Soundi 5/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SOUNDI 5/2015 5/2015 8,50 € (sis.alv) VUOTTA WÖYH! WÖYH! EPÄTODENNÄKÖINEN COMEBACK FAITH NO MORE KESÄ SAA TULLA! Soundin festarikalenteri Kesä saa tulla! Soundin festarikalenteri KOUVOLA GO-GO KIERROS PUNK PÄÄKAUPUNGISSA MARKO HAAVISTO EI MITÄÄN PIKAVOITTOJA HISSER DISCO ENSEMBLEN MIIKKA SÄHKÖISTYY MILLA RUMI LIIAN HYVÄ MARGINAALIIN KOUVOLA GO-GO KIERROS PUNK PÄÄKAUPUNGISSA MARKO HAAVISTO EI MITÄÄN PIKAVOITTOJA HISSER DISCO ENSEMBLEN MIIKKA SÄHKÖISTYY MILLA RUMI LIIAN HYVÄ MARGINAALIIN Sound I 11 F AITH NO MORE kansi_5_2015_e.indd 1 11.5.2015 9.55
Fender® is a registered trademark of FMIC. fender.com/american-standard A HANDMADE ORIGINAL Facebook.com/fenderscandinavia 2015 Fender American Standard Handmade SCA 225x297mm [3mbld].indd 1 27/03/2015 14:45 Fender tulostus.indd 4 7.5.2015 15.12. A HANDMADE ORIGINAL THE AMERICAN STANDARD © 2015 Fender Musical Instruments Corporation. All rights reserved
LI PU T NY T M YY NN IS SA ! .. UUSI ALBUMI KAUPOISSA 5.6.2015 Warner Muse tulostus.indd 5 7.5.2015 15.14. CD / Vinyyli / Digitaalinen www.muse.mu // www.facebook.com /muse // instagram.com /muse // twitter.com /muse M US E PR OV IN SS IS SA 24 .6
29.5 RIIPPUMATONTA MUSIIKKIA RIIPPUMATTOON www.indieco.fi • www.facebook.com/indiecofinland IndieCo mainos.indd 2 11.5.2015 10.19. Redemption From Refaim CD / DIGITAL ILKKA HEINONEN TRIO Savu CD / DIGITAL I WAS A TEENAGE SATAN WORSHIPPER: GTTHRGH CD / DIGITAL / LP THE SPLITS II DIGITAL / LP ANNA-MARI KÄHÄRÄ ORCHESTRA: Another Song CD / DIGITAL MARTTI SERVO & MOODS -DUO: Kanssasi kahden CD / DIGITAL MELROSE Got It Made CD / DIGITAL / LP LAINEEN KASPERI & PALAVA KAUPUNKI: Laineen Kasperi & Palava Kaupunki CD / DIGITAL / GATEFOLD 2 LP Ilm. VILLE LEINONEN ISI CD / DIGITAL / LP A.R.G
Nämä(kin) uutuuslevyt: www.levykauppax.fi FLESH ROXON Darker Side Of Life CD / DIGITAL THE VALKYRIANS Rock My Soul CD / DIGITAL / LP PEKKO KÄPPI & K:H:H:L Sanguis Meus, Mama! CD / DIGITAL / LP LAURI PORRA Flyover CD / DIGITAL THE NORTHERN GOVERNORS: All Rise CD / DIGITAL JAAKKO EINO KALEVI Jaakko Eino Kalevi CD / DIGITAL / LP / LP+7’’ HISSER Hisser CD / DIGITAL THE MAN-EATING TREE In The Of Absence Of Light RIIPPUMATONTA MUSIIKKIA RIIPPUMATTOON MARI KALKUN & RUNORUN Tii ilo CD / DIGITAL CD / DIGITAL IndieCo mainos.indd 3 11.5.2015 10.19
K annen k uv a: Jimmy Hubbar d www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 46 Milla Rumi Harjoituskierros takanapäin K uv a: Hilla K oh tamäki K uv a: Nausk a 6 38 Kouvola Go-Go Kaupunkikierros Kivesveto Go-Gon johdolla 22 Marko Haavisto Pitkä ura Baddingista Poutahaukkoihin 81 Olavi Uusivirta Punavuoribluesin syntysijoja kartoittamassa 77 Paradise Lost Omia juuriaan kohti kurkottamassa Kuva: Ester Segarra sisältö_2015_5_a.indd 6 11.5.2015 14.46. 80 Tarkkailuluokka: Mumrunner 81 Laulun paikka: Olavi Uusivirta 82 Viimeinen sana & Hei kuka puhui. K uv a: Visa Högmander K uv a: Ida S tenr oo s Soundi 5/2015 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Festarikalenteri 16 Sanoin kuvin 18 Liimatan aikamatka 20 E-liike 22 Soundi-haastattelu: Marko Haavisto 30 Faith No More 38 Kouvola Go-Go 44 Topi Saha 46 Hisser 48 Ennen kaikki ei ollutkaan paremmin 52 Rockvalokuvaaja Neal Preston 56 Levyarviot 72 Oton vinyylit 73 Stalker: Milla Rumi 76 Bazook Kamelot Paradise Lost A.R.G
6.6.2015 RAUMA, syväraumanlahti Vapaa pääsy www.klustermus.fi Love Sport Musta valo Pimeys Saijaa Saijaa The Hearing Mumrunner Joosua Pelkkä Pirttinen Nose Dead Girl Diamonds Wojaz We Are Waiting Polar Bears Eat Ecstasy Klustemus tulostus.indd 7 7.5.2015 15.35
Siellähän tapahtuu paljon sellaista, minkä luulisi teitä lehden lukijoita kiinnostavan. Niistä tulee väistämättä mieleen ne mitä suurimmalla hartaudella kootut c-kasetti-kokoelmat, joita herra päätoimittajakin tykkäsi nauhoitella yläasteaikoinaan. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 41. Testailemme jatkuvasti, että millaiset uutiset, laajemmat jutut ja juttusarjat kiinnostavat lukijoita. Sori.” Jopas sattuikin, juuri kun olin ajatellut sivulta 38 alkavan Kouvola-jutun innoittamana muistella elämää pikkukaupungissa. Joten käytänpä tämänkertaisen palstatilan puffiluonteiseen asiaan – Soundin nettisivuihin. Niissä näkyy hienosti se intohimo ja vakavuus, jolla artistit musiikkiin suhtautuvat: persoonallisesti teemoitettuja ja hyvin perusteltuja valintoja, joiden pohtimiseen on käytetty kohtuuttoman paljon aikaa. Sori. Niin käyttöliittymää kuin sisältöäkin pohditaan, kokeillaan, uusitaan ja muutetaan jatkuvasti. Ainakin se on tarkoitus: täydentää printti-Soundin tarjoamaa sisältöä netille ominaisella tavalla, sekä tarjota myös jotain aivan muuta. Metsästämme sitä täydellistä konseptia, jolla saisimme houkuteltua ihmiset juttujamme lukemaan mutta ennen kaikkea palaamaan sinne uudestaan. Viikoittain järjestämme albumien ennakkokuunteluja ja vi deoiden ensinäyttöjä. Nettisivumme on kaikkea muuta kuin valmis, ja se on tietyllä tapaa tarkoituskin. Näkyvin osa Soundi.fi:tä ovat uutiset, joita sivustolle syötetään käytännössä 24/7, mutta paljon muutakin sieltä löytyy: haastatteluja, livearvioita, kuvagallerioita... Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Tommi Liimatta, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Juho Äijö Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin 045 110 5522 Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. No, eiköhän iso osa teistä tiedä pikkukaupunkielämän viehätyksestä ja kirouksista ihan riittämiin jo omakohtaisestikin. Viime viikolla sähköpostiini tupsahti lukijapalaute, joka pisti pääkirjoitussuunnitelmani uusiksi. Juttusarjoista tällä hetkellä pyörii esimerkiksi Musamatka maailman ympäri -sarja, jossa kirjoittajamme nostavat esiin suosikkejaan USA–UK-akselia eksoottisemmista maista. Pitkähkö ja enimmäkseen positiivinen viesti sisälsi jälkikirjoituksen: ”Herra päätoimittajan ei tarvitsisi välttämättä aina viitata yläasteaikoihinsa. vuosikerta SOUNDI 5/2015 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: John Moreland: High On Tulsa Heat Lasten Hautausmaa: Lasten Hautausmaa Alabama Shakes: Sound & Color Pertti Kurikan Nimipäivät: The Best Of Greatest Hits Bill Fay: Who Is The Sender. Toivotaan, että it-osastomme on viimeinkin saanut myös remontissa rikki menneen, lähes 12 000 levyarviota sisältävän arkistomme taas toimintaan. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Juuri äskettäin sivusto koki isohkon teknisen uudistuksen, joten kannattaa käydä pyörähtämässä. 8 Jatkot netin puolella SOUNDIN TOIMITUKSEN KUUKAUDEN VESSAKIRJA: Samuli Väänänen: Keikkabussin parhaat musavitsit pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_5_a.indd 8 11.5.2015 15.31. Iso osa sivustoa ovat soittolistat – sekä jatkuvasti päivittyvä Parasta juuri nyt -soittarimme että yleensä lauantaisin julkaistavat artistien laatimat soittolistat
Taiteilijat pelastavat ihmisiä. Rakastan sellaisia ihmisiä ja olen sellainen ihminen. Kuunnellessani Millan ajatuksia tunnistin itsessäni kyynikon, joka reagoi artistin suureellisiin ajatuksiin kuin ne olisivat utopistista höpinää. Vaikka taiteilijuus olisi vain oman pään sisällä, se on parasta mitä ihmisellä voi olla. Facebookissa on viime aikoina levinnyt hauska meemi, joka esittää muusikon ihmisenä, joka pakkaa tuhansien eurojen arvoiset kamat parin sadan arvoiseen autoon ja ajaa satoja kilometrejä keikalle, josta ansaitsee muutaman kympin. Hän toteaa, että taiteen asema on jo menetetty, koska sen pitää puolustaa olemassaoloaan yhteiskunnassamme. Nuoren taiteilijan kirkkain silmin esittämien näkemysten altistamana jouduin kysymään itseltäni: Olenko mennyt jo hieman päälle kolmekymppisenä täysin pilalle. Minusta on tullut ankea realisti, joka yrittää lähinnä vain ansaita sen verran, että pärjää. Muistan ajatelleeni joskus niin kuin Milla, mutta sittemmin toimeentulon haasteet ovat saaneet minut kyseenalaistamaan taiteen tekemisen mielekkyyden. Sillä ei paljoa tienannut, mutta se loi vahvan yhteyden lukijoihin. Millan mielestä taiteen tulisi olla itseisarvo, välttämätön osa elämäämme – elämän ilmentymä, joka pyhittää arjen. Tämä saa minut muistamaan kuinka merkitykselliseltä tuntui, kun oli saanut aikaiseksi kirjan. Taiteilija saa olla ja sitä sanaa saa käyttää, vaikkei ole nero ja vaikkei ketään edes kiinnostaisi. Samaan hengenvetoon sivusto toteaa, että tutkimusten mukaan suomalaiset sijoittavat kirjailijan ammatin kaikkein arvostetuimpien ammattien joukkoon. Taiteilija ei ole kirosana 9 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_5_a.indd 9 11.5.2015 12.29. Kirjailijaliiton nettisivuilla kerrotaan, että kirjailijan keskiansio on noin 2 000 euroa vuodessa. > Suorat sanat Teppo Vapaus Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Tämän lehden Stalker-palstalla näyttelijä-muusikko Milla-Mari Pylkkänen alias Milla Rumi puhuu intohimoisesti taiteesta. Kulttuurin alasajon kiihtyessä jokainen taiteilija on kullan arvoinen
Millainen projekti tehtaan perustaminen oikein olisi. Mies jatkaa: – Vinyylitehtaat ja alan ammattitaito katosivat, kun cd nousi taannoin lähes ainoaksi formaatiksi. – Ongelmia on luvassa yhä enemmän mikäli tilanne ei muutu. Näiden tietojen valossa ei tule yllätyksenä, että suomalaiset levyyhtiöt ovat miettineet oman vinyylitehtaan perustamista. Tehtaita ei ole nimittäin juurikaan tullut lisää vaikka vinyylejä painettaisiin enemmän ja enemmän. Mutta onko vinyylibuumi enää edes voimissaan silloin. Mutta kuten niin usein, iloisillakin asioilla on varjopuolensa. – Painopaikka vaatii ison tilan, mutta sellaisia toki löytyy. Luvassa on runsas kattaus dynaamista, tunnelmallista ja hypnoottista musiikkia, sanoo kitaristi Jani Kekarainen. Esimerkiksi Mokoman tuoreen Elä vien kirjoihin -albumin vinyylipainos myöhästyi useita viikkoja painopaikan ruuhkan vuoksi. Bändin tunnelmalataus on aina ollut omaa luokkaansa, eikä Svart Recordsin toimesta alkusyksystä julkaistava Ordealpitkäsoitto tee poikkeusta tähän sääntöön. Mutta voisihan sitä kuvitella, että säännöllisesti isoja määriä tilaavat asiakkaat ovat etusijalla, Hynninen huomauttaa. Ordealin piti saapua markkinoille alkukesällä, mutta teos ilmestyykin vasta syyskuussa. – Tällä hetkellä pitää varautua siihen, että vinyylilevyn painaminen kestää kaksi tai kolme kuukautta, sanoo muun muassa Nicole Willisin, Didierin ja Juhanin musiikkia markkinoille tuoneen Timmion Recordsin Jukka Sarapää. Entä toimitetaanko major-yhtiön tilaus indielabelia nopeammin. Albumin syntyhistoria on sitä vastoin varsin poikkeuksellinen. ja musiikista vastaavat muun muassa Jo’ Buddy, Ville Rauhala, Masa Orpana ja Dave Lindholm. ja lavalle nousevat esimerkiksi Esa Kuloniemi, Paleface, Jarmo Nikku, Eero Raittinen ja Marjo Leinonen. – Vaikea sanoa. Tampereen Klubilla Winteriä muistellaan 11.6. – Emme yksinkertaisesti halunneet perua esiintymistä. Täsmälleen samanlaisen arvion esittää esimerkiksi Jukka Poikaa ja Raappanaa julkaisseen KHY Suomen Musiikin Kari Hynninen. – Laitteiden testaamisen voisi tietenkin aloittaa vasta sitten, kun tehdas on pystyssä ja henkilökunta osaa asiansa viimeisen päälle. – Tosiaan, pistimme uudet biisit purkkiin Turun Klubilla tammikuun lopulla. Sekään ei varsinaisesti helpota, että pohjoisamerikkalaiset yhtiöt käyttävät usein eurooppalaisia painotaloja, kertoo Sarapää. Kyseessä on siis pelkästään uutta materiaalia sisältävä kokonaisuus, joka nauhoitettiin sataprosenttisesti livenä. Mary Lou Sullivan teki kirjaa vuosikausia ja onnistui voittamaan Winterin sekä hänen läheistensä luottamuksen niin, että kirjaan tallentui miehen elämän uskomattomimmatkin yksityiskohdat. Levyn julkaisukeikka kuitenkin tapahtuu Helsingin Kuudennella linjalla 12. Johnny Winteriä kirjan sivuilla ja klubien lavoilla 90-luvun alussa Riihimäellä perustettu Skepticism on jäänyt rikollisen vähälle huomiolle, vaikka yhtye on eräs funeral doom -genren maailmanlaajuisista pioneereista. Varaudu kuukausien odotukseen Edesmenneen blueskitaristin Johnny Winterin elämäkerta Rankkaa menoa (Raisin’ Cain, 2010) sukeltaa äärimmäisen lähelle kohdettaan. Heittäisin karkean arvion, että mikäli rahoitus saataisiin kuntoon nyt niin ensimmäiset vinyylit saapuisivat tehtaalta jouluun mennessä. 10 Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho LP-levyjen uudesta tulemisesta on kohistu niin vinyylientusiastien kuin satunnaisempienkin musiikin ystävien keskuudessa jo pitkään, eivätkä puheet tietenkään ole tuulesta temmattuja. – Tosiaan, esitin Facebookissa ajatuksen täkäläisestä tehtaasta ja idea sai heti runsaasti kannatusta. Todella monet olivat valmiina auttamaan ja tuomaan oman tietotaitonsa peliin, Hynninen sanoo. Kirjasta selviää muun muassa, millaista on soittaa pyörivällä lavalla hurjassa LSD-tripissä. Helsingin Tavastialla blues soi 27.5. kesäkuuta. Kirjan julkaisun kunniaksi on luvassa erikoisherkkua: kaksi Johnny Winterille omistettua Albino Blues Cult -konserttia. Haluatko painaa vinyylilevyn. Tilanne on siis se, että soitamme Ordealin julkaisukeikan suunnitelmien mukaisesti, vaikka albumia ei vielä olekaan saatavilla! Skepticism juhlii pitkäsoittoa, jota ei ole vielä olemassakaan K uv a: Andr ei Gonchar enk o K uv a: Mikk o Meriläinen uutiset_2015_5_a.indd 10 11.5.2015 12.23. Juuri nyt painopaikkoja on kysyntään nähden aivan surkean vähän. Yhä kuumempana käyvän älppärikaupan kohdalla ikävä uutinen liittyy siihen, etteivät vinyylitehtaat pysty toimittamaan levy-yhtiöiden tilauksia kohtuullisessa ajassa. – Kerran tuli väännettyä kättäkin hänen kanssaan, Niemi mainitsee. Aivan näinä päivinä painosta tulevan, Aviador Kustannuksen julkaiseman kirjan on suomentanut Soundinkin sivuilta erittäin tuttu toimittajakonkari Jussi Niemi, joka ehti tavata Winterin useita kertoja. Alkupääoman löytäminen voi olla vähän haastavampi juttu, sillä todennäköisesti sijoitus maksaisi itsensä takaisin vasta vuosien kuluttua, huomauttaa Hynninen
Miltä Oh Sensibilityn roiskinta kuulostaa tänä päivänä. Maailma tuntui entistä lohduttomammalta paikalta niin painajaismaisen näyn edessä! Domovoyd tarjoaa mietitympiä mielen mullistuksia YLISTETYN TOPI SAHAN UUTUUSALBUMI NYKYAIKA NYT KAUPOISSA JA SPOTIFYSSA! WWW.FACEBOOK.COM/TOPISAHA uutiset_2015_5_a.indd 11 11.5.2015 12.23. Albumilta löytyy kokonaan oma maailmansa ja sen mytologian juuret juontavat meille tärkeisiin mielen mullistuksiin. – Tähdet, tähdet -ohjelman päätyttyä olen treenannut Teräsbetonin herrojen kanssa ja kirjoittanut kappaleita seuraavalle soololevylleni. Niin, Oh Sensibility siis kuulostaa oudolta. – Ei ainakaan näillä näkymin. Yhtye on viettänyt viime vuosina lähes täydellistä hiljaiseloa, mutta ensi kesänä Teräsbetoni karauttaa taas estradeille – nimenomaan Metallitotuuden vuosijuhlan merkeissä. Mutta aikooko Teräsbetoni aktivoitua muutenkin. Loppuvuosi taas kuluu kirkkokiertueen merkeissä. – Päätavoitteemme oli nivoa musiikillisista aihioista ja levyn teksteistä tiivis kokonaisuus, jossa sävel kuljettaa tarinaa ja toisin päin. – Oman musiikin maailmaan heittäytyminen on outoa. Tällä kerralla huono karma tarttui myös studion kulmilla asuneeseen kissaan, joka onnistui kulkuretkillään saamaan ikävän kookkaan kepin takamukseensa. Sattuiko studiosessioiden aikana mitään kummallista. Palataanpa vielä tuoreen Domovoydin nauhoitusten maailmaan. Kerrotko hieman enemmän omasta jatkostasi. On melko kieroa, että kun kerrankin olisi tarjolla omaa mielimateriaalia niin sitä ei pysty kunnolla kuuntelemaan tekijän roolista ei niin vain irtauduta kuulijaksi. Kiireitä siis pitelee! Groovaavan stonerin, happoisen psykedelian ja uhkaavan hidastelun epäpyhään kolminaisuuteen luottavan Domovoydin nimetön kakkosalbumi esittelee tekotapansa uudistaneen ryhmän. – Nauhoitimme Oh Sensibility -debyytin aikoinaan ”roiskimalla pitkin seiniä”, keikkojen kaaosfiiliksiä tavoitellen. Syksyllä on tiedossa My Way -rundi, jonka konserteissa tulkitsen muun muassa Frank Sinatran, Freddie Mercuryn, Roy Orbisonin ja Elviksen biisejä. Teräsbetoni palaa kehiin – hetkeksi Suomen taivas löi tulta tasan kymmenen vuotta sitten, kun Teräsbetoni julkaisi Metallitotuus-debyyttinsä. – Tämä porukka on hyvin altis kaikenlaisille sattumuksille, aivan kuin joku outo voima ohjaisi meitä kohti kommelluksia. Tämä toinen levy on mietitympi ja musiikillisesti se on raskaampi sekä lohduttomampi, sanoo laulajakitaristi Oskar Tunderberg. Nimitämme tuota voimaa ”ikuiseksi säädöksi”. Minulla on niin paljon duunia, etten yksinkertaisesti ehdi keskittymään Teräsbetoniin, sanoo basistilaulaja Jarkko Ahola
WWW.SUMMERUP.FI HÄSSÄKKÄ-PÄIVÄT 3.–4.7. COM VALTTERI FESTIVAL 19.–20.6. WWW.KALAJOENJUHANNUS. WWW.HIMOSJUHANNUS.FI ROCK’N’ROLL JAMBOREE 18.–20.6. Iisalmi Meteors, Fatboy, The Troubled Three, Melrose, Mr. Jämsä Pendulum DJ Set & Verse, EType, Don Huonot, Apu lanta, Haloo Helsinki!, Jenni Vartiainen, Teflon Brothers, Sanni, Petri Nygård, Popeda, JVG, Asa & Band, Stig, Jukka Poika, Kasmir... WWW.HAMINANYOT.FI NUMMIROCK 18.–20.6. Kaarina Jonne Aaron, Sleepy Slee pers, Lauri Tähkä, Elasti nen, Popeda, Jenni Vartiai nen, Neljä Ruusua... Järvenpää Robert Cray Band, Nick Moss Band, Laurence Jones Band, Hoedown with Judge Bone & Jukka Gustavson, The Northern Governors... Juva Haloo Helsinki!, Apulanta, Popeda, Sleepy Sleepers, Yö, Lauri Tähkä... WWW.ROCKINBYTHERIVER.INFO TUSKA OPEN AIR FESTIVAL 26.–28.6. Helsinki Alice Cooper, In Flames, Sabaton, Abbath, Lamb Of God, Blues Pills, Opeth, Exodus, Amorphis, Loud ness, Enforcer, Bloodbath, Ghost Brigade, Sotajumala, Mokoma, Warmen, Mors Subita... Utajärvi 22Pistepirkko, Mokoma, Kuningasidea, Yö, Arttu Wiskari... WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI PUISTOBLUES 27.6. WWW.TAHKOJUHANNUS.FI PROVINSSIROCK 24.–27.6. WWW.JUNGLERECORDS.FI/ JAMBOREE SIERAVUOREN JUHANNUS 18.–20.6. WWW.SAARISTO-OPEN.FI UNTOROCK 12.–13.6. WWW.PROVINSSI.FI BÄTTRE FOLK FESTIVAL 26.–28.6. WWW.RIIHIMAKIROCK.FI ROCKIN’ BY THE RIVER 26.–27.6. Hailuoto Paperi T, Noah Kin, Jukka Nousiainen, Aino Venna, Yona, Absoluuttinen Nolla piste, TekstiTV 666, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Pie tarin Spektaakkeli... WWW.SIDEWAYSHELSINKI.FI HAMINAN YÖT 12.–13.6. Pori Crazy Cavan ’N’ The Rhythm Rockers, Delta Bombers, Graveyard John nys, Sharks, Scotty Baker, Francine, Relax Trio, Flesh Roxon... Eura Anna Abreu, Janna, JVG, Pariisin Kevät, Tuomas Kauhanen, Kasmir... Tampere Looptroop Rockers, Lapko, Ruudolf & Karri Koira, Pekko Käppi & K:H:H:L, Pimeys, Tiisu, Viitasen Piia, Asa & Band, Atomirotta, Cosmo Jones Beat Machine, Eva & Manu, Egotrippi... Tampere Def Leppard, Helloween, Accept, Extreme, Master plan, Amorphis, Ranger, Viikate plays some Motör head, Santa Cruz, Reckless Love... Riihimäki Michael Monroe, Popeda, Jukka Poika & The Sound Explosion Band, Sleepy Sleepers, Olavi Uusivirta, Maija Vilkkumaa... WWW.SIERAVUORI.FI/ JUHANNUS KALAJOEN JUHANNUS 18.–20.6. WWW.VALTTERIFESTIVAL.FI TAHKO JUHANNUS 19.–20.6. Breathless... Espoo The Boomtown Rats, Nazareth, Kotiteollisuus, Mokoma, Apulanta, Haloo Helsinki!, Robin, Sleepy Sleepers, Atomirotta... WWW.BATTREFOLK.FI RIIHIMÄKI ROCK 26.–27.6. Lahti Nicki Minaj, Rae Sremmurd, Teflon Brothers/Ruger Hauer/Paperi T/Heikki Kuula, Robin, Asa & Band, Solonen & Kosola, Redrama, Atomirotta, Brädi, Uniikki, Aste, Aivovuoto/DJ Krid lokk/Tuuttimörkö... WWW.UNTOROCK.COM SIDEWAYS 12.–13.6. Rauma Doom Unit, Grammers, Reckless Love, Curimus... WWW.PUISTOBLUES.FI HARJU FEST 3.–4.7. 12 RAUMA METALFEST 30.5. RADIO CITY SOUTH PARK 5.–6.6. Helsinki Azealia Banks, Killing Joke, Earl Sweatshirt, Jesus And The Mary Chain, José González, Freddie Gibbs, Ariel Pink, Matthew E. White, ...And You Will Know Us By The Trail Of Dead, Soft Moon, Little Simz, Lapko, Lasten Hautausmaa, Jaakko Eino Kalevi, Paperi T, Mirel Wagner, Hisser, TekstiTV 666, Pimeys, Grave Pleasures, Kesä, Black Lizard, Surrur... WWW.NUMMIROCK.FI HIMOS JUHANNUS 18.–20.6. Kauhajoki Arch Enemy, Dark Funeral, Testament, Amaranthe, Diablo, Eluveitie, Sonic Syndicate, Sotajumala, Insomnium, Mors Subita, Flesh Roxon, Apina, Moon sorrow, ManEating Tree, Ranger, Lost Society, Battle Beast, Korpiklaani, Santa Cruz, Mokoma... Karkkila Anssi Kela, Eppu Normaali, Sanni, Disco Ensemble, Jukka Poika, Lapko, Freeman... WWW.KIVENLAHTIROCK.COM SAARISTO OPEN 5.–6.6. JUVA ROKKAA 3.–4.7. WWW.HARJUFEST.FI SUMMER UP 3.–4.7. Hyvinkää JVG, Ruudolf & Karri Koira, Anna Abreu, Stig, Teflon Brothers, TippaT, Petri Nygård, Aurora, Kasmir... Kalajoki Basshunter, Princessa, Ale xia, Haloo Helsinki!, Sanni, Popeda, Uniikki, JVG, Steve ’N’ Seagulls, Hausmylly... WWW.JUVAROKKAA.FI Ilosaarirock 2014 -kuva: Sami Heiskanen Jatkuu sivulla 14 festarikalenteri1_b.indd 12 11.5.2015 10.30. Oulu Ruidosa Inmundicia, Rövs vett, Suicidas, Räjäyttäjät, Lasten Hautausmaa, Hero Dishonest, No Shame... Seinäjoki Faith No More, Muse, Cal vin Harris, Kent, Refused, Sam Smith, Cardigans, Red Fang, Young Fathers, Above & Beyond, Katzenjammer, Turbonegro, Gaslight Ant hem, First Aid Kit, Every Time I Die, Joey Bada$$, Death From Above 1979, Millencolin, Raised Fist, Hollywood Undead, Woods, Stam1na, Grave Pleasures, TekstiTV 666, Pariisin Kevät, Paperi T, Musta Paraati, Olavi Uusivirta, Jenni Vartiainen, Huora tron, Antti Tuisku, Atomi rotta, Apulanta, Von Hert zen Brothers, Kivesveto Go Go, Ruger Hauer, Sanni, Asa & Band, Kygo, Angel Haze, Wombats... Hamina Haloo Helsinki!, Kaija Koo, Popeda, Robin, Jenni Var tiainen, Elastinen... WWW.SOUTHPARKTAMPERE.FI KIVENLAHTI ROCK 5.–6.6
Liput toimituskuluineen alkaen 56,50 €. HELSINGIN KAAPELITEHDAS merikaapelihalli la 26.9.2015 0vet 18.00. VIP Myynti vain Menolipusta Haminassa lisäksi: SILVENNOINEN&MAIJANEN BAND, JONNE AARON Pietarsaaressa lisäksi: SANTA CRUZ, PAUL OXLEY´S UNIT, JONNE AARON PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ Klo 17.30-02.00 (portit auki klo 16.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €. Priority (K-18) toim.kuluineen alk. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Eastway tulostus .indd 13 7.5.2015 15.37. 010 841 4185. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. YHTEISTYÖSSÄ: www.kivenlahtirock.com LEPPÄVAARAN URHEILUPUIST O 5.-6.6.2015 Pe 5.6.2015, portit klo 16.00 Liput toimituskuluineen alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 139 €. 49 €. Bob Geldof& La 6.6.2015, portit klo 14.00 Liput toimituskuluineen alk. Priority (K-18) toimituskuluineen alk. HAMINA BASTIONI Klo 19.00-02.00 (portit auki klo 18.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €.€ Pietarsaaren lippuja myy myös Lipputoimisto. 49 €. 79 €. 010 841 4185 Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. S-Etukortilla 3 € alennus/lippu! PERHEJA LASTENLIPUT: Lasten lippu (7-15v.) toimituskuluineen alk. 33 €. 79 €. 2 päivän lippu: (vaihdetaan portilla rannekkeeseen) toimituskuluineen alk. VIP SCORPIONS -paketit alkaen 99€ + Alv24% (122,76€) VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi Puh. 79 €. VIP-pakettien myynti vain Menolipusta 109€ + alv24% (135,16€) VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. Perhelippu (2 aik.+2 lasta 7-15v) toimituskuluineen alk. Priority 79€
Seinäjoki EType, Irina, Jonne Aaron, Michael Monroe, Kolmas Nainen, Sanni, Sleepy Sleepers, Apulanta, Jenni Vartiainen... Pori Bad Religion, Nuclear Assault, Danko Jones, Eppu Normaali, Viikate, Juliet Jonesin Sydän, Lapko, Pää Kii, Lost Society, Popeda, Pertti Kurikan Nimipäivät, Atomirotta, Melrose, Elasti nen, Robin... WWW.PUOLANKAINFO.FI/LANKAFEST SOTKAMON SYKE 10.–11.7. Turku Pää Kii, Jukka Ja Jytä mimmit, Night Lives, Circle, TekstiTV 666, Black Magic Six, Lasten Hautaus maa, Medeia... WWW.TAMMERFEST.FI KARJUROCK 16.–18.7. Hämeenlinna Eppu Normaali, Stam1na, Leningrad Cowboys, Apu lanta, Atomirotta, Elastinen, Ile Kallio Big Rock Band, Olavi Uusivirta, Haloo Hel sinki!, JVG, Disco Ensemble, Samuli Edelmann... Lappeenranta Satanic Surfers, Bitter Taste Of Life, Rytmihäiriö, MNTTT, TekstiTV 666, Laineen Kasperi & Palava Kaupunki, Valkyrians, Kyre & Duunarit, Särkyneet, L.A.M.F... WWW.PORVOOPOPFEST.FI SATAMA OPEN AIR 31.7.–1.8. Puolanka Battle Beast, Lost Society, Poisonblack, Kotipelto & Liimatainen, Burning Point... WWW.JURASSICROCK.FI VASENKÄTISTEN VESTIVAALI 8.8. WWW.KYMIDARKRIVER.COM BLOCKFEST 21.–22.8. WWW.WANAJAFESTIVAL.FI RAKUUNA ROCK 17.–18.7. Karkkila Jenni Vartiainen, Pimeys, Arttu Wiskari, Antti Tuisku, JVG, Lauri Tähkä, Francine, Polarin Sieppari... WWW.PIONEERIFESTIVAALI.FI LANKA FEST 10.–11.7. Turku Neljä Ruusua, Sunrise Ave nue, Pepe Willberg, My First Band, Maija Vilkku maa, Arttu Wiskari, CMX, Kotiteollisuus, Sin Cos Tan, Stam1na, Ile Kallio Big Rock Band, Happoradio, Tuure Kilpeläinen... WWW.HAMYVESTARIT.FI TIKKURILA FESTIVAALI 24.–25.7. WWW.ULEABORGFESTIVALOFPSYCHEDELIA.COM TAMMERFEST 15.–18.7. Kotka Arion, Ghost Brigade, Stam1na, Shear, Entwine, Apina... WWW.ILOSAARIROCK.FI ULEÅBORG FESTIVAL OF PSYCHEDELIA 17.–18.7. Kemi Jenni Vartiainen, Haloo Helsinki!, Olavi Uusivirta, Nopsajalka, Happoradio, Yö, Neljä Ruusua, JVG... Porvoo JVG, Jenni Vartiainen, Haloo Helsinki!, Tuure Kil peläinen, Apulanta, Arttu Wiskari... Jyväskylä Jenni Vartiainen, Haloo Helsinki!, Sanni, Anssi Kela, Happoradio, Yö, Neljä Ruusua, Elastinen, Popeda, Apulanta, Jonne Aaron, Anna Abreu... WWW.PUNTALA-ROCK.NET HORI SMOKU SUMMER BOOGALOO 24.–25.7. Oulu Candlemass, Saxon, Cradle Of Filth, Obituary, Vallen fyre, Hell, Alfahanne, Anni hilator, Satan, M.O.D., Hoo ded Menace, A.R.G., Battle Beast, Lost Society... Seinäjoki Gavlyn, Asa, MNTTT, Paperi T, Laineen Kasperi & Palava Kaupunki, Aurora, Likanen Etelä... Pälkäne Haloo Helsinki!, Apulanta, Pertti Kurikan Nimipäivät, Aurora, Kaarle Viikate & Marko Haavisto, Elastinen, Melrose, Popeda, Sanni, Steve ’N’ Seagulls, Samuli Edelmann, Arttu Wiskari... Tampere Yö, Stig, Jenni Vartiainen, Sanni, Don Huonot, Haloo Helsinki!, Happoradio, Apulanta, Neljä Ruusua, Popeda, Von Hertzen Brot hers, Isac Elliot, Kari Peit samo, Janna, Kasmir, Tiisu, Anna Abreu... Oulu Death Hawks, Black Lizard, Superfjord, Sammal, Domo voyd, Boar, U.F. WWW.FACEBOOK.COM/ INDIEILTAMAT FORSSAN HOLJAT 30.7.–1.8. Jyväskylä Asa & Band, Lapko, Hisser, Stam1na, Musta Paraati, Disco Ensemble, Santa Cruz, Kuudes Silmä, Foreseen... Rovaniemi Yö, Haloo Helsinki!, Elas tinen, Robin, Antti Tuisku, Pertti Kurikan Nimipäivät, Kasmir, Aivovuoto, Stepa & Are, Hannibal... Kouvola Sparzanza, Eppu Normaali, Michael Monroe, Viikate, Turmion Kätilöt, Sleepy Sleepers, Francine, Pertti Kurikan Nimipäivät, Kives veto Go Go, Apulanta, JVG... Iisalmi Noah Kin, Softengine, Elastinen, Steve ’N’ Sea gulls, Irina, Elastinen, Turisas, Arttu Wiskari... WWW.SATAMAOPENAIR.FI KUOPIOROCK 31.7.–1.8. WWW.PIKNIK.FI OLUSET 9.–11.7. Tampere Wiz Khalifa, Mobb Deep, T.I., Ty Dollar $ign, Kid Ink, Asa & Band, DXXXA D & HZZZT, Laineen Kasperi & Palava Kaupunki, Paperi T, MNTTT, Ruudolf & Karri Koira, SMC Lähiörotat, Stepa & Are, TippaT... WWW.KARJUROCK.FI SUNSET BEACH PARTY 17.–18.7. WWW.VALMU.COM/OHJELMA VAUHTIAJOT ROCK & RACE 23.–26.7. WWW.BLOCKFEST.FI LUTAKKO LIEKEISSÄ 28.–29.8. Ojala, The Groke... HÄMYVESTARIT 24.–25.7. WWW.OLUSET.FI SUOMIPOP FESTIVAALI 9.–11.7. WWW.SUOMIPOPFESTIVAALI.FI PIONEERI FESTIVAALI 10.–11.7. WWW.AUKUSTI.FI DARK RIVER FESTIVAL 14.–15.8. WWW.ALMU.FI/VASURIT FLOW FESTIVAL 14.–16.8. WWW.TIKKURILAFESTIVAALI.FI QSTOCK 24.–25.7. WWW.LUTAKKOFESTIVAL.COM SEINÄJOKI METAL FESTIVAL 28.–29.8. WWW.PIPEFEST.FI TYÖVÄEN MUSIIKKI TAPAHTUMA 23.–26.7. Seinäjoki My Dying Bride, Carach Angel, Pain, Sotajumala, Rotten Sound, Ravage Ritual, Foreseen... Turku Ola Salo, Pharrell Williams, Public Enemy, Ellie Goul ding, A$AP Rocky, Masto don, Mew, Marina And The Diamonds, Veronica Maggio, Backyard Babies, Echosmith, GEazy, Foals, Studio Killers, Disclosure, Axwell/\Ingrosso, Amor phis, Don Huonot, Apulanta, Disco Ensemble, Kaija Koo, Jenni Vartiainen, Michael Monroe, Kingston Wall Freakout!, Hisser, JVG, Eva & Manu, Pimeys, Olavi Uusivirta, Pertti Kurikan NImipäivät, Haloo Helsinki!, Paperi T, Pariisin Kevät, Sanni, Ruudolf, Karri Koira & Särre, Von Hertzen Brot hers... Vantaa Eppu Normaali, Apulanta, Sanni, Haloo Helsinki!, Maija Vilkkumaa, Stig, Jukka Poika & The Sound Explosion Band, Disco Ensemble, Yö, Arttu Wis kari, Janna, Von Hertzen Brothers, Sleepy Sleepers, Miljoonasade, Ile Kallio Big Rock Band... Turku Kebnekajse, Sonic Boom, Sun Worship, Woo York, Dorcelsius, 22Pistepirkko, Aavikko, Aivovuoto, Ben siini, Black Twig, Atom Mouth Gimlies, Cats On Fire, Homevideo, Keuhkot, Kehittymättömät Ufot, KXP, Limonadi Elohopea, Mikko Joensuu, Tähtiportti, Mirel Wagner... Pori Emeli Sandé, Kool & The Gang, Kylie Minogue, Robert Plant And The Sen sational Space Shifters, Paloma Faith, Jarrod Law son, Orquesta Buena Vista Social Club, Wayne Shorter Quartet, Stanley Clarke Band, Ed Motta, Erlend Oye & The Rainbows, Jessie J, Beth Hart, John Hiatt And The Combo, Verneri Pohjola Quartet, Aino Venna... WWW.QSTOCK.FI PUNTALAROCK 24.–25.7. WWW.SIMEROCK.COM JALOMETALLI 7.–8.8. Helsinki Pet Shop Boys, Róisin Murphy, Beck, Belle And Sebastian, Florence + The Machine, AltJ, War On Drugs, Flying Lotus, Tove Lo, Major Lazer, Run The Jewels, Diplo, Future Islands, Clark, Manna, French Films, Regina, Paperi T, Lasten Hautaus maa, Musta Paraati, Sha dowplay, Kesä, Seksihullut, Ride, CHIC & Nile Rodgers... Forssa Satin Circus, Kasmir, Red rama, Jonna Tervomaa, Anssi Kela, Antti Tuisku... Valkeakoski Maija Vilkkumaa, Jukka & Jytämimmit, Popeda, Jenni Vartiainen, Pimeys, Jukka Orma, Viitasen Piia, Teflon Brothers, Ville Leinonen & Enkelit, Matti Johannes Koivu, Atomirotta, Ego trippi, Sammal, Jarkko Martikainen ja Luotetut miehet, Pekko Käppi & K:H:H:L, Viikate... Oulu Sounds, Selah Sue, Mus tasch, Ewert And The Two Dragons, Amaranthe, Night wish, Apocalyptica, Atomi rotta, Tiisu, Elastinen, Jenni Vartiainen, CMX, Haloo Hel sinki!, Ghost Brigade, Juliet Jonesin Sydän, Kotiteolli suus, Radiopuhelimet, Olavi Uusivirta, Pertti Kurikan Nimipäivät, Sanni... WWW.SOTKAMONSYKE.FI PORI JAZZ 11.–19.7. Joensuu Placebo, Ghost, Charli XCX, Angus & Julia Stone, Bear dyman, Bastille, Damian ”Jr. Oulu Sanni, Haloo Helsinki!, Apu lanta, Eppu Normaali, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Kara vaani, Ile Kallio Big Rock Band, Pariisin Kevät, Maija Vilkkumaa, Anna Abreu... H2Ö 24.–25.7. WWW.FLOWFESTIVAL.COM AUKUSTI 14.–15.8. WWW.HOLJAT.FI PORVOO POPFEST 30.7.–1.8. WWW.RYTMIKORJAAMO.FI/SMF SEINÄJOKI HIPHOP FESTIVAL 14.–15.9. Lappeenranta Michael Monroe, Sleepy Sleepers, Maija Vilkkumaa, CMX, Olavi Uusivirta, Ato mirotta, Apina, Mokoma... Gong” Marley, Big K.R.I.T., Sólstafir, Sunn O))), Tom Odell, Beres Hammond, Amorphis, Apocalyptica, CMX, Eva & Manu, SMC Lähiörotat, Grave Pleasures, Ghost Bri gade, MIrel Wagner, Jukka Nousiainen, Kasmir, Santa Cruz, HC Andersen, Keinuva Lahna, Robin, Battle Beast, Pertti Kurikan Nimipäivät, Aivovuoto/DJ Kridlokk/ Tuuttimörkö, Mokoma, Pariisin Kevät... WWW.DBTL.FI INDIEILTAMAT 29.7.–1.8. WWW.PORIJAZZ.FI ILOSAARIROCK 17.–19.7. Jämsä WuTang Clan, Schoolboy Q, Future, Atomirotta, Aurora, Asa & Band, Elastinen, Nopsajalka, Petri Nygård, Puppa J & Raappana & SEB, Solonen & Kosola & XMies, Stig, Teflon Brothers... WWW.H2OFESTIVAL.FI DOWN BY THE LAITURI 28.7.–2.8. Kuopio Accept, Sonata Arctica, Children Of Bodom, Apu lanta, Jenni Vartiainen, Popeda, Happoradio, Neljä Ruusua, Pertti Kurikan Nimipäivät, Santa Cruz, Haloo Helsinki!, Sanni, JVG, Tiisu, Turmion Kätilöt, Viikate... Jalasjärvi Egotrippi, Happoradio, Musta Barbaari, Prinssi Jusuf, Karri Koira, Pauli Hanhiniemi & Hehkumo... WWW.SUNSETBEACHPARTY.NET WANAJA FESTIVAL 17.–18.7. Uusikaupunki W.A.S.P., Uriah Heep, Robin, Juju, Pää Kii, Jenni Vartiai nen, Maija Vilkkumaa, Neljä Ruusua, Happoradio... Akaa Paleface, Atomirotta, Nyrok Dolls... WWW.PORISPERE.FI SIMEROCK 7.–8.8. Sotkamo Apulanta, Jenni Vartiainen, Kotiteollisuus, Santa Cruz, Stratovarius, Tuure Kilpe läinen... WWW.SEINAJOKIHIPHOPFESTIVAL.FI Ilo saarir ock 2014 -k uv a: Sami Heisk anen Jatkuu sivulta 12 festarikalenteri1_b.indd 14 11.5.2015 10.30. WWW.AITOO.FI/KIRKASTUS ROTUAARI PIKNIK 8.–11.7. WWW.RUISROCK.FI AITOON KIRKASTUSJUHLAT 4.–6.7. Hämeenkyrö Matchbox, 69 Eyes, Juliet Jonesin Sydän, JVG... WWW.JALOMETALLI.NET JURASSIC ROCK 7.–9.8. WWW.LPRHCFEST.COM PORISPERE 31.7.–2.8. Helsinki Dead Moon, Gories, Moon Duo, Buck Biloxi And The Fucks, Pää Kii, Hopeajärvi, Sultans, Särkyneet, Ach tungs, Charm Bags, Lähte vät Kaukojunat, Shangri Blahs... WWW.KUOPIOROCK.FI LPRHC FEST 31.7.–1.8. WWW.RAKUUNAROCK.FI PIPEFEST 23.–25.7. Mikkeli Offspring, Kyle Gass Band, Hardcore Superstar, Soil work, Haloo Helsinki!, Apulanta, Stam1na, Viikate, Mokoma, Pää Kii, Paperi T, Ranger, Melrose, Kaija Koo, Kotiteollisuus... Lempäälä Anthrax (UK), MDC, Las Otras, Valse Triste... 14 RUISROCK 3.–5.7
South Park tulostus.indd 55 7.5.2015 15.20
Ruusuisesti alkanut ystävyys muuttuu kuitenkin vähitellen ihmissuhdesotkuksi, ja Joshin dokumentaristin urakin joutuu vaakalaudalle. Tarina käsitteleekin vähintään yhtä paljon isän ja pojan kompleksista suhdetta kuin taistelua maailman pahuutta vastaan. Get Hardin alkuasetelma on lupaava, ja siitä seuraa monenlaisia väärinkäsityksiä ja hupaisiksi tarkoitettuja tilanteita. TOMASI JA PATRICK GLEASON: BATMAN JA ROBIN 1 – SYNNYIMME TAPPAMAAN GEORGE PÉREZ, JESÚS MERINO JA NICOLA SCOTT: TERÄSMIES 1 – HUOMISPÄIVÄN HINTA sanoin kuvin_5_2015 -taitto_c.indd 16 11.5.2015 12.22. Teos nostaa keskiöön Brianin homouden, yksinäisyyden sekä lopulta kuolemaksi koituneen pilleriongelman. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN VIVEK J. Syylliset löytyvät ministeriöstä ja muista byrokraattisista laitoksista. Bellas-lauluryhmä saa vastaansa saksalaisen Das Sound Machinen, joka esittää muun muassa Musen tuotantoa a cappella -versiona tiukissa nahkavermeissä. Kirja keskittyy virkistävästi Epsteinin henkilökohtaiseen elämään ja jättää poptähdet enimmäkseen syrjään. Nykymaailman muuttuneet arvot aiheuttavat eriarvoisuutta ja kafkamaista byrokratiaa, ja säästövaikutuksetkin ovat kyseenalaisia. Lauluesitykset ovat paitsi taidokkaasti toteutettuja myös erittäin hauskoja. Beatle-kirjan ohella yhtiön repertuaaria viittasankareiden ulkopuolelle laajentaa ainakin Joe Kubertin natsiajan Puolaan sijoittuva Yossel. Uusimmat sivut Epsteinin tarinaan tulevat nyt sarjakuvakirjan muodossa. Opettajainkoulutusyksikön lopettaminen nähdään dokumentissa suurena tragediana Kainuulle. HHH OLIPA KERRAN SEMINAARI Markku Heikkisen (Talvivaaran miehet) ohjaama dokumentti kertoo Kajaanissa yli sata vuotta toimineen opettajainkoulutusyksikön nousun ja tuhon. Pitch Perfectin kakkososaa on helppo suositella niille, jotka pitivät alkuperäisestä. WHILE WE’RE YOUNG Noah Baumbach on persoonallinen newyorkilainen elokuvantekijä, joka on toiminut Wes Andersonin käsikirjoituskumppanina sekä ohjannut sympaattisia elokuvia kuten The Squid And The Whale ja Frances Ha. Tosiasiassa Darnell on kiltti perheenisä, joka rahapulassaan ottaa tehtävän vastaan. Käsikirjoituskin on parhaimmillaan nokkela, vaikka välillä sorrutaankin liian helppoihin vitseihin ylipainoisista ja ulkomaalaisista. Dokumentissa on haastateltu paikallisia vaikuttajia sekä poliitikkoja ja virkamiehiä, ja viesti on selvä. Uuden ohjaus työnsä While We’re Young pääosiin Baumbach on saanut Ben Stillerin ja Naomi Wattsin, jotka esittävät keski-ikäistä newyorkilaista avioparia. HHHH GET HARD Will Ferrell on saanut Get Hard -komediassa parikseen toisen suosikkikoomikon Kevin Hartin. Huomispäivän hinta -tarinan alussa Teris suree printtimedian kuolemaa (ei, en vitsaile) mutta pian mukaan astuvat sekä mystiset olennot että rakkaushuolet. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A-PUOLI Viides Beatle oli tietenkin yhtyeen manageri Brian Epstein (1934-1967), ja kuten kaikesta The Beatlesiin liittyvästä, myös Epsteinista on kirjoitettu vähintäänkin riittävästi. Anna Kendrick, Rebel Wilson ja monet muut ensimmäisen elokuvan laulavat komediennet ovat palanneet rooleihinsa, ja tietyllä tavalla Pitch Perfect 2 onkin ensimmäisen osan toisinto. 16 17 Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. TIWARY, ANDREW C. Vinyylilevyjä, lautapelejä ja mekaanisia laitteita rakastavat nuoret muodostavat hauskan kontrastin älylaitteidensa kanssa koukkuun jääneiden nelikymppisten kanssa. Työn alla on esimerkiksi Garth Ennisin mestarillisen Preacher-saagan käännöstyö. HH PITCH PERFECT 2 A cappella -lauluyhtyeestä kertova musiikkikomedia Pitch Perfect osoittautui muutama vuosi sitten hitiksi, joten jatko-osa ei tule yllätyksenä. Käsikirjoittajana aiemmin vaikuttanutta ohjaaja Etan Cohenia ei muuten pidä sekoittaa Ethan Coeniin, kuuluisista ohjaajaveljeksistä nuorempaan. RW:n julkaisujen pääpaino onkin supersankareissa ja edustettuina on DC Comicsin lisäksi ainakin Vertigon tarinoita. Erilaisista vähemmistöistä ja niihin liittyvistä stereotypioista on kehitelty rohkeata läppää, mutta lopputulos ei naurata, ja etenkin Kevin Hartin koomikon kyvyt jäävät täysin piiloon. Uusia tuulia sarjakuvahyllyille Tämän vuoden aikana RW Kustannus tuo kauppoihin noin 40 nimikettä. Batman & Robin 1: Synnyimme tappamaan -kirja marssittaa Bruce Waynen rinnalle Robiniksi hänen oman poikansa. Uutta henkeä legendaan puhaltava tarina vetää vastustamattomasti ja kirjan taide välittää päähenkilöiden ääripäästä toiseen liikkuvat tunteet hienosti. Tulokas on osa kansainvälistä kustantamoa, jonka juuret yltävät DC Entertainment -jättiin. Suomen-toiminta korkattiin komeasti Neil Gaimanin Sandmanklassikon ensimmäisillä tarinoilla ja sen jälkeen on saatu sekä klassikoita (Frank Millerin sekä Alan Mooren Batman-tarinoita) että uusimman sukupolven (”The New 52” -uudistus) supersankariseikkailuja. ROBINSON JA KYLE BARKER: VIIDES BEATLE – BRIAN EPSTEININ TARINA PETER J. Teräsmiehen päivitys on vähemmän onnistunut. Josh ja Cornelia saavat elämäänsä uutta potkua, kun he tutustuvat nuoreen hips teripariskuntaan (Adam Driver ja Amanda Seyfriend). Haastattelujen ja arkistofilmien lisäksi mielenkiintoisen kerronnallisen lisän dokumenttiin tuo kajaanilaisen teatteriryhmän Oikeusjuttu-näytelmän esitys. Tällä kertaa kansallinen laulukisa vain vaihtuu kansainväliseen koitokseen. Mainiosti elokuvan tunnelmiin sopivalla soundtrackilla soi muun muassa David Bowie, Lionel Richie ja Paul McCartney. Kuusi alkuperäistarinaa niputtava kirja on kaunis ja tarinaltaan parhaimmillaan jännittävä mutta välillä myös tolkuttoman sekava. James värvää Hartin esittämän Darnellin eräänlaiseksi valmentajakseen, koska olettaa tämän tuntevan vankilamaailman kuviot. Ferrell esittää makeaan elämään tottunutta sijoittajapomoa nimeltä James King, joka tuomitaan petoksesta vankilaan. Käsikirjoitus polveilee monipuolisesti ja sanailu on elävää – paikoin turhankin nokkelaa. Viides Beatle -kirjan takana on viime kuukausina rytinällä Suomen markkinoille saapunut RW Kustannus. Robinsonin tarinan vaiheen mukaan tyyliä vaihtava taide sekä vaikuttava sommittelu on upeaa katsottavaa. Historiallisen arkistomateriaalin ja tuoreiden haastattelujen kautta rakennetaan historiikki, joka kertoo paitsi seminaarin tarinan kuvaa myös koko Suomen muutosta köyhästä maatalousmaasta hyvinvointivaltioksi
Elokuva rientää hätäillen läpi nousujen ja laskujen ja esittelee nipun ohuilta tuntuvia sivuhenkilöitä – kompleksisia läheisiä, kaiken maailman kiipijöitä ja sekä miesettä naisrakastajia. Queen Latifah näyttelee miellyttävän vähäeleisesti ja tekee kaikin puolin uskottavan roolityön, mutta ei hänkään onnistu nostamaan Bessiehahmoa kohteensa tasolle. Valitettavasti elokuva ei ole mikään mestariteos. Taideteosten valmistuminen puolestaan ei käy käden käänteessä. Edo-kauden pop-taide tunnetaankin sen hetken turistikuvista ja idoleista: Suuri aalto, Fuji-vuori, sumopainijat ja kimonoihin pukeutuneet naiset. Se tuntuu suurimman osan kestostaan ylipitkältä trailerilta – niin levottomasti se hyppii kohtauksesta ja Bessien elämänvaiheesta toiseen. Kun haastateltavat innostavat pohtimaan mahdollisia suomalaismalleja, toimittaja ehdottaa Japanissakin suosittua Hanoi Rocksia. Tajusimme, että ukiyo-e on tuotava nimensä mukaisesti tähän aikaan, kertoo projektin primus motor Yuka Mitsui. – Halusimme elvyttää kuolevaa taiteenlajia. Kutakin julisteen kokoista puupiirroksia tehdään 200 kappaletta. Bessie Smith oli melkoinen nainen. Neljäsataa vuotta myöhemmin monen mielikuva puupiirrostaiteesta on yhä Edo-kaudella. Sen enempää ei voi juuri tehdäkään, sillä puu kärsii jokaisesta kaiverruskerrasta ja vaikeuttaa onnistuneen piirroksen luomista. Japanin lisäksi töitä aletaan myydä yhdysvaltalaisessa nettikaupassa. Haparoivasti kerrotun tarinan vastapainoksi olisi toivonut edes enemmän hienosti toimivia musiikkikohtauksia. Vastaus: Kiss. Rohkea ja sinnikäs hurjapää sekä järisyttävän voimakasääninen laulaja, joka kohosi 1920-luvulla aikansa suosituimpien artistien kärkeen. – Japanilaiset eivät yleensä sijoita suuria summia taiteeseen, joten töiden Kiss-puupiirroksissa näkyy kanji-merkeillä taiteilijoiden ja bändiläisten nimet sekä bändin merkki, suudelma. Teokset esiteltiin Tokiossa helmikuun lopulla Kissin 40-vuotisjuhlakiertueen aikana. – Pohdimme, mikä olisi maalauksellinen, kansainvälisesti tunnettu kokoonpano, joka lähtisi tähän mukaan, muistelee toinen tuottaja Natsuko Aoike. Valtaosa nettiasiakkaista on ollut Kiss-faneja, Aoike kertoo. Signeeratut työt maksavat noin 1700 euroa, signeerattomat alle 800. Bändin manageri kuvaili taideyhteistyötä sanoin ”itä kohtaa lännen”. Tekijöitä on vähemmän kuin twiitissä merkkejä. Miten olisi, Mike. Kolme kuvaa on suunnitellut 37-vuotias taiteilija Masumi Ishikawa, neljännen teoksen ”yllätyssuunnittelijaa” ei vielä paljasteta. Taiteen ammattikunta uhkaa kadota Japanista yhtä nopeasti kuin Snapchat-kuvat mobiililaitteen ruudulta. K uv at: Mit sui A gency Int ernational Blues-keisarinnan elämän hätäinen luenta suosio on jopa yllättänyt. Japanilaisen puupiirrostaiteen nimi kertoo siitä, että se kuvasi oman aikansa arkitilanteita, matkoja, ihmisiä ja ympäristöä. Lopuksi vedostaja painaa työt paperille. Bessien tarina on täynnä raskaita käänteitä, mutta kummallisen kevyiltä ne tässä käsittelyssä tuntuvat. 16 17 Kiss-maskit puupiirrosten aiheina ”Blues ain’t about people knowing you, it’s about you knowing people”, ohjeistaa Ma Rainey uransa alussa olevaa nuorta Bessietä. Sen jälkeen puukaivertaja kaivertaa kuvan puukappaleeseen. Ukiyo-e-projektissa vain puupiirrostekniikka on vanha, kaikki muu on uutta. Mutta sitä ennen ne nykypäivän idolit piti löytää. Bluesmama Bessie Smith (1894–1937) jos kuka ansaitsee elämä kertaelokuvan. Elokuva myös häipyy lopputeksteihin vailla erityisen nostattavaa kliimaksia. TEKSTI: KAROLIINA KANTOLA sanoin kuvin_5_2015 -taitto_c.indd 17 11.5.2015 12.22. MIKKO MERILÄINEN BESSIE (HBO) Ukio-e, tämän hetken kuva. On hienoa, että HBO on hommaan ryhtynyt ja erityisen hienoa on se, että pääosaan saatiin sekä olemuksensa että lauluäänensä puolesta luontevasti Bessieksi taipuva Queen Latifah. Yhdysvaltalaisrockbändi saatiin kiinni hyvien sattumien kautta nopeasti, ja pian jo paiskattiin kättä. Samaan aikaan Ukiyo-e-projekti etsii uusia aiheita. Teokset kuvaavat nykypäivän idoleita, ja ne myydään nettikaupassa. Taiteilijat tekevät neljä erilaista Kissaiheista kuvaa, joista kaksi on julkistettu. Kissin jäsenet ovat kirjoittaneet nimikirjoituksensa sataan teokseen. Siitä käynnistyi Ukiyo-e Project. Ainakin Iron Maidenia, Lady Gagaa sekä tunnettuja urheilijoita ja designereita on tavoiteltu. Ukiyo-e syntyy kolmen henkilön yhteistyöstä: Ensin kuvittaja suunnittelee ja piirtää aiheen. Se saa työryhmäläisten silmät suurenemaan innostuksesta
Musiikkiyhtymän valikoimaan kuului Morriskitarat, Rotosoundkielet, Evansrumpukalvot, Zero 3000 valourut, Copicatkaikulaite, White, WLM ja Rewatt vahvistimet – ja ElectroHarmonixin pedaalit. On siinä totinen lukija, teddy tai punkki, tainnut puhista kun ”viholliset” on noin pakotettu vieretysten. Seuraavassa numerossa Poko kiitti kuluneesta vuodesta Martti Syrjän ja Teddy Guitarin kaverikuvalla. Jo keväällä 1979 Poko sai kaksi peräkkäistä numeroa kun Love purjehti konkurssiin. Loven mainososasto oli vähitellen suuntaamassa väljyyteen, ja malttoi takakannessa 10/75 esitellä vain kaksi uutuutta. Silloin näkyvin ilmoitustila oli lehden takakansi, jo sen takia että siinä oli värit. Kymmenvuotismainos (11/76) listasi peräti 46 Loveartistin täydelliset albumikatalogit. Kun lehden käänsi auki, paljastui iso takakansi jossa ilmoitti Love Records. Tai melkein: alalaidassa muistu tettiin aiemmasta Pohjolalevystä. Ne olivat Hurriganesin Crazy Days ja Hectorin Liisa pien. Vuonna 1977 jo kuusi Love albumia sai jakamattoman tilan: Esa Kotilainen, Juice, Royals, Pen Lee, Jukka Tolonen ja Petri Pettersson. Tämä perinne kat kesi keväällä 1984 Johannan väistyessä ja Pokon jatkaessa. Vuonna 1975 vielä kasvuuralla ollut Love Records ei selkeydestä piitan nut, julkaisujen määrä oli niin valtava. 70luvun Soundissa ei sellaista vielä tunnettu. SanomalehtiSoundissa oli kaksi takakantta. Ja kun Yleisradio valitsi Vuoden levyksi Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokun, se sai 2/76:ssa ikioman mainoksen. Ne ensimmäiset levyt, jotka Love ja Poko katsoivat niin tär keiksi että omistivat niille Soundin koko takakannen, olivat Finn forestin Lähtö matkalle (10/76) ja Eppu Normaalin Maximum Jee & Jee (4/79). Mutta Johanna polkaisi nopeasti vauhtiin: kun Soundi 6/79 mainosti Chicago Overcoatia (Loven viimeisiä), jo 8/79:ssä tilan sai Dave Lindholm (Johannan toinen). Teksti: Tommi Liimatta Takakansireklaami Aikakauslehden halutuin ja kallein mainospaikka on aloitus aukeama. Soundin muututtua magazineksi 10/77 oli Love Records ainoa takakansimainostaja numeroon 11/78 asti, jolloin sillä paikalla nuori Poko Rekords esitteli Popedan ja Teddy & The Tigersin albu meita. liimatta_5_2015_a.indd 18 7.5.2015 15.14. Tästä lähtien Love/Johanna (Atte Blom) ja Poko (Epe Helenius) ilmoittivat Soundin takakansissa vuorotellen. Yhdessä mainoksessa saat toi olla kymmenisen ”kauansoipaa” ja saman verran ”yksileitä” (sanamuodot 5/75). ”Efektilaitteet ovat maailmalla N:o 1” (6/76). > Liimatan aikamatka A-PUOLI Pöyhimässä 1970-luvun Soundeja. Taitettuna näkyi pienempi jossa oli Musiikkiyhtymän soitinmainos. Sävelletyt runot, 13 albumia, saivat oman takakannen (9/75), Loven ruotsalainen maahantuonti kaksi (4/75 ja 7/75). Toisinaan nostettiin esiin yhden artistin koko tuotannot: Wigwam (6/75), Jukka Tolonen (3/76), Dave Lindholm (10/77). Syynä tähän oli läpimurto tai koko elma: Nuclear Nightclub, Crossection (USAjulkaisu), Kenen laulu. 18 K uv a: Mark us P aajala Yhdessä mainoksessa saattoi olla kymmenisen ”kauansoipaa” ja saman verran ”yksileitä”. Selkeä mainos sisältää yhden kuvan ja yhden lauseen. Pikkutakakannen (1975–1977) vakioilmoittaja Musiikkiyhtymä julkaisi saman mainoksen usein kahdesti peräkkäin, lisäväri vain vaihtui
Valtteri tulostus.indd 19 7.5.2015 15.11
Siinä ajatuksessa on jotain hienoa ja se liittyy tietysti myös siihen, että soittajalle voi ylipäänsä kehittyä tunnistettava soundi ja tyyli. Loopeissa ovat Z-Vexin Box Of Rock -särö ja Fuzz Factory, Hot Cake -overdrive, TC Electronicin Flashback X4 -delay, Strymon Bluesky -reverb ja Boss CE3 -chorus. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta. Innostun usein: milloin pitäisi hankkia Strato, milloin taas Jazzmaster, mutta jos en heti hanki, en sellaista tarvitse. Kolme cowboyta oli ensimmäinen kokonainen biisi, jota soitin kansalaisopiston kitarakurssilla. Hänen musiikistaan olen saanut hyvien fiilisten lisäksi tekemiseeni suuria ahaa-elämyksiä. – Fenderin American Standard Telecaster ja kakkoskitarana Fender Tele Custom ’72. K uv a: Ant ti K okk ola E-liike 5_15 taitto.indd 20 10.5.2015 18.05. Tapio Liinojan kanssa olemme kypsytelleet yhteistyöjuttuja ja jokin niistä nytkähtänee taas lähiaikoina eteenpäin. – J. Mutta eräänä jouluna sain sitten sellaisen oman pienen. Myös hyvin samaistuttavia soittajia. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Yritän muutenkin olla hamstraamatta romua nurkkiin. Luvassa on pitkään haaveissa ollut Pimeyden festarikesä. Viululla. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Suuri osa suosikeista on suomalaisia. Kitaralla Nirvanan Come As You Aren alkuriffi oli ihan eka. E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Itselläni on Pimeydessä mukava tuplarooli. Viime kuukaudet tuotin nuorta ja nälkäistä Nefer Nefer -nimistä suomirock-bändiä, jolta sopii odottaa asioita. – Ensimmäinen sähkökitara oli kiinalainen Squier Stratocaster. – Tuiki tuiki tähtönen. Ennen sitä on ollut kaikenlaisia lyhytikäisempiä kokoonpanoja, kuten Rex Willer. Joululomalla rakentelin uuden pedaalilaudan, jonka aivona on maailmaa nähnyt, Apocalyptican Pertun vanha G-Lab GSC-3 -looppisysteemi/ kontrolleri. Sitä taivalta kesti kymmenisen vuotta. – Luin Petri Wallista, jolla oli romanttinen näkemys siitä, että kitaristin pitää pärjätä yhdellä soittimella. Välillä voin olla ihan muina keithrichardseina ja välillä taas solisti. Isoveljeni soitti viulua ja äitini mukaan halusin niin kovasti soittaa viulua, että olin sairastua, kun se ei meinannut olla alkuun mahdollista. – American Standard Telen. Ei siis ollut tarpeeksi pientä soitinta. – Looppijuttu on mulle uusi asia ja helpottanut keikoilla. Teksti: Esa Kuloniemi 20 PEKKA NISU (Pimeys) INVENTAARIO #44 A-PUOLI -Pimeys on tähänastisen urani tärkein bändi ja ilmaisukanava. Ensimmäinen vahvistin oli Custom Soundin Colt -transistorivahvistin. Sitten kun oppii ne kitaran viat, niin ne kääntyvät vahvuuksiksi. Vahvistimina on Voxin AC15 ja Creamsound Cs-1/6. Toin sen New Yorkista ja se on minulle rakas työjuhta. – Ensimmäinen soitin oli viisivuotiaana saatu 1/16 viulu eli sellainen lusikan kokoinen. – Laulan keikoilla paljon ja yritän minimoida polkemisen, vaikka polkimiahan on nyt enemmän... – Aika tihentyy -levymme keikat jatkuvat huhtikuun lopulta lokakuulle asti. Tulee kuunneltua paljon suomalaista musiikkia. Karjalainen on suurin esikuvani. Kitaristeista esimerkiksi George Harrison, David Gilmour, Johnny Marr, Ry Cooder, Neil Young, Mark Knopfler, James Dean Bradfield, Paul Simon, Riku Mattila, Jussi Jaakonaho, Pantse Syrjä, Jaakko Murros, Dave Lindholm ja Esa Pulliainen ovat omaan soittooni ja soundiini vaikuttaneita. Vaikka on siinä tuuriakin. Edellä mainitut ovat myös merkittäviä bändihahmoja. Sellaisesta etelän vingutuksesta. Soitin sitten isoveljen viulua sellotyylillä. Sekin oli isoveljeni kitara, joka pikkuhiljaa, väsyttämällä ja erinäisillä vaihtokaupoilla siirtyi omistukseeni. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. Sekin on taito, että löytää oikeanlaisia ihmisiä bändiin. Pimeyden kanssa teimme myös kolme biisiä Kaj Chydeniuksen ja Minja Kosken tuoreelle Myrskylinnut-levylle, summaa Pekka Nisu tähänastisia toimiaan. – Olen käynyt viime vuosina myös kitaratunneilla Kämäräisen Timolla ja hän on sellainen kokonaisvaltaisen inspiroiva muusikko, josta höyryää aina jotain kotiinvietävää. Nyt olen innostunut slide-sähkökitaran soitosta. Eli ne kamatkin vievät soittoa johonkin suuntaan. Viimeksi juuri slide-juttuihin. 4 Miksi juuri nämä. Pedaalilauta on nyt sellainen, että siinä on vain Pimeyden biiseihin välttämättömimmät laitteet
Laatikon pieneen kokoon tottuu lopulta yllättävän helposti, mutta kyllä tämä Sielupuserrin pitää silti pultata pedaalilautaan kiila-ankkureilla. – Sinne on pitkä matka ja helppoakaan ei varmasti tule olemaan, Hotone on tuoreehko kiinalainen tuotemerkki, joka valmistaa pikkuruisia vahvistimia, kaappeja sekä efektipedaaleja. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Pimeyden jätkien kanssa haluan tehdä vielä monta levyä ja paljon keikkoja. Hän nostaa esiin vireessä pysyvät digitaaliset oskilaattorit, ja analogiset filtterit. Etenkin Hetki vielä-, Muistin sen toisinja Aivan erilainen -biiseissä on onnistuneet kitarat, niin soundit kuin jutut. Toivon, että kuulostan vanhempana sellaiselta. HIMin Ville Valon mukaan Synthexissa ”on muskeleita” ja Jean-Michel Jarre kutsuu suhdettaan fetissiksi. Olen aina keväisin wah-wah-kiimassa, joten otin testiin punaisen Soul Press -wahin, joka on 13 cm pitkänä ja 5,5 cm leveänä hämmentävän pieni normipolkusimiin verrattuna. Generalmusicin tuotteita vietiin 83 maahan, sillä oli 400 työntekijää ja liikevaihtoakin parhaimmillaan 60 miljoonaa dollaria. – Tiimissämme on englantilainen Paul Wiffen, joka ohjelmoi jo Synthexin alkuperäiset presetit sekä monet Wonderin, Jarren, Emersonin ja Downesin käyttämiä soundeista. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Niin kuin tuo mun Tele. mutta jostain on aloitettava, visioi Soundionin toimitusjohtaja Jukka Kulmala. Se on vuodelta ’93, oli sopivasti auki soitettu ja sitä hankkiessani jouduin sähläämään aika paljon kaatosateessa Greenwich Villagessa. Toiminnan kannalta on tärkeää, että Salon seudulla on elektroniikan, metallin, muovin ja puun osaamista ja alihankintayrityksiä. ” E-liike 5_15 taitto.indd 21 10.5.2015 19.35. – Niitä on niin monia, mutta onneksi Suomi on niin pieni maa, että jos täällä haluaa jonkun kanssa oikein kovasti soittaa, niin todennäköisesti se tapahtuu jonain kauniina päivänä. Kitararemontit teetän Erkki Tolsalla. Suomi tarvitsee innovatiivisia ja työllistäviä vientiyrityksiä, joten entisillä Nokian tehtailla aletaan valmistaa tarunhohtoista Elka Synthexia. Mekaanisesta kestävyydestä en ole kovin varma. Joten sanotaan Eero Raittinen! – Yksi haave toteutuu nyt kesällä, kun Murroksen Jaakko lähtee Pimeyden matkaan keikkakitaristiksi. Mukavaa myös jos soittimeen liittyy joku tarina. – Kokoonpano aloitetaan suhteellisen vaatimattoman kokoisissa tiloissa, entisessä Nokian EMClaboratoriossa. Hinta (99 euroa) on sisältöön nähden balanssissa. Soul Press muistuttaa sävyltään aika paljon Cry Babya, muttei ole yhtä yläpääkireä ja alapääkin on juuri sopivan lussu; kuin mukava huolimaton nainen. Vuonna 1981 lanseerattu Synthex on Soundionin valmistamista instrumenteista ensimmäinen ja yrityksen tavoitteena onkin luoda soitinvalmistuksen avulla uutta teollisuutta ja lisää työpaikkoja Salon alueelle. Karjalainen on suurin esikuvani. Oletin että pienehkön, mutta korkean pedaalin on pakko olla kiikkerä pohjan kumitassujen takia, mutta hyvin se pysyi pystyssä jopa käsinkudotun persialaismattoni päällä. Kaksi kirkasta led-valoa olivat hyvä lisä, koska silloin spedun päälläolo on helppo havaita muutenkin kuin kuulokuvasta. Synthex kun tuottaa soundeja, jollaisia muista syntetisaattoreista ei saa. Polkimen liikerata oli juuri sopivan pitkä ja efektin sai naksautettua helposti päälle/pois etuosan kytkimestä. Se kone vasta käynnistyy. Soundionin tavoitteena on työllistää noin kolmen vuoden tähtäimellä 20-30 henkeä ja lisäksi useampia henkilötyövuosia alihankintaverkossa. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija ”J. Se, miksi muusikot arvostavat Elka Synhexia, ei ole ihan yksiselitteisesti määriteltävissä. Hänen musiikistaan olen saanut hyvien fiilisten lisäksi tekemiseeni suuria ahaa-elämyksiä. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Italialaisyrityksen tunnetuimpia brändejä oli harvinaisuudeksi jäänyt, vain vajaat 2000 kappaletta valmistettu Elka Synthex. 21 Woh-veli Suomi nousuun Synthexin avulla Salosta kuuluu kummia. Olen viime viikot kuunnellut Eero Raittinen ja kansainväliset seikkailijat -levyä ja Eero on upea laulaja. – Ei tarvitse olla vintage, mutta mielellään joku, jota on jo soitettu. Tuotetta on suomalaisomistuksen myötä kehitetty vielä enemmän nykyajan vaatimuksia vastaavaksi. – Teen itse kitaran perussäädöt, putkien vaihdot ja kaiutinjutut, mutta jos jokin styrkkarin sisältä hajoaa, niin yleensä kiikutan Vahvistin Vesaselle. van eri luokkaa kuin alkuperäisissä malleissa. Mitään sävysäätimiä ei ole, mutta bonuksena wahin voi kytkeä myös aktiiviseksi volumesekä passiiviseksi expressiopedaaliksi. Salolainen Soundion osti vuonna 2013 italialaisen Generalmusicin, 125 vuotta toiminnassa olleen soitinvalmistajan konkurssipesän. – Kuivat sukat. Varmuuden vuoksi. Käytetystä soittimesta on helpompi sanoa istuuko se vai ei. 8Vintage vai uusi soitin. Kyseessä on polyfoninen syntetisaattori, jolla tehtyjä klassikkolevytyksiä ovat esimerkiksi Stevie Wonderin Skeletons, Jean-Michel Jarren Rendezvous II, Revolutions ja Waiting For Cousteau, Emerson, Lake & Powellin Mars, The Bringer Of War ja Asian Suspicion. Vai kenties käsityönä tehty. Hienoa päästä Jaakon kanssa kitarapartioon. Kulmalan mukaan eri osien toisistaan riippumaton hallinta on ai6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin – Eiköhän se ole tämä Aika tihentyy
Kansamme tuntoja kohtalonomaisin sanakääntein purkava Haavisto ei ole hakemassa muusikon urallaan pikavoittoja. Badding Rockersin alkutaival oli karikkoinen, kun Somerjoki kuoli vähän ennen ensimmäisen singlen julkaisua. Yhtye julkaisi kuitenkin kolme pitkäsoittoa, joiden vanhan iskelmän ja rockin maisemissa viihtyvä kaiho on tuttua myös nykyisen Poutahaukkojen -kokoonpanon levyiltä. Myöhemmin Lahden kashaast_marko haavisto_b.indd 22 11.5.2015 14.53. Lisäksi Haavisto on levyttänyt Hank Williamsia suomeksi ja tehnyt oman soololevyn. Viiden vuoden tauon jälkeen on ilmestynyt myös uusi, järjestyksessään kahdeksas Poutahaukat-albumi Outolintu, joka istuu yhtyeen katalookiin erinomaisesti tuoden aiempaa romanttisemman kuvan rosoistakin elämää kuvanneista tekijöistään. Lisäksi hän kiertää Suomen moninaisia keikkapaikkoja yhä raadollisimmiksi käyvissä olosuhteissa. Juuri edellisellä viikolla televisiossa oli esitetty uusinta Peter von Baghin kuuluisasta Tapio Rautavaara -dokumentista Tapsa, jossa nähdään jo uransa ehtoopuolella olevan artistin viihdyttävän työmiehiä samassa puuhassa. Rauli Badding Somerjoen opetuslapsesta kasvoi pitkän linjan artisti, joka on nöyränä tehnyt keikkamuusikon työtä kolmen vuosikymmenen ajan. Välillä on tapahtunut yksittäisiä piipahduksia parrasvaloihin, kuten Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä. Tässä sattumassa on jotain kuvaavaa. ”Ei elämässä pärjää vain heinänkorsi suussa.” le, jonka Haavisto kirjoitti jo 80-luvulla ensimmäiselle levyttäneelle yhtyeelleen Badding Rockersille. Viime aikoina Haavistoa on kuultu Kaarle Viikatteen kanssa tehdyllä yhteislevyllä Laulu tuohikorteista, jolla nämä kaksi Päijät-Hämeen suurta Tapio Rautavaaran ystävää löysivät luontaisesti yhteisen sävelen. Haavisto on puuttuMarko Haavisto laskee leikkiä laiskuudestaan, mutta tänä vuonna ilmestyy kolme albumia, jonka tekemisessä hän on ollut läheisesti mukana. 22 23 Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu > Marko Haaviston tarina suomalaisessa musiikkikentässä on ainutlaatuinen. Haastattelua edeltävänä päivänä Haavisto on tehnyt kaksi keikkaa, joista jälkimmäinen harjakaisissa. Parhaiten hänen tekemisistään tunnetaan elokuvassa kuultu Paha vaanii -kappavatilta on luvassa vielä yhteisalbumi roots-muusikko Antti Vuorenmaan kanssa
22 23 23 haast_marko haavisto_b.indd 23 11.5.2015 14.53
Se oli mielettömän fiksu kaveri, toisaalta hyvänlainen hullu. Ja toisaalta ne puolet, joita silloin kammoksuin oli mulle opiksi elämälle. Jotenkin tuntuu, että tuo alkoholiasia on toistaiseksi lauluissa käsitelty aika tyhjentävästi. Oliko se ensimmäinen bändisi. Siihen aikaan oli kova kynnys tehdä mitään omaa. – Seuraavan vuoden tammikuussa (1987) Rauli kuoli. Aarnion Pekka, joka oli pitkään tuottanut Raulia, lamaantui täysin ja vietti suruaikaa muutaman kuukauden. Tänä päivänä koen, että Rauli on ollut iso tiennäyttäjä ja edelleen pidän sitä ainutlaatuisena laulajana ja tulkitsijana tässä maassa. ”Siihen aikaan kun me oltiin eniten näkyvillä me vaan taputeltiin viikonloppuisin toisiamme selkään saunamökillä ja juotiin pussikaljaa.” vaan tässä voi käydä oikeasti hurjasti ja vastoin omia valintoja. Siinä oli yhdistävänä tekijänä Rokki-Ma24 Nuori ja ujo Haavisto voitti pelkonsa kohtaamalla ne silmästä silmään. Ja millainen sen vaikutus on nyt jälkikäteen ajateltuna musiikissasi. Mutta seuraavana päivänä lintsasin koulusta ja pääsin tapaamaan sitä. Ei saa pääs tää itseään liian pitkälle. Oliko noilla nuoren miehen kokemuksilla vaikutusta niiden syntyyn. Kiersitkö siis hänen keikoillaan ja millainen se vuorovaikutussuhde oli. Tuotannostasi löytyy useitakin kappaleita, jotka voi tulkita kertovan juuri lotraamisen vaaroista. – Se oli ensimmäinen levyttävä bändi. Jossain vaiheessa huomasin, että eihän tämä elämä olekaan sellainen leikki, jota itse koko ajan hallitsisi, > Soundi-haastattelu ke, lahtelainen levynkeräilijä, joka oli päässyt eläkkeelle 27-vuotiaana. Yhtye levytti yhden singlen vuonna 1994. 24 25 va linkki menneen, jopa kansallisnostalgisen vanhan Suomen ja nykypäivän välillä, josta hän tavoittaa kuulijoikseen ihmisiä taustatekijöistä riippumatta. Se veitsenterällä eläminen ja kuinka hurja lotraaminen voi miehen viedä. Jossain vaiheessa vaan tuli niin paljon kuraa niskaan, kun se meni ihan toisin kuin oli suunniteltu. Olit tosi nuori Badding Rockersin aloittaessa. Geronimon taival jäi lyhyeksi. Tuon ajan lehtijutuista sai käsityksen, että olit paljonkin tekemisissä Baddingin kanssa henkilökohtaisesti. Julkisuudessa urasi käynnistyi Badding Rockersin riveissä 80-luvun puolivälin jälkeen. – Ne kaikki jäi suunnitelmiksi. Se on ollut mulle samalla varoittava esimerkki. Menin yksi talvi-ilta kysymään, onko sillä yhtään Baddingin levyä – silloin niitä oli tosi vaikea saada – ja siltä löytyi jotain sinkkuja. – (pitkä hiljaisuus) Ehkä ne kokemukset on olleet omakohtaisempia. Seuraavana keväänä edelliskeväänä äänitetty Badding Rockers -sinkku saadaan vihdoin ulos. Aiemmin tunsi mitä lie häpeää, ettei voi laulaa Johnny Cashia tai Elvistä. Tällaista vanhan iskelmän tenhoa ja alkuperäisen rock’n’rollin salakavalaa vaarallisuutta ei kukaan muu ole tulkinnut yhtä vakuuttavasti. Rauli kuoli ennen ekaa sinkkua, kun oltiin puhuttu tekevämme kimpassa keikat. Olihan siinä ollut niitä esiasteita. Badding Rockers ei aikoinaan nauttinut suurta suosiota, mutta sen levyt ovat myöhemmin osoittautuneet kysytyiksi. Ne on olleet enemmän sellaisia omia havaintoja, sellaisia biisejä, joita on ollut pakko kirjoittaa. Mutta Baddingin Lähikuvassa -dokumentista sain sellaisen ahaaelämyksen, uskalluksen ja halunkin lähteä kokeilemaan mitä sydän sanoo. Me tavattiin Lahdessa Laivat-levyn (1985) julkaisun jälkeen olleen Torven keikan jälkeen. Sen ohjelmisto koostui lähinnä Juicen, Popedan ja Eppujen biiseistä. Asuttiin samalla alueella Lahden Venetsiassa. Kun joku suurempi voima rupeaa viemään, niin se on menoa. Millainen Badding-suhteesi oli silloin. Badding Rockersilla ruvettiin heti tekemään omia biisejä. Se innostui siitä mun Badding-innostuksesta ja kaivoi jostain Raulin numeron ja yhtäkkiä rupesikin järjestämään keikkaa Raulille Lahteen. Siinä löytyi uskallus tehdä sitä mitä olin haaveillut. Tai oli mulla silloin omia biisejä jo mapillinen, mutta en kehdannut esitellä niitä edes bändin jätkille saati kellekään muulle. K uv a: Soundin arkis to haast_marko haavisto_b.indd 24 11.5.2015 14.53. Mä en sinne päässyt, kun olin alaikäinen. Rauli on kuollut tammikuussa ja toukokuun alussa tulee meidän single, niin tietyille piireille tuli käsitys, että nyt ratsastetaan rumasti ja ruumiilla. – Kyllä se on iso. Karjala oli eka joka teki keikkoja koulunovien ulkopuolella. Näissä vuosissa voi jo sanoa ja nähdä, että tutustumisessa ukkoon oli enemmän hyviä puolia. Sitten alkoi se Badding-innostus. – Joo, viisitoista
LIVING DEAD! MORBID EVILS FORESEEN DEATH TOLL 80K KYLMÄ SOTA RED MOON ARCHITECT APINA ADAMANTRA MORS SUBITA SHIRAZ LANE SPAWN FROM DECEIT STRONG SCENE PRODUCTIONS COLLECTIVE DARK SIDE OF THE MIME MANALA COMEDY PRESENTS: ROBERT PETTERSSON WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI Tuska tulostus.indd 25 7.5.2015 15.31. 100€ 1 PÄIVÄ ALK. 255€ 1 PÄIVÄ ALK. 155€ MOKOMA ARCHITECTS LOUDNESS BLOODBATH BLUES PILLS NE OBLIVISCARIS ENFORCER AT THE HOLLOW TRYER EINHERJER WARMEN THE SIRENS GHOST BRIGADE KROKODIL BOMBUS SOTAJUMALA ALFAHANNE ATOMIROTTA DR. VISIONS SHOW WWW.TIKETTI.FI 3 PÄIVÄÄ ALK. 125€ 2 PÄIVÄÄ ALK. 70€ TUSKA TURBO VIP -PAKETIT MYYNNISSÄ NYT! 3 PÄIVÄÄ ALK
Kaksi vuotta reissataan ulkomailla, saadaan duunia, päästiin ihan uusiin ympyröihin. Miltä se suksee silloin tuntui. Paha vaanii tiedettiin kyllä, mutta ei siinä mitään pankin räjähdystä tapahtunut. Sillä kokoonpanolla mentiin vuoteen 2004 asti. Tuliko sinulle koskaan fiilis, että bändiuutisoinnissa tuolloin oli alentuva vivahde, että Aki ikään kuin pelasti jo unohdetun yhtyeen takaisin elämään. Poutahaukkojen suurin menestys paikallistuu Aki Kaurismäen elokuvaan Mies vailla menneisyyttä, jossa yhtye esittää Pelastusarmeijan bändiä. Kyllä se sen yhden albumin olisi ainakin ansainnut. Oli vain innostunut tekeminen, rakkaus musaan ja lähipiirin tuki. – Se isoin näkyvyys tuli ekan singlen (Se jokin sinulla on) ja albumin (Rock’n’roll keijukainen, molemmat 1987) aikoihin. – Ehkä se Poutahaukat oli jo nimenä omempi juttu. Oli vaan tyytyväinen, että jumalauta, kun kävi tällainen munkki. Haavisto on esiintynyt paljon myös soolona ja duona kitaristi Jouni Saarion kanssa. Jonkinlainen kaverisuhde on ollut siitä lähtien. Aika huonosti jengi tiesi edes meidän nimeä. – Se saattoi näyttää siltä, että se kävi äkkiä. Yleisö otti hyvin vastaan paikassa kuin paikassa. Jonkun isä tai kaveri myi keikkoja sinne tänne. Sen jälkeen tuli Geronimo, jonka taival jäi kuitenkin vain yhden singlen (Jäätynyt sade, 1994) mittaiseksi. Millaiselta se Badding Rockersin suosio tuntui siinä hetkessä. Se ei ollut varmaan alkuperäisessä agendassa, kun bändiä perustettiin. – En mä osannut tuolla tavalla niitä juttuja lukea. Samaan aikaan ihmeteltiin, kun Suomessa ei tapahdu juuri mitään. Silloinhan sitä vaan innostui eikä ajatellut, että miksi tämä biisi. Mutta tajuanhan mä sen, että sitä kautta saatiin isoin huomio mitä meidän bändi on saanut. – Ei todellakaan. Mistä varmasti myös johtuu, että albumeista on tällä hetkellä kova kysyntä, kun niitä ei saa mistään. Eikä sekään ärsyttänyt, kuinka meistä puhuttiin kaurismäkeläisenä bändinä. K uv a: Miikk a V arila Soundi-haastattelu > haast_marko haavisto_b.indd 26 11.5.2015 14.53. Kun katsoo niitä Geronimon kuvia, niin Pitkähän näyttääkin niissä inkkarilta ja vaaralliselta, mutta me muut ollaan aika kaukana siitä (naurua). Ääniteltiin niitä ja tarjottiin demoja eikä oikein mikään tuntunut kelpaavan. – Me ei oikein missään vaiheessa saatu levy-yhtiöltä luottamusta. Paha vaanii on kuitenkin vasta viime vuosina ruvennut raikumaan tuolla karaokebaareissa. Sitten yhtäkkiä lytätään, että kauheaa potaskaa. Olitte paljon esillä, vaikka levymyynti ei tainnut kovin merkittävää ollakaan. Sitten kun päästiin keikoille, niin se oli jo vähän ohi. Millaista ulkomailla oli soittaa. Toisaalta meillä ei ollut siinä kohtaa vielä edes oikeaa keikkamyyjää. Olitte tehneet jo useampia albumeita ja yhtäkkiä vanhan biisin ja elokuvan myötä tuleekin hirveä pyöritys ulkomaita myöten. Se pyysi Badding Rockersia erilaisiin kemuihin. Akin kanssa olen ollut tekemisissä sieltä 80-luvun lopusta asti. Silloin oli hyvä ponnistaa. Mistä syystä Geronimosta ei tullut oikein mitään, mutta sitä seuranneesta Poutahaukoista tuli pysyvä bändi. Keikkatyön sankarit hommissa. Geronimon kokoonpano oli hauska, joskin aika kostea siinä vaiheessa. Ei kai huonoon kritiikkiin ikinä totu, mutta siinäkin se eka kerta on aina julminta. ”Jos uskallan ajaa taksia Lahden yössä lauantaina, niin kyllä mä uskallan nousta yksin kitaran kanssa lavalle.” Mies vailla menneisyyttä -elokuva poiki Poutahaukoille vuosiksi töitä ja vei bändin keikoille myös ulkomaille. Vanhasta Badding Rockers -kappaleesta Paha vaanii tehtiin uusi versio, joka hiljalleen kohosi Poutahaukkojenkin tunnetuimmaksi kappaleeksi. Siihen aikaan kun me oltiin eniten näkyvillä me vaan taputeltiin viikonloppuisin toisiamme selkään saunamökillä ja juotiin pussikaljaa. Se oli hyvin kotikutoista. 26 27 – Olin aivan untuvikko. Vuonna 1998 Poutahaukkoihin liittyi Saarion Jouni ja Telilän Jyrki. Etenkin Lamppu palaa -levyn (2002) aikoihin oli tosi hyvä meininki päällä. Uusien biisien tekeminen oli vaikeinta. Me oltiin alle 18-kesäisiä. Me tehtiin toista vuotta tosi paljon duunia, kirjoitin varmaan 50 biisiä. Yhtäkkiä ollaan viikottain telkkarissa, niin totta kai siinä tuli fiilis, että näinhän tämä piti mennäkin. Ne epäili jo kokoonpanoa, että onhan siinä sympaattisia hemmoja, mutta miettikää nyt vähän ton Pitkänkin (Lehtinen, basso) kanssa. Kun se vielä kohdistui meikäläiseen, mun ääneen ja mun biiseihin, niin kyllä siinä pikkupoika joutui itkemään monta päivää
Kyllä vieläkin joskus saattaa tulla huono viikko ja mietin Poutahaukat ei halua tunnustautua viralliseksi Suomikuvan ylläpitäjäksi. Silläkin kertaa toivottiin Paha vaanii -kappaletta, mutta kun soitit sen, häipyi toivoja ulos tupakalle. Koko ajan kirjoitetaan kuitenkin omasta elämästä. Se tuntui helpottavalta. – Se ei varmaan ole ollut edes pahimmasta päästä. Näin sinut viime vuonna soolokeikalla pienessä baarissa Vesilahdella Etelä-Pirkanmaalla. Ja kai siinä on se ajatus, että joskus tämä palkitaan. Yleisömäärät ei ole suuria, mutta ei tässä niin suurista haikaillakaan. Toisaalta olin jo silloin astunut ison kynnyksen yli. Ei aina ole voittajaolo, kun ajelee himaan. Eihän siitä ole kauhean monta vuotta, kun sanoin, etten ikinä lähde tekemään tollaisia keikkoja. – Musan puolella on tapahtunut tietysti se pirstoutuminen. – Ei sinne kannata haikailla. Siellä odotettiin sitä kaksi valssia-kaksi humppaa -osastoa ja me mentiin soittamaan omaa ohjelmistoa. Laulut kirjoitetaan omasta elämästä. Mä menen sinne itse, hoidan sen koko kuvion itse. Tosin se alkaa näyttää yhä epätodennäköisemmältä (naurua). Koitan miettiä, että tästä saa sen ja sen verran liksaa, että käyn sillä ensi viikolla kaksi–kolme kertaa kaupassa. Kyllä mua on sekin monta kertaa harmittanut, että me muka pidetään jotain vanhaa Suomi-kuvaa yllä ja haikaillaan sinne. Mikä parkkiinnutti nahkasi. Mies joka ei joskus uskaltanut edes haaveilla omistavansa ajokorttia saati koskea mihinkään nappuloihin tai kasata kamojaan. Suomessa meitä pidettiin tanssibändinä, mutta ei me oikeastaan ikinä toimittu missään virallisissa tanssipaikoissa. – Hirveästi työtä, treenausta ja itseensä tutustumista. Pelkoja päin menemistä. Eteenpäin elävän mieli. Se on sellainen paikka, jossa on yökerho ja pubin puolella on aina joku trubaduuri. Tuolla näkee tyhjiä, ränsistyviä rakennelmia, joissa joskus pyöri elämää. – (pitkä hiljaisuus) En tiedä. Raja-aidat on kaatuneet. Joku tuli siihen eteen nälvimään, kun mä vedin Extrapalloa: ”Jumalauu-ta, yrittäisit edes! Hei, sä vedät nyt Kari Tapion biisiä.” Mä vedän silmät kiinni ja lasken minuutteja koska täältä pääsee pois. Kaipaan mä tiettyjä juttuja. Onhan se pahimmillaan aika yksinäistä. Viimeksi siellä ei ollut sitä ensimmäistäkään, joka olisi kuunnellut mua. Pitkään paras ja ainoa tapa olla rehellinen itselleen.” K uv a: Nausk a haast_marko haavisto_b.indd 27 11.5.2015 14.53. Yhdestä teinihelvetistä Kauko Röyhkäkin kirjoitti Facebook-päivityksessään. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Monesti musiikkiasi kuunnellessa siinä voi kuulla häivähdyksiä menneestä maailmasta, jolloin asiat olivat yksinkertaisempia – hyvässä ja pahassa. Miten sitä jaksaa. Ulkomailla jengi tuli selvästi diggailemaan. Tuo keikka herätti paljon kysymyksiä artistin asemasta. Mä olen kasvanut siihen musiikkiperinteeseen, minkä kautta tulee tietynlaisia melodioita ja kielenkäyttöä. Mut on kuitenkin johonkin tilattu ja mulle maksetaan siitä. Joku tyhjenevä maaseutukin... 26 27 reita, rokkareita ja kukkahattutätejä laidasta laitaan. Miten Suomi on sinusta muuttunut siinä 30 vuodessa kun olet kiertänyt keikoilla ympäri maata. Siitä tuli vaan kaikille osapuolille paha mieli. Se on homman vaativin laji. Joskus siellä tulee voittoja. Hauska nähdä, että meidänkin keikolla on punkka”Laulun kirjoittaminen on ollut välttämätön henkireikä. – (naurua) En muista yhtään. Olet tunnustanut, että olit nuorempana hyvin ujo. Väkeä oli paikalla vähän ja heillekin jokeripokeriautomaatti ja känniset horinat olivat huomattavasti esiintyjää tärkeämpiä. Siinä ei ole edes seinää välissä, vaan aina kuuluu se discon taukoamaton TUM TUM TUM. Nyt ne on vaan jättömaata. Tuollainen keikkailu ei ole aran ihmisen hommaa. Oli tervetullut meininki. Haikailetko itse tällaiseen, varmasti osin kuvitteelliseenkin ”vanhaan hyvään aikaan”. Ei työssäsi ainakaan kiitollisuuden tai helpon rahan perässä olla
No, onko. Se on jo aika taiteellis-mytologinen tunnelmakuva. Onko se tätä lopun elämän. Mitä haluat kertoa uudesta levystä. – Se vain tuli. huhtikuuta 2015 Telakka, Tampere tekisinkö katoamistempun enkä tekisi seuraavaa keikkaa ollenkaan. Se sanoi, että voitte tehdä meille levyn milloin haluatte. Töitä oli hirveästi ja keikoilla kävi jengiä. Viimeksi eilen vai tänään mietin sitä voisiko tehdä jotain muutakin. Sitten siinä jotenkin tutustuttiin ja jollain julkkarikeikalla Kalle tuli jo lavalle vierailemaan. Kolme Badding Rockers -levyä, sitten tuli eka Poutahaukat-levy, mikä oli selkeästi uusi juttu siihen tilanteeseen. Oltiin värvätty tuottaja ja oltiin jo studiossakin, mutta ei se vaan lähtenyt. Oltiin tehty Majakanvartija-levy (2010) ja mulla oli vahva tunne, että se saattoi olla Poutahaukkojen viimeinen levy. – Laulunkirjoittaminen on ollut välttämätön henkireikä. – Kyllä pöytä on putsattu kokonaan. Tänä vuonna ilmestynyt yhteislevy Kaarle Viikatteenkin kautta tuli vielä heidän kauttaan, mutta sitten katkesi lähes 30 vuotta kestänyt yhteistyö. Huhtikuussa ilmestyi siis ensimmäinen Poutahaukat-albumi viiteen vuoteen. Olet spiikannut keikoillasi eräänkin kappaleen syntyneen yksin yöllä keikan jälkeen hotellihuoneessa kaukana kotoa. Nyt ekaa kertaa levyllä mukanaoleva toinen kitaristi Rossin Jaakko on tullut viime aikoina tosi vahvasti bändiin ja ottanut siinä ison roolin. – Itse asiassa taksihomman kautta mä sen trubaduurihomman aloitin. Se pelko on edelleen olemassa. Toisaalta, henkisesti tunnutte olevan hyvinkin samalla sivulla ja tapanne käsitellä suomalaista kaihoa lyyrisesti yhdistää teidät selvästi. Haaveilin joskus kymmenen vuotta sitten, että musta tulisi ammattimainen biisintekijä. Siitä huolimatta mä olin puolessatoista vuodessa aivan romuna, kun ei päässyt toteuttamaan niitä omia innostuksen aiheita. 9. Sen jälkeen tuli kolme Poutahaukat -levyä, sitten Hank Williams -levy, sitten on tullut taas kolme Poutahaukat-levyä ja sitten se soololevy. Majakanvartija ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi Poutahaukat-levyksi. Turenki Recordsin julkaisema Outolintu on sikäli poikkeuksellinen levy, että se on ensimmäinen levytyksesi, jota ei julkaise Johanna Kustannus tai sen johdannainen. Pitkään paras ja ainoa tapa olla rehellinen itselleen. Työmäärään nähden se palkka ei tuntunut hurjalta, mutta jälkeenpäin mietittiin että tienattiin kuukaudessa yhtä paljon kuin lääkäri siihen aikaan. Tuoreella Outolintu -albumilla yhtye on heittäytynyt astetta hempeämmäksi. Jotenkin vaan tokaisin, että no onhan tossa biisejä ja kai mä voin kipata ne kaikki sinne, tuskin niitä enää itse tehdään. Ei sitä oikein voi laiskajaakkona miettiä, että ei tarvitse lähteä pimeän selkään, jos kirjoittelee biisejä muille. Kaikki on sen jälkeen syntynyttä materiaalia. – Siitä on jo vuosia kun näin Kallen naaman jossain Torven keikalla. Myöhemmin mietin, että sillä laillahan se on vähän mennyt. Joku sykli siinä on. Istuisin vaan toimistossa, ottaisin tilauksia vastaan ja kirjoittaisin. – Soitin joskus 90-luvun puolivälissä (Topi Sorsakosken) Kulkukoirissa. – Siinä kiepsahti koko historia läpi, joka alkoi siitä kun Rauli vei sen c-kasetin levy-yhtiöön vuonna 1986. Sitten kun mä menin sinne taksiin tajusin, että nyt mä olen pelkkä taksikuski (naurua). Rumpali Halosen Samuli sen taisi ihan alkumetreillä keksiä, että tämähän voisi olla nimeltään KauKu va : Tar mo Valm ela neimmat rakkauslaulut. Mä ajattelin, että jos uskallan ajaa taksia Lahden yössä lauantaina, niin kyllä mä uskallan nousta yksin kitaran kanssa lavalle. Hän on ruvennutkin miettimään jos unohdetaan se single, unohdettaisiin Viikate ja Poutahaukat, tehtäisiin kimppalevy. Ehkä loppujen lopuksi vain joisi. Sorsakosken Topi oli niitä harvoja, joille osasi yrittää mittatilausbiisiä. On meillä paljon yhdistäviä juttuja musassa. Enemmän se on ollut sattuman kauppaa. Tuotakin levyä on työstetty ja biisejä katsottu läpi ainakin kaksi vuotta. Jos toisin laittaa, niin se falskaa. – Kalle joskus pari vuotta sitten soitti junasta matkalla Helsinkiin, että tehdään kimppasingle. Se on kovaa duunia ja taso on kuitenkin niin kova. Ei ollut hirveän helppo hetki sekään. Ei se maailma siihen kaadu. Ennen tänä vuotta ilmestyneitä levyjäsi edellinen albumisi oli vuonna 2013 ilmestynyt soololevy Luojalle rengiksi. Sitä meni joku kuukausi. Olet tehnyt muitakin töitä. Heillä jäi levyltä taas kerran yksi biisi yli. Kalle rockin ja metallin puolelta ja sinä vanhasta iskelmästä ja Baddingistä innoitukseksi ammentaen. Eli ehkä mä mieluummin olen sitten kuitenkin siellä Vesilahdella omine biiseineni kuin pumputan bassoa jonkun iskelmäsankarin taustalla. Soundi-haastattelu > haast_marko haavisto_b.indd 28 11.5.2015 14.53. Hetken aikaa oli myös tilanne, että mulla ja meillä ei ole levy-yhtiötä, kun se oli ollut 16-vuotiaasta lähtien. – Tiilikaisen Pekka, joka on Turengin yksi osakas soitteli ja kyseli biisejä niiden artisteille. Mitä kirjoittamasi biisit merkitsevät itsellesi. Jos joku on kysynyt biisiä, niin mulla on ollut joku valmiina tarjota, että kävisikö tällainen. Tuo jo mainittu Kaarle Viikatteen kanssa tehty kimppalevy Laulu tuohikorteista on sikäli mielenkiintoinen, että äkkiseltään ajateltuna tulette aivan eri puolelta rockin kenttää. – Sillä kokoonpanolla se jäi viimeiseksi. Keikat ei aina maistu ja ammattikirjoittajaksi olet liian laiska. Kuinka paljon Outolintu-levyssä kuuluu se aikoinaan kesken jäänyt levy. 28 PB vä kerrallaan eteenpäin ja huomannut, ettei tässä elämässä pärjää vain heinänkorsi suussa. Kirjoittaisin vaan päivät pitkät. Joskus on joutunut ajattelemaan mitähän lähipiiri tästä sanoo, mutta näin tämä on. Mehän ruvettiin siinä ennen mun soololevyä tekemään uutta Poutahaukat-levyä vähän väkisin. – Jonkun verran. Olet kirjoittanut myös muille biisejä. Se on ollut sellaista silloin tällöin sattumalta törmäilyä ja musasta puhumista. Mutta mä olen onnistuneesti siirtänyt sitä juopon kohtaloani päi”Olin puolessatoista vuodessa aivan romuna, kun ei päässyt toteuttamaan niitä omia innostuksen aiheita.” Poutahaukat vuosimallia 2015. Mutta mulla ei ole sellaista lahjakkuutta, eikä toisaalta sellaista mielenkiintoakaan, että pystyisin sorvaamaan tilaajan näköisen kappaleen. Jopa palauttanut uskon. – (naurua) Mun perusluonne on laiskajaakko, joka Veikko Lavia lainatakseni mieluiten vain laulaisi ja joisi. Toisella puolella Viikateja toisella puolella Poutahaukat-biisi. Piti kerätä itsensä ja miettiä, että olen edelleen yhtä arvokas ihminen. – Kyllähän mua ja Kallea yhdistää se rakkaus Rautavaaraan, mutta myös monet kitarabändit ja toisaalta Sabbath ja Motörhead. Oli ajatus, että luopuisin koko keikkahommasta. – Hyvissä tunnelmissa sitä on tehty. Kuinka paljon saat purettua omaa tunteellisuutta lauluihisi. Mikä sai tekemään sen vain kokonaan omissa nimissä. Sitä tuli kavereille puhuttua ja taivasteltua. Kappaleitasi ovat levyttäneet muiden muassa Topi Sorsakoski, Jani & The Jetsetters ja Seppo Alvari. Mikä se musiikintekemisen ihanteesi sitten olisi. – Saarion Jouni on saanut jotenkin bändin pysymään aina kasassa. Puhallettiin peli poikki ja ilmoitin kundeille, että mä teen soololevyn. – Olihan se haikea fiilis. Mä olin duunissa tolpalla ja Kalle kulkee ohi. Rakkausteema siinä taitaa olla vahvasti. Mä sanoin totta kai, hyvä idis, ollaan mukana
4PV liPut alk.168,50€ #provinssi15 24.-27.6.2015 Seinäjoki, Törnävänsaari Provinssirock tulostus.indd 29 8.5.2015 15.09. Oik eude t ohjelmamuut oksiin pidät et ään
Ihmeellisessä tv-sarjassa ja erikoisessa bändissä oli – ja on historiallisessa perspektiivissä tarkastellen totta kai edelleen – paljon samaa sekä rajoja rikkovan, piittaamattoman röyhkeyden että eriparisten vaikutteiden totaalisen yhteen sulattamisen kautta mitattuna. Tuosta noin vain, kuin ohimennen. Tele visiona tunnetun välineen yhdeksi paradigman muutokseksi osoittautunut surrealistinen sarja nähtiin Suomessa vajaan vuoden viiveellä. Teksti: Petri Silas Kuvat: Dustin Rabin Rockin, funkin, popin ja avantgarden tekijöiden ennakkoluuloja parikymmentä vuotta sitten esimerkillään murskannut Faith No More oli pitkään yksi musiikkikentän epätoden näköisemmistä comebackin tekijöistä. 30 avid Lynchin häikäisevän Twin Peaksin ensiajosta eetteriin tuli juuri kuluneeksi neljännesvuosisata. Kaikki muuttui paluu keikkojen myötä 2009, ja nyt on uusi albumi Sol Invictus käsillä. faith no more -taitto_f.indd 30 7.5.2015 15.53. Pääosin näistä kunnianhimoisista pyrinnöistä kumpusi kummallakin taholla halu ja kyky ilmaisumuodon totaaliseen myllertämiseen. Molemmissa tapauksissa juhliin tultiin vähän yllättäen, mutta isolla ryminällä ja laitettiin vanha täysin uuteen uskoon. Oman bändin breikillä Ozzy Osbournen yhtyeessä ja Kornissa touhunnut Mike Bordin kertoo, miten näin pääsi käymään. Siinä vaiheessa Faith No More oli jo ehtinyt esiintymään maassamme: kvintetin neitsytvisiitti Suomeen osui Twin Peaksin maailmanensi-illan hännille, kesälle 1990
No eipä taida tulla, ei.” 31 faith no more -taitto_f.indd 31 7.5.2015 15.53. ”Tuleeko jostain musiikista ”ajatonta”, jos levy-yhtiön tyyppi sanoo niin
Uutta musaa kuuntelen vain satunnaisesti, mutta mainittujen ja vastaavien artistien pariin hakeudun toistuvasti ja tietoisesti. Kunnes seuraavalla viikolla joku muu levy tai elokuva yhtäkkiä olikin paras ikinä. Vaikka totta kai myös Faith No More tuli jostain muualta kuin tyhjiöstä. Millaiseksi olisi 1993 perustettu Korn kehkeytynyt ilman Faith No Moren tinkimätöntä esimerkkiä. Aivan kuin joka ainoalla Faith No Moren keikalla niitä ennen ja myös niiden jälkeen. Sillä lopulta vain sisällönhän pitäisi ratkaista, eikö vain. Minulta on nyt sattuneesta syystä taas kyselty tavallista enemmän ja tavallista useammalta taholta, mitä musiikkia olen viime aikoina kuunnellut, ja vastaus on tavallaan aika kauhea ja nolottavakin. – Itse asiassa senhän päättää lopulta aika itse. Kuvion oivaltaminen oli vähän karua. Sillä siellähän ne kärtsyt ja yrjänät kesällä 1995 seisoivat, Provinssirockin konsertin päälavan reunassa, vaikutteita ahnaasti omaksuen. Eikä vähiten siitä syystä, että samaa mantraa toistettiin suhteellisen auliisti mediassa aina hetken aikaa. Tuleeko jostain musiikista ”ajatonta”, jos levy-yhtiön tyyppi sanoo niin. 32 Ja niin olivat sekä Faith No More että Twin Peaks yhtäkkiä nousseet symboleiksi siitä, miten säännöt viskataan tien poskeen ja oman genren sisälle luodaan oma maailma, jossa luonnonlait eivät enää kahlitse eikä vanha geometria päde. Puhumattakaan niistä vähäpätöisemmistä yrittäjistä ja matkijoista, joita sikisi pilvin pimein muualtakin kuin näitä kolmea rohkeaa bändiä maantieteellisesti yhdistävästä Kaliforniasta. Bordinin mielestä kaikkein tärkein ja luotettavin mittari on ihmisen oma henkilökohtainen suhde musiikkiin. Jälkijäristyksiä nähtiin ja kuultiin välittömästi, eivätkä ne ole vieläkään laantuneet. – Niin, no… Senhän päättävät sinun kaltaisesi ihmiset. – Ymmärrän, kun joku tulee kiittelemään ja kehumaan jotain juttua, jossa olen ollut mukana, mutta tavallaan aina ajattelen samalla, että en minä voi ottaa tästä mitään kunniaa. Pähkäilyn loppu tulos on touko kuussa ilmestynyt Sol Invictus. Siis kuuntelijat ja toimittajat. Yhtyeensä progressiivisen ajatonta luonnetta ja kanonisoitua ladunavaajan roolia tänään analysoiva rumpali ja perustajajäsen palauttaa pallon ensin nopeasti. Mukana Seinäjoella, samoin jo neitsytmatkalla Helsinkiin ja Nummijärven ”New Miroc Festivalille”, kuten keikkapaidan selässä 1990 ikimuistoisesti seisoi, oli Mike Bordin. No eipä taida tulla, ei. faith no more -taitto_f.indd 32 7.5.2015 15.53. ”Emme halunneet lämmitellä vanhoja jukeboksi-hengessä.” Faith No Moren jo hieman harmaan tuneet herras miehet pohtivat pitkään ja har taasti haluavatko he tehdä vielä uuden albumin. Hetkinen. Miltä CMX:n Vainajala (1998) tai epäsuoremmin ”vaikutuksen alaisena” olleen Waltarin saman ajan levyt kuulostaisivat. Sillä kukin muodostaa oman suhteensa johonkin levyyn tai biisiin. Kyllästyin jo aikoja sitten kuulemaan pr-tyypeiltä, tiedottajilta ja muilta markkinointipuolen hahmoilta, miten se ja se levy tai tämä ja tuo leffa on paras ikinä. Siis ainakin omalla kohdallani. Eiväthän he siitä musiikista tai leffasta välittäneet paskan vertaa, mutta heidän työnsä oli toistaa niitä samoja korulauseita. Liputan yhä Robert Johnsonin, Louis Armstrongin, Jimi Hendrixin, Muddy Watersin sekä Charles Mingusin puolesta. Bändi edusti samaa ikonoklastista jatkumoa kuin Fishbone ja Bad Brains, mutta pääsi aivan kuin Red Hot Chili Peppers pääosin otollisemman ihonvärinsä ansiosta isompiin parrasvaloihin ja ennen kaikkea hetkeksi myös Music Televisionin suosioon. – Viihdeteollisuus on tietenkin osasyyllinen asiaan. Tai ei oikeastaan edes niin. Entä vuotta myöhemmin koolle kutsuttu System Of A Down. Tavallisesti sangen puhelias mies pitää tauon, punnitsee sanojaan ja tulee lopulta vastanneeksi kysymykseen enemmän rivien välissä kuin varsinaisilla sanoillaan. Harmaata pitkiin dreadlockeihinsa saanut Mike alkaa lämmetä ja kierrokset lisääntyvät. Ehkä juuri erityisen onnistuneista sellaisista hetkistä kumpuaa tunteita, joiden vallassa jotain musaa kuvaillaan vaikkapa sanalla ”ajaton”
Ruisrock tulostus.indd 33 7.5.2015 15.10
”Ehkä ne, jotka nyt palaavat, ovat niitä, joilla sisäistä paloa ja aitoa intohimoa riittää.” 34 faith no more -taitto_f.indd 34 7.5.2015 15.53
Mutta toisin kävi, pohtii Mike. Faith No Moren studioalbumi numero seitsemän ilmestyy kuin ilmestyykin vuonna 2015, meillä Suomessa itse asiassa tasan samana päivänä kuin tämä lehti. Yleensä sangen todistusvoimaisena pidetyn kalenterin mukaan nyt eletään vuotta 2015, mutta uusi levy on juuri tullut tai valmisteilla niin Faith No Moren kuin Soundgardenin ja Living Colourinkin suunnalla. Ja totta kai toivottavasti lisäksi jotain uutta sanottavaa! Omasta puolestani – ja varmasti koko meidän bändimme puolesta – voin todeta uudemman kerran, että näitä asioita mietittiin etukäteen todella ankarasti. – Billillä oli uusia ja vanhoja ideoita, joita hän toi kuultavaksi. Sovitimme vanhoja kenkiä jalkaan, kävelimme hetkisen ympäriinsä ja huomasimme, että tämähän tuntuu aika kivalta. Ajattomia hetkiä. Syksyllä 2008 alkoi kuulua aiempaa vakavammin otettavia huhuja uudesta aktivoitumisesta. Meidän pitää tänäkin päivänä haastaa ja sitten innostaa ensi sijassa itsemme. Vaikka sitten hampaat irvessä kävelykepin kanssa. Lisäksi Faith No Moressa on muutenkin aina ollut kyse ennemmin rytmistä kuin melodioista. Eikä sillä, hyvä niin. – Paluurundin alussa olimme kaikki yhdessä ja erikseen jyrkästi sitä mieltä, että mitään levyä ei sitten tehdä. Viimeksi mainittu on tuorein lenkki ketjussa, josta voisi kirjoittaa pitkän esseen. Jalkineet eivät näyttäneet noloilta tai tuntuneet kummallisilta, joten mikäpäs siinä. On tietenkin turha kuvitella, että ratkaisu esiintymään palaamisesta olisi syntynyt itsestään. Kitaristin tontilla ovat yrittäneet pärjätä ensimmäisessä levyttäneessä kokoonpanossa vuodesta 1983 vuoteen 1993 mukana olleen Jim Martinin jälkeen sekä Trey Spruance että Dean Menta. Niin kummalta kuin se kuulostaakin, on yhtyeen uusi levy Sol Invictus nyt todellakin kaupoissa. Ja kun se faith no more -taitto_f.indd 35 7.5.2015 15.53. Yhdet näkyvämmin, toiset suuren huomion katvealueilla. Takaisin käyttöön vain. Itse olen pakettiin todella tyytyväinen, mutta olemme joutuneet salailemaan juttuja niin pitkään niin monilta, että tuntuu mahtavalta saada kuulla muidenkin mielipiteitä. Kirjaimellinen pätkätyö kummassakin tapauksessa. Sekä kukin tahollaan että porukalla. Fool For A Lifetime (1995) sekä kymmenien ja taas kymmenien tulisten sisäja ulkokeikkojen. Moni nelikymppinen musafani kokee parhaillaan hetkiä, joihin termiä ja siihen liittyvää teoriaa voi halutessaan soveltaa. Havainto huvittaa Michael Andrew Bordinia, mutta hän nostaa kätensä, kun ilmiölle pitäisi keksiä jokin selitys. Osin tähän on johtanut sisäsyntyinen ja vilpitön omalaatuisuus, osin varmasti myös ainakin jollain tasolla täysin tietoinen erikoisuudentavoittelu. Vai toimiiko ollenkaan. Ihan ensimmäisenä teimme koko porukalla Matadorin, ehkä vähän kuin kokeillaksemme, lähteekö juttu lentoon. 35 Faith No More pani pillit pussiin 1998 kuudennen studiokiekkonsa Album Of The Yearin jälkeen. – Kitaran rooli bändissä on tosiaan ehkä muuttunut. Joten miettimistä riitti. Kognitiivinen dissonanssi on psykologinen termi, jolla kuvataan yksilön kokemaa ristiriitaa faktojen ja vallitsevan maailmankuvan välillä. Laulaja Mike Patton ja miehistöstä tuorein, kitaristi Jon Hudson, ovat 47-vuotiaita. Mutta kun turhautuminen suosion rajojen löytymiseen ja viihdebisneksen nurkkakuntaisuuteen lopulta saavutti lakipisteensä, piti peli puhaltaa poikki. Kun tästä alettiin varovasti jutella, meillä ei ollut aavistustakaan, miltä homma tuntuu ja miten se toimii. – Emme ole enää teinejä tai muutenkaan läheskään niitä samoja ihmisiä kuin orkesteria starttaillessa. Nyt Jon on kuitenkin ollut olennainen osa bändiä jo pitkään, läpi paluukeikkojen aina uuteen albumiin saakka. Jos lavoille noustaisiin, niillä pitäisi yhä kyetä antamaan sata prosenttia. Myönnän kiertelemättä ja kaartelematta, että kyllähän se jännitti. Sol Invictus julkaistaisiin Mike Pattonin ja legendaarista indielevymerkki Alternative Tentaclesia aikanaan pyörittäneen Greg Werkmanin yhteisen Ipecac Recordsin kautta ja lisensoitaisiin markkina-aluekohtaisesti eri puolille maailmaa. – Sillä porukassa on hahmoja, joista muu jengi näkee välittömästi, jos jokin juttu ei miellytä. Jälleen palattiin ikäkysymykseen ja epävarmuuteen sekä täysin muuttuneessa toimintaympäristössä elämisestä että siitä, mitä annettavaa bändillä olisi 2010-luvulla. Hudson kiinnitettiin porukkaan 1996, eli myös hänen pestinsä jäi aluksi pariin vuoteen. – Ehkä ne, jotka nyt palaavat, ovat niitä, joilla sisäistä paloa ja aitoa intohimoa riittää. – Ja muitakin yllätyksiä on luvassa. Bassohirmu Flean tuoreet twiitit puolestaan vahvistavat käsivamman paranevan, mikä povaa hyvää musiikin pariin palaamisesta myös Chili Peppersin leirissä. Koska sähäkkä anti-rockstaraasenne on määrittänyt toimintaa alusta asti, ei yhtyeellä ole ikinä ollut käyttöä perinteisille kitarasankareille. Jos oli orkesterin työlästä jo puhua itsensä ympäri keikoille, osoittautui yhteisen konsensuksen saavuttaminen uuden musiikin tekemisestä vielä hankalammaksi. Mennä taas kämpille paukuttamaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, Bordin muistelee nyt. Tämä on räikeä klisee, mutta emme ikimaailmassa olisi tehneet edes niitä keikkoja, jos tilanne olisi toinen. Matka vaihtoehtorockin huipulle oli alkanut 17 vuotta aiemmin ja kulkenut halki We Care A Lotin ja Epicin kaltaisten omien kärkiraitojen, niiden ohella isoksi hitiksi nousseen The Commodores-laina Easyn, huippualbumien kuten The Real Thing (1989), Angel Dust (1992) ja King For A Day... Yhtye ei taustajoukkoineen kaupitellut itseään mihinkään suuntaan ja maksimoi näin totaalisen päätäntävallan kaikkeen toimintaan, julkaisuihin, keikkailuun ja aikatauluihin. Profetiat yhden rockhistorian epätodennäköisimpänä pidetyn comebackin toteutumisesta muuttuivat lihaksi seuraavana kesänä Faith No Moren konsertoidessa raivokkaasti, vanhasta taiastaan tuskin mitään menettäneenä, eurooppalaisilla kaupunkija kesäfestivaaleilla, meikäläiset Tuska sekä Ruisrock mukaan lukien. Jäsenet hajaantuivat tahoilleen ja työllistivät pian itsensä kuka missäkin. – Meitähän ei ole päässyt ulkopuolelta juuri kukaan ennenkään ohjeistamaan, mutta nyt minimoimme sen vaaratekijän aivan täysin, Mike linjaa. – Kuvio meni aika itsestään, eikä varmasti olisi muuten toteutunutkaan. Erityistä lisähohtoa tekemiseen Faith No Moren kohdalla tuli täydellisestä vapaudesta. Vuonna 1962 syntynyt Bordin on Faith No Moren nestori, toiset yhä kelkassa olevat alkuperäiset jäsenet, basisti Bill Gould ja kosketinsoittaja Roddy Bottum, vuotta nuorempia. Jo jäsenten ikä oli tärkeä seikka, kun epävarmuustekijöitä kartoiteltiin paluupäätöksen alla. Pysyypä homma rehellisenä. Vieläkö pitäisimme asioista, jotka aikoinaan saivat meidät tekemään musaa yhdessä. En tiedä, mikä meihin meni, mutta tälle kiekolle livahti kolme kitarasooloa, Bordin naurahtaa. Mitä tutulla tavalla monitahoisen, postmodernin ja värikylläisen albumin sisältöön tulee, lähtivät konkreettiset aloitteet sekä avaukset musiikin osalta lähinnä Gouldin suunnalta, Bordinin tuella. Syntyisikö samoista lähtökohdista jotain kestävää tähän aikaan ja paikkaan. Kuten niin monesti ennenkin. Juuri nyt ollaan minusta muutenkin hauskassa vaiheessa sikäli, että alan saada ystäviltä ja kollegoilta sekä toimittajilta kommentteja levystä
Ehkä pitäisi! Hankkeesta oltiin minun suuntaani erittäin hyshys, ilmeisesti täysin tarkoituksella. Uusien tuulien haistelemi nen alkoi hänen osaltaan jo ennen Faith No Moren alasajoa, kun orkesteriaan 1996 uuteen uskoon laittanut Ozzy Osbourne kutsui hänet ja hänen vanhan ystävänsä komppikaksikokseen. Koska yhtyeen tuotanto oli ”sataprosenttisesti vierasta”, oli ohjelmassa monien asioiden omaksuminen, pikavauhtia. Tehtävistä löytyy mää räävä samankaltaisuus. – En... LIPUT LIPPUPALVELUSTA: PUH 0600 10 800 (1,98 €/MIN+PVM) TAI 0600 10 020 (6,84 €/PUHELU+PVM) MA?LA KLO 8?21, SU JA PYHÄISIN KLO 10?18 TAI WWW.LIPPUPALVELU.FI Sturgill Simpson Sturgill Simpson jatkaa 1970-luvun outlaw-kantrin perinteitä Willie Nelsonin ja Waylon Jenningsin jalanjäljissä ja tarjoaa rouhean tyylikkään näkemyksen nykykantriin. – Kaikille muusikoille tekee hyvää soittaa välillä uusien ih misten kanssa. True Blues: Corey Harris, Guy Davis, Alvin ”Youngblood” Hart faith no more -taitto_f.indd 36 7.5.2015 15.53. Tosin, en ole levyä ikinä kuunnellut. Bordinin ja Kornin suhde jäi virallisesti lyhyeksi, mutta jotkin ovat olleet kuulevinaan suureen suosioon nousseella Untouchablesalbumilla (2002) Miken soittoa. Tulevana kesänä bändi nähdään Provinssirockissa. 18) Liput toimituskuluineen alkaen 17,50 € Huom! Yhteislippu Huvila-iltaan ja gospel-konserttiin toimituskuluineen alkaen 47,50 €. – Kornin musiikkia en tunte nut ennalta lainkaan. On hyvä poiketa oman mukavuusalueen reunamilla tai peräti ulkopuo lella, analysoi Mike tänään. Ensi töikseen Bordin ja basisti Robert Trujillo joutuivat mukaan jälkikäteen isoa kohua herättäneeseen hankkeeseen, jossa kokoelmalevylle The Ozzman Cometh (1997) ääni tettiin osa vanhojen biisien raidoista uudestaan. Väliaikaisesti tai pidempään. Tiedän, etten ole pahem min oikonut mutkia missään. 36 RETKELLÄ OZZYN JA KORNIN KANSSA Faith No Moren ensivisiitistä Suomeen tulee tänä vuonna kuluneeksi 25 vuotta. En varsinaisesti fanit tanut sitä musaa, mutta osasin soittaa sitä ja siihen istuvalla tyylillä aika luon taisesti. En osaa oikein ajatella tuolla tavalla. Haastavaa, mutta sa masta syystä myös aika haus kaa. Hom massa olisi riittänyt puhdetta muutenkin, mutta kaupan pääl le se oli virallinen pillikeikka. Kontakti syntyi sitä kautta, että muuan Faith No Morelle työskennellyt tyyppi teki niihin aikoihin – ja tekee itse asiassa vielä tänäkin päivänä – hommia Kornille, ja hän otti bändin puolesta yhteyttä, kun he tarvitsivat tuuraajan David Silverialle. Bordin jatkoi Ozzyn mukana halki erilais ten levytysten ja useiden kiertueiden aina vuoden 2007 albumiin Black Rain, jonka jälkimainin geissa niin Mike kuin kitaristi Zakk Wyldekin lopulta ottivat hatkat exBlack Sabbath solistin porukasta. Mutta olin totta kai niistäkin hyvin perillä, joten tilantee seen meneminen oli vaiva tonta. Oman bändin pitkälle, mahdollisesti lopulliselle, tauolle jääminen tuntui alkuun kovalta palalta, mutta myös vapauttavalta tuomiolta tilanteesta, joka oli menossa paristakin syystä pahaan umpisolmuun. Vaikka Sharon Osbourne ei mana gerina se kaikkein oikeudenmukai sin tai mukavin yhteistyökump pani ollutkaan, kiistää rumpali katu vansa, jossittelevansa tai harmittelevansa mitään. Uudet kuviot ja vieraampien tyyppien tapojen seuraaminen tuovat uutta pers pektiiviä ja energiaa. Se saa ja sen pitää riittää. Rumpali tarttui mahdollisuuteen tuulet taa ajatuksiaan sekä kehittää taitojaan. – Jos ja kun voin nyt katsoa olkani yli ja sanoa rehellisesti, että yritin kaiken aikaa par haani, eikö se ole aika hyvä asia. Mutta siitä olen melko varma, etten koskaan edes kuullut muita Kor nin kappaleita kuin ne, joita keikoilla soitin. Ozzyyn ja var sinkin Sabbathiin Bordin löysi tulokulman helposti, Jonathan Davisin johtaman numetal bändin tavaraan ei. 14.–30.8.2015 Helsingin juhlaviikot Helsingfors festspel Helsinki Festival 29.8. – Miksi katuisin. Joten minun piti paitsi löytää tapa uida materiaaliin sisään ikään kuin ulkopuolelta ja itseäni tyydyttävällä tavalla, myös kunnioittaa tapaa, jolla isot määrät ihmisiä ovat tottu neet sen kuulemaan. Samplerit, loopit, trigatut soundit... Levyn kan nessa lukee David Silverian nimi, mutta soittiko Bordin itse asiassa jokusilla albumin raidoista. LA 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € Sin and Redemption True Blues & Th e Campbell Brothers Koko elämän tunnekirjon kattavaa bluesia yhtä hyvin kuin toivon ja anteeksiannon täyttämää gospelia tarjoillaan nyt yleisölle kaksin käsin. – Siinä piti opetella iso ka sa biisejä ja lisäksi itselleni uu denlaisia juttuja, jotka ovat Kornille ominaisia. Ozzyn ja Kornin kohdalla taas kohtasin omilla tavoillaan pitkään toimineen porukan ja heidän faninsa, joilla niin ikään oli kyseiseen musaan hyvin syvällinen suhde. ainakaan tietääk seni! Muistan, kun bändi alkoi tehdä levyä sellaisen synkeän salamyhkäisyyden vallitessa, mutta eipä siellä kyllä minun soittoani pitäisi olla. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuivatkin. Mike Bordinin osalta aika ennen Sol Invictusta ja The Album Of The Yearin jälkeen täyttyi kiinnostavista töistä. En edes demoja. En ole koskaan osannut... LA 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € GOSPEL-KONSERTTI The Campbell Brothers & Tiffany Godette 16.8. SIN AND REDEMPTION True Blues & The Campbell Brothers 15.8. Yhteistyö jatkui seuraa valla varsinaisella Ozzylevyllä Down To Earth (2001), kunnes James Hetfield, Lars Ulrich ja Kirk Hammett tekivät Trujil lolle tarjouksen, josta ei voi nut kieltäytyä. Korn oli muistaakseni Fargossa, ja seuraava keikka odotti Chicagossa vajaan vii kon päässä, kun minä sain pu helun. Poikettuaan hetkisen myös Black Sabbathin rum pupallilla Bordin vastasi 2000 kutsuun, jonka esitti Korn. SU 11.00 Lähetyskirkko (Tähtitornink. Yhtye oli kiertueella, mikä te ki jutusta todella stressaavan kaikille. Olen sen verran vanhempi, että yhtye ehti kolahtaa sopivassa iässä jo ennen kuin Ozzyn soolo jutuista tuli niin suosittuja. – Oma perustilanne on valtaosan urasta ollut, että soitan Faith No Moren kanssa biisejä, joita olen itse ollut alusta asti tekemässä. – Ozzyn tapauksessa juttu meni niin, että minähän olin aikanaan armoton Sabbath fani, mikä ilman muuta vai kutti kokemukseen. Kovalevyltäni ei löydy kyseistä failia, Mike hörähtää. Hassua, mutta niin se vain on
– Eikö meidän pitänyt olla nimenomaan ”ajattomia”. Mutta pääasia on, että myös hän oli sataprosenttisesti mukana kaiken levylle päätynen materiaalin teossa. Lisäksi levy-yhtiön julkaisema kokoelma, johon meitä ei tosin jaksettu konsultoida juuri ollenkaan, oli kai myynyt aika kivasti. 14.–30.8.2015 Helsingin juhlaviikot Helsingfors festspel Helsinki Festival 29.8. Alkuperäinen kimmoke uuden musiikin tekemiseen syntyi keikkareissulla jossain päin maailmaa. Eli me kaikki allekirjoitamme kaiken. En kuunnellut nyt enkä ole kuunnellut koskaan omaa levyä tehdessä juurikaan uutta musiikkia. tuntui niin luontevalta, sovimme yhdessä että hän ja minä katsomme muutamia riffejä ja runkoja ensin kahdestaan vähän alulle ja sitten kokoonnumme yhteen työstämään ne valmiiksi. Hieno tilanne. Yhdessä soittaminen oli tuntunut kaikista helvetin hyvältä ja yleisökin oli tykännyt. True Blues: Corey Harris, Guy Davis, Alvin ”Youngblood” Hart faith no more -taitto_f.indd 37 7.5.2015 15.53. SU 11.00 Lähetyskirkko (Tähtitornink. Päädyimme joka tapauksessa pohtimaan, mitä seuraavaksi. LA 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € GOSPEL-KONSERTTI The Campbell Brothers & Tiffany Godette 16.8. 18) Liput toimituskuluineen alkaen 17,50 € Huom! Yhteislippu Huvila-iltaan ja gospel-konserttiin toimituskuluineen alkaen 47,50 €. Jos oman ajan bändit edustavat meistä kullekin realismia, ehkä meitä ennen tulleet kenties osuvat maagisen realismin alueelle. En ainakaan minä. Edessä oli vedenjakaja: joko Faith No More pitää herättää kunnolla henkiin – hyvine ja huonoine seuraamuksineen – tai laskea haudan lepoon. Siis siinä mitassa, mitä levyt tänä päivänä yleensä myyvät... Emme halunneet lämmitellä vanhoja jukeboksi-hengessä. Ja se on arvokasta. Ja nyt palataan asiaan, jota aiemmin sivuttiin. LIPUT LIPPUPALVELUSTA: PUH 0600 10 800 (1,98 €/MIN+PVM) TAI 0600 10 020 (6,84 €/PUHELU+PVM) MA?LA KLO 8?21, SU JA PYHÄISIN KLO 10?18 TAI WWW.LIPPUPALVELU.FI Sturgill Simpson Sturgill Simpson jatkaa 1970-luvun outlaw-kantrin perinteitä Willie Nelsonin ja Waylon Jenningsin jalanjäljissä ja tarjoaa rouhean tyylikkään näkemyksen nykykantriin. Etenkin, kun jo paluukonsertteja oli tullut katsomaan kokonainen uusi ikäpolvi. Kaikkien mielestä oli aika selvää, että konsertteja on oikeastaan turha tehdä enempää, jos uutta tarjottavaa ei synny. Sen edustajille Faith No More oli ollut pitkään tavoittamaton, vaikutusvaltainen, historiallinen ja jopa vähän myyttinen bändi, johon suhtauduttiin ”Mikekin on tuonut yleensä pari–kolme omaa kappaletta tai aihiota, mutta ei tällä kertaa.” ja suhtaudutaan aina eri tavalla kuin yhtyeisiin, jotka ovat olleet saavutettavissa faniensa koko elinkaaren. LA 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € Sin and Redemption True Blues & Th e Campbell Brothers Koko elämän tunnekirjon kattavaa bluesia yhtä hyvin kuin toivon ja anteeksiannon täyttämää gospelia tarjoillaan nyt yleisölle kaksin käsin. Sillä jos oli myös Twin Peaks outo oman aikansa nuorille aikuisille, lienee se reilusti oudompi vuoden 2015 parikymppisille. Myös Roddy heitti kehiin muutaman jutun, ja kun ne oli ajettu läpi yhteisestä myllystämme, tuli niistäkin todella komeita. – Mikekin on tuonut yleensä pari-kolme omaa kappaletta tai aihiota, mutta ei tällä kertaa. Ehkä kyseessä on jokin alitajuinen metodi pitää oma juttu mahdollisimman... Jos ei vilkuile ympärilleen, ei myöskään edes vahingossa tule näpistäneeksi jotain tai ottaneeksi vaikutteita jostain ”ajankohtaisesta”, Mike nauraa. SIN AND REDEMPTION True Blues & The Campbell Brothers 15.8. Bordin tunnustaa, että pelko ”muiston häpäisemisestä” toi lisäkierrettä päätösprosessiin. Ymmärräthän. – Tiedän, mitä ajat takaa, mutta… Kukaan meistä ei varmasti edes osaisi ajatella asiaa noin. En voi puhua hänen puolestaan, eli syytä voi vain arvailla. puhtaana. Ihan ainahan ei ole ollut näin. – Siinä oli muistaakseni meneillään yhdenlaista välitilinpäätöksen omaista keskustelua jatkosta
kouvola-taitto_d.indd 38 7.5.2015 16.05. Kuvassa pussikaljalla Vilunki, Teemu Bergman, Tuomo Mannonen sekä jutun kirjoittaja Juho Hänninen. 38 Teksti: Juho Hänninen Kuvat: Hilla Kohtamäki Kouvola Go-Go Kesäinen pussi kaljoittelupaikka on saanut leikki sän nimen Veturin terassi
Singleltä löytyneen Min koti, sin koti -laulun aiheena oli pikkukaupungin huonomaineisten lähiöiden Eskolanmäen ja Lehtomäen ankeus. Kiinalaisen tukkukaupan keskus sijaitsee Kouvolan liepeillä tyhjenneen Valion meijerin tiloissa ja on tullut tunnetuksi noustuaan otsikoihin muutama vuosi sitten epäilyksistä kiinalaisten ihmiskaupasta ja kaupunginjohtajan korruptiosta. Ahti kuitenkin vapautettiin kaikista syytteistä hovioikeudessa. Nykyään tunnetuimpia ovat Teemu Bergmanin lukuisat projektit (Pää kii, Kakka-Hätä 77, The Heartburns), mutta ei Teemu ole Kouvolassa asunut yli viiteentoista vuoteen. Kiersimme yhtyeen sanoittajan Tuomo Mannosen kanssa Kouvolan kulmia. Toukokuun keikka kalenterissa brittiläinen The Stupids, amerikkalainen Dan Baird & The Homemade Sin, Jonna Tervomaa, Pariisin Kevät, Kulttuuritallien tukikeikka ja Jättömaa-festivaalin klubi. Kun auto kurvaa kohti kaupungin liepeiden ensisingleä innostaneita metsälähiöitä, innostuvat kaikki autossa olijat kertomaan tarinoita. Mukana olivat myös paikkaMannonen avaa sanoituksia: – Noi rakensi ostoskeskuksen ohitustien viereen ja keskusta tyhjeni. Teemu Bergman: – Ihan kuin olisi ollut Clint Eastwood liikunnanopettajana. Oli kuulemma kiinalaisten piirissä ”jumalan asemassa”. ”Täällä kaupat suunnittelee kaupungin ja Ahti on jumala maallakin, ne sitä kilpaa hieroo.” (Kivesveto GoGo: Ahti) Uimahalli. Leikkasin kesätöissä nurmikkoa aamukasilta siellä, ja joku tyyppi tuli ja uhkasi, että ”Ammun kouvola-taitto_d.indd 39 7.5.2015 16.05. Sellaisille kuten Kivesveto Go-Go, Have You Ever Seen The Jane Fonda VHS?, Maailmanloppu, Chestburster, Miettiin, Normaalit, Viimeinen päivä, Kuikka & Karjaportti, Frankie The Damage, Fuckmes, Nervous System, D.N.R., Ghost World ja Assteroids. Kun auto starttaa, on ensimmäinen kohde huonomaineinen China Center, jonka kuudestatoista alkuperäisestä liikkeestä jäljellä on yksi. Peruskouluvuosien liikunnanopettaja Pekka Taulasalo voitti pesäpallon SM-kultaa useasti ennen uraansa poikien liikunnanopettajana ja uimahallin vahtimestarina. House of Rock. Kivesveto Go-Gon sanoitukset vilisevätkin viittauksia näivettyvän radanvarsikaupungin arjen harmauteen. ivesveto Go-Go on yhtye, joka elää ja hengittää paikallisen keikkapaikan House Of Rockin ilmaa soittaen melodista, sanoituskeskeistä suomipunkia. Selitti, että maksaa jälkeen päin parin vuoden hieronnat. Mannonen: – Tiedättekö sen Lehtomäen kerrostalokompleksin Utunmäentiellä, missä on se kipsa ja ne pahimmat talot. 39 Lähes kymmenen vuotta sitten kuulin jonkun sanovan: ”Kouvolassa on 30 000 asukasta, mutta sieltä tulee puolet Suomen punkbändeistä.” Väite oli kärjistys, mutta Kymenlaaksossa sijaitseva Kouvola todella on koti uskomattoman monelle rockbändille. kunnan veteraanit Vilunki 3000 (Barefoot Brothers, Larry & The Lefthanded, Uusi Fantasia, Tähtiportti) ja Teemu Bergman. Mutta jumala-juttu tulee siitä, että Ahtia (Kouvolan silloinen kaupunginjohtaja Aimo Ahti) syytettiin lahjusten ottamisesta. Esikoisalbumin Tutti frutti bändi julkaisi kesäksi 2014, ja uutta materiaalia on luvassa muodossa tai toisessa lähiaikoina. Ensikosketuksensa vahaan yhtye sai kuitenkin jo 2008 yhteissinkulla Kakka-Hätä 77:n kanssa. Sai ilmaisia hierontoja China Centeristä kiinalaisilta. Onko munat pesty
Tosin olivat Bergmaninkin ensimmäiset noteeratut bändit Jessie Garon & Sexorcists ja 20 Dollar Whore englanninkielisiä. Miten pieni kaupunki tuottaa yhä kymmenittäin rockbändejä. Siis tuttavallisemmin Elmut. – Odotettiin siis ettei sada, Johansson muistelee hymyillen. Siitä tulee sanoitus ”Parvekkeen poltin ku Peeskiltä pääsin”. Esiteinin Teemu Bergmanin skeitatessa kotitalonsa kellarissa soi radiosta ikivihreät Skid Row ja Guns N’ Roses – Häpeän myöntää, mutta niitäkin tuli diggailtua, Bergman tunnustaa. Tuli mieleen, että ne on kaksimetrisiä nahkatakkisia narkkareita New Yorkin kaikkein pahimmilta kujilta, stiletit taskussa. Yks kaveri poltti oman parvekkeensa siel. Kielen valinnasta ja China Centerin portit seisovat yhä ylväänä tyhjenneen kauppakeskuksen parkkipaikalla ostoksilletulijat tervetulleeksi toivottaen. – Kemun toiminnassa mukana oli myös jäseniä muista aikansa yhtyeistä: Peer Güntista, Haukasta ja Top Rankinista. Myy näissä taloissa kiljuu velaksi, sitten käy perimässä niitä rahoja. Aina kun yöllä meni röökille pihalle niin siellä meni kytät taskulamppujen kanssa autojen alla: ”Tuonneko se ne heitti, tuonneko se ne heitti...” Vilunki 3000: – Eskolanmäen kiljumafia. Kouvolan elävän musiikin yhdistys oli Kemu ja Pauli Johansson totta kai jäsenenä. Teemu huomauttaa Johanssonin tavoin kaupungin olleen myönteinen nuorten musiikkiharrastukselle. kouvola-taitto_d.indd 40 7.5.2015 16.05. Sitten huomenna on treenikämppä. – Eihän helsinkiläisskidit voi uskoakaan, että voi mennä sanomaan: ”Antakaa meille treenikämppä, me tapetaan ittemme”. Se oli päässyt sieltä pois ja poltti parvekkeensa päästäkseen takaisin. Nuorten innokkaiden järjestön ensimmäinen keikka oli Kenkäkukkulalla, urheilupuistossa. Nykyinen kouvolarokki syntyikin kouvolalaisten vaihdettua suomen kielelle ja suunnattua sanansa säilän kotipaikkakuntansa nurjiin puoliin. Oman osansa kymenlaaksolaiseen rockkulttuurin syntyyn toi punkin myötä Suomessa virinneet Elävän musiikin yhdistykset. 40 sut haulikolla, jos et lopeta”. Keskustaan palatessa on kuulemma pakko käydä uimahallilla, mistä löytyy Taulasalo. Yksiselitteistä vastausta Johansson ei osaa antaa. Palaamme keskustaan, juna-asemalle. 90-luvun suomalainen vaihtoehtorokki oli ennen kaikkea englanninkielistä, huolimatta lahtelaiskolmikosta Apulanta, Tehosekoitin ja Karkkiautomaatti. Suomalaisessa rockmusiikissa kouvolalaisuus on melko uusi, sanoituksellinen ilmiö. Peeski on Valkealan b-sairaala eli mielisairaala. Kouvolassa englanninkielinen, amerikkalaisia esikuvia jäljitellyt vaihe oli tärkeä soihdunkantajana. Poikien vanha urheilunopettaja, uimahallin vahtimestari ja pesäpallon maailmanmestari, jonka munanpesutekniikka on jäänyt mieleen: ”Pitää vaahdottaa kunnolla.” Myös Pekka Taulasalo löytyy Kivesveto Go-Gon sanoituksista: ”Onko munat pesty, no vittu NÄYTÄ!” (Kivesveto Go-Go: Taulasalo) Siinä se. Bergman: – Talo, missä asuin. Ne tuli, heitti pois sen mööpelit, telkkarit ja kaikki ikkunasta pihalle. – Sitten tuli semmoinen kuin ”Bogey Bogey Bogey Bogeyman” (Isebel’s Pain: Bogeyman). – Lappeenrannan Wilma Soundista – siellä oli jo ollut pidempään oma musiikkiyhdistyksensä – käytiin hakemassa vaikutteita, Johansson kertoo. Loose Prick on kouvolalainen, vuodesta 1978 asti toiminut punkyhtye, joka sai levytyssopimuksen vaihdettuaan laulukielensä suomeksi. Niitä alimpia deekuja. Yrjöät sinne lattialle, niin siivooja siivoaa sun yrjöt. ”Voi sanoo taksikuskille ”Aja seinään ja sit Pentagoniin” niin se tietää, että pankkiautomaatin kautta Mutteriin.” ajan hengestä kertoo kyseistä vuosikymmentä ja samalla kouvolalaista Isebel’s Painia käsittelevä This Is USA -kirja (Viljami Puustinen, 2000). Yhtyeille oli varattu vain kattamaton lava. Tarkemmalla tiedustelulla Johansson toteaa ykskantaan: – Treenikämpät. Hyvä Kemu Keskustan tornitalot, moottoritien varren ostoskeskukset, metsälähiöt, uimahalli ja juna-asema. Se oli minulle semmoinen ”Mitä täällä tapahtuu! Ai minä olen Kouvolasta ja voin tehdä tuommoista musiikkia?” Ihan kuin se olisi ollut kiellettyä. Huh. – Jotain siinä juomavedessä on, vastaa mies hymyssä suin. Keikkatoiminta sai viriilin piikin siis punkin myötä. Kysytäänpä asiaa Loose Prickin laulajalta Pauli Johanssonilta. Kouvola pähkinänkuoressa. Yksi meidän faijan kaveri ei ikinä pystyny maksamaan kiljuvelkojaan. Radion äijä sanoi, että se oli Isebel’s Pain Kouvolasta. Jos urheilu ei kiinnosta, ei pikkukaupungissa paljon jäljelle jää
Päätyi levyn kannek si sattumalta. Ravintola on ylhäältä päin katsottuna mutterin muotoinen. Idea tuli Tuomo Mannosen parikymppisenä kuvaamista videoista. Loose Prick: Kaupunkielämää Maho Neitsyt: Tehdaskaupungin lapset Normaalit: Mun juna ei tuu Kakka-Hätä 77: Tornionmäki–Vaasankatu All Night Long Kivesveto Go-Go: Min koti, sin koti Runkku-Radio: Torkkarin ämmät Omaisuusvahinko: Kymenlaakso punx Viimeinen päivä: Perjantai-ilta Raivopäät: Artsi pölli kolehdin Kauhun tasapaino: Kouvolan perjantai Kouvolarockin ABC kouvola-taitto_d.indd 41 7.5.2015 16.05. 41 Mutteri-baari. Esikoisalbumin Tutti frutti kannen tunneli
Pexiä, Vilunkia. 42 Punkia rockista tuli käytännön syistä. Kouvolan ainoat hipsterit soittaa melodista musiikkia Sussen basson johdolla Ekun syntetisaattorilla sävyttäen. kouvola-taitto_d.indd 42 7.5.2015 16.05. Isebel’s Painin kiertuematkasta Saksaan löytyy huvittava kuvaus This Is USA -kirjasta: Porakoneen moottorin oli tarkoitus pyörittää psykedeelistä taustalevyä bändin taustalla keikkojen aikana. House of Rock Kouvolarokin keskuksessa on lähes viikoittain keikkoja. Porakone hajosi kiertueen ensimmäisellä keikalla ja roudari sai loppukiertueen pyörittää taustaa käsivoimin. Miettiin Kouvolan, ellei jopa koko Suomen ainut vaihtoehtorokkitähti elää kultaa ja glitteriä aurinkolasit päässä sipulista krapulakebabissa valittaen. Solistinaan ihana Kristiina Vaara ja toisena osapuolena Tuomo Mannonen. Miettiin voisi olla Miettinen, muttei Kouvolassa. Ehkä minun jälkeen, kun olen muuttanut täältä, niin jotkut nuoret on saattanut kattoa ylöspäin vaan sitä, että ihan sama mitä ihmiset ajattelee, tekee vaan, Teemu jatkaa. Budjettirokki muuttui kaupungissa punkiksi, eikä ihme, onhan kaupungissa pitkä punkin kanssa yhteen sopinut itse tekemisen perinne sekä monta vanhempien kundien punkbändiä ja tyyppiä nuorten ihanteiksi. Svart Recordsin julkaisema kymppituumainen sai kolmannen painoksensa keväällä 2015. Lasten hautausmaa Jatkaa itkettävän Äiti hei -version tehneen Vaarallistayhtyeen jalanjäljissä synkkänä ja herkkänä poppina. Kaikkien tuntiessa kaikki syntyy kannustava ilmapiiri ja bändit intoilevat toisistaan. Jättömaa Suomen kesän kiinnostavin vaihtoehtofestari on ilmainen. Pitkäsoitto ilmestyy kesäkuussa. Kouvolassa tapahtuu Chinacenter. Kouluja ja töitä kaupungissamme ei tällä hetkellä juuri ole, mutta Kivesveto Go-Go:n treenikämpältä löytyvä miksauspöytä myytiin yhtyeelle Agentsin entisenä. Ihan sama, mä teen tän nyt. Punkin tärkein sanoma, ainakin kouvolalaisille. – Kattelin tosi paljon ylöspäin tiettyjä kouvolalaisia tyyppejä. Laaja ohjelmisto julkaistu hiljattain. Mistään miljoonaluokan rocksirkuksesta ei siis ollut koskaan kyse. Kivesveto Go-Go Äänittää ja miksaa paraikaa uusia lauluja tulevalle julkaisulle treenikämpällään, jonne on hankittu Agentsin kultalevyjä tahkonnut vanha moniraitamiksauspöytä – tai ainakin sillä mainospuheella se bändille myytiin. Palanut koulu. Teemu Bergman: – Joku nasta jätkä päätti polttaa koulun muutama kuukausi sitten. Have You Ever Seen The Jane Fonda VHS. Ja siinä se tulikin. Novgorod Pitkään toiminut divari on siirtynyt myyjäpuolelta myös julkaisijaksi Pommi Kuusaan sanomien konttoriin -c-kasettikokoelmalla paikallisista punk-bändeistä. 18.-19.7.2015. Soittotaito ei ole tärkeää, rakkaus musiikkiin kyllä. Joku sähkövikahan sen poltti, mutta paljon hauskempi ajatella, että joku angstinen GG Allin -fani poltti sen. Johanssonille jo aikaisemmin esitettyyn kysymykseen Kouvolan rockbändien suuresta määrästä Mannonen vastaakin: – Jos mitään ei tapahdu, niin järjestetään itse
Nyt lienee ilmiselvää, ettei kaupungissa rock’n’roll-unelmaa eletä. Lähti lentoon tuosta ja päädyttiin keskimmäisestä ikkunasta läpi. Sen sijaan juna-asema on kouvolalaisille poikkeuksellisen tärkeä ja läheinen. Ennemmin tai myöhemmin kaikki tulevat kulkemaan aseman läpi. Nähty myös Turun ja Helsingin asemalla. Johansson, Vilunki ja Bergman ovat jo matkansa taittaneet, ja Mannonenkin taitaa tietää mitä tuleman pitää. Kassimies on mysteeri. Vilunki kertoo Mutterista hurjemman tarinan kesäaamulta kello viisi. Pienet piirit, kaipuu jonnekin mitä ei edes tiedä ja tunne kun taivaalta sataa nauloja – kierretään samat paikat kolme kertaa. Lähtökohtana on inhoarkiset asiat. 43 ehkä yksi syy hyvien ja erikoisten bändien jatkumoa on pienen kaupungin oma rakas ahdistus, jota ei pääse karkuun muuttamalla Helsinkiin tai muuallekaan. Se synnyttää tarpeen tehdä musiikkia. Laulussa Kukaan ei tee mitään, ketään ei oo missään Mannonen toistaa omat sanansa Turussa kahden naisen kanssa kämppäkaverina asuessaan: ”Pitsa kainalossa taas, yksin kotiin meen, laatikot pinoan niistä, itselleni naista teen.” Kassimies, Taulasalo, Chinacenter, Eskolanmäki, saatananpalvonta, pitsalaatikkonainen. – Vedettiin varastetulla kevytmoottoripyörällä Mutterin ikkunasta läpi. Tarkoitan, että mistä tehdään, vittu, AORää ja radiorokkia: ”Tapasin sinut festareilla, sit sanoin sulle hyvästi ja nyt on paska fiilis ehkä siellä joskus mut ehkä me nähään viel jonain päivänä, toivottavasti, kun on taas festarit.” Niin, siinä se. Bändiin kenet vaan rakastumaan saava Äiti hei lainaa sanoituksissaan saatananpalvonnasta kertovaa Saatana kutsuu minua -dokumenttia 90-luvulta, jota näytettiin kouluissa pelotteluvideona, ja viittaa Riku Rinteeseen, 1990-luvulla työnsä aloittaneeseen nuorisoevankelistaan: ”Ne joi kiljua ja kuuntelin levarilta takaperin piruja/Toiset poltti pilvee ja luki mustaa raamattuu/Yöllä olin sekasin, kun aamulla palasin ni kivet katso taivasta/Rinne kirjotti ohjeet kirjassaan.” Asioita tapahtuu -kappale alkaa suoralla lainauksella naisvangin sanoista: ”Vein lapset taksilla mutsille ja lähin vetää rinkii/Vaikka mä juon, oon ennen kaikkea äiti.” Sielusi kyylä on jonkun kovaonnisen kaverin tarina, lähteenä Hymy tai Alibi: ”Pienenä löin pääni liukumäkeen, ja vanhemmat erosi, mitään ei jäänyt käteen, siitä alkoi kierre, jota en koskaan katkaissut”. Ei tiedä. Kouvolan pilvenpiirtäjistä muhkein nousee kaupungin reunalla. ”Junat vie Helsinkiin, sinne minäkin myöhemmin.” (Kivesveto Go-Go: Mossadin agentti, Mengele ja mie) Tai makaaberimmin: ”Toiset menee juniin, toiset niiden alle ja toiset jää asemalle oottamaan.” (Kivesveto GoGo: Ankee kesä) Kun tulee puhe Kouvolan tyypeistä, molemmat Bergman ja Mannonen innostuvat: ”KASSIMIES!” ”Sinä, minä ja Kassimies, kierretään omaa ympyrää.” (Kivesveto Go-Go: Asioita tapahtuu) Kassimies kiertää lököttävissä puvunhousuissaan kassia. sanoi, että Kassimies olisi lakimies tai jotain, mutta sitten oli käynyt joku traaginen juttu. Mannonen: – Voi sanoo taksikuskille ”Aja seinään ja sit Pentagoniin” niin se tietää, että pankkiautomaatin kautta Mutteriin. Kivesveto Go-Gon Sin koti, min koti -ensilevytyksen kertosäe jatkuukin: ”Min koti Lehtolanmäki, sin koti Eskolanmäki, Varamutterissa rakastuttiin.” Varamutteri on lasten leikkipaikan katos, jossa kouvolalaisteinit pussikaljoittelivat ennen itse Mutteri-baariin siirtymistä. Kauneutta unohtamatta. Prätkä meni sisään, me jäätiin kaiteelle roikkumaan. Mannonen: – En ole ikinä nähnyt hänen kävelevän kun sitä ympyrää. Hajaannuttiin, lähdin juoksemaan toiseen suuntaan ja kuski lähti prätkän kanssa jonnekin Kuusaalle. Matkalla juna-asemalle ohitetaan paikallinen karaokebaari Mutteri. Ja paikka, johon Mannonen vei ensimmäisen tyttöystävänsä treffeille. Miksi aikuiset miehet kirjoittavat lauluja näistä aiheista. Aikuisten miesten aiheet Yksi Mannosen ansioista kirjoittajana on taidokas kierrättäminen. Ja olen ymmärtänyt myös, että niin paljon matkustaa junissa, että ihan turha on rahastaa, kun eihän sillä ole mitään tuloja. Prätkä vaan pois sieltä. Vilunki 3000: – Puhuu itsekseen koko ajan. Se löytyy aikaisemmin mainitun KakkaHätä 77/Kivesveto Go-Go -splitsinglen takakannesta, ja sitä koristava käytöstä poistettu veturi on nimetty pussikaljoittelun ohessa Veturin terassiksi. Kassimies on jatkanut outoa käytöstään iät ja ajat. Junaan tai sen alle ”Mä haluun vittuun täältä saarelta, tää kaupunki hiljaa tappaa/Kun elämä ottaa niskasta kii istun himassa iltaisin/Näin auringon ku menin töihin viikonloppuna viimeisiin öihin/Sunnuntait on pahimpii, silloin ikävöin jotakin.” (Kivesveto Go-Go: Mossadin agentti, Mengele ja mie) Palatkaamme kouvolalaisen rockin historiasta takaisin autoon. Bergman: – Hikisenä kävelee sen kassin ympärillä. Tuomo Mannonen, Teemu Bergman ja Vilunki 3000. Virastotalo. Kouvolassa lauletaan siltä miltä tuntuu ja miten maailma näyttäytyy. Joku kouvola-taitto_d.indd 43 7.5.2015 16.05. Bergman vastaa pyytämättä: – Sitä voi kyseenalaistaa, että onko naurettavaa laulaa tuollaisista asioista, mutta kuuntelepa huviksesi radiota, mistä kaikki muut laulaa..
– Mä olen aina ollut älyttömän kova Daniel Lanois -fani, Teksti: Mikko Meriläinen Haaveiden ja realiteettien välissä Kolmas levy on luonteva aika muutokselle. Haluttiin että se on elävää ja siksi nauhoitettiin livenä – mikä myös kuuluu, varmasti jonkun mielestä pahassakin. Ei me kuitenkaan ihan sellaiselle viilauslinjalle haluttu lähetä, eikä oltaisi osattukaan. Se jäi vähälle huomiolle, mutta sai kehuvia arvioita osakseen ja päätyi myös a&r-moguli Asko Kallosen käsiin. Heillä, sekä tuottajilla Eetu Henrik Iivari ja Julius Mauranen, oli ratkaisevan suuri vaikutus albumin tyyliin ja sovituksiin. Siinä on sellaista vaaran tuntua, mitä ei välttämättä perinteisellä Jeff Lynne -osastolla paljon ole. Debyyttialbumi Verta ja lihaa (2010) ilmestyi pienen Ei-No Recordsin kautta. 44 45 44 Topi Sahan matka artistina on kulkenut melko tyypillistä latua. Nyt käsillä on kolmosalbumi Nykyaika, ja vaikka se ei otsikostaan huolimatta mitään leimallisen modernia musiikkia sisälläkään, on albumin tyylipaletti paikoin uudistunut hyvinkin vahvasti. Luonnollisesti reseptin päivitys. Vaikuttajista yksi nousee ylitse muiden, ja se onkin sellainen nimi jota ei Topi edellisiltä levyltä osannut kaivaa esiin millään. Soittokavereilla Topi tarkoittaa yhtyettään Valtatie 13, jossa soittavat Tarmo Anttila (basso), Tero Hyväluoma (rummut, viulu) ja Matias Tyni (koskettimet). – Etenkin minua ja Tyniä yhdistää rakkaus sellaiseen vähän hifimpään soundiin, kai sitä Totosoundiksikin voisi kutsua. Seuraava albumi Kolme veljee (2013) ilmestyikin sitten Kallosen ohjastamana Warnerin kautta. Aiempia levyjä leimannut laulaja-lauluntekijä-fiilis on korvautunut bändisoitolla, ja esimerkiksi nelosraidalla Kaunotar synamatto huokailee siihen malliin, että kirjainyhdistelmä AOR nousee väkisinkin mieleen. Sitä se on myös Topi Sahalle, jonka juuri ilmestynyt Nykyaika esittelee Topin musiikista täysin uusia puolia. Seurasi hieman radiosoittoa, astetta enemmän julkisuutta ja muun muassa osallistuminen Syksyn säveleen. Mitä seuraavaksi. Se oli tyylillisesti lähellä debyytin kansanmusavaikutteisia folksävyjä, pari pykälää huolellisemmin tuotettuna. Topi Sahan kolmoslevyllä konkreettisin referenssi oli Daniel Lanois. – Vaikka mun soittokaverit on kansanmuusikoita, ei me haluttu tehdä tällä kertaa pelkkää folklevyä, Topi Saha kertoo. Myös Toto-vaikutteet mainittu! topi saha -taitto.indd 44 11.5.2015 12.30. Sen pidemmälle toinenkaan albumiaskel ei Topia kuitenkaan kantanut
– Mutta yksi syy siihen, miksi halusin nyt tehdä bändilevyn oli se, että olen suoraan sanoen kyllästynyt kiertämään kuppiloita yksin. Topi myöntää, että kahden folkalbumin jälkeen hän piti uusiutumista tärkeänä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. – No, ei se ehkä mennyt, mutta ei mulla toisaalta ollut selkeitä odotuksiakaan, Topi pohtii. Vaikka mä olenkin vielä kohtalaisen nuori ja pystyn elämään tällaisessa haaveiden ja realiteettien välisessä limbossa, en mä ehkä kuitenkaan aina jaksa pitää musiikin tekemistä pelkkänä harrastuksena. Tällaisen omaa paikkaansa jatkuvasti kartoittavan synteesin kuunteleminen on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin johonkin nurkkaan jääräpäisesti nojaavan genrelevyn. Lisäksi sellaistakin kunnianhimoa on, että mä en ole ollut jälkikäteen ajatellen hirveän tyytyväinen kahteen edelliseen levyyn. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Sellaisia autionsaaren levyjä on ehkä kahden käden sormilla laskettava määrä. – Se oli ehkä ainoa tietoinen referenssi, että miltä hyvä musa soundaa – no, Daniel Lanois’lta. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 69,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 89,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Jotkut biisit, mitä olin aiemmin kirjoittanut, alkoivatkin istua tosi hyvin kokonaisuuteen. – Ei se tietoinen harhautus ollut, sinkut päätti Warner. Nuo biisit kelpasivat mulle hyvin, vaikka olihan se ehkä vähän turvallinen valinta. Olen tehnyt sitä nyt useamman sadan keikan verran muutaman viime vuoden aikana. – Kyllä mä suoraan sanoen sitä toivoisin. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. No, onko Nebraska paras Bruce Springsteenin levy. Nyt, kolmannen levyn ilmestyessä, Topi Saha on edelleen suhteellisen tuntematon artisti, vaikka etenkin edellislevyn parin rempseän singlebiisin myötä potentiaalia laajempaankin suosioon olisi olemassa. – On se minulle pyhä levy, se ja Darkness On The Edge Of Town. Tuntui, että olen tehnyt sitä niin paljon. K uv a: L anc e K ooma ”Oli tarkoitus jättää kaikki kansanmusaan viittaavat jutut pois.” topi saha -taitto.indd 45 11.5.2015 12.30. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi 12 numeroa (11 lehteä)/12kk 69,90 Tilaajapalvelu puh. Paljon on Nykyajalla tuttuakin toki. Ja lisäksi levyn ainoa lainabiisi, Eric Peltoniemen (amerikansuomalainen lauluntekijä) Kävelin kerran, istui sekin hyvin kokonaisuuteen. Mutta eihän siinä onnistuttu, kyllä siellä sitäkin maailmaa on yhä mukana. Mä sanoin, että tämä on mulle sellainen kokonaisuus, että mun puolesta sieltä voi julkaista sinkkuna mitä vain. Kuinka malttamattomana odotat, että jotain tapahtuisi nyt – että nousisit selkeästi seuraavalle askelmalle. 44 45 vaikka se ei olekaan aiemmin mun musasta välittynyt, Topi tunnustaa rakkautensa kanadalaiseen tuottajamuusikkoon, jonka suuri ja ilmava soundi kuuluu mittavan soolouran ohella esimerkiksi Peter Gabrielin So-albumilta ja lukemattomilta muilta merkkiteoksilta. Topi myöntää, että asiat eivät ole edenneet täysin tyydyttävään tahtiin, eikä kakkoslevy mennyt odotusten mukaan. Albumilta lohkaistiin ennakkonäytteiksi levyn kaksi tutuimman tyylistä raitaa Nebraska ja Paskainen sydän. Tuskinpa Kaustisilla kansanmuusikko Hannu Sahan pojaksi syntynyt Topi koskaan folkjuuristaan eroon pääseekään, mutta Nykyajalla eri elementit ovat kiinnostavasti tasapainossa. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Tilaa Soundi! Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Biisiä tehdessä kyllä pyörittelin, että pitäisiköhän se Nebraska vaihtaa johonkin toiseen. Ne ovat olleet vähän sutaisten tehtyjä. – Meillä oli tarkoitus jättää jopa kaikki kansanmusaan viittaavat jutut pois. Albumikokonaisuuteen suhteutettuna niiden käyttäminen pelinavaajina tuntuu melkeinpä harhautukselta
Se hihityttää ja koskettaa. Debyyttialbuminsa juuri julkaissut, yhden miehen välinekokeiluista esiintyväksi yhtyeeksi kasvanut elektropumppu luottaa triosta kumpuavaan taikaan ja pitää korvat höröllä hölmöillekin ideoille. 46 Teksti: Eero Tarmo Miikka ihmemaassa Hisser on Disco Ensemblen laulajana tunnetun Miikka Koiviston rakkaudella kasvatettu vahinkolapsi. K uv a: T opias Hirv onen hisser-taitto.indd 46 7.5.2015 16.06
Toki tähän matkaan sekoittui myös paljon väline-nostalgiaa teinivuosien Impulse Tracker -ajoista. K uv a: V ill e M al ja hisser-taitto.indd 47 7.5.2015 16.06. Ja monet on tuosta mun falsetista sanoneet, että se kuulostaa Thom Yorkelta. Koetko, että nämä rockja elektropuolesi voivat ruokkia toisiaan. Laurilla on studio samassa treeniskompleksissa meidän kanssa. – Mä tein aikoja sitten uusilla kamoillani remixin Rubikin Wastelandbiisistä. Voi hyvinkin olla, että niitä lojuu yhä jossain. Sitten kun piti remixin yhteyteen joku nimi keksiä, niin tuosta sihisevästä hissiäänestä vääntyi höröttelyn tuloksena Hisser. Hisserin kanssa on tullut oltua päällikkönä tekemässä biisit ja ratkaisut. Mulla ei ollut rumpukonetta, josta olisin saanut nopeasti crasheja, joten sihisin mikkiin sillä lailla vähän myrkyllisesti. Mä uskon, että ihmiset on parhaimmillaan, kun ne saavat toteuttaa omia, välillä hölmöjäkin ideoitaan. Ei se varmaan voi olla vaikuttamatta mun tapoihin tehdä laulettua elektronista musiikkia. Jokunen keikkakin Hisserillä on jo takana. Tää cd-r-idea tuli tiedottajalta, joka sanoi, että upein juttu sille olisi saada tiedottaa uudesta musasta Alepan ilmoitustaululla. – Ei varmastikaan. Lauri tunsi Seidin (Guzejev) entuudestaan ja me saatiin se laulamaan levylle. Jotenkin nuo korvat tuntuivat loogisilta tähän. Kun alettiin vääntämään biisejä livemuotoon, ei oltu ollenkaan varmoja, miten homma pitäisi hoitaa. Koin, että pystyin ilmaisemaan jotain sellaista, mitä en aiemmin ollut pystynyt. Kuinka skitsofreeninen olo tästä sitten tulee – sitä ei voi tietää vielä. Ajattelin myös, että ne sopii mun naamaan kun mähän oon aina näyttänyt semisti menninkäiseltä. Mä en itse näe Disco Ensembleä minkään rajatun genren edustajana, mutta tiedostan tietysti senkin, että osa Discojen kuuntelijoista varmaan vihaa Hisseriä. Siitä se lähti, ajateltiin, että viedään ne sinkutkin sinne. Jossain vaiheessa mulle tuli olo, että nyt tämä onkin vähän liian hyvää pysyäkseen puuhasteluna. Tuo ei voi olla huono asia. – Discoilla tuli pitempi tauko, jonka aikana mä vein koneella väsäämäni biisit Elorannan Laurille. Mausteina meillä oli siellä vain muutamia stroboja ledivaloja, joita itse kontrolloitiin. Mistä nimi Hisser tulee. Musta tosin myös tuntuu, että ihmiset on olleet kauhean ujoja kysymään mitään korvista. Pelkkä livetilanteesta kumpuava taika ja energiakin voi riittää, niin kuin se riitti Hard Rock Housessakin. Muun muassa Thom Yorke nousee mieleen Hisseriä kuunnellessa. Ja löysit perille. Toimiko kampanja. Tiedä sitten, mieluummin mä siltä kuulostan kuin Maroon 5:n tyypiltä. Yhteinen estetiikka on muodostumassa. Se oli ensimmäinen biisi, johon muodostui laulun ja sanoituksen kautta tietty suhde – tuntui, että tämä on oikein ja että nyt tässä jutussa on muutakin kuin joku vanha rokkispede yrittämässä vääntää elektrokamaa. Hommasin koneelle muutamia ohjelmia, koska halusin oppia lisää siitä puolesta. Mutta näillä kahdella bändillä on omat, erilaiset toimintatapansa enkä mä koe, että niiden pitäisi sulkea toisiaan pois. – Soitettiin eka keikka Helsingin Roihuvuoren Hard Rock Housessa helmikuussa. – Mä en oo oikein varma. Löytyivätkö kaikki sinkut. Mistä tällainen innostus sai alkunsa. Luulen, että yksi avainbiiseistä oli Shifter. Sitten jo halusinkin lähteä vierailulle maahan, jossa tätä kieltä puhutaan. – Kymmenen levyä vietiin, kaikista ei tullut palautetta. Meillähän on tulossa esimerkiksi festareita, joilla Discot ja Hisser soittavat peräkkäisinä päivinä. Oliko nipussa niin sanottuja avainbiisejä. Millaisia referenssejä sinulla on tarjota. Tämä kampanja oli tavallaan Hisserin luonteeseen hyvin sopiva – samanaikaisesti hihityttävä ja koskettava. – Varmasti se aikataulullisesti vaikuttaa. Mielellään jopa inside-tsoukit. – Kyllä mä nykyään koen, että tässä on potentiaalia melkoinen määrä. – Visuaaleista ollaan puhuttu, mutta musta tuntuu että varsinkin elektroskenessä jengi tekee niitä nykyään jo niin paljon ja niin hyvin... Osa taas ehkä rakastaakin. – Mulla on takana kova Radioheadfanius ja Thom Yorken soolotkin aika hyvin hanskassa. Mutta en mä levyn tekemisen aikana Yorkea tai ketään muutakaan mitenkään tietoisesti kelannut. Levyä tehdessänihän en miettinyt mitään urasuunnitelmia ollenkaan. Mahdollisesti jotain jännää valojen ja soundien kanssa... Puhuttiin, että äänitetään päälle oikeita soittimia ja koitetaan tehdä hommasta muhkeampi, saada tämä juttu kuulostamaan ihan oikealta musalta. Tai sitten keksitään jotain… kaikki on mahdollista! Kenelle lähetät terveisiä. Kai mä halusin myös kehittyä muusikkona. – Hisser ei lähetä terveisiä. Tämä levy ei siis ole jäämässä Hisserin ainoaksi. – Voi hyvin olla. Shifter ikään kuin antoi mulle oikeutuksen jatkaa tätä touhua. Miikka Koivisto on pelkkänä korvana hölmöimmillekin promoehdotuksille. Prosessi oli niin iso ja inspiroiva, että se johti ajatukseen tehdä Hisserin seuraava levy alusta asti yhdessä. Taidat nähdä Hisserillä tulevaisuutta. – Hyvä kysymys. Kuulin oikeasti vasta myöhemmin, että Hisser viittaa myös sihiseviin torakoihin. Vaikka referointi tai etenkään varsinainen nostalgisointi eivät mulle mitenkään kovin keskeisiä voimavaroja olekaan, niin kyllähän tässä prosessissa sieltä teiniaikojen drum’n’bass-, hiphopja Prodigydiggailusta tuli varmasti ammennettua. Musiikintekijänä, laulajana ja muusikkona tunnen olevani ihan eri tasolla nyt kuin ennen Hisseriä. Millainen Hisser nähdään kesän festivaaleilla. Aloin tehdä biisejä kiertueiden bäkkäreillä ja yhtäkkiä huomasin löytäneeni oman kielen sämpläämisessä ja soittamisessa. Mikä tämä korvajuttu nyt on. – En mä osaa nähdä mitään rajoja. 47 Sinut tunnetaan Disco Ensemblestä, nyt sooloilet elektronisesti. Sellaiset, joita on aina haluttu tehdä. Ja tuntuvat ne edelleen. Entä muut visuaalit. Oletko nero. – Intiimi, hengittävä ja hurmoksellinen. Siellä on mahtava Twin Peaks -meininki! Toisen kerran soitettiin Berliinissä maaliskuussa. Seidin ääni on aivan mieletön. Se on ehkä vähän huvittavaa. Se liittyy haluun pitää tämä koko juttu mahdollisimman intuitiivisena. Lassen ja Seidin kanssa jammailu ja ideointi on ollut sen verran hedelmällistä, että kyllä tästä on pakko lähteä kehittämään. Lasse (myös Disco Ensemblestä tuttu Lindfors) teki mielettömästi töitä softapuolella ja yhteensä meillä kolmella oli hirveä määrä synia ja pari sampleria. Miten tämä kaikki vaikuttaa Disco Ensembleen. Homma meni hyvin ja jengi oikeasti löysi niitä. Musta tämä on oikeastaan vain kalenteriasia. Millaisille lavoille Hisser mielestäsi kuuluu. – Nerokkuuden siemen piilee siinä, ettei yritä tehdä mitään nerokasta! Promosit Hisseriä helsinkiläisten ruokakauppojen ilmoitustauluille jätetyillä Park Fiction -cd-r-sinkuilla. – Ei ainakaan mistään nyt teen soolo levyn -ajatuksesta. – Kehotan koko ajan managementia ja muita ihmisiä ympärilläni tuomaan pöytään kaikki tyhmimmiltäkin tuntuvat ideat ja jutut. Lauri sanoi Hard Rock Housen keikan nähtyään, että se oli onnistunut unohtamaan ympäröivän maailman meidän keikalla. Mä koen, että Hisser on jo bändinä paljon enemmän kuin kolme tyyppiä näpräämässä pöytien takana
– Ei meillä ole enää paineita tehdä jokakeväistä hittisinkkua. Sen jälkeen oikein säikähtää, kun oikeista laitteista jyrähtää kunnon basso. Se ei tietenkään ole koko totuus. K uv a: Jukk a T ak alo ennen kaikki ei ollut _taitto.indd 48 7.5.2015 16.08. Nykyään muusikkoja pidetään ihmisinä, jopa tähtinä. Keikkapaikkoina olivat yleisimmin pellon reunaan kyhätyt festarilavat tai metsän keskelle rakennetut urheiluhallit. Järjestysmies vastasi, että minkä vitun sohvan, ei tänne ole makoilemaan tultu. Esimerkki kuvaa oivallisesti muusikkoihin yleisesti tuolloin kohdistunutta asennetta, sanoo Popedan keulamies Pauli ”Pate” Mustajärvi. Pate Mustajärvi, Esa Holopainen, Alexi Laiho ja Sampsa Sarparanta kertovat, mitkä muutokset ovat viime vuosikymmenten aikana olleet hyväksi. – Aikaisemmin singlekin mentiin ostamaan kaupasta. KARJALAINEN tuumasi 1980-luvulla erään keikkapaikan takahuoneessa, että tänne voisi laittaa sohvan. Me ollaan isoilla festareilla siksi, että me ollaan me. Hyvällä säkällä keikka on hotellin alakerrassa, jolloin hissillä pääsee melkein suoraan lavalle. Muusikkoa pidetään ihmisenä 1. Koska biisit yleisimmin soitetaan tietokoneelta, lopputulos kuulostaa hissimusiikilta. ”Nykyään muusikkoja pidetään ihmisinä, jopa tähtinä.” – PATE MUSTAJÄRVI Pate Mustajärvi on urallaan nähnyt kaikkein pahimmat halkoliitereiden takahuoneet. 48 J. Kun Popeda alkoi suunnitella 2011 julkaistua Voitto-albumia, tuottaja kysyi, miksi bändi ylipäätään haluaa tehdä vielä levyjä. Nykyään ihmiset Mustajärvi on huolestunut nykypäivän yleisestä tavasta kuunnella musiikkia. Nykyajan keikkapaikoissa on mietitty, miltä siellä soitettava musiikki oikeasti kuulostaa. Tänä päivänä lähes kaikki on saatavilla heti. Se on sitten eri asia, kauanko tämä kestää. – Siellä me istuimme jääkiekkoilijoiden pukusuojassa, Mustajärvi naurahtaa. Teksti: Elina Järvi Ennen ei kaikki ollutkaan paremmin Yleinen valitusvirsi – erityisesti musiikkialalla – kuuluu, kuinka ennen kaikki oli paremmin. Nykyään kiertävillä muusikoilla on hotellissa ainakin tv, nettiyhteys ja mahdollisuus huonepalveluun. – Musiikintekijänä pidän sitä äärimmäisen vaarallisena, että jengi kuuntelee huonoilla kamoilla ihme keskiääninaksutusta. – Aikoinaan bändit olivat ikään kuin välttämätön paha. Sen sisäistäminen ei ole ollut vuonna 1977 perustetun yhtyeen laulajalle itsestään selvää. Muutoksessa pitäisi pysyä mukana, mutta ei vanha jäärä sitä aina tajua. – Ja kun olen radiohaastattelussa, jengi tietää netin välityksellä minuutin päästä, mitä olen sanonut. ovat usein kuulleet sen ennen kuin sitä on edes julkaistu. Siksi, että esimerkiksi sulla olisi vielä duunia, Mustajärvi vastasi. Ja toisaalta, kuinka moni nykyajan nuori aikuinen lähtisikään enää pellon reunaan festareille nalleteltta selässä. – Myös yleisöstä pidetään hyvää huolta. Livekeikkailuun on vuosikymmenten aikana kuitenkin vaikuttanut yksi asia yli muiden: soundi
Itse sitä hommaa parikymppisenä katseli, että näinkö nämä kuviot menevät. – Levybisneksen murros ei kuitenkaan vaikuta suurella kaavalla meihin, vaan esimerkiksi Madonnaan. Kun itsekin on tajunnut, ettei Bändi ei enää itse faksaa papereita ulkomaille 2. Sarparanta iloitsee, ettei keikkojen arvo ole vähentynyt suhteessa yleiseen K uv a: Denis Goria 49 ennen kaikki ei ollut _taitto.indd 49 7.5.2015 16.08. Tuolloin ei ollut olemassa ulkomailla operoimiseen keskittynyttä management-porrasta. Yleensä he olivat saksalaisia ja brittejä. Sitä se 1990-luvulla pitkään oli, Holopainen summaa. Nykyään kaikki toiminta on huomattavasti organisoidumpaa ja selkeämpää. PUNK-BÄNDIN näkökulmasta musiikkialan muutokset eivät ole olleet viimeisen 19 vuoden aikana kovin dramaattisia, sanoo No Shamen laulaja-kitaristi Sampsa Sarparanta. ”Tänä päivänä kiertuehenkilöillä ei todellakaan ole varaa ylilyönteihin.” – ESA HOLOPAINEN Esa Holopaisen Amorphis treenasi kansainvälisiä kuvioita vuosien ajan kantapään kautta. – Artisteja selvästi kiinnostaa aikaisempaa enemmän, missä heidän rahansa pyörii. SUOMALAISESSA musiikkibisneksessä ei ollut 1990-luvulla sen laajempaa osaamista tai intressiäkään viedä ulkomaille muuta kuin hetkellisiä kokeiluja. Hommassa on tänä päivänä muutakin järkeä kuin että levy-yhtiöiden mogulit lähtevät ulkomaille dokaamaan. Tänä päivänä kiertuehenkilöillä ei todellakaan ole varaa ylilyönteihin. – Nykyään myös bändien rahallinen tukeminen on eri tolalla. – 1990-luvulla teknikot tulivat sieltä sun täältä. Useammat ihmiset voivat tänä päivänä saada toimeentulonsa yhdestä ja samasta bändistä. Holopainen faksaili Amorphiksen alku aikoina sopimuspapereita kotoaan ulkomaille ja hoiti itse monia käytännön asioita eri puolille maailmaa. Heidän kauttaan Suomeen on tullut paljon kansainvälistä osaamista. Se mahdollistaa sen, että pystytään tekemään esimerkiksi showcaset Japaniin ja esiintymään USA:ssa festareilla. Alan organisoidumpi toiminta on synnyttänyt myös aiempaa tehokkaampia sidosryhmiä. Nykyään esimerkiksi samoja teknikkoja voi hyödyntää sekä ulkomaan kiertueilla että yksittäisillä keikoilla Suomessa. Se oli sitä vanhan liiton meininkiä: kamoja kasattiin nenät valkoisina. – Seppo Vesterinen, Ewo Pohjola ja Riku Pääkkönen tekivät menestyksellisesti omaa työtään. Myöskään valtion tukea kansainväliseen vientiin ei ollut käytännössä ollenkaan, koostaa Amorphis-kitaristi Esa Holopainen. Suurimmilta muutoksilta on säästänyt ainakin se, että bändin kulku on vuosien varrella ollut tasaista, hidasta ja nousujohteista. näillä vuosirenkailla enää opiskella hammaslääkäriksi, sitä kummasti kiinnostuu esimerkiksi tulevasta eläkkeestään. Ruohonjuuritasolla punk on aina ollut ja tulee olemaan. Se, mikä sitten on näkynyt, on tullut selvimmin esiin vähentyneenä levyja paitamyyntinä. ”Ruohonjuuri tasolla punk on aina ollut ja tulee olemaan.” – SAMPSA SARPARANTA Sampsa Sarparanta ja No Shame ovat tutkineet käytännössä hinnan vaikutusta levyjen menekkiin. Vinyylin paluu 3
On sitten eri asia, mitä keikan jälkeen tapahtuu. Sen avulla omaa musiikkia on huomattavasti helpompi tuoda julki. Nykyään kotona pystyy omalla koneella esimerkiksi nauhoittamaan ja miksaamaan. – Tuntuu oudolta, että muusikon pitäisi olla joku tietokonevelho. Myös keikkojen promotoimiseen löytyy useita ilmaisia väyliä. Sitä voi jo sanoa mainstreamiksi! Kuvataiteilijanakin työskentelevä muusikko iloitsee vinyylin paluusta myös siksi, että sillä on taiteita ruokkiva vaikutuksensa. Homma oli siis täysi vastakohta sille, miten asiat siellä nykyään ovat. Netti on Laihon mukaan erityisen tärkeä työväline aloitteleville bändeille – merkittävä se tosin on kaikille muillekin. Aiemmin omakustanteenakin levyjä julkaissut No Shame siirtyi vuonna 2002 Fullsteam Recordsille. Yleinen sekoilu on vähentynyt 4. – Tässä siis vinkki kapitalistisioille: kasetit tuotantoon! K uv a: Jarmo K atila ennen kaikki ei ollut _taitto.indd 50 7.5.2015 16.08. Lavalla oli kivun takia vedet silmissä, mutta ajattelin, etten varmasti ala perua kymmentä keikkaa. 50 INTERNETIN tuomat mahdollisuudet ovat väistämättä helpottaneet omaa työtä, sanoo Children Of Bodomin laulaja-kitaristi Alexi Laiho. – Levy-yhtiö oli tuolloin käytännössä Juha Kyyrö ja yksi tietokone. – 1990-luvulle tultaessa vinyylejä ei – Olen sitä mieltä, ettei lavalla saa olla sekaisin. Toki nettimaailman kylkiäisenä on tullut pari ärsyttävääkin elementtiä. Ei ole ikinä saanutkaan olla. Se säästää kustannuksia, ja se on kaikille bändeille tänä päivänä tärkeää. Sarparanta povaa, että seuraavaksi markkinoille tulevat entistä voimakkaammin c-kasetit. Myös se saattoi vaikuttaa, että samoihin aikoihin alkoi näkyä ensimmäiset merkit levymyynnin globaalista laskusta. – Nykyään Vesa-Matti Loirinkin levyjä myydään vinyyleinä. Koska muusikonkaan pämppääminen ei ole enää yleisesti niin hyväksyttävää kuin vielä vaikkapa 20 vuotta sitten, voi se toisaalta olla nykypäivänä joillekin myös katu-uskottava erottautumiskeino. enää tehnyt juuri kukaan, mutta sitten juurikin punkkarit ja underground-dj:t herättivät ne taas henkiin. On ollut ilo huomata, että jengi lisääntyy keikoilla joka vuosi. Kun bändi jättäytyi parilla eurolla myymiensä omakustanteiden maailmasta, kauppahinnoin myytävät levyyhtiön julkaisemat kiekot eivät tietenkään myyneet samassa suhteessa. Joskus on tullut olo, että ihminen musiikin takana on toisarvoinen. Kun monella ravintolalla menee aiempaa huonommin, kysytyt bändit nähdään asiakkaita houkuttelevana vetovoimatekijänä. – Meille tämä on suuri etu, koska olemme hyvä livebändi. – Ja kyllä se vituttaa, että kuka tahansa voi tietokoneiden avulla kuulostaa täydelliseltä laulajalta tai älyttömältä soittajalta. Silti olen itsekin aikoinaan sekoillut: on ollut rundeilla rikkinäisiä luita ja silmät mustana. – On tekopyhää, jos alan sisällä toisia kannustetaan siihen samalla, kun toisia osoitetaan sormella. Vedin yhden kiertueen loppuun murtuneella olkapäällä ja kahdella murtuneella kylkiluulla. Päinvastoin. Laiho näkee varsin positiivisena muutoksena alalla sen, ettei sekoilevia muusikoita enää taputella päähän. Levyt kun eivät myy samalla tavalla kuin ennen. – Ensimmäinen syy oli se, että olimme aiemmin myyneet niitä naurettavan halvalla. – Vinyylit ovat hieno asia myös heidän kannalta, jotka tekevät työkseen levynkansia. No Shamen kuuntelijoista noin puolet ovat vinyyli-intoilijoita. ”Joskus on tullut olo, että ihminen musiikin takana on toisarvoinen.” – ALEXI LAIHO Hurjasta maineestaan huolimatta Alexi Laiho peräänkuuluttaa bändien vastuuta keikkakunnostaan. Kyseistä julkaisumuotoa onkin käytetty bändin kolmella viimeisellä levyllä. levymyynnin laskuun. Mutta jos bändillä ei ole keikkakokemusta, ei sillä ole loppujen lopuksi yhtään mitään. Ainakin se, että vinyyleillä riittää kysyntää. Pääasia on, että tuot lafkalle rahaa: jos homma toimii, ei ole väliä, vedätkö vapaa-ajalla herskaa komerossa. Mutta mikä on Sarparannan mielestä aivan erityisen hyvää tämän päivän musiikkibisneksessä. – Bändien ei tarvitse välttämättä vuokrata enää studiota kahdeksi kuukaudeksi, sillä tietokoneohjelmien kautta voi tehdä ison pohjatyön valmiiksi. En aikoinaan alkanut soittaa kitaraa siksi, että voisin loppuikäni nyplätä tietokoneita
ELASTINEN SAMULI EDELMANN ROBIN GOMMI & POMMI liput ja lisätiedot: www.porispere.fi VON HERTZEN BROTHERS VIIKATE DISCO ENSEMBLE NUCLEAR ASSAULT (USA) TURMION KÄTILÖT JULIET JONESIN SYDÄN OLAVI UUSIVIRTA LOST SOCIETY ATOMIROTTA JUJU MELROSE LAPKO TEFLON BROTHERS PÄÄ KII PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT Porispere tulostus.indd 51 7.5.2015 15.30. EPPU NORMAALI POPEDA perhepäivä su 2.8
Vakava ilme sekä valon ja varjojen tasapaino löytyivät lopulta. 52 Teksti: Timo Koskinen Kuvat: Neal Preston / Lightpower Collection VALOKUVIA ROCK’N’ROLLIN YTIMESTÄ Hyvää rockvalokuvaa katsoessa huomio kiintyy ensiksi kohteeseen, sitten ehkä kuvauksen laatuun ja mahdollisesti myöhemmin katsomme kuvaajan nimen. Saksalainen Lightpower Collection on koostanut kokoelmiinsa kuuluvista Prestonin töistä tähän asti laajimman näyttelyn nimeltään In The Eye Of The Rock’n’Roll Hurricane. Arvostetun amerikkalaisen valokuvaajan Neal Prestonin taidetta on taatusti nähty Soundinkin sivuilla lehden 40-vuotisen historian aikana, kuten on useimmissa muissakin maailman musiikkimedioissa. Preston oli itsekin paikalla näyttelys sään ja kertoi mielellään muistojaan ku viinsa ikuistamistaan hetkistä. Kuvaan haluttiin tumma tunnelma ja Gilmourin piti näyttää maalaukselliselta ja kuin vanhemmalta valtiomieheltä. Samanniminen näyttelyn kanssa on myös Prestonin uusi valokuvakirja. Useimmissa kuvissa hän kuitenkin hymyili leveästi. – 17vuotiaana, kun olin vielä lukiossa, otin kamerani mukaan paikallisiin kon sertteihin ja ujuttauduin lavan eteen ku vaamaan. Parhaiten Neal Preston tunnetaan kiertuekuvista Led Zeppelinin, Queenin ja The Whon huippu ajoilta, mutta hänen kohteinaan ovat vuosikymmenien aikana ol leet likimain kaikki muutkin artistimaail man huiput lavalla, takahuoneissa, studi ossa ja harjoituksissa. Se esiteltiin huhti kuussa Frankfurtin musiikkimessujen yleisölle, minkä jälkeen suunnitellaan kiertävää näyttelyä suurimpiin kaupun keihin. Näytin kuviani henkilölle, joka Näyte Prestonin tuoreemmasta työstä: David Gilmour Lontoossa 2010, päällään kuvaajalta lainattu sadetakki. neal preston -taitto_b.indd 52 7.5.2015 16.15
53 Miten ihmeessä valoku vaajan ykkösvalinta ko ko tuotannostaan on sel lainen, jossa tärkeimmät kohteet eivät ole tarkko ja. Kuvaaja mel kein sai Daltreyn viuhu vasta mikrofonista pää hänsä. neal preston -taitto_b.indd 53 7.5.2015 16.15. Sekunnin osa vä littää upeasti sen mie lettömän energian, joka keikalla todistettiin. Neal Preston kuvasi suosikkibändiään The Who’ta monilla kiertueil la ja tiesi, että keikoilla tapahtuu aina koko ajan jotain. Tässä nähdään San Franciscon Winter landissa Pete Townshend ilmojen teillä ja Roger Daltrey riehumassa ym päriinsä
– Filmille kuvatessani minulla on tuntemus onnistumisesta, vaikka näenkin lopulliset kuvat vasta parin päivän päästä. Pidätkö niistä enemmän kuin värikuvista. Kuvausessio pidettiin talon katolla tuulen tuivertaessa dramaattisesti Nicksin hihoja. Toinen kuvaajan oma suosikki. Silloin valitsen digitaalisen, muutoin filmin. Oikea valotus – ja tietysti ajoitus, koska tarkkailen tilannetta ja päätän, milloin laukaisinta on painettava – on minulle erittäin tärkeä. – Minulla oli tapana katsoa koko show ja muistan monia hienoja konsertteja. – Olihan joukossa hiljaisempiakin konsertteja. Kiertueilla sinulla oli pääsy bändien takahuoneisiin ja hotelleihin, ja kamerakin oli mukana. Digitaalisuus voi olla työkalu tarpeeseen siinä missä salama tai objektiivi. Stevie Nicksiä haastateltiin Playboyhin 1982 ja Preston meni tämän kotiin Kalifornian Veniceen. James Taylorin, Bonnie Raittin ja Leonard Cohenin keikat olivat tyystin erilaisia kuin The Who tai Led Zeppelin. En ole mikään enkeli, vaan tykkään juhlimisesta siinä missä muutkin. Kuvaan edelleenkin, ja joskus asiakas vaatii tuloksia heti. Myöhemminhän herrat ystävystyivät paremmin. – Bändit eivät ehkä olleet edustavimmillaan, mutta enpä ollut minäkään. Zappan kotona kuvatussa sessiossa lintua – nimeltään Bird Reynolds – ei tarvinnut erikseen houkutella lentämään isäntänsä päähän, vaan tällä oli tapana tehdä niin muutenkin. Mustavalkoiset ovat fanien ja keräilijöiden mieleen, siksi niitä on täällä. Prestonin otoksessa Berry on jo lähdössä lavalta, mutta hetkisen kuluttua Richards saikin potkut. Pääsit todistamaan aivan bändin vierestä tai lavan edestä upeita keikkoja, joista nyt vuosikymmenten jälkeen on jäljellä vain paikalla olleiden muistoja. neal preston -taitto_b.indd 54 7.5.2015 16.15. Kaikkein pahin meteli kuitenkin oli kuvatessani Foo Fightersin harjoituksissa: 30 sekunnin kuluttua oli pakko paeta huoneesta, koska melu sai minut voimaan fyysisesti pahoin. Kummatkin kuuluvat valokuvaukseen eikä kumpikaan ole minusta toista helpompi tai parempi. Keith Richards vieraili Chuck Berryn bändissä Hollywood Palladiumissa 1972, mutta Berry – joka kertomansa mukaan ei tunnistanut Richardsia – tuohtui tämän soittaessa ”liian lujaa”. Kun saan käsiini pinnakkaiset, poimin parissa sekunnissa joukosta erän käyttökelpoiset kuvat. Käytin järkeäni. Et ole kuitenkaan julkistanut sensaatiomaisia paljastuskuvia. Kuvatessani haluaisin kuulla kameran laukaisun, joten suojaimien kanssa tuntui oudolta koska olin vain tuntoaistin varassa. Frank Zappa teki mitä vain, joten papukaija pään päällä ei ollut häneltä mitenkään tavatonta. Digitaalinen kuvaus, kuvien muokkaus ja efektointi eivät Prestonia sytytä. Kuva rajattiin sopivasti, jottei näy, miten avustaja pitelee kohdetta nilkoista estäen putoamista alas. Koska lemmikki tunki kuviin koko ajan, otoksista valittiin sellainen, jossa molemmat kohteet katsovat kameraan sopivasti. Ja tietysti hienoja kuvia. Tästä tapahtumasta on usein kerrottu sanoin, mutta hyvin ajoitettu kuva puhuu vielä enemmän. – Kerran Mötley Crüen konsertissa roudarit tuputtivat minulle korvatulppia, mutta sanoin pärjääväni ilman. 54 oli töissä keikkojen järjestäjällä ja hän piti niistä, minkä jälkeen pääsin ilmaiseksi kuvaamaan keikoille. Mutta raja on vedettävä: osa kuvista menee laatikkoon ja osa näytetään maailmalle. – Pidän molemmista. Ilmeet kertovat paljon. Kaikki bändit olivat todella äänekkäitä aikoinaan ja siksi kuulonikin on nykyään hiukan arvailua, onneksi vähän on vielä jäljellä. Parin minuutin päästä oli pakko huutaa tuomaan tulpat. Tuo sattuma käynnisti urani, hän kertoo tapahtumista yli 45 vuotta myöhemmin. Eikä minulle tarvinnut kertoa jonkun kuvan ottamisen jälkeen, ettei sitä saa koskaan tuoda julki. Näyttelyn kuvat ympärillämme ovat enimmäkseen mustavalkoisia. – Ei mielellään minulle
Dream Theatre tulostus.indd 15 8.5.2015 15.08
Koska yhtyeen lauluissa on oma tunnistettava maailma, sitä ei tarvitse erikseen alleviivata. Lasten Hautausmaan musiikissa kuuluu traumoista vapaa suhtautuminen suomalaisen rockin traditioon. Heidän kalmistonsa säteilee lämpöä ja lohtua. Ne saattavat ottaa itselleen melodisen punkrockin, eteerisesti leijailevan melankoliapopin tai hitaana möyrivän heavyn olomuodon. Tuomo Mannosen väkevien laulujen ja Kristiina Vaaran vähäeleisen tulkinnan esiin loihtima maailma on kaunis ja puoleensavetävä. Osuvana summauksena vaikuttavan albumin hyveistä toimii esimerkiksi laulu Iho, hiukset ja luut, joka unenomaisuudessaankin on kirkas molliblues, kehtolaulu ja rakkaustarina. Samalla raotetaan porttia puuduttavuuden ja jopa tahattoman komiikan puolelle. Itselläni pesuvati meinasi läikkyä yli Hilja-laulun alkusäkeiden kohdalla: ”Miten voi olla pimeää aina, eikä täältä pääse kotiin vaik’ ois vainaa.” Voi ei. Oikeanlaisesta toistosta kasvaa oma tyyli ja hypnoottinen pohjavire koko Lasten Hautausmaa -albumille. Siinä ei sinänsä ole mitään pelottavaa tai synkkää. Tummat kuvat eivät kuitenkaan ole ahdistuksen tai tuskan maisemia. Joko taas. Oman äänen löytäminen ei välttämättä tarkoita kouristuksenomaista rimpuilua mahdollisimman etäälle tavallisiksi ja vakiintuneiksi mielletyistä muotoratkaisuista. Tällä taantumuskriteerilläkin arvioituna Lasten Hautausmaan laulut ovat hyviä. Ansaitusti aikamoista poreilua aikaansaaneen yhtyeen laulut ovat tulvillaan metsän pimeyttä, vuotavia haavoja, multaan kätkettyjä luita ja kuoleman kohtuja. Lasten Hautausmaa uskaltaa sävellysten ja soiton tasolla olla ”vain hyvä rockyhtye”. Vanhoilla metsänpeikoilla on tapana määritellä hyvä kappale teokseksi, jonka voi sujuvasti esittää akustisen kitarana säestyksellä. Suoraselkäinen pitäytyminen laulusta toiseen kantavassa väriskaalassa on tehokasta muttei riskitöntä. Lasten Hautausmaa ei mielestäni ansaitse tulla vertailluksi suomalaisen murherockin tunnettuihin ja tunnustettuihin edustajiin. Omaleimaisuuden ja helposti lähestyttävyyden yhdistelmä puhuu selvää kieltä vahvasta taiteellisesta itsetunnosta ja identiteetistä. Lasten Hautausmaa Lasten Hautausmaa Svart K uv a: S v ar t ”...musiikissa kuuluu traumoista vapaa suhtautuminen suomalaisen rockin traditioon.” ”Musiikissa kuuluu traumoista vapaa suhtautuminen suomalaisen rockin traditioon.” Lasten Hautausmaa Lasten Hautausmaa Svart Levyarviot 5_15.indd 56 10.5.2015 19.08. Taiteilijalla on oltava kyky ja lupa kuvitella kaikki, myös pelottava ja synkkä. Kuolemasta laulaminen on aina ollut haaveilijoiden ja runosielujen puuhaa. Runoilijat tietävät, että ikävän, vapauden janon ja selittämättömän kaipauksen kiinnostavimmat versot löytyvät usein pelottavista paikoista. Sisimmissään ne ovat folk-lauluja, joissa on selkeän sointukulun, melodian ja tarinan muodostama kivijalka. Lasten Hautausmaa on mikä on. Musiikin tartuntapinnan olemattomiin supistavaan ja kuulijan varmuudella vieraannuttavaan tekotaiteen kalupakkiin ei ole tartuttu kertaakaan. Lasten Hautausmaan musiikki saattaa äkkiseltään vaikuttaa kalmankatkuiselta ja synkältä. Ei tässä tuijoteta Mana Manan lailla syvään palavaan kuiluun eikä liioin peuhata metallimiesten kuolonfantasioissa. PEKKA LAINE HHHH 56 Levyarviot >> ...oikeanlaisesta toistosta kasvaa oma tyyli ja hypnoottinen pohjavire... Romantiikan perintöä yhtyeen laulut hengittävät toki joka solullaan, mutta hengenheimolaisia etsisin ennemmin Saima Harmajan kaltaisten runoilijoiden ja vanhojen murhaballadien suunnalta kuin vaikkapa kalmansymboliikassa rypevien goottien maneereista. Onneksi mahtijyräys Susien lauma kiskaisee saattueen uudelleen liikkeelle ja perille saavuttaessa olo on lohdutettu ja levollinen
Oikein kunnon rypistys loistaa poissaolollaan, päätösraita From The Dead on harmittavan pikkunätti eivätkä parit Mr. 57 Faith No More Sol Invictus Reclamation Siitä on pieni ikuisuus, kun Faith No Moren edellinen studiolevy aiheutti 17-vuotiaalle allekirjoittaneelle keskisuuren pettymyksen. Jytämimmit Raaka Gini, rummut, ja Mara Balls, basso, hoitavat hommansa hyvin ja vaikka he eivät hoida laulupuolta, he vastaavat muutamassa paikassa call and response -tyylillä ja naurulla Nousiaisen sanoihin. ANTTI MARTTINEN HHHH ...oikeanlaisesta toistosta kasvaa oma tyyli ja hypnoottinen pohjavire... Superhero on albumin biiseistä se, joka kerää yhteen Faith No Moren paluun odotuksenmukaisimmat elementit. Junttimaisuutta parhaimmillaan! Omalla rähjäisellä tavallaan riemukas levy, joka saa muun muassa haaveilemaan ”Jytä-Yamahan” hankkimisesta näin kesän kynnyksellä. Ote on primitiivinen mutta toimiva, perusasioiden parissa liikutaan onnistuneesti. Ei se kyllä tule tältä levyltä mieleen muutenkaan, lähestymistapa on lähempänä kylänraittia kuin Mannerheimintietä. Siis jopa ihmisen, joka ei ole lainkaan moottoripyörähenkinen. EERO KETTUNEN HHH K uv a: Jimmy Hubbar d K uv a: K elt aise t L ev yt Levyarviot 5_15.indd 57 10.5.2015 19.08. Mutta mikä hiotuissa soundeissa hävitään, se tunnelmassa voitetaan. 20 vuotta myöhemmin kaikki on toisin, eikä Sol Invictus -paluulevyyn tarttuminen aiheuttanut paljon muunlaisia sydämentykytyksiä kuin pienen pelon kunniakkaan menneisyyden tärvelemisestä. Tällä levyllä mikään ei ole liian pyhää, ja hyvä niin. Singlebiisit Motherfucker ja portfoliomainen Superhero kuvaavat hyvin albumin perusmoitteetonta linjaa ja tasoa. Black Friday puolestaan väläyttelee selvimmät merkit yhtyeen sopivasti uteliaasta kunnianhimosta. Maailma olisi yhtä paha paikka ilman Sol Invictus -albumia, mutta loppupeleissä se jättää itsestään oikeutetun vaikutelman. Petri Silaskin kiteytti Soundissa Album Of The Yearin (1997) olevan ”kansantajuinen variaatio jo kerran käsitellystä aiheesta ennemmin kuin evoluution seuraava askel”. Jo vuonna 2011 keikoilla soitettu Matador, joka on vuosien saatossa hautunut mestariteokseksi muistuttaa elävästi ajasta, jolloin Faith No More oli arvaamattomuudessaan oikeamielinen Kuningas. Nousiaisen sanoitukset ovat toimivia ja omaperäisiä, ne liikkuvat jossain huumorin rajamailla ja nostavat hymyn huulille. Vaikka levy sisältääkin vain kymmenen uutta kappaletta, joista nimibiisi toimittaa lähinnä intron virkaa, on hienoa ettei mukaan ole eksynyt täysin mitäänsanomatonta materiaalia. Kuten nimikin antaa ymmärtää, kyse on pitkälti vanhakantaisesta heavystä ja bluespohjaisesta rockista, joita joskus Kekkosen aikaan jytäksikin kutsuttiin. Mahdolliseen epäonnistumiseen voisi kuitenkin suhtautua ymmärtäväisesti. Aloitusraita Kuuma yö Kittilässä on sanoitukseltaan kuin villin pohjolan vastine ”Hot Night In Dallas” -tyyppisille biiseille eikä siinä voi puhua edes Helsinki-keskeisyydestä. Meno on kautta levyn kovaa, kappale Ei mun aikani ole vielä alkaa rauhallisemmin, mutta sekin kasvaa loppua kohden melkoiseksi revittelyksi. Kyseessä on kuitenkin omaperäinen keitos, josta löytää tutun kuuloisia aineksia, onpa biisissä Pohjanmaa ”lainattu” jopa The Beatlesin A Day In The Lifea. Siis ominaisuus, joka tuoreeltaan aiheutti edelliselle levylle ikävystyttäviä fiiliksiä, näyttäytyy nyt positiivisessa valossa entistä ankaramman jalostuksen jälkeen. King For A Day… Fool For A Lifetime (1995) oli nuorelle miehelle tajunnanräjäyttävä osoitus rockmusiikin tarjoamista mahdollisuuksista. Jukka ja Jytämimmit Jytää vaan Keltaiset levyt Jukka ja Jytämimmit on ahkerana levyttäjänä tunnetun Jukka Nousiaisen uusin musiikkiprojekti. Tämäkään äänite ei ole poikkeus hänelle tunnusomaisten lo-fi soundien suhteen. Bungleja Fantômas-aihiot enää kuulosta kovin radikaaleilta. Ilman levyn ainoaa kohokohtaa Sol Invictus olisi silti liian lähellä varastotavaraa bändin olennaisen tuotannon hetkellisesti tukkoon kuunnelleille
Levyn kiusallisia piirteitä ovat koneiden kera tanssittavan Runaway Dancerin nuoremman yleisön kosiskeluyritys ja albumin paikoin turhan kliininen sointi, josta voi osin syyttää Wilsonin biisintekijäja tuottajakumppani Joe Thomasia. Sitähän ne suhteet ovat: ensin leikitellään ja liehitellään, kuten ”Teekutsut tarkoittaa vain yhtä asiaa, tule tänne niin tutustutaan” (Pojat). Park Fiction on useiden kuuntelukertojen jälkeenkin albumin kruununjalokivi, liki täydellinen popkappale. Luopumista huokuvan päätösraidan The Last Songin voi kuulla haikeiksi terveisiksi Mike Lovelle, The Beach Boysille tai laajemminkin. Sannin seurassa viihtyy hyvin. K uv a: W arner Levyarviot 5_15.indd 58 10.5.2015 19.09. VISA HÖGMANDER HHH Brian Wilson No Pier Pressure Capitol Vitsikkäästi nimetty No Pier Pressure on Brian Wilsonin ensimmäinen täysin uutta materiaalia sisältävä studioalbumi vuosikymmeneen. Toivoin, ettei sellaista koskaan julkaistaisi, koska näiden toki ikäisikseen reippaiden ukkelien tuoreet tuotokset eivät millään voisi ylittää rimaa, jonka Cinderella ja Strychnine aikoinaan asettivat telineiden ylimmille kannattimille. Parikymppinen laulaja-lauluntekijä jatkaa Sotke mut -albumilla (2013) alkanutta artistiuraansa odotetusti ja onnistuneesti. Koiviston ja Seidi Guzejevin laulaLevyarviot > ...väärässä oleminen ei voi olla tämän ihanampaa... 40€ / portilta 50€ PE-LA ennakk. Ollaan vaan. Bändi paljasti taannoisella Suomen-vierailullaan, että uusi levy on tekeillä. Persoonallinen, hieman siirappinen nasaaliääni toimii usein singleissä ja erottuu soittolistavirrasta, mutta albumillinen alkaa jo ärsyttää. Meidän sietää olla siitä kiitollisia, vaikka nykyaika ei tarvitse pelastajaa yhtä kipeästi kuin 80-luku. 40€ / portilta 50€ LA ennakk. Mielleyhtymät Thom Yorken popimpiin tekemisiin ja Death Cab For Cutie -laulaja Ben Gibbardin mainioon The Postal Service -sivuprojektiin olivat vahvoja ja ovat sitä edelleen. PAULI KALLIO HHHHH Kaiken kaikkiaan Hisser on lupaava avaus. Joka tapauksessa, olivat kappaleet täytetty viininhuuruisilla vertauksilla tai ei, Sanni laulaa ne kauniisti. Väärässä oleminen ei voi olla tämän ihanampaa. Leluun on ripoteltu haikeita balladeja, nuoren naisen voimabiisejä, lantiota liikuttavia lauluja ja duetto Tippa-T:n kanssa. Ennemmin tai myöhemmin aika rakkaiden kanssa olemiselle loppuu kesken. Toki moni voi kuvitella tunteet, kun ollaan ”pikkupäissään kesäiltana” (2080-luvulla), ja kun ”Sä oot climax ja lasku. Next Life jatkoi samaa linjaa. saakka. PERTTI OJALA HHH The Sonics This Is The Sonics Revox The Sonics pelasti 80-lukuni. Vuosikymmenellä oli tarjota ääliömäisiä lätkysoundeja, sielutonta soulia, kelvotonta tanssimusiikkia, latteaa härmärockia, permanenttiheviä ja punkin haiseva raato. Lelu-albumin kappaleiden monipuoliset melodiat pitävät kuitenkin huolen siitä, että näin ei käy. Wilsonin väsymättömästi kauneuteen pyrkivä melodiataju ja itse albumi ovat parhaimmillaan kun äänessä ovat myös The Beach Boys -veteraanit Al Jardine ja Blondie Chaplin. Niinpä vain kolme alkuperäisjäsentä ja kaksi saman ikäpolven täydennysmiestä tekevät mahdottomasta totta. Albumilta mieleen jäävät erityisesti (sanoituskritiikistä huolimatta) Kokaiini, aloituskappale Lelu ja jo monelle tuttu 2080-luvulla. Levyllä leikitellään siis myös sävelkuluilla. 20€ / portilta 25€ perhelippu 75€ / 80€ (sis. 4hlö, minimi 1 aik.) PE ennakk. Ilman, että olisi millään raittiusasialla, Sannin uskoisi keksivän muutakin kuvitusta tarinoille. Leikki kulkee enemmän tai vähemmän mukana läpi albumin. Mutta miksi näihin ihmissuhdeleikkien onneen ja epäonneen pitää jatkuvasti sotkea pikku hiprakka tai vielä kovemmat kamat. Hallusinaatio ja ekstaasi” (Kokaiini) – mutta niin moni muukin kertoo samoista tunteista. Toisinaan leikki loppuu, toinen ei ala: ”Älä tuu paha kakku. Sitten aloitetaan pihaja sisäleikit ja pyydetään ”tule tänne niin leikitään” (Lelu). Leikkiminen on piristävä ja osuva teema näille tarinoille. Sun tavarat autoon pakattu on ja pyjamaan pyyhin silmiä” (Isin tyttö). TO ennakk. 58 59 Sanni Lelu Warner Ollaanks sellaista, että tää olis taitava artisti ja se olis tän kuuntelija. Hivelevissä lauluharmonioissa paistaa tällöin Kalifornian rantoja ikuisesti kuumottava aurinko. ViimeisimmilHisser Hisser Sony Disco Ensemblen nokkamies Miikka Koiviston elektropoppaava alter ego Hisser vakuutti viime talvena julkaistuilla ensimmäisillä singleillään. Toinen levy Lelu kertoo niin ikään ihmissuhteista ja kasvukivuista – aikuisten leikisti. Jos The Sonicsin levytykset olivat ainutlaatuisia 60-luvun puolivälissä, samaan pystyminen lähes 50 vuotta myöhemmin on yliluonnollinen uroteko. Next Life ja useita Imagine Dragonsin kaltaisia nykypäivän nuorisobändejä mieleen tuova Up In The Brim ovat albumin muut parhaat hetket. Toivottavasti Miikka Koiviston alter ego pääsee tulevaisuudessa esiin paria askelta jalostuneemmassa muodossa. 70€ / portilta 80€ VIP PE 99€, VIP LA 99€ VIP PE-LA 170€ mat melodiat pitävät Hisserin kasassa, mutta muutamat rivit teksteissä, kuten Shifter-kappaleen ”I can love you like a lion / Fuck you in the morning rain” töksähtävät ikävästi. Park Fiction oli jopa vuoden 2014 lopun parhaita uusia kappaleita. Jos Sotke mut sopi siististi omaan levyhyllyyn, Leluakaan ei kannata heittää romukoppaan. Damn Seagulls -pomo Lauri Elorannan tuottama levy naittaa analogista ja digitaalista yhteen mallikkaasti ja tuntuu, että pojilla on ollut hauskaa studiossa näitä kappaleita työstäessä. Muuten kappalemateriaali toimii kelvollisesti. KAROLIINA KANTOLA HHH lä julkaisuillaan George Gershwinin sävellyksiä ja Disney-elokuvien lauluja versioinut Wilson oli alkujaan kaavaillut uusimpansa jatkoksi The Beach Boysin mainiolle paluulevylle That’s Why God Made The Radio (2012), mutta idea romuttui Wilsonin ja Mike Loven ties kuinka monenteen välirikkoon. Sitten löytyi levykaupasta The Sonicsin kokoelma Full Force, jolla viisi poikaa Tacomasta kiteyttää alkuperäisen rock’n’rollin, soulin ja Britannian kautta kierrätetyn rhythm’n’bluesin maailmankaikkeuden hurjimmaksi musiikiksi. Tai jos esikoisalbumi jäi noteeraamatta, toinen albumi ei ole huono vaihtoehto alkaa olla sen taitavan artistin kaa. No Pier Pressure on runsaine vieraineen kaksijakoinen levy. W.A.S.P REDRAMA URIAH HEEP JUJU NELJÄ RUUSUA ROBIN JENNI VARTIAINEN MAIJA VILKKUMAA NOPSAJALKA PÄÄ KII MATTI JA TEPPO HAPPORADIO S-Etukortilla PE-LA lippu 60€ 30.6
Siitä tuli myös yhtyeen itsensä pahin vihollinen. Viitekehys jäi, eikä Arcturus ole yrityksistä huolimatta kyennyt enää sen sisällä keksimään mitään kekseliäämpääkään. saakka. ARTTU SEPPÄNEN HHH Helloween My God-Given Right Nuclear Blast Helloweenin viidestoista studioalbumi on kuin nimikappaleensa: vauhdikas, kevyehkö ja hieman likilaskuinen. Arcturianilla takavuosien superkokoonpano lähinnä räpiköi omassa erinomaisuudessaan. Ilmiö poiki lukuisia enemmän tai vähemmän kummallisia sävelteoksia, jotka metalliväki niputti yleisesti kategoriaan ”avantgarde”. 4hlö, minimi 1 aik.) PE ennakk. Simen ”ICS Vortex” Hestnæsin lauluvierailu Masqueradella oli vielä uutta ja jännittävää. Uutta progressiivista rockia luodaan nykyään ihmetyttävän vähän, vaikka teknisesti mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan – kaupallisesti ei niinkään. Vielä rohkeammilla irtiotoilla ja muotokieltä haastamalla Sammaleella olisi potentiaalia tehdä uusi suomenkielinen progeklassikko, mutta on kumma jos perinteisen progen ystäville tämä ei maistu. Muurahaisen päiväuni sekoittaa onnistuneesti progea ja saksalaisten Amon Düül II:n ja Canin omintakeista psykedeelistä jumitusta, ja levyn päättävä komea instrumentaalikappale Herätkää! nivoo eheän ja melodisen kokonaisuuden yhteen. Crashlandin upea AORteema ja pari vanhaa progehaamua unohtuvat nopeasti, kun vastassa on ”yhdellä otolla improvisoituja” kitarasooloja, mitäänsanomattomia orkestraatioita, turhanpäiten nykivää rytmiikkaa ja falskia 90-luvun estetiikkaa. Konebiitillä alkava ja sirkushenkisen sekoilun kautta duurisointuun päättyvä levy jää hetkittäisistä väläyksistä huolimatta vaille lopullista muotoa. Avantgardeista avantgardein oli Arcturusin La Masquerade Infernale (1997). Vaikka My God-Given Right kalpenee niin yhtyeen 1980-luvun merkkiteosten kuin myöhempien aikojen parhaiden (Time Of The Oath, The Dark Ride) rinnalla, sen loistavimmat kappaleet The Swing Of A Fallen World ja Claws mahtuisivat mille tahansa Helloween-kokoelmalle. Juuri näistä syistä Sammal-yhtyeen omilla jaloillaan seisovaa progea on ilahduttavaa kuunnella. Toki vähän huonompaakin levyä jaksaisi kuunnella jos ei se olisi niin pirun ärsyttävä. Sittemmin miehen ylitulkitsevia maneereja on alettu hyödyntää kuin mitäkin keisarin uusia vaatteita. Ja kun bändi on ottanut konventioistaan etäisyyttä (esimerkiksi Chameleonja Metal Jukebox -julkaisuilla), fanit ja kriitikot ovat olleet välittömästi kurkussa kiinni. 20€ / portilta 25€ perhelippu 75€ / 80€ (sis. Helloweenin painolastina onkin historiansa yhtenä power metal -pioneereista. Merkkiteokset tehtiin kymmeniä vuosia sitten, joita soittaa liuta erilaisia coverbändejä. Syksyllä 2014 Marina Diamantis ilmoitti julkaisevansa seuraavan puo...väärässä oleminen ei voi olla tämän ihanampaa... Muinaisten mestaritöiden laatuun on mahdotonta yltää toistuvasti, ja toisaalta samojen polkujen toistaminen käy työstä. Ensiluokkaisella melodiaja draamantajulla siunatun yhtyeen ei kannattaisi lähteä moisiin renkutuksiin lainkaan. VILLE SORVALI HH Marina And The Diamonds Froot Atlantic Marina And The Diamondsin kolmannen pitkäsoiton julkaisu ei sujunut ongelmitta. MIKKO MERILINNA HHH Arcturus Arcturian Prophecy 1990-luvun puolenvälin jälkeen moni silloisissa black metal -piireissä tuntui ahdistuvan tyylilajinsa musiikillisesta rajoittavuudesta. Sävellykset hengittävät juuri riittävästi. TO ennakk. 58 59 Sammal Myrskyvaroitus Svart Modernin progressiivisen rockin tekemisessä on kaikista populaarimusiikin genreistä todennäköisesti suurin riski ajautua vain yhdentekeväksi pastissiksi jonon jatkoksi. W.A.S.P REDRAMA URIAH HEEP JUJU NELJÄ RUUSUA ROBIN JENNI VARTIAINEN MAIJA VILKKUMAA NOPSAJALKA PÄÄ KII MATTI JA TEPPO HAPPORADIO S-Etukortilla PE-LA lippu 60€ 30.6. Melodiakynä ei ole yhtyeellä aivan terävimmillään, ja lisäksi syyllistytään ylituotantoon, esimerkiksi liian erikoisiin soinnutuksiin ja kankeisiin c-osiin. 40€ / portilta 50€ PE-LA ennakk. Janu Kiviniemen ja Jura Salmen luotsaama Sammal hallitsee progen muotokielen albumin teemaa, soittoa ja sanoituksia myöten, mutta onnistuu silti kuulostamaan tuoreelta ja relevantilta. Eräs nyky-Helloweenin vähiten arvostamistani ilmaisumuodoista on äijämäinen hard rock, jota tällä albumilla edustavat Lost In America ja idioottimaisesti nimetty Russian Roulé. 70€ / portilta 80€ VIP PE 99€, VIP LA 99€ VIP PE-LA 170€ Levyarviot 5_15.indd 59 10.5.2015 19.09. 40€ / portilta 50€ LA ennakk
Levyillään IV – The Eerie Cold (2005) ja V – Halmstad (2007) sen onnistui yhdistää saumattomasti täydellistä synkkyyttä rikkaisiin melodioihin ja kliinisen tarkkaan soittamiseen. Sen sijaan se on kirkkaasti yksi tämän vuoden parhaista levyistä ja – väitän – tuleva klassikko. Vaikka psykedeeliseen ja progressiiviseen rockiin tyylilajina kuuluu angsti, maailmantuska ja kaikki ritareista noitavainoihin, Noora Federley ei yllä tulkinnassaan aina uskottavalle, saati muun bändin tasolle. Shiningin musiikki on erottunut Ruotsin metallikentällä eniten lähes emo-tyylisen haavoittuvaisuutensa ansiosta ja bändin parhaat biisit, kuten esimerkiksi Låt oss ta allt från varandra ja Tillsammans är vi allt, ovatkin menneet syvälle ihon alle. Sunnuntaikuuntelijan korvaan se toki on sitä samaa ja sitkoista siirappia, mutta näiden lainalaisuuksien parissa kasvaneelle kylmät väreet vilistävät selkäpiissä useammankin kerran. Bändin ainoa pysyvä jäsen Niklas Kvarforth kutsui alkuun musiikkiaan ”suicidal black metaliksi.” Tuon termin hän kuitenkin hyllytti 2000-luvun alussa. len vuoden aikana levyltä kuusi singleä – yhden aina kuukauden välein. Kimaltavan pop-kuorrutteen alta löytyy yllättävänkin paljon tarkastelua kestävää sisältöä. Kahta julkaisua rinnastaessa lähinnä huomaa, että tällä kertaa ääripäät ovat kenties aiempaa dominoivampia. JARI JOKIRINNE HHH Shining IX – Everyone, Everything, Everywhere, Ends Season Of Mist Shining on aina ollut yhtä tunnettu imagostaan kuin musiikistaan. Samalla on kuitenkin myös kadonnut osa aiempien levyjen tunteen palosta. Siinä missä esimerkiksi Timo KoLevyarviot > ...kuin baptistikirkossa olisi otettu happoa... IX toimii Shining-faneille liiankin tutun kaavan mukaan; kuusi äänekkään metallin, hiljaisten akustisten osioiden ja melodisten kitarasoolojen välillä vuorottelevaa biisiä. Raskas riffipohjainen psych rock -poljento toi mieleen kyseisen aikakauden bändit, kuten suomalaisen Apollon – jopa Edward Vesalalle flirttailevia rumpufillejä myöten. Erittäin soulahtava ja bluesahtava kokonaisuus soi hyvin psykedeelisesti. Shining on kuitenkin lunastanut paikkansa Ruotsin tärkeimpien metallibändien joukosta täysin musiikillisilla ansioillaan. Erityisesti Kostenin vaikutus levyn tunnelmaan on ollut huomattava ja toivoa sopiikin, että Diamantis ja Kosten jatkavat lupaavasti alkanutta yhteistyötä. Upea soulballadi on sitä osastoa, mikä tyypillisesti sijoitetaan albumin päättäjäksi. Levyn viimeinen biisi, Besök Från I(ho)nom, kuitenkin todistaa Shiningissa vielä olevan eloa. Vaikka Froot menettikin risaisen julkaisunsa vuoksi melkoisen paljon tarjolla ollutta huomioarvoa, ei se tee siitä yhtään heikompaa levyä. Taustajoukkoihinsa Diamantis on saanut kerättyä useita meritoituneita muusikkoja. Kuin baptistikirkossa olisi otettu happoa. Naiivit sanoitukset ja ilmeisen harkittu amatöörimäinen ilmaisu luovat paikoin toimimatonta ristiriitaa suhteessa instrumentaatioon. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä kun pian paljastui, että Ghoul olikin todellisuudessa Kvarforth itse. Seremonian soinnissa on vaikutteita muun muassa hard rockista, garage rockista, punkista, doomista sekä Pelican-henkisestä, melodisesta ja laahaavasta post metalista. Ja se ulottuu myös lyriikoihin: niissä ei kliseitä pyöritellä, vaan ollaan läsnä elämässä. Raa’an viskeraalisesti soundaavat biisit ovat loistavat ja täynnä pikantteja yksityiskohtia, ei vähiten mustan Brittany Howardin kaleidoskooppimaisesti muotoaan muuttavassa laulussa, jonka sielukkuudessa riittää ihastelemista. Ensisijaisesti albumi on jälleen yksi esimerkki paineettoman ilmapiirin luomasta vapaudentunteesta. Räväkästä menosta tunnettu ryhmä yllättää siinäkin, että ohjelman ainoa varsinaisesti nopea paahto on mainion velvetundergroundmaisesti rokkaava The Greatest. Shiningin ote on uudella IX – Everyone, Everything, Everywhere, Ends –levyllä selvästi aikuisempi ja mitään niin urpoa kuin The Eerie Cold –levyn avaava parin minuutin teiniangstinen alkuspiikki bändiltä on enää turha odottaa. NUUTTI HEISKALA HHH K uv a: Es ter Seg arr a Levyarviot 5_15.indd 60 11.5.2015 15.35. Se oli myös merkillepantava antiteesi omaehtoisuudessaan jo hyvän maun rajoja koetelleen ex-työnantajan suuntaan, ja ehkä myös vastaus vuosien ajan paremman perään haikailleiden Sonata-fanien rukouksiin. ARTTU SEPPÄNEN HHH Alabama Shakes Sound & Color Rough Trade Verkkaan värähtevä vibrafonisoundi avaa Alabama Shakesin kakkosalbumin nimiraidalla. Alabama Shakes pitäisi pikaisesti saada Suomeen! JUSSI NIEMI HHHHH Cain’s Offering Stormcrow Frontiers Alkuperäisen Sonata Arctica -kitaristi Jani Liimataisen Cain’s Offering -debyytti Gather The Faithful (2009) onnistui, jopa hieman puun takaa, ravistelemaan vuosia omaa häntäänsä jahdanneita voimametallipiirejä. Kunnianhimoinen ja kahteen osaan jaettu nimikappale osoittaa Seremonian kyvyn yhdistää soittotaitonsa ja vaikuttajiensa tyylikeinot omaksi psykedeeliseksi keitokseksi, joka on lämpimästi tervetullut suomenkieliseen vaihtoehtorockiin Circlen ja Death Hawksin rinnalle. Operaation puolessa välissä kampanjalle laitettiin kuitenkin jarrua ja pitkäsoitto lykättiin ulos suunniteltua aiemmin – syynä luonnollisesti materiaalin vuotaminen nettiin. On aina hienoa, kun nopeasti ykköslevyllään ja väkevillä keikoillaan huomiota saanut orkesteri tietoisesti päättää olla tekemättä uutta versiota debyytistään ja lähtee pelottomasti laajentamaan musiikkiaan viemällä sitä uusiin suuntiin. Sen alkupuolta voisi millintarkkoine black metal -rumpuineen ja hämmästyttävän musikaalisine kitarameluosuuksineen kuvailla hallituksi kaaokseksi. Itsemurha silti pysyi bändin kantavana teemana ja 2006 Kvarforth lavasti oman katoamiskuolemansa, jonka jälkeen Shiningin laulajana jatkoi mies nimeltä Ghoul. Vaikka Stormcrow ei pääsekään yllättämään kuten edeltäjänsä, tarjoaa se silti jälleen kerran ihmeteltävää, lähinnä kuinka hemmetissä vuosia sitten pystyyn kuolleen metsän sammalistosta on edelleen havaittavissa elonmerkkejä. Tällaisella syvistä juurista seikkailemaan lähtevällä musiikilla Syvä Etelä nousee uuteen kukoistukseen. Lälly on lällympää, nopea on nopeampaa ja raskas raskaampaa. Bändin konsepti alkaa tuntua jo hieman rutiininomaiselta. Mainio esimerkki tästä on yksi ennakkosinkuista, Happy, joka nimensä vastaisesti uhkuu katkeransuloista melankoliaa. Mutta nimensä väärti Sound & Color ei olekaan tyypillinen tapaus millään tavalla. Kaikki ei ollutkaan vielä nähty. Levyn on tuottanut David Kosten, jonka oma loistelias Faultline-projekti on vuosikymmenen tauon jälkeen aktivoitumassa ja rivimuusikkona vaikuttaa Guillemotsin pääjehuna tunnettu Fyfe Dangerfield. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, että levyn sessioissa on innoitus hehkunut kun nuori bändi kehittyy aivan silmissä. Seremonian jytä on vain huomattavasti psykedeelisempää. Toisinaan Federleyn maaninen ja häiriintynyt tyyli taas osuu nohevasti maaliin, kuten Vapauden polussa tai lähes 15-minuuttisessa pääteoksessa Kristalliarkki I:ssä. Luova tykitys kuitenkin loppuu lyhyeen ja loppubiisi menee tuttuun tapaan akustisen osion ja melodisen sähkökitaran parissa. 60 61 Seremonia Kristalliarkki Svart Kun kuulin ensimmäisen kerran Seremoniaa, ajattelin sen olevan underground-bändi 70-luvun alkupuolelta
Wellerin taito ja taide on perustunut aina tyylittelyyn ja tuttujen asioiden uudelleen tulkintaan. Hän äänitti Duets-albumiaan pari vuotta valiten huolella niin vieraansa kuin laulunsakin. Siinähän sitten eri puolilta haalitut artistit vetävät karaokena vanhan tähden iskusävelmiä. Ja luonnollinen kehittyminen, ei välttämättä eteenpäin, vaan sinne, missä tuttuus ja yllätyksellisyys kohtaavat. Saturns Patternin suurimmat ansiot ovat siinä, että se välittää kaiken periwellermäisen klassisuuden ohella mielikuvan coolista vanhuudesta. Modfatherin maku on niin tarkka, sovinnainen ja ennustettava että pönötyksen kuulee jo artikulaatiosta. Ikävä kyllä se kuulostaa väsyneeltä Lenny Kravitzilta. Weller ei edelleenkään, lähestyessä kuuttakymmentä, filosofoi vaan nuuhkii mieluummin pöydältä viivan ja lähtee radalle. SAMI NISSINEN HHH I Was A Teenage Satan Worshipper GTTHRGH GAEA Kun bändi uudistaa musiikillista linjaansa, kuljettavia polkuja ei ole yleensä kuin kaksi. Mukaan ei kelpuutettu hittejä, eikä ainuttakaan sävellystä niiltä klassisimmilta albumeilta. Mavis Staplesin kera väkevällä gospel-otteella vedetty If I Ever Needed Someone (1970) on kappaleista vanhin, tuorein taas Born To Sing (2012), jonka Chris Farlowe hioo jalokiveksi brittiläisen rytmiblues-veteraanin ammattitaidolla. Niihin ladataan paljon taloudellisia tuotto-odotuksia, vähän aikaa ja vieläkin heiveröisemmin taiteellista panostusta. Van Morrison ei onneksi lähtenyt tälle tielle. Ne samat vaikutteet, jotka saisivat tavanomaiset uusromantikot ja goottipopparit vajoamaan keskinkertaisuuden suohon, ovat nostaneet IWATSW:n takaisin mielenkiintoisimpien kotimaisten bändien joukkoon. Poikkeuksiakin on. Levyn ehdoton helmi on diskobeatilla jytäävä I’m Where I Should Be, joka voisi tunnelman puolesta olla hyvin Blurin uudella levyllä. Uudistumisen pakosta johtuva ryntääminen satunnaiseen, mahdollisesti päivän trendejä haistelevaan suuntaan. Ja kun indiebändi alkaa krauttailla ja jopa hieman postpunkkailla, hyviä asioita tapahtuu. Suosikeikseni nousevat äänityksen jälkeen menehtynyt Bobby Womack (Some Peace Of Mind) ja herkästi tipellon työnantajaorkesterin yhteydessä on jopa surkuhupaisaa puhua luonnollisuudesta saati lennokkuudesta, on laulajalegenda Liimataisen lieassa jälleen kerran kuin uudestisyntynyt. Vahvaa tekemistä. ANTTI GRANLUND HHHH Levyarviot 5_15.indd 61 10.5.2015 19.09. Ja nyt, viidennellä albumillaan, IWATSW on innostunut 80-luvun alkupäästä, sen synkemmästä laidasta. Tämän musiikin tahtiin ei kaadeta aitoja, korkeintaan pubin pöytiä. Pääosin laulut on ammennettu keski-iän tuotannosta, ajalta, jolloin Morrison teki omaperäisiä albumeja, vaikka ei enää rockin keskiössä toiminutkaan. Vuonna 2004 perustetun bändin ensimmäiset julkaisut olivat elektronista lo-fi-indietä, välillä yhtye teki yllättävänkin tujakkaa elektroa, sitten taas kaikuilevampaa kitarapainotteista musiikkia. HENRI EEROLA HHHH Paul Weller Saturns Pattern Parlophone Paul Welleristä on tuskin kirjoitettu ainoatakaan juttua englannin kielellä, jossa ei esiintyisi sana ”classic”. 56-vuotiaana Weller haluaa heti alkuun kumota oletukset rauhoittumisesta ja kukkoilee levyn avaavalla White Skylla kuin nuoruutensa kiihkossa. 60 61 Van Morrison Duets: Re-working The Catalogue RCA Yleensä duetto-albumit ovat tylsiä. Biisejähän yhtyeen johtohahmo Pasi Viitanen on aina osannut kirjoittaa. Jollakin tempulla nimittäin I Was A Teenage Satan Worshipper on onnistunut yhdistämään jatkuvan trendeissä kiinni olemisen ja pakottoman kehityksen. Siitä esimerkkeinä vaikkapa sinkkubiisi They Don’t Hear tai komeasti kasvava The Howling, joka saattaa olla bändin paras tuotos koskaan. Wellerin mukaan Saturn Patterns on ”just four bonkers in places”, minusta se on kuin pintti ja curry, maukas mutta yllätyksetön kokoelma wellermäisesti erilaisia, siistejä kappaleita: jähmeää setärockia, tunteellista folkia, lihaksikasta bluesia ja melankolista aamuyön soulia
Edellinen pitkäsoitto Punkrocksteady (2011) kertoi jo nimessään samanlaisesta vaikutteiden yhdistelystä, joka nyt jatkuu tässä tasaisesti, vaan ei dramaattisesti. Mitat 70 x 35 cm. Tuotenro: 37-310 Makuualusta 1800 x 500 x 8 mm. Sitä nyt tarvitaankin. Minkä tahansa sävellyksen todellinen luonne paljastuu kun sen esittää mies ja kitara. Paino 1,8 kg. Jotain olennaista bändin persoonasta on syystä tai toisesta jäänyt paitsioon, mutta voi olla, että se vielä palaa. Tämä on todella uuvuttavaa yhdellä vaihteella paahtamista, eli kaikki on täysillä koko ajan. Verrattuna Sahan edellisiin albumeihin se kirjaimellisesti pysäyttää ja pakottaa kuuntelemaan itseään. Saha on ottanut askeleen urbaanimpaan ja akustisvoittoisuudesta huolimatta nykyaikaisempaan äänimaailmaan: kappaleiden sovituksissa on nähty selkeästi vaivaa. Valkyriansin kolmannen varsinaisen albumin tiedotteessa puhutaan nahan luomisesta ja että rock-, soulja pop-vaikutteet ovat nyt ihan uudella tavalla pinnassa. Levyarviot 5_15.indd 62 10.5.2015 19.09. Ulkopuoli 170Tpolyesteriä. Mukavuuslämpötila: +8 °C, äärilämpötila: -1 °C. Tuotenro: 37-374 Matkareppu, polyesteria Päältä täytettävä pienempi lokero, jossa kiinnityshihnat. Virheet ja banaaliudet ovat karsiutuneet entistä vähemmälle. Jytisevä voima on erikoinen sekoitus karskia soittoa, komeita melodioita ja välillä arkirealistisia, välillä taivaita kurottavia eeppisiä sanoituksia. Täyte: polyester 250 g/m2. ANTTI ERVASTI HHH Katatonia Sanctitude Kscope On yleinen käsitys, että kun rock-kappaleesta karsii kaiken turhan (muun muassa nykystandardien mukaisen särökitaravallin) pois, jäljelle jää vain itse biisi. Tilavuus 50 l. Räsäselle –laulun sävelessä on lainattu Juice Leskistä todennäköisesti tarkoituksellisesti. Rose Windowsin musiikki ei kuitenkaan ole esimerkiksi Neil Youngia huuruisempaa. Sanoitusten yhdistelmä teiniromantiikkaa, tekoälykkyyttä ja outoilua luovat jännän ja humoristisen kokonaisuuden – varmaan myös tarkoituksellisesti. Musiikki on kuitenkin pienen pieniä sävyeroja lukuun ottamatta aivan samaa. Yesterday I Had The Blues -albumin puutteet eivät todellakaan liity musiikin viihdyttävyyteen. VILLE SORVALI HHHH Topi Saha Nykyaika Warner Topi Sahan kolmannen albumin kappaleet vilisevät vahvoja mielikuvia. Sointi on hyvällä tavalla vanhaa liittoa: soundi siis hengittää, sitä ei ole kompressoitu umpeen. Basisti Krechet soittaa erityisen hienosti kautta linjan. Mukavuuslämpötila +16 °C, äärilämpötila +5 °C. 2:lla jätetään tuplabasarivyörytys pois osaksi ja se auttaa biisiä erottautumaan. Rose Windows on silti indie rock –lauluääniensä johdosta tunnistettavasti 2010-luvun tuote. Levyn kannessa saattaa lukea vaikkapa Johnny Hartman, Bill Henderson tai Joe Williams. EVA-materiaalia, paino 200 g. Isä, minä ja Musta -laulun rivi ”Minun isäni on iso ja vahva / Minun isäni on iso ja vahva / Isän pistoolissa on visakoivukahva” hätkähdyttää kuuntelukerta toisensa jälkeen. JUSSI NIEMI HHH Rose Windows Rose Windows Sub Pop Seattlen Central District on minulle tuttu paikka. 62 63 Levyarviot > ....todella uuvuttavaa yhdellä vaihteella paahtamista... Levyn suurin synti on sävyjen vähyys. Jotkut biiseistä toimisivat varmasti paremmin yksin. Billie Holiday oli suuri persoonallisuus. Selässä alumiinivahviste. Aslak Räsäsen kitarointi on lyömättömän tyylitajuista. Koska puoliakustisena myös kappaleiden sijoittaminen omille aikakausilleen vaikeutuu, setti on kokonaisuutena huomattavan eheä. On ilo lätkäistä lautaselle syvällä baritoniäänellä tulkittuja jazz-standardeja, jos taustalla kuullaan erinomaista pienyhtyesoitantaa 1960-luvun hengessä. Tuotenro: 37-323 Makuupussi Mitat: 230 x 80 x 50 cm. Täyte: polyester 300 g/m2. Kieltämättä melodioissa on popahtavuutta, mutta tasalaatuisen kokonaisuuden ässäksi nousee sympaattisella tavalla arkinen elämänmyönteisyys. Sen biisithän ovat suorastaan erinomaisia! Sanctitude tarjoaa paitsi uuden lähestymiskulman Katatonian tuotantoon, myös kattavan läpileikkauksen siitä. Paskainen sydän soi kuin hatunnostona Elbow’n Lippy Kids -hienoudelle. Proby, joka 76-vuotiaana vastaa kysymykseen: Whatever Happened To P.J. Kannattaa siis seurata mitä jäsenet tekevät seuraavaksi, sillä Rose Windows koostui erittäin lahjakkaista muusikoista. Metatasolle albumin kuitenkin tempaisee P.J. Hän tulkitsi kaikkien ulottuvilla ollutta perusrepertuaaria niin omaperäisesti, että tietyistä standardeista tuli ”hänen musiikkiaan”kuten käsillä olevan albumin alaotsikko asian ilmaisee. Nyt huomion vievät 60ja 70-lukulaisesti svengaava ja jammaileva soitanto sekä ihailtavan luomut ja karut soundit. Säädettävä kantojärjestelmä. Palamaan-kappaleessa laitetaan talo palamaan ja kertoja vaikuttaa lähes demoniselta. Paino: 1,5 kg. Valkyriansin valtti on aina ollut erinomaisen ketterästi kimmoisa, Jamaikaa hukkaamaton rock steady -rytmiikka, jonka tanssittavuus on taattu. Miksi kunnioittaa oman tien kulkijaa tiukasti keskikaistaa kulkevilla normitulkinnoilla. Niin se käpertyi jamaikalaisillakin ja siitä tuli valttikortti. No jaa, minun korvaani tämä kuulostaa ihan Valkyriansilta. Minusta se kertoo enemmän mielikuvituksen ja inspiraation puutteesta kuin mistään muusta. Tuotenro: 45-675 Peitto Mitat: 190 x 75 cm. Paikoin bändi kuulostaa Youngin lisäksi myös Led Zeppeliniltä, joten erityisen modernia sen ilmaisu ei ole. Biisit ovat taitavasti jäsenneltyjä, eikä minkäänlaista psykedeeliselle rockille tunnusomaista päämäärätöntä jammailua ole havaittavissa. ARTTU TOLONEN HH The Valkyrians Rock My Soul Stupido Rokkikehissä puhutaan usein nahan luomisesta ja tyylin uusimisesta, mutta kun levyn kuuntelee, niin ihmettelee, että mitä ne horisevat. Se kuulostaa geneeriseltä, hyllyltä nostetuista rakennuspalikoista kootulta black metal -levyltä. Johnny Cashin haamu leijailee country-vaikutteisimmissa kappaleissa vahvasti ja kotimaisista nimistä tulee ajoittain mieleen toinen laulaja-lauluntekijä, Matti Johannes Koivu. Mukavalta tuntuu Angsterin laulukin, vaikka sen englanti vähän kulmista käpertyykin. Levy on jäntevä kokonaisuus hyviä kappaleita, mutta melodioita olisi voinut viljellä vielä lisää. TIMO KANERVA HHHH Kesäfestareille! Kupoliteltta Roskilde sisäovessa on hyttysverkko. Rose Windows oli kaupunginosasta lähtöisin ollut psykedeelistä rockia soittanut seitsenhenkinen bändi. Olen kuullut tämän levyn elämässäni hyvin monta kertaa ja olen pitänyt siitä aina – riippumatta siitä, kuka sen on kulloinkin tehnyt. Katatonian puoliakustiset seikkailut alkoivat Dethroned & Uncrowned -levyllä (2013) ja jatkuvat nyt Sanctitude -konserttitaltioinnin merkeissä. Täyspitkistä ainoastaan Dance Of December Souls (1993) jää vaille edustusta. Ruotomieli on kiehtovan kummallinen yhtye: Räsäsen laulusoundi kuulostaa monin paikoin Tannalta, vaikka musiikki onkin aivan toiselta planeetalta. Proby. Vaikka molemmilla toki esiintyykin useampi mies ja kitara, on Katatonia viimeistään nyt vahvistanut huomattavan riisutussa asussaan ylläolevan käsityksen. Balladi P. Albumin perusasetelmassa on jotakin omituista. Suosittelenkin katsomaan ensin dvd:n ja kuuntelemaan cd:tä taustamusiikkina vasta sen jälkeen. Nykyaika pysäyttää. Varsinkin viimeksi mainittu on todella upea ja minulle tärkein black metal -levy. Paino: 1,0 kg. Rohkeimmat voivat pelata juomapeliä Jonas Renksen ”thank you” -tokaisuja laskien. Singlenä julkaistussa Nebraskassa lauletaan uutisesta, jossa maalattiin mies bensiinillä ja laitettiin palamaan. Levy soi edeltäjiään rikkaammin ja kuulaammin. Nyt siinä lukee José James. Levyn sanoitukset ovat poikkeuksellisen hyviä, varsinkin rytmikitaristi Richie Rekowin sanoittama Blind. Mutta on hyväkin, että bändi pitää twotone-juuristaan kiinni, koska tätä hommaa ei tee Suomessa kukaan muu, eikä ulkomaillakaan moni ainakaan yhtä hyvin. Kun juuri toisen levynsä julkaissut bändi ehti maaliskuun lopulla hajota ja uudelta levyltä vielä löytyy narkkarimotelleistaan pahamaineisen Aurora Avenuen nimeä kantava biisi, väistämättäkin tulee mieleen, että Rose Windows koostui nimenomaan niistä Central Districtin norkoilevista hörhöistä. Ero edelliseen levyyn on usein hyvin pieni. Ruotomielen sävel-, sanaja muotokieli ovat aivan omintakeisia, eikä vertailukohtia ole helppo keksiä. Sisäinen sadesuoja pohjassa. Uhkaavassa puolitempossa aluksi hiippailevalla Dishonour, Pt. Varsinkin yöaikaan siellä sai väistellä huumehörhöjä. PEKKA LAINE HHH Ruotomieli Jytisevä voima Mielilevyt Oululainen Ruotomieli on levy levyltä kehittänyt omaa romantillisrealistista retrorocktyyliään. Lontoon Union Chapelin hillityn massiiviset puitteet huipentavat liveesityksen visuaalisuuden. irlantilaisia tunnelmia tulkitseva Mick Hucknall (Streets Of Arklow). Täydellisyydestä sanan huonommassa merkityksessä yhtye on kuitenkin onneksi kaukana. Mukana kiinnitysnarut, vaarnat ja säilytyslaukku. NUUTTI HEISKALA HHHH José James Yesterday I Had The Blues – The Music of Billie Holiday Blue Note Jazzlaulaja José Jamesin kunnianosoitus Billie Holidayn taiteelliselle perinnölle saa aikaan tuttuuden tunteen, joka on sekä miellyttävä että kiusallinen. Dynamiikka on luontevaa ja siinä on napakkaa lihasta. Myös tässä. James on laulajana loistava, nykyisessä jazzin ja soulin kentässä suoranainen harvinaisuus perinnetietoisuutensa ja äänensä ajattoman arvokkuuden ansiosta. A Furrow Cut Short ei muuta asiaa. Melodinen To The Epoch Of Unbowed Poets on hieno biisi, mutta tämän levyn kontekstissa sekin vähän kyllästyttää. Ulkopuoli 170T-polyesteriä. 70-luvun jytää, jollaista ei silloin tehty. Riku Rousun ja J. Paino: 1,5 kg Tuotenro: 37-324 399 1299 2490 1699 5490 33,Kupoliteltta + Peitto + Makuualusta = 45,Kupoliteltta + Makuupussi + Makuualusta = 3 tuotteen Festarisetti KUN OSTAT BILTEMASTA RAHAA JÄÄ VÄHÄN MUUHUNKIN! WW W.BILTEMA.FI ESPOO HELSINKI JOENSUU JYVÄSKYLÄ KAARINA KEMPELE KOKKOLA KUOPIO LAPPEENRANTA RAISIO RIIHIMÄKI SEINÄJOKI TAMPERE LAHTI VAASA ja VERKKOKAUPPA Drudkh A Furrow Cut Short Season of Mist Drudkhin tuotannosta on pitkään erottunut selkeällä kaulalla kolme levyä: debyytti Forgotten Legends (2003), sitä seurannut Autumn Aurora (2004) ja pari vuotta myöhemmin julkaistu Blood In Our Wells (2006)
Bändin nettisivuilla on selvitetty levyn nimen alkuperää selittelevään malliin. Tämä manifesti ei kuitenkaan avaa albumin viestiä sen enempää kuin biisien sisällötkään. LINDA SÖDERHOLM HHH Jukka Perko & Iiro Rantala It Takes Two To Tango ACT Music Tämän levyn osittainen missio voisi olla suomalaisten klassikoiden ujuttaminen maailman jazzstandardikaanoniin. Tuotenro: 37-310 Makuualusta 1800 x 500 x 8 mm. EVA-materiaalia, paino 200 g. Kaikenmaailman kilinät, kolinat, piipitykset, sirinät ja pörinät tekevät levyn tunnelmasta sangen maanisen. Paino: 1,5 kg Tuotenro: 37-324 399 1299 2490 1699 5490 33,Kupoliteltta + Peitto + Makuualusta = 45,Kupoliteltta + Makuupussi + Makuualusta = 3 tuotteen Festarisetti KUN OSTAT BILTEMASTA RAHAA JÄÄ VÄHÄN MUUHUNKIN! WW W.BILTEMA.FI ESPOO HELSINKI JOENSUU JYVÄSKYLÄ KAARINA KEMPELE KOKKOLA KUOPIO LAPPEENRANTA RAISIO RIIHIMÄKI SEINÄJOKI TAMPERE LAHTI VAASA ja VERKKOKAUPPA hoitaa osuuteensa hillityn tehokkaasti. Ja ....todella uuvuttavaa yhdellä vaihteella paahtamista... Mutta Nebraska-laulun sanoman mukaisesti, albumi on lohtua hartioille kertyneiden taakkojen ja karun arjen keskellä. Muutama loppupuoliskon kappale tuntuu lievältä tyhjäkäynniltä. Levyn tunnelmissa vilahtelee myös samanlaisia progemaisuuksia kuin Holkon soololelevyillä Being Here (2007) ja From Circuits, With Love (2010). Tilavuus 50 l. Levyn kolme viimeistä biisiä vaativat hiukan henkistä orientoitumista. Kappaleet etenevät pakottomasti ja afrobeatillle ominainen syke kohtaa ilmavan soundimaailman – joka voi yllättää jopa surf-tyylisellä kitaralla. Mukavuuslämpötila +16 °C, äärilämpötila +5 °C. Tuotenro: 37-323 Makuupussi Mitat: 230 x 80 x 50 cm. Holkon ajoittainen perusjazzpuhaltelu muistuttaa soittamistaan nasevista sooloista, jotka olivat oleellisia taannoisessa hardbopbändi U-Street All Starsissa. Täyte: polyester 300 g/m2. Rantalan jyrän lailla soittama sooloversio ei kosketa, mutta Marzi Nymanin käsialaa oleva duosovitus onnistuu tuomaan biisiin ilmavuutta, joka aika usein hukkuu historian alle. Sisäinen sadesuoja pohjassa. Synat, xylofonit, lehmänkellot ja puhelaulu juoksevat kiivasti kilpaa biisistä toiseen eikä hengähdystaukoja sallita. White Men Are Black Men Too on kuin tärisevien serkkupoikien crazybailujen aamujatkot vauhtipäissään. Säädettävä kantojärjestelmä. Tuotenro: 37-374 Matkareppu, polyesteria Päältä täytettävä pienempi lokero, jossa kiinnityshihnat. Täyte: polyester 250 g/m2. Ilmeikäs ja tasapainoinen Breakwater kiehtoo tavalla jolla Lightboxer vain lujittaa mainettaan erikoisena jazzbändinä. OLE NERDRUM HHHH Young Fathers White Men Are Black Men Too Big Dada Skottibändi Young Fathers luokittelee itsensä hiphop-trioksi, mutta kovin vaikea tätä albumia on hiphopiksi sanoa. Tuotenro: 45-675 Peitto Mitat: 190 x 75 cm. Levyn päättää kaksi eri versiota Sibeliuksen Finlandiasta, josta on tässä vaiheessa aika haastava löytää uusia puolia. Kesäfestareille! Kupoliteltta Roskilde sisäovessa on hyttysverkko. Melodiat ovat hektisiä ja Fendereiden riipimisestä tulee pian päänsärky. Mukana kiinnitysnarut, vaarnat ja säilytyslaukku. Mitat 70 x 35 cm. Selässä alumiinivahviste. Rytmiryhmä, jossa soittavat Ville Herrala (kontrabasso), Abdissa Assefa (lyömäsoittimet) sekä Mikko Pöyhönen (rummut) on kevyttä populaarimusiikkia, joka onnistuu samalla olemaan suorastaan raskasta. Samat läpät toistuvat biisistä toiseen, muttei tästä silti oikein tolkkua saa. ARTTU TOLONEN HHH Levyarviot 5_15.indd 63 10.5.2015 19.09. Syntikkapoppiahan tämä on jonkinsorttisilla Dizzee Rascal -vaikutteilla, joskaan lopputulos ei ole aivan yhtä aggressiivista. VISA HÖGMANDER HHHH Lightboxer Breakwater Texicalli Lightboxer julkaisi kolme vuotta sitten groove-vetoisen ensilevynsä ja hakee nyt lisäpotkua erityisesti afrobeatista. Ehkä hienoin esimerkki tästä kokonaisvaltaisesta näkemyksestä, jossa on päästy komppauksen ytimeen on versio ruotsalaisesta kansanlaulusta Lyckönskan. Paino 1,8 kg. Pianisti Rantalan ja saksofonisti Perkon duo todistaa, että potentiaalia on. Mukavuuslämpötila: +8 °C, äärilämpötila: -1 °C. Markus Holkon altto-ja baritonisaksofoni, Aki Haaralan kitara sekä Emil Luukkosen urut ja mellotroni luovat keveän soundimaailman jossa on vaikutteita 70-luvun fuusiojazzista, mutta vielä enemmän levyllä kuuluu omaperäisiä ideoita. Pianon basso on huumaava. Itse asiassa tämä suomalaisiin klassikoihin luetaan tässä käännösiskelmät esimerkiksi Italiasta ja Ranskasta. Paino: 1,0 kg. White Men Are Black Men Too -albumin perimmäinen sanoma jää yhtä hämärän peittoon kuin John Doen henkilöllisyys. Rytmiryhmää ei tule koskaan ikävä, sillä Rantalan vasen käsi hoitaa sen tontin todella suvereenisti. 62 63 Nykyaika pysäyttää, mutta se ei ole täydellinen levy. Saksalaiselle yhtiölle levytetyt kappaleet ovat täällä tuttuakin tutumpaa kamaa, mutta niistä on kaikista onnistuttu kaivamaan esiin uusia sävyjä, varmasti osittain riisutun kokoonpanon pakottamana. Sävellyksiä kannattelevat selkeät melodiat joihin on paikoitellen lisätty ripaus atonaalisuutta. Ulkopuoli 170Tpolyesteriä. Breakwater vierailee myös edellisestä poiketen hämärän rajamailla – kuten levyn päättävällä Sense Of Life,Then Deep Blue-raidalla. Ulkopuoli 170T-polyesteriä. Irwinin Tositarkoituksin on imelyyden rajamailla. Paino: 1,5 kg
Ilman Viljasta levy tuskin olisi tuonutkaan mitään lisäarvoa Circlen miltei kaikenlaista rockia sisältävään katalogiin. Keskeiseksi teokseksi nousee Aldebaran, jossa Viljanen luo suorastaan uhkaavan tunnelman Mika Rätön maanisen laulun kanssa. Kahdesta vaillinaisesta bändin puolikkaasta voi jonain kauniin päivänä muodostua yksi kokonainen. Pensaikosta yllättää 80-lukulaisilla rumpukonesoundeillaan rullaava Villaa, joka on härskiydessään kuin puoleenväliin napitettu turkoosi kauluspaita Miamin uima-altailla. Vakiokokoonpanon lisäksi levyllä soittaa torvia Juho Viljanen, jonka työskentely nouseekin päärooliin levyn torvipainotteisissa sävellyksissä. Välillä R on niin mutkikas levy, että bändi kaahaa silmät kiinni metsään. 64 65 Levyarviot > ...kyseessä lienee perinteinen luokkakokouslevy... Kaksi perättäistä keikkailtaa vuoden 2011 helmikuusta taltioiva dvd alleviivaa yhtyeen erityislaatuisuutta. Lehtisalo-klaanin seikkailut Circle Pharaoh Overlord Ektro HHH Pharaoh Overlord Circle Ektro HHH Hengästyttävään tahtiin levyjä julkaisevat Porin spandexrokkarit jatkavat kokeiluidensa sarjaa. Kulttimaineessa oleva Circle on saavuttanut 2000-luvulla kutakuinkin kritiikille immuunin aseman, josta myös johtohahmo Jussi Lehtisalo on sangen tietoinen. Olet löytänyt lähipiiristäsi paljon uskollisia soittokumppaneita, joiden kanssa soitat useissa bändeissä. Circlen ja Pharaoh Overlordin uusilla albumeilla yhtyeet ovat taltioineet uutta materiaalia inspiroituneena toistensa tekemisistä. Bensiini soittaa epämukavaa musiikkia. Janne Westerlundin omalaatuiset tekstit ja laulutapa pitävät otteessaan synkimmälläkin metsätaipaleella. Mikä käynnisti tämän hankkeen. Sen tiedän, että rajat ovat huomattavasti ulompana kuin useasti bändien yksi pitkäsoitto per 1-2 vuotta. Mahdollisuus korttitalon kaatumisesta väijyy jatkuvasti. Vaikuttaa jopa siltä, että Lehtisalo kokeilee mitä vain testatakseen, millä Circlen hegemoninen asema murtuisi. ARTTU SEPPÄNEN Bensiini R Ektro ”Tämä maailmanaika muistuttaa kukkotappelua / joka käydään pimeässä / silmitön raivo korvaa viimeisenkin ajatuksenrippeen.” Kokoomuksen taikapiiri -kappaleesta irroitetut rivit kuvaavat tarkasti mitä tahansa internetistä löytyvää kommenttiketjua, ja vastaavan ajattelun leviämistä virtuaalimaailmasta fyysiseen todellisuuteen. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Bensiini-k uv a: E et u Hent tonen DVD Levyarviot 5_15.indd 64 10.5.2015 19.09. – Isäni opetti minulle kauan sitten, että aina ei tarvitse olla pätevä, usein riittää että on sopiva. Erityisen selkeäksi asianlaita käy yhtyeen keikoilla. Tällä kertaa lähes samoista jäsenistä koostuvat Circle ja Pharaoh Overlord imitoivat toisiaan. Lavalla on joukko karismaattisia kiintopisteitä, mutta etenkin livenä Circle on rumpali Tomi Leppäsen takarivistä eleettömästi johtama orkesteri. Livedvd on siis paikallaan runsaan livelevykatalogin jatkoksi. Äärikorskeasta progemetallista uniseen avohakkuufolkiin saatetaan kääntyä missä kohtaa vain, ja koko ajan steppaillaan veitsen terällä. Circlen viidestä pitkästä kappaleesta koostuva Pharaoh Overlord on tuttua, junnaavaa, shamanistista psykedeelistä rockia. Kirskuva kulmikkuus muistuttaa 90-luvun alun melurockista, mielessä välähtelevät sen ajan vihaiset nuoret Jesus Lizardista Alice Donutin ja Pussy Galoren kautta Sweetheartiin tai Radiopuhelimiin. Kun hän levyn päättävässä kappaleessa Syysretki rääkyy ”nyt on päästävä pois”, nieleskelen liikutusta. Ennen kaikkea se on nautinnollista kuunneltavaa. Pyrin tekemään musiikkia aktiivisesti ystävieni kanssa, koska se tuntuu edelleen mukavalta puuhalta. Soittokumppanien suhteen voisin sanoa, että unelmani ovat toteutuneet täysin. Talo ei kaadu. Identtiset biisilistat peräkkäisinä iltoina eivät tarkoita Circlen kohdalla kahta samanlaista keikkaa. Pharaoh Overlordin Circle on puolestaan tyylipuhdasta syntikoihin nojaavaa space rockia, jonka sinemaattinen ilmaisu suorastaan huutaa kaveriksi esimerkiksi Sami Sänpäkkilän tekemää installaatiota. Circle onkin viime vuodet ollut bändinä ensisijaisesti performanssi, spektaakkeli. Taustamusiikiksi se ei taivu. VILLE PIRINEN HHHHH Juuri Saksasta Keep It True -festivaaleilta palannut Jussi Lehtisalo kommentoi Soundille yhtyeidensä viimeaikaisia kuvioita. Leppäsen kepit piiskaavat bändiä eteenpäin superihmisen säälimättömällä tarkkuudella huolimatta siitä soitetaanko superhiljaista hipsuttelua vai napalminopeaa tykitystä. Aikansa kuusikossa rymyttyään porukan romuauto kuitenkin löytää kelirikkoisen tien ja homma alkaa taas rullata. Onko tämä sinusta ideaalitilanne ja onko sinulla ajatustasolla toiveita yhteistyöstä muusikoiden kanssa, joiden kanssa voisit saada aikaan mielenkiintoista jälkeä. Huomattavasti helpompaa on tehdä epäkaupallista musiikkia erittäin paljon ja katsoa vaikka arvosteluista onko luovuudella sittenkin rajat. Molemmissa kokoonpanoissa soittavan Leppäsen sulava ja metronomintarkka nakutus on tunnistettavissa levyltä kuin levyltä, oli tyylilaji mitä tahansa. Tämän julkaisuryöpyn lisäksi olet ollut viime aikoina mukana ainakin Aktorin Paranoia-albumilla ja myös soololevysi on valmiina ilmestymään, kunhan vinyylitoimitusten jono Record Store Dayn jäljiltä saadaan tehtaalla purettua. Nykivä maailmanlopun musa toimii myös vuonna 2015, ollaanhan nyt reilut parikymmentä vuotta loppua lähempänä. Ehkäpä Miami Vice -tribuutti voisi olla porilaisten seuraava, luonteva askel. Spektaakkelin takana on kuitenkin myös itse sisältö, jonka yhtenä kivijalkana on rumpali Tomi Leppänen. Toisaalta en osaa itse analysoida, minkä tasoisesta ja laajuisesta luovuudesta on kysymys. Oikea käsi hakee vaikutteita vasemmasta ja päinvastoin. Tutkimalla ”ulkopuolelta” omia ahtaisiin raameihin kangistuneita projekteja saattaa löytää uuden tulokulman ja paljastaa organisaation väsähtäneimmät maneerit. Soittotaitoa riittää, samoin harjoitellun näköisiä teatterillisia elementtejä, mutta kaiken yllä on aito tunne siitä että mitä tahansa saattaa tapahtua milloin tahansa. Tätä ajatusta olemme noudattaneet projekteissamme, kun olemme miettineet soittajia. – Jostain syystä julkaisut kasautuivat tälle keväälle. – Olen tutkinut ”kyseenalaista brändinhallintaa” pitkään ja kahden pääbändini fuusioituminen tuntui meistä kaikista ihan hyvältä idealta. Bensiinin ensilevy on vahva mutta vaativa. Suosikkiyhtyeeni Polvon kitaristi Ash Bowie voisi kyllä soittaa osuuksia mielellään tulevissakin Circle-levytyksissä, ettei hänen vierailunsa jäisi pelkästään valtavaksi arvostelumenestykseksi nousseen Infektio-levyn (2011) raidoille. Onko runsas levytysten suma sattumaa vai teetkö koko ajan niin paljon musiikkia, että tämä on aivan normaali tahti. Bändissä soittaa Ektro-julkaisuilta tuttuja nimiä, mutta Bensiini seisoo omillaan ja erillään. VILLE PIRINEN HHHH Circle Silta Ektro Kaikki tietävät että Circle on maailman paras bändi kaikissa musiikkikategorioissa. Bändejä ja projekteja on useita, koska roolittautumalla yhden orkesterin taakse luovuus kärsii. Taitaa olla, että markkinat sanelevat taiteilijoiden luovuuden rajat
Vuonna 2001 tavanomaista mittavamman pöhinän Doing Time –cd-r:llään ja pari vuotta myöhemmin ilmestyneellä debyttilevyllään Our Grain Could Fill Your Stadium nostattanut indierockpumppu on julkaissut viidennen levynsä – ja kuulostaa hämmästyttävän paljon samalta kuin neljätoista vuotta sitten. Kerätään vanha jengi kokoon, fiilistellään, kirjoitetaan biisejä, äänitetään albumi, kenties tehdään muutama keikka ja lopulta palataan takaisin muihin hommiin. Wilder Mind onkin tunnelmaltaan hyvin lähellä The Nationalia – tummasävyistä, melankolista ja hidastempoista pop-musiikkia, jossa viiltävät melodiat nousevat järjestäen pääosaan. Vihaisesti ja itsepintaisesti piinaavat riffit tunkeutuvat aivoihin kuin kallopora. 64 65 ...kyseessä lienee perinteinen luokkakokouslevy... Näissä tunnelmissa vierailisi useamminkin. Metzin musikantit ovat sen verran tuoretta vuosikertaa, että he ovat opiskelleet grungen ja sludgen salat historiankirjoista ja äänilevyiltä. Se, että stadionluokan yhtye tähän ryhtyy – tai ylipäätänsä kykenee – on ilman muuta kunnioitettava saavutus. Vierailijoita on käymässä esimerkiksi Nileja Rotting Christ -bändien jäsenistöstä, ja instrumenttien kurittamisen lisäksi Kollias laulaa albumillaan itse. Orkesterin itsensä mukaan Swiss Time on ”järjetön, hyödytön ja tekijöilleen tärkeä”, eli kyseessä lienee perinteinen luokkakokouslevy. JARI JOKIRINNE HHHH Metz II Sub Pop Jos uskot, että lika puhdistaa ja kärsimys jalostaa, anna Metzille mahdollisuus. Wilder Mind aloittaa Mumford & Sonsin uralla uuden, mielenkiintoisen ja haastavan vaiheen. Edellisiltä levyiltä tuttuja hipparenkutuksia ei Wilder Mind tarjoa lainkaan ja hyvä niin. Laulajastakaan ei tunnu hyvältä, vaikka sanoista ei saa selvää. ANTTI GRANLUND HHH Mumford & Sons Wilder Mind Island Mumford & Sonsin maailmanlaajuinen suosio tuntuu olevan useimmille kriitikoille hyvinkin vastenmielistä. On hienosti sovitettuja kitaroita, rentoa laulua ja polveilevia sävellyksiä, on outoilua ja hieman hassutteluakin. Yhtye on saanut lokaa niskaansa paljon ansaitsemaansa enemmän, mutta ehkä suunta tulee Wilder Mind -levyn myötä laantumaan. Mumford & Sonsin suosion mittakaavaa on koto-Suomesta käsin ollut jopa hieman vaikea hahmottaa, mutta jo pelkät numeraaliset faktat puhuvat puolestaan – yhtyeen edellinen levy Babel (2012) nousi ilmestyessään sekä Yhdysvaltojen että Ison-Britannian albumilistan ykköseksi, myyden ensimmäisellä viikolla liki miljoona kappaletta – aikana, jolloin levymyynti kyntää surullisissa lukemissa. Mumford & Sons aloitti uransa vahvasti folk-painotteisena yhtyeenä, mutta kolmanteen levyyn mennessä nämä vaikutteet ovat hävinneet minimiin. Räjähtävät rummut, pahoinpidellyt kitarat, pelottavat kätkättimet ja pasuunat alleviivaavat 2010-luvun nihilismiä. Invictus on – ehkäpä luojansa rajoittuneiden kitaristintaitojen takia – kapLevyarviot 5_15.indd 65 10.5.2015 19.09. Tyylien maineikkaammalle julkaisijalle Sub Popille nyt levyttävä torontolaistrio vaalii näitä perinteitä uskollisesti ja varmalla esteettisellä tajulla, varastavat ideoita sieltä ja riffejä tuolta, ja tuunaavat soundiaan nykyaikaisiksi. Osuutensa sopassa lienee Wilder Mindin tuottajalla Aaron Dessnerillä, joka tunnetaan parhaiten päivätyöstään The Nationalin kitaristina. The Rollstonsin yhteydessä vertailukohtina on ollut tapana mainita Pavement ja Guided By Voices, mikä pitää kutinsa nytkin. Osa kappaleista osuu maaliinsa, osa jää luonnosmaisiksi ryöpsähdyksiksi. Järkevät ihmiset nyt ahdistuvat, kun miettii maailmanmenoa, vaikkapa planeetan tilaa, sotaa, kommunikaation vaikeutta, valheellisuutta, melkein mitä vaan. The Rollstons Swiss Time Äänetön Tamperelainen The Rollstons saa tuoreella albumillaan aikaan kevään suurimman ”Mitä helkkaria, onks mun nuoruuteni tullut takas?” –hetken. Metz pitäytyy metelistä huolimatta varsin tiukasti valitsemansa tyylin konventioissa. Tietysti taustalla on trauma ja angsti. Debyyttiin verrattuna II-albumin biiseistä on karsittu minimiin melodiat ja rock-maneerit. Bändin edellisellä, vuonna 2009 julkaistulla Gauguin’s Trunkilla kuultuja happosynamaalailuja ei tällä kertaa repertuaarissa juuri ole. Täydet pisteet tekemisen meiningistä. SAMI NISSINEN HHH George Kollias Invictus Season of Mist Maailman nopeimmaksi metallirumpaliksi toisinaan tituleerattu kreikkalainen George Kollias on soittanut itse kaikki instrumentit ja säveltänyt kaikki kappaleet debyyttisoololevylleen. Siksi II tuntuu vain näennäisen vaaralliselta
Haavisto ei kuitenkaan ole esikuviensa vanki. Parempikin levy voisi olla. Hän kirjoittaa hienoja lauluja, joissa soi traditiota kunnioittava mutta samalla aivan omanlaisensa lauluntekijän sielu. Inariveljet (Joose Keskitalo, Arwi Lind, Petri Alanko ja Mikko Kankaanpää) lähtee liikkeelle kansanmusiikista mutta tekee siitä täysin omanlaistaan tulkintaa, jossa suomalaisten geeniperimässä kulkevat kansansävelmät ovat uponneet syvälle deltabluesin ja saharalaisen aavikkobluesin eli tuaregin suohon. MIKKO MERILÄINEN HHH osaa liikkua luontevammin ja sielukkaammin amerikkalaisen juuripopin ja suomalaisen vanhan koulun iskelmäromantiikan välisessä maastossa. Anna Järvisen neljäs levy julkaistiin kahdessa osassa. Toivottavasti Kollias saa vielä joskus kasattua livebändin Invictuksen tueksi. Marko Haaviston lauluissa onkin juuri kyse värisävyistä ja vienoista värähtelyistä. Tämän vuosituhannen levyistä korkeimmalle on kurottanut Fall Heads Roll (2005). Levy lähtee kuin tykin suusta ammuttuna Venice With The Girlsillä ja seikkailee The Fallin erilaisten toimintaympäristöjen läpi. Tai itselleen Facebooktrollin lemmikiksi. Laulujen tyyliskaala yltää notkeasti Keltavuokkojen aika -laulun huumaavasta iskelmäimusta Ehkä onnellisin -kappaleen mehevään hämypoppiin ja Liftaritytön lahkeita lepattavaan rock’n’roll-svengiin. Poutahaukat on onneksi nokkamiehensä tasoinen kokoonpano. Etägällä tihkuu likaista samanismia, ja Piu Pau Paukkaa laukkaa ilahduttavan kauas kehtolaulusta. paleet etusijalle asettava, vanhanaikainenkin death metal -levy, joka kuulostaa genren teknisimpiin yrittäjiin verrattuna hyvinkin raikkaalta. EERO KETTUNEN HHHH Marko Haavisto & Poutahaukat Outolintu Turenki Marko Haavisto on näyttäytynyt vuosikausien ajan suomalaisen perusmusiikin koruttoman näppäränä timpurina, jolla on sydän paikallaan. Buren on pieni suuri levy ennakkoluulottomalta ja itsevarmalta artistilta. Kuka suomalainen laulaja-lauluntekijä kaalla uu jee -riimillä käynnistyvä Juhannusyö pysäyttää Marko Haaviston maailman yhteen romanttisesti hehkuvaan kuvaan. PEKKA LAINE HHHH The Fall Sub-Lingual Tablet Cherry Red Omaan epäilyttäviä mielipiteitä The Fall -faniksi, sillä mielestäni jotkut bändin levyistä ovat huonoja, jotkut unohdettavia. Todellisuudessa Haavisto on mestarirakentaja, lajinsa viimeisiä. Mikstuura on just hyvä, ja väkevimmillään vaikutelma on puhdasta taikaa. Luonnonvoimaisilla jousija puhallinsovituksilla on herättävä taipumus. Lisäksi albumilla on tekijälähtöisyytensä takia aivan erityistä henkilökohtaisuuden ja vapautuneisuuden tuntua. Tästä paikasta ei huvita lähteä pois koko kesänä. Lopputulema asettuu vinyylinpuolikkaiksi, joilla Järvisen tavaramerkkiääni lämpimästi opastaa kuulijansa muun muassa folkpopja kantritunnelmiin. Pöydällä käy kelamankka, joka soittaa haikeaa, lohduttavaa ja myös virkistävää musiikkia peittäen ulkoa kantautuvan sateenropinan. Riffittelyssä on havaittavissa toisteisuutta ja tuotanto on huonoimmillaan demomaista, mutta black metalistakin lainaava tunnelma on kohdillaan. Toisaalta Turilli puhuu musiikkinsa kautta, ja kaikki muu voi olla ehkä hidasteena, mutta ei esteenä. Etenkin tuaregista muistuttavissa kohdissa tarvittaisiin lisää svengiä – lopputulos on hieman kuin suomalainen mies tanssimassa salsaa: liikkeet ovat oikeat, mutta luonteva keinuvuus puuttuu. Olisi perin helppoa arvata, että Turilli antaa kitaransa puhua alati ja Levyarviot > ...kokonaisuus noudattaa oppikirjaa turhan orjallisesti... Kaikken kaikkiaan Inariveljet on rakastettava levy. Pisteet nousevat paitsi omalaatuisuudesta, ennen kaikkea siitä, että albumia on aivan perhanan mukava kuunnella. Näin hyvää äärimetallia kuuntelisi mielellään konsertissakin. Eli kaikki eivät ole hyviä tai loistavia. Levyn päättävä Quit iPhone muuten kuulostaa hiukan AC/DC:ltä. Levylle kaipaisi myös lisää kiimaa, hikeä ja mystiikkaa – sormien hikeä ja laulajien sylkeä. Inariveljet tasapainoilee mielenkiintoisesti osaamisen ja kotikutoisuuden liitoksessa. The Stoogesin Cock In My Pocketin riffin lainaaminen kappaleeseen Stout Man kertoo jotain olennaista levyn luonteesta. Kaikkein parhaiten ajan pysäyttää suurimman osan b-puolesta täyttävä, pitkäksi toviksi jamittelemaan unohtuva Läksin suolle–Lopu lopu loppuni -kaksikko. Toki niitäkin saadaan, mutta välillä tuntuu, että Inariveljet haluaa viedä kuulijansa transsin sijaan unten maille. Se mihin kategoriaan levy menee on puhtaasti intuitiosta kiinni, koska The Fall tekee musiikkia loppujen lopuksi aika kapealla alueella ja uudistuu yleensä yhtä radikaalisti kuin AC/DC. Taustalla rämpsyvä akustinen kitara on levyn pohjustava instrumentti, joka hiljenee vain laiskasti säestetyn Om ändå -pianoballadin ajaksi. Linjakkuudessaan vakuuttava Outolintu-albumi heittää ilmoille haasteen. Yhtäällä Buren täyttyy kevyistä perkussioista, huminoista ja taustalauluista, toisaalla rennosta sähköisestä bändisoitosta. ARTTU TOLONEN HHHHH Luca Turilli’s Rhapsody Prometheus, Symphonia Ignis Divinus Nuclear Blast Luca Turilli, tuo vikkeläsorminen kuusikielisen taitaja, ei ole päässyt helpolla. Vastaus on: ei kukaan. Niistä etenkin Affären-biisi hurmaa välittömästi. Hentoisesta ja uneliaasta saattaa äkillisesti tulla vivahteikasta ja voimakastakin. 66 67 Anna Järvinen Buren Diesel Buren on kuin nuhruinen mökkipahanen 70-luvun haalistuneine värimaailmoineen. Se ei yksinkertaisesti suostu poistumaan soittimesta. Lopputuloksena on ainutlaatuinen seitsenraitainen albumi. Lisäksi tarjolla on pari leppeää tuulahdusta diskobiitin tahtiin. Inariveljiä voi hyvillä mielin suositella myös kansanmusa-allergikoille, sen verran omalaatuisista suunnista yhtye näitä lauluja lähestyy. Viime vuosikymmenen puolivälistä saakka mies on ollut melkoisessa vuoristoradassa, jossa jarrumiehen paikalla seisseet ulkomusiikilliset seikat ovat päästäneet vauhdin vinhaksi. NerokK uv a: Helmi-le v yt Levyarviot 5_15.indd 66 10.5.2015 19.56. Esimerkiksi Aeons Of Burning Galaxies ja Shall Rise/Shall Be Dead ovat genressään erinomaisia kappaleita. Marko Haaviston musiikissa soi Rauli Badding Somerjoen henkilöön ja uraan kiteytynyt suuri fuusio, jossa Amerikan musiikin alkuvoima sekoittuu suomalaiseen surumieleen. Smith laulaa ”A big fat man pushing a little pram...” Tasaisen ja ehkä ihan pikkuisen murhaavastikin toimivasta massasta erottuu Smithin varsin energisen käninän lisäksi Elena Pouloun syna: mahtavaa kieuntaa Black Rootissa, punkisti diskoilevan grooven sotkemista sitä seuraavassa Dedication Not Medicationissa ja alataajuushonotusta Fibre Book Trollissa, jossa Smith haluaa trollata Facessa. Toisaalta homma on kiistatta hallussa ja miehet selvästi tuntevat musiikkinsa osa-alueet ja juuret, mutta toisaalta kitarana on epävireinen Eko ja stemmat hoidellaan hoilotellen. Sub-Lingual Tablet on yhtä kova. Yhtye saattaa taiten Haaviston laulujen vivahteet maailmaan. MIKKO MERILINNA HHHH Inariveljet Inariveljet Helmi-levyt Joose Keskitalo laittoi pari vuotta sitten mainion Kolmas Maailmanpalo -yhtyeensä sivuun, mutta nyt samat miehet ovat palanneet – joskin musiikin suunta on kääntynyt
EERO TARMO HH Whorion The Reign Of The 7th Sector Whorion Helsinkiläisen Whorionin debyyttilevyllä ei lastentaudeista kärsitä. Sen aiheuttaa Whorionin armoton teknisyysaste, jonka ehdoilla bändi tuntuu operoivan, vaikka sillä olisi kykyä luoda biiseihinsä enemmän tarttumapintaa muillekin kuin soittajille ja studiohevimiehille. Kintsugi on sen sijaan pettymys. Turilli innostui musiikista nimenomaan klassisen musiikin kautta. Walla oli Death Cab For Cutien salainen ase, joka yhdistettynä laulaja Ben Gibbardin välillä ärsyttävyyden rajoilla liikkuviin lauluja tekstimaneereihin toimi parhaimmillaan loistavasti. Rohkeammillekin kokeiluille voisi nyt olla tilaa. Varaa nimittäin olisi ollut päästellä reilummallakin tunteen skaalalla. Kokonaisuus noudattaa oppikirjaa turhan orjallisesti. Ei niin kovin useasti kuunneltavaa mutta varsin hauskaa ja mielenkiintoista aineistoa. Kokonaisuus on tasapainoinen ja kumma kyllä, lähes liioitellun hillitty. 66 67 dingiä, Title And Registrationia eikä Summer Skiniä. Uusin, Rich Costeyn tuottama Kintsugi, on ainoa, jota Walla ei tuottanut. Tapahtunut vie pohjan levyn alussa viehättäneeseen haavoittuvuuteen samaistumiselta jättäen päällimmäiseksi vaikutelmaksi insinöörimäisyyden. Jatkuva pyrkimys pakahduttaa kääntyy kuitenkin pian disneymäiseksi teatraalisuudeksi (House Of Choices). Ajan hengen mukaisesti yhtye teki jonkun verran sinkkuja, joita ei laittanut samoihin aikoihin ilmestyneille albumeilleen, mikä nosti levytysten mielenkiintoa. Kakkoslevy sisältää irtonaisempia, vasemmalla kädellä huitaistuja tai muuten vain rennompia numeroita. Kaari alkaa vuonna 1983 ruukkilaisten ja oululaisten nuorukaisten tekemästä omakustannesinglestä ja päättyy helsinkiläistyneen tynkäkokoonpanon viimeiseen levytykseen vuonna 2001. Ei, Sweet Boyn ja Play Pretendin eeppiset jousikuviot ja falsetit viestivät, että vähempään kuin kuuhun taivaalta ei tyydytä. Vain kuudesta kappaleesta koostuvalla levyllä on sitäkin monipuolisempi anti: levyn kohokohta Ei vittu kytät on pilke silmäkulmassa tehty kunnianosoitus Sleng Teng -tanssihallirytmille, kun taas esimerkiksi levyn päättävä Sähköviesti on melodista ambientia ja edustaa levyn parhaimmistoa. Vaikka biisien ja levyn kesto sekä päällekkäisäänitysten määrä noudattavat maltillista linjaa, albumi kuulostaa massiiviselta. The Reign Of The 7th Sector ei kurottele aivan Nightwishin tai Wintersunin mittoihin, mutta ei paljon muutenkaan. Porukan innokkain dj haluaa valita hidastempoista happoelektroa soimaan jatkuvalla syötöllä, ja muut jatkoporukasta ovat pian jo niin kyllästyneitä ja lamaantuneita, etteivät viitsi enää panna vastaan. Ykköslevy on luonnollisesti melkoista hittitykitystä. RETRO Levyarviot 5_15.indd 67 10.5.2015 19.09. Orkestraatiot tuovat mieleen viimeaikaisen Septicfleshin. Muun muassa 50 Centin ja Lara Fabianin kanssa työskennelleen Eric Renwartin miksaaman kokonaisuuden kärkikappaleet ovat pintapuolisesti päteviä (mainittujen lisäksi esimerkiksi Man Who Mistook His Wife For A Hat), mutta valitettavasti tuntuma ei tälläkään kertaa takaa tunnetta. Ensimmäinen Boy With The Stringsistä mieleen tuleva sana on kunnianhimo – kaikesta kuulee, ettei Laaksonen ole vain pullauttanut pihalle tyhjäkäynnillä larpanneen mielen sekavuuksia. Sanoituksissa kerrotaan tarinaa, jossa Jumalat ja Kolossit pyyhkivät maita matalaksi. EERO KETTUNEN HHH O Samuli A Field Trip Pelle Sensibile Olen ollut näillä jatkoilla liian usein. Yhtyeen kahdeksannelta pitkäsoitolta ei löydy yhtään uutta I Will Possess Your Heartia, A Movie Script EnBoy With Strings Spaces Between Memories Boy With Strings Tuottaja-laulaja-säveltäjä Ville Laaksonen julkaisee debyyttialbuminsa artistinimellä Boy With Strings. VISA HÖGMANDER HH Juliet Jonesin Sydän Revontulet – Singlet 1983 – 2001 Poko Paluun keikkalavoille tänä keväänä tehneen Juliet Jonesin Sydämen singlekokoelma on ideana hieman väsynyt mutta käytännössä yllättävän paikallaan ja toimiva paketti. Kokoelma on oivallinen ja oivaltava tuki vanhaan materiaaliin pohjaaville comeback-keikoille. Rööreissä virtaa mukavasti ilmaa, mutta jokseenkin painostavan tunteen levy jättää. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Death Cab For Cutie Kintsugi Atlantic Multi-instrumentalisti Chris Walla tuotti 17 vuoden bändissä mukanaolonsa aikana yhtä vaille kaikki Death Cab For Cutien studioalbumit. Samuli Alapurasen projekti on ominta musiikkia väsyneille lasittuneiden silmien jatkoille, jossa on tarkoitus saada riita aikaan soitettavasta musiikista. Vaikka hän on uransa aikana ansiokkaasti yhdistänyt kaksi musiikkityyliä ja hyödyntänyt lisukkeita tyylikkäästi, odotusarvot ovat muuttuneet. Poskeen on painautunut jälki pehmolelun nappisilmästä. Kyse on elektrovetoisesta popista, jonka estetiikka kumartaa Savage Gardenin kaltaisten siirappijättien suuntaan. Aivan uuden materiaalin julkaisuun Joneseilla mahtaa olla pitkä matka. Erityisen hienosti ne toimivat When The Moon Bled -biisin loppuosan paisuttelussa. Näitä kipeitä muistoja herää O Samuli A:n Field Trip -debyytistä. Singlebiisi Black Sun edustaa levyn enemmistöä ollen malliesimerkki siitä, mikä albumissa on pielessä: se ei suurilta osin kertosäkeiden tullessa nouse siivilleen, vaan tekee karkean mahalaskun. Orkesteri ei säästele vaikutteissaan, sillä neoklassisen metallin kylkiäisenä tarjoillaan muun muassa kevyttä ambient-vaikutelmaa ja gregoriaanista kirkkolaulua. Kaikessa yksinkertaisuudessaan levyn ykköspuolelle on kerätty sinkkujen a-puolet, kakkoslevylle b-puolet, kaikki kronologisessa järjestyksessä. Niissä on mukana haalistuvaa taikaa. The Photo Album (2001), Transatlanticism (2003) ja Plans (2005) ovat tästä uljaimmat esimerkit. Albumin emotionaalinen kaari on musikaalinomainen, mikä lienee tarkoituksellista. ANTTI ERVASTI HHHH Täytä hakemuksesi netissä www.heo.fi Tule opiskelemaan musiikkia HEOon! Laulajalinja Lauluntekijälinja Musiikkilinja Musiikkipedagogiikka Musiikkiteatteri KESKELLÄ HELSINKIÄ! 19.8.2015 27.5.2016 ankarasti, mutta tuoretta levyä saa kuunnella varsin pitkälle ennen kuin Turillin lurittelu pääsee esille. Mies lähti bändistä viime syksynä. Aamulla punaviini ja halvat minidonitsit heittäytyvät posliinia vasten viimeiselle matkalleen. Kakku on kuorrutettu sinfonisilla orkestraatioilla siten, että heikompia varmasti hirvittää. Bändin säntäilevän teknisessä ja tavan takaa korkeatempoisessa death metalissa sulautuvat yhteen genren modernimmat ja perinteisemmät ulottuvuudet. Monet kappaleet pääsevät nyt ensimmäisen kerran cd-levylle, ja muutenkin mukana on harvemmin kuultua tavaraa. Mukana on kuitenkin muutamia laatuhetkiä, kuten reipas poppailu The Ghosts Of Beverly Drive, alakuloinen Little Wanderer sekä levyn paras kappale, perinteikkäästi deathcabforcutiemaisen kuulas ja kaihoisa Ingenue. Mies ei halua varastaa show’ta, ja levy pääsee etenemään kappaleidensa ehdoilla
Folk-vaikutteet ja pahin mielipuolisuus ovat ainakin toistaiseksi väistyneet monessakin mielessä lihallisen bluesin tieltä. Panssarijunasta on toden totta moneksi. Sitä voi odottaa mieheltä, joka on hionut näkemystään tuottamalla muun muassa The Bandia, New York Dollsia, Patti Smithiä ja XTC:tä. Välillä tunnelma on harras, välillä suorastaan mantramaisen toistava. Ei haittaa, vaikka lauletusta kielestä ei mitään tajuaisikaan, vihkossa on mukana laulujen englanninnokset. Vaikka Boar ei genrensä helmasynteihin syyllistykään, niin korostettakoon, että eivät variaatio ja dynamiikantaju tee Veneficaesta vähemmän raskasta. Mari Kalkun valittiin toissa vuonna Viron parhaaksi folklaulajaksi, eikä ihme; hänen kirkkaan kuulas äänensä sopii lauluihin oivasti. ANTTI LUUKKANEN Boar Veneficae Lost Pilgrims Kaiken tunnetusti tietävät pikkulinnut olivat jo ehtineet lirputtaa oululaisen Boarin kyvykkyydestä, mutta saipahan yhtye silti kampitettua jalat alta heti kättelyssä. Kyse on pitkälti trad.-osaston lauluista, ja aiheet liittyvät enemmän tai vähemmän matkalla olemiseen: Tii ilo on yhtä kuin The BeauLevyarviot > ...ei haittaa, vaikka lauletusta kielestä ei mitään tajuaisikaan... Ja siinä se onnistuu. Pispalassa riehuvasta pyromaniavillityksessä treenikämppänsä ja soittovehkeensä menettänyt bändi ei tarjoa järin hilpeitä tunnelmia musiikillaankaan. Kontrabasisti Nathan Riki Thomson ja lyömäsoittaja Tatu Viitala korostavat osaltaan laulujen hypnoottista, mukaansavievää tunnelmaa. Harvat osaavat sulattaa synteettisiä sointeja ärtsyyn rokkaamiseen ja sensuelliin poppailuun yhtä persoonallisen saumattomasti kuin Rundgren. Kiekko lähestyy teemaansa aseistariisuvan suoraan yhtään ujostelematta tajuntaan tarttuvia melodioita ja räväkästi persuuksille potkivia rytmejä, jotka nivoutuvat hienosti heti räyhäkkäässä avausraidassa Evrybody. Vielä vaikutteneempi voi olla bändin raivokkaan tiukasta soitosta ja siitä käsinkosketeltavasta tunteenpalosta, jolla naputuksen manifestit naulataan. Sludgen ja stonerin rajapinnoilla väijyvä Boar kolaa mahdolliset vastaväitteet kumoon jo heti avausveto Old Greylla. ANTTI LUUKKANEN HHHH Todd Rundgren Global Esoteric Antenna Olen aina uskonut, että tositarkoituksella tehty musiikki potkii lujempaa kuin viran puolesta viritetty. Laulupuolta on välillä vahvistettu vierailevilla laulajilla. Yhteiskunnallisista aiheista saadaan irti muutakin kuin yliolkaista ongelmien osoittelemista. Vinyylinä ja digitaalisena julkaistava Veneficae pitää otteessaan genrensä levyksi hyvin. Pahimpaan mutapainiin jumahtavat sludge-pumput uskovat turhan usein pelkän möyrinän olevan kiinnostavaa. Bändi ei myöskään jumitu psykedeelisyyden nimissä kaivamaan omaa napanöyhtäänsä, vaan rujoin kiertein pehmittää kuulijansa huolella ennen kuin jatkaa matkaansa. Kun suoraviivaisuus ei ole junttauksen avainsanoja, menee hetki fokuksen paikallistamisessa. Tällaisen häiriökäyttäytymisen soundtrackin kutsuminen tasapainoiseksi on tietysti vähän koomista, mutta sitä tämä Boarin esikoisalbumi on. Kääntöpuolen Panssarijuna hämmensi teema-ep Estonialla yhtyeen vannoutuneemmatkin fanit, joten Punainen kukko on bändin omalla mittapuulla taas paluuta normaaliin ilmaisuun. Lievästi post punkahtava väreily ja kappaleiden makaaberi tunnelma koukuttavat. Field Tripilla on huumoriarvoa, mutta ainakaan minä en halua olla se, joka päättää laittaa levyn jatkoilla soimaan. M.O.R.A. Näitä neljää raitaa pyörittää mielikseen tiiviilläkin tahdilla. Hösselihommiksi pistää myös M.O.R.A. Harvoin on haikkaa rankaistu samanlaisella antaumuksella. 68 69 Mari Kalkun & Runorun Tii ilo Rockadillo Kansanmusiikkia on monesti ennenkin yritetty naittaa tuoreimpiin soundeihin, joskus paremmin, joskus huonommin lopputuloksin. Global lähtee siitä, että ihmiskunta on tasan samassa veneessä ja on kiire, jos haluamme säilyttää tämän pallon elinkelpoisena. Mainio levy! JUSSI NIEMI HHHH Levyn lasittuneinta puolta edustavat piinaava Astalo ja jumittava Bermudan yksiö, joista jälkimmäisen regressoitunut ilmaisu on ainoastaan pitkästyttävää. Calen ja Eagles Of Death Metalin välisessä taajamassa. Panssarijunan kanssa jaetulla yhteissinglellä Summertime Mother seikkailee jossain J.J. Relentlessillä on albumeillaan biisien tempojen perusteella ollut kova kiirus johonkin, mutta nyt tämä Joensuun Living End malttaa ottaa iisimmin. Boar on lähtenyt taistoon biisit edellä. Levyarviot 5_15.indd 68 11.5.2015 15.35. Se on olevinaan niin harvinaista, että jo aikaisemmin julkaistusta albumista huolimatta se tuntuu yhä tulevan yllätyksenä. Kymppituumaisena vinyylinä julkaistava Slowdown, Tiger! tarkastelee yhtyeen vaikutteita aiempaa rootsimmin. Valtavan instrumenttimäärän hallitseva Runt on taas linnoittautunut studioon tekemään kaiken itse. ARTTU SEPPÄNEN HH Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Vaivattomasti Todd synkronoi rockin, popin, soulin ja electronican elementit tätä päivää heijastelevaksi soundiksi ja kokonaisuudeksi. Halveksunnan aika -ep:llään. Melko profeetalliselta kuulostaa hardcoreporukka Famine Yearkin seiskatuumaisellaan Lopun alkua. soololevy – päälle tulevat kaksi 60-luvun garage-psykedeelistä The Nazz -albumia, ankaraa progea tahkonneen Utopian yhdeksän pitkäsoittoa ja useita soundtrackeja – todistaa väkevästi väitteeni puolesta. Vuoret vie laajakangaspoppinsa monia kollegoitaan pidemmälle. 66-vuotiaan Todd Rundgrenin 25. Toisen tyylilajin kehäketuista on puolestaan kyse tamperelaisessa Vuoret-yhtyeestä. Pakollisen satunnaiset Sabbath-riffit ja Kyuss-maalailu saavat yltäkylläistä kontrastia Electric Wizardin mieleentuovasta ehdottomasta vyörytyksestä. Yhdeksään kompaktiin raitaan on totisesti saatu tallennettua levyn nimen apokalyptinen fiilis. Niin rankkaa asiaa kuin Global puhuukin, siitä välittyy valtava positiivinen energia. Vienosti psykedeelistä avaruuspölyä levittävä biisi on yksi bändin uran parhaita. Kalkun soittaa myös kanteletta, toisena muinaisen kielisoittimen käsittelijänä on Suomen parhaaksi kanteleensoittajaksi valittu Maija Kauhanen. Talmud Beachin minimalistiseen altsublues-grooveen tuli ihastuttua jo kolmen vuoden takaisella täyspitkällä ja bändi sen kun vaan paranee vanhetessaan. Erityisesti Kartta on suorastaan vanhatestamentillisen jyhkeä. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Ihan kokonaan ei Relentless ole psychobilly-kuosistaan päässyt ja hyvä niin, sillä nyt tasapaino tuntuu olevan optimaalinen. Bändi rymistelee metallista hardcorea kahden mimmin tuplalaululla. Tällä levyllä homma toimii. ei haikaile vahvoja kertosäehokemia, vaan kuulijan alleen hukuttavaa massaa. Biiseissä on eteenpäin vievää rokkaavaa voimaa, joka ei väljähdy kevyt-stonerriffeiksi. Formaattina Rantatieksi nimetyllä teoksella hiukan yllättäen c-kasetti
Cave on ehtinyt viimeisen kymmenen vuoden sisään tehdä Grindermanista ja The Bad Seedsista tutun Warren Ellisin kanssa lukuisia elokuvien ja näytelmien soundtrackeja. Hitaat, monotonisesti kaikuvat sävelet alkavat ottaa aivoon, joten edes taustamusiikiksi levystä ei ole. Nick Cave on yksi niitä harvoja artisteja, jotka ovat koko pitkän uransa ajan pystyneet luomaan merkityksellistä ja korkealaatuista musiikkia. Kotiteollisuus Pe 03.07. Biisit seuraavat katkeamattomana tajunnanvirtana toisiaan, eikä laatu heittele. Fiilis on kulmistaan repaleisen Mr. Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. ”Oon siili keskellä ilmapallojen” on muuten hieno laini. Ressu & Jussi Ysärihitit Tour Pe 24.07. haikean puolelle meneekin. 68 69 ty Of The Road. MIKKO MERILINNA HHHH Flesh Roxon Darker Side Of Life Stupido Suomalainen psychobilly/punk-yhtye Flesh Roxon on edennyt toisen levynsä äärelle. Räkäisempi ulosanti sitten toimiikin vallan mainiosti. Oudosti ajankohtaan ja tyylilajiin nähden nimetty Doo Wop Christmas paitsi toimii, kertoo myös osaltaan, että mainio levy ei ole samasta puusta veistetty. Kymmenen vuotta vitsigenressä ratsastanut Pohjolan lehmi...ei haittaa, vaikka lauletusta kielestä ei mitään tajuaisikaan... ANTTI MARTTINEN HHHH Stig Stig Warner Stig, joka meni kaksi vuotta sitten ilmestyneen viime levynsä Niks ja naks hypellä lähes läpi Suomen Euroviisu-edustajaksi, kuuluu pelaavan varman päälle vanhan menestyksensä turvin. Noora Porola soittaa isoa rumpua ja perkussioita, kun Ville Vaha rämistelee askeettisesti sähkökitaraa. Reckless Love Pe 10.07. Satan’s Fingers -duon ensimmäinen pitkäsoitto – vissiin aivan legendaariseksi muodostuvan kasetti-eepeen jälkeen – on siitä mainio, että se vaalii visusti duon demokarismaa. Bändi ilmaisee itseään ripauksen aiempaa kevyemmin, mikä palvelee jopa entistä paremmin heidän psyyken keskuksia tavoittelevia tarkoitusperiään. NUUTTI HEISKALA H Jo’ Buddy Jo’ Buddy Meets Funky Kingstone Ram-Bam Records Pitkän linjan bluesmies on tällä levyllä siirtynyt reggaen – tai niin kuin hän haluaa asian ilmaista, ”jamaikalaisen r & b:n” pariin – ja jälki on oikein onnistunutta. Levyä niistä ei kuitenkaan olisi kannattanut julkaista. Raaemmat biisit, kuten loppupään Kill Your Boyfriend, kyllä toimivat ja antavat viitteitä siitä, että Flesh Roxon on livenä varmasti hyvinkin toimiva orkesteri. Totoilevuuttakin on mukana (Piirrä minuun tie). Juuri sopivan mittainen kolmen vartin albumi sisältää kuusi pitkää, elliptistä ja huuruista sävelteosta, ja jälleen on hankala puhua kappaleista tai biisinkirjoituksesta. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut – Stigin hiustyyli mukaan lukien. Nyt ei itkeskellä Red Stripe -tuoppiin, vaikka päätöspala What Good’s Life Still Giving. Enimmäkseen Jo’ Buddyn itsensä tekemät biisit toimivat, ja Funky Kingstone -sekstetin musiikki on erittäin tyylikästä. Taika on yksityiskohdissa, eläytyvissä tahti-iskuissa ja omia teitään vaeltavissa kitarahöystöissä. Sellaiseksikin se on poikkeuksellisen tylsä. ANTTI MARTTINEN HHHH Satan’s Fingers Enduring Love Äänetön Rock-kritiikin armaimpia kliseitä on se, jonka mukaan bändit ovat ikuisesti parhaimmillaan ensimmäisillä omakustanteisilla demoillaan. Edellisellä Anssi Kela -albumillaan (2013) Nummelan nurisija silitti rypyt otsastaan ja löysi itsestään jotakin, jonka kovin monen muunkin konkarimuusikon toivoisi löytävän. Viehätys karisee välittömästi, kun tuoreet lupaukset ”myyvät itsensä” levy-yhtiölle. Samuli Edelmann Pe 26.06. Levynä se ei toimi. Jo’ Buddyn ääni taipuu hyvin tällaisenkin materiaalin tulkintaan, eikä tunnelmassa ole valittamista. Maija Vilkkumaa Pe 17.07. Pahimmillaan ne ovat kuitenkin vain kaikuefektien kyllästämien sävelten sarjoja. Happoradio Pe 31.07. Menit ja keitit kulhollisen kasaritärpättiä. Kysymys kuuluu: voiko tätä niellä. Silloin kun raivotaan aggressiolla, homma toimii, mutta rauhallisemmista kappaleista ei saa oikein mitään irti ja ne kuulostavat hieman itsetarkoituksellisilta. Mokoma Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Levyarviot 5_15.indd 69 10.5.2015 19.09. MIIKA AHOLA HHH Anssi Kela Nostalgiaa Fried Hei hei Anssi, sä et oo syöny sun lääkkeitä. Stormy Pe 12.06. Kahdessa ensin mainitussa McCoy kiskaisee vallan hyvänkuuloiset kitarasoolot ja Cocainessa soolot pelastavat koko kappaleen. Lopputulemana levystä jää ristiriitainen tunnelma. Sen kappaleet eivät ole varsinaisia sävellyksiä, eikä niiden dramatiikka käy ilmi ilman kuvaa. Dark Side Of Life on menevä paketti, vaikka meininki ei kannakaan ihan koko levyn mittaa. Kansallisista kriiseistä kertovat omaa kieltään Hommik Siberis (Morning In Siberia) ja Söalaul (War Song). Loin Des Hommesin soundtrack kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Elokuvamusiikki ei ensisijaisesti ole kotona kuunneltavaa musiikkia, joten ei näitä kappaleita elokuvaa näkemättä voi julistaa täysin epäonnistuneiksi. Ecate on yhtyeen edelliseen Orotuplalevyyn (2012) verrattuna helpompi ja hilpeämpi kokonaisuus. Sanoihin latautuu niin tunnevoimaista mietiskelyä kuin leikillisempääkin tematiikkaa, joka saattaa revähtää riehakkaaksikin. Ne valjummat kappaleet jäävätkin sitten hyvinkin valjuiksi, ja yksi syy on puhtaat laulut. Enduring Love on kokonaisuutena hyvin mukavaa kuunneltavaa, mutta kovin vankkoja yksittäisiä avainkipaleita siitä ei nouse esiin. Päinvastoin, tätä tyylipuhtaammin ei sludgeja ambient-vellontaa tehdä. Taas. Ufomammut on tunnelmaa, leijuntaa, tilaa ja tunnetta – ja sellaisenaan yksi alansa verrattomista osaajista. Verrokkien tai härpäkkeiden luettelu olisi nyt epärelevanttia, niin vahvasti fiilisvetoinen albumi Nostalgiaa on. Lauluraitojen lisäksi mukana on pari toimivaa instrumentaalia, joissa kuullaan muun muassa tyylikästä sooloilua. Mister -julisteen koristama jumppasali (Tanssilattialla), se on liikaa kaikkea sisältävän itseruskettavan typerryttävä tuoksu (Viimeinen yö) ja se on verkkokalvot syövyttävissä värisävyissä kylpevien käsipainojen mosaiikkimainen rykelmä välinevaraston seinustalla (Nostalgiaa). Materiaali nauhoitettiin yhtenä lauantaipäivänä neliraita-Fostexille, jolloin hiomaton livetuntuma tavoitettiin tavalla, joka muistuttaa sympaattisesti Holly Golightlyn rosoisimpia tallenteita. Soitto on tiukkaa ja kun bändi saavuttaa varmasti livenä toimivan kovan sykkeen, vie rauhallinen puhdas laulu sitä raakaa meininkiä mukanaan. Tämän mielenmaiseman Kela on rekonstruoinut sydämellisesti ja tosissaan, muttei totisesti. Lisäksi miehet ovat monissa liemissä marinoituneita tyylitaitureita, joista jokainen on tärkeässä roolissa. Nimittäin nuoren muusikon muinoin raiteilleen sysänneen löytämisen riemun ja tekemisen ilon. Kumpikin laulaa vuorovedoilla, mikä antaa persoonallista väriä ja hillittyä vaihtelua hauraiksi pelkistetyille kappaleille. Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa www.sokoshotels.fi Pe 22.05. Se onkin pirteän paketin lähinnä perinteistä hidasta bluesia oleva pala. TBA / tulisuudelma.fi Pe 05.06. Loin Des Hommes kuulostaakin liukuhihnatuotannolta. EERO TARMO HHHH Nick Cave & Warren Ellis Loin Des Hommes – Original Motion Picture Soundtrack Goliath Enterprises Parhaimmillaan soundtrack-levyt voivat olla elokuvan kontekstista irroitettunakin toimivia taideteoksia. Levyn kohokohdiksi nousevat Andy McCoyn tähdittämät kappaleet Let’s Alcohol, God Sent Me To Hell ja Cocaine. Juuri tätä on nostalgia nieltävimmässä muodossaan. Tätä Stig-levyä voisi kuvailla edeltäjänsä kakkososaksi. Jukka Poika & Dj. Kaikki menneisyydestä tuttu tuntuu tällä levyllä tapahtuvan tässä ja nyt. ASKO ALANEN HHH Ufomammut Ecate Legendaarisuutta tavoitteleva italialainen pörinäyhtye palaa seitsemännellä (tai kahdeksannella, laskentatavasta riippuen) albumillaan muutaman vuoden levytystauolta – ja millä lailla! Avausraita Somnium venyttelee analogisyntetisaattoreiden ja gregoriaanisen kuorolaulannan kautta surisevaan ja iäti kehittyvään riffittelyyn, alavireisiin kitaramurskauksiin ja ymmärrystä laajentaviin bassohypnooseihin. Suomi-kantrin johtotähti tekee edelleen juttuaan pilke silmäkulmassa, mutta lähinnä tämä haiskahtaa rahastukselta. Voi siis olettaa, että elokuvan säestyksenä Loin Des Hommesin musiikki toimii. Von Hertzen Brothers Pe 29.05
Postcards From Paradisen materiaaliltaan turhan haasteettomassa ja tasapaksussa kokonaisuudessa valopilkuksi avausraidan rinnalle erottuu lähinnä vain reggaepitoinen Right Side Of The Road, jolla All Starr Bandin miehistöstä pääroolit menevät kitaristi Peter Framptonille ja urkuri Benmont Tenchille. Sympaattisen miehen maineessa olevalla rumpalilla on liuta muusikkoystäviä, jotka ovat jälleen rientäneet avuksi sekä studioon että biisintekoon. Nyt tukimiehinä ovat muiden muassa Dave Stewart, Steve Lukather, Todd Rundgren ja Joe Walsh. Sähköinen beat on yhtä toimiva kuin akustisempi kitaran, banjon tai hillittyjen torvisovitusten tenho. Free Willy Levyarviot 5_15.indd 70 10.5.2015 19.09. Myös melodiat terästyvät savikiekkojen kaikujen piiristä topakampaan suuntaan. LINDA SÖDERHOLM HHH Ringo Postcards From Paradise Universal Ringo Starrin soittajan taidoista on väitelty yli 50 vuotta, mutta laulullisten kykyjensä rajallisuudesta on vallinnut Levyarviot > ...runsaat jamittelut rullaavat perin irtonaisella etunojalla... White (US) Perfume Genius (US) Bizarre ride ii the Pharcyde (US) the Soft Moon (US) Beatrice eli (SWe) Little Simz (UK) Paperi t teksti-tV 666 Pimeys Grave Pleasures aivovuoto, Khid & tuuttimörkö aino Venna Suad Faarao & Kakspäinen narttu Lasten hautausmaa Dj ibusal & Lobo the Hearing LaUantai 13.6.2015 azealia Banks (US) earl Sweatshirt (US) josé González (SWe) Yung Lean & Sad Boys (SWe) Silvana imam (SWe) ...and You Will Know Us by the trail of Dead (US) jack Garratt (UK) Shura (UK) Fickle Friends (UK) Uusi Fantasia Lapko jaakko eino Kalevi K-X-P Hisser Pharaoh Overlord Mirel Wagner tähtiportti Ville Leinonen & enkelit Black Lizard Pekko Käppi & K.H.H.L Mikko joensuu Sur-rur Gim Kordon Kesä O Samuli a tryer Fate vs. Lanteita keinuttaen levyn käynnistävällä Rory And The Hurricanesilla Ringo muistelee The Beatlesiä edeltänyttä bändiään. Intiimi konsertti tulee iholle. Etenkin taiteilijalle räätälöity resonaattorikitara soi sydäntäsärkevästi. Vaikka vaimolleen osoittamansa rakkauslaulu Not Looking Back muuta väittää, niin Ringo palaa yhä mielellään menneisiin aikoihin. 78 € Perjantai 12.6.2015 the jesus and Mary Chain: Psychocandy Live (UK) Killing joke (UK) Freddie Gibbs (US) ariel Pink (US) Matthew e. ASKO ALANEN HHHH Erja Lyytinen Live In London Tuohi Katajaisen kansan kyvykkäimpiin blues-kitaristeihin lukeutuva Erja Lyytinen sekä hänen yhtyeensä ovat konserttitilanteissa vakuuttavia ilmestyksiä, joten cd:n ja dvd:n sisältävä keikkatallenne Live In London tulee tarpeeseen. Toki varhaisten kaupunkilaisten kuplettien fiilingit, tietyt soitinnukset ja katujätkien roolit ovat edelleen omaperäisesti päällä, mutta kiekon täyttävät omat kappaleet eivät enää ole niin kaukokaikuista retrohenkistä iloittelua. liikuttava yhteisymmärrys. hyväntuulisuus on verraton valtti, kun luodaan värikkään ajatonta kuvaa sivukujien kulkijoiden sosiaalisesta elämästä, tansseista ja juomatavoista. Stig tekee kasaridiskopoppia viimeisen päälle muusikoilla ja visuaaleilla höystettynä Miami Vice -vaikutteisine neon-valoefekteineen. Pehmeän sävykkäät kuvat viipyvät ansaitusti energisessä Lyytisessä, jonka kasvoilta ja sormien karkeloista voi lukea bluesin soittamisen riemun. Kaikki kunnia siis Stigille, joka on jollain sairaalla tavalla onnistunut yhdistämään neohipsterismin kansallismelankoliaan. Ihq-Stig vakuuttaa siis varmasti kaikki vannoutuneet ”Stiginerit”, mutta meille muille hän ei kaikista lupauksista huolimatta kelpaa näin. Slide-kitaroinnin pioneerina tunnettu James on suuresti vaikuttanut Lyytisen tapaan tulkita sinisiä säveliä. Stadin slangilla silatut kaupunginosien rempseämmän laidan elämänkuvaukset, verkkaiset kansanballadit ja lorutoistolle rakentuva Tattista vaan noudattavat laulunteon uudistuvaa logiikkaa siinä missä Tuure Kilpeläisen karavaanin latinosävytetyt iskelmäsovitukset tai Panssarijunan hillittömän holtiton kantrityylittelykin. Niin tai näin, humppakansan rakkaus on taattua. Lontoon 100-klubilla viime lokakuussa filmattu tasapainoinen iltama limittää Lyytisen sekä Elmore Jamesin teoksia, joita kepittäjä tulkitsi viime vuonna verevällä The Sky Is Crying -studiolevyllään. Jätkäsaaren sakilaiset -levy nousee luontevasti omille stifloilleen, koska Sakilaiset eivät yritä pakottaa kappaleitaan pikanttien retrosävyjensä saati uuden iskelmäpopin sapluunoihin. Rundgrenin kanssa tehdyllä nimibiisillä nostalgia menee niin pitkälle, että kappaleen teksti on kuin kollaasi Fab Fourin laulujen otsikoista. PERTTI OJALA HH www.sidewayshelsinki.fi / www.fb.com/sidewayshel / www.instagram.com/sidewayshel 2 päivän liput alk. Ringon tulkinnallinen kapea-alaisuus huomioitiin jo The Beatlesin aikoihin ja se on luonnollisesti leimannut myös soolotöitä. Postcards From Paradise on monessa mielessä tyypillinen Ringon albumi. Esitysten poika herättää myös miettimään, onko vitsi jo vanhentunut vai onko artisti jo lassoutunut niin kiinni omaan kaskuunsa, ettei siitä ole enää irtautumista. Lyriikat ovat jälleen herkän naivistista järvi-Suomi-nostalgiaa, joka satavarmasti putoaa niin Eppu Normaali -kansaan kuin myös Punavuoren pintaliitohipstereihin kesämökkibileissään Sipoossa. 70 71 Sakilaiset Jätkäsaaren Sakilaiset Stupido Syvän stadilainen Sakilaiset-yhtye nuortuu kolmannella levyllään sadan vuoden takaisten kuplettien ja paikallishistorian uusvanhuudesta oman popparisukupolvensa tasalle
Kappaleista Remu, kakkossinkku Kuuntele ja tahmeasti tarttuva Hölmöt äijät voidaan jo nyt julistaa tulevaisuuden klassikoiksi. Sinänsä moitteeton suoritus, joka toimisi normaalissa rockbändissä, mutta tämä konsepti kaipaisi jotain omituisempaa – vaikkapa kunnon hillbilly-laulua jodlauksineen päivineen. Mielenkiinnolla odotan miten Hätä-Miikan ura lähtee tästä rakentumaan, sillä alku näyttää ainakin erittäin lupaavalta. 70 71 ...runsaat jamittelut rullaavat perin irtonaisella etunojalla... Nimettömästä levystä voi päätellä, että yksi kehityssuunta on kuljettu nyt loppuun. Wiren viehätys ja olemus on ollut yksinkertaisen idean metamorfoosissa. JUHA SEITZ HHHH Steve ‘N’ Seagulls Farm Machine Spinefarm Pidän näistä hulluista keskisuomalaisista, jotka versioivat raskaan rockin biisejä lead-soittimenaan banjo. Erittäin harvoja levyjä kuunnellessa tulee näin vahvasti pureuduttua sanoituksiin, sillä Hätä-Miikka ei käytä lainkaan turhia romanttisia kielikuvia tai korulauseita, vaan kertoo asiat hyvin suorasti omaan kansanomaiseen, mutta terävään tyyliinsä. Moni bändi myisi sielunsa pelkästään In Manchesterin bassolinjasta. Tuntuu kuin Colin Newmanin kiihkeästi sykkivä sydän ja vallaton mieli olisi rauhoitettu beta-salpaajalla tai millä lie neuroleptillä. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. EERO TARMO HH Wire Wire Pink Flag Lontoolaisen taidepunklegendan 2000-luvun levytykset ovat olleet tasokkaita mutta keskenään hyvin samankaltaisia ja -soundisia. Ensikuulemilta en ole varma, onko tuo maku karvas vai makea. On mielenkiintoista huomata, että jälkimmäiseen kallellaan oleva Better Than Ever on yksi debyyttialbumin parhaita kappaleita. Yhtyeen nimen lupailemaa, polveilevaa kaikumaailmaa on sitäkin runsaasti tarjolla. Hölmön nerokas Joust & Jostle tuo tervettä vinoumaa kokonaisuuteen. Yhtyeen neljäs albumi on kieltämättä monipuolinen ja progressiivinen, mutta kokonaisuus on melkoisen levällään. Suuri osa levystä kytee kuitenkin apaattisen ja lannistuneen oloisena paikallaan. MIKKO MERILÄINEN HH Hätä-Miikka Persaukinen ystäväsi Johanna Gasellit-porukasta tuttu Hätis, eli Hätä-Miikka aloittaa soolouransa vahvasti. Kaikki sympatiat siis bändille, mutta albumin olisi voinut jättää tekemättä. Vieläkö veteraaniyhtyeestä on muuttumisleikkiin. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Bändin sovittajan ja soittajan taitoja ei käy kiistäminen, ja monta oivaltavaa yksityiskohtaa levylle mahtuu. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kuka tietää, mutta uudella nimettömällä albumillaan Wire polkee pahasti paikallaan ja ottaa silti takapakkia, eikä se sovi yhtyeelle, jota on totuttu kutsumaan suunnannäyttäjäksi. Eniten nieltävää on laulussa. Jos taas hahmotat Waves Of The Echon sen discoilevamman grooven kautta, ongelma on sama – hirveästi uutta tai omaa ei ole tarjolla. SAMI NISSINEN HHH We Are The Ocean Ark Sony Brittiläisen We Are The Oceanin ilmaisussa yhdistyy niin Led Zeppeliniltä ja muilta pioneereilta kuin viime aikojen trendeistä ja esimerkiksi Muselta ja 30 Seconds To Marsilta ammentava sähköinen ja intohimoinen rock alati läsnä oleviin orkestraatioihin ja taustakuoroihin. Simonessa on puhtia, jollaista levyltä soisi löytävänsä vielä paljon enemmän. Basisti Roger Inniss, rumpali Miri Miettinen sekä kitaristi Davide Floreno pitävät yllä tuhdin svengin, mutta luovuttavat viisaasti valokeilan Erja Lyytiselle. Wiren neljästoista albumi on kaikin puolin heikompi kuin pari edeltäjäänsä, sovinnaisempi ja vakavampi. Tällaisen muhennoksen kohdalla on enemmän kuin koskaan kiinnitettävä huomio kappalemateriaaliin: se on muutamista huippukohdistaan (mainio nimibiisi, innostava Do It Together) huolimatta ylempänä tässä tekstissä nostettuihin verrokkeihin suhteutettuna vaatimatonta, päämäärätöntä. Ehkä vanhat, uudelleen työstöön otetut kappaleaihiot virittivät herrat huippuvuosien luovaan vireeseen. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Ilman näköaistin tukea jää valtaosa yhtyeen pöhköstä viehätysvoimasta välittymättä, ja heittäytyminen on tainnut unohtua studion eteiseen. Keikan kliimaksiksi äityy lopetuskappale Dust My Broom, jonka runsaat jamittelut rullaavat perin irtonaisella etunojalla. Osaamineen ei ole hävinnyt vaikka innostus on. MIKKO MERILINNA HHH www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. JARI JOKIRINNE HHHH Waves Of The Echo Fading Daylight, Bright Nights Waves Of The Echo Viisihenkinen Waves Of The Echo on suomalainen yhtye, jonka ilmaisussa sekoittuvat vanha kunnon brittipop, punavihreä pakkopaita-indie ja Depeche Modelta lainaava elektrokukkoilu. Laulunkirjoituksessa venytään stadionit täyttävistä eepoksista gospelhenkisiin hymneihin, vanutaan jopa hardcore-vivahteiseen vauhtirockiin ja kangistutaan perinteisempiin brittipopkaavoihin. Edellinen Changes Becomes Us (2013) vei yhden kehityksen huippuunsa. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT Maestron bändi hoitaa tonttinsa tasaisen varmoin maneerein. Hätä-Miikka on selvästi samaa jatkumoa, jota Leevi & The Leavings, Kari Peitsamo, Absoluuttinen Nollapiste ja viimeisimpänä Risto ovat muovanneet. Viimesyksyinen ensimaistiainen (Remu) antoi vihjeitä siitä, ettei soolo-Miikka operoi luulojen mukaisesti suomiräpin vaan pikemminkin suomirokin kentällä. Tämä yhtye kun vaikuttaa elävän valosta, ei varjoista. Väännän vielä sähköpaimenesta: Farm Machine olisi kaivannut heinäseipään kesäisen tuoksun lisäksi aimo talikollisen lehmänpaskaa. Valittu kombinaatio ei kuulosta aivan riittävän mahtipontiselta. Jos olet jo mainittujen yhtyeiden lisäksi Joy Divisionisi, The Smithsisi ja The Nationalisi kuunnellut, tulet tuskin saamaan tältä albumilta paljoakaan. Tämän mielikuvan Persaukinen ystäväsi -pitkäsoitto vahvistaakin aukottomasti. Olen ollut miljoonien mukana peukuttamassa Youtubevideoita ja vaikuttuneena seurannut pätevää livesoittoa. Hätä-Miikan kappaleet ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia, mutta ne pitävät sisällään paljonkin koukkuja, sekä sanoitustensa että melodioidensa puolesta. Ilmoitusmyynti p. Farm Machine on vitsin vesittävä turhake, joka päätyisi Anttilan alelaariin jos niitä enää parin vuoden päästä olisi. Muistijälkiä jättääkseen Waves Of The Echon musiikki tarvitsisi lisää yleistä avautuneisuutta. Sisäänpäinkääntyneisyys kun toimii vain yhtyeillä, jotka sisimpänsä edes intuitiivisesti tunnistavat. Redneck-versiointi myös paljastaa yllättäviä asioita, kuten sen että The Trooper (Iron Maiden) taipuisi mainiosti pirtsakaksi iskelmäksi vaikkapa Arja Korisevan repertuaariin. Jos bändi kuulostaa samaan aikaan Robbie Williamsilta ja Refusedilta, siinä täytyy olla jotain perverssillä tavalla maukasta. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 5_15.indd 82 6.5.2015 15.21 Levyarviot 5_15.indd 71 10.5.2015 19.09
Teksti: Otto Talvio Ysärinostalgia tulee vinyylinörtille kalliiksi tutkimus – miksi voimapopnörtit eivät vaatineet parempia artefakteja lempimusiikistaan. ”Nostalgia ei erota hyvää ja huonoa toisistaan.” otto talvio 5_2015 -taitto_b.indd 72 7.5.2015 16.20. Sarah, tuo hissutteluindien ihailluin levy-yhtiö, julkaisi aivan viimeisiä levyjään lukuun ottamatta kaiken myös vinyylinä. 72 PB Olen menossa ystävän 40-vuotisjuhliin soittamaan levyjä tulevana viikonloppuna ja kaivelin levyhyllyä löytääkseni sellaista musiikkia, mitä 1990-luvulla iloisen baarinuoruutensa viettäneet haluavat näin keskiikäisinä kuulla: brittipoppia. Esimerkiksi lähes koko 1990-luvun voimapop ilmestyi vain cd:llä, luoja tietää miksi. Tämä tarkoittaa, että rockin kaanonissa on viime vuosikymmeniltä paljon levyjä, joita ei ole koskaan edes julkaistu vinyylinä, vaikka Music On Vinylin ja Back To Blackin kaltaiset mainstreamuudelleenjulkaisijat ovat tehneet parhaansa tilanteen korjaamiseksi. Vinyylin suuri paluu alkoi vasta vajaat kymmenen vuotta sitten, joidenkin mielestä se on vieläkin tuoreempaa. Indietä, siis oikeata indietä, ei sellaista valtavirran indietä, joka täytti levykauppojen cd-hyllyt sen jälkeen kun kaikki isot levy-yhtiöt alkoivat ostaa indiefirmoja alamerkeikseen à la Sony ja Creation, on onneksi aina saanut vinyylinä, jos on tiennyt mistä etsiä ja on ollut rahaa maksaa. Harmi, että Sarah lopetti vinyylialbumien julkaisun joskus 1993 ja lopetti kokonaan 1995. Viikonlopun rientoja ajatellen on onni, että 1990-luvun brittipopbileissä soitettiin muutakin kuin 1990-luvun musiikkia. Mutta 1990-luku – tuo levyteollisuuden viimeinen, kyyninen rahantekovuosikymmen, jolloin vinyylimarkkinoiden annettiin kuihtua pois kuin jonkinlainen kapitalistinen evoluutioprosessi olisi määrännyt sen väistämättömäksi. Kaivoin esille Suedet, Oasikset, Pulpit, Supergrassit ja Blurit. Twee ei koskaan ole ollut huikean suosittua, mutta sen kulttisuosio ei laannu eli rahansa saa aina pois, ainakin jos on kärsivällinen. Sen klassikkoyhtyeiltä kuten The Sea Urchinsiltä, Heavenlyltä, Another Sunny Daylta tai Field Micelta saa suhteellisen vaivatta singlejä ja albumeitakin, jos sattuivat sellaisia julkaisemaan (esimerkiksi Another Sunny Day ja The Sea Urchins julkaisivat Sarahilla vain kokoelma-albumit singleistään). Jos kyse olisi melkein mistä tahansa muusta vuosikymmenestä (ehkä 2000-luvun alkua lukuun ottamatta), ei olisi minkäänlaista ongelmaa löytää läjäpäin hyvää soittovinyyliä bileisiin. On otettava mukaan kaikki mitä löytyy, koska juhlat kestävät monta tuntia ja nostalgia ei erota hyvää ja huonoa toisistaan. Osittain suurimmat Sarahin klassikkovinyylit ovat kiven takana ja niiden hinnatkin liikkuvat samoissa luvuissa kuin parempien 60-luvun amerikkalaisten psykedelialevyjen, mutta koska niiden painokset olivat hyvin pieniä, on niissä myös luotettava sijoitusnäkökulma. Miksi ne The Rooksin tai Cotton Matherin tai vaikkapa Popsiclen levyt kelpasivat heille ihan mainiosti cd-painoksina. Sen perintöä on jatkanut Shinkansen Records, mutta kourallista seiskoja lukuun ottamatta sen julkaisut ovat vain cd:llä. Sattumalta edellä mainituilta ei edelleenkään saa mitään vinyylinä, joka on tietysti hirvittävä vääryys. Siinä olisikin kiinnostava sosiologinen Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Jopa vähän pienemmälle huomiolle jääneet 1990-luvun brittibändit, ne huonotkin, Northern Uproarit ja mitä näitä oli. 1990-luvun kitarapop vinyylinpainoksina, ainakin originaaleina, on osittain hämmentävän harvinaista, sama toki pätee vielä seuraavan vuosikymmenen alkuun
Hän on yksinkertaisesti poikkeuksellisen valovoimainen esiintyjä. Kas siinäpä on kaksi vallan valloittavan hymyn omaavaa soittoniekkaa. Hän ei tee trendikästä musiikkia, ei nikkaroi hittejä eikä häntä huvita tuotteistaa itseään. Hän opiskelee näyttelijän työtä arkipäivisin yhdeksästä viiteen alan arvostetuimmassa opinahjossamme Teatterikorkeakoulussa, ja siirtyy koululta tuottajansa Riku Mattilan studiolle työstämään musiikkia iltakuudesta yhdeksään. KotkalaislähtöiTaide elämän ilmentymänä nen artisti on luontevasti pirskahteleva, röyhkeä ja piittaamaton esiintyjä parhaalla mahdollisella tavalla ollen samalla voimaannuttava ja viihdyttävä. Stalker on todistanut Millan keikalla kolmeen otteeseen. Millan vilpitön lavakohellus saa tukea kitaristi Heikki Hännisen ja kosketinsoittaja Veera Pulkkisen olemuksista. Kaikella liikenevällä ajalla hän kirjoittaa uusia lauluja. PB 73 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Haastatteluhetkellä hakusessa on myös pieni näyttelijäntyö Berliinissä. Ne ovat hänelle käyttötavaraa, josta voi tarvittaessa luopua. Nuori ja kiireinen, päämäärätietoinen ja sekä älykäs että älyvapaa näyttelijämuusikko Milla-Mari Pylkkänen alias Milla Rumi on yksi kiinnostavimmista uusista lauluntekijöistämme. Mitään päälle liimattua Rumin ja hänen bändinsä positiivisuudessa ei ole. Teksti: Teppo Vapaus Milla Rumilla on nolla euroa rahaa, joten hänellä ei ole varaa ostaa levy-yhtiöltään omia levyjään, jotta voisi myydä niitä keikoilla. Mikäli se ei natsaa, Milla menee Berliinin sijaan Ruotsin kertauskurssille, koska ei päässyt kokeesta läpi. Hän on Tiisun keulahahmo Henrik Illikaisen ohella juuri sellainen nuori taiteilija, joka voi tehdä uudesta suomirockista oikeasti merkittävää. Ehkä myös basisti Simo Kärjen twinpeaksinviileä ja keskittynyt katse ja Millan lyriikat, jotka ammentavat ihmismielen suljetuilta osastoilta onnistuen olemaan Tällä kertaa Stalker tapasi toista albumiaan valmistelevan Milla Rumin, joka on aivan liian hyvä operoidakseen enää kovin kauaa marginaalissa. Milla Rumi ei muodosta lauluihinsa läheistä suhdetta. K uv a: Ida S tenr oo s stalker-taitto2015_5_b.indd 73 11.5.2015 10.56. Perinteisistä päivänsäteistä Millan yhtyeineen erottavat kypsä ja kiero groove ja jokin tuima ja älykäs twisti
Itseni kanssa saan olla muutenkin ihan tarpeeksi ja kuunnella omia ajatuksiani. Tuottajan ja muu sikoiden rytmiset ideat parantavat hä nen laulujaan, ja Milla ottaa siitä ilon ir ti. Hän uskoo, että jos jo tain tapahtuu, se tapahtuu siksi, että hän on juuri sellainen kuin on. Milla nauttii eri ihmisten kanssa työs kentelystä ja kontrollin jakamisesta. Hän rakastaa rytmejä ja perkussioita, ja heh kuttaa amerikkalaisartisti Fiona Applen The Idler Wheel... Kappaleet Milla demottaa iPhonella, ja lähettää sitten kaikki, siis aivan kaikki demot tuottajalleen Riku Mattilalle säh köpostissa. Tulen olemaan ikuisesti niin paska, että se ei voi tapah tua. Haluaisin päästä sellaiseen tilaan, etten kuuntele itseäni, kun laulan. Rumin keikoilla sykäyksit täiset kollektiivisen euforian efektit ovat voimakkaita, ja siksi bändin haluaa nähdä aina uudestaan. Milla vertaa laulun äänittämistä ka meralle näyttelemiseen. Siinä missä te atteriesitys tai rockbändin show vapa uttavat huomion itsestä, vaativat ka mera ja studiotyö suorittamista teknii kan ehdoilla. – En usko, että mulla tulee koskaan riittämään taidot siihen. Elämä ei ole va kavaa, kun on Millan keikalla. Hän on luonnonlapsi ja taiteilija. Hän kertoo levyn tekemisen ja stu diotilanteen olevan hänelle vielä outo asia, jossa on paljon treenattavaa. Riku tekee karsintaa. 74 aidosti kiinnostavia ja hauskoja, pai koin jopa pysäyttäviä. Ne saa raken taa kappaleesta oman elämänsä runou den. Parhaillaan Milla ja Riku apunaan de byyttialbuminkin tuottanut Anssi Väx by sovittavat noin kymmentä uutta kap paletta Rikun Pitäjänmäessä sijaitsevalla pajalla. Huomio pois itsestä Milla Rumin debyyttilevyn Ilot, halut ja valheet (2014) materiaali manifestoituu keikoilla albumia voimakkaammin. Teatteriesityksen ja bän din kanssa esiintymisen välillä Milla ei yllättäen näe eroa – esiintymistä kuin esiintymistä, ja lyriikathan ovat draa mallisia tekstejä. Stalker näkee nykyään ani harvoin keikkoja, jotka saavat aikaan voimak kaita tunteita tai onnistuvat rentoutta maan olon. Siten saan itsestäni suurimman energian irti. Milla sanoo, ettei tiedä mu siikkipiireistä yhtään mitään ja toteaa naurahtaen, ettei ole mediaseksikäs. Onhan se totta, että kun ei ole edes yritetty tehdä tuotetta, tiettyjä me dioita ei kiinnosta ja radioita ei kauheas ti kiinnosta. Tie tyllä tapaa hän jopa vihaa levylle laula misen hetkeä, suorittamista. K uv a: Ida S tenr oo s stalker-taitto2015_5_b.indd 74 11.5.2015 10.56. Sinne halutaan lähinnä räp piä ja elektronista tanssimusiikkia, Mil la karrikoi. Millan tuhdilta kuulostavassa 50 de mobiisin setissä on todellakin kyse val miista kappaleista, ei vain aihioista. Tiettyihin medioihin en ole halunnut mennä. Rehdisti, tekstit ei välttämättä merkitse mulle siinä vai heessa enää mitään. Tällä erää hänellä on vii tisenkymmentä valmista uutta laulua ja parikymmentä tekstiä, joiden sävellys ei ole noin vain luonnistunut. Ne on käyttötavaraa, uusiutuva luonnonvara. – En aina edes muista esiintyessä, mistä kappale kertoo. Ei mun tarvitse tehdä muuta kuin is tua pianon ääreen ja soittaa se, mitä olen kirjoittanut. Viehtymys rytmiikkaan tulee Millan mu kaan siitä, että hän ei osaa itse luoda kiinnostavia rytmejä. Sanoituksistaan Mil la ei kappaleen kirjoittamisen jälkeen enää välitä. Taiteen asema on menetetty Milla Rumi suhtautuu musiikin tekemi seen kunnianhimoisesti, muttei koe asi akseen pohtia, miten saavuttaisi suu remman yleisön. albumia, jonka tuotti tämän kiertuerumpali Charley Drayton. Hän ei edes haluaisi hallita koko pro sessia eikä usko koskaan kehittyvänsä diktaattoriksi, joka haluaa yksin päättää laulujensa sovituksista. Tai sitten ei tapahdu. Sen jälkeen heitän pallon mieluiten kuuntelijalle. Mulle on ihan sama, jos joku lynkataan. Studiossa en saa vielä mil lään huomiota pois itsestäni. – Minusta ei ole yritetty tehdä tuotet ta. Verkkareissa, avainlenksu kaulassa, tuoreeltaan kännissä kynsisaksilla epä onnistuneesti leikatun otsatukan kans sa haastatteluun saapuva Milla ei tosi aan vaikuta henkilöltä, joka viettää il tansa pohtien markkinointistrategioita. Millaa kappaleiden kohtalo ei hetkauta. Mil la pitää ensialbumia harjoituskierrokse na. Mun on helpompi sanoa, että joo, heite tään tuo vittuun kuin että haluan ehdot tomasti tämän kappaleen levylle. Ei ole mietitty, miten minut laitettai siin näkyville. Minua ei kiinnosta tehdä töitä itse ni kanssa vaan toisten ihmisten kanssa. Vaikka hän kiertää kurttuotsaisen kyynisyyden kaukaa ja tosikkoa hänestä ei saa teke mälläkään, taide on hänelle vakava asia ja siitä puhuessaan hän intoutuu hieman maanisiin monologeihin, joita on vaikea "Koska taide joutuu puolustamaan itseään, se on jo menettänyt asemansa." Luonnonlapsi maista Milla Rumia ei ole yri tettykään tuot teistaa. – Suomen kielessä on melodiat sisäl lä. Uskon, että laulai sin ihan vitun täydellisesti, jos keskit tyisin vain tekemiseen enkä siihen, mil tä se kuulostaa. Useimmi ten Milla kokee musiikin olevan tekstis sä itsessään, ja sävellystyö pianolla tai kitaralla käy vaivattomasti. Ne on saattaneet olla todellisia ja riipaisevia joskus, mut ta kun olen saanut tekstin tehtyä, asia on käsitelty. – Kun näyttelen, tanssin tai laulan, huomioni ei ole minussa ja siinä, mitä teen. Kappaleet ovat hänelle uusiutuva luon nonvara, joihin hän ei muodosta kiinty myssuhdetta. Hänellä ei ole tarvetta ava ta sydäntään. Painopiste on ollut musan tekemisessä eikä artistin esittele misessä. Debyytin tavoin levyllä tulevat soittamaan studiomuusikot, ja Millan li vebändin missiona säilyy kappaleiden keikkatoteutus. – Lähtökohtaisesti rakastan kaikkea mitä teen, mutta samaan aikaan mulla ei ole mitään suhdetta biiseihin. 70 uutta biisiä Milla kirjoittaa lauluja lähes joka päivä. Jos teksti ei lähde soimaan, Milla toteaa sen ”jonkin laiseksi moderniksi runoksi”, joka ei si sällä musiikkia, ja siirtää sen syrjään
Millan monologi rönsyää ja poukkoilee, mutta osuu myös ytimeen. On turha yrittää räpistellä ja saada sen tila takaisin. Tai Meren neito. Ihminen on laumaeläin ja me kaipaamme yhteisöllisyyttä. Pocahontas Pylkkänen Tämä artikkeli saattaa piirtää Milla Rumista aivan erilaisen kuvan kuin hetki, jona kohtaat Millan. Milla toteaa, että raha itsessään ei kiinnosta häntä. murteessaan viljelevässä Millassa yhdistyy hömelö hassuttelija, ihana naapurin tyttö, päämäärätietoinen taiteilija ja vahva nainen, joka tuntee oman arvonsa. Hän on silti hyvä puhumaan suoraan. Jos olisin valinnut artikkelin painopisteiksi Millan tarinat viinanhakureissuista Tallinnaan tai siteerannut hänen leikkimielisiä pohdintojaan erilaisista taiteilijanimistä, se kuvastaisi ehkä osuvammin hänen luonnettaan: – Jos saisin päättää, olisin Pocahontas... Miätä ja myätä teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: stalker-taitto2015_5_b.indd 75 11.5.2015 10.56. kirjoittaa ymmärrettäviksi sitaateiksi. Sille täytyy löytää uusi paikka. – Taiteen asema on menetetty. Ja totta kai minä ja kaikki muut levynteossa mukana olevat pistämme kaiken aikamme ja sielumme siihen hommaan. Tai joku ihan hölmö niin kuin Kuppi. On surullista, jos kukaan ei osta sitä ja koe niin, että haluaa antaa tekijöille tästä 20 euroa, eli euron mulle, jotta voin jatkaa musiikin tekemistä. Minkälaisia kokemuksia ja elämyksiä taiteesta ja musiikista saa! Taiteessa on kaikki. – Koska taiteen asema on se, että se joutuu puolustamaan itseään, se on jo menettänyt asemansa ja on jo arvoton. Hän eläisi mieluummin maailmassa, jossa sitä ei tarvita. Stalker pohtii, onko Millan idealistinen ajatus taiteesta itseisarvona hipahtava utopia vai varteenotettava visio tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa henki kulkee vapaammin. Jos taide olisi asemassa, mikä sille mun mielestä kuuluu, se olisi välttämätön osa elämää, meidän elämän ilmentymä sen sijaan että se on jokin haara, josta jotkut tykkää ja jota pitää tukea, jotta se on olemassa, Milla linjaa. – Meidän kulttuurista puuttuu täysin yhteiset rituaalit. Ehkä sittenkin Tiikeri! Tai Lohikäärme. Milla toteaa, ettei ole kyyninen, koska tietää, että nykyisessä suunnassa ei ole mitään toivoa. Siinä on niin paljon pyhyyttä, mikä puuttuu arjesta: sellaista kuvastoa ja estetiikkaa, mitä ei ole arjessa. Sen olisi melkein parempi kadota hetkeksi. Pocahontas Pylkkänen. Kaikki tulee vielä räjähtämään. Silloin ihmiset ehkä näkisivät ja tajuaisivat minkälainen tyhjiö syntyy maailmaan, kun taide katoaa. – Olisihan se kivaa saada keikoista palkkaa, jotta soittajat ei joutuisi valitsemaan jotain paskaa bilebändikeikkaa näiden keikkojen ohi, koska niillä ei ole rahaa. Harmittaa tietämättömän yleisön puolesta, sillä se jää paljosta hyvästä paitsi. Stalker suosii harvoin häikäilemätöntä hypetystä, mutta Milla Rumi ansaitsee sen. Hänen keikoillaan mieleen nousee ajatus, että jos ei tälle löydy yleisöä, se on epäkohta, joka on korjattava. Taide olisi itseisarvo, jonka ei tarvitsisi puolustaa itseään. Millan mielestä ”kaikki pitäisi räjäyttää” – poistaa kaikki, mikä kuolettaa taidetta ja taidealaa, ja laittaa rakenteet uusiksi
– Itse en kuitenkaan ollut lainkaan huolissani, sillä tunsin Khanin paikkaajaksi valitun Tommy Karevikin (ex-Seventh Wonder) kyvyt läpikotaisin. Jo kymmenen studioalbumia julkaisseen Kamelotin powermetalvaikutteisen taiteen äärellä on tullut usein ”ihan kova, muttei mikään unohtumaton merkkiteos” -fiilis. Karevikin debyyttilevytys Silverthorn (2012) soundasi kiistämättä vakuuttavalta, mutta mielen perukoille jäi silti pieni epäilys: ovatko Karevikin eväät jo nyt nähty vai kykeneekö solisti lattamaan vieläkin paremmaksi. Itse asiassa, minun pitää katsoa peiliin ja myöntää, että minä en tainnut saada hänestä kaikkea irti vielä Silverthornin aikoihin. Teksti: Timo Isoaho ”Pidän Silverthornista kovasti, mutta vasta Haven näyttää, mihin Tommy todella kykenee.” Bazook taitto 5_2015.indd 76 10.5.2015 20.23. En nytkään malta millään tukkia suutani! Eräs Havenin vahvuuksista löytyy solistipuolelta. Kun bändin amerikkalaiselle komentajalle Thomas Youngbloodille huomauttaa, että Kamelotin tuorein albumi Haven tulee kaiken järjen mukaan nostamaan yhtyeen statuksen aivan uudelle tasolle, kitaristi ei ole pysyä housuissaan. – Pidän Silverthornista kovasti, mutta vasta Haven näyttää, mihin Tommy todella kykenee. Khan muodosti ison osan Kamelotin soundista eikä monikaan pystynyt, eikä varsinkaan halunnut, kuvitella bändiä ilman häntä. Kun ryhdyimme viime vuonna säveltämään uusia laulumelodioita, olin lentää persuuksilleni niin monta kertaa. Nostetaan esiin vielä eräs puoli Karevikista: Haven on teksteiltään hyvinkin synkkä ja kappaleet vaativat täsmälleen oikeanlaista tulkintaa. En oikeasti epäillyt hetkeäkään, etteikö Tommy pystyisi täyttämään Royn suuria saappaita. – Toisaalta Silverthornin materiaali oli todella monimuotoista ja sitä kautta haastavaa, niin muulle yhtyeelle kuin Tommyllekin. Niin, huomaat varmaan. Nuo tapahtumat ovat osa modernin metallin historiaa ja olen todella onnellinen, että sain todistaa kaiken lähietäisyydeltä! Katteettoman hehkutuksen jälkeen 76 Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Se oli hurjaa! Muistan ikuisesti sen, kun Nightwishin puolelta tultiin yhtäkkiä kysymään, että saisivatko he lainata taustalaulajiamme Anetten jouduttua sairaalaan, Youngblood puuskahtaa. Kun yhtyeen edellinen kultakurkku Roy Khan poistui Kamelotin miesvahvuudesta muutamia vuosia sitten, fanilaumat puistelivat epätoivoisina päitään. Esimerkiksi kymmenen vuoden takainen The Black Halo -pitkäsoitto oli kiistämättä kovan luokan näyttö sinfonisuudessaan, progressiivisuudessaan ja melodisuudessaan. Ymmärrän täysin, ettei hän saanut äänestään kaikkea irti uudessa tilanteessa. – Olen samaa mieltä! Levyllä on maapallon tuhoutumisesta kertovan Fallen Starin kaltaisia sanoituksia, ja tällaisten kappaleiden tulkitseminen vaatii loputonta vakavuutta – ilman sortumista pateettisuuteen, Youngblood sanoo. – No, Nightwishin ei tarvinnut perua loppuunmyytyä iltamaa, ja seuraavan esiintymisen hoitikin jo Floor Jansen. Itseäni melkeinpä nolostuttaa, sillä olen itse niin valtavan innoissani Havenin suhteen! Olenkin viime aikoina pohtinut kerran jos toisenkin, että miten minä, nelikymppinen maailmaa paljon kiertänyt konkari, jaksan hehkuttaa omaa levyäni päivästä toiseen niin toimittajille kuin kaikille muillekin, Youngblood nauraa ja jatkaa: – Olen aivan varmasti syyllistynyt katteettomaan hehkutukseen takavuosina, mutta Haven ansaitsee kaikki mahdolliset ylisanat ihan oikeasti. Kyllä minustakin on tuntunut hurjalta, kun Iron Maiden tai Judas Priest on vaihtanut solistia, puuskahtaa Youngblood. Laulajista puheen ollen: Suomeen ensi syksynä neljän keikan kiertueella saapuva Kamelot oli Nightwishin kanssa Pohjois-Amerikan-rundilla syksyllä 2012, kun suomalaisyhtyeen ja Anette Olzonin tiet erosivat pikavauhdilla. – Arvaapa mitä. – Diggareiden reaktio tuntui kiistämättä voimakkaalta, mutta niinhän sen pitikin tuntua. Tajusin heti, että Tommy lauloi Silverthornilla tavallaan käsijarru päällä, sanoo Youngblood
– Vuonna 2002 ilmestynyt Symbol Of Life -albumi oli ensimmäinen paluuaskel kohti ankarampaa tavaramerkkisoundiamme. Paradise Lostin omia juuria kohti kurkottava The Plague Within soi pitkälti ennakkolupausten kaltaisena: orkesterin vanhoista levyistä mieleen tuVäkevä paluu alkuaikojen sävyihin levat erityisesti 90-luvun alkupuolen merkkipaalut Gothic, Shades Of God ja Icon. ”En kadu yhtäkään julkaisuamme, mutta toki muutamat levytykset tuntuvat jälkikäteen melko radikaaleilta ratkaisuilta.” K uv a: Es ter Seg arr a Bazook taitto 5_2015.indd 77 10.5.2015 20.23. Pian päästään itse synkeän juhlakalun äärelle. 77 Tunnelma on varsin hyvin kohdallaan vaikka ikkunan takana uliseekin viheliäisen kylmä maaliskuun puhuri. Eletään myöhäistä iltapävää. Uuden albumin doomahtavimmat iskut taas muistuttavat Lost Paradise -debyytistä. Jää nähtäväksi, miltä Paradise Lostin joskus ilmestyvä viidestoista pitkäsoitto tulee soundaamaan... Paradise Lostin muutaman viime levyn ”raskaampaa, rankempaa” -kehitys huipentuu The Plague Withinin myötä. – Minähän ahmin punkia, hardcorea ja metallia kaksin käsin jo pikkupoikana ja 90-luvun puolivälissä ilmestyneen Draconian Times -albumin jälkeen raskaat sävyt alkoivat kieltämättä puuduttaa pahemman kerran. Siinä olivat Paradise Lostin faniarmeijoiden liitokset kovilla, kun Draconian Timesin kaltaista tunnelmametalliklassikkoa seurasi jopa Depeche Mode -vaikutteita tarjonnut levykaksikko. – Vallenfyre ja Bloodbath eivät sinänsä vaikuta Paradise Lostin tekemisiin millään tavalla, mutta toki nekin orkesterit kertovat omaa kieltään siitä, että nuoruusaikojen suosikkimusiikki viehättää meitä taas kovasti. Niin gootti-, deathkuin doommetalinkin maailmoissa vaikutusvaltaisesti viimeisen neljännesvuosisadan aikana mellastaneen halifixilaisyhtyeen jäsenistä paikalle ovat saapuneet laulaja Nick Holmes ja kitaristi Gregor Mackintosh. – Tämä kehitys, tai taantumus, ei ole ollut mitenkään suunniteltua. – En kadu yhtäkään julkaisuamme, mutta toki muutamat levytykset tuntuvat jälkikäteen melko radikaaleilta ratkaisuilta, kitaristi huomauttaa. Me vain ryhdymme kirjoittamaan uusia kappaleita kerta kerran jälkeen ja lopputulos on sitten mitä on. – Ei hemmetti. Vuosikymmenien aikana muun muassa teurastamona ja parturina toimineen berliiniläisen olutravintolan tapetit ovat repeilleet ja tahmea lattia on oluen kyllästämä, mutta juuri tämä miljöö on suorastaan täydellinen uuden Paradise Lost -albumin ennakkokuuntelutilaisuudelle. Ehkä nappaamme mukaan lisää Bathory-vaikutteita. Tällä hetkellä nautin todella väkevältä soundaavan musiikin säveltämisestä ja soittamisesta kenties enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja leveästi hymyilevätkin. Rakkaus metallia kohtaan ei koskaan hävinnyt mihinkään, mutta uudet kokeilut tuntuivat silloin saman vanhan jauhamista mielekkäämmiltä. Huomasit varmaan, että lainasimme aika reilusti Bathoryn sävyjä erääseen The Plague Withinin biisiin, kitaristi päättää. – Paradise Lostin matka on kieltämättä ollut melkoinen, Mackintosh huokaa. The Plague Within on viides levymme Symbol Of Lifen jälkeen, eikä liene kovin harhaanjohtavaa sanoa, että jokainen julkaisu on soinut toistaan hevimpänä, Mackintosh sanoo. – Otatteko oluet, kysyy levy-yhtiö Century Median edustaja. Minulla on edellisillan jäljiltä edelleen aivan karmea kankkunen! No, jos nyt kuitenkin tuopillisen, vaikka sitten hyvän seuran vuoksi, Holmes hymähtää. Nyt ne aikoinaan pettyneet diggarit hymyilevät. Mackintosh pyörittää myös jo pari pitkäsoittoa julkaissutta death metal -yhtye Vallenfyrea ja Holmes taas päätyi ruotsalaisen death metal -superkokoonpano Bloodbathin uudeksi solistiksi joitakin aikoja sitten. Tarjolla on myös täysin tuoreita tuulia, sillä Paradise Lost ei ole aikaisemmin juurikaan flirttaillut esimerkiksi black metal -vaikutteiden parissa. Rastatukkainen kitaristi viittaa erityisesti One Secondja Host-levyihin, jotka tulivat aikoinaan melkoisina yllätyksinä
Saattoi myös olla, että Slayerin Aggressive Perfectorilla oli jotakin tekemistä nimen kanssa, basistilaulaja Tenho Kareen hymyilee. 90-luvun taitteen molemmin puolin ilmestyneiden Entranceja One World Without The End -pitkäsoittojen jälkeen A.R.G.:n liekki alkoi kuitenkin sammua, monestakin syystä. A.R.G.:n ensimmäinen toimintajakso päättyi ennen 90-luvun puoliväliä. – No joo. Suomi oli tuolloin kivenkovan speed/thrashnosteen kourissa ja Stone sekä muutamat muut nopean raskaasti soittaneet bändit olivat jo ehtineet tehdä mainetekoja, mutta A.R.G.:n oman pelinavauksen ei tarvinnut ujostella kollegoiden rinnalla. – Jalometalli-festivaalin promoottori Marko Järvenpää ilmoitti yllättäen, että A.R.G. Se tuntui mukavalta ja ainakin minun mieleeni nousi heti ajatus ”onhan tuo jo aikakin”, sanoo Säkkinen. – Ennen ensimmäistä vetoa jännitti aika tavalla, mutta ei me onneksi pahemmin konttailtu. 78 Bazook! > Teksti: Timo Isoaho ”Jengiä kaatuu taas kuin herätysjuhlilla.” Muistuupa edelleen yllättävänkin hyvin mieleen, kun kuusamolaisnelikko A.R.G. Emme valitettavasti löytäneet tärkeät kontaktit omaavaa tyyppiä, joka olisi vienyt meidät ulkomaille, Kelloniemi huomauttaa ja jatkaa: – Omasta alkuaikojen innostuksesta homma ei jäänyt kiinni. täytyy saada Jalometalliin. Vuosien vieriessä niin bändi kuin yleisökin taisi tulla siihen päätelmään, että A.R.G.:n ura oli siinä. – Ei tietääkseni, sanoo kitaristi Jari Kelloniemi. julkaisi Aggressive Confessor -ensisinglensä vuonna 1988. Lavalla tuli hienon päättäväinen fiilis, että pakkohan näitä keikkoja on paiskoa enemmänkin, kun biisitkin on treenattu viimeisen päälle, Säkkinen kertoo. Niin, otetaanpa heti tähän väliin: soittaako maailmassa kukaan muu porometallia. Työstimme vain uutta musiikkia ja kappaleet syntyivät täysin pakottamatta, huomauttaa Kareen. – Tietyllä tavalla olimme kuitenkin kulkeneet yhden polun loppuun eikä ulkomaiden ovien avautumattomuutta osannut liikaa murehtia. Nimittäin A.R.G.:n historian kolmas pitkäsoitto. Eihän nuoremmilla kollegoilla ole mitään mahdollisuuksia yltää tällaiseen hurjapäisyyteen! – Salaisuutemme, jos sellaista edes on, liittyy äkäisiin riffeihin ja tiukkaan yhteissoittoon. Porometallin kyllä, siksi näiden kuusamolaisten rappausta kutsuttiin ja kutsutaan ilosanoma alkoi levitä. No, kuinka ollakaan: noin seitsemäntoista vuoden paussin jälkeen alkoi tapahtua. Nyt se on täällä. – Aggressive Confessor oli ensimmäinen varsinainen A.R.G.-kappale – siis ensimmäinen tyylipuhdas porometallibiisi. – Emme lainkaan miettineet miltä albumin tulisi kuulostaa. Ja niinhän siinä kävi, että kuusamolaiset kurittivat oululaisyleisöä kahteenkin otteeseen vuonna 2011: ensin talvella järjestyssä Jalometalli Winterfestissä ja sitten samana kesänä varsinaisen festivaalin aikana. Waltari ja muutamat muuthan pääsivät jo tuolloin kiertämään muille maille ja kyllähän se kiistämättä harmitti, että A.R.G.:n kohdalla ne jutut eivät natsanneet. Vasta joskus paljon myöhemmin alkoi tuntua siltä, että perkele, meillähän olisi ollut näytettävää vaikka millä mitalla, lisää Säkkinen. Odotusaika on ollut varsin reipas, sillä toukokuun lopulla yleisön keskuuteen laskeutuva Redemption From Refaim ilmestyy kaksikymmentäneljä vuotta One World Without The Endin jälkeen. Suomalaiset soittosalit oli kierretty jo moneen otteeseen eikä yhteistyö ruotsalaisen Black Mark -yhtiön kanssa nostanut bändiä toivotulle uudelle tasolle. K uv a: Susanna R ait amaa RAKKAUDESTA LAJIIN Bazook taitto 5_2015.indd 78 10.5.2015 20.32. Rakkaudesta lajiin – siitähän tässä on edelleen kysymys, päättää Säkkinen. – Uudesta studiokiekosta ei vielä silloin puhuttu yhtään mitään. – Odotukset olivat kieltämättä kovat Black Markin kanssa solmitun jakelusopparin jälkeen, mutta eihän se riittänyt yksistään mihinkään. Mutta sitten kun esiintymisiä jäi taakse tietty määrä ja tuoreita aihioitakin syntyi niin myös levytysidea alkoi itää, lisää Kareen. Ja onhan tuo meidän laulajakin ihan karski kaveri, Kelloniemi hymähtää. – Jostakin syvältä A.R.G.:n taustalta löytyy pohjoista luontoa, joka pakottaa rässäämään niin perkeleesti, että jengiä kaatuu kuin herätysjuhlilla. Eipä ole todellakaan näkynyt tai kuulunut muista, vahvistaa Kareen. Redemption From Refaim on suorastaan käsittämättömän vimmainen thrash-paketti
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN HelloweenLTRTAMCOF 05-15.indd 1 30.04.2015 17:43:23 Nuclear Blast tulostus.indd 79 7.5.2015 15.18
Eihän tämä vastaa ollenkaan yleisempiä genren kliseitä. 80 PB Mumrunner Aina sopivat vaatteet >Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Kuinka tietoisesti ammennatte tiettyjen genrejen estetiikkaa biisejä sovittaessanne vai onko biisi sovituksesta riippumatta aina huomion keskipisteessä. – Ep saattaa itse asiassa tulla julkaistuksi vielä muissakin maissa, mutta ei siitä vielä sen enempää, kertoo Sauli salaperäisesti. Tässä kuussa ilmestyvä Full Blossom -ep tuo sen laajempien piirien tietoisuuteen. Tuplasingleksi määritelty Zit/Rut nosti Mumrunnerin nimen aikaansa seuraavien popnörttien huulille. Shoegaze-termistä tulee ensinnä mieleen 90-luvun alku, brittiläinen Ride-yhtye ja taloudellinen soittaminen. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/mumrunner ”Tavoitteenamme on päästä Soundin kanteen.” tarkkis-taitto_2015_5_a.indd 80 11.5.2015 10.51. Näinä suurina formaattikeskustelujen aikakautena on pakko kysyä, miten itse mieluiten nautitte päivittäisen musiikkiannoksenne. – Menestyksen kannalta ei ole niin tärkeää onko huomioiva taho blogi vai joku muu, kunhan joku huomioi. – Olemme todella kiitollisia saamastamme huomiosta, sanoo rumpali Juuso nöyränä. – Näemme fyysisille äänitteille kuitenkin edelleen tärkeän roolin artisti-fani-suhteessa. Mumrunneria on kuvattu punkin ja shoegazen yhdistelmäksi painopisteen ollessa vahvemmin näistä jälkimmäisellä. Tavoitteenamme on päästä Soundin kanteen. Sauli: – Fyysinen äänite tarjoaa kuulijalle mahdollisuuden tukea suosikkiartistinsa taidetta. Osaatteko arvioida onko tällainen hyöty pitkäkestoisempaa vai käykö helposti niin, että päivän kuumimmat nimet vaihtuvat herkemmin uusiin ja bändit saavat tehdä kahta enemmän töitä pysyäkseen näkyvillä. Jukka: – Meille kappale on aina keskiössä ja vaatetamme kappaleemme aina sille parhaiten sopivin vaattein. – Arkiseen musiikin kulutukseen digi on tällä hetkellä ainakin helpoin, kertoo basisti Kati omista tottumuksistaan. – Mumrunner syntyi tarpeesta luoda yhtye, joka voi soittaa nopeaa shoegazea nojaamatta liikaa sen estetiikkaan, valottaa kitaristi Sauli Mumrunnerin syntyä. Full Blossom ilmestyy digitaalisena Suomessa Solitilla ja vinyylinä saksalaisen Wolves And Vibrancy Recordsin kautta. – Lisäksi meille oli tärkeää saada mukaan genrelle muuten aika harvinaiset vahvat melodiat, täydentää laulaja Jukka. Sauli: – Sanomattakin on selvää, että bändejä tulee ja menee, mutta parhaat jäävät elämään. Vaikutteita ammennetaan muun muassa manserockista, indiestä, punkista ja black metalista. Mumrunner on noteerattu ajan hengen mukaisesti ensiksi blogeissa. Ehkei siis kannata tarttua liiaksi tyylikysymyksiin. Sauli: – Bändin jäsenet tulevat hyvin erilaisista musiikillisista taustoista. Tempo voi olla tarvittaessa rivakka ja taustalla väijyvien indie-bändien viimeiset henkäykset ovat vielä aistittavissa. Eikä mikään voita vinyylin kuuntelun tarjoamia kiksejä. Niin lujasti tällainen mielikuva oli iskostunut, että tamperelaisen Mumrunnerin käytettyä samaa termiä kuvaillessa itseään, iski hämmennys. Kappale kyllä kertoo suoraan haluaako se päälleen niittivyön vai pillifarkut. Yhtye itse on korostanut rakastavansa soittaa lujaa unohtamatta dynamiikan merkitystä
Sinne sijoittuu myös Olavi Uusivirran todellisuuspohjainen rakkauslaulu. Tätä ennen oli tapahtunut seuraavaa: Uusivirran debyyttilevy Nuoruustango (2003) oli floppi. Se oli eka kämppäni, missä asuin omillani. Olimme samalla alalla ja täällä me näimme, tällä paikalla. Kymmenen vuoden tauon jälkeen voisi jatkaa tarinaa: Lostaria ei enää ole, vaan on Tres Bones (Lost & Foundin paikalla nykyään oleva ravintola, jossa haastattelu tehtiin). Lähettelin hänelle muistaakseni kirjeitä ja kortteja. / Mä menin sitten tiskille, ett’ ’Moi, mä olen Olavi, jotkut sanoo Oltsuks ja Tidi sanoo C’est la vie’” K uv a: Visa Högmander Punavuoresta on tullut viime aikoina poliittinen taistelutanner. – Ehkä Coronassa voi notkua samanhenkistä porukkaa, mutta Lostarissa olivat aina kaikki. Ymmärsin, että ei ole mitään kaavoja, joita pitäisi noudattaa kirjoittaessaan poplyriikkaa. – Se rakkaus ei ikinä varsinaisesti konkretisoitunut. Olavi Uusivirta sanoo Punavuoriblue sin toimivan myös alkometrinä. Nummisen henkeä. – Biisin tempo on nopea ja artikulointi haastavaa. Puna vuoriblues oli yksi niistä biiseistä, joiden kohdalla etsin omaa kirjoittajan ääntäni. Uusivirta siirsi maiseman Helsingin Punavuoreen. – Tekstissä mainitaan elokuvassa myös näytellyt Tidi eli Kwanista tuttu Tidjân Ba, joka kutsui minua C’est la Olavi Uusivirta: Punavuoriblues Singleltä Irrallaan (2005) Sanat ja sävellys: Olavi Uusivirta 60° 9’ 48.6”, 24° 56’ 29.7” Alkometrinä toimiva kunnianosoitus Bob Dylanille 81 ”Mä näin sut ensin teeveessä ja sitten Lostarissa, mä ajattelin heti että tossahan on kissa, joka yksinäisyyttäni voisi hälventää ja tuskaa eksistentiaalista lieventää. Muutaman oluen jälkeen ehkä, mutta kolmannen jälkeen voi tehdä tiukkaa, laulaja nauraa. En halunnut lähteä keksimään asioita, ja siinä on mukana pingviinejä myöten todellisia tapahtumia. – Asuin siihen aikaan Helsingissä, lähellä Viiskulmaa, Albertinkadun ja Pursimiehenkadun kulmassa pienessä poikamiesboksissa. Silloin tuli tehtyä paljon tyylilajikokeiluja niin sävellyksissä kuin sanoituksissa. Ei se taivu hirveän vahvassa simassa. – Vuonna 2004 itselle kirkastui se, että haluan keskittyä musiikkiin enkä tehdä radioja tv-hommia. Biisistä kuulee, että se on tehty viidessätoista minuutissa, mutta sen tarinaahan voisi jatkaa vaikka 20-säkeistöiseksi. Toki mukana on myös fiktiivistä kerrontaa, Uusivirta kertoo. Siinä tavoiteltiin Juice Leskisen ja M.A. Seitsemättä studioalbumiaan parhaillaan työstävän Olavi Uusivirran mielestä Helsingissä ei ole enää Lostarin veroista paikkaa. Kirjoitin tämän biisin hänelle. Se oli tietoinen päätös. Jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä juttu, että se meni juuri niin, koska sitä putosi maan pinnalle suurista odotuksistaan ja glorifioiduista mielikuvistaan. Realismi oli nenän edessä. Punavuoriblues syntyi aikana, jolloin tein täysipäiväisesti lauluja. Sunnuntait ja maanantait olivat parhaita iltoja, kun ”keravalaiset” eivät olleet katsomassa, että onko se Ville Valo täällä, laulaja naurahtaa. Teksti: Visa Högmander > vie -nimellä. – Kukaan ei ostanut sitä ja kriitikot teilasivat sen. Olavi Uusivirta toteaa Punavuori bluesin olevan suora päällekirjoitus Bob Dylanin ikonisesta Sub terranean Homesick Blues -kappaleesta. Lostarista (vuosina 1996–2011 toiminut ravintola Lost & Found) löysi aina kavereita. Meistä tuli tosi hyvät tuttavat. Punavuoriblues julkaistiin Me ei kuolla koskaan -albumilta (2005) lohkaistun Irrallaan-singlen bpuolena kymmenen vuotta sitten. laulun paikka_olavi_b.indd 81 7.5.2015 16.21. Uusivirta kertoo, että Punavuori blues syntyi aikana, jolloin oli hedelmällistä kirjoittaa kappaleita. Se syntyi yhdeltä istumalta. Punavuoribluesin kirjoitusaikoihin Uusivirta näytteli Keisarikunta-elokuvassa. – Kukaan ei odottanut mitään. Tein myös YleX:lle radioohjelmaa, Olavi Uusivirta muistelee. Ensimmäinen albumini oli julkaistu ja tein sen jälkeen Henna Vännisen, nykyisen Tanskasen kanssa nuorten keskusteluohjelmaa nimeltä Zulu. Olin siihen aikaan vahvasti mieltynyt erääseen suomenruotsalaiseen radioja tv-toimittajaan. – Siitä tuli rakkauslaulu. Se oli antoisaa aikaa. Nyt en ole enää nuori enkä tulokas. Laulun paikka Sarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Ovat asiat muuttuneet senkin puoleen, että Punavuoribluesin aikaan olin nuori tulokas
Ka navaltahan kuulee ainoastaan ihan oikeasti ISOJA biisejä seitkytluvul ta tähän päivään, joita ei mielestäni muilla kaupallisilla kanavilla liian usein kuule. Kuuden ai kaan aamulla päivä on parhaimmil laan. Levypalkinnon voitti Janne Haapala Tampereelta. Tämä kirja on jo pitkään ollut minulle tär kein oppikirja, josta ammennan op pia niin taiteen ja musiikin tekemi seen kuin myös elämään ylipäätään. Tarvittava rento us löytyy lopulta ponnistelun kaut ta. Soundi 40 vuotta sitten Hei, kuka puhui. Levyssä on paljon rakkautta, valoa ja tilaa. NAUTIN tähän aikaan vuodesta var haisista kevätaamuista. Sellaista sy kettä mitä Joulubileissä on, nähdään harvoin suomalaisessa elokuvassa. Mutta myönnettävä on, että jos taannoin hyppäsin penkistä ensi kertaa kuul tuani ”Crashing this pla ne... Suosittelen läm möllä! 82 ”Bowie-vaikutteista on ihan turha puhua mitä minun teksteihini tulee, koska en missään vaiheessa ole Bowielta vaikutteita ottanut.” (Soundi 5/1975) Arvaa tai tiedä – kuka oli äänessä . Tä mänhän opetti jo mestari Jouko Turkka, jonka ope tuksia olen tutki nut Anneli Ollikai sen kirjoittamas ta Lihat ylös! kir jasta. Se tahdonvoima ja taistelu mieli, mitä elämässä tarvitaan, löy tyy minulle parhaiten Malmin len tokenttää ympäri juostessa. Ja pieniltä hän ne omat intoilut vaikuttavat, kun seuraa yhtä kahden minuutin pätkää analysoitavan kolmen tu hannen merkin edestä. a) Mikko Jokela (Kaseva) b) Justin Hayward (Moody Blues) c) Hector Edellisen lehden siteeraus kuului Phil Collinsille. Ja sitä uutta kuunnel tavaahan on tässäkin keväässä riit tänyt musafiilin tarpeiksi yllin kyl lin. Laita viestisi otsikoksi ”Kuka puhui” ja liitä mukaan yhteystietosi. Mikä onni, etten saa musiikin kuuntelusta tarpeekseni, ja eritoten uuden (raskaan) musiikin nälkäni on loputon. Elokuva on hieno hen gen ja rakkau den puolustus, paikoitellen puhdasta kirkkautta. Enkä ole tuntojeni kanssa yksin. Kävin taannoin jopa Mokoman klubikeikalla – ihka ensimmäistä kertaa. Lähetä arvauksesi sähköpostilla osoitteeseen kilpailut@soundi.fi. Sen lisäksi, että hieman van hemman ihmisen alun kanssa tu lee tahkottua Batmanin seikkailu ja Legomaailmassa, on henkilö kohtaisesti rakas viittasankari osoittanut heräämisen merkkejä myös aikuisten maailmassa. Erityisen rikastavan vii meisimmästä kuukaudesta on tehnyt kahden aiem min lähinnä kädenlämpöi senä maistuneen kotimai sen artistin, Nightwishin ja Mokoman, päätyminen ma niaa lähentelevään kuunte lurotaatioon. Halonen onnistuu haastavassa tehtävässä ver sioidessaan kansalliseepos tamme, tuo malla nerok kaasti Kaleva laan oman jut tunsa. Ollikainen on kirjoittanut ylös Turkan opetuksia teatterikorkeakou lun oppitunneilta 80luvulta. Ajatuksena umpidorka idea soittaa Policea ja Nelly Furta doa samalla kanavalla toimii häm mentävän kitkatta. ISIä on helppo kuunnella uu delleen ja uudelleen, siitä tulee hyvä olo. Aika ajoin jopa hellyttävän karri koidusta musiik kimaustani huoli matta kotosalla meillä soi, kohta kaksi vuotiaan kuopuksemme iloksi, päivä päiväl tä mielikuvituksellisempiin tanssi liikkeisiin yllyttävä Groove FM. Rentous ei ole mitään löysää ja lötköä, vaan vä rähtelevä tila, jo ka ansaitaan hi koilemalla. Tä tä kirjoittaessa seuraa van Bättiselokuvan Batman V Superman: Dawn Of Justicen ensim mäisen trailerin julkai susta on pari päivää, ja jälleen hieman jopa naurattaa oma vauh koaminen kahdesta pirun lauseesta. You will!” juuri huo nommaksi jää. Batman News ja Superhero News sivustot pitävät kyllä aiheesta kiin nostuneen ajan tasalla. Keitän aamukah vit ja nautin olemassaolon ihmeel lisyydestä. Tykkäsin ihan helvetisti, ja ei, en usko minusta tulleen vanha, vaan yhtyeen oikeasti ope roivan niiden kuuluisien oikeiden asioiden äärellä tässä ja nyt. Arvomme vastaajien kesken levypalkintoja. HENRI EEROLA Helmi-levyt, Inariveljet viimeinen sana -taitto_15_5_a.indd 82 11.5.2015 14.47. Katsoin Yle Aree nasta tvversion. Hengitys auki ja kainaloihin ilmaa! Tästä päästään luonnollisesti Turkan vanhaan oppilaaseen Jari Haloseen, jonka elokuva Kalevala – Uusi aika kolahti. Lenkin juoksu on päräyttävämpää kuin mikään päihde. Arvostan Vil len rohkeutta ja intohimoa musiikin tekemiseen. Uusista kotimaisista äänilevyis tä mainittakoon Ville Leinosen uu si ISIlevy, jota olen kuunnellut vii me aikoina. Mikä voisi kolahtaa pi meän talven jälkeen enemmän kuin raikas kevätaamu. Loistava on myös Halosen vanhem pi elokuva Joulubileet, jonka tsek kasin samaan syssyyn. Lenkkeily antaa hyvää virtaa kai kelle tekemiselle. Lintujen laulu, valon määrä ja kukoistamaan heräävä luonto anta vat hyvää voimaa. > ARWI LIND OTTAEN HUOMIOON, että leipä työkseni myyn puhelimessa, saan hirvittäviä ahdistuskohtauksia jou tuessani hetkenkin havainnoimaan julkisten kulkuvälineiden pakol lista pahaa, eli tauotta porisevaa ja yliampuvan äänekästä puheen sorinaa. Kun aamukahvit on juotu, on hy vä lähteä hikoilemaan. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. with no survivors!”, ei tämän hetken kuumin repla ”Tell me – do you bleed
FME tulostus .indd 83 7.5.2015 15.52
takakansi 5_15.indd 84 8.5.2015 15.12