Soundi 5/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 5 FIN Wintersun 05-17_BACKCOVER.indd 1 09.05.17 15:37 takakansi 5_17.indd 84 10.5.2017 11.38 SOUNDI 5/ 20 17 9,50 € (sis.alv) S O U N D I 5 / 2 1 7 Aamen! SO UN DI 11 SO UN DI 11 M IK K O J O E N S U U MIKKO JOENSUU SAI TRILOGIAN PÄÄTÖKSEEN SÓLSTAFIR DRAAMAA RUMPUPALLILLA ROYAL BLOOD BASSO JA RUMMUT RIITTÄVÄT SALALIITTO LÄHTEE HELPOSTI LAPASESTA ED SHEERAN ED SHEERAN MIES, KITARA JA STADIONEITTAIN FANEJA kansi_5_2017_i.indd 1 12.5.2017 11.19 _1SD_ulkokannet_4/2017.indd 1 12.5.2017 11.19
W W W . MARCO HIETALA JA TUPLE SALMELA LIPPUKAUPPA 24/7 www.liveto.fi LIPUT MYYNNISSÄ NYT! www.satamafestival.. J O H N S M I T H . F I AMORPHIS TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS SONATA ARCTICA DELAIN THERAPY. APULANTA • HALOO HELSINKI! EPPU NORMAALI • JUHA TAPIO • THE COMEDIANS ROOPE SALMINEN & KOIRAT • MENNEISYYDEN VANGIT • KAKE RANDELIN WALDO’S PEOPLE • ANTTI RAILIO • VESTERINEN YHTYEINEEN • MARTTI SERVO & NAPANDER TUTUSTU MYÖS TOISEEN FESTIVAALIIMME! S U O M E N R O C K E I N F E S T A R I PEURUNKA, LAUKAA 21.-22.7.2017 John Smith tulostus.indd 83 11.5.2017 14.26 WWW.SONYMUSIC.FI Debyyttialbumi kaupoissa nyt MUKANA HITTISINGLE Sony Music aukeama tulostus.indd 2 10.5.2017 13.24 _2SD_sisa?kannet_5/2017.indd 1 12.5.2017 11.22. BEFORE THE DAWN RECKLESS LOVE MOKOMA 2 TIMES TERROR CMX PEER GÜNT S-TOOL DYNAZTY PSYCHEWORK WOLFHEART SWALLOW THE SUN VIP ARTISTS: GRAHAM BONNET BAND ANTONY PARVIAINEN TRIO FEAT
WWW.SONYMUSIC.FI Debyyttialbumi kaupoissa nyt MUKANA HITTISINGLE Sony Music aukeama tulostus.indd 3 10.5.2017 13.24
Jäljittelemätöntä ja kovin suomalaista. Metallijengiä, metallimusiikkia ja leirintäalue, joka on kuin risteytys Mad Maxia ja huvipuistoa. F I Nummirock tulostus.indd 4 10.5.2017 13.31. Jone Nikula “ “ W W W . N U M M I R O C K . Ja juuri siksi niin pirun hauskaa
Focus on your message – not on the equipment. It’s time to raise your voice. For all microphone options visit sennheiser.com/xs-wireless 20170403_225x297_Soundi_FIN.indd 1 03.04.17 10:59 Sennheiser tulostus.indd 5 10.5.2017 13.19. Thanks to its intuitive, one-touch scanning and synchronization, XS Wireless 1 combines exceptional ease of use with great sound quality. As a singer, speaker or instrumentalist, you want to connect with your audience. If you’re ready to take the next step, XS Wireless 2 offers additional control, flexibility and ruggedness to withstand the toughest live conditions. XS Wireless 1 & 2 microphone systems. To meet those demands, Sennheiser created the XS Wireless microphone system. Raise your voice. Be confident
Soundi 5/2017 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Metsänpeitto 14 Elämäni soundit: Verneri Pohjola 16 Apparatus 18 E-liike 20 Jussi Niemen naamakirja: King Sunny Adé 24 Soundi-haastattelu: Mikko Joensuu 32 Ed Sheeran 38 Sólstafir 46 Royal Blood 50 Salaliitto 52 Tortoise 58 Levyarviot 76 Bazook Red Moon Architect Noumena The Night Flight Orchestra 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: G re g W il li am s K u v a: D av e St ap le to n 24 Mikko Joensuu ”Tämä kaikki on outojen sattumusten summaa.” K u v a: Te ro A h o n en 6 SOUNDI 14 Verneri Pohjola ”Huomasin Queenin vaikutuksen melodiatajuuni ja sävelkulkuihin improvisaatiossani.” 32 Ed Sheeran ”Pieni salaperäisyys tekee kaiken mielenkiintoisemmaksi.” 38 Sólstafir ”Voimme olla samassa huoneessa ilman että tunnen voivani pahoin.” 78 The Night Flight Orchestra ”Amber Galactic on eräänlainen feministinen avaruusooppera.” K u v a: St ei n u n n Li lj a D ra u m la n d sisältö_2017_5_a.indd 6 12.5.2017 11.30
Provinssirock tulostus.indd 7 11.5.2017 10.11
Kaiken lisäksi ylioppilaskeväänäni ilmestynyt albumi on itselleni yksi ehdottomasti tärkeimmistä. Tai vielä parempaa: ylpeilevät sillä, että eivät ole koskaan sitä edes vaivautuneet kuuntelemaan. Edellisen kappaleen katkerasta sävystä on helppo päätellä, mitä mieltä minä olen OK Computerista. Helkkarin snobit. Silloin kirjoittamassani arviossa lukee: ”Hyvin harvaa albumia olen kuunnellut yhtä paljon ja yhtä tarkasti kuin OK Computeria. Minulle kyse on aivan samasta asiasta kuin että kieltäisi The Beatlesin nerokkuuden – mokomat trollit voi jättää omaan arvoonsa. Ja lisää on tulossa uudelleenjulkaisujen myötä. Tietenkin sitä oikeaa mieltä, eli että kyseessä on pophistorian parhaita ja merkittävimpiä pitkäsoittoja. Aiheeseen liittyviä muistelujuttuja, taustoittavia artikkeleita, esseitä ja arvioita on julkaistu suuret määrät. Enkä luopuisi siitä mistään hinnasta. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Korvaa yllä olevasta tekstistä Radiohead ja OK Computer omalla suosikillasi, juuri sillä joka tuntuu selkäpiissä kun vain ajattelet sitä, ja jonka merkittävyys ei ole mielipideasia vaan absoluuttinen totuus. Voit nauraa selkärangatonta nauruasi SOUNDI 5/2017 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN The War On Drugs: Thinking Of A Place (biisi) Henrik Berggren: Wolf’s Heart Paul Weller: A Kind Of Revolution Mikko Joensuu: Amen 3 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi T ämä kevät on ollut raskas, sillä Radioheadin OK Computerin julkaisusta on kulunut 20 vuotta. Juuri tästä on kyse intohimoisessa ja sinisilmäisessäkin, rakkaitaan jääräpäisesti puolustavassa popfaniudessa. Olen kuunnellut sitä rakastuneena, sydänsuruissa, lapsuuden kotona, ensimmäisessä omassa kämpässäni, Skotlannin vuorilla ja juhannusyönä lähellä Venäjän rajaa.” Radioheadin audioseikkailut olivat vasta alussa ja rock oli yhtyeelle jatkossa vain yksi viitekehys, mutta OK Computer toimii yhä kiistämättömänä todisteena siitä, että sähkökitaroihinkin perustuvan albumin voi tehdä äärimmäisen mielenkiintoisesti ja jännittävästi. Neljä vuotta sitten Soundissa julkaistiin suomalaisten musiikkitoimittajien äänestämä 100 maailman parasta levyä -listaus, jossa OK Computer ylsi hienosti sijalle kahdeksan. Raskas osuus ei kuitenkaan ole tuo, vaan se, että juhlavuosi on nostanut maan alta esiin lukemattomat OK Computer -vihaajat, jotka ovat nyt yllyttäneet toisiaan ylistämään kuorossa, kuinka ovat aina pitäneet albumia yliarvostettuna. Nyt annan sinulle tehtävän. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Siksi ei ole mikään ihme, että nyt esiin nousseet dissaajat käyvät tunteisiini – vaikka kuinka yritän lohduttaa itseäni sillä, että he eivät vain ymmärrä, he jäävät paitsi jostain upeasta, heidän elämänsä on köyhempää. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Aleksi Paalimäki, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 43. Ja siksi minun on mahdotonta ottaa tosissaan ihmistä, joka ei pysty näkemään OK Computerin ansioita. Olen testannut sillä jokaisen sen koommin ostamani stereolaitteiston. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi instagram.com/soundilehti Slowdive: Slowdive pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_5_a.indd 8 12.5.2017 11.24
En ymmärrä. Yleensä se on kuitenkin harhaa. Itse en koe nostalgiaa edes yksilötasolla. Näin YouTubessa videon nuoruudestani. Saunan pukuhuonetta muistuttavassa kellaristudiossa Lempäälässä taltioitu kokonaistaideteos on hämmentävä. Klaustrofobinen video, jossa eeppiset pehkot kärvistelevät liian ahtaassa, matalassa ja vähävaloisessa tilassa bulkkilagerit kädessä on täydellinen metafora ajalle Suomessa, jonne luulisi kaipaavan vain sellaisten ihmisten, jotka kiihottuvat kovan markan politiikasta. Ymmärrän nyt paremmin Uhrilampaiden Clarice Starlingin traumoja. Ihmiselämä on luonteeltaan sellainen, että se aika usein muuttuu ajan kuluessa monimutkaisemmaksi, joten yksinkertaisempaan, auringon suutelemaan menneisyyteen kaipaaminen on inhimillistä. YouTubesta löytynyt vienosti paskanmakuinen madeleine-leivos pisti miettimään omia muistikuvia kultaisesta 1980-luvusta ja kollektiivista kaipuuta menneeseen. Osittain ehkä siksi, että sanojen seuraamisen sijaan tulee kuunneltua laulajien hätääntyneen – tai humalaisen – oloista määkimistä. Suomalainen versio Band Aidin aloittamasta 1980-luvun villityksestä, eli hyväntekeväisyysbiisi. SOUNDI 9 > Suorat sanat K aipuu menneeseen on yksilötasolla ymmärrettävä juttu. Se oli Apua! Orkesterin Maksamme velkaa (1985). Tästä kaikesta huolimatta jollain tavalla tuskallisinta oli videon synnyttämä proustilainen hetki. Teksti on hienovarainen kuin 1970-luvun alun poliittisen laululiikkeen lyyrinen anti, muttei edes niin puhutteleva. Yhteiskunnallisella tasolla menneeseen kaipaaminen taas on vaikeaa ymmärtää. Sävellys ja sovitus svengaavat taattuun Juice Leskinen -tyyliin kuin eukonkanto tervahaudassa, ja maestro on onnistunut löytämään mystisen sävellajin, joka ei ilmeisesti sovi yhdellekään laulajalle maailmassa – edes Pave Maijaselle. Sitä on vaikea ymmärtää. Paskalta maistuva madeleine-leivos Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Arttu Tolonen pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_5_a.indd 9 12.5.2017 11.24. Siitä huolimatta se valjastetaan säännöllisin väliajoin poliittiseksi voimavaraksi, esimerkiksi viime vuosina
Lost Society valmistelee myös uutta materiaalia, mutta seuraavan albumin aikataulut eivät ole vielä lopullisesti selvillä. K uv a : V il le Ju u r ik ka l a uutiset_2017_5_a.indd 10 12.5.2017 11.32. Suhde uu sien kokeilujen sekä vanhan ja hyväksi havaitun välillä tuntuu olevan aika hyvin kohdallaan. Tämä on osoittautunut paikoin tuskaisaksi metodiksi, mutta samalla olemme törmänneet uusiin oivalluksiin ja parikin ässäbiisiä on jo löytänyt muotonsa... Osa biiseistä soundaa raskaammalta kuin koskaan aikaisemmin ja toisaalta myös melodioita löytyy runsaammin. Joulu kuun alussa on luvassa kaksi eri settiä, kahtena eri iltana. Tässä on menty Markon (Annala, laulu) irtoideoiden kanssa suoraan soittokämpälle väsäämään valmiita biisejä koko porukan kanssa – ilman esimerkiksi alustavien kotidemojen tuomaa selkänojaa. – Seuraava varsinainen keikka soi Jyväskylän WaterXfestillä 2. Kesäkuun alkupuolella Helsin gissä ja Tampereella järjestettävät akustiset hyväntekeväisyyskeikat ovat ainoat VHBesiintymiset en nen ensi syksyä. Seuraava pitkäsoitto tulee olemaan erittäin tärkeä julkaisu Lost Societylle – ja siitä tulee tietenkin meidän paras albumi! Mokoma työstää seuraavaa albumia uusin metodein Suomenkielisen metallin suurvisiirin Mokoman nokka osoittaa kohti kesäfestareita, mutta taustalla tapahtuu paljon muutakin. Nauhoitamme levyn alustavan demon heinäkuussa, jonka jälkeen päätämme lopullisista aikatauluista. Rakennetaan livesetti uusiksi ja räimitään sillä ainoalla osaamallamme tavalla eli täysillä, sanoo laulajakitaristi Samy Elbanna. Pakko sanoa, etteivät ole tämän orkesterin hommat jääneet kos kaan rummuista vajaiksi – olipa patteristina sitten Mikko Kaakku riniemi tai Sami. – Ollaan nyt lähdetty liikenteeseen vähän eri meiningillä. – Kesästä on tulossa upea, kun päästään soittamaan todella isoille festareille. No, lop putulos on sellainen hyvinkin aerodynaaminen ja virtaviivai nen rocklevy, aloittaa laulaja kitaristi Mikko von Hertzen. Rakas kotimaa saa turpaansa kaksi kertaa, sillä Lost Society esiintyy Tuska Open Airin 20-vuotisjuhlilla sekä kotkalaisessa Dark River -tapahtumassa. Varsinainen al bumirundi käynnistyy IsoBri tanniasta ja se rantautuu myös Helsingin Kulttuuritalolle. Tämä rumpugu ruhan on aikaisemmin vaikutta nut muun muassa Approachal bumilla (2006). – Nelisen aihiota on jo läpisoittokuosissa eli alku on lupaava, mutta hommia riittää vielä yllin kyllin. Ja tosiaan, vedetään poikkeuksellisesti vain kaksi Suomen-keikkaa, mutta niistä tuleekin sitten spesiaaleja iltamia. Mietittiin, et tä ”tehkää sitten parempi kun kerran maksatte paljon ja olette alan guruimpia ukkoja”. Armoitettu heavytaiteilijamme on siirtynyt viime viikkojen aikana myös kameran toiselle puolelle, sillä Elbanna on toiminut The Tuska Show -videosarjan toimittajajuontajana. Viisikko nimittäin valmistelee seuraajaa helmikuussa 2015 ilmestyneelle Elävien kirjoihin -menestysalbumille. – Kaikkihan me tiedetään, mi hin ihmetekoihin Sami pystyy, varsinkin jos sille päälle sattuu! Onneksi tehtiin taannoin parit Kingston Wall FreakOut! keikat, sillä nehän virittivät Samin täs mälleen oikealle taajuudelle. Valmista pitäisi tulla kesäkuun loppuun mennessä, sillä toistaiseksi ni mettömän albumin on määrä il mestyä lokakuussa. – Silkkaa metallia meiltä on edelleen tulossa, se on satavarmaa. Olisi mukavaa jatkaa näitä toimittajan hommia myös tulevaisuudessa. Tuoreet biisit kuulostaa ”ihan meiltä”, mutta mukana on myös todella freshiä meininkiä. syyskuuta, jolloin lauteille nou sevat minun, Kien ja Jonnen li säksi Kuoppis sekä Janne ”Bur ton” Puurtinen. – Nyt puolestaan tehdään kaikki itse ja todella huolella tehdäänkin. Sen jälkeen festivaalirundi vie Jyväskylän thrash-ihmeet esimerkiksi IsoBritanniaan, Ranskaan, Tanskaan, Espanjaan ja Sloveniaan. Tämän hetken ajatuksena on uppoutua studioon loka-marraskuussa ja julkaista työn tulokset sitten helmi-maaliskuussa, kertoo kitaristi Tuomo Saikkonen. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Uutta albumia työstävä Lost Society aktivoituu lavoille Harvakseltaan viime aikoina esiintynyt Lost Society aloittaa komean festarikautensa Sweden Rock -festivaalilta kesäkuun alkupuolella. – Olen saanut tehdä duunia hienojen artistien kanssa! Vuosien aikana on tullut annettua paljon haastiksia ja onkin ollut siistiä kokeilla myös haastattelijan arkea. Olen muutenkin aina ollut sellainen ”joka puolella esillä” oleva persoona ja tämähän on suoraa jatkumoa tälle luonteenpiirteelle. Von Hertzen Brothersin pan nukioskin takaa löytyy nykyään uusivanha taituri, nimeltään Sa mi Kuoppamäki. Ja samalla rönsyil lään vanhaan malliin ja koete taan olla mahdollisimman vapai ta omassa ilmaisussa. Peli on siis avattu ja vieläpä hyvinkin lupaavasti! K u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: V il le Ju u ri k k al a Von Hertzen Brothers palaa juurilleen Kokoonpanoaan rukannut Von Hertzen Brothers on viihtynyt äänitysstudion uumenissa jo varhaisesta keväästä. – Edellislevyllä (New Day Rising, maaliskuu 2015) annettiin paljon vastuuta muille: tuotta jalle, äänittäjille, miksaajalle ja masteroijalle. Olemme jo pitkään kirjoittaneet ja demottaneet uusia, hyvinkin monenlaisia kappaleita
19.7. 26.7. Nyt olemme kuitenkin vihdoinkin saamassa paketin valmiiksi. 2.8. 23.8. 2.8. 23.8. 21.6. 11€ | K18 WWW.TICKETMASTER.FI | WWW.ELMU.FI Kesäiltojen keskiviikkoterapiaa! 7.6. – Osbourne-aikakauden sanoitusten käännöksistä vastaa alkuperäinen laulajamme Hannu Paloniemi, kun taas Marco on suomentanut Dion tulkitsemat biisit. 21.6. 5.7. 30.8. 28.6. Radio Heka -kiekko iskeytyy tarkkaavaisten kuulijoiden ihmeteltäväksi kesäkuun puolivälissä. 2.8. Missä vaiheessa tulevan pitkäsoiton työstäminen on. Entä onko luvassa keikkoja. – Tällä hetkellä ennuste näyttää huonolta. kesakuu ruudolf & karri koira + ros samae koskinen + iida niini iisa + m drifters collective + green light district elokuu heinakuu julma h + jxo elias gould + antti autio eva & manu ursus factory gaala matti johannes koivu anna puu yona + aivovuoto Elmu_popmedia_toukokuu2 korjattu.indd 1 11.5.2017 8.52 uutiset_2017_5_a.indd 11 12.5.2017 11.32. 12.7. 11€ | K18 WWW.TICKETMASTER.FI | WWW.ELMU.FI Kesäiltojen keskiviikkoterapiaa! 7.6. 11€ | K18 WWW.TICKETMASTER.FI | WWW.ELMU.FI Kesäiltojen keskiviikkoterapiaa! 7.6. Tuotantopuoli on myös jonkin verran silottunut, mutta toki räkäinen kyljysrasva tuoksahtaa edelleen. 30.8. Black Sabbathin kuolematonta materiaalia suomen kielellä tulkitsevan orkesterin solistina toimii Nightwish-kiireet kuluvan vuoden ajaksi taakse jättänyt Marco Hietala. 14.6. 19.7. 12.7. Kerrottakoon, että esimerkiksi Born Again -levyn materiaaliin emme kajoa, mutta luvassa saattaa silti olla ainakin yksi aavistuksen yllättävä veto. Tämän pyhän kolminaisuuden sulkee vielä jonakin päivänä ilmestyvä Heka Album, kertoo kitaristilaulaja Koljonen. Radio Heka on Koljosen classic rock -albumi ja otsikko viittaa juuri siihen suuntaan – vähän kuin Queenin Radio Ga Ga aikoinaan. kesakuu ruudolf & karri koira + ros samae koskinen + iida niini iisa + m drifters collective + green light district elokuu heinakuu julma h + jxo elias gould + antti autio eva & manu ursus factory gaala matti johannes koivu anna puu yona + aivovuoto telakkakatu 8 00150 helsinki LIPUT ENNAKKOON ALK. K u v a: Ti m o Is o ah o Koljosen Tiekiista popimpana kuin koskaan telakkakatu 8 00150 helsinki LIPUT ENNAKKOON ALK. 5.7. 23.8. 2, joten ehkä se kortti meni jo... Kun kyseessä on Sapattivuoden neljäs julkaisu niin kai levyn nimi on Vol. 28.6. 14.6. 4. Pitkäsoiton työnimenä on ollut Lempo, koska Lempo soikoon olisi niin hyvä mainoslause. 12.7. 28.6. Lopputulos saattaa kuitenkin olla popeinta Koljosta koskaan. Ei, se ei ole Paranoid, sanoo Halmkrona. – Aivan koko aikaa ei enää paahdeta sata Ladan lasissa, mutta syke pidetään silti riittävän kiivaana, ettei vanha hiki pääse kuivumaan. 14.6. – Suurin osa tulevan albumin äänityksistä on tehty jo pari vuotta sitten, mutta osa lauluista on vielä äänittämättä. Ilouutisia Black Sabbath -friikeille: Sapattivuosi aktivoituu! CMX-kitaristi Janne Halmkronan projektiyhtye Sapattivuosi julkaisee neljännen albuminsa ensi syksynä. – Biisit on onneksi jo sävelletty – pääosin 70-luvulla, naurahtaa Halmkrona. 12.7. Mutta tuo on kuulemma jo käytetty jonkun muun albumin mainonnassa. 5.7. 21.6. 26.7. 23.8. SOUNDI 11 Viikate-yhteyksistään tunnettu ja Fakta homma -televisiosarjasta innoittunut punk/hc-ryhmä Koljosen Tiekiista julkaisee jo viidennen studioalbuminsa. 26.7. 21.6. 19.7. Meillä on ensimmäistä kertaa ollut ongelmia biisien käännöslupien kanssa ja tämä on eräs syy levyn viivästymiseen. 26.7. kesakuu ruudolf & karri koira + ros samae koskinen + iida niini iisa + m drifters collective + green light district elokuu heinakuu julma h + jxo elias gould + antti autio eva & manu ursus factory gaala matti johannes koivu anna puu yona + aivovuoto telakkakatu 8 00150 helsinki LIPUT ENNAKKOON ALK. – Uusi albumi on Heka-trilogian toinen osa, sillä pelinhän avasi Heka Metal vuonna 2015. 30.8. 30.8. – Kakkosalbumin otsikko oli Vol. 19.7. 28.6. – Pitkäsoitolle tulee Ozzyn ja Ronnien aikoinaan laulamia biisejä. 5.7. 2.8. 11€ | K18 WWW.TICKETMASTER.FI | WWW.ELMU.FI Kesäiltojen keskiviikkoterapiaa! 7.6. 14.6. Säätö on edelleen päällä, mutta rumpalimme Simo Vehmas muuttaa Ruotsiin, Marco tekee mittavan Raskasta joulua -kiertueen ja minulla taas on CMX-kiireitä. Mutta emme ole vielä menettäneet kaikkea toivoamme esiintymistenkään suhteen. kesakuu ruudolf & karri koira + ros samae koskinen + iida niini iisa + m drifters collective + green light district elokuu heinakuu julma h + jxo elias gould + antti autio eva & manu ursus factory gaala matti johannes koivu anna puu yona + aivovuoto telakkakatu 8 00150 helsinki LIPUT ENNAKKOON ALK
Tavoitellaanko musiikissanne tätä vaiku12 SOUNDI Metsänpeitto haluaa mennä luonnonvoimaa henkivässä folk popissaan paikallisia mytologioita syvemmälle. Metsänpeiton tulevaisuus näyttää lupaavalta, sillä Jussin mukaan kiinnostusta yhtyettä kohtaan on riittänyt. Metsänpeiton tunnelmia täyteen ladatussa folk popissa on selkeä mystiikkaa huokuva juonne, joka tekee vahvan tulkinnan ohella bändistä erityisen mielenkiintoisen. Hänen tunnistettavaa ääntään kuullaan nyt myös Metsänpeitto-yhtyeen riveissä. Emme koe tarpeelliseksi määritellä mitään etukäteen, vaan annamme Metsänpeitolle tilan kuulostaa omalta itseltään. Minulla oli lauluja valmiina ja soittajat kerääntyivät niiden ympärille lähes intuitiivisesti. Musiikki kumpuaa kuitenkin automaattisesti soittajista liiemmin miettimättä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että emme koe olevamme itse vastuussa soundin luomisesta, vaan se tulee ikäänkuin automaattisesti ja me menemme virran mukana. Pysymme jalat maassa, vaikka olisimme kuinka eksyksissä. Jussin mukaan Sut kii ja Rauhanpiippu edustavat hyvin Metsänpeiton soundia isommassakin mittakaavassa, vaikka kokoonpano ei aiokaan noudattaa samoja asetuksia aivan koko aikaa. tarkkis_metsänpeitto.indd 12 11.5.2017 12.27. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanperinteessä metsänhaltijoiden tai maahisten maailma, jonne joutuneelle tulee vieras olo. – Olemme erittäin optimistisia, että Metsänpeitto kantaa juuri niin pitkälle kuin se itse haluaa mennä, ja aiomme mennä sen mukana niin syvälle kuin vain voimme. Tavoitteet kasvavat siinä missä kaikkien odotuksetkin. Luonto ja mystiikka toivottavasti kuuluvat musiikissa, mutta ei niin että sitä yritetään herättää, vaan sitten että se on siellä luonnollisena osana meidän kaikkien kulkua. Lauluvastuun Jussin kanssa jakaa Elliina Peltoniemi. Soitamme puoliakustisesti, joten dynaaminen alue on livenä melko suuri. Jos se kuulostaa oikealta ja hyvältä, se on sitä. Albumillinen materiaaliakin on jo nauhoitettu ja sen julkaisu on vain ajan kysymys. – Sello soi kaihoisalla tavalla oikein, ja instrumenttien kanssa teemme jatkuvasti töitä, että saamme kokonaisuuden eheäksi. A-PUOLI ”Jos se kuulostaa oikealta ja hyvältä, se on sitä.” Metsänpeitto Irti todellisuudesta J ussi Kaholalla on jo pitkä ura takanaan rockin sekä punkin parissa, ja hänen Tryer-yhtyeensä julkaisi hiljattain kolmannen albuminsa. Sello on ainakin kahden kappaleen perusteella leimallinen elementti sovituksissa, mutta tietyn tunnelman luominen on monimutkaisempi juttu kuin pelkkä instrumenttivalikoima. Myös tunne siitä, että teemme asiat oikein ja Metsänpeiton musiikkia varjellen näyttelee suurta osaa tekemisessä. Folk-linjasta otamme silti muutamia enemmän tai vähemmän harkittuja irtiottoja jotta rauhallisuus saa vastapainoa ja enemmän voimaa. – Kauttaaltaan materiaali on erittäinkin eteeristä ja tunnelmallista. Jussi kieltää, että Metsänpeiton soundia olisi edes mitenkään tietoisesti määritelty. – Yritämme, niin kuin mikä tahansa bändi, saada luotua kokemuksen ja illuusion, joka jättää allensa kaiken muun. tusta ja kuinka paljon yhtyeessä on kyse luonnon mystifioinnista. – Jokainen soittajista lienee rakastunut musiikkiin heti. – Yksi pieni laulu oikeille korville antoi alkusysäyksen, jonka voimalla olemme lähteneet ystävien kanssa toteuttamaan verraten yksilöllistä kokonaisuutta, Jussi avaa Metsänpeiton syntytarinaa. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Metsänpeitto toimii kollektiivina. Jokainen soittaja tekee omat ilmaisulliset valintansa ja tuntemattomalle annetaan tilaa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN metsanpeitto.bandcamp.com Yhtyeeltä on julkaistu toistaiseksi vasta kaksi kappaletta. Musiikin kanssa ei ole koskaan mielestäni puhe todellisuudesta, vaan juurikin sen pakenemisesta. – Metsänpeitto viittaa disorientaatioon tutussakin tilassa, se ei siis ole vain paikallista mytologiaa, vaan laaja ilmiö, ja siten laajasti tulkittavissa myös musiikillisesti
himosjuhannus_225x148.indd 1 11/05/17 10:28 Himos Kuopiorock tulostus.indd 13 11.5.2017 13.57. Kuopirock korjattu.indd 1 11.5.2017 13.35 HIMOSPARK, J 22.—24.6
Pidin yhtyeestä, kun se ei ollut megalomaaninen vaan demokraattinen ja myös Taylor ja May lauloivat. Kaikkia biisejä ei saatu mahtumaan kokonaisuuteen. Olen sittemmin kuunnellut valtavasti Tom Waitsia, eikä vaihe ole vieläkään ohi. Kun kuuntelin heitä pitkästä aikaa, huomasin vaikutuksen melodiatajuuni ja sävelkulkuihin improvisaatioissani. Queen News Of The World – Queenin Greatest Hits II oli varhaisin soittoinnoittajani. (Verneri Pohjola Group, Ilmiliekki, Quintessence, Q-Continuum, Silvio) LEVY, JOKA AVARSI KÄSITYKSIÄNI MUSIIKINTEOSTA Anders Jormin Jord – Ehkä Return Of The Brecker Brothers oli ensikimmoke trumpetin soittoon, mutta Jord on kyllä vahvin oman tyylin innoittaja. Jazzin soittotapamme tuottaa livenä uudenlaisia versioita, mikä pitää homman hauskana, vaativana ja mielekkäänä. LEVY, JOTA KUUNTELEN LAULUÄÄNEN JA TUOTANNON ANSIOSTA Björk Vespertine – On jossain vaiheessa ollut jatkuvassa kulutuksessa Björkin upean laulun ja levyn hienon tuotannon yhteisvaikutuksesta. Suosikiksi nousi myös King Porter Stomp, jonka vaativat arrit ovat tutut suomalaisille big bandeille. Mutta tinkimättä laadusta. Minä en halua sulkea pois improvisaatiota ja vapautta. HUONOA TAUSTAMUSAA, KOSKA JÄMÄHDÄN AINA KUUNTELEMAAN Clifford Brown With Strings – Todella tärkeää musiikkia minulle, lyhyitä balladeja, mielettömän kaunista, rauhallista ja romanttista tunnelmaa. Neil Heftin hienot jousiarrit. Mahdotonta keskittyä omiin töihin tämän soidessa. Real Gone on ainoa levy, jonka olen koskaan ennakkotilannut. Oli heti myyty, kun Cannonball Adderley aloittaa yksin St. Loppuvuodesta 40 vuotta täyttävä muusikko perusti kolmen soololevyn ja Ilmiliekki Quartetin albumien jälkeen Ilmiliekin basistin ja kosketinsoittajan Antti Lötjösen ja Tuomo Prättälän sekä jazzkitaristi Teemu Viinikaisen kanssa Verneri Pohjola Groupin levyttämään edesmenneen basisti-isän Pekka Pohjolan kappaleita. Muita tärkeitä albumeja ovat Milesin Four & More -live sekä Tom Harrell Bill Evansin levyllä We Will Meet Again. ENERGIALTAAN RAJUMPI KUIN MONET ROCKLEVYT Tomasz Stanko Balladyna – Todella villi levy. Hän oli tarkka, että biisit menevät tarkalleen niin kuin hän on ne ajatellut. Pekka-levy tuli ulos sellaisena, että jokainen soittaja osallistui yhdessä sovittamiseen ja usein siinä, missä jonkun idea päättyi, toinen jatkoi omalta pohjaltaan musan tekemistä. Miles Davis Filles de Kilimanjaro – Siihen aikaan kuuntelin paljon Milesia, mutta myös muita trumpetisteja kuten Tom Harrell, Kenny Wheeler ja Tomasz Stanko. KUN KAIPASIN HYVÄÄ JAZZLEVYÄ ENSIMMÄISEEN VINYYLISOITTIMEENI Gil Evans New Bottle Old Wine – Hankin 15 vuotta sitten ensi kertaa vinyylisoittimen. Louis Bluesin. Groupin kanssa tehdään nyt täysillä tätä ehkä vuoden kaksi ja katsotaan miten asiat rullaa. K u v a: D av e St ap le to n Elämäni soundit 5_17.indd 14 11.5.2017 19.17. LEVY, JONKA TEOSSA TOIVOISIN ITSE OLLEENI MUKANA Tom Waits Mule Variations – Ilmiliekki-yhtyeen kautta kautta tutustuin Mule Variationsiin. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN ALBUMI, JOKA LÖYTYI SIBELIUSAKATEMIAN OPISKELUAIKANA Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Verneri Pohjola M estarillisena trumpetistina Verneri Pohjola on nauttinut musiikkipiirien arvostusta useassa jazzorkesterissa ja monipuolisissa projekteissa. Sävellyksiltään hieno levy osoittaa, miten improvisointia ja sointukiertoja voi käyttää hyväkseen. Kun esittelin pojalleni ja serkuille Kätkävaaran lohikäärmeen, ja sen kasvava jännitys tehosi niin, että sekin tuli mukaan. Pekka-levylle valikoitui kappaleita neljältä albumilta, koko tusinan ensilevystä viimeiseen. – Sain Svartilta pari vuotta sitten ne uudet Pekan älpeepainokset ja olen aivan onnellisissa fiiliksissä siitä, kuinka hienoa se musa on ja kuinka laadukas vinyyliprässäys värittää soundeja. Stankon ja Edward Vesalan ECM-yhteistyön huipennus. Olen saanut Andersilta myös soitto-opetusta.. – Pekan tapa harjoittaa ja liidata bändiä oli erilainen. Pyysin Digeliuksen Emua suosittelemaan hyvää jazzlevyä. Loput kappaleet ovat aiempaa 70-luvun tuotantoa, jotka ovat oma erilainen maailmansa. Kaikki musisoivat niin täysillä kimpassa, ja erityisesti rubatomelodioiden vapautunut soitto on innostavaa. – Oli osittain sattumaakin, että ajauduin tekemään tätä enkä omaa kamaa, Verneri toteaa, – Kaksi kappaletta, Benjamin ja Innocent Questions, olivat pyörineet mielessä pitempään
liput alk. f i la 24.2.2018 – Helsinki, Hartwall arena Fullsteam Planeettamme Maa.indd 15 12.5.2017 9.00. 39€ w w w . p l a n e e t t a m m e m a a
Piti tyytyä simulatioon, koneellisuuden tai mekaanisuuden jäljittelemiseen. Rummut voitiin soittaa metronomin kanssa klikkiin ja yhdistää koneilla tuotettuun ääneen, vaikkapa synabassoon. Kun osuuden soitti sisään puolet hitaammalla nauhanopeudella, kuulosti lopputulos normaalilla nopeudella sekvensseriltä! Puhelinluettelon kokoisen hadrware-sekvensserin muistiin voitiin tallettaa kokonaisia kappaleita joko reaali aikaisesti soittamalla tai erikseen ohjelmoimalla. Sekvensseri ohjaa muita laitteita, jotka toistavat sekvensseriin taltioidut tapahtumat. Kuitenkin 1970-luvun lopulta alkaen, rumpukoneiden ja sekvensserien yleistymisen myötä, rockmusiikissa tapahtui mielenkiintoinen ilmiö: kun elektronisen laitteet ja soundit omaksuttiin musiikin tekemiseen, alkoi tekniikka myös opettaa ihmistä soittamaan. Konemaisuus kuului 1980-luvun rockissa paitsi rumpukoneiden ja sekvenssereiden käyttönä myös muun muassa siinä, miltä rumpujen haluttiin kuulostavan. Mekaanisuuden vaikutelmaa korosti soittotyylin lisäksi silloin yleisesti käytetyt gateja kaiku-efektit, joiden ansiosta rumpujen ääni oli prosessoitu nyanssittoman ja teollisen kuuloiseksi. Se oli omalla tavallaan keskeistä esimerkiksi Motown-levy-yhtiössä, jonka tavaramerkkisoundin sanottiin heijastavat moottorikaupungin tehdasmaista sykettä, sekä varsinkin 1970-luvulla kehittyneessä saksalaisessa krautrockissa. Syntyi myös kokonaan uudenlainen elektronisen musiikin kulttuuri, tekno sekä industrial rock. Populaarimusiikin historiasta tunnettiin toki koneromantikkojen ajatuksia ja tekoja. Sekvensseri on laite tai tietokoneohjelma, jonka muistiin voidaan ohjelmoida erilaisia tapahtumia, kuten tietoa nuoteista ja niiden kestosta. Rumpukoneiden ohella 1980-luvulla yleistyivät myös sekvensserit. Vai miksi rytmimusiikin jättiläiset Marvin Gaye ja Stevie Wonder olisivat käyttäneet 1980-luvun hiteissään rumpukoneita. Välineestä tuli viesti. Rumpukone-estetiikka oli junglen ja IDM:n myötä kehittynyt pikälti koneiden (ja myös grooven) ehdoilla tyystin ”oikeasta soittamisesta” poikkeavaan suuntiin. Konesoundeista ja konemaisesta soitosta tuli joksikin aikaa tavoiteltua kauttaaltaan popja rockmusiikissa. 1980-luvulla popmusiikissa syntyi eräänlainen muoti, jonka mukaan kappaleessa piti olla jokin sovituselementti, josta kuuli, että se ei ollut ihmisen soittama vaan koneella tehty. Mutta vasta 1980-luvulla koneromantiikasta tuli keskeinen osa rockin eetosta ja estetiikkaa. Jossain vaiheessa rumpalit yksinkertaisesti haluttiin korvata rumpukoneilla. Laitteilla tallennettua ja laitteilla soitettua. Kappaleella Pad Plus matkii tahallaan ”väärinkäytettyjä” koneita! Soita kuin kone! 16 SOUNDI Apparatus A-PUOLI Rolandin 1970luvun lopulla julkistamat Microcomposer-sarjan sekvensserit merkitsivät merkittävää loikkaa musiikkiteknologian kehityksessä. Oikeastaan kaikki populaarimusiikki äänilevyn keksimisen jälkeen on ollut tekniikan musiikkia. Rumpukoneet edustivat uutta soundia ja elektronisten soittimien käyttö oli edellytys sille, että musiikki soundaa tuoreelta. Sekvensserin esiasteena voidaan pitää arpegiaattoria, joka toistaa tiettyjä säveliä halutussa järjestyksessä, esimerkiksi kolmisointua ylös ja alas. ”Kun osuuden soitti sisään puolet hitaammalla nauha nopeudella, kuulosti lopputulos normaalilla nopeudella sekvensseriltä” apparatus_autotune_taitto_5_17_a.indd 16 11.5.2017 12.31. Metatasolle konemaisuuden jäljittelyn vei suvereenisti yhdysvaltalainen post-jazz-orkesteri Pad Plus versioidessaan vuonna 2003 IDM-artisti Aphex Twinin Flim-kappaletta. Sekvenssereiden ja rumpukoneiden yleiseksi käyttötavaksi muodostui kuitenkin luoda niillä sellaisia tekstuureita ja kuvioita, joita ihmiskädellä ei täsmällisesti pystynyt soittamaan. Suomalaisen iskelmämusiikin tuotantoa ja soundia tutkinut Juha Korvenpää on todennut, että kun Suomessa levytuottajat 1970-luvun lopulta lähtien pyrkivät vastaamaan maailmalla yleistyvään koneelliseen soundiin, ei Suomessa tarvittavia koneita vielä ollut. Suomen oloissa sekvensserejä yritettiin aluksi matkia luovasti nauhanopeuksia muuttamalla. Monet rumpukoneet ja sekvensserit osasivat kvantisoida reaaliaikaisesti soitetun oton tarkkaan, konemaiseen rytmiin. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen M usiikkitekniset uutuudet – instrumentit, äänenmuokkaajat ja äänitystekniikka – jättävät aina vahvan jäljen tallennettuun musiikkiin. Ensimmäiset rumpukoneet eivät olleet kovin kaksisia, mutta yleistyttyään ensin undergroundissa ne omaksuttiin nopeasti myös mainstream-musiikin tuotantoon. Koneet ja laitteet ovat vaikuttaneet soittamisen estetiikkaan monilla, osin tiedostamattomillakin tavoilla. Musiikin piti kuulostaa mekaaniselta
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 5 FIN BlindGuardianEdguy 05-17.indd 1 08.05.17 16:57 Nuclear Blast tulostus.indd 17 10.5.2017 13.42
Tuntui, että jokaisesta vahvistimesta puuttuu jotakin. Fyrissä on kyseiseltä alihankkijalta yksi keraaminen ja yksi alnico, jotka soivat hyvin yhdessä. Wetterhoffin kotiteollisuusopiston kudonnan lehtori Vappu Oravala suunnitteli kanssani etukankaan ja kutoi sen. Kaikki suunnitteluduunini ovat syntyneet tarpeesta, tunteesta että viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu. Koneessa oli kolmiasentoinen pääteastekytkin. Silti tämä puoli alkaa hivenen kuplivasta, hiukan törkeästä puhtaasta, joka on hyvin käyttökelpoinen. – Tiesin, että Suomessa on käsityöosaajia ja että haluan kokonaisuuden mahdollisimman hienoon pakettiin. Kahvojen valmistuksen uskoin puukontekijälle joka valmistaa myös puukontuppia. Omaa käsialaani on faceplate, jonka fonttia ei löydy mistään muualta. ” E-liike 5_17.indd 18 12.5.2017 13.23. Yksi verhoomo tekee vahvistinkotelon nahkapäällysteen. Kyseessä on kuitenkin yksi mystisimmistä ja harvinaisimmista tuotteista maassamme 2000-luvun virinneen putiikkivahvistintuotannon saralla. Otin niihin kaikkiin yhteyttä ja tekemälläni toisella USA:n reissulla aloitettiin yhteistyö Weberin kanssa kaiuttimien osalta. – Sen kautta pääsin vielä tarkemmin testaamaan kaiutinkonfiguraatioita. Mä ajattelin, että Fyr on napakka nimi ja vähän poikkeavakin. Pääsin käymään Bengtskärissä ensimmäisen kerran armeija-aikana, jolloin se oli aavemainen, hylätty ja ränsistynyt mesta. Ajattelin, että kun kerran tätä soundia hierottiin näin kauan, niin haen parhaat tekijät myös rakenteen ja ulkonäön toteutukseen. – Samalla aloin ihmetellä, että eikö todellakaan löydy vahvistinta, jossa olisi Fenderin kliini ja Marshallin tai Mesa/Boogien särö samassa paketissa. Vahvistimen kokoonpanon ja hankkeen isännöinnin hoitaa Somerkoski joka kutsuu itseään propellipääksi. Mutta palataanpa takaisin 90-luvun loppupuolelle. – Yhden kaverin kanssa suunniteltiin logo, jonka toteutuksessa on silkkipaino ja lasitusliike mukana – logo on painettu sentin vahvuiselle lasille. Kliinikanavaa äärimmilleen kierrettäessä saa todella hyvän pääteputkisärön. Kotelot ovat Paimion Puupoikien valmistamat. Neljä heppua siis toteuttamassa pelkkää ikkunaa. Sisäänmenoissa (neljä kappaletta) on kummassakin low ja high ja etuasteen puoliskot voi kytkeä ristiin. 18 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Löysin uusia pikkupajoja. Näistä lähtökohdista syntyi se tarve. Torresin koneessa oli hyvä kliini, mutta särö ei tyydyttänyt. Hän tapasi myös putkivahvistimista kirjoja kirjoittaneen Dan Torresin ja tilasi tältä demomielessä vahvistimen, jossa oli A-luokka ja A/B-luokka, sekä niiden yhdistelmä. Tämä on aina lähtökohta. Särökanava alkaa hyvinkin puhtaasta, ja aivan loppupäässä odottaa hard rock/high gain -särö. Ja eikö ne voisi olla yhtään kauniimpia. Matchless oli hajonnut, mikä poiki kolme uutta mielenkiintoista merkkiä. Mutta se teki muhun suuren vaikutuksen ja majakka (ruotsiksi fyr) jäi elämään vahvistimeni ylänurkassa. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 18 Oodi Bengtskärin majakalle -O len suunnitellut kiipeilyseiniä, kitaroita, logoja, pari rakennusta ja merikajakkeja tuotantoon asti. Tämän tekijän henkilöllisyyden Somerkoski pitää liikesalaisuutena. Tuossa vaiheessa elämä heitti Somerkosken pariinkin otteeseen Yhdysvaltoihin, jossa hänellä oli mahdollisuus tavata vahvistinguruja sekä vierailla Mesalla ja pienemmissä boutique-vahvistimia valmistavissa pajoissa. ”Ajattelin, että kun kerran tätä soundia hierottiin näin kauan, niin haen parhaat tekijät myös rakenteen ja ulkonäön toteutukseen. Lisäksi voi leikkiä jumper-kaapelilla. Fyrillä on siis 13 alihankkijaa, joista 11 on tekemässä koteloa yksityiskohtineen. Seuraavaksi hain lisää yhteistyökumppaneita jatkamalla kontaktointia Amerikkaan. Parikymmentä vuotta sitten hurahdin kitaroiden ja vahvistimien keräilyyn, kertaa Fyr Amplifiersin visionääri Klaus Somerkoski vahvistinmerkkinsä syntyä. Kun soundin Mesa-tyyppiset hienot harmoniset hurrikaanit, marshallmaiset soinnit ja Fenderin äärimmäisen lämmin puhtaus oli yhdistetty, alkoi Somerkoski miettiä designia. Lisäksi asiaan liittyy sellainen komponentti, että mä olen kauhea Bengtskärfani. Lopulta – pitkän ja polveilevan kehittelyprosessin jälkeen – kaikki alkoi loksahtaa kohdalleen. Fyr-vahvistimissa suomalainen suunnitteluja käsityötaito yhdistyy amerikkalaiseen elektroniikkaan ja soundiin. Somerkoski löysi Amerikasta myös vahvistimentekijän, jonka kanssa hän alkoi hieroa unelmavahvistimensa lopullista soundia. Ensimmäinen Fyrin nollasarjalainen syntyi vuonna 2002 ja aivan ensimmäiset ”viralliset” pian sen jälkeen. Fyr ei periaatteessa ole kaksikanavavahvistin, jalkakatkaisimella saa toisen gain-tason päälle tai pois
Lisäkaiuttimelle ei ole liitäntää, mutta USB löytyy. En vain yksinkertaisesti innostu tarpeeksi rahasta, vaan siitä että saan suunnitella ja luoda jotain uutta. Olen aina ollut pienija keskituloinen, mutta leluja on ollut riittävästi. E n tiedä saako tätä vieläkään mistään täkäläisestä kivijalkakaupasta (paitsi erikseen tilaamalla), vaikka se julkaistiin Jenkeissä jo helmikuussa. Parhaimmillaan Code on, kun nysvää itse omat esisäädöt ja tallentaa ne muistiin. Mä en ole bisnesmies, enkä oikein rahan peräänkään. Kaikki lukuisat säätimet ja nappulat ovat tämän yllättävän pienikokoisen laatikon päällä. Toimitusaika tilauksesta on vuosi. Tämä aivan timangi nuorisokokoonpano on sainattu kuolleista herätetylle Stax-levymerkille, ja O len visusti vältellyt geneerisen tylsiä mallintavia digivahvistimia, mutta kun kuulin legendaarisen Marshallin liittyneen joukkoon, päätin rohkaistuneena tarttua toimeen ja käydä tuulimyllyjä päin. Sisarusten ohella tämän viisihenkisen kokoonpanon voimahahmo on israelilaissyntyinen kitaristi Ori Naftaly, joka työskentelee tyttöjen kanssa biisintekijätiimissä. Kyllähän Fyrissä todella olisi aineksia siihen. Maailmanvalloitus tai rikastuminen ei ole ollut koskaan mulle käynnistävä asia. Kannattaa joka tapauksessa tsekata memphisiläisyhtye Southern Avenuen esikoisalbumi esimerkiksi Spotifysta tai iTunesista. Mutta en mä ole sen puolen hyväksi tehnyt oikeastaan mitään. Hintataso on mielestäni kohtuullinen sisältöön nähden. Ongelmaksi muodostui vain se, että 10-tuumainen ämyri ei millään pysty toistamaan puhtaasti kovempia bassosoundeja tai isompia särövalleja, joilla ääni menee ikävästi muhjuksi. Laitteen clou on Marshall Gateway -applikaatio, joka imuroidaan netistä ilmaiseksi Appletai Androidkännykkään. Combon digitaaliset mallinnukset on tehnyt Softtube-niminen yritys ja ne sisältävät 14 erilaista etuastetta, kahdeksan kaiutinmallinnusta, neljä pääteastetta sekä 25 efektiä, joista viisi voi olla päällä yhtä aikaa. Maailmassa on yksi asiantuntija, joka ei ole kehunut Fyriä ja hän on Bogner-vahvistimerkin perustaja Reinhold Bogner. Mä sitten demosin hänelle, minkä jälkeen Bogner kääntyi kannoiltaan ja häipyi pois sanomatta sanaakaan. Efektit ovat laadukkaita. Sen jälkeen kännykkä ja vahvistin synkataan langattoman bluetooth-yhteyden avulla, ja kaikkia toimintoja säädetään kännykästä käsin. Combossa on valmiina sata erilaista valmiiksi ohjelmoitua presetsoundia, mutta iso osa niistä oli liian säröisiä ja efektoituja. Pienemmillä volyymeillä ongelmaa ei ole. Marsu on aina Marsu, vaikka sitten digitaalisena. Hinta on ollut alusta asti sama, 3600 euroa ilman flight casea. Southern Avenue edustaa ansiokkaasti Memphis-soundia, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa vanhan liiton soulia voimakkailla bluesja gospelvaikutteilla. SOUNDI 19 ten erinomaisen laulusolistin Tierinii Jacksonin ja hänen rumpalisisarensa Tikyran ansiosta. En mä tällä hinnoittelulla voisi elää. Bändi tihkuu musertavaa potentiaalia, eikä vähiKlaus Somerkoski K u v a: D av id M cC li st er E-liike 5_17.indd 19 12.5.2017 13.23. www.fyramps.com Somerkosken leipätyö on aivan muualla, Fyr-vahvistimien toteutus on hänen harrastuksensa ja mies suhtautuu harrastuksiin haudanvakavasti. Levyllä vierailee myös North Mississippi Allstarsin slidevelho Luther Dickinson kokonaisuudelle lisäarvoa antamassa. Fyr-käyttäjiin kuuluu Jarmo Nikun, Sami Pitkämön ja Toni Nuotion kaltaisia pitkän linjan soittajia. – Koneessa on yli kahden tonnin osat. Fyr-vahvistimia on tehty 15 vuotta ja niitä on valmistunut kymmenen – siis alle yksi vuodessa. Kelpoja puhtaan rosoisiakin löytyi. Näistä kymmenestä kuusi on kolmella henkilöllä. – En halua suoltaa vahvistimia valtavia määriä. Code-konsepti on tavallaan todella mielenkiintoinen, mutta valitettavasti en voi suositella tätä 25-wattista versiota, vaan isompia 50tai 100-wattisia comboja tai 100-wattista erillistä nuppia. Paras referenssini. Otin testiin Marshallin digitaalisen Code-sarjan pienimmän 25-wattisen kitaracombon, jossa on 10-tuumainen kaiutin ja painoa vain seitsemän kiloa. Jos tää olis bisnes, niin eihän se voisi maksaakaan tuon verran. Combo on myös melko kovaääninen. Kun pitäisi alkaa tuotteistaa ja tehdä bisnestä, olisi koko homma uskottava jollekin muulle. Totta kai rahaa tarvitaan, jokainen sen tietää. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija Kännyohjattu digimarsu SOUTHERN AVENUE Southern Avenue Stax Nuorta voimaa nyt tarjolla on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista vuoden 2017 julkaisuista – ainakin mitä mustaan, nykypäivässä vahvasti elävään juurimusiikkiin tulee. Hän tuli Frankfurtin musiikkimessuilla meidän osastolle ja sanoi että näytäs nyt mikä tässä on niin fantastista. Testissä kävi ilmi, että Code on tavattoman monipuolinen klassisten Marshall-soundien kirjasto
Se luvattiin, mutta aina vain sain ilmoituksia sen siirtymisestä. Sen vaikutuksia ei vain ole haluttu vetää esiin.” N igerialainen juju-musiikki putkahti kansainvälisiin kehiin Islandin etsiessä Bob Marleyn kuoltua uutta kolmannen maailman tähteä. Oikea prinssi Keskustelustamme tuli hyvin intiimisti intensiivinen. Polyrytmiikan juhla Keikka räjäytti tajunnan heti alkutahdeista. Tappavan coolisti pukeutuneen äijän soundi oli untuvan kevyt ja järjettömän imevä. Tyypillisesti Island-diili terminoitiin kolmen albumin jälkeen Adén kieltäydyttyä eurooppalaistamasta monikerroksisesti hienostunutta soundiaan Chris Blackwellin pyynnöistä huolimatta. Katsoinpa minne tahansa, ihmiset tanssivat naama messingillä. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI paljon, luovutin ja vetäisin turhautumiseeni rauhoittavat savut. Enää niitä ei kaikilla ole, mutta kuninkaallisilla aina, mies vastasi hymyillen ja poskipäitään sormella sipaisten. Pestiin valittiin juju-mestari King Sunny Adé, afrikkalainen supertähti. Pehmeä puheääni oli aivan sama kuin lauluääni. – Highlifessa käytetään torvia eikä siinä käytetä bassoja puherumpuja varsinaisen rytmin luomiseksi, vaan satunnaisena täytteenä. Olin paikalla, kun Adén bändi näytti Saapasjalkarockissa suvereenin svengin mallia. Kotimaassaan Nigeriassa hän on ollut supertähti koko uransa ajan. Adén purjehdittua eleganssin ruumiillistumana lavalle viimeisenä siellä oli jo 20-henkinen yhtye. Juuri kun nautiskelin miellyttävästä noususta kesäyössä ja hyväksyin haastattelun peruuntumisen, joku tuli sanomaan, että Adé on nyt valmis ja odottaa minua bussissaan. Sen merkiksi minulla on nämä tribaaliarvet. – En minä kuningas ole, sain nimen musiikkini takia. Moisen lauman vuoropuhelun vaivattomuudessa riitti ihastelemista. Juju-musiikki on meille ihan uutta. Silmäkontakti oli totaalinen ja katkeamaton. King Sunny Adé Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Olen joruba-heimoa. Miksi sinua sanotaan kuninkaaksi. Adé oli veteraani jo 80-luvun alussa. Juju-kuni ngas K u v a: A d ri an B o o t naamakirja_king sunny adé.indd 20 11.5.2017 12.33. Se oli polyrytmiikan, synkopoinnin ja harmonioiden ylenpalttista juhlaa. Suomeen hän poikkesi kriitikkojen ympäri maailmaa ylistämän läpimurtoalbumi Juju Musicin vanavedessä 1982. Ei kun sinne nauhurin kanssa. Highlifessa laulaa vain yksi tai kaksi ihmistä, ei harmoninen kuoro, kuten jujussa, jossa harmonioita luodaan monella kitarallakin. Kun kello oli lopulta todella 20 SOUNDI 1980-luvulla King Sunny Adé murtautui hetkeksi länsimaisen musiikkimaailman tietoisuuteen. Miten se poikkeaa highlifesta, jota Länsi-Afrikassa aikaisemmin paljon soitettiin. Olen kyllä kuninkaallista syntyperää, ihan oikea prinssi Ondun osavaltiosta Nigeriasta. Adé oli täysin rento ja läsnä. Se tarttui minuunkin kun kättelyn jälkeen istuuduimme bussin keskikäytävän molemmin puolin niin, että naamamme olivat 30 sentin päässä toisistaan. Ne on joka heimolla erilaiset. Huomasin ajattelevani, että tuollainen ihminen on, kun hänellä on mielenrauha. ”Afrikkalainen kulttuuri on vaikutta nut valkoiseen kulttuuriin jo kauan. Parhaalla mahdollisella tavalla herrasmiesmäisen Adén olemus olikin hyvin aristokraattinen, ilman minkäänlaista tärkeilyä. Joku voi epäillä tällaisen rytmisinfonian menneen valtaosalta rockfestarin yleisöä yli hilseen, mutta niin ei käynyt. Olin pyytänyt haastattelua Adélta monta tuntia ennen keikkaa. Paria perkussionistia lavalle seurasi kitaristi Segun Hori, jonka leveä hymy oli yhtä häikäisevä kuin hänen pitkällä kaavalla vatkaamansa komppi. Siinä ylitettiin useampi raja-aita ihan huomaamatta
Se toimii hyvin. Kun kuulemme jotain, pystymme soittamaan saman. Hän oppii tunteen välityksellä ja käytännön tekniikoilla, ei teorioilla. JUJU IN WONDERLAND SOUNDI 21 King Sunny Adé & His African Beats: Juju Music (1982) naamakirja_king sunny adé.indd 21 11.5.2017 12.33. – Ne vaan ehtivät tänne teille huonosti, koska kanavoituvat aina sen maan kautta, joka kussakin osassa Afrikkaa ennen piti siirtomaaherruutta. Highlife on rytmisesti streitimpää, juju on tarkoitettu juhlimiseen. – Ei toki. Meillä on läntisen Nigerian keskiosassa hyvin samanlainen äänenväritys, tapa käyttää ääntä. Minuun jujussa vetoaa kaikki: upeita harmonioita tihkuvat laulumelodiat, joiden kanssa puherummut käyvät kysymys/vastaus-dialogia, huikea monenlaisten eri groovejen polyrytminen kudos, jossa funk viettää juhlaa siitä mitään numeroa tekemättä. Jos annat jollekin enemmän kuin muille, pilaat kotisi ja vika on sinun, ei naisten. Afrikassa riittää erilaisia musiikkityylejä loputtomasti. Jos haluaa useampia naisia, pitää osata toimia heidän kanssaan. – Afrikkalainen kulttuuri on vaikuttanut valkoiseen kulttuuriin jo kauan. Oho! Näytät paljon nuoremmalta. Juju on vanha tyyli. Valitsin kuudesta pitkästä numerosta koostuvan Auran lyhyempiä kappaleita sisältävän edeltäjänsä Syncro Systemin (1983) sijaan eniten siksi, että avausraita Asella vierailee Stevie Wonder. Sunny nauroi ja taputti ohimoaan etusormellaan: – Se johtuu siitä, ettemme pelaa säännöillä, vaan järjellä ja tunteella. Ajattele vaikka musiikkia: miten jazz ja blues ovat ratkaisevasti vaikuttaneet teidän kulttuuriinne. Otin esimerkiksi mukaan hawaijinkitaran, koska rakastan country-musiikkia. 1982 Nigeriassa myytiin arviolta 12 miljoonaa juju-levyä. Tanssijalle se onkin unelma, kun yhdessä biisissä on varaa valita minkä rytmin tahtiin liikkuu. Levyn pitkät biisit valittiin Sunnyn valtavan katalogin suosikeista, mutta soitettiin uusiksi. Soitamme sitä tietysti aivan eri tavalla kuin countryssa, koska olemme sovittaneet sen afrikkalaisesti. Kukaan ei tiennyt eikä tiedä varmasti. Se on paljon funkympaa. Levyteollisuus oli jo silloin valtava. King Sunny Adé & His African Beats: Aura (1984) TÄHÄN PÄÄTTYI Adén kuherruskuukausi Islandin ja ylipäätään valkoisen rock-yleisön kanssa. B-puolen avaavalla Oremilla vierailee Fela-rumpali Tony Allen, mutta musiikin luonteesta johtuen sitä ei käytännössä huomaa. Mikä on salaisuutesi. – Sen perusta on täysin afrikkalaisessa perinteessä, mutta ulkopuoleltakin on otettu vaikutteita, useammastakin lähteestä. Highlifessa on vain yksi, korkeintaan kaksi kitaraa. Adé oli julkaissut kotimaassaan pari albumia per vuosi ja jokaista myytiin satoja tuhansia. Svengi on sillä tavalla suvereenia ja valoisaa, että sen äärellä tuntee nöyryyttä. En halua leuhkia, mutta mistään tältä pallolta et löydä yhtä mahtavaa ja kaunista tanssia kuin Afrikasta. Niiden juuret on Afrikassa. Mitä juju on saanut Amerikasta. Felalla on 27 vaimoa, minulla vain kolme, Sunny naurahti vaatimattomasti. Nyt näyttää viimein koittaneen aika, jolloin afrikkalainen kulttuuri alkaa tosissaan murtautua Eurooppaan ja Amerikkaan, sanoin ääneen. Muista, että useimmat Amerikan merkittävimmistä bändeistä ja artisteista on olleet ja on vieläkin mustia. Ei ole mitään salaisuutta. Miten pärjäät kolmen naisen kanssa. Selitä tarkemmin, tokaisin ällistyneenä, koska tässä vaiheessa country oli useimpien ihmisten käsityksessä koko lailla afrikkalaisen musiikin vastakohta. Oletko tosissasi. TAJUNNANRÄJÄYTTÄJÄ TÄMÄ OLI itselleni niitä tutustumisia uuteen musiikkityyliin, joka vei mennessään ensimmäisistä tahdeista. Sen vaikutuksia ei vain ole haluttu vetää esiin, siksi ihmiset eivät tiedä niistä. Kun Jim Reeves, Dolly Parton, Don Williams tai Kenny Rodgers laulaa... Onko sinulla yhtä monta vaimoa kuin Fela Kutilla. Sen koommin juju-levyjä ei enää julkaistu lännessä, siksi minäkin omistan vain ne kolme Island-levyä. Minulla on toisinaan vaikeaa yhdenkin kanssa. – No, yksi johtaa yökerhoani, toinen levy-yhtiötäni, kolmas huolehtii perheestäni. Afrikkalaiset ovat nopeita omaksumaan uusia vaikutteita musiikkiinsa, mutta olen aina ihaillut sitä, miten ette silti menetä omaa musiikillista identiteettiänne. Te yritätte opettaa meille kaiken laista tuosta vaan, mutta afrikkalainen ei opi sillä tavalla. Se on itsestä kiinni, että pelaa peliä oikein. Siksi steel-kitara sopii hyvin musiikkiini. Jos vika on sinussa ja vaihdat naisia, teet samat mokat uusien naisten kanssa ja lopulta olet huonossa jamassa. Siinä on paljon samoja piirteitä kuin afrikkalaisessa musiikissa, Sunny selitti. – Meillä on niitä tosiaan loputtomasti, Sunny vahvisti isällisesti nyökäten. Adé toi alun perin akustiseen jujuun hawaijinkitaran ja efektimäisesti käytetyt syntetisaattorit, jotka tässä tekevät murhaavaa jälkeä tajuntaa avartavien dubkaikujen saattelemina. Kantrin kaiut Musiikilliset vaikutteet menevät yleensä joka suuntaan, edestakaisin. Blues häivähtää joissain melodioissa ja riffeissä, mutta tunnelmaltaan juju on onnellista ilonpitomusaa. – Ei minun perheessäni. Mutta hyvästit eivät tästä parane. – Yhtäläisyys piilee laulutavassa, äänten väreissä, kantrilaulajien tavassa laulaa harmonioita. Eikö mustasukkaisuus tule kuvaan. Niin Stevien fillit kuin pitkä killerisoolokin tuovat menoon todellista lisäarvoa siinä määrin, että huvittaisi kuulla miestä muissakin afrikkalaisissa yhteyksissä. Sitä soitettiin jo ennen syntymääni, ja olen nyt 37. Ja tanssiminen, meiltähän se tulee. Se on meillä verissä. Tässä kohtaa kannattaa uhrata ajatus Afrikan koolle. Wonder sen sijaan hyppää mukaan näissä kehissä ennenkuulumattomine huuliharppuineen niin kuin olisi ikänsä soittanut jujua. Pelkästään Nigeria on pinta-alaltaan kaksi kertaa Suomen kokoinen ja väkiluku huiteli haastattelun aikaan 80 ja 100 miljoonan välillä. Parhaat tanssit tulevat meiltä
Yli sata vuotta vanhoista tarinoista kasvoi legenda, jonka mukaan kellarissa asuu paholainen. Kaikki alkoi Ranskasta kauan sitten, kun Bordeaux’sta lähti rahtilaiva pitkälle matkalle kohti Etelä-Amerikkaa. Legendan modernissa versiossa viinivarkaan ja arvok kaan viinin matka kulkee Chilestä Italiaan, Roma niaan ja Vietnamiin. pirullisen hyvä viini ilmoitus Casillero del Diablon legenda on päivitetty nyky päivään. Keskushahmo on mestarivaras, joka varastaa huippu arvokkaan viinipullon. Modernissa käsittelyssä tarinasta on tullut globaaliin maailmaan sijoittuva vakoojaseikkailu. Legenda elää: ilmoitus Tarina alkaa chileläisestä viinikellarista. 1 2 3 CasilleroDelDiablo_225x297mm_kesakuu.indd 2 12.5.2017 9.44 CasilleroDelDiablo_BTS_advertoriaali.indd 2-3 12.5.2017 9.45 Casillero DeDiablo tulostus.indd 22 12.5.2017 9.58. katso video kokonaisuudessaan osoitteessa www.episodi.fi/winelegend . Viiniä on yritetty varastaa vuosien varrella monta kertaa. Viini on lukkojen takana suojassa paitsi valolta ja lämpötilan vaihteluilta myös varkailta. Seuraa tarinaa viinilegendasta kertovassa mainoselokuvassa, joka on toteutettu parhaaseen Hollywood-tyyliin. Siellä säilyte tään arvokasta Casillero del Diablo viiniä. Sen takia Casillero del Diablo viiniä ei pysty kukaan varas tamaan. 1 2 3 . Yli sata vuotta on kulunut, mutta viinin legenda elää edelleen. Syntyi Casillero del Diablo: viini, jota legendan mukaan suojelee itse paho lainen
katso video kokonaisuudessaan osoitteessa www.episodi.fi/winelegend . Legendan modernissa versiossa viinivarkaan ja arvok kaan viinin matka kulkee Chilestä Italiaan, Roma niaan ja Vietnamiin. Siellä säilyte tään arvokasta Casillero del Diablo viiniä. Yli sata vuotta on kulunut, mutta viinin legenda elää edelleen. Viini on lukkojen takana suojassa paitsi valolta ja lämpötilan vaihteluilta myös varkailta. 1 2 3 . Modernissa käsittelyssä tarinasta on tullut globaaliin maailmaan sijoittuva vakoojaseikkailu. 1 2 3 CasilleroDelDiablo_225x297mm_kesakuu.indd 2 12.5.2017 9.44 CasilleroDelDiablo_BTS_advertoriaali.indd 2-3 12.5.2017 9.45 Casillero DeDiablo tulostus.indd 23 12.5.2017 9.58. Yli sata vuotta vanhoista tarinoista kasvoi legenda, jonka mukaan kellarissa asuu paholainen. Viiniä on yritetty varastaa vuosien varrella monta kertaa. Legenda elää: ilmoitus Tarina alkaa chileläisestä viinikellarista. Keskushahmo on mestarivaras, joka varastaa huippu arvokkaan viinipullon. pirullisen hyvä viini ilmoitus Casillero del Diablon legenda on päivitetty nyky päivään. Sen takia Casillero del Diablo viiniä ei pysty kukaan varas tamaan. Seuraa tarinaa viinilegendasta kertovassa mainoselokuvassa, joka on toteutettu parhaaseen Hollywood-tyyliin. Kaikki alkoi Ranskasta kauan sitten, kun Bordeaux’sta lähti rahtilaiva pitkälle matkalle kohti Etelä-Amerikkaa. Syntyi Casillero del Diablo: viini, jota legendan mukaan suojelee itse paho lainen
Teksti: Mikko Meriläinen Kuvitus: Ville Pirinen > 24 SOUNDI Soundi-haastattelu haast_mikko joensuu_c.indd 24 11.5.2017 12.34
Teosto-palkitullakin Amen-trilogiallaan Mikko Joensuu kurkottaa kauas niin syvyyskuin leveyssuunnassa. – Enemmän sijoituksena tulevaan, ihan jo sen takia että en minä odottanut saavani tästä mitään. Viimeiset seitsemän vuotta hän on rakentanut massiivista Amen-trilogiaa, jota ei alun perin ollut edes suunniteltu julkaistavaksi. 1986) suurtyö. Palkinto antaa siis minulle mahdollisuuden keskittyä paremmin oman musiikin tekemiseen. Amen 3 saa edellisosien tapaan ensiesityksensä näyttävässä konsertissa: kesäkuussa Sideways-festivaalin lavalle nousee Joensuun ja ison yhtyeensä seuraksi jousisektio ja 40-päinen kuoro. Näiden kolmen levyn aikana olen samalla tehnyt kaikenlaisia muita töitä, joiden ohella olen yrittänyt löytää aikaa tälle. Kolmikymppinen muusikko on päätynyt tähän pisteeseen monien musiikillisten havahtumisten ja raskaidenkin omien elämänarvojensa kyseenalaistamisten kautta. Ajatteletko sitä korvauksena Amen-trilogian tekemisestä vai enemmän satsauksena tulevaisuuteen. R eilu vuosi sitten avattu ja pian ilmestyvän kolmannen osan myötä sulkeutuva Amen-trilogia on Mikko Joensuun (s. Palkintosumma on sinun kokoluokassasi operoivalle tekijälle varmasti merkittävä. Istuimme juttelemaan Mikko Joensuun kanssa samana päivänä, kun hänelle luovutettiin Amen 1 ja Amen 2 -levyjen johdosta 25 000 euron arvoinen Teosto-palkinto, joten siitä on luontevaa lähteä liikkeelle. – Tämä palkinto mahdollistaa sen, että pystyn intensiivisemmin keskittymään tekemisiini. Hän on oman uransa ohella myös tehnyt yhteistyötä muiden artistien kanssa ja tuottanut esimerkiksi Mannan levyjä. SOUNDI 25 ”Oli helpottavaa päästää irti raameista.” haast_mikko joensuu_c.indd 25 11.5.2017 12.34. Mikko Joensuu aloitti musiikin tekemisen gospel-bändeissä ja teki yhden levyn verran parasta tässä maassa tallennettua shoegazingia Joensuu 1685:n kanssa, kunnes joutui vakavan henkisen romahduksen myötä ottamaan aikalisän. Pelkistetyn hartaasta folkista shoegazingin ja krautrockin kautta psykedeeliseen ambient-jumitukseen purjehtiva levykolmikko on poikkeuksellinen myös teemaltaan. Trilogialla helluntaiseurakunnassa kasvanut ja nuorena Jumalasta lauluja tehnyt Joensuu pohtii suhdettaan uskontoon ja ennen kaikkea käsittelee uskonsa loppumista
Musiikkilukion kävit Kaustisilla. – Toinen nyt mieleen tuleva artisti, jota arvostan todella paljon ja joka on jäänyt vähälle huomiolle, on Vähäsarjan Petri (Vähäsarja, Suomen Zorro). > Soundi-haastattelu Jouduitko Amen-trilogiaa tehdessäsi tinkimään joistain haaveista sen takia, ettei sinulla ollut resursseja toteuttaa niitä. Meillä oli piano, joka siellä on edelleen, ja kitarakin löytyi. – Ei kovin keskeisessä. Se johtuu pitkälti siitä, että seurakuntaelämän kautta minulla oli se oma hengellisen musiikin maailma, johon keskityin tosi pitkään. Sitä kautta olen päätynyt tekemään itselleni studion, ja kun olen oppinut sen tavan että voin käyttää öitä niin pitkälle kuin pysyn hereillä, niin se on toiminut hyvin. Joskus teini-iän kynnyksellä, 11–12-vuotiaana, serkku opetti minut yhtenä viikonloppuna soittamaan kitaraa. – Ei vielä silloin. Huomasin, että olin lahjakas kitaran soitossa, opin soittamaan siinä yhdessä viikonlopussa ja siitä eteenpäin asiat etenivät nopeasti. Tässä ollaan shoegazingin lumoissa Tampereen Klubilla vuonna 2008. Sulkiko seurakuntaelämä käytännössä muun musiikin ulkopuolelleen. Minulla on kuusi sisarusta, itse olen nuoremmasta päästä, ja aika moni meistä on vuorollaan tarttunut soittimiin. Musikaalisuutesi taisi tulla sinulle yllätyksenä. Serkun kautta löysin nylonkielisen kitaran ja tajusin, kuinka helppoa se voi olla. Olin itse hämmästynyt, kuinka upea kokonaisuus se on, ja miten se rakentuu kaikista niistä pienistä yksityiskohdista. – Ainakin siitä olin yllättynyt, ettei Jukka Nousiainen ollut uusimman levynsä tiimoilta ehdolla Teosto-palkinnon saajaksi. – Tavallaan en. Silloin huomasin, että musiikki on aika toimiva asia minulle. Vietit lapsuutesi ja nuoruutesi Alajärvellä helluntailaisperheessä. ”Olen ylipäänsä välttynyt todella monelta musiikkiperinteeltä.” on. Totta kai joskus kymmenen vuoden päästä minun äänentuntemus voi olla paljon tarkempaa kuin mitä sen on tällä hetkellä. Joten minulle musiikki oli lapsena paljon sisarusten seuraamista, oli se sitten soittamista tai kuuntelemista. – Valitettavasti! Mua on harmittanut se, että Kaustisilla olisi ollut mahdollisuus esimerkiksi tutustua erilaisiin soittimiin ja vaikka mihin. Kuinka keskeisessä osassa musiikki oli perheessänne. – Joo, oli se yllätys. Mutta se, että on ollut tietyt realiteetit, on ollut minulle normaalia ja luontevaa. Muistan esimerkiksi, että Leevi & The Leavings oli sellainen, jota kuulin vanhemmilta sisaruksilta ja josta muistan pitäneeni kovasti. Mutta kanteletta osataan kyllä jo hyödyntää muutenkin monipuolisesti. Sanotaanko niin, että jos mulle olisi annettu 100 000 euroa, että tee sellainen levy kuin haluat, niin totta kai olisin voinut niistä lähtökohdista varata erilaisen studion tai lähestyä asiaa eri tavalla. Olisit saattanut päätyä soittamaan shoegazingia kanteleella! – Esimerkiksi! Kyllähän senkin särölle saa. Lähdetään kelaamaan tarinaasi alusta alkaen. Sanon sen sillä tiedolla ja osaamisella, mikä mulla tällä hetkellä 26 SOUNDI Joensuu 1685 teki yhden erinomaisen albumin ja ison nipun hurmoksellisia keikkoja. Lopputulos on ollut sitä mitä olen toivonut, ja se riittää minulle. Jos olisin syventynyt siihen silloin, niin minulla olisi varmaan paljon rikkaampi musiikillinen maailma päässä nyt. Taisit kuitenkin välttää kansanmusiikin pureman. – Ei se tietenkään niinkään ollut, ja siinäkin oli hyvin erilaisia aikoja, K u v a: M ik ko M er il äi n en haast_mikko joensuu_c.indd 26 11.5.2017 12.34. Musiikki ei kuitenkaan ollut varsinaisesti intohimo sinulle vielä silloin. Meillä oli kotona 1950–60-lukujen taitteesta oleva isän metallikielinen kitara, jota ei lapsi pystynyt soittamaan. Ketä suomalaisia artisteja sinulle tulee mieleen, jotka ovat jääneet liian vähälle arvostukselle. Se oli sormille väkivaltainen ja ikävä ensikosketus kitaraan. – Minusta tuntuu, että olen ylipäänsä välttynyt todella monelta musiikkiperinteeltä. Hän on mun mielestä aivan omaa luokkaansa
– Minä en ole koskaan kokenut evankelioimisen tarvetta, mutta toki siihen aikaan oli selvää, että laulujen piti kertoa Jumalasta. SOUNDI 27 mutta ei meillä ollut millään tavalla kiellettyä kuunnella sekulaaria musiikkia. Tähän saakka en ole kovinkaan suunnitelmallisesti miettinyt, että mitä haluaisin tehdä musiikin suhteen, sitä on vain tehnyt asioita jotka ovat tarttuneet mieleen. Eli oman musiikin tekeminen kytkeytyi sanan levittämiseen. Ehkä vuosi ennen sen loppumista mulla alkoi 3–4 vuotta kestävä henkinen sukellus, masennuskausi. Tähän mennessä olen tehnyt hommia pitkälti yksin, ja kasvattanut asioita soitin kerrallaan. – Siitä on muodostunut tärkeä ryhmä. – Nykyään pystyn selkeämmin miettimään, että minkä tyylistä musiikkia teen. Joensuu 1685 -yhtyeen esiaste oli yhden ep-levyn tehnyt gospelrockyhtye Autopilot. Se on merkittävä porukka, koska jokainen soittaja on mukana ensisijaisesti sen takia, että ne on perheenjäseniä tai läheisiä ystäviä. – Ei kovin helppoa, mutta en mä niitä varsinaisesti etsinytkään. Liittyykö se kunnianhimon kasvamiseen. – Selkeästi isoin juttu on varmasti Scott Walker, olen miettinyt paljon hänen uraansa ja mitä kaikkea hän on tehnyt. – Sen takia näiden kolmen levyn tekeminen oli niin helpottavaa. Nyt huomaan, että on mukava vaihteeksi miettiä, että miten joku elementti voisi resonoida toisen elementin kanssa, ja mitä musiikillisesti tapahtuu tiettyjen asioiden kohtaamisessa. ilmeisesti olen aina kantanut samoja teemoja päässäni. Vaikka on ollut näkemys kokonaisuudesta, niin se on syntynyt pikkuhiljaa ja täyttynyt vähitellen. Seurakunnassa oli helppo löytää ne, jotka soittivat, ja mä olin aina se nuorin tyyppi niissä porukoissa. Mutta ehkä siinä vaiheessa, kun aloin itse tehdä musiikkia, ajauduin tietyksi aikaa vahvasti sille puolelle. Esimerkiksi mun ekassa gospel-bändissä Canisterissa... En ajatellut, että musiikkini pitäisi jotenkin käännyttää ihmisiä, mutta ei siitä ollut mitään epäselvyyttä, että jokainen laulu joka ei kertonut Jumalasta oli turha. Nuoresta asti olen soittanut vaikkapa Rage Against The Machinea tai jotain Jamiroquaita. Oliko Alajärveltä tai Kaustisilta helppo löytää saman henkisiä soittokavereita. – Se ei liittynyt bändiin, tykkäsin tosi paljon siitä musiikista mitä me tehtiin, ja munkin mielestä meidän keikat oli tosi hyviä. Mitä tapahtui. Se tekee keikkailusta ja soittamisesta tosi hauskaa puuhaa ihan jo ajanvietteenä. Kova nimi! – Heh, joo, se on tiukka nimi! Siinä muut olivat 5–6 vuotta vanhempia, ja mulla meni nuoruuden soittokavereiden etsintä siinä, kun seurasin heitä ja opettelin asioita. – On ollut jännä huomata, että kun tein ensimmäisen kappaleeni pari viikkoa sen jälkeen kun olin oppinut soittamaan kitaraa, oli se todella samalla tavalla tehty kappale kuin mitä teen nykyäänkin. Markus, Mikko ja Risto Joensuu (kaksi ensimmäistä veljekset, kolmas ei sukua). – Se tosiaan loppui aika lailla seinään. Se on ihan mieletöntä kun viisi tyyppiä laulaa yhdessä, alkaa heti miettiä että mitä tällä yksittäisellä elementillä voisikaan tehdä. Kuulostaa siltä, että Amen-keikkojasi säestänyt bändi ei ole pelkästään taustabändi. Vaikka se oli tehty 11-vuotiaana, oli se pelottavankin samanlainen, kertoi ahdistuksesta ja jonkinlaisesta helpotuksesta... Oli helpottavaa päästää irti raameista, koska etenkin nuorena tulee helposti sellainen asenne, että perustetaan tietyn tyyppinen bändi. ”Mä vain tein lauluja ja huomasin, että niissä toistuu sama teema.” K u v at : M ik ko Jo en su u n ko ti al b u m i haast_mikko joensuu_c.indd 27 11.5.2017 12.34. Se soitti hurjia keikkoja, teki yhden upean pitkäsoiton ja katosi sitten äkisti. Se oli elämäni ensimmäinen henkinen romahtaminen. Tai että meillä on bändi, jossa on kahdeksan lahjakasta tyyppiä, ja miten upeita laulajia siellä on. Ei rajoittavassa mielessä, vaan siten että on kiva miettiä, että millaisia palasia musiikin tekemiseen käyttää ennen kuin sitä alkaa tehdä. Tulee olo, että voi tehdä vaikka mitä. Viime vuosi on ollut tosi opettavainen, ihan jo siitä lähtien että mä en ollut ikinä kuullut, että miltä isot kirkkourut oikeasti kuulostaa paikan päällä. Meidän kombo Mikko Joensuu ensimmäisessä kotistudiossaan vuonna 2000. Ensin Autopilot, jonka pohjalta syntyi Joensuu 1685. Ennen soolona tekemiäsi Amenlevyjä sinulla oli bändi. – Tuota ei ole tullut paljon pysähdyttyä miettimään, mutta varmasti on. – Se voi olla myös sitä. Siihen aikaan koin, että kaikki musa mitä teen, täytyy olla ehdottomasti hengellistä. Siihen tutustuessani muistan ajatelleeni, että tuli mitä tahansa kappaleita tehtyä, niin sillä ei ole mitään merkitystä minkä tyylinen se on, kunhan siihen on itse tyytyväinen. Olen ollut fiiliksissä vaikka Roy Orbisonin jousisovituksista, tai joistain yksittäisistä tomeista Scott Walkerin biisissä tai Hank Williamsin yksinkertaisesta tavasta sanoa isoja asioita vähän naii villakin tavalla. Onko joitain tiettyjä artisteja, joilta olet oppinut lauluntekijänä paljon. Ja miten totaalisen laaja se tuotanto on. – Sellaisella porukalla tekeminen on jo lähtökohdiltaan hyvin erilaista kuin miten olen nämä Amen-levyt tehnyt. Joensuu 1685 ensimmäisessä promokuvassaan
Istuttiin kuuntelemaan, ja muistan miettineeni, että vaikka tämä on meteliä, niin tämä on myös todella vangitsevaa. Joensuu 1685 tosiaan starttasi lupaavasti ja ehti herättää hyvää pöhinää. Koko homma oli alun perin ihan train wreck, mutta jotenkin siinä on pikkuhiljaa kaikki löytäneet paikkansa. Mun mielestä eka Amen voisi olla parempikin, samoin ehkä toinenkin. Se oli tavallaan sellainen unilelu. Irtaantuminen seurakunnasta alkoi jo aiemmin, mutta bändin lopettamisen jälkeen alkoi sellaisten epäselvyyksien kyseenalaistaminen, että mikä Jumala on ja mitä se merkitsee minulle. Ja toisaalta välillä kokemiaan asioita on vain vaikea purkaa taiteen muotoon. Koin sabotoivani sitä kaikkea. Silloin kun alettiin soittaa, Risto oli todella aktiivinen musiikin rakastaja ja etsijä. Se oli paikka, johon sukelsin kun Joensuu-bändi loppui. Mistä luulet sen johtuvan. Minulla se sattui siihen samaan aikakauteen, jolloin prosessoin päässäni sitä, että tämä koko Jumalan olemassaolo on kyllä tosi kummallinen juttu. Aina sitä myöten, että Amen 1 on yksi levy, Amen 2 tuplavinyyli ja Amen 3 tripla. Oli varmasti itsellesikin pettymys, että se loppui niin äkisti. Osaksi siitä syystä, että alkoi olla jo tosi loppu. – Jos multa oltaisiin Joensuu 1685 -aikoihin kysytty, että olenko mä uskovainen, niin olisin sanonut että joo, varmaan mä olen. Siitä saa motivaatiota tulevaisuuden tekemisiin, on jonkinlainen pohja miettiä, että minä voin tehdä mitä tahansa. Olen tyytyväinen itseeni siinä, että mulla on ollut kärsivällisyyttä keskittyä siihen, mitä olen halunnut tehdä, ja olen osannut tehdä sitä myös itselleni ikävissä tilanteissa. Nämä levyt pitävät sisällään kaikkien näiden vuosien huonot fiilikset, ja vaikka niistä fiiliksistä on itse päässyt eteenpäin, ”On oleellista, että kaikki ihmiset löytäisivät rauhan.” Ku v a : T er o A h o n en haast_mikko joensuu_c.indd 28 11.5.2017 12.34. – Ei se helppo ratkaisu ollut, kun siinä oli paljon omiakin toiveita ja odotuksia kiinni, mutta en minä siinä pisteessä enää miettinyt, että onko se helppoa vai vaikeaa. – Sitäkään en ollut ajatellut ennen kuin nyt, kun kolmannen julkaisu lähestyi ja tajuttiin, että siihenhän tulee kolme levyä! Siinä on hämmästyttävän paljon itselle hassuja pieniä vivahteita, tämän tyyppisiä esimerkkejä, jotka ovat vain tapahtuneet. Mulla oli viime elokuusta helmikuuhun asti helvetin intensiivinen aika, jolloin tein tätä joka päivä. 28 SOUNDI SOUNDI 29 toimi tosi hyvin, mutta sitten aloin miettiä, että jos mä voin näin huonosti niin en pysty enää keskittymään bändiin ja musiikin tekemiseen hyvin. Tällaiset asiat alkoi vaivata. Olen tyytyväinen myös siitä, että tämä on ollut mulle konkreettinen osoitus, että pystyn ylipäätään tekemään isompia kokonaisuuksia, vaikka se ei alun perin ollutkaan tarkoitus. Siksi tämä kaikki on outojen sattumusten summaa, enhän minä huonovointisuuteni takia ikinä uskonut julkaisevanikaan näitä kappaleita. Joten ylipäätään se, että kuuntelee kappaleen keskittyneesti läpi, että onko se jo valmis... Mä vain tein lauluja ja huomasin, että niissä toistuu sama teema. Että jos kysytään, että onko helvetti olemassa, niin kyllähän mun pitää osata vastata että onko joku iänkaikkinen kidutuskammio maan alla olemassa vai ei. Musiikki toimi kanavana, johon sain rauhassa purkaa mieltäni. Ainahan sitä katsoo tekemiään asioita niin, että olisi voinut tehdä paremminkin. Tekemäsi trilogia on monella tapaa poikkeuksellinen. Muistan, kun Risto oli saanut Psychocandyn (skotlantilaisen Jesus & Mary Chainin debyytti vuodelta 1985) ja pyysi mua kylään. Ja aina päivän päätteeksi kuuntelin koko sen 90-minuuttisen vielä himassa läpi keskittyneesti, tein muistiinpanot ja jatkoin seuraavana päivänä. Mikä trilogian osista oli vaikeinta tehdä. Kuinka ylpeä olet siitä. Tuntuu erikoiselta, että Amenlevyt syntyivät noin suunnittelematta, koska näin jälkeenpäinhän se tuntuu äärimmäisen suunnitellulta ja harkitulta trilogialta. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu – Mutta siitä olen tosi ylpeä, että sain tämän tehtyä. – Amen-levyjen kappaleet syntyivät suurimmaksi osaksi siihen aikaan. – Kyllä minä sanoisin, että tämä viimeinen oli ehdottomasti haastavin. Sitten mua alkoi ärsyttää se, etten osannut vastata selkeästi, että mitä mieltä olen mistäkin asiasta. Se oli eka askel, selkeä hetki, josta tajusi että mihin maailmaan haluaa upota. – Mutta myös sen takia, että yhtä lukuun ottamatta tämän kolmosen biisit kestävät 13–20 minuuttia. – Siitä annan sataprosenttisesti krediitin, kuten hyvin monesta muustakin, Joensuun Ristolle (Joen suu 1685 -basisti, ei kuitenkaan sukua toisin kuin yhtyeen rumpali, Mikon veli Markus Joensuu). Kun mä kuulin Pierceä, tajusin että eihän tässä ole mitään vikaa. – Ei, koska se oli välillä ainoa asia mihin pystyin. – Jos mietin itseäni, ja miksi minä käsittelen aihetta, niin en minä lähtökohtaisesti ollut edes tietoinen, että teen lauluja siitä. niin näiden kappaleiden kautta niitä on pyöritellyt pidempään. Joensuu 1685 nojasi vahvasti shoegazing-perinteeseen, ja pilkahteleehan se selvästi myös Amen-levyillä. Se tuli hyvään hetkeen esimerkkinä siitä, että Jeesus-sanan käyttäminen voi olla oikeinkin ok. Mutta mä tiedän myös, että en ikinä tekisi niitä uudestaan. Kuinka innostuit siitä. – Toinen tärkeä oli Space men 3 ja Jason Pierce. Mä olin siihen asti tosi vahvasti jaotellut, että eihän sekulaarimusiikissa voi laulaa Jumalasta, että se olisi jotenkin noloa. Alkoi häiritä se, että jos teen sitä puolikuntoisena, niin musiikistakin tulee huonompaa. Koin, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa koska oloni oli niin huono. Oliko hetkiä, jolloin harkitsit musiikin tekemisen lopettamista kokonaan. Vaikka suomalaisista suurin osa on vähintään tapakristittyjä, jotka jossain vaiheessa elämäänsä päätyvät pohtimaan ja kyseenalaistamaankin suhdettaan uskontoon, on aiheen käsittely musiikissa hyvin harvinaista. – Luulen että moni ohittaa aiheen helposti johtuen siitä, että se ei ole ollut heille ylipäänsä niin syvä kokemus kuin se minulle oli lapsena. – En ole varma onko ylpeä oikea sana
PALVELUMAKSUN) WWW.LIPPU.FI JUSSI-VOITTAJA 2016 PARAS MUSIIKKI JÄRVEN TARINA IFMCA AWARD 2012 & 2017 BEST ORIGINAL SCORE FOR A DOCUMENTARY Fullsteam tulostus.indd 29 10.5.2017 13.34. S Ä V E L T Ä J Ä P A N U A A L T I O SOLISTINA JOHANNA KURKELA KOE ELOKUVIEN HIENO LUONTO SINFONIAORKESTERIN JA KUORON SÄESTÄMÄNÄ LA 11.11.2017 KLO 17.00 ESPOO METRO AREENA LIPUT ALKAEN 38,50€ ( SIS
Onko sinusta ongelmallista, että lapset liitetään automaattisesti osaksi uskontoa ennen kuin he osaavat itse käsitellä asiaa. – On oleellista, että kaikki ihmiset jotka tällä planeetalla tallustaa, löytäisivät rauhan. Mä suhtaudun koko asiaan tietyllä lempeydellä. Vanhempien pitäisi infota lapsille, että heillä on joku uskonto. 20. Olen nauttinut viime aikoina paljon tosi erilaisten kappaleiden säveltämisestä, ja mielessä pyörii useampiakin kiehtovia ideoita siitä, minkälaisten soittimien, äänien ja ihmisten kautta musiikkia voisi lähestyä ja mistä sitä voisi koostaa. – Tässä vaiheessa on kyllä melko vaikeaa kuvailla, millaista musiik> Soundi-haastattelu 30 SOUNDI kia alan lähitulevaisuudessa intensiivisemmin kehittelemään. K u v a: M ar k u s P aa ja la haast_mikko joensuu_c.indd 30 11.5.2017 12.34. Ja sitten sä kävelet vetten päällä, mutta jossain vaiheessa sulle selviää, ettet ikinä pitänytkään ketään kädestä. – En. – En sano, että olisin asialle juuri mitään tehnyt, mutta ainakin mulla on halu löytää joku sisäinen rauha. – On, aivan ehdottomasti. Onko sinulla huijattu olo. Ikään kuin joku olisi sanonut sinulle, että kun otat tästä kädestä kiinni, niin voit kävellä vetten päällä. – Kun päädyin siihen, että Jumalaa ei olekaan, niin sitten alkoi hahmottaa että mikä merkitys sillä asialla on siitä huolimatta ollut mun elämälle ja mitä se on tehnyt minulle. – Suuri helpotus oli tajuta, että kaikki se turva ja rauha mitä uskonnosta sai, onkin mahdollista löytää omasta päästä. huhtikuuta 2017 Moko Café, Helsinki Vuosikausia vieneen Amensuurtyön jälkeen Mikko Joensuun tulevaisuuden suunnitelmat ovat auki. Sitä olen pyöritellyt paljon. Totta kai mä voisin puhua tuntikausia niistä ikävistä asioista, mitä uskonto voi saada aikaiseksi, mutta miten mä ylipäänsä näen uskonnon roolin tässä maailmassa, niin ei se ole sen kummallisempaa kuin kenen tahansa yritys löytää tasapaino ja harmonia tässä eriskummallisessa paikassa. – Riippumatta siitä, onko Jumala todellinen vai ei, niin ne henkiset tilat missä olen ollut Jumala-käsitteen takia, ovat olleet tosia. Mutta toivoisin, että ihmiset olisivat rehellisiä itselleen. Uskon katoaminen on iso asia. Sen takia mulla ei ole huijattu olo. – Ei. – Yleisesti sanoisin, että musiikin teko on kaiken aikaa vahvasti läsnä omassa mielessä, joten luulisin, että levyjä ja musiikkia tulee tehtyä lopulta useammissakin muodoissa. Ja kun ajattelen omaa lapsuuttani, niin siellä on ollut ihmisiä jotka ovat olleet äärimmäisen rehellisiä sille, miten ne hahmottavat maailmankaikkeutta ja mitkä asiat täällä johtavat hyvään elämään. Että oppisin ymmärtämään omaa mieltä paremmin, ja tunnistaisin paremmin sen, milloin tietyt ongelmakohdat toistavat itseään. Mitä sinulla on tullut sen tilalle. Joka tapauksessa lisää musiikkia tulee, monessakin muodossa. Ehkä siihen tilalle on tullut ainakin väijymään sellainen itsestään tietoisena oleminen. On hämmentävää, mihin mieli on mennyt sen kautta. Nykyään et siis usko Jumalan olemassaoloon. Että lapset opetettaisiin siihen, että on monia muitakin tapoja ajatella, mutta tämä on meidän tapamme. Voitko vielä yhtään valottaa, että millaista musiikkia suuntaat seuraavaksi tekemään, ja onko luvassa jatkoa soolouralle vai mahdollisesti yhtyelevy – joko Joensuu 1685:n tai jonkun muun kanssa
alkaen Parov Stelar AUT \ Insomnium & Joensuun kaupunginorkesteri Millencolin SWE \ Snakehips UK \ Zeke USA \ Leprous NOR \ Vesala Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus \ Jenni Vartiainen Disco Ensemble \ Sonata Arctica \ JVG Poets of the Fall \ Happoradio \ Mäkki \ S-TOOL \ Reino Nordin \ MC Taakibörsta \ Pariisin Kevät \ Popeda Negatiiviset Nuoret \ Perikato \ Younghearted \ Battle Beast \ Satellite Stories \ Turmion Kätilöt \ Wasted Ewert and the Two Dragons EST \ Tuuttimörkö \ Töölön Ketterä \ Alex Mattson \ Huoratron \ ¡ Lihamyrsky y Karri Koira! Helsinki-Cotonou Ensemble \ Kube \ Vapaa Maa \ Vesta \ Ghost World \ Kauriinmetsästäjät \ Ellinoora \ Gettomasa Litku Klemetti & Tuntematon Numero \ Teflon Brothers \ J. Karjalainen \ Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani Evelina \ Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet \ Oranssi Pazuzu \ Cityman \ VITOS \ The Holy \ Elias Gould Ilosaari tulostus.indd 31 10.5.2017 13.26. Nyt kolme kokonaista päivää! Joensuu 14.-16.7.2017 ilosaarirock.fi Liput: 1 pv 69/79* € \ 2 pv 99/109* € \ 3 pv 129/139* € Ennakko: Lippu.fi \ Tiketti \ ilosaarirock.fi/liput *Kesähinnat 1.6
Puheensorinan katkaisee musiikki. Englantilainen Ed Sheeran on esittelemässä täällä toista levyään. L ydmar-hotelli edustaa sitä Tukholmaa, jota Helsingissä jäljitellään. Esimerkiksi kappaleissa Sing ja Don't Sheeran räppää kitarallaan komppikierron, tekee siitä luupin, joka alkaa pyöriä muun soiton ja laulun taustalla. Hän komppaa itseään kitaralla, mutta on kaukana introvertista trubaduurista, joka on työnnetty väkisin yleisön eteen. Se on rento ja ylellinen yhtä aikaa, asukkaat ja kunnianhimoisen ravintolan asiakkaat ovat sekä pukuliikemiehiä että farkkuasuisia vapaamman pukukoodin menestyjiä. Soundi tapasi Sheeranin – kahteen eri otteeseen. Ja se kitara, se saa hoitaa koko orkesterin hommat. Vaikuttavaa, varsinkin, kun Sheeranin soittosuoritus ei ole pois esiintymiseen heittäytymisestä. Tyttöjen ystävä, joka on palauttanut uskon siihen, että sataprosenttisesti livenä esiintyen on mahdollista esiintyä vaikka Wembleyn stadionilla, vaikka yksin. Ed Sheeran ottaa tilan haltuun – yksin. Teksti: Pasi Kostiainen Rento ja ylellinen Ed Sheeran on vuosikymmenen suurimpia poptähtiä. Yleisö on haltioissaan vähän eri tavalla kuin tällaisessa tilaisuudessa yleen32 SOUNDI K u v a: G re g W il li am s ed sheeran -taitto_b.indd 32 11.5.2017 12.40. On kuuma kesäpäivä, aurinko hellii kattoterassin kutsuvieraita, jotka syövät hampurilaislounasta ja nauttivat viiniä ja olutta. – Teen kaiken livenä. Hän on intiimiin esiintymistilanteeseen nähden jopa hämmentävän suurieleinen. Ette kuule mitään etukäteen tehtyjä taustoja, hän tapaa sanoa
Sheeranin toinen levy X (joka ei siis ole ”äksä”, vaan kertomerkki, ”multiply”) nousi listaykköseksi 15 maassa ja vuoden 2014 striimatuimmaksi koko maailmassa 430 miljoonalla striimauksella. – Olen soittanut paljon enemmän kuin 10 000 tuntia, Sheeran hymähtää. Niin sanottuja oman rahan asiakkaita hotellissa ei arkipäivänä juuri näy, vaan paikalla on kaupungissa kansainvälistä kokousta pitävän Warner Musicin pomoväkeä ja muuta luovan alan bisnesväeltä näyttävää asiakaskuntaa. On, juuri sitä se on. Todennäköisesti hän viettääkin. Ed Sheeran vaikutti 2014 tukholmalaisen pärjääjistön keskellä jos ei nyt eksyneeltä, niin yliyrittävältä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja juuri tämä miekkaepisodi, jonka aiheuttama naarmu Sheeranin poskessa on ainoa asia, josta toivotaan olemaan kysymättä, kun tapaan Ed Sheeranin oslolaisessa The Thief -hotellissa vajaat kolme vuotta edellisen kohtaamisen jälkeen. Ja vieläpä nauttien asemastaan näidenkin ihmisten suosimana artistina. Vai halusiko hän keksiä itse itsensä uudelleen, eli pyrkiä tekemään vastaavia hittejä kuin edellisellä levyllä – mahdollisimman paljon edellistä levyä muistuttavalla soundilla. Ed Sheeran – mies ja ihmeisiin pystyvä kitara – veti kolme konserttia 90 000 ihmiselle. Brittimedia on raportoinut hänen suhteistaan (häneen linkitettyjä, jopa biisien aiheiksi päätyneitä naisia ovat laulaja-lauluntekijä Nina Nesbitt, tähtikokki Jamie Oliverin avustaja Athina Andrelos sekä malli Louise Johnstonin, lisäksi vipinää on ilmeisesti ollut Pussycat Dollsin Nicole Scherzingerin, laulaja Selena Gomezin, malli Barbara Palvinin ja laulaja Ellie Gouldingin kanssa) – ja viime syksynä myös erikoisesta tapahtumasta, johon liittyivät miekka, Kuningaskunnan hovi ja laulaja James Blunt. Hän kuitenkin käyttäytyy itsevarmemmin, on puheliaampi ja aloitteellisempi haastattelussakin kuin Tukholmassa. Häntä naurattaa, kun niin monet toimittajat ovat epäilleet uuden levyn olevan ”vaikea kolmas albumi”. Täyttyykö kirjailija Malcolm Gladwellin taannoin lanseeraama oppi siitä, että mestari syntyy hommaan kuin hommaan 10 000 tunnin treenauksella. SOUNDI 33 K u v a: B en W at ts ed sheeran -taitto_b.indd 33 11.5.2017 12.40. Eihän esiintyjiä yleensäkään levy-yhtiön pitopöytien äärellä arvostella, se hoidetaan vasta myöhemmin omissa medioissa tai baaripöydissä, mutta nyt ilman täyttää hyrisevä hyväksyntä: ollaan näkemässä jotain poikkeuksellista. Selfieiden ottaminen käy näppärästi kuin liukuhihnalla. 173-senttinen supertähti näyttää pörröisessä tukassaan ja silmälaseissaan edelleen enemmän psykologian opiskelijalta kuin poptähdeltä. Edellisen, jättimyyntiin yltäneen X:n kun puolestaan arveltiin olevan ”vaikea toinen albumi”. hän hymähtää. Wembley kolmesti, yksin Seuraavat pari vuotta osoittavat, että tukholmalaisella terassilla nähtiin todellakin pop-musiikin lähitulevaisuuden suuri menestyjä. ”Pieni salaperäisyys tekee kaiken paljon jännittävämmäksi.” sä ollaan. Kysyn Sheeranilta myöhemmin, kuinka paljon hän on soittamista oikein harjoitellut. Arvatkaapa, onko myös The Thief ylellinen ja rento. Ed Sheeran on aikamme suurimpia supertähtiä ja hän liikkuu kaltaistensa parissa. Onko seuraava levy sitten se vaikea neljäs. Tahtoiko hän viedä käsityksemme artistiSheeranista uuteen suuntaan. Suosio huipentui kolmella loppuunmyydyllä konsertilla Wembleyn stadionilla. Mutta mitä musiikillisia haasteita Sheeran tunsi levytysvaiheessa. Ja totta kai, nykyaikaa kun eletään, pop-tähdestä tuli myös seurapiirijulkkis. Hän myös tuntuu olevan sinut julkisuuden kanssa. Britanniassa levyä myytiin kolme miljoonaa kappaletta – kova määrä, edellä on tällä vuosikymmenellä vain Adele kahdella levyllään. Mutta nyt hän sulautuu oslolaishotellin asiakaskuntaan kuin viettäisi kaiken aikansa rentoon mutta ylelliseen menoon tottuneiden ihmisten kanssa. – Milloinkahan vaikeat levyt loppuvat
toi Sheeranin matkustaneen etsimään uusia musiikillisia ideoita. – No, kirjoitin noin 200 kappaletta tätä levyä varten. Edelliselle levylle kirjoitit kuulemma jopa 120 biisiä, joista siis vain noin kymmenesosa pääsi mukaan. Miten innostuit tekemään levylle useita viittauksia Morrisoniin. Onko noin ison joukon tiivistäminen levylliseen vaikeaa. Muilla en koskenut mihinkään instrumentteihin koko reissun aikana. Saattaa olla, että päivitän, kun minun on promotoitava jotain. Lisäksi olette molemmat multi-instrumentalisteja. En kuitenkaan usko, että ihmisen on terveellistä jakaa kaikkea tekemäänsä kaikille. Jos tekee erittäin hyviä biisejä, tekee erittäin hyvän albumin, Sheeran vastaa. Hittibiisissä Shape Of You lauletaan: ”Put Van – Suhtaudun uuden levyn tekemiseen niin, että keskityn kappaleiden kirjoittamiseen. Mutta 200 biisin läjään mahtuu sellaisia, joista voi helposti sanoa, ovatko ne hyviä vai huonoja. – Eli tälle levylle halusin kirjoittaa mahdollisimman hyviä biisejä. – Sitten, kun jäljellä on noin 30 biisiä, se on vaikeaa. Mukana on Sheeranin edellisellä levyllään esittelemää pop-biisiin upotettua sujuvaa räppäystä, yhteistyötä eri tuottajien kuten norjalaisen Cashmere Catin kanssa, irlantilaisballadeja sekä syviä kumarruksia Van Morrisonin keltti-soulille. Ja kyllä, niin miellyttävä vävypoika tai unelmien poikaystävä kuin Ed Sheeran onkin, hän tunnustautuu kapinalliseksi. Nyt tutustuin sopiviin muusikoihin ja pyysin heidät mukaan. – Mutta nyt kun olen palannut valokeilaan, en vieläkään tunne tarvetta jatkuvaan esillä olemiseen, jatkuviin päivityksiin. Oletko tavannut häntä. 34 SOUNDI 34 SOUNDI Ed Sheeran on tavallisen kaduntallaajan olemuksella päässyt esiintymään loppuunmyydylle Wembleyn stadionille ilman vippaskonsteja, seuranaan vain kitara. – Hän on minulle todella tärkeä vaikuttaja. – Ensin tunsin, että haluan olla vähän aikaa rauhassa, hän sanoo sometauostaan. the Man on the jukebox/And then we start to dance/And now I’m singing” – ja levyn toiseksi viimeinen kappale How Would You Feel (Paean) on suorastaan Morrison-pastissi. Ghana oli ällistyttävä paikka: sikäläiset muusikot olivat hienoja. Divide ei kuitenkaan sisällä järin kuultavia vaikutteita ghanalaisesta musiikkikulttuurista. Hän matkusteli. Tavallisella ihmisellä tuo saattaisi olla laiskuutta tai merkki siitä, että elämässä on hetken aikaa muutakin tekemistä kuin päivittely. Siis uusi levy on vasta hahmottumisvaiheessa eikä keikkojakaan ole, mutta fanit janoavat suosikistaan elonmerkkejä sosiaaliselta ja perinteiseltä medialta. He tulivat muutamaksi päiväksi studioon – ja siinäpä se! Myös Morrison oli varsin nuori aloittaessaan uraansa, hän teki ensimmäisiä levytyksiä alle 20-vuotiaana Them-yhtyeen kanssa. Ed Sheeran ”kohautti” jättäytymällä ”pois” sosiaalisesta mediasta. Halusin tosiaan, että How Would You Feel (Paean) kuulostaa täsmälleen Morrisonilta. Nähdyiksi tulivat Islanti, Japani, Uusi-Seelanti, Fidzi-saaret, Australia ja Ghana, jonne Rolling Stone kerK u v a: B en W at ts ed sheeran -taitto_b.indd 34 11.5.2017 12.41. Aamiaisella Van Morrisonin kanssa Mitä tekee 2010-luvun tähtiartisti, kun pitää taukoa. Millaisesta joukosta uuden Divideeli ÷-albumin kappaleet sitten valikoituivat. Jälkikäteen Sheeran kertoo mielellään, mitä teki taukonsa aikana. – Afrikan-matka olikin tavallaan ainoa työmatka. Ellei sellaiseksi ole laskettava sitä, että levy todella on nimensä mukaisesti jakautunut. Pieni salaperäisyys tekee kaiken paljon mielenkiintoisemmaksi. Ja mitä muihin irlantilaisvaikutteisiin tulee, niin olen aina halunnut levylleni irlantilaisen kansanmusiikkiyhtyeen soundia. Mutta artistille, varsinkin Ed Sheeranin sukupolven tähdelle sosiaalisen median näkyvyydestä huolehtiminen on osa toimenkuvaa
Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. (yht. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 010 841 4185. 209,56€) VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. Y H T E I S T Y Ö S S Ä : VIP-illallispaketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö. – 5 v. j u h l a k o n s e r t t i – Eastway tulostus.indd 35 10.5.2017 13.40
Ajatellaan vaikkapa biisiä Thinking Out Loud, se ei kerro enää minun suhteestani, vaan jokainen kuulija liittää siihen omat ensisuudelmansa ja muut vastaavat kokemuksensa. – Sain kerran syödä aamiaista hänen kanssaan Belfastissa. – Bändi olkoon melkein kaikilla muilla, mutta juuri kukaan ei esiinny niin kuin minä. On vaikea kuvitella, että Van Morrisonin kanssa syntyisi tällaista mutkatonta kahdensuuntaista keskustelua mistään toisesta artistista, vaikkapa Sheeranista. – Ei ehkä olisi kovin uskottavaa, jos 26-vuotias mies julistaisi näkemyksiään. Onnistuu. Uskottavuus on tärkeää Ed Sheeranille. Kuvio menee kerrasta toiseen näin: – Ai haluat kuvan. Heidän mielestään Sheeranin laulut ovat ilmeisestä vilpittömyydestään huolimatta mitäänsanomattomia. Mitään ei tarvitse keksiä. Antaisitko puhelimesi, tule tähän, hän pyytää toisen poseeraajan vasempaan kainaloonsa, siirtää puhelinta pitävän oikean kätensä kauas, hymyilee ja räpsäyttää kerran. Hänelle riittää henkilökohtaisuus eikä hän halua antaa kaavoja sen henkilökohtaisuuden poliittisista, yhteiskunnallista tai uskonnollisista tulkinnoista. Sheeran-kriitikot – ja niitähän toki riittää – pitävät laulaja-lauluntekijää liian yleisluontoisena, ”geneerisenä” niin kuin nykyisin on tapana sanoa. Hän on hyvin sinut asemansa kanssa. En perusta bändiä Ed Sheeranilla ja Van Morrisonilla voi olla urankehityksen suhteen paljon yhteistä, mutta luonneanalyysin osalta he taitavat olla toistensa vastakohdat. – Isäni sanoi minulle, että pysy erossa politiikasta, hän perustelee. Ja siinä se. Ed Sheeranille se on täyttä totta. Olisiko niin, että kun artistilla on vihainen ja vaikea maine, ja hän osoittautuukin miellyttäväksi tavatessa, se miellyttävyys korostuu. Ja yleisönsä: hän on tyttöjen ystävä. Ja kun Sheeran laulaa Dividen päätteeksi isoäitinsä muistoksi kappaleen Supermarket Flowers, kuulijat jakautuvat kuin kansa vaaleissa: toisille biisi on ”ihana ja koskettava”, kriitikoille puolestaan ”imelä”. Heihin, jotka tuntevat, että tämä 26-vuotias sympaattinen mies laulaa heidän elämästään. Ja mitä ”mitäänsanomattomuuteen” tulee, Sheeranille se on myös linjavalinta – ainakin mitä laulujen sanoituksiin tulee. Siksi sen sanoitus koostuu tarkoista, täsmällisistä havainnoista, hän sanoo. – Ei lainkaan! Kun biisit päätyvät levylle ja keikkasettiin, ne eivät enää oikeastaan ole minun omaisuuttani. Laulajalle läheinen isoäiti kuoli kesken levynteon, ja tämä oli tietysti koettelemus. Mutta minulle hän oli oikein miellyttävä. Hyvää päivänjatkoa. Ja vaikka sama olisi tehty aikaisemmin, jokainen sukupolvi tarvitsee oman tulkkinsa. Hän on harjoitellut koreografian, jolla hän on ottaa nopean selfien kaikkien halukkaiden kanssa näiden älylaitteilla – ainakin yleisimmät mallit ovat hallussa. Samoista asioista, himosta ja rakkaudesta, pettymyksestä ja menetyksestä on laulettu maailman sivu kiinnostavammin. Thinking Out Loudin muuten on sanottu kertovan Sheeranin ja Andrelosin suhteesta. K u v a: G re g W il li am s 36 SOUNDI ed sheeran -taitto_b.indd 36 11.5.2017 12.40. Kun Ed Sheeran vilahti cameo-roolissa uusimmassa Bridget Jones -elokuvassa, hän esiintyi omastakin mielestään juuri kohderyhmälleen. Kyllä. Kaikki on suoraan silmien edessä. – Muuten minusta on kyllä helpompaa tehdä sanoituksia omasta elämästä, omista kokemuksista. – Että hän on vihainen. Kiitos samoin. Ja kun hän on saanut hyvää, ihailevaa palautetta omista esiintymisistään ilman bändiä, hän aikoo jatkaa niin. Onko konserttitilanteessa sitten vaikea elää nuo henkilökohtaiset tunteet uudelleen biisiä esittäessä. Mutta nämä kriitikot eivät halua samastua niihin millenniaaleihin, jotka täyttivät Wembleyn stadionin kolmesti ja ovat striimanneet Sheerania satoja miljoonia kertoja. Mutta Sheeran on yhä, itsevarmempanakin ja asemastaan tietoisempana helposti lähestyttävä nuori mies. Ihan kuin lavalla, myös hotellissa Sheeran on ottanut laitteet haltuun. Hän on oikein mukava herrasmies. Hän arvelee itsekin, että kappaleisiin samaistumisen helppous on hänen menestyksensä salaisuus. – Kiitos. – Halusin tehdä hänen muistokseen kappaleen, jossa ei ole kliseitä. Hänestä kerrotaan myös ihan päinvastaista... ”Isäni sanoi minulle, että pysy erossa politiikasta.” Ed Sheeranin sanoitukset pohjautuvat suoraan hänen omiin kokemuksiinsa. 1990ja 2000-luvulla syntyneet eivät kaikki jaksa kaivaa Van Morrisonin tai muiden vastaavien veteraanien vanhoja levyjä kuunteluun, Ed Sheeran on heille parempi vaihtoehto
Ruisrock tulostus.indd 37 10.5.2017 13.32
Teksti: Salla Harjula 38 SOUNDI solstafir-taitto_e.indd 38 11.5.2017 13.01
Sólstafir oli yhtäkkiä virallisesti trio. Toukokuussa 2017 ilmestyy Sólstafirin uusin levy Berdreyminn. Pari päivää ennen lähtöä bändi ilmoitti Facebook-sivullaan, ettei yhtyeen perustajajäsen ja rumpali Guðmundur Óli ”Gummi” Pálmason olisi kiertueella mukana. Tai ei yhtäkkiä, mutta viime aikoina, negatiivisuutta on ollut. Olemme tuottaja Jaime Gomez Arellanon omistamassa Orgone-studiossa jossain päin Lontoota ympäröivää maaseutua. Tunnetasolla. Viisi kuukautta myöhemmin Gummi kirjoitti omalla Facebook-sivullaan pitkän vastineen, jossa hän syytti Sólstafiria, etenkin bändin nokkamiestä Aðalbjörn ”Addi” Tryggvasonia, tylystä ja täysin yhtäkkisestä päätöksestä potkia hänet pois bändistä. – Niin! Tätä albumia varjostaa negatiivinen henki, kuin joku odottaisi meidän... Hyvältä, mutta oudolta. SOUNDI 39 K u v a: St ei n u n n Li lj a D ra u m la n d K u v a: Ti m o Is o ah o solstafir-taitto_e.indd 39 11.5.2017 13.49. Vastine levisi netissä kuin kulovalkea. – Tämän bändin ympärillä ei ole koskaan ollut negatiivisuutta, ei koko historiamme aikana. Uuden kasvon seurassa hän valitsee varsinkin alkuun sanansa hyvin huolellisesti ja verkkaan. T ammikuussa 2015 Sólstafir oli lähdössä Euroopankiertueelle promoamaan edellisenä syksynä julkaistua Ótta-levyään. Se tuntuu oudolta. epäonnistuvan. – Yhtäkkiä... Sólstafir on taas virallisesti kvartetti. Minut on paimennettu viihtyisään, pieneen, puupaneloituun huoneeseen, jonka ikkunasta avautuu vehreä englantilainen maalaismaisema. Pitkällisen oikeustaistelun jälkeen Gummi on virallisesti Sólstafirin ex-jäsen, joka saa edelleen kuitata biiseistä tekijänpalkkioita, mutta ei enää koskaan soittaa bändin kanssa. – Tämä koko levy on outo. Gummi itse oli kuullut asiasta vain hieman aiemmin – sähköpostilla. Noin ihan pikkuriikkisen... Hän on tottunut puhumaan ihan toisten suomalaisten luottotoimittajien kanssa aiempien levyjen yhteydessä. Mutta noin yleensä, bändimme ympärillä ei ole koskaan ollut negatiivisuutta. Ilman rumpalia. Hän on silti heti ystävällinen ja avoin – jopa niin, että myöntää kursailematta kuuntelusessiossa istuneiden uusien kasvojen läsnäolon tuntuneen oudolta. Uudella levyllä soittava miehistö on seuraava: Aðalbjörn ”Addi” Tryggvason – laulu, kitara Svavar ”Svabbi” Austmann – basso Sæþór Maríus ”Pjúddi” Sæþórsson – kitara Hallgrímur Jón Hallgrímsson – rummut ðalbjörn ”Addi” Tryggvason istuu ja odottaa soodatölkin kanssa. Nyt on vihdoin uuden alun aika myös levytysrintamalla. Ellei nyt lasketa kiertueella tapahtuneita onnettomuuksia ja sen sellaista. Uuden Sólstafirin uusi levy Berdreyminn on kuuntelutettu toimittajilla noin tunti sitten. Tämä on ensimmäinen kerta, kun levyn on kuullut kukaan bändin lähipiirin ulkopuolelta. ”Ollaanko me Angelina Jolie ja Brad Pitt -skeidaa?” Sólstafiria on pitänyt viime vuodet tapetilla oikeudessa asti käsitelty kiista ex-rumpalinsa Guðmundur Óli ”Gummi” Pálmason erottamisesta
Se oli kuin syöpä, joka hitaasti söi bändiämme. Meillä vain ei ole koskaan ollut tällaista kemiaa levyjä tehdessä. Vaikuttiko Hallgrímur uudenlaiseen kemiaan – saiko hänkin osallistua musiikin tekemiseen. Se on myös bändin valtti, islantilaisyhtye on herättänyt ihastusta juuri ainutlaatuisuudellaan. – Ei, ei, ei. Tarkennan, puhutaanko nyt negatiivisuudesta bändin ympärillä vai sisällä. Oliko tämä yksin minun päätökseni. Ei. Tämän tekeminen oli erilaista. Ok. Terävä kieleni saa varaslähdön terveen järkeni takaa. – En. – Kyllä. Note to self: älä aloita haastattelua ärsyttämällä haastateltavaa heti kättelyssä. Addi katsoo minua suoraan silmiin. Menimme siis sairaalaan. Se ongelma korjattiin. Bändin tunnelma oli erilainen. Kyllä. Menimme kirurgin veitsen alle ja poistimme sen. Etkö. – Olenko tämän bändin johtaja. Se oli ennen bändin sisällä. Addin oma äänensävy ei kuulosta vihastuneelta, enemmänkin huvittuneen anteeksiantavaiselta. – En. Niin. Korvani taas kuulevat suuni sanovan: – Tässä tapauksessahan kirurgina toimit sinä itse. – Minä. K u v a: St ei n u n n Li lj a D ra u m la n d 40 SOUNDI solstafir-taitto_e.indd 40 11.5.2017 13.01. Siirryn sorkkimasta vanhaa haavaa ja siirryn kyselemään uudesta rumpalista. Sinänsä osuva vertauskuva – niitä Addin puhetyyli on täynnä – mutta en hyväksy sitä ihan sellaisenaan. – Hassua, että sanot sen tuolla äänensävyllä. Nyökkään hiljaa ja puren huultani, kun ajattelen mitä taisin juuri menettää. Tässä vaiheessa haastattelua ei kuitenkaan ehkä ole aika kyseenalaistaa tätä ääneen, sanoo terve järkeni. Hänelle oli tietenkin outoa astua tällaiseen multiavioliittoon. Vertauskuvallinen kirurgi kun ei Sólstafirin kohdalla ollut kukaan objektiivinen ammattilainen ulkopuolisessa sairaalassa. Hän ei vielä tiedä, kuka kolmesta uudesta vaimosta tykkää kanasta, kuka millaiSólstafir on kulkenut pitkän matkan varhaisesta black metal -soundistaan kohti monimuotoisempaa ilmaisua. – Sisällä
– Se oli plussaa, joo! Sólstafirin tietoisesti likainen ja hetkittäin jopa epävireinen soundi ei sinänsä ole koskaan kärsinyt Gummin hiomattomasta soittotyylistä. Silloin muistin Hallgrímurin. Hän lauloi taustoja Fjara-biisille pari vuotta sitten, joten tiesin hänen olevan hyvä muusikko. Uhkauksia. – Eikä Sólstafírissa ole koskaan ollut kyse siitä. Edellisenä päivänä tapahtuneista jutuista! ”En halua puhua siitä.” Sillä on väliä. – Hallgrímurille kaikki tämä oli uutta, joten treeneissä hän ei ollut yhtä... Sen tuki yhtyeen isoja päätöksiä tehtäessä on ollut tärkeää. Kukaan ei voi väittää, ettei se olisi erilainen. Hän ei halunnut tulla ja brassailla taidoillaan. Menimme siis sairaalaan.” SOUNDI 41 K u v a: Fa lk -H ag en B er n sh au se n solstafir-taitto_e.indd 41 11.5.2017 13.01. – Kyllä. Ei nimittäin ole montaa tyyppiä, jotka voivat lähteä bändisi kanssa kuukauden kiertueelle neljän päivän varoajalla. Addin sanat putoilevat vitkaan. Enkä ole koskaan, missään haastattelussa, puhunut huonosta rumpaloinnista. Tällä kiertueelle lähti rumpaloimaan Addin ystävä, mutta perheellisenä, työssäkäyvänä miehenä hänkään ei voinut jatkaa pestissä pidempään. – Sillä, ettei minun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani tämän henkilön ympärillä, jottei hän ottaisi tätä vesipulloa tässä ja heittäisi sitä päähäni. Se oli kuin avioero. Miten Hallgrímur sitten päätyi Sólstafírin uudeksi rumpaliksi. – En ollut koskaan eläissäni kuullut hänen soittavan rumpuja. Mutta kuule, monessakaan lempibändissäni ei ole maailman parasta rumpalia. – Se on kuin aviomiehesi hakkaisi sinut puolikuoliaaksi, mutta kieltäytyisi ottamasta vastuuta sen seurauksista. Tai saisi raivaria yhtäkkiä. Addi hymähtää hilpeänä. Yritin siis tehdä samaa Hallgrímurin kanssa. Sillä, että voimme olla samassa huoneessa, ilman että tunnen voivani pahoin. – Sillä, ettemme voi keskustella eilen tapahtuneesta välikohtauksesta, koska hän vain räyhäisi minulle, jos kysyn siitä. Minä osaan myös soittaa rumpuja, ja Gummin kanssa työstimme yleensä rumpuja yhdessä. – Kävimme läpi niin paljon draamaa, niin paljon negatiivisuutta, että aloin ajatella, että seuraava valintamme ei ainakaan saa tuoda bändiin draamaa. – SILLÄ on väliä. itsevarma. Millä sitten on väliä. En tunne ketään, joka on joutunut käymään läpi mitään tällaista. Ja että hän on varmaan ihan hyvä rumpalikin! Tai ainakin, että hän on hyvä laulaja... Olimme löytäneet miehemme – Hallgrímur oli rento ja mukava tyyppi. Bändi oli takaisin lähtöpisteessä. Kun erotimme Gummin, olimme lähdössä kiertueelle. Kerroin siis bändin jätkille, että tunnen yhden tyypin. Ystäviä, jotka valitsevat puolensa. Bändi itse on kuitenkin mieluummin kuunnellut lähipiiriään. tikittävää aikapommia. Tiesin vain, että hän oli rumpali ja muusikko. Bändin muut jätkät taas eivät tunteneet häntä kovin hyvin. Sillä ei ole ollut paskankaan väliä. Esimerkiksi Metallica. – Vaatimuslistani ykköseksi nousi siis tämä: ei mitään väliä, onko rumpali idiootti tai omistaako hän edes rumpusettiä. – Lisäksi Hallgrímur on... Tarkoitan tätä kaikella hyvällä, mutta Hallgrímur on paljon parempi rumpali kuin edeltäjänsä. Loanheittoa. ”Se oli kuin syöpä, joka hitaasti söi bändiämme. Kunhan hänen kanssaan on helppo olla, eikä taustalla ole koko ajan... Sólstafirin tilaa on puitu näkyvästi sosiaalisessa mediassa. Jouduimme siis päättämään yhteistyömme hänen kanssaan. Uusi levy on erilainen. Se oli erilaista. Siksi hän yritti erittäin tietoisesti olla, miten sen nyt sanoisi, ylisoittamatta. – Sillä... Eikä negatiivisuutta. Uudella levyllä sekä biisit että rumpalointi kuulostavat kuitenkin kunnianhimoisemmilta kuin aiemmin, vaikka kuinka Addi väittää, että Hallgrímur yritti pitää kynttiläänsä vakan alla. Hankimme siis sijaiseksi sessiorumpalin. sesta pornosta, kellä heistä on lapsia, kellä on millainen auto... Kuin edeltäjänsä. Kotiinpaluun jälkeen Sólstafír oli lähdössä melkein saman tien jenkkikiertueelle, taas ilman rumpalia. – Anna kun menen ajassa vähän taaksepäin. Kun kysyt, mitä vittua täällä oikein tapahtui, saat vastaukseksi vain: ”Ei mitään. Hän oli mukana. – Jätkät eivät keksineet ketään muutakaan, joten Hallgrímur tuli treeneihin ja soitti yhden biisin ja sillä hyvä. Vieläpä hyvä rumpali. – ”Pystytkö opettelemaan 90-minuuttisen setin?” ”Joo, totta kai.” Sillä soittajalistalla ei ole montaa nimeä. Samaan aikaan kun sanot jäähyväisiä ystävälle, soppaan on sekaantunut lakimiehiä. Vaan ihan muiden syiden. Löysimme tämän sessiotyypin, mutta kahden viikon sisällä tajusimme, ettei hän sopinut bändin mertaan pidemmällä tähtäimellä. Se oli sinun vikasi.” Addi katsoo taas suoraan minuun. Tai jotain muuta hullua. Emme me erottaneet vanhaa rumpaliamme hänen soittotaitojensa takia. Ystäviä, jotka eivät halua valita puoltaan. – Kun palasimme kiertueelta, bändimme oli solmussa. – Hallgrimur siis yritti olla ylisoittamatta ja minä yritin saada hänet tuntemaan olonsa itsevarmemmaksi ja kotoisammaksi bändin sisällä
Hän tekee kaikkensa, ettei niin tapahtuisi. Sosiaalisen median rajumyrskystä ei kuitenkaan ollut helppo pysyä erossa. Emme kuitenkaan ole päässeet yli ”mielipiteestäni”. Yllyn siis taas kysymään jotain, jota ei ehkä kannattaisi. Sanon, että ymmärrän kenestä ja mistä tässä puhutaan. Bändi teki käytännössä kuolemaa. Miksi haluaisin riidellä ihmisten kanssa internetissä. Kun Addi puhuu bändin ongelmista Gummin kanssa, hän puhuu niin huolellisesti kuin pystyy, eikä koskaan mainitse Gummia nimeltä. – Yhtäkkiä kaikki muuttui. Yksi tapa käsitellä tällaista on halu kostaa. – Ihmisyksilöt eivät koskaan ole samanlaisia. Enkä minä halua olla se tyyppi, joka puhuu pahaa toisista ihmisistä internetissä. Siis hetkinen, ollaanko me yhtäkkiä iltapäivälehdessä. – Sitä paitsi, se oli hyvin tuskallista. Silloin tällöin Addin teki mieli sukeltaa mukaan väittelyihin, mutta myös hänen ystävänsä muistivat muistuttaa, ettei siitä olisi mitään hyötyä. Toisaalta hän selvästi haluaa puhua asiasta ja saada minut ymmärtämään oman näkökulmansa. Että ymmärrän, että levyn tekeminen tuntui oudolta tämän takia. Kaikkein oudointa oli kuitenkin ehkä se, mistä itsekin ensi kertaa kuulin bändin ongelmista, ja mistä kaikki muut seurasivat tätä draamaa kuin eturivistä. Menettää asemansa tässä bändissä. Hän tekee siis kaikkensa... Sitä täytyy vain päästää uusi kukka sisään ja antaa sen kukoistaa omin voimin. Addi toistaa itseään kiihtyneenä. Ehkä Addi tuntee tarvetta puolustaa itseään, tai ehkä hän vain haluaa asettaa faktat ojennukseen. Tietyille henkilöille. Addi pysähtyy ja lausuu painokkaasti: – Enkä minä halua riidellä ihmisten kanssa internetissä. Addi sai postilaatikkoonsa jatkuvasti kuvakaappauksia ja kertomuksia siitä, mitä missäkin foorumilla milloinkin oli juuri sanottu. Ollaanko me Angelina Jolie ja Brad Pitt -skeidaa?! – Se oli kuin jotain tabloidikamaa. Koska en saa enää itse asua siinä.” Addi myöntää, että tällaisen ilmapiirin ympäröimänä tuntui oudolta tehdä uutta levyä. Mitään tällaista ei voi käydä läpi ilman, että johonkuhun sattuu. Yritän protestoida – mistä minä tietäisin, mitä bändin sisällä on tapahtunut: olen täysin ulkopuolinen, pelkän sosiaalisen median ja ulkopuolisen uutisoinnin varassa, enkä oikeastaan edes tunne Sólstafirin historiaa niin hyvin kuin bändin uskollisimmat fanit. Rumpalipuheenvuoronsa päätteeksi Addi palaa vielä Hallgrímuriin. Ei siitä tule mitään. Tartun päivän aikana jo pariin kertaan kuulemaani toistamaan: että uusi levy tuntuu erilaiselta, koska tällä kertaa tuntuu, että ”joku” haluaa bändin epäonnistuvan. Ei siitä tule mitään.” K u v a: St ei n u n n Li lj a D ra u m la n d solstafir-taitto_e.indd 42 11.5.2017 13.01. Ei väliä, vaikka lapset joutuisivat kadulle tai kuolisivat. Meillä oli vain kaksi vaihtoehtoa: joko antaa sen kuolla, tai tehdä jotain traumaattista sen pelastamiseksi. Ja kaikilla oli mielipide. Soittotaito ei siis koskaan ollut meidän ongelmamme, vaan muut, erittäin syvät ja henkilökohtaiset jutut. Puhuessaan bändistään Addi suosii avioliittovertauskuvia ja heittää taas yhden ilmoille. – En halua tehdä sitä! Kun Sólstafir rukkasi kokoonpanoaan uuteen uskoon, taipui uusi rumpali Hallgrímur Jón "Grimsi" Hallgrímsson (oik.) soittamaan bändin musiikin edellyttämällä tavalla. Brassailulle ei olisi sijaa. Hän ei ole koskaan tavannut minua, hän ei tunne minua, hän ei tunne KETÄÄN meistä. – Se on kuin jos hakisin avioeroa ja jätetty osapuoli sanoisi: ”Jos en saa asua tässä talossa, poltan sen maan tasalle. – Kun jotain tällaista tapahtuu, joku loukkaantuu. Yhtä ei voi pakottaa toisenlaiseksi. Mikä on. Kaiken kovan työnsä jälkeen. – Ja kun tähän ihmiseen sattuu, hänen ylpeytensä ja egonsa saa kolauksen. Näin se vain on. Yhtäkkiä joku 12-vuotias tyttö Meksikossa on jotain mieltä siitä, kuka olen. Mutta palaamme Gummiin, toki taaskaan mainitsematta Gummin nimeä. Kuka tietää. Palaamme hetkeksi tavallisiin kysymyksiin siitä, miltä tuntui tehdä uutta levyä ja Sólstafirin erityisestä suhteesta Suomen kanssa ja bändin hyväntuulisesta keikka-arjesta ja faneista. Neil Young & Crazy Horsen Ralph Molina, Metallican Lars Ulrich ja Motörheadin Philthy Animal saavat kaikki kunniamaininnan. Se on selvästi tietoinen valinta, oli se sitten omalähtöistä hienotunteisuutta tai lakimiesten vaatimaa diplomaattisuutta. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Lähes samaan hengenvetoon Addi siirtyy takaisin tohkeilemaan lempibändeistään ja niiden ”paskoista” mutta ”maagisista” rumpaleista. Addi pysähtyy ja miettii, miten jatkaisi. – Paskoilla taidoilla ei oikeasti ole väliä, kunhan soittajalla on hyvä tyyli, joka sopii musiikkiin. Kaktusta ei voi pakottaa käyttäytymään kuin ruusua. Poltan talon silti. Tosi kiinnostavaa. Addin ilmettä on vaikea tulkita, kun hän katsahtaa minuun ja sanoo: – Kiinnostavaa. En tiedä, uskooko Addi minua, mutta helpotuksekseni hän ei edelleenkään vaikuta vihastuneelta. ”Kaktusta ei voi pakottaa käyttäytymään kuin ruusua. Jep, olen hienovaraisin journalisti ikinä. – Sinulla on selvästi tästä mielipide. – Koko juttu striimattiin livenä Facebookissa! Se oli täysin..
Addi hymähtää. Sitten vihaa häntä. Mutta, no, totta kai se oli vaikeaa. Se saattaa vaikuttaa mielialaani, mutta se ei pääse kalvamaan minua. Ei siihen, miltä erotetusta jäsenestä tuntui. Jos kaikki ystäväni olisivat silloin sanoneet minulle: ”Addi, teet väärin. Ei. Minä en tietty enää käy niissä, Yamandu Costa (BRA) • Gareth Pearson (WAL) Sinfonity Electric Guitar Orchestra (ESP) SF Blues • Freedoms Trio (NOR/BRA/MOZ) Tjango! • EOS Quartet (SUI) • Andre Nieri (BRA) Joonas Widenius Trio • Mr. Kotikaupunkini baareissa ei puhuttu mistään muusta koko vuonna. – Skeittasimme yhdessä, kun olimme 12-vuotiaita. Addi meinaa sanoa ytimekkäästi ”ei”, ja sitten päättää, ettei se riitäkään. – Miten helvetissä näin pääsi käymään. Mahtaa myös tuntua oudolta puhua siitä tuntemattomien ihmisten kanssa, kuten nyt vaikkapa tässä haastattelutilanteessa. – En halua tehdä itsestäni uhria tässä. Kirjoitanpa runon sisäisestä rauhasta.” Ei homma toimi niin. Gummin veli oli ennen minun paras kaverini. Sitten levyn nimeksi olisi tullut Jailhouse Rock! Addi vilauttaa valloittavan mutta lyhyen hymyn. ei oikeastaan. Kirjoitanpa runon. Mutta no... – Ei tietenkään. Tehtiinkö levyä siis samaan aikaan kun bändin ja Gummin keskinäisiä riitoja puitiin ensin käräjäoikeudessa ja sitten Islannin korkeimmassa oikeudessa. Se on tämän sopan oudoin osuus. – Kuitenkin... Kuten Addi itsekin sanoo, bändistä erottaminen on toki tuskallista sille, joka erotetaan. – Se, että joku minulle niin läheinen ihminen ei yhtäkkiä... Älä tee tätä.” Silloin olisin sanonut: ”Ok. Minähän en käy enää baareissa, mutta muistan, kun vielä tein sitä ja eräällä paikallisella bändillä oli meneillään samantapainen kriisi. No, elämä ei ole kilpailua siitä, kehen sattui enemmän. ”Ahh, tunnenpa oloni seesteiseksi tänään. Miten ihmeessä. Addi ja Gummi eivät kuitenkaan olleet pelkästään Sólstafirin perustajajäseniä, vaan he ovat tunteneet toisensa lapsuusvuosista lähtien. Se on niin outoa! Siis... Kiitos kun kerroitte. Minä tiedän kuka olen. Hei, olen tuntenut heidät 12-vuotiaasta asti! Se oli minulle tämän sopan vaikea osuus. Tätä paskaa sattuu rock’n’rollin historiassa jatkuvasti. – Mutta että ihmisillä on siitä mielipiteitä. Tämän levyn tekeminen vain tuntui erilaiselta, verrattuna aiempiin levyihin. Verrattuna mihin. Tällaista sattuu koko ajan. Fastfinger Mika Kaurismäki & Brasileirinho Show & Dinner -paketteja Tampere Guitar Show Pyhäjärviristeilyjä 3. Niin. 11.6.2017 Passit alkaen 75 € • Liput ja koko ohjelma: www.tgf.fi since 2005 BLUES • ROCK • JAZZ • FLAMENCO • FOLK SWING • CLASSICAL • CROSSOVER V o it a passi! solstafir-taitto_e.indd 43 11.5.2017 13.01. Voit siis vain kuvitella, miten tätä on puitu niissä samaisissa baareissa. Addi ei päätä lausetta oikein mihinkään järkevään, mutta eipä tässä kohtaa kai tarvitsekaan. Tunnen hänen vanhempansa. Se olisi mahdotonta. Harvalla niistä on sama soittajarivistö kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden ajan. Oliko se tuskallista Addille itselleen. 42 SOUNDI SOUNDI 43 – Kun käy läpi jotain tällaista, mieli ei kerta kaikkiaan pysy täysin tyynenä. – Tämä ei siis ahdista minua. Olen tekemässä virheen.” – Ystäväni eivät tehneet niin. Omassa sydämessäni olemme edelleen 17-vuotiaita jätkiä soittamassa Burzum-covereita isäni autotallissa. – Heh, hyvä huomio. – Tuskallista. He ovat hienoja ihmisiä. Katso vaikka kaikkia isoja bändejä, jotka ovat soittaneet yhdessä vuosia. – Meidän kriisimme oli paljon suurempi juttu. – Ei, ei tietenkään. Tiedän sen. Ensin rakastaa ihmistä. – Mutta hei, ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun jotain tällaista tapahtuu. Voin siis säveltää rauhaisalla mielellä. – Sitten kun yrittää löytää mielenrauhan ja säveltää – tiedäthän, kanavoida musiikkia jumalilta, heh – se on mahdotonta, kun samaan aikaan hengailee käräjäoikeudessa lakimiehen kanssa. Minulla on edelleen samat ystävät. Vaikka menetänkin sen mielenrauhan, kun joudun hengailemaan oikeussalissa lakimiehen kanssa... He olivat erottaneet jonkun tyypin ja niin edespäin
Ehkä huomaatkin, että yritän olla mustaamaalaamatta... Nokkamies Aðalbjörn ”Addi” Tryggvason (vas.) haluaa sen olevan myös uusi alku puhtaalta pöydältä bändin uralla. Tästä seksi vasta paranee. Jos sinä ja minä olisimme naimisissa kahden vuosikymmenen ajan ja sitten eroaisimme. Addi painottaa kahta viimeistä sanaa vakavana. Slayer teki videon, josta he sumensivat Lombardon pois. Kyllä. Toivo. Ei ehkä kannattaisi, koska hei, kahdenkymmenen aviovuoden jälkeen minä tiedän kaiken paskan myös sinusta! Onhan tämä kuitenkin eri asia kuin kahden yksityishenkilön avioero – ellei Henkilökohtaisesti olin eniten yllättynyt siitä, että Berdreyminn on hetkittäin niin tarttuva, että se kuulostaa suorastaan hilpeältä. Muutenhan me pistäisimme pillit pussiin. Kun lopettelen keskusteluamme tällä huomiolla, Addi jää täysin sanattomaksi ehkä ensimmäistä kertaa koko pitkän ja intensiivisen haastattelun aikana. Berdreyminn on ensimmäinen Sólstafir-albumi uusitulla kokoonpanolla. En halua haukkua ketään. Tällä levyllä kuuluu toivo. Se on tosi outoa. Addi nieleskelee hetken. Henkilökohtaisella tasolla. Toiset eivät. Lupaan sen. – Sitäpaitsi... – Niin, hassua sanoa koko maailma... 44 SOUNDI SOUNDI PB mutta olen silti ehtinyt ja joutunut puhumaan tästä jo paljon. – Ehkä kuulit levyltä löytyvän toivon. Mutta en halua puhua kenestäkään pahaa. ”Omassa sydämessäni olemme edelleen 17-vuotiaita jätkiä soittamassa Burzumcovereita isäni autotallissa.” solstafir-taitto_e.indd 44 11.5.2017 13.01. Mietin silloin, että miksi VITUSSA mikään bändi tekisi mitään sellaista. – Toisaalta muistan, kun Dave Lombardo lähti Slayeristä 90-luvun alussa. Sitten Addin tulee taas aika valita sanansa huolellisesti. – Ihmiset kyselevät, ihmiset ovat uteliaita. Näin totta puhuen oletin itsekin. Vaikka uuden levyn tekeminen tuntuikin tekijöistään oudolta – usealla tasolla – Berdreyminn ei kuulosta epäröivältä eikä epävarmalta. Se ei ratkaise yhtään mitään. – Kyllä. – Mieluummin näin, kuin että kirjoittaisin paskaa Facebookissa. Tämähän on vain meidän pieni bändimme! Olemme olleet hirveän myrskyn silmässä, vaikka olemme vain neljä jätkää, jotka tekevät musiikkia. Toiset haluavat jutella siitä. Addi päättää haastattelun vielä yhdellä avioliittovertauskuvalla, koska miksikäs ei. – Oikeasti se on ok! Puhun siitä mielelläni – tällä tavalla. – Olisi outoa, jos... Se on arkailemattoman monivivahteinen ja hyppii itsevarmasti genrestä toiseen jopa biisien sisällä. Tai ehkä olet eri mieltä. – Nyt tajuan, miksi! Koska jupakkaan liittyy kaikenlaisia oikeudellisia kysymyksiä, tai ehkä sitä ei vain halua nähdä sitä materiaalia... Miten helvetin typerää! Addi nauraa, mutta vähän nolona. Miten se on kenenkään muun asia.... Tämä on vasta kuherruskuukausi. – Miten niin hilpeältä. – Herranjestas. K u v a: St ei n u n n Li lj a D ra u m la n d se tosiaan ole Brangelinan kaltainen tilanne, jossa koko maailma on yleisönä. Tämä on vasta alkua. – Seuraava levy tulee olemaan vielä parempi. He luulevat, etten halua puhua siitä. Olen tehnyt pari haastattelua, joissa toimittajat ovat olleet liian ujoja kyselemään siitä. Alkaisitko puhua joka paikassa kaikesta siitä paskasta, jota minusta tiedät. Ehkä niin. Onnelliselta. Se olisi kuin tarjoilisin trolleille vapaaehtoisesti lisää popkornia popsittavaksi. – Hilpeältä. Emme mitään muuta
105 € 3 PV .............................ALK. 155 € IKÄ TARKISTETAAN FESTIVAALIALUEELLE TULTAESSA TAI RANNEKKEEN VAIHDON YHTEYDESSÄ. 75 € 2 PV .............................ALK. 129 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 PV ...................................ALK. 65 € 3 PV .............................ALK. HELSINKI SUVILAHTI 30.6. Kät evä sti ma aku nni sta Tus kaa n Onn ibu ssi lla ! APOCALYPTICA PLAYS METALLICA BY FOUR CELLOS DEVIN TOWNSEND PROJECT SUICIDAL TENDENCIES AMORPHIS MAYHEM TRIPTYKON TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS SOILWORK SONATA ARCTICA DIRKSCHNEIDER WINTERSUN BARONESS ELECTRIC WIZARD MOKOMA INSOMNIUM LOST SOCIETY ANNEKE VAN GIERSBERGEN’S VUUR BRUJERIA ROTTEN SOUND AVATARIUM BATTLE BEAST BROTHER FIRETRIBE JIMSONWEED IMPALED NAZARENE BARATHRUM BAPTISM ORANSSI PAZUZU TRAP THEM LIK THE RAVEN AGE KOHTI TUHOA RATFACE PEKKO KÄPPI & KHHL HUORA AMENDFOIL DEMONZTRATOR FEAR OF DOMINATION MIND RIOT SLEEP OF MONSTERS THROES OF DAWN PAARA ALABAMA KUSH Tuska tulostus.indd 45 10.5.2017 13.26. 2.7.2017 www.tuska.fi (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) 1 PV .................................ALK. 255 € VIP 1PV ..............ALK. 119 € TURBO VIP (K-18) VIP 3PV ..............ALK
Tykätty, kehuttu ja palkittu rockduo julkaisee kakkos albuminsa kesäkuun puolivälissä. How Did We Get So Dark valmistui henkilökohtaisten ongelmien siivittämänä. 46 SOUNDI royal blood -taitto.indd 46 11.5.2017 13.25. Royal Bloodin Ben Thatcher (vas.) ja Mike Kerr ovat hämmentyneitä, kun heitä ovat suitsuttaneet jo isotkin superstarat Jimmy Pagen johdolla. Teksti: Laura Vähähyyppä K u v a: P er o u Vähemmän = enemmän Ilosaarirockiin saapuva brittiläinen Royal Blood nousi debyytti albumillaan musiikkimaailman tietoisuuteen vuonna 2014
En usko että meillä olisi ollut uskallusta muuttua näin paljoa jos olisimme kuunnelleet muita, miettii basisti-laulaja Mike Kerr. Olen todella huono keksimään tarinoita, jotka ovat vaan cool, Kerr virnistää. Haluan kirjoittaa todellisista tapahtumista jotka ovat koskettaneet minua, silloin ne koskettavat kuulijoitammekin. Kerr ja Thatcher olivat tyytyväisiä uuteen materiaaliin, joka syntyi vasta kun Kerr kävi läpi kipeää eroa. – Aika surullista, eikö olekin. Pitkä aika tien päällä näkyi myös kaksikon rutiineissa. Mike Kerrin ja Ben Thatcherin duoa kehuivat kilpaa niin Howard Stern kuin Jimmy Pagekin. – Olisimme toki voineet jatkaa samalla linjalla, mutta halusimme kokeilla uusia tapoja toimia. Kaksikon pahin pelko oli omiin kaavoihinsa juuttuminen. Osaamme kasata itsellemme sopivasti paineita biisien laadun suhteen, nyt halusimme kokeilla kuinka paljon pystymme kehittämään tyyliämme tälle toiselle levylle. – Kotiin palaaminen oli mahtavaa – aluksi. – Suurin ero ensimmäiseen albumiin on tietysti se, että nyt kaikkien katseet ovat kääntyneet meihin. Yhtye esiintyi Reading And Leeds -festivaalin päälavalla ja pokkasi parhaan brittiyhtyeen palkinnon Brit Awardseissa vuonna 2015 ennen vetäytymistään kirjoittamaan seuraajaa menestyslevylleen. V uonna 2013 Brightonissa perustetun Royal Bloodin debyytti (Royal Blood) oli kaupallinen menestys, joka sai kriitikotkin polvilleen. Duomuoto asettaa tietysti omat haasteensa, halusimme ennen kaikkea olla parempia kuin ennen, Kerr kuvailee. Laulaja nauraa itsekin, että musiikkia syntyy helpommin kriiseistä kuin onnen hetkistä. Keikkabussi ei kuitenkaan osoittautunut hedelmälliseksi sävellysympäristöksi yrityksistä huolimatta. Debyyttialbumin jälkeen Royal Blood kiersi ahkerasti ympäri maailmaa. Kerr ja Thatcher eivät halunneet kiirehtiä studioon kiertueen loputtua, vaan antoivat ideoille aikaa kehittyä. Meillä oli bussissa pieni studio mukana, ja vaikka valmista materiaalia ei juurikaan syntynyt, opimme paljon äänitystekniikoista. – Kesti pitkään, että joka ilta noin yhdeksältä koko vartaloni läpi kulki kunnon adrenaliinipiikki. Vastoinkäymisten kääntäminen voitoksi näkyy hyvin levyn kappaleiden syntytarinassa. Debyyttialbumi oli toiminut yhtyeelle ponnahduslautana, mutta he eivät halunneet toistaa itseään. – Kirjoitimme kappaleita monessa eri paikassa, mutta lopulliseen muotoonsa ne asettuivat kun palasimme takaisin kotiin Brightoniin. Olimme nousseet lavalle kuukausitolkulla joka ilta, ja mieleni ei ollut vielä ymmärtänyt keikkojen olevan ohi, Thatcher virnistää. Viimeisen keikan jälkeen meni muutama kuukausi ennen kuin pystyimme todella aloittamaan kirjoitustyön, Thatcher muistelee. Huomaamme usein asioiden muuttuvan hauskaksi kun ne ovat todella synkkiä. – Sitten löysin itseni keittämästä kahvia pöytää rummuttaen ja otsasuoni pullistellen. Vietimme muutaman sateisen kuukauden Brysselissä, ja ilma piiri antoi tyylillemme viimeisen silauksen. – Halusimme kirjoittaa levyn, joka vaikuttaa olevan täynnä toivoa, mutta muuttuukin vain synkemmäksi. – Kiertueella on koko ajan mielentilassa, jossa uuden luominen on todella vaikeaa. Emme olleet nähneet monia ystäviämme aikoihin, ja vihdoin meillä oli SOUNDI 47 royal blood -taitto.indd 47 11.5.2017 13.25. Royal Bloodin musiikki on selkeästi raskaampaa ja tummanpuhuvampaa kuin debyytillä. Nämä aiheet sopivat Royal Bloodin dramaattiseen musiikkiin, rumpali Ben Thatcher kuvailee
Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Vuodet debyyttialbumin julkaisun jälkeen olivat hyvin hektisiä brightonilaismuusikoille. Viikot ja kuukaudet kiertueella näkyvät myös soittovarmuudessa. mahdollisuus viettää enemmän aikaa perheidemme parissa. ”Paras palaute tulee suoraan innostuneelta yleisöltä, eikä joltain elämäänsä kyllästyneeltä ja kyyniseltä sohvan nurkassa kihisevältä toimittajalta.” Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Duo on ehtinyt koluta jo Readingin mammuttifestarit, Foo Fightersin lämppäripestin ja Brit Awardsit. – Rupesin soittamaan bassoa vasta hieman ennen Royal Bloodin perustamista. 11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. En todellakaan tiennyt mitä olin tekemässä. Royal Blood pääsi näyttämään kyntensä klubien lisäksi myös areenoilla. Nyt soitossa on aivan erilaista varmuutta, aivan kuten laulussanikin. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Mutta kun joululomat olivat ohi, olimme kuin työttömiä vailla tekemistä. Kaksikko lämmitteli muun muassa Foo Fightersiä ja esiintyi Brit Awardseissa. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Olemme myös oppineet minimalismista, joskus vähemmän on todellakin enemmän, myös lavalla, Kerr pohtii. Miehet kehuvat vuolaasti toistensa kehittymistä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % K u v a: P er o u royal blood -taitto.indd 48 11.5.2017 13.55. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Royal Blood on pienestä kokoonpanostaan huolimatta kuin kotonaan isoilla lavoilla. Mahtavaa, että olemme taas täydessä työn touhussa. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi
Kuten monilla muillakin yhtyeillä, myös Royal Bloo dilla ensimmäinen keikka meni melko tukevasti penkin alle. – Soitimme käytännössä puolet debyyttialbumistam me, melkoisella volyymilla tietysti. – Olemme onnekkaita, että meidät tunnistetaan mu siikkimme kautta. Kiitosta on satanut niin palkintojen kuin laajentuneen fanipohjankin myötä. Pieni näyttämisen tarve sopii meille. Emme toki tehneet niin paljoa suuria areenoja jotta voisimme vetää jotain suurempia johtopäätöksiä, Thatcher miettii. – Meillä ei ollut juuri minkäänlaisia suunnitelmia tämän yhtyeen kohdalla. – Yritän olla lukematta liikaa myöskään kriitikoiden mielipiteitä. Seuraavalla kiertueella on muutamia uusia maita, tällä kertaa pääsemme kunnolla myös EteläAmerikkaan, Thatcher intoilee. Spinal Tapin hengessä Kerr on muun muassa unohtanut missä kaupungissa ollaan. wanajafest_108x297.indd 1 11/05/17 10:26 royal blood -taitto.indd 49 11.5.2017 13.55. Muutama ensimmäinen keikkamme meni suunnilleen samalla kaavalla kunnes pääsimme soittamaan oikeille klubeille. Tämä on epäammattimaisin bändi, missä olemme kumpikaan koskaan soittaneet. He ovat uskomattomia muusikoita. Seuraavana päivänä edessä saattaa jälleen olla jotain unohtumatonta. Tätä nykyä Royal Bloodin miehet saavat itsekin kirjoit taa nimikirjoituksia ja poseerata kuvissa. Kaiken hullunmyllyn keskellä Kerr ja Thatcher eivät ole ehtineet miettiä menestystään. Miehet esiintyivät brightonilaisen ruokaravintolan nurkassa, jossa yleensä nähdään vain akustisia keikkoja. Emme koskaan uskoneet että saavuttaisimme näin paljon, tai ainakaan näin pian, Kerr pudistelee päätään. – Jimmy Pagen, Dave Grohlin ja Lars Ulrichin tapaa minen ovat olleet mahtavia hetkiä. Royal Blood saapuu Suomeen ensimmäistä kertaa, kun yhtye nousee lavalle Ilosaarirockissa. Tällaisia tilanteita ovat olleet muun muassa heidän omien idolien sa kohtaaminen. Kerr ja Thatcher suhtautuvat faneihinsa kiitollisuudella. Meitä pyydettiin poistumaan kesken settimme. Aiempien kokoonpanojemme kanssa käytimme aikaa maailmanvalloituksen miettimiseen, kaksikko hihittelee. – Outoa kyllä, mielestäni stadionit tuntuvat intiimim mältä kuin pienet klubit. Suurin syy lienee se, että nämä miehet inspiroivat meitä aloittamaan oman yhtyeen. – Siellä ei tule lainkaan pimeää, eihän. Rapatessa roiskuu myös tässä tapauksessa. Paras palaute tulee suoraan innostuneelta yleisöltä, eikä joltain elämäänsä kyllästyneeltä ja kyyni seltä sohvan nurkassa kihisevältä toimittajalta, Kerr jatkaa. Kun yleisö huusi rytmikkäästi Yorkshire! Yorkshire!, niin se kuulosti korvamonitorien läpi aivan kuin he olisivat huutaneet your shit! Your shit! Hetken olin todella hämmentynyt, Kerr nauraa. Royal Blood on ehtinyt saavuttaa melkoisesti jo de byyttialbumillaan. Emme jännitä tulevan albumin vas taanottoa, olemme tehneet ainakin parhaamme vaikka se kliseiseltä kuulostaakin, Kerr painottaa. – Ensimmäisen kerran tunsin suurta onnistumisen tunnetta kun soitimme Glastonburyssa 12 000 ihmiselle. Odotamme in nolla, että pääsemme vakuuttamaan uutta yleisöä. Se oli melkoinen shokki. – Olimme Yorkshiressa, ja spiikkasin heti keikan al kuun jotain aivan muuta
Kahden kitaran kvartetti soi paljon klassisemmin, sekä kitaroiden että rytmisektion osalta, mutta vaikka soinnissa on paljon tuttua tarttumapintaa – ei vähiten erittäin hyvien melodioiden ja purevan ilmeikkäästi yhteen pelaavan kitaratandemin takia – bändin tulokulmassa on jotain todella tuoretta. Se ilmenee muun muassa laulaja-kitaristi Ossi Alisaaren kiehtovan epämääräistä uhkaa tihkuvissa sanoituksissa, jotka stimuloivat heti pohtimaan, minkälaisissa tilanteissa kappaleiden hahmot yrittävät selvitä ja millaisia tyyppejä he oikeastaan ovat. salaliitto-taitto.indd 50 11.5.2017 13.27. Sain turkulaisbändin Melankolian arvosteltavaksi ja innostuin siitä osittain juuri siksi, että se selvästi erosi indie rockiksi mieltämästäni meiningistä. ”Ei tämä nyt kuitenkaan ole kovin vaikeaa musaa.” K u v a: Sa ri M ar k u s Ristiriitojen luovassa kitkassa Salaliitto laittoi Jussi Niemen päänupin sekaisin ensin loisteliaalla kakkosalbumillaan ja seuraavaksi kiihkeällä keikallaan. Joten juttusille oli päästävä. 50 SOUNDI SOUNDI 51 Teksti: Jussi Niemi I ndie rock oli taannoin suhteellisen selkeä käsite, mutta viime vuosina sillä on alettu kuvata melkein millaista tahansa rock-pohjaista musiikkia, kuten nyt äskettäin hienon kakkosalbuminsa julkaissutta Salaliittoa
. Ei me lähdetty hakemaan mitään tiettyä juttua. Unohtamatta Policea, juuri sisään astunut Raine täydentää Ossin selitystä. Lopputulos on täydellinen killeri. Kaiken huipuksi soittamisen taso on niin kova, että se pani heti uumoilemaan Salaliiton olevan lavalla vielä kuumempi numero kuin levyllä. – Mua ei kiinnosta sellainen, että kaikki on hyvin. Ossin tekemiset entuudestaan tiennyt komppipari suostui heti. Sitten me soiteltiin niitä biisejä ja ajateltiin, että voisihan tästä tehdä ihan bändinkin. Niinhän sen rockissa pitäisi olla, mutta aika usein nykyään sitä ei vain tapahdu. Tosi vähän. . Nimenomaan, molemmat nyökkäilevät innokkaasti. Minusta Salaliitto olisi oivaa kamaa soimaan radiossa. Lauluntekemisestä kysyessäni molemmat kehuvat työsuhdettaan erittäin hedelmälliseksi. Siirryimme Alisaaren ja toisen kitaristin Timo Kuismasen kanssa paljon nähneen takahuoneen rauhaan juttelemaan, mutta sekä basisti Raine Hynninen että rumpali Mikko Saaristo piipahtivat välillä sisään ja heittivät jonkin kommentin. Ylipäätään tämä soittohomma ei mulla liity kauheasti todellisuuteen. Ainakin meillä on helvetisti keikkoja. Oikeastaan aika hyvin, kai. Mulle ne biisit on ehkä kuitenkin jotain pakoa todellisuudesta. Esimerkiksi Korpit lähti Timon introideasta, joka kolahti heti Ossille niin, että tuota pikaa heillä oli koko kappale valmiina. Oletteko saaneet radiosoittoa. Öö, vaihtelevasti... Ainakin se tulee noiden edellä mainittujen kanssa samasta lähteestä. Ei me koeta itseämme indie rock -bändiksi eikä classic rock ole meille mikään kirosana, jos sillä viitataan Doorsin, Led Zeppelinin, Hendrixin ja Pink Floydin kaltaisiin nimiin... Meno lauteilla oli mahtavan vapautunutta ja väärentämätön soiton ilo lähes käsin kosketeltavaa. Avasin keskustelun kertomalla innostuneeni Melankolialla yllä mainitsemastani indie rockin massasta erottumisesta, eräänlaisesta classic rock -otteesta, jossa ”kitarat ottelevat vanhan liiton hengessä eikä basisti tykytä epämelodisesti niin kuin konemusiikin tahdissa kasvaneilla soittajilla”. Tai Televisionia ja muuta vastaavaa New Yorkin meininkiä, Timo lisää. Molemmat albumit kattavasti käsitellyt veto paljasti Salaliiton yhdeksi maan ehdottomasti parhaista livebändeistä tällä haavaa. 1980-luvun lopulla perustettu, kaksi muutakin Alisaaren veljestä sisältävä powerpop-yhtye toimii edelleen, mutta Ossin mukaan Pennilessillä ei ole mitään erityisempää päämäärää – kunhan tehdään musaa sitä mukaa kuin sitä syntyy ja katsotaan mihin suuntaan se menee. Timo: – Jos noissa Ossin jutuissa on epämääräistä uhkan tuntua, niin kyllähän sitä on meidän soitossakin. Timo arvioi sen kuuluvan ikään kuin samaan osastoon Televisionin kanssa. – Onko se sitten indietä vai ei. tai ainakaan ne ei ole sitä mulle myöntäneet. . Ossi: – Nykyään popilla tarkoitetaan Antti Tuiskua ja vastaavia, tai ihan disco-kamaa. Ossi: – Kyllä se tuli ihan luonnonmenetelmällä. . Olet löytänyt asian ytimen. Ossi vaikuttaa useita albumeja tehneessä Pennilessissä. Ennen oli toisin, pop ja rock eivät olleet mitenkään toisiaan poissulkevia käsitteitä. Ei putoa yhtään... Keikka vähintäänkin lunasti odotukseni. 50 SOUNDI SOUNDI 51 Homman varsinainen suola piilee kuitenkin siinä, miten vaivattomasti, ja nykyään perin harvinaisesti, Salaliitto yhdistää vankan pop-sensibiliteetin verevään rokkaukseen. Kyllä me improvisoidaan aika lailla ja lähdetään usein esimerkiksi psykedelian ja noisen suuntiin. Oliko teillä Salaliittoa perustaessa ajatuksena nimenomaan erottua tyypillisestä indie rockista. S alaliiton teksteissä vaikutelma on vähän kuin unessa, jonka henkilöt ja tilanne voivat olla ihan ok, mutta tunnelma on silti jotenkin uhkaava. On harmillista, miten vähän nykyään on pop-bändejä, jotka osaavat todella rokata ja joilla löytyy kunnon särmää. No, miten hyvin olet onnistunut integroitumaan yhteiskuntaan täällä reaalitodellisuudessa. Onhan se nyt aika epätodellista meininkiä kaiken kaikkiaan, pohtii kunnollinen perheenisä naurahtaen. . Mutta jos eivät soita, niin vitut siitä. T apasin bändin tuntia ennen keikkaa. Joka ukko oli pelissä täysillä mukana ja koko yksikön toimintaa leimasi kutkuttava seikkailunhalu. Myöhemmin hän paljasti olevansa ainoa salaliittolainen, jonka tausta on metallissa. Väkisinkin sinne aina putkahtaa jotain outoja harmonioita tai Mikko soittaa rummuilla jotain omituisia juttuja. Timo: – Ehdottomasti. Ossi ja Timo lähettivät neljän biisin demot Rainelle ja Mikolle ja kun vähän sen jälkeen soitettiin ensi kertaa yhdessä neljään pekkaan ”kaikki oli yhtä hymyä, että olipas se kivaa”. Sitä mä juuri haen, ihmettelee Ossi. Ehkä mä elän teksteissäni jotain elämää mikä ei todellisuudessa toteudu. Kysyn kitaristeilta, osuinko oikeaan kun povasin heidän irrottelevan livenä enemmän kuin levyllä. Mulla oli muutama biisi, joista kaavailin ehkä vähän akustisempaa soololevyä ja Timon kanssa alettiin äänittää niitä. . Salaliitossa on uhkaavan pin nan alta löydet tävissä rakkaus perusasioihin. Salaliitosta huokui sekä lavalla että siviilissä niin poikkeuksellisen vahva positiivinen energia, että fiilistelin sitä vielä päiviä tapaamisemme jälkeen. Nehän on täysin pop-bändi, muttei kukaan voi sanoa, etteikö ne rokkaa. Ryhmän viritys oli kuulemma ”iskelmällinen”, mutta joku bossa nova -komppi ja muutamat muut rytmiset vaihteet muistuttivat Alisaarta suosikkeihinsa lukeutuvasta Doorsista ja hän pyysi parivaljakkoa saman tien uuteen bändiin, jota hän ei erityisemmin edes hahmotellut. . Pääsin katsastamaan yhtyeen esiintymiskunnon, kun turkulaiset rantautuivat Tampereen (varsin uhanalaisessa tilanteessa kamppailevalle) Yo-talolle. . Mua kiinnostaa kaikenlainen ulkopuolisuus ja syrjäytyneisyys ja pahat tavat. Tuntuu melkein johdatukselta, että pian sen jälkeen Ossi näki puolituttunsa Rainen ja Mikon soittamassa joissakin pihajuhlissa Helge Kontio Populär -orkesterin riveissä. Esimerkiksi mun lapsille me ollaan ihan liian rokkia. Kyse voi olla ihan poppibiisistä, mutta siellä kuitenkin kytee jotain... Esimerkiksi classic rockia ei suinkaan hal veksuta. salaliitto-taitto.indd 51 11.5.2017 13.27. . Yleensä sinne aina putkahtaa jotain kummallista, vaikka kyse olisi ihan popbiisistä. pahaa. Kitaristit lietsoivat toisiaan yhä villimpiin suorituksiin ja rytmisektion verevän funky ote pani ruumiin väkisinkin liikkumaan. Miten helvetissä sä olet sen noin tarkkaan vainunnut. Kaikki tekstit ovat Ossin, mutta musiikillisesti homma on mennyt yhä enemmän luovaksi pallotteluksi. Hommataan jostain rytmisektio ja sitä rataa. Tavallaan me ollaan niin sanottua ”asiantuntijakamaa”, siis sellaista jota aina kehutaan arvosteluissa mutta ei soiteta radiossa. Taas te mainitsitte pop-sanan. Alettiin vaan tehdä jotain ja siitä tuli tämmöistä. Kyllä se helposti lähtee lapasesta, Ossi tunnustaa iloisesti. Sonic Youthkin on meille iso vaikuttaja, mutta en mä sitäkään oikein indie rockiksi koe, Ossi pohtii. Ajatellaan vaikka The Whota. On se sikäli kumma, ettei tämä nyt kuitenkaan ole kovin vaikeaa musaa
Teksti: Sami Nissinen 52 SOUNDI K u v a: A n d re w P ay n te r minun tähteni_tortoise_b.indd 52 11.5.2017 14.55. Minun tähteni > Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan
Tähän 1994 Musiikkitoimittaja Simon Reynolds määrittelee The Wire -lehdessä termin ”post-rock” – tosin hän on myöhemmin todennut termiä käytetyn jo 1970-luvulla. Eräässa jaksossa esitettiin video yhtyeeltä, jonka nimi oli kilpikonna – Tortoise. Tortoisen instrumentaalinen musiikki oli ehdottomasti ”out there” mutta magneetin lailla puoleensa vetävää. Chicagossa mustien ja valkoisten musiikilliset perinteet nivoutuivat luontevasti yhteen jo varhain. 2011 Yhtye esiintyy Beacons Of Ancestorship -levyn kiertueella ensimmäistä kertaa Suomessa. Rapuja syödessään konnat villiintyivät ja yltyivät joskus tappelemaan viimeisestä lihanpalasta. Kilpikonnat ovat hidasliikkeisiä otuksia, mutta tarvittaessa ne iskevät nopeasti. Kilpikonnistani toinen kuoli lopulta: isompi söi pienemmältä pään. Heidän mukanaan Chicagoon tuli myös ajan uudet musiikit, blues ja jazz. 1998 Postrockin merkki paalu TNT julkaistaan. Olin nopeasti myyty. Miten musiikki, jossa ei edes sanota mitään, saattoi tuntua näin merkitykselliseltä. Nyt on vihdoin uuden alun aika myös levytysrintamalla. Kilpikonnat söivät pääasiassa lammikkokaloille tarkoitettuja pellettejä, mutta niiden herkkua olivat katkaravut. Tortoise oli breikannut maailmalla, ja nyt myös Oulussa lumouduttiin yhtyeen hämmästyttävästä musiikista ja ekspressionistisesta videotaiteesta. Samainen firma julkaisi myös toista Chicagossa suositSólstafiria on pitänyt viime vuodet tapetilla oikeudessa asti käsitelty kiista ex-rumpalinsa Guðmundur Óli ”Gummi” Pálmason erottamisesta. Chicagon perintö Kun aloin tutkia tarkemmin kilpikonnayhtyettä, selvisi että se on kotoisin Chicagosta. Ysärin teinivuosina toljotin joka sunnuntai-iltana MTV:n Alternative Nation -ohjelmaa. 1995 Tortoise kiertää Euroopassa Stereolabin kanssa ja toimii Amerikankiertueellaan pääesiintyjänä. 1950-luvulla Chicagossa kehitettiin bluesista omanlainen, urbaani ja sähköinen versio. minun ta?hteni_tortoise_b.indd 53 11.5.2017 13.32. Illinoisin osavaltiossa Michiganjärven rannalla sijaitseva Chicago on yksi amerikkalaisen populaarimusiikin merkittävimpiä kuplimispaikkoja. 1994 Ensimmäinen levy Tortoise ilmestyy. Eräskin Chuck Berry signattiin ensimmäisenä chicagolaiselle Chess Recordsille. TORTOISE POSTMODERNIT LÖYTÖRETKEILIJÄT ”Miten musiikki, jossa ei edes sanota mitään, saattoi tuntua näin merkitykselliseltä?” vaikutti merkittävästi se, että ”suuren migraation” tuloksena Yhdysvalloissa etelävaltioiden köyhiä mustia työntekijöitä alettiin siirtää vuodesta 1916 alkaen pohjoisen teollisuuskaupunkeihin. Omalla abstraktilla tavallaan se oli täysin ymmärrettävää ja tuntui puhuttelevan mielen tiedostamattomia alueita. 1990 Tortoise perustetaan Chicagossa. 2004 Yhtye vetäytyy tauolle ja sen jäsenet keskittyvät sooloja sivuprojekteihinsa. Chicago blues vaikutti olennaisesti rock’n’rollin syntyyn ja myöhemmin etenkin brittiläiseen rhythm’n’bluesiin. SOUNDI 53 1990 -luvun puolivälissä minulla oli lemmikkinä kaksi kilpikonnaa, jotka elivät suuressa terraariossa. Vuosi oli 1996 ja kyseessä Glass Museum -kappaleen musiikkivideo. Se ei ollut rockia, ei jazzia, eikä perinteistä fuusiotakaan. Siellä ne enimmäkseen uivat mutta nousivat toisinaan myös kuivalle maalle paistattelemaan sähkövalon lämmössä. Se saa kauttaaltaan kehuvat arviot ja myy ”taiderocklevyksi” hyvin
TNT-albumin (1998) äänitysten aikana bändiin liittyi kitaristi Jeff Parker. Post-rock vakiintui musiikkilehdistössä kielenkäyttöön 1990-luvun lopulla. Curtis Mayfieldin hienostunut soulin ja funkin synteesi kiteytti 1970-luvulla yhden musiikillisen kehityksen. tua urbaanin mustan musiikin muotoa, soulia, jonka kulta-aika oli 1960-luvulla. Tiukka rumpupohja ja riffittelevien bassokitaroiden duetto saavat seurakseen vuoroin melodikan, vibrafonin ja marimban. Yhtyeen nimeä kantava debyyttialbumi Tortoise ilmestyi vuonna 1994. Sen soundissa on kuitenkin vaikutteita niin paljon laveammalta sektorilta, että se on aidosti kokeilevaa eikä bändi tyydy vain toistamaan post-rockille ominaisia elokuvamusiikkija ambientsävyjä. Chicago ei tietystikään ollut poikkeus progen ja aikuisrockin sekä lopulta punkin ja uuden aallon vallatessa alaa 1970-mittaan. Jazz-taustaisen Parkerin myötä yhtye eteni entistä jatsillisempaan ja musiikillisesti moniaineksisempaan suuntaan. Tortoise käytti levyn äänittämisessä muun muassa Miles Davisin Bitches Brewiltä (1970) tuttua tekniikkaa: monet kappaleet ovat editoituja jameja, joita on jälkikäteen tuotettu ja efektoitu. Seuraava albumi Standards (2001) hyödynsi runsaasti elektronisia soittimia. Brown. Levyn myötä Tortoisen musiikillinen tyyli alkoi selkiytyä ja yhtye noteerattiin myös kansainvälisesti. Muusikot olivat vaikuttaneet aikaisemmin punkja vaihtoehtorockyhtyeissä, mutta uuden yhtyeen kappaleet olivat instrumentaalisia ja perustuivat kollektiiviseen, improvisaatioon nojaavaan sävellykseen sekä tuotannollisiin kokeiluihin. Mukaan kokoonpanoon tuli vielä perkussionisti Dan Pitney. Tortoisen kappaleet ovat kuin luotuja remiksaamista varten, ja useat eturivin tuottajat ovatkin tarttuneet haasteeseen. Konemusiikin puolella Chicago oli yksi keskeisimpiä housemusiikin tyyssijoja sekä myös tärkeä hiphop-keskittymä. Post-rockia kuvailtiin musiikiksi, ”jossa käytetään rockin soittimia epä-rockmaisiin tarkoituksiin, kitaraa luomaan äänenvärejä ja rakennetta ennemmin kuin riffejä ja voimasointuja”. Syntetisaattorit pulputtavat ja suhisevat taustalla eleettömästi. Livenä Tampereen Klubilla kesäkuussa 2011 Tortoise räjäytti pääni totaalisesti. Näennäisestä minimalistisuudestaan huolimatta kappaleet ovat progressiivisia ja rytmisesti polveilevia, ja ne käyttävät hyväkseen erilaisia tahtilajeja sekä polyja isorytmiikkaa. Tortoisen musiikissa voi kuulla punkista, dadasta ja futurismista ammentaneen no wave -estetiikan vaikutuksen mutta rockia yhtyeen musiikki ei silti ole. Se herätti huomiota erikoisen instrumentaationsa sekä omaperäisten kappaleidensa vuoksi. Tortoisen elämä ja teot Tortoisen perustivat vuonna 1990 kaksi rytmiryhmää: rumpali John Herndon ja basisti Doug McCombs, sekä rumpali John McEntire ja basisti/kitaristi Bundy K. Levyllä toista bassokiMinun tähteni > taraa Brownin tilalla soitti nyt ex-Slint David Pajo, jonka pesti yhtyeessä jäi vain yhden levyn mittaiseksi. minun ta?hteni_tortoise_b.indd 54 11.5.2017 13.32. 2000-luvun puolella julkaistut levyt It’s All Around You (2004), Beacons Of Ancestorship (2009) ja The Catastrophist (2016) loivat synteesiä yhtyeen urasta. Chicagossa syntyi elinvoimainen indie-levy-yhtiöiden ja -artistien alakulttuuri, ja esimerkiksi industrial rockissa kaupunki muodostui skenen navaksi. Jos siis kutsumme Chicagoa aivan aiheellisesti ”kulttuuriseksi sulatusuuniksi”, niin kaikki se kiteytyy parhaiten juuri vuonna 1990 perustetun Tortoisen musiikissa. Post-rockille ominaiseksi katsottiin myös dynamiikan – erityisesti crescendon – ja rytmin kirjava käyttö, pelkistetyt ja toistuvat harmoniset kulut sekä hidas tempo. Jälkikäteen kuuntelemalla voi havaita, että post-rock-genren alle luettiin ”Bändin urbaani heimomusiikki hypnotisoi ensin porukan ja laittoi sen sitten tanssimaan.” K u v a: Ji m N ew b er ry 54 SOUNDI Tortoisea pidetään yhtenä post-rockin tunnetuimmista nimistä. Musiikkilehdistö alkoi kutsua Tortoisen musiikkia postrockiksi, ja yhtyettä pidetäänkin tyylin merkittävimpänä amerikkalaisena kehittäjänä. Arvostetun mutta anti-staramaisen yhtyeen esiintymiset alkoivat painottua rock-klubien ohella yhä enemmän jazzfestivaaleille. Bändin urbaani heimomusiikki hypnotisoi ensin porukan ja laittoi sen sitten tanssimaan. Miksaus hyödyntää tyylitajuisesti ambientsoundeja ja dub-elementtejä. Mietin, että tällaista rave-musiikki voisi olla ilman kulunutta Goa-pönötystä! Post-rockia. Pari vuotta myöhemmin julkaistu Millions Now Living Will Never Die (1996) laajensi yhtyeen soundia ja vei sen ilmaisua entistäkin eklektisempään suuntaan nostamalla krautrock-vaikutteet keskiöön. Saman genren alle luetaan muiden muassa islantilainen Sigur Rós, skotlantilainen Mogwai sekä englantilais-ranskalainen Stereolab. TNT on myös Tortoisen kaupallisesti suosituin levy. Yhtyeen luovaksi johtajaksi vakiintui John McEntire, joka myös äänittää ja miksaa yhtyeen levyt
Edellisvuoden Sidewaysissä esiintynyt Susanne Sundfør puolestaan laulaa Röyksoppin tuoreimman hitin Never Everin. Elektronista musiikkia esittävän norjalaiskaksikon katalogista niitä myös löytyy aina Melody A.M. Näillä eväin audiovisuaalinen spektaakkeli pimenevässä kesäillassa on tosiasia. www.sidewayshelsinki.fi ILMOITUS DJ Shadow Röyksopp Dinosaur Jr. Välillä DJ Shadow muistuttaa kuitenkin kuuluvansa edelleen hiphop-tuottajien kuninkaallisiin, kuten tuore single Systematic (räppärinä Nas) tai uusimmalta levyltä The Mountain Will Fall (2016) löytyvä Nobody Speak (räppäreinä Run the Jewels) raskaine rumpusampleineen osoittavat. Vaikka Endtroducing..... on edelleen DJ Shadow’n tunnetuin julkaisu, se ei ole muodostunut riippakiveksi. -debyyttilevyn (2001) Eple-singlestä lähtien. Garage sideways tulostus.indd 55 11.5.2017 19.03. Tässä vain pintaraapaisu Sidewaysin monipuoliseen ohjelmistoon. Teurastamon ympäristössä nautitaan monipuolisesta alueohjelmasta, kuten taideinstallaatioista, Commodore 64 -peleistä, skeittaamisesta ja tennarijoogasta. Lauantain loppuillasta nähtävä Sidewaysin historian tuotannollisesti ylivoimaisesti suurin produktio ei tietenkään olisi mitään ilman hittejä. Röyksopp tuo Helsinkiin valtavan määrän lasereita, videoskriinejä ja muuta valokalustoa. Vaikka näiden lisäksi läsnä on maukas juomaja ruokapuoli, Sideways on kuitenkin musiikkifestivaali. Ansioituneita nimiä löytyy myös kitaroiden varresta, kun festivaalilla nähdään 2000-luvun suurimpiin indierock-yhtyeisiin lukeutuva Editors, Sonic Youthista tunnetun Thurston Mooren uusi kokoonpano, jo 1980-luvun puolivälistä säröisiä säveliään soittanut vaihtoehtorock-bändi Dinosaur Jr. Tutustu koko ohjelmaan festivaalin kotisivuilla. Levy muistetaan mainita maailman tärkeimpiä albumeita listatessa, joten sen merkitys ei jäänyt pelkkään genresuosioon. Artistin musikaalinen tutkimusmatka on jatkunut hiphopista triphopiin, electronicaan ja muihin elektronisen musiikin alalajeihin. Harvan albumin voi sanoa mullistaneen edustamaansa musiikkityyliä, mutta DJ Shadow’n esikoislevy Endtroducing..... Avauspäivän pääesiintyjä on DJ Shadow. Pari kesää takaperin tanssittiin Robynin laulamien Do It Againja Monument-kappaleiden tahtiin. Helsinki KOLMATTA kertaa järjestettävä Sideways on kasvanut ja laajentunut pysyen kuitenkin inhimillisenä ja viihtyisänä. SOPIVASTI SIVUTTAIN Sideways, 9.–10.6. (1996) muutti niin kuuntelijoiden kuin artistien käsityksen sample-pohjaisesta hiphopista
Vibrafonit ja marimbat ovat levyllä kauttaaltaan pääosassa luoden javalaisesta gamelan-musiikista muistuttavia polyja isorytmisia kudoksia. Yhtyeen uuden jäsenen, jazz-taustan omaavan Jeff Parkerin sähkökitarasta tulee kiinteä osa Tortoisen soundia. Kappaleissa voi kuulla vaikutteita moderneilta minimalisteilta, kuten Ennio Morriconelta ja Steve Reichilta sekä eurooppalaisesta elektronimusiikista. Genren keinotekoisuutta voi selittää osaltaan se, että millenniumpäissään olleet toimittajat halusivat nähdä ja kuulla uuden vuosituhannen musiikkia. Yhtyeenä se on kuin joukko löytöretkeilijöitä globaalissa ja medioituneessa, postmodernissa kulttuurissa. Löytöretkeilijät etsivät uusia koskemattomia paikkoja. Siltikään TNT:n musiikki ei kuulosta itseriittoisen vaikealta, vaan äärimmäisen hallitulta ja virtaviivaisen tyylikkäältä. Levy pitää sisällään häkellyttävän määrän musiikillista informaatiota, ja siksi sitä on lähes mahdotonta ammentaa tyhjiin. JEHOVAN TODISTAJIEN käyttämästä sananparresta nimensä lainanneen toisen albuminsa myötä Tortoisea alettiin pitää post-rockin pioneereina. Levyn avaava biisikaksikko TNT ja Swung From The Gutters ovatkin groovaavinta Tortoisea koskaan. Ja Tortoise, jos jokin, edustaa tätä puhtaimmillaan. Niiden myötä Tortoise teki täysin uudenlaista fuusiota – ja saattoi siinä sopassa ripaus rockiakin olla. Tortoisen tapauksessa ennenkuulumattomia musiikillisia vaikutteita. TNT (1998) joukko hyvin erilaisia yhtyeitä, joille yhteistä oli musiikin instrumentaalisuus. Million Now Living Will Never Diella Tortoisen musiikki on ultramodernia mutta siinä on vahva tribaalimeininki. Laaja ja laadukas boksi on Tortoise-fanille aarreaitta ja sisältää yhtyeen uran hienoimpiin kuuluvia hetkiä. Yhtyeen futuristinen jazzrock ei ole yksilökeskeistä improvisointikilpailua vaan kollektiivista musiikillisten ideoiden testausta ja mikroskooppista tyylien tutkimista. Levyn avaava 20-minuuttinen Djed on hämmästyttävä ja lumoava yhdistelmä krautrockia, dubia ja avantgarde jazzia. Millions Now Living Will Never Die (1996) ALOITA NÄISTÄ K u v a: A n d re w P ay n te r soundi.fi www.soundi.fi/jutut/soittolistat 15 askelta Tortoisen maailmaan KUUNTELE SOITTOLISTA Minun tähteni > 56 SOUNDI minun tähteni_tortoise_b.indd 56 11.5.2017 14.51. Etenkin Sigur Rósin ja Mogwain tyylinen, hidastempoinen ja melankolinen junnaus sai nopeasti paljon jäljittelijöitä, joille post-rock merkitsi ennen muuta ambientmaista yhtyesoundia. Todellisuudessa vain ani harvan post-rock-yhtyeen musiikki oli aidosti kokeilevaa tai ”jotain muuta kuin rockia”. Suurin osa post-rockista oli varsin konventionaalista ”elokuvamusiikkia”. Boksi kattaa Tortoisen ensimmäiset noin 15 vuotta, ajanjakson, jolloin yhtye onnistui sulauttamaan omalaatuisesti mutta tyylikkäästi yhteen punkin jälkeisen indie rockin, electronican ja avant garde jazzin. Löytöretkeilystä harvoin seuraa suurta rahallista menestystä tai paistetta parrasvaloissa – ei seurannut Tortoisellekaan – mutta musiikillisesti yhtye on tehnyt vertaansa vailla olevan tripin. Yhä jatsillisempaan suuntaan kehittynyt yhtye teki vuosituhannen vaihteessa jopa coverin Duke Ellingtonin myöhäisestä sävellyksestä Didjeridoosta, joka saa levytysversiona varsin Miles Davis henkisen käsittelyn. Dvd:n livetaltioinnit ovat taidokkaassa tyylikkyydessään henkeäsalpaavia. A Lazarus Taxon (2006) TORTOISEN ”HITTI LEVYLLÄ” yhtyeen kappaleissa käyttämät tekniikat ja vaikutteet törröttävät hämmästyttävän moneen suuntaan, krautista jazziin ja etnosta IDM-teknoon. Levyllä yhtyeen soundi on täysin uniikki. Levyllä Tortoisea remiksaavat muun muassa teknolegendat Oval ja Autechre. A LAZARUS TAXON on kolmen cd-levyn ja yhden dvd:n muodostama kokoelma ennen julkaisematonta materiaalia, remikseja sekä musiikkivideoita. Idealistisessa muodossaan post-rock on postmodernin tietoisuuden ilmentymä: ajan, paikan ja kontekstin häivyttävää musiikkia, jolle on ominaista erilaisten vaikutteiden keinotekoinen yhdistäminen, monimerkityksellisyys ja ironia
Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. (09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Soitin Laine Turku • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Pori Sound City Pori • Piano Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Super Ostis Turku • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • Viihdeässät Nummela Pearl tulostus.indd 57 11.5.2017 10.24
ASKO ALANEN HHH Levyarviot >> 58 SOUNDI Roger Waters Is This The Life We Really Want. Roger Watersin pitäytyminen laulunteossaan luontevimmassa, joskin helposti tasapaksulta tuntuvassa kerrontatavassaan sujuu soolona joustavan luottoryhmän myötä paremmin kuin führerinsä egoistiseen angstiin ja nostalgiaan painostettujen bändikaverien kanssa. Selvimmät muistumat tulevat Pink Floydin loppupään teemalevyiltä, Watersin henkilökohtaisimmista ”muistelmista”, The Wallilta (1979) ja The Final Cutilta (1983), joilla myöskin huomattava osa kappaleista muotoutui jonkinlaiseksi säestetyksi, intiimiksi jutusteluksi, jota alleviivaavat dramaattiset pitkäkaikuiset kosketinsoinnut ja ääntään hätähuudoiksi korottavat kertosäkeet. Kokonaisteemassaan albumi täydentää Watersin edellistä, neljännesvuosisadan takaista albumia Amused To Death, joka pureutui ansiokkaasti median viihdekritiikkiin. Selkeämpien ja sulavampien taustojen päälle voi laulaa rennommin ja ekstrovertimmin. Waters ei enää sanottavammin kokeile tai uudista musiikkiaan, vaan pikemminkin kaventaa, hioo ja jalostaa vanhaa säveltaidettaan. Intron When We Were Young äänikuva vahvistaa kytköksen kellon tikitysefektillä ja heti perään akustisesti kompattu Deja Vu tuottaa vanhan ”bon voyage” -fiiliksen Wish You Were Here -nimikappaleesta. Joey Waronker supistaa Nick Masonin rumpukuviot tutuimpiin slovarikulkuihin. K u v a: Se an E v an s E m b ar go Levyarvostelut 5_2017.indd 58 12.5.2017 10.49. Leimallisempaa Is This The Lifelle on sellaisten tuottajamuusikoiden kuin Nigel Godrich (Radiohead) sekä Jonathan Wilson (omat oivat soolot, Father John Misty) vaikutus. Rocklehden kirjoittajalle albumi on kuitenkin ensisijaisesti musiikillinen teos, jonka sijoittaminen rockin genrekartalle on aivan tarpeeksi mielenkiintoinen haaste sinänsä. Progressiivinen rock ei toimi kattavana viitekehityksenä, vaikka Watersin sävellyksissä ja soitinnuksissa onkin ilmiselvät kytkökset Pink Floydin johtohahmoksi aikoinaan nousseen idearikkaan basistin, laulajan ja lauluntekijän pitkän linjan tyyliin ja teoksiin. Päivänpoliittinen katsaus poimii uutisvirrasta ihmetyksen aiheiksi niin Lähi-idän sotasolmut kuin tietyn ”nincompoopin” nousun presidentiksi. Aggressiivisen pureva sarkasmi kanavoituu pointeiltaan terävämmäksi ja ajankohtaisemmaksi satiiriksi. ”Waters ei enää sanottavammin kokeile tai uudista musiikkiaan, vaan pikemminkin kaventaa, hioo ja jalostaa vanhaa säveltaidettaan.” S aattaa olla, että Roger Watersin pitkästä aikaa soolona koostama rocklevy Is This The Life We Really Want. Columbia ...toivon ja rakkauden tilalla on jotain aivan muuta, jotain paljon synkempää... Flashbackeja riittää pitkin matkaa, mutta ne eivät haraa mitenkään vastaan karismaattisessa sävelkerronnassa. Kumpikin lienee rikastanut Watersin vakaata työstöä sekä kitaran että kiipparien liikoja sooloilemattomalla soitolla, mutta myös sovituksissa, ja Godrich myös The Dark Side Of The Moon -muistumana käytetyillä ihmisten puhekollaaseilla. Roger Waters on viskannut provokatorisen taisteluhanskansa, mielipiteiden salamasota voi alkaa. Iskemätön uusi taustamiehitys pitäytyy Watersin ruodussa eikä yritäkään korvata David Gilmourin kauniita kitarakuvioita ja eteeristä lauluääntä saati Rick Wrightin kosketinvelhoutta, jolle Floydin viimeinen albumi Endless River (2014) vielä postuumisti perustui. olisi hedelmällisempi arvioida suulaana poliittisena pamflettina tai painokkaana runollisena äänikirjana
Ihanassa katedraaliakustiikassa vellova Come To Me Now vangitsee otteeseensa Velvet Underground -henkisellä hypnoottisuudella. Toivottavasti Mikko Joensuu jatkaa tämän polun tutkimista tulevillakin levyillä. Naivistisesti kitaroidut kiinalaisskaalat ovat köntysmäisiä Tuomari Nurmion vastaavien sovitusratkaisujen rinnalla. Jokin americana-sävyjen, räminäkitaroinnin ja Kevin Morbyn mukaraastavan laulun yhdistelmässä palauttaa mieliin parhaiden Wilco-levytysten sankarillisen kohoamisen lainavaikutteiden upposuon yläpuolelle. Rytmiset pulputukset antavat levylle raikkautta, joka ajoittain uupui kahdelta edelliseltä. Levyarvostelut 5_2017.indd 59 12.5.2017 6.21. PEKKA LAINE HH ...toivon ja rakkauden tilalla on jotain aivan muuta, jotain paljon synkempää... Amen 3 on omanlaisensa rauhan ilmentymä, mutta sellaisen jossa ymmärretään ikävienkin asioiden olevan osa elämää. Se ammentaa vahvasti esimerkiksi Tangerine Dreamin tuotannosta. Se oli pitkä matka jonkinlaiseen eheyteen. Musiikillisesti tämä on Amen-trilogian levyistä mannereurooppalaisin. Salaperäisesti myhäillen Kevin tarjoilee valmislauseita siellä täällä. Autuas tunne hiipuu viluiseksi nihkeydeksi. Tarinankertojana mies todettiin suurlupaukseksi. Miten näin hyvän kuuloinen levy jättää näin onton olon. Ensimmäistä osaa dominoi ahdistus ja toista osaa siitä vapautuminen. Siinä missä ensimmäinen levy oli selvästi velkaa Nashvillen countrypolitan-soundille, mutta teki siitä melankolisen, ellei jopa masentuneen, suomalaisen version ja toinen referoi ajoittain Joensuun omaa menneisyyttä shoegaze-lupauksena, on kolmonen niin onnistunut fuusio erilaisia elementtejä etteivät saumat enää näy ja soundia on vaikea pitää minään muuna kuin Joensuun omana. Aivan kuin olisit treffeillä jonkun kanssa ja kaiken aikaa huomaisit kaipaavasi jotakin toista. Jotos jatkuu ja jotakin tapahtuu. Kolmannessa osassa on kyse hyvästeistä ja luopumisesta: vanhasta elämästä ja sen peruspilareista, kuten uskosta. Lämmin vesi jäähtyy hiljalleen haalean kautta kylmäksi. Morby lainaa luontevasti Lou Reedin ja Bob Dylanin laulumaneereita kuulostamatta liian kornilta. Punkimmat suoraviivaisuudet saavat muistelemaan Jonathan Richmanin ja Modern Loversin primitiivistä nerokkuutta. ARTTU TOLONEN HHHHH K u v a: Te ro A h o n en SOUNDI 59 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Kevin Morby City Music Dead Oceans Oletko koskaan istunut kylvyssä liian kauan. Alussa on mielihyvä ja toiveikkuus. En ymmärrä miksi. Musiikillisesti Amen 3 on trilogian komein sekä ennen kaikkea tulevaisuuden kannalta kiinnostavin ja lupaavin levy. Ihastuksen ensihuokaus vääntyy epäröiväksi kulmien kohotteluksi ja lopuksi ärsyttävän mitättömäksi ärtymykseksi, joka ei täytä edes kunnon suuttumuksen kriteereitä. Kevin Morby ojentaa partafolkindierokin ystävälle turvatäkin, joka lämmittää yhtä mukavasti kuin tusinahaitarivalssi seniorikansalaista. Kevin Morbyn City Music -albumin kuuntelukokemus noudatteli kohdallani tämänkaltaista kaarta. Vereslihalla olemista markkeeraava balladi heivaa ajatukset Evan Dandon ja Lemonheadsin My Drug Buddyn rikkinäiseen raukeuteen. Kyse on matkasta kohti valoa ja elämää, jossa on jotain järkeä. Ajatus alkaa harhailla. Morbyn laulut ovat sovinnaisia kappaleita, joissa on liian vähän liikkuvia osia. Edellisellä Singing Saw -albumilla (2016) Morby sai varttuneemman väen musiikkimedian vahvan tuen tekemisilleen. Se, että levytrilogia käsittelee kokonaisuutena henkistä vaellusta tekee siitä vielä oudomman ilmiön. Rehellisyys on myös rohkeutta antaa musiikin löytää oma uomansa, joka tarkoittaa, että levyn kuudesta biisistä viisi kestää yli kymmenen minuuttia. Omaperäisyyden näytteleminen ärsyttää toden teolla, kun se heijastetaan Morbyn musiikin hyvin toimivaa pintaa vasten. Mikko Joensuu Amen 3 Svart Vuonna 2017, kun odotamme albumin kuolemaa, levytrilogia on todella kovan luokan anakronismi. Ja masennuksesta, joka sekin joskus omalla kierolla tavallaan tuo mukanaan samanlaisen varmuuden asioiden tolasta kuin usko, mutta toivon ja rakkauden tilalla on jotain aivan muuta, jotain paljon synkempää. Ikään kuin niissä olisi joku kätketty viisaus ja merkitys. Mikähän se voisi olla. Syntetisaattorit ovat vahvassa roolissa lauluja eteenpäin ajavina elementteinä. Trilogian kolmannessa osassa vaeltaja löytää uuden kodin, uutena ihmisenä, joka uskoo siihen, että rauha on mahdollinen, kun vain jaksaa olla itselleen rehellinen
Vallenfyre on kolmannella levyllään helvetin vihainen. K u v a: M ar k u s P aa ja la Vallenfyre Fear Those Who Fear Him Century Media Nyt ollaan asian ytimessä. Samaan aikaan se tyydyttää hämmentävän monta vanhan koulukunnan metallifanin mielihalua. Levyn soundit ovat niin raa’at, että se saa kriitikon ihmettelemään, miten hienostuneella nykyteknologialla edes pystyy moiseen. Brutaali äänimaailma ei silti kuulosta hetkeäkään teennäiseltä tai itsetarkoitukselliselta. Mukana on kuolemaa, crustia, grindia, corea ja doomia sulassa löyhkäävässä sovussa. Soundin autenttisuus ei kuitenkaan monipuolisesta ja luovasta rumpaloinnista kärsi, vaan veteraanit ja nuori rumpaliässä soittavat yhteen ilahduttavan jouhevasti. Paradise Lostin kitaristi-biisintekijän ja entisen My Dying Bride -kitaristin kuolometallitiimi olisi jo yksinään ajatuksena kiinnostava, mutta suomalaisittain levystä tekee erityisen jännittävän bändin uusin virallinen jäsen, rumpali Waltteri Väyrynen. Ja ehkä painettaisiin nytkin, jos Mikko Pykäri ei olisi niin hirvittävän taitava. 60 SOUNDI Levyarviot > ...eksyneet ihmiset sulautuvat toisiinsa, pettymykset kääntyvät löytöretkiksi... Shampanjahai paljastuu nerokkaaksi gay anthemiksi, laulukielten vaihto käy niin sujuvasti, ettei sitä edes ehdi ajatella, ja laulajien määräkin tuntuu monipuolisuudelta eikä sekavuudelta. Populaarimusiikin historiassa ejectiä on painettu pienemmistäkin syistä. Ennakkotietojen perusteella Pykäri nimittäin vaikutti varsin sekavalta kokonaisuudelta. Levyn death metal -palat taas groovaavat ilkeästi mutta kovaa — nautittavan rullaava esimerkki tästä on vaikkapa Amongst The Filth. Lyyrisesti levy huokuu samaa ehtaa henkeä kuin soundit. Se päättyy Annie Lennox –coveriin. Mutta sitä Fear Those Who Fear Him on. On ehkä liian lempeä tuomio kutsua näin kalmaista tuotosta vilpittömäksi. Tämä on ensivaikutelma heti ilkeän intron viimeisten nuottien hiivuttua ja Messiah-biisin alkuriffien hyökätessä ilmoille. Mutta ei ole odotuksia ilman epäilyjä. Mukaan mahtuu myös pari pidempää doom-otosta. Reginan albumit, Iisan soololevyt, Ruger Hauerin viime vuonna ilmestyneen Maturen sävellykset ja tuotanto, kaikki melkoista mässyä niille, joille hienostunut elektroninen popmusiikki kelpaa. Ja sen kolmannen singlen, varsin paljon kesähitiltä haiskahtavan Shampanjahain kertosäkeessä lauletaan: ”Skumppa, skumpanjaa / shamppa shampanjaa”. Suomalaisrumpalin soittotyyli on levyn vähiten perinteinen metallielementti. Jos yksi syy on Pykärin aina niin tunnistettava tuotanto, toinen on se, että pohjimmiltaan käsillä on erolevy. Odotukset ovat taivaissa, tietysti, koska Pykäriltä ei ole tavattu ottaa vastaan mitään huonoa. Korkeita odotuksia, pelottavia epäilyjä, ylitulkinnan vaaraa. Silkkaa kuolometallin sydäntä täynnä. Nämä eivät omaa makuhermoani niin hivele, mutta kyseessä on pelkkä henkilökohtainen mieltymysongelma. ANTTI GRANLUND HHHH K u v a: Ja so n Z u cc o Levyarvostelut 5_2017.indd 60 12.5.2017 13.27. Kun Helsingin Sanomat tammikuussa uutisoi Reginan hajonneen ”bändikaverin lähetettyä eropaperit”, kävi selväksi, ettei Mikon ja Iisan liiton loppumista ainakaan salailla. Ja jos onkin niin, että laulujen ja oikean elämän välille on vaarallista piirtää yhtäsuuruusmerkkiä, on vaikea tulkita säettä ”Sä tulit hakemaan viimeiset esineet / Maneki nekon ja nuottitelineen” muuten kuin puheena entiselle kumppanille. Ja jokainen taso lyö lujaa. Levyn grindaavat biisit käyvät päälle ärhäkällä voimalla — oma ylivoimainen suosikkini Nihilist on yksi väkivaltaisimmista biiseistä, joita olen kuullut pitkään aikaan. Albumin avaavasta Heartsista sen koskettavimman hetken, Yonan tulkitseman Maneki nekon kautta aina päätösbiisiin Why saakka albumi pitää ryhtinsä. Pykärissä ammattimaisuus ja vilpittömyys yhdistyvätkin poikkeuksellisella tavalla. Ja kun vielä kyseessä on tuottaja-albumi, Pykäri on päässyt leikkimään poikkeuksellisen monen artistin kanssa, muun muassa LCMDF:n Emma ja Mia Kemppaisen, Yonan, Pyhimyksen ja Reino Nordinin. SALLA HARJULA HHHH Pykäri Pykäri Solina Mikko Pykärin soolodebyyttiin liittyy poikkeuksellisen paljon jännitteitä. Siinä on lauluja kolmella kielellä: englanniksi, suomeksi ja turkiksi. Teemat ovat tuhanteen kertaan käytettyjä, mutta silti niiden ryöpytys mätää maailmaa, ihmiskuntaa ja uskontoja kohtaan onnistuu uhkumaan todellista kapinaa, kun moni muu keski-iältään yli nelikymppinen bändi kuulostaisi vuonna 2017 samojen konseptien äärellä varsin säälittävältä kliseekokoelmalta. Jopa doomia ymmärtämätön kuuntelija tajuaa esimerkiksi An Apathetic Grave -messun kohdalla, että tässä kuljetaan poikkeuksellisen kiinnostavan ja tylyn tuomion polkua
Perienglantilaisena pidetyltä Daviesilta maan vaihdos onnistuu hyvin ja lopputulos on toimiva yhdistelmä kahta eri mantereen maata. levyllään kuin musiikin Pulttibois ja toisaalta sen vastakohta: kumpikaan ei osaa lopettaa vitsiä ajoissa, mutta siinä missä jälkimmäinen ei ikinä edes hymyilyttänyt, Eläkeläiset naurattaa aina vain. Daviesillä on rutkasti omia USAmuistoja ja osa niistä on kiteytetty onnistuneesti levylle. Tuomo Prättälän säestys Rhodes-koskettimilla First Morningissa väijyy trumpetti-kitara-kombon takana ennen kuin ottaa soolovastuun suvereenisti ilman muiden tukea. ...eksyneet ihmiset sulautuvat toisiinsa, pettymykset kääntyvät löytöretkiksi... Mieletön elektroniikan, luomun ja improvisaation liitto palkitsee kuulijan kerta kerran päälle, kun levylle malttaa pyhittää jakamattoman huomion. Toivolla Seppo Kansanoja pesee kätensä laulujen hillittömästä tummuudesta toteamalla taiteen olevan syyntakeeton. Eero Hyyppä on joutunut sairauden vuoksi jättäytymään sivuun, mutta muutoin Inkvisitio palaa Toivolla lähes debyyttinsä kokoonpanossa. Materiaali yltää omista soulahtavista numeroista Leonard Cohenin Bird On The Wiren, George Harrisonin Within You Without Youn kautta Sleepy John Estesin Leavin’ Trunkin bluesiin ja Bobby Blue Blandin Butterfield-malliin tulkittuun I Pity The Fooliin. Näiden taustalta kuultaa koko 1970-luku huuruisena kuvitelmana. Verneri Pohjolan Pekka on häkellyttävästi sekä hengessään uskollinen että äärimmäisen omaleimainen tulkinta isä-Pekan kujeilevista sävellyksistä. Musiikki syventää ymmärrystä. Trucksin slide ei rajoja tunne, vaan lipuu vaivattomasti bluesista intialaiseen ragaan ja vapaaseen improvisaatioon oikean käden pikatessa kieliä ilman plektraa. Poetryssa hän hämmästelee tavaroiden tulvaa ja ihmettelee, minne runous on kadonnut. Bändin kommunikointi on hunajaa tärykalvoille. Olen vaikuttunut. Saijaa Saijaa kiinnittää rouhean rytmipohjan ja revonliekkiset kitarat kuvaelmiinsa saumattomasti. Juhlavuoden teemaa seuraten humppakoneen hammasrattaisiin on tällä kertaa joutunut vain kotimaisia iskusävelmiä. Albumin kirkkain eepos on veret seisauttava Madness Subsidies. Levyn päättävä Marttojen matka kiteyttää yhtyeen kuolemantäyteisen elämänfilosofian. ANTTI MARTTINEN HHHH Eläkeläiset Humppa Of Finland Akun Tehdastuotanto Tuskin kukaan on sopivampi juhlistamaan satavuotiasta Suomea kuin kansallisjuoppomme Eläkeläiset. Dvd:llä on hienoina bonuksina riisutun hengellisesti epäviralliset vedot Color Of The Bluesista ja Dylanin You Ain’t Going Nowherestä, johon Chris Robinsonkin yhtyy. Allman Brother Butch Trucksin poika, luultavasti maailman paras slide-kitaristi Derek Trucks ja hänen väkeväksi soul-laulajaksi kehittynyt kitaristivaimonsa Susan Tedeschi johtavat erityisesti noiden kahden perintöä vaalivaa isoa bändiään. Toimivaa ei korjata – kierrätyskeskuskoskettimien komennossa humppa on mahtavaa; soitto, sanat ja sovitukset joka viisussa samasta muotista ja soolot sinne päin kuin Slayerissa. Päällimmäisinä Butterfield Blues Band ja Delaney & Bonnie & Friends. Kotoiseen rockhistoriaan Inkvisitio on jäänyt niukan mutta sitäkin laadukkaamman tuotannon lisäksi ensialbuminsa Paratiisin (1989) Jehovan todistajien pää-äänenkannattajaa mukailleen kansikuvan aiheuttamalla myrskyllä vartiotornissa. Välillä menee ärhäkäksi jazziksi. Laulaja haikailee kuitenkin Amerikkaa, jota ei enää ole – samoin kuin hän on kaivannut kadonnutta Englantia. Parhaimmillaan yhtye on yhä raskaimmillaan, ei ambient-maalailuissaan, ja albumi tuntuu hieman varovaiselta, ikään kuin mennyttä tarvitsisi pelätä. Benjaminin melankolinen riffi kuulostaa kvintetin käsissä myös erityisen painostavalta. Americana toimii konseptina ja vaikka levy kuulostaa ajattomalta, se on samalla nostalgiaa parhaimmillaan. Mutta minulla on ollut oma nuoruuteni ja omat puistoni. Saijaa Saijaa on kasvanut toisella pitkäsoitollaan täysin valmiiksi, mutta kaikkea muuta kuin aikuiseksi. Kokonaisuudesta huokuu kiehtovan introvertti elämänjano. Vaikka puhvelit eivät enää liiku laitumilla ja kuva vapauden maasta on kyseenalainen, Daviesin näkemys on paljon koskettavampi ”ennen kaikki oli paremmin” -kliseetä. Monipolvinen matka Mika Kallion symbaali-introsta lopun oskillaattorimyllyyn on todellinen trippi. Dyynimukulakuukunen on samaan aikaan nostalginen ja kiinni ajassaan. Nimen mukaisesti levyllä liikutaan Amerikassa, tosin enemmän mielikuvina kuin tosiasioina. Kolmentoista minuutin järkäleessä on niin paljon nieltävää, ettei ensi kuulemalta kaikkia vivahteita voi mitenkään saada irti. Anathema The Optimist Kscope Anathema on ehtinyt yhdenteentoista albumiinsa, ja on kiehtovaa seurata, kuinka yhtyeen juuret kurkottelevat yhä kohti entisen kaltaisia syvyyksiä. Mutta kun paratiisista, helvetistä ja kiirastulesta on selviydytty, niin aivan kokonaan toivo ei ole voinut mennä. Viime syyskuussa yhtenä iltana äänitetty livesetti, jonka kahta cd:tä täydentää upeasti kodikasta jutusteluakin sisältävä live-dvd, panee toivomaan, että olisi saanut olla mukana. Niinpä levy kertoo samaa tarinaa sanoin ja sävelin; merenpieksämä pikkukaupunki ja sinne eksyneet ihmiset sulautuvat toisiinsa, pettymykset kääntyvät löytöretkiksi ja itseään etsivän joutilaisuuden reuna on kultainen. SOUNDI 61 originaaleja voi sen jälkeen kuunnella vähämielisesti hihittämättä. Rollaattoririnki rullaa tutut kuviot: kaffetta, päivätansseja, viinaa ja sadattelua. Soitinten vuoropuhelu pitää kuulijan panttivankina lopputahdeille asti. MIKKO MERILINNA HHH Verneri Pohjola Pekka Edition Täydellisyyttä kannatti odottaa. Tämä näkemyksekkyys luo The Optimistiin kantavan pinnan ja punaisen langan, joka on yhtä aikaa vanhanaikaista ja viehättävää. The Optimist ei silti ole täysosumalevy. ALEKSI PAALIMÄKI HHHHH Levyarvostelut 5_2017.indd 61 12.5.2017 6.21. HANNU LINKOLA HHHH Ray Davies Americana Sony Vaikka Ray Davies on kiistattomasti vanha mestari, hänen edellinen soololevynsä Working Man’s Café – josta on kulunut jo 10 vuotta – ei jättänyt mitään jälkeä. Americana on kirjaimellisestikin toista maata: nyt mukana on kunnon biisejä ja americanan huippunimiin kuuluvan The Jayhawksin käyttäminen yhtyeenä toimii. Cavanagh’n veljesten luotsaaman yhtyeen valttikortti lienee nykyään, tai oikeastaan viimeisten 15 vuoden ajan, solisti Lee Douglas, jonka kuulaan sopraanon kannattelemana Anathema yltää yhä uusiin korkeuksiin. Kansainvälisestikin tunnetun Touko Laaksosen tyyliä matkivalla, miehisen komealla kansikuvalla koristeltu levy humpauttaa taas yhden nipun hittejä sellaiseen kuntoon, ettei niiden Inkvisitio Toivo Inkvisitio Juliet Jonesin Sydämen Eero Hyypän ja ystävänsä Seppo Kansanojan perustama Inkvisitio on herännyt henkiin lähes 20 vuotta kestäneen julkaisutauon jälkeen. Siinä on liian paljon pinnallista sävellysmateriaalia, tyyliä ilman syvempää sisältöä. Toivo elää Kansanojan karuun tyyliin tulkitsemista teksteistä, mutta Pirkko Kontkasen viulu ja Pertti Honkelan tuuba ovat jälleen bändin persoonallisen popsoinnin kivijalat. Eläkeläiset on 18. Tedeshi Trucks Band pitäisi kiireesti saada tänne jollekin festarille. Esimerkiksi upeassa Springfield-teoksessa hänen äänensä luo juuri oikeanlaista kontrastia ja haurasta tunnelmaa hyökyaallon lailla vellovaan bändi-ilmaisuun. Laulujen orientaatioissa häivähtää esimerkiksi Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomen traumanjälkeisyys sekä Eppu Normaalin Vahantajoen huolettomuus. Kun Saijaa Saijaa julistaa sunnuntaihumalassa, että ”jossain taivaanrannan takana on 70-luvun Englanti, ja veljet mä vannon teille, me vielä lennetään sinne tänä yönä” (Sunnuntai Sibeliuspuistossa), ymmärrän tarkkaan mistä on kyse. Siinä missä esikuvan komppi on usein kulkenut kuin atomikello, Vernerin näkemyksessä riittää eri tavalla ilmaa ja pitkiä suvantoja. PERTTI OJALA HHH Saijaa Saijaa Dyynimukulakuukunen Karkia Mistika En ole koskaan dokannut Porin Sibeliuspuistossa. Siinä, missä 20 vuotta vanha Anathema oli tyylipuhdasta doom metalia, nykyään vellotaan ambient-henkisessä post rockissa. Ensilevynsä sloganilla Inkvisitio vakuutti tuskan olevan suloista. Levy onnistuu jopa melkein pyyhkimään bändin edellisen levyn pettymyksen pois, niin vaikuttavaa musisointi on. MAPE OLLILA HHH Tedeschi Trucks Band Live From The Fox Oakland Fantasy 60-70-luvuilla oli useita blues-pohjalta soulin, jazzin ja psykedeelisen rockin suuntaan koukkivia bändejä, joissa kiteytyi todellinen soittamisen meininki, seikkailun halu ja hipahtava yhteisöllisyys. Seppo Kansanojan tuskasta ja ahdistuneisuudesta lähes Lyijykomppanian lohduttomuudella ammentavat mutta haluttaessa kieron humoristisiksikin koettavat laulut ovat yhä Inkvisition ydin. Humppa Of Finlandin erikoisuutena on sillä vierailevat toistasataa kuuluisaa triangelitaiteilijaa. JUSSI NIEMI HHHH Levy paikallistuu vaivatta tämän päivän musiikkikentälle, vaikkapa Jukka Nousiaisen ja Itä-Hollola Installaation väliin, mutta sukulaisia löytyy kauempaakin. Alkuperäisbiisien esittäjiä on turha luetella, sillä iso osa simasieppojen levyjen viehätystä on rikosteknistä tutkintaa: kuka tunnistaa musiikillisen pahoinpitelyn uhrit. Siksi kasvutarinamainen Dyynimukulakuukunen säväyttää. Sävellykset voitaisiin silti vaihtaa päittäin ja tunnelma säilyisi aivan samana – tylynä ja eteerisen kylmänä
Yksin Niklas Isfeldtin mestaruussarjatason laulusuoritteet eivät Sixistä itseään suurempaa albumia enää tee. ANTTI MARTTINEN HHHH Dream Evil Six Century Media Loistokkaan In The Night -albumin (2010) jälkeen Dream Evil ikään kuin unohtui tekijöiltään. Mies, joka ei enää viime vuosikymmeninä katsonut aiheelliseksi levyttää tai ylipäätään luoda uutta musiikkia. Laneganin porakaivon syvyinen baritoni vyöryttää synkkiä tekstejä Marshallin hänelle lähettämien uhkaavien instrumentaalien päälle. Kantavat ideat vain ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Fun-kappaleen intro on niin lähellä Duck Saucen Barbra Streisand -hittiä, että tekijänoikeuspoliisilta tulee noottia. Viides ilmansuunta aukoo nimensä mukaisesti uusia horisontteja ja nostaa Nikkisen viimeistään nyt varteenotettavaksi lauluntekijäksi, laulajana hän on sitä toki ollut jo kauan. VILLE SORVALI HH @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 31 shades of May Synttäritarjouksia koko toukokuun loppuun asti! Discshop 12 vuotta Suomessa! episodi_B_maj_20017.indd 1 2017-05-04 13:39 Levyarvostelut 5_2017.indd 62 12.5.2017 8.29. Dream Evil kyllä lupailee mitä The Book Of Heavy Metal (2004) aikanaan, ja seuraavana soiva Antidotekin jaksaa kantaa, mutta sitten lässähtää ja pahasti. Omien töidensä lomassa Lanegan tuntuu etenkin 2000-luvulla tehneen yhteistyötä lähes kaikkien vastaansa tulleiden muusikkojen kanssa. Duo sai lentävän lähdön uralleen vuoden 2014 #Selfie-biisillä, joka puhesamplellaan ei herättänyt odotuksia mistään yhden hitin ihmettä suuremmasta. Lady B Goode on uusintaversio arvaatteko mistä ja kovin tutusti käynnistyy myös sinkkubiisi Big Boys. Uusvanhan aallon pioneerit ovat antaneet maailmalle jo kultakautensa lahjat ja toistavat nyt sen, mitä parhaiten osaavat. Hienon soiton täydentää lauluääni, joka toimii ajattomuudessaan mainiosti. Chuck ei ole kumpaakaan. 62 SOUNDI Chuck Berry Chuck Decca On perin mielenkiintoista, että Chuck Berry halusi jättää viime hetkillään testamentiksi vielä albumin. Ruotsalaisten kunnianosoitus hevimetallille on kulkenut pitkän matkan yhtyeen The Chainsmokers Memories… Do Not Open Columbia The Chainsmokers on tänä vuonna noussut yhdysvaltalaisen musiikkimedian ykkösviholliseksi. Nyt yhtye on kuitenkin taas ajankohtainen, ja mikäpä olisi parempi tapa alleviivata tätä paluuta kuin nimetä uuden levyn avauskappale Dream Eviliksi. Biiseissä on painoa kuin levylle nimen antaneissa goottikirkkojen räystäitä koristavissa kivipedoissa. Mitään mullistavaa kukaan tuskin Pollinatorilta odotti, muttei kyse ole flopistakaan: komppi kulkee kohtuullisesti ja Debbie Harryn laulu pysyy vielä suurin piirtein ruodussa. Muista kappaleista Harry selviytyy vahvemmin, mutta melodiakoukut ovat usein kortilla. Näiden rinnalla Johannesin kanssa syntyneet kappaleet tarjoavat hieman enemmän vivahteita. Aiemmin Dream Evilin sävellykset ja sanoitukset ovat keskinkertaisimmillaankin olleet sekä hyviä että hauskoja. Parhaimmillaan levy on Parisilla, joka kestää Memoriesin kappaleista todennäköisesti parhaiten aikaa. itsensä nimeämisestä ja muodostaa nyt täyden ympyrän. Iggy Popin The Passengerin shuffleisella rentoudella etenevä ja hymyilyttävän hyväntuulisen kitarakuvion kruunaama Emperor soi raskauden keskellä virkistävänä keitaana. Tähän taustaan peilattuna Memories… Do Not Open on levynä yllättävän kunnianhimoinen. Rexja gospel-henkisesti. Heitä pois huolesi rullaa ehkä hieman yllättäen T. Vanhan herran puolesta ei tarvitse hävetä, tämän sukupolven tervaskannot kykenevät vaikka mihin vielä tässä iässä. Mutta aika vähän levyltä välittyy sekään, kuinka tärkeä sälli sen on tehnyt. Tätä menoa tuotantonsa voi päätyä Notre Damen kellonsoittajan laulukirjaan. Gargoylella Mark Lanegan hyödyntää niin krautrockisia kuin Joy Divisionin, New Orderin ja Curen sukuisiakin sävyjä kiitettävän ahdistavasti. Jotain puuttuu silti. Soitto ja laulu kulkee tarpeen vaatiessa leppoisasti, välillä sähäkästikin. Kierrättämisestä oman taiteenlajinsa tehnyt Charles Edward Berry ei olisi oma itsensä, jos sitä ei harrastettaisi vielä viimeisellä levyllä. PERTTI OJALA HHH Jiri Nikkinen Viides ilmansuunta Suomen Musiikki Suomen johtava The Beatles -musiikin esittäjä on tehnyt levyn, jonka suorat Fab Four -viittaukset hoidetaan pois heti kättelyssä aloitusbiisin Joku toinen päivä oh yeahillä, ikään kuin viittaukseksi, että tästedes Nikkinen on omillaan. Tärkein vedenjakaja albumilla on syntikoiden vaihteleva käyttö, kuten My Monsterin kertosäkeessä. Seitsemässä vuodessa Dream Evilista tulikin tavallinen, epämielenkiintoinen hevibändi. Elektronisesti sykkivällä ja modernia goottisuutta huokuvalla Gargoylella Laneganin oikeina käsinä ovat vanha luottokumppani Alain Johannes ja brittimuusikko Rob Marshall. Epäsuorana viittauksena voi mainita sen, että jokainen levyn yhdeksästä esityksestä poikkeaa toisestaan. Painoarvo siltä kuitenkin uupuu. Mitenkään väheksymättä Nikkisen aikaisempia kokoonpanoja, monien nimimiesten käyttö uutukaisella toimii ja vahvistaa osaltaan levyn monimuotoisuutta. Useat kappaleet rakentuvat samankaltaisen piano-osuuden päälle ja klubille tarkoitetut kappaleet tuntuvat levyllä päälleliimatuilta. Levyn skaala levittäytyy klubin lattialta (It Won’t Kill Ya), elektroniseen poprockiin (Break Up Every Night) ja palettiin haetaan myös orgaanisia värejä kitaroiden avulla. Nyt sanoitusten kliseeämpäristä näkyy jo pohja, ja sävellyksistäkin alkaa huumori rapista. Aloitusraita Doom Or Destiny jättää koko albumille kelvollisen leiman – puolet biiseistä jytää, balladipuoli ei niinkään. Chuck Berryn kuninkuuden muistomerkiksi Chuckista ei ole, mutta kyllä sen tahtiin rock’n’rollin luojaa kelpaa muistella. Tyylistään kiinni pitävää Gargoylea kuunnellessa tulee ajatelleeksi, että voisiko Mark Lanegan jatkossa hieman löysätä angstistaan. Koskettava erobiisi Luullut oon, että asioilla on tapana järjestyä soi radiokanavilla jo kaksi vuotta sitten, mutta se ei ole menettänyt vaikuttavuudestaan tippaakaan. Ainoa kunnolla ihon alle menevä hetki on bluespala Dutchman, jolla vanhan miehen karisma välittyy. ANTTI LUUKKANEN HHH Mark Lanegan Band Gargoyle Heavenly Mark Laneganin Screaming Trees -yhtyeen jälkeinen ura on edennyt kymmenenteen sooloalbumiin. ALEKSI PAALIMÄKI HH Levyarviot > ...valmiiksi pureskeltua popmusiikkia on helppo vihata... Levyn pisin kappale Kaikesta muusta sä luopuisit antaa huippusoittajille tilaa loistaa, mutta soitto on muuallakin vaikuttavaa. Ei ainakaan niin täysillä kuin pitäisi. MIRKO SIIKALUOMA HH Blondie Pollinator BMG Blondien yhdestoista pitkäsoitto Pollinator jää keskiarvoltaan kahden ja kolmen tähden limboon. Puhtaista klubibiiseistä on siirrytty Radio Nova -kelpoiseen elektropopiin ja ketjupolttajat ovat tällä reseptillä leiponeet tiensä Billboardin kärkeen saakka. Yhdessä Coldplayn kanssa tehty Something Just Like This on takuulla vuoden 2017 vihatuin popkappale. Best Day Everin lauluraita jää roikkumaan alavireisyydellä, joka riipii kuin kynnet liitutaulussa. Simppeli linja pitää näissäkin pintansa. Memories kärsii kömpelöistä lyriikoistaan ja itsensä toistamisesta. Ysikymppisenä työstetty Chuck voisi olla kaikkien aikojen merkittävimmin rock’n’roll-hahmon – ja nimenomaan hahmon, sarjakuvamaista roolia alleviivaa ikoninen kansikuva, jossa Chuck-setä poseeraa kitara tanassa leveässä haara-asennossa – viimeisillä voimilla kasaan rykäisty kooste siitä, mitä on huvittanut juuri sillä hetkellä soitella tai Johnny Cashin tapaan artistiprofiilin päivittäminen nykyhetkeen uusien yhteistyökumppanien kanssa. Parasta ennen -päivä on Debbie Harryn laululta mennyt ohi, piilotteli sitä megafonisäröllä tai ei. Lopuista kymmenestä biisistä yksikään ei vakuuta enää täysillä. The Chainsmokersin valmiiksi pureskeltua popmusiikkia on helppo vihata, mutta vaikeampi saada soimasta päässään
SOUNDI 63 ...valmiiksi pureskeltua popmusiikkia on helppo vihata... @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 31 shades of May Synttäritarjouksia koko toukokuun loppuun asti! Discshop 12 vuotta Suomessa! episodi_B_maj_20017.indd 1 2017-05-04 13:39 Levyarvostelut 5_2017.indd 63 12.5.2017 6.21
JUHA SEITZ HHHHH BNQT Volume 1 Bella Union Texasista tulevan Midlaken nokkamiehen Eric Pulidon ideasta syntynyt BNQT esittäytyy jatkoa luvaten nimetyllä albumilla. Anna Pesosen sähköpiano, Sami Sippolan saksofoni, Inari Ruonamaan basso sekä Sebastian Krühnin rummut nikkaroivat kokonaisuudesta juohevan. Vanha maa -kappaleella mennyt aika on kuitenkin läsnä Laura Airolan sovittaman jousikvartetin hahmossa. Delete & Fast Forward tavoittaa elämän kierron osuvasti ja sisältää viiltävän rivin: “The elections are over and nobody won”. Esityksissä pirskahteleva naivistisuus jalostuu herkulliseksi sakeudeksi, mikä korostuu sovitusten zappamaisuuksina. Lyömäsoittaja Samuli Kosminen ja mestariviulisti Pekka Kuusisto luovat mielikuvituksekkaalla sovitustyöllään lauluille näiden abstraktien kuvastojen kanssa sopusointuisen modernin soundin. JUSSI NIEMI HHH Linkin Park One More Light Warner Linkin Parkin nopean nousun maineeseen mahdollisti 2000-luvun vaihteen nu metal -aalto, jonka harjalla surffannut kalifornialaisyhtye on pystynyt säilyttämään crossover-suosionsa useimpia genretovereitaan paremmin. Särökitara saapuu kuvaan levyn kolmannella kappaleella Talking To Myself ja viipyy silloinkin vain mausteena muuten koneiden hallitsemalla levyllä. Tuottelias laulaja-kitaristi Maria Mattila on jo nyt tehnyt toisen pitkäsoiton, jolla rumpalija basistihemmot säestävät aistikkaan punneasti. Bändin uusi elektroninen ote ei ole muuttanut tuttua melankoliaa, vaikka edellisen The Hunting Party -levyn (2014) kanssa yhteistä on enää Chester Benningtonin ja Mike Shinodan äänet. Ennalta-arvattavat kappaleet eivät säväytä. Tämä on hänen 27. Marian ajoittain pikkuisen vaatimaton, pelokkaalta pikkutytöltä kuulostava laulu on melkoinen kontrasti rajulle kitaroinnille, mutta toimii tässä kontekstissa. Pulidon glam-poljentoinen Restart esittelee BNQT:n hyväntuulisena ja Kapranosin pikkupsykedeelinen Hey Banana tekee jousineen ja puhaltimineen selväksi, että levyn biiseihin on panostettu reilusti sovituksellista kunnianhimoa. John McGregor luo lauluihinsa ainutlaatuisen tunnelman, jossa aika pysähtyy ja joka pitää käsinkosketeltavan maailman jossain kaukana. “They say my pace would kill a normal man / But I’ve never been accused of being normal anyway / And I woke up still not dead today”, ukko laulaa reippaalla twangilla polkevalla Still Not Deadilla kuitaten näin netissä periodisesti julkaistut huhut kuolemastaan. Isäntä kepittää uskollista nailonkielistä Triggeriään Mickey Raphaelin haikean huuliharpun, Jim Brownin kujertavien urkujen ja Bobby Terryn vienon steelin tuodessa sävyjä hillitysti pohdiskelevaan menoon. Puhtoisuudestaan huolimatta One More Light on fanien mielipiteitä puolesta ja vastaan jakava uhkarohkea teko Linkin Parkin varman päälle pelatulla uralla. Kosketinsoittaja ja laulaja Anna Pesosen säveltämät teokset käyskentelevät popissa ja laulelmassa, mutta tärkein yhdistävä nimittäjä on vallattoman jazz-kirmailun mentaliteetti, joka istuu kappaleiden luovaan nyrjähtäneisyyteen. 83 vuotta mittarissa Willie Nelson pukkaa keikkaa ja levyä tiuhempaan tahtiin kuin paljon nuoremmat kilpailijat. Pop-albumina tarkasteltuna One More Light on sisäsiisti tapaus, eikä mitenkään persoonallinen sellainen. MIRKO SIIKALUOMA HH Samanna Samanna Texicalli Tampereelta ponnistava Samanna-yhtye venyttää kiehtovasti tyylirajoja. Bändi soittaa kuulemma hiton kovaa. Vähäeleisen jylhällä nimiraidalla kuullaan Tony Joe Whitea ja pian äänitysten jälkeen kuollutta Leon Russellia. Mara Balls Elävä kivi Stupido Mara Balls -yhtyeen viime vuonna ilmestynyt debyytti Vuorten taa herätti mielenkiintoni, vaikka se oli liian nopeasti tehdyn oloinen. Hyvä! HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH K u v a: Te em u La u k k ar in en Levyarvostelut 5_2017.indd 64 12.5.2017 6.21. PERTTI OJALA HHHH Willie Nelson God’s Problem Child Legacy Texasin punaniskahippi ei pysähdy. Absurdisti villiintyvästä työkalusta turinoiva Ruohonleikkuri-raita osoittaa, että hallittu lauluäänen särkyminen voi olla viehko tehokeino. Kun ympärillemme on yhtäkkiä ilmaantunut toinen toistaan hämmentävämpiä vaihtoehtoisia totuuksia, niin Luota tarjoaa kirkkaan ja aidon vaihtoehdon nykypäivän musiikilliselle todellisuudelle. Ja vaikka Kapranos ja Healy tulevat lauluntekijöinä eri maailmasta kuin kollegansa, niin säestyksestä vastaava Midlake-kolmikko loihtii lauluista varsin homogeenisen kokonaisuuden. Bändin irtonainen ote tuottaa esimerkillisen vallattomia tunnelmia. Luottotuottaja/biisintekijäkaveri Buddy Cannonin kanssa tehty God’s Problem Child on kokonaisuutena hyvää keskitasoa Willien mittavassa katalookissa. Toisaalta tiukkoja rockriffejä ja ihanan räkäistä fuzz-säksätystä on monissa esityksissä. Tasokas pitkäsoitto annostelee useita kiinnekohtia. Samantapaisissa mollitunnelmissa liikkuvat True Love ja A Woman’s Love kuuluvat levyn parhaimmistoon, mutta katkeransuloiset duuriballadit It Gets Easier ja Your Memory Has A Mind Of Its Own voivat nekin muodostua vielä standardeiksi. Oman lukunsa muodostaa yli seitsemänminuuttiseksi jamiksi äityvä kekseliäs irvailu Lyhyt argumentti jazz-musiikille. Tuntuu että sävellykset kumpuavat pidäkkeettä lahjakkaan ja vimmaisen, mutta ristiriitaisen Marian sisältä. Jos olisin kuunnellut One More Lightia ennen singlebiiseihin tutustumista, olisin voinut vannoa kuuntelevani remix-albumia. Levyarviot > 64 SOUNDI ...nostalgista mutta tuoretta, kujeilevaa mutta vakavaa... Särmikkäiden särösoundien estetiikka viehättää, mutta psykedeelisen Maravishnu–instrubiisin torviarrit yllättävät. Luota-albumilla John McGregor heittäytyy rohkeasti kokonaan uuteen musiikilliseen maisemaan. Sointi voisi olla omaan makuuni vähän karheampi, vaikkei se toki imelä ole. Vuosikymmenen hiljaisuuden päättävä Luota on edeltäjiinsä verrattuna Monty Pythonia siteeraten jotain aivan muuta. Luotaalbumilla ei ole sijaa perinteiselle tarinaniskennälle mutta sitäkin enemmän tunteille, ajatuksille ja aistimuksille, joille kaikille on käyttöä myös parisuhteen luonnehdinnassa. Kvartetti on valinnut ilmaisuunsa instrumentit, joiden yhteissointi kuulostaa miellyttävän lempeältä, lankeamatta kuitenkaan yökerhotasoille. Aion ehdottomasti mennä keikalle. John McGregor Luota Inspiration Folk-tyylinen ensialbumi Joki (2005) ja soitannollista lihaa kappaleidensa ympärille kasvattanut Maa ei oo pimee (2007) esittelivät John McGregorin persoonallisena ja yhtä lailla brittitraditionalistina kuin suomalaisena lauluntekijänä. Albumin kollektiivisin raita on Pulidon Real Love, jolla The Traveling Wilburysin henki yhdistyy umpimelodisen brittipopin kepeyteen. Ilman keulakuvakaksikon panosta One More Lightia ei voisi yhdistää vanhaan Linkin Parkiin mitenkään. Mahdollisilla myöhemmillä BNQT-julkaisuilla ei kuitenkaan välttämättä kuulla samaa joukkoa kuin debyytillä, jonka tekijöiksi Pulido on kutsunut Band Of Horsesin Ben Bridwellin, Franz Ferdinandin Alex Kapranosin, Grandaddyn Jason Lytlen ja Travisin Fran Healyn. One More Light on bändin seitsemäs albumi, ja sen yhteydessä metallista voi puhua enää vain menneisyyttä käsiteltäessä. Pulido ja kukin vieraansa on kirjoittanut Volume 1:lle kaksi laulua vokalistin tehtävien langetessa kulloisenkin biisin tekijälle. Mara Balls on mielenkiintoinen, tuore ja seuraamisen arvoinen rockyhtye. albuminsa pelkästään 2000-luvulla. Levy on tasalaatuisempi kuin edeltäjänsä ja biisit sekä varsinkin soundit ovat paremmat. Kiihkoa! Puolet kappaleista on poikkeavan seesteisiä, melankolisia ja pohdiskelevan sisäänpäin kääntyneitä, erityisesti eeppinen Elävä kivi
SOUNDI 65 man melodioita. Albumi nyt kaupoissa! LP/DIGITAL PYKÄRI Odotettu Pykärin tuottaja-albumi nyt kaupoissa! LP/DIGITAL MARA BALLS Elävä kivi Maranormaali ilmiö kivivauva on syntynyt! Tätä verrattu niin Hendrixiin kuin hallitsemattomaan luonnonvoimaan! LP/CD/DIGITAL TEDDY & THE TIGERS Dancing Shoes – The Complete Masters Collection 1977-1980 Ensimmäistä kertaa yhdessä paketissa kaikki keravalaistrion äänitteet. Jääkausi annostelee vahvuuksiaan sen verran tomerasti jo a-puolen alussa, että levykokonaisuus ehtii lörpähtää b-puolella. Dizzyn 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi koostettu levy on Perkolle sangen henkilökohtainen projekti – hänen paluunsa bebopiin – jolla hän käsittelee ensimmäistä kertaa Gillespien musiikkia sitten teinivuosiensa. Viiniä ja monikulttuurisia menoja, mahtava homma! HÄH HÄH HÄÄ! Hypnoottisesti nykivä rytmipohja ja toisteiset laululinjat hallitsevat kokemusta. Hevosnaama haahuilee jossain Kaveri Specialin, TVResistorin, William Onyeaborin ja Kake Randelinin rajaamassa aika-avaruudessa. VILLE PIRINEN HHH Jake Xerxes Fussell What In The Natural World Paradise Of Bachelors Jos isä on folkloristi ja äiti muuusikko, ei ole ihme, että poikakin suuntautuu musiikkiin. NUUTTI HEISKALA HHH Horseface Jääkausi Diskret Förlag Suomeksi laulavan uumajalaisbändin musiikki ei ole erityisen pohjoismaalaista. Soundit ovat pelkistetyn tyylikkäät, mutta täynnä erikoisia yksityiskohtia. Tuloksena on energistä, sielukasta, raikasta ja tunteella ladattua jazz-ilottelua koko rahan edestä. Tässä linnussa on taiteelliset sulat ja kultivoitu täyte! CD/DIGITAL MAMO Kultalinnulle Nelihenkinen kansanmusiikkiyhtye, joka yhdistää Karjalan ja Balkanin laulusoundit huiman taitavasti ja omintakeisesti. Lopultakin levy on kuitenkin ihan hyvä. Kitaraässä William Tylerin tuottama nimetön Volume 1 on osin etätyönä syntynyt herkullinen poplevy, jolla asianosaiset ovat ottaneet tehtävänsä tosissaan. CD/DIGITAL JONNE Kallohonka Korpiklaanin nokkamiehen ja eturivin metallimuusikoiden muodostaman Jonne-yhtyeen toinen pitkäsoitto nyt kaupoissa! CD/ DIGITAL BURNING HEARTS Battlefields Burning Hearts saattaa olla kolmannen albuminsa myötä läpimurron kynnyksellä. m u s i c f i n l a n d RIITAOJA Täytettyjä lintuja Riitaojan toinen on tuottajalevy, solisteinaan 12 indievokalistia. Meno on välillä kosmisen huuruinen, välillä sykitään 80-luvun limonadimainosten kesäreggaetaajuuksilla. Biiseissä tai tulkinnoissa kun ei ole kuultavissa pienintäkään puolivillaisuutta. Pastissihenkisestä chorus-kitarasta saa myös ihminen tarpeekseen. Albumin bonuksena tuleekin kansivihkonen, joka kertoo uskomattomia tarinoita alle kaksikymppisen Perkon seikkailuista Big Band -turneella 1987–88, kuten kertomus itämaisten mattojen kaupoilta Istanbulista Dizzyn kanssa teetä siemaillen ja shishaa poltellen. CD/DIGITAL Indieco mainos 5_17.indd 1 11.5.2017 19.07 Levyarvostelut 5_2017.indd 65 12.5.2017 13.27. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Wire Silver/Lead Pink Flag Wiren debyyttialbumi Pink Flag (1977) on kiistaton brittipunkin ensimmäisen aallon klassikko. Välillä pudottaudutaan suvantoon mutta pohjasyke nykii yhä menemään. Alkuaikojen meteli on vaihtunut hidastempoiseen, meditatiiviseen musiikkiin. On hauska huomata yhden Kurt Cobainin suosikkibändeistä lainaavan Nirvanan kitarasoundeja muutamalla levyn biiseistä. Jukka Perkohan oli nuorena saksofonistilupauksena kaksi kesää kiertueella Dizzy Gillespie Big Bandin kanssa. Alkuun Silver/Lead tuntuu vain tylsältä, mutta hyvät sanoitukset (“I was hoping for heaven / I settled for hell.”) saavat palaamaan sen pariin ja hiljalleen sävellykset avautuvat paremmin. Wiren uraa voisi verrata Saksan Einstürzende Neubauteniin. Kappaleet kuitenkin junnaavat monotonisesti samoja hitaita tempoja ilwww.indieco.fi • www.facebook.com/indiecofinland INDIEUUTUUDET! WIMME & RINNE Human Odotettu maailmanmusiikin mestariteos kaupoissa 19.5. Keskimäärin neliminuuttiset kappaleet ovat rakenteeltaan yhtä aikaa simppeleitä ja komplekseja. Silver/Leadin äänimaailma onkin sen parasta antia. PERTTI OJALA HHHH Jukka Perko Tritone Dizzy We Jazz Saksofonisti Jukka Perkon Tritone-trio, jossa yhdistävät voimansa tietysti mies itse, basisti Antti Lötjönen sekä rumpali Teppo Mäkynen on uusi projekti, jonka puitteissa muusikot tekevät matkan trumpetistilegenda Dizzy Gillespien tuotantoon. Kolmella CD:llä yhteenä 81 biisiä. Jos tällaista hidasta post punkia kaipaa, kannattaa mielummin kuunnella The High Confessionsia. Rytmiilottelu tropiikista, syna-arpeggiot itämailta, soundimaailma kotiseuduttomilta indievirroilta. Siinä missä muut aikalaiset ovat ajat sitten hajonneet (Sex Pistols, Crass) tai muuttuneet täysin yhdentekeviksi (Buzzcocks), on Wire ehkä viimeinen eloonjäänyt. Päälle kasataan risteileviä laulumelodioita, synalikkejä ja kerroksittain perkussiivista svengailua. Joku biisi menisi helposti suoremmallakin soundilla! Lopetusbiisin Loppu lähestyy uhkaava pohjavire herättelee kuitenkin taas halun kuunnella lisää. Toisin kuin Einstürzende Neubautenilla, tuntuu Wirella ideat käyvän vähiin. Jotain uutta, jotain lainattua, ei mitään varastettua. Tutustuttuaan isänsä kenttä-äänitysretkillä kaakkoisessa USA:ssa moniin vanhan liiton blues/country/folk-musikantteihin Jake Xerxes Fussell hyödyntää nyt heiltä saamiaan oppeja ja vanhoja lauluja mitä hienoimmalla tavalla. Nostalgista mutta tuoretta, kujeilevaa mutta vakavaa. Periaatteessa biisi kuin biisi alkaa rytmijutun esittelyllä, ja sama poljento jauhaa jossain muodossa maaliin saakka. Dizzy – kymmenen klassikkokappaleen tuhti pakkaus – on sovitettu kokonaisuudessaan uusiksi bändin toimesta. Neubautenin tavoin soundeihin käytetään enenevässä määrin huomiota
EERO TARMO HHH The Doors The Doors – 50th Anniversary Deluxe Edition Elektra The Doorsin tammikuussa 1967 julkaistu esikoisalbumi lukeutuu populaarimusiikin historian merkittävimpiin debyytteihin. JUHA SEITZ HHHH Michael Monroe The Best Spinefarm Michael Monroe juhlistaa The Best -kokoelmalla 30-vuotista soolouraansa. Byrdsinkin versioimaan Idries Daviesin runoon Bells Of Rhymney mies on itse tehnyt sävelen. Viimeksi mainitusta sukeutui uuden, erilaisen albumin emotionaalisen eroteeman inspiraatio. Studiomateriaali soi kummassakin muodossaan kiitettävän täyteläisellä klangilla, joten nautinto kehkeytyy kokonaisvaltaiseksi. Välillä lähes lounge-levollisuuteen tuudittautuvista torch-balladeista, sliipatuista kantrimelodioista, soulahtavista ja svengaavista jatsiblueseista on jalostunut hyvin nautinnollinen kokonaisuus. -bändiin, ja marssittaa kuuluviin myös Monroen kuuluisia kavereita vuosien varrelta. Tällaisia levyjä ei ole koskaan liikaa. Tarjolla on tuttua, melankolisväritteistä voimaantumispoppia naisille ja naisenmielisille. Kappaleet ovat kaikki Mayn omaa laatutuotantoa. Life, Love, Flesh, Blood on pintapuolisesti brändätty jonnekin Amy Winehousen ja Adelen välimaille, mutta musiikillisesti Mayn ja Burnettin tyylitaju ei horjahtele kompromisseihin. Lopulta iho on kananlihalla ja olo haikeudessaankin onnellinen. Olipa kyse Duke Ellingtonista, vanhasta bluesista, skottilaisesta kansanlaulusta tai pitkään kiertäneestä cowboy-viisusta, Fussell tekee niistä omiaan. Se on hengeltään sukua Ry Cooderin vanhoille levyille, John Faheyn ja Jack Rosen kaltaisille toisinajattelijatraditionalisteille ja Tylerin ja Steve Gunnin kaltaisille uusille kitaramaalareille. Sormipikkaajana hän on huikea. Edellä mainittu pelkällä hyvällä, sillä yhtenä pian paketoitavan Vain elämää -kauden tähdistäkin kunnostautunut artistimme on hallinnut lajinsa aina vuoden 2004 Vahva-debyytistään saakka. Kakun kuorruttavat neljä aikaisemmin kokonaan levyillä julkaisematonta kappaletta, joista paras RETRO RETRO SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON JA RUOTSIN KEIKKOJA. Fussell on siis musikologi itsekin, vaan ei kuiva akateemikko. Mukaan mahdutettiin myös legendaarinen maaliskuun 1967 keikka San Franciscon The Matrix -klubilta. ASKO ALANEN HHHH ...rahastamisen runsaus häiritsee hitusen nautintoa... Etenkin Ray Manzarekin sähköurkusiivuttelut purkautuvat eetteriin helmeillen. Siltikään: ei Irinan miellyttävän rehelliseltä vaikuttavaa kaavaa missään nimessä rikottavan toivo. Bonus on sekin, että kannessa kerrotaan jokaisen kappaleen taustat. Siksi Battlefieldsin avausraidan Atacaman huokoisessa soinnissa häivähtää helpotus: Extinctionsia (2012) seuranneet vuodet eivät ole laimentaneet Burning Heartsin lumovoimaa. Äänitteen 50-vuotisjuhlajulkaisu purkaa kolmella cd-levyllä ja yhdellä vinyylillä kokonaisuuden alkuperäisiä stereoja monomiksauksia, joista jälkimmäinen kuullaan ensimmäistä kertaa cd:llä. debyytti sai hyvät arviot, tämä itse tuotettu kakkonen saa varmasti vielä paremmat. Burning Hearts luottaa edelleen ilmaviin kosketinmattoihin, pehmeänjämäköihin rytmeihin sekä Jessikan kuulaaseen ääneen. Ajatuksella kasatun tuplalevyn ensipuolisko keskittyy Monroen soolouran varhaisvuosiin ja Demolition 23. What In The Natural World on nimittäin ehta killeri, jolla avustavat Nathan Bowles (rummut, banjo, piano, melodika), Casey Toll (kontra/ sähköbasso) ja Nathan Golub (steel). HANNU LINKOLA HHHH Imelda May Life, Love, Flesh, Blood Decca Ilmassa on kiintoisan motiivikonfliktin uhka ja mahdollisuus, kun suuresti ihastelemani rempseä rockabilly-vetonaula luopuu menevimmästä rytmimusiikista, blondatusta otsakiehkurasta, sexyistä retroasuista sekä miehestään Darrell Highamista, genren kitaramestarista. Se on luonnollisesti peräisin ”juuri löydetyltä” masternauhalta. Boksin muotoon pakattu tyyris julkaisu on taustatietoineen ja valokuvineen näyttävä, mutta The Doorsilla rahastamisen runsaus häiritsee hitusen nautintoa. UUTTA METELISSÄ! Levyarvostelut 5_2017.indd 66 12.5.2017 13.27. Sen sanoissa on kiehtovaa mietteliäisyyttä ja sävelissä itseään korostamatonta jylhyyttä. Mistä kuluttaja voi olla varma, ettei muutaman vuoden päästä ilmesty vieläkin kattavampaa settiä. Vaikka musiikki kuljettaa yksinäisiin, jyrkkäpiirteisiin maisemiin, se tulee myös lähelle ja lämmittää. Vaikka The Matrix -konsertti toistuu kohtuullisen vireästi, laatikkomainen sointi tekee siitä paikoin kuriositeetinomaista. Musiikillisesti matka Exctinctionsilta tähän päivään on ollut lyhyempi kuin Aboa Sleeping -debyytiltä (2009) Extinctionsiin. Jos ydinosaaminen tuottaa Folie à Deuxin kaltaisia helmiä, voi yhtye jatkaa samoilla linjoilla hamaan ikuisuuteen. Toinen levy keskittyy dynaamiseen 2010-luvun rockyhtyeeseen nimeltä Michael Monroe ja Makken uuden nousun muutamiin radiohitteihin. Mayn tunnekuohut muunsivat musiikilliseksi lihaksi ja vereksi luottotuottaja T-Bone Burnett ja omasävyinen kitaristi Marc Ribot. Toisaalta dub-poljentoinen Ticket kertoo, että kaksikolla voisi olla löydettävää kartoittamattomillakin seuduilla. Edeltäjänsä tavoin Battlefields synnyttää välitöntä mielihyvää, mutta vaatii samalla syventymään itseensä. Levyarviot > 66 SOUNDI Burning Hearts Battlefields Solina Kun yhtye vetäytyy täydellisen levyn tehtyään pitkälle tauolle, kohdistuu seuraavaan albumiin sekä odotuksia että pelkoa. Henry ja Jessika Neuman ovat luoneet jälleen vangitsevan levyn, jolla yksityiskohdat ja kokonaisuudentaju pelaavat täydellisesti yhteen. Sittemmin myös kappaleidensa kirjoitusvastuuta itselleen haalineen vokalistin uutuudella toimivien ja vähemmän toimivien asioiden välinen balanssi on sama kuin niin monella aiemmallakin Irina-kiekolla: ihastusta herättävät kertosäkeiden tarttuvat melodiat (En olekaan valmis, Kaaoksen keskellä, Ei nyt eikä ikinä, Taparikollinen) ja aidosti itsevarmat laulutulkinnat, mutta samaan aikaan kuuntelukokemusta häiritsevänä hahmottuu tuubimainen kevytdiscoväylä, jota pitkin raita toisensa perään lipuu enemmän tai vähemmän ennalta-arvattavaan maaliinsa. Kenties jotain Sara-herra Joa Korhosen säveltämän, ylvään Kuljetaan tämä loppuun -finaalin kaltaista soisi vain jatkossa mahdutettavan kokonaisuuksille enemmänkin. Sillä yhtye esitteli suurelle yleisölle psykedeliarockinsa, joka kohtasi kliimaksin bändin kiihkeissä konserttiesiintymisissä. Mahtitrippi Amerikan historiaan! JUSSI NIEMI HHHHH Irina Seitsemän Sony Kauhajokelaislähtöisen, sittemmin heinolalaistuneen Irinan järjestyksessään seitsemäs studioalbumi on otsikoitu ytimekkäästi. Artisti lienee ollut mukana kappaleita valitsemassa, sillä Monroen jokseenkin kaikki Hanoi Rocks -uran jälkeiset hitinpoikaset kattavasta biisivalikoimasta huolimatta The Best jättää tyystin huomiotta miehen itsensä julkisuudessakin kelvottomaksi ruoskiman Jerusalem Slim -projektin ainokaisen levyn. Vaikka edelleen rakastaisi aiemman Mayhem-tyylilajin villejä rock’n’roll-vetoja, uudellakin levyllä saa samoja kiksejä hillitymmistä svengipaloista, kuten Sixth Sense, Bad Habit ja Ribot’n hienosti komppaamasta Flesh And Bloodista. Toisto ei kuitenkaan häiritse. Mayn kanssa soittaneet Jeff Beck ja Jools Holland vierailevat hekin sessioissa
UUTTA METELISSÄ! Levyarvostelut 5_2017.indd 67 12.5.2017 6.21. SOUNDI 67 ...rahastamisen runsaus häiritsee hitusen nautintoa... SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON JA RUOTSIN KEIKKOJA
Toivottavasti SikThillä olisi vielä bensaa tankissa jäljellä täysosumalevyn tekemiseen. Hän on myös opiskellut klassista pianoa. (2015) pitkään hamuttu täysosuma. Tältä Wigwamin Luulosairas olisi saattanut kuulostaa äänekkään kitarapartion toteuttamana. Sillä oli omat identiteettiä horjuttavat etsikkoaikansa (Metamorphosis, 2009) ja vaikka menneisyyden menestysreseptiä koetettiin jo The Connectionilla (2012) toisintaa, oli vasta F.E.A.R. Ajoittain teokset kuulostavat siltä kuin avaruusolento Luc Bessonin elokuvasta olisi ne säveltänyt yrittäessään tavoitella italialaisten madrigaalien tunnelmaa ja muotokieltä. Iron Riverin sointimaailma ja sovitusratkaisut edustavat maailmanluokan vai pitäisikö sanoa Amerikan meininkiä. Nyt etusijalla on pop, soundimaailma liippaa jossakin määrin Crow’n ensialbumia Tuesday Night Music Club (1993). On onnellista, että balanssi pitää eikä esimerkiksi naiivista kulman kundi -uhosta ole ajankohtasidonnaisten trendien ristipaineessa luovuttu. lupaa enemmän kuin antaa. Vastaus taitaa olla valitettavasti ”kyllä” – SikThin kolmas albumi The Future In Whose Eyes. Alejandrolla on menneisyydessään dreampop-projekti. PEKKA LAINE HHHH Papa Roach Crooked Teeth Eleven Seven Vuosituhannen vaihteen nu metal -buumissa esiin ponkaissut Papa Roach elää uutta renessanssia. Se on edelleen juureva mutta enemmän omillaan vaeltava ja vapaammin hengittävä musiikillinen organismi. The Future In Whose Eyes. Muheva, rautaisesti soitettu, rootsikas ja samalla idearikkaudessaan lähes progeileva keitos sakkaa lievästi tutulla alueella. Tämän hetken Papa Roach tasapainoilee nyt toista levyä putkeen menneen ajan menestysreseptinsä eli Jacoby Shadixin taukoamattoman riimittelyn ja yksioikoisen kitarajuntan sekä EDM-trippailun välillä. MAPE OLLILA HHH Maria ja Marsialaiset Pysy hereillä Ektro Jytämusiikin uusrintama laajenee. 68 SOUNDI Kings Of Mooshine Iron River Concorde Kings Of Moonshine on ottanut musiikissaan viisaan askeleen sitten esikoisalbumin Brutal Display Of Love (2014). Jostain aivosyövereistä putkahtaa mielleyhtymä: country-Wigwam. Banjon ja steel-kitaran sointien ylle voi rakentaa todella värikylläistä ja harmonisestikin yllätyksellistä rockmusiikkia. Nelikymppisten punkkareiden bändi räppää ja rokkaa vimmaisemmin kuin valtaosa puolet nuoremmista kandidaateista. Kitaristi-laulaja Jarkko Viinamäen luotsaama ryhmä on sallinut itselleen enemmän tilaa liikkua. Oma kappalemateriaalikaan ei noudata perinteisten miehisten hardrokkarien bluespohjaista työstöä, vaan pikemminkin melodioista löytää varhaisen jytäproge-vaiheen tunnustelevuutta ja vapaampien mielikuvien lyriikkaa. Tällä levyllä Arca myös laulaa ja on onnistunut sulauttamaan äänensä tuottamaansa elektroniseen äänimaailmaan. Esikuvan ensihitti Kirjoita postikorttiin on itseoikeutettu cover-valinta, joka jalostuu Shocking Bluen ja Mariska Veresin originaalista vieläkin suoraviivaisemmaksi. Ainakin omissa kirjoissani katupisteitä ropisee nimenomaan omaan visioon luottamisesta parasta ennen -päiväyksestä välittämättä. varikkopartyt ja brunssibuffetin), lapset (12 v. HENRI EEROLA HHHH SikTh The Future In Whose Eyes. on aivan himpun verran vanhanaikainen – ja tässä skenessä kaikki muu kuin äärimmäisen moderni on kuolemaksi. Pitkälti itse määrittämin säännöin. Monipuolisesti kunnostautunut muusikoiden superkollektiivi tiivistää aiemmat garage popin, tuomiohevin ja kokeellisen folkin ilmaisunsa möyryävään hard rockiin. Sanoitukset paljastavat paikoin vanhat karikot, jotka vieraassa kielessä aina vaanivat. The Future In Whose Eyes. Kscope Englantilainen SikTh palaa yhdentoista vuoden levytystauolta eräänlaisen legendan maineessa. Levyarviot > ...neljä jytämirkkua saavat kailottaa estottomana Muska-kvartettina... Tulos on aavemainen ja ylimaallinen tavalla, joka on monesti ominaista parhaalle klassiselle musiikille. ”Thunder” Luhtasaaren (Pintandwefall) soolokitara viiltelee särmikästä kuviointia metalliseen äänipintaan. soi toki aggressiivisena ja kimuranttina, mutta keveänä ja pinnallisena – jopa umpihölmöjä sanoituksia ja kömpelöjä sovitusratkaisuja myöten. ARTTU TOLONEN HHHH Sheryl Crow Be Myself Warner Kauan musiikkikuvioista syrjässä ollut Sheryl Crow on aiemmin onnistunut yhdistelemään musiikissaan popin, countryn ja rockin aineksia, joista on parhaimmillaan syntynyt toimiva keitos. Nyt pontikkakuninkaat haastavat vahvoilla melodioilla ja todella sävykkäällä soitannolla esimerkiksi tiettyihin soittimiin liittyviä ennakko-odotuksia. Otsaa ei kyllä rypistellä, mikä ilmenee bändin ohjelmanjulistuksesta Marsialaiset teema sekä merkillisistä Manse-viitteistä Kummelin ja Tapolan suuntaan. Pienet kauneusvirheet osuvat korvaan ainoastaan siksi, että Kings Of Moonshinen loihtima laajakangasmaisema on muuten niin vakuuttava. Kokemus on samaan aikaan lämmin ja vieraannuttava. asti) 49 / 44 / 34 / 29 € Varikkoparty–liput 10€ (voimassa vain yhdessä erikseen ostettavan show-lipun kanssa) Perhepaketti 136 € lauantai-illan esitykseen (4 lippua, joista max 2 aikuista) MONSTER JAM BRUNCH la klo 10.30, aikuiset 179 € (sis. Hardcore-vaikutteet ovat yhtyeellä aina olleet toimivia ja syvällisiä, mutta nyt ne antavat yhä enemmän tilaa mathcore-kliseille ja itseisarvoiselle kaahaamiselle. The Best on nimensä mittainen, perusteellinen kattaus Suomessa ainutlaatuisesta urasta, joka on todellakin kokoelmansa ansainnut. Americanan kaikkein sakeimmissa arkkityyppisissä teemoissa ja musiikillisissa muodoissa piehtaroiminen vie helposti mennessään. on Monroen vitaali versio vauhkoimmasta Suomessa koskaan levytetystä rockbiisistä, Hurriganesin Get Onista ja mielenkiintoisin puolestaan alkujaan 1993 Slashin kanssa Coneheads-leffaan versioitu Steppenwolf-laina Magic Carpet Ride. Tästä huolimatta sen luupäisyys, osittain energisten keikkojensa ansiosta, onnistuu voittamaan puolelleen kerta toisensa jälkeen. SikThiä vuosimallia 2017 onkin pakko arvioida suhteessa tuoreimpiin yrittäjiin ja kysyä, ovatko oppipojat ajaneet esikuvastaan ohi. asti) 115 € VIP-paketit: La 4.11. Yhtyeen kohelluksessa ei ole, pois lukien siirappiset balladit, mitään laskelmoitua, ja se tuntuisi alkuräjähdystään lukuun ottamatta olevan jatkuvasti väärässä paikassa väärään aikaan. klo 13 ja 18.30 Su 5.11. Telakalla olonsa aikana ovat yhtyeestä inspiroituneet progressiiviset metallisuuruudet, esimerkiksi Periphery, Animals As Leaders ja Protest The Hero, julkaiseet liudan vahvoja levyjä, etunenässä Peripheryn viimevuotinen III: Select Difficulty ja Protest The Heron klassinen Fortress (2008). ASKO ALANEN HHHH K u v a: Sa m i Sa n p ak k il a HARTWALL ARENA, HELSINKI VARIKKOPARTY: la klo 10.30–12 ja 17–18 sekä su klo 10.30–12 Liput palvelumaksuineen Ticketmasterista aikuiset 69 / 64 / 49 / 39 € ja lapset (12 v. MIKKO MERILINNA HHH Arca Arca XL Venezualaisen muusikon Alejandro Ghersin uusin levy on sulauttamisen taidetta – ajallisesti, soundillisesti ja monella muulla tavalla. klo 13 Levyarvostelut 5_2017.indd 68 12.5.2017 6.21. Marsialaisten tyynen tyrnän soundin ja riffijyrinän ytimessä ovat ”Lightning” Federleyn (Seremonia) basson ja ”Blizzard” Määttäsen (Kemialliset Ystävät) rytmikitaran vakaat linjat. Viime vuosina rajoja rikkovalla elektronisella musiikilla ja Björkin, Kanye Westin sekä FKA Twigsin kaltaisilla yhteistyökumppaneilla huomiota herättäneen Arcan uusin levy jatkaa uusien, mutta samalla vanhojen historiallisten ja henkilöhistoriallisten polkujen tutkimista. Uudella levyllään hän ottaa elementtejä näistä kahdesta maailmasta ja upottaa ne siihen tulevaisuuteen kurottavaan soundimaailmaan, josta hänet tunnemme. ”Remü” Maria Stereo jytistelee rummuissa ja hänen kiivaan johtolaulunsa myötä kaikki neljä jytämirkkua saavat kailottaa estottomana Muska-kvartettina
klo 13 ja 18.30 Su 5.11. varikkopartyt ja brunssibuffetin), lapset (12 v. HARTWALL ARENA, HELSINKI VARIKKOPARTY: la klo 10.30–12 ja 17–18 sekä su klo 10.30–12 Liput palvelumaksuineen Ticketmasterista aikuiset 69 / 64 / 49 / 39 € ja lapset (12 v. klo 13 Levyarvostelut 5_2017.indd 69 12.5.2017 6.21. SOUNDI 69 ...neljä jytämirkkua saavat kailottaa estottomana Muska-kvartettina... asti) 115 € VIP-paketit: La 4.11. asti) 49 / 44 / 34 / 29 € Varikkoparty–liput 10€ (voimassa vain yhdessä erikseen ostettavan show-lipun kanssa) Perhepaketti 136 € lauantai-illan esitykseen (4 lippua, joista max 2 aikuista) MONSTER JAM BRUNCH la klo 10.30, aikuiset 179 € (sis
Musiikissanne on vaikutteita niin punkista kuin hip hopistakin. Sen yhtye kuitenkin paikkasi genren kansainväliseenkin parhaimmistoon nousevilla biiseillä. Tällä hetkellä biisit säveltää pääosin Eetu ja Jonne, sanoituksista vastaa Olli. Pääpaino on kitaroilla ja koska räppääjä Olli ei pyrikään olemaan teknisesti hienovarainen tulkitsija, vaan hän myötäilee biisien rosoisia sävyjä, ei lopputuloksesta tarvitse kiusaantua. – Kokoonpanossa on myös matkan varrella tosiaan tapahtunut muutoksia, mutta lopullinen ja virallinen Negatiiviset Nuoret on: Eetu, Olli, Jonne, Aleksi Määttänen (basso) ja Juha Aalto (rummut). Ja sitähän riittää. Kitarat aiempaa enemmän takaalalle sysännyt albumi soi uuvuttavan synteettisena ja tasapaksuna. Rockin soittaminen ja sen vaikutukset kuulijan korvassa eivät onneksi toimi matemaattisten todennäköisyyslaskelmien mukaan, vaan Negatiivisten Nuorten esikoinen on pirun tehokas puolituntinen keskenkasvuista keskisormen heiluttelua. Voiko tämän niminen bändi olla kasassa kun ikää kertyy enemmän tai tehdä sen nimissä iloisempaa kamaa. Konseptia on tästä hankala kehittää. Levyarviot > ...avainsanoja ovat pelkistys, mystisyys ja kiehtova vapauden tunne... ANTTI LUUKKANEN HHH Lyhyesti bändistään kertovat Negatiivisten Nuorten räppäri Olli Karejoki ja kitaristi Jonne Haapala. Sitäkin suurempi ongelma on harmaa biisimateriaali, josta hyvin harvoin löytää niitä kertosäetimantteja tai innostavia melodiakulkuja, joissa yhtye on ennen ollut niin osaava. Tekstinne kertovat elämänne nurjista puolista mitä bändin nimikin jo vihjailee. – Ei. Tässä bändissä ne vaikutteet vaan sotkeutuu ja syntyy mitä on syntyäkseen. Kaikilla on aika erilaiset musiikilliset juuret, mutta kuunnellaan siitä huolimatta yllättävän paljon samaa musaa. Rähinälle levyttävää lahtelaisyhtyettä markkinoidaan räpin ja punk rockin yhteensulautumana. Mun mielestä orjallinen genreuskollisuus on hellyyttävää ja vitusta. Niitähän ne tärkeimmät yhtyeet ja artistit monesti tuppaa olemaan. – Tää ei itse asiassa ole totta. Kieli on juuri sen verran roisia, että vanhemmalla sedällä vähän korvassa särähtää. Toivotaan, että tästä umpikujasta toivuttuaan ytimeltään yhä hurmaava yhtye keksii itsensä uudelleen. MIKKO MERILÄINEN HH Negatiiviset Nuoret Negatiiviset Nuoret Rähinä Kotimaisella ysäripunkilla oli syystäkin niin huono maine, että sitä ei ole myöhemminkään kaivannut. Ajatus Juustopäiden ja muiden tuon ajan sankareiden henkisen perinnön uudelleenlämmittämisestä tuntuu karmivalta ajatukselta. Mutta ei mahdotonta, on porukalla sentään sen verran historiantuntemusta, että kierrättävät teksteissä Rage Against The Machinea. 70 SOUNDI Ei popissa sinänsä vikaa ole, pikemminkin siinä, että 55-vuotias laulaja yrittää usein kuulostaa paljon ikävuosiaan nuoremmalta – välillä hän laulaa kuin teinityttö, ja laulujen aiheetkin ovat usein “nuorekkaita” tyyliin Roller Skate. Albumin tekoprosessin aikana muiden bändiläisten osa yhtyeessä vahvistui biisi biisiltä. Laulussa Grow Up Crow sanoo, että ei halua kasvaa aikuiseksi. Soundimaailmaltaan Jeff Trottin ja Crow’n tuottama levy täyttää muodollisesti pätevän kriteerit, mutta se on myös kuin hattara, jonka alkuviehätys katoaa nopeasti. ANTTI MARTTINEN HH Satellite Stories Young Detectives Universal Oululainen Satellite Stories oli myöhässä tanssittavan kitaraindien aallonharjasta jo debyytillään (Phrases To Break The Ice, 2012). Tarkoitus on sylkeä paha olo pois. Negatiiviset Nuoret on käsittääkseni Ollin ja tuottamisesta, kitarasta ja laulamisesta vastaavan Eetu Knuutilan juttu ja muut jäsenet vaikuttavat vain livekokoonpanossa. Onnistumisiakin löytyy: vankan beatin kuljettamaa Long Way Backiä siivittää komea slide-kitara-outro, jota olisi kuunnellut enemmänkin. Suurimpana vaarana on kertakäyttöisyys. Diggailetteko kaikki samoja juttuja vai ovatko molemmat suunnat yhdistyneet vasta Negatiivisissa Nuorissa. Jäsenistö on muuttunut vielä tämänkin vuoden puolella. On helppo uskoa, että meuhkaaminen tavoittaa oman viiteryhmänsä tunnot. Alun perin Negatiiviset Nuoret oli Ollin ja Eetun prokkis, saatiin levydiili oikeestaan Mä oon niin ruma -biisin perusteella ennen kun minkään näköistä bändiä oltiin keretty edes miettimään. Lisäksi yhtyeen olemassaolon sai tuntumaan tärkeältä konstailematon, poikamaisen innostunut ja persoonallinen olemus, joka korostui etenkin keikoilla mutta puski läpi levyiltäkin Esa Mankisen tunnistettavan laulun johtamana. Nimestä päätellen levy on sellaista musiikkia, joka kuvastaa lauluntekijän ominta itseään. Neljännellä albumilla kaikki on teoriassa ennallaan. Ei me yritetä olla mitään äänitorvia, mutta tuskin sellaisesta leimasta haittaakaan olisi. Biisit ovat lähes parodisia toisintoja toisistaan, prosessoidut rummut jynkyttävät elottomana ja kertosäkeiden toistuvat woo-oo-o-täytteet alkavat ärsyttää pian. Satellite Storiesissa viehättää yhä meikäläisille epätyypillisenkin häpeilemätön positiivisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus sekä kitarabändisoundin yhdistäminen moderniin konetamppaukseen. Näiden kappaleiden päähenkilö on itsestään epävarma ja muiden hyljeksimä jöllikkä, jonka pääasiallinen harrastus on istua sohvalla ja syödä omaa räkää. – Ei viitsi nostaa esille mitään yksittäisiä nimiä, koska tärkeitä vaikuttajia on niin paljon. Autopilottia on käytetty ja radioasemien suosioon pyritty: tekopirteydestä tulee välillä mieleen naispuoleinen Bryan Adams. Kiinnostaisiko teitä olla oman sukupolvenne ääni vai haluatteko edustaa vain itseänne. Onko linja tullut itsetilityksen tarpeesta eli vitutuksesta vai liikutaanko yleisemmällä tasolla. Mistä moinen järjestely. Entä tulevaisuus. – No joo, onhan vitutus tavallaan ehtymätön luonnonvara josta on aina helppo ammentaa, mut kyllä niitä biisejä syntyy yhtä lailla hyvinäkin päivinä. Tässä ei olla rakentamassa räppidynastiaa, skeneä tai possea. Meistä on vaan kiva huutaa ja kiroilla. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Levyarvostelut 5_2017.indd 70 12.5.2017 6.21. Yksi asia on kuitenkin valitettavasti ratkaisevasti toisin: koskaan aiemmin Satellite Storiesia ei ole voinut haukkua tylsäksi, mutta Young Detectives puuduttaa pahasti
Liialliselta korniudelta ja siirapilta vältytään, vaikka sitäkin on toki asiaankuuluvasti mukana. LIPUT: PE: ENNAKKO 37 €, PORTTI 40 € LA: ENNAKKO 40 €, PORTTI 43 € SU: ENNAKKO 23 €, PORTTI 26 € 2 päivän (pe+la) yhteislippu vain ennakosta 70 € HUOM. Levyarvostelut 5_2017.indd 71 12.5.2017 6.21. AlJUHA TAPIO POPEDA APULANTA KAIJA KOO JVG TEFLON BROTHERS • JAY LEWIS GANG PE 30.6. Sävellykset itsessään ovat lähes hauraan kauniita, ja bändi käsittelee niitä suoraviivaisen selkeästi ilman turhia koristeita. Siinä missä vaikkapa Blues Pills tai Witchcraft ammentavat juurevasta rockista ja kurkottelevat 70-luvulle, The Night Flight Orchestran esikuvat löytyvät 80-luvun AOR:stä ja klassisesta rockista. Tuotanto on paikka paikoin rujompaa kuin edeltäjällään, välillä jopa väkivaltaista. klo 18-02 LA 1.7. Jos Ótta (2014) oli monin paikoin maalailevaa, on uutuus selkeästi rokkaavampi ja maanläheisempi. Saksalainen Habibi Funk oli julkaisemassa edesmenneeltä algerialaissäveltäjä Ahmed Malekilta Musique Originale de Films -kokoelmaa tämän soundtrackeista, kun he saivat Malekin tyttäreltä laatikollisen isän tuntemattomia kasetteja. Kokonaisuus ei ole huono, mutta parhaimmillaankin vain ”ihan kivaa” ja levyltä uupuvat ne syvälle päähän porautuvat korvamadot. Sisältö on painavaa, ajoittain musertavaa, mutta perusvibe on kaikesta huolimatta posiitivinen. Bändi on tehnyt hienoa jälkeä, mutta kokonaisuuden tyylilliset ääripäät jättävät levystä hajanaisen kuvan. Esikuvien suuntaan kumarretaan erityisesti soundillisesti, mutta jalat pidetään silti nykyhetkessä. Tuottaja Flako kuitenkin innostui tavarasta kovasti ja sai valtuudet editoida ja hienovaraisia soittolisäyksiä tehden tislata demoista oikea albumi. Sólstafir Berdreyminn Season Of Mist Melkein jokainen Sólstafirin levyarvio alkaa jonkinlaisella viittauksella bändin kotimaahan ja erityisesti sen luontoon. Kuin törmäisi johonkin vaihtoehtomaailmaan johtavaan portaaliin. Kenties siksi Sólstafirin kohdalla käytetään mieluusti myös paljon muita määreitä. Ne sisälsivät Malekin filmitöistä täysin poikkeavaa kokeellista, 70/80-lukujen taitteessa äänitettyä syntetisaattorimusiikkia. Nyt ne ovat viittauksia indiepopiin, ja erityisesti skandinaaviseen sellaiseen. Lähimmäksi vertailukohdaksi nousee Popol Vuh ja muut hipahtavat saksalaiset syntikkapioneerit. Yhtye koostuu raskaan musiikin tekijämiehistä – muusikot ovat tuttuja muun muassa Soilworkista ja Arch Enemystä – ja se on selvästi tarkoitettu hauskanpitoja irrotteluprojektiksi, mutta siltä tuntuu uupuvan kunnianhimoa. Mutta jos on edes kerran käynyt Islannissa, tämä on helppo ymmärtää. Biisit ovat liikaa samasta puusta veistettyjä ja paukut loppuvat nopeasti. Niinpä myös Sólstafir edustaa kokonaan ihan omanlaistaan metallin sarkaa, jossa metalli on pikemminkin sisäänrakennettu tila tai ajatus kuin ilmiselvä musiikillinen tyylisuunta. Avainsanoja ovat pelkistys, mystisyys ja kiehtova vapauden tunne. Amber Galactic on hyvän mielen nostalgiaa ja leppoisa soundtrack aurinkoiseen puistohengailuun. La 17.6. 020 123 4660 tai sales.joensuu@sokoshotels.fi Liput myös lippu.fi palvelupisteistä (R-kioskit ja Prisma) Puhelun hinta 020-alkuisiin numeroihin: 8,35 snt/puh + 16,69 snt/min. WWW.OSUUSKAUPPAROCK.FI OSUUSKAUPPAROCK JOEN SUU, Lisätietoja: Joensuun Sokos Hotellien myyntipalvelu p. Rokkaava aloitusbiisi Night Flyer ja Domino pääsevät lähimmäksi. JUSSI NIEMI HHH The Night Flight Orchestra Amber Galactic Nuclear Blast Ruotsalaisilta tuntuu retrorock irtoavan varsin vaivattomasti. Islannin luonto ja sääolot poikkeavat sen verran paljon oikeastaan kaikesta muusta. Hauskanpidossa ei ole mitään vikaa, on vain harmi ettei bändin potentiaali pääse Amber Galacticilla täyteen kukoistukseen. Sitäkin löytyy, synteettisen osaston lisäksi myös pieninä kenttääänityspätkinä. 3 PV:N LIPPUJA EI OLE MYYNNISSÄ! OSUU SKAU PPAR OCK 2017 Ellinoora, Antti Tuisku, Apulanta, Yö, Pete Parkkonen Anna Puu, Sanni, Eppu Norma ali Pe 16.6. Mutta jokin tässä tökkii silti vastaan. Sólstafir löytää uudellakin levyllään ilmaisuunsa jotakin uutta. klo 15-02 ei ikärajaa ei ikärajaa SU 2.7. Tietty elokuvallisuus vallitsee, mutta kliseettömällä ja epätyypillisellä tavalla. Nettimyynti: vesa.kontiainen@juvarokkaa.fi Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. Siten musiikki säilyttää särmikkyytensä, joka antaa luonnetta kappaleille. The Electronic Tapes toimii hyvin ja yllättää heti sillä, miten vähän se sisältää tunnistettavasti lähi-itäistä meininkiä. VESA SILTANEN HH Joey Bada$$ All AmeriKKKan Bada$$ Pro Era Joey Bada$$ – eräs aikamme parhaimmilla räppiskillsseillä varustettu sylkijä – antaa äänensä mustalle Amerikalle ja lataa täyslaidallisen: all out! Pahis-Joeyn vasta toinen studioalbumi on tyrmäävä poliittinen kannanotto – äärimmäisen kovaa kritiikkiä amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä: patriotismista, systemaattisesta rasismista sekä salaliittoteorioista. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Ahmed Malek & Flako The Electronic Tapes Habibi Funk Tässäpä kiihoketta meille, jotka aina janoamme ”jotakin muuta”. klo 13-17 ei ikärajaa Juva 575-piknik LAURI TÄHKÄ SUVI TERÄSNISKA ANTTI TUISKU YÖ MIKAEL GABRIEL www.juvarokkaa.fi Ennakkomyyntipisteet (PE-LA): JUVA: Osmotex, Sampolan kahvio (Uimahalli) • MIKKELI: S-Stella ja Prisma SAVONLINNA: Sokos ja Prisma • PIEKSÄMÄKI: Pieksän kirja • VARKAUS: Suomalainen kirjakauppa Ennakkolippuja saatavana toukokuussa Juva Campingiltä ja kesäkuussa Juvan ABC:n Juvan Matkailuneuvonnasta. Yksi nopeasykkeinen jakso viittaa SOUNDI 71 Tangerine Dreamiin. All AmeriKKKan Bada$$ on tuore, tiedostava ja älykäs riimiplatta, joka ei kuitenkaan sorru paasaamiseen tai ylireagointiin. Kaikkihan ymmärrämme, mitä väärin kirjoitettu AmeriKKKa vihjaa. Ilmeisesti äänityksiä ei oltu tarkoitettu julkaisuun, vaan kyse oli ambient-kokeiluista ja avantgardistisesta jammailusta säveltäjän omaksi huviksi
Old Crow Medicine Show on erinomaiLevyarvostelut 5_2017.indd 72 12.5.2017 8.29. Yhtyeen kahdeksas albumi on dynaamisempi kuin edeltäjänsä ja teknisiltä arvoiltaan ensiluokkainen – nimituottaja Howard Benson on kaivanut yhtyeeltä sovitusja soittosuorituksia, jotka koskettavat tavanomaisesta erovalla tavalla, ja alansa huippuihin lukeutuva solisti Phil Labonte kuulostaa niin ikään elpyneeltä. Varsinkin Only By The Nightilta on lainattu laulutyyliä, soundeja ja koukkujakin häpeilemättä. Olisi helppo tulkita dramaattisen indie popin käyttävän siis hyväkseen artistin teatteritaustasta kumpuavia ajatusmalleja. NUUTTI HEISKALA H Old Crow Medicine Show 50 Years Of Blonde On Blonde Columbia Mitä hemmetin älyä tässä on. Henkinen ydintuho on paljonpuhuva nimi kuuden biisin seiskatuumaiselle, jolla käsitellään muiden muassa sotaa, kansanmurhaa, kulutusjuhlien karua loppua ja henkistä pahoinvointia. Myöskin musiikillisesti All AmeriKKKan Bada$$ on 1990-luvun kulta-ajasta inspiraationsa ammentava, tuon aikakauden boom bapiin biittivalikoimallaan vahvasti nojaava räppilevy. Tuoreet kaksi biisiä on prässätty Dying Star -seiskatuumaiselle. Näitä kappaleita ei tuskin ole kirjoitettu mukana laulettaviksi, mutta niiden vahvassa tunnelmassa on jotain perin puoleensavetävää. Retroksikaan siitä ei vielä seuraavaan kymmeneen vuoteen ole. Levy tarjoaa kompaktissa mitassa feedbackia, kirpeää tempoa ja tasapainoista timmin soiton ja kakofonian mikstuuraa. 72 SOUNDI bumin nimi viittaa tietysti myös rapmusiikin kaanoniin ja Ice Cuben albumiin AmeriKKKa’s Most Wanted. Vaikkei bändillä varmasti ole ollut paineita asian suhteen, levy päivittää alternative rockin ja metallin välisessä maastossa käyskentelevän linjansa vaivatta tähän hetkeen. Sehän on tietysti hyvä alku. Ajastaan jäljessä olevaa epäaitoa musiikkia on kuitenkin vaikea myydä. If I’m Honest -slovarin laululinjat voisivat olla vaikka Lynyrd Skynyrdiltä – ja tämä on kehu. Tositarkoituksella taustalle jäävän loungeilun uusin etappi on pitkän tauon jälkeen julkaistu viiden kappaleen Lento-ep. Esimerkiksi nimiraita kuulostaa hyvinkin paljon keskitien laadukkaalta radiorockilta – tosin raskaammalla kädellä louhittuna ja keskimääräistä koukukkaampana. Ja nyt sitä on saatavilla neljän kappaleen mittaisen ep:n verran. Vierailijana sillä kuullaan kahdella kappaleella yllättäen kitaramaestro Esa Pulliaista, jonka osuus tosin jää sekin enemmän kulisseihin kuin tapahtumien keskipisteeseen. Levyllä jäljitellään Kings Of Leonin kaltaisia kymmenen vuoden takaisia bändejä. Tuskin In Spadesistakaan silti mitään myyntimenestystä saadaan, sillä se on pahasti ajastaan jäljessä. Lieneekö Greg Dullille jäänyt jotain hampaankoloon, sillä In Spades on tähän mennessä sliipatuinta ja helpoiten lähestyttävää Afghan Whigsiä. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Jos debyyttiä määriteltäessä otettiin esille laulelmallisuus ja jopa suomipop, ollaan nyt huomattavasti nykyaikaisemmilla vesillä. The Afghan Whigs In Spades Sub Pop The Afghan Whigsin 90-luvun alun albumit olivat kriitikkojen ylistämiä, mutta Nirvanan tai Soundgardenin kaltainen kaupallinen läpimurto jäi siltä saavuttamatta. Slowhillin säveltapetti on nähdäkseni ennen kaikkea pastellinväristä. Harhat-yhtyeen hardcorepunk on perinnetietoista ja kylmiltään sitä suositeltakoot vain vannoutuneille sirinän ja kaahauksen ystäville. Milla Rumin kakkosalbumi antaa odottaa vielä itseään, mutta Tämä ei ole laulu on jo kolmas digi-ep esikoislevyn jälkeen. Jos The Afghan Whigs on halunnut päästä statuksestaan kriitikkojen suosikkina ja löytää uuden suuremman kuuntelijakunnan, ollaan tavoitteesta uuden levyn myötä taidettu jo puolet saavuttaa. Se ei myöskään solahda liian helposti mihinkään punkin alalokeroon. On tietysti parempi, että The Afghan Whigs esimerkiksi vanhojen levyjensä kokonaisuudessaan soittamiseen perustuvien kiertueiden sijaan sentään vielä jaksaa tehdä uutta musiikkia. Musiikinlajin markkinat taisivat kylläkin jäädä kahdenkymmenen vuoden taakse. Ehkä juuri siksi kiivas ja dynaamisesti melodioita mättöön ripotteleva kaahaus kuulostaa pakottomalta. All That Remains ei ole ollut genrensä tarttuvimmasta päästä mutta kutittelee nyt tanssijalkaa ja yllyttää yhteislauluun. M okoman Tuomo Saikkonen lupasi kaksi vuotta sitten Soundin haastattelussa, että tuolloin uudelleenjulkaisukierroksella ollut vanha yhtyeensä Mind Riot tekee vielä uutta materiaalia. All That Remainsille se näyttäisi pääsylipulta raskaan rockin isoimmille estradeille. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Levyarviot > ...mitä hemmetin älyä tässä on... Pidemmän päälle toki yksioikoisuus voi hieman alkaa jäytää. Mutta modernisti sekin vanhakantaisista vaikutteista leipoo modernia ja selkeitä määrittelyjä (death bluesiksi muusikot ovat itse synteesinsä nimenneet) kaihtavaa raskasta rockia, ja tulee petranneeksi aiemmista julkaisuistaan, jotka nekään eivät heikkoja olleet. Ja kauniiksi lopuksi rumemman musiikin äärelle. Come Undone rykäisee karstat moottorista heti kärkeen sekä tarttuvalla että aggressiivisesti rymistelevällä nimikkobiisillä. MIKKO MERILINNA HHHH Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Slowhill vie meidät sen harvemmin vastaantulleen musiikillisen ristiriidan äärelle, eli anonyymikin säveltaide voi olla miellyttävää. Nämä kolme kappaletta soivat vahvasti koneistetusti ja perinteisimmät sovitusratkaisut kiertäen. Tamperelaisyhtyeen mureassa soundissa on vain isompi annoskoko stoneria ja mädältä tuoksahtavia tuulia aina ruotsalaisesta death metalista asti. Soundimaailma ei kuitenkaan kuulosta vanhanaikaiselta, vaan 1-900, DJ Khalil ja Statik Selektah ovat nikkaroineet erinomaista jälkeä, joka kuulostaa vuodelta 2017. Levyn läpi jatkuva dualismi on erinomainen tuotannollinen ratkaisu. Toisaalta Tapani Rinteen soittotyylin tunnistaa, vaikkei olisi edes tyylin saloihin juuriaan myöten tutustunutkaan. LINDA SÖDERHOLM HHHH All That Remains Madness Razor & Tie Metalcore-juuriltaan monimuotoisempaan ilmaisuun ponnistava All That Remains on julkaissut kaksitahoisen albumin. Siinä ensimmäinen ja ainoa kysymykseni, kun kuulin Old Crow Medicine Show’n levyttävän Bob Dylanin Blonde On Blonden uusiksi. Madness on isoja melodioita ja isoja biisejä sisältävä, metallisella sydämellä sykkivä mutta yli lajityyppimääritelmien kurkottava levy, jollaisia ei synny joka päivä. Mutta ei kovin paljon parempi. Teoriassa samanhenkisesti mättää myös astetta tummapaahtoisempi Black Royal. Avausraita Safe House taas riffittelee ja räyhää metallisemmin
Dragonforcen kaikilla tavoilla yliampuvaa ja useimmilla tavoilla myös mautonta, lastenlaulujen kaltaisesti simppelien melodioiden ilotulitusta kuunnellessa naama kramppaa, asenteesta riippuen, joko virneeseen tai irvistykseen. Svengaava Stay (Just A Little Bit Longer) sekä singlen poskille kaavaillut kelmeän iskelmälliset Sä sekoitit mun pään ja Kultaa ja hohtavaa hopeaa ovat maistuvia bonuksia. Muusikon viimeinen pitkäsoitto I Love You Anyway (1985) päätyi epätasaiseksi, mutta sen karheammat sävyt tarttuivat kiinni aikaan. Valitettavasti The Last Rider ei tuo Sexsmithiä itseäänkin turhauttavaan tilanteeseensa muutosta. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Elvis Costellon ja Paul McCartneyn kaltaisten kollegojen ilmaisema arvostus ei ole realisoitunut suuren yleisön tietoisuuteen yltäväksi läpimurroksi. Se yhdistelee bluegrassin, folkin ja old timen ainesosia sulavaksi koostumukseksi. Siinä missä viime vuoden Ruminations oli kirjaimellinen soololevy, samat kappaleet tuoreina versioina sekä toisen mokoman uusia sisältävä Salutations on tehty bändillä, jossa soittavat Felice Brothersin Ian (kitara) ja James (haitari, wurlitzer, urut) sekä Greg Farley (viulu). Yksityiselämästään huowww.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Huolellisen uudelleenbrändäyksen (ja usean härskin twiitin) tuloksena James Blunt on pitkästä aikaa asemassa, jossa hänestä on jopa sallittua pitää – hieman ironisesti, tietenkin. Yllättävin apuri on veteraanihuippurumpali Jim Keltner, joka vastaa tuotannosta Oberstin kanssa. Bändillä on takanaan parikymmenvuotinen ura, mutta edellisen albumin julkaisusta on kulunut jo kolmisen vuotta. Maailma jota hallitsevat velka, verottaja ja vittuilu ehdottomasti tarvitsee naiivin hölmöjä levyjä – juuri sellaisia kuten Reaching Into Infinity. Breakfast Etherealin muita raitoja äänekkäämpi sovitus ja Radion rokkaava ripeys sentään hieman rikkovat uhkaavaa tasapaksuutta. Aluksi kaikki näyttikin hyvältä. Albumi taltioitiin viime toukokuussa Country Music Hall Of Fame –teatterissa Blonde On Blonden 50-vuotispäivänä. Vaan miten mahtaa mies hyödyntää uudesti löydetyn suosionsa. Elämys ei jää vain musiikkiin, sillä kooste tiivistää kansivihossaan Cisse Häkkisen tekemiset Honey Aaltosen ytimekkäällä esseellä. Iloisuus ja pirteys eivät edelleenkään ole laulujen leimallisimpia ominaisuuksia. RETRO Levyarvostelut 5_2017.indd 73 12.5.2017 6.21. Virallisesta debyytistään Ron Sexsmithistä (1995) lähtien Sexsmithin tavaramerkkinä on ollut laulunsa hieman vaikeroivakin surumielisyys. Kokonaista 39 äänitystä sisältävä katsaus alkaa Häkkisen huhtikuussa 1976 julkaistulta Teendreams-lätyltä, joka versioi enimmäkseen 1960-lukulaisia pop-klassikkoja. Levyjä on syntynyt vinhaa vauhtia niin omalla nimellä kuin lukuisilla bändeillä, kuten Bright Eyes, Desaparecidos ja Monsters Of Folk. Useimmiten folk rock -kehyksessä, mutta myös rankemminkin rokaten. The Last Riderilla tulkintojen vetoava alakulo kietoutuu jälleen kerran luontevasti eteneviin läpeensä melodisiin sävelmiin. JUHA SEITZ HHH 73 SOUNDI Dragonforce Reaching Into Infinity Ear Dragonforce on sairaan nopee! Planeetan äärimmäisin ja ehkä myös ainoa edelleen relevantti power metal -yhtye paaluttaa kahdeksannella albumillaan tantereeseen taas uudet superlatiivit. Suosio on kuitenkin häilyväistä, ja pian James Blunt äänestettiin maailman neljänneksi raivostuttavimmaksi asiaksi. Nyt, kun olen kuluttanut viikonvaihteen 50 Years Of Blonde On Blonden seurassa, en vieläkään tiedä, mitä älyä tässä on. MAPE OLLILA HHHH James Blunt The Afterlove Atlantic Hahmona James Blunt on ehdottomasti yksi modernin pop-kulttuurin kiinnostavimmista. The Last Riderilla Sexsmith ja asiallisesti säestävä bändinsä tekevät ennen kaikkea tasaista työtä. Reaching Into Infinity rikkoo taas kaikki nopeus-, melodisuusja kliseisyysennätykset. TIMO KANERVA HHHH Cisse Häkkinen Summerdreams – Complete Solo Recordings 1976-1986 Warner Basisti ja laulaja Cisse Häkkisen edesottamukset Hurriganesissa ovat suurelle yleisölle huomattavasti tutumpia kuin hänen soololevytyksensä, joten tuplakko Summerdreams – Complete Solo Recordings 1976-1986 tulee tarpeeseen. Viileän elektroninen California ja poliittisesti latautunut Someone Singing Along ovat levyn ainoat hetket, jotka saavat aikaan edes jonkinlaisen tunnevasteen. Kantriviulut ja huuliharput kirittävät toisiaan kipakasti. ”Yippee!” uskoisin Bobin huudahtavan kiikkustuolissaan, kun tämän levyn kuulee. Julkaisun täkyiksi löydettiin kiintoisia ennen julkaisemattomia arkistoäänityksiä. LASSI LINNOLA HH Ron Sexsmith The Last Rider Cooking Vinyl Pitkästä urastaan huolimatta kanadalainen laulaja-lauluntekijä Ron Sexsmith ei ole kyennyt lunastamaan kaikkia häneen kohdistuneita odotuksia. Miksi siis kuluttaa aikaa ja energiaa rockin historian kanonisoiduimman tuplan uudelleen versiointiin. Niin uuvuttavaa kuin tuhatta ja sataa päin näköä kiitävän akrobatiametallin informaatiotulva voikin olla, ja niin lutusia/vammaisia kuin sanoitusten avaruusja soturifantasiat ovatkin, Dragonforcen pöhkö ylinopeushevi vie kuulijan toviksi arjen harmaudesta ja alati hullummasta maailmasta toiseen ulottuvuuteen, tuijottelemaan tähtiin ja uskomaan ohikiitävän hetken ajaksi että itseluottamuksella, rohkeudella, miekalla ja magialla selviää mistä vain. Anna ja Muska Babitzinin taustalauluosuuksilla kuorrutetut hyväntuuliset esitykset soljuvat leppoisasti. Jopa koiranpaskaan astuminen koettiin miellyttävämmäksi kokemukseksi kuin erään tietyn ex-upseerin kuuleminen radiosta. Tuskinpa mitään, mutta aivan poikkeuksellisen hauskan ja viihdyttävän levyn on Old Crow Medicine Show luonut. Hurriganesin tyyliin rollaava Summer Party (1979) otti astetta rockimman asenteen, mikä teki hyvää Häkkisen soolouralle. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). SOUNDI 73 nen bändi. Harva meistä onnistuu siirtymään rauhanturvaajajoukkojen kapteenista Grammy-ehdokkuuksia kahmineeksi muusikoksi. PERTTI OJALA HH Conor Oberst Salutations Nonesuch Omahan oma poika on kanavoinut huomattavaa energiaansa milloin mitenkin. The Last Rider ei kuulosta luovuttamiselta, mutta Dreams Are Biggerin rivit jäävät silti askarruttamaan: ”’Cause if your dreams are bigger than your worries, you’ll never have to worry about your dreams”. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. The Afterlove on elähtänyt kokoelma nimekkäitä sävellyskumppaneita, modernia tuotantojälkeä sekä kappaleita, jotka eivät yksinkertaisesti vain ole hyviä. Jousisektiokin vierailee parilla raidalla. Bändi suhtautuu Dylaniin kunnioittavasti (ukot joutuivat opettelemaan ulkoa joka sanan tuplan 43-sivuisesta tekstivihkosta), mutta väärällä pieteetillä ei tähän materiaaliin ole tartuttu: paikoin vedetään alkuperäiset bluesit bluegrassiksi ja rockit balladeiksi. Ron Sexsmith on myöntänyt levyjen teon aloittamisen olevan kerta kerralta tuskallisempaa. 03-222 1300 limatta James Blunt on muusikkona tällä hetkellä kaikkea muuta kuin kiinnostava. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Ei niin mitenkään
Matkan varrella miehen kyky tarinankerrontaan on jalostunut. VESA SILTANEN H Levyarviot > ...orastava masennus uhkaa kuulijaa... Haetussa terminaalitilassa musisoinnista muodostuu jonkinlainen hawkwindilainen rituaalinen prosessi, joka ei kuitenkaan tarvitse rajatonta mystistä avaruutta ympärilleen kaikumaan. Melankoliset jazz-melodiat, selkeät ja teeskentelemättömät rytmikuviot, joiden kera Sandman ei myöskään heittäydy muotivirtauksiin, muodostavat jylhän taustan Sandmanin tavallisen ihmisen mielenjuoksua vilkkaammalle riimittelylle ja verbaalisille oivalluksille. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Danzig Black Laden Crown Evilive Danzigin uutukaisen ja Deth Red Sabaothin välissä vierähti seitsemän vuotta, mikä on pisin kahden levyn välinen tauko yhtyeen uralla, jos coverlevy Skeletonsia (2015) ei oteta huomioon. Meininki on kaiken kaikkiaan todella väsynyttä ja välillä Glenn soundaa kuin olisi vetänyt kartsan röökiä keuhkoihinsa juuri ennen laulukoppiin astumista. Verrattuna To Pimp A Butterflyhin (2015) 55-minuuttinen DAMN. Moni suoritus kuulostaa muutenkin ensimmäisellä otolla purkkiin vedetyltä, oli se sitten onnistunut tai ei. Albumi kuulostaa lähinnä parissa päivässä kasatulta demolta, jolta olisi kannattanut ottaa jatkojalostukseen vain muutamat potentiaaliset kappaleet (But A Nightmare, The Witching Hour, Pull The Sun) ja heittää kaikki muu suoraan roskikseen. Circle Terminal Ektro Eternaalisen mielenkiintoinen on Circlen kaari, jossa musiikki ei suostu sulkeutumaan ympyräksi, vaan pikemminkin tuottaa ripple-efektejä uusilla laajenevilla renkailla, jotka leikkaavat vanhoja ja muuttavat näin väreiden kulkua. Laulajien johtoäänen vaihtelu rennosta örinästä ja rokkirääkäisyistä oopperakailotukseen ja munkkimessuamiseen kaivertaa omat syvät korukuvionsa Circlen jämerään soittorunkoon. Sakeassa yhteissoitossa, tahtilajeissa tai melodioissa ei ole kovia kulmia tai äkkivääriä mutkia, jotka itsetarkoituksellisesti hajottaisivat kappaleiden mehukkaasti rullaavan kulun. DAMN. ei onnekseen kärsi useille rap-albumeille tyypillisestä massiivisesta mitasta. LINDA SÖDERHOLM HHH Kendrick Lamar DAMN. Terminal on suoraviivaista ja särmikästä mutta eheäpiirteistä Circleä, jossa heviriffit pidetään linjakkaina, soundit yhtenäisinä, kappaleet pitkinä ja yllätyksetkin hienosäätöisinä kallisteluina kaarteissa. Nekään eivät muodosta vastusta emo-ohjuksen määrätietoiselle, ballistiselle etenemiselle. Homeboy Sandmanin ulosanti on vakaata, rentoa ja välitöntä, mutta tavallista vaisumpaa, joten miehen vahva energia jää Veinsillä suureksi osin välittymättä. Voisi siis kuvitella lopputuloksen kuulostavan erityisen hiotulta, eikö niin. ASKO ALANEN HHHH K u v a: K im m o M et sä ra n ta Levyarvostelut 5_2017.indd 74 12.5.2017 8.29. Danzigin lisäksi varsinkin ”soolo”kitaristi Tommy Victor räpeltää pääasiassa kaikkialla muualla paitsi oikeassa nuotissa. on räppärin kolmas julkaisu kolmen vuoden sisään, mutta väsymistä ei ole havaittavissa. Oman taidon korostaminen ei ole tyhjää puhetta, sillä miehellä oli varaa jättää jopa kova The Heart Part Pt. Veinsillä Homeboy Sandman jatkaa tutuksi käyneellä omintakeisella ja nokkelalla tyylillään, monotonisella flow’llaan, joka tarttuu kuulijaan kuin kesänuotiolla grillattu vaahtokarkki farkunsepalukseen. Matto vedetään kuitenkin alta heti kättelyssä. Danzig kuulostaa jo avausbiisissä tavanomaista kännisemmältä tai kuin juuri nukahtamaisillaan olevalta. Teksteissä vilisee nimiä ja kulttuurisia viittauksia, mutta biisit luotaavat tyylillisesti kapeaa sarkaa ja ovat niin alakuloisia, että orastava masennus uhkaa kuulijaa. Interscope Tarinan mukaan Kendrick Lamar pisti DAMN.-levynsä tuottajat kirjaimellisesti nukkumaan studiossa, sillä pois ei ollut asiaa ennen kuin lopputulos oli tarpeeksi hyvä. JUSSI NIEMI HHH Homeboy Sandman Veins Stones Throw Veins on jo seitsemäs studioalbumi tuotteliaalta jättiläiseltä Homeboy Sandmaniltä, joka on levyttänyt Stones Throw’n tallissa vuodesta 2011. Kaikki biisit ovat vain pari-kolmeminuuttisia, joten koko levy jää pikkuisen lyhykäiseksi. Homeboy Sandmanin omien sanojen mukaan tämä levy syntyi halusta “burning desire to just fuckin’ rhyme” – ehkäpä ensi kerralla siis lisää tuota poltetta ja paketti onkin sitten viimeistä piirtoa myöten kasassa. 74 SOUNDI Odotin kai herrojen yhteistyöstä niin paljon, että jotenkin petyin. Tämä kulminoituu levyn päättävään DUCKWORTH.:iin, jossa Kendrick pukee biisiksi päätä huimaavan tositarinan ilman kertosäettä. Levylle on kuitenkin onnistuttu saamaan joitain hyviäkin suorituksia kuten But A Nightmaressa, miksi samaan tasoon ei edes yritetä yltää kautta linjan. 4 -singlerykäisy ulos lopulliselta levyltä. Circlen riffien sinnikkäinkin tautologia latautuu elävällä, keskittyneellä ja innokkaalla soittamisella, jonka fiilinki ei vahingossakaan lusaannu mantramaiseen ambienssiin. Lamar on noussut suurten nimien joukkoon ja siitä kertovat jo levyn vierailijat (Rihanna, U2). on Lamarin uran kevyin albumi, mutta ei silti mitään helppoa kuunneltavaa. Metodi kuulostaa intensiiviseltä, mutta niin on lopputuloskin. Yhdestä biitistä toiseen hyppiminen on muodostunut leimalliseksi tehokeinoksi Kendrickin tuotannossa ja DAMN.:illa Lamar tuntuu hyödyntävän tätä vain alleviivatakseen räppäyksensä teknistä taituruutta. Sanoitukset ovat räppärin perinteen mukaisesti loputtomiin asti viihdyttäviä, tarkkanäköisiä ja ihanalla tavalla leikkisän naivistisia. DAMN. Ei niin, että jossain 60-luvun Dylanin ja irlantilaisen folkin välimaastossa viipyilevä levy olisi mitenkään huono, vaan siksi, että Conorin melkein itkuisesti värisevä nukkavieru laulu huokuu jo vähän liiankin massiivista elämäntuskaa. Bändisointi on lämpimän karheasti luomu Oberstin huuliharpun hönkiessä ahkerasti
Stuntman tulostus.indd 75 10.5.2017 13.29
Taisin myös asettaa omille hartioille turhan kovia paineita, sillä kyseessähän oli jo toinen albumi! Fall jäi myös laulaja Juuso Turkin viimeiseksi Red Moon Architect -levytykseksi. Vuonna 2012 kaikki oli uutta ja ihmeellistä, ja joskus olenkin ihmetellyt, miten edes saimme albumin läjään. Juuri julkaistu Return Of The Black Butterflies on kuusivuotiaan orkesterin kolmas pitkäsoitto. Palataan vielä lopuksi Kymenlaaksoon, sillä funeral doom -tunnelmissakin viihtyvältä bändiltä ei voi olla kysymättä ”Kouvola – tuo Suomen suurin valaistu hautausmaa” -luonnehdinnan totuudenmukaisuudesta. – No, uusi ostoskeskus vei loputkin ihmiset keskustasta, ja sehän sopii hyvin tällaiselle omissa oloissaan viihtyvälle tyypille! 76 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Palataan uuteen tulokkaaseen aivan pian, mutta tehdään ensin kurkistus vanhempien teosten äärelle. Enemmän kontrasteja, enemmän yhtenäisyyttä. Palaset ovat taas kohdallaan ja tekemisen fiilis on loistava! Return Of The Black Butterflies kuulostaa inspiroituneen bändn tuotokselta. Yritys oli kova, mutta homma ei osunut ihan maaliin. Tällaisen tunnelmallisen doomin ytimessä ovat tietyt tunnetilat, eikä niiden taltiointi onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. – Tekisin Concealed Silencen biiSAKU MOILANEN ja innoitusta antaneet metallilevyt: SHAPE OF DESPAIR: Illusion’s Play COMATOSE VIGIL: Fuimus, Non Sumus... – Juuson paikalle tuli sitten Ville Rutanen. RasK u v a: V alt te ri H ir v o n en SUURIEN TUNNETILOJEN ÄÄRELLÄ Bazook 5_17 taitto.indd 76 12.5.2017 8.11. Toki kauniita seutujakin löytyy, mutta niiden äärelle pitää oikeasti hakeutua, miettii Moilanen. Hän on mainio tyyppi ja laulusoundihan on huikea. Toinen pitkäsoitto Fall julkaistiin maaliskuussa 2015. – Uutuus on ylivoimaisesti meidän paras levy. Hukassa tuli oltua kerran tai parikin, mutta onneksi ympärillä oli osaavia ammattilaisia, aloittaa orkesterin moottori Saku Moilanen. Kouvolaa on varmasti lyöty turhaankin, mutta onhan tämä kieltämättä vähän synkkä paikka. Ylipäänsä: ota kaikki parhaat elementit aiemmista levyistämme, tuo mukaan vähän uutta ja sulauta kaikki ainekset yhteen ja saat Return Of The Black Butterfliesin. Lähdöstä ei kuitenkaan löydy draamaa, sillä Juuson pääbändi The Hypothesis alkoi viedä enemmän ja enemmän aikaa, Moilanen sanoo. – Minulla ja Juusolla on pitkä historia musiikin parissa ja hän on muutenkin eräs elämäni tärkeimmistä tyypeistä. – Olen edelleen ylpeä Concealed Silence -debyytistä, vaikka sen jälkeen onkin kuljettu pitkä matka kohti bändin nykysoundia. Teksti: Timo Isoaho V uonna 2011 perustetun kouvolaisen doom-yhtye Red Moon Architectin painavan kaunis säveltaide ei ole järin nopeatempoista, mutta ryhmän julkaisutahti on sitä vastoin ollut rivakamman puoleista. KATATONIA: The Great Cold Distance SWALLOW THE SUN: New Moon COLOSSEUM: Chapter 2: Numquam sit tänä päivänä toisella tavalla, mutta debyytti on sen ajan kuva – ja sellaisena hyvinkin osuva. – Ei se välttämättä ihan tuulesta temmattu lausunto ole. – Kakkosen työstövaiheessa olimme jo enemmän kartalla, mutta levystä jäi vähän välityön maku. kaampi ja silti ilmavampi. – Eräänä kantavana tavoitteena oli se, ettei mikään jäisi harmittamaan lopputuloksessa eikä muuten jäänyt! Biisit edustavat täsmälleen tavoiteltuja tunnetiloja, painottaa Moilanen
– Toinen tärkeä merkkipaalu oli vuonna 2013 ilmestynyt Death Walks With Me. On hienoa, että Ähtärissä perustetun orkesterin kokoonpano on säilynyt samana kaikkien vuosien läpi mitä nyt laulaja Suvi Uura liittyi mukaan vuonna 2009. – Levy esittelee Noumenan askeleen jalostuneempana. Se reissu ei toteutunut, hymähtää Savolainen. Ja onhan siellä mainioita kappaleita, kuten Sleep ja nimiraita. – Ja tuosta merkkipaalusta... Mörinää ja puhtaita vokaaleja taas käytetään siellä, missä ne palvelevat biisiä parhaiten. Ei se ehkä ollut aivan virtaviivaisin aloitus... Hieman yllättäen Myrryksen kappaleet ovat suomenkielisiä. – Tekstit käsittelevät ihmisten ymmärtämättömyyttä suojella elämän edellytyksiä, pelkojen ja kirousten voittamista, rakkautta ja tietenkin syntymää sekä kuolemaa. – Syvä ystävyys pitää yhtyeen kasassa hiljaisempinakin aikoina ja bändi myös tuo meidät kerta toisensa jälkeen yhteen, vaikka asummekin eri puolilla Suomea. – Saksassa erään pikkubaarin omistaja yritti ratkoa hengenvaarallista sähköongelmaa tunkemalla froteesukan mikrofonin peitoksi. Julkaisimme sen Haunted Zoo Productions -lafkamme kautta ja levyn työstäminen sekä julkaiseminen vuosien hiljaiselon jälkeen oli kova ponnistus. – Miksauksesta ja masteroinnista vastaa ruotsalainen metallisankari Dan Swanö. – Absence esitteli tapamme tehdä melodista death metalia. Ajattomien teemojen äärellä siis ollaan, vaikka esillepanossa turvaudutaankin suomalaiseen perinnekuvastoon. Albumi ei ole äänimaailmaltaan aivan niin onnistunut kuin Absence, mutta se kuitenkin nosti meidät horroksesta elävien kirjoihin. Lopulta tasmanialainen hevidiggari Peter Walker julkaisi biisit Pride/Fall-debyytillämme vuonna 2002. SOUNDI 77 M elodisen death metalin taitajan Noumenan mittariin tärähtää ensi vuonna kaksikymmentä. Se on koherentti levy täynnä erilaisia, mutta koukuttavia biisejä. – Ohjaaja Jyrki Muromäen mielestä Noumenan piti lunastaa meemin kova julkisuusarvo ja hän teki komean Kirouksen kantaja -musiikkivideon, jossa metsänvartija todellakin löytää eksyneen hevibändin Nuuksion metsistä. Vuosien vieriessä bändiin on muodostunut roolijako ja kemia, joka kestää kovatkin paineet, kertoo basisti Hannu Savolainen. Lisäksi Sundicoop-studion Tuomo Valtonen miksasi kiekolle hyvät soundit, sanoo Savolainen. Biisien juju on pitkissä, maalailevissa ja tarttuvissa kitaramelodioissa. Lopputulos on oikeastaan lyhytelokuva, joka nivoo yhteen Myrryksen teeman ja tunnelman! TAAS ASKELEEN JALOSTUNEEMPANA NOUMENA ja viisi vaikuttavinta albumia: EDGE OF SANITY: Purgatory Afterglow AMORPHIS: Tales From The Thousand Lakes IN FLAMES: Subterranean PARADISE LOST: Draconian Times THE GATHERING: Mandylion Bazook 5_17 taitto.indd 77 12.5.2017 8.11. Halusimme ilmavan soundimaailman kompressoidun ja turboahdetun äänivallin sijaan ja Swanö ruuvasikin balanssit kohdalleen. – Idea syntyi Villen (Lamminaho, kitara) sanoitettua erään kappaleensa myös suomeksi. Ensimmäinen ”kunnollinen” pitkäsoitto Absence taas ilmestyi Spinefarmin toimesta vuonna 2005. Sitten firma meni konkurssiin ja meidän piti ostaa master-nauha ulos Anssi Kipon Astia-studiosta muun muassa opintolainoilla. – Ensimmäinen levytyssopimus singaporelaisen pikkulafkan kanssa tuntui upealta. Tässähän täytyy perustaa komitea pohtimaan juhlavuoden kinkereiden ohjelmaa! Kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu luonnollisesti kaikenlaista. Jos vaikkapa vanha Paradise Lost tai Edge Of Sanity innostavat niin jo pelkästään avausraita Metsän viha vie jalat tehokkaasti alta. Kerrottakoon myös, että Noumena on saanut yllättävää vetoapua nettiä hassuttavasta ”75% of a Finnish park rangers’ job is rescuing metal bands that get lost shooting album covers” -nettimeemistä. Kovista biiseistä puheen ollen: sellaisia löytyy Noumenan tuoreelta Myrrys-albumilta. Äidinkieli istui luontevasti sekä sävellyksiin että laulajien suuhun ja homma olikin sillä selvä. Suvi muuten vetää myös taustaörinöitä eli perinteinen ”kaunotar ja hirviö -asetelma” ei ihan toteudu, naurahtaa basisti. Vihdoinkin! Mehän olemme haaveilleet yhteistyöstä varmaan viidentoista vuoden ajan. Panamasta taas otti aikoinaan yhteyttä huijaripromoottori, joka lupasi lennättää Noumenan stadionkeikalle pääesiintyjäksi
Ajankuvallisesti mieleen nousevat 70ja 80-luvut. Kun Internal Affairs sitten valmistui ja tajusimme olevamme jonkun oikeasti hyvän asian äärellä niin tunnelma oli aivan lyömätön, hymyilee Andersson. Toimme myös entistä rohkeammin mukaan 70-lukulaisia fuusioja proge-elementtejä, esimerkiksi kappaleisiin The Heather Reports ja Demon Princess. Tämä on siitä hieno bändi, ettei meillä ole mitään rajoituksia. – Skyline Whispers, toinen julkaisumme vuodelta 2015, on vieläkin parempi. Epäilemättä ne tuottavat suurtakin iloa muusikoille itselleen, mutta kuulijoiden osa on usein valitettavan erilainen. No, ainakin melkein, nauraa Andersson. Onneksi poikkeuksiakin löytyy, ja erään sellaisen nimi on The Night Flight Orchestra. Julkaisusta vastaa ensimmäistä kertaa Nuclear Blast Records, joten bändin näkyvyys nousee seuraavalle tasolle. Ei mitään, aloittaa Andersson. Kun aloitin kitaransoiton, kaikki samanhenkiset ystäväni yrittivät kopioida Yngwie Malmsteenin juttuja, nuotti nuotilta. The Night Flight Orchestran tuore tulokas kantaa otsikkoa Amber Galactic. Minäkin tein aluksi niin, mutta se paljastui valtavan tylsäksi. – Tämä on klisee, mutta pistimme The Night Flight Orchestran pystyyn, koska rakastamme tällaista musiikkia. Minä olin vieläpä yhtyeen eräänlainen kippari ja kaikki mahdolliset asiat tuntuivat kaatuvan päälleni. The Night Flight Orchestran lennokas musiikki liitelee tarttuvan AOR:n, progen ja hard rockin maisemissa. Eikä edes sataa. – Mistäkö nämä tarttuvat melodiat tulevat. – Halusimme ottaa täysin uusia askeleita niin sanoitusten kuin musiikinkin suhteen. – Se on varsin hieno kiekko! Buukkasimme itsellemme kalliin studion, vaikka emme olleet lainkaan varmoja materiaalimme laadusta. No, Amber Galactic on eräänlainen feministinen avaruusooppera, hymyilee Andersson. Olihan se stressaavaa kasata levyä “mitä jos tämä ei toimikaan” -ajatusten kanssa. – Olen aina pitänyt hyvistä biiseistä ja melodioista. Jo kymmenen vuoden ikään ehtineen The Night Flight Orchestran debyytti Internal Affairs ilmestyi vuonna 2012. Katsokaapa julkaisemamme Geminianimaatiovideo – se pureutuu aiheeseen vähän syvemminkin! Bazook! > Teksti: Timo Isoaho P rojektibändit ovat projektibändejä. Niin, projektibändit ovat projektibändejä, eikä niihin panosteta aina sataakymmentä prosenttia. Purkitimme pohjaraidat livenä ja tämä ratkaisu antoi albumille mukavan eläväisen pohjavireen. Andersson nostaa albumin korkealle jalustalle. Nyt biisit sijoittuvat tulevaisuuteen, jolloin avaruusmatkailu on ihmisille arkipäivää. Meidän näkemyksessämme avaruuslaivojen kaikki komentajat ovat naisia ja miesten tehtävänä on ainoastaan palvella ja ihailla heitä. – Monet aikaisemmat tekstimme ovat kertoneet, enemmän tai vähemmän humoristisesti, rakkaansa menettäneistä miehistä. Huomasin nopeasti, että omien biisien kirjoittaminen on paljon antoisampaa. – Olen aina haaveillut tekeväni sci-fi-aiheisen levyn. Tällä kerralla tunsimme kykymme ja bändissä vallitsikin sopivan luottavainen tunnelma jo ennen levyn tekemistä. K u v a: W ay n e B re gu lla ILMAN RAJOITUKSIA 78 SOUNDI DAVID ANDERSSON ja liuta hyviä levyjä takavuosilta: TOTO: Hydra • TOMMY BOLIN: Teaser • GENESIS: A Trick Of The Tail • BLACK SABBATH: Sabbath Bloody Sabbath 10CC: Deceptive Bends • MAHAVISHNU ORCHESTRA: Visions Of The Emerald Beyond • KING CRIMSON: Discipline DEEP PURPLE: Come Taste The Band • LED ZEPPELIN: Physical Graffiti • CROSBY, STILLS, NASH & YOUNG: Déjà Vu Bazook 5_17 taitto.indd 78 12.5.2017 8.11. Toimimme periodimaisesti, joten jokainen päivä tämän yhtyeen kanssa on yhtä juhlaa. – Omaa tajuntaamme on laajentanut erityisesti se, että Sebastian Forslund (kitara/perkussiot) kirjoitti muutaman mahtavan kappaleen. Aikaisemminhan biisit ovat olleet yksinomaan minun ja Björnin käsialaa. Myös tekstiensä puolesta Amber Galactic on kiitettävän omaperäinen. Myös The Rolling Stones ja The Kinks olivat kuuntelulistallani, eikä tällaisten artistien kanssa voi mennä vikaan. No, eräs ”salaisuuksista” lienee se, että altistuin jo pikkupoikana veljeni The Beatles -kokoelmalle. Klassisen poprockin yliannostus 5-vuotiaana selittänee monta asiaa, miettii kitaristi. Tämän ruotsalaisen ”Yölennon” riveissä vaikuttavat muun muassa Soilwork-miehet Björn ”Speed” Strid (laulu) ja David Andersson (kitara) sekä Arch Enemyn Sharlee D’Angelo (basso)
F I 85% LOPPUUNMYYTY #SEEKTHRILL Rockfest tulostus.indd 79 10.5.2017 13.27. GUANO APES I INFECTED MUSHROOM LIVE DIABLO I KOTITEOLLISUUS I MICHAEL MONROE MUSTA PAAVI I PAIN I PEER GÜNT I STAM1NA TURMION KÄTILÖT I ROYAL REPUBLIC (SWE) (GER) (USA) VANTAA, 9.-10.6. 2017 VIIMEISET LIPUT NYT MYYNNISSÄ! R O C K F E S T
The Handmaiden on jaettu kolmeen osaan, joissa tarina kerrotaan eri näkökulmista ennen shokeeraavaa loppua. Chrisiä kauhistuttaa tuleva tapaaminen Rosen vanhempien kanssa. The Tree Of Life (2011) keräsi vielä ylistystä, mutta To The Wonder (2012) ja Knight Of Cups (2016) olivat enää harvojen mielestä neron työtä. Tarkoituksena on päästä kiinni perintörahoihin, mutta samalla syntyy kuuma kolmiodraama, jossa Adèlen elämää muistuttavat seksikohtaukset ja sadomasokistinen eroottinen kuvasto vuorottelevat. Rose vakuuttaa, että vanhemmat eivät ole rasisteja vaan Obamaa äänestäneitä ennakkoluulottomia liberaaleja. Rocketin tuotannossa Soita kelloain on luonteva jatke paskan musiikin kokoelmalle Riman alta ja ohi maalin ja bensiskasettien jäljitelmäiskelmistä kootuille bokseille. Sitähän se nykypäivänkin kertakäyttöisin höttö on. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT K äännösiskelmät kuuluivat vahvasti härmäläiseen musiikkiperinteeseen etenkin 1970-luvulla. HH WAR/PEACE ”Tämä on propagandaelokuva. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ERI ESITTÄJIÄ: SOITA KELLOAIN – SUOMIDISKON VILLIT VUODET 1975–1982 (ROCKET) Haalistunutta kimallusta suoraan liukuhihnalta Uudella suomidiscokokoelmalla esiintyvät muiden muassa Salomon ja päheän näköiset Nummisuutarit. Visuaalisesti upean elokuvan kuvaus, puvustus ja lavastus hivelevät silmiä. Niissä on kyseessä siis coverien covereista. Dokumentissa haastatellaan ryhmän perustajajäseniä, joista osa katosi pommi-iskun jälkeen maan alle ja osa joutui vankilaan. Mutta noistakin suomidiscon käännöshelmistä pahemmaksi pistää Rocket Recordsin tuore kokoelma Soita kelloain – Suomidiskon villit vuodet 1975–1982. Niminäyttelijöiden lisäksi cameorooleissa nähdään tunnettuja muusikoita kuten John Lydon, Patti Smith ja Red Hot Chili Peppersin tyyppejä. Veteraaniaktivistien lisäksi Khalsa on haastatellut toimittajia ja tutkijoita, joihin kuuluu muun muassa kielitieteilijästä yhteiskuntakriitikoksi siirtynyt maailmankuulu professori Noam Chomsky. Kun kotimaista tuotantoa oli vähän, piti menestys kappaleita etsiä maailmalta. The Weather Underground -järjestö aloitti rauhanomaisella aktivismilla mutta siirtyi myöhemmin käyttämään väkivaltaa, pelottelua ja räjähdysaineita. Tupla-albumilla halpayhtiöiden liukuhihna-artistit tulkitsevat uusia lainakappaleita ja jo valmiita käännöskappaleita. Eniten iloa tuottaa pirjojen, marjukoiden ja riittojen vaihtelevasti vireessä pysyvä eläytyminen sekä ylipäätään glamourin täydellinen puuttuminen. K u v a: R o ck et R ec o rd s sanoin kuvin_5_2017 -taitto_a.indd 80 12.5.2017 11.29. Discomusiikin rantauduttua öljylanteisten suomalaisten pariin alkoi käännöstehtailu saada vahvemmin koomisia sävyjä. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Tarina on monitasoinen ja täynnä yllätyksiä: tämä elokuva ei päästä katsojaa helpolla. Song To Song on muodoltaan kaunis ja runollinen elokuva, mutta ohjaaja tuntuu jääneen tyylinsä vangiksi. Alkuperäisten discohittien kimallus on pyyhitty huolella pois ja tilalle on sullottu aimo annos täkäläistä rautakankimaista tulkintaa ja perässähiihtäjän epävarmaa tyylitajua. Kuten arvata saattaa, lopputulos on nuhjuisen riemastuttava. Lukuisista roolihahmoista ja erilaisista asetelmista ei synny mitään erityisen kiinnostavaa. Michael Fassbender on musiikkimanageri, joka kohtaa kauniin tarjoilijan (Natalie Portman). Nyt nextille levelille mennään sekä teoriassa että käytännössä. Rauhan puolesta.” Näillä sanoilla alkaa suomalaisen joogaopettajan ja elokuvantekijän Inderjit Kaur Khalsan dokumentti, joka kertoo 1970-luvulla vaikuttaneen radikaaliryhmän tarinan. -käännöksen Laulumme soi. Nuori Anita Hirvonen sentään irrottelee Lady Bumpissa niin, että sydän on jättää lyöntejä väliin. Kreiviksi itseään nimittävä huijari (Ha Jung-woo) värvää taskuvarastytön (Kim Tae-ri) ja tekee tästä rikkaan aatelisnaisen (Kim Min-hee) palvelijattaren. Jälkimmäinen ottaa käsittelyyn Tapani Kansan tekemän Y.M.C.A. Heissä on silti jotain epäilyttävää, ja Chrisille esitetään vierailun aikana yhä kiusallisempia kysymyksiä. Song To Song sijoittuu Teksasin musiikkipiireihin. Key & Peele -sketsisarjan koomikkona paremmin tunnetun Jordan Peelen ensimmäinen ohjaustyö on kauhuelokuva, jossa pistetään rotujen väliset ennakkoluulot päälaelleen. Vuosina 2002 ja 2003 julkaistut Mikä fiilis -kokoelmat aiheuttivat nykyihmisissä jo huonon maun puistatuksia. Ne ovat ensiversioitakin vähemmän hienovaraisia. HHHH THE HANDMAIDEN Etelä-Korean tunnetuimpiin ohjaajiin kuuluvan Park Chan-wook Parkin (Joint Security Area, Oldboy) ohjaustyö pohjautuu Sarah Watersin rikosromaaniin, jonka Park on siirtänyt viktoriaanisesta ajasta Japanin hallitsemaan 1930-luvun Koreaan. Toisaalta, halpatuotantokokoelmilla julkaistut jäljitelmädiscoilut ovat käyttömusiikkia konkreettisimmillaan. HHHH SONG TO SONG Perfektionistina tunnettu ohjaajaveteraani Terrence Malick (Badlands, Veteen piirretty viiva) ei enää pidä 20 vuoden taukoja elokuvien välillä, mutta samalla laatu on kärsinyt. Ryan Gosling ja Rooney Mara esittävät nuoria musiikintekijöitä. GET OUT Kengännauhabudjetilla tuotettu Get Out on ollut vuoden yllätysmenestyksiä. Peele yhdistelee kekseliäästi kauhua, komediaa ja yhteiskunnallista satiiria, ja lopputulos on hykerryttävä. Arkistomateriaaleista, uutisfilmeistä ja tuoreista haastatteluista on syntynyt sujuvasti etenevä ja kiinnostava dokumentti, joka nostaa esille monenlaisia ajatuksia poliittisen aktivismin keinoista. Päähenkilö on musta mies nimeltä Chris (Daniel Kaluuya), joka seurustelee valkoihoisen Rosen (Allison Williams) kanssa. Get Out on eräänlainen komediallinen kauhuversio draamakomediasta Arvaa kuka tulee päivälliselle, ja se toimii monella tasolla
Alun perin vuonna 2015 julkaistavaksi tarkoitettu (Caven pojan traaginen kuolema ymmärrettävästi muutti suunnitelmia) kokoelma on tällaisenaankin silkkaa timanttia. Kahden tunnin mittainen, kronologiasta vähät välittävä videokooste rakentaa sekalaisten keikkakatkelmien, tv-esiintymisten, studiotallenteiden ja lyhyiden haastattelupätkien kautta äärimmäisen vangitsevan kuvan rockin historian omaleimaisimpiin ja kiehtovimpiin lukeutuvasta artistista ja kertakaikkisen maagisesta yhtyeestään. Jokaisesta minuutista aistii, kuinka artistit antavat yleisölleen aivan kaikkensa. Odotan jo innolla seuraavaa vuosikymmentä näiden hurjapäiden kyydissä, tältä koosteelta ulos rajautunut Skeleton Tree (2016) on väkevin mahdollinen startti sille. Kolmen levyn kokoelma on turvallisempi tapaus – se etenee kronologisesti ja pitää sisällään oleelliset kappaleet sekä pari kivaa ylläriä (mutta ei mitään ennen julkaisematonta). MIKKO MERILÄINEN NICK CAVE & THE BAD SEEDS: LOVELY CREATURES – THE BEST OF (1984–2014) (MUTE) 30 vuoden siemenet K u v a: So u n d in ar k is to tammerfest_108x297.indd 1 11/05/17 10:27 sanoin kuvin_5_2017 -taitto_a.indd 81 12.5.2017 11.29. Viimeksi mainitusta nähdään lisäksi dvd:llä pään räjäyttävä liveveto Saksasta vuodelta 1996. Täten vaikkapa From Her To Eternity, Henry’s Dream ja Murder Ballads -albumeilta (1984, 1992, 1996) on yhteensä mukana yhtä monta kappaletta kuin vuoden 2004 sinänsä erinomaiselta Abattoir Blues/The Lyre Of Orpheusilta. Orjallisesti noudatettu vuosikymmen per cd -jaottelu oudoksuttaa, koska levytystahti on hidastunut säännöllisesti. Toki The Bad Seedsin ilmaisuun on vanhemmiten tullut entistä hienovaraisempaa tyylikkyyttä ja kauneutta, mutta arvaamattomuus ja painostavuus eivät onneksi ole kadonneet minnekään. Niin kauan ei ole mitään hätää, kun erottamaton biisikaksikko The Ship Song/The Weeping Song sekä universumin järisyttävimpiin esityksiin kuuluva The Mercy Seat ovat mukana. 30 vuoden aikajänne unohtuu, kun se sama kiihkeä intensiivisyys on niin uusimpien kuin vanhimpienkin esitysten selkärankana. T ietenkin Nick Cave & The Bad Seedsin taiteesta saa vaivatta koostettua kolme cd:llistä loistavaa musiikkia, mutta tämän kokoelman täky onkin erinomainen dvd
Helppoa. Mobiili-Garagebandin nimeen vannovien muusikoiden joukkoon kuuluu Damon Albarn, joka on kertonut kirjoittaneensa paljon Gorillazin uudesta Humanz-albumista juuri kyseenomaisella sovelluksella. Ja ottamaan murskavoiton, tietenkin. Muutoin cd-levyihin ei tule enää koskettua. Lelumaisen simppeli vempele saapui perille sopivasti juuri kirjoittamispäivänä ja nopean testauksen jälkeen laitteen äänenlaadussa ei ole valittamisen varaa. Kiitos ideasta rumpalillemme Suonion Antille! Vastikään kaarassa tuli kuunneltua The Curen tummasävyinen Dis integration (1989) ja näpsäkkä Galo re-kokoelma (1997). Olen sana pelien suuri ystävä, mutta mahdollisuuksia lautapelien pelaamiselle on harmittavan vähän. Etenkin AITO INNOSTUMINEN on yksi ihmismielen parhaista tunnetiloista. Suven 2017 pakko nähdä -listaltani löytyykin esimerkiksi The Killersin, Wilcon, Brian Wilsonin ja Ryan Adamsin keikat. Seuraavaa sosiaalista peli kertaa odotellessa voi hioa taitojaan Scrabblen mobiiliversion kanssa. Aurinkoisena toukokuun päivänä puolestaan pärähti soimaan Kun joulupukki suukon sai, mikä sai minut hetkellisesti epäilemään mielen terveyttäni. Lacy on paitsi sooloartisti myös tuottaja, jonka kädenjälkeä on kuultu muun muassa Kendrick Lamarin uudella albumilla. Tätä kirjoittaessa en ole vielä ehtinyt syventymään Albarnin tuoreimpaan hengentuotokseen, mutta asian laita ehkä korjaantuu toukokuun aikana. Kitaristinero Peter Greenin aikainen Fleetwood Mac on aina silloin tällöin parasta maailmassa. Kesä festareineen kiinnostaa. Näin tulee kätevästi setvittyä, mitä kaikkea hyllystä oikein löytyykään ja mistä voi ehkä luopua. Esiintyjinä Foo Fighters, Biffy Clyro, The Kills, Apulanta ja Vant. Ehdottomasti. Kesäisin toimii myös blues. Nyt autossa pauhaa Daft Punk. Taisin pudota nuorisomusiikin kelkasta viimeistään silloin, kun viime vuonna lopetin vakituisemmat djtyöt. Lacyn metodista inspiroituneena tilasin itselleni heräteostoksena IK Multimedian iRig-kaapelin, joka toimii äänikorttina kitaran ja puhelimen välillä. Omien olemattomien rumpalin taitojeni kannalta on hyvä, että sopivan kompin voi purkittaa sormilla naputtaen yksi rumpu kerrallaan. Se onkin jännä tunne. Viihdyttävää. He do the shake, the rattlesnake shake! Kielen löytäneiden kesken arvotaan kahden lipun paketti alkukesän kovimmalle rockfestarille Rock The Beachiin (19.6. Palkinnon lahjoittaa Live Nation. Popeda-vinyylin ja -sarjakuvan voittivat Teijo Lilja Porvoosta sekä Heli Anttila Töysästä. MIRKO SIIKALUOMA Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Kuuntelen paraikaa autossa noin 1300 levyä sisältävää cdkokoelmaani aakkosjärjestyksessä läpi. Steve Lacyn musiikki on samaan aikaan modernia sekä retroa, täydellisesti kevääseen sopivaa funkin ja soulin keitosta. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 28. Hietaniemi, Helsinki). Mitään käsittämättömän noloa tai kamalaa ei listalla vielä ole, mutten olisi silti uskonut, että pääni päättää pyöräyttää soimaan 1990-luvun suomihittejä, kuten Nylon Beatin Rakastuin mä luuseriin tai Kaija Kärkisen Hullu yö. Viime aikoina suurta innostusta minussa on herättänyt artisti nimeltään Steve Lacy, johon törmäsin sattumalta Wired-lehden Facebook-videon kautta. Satunnaisia kanssa pelaajia ja tekoälyä vastaan pelaamalla huippuunsa viritetty taktisuus tulee hyvään käyttöön, kun vihdoin pääsee haastamaan kaverinsa peliin. Se on joko digiä tai vinyyliä. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Buahahaha. Korvieni välissä on kevään mittaan soinut kaikkea Freddie Mercuryn Living On My Ownista Pearl Jamin Faithfuliin, The Replacementsin Unsatisfiediin ja Egotripin Kaup patoriin. Onneksi mobiilisovellukset tarjoavat tähänkin helpotusta. OLEN VIIME AIKOINA hurahtanut erilaisiin musiikkiin liittyviin projekteihin. Päässä soi -listailusta on tarkoitus tehdä myös dj-iltojen sarja kera vierailijoiden. Lisäksi kasailen Spotify-listaa, jolle kerään sellaisia kappaleita, joita päässäni sattuu soimaan. Ja mikä mielenkiintoisinta: tuotettu lähes alusta loppuun iPhonen varsin näppärällä Garageband-sovelluksella. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. En kelpuuta Pään sisäinen soundtrack -listalleni biisejä, joita tavallaan ”ryhdyn” puoliväkisin soittamaan mielessäni tai olen juuri sattunut kuulemaan, vaan kappaleen soimiseen on ikään kuin yhtäkkiä vain havahduttava. Yksi itsekin käyttämäni Garageband-appin viihdyttävimmistä puolista on rumpujen ”soittaminen” sisään. Toivottavasti. Onnittelut! TOMI NORDLUND Tomi Nordlund & Syvä Joki keskellä yötä herätessä jukeboksi toimii vetreästi. Kyllä. Ja ikää jannulla on vasta 18 vuotta. viimeinen sana -taitto_17_5_a.indd 82 12.5.2017 11.33
APULANTA • HALOO HELSINKI! EPPU NORMAALI • JUHA TAPIO • THE COMEDIANS ROOPE SALMINEN & KOIRAT • MENNEISYYDEN VANGIT • KAKE RANDELIN WALDO’S PEOPLE • ANTTI RAILIO • VESTERINEN YHTYEINEEN • MARTTI SERVO & NAPANDER TUTUSTU MYÖS TOISEEN FESTIVAALIIMME! S U O M E N R O C K E I N F E S T A R I PEURUNKA, LAUKAA 21.-22.7.2017 John Smith tulostus.indd 83 11.5.2017 14.26 WWW.SONYMUSIC.FI Debyyttialbumi kaupoissa nyt MUKANA HITTISINGLE Sony Music aukeama tulostus.indd 2 10.5.2017 13.24 _2SD_sisa?kannet_5/2017.indd 1 12.5.2017 11.22. MARCO HIETALA JA TUPLE SALMELA LIPPUKAUPPA 24/7 www.liveto.fi LIPUT MYYNNISSÄ NYT! www.satamafestival.. W W W . J O H N S M I T H . F I AMORPHIS TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS SONATA ARCTICA DELAIN THERAPY. BEFORE THE DAWN RECKLESS LOVE MOKOMA 2 TIMES TERROR CMX PEER GÜNT S-TOOL DYNAZTY PSYCHEWORK WOLFHEART SWALLOW THE SUN VIP ARTISTS: GRAHAM BONNET BAND ANTONY PARVIAINEN TRIO FEAT
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 5 FIN Wintersun 05-17_BACKCOVER.indd 1 09.05.17 15:37 takakansi 5_17.indd 84 10.5.2017 11.38 SOUNDI 5/ 20 17 9,50 € (sis.alv) S O U N D I 5 / 2 1 7 Aamen! SO UN DI 11 SO UN DI 11 M IK K O J O E N S U U MIKKO JOENSUU SAI TRILOGIAN PÄÄTÖKSEEN SÓLSTAFIR DRAAMAA RUMPUPALLILLA ROYAL BLOOD BASSO JA RUMMUT RIITTÄVÄT SALALIITTO LÄHTEE HELPOSTI LAPASESTA ED SHEERAN ED SHEERAN MIES, KITARA JA STADIONEITTAIN FANEJA kansi_5_2017_i.indd 1 12.5.2017 11.19 _1SD_ulkokannet_4/2017.indd 1 12.5.2017 11.19