta kuin aikoinaan. Jäämme odottamaan. Eräs näistä oli oululainen Faff-Bey. – Huh huh! Mihin aika oikein katoaa. Kun yksikään levy-yhtiö ei demon niittämästä hyvästä palautteesta huolimatta kiinnittänyt meitä, päätettiin tehdä debyyttilevy Back From The Grave omin päin. Näistä sessioista syntyi Doesn’t Feel Like Laughing… It’s The Second Funeral. Ainakaan vielä! TEKSTI: TIMO ISOAHO Popeda on julkistanut uuden basistin viime vuonna sivuun jääneen Jyrki Melartinin tilalle. Samalla yhtyeen jäsenten keski-ikä laski merkittävästi, sillä Melartinin saappaisiin vakinaistettiin – ei niin yllättäen – keikoilla jo kykynsä osoittanut Alex Hautamäki, joka on Costello Hautamäen poika. Faff-Beyn perustamisesta tulee kuluneeksi neljä vuosikymmentä vuonna 2025. Bändin varhaisvuosien tuotanto on ollut pitkään kiven alla, mutta nyt tilanne on muuttunut. Otettiin pankkilaina ja lähdettiin purkittamaan ja miksaamaan S/M Partyn ja Back From The Graven materiaali. – Olisihan se hienoa jos joku taho päättäisi julkaista myös New Religionin uudelleen. Lipposen Levy ja Kasetti toi ensin mainitun uudelleen markkinoille viime vuonna, mutta New Religionia ei ole saatavilla vinyylinä
Omien juttujen ohessa tuli tehtyä Pressan kanssa hienoja asioita, myös Pekka Strengin Magneettimiehen kuolema. Sen jälkeen ehdin sotkea asiani monta kertaa, ja olen iloinen päätöksestä viettää aikaa Dimitrin kanssa kun hän oli pieni. Yksi maamme ensimmäisistä kansainvälistäkin huomiota herättäneistä kitarasankareista on elänyt vaiheikkaan elämän. Progemiehen identiteetti vei voiton. – Bänditoiminnan väliajat vietin pääosin Suomessa. Vaikka maailma romahti joulukuussa 2006, paluu valoon onnistui uskoon tulon myötä. Tähän liittyy sekin, ettei soittaminen ole tuntunut ikinä varsinaisesti työltä, vaikka olenkin saanut musisoida ammatikseni pitkään ja paljon. Kesällä 1978 Jukka Tolonen Band esiintyi muun muassa Roskilden Presidentillisistä korkeuksista pohjalle ja uuteen valoon Yhden kukkulan kuninkaaksi parikymppisenä kruunattu kitaristisuuruus Jukka Tolonen, 70, ei lähtenyt Abban kelkkaan, vaan keskittyi omaan peliinsä. Koska kitaristi odotti vaimonsa Tanjan kanssa perheenlisäystä, hän kieltäytyi ”kerran elämässä” -työtilaisuudesta. Muutto Ruotsiin poiki työtilaisuuksia ja huumeriippuvuuden. – Tasavallan Presidentti konsertoi 1973 Britanniassa Readingin festivaaleilla ja poikkesi esiintymässä Old Grey Whistle Test -televisioohjelmassa. Arvostetun ja pidetyn muusikon oli helppo alkaa levittää lonkeroitaan Ruotsin puolella. Teksti: Petri Silas J ukka Jorma Tolonen täytti 16. Tasavallan Presidentin perustaminen rumpali Vesa Aaltosen kanssa 1969 johti soolouralle, joka käynnistyi kahta vuotta myöhemmin klassikoksi ansaitusti nostetun Tolonen!-albumin myötä. Studiohommia riitti, vaikka en pitänyt itseäni sessiomuusikkona. Ja säveltämisen sekä levyjen rinnalla kulki tietenkin keikkojen jatkumo, Tolonen miettii. Kun Tasavallan Presidentti hajosi Ruotsin-rundin päätteeksi 1974, tuli Tolosesta vapaa agentti. Vaikka Tolonen tiesi Abban taustayhtyeen koostuvan tasokkaista muusikoista, popin soittaminen ei inspiroinut. huhtikuuta 70 vuotta. Rundille oli kaavailtu mittaa kahdesta kolmeen kuukautta, joten siinä elämäntilanteessa ehdotus ei lähtökohtaisesti houkutellut. Isot koneet olivat vähällä jyrähtää käyntiin, mutta siviilielämän ja maailmalle ulottuvan urapolun yhteensovittaminen kävi ylivoimaiseksi. – Olisin saattanut reagoida toisin, jos tarjous olisi tullut vaikka Genesiksen suunnalta. Pyysin vuorokauden harkinta-aikaa ja ilmoitin jättäväni homman väliin. Julkaisurinta malla arkistolöytöjen ohella Tolonen on ollut luomassa myös uutta musiikkia. Jukka Tolonen Bandin kokoonpano pulputti iloisessa muutostilassa, ja keikkareviiri laajeni Tanskaan sekä Saksaan. Itselläkin se viittä, kuutta ensimmäistä sooloalbumia ympäröinyt aika oli merkittävä. 12 SOUNDI K u v a: M ik ko M er il äi n en. Nivelrikko vei kitara legenda Jukka Toloselta kyvyn soittaa instru menttiaan, mutta pianon ja basson soitto luonnis tuu yhä. Soundi kutsui säveltäjän ja kitaristin muistelemaan retkeään. Ystäväni Pekka Pohjolan oli varmasti vaivatonta vastata pari vuotta myöhemmin myöntävästi, kun Mike Oldfield pyysi häntä kiertuebändiinsä. Ja olihan meillä Britanniassa muutenkin keikkoja, myös yhdessä Wigwamin kanssa. – Pressan asioita hoidelleesta ohjelmatoimisto EMA Telstarista tuli tarjous lähteä Abban kiertuekitaristiksi Yhdysvaltoihin. Olin mielestäni ensi sijassa sooloartisti, en missään nimessä vastaava monipuolinen osaaja kuin esimerkiksi Juha Björninen. Kitaristi tunnustaa, että ratkaisuun vaikuttivat myös sisältöseikat. Isoja juttuja. – Eiköhän huippuhetkiä punnitessa painotus asetu lähes kaikilla uran alkupäähän
Tulossa on myös arkistotallenne vuodelta 1970. Soitan sillä muuten pianoa. päälavalla ja Montreux Jazz Festivalin puitteissa. Ennen pitkää liitto kariutui, mutta välit expuolisoon ja kolmeen yhteiseen lapseen ovat kuulemma tätä nykyä hyvät. Pilveä, viinaa ja happoa oli mennyt satunnaisesti teini-iästä saakka, mutta tässä tuli dramaattinen käänne pahempaan, miettii Tolonen. Päihteiden kirittämä kärhämä huipentui niin, että Jukka puukotti ystäväänsä keittiöveitsellä. Elämä jatkui päihteiden varjostamana, mutta musiikista sai voimaa. Siitä on nyt neljätoista vuotta ja kiitollisuus jatko-ajasta kasvaa päivä päivältä. 2010-luvulla ilmestyneiden virsilevyjen tekemisessä auttoi nuoremman polven huippukitaristi Marzi Nyman. L oppuelämän uuteen asentoon vääntävä muutos oli vain parin vuoden päässä. Hänhän soittaa saksofonia ja huilua minun Hysterica-levylläni (1975), ja olimme tutustuneet jo paljon aiemmin. Yksi elämänvaihe oli kuitenkin päättymässä. Piirpauke oli tärkeä etappi. Nivelrikko on vienyt kyvyn soittaa kitaraa, joten Tolonen ilmaisee itseään nykyään pianolla ja bassolla. Nykyään Yhdysvalloissa asuva uhri antoi teon anteeksi raastuvassa ja Tolonen pitää tärkeänä, että välillinen kontakti on säilynyt. Uuden vuosituhannen alulla Tolonen oli mukana kahdessa kiinnostavassa projektissa Suomessa. Keikkaa riitti etenkin Saksassa, ja 1989 olin mukana Zerenade-albumilla. Hauskaa, että minä olin aikoinaan ollut bändiliideri ja Sakke muusikko, mutta siinä vaiheessa osat vaihtuivat. Bassossa oli Ilkka Hanski ja rummuissa Bill Carson, kitaraa Jukan rinnalla soitti Coste Apetrea. – Ensimmäisen avioeron jälkeen 1984 alkoivat viikonloppukokeilut amfetamiinilla. – Lisäksi soitin juuri kolmen biisin bassot Vesa Aaltonen Prog Bandin Studio Live -albumille. – Minulla oli niihin aikoihin Linkö pingissä pari hyvää bändiä. Myös kollega ja kaveri Suomesta ilmestyi työllistämään. T olonen hymähtää ja toteaa, että ehkä se riittää 1970-luvusta. Vaikka päihde-elämä etäännytti minua sukulaisista, välit ovat nykyään paremmat. Tärkeää tukea toipumisvaiheessa antoi managerini Deniz Bedretdin, jonka olen tuntenut koulupojasta saakka. – Olin varmasti pienenä jonkinlaisessa lapsen uskossa, mutta ei minua esimerkiksi rippikouluiässä kiinnostanut oikeastaan mikään paitsi musiikki. 1990-luvun alulla Tolonen asui toisen vaimonsa Liisan kanssa Ruotsin ohella Kööpenhaminassa. Hengellisen heräämisen myötä aloin kuntoutumisen takaisin elämään. – Soitin päihdeongelmistani huolimatta nuorten muusikoiden kanssa John Coltranen musiikkia levylle nimeltä Cool Train, joka julkaistiin 2004. Jukka Tolonen Trioakin parempi oli yksi kvintetti, jonka kanssa ei ikävä kyllä saatu julkaistua mitään. – Sakari Kukko kiinnitti minut Piirpaukkeeseen. Tolosen palaillessa yhdeltä Tasavallan Presidentin comeback-keikoista kotona tuli riitaa naispuolisen ystävän kanssa. Yksi parantava käänne oli tullut jo ennen tuomiota. Se oli paha juttu, sillä olin pysynyt hyvän aikaa erossa kovista huumeista. Tuossa vaiheessa vakituinen osoite oli ollut Ruotsissa viitisen vuotta, ja onnistuneen livekiekon jälkeen Jukka Tolonen Band julkaisi 1980-luvun taitteessa nopeassa tahdissa kolme albumia. – Vankilassa annoin itseni Jeesukselle, koska tajusin tehneeni niin paljon pahaa, että olen matkalla kadotukseen. Keikoista jälkimmäinen toimi vielä samana vuonna ilmestyneen Montreux Boogien runkona. Tolonen istui törkeästä pahoinpitelystä ja huumausainerikoksesta puolitoista vuotta. Niiden työstäminen oli musiikillisesti antoisaa, mutta jälkimmäisen aikoihin sattui paha retkahdus. Kitara lauloi silti vanhaan malliin, ja Bill’s Boogie Bandiin liitty minen takasi säännöllisen epäsäännölliset tienestit. Tänään hän sanoo avoimesti olleensa tapahtumahetkellä sekä alkoholisti että narkomaani. – Niin ikään hyvinvointini kannalta on tärkeää, että lapseni, sisarukseni ja yksi ex-vaimokin ovat antaneet hirveän tekoni anteeksi. Se oli melkoinen löytö.. Seuraavana vuonna ilmestyi Guitarras del Norte, jonka teimme Raul Mannolan ja Timo Lehdon kanssa kolmen akustisen kitaran kokoonpanolla. Kyseessä on MTV:n ohjelma, jossa kuullaan laulajana Eero Raittista, basistina serkkuani Häkä Virtasta, rumpalina Zape Leppästä ja kitaristina Albert Järvistä. Seuraavista levyistäni onnistuivat Last Mohican (1990) ja Big Time (1994)
Ehkä levyn kappaleet, joissa alleviivataan sosiaalisten suhteiden haasteita ja tärkeyttä koettaa todeta, että olisi kiva jos ihmiset panostaisi enemmän siihen, miten toisten ihmisten kans sa tullaan toimeen. Siitä muodostuu kai se meidän soundi. Valinta kaikkien aiko jen suosikkiuutisankkuriksi on kui tenkin selvä. Mitä tämä tarkoit taa käytännössä eli riittääkö kaikille kielimiehille soitettavaa. Bändin kokoonpanoon on listattu kolme kitaristia. Onko luvassa hyviä vai huonoja uutisia. Lopputuottee na on siis tästä näkökulmasta hyviä uutisia! Kovasta vauhdista huolimatta Puoli yhdeksän uutisten musiikki ei ole erityisen raskasta, vaan sovituk sissa on käytetty myös lisäinstru mentteja ja tuuttausta keventää tie tynlainen pophenki. En ehkä tekstejä kirjoittaessani ajattele tekeväni kap paletta, joka kertoo nuorten pahoin voinnista, mutta on mahdollista että se välittyy sieltä rivien välistä. – Sittemmin huomattiin homman toimivan ja yrityksen ja erehdyksen kautta syntyi nykyinen linja, jossa bändin kielisoitinosaston hurjastelu yhdistyy meikän vokaaleihin aina kin omasta mielestämme hauskoil la ja joskus yllättävilläkin tavoilla. Popimpaan suomipunkiin on aina yhdistynyt keveämpi sanoma, jopa huumori, kun taas Puoli yhdeksän uutiset edustaa avoimesti asiallista julki tuotavaa. – Bändin biiseissä käsitellään ai ka tympeitä teemoja, jotka ei kyllä uutisina mitään loppukevennyksen paikkaa saa. Lo pulta koko homman nitoo kasaan Saken millintarkka ja nopea rumpu työskentely. – No hei haloo, onhan Arvi Lind nyt ehdoton suosikki! TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN KUUNTELE TARKKAILULUOKKA -SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti K u v a: M ax ie M ad is o n. Mistäs Puoli yhdeksän uutisissa on kyse. Toisaalta näitä teemo ja käsitellään kärjistäen ja pureskel len, että lopputulema voi olla enem män terapeuttinen, sopivasti huvit tava ja toivoa luova. Tuntuu kuin albumin kantava teema olisi huoli nuorista. Itse tykkään laulaa ja kirjoittaa isoja poppikertsejä jois sa on paljon hookkeja, kun taas jot kut jäsenet uskoo suoraviivaisem paan ilmaisuun ja vaikka just niihin ”Olisi kiva jos ihmiset panostaisivat enemmän siihen, miten toisten ihmisten kanssa tullaan toimeen.” kovien tempojen hakkaaviin riffei hin. A-PUOLI puoliyhdeksanuutiset. Eli helsinkiläisyhtyeen punk rock kul kee hirmuisella nopeudella tarttu vuutta unohtamatta. Jotta kaikki ei muutu kosmisek si mayhemiksi, on kokeiltava ja sovi tettava asiat aika ennakkoluulotto masti yhteen. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. – Selkeä hyöty tässä on ainakin se, että keikkaelämys on yhden hur moksellisen muusikon verran arvaa mattomampi ja räjähtävämpi. – Olen itse kuvataideopettaja ja teen paljon töitä nuorien kanssa. Albumin introssa puhuu Matti Rönkä, jolle Kalle jakaa kiitosta osal listumisesta. – Nykyinen kitarasektion työnjako on muodostunut soittajien vahvuuk sien mukaan, eli Jaakko nakuttaa, Vesa rouhii ja Aapeli tiluttaa minkä lavalla juoksemiseltaan ehtii. Ei meillä ole sellasta ennakkoasennetta, että pitää kuulos taa joltain tietyltä. Ehkä duunin kautta lyriikoihin on tullut tietty huoli siitä, että oireilevia lapsia ja nuoria on aika paljon. Ramopunkia bändi ei kuitenkaan edusta, vaan kolmen kitaristin voimin tykitte levä bändi napsii vaikutteita mistä lystää. – Puoli yhdeksän uutisten touhu lähti liikenteeseen puhtaasti tar peesta päästä soittelemaan rokkia hyvien tyyppien kanssa, kertoo bändin laulaja Kalle Keinonen. – Biisien tekeminen on usein mielenkiintoinen prosessi täynnä kompromisseja. bandcamp.com Puoli yhdeksän uutiset Ei mitään loppukevennyksiä N imettömän esikoisalbuminsa juuri maailmalle saattanut Puoli yhdeksän uutiset nou dattaa Ne Luumäkien vanhaa ope tusta: kova kiirus, kiva koorus
1.12.2022 HELSINGIN JÄÄHALLI BLACK BOX LIPUT NYT MYYNNISSÄ!
Innostuin ruotsista liian myöhään. Laulaja Thomas Öbergiltä voi odottaa lavalla mitä tahansa. Bändin musiikillisessa kielessä on aina ollut ilahdut tavan pirteää eksentrisyyttä. Ruotsalainen indie rock poppoo Bob Hund on yksi suosikkibändeistäni. Niin sävellykset, sovituk set kuin sanoitukset ovat leikkisiä, ja riitasointuja ei kaihdeta. Bändin aloittaessa uransa 1990luvun alussa sel västi suurin osa ruotsalaisyhtyeistä niin indien kuin kaupal lisemman musiikin puolella lauloi englanniksi. Aikui sena ruotsin opiskelu ja käyttö on ollut kuin vanhalla traktorilla ajamista. Mitä tulee yhteiskunnalliseen keskusteluun, ihmiset eivät useinkaan ymmärrä lukemaansa ja kuulemaansa, mutta musiikin puolella se voi olla jopa hyvä asia. Useasti baarissa kyyppari on alka nut palvella ruotsiksi nähdessään paidan ja nostanut peukun pystyyn. Olisinko silloinkin niistänyt nenäni alakoulun ruotsin kirjan keskiaukeamalle, tai olisinko joutunut kavereiden kanssa puistokaljoilla kuuntele maan jonkin satunnaisen sekavan tädin vaah toamista pakkoruotsin poistamisesta. Täti heilutteli ruutupaperia naamojemme edessä: laittakaa nimenne tähän ja pakkoruotsi pois tetaan! En laittanut, vaikka auktoriteettion gelmaisena teininä en ruotsin merkitystä ymmärtänytkään, sillä eihän sitä savolaisen suuressa maailmassa kuullut missään. Hittilistojen kärjessä lauletaan niin italiaa kuin espanjaa. Tie tysti se johtuu kielestä: ei kukaan halua kuulla Bob Hundia englanniksi, koska bändin rooli on ollut erottua nimen omaan ruotsinkielisenä indiebändinä. Harva niistä bändeistä on yhä olemassa. Ruotsin kieli on iso osa Bob Hundin viehätystä. Englannin kielen asema popmarkkinoilla ei ole yhtä hegemoninen kuin kymmenen vuotta sitten. Kyllähän se yskähdellen lopulta käynnistyy, mutta ei sillä kauhean kovaa pääse. Bob Hundilla on sympaattinen aura. Kun ruotsa laisissa levykaupoissa kysyy bändin levyjä englanniksi, kauppiaat innostuvat ja tie dustelevat, mistä päin olen. ”Häpeä toisen kotimaisen kielen turhan heikosta taidosta lienee melko yleinen tunne Suomessa.”. Muutos on hyvä ja myös Suomessa se voi tarkoittaa, että musiikkia ei ole pakko yrittää vääntää englanniksi kansainväliset menestyshaaveet mielessä. Uskon, että kieli on ollut monelle suomalaisellekin indiebändille kompastuskivi. Hän saattaa esiintyä esimerkiksi koris tepuu selkään teipattuna. Öbergin ääni on ilman muuta persoonal linen myös englanniksi, mutta se ei kuu losta yhtä luontevalta ja räjähtävältä kuin ruotsiksi. Tietysti musiikista voi nauttia monin tavoin, mutta häpeä toisen kotimaisen kielen turhan heikosta taidosta lienee melko yleinen tunne Suo messa. Arvostan Bob Hundin omaehtoisuutta kielivalinnassa. Hukkaan hei tetty mahdollisuus. Magman ja Sigur Rósin keksityillä kielillä lauletuista biiseistä on sentään voinut ajatella, että ei näistä ymmärrä kukaan muukaan mitään. Mielestäni on typerää, että Suomi lähettää vuosi toisensa perään Eurovii suihin englanninkielisen kappaleen. Sitten alkaa tutut liturgiat: ”Aah! I love the music of Jukka Tolonen!” Bändin jäsenillä on ollut myös englan ninkielinen sivuprojekti Bergman Rock, mutta se ei ole kiinnostanut itseäni lain kaan – eikä juuri ketään muutakaan. Reilun kymmenen vuoden takaisen indiebuumin aikaan liki jokainen uusi bändi lau loi englanniksi. Se on aina hie man hävettänyt, että ymmär rän ilman googlaamista ja kään tämistä bändin lyriikoista vain osan. Kieli tun tuu yhtyeen musiikissa liki poliittiselta valinnalta, koska se on ollut niin ilmiselvän tietoinen vastaveto ajan henkeen nähden. Kielen status on muuttunut, ja tilalle on tullut Karinan ja Pambikallion kaltaisia suomeksi laulavia indiebändejä, joi den soinnilla voi hyvin kuvitella olevan kysyntää myös Suomen ulkopuolella. Minulle on lopulta yhdenteke vää, mitä Thomas Öberg laulaa Bob Hundin yhdeksän minuuttia kestävässä nimihirviö kappaleessa Det skulle vara lätt för mig att säga att jag inte hittar hem men det gör jag; tror jag, jos se kuulostaa näin hyvältä. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Kukaan ei halua kuulla Bob Hundia englanniksi R akastan Kuopiota, mutta välillä olen pää tynyt miettimään, entä mitä jos en olisi kaan syntynyt ItäSuomessa. Sen huomaa myös siitä, kuinka nopeasti bändin avulla saa ystäviä. Bändin logo – piippua polttava koira – on ikoninen, ja jos sattuu olemaan juhlissa bändin paita päällä, pai kalla on aina yksi muu Bob Hund fani, joka haluaa tulla juttelemaan bändin musii kista
HALOO HELSINKI! INHALER . KARJALAINEN . ELLINOORA . GETTOMASA . YEBOYAH ASHNIKKO. MOON SHOT . VOLA ABREU . MELO . KUUMAA . EVELINA F . BLIND CHANNEL . ARPPA . VIIVI . MAUSTETYTÖT X AGENTS MC KOO . LÄHIÖBOTOX . HUORA . ANTTI TUISKU . JVG . KNIPI . VESALA . OLAVI UUSIVIRTA . TEHOSEKOITIN . VESTA . GASELLIT . MOUHOUS . CHISU CLEDOS . IBE J. ETTA . LASTEN HAUTAUSMAA LAURI HAAV . HAPPORADIO . EGE ZULU . BEAST IN BLACK . 15.-17.7.2022 • JOENSUU Kaikki lipputyypit myynnissä nyt! ALAN WALKER TONES AND I LIAM GALLAGHER NIGHTWISH A36 . BEHM . URSUS FACTORY . ULVER . JESSE MARKIN . LAURI TÄHKÄ . LUUKAS OJA . BATTLE BEAST . HASSAN MAIKAL . ERIKA VIKMAN . SAMI YAFFA SEXMANE . COSTEE
Asetelma on aika lailla yksi yhteen ruotsinsuomalaisen yleiskoke muksen kanssa. Silti yhtyeen toimintaa leimaa pyrkimys menneen säilyttä miseen. Vanha isäntävaltio ei ole osannut ottaa itänaapurista muuttaneita avosylin vastaan. 18 SOUNDI SOUNDI PB Darya & Månskensorkestern: Helsingistä Boråsiin (2017) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Ruotsalainen fantasiakuva satumaasta Månskensorkesternissa suorastaan närkäs tytyn, kun yhteiskeikalla kollegabändi pelehtikin muun muassa Balkanvaikut teilla sen sijaan, että olisi soittanut puhdas oppista suomiiskelmää. Ja jos ajatellaan Suomen ja Ruotsin kulttuurieroja, tarjoutuu perinteinen suo malainen tanssilavaiskelmä tähän rooliin. Niiden puitteissa voidaan käsitellä nostalgiaa, kaihoa, kotiikävää – kohdistui se sitten konkreettisesti taakse jääneisiin läheisiin tai epämääräiseen kadotetun kotimaan ideaan. Tai siis tunnettiin, silloin 80luvulla, jonne tarinan alkupiste sijoittuu, Agentsin taustoittaessa radiossa kesäheinän tuoksua. Omaa maa ta tekee mielikin sotkea, laittaa aina vähän uuteen uskoon. Tiedetään sosiaaliset ongelmat ja syrjimiskokemukset. Väärä raha yhtyeen Jaakko Laitinen kertoo minulle Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen ”Tämän tahdissa on Tukholman Tangopalatsiklubilla väistämättä kyynelehditty.”. Sellainen turvaalue voi olla ”vanhan maan” musiikki, jota uudessa kotimaassa ”kukaan ei ymmärrä”. Tuskinpa vuonna 2004 aloittaneen Darya & Månskensorkes ternin Tangopalatsiklubilla Tukholmassa on pelkästään ruotsinsuomalaisia pyörinyt. Niinpä Helsingistä Boråsiin äityy pitkiin, koristeellisiin välisoittoihin ja yleiseen haaveksivuuteen, joilla ominaisuuksilla ei ole suomalaisilla hittilistoilla ollut käyttöä vuosikymmeniin jos silloinkaan. On vain muistot. Niinpä toisen on lähdettävä Helsingin kautta Boråsiin, länsi ruotsalaiseen pikkukaupunkiin, joka tunnetaan teks tiiliteollisuudesta ja Ericssonin tehtaista. Ja kyllähän tämän tahdissa on Tangopalatsiklubilla väis tämättä kyynelehditty, kun huomattavan paljon kertojaansa nuorempi Darya Pakarinen on tulkinnut tekstiä, jonka todis tusvoimaa vain vahvistaa ovela sukupuoliroolin kääntö; yleensähän se on näissä tarinoissa mies, joka lähtee Ruot siin tienaamaan. Suomen ja Ruotsin kulttuurisuhteissa voi aistia jälkiä vuosisataisista rooleista emä ja siirtomaana. Ja iskelmä. T arkalleen ottaen tukholmalainen Darya & Månskensorkestern ei tee suomalaisia poplauluja, mutta tässä voinee tehdä myönnytyksen ja huomioida, että tämä uusiskelmäyhtye esiintyy suo meksi ja ammentaa pääosan vaikutteistaan suomalaisesta tangosta ja muusta perin teisestä tanssilavaiskelmästä. Oikeastaan se on fantasiakuva suomalaisesta iskelmäs tä ja sellaisten kuvien tapaan muotoutuu lopulta joksikin, mitä ei koskaan ole edes ollut – ennen kuin nyt. Sen alussa on Suomen kesä ja kaksi nuorta ihmistä maa seudulla, jossa ei mahdollisuuksia ole. Huomattavan paljon ruotsalaista populaarimusiikkia on tuotu Suomeen ja Suomessa ostettu ja kuunneltu suhteessa siihen, miten virta on toiseen suuntaan soljunut. Mutta yksi vuosi venyy ja venyy ja venyy kolmeksi vuosi kymmeneksi eikä lopulta ole mitään mihin palata – mökkikin myytiin. Tosin Darya & Månskensorkesternin purismia ei kannata liioitella. Kappale kestääkin melkein viisi minuuttia! Mutta ytimeltään se on tyylipuhtaasti romantisoiva tulkinta arkkikokemuksesta. jäikö se sittenkin sinne, minne nuoruus ja Agentskin, sinne satumaahan, einiinaavan meren tuolle puolen. 2000luvulla kulttuuriset lokerot toki myös sekoittuvat. Diasporayhteisöllä on taipumus vetäytyä itseensä ja luoda yhteisön sisäisiä turvaalueita. Coverkap paleilla aloittanut bändi eteni alkuperäis tuotantoon, josta toistaiseksi uusimman Uusi Atlantis – Det Nya Atlantis albumin herkkä helmi Helsingistä Boråsiin on paras esimerkki. On loputtomat määrät tutkimuksellista, dokumentaarista ja fiktiivistä aineistoa siitä, miten suomalainen diaspora on eri aikoina ruotsalaiseen yhteiskuntaan sopeutunut ja miten sitä on yritetty sopeuttaa. On ylitöitä ja kesätöitä ja ylipäätään töitä, mutta onni... Yhdeksi vuodeksi vain. Sitten kertoja tulee takaisin kihla sormuksen ja uuden Volvon kanssa. Ruotsalaisilla on dansbandinsa, mutta konteksti on kovin erilainen kuin Reijo Taipaleen laulaessa Satumaan. Pyhä maa on koskematonta niille, jotka saavat vain harvoin sitä tallata
Ura alkoi vuosituhannen vaihteessa Granada-popyhtyeessä, mutta läpimurto tapahtui vuonna 2007 sooloalbumilla Jag fick feeling. Chydeniuksen sävelmiä oli hauska laulaa, vaikka melodiat olivat aika vaikeita meikäläisen yksinkertaisempien sävelkulkujen rinnalla. Masentavaa aikaa. Viidestä, ehkä seitsemästä ja kahdeksannestakin kappaleesta on jo aihiot olemassa. – Tällaiset projektit rikastavat kaikkea sitä, mitä itse tekee. – Elämä oli tosi kovaa. ERIKOISIN TAI ODOTTAMATTOMIN SUOSIKKILEVYNI Boney M Take The Heat Off Me – Boney M on vaan niin mahtavaa partymusiikkia. Haluan tanssia! Ja laulaa kovaa mukana, ja kaikki elämässä tuntuu helpommalta.. Och vinnaren är -levy on hieno. Vanhojen runojen kielellä laulaminen viehätti kovin. Siitä tuli idea omasta levytyksestä. Väsytti ja teki mieli kuunnella Chydeniuksen tuttuja vanhempia levytyksiä, kuten Sinua, sinua rakastan. Kuuntelin suuria hittejä. Viime talvena ihastuin Good Old Fashioned Lover Boy -lauluun. Veronica laulaa rennosti ja absoluuttisesti. Varhaisin albumi oli Aristokatit-elokuvalevy, jonka sain isältä ehkä 4-vuotiaana. Kuuntelin niitä kunnes osasin kaiken. Kuuntelin sovituksia, myöhemmin kuuntelin myös ihanaa kieltä ja mielikuvia. Oli pimeätä, kylmää ja liukasta. Laitankin kuoroja uudelle levylle. Instrumentointi on rikasta ja leikkimielistä. Sain netistä Kaj’n pojan kautta sähköpostiosoitteen, ja säveltäjä lähetti mielellään nipun ruotsinkielisiin runoihin tekemiensä sävelmien nuotteja. Abba Arrival – Ensimmäinen levy – ehkä ensimmäinen asiakin, joka ostettiin, kun olimme juuri muuttaneet Tukholmaan. – Uskomaton laulaja. Siellä oli Bergmanin neljännen vaimon Käbi Laretein flyygeli, jonka äärellä lauloin demoja, kun pääskyt pitivät elämää ikkunoiden takana. 20 SOUNDI Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > H elsingissä syntynyt Anna Järvinen muutti 6-vuotiaana Tukholman pohjoispuolelle Täbyyn, mutta on ylläpitänyt lämmintä suhdetta syntymämaahansa. Sillä ja kaikilla viidellä muulla levyllä taustatukena on Dungen-yhtye ja erityisesti Gustav Ejstes ja Reine Fiske. LEVY, JOLLA ON VAIKUTTAVIMMAT, RIKKAIMMAT SANOITUKSET Håkan Hellström För sent för Edelweiss – Håkanilla on paljon sanomista! Joka laulussa paljon sanoja, paljon kertomusta. Mitään en halua muuttaa. – Tapio Viitasaaren sain Helsingistä mukaan pianistiksi ja sovittajaksi. ALBUMI, JOTA ARVOSTAN LAULAJANA JA LAULUNTEKIJÄNÄ Veronica Maggio Och vinnaren är... ALBUMI, JOKA ROHKAISI OMAN SOOLODEBYYTIN TEKOON Stina Nordenstam And She Closed Her Eyes – Muusikkokaverit pyysivät laulamaan kuin Aretha. Musiikki ja laulu ovat niin itsestään selvästi naimisissa. Sivistynyt poika provosoi, rakasti balettia ja oopperaa. Svengaa, menee rikki, kokoaa itsensä taas, on täynnä pohjatonta surua, pelkoa ja lämpimintä rakkautta elämää ja musiikkia kohtaan. Minulla oli jo vuodelle 2020 varaus Fårön saarelle, Ingmar Bergmanin taiteilijaresidenssiin, mutta pandemia lykkäsi omien laulujen levytystä. Vastailmestyneellä kuudennella albumilla Dagen var mulen Anna tulkitsee kuitenkin Kaj Chydeniuksen lauluiksi säveltämiä runoja eri aikakausilta Tapio Viitasaaren pianon säestyksellä. Melkein kaikki lapsuuden levyt kestävät vieläkin kuuntelua: Carpenters, Abba, Brideshead Revisited -soundtrack. ALBUMI, JOKA HERÄTTI AJATUKSIA OMAN MUSIIKIN KEHITTÄMISESTÄ Queen Greatest Hits – Queen ei ollut ”hyvä” bändi 80-luvulla, pienissä piireissäni. Anna Järvinen K u v a: K ri st ia n B en gt ss o n MINULLE TÄRKEIN RUOTSALAINEN ARTISTI JA ALBUMI LEVY, JOKA TUO MIELEEN VARHAISIMMAT MUISTOT HELSINGIN KOTIKULMISTA Baccara Yes Sir, I Can Boogie – En omistanut levyä, mutta isä äänitti Yes Sir, I Can Boogien mulle kasetille. Tuntui, etten mahdu mukaan. – Aloin Chydeniuksen laulujen projektin viime vuoden helmikuussa, Anna muistelee. Olin hiljaa puhuva ujostelija. Niissä mennään välillä tosi korkealla ja taas matalalla. SUOMALAINEN ARTISTI JA ALBUMI, JOTA OLEN KUUNNELLUT PISIMPÄÄN Vesa-Matti Loiri Eino Leino – Meillä oli tämä kasetti autossa kun olin lapsi. Vietin viikkoja Freddien haastattelujen parissa. Oma musiikkini on, ainakin pinnalta, kaukana partysta, mutta yritän joka kerta tehdä yhden yhtä ilmeisen diskohitin. Hittien kuunteleminen vie minut hitaasti sinne päin – ja kohta olen perillä. Acid housen naiset olivat taustalaulajia. Mahdotonta. Saimme viime vuonna kaksi viikkoa tähän projektiin. – Toukokuulla jatketaan seuraavan omien laulujen levyni tekoa. Mutta Stina sävelsi, tuotti ja lauloi hiljaa: ”I am looking for a color, it’s something between pink and brown...” En ollut yksin. Olin kuusi vuotta vanha ja sain joka joulu uuden Abba-levyn
7. MILLA LEHTO . SIMONA B2B ZACHARIAN . DEVINITY . SEBASTIAN NOTO . KIKI . CLEDOS . TION WAYNE . YEBOYAH . GASELLIT . DOSE DJS . EGE ZULU . 7. ETTA . BOY PABLO . LIL TJAY MEDUZA . K-SYSTEM . Lauantai ATRO . NINA KRAVIZ PEACH TREE RASCALS . 7. NCO . 1.-3. PI'ERRE BOURNE . COSTI . YES YES A1 X J1 . JVG . Sunnuntai BLACFLACO . LAURI HAAV . ZHU POST MALONE 1. AVERAGEKIDLUKE . 7. IBE . liput nyt myynnissa • WKnD.FI .. F . SURF CURSE . MADBOIALI . TEMPER2 . JAY1 . 2022. JS16 . STELLA BOSSI . THE SECOND LEVEL AJ TRACEY . RONY REX . GO_A . PROTEUS . LOUIE BLUE . JAMBO . ORION . SUPER8 & TAB david guetta 3. JESSE MARKIN . SAM TOMPKINS . REZZ SANNI . SEXMANE . GETTOMASA . TURISTI BLIND CHANNEL . PIHLAJA . HEIKKI L MC KOO . BESS . MILWIN MISTA S . MELO . TCHAMI DJ SNAKE 2. TOVE LO . FLO MILLI . MARTIN K4RMA MARY ANN HAWKINS . LOUISAHHH . PYHIMYS . GORGON CITY . DISCRETE . GORDO . Perjantai Kantolan tapahtumapuisto · HAMEENLINNA .
22 SOUNDI
SOUNDI 23. Internetin luvattuna aikana salaperäisyys on karissut valtaosasta ”Haluan tehdä musiikkia, johon ihmisten reaktio on huutomerkki” TOBIAS FORGE: musiikkia. Nyt ruotsalainen Ghost on maailman suurimpia rockbändejä, koska Forge päätti vuonna 2006 sitä perustaessaan noudattaa kaikkien esikuviensa suurinta oppia: tehdä estottomasti syvältä sisimmästään ja juuristaan kumpuavaa musiikkia, joka toden teolla tuntuu. 1981) tiesi jo lapsena haluavansa olla rocktähti. Teksti: Aki Nuopponen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Papa Emeritus, Cardinal Copia, Mary Goore… Ghostin itsevaltias Tobias Forge on aina ymmärtänyt, että rockmusiikissa mystisyys ja ulkomusiikilliset arvot ovat olennaisen tärkeitä. Ghostin karismaattinen johtohahmo on onnistunut pysymään tähän päivään asti arvoituksellisena hahmona, vaikka hän puhuu motiiveistaan, päämääristään ja tekemisistään täysin suoraan ja peittelemättömästi. Kukaan ei ole ollut täysin varma siitä, onko kaikki Ghostissa tapahtunut osa suurta, nerokasta ja jopa laskelmoitua suunnitelmaa, onko kyse lahjakkaan säveltäjän osumisesta kultasuoniin kappale toisensa jälkeen vai onko Forge ollut ajoituksia myöten vain onnekas. T obias Forge (s. Hän oli lähes 30-vuotias, kun unelma alkoi toteutua Ghostin tehtyä epätodennäköisen läpimurtonsa. Tätä edelsi vuosikymmeniä paikallaan polkemista metallija rockbändeissä, joissa Forgen näkemys oli kyllä läsnä, mutta lopullinen kypsyys uupui. Vaaran tuntua on vaikeaa rakentaa ja naamioita haastavaa pitää yllä, kun kaikki tieto on kaikkien saatavilla. Kuten parhailla tarinoilla on tapana, myös Ghostin todellisuus on yhdistelmä tätä kaikkea. Metallin ja rockin marginaaleista maailman suurimmille areenoille päätyneen ruotsalaismuusikon tie on ollut yhdistelmä epätodennäköisiä sattumia ja kontrolloitua suunnitelmallisuutta
– Samaan aikaan olen huonontu nut kitaristina. Isälläni oli aina erillinen elä mä eri perheen kanssa, joten äitini kasvatti minut ja veljeni. Isäni oli kuulunut bändiin kauan sitten 60luvulla, mutta hänkin va litsi urakseen valokuvauksen. Eri kokoiset tyynyt olivat kuin vir veli ja tomeja, koska ne kuulostivat ihan erilaisilta lyödessä. Hän piti aina huolta minusta ja oli tiet tyyn rajaan asti todella vastuulli nen, vaikka kyllä hän teki hölmöjä kin asioita. – Pian kaikki pyöri kauhuelokuvi en ja satanistisen kuvaston ympäril lä. Kun kaikki oli vielä uutta ja ih meellistä, enkä vielä hahmottanut niitä väistämättömiä bisneksen sil mukoita ja lainalaisuuksia kaiken ta kana. Tämä johti kah teen asiaan. Yhtäkkiä näin heitä paikallisilla tv kanavilla ja OK!lehden jutuissa. Sitten ah mimme levyn läpikotaisin. Niin kauan kuin jaksan muistaa, olen ai na ollut kirjavien vaikutteiden ym päröimä. – Kun olin 11–13vuotias 90luvun alussa, aloin ostaa levyjä ja lehtiä ah mien kaikkea mahdollista musiikkia. 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu Millaisessa roolissa musiikki oli perheessäsi ja elämässäsi, kun kasvoit 1980ja 90-lukujen aikana eteläisessä Ruotsissa, melko suuressa Linköpingin kaupungissa. – Tämäkin juontuu 90luvulle asti. Olen ihan varma, että tämä kaikki mitä teemme Ghostin kanssa, voi muuttua ihan milloin vain.” Repugnantissa Tobias Forge kokeili kuinka pitkälle vanhan liiton death metalilla voi päästä. Jälkikäteen Repugnant nousi demoillaan, ep:llään ja Epitome Of Darkness -albumillaan (2006) kulttibändiksi, mutta olet toisinaan kertonut, että bändin elinaika oli sinulle turhauttava jakso jatkuvan paikallaan polkemisen takia. – Aloitin tavallaan rumpalina löy dettyäni talosta isoäitini kutomapui kot. – Olen silti soittanut kitaraa 7vuotiaasta asti, joten en tule kos kaan olemaan ihan surkea siinä. Candlemass, King Diamond, Coroner, Mercyful Fate, Bathory, Testament ja lukemattomat muut bändit vetosivat minuun. – Perheeni oli erittäin kiinnostu nut musiikista ja kulutti sitä todella paljon, mutta emme olleet sellainen perhe, jossa olisi soitettu tai laulet tu paljon. Molemmat veljeni ovat myös kirjoittaneet paljon. Bändi jäi kuitenkin musiikinlajinsa historiaan vain kuriositeettina Forgen myöhempien saavutusten ansiosta. – Ei siis ole mikään ihme, että olen aina ollut kiinnostunut musii kista. Mitkä olivat nuoruudessasi ne käänteentekevimmät hetket tai asiat, jotka saivat palon musiikkia kohtaan syttymään. Isoveljeni oli jo teiniikäinen, kun minä olin vasta pikkulapsi. Teit 1990ja 2000-luvulla kymmenkunta vuotta blackja death metalia Superiorin ja Repugnantin nimissä (Forge käytti silloin taiteilijanimeä Mary Goore). Hetkessä olin päästä varpai siin rokkari ja tiesin olevani itselleni ikuisesti tärkeän asian äärellä. – Äärimetalli on alkukantaisella tavalla vetoavaa, ja death metal on yhä yksi suosikkigenreistäni. Pi an kaikilla kaupungin teinikoviksilla oli Morbid Angel paitoja yllään.Kaik ki alkoivat pukeutua mustiin. Tukholmassa oli levykauppa nimel tään House Of Kicks. Olet usein maininnut vuonna 2010 edesmenneen isoveljesi tärkeäksi mentorikseksi. Se on ollut osa minua kauem min kuin muistan. Minulle se on ollut koko elämäni. Veljeni saattoi tulla kotiin hehkuttaen: ”Katso tätä! Löysin juu ri Princen uuden albumin”, kädes sään Purple Rain (1984). Tuossa iässä se kaikki tuntui täy dellisen voimakkaalta. – Jos olisit kysynyt minulta olles sani 17 tai vaikka 21vuotias, mitä halusin musiikilta, olisin kertonut haluavani tulla sainatuksi isolle le vyyhtiölle ja kiertää maailmaa, enkä – Olen ihan kelvollinen kaikkien noiden soittimien parissa, mutten ole erityisen hyvä soittamaan mi tään niistä. Papa Emeritusja Cardinal Copia -hahmosi sekä osa Ghost-lyriikoista on yhä silkkaa äärimetallikuvastoa, joka puolestaan on ammentanut paljon esimerkiksi kauhusta ja historiasta. Tämä on sääli. Kun ottaa huomioon, että perheeni oli kristilli nen, tuo ilmaantui sen vastakohdaksi kuin tilauksesta. – Tietynlainen taiteilijuus oli silti aina läsnä elämissämme. Sekosin täysin siitä, kun kauppaan astellessa tuntui kuin olisi kävellyt suoraan kauhuelo kuvaan. – Olen laulanut aina. Aloin hakata kulmasohvaamme. – Entombedin, Dismemberin ja muun ruotsalaisen death metalin il maantuminen tuntui silti erilaiselta. Vuosikymmenten aikana olet kirjoittanut musiikkia ja lyriikoita, soittanut ainakin kitaraa, rumpuja ja koskettimia, laulanut ja jopa äänittänyt itse levyjä. Kuvassa Forge alias Mary Goore toinen oikealta.. – Ensinnäkään välillämme ei ollut sisaruksellista kilpailua. Kuten vei minua jo lap sena keikoille ja juhliin. – Luulenpa, että äitini ja veljeni olisivat voineet olla hyvinkin musi kaalisia, mutta he eivät vain kos kaan päätyneet harrastamaan sitä. Jo ennen ää nenmurrosta yritin laulaa 60luvun tyylillä, todella syvältä, kuin Jim Morrison. – Vanhempani erosivat jo synty essäni. – Popkulttuuri 80luvun puoli välistä alkaen määritti elämääni jo lapsena. Olen edelleen metallin keräilijä ja kuunte len sitä paljon. Ei minusta kuitenkaan laulajaa tullut, ja nyt olen siinä ihan kelvollinen vain sen takia, koska olen tehnyt sitä niin paljon. Jos pistäisit minut mihin tahansa cover bändiin, pystyisin varmasti emuloi maan mitä vain rock tai popsoitto tyyliä. – Luulenpa, että 90luku on suo sikkini musiikkielämäni ajanjaksois ta. Siksi minulla on niin kirk kaat mielikuvat 80luvusta, vaikka olin vielä tuolloin ihan pikkulapsi. ”En tiedä onko meille olemassa jatkuvuutta. Ghostin aikana en ole treenannut soittamista niin paljon kuin pitäisi. Se aiheuttaa yhä juu ri niitä samoja voimakkaita fiiliksiä kuin nuorena. Koetko olevasi ennen kaikkea kitaristi, vai identifioidutko oikeastaan mihinkään soittimeen. – Toisekseen hän altisti minua paljon erilaiselle kulttuurille. Kitara han on se rockein soitin, koska soitat sitä roikottamalla instrumenttia ni vusiesi päällä. Tein tuota vuosikausia. – Teoriassa olen ihan avuton, ja vahvuuteni on ollut ennemmin se, että minulla on tarkka korva musii kin suhteen. Se oli monelle yksi vaihe elämässä. Voin puhua sekä omasta ja perheeni puolesta kun sanon, että me kaikki olemme aina olleet hyvin esteetti siä. Vielä Ghostistakin voi huomata, että äärimetalli merkitsee sinulle todella paljon
Se oli liian metallia tullakseen suosituksi pop rock -bändiksi, mutta se oli myös liian pop ja rock ollakseen kunnollinen metallibändi. 2011 2016 2015 2021 K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: M ik ae l E ri k ss o n kuulua vain ikuisesti pieneen underground-bändiin. – Lähdimme muutaman Crashdïet-kaverin kanssa omille teillemme tehdäksemme sitä, mistä me ajattelimme tuollaisessa rockissa olevan kyse. Ne kappaleet olivat liian lähellä itseäni. – Huomasin pian, että minä ja Dave (Lepard, kitara) tavoittelimme aika eri asioita. – Ghostissa on myös paljon omaa persoonaani, mutta se ei ilmene samaan tapaan. Olimme täysin ajastamme jäljessä, mikä oli hetken aikaa siistiä, mutta jos sille ei nähnyt minkäänlaista tulevaisuutta, oli nälkää vaikeaa pitää yllä. Oliko tämä se hetki, kun keksit ajatuksen lavahahmoista, joita on nähty Ghostin keulilla. Vuonna 2018 esiteltiin Cardinal Copia -hahmo. SOUNDI 25 Yksi Ghostin seuratuimmista piirteistä on sen loppumaton leikittely solistinsa identiteetillä. Ymmärsin tuolloin, että paljon minua kiinnostavampaa on se, miten kerron tarinoita. Osittain juuri siksi, että metalliskenessä ajatus oli ehdottomasti kielletty. – Crashdïet oli aluksi terapiaprojekti, mutta se myös osoitti, että olin aika puritaaninen tietynlaisen rockin suhteen. Ensimmäinen vaihdos koettiin jo vuonna 2012. Se on taannut sinulle omalaatuisen, salamyhkäisen väylän luoda musiikkia. Vain muutamia vuosia myöhemmin teit useita ep-julkaisuja ja yhden albumin hard rockia soittaneen Subvisionin kanssa. Dave taas hehkutteli ennemmin sleaze rock -bändejä. Ajattelin, että voisin tehdä myös sitä. Rockia, jossa vanha glam ja punk-estetiikka kohtaavat. New York Dolls ja kaikki ne bändit Guns N’ Rosesiin asti. – Kun sitä ei tapahtunut, aloin menettää inspiraationi Repugnantin suhteen. – Pienestä lapsesta saakka minua on kiehtonut ajatus tehdä todella, todella melodista ja tarttuvaa musiikkia. Tobias Forgen paavimainen Papa Emeritus -hahmo on vuosien saatossa ”vaihtunut” monta kertaa uuteen viranhaltijaan. Ne saavat minut voimaan pahoin. Vuosituhannen taitteessa liityit glamrock-bändi Crashdïetin esiasteeseen. – Olen onnellinen siitä, ettei Crash dïetista tai Subvisionista tullut mitään isompaa, kun olin parikymppinen. Olin ylimielinen ja naiivi. Minä olin suuri glam rock -fani. Operoimme kaiken tämän puolivälissä, missä ei ollut mitään. Ollessani Repugnantissa ja Crashdïetissa soitin muutamia. Olisin helposti pilannut sen kaiken. En ole nytkään onnistunut välttämään kaikkia virheitä, kuten hyvin tiedämme. En välittänyt Poisonista, Stryperista ja kaikesta siitä, kun rockista tuli limetinvihreää viihdettä. Halusin murtaa sen ajatuksen, ettei sama ihminen voi kuulua molempiin maailmoihin. Liian henkilökohtaisia. Jos tähdet olisivat osuneet kohdilleen, ja olisitte lyöneet kunnolla läpi, olisiko Subvision voinut olla se bändi, jonka kanssa olisit kokenut myös luovaa täyttymystä. – Lisäksi olisin vihannut valtaosaa siitä musiikista, jota kirjoitimme tuolloin. – Kyllä. Jos läpilyönti olisi tapahtunut tuolloin, se kaikki olisi jo ohi. Uusimmalla levyllä esiintyy Papa Emeritus IV. – Subvisionista tuli jonkin sortin hybridi. En halua enää ikinä kuulla useimpia niistä kappaleista, joita kirjoitin Subvisionin kanssa. – Se, että olen onnistunut tekemään joitakin asioita oikein Ghostin kanssa, perustuu siihen, että kaikkien virheideni ansiosta tiesin paremmin, mitä tehdä. Edellisenä vuonna Paradise Lostin lämppärinä Lontoossa keulilla oli vielä alkuperäinen Papa Emeritus. – Teimme muutamia todella huonoja päätöksiä ja työskentelimme managerin kanssa, jolla ei ollut oikeita aseita tekemisiämme vahvistamaan. Olen aina fanittanut valtavia rockja popbändejä. Olimme taas väärässä paikassa väärään aikaan
Siten voisin tarkastella luomuksiani objektiivisesti, koska teen sitä tavallaan jollekin muulle. Kaikilla on mielipiteensä Ghostista. Vasemmassa kuvassa keikalla Wacken Open Airissa vuonna 2018. Käsittämätöntä. Se. Ja jatkuu yhä. K u v a : An dr e as L a w e n K u v a: A m an d a D em m e. – Pelkästään se, miten moni ihminen hehkutteli Ghostia ja miten ”James Hetfieldin näkeminen Ghost-paita yllään haastattelussa, joka näkyi kaikkialla Ruotsin televisiossa. Halusin tehdä asioita salassa. – Huomasin pitäväni peitetehtävissä olemisesta. Päämääräni oli, että esiintyisimme korkeintaan vaikkapa Helsingin oopperatalossa. Se oli alun alkaen ideani, kun kirjoitin neljän vuoden ajan debyyttiäni. Ajattelin vain, että jos teen jotain luovaa elämässäni, sen on oltava jotain sellaista, mikä oikeasti tuntuu. levaisuus. En tehnyt Ghostia sillä ajatuksella, että tämä on nyt se läpimurtoni. – Kuvittelin tekeväni jotain samassa hengessä kuin Diamanda Galás, Dead Can Dance tai Sunn O))). Sen voi huomata jokaisen uuden singlen julkaisun kohdalla. Kuin olisimme ennemmin teatterinäytös kuin bändi. – Suurin askel, minkä olen ottanut koko urani aikana oli se, kun loikkasin täydestä mitättömyydestä olemaan edes jotain, millä on tumoni teki kovaäänisiä julkilausumia siitä, miten paljon he vihaavat meitä oli signaali, että olemme synnyttäneet jotain voimakasta. – Olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen, jos Ghost olisi pysynyt pienenä vakavaraisena asiana, jota olisin voinut tehdä kaiken muun ohella. Se oli jättimäinen, valtava hetki, jota en unohda ikinä.” Vuosien mittaan Ghost-johtajan omat kasvot ovat vähitellen tulleet enemmän esiin. – Se oli eräänlainen läpimurto yhdessä yössä. Se tapahtui maaliskuussa 2010, kun julkaisin ensimmäiset kappaleet Myspacessa. Seuraavana hetkenä lukema liikkui tuhansissa. En siten, että musiikkini kuulostaisi miltään näistä, vaan että kyse on jonkinlaisesta taideinstallaatiosta. Kun Ghost-debyytti Opus Eponymus (2010) ilmestyi, olit lähes 30-vuotias ja yrittänyt saavuttaa menestystä useamman bändin kanssa. Olisitko jatkanut albumien tekemistä, jos tämäkin projekti olisi jäänyt marginaalisen yleisön jutuksi. Oli. Ennen tuota iltaa noin kymmenen ihmistä tiesi Ghostista. Mitkä olivat tavoitteesi Ghostin suhteen. – Kokemus sai minut tuntemaan, että jos luon eräänlaisen hahmon, joka saa kaiken huomion, toimin omissa mielikuvissani kulisseissa. En tullakseni kuuluisaksi omilla kasvoillani tai nostaakseni itseäni valokeilaan jostakin egoistisesta syystä, vaan koska suuruus on hauska konsepti. Milloin huomasit Ghostin olevan matkalla sellaiseen kokoluokkaan, jossa voisit toteuttaa haaveesi taiteellisesti riippumattomasta ja silti jättimäisen show’n kera maailmaa kiertävästä rockyhtyeestä. Täysin. – Tuo olisi voinut päättyä lyhyenä shokkina, mutta kappale, albumi ja konsertti toisensa perään se vain jatkui. > Soundi-haastattelu keikkoja The Honky-Tonk Bandin kanssa. En olisi ikinä kyennyt näkemään occult rock -projektia saavuttamassa kaupallista menestystä. – Alkuperäinen visioni ei ollut sitä, missä olemme nyt
– Nyt tilanne on toinen. Ja tulee muuttumaankin. Olemme samaan aikaan myös erikoisella tavalla kilpailijoita, ja tämä näkyy kaikessa urheilusta musiikkiin ja jopa joihinkin yhteiskunnallisiin asioihin. He huokailivat miten typerältä tämä kaikki kuulostaa, ja miten hölmöiltä he näyttävät asuissaan. Nyt Ghost on taas yhtä kuin sinä. Tai vaihtoehtoisesti moni on sitä mieltä, että kisaan osallistuvat vain nuoret pyrkyrit, jotka eivät ikään kuin ole oikeita muusikoita. Onko ruotsalaisten suhtautuminen kotimaista musiikkia kohtaan erityisen rohkaiseva. Olen ihan varma, että tämä kaikki, mitä teemme Ghostin kanssa, voi muuttua ihan milloin vain. Kutsua heidät juhliin, niin sanoakseni. Miksi Ruotsi on jopa moninkertainen Euroviisujen voittaja. – On hauskaa, jos asia näyttäytyy ulospäin noin, koska minusta Ruotsissa on aina vallinnut omiamme kohtaan outo, tuomitseva asenne, jonka mukaan kukaan ei saisi uskoa olevansa jotakin tai missään asiassa parempi kuin joku muu. Oli helppoa kysyä mukaan näitä ystäviäni, joihin en halunnut menettää yhteyttä. Myöhemmin jouduit käymään jopa oikeutta näiden jäsenten kanssa, heidän vaadittua suurempaa osuutta Ghostin tuloista. – Harvalla ruotsalaisella artistilla on niin sanottu ”endgame” suunniteltuna, kun he osallistuvat Euroviisuihin. Ghost sen sijaan teki läpimurtonsa 2010-luvulla, jolloin rock ei todellakaan ollut isollaan. Olin huolissani siitä, että nuoruus on ohi ja että menetän otteeni ystäviini. Tai kun Darkthronen Fenriz listasi meidät yhtenä tulevaisuuden metallibändeistä, mikä kuulostaa nyt musiikkimme tuntien aika hauskalta. Metallimaailmassa ajatellaan, että teemme todella kaupallisia asioita, mutta isossa kuvassa olemme vain alaviite siitä, että joku tekee vielä vanhanaikaista musiikkia. Ghost oli koko maailmani vuodesta 2006 alkaen. – Vaikka nämä samat ihmiset ovat sittemmin sanoneet, että Ghost merkitsi heille paljon, se ei ole mitään verrattuna siihen, mitä tämä merkitsee minulle. – Ruotsista on alkanut nousta mediakeskiöön todella suuria ja itsetietoisia julkisuuden hahmoja vasta ihan viime vuosina, kun maastamme on alkanut löytyä somevaikuttajia, Spotify-perustajia ja muita vastaavia ihmisiä, jotka ovat menneet tietynlaisella itseään esille tuovalla asenteellaan tuon vanhanaikaisen ”Istu alas ja ole hiljaa!” -vähättelyn yli. Se tarkoittaa, että erotumme vielä joukosta, mutta sitä ei voi toistaa ikuisesti. Olin aivan varma, että tulemme kokemaan jotain, mikä tulee olemaan hauskaa, ja halusin kokea sen ystävien kanssa. – Kun Ghost löi läpi, olin jo sellaisessa pisteessä elämässäni, jossa minulla oli kerrankin työpaikka, olin saanut kaksi lasta ja olin ottanut aika isoja askeleita kohti aikuisuutta. Sitten mukaan tuli The Nameless Ghouls, kasvottomista jäsenistä koostunut bändi. Vielä tuolloinkin raskas rock oli valtavirtaa. Ghost ei ole hiphopia, r’n’b:tä tai nuorten artistien tekemää kokeellista poppia. – Vau!-hetkiä on tuosta asti paljon. Ennemmin tai myöhemmin tulen huomaamaan, että se uramme huippukohta meni jo jonkin aikaa sitten, ja nyt ihmiset puhuvatkin jo jostain ihan muusta. – Ehkäpä me ruotsalaiset vaikutamme itsevarmoilta musiikin suhteen siksi, koska meillä on takanamme vuosisatojen itsemme ja omiemme vähättelyn kansanperinne, joka saa meidät vaikuttamaan kylmän viileiltä ja varmoilta. Aina aiemmin olin ollut työtön sinkku. – Euroviisut ja Melodifestivalen on tässä mielessä mielenkiintoinen konsepti. Suurin osa ruotsalaisista seuraa sitä silmä kovana, mutta sitä pidetään silti yhä paikkana, johon hiipuneet tähdet menevät kuolemaan. Osa näistä ihmisistä oli skeptisiä sen suhteen, tuleeko tästä yhtään mitään. Pelkäsin, että elämä laittaa meidät omille lautoillemme, ja ajelehdimme eri suuntiin. 2010-luvun taitteessa en ollut luopunut noista haaveista, mutta olin asettunut aloilleni. – Kun olin kolmekymppinen, ajattelin samoin kuin moni tuon ikäinen. Viimeisimmät stadiontason raskaat rockbändit, kuten Guns N’ Roses ja Metallica betonoivat kokoluokkansa yli 30 vuotta sitten. – Sanoisin, että ruotsalaiset ja suomalaiset tuntevat sukulaisuutta keskenään, mutta meillä on myös eromme, minkä takia emme ole niin läheisiä kuin voisimme olla. – Olen tyytyväinen niin pitkään, kun onnistun tekemään musiikkia, johon ihmisten ensimmäinen reaktio on jonkinlainen huutomerkki. – Suurin virhe, jonka olen ikinä tehnyt, oli ajatella edes yhden ainoan sekunnin ajan, että Ghost voisi olla molempia. Koko konsepti oli valmiina. Valmis lähtemään maailmalle milloin vain. Miksi Ruotsista tulee paljon kansainvälisesti menestyvää musiikkia, Tobias Forge. Kuten vaikkapa James Hetfieldin näkeminen Ghost-paita yllään haastattelussa, joka näkyi kaikkialla Ruotsin televisiossa. Se oli jättimäinen, valtava hetki, jota en unohda ikinä. Meillä oli levytyssopimus. – En tiedä onko meille olemassa jatkuvuutta. – Niin, vastaavasti monet 80-luvun rockbändit kuten Judas Priest ja Ozzy Osbourne kasvoivat jättimäisiksi, koska he onnistuivat tekemään muutaman albumin, jotka olivat osa sen ajan pophuippua. – Jos asian muotoilee todella kyynisesti, tarvitsin miesvoimaa, koska en voinut tehdä Ghostia yksin. Jos he sattuvat voittamaan, minkäänlaista albumia ei olekaan kaavailtuna tai kansainvälisen uran perustuksia rakennettuna, koska kukaan ei tohdi edes ajatella niin pitkälle. Ei varsinkaan yleisö, joka on aina varma tappiostamme. Heidän tekemänsä rock oli sitä, mitä Billboardin kärkipaikalla tapahtui juuri tuolloin. – Olin jo tehnyt valtaosan pohjatyöstä Ghostin suhteen. Aluksi Ghost oli yhtä kuin sinä. Muut istuivat valmiiseen pöytään. Miksi Ruotsi voittaa aina?. Olemme outolintu, joka saa jostain syystä Grammyn silloin tällöin. Onko itsevaltius paras ratkaisu Ghostissa, vai kaipaatko täysiveristä bänditoimintaa
Millaisissa asioissa olet omien mukavuusaluei desi ulkopuolella ja kaikkein epä varmin. En kuitenkaan koskaan epäile itseäni siihen pisteeseen asti, että koen olevani täysin hyödytön. Tällaisten ratkaisujen ja levyjesi myötä moni näkee sinut itsevarma na ja visionäärisenä muusikkona, joka tietää mitä tekee. K u v a: M ik ae l E ri k ss o n. Jos se seisoo omilla jaloillaan jonain sellaisena, mikä on tarkoittanut jotain ihmisille, vielä hienompaa. – On paljon ihmisiä, jotka harrastavat talojen suunnittelemista, rakennuttamista ja myyvät sen lopulta pienellä voitolla, joka juuri ja juuri kompensoi siihen käytetyt resurssit. Tiesin millainen visuaalinen ilme sopisi tämän kaiken rinnalle. Jos haluaisin tehdä punk-albumin, joka kuulostaisi vuodelta 1977, voisin tehdä senkin. Mutta urbaanin rap-hitin kirjoittaminen. Mitä, jos olisin tämä henkilö tästä bändistä, > Soundi-haastattelu joka tekee tällaiset asiat aina hyvin, ajattelen, ja käynnistän eräänlaisen roolileikin. – Luulen ymmärtäväni sellaisen hiphopin muotokieltä, mistä itse pidän. – Jos haluaisin tehdä death metal -albumin, joka kuulostaa siltä kuin se olisi tehty vuonna 1987, pystyisin tekemään sen. Miten pääset eteenpäin tällaisis ta lukkotilanteista säveltäessäsi. – Sitä ennen joudun ehkäpä tekemään muutamia päätöksiä. Ghost on jo flirttaillut monille genreille, mutta miten pit källe voisit mennä tässä. – Public Enemy, Run-DMC, Cypress Hill, House Of Pain... – Jokainen kappale on kuin uusi projekti. Kunhan bändi jatkuu ja jatkuu. En tyydy helppoihin ratkaisuihin. Kerroit tuolloin, että sinulla on selkeät visiot Ghostin viidennen al bumin suhteen. – Tämä aiheuttaa tilanteita, joissa tiedän mitä haluan, mutten meinaa löytää keinoja päämääräni saavuttamiseksi. – En koe täyttymystä siitä, että teen albumin joka toinen tai joka kolmas vuosi, koska niin vain on tehtävä. Halusin sen olevan genressään supertarttuvaa. Nyt, kaksi ja puo li vuotta myöhemmin, Impera on julkaistu. – Vastaavasti käsissäni saattaa olla kappale, joka suorastaan huutaa ”Hitti! Hitti! Hitti!” ja voi olla, että sitä on hyvä trimmailla hieman ja varmistaa, että kappale saa sellaiset siivet, joiden avulla se voi saavuttaa potentiaalinsa. Minun kiinnostukseni genreä kohtaan on toki rajoittunutta, koska pidän vain tietyn tyyppisestä hiphopista tietyltä ajalta, eli 80-luvun lopulta ja 90-luvun alusta. – Siinä vaiheessa kun kirjoitan musiikkia ja yritän tehdä työni, jos säveltämistä ajattelee työnä, en voi ajatella yhtään sitä, mitä musiikkini on, mitä se ei ole, mitä se voisi olla, mitä se ei voi olla tai mitä se tulee merkitsemään. Levy ottaa ison loikan kohti 1980-luvun popmaista hard rockia. Va litsit toisen tien, ja Imperan melo diakieli, rytmisyys ja tunnelma on kuin 80luvun rockin riemua ilki kurisen Ghostin muotokielen läpi puristettuna. – Sallitaanko pieni viittaus Star Warsiin. – Tämän hetken hiphop tuntuu monesti kuumeiselta painajaiselta, kun taas vaikkapa Beastin Boysin tunnelma oli kirjavampi. Minä koen säveltämisen aika samalla tavalla. – Ajatus tästä kaikesta on ehkä ollut mielessäni jo vuodesta 2014 asti, mutta Ghost-albumit eivät todellakaan ole valmiita, ennen kuin ne ovat valmiita. Jo Repugnantin aikoina haluni kirjoittaa tunnistettavia kappaleita oli korkealla. – Ennen kuin sekuntiakaan musiikkia oli kirjoitettu, halusin kirjoittaa albumin imperiumeista ja niiden hajoamisesta. Voit ottaa musiikista minkä tahansa osan josta pidät, oli se sitten vanha soul-pätkä tai bebop-osanen, etsit rytmin tuomaan siihen virtausta ja tuot jonkun räppäämään sen päälle. – Tuo pieni mielikuvaharjoitus on usein avannut mahdollisuuksia moneen suuntaan. – Tavoitteenani on aina ollut kirjoittaa uutta musiikkia. maaliskuuta 2022 Puhelinhaastattelu Ghostin viides albumi Impera ilmestyi kuluvan vuoden maaliskuussa. Minun on vain kirjoitettava jotain niin hyvää kuin on suinkin mahdollista, kunnes koko albumi krisallisoituu mielessäni. Aina on joitakin päätöksiä tehtävänä ja valintoja punnittavana, koska jokaisella iskulla ja melodialla on oltava merkitys. Minulle on tärkeää yrittää säveltää mahdollisimman hyviä kappaleita. Olin myös hahmotellut, millaisia kappaleita missäkin vaiheessa albumia pitäisi olla, jotta ajatukseni oikeanlaisesta draaman kaaresta toteutuu. Voisitko kuvitella tekeväsi jotain täysin eri laista, vaikkapa hiphopalbumin, ja onnistuvasi. Tuolloin hiphopin sanoma saattoi olla hyvinkin lujaa, mutta se oli myös kurjuutta juhlistavaa, hittipitoista ja tietyllä, oudolla tavalla iloista. Näin käy myös Ghost-levyille. Valehtelin itselleni hetken aikaa toisin. Tiedät ehkä, miten erilainen George Lucasin alkuperäinen ajatus yhdestä ainoasta Star Wars -elokuvasta oli, ja millaiseksi universumiksi franchise on kasvanut. 28 SOUNDI – Siksi minun oli vain luovuttava siitä ajatuksesta, että tämä olisi jotain, mitä voimme tehdä yhdessä. Saatan huomata, että tämä laulu on kuin tehty päätöskappaleeksi, tämä on viimeinen näytös, joten ei ole väliä, vaikka se kestäisi seitsemän minuuttia. – En tiedä tulisiko rap-levystäni hyvää, hah hah, mutta jos se tuntuisi joskus ajankohtaiselta, niin miksipäs ei. Saatankin heittää muutamia kollegoitani bussin alle kun totean, että aika moni muusikko tyytyy siihen, että he saavat aikaiseksi 45 minuuttia mitä tahansa ääntä. – Kyse on siitä, ettei kavahda mitään keinoja, kun mielessä on ihan tietty kuvasto, jota musiikin haluaa ilmentävän. Prequellen melodisen, tarttuvan ja popahtavan Ghostin jälkeen oli sit varmasti voinut jatkaa samalla linjalla ja taata vakaan kasvun. – Olen ehkä vähän kontrollifriikki joissakin asioissa, mutta en pelkää myöntää tarvitsevani apua suuremman päämäärän saavuttamiseksi. Se ei ollut sitä alun alkaenkaan, eikä minun olisi pitänyt pakottaa tätä konseptia bändiksi. Se ei ole kappale, josta voisi tulla hitti, joten sitä ei tarvitse puristaa sellaiseen muotoon, että se voisi soida radiossa. – Kehitin myös itselleni vuosia sitten pienen mielikuvaharjoituksen. kaikki se, mikä kuulosti hyvin erilaiselta kuin valtaosa nykyhetken hiphopista. Jos musiikillani on oikeasti merkitystä, aina parempi. – Samplaaminen on hiphopin kiehtovin osa. Kun puhuimme viimeksi mar raskuussa 2019, Prequelle albumin (2018) kiertueet olivat loppusuoral la. Miten paljon visiosi albu mien suhteen muuttuvat niitä teh dessäsi. Lukkotilanteessa kuvittelen hetken aikaa olevani joku toinen muusikko ja kirjoittavani musiikkia jollekin ihan eri bändille. Ehkäpä juuri tämän takia minun pitäisi joskus tehdä sitä. 3. Uusi päämäärä, jonka yritän toteuttaa niin onnistuneesti kuin on mahdollista. Siitä en ole täysin varma. Uusia kokemuksia. Sävy saattoi olla hyvin itseironinen ja musiikki oli jopa hauskan kuuloista. Siinä co-writingsessiot auttavat hyvin usein, kuten nyt uudella levyllä tein Joakim Bergin, Salem Al Fakirin, Vincent Pontaren, Max Grahnin, Peter Svenssonin ja Klas Åhlundin kanssa. Rockin historian kirjoittamatto miin sääntöihin kuuluu, että jos sain vaiheessa isotkin bändit kään tävät kelkkansa ja muuttavat tyy liään täysin. – Olen useimmiten itsevarma musiikin suhteen, mutta seuraavassa hetkessä saatan olla epävarma niiden samojen asioiden parissa. Beastie Boysin ydinajatus on omassa lajissaan jotain sellaista, mihin tunnen Ghostissa sukulaisuutta. Se on omalla tavallaan samanlainen mahdollisuuksien avaaja objektiivisuudelle, kuin kaikki näkyvät roolihahmonikin ovat olleet. Ei olla kaukana aikakauden AORsoundista. Teen levyihin aina muutoksia, koko ajan ja viime sekunneillakin
MORE TO COME!. 21. 23.7.2022 Peurunka, laukaa get your Tickets @ www.johnsmith.fi 17/26 BANDS RELEASED
30 SOUNDI SOUNDI 31 LÄNSI NAAPURIN PARHAAT AASTA ZETAAN SOUNDIN TOIMITTAJAT ESITTELEVÄT OMIA RUOTSI-SUOSIKKEJAAN. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 30 SOUNDI
The Sounds, 3. Jyväskylän Lutakossa alka nut suhde The Baboon Show’n po liittiseen ja yltiötarttuvaan punk rockiin on yhä lämmin 15 vuotta myöhemmin. Ruotsalaisil la on kadehdittava kyky tehdä näi den ääripäiden väliin solahtavaa musaa, joka on yhtäaikaa skeneus kottavaa ja suuria yleisömääriä ke räävää. Entombed, 9. Kannattaa pen koa myös tutuimpien hittien alta, etenkin tummasävyinen Visitors levy (1981) on hieno kokonaisuus. Gustafssonin rikasta noise ja dro netuotantoa yhdistää jonkinlai nen painostavuus. Melodiat, harmo niat ja muu syvä osaaminen sekä toisaalta pintakimallus täydelli sesti hanskassa. (VILHO PIRTTIJÄRVI) Altar Of Flies Altar Of Flies on äänitaiteilija Mattias Gustafssonin tunnetuin projekti. Cult Of Luna luo elokuvamaisia mielikuvia sekä suoraviivaisimmillaan että soundtrackhenkisillä maalailuilla. (ARI VÄNTÄNEN) At The Gates Suomalaiset osaavat parhaiten tehdä joko kokonaan valtavirralle soveltuvaa metallia tai sitten täy sin marginaalikamaa. Hämminkiäkin sanomisista kir posi, mutta myös musiikillista ytyä riitti. (PEKKA LAINE) Backyard Babies Punkinkatkuinen kakkosalbu mi Total 13 (1998) teki Backyard Babiesista Ruotsin katurockske nen ykkösnimen, ja pian se niitti mainetta muuallakin maailmassa. (KAISLA MUSTAKARTANO) Dogbite Viime vuonna debyyttialbumin sa Onestá julkaissut jöngköpingi läinen tuottajaräppäridj tekee maailmanluokan musiikkia. Henrik Berggren/Broder Daniel, 8. (MARKO SÄYNEKOSKI) T he Cardigans Kansainvälisesti kenties mer kittävimmän ruotsalaisen indie yhtyeen kehityskaari yltää herttai sen hennosta krapularomantiikas ta viileään kovalevypopiin ja suu risydämiseen americanaan. Niistä At The Gatesilla on erityinen sija omassa sydämessä ni. (JARI JOKIRINNE) Broder Daniel Koskaan ei ole fotorealistinen ahdinko ollut näin romanttista, ei romantisointi näin fotorealistisen lohdutonta. Nostetaan Bathoryn laajasta tuotannosta esiin tulen lieskoissa ja jäähileissä kastetun Blood Fire Death albumin avaus kaksikko Odens Ride Over Nordland / A Fine Day To Die. Paluun teh nyt The Ark esiintynee ensi kesänä Ruisrockissa. (ARI VÄNTÄNEN) Bathory Kaikilla musiikkityyleillä on suunnannäyttäjänsä. Sludge metalin ja post rockin monikerroksisuudessa avainsana on dynamiikka. Soundeiltaan tuhannen törkyisen dbeatin saattelemat tekstit ovat niin kolkkoja, että niistä lukee mustaa huumoria, jota niissä har voin on. Backyard Babies, 6. (PEKKA LAINE) SOUNDI 31 1. Gustafsson luo äänimas soja nauhoilla ja elektroniiikalla. (MIKKO MERILÄINEN) Adolphson & Falk En voi väittää yhtäkään kuule maani Adolphson & Falk duon al bumia täysosumaksi, mutta silti tohdin suositella heidän 1980lu vun tuotantoaan lämpimästi kai kille syntikkapopin ystäville. (VILLE PIRINEN) Clawfinger 1993 mainion rapmetaldebyyt tinsä julkaissut bändi oli tiukasti ajassa Rage Against The Machinen kanssa paaluttaen tiukkaa yhteis kunnallista sanomaa ja jykevää rif fiä. In Flames, 2. (ARTTU TOLONEN) The Amazing Ruotsalaisen folk rockin kentäl lä The Amazing on sekä kätketty helmi että tunnustettu superbän di, jonka muusikot ovat tuttuja myös Granadan, Dungenin, Anna Järvisen ja Prince Of Assyrian le vyiltä. (JUKKA KITTILÄ) The Ark Taivaallisia popmelodioita ja pöyhkeää rockia yhdistelevä The Ark toi ruotsiglamin tälle vuositu hannelle We Are The Ark debyy tillään vuonna 2000. Abba, 10. KOSKINEN) Cult Of Luna 20 vuoden aikana Cult Of Luna on luonut itsensä uudelleen joka levyllään matkaamalla dystooppi sista kaupungeista kaukaiseen avaruuteen ja laskeutumalla siel tä ihmismieleen. Opeth, 4. Sähäkkä soulpoppari laulaa sydämensä kyl lyydestä ja loistava jatsikas komp piryhmä tykittää tanssilattian tuk kivaa svengiä taustalla. Hurjan laaja katalogi on paikoin luottanut enemmän mää rään kuin laatuun, mutta viime vuosina terästäytymistä on taasen tapahtunut. (SAKU SCHILDT) Alexander Bard Vapaan seksin ja huumeiden puolesta saarnaava filosofi ja yleis nero Alexander Bard on ruotsalai sen popkulttuurin ikoni ja renes sanssimies muun muassa Kaarle XVI Kustaan suosikkibändi Army Of Loversin, Alcazarin ja Bodies Without Organsin dancehittien takana. (LINDA SÖDERHOLM) Doris Göteborgilaisen Doris Svensso nin ainoa sooloalbumi Did You Give The World Some Love Today Baby vuodelta 1970 on aito ruotsalainen rare groove klassikko. (HANNU LINKOLA) Anti Cimex Hooceepioneereista heikko päisimpiä sikisi Suomesta, mutta rujoja olivat nämä ruotsalaisetkin. Pienet ja vanhemmat hevipojat ovat kateel lisia, koska Stannen kantapäät ja polvet nousevat korskean elvismäi sesti, ja yläkroppa ottaa takanojaa samalla kun pää mylvii kuolemaa. Viisi albumia kymmenessä vuodessa tehneellä bändillä oli vankka sanoma: se juhlisti erilaisuutta ilahduttavan elämänmyönteisesti. (KIMMO K. Kun tuli aika pistää värit päälle, kaupungista löytyi omasta takaa hapokkailla jameil laan päät räjäyttävä täysverinen psykedeelinen rocktrio. (JUKKA KITTILÄ) Candlemass Vuonna 1987 julkaistu Nightfall asetti uudet suuntaviivat doom metalille ja modernisoi tyylisuun nan. Hårdimpaa rockia kohti suunnan nut ryhmä on sittemmin päässyt Ruotsin albumilistan topviiteen kaikilla albumeillaan, joista vii meisin ja kahdeksas on Sliver & Gold (2019). 30 SOUNDI SOUNDI 31 Abba Aakkosten kaksi ensimmäistä kirjainta, Ruotsin popkuninkuu den perusteet. Eri toten 1982 ilmestynyt Med rymden i blodet ihastuttaa suveree nilla popmuodon hallinnalla ja idioottivarmoilla koukuillaan. Vuonna 1983 perustettu Bathory on valaissut vasemman käden polkua esimer kiksi black, thrash, viking ja folk metalille. (ANTTI LUUKKANEN) Baby Grandmothers Suomalaisella Eteenpäinmer killä ainoan virallisen levynsä jul kaissut yhtye oli loistava osoitus siitä, kuinka Tukholmassa seurat tiin 1960luvun popmullistuksia reaaliajassa. The Amazingin riveissä nä mä monitaiturit tuottavat keskit tyneen harrasta mutta irtonaisen psykedeelistä äänimaailmaa, jossa tunne ja luovuus ovat toistensa synonyymejä. (TIMO ISOAHO) Bob Hund Kulmikkaat indiesedät eivät suostu muottiin, vaan tekevät edelleen kaiken samalla tinkimät tömyydellä kuin 90luvun kulta vuosina. (JARI MÄKELÄ) The Baboon Show Topakka Cecilia Boström nou see keikallaan anniskelualueen pöydälle ja huutaa naama punai sena. Roxette, 7. The Knife, 11. (HANNU LINKOLA) Neneh Cherry Kasarin lopun Buffalo Stance megahitistään saakka coolina ja musiikillisesti relevanttina pysy tellyt artisti tekee mitä huvittaa, ja tuntuu olevan yhtä lailla kotonaan levyttäessään kulmikasta Suicide coveria freejazzareiden kera tai duetoidessaan 7 Secondsin kal taista pophittiä Youssou N’Dourin kanssa. Etenkin Messiah Marcolinin massiivinen ja jylhä laulu muo dostui bändin tunnusomaiseksi piirteeksi. Vaik ka ilmaisun ääripäät sijaitsevat kaukana toisistaan, punovat Peter Svenssonin tyköistuvat sävellyk set ja Nina Perssonin sensuelli lau lu tuotannon johdonmukaiseksi jatkumoksi. Nina Persson/The Cardigans, 5. Kent. Rosoinen sointi pal jastaa yhä uusia haikean kauniita sävyjä, kiteyttäen jotain mitä mi nä en – onneksi – kykene sanoiksi kiteyttämään. (AKI NUOPPONEN) Dark Tranquillity Rakkautta Mikael Stannelle. Sen lisäksi, että ääni murisee juuri sopi valla taajuudella, lavalla hän on maailman leuhkin jätkä
(VIRPI PÄIVINEN) Ebba Grön, Imperiet ja Thåström Ebba Grön syntyi vuonna 1977 ja nousi uuden aallon harjalle yhteiskunnallisilla, urbaaneilla singlehiteillä ja kolmen tiukan albumin hyökkäävillä raidoilla. Ebbot Lundberg/ The Soundtrack Of Our Lives 32 SOUNDI. (ARTTU TOLONEN) Bo Hansson Hansson & Karlsson -kaksikon lyyrisen räjähtävästä tykittelystä soololevyjen naivistiseen maisemamaalailuun matkannut urkuvelho on maailmanmitassakin uniikki taiteilija. (LINDA SÖDERHOLM) First Aid Kit Tuottajaisä Benkt Söderbergin tyttäret Klara ja Johanna ovat soittaneet ja laulaneet omia sävellyksiään teini-iästä alkaen. Muuten: jos satut joskus liikkumaan Pohjois-Pirkanmaalla, käypä vilkaisemassa Virroilla Petrovintietä. Clawfinger, 14. (KIMMO K. First Aid Kit, 15. Ola Salo/The Ark, 16. Hän palasi kotikielisen kitararockin ja akustisempien laulelmiensa pariin vuosituhannen lopulla ja löysi melankolisempaa pohjavirettä myös ruotsalaisten trad-trubaduurien perinteestä. (PEKKA LAINE) Håkan Hellström ”Nå men han… han är ju Håkan”, analysoi ruotsalainen tuttavani vuonna 2003, kun ihmettelin hänelle Håkan Hellströmin valtaisaa suosiota. Alban 1990-luvun alun euroreggaedub-ilmiö ja livenä erittäin kovaksi havaittu immigrantti-hammaslääkäri ei ehkä loistanut laulajana, mutta teki muutaman hitin ja myi siinä sivussa 16 miljoonaa levyä. Puhtoiseksi ja naiiviksi on Europea soimattu. Hellström on Ruotsi-rockin ikoni ja instituutio, jonka voi selittää vain hänellä itsellään, mutta jonka monipolvisessa musiikissa puhuu koko ihmisyys laajimmissa ja samastuttavimmassa muodossaan. Mutta monet aikalaisensa ovat eltaantuneet, kun taas kirkasotsaiset viisut ninjoista ja myrskytuulista kantavat yhä. (SAMI NISSINEN) Europe Se biisi – juuri se, turha nimetä – oli ensimmäinen, jota muksuna lauloin. (ASKO ALANEN) Entombed Kesän 1990 synkistä tuulahduksista vastasi Entombed, jonka Left Hand Path -debyytti betonoi kertaheitolla ikuisen paikkansa death metalin historiankirjoituksessa. Folk-popduo on saanut kyyneliin minun lisäkseni Emmylou Harrisin ja kuningas Kaarle XVI Kustaan. Bosse ei toistanut Hammond-kliseitä vaan loi oman lumoavan estetiikkansa. Eikä määritelmä tyhjene koskaan. Tämän mahdollistavat suomensukuisen Hannu Kiviahon römeään baritonikitaraan ja liettuansukuisen Pegge Pareigisin sulavaan lauluääneen perustuva soundi. (HANNU LINKOLA) 12 13 14 15 16 17 18 19 20 12. Sivuprojektina alkanut Imperiet jatkoi monipuolisemman modernin rockin sävyin. Dungen, 20. sekä dj/tuottaja Embeellä on kaikilla myös vakuuttavat soolourat. Räppäreillä Promoe, Supreme ja CosM.I.C. Voimahahmo Joakim Thåström siirtyi soolouralle vuonna 1989 ja muokkasi tyylinsä elektronisista höystöistä karumpaan industriaaliseen rockiin. The Hives, 19. 32 SOUNDI Dr. Joakin Thåström, 13. Jossakin siellä viime vuonna edesmennyt kultakurkku L-G Petrov leikki lapsuutensa kesinä. Bändin taiteessa kuuluu varhaisen Genesisin vaikutus, mutta se on onnistuttu sulauttamaan omaan persoonallisuuteen näkemyksellisellä tavalla. Hieno säveltäjä. Marginaalin marginaaliin tämä upean holtittomasti rönsyilevä taiteilija on jättänyt suuren jäljen. (JUHA SEITZ) Mats Gustafsson Saksofonisti Mats Gustafsson on aikamme improvisoidun musiikin, metelin, levyjen keräilyn ja yleisen musiikin ongelmakäyttäjyyden jättiläisiä. (TIMO ISOAHO) Esbjörn Svensson Trio Svenssonin trio loi aivan omanlaisensa popista, rockista ja elektronisesta musiikista ammentavan pianojazzin tyylin. (JUKKA KITTILÄ) Fatboy Läskibasson mukaan nimetty Fatboy-viisikko on sekoittanut rockin tyylejä rockabillystä ja kantrista retroteinipoppiin ja karskimpaan garagebluesiin. (ASKO ALANEN) Looptroop Rockers Ruotsi-hiphopin klassikko. Håkan Hellström, 18. KOSKINEN) Dungen Psykedeelistä rockia soittavan Dungenin jokainen levy on erilainen. Kollektiivilla on takanaan 30-vuotinen taival ruotsalaisen räpin suunnannäyttäjänä ja vahvimpana vientitavarana. (KAROLIINA KANTOLA) The Flower Kings Yhtye, joka hallitsee vetävät, progella marinoidut melodiat. Bändin juju piilee siinä, että tyylien sekamelskan keskeltä löytyy aina kirkas ydin. Cornelis Vreeswijk, 17
(VILHO PIRTTIJÄRVI) The Hellacopters Nicke Andersson erosi Entombedista vuonna 1994 perustaakseen suoraviivaisempaa ja räiskyvämpää garage rockia reuhtovan Hellacoptersin, jonka häkellyttävä energia kesti tusinan vuotta kultti bändinä myös Suomessa. Folk-teemojen rockversioilla ja pitkillä improvisaatioilla tyylinsä luoneen bändin tähtisolisti Kenny Håkansson on kaikkien aikojen sielukkain psykedeelinen kitaristi Pohjolassa. Onhan meidän kansanlauluperinteemme osin jaettu. Monipuolinen taiteilija operoi suvereenisti retron ja modernin sekä mini malismin ja runsauden rajapinnoilla. (PEKKA LAINE) Kent Kentin myötä ruotsin kieli ei kuulostanut suomalaisille enää oudolta laulettuna. Useita eri vähemmistöjä edustava artisti on tehnyt henkilökohtaisesta poliittista jo kolmella albumilla. Ruotsalaisen beat-buumin kärkiyhtye oli rokatessaan vähän höpsö ja koominen, mutta herkissä barokkipopeissa kuten Wedding ja Consolation loistava. (ISLA MÄKINEN) Hurula Robert Hurula Petterssonin (The Vicious, Masshysteri, Hurula) musiikki on tehty ihanista elementeistä. Hänen hennosti elektrisoitu mutta akustista pohjaluonnettaan kunnioittava folk-popinsa muodostaa täydellisen vastinparin laulujen humaanisti kantaa ottavalle sanomalle. Jazz på svenska -albumi kuuluu jokaiseen kotiin. (VILHO PIRTTIJÄRVI) Leila K Myöhemmät elämänvaiheet saattoivat mennä pahemman kerran pieleen, mutta rockissa on tarkoituskin tehdä hommat täysillä – vaikka sitten suoraan seinää päin. Omassa luokassaan ovat silti ne melodisen death metalin merkkiteokset, ehkä kirkkaimpana kruununa Black-Ash Inheritance -ep:ltä löytyvä Goliaths Disarm Their Davids. Pohjoismainen punkskene ylipäätään alkoi kiinnostaa sen myötä. Hänen perintönsä soi väkevästi tänään Dungenin Reine Fisken jumalaisessa soitossa. Ruotsipunk pitää spesiaalia paikkaa sydämessäni. Jos et usko, kuuntele Hanna Järverin Kalmar slott. (PEKKA LAINE). (HANNU LINKOLA) Tomas Ledin Suomessa useimmat muistavat Lediniltä vain Sommaren är kort -kesäveisun. Hemmingson muistetaan erityisesti 1970-luvun alussa julkaistusta ruotsalaisia kansansävelmiä jazziin ja rockiin sekoitelleesta albumikolmikostaan Huvva! – svensk folkmusik på beat (1971), Trollskog (1972) ja Bergtagen (1974). SOUNDI 33 Merit Hemmingson Merit Hemmingson lienee Bo Hanssonin jälkeen Ruotsin seuraavaksi tunnetuin sähköurkuri. (EERO KETTUNEN) Emil Jensen Sympaattisella skoonelaisaksentilla viestivä Emil Jensen on tyylipuhdas laulaja-lauluntekijä, mutta myös lavarunoilija ja ympäristöaktivisti, joka saattaa kulkea keikalta toiselle polkupyörällä. (ASKO ALANEN) Hep Stars Benny Anderssonin ensimmäiset poptäysosumat syntyivät vuosia ennen Abba-aikoja. 1970–80-luvuilla Ledin puski ulos pinkan varmaotteisia poprock-levyjä, joiden tunnelmat vaihtelevat melankolisesta ja haavoittuvasta folktunnelmoinnista riettaaseen sinisilmäsoulsonneiluun. (ANTTI GRANLUND) Silvana Imam Silvana Imam toi ruotsiräppiin jotakin ennenkuulumatonta: omaa paikkaansa yhteiskunnassa ja seksuaalisuudessa etsivän maahanmuuttajanaisen äänen. (PEKKA LAINE) The Hives Joutuessani lapsena viettämään paljon aikaa sairaalassa hoitaja lainasi minulle kuunneltavaksi The Hivesin levyn Veni Vidi Vicious (2000). Jos Leila K ei edustanut rockia musiikillisesti, asenne oli juuri sitä. (HANNU LINKOLA) Jan Johansson Ruotsalaisen jazzin traagisesti kuollut superukkeli oli kirkkaan melodian ja pohjoisen melankolian klassikko. Esimerkiksi Masshysterin Dom kan inte höra musiken tai Hurulan 22 kuuluvat lajityyppinsä täydellisiin suorituksiin. (MARKO SÄYNEKOSKI) Kebnekajse ”Ruotsin Piirpauke” oli suomalaiseen hengenheimolaiseensa verrattuna pykälän rokimpi ja hapokkaampi. Asialla duo, jonka toinen puolisko on säveltänyt Peppi Pitkätossun ja toinen Vaahteramäen Eemelin tunnarin. Matkallaan yhä abstraktimmaksi ja muodottomammaksi kokonaistaideteokseksi kaksikko on tullut kuitenkin tehtailleeksi tukun pesunkestäviä elektropop-klassikkoja, joiden kauneimmissakin sävyissä on aimo annos hykerryttävää provokatiivisuutta. (SAMI NISSINEN) The Knife Salamyhkäisten Dreijerin sisarusten projektia voinee pitää pikemminkin konventioita kyseenalaistavana performanssina kuin varsinaisena yhtyeenä. Olin täysin myyty, ja kyseinen levy on edelleen yksi suosikeistani. Bändi palasi tauolta vuonna 2016, ja uusi albumi Eyes Of Oblivion on edelleen suuren rämäkkäsoundin ja sähköisten riffien juhlaa. KOSKINEN) Johnossi Ruotsinmaan parhaiten varjeltu rock-aarre, jossa kitaran ja rumpujen iätön yhdistelmä tuottaa vain herkullisinta ydinmehua. (LASSI LINNOLA) Goran Kajfes Trumpetisti ja säveltäjä Goran Kajfes on 2000-luvun merkittävimpiä ja tunnetuimpia ruotsalaisia jazz-muusikoita. Hänen laulunsa ovat melodisia, dramaattisia ja raivokkaita, positiivisimmillaankin melankolisia ja surullisimmillaan mieltä nostattavia. (KIMMO K. (ANTTI LUUKKANEN) Logh Hardcore-pohjaista herkkis-indietä, post rockia ja taiderockia esimerkillisen suurilla tunnelatauksilla sulauttanut bändi onnistui koskettamaan ilmaisullaan harvinaisen syvästi. Joakim Bergin kansanlaulumaiset laulumelodiat vetosivat uskoakseni myös suomalaisissa jonkinlaiseen alitajuiseen tuttuuteen. Yhtyeenä elää väärässä ajassa, 90-luvulla tämä duo olisi ollut supersuosiossa. Siitä voisi koko maailma ottaa oppia. (JARI JOKIRINNE) Hanna Järver Ruotsi on kuromassa umpeen persoonallisen indien ja hyvin tuotetun valtavirtapopin välistä railoa — luopumatta kummankaan vahvuuksista. (ARI VÄNTÄNEN) In Flames Vaikka In Flames lienee Göteborg-soundin tekijöistä laimentunein, ei yhtyeen myöhempääkään tuotantoa sovi vähätellä. (ARTTU TOLONEN) Katatonia Vaikka Katatonia on ruotsalainen, se melkein voisi olla suomalainen – yhtyeen murheen alho on kaikkivoipaisen raastava
(JARI MÄKELÄ) Roxette Per Gesslen kyvyt hittinikkarina jäävät minusta liian usein Abban, Aviciin ja semmoisten varjoon. paras biisi (lähde: HS), moderni dance-klassikko Dancing On My Own (2010) perustelisi Robin ”Robyn” Carlssonin nostamisen tähän joukkoon, mutta teinipopparista täysin omaehtoiseksi supertähdeksi nousseen Robynin katalogi täyttyy muutenkin viime vuosikymmenten vangitsevimmasta elektropopista. (LINDA SÖDERHOLM) Melody Club Kun pari vuosikymmentä sitten opiskelupaikkani sijaitsi Östermalmilla, näyttivät sikäläiset tukholmalaiset yhtä cooleilta kuin Melody Clubin jäsenet erinomaisen esikoisalbuminsa Music Machinen aikoihin. Edelleen aktiivinen rymyryhmä on saanut aikaan toistakymmentä takuusärmikästä albumia, joilla täsmävalitut garagecoverit mittelöivät omien valiorockien kanssa. (MIRKO SIIKALUOMA). Tuottajana mainetta niittäneen Olssonin omien levyjen instrumentaalimusiikki tarjoaa sadunomaisen maailman, jossa viheltelyt ja akustiset kitarat määräävät tahdin. (JUKKA KITTILÄ) Nationalteatern Suomessa oli KOM-teatteri, Ruotsissa Nationalteatern. (HANNU LINKOLA) The Nomads Vuonna 1980 Solnassa perustettu aidon ja retron garagepunkin iskuryhmä, joka otti heti suvereenin aseman katurockin karskeimmassa kärjessä. Mutta siinä missä täkäläinen poliittinen laululiike on jo kauan sitten typistynyt historialliseksi anekdootiksi, soi Nationalteaternin vasemmisto-orientoitunut rock edelleen elinvoimaisena osana kadotetun kansankodin kulttuuriperintöä. (AKI NUOPPONEN) Pain Of Salvation Kaikkien aikojen suosikkiyhtyeeni on tehnyt vain hyviä ja erinomaisia albumeita. myöhemmin). Matkatessa julkisilla takaisin kämpille Solnaan saattoi päätellä, että lähiöissä yhtyeen kiiltelevän ruhtinaallinen popmusiikki ei ollut yhtä kovassa kurssissa. Ainakaan Suomessa hänellä ei tunnu olevan sellaista poprockin vanhemman valtiomiehen asemaa, mikä hänelle ansioluettelon perusteella ilman muuta kuuluisi. (EERO KETTUNEN) Meshuggah Insinöörimetallin ja djentin synnyttäjä ja raskaasti myllertävä uranuurtaja. (NUUTTI HEISKALA) V eronica Maggio Ei ole hetkeä, jota Veronica Maggion musiikki ei kruunaisi. (ANTTI MARTTINEN) The Radio Dept. KOSKINEN) The Meänland The Meänland on Tornionjokilaakson kulttuuriaarteita myös, kuten nimikin ehkä kertoo. Daniel Gildenlöw tekee äärimmäisen koskettavaa musiikkia, valitsipa hän ilmaisukseen progen, djentin, vanhan liiton rockin tai vaikkapa orkestraalisen konseptialbumin jumaluudesta. (JARI JOKIRINNE) Nasum Vaasalaisessa levykaupassa millenniumin kynnyksellä mietin, mitä on tämä joka runtelee tärykalvoja ja jää kertakuulemalta päähän kaikumaan. (KIMMO K. Kulttiklassikko on kestänyt ajan hammasta paremmin kuin monet siitä mallia ottaneet yhtyeet, ja vuosikymmen sitten uudelleen aktivoitunut Refused nauttii viimein sitä suosiota, jonka se ansaitsee. Vuosikymmentä myöhemmin keulahahmo Olle Ljungström todisti soololevyillään, että hänen omalaatuinen katsantonsa puree myös sovinnaisemman musiikin saattelemana. (MIKKO MERILÄINEN) Robyn Jo pelkästään maailman tämän hetken 10. (AKI NUOPPONEN) Popsicle Ruotsalaiset ovat taitaneet power popin soittamisen kadehdittavan hyvin: Hardy Nilsson, Tommy 16, Bear Quartet ja tietenkin Wannadies (kts. Tarttuvat riffit ja rytmit jäivät päähän kekseliään särmän soiton ja viihdyttävien videoiden voimin. Aidon progelahjakkuuden vastapainoksi Åkerfeldt on musiikkimaailman mukavimpia progenörttejä, jolla on loputon ymmärrys rockin historiasta. Haaparantalaisbändi soittaa meänkielistä reggaeta ja kieli poskessa kerrotut viinanjuontija panojutut saattavat etelän vetelää jopa hätkähdyttää tai ärsyttää, mutta kotikonnuillaan kova live-vetonaula ja levyltäkin mitä parhainta soundtrackia vaikkapa pohjien ottamiselle! (NIKO PELTONEN) Moneybrother Kansankodin sielukas veli Anders Wendin yhtyeineen tanssi kansainvälisen läpimurron kynnykselle asti. ”Levyn soundi ympäröi kuin lämmin kylpy”, totesi Tero Alanko osuvasti näillä sivuilla The Radio Deptin kakkoslevystä Pet Grief (2006). Tsekkaa esimerkiksi Afro Temple. (SAKU SCHILDT) Opeth Varhaisen tuotannon progressiivista death metalia tai tämän hetken viiksientuhisteluprogea – jokainen Opethin kappale on oma tunnelmallinen novellinsa, joissa Mikael Åkerfeldt kertoo kymmenessä minuutissa kokonaisen tarinan. Jazzin ja polyrytmien yhdistäminen äärimetalliseen 8-kielisten kitaroiden mouruamiseen ja loputtomaan karjuntaan on edelleen tajunnanräjäyttävää. 34 SOUNDI SOUNDI 35 34 SOUNDI Lok 2000-luvun taitteen pieni ilmiö, joka oli hardcoreja stoner-pohjaisen nu-metalin rullaavan ja hauska ruotsiversio. (PEKKA LAINE) Pugh Rogefeldt Rogefeldt kuuluu ruotsinkielisen rockin pioneereihin. KOSKINEN) Marduk Yksi harvoja bläkkis-bändejä, jotka pystyvät olemaan helposti lähestyttäviä ja puhdassoundisia tinkimättä sävellysten laadusta tai uskottavuudesta. Neljän albumin mittainen diskografia on täydellinen, ja levyyhtiönsä Labradorin julkaisut muutenkin tasokkaita. Musiikillinen aktiivisuus on hiipunut viime aikoina, mutta vääjäämätöntä paluuta odotellaan. Näillä levyillä soitetaan ja kerrotaan asioista niin yksityiskohtaisesti, että se liikuttaa ketä tahansa. Arkiaamut, unettomat yöt, rakkaudentäyteiset juhlat ja niitä seuraavat krapulat – Maggion sävelet ja sanat kurottavat läpi elämän. (ASKO ALANEN) Björn Olsson Union Carbide Productions ja The Soundtrack Of Our Lives -vuosien jälkeen nerokas melodikko hylkäsi meluisan rockin. Se oli Örebrosta kantautunut viesti siitä, miten viriiliä, vimmaista ja tarttuvaa voikaan grindcore olla. (LASSI LINNOLA) Sabu Martinez Amerikkalainen Sabu muutti Ruotsiin 1967, ja koko hänen sittemmin Ruotsissa (ruotsalaisten muusikkojen kanssa) tehty tuotanto on absoluuttista kultaa. Itselleni kaikkein rakkain on Piitimestä ponnistanut Popsicle, jonka neljän albumin diskografia vuosilta 1992–1997 on yltiömelodisen kitarapopin hurmaa alusta loppuun. (KIMMO K. (MIKKO MERILÄINEN) Rolene Rolene oli Hanoi Rocksissa aiemmin soittaneen Jesper ”Gyp Casino” Sporren 80-luvun puolivälin söpö ja svengaava powerpop/glamrock-yhtye tulevien Hanoi Rocksja Electric Boys -miesten Conny Blomqvistin ja Andy Christellin kanssa – jatkoa samojen tyyppien pari vuotta aiemmin kaksi singleä julkaisseelle Roadratsille. (HANNU LINKOLA) Refused Uumajalaisbändin kunnianhimo synnytti The Shape Of Punk To Comen (1998), yhden 1990-luvun merkittävimmistä punk-albumeista. (MIKKO MERILÄINEN) Reeberbahn Uuden aallon uranuurtaja hurmasi 1980-luvun alussa tanakalla soitollaan, veitsenterävillä sävellyksillään ja pikkuporvarillisuuden sokeisiin pisteisiin iskeneillä sanoituksillaan. Hänen ensialbuminsa Ja, dä ä dä julkaistiin 1969, jolloin monet kollegat lauloivat englanniksi. Sofia Coppolan Maria Antoinette -elokuvassakin uljaana soineen yhtyeen lempeän säröinen indiepop kuulostaa yhtä aikaa makuuhuoneelta ja universumilta. Pugh Roge feldtin kultakaudet olivat 1970–1980-luvuilla, mutta hän on aktiivinen edelleen
Nasevasta perusbeatistä kurotettiin muutamassa vuodessa kunnianhimoiseen kevytpsykedeliaan, joka vuoden 1967 Studio-albumilla edusti pohjoismaiden kirkkainta kärkeä. (HANNU LINKOLA) Monica Zetterlund Viileän vaaleasta jazzkaunottaresta kuoriutui ruotsalaisten rakastama viihdelegenda. Originell och fantastikt. (HANNU LINKOLA) Wannadies Skellefteån virkeän kitarapopskenen kärkinimi löi kansainvälisesti läpi kolmoslevynsä You And Me Songilla (1994), joka päätyi kahta vuotta myöhemmin brittilistoille ja Baz Luhrmannin Romeo + www.soundi.fi/soittolistat KUUNTELE SOITTOLISTA Parasta Ruotsista – Soundin toimittajien suosikit 21 22 23 24 25 26 21. Siihen kun vielä ynnää Thyrfingin alkuperäiskokoonpanon aikaansaannokset, ei pakanametallin hyhmäiseltä kentältä taidakaan löytyä näille ruotsalaisille enää edes haastajaa. Robyn, 26. Tämän vaatimattoman perustan varaan on sittemmin rakentunut ainutlaatuisen kaunis ja suureellisen melankolinen maailma, jonka kunniakansalaisia ovat Orbisonin lisäksi muun muassa Depeche Mode, The Smiths ja Agents. ”Ruotsin Love Recordsin” eli Silencen julkaisemat varhaiset levyt ovat tulvillaan loistavaa hippifolkia, jossa parhaat proge ukkelit komppaavat Turidin ihanaa satuilua. (VIRPI PÄIVINEN) The Sounds The Sounds oli 2000-luvulla suomalaisten rockfestareiden kestoesiintyjä, eikä ihme sillä kimpassa laulettavat ja massassa tanssittavat biisit ovat täydellistä soundtrackia juhlimiselle. (PEKKA LAINE) kin tarinaa. Siivilleen yhtye nousi uudella vuosituhannella tasapainoitettuaan moukarointiaan vakailla motorik-kompeilla, shoegazingin ääniverhoilla sekä ripauksella kimaltelevinta pop-sensibiliteettiä. Virtuoosimaisuus yhdistyy vimmaisiin visioihin leikkisästi, tuottaen zappamaisen avantgardistista hurmosta. Uudesta aallosta ja poprockista ammentava yhtye julkaisi uusimman albuminsa kesällä 2020, mutta ikävä kyllä Things We Do For Love ilmestyi tautiseen rakoon. (JUHA SEITZ) Silverbullit Göteborgilainen Silverbullit aloitti uransa 1990-luvun puolivälissä psykoottisen äänekkäänä The Doorsin ja The Stoogesin ristisiitoksena. Pianisti Bill Evansin kanssa tehdyt levytykset ovat kuolemattomia ja Monican tulkitsema Sakta vi gå genom stan on paras Tukholmalaulu ikinä. Skogen Brinnerin omaperäinen erikoisjytä kohoaa katarttisesti hyvän ja tyylikkään yläpuolelle. Silvana Imam, 23. Eikä meininkiä vähennä sen johtajan Ebbot Lundgrenin karisma, joka teki selvää jälkeä jo TSOOLia edeltäneessä Union Carbide Productionsissa. (MIKKO MERILÄINEN) Weeping Willows 1990-luvun puolivälissä joukko tukholmalaisia slackereita perusti Roy Orbisonin ja kumppanien musiikkia esittäneen cover-bändin. (VILLE PIRINEN) Turid Lapsekkaalla keijuäänellä laulava Turid Lundqvist on ohittamaton osa ruotsalaisen hämymusiiJuliet -hittielokuvan soundtrackille. (VILLE PIRINEN) The Soundtrack Of Our Lives Energinen rockjyrä on heittämällä Ruotsin parhaita livebändejä. (ARI VÄNTÄNEN) Surunmaa Surunmaa on perustettu Göteborgissa, mutta yhtyettä ohjaa Tornionjokilaakson keinotekoisella valtakunnanrajalla kasvaneen Viktor Fors Mäntyrannan vahva visio. 36 SOUNDI SOUNDI PB Samla Mammas Manna Kokeellisen musiikin riemastuttavan poikamainen kokoonpano. Veronica Maggio. Puu, ruoho ja kivekset on myllyttänyt holtitonta kunnon musaansa 1960-luvun loppupuolelta lähtien. Refused, 25. Pugh Rogefeldt, 22. (PEKKA LAINE) Cornelis Vreeswijk Lapsena Hollannista Ruotsiin muuttanut Vreeswijk otti uuden kotimaansa kielen ja bellmanilaisen laulelmatradition haltuunsa suvereenimmin kuin yksikään syntyperäinen ruotsalainen. (PEKKA LAINE) Thyrfing Kolme viiden tähden albumia viimeisen 15 vuoden aikana – eikä juuri muuta. (VILLE SORVALI) Träd, Gräs och Stenar Aiemmissa inkarnaatioissaan Pärsön Soundina, International Harvesterina ja Harvesterina tunnettu kokeellisen rockin klassikkoporukka tykittelee nykyisin nimellä Träden, ja nykykokoonpanossa soolokitaraa kurittaa Dungenistakin tuttu Reine Fiske. (NIKO PELTONEN) Tages 1960-luvun pätevin ruotsalainen jokatyylinpopyhtye kokeili lähes kaikkea ilmassa liikkunutta ja teki sen hyvin. Biisit ovat englanniksi, mutta pohjoisen maailmanperukan kaiho ja kauneus ja synkkämielisyys tässä napapiirin ”americanassa” kuuluvat. Ilmeikkäällä esitystavallaan, samastuttavalla henkilögalleriallaan ja tyylikkäillä blues-nyansseillaan hurmanneesta boheemista bardista sukeutui 1960ja 1970-lukujen kuluessa skandaaliherkkä kansallisaarre, jonka laajaan tuotantoon mahtuu myös levyllinen Rautavaara-käännöksiä. (HANNU LINKOLA) Skogen Brinner Ruotsista pukkaa hyviä, tyylikkäästi viiksekkäitä ja otsatukkaisia protohevipumppuja. Monica Zetterlund, 24. Monta muutakin vastustamatonta pophelmeä yhtye ehti tehdä harmillisen nopeasti momentuminsa kadottaneen uransa aikana
OULU, TULLISALI LOPPUUNMY YTY + special guest ISAAC SENE. Liput alk. HELSINKI, TAVASTIA | 4.5. HELSINKI, TAVASTIA | 5.5. TURKU, LOGOMO 6.5. TAMPERE, TULLIKAMARIN PAKKAHUONE | 7.5. 39€ 3.5
Sabaton on ollut jo pitkään yksi Ruotsin suurimpia metalliyhtyeitä. Suosiota riittää myös maan rajojen ulkopuolella. Vaikka tuore studioalbumi The War To End All Wars ilmestyi haastavaan aikaan, se ei estänyt levyä nousemasta listaykköseksi muun muassa Suomessa. Teksti: Timo Isoaho 38 SOUNDI Tarttuvat hevi-iskusävelmät ja ihmiskunnan sotaisaan historiaan pureutuvat tekstit ovat nostaneet Sabatonin areenat täyttäväksi metallimammutiksi. Soundi pureutui niin menneeseen, nykyisyyteen kuin tulevaankin Sabatonin maailmankansalaisen Joakim Brodénin johdolla. Kysyntää kiertueille on Euroopan lisäksi myös USA:ssa. K u v a: Ti m Tr o n ck o e
Onneksi et löytänyt aikoinaan suomalaista elämänkumppania! – Olet oikeassa. Tähän päivään mennessä olemme järjestäneet kymmenen reissua, ja nykyään koko risteily myydään loppuun minuuteissa. Sillä tahdilla ehtii paikkaan jos toiseenkin, ja olut on todennäköisesti ensimmäinen sana, joka pitää aina oppia uudessa maassa! RAUHAN ASIALLA Kuten käytännössä kaikkien rockyhtyeiden kohdalla, myös Sabatonin pari viime vuotta ovat olleet hiljaisempia rundaamisen suhteen. Varhaisten aikojen fanit ansaitsevat kaiken mahdollisen kiitoksen, sillä ilman heiltä tullutta järkkymätöntä tukea Sabaton ei olisi tässä pisteessä vuonna 2022. Jos pelataan jääkiekkoa, asiasta ei tietenkään tarvitse edes keskustella. – Henkilökohtaisesti täytyy sanoa, että minä rakastan pienempien keikkojen tekemistä. – Niin, paitsi ne erikoisyksilöt, joiden mielestä ”eka demo oli paras ja kaikki muu silkkaa paskaa”, nauraa laulaja. On toki äärimmäisen hienoa, että Sabatonista on tullut halleja täyteen vetävä iso nimi, mutta muutamia satoja faneja sisuksiinsa imevien rockklubien tunnelmassa on silti jotakin aivan erityistä. K olmekymmentä loppuunmyytyä keikkaa reilun viiden viikon aikana. Siinä hetkessä on huomattavan paljon ikiaikaista rock ’n’ rollin mystiikkaa! Sanomattakin lienee selvää, että Sabatonin pitkäaikaiset fanit arvostavat syvästi tällaista ”me emme ole unohtaneet teitä” -rundia. Isäni on ruotsalainen, kun taas äitini on kotoisin entisestä Tšekkoslovakiasta. Ne olivat huimia seikkailuja, muistelee laulaja. Meillä ei esimerkiksi ole ulkopuolista manageria vaan hoidamme kaiken omin päin, ja tämä johtaa monenlaisiin tilanteisiin, naurahtaa laulaja Joakim Brodén. Puhuttu tanska on sii”Ei kai sotaelokuvienkaan tekijöitä leimata taideteoksien vuoksi sotakiihkoilijoiksi tai pahuuden puolestapuhujiksi. Mutta kuinka monella eri kielellä osaat sanan olut. Ainoastaan norjalaiset hinnat saivat minut haukkomaan henkeä, mutta sekään ei tullut yllätyksenä, hymähtää Brodén. – Ei koskaan. Kun Pär (Sundström, basso) sitten mietti asiaa hetken, hän päätti kysyä Silja Linen edustajilta mahdollisuudesta vuokrata koko laiva. Suomalaiset taas ovat puhumattomia jöröjukkia, ja vitsit etenevät tuttuja latuja: ”Suomalaiset ovat tyytyväisiä, kun korona alkaa hellittää, ja he voivat taas hyvällä omallatunnolla palata normaaliin viiden metrin turvaväliin.” Olut mainittiin juuri äsken, ja Sabatonin keikoilla nautitaan mallasjuomia varsin reippaasti niin estradilla kuin yleisössäkin. Palataanpa kuitenkin takavuosiin. Kuten Iron Maidenin Blood Brothers -biisissä luonnehtii itseään ja fanejaan: ”Me olemme veriveljiä!” HUIMIA SEIKKAILUJA Joakim Brodénin omassa kehossa vertaa ehtaa sinikeltaista verta, mutta perheensä kanssa jo monta vuotta Oslon kupeessa asunutta muusikkoa voi hyvällä syyllä kuvailla maailmankansalaiseksi. – Kyllä vain. Minun kohdallani tilanne olisi aivan sama, joten aion pärjätä jatkossakin ”perkeleellä”, ”oluella” ja muutamalla muulla avainsanalla! Entä kumpaan rajanaapuriin Ruotsilla on syvempi viha-rakkaus-suhde: Suomeen vai Norjaan. Siis tässä vaiheessa – iso eurorundi on luvassa 2023, toteaa Brodén. Emme missään nimessä halua lukeutua niiden yhtyeiden joukkoon, jotka hylkäävät juurensa kirkkaampien parras valojen loisteessa. – Siinä taisi käydä niin, että reissumiehen sydän alkoi pamppailla rinnassani jo lapsena. Hah hah! – Yleisesti ottaen voi sanoa, että ruotsalaiset pitävät norjalaisia hieman yksinkertaisina ja hölmöinä. Ei todellakaan. Mistä tämä idea syntyi. – Se vähän vaihtelee. – Korona on toki osasyyllinen, sillä esimerkiksi ison Euroopan-kiertueen toteuttaminen – rajojen ylitykset eri maihin ja niin edelleen – on ollut äärimmäisen haastavaa parin viime vuoden aikana. Siinäpä Falunissa vuonna 1999 perustetun power-vaikutteisen heavy metal -yhtye Sabatonin kuluvan kevään Ruotsin-kiertueen pääasialliset puitteet. – 2010-luvulla Sabatonin kiertueet alkoivat venyä ja parhaimmillaan vietimme tien päällä 200–250 päivää kalenterivuodesta. Bändin kulisseissa on kuitenkin tapahtunut koko ajan, ja tausta-aktiivisuuden painavin todiste on maaliskuussa markkinoille saapunut uusi studioalbumi The War To End All Wars. Ihan kuin menisin sinne edelleen lomalle. Kun he tuovat esiin taistelujen kauhuja, he ovat nimenomaan rauhan asialla.”. Olen henkilöSOUNDI 39 – Vakavammin puhuen: meille on äärimmäisen tärkeää, että pystymme aina välillä muistamaan Sabatonia kaksikymmentä vuotta tukeneita ruotsalaisdiggareita. Norja ja Ruotsi ovat toki hyvin samanhenkisiä maita, joten oma muuttoni jälkeinen kulttuurishokki oli suorastaan mitätön. Aikomuksenamme oli ottaa mukaan varsin paljon kalustoa, mutta laivayhtiön ilmoittamat kuljetushinnat tuntuivat aivan poskettomilta. Vaikka nappaisit tanskan kielen pisimmän sanan, he todennäköisesti sanovat sen käyttäen vain paria kirjainta! Kielen oppimisesta tulee mieleen... – Kerron kuvaavan esimerkin syksyltä 2009, kun Sabaton oli tulossa keikkailemaan Suomeen. – Meidän tekstimme ovat pureutuneet ihmiskunnan sotaisaan historiaan jo yli viidentoista vuoden ajan. – Hieman eriskummallista on se, että Norjaan muutettuani olen oppinut tanskaa, ja pystyn lukemaan sikäläisiä lehtiä varsin sujuvasti. Oma tilanteesi on hieman samansuuntainen, sillä muutit jo vuosia sitten vaimosi kotimaahan Norjaan. Edellisen ison Euroopan-kiertueemme aikana soitimme Prahan loppuunmyydyllä O2-areenalla ja keikka myös kuvattiin myöhempää julkaisua varten, mutta oma fiilikseni oli täydellisen levollinen koko päivän ja myös esiintymisen ajan. – Kun Sabatonin kiertue saapuu tänä päivänä Tšekkiin, huomaan oman stressitasoni laskevan. Kun Sabaton kipuaa estradille kiihkeän yleisömassan eteen ilman sen kummempia erikoistehosteita... Nightwishin Floor Jansen on naimisissa rumpalimme Hannes Van Dahlin kanssa, ja Floor puhuu nykyään hyvinkin sujuvaa ruotsia. Niin sitten kävikin, että otimme koko paatin haltuun, ja nimesimme sen Sabaton Cruiseksi. – Yksi Sabatonin tavaramerkeistä on juuri se, että teemme kaikenlaisia omalaatuisia juttuja, eikä kukaan sano meille ei. Koska paikallaan istuskeleminen on huomattavan tylsää, päätimme sitten tehdä mantereen laajuista areenarundia huomattavasti pienimuotoisemman kierroksen Ruotsin rajojen sisällä. Kun Floor asui taannoin Suomessa, hän opiskeli suomea todella ahkerasti, mutta kieli osoittautui yksinkertaisesti liian hankalaksi. – Todella monella, nauraa Brodén. Kun koulun lukuvuosi aikoinaan loppui kesän korvalla, pakkasimme aina auton ja ajoimme Tanskan ja Saksan kautta Tšekkoslovakiaan. Kiusattiinko sinua lapsena hieman erilaisten sukujuurien takia. Onko Norjalla edes jääkiekkojoukkuetta. Albumi ei tietenkään liity millään tavalla Euroopassa riehuvaan järjettömään sotaan, mutta kuten arvata saattaa, levyn jo viime vuonna lukkoon lyöty ilmestymisajankohta ei lopulta osunut aivan parhaaseen mahdolliseen hetkeen. Palataan vielä tämän kolmen kymmenen vedon mittaisen Ruotsin-turneen äärelle. Oikeastaan tilanne oli jopa päinvastainen, sillä minusta tuntui, että kaverit olivat hyvinkin kiinnostuneita siitä seikasta, että äitini on muuttanut Ruotsiin jostakin muualta. tä hassua, että he lyhentävät sanoja tehokkaammin kuin ketkään muut
Sabatonin mittarissa on jo 23 vuotta, mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että olemme vasta nousukiidossa. Päätimme siis kaikesta huolimatta tehdä Carolus Rexin, ja se oli oikea ratkaisu. – Judas Priest on eräs kollektiivisista suosikkiyhtyeistämme, joten siinä mielessä kiertue oli unelmien täyttymys. Ruotsin-rundi saa ensin seuraa kesäfestareista ja pitkästä USA:n-kierroksesta. Totta kai 2049 vaikuttaa juuri nyt olevan kovin kaukana, mutta vuosilla on tapana lentää ovista ja ikkunoista, puntaroi Brodén. Nämä ovat itsestään selviä asioita, sillä sota on aina hirvittävä tragedia, sanoo Brodén. – Kaiken kaikkiaan tien päällä oli hieman erikoinen tunnelma. Carolux Rex on niin ruotsalaisin kuin suomalaisinkin Sabaton-levytys koskaan, ja se oli myös yhtyeen todellinen kaupallinen läpimurto. Kovat kommentit liittyivät erityisesti siihen, että Kaarle XII on jonkinlainen esikuva tai idoli Ruotsin äärioikeistolle. – Jos ajatellaan pitkän uran tekemistä, Sabatonin peruspalikat ovat aika hyvin kohdallaan. Sabatonilla ei ole mitään tekemistä äärioikeiston kanssa, ja meitä ärsytti kovasti se, että joku ääriliike on ikään kuin ominut itselleen historiallisen merkkihenkilön. – Carolus Rexistä tuli lopulta valtava myyntimenestys erityisesti Ruotsissa, mutta levyä ympäröinyt ajanjakso oli muutenkin äärimmäisen merkittävä. – Pestasimme Sabatoniin uudet jäsenet, ja tuoreen ajanjakson aloittaminen tuntui suurenmoiselta. – Kyllä vain: neljä bändin kuudesta jäsenestä lähti omille teilleen, sillä he halusivat pitää musiikin enemmänkin kivana harrastuksena. – Hyvä kysymys. Yhtäkkiä kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja antoivat Sabatonille kaikkensa. – Jos silti ajatellaan vain ja ainoastaan Sabatonia eikä sotaa sen laajemmin, totta kai levy ilmestyi huonoon aikaan esimerkiksi medianäkyvyyden kannalta. kohtaisesti hyvin kiinnostunut sotakirjoista ja -dokumenteista, mutta Sabaton ei missään nimessä ihannoi sotaa tai asetu millekään puolelle. – Mainitsit fanit... Jos soittaisimme vaikkapa äärinopeaa death metalia, inhimillisen suorituskyvyn rajat tulisivat vastaan SABATONIN Carolux Rex -albumi julkaistiin toukokuun lopulla 2012, joten levy viettää kohta 10-vuotisjuhlia. Kun jokainen lehti ja televisio-ohjelma on täynnä hirveyksiä, miksi ihmeessä he haluaisivat antaa tilaa sotahistoriaan pureutuvalle rockyhtyeelle. Kaarle XII) alias Carolux Rex toimi valtakunnan kuninkaana aikana, jolloin Suomi oli vielä Ruotsin vallan alla. Siinä ei ollut mitään vikaa, mutta Sabaton ja harrastaminen eivät enää tuossa vaiheessa sopineet yhteen. Pandemiatilanne oli jatkuvasti mielessä, ja meidän oli pakko olla todella varovaisia koko ajan. – Oikein hyvältä. Bändissä tuolloin vaikuttaneet Oskar Montelius (kitara), Rikard Sundén (kitara), Daniel Mÿhr (koskettimet) ja Daniel Mullback (rummut) eivät halunneet kiertää läheskään yhtä paljon, ja me jouduimme rajuun tilanteeseen. Fanit toki tuntevat yhtyeen historian ja konseptin läpikotaisin, mutta miten The War To End All Wars on otettu yleisemmin vastaan tällaisena aikana. Pystytkö näkemään itseäsi Sabatonin keulalla vuonna 2049. Jos kuitenkin väistetään sodan pitkiä varjoja ja luodaan katse kohti Sabatonin tulevaisuutta, miltä tilanne näyttää. Levy on noussut Sabaton-fanien kestosuosikiksi, emmekä ole saaneet rapaa niskaamme sen teemojenkaan takia. No, he eivät tietenkään ole hylänneet meitä, ja uusi albumi nousi listaykköseksi muun muassa Ruotsissa, Suomessa, Saksassa ja Puolassa, Brodén sanoo. Päinvastoin! Kun he tuovat esiin taistelujen kauhuja, he ovat nimenomaan rauhan asialla. Olet siis oikeassa: Carolux Rex on siinä mielessä meidän ”suomalaisin” julkaisu, nauraa Joakim Brodén. Ensi vuonna on puolestaan luvassa muun muassa mittava Euroopan-kiertue, ja sehän päättyy kahteen isoon Suomen-vetoon! Käydäänpä saman tien Amerikassa: kiersitte uudella mantereella jo viime syksynä Judas Priestin kanssa, mutta rundi sai ikävän päätöksen, kun Priestkitaristi Richie Faulkner kiidätettiin kymmenen tuntia kestäneeseen sydänoperaatioon suoraan lavalta. Korona tuntuu viimein hellittävän otetta, ja me aiomme kiertää ahkerasti. Rundin päättyminen ennen aikojaan oli tietenkin ikävää, mutta onneksi Richie ei sentään menettänyt henkeään, laulaja huokaisee. – Kun aikoinaan kerroimme lähipiirille suunnitelmista kirjoittaa teema-albumi Kaarle XII:n aikakaudesta, saimme kuulla menettäneemme järkemme. – Charles XII (suom. Yhtyeen kokoonpano on toki kokenut muutoksia tämänkin jälkeen, mutta emme ole enää missään vaiheessa vilkuilleet taaksemme: vuoden 2012 jälkeen katse on koko ajan ollut kauempana ja korkeammalla! ”Yhtäkkiä kaikki puhalsivat yhteen hiileen...” ”Meitä ärsytti kovasti se, että joku ääriliike on ikään kuin ominut itselleen historiallisen merkkihenkilön.”. After show -passeja ei todellakaan jaettu takavuosien tapaan! Judas Priestin kipparoima kiertue totteli nimeä 50 Years Of Heavy Metal. – Niin, ei kai sotaelokuvienkaan tekijöitä leimata taideteoksien vuoksi sotakiihkoilijoiksi tai pahuuden puolestapuhujiksi. Tilanne oli tuolloin sellainen, että minä ja Pär halusimme nostaa bändin uudelle tasolle, ja pitkän ajan suunnitelmamme sisälsi todella paljon rundaamista
Niihin liittyen: Sabatonin diskografiasta löytyvät esimerkiksi kappaleet Soldier Of Three Armies ja White Death. – Rakastan esimerkiksi Abbaa ja Roxettea, mutta minun täytyy silti nostaa esiin Europen The Final Countdown. Juuri nyt takana on ensimmäisen maailmansodan melskeisiin pureutuva albumikaksikko The Great War (2019) ja The War To End All Wars. – Otan Ruotsin-kiertueelle mukaan ison pinon kirjoja, ja yksi niistä kertoo Carl Gustaf Mannerheimistä. – Emme ole vielä lyöneet seuraavan albumin konseptia lukkoon, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että WW1-tunnelmat väistyvät muiden teemojen edestä. Biisin tarttuva päämelodia kuulosti yksinkertaisesti äärimmäisen hienolta, ja pieni Joakim oli taas kerran myyty. Minähän en myöskään laula korkealta ja kovaa, joten siinäkin mielessä yhtyeen edessä on vielä monta vuotta. Hurahdin hard rockiin Twisted Sisterin We’re Not Gonna Take Itin ansiosta, mutta vähän myöhemmin myös Europen The Final Countdown -kappale teki valtavan vaikutuksen. Tämän vuoksi halusimme pysytellä samoissa Häyhästä. Eikä kyse ole vain yhdestä sävellyksestä, sillä koko The Final Countdown -albumi on komeaa kuultavaa. Mutta se, kirjoitetaanko aiheesta koskaan Sabatonia biisiä, on vielä täydellisen epävarmaa! Joakin Brodénille tärkein ruotsalainen albumi on Europen megamenestys The Final Countdown vuodelta 1986. – Kun valmistelimme aikoinaan materiaalia The Great Warille, meiltä jäi iso pino hyviä ideoita käyttämättä. Kannattaako diggareiden odottaa WW1-trilogiaa. Ensin mainittu hyppää Lauri Törnin sotaisaan maailmaan, kun taas jälkimmäinen kertoo tarkka-ampuja Simo. PARASTA RUOTSISTA K u v a: Ti m Tr o n ck o e tunnelmissa vielä toisenkin levyn verran, sanoo laulaja. kauan ennen vuotta 2049. Aiotteko jossakin vaiheessa kirjoittaa lisää suomalaiseen sotahistoriaan pureutuvia biisejä
Ahnlund kertoo yhtyeen tyylin olevan ”mukava sekoitus vaikutteita, joiden ei kuvittelisi ajatuksen tasolla sopivan yhteen”. Seuraavan Dina Ögon albumin julkaisuaikataulusta Ahnlund ei osaa sanoa, mutta arvelee, että yh tyeen ystävien hiukset eivät ehdi lii kaa harmaantua uutta materiaalia odotellessa. Soo lotuotannosta poikkeava on myös Dina Ögonin groovesta innoittunut, rytmikäs ja toisteinen ilmaisutapa. Levyllä monitahoiset ruotsalaisen musiikin vaikutteet sekoittuvat globaaliin funk/soul -sykkeeseen. Daniel Ögrenin työtä taas on ohjannut Pat Metheny ja Ste vie Wonder. Dina Ögonin musiikki kuulostaa eritoten erittäin ruotsalaiselta maan laulelmaperinteen ja 1970lukuisen popin sävyineen. Materiaalia on kuiten kin jo olemassa. Ahnlund myöntääkin, että vaikka ne artistit, joiden musiikista on tie toisesti poimittu vaikutteita, ovat ul komailta, on mukaan kertynyt ali tajuisia vaikutteita myös ruotsalais artistien tuotannosta. Ögrenillä oli halu tehdä soulvaikutteista musiikkia, mutta muutoin Ahnlund sanoo yhtyeen soundin syntyneen luontaisen pro sessin, siis yhdessä soittamisen ja kunkin jäsenen henkilökohtaisten ambitioiden risteyskohdassa. Vaikka yhtye on tehnyt ensiesiin tymisensä vasta kuluvana keväänä, on sen jäsenillä pitkä yhteinen his toria. 42 SOUNDI SOUNDI PB Teksti: Vilho Pirttijärvi T ukholmalainen laulaja Anna Ahnlund vastasi Soundin pu helinsoittoon Dina Ögonin ensimmäisen keikan jälkeisenä päivänä. Ahnlundia ovat in noittaneet esimerkiksi brasilialais laulaja Elis Regina, ja turkkilainen Selda Ba?can. Yhtyeen ensimmäi sellä keikalla kuultiin levyttämättö miä kappaleita. – On hauskaa, että liveesiintymi semme tulevat muovaamaan kappa leita. – Musiikissamme on jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä, Ahn lund sanoo. Fiilis keikalla oli upea, Ahnlund he kumoi kertoessaan yhtyeen tuli kasteesta yleisön edessä. En halua tehdä lyriikoita, jotka vain kuulostavat hyvältä, vaan niiden on myös oltava sellaista lyriikkaa, josta pidän, Ahnlund kertoo. Esimerkkeinä Ahnlund mainitsee sellaiset nimet kuten Barbro Hörberg, Ted Gärde stad ja Turid. Hyvän vastaanoton Ruotsissa ja myös maan rajojen ulkopuolella saa nut levy on nyt vienyt yhtyettä kei koille jo kotimaassa, ja myöhemmin keväällä on luvassa muutama esiin tyminen Norjassa. Aiemmin kaksi soolo levyä (Omnejd, 2014 ja Lackmuspapper, 2018) julkaissut laulajalaulun tekijä käyttää Dina Ögonin levyllä aivan erityyppistä äänensävyjen pa lettia kuin omilla julkaisuillaan. – 300 hengen keikkapaikka oli loppuunmyyty ja yleisö oli mahtava. Suomeen Dina Ögonia ei ole vielä kutsuttu eikä Ahnlund ole maassamme koskaan vieraillut, mutta hän toivoo asian muuttuvan mitä pikimmin. – Ehkä se on kulttuuriimme liit tyvä juttu, ettei voi vain tehdä yh tä asiaa, vaan mukana on oltava iro niaa tai jonkinlainen toinen pers pektiivi. Ajatuksen tasolla yhteensopimatonta PARASTA RUOTSISTA ANNA AHNLUNDIN VIISI MERKITYKSELLISTÄ RUOTSALAISTA ALBUMIA: Bo Kaspers Orkester: I centrum Lisa Ekdahl: Lisa Ekdahl Anna Järvinen: Anna själv tredje Bo Hansson: Sagan om ringen Daniel Ögren: Brev till Kristinehamn 1 2 3 4 5 K u v a: Sv en A h n lu n d. Ero kuitenkin on se, että vaikka laululla on Dina Ögonin levyillä rooli instrumenttina muiden joukossa edellä mainittujen orkeste rien tapaan, Ahnlundin tekstit eivät ole samalla tavalla arvoituksellisia. Dina Ögon julkaisi kiehtovan debyyttinsä viime syksynä. Ahnlundin laulua voisi verrata vaikkapa Cocteau Twinsin Elizabeth Fraserin joka suuntaan kurottavaan ilmaisuun tai Liekin Janne Kuuselan mystisyyteen. Prosessi on erilainen kuin pan demiarajoitusten aikana tehdyllä ensilevyllämme. – Teksti ei voi olla mitä tahansa, sen on myös tarkoitettava jotakin. Eräs huomiota herättävä element ti yhtyeen musiikissa ovat Ahnlun din taidokkaat ja hienovaraiset lau lusuoritukset. Alkusysäyksen ystävysten yh tyeelle antoi Ahnlundin ja Ögrenin yhteistyö Ögrenin sooloalbumilla Fastingen 92. Tämä siitä huoli matta, että yhtyeen musiikilliset esi kuvat ensialbumin materiaalia työs täessä olivat kuningaskunnan rajo jen ulkopuolelta. Kertoessani, että mielestäni aika moni ruotsalainen yhtye täyttää hänen määritelmänsä, käy Ahnlund pohtimaan asiaa ja analysoi yhtyeensä ja maanmies tensä eetosta. Anna Ahnlund, kitaristi, kos ketinsoittaja, tuottaja, miksaaja ja Ahnlundin elämänkumppani Da niel Ögren, basisti Love Örsan sekä rumpali Christopher Cantillo tutus tuivat jo viitisentoista vuotta sitten opiskellessaan musiikkia samanai kaisesti
FATLIZARD.BEER
Tosin Pascalin innoittajana on toiminut nimenomaan Hurriganesin I Will Stay -versio. Joten minä selailin läpi edellisvuoden Gaffa-lehdet ja tutkin, mistä paikalliset musiikkitoimittajat ovat intoilleet. Erinomaiseksi albumiksi se osoittautuukin: tummasävyistä, äänekästä ja rosoista, mutta myös tarttuvaa ja viihdyttävää autotallirockia. Albumin nimi on tietenkin viittaus saman nimiseen W.A.S.P.biisiin, vaikka musiikillisesti ollaankin siitä hyvin kaukana. Kyseessä on laulajanäyttelijä Freddie Wadlin gin (1951–2016) varhaisen punk yhtyeen debyytti albumi. Onneksi on muutakin: ruotsalaiseen kontekstiin asettaen Pascalista löytyy Thåströmin perinteen vastapainoksi myös Bob Hundista muistuttavaa huumoria. Kun laulamme englanniksi, se tuntuu tavallaan siltä kuin esittäisimme rockbändiä. – No, ainakin oma suosikki albumini on ehdottomasti Cortexin Spinal Injuries (1983). Jotkut lauluistamme ovat hyvin masentavia, mutta synkkyydenkin keskellä on mahdollista nähdä huumoria. Toivotaan, että keikka toteutuu, sillä Youtubepätkien perusteella luvassa olisi mahtavan äänekästä hurmosta. – Yritimme asua Tukholmassa, mutta siellä oli liikaa ihmisiä, to teaa De Gouveia. Pascalin musiikissa on kaikuja vaikkapa Jesus & The Mary Chainin kolkosta angstista, ja teksteissäkin viihdytään elämän synkemmällä puolella. Se on upea levy. Jättimäinen saari on ollut kolmikon (lisäksi laulaja-kitaristi Isak Sundström ja rumpali Mimmi Skog) koti aina. Nopeasti esiin nousi Pascal-nimisen rocktrion albumi Fuck Like A Beast, joka sai ilmestyessään vuolaita kehuja ja valittiin Gaffan kirjoittajien toimesta vuoden albumiksi. K u v a: A n n a Su n d st ro m 44 SOUNDI. Vuoden 2016 Revy-albumilta löytyvä Forever on nimittäin ruotsinkielinen cover The Lollipopsin I’ll Stay By Your Sidesta. Teemme sitä lähinnä huvin vuoksi, mutta ei se kuitenkaan mikään vitsi ole, De Gouveia pohtii. – Rakastamme Hurriganesia. – Meille se on vähän sama asia kuin että pukeutuisimme roolivaatteisiin. Mutta toisaalta ajattelen, että välillä on myös hyvä sanoa jos vihaa jotain. Ironia paljastuu viimeistään Fuck Like A Beast -albumin viimeisellä raidalla Jag Hatar Allt, jossa yhtye julistaa vihaavansa miehiä, naisia, lapsia, sinua, sinun vanhem piasi, aurinkoa ja universumia. On ok sanoa vihaavansa vaikka jonkun vanhempia, koska joskus siltä todella tuntuu. Ajelemme usein autolla ympäri Gotlantia Hurriganesia kuunnellen. Muun muassa. Uuden albumin raflaavasta nimestä huolimatta Pascalin laulukieli on aina ollut ruotsi, tosin he tykkäävät viljellä kappaleissaan englanninkielisiä fraaseja. Joten halusimme vain kunnioittaa yhtä suosikkibändeistämme. – Olemme vakavia ihmisiä ja haluamme, että musiikkiimme suhtaudutaan taiteellisena ilmaisuna. – W.A.S.P. Oli siis aika soittaa Gotlantiin ja selvittää, että mikä ihme on tuo Hurriganesia fanittava garagetrio. De Gouveia kertookin rakastavansa ensin mainittua, mutta että he ovat sujuvasti keikkailleet jälkimmäisen kanssa. – Pelkäsimme, että joku kuuntelisi sitä ja luulisi meidän olevan tosissamme. Teksti: Mikko Meriläinen J os haluaa tietää, mikä on parasta Ruotsissa juuri nyt, kannattaa luonnollisesti kääntyä kollegoiden puoleen. Pascal ei ole koskaan vielä päätynyt keikalle Hurriganesin kotiseuduille, mutta kovasti kuulemma mieli tekisi. Viha on tarpeellinen tunne Kotimaansa kehutuimpiin rocklevyihin viime vuonna lukeutui Pascalin kuudes albumi Fuck Like A Beast. He soittavat niin hyvin yhteen ja heillä on paras rock’n’roll-groove ikinä! Niin moni bändi haluaa rokata mutta Hurriganes todellakin teki sen. on yksi suosikkibändeistäni, mutta tässä tapauksessa se toimii vain viittauksena siihen, kun muistaa millaista oli hengailla vanhan ystävänsä kanssa musiikkia kuunnellen. Vuonna 2005 perustetun ja kuusi pitkäsoittoa julkaisseen Pascalin basisti-laulaja Manuela De Gouveia vastaa puhelimeen kotoaan Gotlannista. Toinen, vähintään yhtä yllättävä, Pascal-kolmikon suosikkibändi paljastuu biisilistoja tutkaillen. PARASTA RUOTSISTA MIKÄ RUOTSALAINEN ALBUMI KAIKKIEN SUOMALAISTEN PITÄISI KUULLA, MANUELA DE GOUVEIA
2 2 2 H e l s i n k i , N o r d i s @ s i d e w ay sh e l Li p ut : 3 p v / 1 5 5 e s i d e w a y s h e l s i n k i . f i / li p u t. 16 .18 .6
Tukholmalainen The Hellacopters nousi tuolloin pohjois maisen toimintarockin ykkösnyrkiksi. Kynttilänsä loppuun polttanut yhtye vetäytyi manan majoille vuonna 2008. Eyes Of Oblivion vie kuulijan pakomatkalle juuri oikealla hetkellä. Vanha suola janottaa Vanha suola janottaa K u v at : Ti m o Is o ah o. 46 SOUNDI SOUNDI 47 Teksti: Timo Isoaho Muistatteko vielä vuosituhannen vaihteen korkeaoktaaniset tunnelmat, kun räväkkä rock rämisi, farkkujen lahkeet lepattivat ja liekkipaidat hulmusivat. Hiljaiselo päättyi keikkalavoille jo 2016, mutta uutta studioalbumia on jouduttu odottamaan näihin päiviin asti
Aikarauta on jo eh tinyt ohittaa sovitun lyömän, ja mieleen alkaa hiipiä turhauttava ajatus taas yh destä siirtyneestä haastattelusta. Luciferyhtyettä Sadonisin kanssa pyörittävä Andersson puntaroi asiaa muutaman sekunnin ajan. Miltä ajatus kuulostaa. K u v a: M ic ke Sa n d st rö m. Kun Anderssonin ja kumppaneiden le gendaarista death metal yhtye Entom bedia on ylistetty tarpeeksi, Darski ki ristää kaasuvaijeria entisestään. Konsertin alkuräjähdykseen on vielä aikaa, ja tukholmalaisyhtyeen laulaja kitaristi Nicke Andersson istuskelee kai kessa rauhassa takahuonealueella. Sitten Andersson kääntää katseensa paikalla olevan Soundin edustajan puo leen. Hyväntuulinen muusikko istus kelee Tukholman lähistöllä sijaitsevan työhuoneensa uumenissa instrument tien, kirjojen, elokuvien ja levyjen ym päröimänä. – Kyllä vain. Minulla oli ongelmia tietokoneen kans sa. Lupaan palata aiheen äärelle pian! Ensirakkauden roihu Tehdään sitten aikahyppy kuluvan vuo den maaliskuuhun. Comebackalbumi on parhaillaan työn alla. 46 SOUNDI SOUNDI 47 T uska Open Air 2019 vetelee viimeisiään. Olemme mukana! Darskilla on vielä toinenkin kysymys. Raukea tunnelma sähköistyy, kun paksuimman nokikerroksen kasvoil taan pyyhkineen Behemothin kippari Adam ”Nergal” Darski istahtaa pöytään. Olen työstämäs sä Me And That Man projektin kakkos albumia, ja olen ajatellut pyytää levyn solisteiksi lähtemättömän vaikutuksen tehneitä kollegoita. – Kuulostaa oikein hyvältä. Hänen ja Nicke Anderssonin lisäksi bändissä soittavat nykyään rumpali Robert Eriksson, pianisti-kosketinsoittaja Anders Lindström sekä basisti Dolf DeBorst. Äkäinen puola laisrykmentti Behemoth on päättänyt tulenkatkuisen settinsä joitakin hetkiä sit ten, ja illan viimeisenä or kesterina päälavalle on nousemassa The Hellacopters. – Saanko pyytää, ettet kirjoita näis tä suunnitelmista vielä mitään. – Onko The Hellacopters julkaisemas sa uutta musiikkia jossakin vaiheessa. Kun masiina sitten heräsi henkiin, Vuonna 1997 bändistä lähtenyt kitaristi Dregen tekee paluun The Hellacoptersin riveihin nyt myös levyllä. – Pahoittelut pienestä viivästyksestä. Nyt on ruotsalaismuusikon vuoro hy myillä. Minulle olisi suuri kunnia jos sinä ja elämänkumppanisi Jo hanna Sadonis lähtisitte mukaan. Sitten hän nyökkää. – Nicke, kuulehan... Niin pitkälle ei kuitenkaan tarvitse mennä, sillä kohta Skypen hälytysääni ilmoit taa Nicke Anderssonin saapuneen lin joille
Juurihan me olimme lopettaneet, nauraa Andersson. – Kun Sweden Rockin edustajat lähestyivät meitä vuosia myöhemmin, fiilis oli aivan erilainen. 48 SOUNDI SOUNDI 49 48 SOUNDI käväisin vielä tupakalla, sillä aavistelin tämän haastattelun kestävän hetken jos toisenkin! Mennään siis asiaan. Ei mikään. – Olen huono hahmottamaan aikajanoja, mutta lopullinen päätös taisi syntyä jo mainitun Tuskan-keikan aikoihin, miettii Andersson. Sitten koitti 2016, ja jättiläismäinen Sweden Rock Festival ilmoitti tukholmalaisten nousevan tapahtuman lavalle Supershitty To The Max! -levyn 20-vuotisjuhlien merkeissä. Kylläpä aika rientää, Andersson päivittelee. Takavuosista puheen ollen: yhtyeen ensimmäisen aktiivikauden (1994–2008) aikana paiskasitte keikkoja muun muassa Kissin ja The Rolling Stonesin kanssa. Millainen tarina tähän liittyy. – Huomautan ensin, että kuulet hyvin erilaisia tarinoita riippuen siitä, kenelle bändin muusikolle esität tämän kysymyksen, hymähtää laulaja-kitaristi. Muistan elävästi, kun heräsin kiertuebussin uumenista ja ulos astuessani havaitsin kolme lippua: saloissa liehuivat Englannin, USA:n ja Ruotsin värit. Silloin tajusin, että tästä voisi syntyä jotakin hauskaa. – Janottaahan se! Samalla täytyy kuitenkin todeta, että taidamme olla jo sen verran naavan peitossa, ettei Supershittyn työskentelytahti tule enää kysymykseen, naurahtaa Andersson. Toisin sanoen me olimme edustamassa ruotsalaista rockia kahden legendan rinnalla, ja se tuntui ihan käsittämättömältä. Ei, vaikka me julkaisimme aikoinaan studioalbumin nimeltään Rock & Roll Is Dead. Se on itse asiassa edelleen oma Hella-suosikkini By The Grace Of Godin (2002) ohella. Ei, vaikka Gene Simmons laukoisi mitä. Tuttu tarinahan kertoo, että Skogsbergin kanssa työstetyn romuluisen Supershitty To The Max! -debyytin (1996) tekeminen kesti vain 26 tuntia. Pidätkö muuten Ghostista. Se oli niin uskomaton hetki, ettei minun tarvinnut nähdä tai kuulla yhtään enempää. Vanha suola siis janottaa. Olen myös vilpittömän iloinen siitä, että popmaailman kartalle nousee silloin tällöin uusia rockbändejä, sillä kitaramusiikki ei tunnetusti komeile kuumimpien trendilistojen kärjessä, nyökkää Andersson. Kun Tobias ilmoitti lähtevänsä mukaan, päätimme viedä homman maaliin. Huomattavasti ikimuistoisempaa oli se, kun Mick Jagger mainitsi eräässä välispiikissä The Hellacoptersin ja kiitti meitä mukanaolosta. Sitten ohjelman taustavoimat kuitenkin lisäsivät, että saamme päättää esittämämme biisin, mahdolliset vierailijat ja niin edelleen. (Muutamia kuukausia ennen yhtyeen ensimmäistä kuoppaamista julkaistu Head Off koostui lainabiiseistä.) Mennäänpä vuoteen 2008: miksi päätitte silloin haudata The Hellacoptersin. Eihän joku Def Leppard ehdi tuossa ajassa riisua edes kenkiä studion eteisessä... – Illan konsertti oli meidän osaltamme ihan tavallinen. Tällainen työskentelytapa ei sopinut minulle kovinkaan hyvin, sillä jouduin etsimään momentumin aina uudelleen. Sekin lisäsi intoa, että vanhojen aikojen kitaristi Dregen ilmoitti halunsa palata porukkaan. Minun mielestäni olimme nähneet ja kokeneet jo kaiken. Usko pois: me olisimme tappaneet toisemme viimeistään vuonna 2012 – ainakin kuvainnollisesti! The Hellacoptersin pillit keräsivät lopulta pölyä kahdeksan vuoden ajan. Hyvä niin, sillä meillä oli pirun kivaa. Jostakin syystä päätimme purkittaa Eyes Of Oblivionin pätkissä, ja jokaista parin biisin nauhoitusrupeamaa seurasi monen kuukauden mittainen tauko. Millaisia kokemuksia nämä olivat. – Mainitsemasi ”levy valmiiksi reilussa vuorokaudessa” -tarina on tosi, mutta koko sessio näyttäytyy minulle silti mysteerinä. Hah hah! Mitta täyteen Vuonna 2005 ilmestynyt Rock & Roll Is Dead kantoi kuluvaan kevääseen asti The Hellacoptersin viimeisimmän studioalbumin kunniakasta viittaa. – Onko siitä tosiaan jo niin kauan. Pian tapahtui myös vähän ikävämpi juttu, sillä bändin perustajajäsen Kenny Håkansson päätti lähteä omille teilleen. – Muut yhtyeen jäsenet olisivat tuolloin halunneet jatkaa, mutta oma mittani oli tullut täyteen pahemman kerran. – No, ollakseni rehellinen, uuden The Hellacopters -albumin tekeminen oli tuskallisen pitkä prosessi. Levyn kannessa isolla fontilla komeillut otsikko vieläpä päättyi pisteeseen... Miten ihmeessä onnistuimme saamaan kaiken materiaalin purkkiin niin ripeästi. Aluksi kieltäydyin tästäkin. – Päätimme ottaa tästä projektista opiksi, ja aiommekin tehdä seuraavan albumin eri tavalla. Olimme tehneet tahoillamme kaikenlaisia hauskoja juttuja, ja paluu The Hellacoptersin universumiin alkoi tuntua varsin mainiolta ajatukselta. – Kun törmäsin Kissiin pikkupoikana, menetin sydämeni rehevälle rock’n’rollille eikä tämän ensirakkauden roihu ole koskaan hiipunut. – Mutta mikäpä pahan tappaisi. Muistatko vielä Tuskan tiimellyksessä kolmisen vuotta sitten käydyn sananvaihdon The Hellacoptersin tulevasta levystä. Onneksi vanha basistiystävämme Sami Yaffa pelasti tilanteen, eikä meidän tarvinnut perua jo sovittuja esiintymisiä. Soitimme heidän ja ZZ Topin kanssa Helsingin Olympiastadionilla kesällä 2003. – Kun olimme soittaneet nipun comeback-konsertteja, aloimme puntaroida yhtyeen mahdollista jatkoa. – Taisimme saada ensimmäiset tarjoukset paluukeikoista jo 2010, ja se tuntui yhtä aikaa ärsyttävältä ja huvittavalta. Kysymys kuului: haluammeko veivata vuodesta toiseen samoja vanhoja biisejä vai löy”Totuus on kuitenkin se, etten minä voi muuta kuin kirjoittaa itseni näköisiä biisejä.”. – Jälkiviisaus on toki helppoa, mutta sanon tämän silti: mikäli olisimme jatkaneet hampaat irvessä vuoden 2008 jälkeen, The Hellacopters ei todellakaan olisi toiminnassa tänä päivänä. Milloin löitte lukkoon idean uuden studioalbumin tekemisestä. Toisin sanoen: kun meitä kysyttiin Kissin konserttien avausbändiksi vuonna 1997, se oli vähintäänkin uskomatonta! – Rollarit taas... – Debyytti Opus Eponymous on tunnelmaltaan ja soundeiltaan lähimpänä omaa sydäntäni, mutta en missään nimessä sylje muidenkaan Ghost-levyjen päälle. Totuus on siis se, ettei rock ole kuolemassa. Taiteelliset päätökset syntyvät aina sydän edellä, eikä The Hellacoptersin uran jatkaminen tuntunut enää mielekkäältä. – Lähdetään siitä, että vuosien varrella olen sanonut ei lukemattomille tv-esiintymisille. Tämän hetken suunnitelman mukaan Eyes Of Oblivion saa seuraajan jo parin vuoden sisällä, ja sen kätilöksi tulee äänittäjätuottaja Tomas Skogsberg. – Sweden Rockin lavalla oli pirun hauskaa, ja ajattelimme tehdä muitakin keikkoja. Otetaanpa tästä nopea aasinsilta kohti viime aikoja: talvella 2021 The Hellacopters esitti Ruotsin televi siossa The Rolling Stonesin Sympathy For The Devil -klassikon Ghost-kippari Tobias Forgen kanssa. Lähdin siis kaljalle, nauraa Andersson. Sydämeni taisi jättää väliin lyönnin tai toisenkin. Kun sitten hyväksyimme keikkatarjouksen, päätimme paiskata niin tiukan setin, ettei yhdenkään yleisön edustajan tarvitse poistua paikalta ”olihan se ihan ok” -mielipiteen kanssa. Että asia on todellakin loppuun käsitelty. Ylinopea työskentelytahti aiheutti toki sen, että Supershittylle jäi pinkka soittovirheitä ja muita hapuiluja, mutta levyn parasta antia onkin sen tunnelma ja fiilis
Entä kuullaanko jonakin päivänä uutta Entombed-materiaalia. Niin, eihän Death Breathin ylistetystä Stinking Up The Night -debyytistä ole vierähtänyt kuin kuusitoista vuotta. Me And That Manin levylle nauhoittamamme Deep Down South -kappalehan oli jo sitä itseään, hymähtää Andersson. Jonakin päivänä! Entä sitten Entombed. – Nimibiisi Eyes Of Oblivion ja levyn kansikuva taas ottavat kiinni isommasta kuvasta, sillä maailmahan on tunnetusti tulessa ympäristön tuhoutumisen, pandemioiden, sotien ja muiden katastrofien takia. Mutta aivan kuten Gunnarit, mekin julkaisemme vielä uuden levyn... Mitkä ovat itsellesi Eyes Of Oblivionin uusimpia tuulia. – Sanotaan vaikka niin, että Death Breath on death metalin Guns N’ Roses. Minun ja Johannan retro doom -yhtye Lucifer tekee samoin. Pop rock -bändi Imperial State Electricin varalle on myös uusia ideoita. Lisäksi kutsumme laulajiksi joukon nimekkäitä kollegoita. – Teemme heinäkuun puolivälissä keikan Gefle Metal Festival -tapahtumassa. Nostakaa siis aurinkolasit kasvoille ja antakaa itsellenne armollinen levähdyshetki rock ’n’ rollin iloisessa maailmassa! Sen verran iso tapaus The Hellacoptersin paluu levytyskantaan pitkän tauon jälkeen oli, että kaiken kokenut kehäkettu Nicke Andersson tunsi biisejä sille tehdessään ensi kertaa paineita. Aiomme soittaa materiaalia yhtyeen kaikilta aikakausilta, sillä ideana on juhlistaa Entombedin koko uraa. Minun lisäkseni mukana ovat Alex Hellid (kitara), Uffe Cederlund (kitara) ja Jörgen Sandström (basso). Se, miten nopeasti hän lopulta poistui keskuudestamme, oli aivan hirveää. – Olemme jo treenanneet kesän keikkaa varten, ja kuvioissa on pyörinyt myös uusia rifffejä. Esimerkiksi Beguiled kertoo erilaisin sanankääntein internetistä ja erityisesti sosiaalisesta mediasta. Olkaapa hyvät: Eyes Of Oblivion on vajaa 40-minuuttinen pakomatka tästä kaikesta. Mitä on siis luvassa. – The Hellacopters jatkaa keikkailua ja uusien biisien tekemistä. Yli internetin äyräiden pursuva vihahuutelu on täydellisen sietämätön asia. Tin Foil Soldierin työnimi oli muuten ”glam, not sleaze”! – Myös kappaleiden teksteistä löytyy uusia vivahteita, ja siellä uppoudutaan myös nykymaailman kylmiin tunnelmiin. – Kun mietin asiaa enemmän, tajusin ajaneeni itseni nurkkaan ihan turhaan. Ehkä jatkamme samalla odottamattomalla polulla ja kirjoitamme seuraavaksi tyylipuhtaan kantribiisin. – Minulla ja entisellä Entombed-solisti L-G Petrovilla oli takavuosina ongelmia, mutta ne kaikki unohtuivat sillä hetkellä, kun L-G sairastui syöpään. Vastaus oli pian selvillä. Death metal -bändi Death Breath taas julkaisee uuden seiskatuumaisen lähikuukausien aikana, ja se ennakoi yhtyeen kakkoslevyä. Joten kyllä, uusia Entombed-biisejä on työn alla! K u v a: M ic ke Sa n d st rö m. Aivan hirveää. 48 SOUNDI SOUNDI 49 dämmekö intoa kirjoittaa uusia kappaleita. Jos ei maistu, maailmasta löytyy monia muitakin artisteja. Jos joku pitää niistä, hienoa. – Myös Tin Foil Soldierissa on tuoreita tuulahduksia, sillä yritin kirjoittaa vanhan koulukunnan glam rock -biisin esimerkiksi Sladen ja Sweetin hengessä. Totuus on kuitenkin se, etten minä voi muuta kuin kirjoittaa itseni näköisiä biisejä. – Alustavia biisi-ideoita riitti yllin kyllin, mutta huomasin nostavani rimaa koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. – Bändin perussoundi on tallella, mutta sävellysten joukosta löytyy So Sorry I Could Dien kaltaisia bluesahtavia yllätyksiä. Hemmetti soikoon, olen ollut tekemässä isoa nippua levyjä reilun kolmenkymmenen vuoden aikana, mutta nyt tunnistin ensimmäistä kertaa paineiden olemassaolon – enkä pitänyt siitä fiiliksestä lainkaan, huokaa Andersson. Vaikka kollektiivinen tahtotila oli kohdallaan, Eyes Of Oblivionin tekemisessä oli lopulta monenlaisia haasteita. Miksi nimettömät hahmot voivat niin helvetin huonosti, että heidän pitää langettaa muiden päälle toinen toistaan karmeampia loitsuja. ”Uusia Entombedbiisejä on ty ö n alla!” NICKE ANDERSSON rakastaa musiikkia, ja hänellä on tälläkin hetkellä monta rautaa tulessa. Kukapa ei haluaisi hetkeksi vähän miellyttävämpien tunnelmien pariin
66-minuuttisen Immutablen paljastuu jo ensimmäisellä tutustumiskerralla nimensä mukaiseksi ”muuttumattomaksi” Meshuggah-järkäleeksi. Black Cathedral on Mårtenin (Hagström, kitara) säveltämä black metal -konsertto, joka koostuu hyvin monesta päällekkäisestä kitararaidasta. – Pahoittelut sanavalinnasta, mutta Fredrik (Thordendal, kitara) pudotti silloin melkoisen uutispommin. MUUTTUMATTOMAT KOKEILIJAT Meshuggahin kitaristi Mårten Hagström ja rumpali Tomas Haake ovat haastaneet metalli maailmaa useilla sitä muutta neilla albumeilla vuosikym menten ajan. no, välisoitto. Jalan alle Seuraavan haastattelun aika koittaa muutamaa viikkoa myöhemmin. – Kollektiivisen suosikkimme Metallican klassikko Master Of Puppets oli eräs uuden levyn roolimalleista. The Vio lent Sleep Of Reason -rundi oli nimittäin pahasti kesken, kun Fredrik ilmoitti jättäytyvänsä pois yhtyeen toiminnasta – mahdollisesti monen vuoden ajaksi. Pohjoiseen Ruotsiin monen Tukholmanvuoden jälkeen muuttanut Mårten Hagström huokaa syvään, kun pyydän häntä palaamaan The Violent Sleep Of Reason -levyn (2016) jälkeisen maailmankiertueen aikakaudelle. Fredrik painotti sitä, että hänen on pakMittarista löytyy jo 35 vuotta, mutta MESHUGGAHIN luomisvoima ei osoita ehtymisen merkkejä. – Mietimme levyn otsikkoa hartaasti, mutta lopullisen valinnan tekeminen oli silti helppoa. Se ei tuntunut kaipaavan Jensin (Kidman, laulu) tai minun panosta, joten jätimme teoksen rauhaan. Yhdeksäs studioalbumi Immutable nousee ruotsalaisen metalliinnovaattorin väkevimpien merkkipaalujen joukkoon. Eletään tammikuun sysimustaa iltaa, ja moniin äärimmäisiin musiikillisiin horisontteihin vuosikymmenien ajan kurkottaneen Meshuggahin tuoreen Immutable-studiolevytyksen ennakkokuuntelu on juuri päättynyt. Vähemmän tarkkaavaisen kuulijan mielestä Meshuggah saattaa kuulostaa vuodesta toiseen ihan samanlaiselta, mutta huolellisempi tarkastelu voi paljastaa yllättävänkin isoja eroavaisuuksia levyjen välillä. Monet varmasti odottavat blast beat -kompin rämähtävän käyntiin millä hetkellä hyvänsä, mutta sellaisen perään haikaileminen on turhaa. Ehkä ei, mutta juuri sellaiselta nyt tuntuu. Sen painajaismaisella tarkkuudella groovaavat rumpuja riffitulitukset muistuttavat ruotsalaisyhtyeen takavuosien nerokkuudesta, mutta se ei ole koko totuus: Immutable kuljettaa Meshuggahia myös kohti uusia maailmoja. On siis muuttumaton fakta, että Meshuggahin soundin ja kappaleiden ydin on kokenut muutoksia kerta toisensa jälkeen, huomauttaa ennakkokuuntelua kuratoiva Tomas Haake. – Immutablelta löytyy toinenkin... 50 SOUNDI K u v at : A n th o n y D u b o is. Miksi. Toki albumilta löytyy myös sanattoman Past Tense -outron lisäksi varsinainen instrumentaalibiisi They Move Below, joka on meidän oma Orion, rumpali nauraa. Immutable soi aikaisempaa dynaamisemmin, ja kappalemateriaali on tunnelmiltaan sekä tempoiltaan entistä vaihtelevampaa ja tarttuvampaa. Yksinkertaisesti siksi, että minä en osaa soittaa kovin nopeasti!, Haake sanoo. Uusi Immutablelevy ei sekään ole mikään läpihuutojuttu. Teksti: Timo Isoaho V oiko kaiuttimista vyöryvä rockmusiikki paiskata kuulijan maansiirtokoneen alle
– Tomas on kertonut joidenkin jo harmitelleen, ettei hän soita blast beatia Black Cathedralissa. – Kun maailma sulkeutui, päätimme tehdä uuden studioalbumin – ilman minkäänlaista kiirettä, sanoo Hagström. Pitääkö paikkansa, että jouduitte miksaamaan Nothing-albumin (2002) vain kahdessa päivässä, koska Meshuggahin kalenterissa komeili kymmenen viikon mittainen Ozzfest-kiertue. Jos mietin jalkapallokenttää, nämä teokset ovat kulmalippuja, ja kaikki muut albumin sävellykset mahtuvat niiden rajaamalle kentälle, kuvailee kitaristi. – Voisin lainata AC/DC:n Angus Youngia, sillä hän on todennut, että riffin pitää mennä jalan alle. Jotkut tuolloin syntyneet jutut eivät kuulostaneet lainkaan Meshuggahilta, ja olenkin viime aikoina kerännyt rohkeutta oman levyn tekemistä varten. – No, sanotaan vaikka niin, että ei ainakaan kovin nopeasti, nauraa Hagström. Siitä puheen ollen: miten tunnistat uuden Meshuggah-idean. Rakastin varhaisen black metalin kitaravallien ilkeää ja pahaenteistä tunnelmaa, mutta en koskaan digannut enemmän tai vähemmän koomisista lauluosuuksista ja ylinopeista rumpukompeista. Ei siis ole lopulta kovin yllättävää, että Jens ja Tomas eivät ole mukana Black Cathedralissa! Mårten Hagström, mikä on vaikuttavin ruotsalainen albumi ikinä. – Aloin kirjoittaa uusia biisejä, ja niin tekivät myös Tomas ja Dick (Lövgren, basso). – Nothing on eräs merkkipaaluistamme, mutta sen tekeminen oli aikamoista sekoilua alusta loppuun. Vaikka esimerkiksi Europe ja Bathory olivat ruotsalaisia, Candlemassin suurenmoinen debyytti vakuutti minut ensimmäisen kerran siitä, että Skandinaviastakin voi tulla maailmanluokan heavy metalia! PARASTA RUOTSISTA SOUNDI 51. – Nostettakoon silti esiin myös biisit Light The Shortening Fus ja I Am That Thirst. Nykyään Catch Thirtythree saa paljonkin kehuja fanien suunnalta, mutta aikoinaan levy meni monilta täysin yli hilseen. Ja katsohan vain: homma toimi komeasti, ja Perin valtava innostus tarttui meihin muihinkin. Avausbiisi Chief Rebel Angel on aivan mieletön! – Kaikista vaikuttavin on kuitenkin Candlemassin Epicus Doomicus Metallicus. Huh huh! Kun Epicus ilmestyi vuonna 1986, se räjäytti minun 15-vuotiaan pääni aivan täysin. Kirjoitimme tätä yhdestä 47-minuuttisesta kappaleesta koostuvaa ”painajaismaista soundtrackia” kahden vuoden ajan, emmekä rajoittaneet omia taiteellisia visioitamme mitenkään. Pieneen juhlistukseen on syynsä, sillä Mes huggah täyttää näinä aikoina 35 vuotta. – Immutablen ohella henkilökohtaisesti tärkein Meshuggah-albumi saattaa hyvinkin olla Catch Thirtythree (2005). Pahaksi onneksi leirintäalueen vastaanotto oli kiinni, emmekä saaneet uutta avainta mistään. Totta kai biisimme seikkailevat välillä kummallisilla poluilla, mutta pohjimmiltaan me luotamme silti 4/4-tahtilajiin. Kuinka ollakaan, poliisit sattuivat paikalle juuri sopivaan – tai epäsopivaan – aikaan. No, olisihan sekin ollut varsin tyylikästä, jos ensimmäinen Suomen-reissumme olisi päättynyt putkaan! Seitsemän vuotta myöhemmin keikoista muilla mailla ei enää ollut pulaa. improvisoida. Päätimme loppujen lopuksi palata tien päälle, ja pestasimme livekitaristiksi vanhan tuttumme Per Nilssonin Scar Symmetry -yhtyeestä. – Tulimme laivalla Uumajasta Vaasaan, ja ajoimme suoraan festivaalialueelle. Ne uskomattomat riffit ja Johan Längqvistin mahtava laulu... – Ehdottomasti aliarvostetuin on Entombedin Morning Star (2001). – Yhtyeen uralla on jo niin paljon mittaa, että joku osa minussa vain tietää, mikä meille sopii. Hetkinen... Se taisi tapahtua Nummirockissa kesällä 1995, muistelee Hagström. Jos aiemmin mainittu nelikko sisältää kaikenlaisia kokeiluja, nämä kappaleet taas alleviivaavat ennen kaikkea sitä tosiseikkaa, ettei Meshuggah tule koskaan hylkäämään jykevimpiä perustuksiaan! Aikamoista sekoilua Mennäänpä seuraavaksi muutamien vanhojen virstanpylväiden äärelle. Entä mistä ylipäänsä tiedät, että joku aihio on tarpeeksi hyvä bändin käytettäväksi. – Ajattelin saman tien, että bändin ura on saapunut päätepisteeseen, sillä en siinä hetkessä voinut kuvitellakaan soittavani Meshuggahin biisejä jonkun muun kanssa. Kun ensijärkytys hälveni, ajatuksetkin alkoivat muuttua. Olen vanhan liiton metallidiggari, ja esimerkiksi Mayhem oli eräs suosikeistani jo vuosikymmeniä sitten. Meshuggahilla oli onnea myös aikataulujen suhteen, sillä The Violent Sleep Of Reason -kiertue ehti päättyä ennen maailmanlaajuisen pandemian iskua. – Tottahan se on. Kirjoitimme biisit erään 8-kielisen kitaran prototyypillä, mutta emme saaneetkaan luvattuja 8-kielisiä keppejä nauhoitusten alkuun mennessä, joten meidän piti hieman... Muistan elävästi, että olimme kaikesta todella innoissamme. Päätimme sitten hajottaa yhden ikkunan ja mennä sisään sitä kautta... Poikkeuksiakin on. Joskus käy niin, että kehitän aikani jotakin uutta ideaa, mutta lopulta se tuntuu liian oudolta. Niin taisi olla myös Fredrikin tyttöystävä, joka onnistui hukkaamaan festarin tuntumassa sijainneen mökkimme avaimet. Jotkut kollegat suhtautuivat albumiin jopa jonkinlaisena outona vitsinä, mikä tuntui vähintäänkin kummalliselta, sillä meille itsellemme levy oli kaikkea muuta kuin vitsi! Sitten vielä yksi juttu. Työskentelytavat ovat sittemmin muuttuneet, sillä miksasimme Immutablea monen intensiivisen viikon ajan, naurahtaa kitaristi. Sitten bändin muut jäsenet sattuvat kuulemaan aihion ja kohta he jo hihkuvat innoissaan, että tästä syntyy mahtavan kokeileva Meshuggahkappale, nauraa kitaristi. Nämä biisit ovat toisiinsa nähden hyvin erilaisia, ja ne etenevät esimerkiksi stoner-jyystöstä äärimmäiseen tuplabassarijylinään ja hyvinkin psykedeelisiin tunnelmiin. ko päästä työstämään omaa musiikkia oman studion uumeniin, muistelee kitaristi. Uuden levyn tekemisen aikana me jo nauroimmekin, että mikäli ZZ Top tekisi Meshuggahalbumin, se olisi varmaan aika lähellä Immutablea! Pystytkö poimimaan Immutablelta avainbiisejä. – Meshuggahin ensimmäinen ulkomaankeikka. Innostuin lopulta niin paljon, että sävelsin ihan hillittömän määrän musiikkia. Ne tuhosivat koko fiiliksen. Päädyimme käyttämään meille buukatun studioajan viimeistä hetkeä myöten, ja prosessin lopussa olimme aivan lopussa. Ajattelen samoin: jos idea ei saa tanssikenkiä liikkeelle, tekeleessä on jotakin vikaa. Älkää syyttäkö häntä, syyttäkää minua. Eikö Tomas Haake tosiaankaan osaa soittaa nopeasti. – Voisin mainita kappaleet Broken Cog, The Abysmal Eye, Phantoms ja They Move Below. Tilanne oli hetken ajan varsin tukala, mutta onneksi saimme jotenkin todistettua, että mökki on meidän nimissämme
Tämä on osasyy, miksi medi alla ja musiikkiinstituutioilla on ollut vaikeuksia käsitellä ilmiötä. He saivat ampua toisiaan, kunnes heinäkuussa luotien eteen joutui Einár. Drill on räpistä ja trapistä juonnettu musiikkityyli, jossa kylmä ja kova, monesti efektoitu ulos anti yhdistyy pääosin hitaisiin (60–70 bpm) ja pahaenteiseltä kuulostaviin biitteihin. Valtiopäivillä edustaja jopa ehdotti rikollisten tekemän musiikin radio soiton kieltämistä. ”Meitä kritisoidaan kadulla pysymisestä, mutta meitä ei päästetä näihin valkoisiin huoneisiin”, Ant Wan sanoi. Myö hemmin hänet tuomittiin osallisuudesta Einárin kidnappaukseen. Drillin syntysijana pidetään Chicagoa, mutta Ruotsin ja muunkin Euroopan drillliikehdintä on enemmän velkaa Lontoon drillskenelle, jossa mu siikillisia vaikutteita otetaan loogisesti myös grimesta ja UK garagesta. D rillin ympärille on syntynyt oma sosiaalisen median ekosysteemi ja kulttuuri. Suosituimmat drillkappaleet kerää vät valtavirtahitteihin vertautuvia striimi lukemia, mutta artistit operoivat kaukana musiikkiteollisuuden raken teista, eivät levytä isoille levymerkeille, eivät soi radioissa, eivätkä esiinny festi vaaleilla. Vuosia kypsyneisiin monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ja sosioekonomisiin ongelmiin ei varmasti ole simppeliä vastausta. Pohjolan lintuko dosta oli tullut Euroopan väkivaltaisin maa. Median analyyseissa ja ko lumneissa tilannetta luettiin yksisilmäi sesti, ratkaisuehdotukset tuoksah tivat yksinkertaistuksilta tai moraalipaniikil ta. Verkosto on kasvanut orgaanisesti niiden ympärille, joilla on sanottavaa mutteivät ole saaneet ään tään kuuluviin perinteisessä mediassa. Hämeenkatu 3 D, 05800 Hyvinkää www.hyvinkaantaidemuseo.fi Avoinna ti–pe 12–18, la–su 11–17 Hyvinkään taidemuseo Museokeskus Taika. 52 SOUNDI Teksti: Jukka Hätinen R uotsalainen rap ylitti uutiskynnyk sen The New York Timesissa asti viime kesänä. Väkivalta oli tullut lähiöstä kau punkiin, uhrina oli valkoinen parikymp pinen. INGA ÄNGLAR HÄRA, BROSKI Ruotsin lähiöissä syntyneellä räpillä on kyseenalainen maine. Yhtäkkiä koko maailman katseet kääntyivät Ruotsin ”gangsta rap ongel maa” kohti. Yasin ei päässyt pokkaamaan vuoden hiphopartistin palkintoa koska oli pidätettynä. Maahanmuuttajataustaiset nuoret olivat jengiytyneet ja terrorisoivat lä hiöitä. Viimeksi mainittu nousi puheenai heeksi, kun Grammisgaala julkisti eh dokkaansa maaliskuussa. Esimerkiksi Ant Wanin julkaisut ovat keränneet listojen ykköspaikkoja. ”Se on nihilististä, kyynistä ja äärimmäisen kulutusmielistä, koska yhteiskuntam mekin on.” S e, mitä mediassa on nyt kutsuttu gangsta rapiksi, on oikeastaan drillmusiikkia. Ruotsissa Ed Sheeraniakin suositum pi artisti jätettiin verilammikkoon kuo lemaan. Nuorison suosima musiikki genre ei myöskään katoa mihinkään, vaikka sen yrittäisi lakaista maton alle. Rumban päätoimittaja Jukka Hätinen pureutuu raflaavien uutisotsikoiden taakse. Suositut räppärit olivat sidok sissa näihin rikollisryhmiin. Musiikkilehti Gaffan kolumnisti Emil Viksell muistutti, ettei tätä musiikkia ole luotu missään tyhjiössä. ”Meitä kritisoidaan kadulla pysymisestä, mutta meitä ei päästetä näihin valkoisiin huoneisiin” – ANT WAN Ruotsalaiset drillartistit ovat maassaan kaupallista valtavirtamusiikkia. Julkinen kes kustelu pyöri oikeamielisyyden kalte valla pinnalla: voiko tuomittuja palkita. Hän koki ole vansa eivalkoisena hiphopkiintiö ehdokkaana, vaikka hän ja moni kol legansa olisi ansainnut suosion perus teella ehdokkuuksia myös muissa kate gorioissa. Grammisgaala oli myrskyn silmässä myös viime vuonna. Drillille ominaista on myös hyper lokaali slangi ja omaehtoinen asema perinteisen populaarikulttuurin tuolla puolen. On ollut helpompaa niputtaa koko liikehdintä vain osaksi maanlaajuista jengirikos vyyhtiä tai jättää kokonaan huomiotta. Ensinnäkin nykyiset teknologiat ovat madaltaneet kynnystä niiden tekoon: ohjaaja voi olla kuka vain, jolla on älypuhelin ja idea. Aramealais taustainen räppäri Ant Wan arvosteli Grammisorganisaatiota. Yasin pääsi vuodenvaihteessa vanki lasta ja julkaisi mainion 20 talet sing len, jolla summaa kyynisesti asemansa: ”Jokainen askeleeni päätyy otsikoksi lehteen.” Noin 800 000 kuukausittai sella Spotifykuuntelijalla hän on A36:n jälkeen Ruotsin suosituin elossa oleva räppäri. Musiikkivideoilla on valtava merki tys kahdessakin mielessä
Nämä räppärit ovat tulkitsijoita siit ä rodullistettujen nuorten miesten todellisuudesta, joka näkyy mediassa yleensä vain raflaavina otsikoina. Youtuben, Instagramin, Snapchatin ja Tiktokin drill-verkostoon on lieveilmiönä syntynyt myös voyeristinen, somejulkkiksia jalustalle nostava yleisö, joka seuraa musiikin lisäksi myös muita tapahtumia kuin realitytelevisiota. Stickyn ensimmäiset videot olivat kuin drill-oppikirjasta repäistyjä automaattiaseineen, kommandopipoineen, luksusbrändeineen ja pulvereineen. Yllä mainittujen artistien lisäksi suosittelen tutustumaan drill-räppäreihin, kuten 1. Ruutukaappaukset Stickyn videolta Men In Black. Motiiveja musiikin tekemiselle on yhtä monta kuin artistejakin. Toisekseen drill-videoiden kuvasto ja koodikieli ylittävät kielimuurin ja sitovat paikallisia liikehdintöjä osaksi miltei jokaisesta Euroopan suurkaupungista löytyvää afrodiasporista drill-kenttää. Esimerkiksi Helsingissä seurataan Tukholman kaduilla kuvattujen videoiden estetiikkaa tarkasti. Tämä lietsoo luonnollisesti ”kilpavarustelua”, jossa odotetaan rankempaa, odotetaan rajumpaa. Ruotsia ravistelleen, Tukholman jengisodan taustoja avanneen Tills alla dör -kirjan kirjoittaneen toimittaja Diamant Salihun sanoin: Musiikki on keino luoda merkitystä ympäröivään kaaokseen. Drill voi olla hyvinvointivaltion reunalta työnnettyjen nuorten miesten musiikkia, mutta sen suosiolle ei tarvitse keksiä ulkomusiikillisia perusteluita. Räppärin kolmas video Men In Black menee ihon alle inhorealistisuudellaan: satunnaisiin ohikulkijoihin kohdistetut rystyset ja ahdistelu metroasemalla sokeeraa, koska on arkipäiväisempää kuin edellä lueteltu kuvasto. Tulokasartisteista kourallisen erinomaisia sinkkuja julkaissut Sticky on hyvä esimerkki. Spotifysta ajakohtaista ruotsalaista drilliä löytyy esimerkiksi soittolistoilta Swedrill ja 100. Hämeenkatu 3 D, 05800 Hyvinkää www.hyvinkaantaidemuseo.fi Avoinna ti–pe 12–18, la–su 11–17 Hyvinkään taidemuseo Museokeskus Taika. On älyllisesti epärehellistä ja poliittisesti lyhytnäköistä leimata drill vain jengiytyneiden väkivaltarikollisten musiikiksi. ”täällä ei ole enkeleitä, veli”) on peräisin. Cuz, 23, Guleed, Haval, Sarettii tai Thrife, jonka This Is Sweden -kappaleesta tämän esseen otsikko (suom. Viittausten lisäksi lähteenä on käytetty keskusteluja ilmiötä tutkivien erikoistutkija Erica Åbergin ja väitöskirjatutkija Hanna Tyvelän kanssa. D rill, kuten mikä tahansa muukin rap, on tarinankerronnan, brändäämisen ja todellisuuden fuusio
Botoxien kakkosalbumi on raskaampi kuin neljä Puhosta päällekkäin. HELSINKI Tuska 09.07. Soundit ruuvasi kohdalleen Will Putney (Body Count). LAHTI Finlandia-klubi **) 15.10. HELSINKI Tavastia 30.09. SEINÄJOKI Rytmikorjaamo **) 14.10. JOENSUU Kerubi **) 28.10. MIKKELI Kerran Tornimäellä 16.07. HYVINKÄÄ Rockfest 25.06. TAMPERE Pakkahuone **) 03.06. HELSINKI Jäähalli *) 25.05. OULU Teatria **) 29.10. SEINÄJOKI Provinssi 03.07. TAMPERE Nokia Arena *) 24.04. KOTKA Dark River Festival 24.09. PORI Porispere 12.08. KAUHAJOKI Nummirock 01.07. TURKU Knotfest 13.08. JYVÄSKYLÄ Lutakko **) *) w/ Nightwish **) w/ Huora ITÄ-METAL ITÄ-METAL L Ä H IÖ B O T O X // / L Ä H IÖ B O T O X // / L Ä H IÖ B O T O X // / L Ä H IÖ B O T O X // / IT Ä -M E T A L // / IT Ä -M E T A L // / IT Ä -M E T A L // / IT Ä -M E T A L // / IT Ä -M E T A L // / LIVE:. JOENSUU Ilosaarirock 06.08. 22.04
Hard rock -kuvioissa Chickenfootin kanssa pelmunnut rumpali Chad Smith peesaa Fruscianten fuzz-runttailua mielellään. Paikoitellen soitto on niin ennalta-arvattavaa, että autopilotilla ajelu suorastaan nolottaa. 17 biisin kieltämättä ylipitkä kattaus on osin haukotuttavaa perus-RHCP:tä, mutta mukana on myös kiitettävä määrä kiinnostavaa antia. Toisinaan tämä toimii, toisinaan ei. Enpä muista kuulleeni RHCP-albumilla tätä aiemmin country-sävyjä, länkkärimusiikkia tai Tacomielleyhtymiä. KOSKINEN HHH Red Hot Chili Peppers Love Unlimited Warner K u v a: C la ra B al za ry. Bassoheppu Flea pitää funkin lippua yllä, ja ukkelin sukkela kopelointi onkin mukavasti esillä. Usea biisi on jännittävästi koostettu hyvinkin erilaisista osista. Tiedä sitten, paljonko Rick Rubin on ollut osallisena varsinaisessa tuottamisessa, mutta kollektiivisesti yhtye tuntuu nyt haksahtaneen massiivisen loistoalbuminsa Blood Sugar Sex Magicin (1991) tunnelmiin ilman sen läpileikkaavaa laadukkuutta. Tuutulaulumaisesti keinuva päätöskappale Tangelo jättää albumista hyvän fiiliksen. Ilmaisun rohkeasta laaja-alaisuudesta ja pääosin sulavana ilmentyvästä ennakkoluulottomuudesta täytyy silti olla hyvillään. Ihan onnistuneistakin kappaleista moni on armottomasti rivitavaraa. Poster Childin muikea funkkaus tai Not The Onen herkkisslovarointi on kuultu jo moneen kertaan. Palapelimäiseltä tunnelmalta ei oikein voi välttyä. Mukava on kuitenkin huomata, että albumin kohokohdiksi nousee kappaleita aika laajalla tyylispektrillä: leijuva It’s Only Natural, vallattoman hendrixmäiseen tapaan kirskuva The Heavy Wing ja yllättävän romuluiseksi alternative rockiksi äityvä These Are The Ways. Suoraviivainen luomuote on silti ehdottomasti bändin eduksi, ja jämäkässä soitossa on elähdyttävää suunnittelemattomuutta. Love Unlimited olisi selkeästi tiukemmalla seulalla koostettuna jopa erinomainen albumi. Se myös tuntuu nyt vieläkin keskeisemmältä elementiltä kuin aiemmin. 56 SOUNDI Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen ”Bassoheppu Flea pitää funkin lippua yllä, ja ukkelin sukkela kopelointi onkin mukavasti esillä.” F unk rockin megabändi on taas siinä suosituimmassa kokoonpanossaan, kun kitaristi John Frusciante palasi kolmannelle kierrokselleen yhtyeessä. KIMMO K. Vähäeleisemmässä tulkinnassa mies onnistuu jopa hyvin. Perusrallatukset, kuten laimea johtobiisi Black Summer, eivät tuo bändistä oikein mitään uutta esiin. Yhtyeen heikoin lenkki Anthony Kiedis ei edelleenkään loista solistina, mutta onnistuu välttämään pahimmat maneerinsa aivan kiitettävästi. Toki leimallinen ilmaisu on paikoitellen oikein hyvää, mutta osumatarkkuus on yllättäen selvästi parempi bändin tehdessä jotakin muuta kuin mitä siltä osaisi odottaa. Kaveri pisteleekin nasevasti ja wahwahin pornofunk-asetusten lisäksi fuzz-pedaali on ahkerassa käytössä. Levyllä on I’m With Youlla (2011) esiin tullutta räväkästi kekseliästä rockaamista ja bändille jopa lievästi freesiä ilmaisua. Kuulijasta riippuu, kuinka hyvin post punk -säe korvakäytävässä liimautuu folkaavaan kertosäkeen ja metallisen väliosan kanssa yhteen. Tietysti yhtyeen yhteissoitto on luontevaa ja soittajatroikka tuntuu kohdakkoin pyrkivän eroon tietystä urautumisestakin aivan kiitettävästi
On ne hassuja! Wet Legin kitaristit ja vokalistit Rhian Teasdale ja Hester Chambers ovat alle kolmekymppisiä eli kypsässä bändin perustamisiässä. Lauluntekijän tunnemaailman ailahtelut ja omasta itsestä havaitut eri puolet heijastuvat lauluissa ja lyriikoissa hyvin ymmärrettävän uteliaisuuden ja pohjimmaisen mielenrauhan vallitessa. Tuoretta indierockia viime kuukausien aikana vähänkään seurannut ei ole voinut välttyä kuulemasta Wet Legin Chaise Longue -biisiä. Näin lauluissa on miellyttävän ilmava, demohenkisesti ohisoljuva, kunnianhimoisempiin jälkisovituksiin sitoutumaton tunteiden ja sointujen tapailun aura. ASKO ALANEN HHH K u v a: E m m a W al lb an k s Wet Leg Wet Leg Domino Kovat ajat vaativat vastapainokseen kepeämpää meininkiä. Pandemian ansiosta pitempään kypsytelty debyyttialbumi sisältää muitakin lumoavia kappaleita. Soittimeen ??. Keveys osoittautuu arvoitukselliseksi voimavaraksi, kun Harding keskittyy laulamaan sanojen sisältöä eikä ensisijaisesti niiden muottiin valettuja musiikillisia painotuksia. Tekijöiden tarkoituksellisesti liioittelemasta amatöörimäisyydestä ja kappaleiden twee pop -tyylilajista huolimatta soitto pelaa virheittä ja kokeneen tuottaja Dan Careyn soundit ovat shoegazing-sävyineen – etenkin Angelica ja päätöskappale Too Late Now – värikylläisiä. Warm Chris -albumin yleispiirteistä merkillisin on Hardingin taipumus muunnella ääntään ikään kuin laulajan roolipelinä, jossa eri tavoin sisäistetyt ja tulkitut kappaleet kerrostavat toisistaan eroavia persoonallisuuksia. Tarttuvin biisi on Wet Dream, jonka sanoituksen iskurepliikissä mainitaan Buffalo ’66 -leffan dvd. Wet Leg kirmaa samantien vuoden kovimpien ulkomaisten albumien kastiin. Kenellä muka on nykyään dvdsoitin. Harding kuitenkin leijuu mielellään ohuemmassakin soitonja ilmanalassa hauraan helium-äänisen lausunnan keinoin. Tämä tapahtuu kuitenkin hallitusti ja vapaaehtoisesti ilman pakottavamman jakomielitautisuuden vaaraa. Teasdalen ex-poikaystävän puhelinsoiton repliikeistä koottu Piece Of Shit tihkuu suoraan sydämen haavasta. Koittakoon siis vihdoin iloinen 20-luku ja bändien aika! Vielä on mahdoton ennustaa, miten pitkälle Wet Legin nousukiito kantaa, mutta Chaise Longue ei ole yhtyeen ainoa neronleimaus. She’ll Be Coming Round The Mountain on näistä yksitotisinta laulantaa ja rytmitöntä kivireen vetoa. Harkitusti kieli poskessa hutaistuilta vaikuttavat sanoitukset, kuten Oh No, vilisevät satiiria ja (itse)ironiaa, mutta tuostakin biisistä löytyy pinnan alta vakava pohjavire. Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan löydä omaa erityistä melodista ydintään, vaan jotkin lyriikat painostavat jahkaamaan sanottavaansa ja venyttämään vokaaleja. Pop-sävelmien tekemisen maku on kuitenkin mukana virkeästi helmeilevissä ja polveilevissa pianosäestyksissä. JARI MÄKELÄ HHHH K u v a: H o ll ie Fe rn an d o. Sydämeen ???. Eivätkä kaikki melodisesti kapeammat laulut ole millään muotoa albumin rentoa yleisilmettä jähmettäviä. SOUNDI 57 ????. Vieläkin verkkaisempi Bubbles sentään liikahtelee soinnikkaammin ja mielenkiintoisemmin melodian eri osissa. Levyhyllyyn ?. Esimerkiksi ennakkoon julkaistu outo Fever-raita koostuu huudahduksista ja niitä selittävistä säkeistä, jotka tuovat mieleen Aimee Mannin viehättävän lakonisen ja usein lähes aneemisen tulkintatavan. Divariin . Lauluäänen hellimpien sävyjen paletissa on psykedelisten häivähdysten lisäksi kulmikkaampia, lähes anti-pop-melodisia sävelmiä ja sointukulkuja. Chambers on soittanut aiemmin pianoa, Teasdale on opetellut soittamaan kitaraa vasta Wet Legin perustamisen jälkeen. Roskiin Aldous Harding Warm Chris 4AD Hardingin neljäs albumi hioo persoonallisen, intiimin folklaulannan tyylilajeja uusin viistein ja sävytyksin. La Luzin psych pop -reviirille tallova monipolvinen I Don’t Wanna Go Out sivuaa ohimennen Teasdalen lapsena kuunteleman David Bowien The Man Who Sold The Worldin kitarakuviota. Dancing With Myselfin ja The Breedersin Cannonballin riemastuttava hybridi on Isle of Wightilta kotoisin olevan bändin vastaisku popmusiikkia 10-luvun alusta saakka hallinneiden sooloartistien raskassoutuiselle melankolialle. Chambersin laulama Convincing on albumin deep cut -helmi, joka povaa yhtyeelle valoisaa tulevaisuutta
58 SOUNDI Lähiöbotox Itä-Metal Deggael Communications Nyt jytisee! Roihupellon Body Countiksikin kutsuttu Lähiöbotox on ottanut lempinimensä sen verran vakavissaan, että värväsi kakkosalbuminsa miksaajaksi ja masteroijaksi Will Putneyn, joka on tuottanut muun muassa Body Countin Carnivoreja Bloodlust-levyt. Vokalistiparivaljakko Dosdela ja Seksikäs-Suklaa möykkää nyt hieman rakentavammin muun muassa eriarvoisuudesta, syrjäytymisestä, riittämättömyyden tunteesta ja luottamusongelmista. MAPE OLLILA HHH Levyarviot > ...laulun karskiudessa ja dynkky-dynkkyyn painottuvissa kitarariffeissä... Jokainen havainto leviää yleiseksi, mikä tekee levyn teksteistä kuin pätkiä romaanista. Rauman romaani käynnistyy kuvailulla siitä, miten ennen aikojaan alkaneet kuukautiset takertuvat junassa sukkahousuihin. MIKAEL MATTILA HHH K u v a: Je n n y B er ge r M y h re. Bändin viesti on painokas olematta poliittinen. Onpahan vain rehellistä ja maanläheistä tilitystä siitä, että asiat ovat miten ovat, eikä pieni ihminen niille paljoa mahda. Harmikseni se kuulostaa myös aavistuksen verran vähemmän siltä persoonalliselta rap metalin ja thrash-rähinän sekoitukselta, joka nykäisi maton altani yhtyeen Emma-ehdokkaaksikin kiivenneellä esikoisella Rikkinäinen Suomi (2020). Sitä kaikkea on myös itähelsinkiläislähiöiden kasvattien kiukku, vaikkakaan se ei hyppää silmille yhtä intensiivisenä kuin debyytillä. He myös varoittavat viinan kiroista ja painavat köyhyyden pelosta perse verillä duunia, samaan aikaan tunnustaen toisesta suupielestään rakkautta koville kotikulmilleen. Classic Objectsin kakkosraita American Coffee kuvailee, miten elokuvateatterin aulavessassa kustuun virtsaan sekoittunut veri tuntuu “liian eläväiseltä vain minuksi”. Putneyn kädenjälki kuuluu: Itä-Metal on ryhdikässoundinen, ytimekäs ja mitaltaan optimaalisen napakka albumi, joka kuulostaa stydisti modernilta hardcorelta. Molemmissa framilla on pohjoismainen, akateeminen ja vähän nörtti nainen, ja molemmat kiinnittyvät korostetusti tämän henkilön ruumiiseen ja sen toimintoihin. Hval taas resitoi albumilleen omaelämäkerrallisia tunnelmia aika leppoisaan sävyyn ja onneksi teemaansa laajemmaksi. Vaikutelma on ehkä impressionistinen, mutta ei aivan palvele lauluja. Moinen asetelma on aika klassinen esimerkki Hvalin tekotavoista. Tilannetta kehystää kankaalta nähty elokuva, 1920-luvun lopun mykkäpätkä Jeanne d’Arcin kärsimykset. Levy sinällään on tekijänsä ”henkilökohtaisin” (korona-aikana on kuulemma ollut aikaa miettiä), mutta sen ote aiheisiinsa (avioliitto ja patriarkaatti, taidemaailman hierarkiat, suhde omaan kehoon) on esseistinen. Lähiöbotoxin sanoituksissa ei ryvetä katkeruudessa kontulalaisen keskikaljakuppilan nurkassa, vaan peilataan elämää karuilla kaduilla, joilla itse kukin tekee pärjätäkseen mitä täytyy. Rähinän perusasiat ovat samat kuin ennenkin, mutta soundipainotukset ovat nyt modernimpia ja thrash metalia musiikissa on entistä vähemmän. Sointi on jyrkkä, urbaani, aggressiivinen ja uskottava. Musiikillisesti Classic Objects on kaunista, avaraa ja vaivatta liukuvaa äänimaalausta. Otetaan jokin näennäisesti provokatiivinen (jo vuoden 2016 albumi Blood Bitch käsitteli sitä itseään) elementti, yhdistetään se johonkin teennäisyyden rajoilla keikkuvaan kulttuuriviittaukseen ja esitetään se uneliaasti leijailevan musiikin päälle kevyesti ujeltaen. Tällä kertaa tosin mukavan santanamaisten congakoputtelujen säestämänä! Rauman romaanin päähenkilö Erika tosin on kohtaamiensa traumojen ja kaltoinkohtelun riivaama. K u v a: Ta p io W il sk a Jenny Hval Classic Objects 4AD Norjalaisen taidepopparin Jenny Hvalin tuorein levy tuo teemoiltaan etäisesti mieleen Iida Rauman muutaman vuoden takaisen menestysromaanin Seksistä ja matematiikasta. Lähin soundillinen referenssi lienee amerikkalaisen virkasisaren Julia Holterin alkupään levyt. Lähiöbotoxin Itä-Helsinki on ehkä kova ja inhorealistinen mutta samaan aikaan erikoisella tavalla valoisa ja tulevaisuudenuskoinenkin paikka. Lähiöbotoxilla on suomalaisessa metallissa ainutlaatuinen näkökulma, joka ansaitsee tulla kuulluksi. Tästä huolimatta Hvalin erittäin yksityiskohtaiset ja runsaat tekstit jäävät sinällään miellyttävän äänimaiseman uumeniin. Nyt musa nojaa lähes yksinomaan perkussiivisesti rouhiviin hoosee-riffeihin
Vakavaa yhteiskuntapoliittista keskustelua ei ole tarkoitus käydä. Jopa alkupuolen elektronisia rytmejä ja runsaita sävelkulkuja varjostaa menetyksen tuntu. 1 Playground Kotimaanmatkailun suurena ystävänä olen seurannut mielenkiinnolla Kalevauvan projektia paaluttaa merkittäviä kaupunkejamme koskevat kliseet tähän päivään. Ruotsalaista tässä on juuri lähes ärsyttävä tyylitaju ja ”hyvä maku”. Tämä on todettu toimivaksi tavaksi Foo Fightersin alkutaipalella, mutta Dream Widow on enemmänkin jatkoa Grohlin Probot-projektille (2004). Niistä kolmella häärii mukana yhtyeen perustajajäsen Jukka Tolonen, joka tällä kertaa soittaa bassoa. Frank Zappalta lainatun Peaches En Regalian vino ilottelu istuu jamittelevaan kokonaisuuteen. Nyt kuitenkin päällimmäiseksi jää kummastunut hämmennys. Taylor Hawkins ei ole albumilla mukana, vaan Dave Grohl hoitelee aika lailla kaikki tontit. Samankaltaista sarkaa kyntää kolmannella albumillaan Miika Pesso, tutun yhteistyökumppanin, tuottaja Mikko ”Supboe” Pennasen ja useiden vierailijoiden avustuksella. Laulun karskiudessa ja dynkky-dynkkyyn painottuvissa kitarariffeissä piilee suurin ero, mutta kyllä esimerkiksi Angel With Severed Wingsin ja Coldin melodiat kytkeytyvät vaivatta Foo Fightersin säveljatkumoon. Vereslihaisen tunne-elämän käänteet on verhottu epämääräiseen numerologiseen teemaan ja Bon Iver häälyy myös referenssinä. Jukka Gustavsonin ja Ella Tepposen lauluosuuksilla maustettu tasokas albumi nousee lentoon Pekka Pohjolan ylväillä sävellyksillä The Sighting ja Vapour Trails. Vaikka lämminhenkinen mesominen osoittaa rakkautta lajia kohtaan, ei tästä merkkiteokseksi ole. Siinä kiteytyy valtaosasta koko albumia välittyvä, kaksisuuntaisen mielialahäiriön maaniseen vaiheeseen viittaava uho ja uhma. 2020-luvulla sen tyylilajina on tietysti trollaus, kullekin ajalle ansionsa mukaan. Ep:ksi tituleerattu Dream Widow on kahdeksan biisin mitassaan ihan oikea hevilevy. Tai sitten molempia. Olemme vintage-käsityöläisyyden kovassa ytimessä. Melody’s Echo Chamberin kolmannessa albumissa parasta on se häkellyttävä pieteetti, jolla se on toteutettu. Lopulta ei ole niitäkään. Kaava on pop-musiikissa niin tuttu, ettei muita vaihtoehtoja tule aina ajatelleeksikaan. PEKKA LAINE HHH Let’s Eat Grandma Two Ribbons Transgressive Pienestä suureksi, tyhjästä täydeksi. SOUNDI 59 Kalevauva.fi Kaupunkilaulut vol. Multi-instrumentalisti siis larppaa taas hevimörkönä, jälleen aivan pätevästi. JUHA SEITZ HHHH Pesso 33 Sony Suomesta puuttuu edelleen oma Drake, kun Gettomasan hieman epäonnistunut Kalamies-projektikin näyttää jääneen kertaluonteiseksi. KIMMO K. Ajatuksella Kaupunkilauluja kuuntelevan ihmisen pää saattaa hajota tai sitten hän saattaa ymmärtää jotain keskeistä maastamme. Melody itse tosin meinaa jäädä statistiksi omassa show’ssaan. Kattauksesta erottuvat edukseen Tasavallan Presidentin svengaavat teokset. Kun koronapandemia siivosi kalenteria, aikaa järjestyi runsaasti. Turbovaihteen jälkeen levy päättyy Shedding My Velvetiin, joka on oikeasti kaunis ja herkällä tavalla vereslihainen biisi. Väheksymättä päähenkilön panosta tuntuu tarpeellista aloittaa ruotiminen siitä, mikä soi hänen ympärillään. Dynamiikaltaan olemattomasta laulusta muodostuu yksi pinnalta kauniin tyylittelyn keino ja korvakarkkiefekti muiden kaikukammiosoundien joukkoon. Rumpujen tuhnuinen funkkaavuus, plektrabasson napsahdus, varhaissyntikoiden villainen huojunta ja fuzz-surinoiden vivahteet – sekä sanfranciscolaiset että turkkilaiset – kaikki on täydellistä. Kuulostaa meno melodisimmillaan myös vähän Foo Fightersiltä. Eikä siinä mitään, laatu on oikein kelvollista ja menon aikuistuneeseen luonteeseen nähden korostunut räväkkyys miellyttää sekä räiskyvämmän Foo Fightersin että Probotin ystävää. Feature, ei bugi. Kolmannella levyllään duo kutistaa sointiaan kappale kerrallaan, kunnes jäljelle jäävät tunnusteleva kitara, hennoksi hapertunut laulu ja autiutta kiertelevä tunne. Rakenne on osa Two Ribbonsin sanomaa. Tukholman liepeillä taltioitua kevytpsykedeelistä päiväunta ovat artistin tukena olleet sommittelemassa Dungen-kitaristi Reine Fiske ja The Amazing -yhtyeestä tuttu Fredrik Swahn. Samalla punnitaan ystävyyttä. ”And I wanna find the answer / but I can only be your best friend / and hope that that’s enough”, laulaa Hollingworth Waltonille päätösraidalla. Levyllä kuuluu Venom ja vastaavat. Vauva.fi-foorumin kommenttiraidalla äänessä olevat kansalaiset ymmärtävät varmasti asemansa tämän läpändeeroksen osatekijöinä. Ja kaikki voi alkaa uudestaan. HANNU LINKOLA HHHH Vesa Aaltonen Prog Band Studio Live Svart Rumpali Vesa Aaltonen suunnitteli vuosikausia levyttävänsä uuden albumin Vesa Aaltonen Prog Bandin kanssa, mutta keikkakiireet ja muut projektit torppasivat suunnitelmat. Ensin ilotulitusrakettien valossa välkehtivä suru pakottaa hiljentymään, sen jälkeen katoavaisuuden taju teroittaa jokaisen äänen arvokkaaksi. Musiikki pysäyttää kaikissa muodoissaan. Into The Twilightissa vilahtaa ysäristi paiskovan biitin rytkeessä Bill Burroughs varoittamassa, kuinka ”future leaks out”, jos juututaan nykyhetkeen. Jenny Hollingworth käy läpi vuonna 2019 kuolleen puolisonsa muistoa, Rosa Walton puolestaan hiljattaista identiteettikriisiään. Ja kun instrumentaatiot vähitellen keventyvät ja struktuuri hajoaa, saapuu kaksikko jonkin puhtaan äärelle. Autotunea, kipuilua ja kulttuurisilpusta koottuja merkitysgolemeja. Aesophobia yllättää dub-vaikutteilla kaikuineen ja efekteineen, vaikkei sekään selviä ilman kireitä rock-osuuksia. Vierailijat sopivat tyyliin: Loiriplukari (Turku), Waltteri Torikka (Tampere), Club For Five (Espoo) ja Erja Lyytinen (Kuopio) ovat kukin omalla tavallaan mahdollisimman Vauva.fi-henkisiä valintoja. On ilahduttavaa kuunnella, kuinka sormien nivelrikosta kärsivä taiteilija leikittelee kappaleiden kudoksissa. Onneksi Let’s Eat Grandman luovuus kantaa totunnaisuuksien yli. Tätähän tämä 2020-luku on. JUSSI NIEMI HHH Dream Widow Dream Widow Sony Valtavan menetyksen kokenut Foo Fighters teki ”salanimellä” hevilevynn Studio 666 -elokuvansa pohjalta. NIKO PELTONEN HH Jack White Fear Of The Dawn Third Man Pidän yllätyksistä, mutta aina ne eivät tietenkään voi olla miellyttäviä. Studio Live perkaa Tasavallan Presidentin, Made In Swedenin, Pekka Pohjolan, Frank Zappan sekä The Groupin klassikkobiisejä, jotka päivitettiin nykykuntoon varsin rennolla otteella. Lainatakseni kollega Vilho Pirttijärven loistavaa määritelmää: viiden tähden kahden tähden levy. Vaikka soinnit päätyivät melko moderneiksi, sovitukset noudattavat pääsääntöisesti alkuperäisiä edesottamuksia. Pahin este välillämme on levyn diskanttisen kireäksi viritetty soundi, jossa kitarat paikoin kuulostavat kirjaimellisesti sirkkeliltä ja rummut pahimmillaan paukkuvat yhtä ärsyttävästi kuin 80-luvulla. Siinä lajissa Pesso yltää johonkin aidolta vilpittömyydeltä kuulostavaan monessakin kohtaa, ja kyllähän ainakin K18 onkin parhaita Suomessa tehtyjä R&B -himmailuja. KOSKINEN HHH Melody’s Echo Chamber Emotional Eternal Domino Ranskalaislaulaja Melody Prochet’n tuorein tuotos on taattua ruotsalaislaatua. Hänen huokaileva ja ohut tulkintansa toisintaa Jane Birkin-Francoise Hardy -linjan harsoista perinnettä sulavasti mutta samalla karikatyyriksi typistyen. Kalevauvaa ei osaa kritisoida latteudesta tai lussuudesta. Ehkä kieltämättä monikerroksisesta Fear Of The Dawnista ajan kanssa paljastuu jotain piileviä hyveitä. Asan, F:n, DJ Ibusalin ja Pehmoainon kaltaiset vierailijat peilaavat artistin pyrkimystä vaikuttaa ylisukupolvisessa risteyskohdassa, mutta myös määrittävät hänen asemaansa kulttuurikentällä. Kyseessähän on periaatteessa uusi Maamme kirja. Toisinaan Fear Of The Dawn kuulostaa siltä kuin amfetamiinia kiskonut Led Zeppelin vetäisi Sweetiä. Kunnianhimon taso. Painavimmat sanansa kaksikko omistaa toisilleen: erkaantumisen pelkona, voimattomana avunpyyntönä ja tarpeena kyseenalaistaa mennyt. Hi-De-Ho alkaa parodisen hevillä säröriffittelyllä vain siirtyäkseen italialaiseen oopperaan ja edelleen hiphopin ja kabareen synteesiin. Jack laulaa pystyvänsä määräämään auringon laskemaan halutessaan. 60–70-luvun Ranska-popin, viihteellisen kvasi-hapokkuuden ja nykytodellisuudesta muistuttavan itsetietoisuuden muodostamassa kolmiossa soivasta musiikista ei löydy kauneusvirheitä tai esteettisiä harha-askelia. Sitten tärkein on sanottu. Vaikka kiekkoa on kehuttu death– ja thrash metaliksi, ei se moista ihan ole – pikemminkin vanhan liiton kiivasta heavy metalia ajalta, jolloin genreluokituksia ei oikeastaan ollut. Se ei tosin kuulosta tältä ajalta vaan esimerkiksi Brandyn ja Monican The Boy Is Minelta (1998). Kummallisen hyvin joku Jyväskylä silti kaupungin ominaisluonteen naulaa, kärjistäen mutta maaliin osuen. Maanisen ahkeran Jack Whiten ensimmäinen albumi tänä vuonna osoittautuu todella vaikeaksi palaksi, enkä ole päässyt sen kanssa sinuiksi vieläkään. No, 33:lla on myös biisi nimeltä No Scrubs eli selvästi Pesso tuo myös juuriaan tässä esiin. Yhtä Tampereen yhteydessä mainittua suomenhevoskabareetahan tämä koko sekoilu on
Liikkumavaraa kuitenkin on, ja siitä tulee otsikkokin: se on sisäkorvan huimausta Levyarviot > 60 SOUNDI ...glitterkerros yksisarvispölyä on matkan varrella karissut.. Bändin avara ilmaisu taipuu tarvittaessa niin progehtavaan kuin metallisempaankin rypistykseen. 38-vuotiaalla artistilla ei vaikuta olevan yletöntä pyrkyä suomipopin valokeilaan, vaikka Matias Mellerin kanssa työstetty materiaali helpoista naruista veteleekin. Erittäin vuolaasti fonia — tai foneja, yksilöimätön torvi kuulostaa välillä sopraanolta, välillä tenorilta — puhaltaa Johannes Sarjasto, kontraa nyppii Philip Holm ja mccoytynermaisesti pulppuavaa pianoa kilkuttaa Staffan Södergård. Improvisaatiolla mennään ja vankasti John Coltranen ja Pharoah Sandersin 60-luvun alkupuolella viitoittamalla tiellä. PERTTI OJALA HHHH K u v a: M er i B jö rn ELDER | HIGH ON FIRE | ORANSSI PAZUZU | THE BIRTHDAY MASSACRE | VLTIMAS THE NIGHT FLIGHT ORCHESTRA | WHEEL | OMNIUM GATHERUM | BLOODRED HOURGLASS LÄHIÖBOTOX | SHAPE OF DESPAIR | 1914 MARIANAS REST | HUMAVOID | DETSET | POLYMOON | ONE MORNING LEFT | VERIKALPA | ENPHIN ABSTRAKT | THE RIVET | SHEREIGN | AMOTH | ASTRALION | DENOMINATE | KING SATAN CRYPTIC HATRED | THE MIST FROM THE MOUNTAINS | REBELLIX | EDGE OF HAZE | ATLAS DEEP PURPLE SET DEVIN TOWNSEND | HEILUNG | STAM1NA | BEAST IN BLACK STRATOVARIUS | NORTHERN KINGS | SYMPHONY X | MOKOMA BARONESS | ELUVEITIE | INSOMNIUM | JINJER | SOILWORK LOST SOCIETY | BLIND CHANNEL | THE DARK ELEMENT | PERTURBATOR RED FANG | GLORYHAMMER | JOE LYNN TURNER RAINBOW & TUSKA.FI | @TUSKAFESTIVAL 109,00 € lippupalvelu. Silläkin uhalla, että lyriikat ja Kräkinin ja Ylösen vimmainen laulu saavat paikoin kuvittelemaan miltä punkbändiksi taiottu ja jäsenistöltään alle puoleen karsittu Ultra Bra olisi voinut kuulostaa. Latinaksi nimetyt levyt kuitenkin sijoittuivat laulaja Emperor Magus Caligulan aikakaudelle. Tyylikkäästi pakatun vinyylin ykköspuolen täyttää liki 20-minuuttinen Cooper’s Test, part 1 ja 17 minuuttia lähentelevän kakkospuolen samanniminen kakkososa. It Takes A Thiefin alle kolmeen minuuttiin mahtuu hysteerinen disko-ooppera ja The Last Song tuo mieleen Bejarin 90-luvun kasettidemot. Sen raskas shufflekomppi ei ole kaukana Musesta (!). Kyllä tämä kovassa nousussa taas vaihteeksi olevan spirituaalisen jazzin piiriin solahtaa. Iivari Nenosen, Ilkka Nanouchen ja Olavi Tantun mukaantulon myötä Luukas Ojasta muotoutui vahvaa punk-energiaa ja -asennetta huokuva rockbändi. Syntsaa ja tanssibeatiäkin vilauttavan Poissa-kappaleen rivit ovat kevään myötä tulleet aiottuakin enteellisemmiksi. Ei tekijänsä helpoin levy, mutta ehdottomasti yksi rikkaimmista. Biisit antavat paljon vielä pitkään. Tamppauskompit kohtaavat iskelmälliset melodiat samaan tapaan kuin suuressa määrässä Aviciin Wake Me Upin (2013) jälkeen tehtyä radioystävällistä aikuis-suomimusaa, mutta Jonsun romanttinen sanavarasto ja sielunmaisema sekä lohdulliset ajatukset ihmiseloa avittavista voimista vaikeinakin hetkinä eivät ole juurikaan Indican kulta-ajoista muuttuneet – ehkä jokin glitterkerros yksisarvispölyä on matkan varrella karissut ja päästänyt realismia pintaan. NIKO PELTONEN HHH aiheuttava tulehdus, jota Bejar on itselläänkin epäillyt. Kirpakka teos tämä onkin. Lähestymisessä ei kuitenkaan aisti mitään akateemisen kuivaa intellektuellismia, vaan ote on rouhea ja kiihkeä. Kohtuullisen ripeä tahti on antanut bändille mahdollisuuden hioa ja varioida soundiaan levystä toiseen. MIKAEL MATTILA HHHH Luukas Oja Lähdinkö liian varhain Playground Joensuulaislähtöisen Luukas Ojan syntytarina ei ole kaikkein tavallisin. Dynamiikkaa on pelissä kiitettävästi eikä homma mene yhdeksi jöötiksi. Kertosäkeiden iskevyys, vahvat melodiat ja idearikas soitto vakuuttavat läpi levyn. Levyn rajuin kierrepallo on lukioviisastelevasti renessanssimaalarin namedroppaava Tintoretto, It’s For You. Jo Väritetty todellisuus -debyytistä (2020) kiitetyn viisikon ronskina ja taatusti kuuluvana ytimenä remeltävät alkujaan akustisena kaksikkona lauluja tehneet Jessica Kräkin ja Iita Ylönen. Tosifaneja Kalliolle ja kukkulalle -avauksen eskapistinen tsemppaus tai Kaunis avaruus -päätöksen herkistely saattavat viehättää. Kun levyt nyt kuitenkin ollaan äänitetty internetin aikakaudella, jättää se vähän ylimalkaisen vaikutelman. Raskaiden riffien ja taukoamatta takovien rumpujen alta löytyy erittäin hyvin sävellettyjä biisejä jotka kunnioittavat black metalin perinteitä, mutta kuulostavat silti uusilta. It’s In Your Heart Now aloittaa hitaalla, avaralla ambientrockilla, June muistuttaa vuoden 2011 Kaputt-klassikosta yltyen puolivälin jälkeen Bejarin pulverisen kiihkeään beat-runopaasaukseen, ja The States on jylhä, melankolis-nostalginen nuhahouse-eepos. Nykyisen laulajan Heljarmadrin liityttyä bändiin Where Shadows Forever Reignilla (2016) on sanoitusten taso noussut aivan merkittävästi. NIKO PELTONEN HH Dark Funeral We Are The Apocalypse Century Media Dark Funeralin seitsemästä studioalbumista neljän nimi on latinaksi. Luukas Oja ja Lähdinkö liian varhain ovat uutta suomalaista rockia parhaimmillaan. Behemothin ja Strapping Young Ladinkin levyistä tutun Daniel Bergstrandin kanssa Meshuggahin Fredrik Thordendalin Studio 33:ssa äänitetyn We Are The Apocalypsen soundit ovat valtavat ja tasapainoiset. Musiikillisestihan ruotsalaiset bläkkisveteraanit ovat aina olleet korkealla tasolla, mutta nykyään bändin pystyy ottamaan vakavasti kokonaisuutenakin. ”Poissa rauha vaik’ kaikkialla hiljenee, sammuu aika valomeren kirkkauteen”. Huumorintajukin välähtelee, mikä on aina tärkeä ominaisuus. Kolme liki seitseminuuttista kappaletta pitävät sen kasassa. Bändi vaikuttaa vielä itsevarmemmalta ja määrätietoisemmalta kuin Where Shadows Forever Reignilla. Sarjaston sointi ilahduttaa erityisesti vahvalla etnis/itämaisella sävyllään ja Holm käyttelee välillä jousta hienosti, mutta kyllä kaikki neljä ovat täysillä mukana. Indican parhaat hitit ovat aikaa kestävää tähtiotsaista poppia, mutta Lentotähtien tiellä ei unohtumatonta materiaalia tarjoa. Miellyttävä tuttavuus! JUSSI NIEMI HHH Jonsu Lentotähtien tiellä Sony Kahdeksan vuotta Indican viimeisimmän albumin ja viisi vuotta ensimmäisen soolosinglensä jälkeen julkaisee Johanna ”Jonsu” Salomaa lopulta oman debyyttinsä, jonka materiaalista noin puolet tosin on ripoteltu markkinoille jo aiemmin. NUUTTI HEISKALA HHHH Destroyer Labyrinthitis Bella Union Vancouverilainen karvapää/viininjuoja/levyillehorisija Dan Bejar yhtyeineen on viime vuosina tehnyt kuuliaisesti levyjä parin vuoden välein. Kvartetin johtaja on rumpali Antti Vauhkonen. Hän halusi siis tehdä levyn, jonka kuuntelukokemus sotkee pään. Mikä ei oikeastaan ole hyvä asia. Luukas Ojan lauluissa ympäröivä maailma ja ihmisuhteiden haasteellisuus yksilön sisäisine tunnemyrskyineen kietoutuvat monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Vastaavasti bändin sanoituksetkaan eivät aina ole olleet ihan terävimmästä päästä. Myös Labyrinthitis-uutuuden lähtökohta on raikkaasti kiitävässä, sofistikoituneessa indiepopissa. Huonohan levy ei ole, mutta keskinkertainen ja varovainen kyllä. Niistä kolme on kieliopillisesti virheellistä latinaa. 60 SOUNDI on ainakin vielä korkeampi kuin tekemisen, mutta yritystä ja onnistumisiakin 33:lla on tarjota. Levyarviot > 60 SOUNDI Oiro Pena Cooper’s Test Ultraääni/Joteskii Groteskii Oiro Penan nimestä voisi päätellä meiningin brasilialaiseksi, mutta kyse on ihan umpisuomalaisesta akustisesta free-jazzista
ELDER | HIGH ON FIRE | ORANSSI PAZUZU | THE BIRTHDAY MASSACRE | VLTIMAS THE NIGHT FLIGHT ORCHESTRA | WHEEL | OMNIUM GATHERUM | BLOODRED HOURGLASS LÄHIÖBOTOX | SHAPE OF DESPAIR | 1914 MARIANAS REST | HUMAVOID | DETSET | POLYMOON | ONE MORNING LEFT | VERIKALPA | ENPHIN ABSTRAKT | THE RIVET | SHEREIGN | AMOTH | ASTRALION | DENOMINATE | KING SATAN CRYPTIC HATRED | THE MIST FROM THE MOUNTAINS | REBELLIX | EDGE OF HAZE | ATLAS DEEP PURPLE SET DEVIN TOWNSEND | HEILUNG | STAM1NA | BEAST IN BLACK STRATOVARIUS | NORTHERN KINGS | SYMPHONY X | MOKOMA BARONESS | ELUVEITIE | INSOMNIUM | JINJER | SOILWORK LOST SOCIETY | BLIND CHANNEL | THE DARK ELEMENT | PERTURBATOR RED FANG | GLORYHAMMER | JOE LYNN TURNER RAINBOW & TUSKA.FI | @TUSKAFESTIVAL 109,00 € lippupalvelu. SOUNDI 61 ...glitterkerros yksisarvispölyä on matkan varrella karissut.
Sävyjä kuullaan nytkin. Heistä pieni murto-osa kykenee rakentamaan samanlaista pakahduttavaa nostetta ja vaikutelmaa melodisesta rikkaudesta kuin Spiritualized. Kiinnostuisiko kukaan. Missio on hieno, mutta pikkuhiljaa elektron osuus on kasvanut ja on nyt neljännellä albumilla vahvimmillaan, kun tuottajaksi on ensi kertaa bändin ulkopuolelta kutsuttu 2000-luvun synttypopin isoihin nimiin lukeutuva Hot Chip. Duon kohtaaminen on sympaattinen, vahvasti jaloviinalta ja hieltä tuoksahtava baarifolklevy. Popahtava kertosäe voi vaihtua lennosta rushmaiseen progeiluun tai djent-jyystöön, mutta kaikki tapahtuu sulavasti ja luontevasti. Piercen musiikissa kiehtovinta on tapa, jolla hän loihtii kerta toisensa jälkeen samankaltaisista raaka-aineista nostattavan, lähes hengellisen tunnelman. Bändin otteissa on voimaa, vimmaa, groovea, dynamiikkaa ja tarttuvuutta. Kappaleiden kirjo on monipuolinen ja vaikutteita otetaan monista suunnista, mutta lopputuloksesta ei tule päämäärätöntä, sinne tänne poukkoilevaa sillisalaattia. Nykykokoonpanon soitto kulkee ja Nick Launayn tuottamat soundit ovat kenties bändin uran parhaat, mutta erottuvia sävelmiä ei riitä kiitettäväksi albumikokonaisuudeksi asti. VESA SILTANEN HHHHH K u v a: M il ja Li n n a www.rh-entertainment.fi TUTUSTU KOKO KESÄN TAPAHTUMATARJONTAAN: Liput tapahtumiin: Perjantai 5.8.2022 Lauantai 6.8.2022 Sunnuntai 7.8.2022 TAMPERE Sorsapuisto Live HELSINKI Kaisaniemi puisto TURKU Paavo Nurmi Stadion K L O 1 4 2 3 | K 1 8 P E RU S L I P P U 6 9 , 9 € P R I O R I T YL I P P U 9 9 , 9 € V I P L I P P U 1 5 9 , 9 € OVET 17:00 OVET 17:00 SHOWTIME 19:00 SHOWTIME 19:00 EI IKÄRAJAA EI IKÄRAJAA Liput alk. Soundcheckeissä muovautunut Traps starttaa kuin Sugababes-versio I Bet You Look Good On The Dance Floorista. ...on sitä mökäöljyn iloista dorkemminkin laulettu... Yksinkertaiset sävelkulut toistuvat, kietoutuvat hitaasti toisiinsa ja muodostavat vähitellen ylöspäin kohoavan spiraalin. PEKKA LAINE HHHH Timo Rautiainen & Ville Ojanen Timo Rautiainen & Ville Ojanen Deggael Communications Timo Rautiainen on murtautunut heviprofiilistaan iskelmän ja folkin puolelle ilman vainelämiä ja raskaitajouluja. Four (2012) jäi yritykseksi palata alkuaikojen indierockiin. Maailmantilanne on jo tarpeeksi ikävä; kukaan ei oikeasti halua enää yhtään uutta Whiskey In The Jar -tulkintaa! MIKAEL MATTILA HHH Bloc Party Alpha Games Infectious Kele Okereken ja Russell Lissackin luotsaaman Bloc Partyn kolmen ensimmäisen albumin huippukauden 2005–2008 jälkeen yhtye oli ensin hajota kokonaan. Mitä jos tämä olisi uuden yhtyeen ensimmäinen levy, jolla ei olisi taakkanaan tai tukenaan minkäänlaista historiaa. Mitään suoranaisia juomalauluja nämä eivät ole, mutta niin sanottu ”pelimannielämä” esiintyy laulujen aiheissa (Kulmahuikkien kuninkaat, Kylpyläsaaren a-oikeudet) varsin suorasukaisesti. Viimemainitut juontuvat sekä ibibioksi että englanniksi laulavan Eno Williamsin suvun kotiseudulta eteläisestä Nigeriasta. Loppuvuodesta 2019 perustettu yhtye on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo saada osakseen runsaasti suitsutusta, kiitos muun muassa energisten keikkojen, ja debyytti osoittautuu ilahduttavasti kaiken hypen arvoiseksi. Uuden rumpali Louise Bartlen kanssa tehdyn Silent Alarm Live -kiertueen 2018–2019 käynnistämä innostus bändisoittoon kuuluu albumilla. Tuntuu siltä kuin kuulija olisi talutettu konserttitilanteeseen valtavaan katedraaliin, jossa Jason Piercen johtamat henkivipeltäjät ovat täydessä vauhdissa. Lissackin efektoitu kitarasoolo kuulostaa ihanan kipeältä. Levyarviot > 62 SOUNDI Ibibio Sound Machine Electricity Merge Lontoosta operoiva Ibibio Sound Machine sanoo missionsa olevan yhdistää afrobeatia ja elektroa sekä discoa tasaisessa suhteessa moderniksi meiningiksi, jolla on syvät juuret. Kuin tilaustyö kesän karkeloihin Kaustiselle, Siilifolkiin ja muualle. Viihteellinen If We Get Caught enteilee Okereken mahdollisesti kesyyntyvän jopa The Killers/ U2-linjoille, ennen kuin päätössaarna The Peace Offering hylkää kuulijansa hämmentyneeseen tilaan. Kevyesti poppaileva Almost Flying edustaa jälkimmäistä siinä missä levyn paras biisi, runsaiden perkussioiden, ärtsyn wah-wah-kitarariffin ja tribaalilaulun leimaama Oyoyo svengaa hoodoo-funkysti liipaten hyvin liki New Orleansin mustaa inkkariperinnettä. Kätilönä on aseveli: aliarvostettu säveltäjäpelimanni Ville Ojanen, jonka soolotuotannosta on erotettavissa pekkapohjolamaista sinfonisuutta. Harvoin nimittäin tulee vastaan näin valmiita ja toimivia esikoislevyjä. Nyt emme puhu nerokkuudesta vaan taiteilijan vahvasta käsialasta ja pitkään hiotusta omasta äänestä. Menomena-basisti Justin Harrisin kanssa julkaistu Hymns (2016) esitteli seestyneemmän Bloc Partyn, mutta se ei suurelle yleisölle kelvannut. Komeita tulkintoja molemmat. Sävellysja sovituskynän terävyydestä kertoo myös se, että biisi kuin biisi toimisi myös instrumentaalina. Jos Everything Was Beautiful -levyn komea orkestraalinen ja taiten kerrostettu hypnoosijunnaus olisi tulokkaan tekosia, olisin shokissa ja kaivaisin nerokortin esiin. Sitten rytmiryhmä karkasi tiehensä. 59,90 eur AVAILABLE NOW EVANESCENCE.COM. Komean äänen omaavan laulaja-basisti Jenna Kosusen paikoin kulmikas lausuminen saattaa joillain töksähtää korvaan ja jotkin huuto-/ örinälaulut tuntuvat vähän irrallisilta ja ”turhilta”, mutta nämä ovat vain pieniä kauneusvirheitä muutoin timanttisessa kokonaisuudessa. Mieleenjäävin biisi The Girls Are Fighting on yhdistelmä Adam And The Antsia ja Franz Ferdinandia. Samaan pyrkii miljoona kraut rockin kierrättäjää ympäri maailmaa. Ainut selkeästi ärsyttävä renkutus on 60-luvun folkduo Bosse & Robertilta lainattu Löytynyt ei tillikkaa. Yksi sointu ja yksi pohjasävel jauhaa pohjalla, rytmi pysyy samana ja päälle kasataan asioita. On sitä mökäöljyn iloista dorkemminkin laulettu! Muita teemoja edustavat Lännen maa -elegia edesmenneelle isälle ja klassinen junkkariballadi Hallin Janne. Electricityllä bändin skaala yltää selvästi afrikkalaisesta polyrytmiikasta ylikansalliseen elektrodiscoon, josta Nigeria on häivytetty kuulumattomiin. JUSSI NIEMI HHH Spiritualized Everything Was Beautiful Bella Union Pitkän linjan klassikkobändien tuoreita tuotoksia on hyödyllistä testata pienellä ajatusleikillä. Silti tämä on ensimmäinen kokonaan folkpohjainen Rautiais-teos. 59,90 eur Liput alk. Bändin ääneen lausuttu pyrkimys toteutuu ehkä parhaiten Something We’ll Rememberissä, jossa Afrikka sykkii discossa väkevästi Jean-Michel Jarren ilmestyessä kuvaan flashbackeina. Tällä kertaa transsitaikatemppu on toteutettu miellyttävän orgaanisessa hengessä. JARI MÄKELÄ HHH Stoned Statues Stoned Statues Sakara Stoned Statues on voimatrio, joka yhdistelee musiikissaan elementtejä rockista, metallista, punkista ja progesta mukaansatempaavalla ja tuoreella tavalla. J Spacemanin eli Jason Piercen luotsaama brittiläisen jumituspopin järkäle selviää tästä testistä hyvin. Kokeileva Rough Justice edustaa levyn vahvinta antia. Aikaan osuva Protection From Evil on sitä tanakan synttyrytmin vetämää rave-jytkettä, missä Ibibio Sound Machine on kenties omimmillaan ja panee jengin takuuvarmasti tanssimaan. Kiitos kontaktien: mies on kansanmusiikin rakastaja, ja suomifolkin tekijät veljeilevät ”poppareiden” kanssa mielellään
59,90 eur AVAILABLE NOW EVANESCENCE.COM. 59,90 eur Liput alk. www.rh-entertainment.fi TUTUSTU KOKO KESÄN TAPAHTUMATARJONTAAN: Liput tapahtumiin: Perjantai 5.8.2022 Lauantai 6.8.2022 Sunnuntai 7.8.2022 TAMPERE Sorsapuisto Live HELSINKI Kaisaniemi puisto TURKU Paavo Nurmi Stadion K L O 1 4 2 3 | K 1 8 P E RU S L I P P U 6 9 , 9 € P R I O R I T YL I P P U 9 9 , 9 € V I P L I P P U 1 5 9 , 9 € OVET 17:00 OVET 17:00 SHOWTIME 19:00 SHOWTIME 19:00 EI IKÄRAJAA EI IKÄRAJAA Liput alk
Toteavat lauseet muodostavat näkymiä, joihin on kylvetty mysteerin siemen. Tällä kertaa keskitytään etupäässä itsetutkiskeluun. Marc Almondin terävät lyriikat luovat levylle varsin pessimistisen ilmapiirin. Edellä mainitut kappaleet ovat muusta kokonaisuudesta kenties hieman irrallaan, mutta silti asemoituvat albumin keskipisteiksi. VIRPI PÄIVINEN HHHH Kuolemanlaakso Kuusumu Svart Kuolemanlaakso on pitänyt kahdeksan vuoden levytystaukoa. Sapekkaan kriittisen Happiness Not Includedin päätteeksi pianoballadi New Eden johdattaa hieman lohdullisempiin tunnelmiin. Nostalgia Machine tanssittaa, mutta albumin hitti on sittenkin Pet Shop Boysin kanssa tehty Purple Zone. Järvisen mukaan ajatus yhteistyöstä syntyi keskellä pimeää talvea. ”Kun tarkemmin mietin ei mulla oo haaveita / Ei mulla oo käsitystä siitä miltä tuntuu huomenna”, sanailee tuoreen soolojulkaisun 20:21 aloitusbiisi Paremmat ajat. Sellaista, johon tarttuu vaikka kuin veitsen terään – kunhan ei tarvitse päästää irti. Ajaton tulkinta ja kerronnallinen rytmi kulkevat luontevasti yhtä matkaa. Vaikutteiden kirjo on laaja, mutta bändillä on kuitenkin kyky säilyttää omat näkemyksensä ja visionsa siitä, mitä se haluaa kokonaisuuden edustavan. Musiikki on kuin surusilmäistä mielikuvituskeittoa, jota särpiessä alavireisinkin tunne on huoleton. Cruelty Without Beautyn (2002) seuraajan piti olla nimeltään Future Nostalgia, mutta Dua Lipan oltua nopeampi uusi otsikko ja kanteen ikuistettu Ukrainan Tsernobylin lähellä oleva autio huvipuisto ovat odottamattoman makaaberi yhdistelmä. Henkilökohtaisuudestaan huolimatta I Can’t Let Go ei kuulosta erityisen intiimiltä. Pelko osoittautuu onneksi turhaksi viimeistään Pääskysen lähtiessä soimaan. Albumin valonpilkahduksiksi bändi loihtii melodisia yksityiskohtia ja muita sovituksellisia elementtejä, jotka pilkahtelevat siellä täällä herätellen aisteja. Kertojana Waterhouse on pätevä mutta kapea-alainen. Mukaan on myös lipsahtanut muutama itsetuotetun vastavirtamusiikin helmasynneistä, kuten 8-minuuttinen ja lähinnä aaltojen kohinasta koostuva päätösraita Loppu/Alku, joka nimensä perusteella on myös jonkin aloitus. Moinen ajanjakso ei voi olla jättämättä jälkiään bändiin. Se tarjoilee myös paljon viitteitä siitä, minkälaiseksi bändi ehkä kehittyy, koska ei se sitä itsekään välttämättä tarkasti tiedä tarkasti. Heti kun Järvinen aloittaa kappaleen Sen har jag ej fra?gat tunnistettavalla äänellään, ei voi muuta kuin laittaa silmät kiinni ja haaveilla kävystä selän alla. Rönsyilevä Mietitkö koskaan iskostaa mieleen, etteivät kiinnostavimmat reitit ole ikinä suoria. Niistä vaikuttavin on Melrose Meltdown, jonka riveiltä voi halutessaan jäljittää levyn koko olemuksen: ”Welcome to my Melrose meltdown / Nobody ever breaks up, we just break down.” HANNU LINKOLA HHH Anna Järvinen & Tapio Viitasaari Dagen var mulen – sa?nger av Kaj Chydenius Texicalli Jos säveltäjänä on Kaj Chydenius, laulajana Anna Järvinen ja säestäjänä Tapio Viitasaari, ei kovin pieleen voi mennä. Sovituksissa koetaan ajoittain todellisia luovuuden välähdyksiä. Pakonomaisena selfie-aikanamme Polaroid muistelee Soft Cellin ja Andy Warholin kohtaamista 80-luvun New Yorkissa. Sut mä haluan muistaa on kuitenkin kunnioitettava debyytti, jonka parhaat hetket saavat odottamaan jatkoa. Takalo 20:21 Joteskii Groteskii/Näkki Antti Takalo julkaisee levyjä, joissa on yleensä temaattinen punainen lanka. Albumi onkin selkeästi vahvimmillaan tuotannon taipuessa indiestä kohti folkia: etenkin Birdyn koskettavaa kuulautta tunnusteleva Mustarastas on säkenöivän hieno osoitus Ilmi Veeran potentiaalista. Kuusumu vaikuttaa olevan monella tapaa uusi alku Kuolemanlaaksolle. Häpeä ujuttaa huuruisen Twin Peaks -tunnelman iskelmäpoljentoon. PERTTI OJALA HHHH Ilmi Veera Sut mä haluan muistaa Omakustanne Jotkut jättävät jälkeensä suloista kipua. Vuonna 2014 julkaistu Tulijoutsen edusti vielä vahvaa doomin ydinaluetta. Tämän kivun ympärille muun muassa Milla Rumin riveissä vaikuttaneen Ilmi Veeran indie-folkiin taittava debyyttialbumi rakentuu. Voi vain toivoa, että seuraava askel olisi usean vuoden lyhyempi kuin edellinen. Soitinten raikkaat äänikuviot osoittavat hyvää musiikillisen muodon tajua. Pidätellyn kappalemateriaalin joukosta erottuu muutama avainteos. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Suki Waterhouse I Can’t Let Go Sub Pop Näyttelijänä ja mallina tunnettu Suki Waterhouse on tottunut altistumaan katseille. Näin hienoa materiaalia syntyy, kun uskaltaa olla oma itsensä. Kuusumu on löytänyt vaikutteita enemmän perinteisemmän metallin piiristä. On siis luontevaa, että esikoislevy vie keskelle vahvoin havainnoin dokumentoitua elämää, jossa Waterhouse on paitsi kokija myös kokemustensa kohde. LASSI LINNOLA HHH A. Niinpä albumia on vaikea myötäelää täysin rinnoin, vaikka lakonisesti putoilevat lauseet johtavat näppäriin melodisiin maaleihin. Pikemminkin Waterhousen tapa mitata maailmaansa tuntuu liki muodolliselta. Ruotsinsuomalainen artisti otti yhteyttä klassikkosäveltäjä Chydeniukseen, joka sitten lähet. Bruises On All My Illusions ja Heart Like Chernobyl kuvaavat Almondin mielentilaa paremmin kuin harhaanjohtavan iloiseksi nimetty Happy Happy Happy. Oivaltavaa – vaiko hivenen kiusaannuttavaa. Suomi on litteäsoundista indietä täynnä, ja aluksi Sut mä haluan muistaa uhkaa päätyä tämän jonon jatkeeksi. Omistautuneesti työstetyn julkisivunsa alla levy pelkistyykin joukoksi positioita, joiden ulkopuolisuus tuntuu paitsi tietoiselta viestiltä myös hienoiselta vahingolta. Kuusumu tarjoilee paljon hyvää ja mielenkiintoista. 64 SOUNDI Soft Cell Happiness Not Included BMG Happiness Not Included on vasta viides albumi Marc Almondin ja Dave Ballin 70-luvun lopulla alkaneella yhteisellä uralla. Vaikka kaikilta miehen albumeilta löytyy samankaltaisuuksia, on menosta jälleen helppo hurmioitua. Tainted Love -coverilla vuonna 1981 läpimurron tehnyt Soft Cell luottaa syntsapopissaan Suiciden ja Pet Shop Boysin tavoin lauluun ja moni-ilmeisesti soiviin koneisiin. Oletusarvoisuutta korostaa tuottaja Brad Cookin kanssa luotu äänimaailma, jossa klassiset folk-muodot päivittyvät ajankohtaisiksi pop-balladeiksi Lana Del Reyn menestysreseptiä mukaillen. Niiltä syrjässä kirjoitettu musiikki on puolestaan vakiintunut itsetutkistelulle omistetuksi pakopaikaksi. Lisämutkia taipaleelle piirtää etnoproge-jumitus Sinua ootan. Kappaleen Lähti lapasesta sarjakuvamaisesti vaakkuvat synasoundit riemastuttavat. Levyarviot > ...musiikki on kuin surusilmäistä mielikuvituskeittoa... Melkein vuosikymmenessä näkemykset muuttuvat ja näin on käynyt myös Kuolemanlaaksolle. Kuolemanlaakson sävellykset lanaavat tasaista jälkeä. Bändin uutuudestakin puhutaan mielellään doomina, vaikka yhtye on ajautunut alueelle, jossa muut painopisteet ovat nousseet vahvemmin esiin. It’s A Sinin tasoa lähestyvällä kappaleella Neil Tennant ja Marc Almond ovat todellinen duo melankolia. Kesästä haaveilusta on itse levykin saanut alkunsa
...musiikki on kuin surusilmäistä mielikuvituskeittoa... Virtuoosimaista soittoa, napakoita sooloja, dramaattista laulua, kuoroja, melodisia ja moniosaisia pitkiä biisejä, suvantokohtia ja paisutuksia – tuota kaikkea on tarjolla Marillionin uutuudella, joka on alallaan selvä merkkiteos. Ahopellon soolo-osuus kruunaa aloituskappaleen, kun taas Kanervon jouset viimeistelevät laulun Ge oss en tid att sörja. PERTTI OJALA HHH ti ruotsinkielisiä laulujaan Järvisen ja Viitasaaren tulkittavaksi. Vaikuttavin kokonaisuuksista on monitahoinen päätöspala, kliimaksiksi rakennettu ja sellaisena hyvin toimiva Care. Talking To Myselfin pop muistuttaa laulullaan Kirsty MacCollin varhaisista hiteistä. Aasialais-amerikkalaisen ja latinojuurisen bändin monikulttuurisuus kuuluu selvimmin Cuantas Veces -bossanovassa. Täyteläinen orkestraatio tuo laadukkaisiin lauluihin omaa ylväyttään. KAROLIINA KANTOLA HHHH Marillion An Hour Before It’s Dark Ear Mitä odottaa progelevyltä noin yleisesti. Se on kuin palapeli, jonka palat loksahtavat pienen puntaroinnin jälkeen kohdalleen ja sen jälkeen voikin ihastella upeaa kokonaisuutta. ANTTI MARTTINEN HHHHH Father John Misty Chloë And The Next 20th Century Bella Union Josh Tillman on patistanut alter egonsa Father John Mistyn julkaisemaan 10 vuodessa peräti viisi enemmän tai vähemmän erinomaista albumia. An Hour Before It’s Dark on jo veteraaniyhtyeen kahdeskymmenes levy, jota kuunnellessa voi unohtaa kuluneen ajan ja kategoriat ja nauttia levystä täysin siemauksin. Oli kyseessä sitten Everythingin (But Her Love) barokkinen valssi, Olvidadon (Otro Momento) kevyt bossanovatunnelmointi tai crooner-balladi Funny Girl, upeasti laulava Tillman on aina tilanteen tasalla. The Linda Lindas Growing Up Epitaph 11–17-vuotiaista tytöistä koostuva, nelisen vuotta sitten Los Angelesissa perustettu The Linda Lindas on riehakas kvartetti, jonka käsissä välillä popahtavakin punk soi raikkaana ja feministiselle riot grrrl -hengelle uskollisena. Kyseisessä kappaleessa muuten on nimestään huolimatta toiveikas ja reipas tunnelma. Järvisen oikeaoppisen kirkas ääni ja Viitasaaren taidokas soitto sopivat yhteen, ne kunnioittavat vanhaa ja luovat uutta. Levy kestää liian lyhyen aikaa, aivan kuten Suomen suvi. Nyt hän tähyilee viime vuosisadan alkupuoliskolle napittaen samalla ylleen entisajan balladisolistin kauluspaitaa. Levyn teemana on planeettamme surkea tila – tärkeä asia toki, mutta levystä voi nauttia myös keskittymättä liikaa sanomaan. TOMI NORDLUND HHHH K u v a: Z en Se k iz aw a. Tillman on perso roolileikeille. Chloë And The Next 20th Century -albumi on hunajaisen pehmeä kokonaisuus, joka musiikillisen nostalgiaverhon turvin tekee omanlaistaan tutkielmaa menneestä. Chloë And The Next 20th Century on niin aikuisen charmantti ja seesteisen sofistikoitunut levy, että unenomaisen apokalyptisessä päätöskappaleessa jousikerrosten väliin iskeytyvä säröinen sähkökitaraosio suorastaan hätkähdyttää. Father John Mistyn kohdalla kysymys onkin usein lähinnä se, onko hänen tuleva levynsä mestarillinen vai ”vain” todella hyvä. Tillmanin kiehtovan kryptisissä lyriikoissakin riittää tutkittavaa, ja on virkistävää, ettei tällä albumilla tunnu olevan sen kantavampaa temaattista päähänpinttymää. Erityiskiitoksen ansaitsevat myös huilisti Laura Ahopelto ja sellisti-kontrabasisti Juho Kanervo. Omintakeinen laulaja–lauluntekijä tunnetaan muun muassa ironisesta kikkailustaan, kantaaottavuudestaan ja huomattavasta musiikillisesta lahjakkuudestaan. Teennäisyyden vaikutelmaa ei pääse syntymään, sillä osat sulautuvat hienosti toisiinsa. Mutta juuri kun sitä on vaipunut pitkälle kesäunelmiin, viimeinen kappale päättyy. Koulutoverin kommentin innoittama Racist, Sexist Boy on Growing Upin tiukin kannanotto. On levyllä lyhyempiäkin teoksia kuten vangitseva The Crow And The Nightingale ja lähes hittimäinen Murder Machines, josta toinen miksaus on liitetty loppuun, varsinaisen levyn ulkopuolelle. Albumin folkahtavin raita Goodbye Mr. Levy Dagen var mulen on kaunis lopputulos. The Linda Lindasin ensialbumi on tervetullut muistutus siitä, että vihaa on joskus hyvä purkaa huutamalla ja että nuoruus ja siitä pursuava energia ovat ainakin vielä toistaiseksi varmimmin uusiutuvia luonnonvarojamme. Blue kumartelee sulavasti Glen Campbellin ja Harry Nilssonin suuntaan. Albumilla on peräti kolme pitkää, monesta osasta koostuvaa kappaletta. Avausraita Oh! nostattaa riffillään jalkaa ja mielialaa ja kasvamisen tuskaa ja riemua välittävä nimiraita sopisi Weezerinkin levylle
66 SOUNDI Levyarviot > ...nythän luonto sitten kostaa ihan kunnolla... Totesin ensinnäkin, että tasaisen kovaa laatua bändi on omassa melodisen punkin kehyksessään tehnyt. Me tehtiin albumi vuonna 2018 ja toinen levy oli treenattuna, mutta Saksassa lockdownit pysäytti koko musiikkitouhun kuin seinään kahdeksi vuodeksi. Post punk -vaikutteet tuli ihan itsestään sen kummempia miettimättä, kuuntelen enemmän semmoista musaa nykyisin kuin perus duuripunkia. – Muutin Berliiniin vuonna 2013 ennen Here Comes The Darknessin julkaisua, ja se tietenkin hidastaa vähän treenaamista. Lähtökohta on ristiriitainen, planeetan nukkavieruin yhtye saa seurakseen huipputuottaja Nigel Godrichin, jonka avustuksella mm. Eikä näistä ole nyt puutetta, sillä Terror Twilight: Farewell Horizontal on 45 kappaleen setti, joka sisältää remasteroidun alkuperäisen albumin, B-puolet, kotidemot, harjoitusnauhat, aikakauden live-tallenteet sekä kappaleet Pavementin sessiosta Sonic Youthin Echo Canyon -studiossa. Ja tehtiinhän me The Truth Will Not Be Televised -ep vuonna 2016. Pavement oli bändi, jonka epätäydellisyydet olivat heidän ihastuttavimpia ominaisuuksiaan. These Streetsin natsivihaa on mahdotonta olla julistamatta mukana ja Rich Man’s War tuntuu tässä maailmanajassa vähän liikaakin. Uudella albumilla on uudenlaisia post punk -vaikutteita. – En missään vaiheessa unohtanut Wastediä vaan tein näitä uuden levyn biisejä siinä sivussa pikkuhiljaa. Kaikkiaan siinä on 28 julkaisematonta kappaletta. – Mulla oli aina mielessä, että uusi Wasted-levy tulee silloin kun on jotain uutta annettavaa. – Olen Wastedin biisintekijä ja mulla on Berliinissä bändi nimeltään Beginnings, jonka biisintekijä olen myös. Wasted yhdistää post punkin usein kolhoon aneemisuuteen oman leipälajinsa eli mukaansa tempaavat hoilauskertsit. Mikä siihen innoitti. Keikkoja on soitettu koko ajan, siinä ei ole ollut taukoa muuta kun korona-aikana tietysti. Turhauttaako, että monet lauluissanne kaikuvista epäkohdista ovat edelleen samoja kuin parikymmentä vuotta sitten. Synkistelevä tunnelma kohtaa nostattavan energian herkullisesti ja saa yhtyeen kuulostaamaan pariakin edellislevyään aggressiivisemmalta. Bändi on 25 vuotta vanha, niin siitä on tullut perhe ja perheen haluaa pitää pystyssä. Oliko missään vaiheessa vaarana, ettei lisää Wasted-levyjä olisi tullut. RETRO K u v a: A sl ak Ju n tt u. No, nyt sitä kuitenkin saatiin. Kymmenen pari-kolmeminuuttisen biisin nippu on kova. Lo-fi-soundeineen, vuoroin kiihtyvine ja hitaantuvine tempoineen sen musiikki oli vastaisku huipputuotteistetulle ja hengettömälle listamusiikille. Monet asiathan on vielä huonommin kuin silloin. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Pavement Terror Twilight: Farewell Horizontal Matador Vuosikertaikään on ehtinyt Pavementin viimeiseksi jäänyt albumi Terror Twilight (1999), jota on kutsuttu joskus myös Stephen Malkmusin ensimmäiseksi soololevyksi. Eihän ne muuttaneet, ja nythän luonto sitten kostaa ihan kunnolla. Yhtyeen romuluinen ja suurpiirteinen soitto yhdistettynä Malkmusin flegmaattiseen ulosantiin sekä bändiläisten kommentteihin ja huuteluihin kesken biisien kuulostaa 22 vuotta myöhemmin komedialliselta musikaalilta. – Levyllä on myös biisi sodasta, josta tuli nyt valitettavasti vielä ajankohtaisempi kuin viime kesänä kun se tehtiin. Muiden muassa kitaristit Tommi Laine, Petri Peevo, basistit Jouko Hohko ja Ville Rauhala, jouhikoitsija Pekko Käppi sekä taustalaulajat Laura Moisio, Kielo Kärkkäinen ja Vera Veiskola saavat myös nimensä krediitteihin. Turhauttaa, että ihmiset eivät opi tulemaan toimeen keskenään, eivätkä opi historiasta näköjään mitään. Aprillipäivänä ilmestynyt The King Departs -debyytti on tämän yhteistyön kevätkukinto, jolla Rowleyn merkilliset musiikilliset visiot avautuvat Matti Salon tuottajan ja sovittajan valmiuksien tuella. Ytimestä ei voi erehtyä, ja Wasted on aavistuksen hitaammilla tempoillakin se sama, välittömästi tunnistettava punkjyrä. – Rasismia vastaan taistelu on ollut aina meillä vahvasti mukana ja sekään tilanne ei näytä muuttuvan mihinkään. Radiohead ja Beck ovat luoneet ajan henkeä kanavoivat mestariteoksensa. MIKKO MERILÄINEN HHHH Ville Rönkkö, edellisestä Wasted-albumista Here Comes The Darknessista ehti vierähtää peräti yhdeksän vuotta. SAMI NISSINEN HHHH Shannon Rowley The King Departs Svart Omintakeiselle lauluntekijälle ja runoilijalle Shannon Rowleylle annetaan taustatiedoksi erikoinen maailmankansalaisuus entisenä saarnaajana, norsunkouluttajana ja merimiehenä ennen päätymistä Tampereelle luovaan yhteistyöhön paikallisten ja etäsuomalaisten muusikoiden kanssa. Tietenkin muutos on suhteellista ja korostuu vain osassa biisejä. – Turhauttaa. Toisekseen huomasin ajattelevani, että Wastedin kohdalla en kaipaa minkäänlaista uudistumista. Vetävät kertosäkeet seuraavat toisiaan ja ujuttavat monenlaisia ihmiskunnan epäkohtia vihaisesti mutta ei lannistuneesti perkaavat tekstit tajuntaan. Hauskuus perustuu kipeiden lyriikoiden ohella ”oikealla tavalla väärin soittamiseen”, pöhköihin soundeihin, ääniefekteihin, hassuun fraseeraukseen ja antisankarillisiin sooloihin. Wasted Modern Lie Combat Rock Industry Tämän levyn saapumista odotellessani kuuntelin Wastedin parikymmenvuotisen tuotannon läpi. Ensikuuntelulla Modern Lien post punk -sävyt tuntuvat yllättävänkin paljon yhtyettä uudistavilta: kaiutettu laulusoundi ja muutenkin kolkompi tunnelma, biisejä määrätietoisesti vetävä basso ja dramaattiset kitaramaalailut. Meillä oli jo 22 vuotta sitten biisejä ilmastonmuutoksesta, että luonto kostaa kyllä pian jos ihmiset eivät muuta elintapojaan. Toki paletin laajentaminen sopivasti myös monipuolistaa ilmaisua. Meillä on jo niin monta levyä, ettei ole mitään järkeä tehdä taas yhtä samanlaista. Bonusmateriaali on yhdelle aarreaitta, toiselle pelkää roskaa
Kappaleissa ei ole Metzille ominaista dissonanssia, tahtilajeilla kikkailua, eikä useinkaan kahta osaa enempää. Jos Trident Wolf Eclipse (2018) oli askel takaisin bläkkisjuuria kohti, on livenä äänitetty The Agony & Ecstasy Of Watain iso loikka. Samalla sen sävellykset sisältävät primitiivisyydestään huolimatta erittäin monia tasoja ja seikkailullisuutta. Liian monta levyä bändi oli kyntänyt kauheaa, naivistista hippihumppaa. Toisessa päässä puntaria taas painaa muusikoiden vankkumaton ammattitaito. Levyn pisin raita, yli kymmenminuuttinen The Orlop kasvaa juhlallisesti vellovaksi progeoperetiksi. Levyn avaavan Ecstasies In Night Infiniten hädin tuskin hallittu kaaos ja ääriään myöten täyteen ahdettu äänimaailma on upeaa kuultavaa, eikä ote hellitä tippaakaan levyn loppua kohden. Osa kappaleista nousee esiin rosoisesta äänikymestä kiteytyäkseen hartaiksi hymneiksi tai hevimmäksi mutanttirockiksi. Yhtyeen 11. NUUTTI HEISKALA HHHHH North Mississippi Allstars Set Sail New West Pitkän linjan amerikkalaisyhtye North Mississippi Allstars tuudittelee tuoreimmalla taidonnäytteellään kuulijaansa rytmimusiikin kehdossa, jossa kelpaisi uinua ja keinua vaikka kuinka pitkään. Näiden elementtien muodostama tasapaino tekeekin albumista erityislaatuisen. Albumin alkuhämmennys lientyy sympaattisesti useammalla kuuntelulle. Ibarakia ei ole tehty hutiloiden, mutta pieni pilke silmäkulmassa kuitenkin vilkkuu: Tamashii No Houkaissa esimerkiksi käytetään samplena Super Mario -pelistä napattua kolikkoääntä. Ibarakin erikoisuutena on ammentaa inspiraatiota Japanista, jossa myös Heafyn juuret ovat. Lopputulos tuo enemmänkin mieleen Opethin tai Emperorista tutun Ihsahnin tuotannon. Weird Nightmare on Metz-kitaristi ja laulaja Alex Edkinsin pseudonyymin debyyttialbumi, joka yllättää raa’an säröisen poppinsa sokerisuudella. Set Sail välittää vahvan positiivisia viboja ja huokuu samalla vuodenaikaan sopivaa valovoimaa. The Wild Huntilla (2013) kuultiin jopa puhdasta laulua. Vaikka indiepop/rock on harvemmin musiikillisesti vaikeaa, tietty nokkeluus ja kirjaviisaus on leimannut sitä. Levyn teema tuntuu olevan jonkinlainen anti-urbaanius: Levonissa halutaan ”vain pysyä täs pastoraalis” ja leppoisalla päätösraidalla ihaillaan Vihdin korvessa asunutta keksijää Johan Vennistä. Aliarvioiko Edkins kuuntelijoita. MIKAEL MATTILA HHH Vailla täsmennettyjä musiikillisia kytköksiä ja vaikutteita Shannon Rowleyn kappaleet on laskettu kellumaan vaistonvaraisen soitinnuksen ja soundien varaan. Laadukkaan levyn suurin ongelma on sen arkkityyppisyydessä: tällaista oli punkista pohjautuva indierock 1990-luvulla. VESA SILTANEN HHH Weird Nightmare Weird Nightmare Sub Pop Kitaravetoinen indierock on yleensä ollut sillä tavalla ajassa kiinni olevaa musiikkia, että se on pyrkinyt soveltamaan ja sulattamaan itseensä kunkin ajan trendejä. Mikä ei tosin ole ihme, sillä Ihsahn on toiminut levyn tuottajana, sparrannut Heafyä biisejä tehdessä ja myös vierailee yhdellä kappaleella. Levy on häijyintä ja primitiivisintä Watainia aikoihin. studioalbumi Set Sail tarjoaa kolmen vartin mittaisen pyhiinvaellusretken bluesin, soulin, funkin ja gospelin ehtymättömille maille. Jos Watainin viimeisen kymmenen vuoden levyt ovat olleet kokeellisia ja haastavia, viedään The Agony & Ecstasylla maaninen energia vielä bändin alkuaikojakin pidemmälle äärimmäisyyksiin. Watain The Agony & Ecstasy Of Watain Nuclear Blast Watain on Lawless Darknessista (2010) lähtien avannut soundiaan progressiivisempaan ja lähestyttävämpään suuntaan. Laulusuorituksissa ylennytään myös a cappellan taitavasti jyvitettyyn äänikirjoon. Edellisiltä levyiltä tuttua harkitusti rakennettua äänimaailmaa karulta The Agony & Ecstasy Of Watainilta on turha odottaa, mutta soundit ovat hyvin miksatut, tasapainoiset ja iskevät. Esimerkiksi avausraita Interweb pakinoi somekohinasta kankeasti, Assuanin pato meinaa mennä ihan asiallisesta teemastaan (Niilin jättipato symbolina ympäristökatastrofeille) huolimatta lastenlaululallatteluksi, ja muuten ihan hyvä Ritarit pilataan ärsyttävällä kertosäkeellä. Hyvin julkaisija Helmi Levyille ominaista ilmaisua siis. Lopputulos on hyvällä tavalla helpon kuuloinen. Sitä vastoin Soitellen souvan on ihan hauska tuaregiblues-kohkaus, jonka groovesta nauttisi kahta ja puolta minuuttia pidempäänkin. Levy on parasta Watainia sitten Sworn To The Darkin (2007), ellei jopa parasta ikinä. SOUNDI 67 sen musiikin eri lajien vaikutus siihen on ollut suuri. Dickinsonin musikanttiveljekset Luther ja Cody saavat useammalla raidalla seuraa The Allman Brothers Band -basistin pojasta Lamar Williams Jr.:stä. Ilman suurta tunnetta, oivallusta tai ravistelevaa dekadenssia. Ysäribläkkiksen parissa kasvaneilla tuskin on valittamista. Black metal -puristeja Rashomon varmasti hiertää vastakarvaan, mutta se on itse asiassa yllättävän positiivinen ja viihdyttävä pläjäys modernia melodista mustaa metallia. Siinä missä Metz on moderni ja vaarallinenkin kitararockyhtye, on Weird Nightmare -debyytti retroa vuosikertapoppia. SAMI NISSINEN HHH Muuan mies Pari paskaa biisiä Helmi Levyt Kun Ismo Puhakan kipparoiman Muuan mies -yhtyeen uudet singlet Timppa ja Setääntyy ilmestyivät, ne tuntuivat aivan ilahduttavilta ryhtiliikkeiltä takaisin kohti ”kunnon musaa”. Ensin mainittu oli hieman Arpan mieleen tuova iskelmärock, jälkimmäinen taas hauska itsereflektio siitä, miten oma ote nykyajasta kirpoaa: ”sitä setääntyy kun syntymästä etääntyy”. Ryhtyiväthän esimerkiksi Radiohead, Blur ja Flaming Lips taiteilemaan loppu-urallaan huomattavasti vaikeampaa ja introvertimpaa indie-progea. Mukana on muitakin vierailijoita kuten Behemothin Adam ”Nergal” Darski sekä ehkä hieman yllättävästi My Chemical Romancen Gerard Way. Musiikin 1960-lukumainen vaikutelma on kuin Nirvana soittaisi The Replacementsia. Allstarsin käsissä tyylilajit sulautuvat raikkaan orgaaniseksi kokonaisuudeksi, ja luonnonlapsimaisen kiireetön svengi tuntuu henkivän joka solullaan tekijöidensä elämäntapaa. Erityisen mehukkaaksi groove on kypsynyt ryyppytouhuja puivalla Juicy Juicella ja tanssiin kutsuvalla See The Moonilla. ASKO ALANEN HHHH Ibaraki Rashomon Nuclear Blast Ibaraki on amerikkalaisen Trivium-yhtyeen laulaja-kitaristi Matt Heafyn pitkään haaveena ollut black metal -projekti ja Rashomon sen esikoislevy. Etukäteen paljon hehkutettu japanilaisuus ei kuitenkaan kuulu ainakaan musiikillisesti mitenkään erityisesti. Vaikuttaa siltä, että asiat on haluttu tehdä mahdollisimman suoraviivaisesti ja oppikirjamaisesti. Ehkä isoin miinus tulee Heafyn rääkynä-äänestä, joka pidemmän päälle hieman puuduttaa, mutta onneksi mukana on paljon puhdastakin laulua. Your Light pelkistyy rahvaanomaiseksi yhteisrallatukseksi, ja sen perään hiljennytään kauniin pehmoiseen urkuslovariin. Etenkin elektroni...nythän luonto sitten kostaa ihan kunnolla... TOMI NORDLUND HHHH K u v a: E v el in a Sz cz es ik. Ryhtiliike jatkuu osittain myös levyllä, vaikka singlet sen parhaita kappaleita ovatkin
Mitään erikoislaatuista bändi ei saa jytistelyynsä, mutta tekee silti ihan asiallista perusduunia. 1950-lukua tavoitellaan paitsi materiaalin myös soundin osalta. Sitä riitti kertakuuntelu, ja sama kohtalo olisi Shoot Me Your Acellakin, ellei sitä arviointia varten pitäisi kuunnella enemmän. Kyseinen johtolanka on kuljettanut Johnossin uraa virkeäs...kuulostaa soittavan samanaikaisesti useaa eri kappaletta... Luomakunnan kruunu -ep:llä yhtyeen ihmiskuva on totisesti pikimusta. Mutta sellaista on tämän julkaisun äärellä turha murehtia. Ei sillä, että Shoot Me Your Ace mikään taidepläjäys olisi olevinaankaan. Sen kuunteleminen on ihan tuskatonta eikä altistuminen pahemmin rasita – tai no välillä vähän. Ajatteli asiaa sitten maantieteellisesti, avaruudellisesti tai alitajuisesti. Kolmas osio on parilta pubikeikalta vuodelta 2005. S on Demon And His Holy Boys sukeltaa amerikkalaisen juurimusiikin pariin autenttisuuskulma edellä. Parhaimmillaan erinomaisen levyn yksi hienous piilee siinä, että coverit — niitähän nämä kaikki ovat — eivät ole niitä kuulluimpia. Albumissa ei ole oikeastaan mitään vikaa, ja tavallaan Duran Duran -ukkeli Andy Taylorin tuottaman levyn romuluinen soundi resonoi aika kivasti laulaja Gary Stingerin karuksi rähjääntyneen äänen ja konstailemattomasti rockailevan bändisoiton kanssa. Toinen osio on Tavastialta vuodelta 1976. Ura alkoi heti 60-luvun alussa velipoika Jussin kanssa. Hihanuoteissa Eppu tunnustaa viimemainitun olleen aina lähinnä sydäntään. KIMMO K. Nyrkkitappelu hiton Nyrkkitappelu -seiskatuumainen kikkailee avausraidallaan Vitosen stretsit, joka viittaa varhaiseen Tyttöjen farkuissa -hittiinsä. Jostakin Black Crowesin, Cultin ja D:A:D:n suunnalta hahmottuvat kappaleet ovat ihan kelpoisasti etenevää renkuttelua paikoitellen verrattain tarttuvilla laulumelodioilla varustettuna. Suoraan päähän taklaava päätösraita Mä haluan olla Jere saattaa olla hieman ilkeä, mutta hauska sekin on. Nyt tuumia on kahdeksan, mutta meininki on enimmäkseen ennallaan. Neljä varhaista rockabilly-helmeä asianmukaisella kunnioituksella esitettynä kelpaa toki. Kuluvan vuosituhannen kokeellisen suomalaisen musiikin edelläkävijä Tomutonttu julkaisi vastikään uuden Hoshi-albuminsa, ja jo nyt käpälässä on uusi neljän biisin seiskatuumainen Seikkailun tuoksu. JUSSI NIEMI HHH Johnossi Mad Gone Wild BMG Rummut ja akustinen kitara. Trio esittää nimettömällä ensijulkaisullaan neljä rockabilly-lainakappaletta vuosikymmenten takaa. Tätä väriä tarkastellaan sekä yksilön että koko ihmiskunnan näkökulmasta. Ja tämä on kehu. The Sultansin tuorein julkaisu ei välttämättä ole merkittävin edes yhtyeen omassa katalookissa, mutta kaunein esine se on siinä varmasti. Äijälän veljesten ja Lene Leinosen mukana keittiöjameissa on klarinettia puhaltava Mane Kuitula, joten ihan perusveto ei bändin omallakaan mittapuulla ole kyseessä. Bändi on taas eri. Eikä haittaisi vaikka olisikin, sillä kuin junaraiteilla etenevä The Sultansin biitti osuu vuodesta toiseen perusasetuksillaankin aina tanakasti jalan alle. Jos Eero lukee Lee Dorseyn Ride Your Ponyn vähän kankeasti eikä Carol ole jotenkin 80-lukuisessa sovituksessaan parhaimmillaan, niin Delbert McClintonin pubirock-aarteistoon lukeutuva nimiraita, Dorsey Burnetten rockabilly As Long As I Live ja Edgar Winter’s White Trashin telttakokouslietsonta Let’s Get It On nostavat levyn epätasaisimmankin osuuden voiton puolelle. ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere.. Kovaan julkaisutahtiin ennen loppuvuodesta ilmestyvää albumiaan itsensä kiihdyttänyt porukka on sama vanha itsensä, ja muutaman vuoden takaisen suvantovaiheen jälkeen bändin iskevyys on erittäin nassakassa kuosissa. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Levyarviot > 68 SOUNDI Reef Shoot Me Your Ace Omakustanne 1990-luvun puolivälissä ihan maittavan juurevia vaihtoehtorock-levyjä julkaissut brittikopla palasi levykantaan 2018 Revelation-levyllään. Tämä yhdistelmä luo mielikuvan yksinkertaisuudesta ja harmoniasta, mutta ruotsalaisduo Johnossin käsissä tämä kevyt aseistus toteuttaa paljon laajemman skaalan ilmaisua. Kiivas hardcorepunk-annos aloitetaan tosin tällä kertaa muusta linjasta poikkeavalla Ruoskitaan kuollutta hevosta -jynkytyksellä, joka rivakampiin muihin ralleihin verrattuna synkistelee jossain post-punkin ja kahden ensimmäisen Kotiteollisuus-albumin välisessä ryteikössä. Kuvaavaa onkin, että levyn äärellä on yhtä helppo kuvitella artisti värkkäämässä musiikkia hyvin pienimuotoisesti tai antaa musiikin viedä johonkin hyvinkin kauas. Ohjelmassa on ollut harmittomia iskelmärenkutuksia, suomenkielisen popin timantteja, Tasavallan Presidentin progea, rullaavaa rockia ja syvää bluesia. Tietynlainen rockpoljento voi vieraannuttaa pahimpia genrepuristeja. Ilahduttavasti bändi ei osu tyylillisesti mihinkään suomipunkin klikkeihin. Hyvin vähän tästä silti käteen jää, vaikka bändi kuinka funkysti koittaisi mutkitella ja Stinger ölähdellä James Brownin tapaan. Sen kärjiksi nousevat herkästi intiimi Blue Prelude ja huimalla poljennolla rokkaava Good Rockin’ Tonight. Kokeneet musikantit suhtautuvat edustamansa yhtyeen musiikkiin dogmaattisella hartaudella, mikä lähtökohtaisesti oikein onkin. Sen sijaan hyvinkin simppelistä asiasta on kyse kun puhutaan Nyrkkitappelusta. On turha pelätä, että Jan Anderzénin luotsaama Tomutonttu olisi mitenkään tavattoman vaikeaselkoista musiikkia, vaikka helpommalla kenties pääseekin kun analysoinnin sijasta vain kuuntee mihin notkearytminen ja ennakkoluuloton äänitaide kulloinkin vie. Eri asia tietysti, jos yhtyeen nimissä haluaa luoda joskus jotain uutta. Sinänsä pätevä She Came Through The Bathroom Window nojaa hiukan liikaa Joe Cockerin kuuluisaan versioon. Läpinäkyvälle siniselle flexille painettu Horsefly Boogie on tutun hykerryttävää pohjoisen primaaliboogieta. Niin syvällä kirjoittaja ei musiikinlajin varhaishistoriassa ole, että osaisi aitoutta arvottaa, mutta sokkotestissä menisi läpi kyllä. Hermoromahdus jäi positiivisessa hengessä mieleen jo viime seiskatuumaisellaan. Sen kyllä kuulee Nobody Knows You When You’re Down And Outin ja I’m Gonna Move To The Outskirts Of Townin läsnäolevasti raspikurkkuisista tulkinnoista. Yhäti on pakko arvostaa bändin lyyrikko-osaston kykyä naulata varsin yksinkertaiset teesinsä niin, että ne ovat yhtaikaa jätkämäisiä ja hersyvän ironisia. KOSKINEN HH Eero Raittinen Leap Of Faith – Live Rarities 1970–2005 Bluelight Moni konkarikin vaikuttaa noviisilta aivan omankuuloisella äänellä siunattuun Eero Raittiseen verrattuna
Ne vaihtelevat veden solinasta drone-kaariin, aina hienostuneella pieteetillä. Oma lukunsa ovat Rantalan elämykselliset konsertit. Muokatut koskettimien äänet tihkuvat dramaattista elokuvallisuutta. Erikoinen on yhtyekin, joka kuulostaa soittavan samanaikaisesti useaa eri kappaletta. ti jo reilun viidentoista vuoden ajan. Mad Gone Wild on tekijöidensä mukaan ajankuvaan sopivasti teemallinen matka mielen pimeisiin puoliin. Sprogisin sähkökitara mouruaa, vinkuu ja paukkuu juuri niin ärsyttävästi kuin on tarkoituskin, jotta rock voisi olla sukupolvikokemus. Kuten veljet sanoisivat: strictly Ital medication. Syvästi pessimistinen Never Let Me Go on vahvasti synteettisesti työstettyä kitararockia, jossa David Bowien, Depeche Moden ja Curen kaltaisista Brian Molkon varhaisista mieltymyksistä juontuvat elementit sulautuvat tutuksi Placebo-soundiksi. Tyni kertoo Dub Mysticsin olevan ensimmäinen perinteinen dub-levynsä muiden kumarrellessa dubpohjalta muihin genreihin. The Beatlesin Eleanor Rigbyn innoittama The Prodigal eroaa muusta materiaalista jousineen, mutta Policen Roxannen epäonnistuneen soittoyrityksen ansiosta syntynyt Sad White Reggae on varsin vähän reggae. Tindersticksin Stuart Staplesia muistuttava, korostetun teatraalinen ääni on valjastettu no wave -henkisen rymistelyn kärjeksi. Iltaman täydentää päivää ennen konserttia menehtyneelle musikaalisäveltäjä-sanoittaja Stephen Sondheimille omistettu kuulas Somewhere, joka upottaa kuuntelijan haikeisiin virtauksiin. Surrounded By Spiesilla yksityisyys on uhattuna ja Chemtrails on kotimaansa jättäneen Brian Molkon henkilökohtainen fuck you brexitille. Tyni maustaa sointia melodikalla, kitaralla, kanteleella ja bassolla, vaikka tyrnät synttybassot etulinjassa ovatkin. Ollessaan iisimpi kuulostaa TV Priest psykedeeliseltä versiolta The Nationalista. Tosin Dub Mysticskään ei mene ihan alkuun, vaan hyppää 80-luvulla kehittyneeseen rytmikoneita ja synttybassoja suosivaan UK dubiin, jonka isähahmo on vähäeleisen majesteettista kamaa tehnyt yhä aktiivinen Jah Shaka. Ja tietysti kaiuilla ja efekteillä. Riskejä on ilmassa, niin yhtiöllä kuin yhtyeellä. Never Let Me Go on protesti ajalle, jossa Brian Molko näkee lopunajan merkkejä. Ihminen on luonut oman helvettinsä ja jos tämä yritys menee kiville, niin Placebo antaa konkreettisen neuvon. Tunnelma onkin kaikkea muuta kuin kepeä, vaikka Johnossille tyypilliset pop-elementit vaanivat uhkaavan pinnan alla. Ne saavat merkityksensä kauneuden ja rumuuden tuolla puolen. JARI JOKIRINNE HHHH Dreadlock Tales Dub Mystics Dreadlock Tales Tutustuin Kimmo ”Dreadlock Tales” Tynin musiikkiin vasta Sonic Artifactilla (2020), mutta Dub Mystics on jo miehen neljäs pitkäsoitto. Jo kuukausia sitten sinkkuna julkaistu Koala Before The Storm on levyn ilmiselvin iskusävelmä, joskin Spotifyssä hurjaan toistomäärään noussut A Passenger pääsee hyvin lähelle. Go deh! JUSSI NIEMI HHHH Iiro Rantala Potsdam ACT Pianisti ja säveltäjä Iiro Rantala on viime vuosina ahertanut soolourallaan menestyksekkäästi. Etenkin virtuoosimaisessa rytmityksessä kylpevä Freedom-purkaus kasvaa tunteikkaaksi. Bassorummun takomalla 4/4 steppers-rytmillä vakaasti askeltava UK dub on suora jatkumo Jamaikan perinteiselle dubille, josta kasvoivat Public Image Ltd, Renegade Soundwave ja vastaavat bassopitoiset post-punk/dancebändit. Vahvasti efektoitujen kitararyöpytysten ja päällekäyvien rumpujen lisäksi levyttävään palettiin on lisätty jonkin verran koskettimia, joka ratkaisuna toimiikin hyvin. Poikkeusmeininki huomattiin jo yhtyeen ensimmäisellä promokeikalla, jonka jälkeen Sub Pop tarjosi sopimusta. Laulupuolelle koukkaa vain eteläafrikkalaisen Daddy Spencerin laulama, geenimanipulointia vastustava Stop Meddling. Tyni tajuaa dubin syvimmän spirituaalisen ytimen ja ajattomuuden. Välillä se toimii ja siitä tulee mieleen P.I.L., hetkittäin The Fall. Hän tarjoaa yhä meille rauhoittavan meditatiivisen tilan, jossa ahdistus kaikkoaa ja järki selvenee. Erityisen hyvä esimerkki tästä on elokuvallista ilmaisua huokuva instrumentaali Wizard Of Os (sic), joka toimii yllättävän painokkaasti myös pitkäsoiton yhteydestä irrotettuna kappaleena. Ilmastokriisi, epätasa-arvo, sosiaalinen media ja moninainen vainoharhaisuus leimaavat albumia heti raskaspoljentoisesta Forever Chemicalsista lähtien. Avarasti niukkaeleinen jälki on eleganttia ja syvää. Never Let Me Golla Molkon ajatukset ovat tiukasti tämän ajan puristuksissa. Ihmiskunnan kannattaa kasvattaa evät, palata mereen ja yrittää paremmin seuraavalla kerralla. Sonic Artifact koukkasi vaikuttavasti ambientin suuntaan. Erinomaiset albumit kuten My Working Class Hero (2015) sekä My Finnish Calendar (2019) osoittivat, että mestari osaa nautiskella hienovaraisilla teoksilla. Placebo Never Let Me Go SO Loud Like Loven (2013) jälkeen duoksi typistynyt Placebo esittäytyy kahdeksannella albumillaan pitkän tauon voimaannuttamana. Basson ja rumpujen muodostaman post-punk-tyylisen pohjan päälle laulaja Drinkwater ja kitaristi Alex SproK u v a: M ad s P er ch gis sooloilevat antaumuksella. Tyylikkäin linjauksin rakennettu setti yhdisteli seesteisyyttä sekä pyrähtelyjä. Hän tallensi tuoreen keikkakiekkonsa viime marraskuussa Saksan Potsdamissa, jonka Nikolaisaalin lavalla koettiin sykähdyttävä kimara muusikon omaa tuotantoa ja lainasävelmiä. Johnossi on tehnyt jälleen hienon lenkin jo aiemmin upean kataloginsa jatkeeksi. Pianolla tulkitut helmeilyt näyttävät, kuinka vivahteikkaasti Iiro Rantala osaa koskettaa soitintaan. JUHA SEITZ HHHH TV Priest My Other People Sub Pop On helppo kuvitella, että TV Priestin keikalla on normaalia ärhäkämpi meininki. Hetkittäin yhtyeen musiikki aiheuttaa aina niin suloisen ja virkistävän ”mitä vittua?” -efektin. SAMI NISSINEN HH. PERTTI OJALA HHH ta. Myös suuren yleisön tietoisuus yhtyeen erinomaisuudesta alkaa pikkuhiljaa hahmottua konkretian tasolle. Matalalta örisevä Charlie Drinkwater kuuluu niihin laulajiin, jotka luovat epävireisestä ja kuumehoureisesta mölinästä taidetta. Dub Mystics marssii sikäli perinteisesti, että siinä myös instrumentaalisia rytmiversioita seuraa aina saman biisin dub-versio. Kyse on maanisesta vimmasta ja hulluuden autuaaksi tekevästä vaikutuksesSOUNDI 69 ...kuulostaa soittavan samanaikaisesti useaa eri kappaletta..
Alkuperäisestä kokoonpanosta on jäljellä enää laulaja-basisti Schmier, eikä edelliseltä levyltä Born To Perish (2019) ole enää Schmierin lisäksi mukana kuin sille mukaan liittynyt rumpali Randy Black. Ei yllättäisi jos nämä biisit olisivat kotoisin kymmeniä vuosia sitten hylätyistä ideoista. Mutta yhtyeellä on myös vahva mielikuva Alanis Morrissetten, K’s Choicen ja Counting Crowsin tähdittämästä 1990-luvusta sekä pyrkimys palata tuohon aikaan. 70 SOUNDI tunnelmia, mutta viimeisen iskun äärellä musiikki ajautuu liian usein valmiiksi pureskeltuun viitekehykseen, johon ladattu jännite on yhtä helppo unohtaa kuin tavoittaa. Ehkä jermut ovat jo liian mukavia saatanoimaan niin, että tekisi tarpeeksi pahaa. Lähimmäs oikeanlaisia puistatuksia yltävät ajoittain primitiivisen Bathoryn lailla takova albumin nimibiisi sekä hyisen eeppinen Among The Unseen Ones. Vivahteet pelkistyvät ja voima katoaa, eikä musiikki kasva herättämiensä odotusten tasalle. Vika ei ole vaikutteissa itsessään eikä edes Camp Copen halussa hakeutua niiden äärelle. Laulua tuetaan lähes liturgisilla kuoroilla. 19-vuotiaan Alec Moborgin debyyttialbumia on odotettu innolla ja se lunastaa odotukset monella tavalla. NUUTTI HEISKALA H. Kakkoslevy Ciklos on suoralinjaisempi ja yhtenäisempi kokonaisuus, johon on ladattu väkevää paatosta, tunnelmaa ja tunnetta reilulla kädellä. Pääosaa esittävien klubibiisien ohella mukaan on mahtunut pari kitaravetoista kappaletta, kuten Somewhere I Can’t Stay ja yllättävästi ysärialternativea henkivä Last Long. Onneksi Camp Cope malttaa myös viipyillä. Division 8 on viileän ja modernin R&B-soundin kiistaton taidonnäyte. Se on vähintäänkin toivottavaa, sillä Suomesta on harvoin tullut näin kansainvälisesti valmista pop-debyyttiä. Jos debyytillä tyyli saattoikin olla hieman hakusessa, oli se kuitenkin kestoltaan sopiva ja kertakuuntelun kestävä. Division 8 on vakuuttava debyytti, jonka pohjalta Moborgilla on mahdollisuudet päästä pitkälle kotimaan kamaralta. Kollega kuvaili arviossaan Inspiraldebyyttiä (2018) tilkkutäkkimäiseksi. MAPE OLLILA HHH Destruction Diabolical Napalm Destructionissa ovat ovet käyneet. Albumi ja sen visuaalinen ilme leikkivät yhtä aikaa millennium-estetiikalla ja futurismilla, kokonaisuus tuntuu hyvin harkitulta ja Louie Blue ottaa sen omakseen. 80-lukuisia thrash-kiekuLouie Blue Division 8 Sony Turkulainen Louie Blue on kuulunut suomalaisen popin kansainvälisiin lupauksiin jo parin vuoden ajan. Vaikka kokoonpanoa ollaan uusittu, jatkaa musiikki kuitenkin aika pitkälti Born To Perishin nopeatempoista ja raskasta linjaa. Erotuksena viime vuosien verrattain moderniin exodusmaiseen ulosantiin, on Diabolical aika kasarivaikutteinen levy. Lisäksi sillä on Georgia Maqin lauluääni: herpaantumatta musiikin pintaa mittaava instrumentti, jonka herkkyys saa ihon sekä kananettä vereslihalle. Spiritraiser Ciklos Luminol Spiritraiser soittaa tummaa ja fiilistelevää vaihtoehtorockia, jossa on kaikuja A Perfect Circlestä, Deftonesista ja grungesuuruuksista, varsinkin välistä hyvinkin laynestaylemäisesti ja mikepattonmaisesti tulkitsevan Jules Näverin (Profane Omen, Enemy Of The Sun) laulujen osalta. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Bändi juhlistaa Diabolicalilla neljättäkymmenettä vuottaan, mutta kokoonpanomuutoksista ja ideoiden puutteesta päätellen ovat todelliset juhlan aiheet aika vähissä. Yhtyeellä on aukoton kokonaisnäkemys, kärsivällisyyttä syventyä soittoonsa ja tukuittain kiehtovia melodioita. Yhtyeellä on ansionsa ja vahvuutensa, mutta nyt haukattu pala on aavistuksen liian iso. Jotain hyvääkin 80-luvulta ollaan silti löydetty; levyn päättävä G.B.H.-cover City Baby Attacked By Rats muistuttaa siitä tyylitajusta, jota Destructionilla joskus oli. Running With The Hurricane välittää monia hienorakenteisia misia tuskin kukaan olisi kaivannut, mutta itse musiikkikin tuntuu enemmän kierrätykseltä kuin nostalgialta. VESA SILTANEN HHH Camp Cope Running With The Hurricane Run For Cover Australialaisella Camp Copella on edellytyksiä vaikka mihin. Linjan terävöittäminen kuuluu parhaimmillaan komeina sovituksina ja vahvoina kappaleina, joista parasta antia edustavat Invisible Enemy, Quipu ja Fearism. 80-luvun lopun progressiivisesta, luovasta ja omaperäisestä Destructionista ei tunnu olevan juuri mitään jäljellä. Okko Solanterän vokalisointi on kuivaa, ilkeää ja hiukan kaiutettua kärinää joka tukee dissonanttisia jääpuhureita kuin Abbath vanhassa Immortalissa. Ciklos laittaa puolestaan kuulijan kestävyyden ja vastaanottokyvyn puntariin. Levyarviot > ...saa ihon sekä kananettä vereslihalle... Muuten vakuuttavaa, mutta hitusen liian tutun kuuloista. Kun lopulta melko samoilla rakennuspalikoilla pelaavat kappaleet vyöryvät päälle pakahduttavalla tunnelatauksella ja levyllä on mittaa lähemmäs tunti, ähkyn vaara on suuri eivätkä loppupään biisit jaksa enää säväyttää samalla tavalla kuin alkupuolella. Mutta niin muodollisesti pätevää ja genren suuruksien 90-luvun virstanpylväitä kunnioittavaa kuin I Am The Nightin mustistelu While The Gods Are Sleepingillä onkin, tyylitajuiselta albumilta jäävät uupumaan ne kaikista kipeimmin maksankärkeä kutittelevat osumat. Eikä tavoite ole aivan ongelmaton. Vaikka verrokeilta poimittu rosoinen dramatiikka on tietyllä tavalla kolmikon ydinosaamista, jämäyttää se soinnin umpeen. HANNU LINKOLA HHH I Am The Night While The Gods Are Sleeping Svart Muun muassa Insomnium-, Omnium Gatherumja Paradise Lost -tekijämiesten sivuprojekti I Am The Night osoittaa, että pahamaineisen blackmetalliyhtye Dissectionin musta liekki roihuaa väkevänä Suomessakin. Kymiläisten kaikuisa, pahaenteinen ja viiltäväsoundinen meloblackpyörremyrsky rakentuu pyörteikkäistä bassolinjoista, Markus Vanhalan syntsavalleista ja kiihkeästä kitarasahauksesta ja Valtteri Väyrysen tyylikkäästi kaoottisesta rumpaloinnista. Pikemminkin kompastuskiveksi muodostuu kliimaksien yksitotisuus. Sillä mitä enemmän tilaa kolmikko jättää musiikkinsa ympärille, sitä hurmioituneemmalla nuotilla sen sielu soi. Nämä irtiotot eivät sorru helppoihin ratkaisuihin, vaan antavat levylle syvyyttä ja monimuotoisuutta, ja ilman näitä hengähdyksiä 15 biisin albumi olisi turhan pitkä. Muun muassa Pine Treesillä Moborg osoittaa monipuolisuuttaan perinnetietoisesta pop-ilmaisusta räppäämiseen vaivattomalla flow’lla
2–4 JUNE 2022 2–4 JUNE 2022 Hyvinkää Airport HEAVEN SHALL BURN CANDLEMASS FEVER 333 KVELERTAK BRITISH LION BLIND CHANNEL MOKOMA BOKASSA ME AND THAT MAN CLEOPATRICK LOST SOCIETY TROUBLE STATIC DRESS URSUS FACTORY THE RAVEN AGE SARPARANTa HUORA LÄHIÖBOTOX CYPHER16 NYRKKITAPPELU SILVER BULLET BATTLEDRAGON FORESEEN STONED STATUES 3 d a y s , 3 s t a g e s , 3 4 b a n d s G e t t h e t i c k e t s n o w ! RF2022_Soundi_KANSI_225x297mm_3mmBleeds_cmyk.pdf 1 1.4.2022 14.04
Hänen musiikinsa on hypnoottista, mutta kuitenkin helposti lähestyttävää.” Harri Moisio Harri Moisio Ursus Factory Pe 3.6. On aika taas herätä elämään!!!!” Kim Sainio ”73-vuotiaat Klaus Meine ja Rudolf Schenker yhtyeineen jaksavat aina vain. Radio Rockin juontajat antoivat omat suosituksensa Rockfestin massiivisesta ohjelmistosta. @therockfest k-18 2–4 JUNE 2022 2–4 JUNE 2022 Hyvinkää Airport Mainos Mainos Amorphis La 4.6. klo 20.00-21.10 / Radio Rock Main Stage ai16490566758_RF2022_Soundi_AUKEAMA_450x297mm_3mmBleeds_cmyk.pdf 1 4.4.2022 10.18. 2–4 JUNE 2022 Hyvinkää Airport rockfest.. En malta odottaa levyn biisien kuulemista livenä Hyvinkäällä.” Marce Rendic Killing Joke Pe 3.6. Rockfestille 100% takuun antaa Radio Rock! R a d i o R o c k i n j u o n t a j i e n R o c k f e s t v a l i n n a t ”Yhtye on aina julkaissut hyviä levyjä ja on keikalla aina toimiva, mutta menivät julkaisemaan parhaan levynsä Halo nyt. Kouludiskossa 1980-luvulla nojailin Still Loving Youn tahtiin. Silloin meni kaikkien biisien sanat ulkoa, luonnistuukohan vieläkin?” Tytti Junna Sarparanta Pe 3.6. Zakk Wylde on viimeisiä todellisia kitarasankareita, jonka olen niin monesti nähnyt, enkä ole ikinä saanut tarpeeksi. Tinkimätön taiteilija. Kerran olen heidät livenä nähnyt ja moshpitiksihän se meni!” Tytti Junna La 4.6. Nojailisinko yhä?” Harri Moisio ”Viihdyttävä.” Klaus Flaming Iron Maiden La 4.6. klo 21.00-23.00 / Radio Rock Main Stage Scorpions Pe 3.6. Tule paikalle ja nauti, et tule katumaan.” Marce Rendic Fever 333 To 2.6. klo 16.35-17.35 / Radio Rock Main Stage ”Sampsa on poikkitaiteellinen huippuyksilö. Albumi on yksikertaisesti upea kokonaisuus. klo 17.50-18.50 / Radio Rock Main Stage ”Panssarilasi päällä pa###ks -kokemus. klo 21.15-22.25 / Red Stage by Soundi ”Rockfestin massiivisesta kattauksesta odotan eniten Bring Me The Horizonin keikkaa. klo 14.40-15.25 / Red Stage by Soundi ”Jos joku osaa riehaannuttaa yleisöä, niin se on Ursus Factory. klo 22.00-24.00 / Radio Rock Main Stage ”Luotettava.” Klaus Flaming ”Eka kerta on aina jännittävä juttu. Rakastan hänen kallonhalKAIsevaa äänenvoimakkuutta ja uskomatonta tekniikkaa.” Jussi 69 Bring Me The Horizon Black Label Society To 2.6. Julkaisivat juuri uutta – erittäin kelvollista – musiikkiakin. Legenda. Vaikka olen Killing Joken suhteen myöhäisherännäinen, niin vokalisti Jaz Colemanin karisma (ja hulluus) vei minutkin mukanaan.” Laura Vähähyyppä “Toivottavasti mahdollisimman moni löytää itsensä Killing Joken keikalta. klo 18.45-19.45 / Radio Rock Main Stage To 2.6. kesäkuuta Hyvinkään lentoÃ kentällä. klo 17.30-18.30 / Radio Rock Main Stage ”Edellisestä keikasta, jonka olen nähnyt, on kulunut jo aivan liikaa aikaa. Bändi on noussut jättisuosioon ja odotan spektaakkelinomaista show’ta.” Jussi 69 ”Ihan mahtavaa päästä näkemään The Hives livenä! Yläasteella en osannut ladata mp3:lle mitään muuta, kuin kyseisen bändin albumin ja sitä onnellisena kuuntelin päivästä toiseen. @therockfest K-18 2–4 JUNE 2022 Hyvinkää Airport rockfest.. Olen digannut bändistä alusta asti ja BMTH on osannut uudistua jokaisella levyllään. klo 23.10-00.30 / Red Stage by Soundi Suomen suurin rockfestivaali Rockfest rokataan kolmena päivänä 2.-4. Maiden on tullut nähtyä aina hallissa, nyt tyylikkäästi taivasalla!” Kim Sainio ”Paidattomat skotit! Leppoisaa kesäpäivän musiikkia kaiken rymistelyn keskelle.” Laura Vähähyyppä Biffy Clyro ”Niin sanotuista old school -nimistä odotan Black Label Societyä. klo 20.55-21.55 / Black Stage The Hives La 4.6
Kerran olen heidät livenä nähnyt ja moshpitiksihän se meni!” Tytti Junna La 4.6. Legenda. Bändi on noussut jättisuosioon ja odotan spektaakkelinomaista show’ta.” Jussi 69 ”Ihan mahtavaa päästä näkemään The Hives livenä! Yläasteella en osannut ladata mp3:lle mitään muuta, kuin kyseisen bändin albumin ja sitä onnellisena kuuntelin päivästä toiseen. Kouludiskossa 1980-luvulla nojailin Still Loving Youn tahtiin. Olen digannut bändistä alusta asti ja BMTH on osannut uudistua jokaisella levyllään. @therockfest K-18 2–4 JUNE 2022 Hyvinkää Airport rockfest.. Hänen musiikinsa on hypnoottista, mutta kuitenkin helposti lähestyttävää.” Harri Moisio Harri Moisio Ursus Factory Pe 3.6. 2–4 JUNE 2022 Hyvinkää Airport rockfest.. klo 17.30-18.30 / Radio Rock Main Stage ”Edellisestä keikasta, jonka olen nähnyt, on kulunut jo aivan liikaa aikaa. Silloin meni kaikkien biisien sanat ulkoa, luonnistuukohan vieläkin?” Tytti Junna Sarparanta Pe 3.6. klo 16.35-17.35 / Radio Rock Main Stage ”Sampsa on poikkitaiteellinen huippuyksilö. @therockfest k-18 2–4 JUNE 2022 2–4 JUNE 2022 Hyvinkää Airport Mainos Mainos Amorphis La 4.6. Albumi on yksikertaisesti upea kokonaisuus. klo 18.45-19.45 / Radio Rock Main Stage To 2.6. On aika taas herätä elämään!!!!” Kim Sainio ”73-vuotiaat Klaus Meine ja Rudolf Schenker yhtyeineen jaksavat aina vain. Zakk Wylde on viimeisiä todellisia kitarasankareita, jonka olen niin monesti nähnyt, enkä ole ikinä saanut tarpeeksi. En malta odottaa levyn biisien kuulemista livenä Hyvinkäällä.” Marce Rendic Killing Joke Pe 3.6. kesäkuuta Hyvinkään lentoÃ kentällä. klo 21.00-23.00 / Radio Rock Main Stage Scorpions Pe 3.6. klo 22.00-24.00 / Radio Rock Main Stage ”Luotettava.” Klaus Flaming ”Eka kerta on aina jännittävä juttu. klo 14.40-15.25 / Red Stage by Soundi ”Jos joku osaa riehaannuttaa yleisöä, niin se on Ursus Factory. klo 21.15-22.25 / Red Stage by Soundi ”Rockfestin massiivisesta kattauksesta odotan eniten Bring Me The Horizonin keikkaa. Tule paikalle ja nauti, et tule katumaan.” Marce Rendic Fever 333 To 2.6. Vaikka olen Killing Joken suhteen myöhäisherännäinen, niin vokalisti Jaz Colemanin karisma (ja hulluus) vei minutkin mukanaan.” Laura Vähähyyppä “Toivottavasti mahdollisimman moni löytää itsensä Killing Joken keikalta. Julkaisivat juuri uutta – erittäin kelvollista – musiikkiakin. Radio Rockin juontajat antoivat omat suosituksensa Rockfestin massiivisesta ohjelmistosta. Tinkimätön taiteilija. klo 23.10-00.30 / Red Stage by Soundi Suomen suurin rockfestivaali Rockfest rokataan kolmena päivänä 2.-4. Rakastan hänen kallonhalKAIsevaa äänenvoimakkuutta ja uskomatonta tekniikkaa.” Jussi 69 Bring Me The Horizon Black Label Society To 2.6. Rockfestille 100% takuun antaa Radio Rock! R a d i o R o c k i n j u o n t a j i e n R o c k f e s t v a l i n n a t ”Yhtye on aina julkaissut hyviä levyjä ja on keikalla aina toimiva, mutta menivät julkaisemaan parhaan levynsä Halo nyt. klo 17.50-18.50 / Radio Rock Main Stage ”Panssarilasi päällä pa###ks -kokemus. klo 20.55-21.55 / Black Stage The Hives La 4.6. Nojailisinko yhä?” Harri Moisio ”Viihdyttävä.” Klaus Flaming Iron Maiden La 4.6. Maiden on tullut nähtyä aina hallissa, nyt tyylikkäästi taivasalla!” Kim Sainio ”Paidattomat skotit! Leppoisaa kesäpäivän musiikkia kaiken rymistelyn keskelle.” Laura Vähähyyppä Biffy Clyro ”Niin sanotuista old school -nimistä odotan Black Label Societyä. klo 20.00-21.10 / Radio Rock Main Stage ai16490566758_RF2022_Soundi_AUKEAMA_450x297mm_3mmBleeds_cmyk.pdf 1 4.4.2022 10.18
DOORS 13.30 SATURDAY 04.06. Tarkista ajantasainen aikataulu osoitteesta rockfest.. Vuodelle 2020 tai 2021 ostetut liput käyvät vuoden 2022 Rockfestiin sellaisenaan! Jos siis haluat osallistua jo ostamallasi Rockfest-lipulla tämän vuoden tapahtumaan, tämä ei vaadi sinulta mitään toimenpiteitä. Festarialuetta on uudistettu entistäkin kovemmaksi rock-areenaksi kaikilla Rockfestin osa-alueilla. DOORS 12.30 Schedule Artist Schedule Artist Schedule Artist Radio Rock Main Stage 16.00-16.45 17.50-18.50 20.00-21.10 22.30-24.00 Lost Society Fever 333 Bring Me The Horizon NIGHTWISH 15.30-16.30 17.30-18.30 19.40-20.50 22.00-24.00 Steve Harris' British Lion Killing Joke Megadeth SCORPIONS 14.30-15.25 16.35-17.35 18.45-19.45 21.00-23.00 Kvelertak The Hives Biffy Clyro IRON MAIDEN Red Stage by Soundi 16.50-17.45 18.55-19.55 21.15-22.25 00.10-01.15 Static Dress Trouble Black Label Society Blind Channel 14.40-15.25 16.35-17.25 18.35-19.35 20.55-21.55 00.05-01.15 Ursus Factory Bokassa Moon Shot Heaven Shall Burn Mokoma 15.30-16.30 17.40-18.40 19.50-20.55 23.10-00.30 Cleopatrick Me And That Man Candlemass Amorphis Black Stage 16.50-17.45 18.55-19.55 21.15-22.15 Battledragon Cypher16 The Raven Age 14.40-15.25 16.35-17.25 18.35-19.35 20.55-21.55 Foreseen Silver Bullet Lähiöbotox Sarparanta 15.30-16.30 17.40-18.40 19.50-20.55 Stoned Statues Nyrkkitappelu Huora Mainos RF2022_Soundi_TAKAKANSI_225x297mm_3mmBleeds_cmyk.pdf 1 1.4.2022 14.03. Suomen suurimmalla rock-festivaalilla esiintyy kolmen päivän aikana 34 esiintyjän massiivinen kattaus kansainvälisiä ja kotimaisia genren ykkösnimiä sekä harvoin Suomessa nähtäviä bändejä. K e s ä n e k a p i t t i ! THURSDAY 02.06. Liput myy rockfest.. Varmista liput ajoissa osa lipputyypeistä on jo loppuunmyyty. Muutokset mahdollisia. DOORS 14.00 FRIDAY 03.06. Rockfest palaa 2.-4.6.2022 tutuille pelipaikoille Hyvinkään Lentokentälle komeampana kuin koskaan Iron Maidenin johdolla. Pääset voimassaolevalla lipulla sisään 2022 Rockfestiin
Hienoja melodioita, tyylikkäitä tunnelmia. Se on melodinen tunnelmapala, sillä halusimme kuulijan rauhoittuvan varsin räväkän levyn lopuksi. Muistan saaneeni levyn heti sen ilmestyttyä, ja avausbiisi Superstitious vakuutti saman tien. Turussa, 13.5. Onko sinulla ikinä ollut sellaista tuntemusta, että luovuuden kaivo on ehtymään päin. Englund. – Europen merkitys 80-luvulla oli valtavan iso. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho. – Jos joku ei tunne tuotantoamme, suosittelen aloittamaan uudesta albumista ja menemään siitä askel askeleelta kohti varhaisempia julkaisuja. Helsingissä ja 14.5. Ideana on myös se, että joidenkin kohdalla tällainen fiilistelykappale saattaa herättää ”pitääpä kuunnella levy saman tien uudelleen” -fiiliksen! Millainen tarina liittyy A Heartless Portrait (The Orphean Testament) -otsikkoon. The Dark Discovery -debyytti (1998) oli vielä jossain määrin oman jutun hakemista, mutta jo toinen levytys Solitude, Dominance, Tragedy (1999) osui huomattavasti paremmin maaliin. Englund. No, sekin kiertue sai varsin räjähtävän startin! PELOTTAVAN AJANKOHTAISIA TEEMOJA PARASTA RUOTSISTA Mikä on kaikkien aikojen paras ruotsalainen albumi, Tom S. Vuonna 1993 perustettu göteborgilaisyhtye ei ole missään vaiheessa jäänyt lepäämään laakereilleen, sillä ryhmän diskografiasta löytyy useiden demojen, livelevyjen ja kokoelmien lisäksi kolmetoista täysimittaista studioalbumia. – Save Usin ohella myös päätösbiisi Wildfires on eräs uuden levytyksen tärkeimmistä teoksista. Venäjän helmikuussa aloittama sota on aivan käsittämätön asia! Usein Suomessa konsertoinut Evergrey saapuu maahan taas toukokuussa, ja luvassa on kolme keikkaa: 12.5. – Kun bändillä on ikää kolme vuosikymmentä, kiertuetouhu on jo melkoisen rauhallista, sanoo Englund. Eräänkin kerran tulimme laivalla Suomeen, ja tajusimme varhain aamulla, ettei kukaan meistä ole lähelläkään sallittua ajokuntoa. – Itse asiassa se oli takavuosina hyvinkin tuttu fiilis, mutta viime aikoina säveltäminen on tuntunut vaivattomammalta ja helpommalta kuin koskaan ennen. T ummia progressiivisia sävyjä power-vaikutteisen melodiseen heavy metaliinsa sekoittava Evergrey kolkuttelee jo kolmenkymmenen toimintavuoden kunniakasta rajapyykkiä. – Ensimmäiseksi syntyi levyn avausbiisi Save Us, ja se asetti tunnelman hienosti kohdalleen. Olemme pystyneet pitämään tasomme varsin korkealla, vaikka itse sanonkin, hymähtää laulaja-kitaristi Tom S. Kun en pystynyt luopumaan kummastakaan, hyödynsin sitten molempia, naurahtaa Englund. Olen parin menneen vuoden aikana tehnyt musiikkia varmaan neljän täysimittaisen albumin verran, ja pääkoppa tuntuu taas olevan täynnä uusia ideoita. Joey Tempest ja kumppanit todistivat meille muille, että kaikki on mahdollista! SOUNDI 75 Raskaamman puoleista asiaa. Onneksi eräs satamatyöntekijä ajoi pakumme paatista ulos, ja sen jälkeen nukuimme autossa muutaman tunnin. Tampereella. Se oli ensimmäinen ruotsalainen hard rock -bändi, joka onnistui myymään miljoonia levyjä ja soittamaan isoille yleisöille eri puolilla maailmaa. Mennään toukokuussa ilmestyvän A Heartless Portrait (The Orphean Testament) -uutuuden äärelle tuossa tuokiossa, mutta käväistään ensin takavuosien taistojen äärellä. – Takavuosina meininki oli sitä vastoin kovin toisenlaista. Olenkin jo kirjoittanut materiaalia Evergreyn seuraavalle levylle! Milloin pian ilmestyvän A Heartless Portrait (The Orphean Testament) -teoksen valmistelu alkoi ja mikä oli tällä kerralla ykköstavoitteenne. – Levyn tekstien teemat ovat juuri nyt pelottavankin ajankohtaisia, sillä niissä käsitellään ihmismielen synkkiä puolia: egoismia, julmuutta, häikäilemättömyyttä ja niin edelleen. Jossakin vaiheessa päätimme myös ottaa faneja huutamaan kappaleen ”hey, hey” -kohtia, sillä halusimme mukaan Mötley Crüen Shout At The Devilin ja Acceptin Metal Heartin kaltaisia tunnelmia. – Levyn biisilistalta löytyvät nimet Heartless ja The Orphean Testament, ja pidin otsikoista kovasti. – Vaihtoehtoja löytyy aika paljon, mutta taidan nostaa esiin Europen Out Of This Worldin (1988). – Julkaisimme edellisen Escape Of The Phoenix -levymme helmikuussa 2021, ja aloimme työstää uutta albumia Escapen ilmestymistä seuranneena päivänä, naurahtaa Englund
Tarttuvia iskusävelmiä kirjoittanut ruotsalainen eurodance-yhtye marssi suomalaisten festivaalien päälavoille 90-luvulla, ja Sepi Kumpulaista lainatakseni meno yltyi varsin armottomaksi. En tiedä, oliko myöntävä vastaukseni huono juttu, mutta Dave ei lopulta suostunut yhteiskuvaan! Tukholmalaisissa metallibändeissä jo 80-luvulla rumpuja paukuttanut Erikson tekee edelleen myös E-Type-keikkoja, mutta biisinikkari on nyt palaamassa myös juurilleen. – Joskus näihin aikoihin aloin myös pitää illanistujaisia erään ystäväni kanssa. – Tuo hetki oli niin vaikuttava, että kävelin saman tien talolleni, ja aloin kasata epämääräisessä läjässä ollutta studiokalustoani. Tiedustelin ujosti, että pääsisinkö hänen kanssaan samaan kuvaan. – Ensimmäisen unen maisemassa oli myös paljon jonkinlaista sakeaa usvaa tai höyryä, ja katsoinkin seuraavana päivänä, että mikä on saksankielinen termi höyrylle. Se oli dampf, ja totesin löytäneeni bändille nimen. Samalla uuden kokoonpanoni musiikillinen punainen lanka alkoi löytyä, sillä päätin yhdistää rankan metallin turpasaunat ja tarttuvat melodiat toisiinsa. – Näin parikin kertaa unta, joissa sain neuvoja ja vinkkejä Eyenimiseltä naispuolinen hahmolta. Hän kantoi paikan päälle vinyylejä, ja luukutimme muun muassa Entombediä, Kataklysmiä, Meshuggahia ja Lamb Of Godia. Esimerkiksi bändin ruosteinen ja steampunk-vaikutteinen visuaalinen ilme alkoi hahmottua näiden unien pohjalta, kertoo Erikson. Olin menossa paikan päälle katsomaan keikkaa, mutta suunnitelmiin tuli lopulta muutos. Rakastin näiden bändien aggressiivista energiaa ja massiivista soundia. Totta kai te muistatte. Vuonna 1999 soitimme festarin päänimenä, ja meitä lämmitteli muun muassa David Lee Roth. – Juhannuksena järjestetty Rantarock oli aivan uskomaton tapahtuma. Dampf-yhtyeen konseptia vahvasti määrittäviä kehyksiä löytyi myös unimaailmasta. Paikan kunnostamiseen meni monta vuotta, ja hankin farmilleni myös eläimiä. Eriksonin uusi yhtye Dampf nimittäin soittaa monista eri tyylilajeista vaikutteita napannutta modernia metallia. E-TYPE Made In Sweden (1994) DAMPF DAMPF DAMPF TÄYTTÄ HÖYRYÄ. Vaikka olin fyysisesti monen kymmenen kilometrin päässä, yhtyeen pyrotehosteiden ja musiikin jyly kantautui kotisaarelleni asti, kertoo Erikson. Olin kova amerikkalaisen hard rock -fani, joten tilanne tuntui vähintäänkin mielenkiintoiselta, muistelee Martin ”E-Type” Erikson. Tämä kaikki tarkoitti sitä, etten ehtinyt juurikaan työskentelemään uuden musiikin parissa. – Lensimme seuraavana päivänä Tukholmaan, ja David Lee Roth sattui samaan koneeseen. Matka kohti uusia musiikillisia seikkailuja alkoi. Talo oli ollut asumattomana monta kymmentä vuotta, eikä siellä ollut sähköjä tai vesijohtoa. Muistan olleeni juottamassa lampaita taloni pihalla, kun Rammstein alkoi paukuttaa... – Joskus vuoden 2010 aikoihin muutin saarelle muutaman kymmenen kilometrin päähän Tukholmasta. Diamond Dave paukautti takaisin, että ”oletko sinä se E-Type -kaveri”. Kun 2020-luvun portit alkoivat hiljalleen aueta, Eriksonin elämän kuviot olivat muuttumaan päin. – Elokuussa 2019 kävi esimerkiksi niin, että Rammstein soitti Tukholman stadionilla. Tai “death popia” – tämän määritelmän Erikson keksii haastattelun aikana lennosta. 76 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 76 SOUNDI M uistatteko vielä E-Typen
Tai ei tämäkään muusikko oikeastaan kieltäytynyt, mutta häneltä ei vain tullut minkäänlaista vastausta. Sea Me syntyi tämän tuomioprojektin aikana, mutta päätin ottaa sen mukaan Dampf-maailmaan. – Kävi nimittäin niin, että lähetin Jonalle Born On The Wind -kappaleen demon, ja hänen näkemyksensä tuli takaisin jo seuraavana päivänä. Tuleva kesä taas kuluu estradeilla, ja Dampf soittaa Suomessakin useita keikkoja. Eräs tuttavani kertoi Jona Teen suvereenista lahjakkuudesta niin tuottajana kuin muusikkonakin, eikä vinkki olisi voinut osua paremmin asian ytimeen, kertoo Erikson. – Syystä tai toisesta Dampfin kaikki varhaiset kappaleet olivat saksankielisiä, vaikka en juuri osaakaan saksaa. Ilmoitin sen kummempia miettimättä, että ”hän voi ostaa minulta yhden vaikka saman tien”. Kun kuulija on altistunut kymmenelle myllytykselle, pieni rauhoittuminen saattaa olla ihan paikallaan! The Arrivalin raidoilta löytyy myös nippu nimekkäitä vierailijoita. Eräät saksalaiset tahot osoittivat kiinnostusta, mutta nämä kontaktit jäivät lopulta puheiden asteelle. Eriksonin ohella Dampfin ytimestä löytyy H.E.A.T-yhtyeessä vaikuttava tuottaja-kosketinsoittaja Jona ”Beak” Tee. – Aiheeseen liittyen: muutin takaisin Tukholman keskustaan pari vuotta sitten, mutta saaressa asuessani päädyin hankkimaan kolme isoa viikinkilaivaa. Vaikka välissä oli ainakin kaksi paksua seinää, Johanin ääni osoittautui niin valtavan voimakkaaksi, että se tuntui tulevan kaikkien esteiden läpi, Erikson puistelee päätään. Niin teimmekin, ja nyt Johan – tai Grimfrost – omistaa 15-metrisen, muutamia tonneja painavan puisen laivan! Saitko keneltäkään mahdolliselta vierailijalta kieltävän vastauksen. Levyjen otsikot tosin saattavat vaihtua vielä moneen otteeseen. Mistä siinä on kysymys. Hah hah! Eräs The Arrivalin erikoisuuksista on myös päätösbiisi, sillä hauraan kauniisti soiva Sea Me poikkeaa radikaalisti muun levyn jykevämmin runnovasta materiaalista. No, tämä ajatus jaksoi vaivata minua ehkä viisi minuuttia, sillä minä lähdin tekemään Dampfia ennen kaikkea itselleni. Katsokaa vaikka YouTubesta! PARASTA RUOTSISTA. Hän oli oikeassa! – Hyvin monta vuotta myöhemmin tutustuin Dag Vagin jäseniin, ja olen sen jälkeen laulanut heidän kanssaan Tjockhult-kappaletta livenä monta kertaa. Kun sitten aloimme nauhoittaa hänen lauluosuuksiaan, olin tipahtaa tuolilta hämmästyksestä. En kuitenkaan pahoittanut mieltäni Agnethan hiljaisuuden takia, sillä hän on varmasti ollut kovin kiireinen Abban aktivoitumisen takia, naurahtaa Erikson. – Kyllä, yhdeltä. Debyyttialbumi The Arrival ilmestyy kesäkuun alussa, ja The Mission sekä The Goodbye seuraavat sitten myöhemmin. Kun sitten valmistelimme biisejä, Jona huomautti muutamankin kerran, että ”pitäisiköhän tuota laulukieltä vielä miettiä”, nauraa Erikson. – Pidän Sabatonista, ja tutustuin Tommyyn joitakin aikoja sitten. Hän on mahdottoman lahjakas kitaristi, ja hänen soittotyylissään on todella piristävää nuorekkuutta. – Johan on vanha tuttuni, mutta en ollut aikaisemmin työskennellyt hänen kanssaan studiossa. – Niin, ehkä saan hänet mukaan Dampfin toiselle albumille. – Sävellän omat biisini koskettimilla, ja halusinkin löytää yhteistyökumppanin, joka kykenee viemään biisiaihioita kitaravetoisempaan ja metallisempaan suuntaan. Puhun nyt Agnetha Fältskogista, joka on etäinen tuttuni, sillä olemme törmänneet toisiimme esimerkiksi koiratapahtumissa. SOUNDI 77 SOUNDI 77 – Eyeltä tuli myös viesti kolmen studiolevyn tekemisestä, ja olemmekin jo nyt kirjoittaneet 30–40 biisiä. Aloitamme levyn työstämisen ensi syksynä, ja se saattaa hyvinkin ilmestyä jo keväällä 2023. Työstin nimittäin takavuosina maanmiehilleni Candlemassille kumartavan doom metal -albumin, mutta sitä ei ole ainakaan toistaiseksi julkaistu. Jätimme sen sitten alkuperäiseen asuun! – Onhan se kiistämätön tosiasia, että tietty osa Dampfin biiseistä kuulostaisi hyvinkin paljon Rammsteinilta, mikäli ne laulettaisiin saksan kielellä. Tuskin maltan odottaa! K u v a: Ta ll ee Sa v ag e Martin Erikson ja tärkein ruotsalainen albumi: DAG VAG: Scenbuddism (1979) – Soitin ehkä 13-vuotiaana ensimmäisessä yhtyeessäni, ja esiinnyimme koulun juhlissa. Aloitetaan The Other Side -singlekappaleesta, jonka soolosta vastaa Sabatonin Tommy Johansson. Hän sanoi: “Kun näin teidän soittavan, ajattelin sinun pitävän tästä levystä”. The Arrival -albumilta löytyy myös saksankielinen biisi Steinhaufen. – Kun aikaa vieri ja sana levisi, aloimme saada yhteydenottoja myös levy-yhtiöiltä. No, Johanilla on viikinkiaiheisia esineitä ja tavaroita kauppaava yritys Grimfrost, ja erään kerran Johan sitten kysäisikin, että aionko ikinä myydä paatteja. Kun heidänkin suunnalta tuli kysymyksiä mahdollisesta laulukielen vaihtamisesta, niin totesin muiden olevan aivan oikeassa. – Sea Me on vanhempi kappale. Kaikki muut tekstit kääntyivätkin englanniksi varsin vaivattomasti, mutta Steinhaufen tuotti ylitsepääsemättömiä ongelmia. Hän oli lisännyt biisiin raskaita kitaroita ja muita mausteita, ja totesin lopputuloksen toimivan mahtavasti. Olen erittäin iloinen, että hän lähti mukaan tekemään The Other Sidea! From The E-ternity -kappaleen äkäisistä ärähdyksistä taas vastaa Amon Amarthin Johan Hegg. Äitini oli paikalla, ja hän osti sen konsertin innoittamana minulle ska/reggae-yhtye Dag Vagin Scenbuddism-levyn. Sitten aloin keskustella uuden suomalaisen yhtiön Gramophone Recordsin kanssa, ja erään varsin pitkäksi venyneen illanvieton jälkeen päätin allekirjoittaa sopimuksen Gramophonen herrojen kanssa. Toki mielessä kävi myös se kysymys, että onko tämä liian poppia metallifaneille, ja yhtä aikaa liian metallia melodisemman kaman ystäville... Ja kun lähdet samoamaan samoja latuja yhden maailman suurimman yhtyeen kanssa, niin mitenkähän siinä mahtaa käydä
Edellinen pätee toki moniin muihinkin Johanssonin levyihin, mutta jos haluan todella vierailla tämän vaikutukseltaan jätti mäisen artistin tykönä, pistän levylautaselle Jazz på svenskan. Jos Ruotsissa tiedustelee paikallista merkittävää jazzlevyä keneltä tahansa musiikkiin edes pintapuolisesti perehtyneeltä, on vastaus hyvin todennäköisesti Jazz på svenska. Pianistin soitossa on aina mielestäni jotain tavattoman melanko lista. Otetaan nippu ruotsalaisia kansanlauluja ja tehdään niistä minimalistisia jazzsovituksia pianolle ja kontra bassolle. Myyntiluvuillahan näitä hommia ei ole tietenkään syytä määrittää, mutta Jazz på svenskan tapauksessa ne kertovat jotain oleellista levyn vankasta yhteis kunnallisesta asemasta. Sen 11 osaa hienosti toimitettuine inserttei neen kertovat tiivistetyn tarinan 1920luvulta 70luvun loppuun. Hän on aliarvostettu osa tätä mestariteosta. Kylmät väreet ja roska silmään, tämä soundi puhuttelee syvältä. Vastaus on suorastaan naurettavan helppo: Jan Johanssonin Jazz på svenska (Megafon, 1964). aisaparin. Ja samalla Ruotsin merkittävin jazzlevytys. Tätä on tyyli taju. (Rajataan Den glider in tässä kohtaa ulos keskustelusta.) Kirjoitan tätä tarinaa ankeassa lentokenttäloungessa väsy neenä, rillit huurussa, maski naamalla ja hieman stressaantu neena, mutta kun basisti Georg Riedelin simppelin koukuttava bassolinja saa kuorrutteekseen Jan Johanssonin jumalaisen her källä otteella soitetun jazzpianonerouden, olen taivaassa. Johtuuko se siitä, että tunnen hä nen tarinansa (Johansson kuoli autoon nettomuudessa vuonna 1968 ainoastaan 37vuotiaana). Johanssonin musiikki on kuin arkkitehtuuria, jossa muoto ja sen hyödyntäminen sulavat yhdeksi kokonaistaideteokseksi. Hänen bassonsa sointi on selkeä, syvä ja asiallinen. Riedel ei konstaile eikä asetu esiin pianon melodisen soinnin ”alta”, mutta keskustelee soitollaan tuntosarvet alati valppaa na ja tarjoaa headlinerbillingin saaneelle artistille loistavan Jan Johansson sävelsi ruotsalaiselle jazzille mielenmaiseman John Holmström Trio: Mjuka värden Toppkonst Ståhls Trio: Källtorp Sessions Volume Two Moserobie Johan Lindström Septett: On The Asylum Moserobie KOLME UUDEMPAA RUOTSALAISTA JAZZ-SUOSIKKIA: ”Johansson soittaa pianoa tavalla, jossa muusikon ja instrumentin välinen ero hälvenee.”. Saavutus on lyömätön paitsi ruotsalaiselle, myös monen muunkin maalaiselle jazzlevylle. Jos ruotsalaisen jazzin historia kiinnostaa laajemmin, niin voin lämpimästi suositella Caprice Recordsin cdboksien sarjaa Svensk jazzhistoria. Vai onko nämä vivahteet koodattu valmiiksi koettaviksi jo itse musiikkiin. 78 SOUNDI SOUNDI PB Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Tek ninen briljanssi kuuluu taustalla ja läikäh tää välillä hienosti valittuina koristeina, jotka eivät koskaan sorru pelkäksi krumeluuriksi. Mielestäni Jazz på svenska kuuluu joka kodin levyhyllyyn sen olennaisena osana ja jokaisen jazzista kiinnostuneen tulisi kuunnella se joskus osana genren klassikkokaanonia. Otetaan vaikka levyn avaava ja samalla sen tunnetuin yksit täin raita Visa från Utanmyra. Sen kappaleet soivat yhä radiossa ja kertovat tiivistetyssä muodossa jotain hyvin kaunista läntisestä naapurimaastamme. Kaikki on täysin luonnollista ja hän malttaa jättää kappaleisiin tilaa. Georg Riedel on tärkeä osa Jazz på svenskan soundia, muo dostaahan hän sentään puolet albumin yhtyeestä Johanssonin kanssa. Konsepti ei kuulosta paperilla kovin hitikkäältä. Onneksi levyä on aikoinaan myyty niin merkittävät määrät, että kuka tahansa voi löytää sen varsin edullisesti. Onko mikään missään kuulosta nut koskaan yhtä ihanalla ja lähestyttävällä tavalla ruotsalaisel ta. Johansson soittaa pianoa tavalla, jossa muusikon ja instrumentin välinen ero hälvenee. Tai ehkä sittenkin vain kesäisessä saaristossa jossain, kenties Ruot sissa mutta kenties vain Suomessa, tai ehkä Ahvenanmaalla. Oikeastaan ei sillä väliä, koen Johanssonin soiton joka tapauksessa voimakkaan tunteellisena ja se liikuttaa minua poikkeuksellisella varmuudella. Mutta tulokset puhuvat puolestaan: albumia on myyty yli 250 000 kappaletta ja striimat tu Spotifyssä yli 40 miljoona kertaa (toistaiseksi). Mutta puhutaanko silti hetki Jan Johanssonista. Kun juttelin joskus ruotsalaisen jazzin mainiosta tilasta ja suu resta levytysten määrästä erityisesti 195060luvuilla Digelius levykaupan edesmenneen Ilkka ”Emu” Lehtisen kanssa, totesi hän osuvasti: ”Suomessa sodittiin, Ruotsissa tehtiin jazzia.” M aailman ruotsalaisin jazzlevy
Alkuperäinen tarina setänsä pettä mäksi joutuvasta viikinkiprinssistä, joka myöhemmin palaa kostamaan petturille, on toiminut William Shakespearen Hamletin esikuvana. Jälkimmäistä puolta valottamaan on onneksi haastateltu laaja joukko sukulaisia ja ystäviä, joiden kautta syöpään vuonna 2010 kuolleen Lehtolan elämäntarina tulee kerrotuksi pääpiirteissään. Aristokraattisten vanhempien tietämättä Paul ja Jane ovat rakastavaisia. On vaikea käsittää, ettei Panah Panahi ole ennen Soratie-debyyttinsä käsikirjoittamista, tuottamista ja ohjaamista toiminut kuin isänsä Kolme naista -elokuvan leikkaajana. Pääosassa nähdään Alexander Skarsgård, lisäksi mukana ovat The Witchin Anya Taylor-Joy ja The Lighthousen Willem Dafoe. ????. Mikä parasta: vaikka The Northman on budjetiltaan monin kertainen edellä mainitut yhteenkin laskien, ei uutuus ole tyhjä spektaakkeli vaan edeltäjiensä arvoinen tapaus, kaikkien aikojen viikinkiseikkailu. Toki jutut ovat viihdyttäviä, joskin monet ennestään tuttuja, ja niiden kautta piirtyy laajempi kuva siitä maailmasta, jonka liepeillä Lehtolakin operoi. Tekijöiden ratkaisuja voi siis kyseenalaistaa, mutta toisaalta kirjan ansiotkin ovat ilmeiset. Rajausta perustelee sekin, että tekijät ovat haukanneet Lehtolaakin isomman – ehkä liiankin ison – palan pyrkiessään laajentamaan kirjan jonkinlaiseksi suomalaisen rockin tarinakoosteeksi. Se on myös dokumentin suola. ???. Vaikka yleistunnelma on haikea, se on myös lempeän nostalginen. Elokuvassa hiljainen teinipoika ajaa autoa, vieressään perheen äiti. MOTHERING SUNDAY (OHJ. Birkin esitti sen yhdessä Serge Gainsbourgin kanssa, ja kaunottarella ja kulttuurihirviöllä oli myös myrskyävä suhde, josta syntyi näyttelijänä ja laulajana tunnettu Charlotte Gainsbourg. Panahi pitää mysteeriä pitkään yllä samalla, kun perhe yrittää sinnitellä, vaikka kaikkien hermot alkavat olla pinnassa. Ja tietenkin starojen höpinät lisäävät kirjan kaupallistakin kiinnostavuutta. ??. ROBERT EGGERS) Ottaen huomioon, että Robert Eggers on tehnyt vasta kaksi elokuvaa, tiettyjen piirien intoilu hänen uudesta elokuvastaan saattaa vaikuttaa ylimitoitetultakin. Vaikka Lehtola kuvasi hyvin paljon muutakin, on ollut järkevää rajata kirja näin selkeäksi kokonaisuudeksi. Panah Panahin verenperimässä niitä on useampiakin. moi non plus, joka aikoinaan kiellettiin monen maan radiokanavilla. Vaikka ohjaajan ensikertalaisuus näkyy, kyseessä ei ole kahden kulttuuripersoonan vaan äidin ja tyttären kohtaaminen. Mutta harvan ohjaajan kaksi ensimmäistä elokuvaa osoittavat sellaista tunnelmankasvattamisen ja salavihkaisen tarinanrakentelun kykyä kuin The Witch ja The Lighthouse. Nivenit ovat menettäneet poikansa ensimmäisessä maailmansodassa ja jatkavat turtana elämäänsä, joka on lähinnä olemassa oloa. PANAH PANAHI) Kun valtiovaltaa ei kiinnosta kansalaisten hyvinvointi, positiivisten asioiden on kuljettava eteenpäin yksilötasolla. Läpeensä tuttujen ja ensi kertaa nähtävien kuvien jatkumoa ihastellessa tuntuu, että Lehtolan kameran edessä kävivät kaikki oleelliset ja iso siivu marginaaliakin. Sama kohtalo on kohdannut Nivenien lähipiiriä. Teos on kuitenkin ehdottomasti parhaimmillaan niissä osuuksissa, joissa fokus on Lehtolassa, ja onneksi sitä on mukana paljon. Toisaalta tuo taru on ollut niin häikäisevä, että vasta nyt, itsekin lähes 50-vuotiaana, Charlotte Gainsbourg uskaltaa kunnolla katsoa ikonista äitiään ihmisenä. Ystäväperheiden miespuolisesta jälkikasvusta on jäljellä enää Paul. Niissä yhdistyy spontaani hetken lukeminen ja vankka kuvaustekniikan ja -tilanteen hallitseminen. Kirjassa artistien annetaan turinoida sivutolkulla kaikenlaisia anekdootteja, ja aika harva niistä liittyy Lehtolaan. Mutta mistä he ovat tulossa, minne he ovat menossa ja miksi puhelimet on piilotettava. MIKKO MERILÄINEN KALLE AHOLA, VILLE HARTIKAINEN: JOUKO LEHTOLAN ROCK-FINLANDIA – VALOKUVIA 1985–2010 LIKE Dokumentti kuvaajasta ja kohteistaan K u v a: Jo u ko Le h to la Pete Malmi & Andy McCoy. CHARLOTTE GAINSBOURG) Vaikka ei muistaisi Jane Birkiniä 1960-luvun muoti-ikonina ja olisi jopa onnistunut välttämään hänen monet elokuvansa, luultavasti jokainen suomalainen tuntee kuitenkin huokailukappaleen Je t’aime... Hän on ollut sen verran lähellä vanhempiensa tarua, ettei häntä kiinnosta äidin mukaan nimetyt muotilaukut. THE NORTHMAN (OHJ. Se kertoo kuitenkin myös rakkaudesta ja itsensä löytämisestä. Jos on onnekas, kokonaisen pitkän elämän voi rakentaa yhden, ohikiitävän aurinkoisen iltapäivän varaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole teatraalinen taide-elokuva, vaan tiheätunnelmainen ja väkivaltainen toimintadraama. Vaikka eräs elämäntapa on hiljalleen tulossa päätökseensä, siitä yritetään pitää kiinni: Paul on puoliväkisin kihlattu toisen perheen tyttärelle, josta oli aiemmin tarkoitus tulla Paulin veljen vaimo. EVA HUSSON) Mothering Sunday tuntuu päällisin puolin elokuvalta surusta ja menetyksestä. Rock-Finlandiaa lukiessa ei pääse tylsistymään. Haastattelujen sirpaleista muodostuu ehyeltä ja todelta tuntuva kokonaiskuva siitä, millainen Lehtola oli sekä kuvaajana että ihmisenä. 80 SOUNDI 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja JANE BY CHARLOTTE (OHJ. Tuhti ja kaunis kirja esittelee isoina kuvina vaikuttavan määrän Lehtolan rockaiheisia muotokuvia. Teksti imee vaivatta, tarinat ovat kiehtovia ja kirjan hahmogalleria on laaja ja värikäs. Ja mikä tärkeintä: pääosassa ovat Lehtolan sävykkäät ja särmikkäät muotokuvat, jotka tuntuvat paljastavan kohteistaan usein jotain intiimiä. Jälkikasvu on nyt itsekin tarttunut kameraan, ja kääntänyt sen äitiinsä. TEKSTI: JOUNI VIKMAN ELOKUVAT K alle Ahola ja toimittaja Ville Hartikainen ovat tehneet kunnioitettavan suuren työn laatiessaan valokuvataiteilija Jouko Lehtolalle arvoisensa dokumentin. Sen päähenkilö on orpo Jane, joka työskentelee 1920-luvulla varakkaan Nivenin perheen sisäkkönä. Jouko Lehtola pääsee itsekin muutamin paikoin ääneen Timo Kanervan Soundiin vuonna 2005 tekemästä haastattelusta nostettujen sitaattien kautta. ??. SORATIE (OHJ. Hän on perinyt Iranin uskonnollisen keskushallinnon sortaman Jafar-isänsä huolen vähäosaisempien puolesta mutta myös tämän elokuvallisia taitoja. Surullisen matkaseurueen täydentää sairas koira. Takapenkillä istuvat perheen isä, jalka kipsissä, sekä eläväinen nuorimmainen, joka viihdyttää itseään autokaraokea laulamalla
Toki väleihin mahtuu myös onnea ja huumoria. Kirjan teksti on alkujaan laadittu levyjen vinyyliuusintapainosten kansiin, ja tarina etenee kronologisesti levy kerrallaan. Yhtyeestä julkaistiin kuvia valejäsenillä, mies puhui haastatteluissa höpölöpöä ja levykansiin painettiin olemattomia soittajia. Sellaiseksi se on varmaan tarkoitettukin. Leavingsiä levy kerrallaan S inéad O’Connor paljastaa omaelämäkerrassaan elämänsä raskaat vaiheet epävakaan ja väkivaltaisen äidin luona kokemastaan turvattomuudesta dramaattisesti heitelleeseen suosioon ja aikuisiän terveyshuoliin. Jos odottaa henkilöhistoriaa tai paljastuksia pettyy, mutta tietokirjanomaisena selvityksenä Leevi And The Leavings -levytyksistä kirja toimii. ANTTI MARTTINEN TIMO KALEVI FORSS: LEEVI AND THE LEAVINGS – HITTITEHTAAN TARINA LIKE K u v a: U n iv er sa l/ K ir ja n k u v it u st a. Ison painotuksen saavat myös monenlaiset henkiset ja hengelliset kokemukset. Myyttiä korostivat vielä keikkailemattomuus ja lopulta kieltäytyminen haastatteluista. MIKKO MERILÄINEN SINÉAD O’CONNOR: MUISTELMAT MINERVA Omituinen kirja erikoisesta elämästä I kisuosittu ja merkittävän vaikutusvaltainen Leevi And The Lea vings on kirvoittanut useita kirjoittajia tarttumaan kynään. Hän kertoo merkittävistäkin tapahtumista hyvin tiiviisti, esimerkiksi itsemurhayrityksensä hän vain mainitsee ikään kuin sivulauseessa. 2000-luvulta on pitkä ajanjakso, josta O’Connor ei kuulemma pysty palauttamaan oikein mitään mieleensä. Sundqvistin rakentaman Leevi-myytin Forss tuo hyvin esille – Gösta ei esimerkiksi liikkunut rock-piireissä lainkaan – ja hän on myös haastatellut yhtyeen soittajia levytyksistä. Toisaalta omituinen ja häiritseväkin kokemus Princen luona kyläilystä saa osakseen tarkan selonteon, samoin kuin vahvaa katkeruutta aiheuttanut Dr. Omituinen kirja tarjoaa mieleen painuvan kuvan lahjakkaasta ja persoonallisesta taiteilijasta, jonka suoraa ja omaehtoista suhtautumista viihdebisneksen realiteetteihin on pakko ihailla. Phil -episodi. Sundqvist leikitteli median kanssa eri tavoin. Vaikka Sundqvist oli monella lailla kummajainen, hän halusi kuitenkin kiinteän yhtyeen, jonka avulla toteuttaa visionsa. Forsskin teki 2017 kirjan yhtyeen nokkamies Gösta Sundqvistista, lisäksi miehestä on tehty muun muassa kuunnelmasarja. Kirjan kirjoittamisen jälkeen O’Connorin kolmas lapsi – jota hän kirjassa kuvailee: ”Shane onnistuu purjehtimaan vaikeuksien halki itseään pahemmin satuttamatta” – teki itsemurhan. Kirja saa kaivamaan Leavingslevyt hyllystä, niin ainakin minulle tapahtui. Kirja koskettaa tavallaan juuri puutteidensa ansiosta, koska nyt tarinat tuntuvat tulevan O’Connorista täysin suodattamattomina ryöpsähdyksinä. O’Connor kertoo niin yksityiselämänsä kuin uransa käänteistä suoraan ja kaunistelematta, mutta toisaalta kirjan repaleisesta, muistikirjamaisesta rakenteesta ja editoimattoman oloisesta tekstistä jää vaikutelma, että paljon kerrotaan puolueellisesti tai jätetään tyystin sanomatta. Monella tapaa hänen elämänsä välittyy epäreilun raskaana, mutta toisaalta O’Connor vaikuttaa aidosti hyväksyvän kaiken tapahtuneen. Ehdottomasti liikaa vastoinkäymisiä yhdelle ihmiselle
Palkinnot lahjoittaa Warner Music.. Puupääleffajulistei den kuvia lehteil tyäni oli pakko repiä muovit dvdbokseista ja laittaa huumoril taan vanhentuneet ja nykymittapuulla epäkorrektit leffat pyörimään. Boksilla on Keeps Us Off The Streets lp:n (1976) lisäksi aikoinaan Japa nin ja Saksan markki noille tehdyt albumit ja harvinaisuuskooste runsain bonuskappa JARI MÄKELÄ lein varustettuna. Netflixin originaalisarja (2017–2020) lienee kummallisin ja koukut tavin katselukokemus sitten Twin Peaksin kolmannen kau den. Useat muusikkokaverinikin ovat koukuttuneet liitokiekkojen määrätietoiseen viskomiseen. Kunto on parantunut sa tojen metsissä ja puistoissa kävel tyjen kilometrien myötä ja mieli le pää luonnossa. Kakkostien kirppikseltä löy tyi boksi ja kirja Meiltähän tämä käy eli koko Pa karisen levytetty tuotanto. Puolen toista tunnin aikana käy dään läpi bändin synty tarinaa ja kehitysvaiheita, joihin on kuulunut niin loputtomia jäsenis tön muutoksia kuin nimellä pallot telua. Onnittelut! JANI ”JANSKU” TANSKANEN Juustopäät KIEHTOVIN tänä talvena katsomis tani tvsarjoista on saksalainen scifitrilleri Dark. Bok sille sisältyvät molemmat Vexi Salmen sanoittamat ja tuottamat Pakarockalbumit sekä trilogian 60luvun alun popiskelmään laa jentanut kolmas osa Maailman paras levy. Se on halpaa, ei tarvitse osata juuri mitään, sitä voi tehdä pillifarkuissa ja samalla voi juoda kaljaa hyvässä seurassa. Lajilla on vahva addiktoiva vai kutus. Kielen löytäneiden kesken arvotaan Red Hot Chili Peppersin Unlimited Love vinyylilevy sekä yhtyeen tpaita (koko L). Muinaisesta nuorisomusiikista on luontevaa siirtyä Eläkeläiset yhtyeen henkiseen esiisään Esa Pakariseen, jonka 70luvun Pakarocklevyjen hankinta on ollut harkinnas sa pitempään. Kirjasta löytyy Jussi Raittisen asiantunteva artikkeli Esasta rockin maailmassa. Yksi Pakarisen tunnetuim mista hahmoista on Pekka Puupää. Pidemmille ajomatkoille olen löytänyt äänikirjoista uuden ajan viettotavan. Yhtyeen vaikutusta punk rockskenen syntyyn on kommen toimassa monia tunnettuja muu sikoita, muun muassa Dave Grohl (Foo Figh ters, Nirvana) ja Mark Hoppus (Blink182). Olin ollut au tuaan tietämätön vuosina 1972–1978 levyttäneen Helloyh tyeen materiaalin vo lyymista ja laadusta. Tuloksen paraneminen ruokkii mielenkiintoa, joten ra dalle haluaa uudelleen ja uudelleen. Obskuureja junkshop glam ko koelmia metsästäessäni törmäsin Cherry Redin 7T’salamerkin bok siin Hello: The Albums. Omituisia kie muroita eri ulottuvuuksissa ja henkilöiden välisissä suh teissa piisaa sen verran, että ai nakin toinen katselukerta tarvittai siin juonen käänteitä selventämään/ edelleen sekoittamaan. Hello paljastuu glam rockin suuruudeksi, ja iso osuus yli 70:stä purkka ja jytäbii sistä on bändin jäsenten itse teini ikäisinä kirjoittamia. Slashin 4vinyylin sekä Gibsonin minikokoisen koristekitaran voitti Minna Partanen Lahdesta. Vuosina 1953–1960 kuvattiin kolmetoista Pekka ja Pätkä leffaa, joista suurim man osan ohjasi Armand Lohikoski. Katsoin koronaa sairas taessani vihdoin dokumen tin Filmage: The Story of Descendents/All. Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 42. Sanotaan, että kun frisbeegolfin aloittaa, se on kuin terapiaa, mutta kun sitä on hetken harras tanut, tarvitsee terapiaa. Kaverin kannusta mana uskaltauduin ensimmäisiin kilpailuihinkin, joskin kisamenes tys jäi vaatimattomaksi. Hurahdin lajiin parisen vuotta sitten ja heittokierroksia on takana noin 130. Musiikkimaailmastakin tuttu dekkaristi ja Jari Aarnion alaisuu dessa työskennellyt entinen huu mepoliisi Kale Puonti kertoo kir joissaan tarinoita järjestäytynees tä rikollisuudesta. Allekirjoitan. Vaikutteita on napattu Stranger Thingsistä, mutta ei häiriöksi asti. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. SUOSIKKILAJIANI frisbeegolfia voi kuvail la perinteisen maila golfin punkversioksi. Viimeisimpänä kuuntelin rikollispomon leskestä Satu Andersonista kertovan kirjan Satu – Alamaailman rautarouva. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Niistä on koottu SF Elokuvaklassi kot sarjaan kolme dvdboksia, joista kaksi poimin jo vuosia sitten Kasvihuoneilmiöstä. Varsinkin true crimea kuunnellessa matka taittuu vaivat ta. Omalla kohdalla frisbee golfia ja punkin soittamista yhdis tää sekin, ettei samalla tule mietit tyä mitään muuta. Dokumentissa raapaistaan myös rumpalin ja pe rustajajäsenen Bill Stevensonin The Blasting Room studion tarinaa, josta on odotettavissa oma doku mentti vielä tämän vuoden aikana. Sinun tehtäväsi on etsiä se
4/ 20 22 10,90 € (sis.alv) S O U N D I 4 / 2 2 2 So un dI 11 So un dI 11 H E J A S V E R I G E ! PARHAA T TÄRPIT FESTARIK ESÄN STARTTII N ILMOIT US SOUNDIN TOIMITTAJAT VALITSIVAT 90 RUOTSI-SUOSIKKIAAN Meshuggah • Pascal • Evergrey Ghost • The Hellacopters Anna Järvinen Dampf • Dina Ögon Sabaton