Soundi 5/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Kataklysm-Graveyard-TNFO 05-18_BACKCOVER.indd 1 04.05.18 15:21 takakansi 5_18.indd 84 10.5.2018 10.46 5/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 5 / 2 1 8 A M O R P H IS So un dI 11 So un dI 11 ALBUMI KÖYHIEN KYYKYTTÄMISESTÄ JUKKA NOUSIAINEN LUONNON VIISAUTTA AMMENTAMASSA MOKOMA ERÄÄN LAULUN ANATOMIA STAM1NA PAVEMENTIN JÄLKEINEN ELÄMÄ STEPHEN MALKMUS 70-VUOTISHAASTATTELU WALDEMAR WALLENIUKSEN WALDEMAR WALLENIUKSEN tiivis musiikkiyhteisö: Ihsahn, Leprous, Ulver ja Shining Norjan ”KUNNIANHIMOMME ON YHÄ TALLELLA” ”KUNNIANHIMOMME ON YHÄ TALLELLA” kansi_5_2018_c.indd 1 10.5.2018 11.27 _1SD_ulkokannet_5_2018.indd 1 10.5.2018 13.42
Jumanji: Welcome to the Jungle UHD, 3D, blu-ray & dvd Lady Macbeth dvd Heimat Kotiseutu blu-ray Kosketuksissa Teströl és lélekröl dvd C'est la vie (2017) Viulisti blu-ray & dvd Julkaisu 21.5. F I I L M E S T Y Y 8 . Filmihullu tulostus.indd 83 10.5.2018 10.42 N E L J Ä R U U S U A X V I M U S T I A R U U S U J A U U S I A L B U M I W W W . 6 . Neljä ruusua tulostus.indd 2 10.5.2018 10.43 _2SD_sisäkannet_5_2018.indd 1 10.5.2018 13.45. N E L J A R U U S U A
Mokoma tulostus.indd 3 10.5.2018 10.44
Jäljittelemätöntä ja kovin suomalaista. Ja juuri siksi niin pirun hauskaa. WEDNESDAY LAUANTAI 23.6. Metallijengiä, metallimusiikkia ja leirintäalue, joka on kuin risteytys Mad Maxia ja huvipuistoa. FRIDAY TORSTAI 21.6. Jone Nikula “ “ FIILISTELE: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK YHTEISTYÖSSÄ: OHJELMA FESTIVAL L I N E U P JUONTAJINA LAURA VÄHÄHYYPPÄ HANNA-MARI KATILA ANNOUNCERS PERJANTAI 22.6. THURSDAY KESKIVIIKKO 20.6. SATURDAY Nummirock tulostus.indd 4 10.5.2018 14.20
SATURDAY Nummirock tulostus.indd 5 10.5.2018 14.20. Jone Nikula “ “ FIILISTELE: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK YHTEISTYÖSSÄ: OHJELMA FESTIVAL L I N E U P JUONTAJINA LAURA VÄHÄHYYPPÄ HANNA-MARI KATILA ANNOUNCERS PERJANTAI 22.6. FRIDAY TORSTAI 21.6. WEDNESDAY LAUANTAI 23.6. Metallijengiä, metallimusiikkia ja leirintäalue, joka on kuin risteytys Mad Maxia ja huvipuistoa. Ja juuri siksi niin pirun hauskaa. Jäljittelemätöntä ja kovin suomalaista. THURSDAY KESKIVIIKKO 20.6
Playground Arctiic Monkeys.indd 6 10.5.2018 14.09
Olvi tulostus.indd 7 10.5.2018 14.01
Soundi 5/2018 > 10 Pääkirjoitus 11 Toinen kuvakulma 12 Tapahtuu näinä päivinä 14 Arttu Seppänen 16 Tarkkailuluokka: River String Lizards 18 Elämäni soundit: Jukka Tilsa 20 Erään laulun anatomia: Stam1na 22 Apparatus 24 Jussi Niemen naamakirja: Nits 26 Soundi-haastattelu: Waldemar Wallenius 34 Amorphis 42 Jukka Nousiainen 44 Mokoma 48 Ihsahn 54 Stephen Malkmus 56 Levyarviot 72 Kiven alta: Chris Squire 74 Bazook Lordi Black Crucifixion At The Gates 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: La rs Jo h n so n 48 Ihsahn ja Norjan musiikkiyhteisö ”Musiikin suurimpia vahvuuksia on sen abstraktius.” 8 SOUNDI ¸ K u v a: Ja m es R ex ro ad K u v a: M ik ko M er il äi n en 78 At The Gates ”Emme ehkä osanneet valita sanojamme tarpeeksi diplomaattisesti.” 26 Waldemar Wallenius ”Kurt Vonnegut on vaikuttanut myös elämänasenteeseeni.” 42 Jukka Nousiainen ”Kansiareena on kuin irvokas vitsi.” 54 Stephen Malkmus ”The Fall antoi minun kaltaisilleni nörteille mahdollisuuden.” K u v a: Si n i M äe n p ää K u v a: E st er Se ga rr a K u v a: B jø rn To re M o en sisältö_2018_05_a.indd 8 11.5.2018 10.31
JYVÄSKYLÄ 15.6.2018 satamanyo.fi DISCO ENSEMBLE | POETS OF THE FALL | PARIISIN KEVÄT Liput 47 € satamanyo_soundi_3_18.indd 1 05/03/2018 16.57 NCD Jyväskylä tulostus.indd 9 10.5.2018 14.10
Samanlainen kollektiivinen rakkaudenosoitus pitäisi tehdä kaikista niistä tämän maan sadoista maailman parhaista kantakuppiloista. Maailman paras baari 10 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti E n liene ainoa, joka on joskus – ehkä useinkin – haaveillut oman baarin perustamisesta. Järjetön arvostus ja mittaamaton kiitos siis jokaiselle vuosina 1998–2005 Vakiopaineessa minulle tuopin tai kardemummakahvin laskeneelle. Muistot heräsivät lukiessani Juha Mäkisen (jonka kanssa tulikin Vakkarissa melkoisesti muinoin istuttua) pieteetillä toimittamaa Vakiopaineesta, rakkaudella -kirjaa. Tovin asuin aivan Vakkaria vastapäätä, enkä koskaan kävely etäisyyttä kauempana. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Courtney Barnett: Tell Me How You Really Feel pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_5_a.indd 10 11.5.2018 11.09. Sellainen, josta ei ole kiire seuraavaan. Olemukseltaan vähän salakerhomainen, mutta toisaalta vieraanvarainen ja ehdottomasti kaikenlaisille kulkijoille avoin. Kirjan luettuani karistin baarihaaveeni taas vähän kauemmas, siitä nimittäin käy selkeästi ilmi sekin, kuinka raskasta ja kuluttavaa ravintolan pitäminen on niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Vakiopaine on toki yhä olemassa ja kuulemma täysin entisellään. Olen ajatellut opiskelijavuosieni kantakapakkaa viime päivinä paljon ja haikeudella. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Sieluni silmin voin kuvitella vaikkapa Litku Klemetin possen istumassa siellä juoniaan punoen, omasta visiitistäni on vain kulunut aivan liian monta vuotta. SOUNDI 5/2018 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Color Dolor: Love Chris Squire: Fish Out Of Water Melody’s Echo Chamber: Bon Voyage (julk. Sitten joskus, kun aika on sopiva ja taskunpohjalla paljon ylimääräistä. Mielikuvat omasta paikastani ovat vuosien aikana tarkentuneet lähes konkreettisiksi: kohtalaisen pieni, kotoisasti nuhjaantunut, olohuonemainen baari, jossa soisi tietenkin vain hyvä musiikki levyltä, ja jonka nurkassa aina silloin tällöin soittaisi joku löytämistään odottava tai siitä vähät välittävä lahjakkuus. Tuo yläkaupungin outomaineinen, niin kulttuurin kuin elämänkin laitapuolen kulkijoiden suosima kuppila oli korvaamattoman tärkeä osa itsenäisen elämän alkutaipaletta. On minulla sille nimikin, jota en tietenkään paljasta. Siellä I Love You -valokyltin loisteessa koin ne kaikkein parhaat yatzy-pelit, avartavimmat keskustelut sekä tietenkin järisyttävimmät keikat. Jos sinulla ei vielä ole omaa kantista, niin toivotan onnea etsintään. 15.6.) Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 44. Nimensä mukaan rakkaudella koostetussa, yhteisörahoitetussa kirjassa baaria muistelevat niin perustajat, omistajat kuin kymmenet asiakkaatkin. Tuttuja nimiä ja muistoja vilahtelee siellä täällä. Mutta sen voin paljastaa, mikä haaveideni paikan esikuva on: maailman paras baari Vakiopaine (Kauppakatu 6, Jyväskylä)
Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_5_a.indd 11 10.5.2018 13.36. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen
Nosturi, Helsinki THE SCIENTISTS (AUS) 17.6. Kuudes Linja, Helsinki MANILLA ROAD (US) 30.5. – Sateenvarjoksi levyn teemojen ylle voisin mukailla erästä uutta laulua: ”Kukaan ei ole täydellinen, ja lopulta hyvin harva meistä on normaali.” Vähän tarkemmin kuvailtuna biiseissä seikkailevat ainakin rappukäytävän häirikkö, gospelia laulava kirkasotsainen poikamies, ajan hengestä uupunut harhailija, päätön valtiomies ja eläinten viisautta ylistävä, melkoisen naiivi kertoja. MIKKO MERILÄINEN Studiossa parhaillaan ahkeroiva Jarkko Martikainen sekä hänen Luotetut miehet -yhtyeensä (Ema Hurskainen, Anssi Salminen ja Luis Herrero) julkaisee toistaiseksi nimeämättömän uutuuslevyn kesän päätteeksi. 6.–9.6 Rockfest, Hyvinkää GHOST (SWE), THOR (CAN), HELLOWEEN (DE), ACCEPT (DE), MUSTASCH (SWE) ym. Korjaamo, Helsinki RINGO STARR AND HIS ALL STARR BAND (UK) 13.6. Elokuun lopulla ilmestyvä pitkäsoitto saa tuttua seuraa, sillä syysja lokakuun viikonloput täyttyvät keikoista. Tavastia, Helsinki THE TIGER LILLIES (UK) 12.6. Tuska-festivaali, Helsinki JOHN HIATT (US), KING KING (US), WALTER TROUT (UK) ym. 29.6.–1.7. Bar Loose, Helsinki COCKNEY REJECTS (UK), SVETLANAS (RU) 1.6. Kaisaniemen puisto, Helsinki TOM RUSSELL (US) 10.6. The Holyn tähtäin on konkreettisestikin ulkomailla. Keitelejazz, Äänekoski VOLBEAT (DN), PROPHETS OF RAGE (US), THE OFFSPRING (US), BIFFY CLYRO (UK), ARCH ENEMY (SWE) ym. Taide ei vain tälläkään kerralla ollut ohjailtavissa, ja kokonaisuus alkoi rönsyillä ennakoimattomiin suuntiin, sanoo Martikainen. Provinssi, Seinäjoki BODY COUNT (US), ARCH ENEMY (SWE), MESHUGGAH (SWE), GOJIRA (FRA), KREATOR (DE), IHSAHN (NO) ym. Tavastia, Helsinki OZZY OSBOURNE (UK), MEGADETH (US), JUDAS PRIEST (UK), BULLET FOR MY VALENTINE (UK), MARILYN MANSON (US), OPETH (SWE) ym. Klubi, Tampere, 15.6. – Mylly on todella kova, siellä on kovat tyypit hommissa. TIMO ISOAHO K u v a: Te ro A h o n en K u v a: To m i P al sa uutiset_2018_5_a.indd 12 10.5.2018 13.30. Kaisaniemen puisto, Helsinki ABBATH (NO), SAXON (UK), DANKO JONES (CAN), VIXEN (US) ym. Nummirock, Kauhajoki THE BREEDERS (US) 26.6. Innolla odotetaan, että mitä vuosi tuo tullessaan, Eetu hehkuttaa. Hän kertoo, että levystä tuli kahdeksan melko pitkän biisin kokonaisuus, joka on mitoitettu vinyylijulkaisua silmällä pitäen. Jäähalli, Helsinki MANIC STREET PREACHERS (UK) 15.6. Möysän Musaklubi, Lahti, 16.6. 45 Special, Oulu, 30.5. Gloria, Helsinki COVEN (US) 10.6. – Se on syksyllä tehty levy, ja mä olen iloinen, että se ilmestyy syksyksi koska sellaiseen moodiin se sopii parhaiten, kertoo yhtyeen laulaja-biisintekijä Eetu Henrik Iivari. Klubi, Tampere, 31.5. Tavastia, Helsinki GONG (FR/UK), SIMON PHILLIPS (UK) ym. Ensimmäinen single ilmestyy kesäkuussa, ja albumilta löytyvät ainakin laulut Kahdeksas kuoleman synti ja Kiitos kaikesta! – Ensin ajattelin jatkaa Ruosterastaatalbumin (2016) kaarien ja draamojen syventämistä, niin musiikin kuin kerronnankin suhteen. 8.–9.6. Äskettäin listasin puolivalmiita demoja, ja niitä löytyi jo yli kymmenen kappaletta. Luonnollisesti musiikin sävyt pyrkivät sopeutumaan erilaisiin tekstiaihioihin. Teatteriväen kanssa pääsemme pelaamaan täysimääräisesti joko 2019 tai 2020, ja tästä näenkin jo kauniita päiväunia, luettelee Martikainen. – Näyttää myös siltä, että Luotettujen miesten pitkäsoittoja valmistuu jatkossakin. 28.–30.6. Klubi, Tampere THE BONES (SWE), BUSTER SHUFFLE (UK), VENDREA (SWE) 2.6. The Circus, Helsinki IRON MAIDEN (UK) 28.–29.5. Puistoblues, Järvenpää Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. Sideways-festivaali HOLLYWOOD VAMPIRES (US) 10.6. 20.–23.6. Nosturi, Helsinki ULVER (NOR) 26.5. Mitä taiteilija Jarkko Martikaisen työarkeen muuten kuuluu. 30.6. Tavastia, Helsinki SANTANA (US/MX) 18.6. Daughter-albumi ilmestyy syksyllä, ja luvassa on yhtyeelle ominaista tummasävyistä ja mahtipontista rockia, josta luulisi esimerkiksi varhaisen Editorsin ystävien pitävän. Sataman Yö, Jyväskylä FATBOY (SWE) 14.6. – Kesäisen Heinolassa jyrää -keikan kylkiäisenä järjestän kuvataidenäyttelyn, kun järjestäjät kauniisti pyysivät ja tarjosivat käyttöön laveaa galleriatilaa. 28.6.–1.7. Klubi, Tampere THE LAST INTERNATIONALE (US) 3.6. Albumin teemana on Eetun oma kasvuhistoria laman runtelemassa Hämeenlinnassa. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net Jarkko Martikainen valmistelee uutta albumia The Holyn debyytin julkaisu lähenee Indierockyhtye The Holy on vihdoin saanut valmiiksi debyyttialbuminsa. 12 SOUNDI SOUNDI 13 12 SOUNDI SOUNDI 13 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > 12 SOUNDI Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia NOUVELLE VAGUE (FRA) 25.5. South Park -festivaali, Tampere A PERFECT CIRCLE (US), WARPAINT (US), MØ (DK), YOUNG FATHERS (UK), THE NATIONAL (US), JANE WEAVER (UK) ym. Manageri on Ruotsissa, ja ulkomaan keikoista vastaa maineikkaan lontoolaisen X-Ray Touring agentti, jonka tallissa on myös PJ Harveyn ja Pixiesin kaltaisia tähtiä. Hartwall-areena, Helsinki JEX THOTH (US) 29.5. 8.–10.6. Lisäksi rakennan kirjaa, joka ilmestyy mahdollisesti ensi vuoden aikana
Entä mistä kirjoitat seuraavan kirjan. Liput myös lippu.fi palvelupisteistä. – Karsimme pois turhat ja ylimääräiset jutut. Tumppi Varosen Katu romantiikkaa-kokoelman esittelytekstin kirjoittamisen aikoihin kysäisin Tumpilta, että mikä voisi olla seuraavan opuksen aihe. TIMO ISOAHO Lisää musiikkikirjauutisia Vuosisadan lappilaiseksikin valitun äärimusiikin mestarin Läjä Äijälän tarina päätyy kansien väliin. – Kun Dave Lindholm: Tie tenkin -kirja ilmestyi syksyllä 2015, niin kustantaja Jaska Pietiläinen kyseli, että mitähän seuraavaksi. PERJANTAI 15.6. Egokills jatkaa matkaansa hippimetallin syövereihin Uutuuskirjan valokeila osuu roudareihin Aloitetaan oletuksella: jokainen Soundin lukija on käynyt katsomassa yhtyeen X esiintymistä ihan oikealla rockklubilla. Ehkei tällaisellakaan metallilla pelasteta koko maailmaa, mutta alkuun riittää sekin, että pelastamme itsemme, kertoo laulaja Janne Selo. Näyttely jatkuu 31.8. ”Roudaukseen tuli mun osalta muutaman vuoden tauko 1972, kun jouduin vankilaan poliisin pieksemisestä”, kertoo esimerksi Illi Ilomäki. Osuvasti Kulttibändien kuningas -nimen saanut elämäkerta ilmestyy syyskuussa, ja sen on toimittanut Katariina Vuori. 020 123 4660 tai sales.joensuu@sokoshotels.fi. Tumppi heitti heti, että ”kirjoita Illistä”. – Hippimetalli tarkoittaa kollektiivisesti luotua luomua äänimaailmaa, ilman turhia lisäaineita ja silottelua. Lamppu Laamanen, mistä sait idean tähän teokseen. Luvassa on uudelleen taitettu, laajennettu ja tietysti nykyaikaan päivitetty laitos. SIG-yhtyeen ja Matti Inkisen tarina tallennetaan Aku-Tuomas Mattilan kirjoittamaan Portaat purp purasumuun -kirjaan, joka ilmestyy syksyn aikana. Näyttelyn ovensuussa vapaaehtoisen sisäänpääsymaksun kerää Johnny Cash -patsas. saakka. Mellowhead seuraa pari vuotta sitten ilmestynyttä Creationdebyyttiä, ja molempia julkaisuja on luonnehdittu määreellä ”hippimetalli”. Juha Tapio Happoradio Kaija Koo Teflon Brothers Neljä Ruusua LAUANTAI 16.6. Mokoma-mies Marko Annala julkaisee syyskuussa toisen romaaninsa. Seuraavaksi on luvassa elävän musiikin ilosanoman levittämistä. LIPUT: pe 36€/HLÖ (46€) | la 41€/HLÖ (51€) 2 päivän lippu PE-LA (K-18) 70€/HLÖ (90€) Puhelun hinta 020-alkuisiin numeroihin: 8,35 snt/puh + 16,69 snt/min. SIRKKALANPUISTO, JOENSUU osuuskaupparock 2018 Jenni Vartiainen Lauri Tähkä Popeda Teflon Brothers PERJANTAI 15.6. Kerrotaan vielä, että Matti Riekin ja Timo Isoahon vuonna 2003 tekemä Trio Niskalaukaus -kirja saa elokuussa kaivatun uudelleen julkaisunsa. Tai sitten herroista, jotka soittavat liian isoja kitaroita. Muusikoista mukana on esimerkiksi Pate Mustajärven (kuvassa) ja Olavi Virran patsaat. Tänä päivänä näitä ammattilaisia kutsutaan teknikoiksi, aikoinaan roudareiksi. Tamperelainen nuoremman polven all star -kokoonpano Egokills on julkaissut toisen pitkäsoittonsa. Siis basisteista. Nimikappaleesta tosin muovautui tähän asti pisin teoksemme, ja se kestää yli kuusi minuuttia, sanoo Selo. Tuottajana toiminut Miitri Aaltonen toki seuloi aihioita, ja vei hommaa muutenkin eteenpäin. Albumilta löytyy kahdeksan biisiä, koska se riittää vallan hyvin. Se oli siinä, ja päätin päästää Illin ja muut roudarilegendat ääneen. Tätä taas ei tarvitse olettaa: X:n konserttia ei olisi nähty ilman keikka paikan ja X:n henkilökuntaa. PERJANTAI 15.6. Vuosi sitten ilmestyi Annalan omiin kokemuksiin perustunut Värityskirja. Lisätietoja: Joensuun Sokos Hotellien myyntipalvelu p. vanhan liiton ajoilta. uutiset_2018_5_a.indd 13 11.5.2018 10.52. Nimi osuu kohteeseensa hyvällä prosentilla, sillä opuksesta löytyy hurjia tarinoita erityisesti ns. Lamppu Laamasen uutuuskirja kantaa Roudarit-otsikkoa. Paasto kertoo uskon kriisinsä kanssa kamppailevasta miehestä. – Emme tällä kerralla miettineet mitään tiettyä musiikillista suuntaa vaan toteutimme kaikki hyviksi katsomamme ideat. – Suomen-keikkojen lisäksi pienimuotoinen luokkaretki Euroopan suuntaan olisi paikallaan! TIMO ISOAHO K u v a: Ja n i Ik o n en WWW.OSUUSKAUPPAROCK.FI OSUUSKAUPPAROCK WWW.OSUUSKAUPPAROCK.FI LAUANTAI 16.6. Legendaarisesta muusikko-tuottaja Mika Sundqvis tista kertova kirja Suomirockin sekatyö mies ilmestyy puolestaan marraskuussa kirjoittajanaan Vesa Kontiainen, mies muun muassa Popedaja Poko Rekords -historiikkien takana. 12 SOUNDI SOUNDI 13 12 SOUNDI SOUNDI 13 Karikatyyrejä Suomi-julkkiksista Soundi-palkinnon eli Taatto Taivahinen -patsaankin käsityönä vuodesta toiseen valmistava kuvanveistäjä Christian Jütte on pystyttänyt Iittalan Pappilaan karikatyyripatsaista koostuvan Funny famous Finns -näyttelyn. – Ehkä tuottajista... Egokills lähti rakentamaan Mellowheadista ”tiukempaa ja eheämpää pakettia” – ja saavutti tavoitteensa
arttu seppänen 5_2018 -taitto_a.indd 14 9.5.2018 13.39. Nousevia nimiä, ja kaikki naisten johtamia. Kun kasarija ysärivaikutteet on koluttu pohjamutia myöten läpi viime vuosina, tulevaisuudessa referenssiä haetaan 60ja 70-luvulta. Tämä voi terveh dyttää rockmaailman tekijyyteen liittyvää diskurssia. Ehkä ei täysin kuitenkaan, mutta ainakin naiset ovat nyt etujoukoissa tuomassa kitararockia takaisin popmusiikin keskiöön. Etenkin rockissa sukupuolijakauma on ollut aina vääristynyt. Jäin miettimään toteamusta monesta syystä. Sinänsä Niemen kommentin taustalla on idealistinen tavoite: nähdä artisti vain artistina, ei sukupuolen kautta, ja sitä Niemi todennäköisesti tarkoittikin. Sen lisäksi on myös merkkejä siitä, että kitarat tekevät paluuta. Vincentin kaltaisten artistien johdolla naiset ennen pitkää omivat kitarat itselleen. Ilmassa on kuitenkin tervettä sukupolvenvaihdoksen hajua, jos asiaa tarkastellaan esimerkiksi indie rockin saralla. Ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, myös jatkossa valtavirrassa kopioidaan alakulttuuriin kuuluvia ilmiöitä. 14 SOUNDI SOUNDI PB ”Ilmassa on tervettä sukupolven vaihdoksen hajua.” Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Kitara-indie nousee naisten johdolla ”E rityisen hienoa on, että vaikka väkevällä auktoriteetilla laulava Litku on nainen, häntä ei erityisesti ajattele ”naisartistina”, vaan ”vain” jännittävästi luovana artistina.” Näin kirjoitti Jussi Niemi huhtikuussa Aamulehdessä julkaistussa kritiikissä Litku Klemetin keikasta. Artistit on kiinnitetty Sub Popin ja Matadorin kaltaisille jo etabloituneille yhtiöille, joista ovat pompanneet parrasvaloihin monet artistit Nirvanasta Interpoliin. Jos viime vuosikymmentä rockissa määrittivät nahkatakkeihin ja pillifarkkuihin pukeutuneiden nuorten miesten kitarabändit (The Strokes, Arctic Monkeys, Editors, Interpol + yksi kauluspaitoihin pukeutuvien vähän vanhempien miesten kitarabändi The National), uusi indie rock -kenttä näyttää muotoutuvan omaäänisten naisten johdolla. Entä jos käykin niin, että Courtney Barnettin ja St. Kaikki edellä mainitut tukeutuvat 80-luvun lopun ja 90-luvun indie rockin estetiikkaan, joka on yhä monille sitä genren kulta-aikaa. Nyt voi olla samankaltaisesta liikahduksesta kyse. Se kertoo hälyttävästi sukupuolen kannalta rakenteellisesta vinoumasta popmusiikissa. Ja seksi on kivaa, mikäs siinä. Se voi muuttaa rockin luonnetta myös pysyvästi. Mutta miehinen valta ja kiima on ollut rockissa keskiössä jo niin kauan, että monille on yhä tänä päivänä hankala nähdä naisia genressä muina kuin objekteina ja miehisen halun kohteina tekijyyden sijaan. Naisrokkari on poikkeus, rokkari eli mies on normi. Viime aikoina uutta materiaa lia julkaisseet Snail Mail, Frankie Cosmos, Soccer Mommy, Courtney Barnett ja Japanese Breakfast ovat tästä hyviä esimerkkejä. Tosin Courtney Barnettia lukuun ottamatta yksikään näistä ei ole vielä toistaiseksi kyennyt nousemaan marginaalia suurempaan suosioon. Vaikka Niemi tarkoitti kommentillaan varmasti ensisijaisesti hyvää, se myös pönkitti vanhoillista käsitystä ”naisartistiudesta” ja korosti tarpeettomasti naisten rakenteellisesti heikompaa asemaa suhteessa miessukupuolisiin artisteihin. Ei tarvitse olla kuitenkaan kummoinen ennustaja sanoakseen, että räpin ja elektronisen musiikin vastapainoksi nousee kohta jälleen uusi aalto, joka nojaa orgaanisempaan soundiin. Singlevetoiselle julkaisupolitiikalle tuskin on parempaa vastakohtaa.) Samaan tapaan kuin Suomessa levy-yhtiöt etsivät kuumeisesti sitä ensimmäistä isosti breikkaavaa ”naisräppäriä” kenties vielä maskuliinisemman genren sisällä, myös rockissa naispuolisille esikuville on ollut iso tilaus, ja tuntuu olevan yhä. Koko genre syntyi sen pohjalta, että orgasminhakuiset nuoret miehet vonkasivat naisilta. Litku Klemetin progevaikutteinen Taika tapahtuu on tästä jo esimakua Suomen mittakaavassa. Tuona aikana tehtiin se pohjatyö, joka siivitti lentoon äsken esitellyt 2000-luvun alkupuolen suuret ilmiöt. (Ja sanon sen ääneen jo nyt: mahtipontiset rockoopperat tulevat takaisin! Ei ehkä ensi vuonna, mutta muutaman vuoden sisällä. Jos nyt ei välttämättä vanhojen Hendrix-fanien keskuudessa, niin ainakin uuden sukupolven osalta
Pe 8.6. RODRIGUEZ US • WARPAINT US • CIGARETTES AFTER SEX US • PAPERI T SILVANA IMAM SE • DEERHUNTER US • APPARAT DJ-SET DE • YOUNG FATHERS UK VESTA • PARIISIN KEVÄT • LITKU KLEMETTI • EZRA FURMAN US ACTRESS A/V LIVE UK • GASELLIT • ORANSSI PAZUZU JAMES HOLDEN & THE ANIMAL SPIRITS UK • MIREL WAGNER RÄTTÖ & LEHTISALO • TEKSTI-TV 666 • SLEAFORD MODS UK ADIKIA • ALEX CAMERON AU • ANTTI AUTIO • BARDO POND US • BEN FROST a/v live AU THE COMET IS COMING UK • DARK BUDDHA RISING • THE DEAD C NZ • DETALJI • DJ KRIDLOKK DOPPLEREFFEKT a/v live US • DRAAMA-HELMI • ELIAS GOULD • ESA KOTILAINEN “AJATUSLAPSI“ GETTOMASA • HENNA EMILIA & HOUREET • HERO DISHONEST • HÄN • ISLAJA • JANE WEAVER UK JONI EKMAN & KOIRA • JOOSE KESKITALO • K-X-P • KARINA • KAUKOLAMPI KAURIINMETSÄSTÄJÄT • KEUHKOT • LASTEN HAUTAUSMAA • LAU NAU • M • MAKTHAVERSKAN SE MAN DUO • NO FUN AT ALL SE • NYOS • PASTORIPIKE • PLASTIC TONES • PREOCCUPATIONS CA RISTO • RUUSUT • SIINAI • $NOW • SOFA • SUAD • TALMUD BEACH & FAARAO PIRTTIKANGAS TOKiMONSTA US • TOO SLOW • URSUS FACTORY • VARG SE • VERSACE HENRIK X NCO X MELO VIEW • VIRTA • VISIBLE CLOAKS US • YAMANTAKA // SONIC TITAN CA • YONA S i d e w a y s Su 10.6. NORDIS, HELSINKI @SIDEWAYSHEL MØ DK THE NATIONAL US A PERFECT CIRCLE US ww w.s idewayshelsin ki. fi THE NATIONAL US • MØ DK • A PERFECT CIRCLE US Sideways tulostus.indd 15 10.5.2018 14.12
Joku laittoi keikkailmoon surfin banjo rock. Hyvää palautetta on tullut van hoilta alan tekijöiltä. River String Lizardsin ensimmäiset treenit soitettiin neljä vuotta sitten, Pielisjoen varrella totta kai. Kaikki biisit ei tarvitse sanoja, Vattulainen kertoo. TEKSTI: KAISLA MUSTAKARTANO K u v a: Su v i La an in en facebook.com/riverstringlizards tarkkis_river string lizards.indd 16 9.5.2018 13.40. Työn alla on yhtyeen debyytti albumi, jota lupaillaan eetteriin kesän aikana. An taa soitinten ja meidän yhteissoiton puhua puolestaan, basisti Matti Heini joki päättää. – Se oli mystinen yö kitaristimme Kallen mökillä, Paiholan mielisairaa lan naapurissa, sata vuotta vanhassa rakennuksessa, Hytönen aloittaa. Ja turvallista kotimatkaa”, Vat tulainen muistelee. – Sehän on myös meidän juttu. Onnistuttiin herättä mään jotain henkiä, mutta myös omat sisäiset liskomme. Samalla lailla on uusiakin biisejä syn tynyt. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Otet tiin se, ja lisättiin vähän kosmisuutta, muistelee banjoa soittava Taneli Hy tönen. Joku tyttö toi kirjeen. – Olemme itsekin yllättyneet keik kojen määrästä. – ”Pitäisi useammin käydä kuunte lee livemusiikkia, suluissa teitä, koska meinasin saada orgasmin teidän bii seistä. Joensuulainen River String Lizards päätyi jälkimmäiseen. – Päästiin Suistoklubille lämppää mään Janne Haavisto & Shubie Brot hersia. Kyllä siellä sitä on paljon, Topia ja Laika And The Cosmonautsia, Hytönen myötäilee. Jos en olisi musiikkianne kuullut, niin mieleen juolahtaisi kysymys, että mitä ihmettä. – Kyllä suomalainen rautalanka uppoaa. – Iskelmää, rautalankaa, fiftareita, psykedeelistä musiikkia ja perus rockia, Vattulainen täydentää. Paikoitellen olen kuulevinani edes menneen Topi Sorsakosken kaikuja kaukaa Tuonelesta. – Oli hyvä meininki. Keep on going guys, oli terveiset, Hytönen ker too. A-PUOLI River String Lizards Käsistä karannut banjo LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti P opulaarimusiikin historiankir joihin mahtuu aimo joukko yhtyeitä, jotka eivät asetu genre rajojen sisäpuolelle. – Kiva jättää tulkitseminen kuuli jalle. Yhtyeen Face booksivulla lukee tiedoissa cosmic surfin banjo rock. Tylsämieliset kovikset haistattavat genreille paskat. – Sitä samaa mitäs vittua kysymys tä mekin mietittiin ensimmäisten tree nien jälkeen, kun pohdittiin miten musaamme kuvailtaisiin. Allekirjoitatteko. Ei niitä sanoja aina tarvita, Hytö nen täydentää. Toistaiseksi bändiltä on tullut julki kolmen biisin ep Surf. Jyväskylästä saatiin juuri ensimmäinen fyysinen fanikirje. Hytönen kysyy. – Banjon kanssa soitettua surf rockia, mikä on lähtenyt käsistä, Hytönen päättää. Ei suunniteltu mitään, kaikki syntyi jammailemalla. Viime vuonna julkaistun ep:n jäl jiltä yhtye on päässyt kohtuullisen mukavasti keikkailun makuun. Oli kunnia päästä soittamaan 16 SOUNDI ”Hypätään omaan avaruusalukseen, joka on musiikki, ja matkataan kosmokseen.” niin kovien äijien kanssa. – Siellä on viidessä laulussa sanat ja neljä instrumentaalia, eli pääpaino on lauletuissa biiseissä. Luvassa on sekä instrumen taaleja että laulua. Laulajakitaristi Juha Vattulainen jatkaa kuvailuja: – Joen vierestä alkoi yön aikana nousta liskoja. Hypätään omaan avaruusaluk seen, joka on musiikki, ja matkataan kosmokseen, Hytönen päättää. Toinen vaihtoehto on luoda kokonaan uusi määritelmä omalle musiikille. Mitä siinä luki
ZEDD DE SANNI GOGOL BORDELLO US ZARA LARSSON SE BEHEMOTH PL CHEEK NIGHTWISH ACTION BRONSON US JACK WHITE US 13.-15.7.2018 JOENSUU Milky Chance DE \ Night Lovell CA \ Zeal & Ardor US \ Satyricon NO \ Lewis Capaldi UK \ Hurula SE \ Apulanta Amorphis \ Disco Ensemble \ CMX & Joensuun kaupunginorkesteri \ Ismo Alanko \ Jenni Vartiainen Paperi T \ Gasellit \ Pyhimys \ Reino Nordin \ Evelina \ Stam1na \ Vesta \ Juha Tapio \ Beast In Black Lasten Hautausmaa \ Litku Klemetti \ Mokoma \ Shiraz Lane \ Ruudolf \ Töölön Ketterä \ K-X-P Von Hertzen Brothers \ Saimaa \ Flat Earth \ Circle \ Värttinä feat. Paleface \ Kube & Eevil Stöö \ Ruusut Atomirotta \ PastoriPike \ Olavi Uusivirta \ Vilma Alina \ Ida Paul & Kalle Lindroth \ Mara Balls \ Hard Action Ursus Factory \ Mopo \ Sini Yasemin \ M \ IBE \ Nelli Matula \ Huora \ Kuumaa \ Cledos \ Blind Channel Ennakkoliput: Lippu.fi \ Tiketti \ ilosaarirock.fi/liput Ilosaarirock.indd 17 10.5.2018 13.59
Porin jatseilla ei nyt olla, mutta kahdesti saimme suopean vastaanoton kuulijoilta sekä ammattisoittajilta. Elämäni soundit 18 SOUNDI K u v a: A ri -M at ti R u u sk a Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Jukka Tilsa LEVY, JOLLA OLI KONKREETTINEN VAIKUTUS Buckethead Colma – Tätä kuunnellessa tajusin, että rumpujen soittaminen taitaakin olla hienoa hommaa. Näillä levytyksillä on ollut merkittävä vaikutus Jahnukaiset-orkesterin sointiin. Musikki häivyttää bisneksen tuottaman stressin. Parasta autoilumusaa. Olen ihaillut Tikkasen Black Peider -sarjakuvia, hienoja musiikin ja oman soiton analyysejä. Jukka muistelee tuoreessa sarjakuvaopuksessa Julma jytä, miten musiikillinen inspiraatio heräsi, muotoutui ja vilkastui tyylilajien rajattomaksi kirjoksi, jossa on riittänyt operoitavaa jo 45 vuoden ajan. – Ei siitä ajan kanssa parempaa olisi tullut – nyt siinä on tiettyä energiaa, Jukka uskoo, vaikka bongasikin jo pari detaljitai klaffivirhettä. – Olen keskittänyt soittoenergiani nyt neljään-viiteen bändiin: jatsiyhtye Jahnukaiset, punkbändi Irtopää, bluesahtava Arvi Kernin siniset viikset sekä hämympi Lörkvist Underground. – Keikat ovat pienempiä häppeningejä, kuten Järvenpään Minimarkkinat tai Junttilan Puutarhajatsit. Heräsin aina aamuyöstä kirjoittamaan jorinoita päivemmällä piirrettäväksi. ALBUMI, JONKA OLISIN HALUNNUT TEHDÄ Sleep Dopesmoker – Bändi päättää kuulostaa enemmän Black Sabbathilta kuin he itse, ja onnistuu siinä! Olisin lähestynyt ajatusta enemmän streittaripohjalta ja ottanut aiheeksi vaikka talkkunan syömisen, mutta teos on kiistattoman jylhä. O riveteläinen maanviljelijä Jukka Tilsa ajoittaa monimuotoisen musisointinsa alkusoinnut The Rööli -yhtyeen vuoden 1973 kesään, jolloin Sweet-hitit Block Buster! ja Hell Raiser rulettivat Suomen listalla. Klassikko, jossa ei ole löperöä hetkeä. Sarjakuvissaan Jukka kunnostautuu yleensä absurdien pikkutarinoiden ja sanaleikittelyn saralla, mutta nyt hän tekee myös päiväkirjaa ”todellisuuteen nojautuvista sattumuksista”. Lentosotamies Usva aktivoituu yleensä kesäisin, mutta näköjään olemmekin lomalla. Idea tuli siitä, että Petteri Tikkanen kehui päiväkirjamaista Päin heiniä (1999) -teostani, jossa olin vähentänyt kielellistä kikkailua. – Tiuhaan sitä tuli tehtyä. Spontaanin ja tuoreen kuuloista meininkiä. SOUNDEILTAAN KIEHTOVA ALBUMI Martti Servo & Napander Showtime! – Vapaampaa maailmaa -kappaletta kuunnellessa tekee heti mieli hommata vanha Arian basso, maalata se keltaiseksi ja laittaa siihen nylonpäällysteiset kielet. Julma jytä syntyi vauhdilla alle viikossa, mutta kerronnan leppoisuudessa ja piirrosten elävyydessä ei ole hätiköinnin makua. Elämäni soundit 5_18.indd 18 11.5.2018 13.06. Moog Konttisen laulusoundi menee heittämällä rokkilaulajien top kolmoseen Iggyn ja Jim Morrisonin seuraan. KEKSELIÄINTÄ MUSIIKKIA The Cure Three Imaginary Boys – Miten ihmeessä semmoiset nuoret kollit ovat osanneet rakentaa tämmöisiä kappaleita ja näin herkullisia sovituksia. Kustantajani Pauli ehdotti, että Suuri Kurpitsa voisi julkaista vastaavaa. Itse jään vähemmälle ja alan herkästi hermoilla ja alisuoriutua. Perustettiin heti pari bändiä, joihin pääsin rumpaliksi. Minulla on myös Kuhmalahdella taidenäyttely Mustekalat uimassa ja muita luonnon artefakteja, joka kaipaa vielä paria taulua. MUSIIKKIA MAATALOUSTÖIHIN Astrud Gilberto Verve Ultimate Cool – Hillittykin voi olla intensiivistä. LEVY, JOSTA OLEN SAANUT VAIKUTTEITA Virtanen HAL-00 – Varmaankin eniten kuuntelemani albumi. Jazz-yleisö vain tapaa aplodeeraata hyville sooloille. Jahnukaisten osaavammat muusikot saavat ne osalleen. Davemaisia sävelkulkuja ja tarttuvaa musisoimisen iloa. Kesän keikkakalenteri pullistelee jo niin, että heinätöiden aikaan on sateen sattuessa riskinsä; ehtiikö olla paikalla noukkimassa heinät turvaan. HUOMIONARVOINEN JYTÄKLASSIKKO Jukka ja Jytämimmit Jytää vaan – Tässä tiivistyy koko jytän idea. PARAS LIVELEVYTYS Isokynä ja Orfeus Lillan – Elävää musiikkia elävimmillään
15-23 SANNI / PETTER (SWE) /MIKAEL GABRIEL VESTA / INVOLVERS JATKOILLA 23-02: ATOMIROTTA / BLOCK OF FLATS LIPPU.FI 52,50 €, S-ETUKORTILLA 49 € / PÄIVÄ, JATKOILLA 55 € 88 €, S-ETUKORTILLA 85 € / 2 PÄIVÄÄ VIP 160 € / PÄIVÄ VESTA PETTER (SWE) VON HERTZEN BROTHERS ATOMIROTTA SANNI Factory Fest tulostus.indd 19 10.5.2018 14.14. 16-23 DISCO ENSEMBLE / MANDO DIAO (SWE) VON HERTZEN BROTHERS MIRA LUOTI / KANERVA LA 28.7. FACTORYFEST.FI MANDO DIAO (SWE) MIRA LUOTI PE 27.7
Mulla saattaa kymmenenkin vuotta vanhoja riffejä päätyä käyttöön. Teemme mielestämme pikemminkin makeaa kulttuurityötä kuin kultakaivoshommia. 20 SOUNDI SOUNDI PB Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Eero Tarmo M aamme lemiläisin metallijätti Stam1na on luvannut toimittaa uuden studioalbuminsa syksyksi 2018. Tämähän alkaa kuulostaa jo erittäinkin runolliselta! Samainen keikkareissu osoittautui lopulta varsin hedelmälliseksi. Janne toimi myös tuottajana, miksaa”Kampesin sängystä bussin alakertaan, tuijotin maisemaa ja itkin.” Stam1na: Elämänlanka (3:30) Sävellys: Antti Hyyrynen Sanoitus: Antti Hyyrynen Sovitus: Antti Hyyrynen, Pekka Olkkonen, Emil Lähteenmäki, Kai-Pekka Kangasmäki ja Teppo Velin Julkaistu: 16.5.2018 singlenä K u v a: Jo o n as B ra n d t Stam1nan seuraava pitkäsoitto on luvattu ilmestyväksi ensi syksynä. Alppien valkoiset harjut soljuivat ohi, kaikki ikkunan takana näytti helvetin kauniilta... Yksittäisten virveliniskujen ja bpm-lukemien äärimmäisen tarkan etsiskelyn jälkeen äänitimme biisin Lappeenrannan Astia-studiolla huippulaulattaja, -soitattaja ja -kokki Janne Joutsenniemen hellässä huomassa. –5.6.). Entäpä eittämättä henkisesti raskas lyyrinen puoli, kuinka sanahanat aukesivat. Tapasimme Antti Hyyrysen kolean keväisenä lauantaina ennen yhtyeen Pakkahuoneenvisiittiä udellaksemme laulaja-kitaristilta tämän kynäilemän tuoreen Elämänlanka-singlen syntyhetkistä. – Elämänlangan sävellyksen kohdalla, nyt muistankin, tein tästä ensimmäisen demon jo kesällä, joitain raaka-aineita oli silloin varmasti olemassa jo. Hyvin harvoinhan siihen tartun, mutta silloin kun tartun, tulee yleensä tehtyä tehokkaasti. Hetki jätti jälkensä metallimieheen: – Yksi ajoi, muut nukkuivat ja mie vaan istuin siinä. Vaan mitenpä taittui tallentaminen. Kesällä Hyyrystä ja kumppaneita kutsuvat paitsi kotimaan festarit (muun muassa South Park, Provinssi ja Ilosaarirock), myös studio. Idea saattaa muhia päässä kuukausitolkulla ennen kuin tartun kitaraan. erään laulun anatomia_18_05_a.indd 20 9.5.2018 13.42. Millaiseksi ennustat viimeksi mainittujen ”rahan ja hevin” välisen suhteen kehittyvän Stam1nan tulevaisuudessa. Tämähän on keskitempoisempi ja muutenkin sanotaanko aika erilainen Stam1na-single, johon miulla on kuitenkin vahva luotto. Tätä biisiä prosessoin päässäni varmaan pari kuukautta. Myös menneisyydessä riffija melodialaarin pohjille jääneet palaset saattavat päätyä Hyyrysellä hyötykäyttöön. Kotona seitsemänkielinen kouraan ja aloitus kertosäkeestä. – Sanojen putkahdettua Elämän lanka alkoi tuntua niin valmiilta, että sanoin jätkille, että nyt tehdään tämä vielä ennen kesää. Toisaalta vaikkapa SLK-levymme (2014) avauskappale Rauta sorkka on esimerkki kappaleesta, jonka sävellys muotoutui alusta loppuun yhdellä istumalla. Kumpi tuli ensin, sävel vai sanat. Sanoisin, että koko sanoitus tuli siinä hetkessä 80-prosenttisen valmiiksi. – Tuon jälkeen tulin kirjoittaneeksi pohjat vielä monelle muullekin tekstille. Nokkamies vaipuu mietteliääksi: – Läheisen ihmisen elämänlanka katkesi. – Hevimusamme louhintaan on aina liittynyt iso terveellinen pala itseironiaa. Hyyrynen kertaa tyypillistä tapaansa säveltää: – Miulle syntyy ajatus kappaleesta, sen temposta ja yleismoodista. Sitä ennen on suhattu Arctic Circle Alliancen ja Balttiarallaa-minikiertueen merkeissä halki Euroopan, heitetty Raja-kolmospitkäsoiton (2008) kymmenvuotisjuhlakeikka Helsingin Jäähallissa (26.5.) sekä pistäydytty aina Japanissa saakka otsakkeen Rahaa ja heviä alla (1. Mutta kuten rumpali Velin aikoinaan totesi: ”Jos olisimme syntyneet Amerikassa, olisimme miljonäärejä.” Arctic Circle Alliance -kiertueellamme Skalmöldin ja Omnium Gatherumin kanssa, muistelisin että Sveitsissä, ja makoilin bussissa aamuna, jolloin olin jostain syystä herännyt tosi aikaisin. – Kun olin saanut käsityksen tulevan levyn kantavasta teemasta, menetyksestä ja tästä kaiken arvaamattomuudesta ja vääjäämättömyydestä, alkoivat hommat vyöryä eteenpäin. Tämä sävellys oli ensimmäinen, jonka tein tapauksen jälkeen viime syksynä. Kampesin sängystä bussin alakertaan, tuijotin maisemaa ja itkin. Oltiin > A-PUOLI ”En aio ommella kiinni haavaa, nousen ja paranen” 20 SOUNDI jaksi saimme Jens Bogrenin, entuudestaan tuttu hänkin. Bussi oli liikkeellä ja jossain vuoristossa ajettiin. Siinä sitten, välittömästi unen jälkeen, tekstihomma alkoi tapahtua: otin kännykän ja aloin näpyttää. Hengeltään julkaistu lopputulos on oikeastaan hyvinkin samankaltainen kuin ihka ensimmäinenkin tekemäni demo. Ennen sitä bändi keikkailee niin kotimaan festareilla kuin kaukana Japanissa saakka. – Ikuinen kamppailu..., Hyyrynen virnistää. – Kyllä tälläkin kertaa sävel tuli ensin, vaikkakin lähtökohta tälle kappaleelle oli niin vahva, että myös sanoituksen merkitys painoi vaakakupissa poikkeuksellisen paljon jo varhaisista vaiheista asti
HELSINKI SUVILAHTI 29.6.—1.7.2018 www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n NORMAALIHINTAISET LIPUT 1 pv alk. 159 € (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. 129 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 pv alk. 69 € 3 pv alk. 119 € TURBOVIP-LIPUT (K-18) VIP 3pv alk. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS CROWBAR MOKOMA TURMION KÄTILÖT IHSAHN HALLATAR MOONSORROW LEPROUS CARPENTER BRUT THE 69 EYES BEAST IN BLACK BOMBUS GRAVE PLEASURES LAURI PORRA FLYOVER ENSEMBLE TRIBULATION SHIRAZ LANE STICK TO YOUR GUNS THE CHARM THE FURY MANTAR ARION FORESEEN RED DEATH FEASTEM HARD ACTION ONI GALACTIC EMPIRE GLOOMY GRIM CRIMFALL BLIND CHANNEL BAEST TEMPLE BALLS BLACK ROYAL SIX INCH TYRANTTI Turska tulostus.indd 21 10.5.2018 14.17. 109 € 3 pv alk. 259 € VIP 1pv alk. 79 € , 2 pv alk
Yhtyeen levyillä kuullaan kasviinstrumenttien ohella vi hannesten biosähkön pohjalta tuotettuja ääniä. Tässä tapauksessa soundin ominaisuudet – esimerkiksi miten ääni syttyy ja sammuu – vaikuttivat suoraan niillä tuo tettuun musiikiin. Populaarimusiikissa sointiihanteet muuttuvat jatku vasti. Levytysteknologian ja vinyyli levyn yleistyessä, ja äänentoiston ja erottelukyvyn parantues sa soundista tuli keskeinen musiikin arvostelun kriteeri. Suomessa huomiota on herättänyt omintakeisilla ins trumenteillaan muiden muassa Cleaning Women, jonka soitinkalusto koostuu sähköisesti vaihvistetuista kodin hoitovälineistä, pyykinkuivaustelineistä, vetopyöristä sekä roskapöntöistä. Soittimet ovat tavallaan käyttöliittymiä, ja tämän käyttöliittymän piirteet samalla asettavat tiettyjä reunaehtoja ja rajoja sille, mitä niillä voi soittaa. Kuka tietää, ehkäpä tulevaisuuden poppia soitetaan kukkopillillä. Yhtyeestä tuli legenda ja sitä on ainakin turha syyttää tunnistettavien presetsoundien käytöstä. Ja onhan meillä myös oma hullu professorimme Jimi Tenor, jonka outoihin keksintöihin pohjautuvat ins trumentit ovat käyttökelpoisuutensa lisäksi näyttäviä kitchhenkisiä taideteoksia ja osa huiman visionäärin ko konaisvaltaista show’ta. Esimerkiksi rockbändille muodostui jo varhain tunnistettava soundi ja vakiintunut kokoonpa no, ja siten tämä kokoonpano on myös yhdenmukaista nut musiikkia. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen J ossakin mielessä kaikki merkittävät säveltäjät ovat olleet modernisteja, kirjoitti Erkki Salmenhaara kir jassaan Vuosisatamme musiikki (1968). Oman ”pään sisäisen soundin” välikappaleiksi on kehitelty mitä mielikuvituksellisempia apparaatteja. Viimeistään samplereiden ja erilaisten prosesso rien myötä ”kaikki mahdolliset äänet” olivat vihdoinkin käytettävissä. Innova tiivinen norjalainen perkussionisti Terje Isungset puoles taan rakensi jäästä joukon instrumentteja ja levytti albu min Iceman Is (2003). Levyllä trumpetisti Arve Henriksen soittaa jäätrumpettia ja suomalainen Iro Haarla jääharp pua. ”Omaperäisyyden ohella musiikki vetoaa meihin myös tuttuudellaan.” K u v a: O ll iP ek k a H är m ä apparatus_autotune_taitto_5_18_a.indd 22 9.5.2018 13.47. Sähkökitaran hallitseva asema ei loppuen lopuksi ollut järin pitkä, ja nyt se on muuttumassa. Salmenhaa ran mukaan kaikki merkittävät säveltäjät ovat tuoneet oman aikakautensa tyyliin uutta musiikillista sanastoa ja luoneet sen käytössä tarvittavaa uutta syntaksia, musii killista kielioppia. Pan Sonic käytti musiikissaan vanho jen analogisten sähkösoittimien lisäksi varta vasten heille rakennettuja outoja instrumentteja, nimiltään Kirjoitus kone, Pakki ja Lepakkomies. Musiikki on pohjimmiltaan leikkiä ja kokeiluja. Instrumentteina porkkana ja pyykkilauta 22 SOUNDI Apparatus A-PUOLI Cleaning Women on herättänyt ihastusta ja hämmennystä omatekoisten soittimiensa ansiosta. Omaperäisten soundien metsästys on johtanut muusi kot myös kehittämään, tuunaamaan ja rakentamaan itse soittimia. Maailmalla yksi omalaatuisimpia ryhmiä tässä katsan nossa on itävaltalainen The Vegetable Orchestra, joka nimensä mukaisesti soittaa musiikkinsa vihanneksilla. Kun Allan F. Muusi kot ja laulajat ovat kautta aikojen pyrkineet peittoamaan toiset esitykset omalaatuisella tulkinnallaan ja kekseliäi syydellään. Eri asia puolestaan on se, onko itse tehdyillä soittimilla luotu musiikki vetoavaa vai pelkkää käsitetaiteellista kikkailua. Ja tottahan on, että vertailun mahdollisuudet kaventuvat, kun ei ole soundia mihin verrata. Jos musiikki ei rajoittunut enää perinteisillä soitti milla tuotettuun ääneen, mahdollisuudet olivat periaat teessa loputtomat. Dadaistien, modernistien kiihkeän etujoukon, kokei lut, sekä musique concrète suuntaus, jossa musiikki ra kennettiin ”todellisista” ympäristön äänistä loivat uuden laisen ajattelutavan musiikkia ja etenkin äänenväriä koh taan. Omaperäisyyden ohella musiikki vetoaa meihin myös tuttuudellaan. Yhtye on esiintynyt ympäri maailmaa niin keikkojen kuin erilaisten elokuvaprojektien tiimoilta. Levyltä yhtyeen ainutlaatuisuutta on vaikeampi havaita mutta keikoilla spektaakkeli kasvoi täysiin mittoihinsa. 1960luvun lopulla yleistyneet syntetisaattorit laajensivat räjähdysmäisesti mahdollisuuksia äänen värien tuunaa miselle. Hiljalleen tämä käytäntö on yleistynyt osaksi tavanomaista musiikillista syntaksia. Moore haastatteli tutkimukseensa Rock The Primary Text (2001) musiikin tuottajia ja kysyi heiltä biisinteosta, kävi ilmi se korvin havaittava seikka, että 1980luvulla syntetisaattoreiden voimakkaan yleistymi sen aikana sävellyksiä alettiin tehtailla yksittäisten synte tisaattorisoundien ja soundikoukkujen ympärille. Ja näitä rajoja omia soittimia väkertävät visionäärit venyttävät. Tämä inhimillinen kilvoittelu manifestoitiin jossain vaiheessa osaksi laajempaa yhteiskunnallista edistysuskoa ja se ilmeni näyttävimmin musiikillisen mo dernismin äärimmäisinä suuntauksina, jotka pyrkivät ro muttamaan kaikki musiikilliset säännöt, jotka oli histori an kuluessa keksitty ja hyviksi havaittu
Provinssi tulosgtus.indd 23 10.5.2018 14.18
Sen täytyy olla tosi vahva kestääkseen 300 esitystä. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI M usiikillinen makuni painottuu paljolti mustaan musiikkiin, ei välttämättä mustan tekijän mutta afroamerikkalaisen perinteen innoittamaan. Artistin perinteinen ongelmahan on, että yleisö kiintyy laulujen levyversioon ja vierastaa uusia tulkintoja. Nits on tällainen poikkeus, joka on lisäksi tehnyt kunnioitettavan pitkän uran. – Nimenomaan. Yritämme aina muotoilla lauluja sillä tapaa uusiksi, että ne jotenkin heijastelisivat sitä, missä itse olemme kulloinkin menossa. Laulujen kanssa pitää varoa, ettei ne pysähdy alkuperäiseen muotoonsa. Henk sanoi Nitsille mahtuneen noihin vuosiin jo tavallaan kolme elämää ja korosti, että kyse on kasvavasta ja kehittyvästä olennosta, ”joka toivottavasti alkaa nuortua uudestaan, palata taaksepäin”. Nits on aina ollut luovan bändin perikuva. Siihen jamaan en halua päätyä, Henk nauroi. Nitsin luonne on kuitenkin monikerroksisesti haastavia tekstejäsi myöten sellainen, että voisin kuvitella teidän yleisön olevan valmiimpi uusiin versioihin. Rock on tullut siihen ikään, että iäkkäitä soittajia on paljon. – Ei ehkä primitiivisemmäksi, mutta jos ajatellaan pitkään alalla olleita muusikoita, niin heistähän usein tulee tavallaan todellista ikäänsä vanhempia. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Nits on yksinkertaisesti yksi maailman hienoimmista bändeistä. Olipa kyse levyistä tai keikoista, mitään ei hoideta puolijauhoisesti, vaan mahtavalla näkemyksellä, intohimolla ja mielikuvituksella. Soitamme noin 100 keikkaa vuodessa, mutta jos tahti siitä kiihtyy, esimerkiksi ulkomaita kiertäessä, niin loppupuolella alkaa kipeästi kaivata jotain uutta. Tutustuin äskettäin taas täällä vierailleeseen bändiin heti heidän ensi visiitillään Suomeen 1982. Jos kirjoitat kirjan, sille ei myöhemmin tarvitse tehdä enää mitään, mutta kun teet laulun ja esität sitä jatkuvasti niin... Jostain syystä 60-luvun bändit kiertävät erityisesti Saksassa. He alkavat hiljalleen junnata paikallaan ja rundata loputtomasti pitkin Saksaa 56-vuotiaina soittamassa 20-vuotiaina tekemiään hittejä. Se tapahtuu, kun rundataan liikaa, esimerkiksi koko vuosi. – Totta kai. Jos tekee vanhanakin uutta materiaalia ja on muutenkin maailmassa mukana, niin se on mahtavaa, mutta jos unohtuu omaan menneisyyteensä, niin se haiskahtaa pilaantuneelta. Esimerkiksi Hollies. Siitä lähdettiin liikkeelle. Poikkeuksiakin on, elektronisen ja muun yläpilvihäröilyn ohella myös rockin ja popin puolella, kuten voitosta voittoon kulkenut Sparks tai aina tuore hollantilainen Nits, jonka voi sanoa tekevän aidosti eurooppalaista musiikkia, vaikka senkin juuret juontuvat Dylaniin, Beatlesiin ja muihin britti-invaasiobändeihin. Soundeja ja valoja ovat aina hoitaneet Telmanin veljekset Paul ja Tom ja managerina on toiminut Aad Link. Mutta eihän rockin tai popin soittamisessa viisi– kuusikymppisenä sinällään mitään kornia ole. – En tietenkään voi puhua kaikkien fanien puolesta, mutta usein he näyttävät odottavan tai jopa vaativan sitä. Tämä juttu perustuu pääosin Henkin kanssa puhelimessa tehtyyn haastatteluun marraskuussa 1995, jonka aikaan bändi ”aikuistui” eli täytti 21. Kaiken huipuksi Van Morrisonin r&bbändi Them räjäytti sekä Nitsin lauluntekijä Henk Hofsteden että minun tajunnan 60-luvun puolivälissä. Nitsin perheyhteisö on muutenkin luja. Henk Hofstede (laulu, kitarat, banjo), Rob Kloet (rummut) ja Robert Jan Stips (koskettimet, laulu) ovat olleet Nitsin kova ydin lähes kysyin melkein kiihtyen, kun ajattelin mitä se näin läpikotaisin hienostuneen taidebändin kohdalla voisi tarkoittaa. Noita bändejä riittää, etenkin Englannissa. 24 SOUNDI Rockin eurooppalaisin bändi alusta saakka, vaikka Stipsin soolouralle häipymisen aikaan 1996–2003 bändi laajeni kvartetiksi naispuolisten jäsenten myötä. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_nits.indd 24 9.5.2018 13.49. Kai teilläkin silti on ollut tasankovaiheita, jolloin tuntee olevansa jotenkin jumissa. – Ei, vaan isoina paketteina muiden aikalaistensa kanssa. Epäilyttäväksi se käy, jos se jää pelkäksi nostalgiaksi. Juuttumisen välttäminen on varmaan tämän alan vaikein osa. Se on yhä myös aktiivinen. Sen jälkeen on tavattu aina Nitsin täällä käydessä ja ystävystytty vankasti. Ne on sellaisia muistelujuhlia isoissa urheiluhalleissa. Niissä Reperbahnin luolissako, joissa Beatles rokkasi 60-luvun sarastuksessa kuusi settiä illassa speedin voimalla. Siis primitiivisemmäksikö, Nits Alankomaiden tasaisista maisemista ei kansainväliseen suosioon murtautuneita yhtyeitä ole juuri tullut
Torvien velmusti koristama I’m A Fly on Nitsin I Am The Walrus. Jotenkin ne shokit innostavat enemmän. Joka tapauksessa haikea kauneus tuo usein palan kurkkuun, varsinkin Blue Thingsissä ja Minus Second Floorissa. Niin kaukana perinteisestä rockbändistä kuin Nits onkin, tässä he yllättivät totaalisesti rokkaamalla ja laulamalla paikoin melkein bluesia, countrykin kurkistelee. Minua myös viehättää Suomen talvinen ilmapiiri, pimeän Helsingin arkkitehtuuri. Kuten tiedät, matkailin siellä ympäriinsä jo paljon ennen Nitsiä. Hollantilaisbändit havittelevat Englannin ja Amerikan markkinoille ja tällaisella musiikilla sinne on lähes mahdoton murtautua (naurua)… edes sivukaduille. Se on fakta. Se on täysi vastakohta vaikka Milanolle tai Pariisille, jotka ovat hyvin mukavia ja kauniita kaupunkeja. – Suomi inspiroi meitä enemmän kuin vaikka Saksa tai edes Ranska. Useimmat shokkiefektit saan nykyään vanhasta modernismista, esimerkiksi John Cagen levyiltä. Nitsin suhde Suomeen on aina ollut jotenkin erityinen... NELJÄ VUOTTA Dishesiä vanhempi Malpensa äänitettiin poikkeuksellisesti muuallakin kuin omassa Werfstudiossa, muun muassa Italiassa. Last Poetsin Sulieman el-Hadji, musta muslimi ja tiedostavan räpin kummisetä, kertoi diggailevansa kotona italialaisia oopperoita. Toinen yllätys oli, kun Henk paljasti, ettei hän kuule hollantilaisissa bändeissä juuri lainkaan Nits-vaikutusta, vaikka hän tiesi heidän vaikuttaneen muutamiin sikäläisiin yhtyeisiin. He olivat vain yllättyneitä, hyvin mukavalla tavalla. Nuorempaa väkeä tulee aina, kun meillä on top 20 -hitti. NITS ROKKAA JA LAULAA BLUESIA Doing The Dishes (2008) naamakirja_nits.indd 25 9.5.2018 13.49. Saimme heiltä ihan oikeasti myönteistä palautetta. – Ehdottomasti, Henk puuskahti painokkaasti. Minulle se on eräänlainen Frankensteinin hirviö. Nykyään yleensä lennämme, mutta silloin tulimme laivalla. Toisaalta se kiinnostaa, toisaalta inhoan koko juttua. Olen tosissani lakannut tyypittelemästä faneja, koska olen yllättynyt niin monesti. Malpensa (2012) SURUMIELISEN MYÖTÄTUNNON INTIIMI KALEIDOSKOOPPI PÄÄTIN SIVUUTTAA vuosikymmenten takaiset klassikot ja painottaa sitä, kuinka bändi on aina vain parantunut. Siinä missä Rob Kloet näytti Dishesillä kykynsä rokata, tässä hän loistaa kliseettömänä maalarina. Tunnistatko Nits-fanin joistain tietyistä piirteistä. Tässä Stips todella näyttää millainen velho hän on koskettimistojensa ja samplerinsa kimpussa. Levy huokuu valtavaa myötätuntoa ja kuolevaisuuden ymmärrystä. Viehätys jatkui, kun tulimme sinne Nitsinä ensi kerran 1982. Sellaiset yllätykset on mannaa. Monesti olen hämmästynyt, kun joku AC/DC-fanilta näyttävä rankan näköinen tyyppi tulee juttelemaan ja selvästi tuntee bändin vuosien takaa. Ilmiö pelottaa minua jotenkin, Henk tunnusti hiukan hämillään. Totuttua matalammalta laulavalle Henkillekin on merkitty koskettimet, ei kitaroita. Helsinki on kiehtovan karu, muotoili Henk, joka entisenä taideopiskelijana on erittäin kiinnostunut paikkojen arkkitehtuurista ja visuaalisesta taiteesta. Se juontuu kaukaa. Tuntui kuin olisimme tulleet maailman reunalle (naurua)… Valtavia avaria tiloja. Ymmärrän, että uudet polvet alkaa tutkia menneisyyttä, mutta itse en ole kovin kiinnostunut noista bändeistä, koska olen sulkenut oman Beatles-kauteni jo. – En osaa sanoa, onko se erilaista Ateenassa ja Helsingissä, mutta porukka näyttää sisältävän paljon hyvin erilaisia ihmisiä, tosin yleensä yli kaksikymppisiä. Miten suhtaudut uusin Beatles-vaikutteisiin bändeihin, kuten Oasikseen, Bluriin tai Boo Radleysiin. Hän sanoi haluavansa uusilta bändeiltä enemmän yllätyksiä tai jopa shokkeja. Olisi huimaa törmätä Bronxissa mustaan kundiin, joka sanoisi: Man, dis Nits-shit is dope! – Se voisi tapahtua, Henk innostui. SOUNDI 25 ”Jos unohtuu omaan menneisyyteensä, niin se haiskahtaa pilaantu neelta.” He hermostuvat, jos vedämme biisin perusmuodossa. Olisiko taustalla vanhempien kuolemaa vai mitä. – Kaupallisesti ajattelevien bändien ei kannata lähteä Nits-linjalle, koska me nyt vaan emme ole kovin kaupallinen bändi. Nitsin biiseissä mainitaan usein täkäläisiä paikkoja ja yhden albumin nimikin on Alankomaat. Musiikissa ei pidä koskaan olla liian varma tai tiukkapipoinen. Tulos on vähäeleisen sinfoninen ja loputtomassa mielikuvituksellisuudessaan avara. – Ne kuulostavat kovin tutunoloisilta. Henk kertoi eisuomalaisten fanien tivaavan jatkuvasti livenä ja netissä, missä pirussa on Turku tai Tampere. Homman yllä ei leiju mitään näppärää ironiaa, vaan hyvinkin raikas ja hienolla tavalla suruton kunnianteon ilmapiiri. Kun kysyin, mikä uusi akti on ravistellut, vastaus yllätti: – Öö… ei mikään (naurua)! Jos on seurannut vaikka John Calen uraa, niin siihen mahtuu shokeeraavia juttuja, ja onhan niitä muitakin. Stips laulaa Elvis-balladeista muistuttavan Heartin. The Beatles on teidän merkittävimpiä vaikuttajianne ja on nyt pitkän tauon jälkeen tullut viimein uudestaan muotiin. En ole järin innostunut nyt tulossa olevasta ”uudesta” Beatles-materiaalistakaan. Toe In The Waterissa Henk vetelee slideä ja Five & Dime nostaa lämpimästi hattua nuoruuden suosikki Velvet Undergroundille monotonisesti länkyttävällä rytmillään ja fraseerauksellaan. Tampere mainitaan särön maustamassa Lenin And The Wounded Angelissa. Avausraita tekee kunniaa suurille innoittajille (”John…Bob…Leonard and Neil/forever on my tail”) hiukan tuon levyn hengessä, mutta sitten lähdetään aivan eri raiteelle, jota hallitsee harvinaisen intiimi akustisuuden, elektronisuuden ja industrialin liitto. Valitsin pari tyyliltään vastakkaista uudempaa helmeä. Mehän olisimme voineet olla yhtä hyvin Marsista, koska Nitsillä ei ole mitään tekemistä heidän ympäristönsä kanssa. Ihmiset luulevat, ettei tuollaista koskaan tapahdu… – Mutta sitä tapahtuu koko ajan! On afrikkalaisia muusikoita, jotka soittavat steel-kitaroilla Jimmy Reevesiä ja Dolly Partonia, ehtaa countrya. He pitivät meistä, vaikka ihmettelivätkin, mistä olimme. Mutta ei heillä ollut mitään ongelmaa meidän suhteemme. Nopeita tempoja suositaan, ja Henk soittaa kitaroita ja banjoa harvinaisen etulinjassa Stipsin keskittyessä värittämään energistä laulua, jossa nyt kuuluu Dylan ja Cohen vahvasti, The Twinsissä The Clashkin. Soitimme New Yorkissa yhdessä tilaisuudessa, jossa oli paljon bändejä, paljon räppiä ja mustia yleisössäkin
Eikä so vi unohtaa lehtien ilmoituspalstoja, jotka toimivat aikansa sosiaalisena mediana. Bluesista ja rockista sai tuon ajan Suomessa informaatiota sen verran rajoitetusti, että asiantuntevien ja säännöllisesti ilmestyvien erikois lehtien aloittaminen oli merkittä vä asia. Varhaisista musiikkilehdistä hyö tyivät niin artistit, kuuntelijat kuin muutkin alan toimijat. Musiikkitoimittajan uransa jäl keen Wallenius työskenteli muun muassa eduskuntaavustajana sekä ekologisen Elonkehälehden toimit tajana. Walleniuksen perustamista lehdistä Blues News juhlii 50-vuotista taivaltaan tänä vuonna. Hänen parhaat musiikkijut tunsa julkaistaan toukokuun puoli välissä 400sivuisena kirjana, jonka on koonnut Tommi Liimatta. 1948) panos ko timaisen rockjournalismin edistämiseksi on ainutlaa tuinen. Kesäkuussa 70vuo tisjuhliaan viettävä toimittaja kir joitti musiikista lähes koko työ uransa ja oli perustamassa peräti viittä suomalaista musiikin erikois lehteä. 1980luvun alussa hän julkaisi muutaman numeron Fan zinelehteä, jonka oli tarkoitus kattaa rockin ulkopuolista musiikin kenttää. ”Epätoivoissani päätin kokeilla lehden perustamista.” haast_valdemar wallenius_c.indd 26 9.5.2018 13.52. Musaa ja Soundia teos sisältää Walleniuk sen kirjoittamia lehtijuttuja vuosil ta 1971–79. Laaja alaisesti musiikkia käsitellyt lehti lop pui lamaajan talousvaikeuksiin. Esimerkiksi Epe Heleniuksen 1970luvun alussa perustama Epe’slevykauppa tavoit ti postimyyntiasiakkaansa ilmoittele malla Musassa ja Soundissa. Soundin edeltäjä Musa oli puolestaan ensimmäinen suomalainen rocklehti. Hä nen kiinnostuksensa alkoi laajentua rockista maailmanmusiikin suuntaan jo aikaisemmin. Viimeinen Walleniuksen perustama musiikkilehti oli Wanha ja Uusi Musa eli WUM 1990luvun alussa. mukana aloittamassa sen seuraajaa Soundia. Musaentusiasti viettää nyt eläke päiviä kotikaupungissaan Valkeakos kella. Siirryt tyään pois vetovastuusta hän oli niis sä keskeinen kirjoittava toimittaja. Wallenius kuului Soundin toimi tukseen 1980luvun loppuun asti. Ensimmäinen Walleniuksen käynnistämä lehti Blues News sai alkunsa kesällä 1968 ja on maail man vanhimpia edelleen ilmesty viä bluesin erikoislehtiä. Teksti: Mikko Mattlar Kuvitus: Ville Pirinen 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu J ukka ”Waldemar” Walle niuksen (s. Wallenius ei toki toimittanut lehtiä yksin, mutta hän toimi niiden alkuun panevana voimana ja ensim mäisenä päätoimittajana. Vuonna 1971 Wallenius perusti ensimmäisen suomalaisen rocklehden Musan, ja neljä vuotta myöhemmin hän oli Suomalaisen rockjournalismin grand old man Waldemar Wallenius oli käynnistämässä maamme varhaisia musiikkilehtiä. Hänet tunnetaan erittäin aktii visena Facebookin käyttäjänä, joka jakaa ja kommentoi siellä musiikkia koskevia juttuja
SOUNDI 27 haast_valdemar wallenius_c.indd 27 9.5.2018 13.52
Aloitin Blues Newsin Tampereelta käsin, mutta siltä suunnalta ei löytynyt niin paljoa kirjoittajia, tai itse asiassa ei löytynyt ollenkaan. Mitä muita musiikkimedioita seurasit nuoruudessasi 1960-luvulla. Oletko ollut aina kova organisoimaan asioita. 1960-luvun Melody Maker oli inspiraationi, koska se kattoi populaarimusiikin lisäksi jazzin ja folkin aika hyvin. Blues News alkoi kesällä 1968 ja ideana oli, että se käsittelisi laajasti afroamerikkalaiseen perinteeseen kuuluvaa musiikkia. – Radiosta tuli lista kerran viikossa. Se meni ilman mainontaa Rkioskeihin, ja yli puolet numeroista myytiin heti. Lehden alkuvaiheessa tiesin jostakin soulista enemmän kuin bluesista. Organisoin talomme lapset Kaurialan Palloseura -nimiseksi urheiluseuraksi ja kävin puhumassa viereisten talojen lapsille, että he järjestäytyisivät myös. Jos ajatellaan musiikillista herätystäsi, kuinka kauas historiaan mennään. – Tykkään kertoa sellaista tarinaa, että sinä iltana kun Kennedy ammuttiin, kuuntelin ensimmäisiä kertoja radiosta Kaleidoskooppia ja se keskeytettiin. Samalla teimme pohjatyötä, ja Kantalainen kuuli välikäsien kautta kustantamosta, joka oli kiinnostunut aloittamaan Musalehden kustantamisen. Ensimmäiset blueslevyni olivat Muddy Watersia ja Lightnin’ Hopkinsia, eli aloitin ihan parhaasta päästä. Sen ilmestymispäivä Lontoossa oli lauantai, ja minulla se oli seuraavana tiistaina. Isäni oli Valkeakosken Sanomissa töissä ja sanoin hänelle rupeavani kirjoittamaan lehteen popmusiikista. Silloin oli lehdissä hauskat pakinoitsijanimimerkit Kai de Puu ja Kar de Mumma, joten olin alun perin Wal de Mar. Päädyin naimisiin ja nykyään yli nelikymppisen Tommin isäksi. Siitä se sitten lähti jollakin tavalla. Melkein heti, kun olin alkanut lukea Melody Makeria, totesin olevani popmusiikin asiantuntija. Eikö niin, että aloit kirjoittaa musiikista jo ennen ensimmäisiä erikoislehtiä. Pekka Gronow toimitti 1960-luvulla radiossa jazzohjelmia, ja hän soitti bluesin tai pari jo aika varhaisessa vaiheessa. – Jotkut ajattelevat näin, mutta on siinä epäonnistumisiakin, tai sanotaan että osittaisia onnistumisia. – Kämppäkaverini Kari Kantalaisen bändi oli bluesjameissa perusbändinä pari kertaa Tampereen ylioppilastalolla. Siitä syntyi pienimuotoinen nappulaliiga, joka toimi kesällä jalkapallossa ja talvella jääkiekossa. Herätys tuli myös lukemalla Melody Makeria, jonka tilasin kotiini aika pian. Blues Newsin perustamisen jälkeen tuli Musa, Suomen ensimmäinen rocklehti. Joka toinen viikko soitettiin USA:n listaa ja joka toinen viikko Englannin listaa. Ohjelmassa oli ehditty soittaa Beatlesin Twist And Shout ja The Soundsin Emma. Sen talven aikana törmäsin myös Markkulan Pekkaan, joka oli Kansan Lehden popkynäilijä, ja Pekan ansiosta heti lehden käynnistyttyä tuli mukaan myös Pekan seuraaja Kansan Lehden pop-pakinoitsijana eli Kanervan Timo. Sitten perheemme muutti Valkeakoskelle ja urheiluharrastus jäi, mutta organisoin Valkeakosken yhteiskoulussa musiikkikerhon, jota esimerkiksi säveltäjä Eero Hämeenniemi muistelee. En vanno, että se oli juuri se tämä lähetys, jossa Twist And Shout soitettiin, mutta tykkään kertoa tarinan nykyään näin. Aluksi se oli nuorisopalsta, mutta melko pian siitä tuli Waldemarin palsta. 1960–70-lukujen vaihteessa tuli sitten fanzinetyyppisten lehtien äiti ZigZag. Olin silloin jo opiskellut Tampereella vuoden verran, vaikka osoitteeni oli vielä Valkeakoskella. Muun muassa Albert Järvinen oli mukana, se oli ehkä vuonna 1970. Hiffasin, että Record Mirror noteeraa amerikkalaisen musiikin ja juuri soulin erityisen hyvin. Ostin joskus NME:täkin, mutta se oli näistä neljästä lehdestä selvästi vähiten mieleeni, koska se keskittyi vain lista-artisteihin. Olen toimitussihteerin poika, ja merkit viittasivat siihen suuntaan jo tässä vaiheessa. – Siihen aikaan oli pakko kuunnella kaikki radion musiikkiohjelmat, joita suinkin löytyi, koska rokkia tuli vain jonkun tunnin verran päivässä. Ja hyvä että ottivat, koska heillä oli heti isompi tekijäporukka. Olin myös teinikunnan lehden toimitussihteerinä eli organisoin sitä lehteä. Lähetteessä pyydettiin kauppiaita jakamaan ne, ja talven aikana tuli muutamia satoja tilauksia. – Waldemarin 50-vuotisjuhliahan vietettiin jo pari vuotta sitten, koska aloin pitää sillä nimellä palstaa jo Valkeakosken Sanomissa. haast_valdemar wallenius_c.indd 28 9.5.2018 13.52. Ensimmäisen vuoden opiskelija lukee Down Beat -jatsilehteä Tampereen Viinikassa. keja, eikä suinkaan valaissut yleisöä muista vaihtoehdoista. Miten löysit bluesin. > Soundi-haastattelu Olet perustanut elämäsi aikana viisi musiikkilehteä ja siinä sivussa muun muassa Finnish Blues Society -yhdistyksen. Jumalauta, että oli mahtavaa, kun Raittisen Jussi kokosi yksiin bluesjameihin bussilastilli”Ensimmäiset blueslevyni olivat Muddy Watersia ja Lightnin’ Hopkinsia, eli aloitin ihan parhaasta päästä.” K u v a: W al d em ar W al le n iu k se n ko ti al b u m i K u v a: R au n o Ii v o n en Nuori Wallenius juontamassa blues jamia Rajakaaren urheiluhallissa Nurmijärven Rajamäellä. Teimme syksyllä 1971 näytenumeron, joita lähetin nipun Suomen musiikkikauppoihin. Ja menestystarina jatkuu! Mitkä ovat parhaita bluesmuistoja noilta vuosilta. Lehdellä oli kova kysyntä, koska ensimmäistä varsinaista Musaa painettiin 15 000 kappaletta. Soul oli listoilla hyvin esillä, koska silloin elettiin soulmusiikin kulta-aikaa. Urani organisaattorina alkoi vähän yli 10-vuotiaana, kun perheemme asui Hämeenlinnan Kaurialassa talossa, jossa oli yli sata lasta. Se oli kuin Jyrki Hämäläisen Suosikki, joka kirjoitti samalla tavalla niistä, jotka olivat jo suosik28 SOUNDI sen helsinkiläisiä. Pitää osata ajatella positiivisesti, se on minulle tärkeätä. Jumalauta, jono ylioppilastalolle ulottui nurkan taakse. Olin sen talven töissä raksalla rakentamassa Valkeakosken kulttuurikeskusta. En saanut sitä oikein kunnolla organisoitua, joten Helsingin ja etenkin Nurmijärven suunnalla olleet bluesaktivistit ottivat oikeastaan kylmäverisesti lehden pois minulta. – Muistaakseni haaveilin Blues Newsin laajentamisesta vähän yleisluontoisemmaksi, mutta en enää muista tätä varmasti. Tilasin sen, ja myöskin Disc And Music Echo -lehden. Sitten täytyy mainita Niemen Jussi ja tietenkin Tapio Korjus, joka oli tärkeä tyyppi. – Ne olivat minun ideoitani, joissa oli muodollisesti mukana kaksi kämppäkaveriani. Sen jälkeen yhdistin ne yhdeksi sanaksi. Miten innostuksesi ympärille syntyivät Finnish Blues Society -yhdistys ja Blues News -lehti. Epätoivoissani päätin kokeilla lehden perustamista. Myöhemmin Gronow aloitti radiossa Bluesin maailmasta -ohjelman
Ei sitä silloin osannut ajatella noin, se vain tuli yhtäkkiä. Wallenius lukemassa Soundin vuosiäänestystuloksia Tavastian lavalla vuonna 1977. – No penteles, totta kai se vaikutti. ”Suurin osa jutuistani on hämäläiseen asialliseen tyyliin kirjoitettuja, mutta välillä savolainen paskanjauhaja pääsee esiin!” Tällainen toimitus esittäytyi ensimmäisen Soundi-lehden takakannessa 1975. Kuvassa vasemmalta: Waldemar Wallenius, Pekka Markkula, Jussi Niemi, Jukka Nummelin ja Timo Kanerva. Vuonna 1974 saimme aikaiseksi vain yksitoista numeroa, koska minun piti tehdä muun muassa Pirkkalan paikallislehteä kaiken muun ohella. Musa painettiin arkkipainossa kuudentoista sivun arkeissa, ja muun muassa toimittajat, minä ja Markkula jouduimme istumaan niin sanotulla hihnalla heittelemässä niitä arkkeja koneeseen, joka kokosi lehden. – Kustantajamme oli pieni ristikkolehtikustantamo. He olivat valtavia, aivan uskomattomia. Se firma laajeni niin, että se hommasi painokoneen Itä-Saksasta, mutta ei lisää työvoimaa, ja jouduin latomaan ja taittamaan Pirkkalan paikallislehteä. Meni muutama vuosi ennen kuin lehdenteko alkoi olla niin hyvin organisoitua, että meille tuli jopa kesäloma! Sitä ennen olin tajunnut luopua päätoimittajan hommista, ja tilalleni tuli vähän säntillisempi kaveri eli Timo Kanerva. Miten se näkyi lehdenteossa. Ja sitten vielä syksyllä sellainen Pirkkalan hakemisto, jumalauta! Musalehtien tekeminen jäi vähemmälle ja totesimme, että täytyy lähteä pois. – Näinhän sen voi sanoa. SOUNDI 29 K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to haast_valdemar wallenius_c.indd 29 9.5.2018 13.52. Se on syytä mainita, koska homma alkoi muistuttaa ihan oikeata lehden tekemistä siinä mielessä. Hän hiffasi bändin joistakin kotibileistä, ja sitten tietysti hankkiuduin Pekan suosituksesta Los Coitus Interruptusin ensimmäiselle ylioppilastalon keikalle kieli-instituutin bileisiin. – Ensin oli suunnitelmana jatkaa Musan julkaisemista, mutta lopulta nimi täytyi vaihtaa. Perustitte Soundin Musa-lehden seuraajaksi, ja nyt aloitte kustantaa lehteä itse. Teillä tuli kuitenkin erimielisyyksiä kustantamon kanssa. Lehdentekonne helpottui, kun Suomestakin alkoi löytyä hyviä aiheita ja artisteja. Juice-juttuja pääsin tekemään Musan ja Soundin aikana ehkä kaksi kertaa, koska muut kokivat olevansa myös oikeutettuja kirjoittamaan hänestä, ja Markkulan Pekka sen aloitti. Siellä meni homma hankalaksi. Musan ja Soundin alkuvaiheessa suomalainen rock alkoi kukoistaa
Kuinka boheemia rocklehden tekeminen oli 1970ja 1980-luvulla. Kun Soundi perustettiin 1975, olimme vielä ihan tamperelainen lehti, mutta sitten kaikki laajeni, paisui ja räjähti. Keitä artisteja esimerkiksi oli hienoa tavata. Olen ystävällisen ja iisin musiikin ystävä. Mutta kyllä se toiminta keskittyi voimakkaasti musiikin diggailuun sikäli, että Soundista lähdettiin Wienerwaldiin ja sitten mentiin ylioppilastalolle kuuntelemaan musiikkia. Sitten kuulustelimme Andya, että ”no olitko se sinä?” En edes muista sen jutun yksityiskohtia, mutta toivon, että siinä puhuttiin myös hänen kitaransoitostaan. Jonkin verran sitä vastakkainasettelua oli, totta kai. 1980-luvussa oli tosin se hyvä puoli, että Soundi menestyi kuitenkin jo niin hyvin, että jo ennen kuin palkka alkoi olla siedettävän hyvä, meillä oli mahdollisuus ostaa Epe’siltä firman laskuun levyjä. ”Siihen aikaan oli pakko kuunnella kaikki radion musiikkiohjelmat, joita suinkin löytyi, koska rokkia tuli vain jonkun tunnin verran päivässä.” k u v a: P er tt i V ir ta n en Wallenius Soundimiesten ”Bermudan kol mion” yhdessä kulmassa, eli Tampereen yli oppilastalolla tammikuussa 1988. Tietynlaista boheemiutta saattoi alkaa ilmetä 1980-luvulla, jolloin syntyi Wienerwald-ilmiö. – Se kirja oli aikaan reagoimista kovastikin. Soundissa alkoi olla jo niin paljon jätkiä, joista kukin hoiti tavallaan omaa aluettaan. Jotain Queenin levyjä en päässyt arvostelemaan kertaakaan, Grateful Deadista nyt puhumattakaan. Wienerwaldissa istuivat kaikki joskus paljonkin alkaen Matti Pellonpäästä. Ja kyllähän niitä haettiin! Mutta ei määräänsä enempää pystynyt kuitenkaan. Wienerwald oli kapakka Bermudan kolmiossa, jossa yksi kulma oli se, toinen Soundin toimitus ja kolmas Tampereen ylioppilastalo. Se alkoi tulla 1980-luvun lopulla jo blueslevyihinkin. En pitänyt esimerkiksi proge kontra punk -vastakkainasettelusta kovinkaan paljoa. Meidän lehdenteossamme punk näkyi lähinnä siinä, että vuosina 1976–77 meillä olivat avustajina jo ensimmäiset helsinkiläiset nuoret poijaat eli Mikko Montonen ja Arto Pajukallio. Olihan punk etenkin Englannissa reaktio muun muassa siihen, että lehtien kirjoittaminen alkoi mennä vähän väsyttäväksi. Tuottajavoittoisuus ja radioystävällinen soundi, voi helvetti! 1980-luvulla pahoitin myös monen mielen arvioimalla välillä hevilevyjä. Vaikka olen ollut niin sanotusti ilmaisten levyjen äärellä jo 1970-luvun puolivälistä, yli puolet levyhyllystäni on kuitenkin ostettuja levyjä. – Jaa, odotas nyt. 1980-luvulla alettiin jo nähdä ja kuulla mitä Unkarissa tehKesällä 1998 Kausti sen kansanmusiikki juhlilla. Päästäkseen lehteen Englannissa bändillä piti olla albumi ulkona ja kiertue tulossa. Tässä suhteessa ehkä ikimuistettavin haastattelu oli ihan loppuaikoinani Soundissa ja myöhemmin WUM:issa Christy Moore. Voi sanoa, että kaikki rahat ovat menneet viinaan, lauluun ja naisiin – elikkä olueen, levyihin ja yhteen naiseen kerrallaan! 1980-luvulla kiinnostuit myös maailmanmusiikista, jota etenkin WUM-lehtesi myöhemmin käsitteli. Tuli tämä saatanan paalujunttasoundi, josta huomasin märiseväni jatkuvasti. Siinä oli tosin liikaa hiphoppia, josta en koskaan oppinut tykkäämään. Yhdessä vaiheessa Pahkasian porukat olivat meidän firmassamme ja samassa kolmiossa. Mitä tapahtui. K u v a: O ll i La m p i haast_valdemar wallenius_c.indd 30 9.5.2018 13.52. Pääsin soittelemaan levyjä, ja olin ilmeisesti suhteellisen suosittu Tampereen seudulla, koska koetin kattaa kaikkea musiikkia mitä kohdalleni osuu. 30 SOUNDI > Soundi-haastattelu Onko Musatai Soundi-ajoilta jäänyt mieleen yksittäisiä juttukeikkoja tai haastatteluja. Siitähän sen kirjoittamisen pitää lähteä. – Vuosina 1985–91, se oli hyvää aikaa. 1980-luvun lopussa jätit Soundin. Joku englantilainen bändäri oli juuri tehnyt kirjan rockmuusikoista, ja kerrottiin, että yksi kirjan hahmoista olisi Andy Summers. Uuteen rockiin kyllästytty ään Wallenius uppou tui vuosi vuodelta enemmän maailman musiikkiin. Mistä genreistä tai bändeistä erityisesti innostuit. – Rokki alkoi olla 1980-luvulla yhä tylsempää. Toimitit ainakin Punk – rokkishokki -kirjan vuonna 1978. Sitten voisi tietysti mainita, kun kitaristi Andy Summers oli erikoishaastattelussa ennen Police-aikojaan. Juice istui siellä melkein yhtä usein kuin hän. – Etelä-Afrikan musiikista, ja sitten tietysti rai tuli jo 1980-luvun puolella. – No se oli pelkkää työntekoa (nauraa). Miten punkin tulo näkyi Soundissa. Ei se nyt voinut pelkästään tuota aihetta olla. Se musiikki nyt vain yksinkertaisesti on aggressiivista, enkä minä pidä aggressiivisuudesta. Ikimuistoinen oli myös se, kun Tukholmassa Sonetin toimitiloissa haastattelin Doug Sahmia, ja se oli niin hyvä haastattelu, että paikalla ollut Heikki Harma tilasi siitä yhden pätkän ohjelmaansa Yleisradioon. Nuoret pojat rynnivät esiin sekä kirjoittajina että bändeinä, tuli uusi sukupolvi. Senkin takia totesin, että on parempi kun lopetan Soundissa ja keskityn siihen mistä tykkään. Mutta sitten 1990-luvulla väänsin WUMlehteä taas aika työvoittoisesti. Teit ohjelmaa myös paikallisradio 957:ssa 1980-luvun lopussa. Ja jatkamaan kaljanjuomista tietysti
Koodia ei voi yhdistää muihin kampanjaetuihin. ANNA SUOSIKKIBÄNDISI NÄKYÄ! www.emp.fi! Tilaa uudet Metallica ja Iron Maiden -tuotteet EMP:n huikeasta bändituotteiden valikoimasta! *Koodi on voimassa 29.6.2018 asti. Tuotenro: 372738 ALENNUSKOODI: EDDIERULES Tuotenro: 372735 Kun käytät tilauksessasi seuraavan alennuskoodin*, saat tilaamistasi tuotteista 11% alennuksen! Tuotenro: 375640 Tuotenro: 372712 EMP tulostus.indd 31 10.5.2018 14.21. Alennus ei koske mediatuotteita, kirjoja, lahjakortteja ja Rammstein-tuotteita
En pysty tavoittelemaan enää mitään järjestelmällisyyttä. Minulla on valokuvakin, jossa Pekka Gronow soittaa kitaraa ja minä ”soitan” huuliharppua. Soittamisen suhteen voin todeta, että sielu soi, mutta ei saa pelistä irti! Mitä ajattelet siitä, että Blues News ja Soundi ovat edelleen voimissaan. Pöydällä tuorein Uncut-lehti. – En ole koskaan ajatellut asiaa. Mikä on maailman paras levy. En nyt tolkuttomasti, mutta sanotaan nyt Black Keys ja tällaiset, enemmän rootsimpi rock. Vonnegut on vaikuttanut myös elämänasenteeseeni, eli tykkään tarkastella meitä huvittavina elämän olosuhteiden uhreina, joille saattaa sattua mitä tahansa, ja toivottavasti hyviä asioita. Olenhan minä sittemmin myös pari kertaa tarpeeksi kaljoissani laulanut I’m Your Hoochie Koochie Mania jossakin bluesjameissa. Pieni on kaunista -ajattelu on enemmän voimissaan kuin koskaan.” Nykyään Walleniukseen törmää Tampereella useiten kantapaikassaan Telakalla. Pieni on kaunista -ajattelu on enemmän voimissaan kuin koskaan. Olisitko lehtiä perustaessasi uskonut, että näin käy. Uskomattoman upea juttu, mutta se ei kyllä ole minun ansiotani! Nuoremmat tekijät ovat niitä, joille hattua nostetaan, mutta tietysti minullekin vähän. Ehkä korkeintaan koetan korostaa kotimaisen juurimusiikin merkitystä ja menestystä. En ole tehnyt siihen oikeastaan mitään paitsi antanut luvan. 32 SOUNDI > Soundi-haastattelu dään, Márta Sebestyén ja muut. – Kyllä, olin huuliharpisti (nauraa makeasti). Kommentoin, mitä sattuu tulemaan eteen muitten postauksista, ja mitä mieleen juolahtaa. Hän on ainoa kirjailija, jolta minulla on koko tuotanto. – Sitä voisi ihmetellä! Ehkä tietyt kirjalliset vaikutteet vaikuttivat jonkin verran. Nuoruuden musiikkilehtien toimittajien lisäksi kovasti vaikuttanut suosikki on Kurt Vonnegut, joka vaikutti etenkin huumorintajuuni. 3 Mustaphas 3 oli tärkeä, samoin ranskalainen Malicorne. Miten oma tyylisi musiikkitoimittajana aikoinaan löytyi. Millainen alusta sosiaalinen media on musiikista kirjoittamiselle. Puhuit äsken kyllästymisestäsi rockiin 1980-luvulla. Mutta Facebookja Youtube-kaudella olen huomannut, että vastarinta tuottajavetoista ajattelua kohtaan on indiepiireissä huomattavan ilahduttavaa. – Olen totta kai, Facebookiin liittymisen ja Youtuben jälkeen. Ainoastaan hajahavaintojahan minä olen siitä tehnyt, mutta nämä havainnot puhuvat tämän puolesta. Maailmahan on auennut myös sillä tapaa, että pystyn kuuntelemaan ulkomaisia radioasemia. – Olen päätynyt jo aikoja sitten siihen, että se on Sam Cooken single Shake / A Change Is Gonna Come. Kenen aloitteesta se syntyi. Hän otti jopa sanoittaja Chrisse Johanssonin haastattelun, mikä oli minusta yllättävä valinta, mutta kertoo siitä, että alun perin Musa-lehden ideana oli olla huomattavan laaja. Facebookissa on mielenkiintoista katsoa mitä muut kirjoittavat, ja jos he tekevät asiavirheitä, niitä minä sitten korjailen! Niin kuin nyt viimeksi, se liittyi johonkin Jimmy Pagen varhaiseen skifflevideoon ja skiffleyhtyeitten instrumentaatioon (nauraa). Ja totta kai Nigeria ja Fela Kuti, jonka löysin jo 1970-luvulla Ginger Bakerin kautta. Ensimmäisessä Musassa oli juttua Pori Jazzista ja Kaustisen kansanmusiikkifestivaalistakin. Voisi sanoa, että kun olen isän puolelta hämäläinen ja äidin puolelta savolainen, nämä kaksi puolta ilmenevät siten, että suurin osa jutuistani on hämäläiseen asialliseen tyyliin kirjoitettuja, mutta välillä savolainen paskanjauhaja pääsee esiin! Olet myös joskus todennut, että et ole kriitikko. Välillä tuntuu, että olen sanottavani sanonut jo. Kerro vähän tulevasta kirjasta. huhtikuuta 2018 Ravintola Teerenpeli, Helsinki ”Vastarinta tuottajavetoista ajattelua kohtaan on indiepiireissä huomattavan ilahduttavaa. Kriitikko on vittumainen ihminen, joka vittuilee, enkä minä halua olla sellainen. Musiikillisesta herätyksestäsi on aikaa noin 55 vuotta. Tässä seuraamassa Tekosyy-klubia huhtikuussa 2018. Ei, ei! Tietyn tyyppiseen musiikkiin kyllä, sellaisiin levyihin joissa rummut läiskyvät. 14. Juuri siihen 1980-luvun myötä alaa vallanneeseen tuottajavoittoiseen ja radioystävälliseen soundiin. Minusta idea oli hauska sikäli, että Liimatta oli sitä ennen koonnut kolme kirjaa Veikko Ennalan jutuista, joten pääsin Veikko Ennala -sarjaan! Hän ei ottanut 1980-luvun juttujani ollenkaan, mutta 1970-luvulta on aika monipuolinen valikoima. On paljon mukavampaa kehua kaikkia. – No joo, olen yrittänyt korostaa sitä, että sauhuaja on parempi termi. Oletko löytänyt sen jälkeen vielä jotakin kiinnostavaa rockia. Oletko missään vaiheessa elämääsi kyllästynyt kokonaan musiikkiin, edes hetkellisesti. Kiinnostiko sinua soittaminen lainkaan nuorena tai myöhemmin. – En minä sinne varsinaisesti kirjoita, koska en enää jaksa. K u v a: M ik ko M er il äi n en haast_valdemar wallenius_c.indd 32 9.5.2018 13.52. Minun aloitteestani kirjaan tuli yksi juttu lisää, koska halusin viimeiseltä Musa-syksyltä Doug Sahm -jutun sinne. Ai että se on hienoa! Kommentoit nykyään aktiivisesti musiikkia Facebookissa, jossa sinulla on lähes 2 000 kaveria. Olen kerran soittanut julkisesti, se oli bluesjameissa Rajamäellä nuorena. – Tommi Liimatan aloitteesta. – En
(09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com UUSI STANDARDI SÄHKÖRUMMUISSA E/MERGE BY PEARL + KORG WAVE TRIGGER TECHNOLOGY, PURETOUCH PAD SYSTEM, E/MERGE MODUULI SMI_Pearl_225_297_toukokuu2018.indd 1 9.5.2018 8.51 SMI tulostus.indd 33 10.5.2018 14.22. SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki Tel
Norjan-reissulla oli mukana myös taiteen moniottelija Pekka Kainulainen, joka on toiminut Amorphisin hovitekstittäjänä yhdentoista vuoden takaisesta Silent Waters -hittialbumista lähtien. Asuimme eräässä omakotitalossa, jonka vesiputket olivat tietenkin jäätyneet. – Joskus Pekka kertoi tarinan, miten hän oli lähtenyt lähimetsään sarvet päässä. – Pekka tekee myös performansseja, ja eräs hänen ilmentymistään on Wrong Directionissa seikkaileva sarvipää. Kohta vastaan oli tullut peura, ja se oli jäänyt ihmeissään tuijottamaan tätä hieman erilaista luontokappaletta. Kalevalasta enemmän tai vähemmän vaikuttuneet sanoitukset on kirjoitettu sivumennen sanoen hyvinkin autenttisessa ympäristössä, nimittäin Elias Lönnrotin kotitalon välittömässä läheisyydessä Sammatissa. Vanhan basistinsa paluun myötä alkuperäisestä nelikosta ja kahdesta vähän tuoreemmasta tulokkaasta koostuvan Amorphisin viimeisintä voittokulkua on nyt kestänyt kolmetoista vuotta, ja juuri ilmestynyt kolmastoista studioalbumi Queen Of Time on jo nyt ehtinyt nousta erääksi yhtyeen uran merkkipaaluista. L ohjalaisen maaperän uumenissa on eräs kallion kulmaus valjastettu Amorphisin käyttöön parin hektisen päivän ajaksi. Teksti: Timo Isoaho ONNEN NUMERO Pian kolmekymppisiä juhliva Amorphis on hyvin erikoinen yhtye – vuodet vierivät, mutta bändi tuntuu vain parantavan juoksuaan. Itse asiassa nykymaail34 SOUNDI ”TEKEMISEN TAVAN PITÄÄ PALVELLA MUSIIKKIA, TAI MUUTEN HOM MASTA KATOAA TAIKA TAIVAAN TUULIIN.” amorphis-taitto_e.indd 34 9.5.2018 13.56. Mahtava kohtaaminen! Joku saattaa äkkiseltään hymähdellä tällaiselle touhulle, mutta minun mielestäni Pekan tekemisissä on huomattavasti enemmän järkeä kuin nykyihmisten puuhissa – vaikkapa siinä ilmeisimmässä, eli mobiililaitteiden herkeämättömässä tuijottelussa. Basisti Olli-Pekka Laine (toinen vas.) palasi bändin riveihin 17 vuoden tauon jälkeen. Vaikka Amorphisin kokoonpano onkin sitten viime albumin muuttunut, on riveissä yhä tuttuja naamoja. Entisen Sentenced-rumpali Vesa Rannan ja hänen työryhmänsä toteuttaman Wrong Direction -videon soitto-osuudet ikuistetaan täällä, Tytyrin elämyskaivoksessa vajaan sadan metrin syvyydessä. Ja voi hemmetti, miten vaikuttava hahmo se onkaan! Kun Pekka laittaa hirventaljan niskaan, asettelee naamion kasvoille ja kiinnittää sarvet päähän niin häntä alkaa ympäröidä kesyttämätöntä luonnon voimaa uhkuva aura, kuvailee Joutsen. – Vietimme pohjoisessa muutaman päivän. Mahtipontisen videon taivaita syleilevät luontokuvat taas löytyivät Norjasta. Mutta ei se mitään haitannut, sillä maisemat olivat niin tyrmäävän hienot, naurahtaa Amorphisin laulajaksi vuonna 2005 päätynyt Tomi Joutsen
SOUNDI 35 K u v a: La rs Jo h n so n amorphis-taitto_e.indd 35 9.5.2018 13.56
– Ja samalla tuntuu hienolta, että englanniksi asiansa esittävä painava bändi on saavuttanut Suomessa tällaisen aseman. Hän nimittäin myöhästyi lentokoneesta, ja ilmestyi paikalle vähän aiottua myöhemmin. Oliko se nyt Hullujussi, joka soitti aikoinaan kuusi kuukautta putkeen. – Kun Tomi tuli solistiksi, saimme ihan mielettömän energiapiikin persuuksiin. Löytyihän se, ja mistäpä muualta kuin Lohjalta. Ei levyttäminen kuitenkaan siihen kaatunut, nauraa Joutsen. Kaikki päätökset tehdään yhdessä, emmekä me voi lähteä loputtomasti minkään ”jäisit nyt, älä lähde” -ruinaamisen tielle. – Amorphisiin palaaminen ei silti ollut Opulle mikään läpihuutopäätös, sillä hän joutui miettimään omia perheja duunikuvioitaan pidemmän kaavan kautta. Niillä hetkillä piti todellakin miettiä, että miten tämä homma jatkuu – varsinkin kun suosiokin alkoi notkahtaa oikein kunnolla. – Maailmalla remuamisen ja uuden levyn valmistelun tunnelmat ovat niin erilaisia, ettei mitään kummempaa taukoa osannut edes kaivata. Yritimme neuvotella ja säätää, mutta Nicu on tiukka kaveri – kun se tekee jonkun päätöksen niin pää ei enää tunnu kääntyvän, kuvailee Holopainen. Lisäksi Oppu on musiikkimies henkeen ja vereen, eikä hänelle tarvitse selitellä näitä asioita, lisää Joutsen. – Nicu poistui kuvioista keväällä 2017, kun hänen ja managementin sukset menivät ristiin. Ei kai tästä voi syyttää muita kuin tarttuvia melodioita. Kiersimme keväällä 2017 pitkään Pohjois-Amerikassa, ja tien päällä alkoi hiljalleen tuntua, että olisi kiva päästä tekemään ja nauhoittamaan uutta materiaalia, lisää Joutsen. Eräässä suhteessa kahden viimeisimmän Amorphis-levyn tekeminen oli kuitenkin hyvinkin erilaista: Queen Of Timen aikakaudella basson varressa ei enää ollutkaan Niclas Etelävuori vaan Amorphisin alkuperäinen jäsen, yhtyeessä vuosina 1990–2000 vaikuttanut Olli-Pekka ”Oppu” Laine. syyskuuta. Jos olisimme joutuneet etsimään jonkun aivan uuden kaverin... syyskuuta – yhden kokonaisen lepopäivän jälkeen. Eipä tainnut Tomi Joutsen miettiä syksyllä 2005 Amorphisiin liittyessään, että kesällä 2018 yhtye soittaa Lohjan Rantajamit-tapahtumassa Jenni Vartiaisen ja Kaija Koon kanssa. Kun olin teini, kaupungin keskusaukio suorastaan uhkui väkival36 SOUNDI amorphis-taitto_e.indd 36 9.5.2018 13.56. Samalla musiikista tuli taas hevimpää, taustavoimat vaihtuivat osaavammiksi ja niin edelleen. Amorphisin edellinen Under The Red Cloud -pitkäsoitto vei ryhmän loppujen lopuksi peräti kahden vuoden mittaiselle maailmankiertueelle, jonka päätöskonsertti soi Helsingin piripintaan myydyssä The Circuksessa lauantaina 23. Nicu soitti Amorphisissa yli viidentoista vuoden ajan, ja hänen lähtönsä oli ihan helvetin surullinen juttu. Kuinka monen vuosikymmeniä toimineen bändin kokoonpanosta löytyy neljä alkuperäistä jäsentä – siis ne neljä perustajaa – ja mitkä tällaiset orkesterit ovat ehkäpä uransa kovimmassa vedossa. – Mutta palatakseni Rantajameihin: komeatahan se on rakkaassa kotikaupungissa esiintyä – varsinkin nykyään, kun paikkakunnan tunnelma on rauhoittunut. Oikeasti sitä veren oikeanlaista sakeutta aletaan punnita, kun seitsemän viikon Amerikan-rundi on puolessa välissä, ja illan keikka tapahtuu jossakin Alabaman perukoilla, kitaristi kuvailee. – Meille on hyvin tärkeää, että Amorphis toimii niin demokraattisesti kuin vain mahdollista. – Hevipuolelta tulevat mieleen Paradise Lost, Moonspell ja Obituary. – Jos tilannetta verrataan ”normaalin työpaikan” kuvioihin niin Opun hakupaperit olivat ylivertaiset muihin nähden. Jokaista vituttaa joskus, mutta niilläkin hetkillä pitäisi pystyä näkemään kokonaisuus, se iso kuva siellä taustalla. Muuten tulee hankalaa, muistuttaa laulaja. – Oppu oli ensimmäinen – ja ainoa – vaihtoehto. – Ja onhan tässä Suomessakin vielä tekemistä. No, lopulta meille jäi yhden sunnuntain verran toipumisaikaa ennen kuin hyppäsimme uuden levyn maailmaan, kertoo kitaristi Esa Holopainen. Holopainen ja Joutsen lisäävät, että nimenomaan Laineen palaaminen Amorphisin (lisäksi kitaristi Tomi Koivusaari, rumpali Jan Rechberger ja kosketinsoittaja Santeri Kallio) riveihin oli valtava helpotus. – Ehkä tällainen työtahti kertoo myös Amorphisin yhteishengestä. massa tuntuu usein siltä, että taide eri muodoissaan on ainoa ihmisten tekemä järkevä asia! V aikka ei millään huvittaisikaan, menninkäisten ja maahisten ajattomasta valtakunnasta täytyy nousta maan pinnalle – tänne selfieiden ja kulutushysterian sokaisemien kiireisten ihmisyksilöiden keskuuteen. – Queen Of Timen tekemisen aikataulu oli tiedossa hyvissä ajoin etukäteen, ja sitten uusia keikkoja vain tuli ja tuli. Kun bändissä on kuusi kaveria, niin välillä joutuu pyllistämään, toisinaan kumartamaan. Opullahan oli oikea duuni ja kunnon elämä. Taitavia muusikoita toki löytyy, mutta soittaminen on kuitenkin lopulta varsin pieni osa tätä kokonaisuutta. Mutta vaikka keikoilla oli vähemmän ja vähemmän jengiä, emme me silti harkinneet lopettamista. – Jensin aikataulut muuttuivat niin sanotusti lennossa. Huhhuh, en halua edes ajatella sellaista tilannetta. Ei me olla toistamme kurkuissa vieläkään kiinni, vaikka orkesterilla on jo ikää ihan kohtuullisesti, hymähtää Holopainen. V aikka asiaa katselisi kuinka sinivalkoisten lasien läpi, Amorphis näyttäytyy maailmanlaajuisestikin kovin erikoislaatuisena yhtyeenä. Joku toinen porukka olisi voinut tarvita vähän pidemmänkin breikin parin vuoden intensiivisen kierroksen jälkeen. Oikeastaan toisin päin: Pasin lähdön jälkeen ajattelimme jatkaa pään hakkaamista seinään ja tehdä instrumentaalilevyn – siis jos sopivaa laulajaa ei löydy. Myös Amorphisin treenitilassa elettiin kiireisiä aikoja viime syksynä. Juuri julkaistun Queen Of Timen treenija esituotantovaihe käynnistyi nimittäin maanantaina 25. Queen Of Timen valmistelu seurasi jo Under The Red Cloudin aikoihin tutuksi tulleita latuja: Amorphis treenasi upouusia aihioitaan kämpällään Helsingin Nosturissa ensin oman aikansa, ja sen jälkeen muun muassa Opethin, Dimmu Borgirin ja Amon Amarthin kanssa työskennellyt ruotsalaistuottaja Jens Bogren saapui paikan päälle tutustumaan tuoreeseen materiaaliin – toki kuultuaan demoja jo aikaisemminkin. Joitakin siis löytyy, mutta mahdollisten bändien määrä lasketaan tuhansissa. Ja aikamoinen timantti pikkukaupungin varjoisilla sivukujilla kiilsikin. Onhan näissä jokunen ukko vaihtunut, mutta orkesterit ovat silti aika alkuperäisillä linjoilla, eivätkä tee hullumpaa musiikkiakaan, Joutsen sanoo. – Meidän kunnianhimo on edelleen tallella. – Onhan se pirun hämmentävää, hymähtää Holopainen. Niistä ajoista on vierähtänyt kolmetoista vuotta. Ja yhdessä tekemisen riemu. Amorphis jatkoi eteenpäin ihan uudella voimalla, eikä Tomin mukaantulon tärkeyttä voi tarpeeksi korostaa, Holopainen nyökkää. Miksi Amorphis löytyy sen yhden promillen joukosta. Paino sanalla oli, vitsailee Holopainen. Opun lähtö vuonna 2000, Pasin (Koskinen, laulaja) poistuminen neljä vuotta myöhemmin... En tiedä, mihin muut ovat kadonneet nämä jutut, kitaristi naurahtaa ja vakavoituu: – Onhan meilläkin ollut hankalat aikamme. Siis Suomessa, ja niillä oli keikka tyyliin joka päivä, hämmästelee Joutsen
”NYKYMAAILMASSA TUNTUU USEIN SILTÄ, ETTÄ TAIDE ERI MUODOISSAAN ON AINOA IHMISTEN TEKEMÄ JÄRKEVÄ ASIA!” K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o SOUNDI 37 amorphis-taitto_e.indd 37 9.5.2018 13.56. Amorphis on noussut metalliundergroundista jo vuosikymmeniä sitten, mutta palasi maan alle kuvatessaan Wrong Direction -kappaleen videota
Jos laulaja vetää homman överiksi, koko seuraava työpäivä saattaa olla menetetty, huomauttaa Joutsen. Samalla läsnäoloni muuttui suoritukseksi ja taika katosi saman tien... Jossakin vaiheessa siellä alettiin soittaa kaiuttimista klassista musiikkia, ja se rauhoitti näitä moottorisahojen kanssa heiluneita kavereita! M utta eipä mennä sen enempää ensi kesään, tai unohduta pelkkien muistojen pariin. Ensimmäisinä mieleen nousivat Antero Vipunen ja neandertalinihmiset. Nyt kun viimeinen sana oli Bogrenilla, marssijärjestys oli ihan selvä, eikä kenenkään tarvinnut ottaa ”tämä biisi ei valitettavasti tule levylle” -ratkaisuja henkilökohtaisina loukkauksina. Heti kun ääneni alkoi oikeasti väsyä, pidimme taukoa vaikka koko loppupäivän. Vastapainoksi piti toki löytää jotakin pienempää, ja kohta mehiläinen jo pörräsikin tähtien välissä. Äitini suorastaan riemastui ja ilmoitti, että siitä vaan! ”Älä katso minuun, minä olen vihan tytär!” Tomi Joutsen ja Pekka Kainulainen Wrong Direction -musiikkivideon kuvausmatkalla Pohjois-Norjassa talvella 2018. Olin siellä äitini kanssa ja hän kertoi vuosikymmenien takaisesta unesta. Saatoin vetää jonkun jutun omasta mielestä ihan älyttömän hyvin, ja kaveri tuumasi kylmän viileästi, että otahan uudelleen. Nauhoittaminen oli intensiivistä – niin kuin se tämän ruotsalaisen kanssa tunnetusti on. – Mara Ballsin pitää vetää analogisesti ja räkäisesti, kun taas Meshuggahin täsmähyökkäys täytyy toteuttaa aivan toisella tavalla. – Vihan tytär taas sai alkunsa terveyskeskuksen ruokalassa. M ikä hienointa, Under The Red Cloudin myötä Amorphisin maailmaan tutustunut ja sen sävyt nopeasti haltuun ottanut Jens Bogren kaivoi Queen Of Timelle yllättäviä ässiä. Se ilmoitti selkeästi, mitkä biisit kuulostavat vahvimmilta, ja miten meidän kannattaisi sovittaa aihioita eteenpäin, kertoo Holopainen. Jos olisin äänittänyt omat juttuni itse, en olisi päässyt lähellekään Jensin vaatimia määriä. – Kun aloimme treenata uusia biisejä, kyllä sitä kieltämättä mietti, että millainen levy tästä oikein tulee. Vastaantulija sanoi: ”Älä katso minuun, minä olen vihan tytär!” Mutta pelothan täytyy nimenomaan kohdata, muuten niistä ei voi vapautua. Oma reaktioni tähän oli sellainen ”jos noustaan kapinaan, pitää myös uskaltaa ottaa riskejä”. Amorphis aloitti Queen Of Timen purkitukset Bogrenin studiolla Örebrossa marraskuussa. Jens haluaa kasata mielenkiintoisen kokonaisuuden pienemmistä palasista, eikä se onnistu, jos käytössä ei ole tarpeeksi kovatasoisia rakennuspalikoita. Toiseksi, Jens haluaa aina hirveän määrän ottoja. Kultahirvi viittaa Kalevalan Hiiden hirveen, mutta se on myös kuvaus inspiraatiosta ja oman vaiston seuraamisesta – ja eräästä konkreettisesta hetkestä Norjassa vuonna 2014. Välillä studiossa vitutti oikein kunnolla, mutta lopputuloksen äärellä on helppo hymyillä, ja se on tietysti kaikista tärkeintä, kuvailee Holopainen. Käsissä oli monenlaisia kappaleaihioita, eikä albumia kyennyt hahmottamaan millään tavalla... Musiikista tuli ihan eri fiilis, kun siellä mentiin vähän räväkämmin. ”JOS NOUSTAAN KAPINAAN, PITÄÄ MYÖS USKALTAA OTTAA RISKEJÄ.” amorphis-taitto_e.indd 38 9.5.2018 13.56. 38 SOUNDI SOUNDI 39 taa viikonloppuisin. Kun Jens otti tahtipuikot käsiinsä Under The Red Cloudin valmisteluvaiheessa, se halusi nostaa tempoja ihan reippaasti. Olihan se paikoin helvetin stressaavaa, kun kuusi jätkää huusi omia mielipiteitään yhtä aikaa. Ensin tuntui, että nämä biisit kuulostavat nyt ihan koomisilta, mutta sitten Jensin ideat alkoivatkin toimia. – Teimme esimerkiksi The Beginning Of Times -levyn (2011) periaatteessa omin päin. Vähän ajan päästä luovutin ja aloin vain seurata kuvaajaa. Luotto oli kuitenkin korkealla tasolla, sillä Jensillä tuntui olevan jo varhaisessa vaiheessa vahva näkemys kokonaisuudesta. Paikoin hyvinkin progressiivisen, mutta kiinnostavasti kautta linjan sovitetun Queen Of Timen äänikuvaa värittävät kuulaat kuoroja orkestraatioQ ueen Of Timen sanoitusvastaava Pekka Kainulainen ei tapaa avata tekstejään ”sen enempää”, mutta Soundin kohdalla hän teki poikkeuksen, ja raotti erityisesti kahden kappaleen taustoja hieman enemmänkin. Tein silloin performanssia Bergenin kaduilla, ilman suunnitelmaa, enkä täten voinut antaa ohjeita kuvaajana toimineelle toiselle taiteilijalle. – The Beginning Of Times on tempojen osalta melko... Olin kuitenkin sitä mieltä, että hän eteni liian nopeasti ja vieläpä väärään suuntaan. – Muistan, kun erään metallibändin solisti perusteli brutaaleja tekstejä ”mehän menettäisimme uskottavuutemme, jos laulaisimme kukista ja mehiläisistä” -lausunnolla. – Nostetaanpa sitten pöydälle biisit The Golden Elk ja Daughter Of Hate, eli Kultahirvi ja Vihan tytär. Erään kerran kävi niin, että Tomi puhui jättiläisistä, ja siitä homma sitten lähti liikkeelle. Tai viidelläkymmenellä. Tuossa unessa hän kohtasi synkän kulkijan – oman tulkintansa mukaan alitajuntansa pelon ja vihan. Työskentelytapoja on monia, ja kaikissa on puolensa. Tekemisen tavan pitää palvella musiikkia, tai muuten hommasta katoaa taika taivaan tuuliin. – Ensinnäkin, Jensille on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki jutut todella soitetaan oikeiden vahvistimien kautta, eikä biisin osia vain kopioida toiseen kohtaan. Holopainen nostaa esiin vielä yhden näkökulman. Nyt pysytään juuri tässä hetkessä, Queen Of Timen kiehtovassa maailmassa. – Mutta mennään tarkemmin Queen Of Timen teemoihin... raukea. Jos laulan biisin kerran läpi niin lopputulos voi soundata hyvältä, mutta enhän minä silloin tiedä, millaisia sfäärejä sitä saavuttaisi vaikka viidellä otolla. – Yleisellä tasolla minua kiinnostavat hipaisut, joissa mytologia ja nykyihmisen arkitodellisuus kohtaavat. – Onhan sitä tullut tehtyä hommia toisenlaisten tuottajienkin kanssa. Tämä oivallus herätti performanssin uudelleen henkiin ja kaiken kukkuraksi näistä ajatuksista syntyi Kultahirvi-teksti. Niin, minähän siis kirjoitan suomeksi, ja englanninkielisistä versioista vastaa Ilkka ”Ike Vil” Salmenpohja. Meidän ajassamme kaivattaisiin valoa alitajunnan luolastoihin ja uskallusta luottaa vaistoihin. Herttaisen vanhan naisen tarinaa kuunnellessa ajattelin, että tämähän on heviä tavaraa, ja kysyinkin sitten, voisiko tarinaa käyttää Amorphisin sanoituksissa. – Jens pistää muusikon koville, mutta ei kuitenkaan liian koville
Valtteri tulostus.indd 39 10.5.2018 14.25
Eikä myöskään unohdeta Daughter Of Haten maagista puheosuutta, johon kertojan äänen tarjoaa Pekka Kainulainen. Yhtä hieno on myös Heart Of A Giantin spaghetti western -henkinen alku, josta Amorphis hyppää fanfaarimaisen juhlallisten teemojen pariin. – Länkkäritunnelmien lisäksi monet muutkin biisit soivat paikoin todella elokuvallisina. – Niin, vaikka meidän musiikki onkin vähintäänkin hunajaista, nauraa Holopainen. Nostetaanpa esiin jokunen esimerkki: kun hyvinkin ”Amorphismaisella” teemalla käynnistyvä Grain Of Sand on rullannut eteenpäin parin minuutin ajan, kappale lähtee ikään kuin uudelleen käyntiin, ja voi pojat, miten komeaa jälkeä Amorphis ja heidän tuottajansa ovatkaan saaneet aikaiseksi. 40 SOUNDI osuudet kuulostivat ensipuraisulla... JA YHDESSÄ TEKEMISEN RIEMU. Samoja universaaleja teemoja pyörittävät monet muutkin Queen Of Timen sanoitukset. – Jensillä on oma luottokuoronsa, ja esimerkiksi Grain Of Sand todistaa, että tähän on syynsä, Holopainen nyökkää. – Uusissa biiseissä soivat kuorot ja orkesterit tulivat meillekin aikamoisena yllätyksenä. Ei vaatinut kuitenkaan montakaan kuuntelukertaa, kun nämä Amorphis-universumia hyväilevät uudet tuulet tuntuivat suorastaan nerokkailta oivalluksilta jo kolmannentoista levynsä julkaisseelta yhtyeeltä. Queen Of Timen tekstien lähtökohtana on ylipäänsä olla ”sen heikomman puolella”. T oinen toistaan kiehtovammista osista rakentuva Pyres On The Coast pohtii tekstissään erilaisia kulttuureja – niiden synty”MEIDÄN KUNNIANHIMO ON EDELLEEN TALLELLA. EN TIEDÄ, MIHIN MUUT OVAT KADONNEET NÄ MÄ JUTUT.” Amorphis on niellyt lukemattomasti maileja Tales From The Thousand Lakes -klassikkonsa jälkeen. mää, kuolemaa ja muutosta. no, vähintäänkin mielenkiintoisilta. Kylmät väreet eivät tälläkään kerralla valehtele. – Albumin otsikosta ja kannesta sekä The Bee -kappaleesta huolimatta tämä ei ole suoranainen teemateos mehiläisistä, hymähtää Joutsen. Esimerkiksi päätösnumero Pyres On The Coastiin olisi suurenmoista toteuttaa animaatiovideo, jossa massiiviset laivat lipuvat tummana myrskyävältä mereltä, ja varoitustulet syttyvät rannikon kukkuloiden huipuille yksi kerrallaan, tunnelmoi Joutsen. Tuosta kokoonpanosta yhtyeen riveissä vaikuttaa yhä neljä jäsentä. K u v a: La rs Jo h n so n amorphis-taitto_e.indd 40 9.5.2018 13.56. Pekka on syystäkin huolissaan maapallosta ja pienen ihmisen paikasta, ja hän tuo ajatuksiaan ilmi esimerkiksi vanhojen uskomusten ja mytologioiden kautta. – No, leikki leikkinä, mutta Jens onnistui joka tapauksessa taikomaan kappaleisiin sellaisia maisemia, ettemme osanneet edes uneksia moisista jylhyyksistä. Tales From The Thousand Lakesista, Amorphisin metallisen maailman absoluuttiselle huipulle nostaneesta klassikosta, on kuitenkin vierähtänyt jo kaksikymmentäneljä vuotta. – Mehiläisten herkkä ja haavoittuva yhteisö on metafora monille asioille, vaikkapa mainittujen kulttuurien evoluutiolle ja vieläkin isommille kokonaisuuksille. Juuri tästähän mieltä ylentävässä rockmusiikissa on monesti kysymys: siitä, että vanha sotaratsu, tässä tapauksessa Amorphis, kykenee työskentelemään myös vanhemmilla päivillään innostavan innovatiivisesti. Jens hehkutti visioitaan pitkin tekemisprosessia, mutta Queen Of Timen ensimmäisten miksausten äärellä tuli silti fiilis, että ”mikä ihmeen bändi tämä oikein on”, nauraa Holopainen
Ja kuinka ollakaan, Arto Paasilinnan teokseen perustuva ja Risto Jarvan ohjaama leffa käsittelee ”moderniin elämänmenoon kyllästymisen ja nykyyhteiskunnasta vieraantumisen” teemoja. Kun valmistelin Message In The Amberia, tietoisena inspiraation lähteinä toimivat 1970-luvun kokkiohjelmat, erityisesti Patakakkosen tunnusmusiikki. Otetaan yksi aasinsilta: kun Esa Holopainen kirjoitti uudelle albumille kappaleen Message In The Amber, hän lainasi siihen alitajuisesti vuonna 1977 julkaistun Jäniksen vuosi -elokuvan tunnussävelmää. Nämä hämmästyttävät pörriäiset ovat kuitenkin kovaa kyytiä katoamassa maapallolta, eikä tätä hälyttävää ilmiötä ole kyetty tyhjentävästi selittämään. – Elokuvassa esiin tulevat ajatukset sopivat kieltämättä hyvin Queen Of Timen sanoitusteemoihin. Ikää Amorphisilla on jo kohta 30 vuotta, mutta tuottaja Jens Bogrenin (kolmas oik.) johdolla porukka on saanut musiikkiinsa uutta kulmaa. Mutta onko liian kaukaa haettua nähdä mehiläisten yhdyskunta metaforana Amorphisille huolellista työtä vuodesta toiseen tekevälle ryhmälle, jonka kaltaiset tuntuvat kuitenkin olevan katoava luonnonvara. – Nyt puhumme niin isoista asioista, että jään ihan sanattomaksi, tuumaa Holopainen. ”Jos mehiläiset häviäisivät, ihmiskunta selviytyisi vain pari vuotta”, kerrotaan Albert Einsteinin miettineen. ”JOS LAULAJA VETÄÄ HOMMAN ÖVERIKSI, KOKO SEURAAVA TYÖPÄIVÄ SAATTAA OLLA MENETETTY.” K u v a: La rs Jo h n so n DISTRIBUTED BY Soundi FIN Slayer 05-18.indd 1 04.05.18 15:22 amorphis-taitto_e.indd 41 9.5.2018 13.56. Palataanpa vielä lopuksi mehiläisiin, jotka tekevät uskomattoman tarkkaa työtä esimerkiksi pesää rakentaessaan. Parhaimmillaan ruotsalaisvisionäärin luoma jylhä äänimaisema yllätti itse muusikotkin. – Et ole lainkaan hakoteillä! Vertaus on erittäin osuva, päättää Joutsen. Toki myös Jäniksen vuoden tunnari on aikoinaan porautunut mielen syövereihin, ja kyllähän sen vaikutuksen kuulee lopputuloksesta
Tuplalevyt on yleensä aina liian pitkiä, tulee liikaa asiaa. ASIAA, TODELLAKIN. jukka nousiainen -taitto.indd 42 10.5.2018 13.16. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Mikko Meriläinen Kuva: Sini Mäenpää Jukka Nousiainen istuu tontilla, jossa pari vuotta sitten sijaitsi innostava ja virkeä alakulttuurin tee-se-itse-keskus Keltainen talo. Tässäkin on jo tosi paljon asiaa. – Silloin 2016 oli matskua, mistä olisi voinut toisen levyn tehdä, mutta ihan hyvä ettei tullut hätiköityä, toteaa tällä hetkellä Sastamalan maaseudulla asuva Jukka Nousiainen Tampereen Klubin lounasherkkujen äärellä. – Formaatti asettaa rajat, levyn pitää mahtua yhdelle vinyylille. Samalla levyn raitamäärä kasvoi sellaiseksi, että kasiraituri vaihtui tietokoneeseen ja lopulta Pro Toolsistakin loppui raidat kesken. Kaiken niittaavaksi kappaleeksi nousee albumin loppupuolelle laitettu Köyhät kyykkyyn: ”Vedetään päät täyMiljoonan raidan mies Spontaanina tee-se-itse-julkaisijana tunnettu Jukka Nousiainen valmisteli uutta Ei enää kylmää eikä pimeää -albumiaan parin vuoden ajan. Syynä kappaleiden karsintaan oli paitsi tyylillinen ero mietteliään ja introvertin edellislevyn sekä selvästi rempseämmän uutuuden välillä, myös käytännön sanelemat rajoitukset. Tämä uusi on ihan siinä ja siinä, 22 minuuttia per puoli vielä just menee. Ei enää kylmää eikä pimeää on helppo mieltää teemalevyksi, sillä läpi levyn Nousiainen laulaa vallalla olevien, menestystä ja materiaa suosivien arvojen, sekä itse tärkeänä kokemiensa elämänlaadullisten asioiden usein sovittamattomasta ristiriidasta. – Osa tämän levyn biiseistäkin olisi edelliselle ehtinyt, esimerkiksi Alkusoiton jätin pois viimeistelyvaiheessa. Hiljaisuus venähti kuitenkin odotettua pidemmäksi, ja vasta huhtikuussa 2018 Nousiainen ilmoitti Facebook-sivullaan, että Ei enää kylmää eikä pimeää -albumi ilmestyisi kuukauden päästä. Horisontissa kohoaa kuin irvokkaana toisen maailman mahtimerkkinä ”Mordorin tornina” tunnettu hotelli. Soundinkin haastattelussa hän lupaili, että materiaalia on valmiina ja uutta albumia pukkaisi vielä saman vuoden aikana. K un Jukka Nousiainen julkaisi alkuvuodesta 2016 erinomaisen nimettömän kakkosalbuminsa, ei sen seuraajaa pitänyt joutua odottamaan kauan
VAIKKA KYSEESSÄ on vasta kolmas Jukka Nousiaisen varsinainen sooloalbumi, on mies julkaissut elämänsä aikana valtavan määrän musiikkia niin Räjäyttäjien kuin lukuisten muidenkin yhtyeiden kanssa. Mutta en tiedä, että miten voimavarat riittää. Ennakko: 37 € / portti 40 € | La: 30.6. – Tein sen reilu vuosi sitten talven pimeimpään aikaan, oli kaikki Trumpit ja muut, ja tuntui että miten kaikki voikin mennä päin persettä. Voittaako valo sittenkään. Digitaalisen ja analogisen työskentelyn suurinta eroa Nousiainen havainnollistaa käsillä ilmaan piirtäen: nauhalla äänittäessä kaiken näkee päässään horisontaalisena mielikuvana, kun taas tietokoneella työskennellessään kaiken näkee edessään ruudulla, jossa päällekkäin ja lomittain järjestyvät aaltomuodot ja raidat ovat kuin partituuri. – Ajatuksena on, että tekisin bändilevyn. PE 29.6. Ei mulle ole täällä mitään tekoa. – Ei varmaan kumpaakaan! ”Jos elämässä on ihan pienikin hyvä juttu, niin se voi kumota ison kasan paskaa.” jukka nousiainen -taitto.indd 43 10.5.2018 13.16. lipunhintaan lisätään 2,50 euroa toimituskuluja) • JUVA: S-Market • Juva Camping (toukokuussa) • Juvan ABCJuvan Matkailuneuvonta (kesäkuussa) • Sampolan kahvio (Uimahalli) • MIKKELI: S-Stella ja Prisma • SAVONLINNA: Prisma • VARKAUS: Suomalainen Kirjakauppa • PIEKSÄMÄKI: Pieksän Kirja Liput: Pe: 29.6. huom. Onko tällä kertaa luvassa syntikoita vai kunnon rokkia. – Kappaleen lopussa tulee kohta, missä on paljon matskua ja iso kuoro. Varsinkin rummuissa on tietty juttu, miten äänitän että saan ne kuulostamaan siltä miltä haluan. Albumin lävistävään synkkään ja ahdistuneeseen teemaan nähden levy loppuu hämmentävän valoisissa tunnelmissa. Mutta sitten kun otan sen kahvin ja menen aurinkoon sitä juomaan… niin sitten tämä kaikki onkin yhtäkkiä totta! Jos elämässä on ihan pienikin hyvä juttu, niin se voi kumota ison kasan paskaa. Mä äänitin paljon niin, että oli vaikka kaksi eri kitaravahvistinta ja useita mikkejä, joista voi sitten valita miksatessa sopivimmat soundit. Tuntuu, että halutaan tyhjentää kaupunki kaikesta semmoisesta oikeasta elämästä. Soolokeikkojen tyylisesti. Yhä edelleen Nousiainen äänittää musiikin yksin kotonaan hyväksi kokeminsa metodein (hän toteaa, ettei usko saavansa mitään aikaan jos pääsisi huippustudioon) mutta muuten on paljon muuttunut. Huipennus teknologiselle kehityskululle koettiin Jukan tehdas -kappaleessa, jota tehdessä Pro Toolsistakin loppuivat raidat. Siihen reaktiona ajattelin, että mitäs jos tekisinkin sellaisen biisin, jossa on pelkästään valoa! Mä tajusin, että kun mä teen lauluja ja esitän niitä, niin sehän on alue missä voi tehdä ihan mitä vaan. Levyllä mainittunakin pontimena ajatukselle on tietenkin Keltainen talo, parin vuoden ajan Tampereen keskustassa tee-se-itse-tekemisen rikkaana kulttuurikeskuksena toiminut puutalo, joka on nykyään vain tyhjäksi jyrätty tontti. Vaikka jos ajatellaan Tamperetta, niin mä koen että täällä on kiihtyvissä määrin vähemmän tilaa sille, mitä ihmiset oikeasti tarvitsee. Tuossahan lauletaan oikeastaan asioista, joita ei voi tapahtua. Ainakin Nousiainen haluaisi vastapainoa itsekseen kotistudiossa puuhastelulle. Samaan hengenvetoon Nousiainen painottaa, ettei ole kunnolla perillä esimerkiksi siitä, kuka ja missä pitää valtaa ja päättää asioista. Mitä ihmiset sitten tarvitsevat. Nousiainen painottaa, että omaehtoisen kulttuurin luominen vaatisi pitkäkestoisia panostuksia, eikä siihen riitä että ”silloin tällöin on joku homeinen purkutalo, mihin päästään vähäksi aikaa.” – Se, mitä ihmiset tarvitsevat ei kohtaa ollenkaan tämän meiningin kanssa, mihin ollaan menossa. Mutta kyllähän mä enimmäkseen laulan omasta kokemuspiiristä. Siitä olen vilpittömästi todella innoissani. Pro Toolsiin mahtuu 120 raitaa, eikä se riittänyt, joten se piti tehdä kahdessa sessiossa ja liittää välimiksauksen kautta yhteen. Projektin edetessä Nousiainen huomasi, että tulee tarvitsemaan apua albumin loppuun saattamiseksi. Enkä mä ajattele, että mä olisin oikeassa, tai että se mitä minä teen on tärkeää, mutta katson tätä omasta vinkkelistäni, ja mulla on mielikuva että ihmiset haluaisivat olla vapaita ja elää ihmisarvoista elämää. – Mun oli pakko valita, että teenkö mä levyn jollain ihan toisella tavalla vai etsinkö jonkun miksaamaan nämä. Siis eihän koskaan voi mennä noin hyvin, ihmiset vaan ovat tyhmiä. – Räjäyttäjät äänitti just pohjat seuraavalle levylle, joka tulee ennen joulua. 42 SOUNDI SOUNDI 43 teen kehityksen pyhää henkee/Sitä samaa jolla sydämen ja järjen ääni vaimenee.” – Olen tällä levyllä koettanut tehdä havaintoja, jotka toistuvat maailmassa laajemminkin. Miksauksesta vastaa Nousiaisen vanha Jyväskylän-tuttu Tuukka Tervo, joka on toiminut Nousiaisen yhtyeen livemiksaajanakin. Ei ymmärretä, ettei ihmisten viihtyvyydeksi riitä se, että pystyy kuluttamaan jotain, jos ei ole muuta sisältöä. Suuri osa siitä on tullut julki ensin (tai pelkästään) kasettina, ja monet on äänitetty kotikutoisilla vehkeillä nelitai kasiraiturille. Entäs tästä eteenpäin – uskaltaako Nousiainen lähteä tälläkin kertaa lupaamaan, että jatkoa saadaan pian. klo 14-02 ei ikärajaa KAIJA KOO JVG JUHA TAPIO EVELINA POPEDA RUOSKA JARKKO AHOLA TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS KLAMYDIA ARTTU LINDEMAN ELLINOORA ENNAKKOMYYNTIPISTEET: HELSINKI (ja nettitilaukset): TIKETTI ( www.tiketti.fi. Uusi albumi onkin soundeiltaan huomattavasti aiempia parempi ja selkeämpi. Joku ”viiden tähden keskusta” ja Kansiareena, tämmöiset meiningit on mun mielestä kuin irvokas vitsi, joka kammottavalla tavalla onkin totta. JUVA CAMPING 29.-30.6.2018 – Kyllä mä olen aina halunnut, että levyt kuulostaisi mahdollisimman hyvältä, mutta sitä on vain tehnyt sen mukaan mitä on ollut käsillä ja mitä on osannut. – Tykkään äänittää nauhurilla. Viimeisenä kuultava nimibiisi maalaa kuvan tilanteesta, jossa kaikki on hyvin. – Nämä on vain tällaisia ikään kuin kadunmiehen havaintoja. – Kyllähän tässä on hirveästi kaikenlaisia juttuja tehnyt, joten mieli tekisi sanoa niin. – Musiikin kuunteleminenkin on ihan erilaista, kun ne kaikki eri osat näkee. Ja toisaalta haluaisin tehdä myös sellaista erilaista soolojuttua, jossa ei olisi paljon soittimia. Lisäksi mielessä kuumottelee hyvän livelevyn tekeminen. klo 18-02 ei ikärajaa LA 30.6. – Jotain sellaista missä ei tarvita rahaa, Nousiainen tiivistää. Ja hyvissä voimissaan on tietenkin myös Räjäyttäjät. Sitten kun sen laittaa masteriksi ja kuuntelee vaikka vinyyliltä, se kokemus muuttuu taas täysin. Ennakko: 40 € / portti 45 € | Vain ennakosta 2 PV: 70 € Ka ikk i oi ke ud et m uu to ks iin pi dä te tä än . Mutta yleensähän siinä käy niin, että raidat loppuu nauhurissa ja sitten jatketaan digitaalisesti. Kaikki on mahdollista. Apu löytyi läheltä. – Niinpä. Tämän albumin kontekstissa Ei enää kylmää eikä pimeää -lopetukseen on vähän vaikea uskoa. En osaa itse miksata näin monimutkaista matskua, ei siitä saisi mitään selvää. Mutta esimerkiksi tänään mä en ole vielä juonut kahvia ja siksi mua väsyttää eikä ajatus juokse
Vieraantuminen luonnosta on vielä vaaraksi koko ihmiskunnalle. KUKKAHATTU HEVIÄ JA TITITYYTÄ mokoma-taitto_d.indd 44 9.5.2018 14.02. Mutta kuten monta kertaa aikaisemminkin, uusi pitkäsoitto vapautti Mokoma-viisikon taas yhdestä pahasta kiipelistä. K u v a: Jo o n as B ra n d t Tämän lehden ilmestymispäivänä niin Suomessa kuin Japanissakin julkaistava Hengen pitimet ei syntynyt helpoimman kautta, ei sinne päinkään. Teksti: Timo Isoaho 44 SOUNDI Vaikka Mokoma usein paistatteleekin kirkkaiden värivalojen hohteessa, muistuttaa bändi uudella Hengen pitimet -levyllään rauhoittumisen tarpeesta
vuosi Mokomaa! Ennen kuin pääsemme pureutumaan aiheeseen nimeltään Hengen pitimet, meidän täytyy palata aika monen kuun kierron taakse, aina vuoteen 2012 asti. Onko uransa kolmatta kevättä elävä Mokoma todellakin heittämässä hans koja tiskiin. Mutta keleistä viis, sillä tamperelaisen kulttuurikapakan kulmaukseen iltapäivän alkajaisiksi istahtaneet Marko Annala ja Tuomo Saikko nen ovat silmin nähden hyvällä tuulella. – Eräs kirjaprojekti (Annala julkai see syksyllä Paastoromaanin), uuden Mokomamateriaalin valmistelu, perhe elämän kuviot ja muut kiireet ovat pitä neet huolen, etten ole joutunut painis kelemaan turhien vapaaajan ongelmi en kanssa, laulaja huokaisee. – Siinä oli ollut tapauksia, kun jotkut biisiaihioni eivät olleet syystä tai toises ta kelvanneet Mokoman muille herroille. Suomalaisen metallin pitkäai kainen suurvisiiri Mokoma on työstänyt odotetun studioalbuminsa pohjamate riaalia vasta muutaman päivän ajan, mutta äänivelho Janne Saksan valvomat ja Janne Hyrkkään iskemät rumpuraidat alkavat olla jo kohdallaan. Hengen pitimet otsikon myö hemmin saava pitkäsoitto edistyy ko vaa vauhtia. – Ei kai nyt sentään! Se on meidän in sidevitsi, jota on tullut käytettyä suun nilleen jokaisen albumin yhteydessä. Paikalla on toki myös yhtyeen pää asiallinen biisinkirjoittaja Marko Anna la. ”Luonnosta löytyy suurta ymmärtäväisyyttä, viisautta ja nöyryyttä, eikä se huuda takaisin, vaikka me sen ansaitsisimmekin.” mokoma-taitto_d.indd 45 9.5.2018 14.02. Jonkun tutkimuksen mukaanhan ihmisen pitäisi, tai kannat taisi, vaihtaa työpaikkaa seitsemän vuo den välein. Myös basisti Santtu Hämäläinen sekä kitaristit Tuomo Saikkonen ja Kuisma Aalto myhäilevät instrumenttiensa ää ressä. Ja viimeistä Mokomaalbumiahan tässä muutenkin väännetään! Vaikka Sound Supremen uumenis sa rytisevä tuore materiaali vaikuttaa jo varhaisvaiheessa tekevän arvoistaan seuraa Mokomaklassikoksi nousseelle Elävien kirjoihin teokselle (2015), An nalan sanat porautuvat takaraivoon. Nauru raikuu, vitsit sinkoile vat ilmassa. Tai ehkä tässä vaiheessa on turvallisempi puhua keväästä. Voin ihan kirk kain silmin vakuuttaa, että jos raha kiil täisi silmissämme, tekisimme kokonaan muita hommia, hymähtää Saikkonen. No, toisen albumin jälkeen saimmekin ken kää huonojen myyntilukemien vuoksi. Siis että viimei nen levy. – Aina välillä törmää näihin melkoi sen huvittaviin ”ne tekee sitä vain rahan takia” kommentteihin. Kun teimme kaksi ensimmäistä levyä (Valu ja Mokoman 120 päivää) vuositu hannen vaihteessa EMI:lle, tunnelma oli koko ajan sellainen ”kiikun kaakun”. – Vuosien aikana on käynyt niin hie nosti, että Mokomasta on tullut elämän työ – tai ainakin yksi niistä – mutta sil loin tällöin mielessä kieltämättä käy myös ”tätäks mie nyt teen, tätäks mie nyt oon” ajatus. – Mutta ei mitään hätää, kyllä tämä tästä. Tuolloin ilmestynyt, tuttuun tapaan Suomen albumilistan paalupaikalle karauttanut 180 astetta oli Mokomalle eräänlainen vedenjakaja. H uhtikuussa ei ole enää läheskään niin kuulasta, sillä kesä tekee jo tuloaan. Mutta ei auta, on tartuttava punai sen pääkallon puisiin sarviin. Kurimus (2003) taas ilmestyi perusta mamme Sakarayhtiömme kautta, mut ta emme silloinkaan tienneet, saako le vytysuramme jatkoa – ainakaan ilman taloudellisia tappioita, Annala kertoo. SOUNDI 45 E letään kuulasta tammikuun päivää, ja hämeenlinnalaisen Sound Supremen sokkeloiden tunnelma on varsin sähköinen. Nyt on meneillään 22. Joskus tunsin piteleväni hyvinkin lupaa valta vaikuttavaa ideaa käsissäni, mutta en kuitenkaan viitsinyt – tai uskaltanut! – tarjota sitä bändille. Hänelläkin on syytä tyytyväisyyteen, sillä kuukausien ja taas kuukausien mit tainen rankka työputki alkaa hiljalleen hellittää kuristusotettaan. Esimerkiksi Kuule minua meni sitten Haloo Helsingille, Annala aloittaa. Tai no: ainakaan emme kärvis tele taka talven kourissa
Seuraavassa vaiheessa olemme katsoneet biisejä eteenpäin lähinnä ”ATK:n välityksellä”. – Muutamat edelliset levyt ovat lähteneet liikkeelle hyvin saman”En uskaltanut laskea tuntimääriä, mutta pidimme uuden levyn tiimoilta noin neljätkymmenet treenit.” Hengen pitimet tuskin jää Mokoman viimeiseksi levyksi, vaikka sellaisestakin oli puhetta. Guruosaston kätilöt Janne Saksa ja Jens Bogren ovat edelleen pulkassa, mutta Mokoma päätyi katsomaan taas kerran omaan peiliin. Mokoma ei tietenkään toimi näin, mutta onneksi me pystymme uudistamaan toimintaamme muilla tavoilla. Annala nostaa esiin vielä yhden kulman. Tämä todisti, että meidän materiaali kestää kansainvälisenkin vertailun, sanoo Annala. Hieman yli kolme vuotta sitten aamun sarastuksen nähnyt Elävien kirjoihin osoittautui jo ensikuulemalta erääksi Mokoman kokonaisvaltaisimmista albumeista, eikä uhkakuvia ole ilmestynyt näköpiiriin myöhemminkään. Välillä herrat osuvat timantteihin, toisinaan on vähän hiljaisempaa. Japanilaiset eivät tienneet Mokomasta yhtään mitään, mutta niin vain pitti lähti pyörimään heti ensimmäisellä Tokion-keikalla. Elävien kirjoihin saattaa hyvinkin olla Mokoman tähänastisen uran paras teos. – Nyt menimme treenikämpälle ja aloimme katsoa raakaideoita yhdessä. Vuonna 2013 yllättäen alkaneet Japanin-retkemme taas antoivat meille intoa ja itsevarmuutta. Kun Markolta sitten tuli demoja, en lähtenyt muokkaamaan esimerkiksi niiden tempoja, kertoo Saikkonen. Jotkut alustavat kappaleet muuttuivat bändin käsittelyssä niin paljon paremmiksi, etten voinut kuin – Keskustelimme asiasta vakavasti ennen 180 astetta -albumin työstöprosessia, ja päätimme ottaa levylle kaikki absoluuttisesti parhaat biisit, miettimättä sen kummemmin esimerkiksi kokonaisuuden musiikillista tasapainoa. – Lopulta albumille tuli aika paljon keskitempoista kamaa, ja se leimasi kokonaisuutta vähän ”joutokäyntiseksi”. Kun Jens Bogren varmistui miksaajaksi, sitä alkoi tietoisesti tai tiedostamatta miettiä kappaleita vielä yhdeltä tai kahdelta uudelta kantilta: pitäisikö tähän keksiä vielä parempi stemma, mietittäisiinkö tätä riffiä vielä kerran ja niin edelleen. Olin ihan lopussa tämän työtavan kanssa... Se on joskus mielekkään jatkamisen edellytys. Jos Marko tarvitsi muutosta 180 astetta -levyn aikoihin, niin minä tarvitsin sitä nyt. Saatoimme sovittaa jotakin aihiota monta tuntia ja päätyä puhaltelemaan, että miten ihmeessä me pääsemme tästä pisteestä eteenpäin. 180 astetta toi tekemiseen rentoutta, kun taas akustinen Varjopuoli-albumi (2011) kehitti meitä erityisesti sovittajina. Motivaatio-ongelmat on yli 20-vuotiaan bändin riveissä nyt selätetty. Kun viisi omaehtoista jätkää yrittää saada piuhat yhteen, tiedossa on hemmentinmoisia haasteita ja pirun hienoja hetkiä. Olen sitä mieltä, että ilman sitä Marko saattaisi tehdä tilausbiisejä muille, ja yhtye olisi ollut menneen talven lumia jo pitkään, lisää Saikkonen. Muuten jopa jatkaminen tässä bändissä olisi ollut vaakalaudalla. Annala nappaa puheenvuoron. Kurimuksesta asti levyille oli päätynyt vain yksi hituri, mutta nyt niitä oli enemmän – ja samalla me pääsimme pois ”kaavamaisesta tekemisen mallista”, huomauttaa Annala. – Elävien kirjoihin -sanoitusmaailma on tietysti oma lukunsa, sillä Marko lähti ensimmäistä kertaa kirjoittamaan human interest -pohjalta. – 180 astetta ei välttämättä ole kokonaisuutena Mokoman paras pitkäsoitto, mutta se avasi meille ihan uusia ovia. näytös siis kesti Valusta Kurimukseen, ja 2. Karjalainen mylläävät bändinsä kokoonpanon uusiksi vähän väliä. näytös Kurimuksesta 180 asteeseen – käynnistyi suorastaan eeppisesti. – Vaikkapa Kauko Röyhkä, Ismo Alanko ja J. Kun yksi yhtyeen jäsen laittoi levylle eräällä tavalla koko elämänsä, buustasi se muutakin bändiä etsimään vielä yhtä ylimääräistä vaihdetta, Saikkonen kuvailee. K u v a: H ar ri H in k k a mokoma-taitto_d.indd 46 9.5.2018 14.02. Mokoma toki tuntee ”voittavaa joukkuetta ei vaihdeta” -viisauden, ja Hengen pitimet toteuttaa sitä – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. 46 SOUNDI tyylisesti: Marko on antanut minulle alustavia aihioita, joita olen sitten viilannut GarageBandilla ennen muun bändin mukaantuloa. – Onnistumisen taustalla voi nähdä useita syitä. – Eikä unohdeta sitä, että nauhoitimme Elävien kirjoihin vanhan luottomiehemme Janne Saksan kanssa, kun taas miksaajaksi tuli täysin ulkopuolinen korvapari. Toisinaan biisit oli demotettu niin valmiiksi, että pystyimme soittamaan ne treenikämpällä alusta loppuun ykkösellä koko bändin kanssa, kertoo Saikkonen ja jatkaa: – Elävien kirjoihin oli tämän metodin päätepiste, ainakin tällä erää. Tällaisista puroista se Elävien kirjoihin lopulta syntyi. M okoman uran kolmas jakso – 1
– Niin, linnuthan eivät oikeas taan enää laula titityy, vaan niistä kin on tullut tyhmempiä ja yksin kertaisempia. – En uskaltanut laskea tunti määriä, mutta pidimme uuden le vyn tiimoilta noin neljätkymmenet treenit. Vaikka kappale saattaa jonkun mielestä käsitellä ihmiskunnan viimeisiä ai koja, siellä voidaan käyttää sanaa ”titityy” – samalla kun myös kita ramelodia mukailee sitä, Saikko nen sanoo. Sitten se kertoo seuraavissa tree neissä, että ”purin biisin osiin, ja tajusin sitä ja tätä, ja ehdottaisin tällaista ratkaisumallia”. – Kannattaa myös muistaa, että sanoitukset voi käsittää niin mik ro kuin makrotasollakin tapahtu viksi. – Edellislevyn ”syvän inhimilli sen tragedian” jälkeen minua ilah duttaa uusien sanoitusten leikki syys ja odottamattomuus. Kansanjoukot voivat tuhota kaiken linnunlaulun, mutta jokai nen pystyy vaimentamaan myös sen oman elämänsä titityyn. Digipak | LTD 2-LP Gatefold | Download & Stream OUT 08.06.! A fiery concept album by Grammy Award-winning songwriter and guitarist Mark Tremonti! ! NOW O U T HOOBASTANK Push Pull Available as LTD Digipak, LTD Vinyl and Download / Stream! The new album from these American rock hit makers proves to be their best yet! NEW ONLINE STORE! WWW.NAPALMRECORDS.COM! DOWNLOAD THE FREE NAPALM APP FOR BOTH IPHONE AND ANDROID! mokoma-taitto_d.indd 47 10.5.2018 13.13. Mutta minä olenkin kukkahattuhevari ja haluan myös uudistaa tätä rakasta genreä. Ihmisten pitäisi hävetä kasvot pu naisena, mutta emmehän me ym märrä tehdä sitäkään, Annala hämmästelee. Hienoja kielikuvia, kerta kaikkiaan. No, toivon mukaan tekemämme duuni kuuluu läpi lopputuloksesta, hymähtää Annala. – En halua leimautua yhden asi an hevoseksi tai ”koko kansan ol kapääksi” vaan tahdon kirjoittaa jatkossakin monenlaisia tarinoita, painottaa Annala. Jos Mokoman jäsen X ei pidä jostakin ideasta, miten hän ilmoit taa mielipiteensä. – Jotkut biisit, vaikkapa Lahja ja Kesy tä perkeleet, menivät kieltä mättä aika moisen bändimyllyn lä pi, vahvistaa Saikkonen. Ihmisten älykkyys vähenee, ja se heijastuu myös mui hin luontokappaleisiin, Annala aloittaa. – Kunnioittavasti, mutta suoraan. – Esimerkiksi Kuisma voi kom men toi da jonkun kappaleen ryt mistä maailmaa, että ”perse ei pyö ri, tää idea ei oikein käy jalan alle”. Mut ta puhutaan sitten isommasta tai pienemmästä mittakaavasta, niin yksi asia on varma: mikäli meidän luomakunnan kruunujen meinin ki ei ala pian muuttua niin loppu tulee nopeammin kuin uskomme kaan. Tällainen rakentava työs kentelymalli on eräs Mokoman eh dottomista vahvuuksista, ja ilman sitä monta helmeä olisi jäänyt te kemättä. A nsiokkaasti haastavaa aihet ta – oman elämänsä rankko ja kipupisteitä – edellisellä pitkäsoitolla kuvannut Marko An nala teki ennen Hengen pitimien sanoitusten valmistelua tietoisen valinnan. – Luonnosta löytyy suurta ym märtäväisyyttä, viisautta ja nöy ryyttä, eikä se huuda takaisin, vaikka me sen ansaitsisimmekin. Tämä oli hyvin van hanaikainen tapa työskennellä, ja paikoin se oli täysin sietämätöntä, niin ajankäytöllisesti kuin talou dellisestikin... Tietenkin puhinaa ja hampaiden kiristelyä esiintyy, mutta toisinaan se oma mielipide täytyy siirtää syr jään, ahdisti tai ei. Ja tadaa, kappale saattaa parantua ihan hui masti. Ei enää masennusta, ei enää koulukiusausta. Titityybiisi Linnut eivät laula enää on eräs komean uutuusalbu min kirkkaimmista helmistä. – Raskaammassa kotimaisessa musiikissa kuulee paljon tätä ”rau ta routa perkele” osastoa, ja toki rankan hevimiehen on helpompi innostua sellaisista kuin jostakin ”tuutilullasta”. Se kä teen liimattu laite sylkee informaa tiota ja vaikka mitä saastaa, ja siitä seuraa se, ettei kukaan enää oike astaan tylsisty, ainakaan sillä pe rinteisellä tavalla. fiilistellä tippa linssissä, että ”mi ten tämä voikaan kuulostaa näin hienolta”. – Suurimmalla osalla nykytyy peistä on taukoamaton monime diaajo päällä, eikä monikaan pys ty enää keskittymään mihinkään isompaan kokonaisuuteen. – Kiitettävän inhorealistisella tavalla! Onneksi me olemme tois temme lempisäveltäjiä, joten hy vin usein aihiot kelpaavat, nauraa Annala. Työskentely alkoi maalis kuussa 2017 ja nauhoitukset käyn nistyivät tammikuussa, ja meillä oli joka viikko vähintään yhdet harjoitukset. Ja onhan tämä meininki muuttunut: joskus pa ha mieli saattoi kestää vuoden tai kaksi, nyt se kestää viikon tai kaksi, vertaa Saikkonen. Välillä kannat taisi pysähtyä ja rauhoittua – ja ikävystyä vaikka 45minuuttisen rocklevyn äärellä, hymähtää Saik konen. Hyvä lukija, tee itsellesi palvelus ja mieti edes hetken verran lauseita ”Kuunnelkaa kuinka metsä vastaa / ei huuda vaikka sille huudetaan” ja ”Vesi ei virtaa sinisenä / ruoho ei kasva vihreänä / aurinko ei pais ta keltaisena / kasvot ovat häpeäs tä punaisena”
Teimme syväsukelluksen Ihsahnin ja Norjan ainutlaatuisen musiikkiyhteisön kiehtovaan maailmaan. Edgar Allan Poe Emperorin kanssa uria uurtanut ja sittemmin soolourallaan ilmaisua laventanut Ihsahn on paitsi musiikillinen legenda myös keskeinen yhdyshahmo Norjan raskaan musiikin skenessä. Teksti: Salla Harjula 48 SOUNDI T U L I S I E L U Alone From childhood’s hour I have not been As others were; I have not seen As others saw; I could not bring My passions from a common spring. norja-taitto_c.indd 48 9.5.2018 14.04. From the same source I have not taken My sorrow; I could not awaken My heart to joy at the same tone; And all I loved, I loved alone. Black metalista ponnistanut muusikko halusi olla jo alun perinkin kaikkien sääntöjen ja sisäisten lakien tavoittamattomissa. Then – in my childhood, in the dawn Of a most stormy life – was drawn From every depth of good and ill The mystery which binds me still: From the torrent, or the fountain, From the red cliff of the mountain, From the sun that round me rolled In its autumn tint of gold, From the lightning in the sky As it passed me flying by, From the thunder, and the storm, And the cloud that took the form (When the rest of Heaven was blue) Of a demon in my view. Uudella Ámr-albumilla Ihsahn kuvaa ulkopuolisuuden tuntojaan Edgar Allan Poen runolla
Einar on Ihsahnin eli Vegard Tveitanin lanko. Kristoffer ei osaa eikä edes halua osata sanoa. – Tai jos miettii kristinuskoa. musiikin kokemus Tämä on tyypillistä koko Ihsahnin uran ajalta – jo 90-luvun alusta, kun nuori satanistipoika työsti ensimmäisiä black metal -klassikoiksi nousseita levyjään. Progemetallista Muse-henkisen taiderockin saralle etsiytynyt bändi on pitänyt yhdestä taidosta kiinni alusta: sen, miten tehdään syvällisen kaunista musiikkia, vaikka työkalut vaihtuvat. – Ei minulla kuitenkaan ole niinkään vastauksia. He aloittivat perus-akustisena instrumentaalijazz-ryhmänä, ja nyt he ovat jossain Nine Inch Nails -maisemissa.” Heidi Solberg Tveitan (IHRIEL, STAROFASH) Vaikka Heidi Solberg Tveitania ei tässä jutussa haastateltu, hänen läsnäolonsa huokuu läpi tekstin. Biisi yrittää katsoa nykyisiä maisemia vuosituhansien näkökulmasta. Ihsahnilta ilmestyi juuri albumi Ámr. Kristoffer ei vaikutu suuresta ajatuksestani, sillä hänelle se on jo itsestäänselvyys. Ihsahnin vaimo ja 20-vuotinen yhteistyökumppani, itsenäinen taiteilija ja Einar Solbergin sisar on vaikuttanut maansa kokeellisen musiikkikulttuurin keskiössä koko aikuisikänsä. Uteliaat, ajattelevaiset ja ainutlaatuiset artistit pohtivat jutussa muun muassa taiteilijan identiteettiä ulkomaailman odotusten ristitulessa, musiikin roolia elämän eksistentiaalisten kysymysten äärellä sekä yhteisön tuen merkitystä artistin synnylle, oli artisti itse miten outo ja omalaatuinen tahansa. Se on näkökulma, josta olen aina nauttinut taiteessa. Kukaan artikkelissa haastatelluista ei anna kysymykseen kattavaa vastausta. – En silti ole koskaan pyrkinyt tekemään poliittisia sanoituksia. Myös minulle läheisten ihmisten. Se, että jokainen voi tulkita sitä omalla tavallaan. Ja joskus kokemukseni on tärveltynyt, kun olen tulkinVegard Tveitan (IHSAHN, EMPEROR) Norjan black metal -perinnössä kaikkien aikojen tärkeimpiin lukeutuvan Emperorin (1991–2001) perustajajäsen. Esimerkiksi uskovaisilla ihmisillä on täysin erilainen maailmankuva. – Se, kun jähmettää asioita ajassa. Esimerkiksi tällä levyllä puhun marmoripatsaista. Mitä se sitten tarkoittaa ja mistä se johtuu. – Sitä paitsi musiikkifanina en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut siitä, mitä taiteilija itse on alun perin musiikillaan tarkoittanut. Tai laajentaa näkökulmaa. Mutta miljoonille ihmisille se on yksi kauneimmista heidän tuntemistaan symboleista. Mutta kun se on vangittu tällä tavalla taideteokseen, se on yhtäkkiä jotain kaunista. SOUNDI 49 E sitän Ulverin Kristoffer Ryggille juhlallisen teesin. Erikoisista vaikutteista innoitusta ammentava levy kuulostaa ytimessään puhtaasti Ihsahnilta, eikä keltään muulta. – Levyn avausbiisi Lend Me The Eyes Of The Millennia vihjaa siitä, mistä vieraantuneisuuden tunne nousee. Vieraantuneisuuden tunnetta huokuva runo kiteyttää paljon – ei pelkästään tuoreesta levystä, vaan myös Ihsahnin henkilökohtaisesta elämästä sekä hänen ylläpitämästään taiteilijapersoonasta. Nämä elementit kulkevat läpi albumin – esimerkiksi biisi Where You Are Lost And I Belong käsittelee sitä, kuinka oma tapani katsoa maailmaa, tapani ilmaista itseäni, tapani käsittää oma paikkani maailmassa, voi olla niin perustavan erilainen kuin toisten ihmisten. Pidän musiikkia taidemuotona, jonka suurimpia vahvuuksia on sen abstraktius. K u v a: B jø rn To re M o en norja-taitto_c.indd 49 9.5.2018 14.04. Musiikin sanoma vs. Kristoffer Rygg on Ulverin perustajajäsen ja johtava voima. Moni marmoripatsas maailmassa esittää äärimmäisiä inhimillisen epätoivon hetkiä, jotka on vangittu kiveen. Vain paljon kysymyksiä. Ja minua kiehtoo, miten eksymme omiin näkemyksiimme toisistamme. Einar Solberg (LEPROUS) Vuonna 2001 perustettu Leprous on Norjan kansainvälisesti kuumin nouseva rock-nimi. Se viehättää minua. Sitä vastoin olen kiinnostunut omasta kokemuksestani sen äärellä. Se muuttuu heti paljon tunteisiin vetoavammaksi. Yhtäkkiä kauheat asiat muuttuvatkin taiteeksi. – Viime kädessä säveltäminen on erittäin itsekäs juttu. Kuka tietää. Yksin Kuvaillessaan uusinta Ámr-levyään black metal -ikoni Ihsahn selittää tyy nesti hip hopista, trap-musan 808rumpu konesoundeista, Motownista ja Abbasta, Stanley Kubrickin elokuvien symmetriasta ja elokuvasäveltäjä John Carpenterin aavemaisista syntikoista. Kristoffer Rygg (ULVER) Ulver on norjalaisen black metalin outolapsi. Absoluuttisia vastauksia mihinkään ei ole tiedossa. Uskonkappaleet ovat ehkä muuttuneet ajan mittaan, mutta Ihsahnin musiikissa on aina ollut filosofinen pohjavire. – Pienemmällä skaalalla voi myös ajatella sitä, kun elokuvan kohtaus esitetään hidastettuna. Se, että miestä kidutetaan ja hänet naulitaan ristiin, on itsessään hirvittävä asia. Nämä norjalaiset musiikintekijät eivät ole koskaan menneet siitä, mistä aita on matalin, vaan useimmiten jättäneet aidan täysin huomiotta, koska päätyivät matkallaan vahingossa laitumen ihan toiseen laitaan. Sittemmin hän on rakentanut soolouraa taiteilijanimellään Ihsahn, jonka tuotantoa voi kuvailla avantgarden, metallin ja pop-koukkujen välisenä tutkimusmatkailuna. Lyyrisesti Ámr on tuttua, esoteerisia kysymyksiä pohdiskelevaa Ihsahnia. Tämän lisäksi heille tuntuu kuitenkin olevan yhteistä tietty uteliaisuus, joka ei rajoitu pelkkään musiikkiin, vaan myös maailmaan sen ulkopuolella. Tässä artikkelissa esiintyvät bändit ja artistit eivät ole pelkästään musiikillisesti innovatiivisia. Jørgen Munkeby (SHINING) Blackjazz-termin itselleen keksinyt black metalia, jazzia ja rock & rollia yhdistelevä Shining on ollut kuvioissa mukana vuodesta 1999 – mutta kuviot ovat matkalla muuttuneet huimasti. Bändi aloitti vuonna 1993 äärimmäisen metallin saralla ja siirtyi siitä neoklassisen folkin kautta kokeelliseen elektromusiikkiin – mutta ylipäätään bändin tyyliä on sattuvampaa kuvailla sanoilla kameleonttimainen tai poikkitaiteellinen, ja jättää genret sikseen. – Tämä kiehtoo minua. Levy loppuu bonusbiisiin Alone, jonka sanoitukset on lainattu Edgar Allan Poen saman nimisestä runosta. Näinhän se varmasti on. Kuten Einar Solberg sanoo: ”Shining on tehnyt hurjemman täyskäännöksen kuin mikään tietämäni bändi. Aloitteleva Leprous toimi aikanaan Ihsahnin taustabändinä, kunnes bändi kasvoi omilla ansioillaan liian suureksi siihen rooliin. Ja tällainen inhimillinen epätoivo on itsessään tietenkin kauhea asia. Siitä heidät toki tunnetaan
Paikallisia motivaattoreita, niitä ihmisiä, jotka työskentelevät todellisella intohimolla yhteisönsä eteen. Tämä on sen tyyppistä musiikkia, joka käsittelee melkeinpä ikuisia, eksistentiaalisia kysymyksiä. 12 000 asukkaan Notoddenissa oli kukoistava skene, jossa tuettiin aloittelevia bändejä. Enemmän ei aina ole enemmän. Ehkä kaikkein tärkeintä heille lopulta oli se, että tässä ympäristössä he tajusivat musiikkiuran olevan heille mahdollinen. Mutta entä Ihsahn itse. ”Mikään ei tule koskaan olemaan sa moin kuin silloin, kun olit nuori ja ih metystä täynnä.” Shiningin blackjazziksi ristimänsä musiikki on haastavaa, mutta siihen hurahtaneille äärimmäisen vetovoimaista. Yhteisön tuki vs. – Omalla kohdallani se ehkä koskettaa samoja inhimillisiä tunteita kuin uskovaisten ihmisten kokemukset. Tunnen toki skenen ihmiset, paljon yksittäisiä mukavia ihmisiä, mutta meidän piireissämme se oli SaK u v a: Sa m an th a M eg li o li K u v a: Ir en e Se rr an o norja-taitto_c.indd 50 9.5.2018 14.04. – Mikään skene ei synny itse itsestään. Vanhempia ja kokeneempia ihmisiä. – Tällaiselle toiminnalle on todella tärkeää, että yhteisössä on... Enpä oikeastaan. Mutta tämän musiikkisfäärin ulkopuoliset ihmiset ovat nyt jatkuvasti kyselleet minulta, miksi ihmeessä haluaisin tehdä jotain niin synkkää ja masentavaa. Tämä siksi, että heidän ympärillään oli ihmisiä, jotka jo olivat päässeet kiertämään maailmaa. Ja olen siitä erittäin kiitollinen. – Meillä oli nuorena tämä. norjaksi kutsumme heitä nimellä ildsjel (suom. Tai kuten Ulverin Kristoffer Rygg sen kiteyttää: – Jep, todellinen oppi-isä. Einar Solberg sanoo suoraan, ettei Leprous-bändiä olisi ilman Ihsahnia ja Heidi Tveitania, jotka ”rekrytoivat” hänet musiikkiuralle. tulisielu). – Tällainen musiikki, tämä ei ole listamusiikkia, tämän tahtiin ei voi tanssia. Meillä oli se mahdollisuus. Tiedotteeseen oli päässyt livahtamaan lause, jossa sanon pyrkiväni aina tekemään synkimmän mahdollisen levyn ikinä. Se vaatii, että on mahdollisuuksia soittaa keikkoja ja päästä esiintymään bändin kanssa. Heidi ja minä ostimme Einarille hänen ensimmäisen kiipparinsa ja käytännössä pakotimme hänet liittymään bändiin, heh! – Heidi ja minä myös tuutoroimme aloittelevia bändejä. Einar myös uskoo, että kannustava ympäristö on kriittisen tärkeä nuorille itsensä etsijöille. – Ja kyllä taitaa olla niin, että jokaisen levyni kohdalla palaan tähän, näihin samoihin asioihin, vaikka matkan varrella olen käsitellyt niitä erilaisin näkökulmin ja erilaisin vertauskuvin. Ihmiset omassa maailmassani ymmärtävät, mitä sillä tarkoitan. Siinä meni hieno hetki pilalle. Mikä tietenkin saattaa kuulostaa turhantärkeältä ja omahyväiseltä… mutta toisaalta, juuri se on asia, joka minut vetää tekemään tätä. Yhtye ei ole kiinnostunut niinkään genreajattelunsa, vaan kokeilunhalun luomasta rajattomuudesta. Heille minun pitäisi ehkä sanoa, että yritän aina tehdä syvällisimmän mahdollisen levyn. Mutta ilman uskonnon stigmaa, heh! Voin käsitellä samankaltaisia, melkein uskonnollisia tunteita ja eksistentiaalisia ajatuksia. Minulle tämä on kuitenkin paljon häilyvämpi asia, sillä sieltä ei löydy mitään absoluuttisia totuuksia. Kokeeko hän työskentelevänsä yhteisössä, joka kannattelee jäseniään. yhteisön rajat Luonteeltaan yksityinen ja omaa rauhaa rakastava Ihsahn on – ehkä paradoksaalisesti – ollut aina aktiivinen kulttuuritoimija kotikaupungissaan Notoddenissa. Hän on hyvin henkilökohtaisesti vaikuttanut häntä seuraavan norjalaisen muusikkosukupolven syntyyn. 50 SOUNDI SOUNDI 51 nut kokemani upean musiikkiteoksen ja sen lyriikat oman pääni sisällä tietyllä tavalla, ja sitten olen saanut selville, että tekijä itse tarkoitti jotain paljon arkipäiväisempää. – Omasta näkökulmastani. – Toki oma kytkökseni Leprous-bändiin on henkilökohtainen. Leprous edustaa norjalaisessa musiikkikentässä nuorempaa polvea. Sen, että vaikka olisitkin kotoisin Norjan Telemarkista, voit silti keskittyä bändiisi ja ottaa itsesi vakavasti muusikkona. Sekin on silti jo ehtinyt oppia, miten progesta saa eniten irti. Se on ikuinen matka. – Tein itse asiassa virheen tämän levyn kohdalla. – Itse yritän yleensä kirjoittaa vertauskuvallisesti – sekä pitääkseni tekstini yksityisenä, etten paljastaisi mitään hyvin henkilökohtaista, mutta myös pitääkseni ilmaisuni avoinna tulkinnalle. Lisäksi Ihsahn on tarjonnut yhteistyömahdollisuuksia muille nuoremmille muusikoille kuten vaikkapa Shiningporukan Jørgen Munkebylle, joka on soittanut sekä Ihsahnin että Emperorin riveissä
Ehkä se liittyy siihen, mistä puhuimme jo aiemmin. Erittäin pätevä. Muistan black metalin olleen hyvin vapaamielistä sen suhteen, mitä se voi muodoltaan olla. Ja he haluavat lykätä sinne kaiken siihen liittyvän, ilman siihen tarvittavia taitoja. Heh! Kukaan ei voi sanoa sen olevan kovin hyvä. Vuoden 1993 ja -94 vaihteessa minä olisin ollut ehkä 17–18-vuotias. Pukeutuivat, miten kuului pukeutua. Miten se Ulver kuului alkutaipaleellaan Norjan black metalin kokeilunhaluisien bändien joukkoon. Vapaa taiteilija vs. Eli se menetti sosiaalisen vetovoimansa, ainakin omalla kohdallani. – Hän on kertonut minulle saman useampaan kertaan, hahaha! Ja se on erittäin pätevä pointti. Enkä enää samaistunut siihen sosiaalisellakaan tasolla. – Se on siis objektiivisesti paska levy. – Tämä johtuu siitä – ja mikä paradoksi se onkaan – että tämän musiikin ytimessä oli aina yksilöllinen ilmaisunvapaus ja täysi piittaamattomuus laeista ja säännöistä. Tekijä ei itse ole koskaan synkassa sen kanssa. Se pitäytyi, no, tiedät kyllä… makaaberiin ja synkkään kamaan. – Tosi nuorista. Skenen säännöt vs. Mutta toisaalta black metalia tehtiin jo silloin 90-luvun alussa tiettyjen tiukkojen sääntöjen sisällä. Mutta yhtäkkiä kaikilla onkin kauhea tarve määritellä, mikä on ”todellista” black metalia ja mitä sen raameissa saa ja mitä ei saa tehdä. Ja nyt yhtäkkiä kaikki selittävät, kuinka ne olivat merkittävimmät julkaisut blaa blaa blaa. Mutta mitä sitten tapahtui. Jo silloin kuuntelin kaikenlaista muutakin. Ihsahn taitaa olla vuoden vanhempi kuin minä. Sanoivat vain, mitä kuului sanoa. – Tunnen edelleen yhteenkuuluvuutta black metalin ilmaisukeinojen kanssa, mutta sellainen kollektiivinen ajatus black metal -identiteetistä... Joskus 1995–97 paikkeilla skenestä oli tullut niin suosittu, että mielestäni sen alkuperäinen eksklusiivisuus ja arvoituksellisuus oli kadonnut. – Musiikillinen vapaus oli aina ollut se, mikä minuun siinä vetosi. Sama teema saa Einarin lämpiämään. Ne jojoilevat ylös ja alas. 50 SOUNDI SOUNDI 51 moth (Emperorin kitaristi), jolla oli se todellinen suhdeverkosto. Siitä kuulee, että tässä on ryhmä nuoria, jotka ovat juuri löytäneet progen. – Säännöillä tarkoitan siis enemmän sosiaalisia sääntöjä. siihen minun on hyvin vaikea enää samaistua. Nämä säännöt tosin olivat ehkä enemmän sosiaalisia. Ulver lähti parin ilkeän black metal -levyn jälkeen täysin uusille laduille. Noisea ja industriaalirockia ja folkia ja klassista, vaikka olinkin silloin niin nuori, etten ollut löytänyt muita tapoja tehdä musiikkia – tehdä taidetta! – Sosiaalisessa mielessä skene kuitenkin muuttui nopeasti. Sittemmin porukka irtaantui monien vaiheiden jälkeen kokonaan metallistakin. Ja sitten yhtäkkiä niitä sääntöjä pitäisi taas noudattaa. Olin aina ollut valtavan kiinnostunut musiikista. Olen tuntenut sen nahoissani, kun sain Emperorin albumeista niin paljon paskaa niskaani, kun ne ensin julkaistiin. Sekä kilpailuhenkinen – mikä tietenkin voi olla tervettä, kun on tarve merkitä oma reviirinsä ja jättää vahva jälki johonkin, joka tuolloin vasta heräili aamuhämärissä. Mutta sisällöltään se oli rajoitettua. skene oli sosiaalisesti ja kulttuurisesti rajoitettu – vaikkakin taiteellisesti hyvin vapaa. Hengasimme yhdessä paljon. Se taisi olla juuri siksi, että löysimme toisistamme yhteistä ideologiasta pohjaa ja me kummatkin – ha! – me kummatkin identifioiduimme satanisteiksi! Minkä ikäisistä poikasista tässä puhutaan. Ihsahn pohti myös vapaan taiteilijan suhdetta yleisönsä odotuksiin: – Ulkopuoliset odotukset ovat niin pinnallisia. Minä olin vain nörtti hänen takinliepeissään. – Aeolia oli toinen demomme ja samalla pisin koskaan tekemämme levy. – Se on totta. Mutta internetistä löytyy paljon äänekkäitä Leprous-faneja, jotka kitisevät, miten ”tämä bändi on täysin menettänyt otteensa Aeolian jälkeen.” K u v a: In gr id A as norja-taitto_c.indd 51 9.5.2018 14.04. Hyvin teatraalinen ja epäsovinnainen. – Se oli monella tapaa ankara skene, sosiaalisessa mielessä. Kaikenlaisia tyyppejä virtasi skeneen ja puhui samoja juttuja. Itse uskon, että jokainen genre on luotu rikkomalla sääntöjä. yleisön odotukset Kun Leprousin Einar Solbergille toistaa Ihsahnin paradoksin black metalin ilmaisunvapaudesta ja nykyisestä tunkkaisesta asenneilmapiiristä, Einar nauraa ääneen. Koko hommasta tuli nopeasti teennäinen pantomiimi. Oliko Kristofferilla itsellään tuolloin tietty filosofia. Leprousin ensimmäiset demot olivat nuorten poikien rakkaudenosoituksia klassiselle progelle. – Kyllä. Se oli hyvin kunnianhimoista ja hyvin sekavaa säveltämistä. En tiedä kertoiko Ihsahn tästä sinulle, mutta olimme silloin alkuaikoina hyviä ystäviä. Koskaan ei voi tietää. taiteellinen vapaus Voin melkein sieluni silmin nähdä Kristoffer Ryggin painavan nyökkäyksen, kun välitän Ihsahnin kommentin hänelle Skypen kautta. – Vaikea sanoa. Ihsahn naurahtaa hyväntuulisesti ja sitten vakavoituu. Millaisen black metal -levyn sellaisella asenteella muka voi tehdä. – Suoraan sanoen, pidin sen ihmisiä melko tympeinä
Kyllä silloin on pakko ottaa koko juttu hippusella camp-asennetta ja itseironiaa. – Kasvoin uskonnottomassa perheessä, joka taisi olla hieman kristinuskon vastainen. – Pilke silmäkulmassa voisi kai sanoa, että se on minulle henkilökohtainen tragedia, jota hyväksikäytän viimeiseen asti. – Ei. Aika on siinä mielessä julma. Ei asiana, joka myy. Eikä menneisyydestä. Ehkä tämä on hieman halventavaa sanoa, mutta kyllä siellä on selvästi välillä tietty camp-värite. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa black metalin sieluntuska kristinuskosta ja Saatanasta. On innovaattoreita, ja sitten on seuraajia, jotka yrittävät tehdä samaa samassa viitekehyksessä. – Toisaalta kuitenkin, Ihsahn on ajattelevainen kaveri. Myös proge alkoi genrenä, jonka idea oli tehdä musiikilla jotain luovempaa kuin muut. Mutta tähän päivään mennessä sekin on helposti paketoitavissa omaan lokeroonsa. – Uskon, että se juontuu norjalaisesta kulttuurista, jossa ajattelemme musiikkia taiteena enemmän kuin tuotteena. – Minulle koko black metalin juttu oli siis vieras. ”Joo, tässä soitamme supernopeasti, tai vaihdamme tahtilajia kymmenesti, tai vaihdamme tempoa yksitoista kertaa, ja biisin pitää olla ainakin vartin pituinen.” Niinpä. Joskus tuntuu, että jopa vakavamielinen ja harkitsevainen Ihsahn tekee black metal -ilmaisukeinoistaan samaan aikaan sekä taidetta että vähän pilaa. – Kuten mikä tahansa asia. Koska taide on arvokasta itsessään. Olisi kiva uskoa johonkin. 52 SOUNDI SOUNDI PB – Aaagh! Juu, ei. – Näille ihmisille pitää syöttää proge teelusikalla. Meidän artisteillamme on vapaus tehdä omaa juttuaan vain taiteensa vuoksi. Sanoituksissa siis. Musiikki musiikkina, kiitos Shining-bändin perustaja Jørgen Munkeby on haastateltavien joukosta se ainoa ”pätevä” muusikko. Eli black metal oli sen tekijöille kapinaa kirkon auktoriteettia vastaan. Se ei vain tuntunut minusta tärkeältä, koska kristinuskolla ei koskaan ollut erityistä vaikutusta omaan elämääni. Mutta kun se on vangittu taidete okseen, se on yhtäkkiä jotain kaunista.” K u v a: B jø rn To re M o en norja-taitto_c.indd 52 9.5.2018 14.04. Ei. Kaikessa mitä hän tekee, ja kirjoittaa, ja luo, on merkitystä ja vilpittömyyttä. Siksi en pidä genreistä. Asian määrittelemistä, jotta siitä voi kirjoittaa. Etäinen tarkkaileva katse. Norjassa on viime vuodet totuttu katsomaan Ihsahnia ylöspäin. Valitettavasti. Koska mikään ei tule koskaan olemaan samoin kuin silloin, kun olit nuori ja ihmetystä täynnä. Mutta surullinen totuus on kai se, etten usko enää mihinkään. Kaiken täytyy olla niin ilmiselvää. He pakottavat sen sinne lokeroon. Hänen taiteensa merkitystä ja vilpittömyyttä muistetaan korostaa. Ulver on kuulemma nykyään enemmänkin ”skeptinen yhteiskunnan tarkkailija.” – Nykyään meno on valitettavasti enemmän, heh, kylmää kyynisyyttä. Verrattuna vaikka Ruotsiin, josta on noussut paljon supermenestyneitä bändejä – ruotsalaiset ovat paljon parempia paketoimaan musiikkinsa tuotteeksi. Eikä sitä osaa enää pitää kiinni samasta tunteenpalosta. Jos olen ymmärtänyt oikein, black metalin synty Norjassa sattui vuosituhat kristinuskon Norjaan saapumisen jälkeen. Minusta sen on musiikkitoimittajien tehtävä, antaa niille nimi jälkeenpäin. aikuistuva taiteilija Myös Kristoffer Rygg myöntää menettäneensä tietyn tunteen palon, jos ajatellaan hänen omaa varhaista satanistiidentiteettiään. – Norjassa taas musiikkia pidetään taiteena. Aina edelläkävijän viittaa ei ole tunnustettu: Emperorin levyjen maine on syntynyt vasta jälkeenpäin. Jos on älykäs kaveri ja soittaa metallia ja pukeutuu mustiin vaatteisiin ja on jo pitkällä neljänkympin paremmalla puolella ja omaa niin järjettömän maineen ja perinnön kuin Ihsahn... – Onko minulla edelleen uskonnollisia tunteita. – Ja onhan siinä oltava. ”Inhimillinen epätoivo on it sessään kauhea asia. Koulussa vanhempani ottivat minut pois tunneilta, joissa käsiteltiin kristinuskoa. Filosofisista angsteista häntä ei saa juuri innostumaan. Kun miettii Abbaa, tai metallipuolella esimerkiksi Meshuggahia – he ovat onnistuneet muuntamaan musiikkinsa myyväksi brändiksi. Tämä on kai välttämätön osa aikuistumista. – Itse en koskaan oikein samaistunut siihen juttuun. – Eikä se ole muusikoiden tehtävä. Muusikkojen muusikko tekee musiikkia musiikin takia – ja hänen mielestään juuri se on syy, miksi Norjasta nousee paljon uusien urien raivaajia. Tyyliksi, joka on helposti tunnistettavissa ja jota on johdonmukaisesti työstetty kautta vuosien. Totta puhuen uskon, että ne bändit jotka loivat genrejä, eivät itse koskaan ajatelleet genrejä. Hän on klassisen jazz-koulutuksen saanut saksofonisti, joka on elänyt teinistä asti musiikin säveltämisellä ja esittämisellä. Uskon, että se on lohdullinen juttu monelle. Sitä se on. – Niin, on varmaan ihan perusteltua olettaa, että sieltäkin löytyy enemmän ironiaa kuin miltä päällepäin näyttää. Kehittyvä taiteilija vs
S O U T H P A R K T A M P E R E . HELLOWEEN (GER) ACCEPT (GER) MUSTASCH (SWE) MOKOMA BEAST IN BLACK AMORPHIS LOST SOCIETY S-TOOL NIGHT NURSE GHOST (SWE) SONATA ARCTICA ONE DESIRE BROTHER FIRETRIBE MICHAEL MONROE STAM1NA THOR (CAN) DIABLO BLVD (BEL) LIPUT: 1 PV 75 € | 2 PV 119 € | VIP 1 PV 125 € | VIP 2 PV 179 € | LIPPU.FI | TIKETTI.FI 8.–9.6.2018 TAMPERE, ETELÄPUISTO LA 09.06. PE 08.06. F I southpark_soundi_3_18.indd 1 26/04/2018 21.04 Southpark tulostus.indd 53 10.5.2018 14.29
Stephen Malkmus on jättänyt villin kiertue-elämän taaksensa. Tavallaan ymmärrän sen, koska se muistuttaa eniten Pavementia. S tephen Malkmusia voisi luonnehtia sanaparilla huvittava heppu. Helppo biisi, jossa on kaunis melodia ja jonka mukana on hyvä laulaa. Slacker-sukupolven kansikuvapoika asennoituu haastattelutilanteeseen juuri niin rennosti ja itse ironisesti kuin uskalsin odottaa — ja vielä vähän päälle. Haastattelun alla uudelta levyltä oli ehtinyt livahtaa julki vasta yksi kappale, tyylipuhdas poplaulu Middle America, joka rullaa samalla verkkaisella letkeydellä kuin Pavementin suurin hitti Cut Your Hair. Kuten asiaan kuuluu, Malkmus kiistää ensimmäisenä sävellyksensä ansiot. Sitten äänittäjäni oli, että ”et voi olla tosissasi, sehän on levyn paras biisi”. — Mutta minua kappale muistuttaa lähinnä vanhoista ajoista. Juuri ilmestyneen Sparkle Hard -albumin – Malkmusin seitsemäs levy The Jicks -yhtyeen tuella – markkinointipuhe on lyhyt mutta ytimekäs. — Uusi levy potkii perusteellisesti perseille, hän luonnehtii tuoreinta tekelettään. K u v a : G i o v a n n i D u ca Teksti: Jarkko Jokelainen Slacker-asenteen oppitunti Pavement-yhtye jätti lähtemättömän jäljen 90-luvun vaihtoehtorockiin, mutta vuosikymmenen päätteksi yhtyeen ura oli ohi. Tämän tästä hän jää hihittelemään omille jutuilleen. — Sehän on ihan pehmobiisi. Olen tehK u v a: Ja m es R ex ro ad 54 SOUNDI stephen malkmus -taitto_b.indd 54 9.5.2018 14.05. The Jicks -yhtye pitää silti yllä äänekkään ja surisevan vaihtoehtomusiikin perintöä. Yhtyeen asennetta pitää yhä yllä laulaja ja lauluntekijä Stephen Malkmus, jolta ilmestyy juuri seitsemäs levy The Jicks -yhtyeen kanssa. En ajatellut pistää sitä levylle ollenkaan. Ja seuraavaksi levy-yhtiö halusi julkaista Middle American singlenä. Kun istumme alas lontoolaisen ravintolan loungessa, Malkmus asettautuu puolittain istualleen ja puolittain makuuasentoon. Ja hihittää päälle
Pavementille kävi niin, että bändistä kasvoi isompi kuin uskalsimme edes arvata, mikä oli stressaavaa. Pavementin rumpali Gary Young otti saliin valuneet katsojat vastaan Kermit-asussa ja jakoi kaikille palan foliopaperia. Miten outo bändi Pavement olikaan, mikä on myös hyvä, mutta niin ei voinut jatkua. — Tätä ei pitäisi tietysti juuri nyt ottaa puheeksi, mutta hänen kohtalonsa oli niin ilmeinen. — Gary oli täynnä hysteeristä energiaa, jota hän purki tällä tavoin. — Se on outoa, kieltämättä. Piste paluuhuhuille Myös Pavement sai rivinsä väliaikaisesti takaisin järjestykseen, kun yhtye lähti paluukiertueelle vuonna 2010. — Ei, minä en ole ainakaan mukana, hän hihittää. Hänellä ei ollut aikomustakaan siistiä tapojaan. Teemme kolmen viikon kiertueita, minkä jälkeen voimme keskittyä omaan elämäämme. Pavement hajosi vuosikymmenen päätteeksi, ja Stephen Malkmus & The Jicks käynnisti toimintansa heti uuden vuosikymmenen alkajaisiksi. Ensi vuonna Pavementin perustamisesta tulee kuluneeksi 30 vuotta, minkä vuoksi paluuhuhut ovat taas lähteneet liikkeelle. — Ensi vuosi minulla menee tämän uuden levyn kanssa, minkä lisäksi perhe pitää minut kiireisenä. Kerran Bostonissa hän toi mukanaan hummereita, jotka sitten vaeltelivat pitkin lavaa. Tietysti olemme nyt vanhempia, ja The Jicksissä oli heti alkuun selkeät roolit. The Jicks on äänekkäämpää, mutkikkaampaa ja surisevampaa. Erityisesti uransa alkupuolella hän teki uskomatonta jälkeä. — Kiertue oli sairaan hauska, mutta uuden levyn tekeminen olisi ollut liikaa, se ei olisi tuntunut oikealta. Oliko tämä ihan normimeininkiä rumpaliltanne. Ei ehkä paras mahdollinen eläin osana lavashow’ta. Vuoden kestänyt rupeama palautti yhtyeen isoille lavoille ja festivaaleille, mutta studioon saakka yhtye ei koskaan päässyt. — Hänen mielestään kyse oli showbisneksestä, ja hän oli valmis tekemään mitä vain kääntääkseen ihmisten huomion itseensä. Joskus hän jakoi katsojille spagettia. Minulla on juuri nyt paljon muutakin elämässäni, mutta se ei näy ulospäin. Hän on yhä samanlainen. Pystymme tavoittamaan riittävästi yleisöä ja tienaamaan tarpeeksi muutenkin. Teknologia on tuonut mukanaan myös paljon hyvää. Yhtä hyvässä muistissa on myös kovassa nosteessa olleen lämmittelijän osuus. Paljon hauskempaa näin. Eikä sillä, ettenkö pitäisi myös nykyhetkestä, siinä ei ole mitään valittamista. Niin kävi ehkä joka kolmannella keikalla. He olivat päällekäyviä eivätkä välittäneet paskaakaan, mitä muut heistä ajattelivat. Garyn oli lopulta lähdettävä bändistä, koska hän ei olisi alkoholisminsa vuoksi selvinnyt siitä rundaamisesta. Se ei ollut mitenkään tarkasti suunniteltua, mitä vain hän sattui halvalla löytämään. He antoivat minunkaltaisilleni nörteille mahdollisuuden, he osoittivat, että oli mahdollista tehdä omaa juttua välittämättä muiden mielipiteestä. — Ei Pavement minulle mikään pyhä lehmä ole, mutta levyn tekeminen… En halunnut, että ihmiset pääsevät sanomaan, että Pavement on tehnyt paluulevyn, joka on ”ihan okei”. Eikä meidän ole koskaan tarvinnut huolehtia siitä, että levymme tai biisimme eivät kelpaisi levy-yhtiölle. Monet Pavementin aikalaisista hyppäsivät isommalle oksalle ja syöksyivät jättimenestykseen monikansallisten levy-yhtiöiden siivellä. Niin käy ihmisille, jotka kärsivät alkoholismista ja riippuvuudesta. Smith. Näihin päiSOUNDI 55 stephen malkmus -taitto_b.indd 55 9.5.2018 14.05. — Olen aina ajatellut, että minun ei tarvitse lähteä siihen peliin mukaan. — Nyt olemme vastuullisempia. Slackerien todellinen kantaisä oli Malkmusin ilmeisiä innoittajia. — Mutta se ei tahraa hänen saavutuksiaan. Ehkä se kävi varoittavasta esimerkistä minulle. Kaikki musiikki on kaikkien saatavilla ja siitä on tullut paljon kertakäyttöisempää. Kun kaikki osui kohdalleen, kun hän ei ollut liian juovuksissa, saatoimme olla suunnilleen maailman paras bändi. Me kaikki rakastamme Pixiesiä, mutta tuskin kukaan ajattelee, että heidän uudet levynsä ovat mitään vanhojen levyjen rinnalla. Yhtyeen lavashow huipentui, kun Young kehotti katsojia heiluttamaan folionpalasia ilmassa. Foliopaperia Tavastialla Suomessa Stephen Malkmus on nähty vain kerran, kun Pavement lämmitteli Sonic Youthia Tavastialla syksyllä 1992. Tilaisuus olisi ollut tarjolla myös Malkmusille, mutta hän jätti sen käyttämättä. Pahoin pelkään, että niin olisi käynyt, aivan kuten Pixiesille on käynyt. Kaikille oli selvää, kuka tekee mitäkin. Poplaulaja ja perheenisä Stephen Malkmus, 51, tullaan lopun elämäänsä muistamaan ensisijaisesti Pavementin laulajana, kitaristina ja lauluntekijänä. Eikä meillä ollut mitään taloudellista pakkoa lähteä sille tielle. Haastattelun loppusuoralla puheeksi tulee toinen langennut enkeli, vain muutamaa päivää aiemmin kuollut The Fall -yhtyeen yksinvaltias Mark E. — Nykyään tällä ei tietysti ole mitään merkitystä, koska levymyynnistä ei voi edes puhua ja musiikkiteollisuus toimii ihan toisella tavalla. — Koen itseni onnekkaaksi, koska ehdin mukaan ennen kaikkea tätä ja minulla on oma kuulijakuntani. He olivat vain The Fall, ota tai jätä! Pidän tuosta asenteesta. nyt tuon kappaleen moneen kertaan, ja Middle America on hyvä versio siitä, mutta se ei edusta sitä, mistä oikeasti on kyse. Sen päälle elämääni ei mahdu juuri muuta kuin levyjen tekeminen. Olisiko Malkmus itse tähän valmis. viin saakka hän on pysynyt pienempien yhtiöiden palveluksessa. Oletko oppinut tulemaan soittajien kanssa toimeen vai miten on mahdollista, että The Jicks on kestänyt pian tuplasti kauemmin kuin Pavement. Vien ja haen lapseni koulusta, teen heille illallisen… tärkeitä juttuja minulle ja lapsilleni, mutta eivät kiinnosta muita. Ensi vuonna minulla ei ole aikaa Pavementille. Niihin kaadan koko sydämeni. — Hän oli mahtava, Malkmus summaa esikuvansa elämäntyön. Joku artisti saattaa hetken aikaa näyttää maailman isoimmalta jutulta, mutta seuraavana hetkenä se on jo unohdettu. — Kuinka tyypillistä, Malkmus hihittää. Lisäksi kiersimme ja juopottelimme jatkuvasti. Eikä ihme. Lapset ovat pian high school -iässä, ja vaimoni saattaa saada uuden työpaikan, minkä vuoksi joudumme ehkä jälleen muuttamaan, nyt Portlandista Los Angelesiin. Pääesiintyjä oli juuri kivunnut uransa huipulle, ja esiintyminen on jäänyt lähtemättömästi paikalla olleiden verkkokalvoille. Kalifornialaisyhtye iski 90-luvun alussa ajan hermoon, kun yhtyeen repaleisen rosoinen ja melodisen maukas soundi istui saumattomasti vaihtoehtorockin läpimurtoon
Se on kuin enkelikuoromainen The Mamas & The Papas laulamassa Cannibal Corpsen lyriikkaa. Hervottoman härski retrodisko Danse Macabre pistää tanssijalan sykkimään ja irrottaa vähänkään kipeämmille jutuille nauravasta kuulijasta huutonaurun ja kaunis Life Eternal on kuin piru korvassa; houkuttelemassa siihen viimeiseen, peruuttamattomaan päätökseen. Kymmenen hekumallisen doom pop -herkkupalan aikana kuullaan rehevää retrorockia, lapsikuoro, mehukkaan 70-lukulaisesti ulvovia Hammondeja, uskonnollisen harrasta kirkkourkumusiikkia, maailman seksikkäin saksofonisoolo ja totta kai ylenpalttisesti Abba-kaliiberin superharmonista stemmalaulua sekä instrumentaali, jossa 70-luvun happofolkmausteinen viiksiproge kohtaa ruotsalaisen dansband-humpan ja sirkusmusiikin. Sanoitukset viljelevät tuttuun tapaan korkkiruuvinkieroja paholaisallegorioita ja riehakasta rienausta. Biisi herättää yöunet vievän mielikuvan onnellisina yhteislaulavasta joukosta kirjavamekkoisia hippejä kukkaseppeleet päässään… ja verta tippuvat vesurit kädessä. Ghost kuulostaa ajattomalta. Saatana on iloinen asia: rakkautta vihtahousuun messutaan sydän riemusta pakahtuen, mutta parissa biisissä Cardinal Copia heijastaa myös reaalimaailmaa, esimerkiksi yhtyeen raastupasotkun herättämiä petetyksi tulemisen tunteita. Eivätkä luetellut elementit ole välttämättä aina edes 56 SOUNDI Levyarviot > ...ilmaisu rikastuu toivorikkaaksi ja uutta kohti tähyäväksi sielunmessuksi... Albumin ehdoton timantti on silti Witch Image. Kielikuvat eivät onneksi ole suoria, joten nekään tuskin ajan myötä happanevat. Niinpä Prequelle sisältääkin vähän kaikkea mitä kuvitella voi. Ihastuttavan pipi korvamato haastaa helposti Ghostin isoimmat kappaleet Square Hammerin ja He Isin. Yhtyeen vahvuus ovat sen pettämätön melodiakorva ja ymmärrys purkan lailla tukkaan tarttuvien kertosäkeiden ja sovituskoukkujen päälle. Nelosalbumilleen tultaessa ruotsalaisyhtye on saavuttanut suosiossaan pisteen, jossa se voi musiikillisesti tehdä mitä sitä huvittaa. Olen silti varma, että Prequelle ei ole se Ghostin uran määrittelevä ässälevy, vaan vielä parempaa on tulossa. ”Sanokaa minun sanoneen: Ghostista tulee klassikkobändi.” K u v a: M ic ke E ri k ss o n eri kappaleissa. Vaikka levyä alustettiin suoraviivaisesti rokkaavalla Rats-sinkulla, Prequellella on sinkkusiivua paljon parempia kappaleita. Prequelle ei kuitenkaan kuulosta hetkeäkään sekavalta, sillä vaikka musiikki linjatonta onkin, Ghostin aina yhtä harkitusti retro soundimaailma ja nyt itseään Cardinal Copiaksi kutsuvan keulahahmon tunnistettava laulusoundi pitävät paketin suvereenisti koossa. Sanokaa minun sanoneen: Ghostista tulee klassikkobändi. Ihanan kipeä Prequelle ei yritäkään muuttaa Ghostin lähes täydellistä pakettia, ja se on hienoa se. Melodia ja sanoitus ovat niin ankarassa mutta herkullisessa ristiriidassa, että sävelkorva ja aivojen pahoinvointikeskus kiistelevät, pitäisikö tässä nyt laulaa mukana stemmoja vai oksentaa. U udelle levylle taas nokkamiehensä kasvot ja nimen uusinut maskibändi Ghost on pohjustanut huiman suosionsa salaperäisellä imagollaan ja raskaamman rockin häpeämättömällä sekoittamisella tautisen tarttuviin popmelodioihin. Say you love Satan! MAPE OLLILA HHHH Prequelle Ghost Loma Vista Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 56 11.5.2018 12.52
En sitä mitä hän välittää. Albumimitassa ilmaisu rikastuu toivorikkaaksi ja uutta kohti tähyäväksi sielunmessuksi, joka välittyy kuulijalle jokaista nyanssiaan myöten. Taika tapahtuu on joka tapauksessa mainio summaus tähänastisista konsepteista, mutta ennen kaikkea se sisältää myös lupauksen tulevasta potentiaalista. MIKAEL MATTILA HHHH SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...ilmaisu rikastuu toivorikkaaksi ja uutta kohti tähyäväksi sielunmessuksi... Levystä tulee mieleen itsestäänselvien wigwamien lisäksi myös Juice Leskisen ”progressiivinen” kausi 1970-luvun lopulta – eli se osasto, joka on tribuuttikonsertteihin aivan liian kummallista. Levy kuulostaakin eräänlaiselta kuvitteluprosessin avaamiselta kuulijalle. Periaatteessa sekin on ihan yhtä ”nörttiä”, mutta samalla miellyttävän rehellistä musadiggarin itsereflektointia. Sellaiset kappaleet kuin Lahti tai Tauko tuntuvat etäisiltä sukulaisilta Taika tapahtuun kunnianhimoisille sävellyksille. Useammassa kappaleessa kaipaillaan ohjeita joko Hectorin kaltaisilta idoleilta tai arkkityypeiksi jääviltä hippiurkureilta. Keskittyneen intuitiivinen lähestymistapa antaa Nousiaiselle mahdollisuuden olla vakava silloin kun hän kujeilee ja paljastamaan itsestään paljon silloin kun hän leikkii kuvastoilla. Sinällään levyn olemus on tuttu. Miksei Klemetillä olisi sellaisiinkin potentiaalia, mutta vasta silloin, kun hänen erinomainen tyylitajunsa sen sallii. Ne hahmottelevat monimutkaisia kokonaisuuksia, mutta malttavat pysyä käsitettävän popin rajoissa. Välillä olen kurkistellut sanoituksiin, välillä niiden taakse. Nousiainen karttaa kuitenkin helpoimpia näkökulmia. Jukka Nousiainen Ei enää kylmää eikä pimeää Jukan musiikki Yhtäkkiä tajuan, mihin Jukka Nousiaisen taika perustuu. Nousiainen on poiminut lähteidensä ilmeikkäimmät osatekijät huolella, höystänyt ne vaivattomilla koukuilla ja jalostanut sävellykset kulloistakin mielentilaa täydellisesti tukeviksi kokonaisuuksiksi. Tähän asti olen etsinyt selitystä renttumaisen habituksen kokonaisvaltaisuudesta sekä taiteilijan kyvystä jäljentää valitsemiaan esteettisiä pisteitä millimetrintarkasti. Onneksi kolmannen soololevyn sanaton alkusoitto liu’uttaa totuuden eteeni. Se kuvaa juurikin sitä tilaa, kun Taika tapahtuu. Mutta se on myös koskettava levy, joka kulkee koko ajan syvemmällä kuin äkkiseltään uskoisi. Vaikka sellaisiahan ne useasti ovat. Mutta olen aina erehtynyt jäljittämään vain sitä, mitä Nousiainen esittää. Taika tapahtuu on suunnilleen niin rohkeaa musiikkia, mihin Klemetti asemassaan tällä hetkellä voikin kyetä. Ei enää kylmää eikä pimeää on täynnä vastavirtaista elämänkatsomusta, johon liittyvillä roolituksilla on helppo koskettaa ja provosoida. Sarjakuvamaiset sävellysratkaisut toimivat. Parempi niin, koska 20-minuuttisia rapsodioita maailmassa onkin jo tarpeeksi. K u v a: E ev a Li et o in en K u v a: Si n i M äe n p ää Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 57 10.5.2018 13.35. Mietteliäästi varttuva kitarointi avaa suoran yhteyden siihen ainutlaatuiseen suhteeseen, joka vallitsee Nousiaisen ja hänen musiikkinsa välillä. Albumin polveilevat laulut ovat päiväunia, joissa perinteisen, progelle ominaisen hölynpölyfantasian tai lukion perustason filosofiapohdinnan sijaan keskitytään taiteen kokijan ja kuluttajan tuntemuksiin. Hittipotentiaalisia biisejä on suunnilleen kaksi – Yöt on unta varten ja Miksi en lähtisi kaupunkiin, joista jälkimmäisenkin suoraviivaisuus mutkistetaan parilla, humalaisen pyöräilijän horjunnalta kuulostavalla urkurönsyllä. HANNU LINKOLA HHHHH Litku Klemetti Taika tapahtuu Luova 1970-luku vaikuttaa ajalta, jolloin jopa iskelmämusiikki tuntui seikkailevalta ja progressiiviselta. Ja äänten yhteisväreily karkaa ainutlaatuiselle taajuudelle, jossa soitto, tunne ja kerronta ovat erottamattomasti yhtä. Pikemminkin hänen kriittinen aikalaisanalyysinsä ilmentää taitavasti hiekkatie-Suomen takamaille paikallistuvaa juroa kapinallisuutta. Tämä on se taiteellinen premissi, josta Litku Klemetin suosion jälkeinen ”vaikea toinen levy” lähtee liikkeelle. Jokainen ääni puhuu, tottelee, osuu vaistomaisesti oikealle paikalle. Ei enää kylmää eikä pimeää onkin perinnetietoisen mutta sääntöjä väistelevän luovuuden riemujuhlaa. Soiton lähtökohdat ulottuvat totutusti 1970-luvulle, mutta tällä kertaa yläotsikon alle mahtuu jytäbluesin ohella haikeaa iskelmää, varhaista Eppu Normaalia ja kraut-flirttiäkin. Musiikki lihallistaa viestiä olennaisesti. Seija Simola esiintyi Wigwamin kanssa ja Maarit versioi Rolling Stonesia. Osuvin esimerkki tästä on päälle kuusiminuuttinen eepos Sytkäri, joka saa baarireissun kuulostamaan sotaretkeltä. Lauluntekijä Sanna Klemetti on sanonut haluavansa kuvitella. Kuten laulujen nimet (Aurinko paistaa romukasaan, Vielä voisko vähän uskoa ihmiseen, Köyhät kyykkyyn) kielivät, ote on avoimen yhteiskunnallinen
Lyriikka tuntuu oudon kevyeltä. Sieltä ne kuitenkin puskevat esiin: nimibiisin upea bassolinja, siellä täällä surisevana hyökkäävä kitara tai vaikkapa Ultracheesen nimensä mukaisesti vastustamattoman juustoinen melodisuus. Ensimmäiseksi se itsestäänselvin aspekti, eli hevimusiikiksi Hengen pitimet on Mokoman oman tuotannon miedoimmasta, helpoimmasta ja tosiaan, kevyimmästä päästä. Esimerkiksi hienossa biisissä Linnut eivät enää laula Annala pääsee esittelemään monipuolista lauluja murinakirjoaan, sen murheelliset sanoitukset ammentavat perinteisistä suomalaisista ja hengellisistä kielikuvista, ja koko bändi vetää ilmeikkään kokonaisuuden tiukasti maaliin. MIKKO MERILÄINEN HHH K u v a: Z ac ke ry M ic h ae l K u v a: Jo o n as B ra n d t Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 58 10.5.2018 13.35. Oli se sitten tuskasta tai riemusta kumpuavaa. Mokoma Hengen pitimet Sakara Kuolevaisuutta käsitteleväksi levyksi Mokoman kahdestoista kokopitkä on yllättävän kevyt kokonaisuus. On ymmärrettävää pelata vahvuuksillaan, vaikka sitten vähän varman päälle. Tällä levyllä oli sen konsepti sitten kuinka syvällisiä kysymyksiä pohtiva tahansa tällainen henkilökohtainen intensiteetti kuitenkin tuntuu puuttuvan. Parhaimmillaan Mokoman sävellykset, lyriikat ja muusikoiden suoritukset kietoutuvat yhdeksi kiihkeäksi taikajuomaksi, joka tuntuu maagisesti sekä henkilökohtaiselta että universaalilta samaan aikaan. Annala on aina ollut taitava sanankäyttäjä ja tarinaniskijä, eikä Hengen pitimet tee poikkeusta perinteeseen. Ehkä syytän Mokomaa epäreilusti pienestä maneerien vangiksi jäämisestä, mutta näin pitkän uran tehnyt bändi tietää pakostikin, missä se on hyvä. Silti, sitä tässä vähän jää kaipaamaan – avointa sydämen kiihkoa. Vanha ja usein paikkaansa pitämätön klisee väittää, että hyvät albumit avautuvat vasta usean kuuntelun jälkeen, mutta tällä kertaa se on harvinaisen totta. Sielukkaasta ja suureellisesta soundista on helppo löytää myös kaikuja Turnerin The Last Shadow Puppets -yhtyeeseen. Ei yhtä ehdottomasti kuin hänen hieno Submarine-soundtrackinsa (2011) – jonka mietiskelevässä tunnelmassa on samaa levollisuutta kuin tässä – mutta kuitenkin kyseessä on laulajan henkilökohtaisista pianodemoista alkanut ja vähitellen isoon bändisoundiin laajennettu albumi. Tästä päästään johonkin vaikeammin määriteltävään eli kokonaisvaltaiseen tunteen vimmaan ja voimaan. Turner laulaa luonnosmaisen sirpaleisia mutta korvaan tarttuvia ja ilmeisen omakohtaisia tekstejä tunteikkaasti. Sen sanoitukset pyörivät samoilla hiekkalaatikoilla, mutta jollain tavalla solmiutuvat inasen turhan siististi rusettiin, mitä vielä alleviivaa helppo ja tarttuvan melodinen kertosäe. Kaikki on periaatteessa kunnossa, jos bändin tyypillisiä vahvuuksia miettii. Siitäkin huolimatta, että mukana on hieman liikaa hetkiä, jotka vain lilluvat horteessa eivätkä herää eloon edes albumin hienojen kosketinsoundien ja dramaattisten sovitusten myötä. Joskin toisinaan tuntuu, että hän luulee olevansa komeaäänisempi crooner kuin todellisuudessa onkaan. Hengen pitimien taikajuoma on vähän kuin light-versio siitä stydimmästä kamasta. Raaka tunteen intensiteetti harvoin säilyy yhtä verestävänä kun ihminen vanhenee, ja ehkä näin käy myös bändeille. Marko Annalan kuuluisasti luovat sanoitukset askartelevat nyt kuoleman ympärillä niin ihmiselämässä, luonnossa kuin ihmissuhteissa. 58 SOUNDI Levyarviot > ...toivon tämän saarnamiehen ajatusten tavoittavan koko Suomen kansan... Sitähän tämä on enemmän kuin aiemmat Arctic Monkeys -levyt: Turnerin soolo. Tunnelma on niin yhtenäinen ja sävellykset pohjimmiltaan niin vähäeleisiä, ettei levystä tahdo alkuun erottua yksityiskohtia. En yllättyisi, jos huomaisin palaavani tähän lopulta useammin kuin muihin Arctic Monkeys -levyihin. Tranquility Base Hotel & Casino on kiehtova ja kaunis albumi, jota on todella miellyttävä kuunnella ja joka intensiivisyydessään imee välittömästi puoleensa, mutta joka osoittautuu yllättävän vaikeasti avautuvaksi. Sitten on kuitenkin biisejä kuten heti seuraava Lahja. SALLA HARJULA HHH Arctic Monkeys Tranquility Base Hotel & Casino Domino Arctic Monkeysin viiden vuoden tauon jälkeinen albumi on maineensa veroinen irtiotto aiempaan – etenkin jos tätä kertosäkeitä ja tarttuvuutta karttavaa, paikoin lähes loungemaista albumia lähdetään vertaamaan yhtyeen menevimpiin tanssi-indiehitteihin – mutta toisaalta täysin luonteva askel yhtyeen ja etenkin nokkamiehensä Alex Turnerin taiteelle. Ja toki Arctic Monkeysin omakin tyyli on tunnistettavissa, ja voi jopa ajatella, että nyt yhtye lunastaa Humbug-albumilla (2009) ilmaan heitetyt lupaukset tyylin laajentamisesta. Monellakin tasolla. Tietyillä klassikkolevyillään mies on kuitenkin pystynyt purkamaan jotain niin kipeän raakaa, niin tuskaisen arkaa, niin kristallinkirkkaiksi sanoiksi, että kuulijankin on vaikea hengittää
Tällä kertaa kuitenkin sinfonisen iskelmähenkisen metallin keinoin. Pitipä ajatusleikistä tai ei, se on tämän aikakauden Judas Priest eli kaavoihinsa kangistunut ja niissä mielihyvin pitäytyvä heavy metal -masiina, jonka voi helposti odottaa mättävän pöytään samat perunat ja lihapullat niin kauan kun vain henki pihisee. Jatkossa naiivi Farfisa-soundi, viheltely ja kättentaputukset hieman keventävät tunnelmaa. Sävyltään muodikas, mutta samalla perinteinen – klassiset räppielementit sämpleineen, skrätseineen sekä naisvokaaleineen sekoittuvat moderneihin träppibiitteihin samalla kun Kasperi laukoo arjen anarkiaa. Eräs yhtyeen koskettavimmista elementeistä on Jared Leton epävireen rajoilla huikenteleva ja voimakkaita tunteita välittävä lauluääni. Pearsonin Lift To Experiencen ainoa albumi The Texas-Jerusalem Crossroads (2001) hämmensi junnaavilla kitaroilla ja lyriikoiden kristillisillä viittauksilla. Bändi todennäköisesti myös haalii määrittelemättömän kokoisen joukon uusia samanmoisia. VESA SILTANEN HHH Josh T. PERTTI OJALA HHHH Laineen Kasperi Vihapuheita ja rakkauslauluja Monsp Kuten nimikin antaa ymmärtää, Laineen Kasperin Vihapuheita ja rakkauslauluja on kovin kahtiajakautunut albumi. Lisäksi kunnianhimoiset sovitukset orkestereineen ja satunnaisine saksofoneineen kuulostavat aivan huipuilta. Parasta levyllä ovat hillittömän tarttuvat kitaramelodiat ja tutusti laulaja Tomi Joutsen. Sydämestäni toivon tämän saarnamiehen ajatusten tavoittavan koko Suomen kansan. Yleisesti ottaen voi varmuudella sanoa, että levy vetoaa kehen tahansa, johon folk-sävytteinen optimistisella pohjavireellä vedetty sinfoniametalli muutenkin vetoaa. Kevyehkö notkahdus ei kuitenkaan uhmaa punaniskametallin piikkipaikkaa. Niin ikään verkkaisten laulujen täyttämä niukan folk-henkinen soolodebyytti Last Of The Country Gentlemen (2011) oli puolestaan syvästi henkilökohtainen erolevy. Toki edelleen kuljetaan esihistoriallisen mytologian maisemissa metallin keinoin. Pearson on kuin uudestisyntynyt. Jossain megalomanian alla piileskelee täydellinen kevyen musiikin kokonaisuus. Päätöskappale Rider tempaa leffamusiikin tunnelmiin ja rumpali Shannon Leton tulkitsema Remedy koskettaa rehellisyydellään. MIKKO MERILINNA HHH At The Gates To Drink From The Night Itself Century Media At The Gates tuntuu tykkäävän tehdä levyjä pienen paineen alla. HENRI EEROLA HH Spock’s Beard Noise Floor Inside Out Progressiivisen rockin sulatusuunina vuodesta 1992 toiminut Spock’s Beard tulee taas. Kappaleet tuntuvat hyvin luonnollisilta sekä loogisilta. SOUNDI 59 Amorphis Queen Of Time Nuclear Blast Amorphis menettää ison joukon faneja tämän levyn myötä. Singlellä Walk On Water Leto kuulostaa gospel-laulajalta – se lienee vuoden upein ja ajattomin biisi. Yhtäältä se on siis kekseliäs ja tuore, toisaalta se toistaa kaikuja menneisyydestä ja sen voi tunnistaa Kasperin tuotannoksi heti alkuminuuteista. Ajatuksen tasolla se on turhaa, mutta antaa pikantin säväyksen levylle. Eniten negatiivisia tunteita herättää musiikkinsa geneerisyys. Albumin ainoa rakenteeltaan Lift To Experiencestä muistuttava kappale A Love Song (Set Me Straight) päättyy odottamattoman myönteiseen ajatukseen ”All is gonna be alright because the song of love is on our side”. Tänään Josh T. Tämä on toisaalta taannut laatutakuun niille, joille meininki maittaa. Nimittäin kun vaikkapa paatoksellinen Daughter Of Hate paisuu huippuunsa, kuulijan pitäisi kai tuntea syvää hämmästystä ja kunnioitusta... Paikoin ylileveää ”teksasia” laulava Pearson tuntuu löytäneen myös huumorin asetettuaan albumin yhdeksi ehdoksi, että jokaisen biisin otsikon piti sisältää sana ”straight”. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH ...toivon tämän saarnamiehen ajatusten tavoittavan koko Suomen kansan... Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 59 10.5.2018 13.35. Hieman bändi ehkä epäonnistuu kunnianhimossaan juuri tämän terhakan tanssittavuuden ja iskelmällisten elementtien takia. mutta vähän se hellittämätön pontevuus samalla myös huvittaa. Bändi ei ole lyönyt retrovaihdetta siis täysin silmään, vaan kanavoi esikuviaan moderneissa puitteissa. SALLA HARJULA HHH Five Finger Death Punch And Justice For None Eleven Seven Five Finger Death Punch on pitäytynyt kuuntelevan yleisön kiistakapulana aina ensilevystään lähtien. Uuden levyn biisit ovat syntyneet ripeällä tahdilla, jonka voi aistia albumilta. Ennen kaikkea se on kuitenkin hengästyttävä taidonnäyte tämän musiikin monitoimimiehen (dj, räppäri, säveltäjä, tuottaja, äänisuunnittelija…) riimittelyja sanoituskyvyistä. Noise Floor on jo kolmastoista studioalbumi, mutta energiaa ja intoa piisaa niin, että se välittyy myös kuulijalle. Tätä herkkua on tarjolla nyt vain muutamassa kuningaskappaleessa (Great Wide Open, Live Like A Dream). Se on sekä synkkä että vitsikäs – tuplalevyllinen vihaa ja rakkautta, poliittisesti latautunut kulutuskulttuurin manaus ripauksella pieruhuumoria, kaikki hyvässä suhteessa. Musiikki ei ole soitinpornoa itsetarkoituksellisine koukeroineen ja kikkailuineen, vaan hyvinkin suoraviivaista ja melodiarikasta, mitä nyt Box Of Spiders -instrumentaalissa mopo vähän keulii soittonäppäryyttä esitellessä. Ja biisitkin ovat hauskoja, sellaisella pirteällä tanssisinfoniametallisella tavalla. To Drink From The Night Itself kunnioittaa metallin perusarvoja ja ruotsalaisen metallin juuria, jos kohta At The Gates itse on olennainen osa niitä juuria, joista edelleen näyttää nousevan vahvaa ja tuulia pelkäämätöntä kasvustoa. Kakkoslevynsä jälkeen yhtyeen on kyennyt tunnistamaan samaksi eikä se ole juuri muuttunut. 30 Seconds To Marsin viides julkaisu tempoilee näihin ja muihinkin suuntiin, vain puolittain mestarillisesti. On siinä ja siinä, iskeekö kuulijalle ähky varsinkin levyn loppupuolen eeppisten biisien fiilistelyissä, mutta onneksi mukana on pelastava ripaus ilmavuutta ja korvia hiveleviä melodioita, jotka kääntävät kokonaisuuden vahvasti plussalle. Jo Kaucasin ajoista asioiden tilaa ravistellut toisinajattelija-Kasperi ei nytkään petä – kyynisen boheemin lyyrinen nerous ja ilmaisun helppous ottavat välillä skitsofreenisiä piirteitä ja matka Kasperin utopiaan on jokaisen laulun arvoinen. Kun asiaan tarkemmin perehtyy, on bändin ahtaahkon lokeron sisällä pilkahdellut suuriakin sävyeroja, ja edeltävä pitkäsoitto (Got Your Six, 2015) summasi esittäjänsä vahvuusalueet kiitettävästi. Avausraita Straight To The Top! shokeeraa Nick Caven röyhkeydellä hyökkäävänä rockina. Nopea työtahti tarkoittaa osittain myös sitä, että suuria yllätyksiä ei pääse syntymään, mutta toisaalta kappaleiden tummasävyinen kaunosieluisuus ja metallin ytimessä liikkuminen korvaa kaiken erikoisuuden tavoittelun, joka tällä levyllä olisi hyvinkin voinut tapella bändiä vastaan. Se sisältää ehkä yhtyeen tähän asti hienoimmat sävellykset sekä liian monta konventionaalista ja jo väljähtyneeltä kuulostavaa elektrohiphop-kollaasia – juuri sitä tapettia, jota odotat kuulevasi, kun käännät hittiradion taajuudelle. Pearson The Straight Hits! Mute Josh T. At The Gatesin luomus on lisäksi tunnelmaltaan hyvin väkevä, aivan kuin bändi olisi vielä halunnut alleviivata At War With Realityllä (2014) tekemänsä paluun oikeutusta. Tuotantokaan ei ole pystynyt tuhoamaan yhtyeen lahjoja suurten biisien kirjoittamiseen. Five Finger Death Punch hoitaa edelleen tonttinsa, eli puulla päähän -junttauksen paremmin kuin kukaan muu. Levyn akustista osuutta ovat muun muassa Jonathan Terrell -kantrifolklaina Damn Straight ja Elvis Presleyn mieleen tuovasti gospelsävyinen The Dire Straits Of Love. Eli melkoisesta kelkankäännöstä nyt puhutaan. Mutta kuten pitkän linjan konkareilta sopii odottaa, ei vaikutuksia apinoida suoraan vaan sekoitellaan hienovaraisesti oma visio edellä. Bändin sävellykset ovat rujolla tavalla kauniita, joissa At The Gatesille tyypilliseen tapaan melodioiden vahva rooli korostuu. Se on typistetty nyt vanhanaikaiseksi autotune-kikkailuksi ja tympeäksi filtteröinneiksi. LINDA SÖDERHOLM HHHH 30 Seconds To Mars America Interscope Irtiotto rockista, geneerinen radiolevy, itsetietoinen popalbumi ja eeppisten mittasuhteiden yhteiskunnallinen tutkielma. Vaikka sävellyksissä onkin paljon kaikuja vanhan ajan suuruuksilta – erityisesti Kansasista – on tuotannossa toinen jalka hyvin nykyajassa. Ilmaisuvoimaisimmillaan Leto on, kun melodiat ulottuvat korkeuksiin ja syntetisaattorimatot leijuvat elokuvallisina. Amorphisin vanhalle koulukunnalle tämä on kuitenkin todennäköisesti aivan, aivan liikaa. Oikeustaisteluiden viivyttämä And Justice For None on kelpo seuraaja, mutta kärsii samankaltaisesta linjattomuudesta ja päämäärättömyydestä kuin mihin The Wrong Side Of Heaven -albumikaksikko (2013) melkein hukutti bändin. Tuorein epämukavuustekijä on kitaristi Anders Björlerin siirtyminen bändistä sivuun, mutta muu ryhmä ei antanut seikan viivästyttää uuden levyn tekemistä, vaan pikemminkin koki sen kipinäksi tuoreen kiekon synnyttämiselle. Kappaleidensa aiheiden ja albumiensa kansitaiteiden puolesta se käy jatkuvaa taiteilua hyvän maun rajoilla. Joskus vuosiakin biisejään hionut lauluntekijä rykäisi The Straight Hits! -levyn kappaleet kolmessa päivässä. Jo avausraita To Breathe Another Day muistuttaa vuoroin 80-luvun Genesisistä, Rushista ja Kansasista ja linja jatkuu loppuun saakka
Uudella levyllä Wise tekee yhteistyötä neljän tuottajan kanssa: äänitaiteilija Katie Gately, muun muassa A$AP Rockyn kanssa työskennellyt Clams Casino, bostonilainen lupaus mmph ja Adelea tuottanut Paul Epworth. LASSI LINNOLA HHH Burn The Priest Legion: XX Nuclear Blast Lamb Of God -miesten sivuprojekti tai alkuperäisyhtye, miten sen nyt ottaa, julkaisee 20-vuotisjuhlan kunniaksi levyllisen punkja rock-covereita, muun muassa The Accusedin, Bad Brainsin, Quicksandin ja Cro-Magsin kappaleista. JUHA SEITZ HHHH Behemoth Messe Noire Nuclear Blast Heitetään tämän arvion premissi heti pöydälle. Tekstareihin verrattuna HÄN nojaa enemmän koskettimiin, mutta yhdistävänä tekijänä toimii paitsi edellä mainittu laulaja-kitaristi, myös krautrockista ammentava utuinen soundimaailma. Huotari itse muotoilee asian levyn päätösbiisillä Disneybändi: ”On bändi parhain meillä, ei me mistään välitetä / ei me maineesta piittaa, eikä rahat silmissämme kiiltää saa”. Ilman nu metal -rytmejä ja konesoundeja sen ongelmaksi on kuitenkin muodostunut tasapaksuus. SALLA HARJULA HH Josh Rouse Love In The Modern Age Yep Roc Levyllään 1972 (2003) Josh Rouse palasi onnistuneesti tuon vuosikymmenen tunnelmiin, uutukaisella on siirrytty seuraavan vuosikymmenen musiikkimaisemaan. Nimikappaletta koristaa tyylikkäästi saksofoni, Businessman on äänimaailmaltaan ja aiheeltaankin melko kliseinen kiteytys myös ahneuden vuosikymmenenä tunnetusta ajanjaksosta, mutta yleisesti ottaen pahimmat karikot vältetään. Soundit ovat modernin raskaat ja parhaimmillaan (Not Original, Dirty) sävellykset ovat kikkailemattomia, tarttuvia ja tyylikkäitä. Hän ei kuulostaa oikein keneltäkään muulta. Otsikko Harhakuvitusmaailmassa sopii paremmin kuin hyvin levylle, joka tuntuu elävän täysin omassa topruukata soittaa näin taitavasti ja näin kontrolloiduilla soundeilla. Kahdeksan kappaleen albumille on saatu mahdutettua myös vanhaa kunnon rehellistä tyhjäkäyntiä. huom.) joten Rouse on ottanut melkoisen riskin – varsinkin kun hänet tunnetaan lähinnä alt.countryn piirissä operoivana laulaja-lauluntekijänä. Ihan komea paketointi levyillä tietty on, koska Behemoth ei ole mitään ellei visuaalisesti komea bändi. HÄNen musiikki kuulostaa Gösta Sundqvistin Kallioon muuttaneelta henkiseltä veljenpojalta. Mukana on myös versio Ministryn Jesus Built My Hotrod -teoksesta, joka on tässä soittolistassa piristävä ja esittävän yhtyeen ilmaisua aidosti laajentava poikkeama. Legion: XX on ilmeisesti itseriittoista terapiaa, irtiottoa, tekemättä jääneiden asioiden yliviivaamista ja hauskanpitoa. 60 SOUNDI DVD Kuopiorock.fi PERUSLIPUT: 3 PV 125 € / 2 PV 99 € / 1 PV to-pe 69 € / 1 PV la 75 € VIP-liput: 3 PV 209 € / 2 PV 189 € / 1 PV 109 € Päiväkohtaiset Esiintyjät Ja Lisätietoa: Kaikki festariliput, VIP-liput sekä leirintäja karavaaniliput ovat myynnissä nyt! kuopiorock_soundi_3_18.indd 1 05/03/2018 16.40 Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 60 10.5.2018 13.35. MIRKO SIIKALUOMA HHH Lordi Sexorcism AFM Uudistumiskyvyllään ilahduttanut Lordi osoitti kunnianhimoisella Monstereophonicilla (2016) taitavansa tutun mörkörockin lisäksi myös raskaamman ja teknisemmän ilmaisun. Mitä levyjen sisällöstä sitten menisi sanomaan kuin että Behemoth on toki musertava livebändi. Vaikka todelliset ässät pidetäänkin tällä kertaa hihassa, on mukaan mahtunut useita lordimaisen iskeviä ralleja, kuten Naked In My Cellar sekä Romeo Ate Juliet. Kakkoskappale, pariminuuttinen instrumentaali Tähtisumu toimii pelkkänä jumittavana introna levyn parhaimmistoon kuuluvalle Kirkkaan kuoleman kauppiaalle. Pitkän linjan lauluntekijällä on edelleen työkalut hallussaan, tällä levyllä ne ovat vain hieman erilaisia, mihin on totuttu: saha ja vasara ovat vaihtuneet sähköporaan, mutta nikkari on yhä tunnistettavissa. Näppärin askelmerkein svengaava Nonvi Tche, juohevaan tapaan keinuva Va ja kuulas Ozanku näyttävät, kuinka laaja-alainen Helsinki-Cotonou Ensemble osaa olla. Yleinen konsensus on, että 1980-luku oli soundillisesti popmusiikin murheen alho, (Höpsistä! pt. Tämän kaltaisten julkaisuiden teknisten ansioiden ruotiminen on tarpeetonta. Valitettavasti levy ei tarjoa bändin faneille minkäänlaisia yllätyksiä ja alkaa tuntua vanhan rutiinin toistolta. Kollektiivi uurastaa musiikin sulatusuunina, mikä rikastuttaa jälkeä. Itse asiassa kliinisyys huopaa hieman albumin imua vastaan: hardcorea ei Sevendust All I See Is War Rise Sevendustin vuoden 1997 debyytti yhdisteli saumattomasti nu metalia, industrialia ja Lajon Witherspoonin sielukkaita lauluosuuksia. Uskomattomilla törkykertoimilla ladatulla Sexorcismillä seksuaaliset motiivit ajavat niin pirua kuin kirkonmiestäkin eikä köykäisintäkään kaksimielisyyttä kavahdeta. Bändin dynamot Janne Halonen sekä Noël Saïzonou hioivat Guineanlahden rannoilla kahdessa viikossa yhtyeen rustaamat kappaleet äänityskuntoon. Tuon tovin olisi voinut käyttää viisaamminkin. Helsinki-Cotonou Ensemblen neljännestä albumista muotoutui elämänmyönteinen tallenne, joka korostaa yhteistyön merkitystä. Totta kai soitto kulkee niin kuin maailmanluokan hevibändillä ja tuotanto on melkein yhtä turboa kuin Lamb Of Godin albumeillakin. Siinä missä Deftonesin on onnistunut nu metal -skenen kuoltua uusiutua ja pysyä alternative metalin huipulla, on Sevendustin tie ollut kivisempi. Behemoth on myös siitä erikoinen bändi, että sen livesoundi on mehevämpi kuin liian usein ylituotetut studiolevyt, eli livetallennetta myös kuuntelee mielellään. Leevi & The Leavingsin henkeä on kuultavissa HÄNen debyyttikokopitkällä menneestä maailmasta kumpuavalla tarinankerronnalla, joka on unenomaisuudellaan linjassa bändin kirpputori-fuzz-tuuttauksen kanssa. Serpentwithfeet on yksi niitä artisteja, jotka luovat oman ilmastonsa. Sexorcism on Lordin lähivuosien kehityskulkuun rinnastettuna hienoinen pettymys, mutta tarjoilee yhtyeen vakiintuneille ystäville sitä tuttua – jokseenkin melko härskiintynyttä – paholaisenhilloa, jonka ravitsemana on helppo pysyä kylläisenä taas seuraavaan julkaisuun saakka. ANTTI MARTTINEN HHH Serpentwithfeet Soil Secretly Canadian Serpentwithfeet-nimellä esiintyvä Josiah Wise julkaisi pari vuotta sitten upean ep:n nimeltä Blisters, jonka hän tuotti Haxan Cloakin kanssa. Wise on klassisen kouLevyarviot > ...tässä julkaisussa on päällimmäisenä rahastuksen maku... Ahkera keikkailu on taannut sen, että yhtyeen iloluontoinen syke tunnetaan eri puolilla maailmaa. Bändi erottui Deftonesin tavoin vuosituhannen vaihteen pomppumetallimassasta vahvalla melodisuudellaan. Puhaltimia runsaasti hyödyntävä levy limittää erilaiset ainekset yhteen taidokkaasti. Rakentavana kritiikkinä todettakoon, että pienellä parsimisella sekä koskettimien äänipankin päivittämisellä olisi kokonaisuudesta saanut huomattavasti eheämmän. All I See Is War seuraa kahta edeltäjäänsä niin hyvässä kuin pahassakin. Rousen pelastuksena on, että hänen lauluntekotaitonsa eivät ole kadonneet; laulut ovat ammattimiehen käsialaa ja niissä on tekijänsä tunnusmerkit. Eli keikat ovat tietenkin hillittömän kovat. Myöskään biisimateriaali ei enimmäkseen yllä singlejen tasolle. Sitten tietty cd:llä on pääkeikka vielä puhtaana äänitallenteena. Mitään järkeähän tätä live-dvd:tä ei ole ostaa, ellei ole intohimoinen Behemoth-keräilijä. We Are Together syleilee intensiivisesti globaalin harmonian poreiluillaan. Tärkeintä on, että uskoa omaan tekemiseen löytyy. Tällä kertaa rajoja koetellaan semantiikan puolella. Solisti Randy Blythen ulosanti viittaisi niin ikään omaan kivaan, muu tekeminen kuulostaa rehelliseltä kunnianosoitukselta lapsuuden sankareille. dellisuudessaan. Kolmen tunnin pätkällä on kaksi eri versiota bändin The Satanist -levyn merkeissä vedetyistä keikoista, joissa soi ensin kyseinen levy alusta loppuun ja sitten pari ekstraklassikkoa vanhemmasta tuotannosta toki kummankin setin päätökseksi. Kaksijakoinen semi-konseptialbumi muistutti, että hirviöasujen alta löytyy taipumattoman vision ajama yhtye, joka kykenee aidosti laadukkaan musiikin tekemiseen. Mutta kyllähän tässä julkaisussa on päällimmäisenä rahastuksen maku. Sevendust on innovaation sijaan lähinnä keskittynyt pelkistämään soundiaan. Tämän olisi varmaan tarkoitus olla aikuisempi versio Sevendustista, mutta tuloksena on harmitonta isämetallia. Kuulijalle tästä jää kuitenkin enimmäkseen väljä tunne. Vaikeiden vuosien jälkeen bändi on taas päässyt jaloilleen ja Black Out The Sun (2013) ja Kill The Flaw (2015) olivat vahvoja ja itsevarmoja levyjä. MIKKO MERILINNA HH Helsinki-Cotonou Ensemble We Are Together Bafe’s Factory Helsinki-Cotonou Ensemble yhdistelee herkullisella tavalla afrobeatia, fuusioitunutta etnoa, maailmanmusiikkia ja funkia. Siinä se. NUUTTI HEISKALA HHH HÄN Harhakuvitusmaailmassa Soit se silti HÄN on parhaiten Teksti-TV 666:sta tutun Tero Huotarin tuorein kokoonpano. Keikkatallenteiden lisäksi mukana on kourallinen bändin musavideoita. Afrikkalainen traditio valtaa osansa raidoilta, mutta sävelissä kuuluu myös tuhdin funkin ja eksoottisesti marinoituneen rockin kaikuja. Rousen esikuvat ovat kuitenkin tyylikkäämmästä päästä ja homma klaarataan kuiville läiskerumpujen ja melko maltillisten synamattojen hetteikössäkin
SOUNDI 61 Kuopiorock.fi PERUSLIPUT: 3 PV 125 € / 2 PV 99 € / 1 PV to-pe 69 € / 1 PV la 75 € VIP-liput: 3 PV 209 € / 2 PV 189 € / 1 PV 109 € Päiväkohtaiset Esiintyjät Ja Lisätietoa: Kaikki festariliput, VIP-liput sekä leirintäja karavaaniliput ovat myynnissä nyt! kuopiorock_soundi_3_18.indd 1 05/03/2018 16.40 Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 61 10.5.2018 13.35
Mukana on myös laajempi metafora Zozobra, jonka innoittaja oli sukutapaaminen Santa Fe’n paikalliskekrissä, jossa juhlakansa stuffaa kuluneen vuoden murheet ja pahat muistot isoon ”Vanha Mököttäjä” -marionettiin polttaakseen sen kanssa vanhat huolensa tuhkaksi. MARCO HIETALA & JP LEPPÄLUOTO / VERENPISARA LIPUT MYYNNISSÄ NYT! 1PV. Uusi levy on vähemmän aavemainen kuin edellinen, lihallisemmin läsnä. The Deconstructionin nimikappale on upeine jousisovituksineen ja musertavine riveineenkin tyypillisen nerokasta Eelsiä. Zozobran symbolinen rovio heijastuu Veirsin albumin tunnelmiin vapautuneisuutena ja toiveikkuutena, vaikka hän sureekin menettämiään ihmisiä sekä maailman nykytilaa. ASKO ALANEN HHHH Ritchie Blackmore’s Rainbow Memories In Rock II Minstrel Hall Ritchie Blackmore viihtyy tien päällä Rainbowkokoonpanonsa kanssa, mikä näkyy yhtyeen levyjulkaisupolitiikassa. Puolivälissä David Bowie saa oman intiimin obituaarinsa Heavy Petals, jossa todetaan ”ground controlin” kirvoittaneen hänestä otteensa. The Tree Of Forgiveness -albumia mehustaa leppoisa perinneorkesteri luottomiehineen, joista voi bongata Dan Auerbachin, Pat McLaughlinin, Jason Isbellin ja Mike Webbin kaltaisia americana-aktiiveja. Pijall/Yahya Kayak/HZÄ/ Michael Black Electro on ryhtynyt sangen tuotteliaaksi vuosien hiljaiselon ja musiikintekemisen lopettamispäätöksen jälkeen. Grateful Deadin Mountains Of The Moon istuu panoraamaan täydellisesti niin sanoituksen kuin eläväisen akustisen täsmäsovituksenkin puolesta. lutuksen saanut kuoripoika, jonka tekemä musiikki on yhdistelmä gospelia, r’n’b:tä ja konemusiikin kokeellisempaa laitaa, jonka rakenteissa kuiskivat klassiset vaikutteet. Tuottaja ja musiikkihistorioitsija Anthony Heilbut on kirjoittanut siitä miten gospel on lesbojen ja homojen bluesia, ja homofobisen kirkon sakraalimusiikkia ovat luoneet homot ja lesbot. Taso pysyy yllä myös ...tyhjännaurajaa tai itkumummoa hänestä ei saa... Lisäksi Jaguarin yhteydessä julkaistaan Pijallbeats-nimen alla tuplainstru 48 Hours Of Ensoniq Sunset. Joviaalisuus leimaa myös dvd:tä, jolta voi tarkistaa muusikkojen hyväntuuliset turinoinnit. Levyarviot > 62 SOUNDI Laura Veirs The Lookout Bella Union Laura Veirs aloitti 10. LINDA SÖDERHOLM HHH John Prine The Tree Of Forgiveness Oh Boy John Prinen musiikki on parhaalla tavalla vanhanaikaista, akustista folkia, jota hän kykenisi tulkitsemaan soolona tai solistina koska ja missä tahansa viehätyksen siitä ehtymättä. Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut. Wisen osittain kirkosta ponnistava levy tuntuu kertovan meille, että koti ei ole helppo käsite ja juuret joskus vaikeita. Ympyrä tavallaan sulkeutuu, kun sarjalla erilaisia aliaksia esiintynyt mies palaa ensimmäisen nimimerkkinsä taakse, jolla hän julkaisi debyyttinsä vuonna 1999. Kaksi ensin mainittua on ottanut osaa myös lauluntekoon. Levylle tallentuneet perinnemusiikin iltamat ovat viehättävät ja vilkkaat, eikä ripaus maailmanmenoa seuraavien ”yksinäisten tieteen ystävien” kriittisten varoitusten suolojakaan ole pahitteeksi. Tämä gospel on sekulaaria ja maailmallista. Nyt meillä on siis käsillä viimeisen puolen vuoden sisään kolme Pijallin täyspitkää. Kokonaisuutena Jaguar jää kumminkin aavistuksen vaisuksi. Parisen vuotta sitten ryhmältä ilmestyi audiovisuaalinen paketti Memories In Rock, joka raahasi ruutuun keikkahetkiä Saksasta. Tyhjännaurajaa tai itkumummoa hänestä ei saa kumpaakaan, sillä laulutulkintojen ytimessä elää ahavoituneen kulkijan ja kertojan luonnollinen viisaus. Laulaja Ronnie Romerolla ei ole nuoren Ian Gillanin tai Ronnie James Dion muhkeita äänivaroja, mutta rouheaa asennetta mieheltä löytyy. MYYNTIPAIKAT: WWW.JOHNSMITH.FI, LIPPU.FI & LAUKAAN SATAMA Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 62 10.5.2018 13.36. Biisien inspiraatio löytyy primaarisesti luonnosta, hiljaisuudesta ja henkisyydestä, joskin genrekonventioiden mukaisesti niin ikään populaarikulttuuri on läsnä, kuten helmessä Grandmaster Flashin & The Furious Fiven The Messagen suomalaisversioinnissa. Yksitotisuutta kartteleva Prine on taitava yhdistelemään ja vaalimaan folkin laajempaa kirjoa, jossa ei viihdytä yhdellä seudulla tai yhden esikuvan kaavoissa. Sen sijaan dvd tarjoilee liki puolitoista tuntia haastatteluja sekä tunnelmia lavan takaa. Viime vuoden kiertueella Lontoossa, Glasgow’ssa ja Birminghamissa äänitetty materiaali perkaa Deep Purplen ja Rainbow’n klassikkoja melko jäntevästi. The Cautionary Tales Of Mark Oliver Everettin (2014) jälkeen Everett on ehtinyt rakastua, avioitua, erota ja saada ensimmäisen lapsensa. Mies ei ole siis lainkaan levännyt laakereillaan, vaan on kunnostautunut myös biittinikkarina tuotantopuolella. Keikan kylkeen liitetty uusi studiobiisi Waiting For A Sign pysyttelee harmittomalla klangilla rullaavan hard rockin kaukalossa. Kaikki nämä kokemukset ovat siivilöityneet Eelsin kahdennelletoista albumille. Blackmore ja kosketinsoittaja Jens Johanssen pääsevät loistamaan yli 15-minuuttisella Difficult To Cure -jamilla. Prinen lämmin persoonallisuus säteilee kaikkien sävelmien ja muusikoiden ylle olipa kyseessä rento yhteisrenkutus tai banjojolkotus, Leon Redbonen vintage-tulkintoja muistuttava tyylitelmä, townesiaanisen alakuloinen balladi tai 60-lukuinen folk-luenta. JUHA SEITZ HHH Eels The Deconstruction E Works Mark Everett jos kuka tietää miltä hajoaminen ja itsensä kokoaminen tuntuvat. Memories In Rock II sisältää edeltäjänsä lailla cd-setin ja dvd:n, mutta tällä kertaa varsinaista konserttimateriaalia ei voi nauttia liikkuvan kuvan kera. Hän on rohkea laulaja, joka antaa itsestään paljon, äänellään ja jumalaisella vibraatollaan kohti taivaita kurottaessaan. Lyhyt ja runollinen hyvästijättö Margaret Sandsille on albumin raikas intro. VIP ENNAKKOLIPPU 249,50 €* *Kaikki hinnat ilman toimituskuluja. Sujuvasti suomeksi sekä kolmannella kotimaisella räppäävä Janne voidaan edelleen positioida Suomi-räpin ug:hen, eikä hän lähdekään hötkyilemään muotivirtauksien kelkkaan. sooloalbuminsa teon, kun parhaiden luovuuden tähtien alla koottu Case/Lang/Veirs -naiskolmikko sai toissavuotisen kiertueensa päätökseen. Ulkomaisemat, oma piha, nuotiotulet, kanjonit, putoukset ja niityt hallitsevat hienosävyisiä mielikuvia ja pieniä runokuvaelmia, joissa Veirsin lauluääni vaeltaa kertojattarena ja vilpoisena tuulenvireenä. Eelsin nokkamiestä kohdanneet lukuisat henkilökohtaiset tragediat ovat heijastuneet myös yhtyeen levyille. Hänen laulussaan tunne on aina syvä ja osuva, vilkkuipa silmäkulmassa leikkimielinen veitikka tai kyynelhelmi. ENNAKKOLIPPU 59,50 €* 2PV. VIP ENNAKKOLIPPU 149,50 €* 2PV. ASKO ALANEN HHHH Pijall Jaguar Monsp Kameleontin lailla tällä kertaa jaguaariksi muuntautuva Janne Hyttinen, a.k.a. Oma perhepiiri on nyt ensisijainen tuottaja-aviomiehen Tucker Martinen ja kahden pienen pojan vaikuttaessa suoraan sekä musiikin että lyriikan teemoihin. ARTTU TOLONEN HHHH K u v a: Ja so n Q u ig le y 20.-21.7.2018 LAUKAA, PEURUNKA #SUOMENROCKEINFESTARI WWW.JOHNSMITH.FI VIP ARTISTS: ANTONY PARVIAINEN TRIO FEAT. ENNAKKOLIPPU 99,00 €* 1PV
20.-21.7.2018 LAUKAA, PEURUNKA #SUOMENROCKEINFESTARI WWW.JOHNSMITH.FI VIP ARTISTS: ANTONY PARVIAINEN TRIO FEAT. MARCO HIETALA & JP LEPPÄLUOTO / VERENPISARA LIPUT MYYNNISSÄ NYT! 1PV. ENNAKKOLIPPU 59,50 €* 2PV. ENNAKKOLIPPU 99,00 €* 1PV. VIP ENNAKKOLIPPU 249,50 €* *Kaikki hinnat ilman toimituskuluja. MYYNTIPAIKAT: WWW.JOHNSMITH.FI, LIPPU.FI & LAUKAAN SATAMA Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 63 10.5.2018 13.36. Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut. VIP ENNAKKOLIPPU 149,50 €* 2PV. SOUNDI 63 ...tyhjännaurajaa tai itkumummoa hänestä ei saa..
Uudellakin levyllä Wasnerin kohtalokas laulu, Stackin teräväkulmaiset rytmitykset ja dreampop-haaveina taipuilevat kosketinlinjat seurailevat toisiaan kuin olisivat aina kuuluneet yhteen. Pitäydyn edelleen kannassani Psycheworkin musiikista Kamelotin ja Tobias Sammetin hullutuksien sukuisena suurien tunteiden tunnelina. Vielä hetki sitten nerokkaita melodioita sylkeneet syntikat tyytyvät puskemaan sisuksistaan pop-musiikkia muistuttavaa tapettia Gunin tai Clearest Bluen kaltaisia ilotulituksia toivova joutuu karvaasti pettymään. PERTTI OJALA HHHH Chvrches Love Is Dead Vertigo Itku pitkästä ilosta, sanotaan. Kierrätetyt laulumelodiat ja simppelit pop-elementit kuitenkin lähinnä vain rokottavat muutoin sävellyksellisesti monitahoisten ja taitavasti sovitettujen biisien tehoa. Huumaavimmassa sydämellisyydessäänkin Wye Oakin musiikki näyttää usein pelkkää havainnekuvaa maisemasta, jonne todellisilta tunteilta on pääsy kielletty. Yli 40 vuoden hyppäys Personne d’autry -albumiin paljastaa Hardyn hienojen melodisten valintojen, hillittyjen laulutulkintojen ja koko ongelmattomalta kuulostavan suhteen musiikkiin säilyneen ennallaan. HANNU LINKOLA HHH Psychework Karelian Hills Ranka Huomioiden Psycheworkin parin vuoden takaisen The Dragon’s Year -debyytin synnytysprosessin ja kyynelkanavia stimuloineen taustatarinan, kantoi se kunnialla maaliin koko vartensa mitalla. Machine Menin lipun alla kolme täyspitkää albumia julkaisseen Antony Parviaisen ja J-V Hintikan uusi yhtye teki heti kättelyssä pesäeron entiseen yhtyeeseensä keskittyen suoraviivaisuuden ja laukkakompin sijaan suuriin linjoihin ja raskaisiin riffeihin. Viimeistään vuonna 2011 ilmestyneellä Civilianilla baltimorelaiskaksikko asetteli ilmaisunsa osatekijät niin ...havainnekuvaa maisemasta, jonne todellisilta tunteilta on pääsy kielletty... Karelian Hillsin ilmiselvä tehtävä on juurruttaa Psychework entistä jämäkämmin kotimaisen raskastuotannon etulinjaan. Wasner ja Stack ovat sorvanneet jälleen nipun It Was Not Naturalin, Say Hellon ja The Louder I Call, The Faster It Runsin kaltaisia kappaleita, joiden selväpiirteisessä pulputuksessa on henkeäsalpaavaa jylhyyttä, ekstaasinomaista lohdullisuutta sekä antaumuksellisesti liioittelevaa kauneutta. John Lennonista muistuttava soul-balladi Be Hurt saa vastapainokseen Eelsille prototyyppisen riemukkaan You Are The Shining Lightin, jonka veroista hykerryttävyyttä oli viimeksi tarjolla Dan Auerbachin viimevuotisella Waiting On A Song -albumilla. Skotlantilainen Chvrches ehti yllättää ja ilahduttaa kokonaiset viisi vuotta, mutta nyt on nousukausi laihtunut lamaksi ja etumerkkinä sojottaa plussan paikalla pitkä miinus. Psycheworkilla on käsissään mielenkiintoinen paletti Hollywood-elokuvan kursailemattomuutta ja takametsän havuntuoksua. Kokonaisuuden vahvin potku löytyy sen alusta ja lopusta: Siegen, Phantoms Whiten ja Ghost Patrolin jämäkkyydestä viehättymisessä saattaa toki olla Ihsahn Ámr Candlelight Ihsahn loi Emperorin pääasiallisena laulunkirjoittajana alle kymmenessä vuodessa neljän levyn katalogin, joka monelle artistille riittäisi koko eliniän saavutukseksi. Emperorin hajottua vuonna 2001 mies ei halunnut enää olla black metalin rajoitteiden kahlitsema, vaan vapauttaa itsensä kokeilemaan erilaisia musiikillisia ideoita Van Halen -riffeistä progemetalliin. Taivaallisuuksista tulee trivialiteetteja ja fantasia käy arkiseksi. Suomalaiselta Poets Of The Fall -yhtyeeltä lainattu Dors mon ange (Sleep) on nautinnollisesti kohdallaan Hardyn eurocoverien pitkän linjan slovariosastolla. Surumielisesti ja turhaan menneeseen kaipaavan The Epiphanyn jälkeen Today Is The Day on täydellisen reipas pop-ralli. Levyn muotokieli on niin yksiselitteistä, ettei välittömän kauneuskokemuksen alle jää paljoakaan löydettävää. Täyteläisissä ja monisävyisissä chanson-sovituksissa nuoruuden ihmetykset ja la questionit ovat syvenneet kypsiksi viisauksiksi kimpassa säveltäjän, lauluntekijän ja muusikon Erick Benzin kanssa. Tällä kertaa puhtaasti laulettuihin osuuksiin on haettu entistä enemmän tarttumapintaa. Vain Forever, Graves sekä Lauren Mayberryn suloinen ääni pelastavat tämän levyn täydeltä kadotukselta. Harmillisinta levyssä on Chvrchesin kirkasotsaisen vimman taantuminen teini-ikäisen kohteettomaksi uhmaksi. On Ámrilla kuitenkin hetkensä. Rusty Pipesin vakava tempo vie kohti viimeisiä juhlia, jotka ovat edessä vaikka niihin ei haluaisikaan mennä. Jossakin vaiheessa lumous kuitenkin alkaa rakoilla. LASSI LINNOLA HH taustalla kevyt kaipuu Machine Men -hurmoksen päiviin, mutta toisaalta ne albumin monumentaalisimmat sävellykset eivät vieläkään kanna bändin käsissä loppuun asti. NUUTTI HEISKALA HHH Wye Oak The Louder I Call, The Faster It Runs Merge Jenn Wasnerin ja Andy Stackin muodostama Wye Oak on luotettava yhtye. Liekö syy ulkopuolisen huipputuottaja Greg Kurstinin pestaamisessa vai aiemmasta poikkeavassa sävellysmetodissa, mutta kolmikon tämänkertaiset hengentuotteet kuulostavat harvinaisen latteilta. Sweet Scorched Earthillä rakkaus elää kaiken loppumisen hetkiä. Hän sävelsi ja sanoitti valtaosan kappaleitaan, usein yhteistyössä tyylitajuisten kumppanien kanssa, mutta enimmäkseen yksin. Hardy on ikääntynyt jo 74-vuotiaaksi, mutta säilyttänyt tuoreen lähestymistavan ja henkilökohtaisen tunnesuhteen levyttämiinsä lauluihin. Avausraita Lend Me The Eyes Of Millennia yhdistelee vaikuttavasti black metalia ja Wumpscut-syntikoita ja In Rites Of Passage on kiehtova sekoitus klassista rockia ja industrial metalia. Albumin kantavaksi teemaksi näyttää valikoituneen sota, mikä ei jää ääniraidankaan puolesta epäselväksi. Muiden säveltämät hitit ja albumien harkitut cover-poiminnat olivat Hardyn kehitystä myötäävät ja palvelevat. Keskenkasvuisuus kukoistaa albumin nimestä lähtien ja huipentuu myötähäpeää aiheuttavaan Miracle-singleen. Kokeileminen ja uusiutuminen on pysynyt soolouran ytimenä ja jokaisella levyllä mukaan on tullut uusia elementtejä kahdeksankielisistä kitaroista saksofoneihin. ASKO ALANEN HHHH Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 64 10.5.2018 13.36. The Louder I Call, The Faster It Runs jää loppujen lopuksi piirun verran siitä suuruudesta, joka sen lauluihin on ladattu. Joskus laulua seuraa sähkökitaran lämmin soinnutus, joskus helmeilevä klubipiano, joskus taas ”bittersweet”-jousiriffailu tai ketterä kantrinäppäily. Ámrilla soppaan sekoitetaan syntikoita ja pop-koukkuja. Tavallaan tämä kelpaa hyvin. Levyarviot > 64 SOUNDI mieluisaan järjestykseen, ettei se ole sen koommin tarkastellut lähtöasetuksiaan. Kappaleet säteilevät yhtenäistä, levollista kauneutta, ja ne ovat jokainen oman kestonsa ajan albumin kohokohta. HENRI EEROLA HHH Françoise Hardy Personne d’autry Parlophone Olen viime aikoina hankkinut Françoise Hardyn levytyksiä alkuvuosien 1962-1974 ajalta ja ihaillut hänen tyyntä tapaansa ottaa oma artistikuva haltuun alusta asti. Käytössä oleva resepti ei ole täysin bändin oma, mutta sinfonisen tunnelmametallin saralla se on eittämättä maamme tyylipuhtain vientituote. Ankaraa maailmanvitutusta potevalla Love Is Deadilla kuullaan vain häivähdyksiä yhtyeestä, joka aiemmin itsepintaisella otteellaan uudisti ja ravisteli muuten varsin geneeristä ja pinnallista konepopin kenttää. Kun filtteriväreissään hohtavat kappaleet asettuvat rinnakkaan, syövät ne toistensa loistoa. Myöskään levyn Malmsteen-soolot ilman Malmsteenin virtuositeettia eivät pelaa Ihsahnin vahvuuksilla. jatkossa karheiden rockpalojen ja herkkyydellään hengitystä pidättelemään yllyttävien balladien seuratessa toisiaan lähes vuorovedoin
SOUNDI 65 ...havainnekuvaa maisemasta, jonne todellisilta tunteilta on pääsy kielletty... Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 65 10.5.2018 13.36
– Blood Brothers on raaempi ja uskottavampi. Miten Blood Brothers eroaa aiemmasta albumistanne Revolutionsista. Jos jollakulla olisi aikaa kuunnella albumiltanne vain yksi kappale, mikä sen tulisi olisi ja miksi. Parhaimmillaan Rainbow Kitten Surprise tuntuu löytävän aidosti uusia näkökulmia vanhaan kulttuuriperimään. Koko maailman pitäisi kuulla se kappale silloin kun tekee mieli luovuttaa. Meneviä kappaleita albumilta löytyykin monia, Sharks Love Blood ja Alone Against All pari esimerkkiä mainitakseni. Mistä Blood Brothers -albumi kertoo. Trion soundi on päivitetty tähän päivään kadottamatta vanhojen levyjen hypnoottista ja jyräävää tunnelmaa. Ollaan kehitytty biisinkirjoittajina ja kasvettu bändinä sekä ihmisinä. Creep Shown miehistöön kuuluvatkin alan vanhat ketut Stephen Mallinder (Cabaret Voltaire), Phil Winter (Tunng) ja Ben ”Benge” Edwards (John Foxx). Varoitus: saattaa aiheuttaa akuuttia naaman sulamista. Yhdestä tunnin mittaisesta biisistä koostunut kolmas levy lyötiin jäihin ja julkaistiin vasta bändin jo koomatessa pariinkin eri otteeseen, ensin lyhennettynä versiona (Jerusalem, 1999) ja myöhemmin alkuperäisen vision mukaisena, genren suurimpiin merkkipaaluihin luettavana Dopesmokerina (2003). Kyllä, kyllä lunastaa. – Albumin pääteemoina ovat veljeys, ystävyys ja rakkaus. Huumori on vahvasti läsnä lapsenomaisesti pelottelevassa menossa. Niin sujuvasti kuin yksityiskohdat lomittuvatkin toisiinsa, ehtii vain harva niistä kosketusetäisyydelle. ARTTU TOLONEN HHHH Creep Show Mr. Tyylillisestikin se on aikamoinen potpurri Lassyn viime vuosien tekemisistä, mutta maestron oma ääni on niin vahva, että levy tuntuu hyvin yhtenäiseltä. Räppäys, metalcore-tyylinen karjunta sekä popmaiset, jopa lastenlaulujen kaltaiset osuudet muodostavat yhdessä hämmentävän ristiriidattoman kokonaisuuden. Hauska tapaus! JUSSI NIEMI HHH Sleep The Sciences Third Man Doom/stoner-legenda ripusti bongit ja soittimet naulaan 90-luvun lopulla kyllästyttyään silloisen lafkansa nihkeilyyn ja sekoiluun. Albumilta jääkin kaipaamaan jotain, mikä poistaisi kappaleiden välissä leijuvan irrallisuuden tunteen – jotain, mikä raapaisisi särön sen luodinkestävään pintaan. Myös meidän oma soundi on paljon enemmän läsnä uudella levyllä. VILJA VAINIO K u v a: V il le Ju u ri k k al a Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 66 10.5.2018 15.59. Rohkealla tavalla spiraalimaisesti itseensä kiertyvä melodia avautuu improvisaatioissa aina uusiin muotoihin. VILJA VAINIO HHH Kurkistamme pikaisesti solisti Niko Moilasen kanssa uuden Blind Channel -albumin perustekijöihin. Kun Grantin muhkea baritoni venkoilee levyn huippuihin lukeutuvalla Endangered Speciesillä käsittelemättä, se melkein hätkähdyttää, vaikka on luonteeltaan täysin levyn vallitsevassa linjassa. Tämä biisi on voimabiisi kaikille. Tulos on nautinnollinen. Jokainen taistelee omat taistelunsa jättiläisiä vastaan. Juuret tuntuvat olevan vankasti varhaisessa Kraftwerkissä, kuten varsinkin Tokyo Metro ja Fall erityisesti todistavat. VESA SILTANEN HHHH Rainbow Kitten Surprise How To: Friend, Love, Freefall Elektra Rainbow Kitten Surprise nauttii jatkuvasta liikkeestä. Jossain haastattelussa Lassy puhui Coltranen ja Hartmanin yhteislevyn sopivuudesta viettelymusiikiksi. Love Spirit on hieno esimerkki: julkean liikuttava melodia, joka vedetään mahdollisimman suurella fiiliksellä, kikkailematta, ja annetaan bändin maustaa. Modern Parenting puolestaan huristelee hyvinkin p-funkahtavaa raidetta eikä Pink Squirrelkään siitä kaukana ole. huhtikuuta (eli 4/20, tietysti) Matt Pike, Al Cisneros ja Jason Roeder julkaisivat kaikkien yllätykseksi uuden albuminsa ilman ennakkohypetystä. Vauhdin hurmasta kyllä nauttii, mutta se saa musiikin myös sekoittumaan samankaltaisuudeksi, josta erityisen hienoja hetkiä on vaikeampi erottaa. Digataan nimestä tosi paljon, se menee hyvin yhteen meidän violent pop -konseptin kanssa ja samalla siinä on poikabändimäinen viba. Mutta lunastaako se vuosien aikana kasautuneet odotukset. Blood Brothers -nimi päätettiin, kun suurin osa kappaleista oli vasta demotasolla. Dynamite Bella Union Innostavan tuoreesti toteutettu elektroniikka on jo pitkään näytellyt merkittävää osaa laulaja-lauluntekijä John Grantin musiikissa, mutta uuden bändinsä myötä iso partasuu sukeltaa täysillä elektroon, ei toki mitenkään stereotyyppisesti. Timo Lassy Moves Membran Rights Management Siihen hetkeen saakka kun kuuntelin tämän levyn, arvostin Timo Lassya ammattimiehenä. Mutta kas! 20. Vähän vanhaa, tarpeeksi uutta siis. Tämä melodia painii samassa sarjassa. Siinä ja Casa de Ferrossa kuuluu noin Giant Steps -aikakauden John Coltranen vaikutus todella selvänä. Nimikappale on levyn toinen ilmiselvä avainteos. Tyylilainojen selväpiirteisyys täyttää mielen assosiaatioilla – Fleet Foxes kaulailemassa Vampire Weekendia Bronxin kaduilla, Modest Mouse kuljettamassa alt-J:tä halki eteläisten osavaltioiden – mutta tapa yhdistellä fragmentteja on selvästi yhtyeen oma. Lauluosuudet on pääsääntöisesti moduloitu niin vahvasti digitaalisiksi, ettei varsinaisesta laulusta voi paljon puhua. Onko levyn nimen takana jokin tarina. Keskenään erilaisista palasista on koottu nerokkaan koukuttavia kertosäkeitä, jotka saavat heittäytymään musiikin vietäväksi. Pikemminkin hätäisesti vilautellut teemat puurouBlind Channel Blood Brothers Ranka Oululaisyhtye Blind Channelin toisella pitkäsoitolla yhtyeen räppiä ja metallia popkoukkuihin yhdistelevä tyyli on pysynyt samana, mutta kappaleet ovat edeltäjäänsä päällekäyvempiä ja hittivetoisempia. Mutta vaikka käytännössä lähes jokainen kappale onnistuu täyttämään hitin kriteerit, rujossa energisyydessään albumi myös turruttaa kuulijan. Moves esittelee rennomman ja häpeilemättömämmän Lassyn, joka uskaltaa heittäytyä sekä jo kymmenen vuotta toimineen bändinsä että pateettisempienkin impulssien vietäväksi. – Giants. 66 SOUNDI Levyarviot > ...varoitus: saattaa aiheuttaa akuuttia naaman sulamista... Tämän levyn kuultuani arvostan häntä taiteilijana. Kyse on kuitenkin erittäin kollektiivisesta virityksestä, ei siis ”Grantin projektista”. Musiikillisesti albumilla käydään läpi melkoinen tyylilajien kavalkadi. Kappaleet ovat paljon kompaktimpia ja lyriikoissa uskalletaan pureutua henkilökohtaisempiin juttuihin ja isoihin teemoihin kuten rakkaus. Kun kappale toisensa jälkeen lävähtää kasvoille yhtä kovalla tempolla, tuntee olevansa hurrikaanin silmässä. Ja se toimii. Levyn kroonistuneessa näppäryydessä on kuitenkin ongelmansa. Vaikka yhtyeen kolmannen levyn yläotsikko lienee folk, poukkoilee musiikki itsepäisesti niin funkin, worldbeatin kuin hiphopinkin poluille. Levyllä soittaa suuri määrä vierailijoita Eero Koivistoisesta Joyce Elaine Yuilleen ja Ricky Tick Big Bandin vaskisektiosta Palefaceen. Äänivalli on tutun giganttinen ja ilma niin sakeaa, että sitä voi leikata veitsellä (esimerkiksi Marijuanaut’s Theme ei jätä epäselväksi, miksi näin). Trio aktivoitui keikoille jo 2009, mutta fanien harmiksi julkaisurintamalla on ollut muutaman vuoden takaista yksittäistä singleä lukuunottamatta hiljaista
Royn kohtalokas High Noon -meininki sivuaa yks kaks Gerry & The Pacemakersin muinaista mercybeathittiä. VILJA VAINIO HHH Gourmet En Garde Fiasko Lukuisissa eri kokoonpanoissa soittavan Mikko Innasen ja Esa Onttosen johtama sextetti on sukua Dalindèolle siinä mielessä, että senkin jazz-käsitykseen mahtuu vaivattomasti iskelmää, avantgardea, elokuvamusiikkia, neworleansilaista marssiperinnettä, surfia, saksalaista puistosoittokuntaa ja monia etnisiä sävyjä, mutta 1997 perustettu Gourmet oli itse asiassa astialla ensin. Ilman pinnan alle kätkeytynyttä kiehtovan staattista melodisuutta albumin anti jäisi vuolauteensa nähden vähäiseksi. Singlejen lisäksi erityisesti Now I Can Recall sekä The Great Banquet saavat kuulijassa aikaan adrenaliinitasojen nousua. Ravistettuna, ei sekoitettuna tarjoiltu kokonaisuus hyppii tunnelmasta toiseen ja toisinaan yllättää kuulijansa raikkailla sovitusratkaisuilla. 0600 10 800 1,98€ / min. PALVELUMAKSUN) LIPUT ALK. Kun peruskategoriat rockin viitekehyksessä on louhittu tyhjiin, on brändääminen helpompaa kehittämällä bändille oma termi, jonka ainoana edustajana se itse toimii. En Gardeen retkahtaa helposti sellainenkin ihminen, joka ei mielestään tajua jazzia lainkaan. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. Jos koko albumi olisi ollut mainittujen kappaleiden kaltaista kultalankaa, olisi se kuronut itsensä neljään tähteen. 0600 10 800 1,98€ / min. 020 120 4000 KIERTUETEKNIIKAN TOTEUTTAA: TAPAHTUMAN JÄRJESTÄÄ: WWW.RASKASTAJOULUA.COM tuvat ideabasaariksi, jonka hälyisyys alkaa jossakin vaiheessa hermostuttaa. Pitkästymään ei pääse. HARTWALL ARENA 8.12.2018 KIERTUEPAIKKAKUNNAT JULKAISTAAN HUHTIKUUSSA! RISTEILY 20.-21.12.2018 HELSINKI-TALLINNA-HELSINKI SILJA EUROPA 8.12.2018 0600 10 800 1,98€ / min. Esimerkiksi Onttosen When We Leave, Where Will We Go. Myös musiikillisesti tarttumapinta on jätetty sopivan nukkaiseksi, mutta aitouden kääntöpuolena on kappaleista hienoisesti erottuva keskeneräisyys. Innasen Lasinen vuori pysäyttää ajankulun haikealla nostalgiallaan. Tietämätön kuulija erehtyisi ensikuulemalta luulemaan Seloa Kyyria-aikaiseksi Ville Tuomeksi, mutta Selo onnistuu venyttämään bändistä uusia kierroksia harkitusti käytetyillä, varsin uskottavilla murinoilla. JUSSI NIEMI HHHH Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 67 10.5.2018 13.36. leikittelee vanhan Eva-iskelmän kanssa ja vie sen New Orleansiin sydäntä riipivästi. Veli Kujalan haitarin, Ilmari Pohjolan pasuunan ja Mika Kallion kaleidoskooppisen rumputyön leimaama sointi, jossa Petri Keskitalon tuuba hoitelee basson tonttia, on lyömättömän lämmin sentimentaalisen naivistisella tavalla. Solisti Joonas Talvilan leveä lausuntatapa ja laiskankäheä ääni ovat niin koukuttavia, ettei niistä yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Musiikkiin haluaisi kietoutua kuin kirpputorilta ostettuun collegepaitaan – sellaiseen, joka on sopivasti vanttunut, mutta kuitenkin samalla uusi. + pvm. Mellowhead ei ole parasta mihin näillä eväillä voisi päästä. Puutteistaan huolimatta Egokillsin toinen täyspitkä tarjoilee päällisin puolin asiallista altsumetallia, joka jää valitettavasti puolitiehen. MIRKO SIIKALUOMA HHH Superbeat Those Are Not Young Thoughts Omakustanne Superbeat on oululaislähtöinen indie rock -yhtye, jonka debyyttialbumi on samalla sekä suloisen nostalgiapölyinen että raikas. On vaikea osoittaa, mitä hippimäistä yhtyeessä on lukuun ottamatta laulaja Janne Selon habitusta, muutamaa huumeviittausta ja Nibirun Kingston Walliin päin kumartavaa c-osaa. 0600 10 800 1,98€ / min. HANNU LINKOLA HHH Egokills Mellowhead My Fate Oman genren keksiminen on päivän sana. Ehkä orkesteri on vasta huomaamassa, että teräväreunaisinkin mutkittelu on usein vain kaartelua alkupisteen ympärillä. Musiikista saa kuvan, ettei yhtye pyri täydellisyyteen, mutta ujuttautuu resuisessa uhossaan lähelle sitä. + pvm. SOUNDI 67 ...aroitus: saattaa aiheuttaa akuuttia naaman sulamista... Tamperelaisen Egokillsin kohdalla tämä termi on hippie metal. Bändin parhaat piirteet hehkuvat edelleen. Yhtyeen kakkosalbumi Mellowheadillä perinnetietoisen blacksabbathmaiset stoner-riffit kohtaavat Panteran groove metal -jyystön ja käydäänpä tutkimusmatkalla hetkittäin Göteborginkin puolella (Mellowhead). + pvm. Harvakseltaan levyttävä tunnelmatehdas ei petä neljännelläkään albumillaan, vaikka villissä lännessä ratsastellut Six Acres Of Broken Hearts ehkä vieläkin on ylin suosikkini yhtyeeltä. How To: Friend, Love, Freefall on eittämättä luovan yhtyeen käyntikortti. 39,90 € (SIS. + pvm. + pvm. Viimeistelemättömyydestä huolimatta taidokkaasti rakennetun kappaleen kriteereihin sujahtaa raidoista ilahduttavan moni. On kuitenkin vaikea sanoa, jättääkö Rainbow Kitten Surprise todellisen potentiaalinsa käyttämättä vai esitteleekö se sitä liiankin kanssa. Soundeista kaikuvat kesytettyjen Lapko-vibojen lisäksi punk ja amerikkarock, mutta mukaan on saatu omaperäisyyttäkin niin, että lopputuloksena albumi on enemmän kuin lainahöyhenensä. + pvm. 39 € (C4 HYTISSÄ) WWW.MATKAVEKKA.FI/RASKASTAJOULUA P. 0600 10 800 1,98€ / min. Sekä fonisti Innanen että kitaristi Onttonen osaavat tehdä biisejä, jotka jäävät mieleen ja aiheuttavat tunnereaktioita visioista puhumattakaan. 0600 10 800 1,98€ / min
Ei mikään ihme, sillä tämän levyn musiikki ei valtioiden rajoja tunne. Ja aivan pätevästi louhiikin. Matti Johannes Koivun viitoittamalla polulla kulkeva Ahola kuljettaa kuuntelijaa läpi seesteisten äänimaisemien, tarjoten matkaseuraksi mietteitään elämän rajallisuudesta, itsensä uudistamisesta sekä edessä avautuvasta näköalasta. Ruotsalaisyhtyeen tyylikäs ja reipas ote retroon bluesrokkiin ei ole pienistä vaikeuksista huolimatta onneksi kadonnut mihinkään, vaan soundaa muLevyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 68 10.5.2018 13.36. Helge Tallqvist taas on pitkän linjan blues-harpisti, ja nämä kaksi yhdessä ovat saaneet aikaan kelpo kiekon, jolla sukupolvet lyövät onnistuneesti kättä. On helppo kuvitella soittajien tyytyväisyys, kun Mikael Salon kaltainen monipuolinen taituri löytyi keulakuvaksi. Ennen biisit hyökkäsivät kimppuun selkeämmin riffi edellä, mutta nyt pääpaino on melodisuudessa. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH New Deadline To Hope Redfield Vuonna 2006 perustettu New Deadline louhii uudella albumillaan 2000-lukuisasti emohtavan punk rockin Vansien katkuisella maaperällä. Nyt olisi korkea aika saada Dyecrestin ura palaamaan niille raiteille, joita se lähti kulkemaan keväällä 2003 Young Metal Gods -kilpailussa Saksan Bochumissa. Kacey Musgravesia kuunnellessa mukavinta on havaita, että naisella on taito räätälöidä itselleen kappaleita, jollaisten esittämiseen juuri hän on paras kuviteltavissa oleva kandidaatti. Blues-ympyrät ovat Suomessa todella pienet ja levyn promoliuskakin on kirjoitettu englanniksi. Valo jota hengitän on äärimmäisen ammattitaitoisella porukalla tehty albumi, joka maltillisuudessaan poikkeaa Aholan aiemmasta tuotannosta. Orgaanisesti soiva ja päivän kuumuuksista vapaa Golden Hour on ehtaa sunnuntaimusiikkia sanan tyynnyttävimmässä mahdollisessa merkityksessä. Ei toki pidä väheksyä ryhmän muitakaan jäseniä, jotka luovat hyvät puitteet kaksikolle. Ääripäätä edustaa naisäänen tulkitsema suomenkielinen Nuku vaan, jonka kaltaista haurautta bändi ei ole aiemmin hyödyntänyt. Harmillisesti teemoista jälkimmäisin saa puheaikaa eniten: Aquamansa, Neljä kuukautta sekä Lintumies rajoittuvat tuokiokuviksi, joiden vaikuttavuus ei ulkopuoliselle välity. Kummatkin tontit hoidetaan mallikkaasti; originaaleista mainittakoon hitaasti palava When I’m With That Man ja lainakappaleista riuska Homework. Verkkainen työtapa on palvellut levyn valmistumista siten, että kokonaisuus on harkitumman oloinen kuin vaikkapa edeltäjä This Is My World. Myös vierailevia muusikoita on käytetty maukkaasti. Valitettavasti mukaan on mahtunut myös muutama raskaan sarjan jarrupala. Opettelen lentämään, Sahara sekä nimikkokappale ovat tyylikkäitä lauluja, jotka osoittavat hänen monipuolisuutensa artistina. EERO TARMO HHHH Emilia Sisco & Helge Tallqvist Band You Ain’t Heard QCD Emilia Siscossa on oivan roots-tulkitsijan ainekset: hänen äänessään on laulajan melko nuoresta iästä huolimatta runsaasti vakuuttavuutta ja ilmaisuvoimaa. Jostain syystä laulajat eivät ole tupanneet pysyä bändissä pitkään. Jos tauko venyi, meni levynkin teossa muutama vuosi. Matkakertomukset ovat aina merkittävimpiä kertojalleen. Kuvaavasti nimetyt laulut, kuten Lonely Weekend, Oh, What A World, paljaan pianon äärelle reiluksi minuutiksi pysähtyvä Mother ja juurevan jenkkitradition modernin skandinaaviseen muotoiluun yhdistävä Space Cowboy ovat sanalla sanoen ihastuttavia. Paketin sinetöivä Rainbow hivelee mantelitumaketta tavalla, joka saanee kauniin popmusiikin yhtävien ohella myös asmr-harrastajat sopertamaan. Kyllä, peräti 13 vuotta on kulunut siitä, kun ristiinalaisbändi Dyecrest julkaisi edellisen levynsä. Myös Bite That Lipillä rohkeammin hyväksikäytettävää, lajityypille vitaalia stemmalaulantaa kaipaisi rutkasti runsaammin. Jokainen kymmenestä noin kolmeminuuttisesta purskauksesta on muodollisesti oikein ja tuotannollisesti erittäin pätevä, mutta sävellyksiltä toivoisi enemmän. Pakotonta, elinvoimaista ja mikä parasta: omaa. Yhtye tarkastelee musiikkiaan hyvin laaja-alaisesti. Levyn pisimmän biisin Evelynin (kestoa 3:19) kanssa viistetään jo läheltä. Kiikkutuolissa kuunneltavaksi tarkoitettu Maanantain auringossa sekä ärsyttävän muka-trooppinen Neljä kuukautta kitkakertoimellaan hidastavat muuten kovin mutkattomasti edennyttä matkaa. Välillä Ahola osuu riemastuttavan lähelle maalia. Vaikka monien tuntema laulu toista väittää, tämä porukka on kotiläksynsä tehnyt ja sillä on lisäksi ollut hyvät opettajat, vaikka mistään kopioinnista ei kannatakaan puhua. Tästä johtuen – vaikka musiikillinen linja ei niin kovasti ole heitellytkään – levyjen ilmeet ovat kokonaan omanlaisiaan. To Hope on levy, joka tällaisenaankin olisi takuulla pyörinyt 14-vuotiaan itseni tarroin vuoratussa mankassa pari kesää putkeen. LASSI LINNOLA HHH Kacey Musgraves Golden Hour Universal ”Born in a hurry, always late, haven’t been early since ‘88.” Eräs maisemat avaavimpia avausrivejä toviin on tällä kolmekymppisen teksasilaislauluntekijän seitsemännellä albumilla (omakustanteet mukaan luettuina). Dyecrest Are You Not Entertained. Inverse Paljonko siitä on aikaa. Levyarviot > ...raikas tuulahdus vaihtoehtoisesta todellisuudesta... Hieman nurinkurisesti suurin ongelma To Hopella ovat biisit, tarkemmin timanttisten sellaisten puute. Mikäli kaikki musiikintekijät olisivat vahvimmillaan juuri niissä asioissa, joiden eteen eniten aikaansa uhraavat, alkaisivat maailman pätijöillä ahtaat ajat. Kotimaisten hengenheimolaisten tekemisiin peilaten lienee perusteltua todeta, että lahtelaisten seoksessa on Disco Ensembleä ja Deep Insightia sillä tavalla hyvinkin sopivassa suhteessa, myös turkulainen So Called Plan vilahtaa mielessä. Vuosien vieriessä nuoruuden into on muuttunut seesteisempään suuntaan, ja yhtye käsittelee kappaleitaan kokonaisvaltaisemmin ja latautuneemmin. EERO TARMO HHH Kalle Ahola Valo jota hengitän Warner Teneriffalla valaistumassa käynyt Kalle Ahola on palannut Pohjolaan levyksi puettu matkamuisto mukanaan. Perinnehenkisistä ja toimivista alkuperäisbiiseistä vastaa parivaljakko Sisco (omalla nimellään Heinonen) ja Tomi Leino, mutta hyvin joukko käsittelee standardejakin; molempia on mukana noin puolet. ANTTI MARTTINEN HHHH Graveyard Peace Nuclear Blast Innocence & Decadence -albumin (2015) jälkeen Graveyard ehdittiin jo laskea haudan lepoon, mutta se nousi kuitenkin varsin pian kuolleista uuden rumpalin tahdittamana. Ylösnousemuksen ja paluun sinetöi nyt uusi pitkäsoitto Peace. Kuitenkin sitä New Deadlinen omaa We Might Fall Apartia, Hurricane Seasonia tai Same About The Sorrow’ta jään täten kaipaamaan. Nyt kiekkoja on plakkarissa kolme, ja jokaisella levyllä on eri laulaja. Jonas Aaltion vokaaleissa on aidosti amerikahtavaa pidäkkeettömyyttä, jollaista ilman saattaisi tällainen touhu sukkelaan typistyä silkaksi hiusvahalla läträämiseksi. ”Vähän niinku Fleetwood Mac” -installaatiot alkoivatkin jo tulvia ruumiinaukosta jos toisestakin
Pettyä ei missään nimessä kuitenkaan tarvitse ja keikoilla nämäkin viisut lähtevät varmasti liitoon vielä komeammin. Jo Atlaksella (2013) alkanut rakenneuudistus kohtasi lakipisteensä, jonka myötä Parkway Drive oli melodisempi, tarttuvampi ja eritoten kompaktimpi kuin koskaan aiemmin. Siitä huolimatta Peace ei aiheuta niin voimakkaita väristyksiä kuin ehkä toivoisi ja haluaisi. MAPE OLLILA HHH The Sperm 50th Erection Svart Kekkoslovakiassa poliittista luokkaa kiinnosti sensuuri ja tehokkainta taistelua sananvapauden puolesta oli sekoilu. Suomalaista musahistoriaa ansiokkaasti aiemminkin pöyhinyt Mikko Mattlar on koonnut kahdelle kokoelmalle täkäläisen discon ja konemusiikin varhaisvuodet. Varsinkin The Sperm oli varsin tulenarka. Osoittaa se sentään, ettei tatsi ole ainakaan kadonnut minnekään eikä taso ainakaan lähtenyt laskusuuntaan. Parhaimmillaan fuzzkitaroiden pörinä kutittelee ja lämmittää todella mukavasti, mutta ei missään vaiheessa aivan orgasmiin saakka. koristelee kitaristikaksikko Anssi Salonen ja Lassi Tiainen, jossa on tilusankaruutta enemmän kuin kotitarpeiksi. Evil-Lÿn lainailee isommiltaan juuri sen hippusen verran, ettei kenenkään ainakaan tarvitse kysellä vaikutteiden perään. Yhtye oli saapunut vedenjakajalle, jossa sen uran ehdottomasti paras albumi oli kuitenkin niin erilainen, että uran alkuajan ystävät eivät tunnistaneet bändiä samaksi. Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 69 10.5.2018 13.36. Biiseihin on löydetty oiva tasapaino tykittelyn ja tunnelmoinnin kesken. Tunto on raikas tuulahdus vaihtoehtoisesta todellisuudesta. Wallenius käsittelee melkoista määrää kielisoittimia, haitaria, koskettimia ja ohjelmoi Petri Heimosen klarinettien, fonien, huilun ja tarogaton värittäessä lopputulosta väkevän tunnelmallisesti. ANTTI LUUKKANEN Parkway Drive Reverence Epitaph Jo entuudestaan suhteellisen nimekäs australialaisyhtye Parkway Drive sai osakseen aimo annoksen huomioarvoa viidennellä albumillaan Ire (2015). Ilonassa on sellainen kateRETRO kavan pirteältä vielä viidennellä albumillaankin. Moni näillä levyillä oleva kappale on tuttu musanuohoajille myös camp-arvoiltaan, mutta se ei ole näiden julkaisujen pointti. Tamperelaisyhtyeen ensimmäinen täyspitkä Disciple Of Steel kunnioittaa aidon, vanhakantaisen heavyn perinteitä koko olemuksellaan aina logoa ja ihanan pöhköä kansitaidetta myöten. Paketti sisältää levyt Shh!, Third Erection ja One Point Music sekä suuren määrän julkaisematonta tuotantoa. RETRO RETRO ??. ARTTU TOLONEN HHHHH Tunto Ilona Aani Wimmen bändistä tuttu Matti Wallenius on tehnyt viehkosti viihdyttäviä instrumentaalilevyjä tasaisen harvaan tahtiin Tunto-nimellä ja nyt ollaan viidennellä kierroksella. Palikat ovat niin sanotusti kohdallaan eikä levyssä ole mitään vikaa, päin vastoin. Maailmanluokan menoa ja julkaisu on kulttuuriteko. Tuottaja Chips Kiesbye on sanonut halunneensa taltioida levylle nimenomaan bändin keikoilta tuttua energiaa, mikä on Graveyardin tapauksessa järkevä ratkaisu. 1970ja 1980-luvuilla taistelua kävi Sleepy Sleepers. Latinohenkinen Abrazo Música voisi olla jostain italialaisesta elokuvasta, samoin sitä seuraava Bazaar Music. Nummisen ympärillä pyörivä porukka ja Pekka Airaksinen, jonka legendaarisen The Sperm -yhtyeen tuotantoa Svart uudelleen julkaisee. JUSSI NIEMI HHHH Eri esittäjiä Satan In Love – Rare Finnish Synth-Pop & Disco 1979-1992 Svart HHHH Eri esittäjiä Dance For Your Life – Rare Finnish Disco & Funk 1976-1986 Svart HHHH Suomi on aina ollut maa, jossa edelläkävijöille on naureskeltu. Pari perkussionistiakin vierailee ja muita raitoja yllättäin tummemmassa Spring Musicissa ituja puskee Satu Lankisen jouhikko. Sointia leimaavat ennen muuta erilaiset etniset juonteet ja jazz, ehkä tätä voisi sanoa luomuelektroksikin, etenkin rytmiikkansa puolesta. Musiikki on psykedelistä meteliä säröä, nauhoja, kolinaa. Kaikki totutusta poikkeava on riski ja siksi siihen pitää suhtautua alentuvasti. Satan In Lovella levittäytyy kiinnostava kavalkadi protoelektroa ja discokokeiluja, osa hyvinkin tunnettuja, kuten Leevi & The Leavingsin En tahdo sinua enää. Airaksinen saavutti sittemmin aseman eurooppalaisen undergroundin legendana, mutta The Sperm -yhtyeessä on jotain paljon raaempaa ja vapautuneempaa kuin myöhemmissä töissä. Tälle osalle on löydetty myös vetovoimaisia harvinaisuuksia aina demonauhoituksista asti. Mukavasti rauhoittava musiikki viettelee hassusti töksöttävän svenginsä omaperäisyydellä. Jos 1960-luvun lopulla olisi ollut joku oman aikansa Pitchfork (ei, Rolling Stonea ei lasketa), niin joku siellä olisi rakastunut The Spermiin yhtä palavasti kuin Pitchforkissa rakastuttiin Fonal Recordsiin ja muuhun 2000-luvun suomalaiseen avant-grade -tuotantoon. Tietty elokuvallisuus on usein kuvassa. Populaarimusiikissa tämä ilmiö on tuttu ja niinpä pioneerien varhaisimmat ja kiinnostavimmat työt ovat hautautuneet historiankirjojen uumeniin kuriositeeteiksi, joita penkomalla vasta saa täyden käsityksen isosta kuvasta. Klubibiittejä ei näillä lakeuksilla tosimielellä liiemmin tuolloin harrastettu. Solisti Lasse Heinosen laulu on karhean miehekästä ja toisin kuin moni muu, jätkä ääntää englantia suomalaisella korostuksella rinta rottingilla. Vaikka se yhtyeen musiikista kaiken kertookin, tahallisen old school ulkoasu antaa väärän kuvan levyn tasokkuudesta. Jämäkästi soitetut, sopivan pehmein soundein soivat perinnehevihelmet gorioiden väliin sympaattisesti numeroa tekemättä tipahtava meininki, että sitä jaksaa kuunnella usein. Kakadu Musicissa on linnunvihellyksineen trooppinen ilmapiiri ja Maroccan Train Twist Music hyppää Marrakeshin junaan. Evil-Lÿn ei ole käppäheviä vaan taitava, vuosikausia osaamistaan jalostanut bändi, jolla on nippu tiukkoja biisejä ja raudanluja sovituksellinen tyylitaju. VESA SILTANEN HHH Evil-Lÿn Disciple Of Steel No Remorse Masters Of The Universe -lelujen maailmasta epäilemättä nimensä napannut Evil-Lÿn ei hirveästi piittaa heavy metalissa vuoden 1989 jälkeen tapahtuneista kehitysaskeleista. Dance For Your Lifella ollaan päädytty eteenpäin rockperinnöstä ja lopustakin synkistelystä. Vasta kun uudet asiat on omaksuttu – useimmiten ulkomailta käsin – niistä voi varovaisesti tykätä. Jos joskus instrumentaalilevyjä mainostetaan soundtrackina kuvitteelliselle elokuvalle, The Spermin tuotanto on samaa kuvitteelliselle happeningille. 1960-luvulla M.A. Kiehtovimmillaan levy on päädyttyään 90-luvulle, jolloin konemusiikin kehityksessä oli jo alkanut seuraava vaihe. 80-luvun otoksissa soi jo kansainvälinen jazz-, fuusioja funk-soundi
Syvimmällä Oregonin Portlandista tulevan kvintetin sydämessä on kuitenkin folk, jota on taivutettu muun muassa progen ja popin suuntiin. Melodiallaan kuin vanhasta englantilaisesta kansanmusiikista kumpuava Cutting Stone saa syntsien lisäksi kuorrutuksekseen fuusiojazzin mieleen tuovaa bassoa. Tuloksena on albumi, jonka osin 80-lukulaiset sovitusratkaisut eivät täysin luontevasti istu Meloyn lauluihin. I’ll Be Your Girlillä yhtye hakee uutta ilmettä St. The Decemberists I’ll Be Your Girl Rough Trade Keskimääräistä kirjallisempia lauluja kirjoittavan Colin Meloyn johtamaa The Decemberistsiä on vuosisadan vaihteessa alkaneen uransa ajan leimannut jonkinasteinen kameleonttimaisuus. Vedot ovat hyvinkin tuttuja alan standardeja, mutta ei puhettakaan, että homma lipsahtaisi kuluneeksi vanhaksi kelailuksi. Yhteistä koko sopalle on, että alistuminen ei ole vaihtoehto. Veikkaisin kuitenkin, että nämä neljä kappaletta enemmänkin houkuttelevat niiden pariin. Nyt bändin puhelinlangat laulaa -tyyppinen sanoitusmaailma on viritetty jo aivan tappiin. Uudemman polven tekijöistä vaikuttavinta jälkeä hetkeen on tehnyt hölmösti nimetty, mutta tositarkoituksella kuulijansa kimppuun käyvä Black Metal Raccoons. Vincentiä ja Blondietakin tuottaneen John Congletonin avulla. Levyn timanttisin veto Haista Helena vittu (mä ryyppään taas) kuulostaa raflaavammalta mitä onkaan, sillä bändin lahjakkuus kätkeytyy tarttuvien melodioiden ja apeiden tekstien yhteen saattamiseen. Sinänsä oivallinen Reverence on kuin edeltäjänsä mielikuvituksettomampi versio, ja näin ollen katkaisee aussien tähän asti ylläpitämän jatkuvan evoluution kierteen. ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Rexin ja Gary Glitterin tomeralla glam rock -poljennolla astelevan We All Die Youngin otsikkoa. Toivottavasti uutta seuraa, sillä rovaniemeläisyhtyeen lohduttoman melankolian luulisi puhuttelevan jokaista joskus yksinäisyyttä potenutta sielua. Useampaakin pykälää ankarammin elämäntuskaa tuo ilmoille Kovaa Rasvaa, jonka tuorein julkaisu on niin ikään nelivitosella pyörivä iso levy. PERTTI OJALA HHH Jari Tiura King Of Lions AOR Heaven Muun muassa plektrajeesus Michael Schenkerin bändistä, oululaisesta Stargazerysta ja edesmenneestä Snakegodista tuttu tamperelaisvokalisti Jari Tiura julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa vasta yli 20 vuoden laulamisuran jälkeen, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan, sillä King Of Lions on kelpo levy. I’ll Be Your Girlin pääteos lienee sittenkin kaksiosainen Rusalka, Rusalka/Wild Rushes, jonka neofolkydin saa osakseen varsin painavan käsittelyn. HENRI EEROLA HH 70 SOUNDI Levyarviot > ...komea vibratonsa saa melodiat liekehtimään silkasta tunteenpalosta... Lopputulos ei ole ikävää iskelmäpunkia, vaan terhakasta uuden aallon hengessä räimittyä kaahausta. King Of Lionsin kappaleet rullaavat välillä puhtaan old schoolisti rouheimpia Whitesnakeja Scorpions -kasaritraditioita kunnioittaen, toisinaan taas näitä sukupolvea nuorempien muusikoiden tavalla ”modernimmin” soiden, mutta eipä King Of Lionsia koskaan nuorisomusiikiksi erehdy luulemaan. Summer Of ’99 -hassuttelua kaihtavienkin kannattaa siis hypätä taas The Duplon! kelkkaan. Lopulta vetovoimaisinta proggiksessa on jäsentensä lukumäärää suuremmin soiva ja kuin jumalaisen johdatuksen valaisevalla groovella siunattu bändi. Hukuttautumishaaveinen Sucker’s Prayer edeltää albumin suurinta yllätystä, kun lähes kymmenhenkinen lapsikuoro laulaa riemurinnoin T. Näin väkivaltaisen tykytyksen luulisi kelpaavan niin väkevimmän konemusiikin kuin metallinkin ystäville. Alkukantainen konenakutus poimii teräväreunaisia palasia äärilaidalta toiseen ja onnistuu varastamaan huomion totaalisesti. Solisti Tiura itse Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 70 10.5.2018 16.00. Biisit eivät kiivaasta temposta huolimatta ylitä maaliviivaa suorinta reittiä ihan kuin vanhaa suomihardcorea olisi tuunattu noisemman jenkkipunkin virityksillä. Kuten edeltäjällään, Reverencelläkään ei ole mitään tekemistä menneen Parkway Driven kanssa, mutta siinä missä Ire murskasi kaiken tieltään tai hyppyytti mukanaan kuin viimeistä päivää, jää nyt jotain puuttumaan. Wishing Wells ei lyö hampaita lähdöstä kurkkuun kuten Destroyer, The Voidista ei ole uudeksi Vice Gripiksi ja The Colour Of Leaving on lopetusraidaksi melkoinen lässähdys, kun muistaa kuinka monumentaalinen A Deathless Song viime kerralla niputti paketin kasaan. Karu industrial-soundi on kylläkin vetänyt henkeen urbaania dekadenssiä yliannostuksen partaalle saakka. Pahan vaimon käsikirjan etiketissä kesoa heiluttaa vanhan liiton babushka ja sama sormi viuhuu levylläkin. Albumi on luotettavaa ja lujaa ammattilaisjälkeä, sillä kappaleet operoivat itseoppineen Tiuran luonnollisessa äänialassa ja varmimmalla mukavuusalueella, tanakanmiehekkään melodisen hard rockin piirissä. Tämän hetken kuumin punktoivo Puhelinseksi on nostanut jo niin paljon lämpöä, että esikoisvinyyli Mitä meistä tänne jää -mini-lp:n ensipainos humahti hetkessä loppuun. Uudella ep:llään Remember All Those Great Times You Had And All The Things You Hoped To Be. Pakko myöntää, että en ole odottanut The Duplon! paluuta hengitystä pidätellen. Ihan kuin bändi olisi entisestään tiivistänyt ilmaisuaan ja heittänyt sekaan aiempaa kaoottisempaa myllytystä. Kun aiemmin huomattavasti säikeisempään mylläykseen keskittynyt metalcore-yhtye yksinkertaistaa konseptiaan näin kovalla kädellä, on sävellyskynän parasta olla terässä. pesukarhukaksikko on lyöttäytynyt kimppaan räppäri Noah Kinin kanssa, mikä ei ole kuulu musiikin hiphop-vaikutteina. She’s A Vegan tuo mieleen ysärin Bad Afro -soundin (kappale itse asiassa onkin yhtyeen vanhoista arkistoista kaivettu), kun loppulevy nyhrätään ansiokkaasti rahtusen timmimmän indie rockin parissa. Julkaisu taitaa olla pelkästään digitaalista sorttia. Apunaan Tiuralla on ollut nimekäs joukko tamperelaismusikantteja kitaristi-tuottaja Sami Ala-Lahdesta aina yli sadalla levyllä soittaneeseen multi-instrumentalisti/rytmiprofessori Jaan Wessmaniin sekä levyn miksanneeseen Antto Tuomaiseen. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Koskettava on tietysti kappaleen taustakin, sillä biisi kertoo kaksi vuotta sitten Asema-aukiolla tapahtuneesta kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä. Ja siltä se myös kuulostaa. Judge Meets The King -ep:llä kaksi juurimusiikkiepeliä pureutuvat tulisieluiseen gospeliin tavalla, joka saa kuulijan varmasti pohtimaan syntejään. T uomari Nurmion ja Knucklebone Oscarin lyöttäytyminen kimppaan on jo ajatuksen tasolla nappiin osunut oivallus. Puun takaa tullut neljän kappaleen The Duplo! Is The Rock N Roll -ep perustelee comebackin tarpeellisuuden kuitenkin jo heti kättelyssä: September 10 on koskettavan sydämellistä garage-räminää Dead Moonin ja Jolly Jumpersin hengessä. Teksteissä liikutaan niin yksityisillä kuin yleisilläkin leveleillä. Once In My Life osoittautuu syntetisoijien ja kumisevien rumpujen sisääntulon myötä biisiksi, joka ikävöi stadionmittakaavaista yhteishoilotusta. Irellä vallinnut momentum näyttäisi jäävän yhden albumin mittaiseksi
Musiikissa vaihtelee koko tunteiden kirjo, joka muodostaa lopulta vyyhtimäisen, melankolisen ilon. Muutama varsin näppärä kappale ei riitä pelastamaan latteaksi jäävää kokonaiskuvaa. Folk-sävyt ovat jääneet pääosin taakse, vaikka vierastankin Ryley Walkerin haastatteluissa käyttämää ”anti-folk” -termiä, sillä ei tämä albumi sentään Primrose Greenin vastakohdaksi ole etääntynyt. VESA SILTANEN HHHH Loose Prick Kouvola Calling Hiljaiset levyt Energinen ja tiukka 25-minuuttinen livetallenne on mitä verrattomin tapa vangita Loose Prickin nykyolemus. 03-222 1300 Pikkuilmot 5_18.indd 82 8.5.2018 8.49 Levyarvostelut 5_2018 uusi kopio.indd 71 10.5.2018 13.36. Kitarariffit ja tarkat soolot kulkevat erittäin jäntevästi, iskusanat ovat helposti hoilattavia ja iskutahdit pogottavia. SOUNDI 71 on parhaimmillaan keskitempoisissa kappaleissa, joissa hänen komea vibratonsa saa melodiat liekehtimään silkasta tunteenpalosta. Nyt laulut soivat paikoin jazzahtavasti, mutta paikoin myös post rockin ja jopa progen sävyjä tavoitellen. Hän on etsinyt kaiken aikaa uusia suuntia, eikä brittifolkin jättiläisten vaikutteista ole oikeastaan mitään jäljellä. ASKO ALANEN HHHH The Wonder Years Sister Cities Hopeless The Wonder Years on yhdysvaltalainen poprock-yhtye, jonka kuudes studioalbumi on epätasainen yhdistelmä kiihkeää synkkyyttä ja yhdentekevää haaleutta. Nyt esikuvaksi nousee jossain määrin Tim Buckley, mutta viimeistään tällä albumilla Ryley Walker on astunut edeltäjiensä varwww.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Usein aika isoksi paisuva toteutus on edeltäjiä monikerroksisempi, muttei hylkää soundien autotalliraakuutta, mikä antaa setille hiljaista uskottavuutta. Witch Mountain on konkarien perusvarmaa ja hyvää kamaa. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Ryley Walker luo unenomaisen maailman, missä sävelmät saavat soljua vapaasti ja ideat kehittyä ilman genrerajoja. Glamkin jytää Jenny Lewisin, Kevin Morbyn ja Mikal Croninin vierailemassa The Otherissa ja ylipäätään 60/70-luvuista (Bolan, Dylan, Bowie, Lennon) inspiroitunut levy tuntuu tasaisesti vain kasvavan. Mausteeksi viljellään myös räkäistä kähinää, mutta onneksi pääpaino on puhtaissa lauluissa, jota voisi kuunnella sellaisenaan vaikka kuinka pitkään. Paketin mielenkiintoisempiin sfääreihin nostaa kultakurkku Dixon: monisävyistä, enkelimäisen sielukkuuden ja juurevan tummuuden välillä sujuvasti soljuva ääni istuu junnaavaan doomiin kuin naula arkkuun sulautuen täydellisesti yhdeksi instrumentiksi muiden joukkoon. Vaikka nimikkolevyn ja edeltäjänsä Mobile Of Angelsin välillä on kulunut vain neljä vuotta, on miehistö jälleen ehtinyt vaihtua lähes tyystin. VILJA VAINIO HH josta, jättänyt 60-luvun laulaja-lauluntekijäperinteen taakseen ja lopullisesti löytänyt oman sointinsa. bändi, joka jalostaa purevimmat äänenpainonsa vuosien 1979-1982 levytyksistä. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Albumin alkupuolella musiikki on repivän energistä ja tarttuvaa. Kouvola Calling ei vello nostalgiassa, vaan virittää tutuimmatkin punk-elementit verevästi ajattomaan rockiin. TIMO KANERVA HHHH Witch Mountain Witch Mountain Svart 1997 perustetun doom-yhtyeen kokoonpano on ollut vuosien varrella varsin tuulinen. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Erityisesti kaksi ensimmäistä raitaa vakuuttavat läpitunkevalla ulosannillaan ja pysäyttävät kuulijan suolaiseen sateeseen kuuntelemaan, mitä yhtyeellä on annettavanaan. Thomasia voi pitää jonkin sortin garage-tietäjänä, kun jätkä on suurin piirtein kasvanut siellä pilveä imien ja isänsä laajaa levykokoelmaa diggaillen. Särökitarat rytmittävät solisti Dan Campbellin raastavaa lauluääntä, jonka tunnelataus välittyy kuulijan iholle kuin vihmovan kylmä sade – josta huomaa itse asiassa nauttivansa. Livelevyn ytimessä ovat mainehikkaan Kaupunki-ep:n kolme avainraitaa. Uudet musikantit on ajettu sisään keikkojen merkeissä ja bändi soittaa yhteen saumattomasti ja hyvällä sabbathmaisella boogiella. Silloin nuoret pojat vielä haparoivat pikkuporvarillisen Kouvolan betonikaupungin pimeiltä, kylmiltä kaduilta jotain vakaampaa jalansijaa, identiteetin säikeitä sekä toiveikasta rakkauden lämpöä. Kitaristi Rob Wrong ja rumpali Nate Carson tallaavat noitien vuorella nyt basisti Justin Brown ja laulaja Kayla Dixon rinnallaan. Viidennellä levyllään Deafman Glance Ryley Walker osoittaa, ettei hän ole jäänyt lepäämään laakereillaan. Punkasenne antoi itsevarmuutta takoa kokemukset sanoituksiin, joiden havainnot ovat nyt jo kiteytyneet päteväksi jälkiviisaudeksi. Kovin voimapala on silti Yö ei tuu koskaan mua lähelle, jolla yhtye saavutti lakipisteensä 37 vuotta sitten. Erityismaininnan ansaitsee Nate Lepinin herkkä huilutyöskentely. Albumin loppupuoli on tästä syystä yksitoikkoista kuunneltavaa, ja alun lupaavan potentiaali tuntuu kadonneen jäljettömiin. Valitettavasti kuudennen raidan jälkeen alkaa riuhtominen, ja ensin lupaavaltakin kuulostavat kappaleet hajoavat ylimääräiseen tempoiluun tai vaihtoehtoisesti sen täydelliseen puutteeseen. MAPE OLLILA HHH King Tuff The Other Sub Pop Kyle Thomas on soitellut J Mascisin kanssa Witchissä ja (tässä rumpaloivan) Ty Segallin kanssa Muggersissa sekä tehnyt King Tuffina muutaman garage rock -levyn, jotka ensin vaipuivat unholaan, mutta löysivät sittemmin yleisön ja ovat nyt keräilijöiden havittelemia harvinaisuuksia pienten painostensa takia. Hippifriikin perikuvalta ufohattuineen näyttävä King Tuff tuntuu yhtäällä masentuneen ihmiskunnan luontoon paskovasta materialismista ja kaiken elämyksellisyyden siirtymisestä digitaaliseksi, mutta väläyttää toisaalla toivoa uskomalla eri taajuuksilla värähtelevään kosmis-spirituaaliseen voimakenttään, jota typerykset eivät pysty tuhoamaan. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Punkveteraaneista on jalostunut määrätietoinen ja iskevä rock...komea vibratonsa saa melodiat liekehtimään silkasta tunteenpalosta... Sillä Chicagosta kotoisin oleva kitaristilaulaja otti komeasti paikkansa John Martynin ja Bert Janschin seuraajana. Elämäntavan perälauta on kaiketi tullut vastaan, koska The Other liikehtii paljon rauhallisemmin ja alakuloisemmin, selvässä eksistentiaalisessa kriisissä. Allekirjoittaneella on usein tapana marista liian pitkistä levyistä, mutta kerrankin on niin, että 35 minuuttia kellottava albumi tuntuu jopa aavistuksen liian lyhyeltä! No, jättääpähän janoamaan lisää ja painamaan repeatia yhä uudelleen. Omat hymyilyttävät flashbackinsa antavat Valkoisten sotilaiden ”london calling” -intro, Sinä uinuja -kappaleen moralistinen punk-puhuttelu, Etkö rakastaisi että joku rakastaisi -kappaleen ska-nykytys sekä aikoinaan lennosta Hilse-lp:lle tempaistu Mä en jaksa enää. Ensin albumin ajattelee olevan taivaankantta halkova salama, mutta pettymykseksi sen tajuaa lopulta olevan vain vettynyt sadepäivä. JUSSI NIEMI HHHH Ryley Walker Deafman Glance Dead Oceans Ryley Walker löi itsensä läpi toisella sooloalbumillaan Primrose Green (2015)
Ääniaavikolla vaeltelee myös muun muassa Mel Collinsin veijarimainen sopraanosaksofoni, mikä tuo biisiin vivahteikkuutta. Raikkaista jazzin sävyistä on pitkälle kiittäminen rumpali Bill Brufordia, jonka luoma irtonainen svengi kannattelee ilmaisua. Yes-yhtyeen perustajan tavaramerkiksi muodostui muriseva Rickenbackerin sointi, joka penetroitui syvälle klassikoiksi muodostuneisiin teoksiin. Kaverukset alkoivat kehitellä albumikokonaisuutta Squiren säveltämiin biisiaihioihin. Kun Yes päätti elokuussa 1975 Relayer-albuminsa (1974) kiertueen, kaikki sen jäsenet keskittyivät sooloprojekteihin. Albumin vetoava alku nojaa Barry Rosen soittamaan maaniseen urkuintroon. Kiekon raidoilla Chris Squire pääsi kokonaisvaltaisesti hyödyntämään bassonsa tuhteja sävyjä sekä lauluääntään, joka yhtyetyöskentelyssä hieman hautautui taustalle harmoniavokaaleihin. Hold Out Your Hand 2. Vaikka Andrew Pryce Jackmanin ja Chris Squiren ideoimat runsaat jousija torvisovitukset yrittävät ajoittain jyrätä muut sävyt, yleisilme rakentuu miellyttävän tasapainoiseksi. Lucky Seven * 5. JUHA SEITZ Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta Chris Squire Julkaistu: 7.11.1975 File under: Progressive rock Kappaleet 1. Yli 15-minuuttiseksi venähtävä loimuttelu Safe (Canon Song) päättää Fish Out Of Waterin majesteettiseen tapaan. Squiren poikamaisesti virnistelevät bassokuviot uuttavat jylhään maisemaan herkullisia vastakohtia. Fish Out Of Water lukeutuu Yesin muusikoiden sooloviritelmien kermaan. Albumin hypnoottisin sävellys Lucky Seven porautuu tajuntaan valloittavan rytmiikkansa ansiosta. Chris Squire ja Bill Bruford osoittavat olleensa vahvimmillaan perkussioduo, joka kykeni pienillä elementeillä luomaan housunpunttia heiluttavaa funkahtelua. Silently Falling * 4. Pyhän Paavalin katedraalissa Lontoossa äänitetyt teemat pysyttelevät sitkeästi Hold Out Your Hand -teoksen taustalla, vaikka Chris Squiren tanakka bassottelu ottaakin ohjat käsiinsä. Kyseessä lienee yksi Squiren uran vapautuneimmista biiseistä. Sitä ei koskaan saatu, mutta albumi on julkaistu masteroituna useissa eri muodoissa, esimerkiksi äskettäin jokapaikanhöylä Jakko Jakszykin jäljiltä. Kuukausia kestäneet sessiot poikivat laineita aina funkprogesta ilmavaan tyylittelyyn. Chris Squire otti yhteyttä lapsuudenystäväänsä Andrew Pryce Jackmaniin, jonka kanssa hän 1960-luvulla soitti The Syn -yhtyeessä. Kulmikkuus synnytetään basson matalilla taajuuksilla sekä eepoksen keskiosan groovea piiskaavalla jamilla, jolla Patrick Moraz kurittaa sähköurkunsa läkähdyksiin. Safe (Canon Song) Kesto: noin 42 minuuttia * Aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä Yes Genesis Caravan Camel Fish Out Of Water Atlantic Kiven alta 5_18.indd 72 10.5.2018 10.33. 72 SOUNDI E i ole liioittelua väittää, että kesäkuussa 2015 menehtynyt Chris Squire antoi bassolle ainutlaatuisen ison merkityksen progressiivisessa rockissa. Keskinkertaisesti kaupaksi käynyt Fish Out Of Water kehittyi fanien keskuudessa niin suosituksi, että Chris Squirelta kyseltiin vuosikymmenien ajan jatko-osaa levylle. Lucky Sevenin nimi juontui teoksen 7/8-tahtilajista. You By My Side 3. Aistikkuus jatkuu Silently Fallingilla, joskin avarammissa äänimaisemissa. Tunnelmat vaihtuvat You By My Side -tilityksellä seesteisemmiksi, mutta tekemisen intensiivisyys pysyttelee vangitsevana
K E S Ä K U U T A Playground AM ilmo.indd 73 11.5.2018 10.51 Playground ja Maxikarkki tulostus.indd 73 11.5.2018 10.59. Maxikarkki tulostus.indd 41 9.5.2018 5.40 KAMASI WASHINGTON H E A V E N A N D E A R T H 2 2
Ja vaikka itse sanonkin, niin sellaisia kertsejä löytyy nyt yllin kyllin! MR. Lordi. Kohta keksin, että Manaaja-elokuvan (The Exorcist) maailmasta voisi hyvinkin ammentaa, kertoo Mr. – Mietin albumin valmisteluvaiheessa, etten haluaisi millään kirjoittaa taas samoista aiheista, vaikkapa erinäisten kavereiden haudasta nousemisesta tai sinne tänne vaappuvista zombieista. Myös sanamuunnokset ovat vuosien mittaan nousseet Lordin tavaramerkiksi. Että jos ryhmä X ei laula vaikkapa ilmastonmuutoksen kiroista niin yhtyeessä on sitten jotakin pahemman kerran vialla. Lordi on puhdasverinen ja -sydäminen, viihteellinen ja fiktiivinen rockbändi. – Monet toimittajat ovat kyselleet, että miksi me julkaisemme tämän nimisen levyn juuri nyt. Itse asiassa käytän kappaleiden tekstittämiseen aivan hirvittävästi aikaa. 74 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Jo pelkkä pitkäsoiton otsikko Sexorcism saattaa nostattaa kulmakarvoja – erityisesti näinä #metoo-liikehdinnän aikoina. – Ehkä tärkein tavoitteemme Sexorcismin suhteen oli palauttaa ensimmäisten levyjemme kasarikertosäkeet – siis ne hyvinkin tarttuvat Desmond Child -henkiset jutut – Lordin maailmaan. Se olisi aivan liian tylsää ja matalan aidan yli kipuamista, sanoo Mr. Teksti: Timo Isoaho I kuisen taivaspaikan suomalaisten sydämissä lunastanut Lordi julkaisee jo yhdeksännen studioalbuminsa. Lordi on kautta uransa hakenut innoitusta esimerkiksi kauhuelokuvien kuvastosta. Lordi. – Jotenkin minusta myös tuntuu, että kantaaottavuudesta on tullut melkein pakollista raskaan rockin piirissä... Nyt Mikko ilmoitti, että ”tehdään missä vaan, paitsi Lapissa”, nauraa Mr. No, olen kirjoittanut samoista jutuista kaikkien vuosien ajan, mutta olen aikaisemmin käyttänyt vähän kryptisempiä ilmaisuja ja termejä. Lordi valmisteli tanakkasoundisen Sexorcismin Helsingin Finnvoxilla studioguru Mikko Karmilan valvovien aistien alaisuudessa. Voisimmeko mitenkään ottaa jatkossakin musiikin musiikkina ja kauhun kauhuna, kysyy Mr. Lordi. -ensisinglestä rivit ”I would do it all for you / Would you do it all, do it all for me?” Ja kun tällaiset lauseet ovat Gene ”Ooh baby, wanna put my log in your fireplace” Simmonsin opetuslapsen käsialaa, niin mitähän ne mahtavat tarkoittaa. En todellakaan kirjoita sanoituksia otsa rypyssä, mutta eivät ne kuitenkaan itsestäänkään synny. Minäpä kerron, mutta kommentoin ensin näin: tällaiset ”reaalimaailman” kampanjat ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta Lordilla ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä tuollaisten asioiden kanssa. Niin tälläkin kerralla. – Sitten tuo uusien MUSIIKKI MUSIIKKINA JA KAUHU KAUHUNA tekstien ”rasvaisempi puoli”... – Törmään usein tällaisiin ”onpa lapsellisia ja kieli poskella tehtyjä höpö höpö -juttuja” -kommentteihin. Lordi. – Nauhoitimme Mikon kanssa myös neljän vuoden takaisen Scare Force Onen – ja silloin työskentelimme Spede Pasasen aikoinaan omistamassa piilopirtissä Lapissa. Uuden levyn kappaleiden otsikoista löytyy taas iso kasa väännöksiä: Romeo Ate Juliet, The Beast Is Yet To Cum, Slashion Model Girls ja niin edelleen. Ihmisten – tai erilaisten olentojen – välinen seksuaalinen kanssakäyminen on joka tapauksessa ollut iso osa Lordin kuvastoa alusta asti – löytyihän jo Would You Love A Monsterman. – Tällaisia sanamuunnoksia on mahdottoman hauska keksiä, enkä muutenkaan jaksaisi tehdä vuodesta toiseen jotakin Nightmare Begins -nimisiä tekstejä. Että mikä olisi sellainen kauhun osaalue, jota ei ole tullut niin paljon sohittua. LORDIN PERUSTELUT SOUNDIN NETTISIVULTA! Bazook 5_18 .indd 74 10.5.2018 15.04. LORDI ja parhaat levyt eri vuosikymmeniltä: 70-luku: KISS: Destroyer • 80-luku: TWISTED SISTER: Stay Hungry 90-luku: ALICE COOPER: Hey Stoopid ja ROB ZOMBIE: Hellbilly Deluxe 00-luku: LORDI: Get Heavy • 10-luku: JUDAS PRIEST: Firepower ja METALLICA: Hardwired...To Self-Destruct LUE MR
SOUNDI 75 Bazook 5_18 .indd 75 10.5.2018 15.04
Voisi myös kuvitella, että halusitte tällaisessa tilanteessa näyttää, ettei Anders kuitenkaan ollut korvaamaton osa At The Gatesia. – Miksi lopetimme pian komeasti onnistuneen albumin jälkeen. At The Gates ei kuitenkaan kuihtunut ja kuollut lopullisesti. Tyylilajin ominaisuudet levisivät nopeasti ympäri metallimaailmaa, mutta suurin osa genren kulmakivistä on kuitenkin taottu Göteborgissa, erityisesti Dark Tranquillityn ja In Flamesin toimesta. – Valmistelimme levyn brittituottaja Russ Russellin (Napalm Death, The Exploited, The Haunted) kanssa, ja hän on tällaisen äänimaailman todellinen asiantuntija. Olemme kotoisin samasta kaupungista ja asiaan vihkiytymättömän korvissa kuulostamme takuulla aivan samalta, mutta At The Gates ei ole melodista death metalia – me soitamme death metalia. – At War With Realityn tuotantokaan ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä se soundaa liiankin kliiniltä. Erityisesti amerikkalaiset 2000-luvulla perustetut metalcore-yhtyeet kertovat innoittuneensa Slaughter Of The Soulista, ja tämä tuntuu erikoiselta siinä mielessä, etten kykene aistimaan At The Gatesin henkeä näissä bändeissä, sanoo Lindberg. – Kitaristi Anders Björler oli pääasiallinen biisintekijämme, mutta myös hänen basistiveljensä Jonas vastasi materiaalista. huoltajan kanssa tapahtumaan tuleville. No, olimme silloin nuoria kavereita, emmekä ehkä osanneet valita sanojamme tarpeeksi diplomaattisesti (naurua). Lopulta hän päätti, että At The Gates on hänen osaltaan historiaa, sanoo Lindberg. www.nightwishlahti.com LOPPUUN MYYTY LAHTI 21.7.2018 MUKKULAN TAPAHTUMAPUISTO nw_soundi_5_18.indd 1 06/05/2018 7.53 Bazook 5_18 .indd 76 10.5.2018 15.04. – Todellakin! Minulla ei ole koskaan ollut epäilyksiä Jonasin sävellystaitojen suhteen, mutta To Drink From The Night Itself onnistui jopa toiveitani paremmin. Myös Jonas on mainio biisinikkari, ja mehän olimme valtavan innoissamme, kun pääsimme valmistelemaan uutta materiaalia kahdestaan. Tämä voi kuulostaa saivartelulta, mutta asia ei ole minulle aivan yhdentekevä, huomauttaa Lindberg. – Anders kirjoitti ehkä 60 prosenttia takavuosien kappaleistamme, ”Otan tietenkin kunnianosoituksena, kun bändit mainitsevat At The Gatesin suureksi vaikuttajakseen.” ASTETTA RÄKÄISEMPI TÄSMÄISKU K u v a: E st er Se ga rr a LIPUT: Normaali 79 € | VIP-Lippu 139 € | Lastenlippu 25 € Lipun hinta sisältää palvelumaksut. – Otan tietenkin kunnianosoituksena, kun bändit mainitsevat At The Gatesin suureksi vaikuttajakseen. At The Gatesin Slaughter Of The Soul on ongelmallisempi tapaus. Lastenlippu 3-10 v. Tarvittava rapa ja törky puuttuvat. Heidän mittansa tuli täyteen pian Slaughter Of The Soulin ilmestymisen jälkeen, eikä At The Gates voinut toimia ilman heitä, muistelee Lindberg. – Anders pohti pitkään, jatkaako hän riveissämme At War With Realityn raskaan maailmankiertueen jälkeen. – Omiin korviini comeback-levy soundaa jonkinlaiselta Slaughter Of The Soulin ja Terminal Spirit Diseasen (1994) välimuodolta, mutta rakastamamme progressiivisuus jäi hieman puolitiehen, Lindberg aloittaa. At The Gatesin oma liekki paloi kirkkaasti vuosina 1990-1995, mutta sitten kävi kalpaten. – En oikeastaan koe At The Gatesin olevaa samaa skeneä vaikkapa In Flamesin kanssa. Vuonna 1995 ilmestynyt vihainen klassikko on kiistatta eräs Göteborgsoundin tärkeimmistä rakennuspalasista – ellei tärkein – mutta laulaja Tomas ”Tompa” Lindberg ei niele väitettä purematta. Niin tai näin, mutta yhdestä asiasta ei tarvitse kiistellä: Slaughter Of The Soulin vaikutukseen voi tänä päivänä törmätä tuhansien yhtyeiden tuotannossa joka puolella maailmaa. To Drink From The Night Itself soundaa täsmäiskulta At The Gatesin ytimeen! Tuska-festivaalille pittiä pyörittämään saapuvan At The Gatesin ydinjoukosta on kuitenkin yksi poissa. Vuosina 2008 ja 2011-2013 yhtye soitti valikoituja konsertteja, ja syksyllä 2014 ilmestyi yhdeksäntoista vuotta (!) odotettu paluualbumi At War With Reality. Juuri ilmestynyt To Drink From The Night Itself onkin astetta räkäisempi death metal -kiekko. Sehän on kokonaisuutena At The Gatesin paras albumi! 76 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho G öteborgilainen melodinen death metal on ollut käsite jo reilun kahden vuosikymmenen ajan. mutta tällä kerralla emme edes harkinneet pillien laittamista pussiin
SOUNDI 77 LIPUT: Normaali 79 € | VIP-Lippu 139 € | Lastenlippu 25 € Lipun hinta sisältää palvelumaksut. Lastenlippu 3-10 v. www.nightwishlahti.com LOPPUUN MYYTY LAHTI 21.7.2018 MUKKULAN TAPAHTUMAPUISTO nw_soundi_5_18.indd 1 06/05/2018 7.53 Bazook 5_18 .indd 77 10.5.2018 15.04. huoltajan kanssa tapahtumaan tuleville
Peto elää meissä kaikissa, vaikka ideologiset sadut sen kieltävätkin. – Toki julkaisemme myös uutta musiikkia jossakin vaiheessa, mutta minkäänlaisiin suurempiin puitteisiin emme edelleenkään tähtää. Erityisen hienoa on se, että vaikka Black Crucifixionin kosminen taide soundaa täysin uniikilta ja kompromissittomalta visioinnilta, niin yhtyeen punomien köysien päästä saa silti mainiosti kiinni. Ettei tehdä vain yhtä hevikiekkoa muiden jatkoksi, vaan yritetään saada kuulijat kosketuksiin sen kanssa, mistä äänen ja sanojen yhdistelmä kumpuaa. Hän on ollut täysillä mukana kahden viimeisimmän levymme teossa, ja soittanut molemmille niin komppikuin soolokitaroitakin. Sävellykset ja sanoitukset vain alkavat soida päässä, eli ne tulevat jollakin tavalla meille annettuina. – Musiikki tuntuu nykyään virtaavan lävitsemme, eikä sitä ryhdytä erikseen kirjoittamaan. Koska materiaali kumpuaa ”yhteisestä tajunnasta”, myös kuulijat voivat päästä yhteyteen saman alkupääoman kanssa. Millaisena näet Black Crucifixionin tulevaisuuden. – Lightless Violent Chaos on osa trilogiaa, jonka kaksi muuta teosta ovat Hope Of Retaliation (2011) ja Coronation. Musiikkihan on oikein tehtynä maaginen työkalu, jolla voidaan siirtää voimaa PETO ELÄÄ MEISSÄ KAIKISSA FORN ja muutama oleellinen julkaisu 80ja 90-luvulta: BATHORY: Blood Fire Death, Hammerheart ja Twilight Of The Gods CELTIC FROST: Into The Pandemonium CARCASS: Symphonies Of Sickness SODOM: Agent Orange DANZIG: Neljä ensimmäistä albumia Bazook 5_18 .indd 78 11.5.2018 13.02. – Mehän fanitimme Rechardtin Wigwam-soittoa jo nuorina poikina. – voidaan myös puhua jonkinlaisesta aineettomasta talismaanista. – Olemme myös jo varhain alkaneet tehdä taidetta ”satanistisesti”, eli olemme kieltäneet black metaliin liittyvät ”opinkappaleet”. Yritimme huomioida tämän seikan erityisellä tavalla Lightless Violent Chaosin valmisteluvaiheessa. Sitä ei voi kokea yksin, vaan keikkakokemus tapahtuu muiden kanssa ja vain sillä hetkellä, ja sitten se on ikuisesti kadonnut. Coronationia valmistellessa tuntui, että levyä voisi rikastuttaa vieläkin monipuolisemmalla kitaroinnilla, ja Rekku osoittautui loistavaksi matchiksi. Rekun ansiosta kudelma on tiiviimpi ja musiikin muodostama yhteinen rukous kiihkeämpi ja tehokkaampi, kertoo laulaja, kitaristi ja äänimaisemoija Forn. Esiintyminen on silloin hienoa, kun sitä saa tehdä oikeanlaisten ihmisten kanssa ja porukalle, jonka kanssa pääsee hetkeksi yhteyteen jonkin isomman asian kanssa. Lainataanpa tähän sisarlehti Infernon osuvaa levyarviota: ”Mitä vanhemmaksi BC on kasvanut, sitä tuoreemmaksi ja uudistushaluisemmaksi yhtyeen musiikki on muuttunut. Mennä syvemmälle, ja tarjota musiikkia, joka tulee jostakin entistä kauempaa. Tässä vaiheessa lienee selvää, että odotukset uutta Lightless Violent Chaos -pitkäsoittoa kohtaan liitelivät korkealla. Tämä ei tarkoita, että bändi pyrkisi häpeissään irti menneisyydestään, vaan kyse on ainutlaatuisesta kyvystä kuljettaa black metalia täysin uuteen suuntaan.” Black Crucifixion tarjosi Coronation Of King Darknessilla myös aikamoisen yllätyksen, sillä eräs kokonaisuuden visionääreistä oli Wigwam-kitaristi Pekka ”Rekku” Rechardt. Konserttihan on muutenkin elämyksenä äänitteen vastakohta. – Kun takana on lähes kolmekymmentä vuotta, niin emme ainakaan yllättäen lopeta, sanoo Forn. Kertomasi tapa selittää osuvasti sitä, miten ja miksi Black Crucifixion soundaa niin omaperäiseltä ja -ehtoiselta. Elämä on aivan liian lyhyt rockteollisuudella pilattavaksi! 78 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho R ovaniemeläiseen ikiroutaan kosmiset juurensa jo vuonna 1991 upottanut Black Crucifixion karautti edellisen Coronation Of King Darkness -albuminsa (2013) myötä kokeellisen black metalin kuningassarjaan. Odotukset myös täyttyvät, sillä Black Crucifixion jatkaa matkaansa yhä omaperäisempiin ulkomaailmallisiin sfääreihin, ja materiaalin lonkerot ulottuvat monenlaisen metallin ja progressiivisen rockin kautta ”epämääräisempään hörhöilyyn”. Ajatuksena oli jatkaa matkaa siitä, mihin edellinen levy päättyi. – Ajatuksena on soittaa jatkossa valikoituja keikkoja omalle upealle yleisölle
49,50 €. VIP-paketit alk. Pe 20.7. 49,50 €. TAMMISAARI, STALL RSPARKEN Portit auki klo 15.00. Liput kuluineen alkaen: kenttä 69,50 €, priority ( K-18 v.) 89,50€. 120 € ( sis. To 15.11.2018 HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. + s u p p o r t t b a Valkokankaiden Supersankari Johnny Depp yhtyeineen viimein Suomessa ! ! ke 14.11.2018 Savoy-teatteri Liput kuluineen alk. S P E C I A L G U E S T to 29.11.2018 helsinki, Kulttuuritalo pe 30.11.2018 sein joki Areena La 1.12.2018 Areena oulu Su 2.12.2018 promenadisali, pori Liput kuluineen alk. alv.) pe 10.8.2018 Hanko, casino “hard rock night” La 11,8,2018 lahti a c e c o r n e r , u l k o a r e e n a Liput kuluineen alkaen 49,50 €. L a 21.7. Liput kuluineen alkaen: kenttä 69,50 €, numeroimaton istumakatsomo 79,50 €. Savoy-teatterissa myös nämä: Susana Baca ti 22.5.2018 The Dubliners pe 2.11.2018 Trad.Attack ! ti 13.11.2018 Eastway tulostus.indd 79 10.5.2018 14.31. HAMINA, Bastioni Portit auki klo 17.30. 49,50 €
Roald Dahlin kirjaan perustuva Fantastic Mr. Fox (2009) oli riemastuttava tapaus. Elokuvan ohjanneen Nash Edgertonin veli Joel on kunnon limanuljaska, ja myös Charlize Theron on erinomainen häikäilemättömänä pahiksena. Vähitellen tarina saa filosofisia ulottuvuuksia, ja kun tunnelmaan pääsee sisään, elokuvasta muodostuu meditatiivinen kokemus. Harold joutuu pahaan välikäteen, kun yhtiön johdolla on hämäriä bisneksiä Meksikossa. K u v a: Ju h o P it k än en sanoin kuvin_5_2018 -taitto_a.indd 80 10.5.2018 13.24. Tälläkin kertaa luvassa on upeita yksityiskohtia, nostalgisia hetkiä ja kiehtovia henkilöhahmoja. ISLE OF DOGS Amerikkalaisohjaaja Wes Anderson tunnetaan ennen kaikkea omaperäisistä näytelmäelokuvistaan, kuten The Royal Tenenbaums ja Moonrise Kingdom, mutta välillä hän tekee kokeiluja myös animaation parissa. Mukana on kuitenkin sekä hupaisia että yllättäviä käänteitä, ja näyttelijät ovat hyviä. Lucky asuu amerikkalaisessa pikkukaupungissa, jonka maisemat ovat paahteisia erämaita. Stanton esittää miestä nimeltä Lucky, jonka tarinassa on mukana aineksia näyttelijän omasta elämästä. Rikoskomediassa Gringo Oyelowo pääsee näyttämään koomikon kykyjään ja onnistuukin mukavasti. Ikäisekseen hyvässä kunnossa oleva Lucky tekee päivittäiset voimisteluliikkeet, täyttelee ristisanoja ja viettää aikaa tutussa kahvilassa ja lähibaarissa. HHHH LUCKY Wim Wendersin Paris, Texas -elokuvasta ja lukuisista hienoista sivurooleista tuttu Harry Dean Stanton ei ehtinyt nähdä Lucky-elokuvan ensi-iltaa: hän kuoli viime vuoden syyskuussa kunnioitettavassa 91 vuoden iässä. Luckyn ohjaaja John Carroll Lynch tunnetaan paremmin näyttelijänä. Keskeisessä ääniroolissa kuullaan Bryan Cranstonia, ja muina ääninä esiintyy Andersonin vakionimiä, kuten Bill Murray ja Tilda Swinton. Reitmanilla on hyvä ote draamakomediaan, ja Cody kirjoittaa sujuvaa dialogia. Musiikintekoa käsitellään kirjassa marginaalisesti. Porukka törmää esimerkiksi ruumiisiin useammankin kerran. HHH GRINGO Näyttelijä David Oyelowo tunnetaan parhaiten Martin Luther Kingin roolista elokuvassa Selma, joten häntä on vaikea mieltää hauskaan rooliin. Graafisesti ankea ja teennäisen tekorempseästi kirjoitettu kirja käy tapahtumia läpi monen tapahtumiin osallistuneiden suulla, mikä auttaa hahmottamaan tapahtumia uskottavammin. ANTTI LUUKKANEN LAURI AINALA (TOIM.): TUOTE SVART Eritteiden hajuinen Viisikkoseikkailu Savonlinna laisella hylä tyllä meijerillä oli erikoismei ninki. Arki on raskasta, sillä esikoispoika vaatii erityishuomiota koulussa ja kotona, eikä aviomiehellä (Ron Livingston) riitä aikaa perheelle. Teos käsittelee lukijalle mysteeriksi jäävällä toden ja fiktion rajamailla Paavoharjun syntyvaiheita hylätyllä ja myöhemmin puretulla Tuotteen meijerillä, jonka joukko oli omin luvin ottanut käyttöönsä. Oyelowon esittämä Harold työskentelee lääkeyhtiössä, jonka uutuustuote on pillerin muodossa saatava kannabislääke. Mutta se ainakin tulee selväksi, että suhde Paavoharjun keikkailuun on suorastaan tragikoomisen nihkeää. Dialogiin on ympätty ilmiselvä Tarantino-hetki, ja myös Coen-veljesten rikoskomediat tulevat mieleen. Sympaattinen tapaus yhtä kaikki. Hän ei ole sukua David Lynchille, joka nähdään mieleenjäävässä sivuroolissa. HHHH TULLY Ohjaaja Jason Reitman ja käsikirjoittaja Diablo Cody löivät läpi teiniraskaustarinalla Juno. Uusi animaatio Isle Of Dogs sisältää myös eläinhahmoja, mutta tarina on aivan erilainen. Huomaa että tätä julkaisua on suunniteltu pitkään. Vaikka hänen tietoinen legendan rakentaminen ärsyttää, on se myös Tuotteen koukuttavin piirre. Minään musiikillisena tietokirjana Tuotetta ei pidä lukea, sillä pääpaino on ryhmän epämääräisessä spurguilussa käsiin hajoavassa rakennuksessa. Kiljun, eritteiden ja uskonnollisen pohjavireen eteenpäin vievä kierre käy läpi myös ryhmä dynamiikkaa, jonka kiinnostavin kulma on etenkin Ainalan ja Kekkuliksi kutsutun Joose Keskitalon keskinäinen, varsin jännitteiseltä vaikuttava suhde. Ei ole oikeastaan väliä, tekeekö Anderson elokuvia oikeiden näyttelijöiden kanssa vai käyttääkö hän animaatiohahmoja, sillä hänen tyylinsä on aina tunnistettavaa. Kuvassa vasemmalta Lauri Ainala, Murska Murre ja Joose Keski talo. Tully sisältää teräviä huomioita arkisesta perhe-elämästä ja keski-iän kriisistä, mutta kokonaisuudesta tuntuu silti jäävän jotain uupumaan. Kokonaispakettiin kuuluu myös Paavoharjun ja sen jäsenten harvinaisempaa varhaistuotantoa esittelevä cd. Vastavetona Harold kehittelee epätoivoisen kidnappaussuunnitelman. Tapahtumia kelataan auki kuin seikkailukirjassa, vaikka meininki on vähintäänkin arveluttavaa. Gringoa ei voi kehua omaperäiseksi. Elokuva sijoittuu lähitulevaisuuden Japaniin, missä koirat on eristetty saarelle kulkutaudin takia. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Charlize Theronin esittämälle Marlolle on tulossa jo kolmas lapsi. Sokkiefektiä riittää, mikä on varmasti eniten kysymyksiä herättävä piirre. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT J os eksentrisen Paavoharjun musiikki herätti alkuun kummastusta, niin aika ymmyrkäiseksi pistää kollektiivia vetäneen Lauri Ainalan Savonlinnaan sijoittuva Tuote-kirjakin. Lucky on pienimuotoinen ja verkkaisesti etenevä mutta kiehtova elokuva. Nide onkin kiinnostavimmillaan talonvaltausoppaana. Mutta otteessaan pitävä kirja ehdottomasti on. Yksi koirista kuuluu pojalle nimeltä Atari, joka lentää saarelle löytääkseen lemmikkinsä. Kaksikon uudessa yhteistyössäkin päähenkilö on raskaana, mutta tällä kertaa hän on keski-iän kynnyksellä. Marlon varakas veli järjestää yllätyksen hankkimalla perheeseen yöhoitajan nimeltä Tully (Mackenzie Davis), ja Marlon elämä muuttuu täysin. Eniten äänessä on silti Ainala
Mies on soolouransa aikana sivunnut hämmästyttävän monia keskeisiä tapahtumia ja henkilöitä niin musiikin kuin elokuvankin maailmassa. 1980 -luvulla Phil Collins tuntui olevan läsnä kaikkialla – jopa siinä määrin, että miehen musiikin vanhat ystävät saivat vastareaktion. Taitavasti Sciver onnistuu kuitenkin kääntämään lukijan sympatiat Fanten puolelle, ainakin hetkellisesti. Jatkuvan epäonnen putken keskellä pilkahtelevat himmeät valot saavat toivomaan, että ehkä Fantenkin onni kääntyy. Toisaalta tekijä ei väistele kipeitäkään asioita, joihin kuuluvat naisja perhesuhteet ja kypsän iän alkoholismi. Täysin epärealistisella itsetuntemuksella siunattu Fante on wannabe-kirjailija, joka ei tahdo millään saada järkevää tekstiä luotua – julkaisemisesta puhumattakaan – mutta pitää itseään silti suurena, traagisesti väärinymmärrettynä nerona. Kirja, joka kaikkien pop-kulttuurista laajemmin kiinnostuneiden kannattaa lukea. Toivo on tietenkin turha, ja siitä Fante saa syyttää vain itseään. Mutta ei tietenkään syytä. Hilpeitä ovat myös vielä laajalti tuntemattoman Collinsin seikkailut lapsinäyttelijänä ja päätyminen All Things Must Pass -levyn sessioihin. Eivätkä kaikki hänen ystävänsä suinkaan ole mitään julkkiksia. Suurelta osin se johtuu Sciverin karusta mutta pehmeästä ja lämpimästi väritetystä taiteesta, mutta myös siitä, että kaiken kuonan alla Fantella on selvästi hyvä sydän. Collinsin ”uskottavuuden” painolastina oli monelle tärkeä 1970-luvun alkupuolen klassinen Genesis-kokoonpano, jota käsitellään tässä liki 500-sivuisessa järkäleessä vain noin 50 sivun verran – eikä se jälkikäteen ajatellen miehen mittavalla uralla pitkä ajanjakso olekaan. Joistakin ihmisistä miehellä on terävääkin sanottavaa, mutta asia ei kuitenkaan luiskahda juorukirjoittamiseksi. Hetkellistä sympatiaa sanoin kuvin_5_2018 -taitto_a.indd 81 10.5.2018 13.24. Todellisuudessa hän on äitinsä rahoilla ryyppäävä, epäsosiaalinen valittaja, jonka kirjailijanlahjatkin taitavat olla kyseenalaiset. Kirjan sisältö vastaa kuitenkin oikein hyvin kannen ilkikurista virnuilijaa: kerronta on hersyvää ja itseironistakin. ANTTI MARTTINEN PHIL COLLINS: OMAELÄMÄKERTA MINERVA Hilpeä ja paljastava T aiteilijoista raivostuttavimpia ovat he, jotka uskovat että kaikki heitä kohtaava epäonni johtuu muista kuin heistä itsestään – yleisöstä, kriitikoista, kustantajista tai vähintäänkin olosuhteista. MIKKO MERILÄINEN NOAH VAN SCIVER: FANTE BUKOWSKI SAMMAKKO Nosturi tulostus.indd 41 9.5.2018 5.38 Antisankari Fante Bukowski voittaa lukijansa puolel leen saman nimi sessä sarjakuvassa, vaikka ei olekaan ihmisenä miellyt tävimmästä päästä. Noah Van Sciverin luoma sarjakuva-antisankari Fante Bukowski on heistä pahin
En tiedä vielä mitään isänä olemisesta, mutta en osaa myöskään huolehtia siitä. Tein koneellisen soo lolevynkin. Tä män ystävyyden syntymiseen kont ribuoi omalla pienellä panoksellaan myös tämän lehden päätoimittaja. Kokoan Spotifyssa soittolistaa nimeltään Droney Melancholy, josta löytyy jo yli kaksi ja puoli tuntia hakemani parametrit jotenkin täyttävää musiikkia. Siis sel laisen johon suhtautuu tavalla, joka todistaa ystävyyden olevan rakkau den yleisin muoto. Ystäväni superkitaristi Jarmo Saari antoi rauhoittavan neuvon: leikkaa napa nuora, pidä lasta sylissä ja loput selviää matkan varrella. Muuten he ovat täysin tavallisia nuoria ja osaa vat toimia maailmassa, jossa eivät ole käyneet. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Minulla ainakin on hei tä ikävä, varsin kin nyt suurten globaalien, ta louden synnyt tämien kriisien aikana. Pojat opette levat vuorosanat ja näyttelevät suo sikkikohtauksiaan. Viime aikoina olen miettinyt, missä vai heessa moraalifilosofit hävisivät ta kavasemmalle talouteen liitty västä keskuste lusta. toistaan. En ole ennen nähnyt draaman, krei sikomedian ja fantasian kättelevän tai suorastaan syleilevän toinen Yksi suuresti elämääni viime ai koina suuresti vaikuttanut asia on Arturia Microbrute analogisynteti saattori. Jopa Tempparit opettaa meille sen, mikä jää mainitsematta ter veystiedon tunneilla. Se avasi ovet, ja nyt löydän itseni tilanteesta, jossa soitan lähes kaikissa aktiivisissa projekteissani lähinnä synaa. Esiintymässä muun muassa The National, A Perfect Circle, Rodriguez, Young Fathers ja valtavasti muuta kiinnostavaa. Blondie – Mustaa valkoisella sekä Kaita polku – Rauli Badding Somerjoen tarina kirjat voitti Pentti Pikkarainen Haukiputaalta. 32 vuotta kielisoittimia soitettuani tämä yllätti. Valkokankaalle projisoituu suoraan alitajuntani. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Parhai ten hakemaani fiilistä kuvaavat eh kä seuraavat kappaleet: Ólafur Ar naldsin ja Nils Frahmin 23:52 se kä Rodeliuksen ja Arnold Kasarin Black White Felt. Kyseessä ei ole mielipide, The Far Side on objektii visesti hauska sarjakuva. Voimme katsoa jopa elämän itsensä ulkopuolel le. Yhden kuvan stripit esittävät ihmisen omituista mutta tunnistet tavaa toimintaa. ASIA , joka tuottaa minulle iloa tällä hetkellä on (tätä kirjoittaes sani) syntymätön lapseni, jonka pitäisi olla mestoilla kymmenen päivän päästä. The Wolfpackissä veljeskatras varttuu New Yorkissa kerrostalo asunnossa poistumatta sieltä lain kaan. MODERNIN kansantaloustieteen perustan luonut Adam Smith oli moraalifilosofian professori. Bone Machine ja Real Gone albumeilla miljoonan äänen mies on kovimmassa iskussa. Toinen paljon aikaa ja tilaa vienyt musiikillinen juttu on melodinen ”drone”. He maistavat omenaa ja uskaltautu vat ensi kertaa mereen. Yksi talven ja kevään piristä viä asioita on ollut ystävyys. Onnittelut! viimeinen sana -taitto_18_05_a.indd 82 10.5.2018 13.35. Sydän, Sydän ARTTU TOLONEN Kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi kolmen päivän lippua Sideways-festivaalille, joka juhlitaan 8.–10.6. TUOMAS SKOPA Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 48. Tortoise oli hetken käsittämät tömän hieno bändi. Nyt talvella on tullut luettua paljon taloudes ta ja yksi hyvä, palasteltu luku kokemus on Gaudeamuksen jul kaisema esseekokoelma Talous ja moraali. Appiukko Raimo toi kirpparilta cd:n Vauva – uinu suloisesti musiikin siivin, joka koostuu lempeistä klasariraidoista. Rakastan niitä kaikkia. Olin heti fiiliksissä, kun avauksena oli maailman kaunein Air On The G String. En ole yksin. Swiss Army Man on hieno leffa. Nuoru kaisina he pääsevät vapauteen ja ihmette levät Central Parkin kolmi ulotteisia puita, jotka ovat kuin Keskimaasta. Tom Waits kirjoittaa muusansa Kathleen Brennanin mukaan vain kolmea biisiä: mystistä runokolinaa, imelää balladia ja örinää. Post rock on voittopuoleisesti kammottava, tur huuttaan kumiseva ja tyhjyyttä paisutte leva genre, mutta Millions Now Living Will Never Die ja TNT levyillä chicagolaisbändi onnistui välttämään kaikki ansat: ei eeppisen ilmeistä manipu lointia vaan hie noa jazzin, krautin ja dubin välimaas tossa seikkailevaa tarinointia. Tällainen ystä vyys toteuttaa kantilaista ideaalia, jossa keskustelu on tärkeintä. Mies yrittää itsemurhaa ja ystävystyy rannalle ajautuneen ruumiin kanssa, jolla on erikoisia kykyjä. Kun Paul Dano ratsastaa Da niel Radcliffen ruumiilla läpi meren jättimäinen kuolonpieru moottori naan, ilon kyyneleet valuvat pos killeni. Uuden ystävän löytäminen on tässä iässä jo aika harvinaista herkkua. Ehkä elokuvista, musiikista ja kirjoista oppii yhtä paljon kuin itse elämisestä. Kirjoittajia löytyy Sixten Korkmanista Frank Mar telaan, joten näkökulmat ovat moninaiset. Olen lu kenut ne neljä kertaa kannesta kan teen. Isä ei päästä ulkomaailmaan, mutta sallii elokuvat. Työskentelen Artlab Studiossa, jonka wc:ssä on viisi Gary Larsonin paksua sarjakuvaalbumia. Tuntuu, että paavi Fran ciscus on ainoa tältä kantilta kysy myksiä tarkasteleva. Helsingin Nordiksella
Neljä ruusua tulostus.indd 2 10.5.2018 10.43 _2SD_sisäkannet_5_2018.indd 1 10.5.2018 13.45. 6 . Jumanji: Welcome to the Jungle UHD, 3D, blu-ray & dvd Lady Macbeth dvd Heimat Kotiseutu blu-ray Kosketuksissa Teströl és lélekröl dvd C'est la vie (2017) Viulisti blu-ray & dvd Julkaisu 21.5. N E L J A R U U S U A . F I I L M E S T Y Y 8 . Filmihullu tulostus.indd 83 10.5.2018 10.42 N E L J Ä R U U S U A X V I M U S T I A R U U S U J A U U S I A L B U M I W W W
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Kataklysm-Graveyard-TNFO 05-18_BACKCOVER.indd 1 04.05.18 15:21 takakansi 5_18.indd 84 10.5.2018 10.46 5/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 5 / 2 1 8 A M O R P H IS So un dI 11 So un dI 11 ALBUMI KÖYHIEN KYYKYTTÄMISESTÄ JUKKA NOUSIAINEN LUONNON VIISAUTTA AMMENTAMASSA MOKOMA ERÄÄN LAULUN ANATOMIA STAM1NA PAVEMENTIN JÄLKEINEN ELÄMÄ STEPHEN MALKMUS 70-VUOTISHAASTATTELU WALDEMAR WALLENIUKSEN WALDEMAR WALLENIUKSEN tiivis musiikkiyhteisö: Ihsahn, Leprous, Ulver ja Shining Norjan ”KUNNIANHIMOMME ON YHÄ TALLELLA” ”KUNNIANHIMOMME ON YHÄ TALLELLA” kansi_5_2018_c.indd 1 10.5.2018 11.27 _1SD_ulkokannet_5_2018.indd 1 10.5.2018 13.42