Soundi 5/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KAUKO RÖYHKÄ Erotiikkailloista syntyi Etelän peto 5/2014 / 6,50 € (sis.alv) SoundI AEROSMITH BOSTONIN PAHAT POJAT TULEVAT SAMU HABER BISNESMIES JA SUPERTÄHTI SANTANA KOLMANNEN MENESTYSKAUDEN KYNNYKSELLÄ YLEISÖN PYYNNÖSTÄ! 11 Metallica toteuttaa fanien toiveet OID SIK U MU IT A I S OS I K L MA -SU UO LICA S AL NA KA MET U M EN
2 014 HUOM! Perhelippu toimituskuluineen ennakkoon 119€, ovelta 139€ (yhden päivän lippu, 2 aikuista + 2 alle 15 v. E A S T W AY L I V E & E K T Y R Y P R O U D LY P R E S E N T KLR 10 v. lasta) www.kivenlahtirock.com. LE P PÄVA A R A N U R H E I LU P U I S TOS SA 6 . -7. 6
2 päivän lippu toimituskuluineen ennakkoon 69€, ovelta 79€ Lipunmyynti: Menolippu, Lippupiste ja Tiketti YHTEISTYÖSSÄ:
Kiitos Suomi.” Kuva: Ross Halfin 38 Aerosmith ”Levybisnes tuntuu nykyään saavan vähän väliä takaiskuja.” 40 Damn Seagulls ”Muutamat jäsenistämme ovat päätyneet bändiin oltuaan ensin bändin kuskeja.” 36 Kuva: Dani Torres Santana ”Jokin Amerikassa saa ihmiset uskomaan, että vain 17–27-vuotiailla on väliä.” www.soundi.fi 4 SOUNDI 74 Kuva: Karri Soilamo Samu Haber ”Sisällöllä on väliä, ei sillä koska se julkaistaan.” Kuva: Visa Högmander Pääkirjoitus Suorat sanat & Toinen kuvakulma Uutiset Sanoin kuvin Elämäni soundit: Mikko-Ilari Ojala E-liike Inventaario: Kenny Wayne Shepherd Jussi Niemen naamakirja: Gregory Isaacs Digi Soundi-haastattelu: Samu Haber Metallica Santana Aerosmith Damn Seagulls Sharon Jones Pixies Kotialbumi: Anssi Kela Arviot Oton vinyylit Settilista: Risto Live: Manic Street Preachers Bazook Timo Tolkki Sabaton Adamantra Kenziner 74 Kauko Röyhkä 80 Tarkkailuluokka: Spigu 81 Laulun paikka: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit 82 Viimeinen sana & Syntymäpäivä 6 7 8 10 12 14 15 16 18 20 26 36 38 40 44 46 48 52 67 68 69 70 20 Kuva: Juha Metso Kannen kuva: Ross Halfin > Soundi 5/2014. Siitä olen iloinen. Kauko Röyhkä ”Suomi on elättänyt mut
MAAILMAN YLISTETYIMMÄN ROCKYHTYEEN UUTUUSALBUMI NYT KAUPOISSA! THEBLACKKEYS.COM FACEBOOK.COM/THEBLACKKEYS TWITTER.COM/THEBLACKKEYS
Viikon päästä Sonispheressä näkyy varmasti bändilogo poikineen, sillä esiintyväthän siellä Metallican ohella myös Danzig ja Slayer, klassisia logobändejä nekin. vuosikerta TOIMITUKSESSA SOI: Hurray For The Riff Raff: Small Town Heroes LISÄÄ KUUNNELTAVAA: www.soundi.fi/soittolistat 6 SOUNDI. ikko Meriläinen Päätoimittaja Päätoimittaja Mikko Meriläinen Toimituspäällikkö Heta Hyttinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Juho Äijö Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin (09) 4369 2407 (Pop Median vaihde) Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Erinomaisen musiikin lisäksi tietenkin vahva ja riittävän yksinkertainen logo, jonka oppii piirtämään heti kun väriliidut pysyvät kädessä. En liioittele kovin paljon väittäessäni, että erityisesti nuoruudessa bändin logolla on erittäin oleellinen rooli fanisuhteen muodostamisessa. Stonesta kiinnostuin, kun Mustanaamio-kerhon alajaostomme (Verinen pää-kallo, sic) ystäväalajaosto (Motherfuckers) oli raapustanut keravalaisbändin tunnuksen erään kirjeen kulmaan. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Itsehän myös James Hetfield Metallican logon piirsi. Paras logo on tietenkin sellainen, minkä voi kaivertaa ruuvimeisselillä pulpetin kanteen. Nolouden hetkinä kannattaa miettiä vaikka sitä, kuinka ylpeänä Apulantakin logoaan (ja nimeään) kantaa. Kuten Timo Isoaho tämän lehden Metallica-jutussa pohtii, on se jonkin sortin ihme kuinka suosittuna Metallica on läpi vuosien pysynyt, vaikka bändissä soittaa kaikkien aikojen parjatuin rumpali ja vaikka musiikin taso on kohteliaasti ilmaistuna hieman heittelehtinyt. Monelle muulle yhtyeelle Lulun kaltaisen kuuntelukelvottoman kökön julkaiseminen olisi merkinnyt uran hiipumista. Paras kaikista oli kuitenkin Metallican logo – sen M-kirjaimen sakara kun oli luontevaa lisätä omaan nimikirjoitukseeni. Tämän tarinan opetus on: nuoret muusikot, älkää vähätelkö logon voimaa! Viimeistään siinä vaiheessa kun lähetätte demonne Soundin syyniin (www.soundi.fi/ demoefekti) täytyisi teidän istua alas ja ottaa kitaran sijasta käteen lyijykynä. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 40. Usein kiinnostus voi herätä pelkästään kaverin isoveljen farkkutakissa nähdyn bänditunnuksen perusteella. Muistan itsekin opetelleeni KISSin ja AC/DC:n pölkkykirjaimia ennen kuin edes tutustuin bändien musiikkiin. Mutta ei, Metallican yhtä ainoaa uutta biisiä odotetaan ja analysoidaan kiivaammin kuin useimpien bändien koko tuotantoa. Ja logoa ei sitten vaihdella levystä toiseen iän ja viisauden karttuessa, oli se kuinka kökkö tahansa. A-PUOLI > Pääkirjoitus Kynä käteen ja piirtämään M itä yhteistä on Metallicalla, Iron Maidenillä, Dead Kennedysillä, Black Flagillä, Thin Lizzyllä ja Weezerillä
On jännä nähdä, millaiseksi promootio- ja kuratointiprosessit tässä yhteydessä muotoutuvat ja miten bändit hyödyntävät dataa, jota suoratoistopalvelut tarjoavat. Bändi julkaisi Sleepify-nimisen levyn, jonka kaikki kymmenen kappaletta olivat pelkkää hiljaisuutta. Firman puhemies Graham James ilmoitti Spotifyn pitävän bändin aiemmasta musiikista enemmän, sillä heidän mielestään Sleepify lainasi liikaa John Cagen tuotannosta. Spotifylle pisteet loppukaneetista. Eli mitä enemmän kaupungissasi soitettiin Sleepifyta, sitä todennäköisemmin Vulfpeck tulisi sinne keikalle. > Suorat sanat Peli ja miten sitä pelataan S uoratoistopalvelut jatkavat voittokulkuaan ja ensi vuosikymmenen puoleenväliin mennessä ne ovat jo hallitseva musiikin kulutuksen kanava. Vulfpeck vei tämän konseptin askelen pidemmälle. Nykyiset palvelut, kuten markkinajohtaja Spotify eivät välttämättä enää silloin juhli, mutta uudet toimivat vastaavalla periaatteella ja ehkä maksavat taiteilijoillekin yhtä huonosti. Toivottavasti yritys hyödyntää sitä on yhtä moniulotteinen. Spotify päätti poistaa albumin palvelusta, mutta siinä vaiheessa levy oli ehtinyt tienata noin 20 000 dollaria. Kuvat: Jarkko Vehniäinen SOUNDI 7. Ja jotta hommaan saataisiin vielä yksi taso, niin Sleepifyn toistois- > Toinen kuvakulma Arttu Tolonen ta saatavaa dataa oli tarkoitus käyttää hyväksi kiertuetta suunniteltaessa. Yksi tylsän itsestään selvä tapa yrittää rahastaa suoratoistopalveluja on pyytää faneja laittamaan omat levynsä soimaan vaikka yöksi ja ääni pois. Ja heikkouksia. Kyllä mahtaa Napalm Deathin jätkiä muuten harmittaa… Tämäkään ei itsessään olisi ollut kovin erikoinen temppu, mutta bändin vaikuttimet tempun takana kruunasivat koko homman: Sleepifyn toistoista keräämillään rahoilla Vulfpeckin oli tarkoitus rahoittaa kiertue, jolla bändi soittaisi faneilleen ilmaiseksi. Jokainen levyn kappaleista on 31 tai 32 sekuntia pitkä, koska Spotify rekisteröi soiton vasta 30 sekunnin jälkeen. Toivon, että Ann Arborista, Michiganista ponnistava funkbändi Vulfpeck on tulevaisuuden airut mahdollisimman monella tasolla. Tämä luo painetta keksiä uusia tapoja hyödyntää näiden palvelujen vahvuuksia. Muut hiljaisia levyjä palveluun lataavat bändit eivät kiinnosta, mutta maltan tuskin odottaa seuraavaa bändiä, joka löytää jonkinlaisen porsaanreiän
näyttely, jossa on esillä useita kuvia, joita ei ole mukana kirjassa. Kiinnostavaksi julkaisun tekee se, että kyseessä on ensimmäinen suomalainen Elvis-kuvakirja, mutta myös kuvaaja Ed Bonjan ennen julkaisemattomien Elvis-kuvien määrä on huomattava. Näytteillä on muun muassa tarinoita, soittimia ja muita esineitä sekä laaja valokuvakavalkadi, jonka paikalliskasvoina toimivat esimerkiksi Eicca Toppinen, Amorphiksen Tomi Koivusaari, Melrosen Tokela, Jiri Nikkinen ja Sunrise Avenuen Raul Ruutu. – Ed Bonja on ansainnut tekemälleen työlle asiallisen dokumentoinnin ja yhteistyö on sujunut erinomaisesti, joskin sähköpostin ja puheluiden välityksellä se on hankalampaa verrattuna siihen, jos asuisimme samassa maassa, Bonjan jo 17 vuoden ajan tuntenut Hannu kertoo. Jo aikaisemminkin tuottajan tehtävissä nähty Slash on innoissaan tänä vuonna konkretisoituvasta tuotannosta: ”Cut Throats Ninessa on loistava käsikirjoitus ja loistavia hahmoja. Kultapumpelin, Teinipumpelin, kunniamainintojen ja Kansanpumpelin voittajat julkistetaan festivaalin palkintojuhlassa Pumpeligaalassa lauantaina 30. Kuva: Mike Savoia Ensimmäinen suomalainen Elvis-kuvakirja Punkin räyhähengiksikin kutsutut Dead Kennedys -miehet antautuivat Alex Oggin haastateltaviksi ja yhdessä he saivat aikaan Dead Kennedys – Fresh Fruit for Rotting Vegetables -bändielämäkerran, joka keskittyy debyyttialbumin aikoihin. Heinäkuisen kirjajulkaisun mahdollisti onnistunut yhteisörahoitus, joka vapautti myös tekijäryhmän kädet sisällön suhteen. – Ilman yhteisörahoitusta hanke ei olisi onnistunut. kesäkuuta mennessä osoitteeseen www.omvf.net. TEKSTI: HETA HYTTINEN Vantaa rokkaa museossa ilmaiseksi Musiikkivideot järjestykseen – kisa nyt käynnissä Jo 21. Bonja aloitti työskentelyn Elviksen kanssa tasan 50 vuotta sitten Girl Happy -elokuvan assistenttina. Hän on ollut erittäin säästeliäs käyttämiensä ja julkaisemiensa kuvien osalta. Bändi on luonnollisesti helpottunut nimisotkun selviämisestä ja innoissaan säveltämässä uusia viisuja kuuleman mukaan alkuperäisen Queenrÿche-tuotannon hengessä, mutta hivenen raskaammilla ja progressiivisemmilla höysteillä. Queensrÿche uuden lähteillä Viime kuussa ex-laulaja Geoff Tate ja muu bändi pääsivät Queensrÿchenimen käyttöoikeudesta, ja nyt siis aivan virallinen Queenrÿche on kasaamassa uutta materiaalia kesälle 2015 suunnitellulle studioalbumilleen. Kirjan julkaisun lisäksi Kotkan Valokuvauskeskuksessa nähdään 23.7.–31.8. A-PUOLI > Uutiset Dead Kennedys -skandaalit yksiin kansiin E – Ed Bonja otti vuosina 1970– 1975 kaikkiaan noin 10 000 kuvaa. elokuuta. Sekin vaati erittäin paljon työtä osakseen, jopa päivittäistä promoamista ja parhaimman kykymme mukaan mediassa esillä oloa. Slashista elokuvatuottaja Slash alias Saul Hudson on kiinnitetty vastaavaksi tuottajaksi Cut Throats Nine -western-trilleriin. kerran järjestettävän Oulun Musiikkivideofestivaalin tämän vuoden kilpailu on nyt avattu. Ignatiuksen mielestä rahoitusmuotoa voi suositella lämpimästi muillekin vastaaville hankkeille. Bonja toimi myös Elviksen kiertuemanagerina vuosina 1970–1977, joten filmille tallentui kulissien takaa taltioitujen hetkien lisäksi Kuva: Ed Bonja lviksestä on julkaistu paljon materiaalia ympäri maailman, mutta nyt myös Suomesta tulee jo ennen julkaisuaan kansainvälistä kiinnostusta herättänyt kaksikielinen kuvakirja Elvis – We’ll Remember You / Muistamme sinut. Joulukuulle saakka avoinna olevan näyttelyn maksuttomaan yleisöopastukseen voi osallistua joka kuun ensimmäisenä keskiviikkona. Suomalaisten tekijöiden suomalaisille artisteille ja yhtyeille tekemät videot pitää lähettää 9. – Pääsimme valitsemaan käyttöömme tulevat kuvat hänen kotonaan Berliinissä loppiaisviikonloppuna ja tekemään myös kirjan runkona toimivat haastattelut. Mukana on aikaisemmin julkaisemattomia valokuvia aina yhtyeen alkuajoista lähtien sekä alkuperäislaulajan Jello Biafran kommentointia aikain kulusta. Tarina on rosoinen, kova, shokeeraava ja siinä on paljon munaa ja käänteitä.”. myös jo tutuksi tulleita levynkansikuvia sekä promootiomateriaalina käytettyjä otoksia. 8 SOUNDI Vantaan kaupunginmuseo hellii nyt rockin ystäviä Rock’n Vantaa -ilmaisnäyttelyllä, joka kokoaa yhteen värikkään katsauksen kaupungin rock-osaamisesta aina 60-luvulta tähän päivään. Ja se on vienyt työryhmältämme normaalin päivätyön lisäksi sadoittain työtunteja ja vapaa-aikaa. Näin ollen myös julkaisemattomia kuvia on melko paljon, toteaa kirjahankkeen primus motor, Suomen Elvis Presley Fan Clubin Hannu Ignatius tyytyväisenä. Mutta työ tuotti tulosta. Kyseessä on uudelleenfilmatisointi vuonna 1972 ensi-iltansa saaneesta espanjalaisfilmistä, joka on saanut vuosien mittaan kulttiklassikon viitan
Paikannan varastosta omat levypakettini ja helpotun huomatessani, että tänä vuonna ainakin suurin osa niistä on jopa saapunut paikalle. Baltian kautta mutkitteleva lento tipahtaa Amsterdamiin aamupäivän mittaan. Kai nyt sentään edes bändeille tilatuissa paidoissa olisi etupuolen painatus unohdettu kokonaan. Voro oli kiikuttanut soittimen panttilainaamoon ja saanut siitä vastineeksi vaivaiset 50 dollaria. ”Kaveria ei tumpata röökillä naamaan.” Tuo ja muita viisauksia löytyy suomalaisesta blackmetal-skenestä kertovan Loputon Gehennan liekki -dokumentin poistetuista kohtauksista. En pääse päivän aikana irtautumaan myyntitoimesta minnekään, en edes ihailemaan kuinka kotimainen Beastmilk vetää ison salin täyteen. Tähden välit PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA TOMI PULKKI Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat. Tiskillä riittää kuhinaa ja tunnelma on kansainvälinen: Singaporesta paikalle saapunut asiakas haluaa kuulla luennon Babylon Whoresin tuotannosta, skotti opettelee lausumaan Oranssi Pazuzun nimeä levyä kosketellessaan, meksikolainen pariskunta ei ole pysyä bändipaidoissaan löydettyään Demilichin levyn. Mukaan Putaansuun koosteelle pääsivät niin King Diamond kuin Martti Servokin. Kiss näyttää deluxe-paketoinnin mallia massiivisella Kissteria-laatikollaan. Kyseessä on tuhti, yli 20-kiloinen road case, jonka sisältä löytyy 34 vinyylialbumia, julisteita, dominosetti ja puhdistusliina. Sunnuntaina tilaan myymättä jääneelle tavaralle kuljetuksen takaisin, ja vihdoinkin kuriiripalvelu järjestää odotetun vuotuisen yllätyksen: Turkuun tarkoitettu pakettikuorma toimitetaan Turkkiin. Levytyöläisyyden karu todellisuus kuitenkin läjähtää vasten kasvoja kuin märkä tennissukka viimeistään silloin, kun 15 tunnin työpäivän jälkeen löytää itsensä aamuviideltä pakkautumassa pieneen suihkukoneeseen vain työmatkalle päästäkseen. Lordi kuratoi pohjoismaisen musiikin tunnettuutta edistävälle Nordic Playlistille soittolistan omista raskaista skandisuosikeistaan. No, sehän on sepelkyyhkyn kujerrusta. Mentävä on, sillä alkaa tänään Tilburgissa, Hollannissa vuotuinen Roadburn-festivaali. Hintaakin löytyy, yli 1200 euroa. Zakk Wylden maaliskuussa varastettu Pelham Blue Bullseye Gibson LP -kitara on löytynyt. YouTubestahan sekin lysti löytyy. K un sukulaiset ottavat työnkuvani puheeksi ja ihmettelevät, että eikö olisi jo korkea aika palata yliopistolle ja hankkia itselleen oikea työpaikka, on seuraava kysymys usein, että millaista se levymogulin arki sitten on. Festivaalikaupunki Tilburgissa alakulttuuri alkaa jo työntää lonkeroitaan esiin; kadunkulman matkustajakodin ikkunanraosta soi ujosti Black Sabbath, paikkakunnan ainoan coffee shopin portieerin valtava hahmo kylpee keskipäivän viileässä auringonkajossa, valmiina ottamaan parrakkaat sisäavaruusmatkailijat vastaan. Tämän kaltaisen tapahtuman kävijäkunta on valveutunutta ja musiikkia fyysisenä esineenä ar- vostavaa. Ammatissa, jonka arjesta iso osa koostuu paketoinnista ja pakettien siirtelystä kaupungista, maasta ja maanosasta toiseen, on tottunut siihen, että kuriiriyrityksiltä sopii odottaa mitä tahansa. Levyt ovat talismaaneja ja sotasaaliita, joita poimitaan kojuista talteen ja varjellaan kotihyllyyn asti. Tänäkin vuonna Roadburn on Svartille myös muutaman levyn julkaisujuhla, ja perinteisiin kuuluu myös se, että tietysti juuri nämä levyt ovat valmistuneet aivan viime tingassa, ja ne on jouduttu toimittamaan suoraan tehtaalta paikalle. Ei, kaikki näyttää olevan pelottavan hyvin järjestyksessä, ja pian olen jo omassa kioskissani purkamassa levyvalikoimaa uteliaiden doom metal -turistien parveillessa rauhattomina katoksen alla. ”Skotti opettelee lausumaan Oranssi Pazuzun nimeä.”. Kekeke! Mr. Ehkäpä sentään edes jonkin levyn kannet olisi lähetetty toiseen ja itse levyt toiseen maahan. Suomen Luonto -lehti on julkaissut YouTubessa yhdeksänosaisen lintukaraoken, jonka avulla pääsee visertämään helmipöllön tai naurulokin tahtiin. Svart Records ”Levyt ovat talismaaneja ja sotasaaliita.” Mikä sävelmä: du-duuh du duu-du. Olisiko tänä vuonna paikalle toimitettu epähuomiossa koko tuhannen kappaleen painos pyydetyn sadan kappaleen sijasta. Tapanani on vastata, että silloin kun emme nuuski kokaiinia valokuvamallien rintamuksilta tai heittele muusikoiden kanssa hotellihuoneista taulutelevisioita katukiveykselle, kärräämme muiden luovuudella riistettyä rahaa pankkiin, jos tilille vielä sattuisi käteistä mahtumaan. Pakattuani puolilta öin levyt talteen huomista myyntipäivää varten vien itseni yösäilöön Beastmilk-poikien seuraan ahtaalle ullakolle viltin alle
Entä tiesitkö sinä, mitä Mick Jagger ajattelee kuolemasta, tai mitä mieltä Garbagen Shirley Manson on hipstereistä. Charlotte Rochen kohuttuun bestselleriin perustuvan elokuvan keskushahmo on 18-vuotias skeittityttö Helen (Carla Juri), jolla on lievästi sanottuna erikoinen suhtautuminen hygieniaan ja seksuaalisuuteen. Hardy on aiemminkin tehnyt hienoja rooleja, mutta tämä suoritus viimeistään osoittaa, että hän on yksi tämän hetken vahvimpia elokuvanäyttelijöitä. Kaikkien aikojen suurimpiin kuuluva betonivalu odottaa varhain aamulla. Mukana on muitakin roolihahmoja, mutta he ovat vain ääniä hands free -puhelimen kaiuttimessa. Elokuva kuulostaa minimalistiselta, mutta se ei tunnu eikä näytä siltä. Toista päähenkilöä esittää Hurjapäät-elokuvista tuttu Paul Walker, joka kuoli autoonnettomuudessa marraskuussa. Insinöörimiehet ottavat homman vakavasti, mutta sekä heillä että ohjaajalla on selvästi pilke silmäkulmassa. Jokaisesta taltioidusta haastattelusta on tarjolla lisäksi autenttiset, joskin usein hieman suhnuiset ääninäytteet. Brick Mansions olisi täysin tyhjänpäiväinen B-luokan toimintaelokuva ilman Bellen parkour-kohtauksia, joiden ympärille on rakennettu henkeäsalpaavan komeita toimintajaksoja. Bessonin elokuvissa leikkaajana toimineen Camille Delamarren ohjaama elokuva suorastaan pursuaa kliseitä. Alapäähän ja ruumiineritteisiin keskittyviä juttuja nähdään ja kuullaan ehkä liikaakin, mutta persoonallisen visuaalinen tyyli ja luonteva komediallinen ote pelastavat paljon. Alkuperäisestä elokuvasta on otettu mukaan ranskalainen David Belle, joka tunnetaan yhtenä parkour-lajin perustajista. Näyttää siltä, että yllättävän Lontoon-matkan takia Locke menettää sekä perheensä että työpaikkansa, mutta hän ei aio kääntyä takaisin. HHHH BRICK MANSIONS LOVE & ENGINEERING Englanninkielisellä nimellä levitettävä Wetlands on itse asiassa saksalainen tuotanto. Haastatteluissaan Schumann ja Bonke ovat saaneet esimerkiksi Neil Youngin ja Patti Smithin laskemaan muusikkoviittansa ja kertomaan kiinnostavasti elämästään ikoniuden ulkopuolella. The Talksista löytyy tällä hetkellä 130 haastattelua ja uusimmat ilmestykset saa kätevimmin silmillensä Facebookissa sivustosta tykkäämällä. Yhtä aikaa estoton ja epävarma nainen joutuu sairaalaan alapääleikkaukseen. Ohjaaja-käsikirjoittaja Steven Knightin dialogi on niin taitavasti kirjoitettua, että henkilöautoa isompaa näyttämöä se ei kaipaa. Elokuvan alussa on myöhäinen ilta, ja Locke on lähtemässä työpaikaltaan. Nyt kiinnostavien henkilökatsausten maailmaan on siis entistäkin helpompaa sukeltaa, istui sitten bussissa tai pöntöllä. Lopputulos on vastustamattoman sympaattinen dokumentti. Dokumentin keskushahmo on Hristovin maanmies, insinööri ja tutkija nimeltä Atanas. Luonnollisesti Belle esitteleekin elokuvassa enemmän parkour- kuin näyttelijätaitojaan. Helen kapinoi perinteistä siistiä naiskuvaa vastaan niin roisisti ja suorapuheisesti, että katsojaa paitsi hämmentää myös ällöttää. Locke joutuu kuitenkin pyytämään paikalle tuuraajan, sillä hänen on pakko lähteä Birminghamista Lontooseen. Locken tarinasta kasvaa intensiivinen ja koskettava matka. TEKSTI: EERO TARMO 10 SOUNDI. Rakkautta yritetään käsitellä kuin fysikaalista ilmiötä. Brick Mansions on uusintafilmatisointi kymmenen vuotta sitten ilmestyneestä Luc Bessonin tuotannosta District 13, jonka ohjasi Pierre Morel (Taken). Hardy esittää elokuvan nimihenkilöä Ivan Lockea, joka on perheenisä ja ison rakennustyömaan työnjohtaja. Sir Anthony Hopkins filosofoi omassa istunnossaan ihmiselämän luonnetta ja kertoo olevansa ”a meat and potatoes kind of actor.” Eksploitaatiosetä Quentin Tarantinosta saamme tietää miehen pelkäävän kuollakseen rottia. A-PUOLI > Sanoin kuvin ELOKUVAT TEKSTI: JUSSI HUHTALA KU Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. The Talks onnistuu pureutumaan persooniin tunnetun julkisuuskuvan takana. Suomessa työskentelevän bulgarialaisen Tonislav Hristovin toisessa pitkässä dokumentissa etsitään rakkauden algoritmia. Yön ritarin paluun Bane-pahiksen roolista tuttu Tom Hardy istuu käytännössä koko elokuvan ajan yksin autossa, ja tapahtumat etenevät lähes reaaliajassa. N UDE A K U LEF FA LOCKE Vain mies ja auto L ocke on siinä mielessä erikoinen elokuva, että siinä nähdään vain yksi näyttelijä. Love & Engineering on visuaalisesti vaatimaton elokuva, mutta aihetta käsitellään hauskasti ja kekseliäästi. HHH HHH HHH WETLANDS – KOSTEIKKOJA Tähtien turinoita S ven Schumannin ja Johannes Bonken vuonna 2011 perustama The Talks on viikoittain päivittyvä, luovien alojen tekijöiden haastatteluja julkaiseva verkkolehti. Muutkin taiteenalat ovat varsin tasapuolisesti edustettuina. Locke on tehnyt elämässään suuren virheen, jota hän lähtee paikkaamaan. Suuri osa vanhemmista haastatteluista on koostettu aiemmin Voguen ja Rolling Stonen kaltaisille medioille työskennelleiden herrojen omista juttuarkistoista, tuoreimmat taas on tuotettu suoraan The Talksille. Ylijäämien kanssa piehtarointi saattaa vaikuttaa rääpimiseltä, mutta sellaisesta ei todellakaan ole kyse, kaikkea muuta. Jos kuitenkin satut olemaan Patti Smithin kaltainen, some-elämästä piittaamaton hippi, voit päivitellä viikkotilanteen myös ihan manuaalisesti osoitteessa the-talks.com. Visuaaliset kikat ovat moneen kertaan nähtyä tyyliä, jossa hidastukset ja nopeat leikkaukset vuorottelevat. Oudosti käyttäytyvä tyttö saa vuoteen omanakin koko sairaalan suhteet sekaisin. Hän kehittelee tieteellistä kaavaa, jonka avulla nörttimäiset insinööritkin menestyvät deittielämässä. Helenin hahmossa on kuitenkin jotain niin rehellistä ja viatontakin, että se saa katsojan puolelleen. Ihastuminen ei johdukaan välttämättä siitä, että joku on miellyttävä persoona, vaan hän on hakkeroinut aivosi. Kivoja bonuksia ovat sivuston tarjoama tähtien turinoiden kommentointimahdollisuus ja aivan vastikään lanseerattu iPad-sovellus. Torjumiset aiheuttamat kyyneleetkin selitetään logiikalla. Atanas käyttää kollegoitaan koekaniineina, ja menetelmät muistuttavat laboratoriotutkimusta. Seuraavana päivänä edessä on harvinaisen haastava työpäivä
– Little Steven on suuri Procol-fani ja soitti äskettäin Shine On Brightlyn radio-ohjelmassaan. Itse en ole koskaan siitä välittänyt, Scott-Irvine selittää. Satojen kuvien, yli 4000 lukijaäänen sekä ammattilaisraadin ankaran pohdinnan perusteella voittajaksi selvisi Tuomas Lairimon ottama kuva Huoratronin keikalta. – Minusta Procolin läheisiin musiikillisiin serkkuihin lukeutuvat bändit kuten Dylan & The Band, Spencer Davis Group, The Young Rascals, The Box Tops ja kaukaisempiin vaikka Spooky Tooth ja Traffic. Wilson Washingtonin Constitution Hallissa vuonna 1969. – Radiohead taas muuttui jossain vaiheessa enemmän Yesin kaltaiseksi tässä asiassa. Voittajakuvat ovat nähtävissä osoitteessa www.soundi.fi/kuvakilpailu-voittajat SOUNDI 11. TEKSTI: ARTTU TOLONEN HENRY SCOTT-IRVINE: PROCOL HARUM – KOKO URA (MINERVA) VOITTAJAKUVA! Kaksi kuukautta sitten alkanut parhaan rockvalokuvan metsästys on päättynyt. Wilson kuoli vuonna 1990. – Se biisi oli aina sekä bändin mestariteos että elefantti huoneessa. Yhdysvaltain ja Englannin markkinoilla kirjan nimi on The Ghosts Of A Whiter Shade Of Pale, hyvästä syystä. Etsiessään Procol Harumin vaikutusta uudemmista bändeistä, Scott-Irvine vetää pakasta yllättävän artistin. Bändi on vaikuttanut oleellisesti progressiivisen rockin kehitykseen ja etenkin siihen, että pyrkimys fuusioon klassisen musiikin kanssa on osa kyseisen genren DNA:ta. Näkisin paljon mieluummin Procoliin viitat- tavan vaikka Bruce Springsteen & E Street Bandin yhteydessä kuin progen. Bändiksi jolla on ollut niin suuri vaikutus rock-musiikkiin, sen profiili on yllättävän matala. Kirjan teon aikana se oli aina hiukan epämukava puheenaihe – vähän kuin menisi bileisiin kaverin kämpälle ja hänen ex-vaimonsa hengaa keittiössä, mutta sitä ei saa mainita, Scott-Irvine muistelee. – Richard Hawley on monipuolinen ja on viime aikoina vaihdellut genrejä. Kirja eroaa monesta viime vuosina rockin klassikkoartisteista kirjoitetuista opuksista siinä, että kirjailijalla oli mahdollisuus haastatella kaikkia tärkeimpiä bändiin liittyviä ihmisiä sekä merkittäviä faneja kuten Jimmy Pagea. Kalpeaakin kalpeamman haamut Procol Harumin rumpali B.J. Kuva: William Hatfield P rocol Harumiin vuonna 1972 hurahtanut kirjailija ja elokuvantekijä Henry Scott-Irvine on kirjoittanut seikkaperäisen läpikäynnin bändin historiasta, alkaen Gary Brookerin The Paramounts -nimisestä, covereita soittavasta r&bbändistä viime vuosien oikeusjuttuihin. Ehkä Grand Hotel -levyn nimibiisi sitoo heidät tähän ghettoon. – Kappaleen oikeuksiin liittyvien oikeusjuttujen suhteen olen koettanut pysyä puolueettomana, mutta silti Brookerit olivat ehkä hiukan pettyneitä, että sisällytin kirjaan House Of Lordsin tuomioistuimen merkinnät asiasta. Mutta bändi itse ei istu progressiivisen rockin kaanoniin oikein millään – se ei ole missään vaiheessa yli 40-vuotista uraansa edes koostunut virtuoositason instrumentalisteista. Hän on hyvä muusikko ja soittaa toisten kovien soittajien kanssa, mutta ei anna sen tulle itse biisien tielle, Scott-Irvine sanoo. Sitä voi pitää yhden hitin ihmeenäkin, mutta todellisuudessa hitti ei sanana riitä kuvaamaan A Whiter Shade Of Palea ja sen vaikutusta. Kuva: Tuomas Lairimo Palkinnoksi Tuomas saa Olympus OM-D E-M10 -digijärjestelmäkameran. Scott-Irvine ei ymmärrä miksi Procol Harumia pidetään progebändinä. Kirjalle on selvä tilaus, sillä Procol Harum on monella tapaa outo lintu rockin historiassa. Heillä on Procol sielussaan. Heidät palkitaan Decendon valokuvakirjoilla. Kilpailussa toiselle sijalle pääsi Elina Kankaisto Sólstafir-kuvallaan, kolmanneksi Hanna Nelimarkka Elonkerjuu-kuvallaan ja neljännelle sijalle Juha Almqvist Lovijatar-kuvallaan. Kyseessä oli kuitenkin julkinen dokumentti ja minusta Britannian historian kalleimman musiikkiin liittyvän oikeustapauksen jättäminen käsittelemättä mahdollisimman huolellisesti olisi ollut kuin yritys kirjoittaa historiaa uusiksi. Britpopin aikakaudelta Kula Shaker vaikutti hetken aika lupaavalta, mutta meni liian kauaksi itään ja heidät on nyt jo unohdettu. Ja uraa bändille on riittänyt kuudelle eri vuosikymmenelle
– Levy on äänitetty treenikämpällä yhden viikonlopun aikana jo vuonna 2011. Sanat ovat useimmin se juttu, johon musiikissa keskityn: Nurmio, Lindholm, Cohen, Dylan… – EiNo-jätkistä noin 90 % taitaa olla aika kovia Springsteen-diggareita... Levyhankinnat olivat samaa sarjaa eikä niillä koulun levyraatia voitettu, kun vastassa oli Scatmanin kaltaisia täsmäiskuja. Jos joskus saisi itse kirjoitettua jotain, joka herättäisi kuuntelijassa samaa haltioitumista. – Meillä niin paljon muita tekemisiä ja bändejä, että hirveän kovaa kiirettä ei olla pidetty, MikkoIlari naurahtaa. By the Grace of God taisi olla oma ensihankinta ja sittemmin tuli kerättyä suurin osa tuotannosta. Valmiiksi tehty levy päätyi viimein hyviin käsiin, sillä EiNon kaverit julkaisevat musaa, jota itse diggaavat. Fröbelin Palikat vaihtui heti Iron Maideniin, Metallicaan, Stratovariukseen ja mihin lie. Yhtyeen nimi saatiin Kokkolan katurunoilijalta. Luulen, että kun porukka kerätään kasaan ja käden ulottuvilla on kitara tai pari, niin ainakin puolet Brucen tuotannosta tulee kuin apteekin hyllyltä. Siinä on elämänmakua ja -iloakin pursuava levy. Siinä kappaleessa sanotaan niin vähän ja silti niin paljon, kun omat jutut tuppaavat rönsyilemään liikaakin. – En panisi pahakseni, jos J. Banjo- ja kitaravetoisen Joutomies Aleksein rennossa kantrifolk-musiikissa ja -tarinoissa pohjalaisen preerian kaiku on osana sävyjen kirjoa. LEVY, JOKA SOPII ERITYISEN HYVIN TIETTYYN TUNNETILAAN KAPPALE, JONKA TOIVOISIN ITSE TEHNEENI MUSIIKKI, JOKA TUO ELÄVIMMIN MIELEEN LAPSUUTENI Kate Bush 50 Words For Snow J. Muusikot ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin joutomiehiä. LEVY, JOKA PARHAITEN VASTAA KÄSITYKSIÄNI POHJANMAASTA LEVY, JOKA TUO MIELEEN TIETYN AJAN MUSADIGGAILUN LAULUNTEKIJÄNÄ ERITYISEN VAIKUTUKSEN ON TEHNYT EINO-LEVY-YHTIÖN JÄTKIEN KANSSA JAETTU DIGGAILU Bruce Springsteen Nebraska The Hellacopters By The Grace Of God Bruce Springsteen Ainakin puolet tuotannosta – Etelä-Pohjanmaa on Suomen Texas, joten täytynee sanoa Nebraska. Olen sitten lisäillyt sinne kotistudiossa stemmoja, foneja ja kitara- sooloja. Esimerkiksi Buena Vista Social Club -lattarimusaan verrattuna Joutomiesten rytmikuviot on aika kankeita (kuten meikäläisen niveletkin). – Ensimmäinen suosikkibiisini oli joku heviklassikko: löysin 8-9-vuotiaana isoveljen kaapista läjän itseäänitettyjä kasetteja. Pieni tyttö lauloi kuin viimeistä päivää taustakuoron ja leirinuotiokitaran säestyksellä. Äänittelen parhaillaan levyä työnimellä Pohjanmaa-ep, joten se tullee ottamaan tämän paikan. 12 SOUNDI – Kaikessa vähäeleisyydessään tenhoava live-esiintyjä, mutta erityisesti lyriikat ovat tehneet suuren vaikutuksen. Ne lyriikat taas; muutaman minuutin puitteissa kerrotaan jotain, joka todella saa ajattelemaan. 50 Words For Snow on aikamoinen matka, jos sen kuuntelee rauhassa alusta loppuun. Mieleen palaa kuivausrummun ääni ja leppoisat päivät ennen aikuisia velvoitteita.. – Äiti huudatti järkyttävän lujalla väkevää mustalaislaulua. – Laulunteko on lyriikkavetoista, sillä olen kiinnostunut tarinankerronnasta. Karjalainen yhtyeineen Mä käännyn hiljaa pois Tunnistamaton mustalaisyhtye Tunnistamaton kappale – Etsiydyn usein tunnelmallisten tai koskettavien teosten pariin. Karjalaisen Mä käännyn hiljaa pois -kappaleen tekijätiedoissa lukisi mun nimi. Kappale Rainy Days Revisited on takuuvarma menolippu noihin päiviin ja kuunteluhetkiin ystävien kanssa hienoja aikoja ja hienoa musaa! Joose Keskitalo Koko tuotanto MIELILEVY, JOKA ON KAUIMPANA JOUTOMIES ALEKSEIN KANTRIFOLKISTA Buena Vista Social Club Buena Vista Social Club – Musamaku on niin laaja, ettei äärilaitoja kehtaa edes paljastaa. En tiennyt millä kielellä tai mistä aiheesta, mutta vaikuttavaa se oli. Soitossa on tullut kokeiltua sitä sun tätä tyyliä ennen kuin yhteinen lähestymistapa löytyi. Lisäksi kitarakoukku on tarttuva ja poljento loistava. Yksittäisenä kappaleena Leonard Cohenin Come Healing parantaa. Etenkin siivouspäivänä se soi aika usein. A-PUOLI > Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen Mikko-Ilari Ojala (Joutomies Aleksei) E teläpohjalainen kaksikko Mikko-Ilari Ojala ja Matias Hernesniemi alkoi musiikinteon duona, mutta Jyväskylässä asuessa mukaan löytyi basisti ja vielä rumpalikin. Levyn tarinat ja tapahtumat voisi ongelmitta rekonstruoida Pohjanmaan takamaille ja kannenkin maisema on kuin kotopuolessa. – Lukiovuosina The Hellacopters kolahti ja lujaa. Toiselle levylle haetaan kyllä paksumpaa soundia
Lisäksi luvataan, että kielissä olisi suurempi ulostulo juuri niillä makeilla keskitaajuuksilla. Keitos saavuttaakin vaivattomasti kiehumispisteen. Alunperin Yhdysvaltain Idahosta ponnistanut, pitkään länsirannikolla taitojaan a-ryhmän miesten kanssa hionut ja nyttemmin Memphisiin asettunut Németh on julkaissut sopivasti uutuuslevyn Memphis Grease, joka on suunnilleen parasta etelän soulbluesia tänä päivänä. Luther Dickinson Juurihoitoa LOU ANN BARTON The Best! (Rockbeat) JOHN NÉMETH: Memphis Grease (Blue Corn) LUTHER DICKINSON Rock’n’Roll Blues (New West) sin kovimpiin nimiin noussut laulaja-huuliharpisti John Németh. Huolel- lisen tieteellisen analyysimme mukaan Däddä on onnistunut ihan kivasti. Valmistaja hehkuttaa saatesanoissaan kielisettiä vallankumoukselliseksi, 30 prosenttia kaik- kia muita markkinoilla olevia kielimerkkejä kestävämmäksi. Ei siis yhtään hassumpaa. Se kuulemma asettuu nopsasti vireeseen sekä myös pysyy vireessä. Samalla markkinoille pukattiin ensimmäinen Lou Annin uran läpileikkaava kokoelma The Best, joka ei nimestään huolimatta ole ihan tavallinen kooste. A-PUOLI > E-Liike A Teksti: Esa Kuloniemi Kuva: Aubrey Edwards ustinista käsin operoiva mutta alkujaan Teksasin Fort Worthista kotoisin oleva laulajatar Lou Ann Barton täytti helmikuussa 60 vuotta. Uudella levyllään Németh lisää höyryä aikalaissoulin padan alle tekemällä yhteistyötä alan parhaisiin osaajiin lukeutuvan memphisiläisen tuottaja/basistin Scott Bomarin ja tämän The Bo-Keys -yhtyeen kanssa. Lou Ann Barton perusti 1970-luvun alkupuolella naapurikylän pojan eli Dallasin kitaraässän Jimmie Vaughanin kanssa Triple Threat Revue -nimisen bändin, jossa oli mukana myös Jimmien pikkuveli, jo edesmennyt Stevie Ray Vaughan. Pori Jazzin torstain 17.7. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija. Németh haluaa raivata uutta tietä perinteikkäille genreille, ja tällä konseptilla ja saavutetulla taiteellisella lopputuloksella pyrkimykselle ei luulisi olevan esteitä. Kirjurinluodon ohjelmassa nimekkään tarjonnan (Bob Dylan, Bettye Lavette, Suzanne Vega) ohessa tekee debyyttiesiintymisensä Suomessa myös uuden polven soulin ja blue- Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Yhdeksi kevään ehdottomista ilo- uutisista on luettava myös Black Crowes ja North Mississippi All Stars -yhtyeissä vaikuttavan kitaristi Luther Dickinsonin uusi, järjestyksessä kolmas soololevy Rock’n’roll Blues. Venyttelin kaikki kielet huolellisesti murtovenymään saakka. Särö-nimisen bändimme kitaristi Mute Manninen virittelee ja venyttelee kieliään turhan usein biisien välissä ja joskus jopa keskenkin biisin. Nimestään huolimatta levy ei suinkaan tihku southern rockille ominaisesti sähköä vaan pikemminkin syvän etelän kotikutoisiin akustisiin perinnesoittimiin perustuvaa maanläheistä luomurytmiikkaa ja mojoa. Sain postissa D’Addarion eli ”Däddän” uuden sähkiskielisetin NYXL. Laitoin kielet lupaa kysymättä Muten suosikkimailaan (Reverend) ja odotin parasta. DÄ-DÄ-DÄ-DÄ-DÄÄ O D’ADDARIO NY XL 14 SOUNDI len kultakorva ja kuulen heti, jos joku skitta tai skeba on hiemankin epävireessä. Näinköhän. Erityisen merkittäväksi Lou Ann -kokoelman tekee tosiasia, että se sisältää peräti viisi aiemmin julkaisematonta, Jerry Wexlerin tuottamaa raitaa vuodelta 1981, joilla Lou Annia säestää The Fabulous Thunderbirds eli Jimmie Vaughan (kitara), Keith Ferguson (basso) ja Fran Christina (rummut) puhallinsektiolla ja pianistilla vahvistettuna. Paljastin käpäytykseni vasta bänditreenien päätteeksi. Setin paksuimmat kielet olivat hieman lörpöt. NYXL-kielet pysyivät noin 13 prosenttia paremmin vireessä ja potkua, särmää sekä purevuutta oli noin seitsemän prosenttia enemmän. Mutella ei kyllä ole tapana katkoa kieliä, paitsi joskus keikalla, veuhkuissaan. Lou Annilla oli John Németh alusta saakka hyvät leikkitoverit, joiden kanssa touhuilua dokumentoidaan kiitettävästi ainakin kaikkien valkoiseen Texas bluesiin hurahtaneiden näkövinkkelistä katsottuna. Kestävyydestä en näin lyhyen tuttavuuden perusteella osaa sanoa mitään. Mute käyttää aina punottuja nikkeliteräskieliä, vahvuuksiltaan 10-52 (tuumakoossa mitaten). Setin paksuus oli 10-46 ja mainosheebojen hölynpölyllä ei tee paskaakaan, jos puheella ei ole katetta
10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. – Jos vahvistimille tapahtuu jotain, ne lähetetään suoraan Dumblelle. Vai kenties käsityönä tehty. Mutta kyllähän liikenteessä on myös suurenmoisia vintage-yksilöitä. Moni heistä on sankarini. 8 Vintage vai uusi soitin. Kuva: Mark Selinger enny Wayne Shepherd (s. Ja yllättävän monipuolinen, sillä Stratonhan saa kuulostamaan miltä tahansa. Hän on ainoa joka saa koskea niihin. He huoltavat soittimeni päivittäin. Ja siltikin kyse on yksilöistä. – Kasvoin käyttämään Fender Stratocasteria. Niitä minä käytän eniten. Ja kaiken päälle ne ovat myös äärimmäisen luotettavia. – Rundeilla minulla on omat kitarateknikot mukana. Se muistutti Fender Stratocasteria ja sopi oikein hyvin aloittelijalle. Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Muita kitaroita soittaessani säätimet ja muu tuntuu olevan väärässä paikassa. Olen kuitenkin sitä mieltä että Fender – ja moni muu yhtiö – valmistaa maailman historian parhaita instrumentteja juuri nyt, tänä päivänä tässä ajassa. Sanotaan vaikka kappaleet Looking Back, joka on vanha Johnny Guitar Watson -klassikko ja Palace Of The King, jonka blokkasin Freddie Kingin ohjelmistosta. Minulla oli niitä useampiakin, kunnes vanhempani ostivat minulle halvan Yamaha-sähkökitaran ollessani seitsemänvuotias. (Nykyisinhän KWS:n bändin rumpalina toimii Chris Layton, aikanaan tärkeänä osana Vaughan-vainaan komppia kannuttanut legenda.) Onneksi Shepherd on rakentanut tyylinsä perustan oikein ja opiskellut blueskitaroinnin historian läpikotaisin. Myös nykyiset Ibanezin reissuet ovat hyviä – mielestäni TS-808 HW eli handwired-malli kuulostaa todella hyvältä ja käytän sitä itsekin. Odotin pitkään pääsyä soittamaan Eric Claptonin kanssa ja muutama vuosi sitten siihen tarjoutui tilaisuus New Yorkin Apolloteatterissa. Ja Muddy Watersin Still A Fool, jossa puolestaan käytän useampaa efektiä eli octaviaa ja delayta. – Hyvä kuubalainen sikari ennen keikkaa tekee poikaa, mutta ei ole minulle mikään välttämättömyys. – Käytän omaa Fender Signature -sarjan Stratocaster-malliani, muutaman muun Fenderin Custom Shop Stratocasterin ohella. Kappalehan koostuu vain muutamasta soinnusta, joten kokonaisuuden voi oppia todella nopeasti ja tuntea itsensä taitavaksi muusikoksi. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta mukaasi. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Ja käytin myös pitkään 1960-luvun lopun Fuzz Facea. – Nappaisin mukaan vuoden 1961 Stratocasterini ja vuoden 1965 Dumble Bandmasterin. Nimikkomallissani on omien speksieni mukaan viritetyt mikit, 12-tuuman kaularadius (eli aika tasainen), Dunlopin 6100-jumbonauhat ja master tone. Ne tuottavat soundeja jotka inspiroivat minua. – Kyse on aina yksittäisestä kitarasta. Mutta jos jotain todella isoa tapahtuu, kitarani lähetetään Fenderin Custom Shopiin, jossa mies nimeltä Todd Krause hoitaa homman. Myös alkuperäinen vuoden 1965 Fender Bandmasterini ja kaksi vuoden 1964 Vibroverbia ovat hänen tuunaamiaan. Olen käynyt läpi todella suuren määrän vuosikertakitaroita joista en ole pitänyt. – Käytän overdrivepedaalina Ibanezin klassista TS-808-mallia ja myös Analogmanin King Of Tone -mallia. Uudella Goin’ Home -levyllään KWS versioi ansiokkaasti paitsi synnyinpitäjänsä Louisianan (kotikaupunki Shreveport) musiikkiperintöä, myös B.B., Albert ja Freddie Kingin, Muddy Watersin sekä Johnny Guitar Watsonin kaltaisten blueskitarakirjan suuruuksien klassista laulukirjaa. Olen ylpeä siitä tosiseikasta, että suurimmassa osassa biisejä soolot on soitettu kitaralla suoraan vahvistimeen ilman mitään välissä olevia efektipedaaleja. – Jimi Hendrixin Purple Haze, joka luullakseni kuuluu monen muunkin kitaristin ensimmäisiin biiseihin. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. Saan siitä ulos asiat jotka haluan ja ennen kaikkea se tuntuu hyppysissäni oikealta; kaikki siinä on oikealla paikallaan. Olisi kyllä todella hienoa soittaa hänen kanssaan vaikka uudelleenkin. 1977) nousi 1990-luvun alussa maineeseen uuden polven blueskitarasankarina. Jos jossain biisissä käytin efektiä, niin kyseessä oli yksi overdrivepedaali, ei muuta. – Dumblen modaamat vahvistimet ovat uskomattoman monipuolisia. KENNY WAYNE SHEPHERD INVENTAARIO #33 K 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Soittimen erinomaisuutta ei takaa se, että se on vintage. 4 Miksi juuri nämä. – Pieni muovinen lelukitara, jossa oli nylonkielet. – Olen saanut soittaa todella monen uskomattoman ja erittäin lahjakkaan muusikon kanssa. – Olen todella tyytyväinen uuden Goin’ Home -albumi soundeihin. 6 Tallenne, jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. SOUNDI 15. Se on minulle täydellinen instrumentti. Pärjään ilmankin. Ja toki mukana on se yksi obligatorinen SRV-biisikin. Ne taipuvat niin moniin erilaisiin asioihin upeista puhtaista soundeista luonnolliseen overdriveen ja sustainiin tavalla, joka ei muilla vahvistimilla ole mahdollista. 7 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Minulla on myös muutamia vuosikertamailoja, kuten vuosien 1961, 1958 ja 1959 Stratocasterit, joita käytän silloin tällöin livekeikoilla. – Vahvistimina käytän paljon Alexander ”Howard” Dumblen modaamia Fendereitä, kuten vuoden 1957 Tweed Deluxea ja Bassmania. Vuosien saatossa Shepherdin harteille on yritetty sovittaa edesmenneen Stevie Ray Vaughanin työnjatkajan viittaa, eikä mies suinkaan kiistä SRV:n vaikutusta tyyliinsä
Paikalla ollut velipoikansa kuitenkin uskoi pikku haastattelun onnistuvan, jos saapuisin Hotelli Torniin huomenaamulla kello 10. Laulamisessa ei ainakaan sinä iltana tuntunut olevan mitään vaikeuksia. Puhuessamme maailman ja reggaen yleisestä muuttumisesta ja crackin tulosta Jamaikalle, Roy katsoi minua silmiin ja totesi: ”Yea mon, right now Devil pon de top in dis ya world.” Pientä napinaa täkäläisissä faneissa Gregoryn osalta aiheutti tieto legendaarisen jamaikalaisbändi Roots Radicsin vaihtumisesta lontoolaiseen Ruff Cutiin (periaatteessa Undivided Roots), mut- Kuva: Adrian Boot/Soundin arkisto i pihalla t s e s i l l e m ä atra syd n i S n a c i a m Ja 16 SOUNDI ta ei se niin kamalaa ollut. Hyvin etiopialaiselta näyttänyt vokalisti oli Gregoryn sydänystävä jo 60-luvun lopulta ja, kuten hän itse minulle keikan jälkeen sanoi, ”dat love has never grown cold.” Roylta jäi mieleen toinenkin lausunto. Tärkeintä tietysti oli, että vaikka ainutlaatuisen pehmeästi sielukas ääni ei ihan entisellään ollutkaan, se kuitenkin kuulosti häkellyttävän hyvältä. Innokas odotus sai kuitenkin pahaenteistä kaikua viimeaikaisista raporteista miehen esiintymisistä. Tukholmassa hän oli pudonnut lavalta, ja sitä rataa. O lin varustautunut nauhurilla varmuuden vuoksi ja musiikin sähköistämänä kipaisin kohteliaan vartin päästä lavan taa, vain kuullakseni Gregoryn vaimoineen jo häipyneen. Vuonna 2010 yläkerran orkesteriin siirtynyt viileän samettiääninen Gregory Isaacs oli Jamaikan Sinatra ja lovers rockin keksijä, jonka oikea paikka reggaen kaanonissa on heti Bob Marleyn vieressä. Pitkälocksisen äijän melodika soi varsin väljästi, mutta sympaattisesti viihteellinen rock steady tuntui silti mukavalta. Kaiken kaikkiaan keikka onnistui paljon paremmin kuin olin uskaltanut toivoakaan. Loppupuolella Lonely Lover viskasi paidan pois paljastaen verkkopaidan verhoaman kropan, jonka jäntevyys tuntui käsittämättömältä äijän elämäntapoja ajatellen. Alan friikit tiesivät hänen kiskoneen crackia – sen rantautuminen Jamaikalle oli pahin isku saarelle sitten orjuuden – jo 80-luvun alusta kaksin käsin. Ensin meitä ilahdutti Gregorya aikanaan tuottanut Glen Brown. Veikkaan jälkimmäistä. Ruff Cut oli säestänyt kunnialla muun muassa Dennis Brownia ja U-Royta siinä kuin Shabba Ranksiakin näiden Englannin-vierailuilla. Esimerkiksi Prince tai Michael Jackson näyttivät Gregoryyn verraten mauttomilta nousukkailta vanhan aristokraatin rinnalla. Ei se uskottavalta kuulostanut, mutta, jumaliste, täytyihän sitä yrittää.. Tilanne vain parani vanhan liiton vesittämätöntä rootsia viljelleen Little Royn myötä. Gregory Isaacs M inä ja moni muu reggaediggari jouduimme melkoiseen tunteiden ristiaallokkoon, kun kesällä 1992 Cool Rulerin kuultiin viimein saapuvan Suomeen. Siitä huolimatta lavalla oli enemmän karismaa kuin keskikokoisessa kaupungissa ja tyyli lievästi sanoen terävä. Se on pistämätön yhdistelmä, kun ihmisestä huokuu samanaikaisesti vankkumatonta itsevarmuutta ja aitoa nöyryyttä. Sydämeni synkopoi, kun bändi Royn ja pienen tauon jälkeen ryhtyi Rumours Of Wariin ja Cool Ruler, tai Lonely Lover kuten häntä myös nimitettiin, nousi lauteille. Se tosin oli shokki, että muuten yhä hämmästyttävän hyvännäköinen mies oli leikannut locksinsa! Oliko se jokin kannanotto vai kertoiko vain siitä, että crack oli alkanut harventaa äijän tukkaa. Asu (taivaansininen kimallekoristeinen paita, kevyet Armanin housut, huolella valitut silkkisukat ja mustat lakerikengät), vaikken välttämättä itse sellaista kaivannut, oli tappavan tyylikäs. Hiljattain Jamaikalla hän ei muutaman kappaleen jälkeen ollut pystynyt laulamaan ollenkaan. Kovalla hinnalla. Täydellä Tavastialla tunnelma oli kuitenkin messevä. A-PUOLI > Jussi Niemen naamakirja Teksti: Jussi Niemi Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Vieno hymy huulillaan ja toinen kulma kiusoittelevasti kohotettuna silloin 41-vuotias Gregory soljui vuoripuron kepeydellä lavan reunaa ojennettuja käsiä lätkien
Huikea laulu se onkin. Joka tapauksessa Soul Syndicate Band soittaa ne laittamattoman rennolla svengillä. Saan kovasti innoitusta Kaikkivalti aalta Isältä (hän ei kertaakaan käyttänyt sanaa Jah). Vaimo sanoi miehensä nukkuvan. TOISEKSI makupalaksi olisin voinut valita myös Cool Rulerin tai Lonely Loverin, mutta olkoon se nyt tämä Tuff Gongilla taltioitu kansainvälinen läpilyönti, jonka nimiraidasta tuli Gregoryn kaikkien aikojen suurin hitti. Täydellinen levy, jota mielestäni ei voisi parantaa millään ilveellä. Vieläkö väsyttää, kysyin piruuttani, mutten saanut vastausta markkeeraa vasta korinasta mitään selkoa. . Musiikki on kansainvälinen kieli. Antaa ylösrakennusta sitä tarvit seville fyysisellä, henkisellä ja talou dellisella tasolla. Soitin huoneeseen. Ilmeises ti hän oli ylös päästäkseen kiskaissut ta nakasti joko crackia tai oikeaa kokkelia, koska nuuskutti nenäänsä ja kakisteli kurkkuaan jatkuvasti. Hänet on merkitty hyvin eleganttien, paikoin torviakin sisältävien rock steady -sovitusten tekijäksi, vaikka samassa takakannessa sanotaan Isaacsin itse sovittavan kaikki laulunsa. Sinä todella pidät nameista, tokaisin hämmästyneenä. Kuuntelen musiikkia maailman laajuisesti, kaikkia lajeja. Bän din jätkät kertoivat Gregoryn olevan us komaton nukkuja ja lisäsivät, ettei hän hereilläkään paljoa puhu, vaikka onkin lupsakka tyyppi. Nyökäten Gregory is ki minulle silmää ja virnisti niin, että pelkästään sen perusteella hänet oli si hyväksytty kansainväliseen kelmien kerhoon. Puhe tu li kuin satavuotiaalta ukolta. Päätin puhua Gregoryn kanssa, oli mi ten oli. Hän ei kohdellut minua yrmeästi tai kylmästi, vaan oli ikään kuin sydämellisesti pihalla. SOUNDI 17. Tuoreinta albumiaan hän ei saanut päähänsä millään, mutta ”se on RASmerkillä”, hän tokaisi pitkän päh käilyn päätteeksi, kuin lohdutukseksi. Sitten Gregory totesi minun saaneen jo 19 minuuttia eli ”PALJON, haahhaahhaa, mon. Saat 15 minuuttia, äijä raakkui kaik kea muuta kuin samettisella äänellä, kun vedin häntä kädestä pitäen aulaan tentattavaksi. NAPAKYMPPIIN OSUNUT ENSI ISKU KANSAINVÄLINEN LÄPILYÖNTI In Person (1975) Night Nurse (1982) GREGORYN ensimmäinen pitkäsoitto menee kepeästi kaikkien aikojen parhaiden debyyttialbumien joukkoon. Haluan tehdä yhteistyötä lukemattomien ihmisten kanssa, Gre gory maalaili rahisten. Se on myötäsyntyinen konsepti, lahja Kaikkivaltiaalta Isältä. Tyyli oli ”yhdistelmä reggaeta, rootsia ja raggaa”. Koko ajan! Kiertueella, joka paikas sa. Mutta oleellisinta on tietenkin, että Gregorylla oli jo debyytillään täysin oma tyyli ja järkyttävän upeita kappaleita, myös tekstien puolesta, ja että hän lauloi ne jo silloin tuolla täysin pusertamatta sielukkaalla äänellään, joka vangitsee kuulijan huomion ennen kuin tämä edes tajuaa olevansa koukussa. Iso tähti kun jo oli, Gregoryn laulusta huokuu massiivinen varmuus, vaan ei ylimielisyys. Vaikka johtajan ja bassomestari Flabba Holtin tuotanto on jo 80-lukuisesti hiukan sliipattu, roots-auktoriteetti on silti kiistaton. En minä niitä hukannut. Biisien dubeilla Badaroun rooli korostuu. Wally Badarou kiinnitettiin extrana antamaan torvettomalle bändille kansainvälistä pop-silausta syntikoilla ja sen hän tekee vähäeleisen elegantisti. . . Näin on to si, hän kurnutti kummallisesti suutaan maiskutellen. Yea, mon. ”En saanut vastausta markkee raavasta korinasta mitään selkoa.” Mikä on hurjan tuotteliaisuutesi avain, tiedustelin ensimmäiseksi mie lessäni se fakta, että silloin jo reilusti yli 50 albumia julkaisseelta Gregorylta saattoi tulla kolme pitkäsoittoa vuodes sa. Melodian ja äänen lempeä haikeus sulattaa jäävuoria ja tekee täysin selväksi, mistä yllä mainitut lempinimet tulevat. Bändin kundit kertoivat Gregoryn elättävän kotipuolessa huomattavaa ihmisjouk koa, joka on valmis tekemään mitä tahansa hänen eteensä. Seuraavan aamuna Tornissa löysin koko seurueen, paitsi Gregoryn vaimoi neen, aamiaiselta. Asuinpaikakseen Gregory ilmoitti maapallon, mutta tarkensi sitten Jamai kaan. Edellisillan vaikutelmaan verraten oli järkyttävää havaita nyt mustaan vil lapaitaan ja vaalennettuihin farkkuihin pukeutuneen Gregoryn suupielissä ruu anmuruja ja että hän väänteli leukaansa kuin simpanssi. Hot Stepper ja varsinkin ylväs Material Man tuovat lovers rockin sekaan syvempää yhteiskunnallisuutta ja rastafilosofiaa, mutta Not The Wayta tai Objection Overuledia fiksumpaa loversia ette löydä mistään. Hyvä lam mas antaa aina välillä keritä villansah hahhah, Gregory sutkautti hekottaen niin, että pelkäsin hänen kaatuvan tuo liltaan. . Seen?” Mikä on suurin kunnianhimosi, ky syin lannistumatta. Uudet patukat olivat kuulemma jo itämässä. Is true. Ällistyttävintä kuitenkin oli, että kar meassa alennustilassaankin äijässä oli kiistatonta charmia. Näyttelijän ura oli jäänyt Rockersiin (1978), mutta hän väitti kirjoittaneen sa jo 15 vuotta elokuvakäsikirjoitusta. Rakkauslauluja kannatti tehdä, kos ka ”ihmisiä rakastuu joka päivä”. Kello 16.30 muu porukka oli jo hotel lin edessä bussissa, kun äkkäsin tutun oloisen hahmon notkuvan ulos hissistä. . Biisit olivat yleensä pääsääntöisesti omia ja niiden taso heikoimmillaankin kohtuullinen. ”Tosielämän tarinaa”, hän painotti ko hottaen taitavasti ja hyvin merkitse västi toista kulmaansa. Eilisillan hidalgoksi häntä oli vaikea us koa, mutta Cool Ruler se oli. Varmasti osa sen hienoudesta ja aivan käsittämättömästä hienostuneisuudesta menee tuottaja Alvin Ranglinin piikkiin. Tunnit kuluivat soitellessani vä hän väliä Gregoryn vaimolle, joka aina toisti herran nukkuvan. Se ei ollut pelkkää runoilua. Rakastan sitä ra joituksetta. Se on tehtäväni. Mihin olet locksisi hukannut. Ainutlaatuinen laulusoundi oli myös ”Isältä saatu synnynnäinen kon septi”, mutta painostaessani hän myön si diggailleensa nuorena muun muassa Sam Cookea ja Otis Reddingiä. Kun yksi noista ihmisistä antoi Gre gorylle hotellin tervetuliaisnamin, hän ponnistautui ylös tuolilta ja kihnutti vaivalloisesti vastaanottotiskille, jossa niitä oli kulhossa, ja alkoi lappaa kark keja molemmin käsin taskuihinsa. Teetkö jatkuvasti uusia lauluja. Lu kuisia putoili lattialle, mutta se ei her raa haitannut. . Sosi aalisia kommenttejakin ajoittain, koska ”ne on osa Isän antamaa tehtävää”
A-PUOLI > Digi Teksti: Jussi Mäntysaari Palstalla pohditaan digimaailman ajankohtaisia ilmiöitä. Tai ainakin Facebook-käyttäjien halua ryhtyä erilaisten tahojen ”faneiksi”, tai ”tykätä” erilaisista tahoista, kuten FB:n nykytermi kuuluu. He päivittävät sivuaan muutaman kerran viikossa. Lisäksi Facebook suosii linkkejä ja kuvia sisältäviä päivityksiä pelkkien tekstipäivitysten ohi, koska ne tutkitusti kiinnostavat vähiten. Sosiaalinen media on niin hieno, mutta samalla armoton markkinointiväline. ”Content is king” – sisältö ratkaisee, sanoi joku joskus. Facebook-faniuden uusi olemus Bändien, artistien, musiikkilehtien tai kenen tahansa Facebook-ryhmän ylläpitäjän ei kannattaisi enää tuijottaa pelkästään fanimäärää suosion mittarina. Sitten meillä on industrial metal -bändi, jolla on 12 000 fania. Muutamalla kympillä voi ostaa sivulleen tykkääjiä, mutta vain oikeasti kiinnostava sisältö herättää ihmisissä reaktioita ja siten leviää eteenpäin.. Ilmiö on varmasti kaikille palvelua käyttäneille tuttu: Näet fee- 18 SOUNDI ”Sosiaalinen media on niin hieno, mutta samalla armoton markkinointiväline.” dissäsi ilmoituksen kaveristasi kommentoimassa esimerkiksi Kauko Röyhkän statuspäivitystä. He julkaisevat Facebookissa YouTubevideoblogejaan, kotisivuillaan sijaitsevia tekstiblogejaan sekä hauskoja Instagram-kuvia. Sanotaanpa esimerkiksi, että suositulla suomalaisella rock-yhtyeellä on 130 000 FB-fania. Lopputulos on se, että pieni industrial metal -bändi saavuttaa varovaisesti arvioiden tuplasti tai jopa kolminkertaisesti ihmisiä verrattuna suosittuun rock-yhtyeeseen. Tämän voi allekirjoittaa tietysti ensisijaisesti musiikin kohdalla. S uurin piirtein koko maailman penetroiva Facebook on muodostunut oivaksi tavaksi mitata erilaisten asioiden suosiota. Nyt ratkaisee sisältö. Sittemmin näkyvyyttä on rajoitettu ja algoritmia muutettu niin, että päivitys näkyy sitä suuremmalle joukolle, mitä enemmän se kiinnostaa ihmisiä. Olemassaolonsa aikana Facebook on muuttanut asetuksiaan lukemattomia kertoja. Heidän provosoivat videonsa keräävät usein kymmeniä kommentteja ja satoja ”likejä”. Voi tietysti kysyä onko industrial metal -bändille mitään hyötyä siitä, että kenties heidän musiikistaan mitään piittamattomat ihmiset näkevät heidän päivityksiään. Levy-yhtiöiden on myös ollut helppo käydä toteamassa, onko bändillä kannatusta sosiaalisessa mediassa, joka YouTuben ja Spotifyn aikana on lähes yhtä tärkeä mittari kuin keikkasuosio. He päivittävät sivuaan joka päivä ja vastaavat kaikkiin kommentteihin. Hyvä biisi jää pystyyn. Pitkään tykkääjien määrä onkin ollut hyvä mittari vertailtaessa vaikkapa bändien suosiota keskenään. Toisaalta taas se jättää näyttämättä niin sanottua tylsää sisältöä niin, että mielikuvitusesimerkkimme 130 000 ihmisen faniryhmästä pahimmassa tapauksessa alle joka kymmenes näkee bändin ketään kiinnostamattoman päivityksen. Joskus ammoisina aikoina ihmiset näkivät kaiken, mitä muut ihmiset ja sivut (eli esimerkiksi bändien fanisivut) julkaisivat. Tämä johtuu siitä, että Facebook on suuressa viisaudessaan halunnut auttaa ihmisiä niin, että heidän uutisfeedissään näkyisi vain sellaista sisältöä, joka todella kiinnostaa heitä. Mutta nyt saman voi ulottaa myös bändien ja artistien (tai yritys- ten, yksityishenkilöiden, blogien, kenen tahansa) julkaisemaan sisältöön sosiaalisessa mediassa. Kiinnostavan sisällön kumuloimaa ylimääräistä näkyvyyttä ei monellakaan artistilla ole varaa ostaa, ja toisaalta orgaanisesti syntynyt ”mainos” koetaan varmasti kiinnostavampana kuin vaikkapa lehden sivulla nähty levyn kansikuvamainos, koska sosiaalinen media on lähempänä ystävän suositusta kuin yksisuuntaista markkinointiviestiä. Päivitykset ovat lyhyitä, dadaistisia tekstejä. Algoritmeihin perustuvat valinnat jäävät tietysti arvauksiksi, mutta Facebook joka tapauksessa näyttää kiinnostavaksi kokemaansa sisältöä myös sellaisten ihmisten syötteissä, jotka eivät ole artistisivun faneja. Facebook-fanien määrä on kuitenkin tietyssä mielessä hyvin valheellinen indikaattori siitä, monenko ihmisen elämää bändi tai artisti Facebookissa koskettaa. Eli siis: mitä enemmän päivityksestä tykätään ja sitä kommentoidaan, sitä suurempi joukko sen näkee. Tykkääjät – varsinkin jos he ovat orgaanisesti faneiksi ryhtyneitä eikä ostettuja – kertovat toki siitä, että bändillä tai artistilla on nimeä, mutta markkinointihyötyä fanimäärästä on vain silloin, jos bändi tai artisti julkaisee Facebookissa sisältöä, joka kiinnostaa ihmisiä. Niitä ”likettää” keskimäärin 10 ihmistä
KARJALAINEN JENNI VARTIAINEN | KOLMAS NAINEN | MICHAEL MONROE | POPEDA ANNA ABREU | CHILDREN OF BODOM | DEATH HAWKS | ERIN | GASELLIT | HANGMAN’S VOODOO | HAPPORADIO | IISA JONNA TERVOMAA | JUKKA POIKA | JVG | LIEMINEN | THE LOCAL BAND | LOST SOCIETY | MURSUSIKARI | OLAVI UUSIVIRTA PARIISIN KEVÄT | PIETARIN SPEKTAAKKELI | DJ POLARSOUL RAPSHOW | RISTO | ROBIN | ROOPE SALMINEN & KOIRAT RUUDOLF & KARRI KOIRA & MUSTA BARBAARI & AKSIM | SAMULI PUTRO | SANNI | SANTA CRUZ SCANDINAVIAN MUSIC GROUP | SONATA ARCTICA | STAM1NA | STIG & KULLANKAIVAJAT | STONE | THE 5TH OF APRIL TAVASTIAN LAUANTAIDISKO DJ’S | TIMO LASSY BAND | TUOMO | YO! STD RAPS KAIKKIEN LIPPUTYYPPIEN HINTATIEDOT JA MYYNTIPAIKAT SEKÄ TUOREIMMAT UUTISET: WWW.RUISROCK.FI Festarilippuja hankkiessasi voit myös suojella suomalaista saaristomerta. Turku Energia. DAVID GUETTA (FR) LILY ALLEN (UK) THE OFFSPRING (USA) WIZ KHALIFA (USA) PHOENIX (FR) SUEDE (UK) BASTILLE (UK) STUDIO KILLERS (UK) TAME IMPALA (AUS) YOU ME AT SIX (UK) CARIBOU (CAN) EXAMPLE (UK) FIRST AID KIT (SWE) FUTURE ISLANDS (UK) ICONA POP (SWE) MANDO DIAO (SWE) VERONICA MAGGIO (SWE) THE 1975 (UK) VESA-MATTI LOIRI | CHEEK | HALOO HELSINKI! | J
Ehkä samat kiksit saa siitä, että saa jotain hyvää aikaiseksi projektille ja niin sanotusti vähän taputtamaan palaverin lopuksi. Toisaalta periksiantamattomuus ja omaan asiaansa uskominen ovat nimenomaan vaatineet paljon palkattoman työn tekemistä – asia, joka silloin tällöin voi myös unohtua. Joku on myös todennut, että hyvä diili on sellainen, että kumpaakin vähän harmittaa. Vuonna 2006 julkaistun On The Way To Wonderland -debyyttialbumin nimi oli näin jälkikäteen ajateltuna varsin lystikäs, sillä tuskin kellään olisi ollut tuossa vaiheessa hajuakaan siitä, mihin asti Sun- 20 SOUNDI rise Avenue on yltänyt vuoteen 2014 mennessä. Onhan se nyt pöyristyttävää, kun joku sanoo suoraan pitävänsä myymisestä, menestymisestä ja tämän päälle lähtee mukaan Saksan Voice Of Germany -ohjelmaan – jopa toisellekin kaudelle. Samu Haber on sellainen mies ja siinä sivussa saksalaisille täysiverinen supertähti. Tänä vuonna Sunrise Avenue teki saksankielisessä Euroopassa viime vuonna julkaistun Unholy Ground -albumin mukaan nimetyn kiertueen, jonka myytyjen lippu- jen määrä ylitti 90 000 kuuljaa. Saksalaiset käyttivät Choose To Be Me -singleä puolestaan vuonna 2007 oman Big Brotherinsa tunnusmusiikkina. Esimerkiksi Hampurissa 13 000 hengen halli myytiin täyteen ja kiertueen päätöskonsertti Wienissä päättyi 26 000 ihmisen rytmikkääseen taputukseen. V uonna 2002 perustetun Sunrise Avenuen tarinaa on käyty usein läpi ”ryysyistä rikkauksiin” -lasien läpi katsottuna. Toki jotain osviittaa oli jo havaittavissa esimerkiksi siinä, että jo debyyttialbumin Fairytale Gone Bad -single päätyi Ranskan ympäriajon tunnusmusiikiksi saksalaiselle televisiokanavalle. Olet sanonut suoraan pitäväsi enemmän myynnistä kuin kitaransoitosta. Se on eri puolen haaste, varsinkin jos myy jonkun muun projektia kuin omaansa. > Soundi-haastattelu Teksti: Heta Hyttinen Kuvitus: Ville Pirinen ”Mieluummin kokeilee kuin pelaa varman päälle” Sunrise Avenue on bändi, jota suomalaisen mököttäjän on helppo vihata. Ja on siinä vähän samaa kuin silloin, kun menee kitaran kanssa lavalle: haaste siitä saatko sä ne ihmiset taputtamaan ja lähtemään himaan hyvällä fiiliksellä. – Kitaraa saa soittaa päivätyön puolesta aika paljon, joten myynnissä on erilaista haastetta. Ehkä saada siitä enemmän. Bisnesmies – se tuntuu kivalta. Mitä tarkoitit. Onko näin?. Haaste siinä jotenkin mo- tivoi ja se, että pystyykö jeesaamaan omaa tai jonkun muun juttua ja maksimoimaan sen, mitä sulla jo on
SOUNDI 21
Mulla oli frendien kanssa disko Malagassa ja Daruden Sand stormin tai Bomfunk MC’s:n Free stylerin aikaan aina shotit olivat ilmaisia. Siellä ei ole mitään ”Asko Kallonen on siunannut tämän projektin” -juttuja, vaan vedetään enemmän fiiliksellä. – Ehkä suurin juttu, mitä me ollaan tehty on ollut PMMP:n taustabändiin pohjaavan My First Bandin asiat. Joka pikkukaupungissa ei ole klubeja, vaan siellä musisoidaan ulkona. Ajattelin, että jos muutkin pystyvät breikkaamaan, ehkä mäkin vielä joskus. Kundit ovat tehneet ensin omakustanteita ja nyt me saatiin ne sainattua Sonylle Saksaan plus he olivat meillä rundilla lämppäreinä. Ei vaan pidä lopettaa tekemistä, ja tämä sama pätee oikeastaan missä vaan. Sunrise Avenuen alkuajat eivät olleet ehkä kaikkein helpoimmat. Olet asunut 1998–2002 Espanjassa. Harjoitus tekee mestarin ja vastoinkäymisistä ei pidä lannistua. Miten vitutuksesta pääsee yli. Jos ei osaa myydä itseään ja diggaa siitä, mitä. On nasta tehdä töitä, kun tietää, että kama on hyvää, niillä on omaa rundia tulossa ja kohta ollaan tekemässä isojen lafkojen kanssa ihan järkidiileillä kustannussopimukset niille. Hänkin varmaan lähti ensin sulkemaan vaihtoehtoja pois ja sitten vaan jossain vaiheessa päätyi siihen, että näin tämä homma menee. Miten vuodet ulkomailla ovat vaikuttaneet yleiseen ajatusmaailmaasi, onko tuo aika vaikuttanut perspektiiviisi katsoa suomalaista musiikkiteollisuutta. – Joskus onnistuu ja joskus ei, mutta mä olen aina sellainen kuin olen. Sen neljän vuoden aikana tajusin, että ovet ovat tosiaan auki maailmalle. Jos uskoo johonkin juttuun – vaikka kahvilan pitämiseen – sitten teet sitä kahvia niin isolla sydämellä kuin pystyt ja jossain kohtaa se voi olla pärjäävä juttu. Urheilussa tuo varsinkin näkyy. Ja sitten on muutama kirjoittaja, joille yritetään saada jalansijaa maailmalla. – Toinen juttu oli se, että siihen aikaan siellä soi esimerkiksi TikTakin Don’t Turn Back, Rasmus oli kovassa huudossa ja niiden paikallisella YleX:llä soi HIM ja muut. Sen miettimistä, että mitä tuo case tarvitsee ja voinko mä jeesata siinä. Etsimme rahoittajia ja parhaita väyliä heille. Nyt se voi tulla siitä, että joku konsepti ei toimi. Se on aika simppeliä sillä tavalla. Siellä Kuva: Olaf Heine ”Mua edelleen harmittaa, että me ei saatu pornokauppaa Espanjaan.” Kuva: Anna Äärelä – Kyllähän hyvä diili on hyvä symbioosi, joidenkin asioiden ja resurssien yhteenliittymä, jossa kumpikin voittaa. Miten hommat ovat lähteneet pyörimään. Siinä oli sellaista suomalaista kansallistunnetta. Ihan saatanan hauskaa hommaa! Management on sitä, että pitää olla halua ja kontakteja jeesata suojattiaan. Harvoin missään projektissa homma menee niin, että kaikki innostuvat heti ja väylät potentiaalisten ihmisten sydämiin löytyvät saman tien. – Ensinnäkin Espanjassa musateollisuus on vähemmän teollisuutta kuin Suomessa. En mä tiedä, ehkä paras kikka on kaikkiaan tosi rehellinen meininki, ja jengi joko diggaa siitä, mitä kadulla kuulee tai ei. Entä oletko hyvä myymään itseäsi. Mutta se on ainoa, mitä pitääkin osata. – Ei. Jos jaksaa luistella siniviivalta toiselle, voi saavuttaa jotain. Eivät agentit hae ekoista junnupeleistä NHL-pelaajia. Thomas Alva Edison keksi 10 000 kertaa miten lamppu ei toimi ja kerran keksi, miten se toimii. Mutta kyllähän se nyt ottaa päähän, jos ”kukaan ei tajua” ja aikaa tuntuu kuluvan. Tuli vähän sama fiilis kuin kiekkoväelle vuoden 95 MM-kullan jälkeen: Kaikki alkoivat uskoa, että me ei olla ikuisia hopea- ja pronssimitalisteja. Siitä pitää kuitenkin yrittää ottaa ne hyvät jutut mukaan, tarkastella rehellisesti sitä, miksi asiat eivät mene niin kuin halusi ja mitä voidaan tehdä paremmin. Mutta on niitä onnistumisiakin tullut, en mä muuten isoissa formaateissa pyörisi. > Soundi-haastattelu 22 SOUNDI vitutuksen poistoon on suunnitella sitä, miten sen tilanteen voi kammeta ja siitä tulee taas hyvä fiilis. Me etsitään heille oikeita tuottajia ja niin edelleen. Brunila oli yhtäkkiä jossain MTV Awardsissa. Mutta siis siinä on kaikkiaan kourallinen porukkaa, meitä on pieni tiimi Suomessa ja sitten partnerit maailmalla. En mä usko, että allekirjoittaessa pitäisi vituttaa. Kaikki osaa soittaa vähän jotain ja esimerkiksi cowriting on luonnollinen juttu. Oman yhtyeen lisäksi hoidat pientä management-firmaa. – Sen lisäksi meillä on muutama artisti, jotka ovat vielä luomisvaiheessa. Kukaan ei tuntunut uskovan yhtyeeseen. – Alkuvaiheessa vitutus tuli siitä, että joku iso levy-yhtiöpomo sanoi, että meistä ei tule mitään koskaan. Onko jäänyt jotain hampaankoloon. Pitää vain tehdä pitkään asioita, yrittää nauttia matkasta ja silloin susta voi tulla joskus jotain
Mutta itse asiassa Suomi on ehkä ainoa maa, jossa kustannussomenemään pimuksiin suhtaudutaan näin nihterveeseen keästi. Ja dedistä siirrettiinkin. Siinä oli vähän kaikkien panikointia, minkäs sille voi. – Jos on itse verkottunut hyvin, Suomessa ei mielestäni tarvitse kus”Kysyntä on tantajaa, koska Teosto hoitaa rahanpakottanut keruun. Se levy julkaistiin myös ehkä paskimpaan maailmanaikaan, jolloin levymyynti oli pohjalla ja kukaan ei satsannut mihinkään. On tärkeää saada jengi peuhaamaan sen asian ympärille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Ja oikeasti viihdyttävät pärjäävät ja jengi kuluttaa sitä, mitä se haluaa ja näin myös johdattaa musiikkiyhtiöitä terveeseen suuntaan. – Kyllä aika monella alalla joutuu tekemään myönnytyksiä, mutta ne ovat yleensä pattitilanteita. Samalla isommalla porukalla on mahdollisuus tehdä musaa, joVälillä ei ehdi reittilennoilla ta on saatavilla. Jäbähän siis on peluri! – Mutta tämä on kivaa peliä, siinä voi kuitenkin vaikuttaa kortteihinsa aika paljon. Nyt ollaan tosi hyvissä kantimissa. Tietty musiikkimafian valta on vähentynyt. Mieluummin kuitenkin kokeilee kuin pelaa varman päälle. Kuitenkin uusia juttuja pitäisi pystyä esittelemään kansainvälisille kumppaneille, mutta missä vaiheessa olet tarpeeksi vakuuttunut ja uskallat tehdä niin. suuntaan ja Kaikilla on kustarit. Voiko tuohon laittaa kiinni 25 000 euroa vai tohon toiseen vai kumpaankin. Tunnustit juuri tuossa sivussa muuten, että Sunrise Avenuen Popgasm-albumi (2009) oli paska. Ruotsissa, Virossa Saksassa... Onneksi sain ellmann Donau Insel Fest Itävallassa, Samu huudattaa yleisöä. Millaisia asioita et olisi halunnut itse tehdä. Riskianalyysin tekeminen ja sen ajatteleminen vaikeutuu. Jollain voi olla hyvä boogie ja tavallaan silloin helposti imuuntuu mukaan. Koko tekeminen oli niin sekavassa jamassa, että mä olisin halunnut julkaista sen vasta tämän vuoden maaliskuussa. Suomessa on – anteeksi vaan – vain pari hyvää toimijaa Suomen sisäiseen toimintaan, mutta jos vähänkään haluaa pärjätä kansainvälisesti, tulisi mun mielestäni kusmo Ikonen puristettua porukasta sen verran, että saatiin kaikki valmiiksi puoli päivää ennen deadlinea. Kustannussopimukset – kirous vai oikeasti validi työkalu. Levybisnes ampui itseään jalkaan vastustamalla digitalisoitumista ja keksimällä toimimattomia kopiosuojaussysteemeitä, mutta nyt ymmärretään se, että enää ei puhuta väärällä termillä levyteollisuudesta, vaan musiikkiteollisuudesta tai viihdeteollisuudesta, johon liittyy musiikin saaminen ihmisten saataville eri keinoin. Olen oppinut sen, että sisällöllä on väliä, ei sillä koska se julkaistaan. Kaikenlaisia ehdotuksia tulee aika paljon ja Keski-Euroopassa niihin kaikkiin sanotaan melkein poikkeuksetta ei. Kyllä mä sen ymmärrän, että Voicella myydään levyjä, mutta en millään haluaisi myydä paskaa levyä toista kertaa elämässäni. Tämä perille. Esimerkiksi viime syksyn Saksan Voicen myötä en olisi halunnut julkaista levyä viime vuonna ollenkaan. – En mitään. – Mutta siis kompromisseja ei pidä tehdä. Aikanaanhan levylafkojen toimareilla esimerkiksi oli monia kustannusyhtiöitä, mihin ne teki sopimukset ja sainasivat sitten artistin levymerkille ja tekivät artistista eläkekassan itselleen ison lafkan rahoilla. Kuva: Basty Du Kuva: Anna Äärelä ”Tuli vähän sama fiilis kuin kiekkoväelle vuoden 95 MM-kullan jälkeen: Kaikki alkoivat uskoa, että me ei olla ikuisia hopea- ja pronssimitalisteja.” SOUNDI 23. Se on tosi vaikeaa. – Enemmän on kiinni siitä, mitä artisti itse keksii. Nyt puhutaan teollisuudesta, johon liittyy monia asioita, Kuva: Os tekee, ei pysty kyllä tekemään mitään. Muutamaa biisiä soitetaan edelleen keikoilla, mutta jälkiviisaana monta juttua olisi pitänyt tehdä eri tavalla. on darwinistisen ihmisen ajatusmaailma, mutta näinhän se on: kysyntä on pakottanut menemään terveeseen suuntaan ja siellä vahvat ja muuntautumiskykyiset pärjäävät. Eihän siinä, siitä vaan etiäpäin! Jos olisit maailman supervaltias... – Niin siis mähän olen, hehe... Luzern , Sveitsi. Tietyn menestymisen pisteen jälkeen voisi kuvitella, että voi tehdä melkein mitä haluaa, mutta kuten esimerkiksi Aerosmith-heput taannoin kertoivat, myönnytyksiä pitää tehdä silti. Jännittävimmät haasteet tällä hetkellä bisneksessä. – Kyllä kaikista isoin haaste, jos ajatellaan uuden talentin löytämistä‚ on tunnistaa se niin sanottu x factor. Pitää toki muistaa, että tässä on mukana monta partneria, agentit, kustantajat ja niin edelleen, ja yrittää kumarrella vähän joka suuntaan pyllistämättä toiseen suuntaan. – Biiseissä oli potentiaalia, mutta muuten kokonaisuus oli klassinen kakkosalbumi eli paska. ...Niin siis tunnustetun virallisesti, mitä tekisit levybisnekselle. konserttitoimintaa, erilaisten yritysten kanssa tehtäviä juttuja, brändejä ja niin edelleen. Nyt homma on läpinäkyvämpää ja nopeampaa ja esimerkiksi tuollaista ei voisi tehdä. Paskaa ei viitsi myydä, mutta välillä pitää ottaa ihan riskejä, joissa voi olla jotain tai sitten ei. Ja tämä just johsiellä vahvat ja tuu siitä, että suomalaiset kustantajat ovat olleet osin susipaskoja, ottamuuntautumisneet vaan siivunsa eivätkä tehneet kykyiset pärjäävät.” juuri mitään. Vaikka jostain saisi paljon rahaa, välttämättä ei kannata tehdä, jos case ei maistu tai se ei sovi eettisesti tai siinä tuntuu olevan jotain muuta väärää
Tietynlaisten julkkisten mielestä tuo on kivaa, mutta mulle se tuntuu raskaalta. Viime vuosi oli niin iso puristus, että ainakaan nyt en aloita mitään levyprojektia. Se on sellainen Fievel matkalla Amerikkaan -tyyppinen stoori, missä lähdetään nollista ja kovalla duunilla onnistutaan joissain pienissä tavoitteissa. Jos tekee rohkeita peliliikkeitä sinne minne sydän vie, siitä voi tulla hyviä juttuja. Mun artistini tulivat toiseksi ja kolmanneksi, ja siitä jäi sellainen tuntu, että vielä enemmän voisi satsata tuleviin talentteihin. Mä en todellakaan voi tehdä levyä siksi, että ”se myy puoli miljoonaa” – sitä paitsi silloin se ei edes myisi, jos siinä ei ole sitä paloa. Jos mä olisin ollut tosi huono, se olisi tietenkin ollut pahempi homma. > Soundi-haastattelu tantajankin olla siellä pelipaikoilla, missä iso business tehdään. Pitää puhua näppäimistölle kuin psykiatrille siis. Hassua on, että kansainväliset isot pelurit ovat erittäin kiinnostuneita suomalaisesta osaamisesta, mutta meiltä ei ole uskallettu lähteä tarpeeksi kokeilemaan. Me kaverini Kimmo Ekrothin kanssa tajuttiin aikanaan, että siellä ei ole kuin tosi visvaisia kullinhajuisia piiloluolia, joissa myydään likaista pornoa. Ja jos sä meinaat julkaista kirjan, siinä ei myöskään voi puhua paskaa. – Nyt mä menen nauttimaan sinne. Meillä oli se disko Malagassa 24 SOUNDI ja ne jaettiin lahjaksi kantistytöille. – Se on kirja mun stooristani, joka tietenkin se heijastelee paljon Sunrise Avenuen vaiheita. Teen musaa sitten, kun se taas inspiroi minua – toivottavasti se aika joskus tulee. com, missä katoliset olisivat voineet netissä käydä tunnustamassa syntinsä tietyn hinnaston mukaan. – Niin kaikki naiset aina kysyy, hehe. Sit me tehdään kesällä festareita ja muutama sinfiskeikka Euroopassa. Toki aina voi tuulettaa yksittäisiä osumia ja elvistellä jollain Etelä-Korean radiolistalla onnistumisella, mutta todellisuudessa täältä on todella vaikea vaikuttaa etänä isommille areenoille. Se on mulle aika noloa, tosin en mä edes kuule kaikista tarjouksista, Mikko (Saukkonen, Sunrise Avenuen ja Samun manageri) lähettää välillä kaikkein hauskimpia mulle myös. Pitäisi mennä rahaa vastaan esimerkiksi käymään yökerhon avajaisiin hymyilemään tai privaattibileisiin, jossa on niin paljon viinaa kuin haluat. Sikahyviä pläänejä aina kesän 2015 loppuun asti. Jos tekee vain yhtä juttua, siitä on vaikea innostua koko ajan. Mutta jäi myös saksan kieli, siitä sai toki tosi hyvän korvauksen ja tietenkin tuli triplaantunut markkina-arvo saksankielisessä Euroopassa. Kun sen laittaa mustaa valkoiselle ja jos siellä on feelua, sen kyllä ihmiset haistavat. Kaavojen rikkominen ja uusille alueille meneminen on helvetin tärkeää. 25. – Muutama uusi biisi äänitetään lähitulevaisuudessa, mutta en mä tiedä koska on aika mennä studioon ja onko. Se on aika terapeuttista. Tyyliin kolme euroa pettäminen, sit God lähettää sulle ohjeet, miten toimia ja homma on hallussa. Sehän on katolinen maa, jossa asioista ei puhuta, mikä on muutenkin huono juttu. – Saletin päälle pelaamalla pääsee sääli-pleijareihin. Plus mun pitää selkeästi löytää joku uusi kulma tekemiseen. ”Mä jouduin eroamaan Teostosta vuonna 2007, kun tein suurinumeroisen kustarin ulkomaille.” Ilmeisesti kokemus oli kuitenkin sen verran mukava, että lähdet nyt toisellekin kaudelle. – Me myös kehiteltiin talktogod. Pitää mennä sinne, mistä saa kiksit. Suunta on kuitenkin muuttumassa ja tulevaisuus näyttää valoisammalta. Diiliä ei olisi voinut tehdä Teoston jäsenenä ja jouduin liittymään ruotsalaiseen Stimmiin. Mikä muuten on omituisin sponsori- tai yhteistyötarjous, jonka olet saanut. Sit ne loppuivat. – Toinen iso haaste kustaripuolen kehittymiseen ja kansainvälistymiseen on Teoston ja verottajan typerät säännöt, jotka käytännössä torpedoivat oikeanlaiset bisnesmallit. Kirjan tekeminen on aika iso projekti, mitä tuo käytännössä tarkoittaa. Viimeisen lähetyksen jälkeen vaan romahdin ja itkin hotellissa puoli tuntia, se oli se kaikki jännitys ja siitä selviytyminen... – Mua edelleen harmittaa, että me ei saatu pornokauppaa Espanjaan. Mä jouduin eroamaan Teostosta vuonna 2007, kun tein suurinumeroisen kustarin ulkomaille. Mitä muuta. Muistan, miten mun mutsi aina tuskaili meidän ideoidemme kanssa. Se oli kauneimpia hetkiä elämässäni, vielä kun oma puoliso oli siellä rinnalla. Et varmaan tee enää toista kertaa Voicea ja levyä päällekkäin. Suosittelen kaikille jossain vaiheessa. – Ehkä härskeintä on sellaiset täällä ihan tunnetut brändit, jotka sanoo tarjoavansa lennot, bileet, safkaa ja juomaa niin paljon kun haluaa kunhan tulee niiden ständille. Joille tapahtui mitä. Teosto on onneksi ilmoittanut jo muuttavansa systeemejään ja olen lupautunut jopa mukaan kehitystyöhön, mutta on jännää nähdä kuinka nopeasti jotain konkreettista saadaan aikaiseksi. Mitä jäi käteen Saksan Voice Of Germanyn ykköskaudesta. – Vitullinen väsymys, oli se aika rankkaa. Mikä on älyttömin idea, jota olet lähtenyt toteuttamaan. Ei jonkun pläänin perässä voi juosta täysin luovalla alalla. Ei uutta levyä, ei mitään muuta kuin se. Voice oli hyvä silmien avaaja, ja olen ryhtynyt miettimään mitä muutakin sitä haluaa touhuta elämässä. – Jälkimmäinen vuosipuolisko oli aika rankka viime vuonna ja meidän rumpalikin totesi, että näytin aika pahalta. Piti tehdä levy ja promota se samalla, kun Voicea kuvattiin. No mutta siis me ajateltiin, että perustetaan kondomerian tyyppinen tosi kiva seksikauppa nimellä Caliente eli espanjaksi kuuma. maaliskuuta 2014 Korjaamon baari. Siksi on kivaa puuhata uusien artistien kanssa ja telkkaria, tehdä rohkeasti asioita miettimättä sitä, onko musta siihen. Selkeät ja erittäin kilpailukykyiset mallit olisivat melkein suoraan kopioitavissa Ruotsista, jossa homma toimii ja byrokratia ei ole kehityksen ja bisneksen esteenä. Mutta siis pornokauppa-idea oli siitäkin hyvä, että mä omistin kerran 200 kumikyrpää. Me käytiin oikein Amsterdamissa messuilla ja katsomassa tukkuliikkeitä ja ostettiin sieltä mukaan kauhea määrä jotain perseeseen tungettavia krokotiileja. Kyllä se kannatti tehdä, muutkin Sunrisen kundit syövät paremmin ja soittavat triplakokoisia areenoita, kun Voice onnistui. – Kirjoittelen samalla kirjaa ja yritän saada sen ensi vuodeksi ulos. Kirkkaasti erikoisin puoli vuotta mun elämästäni tähän mennessä. Mitä mä siitä saan. – On ollut pysäyttävää miettiä hienoja juttuja, mitä on saanut kokea matkan varrella. Terroriisku maksaisi jo aika paljon..
Seuraa @ilosaarirock 11.-13.7.2014 \\ Laulurinne \\ Joensuu www.ilosaarirock.fi \\ www.fb.com/ilosaarirock A LIC E IN CH AI NS (US) PO RT I S HEA D ( UK) H A IM ( U S) O P E TH ( SWE) EL L I E G OU L D I NG (UK ) TRE NTE MØ LLE R ( D E N ) R IV ER SIDE (P O L) AS AP FE RG ( U S ) MUS TA S C H ( S W E) S TUD I O K IL L ER S (U K) I N SO M N I U M H A PPOR A DI O JE N N I VA RT I AI NE N Haloo Helsinki! \\ Stam1na \\ Sanni \\ J. Karjalainen E N N A K KO L I P U T : Asa & Band \\ Olavi Uusivirta \\ Herra Ylppö & Ihmiset I LO S A A R I RO C K . + L U K U I S I A M U I TA ! KL UB I. KON S ERT T I) Eläkeläiset: Humpfonia! Pariisin Kevät \\ Anssi Kela PE 11 . 7. FI Viikate \\ Risto \\ Aksim & Musta Barbaari \\ Dalindéo JA T I K E T T I LI P P UVAI H TO EH D OT : L A- S U 9 5 € LA 60 € \\ SU 75 € P E S U LO -K LU BI 29 € Lost Society \\ Pää Kii \\ Tuomo \\ Turmion Kätilöt \\ Lapko Wasted \\ Wolfheart \\ Santa Cruz \\ KC/MD Mafia Eppu Normaali ( 12 0 MIN
Seuraavaksi Metallican ehtymättömällä to do -listalla komeilevat Helsingistä starttaava faniystävällinen kiertue ja kymmenes studioalbumi.. Teksti: Timo Isoaho Toiveriffejä, uusia riffejä ja vielä vähän RIFFEJÄ Kuva: PG Brunelli Telluksen vaikutusvaltaisimman metalliyhtyeen nelikymppiset lähestyvät jo kovaa vauhtia, mutta James Hetfieldin, Lars Ulrichin, Robert Trujillon ja Kirk Hammettin luovuus kukkii kokonaisvaltaisemmin kuin koskaan aikaisemmin
Tiedotteen ydinlause ”Metallica By Request -kiertueen myötä fanit pääsevät valitsemaan livebiisit” nosti mieleen hurjia ajatuksia: voisiko toukokuun lopulla Hietaniemen rannassa olla luvassa todellinen vanhan liiton Metallican ystävän unelmailta. Täsmälleen samoja asioita ovat pohtineet myös Metallican muusikot. Eikö pieni vaihtelu, vaikkapa aliarvostettu The Call Of Ktulu, muka tekisi terää. Berliinissä vuonna 2006 tuhansien muiden Metallica-fanaatikkojen joukossa koettua Master Of Puppets -settiä on toki vaikea ylittää – Waldbühnen hornankattila sai niskoilleen maailman kenties parhaan metallilevyn live-esityksen maustettuna Motorbreathin ja Seek And Destroyn kaltaisilla ikivihreillä – mutta toki se on mahdollista. Metallicalta nimittäin löytyy vieläkin kovempia – tai ainakin mielenkiintoisempia – biisejä kuin Berliinin-settiinkin mahtuneet Enter Sandman, Nothing Else Matters ja Sad But True. SOUNDI 27. Lars Ulrich ja manageriportaamme ideoivatkin tämän By Request -kiertueen, joka kumartaa erityisen syvään fanien edessä. Maailman suurimmaksi – se kauneus on suhteellisempi käsite – raskaan rockin bändiksi jo 90-luvun alkupuolella paisunut Metallica on esiintynyt Suomessa kuusitoista kertaa sitten joulukuun 1984, mutta suomalaisfanit eivät tunnu saavan tarpeekseen tästä tutuksi käyneestä sanfranciscolaisvieraasta: halli, festarikenttä tai stadion täyttyy edelleen jokaisen konsertin yhteydessä. ”Metallica saapuu Suomeen” -lehdistötiedote ei siis ole mikään harvinaisuus, mutta viime joulukuussa saapunut keikkailmoitus onnistui silti lähettämään selkäpiihin kylmempiä väreitä kuin aikoihin. A loitetaan tietoiskulla. On toki itsestään selvää, että suuri osa faneista haluaa kuulla nimenomaan tuon biisikolmikon, mutta vähintään yhtä selvää on myös se, että kyseiset Kuva: Ross Halfin ”Olen todella iloinen, että joidenkin keikkojen biisilistoille on päätymässä myös erikoisempia vetoja.” biisit ovat soineet käytännössä jokaisella Metallican keikalla sitten syksyn 1991. – Metallicalla on ollut tapana tuulettaa itseään uusien biisien kirjoittamisurakan ja studiosessioiden aikoihin erilaisten Escape From The Studio ja Sick Of The Studio -kiertueiden merkeissä, kertoo Metallica HQ:sta Kaliforniasta Soundille soittava Robert Trujillo. – Kunnioitamme tätä perinnettä myös tulevana kesänä, mutta tällä kerralla päätimme rundata jonkin ennen kokemattoman teeman alaisuudessa
28 SOUNDI Kuva: Ross Halfin – Rakastamme itsemme haastamista ja ajattelimme By Request -kiertueen tarjoavan haasteita yllin kyllin. Etelämantereella vaikuttavat luonnonvoimat tekivät erittäin suuren vaikutuksen. – Through The Neverin suunnittelutyö, kuvaukset, viimeistely ja promootio veivät paljon suunniteltua enemmän aikaa, mutta leffaprojekti oli kokemuksena aivan loistava. – Usko tai älä, mutta ykköseksi nousisi luultavasti juuri The Frayed Ends Of Sanity. On joka tapauksessa mielenkiintoista, ettei yhtyeen kangistuminen studio-olosuhteissa ole koskaan näkynyt Metallican konserttien kävijämäärissä. Meillä oli luonnonvoimien kanssa myös on-. Jos Metallica nojasikin alkuaikoinaan tappavan tasokkaaseen ja tehokkaaseen materiaaliin niin viime vuosina yhtyeen eräs salaisista aseista on ollut Trujillon mainitsema ”Lars ja manageriporras”. Metallican fanit pääsevät valitsemaan suosikkejaan noin puolentoista sadan sävellyksen joukosta. Cliff Burtonin bassobravuuri Orion on myös eräs suurimmista suosikeistani ja onneksi myös tämä hieno kappale tuntuu löytyvän monelta äänestyslistalta. Tämän vertaansa vailla olevan viisikon jälkeen Metallican sävellyskynä on kiistämättä tylstynyt, vaikka Load, ReLoad ja Death Magnetic ovatkin löytäneet vuosien saatossa ystävänsä. Osaisitko tältä istumalta soittaa minkä tahansa kappaleen tuolta listalta. Se on tietenkin vähintä, mitä voimme tehdä The Frayed Ends Of Sanitylle puoltoäänensä antaneille. – Etelämantereesta puheen ollen: siellä oli viileää, mutta ei läheskään odotetun kylmää. On varsin ilahduttavaa, että Trujillon kommentti viittaa vahvasti Metallican tapahtumakesän avaavaan Helsingin-konserttiin. – En todellakaan (naurua)! Kolme ensimmäistä levyä ja The Black Album ovat sataprosenttisesti hallussa ja toki myös ...And Justice For All taitaa kulkea alusta loppuun. ”Yritimme keskittyä uuteen musiikkiin ja joka suunnalta tuli vauvauutisia.” T rujillon hallitsemat Kill ’Em All, Ride The Lightning, Master Of Puppets, ...And Justice For All ja The Black Album sisältävät toinen toistaan klassisempia raskaan rockin merkkiteoksia. Näimme esimerkiksi tapauksen, kun jäävuoresta irtosi jättimäisen kerrostalon kokoinen lohkare. Todellakin, Metallica ei ole koskaan kokonaisuudessaan esittänyt livenä tätä ...And Justice For All -albumilta löytyvää lähes kahdeksanminuuttista kappaletta. Ainakin tämä todistaa lahjomattomasti sen, että tunnetuimmat kappaleet ovat myös niitä rakastetuimpia. Itse asiassa, siellähän tuli useammin hiki kuin vilu, sillä kävimme usein patikkaretkillä leiripaikkamme ympäristössä. Olen kuitenkin todella iloinen, että joidenkin keikkojen biisilistoille on päätymässä myös erikoisempia vetoja. Se on varsin haastava järkäle, mutta toivottavasti saamme biisin toimimaan myös livenä. Hietaniemeen saapuvat kymmenet tuhannet fanit pääsevät nimittäin kokemaan The Frayed Ends Of Sanityn maailman ensi-illan. No, ovathan esimerkiksi Disposable Heroes ja Fight Fire With Fire loistavia livebiisejä. No, totuushan näyttää olevan hieman toisenlainen, sillä esimerkiksi Master Of Puppets, Enter Sandman ja One tuntuvat löytyvän lähes kaikkien äänestyslipukkeista. Sen sijaan esimerkiksi jotkut Loadin ja ReLoadin kappaleet vaatisivat hieman treenaamista. Viimeisimpiä todella korkean profiilin projekteja ovat olleet Through The Never -elokuva ja histori- allinen esiintyminen Etelämantereella: tämän tapauksen myötä Metallicasta tuli ensimmäinen seitsemällä eri mantereella soittanut rockyhtye. Viihdyimme napaalueella melkein viikon emmekä edes jäätyneet (naurua). Mitähän muuta... Hieman erikoisemmista jutuista mieleen taas nousevat The Day That Never Comes ja Anesthesia (Pulling Teeth). No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Se avasi meille tutkimattomia ovia ja opimme monenlaisia uusia asioita. Monet tämän akselin aivoituksista ovat osuneet napakymppiin (By Request) ja toiset luonnollisesti hieman sivummalle (Orion-festivaali), mutta otsikot eivät ole missään vaiheessa ryhtyneet karttamaan Metallicaa. – Suomalaisfanien mielipide kelpaa minulle erittäin hyvin! Olen nimittäin yrittänyt ujuttaa The Frayed Ends Of Sanitya settiimme jo vuosien ajan, mutta syystä tai toisesta biisi on aina jäänyt rannalle. Minähän olen viime aikoina työstänyt dokumenttia basistilegenda Jaco Pastoriuksesta ja Through The Never toimi omalla kohdallani tarpeellisena oppituntina elokuvamaailman lainalaisuuksiin, huomauttaa Trujillo. Jos olisit äänestysoikeuden omistava Metallica-diggari niin mitä kappaleita löytyisi omalta toivelistaltasi. Anger ja Lulu – niiden suhteen on paha sanoa mitään varmaa. Kun se tippui valtamereen, tuloksena oli aivan valtavia aaltoja. Jostakin syystä päättelimme, että jos fanit saavat kerrankin mahdollisuuden päättää konserttien ohjelmiston niin settiin päätyy taatusti monia outoja Metallica-biisejä. Vanha totuus pitää taas paikkansa: kun pohja on kunnossa niin laiva pystyy näköjään seilaamaan kovimpienkin myrskyjen läpi. St. Olen tehnyt sävellyksen suhteen omat kotiläksyni jo aikoja sitten enkä malta odottaa, että pääsemme treenaamaan kappaletta koko bändin voimin... Lisäksi energisen My Apocalypsen soittaminen on aina hauskaa
Pääsimme lisäksi pois viime hetkellä, sillä myöhemmin lähteneet laivat jäivät puristuksiin jäälauttojen keskelle. BLACKENED tai SEEK AND DESTROY TOIVEBIISI – Olen kolunnut useamman Metallica-keikan saman kaveriporukan kanssa ja olemme joka keikalla karjuneet eturivissä fudiskuoro-henkisesti biisin ”lähtömullitusta”. Jo toteutuneista ideoista puheen ollen: vuonna 2004 ilmestynyt Some Kind Of Monster -dokumentti oli kiinnostavuudessaan napakympin luokkaa. Paras ”bilehenkinen” Metallica-ralli taas on Seek And Destroy, jota tuli nuorena kollina luukutettua korvalappustereoissa ja vähän myöhemmin omakätisesti rummuillakin. Master, master! SOUNDI 29. Ei tarvitse olla nero veikatakseen, että Metallicasta voi tulla ensimmäinen avaruudessa esiintyvä rockbändi. – Jos kuvitellaan, että Metallica kuulostaisi edelleen samalta kuin vuonna 1983 niin vaihtoehtoja on vain tämä yksi. TOMI JOUTSEN (Amorphis) JARMO ”JAPE” YLINIKKA (Doom Unit) MY FRIEND OF MISERY TOIVEBIISI THE FOUR HORSEMEN TOIVEBIISI ANTTI ”ANDE” KIISKI (Rytmihäiriö) kaan vastaavaa esimerkkiä, jossa jättiläismäinen bändi uskaltaa näyttää koko maailmalle, miten syvässä ojassa ryhmä oikeastaan tarpookaan. Rockmusiikin historia ei tunne monta- TOIVEBIISI JULES NÄVERI (Profane Omen) TOIVEBIISI nea, sillä heti poistumisemme jälkeen ilma muuttui selvästi kylmemmäksi ja myrskyisemmäksi. – Olen kuullut tämän arvauksen aika moneltakin suunnalta, etenkin Etelämantereen-keikan jälkeen, nauraa Trujillo. Olen toki nähnyt yhtyeen parikin kertaa estradilla, mutta tätä biisiä ei ole tuolloin setistä löytynyt. Kuva: Ross Halfin – Selvä homma: Master Of Puppets! Kappaleen legendaariset downpickingriffit toimivat edelleen täysillä. Sen seurauksena löysin kaikki ne bändit, joita Metallican tyypit olivat itse aikoinaan kuunnelleet. Kuulin aikoinani Ride The Lightningin sekä Master Of Puppetsin ennen Kill ’Em Allia, ja debyyttiin tutustuminen olikin sitten yhtä aikaa riemastuttavaa ja järkyttävää. Puhkikuluneet Nothing Else Mattersit ja kumppanit voisivat muutenkin tehdä tilaa yhtyeen vanhemmalle tuotannolle. – Esiinnyimme kilpailuvoittajille – siis Metallica-faneille – iglumaisessa teltassa. PEKKA ”PEXI” OLKKONEN (Stam1na) MASTER OF PUPPETS – Hieno biisi, joka ei ole tainnut bändin setissä viihtyä ainakaan liikaa. – Metallicalta löytyy todella monta raitaa, joita olisi mukava fiilistellä livenä, mutta valitsen tällä kerralla My Friend Of Miseryn. Millaista oli soittaa Etelämantereella. Avaruusturismi saattaa mahdollistua jopa lähivuosien aikana. Se oli tehty läpinäkyvästä materiaalista ja keikkamme aikana aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten kokemus oli eräs unohtumattomimmista koskaan. Henkilökohtaisesti tuo aikakausi oli muutenkin todella hektinen, sillä muutin Los Angelesista San Franciscoon, sain ensimmäisen lapseni ja menin naimisiin – vajaan vuoden aikana, Trujillo muistelee. HIT THE LIGHTS TOIVEBIISI THE FRAYED ENDS OF SANITY JORI SARA-AHO (Speedtrap) soittomme välittyi suoraan paikalla olleiden korvakuulokkeisiin. Se oli todella haastavaa aikaa niin muille yhtyeen jäsenille kuin minullekin, joten olisin voinut liittyä bändiin hieman helpommallakin hetkellä... Kerran saimme James Hetfieldiltä jopa eräänlaisen vastauksen, sillä mies tapaili hetken biisin alkuriffiä ja tokaisi mikrofoniin ”we can hear you” tai jotakin vastaavaa. – Some Kind Of Monsterin nähneet todella tietävät, miten lähellä loppua Metallica lopulta kävi. Varsinainen esiintymistilannehan oli varsin erikoinen, sillä emme käyttäneet lainkaan vahvistimia vaan – Blackenedistä löytyy hienoa riffittelyä, heti maagisen kitaraulinaintron jälkeen. Kappale on loistava ja toimisi varmasti elävänäkin todella komeasti
Saatoimme tehdä kappaleeseen jonkun sovitusmuutoksen ja kokeilimme sitten uuden version toimivuutta. Olin hyvin stressaantunut, sillä liika tuntui toisinaan olevan liikaa. Death Magneticin kirjoittaminen, sovittaminen ja viilaaminen kesti kauan, mutta ne vuodet olivat muutenkin äärimmäisen kiireisiä. Nauhoitus olikin koko ajan päällä ja Reed tuumasi, että sehän on siinä, homma on purkissa. SAMI HINKKA (Ensiferum) DYERS EVE TOIVEBIISI – Huikeaa riffittelyä ja tunnelmia. Näitä biisejä on tullut harvemmin kuultua livenä. Mielipiteeni saattaa toki olla hieman subjektiivinen, mutta toisaalta, ainakin tämä tieto tulee suoraan si- 30 SOUNDI Death Magnetic -albumin aikaan Metallica-perheeseen syntyi viisi lasta ja pitkäsoittokin siinä samalla. Olemme myös viime vuosien aikana esittäneet kokonaisuudessaan livenä kaikki varhaiset Metallica-levyt, Justicea lukuun ottamatta. B y Request -kesätuuletuksen jälkeen Metallica jatkaa työskentelyä kymmenennen varsinaisen studioalbuminsa kimpussa. NO REMORSE Kuva: Timo Isoaho JUSSI LEHTISALO (Circle) Kuva: Timo Isoaho TOIVEBIISI – Joku Master Of Puppets -albumin kappale maistuisi mainiosti, esimerkiksi Orion tai Welcome Home (Sanitarium). Metallican omista kappaleista ääni menee Dyers Evelle – sen kokeminen olisi yksinkertaisesti mahtavaa. The Struggle Withinin ja muiden liveolosuhteissa aikaisemmin paitsioon jääneiden biisien treenaaminen on kiistämättä vienyt meitä eteenpäin. Jouduin keskittämään kaikki voimani treenaamiseen, sillä minun piti oppia Metallican kappaleet mahdollisimman nopeasti ja koko bändin piti puolestaan ottaa haltuun juuri julkaistun St. Kun valmistelemme omaa albumia, emme työskentele aivan tällä tavoin. – Olimme studiossa Loun kanssa. Angerin koukut. Ymmärsin toki heidän katsantokantansa, mutta rehellisesti sanoen: ensimmäisinä kuukausina en ehtinyt miettimään hetkeäkään mainetta ja mammonaa. Otanpa kuvaavan esimerkin: yhtyeen jäsenille syntyi niihin aikoihin yhteensä viisi lasta. Tuleepa Metallican nauhoitustapa. Ehkäpä lainabiisi Blitzkrieg, jonka Metallica julkaisi Creeping Death -singlen b-puolella. Ehkä ensi vuonna, Trujillo sanoo. – Olen silti toiveikas sen suhteen, ettei levyn viimeisteleminen vie aivan älyttömiä aikoja. Biisi löytyy Metallica-suosikiltani Kill ’Em Allilta ja muun muassa tämäkin James Hetfieldin johtama kappale paljastaa karulla tavalla sen, että oikea käsi onkin heavykitaristin tärkeämpi käsi, vaikka moni luuleekin otelaudalla päättömästi juoksentelevan vasurin olevan oleellisempi. Se oli melkoista! Vähintäänkin erikoinen Lulu-albumi (2011) taas syntyi Metallicalle oudolla tavalla – Lou Reedin tavalla. - Saattaa jopa olla, että yli kymmenen vuotta sitten aloittamani armoton treenikuuri on vaikuttanut ajan myötä myös kollektiivisesti, sillä Metallica soittaa tänään paremmin kuin kenties koskaan. – Muistan, miten tutut ja puolitutut hehkuttivat minulle, että aivan mahtavaa, pääsit Metallican jäseneksi, elämäsi on pelkkää juhlaa. – (Naurua.) Toivottavasti mahdollisimman pian, mutta vedenpitävää vastausta on tietenkin mahdotonta antaa. – Pistäisin vanhat herrat hikoilemaan oikein huolella erään Dyers Even tahdissa. säpiiristä (naurua)... Biisin kitarat, tuplabassarit ja rankka lauluosuus tekivät aikanaan niin suuren vaikutuksen, etten uskonut mitään kovempaa maailmasta löytyvänkään. Kuva: Timo Isoaho Kuva: Timo Isoaho TOIVEBIISI JONI ”JONTTE” SUODENJÄRVI (Hateform) ”Moni bändi kasaisi BLITZKRIEG tai Metallican keskinkertaisimmistakin riffeistä DYERS EVE parhaan albuminsa.” EERO HEINONEN (The Rasmus) ”Moni bändi kasaisi Metallican ORION tai WELCOME keskinkertaisimmistakin HOME (SANITARIUM) riffeistä parhaan albuminsa.” TOIVEBIISI – Joku harvinaisempi juttu olisi kova sana... Oikeasti, yritimme keskittyä uuteen musiikkiin ja joka suunnalta tuli vauvauutisia... Jo vuonna 2011 sanfranciscolaisyhtyeen fanit saivat törmätä ”we’ve started working on next record” -uutiseen, joten lienee paikallaan kysyä: milloinkahan tämä pitkäsoitto mahtaa ilmestyä
– Ongelma on toki pelkästään positiivinen, mutta biisien lopullinen sovittaminen on joka tapauksessa todella haastavaa. Käsittääkseni myös James Hetfieldin sanoitustyö saattaa joskus olla varsin hidasta puuhaa. ”Hei, tuossahan on todella hyvä riffi, mahtuisiko se vielä mukaan” ja niin edelleen. Enkä edes puhu mistä tahansa aihioista, sillä moni bändi kasaisi Metallican keskinkertaisimmistakin riffeistä parhaan albuminsa, Trujillo naurahtaa. Olemme huikean innoissamme tulevan kesän keikoista, mutta joku osa minussa ei myöskään malta odottaa ensi syksyn ja talven biisitalkoita. Niitä hetkiä, kun pääsemme uuden materiaalin kimppuun toden teolla. Riffeistä ja ideoistahan tällä nelikolla ei ole pulaa, sillä bändin ilmoituksen mukaan laulajakitaristi James Hetfieldiltä löytyy uutta 800 riffiä, soolokitaristi Kirk Hammettilta taas 400. Miehen suoritushan on vertaansa vailla muun muassa Black Sabbathin Mob Rulesilla ja Holy Diver -soolodebyytillä, Trujillo muistuttaa.. – Tämä kappale syntyi, kun päätimme tarjota By Request -keikoille saapu- ville faneille myös jotakin uutta. T he Lords Of Summerin lisäksi Metallican ystävät saivat äskettäin uutta kummasteltavaa noin yhdeksän minuutin edestä. Ronnie James Dion kunniaksi julkaistulta This Is Your Life -tribuuttialbumilta nimittäin löytyy komeasti jyräävä Ronnie Rising Medley. Pohdimme pitkään, millaisen tribuutin tekisimme, sillä Dion tuotanto ulottuu niin valtavan laajalle. olemaan mallia x tai y, niin elokuun alkupuolella päättyvän kesäkiertueen jälkeen yhtye aikoo joka tapauksessa kiskoa ylleen työhaalarit ja ryhtyä sovittamaan keskeneräisiä kappaleita nauhoituskuntoon. Nämä 10-minuuttiset riffihirviöt eivät ole koskaan olleet levy-yhtiön markkinointikoneiston ”unelmien työkaluja”, mutta onneksi meidän ei tarvitse enää miettiä tätä puolta, sillä seuraava pitkäsoittommehan ilmestyy oman ”Olen yrittänyt ujuttaa The Frayed Ends Of Sanitya settiimme jo vuosien ajan, mutta syystä tai toisesta biisi on aina jäänyt rannalle.” Blackened Recordings -yhtiön kautta. Ei siis kannata ihmetellä, miksi esimerkiksi Death Magnetic -albumin kappaleista tuli niin pitkiä... – Tämä on nyky-Metallican kirous ja siunaus: varastosta löytyy aina todella paljon enemmän ideoita kuin me tulemme koskaan tarvitsemaan. – Jamesilla saattaa olla jokaisen yksittäisen sanan varalle 4-5 muuta vaihtoehtoa ja toimivimman mahdollisen kombinaation etsiminen ottaa toki oman aikansa, basisti kuvailee ja kiirehtii lisäämään: – Rakastin aikoinaan Death Magneticin tekemistä – olihan se esikoislevyni Metallican riveissä – mutta bändin yhteishenki on juuri nyt vieläkin parempi. Aivan erinomainen. Siitä tulee nimittäin hienoa. Yksi näyte tuli jo uunista ulos, nimittäin maaliskuun Kolumbian-keikalla debytoinut The Lords Of Summer. – Mietimme jo kolmisen vuotta sitten, Ronnien menehtymisen vuosipäivänä, että Metallican täytyy jollakin tavalla kunnioittaa hänen muistoaan. Biisi on kirjoitettu jossain määrin Death Magneticin hengessä, sillä sehän on eräänlainen vanhan koulukunnan thrashmetalin ja uudemman Metallican liittolainen
Soundille leppoisan juttutuokion suonut Robert Trujillo pitää suurimpina basisti esikuvinaan Geezer Butleria ja Jaco Pas toriusta. James taas diggaa yli kaiken hienoista autoista ja Lars intoilee vaikkapa taiteesta. Itse olen työskennellyt Jaco-dokkarin lisäksi esimerkiksi ’Tallica Parking Lot -animaation kimpussa, basisti kertoo. sa. – Kirk on puolestaan ryhtynyt pyörittämään Fear FestEvil -teemafestaria. Mutta mikäli meissä henki pihisee vielä silloin niin tottahan toki luvassa on kovan luokan juhlallisuuksia! Haluatko tavata Metallican. – Päätimme napata riffejä ja tunnelmia muutamista eri biiseistä, mutta halusimme Ronnie Rising Medleyn alun ja lopun olevan peräisin samasta kappaleesta. Tällaiset Metallican ulkopuoliset hienot jutut heijastuvat suoraan bändin yhteishenkeen ja uskon vahvasti, että nämä erinomaiset fiilikset tulevat kuulumaan Metallican seuraavalta levyltäkin. Yhtyeen vuonna 2021 tapahtuvat 40-vuotisjuhlat ovat nopeasti käsillä. Huvittaako tavata bändi. Kuten juuri sanoit, yhtyeen jäsenet ovat viidenkympin molemmin puo- lin, mutta Metallica tulee kovaa vauhtia perässä. Rakastan Jimmy Bainin bassotyöskentelyä, vaikka Geezer Butler ja Jaco Pastorius ovatkin kaikista suurimpia innoittajiani. – Luultavasti liiankin nopeasti, mutta emme ole sentään vielä ryhtyneet suunnittelemaan vuosijuhlia. FIGHT FIRE WITH FIRE TOIVEBIISI JARKKO MARTIKAINEN – Muistan edelleen, miten vakuuttavan kipakalta tämä kappale tuntui vuonna 1984. Sen vuoksi täytyykin tehdä joku epäortodoksinen nosto, joka vetää herneen Metallicauskovaisten nenään. Trujillo muistuttaa haastattelun aikana moneen otteeseen, että erilaiset Metallican omimman alueen ulkopuoliset projektit, esimerkiksi coverbiisien viilaaminen tai dokumenttien tekeminen, tuottavat tehokasta polttoainetta Metallican omalle moottorille. Olen soittanut tätä huvikseni viime aikoinakin, sillä kappaleen ankara sahaus on mainiota rytmikäden treeniä. Sovitimme Medleyn todella, todella huolella. Olen tyytyväinen myös soundeihin, sillä näkemyksestämme löytyy voimaa, vanhan koulun tunnelmaa unohtamatta. Joskus olemme kasanneet jonkun tribuutin tai vastaavan parissa päivässä, mutta Ronnie Rising Medleyn parissa vietimme viikkokausia. Tiedän Kirkin nauttivan kovasti, kun hän saa jakaa intohimonsa Metallica-fanien ja muiden asiasta kiinnostuneiden kans- – Kappaleen aggressiivisuuden ja mukavan synkän tunnelman ansiosta. Hän on ollut kyltymätön kauhukulttuurin ystävä pikkupojasta asti ja nyt hän on toteuttanut pitkäaikaisen unelmansa aiheeseen liittyvästä tapahtumasta. Että näistä biiseistähän se kunnianosoitus täytyy tehdä. Mama Said on hyvä biisi vaikka se onkin kantria. Tiedoksi kaikille Fight Fire With Fireä tapaileville Youtube-nörteille: opetelkaa soittamaan se kakkosriffi oikein (naurua). Voisin jopa väittää, että olen kuulevinani jostakin sieltä sen ”pienen ihmisen äänen”. Risingiltä löytyy toinen toistaan komeampia kappaleita ja soitto on luonnollisesti aivan huikeaa. Ei muuta kuin kiireen vilkkaa osoitteeseen www.inferno.fi 32 SOUNDI soundi.fi KUUNTELE SOITTOLISTA Muusikoiden Metallica-suosikit www.soundi.fi/soittolistat Kuva: Ross Halfin Tiedätkö kaiken Metallicasta. Lähdemme siis jostakin, teemme tutkimusmatkan Risingin maailmaan ja palaamme lopuksi samoihin tunnelmiin. Jos näin ei ole niin sitten homma on aika hyvin feikattu! JARI MÄENPÄÄ (Wintersun) FIGHT FIRE WITH FIRE TOIVEBIISI – No, eräänä päivänä ryhdyimme sitten jammailemaan Rainbow’n Risingklassikon umpituttua materiaalia ja tajusimme, että miksi mennä merta edemmäs kalaan. RAINER NYGÅRD (Diablo) MAMA SAID TOIVEBIISI Kuva: Timo Isoaho – Tällainen yhden biisin valitseminen ei ole kovinkaan helppoa... Sympaattinen se on toki edelleen, vaikka moni muu orkesteri onkin kirjoittanut yhtä hyviä lauluja ja lisännyt toki kierroksiakin bpmkisailun edetessä. – Olemme viisikymppisiä kavereita, mutta tämän ryhmän ideapankki ei todellakaan näytä olevan kuivumaan päin. Jos näin, suunta on selvä: sisarlehti Infernon nettisivuille, mars! Sieltä löytyy kisa, jonka utelun hallitsemalla sinulla on mahdollisuus osallistua Metallican meet & greet -tapahtumaan Helsingin Sonispheressä 28.5.
98€,1 PÄIVÄ ALK. T KLUBIT TUOSK2AN VIRALLISET 6.6.–SU BAR BÄ ON THE ROCKS 29.6. ANSELMO & THE ILLEGALS • DEVIL YOU KNOW • TURMION KÄTILÖT • INSOMNIUM • ENSIFERUM • ORPHANED LAND METAL CHURCH • WE CAME AS ROMANS • POISONBLACK • LOST SOCIETY • BATTLE BEAST • TANKARD HAMFERÐ • DIESEAR • EGO FALL • POWERWOLF • NAILS • SANTA CRUZ • BEASTMILK • AMORAL • RANGER • SPEEDTRAP • AMENDFOIL • MR. 71€ WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI OSTA LIPUT: Oikeudet muutoksiin pidätetään. PHILIP H. PETER HAYDEN • CHURCH OF THE DEAD CUTDOWN • PSYKOANALYYSI • ALTAIR • CANNIBAL ACCIDENT • SHEAR • ARION • MANALA COMEDY PRESENTS: STAND UP -KOOMIKOT ALI JAHANGIRI • IDA GRÖNLUND • ROBERT PETTERSSON SUVILAHTI, HELSINKI, 27.-29.6.2014 WWW.TIKETTI.FI: 3 PÄIVÄÄ ALK. K K Ä RI & TAVASTIA,RVAVINTOLA KOMPPI IRGIN OIL. 122€, 2 PÄIVÄÄ ALK
– Omiin korviini lopputulos soundaa The Hunterin (2011) ja Blood Mountainin (2006) välimuodolta. Ehkä he pitävät hyvästä musiikista. – Täsmälleen samanlainen kuin aina aikaisemminkin: kokoonnuimme treenikämpälle ja ryhdyimme sovittamaan erilaisia ideoita yhtenäisiksi kappaleiksi. Nämä kappaleet ovat vain yhtäkkiä syntyneet, kun olemme kerääntyneet harjoitustilaamme, Sanders kuvailee. Ja miksipä ei: amerikkalaisyhtyeet kunnioittavat toisiaan ja Metallican vaativat fanit ovat hyväksyneet Mastodonin sisäpiiriinsä. Emme koskaan etukäteen tiedä, miltä levy tulee lopulta soundaamaan. Emme kuitenkaan katsoneet tupla-albumia tarpeelliseksi, sillä monisärmäisen Once More ’Round The Sunin haltuun ottamisessakin menee taatusti oma aikansa. Käsittääkseni nauhoititte musiikkia huomattavasti enemmän. En liioittele sanoessani Metallican muuttaneen elämäni, Mastodonin basistilaulaja Troy Sanders aloittaa. Eikä orastavasta musiikillisesta lahjakkuudestakaan kai haittaa ole, Sanders miettii. Istuin huoneessani, kuuntelin levyjä ja yritin soittaa mukana – satojen, satojen tuntien ajan. Saattaa myös olla, että esitämme tulevalla omalla kiertueella koko uuden levyn livenä ja tuplamittainen teos olisi ollut tässäkin mielessä turhan haastava, Sanders huomauttaa ja kiirehtii jatkamaan: – Aiomme toki julkaista nämä albumikokonaisuudesta yli jääneet kappaleet, esimerkiksi mittavan ep:n merkeissä. L oistavalla Leviathan-albumilla vuonna 2004 läpimurtonsa tehnyt ja kesäkuussa Once More ’Round The Sun -albumin julkaiseva Mastodon on monella tavalla hyvinkin poikkeuksellinen raskasta modernia rockia soittava yhtye, mutta yhdessä suhteessa se ei erotu tuhansista kollegoistaan: Metallica on tämänkin bändin esikuva. Kun liität yhteen neljä edellä mainitun kaltaista todella ahkeraa, täydellisen kahjoa ja ehkä aavistuksen lahjakasta taiteilijaa niin hyvällä onnella lopputuloksena on positiivisen hullu ryhmä. 34 SOUNDI ”Tällä tavalla parhaan taiteen kai pitäisikin syntyä: äkkiarvaamatta ja suunnittelematta.” – (Naurua.) Täytyy olla ahkera etsijä ja täytyy olla hyvällä tavalla hullu. Voisin verrata Mastodonia ruoka-annokseen: kaikki yhtyeethän ovat lähtötasolla vaikkapa kasa perunamuusia, joten maustaminen ja muu viimeistely nousevat äärimmäisen tärkeään osaan. Once More ’Round The Sun sisältää materiaalia yhdentoista biisin ja reilun viidenkymmenen minuutin edestä. – Tuntuu edelleen käsittämättömältä, että olemme viime vuosina tutustuneet Metallican tyyppeihin ja soittaneet runsaasti keikkoja heidän kanssaan. Mastodonin edellisiltä albumeilta löytyy niin radioystävällisiä ytimekkäitä juttuja kuin kummallisiin tahtilajeihin nojaavia eepoksiakin, mutta emme ole periaatteessa suunnitelleet niistä yhtäkään. Missä siis piilee hyvän riffin salaisuus. – Meiltä jäi tosiaan käyttämättä ainakin puoli tuntia viimeisteltyä materiaalia. Entä miten kuvailisit Once More ’Round The Sunia. Vähän kaikkea siis, mutta sellainen Mastodon nyt sattuu olemaan!. Mastodonin muusista löytyy paljon erikoisia makuja, joiden ei todellakaan pitäisi toimia keskenään, mutta niin ne vain toimivat! Millainen oli kesäkuussa ilmesty- vän Once More ’Round The Sun -albumin lähtökohta. Kaikista hienointa on kuitenkin se, että Metallican fanit tuntuvat pitävän Mastodonista yllättävänkin paljon. – Ääh, hankalaahan tämä on... – Mastodonin luovuuden salaisuus. Paikoin albumi soi myös hyvin raskaasti, tuoden mieleen vuodet 2002–04, miettii Sanders. Kuva: Travis Shin Teksti: Timo Isoaho Metallican kahjon lahjakkaat opetuslapset Mastodonin ja Metallican ystävyys ulottuu jo monen vuoden ja usean kiertueen taakse. – Niin, opettelin soittamaan bassoa Ride The Lightningin ja Master Of Puppetsin innoittamana. – Olen itse asiassa aika ylpeä harjoittamastamme ”fiiliksen mukaan” -työskentelytavasta, sillä tällä tavalla parhaan taiteen kai pitäisikin syntyä, äkkiarvaamatta ja suunnittelematta. No, levyltä löytyy ”mitä helvettiä tämä on” -outoiluja, selkeitä iskusävelmiä ja painavaa progressiivisuutta. Fanit pääsevät albumin maailmaan pariin vasta kesäkuun loppupuolella
EUROPE (SWE) W.A.S.P. (USA) SKID ROW (USA) SPARZANZA(SWE) / SHINING (SWE) / H.E.A.T (SWE) BATTLE BEAST / BROTHER FIRETRIBE / DEATH HAWKS DIMEBAG BEYOND FOREVER / DOOM UNIT / DREAMTALE EGOKILLS / LOST SOCIETY / POISONBLACK RECKLESS LOVE / SANTA CRUZ / SONATA ARCTICA LIPUT ALK. 39 €: YHTEISTYÖSSÄ: VIRALLISET JATKOT: SOUTHPARKTAMPERE.FI #SOUTHPARKTRE SOUTHPARKTRE
Let my people go, hän sanoo viitaten uuteen albumiinsa. – Tällä levyllä kaikki artistit ovat mukana osallistuakseen musiikkiin, joka parantaa. Siellä on arvoa perustuslailla ja Raamatulla, mutta ne molemmat tarvitsevat päivitystä – ihan kuin tietokone aika-ajoin. – Mikä sitten pielessä Yhdysvalloissa?, hän kysyy ja vastaa itse: – Se maa on koe jatkuvasta kehityksestä. Mutta aloittaako levy Santanalle hänen uransa kolmannen menestyskauden. – En voi itse sanoa etukäteen, että tämäpä se tulee olemaan uusi Maria, tämä uusi Smooth ja tämä puolestaan uusi Black Magic Woman. Corazonia kuunnellessa huomio kiinnittyy monien kappaleiden hittipotentiaaliin. Sama on myös nyt julkaistun Corazonin kaava. Madridissa haastattelijoille soitettiin normialbumia ilmeisesti laajempaa kappalevalikoimaa – ja jokaisessa 13 biisissä oli vierailija. Santana on tehnyt hyväntekeväisyystyötä oman Milagro-säätiönsä kautta jo vuosikymmenet, heti hänet vaurastuttaneesta ensimmäisestä huippukaudestaan 1970-luvun taitteesta lähtien. studioalbumi ja varmasti vuoden ainoa levy, jolla esiintyvät sekä Pitbull että Wayne Shorter. Se saa sinut tuntemaan yhteenkuuluvuutta muun maailman kanssa ja janoamaan oikeudenmukaisuutta. Ja kolmanneksi: se saa sinut tietoiseksi, miten paljon tarvitset jumaluutta. Haiseeko hitiltä samoin kuin 1990-luvun lopulla, jolloin Smooth tuli ja nosti sinut uudelleen huipulle. Eikä ole irti päästänyt. – Rakastan käydä Euroopassa, Santana ilmoittaa. Täällä Santana, 66, on kotonaan. Hollywood ei kuitenkaan ole totta. Tunne on molemminpuolinen. Mexicosta Yhdysvaltoihin nuorukaisena muuttanut kitaristi on fuusioinut musiikissaan ainutlaatuisella tavalla rockia, bluesia ja jatsia lattari- ja afrikkalaisrytmeihin. C. Siksi Ukrainassa soditaan, koska meidän pitäisi päivittää ajatus- 36 SOUNDI ”Pitbullilla on sormi tämän ajan pulssilla, hän tietää, mitä skidit tahtovat. – Ihan kuin musiikissa. Lattarirockin legendaa on ehkä vaikea kovin moneen muuhun paikkaan vanhalla mantereella kuvitellakaan. Se riippuu heistä itsestään.. Ja sitten Santana ryhtyy maailmanparantajan hattunsa alla myös musiikkinsa markkinamieheksi. Yhdysvalloissa totellaan säännöstöä, jonka Hollywood laatii. Se on niin feikkiä kuin olla voi. Ehkä se pitäisi päivittää myös Venäjällä, ehkä myös jossain muualla. Musiikin tekeminen on aina ollut Santanalle hyvin sosiaalinen kokemus. Niitä voi muuttaa niin kitaraa soittamalla kuin mitä tahansa muutakin tekemällä. Heti tulee esimakua siitä, että haastateltavana Carlos Santana on vuolassanainen, tajunnanvirtaansa patoamaton persoona. Ei ihme, että juuri täällä pelaa kaksi Euroopan parasta jalkapalloseuraa – ainakin harjoituskausi on pidempi kuin Pohjolassa. Näistä kitaran soittaminen ja esiintyminen sattuu olemaan hänen kohtalonsa. Teksti: Pasi Kostiainen Häpeämätön maailmanparantaja Santanan uusi albumi Corazon on kitaristitähden 22. Santana on häpeämätön maailmanparantaja, joka uskoo kunnon 1960-lukulaisen tavoin, että asiat voivat muuttua. Yhtyeen kokoonpano on ollut iso, ja levyillä on useasti vieraillut paljon erilaisia artisteja. En tiedä, en tosiaan! Minulla on kolme lasta, en tiedä heistäkään, kuka tulee olemaan maailmanlaajuisesti valittu tai hyväksytty. Ja juuri tänne on lentänyt Euroopan haastattelupäiväänsä pitämään Carlos Santana. Etelä-Euroopassa Santanaa suorastaan jumaloidaan. Jopa eurooppalainen fantasia on todempaa kuin amerikkalainen. M adrid, keväinen Madrid! Kun suomalaiskaupungeissa vielä rapisteltiin hiekoitetuilla jalkakäytävillä, Espanjan pääkaupungissa kuljettiin jo t-paidoissa ja istuttiin terasseille nauttimaan sangriaa. Porteria. Esimerkiksi uransa toisen menestyspiikin vuoden 1999 Supernatural-albumin huikeasta 15 miljoonan kappaleen myynnistä pelkästään Yhdysvalloissa Santana voi kiittää itsen- sä lisäksi levyllä soittaneita ja laulaneita Everlastia, Eric Claptonia, Lauryn Hilliä, Wycleff Jeania, Manáa, Cee Lo Greeniä, Dave Matthewsiä ja K. Mukana on latinpopia Juanesin kanssa (La Flaca), uusi räväkkä versio Oye Como Va -klassikosta Pitbullin pumppaamaa energiaa täynnä (Oye 2014) sekä muun muassa Ziggy Marleyn avittama versio hänen Bob-isänsä Iron, Lion, Zion -kappaleesta. Korvan kehittymistä auttoi jo varhaislapsuuden viulunsoittoharrastus, kitaraan Carlos tarttui 8-vuotiaana. Ja minä viihdyn hyvin huoneessa, jossa on monenikäisiä ihmisiä: isovanhemmat, heidän lapsensa ja teini-ikäisiä sekä vielä nuorempia ihmisiä.” maailmamme software. – Olen käynyt täällä vuodesta 1970 ja näen täällä erilaisen ulottuvuuden, erilaisen taajuuden
Siinä ei välttämättä yksi levy auta, että taiteilijan haave eri ikäisistä sukulaisista samassa olohuoneessa toteutuisi. Mutta Amerikassa on jonkinlainen sukupolvien välinen kuilu. Mutta nyt, noin 45 vuotta myöhemmin hän tahtoo rakentaa sillat kuilujen yli. SOUNDI 37. Enkä siis tiedä lauluistani minäkään. – Pitbullilla on sormi tämän ajan pulssilla, hän tietää, mitä skidit tahtovat. Santana itse oli 1960-luvun loppupuolella mukana muun muassa Woodstockissa nuorten äänenä. – Rockimmassa ja raskaammassa musiikissa ei valoisuus ole aina läsnä. Pitbullin Oye 2014 -raidasta Santanalla on selvä mielipide – alunperin lattarilegenda Tito Puenten kappale eroaa selvästi Santanan vuoden 1970 versiosta, siksi se on tehtykin. – Yhdysvalloissa teinit etääntyvät vanhemmistaan hyvin varhain. Ja minä viihdyn hyvin huoneessa, jossa on monenikäisiä ihmisiä: isovanhemmat, heidän lapsensa ja teini-ikäisiä sekä vielä nuorempia ihmisiä. Santana sanoo näkevänsä Euroopan Amerikkaa avoimempana. – Saideira voidaan soittaa myös joka vuosi Saksan Octoberfestissä. Yhdysvalloissa tehtävä vain on hänen mielestään kovin haastava. Ihmiskuva ei ole niin epäterve, eikä aja ihmisiä niin erilleen. Entä sitten sukupolvien välinen kuilu. Saideiran espanjankielisellä versiolla vierailee Samuel Rosa. Ja taas alkaa villi ajatuksenjuoksu – ei auta kuin yrittää pysyä perässä: – Tuskin edes Usain Bolt tiesi, että hän tulee rikkomaan Jesse Owensin ja Carl Lewisin mielettömät ennätykset. Euroopassa on nähdäkseni toisin, äidit ja tyttäret käyvät yhdessä shoppailemassa, he kommunikoivat. Ellet osu tähän ryhmään tai ole laiha, sinusta ei ole mihinkään. Taistelu isien ja poikien sekä äitien ja tytärten välillä. Kuva: Dani Torres Carlos Santanan ja Euroopan välinen rakkaus on molemminpuolista. Ja taas Santana alkaa vertailla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. – Jokin Amerikassa saa ihmiset uskomaan, että vain 17-27-vuotiailla on väliä, että muun ikäiset ihmiset eivät ole tärkeitä. Polkka- han toimii aina, sen poljento muistuttaa skata. Mutta saa nyt sitten nähdä. Santana arvelee, että ihmiset tarvitsevat Shorterin ”virtuositeettia” enemmän Juanesin La Flacan ja Saideiran kaltaisia kappaleita. Mutta sen voin sanoa, että oma lempikappaleeni on I Am The Light, koska siinä ovat mukana Wayne Shorter ja Cindy (Blackman-Santana, kitaristin vaimo ja mieletön rockrumpali, joka muistetaan Lenny Kravitzin bändistä). Mutta minun musiikissani on. Euroopan näen paljon avoimempana. Musiikin – ja sydämen – voimaan Santana kuitenkin uskoo. Se on hyvin voimallinen kappale, mutta enpä usko, maailma on vielä valmis sille, että tuollainen virtuositeetti nousisi listaykköseksi. Se on sellainen polkka, ja siksi iätön
Teoksessa on yhtenä tekijänä David Ritz, joka on kirjoittanut muun muassa Buddy Guyn omaelämäkerran. Tällä kirjalla haluan korjata väärinkäsityksiä omasta näkökulmastani katsottuna. Kyseessä on jo kolmas virallinen Aerosmithjäsenen omaelämäkerta: rumpali Joey Kramerin Hit Hard: The Story Of Hitting Rock Bottom ilmestyi vuonna 2010 38 SOUNDI ja Steven Tylerin Does The Noise In My Head Bother You vuotta myöhemmin. Yhdysvaltain Amazon-verkkokaupan tietojen mukaan kirja Rocks: My Life In And Out Of Aerosmith ilmestyy ensi lokakuussa. Osa lukemistani teoksista oli hienoja, osa todella surkeita. – David vaikutti pätevältä mieheltä. Tietysti suurten poptähtien levyjä myydään ja ajoittain ilmestyy miljoonia kappaleita myyviä yksittäisiä albumeita. Vaimollani Billiellä on onneksi parempi muisti kuin minulla, ja kolmen vuosikymmenen yhdessäolomme ajalta hänellä on asioista selkeämpi käsitys ja suuri rooli kirjan sisällön kasaamisessa. Soundi otti yhteyttä legendaan, jonka uraa ollaan laittamassa myös kirjan kansien väliin. Huhtikuun lopulla Joey Kramer totesi Ultimate Classic Rock -sivustolle, että ”taiteellisesti ajateltuna uuden levyn tekeminen olisi mukavaa, mutta miksi nähdä se vaiva, kun levyjä ei edes myydä?” – Jos ajatellaan puhtaasti levymyyntiä, viime vuosi oli meille aika kova, Perry analysoi. Teksti: Harri Hakanen Aerosmith ja uuden ajan lainalaisuudet Suomeen pitkästä aikaa saapuvan Aerosmithin kitaristi Joe Perry harmittelee musiikkibisneksen muutosta ja haikailee festivaalikeikkojen perään. – Kirjan synnyttäminen osoittautui työläämmäksi kuin olin kuvitellut. Seuraavaksi levy-yhtiömme pomo jätti työpaikkansa kolme viikkoa ennen levyn julkaisua. Saa nähdä mitä ihmiset kirjasta ajattelevat, mutta nyt se on tehty, Perry toteaa. Käytin paljon aikaa oikean ihmisen etsimiseen ja luin niin taitelijoiden, näyttelijöiden, muusikoiden kuin kirjailijoidenkin omaelämäkertoja – luin niitä saadakseni kokonaiskuvan siitä, millainen on hyvä omaelämäkerta. Aikaisemmin mekin pärjäsimme taloudellisesti hyvin pelkästään levymyynnillä, mutta levyn tärkein funktio tuntuu tänä päivänä olevan lähinnä keikkojen mainostaminen. Halusin teoksesta mahdollisimman yksityiskohtaisen ja paikkansapitävän, mikä vei runsaasti aikaa. H aastattelun aluksi Joe Perry kertoo juuri jättäneensä kustantajalleen omaelämäkertansa käsikirjoituksen ja aloittaneensa vanhojen valokuvien läpikäymisen teosta varten. Olen kuullut Aerosmithin uran varrella bändistä niin paljon huhuja ja suoranaisia valheita. Mutta totuus on se, että elämme sinkkujen ja yksittäisten hittien maailmassa. Kaikki tuo vaikutti siihen,. Varsinkin, kun olen itse aivan onneton tietokoneen kanssa. – Levybisnes tuntuu nykyään saavan vähän väliä takaiskuja ja muutos on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana valtava. Joe -elokuvan jatko-osaan, joka jostain syystä viivästyi ja samalla viivästytti myös levymme julkaisua kuukausilla. No, biisimme Legendary Child oli menossa G.I. – Music From Another Dimension -levymme suhteen kaikki näytti valoisalta, mainoskampanja ja koko promootiokoneisto tuntuivat olevan kunnossa. Olen siis raapustanut käsin muistiinpanoja, jotka vaimoni on sitten litteroinut koneelle luettavaan muotoon. Kun Joe Perry muistelee yhtyeensä taipaleen paria viime vuotta, miestä selvästi kismittää aikojen muuttuminen ja albumimyynnin romahtaminen, eikä hän ole ajatustensa kanssa Aerosmithissä yksin
Onneksi tuleva kesäkiertueemme tarjoaa meille mahdollisuuden soittaa myös uusimpia kappaleitamme keikoilla. Olemme viime vuodet kiertäneet lähinnä isoja sisähalleja ja -areenoita. Minulle tuo levy on yhä tuore tapaus. Yleisö saa nähdä omia vanhoja suosikkejaan, mutta voi löytää myös uusia diggailun kohteita, Perry päättää. Viime vuodet ovat olleet hektisiä: Steven oli mukana American Idolissa samaan aikaan kun yhtye viimeisteli Music From Another Dimension -levyä, ja tämä lisäsi kaikkien työtaakkaa. Kuva: Ross Halfinn ettei levyllemme oikein koskaan annettu tilaisuutta päästä esiin. Eurooppalaiset isot festivaalit ovat mahtavia paitsi yleisön energian, myös monipuolisen tarjontansa takia: on nuoria tulokasbändejä, ja jo paikkansa vakiinnuttaneita nimiä. huom.). Olen aina harmitellut sitä, ettei Yhdysvalloissa ole enempää isoja festivaaleja, eikä esimerkiksi Woodstockista tullut vuosittaista tapahtumaa sen alkuperäisen tapahtuman 25-vuotisjuhlafestivaalin jälkeen, jossa mekin esiinnyimme. – Minulla on ikävä festivaalikeikkoja. – Festivaali järjestettiin meren rannalla, tai oikeastaan se taisi olla kanaali, tai olisiko ollut salmi. Vaikka mies väittääkin unohtelevansa asioita ja tietyt yksityiskohdat saattavat vuosien saatossa muuttaa muotoaan, ei ole mikään ihme, että erityisen hyvin Perry muistaa Suomesta erään kesäisen keikan. Kun selvisi, ettei Steven olisi mukana seuraavalla American Idol -kaudella, moni asia helpottui. Pystyimme esimerkiksi miettimään kiertue- ja harjoitusaikatauluamme ilman, että piti joka asiassa ottaa huomioon suuren tv-tuotannon vaatimukset. päivänä Helsingissä esiintyvä Aerosmith on soittanut Suomessa useita kertoja ja Joe Perryllä on SOUNDI 39. Toukokuun 30. – Lentelimme Yhdysvaltain rannikolta toiselle ja muutimme vaimoni kanssa hetkeksi Los Angelesiin vain siksi, että saisimme Stevenin osuudet tehtyä (Perry perheineen asuu Vermontin osavaltiossa, toim. ”Levyn tärkein funktio tuntuu tänä päivänä olevan lähinnä keikkojen mainostaminen.” maastamme hyviä muistoja. Festivaaliyleisöstä pystyy joka kerta aistimaan omanlaisensa energian. Niin suureksi, etten oikein tajunnut miten olin voinut missata sen saapuessani festivaalialueelle! Näkymä hitaasti alueen ohitse lipuvasta valtavasta laivasta on jotain, joka iski tajuntaan ja jäi pysyvästi mieleen. Muistan kuitenkin miten aivan festarialueen vierestä lipui valtava tankkialus, jota luulin ensin pukuhuoneen ikkunasta näkyväksi suureksi rakennukseksi. Nyt kun asiaa miettii, niin kiireiden lisäksi tapahtui myös hyviä asioita – julkaisimme mainion Japanissa kuvatun live-dvd:n (Rock For The Rising Sun) ja teimme onnistuneen kiertueen muun muassa Japanissa ja Australiassa, Perry kertoo
Kauppakeskus Virun aulassa raikaa Hold Your Head Up High, Damn Seagullsin uuden Let It Shine -albumin ensimmäinen singlebiisi. Ja onhan esimerkiksi Kalajoella erikoista käydä keikalla, Lauri Eloranta muistelee. Teksti ja kuvat: Visa Högmander Kolmen keikan ilta Tallinnassa Damn Seagulls -yhtyeen laulaja-kitaristi Lauri Eloranta seisoo keskellä maaliskuista yötä kadulla tallinnalaisravintola Von Krahlin edessä. Mutta miten tähän päädyttiin. Yhtye on kerännyt lavan eteen mukavasti yleisöä, mutta arki-iltapäivänä meno ei ylly villiksi. Moskovalaisessa tv-ohjelmassa oli muinoin myös melko jännittävää esiintyä. 40 SOUNDI. Viron pääkaupungissa on menossa jokakeväinen showcase-festivaali Tallinn Music Kuva: Fullsteam ltapäivä, kello neljä. Iltaan Tallinnassa on kuulunut kolme keikkaa: kaksi Damn Seagullsin ja yksi Pää Kii -punkbändin kanssa. I Meille sanottiin, että katsojia on miljoonia. Eloranta on kovassa flunssassa. – On tämä yksi erikoisimmista keikkapaikoista, missä olemme soittaneet. Hän yrittää välttää liikaa puhumista säästelläkseen ääntään keikoille, mutta onnistumisprosentti ei ole järin suuri. Nyt urakka on ohi ja uupunut artisti lähtee kohti hampurilaisravintolaa. Joskus soitimme Iso-Roballa K-kaupan edessä
Matti oli välillä seitsemän vuotta poissa riveistä, mutta nyt hän on palannut. Aika kultaa muistot ja niin edelleen, mutta olihan se oikeasti aika tuskaista. – Tällaista humppaa tämä nyt on! Tavallaan aika iskelmällistä, Eloranta sanoo ja osuu kuvailussaan oikeaan. Teemu (Bergman, Pää Kii -solisti) laulaa niin matalalta, että hänen äänensä kestää hyvin. Damn Seagulls on kuitenkin lempilapseni ja elämäntyöni. I lta, kello kahdeksan. Bändi on kuin parisuhde, välillä kaikki alkaa ärsyttää, Eloranta toteaa. Itse pääsin kokemaan sen, että jossain toisessakin bändissä soittaminen voi olla niin hauskaa. Emme soittaneet tuhansia ottoja. Toki se kuvio on kiinni monista jutuista: ajoituksesta, sattumasta ja niin edelleen. – Prosessin aikana tapahtui paljon kaikenlaista, mikä viivästytti levyn valmistumista. ”Bändi on kuin parisuhde, välillä kaikki alkaa ärsyttää.” Week, jonka ensimmäisenä päivänä Damn Seagulls soittaa kaksi keikkaa ja Pää Kii samoin. Välillä mukana oli eri rumpaleita, mutta homma kävi raskaaksi ja tuntui, että siinä muodossa bändi paloi loppuun. Se, mistä toivon minut muistettavan. Levyhän on lyhyt, sillä on kahdeksan kappaletta ja se kestää reilut puoli tuntia. Äänen säästelemisestä ei ole enää tietoakaan. – Loppukesään kun päästiin, niin tuntui, että kaikkien pää ei kestänyt sitä kiirettä. – Ei pahemmin. Monesti keikan jälkeen baarissa tulee puhuttua niin lujaa, että ääni häviää sen myötä. – Tämän levyn tekeminen tuntuu olleen helppoa näin jälkeenpäin ajatellen. Tein albumia varten valmiiksi noin kolmekymmentä biisiä, joista sitten valikoitiin levyn biisit. Kuuluuko arkkitehtuuri uudella Damn Seagulls -levyllä. Se vei paljon aikaa, kun keikkoja oli niin paljon. Nyt jos koskaan, meillä on käsissämme niin kova levy, ettei homma jää ainakaan musiikista kiinni. Helsinkiläisyhtye julkaisi edellisen levynsä Hunting Season viisi vuotta sitten. – Välillä laulan ääneni keikoilla kadoksiin. Elorannan piti alun perin soittaa saman illan aikana neljä keikkaa, mutta aikataulullisista syistä toinen Pää Kii -keikoista jää väliin. Damn Seagullsin jäsenet ovat noin kolmekymppisiä nuoria miehiä. Bändi on julkaissut tuoreen Let It Shine -levyn lisäksi kolme pitkäsoittoa: One Night At Sirdie’s (2005), Soul Politics (2007) ja Hunting Season (2009). – Haaveilemme menestyksestä ulkomailla, mutta muistamme kuitenkin realiteetit. Yhtye perustettiin Helsingissä vuonna 1997, eli yhtye on ollut kasassa yli puolet laulaja Lauri Elorannan elämästä. Rokkikeikat ovat muutenkin melko fyysisiä kokemuksia. Sinilindin takahuoneesta löytyy piano. Kauppakeskuskeikan jälkeen yhtye pakkaa kamansa isoon tila-autoon ja siirtyy seuraavaan keikkapaikkaan, Sinilind-klubille Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Käytin esimerkiksi perheen kanssa reissatessa lentomatkat piirtäen taloja ja rakennuksia, laulaja muistelee. Damn Seagullsin kanssa emme hinkanneet juttuja studiossa, mutta levy vain viivästyi. – Jos en olisi viidennellä luokalla huomannut, että en saa mistään niin isoja kicksejä kuin musiikista ja päättänyt satsata kaikkeani siihen, minusta olisi luultavasti tullut arkkitehti. Let It Shinella ei ole yhtään slovaria, mutta sillä on kyllä sävykkäitä lauluja. Itse laulan Pää Kii -biiseissä taas oktaavia ylempää kuin Teemu, joten ääneni on välillä koetuksella. Damn Seagullsiin kuuluu virallisesti Lauri Eloranta mukaan lukien kuusi jäsentä: kosketinsoittaja Jani Liuhanen, basisti Olli Noroviita, kitaristi Jami Auvinen, saksofonisti-kosketinsoittaja Niko Kangas sekä bändin riveistä välillä seitsemän vuotta poissa ollut alkuperäinen rumpali Matti Koivisto. Eloranta kertoo säveltävänsä biisit kyseisellä instrumentilla. Halusimme, että albumille tulee rosoa ja livesoittomeininkiä. E loranta kuvailee Pää Kii -bändin kanssa keikkaillessa kulunutta viime kesää raskaaksi. Saavumme Lauri Elorannan kanssa Sinilindin takahuoneeseen. Niinhän me olemme aina tehneet. Hän ei onnistu siinä. Ehkä vähän pelottavakin. Bruce Springsteenin haamu leijuu Let It Shinen kappaleiden yllä, mutta Damn Seagullsin elämäniloinen ja optimistinen poljento on muuttunut en- SOUNDI 41. – Muutamat jäsenistämme ovat päätyneet bändiin oltuaan ensin bändin kuskeja. Yhtye ja vieraileva trumpetisti Martti Vesala mahtuvat juuri ja juuri tallinnalaisklubin lavalle. Esimerkiksi Pää Kii vain tapahtui. Levyn tekeminen tapahtui pitkällä aikavälillä, mutta itse äänittäminen sujui kyllä hyvin, Eloranta kertoo. Soundcheckin jälkeen ryhmä lähtee syömään ja Eloranta yrittää välttää puhumista. Keskustelemme muun muassa arkkitehtuurista ja vanhojen rakennusten luonteesta. Laulaja päätyy soittamaan pianoa ja laulamaan uusia Damn Seagulls -kappaleita. Olin erilainen lapsi
Iltayhdeltätoista Pää Kii soittaa totutun energisen, vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisältävän keikan. tistä omaleimaisemmaksi yhtyeen aikuistuttua. Kuukautta myöhemmin Damn Seagulls järjestää Let It Shinen ennakkokuuntelutilaisuuden salakapakassa Sörnäisissä. Eloranta lähtee hampurilaisravintolan kautta hotelliin nukkumaan. Uuden levyn biisit toimivat saman tien saumattomasti, eikä ahdas lava tunnu haittavan Elorannan ja muiden fiilistä. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun isompi väkijoukko kuulee levyn kokonaisuudessaan, Lauri Eloranta toteaa. Damn Seagullsin esiintyminen Sinilind-klubilla oli varhaisesta soittoajasta huolimatta yleisömenestys. I lta, kello yhdeksän. Damn Seagulls nousee Sinilind-klubin lavalle. Aika kaikkensa antanut olo kyllä on. 2CD JUICE LESKINEN Johanna-vuodet osa 1. Kappaleet kuulostavat toimittajan korviin kovin tutuilta. – En muista, että olisin ennen soittanut kolmea keikkaa saman illan aikana. – Yksi syy uuden levyn viivästymiseen oli se, että sain burnoutin. Keikkapaikka on yllättävän täynnä alkuillan soittoajankohdasta huolimatta. – Nyt on korostettava sitä, ettei tämä ole maksettu mainos, miehet nauravat. Ne saavat jalan polkemaan sekä pään nyökyttelemään tahdissaan. Keikan jälkeen Lauri Eloranta on voipunut, mutta onnellinen. Oman bändin kohdalla oli epävarmuutta ilmassa. 44 parasta KOLMAS NAINEN -levytystä. Silloin meni elämässä kaikki asiat uusiksi, Eloranta kertoo. – Mutta nyt kaikki on valmista levyn julkaisuun. 3CD LEEVI AND THE LEAVINGS Johanna-vuodet 1979–1983 JULKAISU 30.5. – Kyllähän tällainen tilaisuus jännittää. Olemme tehneet parhaamme. – Nyt on vähän sellainen olo, että flunssa tuntuu hiipivän takaisinpäin, mutta ei paljon haittaa. J JOHANNA 35 VUOTTA! ME – PARHAAT LEVYTYKSET 1985-2013 3CD 3CD MAUKKA PERUSJÄTKÄ Johanna-vuodet 1979–1982 HANOI ROCKS Johanna Years 1980–1984 2CKADISU L JU L 23.5. Se neljäs olisi ollut ehkä liikaa, voi olla, ettei ääni olisi kantanut loppuun asti. Keikan jälkeen kitaristi Jami Auvinen lähtee juoksemaan laivaan ja muu bändi jää roudaamaan ja juttelemaan yleisön kanssa. – Let It Shinen sanoitukset kumpuavat melko paljon noista tapahtumista. Yhtäkkiä takahuoneeseen ilmestyy Tallinn Music Weekin promoottori, joka alkaa kehumaan Damn Seagullsia vuolaasti. Lähdemme Lauri Elorannan kanssa kohti seuraavaa kohdetta, Von Krahl -ravintolaa, jossa Pää Kii soittaa iltamyöhään. Keväällä 2010 olin Astrid Swanin kiertuekitaristina Saksassa ja viikon ryyppäämisen jälkeen kaikki asiat nousivat pintaan
Teksti: Jussi Niemi Todellista soulia eikä mitään lä-lä-läätä Kuva: Jacob Blickenstaff Syövän selättänyt Sharon Jones on entistäkin omistautuneempi asialleen. 44 SOUNDI
Leikkaus oli rankka. Sen jälkeen homma on vain parantunut, kun olen alkanut tuntea itseni koko ajan vahvemmaksi. Eihän nykyinen r&b ole mitään soulia, se on käytännössä kevyttä popia. Sitten Roth ja Lehman perustivat funk/soul-keräilijöiden suosiman Descon, jolle levyttivät Fields, The Mighty Imperials, The Daktaris ja Sugarman 3. En tiennyt Lousta muuta kuin sen ta-ta-da, ta-da -biisin (hyräilee Walk On The Wild Sidea), mutta pääsin laulamaan Anthony Johnsonin kanssa elokuvaan, jossa esitetään Berlin-albumi kokonaisuudessaan. Viimeinen sädehoito oli vuodenvaihteessa eikä minusta sen jälkeen tarkastuksessa löydetty enää merkkiäkään syövästä, hän sanoo yhä mehevän eteläisesti vääntyvällä murteella. Oletko huomannut, ettei Grammyissä sun muissa palkinnoissa edes ole soul-kategoriaa. Tai olihan siinä vaiheita, jolloin en tiennyt, pystynkö koskaan enää esiintymään. Pari päivää ennen Loun kuolemaa Hal soitti mulle ja kertoi Loun kehuneen mua ja mun laulua kovasti, kun ne oli katsoneet sen Berlinfilmin. Niinpä, mutta meillä on eri meininki. Ennen kirkosta tuli soul-laulajia, nyt sieltä tulee pop-laulajia. Mä haluan sinne soul-kategorian. Levytys venähti Sharonin jouduttua heti leikkaukseen ja sen jälkeen rankkaan sädehoitoon. Muuten se on menetetty kanta. Oletko osallistunut uudella levyllä laulujen kirjoittamiseen. Halasin sitä tosi lujaa ja selitin, kuinka kovasti olisin halunnut sille kiertueelle. Se pehmitti Loun. . Kaikki tietää, ettei vihaisen Lou Reedin kanssa pelleillä, mutta mä juoksin sen perään, vaikka kaikki tuijotti meitä. Saa sen tunteen, että hei, täähän on kuin mun elämästä. Se sai hyviä arvioita ja herätti heti soul/funk-friikkien ja tiskijukkien huomion. . On r&b:tä, on popia, hiphopia, rockia ja ties mitä, mutta ei soulia. Näin kävi vesittämättömän soulin aktiivisimpiin tukipilareihin lukeutuvalle Sharon Jonesille (57), jonka urakäyrä on noussut siitä saakka, kun kotipaikkakuntansa Georgian Atlantan baptistikirkossa laulamaan oppinut nainen lähti New Yorkin nuorista soul-friikeistä koostuvan Dap-Kingsin mukaan. Meillä on lähetystehtävä! Näen asian niin, että Luoja saattoi meidät yhteen, jotta me voidaan tehdä tätä musiikkia, Sharon sanoo vakavasti. . Sitähän soul tarkoittaa: laulaja menee biisin ytimeen ja esittää sen niin, että kaikenlaiset ihmiset samaistuu siihen. Juttua tulee kuin turkin hihasta. Hän tuntuu ihmisenä yhtä maanläheiseltä kuin musiikissaankin eikä kakistele kysymystä lainkaan. Uuden merkin ensimmäinen albumi oli Dap Dippin’ With Sharon Jones & The DapKings. Sitten Lou suuttui, kun sain sen kapakkalaulajan osan Denzel Washingtonin The Great Debaters -elokuvassa ja jouduin jäämään pois kiertueelta. ”Kaikki tietää, ettei vihaisen Lou Reedin kanssa pelleillä.” SOUNDI 45. Mä ja Dap-Kingsin pojat ollaan todella läheisiä, kuin perhe, joka on omistautunut lyhentämättömälle soulille totaalisesti. Meininki on niin tyystin muuttunut. Niitähän artisteja on nähty, jotka tekevät yhden tai kaksi kunnon soul-levyä ja sitten musiikki alkaa kummasti hiipiä kohti mainstreamia. Ei oikea soul koskaan täysin kadonnut, mutta kyllä se oli pitkään huonoissa kantimissa. Tarkoitan, että mä opin homman kirkossa, joka ennen vanhaan oli soulin kehto, mutta nykyään kirkossakin lauletaan eri tavalla. Miten häijyydestään tunnettu Lou sinua kohteli. Pitkään aikaan en pystynyt kävelemään kuin pahasti kyyryssä. Mut halkaistiin rinnasta napaan. Olet matkan varrella laulanut muun muassa Rufus Wainwrightin, Princen ja Lou Reedin kanssa. Lisäarvoa tuli myös siitä, että osa Dap-Kingsistä soitti Amy Winehousen supermenestyneellä debyyttialbumilla. Onneksi niin kävi koska Lou kuoli melko pian sen jälkeen. Se on hyvin perimmäinen kokemus. Haluan tehdä aitoa leikkaamatonta soulia niin kauan kuin pystyn, ja kun en enää pysty, haluan kouluttaa nuoria ihmisiä jatkamaan tätä hommaa. . . En saa esitettyä montaakaan kysymystä, mutta ei se mitään. Aamen! Olen niin samaa mieltä ja otettu nimenomaan siitä, että vaik- ka teit Dap-Kingsin kanssa jo viidennen levyn, homma ei ole löystynyt yhtään. En missään vaiheessa heittänyt pyyhettä kehään, vaan psyykkasin itseäni täysillä hoitoihin, Sharon aloittaa, mutta korjaa sitten lausuntoaan. (Tuottaja) Hal Willner saattoi meidät yhteen. . Nuorten pitäisi saada jostakin oppia ja mallia, mitä on todellinen soul. Nousu ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä. . . Heitin ensimmäisen keikan helmikuussa ja se meni hyvin. Nykyään sielläkin vedetään tätä... En todellakaan arvannut sen tapahtuvan näin pian. Sen jälkeen Sharonin tähti on noussut joka albumin ja kuumi- en keikkojen myötä. Kiekko kuitenkin ilmestyi tämän vuoden alussa ja sen jälkeen on jo keikkailtukin. Sharonin päästyä vauhtiin, häntä ei pidättele mikään. Hän puhuu asiaa. Onhan tämä kieltämättä raju avaus haastattelulle, mutta koska asia on niin olennainen, että sen sivuuttaminen tuntuisi kornilta, terästän itseni ja kysyn heti alkuun, mikä Sharonin terveydentila nyt on. Sharonin taustalaulu teki Rothiin niin syvän vaikutuksen, että hän äänitti tälle oman singlen (Switchblade / The Landlord) Fieldsiä säestäneen Soul Providersin kanssa. Parivaljakon riitaannuttua Roth keräsi Dap-Kingsin Soul Providersin, Mighty Imperialsin, Antibalasin ja Sugarman 3:n soittajista ja perusti Daptonen. Toipumiseni kuitenkin edistyi ja pohdiskelin, kauanko siinä mahtaa mennä, ennen kuin pystyn taas nousemaan lavalle ja laulamaan. Hän tapasi Daptonen ja Dap-Kingsin pomon, lauluntekijä-basisti Gabriel Rothin (esiintyy myös nimellä Bosco Mann) 90-luvun puolivälissä tämän järjestämässä levytyssessiossa soul/funk-laulaja Lee Fieldsille. Mutta sain muutaman krediitin, koska loppujen lopuksi se olen minä, joka antaa lauluille lopullisen muodon ja herättää ne eloon. Ja siitä, että Amy mainitsi Sharonin yhdeksi esikuvakseen. Sappirakko ja osa ohutsuolesta pois- tettiin. E lämä on toisinaan julmaa ja vetäisee maton ihmisen jalkojen alta juuri kun tämä on selvinnyt vaikeista vaiheista ja hommat ovat alkaneet toimia hienosti. Tiimi aloitteli Daptonelle viidettä albumiaan Give The People What They Want, kun Jonesilla todettiin haimasyöpä vuosi sitten keväällä. Mutta vastatakseni kysymykseesi: en tiedä, vaikuttiko se suoranaisesti musiikkiini, mutta se teki mut entistä omistautuneemmaksi musiikilleni. Ei siellä enää kuule... No, se on mahtava uutinen! Onko tuo koettelemus jollain tavoin vaikuttanut musiikkiisi. (fiilistelee juuri sillä tavalla imelästi lallatellen, jolle itsekin olen allerginen). Aikaisemmin muun muassa vanginvartijana ja aseistettuna pankkiauton vartijana työskennellyt nainen toteaa olleensa ennen laulajanuransa nousua taloudellisesti niin ahtaalla, ettei omistanut edes luottokorttia. Kappaleet kuultiin Philip Lehmanin ranskalaisella Pure-merkillä Soul Providersin Soul Tequila -albumilla. Viimeisen yhteisen keikan jälkeen Lou vain käveli pois, vaikka huusin sille, että odota. Tarkoitan, että koit varmaan hetkiä, jolloin koko elämä tuntui olevan vaakalaudalla. (päästelee rajuja karjahduksia). Se on äärimmäisen tärkeää, että ihmiset tajuaa sen arvon. En varsinaisesti, ne on Gaben (Roth) käsialaa, koska biisien kirjoittamisen aikaan mulla oli kädet täynnä syöpään kuolevan äitini kanssa
Lupaan, että yritämme jatkossa kovemmin! Suosionne on tainnut olla aina Euroopassa korkeammalla tasolla kuin kotimantereellanne. Ensi kerralla. Mukana on alkuperäinen kolmikko Black Francis (Charles Thompson), Joey Santiago ja David Lovering. – Etenkin Blurin paluu on upea juttu, pidän heistä todella paljon. Se ei tainnut tapahtua täysin ystävällisissä merkeissä. Kesken Indie Cindyn äänitysten hän kuitenkin päätti lähteä. Niin kuitenkin kävi, että Black Francis ja kumppanit palasivat ensin keikkalavoille ja lämpenivät vähitellen myös ajatukselle uudesta materiaalista. Soundi sai pätkivän puhelinyhteyden päähän yhtyeen kitaristin Joey Santiagon.. Mutta olen varma, ettei päätös ollut hänelle helppo ja että hän pohti sitä kauan. Oliko outoa olla taas studiossa vanhalla porukalla. – Kim, mutta ei se vaatinut hänenkään kohdalla kuin yhden keskustelun. – Siltä valitettavasti vaikuttaa. Kymmenisen vuotta sitten Charles soitti sinulle ja pyysi ottamaan yhteyttä muihin paluuta varten. – Ei. – No, jos se jollain taikuudella onnistuisi, niin Jimi Hendrix Experiencen. Basisti Kim Deal tuli toisiin aatoksiin kesken Indie Cindyn äänitysten ja jätti paluun kesken. – Juuri se minua on aina kiehtonut. – Luultavasti tärkein syy oli se, että hän halusi keskittyä omaan yhtyeeseensä Breedersiin. Kim lähti kesken sessioiden, mutta hänen soittoaan tai lauluaan ei kuitenkaan levyllä kuulla. Hänen täytyi olla mukana, hän on aina ollut todella tärkeässä roolissa tässä bändissä. Teksti: Mikko Meriläinen Keijukaisten paluu Terveisiä kaukaa valtamerten takaa. Kaikki varmasti ovat yhtä mieltä siitä, että minä olen meistä se, joka stressaa eniten yksityiskohdista – laulujen osista ja sointuvaihdoksista, sekä siitä, että David pysyy tempossa ja Charles laulaa nuotilleen. Pixies hajosi vuonna 1993. Muistan, että Larryllä oli kiertueella mukanaan kaksi Harley Davidsonia, hän oli todella cool. Studiotaukonne venähti aika pitkäksi. Nyt käsillä on uusi Pixies-pitkäsoitto Indie Cindy, joka katkaisee 23 vuoden albumitauon. Minulla oli mukanani polkupyörä. Siksi yhtyeen paluu-uutisiinkin on suhtauduttu pelonsekaisin tuntein. Siitä tulee ehkä jonkinlainen Surfer Rosan seuraaja. Onko tuo lupaus siitä, että Pixiesin paluu ei jää yhteen albumiin. Minkä bändin paluu on ilahduttanut sinua eniten jos Pixiesiä ei lasketa. Teimme sen kunnioituksesta häntä kohtaan. Kuuntelen musiikissa aina soundeja, enkä soittaessanikaan keskity melodiaan kuin korkeintaan puolet ajasta. Kenen paluun haluaisit vielä nähdä. – Me korvasimme kaikki hänen raitansa uusilla. Ja se tulee olemaan lähempänä meidän vanhaa matskuamme. Varmasti se on johtunut ainakin osittain siitä, että levy-yhtiömme 4AD sijaitsee siellä ja olemme tehneet paljon pressiä Euroopassa. John Peel esimerkiksi soitti meitä todella paljon alusta asti. 46 SOUNDI – Taitaa olla. – Joo, niinhän siinä kävi... Itse asiassa haluaisin mennä ajassa taaksepäin ja olla yleisössä ihmettelemässä että kuka hitto tuo tyyppi on! Kuva: Jay Blakesberg H arva 1980- ja 1990-lukujen taitteen amerikkalaisista vaihtoehtorockbändeistä on yhtä laajalti ja kiihkeästi rakastettu kuin omaperäinen ja välittömästi tunnistettava Pixies. Sekö sinun roolisi on Pixiesissä, soittaa kaikkea mahdollisimman outoa. Ehkä ensi kerralla teen asiat toisin... – Kyllä, sanoisin, että 90 prosentin todennäköisyydellä äänitämme toisenkin levyn. Vähän ennen hajoamistanne kiersitte U2:n kiertueella lämppärinä. – Albumi syntyi yllättävänkin helposti. Kumpi oli vaikeampi suostutella mukaan – David vai Kim. 2000-luku on ollut yhtä comebackia. Minä olen ollut koko ajan tyyppi siinä kaikkien keskellä, kaikki pitävät minusta! Olisiko reunionia voinut tapahtua jos Kim ei olisi suostunut. Olenkin aina ajatellut, että soitossasi on kyse vähintään yhtä paljon soundeista kuin nuoteista. Ette taida vieläkään päästä Suomeen keikalle. – Olihan se erikoinen kiertue. Ja minä itse yritin olla niin outo kuin mahdollista. Sen on täytynyt olla kummallinen rundi. – Tällä albumilla käytin vielä aiempaakin enemmän efektejä, keskityin tunnelmaan ja halusin luoda mahdollisimman futuristista soundia. Miksi. Se kävi paljon helpommin kuin olisin odottanut
Liput toimituskuluineen alkaen 69 / 89€. 2014. VIP Myynti ja Tiedustelut: vip @ menolippu.fi /010 841 4185 Billy Boy Arnold, John Primer, Billy Branch, Lurrie Bell, Carlos Johnson & Living History Band Ke 4.6.2014 HELSINKI, Kulttuuritalo klo 20.00 (ovet 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 54€/49€ Matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min. Liput toimituskuluineen alkaen 69 / 79 / 89€ La 14.6.2014 helsinki kaisaniemen puisto Klo 16-24. www.chicagobluesalivinghistory.com Katso myös: www.kesafestarit.fi L appeen L a h de n YÖT r a n na n H a m i na n Y Ö Linja-autoaseman alue 9.–12. Portit avataan klo 16.00. ASTE/NOPSAJALKA/JANNIKA B E A S T W AY L I V E Y L P E Ä N Ä E S I T T Ä Ä : bluesrockin jättiläinen B en M iller B and M ELROSE (FIN) HEIKKI L/SANDHJA (USA) B en G ranfelt B and (FIN) PE 13.6. Lankapuhelimesta 8,28snt/puh + 5,95snt/min. 72014. 7. KAISANIEMI, HKI ISAC ELLIOT KIM CESARION/REDRAMA LIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 31,50€ PE 13.6. KAISANIEMI, HKI LIPUT MYYNNISSÄ NYT www.menolippu.fi ASTE/NOPSAJALKA/JANNIKA B HEIKKI L/SANDHJA LIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 31,50€ LIPUT MYYNNISSÄ NYT www.menolippu.fi Pe 13.6.2014 OULU Raatin stadion CHICAGO BLUES: a Living History The greatest tribute of our time to the Chicago Blues Klo 17-24. www.lappeenrannanyot.com VARMISTA PÄÄSYSI KESÄN PARHAIOLLE FESTAREILLE! OSTA LIPPUSI www.chicagobluesalivinghistory.com ENNAKKOON! 2014 KEMIJÄRVI 3.-6.7.2014 www.kemijarvenyot.fi Bastion 13.6.2014 www.haminanyot.fi Kantasatama 24.-26.7.2014 www.meripaiva-areena.fi. www.lahdenyot.com YÖT Kauppatori 10.–12. Portit avataan klo 15.00
Hiustyyli vuodelta 1993. Viisikielinen Pedulla minulla on edelleen. Basso oli mer kiltään Daion, tiemme ero sivat melko pian kuvan ottamisen jälkeen. Basisti rotsi on lähes oikeaoppi nen: helmojen pitäisi vain ulottua nilkkoihin asti. Nuori basisti keikalla vuonna 1987. Eeppisen viiksibattlen voittaja Tällä hetkellä akustisia kevätkeikkojaan tahkoava Anssi Kela teki melkoisen urakan tonkiessaan kuva-arkistonsa aarteita. > Kotialbumi Muistoja artistien valokuvakansioista. Se kuitenkin kannatti, sillä haaviin jäi tyyliosumia neljältä vuosikymmeneltä. 48 SOUNDI. Dekadenzista hankittu hapsutakki oli suuri ylpeydenaiheeni. Pis teet kuitenkin runsaista olkatoppauksista ja kääri tyistä hihoista. Valitettavasti se homehtui myöhemmin vesivahingon seurauksena
Keikkabussissa oli rahaa ja nallipyssyjä. Ensivaikutelma on tärkeä. Rrrrajua. Pekan ja Suden promokuva vuodelta 1993, joitakin viikkoja ennen Rock SM -kilpailuja, jotka voitimme. Nummelan jälkeinen kesä 2001 vierähti tällaisissa merkeissä. Tämä kuvasarja kiteyttää nasevasti urani kulun. Hotellihuoneessa vuonna 2001. Glamouria näissä hommissa on aina ihan erkkinä. Nettiyhteys tuli läppäriin liitettävästä gsm-kortista, jonka nopeus oli Paavo Lipposen puheenparren luokkaa. Itse räjäytän vasemmassa alakulmassa virallisen heviposeerauksen. Pekka ja Susi veteli tässä vaiheessa viimeisiään. Julkaisimme vielä Tähtilaulusinglen, mutta sen jälkeen ne laulut oli laulettu ja minusta tuli sooloartisti hiukan toisenlaisella frisyyrillä. (Olen melko varma, että samanlaisia poseerauksia löytyy muualtakin tämän lehden sivuilta.) Vyölaukut riisuttiin kuvauksen ajaksi. YUP:n Mannonen muisteli vuosia myöhemmin, kuinka Anssi Kelan porukka oli pusertunut Ankkarockin backstagelle hampaisiin asti aseistautuneena. SOUNDI 49. Tukkalaite vuodelta 1997. Vuonna 2005 olin lähellä läpimurtoa oman nimeni kirjoittamisessa. Keskellä oleva hahmo on muuten Zarkus Poussa. Keskustelufoorumini näkyy tässäkin olevan auki läppärilläni. Veljeni Villen huivin ja ponchon yhdistelmä on hyvin tyylipuhdas. Olin jo tuolloin aktiivinen sosiaalisessa mediassa, vaikkei koko termiä oltu vielä keksitty. Takahuoneessa vuonna 2011
Yhdistelmä on osoittautunut toimivaksi. Rukan keikan jälkeen luonnostelin biisilistan kääntöpuolelle Toto-Nallen niille lapsille, joille Hevisaurukset ovat liian rajuja.. Vasta vuonna 2013 tuli muutos Kelly Ketosen vaihduttua Tuomas Wäinölään. En tiedä onko näin, mutta viiksien merkitystä ei pidä koskaan aliarvioida. Tommy Lindgren, minä ja viikset. Minä ja uusi laitahyökkääjäni, Tuomas Wäinölä, kesällä 2013. Tämä vuoden 2011 eeppinen viiksibattle oli joidenkin mukaan se sysäys, joka tyrkkäsi urani uuteen nousuun. 50 SOUNDI Vuoden 2013 kiertueelle lähdettäessä maa oli vielä osittain valkoinen ja bussipysäkkien edustat keltaiset. Olen löytänyt itsestäni uuden vaihteen: vasta-alkajan into ja energia yhdistettynä vuosikymmenten kokemukseen. Nautin musahommien tekemisestä tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen. Mieleen tuli kuuluisa sanonta: ”Geissmilch ist das beste nach Weibesmilch” (naisenmaidon jälkeen on vuohenmaito parasta). Bändini Armi-koiralla höystettynä vuonna 2012. Yhtyeeni toimi tällä samalla kokoonpanolla vuodesta 2001 lähtien. Vasemmalta: Ville Kela, Kelly Ketonen, Saara Metsberg, minä, Antti Karisalmi. Viime vuosi oli urani hienoin. Vuonna 2011 tapasin eräällä keikkamatkallani vuohen
Yleensä teen jokaisella kierroksella päätöksen harrastuksen lopettamisesta. Viime kesä toi mukanaan urani suurimman musiikillisen uudistuksen, kun ostimme Tuomaksen kanssa tuulikoneet. Pelaamme Villen kanssa keikkamatkoilla frisbeegolfia aina mahdollisuuden tarjoutuessa. SOUNDI 51. Satsaan erityisesti työskentelyergonomiaan. Meidän pienet propellimme tosin kalpenevat tuulikone-esikuvamme Costello Hautamäen hurrikaani-luokan turbiinin rinnalla. Costellon kommentti meidän potkureistamme: ”Kyllähän noilla voi aloitella.” Keikkojen ohessa äänittelen jo hyvää vauhtia seuraavaa levyäni. Kyllä nyt kelpaa. Korkea polviasento takaa terveet jäsenet. fjeld arvon pihatontut, lisää kybermaailmassa: www.klustermus.fi Minä siivoamassa rännejä. Lost boots markus perttula musta valo hopeajärvi 8½ riutta teppo vapaus Stereo 8000 HANGMAN’S VOODOO njet
Bat & For Lashes -keulahahmo Natasha Khan vierailee Selfish Giant -kohokohdalla ja Brian Enon kanssa työstetty, mietiskelevä ja ihastuttavasti alati muotoaan muuttava You & Me tuo Albarnin laulunkirjoitustaidoista kokonaan uuden puolen esiin. Sanoitusten aiheet kumpuavat Albarnin varhaislapsuuden kautta henkilöhistoriaan ja teknologiakritiikkiin. Everyday Robots tuntuu jo ensikuulemalta levyltä, jonka Albarnin oli pakko tehdä. Everyday Robots tullaan todennäköisesti muistamaan Albarnin uran käännekohtana, sillä niin väkevästi Blurin katkeransuloisesta 13-mestariteoksesta (1999) alkanut ekskursio elektronisen musiikin, mietiskelevän folkin ja afrikkalaisten rytmien fuusioon kulminoituu albumilla. Kärjistäen voisi todeta jokaisen kuuntelukerran tuovan esiin uuden kerroksen nyansseja, oli kyseessä sitten yksittäiset perkussiot tai salakavalasti esiin nousevat taustamelodiat. JUHO ÄIJÖ HHHHH Kuva: Parlophone amon Albarnilla on ollut monta elämää. Vai onko esimerkiksi sosiaalisessa mediassa roikkuminen ollut muka missään vaiheessa sosiaalista. Albarnin upeasti marinoitunut karhea nasaali on samaan aikaan hauras ja vahva, ja Everyday Robots on kiistatta hänen autobiograafisin albuminsa tähän asti. vyn päättävä, pakahduttavan kaunis Heavy Seas Of Love tuovat kontrastia muuten sumuiselle, mutta lämminhenkiselle albumille. Damon Albarn Everyday Robots D Parlophone dessaan ja melankoliassaan kuulijan siis suoraan kolealle Primrose Hillille – tuttuun paikkaan, jota ei enää tunnista samaksi kuin ennen. Ja hyvä, että teki, sillä se on kuin pitkäjänteisesti työstetty taiteilijan muotokuva selfieiden täyttämässä maailmassa. > Levyarviot ...on siitä omituinen suomalainen bändi, että se rokkaa luontevasti... Richard Russelin tuotanto on kaikkea muuta kuin runsasta, mutta on alusta asti selvää, että kyseessä on harkittu tyylillinen veto. Molemmat kuuluvat vuoden parhaiden kappaleiden joukkoon, eivätkä Photographs (You Are Taking Now) ja Hollow Ponds jää juurikaan jälkeen – kuten eivät levyn muutkaan kappaleet. Yleistunnelmaltaan Everyday Robots vie kaikessa suorasukaisuudessaan, henkilökohtaisuu- 52 SOUNDI. Kuitenkin Everyday Robots on kaikkea muuta kuin menneisyydessä kiinni oleva albumi – päinvastoin sitä voi jo nyt pitää innovatiivisena ja surumielisen hauskana, ristiriitoja täynnä olevana kokonaisuutena. Tämä levy on järkäle. Orvosta elefantista kertova Mr Tembo ja le- Albarnin upeasti marionoitunut karhea nasaali on samaan aikaan hauras ja vahva. Onkin osuvaa, että Everyday Robotsin kannessa hän poseeraa jakkaralla istuen, kulahtanut anorakki päällään, kuin miettien kumpi oli loppupeleissä tärkeämpää: matka vai määränpää. Käytännössä jokaisesta levyn kappaleesta voi vetää viivan menneisyyteen, jonnekin samaan tiedostamattomaan paikkaan, jossa Young & Lovelyn, Strange News From Another Starin ja Tenderin kaltaiset kappaleet saivat alkunsa. 90-luvun alun paikoin jopa ärsyttävyyteen asti näsäviisaasta popparista kuoriutui vuosikymmenen loppuun mennessä popalbumia kankaana käyttänyt taiteilija, jonka musiikilliset vaiheet ovat eroteltavissa paremmin kuin kenties kenenkään muun sukupolvensa artistin – taidemuodosta riippumatta
Se, että ne esitetään vimmaisella otteella on puhdasta plussaa ja saa lopputuloksen kuulostamaan todella komealta ja muhkealta. Kaiken pohjana levyllä ovat tarttuvat hittimelodiat sekä säkeistöissä että kertosäkeissä. Ei se olisi parista kolmesta lisänumerosta ylipitkäksi vielä sinkunut. On hienoa, että kokonaisuus on maltettu pitää napakkana. Xscapen kappaleista etenkin Jacksonin yhdessä Paul Ankan kanssa vuonna 1980-luvun alussa kirjoittama Love Never Felt So Good ja Loving You voisivat hyvin olla peräisin jonkun klassikkoalbumien Off The Wall (1979) tai Thriller (1982) hittisinglen b-puolelta. Albumi on kahdeksan biisin ja vajaan puolen tunnin kestollaan harvinaisen lyhyt nykyiseksi pitkäsoitoksi, missä on hyvät ja huonot puolensa. Bändin raivokasta voimapoppia on ilo kuunnella. Damn Seagulls on siitäkin omituinen bändi, että sen aika runsaasti viljelemä puhallinsektion käyttö ei saa sitä kuulostamaan piiruakaan Suurlähettiläiltä. Liukuvatpa jousetkin eetteriin aika ajoin. Lauri Eloranta on näissä ympyröissä harvinaisen kyvykäs, voimakasääninen ja hyvin englannin kieltä lausuva vokalisti. Albumi koostuu kahdeksasta kappaleesta, joita Jackson ei elämänsä aikana saanut valmiiksi. Jackson jätti jälkensä musiikin historiaan pysyvästi. Slave To The Rhythm kulkee vielä luonnollisessa rytmikkyydessään kelvollisesti, mutta Do You Know Where Your Children Are sekä synnyttää kurjia mielleyhtymiä Jacksonin yksityiselämästä että tuntuu lähinnä yritykseltä olla 2010-luvulle päivitetty versio Will You Be There -hitistä. Let It Shine on monipuolinen kokonaisuus, jossa pääpaino on uljaasti kulkevilla, kohottavilla menoraidoilla. Niillä Jacksonin ainutlaatuisuus tuntuu korostuvan toden teolla. Harvoin tapaa näin vimmaisella energialla toimivaa joukkoa, jonka musiikki on muutakin kuin hallitsematonta räyhäämistä. Ehkä kunnollinen sellainen olisi ollut paikallaan tuomaan rauhaa johonkin väliin. SOUNDI 53. Toisaalta näin hyvää tavaraa olisi kuullut mielellään muutaman kappaleen verran enemmän. Postuumilla julkaisulla parasta on kuitenkin se, että suuressa osasta kappaleista Michael Jacksonin äänessä kuuluu se ilo ja into, jonka mies viimeisillä uutta materiaalia sisältäneillä studioalbumeillaan tuntui kadottaneen. Let It Shine on yhtyeen neljäs albumi ja ensimmäinen viiteen vuoteen. Blue Gangsta ja albumin nimiraita Xscape tuntuvat enemmän tuotantotiimin työnäytteeltä kuin muistutukselta 50-vuotiaana kuolleen laulajatähden ainutlaatuisuudesta. Sillä ainutlaatuinen Michael Jackson parhaimmillaan on, tällä postuumillakin levyllä. Mies paloi elämänsä aikana loppuun julkisuusrumban liekeissä, mutta se ilo ja into, mikä laulajan tuotannossa parhaimmillaan 1980-luvun kulta-aikoina kuului, välittyy tällä postuumilla albumilla. Äänimaiseman tekevät täyteläisiksi koskettimet ja kokonainen puhallinsektio. Xscapen deluxe-versiolta löytyy demoversiot albumin kahdeksasta kappaleesta. Onkin kummallista, että bändi ei ole saanut samanlaista suosiota ja arvostusta kuin esimerkiksi paljon väkinäisemmin ja tylsemmin rokkaavat, vähän samalla alueella operoivat Disco Ensemble tai Lapko. Hienostuneempaa tunnelmointia kuullaan kappaleissa Paul Weller ja Anxiety, eivätkä nekään todellakaan mitään slovareita ole. Tuottajat Timbaland ja Rodney Jerkins ovat luoneet albumille samaan aikaan modernin ja menneisyydelle nyökkäävän äänimaailman, joka tuntuu pahimmillaan muoviselta ja parhaimmillaan juuri niin raikkaalta kuin popin kuninkaaksi tituleeratun laulajan postuumin albumin toivoisi tuntuvankin. Telakallekin Damn Seagulls ehti asettua ennen tätä uudelleen aktivoitumista. Albumin ”moderneimmat” raidat eivät kuitenkaan nouse siivilleen. Bändi soittaa tiukasti, ja riehakas meininki on saatu tarttumaan tallentimelle. Xscape on hyvä muistutus tästä faktasta. Kuva: Epic Damn Seagulls Let It Shine Fullsteam Damn Seagulls on siitä omituinen suomalainen bändi, että se rokkaa luontevasti, iloisesti ja vakuuttavasti. Michael Jackson Xscape Epic VISA HÖGMANDER HHH ANTTI ERVASTI HHHH Kuva: Lasse Lindfors Xscape on viisi vuotta sitten kuolleen Michael Jacksonin toinen postuumi albumijulkaisu
Viime vuoden tammikuussa bändin jättäneen Steve Howen tilalle rekrytoitu nuori kitaristi Sam Coulson sulautettiin Asia-koneistoon turhankin juohevasti, mikä merkitsi jälleen yhtä hukattua tilaisuutta. Kaiken kaikkiaan miehen metalliooppera onkin laskettu enemmän biisien ja laulajien harteille. EERO TARMO HHH Lullacry Legacy 1998–2014 Spinefarm RE TR O Kaikki hyvä loppuu kaikkien kohdalla aikanaan, useimmiten. Ikään kuin bändistä diggaaminen olisi lähtökohtaisesti arveluttavaa ja sitä pitäisi vähän pyydellä anteeksi. Sovitustensa puolesta Tolkki on lähtenyt suoraviivaisille linjoille toisaalta varmaankin siksi, että sävellykset itsessään omaavat jo kaikki tarpeelliset vahvat elementit, jolloin ylimääräiset kommervenkit ovat tarpeettomia. Wettonin täyteläiset lauluosuudet toki ovat komeaa kuunneltavaa. > Levyarviot ...heikommilla eväillä varustettu tulkitsija olisi kirjaimellisesti lirissä... Tällä ei kuitenkaan ollut oleellisia vaikutuksia yhtyeen tarjoamaan sisältöön, sillä jos muutamat särmät putosivat kelkasta Tanyan myötä, Tanjan aikana bändi ehkä kiinnitti vielä enemmän huomiota melodisuuteensa. Toinen eriskummallisuus on se, että yhtye levyttää yhä englantilaiselle Earachelle, jonka toimiston ulko-ovien saranat ovat olleet koetuksella, kun firmaan turhautuneet metallibändit ovat sieltä yksi kerrallaan kalppineet tiehensä. Mies touhusi aikansa Revolution Renaissancen parissa, ja nyt Avalon-metalliooppera on edennyt toiseen vaiheeseensa. Tauko on tehnyt ilmeisen hyvää, joskaan ei ihmeitä. Eniten harmittaa rumpali Carl Palmerin puolesta. Alkuperäisen kokoonpanon vuoteen 2006 sijoittunut uusi tuleminen houkutteli monet toivomaan yhtyeeltä maaliskuussa 1982 ilmestyneen debyyttilevyn viitoittamaa tasokkuutta. Jokunen vuosi sitten Tolkin kitaratyöskentely nousi keskustelunaiheeksi, mutta tällä uudella levyllä hän ei ainakaan itse erityisesti alleviivaa rooliaan nimenomaan soolokitaristina. Vaikka riveihin lukeutuivat King Crimsonin, Familyn sekä UK:n basisti ja laulaja John Wetton, Yesin kitaristi Steve Howe, ELP:n rumpali Carl Palmer sekä The Bugglesin ja Yesin kosketinsoittaja Geoff Downes, ryhmän edesottamukset kurkottivat enemmän aikuisrockiin kuin progeen. Mutinasta tuuliseen tuiverrukseen yltyvä As The Crow Flies ja Porcupine Tree -henkisellä kummitustalo-pianolla pelaava Gulls nousevat oikopäätä Grayn kirjoittamien laulujen parhaimmistoon. Laulajina ovat muun muassa Simone Simons, Floor Jansen, Elize Ryd, David DeFeis ja Fabio Lione. Rival Sons on mahtava rockbändi, joka tuntee musansa historian, mutta ei tunge sitä väkisin kuulijoidensa korviin. Sen sijaan film grain -sävyiseltä Mutineersilta löytyy joitakin vaateliaassa uneliaisuudessaan vangitsevia hetkiä. JUHA SEITZ HH David Gray Mutineers IHT Vuonna 1998 julkaistulla White Ladder -albumillaan miljoonia myynyt brittiläinen laulajalauluntekijä David Gray palaa Mutineersilla neljän vuoden levytystauolta. Kappaleet ovat sävellyksinä varsin itsenäisiä ja pohjautuvat enimmäkseen voimametallin perinteeseen ilman merkittävämpiä viittauksia klassiseen musiikkiin. Aiempiin levyihin nähden Buchanan virittää äänensä nyt aina soul-korkeuksiin asti. ANTTI LUUKKANEN HHHH Asia Gravitas Frontiers Vuonna 1981 perustettu Asia syntyi oman aikansa lapseksi. Ei se ihme ole. Timo Tolkki’s Avalon Angels Of The Apocalypse Frontiers Timo Tolkilla on riittänyt puuhaa Stratovariuksen jälkeenkin. Gravitas ei tuo lohtua tilanteeseen. Myös vanha Stratovarius kummittelee muutamilla raidoilla yllättävänkin vahvasti, ja tavallaan tämä antaa oman säväyksensä kokonaisuuteen. Legacy niputtaa bändin viiden levyn mittaisen uran retrospektiivisti yhteen ja tarjoilee lisäksi harvinaisia liveherkkuja sekä muita ekstraversioita kappaleista. Lullacry ei päässyt kiilaamaan kuudentoista vuoden urallaan ihan kärkeen, mutta bändi sai aikaiseksi hyviä metallirocklevyjä, jotka olivat toki oikealla tavalla ankaria, mutta samalla myös jotenkin sympaattisia. Toisin kävi: Asian tuotokset ovat suurelta osin solahtaneet valjuhkon radiorockin kategoriaan. Itselleni Lullacry edusti av st va. Rival Sonsin jäsenten varpaat on peribrittiläisestä soundista huolimatta painettu Kaliforniassa Long Beachin hiekkaan. MARKO SÄYNEKOSKI Kuva: Frontiers HHH 54 SOUNDI Rival Sons Great Western Valkyrie Earache Kaikissa näkemissäni Rival Sonsista kirjoitetuista arvioissa on mainittu, että yhtye ei mullista rockin historiaa. Kuten metallioopperoilla yleensä tapana on, tälläkin levyllä esiintyy suuri joukko metallialan osaajia. Bändi vaihtoi laulajaa jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa, jolloin bändiä arvosteltiin linjan kepeytymisestä. David Grayn valttina on hänen äänensä välityksellä kuulijan ihon alle kampeava haavoitetun miehen karisma. Albumilla on varaa ripotella pastellinsävyisiä sovituksia, tyyli- ja itsetietoista soittoa ja poikkeuksellisen korkeatasoisia sävellyksiä ees sun taas. Toisaalta ehkä siksi, että levy tavoittaa suurieleisen mahtipontisuuden sijasta maanläheisemmän tunnelman. Mutineersilla se jaksaa kantaa yllättävän monta muodollisesti ja sisällöllisesti vajavaisempaakin kappaletta. Coldplayn Mylo Xylotolle kansitaiteessaan flirttaava levy on kokonaisuutena tyylikäs, joskin läpeensä raukeassa keskitempoisuudessaan jo hieman puuduttavakin kattaus sydämellä tehtyjä lauluja. Kekseliään kannuttelun pioneeri joutuu Asiassa takomaan simppeleitä perusrytmejä. Toivottavasti myyntiversioon mennessä asiat on korjattu. Tolkin metallioopperan toinen jakso ei ole ooppera sanan varsinaisessa merkityksessä. Tällä kerralla Lullacry pistää pillit pussiin. Mitään varsinaista irtiottoa miehen aiempaan tuotantoon nähden ei saatekirjeen ukaasista huolimatta tarjota, eikä albumin tuottajana toiminut elektroduo Lambin Andy Barlow ole laittanut raspikuningastamme dubsteppaamaan. Angels Of The Apocalypsen kohdalla tuntuu siltä kuin käsillä olisi vielä viimeistelemätön miksaus, joka vaivaa lähinnä muutamia yksittäisiä lauluraitoja. Tolkin sävellykset edustavat tuttua linjaa, jossa melodioiden rooli on erityisen vahva. Tämän johdosta levyä siivittää vahva kasarileima, jos kohta ovathan Tolkin juuret juuri 70- ja 80-lukujen hevissä. Oli miten oli, niin Great Western Valkyrie saattaa hyvinkin olla bändin paras levy. John Wettonin ja Geoff Downesin kynäilemissä biiseissä ei päällisin puolin ole mitään vikaa, mutta niiden kaavat kuulostavat kovin tylsiltä. Ei sen niin monimutkaista pitäisi olla. Soittopuolella ahkeroivat lisäksi entiset Stratovarius-jäsenet Tuomo Lassila ja Antti Ikonen. Itsekin tekee mieli ensimmäisenä verrata kultakurkkuista solisti Jay Buchanania Robert Plantiin ja muistuttaa, että bändin levyillä on aina makeat seiskarisoundit
Huvilaan Baker tuo uusimman yhtyeensä, tiukkaa fuusiojazzia afro- ja progemausteilla soittavan kvartetin. Näin postuumisti bändin uraa kokoelman valossa tarkasteltuna Lullacryn kappaleissa on aineksia, jotka edelleenkin puolustavat alkuperäisiä paikkojaan. 22.8. Kitaristi Tony Gilkyson takaa urbaania bluesia värittävät garagesoundit ja purevat riffit, lennokkaimmin rivakassa Dead Man’s Shoes -kappaleessa. kertaa 27.8. ASKO ALANEN HHHH Mando Diao Aelita Columbia Mando Diao oli kovassa nosteessa 2000-alkuvuosina. Tiersen ei ole kuitenkaan unohtanut, että musiikissa on perimmiltään kyse melodioista ja tämä onneksi välittyy myös Infinitystä. Chuckin elämän piiri ja sen läpi suodattuva kulttuuri versoo sanoituksiin verrattomia henkilöhahmotuksia, kuten Tupelo Joe tai fiktiivinen vertaishahmo Boston Blackie. Sweet Wet Dreams on nimeään myöden hikinen ja tahmainen voimaballadi, jonka parissa heikommilla eväillä varustettu tulkitsija olisi kirjaimellisesti lirissä. Tässä yhtälössä jopa vocoderin ja autotunen käytön voi helposti antaa anteeksi. PE 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € SOUNDI 55 LIPUT LIPPUPALVELUSTA: PUH 0600 10 800 (1,98 € MIN+PVM) TAI 0600 10 020 (6,84 €/PUHELU+PVM) MA?LA KLO 8?21, SU JA PYHÄISIN KLO 10?18 TAI WWW.LIPPUPALVELU.FI.. (Infinity) Mute Ranskalaissäveltäjä Yann Tiersen tunnetaan yhä parhaiten Amélieleffan sykähdyttävästä ääniraidasta, joka antoi yltiöromanttisuuteen taipuvalle menestyselokuvalle sopivan annoksen tasoittavaa särmää. Höysteeksi lisätään tarpeen tullen foneja ja viulua. KE 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 48,50 € Legendaarisen Creamin ja superyhtye Blind Faithin rumpali ja perustajajäsen Ginger Baker luetaan edelleen yhdeksi kaikkien aikojen rock-rumpaleista. Mielenkiintoisinta asiassa oli, että soundtrack koostui pääosin Tiersenin neljän ensimmäisen soolon materiaalista, eikä uusia kappaleita elokuvaa varten sävelletty. Yhtye esittäytyi ensimmäisillä levyillään 60-lukunsa hyvin opiskelleena yksikkönä, jonka oma ääni jäi valitettavasti kaiken tyylitietoisuuden jalkoihin. Erityisen suosittu bändi oli kotimaassaan Ruotsissa, jossa yhtyeen kolmas levy Ode To Ocsra- sy (2006) vietti viikkokausia maan albumilistan ykköspaikalla. Amélien jälkeen Tiersen on ollut kysytty tuottaja sekä yhteistyökumppani – miehen cv:ssä on merkintöjä muun muassa Stuart Staplesin, Bonnie Prince Billyn, Sage Francisin ja Divine Comedyn kaltaisista nimistä. on muutamassa vuodessa ehtinyt monen suosikkilistan kärkisijoille: molemmat levyt on rankattu arvostetuimmissa musiikkilehdissä vuoden parhaiden joukkoon. Michael Murphy puolestaan kilkuttaa kapakkapianon atmosfääriä muiden muassa vanhakaikuiseen Rollaricoveriin Exile On Main Street. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Chuck E. Los Angelesin laitakaupungin ajattomaan boogiesykkeeseen sulautuu myös latinosvengiä (Hey Pendejo) ja funkahtavaa soulia (Oo Poo Pa Doo In Rebop). Rosoinen mutta kompakti bändisoundi viikot tspel al on erinomaisen tarkasti hallussa tummankarheasti jutustelevan ja ahavoituneen bluesrock-äänen ympärillä. Samaiselta levyltä löytyi yksi kaikkien aikojen parhaista urheiluaiheisista kappaleista, Welcome Home, Luc Robitaille, uljas oodi lapsuuden jääkiekkosankarille. JARI JOKIRINNE HHH Yann Tiersen . Helsingin juhlaviikot Helsingfors festspel Helsinki Festival Helsingin Helsingf Helsinki www.helsinginjuhlaviikot.fi www.helsinginjuhlaviikot.fi GINGER BAKER JONATHAN WILSON JAZZ CONFUSION 22.8. Wilsonin psykedeelinen sinfonia on ilmavaa, silti soundi on maanläheinen ja orgaaninen. Red Beans And Weiss on neljäs albumi 15 vuoden aikana. Itsetarkoituksellisella rumuudella on kuitenkin kaunis kääntöpuoli. Paikoin mies uppoutuu varsin syvälle modernin kokeilevuuden maailmaan, kun taas paikoin liikutaan varsin lähellä ranskalaista kansanperinnettä. Lullacryn uraan ei mahdu napakymppiä, mutta ei kaiken tarvitse aina olla niin läpeensä täydellistä. Yllyttäjinä ovat jälleen toimineet pitkäaikaiset kaverit ja hengenheimolaiset Tom Waits sekä Johnny Depp, joka on pistäytynyt myös sessioissa rummuissa, kitarassa ja laulamassa taustoja. Weiss Red Beans And Weiss ANTI- Kaupunkiviidakon luonnonlapsi ja coolien pohjavirtojen baarimuusikko levyttää verevää hybridibluesiaan harvakseltaan. ja edustaa piirun verran paremmin toteutettuja perusasioita. Pian tämän jälkeen Mando Diaon suosio kuitenkin hiipui. Aelita on Mando Diaon pyrkimys ravistaa harteiltaan rasitteeksi käynyt retrorock-leima. Musiikin Weiss on tuottanut itse. Give Me Firen (2009) jälkeen ei Mando Diaosta juuri elonmerkkejä saatu. Sami Leppikangas joukkoineen on kuitenkin vuosien mittaan tarjonnut musiikkia, josta monet ovat pitäneet ja pitävät yhä. Siitä on syytä kiittää nöyrästi. Nyt Mando Diao on harpannut kaoottiselle 90-luvulle, joka tulee Aelitalla esiin aivan kaikessa, jopa tahallisen tökeröä tietokonegrafiikkaa esittelevissä kansissa. Gustaf Norén hoitaa homman kuitenkin niin prikulleen, että jopa Barry White ja Isaac Hayes voivat levätä rauhassa. Yann Tiersen yhdistelee musiikissaan eri aikakausien ja tyylien elementtejä. Viulut, kellopelit ja läskibassot kulkevat käsi kädessä syntetisaattoreiden ja samplejen kanssa. Ensimmäistä Suomeen saapuva Wilson 27.8
Infinity kuuluu selkeästi tähän joukkoon – se ei ole Amélien tai C’était icin kaltainen, ...kuulostaa siltä että yhtye on antanut itselleen luvan tehdä mitä tahansa... Saatesanoissa mainittu ”länsiafrikkalaisen esidoombändin vuonna 2014 Suomessa tekemä blueslevy” kuvaa tilannetta näppärästi. JARI JOKIRINNE HHH Kuva: Tuomas Uusheimo Joistakin levyistä on vielä parin viikon tuttavuuden jäljiltä täysin mahdoton sanoa, mihin ne tulevat lopulta kuulijansa johdattamaan. Skeleton Kites saattaa olla Plain Riden levyistä se, jonka laittaa helpoiten soimaan heti alusta uudestaan. Suomenkielinen rock pelastuu jokaisena vuotena, jona yksikin Auran tasoinen kappale näkee päivänvalon. Toisaalta omassa genressään The Perfect Cult on Deathstarsia parhaimillaan ja kamppailee kokoelmalevyn kanssa yhtyeen diskografiassa parhaimman levyn tittelistä. Vaikka heidän musiikkinsa ei ole easy listeningiä, albumikokonaisuus hengittää helposti kuten yhtyeen yhteissoittokin. Silti levy on hyvällä tavalla holtiton ja keikoilta tuttu soittoekstaasi on tallentunut räyhäkkäänä studioäänitteelle. Kaaoksen Ystävien grungepohjainen rock ammentaa riffiensä perustan Nirvanan sijaan toiselta Seattlen suuruudelta – yhä uraansa jatkava Alice In Chains on epäilemättä ja kuultavasti tamperelaisten suurin vaikutteiden lähde. Alkuperäiselle ei mahda kukaan mitään, mutta Spigu omii laulun silti onnistuneesti. Kultilleen ja uusille korvapareille Deathstars tarjoaa kutakuinkin täydellisen levyn, mutta muutosta haikaileville kuulijoille levy on jo kolmeen kertaan aiemmin läpikoluttu. Sanotaan tää on nykyaikaa -debyytillään (2012) odotuksia jälkeensä jättänyt yhtye asettuu kuitenkin paremmin Hassisen Kone – Don Huonot -jatkumoon kuin Manse-sektorille. Omaa ääntään vielä kehittelevän Karvisen laulussa on hauskan johnnyrottenmaisia sävyjä. > Levyarviot helposti pureksittava kokonaisuus, vaan haastava ja pikku hiljaa salansa avaava teos. Kuulostaa siltä että yhtye on antanut itselleen luvan tehdä mitä tahansa. Levyn kymmenestä kappaleesta kahdeksan ovat kokonaan Spigu-nimen takaa löytyvän Ville Linnan omia tekeleitä. Vastaavat yllättävät käänteet ovat Skeleton Kitesin suola. Grungen ja härmärockin ristisiitos on omaperäinen, toimiva ja laadukas yhdistelmä melodia vetoista raskasta rockia, mikä saattaa hyvinkin tuoda grungen soimaan takaisin laajemmaltikin maamme ääniaalloille. Madelainen tekstistä löytyy muuten KAISLA LEVEELÄ Spigu Kaupunkien yössä Rapu James Szalapskin dokumenttielokuvassa Heartworn Highways on kohtaus, jossa Townes Van Zandt esittää trailerikodissaan kappaleensa Waitin’ Around To Die, ja paikalla oleva vanhempi herrasmies liikuttuu kyyneliin esitystä kuunnellessaan. Bändin lempeästi käskevä svengi, vereslihaisesti tulkittu pysäyttävä teksti, surumieliset kitaramelodiat ja vapaasti rönsyilevät sovitusyksityiskohdat kasvattavat periaatteessa simppelin jankkauksen intensiteettiä koko kahdeksanminuuttisen keston ajan. Laulu alkaa abstraktina hiplailuna ja kerrostuu hiljalleen raamatulliseksi vyörytykseksi. Toisaalla levy on täynnä tilaa ja pienimuotoista kauneutta, toisaalla toisiinsa kietoutuvat kitarasoolot, villi rumpukolaus ja kohtalokkaat kuorosovitukset täyttävät kuulokuvan. Vaikkei bändi genreaitauksista ole välittänyt aiemminkaan, hortoilee Skeleton Kites totuttua kauemmaksi kantribluusisuolta. Plain Riden parhaat puolet yhdistyvät kappaleessa uudella tavalla. Parin minuutin ulvotuksen jälkeen kappale kääntyy rullaavaksi kantrirokkailuksi. Plain Ride Skeleton Kites Ektro Raastinkurkkuisen Janne Westerlundin johtaman, syntymäpsykedeelisesti junnaavaa krautfolkrockia jauhavan Plain Riden viides albumi tuntuu uudelta alulta. Lopulla tuo kotimaiselle kentälle palautettava rockin ainesosa on grunge. Chris Karvisen, J-P Cavoniuksen, Ronnie Ilanderin ja Roni Suhosen ryhmän meiningin yhtenäisyys välittyy kitaravoittoisesti hengittävän albumin menneille urpoiluille paskat nakkaavasta näkemyksestä. Muistutus olikin paikallaan, sillä yhtyeen edellinen Night Electric Night -albumi pujahti parin kuuntelun jälkeen unholaan ilmestymisvuonnaan 2009. Laynestanleymaisten piiiitkien vokaalien lisäksi Jukka Ruostilan vokalisoinnista tulee paikoiteillen mielleyhtymiä Ismo Alangon ulosantiin. Musiikkityyli, jonka aallonharja valtavirrassa romahti 20 vuotta sitten Cobainin poismenon myötä. Paljon on tuttua: Westerlundin raakkuva tulkinta, vahvat sävellykset, syventymistä kestävät tekstit ja telepaattisesti svengaava bändisoitto. Seitsemän kappaletta monimuotoista myllytystä kestää yhteensä 45 minuuttia. Vähäeleisiä lauluja, joissa kaihoisa ameriikan maalaiskantri limittyy Dave Lindholmista muistuttavaan kaupunkisuomalaisuuteen. Bianca-Pop HHHH KAISLA LEVEELÄ HHH Historia oli eilen Modernistit soittaa nimestään huolimatta varsin perinnetietoista suomirockia. Vaikka vuodet ovat vierineet, ei levytystaukoa Deathstarsin kohdalla hyvällä tahdollakaan voi kuvailla luovaksi. Myös kielioppisääntöjä stadilaisittain kiertävä Uudessa valossa vakuuttaa. Vertaaminen on samaan aikaan pakollista ja turhaa, sillä myös Zen Cafénsa nestemäisenä nauttinut yhtye seisoo toisella levyllään jo aika tanakasti omilla jaloillaan. Nimikappale hätyyttelee jo yhdeksän minuutin mittaa, muttei kuulosta sekuntiakaan liian pitkältä. Spigun levyltä löytyy kappaleesta käännös nimeltä Helpompaa kuin odottaa kuolemaa. EERO TARMO HHHH Kaaoksen Ystävät Loppu Rytmi-tuote Modernistit Tamperelainen Kaaoksen Ystävät toteaa tehtäväkseen tuoda rock takaisin suomirockiin. täydellinen säe: ”Mä en tarjoo mitään mitä sulla ei jo ois, mut mä voin hoitaa lipun sulle siitä pois.” Ah. Kappaleiden ja ennen kaikkea kertosäkeiden vetovoimaa ei käy kiistäminen, vaikka koukut eivät edelleenkään pitkäksi aikaa muistijälkiä jätä. Kaaoksen Ystävien vaikuttajat ovat helposti mainittavissa, mutta pelkäksi esikuviensa klooniksi se ei jää. VILLE PIRINEN HHHHH 56 SOUNDI Deathstars The Perfect Cult Nuclear Blast Deathstars muistutteli olemassaolostansa muutaman vuoden takaisella kokoelma-albumillaan, joka kääri samaan pakettiin ruotsalaisten industrialrokkareiden iskevimmät veisut. Heti sen perään tuutataan Yesterday’s Firen alkupuoliskon hevipsykekitarapyörre. Ote on rento ja luonteva, Spigun rappioromantiikka ei romantisoi rappiota rasittavien ryyppylaulujen kautta, vaan kylmänviileän. Suomenkielinen Mali-blues Suuri vesi on yksi kohokohdista. The Perfect Cultin kymmenen biisiä on tuttu yhdistelmä tarttuvia melodioita, monotonista laulua, rappioromantiikkaa ja kohtalokkaita syntikkakudelmia. Asiaan kuuluvasti riffien lisäksi raskaita ovat myös lyriikat. 12 vuoden matkan kulkenut länsinaapurin dekadentti hittiviisupartio on neljännellä tulemisellaan arvaamattoman ennalta-arvattava. Sipulimaisesti kuoriutuva Historia oli eilen antaa myös Arto Tuunelalle jälleen uuden natsan tuottajan mantteliin. Ulkona helottava kevätaurinko ei juuri Lopun lyriikoissa vilahtele, pohjavire on epätoivoinen, elämä kusee kintuille ja toivonpilkahdukset odottavat lähinnä haudan rauhassa. Täytyy olla sisältä kuollut sydämetön hirviö, mikäli pystyy katsomaan kohtauksen kyynelehtimättä itse
Midnight and Magic W W W.COLD PL AY.COM WWW.FACEBOOK.COM/COLDPL AY WWW.T WIT T ER .COM/COLDPL AY SOUNDI 57. COL DPL AY . G HO S T S T O R I E S Uusi albumi nyt kaupoissa Mukana mm
> Levyarviot VILLE PIRINEN HHHH IQ The Road Of Bones Giant Electric Pea Kun brittiläinen neoprogeyhtye IQ syntyi 1980-luvun alussa, kokeellinen populaarimusiikki velloi aallonpohjassa. High Spirits työstää 80-lukulaisesti kiiltävää hittiheviä. VILLE PIRINEN HHHH Toumani Diabaté & Sidiki Diabaté Toumani & Sidiki World Circuit Vieläkin toisinaan törmää ihmisiin, jotka kuvittelevat kaiken afrikkalaisen musiikin rytmi/rumpupainotteiseksi. Toisen albuminsa julkaissut tamperelainen Nyrkkitappelu kuuluu ensin mainittuun ryhmään eli siihen, jonka musiikissa riffit, korkeaoktaaninen kohkaus ja kertosäkeissä karjutut iskulauseet jyräävät sävelkulkujen tai sydämeenkäyvien laulusuoritusten yli. ANTTI GRANLUND HHH mantereelta löytyy vaikka minkälaista musiikkia, paljon myös hyvin herkästi kaunista ja melodista, kuten tällä levyllä. Tasapainoisen kokonaisuuden huippuhetkeksi ilmoittautuu lähes 20-minuuttinen eepos Without Walls, jonka kudoksissa virtaa modernin progressiivisen rockin elämyksellisimpiä eliksiirejä. IQ on sinnitellyt näihin päiviin saakka, mitä voi hyvällä syyllä pitää urotekona. Nopeatempoista rokkenrollia ei tietenkään ole maailmassa koskaan liikaa, mutta varsinkin albumimitassa pariminuuttiset, toisiaan muistuttavat rykäisyt muuttuvat helposti tasapaksuksi massaksi, josta on vaikea poimia huippuhetkiä tai rimanalituksia. Nimiraita on ehkä kokonaisuutena ehjin veto. Krautrockiakin on taatusti tsekkailtu. Usein me-. Ukko on myös laulanut aavan meren tuolta puolen Lehtisalon ja Tomi Leppäsen Aktor-yhtyeen äänitteelle. Aavikkobluesmestari Ali Farka Touren, laulaja Salif Keitan, flamencobändi Ketaman, free jazz -pasunisti Roswell Ruddin, Björkin, Damon Albarnin ja monen muun kanssa työskennellyt Toumani Diabaté (synt. Southamptonin Aubittin studioilla pitkän linjan ääniteknikon Rob Aubreyn avustuksella tallennettu The Road Of Bones rakentuu juuri niin kelmeän pompöösiksi kuin odottaa saattaa. Eniten kuulen tässä sellaisia kokeellisia 70/80-lukujen taitteen brittejä kuin Pop Group, This Heat, Slits ja The Fall. Ironiaprosentti on nollassa, eikä You Are Here sisällä hetkeäkään konstailevaa konseptirokkia. Monia progepuritaaneja teatraalisilla maneereillaan ärsyttävä laulaja Peter Nichollskin pysyy menossa terhakkaana. Kaksi koraa tuntuvat sulautuvan yhdeksi ja soiton hienostuneisuus huumaa. Kyse on tavallaan aikoinaan valtavaa imperiumia hallinnoineen Mandekansan klassisesta musiikista, tosin (päinvastoin kuin Euroopassa) improvisaatiota hylkimättä. Esikuviensa tapaan yhtyeen musiikki on luotu livetilanteeseen, mieluiten hikiseen rokkiluolaan tujakassa nousuhumalassa nautittavaksi. Tämä on ensimminen kerta (!), kun isä ja poika soittavat levyllä koria yhdessä. 1990) jatkaa griot-perinnettä, vaikka tekee myös hip-hoppia, tosin ei tässä. 9 Songsia ei ole helppo äkkiä hahmottaa, kitkaa riittää. Jos cocktail ja soundi ovatkin raakoja, niin monesta suunnasta ja useilta aikakausilta ammentava meno kestää kerroksellisuutensa ansiosta hyvin kuuntelua. Noise-viba on vahva, mutta viime kädessä uskotaan pop-rakenteeseen. JUSSI NIEMI HHH High Spirits You Are Here High Roller Chris ”Professor” Black on jonkinlainen Chicagon metalliskenen Jussi Lehtisalo. Kosketinsoittaja Mark Westworthin tilalle rekrytoitu Neil Durant istuu mallikkaasti joukkoon jylhillä sormioviilloillaan. JUHA SEITZ HHHH Dub Thompson 9 Songs Dead Oceans Los Angelesin pohjoispuolella syntyneen bändin nimi ounastelee jollain tavoin dub-virittynyttä musiikkia, mutta tällä debyytillä sitä tarjoaa vain No time, sekin avant-rock-filtterin läpi. Genren räyhäkällä laidalla operoivat esimerkiksi Räjäyttäjät, Valehtelijat, Seksihullut ja Pertti Kurikan Nimipäivät, kun taas melodisemman ilmaisun parissa ovat Kakka-hätä 77:n ja Pää Kiin lisäksi onnistuneet vaikkapa Lähtevät Kaukojunat ja Katujen Äänet. 1965) on malilainen djali eli griot (soittaja / laulaja / oraalinen historioitsija) 700-vuotisessa linjassa ja maailman johtava koran (21-kielinen harppu) soittaja, tosiaankin suvereeni mestari. Keskinkertaisuudelta Nyrkkitappelun pelastaa yhtyeen tuima energia – ja luojan kiitos muutama täysosuma. Kuva: Stupido väsähtänyt kertoja havainnoi ympäröivää yötä lakonisesti. Pitkiin instrumentaali-irrotteluihin ei lähdetä. Vähän kuin Iron Maidenin ja Survivorin äpärälapsi soittaisi Misfitsin ja Kenny Logginsin yhdessä kirjoittamia, kerrasta tarttuvia ralleja. Hittiputki ei katkea kertaakaan 36-minuuttisen albumin aikana. Supertarttuvia harmoniakitaralikkejä, voitokkaita laulumelodioita ja suurellisesti vinkuvia kitarasooloja riittää jokaiseen biisiin. Levyn avaava hengästyttävä Pamputa mua kumisella pampulla kertoo reilussa minuutissa, mistä bändin musiikissa pohjimmiltaan on kyse. Levyn päättävä Irwin kuolee darraan voisi nimensä puolesta olla reteä huumoribiisi, mutta onkin surullisen kaunis ja koristelematon tarina rappioromantiikan kääntöpuolesta. Ei hiuslakkaa, ei hauskoja promokuvia, ainoastaan armotonta sahausta. Vastaavasti se herättää musafriikin uteliaisuuden ja saa palaamaan asiaan. Hänen vanhin poikansa Sidiki (synt. Se on sekä hyvä että huono juttu. Soundit ovat jostain Los Angelesin hiuslakkabändien ja NWOBHMkovisten välimaastosta, ja lyriikat vilisevät sanoja kuten city, night, love, street, road, tears ja niin edelleen. Kaverukset tunnustautuvat nettieläimiksi ja siksi musiikilliset vaikutteet tulevat periaatteessa mistä vain mikä hyvältä on kuulostanut. Amerikan puolelta mieleen tulee ensinnä Pere Ubu, hetkittäin jopa Ventures. Blackin tekemisistä paistaa aina kirkasotsainen rakkaus kulloisenkiin metallin alalajiin. 58 SOUNDI Kaikuja, efektejä ja sampleja normi-instrumenttien ohessa suosiva ryhmä kiertyy kitaristi Matt Pulosin ja rumpali Evan Lafferin ympärille. ...nyt kun progressiivinen rock on enemmän voimissaan kuin koskaan... Levyn parhaimmistoon biisi kuitenkin nousee. Nyt kun progressiivinen rock on enemmän voimissaan kuin koskaan, bändi voi jo poseerata konkarin manttelissa. Hauskasti nimetty Haluan olla rocktähti ja saada paljon naisia tarjoaa paljolti sitä samaa, mitä bändin reilu vuosi sitten ilmestynyt debyyttialbumi. Nyrkkitappelun kakkoslevy antaa lupauksen siitä, että tulevaisuudessa bändi voi pystyä vielä paljon parempaankin. Pieninä annoksina albumi toimii näinkin. Yksi nimi lisää uusien kiinnostavien suomalaisten lauluntekijöiden listaan. High Spiritsin lisäksi mies pyörittää omaa levymerkkiä ja häslää ainakin sellaisissa bändeissä kuten Dawnbringer, Superchrist, Pharaoh, Nachtmystium ja MetalUSAfer, joko selkeänä bändiliiderinä tai rivimuusikkona. Punk oli tappanut monia alan yrittäjiä, ja lahtauksesta selvinneetkin pyöristelivät musiikkinsa kulmia listakelpoisiksi. Vaikka tunnelma paikoin vaikuttaa tummemmalta kuin toukokuussa 2009 julkaistulla Frequencylla, tuttu helmeilevä sointi on tallella. Niin ei asia ole, vaan valtavalta Nyrkkitappelu Haluan olla rocktähti ja saada paljon naisia Stupido Suomenkielisellä punkrockilla menee nykyään hyvin, tai ainakin hyvää sellaista tehdään paljon. Bändin musiikilliset juuret ovat lähempänä The Stoogesia ja 2000-luvun alun actionrockia (Hellacopters, Gluecifer…) kuin perinteistä kotimaista punkkia tai hc:ta. Mun äiti synnytti mut tänne laittaan paikat paskaksi jytää komeasti perinteitä kunnioittaen ja melodisella riffillään positiivisesti yllättävä Anna mulle vaikutteita osoittaa bändin pystyvän muuhunkin kuin yksisuuntaiseen voimarunttaukseen. Jälki on lievästi sanoen upeaa
Rock And Roll Night Club -levyn (2012) suttuiset ja tummasävyiset kappaleet ovat saaneet väistyä heleiden ja entistä naiivimpien pop-laulujen tieltä. Painostavimmillaan vyörytys tuo mieleen Univers Zeron ja King Crimsonin kaltaisten yhtyeiden näkemyksen, mikä kertoo ryhmän ennakkoluulottomuudesta. Vaikka albumille mahtuu muutama keskivertosuoritus, Salad Days on vaivattoman hyräiltävä ja sympaattinen – siis tähän mennessä parasta Mac DeMarcoa. Trion ilmaisussa avantgarde-orientoitunut jazz ja progressiivinen rock ilakoivat estottomasti, eikä tilaisuuksia vimmaiseen improvisointiin jätetä käyttämättä. Kaukana menneisyydessä ovat ne ajat, jolloin pirun palkeiksikin sanotun instrumentin päätehtävä oli viihdyttää vanhempaa tanssivaa yleisöä. ENNAKKOLIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA /3 PV AUTOPAIKAN TSEKKAA VIIMEISIMMÄT UUTISET SAITILTA: WWW.NUMMIROCK.FI YHTEISTYÖSSÄ MUKANA: OIKEUDET OHJELMAMUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Harri Kuusijärven harmonikka, Veikki Virkajärven sähkökitara sekä Tatu Rönkkön lyömäsoittimet kutovat Koutuksella varsin herkullisen taidemusiikin ryijyn. JUHA SEITZ HHHHH Siinai Supermarket Splendour Lyhyesti mutta kirkkaasti palaneen Joensuu 1685:n tuhkista noussut Siinai palaa rikospaikalle kansainvälistä huomiota saaneen Olympic Games -debyyttinsä jälkeen. Trippaavamman pään konemusasta muistuttava laakea soundi on enemmän sukua yhtäällä Tangerine Dreamille ja toisaalla sarjallisessa konseptualistisuudessaan Steve Reichin, Philip Glassin ja Terry Rileyn kaltaisille minimalisteille kuin Mogwaille. lodiat ovat pakahduttavan haikeita ja rytmiikka erittäin monipuolista, vaikkei sitä rumpujen puutteessa välttämättä heti tajua. Joku voi sanoa tätä postrockiksi, toinen shoegazeksi, itse en kummaksikaan. Vaikka Salad Days onkin melko tutun kuuloista tavaraa miehen aikaisempaan tuotantoon tutustuneelle, ilmaisu on kehittynyt dynaamisemmaksi ja kirkkaammaksi. Hän on kanadalainen muusikko Mac DeMarco, jonka kotikutoinen indierokki on kerännyt faneja tasaisesti viime vuosien aikana. Flegmaattisuus kuuluu myös niin hauskasti kilkkuvissa sähkökitaroissa kuin nuoruuden päämäärättömyyttä kuvaavissa sanoituksissa – itse asiassa albumin nimikin viittaa nuoruuden kokemattomuuteen ja innostukseen. Tälle kvartetille on helppo povata valoisaa tulevaisuutta. JUHO KANKAANPÄÄ HHHH Lily Allen Sheezus Warner Ronskeistakin teksteistään tunnetun Lily Allenin sanavalmius ja suorapuheisuus ovat sentään entisellään, vaikka sanoituksensa heijastavat nyt myös iän karttumisen ja perheellistymisen tuomaa kypsymistä. Se erottuu kilpailijoistaan selkeästi. Läppäähän ne tietysti ovat, mutta silti vanhaa hippiä tökkää levyn ja biisien nimet (Shopping Trance, Jonotus, Smiling Cashier, jne). Hommassa on vankka visio. JUSSI NIEMI HHHHH Harri Kuusijärvi Koutus Koutus Siba Harri Kuusijärvi Koutus pistää totaalisesti uusiksi kuluttajan mielikuvat harmonikkamusiikista. Lautasten ja kalvojen villi rieha pursuilee poikamaisen sokerihumalan parhaita puolia. Siinaissa ei uskota A- ja B-osiin tai kertosäkeisiin eikä paljon lauluunkaan, vaikka sitäkin ilmenee joikumai- sen sanattomasti leijailevassa muodossa. Kaikki kahdeksan biisiä etenevät ikään kuin suoraa viivaa, tasaisesti, mutta näennäisen staattisesti väreilevän pinnan alla tapahtuu paljon. Näin psykedelisesti spirituaalinen riitti saa ihmisen unohtamaan tavarat ja värähtelemään paljon jalostuneemmilla tasoilla. Albumin luonne vaihtelee veikeistä pekkapohjolamaisuuksista uhkaavaan tummuuteen. Kyse ei todellakaan ole massakulutuksen vaan puhtaasti henkisen tilan sponsoroinnista. Sekopäinen sävellys Reindeer Derby rakentuu perkussionisti Tatu Rönkön leikkikentäksi. SOUNDI 59. Veikki Virkajärven tyylittely kuulostaa kiehtovan arvaamattomalta. Ajatonta ja ehdottoman parantavaa hoitoa. JUSSI NIEMI HHHH Mac DeMarco Salad Days Captured Tracks Levynkannessa nuori mies katsoo laiskasti kameraan tavaramerkiksi muodostuneen lippalakkinsa alta. Ylipäätään mennään isosti, intensiivisesti ja dramaattisesti. Vaikka useimmiten harmonikka pyrkii nyrjähtäneiden näytelmien pääosiin, myös sähkökitaralle jää omat avarat paikkansa. Kansikuva kiteyttää hienosti tämän laulajan tärkeimmän piirteen, vastustamattoman flegmaattisuuden: Mac DeMarcon laiska laulutyyli muistuttaa välillä hätkähdyttävästi 1990-luvun Pavementin Stephen Malkmusia. Tarkoituksellinen raihnaisuus tuo levyn äänimaailmaan viehättävän vanhanaikaista lisäväriä
Vieraslista on monipuolinen. Kappale alkaa rentona lattaritanssituksena, mutta muuttuu vähän ennen puoliväliään villiksi jamiksi. Afroisesti helkähtelevän kitaran värittämällä Life For Me -kappaleella Lily Allen vakuuttaa olevan liian aikaista potea keski-iän kriisiä. Kaarle Viikate myöntää Panosvyön saatesanoissa, että vaikka Motörheadin versiointi on jokseenkin väsy- nyt idea, niin pitkään vaivanneelle asialle oli syytä saada piste. Hän on ehkäpä maailman tunnetuin rumpuja soittava nainen, häkellyttävästi instrumenttiaan kurittava muusikko, joka on ennen kaikkea tullut tunnetuksi Lenny Kravitzin yhtyeestä. Hän sävelsi myös musiikin palkittuun Matti Pellonpää -dokumenttiin. Panosvyölle Motörheadin rallit ovat Kaarle Viikatteen mukaan päätyneet käännökset edellä, mikä selittää osaltaan levyn luontevuutta. Tarkemmin sanoen muun muassa Jukka Pojan, Sami Saaren, Timo Rautiaisen, Jukka Gustavsonin ja monen muun kanssa yhteistyötä tehnyt Pale Saarinen, jonka Harmony Of The Spirit -levy nousi maailmanmusiikkilistalle 1998. Lily Allen on näin varmaankin saanut mitä on tilannut, mutta kokonaisuutena hippop-henkinen Sheezus vaikuttaa turhan paljon tuottajansa Greg Kurstinin levyltä. Ja nimilistan herättämät lupaukset täyttyvät. Soittamisen riemu kaikuu niin, että jos tämä biisi olisi julkaistu 1960-luvulla ja siitä pääsisi nauttimaan vain harvinaiselta vinyylilevyltä, keräilijät tappelisivat biisin omistamisesta – ja sen musiikista nauttimisesta. PERTTI OJALA HH ...yksinkertaiset laulumelodiat peittyvät liian usein sieluttomien taustojen alle... Intohimoisesti tehty musiikki yhdistää. Pale Saarinen Hendrix Rhapsody Presence Tiettävästi tämä on ensi kerta, kun Hendrixin musiikkia on tehty haitarilla levylle. Lisäksi mukana ovat lattaripopin suurnimet Juanes, Gloria Estefan ja monet muut meillä Euroopassa huonommin tunnetut nimet. Tämä kuvaa levyä hyvin: samaa perhettä ollaan, vaikka toinen on tytär ja toinen isoäiti. Sheezusin paikoin naiivin yksinkertaiset laulumelodiat peittyvät liian usein sieluttomien taustojen alle. Saarinen nivoo yhtenäisen teoksen Burning Of The Midnight Lampista, Voodoo Chilestä, Purple Hazesta, Band of Gypsysiä peilaavasta Who Knows -jamista ja Little Wingistä, tässä järjestyksessä. Motörheadin legendaarisimman kokoonpanon jäähyväisalbumi Iron Fistin (1982) luontevasti Luuvitoseksi kääntyneellä nimibiisillä alkavan tribuutin perusteella on sitä paitsi vaikea kuvitella mikä muu yhtye olisi selviytynyt tehtävästä Viikatetta ansiokkaammin. Esimerkiksi Ziggy Marley on kaivanut isänsä aarrearkkua laulaen Iron Lion Zion -reggae-klassikon, johon tuodaan sopivasti uutta. Vähemmän stereotyyppistä Motörheadiä levyllä edustavat “balladinen” Ainoa, lemmyisesti kaunis Pahat ja ensimmäisen maailmansodan kauhujen innoittamana syntynyt puheraita 1916. Mukavaa, että pioneeri on suomalainen. Alle varttinen levy kiirehtää teemasta toiseen ja loppuu juuri kun kuulija on päässyt kunnolla sisään moodiin ja on valmis vähän laajempaan irrotteluun, joka Jimin kohdalla tuntuu asiaan kuuluvalta.. “I’m getting old and I need someone to rely on”. > Levyarviot Haitarivetoinen ja lennokkaan iloisena lähes jigmäinen As Long As I Got You on Sheezusin piristävin ralli. Toisaalla lehdessä Carlos Santana, 66, kuvailee, että viihtyy samassa huoneessa eri sukupolven edustajien kanssa. Tukena on Anssi Nykäsen, Mikko Löytyn ja Marzi Nymanin power-trio sekä jousi- ja torvisektio. Boogeymanistä suomentuneella Vihtahousulla ja Bomberilta (1979) poimitulla Kylmä, kylmä kivi -biisillä Ervo “Ian” Viikate yltää kohtuulliseen likiarvoon Lemmyn jyrinäbassosta ja Viikatteen soitto on muutoinkin oikealla tiellä. PERTTI OJALA HHH Kuva: RCA Santana Corazon avaus, Purple Hazen unohtumattoman riffin vieminen shamanistisiin juuriimme tai aina herkän Little Wingin lyyrinen tyylittely, mutta mitä enemmän Rhapsodya kuuntelen, sitä enemmän sen hätäinen lyhyys kummastuttaa, kun hienoja Hendrix-biisejä olisi tarjolla vaikka kuinka. Nyt hän soittaa aviomiehensä Carlos Santanan levyllä tässä musiikillisesti ehkäpä levyn muusikkomielessä kunnianhimoisimmassa biisissä, jossa on mukana tööttäämässä myös jazz-legenda Wayne Shorter. Tyylit vaihtelevat vierailijoiden mukana. Alkuperäisten tekstien maailma ja Viikatteen synnynnäinen viehtymys kuoloon ja kaikkinaiseen sitä lievempäänkin ankeuteen ovat kuin luotuja toisilleen. Pitbull puolestaan räppää kiihkeässä uudelleentulkinnassa Oye 2014 Santanan omasta klassikosta Oye Como Va. Varttumisensa Lily Allen myöntää viimeistään levynsä päättävänä bonusraitana tulkitsemallaan Keanen ensialbumin Hopes And Fears (2004) avausballadilla Somewhere Only We Know. Vaikka hittipotentiaalia on todella monessa kappaleessa, levystä loistaa tekemisen ilo ja intohimo enemmän kuin minkäänlainen laskelmointi ja musiikkiteollisuuden hermostuneet myyntilukuvaatimukset. Elämä ei tästä huolimatta ole pelkkää bailaamista, vaan siitä voi myös nauttia. Teoksessa on hienoja hetkiä, kuten suomalaisen kansanmusiikin klassiselta sovellukselta kuulostava RCA No niin, pyyhkäiskääpä vaikut korvistanne, sulkekaa silmänne ja ajatelkaa, että Yo Soy La Luz -kappaleessa soittaa rumpuja Cindy Blackman. Harvinaisen onnistuneesti uuteen uskoon elvytetty vanha kappale sekin. Biisi pystyy kuvaamaan myös 14 muuta Santanan Corazon-levyn kappaletta. PASI KOSTIAINEN HHHH 60 SOUNDI JUSSI NIEMI HHH Viikate Panosvyö Ranka Nykymittapuun mukaan ultratuotteliaan Viikatteen uusin työ on kunnianosoitus yhden lajin metallipioneerille Motörheadille. Insincerely Yoursilla Allenin laulullinen ote on muita raitoja soulimpi ja Close Your Eyesin eroottisuudessa on aavistus Didoa
TOSITARKOITUKSELLA. ARTISTIT ETSIVÄT YLEISÖÄ. LIIKUTTAVAN HYVIÄ KEIKKOJA www.meteli.net SOUNDI 61
Siksi onkin luontevaa, että Waterhousen toisella albumilla liikutaan myös rokin kultaisilla vuosikymmenillä. Ja tämä on kaikki kivaa, mutta rakastan bändissä tapaa jolla Hynninen on selvästi loputtoman kiinnostunut pienimmistäkin äänistä ja suhtautuu sähkökitaran häiriöääniin kuin rytmiraidan synkooppirusahdusta tai snarea päiväkausia hiova teknotuottaja. The Bootsin soitosta tulevat mieleen 1960–1970-lukujen taitteen Lou Reedin ja David Bowien klassiset soundit. ARTTU TOLONEN HHHH. Riset Bak Speilet on enemmän 70-lukulainen raskaahko folkprogele- Kauko Röyhkä Etelän peto Svart Se on näköjään niin, että Kauko Röyhkä onnistuu parhaiten silloin, kun hän tekee musiikillista yhteistyötä oululaisten tai oululaislähtöisten kumppaneiden kanssa. Muuten Etelän peto olisi karheanhauskoine tarinoineen liki täydellinen albumi. Innostunut heittäytyminen kuuluu joka nuotissa ja groove pyrkii jalan alle korskeimmankin turnajaisjollotuksen kohdalla. Rokkihommia hoidellaan työhaalareissa, kunhan voipaperiin pakatut eväsleivät ja kossupulloon säilötty maito on ensin nautittu. Ensimmäistä kertaa Röyhkän kappaleet toteutetaan levyllä sellaisella uhkaa pursuavalla tyylillä, jollaista mies on ikänsä ihaillut. Waterhouse on kertonut inspiroituneensa elokuvasta Chinatown. > Levyarviot Tusmørke Riset Bak Speilet Svart Norjalaisporukka työstää pitkiä ja polveilevia kappaleita, joissa huilut, mellotronit, jousisoittimet, ties mitkä akustiset perinnepilistimet ja avaruuspsykedee- ...puolet levystä täyttävä norjan kieli on automaattisesti kiinnostava elementti... Joskus nousuhumalassakin on hauskaa, kun päästään oikeaan baariin. Oivaltavia ovat myös sovitukset, jotka tuntuvat tarkkaan mietityiltä soitannollisen riemun hälvenemättä silti hetkeksikään. Jokaisen nurkan takana odottaa meluisa yllätys, jonka puitteissa Hynninen pistää tyylisuunnan atomeiksi ja kokoaa sen uudeksi ja oudoksi, mutta silti tunnistettavaksi versioksi jostain tutusta. Paljon hyviä uusia bändejä tulee, mutta aika harva pyrkii laajentamaan käsitystämme siitä millaista raskas musiikki voi olla. Kaavoja rikkova Opium Warlords on ilahduttava poikkeus ja onnistuu siinä katkaisematta suhdetta juuriinsa. Velhohattu silmille ja stereot täysille! VILLE PIRINEN HHHH Nick Waterhouse Holly Innovative Leisure Losangelesilaisella laulaja-kitaristi Nick Waterhousella on kokemusta siitä, miten lumotaan retrorokkimaakarit. ANTTI LUUKKANEN HHHH Opium Warlords Taste My Sword Of Understanding Svart Heavy on näinä aikoina konservatiivinen genre. Pitkästä aikaa kyseessä on temaattisesti erittäin yhtenäinen Röyhkä-levy, jossa ihmissuhteet, seksi ja synti toimivat loistavasti monipuolisesti toteutetun musiikillisen paletin aiheina. Moderneja kököttimiä on käytetty jonkin verran mausteena, mutta onneksi paljon vähemmän kuin tiedote mainostaa. Sami Albert Hynnisen projekteista Opium Warlords on koko olemassaolonsa ajan ollut erityisen lähellä sydäntäni – jopa lähempänä kuin pidempään ihailemani Reverend Bizarre. Röyhkä onkin tehnyt osan kappaleista eroottiseen teemailtaan. Kaksi yhteislevyä tuottaja-kitaristi Riku Mattilan kanssa olivat täysosumia, mutta muutaman vuoden takainen kimppa porilaisen Rätön ja Lehtisalon kanssa tuotti varsin ponnettoman ja laihan tuloksen. Tämän lähemmäksi ei suomalaisen työmiehen maailmankuvaa voi musiikin keinoin päästä. Välillä tuntuu kuin kuuntelisi todella synkän laahaavaa versiota Van Morrisonin Astral Weeksistä – niin se dominoi. Se saattaa olla tarkoituksellistakin, mutta miksi ihmeessä olisi. Silti Tusmørke ei ole purettavissa pelkiksi retrosoundeiksi ja tyylimuseoinniksi. Ja tämän lisäksi hän osaa lyödä sillä doom-astalolla keskelle rintakehää, kuitenkaan sortumatta kaavamaiseen jurnutukseen. Basson rooli on hieno. Miehen soittoa Röyhkän studiolevyllähän ei ole kuultukaan sitten Pikku enkeli -levyn aikojen kohta 30 vuoteen. Röyhkä nimittäin liimaa sanoja yhteen melkein koko ajan sietämättömällä tavalla kuten junteimmat iskelmälaulajamme tai Maarit. Hollylla ei kuitenkaan kuulla melodista surffi- tai garagerokkia, vaan tuhdisti svengaavaa rock’n’rollia ja rhythm and bluesia. Älkää silti erehtykö luulemaan Kyren porukkaa huumoribändiksi, sillä mahdollinen ironia on hyvinkin lievää sorttia. Myös puolet levystä täyttävä norjan kieli on automaattisesti kiinnostava elementti pelkästään engelskaksi melskaaviin retrohevareihin verrattuna. Kunkin kappaleen erilaista bassosoundia myöten kokonaisuus on harkittu. liset efektit ovat yhtä tärkeitä äänilähteitä kuin niin sanotut perinteiset rokkisoittimet. Soolona levyjä julkaissut kitaristi Jukka Kiesi on jalostanut tätä tematiikkaa myöhemmin hitusen hienovaraisemmin. Albumilta löytyisi monta singleksi kelpaavaa kappaletta, kuten veikeästi sähköuruilla kuorrutettu Ain’t There Something That Money Can’t Buy ja tyylikkäästi kasvava Let It Come Down. vy kuin yksikään 70-luvulla levytetty raskaahko folkprogelevy. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on nerokkaasti toteutettu pienintä yksityiskohtaa myöten. Tällainen ajattelu on musiikin kaupallistumisen myötä tahtonut painua marginaaliin. Etelän peto julkaistaan Kauko Röyhkän nimellä, mutta etukannessa maininnan arvoinen olisi ehdottomasti ollut oululainen The Boots -yhtye. Röyhkä on onnistunut tekemään nipun loistavia kappaleita jälleen kerran. Kyre & Duunarit on jo yli vuosikymmenen ajan julkaissut silloin tällöin seiskatuumaisia, joissa tämä työväen henki on enemmän tai vähemmän kieli poskessa läsnä. Olisihan tähän toki mahtunut myös Keke-cd-r, jolla bändi versioi antaumuksella Matti Pellonpään Keke Rosberg Formula Rockin. Erityisesti Jamppa Heikkisen aina niin tyylitajuinen ja maukas kitaran soitto pistää suorastaan mykäksi. Silti tuottaja on tehnyt laulattamisessa huonoa työtä. Miltei vartin kestävä nimieepos kuulostaa virkistävältä tykittelyltä vaikka kokonaisuudesta irrotettuna sen osaset haisevatkin saastaisten hippien homeiselle patsuliöljylle. Arjen kolmiyhteyden muodostavat työnteko, krapula ja rahahuolet. Levyn puitteet ovatkin komeat: raflaavat kitarariffit ja soul-torvet raikaavat kuin vanhojen agenttielokuvien tunnussävelet. Taustalaulajattaristakin lähtee ääntä yhtä paljon kuin pontevasta gospelkuorosta. Röyhkä karjuu, kähisee, mutisee, puhelee ja jopa laulaa falsetissa paremmin ja monipuolisemmin kuin koskaan aiemmin. Koko helvetin levy on silkkaa liioittelua. Bändi on helppo kuvitella kikkailemaan nokkahuilu molemmissa sieraimissa keskiaikaisissa sukkapuvuissa syksyinen vuonomaisema taustallaan. Paikoitellen hän muistuttaa jopa vanhan koulukunnan blues-laulajia. Kyre & Duunarit koostaa yhteen läjään yhtyeen kaikki seiskatuumaiset, joista etenkin järjestyksessään toisen (kaikki ep:t ovat siis nimettömiä) biisit tuntuvat yhä iättömiltä renkutuksilta. Kansanmusiikki, jazz ja vanha hevi sotkeutuvat sakeaksi eliksiiriksi. Waterhouse nimittäin tuotti Allah-Lasin menestyksekkään debyytin, joka kuulostaa siltä, kuin se olisi tuotu nykypäivään aikakoneella suoraan 1960- ja 1970-luvun taitteen Kaliforniasta. ANTTI ERVASTI HHHH JUHO KANKAANPÄÄ HHHH Kyre & Duunarit Kyre & Duunarit Airiston Punk-Levyt Kuva: Juha Metso 62 SOUNDI Joskus ammoisina punkin syntyvuosina sitä pidettiin hyvinkin vahvasti työväenluokan musiikkina. Sen myös kuulee: Waterhousen äänessä on samanlaista reteyttä kuin film noir -klassikoiden etsivissä
LIIKUTTAVAN HYVIÄ KEIKKOJA www.meteli.net SOUNDI 63. TUHANNET KEIKAT LÄHEMPÄNÄ KUIN KOSKAAN
NELJÄ RUUSUA tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi OSTA LIPUT ENNAKKOON Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa 64 SOUNDI Kuva: Sony Insomnium ...bändin musiikissa on jotakin perin rauhoittavaa... Edeltäjällään bändi saavutti laaja-alaisesti sielukkaan ja tunteisiin vetoavan metallin kulminaatiopisteen. On osuvaa, että karkeloihin valittiin levyn vuoden 1987 korjailtu versio Orson Wellesin kertojaäänineen. Vaikka pahat peipposet ovat viserrelleet, että mies vain väänteli äänitysnappuloita, Parsonsin maine taidokkaana studiokokeilijana poiki yhtyeprojektin säveltäjä ja muusikko Eric Woolfsonin kanssa. Levyt pakattiin alkuperäisiä vinyylejä mukaileviin pahvikoteloihin, mikä vaikuttaa nykyisin olevan trendinä pitkäsoittokokoelmien nikkaroinnissa. Suurimman nautinnon tarjoavat avausbiisi The Satellites, jossa hieno groove yhdistyy melodiaan, joka tuo Hyden parhaat puolet esiin sekä synkkä Mother Of A Dog ja When I Built This World, joka on hahmottomuudessaan kiinnostava. JUHA SEITZ HHH ad bellum muistuttaa rytmillään Living In The Past -klassikosta. Tämän vuoksi MUSIIKKI ON PARASTA LIVENÄ joensuulaislähtöinen orkesteri on tämän hetken kenties kiinnostavimpia yhtyeitä metallin saralla. Who Rings The Bellin kuuntelemisesta jollotus tekee hankalaa tavalla johon luulin vain Morrisseyn pystyvän. Someday Worldin turva-afro ja aurinkoinen pop eivät yleensä laastaroi laulajan heikkouksia ja useaan otteeseen korostavat niitä. Kuulemma Parsons ja Woolfson olivat pitkään levyn markkinoille tuuppaamista vastaan, mutta fanien kiihkeä painostus muutti mielipiteet. Vinyylikoon taide cd-formaatissa on parhaimmillaan komeaa katseltavaa, mutta kehnoimmillaan operointi pienentää kansitekstit lukukelvottomiksi. Heavy Metals paljastuu levyn keveimmäksi ja akustisimmaksi Albion-folkiksi ja instrumentaalinen Tripudium Alan Parsons Project The Complete Albums Collection RE TR O Sony Tuottaja ja muusikko Alan Parsonsin ura lähti lentoon, kun hän pääsi kesällä 1972 mukaan Pink Floydin legendaarisen albumin The Dark Side Of The Moonin sessioihin luomaan mullistavia äänimaisemia. Mutta Underworld ei koskaan ollut aikansa kiinnostavin konebändi eikä Hyde sen tärkein jäsen. Toinen toistaan upeammin folkista, rockista ja metalista progeista fuusiota keittävillä biiseillä Ian Anderson välittää Bostockin suojissa huoltaan isänmaansa tilasta. Loppujen lopuksi Someday World ei vaan ole millään tavalla kovin mielenkiintoinen levy ja sen suurimpia voiton hetkiäkin voi sanoa korkeintaan ihan mukiinmeneviksi. Bändi ei petä nytkään. ANNA ABREU PE 06.06. Haitareineen ja huiluineen iloisesti leikittelevä The Engineer ja kuoroton kirkkolaulu Meliora sequamur lisäävät albumin vivahteikkuutta. ERIN PE 27.06. Homo erraticusin vakavimmat hetket sijoittuvat levyn loppuun. The Complete Albums Collection pitää sisällään kaikki Alan Parsons Projectin kymmenen studioalbumia uusina masterointeina. > Levyarviot Shadows Of The Dying Sun Century Media Jos One For Sorrow (2011) herkisti aistit eteerisellä leijailulla, uudella levyllään Insomnium säntää suorasukaisemmin asian ytimeen. Eric Woolfsonin shakkiharrastuksen parista nimensä napannut kiekko paljastuu raakilemaiseksi instrumentaaliteokseksi, joka ajautuu kelailemaan tyhjänpäiväisiä syntikkakuvioita. KOLMAS NAINEN PE 30.05. Ian Anderson Homo erraticus Kscope Ian Andersonin kuudetta sooloalbumia kuunnellessa voi ihmetellä miksi levyä ei julkaistu Jethro Tullin nimellä. The Complete Albums Collectionia pohjustaa runsas vihkonen. ARTTU TOLONEN HH PE 23.05. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Brian Eno/Karl Hyde Someday World Warp Karl Hyde on aina ollut lievästi sanottuna ongelmallinen albumimitassa. The Browning Of The Greenillä vihreä saari ruskettuu ylikansoituksesta ja ihmiset ovat pian tiukassa kuin purkitetut sardiinit. LAURI TÄHKÄ PE 04.07. Doggerland on täysiverisenä Jethro Tull -raitana synteesi siitä mitä tuleman pitää. Yhteiskunnallisen pessimisminsä Anderson huipentaa puhuen esitetyllä Per errationes ad astralla ja tummasävyisellä päätösraidalla Cold Dead Reckoning. Miehen rajoittunutta ilmaisua ja moniraitalaulua on vaikea kuunnella kauhean pitkään. Bändin musiikissa on jotakin perin rauhoittavaa, ja kappaleet lähes menettävät merkityksensä kokonaisuuden yksittäisinä osina, kun mieli alkaa musiikin avulla harhailla omia teitään. Aivan kuin siihenkin, että Homo erraticusin tekstit on kirjoittanut Thick As A Brick -albumilla (1972) esittäytynyt lapsinero ja levyn 40 vuotta myöhemmällä jatko-osalla paluun tehnyt Gerald Bostock. Nyt yhtye on hieman laskeutunut alemmas sfääreistään, jotka toki edelleen edustavat korkealaatuista ja osin edelleen myös -lentoista Insomnium-metallia, mutta uuden levyn asetelma on kevyesti maanläheisempi. PETRI NYGÅRD PE 13.06. Andersonilla tähän lienee syynsä. PERTTI OJALA HHHH. Se oli hyvä schtick. Boksin täkynä on bändin ennenjulkaisematon kolme päivää kestäneiden äänitysten tulos The Sicilian Defence (1979). Harvinaislaatuiset valokuvat, täydelliset kappaletiedot ja seikkaperäiset saatesanat ovat juuri sitä nektaria, josta onnistuneet boksit on herutettu. Uhkeimmin laatikon materiaalista toistuu odotetusti Alan Parsons Projectin toukokuussa 1976 ilmestynyt Tales Of Mystery And Imagination Edgar Allan Poe, jonka kauhutarinat risteilevät kevytprogen, klassisen musiikin, rouhean hardrockin sekä lempeän popin mättäillä. Underworldin kohdalla lykästi ja hänellä oli hauska tapa kirjoittaa julkisilla paikoilla puolivahingossa kuullut keskustelut mieleen tuovia lyriikoita. Melodioiden tarjonta on edelleen huikeata, ja niiden minimalistinen sekä säästeliäs käsittely kohottaa melodiat kirsikaksi kakun päälle. Tällä kertaa etenkin lyriikat kutistuivat turhauttavan pieniksi pränteiksi. Insomnium haastaa jälleen tuttuun tapaansa, sillä kappaleiden syvyysvaikutelma pääsee puhkeamaan kukkaansa vasta useamman kuuntelun jälkeen. Insomnium on edistyksellinen bändi, joka kuitenkin pitää tiukasti kiinni metallisista juuristaan
The Studio Albums 1969–1987 ei sisällä esittelyitä missään muodossa, joten materiaaliin ensimmäistä kertaa perehtyvät joutuvat hankkimaan taustatietonsa muualta. Keskiverokuulijalle arkistojen kätköistä kaivetut demot antavat hyvin vähän. Kent ei vuosikausiin ole edes yrittänyt ratsastaa trendien harjalla ja osittain tämän takia yhtyeen ura on muodostunut näin pitkäksi. Kokonaisuuden ulkoiset ansiot jäävät osin vähäisiksi. JUHA SEITZ HHHH KESKELLÄ HELSINKIÄ! Tule opiskelemaan musiikkia HEOon! 20.8.2014 29.5.2015 LLaulajalinja w w w.h e o .f i Ikuisuus LLauluntekijälinja Musiikkilinja M Musiikkiteatterilinja M Täytä hakemuksesi netissä SOUNDI 65. Edes punk ei kyennyt listimään innovatiivista kokoonpanoa. Ensimmäiselle on koottu singlejen b-puolia ja extraraitoja. Yhtye sinkoaakin Huomiseen-debyytillään itsensä samantien vuoden tapausten joukkoon – sellaisella pieetillä, selkeydellä ja itsevarmuudella yhtye Huomiseendebyyttialbumillaan operoi. Tämä ei kuitenkaan ollut Kentille hyväksyttävä vaihtoehto – ja onneksi niin. Kuuntelumukavuuden kannalta puute on harmillinen. Toista La Belle Epoquen tasoista, tulevaa klassikkoa ei levyltä löydy, mutta hyviä kappaleita kautta linjan. Myös Yesin hengissä pitäneen Drama-teoksen (1980) kolkot purkaukset vaikuttavat syventyneen uudessa kuosissa; etenkin Steve Howen ujeltava kitara kaivautuu ilmeikkäästi kappaleiden sisuksiin. Digipack-muotoihin sorvattu ulkoasu on tuore, mutta sisältö pohjaa vuosien 2003–2004 uudelleen masteroitui- hin versioihin laadullisesti vaihtelevine bonus-sisältöineen. Taikuri Tali vei ajatukset toistuvasti niihin metsiin. Toinen kiekko sisältää ennen julkaisemattomia demoja, poisjääneitä ottoja ja liveäänityksiä. Kent Tigerdrottningen Universal Kent on saanut viime vuosina melko runsaasti osumia kriitikoiden suunnalta. Tämä näennäinen kaaos ei ole millään muotoa päällekäyvää vaan rauhoittavaa, kuin metsän maapohjan bakteerien sisään hengittäminen. Tätä voi välillä olla vaikea muistaa, varsinkin kun yhtyeen loppuvuosien keskinkertaisia rocklevyjä suurempaan rooliin nousivat Gallagherien urpoveljesten keskinäiset riidat. Nyt osutaan jo melko lähelle. Monelle kuuntelijalle – ja kriitikolle – olisi ollut helpompi sisäistää, että Kent olisi jatkanut Isolan ja Vapen & Ammunitionin viitoittamalla yksinkertaisella menestyslinjalla. Musiikki toistuu miellyttävän muhkein maneerein. Myös loppualbumi on kauttaaltaan tarttuvaa, yksinkertaista ja ennen kaikkea häpeilemättömän röyhkeää rockmusiikkia. Tuhti tiimellys korostaa entisestään Chris Squiren tunnistettavaa bassotaidetta, jonka läpitunkeva tanakkuus on nautinnollista. Kokonaan uusia kappaleita ei kuulla. Vaikka Kentin ura on sisältänyt pieniä ylä- ja alamäkiä, ei sen luovuus ja kekseliäisyys ole osoittanut juurikaan tyrehtymisen merkkejä. Sen kertoma tarina tuntui liittyvän ihmisten yhteisöön, ja vaikka se huokui rauhaa, en sanoisi sitä edes pastoraaliseksi levyksi, vaan enemmän rakennetun ympäristön hiljaisina hetkinään huokuvaan seesteisyyteen viittaavaksi. ARTTU TOLONEN HHHH Yes The Studio Albums 1969–1987 Rhino RE TR O Yes on monella tapaa progressiivisen rockin yhtyeiden isähahmo. Roger Deanin utuinen kansikuvitus toimii, mutta sen ahtaminen nenäliinan kokoiseen julisteeseen tuntuu turhalta. Antti Tolvin edellinen levy Pianoketo oli yksiselitteisesti inhimillinen. JARI JOKIRINNE HHHH Kaupungin Valot Huomiseen eräs viime vuosien häkellyttävimmistä monien nuorten aikuisten elämää koskettista rivinpätkistä: ”Elämä kiinnostaa kuin kirkollisvaalit konsanaan, takaisin sänkyyn makaamaan ja nivusia raapimaan.” JUHO ÄIJÖ HHHH Oasis Definitely Maybe RE TR O Big Brother Recordings 1990-luvun puolivälissä Oasis oli hetken aikaa parasta, mitä rockmusiikilla oli tarjota. Sen sijaan monet sinkkujen bpuolet saavat ihmettelemään yhtyeen huippuvirettä. Rock’n’Roll Star, Shakermaker ja Live Forever taistelevat epäilemättä kärkisijasta kaikkien aikojen parhaan debyyttilevyn aloituksesta. Arkirealismin ja surrealistiset kielikuvat yhteen naittavat sanoitukset toimivat pienistä naiiveista särähdyksistä huolimatta hyvin, ja levyn nimikkobiisissä yhtye uskaltautuu jopa häpeilemättömän romanttiseksi. Jokaiselle Du och jag dödenin jälkeiselle levylle on mahtunut hyviä hetkiä, mutta yksikään ei ole kokonaisuutena ollut niin hyvä kuin toivoa olisi voinut. Harvalla bändillä on varaa jättää Sad Songin, Fade Awayn ja Half The World Awayn kaltaisia helmiä ulos varsinaiselta albumilta. Albumin 20-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu remastered-versio tarjoaa alkuperäisen levyn lisäksi lisämateriaalia kahden bonuslevyn verran. Taikuri Tali taas tuntuu kertovan eläimistä ja luonnon siitä osasta, joka näyttäytyy ihmiselle kaaoksena, koska järjestys koostuu niin pienistä palasista ja toiminnoista, että meidän on vaikea niitä hahmottaa. Aivan terävimmillään Kent ei kuitenkaan viime vuosina ole ollut. Tigerdrottningen-levyn ensimmäinen maistiainen La Belle Epoque antoi osviittaa siitä, että Kent on erittäin hyvässä vedossa ja koko levy todistaa ounastelun oikeaksi. VILLE HARTIKAINEN HHHH Antti Tolvi Airiston Punk-Levyt Taikuri Tali Jo hyvän aikaa nostatusta mainioiden pienjulkaisuiden ja energisten keikkojen myötä niittänyt Kaupungin Valot on pitkästä aikaa tervetullut lisä melodisten punkbändien joukkoon. Osittain varmasti syystäkin, mutta hieman tilanteesta on haiskahtanut paitsi väsyminen tuotteliaan ruotsalaisnelikon tekosiin, myös jonkin sortin alitajuinen pettymys siitä, ettei yhtye ole veteraani-ikäisenäkään suostunut pysyttelemään lestissään. The Yes Albumin (1971) viriili avaruusmatka Starship Trooper, Fragilen (1971) groovaileva Roundabout sekä Close To The Edgen (1972) majesteetillinen nimikkosävellys siivilöivät ison palan kokeellisen rockin historiaa. Dramaattinen Innan himlen faller ner nousee välittömästi esiin, kuin myös pidättelevällä diskobiitillä etenevä avauskappale Mirage. Niissä on hiukan hienovireisempi oma fiiliksensä verrattuna enemmän mediahuomiota saaviin trooppisiin sademetsiin. Lauhkean vyöhykkeen sademetsä ei ole päällekäyvä. Boksin kattaus pöyhii progeharrastajan peruskauraa. The Studio Albums 1969–1987 niputtaa Yesin tuotantoa alkuperäisiä vinyylejä jäljittelevinä julkaisuina. Taikuri Tali on kuin musiikkiterapiaa. Varikko-kappaleen sanoituksissa on Olympian niemimaalla Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa on muutama pieni läntti lauhkean vyöhykkeen sademetsää, joista varsinkin Quinaultissa tuli 1990-luvulla vietettyä aikaa. Koska ulospano mukailee originaaleja muotoja, bonus-äänitysten tiedot löytyvät vain cd-etiketeistä. Iltasanomat, Muovisen Ajan Henget ja Älä Juokse Pakoon voisivat olla yhtä hyvin selkeinä vaikutteina kuuluvien Kollaa Kestään tai Ratsian kadonneita klassikoita. Lontoossa vuoden 1968 lopulla synnytetty ryhmä teki ajatusmatkoja kirjaviin universumeihin silloinkin, kun ne eivät olleet muodissa. Jo Definitely Maybe -debyytillä palaset olivat asettuneet kohdilleen
Naurattaako. Kaleidoskooppisen värikäs mustereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet siikillinen kavalkadi soi mahtipontisesti, merkitkultapoika ja kattavimmat valikoimatyleijaParhaat kaupungin jutustelee high-end ja kotiteatterilaitteita. Huumorikin tahtoo keikahtaa tahattomuuden puolelle silloin, kun bändi innostuu leikittelemään industrialmetallin sävyillä. Suorastaan helpotus on Sun-kauden huippubiiseihin kuuluva, luonnikkaasti esitetty Trying To Get To You. suurta ja pätevää muusikkoperhettä, joka reagoi taitavasti Elviksen hilpeisiin Puh. Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna Musiikillisesti show painottuu kotiJokaisen ki kuuntelua ajatellen liiankin näyttäviin lavanumeroihin ja hittipotpurien melskeeseen. Lä- Pienet PiENETilmot iLMOT Ilmoitusmyynti p. Niitä varten Petemme on kuin luotu. Valitettavasti entistä rakenteikkaampaa on vain kuontalopuolella. Koska erolevyt ovat käyttötavaraa, on paatokseen tukala paneutua, jollei ole valmis haavojen revittelyyn. Konemaailmasta poimitut efektit kun hukkuvat massiivisten kitaroiden alle ja vaikuttavat siten kuin vahingoilta. 0500-789692 ja 03-6171018 oikkuihin ja ad-libeihin. Herkemmän puolen valjastamiseen vaadittavaa ...maihareissa rock-elkeitä tapaileva pörröpää... Stay Gold on melodisesti yhtenäinen tunnelmatrippi. Vaikka taustamuusikoiden määrä kasvaa ja ambienssi syyvenee, folkduo ASKO ALANEN myöstukholmalainen web-kaupassamme säilyttää freesin lauluHHH www.vertikaali.com SKAALO ERILAIS Myy Löydä Osta Liity www. Draaman taju on kohdallaan, kun tunteet kuohahtavat jousien ja perkussioiden kiidättämissä kertosäkeissä. Sävellyksissä soi vahva psykologibassot/vahvistimet nen draaman taju, jolla ruokitaan taikaiuttimet/mikserit dokkaasti herkistyneen mielen sentimentaalista kuuntelukokemusta. Ensilevyn Drunken Trees äänimaisemat olivat paljon hennommat ja pelkistetymmät, mutta laulujen parhaat persoonalliset puolet ja hillitty akustinen tilakin ovat pysyneet kahden muun edelleen kehittyneen albumin kautta kotoisasti mukana. Yhtye ja taustalaulajat ja viikonloppuisin. Englanninkieliset First Album (2009) ja I’m An Accident (2010) kiekot aiemmin julkaissut Parkkonen laulaa nyt suomeksi. Levy käynnistyy selittämättömän maagisesti My Silver Lining -kappaleella, jonka ansiosta kokonaiselämyksen aloittaa helposti yhä uudestaan ja uudestaan alusta. EERO TARMO HH Avatar Hail The Apocalypse Sony Ruotsalaisesta deathmetallista on yleensä ollut turha hakea edes huumorin siementä, mutta Avatar yrittää korjata tilanteen. Pienet ilmot www.tammerpianojasoitin.fi Puh. Avatar kunnostautuu melodisesti kiinnostavilla yksityiskohdilla. Parhaatkin biisit alkavat ja lopwww.unisound.fi puvat arvaamattomasti, ja jotkut vakaSuoraan te Pi t k ä k a t u 2 8 , 6 5 10 0 VA A S A • 0 6 - 3 1 7 0 1 5 9 vammat tulkinnat horjahtavat läpiluediside@lu vun makuisiin maneereihin tai suorahttps://site naiseen itseparodiaan. mikrofonit Laulutwww.tammerpianojasoitin.fi tarinoineen ovat pääosassa muun yleissoinnin ollessa akustisen vähäeleinen. Ensimmäisten kuuntelujen jälkeen mieleen jää vain Lin vahva ääni ja se, että levyltä puuttuvat I Follow Riversin (2011) kaltaiset ihmisiä yhdistäneet megahittibiisit. Vaihtelua, joskaan eivät ilmaisulliset haasteet Parkkosen kohdalla koskaan ole esityskielestä johtuneet. LL HHHH hinnä levyn ensimmäiset raidat muodostavat hiekkalaatikon, jolla Avatar leikkii. Pääpaino on vahvasti laulumelodioilla, joiden kaksiääninen polveilu on edelleen vastustamattoman vaivatonta, lämmintä popfolkin helkytystä. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi Lykke Li klanginsa ja toisiinsa kietoutuvien äänien viehätyksen. Konsertin kaari on näillä tyyliasetuksilla sangen toimiva, Zarathustra alkaa seikkailun ja See See Riderin brassiriffin hiipuessa kajahtaa loppukuulutus: Elvis has left the Pikkuilm building. Kun bändin tuoreen levyn aloitusraita jyrää suhteellisen vakaan yksisilmäisesti, kakkosraidalla bändi löytää yhdistelmän, jossa metallihumppapoljento kohtaa moniäänisen laulun hempeyden. Nimikkoalbumi on vailla punaista piuhaa porhaltava pyräys vuoroin aikuistumisrockin (Mun), discorockin (Miten sinut saa) ja Happoradio-mukaelmien (Ei kaltaistasi, Nukut vain pitkään) jännittäviä kielikuvia pulppuavassa maailmassa. Levy onkin parhaimmillaan kuulokkeista nautittuna. Samalla kun Stay Gold varioi orkesterisovituksia aina 13-miehiseen musisointiin asti, First Aid Kit korostaa laulujen kertovan yhä intiimimmin heistä itsestään ja oman elämän jatkuvasta muutoksesta. kotikentällä Tennesseen kotikaupungis03-222 130 sa, kanteen kuvatun Gracelandin tuntumassa, konsertoinnissa on ekstrapotkua niin lavalla kuin villiintyvässä yleisössäkin. Tässä kuplassa artisti itse on se tuttu kaninkolon nielaisema vieras – miehen maihareissa rock-elkeitä tapaileva pörröpää, josta on siistiä laulaa. Lopulta levy kuitenkin ui alitajuntaan paljastaen materiaalin todellisen vahvuuden, joka piilee yksinkertaisen tarttuvissa melodioiskitarat sa. Ei naurata, ja tuskin loppupeleissä on tarkoituskaan. Kun vilkkaampia rokkihittejä pakataan silppusäkeiksi, hallitsevimmin soivat Sweet Inspirations -kuoron tukemat gospelit ja American Trilogyn kaltaiset muhkeilut. ”Suomen Lenny Kravitz” -irtopisteiden ajan ollessa armotta ohi, soisi Parkkosen taustatiimeineen satsaavan enemmän Mitä minä sanoin -sinkkubiisin kaltaisiin, voimaan perustuviin runttauksiin. Teemana on tällä erää loputtoman lohduton ero ja sen vereslihainen käsitteleminen. Juuri oikeissa kohdissa pianot, kitarat, viulut ja patarummut ruuvaavat lisäkierroksia haikeiluun. > Levyarviot Pete Parkkonen Pete Parkkonen Warner Pete Parkkonen ja kiharansa ovat tehneet paluun. sön kanssa tuttavallisesti ja hyväntuuPalvelemme myös iltaisinovat yhtä lisesti. Avatar on uutuudellaan halunnut leikkiä useammalla metallin alalajilla, mutta Hail The Apocalypse menee hieman rusinoiden poimimiseksi pullasta. Elviksen Puh. Vaikka yhtyeen hiekkakakut ovat karkean oloisia, ja muottinakin on käytetty vähän tuhdimpaa ämpäriä, bändi on ujuttanut joukkoon pikantteja piirteitä. Johanna ja Klara Söderberg säveltävät albuminsa visusti itse, vaikka heidän ääniensä suurenmoista soundia kosiskellaan erilaisiin projekteihin. Onneksi I Never Learn voi myös tuudittaa turvalliseen yleiskaihoon, jossa sanat soljuvat ilman synkkiä yksityiskohtia. valmiutta ei ainakaan vielä löydy. 03-222 1300 Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Tästä seuraa, että kappaleet ja niiden esittäjä eivät kohtaa. Ne toimivat kappaleiden vetonauloina samalla, kun sävellykset muutoin vellovat vallattomasti. MARKO SÄYNEKOSKI HH I Never Learn Rakastettu ruotsalaisen tyylitietoisuuden suurlähettiläs Lykke Li täydentää kolmannella levyllään ihmissuhdeteemaisen levytrilogian. ma-pe 10-18 la 9-15 SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot NINNI LUHTASAARI HHHH First Aid Kit ASKO ALANEN Elvis Presley RE TR O Recorded Live On Stage In Memphis (Legacy Edition) RCA / Sony Legacy WWW.TLAUDIO.FI MUSIC SHOP Hyvän fiiliksen musakauppa Stay Gold Columbia www.soundi.fi 66 SOUNDI Käy www Heinäkuussa 1974 Elvikseltä ilmestyi jo viides livelevy viiden kiertuevuoden aikana ja se jäi viijul-09-5627 7110, Ilmoitusmyyntimeiseksi VEIKKO elinaikana VIRTANEN, kaistuksi konserttitallenteeksi. Hail The Apocalypse koittaa tunkeutua myös jonkinlaisten pelottavien ja uhkaavien tunnelmien maaperälle, mutta kompurointia on ilmassa. Hyvä laulaja Parkkonen onkin, varsin kehno tulkitsija vain
Ilmeisesti vinyylialbumin ensimmäinen painos oli mennyt hetkessä loppuun ja Suomeen saatiin sitä muutama kymmenen levyä, jotka menivät saman tien. Jälkimmäisestä on tosin julkaistu vasta kaksi ensimmäistä levyä, molemmat tuplavinyyleinä. SOUNDI 67. Silloinkin kannattaa osata ostaa ja myydä juuri oikealla hetkellä. Siellä ne istuvat hyllyssä kunnes ketään ei enää kiinnosta. Tilasin lopulta levyn venäläiseltä levykauppiaalta ja se tuli kotiin tuotuna hyvin pakattuna ja maksoi postikuluineen vähemmän kuin nyt kaupoissa näkyvä kakkospainos. Pienistä painoksista näyttää joka tapauksessa tulleen osa vinyylimarkkinoita, oli niistä mitä mieltä tahansa. Paitsi tietysti jos harrastaa levyjen jobbaamista sivutoimenaan. Beckin uuden levyn saaminenkin osoittautui käsittämättömän vaikeaksi. Fakta kun tuntuu olevan, että harvemmin levysijoituksilla tulee tehtyä rahaa. huhtikuuta – netissä käytiin kuumaa keskustelua päivän tarkoituksenmukaisuudesta, elitistisen pienistä painoseristä, älyttömistä hinnoista ja oikeastaan kaikesta muustakin mistä saattoi keksiä ruikutettavaa. Pieni jännitysmomentti ja keräilymielialaa ruokkiva metsästys luovat RSD:n kiihkeän erikoistunnelman. Levynörttien karnevaalit L evynörttien suosikkipäivä eli Record Store Day herätti välittömän vastareaktion sosiaalisessa mediassa. Caven Live At The Royal Albert Hallista tai B-Sides & Rarities -boksista ei ole virallisia vinyylipainoksia, mutta vinyylibootsit niistä kuulostavat yllättävän hyvältä. Esimerkiksi Nick Caven vinyyleistä ei juuri ole uudelleenjulkaisuja ja siksi niistä löytyy bootleg-painoksia harvinaisen paljon. Itse en ole lähtenyt ostamaan piraattipainoksia, paitsi silloin kun ne ovat ainoat vinyylipainokset tarjolla. Sain likipitäen kaiken mitä olin halunnutkin. Heti seuraavana päivänä amerikkalaiset nettilehdet listasivat millä hinnalla RSD-tuotteita oli myyty Ebayssä. Siksi kannattaa aina ostaa vain levyjä, joista pitää. The Actionin ja The Creationin sinkkubokseja ei tosin Suomeen saatu lainkaan, vaikka viikkoa myöhemmin Ruotsin RSD-päivänä niitä näytti saavan Tukholmasta ilman suurta metsästystä. Kaikesta tästä huolimatta pienten erikoispainosten arvoa ei pidä väheksyä, jos ei muuten niin fiiliksen vuoksi. Kivijalkakaupan tukemiseen pyritään – silloin kun se on mahdollista. Siksi en osaa perustella itselleni miksi minun olisi pitänyt ostaa se edes sijoitusmielessä. LCD Soundsystemin viimeisestä keikasta tehdyn liveboksin sentään ostin. Jo samana päivä – 19. > Oton vinyylit Teksti: Otto Talvio Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Itselläni ei ollut mitään valitettavaa. Oleellista näiden levyjen välillä on se, että LCD Soundsystemin liveboksi on aidosti kiinnostava paketti. Sekin keräsi aluksi käsittämättömiä hintoja nettihuutokaupan kassalla. Tai ainakin teoriassa. Päivään liittyvä karnevaalihumu nostaa vinyyliharrastuksen profiilia ja samalla arkipäiväistää sitä. R.E.M:in akustinen liveboksi ei sen sijaan kiinnosta minua juuri lainkaan. Tunsin piston sydämessäni, kun huomasin, että olin hipelöinyt tätä sadoilla taaloilla myytyä artefaktia ja jättänyt sen ostamatta. Listassa oli joukko levyjä, jotka olin suosiolla passannut, näistä esimerkkinä R.E.M:in akustinen liveboksi
dän m il lainen = Ihm SE on ihm isen k inen altain = Mo JK en derni suoje = Mín lusen SKVO ä oon k eli nähny = Sor RR t Jum tuvan alan k kaikk = Rak asvot e u den v kaude iimein n rock en ole LEV nto = Lev TUR y-yhti ön jätk = Turv ät aluola IHMISEN KALTAINEN – Tässä kappaleessa laitetaan MicroKorg-syntetisaattorin techno/house -osion A1-presetti hieman hidastettuna jumputtamaan D-säveltä. Tähän kappaleeseen on hyvä lopettaa ja lähteä surullisin mutta voimaantunein mielin lampsimaan kohti sumeana läikkänä näkyvää tulevaisuutta. Ei juurikaan riehakasta väkivaltaa, vaan vapun jälkeinen kevyt synnintunnustus ja sitten lataamaan akut arkea varten. Tämähän on niin hyvä biisi, että se taitaa siirtyä tästä lähtien hieman myöhemmäksi. Sitten käydään taas villissä lännessä kurkkaamassa, sitten sepustetaan taas. Joskus lipsuu enemmän metelirokin puolelle eikä se sittenkään kovin huono ole. Mutta ei malta, kun minkään muun koneellisen jutun päälle ei ole niin mukava soittaa. > Settilista Risto Mitä soitettiin ja miksi. Villinlännen ajoista muistuttava ihan hyvä teema kahdella kitaralla ja säröpianolla. Tänä iltana maltoimme melkein pitää kuumeisen kiihkoiset ruumiimme aisoissa. 1997 David Deutsch visioi Todellisuuden rakenne -kirjassaan tämänkaltaisiin olosuhteisiin useissa eri maailmankaikkeuksissa rakennettavista, koko olemassaolevan materian käsittävistä kvanttitietokoneista, jotka kykenisivät tekemään äärettömästi laskutoimituksia, ja joiden sisällä olevat tietoisuudet kykenisivät sekä muuttamaan subjektiivisesti koetun ajan loputtomaksi, että luomaan kaikki olemassaolon vaihtoehdot. Myöhemmin matemaattisen fysiikan professori Frank Tipler esitti tämänkaltaisten olosuhteiden voivan konkreettisesti syntyä gravitaation romahduksen saavuttaessa loppunsa sellaisissa maailmankaikkeuksissa, jotka päättyvät ns loppurysähdykseen. Se on jo itsessään niin hyvä, rauhallisesti svengaava pulssi, että voisimme kaikki poistua lavalta muutamaksi minuutiksi taiteellisen kokonaisuuden siitä sen suuremmin kärsimättä. Ja lopuksi sepustetaan villissä lännessä. 2.5.2014 Risto-yhtye esitti Tampereen Yo-talolla kappaleensa Sortuvan kaikkeuden viimeinen olento. ala JEESU putke s s a = Uskotk V o Jees = Van uksee TMOI hus n Kris tukse = Tie IK en. - SU O M I - SA N MEOIK AKIRJ = Mik A: EIJ ä estä ä olema = Elä VALO sta ih vä ihm P an ka isjum = Valo ikki. Kitarataiteilija Eriksson veti hienon soolon loppuun. R I ST O Risto Ylihärsilä avaa yhtyeensä Tampereen-keikan biisivalintoja. Yo-talo, Tampere 2.5.2014 MIKÄ ESTÄÄ OLEMASTA IHAN KAIKKI – Harjaantumattomaan silmään nimistöltään Radio Dein iltapäivän kappalelistaa muistuttava settimme on joulukuusta lähtien alkanut tällä biisillä. 68 SOUNDI SORTUVAN KAIKKEUDEN VIIMEINEN OLENTO – Ranskalainen filosofi Pierre Teilhard de Chardin kehitti aikoinaan kompleksisuuden ja tietoisuuden laiksi kutsumansa teorian, jonka mukaan sivilisaatio kehittyy jatkuvasti kohti tilaa, jossa se saavuttaa äärettömyyden. TURVALUOLA – Kaikessa negatiivisuudessani niin mielelläni haukkuisin jotain biisiä tai hetkeä Yo-talon keikallamme, mutta tämä oli oikeastaan aika tosi hyvä keikka. Pari päivää myöhemmin kriitikko Jussi Niemi kirjoitti kauniisti Aamulehden kritiikissään kappaleen liveversiossa yhdistyneen Black Sabbath, King Crimson ja Yeah Yeah Yeahs.. 16 vuotta myöhemmin Risto Ylihärsilän tajuntaan iskeytyi paniikkikohtauksen aikana hätäinen ajatus siitä, että säilyttääkseen menosuuntansa kohti äärimmäisen tietoisuuden ja kompleksisuuden tasoa, olisi hyvä, että maailmankaikkeuteen kylvettäisiin jatkuvasti siemeniä muistuttamaan sivilisaatioita tämänkaltaisen ylevämmän päämäärän mahdollisuudesta. Silloin kappale rullaa mukavasti Crosby, Stills, Nash & Youngin hengessä eikä kenenkään tarvitse yrittää yhtään. Sitten tulee vocoderien armeija sepustamaan millä tavalla moderni ihminen voisi järjestellä minäkuvansa ja suhteensa ympäröivään todellisuuteen, jos mielii säilyä lajina. Sääli tuhlata tämä kuran kengistäpyyhkimismusiikiksi
Walk Me To The Bridge -uutuuden osuttua Kuvat: Eero Tarmo Hallittua hurmosta ja upottua vedettiin akustinen The Everlasting. RVIOITA Ä KEIKKA-A PALJON LISÄ di.fi/jutut/keikat un .so www SOUNDI 69. Ei encorea, ei muuta. Homma jatkui vuoden 1998 You Stole The Sun From My Heartilla ja Postcards From A Young Man -albumin (2010) (It’s Not War) Just The End Of Lovella. Tässä vaiheessa väenpaljoudesta äkisti lämpenevällä klubilla alkoi olla jo pirtsakasti hiki- nen tunnelma. Manicsien liven voima perustuu kappaleiden teosta päävastuun kantavien Bradfieldin (sävellykset) ja etenkin Wiren (lyriikat) ihailtavan dynaamisiin otteisiin. Heinäkuussa julkaistavaa Futurology-albumia bändi esitteli avokätisesti, kun paraikaa uunissa muhivalta kiekolta päräytettiin ilmoille vielä mystisesti nimetty Europa Geht Durch Mich ja nimibiisi Futurology. Mies kuitenkin vapautui nopeasti. Setti alkoi prikulleen ajallaan Generation Terrorists -debyytin (1992) Motorcycle Emptiness -hitillä saaden rokkikansan sulamaan siltä seisomalta. Tummaan pukuun, valkoiseen kauluspaitaan ja kravattiin pukeutuneen James Dean Bradfieldin olemus oli alkukeikasta tyyni, jopa hieman ynseä. Näin ikoninen aloitus on rohkea, mutta ällistyttävän tehokas veto. The Circus, Helsinki W alesin ylpeys, viriilinä ruuhkavuosistaan selvinnyt Manic Street Preachers keräsi kolean keväisenä iltana Helsingin The Circukseen täyden salin väkeä. Hieman ironisesti eräs rakastunut pari antautui juuri tässä kohtaa keikkaa noin minuutin mittaiseen suuteloon. > Live Teksti: Eero Tarmo MANIC STREET PREACHERS 7.5. Yhteen miehet kuitenkin Circuksessakin soittivat ja ehdottoman saumattomasti vieläpä. Männävuosien cross-dressingviehtymyksistäänkin tunnetun yhtyeen basisti-sanoittaja Nicky Wiren ja kivikasvoisesti coolin Bradfieldin välillä on lavalla veljellisen kilpailuhenkinen jännite – molemmat nauttivat soitosta niin paljon, että kykenevät halutessaan myös pieneen toverilliseen nokitteluun. Lisäksi jälkimmäisen retostelevasta hillittyyn liikehtivä lavaelämöinti on kerrassaan nautittavaa katseltavaa. Monenkirjavaan yleisöön mahtui niin kajalit poskipäilleen asemoinutta teinityttöä kuin kypsästi isäikäistä ruutupaitaakin. Pakolliseksi Manner-Euroopan numeroksikin parjattu kappale kajahti suoraan Bradfieldin sydämestä eikä liennyt epäilystäkään, etteikö Wiren biisiin kynäilemä karhean kaunis viesti olisi asettunut osaksi jokaisen paikalla olleen ikuisuutta. The Circuksen keikoilla on toisinaan törmännyt miksausongelmiin, mutta onneksi niistäkään ei tällä kertaa ollut tietoakaan. Uutta ja vanhaa tasapuolisesti läpikäynyt Manics-setti päättyi hurmoksellisesti 1990-luvun lopun jättihitti If You Tolerate This Your Children Will Be Nextiin. Niin ikään perustajajäsenistöön lukeutuva rumpali Sean Moore mätkii hänkin mallikelpoisesti, mutta aivan kollegoiden tasoista karismaa eivät rockjumalat ole miehelle langettaneet. Paljon enempää hymyssä suin kohti kapeaa poistumisaukkoa luikerrellut juhlakansa tuskin olisikaan voinut toivoa. Keikkakokoonpanoon kuuluivat lisäksi komppikitaristi Wayne Murray ja kosketinsoittaja Nick Nasmyth
Kun hän nimittäin alkoi laulaa helsinkiläisstudiossa, olin oikeasti tipahtaa tuolilta. Jännittäisikö tuollainen iso konsertti. En pysty enää antamaan vastauksia, pystyn vain ihmettelemään! Milloin trilogian täydentävä kolmas albumi saapuu markkinoille. Et ole kuitenkaan noussut lavalle vuosikausiin. Tolkki ei kuitenkaan olisi Tolkki, mikäli avaukseen ei liittyisi jotakin erikoista. – Pohjimmiltaan kummastelen albumilla ihmisten typeryyttä – miksi me esimerkiksi sodimme kerta toisensa jälkeen emmekä tunnu oppivan pahimmistakaan virheistä yhtään mitään, Tolkki kyselee. Tämä ehdotus tuntui upealta luottamuksen osoitukselta kaikenlaisten vaikeuksien ja masennuskausien jälkeen, kitaristi myöntää. – Frontiersin pomo pyysi minulta levytrilogiaa. > Bazook! Teksti: Timo Isoaho Raskaamman puoleista asiaa. – Ehkäpä, mutta vasta kaikkien kolmen albumin ilmestyttyä. Mahdolliset keikat ovat myös riippuvaisia laulajista ja esimerkiksi Floor taitaa olla valitettavan kiireinen Nightwishin kanssa tulevina vuosina, miettii Tolkki ja lisää: – Mutta olisihan se komeata heittää ainakin yksi iso keikka usean laulajan kanssa ja julkaista iltamasta näyttävä dvd/Blu-ray. Ja jos yksi albumi nielaisee keskimäärin tuhat työtuntia niin olen työskennellyt hevikiekkojen parissa ainakin kolmekymmentä tuhatta tuntia. Ei ollut. Upposin todella synkkiin vesiin, ja yhdessä vaiheessa olin aivan varma, etten perusta enää ainuttakaan yhtyettä, göteborgilaisen hotellin aulassa istuskeleva Tolkki kertoo ja jatkaa naurahtaen: – Toisaalta, olenhan minä oman osuuteni rockmusiikille jo antanutkin! Jos nimittäin lasken mukaan myös muille artisteille tuottamani levyt, niin olen ollut vuosien aikana viilaamassa noin kolmeakymmentä pitkäsoittoa. – Ääh... Aivan uskomaton suoritus! Entä aiotko tuoda Avalon-projektin estradeille. Kuva: Timo Isoaho ’’Ehdotus tuntui upealta luottamuksen osoitukselta kaikenlaisten vaikeuksien ja masennuskausien jälkeen.’’ TIMO TOLKKI 30 000 tuntia metallia M ittavan Stratovarius-uransa vuonna 2008 päättänyt kitaristiguru Timo Tolkki myöntää, että vuosina 2008–2010 toimineen Revolution Renaissance -yhtyeen ja sitä seuranneen Symfonian (2010–2011) kiville karahtamiset ottivat todella koville. Juuri ilmestynyt trilogian kakkososa Angels Of The Apocalyp- se on puolestaan tarinaltaan synkkä, sillä teoksen kappaleet kertovat ihmiskunnan tuhosta. – Stratovariuksen Elements-levykaksikko (2003) sisältää jälkikäteen ajateltuna liiankin ankaraa saarnaamista, eikä Avalon-projekti menekään niin pitkälle. Hän oli kuulemma nähnyt unen, jossa ”Timo Tolkki ryhtyy tekemään kolmen albumin mittaista metallioopperaa”. Olen vuosien mittaan tehnyt töitä monen eri solistin kanssa, mutta Floor nousi kokonaan omaan luokkaansa. Olen soittanut kitaraa neljäkymmentä vuotta. Tolkin ura sai taas uuden käänteen, kun hän sai yllättävän 70 SOUNDI sähköpostin luottoyhtiönsä Frontiers Recordsin presidentiltä loppukesällä 2012. Kappaleiden solisteina toimivat muun muassa Elize Ryd (Amaranthe), Simone Simons (Epica) ja David DeFeis (Vir- gin Steele), mutta pääosan varastaa Nightwishin Floor Jansen. – Itse asiassa The Land Of New Hope on tekstiensä puolesta trilogian päätösosa, sillä halusin käynnistää Avalon-projektin kirjoittamalla hyväntuulisia biisejä ja katsomalla positiivisesti tulevaisuuteen, Tolkki kertoo. – Odotukseni esimerkiksi Symfonian suhteen liitivät korkealla, mutta syystä tai toisesta bändin ura päättyi umpikujaan. Tai en ehkä tiennytkään... Minulla on nimittäin muitakin aikomuksia – haaveilen muun muassa pitkäsoitosta Michael Kisken (ex-Helloween) kanssa – mutta suunnitelmat ovat vielä avoinna. Avalon-otsikon saaneen projektin ensimmäinen osa The Land Of New Hope ilmestyi toukokuussa 2013. Kyllähän tuo määrä on jo ihan riittävä yhdelle kaverille. Palataan vielä Angels Of The Apocalypsen maailmaan. – Aluksi kaavailin julkaisevani Avalon-levyt vuoden välein, mutta en uskalla luvata kolmososaa keväälle 2015. – En ollut aikaisemmin edes tavannut Flooria, mutta toki tiesin hänen huikeat kykynsä laulajana. – Frontiers ehdotti projektille nimeä Lilium, mutta huomautin heille tarvitsevani Litium-lääkettä, enkä tämän vuoksi oikein innostu heidän tarjouksestaan. Ei minua jännitä soittamisessa enää mikään, Tolkki nauraa.
Act II: Silent Narratives ja The Last Horizon ilmestyvät 23. Act II: Silent Narratives saattaa vaatia muutaman kuuntelukerran ennen aukeamista, mutta niinhän me bändin sisälläkin toteamme: jos joku juttu ei kolahda heti niin kokeile uudelleen, Hoffrén sanoo. Jo seuraavana syksynä ryhdyimmekin nauhoittamaan nyt ilmestyvää The Last Horizon -paluualbumia. Niin siinä kuitenkin lopulta kävi, että musiikilli- ’’Illan aikana saattaa tulla nuotti- ja sävelähky!’’ sen luomistyön synnyttämä mahtava fiilis motivoi jatkamaan. Kitara on aina tuntunut käsissä hyvältä, mutta muutaman vuoden lähes totaalinen tauko pisti miettimään syntyjä syviä. – Kenzinerin kokoonpano on mennyt täysin uusiksi ja tuoreen levyn suora vertaaminen kahteen ensimmäiseen on tarpeetonta ja mahdotontakin. Toki settiin saattaa eksyä vanhempiakin Kenziner-kappaleita, päättää Keskinen. Takuuvarmaa jytinää ja tietenkin yllätyksiä Kuva: Peero Lakanen tekevät paluun P rogressiivisen raskaan rockin ystävien kesäkausi saa tänä vuonna loistavan startin, sillä vuonna 2009 Revival-ensilevyllään vakuuttanut Adamantra ja peräti viisitoista vuotta hiljaiselon maailmassa viihtynyt Kenziner aktivoituvat albumirintamalla. – Kenzinerin kakkoslevy The Prophecies julkaistiin vuonna 1999, mutta sen jälkeen orkesteri jäi tauolle. Mitä Adamantran ja Kenzinerin ystävien kannattaa odottaa uusilta pitkäsoitoilta. Työstin Virtuocity-yhtyeen kanssa kaksi albumia vuosituhannen alkupuolella, mutta vuoden 2004 jälkeen elämään mahtui lähes kaikkea muuta paitsi musiikkia, kertoo kitaristi Jarno Keskinen ja lisää: – Soittaminen ei kuitenkaan koskaan kadonnut kuvioista aivan kokonaan ja jossakin vaiheessa ryhdyinkin harkitsemaan aktivoitumista. SOUNDI 71. Uppouduimme Act II: Silent Narratives -kakkoslevyn studiosessioihin wer2r67 T ALBUMIT: VAIKUTTAVIMMA dgdsgadsga JUKKA HOFFRÉN BLIND GUARDIAN: Imaginations From The Other Side MANOWAR: Triumph Of Steel SYMPHONY X: The Divine Wings Of Tragedy SHADOW GALLERY: Tyranny THE BEATLES: 1962-1966 JARNO KESKINEN YNGWIE MALMSTEEN: Eclipse YNGWIE MALMSTEEN: Trilogy METALLICA: Ride The Lightning IRON MAIDEN: Powerslave AC/DC: Fly On The Wall dgdsgadsga jo syksyllä 2010, mutta sen jälkeen vuodet alkoivat viuhua ohi oikealta ja vasemmalta, päivittelee basisti Jukka Hoffrén ja jatkaa: – Adamantran viime vuosiin mahtuu monenlaista säätämistä, muun muassa levy-yhtiön ja laulajien vaihdoksia. Molempien odotetut levyt ilmestyvät saksalaisen Power Prog -yhtiön kautta. Myös klassisen musiikin vaikutuksen kuulee edelleen sooloosuuksissa, mutta olen kuitenkin tietoisesti vähentänyt niiden osuutta, huomauttaa Keskinen. – Kenzinerin uudet biisit toimivat treeniolosuhteissa loistavasti, joten yhtyeen odotukset ovat korkealla. Mutta silti, jos joku olisi vakuuttanut debyytin ilmestymisen jälkeen, että kakkoslevymme saapuu markkinoille vasta vuonna 2014, niin olisin kieltämättä ollut melkoisen ihmeissäni! Toisaalta, eihän vaivainen viisi vuotta tunnu missään, jos vertailukohdaksi otetaan vakuuttavaa jälkeä jo 90-luvulla tehnyt Kenziner. – Tosiaan, Adamantran debyytti julkaistiin keväällä 2009. Mutta on selvää, että The Last Horizonin kappaleet soivat aikaisempia ehyempinä ja raskaampina. – Markku työsti demolauluja biisiaihioihini keväällä 2012 ja viimeistään tuolloin tajusin Kenzinerin paluun olevan mahdollista. Varoituksen sana lienee myös paikallaan: illan aikana saattaa tulla nuotti- ja sävelähky, nauraa Hoffrén. Adamantran laulajaksi palasi muutaman mutkan jälkeen debyytiltä tuttu Tuomas Nieminen, kun taas Kenzinerin uudeksi solistiksi löytyi Status Minor -yhtyeen Markku Kuikka. Kyseessä on Kenzinerin ensimmäinen konsertti koskaan. – Diggasin Kenzineristä jo 90-luvulla ja odotankin innolla niin meidän kuin heidän keikkaansa. toukokuuta ja samana iltana molemmat yhtyeet soittavat Helsingin On The Rocksissa. – Takuuvarmaa jytinää ja toki myös yllätyksiä – veikkaan nimittäin vahvasti, että kuulijat ovat ihmeissään vähintään parin biisin äärellä
Olisi järjetöntä muuttaa vaikkapa omakotitaloon, sillä sehän olisi tyhjillään koko ajan. – Muutamat viime kuukaudet ovat kuluneet täällä tutuissa maisemissa, sillä nauhoitimme uuden Heroes-albumin lähistöllä sijaitsevan Abyss-studion uumenissa luottotuottaja Peter Tägtgrenin kanssa, Sundström aloittaa. – Sota ja sankari on tietysti ongelmallinen yhdistelmä. Joillekin Törni on eräs kaikkien aikojen sotilaista, kun taas toisille hänen nimensä on kirosana. Paiskaamme jossakin vaiheessa myös kunnon Suomenkiertueen, mutta jo tulevana kesänähän Sabaton saapuu Kivenlahtirockiin ja Sotkamon sykkeeseen, muistuttaa Sundström. Tiedostin turhankin selvästi, että fanit tulevat syyttämään tuoreita jäseniä Sabatonin pilaamisesta mikäli Heroes ei uppoa entiseen malliin. Power-vaikutteisen heavymetalin maailmanlaajuiseen kärkeen ryminällä nousseen Sabatonin managerin tonttiakin hoitavalla Sundströmilla olisi varaa isompaan asuntoon tai vaikka omaan taloon, mutta pitkäkestoisia suunnitelmia rakastava muusikko viihtyy mainiosti Sabaton-rekvisiitalla koristellussa poikamiesboksissaan. – Itse asiassa heitin osan tuoreista ideoista roskakoriin viime vuoden loppupuolella ja kirjoitin nopealla tahdilla kasan uusia kappaleita. Onko se oikeaa sankaruutta, jos tarkka-ampuja Simo Häyhä tappaa satoja neuvostosotilaita, Brodén miettii. – Toisaalta tiedän viettäväni ainakin pari seuraavaa vuotta melkeinpä kaikkialla muualla paitsi Falunissa. Tuulisen talvinen myllerrys ei kuitenkaan haittaa paikkakunnan raskaan ylpeyden Sabatonin edustustoa, laulaja Joakim Brodénia ja basisti Pär Sundströmia, sillä kaksikko istuskelee keskustan tuntumassa sijaitsevan Sundströmin kaksiossa. – No, Sabaton kirjoittaa taisteluista ja sotureista, eivätkä kaikki voi tietenkään tykätä sellaisesta. Loistavan vastaanoton saaneen Carolus Rexin teemasanoitukset pureutuivat Ruotsin kuningaskunnan vuosisatojen takaisiin sotaisiin vaiheisiin. Sabatonin mittava festivaalirundi ja syksyllä tapahtuva Euroopan-kiertue promotoivat jo mainittua Heroes-pitkäsoittoa. Ainakin toistaiseksi. Heroes taas ottaa tekstiensä puolesta taka- ’’Sota ja sankari on ongelmallinen yhdistelmä.’’ askeleen, sillä Sabaton palaa hieman modernimpien konfliktien ja erityisesti sotasankareiden maailmaan. Suomalaisittain Heroesin kiinnostavin kappale on rivakka powermetal-rykäys Soldier Of 3 Armies, joka kertoo Lauri Törnistä. – Harkitsin pitkään, kirjoitanko Törnistä, sillä hänen maineensa on hyvin kaksijakoinen. Ympäristön totaalinen valkoisuus ei tule yllätyksenä, sillä tämä ruotsalainen pikkukaupunkihan on kuuluisa talviurheilukeskus. – Mehän teimme radikaalin ratkaisun edellisen Carolus Rex -studioalbumin (2012) nauhoitusten jälkeen, sillä kitaristit Oskar Montelius ja Rikard Sundén, rumpali Daniel Mulback ja kosketinsoittaja Daniel Mÿhr saivat tuolloin lähtöpassit motivaatio- ÄKÄ Ä OTTAKA A TAI JÄTT OLE! – VAIHTOEHTOJA EI 72 SOUNDI ongelmien vuoksi, Brodén sanoo ja jatkaa: – Minä kirjoitan edelleen leijonanosan Sabatonin musiikista, mutta Heroesin biisien säveltäminen oli aikaisempaa haastavampaa uuden kokoonpanon vuoksi. Kyseessä on yhtyeen seitsemäs albumi eikä se syntynyt ilman tuskallisia hikipisaroita. Manageri-basisti paljastaa Sabatonin epävirallisten suunnitelmien ulottuvan tällä hetkellä jonnekin vuoden 2016 loppupuolelle. – Luvassa on muun muassa spesiaalikeikkoja ja monenlaisia muita erikoisjuttuja. > Bazook! E Teksti: Timo Isoaho letään kuluvan vuoden helmikuuta ja allekirjoittanut on matkustanut lumimyrskyn kourissa kärvistelevään Faluniin. Bändi on tehnyt valintansa aikoja sitten ja vastuu on nyt kuulijoiden puolella. Mutta kuten jo sanoin, ottakaa tai jättäkää, sillä vaihtoehtoja ei ole!. Sundströmin stereolaitteissa keskustelun taustalla soiva, juuri masterointipajalta saapunut Heroes kuulostaa sataprosenttisen tunnistettavalta Sabatonilta: Massiivisia soundeja, tarttuvia kertosäkeitä ja Tiger-tankin lailla jyrääviä riffejä siis riittää. Brodénia on onneksi helppo lohduttaa. Onneksi uskalsin painaa hätäjarrua, sillä en muuttaisi valmiilta Heroesilta mitään
Teksti: Teppo Vapaus Kuvat: Juha Metso Kaikki menee HELVETIN HYVIN! 74 SOUNDI
Sitten on mietitty, että miten sitä kaupataan Venäjällä. C oronan tiskillä seuraamme liittyy tuttavallisesti Kaukolle jutteleva naishenkilö. Kauko kysyy, ovatko he tavanneet. Siitä olen iloinen. Venäläisethän on ostaneet paljon suomenkielistäkin laitosta, koska Ville on niin iso tähti siellä. – Siitä on tehty kahtakin käännöstä. Onko ensimmäisen Haapasalo-kirjan kääntäminen ja Venäjän jakelu toteutumassa. Mulla on Ville Haapasalo kakkonen ja Arman Alizad -kirja työn alla. – Oletko ollut Ylpön kanssa tekemisissä. Minä hortoilen metsissä ja sitten on härkiä, ylämaan karjaa. Kauko alkaa haastatella minua. Käyn katsomassa Kauko Röyhkä & The Boots -kokoonpanon ensimmäisen keikan Helsingin Bar Loosessa. – Ollaan mietitty kirjan kääntämistä myös muille kielille, koska Villen ohjelmia pyörii pohjoismaissa, ilmeisesti saksankielisillä alueilla ja Ranskassakin. Hetkeen muusikolla ei sytytä, mutta sitten hän kysyy, oliko mukana myös toinen tyttö. Yksi mahdollisuus on Villen oma nettikauppa. SOUNDI 75. Myös kiireisenä kirjailijana itsensä pitävä taiteilija on pitkästä aikaa tehnyt vain omaa nimeään kantavan albumin. Heikkisen veljekset Jarmo (kitara) ja Pete (pystybasso) soittavat tyylikkäästi, Pete jopa vimmaisesti. Lipunmyyjä kysyy, olenko Teppo Freedom +1. Muuten vakuuttavan orkesterin keulilla nahkatakkiin pukeutunut Kauko toistaa tuttuja lavamaneerejaan. Miten innostuit Arman Alizadista. Pari päivää myöhemmin painan nauhurini play-nappia. Kauko ilmeilee ja pyörittelee suuria kämmeniään kameralle. Katsoin sitten niitä sen ohjelmia, ja onhan ne mielenkiintoisia, nämä kamppailulajijutut ja Viimeinen ristiretki -jutut, missä se menee köyhien ihmisten pariin. – Me käytiin Tbilisissä, Georgiassa, tehtiin muutama päivä haastatteluja ja kierreltiin Kaukasuksen reunamilla kylissä. Uuden, seksiin ja bailaamiseen keskittyvän Etelän peto -albumin nimibiisi ja Kiinnostava persoona -niminen kappale svengaavat ja tulevat voimalla läpi jo ensikuulemalta. Se haluaa kielen olevan tosi hyvää. Ville tutkii niitä. Nainen kertoo heränneensä 18-vuotiaana alastomana Kaukon viereltä. Kiitos, Suomi.” – Onko teidän leffa valmis. 42 000 oli viimeinen myyntiluku, minkä kuulin, mutta nyt se on ollut Suomalaisen Kirjakaupan kampanjassa ja sitä on varmasti mennyt tuhansia lisää. Taustalta kuuluu kova hälinä Kaukon todetessa: ”No en mä voi ottaa sitä uusiksi. Hän on sopivasti Stadissa, joten sovimme illaksi treffit Bar Coronaan. Selviää, että seuralaisemme on erään puolueen kampanjakoordinaattori. – Onko siinä muita ihmisiä kuin sinä. Tehdäänkö töitä. Jarmon poika Jesse säestää toisella kitaralla ja Dimitra Salo laulaa taustoja. Kauko Röyhkä ei tunne edelleenkään kuuluvansa suomirock-perheeseen. Nämä molemmat herrat on mielestäni erikoisia ihmisiä. – Ei. Meillä on sellainen puolen tunnin demo esteettistä art house -elokuvaa. – Joo. ”Suomi on elättänyt mut. Viikkoa myöhemmin pirautan Kaukolle. – Se oli kustantajan toive. Oletko käynyt taas Villeä treffaamassa Venäjällä. Bändin kanssa tehdään jotain keikkoja ja sitten on soolokeikkoja. On keskiviikkoilta ja yleisö on varautunutta. Siellä ei ole mitään isoa kirjakauppaketjua. Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta sehän olisi kiva, jos tulisi kansainvälinen hitti, niin saisi rahaa. Mun vaimo ei tykkää tästä ajatuksesta.” Palataanpa ajassa viikko taaksepäin. Rumpali Rape Raappana ei oikein groovaa, näyttää spedeltä isot luurit päässään ja tarjoilee yhtä ja samaa tökeröä filliä joka väliin. Taannoisen Erotica Night -shown tapaan naamioihin pukeutuneet ystävättäret tulevat yleisön sekaan tanssimaan, ja Etelän peto -videota kuvaava Simon Bergman taltioi heitä ja bändiä. Tämähän on tuottanut Suomessakin ihan mukavasti. ”Hän on kuuma! / ja niin kekseliäs / hän on seksiä, seksiä, etelän peto!”, Kauko julistaa. – Niitä pitkätukkaisia lehmiä. Tunnelma on hieman tekaistu. – Ei se valmis ole. Keikan jälkeen Kauko myöntää pisuaarilla, että on saatava lisää keikkoja alle, jotta homma lähtee lentoon. – No, mä teen nyt näitä kirjahommia. Etelän peto on päästetty irti. Istahdamme alakerran Dubrovnik-kuppilan loungetilaan kahden kesken. – Just. Ylppö kuvaa, ohjaa ja leikkaa. – Vähemmän viime aikoina. Mitä elämä tänään
Kun ollaan jossain joella ja usva nousee. Niissä ei ole mitään yritys- 76 SOUNDI tä, ei mihinkään suuntaan. Äidin puolen suku on sieltä. – Me saatiin 2010 idea Erotica Night -showsta, kun oltiin kännäämässä Dynamo-klubin omistajan Lehtisen Jussin tupareissa. Kyllä mä tiesin, että Jarmo pystyy tämän hoitamaan, mutta mä en vielä tiennyt sen tekotavoista. Entäs radio. Pyörittiin luonnossa, ja mulla oli pellolaisia kavereita, jotka harrasti ketunpyyntiä. Otetaan tytöt siihen tanssimaan, pannaan vanhoja pehmopornoleffoja pyörimään, ja jotain musaa siihen. Katsotko tv:tä. – Häh-häh! (Tauko.) No mä näin Teemu Selänteestä jonkun jutun ja se oli semmoinen koti-isä ja rikas tietysti kuin sika, mutta ajattelin, että no tuossa se on lasten ja vaimon kanssa ja jätkä on komea kuin joku antiikin jumala, mutta ottaa hyvin hillitysti. – Ei. Kun tiedän, että jollakin on hyvä soundi, annan sen tehdä mitä se tekee. Oletko kirjoittanut paljon Lapissa. Se on liian outoa kamaa kuitenkin. Ajattelin, että teen aika härskin tekstin. Se oli Twin Peaksia. En mä nyt halua olla mikään ukonrähjä. Kyllä hän on varmaan sellainen urheilija, jossa on jotain positiivista. Siellä oli vaikka kuinka helvetisti kitaroita ja kaikkea. Ne on soittaneet yhdessä ja siellä ei ole mitään kitkaa ihmisten välillä. Mitä sä katsot. Kauniina päivänä on kiva juosta. Tiedätkö, onko sille tullut soittolistauksia. – Joo, erittäin hajanainen. Se on niin formatisoitua, ettei sieltä oikein kuule enää muuta kuin niitä samoja jennivartiaisia koko ajan. Mitä teit siellä. Isäähän mä en ole koskaan tuntenutkaan. Lähes kaikki uuden levyn laulut on muuten demolauluja. Tein sen kyllä jo 2008. Mulla on mahtavat maisemat Turussa. Sulla oli lenkkeily ja mandariinit mainittu tuolla Facebookissa. (Nauraa.) Olga haluaa katsoa niitä. Se mun poika-aika ja kaikki ne vaeltelut... Onko liikunnalla jotain suoria vaikutuksia luovuuteen. Se on ihan hyvä tyyppi se Bourdain, siinä on jotain rockhenkistä. Talvella tai huonolla ilmalla se on vähemmän kivaa, mutta koitan välillä puurtaa kuitenkin. (Naurahtaa.) Mä olen ollut paljon lasteni kanssa tekemisissä ja mun lapset ei ole koskaan nähneet mua hirveässä humalassa tai sekoilemassa tai mitään muuta ikävää tekemässä. Tein siihen biisejä kuten Etelän peto ja Täydellinen nainen, jotka on nyt tässä uudella levyllä. Mutta se olikin aika pliisu biisi ja siitä oli meille oikeastaan enemmän haittaa kuin hyötyä, koska monet luuli, että koko levy on sellaista... Me tehtiin Mattilan Rikun kanssa se kakkoslevy (Kaksi lensi tuulen mukaan, 2011) siinä välissä, sitten oli Uhrijuhlan eka levy (Uhrijuhla, 2012) ja Nartun reunion-homma, josta tuli livelevy (Pois valoista, 2013). Multa ei ole Kauko Röyhkän nimellä tullut varsinaista omaa levyä pitkiin aikoihin. – Luotan sattumaan ja ihmisiin. Sitten se heitettiin koko kama Svart Recordsin luottomiehelle Joona Lukalalle, joka pisti sen kasaan. Suuntasin nuorena kaikki lomani Lappiin. Se oli outoa. Oltiin Kreikassa ja oli tosi kuumaa. Vietit lapsena paljon aikaa Lapissa. – Joo. – En kuuntele radiota muuta kuin taksissa. Mulla ei ole mitään tauteja tai sairauksia. – Eiii... Levyn äänitysprosessi taisi olla aika hajanainen. Tämä ei ole synkkä niin kuin joku Lilith tai Paha maa. Semmoinen ukkoontuminen on tietenkin vaarana tässä iässä. Oltiin yhdellä saarella, ja Kaarlo oli vielä pikkuvauva. – No, kyllä kai mä olen aika kohtuullinen faija. Kuuntele sitä, mitä radiosta tulee! Niin pliisua musaa, mitä sieltä tulee, mä en pysty tekemään, vaikka yrittäisin. Noista jutuista on lähtenyt kaikki Nivelet-. No olihan meillä yksi radiohitti Rikun kanssa, Sinä. Elettiin kuin vanhan ajan metsämiehet ja ihailtiin sellaista. ”Valehtelin aina koulussa, että mulla on isä ja me pärjätään hyvin.” Miten uusi Etelän peto -albumi sai alkunsa. Pitää vielä olla SEX. Järvisen kirjoituksia, vanhoja erätarinoita. Kuunneltiin Pink Floydia ja muuta psykedeelistä rockia. Tähän kun tekee pari-kolme biisiä lisää, niin meillä on levy. Vanhempi äijä, joka on selkeesti ollut vähän rokkikuvioissa mukana. Me oltiin talvellakin yötä luonnossa, tehtiin rakovalkea ja meillä oli laavu. – No, pitää taistella tätä maan vetovoimaa vastaan. Tuleeko sulla mieleen ketään urheilijaa, joka on rock’n’roll. Enkä mä nyt hirveästi semmoista teekään, mutta kyllä kai mullakin joskus on hetkiä, kun pimahdan. En tiennyt yhtään, miten The Boots toimii. Pyysin Oton mukaan Tehosekoittimesta ja Maija Moision, jonka ekaa levyä esituotin, ja sitten tietysti vaimoni Olga ja minä. Mutta ajattelin, että se on valmis bändi. Muistan, kun keväisin oli aina Tornionjoella hirveät tulvat. The Bootsin soittajat äänittivät omat osuutensa omilla äänityslaitteillaan. Sehän on täysverinen popbiisi. Tehtiin muutama hulluttelukeikka vaan, mutta ajattelin, että nämä biisithän on aika hyviä. Me tehtiin 2010 ensimmäiset äänitykset Erotica Night -keikkojen lomassa Turussa. Mietin, että mitä tästä mahtaa tulla. Ajattelin, että tällaista en ole koskaan ennen tehnyt. Tein sampleilla kaikki soitot demoon ja keksin ne sanat ja lauloin. – En. Luettiin A.E. – Niin, häh-häh! Iskelmää. Mitenkäs tuo Aurinko ja kuu ja kaikki muu -single. Aina kun näen Tarkovskin leffoja, ymmärrän helvetin hyvin ne fiilikset, koska ne on ihan niitä samoja. Jamppa lähetti aina välillä äänityksiä Oulusta, ja ne tuntui ihan sekavilta. Et vaikuta hirveän kontrollifriikiltä levyn työstön suhteen. Oliko Etelän peto juuri se biisi, joka käynnisti tämän projektin. Miltä se lenkkeily tuntuu. Ei aikuisiän diabetesta tai mitään tuollaista. Kaikki se sekoittui myös musan kuunteluun. – Aika vähän. Siitä demosta kuuluu vielä Kaarlon kitinä taustalla. Kävin lekurilla vuosi sitten ja sain hyvät paperit. Mä sanoin Jampalle vaan, että hoida joku hyvä mikki, niin tehdään laulut. Paskaa. Nyt tulee sitten. Oliko jo Erotica Night -shown aikoihin olemassa ajatus tästä levystä. Pystyi soutelemaan puiden seassa ja keskellä järveä oli joku lato, joka oli lähtenyt tulvan mukana liikkeelle. Aina kun kävin Oulussa keikoilla, kävin viettämässä pari tuntia hänen studiossaan ja lauloin pari-kolme biisiä. Millainen faija sä olet. Seuraatko mitään urheilua. Karsi kitaroita, jätti tärkeimmät ja pisti jotain koneita sinne. Onko terveysvillitys meneillään. Ei tarvitse erikseen hakea kaikkia soittajia, se on aina helppoa. – Se tuntuu oikein hyvältä. Sitä kun tulee vanhaksi, niin kunto alkaa heikentyä, jos ei pidä siitä huolta. – Mummola oli Pellossa, Tornionjokilaaksossa. – (Pitkä tauko.) Anthony Bourdainin kokkiohjelmia. Juoksen kulttuurimaisemissa Turun Linnan ympä- ri ja Aurajoen rantoja pitkin. Mentiin sieltä Dynamoon ja yhtäkkiä päätettiin, että keksitään sellainen show kuin Erotica Night. – En mä tiedä, mutta se pitää mut varmasti terveempänä. Olga lähti käymään kaupungilla ja jätti mut hotelliin Kaarlon kanssa. Tässä on vähän tällaista räpmeininkiä, mutta tämä on aika iloinen ja hauska biisi. Rummut oli sellaisia, että joku soitti vain pienen pätkän ja sitten oli pitkän aikaa tyhjää. – Kaikki nämä Maa on voimaa -jutut on sieltä lähtöisin. – En mä usko. Mentiin kalastamaan jonnekin, sytytettiin nuotio ja kerrottiin kummitusjuttuja
Bändillä on monta mieleenpainuvaa biisiä, mutta se ei henkilökohtaisesti miellytä mua. – Mä tykkään semmoisesta biisistä kuin Indian Summer. Seksuaalista hyväksikäyttöä isän puolelta. Mutta jos pitää tuon ajan bändeistä jotain valita, niin kyllä se on ilman muuta Velvet Underground ja Beefheartin porukka, jotka teki keskeiset amerikkalaiset levyt, ja tietysti Dylan. Björkillä on ollut hyviä juttuja. Mulla tulee pikkusen paha olo siitä. Se suhde loppui siihen taloudelliseen sekamelskaan, joka oli käynnissä, ja minä synnyin siihen. Mä olen pitänyt jopa Grateful Deadista enemmän kuin Doorsista. Jotain oksettavaa. Hän on nykyisin teatteriohjaaja Virossa. Luen Mojoa ja Uncut-lehteä. Tuon sullekin! Haluutko toisen kaljan?! Lou Reed sai sinut aikanaan ajattelemaan, että rock’n’roll voi olla taidetta. Kuuntelin esimerkiksi War On Drugs -bändiä, joka on ihan hyvä. (Tauko.) Onhan se tietysti helvetin hyvä! Jos joku tekisi Suomessa niin hyvää musaa, se olisi sensaatio. Lisää vetoja on luvassa toukokuun lopulla. Mullakin on vähän räptyyppisiä biisejä, joissa ei ole varsinaisesti melodiaa, mutta teksti tulee hitaammin ja sen ehtii tajuta. – En mä tiedä, siinä oli jotain synkkää ja itsetuhoista väärällä tavalla. Siihen vaikutti myös yksi tyttö, jolla oli rankka menneisyys. Mutta tuota... Tykkäätkö Nirvanasta. Mitä tiedät isästäsi. Tai no se on oikeasti kaukaisempi sukulainen, mutta sanon sitä serkkutytöksi. Vasta myöhemmällä teini-iällä oli sitten oma huone. ”Radio on niin formatisoitua, ettei sieltä oikein kuule enää muuta kuin niitä samoja jennivartiaisia koko ajan.” Kauko Röyhkä & The Boots teki ensimmäisen keikkansa Loosessa huhtikuun puolivälissä. – Mullahan on kolme velipuoltakin, jotka on mua paljon vanhempia. Se johti siihen, että mun äiti, joka oli ollut hänen kanssaan suhteessa, se oli siis naimisissa oleva mies... Se johtui siitä, että äiti sai nii- tä tukkuhinnalla SOK:lta, missä se oli töissä, häh-häh! Oikeasti me oltiin aika köyhiä ja asuttiin yksiössä. Ei mikään trauma, koska sillä ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Hän on siltä puolelta ainut sukulainen, jonka kanssa olen ollut vähän enemmän tekemisissä. – Se oli bisnesmies, rakennusmestari, jolla oli oma firma, joka teki konkurssin niihin aikoihin, kun synnyin. Monet luuli, että me ollaan jopa varakkaita, koska mulla oli uusia vaatteita. (Pitkä tauko. Doorsissa häiritsee se, että se ei svengaa hirveästi. Suomi- SOUNDI 77. Mä ostan koko ajan levyjä ja koitan seurata musiikkia. Sitä olen kuunnellut tosi paljon. Entä The Doorsin musiikki. Puhutteleeko Kurt Cobain hahmona sua. Luen levyarvostelut ja ostan esille nostettujen uusien bändien levyjä. – On paljon. PJ Harveylla on hyviä juttuja. biisit ja tuollaiset. Se on ollutta ja mennyttä, en mä siitä enää välitä. Mulla oli outoja ja mielenkiintoisia kavereita. Onko yhä artisteja, jotka saavat sinut ajattelemaan näin. Mulla on yksi serkkutyttö... Myöskään mitään rahaa ei ole koskaan oikein tullut sieltä. Mutta mä olen joutunut salailemaan sitä silloin kun olin nuori. Olen koittanut olla parempi isä omille lapsille kuin mitä mun isä on ollut mulle. Valehtelin aina koulussa, että mulla on isä ja me pärjätään hyvin. Nämä on näitä viimeisimpiä, mutta esimerkiksi ysäribändeistä kaikkein kovin on Massive Attack. Liian paljon asiaa. Kurt Vile on toinen artisti samasta porukasta, Philadelphian rokkareita, nuoria amerikkalaisia pitkätukkia. En tiedä, onko mitään kauhean uudistavia juttuja tullut, mutta paljon hyviä perinteisiä bändejä. Ehkä semmoisia todella isoja tyyppejä kuin Lou Reed, Beefheart, Rolling Stones, Neil Young, Dylan tai Joni Mitchell ei ole tullut. Ei se koskaan välittänyt minusta eikä ottanut yhteyttä, vaikka asui Oulussa. En mä niitäkään levyjä hirveästi kuuntele. En ole koskaan nähnyt niitä enkä oikeastaan halua nähdäkään. Morrisonhan on helvetin hyvä laulaja, mutta se komppiryhmä on pikkuisen tönkkö. Kauko katsoo suoraan silmiin.) Mä käyn ostaan yhden kaljan. – En mä oikeastaan jaksa sitä kuunnella. Mulla ei ollut omaa huonetta koko nuoruuden aikana. Kyllä multa toki Doorsin koko tuotanto löytyy. Entäs suomiräppi. Se on sellainen musta aukko. – En saa selvää niistä sanoista
Se on sellainen rahantekojuttu mulle, mutta kyllä mä niistäkin tykkään, kun on kiva keikkapaikka. Se ei ole vanhentunut. Keskustelumme etenee Suosikin kulta-aikojen muisteluun. Seuraavaa kysymystä en kysykään. On radiopoppareita, jotain hevareita, junttirockin tekijöitä tai suomibluesin tekijöitä. Olitko koskaan Suosikin kannessa. Niillä ei ole mitään valtaa minuun. Mitä mieltä olet Eppu Normaalin musasta. Mutta huomasin, että se olikin b-puoli ja a-puolella oli Hassisen Kone -niminen kappale. Vitsailen, ettei Lou Reed ollut Kaukolle huono valinta. Jotenkin en löydä suomalaisesta musiikista aineksia, joista tykkään. Siitä olen iloinen. Ne meni vähän sellaiseen junttipunkrockiin, joka ei kiinnosta mua. – Oon mä marihuanaa ja hasista, mutta sekään ei toimi mulle, kun en osaa polttaa tupakkaa. Luulin, että Kolumbia orkesteri on a-puoli ja ajattelin, että tämähän on mielenkiintoista musiikkia. Mutta jos se olisi ottanut multa suihin, se olisi ollut ihan ok.” räpissä on aina sama rytmi, millä ne biisit menee. Ei ole mitään vitun valittamista tässä hommassa. No, mä olen tasaantunut, mutta kyllä nyt ennen vanhaan... – Se saattaa olla 1500 tai 2000 euroa, ja siitä jää noin puolet mulle. Mitä huumeita olet kokeillut. ”Jos sillä olisi ollut munat, en olisi halunnut koskea niihin. Jaatteko keikkaliksat tasan. Niin kuin Nartunkin kanssa. Lähestyin sitä kunnes huomasin, että vittu toihan on mies. En todellakaan ole suomirock-perheeseen kuuluva. – Se on vähän kuin katsoisi jotain suomalaista tv-sarjaa. – Kaiken saa painaa lehteen. Juntunen on aina ollut kapinallinen. Siitä mä en tykännyt yhtään. Se on oikeasti merkittävää tuloa. Se on hauskanpitoa ja profiilin nostatusta. Sillä pärjää jo, ja sitten tulee muita rahoja kirjoista ja Teostosta. Sitten mä peräännyin, mikä on harmittanut mua myöhemmin, koska se oli kauniimpi kuin moni oikea nainen. Ismo Alanko. Kauko kertoo varastavansa paljon laineja ja lauseita englantilaisten rocklehtien kirjoittajilta ja kirjoista, ja käyttävänsä lauseet omissa biiseissään tai Facebook-päivityksissään. Ihmiset muistaa vieläkin niitä. Jos tekisin vain soolokeikkoja, hautautuisin aluskasvillisuuden sekaan. Sielun Veljillä oli monia hienoja juttuja. Tunnen sympatiaa sitä kohtaan, koska se ei ole yrittänyt muuttaa omaa juttuaan tossavaiselle sopivaksi, vaan on säilynyt sellaisena outona hahmona. Täytyy olla joku todellinen asiantuntija, että erottaa ne toisistaan. – No en todellakaan! Kuka ois halunnut mua Suosikin kanteen?! Musta ei ole tehty edes juttua Suosikkiin kuin varmaan kaksi kertaa, ja toinen niistäkin oli todella negatiivinen. Ehkä mä olen vaan niin helvetin tyhmä, etten löydä niistä sitä hienoutta. Pitää osata varastaa tyylikkäästi ja sijoittaa omiin juttuihin niin, että oma juttu nousee vielä vähän parempana esiin. – Ismo Alanko on lahjakas ja kiinnostava musiikintekijä. Tuntuu, että siellä on se sama hevikitaristi kaikilla. Sitten on näitä räppäreitä. En tarkista juttuja. Saan tehdä tätä mitä teen loppuikäni, ja tulen koko ajan pärjäämään ja tienaamaan paremmin ja paremmin. Oho. Joku vitun Kalevala on tehty sillä tavalla, että tyypit on laulaneet jotain runoja, seuraava tyyppi on napannut ne, laulanut eteenpäin ja laittanut pikkasen omaa mukaan. Keskustelemme pitkään The Doorsista ja Jim Morrisonista. Mutta se on vitsi se biisi. Paljonko saat niistä liksaa. Kenen suomalaisen muusikon kanssa haluaisit vielä työskennellä. Olen 21-vuotiaasta asti ollut ammattitaiteilija, en ole tehnyt mitään muuta työtä. Multa puuttuu kaksi asiaa, mitä Lou Reedillä oli. Voisin työskennellä aika monien kanssa. Ja Lou Reed oli biseksuaali, mutta sillä oli kuitenkin ne homojuttunsa. Kerron, etten olisi sama ihminen ilman Morrisonin tekemää vaikutusta. Kauko huomaa, että nyt aletaan olla ytimessä. Mulla ei ole oikeasti ollut suhdetta transuun. En tiedä, mistä se johtuu. Ja kun biisejä alkoi tulla lisää, ne 78 SOUNDI muistutti enemmän Hassisen Konetta. Oli meillä hetkemme ja retkemme, häh-häh! Siirrymme yläkerran baariin ihmisten seuraan ja jatkamme jutustelua. Siinä oli ”pari kiinnostavaa pointtia”. – No ei tullut. Välillä pitää olla hyvä bändiprojekti ja hyvä levy siihen liittyen, niin homma pysyy ajankohtaisena. – No seksi! Sulla on hirveä naistenmiehen maine ja olet kuitenkin perheenisä. Ikävä sanoa näin. Suomi on elättänyt mut. Niistä tuli helvetin hauskoja haastatteluja. Mun olisi pitänyt kokeilla sitä. – Kaikkihan kiertää. Saan kaikkea. En ole edes Soundin kannessa ollut kuin pari kertaa. Kiitos, Suomi. Juntunen teki aikanaan sellaisia haastatteluja, että se juotti meidät känniin ja sitten me puhuttiin ohi suun kaikkia älyttömyyksiä. En löydä sellaisia soittajia, jotka olisi kiinnostavia. – Kaikki jaetaan tasan. Jos sillä olisi ollut munat, en olisi halunnut koskea niihin. Kun tekee yhden viikonlopun, niin tulee tonni-tonniviissataa rahaa. – Niin oli, häh-häh! Niin kuin tässä meidän Kiinnostava persoona -biisissä. Oli tosi kivaa ja hienoa olla mukana siinä bändissä pitkästä aikaa. (Pitkä remakka räkäistä naurua.) The Bootsin kanssa teitä on yhteensä kuusi. Mä en käytä huumeita. – Suomessa on helvetisti hyviä muusikoita. Kun ne soittaa mun musiikkia, kaikki on kohdillaan, mutta kun kuulen niiden soittavan jotain muuta musaa, niin en ole niin kauhean iloinen, häh-häh! Onko sulla soolokeikkoja koko ajan bändikeikkojen rinnalla. – Niin. Mutta jos se olisi ottanut multa suihin, se olisi ollut ihan ok. Hänestähän tuli Suomen Lou Reed. Pitää olla paljon omaa ja vähän varastettua. Olen täysin niiden ulottumattomissa.. Mä en ota niitä hommia ollenkaan rahan kannalta. Ehkä ei ole sellaisia tyyppejä, joilla on jotain mystistä sanottavaa. Täytyy olla tyytyväinen. Mutta mä olen voittanut jo kaiken. Ei tässä sillain huonosti ole eletty. – Joo. Muistan, kun ostin Hassisen Koneen ensimmäisen singlen, kun se ilmestyi. Arvostan Ismon ammattitaitoa, mutta jostain syystä se ei puhuttele mua. Peitsamossa on myös jotain sympaattista, outoa ja jännää. Mä arvostan sitä, että niillä monilla on yhteiskunnallinen sanoma ja kaikkea tuollaista älyllistä toimintaa siinä hommassa, mutta miksi se pitää tehdä aina samalla tavalla. Se on ollut mulle viime vuosina pääasiallinen tulonlähde. Ehkä se johtuu siitä, että kuulin näitä nuorena. Mulla menee kaikki helvetin hyvin. Olen aina tykännyt muusikoista, mutta haluan, että ne tulevat mun maailmaan. Mulle on ihan sama, mitä kriitikot sanoo, mitä Soundi sanoo tai mitä Rumba sanoo. En ole nimittäin ollut homoseksuaali enkä huumeiden käyttäjä. Mutta se musiikillinen puoli ja sanoituksellinen terävyys kolahtaa mulle. Mutta kerran oli lähellä! Näin kerran tosi kauniin naisen Manalassa. Olen aina tykännyt enemmän Nurmiosta ja Davesta
– Mä olen kääntänyt paljon biisejä, jossain vaiheessa se oli ihan harrastus. Suhdetta amerikkalaiseen juurimusiikkiin alleviivaavat levyn kaksi käännösraitaa: Townes Van Zandtin Waitin’ Around To Die sekä Jack Wesley Routhin kirjoittama ja Johnny Cashinkin tulkisema Crys tal Chandeliers And Burgundy. Kaikki eri elementit menivät omaa tietään, ja jossain vaiheessa ne kasaantuivat ja siitä tuli tämä lopputulos. Herkän folknäppäilyn ja dynaamisen bändisoiton välissä tietään luoviva, melankolinen mutta myös lämpimän hauska Kaupun kien yössä -levy tulee iholle. – Tämä levy oli pakko tehdä ihan Spiguna, Ville pohtii. Kaupunkien yössä -levyllä soi välillä pelkästään sinä, välillä iso bändi. Se on mun toive. Oli paljon tilaa hengittää ja taukoja äänityksessä. Myllykoski tavallaan alleviivaa koko homman ja sulkee ympyrän. – Valmis, Ville toteaa päättäväisesti. Millaisena Spigu näyttäytyy keikalla. Viisi vuotta sitten julkaistuna albumi olisi todennäköisesti kuulostanut hyvin erilaiselta. Nämä kaksi laulua tuntuivat erityisen tärkeiltä. – Tällainen kosminen amerikkalainen folk on erityisen lähellä sydäntä. Ville kuitenkin vakuuttaa, ettei niin ole. – Ainoa tietoinen päätös oli, että keskitytään musiikkiin. – Niin minä olenkin. Mutta aina se toimii. – Me törmättiin Pekkaan ja mä kysyin häntä mukaan. – Esimerkiksi Dxxxa D:n ja (runoilija) J.K. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN ”Olen kuunnellut ihan liikaa musiikkia elämäni aikana.”. Levylle laitettiin se, mitä siinä tarvittiin, ja mitä ei tarvittu, sitä ei siinä ole. Spigu-nimen takaa löytyy kolmekymppinen helsinkiläismuusikko Ville Linna. Levy kuulostaa hyvin intiimiltä. – Haluaisin, että ihmiset saavat tästä voimaa ja tietynlaista kirkkautta. Me ei pyritty tekemään mitään tiettyä genreä. Kyseessä oli todellinen prosessi, joka oli menossa moneen eri suuntaan. Millaisia hengenheimolaisia voit nimetä Suomesta. – Mutta en kuitenkaan halua ihmisten ajattelevan, että tässä mennään jonkun naamion taakse. Ihalaisen tekemisistä olen tykännyt aina. Mikä yksi sana kuvaisi parhaiten tuoretta levyä. Kuulostat siltä, että olet lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Vähän tarpeen mukaan, riippuen siitä millainen tilaisuus on ja keitä ihmisiä pääsee paikalle. > Tarkkailuluokka Spigu H Paljon tilaa hengittää arva sana on kokenut niin paljon vääryyttä kuin country. Jos sinullekin tulee siitä mieleen kornit punaniskat, niin huuhtelepa korvasi vaikkapa Spigun debyytillä, joka pöllyttää amerikkalaisen folkin maisemia näillä leveyspiireillä harvinaisen luontevasti. En vain kokenut oikeaksi tehdä tätä oikealla nimelläni. Sanotaan vaikka niin, että jotkut asiat joita levyllä käsitellään, eivät enää ole olennaisena osana omaa arkeani. Sujuiko mestarien tekstien kääntäminen helposti. Minulla on myös tervehenkistä kunnioitusta monia ihmisiä kohtaan. Harkitsitko käyttäväsi vain omaa nimeäsi. Albumin nimibiisissä Villen kanssa duetoi Freud Marx Engels & Jung -mies Pekka Myllykoski. 80 SOUNDI Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Dave Lindholm on yksi heistä, hän on minulle tietynlainen referenssi. – Keikoilla voi olla mitä vaan soolon ja kymmenen hengen bändin väliltä. – Mä olen kuunnellut ihan liikaa musiikkia elämäni aikana, Ville naurahtaa. Albumin yhtenäisestä tyylistä ja tunnelmasta voisi päätellä, että albumilla kaikki on hyvin suunniteltua. Käännösluvatkin oli yllättävän helppo saada. Ymmärrän olevani osa suurta jatkumoa
Täällä tuli käytyä usein. Tuon paikan nimeä kantaa myös Sir El woodin Hiljaisten Värien laulu. L aulaja epäilee yhtäkkiä tehneen sä pahan mokan. Sitä tuntee jo kaisen hajun ja maun, jotka tunsi silloin laulua tehdessä. Toiset ulkoiluttivat koiriaan, toiset istuskelivat. Kuva: Visa Högmander ”Muut melkein on menneet jo nukkumaan, istun penkillä Torkkelinmäellä Joku koiraansa puistossa kusettaa, muutama janoinen ehkä liikkeellä” Juha Lehti muistelee, että hänellä oli vaihtoehtoisia tapoja tulkita Torkkelinmäki. – Laulun beibi ja leidi on tämä kaupunki. – Siinä voi menettää jotain, jos kertoo biisistä liikaa. Juha Lehti on aito Kallion kasvatti. – Me suomalaiset olemme vai keasti lähestyttäviä, mutta öisin täällä saattaa mainiosti olla tunte mattomia samoissa porukoissa. Helsinki. Ne oli vat hyviä sessioita, levollisia ja aika rauhallisia hetkiä. Tässä on hyvä. Torkkelinmäkibiisi oli vakituisesti mukana Sir Elwoodin Hiljaisten Vä rien keikkaohjelmistossa julkaisun sa aikoihin. Torkkelinmäellä voi oleskella omissa porukoissaan, mutta myös liittyä rauhassa muihin seuruei siin. Kun kerron Lehdelle tulkinneeni tekstin juuri niin kuin hän sen on tarkoitta nut, laulaja huokaa helpotuksesta. – Soitimme siitä sellaista versiota, jossa minulla oli huuliharppusoolo. – Asuin tässä lähellä parikym mentä vuotta. Emme vietä studiossa pit kiä aikoja. Kun katsoo elokuista tähtitaivasta, niin se tummuus, se syvyys. Mi nustahan ei Frank Sinatraa saa, mut ta halusin kokeilla erilaisia versioi ta. – Torkkelinmäestä tehtiin treeni kämpällä muutamia demoja, sitten mentiin studioon ja saatiin Kallio Horns mukaan soittamaan torvet nauhalle. Ei kaupungissa ole mitään vikaa muinakaan vuodenai koina, mutta loppukesällä Torkke linmäelle ei eksy juurikaan esimer kiksi turisteja. Sitä muistaa sen, mistä biisi on lähtenyt liikkeel le, tässä tapauksessa näillä penkeillä istumisesta. > Laulun paikka Teksti: Visa Högmander Sarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Se on mukana myös jollain livele vyistämme. Jos jo ku kokee sen siten, niin olkoon näin. Meillä on tapana, että me nemme studioon erittäin valmiina. Se versio, mikä levylle päätyi, on enemmän sen kundin, joka istui näillä penkeillä, ei sen smokkiin pu keutuneen keikarin, joka laulaa tuon kerrostalon katonharjalla. – Tuli sellainen fiilis, kuin olisi esiintymässä big bandin kanssa. Biisi ei vanhene aina kaan minun päässäni. Alun perin biisistä oli tarkoitus tullakin sellainen, missä olisi mukana Nuuskamuikkushenki nen, viaton pieni huuliharppusoolo. Olen esimerkik si kirjoittanut rakkauslaulun, joka on tulkittu vankilasta vapautumisesta kertovaksi kappaleeksi. Kaupunki mustikansinisessä mekossaan ”Kun kaupunki parhaimpiinsa pukeutuu, yllään yötaivas, kuin mekko mustikansininen / Sen hälle tarjoilen, jos vain ladyni kanssani yhden siiderin ottaa” H elsingissä, Kallion kaupungin osassa sijaitseva Torkkelin mäki on hieno paikka. – Ajankohta oli elosyyskuuta. SOUNDI 81. Kun ravintolat menivät kiinni, tänne harhaili ihmisiä. Muistan ainoas taan yhden kerran, kun poliisit saa puivat paikalle. Enkä ole tie tenkään voinut asiaa korjata. – Siitä on tosiaan niin kauan, voi jumalauta. – Ja taivas, se todella oli musti kansininen. Mietin pitkään, että mikä se väri on, ja mustikansininen hän se. Tässä sinä olet beibisi kanssa. – Kyllähän biisi välillä lähtee välil lä suurempiin sfääreihin, mutta kui tenkin lopulta palataan tähän puis tonpenkille. Koin yöaikaan, että kaupun ki oli pukeutunut mustikansiniseen hameeseen ja sain istua tässä pen killä sen kanssa, yhtyeen laulaja ja sanoittaja Juha Lehti kertoo lau lusta. Elokuussa kesän hälinä alkaa rau hoittua, silloin Helsinki on hie noimmillaan. Sitten, kun saamme sen hyvän het ken eli hyvän oton talteen, niin se on siinä. 60° 11’ 7.8”, 24° 57’ 25.57” Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Torkkelinmäki Levyltä Pohjoisesta tuulee taas (2001) Sanat: Juha Lehti Sävellys: Jussi Virtanen T orkkelinmäen julkaisusta on kulunut tulevana syksynä kol metoista vuotta. Jotkut ovat ih metelleet sitä, että tekstissä istutaan yksin, mutta eihän asia näin ole. Is tun siinä leidini, tämän kaupungin kanssa. – Torkkelinmäki on valokuva täs tä tilanteesta. Se tuo minut aina täl le penkille
Kaikki osaa vat soittaa kitaraa. Tuskin olin toipunut suomifilmi boksien polkumyynnistä, kun Makuunit alkoivat myydä vuokra kiekkoja 3–5 kappaletta kympillä ja alimmillaan euron ketale. Poika jättää tytön ja vice versa, big deal. Kaikilla on bändi, hiukset, vaatteet, musavideot, polaroid, au rinkolasit, cheap monday, two door cinema club, kitarahihnan korkeu densäätö koulu, kaiun välttämät tömyys, ”tökerö” estetiikka, muo vi, kopiointi, kopioin ti ”ironisessa mieles sä”, relativismi, post modernismi käsi kä dessä nihilismin kans sa. Kun tulee vanhemmaksi, tajuaa, että kaikki hänen sanomansa on totta.” – Lenny Kravitzin laajalti levinnyt viisaus vanhenemisen varalle. Uk rainan nykytilanne ja sivii lien ahdinko korostavat kir jan ajankohtaisuutta. Ei tällaista ole enää, tai jos on en ole kuullut, en usko. Se tekee kaikis ta punkuista ja oluistakin maistuvam pia. Ei bändejä tarvi ta maailmaan kuin 230–250. Juntteja on ehkä vähän liikaa. Meneillään on dvd elokuvien ahkera poisto, joka on kutistanut hinto ja niin Anttilassa, leffadi vareissa kuin kirpputo reillakin. Saisi lopettaa. Kollaa kostaa -ep oli ensi löytö. Eikä tiedä. Puuttu va Aimee Mann, upeakantinen ja värivinyylinen Charmer, osoit tautui erinomai seksi kuuntelus Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Tiedä sitten, kauanko mois ta menoa kestää, mut ta juuri nyt katselussa ja jonossa on nauretta van paljon monipuo lisempia leffoja kuin koskaan. Laatukir jo on lavea, mutta menestyshittien varjosta löytyy runsaas ti kiehtovia elokuvia, klassikoitakin. Tämä kas vaa koko ajan, täällä on halpaa, täällä on parempia bändejä kuin muualla. Saa Sid Viciouksen näyttämään Margaret Thatche rilta ja kaikenlaiset kyhäilijät surul lisemmilta mutta myös vähemmän vaarallisilta. sakin. Vinyylibuumi tai ei, kovasti kiksejä huo masin saavani kun Record Store päivänä selailin ja os telin longarei ta osittain ulko musiikillisista syistä. 82 SOUNDI Kuva: Soundin arkisto > Viimeinen sana. Naa purissa juuri avattu Sammakka-Pop levykauppa tulee palvelemaan lp selailun, vaihtokauppojen ja herä teostosten mekkana toivottavasti pitkään. Help poja ratkaisuja, kuka tahansa voi kirjoittaa noin, ja oikeiden sointu jen alla kuulijasta tuntuu että lau laja todella tietää mistä laulaa sil lä kuinka muuten hän saisi minut tuntemaan näin. 26.5.1964) ”Äitini antoi paljon hyviä neuvoja ja hänellä oli paljon sanottavaa asioista. Ko kemusta syvensi tarinaa ja painotyötä koskevien mai lien vaihto itsensä päähen kilön Ervin Rustemagicin kanssa, jonka Sarajevon koti, kustantamo sekä yli 14 000 sarjakuvaoriginaalia tuhot tiin piirityksen aikana. Musiikkia on lii kaa. Jos taiteessa on ky se individualismista, omien tunteiden, tunte musten, ajatusten ja nä kökulmien suodattami sesta omalla persoonal lisella, ainutlaatuisella ja vain sinulle ominaisella tavalla niin lähes kaikki valehtelevat. Idle Racen Birthday Party originaalikansilla oli umpivarma os tos kaikkien aikojen eniten kuunte lemieni levyjen kärkikaartista. Sarjakuvaelämyksiä on hallinnut kevään suururakka. Kirjal lisuudessa harvinai sen lapsineron, kuu meisen synesteeti kon, irstailijan, idioo tin, alkoholistin, ase kauppiaan, komee tan, tulevan ampu taatiopotilaan ja ”hirvittävän työläi sen” kaikki runot yksissä kansissa. Kaikki tuntuu merkityksellisem mältä. Ennen vihasin Oulua, mutta Oulu onkin hyvä paikka. Luul tavasti aivan pihalla. Suomensin ja taitoin Joe Kubertin sarjakuvaro maanin Faksi Sarajevosta (1996). Valet ta, kuinka kesä on ikuinen ja talvessa on romantiikkaa ja kauneutta jos osaa katsoa. Tarkoitan junteilla ihmisiä, joiden mielipiteet ja asenteet on sellaista tyypillistä yltiömaskulii nista tikapuuhermostoista mölinää, ärsyttävät antife ministit ja heterot, hyötyajattelevat isot miehet. Safkoista pi kainen mainin ta, että savupalvilammasta saisi pitää kau pan pääsiäisen jälkeenkin. Todelliset tunteet on löydettävä uudestaan, tai kuten Rimbaud sa noi: ”Kunpa koittaisivat ajat jolloin sydämet pakahtuvat.” Lenny Kravitz (s. ASKO ALANEN SIIHEN NÄHDEN, kuinka paljon le vyjä ja elokuvia tulee hankituksi di vareista ja halpakaukaloista, näiden aarteiden menekkiä ja merkitystä harvoin pun taroidaan suhteessa ovh myyntiin tai kinokäyntei hin. Juma lauta mikä voima, ne rokkuus, julmuus, herk kyys. Rakkauslaulut ovat valetta, harva on edes rakastanut, ihmiset ovat itsekeskeisiä eivätkä vä litä. Bosnian sodan kauhujen silminnä kijäkuvaus on tosidraamaa, jonka kuvaamiseen lehtiraportit tai proosateksti eivät riitä. Argh. > Syntymäpäivä 50 VUOTTA MIKI LIUKKONEN The Scenes ARTHUR RIMBAUD: Kootut teokset
HELSINKI LOOP LIVE KAISANIEMI 18.6. TAMPERE RADIO NOVAN KESÄN ÄÄNI -KIERTUE 28.6. SEINÄJOKI PROVINSSIROCK 12.7. MIKKELI JURASSIC ROCK 9.8. JOENSUU ILOSAARIROCK 8.8. PORI PORISPERE www.damnseagulls.com www.facebook.com/damnseagulls. HELSINKI TAVASTIA (LEVYJULKKARIT) 13.6. HELSINGIN JUHLAVIIKOT WWW.SANDHJA.FI WWW.FACEBOOK.COM/SANDHJAOFFICIAL DAMN SEAGULLS let it shine CD / LP / DIGITAL KEIKAT 6.6. HELSINKI TAVASTIA 28.6. SISÄLTÄÄ HITIT HOLD ME JA GOLD KEIKAT 23.5. IMATRA BIG BAND FESTIVAL 19.8