Soundi 5/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN LOG-AV-Vinyl 05-20_BACKCOVER.indd 1 05.05.20 16:51 Soundi takakansi 5_20.indd 76 6.5.2020 19.18 L7 SPEDEILYÄ JA POLITIIKKAA Sami Lopakka MUHOKSELTA MAAILMAN LAVOILLE Dalindèo MUSIIKILLISTA HERÄTYSTYÖTÄ Paradise Lost PIKIMUSTAN ERI SÄVYJÄ 5/ 20 20 9,90 € (sis.alv) VUOTTA S O U N D I 5 / 2 2 So un dI 11 So un dI 11 R U U S U T SATTUMALLA ON SUURI ROOLI HAASTATTELUSSA – PALUU 40 VUODEN TAAKSE Kansi_5_2020_h.indd 1 7.5.2020 14.01 _1SD_ulkokannet_5_2020.indd 1 7.5.2020 15.12
Dexibell VIVO S9 on Vivo S -sarjan lippulaiva, jossa on upouusi täyden 88 koskettimen Top Class Hammer Action -keyboard. CLASSICO L3 on perinteen, innovaation ja musiikin kolminaisuudesta syntynyt soitin, joka sopii erinomaisesti niin vakavaan harrastekäyttöön kuin täysiveriseksi ammattilaissoittimeksi. Koskettimisto on hybridirakenteinen (puu ja muovi) tarjoten kolme kontaktipintaa: aftertouchin, ebony&ivory -kosketuksen ja graded weight -painotuksen joka on kalibroitu Dexibellin tehtaalla nuotti nuotilta. Liukusäätimet mahdollistavat saumattoman siirtymän äänimaailmasta toiseen, sama toiminto on hallittavissa myös pedaalilla kun niin tarvitaan. Dexibell CLASSICO L3 on klassisten pilliurkujen kannettava 76-koskettiminen digitaaliversio, jonka toiminta perustuu Dexibellin T2L (True 2 Life) -teknologiaan. Lähtökohtaisesti pyrimme siirtämään ohjelman jo julkaistun kaltaisena ensi vuodelle. Koekuuntele asiantuntevilla kauppiailla! Botnia Music, Vaasa Musiikki Lukinmaa, Kajaani Musikantti, Jyväskylä Soitin Laine, Turku Soundtools, Helsinki St.Pauls Sound, Nummela M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . Tarvitsemme nyt kuitenkin hetken aikaa tämän selvittelyyn ja palaamme sitten välittömästi uutisten kera, kun se vain on mahdollista. f i Dexibell-soittimien dynamiikka-alue on 256 kertaa laajempi kuin esimerkiksi CD-äänilevyn. Nummirock toimii linjauksen mukaisesti, sillä festivaalivieraiden, bändien, henkilökunnan, talkoolaisten, toimittajien ja muiden yhteistyökumppaneiden terveys ja turvallisuus menee nyt kaiken edelle. heinäkuuta saakka vallitsevan koronapandemian vuoksi. Soittimet hyväksyvät myös standardi soundfont-tiedostot. Joka tapauksessa elämä jatkuu, ja olemmekin enemmän kuin valmiita tarjoamaan jälleen ikimuistoisia juhannuselämyksiä Nummijärven rannalla viimeistään ensi vuonna 2021. Pysykäähän turvassa ja terveinä, ja pidetään toisistamme huolta! Nummijärvellä, 22.4.2020 – Nummirock organisaatio FIILISTELE VANHOJA: NUMMIROCK JÄRJESTETÄÄN SEURAAVAN KERRAN 2021 ... s t u d i o t e c . Suomen hallitus on 22.4.2020 linjannut tiedotteessaan, että yli 500 hengen yleisötilaisuuksien kieltoa on syytä jatkaa ainakin 31. Todennäköistä tosin on, että jotain muutoksia ohjelmaan tulee. TIEDOTE 24.4.2020 /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK 2021-lippu 2020-hintaan kesäkuun loppuun asti! (Uusi hinta 145€ käsittelykulu) SÄILYTÄ LIPPU! Käytä juhannuksena 2021 ! Nummirock aukeama.indd 2 6.5.2020 19.10 _2SD_sisa?kannet_5_2020.indd 1 7.5.2020 15.15. Dexibell COMBO J7 on digitaaliurku, jossa on motorisoitu drawbar-liukusäätimistö ja sekä klassisten puupyöräurkujen että modernimpien transistoriurkujen äänimaailma tarkoin mallinnettuna. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . Studiotec tulostus.indd 75 6.5.2020 19.19 Olemme työstäneet vuoden päivät tämän vuotista tapahtumaa, joten juhannusperinteestä luopuminen on raastavaa ja turhauttavaa. f | w w w . Soittimet on varustettu 1,5GB samplemuistilla, jota on mahdollisuus muokata ja päivittää rajattomasti Dexibellin omasta kirjastosta
Todennäköistä tosin on, että jotain muutoksia ohjelmaan tulee. Tarvitsemme nyt kuitenkin hetken aikaa tämän selvittelyyn ja palaamme sitten välittömästi uutisten kera, kun se vain on mahdollista. Lähtökohtaisesti pyrimme siirtämään ohjelman jo julkaistun kaltaisena ensi vuodelle. TIEDOTE 24.4.2020 /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK 2021-lippu 2020-hintaan kesäkuun loppuun asti! (Uusi hinta 145€ käsittelykulu) SÄILYTÄ LIPPU! Käytä juhannuksena 2021 ! Nummirock aukeama.indd 3 6.5.2020 19.10. Suomen hallitus on 22.4.2020 linjannut tiedotteessaan, että yli 500 hengen yleisötilaisuuksien kieltoa on syytä jatkaa ainakin 31. Pysykäähän turvassa ja terveinä, ja pidetään toisistamme huolta! Nummijärvellä, 22.4.2020 – Nummirock organisaatio FIILISTELE VANHOJA: NUMMIROCK JÄRJESTETÄÄN SEURAAVAN KERRAN 2021 ... Nummirock toimii linjauksen mukaisesti, sillä festivaalivieraiden, bändien, henkilökunnan, talkoolaisten, toimittajien ja muiden yhteistyökumppaneiden terveys ja turvallisuus menee nyt kaiken edelle. Joka tapauksessa elämä jatkuu, ja olemmekin enemmän kuin valmiita tarjoamaan jälleen ikimuistoisia juhannuselämyksiä Nummijärven rannalla viimeistään ensi vuonna 2021. heinäkuuta saakka vallitsevan koronapandemian vuoksi. Olemme työstäneet vuoden päivät tämän vuotista tapahtumaa, joten juhannusperinteestä luopuminen on raastavaa ja turhauttavaa
Tästä kirposi ajatus tehdä kappale kunnianosoitukseksi viime vuosina edesmenneille suurille poppareille.” MARJO LEINONEN & VIRANOMAISET ‘Vanha Schäferi’ CD/LP/Digital Juurimusiikin rehevässä maastossa seikkaileva albumi on väkevä rocklevy, joka pistää paatuneimmankin pikkurikollisen järjestykseen. BROTHER ALFRED 'Find Me' Digital Single / 22.05.2020 Brother Alfred julkaisi juuri Find Me -sinkun tulevalta debyyttialbumiltaan. LOVE SPORT ‘And Justice For All’ Digital Album / 22.05.2020 (Soliti) "Postcard/Hollies/Fannies with a bit of 21C Nordic cool, a great band I reck.” Billy Reeves, BBC "It just always sounds like these guys are having great fun writing and recording songs together” Nordic Music Review "...the return of the bands empathetic and uncompromising observations on the current state of the human condition" Indie 30 AFROMIKKO 'Voodoo' Digital Single / 22.05.2020 Voodoo-kappale jäljittelee tunnelmissaan 1960-luvun amerikkalaista lauluyhtyesoundia ja vie Afromikon kuuntelijat tavallista suoraviivaisemmin menneeseen aikaan. Leinosen sanoitukset ovat pohdiskelevaa tilitystä elämän eri osa-alueilla käydyistä selviytymistaisteluista, joita siivittää Viranomaisten omaleimainen ja punkahtava hippisoulgroove. Roxetten laulaja Marie Fredriksson oli juuri menehtynyt. Playground tulostus 1.indd 4 7.5.2020 13.24. “Viime talvena linnoittauduimme Mathiaksen saaristolaismökille muutamaksi päiväksi musisoimaan
Raskaiden soundien ja aiheiden pioneeri mättää uutukaisellaan jälleen tutulla raivolla. S-TOOL ‘Exitus’ CD/LP/MC/Digital / 15.05.2020 Kansainvälistä menestystä niittänyt S-TOOLin debyytti saa odotettua jatkoa, kun yhtyeen uusi albumi EXITUS julkaistaan 15.5.2020. Röyhkeän suurta, hajottavan herkkää, rouheaa suomirockia, lainauksia menneestä ja jotain totaalisen uutta.” Playground tulostus 2.indd 5 7.5.2020 13.24. Oha nimiki EXITUS. Uloskäynti. kesäkuuta. Ville Laihiala JP Leppäluoto ‘Piilevää pimeää’ LP/CD/Digital / 05.06.2020 JP Leppäluodon ensimmäinen soololevy ‘Piilevää Pimeää’ julkaistaan 5. “Levy on juuri sitä, mihin olen kasvanut musiikillisesti. Lähtö. Kuolema
Soundi 5/2020 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka: Neiti Olga 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Don Huonot 20 Elämäni soundit: Mikko Sarjanen / Atomirotta 22 Soundi-haastattelu: Sami Lopakka 30 Ruusut 36 Hassisen Kone 42 L7 46 Dalindèo 48 Levyarviot 58 Hermaja 64 Bazook Lamb Of God Paradise Lost One Desire 68 Jazz kiinnostaa 69 Sanoin kuvin 71 Palsa esittää 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: G R M M X I 6 SOUNDI K u v a: Tr av is Sh in n K u v a: M ii k k a P ir in en K u v a: Ti m o Is o ah o 46 Dalindèo ”Jazz ei ole sen parempi musiikinlaji kuin muutkaan.” 22 Sami Lopakka ”Ekan kiertueen alku puolella oli hetken hauskaa.” 20 Mikko Sarjanen / Atomirotta ”Muna sukkaan ja menoks, ei sen kummempaa.” 42 L7 Palasi takaisin teeseitsekulttuuriin 64 Lamb Of God ”Hevikeikkojen peruuntuminen on pieni asia tässä maailmassa.” K u v a: V il le Ju u ri k k al a K u v a: M ar in a C h av ez sisa?lto?_2020_5_a.indd 6 8.5.2020 9.32
Vallila tulostus.indd 7 7.5.2020 16.17
Kraftwerk: Tour De France Soundtracks SOUNDI 5/2020 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Kraftwerk: The Man-Machine Kraftwerk: Trans Europe Express Kraftwerk: Radio-Activity Kraftwerk: Autobahn Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2020_5_b.indd 8 8.5.2020 13.10. Se on hieno yhdistelmä epämuodollisia etkoja ja ”oikeaa” keikkaa. On ikävä jopa niitä liian kovaa mölyäviä, hieltä ja pierulta haisevia, humalaisen itseriittoisuudella törmäileviä ihmisiä. En ole koskaan erityisemmin pitänyt isoista areenakonserteista, joten tämä edessä oleva asteittainen siirtyminen kohti aina vain isompia yleisötilaisuuksia tuntuu oikeastaan aika kiehtovalta. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K. Keikkoja on lähetetty suorana niin arkisista kotioloista kuin klubien lavoiltakin – JVG:n teknisesti kuin muutenkin vaikuttavasta vappuspektaakkelista puhumattakaan. Eristysaikana ihmiset ovat osoittaneet hienoa kekseliäisyyttä. On myös ollut etädj-iltoja, tietovisoja, kalsarikännejä ja ovatpa videoyhteyden välityksellä onnistuneet niin bingot, yatzyt kuin shanghaitkin. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 46. (lisätietoja sivulla 11). On valtava ikävä keikalle, ja siis ihan todella mille tahansa keikalle. Siksi luottoni on suuri sen suhteen, että nyt kun ensimmäisessä vaiheessa enimmillään 50 hengen kokoontumiset sallitaan, nähdään monenlaisia hienoja erikoiskonsertteja. Ystäväpariskuntani järjestää Helsingissä Kotikeikkafestaria, jolloin hänen ja lähellä asuvan toisen pariskunnan koteihin tulee enimmillään 40 vierasta kuuntelemaan kahta akustisesti tai muuten minimaalisin vermein esiintyvää artistia. Keikka kuin keikka kelpaisi 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Ä skettäin uhosin ääneen, että aivan sama mikä keikka on lähialueellani ensimmäinen eristyksen päätyttyä, minä menen sinne. Siitä välittyi etänäkin mieltä lämmittävä yhteisöllisyys, joten lohtu ei ollut yhtään niin laiha kuin olisi voinut luulla. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Kuten Karinan keikka Soundi-klubilla 10.6. Laittakaa kutsuja tulemaan, olen valmis. Tarkoitan sitä. Tänä keväänä Kotikeikkafestaria ei voitu pitää, joten sen sijaan järjestäjät streamasivat olohuoneessaan soittaneiden Samuli Putron ja Draama-Helmin upeat keikat meidän ”osallistujien” koteihin. Kaikkein eniten nimittäin juuri nyt kaipaisin sellaista muutaman kymmenen ihmisen intiimiä keikkaa, missä artistin höpinät kuuluisivat, vaikkei hän puhuisi edes mikrofoniin. Että saisin vain tuntea sen äänenpaineen kehossani ja aistia ympärilläni hymyilevät ihmiset. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista
Perfume Genius ‘Set My Heart On Fire Immediately’ LP/CD/Digital / 15.05.2020 (Matador) “Ystävät hyvät, Perfume Genius on maailman tämän hetken hienoimmista ja valloittavimmista indie-artisteista, täyttä kultaa.” Aleksi Pahkala (Päivän Biisit) PME Jesse Markin .indd 9 8.5.2020 14.30
– Rundasimme alkuvuodesta Euroopassa Marko Hietalan yhtyeen kanssa, ja kiertueen ansiokas miksaaja Kimmo Ahola, joka tunnetaan esimerkiksi Nightwishin äänimiehenä, nauhoitti kaikki keikat, kertoo kitaristi Ben Varon. Sitten satuin tapaamaan levyllä vaikuttavat muusikot, eli sellisti Elias Kahilan, kitaristi Samuli Erkkilän ja rumpali Jani Auvisen, ja aloimme soittaa keikkoja. – On tässä kieltämättä vitsailtu, että pitäisikö levyt tehdä jatkossakin näin, mutta tuskinpa tässä sellaiseen ratkaisuun päädytään, naurahtaa Varon. Se ihan ensimmäinen kanavalla esitetty musiikkivideohan oli tietenkin The Bugglesin Video Killed The Radio Star. Miten Piilevää pimeää vertautuu esimerkiksi Harmajan tummiin sävyihin. Se piilevä pimeä on jotain, mitä meillä saattaa olla ulkokuoren alla. Ne ovat niitä kätkettyjä arpia, joille emme voi mitään, mutta siellä ne vain möllöttävät. – Me treenataan ja sävelletään koko ajan, ja nyt kun tilanne on tällainen, niin uutta materiaalia on syntynyt tavallistakin tehokkaammin. JP Leppäluoto ensimmäistä kertaa omillaan Suuri yleisö saattaa yhdistää tummaäänisen JP Leppäluodon Raskasta joulua -konseptiin, mutta Raahessa syntyneen muusikon yli kaksikymmentä vuotta kestäneeltä uralta löytyy paljon muutakin. Kesäkuun alkupuolella on luvassa uusi aluevaltaus, kun JP Leppäluoto julkaisee Piilevää pimeää -debyyttisoolonsa. – Biisien teksteissä liikutaan mie lentilojen ja elämän kasvupaikkoihin varjoisalla puolella. Siitä on hyvä aloittaa ja sitten siirtyä Headbangers Ballin, 120 Minutesin ja muiden hienojen ja nostalgisten ohjelmien pariin. – Idea omasta albumista on pyörinyt mielessä jo pitkään, mutta sen toteutustapa on ollut hakusessa. ”Heavy fucking metal” -termillä tyyliään kutsuvan Oceanhoarsen ensimmäinen pitkäsoitto The Damage Is Done – Live! on siitä erikoinen tapaus, että se on rosoja kaihtamaton livekiekko. Onko toinen pitkäsoitto jo työn alla. TEKSTI: TIMO ISOAHO Oceanhoarselta omalaatuisesti syntynyt ensialbumi Voluntary Bends -ep:n viime vuonna julkaisseen helsinkiläisen Oceanhoarsen debyyttilevy ilmestyy 5. Aika pian tajusin oikean soundin löytyneen, kertoo Leppäluoto. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Uppoudu Music Television -muistoihin Jos ja kun kuulut siihen sukupolveen, jonka elämän MTV eli Music Television mullisti, tulet rakastamaan tätä tietoa: Internet Archive -sivustolle on ladattu vhsnauhoilta siirrettyjä MTVohjelmia satojen tuntien edestä. Saavutuksista mainittakoon vuosituhannen vaihteessa suosioon noussut goottimetalliyhtye Charon ja muutamia vuosia myöhemmin perustettu akustinen tunnelmarockyhtye Harmaja. Mikäli joku ei ole asiasta tietoinen, niin Oceanhoarse on aina puhunut aidon livesoundin puolesta, ja olemme samalla tehneet kantamme selväksi esimerkiksi taustanauhojen käytön suhteen. Löytyy osoitteesta archive.org/details/mtv80s-vhs-full-recordingcollection. – Teimme kaikki albumiin liittyneet ratkaisut oman pään mukaan, vapaina valtavirta-ajattelusta. kesäkuuta. – Rakastan nimittäin myös studiossa työskentelyä, ja vaikkapa sen täydellisen kitarasoundin etsiminen on mahtavaa hommaa. Eli mikäli aikaisemmat orkesterini ovat tuttuja, niin yhtymäkohtia kyllä löytyy. Levyn valmisteleminen oli vapauttava ja tyhjentävä kokemus, joten tämä tuskin jää ainoaksi sooloteokseksi. Kaikki pätkät ovat katsottavissa ilmaiseksi, tosin rekisteröitymisen se vaatii. Miksi levyn nimeksi tuli Piilevää pimeää. Tällä hetkellä tarkoituksena on julkaista Oceanhoarsen ensimmäinen studioalbumi ensi vuoden aikana. – Kun sitten aloimme kuunnella nauhoja, tuli todella vahva fiilis, että meidän ensimmäisen albumin täytyy olla sataprosenttinen livetallenne. Oletteko miettineet sellaista vaihtoehtoa, että Oceanhoarse julkaisisi vain livenä nauhoitettuja albumeja. – Kyllä vain, sanoo Varon. – Tajusin pitkäsoiton tekovaiheessa, että näin lahjattomalle kaverille on suotu tasan yksi musiikillinen kieli, ja se on jo aikoinaan opittu charoneissa ja harmajoissa. Kappaleista ei ole pulaa, sillä niitä on nyt noin neljäkymmentä! TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: R o b er t Fr an ko uutiset_2020_5_b.indd 10 8.5.2020 14.22
Yhtyeen suvereeni toimitus ei toki tule minkäänlaisena yllätyksenä, sillä sen kokoonpanosta löytyy muun muassa Wintersunin ja Stratovariuksen riveissä vaikuttavia muusikoita. Konsertti järjestetään suunnitellusti, mutta konsertin yleisökapasi teetti määräytyy sen hetkisten määräysten mukaisesti. Kahden kokeellisen instrumentaalitaiderocklevyn jälkeen he päättivät keskittyä elektronisiin ääniin ja lisäsivät arsenaaliinsa vocoderin läpi ajetun laulun. K u v a: D an ie le D al le d o n n e K u v a: V il le Ju u ri k k al a K u v a: Te ro A h o n en Koe Karinan keikka paikan päällä tai kotisohvalla uutiset_2020_5_b.indd 11 8.5.2020 12.51. Yhtyeen viimeinen studioalbumi on vuoden 2003 Tour De France Soundtracks. – Peruskivet löytyvät metallista, mutta musiikkimme on kaiken kaikkiaan avoin sekoitus monista eri tyylilajeista. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Smackbound julkaisee energisen ensilevynsä Kovatasoisista painavamman rockin uusista nimistä ei ole viime vuosina ollut varsinaista runsaudenpulaa, mutta onneksi metallinen kaivo ei ole kuitenkaan kokonaan kuivunut. – Otsikko on poimittu ”20/20 vision” -käsitteestä, ja se kertoo levyn oleellisista teeseistä: aitoudesta, totuudesta ja halusta keskittyä olennaiseen. Ja eiköhän sinne keikkalavoillekin vielä päästä! TEKSTI: TIMO ISOAHO Kiitos soundeista, Florian Schneider (1947–2020) Elektronisen musiikin kiistattoman pioneerin, saksassa vuonna 1970 perustetun Kraftwerkin ydinkaksikkoon kuulunut Florian Schneider kuoli syöpään huhtikuun viimeisenä päivänä 73-vuotiaana. – Pistimme saman tien pystyyn myös lainabiisejä keikoilla esittäneen Run For Cover -yhtyeen, sillä halusimme testata, miten tulemme juttuun tien päällä. Lisäksi nimi viittaa kykyyn nähdä rehellisesti itsensä, muut ja koko maailma. Karinan Soundi-klubi-keikka Tampereen G Livelabissa 10.6. – Olemme jo aloittaneet toisen albumin kirjoittamisen. – Perustin Smackboundin vuonna 2015, ja mukaan tulivat kitaristi Teemu Mäntysaari, rumpali Rolf Pilve, kosketinsoittaja Vili Itäpelto ja basisti Tuomas YliJaskari, kertoo laulaja Netta Laurenne. Loppu on todellakin historiaa, eikä elektronisen musiikin – tai ylipäänsä popmusiikin – kehitystä pysty kuvittelemaan ilman Autobahnia (1974), Radio-Activitya (1975), The Man-Machinea (1978) ja muita sekä muusikoihin että yleisöön lähtemättömän vaikutuksen tehneitä albumeita. Florian Schneider erosi Kraftwerkista vuonna 2008. Miten kuvailisit Smackboundin materiaalia. Hieno uutinen on se, että vaikka ei paikalle pääsisikään, pystyy keikkaa seuraamaan myös kotoa käsin korkealaatuisena videostreamina G Livelab -applikaation kautta. klo 19 toteutuu koronarajoituksista huolimatta. Tästä oivana todisteena toimii helsinkiläinen Smackbound. Maineikas italialaislafka Frontiers Music julkaisee Smackboundin 20/20-debyyttialbumin kesäkuussa. Smackboundin keikkasuunnitelmat ovat luonnollisesti jäässä, mutta yhtye ei ole jäänyt lepäämään laakereilleen. Vuonna 1970 Schneider osti syntetisaattorin ja Kraftwerk sai alkunsa. Schneider ja Ralf Hütter tapasivat Düsseldorfin krautrock-piireissä 1960-luvun lopulla. Melodisuus, persoonallisuus ja oikeanlainen energia ovat meille tärkeitä juttuja. Homma toimi loistavasti, ja aloimme kirjoittaa myös omia kappaleita
Se joko ottaa tai hylkää kuulijansa nopeasti. Sittemmin bändi on pudottanut kolme kovaa singleä, joista uusimmat Forty Days And Forty Nights ja Saint Agnes K u v a: Sa m C ro w st o n K u v a: R o b B la ck h am K u v a: G ee rt B ra ek er s Break_On_2020_5 -taitto_a.indd 12 7.5.2020 10.38. Se ei kirjoita mitä sattuu, vaan reagoi uutisiin omilla ajatuksilla ja tunteilla. Se pyrkii aidosti hahmottamaan totuutta totuudenjälkeisessä maailmassa. Siihen on vielä matkaa. Taiteilija-identiteetin muodostaminen brexit-Briteissä Trumpin Amerikan aikana on herkullinen tilaisuus kasvaa väkevän taiteen tekijäksi. Levyn nimibiisi on kasvanut yllätyshitiksi ja striimannut viisi miljoonaa, vaikka kuulostaa antiteesiltä mäiset maistiaiset tekeillä olevan toisen albumin biiseistä jaettiin puhdasverisellä livetallenteella Live At The Ritz. Brave New World oli bändin ensimmäinen Brutus the blinders ”Bändillä on kaikkea, mitä nuorelta rockyhtyeeltä sopii toivoa – hyviä biisejä, sanoma, hurja liveshow ja huumeita.” iso leka. Analogisesti äänitetyn ja omin voimin tuotetun levyn määräävä piirre on Austenin aggressiivinen ja hokeva puhelaulu. EnsimLunatic (With A Loaded Gun) tirskuvat mukaansatempaavaa raivoa. Debyyttilevy Columbialle bändi loi fiktiivisen Johnny Dream -hahmon, jonka tietoisuuden heräämistä albumilla seurataan. Uuden ja uhmakkaan bändin nimeäminen rockin pelastajaksi on brittiläiseen popkulttuuriin sisäänrakennettu mekanismi, joka toistaa itseään. Ehkä juuri teeskentelemätön viha valtaapitäviä kusipäitä kohtaan ja kyky ilmaista se sofistikoituneesti erottavat The Blindersin tuhansista muista bändeistä, jotka pyrkivät samaan. Rockin tradition tunteva nuori trio on myös näyttänyt virkistävästi keskisormea uuden ajan konventioille julkaisupolitiikassa. Performanssi on kehittelyasteella ja kärsii esitetyn raivon tunnusta. Bändillä on kaikkea, mitä nuorelta rockyhtyeeltä sopii toivoa – hyviä biisejä, sanoma, hurja liveshow ja huumeita. Tufnell todisti Austenin esiintymistä tämän edellisen bändin keulilla ja näki solistissa mahdollisuuden toteuttaa visionsa täydellisestä rockbändistä. 12 SOUNDI Pääosassa musiikki, ei hitit Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI ”T he Blinders are the band to restore your faith in rock.” Näillä sanoilla alkaa nuoren manchesterilaistrion Spotify-profiilin esittelyteksti. Lontoolaisen Saint Agnesin luovan ytimen muodostavat kitaristi Jon Tufnell ja solisti Kitty Austen, jotka kohtasivat kotikaupunkinsa klubeilla. Yleisön bändi on jo löytänyt. Sillä samalla hetkellä valittiin myös Yhdysvalloille uusi yllättävä presidentti ja bändin kotikonnuilla konservatiiviset voimat ottivat yhä tiukemman otteen vallankahvasta. Tähän tilaisuuteen The Blinders on tarttunut. Visio on siloittelematon, likainen ja päällekäyvä. Teemalevyn kontekstissa ikoniset kirjailijat George Orwell ja Jack Kerouac näyttäytyvät yhtä tärkeinä vaikuttajina kuin Iggy Pop, Beatles ja Stones. Vuonna 2015 he kolusivat kotikaupungin ja naapurikylien klubit, ja vuotta myöhemmin valmistui debyytti-ep Hidden Horror Dance. Debyyttialbumi Welcome To Silvertown laittaa myllyyn The Stoogesin, Jack Whiten ja Janis Joplinin – joskin musiikki nykii metallisesti enemmän kuin groovaa. Se ei tee hittejä, vaan musiikkia. Odotukset toista levyä kohtaan ovat korkealla. Mutta harvoin klisee puolustaa paikkansa niin hyvin kuin The Blindersin kohdalla. Jo albumin nimi Fantasies Of A Stay At Home Psychopath viestii, ettei orkesteri pelkää ottaa härkää sarvista. Silti The Blindersin voi ottaa vastaan myös biisi kerrallaan. Livenä Saint Agnes pyrkii varhaisen Nine Inch Nailsin hulluuteen ja voimaan. Kaksikymppiset Thomas Haywood, Charlie McGough ja Matthew Neale perustivat The Blindersin pikkupoikina reippaat viisi vuotta sitten. Sitäkin merkittävämmäksi bängeriksi on kasvamassa vangitseva I Can’t Breathe Blues. Bändin perustaminen, oman kriittisen ajattelun herääminen ja maailmanpolitiikasta kiinnostuminen ajoittuivat muusikonaluilla samaan hetkeen
Ruotsalainen all female -rockbändi Browsing Collection ei innovoi vaan jytää. K u v a: Ja n -E ri k Li n d k v is t Break_On_2020_5 -taitto_a.indd 13 7.5.2020 10.38. Alankomaalainen Torii tekee hienoa psykedeelistä poppia, johon sopii uida debyyttialbumin avausraidalla Forward Retreat. Sinkuillaan ovat viime aikoina erottuneet esimerkiksi Sheafs, Heavy Lungs ja Kid Kapichi. Uusi single Sand on tyyppiesimerkki bändin kunnianhimoisesta ilmaisusta, mutta vasta Mannaertsin näkeminen työssään todistaa kiistattoman tähteyden. Soiton riemu tulee iholle. Amerikkalaisen Alexandra Saviorin kakkosalbumi The Archer nostaa nuoren laulaja-lauluntekijän lähelle mestaruussarjaa. Uusi sinkku Breathless tekee pelin selväksi. www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: Anorak Patch Browsing Collection nykyaikaiselle digihitille. Suositan lähes joka kerta tällä palstalla uutta etukenossa äänekkäästi uhoavaa brittibändiä, jonka voi katsoa operoivan samalla hiekkalaatikolla Idlesin, Shamen ja Slavesin kanssa. Tarttuvat ja innostuneet yksittäiset biisit kuten Pizza Slice Paradise ja Oh No ehdottavat, että bändistä voi tulla jotain. Belgialainen Brutus on laulajarumpalinsa Stefanie Mannaertsin show, johon kannattaa tutustua livevideoiden kautta. Itävaltalainen Friedberg on soolona jo menestyneen Anna F:n uusi ilmentymä ja silkkaa kieron indien juhlaa. Lopuksi vielä särö pois päältä ja pari kevyempää suositusta. Uusi ep The Family Strange säilyttää tason, ja avausraita Daughter Of Lucifer osoittaa nopeasti onko Saint Agnes sinua varten. Skövdeläisten toinen albumi Cyber Space Buffet on perinteistä riffeihin nojaavaa hard rockia, jossa on ajoittain ripaus Kids In Americaa. Nyt listan jatkoksi on syytä lisätä skotlantilainen Gallus, josta on tullut nopeasti kulttisuosikki kotimaassaan. Mustana hevosena haluan nostaa esiin lapsibändi Anorak Patchin, joka on luonut jo kahdella singlellä itselleen vahvan musiikillisen identiteetin
El gellä puolestaan on kyky ujuttaa monisyiset lyriikkansa asettamiini raameihin ja näin saada melodiat todella laulamaan. Miskan rummu tus taas virittää pohjalle juuri sellai sen primitiivisen, vaarallisen syk keen jota Minä, aina levy vaatii. Mikko: – Käytännössä kaikki mu siikki on laulumelodioita myöten mun säveltämää ja sovittamaa. Siinä kuuluu, ettei olla yritetty miellyttää ketään muuta kuin itsejämme. – Neiti Olga on saanut hautua ja maustua juuri sellaiseksi kuin se on ilman hoputtamista. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN www.facebook.com/neitiolga LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti K u v a: K al le -E ri k K o so n en tarkkis_neiti olga.indd 14 7.5.2020 10.48. Niiden kaikkien avulla olemme kokeneet pystyvämme par haiten ilmaisemaan sitä, mitä halu ”Halusimme tehdä ja viimeistellä levyn niin hyvin, että voimme nyt elää rauhassa luomamme teoksen kanssa.” K aunista, dramaattista, viimeis teltyä. Olette maininneet, kuinka olette pyrkineet yhdistämään musiikin, runouden ja visuaalisuuden. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Oliko ky seessä perfektionismin kautta tullut aikataulu vai menikö jotain suunni tellusta pieleen. Keskimääräistä suurempaa pa neutumista osoittaa myös se, että yhtyeessä jäsenten välillä on selvät tehtäväjaot. Elge: – Se ei ole tietoinen ratkaisu musiikin tyyliksi. Neiti Olga on leikki kenttä, joka tarjoaa sekä meille että ystävillemme tilaa tehdä. A-PUOLI Neiti Olga Vaistot ovat ainoa auktoriteetti musiikkiamme, niin tekstejä kuin sävelmiä. – Neiti Olga on kuulaan kauneu den ja aggressiivisen sotkun taidet ta, tiivistää sävellyksistä ja valta osasta instrumentteja vastaava Mik ko Kanniala. Eli se on vielä yksi raita kitaroita ja vielä vä hän vähemmän tsemppimeininkiä, täydentää rumpali Miska Kuusela. Neiti Olga kuitenkin vai kuttaa sen verran tietoiselta tekemi sistään, joten on odotettavissa, että trio osaa myös sanallistaa, mistä heidän kollektiivisessa panokses saan on kyse. Halusimme tehdä ja viimeistellä le vyn niin hyvin, että voimme nyt elää rauhassa luomamme teoksen kanssa. Albumin valmistuminen tuntui kestävän kuitenkin kauan. Mikko: – Vaistot ovat ainoa auk toriteetti jota suostun kuuntele maan musiikkia tehdessäni. 90lukuisasti humi seva ja suriseva kitaraindie on täyn nä pikantteja yksityiskohtia, mutta myös luonnollista tunteen räisky vyyttä vailla pinnisteltyä teatraali suutta. Elge: – Enemmänkin se on ollut luontaista. Se on enemmän kin kuvaus siitä, miten koemme elä män ja näin ollen se myös määrittää amme ilmaista. Mikko: – Neiti Olgan visuaalista liveshow’ta kysellään paljon ja meil lä on seitsenhenkinen livekokoon panokin. Jälkimmäisistä vastaa laulaja El ge Väisänen. Esimer kiksi kaksi videota on KalleErik Kososen tekemiä, ja levyn kansitai teessa näkyy vahvasti ystävämme ReettaMaija Henttisen kädenjälki. Mikko näkee maailman musiikin kautta, minulle sanat ja kuvat ovat luontai sempia kanavointiväyliä. Elge: – On hassua, että on joku ideaali aika sille, kuinka kauan albu min valmistumisen tulisi kestää. – Kellään ei ole ollut halua tai tar vetta astua toisen tonteille. Luulisi olevan vaikeaa liikkua tällaisilla täl laisilla tietoisilla riskirajoilla. Määrittelyasiat tuntuvat olevan monelle yhtyeelle vaikeita, jopa kiusallisia. Tällä hetkellä takki on kui tenkin levyn valmistumisen myötä niin totaalisen tyhjä, että livesoitto on viimeinen asia jota pystyisi ajat telemaan. Minulle musiikintekijänä se sitten heijastuu tekemässäni musii kissa. Olette itse kuvanneet musiikkin ne olevan sekasorron ja ehdottoman varmuuden nuorallatanssia. Yksi jäsen hoitaa sävel lykset ja tuotannon, kun toinen taas tekstit. Tällaiset adjektiivit nousevat ensin mieleen Neiti Olgan esikoisalbumia Minä, aina kuunnellessa. Mikko: – Elämä ylipäänsä näyt täytyy juuri tällaisena nuorallatans sina. Ehkä tekstien taustalta pilkis tävä samansuuntainen fiilis selittää sen että levyn musiikki syntyi niin vaivatta ja luonnollisesti
EMBER FALLS W E A R E B E C O M E F I R E ULKONA NYT GUN UUSI ALBUMI VIOLENT POP KAUPOISSA NYT! ULKONA NYT TYKIT SINKUT TYKITTÄÄ TYKIMMIN rankakustannus.. ALBUMI 11.9. ranka kustannus Ranka tulostus.indd 15 6.5.2020 19.55. Underw er 29.5
Näin Elbow’n kahdesti Build A Rocket Boys! -kiertueella kesällä 2011: Ruisrockissa ja Glastonburyssa. Garvey on hunajaisen äänensä kanssa ristiriitainen hahmo: yhtäältä kylän hilpeä juoppo halvimman tuopin perässä, toisaalta laatuviskejä takan äärellä nauttiva äijä. ”Ihan hyvää se Motörhead-viini, ihan hyvä biisi se The Birds”, tapasimme muistella iltaa myöhemmin. Ilta päättyi siihen, että Juha oksensi baarissa uudelle nahkatakilleen ja talutin hänet kotiin. Ja jos jotain Elbow on aina ollut, niin se on musiikkia ystävyydestä. Juha piti erityisesti Build A Rocket Boys! -levyn (2011) avauskappaleesta The Birds, minä enemmän Lippy Kidsistä. Yllään hänellä oli roikkuva vaaleansininen kauluspaita, jonka vuoksi hän näytti ojasta heränneeltä it-firman pikkupomolta. Kuuntelimme molempia vuorotellen ja keskustelimme niistä. Weather To Fly kertoo bändin perustamisesta ja ystävyydestä. Levyn päätöskappale Friend Of Ours kertoo hänestä. Juha oli ostanut tuolloin juuri ilmestyneen levyn pelkästään The Birdsin perusteella, jonka hän oli kuullut levykaupassa. Juhalla oli laaja musiikkimaku, jota hän itse parhaansa mukaan typisti puhumalla lähinnä Killing Jokesta, Rob Zombiesta ja jostain muusta käsittämättömästä industrial-paskasta. Kymmenisen vuotta myöhemmin pidän tuota iltaa yhä definitiivisenä Elbowkokemuksena. En olisi yhtään yllättynyt, jos joskus löytäisin Garveyn omasta kantakuppilastani puhumassa paksua manchesteriä juoppojen, parturi-kampaajien ja professorien kanssa. Jos menetät ystävän, se saa sinut arvostamaan kaikkia jäljellä olevia.” Samalta levyltä löytyvä Some Riot on kirjoitettu Garveyn toiselle ystävälle, joka joi liikaa. Jotkut ystävyydet hiipuvat, mutta se tuntuu niin epäelbowmaiselta, että koen epäonnistuneeni. Vaikka olen aina ollut erittäin vaikuttunut Elbow’n upeista sävellyksistä ja sovituksista – katsokaa nyt vaikka YouTubesta Seldom Seen Kid -konsertti BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa Abbey Roadilla – niin eniten yhtyeen musiikissa on vedonnut sen välitön lojaalius, ja ystävyyden kohottaminen yhtä tärkeäksi laulun aiheeksi kuin elämänsä rakkauden. Kasvoimme erilleen emmekä ole pitäneet yhteyttä. Olin vasta tavannut Juhan, koska hän oli juuri alkanut seurustella yhden ystäväni kanssa. Maaliskuussa 2008 Garvey muisteli The Sun -lehden haastattelussa Glancya: ”Hän oli sekä kodittomien että rokkitähti-miljonäärien ystävä. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Elbow, Motörhead-viini ja oksennustakki S inä iltana joimme ystäväni Juhan kanssa neljä pulloa Motörhead-viiniä, kuuntelimme Elbow’ta ja puhuimme ihmissuhteista. Mutta ennen kaikkea ystäviä. Levy on omistettu yhtyeen ystävälle, vuonna 2006 menehtyneelle manchesteriläiselle lauluntekijä Bryan Glancylle. Esimerkkejä Elbow’n tuotannosta on muitakin, kuten Build A Rocket Boysin päätöskappale Dear Friends. Ryystämässä olutta kuin se muuttuisi joka hörpyllä paremmaksi. Mutta meitä yhdisti Elbow. Se miten Garvey otti Glastonburyn päälavalla valtavan yleisön oli kuin hän olisi kivunnut lähipubin pöydälle kolmelta aamuyöllä laulattamaan Danny Boyta. Ystävien kesken lika ei ole häpeää, vaan liimaa ja luottamusta. Ehkä joku päivä kaivan jostain Juhan yhteystiedot. En ole nähnyt tai jutellut Juhan kanssa vuosiin. Oli se sitten oksennusta takilla tai kuraa housuissa. Elbow’n kuunteleminen on aina kuin laittaisi villasukat jalkaan ja joisi kalsarikännit ystävän kanssa. Näin Guy Garveyn tepastelemassa alueella mudat pitkin housuja kumpparit jalassa, ja myöhemmin nousevan lavalle samoissa kuravermeissä. Se harmittaa. Levyn omistaminen hänelle tarkoittaa enemmän elämän juhlistamista kuin kuoleman suremista. Mercury-palkittu läpimurtolevy The Seldom Seen Kid (2008) on eniten tätä teemaa. Hortoilin pitkin mutaista peltoa syrjässä Englannin maaseudulla kolmen punnan pahvinen siiderimuki kädessä, noin 200 000 muun ihmisen kanssa. Emme ehkä juoneet ketjussa kädenlämpöistä kakkosoluen vahvuista brittialea, mutta olimme yhden illan aikana yhtä nousuhumalaisia, tunteikkaita, myrkytettyjä, laskuhumalaisia ja lopulta krapulaisia kuin Guy Garvey lyriikassaan. ”Ystävien kesken lika ei ole häpeää, vaan liimaa ja luottamusta.” Elbow'n Guy Garvey Ruisrockissa heinäkuussa 2011 K u v a: M ik ko M er il äi n en arttu seppa?nen 5_2020 -taitto_a.indd 16 7.5.2020 10.49. Soitan ja kysyn, vieläkö The Birds on hänen mielestään hyvä kappale. Se, miten Garvey kuvaa The Sun -lehdessä ystäväänsä, on myös osuva analyysi Elbow’n musiikista ja sen luokkatietoisesta eetoksesta. Seldom Seen Kid on lempinimi, jonka Garveyn isä antoi Glancylle
Fullsteam Inverse.indd 17 6.5.2020 18.49
Sitten hän meni naimisiin upseerin tyttären kanssa ja otti itseoikeutetun asemansa nuoren polven kirjallisena kärkivaikuttajana, mutta varhainen perheen perustaminen ei estänyt häntä jättämästä pitkin 30-lukuakin jälkeensä kiihkeinä ryöppyävien menestysja kohuteosten ja niitä innoittaneiden romanttisten valloitusten vanaa. Itsekritiikki oli äitynyt niin pahanlaatuiseksi, että mieleen tuli enää lauseita, jotka olivat roskaa. Tällainen ihminen ei vanhetessaan muistele nostalgisesti hölmöilyjä tai euforian hetkiä, vaan hymähtää resignoituneen nihilismin vallassa jotain sellaista kuin ”hmh, nuoruus”. Lopulla elämäänsä hän, akateemikko ja kaiken saanut kirjailija, kansainvälinen menestyjä, tuijotti toistakymmentä vuotta joka kesä valkoista paperia. Omanlaisensa on se ihmistyyppi, joka elää nuoruutensa kaikkien objektiivisten mittareiden mukaan ”täysillä”, mutta haluaa silti jotain parempaa, syvempää ja täydempää. Sen sanoittaa Sininen yö, jota olen viime aikoina kuunnellut taas paljon. Turha sanoakaan, että samaistun Waltariin. Myöhemmin Waltari toki inhosi nuoruudentuotantoaan ja varsinkin runouttaan – sillä alalla hän ei katsonut olleensa koskaan kovin hyvä. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa FOMO, fear of missing out. Hänen elämänpettymyksensä on resonoinut minussa siitä asti, kun luin Sinuhen kesällä 1995. Se tunne vaikuttaa useimmissa meistä vahvimmin myöhäisteini-iästä nuoreen aikuisuuteen ulottuvana sumuisena kautena. Olin 17-vuotias ja ”sydämeni oli kipeä”, joten voidaan varmaan antaa anteeksi se, miten täsmällisesti Kalle Aholan kyynisen/herkän runopojan persoona ja tekstit minuun osuivat, jos kohta Donkkareiden tällä levyllä keskimääräistä melodisemmat ja tunteellisemmat sävellyksetkin – ja ne kuuluisat stemmalaulut. Hän hankki sukupuolitaudin Pariisissa 19-vuotiaana, teki läpimurtonsa kirjailijana Suuri illusioni -romaanilla 20-vuotiaana ja reissasi 21-vuotiaana junalla Euroopan läpi Istanbuliin asti. Ja siihen kun innostuu, käy pian niin, ettei mikään riitä. Tällä nettiaikakauden käsitehirviöllä on alettu kutsua sitä perustunnetta, että kaikki mahtava ja tärkeä tapahtuu toisaalla, ellei sen mahdollisuutta ole koko ajan aktiivisesti jahtaamassa. Ja tänä keväänä, tietysti, ahdistava epävarmuus siitä, mahtaako koskaan päästäkään. Levyn tekijätiedoista noteerasin tietysti Waltarin nimen, ja tämä loi lisä hohtoa suosikki kappaleeseeni, joksi Sininen yö pian muodostui. Tuolloin tehdään tyhmyyksiä tai koetaan kiikkustuolissakin muistelemisen arvoisia asioita – tai sekä että. Useinhan kumpikin määre pätee samaan kokemukseen. Tällainen ihminen oli epäilemättä Mika Waltari (1908–79), jonka voinee sanoa eläneen aikansa suomalaisella mittapuulla eeppisen nuoruuden. Euroopan karttaa rytmittävät kaupungit, joissa ei vielä ole käynyt. Tiedostan ajatteluni epätarkkuudet ja narsistiset virheet, mutta peruskokemusta se ei muuta miksikään. Henkilöhistoriani ironiaa on, että nämä maailmanrannan jyrisevät asemahallit ja neonvaloliekeissä palavat kadut olivat vielä kovin vieraita minulle, rovaniemeläiselle, joka matkustin lähinnä perheen kanssa autolla EteläSuomeen sukuloimaan. Nuoruus oli tehty äkkijyrkästä angstista ja haikeista haaveista, ja siinä kuin Kauko Röyhkällä, oli tässäkin tarjolla molem pia, mutta suoremmassa, suoneen piikitettävämmässä muodossa. Matkustamisen etuoikeus koitui osakseni paljon myöhemmin. Vanhojen reissukuvien selailu on vain pakottava impulssi päästä seuraavaan, vielä parempaan reissuun. Sen on täytynyt olla järjestyksessä toinen miehen teksti, johon tutustuin. ”Kun kaikki minussa huutaa miten olisi voinut olla ja ohitseni liukuvat tyhjinä elämän ruhtinasyöt.” Teksti: Niko Peltonen AINA SIELLÄ, MISSÄ EN OLE Don Huonot: Sininen yö (1995) ”Nuoruus oli tehty äkkijyrkästä angstista ja haikeista haaveista.” martti luther 5_2020 -taitto_a.indd 18 7.5.2020 10.49. Pian sen jälkeen rakastuin Don Huonot -yhtyeen neljänteen albumiin Kaksoisolento, ja sattumalta sen toiseksi viimeisenä raitana on sovitus Waltarin nuoruudenrunosta Sininen yö. Lähes tarkalleen 70 vuotta vanhempi Waltari oli nähnyt samanikäisenä paljon laveamman kappaleen maailmaa
Anssi Eriksson & Timo Tolkki TIMO TOLKKI Hymni elämälle Stratovarius-kitaristin tarina Stratovariuksen voimahahmona tunnetuksi tulleen Timo Tolkin avoin ja kaunistelematon omaelämäkerta. Susanna Ruuhilahti TOMMI LÄNTINEN Ääretön ikävä Pitkän linjan rokkarin elämään on mahtunut ikimuistoisia hetkiä ja ihmisiä, mutta myös asioita, jotka ovat jälkikäteen kaduttaneet. Minerva tulostus.indd 19 6.5.2020 20.10. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta Saatavana myös sähkökirjana Saatavana myös äänikirjana Joe Nick Patoski & Bill Crawford STEVIE RAY VAUGHAN Ristitulessa Ainutlaatuinen elämäkerta yhdestä kaikkien aikojen merkittävimmistä kitaristeista. 27 95 Saatavana myös sähkökirjana Valikoima vaihtelee myymälöittäin, tarkista myymäläkohtainen saatavuus Suomalainen.comista. Jeff Apter BON SCOTT JA AC/DC 1973-1980 Harvinaisin otoksin kuvitettu kirja AC/DC:n parhaista vuosista, jolloin Bon Scott oli yhtyeen riveissä. Kirja raottaa verhoa power metal -historiaa muovanneiden levyjen äänityssessioihin ja avaa suoran yhteyden niiden kapellimestarina toimineen omapäisen taiteilijan mielen syövereihin. www.minervakustannus.fi Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista
Fiilisten suhteen tärkeä oli myös miksaajamme Jyri Riikosen E-Studio Sipoossa, joka on ihan himmeä mesta, ja Jyri hiffasi meidän soundimaailman ihan täysin. Vajaat 15 vuotta kului ja puhelin soi… NOPEIMMIN UUTENA HANKKIMANI LEVY Beck Odelay – Odelaysta lähtien hain Beckit ilmestymispäivänä sikana säkissä, enkä koskaan pettynyt. Tajunta räjähti ja sukelsin divarien proge-psykedelia-fuusiolaareihin. HOLMES-PUNK-ORKESTERIN KANSSA DIGGAILTU LEVY Smack Live Desire – Istuin 90-luvun lopussa Holmesin rumpupallilla, coverina skulattiin Pass That Bottlea. Sanoittaminen oli kollektiivinen juttu, jossa Rane alkoi säveltää ja spontaanisti laulaa kertosäkeitä, joissa kiteytyi usein koko kappaleen idea. Notkissämplet tuli sieltä: Zappa, Residents, Gong, Mahavishnu, parhaat friikkailut. LEVY JOKA TUO MIELEEN IISTIMMÄN HELSINGIN NUORUUSVUODET The Geto Boys The Geto Boys – Public Enemy, N.W.A.… Nopea, vallankumouksellinen räppiryöppy 90-luvun taitteessa kulminoituu Geto Boysiin, joka vei pelin tyrmäävällä vimmalla vielä hurjemmille leveleille. Huhun mukaan Rane Raitsikka eli Losissa kodittomana narkkarina. Nythän Ranekin laulaa enemmän soolona ja yhdessä kimppaliidejä ja voimastemmoja. (Notkea Rotta / Atomirotta) K u v a: V il le Ju u ri k k al a Elämäni soundit 5_20.indd 20 8.5.2020 7.32. Tässä paahtavat ällistyttävät, nälkäiset soittajat, heille vihdoin täydellisen tuottajan (taas Rick Rubin) ohjauksessa uransa huipulla. Molempien tinkimätöntä matkaa on ollut upeaa seurata levy levyltä näihin päiviin saakka ja toivottavasti pitkälle tulevaisuuteen. Radioheadin ohella tärkein ysäriartisteista. Siellä otettiin biisejä heti hyvin haltuun ja hihkuttiin aidosti, kun ne toimivat niin hyvin ja yleisökin oli hyvin mukana.Nyt täytyy tyytyä uusien ideoiden haudutteluun, laulun ja pianonsoiton opetteluun, ja uutta demoakin alkaa tulla taas. Nyt kondis on kovempi kuin koskaan. LEVY, JOKA TEKI VAIKUTUKSEN OMAA ARTISTIUTTANI AJATELLEN Red Hot Chili Peppers Blood Sugar Sex Magic – Muna sukkaan ja menoks, ei sen kummempaa. – Helkkarin hauskaahan siitä tuli, kun vielä nää Ranen frendit toivat omat oivalluksensa mukaan. A tomirotta-trio on kiertänyt tiiviisti kuusi vuotta konsertoimassa ympäri Suomea, joten koronakevään keikkakiellot aiheuttivat toistaiseksi pisimmän soittotauon juuri, kun yhtye julkisti neljännen albuminsa. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN Talking Heads Remain In Light – Remain In Light tulee klassista ”autiosaaren levy”-kysymystä miettiessä aina heti mieleen. Frith valottaa, mitkä maailmat puhuttelivat, toki naitettuna tiukkaan Prince/Clinton-pumppaukseen. Kiediksen melodinen rap-flow on parhaimmillaan, eli tällä juuri tällä levyllä on maailman parasta toimittamista. Elämäni soundit 20 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Mikko Sarjanen TÄRKEÄ ALBUMI, JONKA TEOSSA OLISIN HALUNNUT OLLA MUKANA Miles Davis On The Corner – Vaikka vain studion nurkassa sihauttelemassa rytmimunaa, samalla ihmetellen, kuinka se täysin käsittämätön ihon alle hiipivä, vinksahtanut universaali groove syntyy, johon johtaja Miles pihauttelee säästellen totuuksiaan. – Herra Raitiovaunulla on sävellyspuolella homma tukevasti hallussa, Mikko ihastelee. Kitarat vedettiin siellä, Rane lauloi osuutensa himastudiossaan Lahdessa ja Jykän kanssa jyystettin mun voksut kasaan pikkupajassamme Stadissa. Muistan illan, kun kaljoiteltiin Smackia kuunnellen, ja kaveri selosti mitä niille kuului silloin. Hengitysilmaa. Rick Rubinin soundit ovat kirkkaat ja sanoma selvä – Fuck ’Em! Iski salamana itähelsinkiläiseen tussinäppiteiniin. NOTKEAN ROTAN KEHITYKSEEN JA KOKEILUIHIN LIITTYVÄ ALBUMI Fred Frith Speechless – Pink Floyd löytyi ysärin alussa. Tulee jumppailtua, kun viime kesänä venäytin nivelsiteet crowdsurfailussa ja syksyllä olin oudon klesana jossain flunssassa. Minä rakensin säkeistöjen stooreja, ja työjakoa tehtiin siinäkin. RANE RAITSIKAN MUKANAAN TUOMAA TAVARAA Rod Stewart Every Picture Tells A Story – Käsitys Rod Stewartista nojasi tavaraan, mitä se teki päätettyään Ranea mukaillen ”valloittaa planeetan ja pumpata kaikkia maailman mimmejä.” Hienoja biisejä niissäkin, mutta Ranen tiskijukkaillessa keikkapakussa vanhempi R&B-matsku ja loistava Ronnie Wood/Faces-louhinta tuli tutummaksi. Minulle levy on laulun osalta melodisin, mitä olen tehnyt. Täydellinen, täysin ehtymätön albumi. – Muutenkin kimpassa oli kova puhina päällä, kun viime vuoden mittaan levyä kasattiin. Musiikkia toisesta maailmasta, mutta kuitenkin niin kiinni asfaltissa. – Turussa ehdittiin heittää kenraalit ennen kuin Suomi meni kiinni, loput kevään keikat peruttiin ja nyt vielä kesäkin. Vajaa 30 vuotta sitten tuli lätty hankittua, vähintään viikoittain soinut siitä lähtien ja metromatkoilla nykyään käytännössä aina. Trion transsija teknovelhon J. Yhteistyö kitaristi Rane Raitsikan kanssa alkoi jo Notkean Rotan aikaan, mutta luontevaksi osoittautunut operointi hip hopin ja katurockin genrerajojen yli on IV-levyllä voimistunut tanakaksi yhteiseksi atakiksi. Pajulaakson lisäksi studiokokoonpanoa vahvistavat Sami Yaffan bassot, Mike Monroen fonit, Gunnarien Dizzy Reedin koskettimet sekä ex-Queens Of The Stone Age -rumpali Gene Trautmann
FB: Stupido Market • www.stupido.fi • netti/postimyynti: www.stupido.com MARA BALLS Ratina Live '18 Rrraivoisa live-keikka Ratinan stadionilta, Mara on meirän tiikeri! Ilmestyy 29.5. STUPIDO 2020 kesän kovimmat! LP/CD/DIGI LP/CD/DIGI LP/CD/DIGI STUPIDO 2020 kesän kovimmat! Stupido mainos Soundi.indd 21 7.5.2020 13.14. Muut 2020 uutuudet: ONGELMA: Todellisuus iskee LP/DIGI • CAUSE A RIOT: Final Broadcast LP/DIGI ANNA INGINMAA: Anna Inginmaa LP/CD/DIGI • JOY REGWAN: Tästä taivas alkaa LP/CD/DIGI NYRKKITAPPELU: Isosta nyrkistä naamaan LP/CD/DIGI • KÖYSISTÖ: Romanttinen Tabu LP/DIGI KUMIKAMELI: Kirppusirkus LP/CD/DIGI • AOM: Viimeiseen hengenvetoon LP/CD/DIGI STUPIDO MARKET Helsingin Kalliossa myy/ostaa uudet ja wanhat vinyylit. Ilmestyy 29.5. STUPIDO MARKET, Porthaninkatu 4, +358 50 470 8664, market@stupido.fi Avoinna arkisin 12-18, la 11-16, tarkista kesän aukiolot netistä. PELLE MILJOONA & ROCKERS Tanssiva tuli Legendalta mietittyä ja punnittua musaa, sai Hesarinkin kirjoittamaan jo läpiä päähänsä. Tarjolla myös paidat ja muut pop-kulttuurin ilmentymät. PLUTONIUM 74 Matkalla perille 12 vuotta kypsytelty tupla-albumi, hyvää kannattaa odottaa! Ilmestyy 12.6
Jonakin päivänä se henkinen musta möykky voi viedä voiton, eikä puhuminen multasuulta enää onnistu. Sami Lopakka (s. Toki Lo pakka myös sävelsi Sentencedille, mutta erityisellä vimmalla hän kir joitti kaikkien kipupisteiden tuolle puolelle vaeltaneita lyriikoita. Eri tavoin rankkojen bändi vuosien jälkeen Lopakan kitara sai maata pitkään rauhassa, mutta on neksi se ei unohtunut kaapin peru koille lopullisesti. Manan synkeillä majoilla hamaan loppuun asti makaava Sentenced suoritti hallitun itsemurhan – kuin kapa muutenkaan. Äärimmäisen ras kas KYPCK onkin tuonut tuliaisia Jäämeren pohjamudista jo kolmen toista vuoden ajan. ”Kun jotakin päätetään, niin siinä pitää olla jämäkkyyttä ja lopullisuutta.” SAMI LOPAKKA: haast_Lopakka_a.indd 22 7.5.2020 10.51. Viime vuosina hän on rapannut ruostemetallia KYPCK:n riveissä ja julkaissut ylistettyjä kirjoja. – syyspimeällä 2005. K uten me valitettavan hy vin tiedämme, suomalai nen jöröjukka ei välttä mättä saa suutaan auki koko elinkautisensa ai kana. Vuonna 2014 puolestaan täyttyi Sami Lopakan kaikista suurin tai teellinen unelma, kun mustan huu morin ja tragikoomisten tapahtu mien täyttämä esikoisromaani Marras ilmestyi. Ja mikäli paksua Oulun murretta puhuvaa Lopakkaa on us kominen, hänen kirjallinen uransa on vasta alussa. 1975, Oulu) löy si omaksi ja läheistensä onneksi kei not pahan olon purkamiseen jo var hain. Tunnetuin Lopakan ulostuloista on monenlaisten painavien sävyjen mestarillinen tulkitsija Sentenced, jonka liekki paloi väkevänä perusta misvuodesta 1989 kuluvan vuositu hannen alkupuolelle asti. Pohjoispohjanmaalaisen metallipioneeriyhtyeen tarina päättyi jo viisitoista vuotta sitten, mutta Lopakka ei ole levännyt laakereillaan Sentencedin omaehtoisen poismenon jälkeenkään. Pikkunaskalina pahimmat höyryt puhaltuivat ulos painimols killa, kun taas teini ja aikuisiässä – kun musiikki oli taas kerran pelasta nut yhden sielun urheilulta – helpo tusta on löytynyt erilaisten taiteen muotojen ääreltä. 22 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Sami Lopakka tulee kantamaan Sentencedin sanoittajan ja kitaristin maineikasta viittaa siihen asti, että musta kuolo häntä päähän koppaa. Sen tenced tunnetaan tänäkin päivänä yhtyeenä, jonka kappaleissa mur hattiin itseä enemmän kuin ei mur hattu
SOUNDI 23 haast_Lopakka_a.indd 23 7.5.2020 10.51
Ite aattelen ehdottomasti niin, että ennen syntymää ei ollu mitään ja kuoleman jälkeen ei ole mitään. – Koskaan en oo miettiny niin, että tämä tarina jatkuis jossain muualla. Tohdin ennustaa, että tässä haastattelussa puhutaan varsin paljon kuolemasta. Ja toki kun pieneen kylään tuli kaupunkilaispoika, niin paikalliset mietti, että mikähän pelle se tämä on. – Olin kaksitoista, ku sain joululahjaksi aivan paskan akustisen kitaran. – Olin aloitellu painia jo Oulun aikana, ja huomannut että minähän oon tässä aika hyvä. Kuka uskoo, että se horsma jatkaa eloaan jossakin taivaassa. Sillä hetkellä tuli tietoisuus siitä, että tässä ollaan nyt olemassa. Perheesi muutti Oulusta reilun kolmenkymmenen kilometrin päähän Muhokselle, kun olit kolmannella luokalla. Mun soittotaito oli edelleen noviisitasoa, mutta tiukan reenauksen myötä homma meni eteenpäin. – Yksi päivä muistin, että tuolla kaapissahan on se lelukitara, ja yritin sitten soittaa biisien mukana korvakuulolta. Ja kyllähän kuolema on kiehtonu sieltä asti, jopa häiritsevälle tasolle asti. – Se oli ihan hirveää. Vanhemmat erosivat, kun olin vielä pieni nappula, ja isäpuolesta tuli mulle se oikea isä. Kauhun tunteella ja itkulla alotettiin. Nälkä kasvo nopeasti, ja päätettiin mennä studioon. Olin ollu pari vuotta koulussa ja kuviot oli tutut. Sitten muutettiin, ja ahisti pirusti, että painiharrastuskin hyytyi siihen. Ennen musiikin löytämistä Sami Lopakka päästeli suurimmat höyrynsä painimolskilla. Musta tuntui heti, että saan purettua oman pään sisästä paskaa rankan musan kautta. – Muhoksella samanhenkiset tyypit löysi toisensa, ja Sentencedin kokoonpano alkoi hahmottua. No, tälle tyypille tuli teini-iässä viinakuviot, ja se veti mopolla kaheksaakymppiä puuhun ja kuoli. Miten Sentencedin rivit alkoivat kasautua. Onneksi Muhokselta löyty painiseura Voitto, ja menin mukaan siihen touhuun. Kun homman miettii näin, saa elämästäkin enemmän irti. – Tutustuin Rannan Veskuun, josta tuli sittemmin Sentencedin rumpali. Siksi ensimmäinen kysymys kuuluu näin: mikä on ensimmäinen muistikuvasi elossa olemisesta. Se hoiti hommat pirun hienosti. Olin hiljanen ja vetäytyvä pentu, eikä mun ollu helppo löytää uusia kavereita. Voitin monia piirinmestaruuksiakin. – Nyt täytyy painottaa, että ei mun lapsuus mitään helevettiä ollut. Vaikka se kitara oli vitun surkia lelu, tuli tunne, että ei tämä soittaminen ihan mahdoton yhtälö ole. ”Teen mitä teen, ja se mitä tapahtuu myöhemmin vastaanottajan päässä, ei ole enää mun asia.” K u v at : Sa m i Lo p ak an ko ti al b u m i haast_Lopakka_a.indd 24 7.5.2020 10.51. Myös tällä mun ekalla muistikuvalla voi olla näin kauaskantoinen, koko elämää määrittävä vaikutus. Ensimmäinen muisto liittyy vuoteen 1977, kun olin 2-vuotias, ja näin mun biologisen isän lyövän äitiä paistinpannulla naamaan. Entä milloin tajusit oman kuolevaisuutesi. Että ainakaan meidän luokalla kukaan muu ei tiedä Obituarya. Vaikka olin pikkujätkä, pinnan alle oli jo kertyny raivoa. Yksi vähän vanhempi painikaveri nappasi SM-mitaleita, ja sitä katsoin ylöspäin, että tuolla lailla pitäsi itsekin pystyä vääntämään. Vielä sillon kuuntelin Michael Jacksonia ja Madonnaa, mutta tämä peli loppui seinään, kun törmäsin Metallicaan, Slayeriin ja Anthraxiin. – Nyt lähetään aika diipillä. – Ruvettiin kiertään turnauksia Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Aloin sillon havahtua, että tää on ainutkertanen juttu. Mutta minä en ole mikään saarnamies. – Mummoa ja pappaa alkoi kaatua, kun olin vähän toisella kymmenellä. Helevetti, että innostuin. Oma painiinnostus ei loppunu vielä siihen, mutta joku särö hommaan tuli. Vesku oli skenetyyppi, ja sillä oli death metal -bändien nauhoja ja pienlehtiä. Olin muistaakseni 11-vuotias, ja tämä ahisti ihan vitusti. Evoluutioteorian mukaanhan me ollaan sukulaisia esimerkiksi tien penkalla kasvavan horsman kanssa. Sitten kohtalo puuttui peliin. – Monilla taidetta tekevillä tuntuu olevan joku haava, ja esimerkiksi musan avulla pystyy tuomaan esille asioita, joista ei muuten voi puhua. Pää räjähti ihan oikeasti. Jos joku saa loh24 SOUNDI > Soundi-haastattelu tua uskomuksista, niin antaa mennä vaan. Olin huuli pyöreänä, että mitä helevettiä, tässä zinessähän on Autopsyn haastis. Miltä se tuntui. Sitä alkoi tajuta, että pinnan alla on maailmanlaajuinen skene, josta juuri kukaan ei ole kuullut mitään. Tai jos se on ollut ilikiä horsma, niin sitten helevetissä. Kavereitakin löytyi. Sitten pöytä pyyhittiin puhtaaksi ja lähettiin Muhokselle. Nuoriherra Lopakka asui ensimmäiset vuotensa Oulussa ennen Muhokselle muuttoaan. Jostakin syystä aloin nopeasti hahmottaa, että missä kohdassa mennään kaulalla ylös ja alas, ja mitä käsillä pitää tehdä. No, pelle! Hah hah! Harrastit painia, ja se auttoi Muhoksen kuvioihin pääsemistä. Niin kuin se nyt usein puuttuu. Aika pian se liekki alko oikeasti hiipua
Jos ei, niin ei sitten. Kynän päästä alkoi tipahdella juttuja ja kirjoitin niitä ylös yksi kerrallaan. Jos eka levy oli vielä omien death metal -suosikkien apinoimista, niin Northilla löyty jo ihan oma tontti. Jos tekee taidetta, niin silloin ei voi miettiä, että mitähän joku muu tästä aattelee. BiiVasemmanpuoleisella porukalla Sentenced teki ensimmäiset demonsa. Kesällä 1991 tehtiin Rotting Ways To Misery -kakkosdemo, ja sen jälkeen ranskalainen Thrash Records tarjosi levytyssopparia. Yhteistyö Thrash Recordsin kanssa päättyi Shadows Of The Past -debyyttialbumin (1991) jälkeen, kun noususuhdanteessa ollut helsinkiläislafka Spinefarm Records tarjosi sopimusta. Sinä olit silloin viisitoistavuotias. Sami Lopakka lupaa, että lopettamispäätös pitää. Ei vittu, nämä kaikkihan kertoo itsensä tappamisesta! Räjähdin hallitsemattomaan nauruun. – Monesti on naurettu, miten kuutamolla me oltiin siellä Kemin Tico-Tico -studiolla. – Tämä ohjenuora koskee kaikkea taiteellista tekemistäni. Olihan se soppari järettömän kova juttu 16-vuotiaille sälleille. Levy lähti liikkeelle, kun Miika (Tenkula, Sentencedin pääasiallinen säveltäjä) tajusi Shadows Of The Pastin jälkimainingeissa, etSOUNDI 25 tä nyt pitää säveltää biisejä, jollasia ei tee kukaan muu. Ihan susihan se diili oli, mutta ihan sama: me oltaisi laitettu nimet vaikka paskaiseen vessapaperiin. – Down-albumi (1996) oli tekovaiheessa, kun kokoonpano muuttu, ja Laihialan Ville tuli laulajaksi. Tähän loppui Sentencedin taival. Siis mitä vitun ”miksata”. Tane oli tehnyt suurimman osan edellisen Amok-levyn (1995) teksteistä ja yhtäkkiä se sanoittajan pesti putosikin mun syliin. – Sain sitten Miikalta alustavia biisiaihioita, ja yritin kuunnella, että mitä ne melodiat mulle yrittää sanoa. – Ensinnäkin... Näitä oli ainakin Blasphemy, Darkthrone, Vital Remains ja Sepultura. Sinä otit Sentencedin pääasiallisen sanoitusvastuun hartioillesi, kun yhtyeen basisti-laulajana vuodesta 1991 toiminut Taneli Jarva poistui takavasemmalle. Sinne pistetään sitä, mikä palvelee kokonaisuutta parhaalla tavalla. kesäkuuta 1993 – sopivasti suomalaista suvea viilentämään. Jos lähtee tälle tielle, niin korttitalo romahtaa siihen paikkaan. En ole, en lähellekään. Mietitkö missään vaiheessa, että uppoudutaankohan näissä teksteissä jo vähän turhankin syville vesille. Sentencedin ensimmäinen demo When Death Joins Us ilmestyi marraskuussa 1990. Taide ratkaisee aina sen, mitä teokseen laitetaan. Ahti (studion omistaja Ahti Kortelainen) tuumi siinä, että jätkät, nämä pitää vielä miksata. Siellä maalataan välillä seinää niin väärän kokosella pensselillä, että samalla värjäytyy katto ja lattiakin. Viimestään tässä vaiheessa me bändin sisälläkin havahuttiin, että Miika on varsin erityislaatunen biisinikkari. Kakkoslevynne North From Here ilmestyi 1. Ihan sama homma mun kirjojen kanssa. – Painatettiin viissataa kasettia. ”Sentencedin maine voi olla mitä on, mutta totuus on se, että loppujen lopuksi me kustiin hyvin harvoja keikkoja kännin takia.” sin pitää toimia aina ensin itselle, ja jos joku muu saa siitä revittyä jotakin, niin hyvä. Oltiin jotenkin saatu nauhoitettua kaikki biisit, ja aateltiin lähteä helevettiin. Itsensä tavalla tai toisella surmaamisesta tuli eräs Sentencedin tavaramerkeistä. Mutta kyllä mä oon saanu lohtua siitä ajatuksesta, että oman elämän päättäminen on yliK u v at : Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o haast_Lopakka_a.indd 25 7.5.2020 10.51. Totta kai multakin on kysytty sitä, että oonko mää ikinä yrittäny tappaa itseäni. Joensuussa helmikuussa 1992 (oikeanpuoleinen kuva) basson varteen oli kiinnitetty myöhemmin Impaled Nazarenesta, The Black Leaguesta ja Poison Whiskysta tuttu Taneli Jarva. Lokakuussa 2005 yhtye soitti Oulun Teatrialla viimeisen keikkansa ruumisarkku rekvisiittanaan. Osa lähetettiin omille suosikkibändeille pitkien kirjeiden kera. Kun oltiin valmiita studioon, aloin katsoa kokonaisuutta... Että ei jumalauta, semmoinen teemalevy. Teen mitä teen, ja se mitä tapahtuu myöhemmin vastaanottajan päässä, ei ole enää mun asia. Näinä myöhempinä vuosina on tehty Kurskin (KYPCK) kanssa niinkin, että on soitettu levylle juttuja vasiten päin vittua, kun biisi on kaivannut just sellaista ratkaisua. Kun kirjeitä alkoi sitten tippua joka puolelta maapalloa, niin siinä vaiheessa tuli ihmeellinen fiilis että helevetti, tämähän onnistui tämä homma. Että tässä on tämmöinen, tässä tämmöinen... – Tavoite oli tosiaan se, että Northin pittää kuulostaa mahdollisimman kylmältä, ja siinä kyllä onnistuttiin. – Mutta niin..
Millaisia muistikuvia on päällim mäisenä, kun palautat mieleen Sen tencedin viimeisen konsertin Oulun Teatrialla lokakuun alussa 2005. Joo, tuolla kellarissa on käytettyjä, ne on edukkaita. Ihan kokeilumielessä, että ennen pitkää meillä kaikilla on tämäkin reissu eessä. Mutta aika nopeasti se ajatus muuttui, ja kiertuebussi alkoi tuntua jonkunlaiselta liikkuvalta selliltä... Se johti siihen, että joku alko ryypätä kahta kauheammin, kun taas toinen makasi bussissa omassa punkassaan kaiken joutoajan. En meinannu uskoa sitä todeksi ainakaan pariin päivään. – On ollu mielenkiintosta reissata myöhemmin oman perheen kans. Sentencedin maine voi olla mitä on, mutta totuus on se, että loppujen lopuksi me kustiin hyvin harvoja keikkoja kännin takia. Näihin aikoihin KYPCKyhtyeen Tšernodebyyttilevy oli jo ilmesty nyt, vaikka annoitkin oman kitara si kerätä reilusti pölyä Sentencedin viimeisen keikan jälkeen. Kiertueilla taas oli sellaisia hetkiä, että tyyppi katsoo silmiin ja sanoo, että mitään muuta syytä sille ei ollut... Ai jaa, onpa kalliita, oisko mittään halavempia. Että tehtäisiin vielä yksi levy. Varsinkin ulkomaalaiset tajusivat, että nämähän on oikeasti tämmösiä, eikä nämä edes yritä myydä levyjä tai miellyttää. Eikä tämä mai ne ole muuttunut vuosikymmenien aikana miksikään. laan hölmöä, mutta se on silti paljon arvokkaampaa kuin omien periaatteitten myyminen. Oli juhlat joka ilta, ilmasta viinaa joka ilta helevetisti. k u v a: Jo o n a M äk i haast_Lopakka_a.indd 26 7.5.2020 10.51. Kiertueet ne vasta paskaa olivat kin. Että miten helevetissä rokkibändillä voi olla tämmöinen vaikutus. Että mennään takasin bussiin mököttämään, ei tästä tule mitään. Ja samaa lohtua on tuntunut saavan moni muukin... Olihan se haikeaa, mutta päällimmäisenä oli silti hieno tunne, että me onnistuttiin ja saatiin tää bändi helevetin hienosti hautaan. On sitä tullu joskus mietittyä niitä bändireissuja, että kuinka saatanan sumussa sitä oli. Toisen perustajajäsen Hiili Hiilesmaan lopetettua yhtyeessä soittavat Antti Karihtala, Lopakka, Jaakko Ylä-Rautio, Erkki Seppänen ja Sami Kukkohovi. Me ei todellakaan tehtäs comebackia, vaikka mies ois hengissäkin. Se sydänvika Temelän vei. Ei, vaikka joskus myöhemmin tulis olo, että päätös on väärä. Se oli selvää, että kaikki odotti vaan kiertueen loppumista. Omassa porukassa oltiin, että vittu mitä paskaa, kaikkeen sitä taas joutuu. Itku siinä tuli. – Mentiin ennen keikkoja kysymään oululaiselta alan yrittäjältä, että missä hinnoissa arkut pyörii. Kaikkia alkoi ahistaa ja masentaa. Olihan siellä toki niitä puhelinhaastiksia, joissa vastattiin yhellä tai kahella sanalla. Sentencedin tekstit nimittäin alkoi toimia terapeuttisella tavalla, ja niitä ”teidän musa pelasti sillä mustimmalla hetkellä” -palautteita tuli lopulta lukemattomia määriä. Sitä alkoi väkisinkin miettiä, että eihän tämmöisessä touhussa ole mitään järkeä, eikä ihminen voi yksinkertaisesti elää näin. Oltiin Ilosaaren päälavalla, ku Ville yhtäkkiä tiputti mikin kesken biisin ja suksi helevettiin. Kaikkien ajatus oli sillon, että se oli siinä, ei tätä pelleilyä jaksa enää kukaan. 26 SOUNDI päätään mahollista. Soitettiin biisi loppuun, ja lähettiin sitten itekin pois lavalta. Pari viikkoa myöhemmin oltiin hautaamassa kaveria, kannettiin arkku alttarille ja laskettiin se kuoppaan. Tarkoitan henkisesti sumussa, kun ei me kuitenkaan oltu humalassa tai rapulassa koko ajan. – No, ekan kiertueen alkupuolella oli hetken hauskaa... Arkkuun oli matkalla valunu kaikenlaisia nesteitä ja käry oli aikamoinen, mutta kyllä me itekin maattiin siinä arkussa finaalireissulla. Milloin Sentencedin lopettami sen siemenet kylvettiin. Jollakin kierolla tavalla tämä kaikki ruokki bändin mainetta... Silläkään ei lopulta ole mitään vaikutusta tähän, että Miika tippui rivistä matkan varrella. Venäjäksi laulavan Kurskin laahaus on lohdutonta. Että käydään vaikka Eiffelin tornilla, jos se vähän piristäsi. Kuinka iso yllä tys kuolema oli. – En mää osannu pelätä sitä yhtään. Päästiin lopulta yhteisKovan ja omaperäisen jutun äärellä. – Tehtiin satoja tai tuhansia haastatteluja, eikä kertaakaan esitetty mittään, vaan oltiin tasan omia itsejämme. Nämä ei ollu mitään tietoista imagon rakennusta, vaan me oltiin vaan muhoslaisia ja oululaisia jätkiä, joitten touhu vaan oli semmoista. Totta kai se tuntui aina helevetin hyvältä, mutta myös saatanan rujolta ja melko hämmentävältä. Totta kai sellainen on tavalKävittekö te ikinä porukalla kat somassa vaikkapa nähtävyyksiä. että ilman tätä bändiä mä en ois enää tässä ja nyt on hieno paiskata sun kans kättä. Oltiin sillon parikymppisiä sällejä jossakin Italiassa ja Ranskassa, ja nyrkit heilu komeasti lavan edessä. The Funeral Album julkaistiin keväällä 2005. – Kesällä 2004 homma oli jo varsin tulehtuneella tasolla. – Onhan meille lopettamisen jälkeen tarjottu esiintymisistä isojakin summia, mutta Sentenced ei tule takaisin vaikka kävis mitä. On päätetty mennä vaikka just Pariisiin tai Roomaan, ja ne onkin ollu mahtavia paikkoja. Sentencedin maine ”jurona suo malaisyhtyeenä” kiiri jo aikoinaan maailman ääriin asti. – Alkuperäinen idea Kurskista tuli jo loppuvuodesta 1999, ku oltiin tekemässä Sentencedin Crimson-albumia Tico-Ticolla. – Meni joku viikko ja tuumin, että ei tätä bändiä voi lopettaa näin paskaisesti. Niin, läheinen ystäväsi ja Sen tencedin musiikin sielu Miika Tenkula menehtyi synnynnäisen sydän vian aiheuttamaan kohtauk seen talvella 2009. Ja soitetaan muutamia valikoituja keikkoja. Se oli helevetin paha paikka. Se keikka oli siinä. Sitä vaan ootti Temelältä uutta tekstiviestiä, mutta sitä ei sitten koskaan tullu. – Muutaman viikon mittasilla kiertueilla otettiin ehkä puolenkymmentä kertaa itseä niskasta, että nyt mennään katsomaan jotakin. Sain Villen kiinni seuraavana päivänä, eikä se puhelu ollu kovin rennon kuuloista porinaa. Me ostettiin lopulta kolome vähänkäytettyä arkkua. Äänittäjänä ja tuottajana toimi Hiili Hiilesmaa, ja Hiilihän tykkää kaikenlaisesta eriskummallisesta meiningistä. Ja sitten kun Sentencedin myöhemmät levyt julkaisseelta saksalaiselta Century Medialta tuli jotakin suunnitelmia, että millon tulee levy ja millon kiertue ja kenen kanssa, niin se tuntui vaan absurdilta. Toki Miika juopotteli joskus räväkästi, mutta ei se mikkään spurgu ollu, ja tuolla pitkin katuja kuitenkin painaa menemään seittemänkymppisiä puliukkoja. Silloin heitettiin ilmoille ajatus lyijynraskaasta ja äärimmäisen haikeasta yh> Soundi-haastattelu ymmärrykseen. Sitten kun päästiin sinne niin oltiin, että vittu tämmöinen ranskalainen romuläjä. Jäähyväiskiertueen konsertit al koivat väkevästi, kun te kannoitte ruumisarkun keskelle lavaa ennen soittohommien alkamista. Jo seuraavina päivinä mielen valtasi vahvistava tunne, että se pätkä oli siinä, nyt voi tehdä jotakin muuta. Yhtä oli masinoitu ruumiin kuljettamiseen Belgiasta. – Ja kun yhtä meistä alko tosissaan vituttaa, niin muut reagoi siihen, eikä todellakaan kannustavasti. – Kun keikka päätty, menin lavarakenteiden alle ja olin siellä ehkä vartin. – Miikan kuolema oli ihan hirveä juttu. Kun jotakin päätetään, niin siinä pitää olla jämäkkyyttä ja lopullisuutta, eikä nämä hommat ole myytävissä millään hinnalla
PME Babel tulostus.indd 27 6.5.2020 19.51
Sitten Likeltä otettiin yhteyttä, että tämähän on meidän näköistä kamaa. Siis vittu mikä lähtökohta tehdä lapsia... – Oon miettinyt, että kolmannen teoksen pitää olla julki ennen kuin täytän viiskymmentä. Sitten ne tuo lahjaksi pontikkaa, suolakurkkuja, maalauksia tai vaikka kutomiaan villasukkia. Marraksessa oli ihan vitullinen urakka, ja vasta sen päätteeksi aloin hakea kustantajaa. Sitten joskus vuosituhannen vaihteessa tajusin, että näistä Sentencedin kiertuehommistahan voisi saada pohjan... Esikoisromaanisi Marras ilmes tyi tammikuussa 2014. Se kertoo... Ennen kuin oli lapsia, niin mietin oikeasti, että jos saan joskus jälkikasvua, niin sitten mun täytyy sulkea se itsemurhaikkuna vähintään kahdenkymmenen vuoden ajaksi. 28 SOUNDI tyeestä, joka vie musiikillisen ruosteen ihan loppuun asti. Oikeasti tuntui, että mä lähden levitoimaan. Tuntui heti, että tämä on tarkoitettu näin. Ollaan keikalla, paikalla on vaikka viiskymmentä tyyppiä, ja ne laulaa koko ajan mukana. Parista puljusta vastattiin, että voitaisiin julkaista, mutta tarinan rankempia rosoja pitäisi loiventaa. Joku tykkää, toinen ei. Toiseksi: miten sinä tahtoisit kuolla. Hah! – Jos nyt koitan vakavoitua oikeasti, niin oon yrittänyt pitää helevetin tiukasti kiinni siitä, että tuon omien lasten elämään ajatusta siitä, että heitä rakastetaan ja kaikki asiat järjestyy setvimällä. Täytyy keskittyä johonkin, ja tehdä se juttu sitten viimeisen päälle. Kurskin viides albumi on parhaillaan työn alla. Jos tässä nyt on Marras ja Loka, niin kai sen pitää olla sitten Syys. Heitin siinä ihan vitsillä, että pitäsiköhän tässä olla laulut venäjäksi. – No, ensinnäkin toivon, että tämä homma jatkuu vielä mahdollisimman pitkään. – Aika helevetin paljon. 6. Että tässähän mulla on kirjan raakarakenne, kun kaupunki kerrallaan mennään, ja meininki ja huumori muuttuu koko ajan mustemmaksi. – Kun Sentencedin lopettamisesta oli kulunut reilu vuosi, tuli Hiilin kans puhetta, että katottasko se pitkään puhuttu kortti. Michael, Oulu > Soundi-haastattelu ”Vastasin niille, että tämä menee ennemmin saunan pesään kuin siloiteltuna kauppaan.” – Sillon kun Sentenced loppui, niin eihän siihen maailmaan pystyny pitkään aikaan palaamaan tässäkään mielessä. – Täytyy painottaa, että Kurskin idea on sama kuin muissakin mun tekemisissä: tehdään hommaa taiteen ehdoilla ja kaivetaan mahdollisimman syvältä. Eihän siihen ole enää kuin muutama vuosi, ja Lokankin tekemisen kanssa meni pitkään. Tuli niin eläkeläismummoa kuin teinipoikaakin juk u v a: Ti m o Is o ah o haast_Lopakka_a.indd 28 7.5.2020 10.51. Mutta myöhemmin se ajatus kirjan tekemisestä alkoi vaivata, ja päätin tehdä teoksen vaikka pöytälaatikkoon. Perkeleen hyvä kysymys! Kyllähän se paras lähtö varmaan olisi, että saisi kuolla unessa ilman tuskia, läheisten ympäröimänä. Hiili pysäytti nauhan saman tien ja puisteli päätään, että vittu jätkät, nyt ollaan oikeasti aivan helvetin kovan ja omaperäisen jutun äärellä. Pitää varmaan vääntää kakstoista, yksi joka kuukaudelle, niin on loppuelämäksi hommaa. Oon halunnu tarjota vakautta ja turvaa... Ekaksi tuli nimi Loka, ja mietin sitten tekeväni semmoisen tulehtuneen ja ylilyöntejä pursuavan opuksen, jossa on tulvimalla häiritsevää paskaa ja hävettäviä juttuja, joista kukaan ei kehtaa puhua ääneen. Kun raapustin nimeä soppariin, niin se oli varmaan kaikista suurin hetki tällä omalla taiteellisella polulla... Vastasin niille, että tämä menee ennemmin saunan pesään kuin siloiteltuna kauppaan. Oon kyllä miettiny jo sitäkin, että jos tämä kolmas romaani valamistuu, niin mitäs sitten. Mun kohdalla ei kuitenkaan toimi ollenkaan se, että olisi monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Sitten mentiin studioon, ja Eki alkoi vetämään... Samaan aikaan toiset miettii, että mitäs perkeleen kommunisteja nämä on... Vielä kaksi kysymystä. Luvassa on nähtävästi kolmas kin kirja, sillä kaavailemasi trilogia kaipaa vielä yhtä osaa. Just niitä juttuja, joita itseltä ehkä osittain puuttu. Ei mennyt kauaakaan, kun Tampereelta löyty kaveri nimeltään Erkki Seppänen – hevilaulaja, joka puhu venäjää ilman aksenttia. Tai Joulu. joulukuuta 2019 Irish Pub St. Että onko nämä jotakin länsimaisia fasisteja, jotka vittuilee meille venäjäksi. On siellä tullu mietittyä että ei jumalauta, miten helevetissä mä tänne oon päätyny, vieläpä parhaiden kaverieni kanssa. tulle, että ei saatana, kerrankin joku sanoo näitä juttuja ääneen. Poika on nyt seitsemäntoista ja tyttö neljätoista, ja kohtahan ne saattaa muuttaa jo omilleen. – No, aikamoista! Saatetaan löytää itsemme jostakin Uralin tuolta puolen. niin, pohjoissuomalaisen rockyhty een Euroopankiertueesta! – Ekan kerran haaveilin oman ro maanin julkaisemisesta jo parikymppisenä. – Mutta miten haluaisin kuolla... Kriisin paikkaa pukkaa silloin. Millaista on ollut kiertää Venä jän metropoleja ja takamaita KYPCK:n kanssa. Ensim mäiseksi: miten isyys on muuttanut sinua ja suhtautumistasi elämään. Mutta tuskin se tämäkään tarina niin hienosti loppuu. No, lisää on kuitenkin luvassa. Kurskin konsepti on vaan kaiken kaikkiaan niin outo, ettei venäläisetkään läheskään aina tiedä, miten tähän pitäsi suhtautua. Vaikka tässä on välillä lyijyliivit päällä, niin ei tässä ole aikomuksena laittaa haulikon piippua suuhun jatkossakaan. – Ajattelin etukäteen, että Marraksen pikimusta huumori ja rankka viinameno menee yli peruslukijan kestokyvyn, mutta eihän siinä niin käynytkään. Hiilihän innostu ja lupas vähän tutkia asioita... – Tämähän oli tavallaan myös toisen kirjan lähtölaukaus kun tajusin, että elämän varjoja löytyy vähän jokaiselta, myös niiltä niin sanotuilta hienommilta ihmisiltä
Vinyy li CD Digi Vinyy li CD Digi Vinyy li Digi Vinyy li CD Digi DALINDÈO DARK MONEY DILEMMA MISSÄ SUN SYDÄN ON ILMO MAAILMAN ANTAA VAUHTII SOFIA ZIDA TOCAME ANNUKKA VIIMEINEN TUOMIO EP KHY tulostus.indd 29 6.5.2020 19.49. MØRKET ORO Pohjoismaiden tykeintä pikimustaa punkmetallia! PEGASOS ANNA VIELÄ AIKAA Tunnelmallista folkia ja eeppisiin mittoihin kasvavaa poppia. TILHET, PAJUT JA MUUT KALIFORNIAN TAIVAAN ALLA “Anna-Sofia Tuomisen lämmin ääni houkuttelee pysähtymään.” ****Juha Seitz / Ilkka Pohjalainen MATKA MAAILMAN YMPÄRI TOINEN Suomirockin messiastrio saarnaa ilmastokatastrofista
Ruusujen kiiteltyä esikoista seuraavaa Kevätuhria alettiin työstää lähes heti debyytin perään. – Superbändi-sanan käyttämistä me yritettiin välttää, koska tuntui niin vahvasti siltä, että musiikki kyllä kantaa, vaikka tekijöiden nimiä ei korostaisikaan. Nyt Kevätuhri on jälleen ajankohtainen otsikko: se on Ruusut-yhtyeen toisen albumin nimi. 30 SOUNDI SOUNDI 31 30 SOUNDI SOUNDI 31 30 SOUNDI Teksti: Ari Väntänen Niin kuin Stravinsky ennen Kevätuhria, Ruusut herätti varhaistuotannollaan suurta ihastusta. Tarkoittiko Ahonen, että Ramonesissa ja Stravinskyssä on kyse yhdestä ja samasta asiasta, vanhan vallan kyseenalaistamisesta. Kun koolla on porukkaa Eleanoora Rosenholmista Disco Ensembleen, se ei voi olla vaikuttamatta odotuksiin ja oletuksiin. Vai sekö juuri oli biisin idea. Uuden albumin ensitahdit ideoitiin keikka reissulla Lapissa. Eikö sanoittaja Erik Ahonen tiennyt, että Igor Stravinsky oli Kevätuhrin (1913) tehtyään taidemusiikille sama kuin Ramones rockille vuonna 1977. Oli miten oli, Stravinskyn primitivistinen Kevätuhri sai ensi-iltansa skandaalinkäryisissä tunnelmissa. – Ajattelin, että jos ihmiset vain kuulevat tätä musiikkia, niin se tulee kyllä resonoimaan. Eli aika punk – Stravinsky kuumensi tunteita alkukantaisuudellaan kuin Ramones konsanaan. Kuvat: GRMMXI Ruusut-taitto_d.indd 30 7.5.2020 10.52. Meille, jotka pidämme tärkeänä mainita, että Ramones & Stravinsky tehtiin alun perin The Breadcrumb Vergersille. – Tuntuu vähän tyhmältä sanoa näin, mutta mulla oli sellainen olo ekan levyn biisejä tehtäessä, että me oltiin jonkin kiinnostavan äärellä, Samuli Kukkola tunnustaa. Levyarvostelujen tähtisateesta päätellen se onnistui lunastamaan ne ensialbumillaan. Bändi kehuttiin pystyyn suurin piirtein heti, kun sen perustaminen paljastui musiikkimedialle, ja sen kollektiivisille harteille alettiin lastata suuria odotuksia. Se tuntui olevan enemmän kuin osiensa summa. Kehut ja kohut eivät tulleet Ruusuille varsinaisesti yllätyksenä. Sille buuattiin, merkittävät kriitikot vihasivat sitä, ja fanien ja dissaajien mielipiteenvaihto yltyi käsirysyiksi. Vaiko oliko koko sanoitus sittenkin vain kuittailua meille, jotka kirjoitamme tällaisia lehtijuttuja. ”Jos sellainen kappale kuin Avaimet avaa ovii kuulostaa populaarilta tai hittihakuiselta, niin kiitos tästä uudesta todellisuudesta, johon olemme saaneet astua.” K ollaa Kestään biisi Ramones & Stravinsky on klassikko, jonka perimmäisestä sanomasta ei oikein ota selvää. Juuri bändin osat eli jäsenet olivat Ruusujen kohdalla se ensimmäinen uteliaisuutta herättänyt asia. Sehän oli tietysti meille iso etu, Ringa Manner muistelee. Kehutun kotimaisen elektropopbändin toinen levy ilmestyy päivälleen 107 vuotta Stravinskyn kohubaletin jälkeen. – Kyllä me itsekin tiedostettiin heti alussa, että Ruusut oli monien vuosien ja erilaisten juttujen cocktail. Mutta kun se ensimmäisen kerran mainittiin, oli mahdotonta enää vetää sitä takaisin. Jälkikäteen katsoen selkkaus oli modernismin läpimurto taidemusiikissa
SOUNDI 31 Ruusut-taitto_d.indd 31 8.5.2020 14.24. Onko se sulatusuuni. On se – se on Ruusut, ja se on palannut mukanaan albumi, jonka nimi viittaa taidemusiikin vallankumoukseen. 30 SOUNDI SOUNDI 31 30 SOUNDI SOUNDI 31 Onko se tutkimusmatka. Onko se viime aikojen puhutuin kotimainen yhtye
Se oli tietenkin viittaus musiikkipiirien tuntemaan vaikean toisen albumin käsitteeseen. Koiviston mielestä salaisuus on onnessa. Asia ei ollut ennalta selvä muusikoille itselleenkään. – Meillä oli jossain vaiheessa sellainenkin juttu kuin Ten Minutes Against The Clock Challenge, jossa piti saada tehtyä biisi kymmenessä minuutissa. Debyytin tekeminen on bändeille usein kaiken siihen mennessä tehdyn vetämistä yhteen, kun taas kakkoslevyä tehdessä on saatava enemmän laatua aikaan paljon lyhyemmässä ajassa. Sillä tavalla yhteiseen saaviin kertyi mäskiä, josta lopullinen tisle uutettiin. – Meistä jokainen tulee eri lähtökohdista, ja perspektiivit ja estetiikat ovat erilaisia, mutta se kaikki sekoittui alussa yhteen niin mukavasti, että me päätettiin jatkaa samaa rataa. Voi olla, että jos tähän lisäisi yhdenkin vääränlaisen luonteenpiirteen, koko korttitalo kaatuisi. – On silkkaa tuuria, että me satutaan toimimaan yhdessä näin hyvin. Tai oikeastaan se koko matka Lappiin ja takaisin oli sitä sessiota. K un Avaimet avaa ovii -single ilmestyi helmikuussa, Ruusut kuittasi Kevätuhrin olevan ”helppo toinen levy, joka on tehnyt itse itsensä”. Vaikka Kevätuhrin luomistyön alkuhetki on määriteltävissä, sitä voi tavallaan pitää myös suorana jatkeena debyytille. Manner muistelee, että debyyttiä tehtäessä päällimmäinen tunne oli innostus. Sen hiomista toki jatkettiin sen jälkeen vielä vuosi tai puolitoista, mutta joka tapauksessa alku sujui tosi luontevasti. Tämä on värikästä tekemistä, kun neljä ihmistä häärää saman asian äärellä. – Me tehtiin Kevätuhri samoilla löylyillä kuin eka levy, Koivisto sanoo. Ruusut ei vitkastellut töihin tarttumisessa. – Me lähdettiin avoimin mielin katsomaan, mitä tästä voisi tulla. Eli me otettiin laitteita mukaan ja kokoonnuttiin soittelemaan. Instrumentit tai tekemisen tavat eivät ole lukkoon lyötyjä, vaan mitkä tahansa asiat voivat olla peräisin keneltä hyvänsä meiltä. Se tuntui aarteelta, josta kukaan muu ei vielä tiedä. Siellä pidettiin ensimmäinen toisen levyn sessio. – Ulkona oli älyttömän kylmä, ja me oleiltiin sellaisessa ehkä vähän homeisessa mutta muuten tosi mukavassa talossa. ”Nyt eletään suurta selittelyn aikaa. Kukkola komppaa, että uuden bändin tunnelma oli kiva. Siinä oli aikaa tajuta, että sehän oli oikeasti tosi Ruusujen onni on ollut kokoonpanon keskinäinen kemia. – Mehän ei aluksi päätetty, millainen bändi tämä on tai millaista musaa me tehdään, Miikka Koivisto sanoo. Aina ei edes oikein muista, miten mikäkin juttu syntyi. Ja kun me tehdään musaa, roolit sekoittuvat. Ensimmäinen levyn runko me saatiin rakennettua yhdessä viikonlopussa. Mehän ei oltu ekan levyn ilmestyessä enää 18-vuotiaita. Siinä tuli nauhoitettua kaikennäköistä paskaa, tai siis paljon mielenkiintoisia ääniä. Kylmiltään oli vaikea sanoa, millaisen bändin Disco Ensemblen Miikka Koivisto, Pintandwefallin ja The Hearingin Ringa Manner, Citymanin ja Eleanoora Rosenholmin Alpo Nummelin ja Streak And The Ravenin Samuli Kukkola voisivat yhdessä perustaa, kun sanoitukset vielä tehtäi siin yhdessä Koiviston vanhan ystävän, kirjailija-toimittaja Lauri Levolan kanssa. Se ei ollut painostava vaan hykerryttävä tunne, että ”meilläpä on tällainen salainen ase…” Ruusut toimi, mutta yhtä hyvin se olisi voinut olla toimimattakin – usein vastaavankaltaiset kokoonpanot eivät yllä lähellekään osiensa summaa. – Se johtui varmaan siitäkin, että kaikki bändissä olivat jo tehneet musaa aika kauan. Se oli tosi paineetonta tekemistä. Käytännössä me alettiin läiskiä ideoita pöytään ja pitää useiden päivien mittaisia sessioita, joissa oli tavoitteena tuottaa ja kerätä talteen hyvältä kuulostavia kohtia ja soundeja. hyvä levy. Alpo Nummelin lisää, että moni sävellyssessio pidettiin keikkamatkoilla, tien päällä. Kaiken avaaminen on varmaankin yritystä muodostaa yhteys kuulijaan, mutta mua ei kiinnosta muodostaa sellaisia yhteyksiä.” Ruusut-taitto_d.indd 32 7.5.2020 10.52. Se luo mystisyyden tuntua myös meille itsellemme, että mistähän tämä musa nyt oikein tuleekaan. Koivisto naurahtaa, että tekemisen on the road -henkeä kuvaa yhden biisin työnimi: ABC Pulkkila. Kaikkien häärätessä aktiivisesti loppu tulos on bändille itselleenkin mys teeri. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Kokoonpanossa oli vaikuttavinta sen yllättävyys. Siinä missä jotkut bändit vetäytyvät yhteiseen retriittiin kirjoittamaan kappaleita, Ruusut ei sitonut uuden musiikin tekemistä mihinkään tiettyyn paikkaan. – Meillä oli silloin muutama keikka pohjoisessa ja me vietettiin vapaapäivää Inarissa, Koivisto muistelee. Bändin ensimmäinen levy ilmestyi elokuun 2018 lopussa, ja Kevätuhria se alkoi valmistella heti alkuvuodesta 2019. Iso osa reissun aikana saaduista ideoista on nyt Kevätuhrilla. – Me ehdittiin haudutella niitä biisejä aika pitkään sekä niitä tehdessä että levyn ilmestymistä odotellessa
Ideana oli tehdä mahdollisimman hyvä levy. Avaimet avaa ovii -single (joka levyn helpoimmin lähestyttävänä biisinä ei kuvaa Kevätuhria kokonaisuutena kovinkaan hyvin) kirvoitti kommentteja siitä, että Ruusut on siirtynyt lähemmäksi valtavirtaa. Uusia sinkkuja kuunnellaan sillä korvalla. – Oli hyvä, että kaikki ehtivät tehdä levyjen välillä muita asioita. – Laurilla on tosi hyviä ja kantavia ajatuksia siitä, miten sanoituksista voi tehdä yhden ison kokonaisuuden, Manner sanoo. Lopulta kaikki sessiot vietiin Sipooseen studioon, jossa me jatkettiin nauhoituksia Artturi Tairan kanssa. Minusta on mukavaa, että me kaikki suhtaudutaan tähän tutkimusmatkailijamaisesti ja ilman pelkoa siitä, että mukaan tulee jotain väärää. Eka levy sai niin paljon huomiota, että se sai ihmiset miettimään, että onkos tässä nyt seuraava PMMP. Yhtyeellä ei ole pelkoa, että mukaan tulisi mitään väärää. Muuten me oltaisiin varmaan tehty kaksi levyä samoilla ideoilla, kun intressit ja näkemykset eivät olisi ehtineet muuttua eivätkä muusikot kehittyä. – Siinä vaiheessa sanoituksessa saattaa muuttua tosi monikin asia, Manner sanoo. Koko ajatus tuntuu vahvan indietaustan omaavasta yhtyeestä erikoiselta, jopa vähän ärsyttävältä. – Hän kirjoittaa paljon runoja ja kertoo meille, miksi missäkin kohdassa sanotaan mitä sanotaan ja minkä vuoksi jossain käytetään tiettyä tavua. – Juuri se on Ruusuja, että yhdistellään asioita, joiden ei uskoisi sopivan yhteen. – Itse olen poiminut Laurin kirjoituksista parhaat palat laulettavakseni. Lauri Levola tuli mukaan Ruusuihin kohtalonomaisen yhteensattuman kautta: hän oli huomannut alkaneensa yllättäen kirjoittaa jotakin laululyriikan kaltaista, ja samaan aikaan Levolan vanhan kaverin Miikka Koiviston uusi bändi pähkäili, kuinka saada aikaiseksi suomenkielisiä lyriikoita. – Eihän siinä biisissä ole edes kertosäettä, Kukkola huomauttaa. Laulajille, jotka Ruusut-taitto_d.indd 33 7.5.2020 10.52. Kun Levola on tehnyt pohjatyön, bändi myllyttää tekstiä, kunnes se on laulettavassa muodossa. Sen jälkeen biisiä työstettiin vielä Stadissa ja Turussa. Sitten onkin paineita keksiä niiden perään jotakin yhtä hyvää. Ringa Manner kertoo, että Levola ei kirjoita valmiita sanoituksia vaan tekee niiden pohjatyön. – Varmasti moni muukin bändi on osiensa ainutlaatuinen summa, mutta Ruusujen tapa tehdä musiikkia korostaa bändin sulatusuunimaisuutta. Se saattaa kuulostaa helpolta, mutta ei välttämättä ole sitä. Ne palaset loksahtivat kätevästi yhteen. R uusujen luonnetta vahvojen ja omaäänisten tekijöiden sulatusuunina vahvistaa se, että sen sanoitusten taustalla on bändin ulkojäsen. Yhteistyöstä kehittyi toimiva prosessi. Kukkola pohtii, että aika oli tärkeässä roolissa siinä, että Kevätuhrista tuli onnistunut levy. Lauri on perusteellinen ja hyvä tekstittäjä. Tämä porukka vetää linjoja sellaisten soundien ja musiikkityylien välille, jotka eivät voisi kohdata missään muualla, Koivisto sanoo. – Ehkä tuo näkemys heijastaa odotuksia, joita meihin tällä hetkellä ihan luonnostaan kohdistuu. – Sen runko syntyi pakettiautossa ja se sai viimeisen silauksen Pulkkilan ABC:n parkkipaikalla. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Ruusujen musiikissa epätavalliset ainekset yhtyvät toisiinsa vaivattomasti. Sekin meni luontevasti. Tämä tekemisen tapa on ollut molemmilla levyillä samanlainen, ja se on tosi motivoiva. – Se on äärimmäisen kiinnostava tulkinta. Nummelin miettii, että ehkäpä kyse onkin siitä, miten valtavirta on muuttunut. Nyt ei tarvinnut miettiä, että mitenhän me nyt muutettaisiin tätä meidän konseptia, jotta emme toistaisi itseämme. Kevätuhri on albumi, jolla pakettiautonpenkki kohtaa huippustudion ja taskuun mahtuva lo-fi äärimmäisen hi-fin. Sillä lailla rima nousee, kun ei Laurin tekstin joukkoon kerta kaikkiaan kehtaa laulaa mitään sekundaa. Ei meidän ajatuksena ole ollut lähestyä valtavirtaa, mutta ei myöskään vieraannuttaa ketään. Tämä on tosi uniikkia tekemistä. Jos sellainen kappale kuin Avaimet avaa ovii kuulostaa populaarilta tai hittihakuiselta, niin kiitos tästä uudesta todellisuudesta, johon olemme saaneet astua
Sanoittamista on helpottanut tosi paljon se, että pohjalla on Laurin hyvä runo, Manner miettii. Tuntuisi jopa väkivaltaiselta, jos menisi kuulijan ja biisin väliin selittämään, että mistä tää nyt ihan oikeasti kertookaan. Siihen viittaa myös levyntekoprosessia varten kirjoittamani taustatarina otsikolla Haamuasema. Kevätuhrilla tarkastellaan omaa asemaa maailmankaikkeudessa luonnonilmiöiden ja vuorokauden kierron kaltaisten hallitsemattomien ja ikuisten asioiden kautta. 34 SOUNDI ovat tottuneet muissa yhtyeissään operoimaan englanniksi, suomeksi laulaminen ei ole mikään pikkuasia. ”Olemme platonilaisia demiurgeja rakentelemassa kaaoksen aineksesta edes jotakin näkyväksi.” MATKA ALKAA LOPUSTA K u v a: H et a Sa u k ko n en Ruusut-taitto_d.indd 34 7.5.2020 10.52. – Ekalla Ruusut-levyllä oltiin hyvässä ja pahassa pitkälti yössä. Tykkään siitä, että kaikkea ei alleviivata eikä runnota auki kaikkien ymmärrettäväksi, koska ei sellainen toisi musiikkiin mitään lisää, Manner sanoo. Moni löytää nyt itsestään uudenlaisia ajatuksia, ja kevät tulee, vaikka ihminen pysähtyisi. Oli helpompaa pyöritellä tekstejä, kun oli selkeä maailma, johon ne sijoittuvat. – Tässä kollektiivisessa tekemisessä yksi kiinnostavimmista asioista on, että lopputulos on aina isompi kuin osiensa summa. – Suomen kieltä on tosi hankalaa käyttää, koska siitä huomaa heti kaikki paskuudet, nolot kielikuvat ja yliromanttiset sanamuodot. – Nyt eletään suurta selittelyn aikaa. Ei se ole meidän käsissä tai edes meidän asia, miten joku tulkitsee meidän biisit. Kevätuhrilla ne lävistävät ja tarvitsevat toisiaan, mikä tekee albumikokonaisuudesta ehyemmän. – Se paikka on olemassa ainakin mun päässäni. Suomeksi laulaminen on osa sitä taiteellista tutkimusmatkaa, jota Ruusut jäsenilleen edustaa. Syntyi noin sata liuskaa lyriikkakokonaisuuksia, yksittäisiä lauseita ja taustapohdintoja. –K evätuhrilla oma työtapani oli melko samanlainen kuin Ruusujen ensimmäisellä levyllä: kirjoitin paljon. – Meille taustatarina on vain työkalu. Se helpottaa tekemistä, koska sillä voi raivata päähänsä pienen tilan sanoittamista varten. Kevätuhrilla ollaan suurella matkalla pimeästä kohti valoa, valaistumista, heräämistä, todellista vapautta ja ikuisuuden ymmärtämistä. Sävellyssessioissakin syntyi materiaalia ainakin parin albumin verran. Albumin avaa Igor Stravinskyn Kevätuhrista inspiroitunut Pyhä kevät. Kaiken avaaminen on varmaankin yritystä muodostaa yhteys kuulijaan, mutta mua ei kiinnosta muodostaa sellaisia yhteyksiä. Koko albumin voisi rakentaa näkyvästi konseptin varaan. Jotkut loksahtavat heti niin kuin kivenlohkareesta saattaa nähdä saman tien, millainen veistos siitä tulee. Se on eräänlainen matkasuunnitelma, alkuasetelma, joka ammentaa Danten Jumalaisen näytelmän näkymatkan ideasta. Ruusujen sanoittaja Lauri Levola kertoo sanoista ja siitä, kuinka ne kudotaan säveliin. Koivisto huokaa, että nykyisin pitäisi avata kaikki siitä lähtien, kun artisti saa suihkusta tullessaan idean uuteen biisiin. On siinä yhä mukana sellainen hihittelyaspektikin; ”Mitä jos mä sanon näin ja kaikki kuuntelee ja tajuu?! Mitä, jos mä sanon pemppu!” Se on viihdyttävä maailma tuo suomenkielinen maailma. Olemme platonilaisia demiurgeja rakentelemassa kaaoksen aineksesta edes jotakin näkyväksi. Ringa Manner kertoo, että Kevätuhrilla ei ole yhtä selkeää taustatarinaa kuin ekalla levyllä oli, mutta sanoitukset kyllä tapahtuvat tietyssä paikassa. Mutta ehkäpä muutama eroavaisuus oman tekemiseni näkökulmasta: ensimmäisen levyn kappaleet olivat enemmän omia kokonaisuuksiaan. Matka alkaa lopusta, mullan alle peittymisestä, ja päättyy valoon. Se on sama asia kuin että kirjan hahmot ja tapahtumat on helppo kuvitella mielessään, kun tuntee sen tarinan raamit ja maailman. Me emme tunne kokonaisuutta läpikotaisin. Mutta jos biiseille on olemassa jokin konteksti, miksi sitä ei hyödynnetä avoimesti. Se on ikään kuin meille viidelle yksityinen asia, jota ei ole tarpeellista avata ulkopuolisille. Aloin kirjoittaa tekstejä kesällä 2018, jo ennen ensimmäisen levyn julkaisua. Nyt suomenkielisyys tuntuu hämmentävältä ja kiinnostavalta. – Ekan levyn kohdalla sitä mietti, että voiko näin edes tehdä. – Debyytillä näkökulma maailmaan oli hyvin ruumiillinen, fyysisyydestä ammentava. Ruusujen ensimmäisen levyn aikaan sanoitusten taustalla vihjattiin olevan yhtenäinen tarina, jota ei kuitenkaan julkistettu sellaisenaan. – Harhautuminen epätodelliseen ja pysähtyneeseen välitilaan saattaa tuntua pelottavalta, mutta siellä on rauha tarkastella laajemmin omaa asemaa, mennyttä ja tulevaa, sekä näkymättömyyden ja transformaation mahdollisuus. – Kun syntyy tekstejä ja sävellyksiä, niiden annetaan etsiskellä toisiaan. – Me ollaan edelleen untuvikkoja suomen kielen käyttäjinä johtuen siitä, että moni meistä on tehnyt leijonanosan elämästään englanninkielistä musaa, Koivisto sanoo. – Nyt, kun Kevätuhri on vasta hiljan valmistunut, on vaikea verrata sitä edelliseen. Sen epätodellinen tunnelma on pelottavan paljon samanlainen kuin se, jossa maailma on nyt. Joistakin taas saa hakata muotoa esille pitkään, ja lopputulos on itselle yllättävä ja odottamaton. Emme laskeudu tornista esittelemään uutta levyä, jonka ominaisuudet ainoastaan me tunnemme, vaan ihmettelemme yhdessä kuuntelijoiden kanssa näitä lauluja ja sitä, miten ne lähtevät elämään
Ja siltikin Ruusujen levyssä on lopulta kyse myös keväästä. Alpo Nummelin jatkaa, että muusikoiden perimmäinen uhraus tänä keväänä liittyy identiteetistä luopumiseen. Ruusut-taitto_d.indd 35 7.5.2020 10.52. – Jos joku meidät sinne tahtoo, niin voidaan me mennä. Virusvaara on vaikuttanut Ruusujenkin keikkasuunnitelmiin. Kuten mitä. – Se oli outo sattuma, Kukkola sanoo. Kun muusikko ei pääse keikoille, hän saattaa olla hukassa itsensä kanssa. Me annetaan sattumalle suuri rooli, mutta niin, että musiikkiin ei voi lisätä ihan mitä tahansa, vaikka tavallaan siltä tuntuukin. Koen, että Ruusujen musiikin muoto antaa kuulijoille ihan älyttömästi viitteitä, pieniä sytykkeitä ja synapseja, joita jokainen voi itse käyttää omanlaisensa tarinan rakentamiseen. – Stravinsky aloitti sillä teoksellaan modernin musiikin aikakauden, Nummelin sanoo. toukokuuta Se oli viimeinen niitti siihen, että tämän levyn nimen kuuluu olla Kevätuhri. Ruusujen jäsenillä on kokemusta Suomen ulkopuolella soittamisesta muiden bändien kanssa. Se on samankaltaista kuin meidän tekeminen, molemmat tasot kulkevat koko ajan rinnakkain. – On ollut pakko luopua asioista, joita olen pitänyt tosi tärkeinä. Tai ehkä vain on mukavan röyhkeää rinnastaa itsensä Stravinskyyn. – Onhan se typerää ottaa legendaarisen suurteoksen nimi käyttöön, mutta kun siltä tuntui, Koivisto naurahtaa. Miksi Ruusut päätyi kutsumaan levyään Kevätuhriksi. – Stravinsky väitti Kevätuhrin syntyneen puhtaana musiikkina, vaikka todellisuudessa se oli suunnitellut ja käsikirjoittanut koko jutun ihan sikapitkälle. – Siinä nimessä on voimaa. Googlasin huvikseni, milloin ensimmäinen Kevätuhri sai ensiiltansa. – Muutenkin se olisi kuin selittäisi jotain modernia taidemaalausta, että ”katsopas, kun tässä on tämä omena – tämähän on hieman kulmikas, mutta kyllä tämä omenaa kuvastaa.” Eihän siinä jää vastaanottajalle mitään pureskeltavaa. – Musiikin tekeminen määrittää soittajia. – Meidän pitää nähdä hirveästi vaivaa, että tekeminen tuntuisi helpolta. Tuskinpa vain, sillä Kevätuhrilla Ruusujen musiikissa on uusia piirteitä, jotka eivät varmaankaan ole löytyneet ilman tietoista hakemista. Bändin elektronisen popmusiikin rajat ovat siinä määrin auki, että sisään on päässyt jopa vähän klassista ja jazzia. Maailma menee suurempien virtausten mukana. Olisi ollut hauskaa valehdella ihan loppuun saakka, että tämä levy vain tuli eikä sitä tehty pieteetillä, mutta en tiedä, olisiko kukaan uskonut sitä. Sanoitusten ymmärtäminen voi muutenkin olla yliarvostettua. Mutta onneksi uutta musiikkia voi luoda tällaisessakin tilanteessa. Ruusuilla ei ole varsinaisia suunnitelmia viedä musiikkiaan ulkomaille, mutta jotakin kiehtovaa siinäkin ajatuksessa on. Monella muullakin on sama tilanne ja paljon raskaammassa mittakaavassa. T änä keväänä uhreja on riittänyt monella tasolla ja rintamalla – ei vähiten luovilla aloilla. Yhteys on silloin vahvempi. Tai että – hyvänen aika – levy ilmestyy keväällä. Itse en tiedä mitään kivempaa kuin Euroopassa sun muualla sellinen albumi, joka tulee muuttamaan asioita. – Kiinnostaisi kyllä tietää, miltä Kevätuhri kuulostaa vaikka britin tai japanilaisen korvissa ja mihin kontekstiin se heidän näkökulmastaan asettuu, Koivisto sanoo. – Tässä on pitänyt hyväksyä oma kokonsa itseään suurempien liikehdintöjen edessä, Ringa Manner sanoo. Manner sanoo, että ulkomaanesiintymiset ovat ihan kysynnästä kiinni. – Viime syksynä me mietittiin, voisiko Kevätuhri-nimeä käyttää, ja samalla pyöriteltiin, että milloin levy voisi ilmestyä. Juuri samana päivänä: 29. Ehkä Ruusut haluaa kertoa, että popmusiikki on kulttuurisesti aivan yhtä arvokasta kuin taidemusiikki. Mutta entäpä se albumin nimi. Onhan tämä koettelemus ja kiirastuli kaikille, mutta haluan silti uskoa, että tämä tuo tullessaan jotakin hyvää. Bändi sanoo molempi en teoksien synty tarinoissa olevan paljon samankal taisuuksia. Mutta ei se ole mikään suuri kysymys. Ja kohtalosta. Kukkola löytää yhtäläisyyksiä teosten synnystä ja tekemisen tavassa. Ja kyllä Stravinskyn baletin syntytarinassa on paljon sellaista, mihin pystyimme samaistumaan. – Siinä on jotakin hyvin kiehtovaa, se oli punk-asennetta korkeakulttuurin kontekstissa. Olen hyväksynyt sen, että en voi kontrolloida kaikkea. – Sellaista neljän vuoden pakurundia ympäri Pohjoisja Itä-Eurooppaa ei kuitenkaan ole tiedossa, Kukkola lisää. Me juteltiin, että toukokuun viimeinen perjantai voisi olla hyvä julkaisupäivä. SOUNDI 35 Nummelin huomauttaa, että itse asiassa selittämättä jättäminen tekee sanoituksista kuulijalle henkilökohtaisempia. Toimiessaan näin rohkeasti ja seikkailunhaluisesti Ruusut valjastaa palvelukseensa saman asenteen, joka teki Stravinskyn Kevätuhrista uuden ajan lähtölaukauksen. keikkailu. Oli kiehtovaa, kun arkaainen ja ritualistinen taso tuotiin älylliseen ja esoteeriseen viitekehykseen. Tai että Kevätuhri on rohkea ja vallankumoukRuusut ei pelkää rinnastaa itseään Stravinskyyn, jon ka baletista Kevätuhri on lainannut nimensä. Koivisto jatkaa, että Ruusuille musiikin tekeminen on yhtä aikaa helppoa ja vaivalloista, aivan kuten Kevätuhrin Stravinskylle. En ole kauhean murheellinen, jos Ruusut ei breikkaa kansainvälisesti. Tai että Kevätuhria ei tulla ymmärtämään omana aikanaan. Nykyisin taas eksoottinen kieli nähdään pikemminkin etuna kuin haittana – ainakin niin sanotusti taide edellä tehtävässä popmusiikissa, jollaista Ruusutkin edustaa. Kun Juice Leskinen, Sielun Veljet ja Hassisen Kone aikoinaan harkitsivat ulkomailla soittamista, ne äänittivät ensi töikseen englanninkielisiä versioita biiseistään
Teksti: Mikko Meriläinen 1 36 SOUNDI H A S S I S E N K O N E ! K u v a: P o ko R ek o rd si n ar k is to ISMO JUSSI REIJO HARRI Hassisen kone -taitto_d.indd 36 7.5.2020 11.41
Reijo: – Joku oli nähnyt sen myöhemmin putkifirman putkivarastona. Niin paljon uusia juttuja, ja toisaalta ihan helvetin pelottavia ja jännittäviä asioita myös. – Päällä on isän vanha Oulun torilta ostama nahkatakki ja tyttöystävän tekemä villapaita. Rakennettiin sisustus kokonaan itse. – Kyllä sitä varmaan oli aika ihmeissään ja innoissaan samaan aikaan. En mä ollut osannut haaveilla mistään menestymisestä. Ismo: – Jonnekin kutostien varteen se jäi. Reijo: – Tuli muuten justiinsa vastaan joku vanha hotelli Kimmelin keikkailmoitus, jossa oli jazz-Sight. [1] Seuraa lempeää naurahtelua ja mietteliästä hiljaisuutta. He katselevat kuvia itsestään 40 vuoden takaa. Ismo: – Sillä bändillä tultiin vuonna 1978 Rockin SM -kisojen progesarjassa kakkoseksi. Kesäkuussa Svart Records julkaisee albumit uudelleen vinyylipainoksina. On siis aika muistella. Sitten tulikin proge-Sight, jossa Harri oli edelleen rummuissa. Koronakriisi toi mustat pilvet kesäkuulle suunniteltujen ja innostuneen vastaanoton saaneiden paluukeikkojen päälle, tosin jutun kirjoittamisen hetkellä elokuinen stadionkeikka Tampereen Ratinassa on vielä kalenterissa. Ismo: – Tässä on The Sight varmaan Länsikadulla meidän pihalla. E S I H I S T O R I A A Pakitetaan aikaan ennen Hassisen Konetta. Selvästi aika rock kun on aurinkolasit päässä, ja ”Hellurei ja hellät tunteet” K u v a: K im m o K ir v es Hassisen kone -taitto_d.indd 37 7.5.2020 11.41. Ihan hyvä meininki näyttäisi olevan. Harri: – Me käytiin ostamassa bussi jostain Porin Liikenteeltä, ja itsehän me se laitettiin kuntoon. Jussi: – Muistan, että oli kiva rakentaa omaa pesää sinne, mutta aika lyhyeksi jäi tuon bussin historia. Reilut 40 vuotta sitten, joulukuussa 1979, neljä nuorta joensuulaista perusti uuden aallon punkin huumaamina yhtyeen nimeltä Hassisen Kone, joka jätti vajaan kolmen vuoden ja kolmen albumin myötä kiistämättömän vaikutusvaltaisen jäljen suomalaiseen rockkulttuuriin. Esihistoriaan lukeutuu esimerkiksi The Sight, joka soitteli pitkin lähiseutuja sekä miehistöään että tyyliään muutellen. Ensin meillä oli Kuulovaurio-rocktrio, jonka kanssa kierrettiin Joensuun ympäristöä aika paljonkin. Soundi järjesti alkuperäisnelikon kesken videokonferenssipuhelun, jossa katseltiin vanhoja valokuvia. – Rupesin käyttämään pitkiä saappaita ja ajoin viikset pois, koska se oli silloisen tyttöystävän mielestä epämuodikasta eikä sopinut nuorelle rockmuusikolle. Jossain vaiheessa Poke vaihtui Hateen, ja meitsi oli siis basisti tuohon aikaan. – Näyttää nuorelta ujolta mieheltä, joka yrittää ottaa samanlaisia eleitä kuin Eppu Normaalin Pantse Syrjä, tuumaa Reijo Heiskanen (kitara). " K Y L L Ä S I TÄ VA R M A A N O L I A I K A I H M E I S S Ä Ä N JA I N N O I S S A A N S A M A A N A I K A A N . Puhe siirtyy miesten taustalla olevaan keikkabussiin. – Tsemppiä, koeta jaksaa! kannustaa Jussi Kinnunen (basso) nuorta itseään. [2] Kuvassa esiintyvään kokoonpanoon kuuluivat Ismon ja Reijon lisäksi Arto Ronkainen sekä myöhemmin Hassisen Koneessakin soittanut Hannu ”Poke” Porkka. Ajatuksia alkaa heräillä. Keikkabussin erikoisuuksiin kuului esimerkiksi itsestään aukeillut takaluukku, josta tipahteli tarpeistoa tienvarteen. Eikös se palanut. Luonnonrastat pään sivuilla. – Komean näköinen nuorimies. 2 T ietokoneen ruudulle ilmestyy yksi kerrallaan neljä miestä: Ismo, Reijo, Harri ja Jussi. " -pinssi, joten ollaan siis jo käyty Tuuliajolla-risteilyllä, pohtii Harri ”Hate” Kinnunen (rummut). – Minähän aloin soittaa kitaraa Hassisen Koneessa ihan pystymetsästä, päätin vain että mä olen nyt kitaristi. Reijo: – Pauli Kinnunen (Haten ja Jussin isä, Reijon soitonopettaja) kertoi mulle Hatesta. – Lapselta näyttää, toteaa Ismo Alanko (laulu ja kitara) omasta kuvastaan
Mutta sitten automaattisesti ajauduin soittamaan näiden samojen kavereiden kanssa, koska se oli käytännöllistä ja helppoa, ja ennen kaikkea kaverit osasivat soittaa. Keikalla jopa soitettiin covereiden ohella Ismon lukioaikoina tekemä punkbiisi Paskan suggeroiva vaikutus, joka päätyi vähän myöhemmin ensidemolle. Reijo: – Mentiin Ismon kanssa lakimiehelle ja kysyttiin, että onko meillä oikeus käyttää tätä nimeä. Niistä aukesi mulle Ismon biisien harmoniat, ja siitä minä aloin kehitellä omaa mollipohjaista soolosoittoa ja riffejä. H A S S I S M I E H E T Jussi Kinnusen päätyminen bändiin ei ollut itsestään selvää, sillä isoveljeään Harria kolme vuotta nuorempana hän oli vielä niukasti alaikäinen. [5] Kojon-lämppäyskeikan takahuonetunnelmat ikuistanut Arto Rissi ikää lisää ja me päätettiin pyytää Jussi mukaan. Harri: – Muistan ainoastaan, että Roskilden keikalla meidän takahuoneen ovessa luki ”Hash Machine”. Harri: – Taidettiin olla bändissä kaikki Vonnegut-faneja, se oli kova juttu siihen aikaan. Siellä hän istui yökerhossa kun me soitettiin jotain Night And Dayta. Siellä ollessaan hän kehitteli sekä biisejään että ajatusta suomenkielisestä uuden aallon yhtyeestä. Jussi: – Me oltiin tehty jo yhdessä bilematka Helsingin Lepakkoon, missä soitettiin Kinnusen Veljesorkesteri -nimellä. Yo-kirjoitusten jälkeen Ismo lähti Tukholmaan töihin. Sen jälkeen oli huumepoliisit koirien kanssa paikalla. [3] Reijo: – Pauli Kinnunen kertoi Jussista, että se on hyvä basisti ja käynyt Ogelissakin (Oulunkylän Pop & Jazz -opisto) tunneilla. Ismo: – Siihen aikaan oli parasta olla hissun kissun noista jutuista tai luvassa oli todella suuria hankaluuksia. Onneksi se ompelukoneliikkeen pitäjä muutti itse oman liikkeensä nimen. Ismo huuteli sieltä, että tuletko rokkibändiin soittamaan. Esikuvina olivat niin Undertones ja Cars kuin etenkin Fear Of Musicin aikainen Talking Heads. Ei siinä ollut mitään kelaamista. 38 SOUNDI SOUNDI 39 4 3 38 SOUNDI Ismo: – Me soitettiin Kimmelin jazzjameissa, ja se onkin tiettävästi ainoa kerta kun minä olen soittanut jazzia. Jussi: – Mä en tajunnut koko nimestä hevon helvettiä. Mutta sitten tulikin vuoIsmo: – Eihän siinä mitään järkeä ollut, se oli vaan tarpeeksi älytön nimi. Hän sanoi, että Jussi haistaa soinnut etukäteen. Ismo: – Ei siitä ihan sellaista tullut kuin kuvittelin, ehkä ajattelin että tulisi vähän artsumpaa. Olin hirveän kova fani, juuri lukenut Teurastamo 5:n ja Mestarien aamiaisen. Tosin kuulin vasta jälkeenpäin, että ettekö te tienneet kuka tuolla istui. Jussi: – Joskus sen jälkeen mä köpöttelin musiikkiopistolta kotiin, kun Fiat ajoi viereen. Ismo: – Hilse-lehdessä oli muistaakseni meistä juttukin nimellä Kassisen Kone, mutta pian tajuttiin, että se on ihan perseestä ja koko idea menee pilalle. Puutalon seinässä ollut ompelukoneliikkeen kyltti osui huumorintajuun. Ismo kuvailee, että hänen ajatuksissaan oli bändi, joka yhdistäisi suoraviivaisen rockin taiteellisempaan ilmaisuun. Kun päästiin tuolla porukalla kämpille ja soitettiin Reippaina käymme rekkain alle ja Muoviruusuja omenapuissa, niin eihän siinä ollut mitään epäilystäkään. Ja täytyypä nyt mainita, että yleisössä istui Kurt Vonnegut! Kolilla oli ollut jotkut kirjailijapäivät, jonne hänet oli kutsuttu ja hän yöpyi Kimmelissä. Suomessa oli punkin jälkeinen uuden aallon kova meininki, ja kuvittelin että Joensuussakin on kauhean raikas meininki ja että mä löydän uusia soittajia. Harri: – Mä muistan, että se tuntui heti helvetin hyvältä nimeltä. Tosin yhtyeestä tuli hetkeksi Kassisen Kone, kun kyseinen ompelukonekauppias alkoi uhkailla oikeustoimilla. "O N N E K S I S E O M P E L U KO N E L I I K K E E N P I TÄ JÄ M U U T T I I T S E O M A N L I I K K E E N S Ä N I M E N . Mutta asiat menee miten ne menee. Jussi: – Ja olihan joskus Lapissa keikkamainos, että ”Tule, näe ja koe rajut Hassis-miehet”. Reijo: – Jussin soitolla oli vaikutusta minun soittotyylini kehittymiseen, koska Jussilla oli niin hyviä melodisia arpeggioita bassolla. Asianajaja tutki lakikirjojaan ja totesi, että kyllä teillä on koska toimitte niin eri aloilla. Sanoin, että kyllähän mä tulen. Ismo: – Palasin Tukholmasta Joensuuhun, ja oli hirveä hinku saada bändi kasaan ja päästä soittamaan. " K u v a: P o ko R ek o rd si n ar k is to K u v a: Y k ä Im m o n en Hassisen kone -taitto_d.indd 38 8.5.2020 14.23. S U O M E N M E S T A R I T Ruudulle ilmestyy kuva Virroilta Hiekkarannan tanssilavalta toukokuulta 1980. Ei bändien nimillä ollut mulle mitään merkitystä, mutta omituinenhan tuo toki oli. Nimessä tietenkin miellytti myös tahaton viittaus mietoihin huumausaineisiin. Yhtyeen nimi [4] löytyi kotikaupungin katuja kävellessä. Palaset loksahti selkeästi kohdalleen, ja Jussi oli se puuttuva lenkki. – Kun me ruvettiin soittamaan niitä mun biisejä tuolla porukalla, oli heti itsestään selvää että homma on nyt täysin hallussa. Me juteltiin Harrin ja Ismon kanssa, että voi hitto kun se on niin nuori. Ismo: – Todennäköisesti sillä oli jotain tekemistä asian kanssa… Epäilemättä jonkinlainen yhteys oli, mutta ei sitä ollut tarkoitus alleviivatakaan. Se oli uskovainen mies eikä halunnut tämmöistä kyseenalaista mainosta. Tuo elokuussa 1979 tapahtunut keikka oli käytännössä Hassisen Koneen ensiesiintyminen, vaikkei sitä silloin tiedettykään. Joka tapauksessa idea oli vähän skitsofreeninen koko ajan, ja varmaan sen takia bändi ja biisit muuttuivat niin paljon
Ismo: – Levytyssopimustakin oli metsästetty aiemminkin. Reijo: – Ei ikinä. H A T T U U N E I S A A N O U S T A Osaaminen, innostus ja skarpisti toimiminen alkoi tuottaa pian tulosta. Noista teksteistä välittyy toisaalta sellainen helvetin hyvä ja hurtti meininki. Jussi: – Minähän täytin vuoden 1980 syksyllä 18 ja pääsin kapakoihin. Oli olo, että voi ilmaista itseään täysin vapaasti ja sanoa juuri sen mitä sisällä myllersi. Siinä vaiheessa kun muutettiin treenikämppä Niinivaaralle, alkoi olla jo aika railakasta menoa. – Toisaalta oli vähän sekaisin siitä, että oli pamah5 7 tanut kakskymppisenä yhtäkkiä rocktähdeksi. Harri: – Mä en ainakaan muista, että me oltaisiin ryypätty edes treenatessa. Tällä kertaa kisoista irtosi voitto uuden aallon sarjassa. Röhönauru täyttää kaikki neljä videoruutua. Lähettelin demoja jo Sightin aikaan moneen kertaan, mutta aina ne tuli bumerangina takaisin. Vaikka eipä sitä vapaa-aikaakaan kauheasti ollut, etenkin kun biisejäkin tuli tehtyä saatanasti. Ismo: – Vapaa-ajat kului enemmän tai vähemmän pyörryksissä. Siihen liittyi myös aika railakas ryyppääminen tuohon aikaan, mikä varmasti osaltaan aiheutti angstia. Mentiin sinne kun haluttiin keikalle. Mukana seuraa myös kopio Pokolle vuonna 1980 lähetetystä saatekirjeestä [6] . Itse asiassa jo Unemployedyhtyeen aikaan, joka ei koskaan edes esiintynyt, mä lähetin sanoituksiani HiHat Recordsille ja sain sieltä kirjeen että ”Arvon työttömät, sanoituksissanne on roteva meininki mutta emme voi sijoittaa tuotantoanne ohjelmistoomme tällä hetkellä.” Kesäkuussa ilmestyvien vinyyliuudelleenjulkaisujen mukana painetaan ensimmäisen kerran vinyylille yhtyeen varhainen demonauha (se on julkaistu aiemmin Jurot nuorisojulkkikset -cd-boksilla 2009). Sitten mentiin Rockin SM -kisoihin, joka oli siihen aikaan se väylä, ja oltiin parina aikaisempanakin vuonna oltu siellä. Musiikki vetosi ihmisiin, biiseistä muoK u v a: A rt o R is sa Hassisen kone -taitto_d.indd 39 7.5.2020 11.41. Reijo: – Muistan kun mentiin Ismon kanssa siirtämään näitä nauhoituksia kelanauhalta kasetille. Levytyskanava löytyi Hilse-levyjen kautta, tosin heti ensisinglen jälkeen yhtye siirtyi Poko Rekordsille. Keikkareissuilla Ismo ja Hate kävi jossain ravintolassa ottamassa pari paukkua, mutta kukaan ei ollut pahemmin kännissä koskaan. Sen myötä levytyssopimus ei kuitenkaan vielä syntynyt. Ismo: – Tuo onkin ehkä parasta mitä mä olen ikinä saanut aikaiseksi! Tuon jälkeen olisi voinut lopettaa. Ismo: – Ei kai siinä mitään sen kummempaa kunnianhimoa ollut. Ekan levyn hilpeä rillumarei oli vaihtunut totisempaan ja ahdistuneempaan tunnelmaan. Tosin nelikko painottaa, että keikat ja muut bänditoimintaan liittyvä hoidettiin ammattimaisesti ja ryypiskely rajoittui vapaa-aikaan. Me vaan treenattiin niitä biisejä sitä mukaa kun uusia syntyi. Kyseessä on tietenkin Rumat sävelet -kakkoslevyltä löytyvän Odotat?!-kappaleen teksti. Ismo: – Mä muistelen, ettei Epe (Hele nius, Poko Rekordsin perustaja) edes kuunnellut sitä tuossa vaiheessa. Mäkin muutin sinne ihan asumaan jossain vaiheessa, ja siellä asui myös bändin niin sanotut lieveilmiöt. Ja Jussin kanssahan me päivystettiin vaan bussissa, kun Jussi oli vielä alaikäinen ja mä olin absolutisti. Jossain kaukaisissa haaveissa oli, että olisihan se vitun hienoa levyttääkin. Oli vapaus ja oikeus ilmaista itseään täysin, ja kanava jota kautta tehdä se. 38 SOUNDI SOUNDI 39 6 sa otti kuvat Aliipi-fanzineen, jota tekivät sittemmin itsekin suomirockiin vahvat jälkensä jättäneet alavutelaisnuoret Pauli Hanhiniemi ja Timo Löyvä. T Y Ö T J A H U V I T E R I L L Ä Ä N ”Minä nielen paskaa, jota ulostavat tuhannet peräaukot, jotta minä jaksan suoltaa paskaa, jota sinäkin kakistelematta haukot…” lukee Ismon muistikirjassa [7] . Hassisen Koneen jäsenet olivat nuoresta iästään huolimatta jo suhteellisen kokeneita, ja suhtautuivat soittamiseen kurinalaisesti. Harri: – Olisi ehkä tohtorinhattu jäänyt saamatta. Siellä bileet alkoi ja jatkui… kun olisi pitänyt levätä niin tulikin aika paljon rällättyä ne lyhkäiset breikit. Me oltiin kauhean skarppi bändi. Ismo: – Tuosta kirjeestäkin voi päätellä, että ei me ihan kuolemanvakavissaan oltu. Sitä mukaan kun niitä tuli, ne treenattiin ja ajettiin keikoilla sisään. Ismo: – Voi olla, joo. Mä kirjoitin kasettiin tekstit, ja Ismon käsialaa oli kirjeet. Siitä huolimatta odotuksia ei kovin korkealle asetettu, ainakaan ääneen lausuen
Nämä oli yhdistetyt kultalevyja ryyppyjuhlat, joten minä olin jäänyt hotellille. [8] Reijo: – Tämä kuva on Tampereen Rosendahlin yökerhosta, missä jaettiin kultalevyt vuonna 1981. Suurin ongelma ja tragedia kiertueella oli tietenkin Jussilla. Eräs yhteentörmäys median kanssa sattui Iltatähti-tv-ohjelman nauhoituksissa Tampereella. ka se edusti kaupallista populaarikulttuuria pahimmillaan – vaikka olin itsekin varhaisnuoruuteni sitä lukenut. Mä olin kuitenkin vasta 20-vuotias. Ismo: – Siellä oli helvetin typerän näköinen putkikehikko, missä kaikki esiintyivät playbackina. Ismo: – Kun tuli keikkareissulta kotiin niin pystyi syömään Siltavoudissa kaksi annosta peräjälkeen! Harri: – Sillä hetkellä rahasta ei ollut pulaa. Piti olla vaatimaton eikä menestys saanut nousta hattuun. Risteilyllä sitten stressi, valvominen ja ryyppääminen johti siihen, että Kuopiossa paniikkikohtaus iski keikalla päälle ja jouduin lähtemään helvettiin lavalta. Ismo: – Ajan henki oli, että pitää perustaa firma ja ostaa bussi ja PA:t. Se meni yläkertaan, eikä suostunut puhumaan enää. Me ilmoitettiin, että meillä on sitten oma koreografia, mihin kuuluu piirileikkejä ja kansallispukuja. T U U L I A J O L L A Kesällä 1981 Hassisen Kone nousi ensimmäisen Tuuliajolla-risteilyn merkeissä laivaan yhdessä Eppu Normaalin ja Juice Leskinen Slamin kanssa. Toisaalta tässähän kävi niin onnellisesti, että me tehtiin täysin omaehtoista musiikkia, joka sattui kohtaamaan ison yleisön maun. Toinen, mitä ei saanut olla, oli rocktähti. SS Heinävesi seilasi pitkin Saimaata, ja satamakaupungeissa soitettiin konsertit. Jussi: – Mun sairaslomalta paluu tehtiin niin, että koska siihen aikaa vedettiin kaksi settiä niin Juuso veti ekan ja mä tulin tokaan settiin. Risteilyn jälkeen Jussi jäi kuukaudeksi syrjään, ja häntä paikkaamaan tuli muun muassa Juicen bändeistä tuttu Juuso Nordlund. Ja oli bändillä tietenkin sellainenkin vaikutus, että sen jälkeenkin on riittänyt alalla töitä. Mutta oli myös helppo tajuta, miksi se bändi kolahti, se oli niin totaalista mättöä. Ja samaan aikaan sitä kuitenkin oli kaupallisesti menestynyt ja rocktähti. Mutta miten vitussa olet ei-kaupallinen kuin pitää käydä keikoilla ja levyjäkin tehdä. Oli melkoinen kynnys uskaltautua takaisin ja kohdata se, että mitä jos paniikki tulee uudestaan. Jussi: – Siinähän oli sellaista ristiriitaa, että tuohon aikaan tietyissä piireissä oli vaatimus ettei saa olla kaupallinen. Jussi: – Mulle se oli vähän toisentyyppinen kokemus. [9] Kiertue ikuistettiin livealbumiksi, Juho Juntusen kirjaksi ja Kaurismäen veljesten dokumenttielokuvaksi. Jussi: – Tulihan siitä myös sellainen harhakuvitelma, että fyrkkaa olisi aina helvetisti. Sellaista suoraa vittuiluahan se oli. Jussi: – Ohjaaja taisi ottaa sen loukkauksena. Ismo: – Olihan se päivänselvää, että itsensä myyminen oli pahinta mitä voi tehdä. Menestys tarkoitti myös sitä, että nuoret muusikot alkoivat saada kiitettävästi toimeentuloa. Leffasta saa vähän väärän kuvan koska meikäläisen haastattelu on tehty viimeisenä päivänä, jolloin olin jo ihan paskana. " 8 Ismo: – Ihan hauskaahan siellä oli. 9 K u v a: Ti m o K an er v a K u v a: Ju h o Ju n tu n en Hassisen kone -taitto_d.indd 40 7.5.2020 11.41. 40 SOUNDI SOUNDI 41 dostui hittejä ja kultalevyjä ilmestyi seinille. Ehkä jostain tästä ristiriidasta kumpusi se matsku, mitä Rumat sävelet -levyllä oli. Vaikka ei sitä nyt niin helvetisti ollut silloinkaan. – Kun tultiin Tohloppiin, ei siellä ollut pyydettyä rekvisiittaa. – Siinä kohdassa elämää bändi oli maailman tärkein asia, ja yhtäkkiä se kaikki olikin vaakalaudalla. Näin siis sen ensimmäisen setin aikana Hassisen Koneen keikalla, ja silloin mä oikeasti säikähdin kun katsoin sitä touhua, että haluanko oikeasti tuohon mukaan. Se näytti sivusta katsottuna niin mielipuoliselta, se rankkuus ja miten täysillä siellä paahdettiin. Mitä nyt Juicen seurueen muodostama rehvakas ”oravaryhmä” sai hermot kireäksi vuorokauden ympäri kaikuneilla puujalkavitseillään. Hate yrjöää kesken soittamisen, koska se on niin fyysistä. Ja totta kai niitä tuli, mutta ne piti oppia klaaraamaan. Risteilyn loppukeikat tuurasi Pantse Syrjä. Ensimmäisillä Teosto-rahoillani ostin pianon ja vanhan käytetyn Citroen GS:n. Me mentiin istumaan bussiin, eikä koskaan tehty sitä playbackia. Tosin kiertueen viimeisen keikan, joka filmattiin, Jussi onnistui vetämään Diapamin avulla. Tuolla takana piileksii Leinosen Jussi (Hassisen Koneen ensimmäinen keikkamyyjä ja asioi denhoitaja) minun tilallani. Mulla oli jo aikaisemmin ollut ahdistuneisuushäiriöitä ja paniikkikohtauksia, mitkä pilvi laukaisi mun kohdallani. Kokemus oli Hassis-miehille enimmäkseen hyvä. Harri: – Kovasti meidän päätä yritettiin kääntää ja neuvotteluja käytiin. – Mehän ei annettu haastatteluja juurikaan, etenkään Suosikki-lehdelle kos" M E T E H T I I N TÄYS I N O M A E H TO I S TA M U S I I K K I A , J O K A S AT T U I KO H TA A M A A N I S O N Y L E I S Ö N M AU N . Mekin perustettiin heti osakeyhtiö, joten ei ihme jos rahaa ei tuntunut hirveästi olevan koska ne investoitiin bänditoimintaan
Harri: – Tietysti nyt pelottaa, että miten suunnitelmat muuttuvat, mutta kyllähän me ne keikat varmasti tehdään muodossa tai toisessa. On ollut todella kiva soittaa. Yhtyeen loppumista kukaan ei jäänyt suuremmin suremaan edes tapahtumahetkellä. Jussi: – Kyllä mäkin helpottunut olin, en osannut edes ajatella mitään taloudellisia huolia tai muuta. Meillä oli neljä päivää kiertueen alkuun eikä kitaristia. Pari vetoa Tukholmassa, keikka festareilla Etelä-Ruotsissa ja esiintyminen Roskildessa. Reijo: – En yksinkertaisesti pystynyt muuntautumaan Ismon uuteen tyyliin ollenkaan, en pystynyt muuttamaan soittotyyliäni. Jostain syystä soitin ensin Ormalle. Ei mulla ollut halua lopettaa, mutta kun päätös tuli niin olo oli myös helpottunut. [11] Jutuntekohetkellä kesäkuulle suunnitellut paluukeikat kotikonnuilla Joensuun Kerubissa ovat pahasti vaakalaudalla koronarajoitusten takia, ja Provinssi-keikka jo peruuntuikin. Reijo: – Kun mentiin kesäkuussa 2018 kokeilemaan huviksemme miten tämä toimii, oli kaikille yllätys että jumalauta komppi löytyi heti. – Sitten tuli Orman Jukka, joka oli varmaankin kuunnellut samoja levyjä mitä Ismo kuunteli jo Tukholma-aikoinaan ja ymmärsi ihan täysin mitä Ismo haluaa. Eikä siitä montaa kuukautta mennyt kuin lopetettiin. Jussi: – Samoin. Vikan keikan jälkeen muutin Helsinkiin, ja pian meninkin Jim Pembroken bändiin. Loppukaneetiksi syntyi vielä kummallinen englanninkielinen sivupolku. Oltiin tehty niin paljon koko ajan, eikä ollut mitään lomia sen vajaan kolmen vuoden aikana. Tanssilavoilla viihdyttäjänä toimiminen tuommoisella bändillä, mitä se iso kokoonpano edusti, niin sitä tunsi olevansa väärässä paikassa väärään aikaan. – Vähän ajan päästä alkoi miettiä, että milläs sitä nyt eletään, mutta sitten alkoi tulla bänditarjouksia ja huomasi, että elämä jatkuu. " K u v a: P o ko R ek o rd si n ar k is to K u v a: To m i P al sa Hassisen kone -taitto_d.indd 41 7.5.2020 11.45. Sen kohtalo selviää toivottavasti pian. Se istui kylpyammeessa ja sanoi, että kyllä tää käy. Kalenterissa on vielä elokuinen ison kokoonpanon jättikonsertti Tampereella Ratinan stadionilla. Ismo: – Olihan se aika hätäännyttävä tilanne. Ja käytiinhän me neljästään kokeilemassa Ismon, Jukan ja Jussin kanssa, mutta ei se oikein ottanut onkeensa. Hassisen Kone päätti toimintansa saman vuoden elokuussa. Samoihin aikoihin kokoonpano lähes tuplaantui kun mukaan tulivat Eero ”Safka” Pekkonen (koskettimet), Antti Seppo (sakso foni) ja Hannu Porkka (perkussiot). Harri: – Se oli hurja reissu kun aloitettin keskiviikkona Enosta, oltiin perjantaina Etelä-Ruotsissa ja lauantaina taas Oulussa. Ei siinä mitään henkilökohtaisuuksia ollut, Ismo halusi muuttaa ja viedä eteenpäin musiikkiaan, ja mä en pysynyt mukana siinä muutoksessa. – En mä osannut takaisin kaivata, koska se oli mulle myös vitun ahdistava kokemus, vaikka totta kai oli paljon hyvääkin. 11 10 " T U N T U I E T TÄ TÄ M Ä R U L JA N S S I O L I N Y T K ÄY T Y L Ä P I . P A L U U , T A V A L L A T A I T O I S E L L A Viimeisessä kuvassa samat reippaat ja lahjakkaat soittajaveikot odottavat innokkaasti kesälle 2020 suunniteltuja paluukeikkoja, joihin valmistautuminen alkoi yli kaksi vuotta sitten. [10] Maaliskuussa 1982 ilmestynyt Harsoinen teräs jäi yhtyeen viimeiseksi ja ison kokoonpanon ainoaksi albumiksi. Ja sunnuntaina taisi olla Kaivarin keikka Helsingissä. Mulla oli kaksi nimeä mielessä: Riku Mattila ja Jukka Orma. Harri: – Paljon ollaan treenattu ja ollaan saatu bändi helvetin hyvään kuntoon. Ulkomaiden valloitus jäi lyhyeksi. Siitä tuli suorituspainetta ja jännitystä, mikä kasvoi stressiksi ja johti paniikkihäiriöihin. Sain käydä aika monta vuotta terapiassa sen jälkeen, vaikka ei se nyt pelkästään siitä bändistä johtunut. Mehän oltiin juuri tehty englanninkielinen levy (High Tension Wire), ja ideana oli pyrkiä kansainvälisille markkinoille. Ismo: – Parasta on se, että tässäkin kun ollaan nyt puhuttu kaiken maailman angsteista ja ahdistuksista, niin nyt on ollut helvetin vapautunut ja rento meininki soittaa noita biisejä. Ismo: – Päätökset olivat aika spontaaneja. R E I J O L Ä H T E E , B Ä N D I K A S V A A Kolmannen albumin alla Hassisen Kone muuttui muutenkin kuin vain musiikiltaan – joskin juuri siihen pohjautui Reijo Heiskasen päätös lähteä bändistä loppuvuodesta 1981. Se oli kaikkiaan ihan järjettömän intensiivinen jakso, ja tuntui että tämä ruljanssi oli nyt käyty läpi. Ismo: – Bändin loppuminen oli väistämätöntä. Harri: – Oli se varmasti väistämätöntä. Minä en tajunnut niistä musiikkigenreistä yhtään mitään. On kiva soittaa näitä biisejä taas, varsinkin kun siinä ei ole mitään sen kummempaa kuin että tehdään nämä keikat ja that’s it. Oltiin ihmeissämme, että tämähän kuulostaa jo nyt hyvältä. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Reijo: – Mun kohdalla raskaaksi kävi se salakavalasti yllä ollut esiintymisjännitys, kun halusi tehdä täydellisiä suorituksia parikymmentä iltaa kuukaudessa
Scatter The Rats -albumi ilmestyi viime vuonna. Vaikka bändin kesäinen Sideways-keikka jäikin nyt toteutumatta, on syytä kerrata aktivoituneen koplan menneisyys ja nykyhetki. K u v a: M ar in a C h av ez L7-taitto.indd 42 7.5.2020 14.16. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Antti Luukkanen L7 ehti olla 13 vuotta tauolla ennen kuin Pretend We’re Dead -dokumentin myötä lisääntynyt kysyntä sai bändin aktiiviseksi. 1990-luvun puolivälissä riemua ronskilla kitararockillaan ja levottomilla esiintymisillään herättänyt L7 tuli takaisin yleisön tietoisuuteen onnistuneella dokumentilla
Sitä odotellessa voi äimistellä esimerkiksi jo dokkariin leikattua kohtausta, jossa umpisekaisin oleva bändi tanssahtelee Nick Caven kanssa ahtaassa asuntovaunussa festarin backstagella. Monen artistin tapaaminen oli minulle kunnia. Samoin vanhoilla faneilla oli yhä innostusta jäljellä. Emme olleet keskenämme parhaita kavereita. Vanhempi minä katsoi nuorempaa versiota itsestäni aivan erilaisesta näkökulmasta. 42 SOUNDI SOUNDI 43 ockdokumenttien formaatti itsessään on usein ikävystyttävä. – Tottakai myös muiden artistien tapaaminen oli siistiä. – Enköhän minä sama ihminen edelleen ole. Taloudellisista vastoinkäymisestä ja nuutuvasta suosiosta kärsineen bändin keskinäiset välit olivat osoittaneet murtumisen merkkejä. Katsoja tempautuu itsekin tapahtumien pyörteeseen kuin reaaliajassa. Kynnys käynnistää bändi uudelleen vaikutti olleen korkealla. Siinä ei viisastella, selitellä eikä silotella. Unohdimme erimielisyytemme ja menimme eteenpäin. Nirvanan Live! Tonight! Sold Out! tavoittaa bändin erityisyyden tykittämällä tapahtumat villillä raivolla pahaa-aavistamattoman katsojan silmille. Toisella kertaa yhtye konsertoi Faith No Moren lämppärinä. Ihan kuin äiti olisi katsonut oman lapsensa pärjäämistään! Se oli paikoin tosi outoa: ”Uijui, katsokaa nyt kuinka söpöä tuokin on!” Herää kysymys, kuinka paljon tuolloin räävittömyyksillään pahennusta herättänyt mimmiporukka on noista ajoista muuttunut. Triumphs, tribulations and tramps olisi hyvä L7-animaatiodokumentin nimi! – Se oli elävää elämää. Parhaimmista muistoistaan Sparks nostaa esiin ensimmäiset kiertueet Yhdysvalloissa ja Euroopassa, jossa aina uuteen paikkaan meneminen tuntui hienolta. Kymmenen pisteen kysymys siis on, mistä syntyi motivaatio käynnistää L7 uudemman kerran. – Tuntui, että kaikkein tärkeintä mukanaolo oli Jenniferille itselleen. Jo tekovaiheessa herättämän huomion takia L7:lle tuli sen verran kysyntää, että bändi innostui kerääntymään yhteen. Muistaakseni paluumatkalta Suomesta Faith No Moren kanssa. Puhuvia päitä riittää, mutta muita tasoja harvemmin löytyy. Lunta on tolkuttomasti ja muistan, että käymme siinä läpi faktoja Suomesta, kuten että maasta löytyy sauna jokaista neljää ihmistä kohti. Muutamat comeback-keikat muuttuivat kiertueiksi ja viime vuonna ilmestyi uusi L7-albumi Scatter The Rats 20 vuotta edeltäjäänsä Slap-Happyä myöhemmin. Kohteliaat ja känniset fanit Suomessa L7:n suurimman hitin mukaan nimettyä Pretend We’re Dead -dokumenttia katsoessa huomio kiinnittyy siihen, minkä myös Sparks ottaa esille: se on kiihkeän kiinnostava dokumentti myös ajastaan. – Alkuvuosina vastoinkäymisiä tosiaan oli. Bändi oli pakko siis pistää pystyyn uudemman kerran juuri nyt. Muutenkin sattui ja tapahtui. Siellä meinaan on pätkiä, kun kuvaan meidän laivamatkaa. L7 oli hyytynyt jo vuosituhannen alussa. Se onnistuu, koska sisältö on leikattu oman aikansa materiaalista. – Nauhojen seasta löytyi myös kaikenlaista merkittävää sen ajan muista bändeistä, kuten Nirvanasta, Fugazista, Melvinsistä tai Helmetistä. Kaikista epäonnistumisista huolimatta olemme todella ylpeitä kaikesta mitä saavutimme. Sekin tavara saattaa löytää vielä jonain päivänä paikkansa. Hän oli ensimmäinen, joka lähti siitä kokoonpanosta ja oli kaivannut bändiä eniten. Basisti Jennifer Finch oli lähtenyt remmistä jo 1996 eikä sen jälkeinen aika ollut muille jäsenille varsinaista riemujuhlaa. Mutta olihan niitä menestyksen hetkiäkin. Luulen, että nyt ymmärrämme toistemme luonteenpiirteitä vielä paremmin kuin tuolloin. Aikaa ei voi pysäyttää. Mutta neljä vuotta sitten valmistuneen dokkarin saavutukset eivät jää tähän. Juuri Donita Sparks oli bändistä se, joka hanakammin pyöri perse paljaana suorassa tv-lähetyksessä. Poikkeukset sääntöön ovat sitäkin mieluisampia. Tunsin vahvaa myötätuntoa nuorta minääni kohtaan – kuinka tosissamme olimme ja kuinka selätimme vaikeudet. Sarah Pricen ohjaama, mutta enimmäkseen bändin arkistomateriaalista koostunut Pretend We’re Dead toteuttiin joukkorahoituskampanjan avulla, mikä sai bändin huomaamaan, ettei sitä ollut unohdettu. Vaikka huumorintaju ja kirpeä luonne onkin tallella, tuntuu kontrastia vanhaan minään syntyneen, kun kuuntelee zenmäisen rauhallisesti puhelimessa puhuvan muusikon tyyntä puhe nuottia. Itse sisältö on monesti myöhempien tapahtumien määrittämää ja historiankulun tietävälle tapahtumat juoksutetaan ennalta-arvattavasti läpi. Tv-taltioinneista, livepätkistä ja bändin itse taltioimista kotivideosekoiluista koostettu dokumentti muistuttaa, miksi Los Angelesiin päätynyt mimminelikko valloitti faninsa. – Hei, näitkö dokkarin dvd-ekstrat. – Oli paljon jengiä, joka ei ollut koskaan nähnyt meitä. Yritimme käyttäytyä keskenämme, koska välillämme oli kuitenkin ensisijaisesti taiteellinen suhde. Sparks myöntää, että tärkeää oli saada kokoon juuri se kokoonpano, jolla suurin menestys 1990-luvun huippuvuosina tuli. Sparks sanoo, että lopputulos herätti sekä hyviä että ikäviä muistoja. Legendat kiertävät yhä, kuinka pääkaupunkiseudun rokubändien hahmot tarjosivat esiintyjille bändäripalvelujaan. Pitkään sai vastaavaa elämystä odottaa, mutta juuri Nirvanan vanavedessä kuuluisuuteen noussut, itsekin Sub Popille aivan uransa alkuvaiheessa levyttäneen L7:n Pretend We’re Dead -dokumentti täyttää kriteerit. Tai no, oikeastaan koko uran ajan. Ennen kovinta suosiopiikkiään L7 kävi myös Suomessa kahteen otteeseen vuonna 1992. Villistä nuoruudesta kypsään aikuisuuteen Millaisia muistoja dokumentin tekeminen ja sitä myötä vanhoihin aikoihin palaaminen sinussa herätti. Noista keikoista etenkin omaa Tavastian-keikkaa pidetään tarunhohtoisena. Yritimme tulla toimeen keskenämme. – Kun kävin videoita läpi, katsoin itseäni suorastaan objektiivisesti. ”Tehtiinhän me kaikkea pöljää, mutta jos tiedät koko tarinan, niin ymmärrät, että siellä oli kyllä ihan järkeväkin viesti takana.” L7-taitto.indd 43 7.5.2020 11.42. Ehkä hieman empaattisempi ja vähemmän kiivas kuin tuolloin, vaikka äkkipikainen luonteeni ei välttämät tä näkynyt niin paljon käytöksessäni bändikavereita kohtaan. Mukana oli oltava Sparksin kanssa bändin perustanut kitaristi Suzi Gardner, rumpali Dee Plakas sekä yllättäen bändistä litomaan lähtenyt Finch. Siinä nyt sattuu olemaan kumpiakin (voittoja ja vastoinkäymisiä). Vastoinkäymisissä kärvistelleen bändin motivaatio oli ollut laskusuunnassa jo pitkään. Jos meistä olisi tullut miljonäärejä, uramme olisi näyttäytynyt ihan mahtavana menestystarinana. Kitaristi-laulaja Donita Sparks kertoo dokumentissa, ettei muusikolle voi olla surullisempaa näkyä kuin rahapulassa pilkkahintaan myyty oma laitteisto katoamassa jonkun jobbarin pakettiauton sisuksiin. Ihan kuin olisimme olleet eri ihmisiä. – Bändille tuntui olevan kysyntää, Donita Sparks vastaa. Etenkin sellaiset, joita ihailin ja joita tulisin tavattuamme ihailemaan
Yritimme tulla toimeen keskenämme. Työväenluokan bändi L7:n uran suurin kompastuskivi oli huonot levydiilit. Esimerkiksi videot tehdään omin päin, ja itse olen vähän sellainen taiteellinen johtaja. Teimme sen Pledge Musicin kautta eli joukkorahoitussivuston kautta. Ensi kertaa sen kuullessani olin ihan ällikällä lyöty! Ja olin tietysti tyytyväinen, että sellaisen version teki joku uusi cool ja pähkähullu bändi. Dokkarissakin tuodaan esille, että hei: me ollaan soitettu Fugazin kanssa, mutta myös Gwarin kanssa. – Toisaalta tämän päivän sosiaalinen media auttaa kommunikoimaan fanien kanssa suoraan. Kirjoittelin biisejä ja yritin pitää itseni kiireisenä puuhastelemalla kaikenlaista. Kyllä meitä kunnioitettiin tuolloinkin kaikesta mitä saimme aikaiseksi. Etenkin suustansa paha kitaristi-laulaja Donita Sparks oli herkkä heittäytymään tilanteessa kuin tilanteessa. Plus minä tykkäsin heidän versiostaan. Asiat vaan karkasivat käsistä useimmiten turhautumisen takia. Mikä sai muuttamaan mieltä. Jammailimme soundcheckeissä kaikenlaista ja päätimme, että tehdään kuitenkin albumi. Meille sopivat ihan yhtä hyvin molemmat. Miehet olivat isokokoisia viikinkejä, kohteliaita, mutta kännissä. Into bändiä kohtaan kyllä välittyi, Sparks muistelee Nosturin-keikkaa. Rockiin kuuluu paljon muutakin kuin pelkkää rockin soittamista. Minusta koko kuvio on paljon monimutkaisempi. – Uskon niin. Donita itse aktivoitui vuonna 2008, jolloin Donita Sparks + The Stellar Moments -nimellä ilmestyi albumi Transmiticate. Mutta Runaways ja L7 ovat muutenkin ihan erilaisia tapauksia. – Jos et suhtautunut meihin vakavasti, et tajunnut mistä koko bändissä oli kyse. L7:n viehätykseen kuului sen arvaamattomuus. He koordinoivat kaiken ja kasasivat kokonaispaketin takaisin meitä varten. – Luojan lykky, että fanimme olivat ymmärtäväisiä ja saimme levyn lopulta ulos. Sitä kautta tieto kulkee vaikkapa mihin olemme tulossa keikalle. Joan Jett on myös naismuusikko, joka on nähnyt kantapään kautta, kuinka vähän ummikoksi luultua tekijää arvostetaan. – Kun aloitimme, teimme kaiken itse. Hehän olivat aloittaessaan teinejä, me jo päälle parikymppisiä, mikä oli jo iso ero. Jos meitä ei tajunnut, niin ei se meitä ainakaan enää vaivaa, Sparks käkättää. Mutta rahaa siitä tottakai tuli. Jos miettii kaikkia maailman bändejä, niin aika vähän taitaa löytyä niitä, joita ei olisi jossain vaiheessa vedätetty. Luulen, että nyt ymmärrämme toistemme luonteenpiirteitä vielä paremmin kuin tuolloin.” – Muistan Suomen-reissulta 1999 paikan, jossa soitimme ja sen, että kaikki olivat hirveässä jurrissa. Kusetuksesta toiseen Kun L7 vuonna 2001 hajosi, ei jäsenillä tuntunut olevan hinkua samaan rääkkiin heti uudestaan. – Luulenpa, ettei monikaan tiennyt, että se oli meidän biisi. – Kiertueella tuli jossain vaiheessa selväksi, että uuttakin matskua on oltava. – Tehtiin Jenkeissä pari kiertuetta. Siinä välissä, kun meillä oli levy-yhtiö, he tekivät työn. Bändistä pidettiin kyllä hyvä huoli, mitä päihteisiin ja keikkojen kokoon tuli, mutta näkyvyydestä ja Bricks Are Heavyn -albumin (1992) menestyksestä ei juuri jäänyt muuta konkreettista kuin krapula. Joku vastavoima on oltava. Kokoonpanossa soitti rumpuja vanha bändikaveri Plakas. Tämä siis osoittautui paikkansapitämättömäksi Scatter The Ratsin myötä. Jossain vaiheessa ryhdyin myös penkomaan L7:n arkistoja. L7:n aktivoiduttua bändi jakoi selväsanaisia lausuntoja, ettei uutta materiaalia olisi luvassa. Maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa kappaletta myyneellä Prodigyn Fat Of The Land -albumilla (1997) näet kuullaan brittien hektinen versio L7:n haistapaska-anthemista Fuel My Fire. – Keräsimme rahaa muun muassa aborttien vapaudenvalinnan puolesta. – Luulen että dokkari vähän selittää tätä. Vähän niin kuin valmistauduin sen arvon nousemiseen. Sittenhän puulaaki meni konkkaan ja homma meni vituiksi. Hyvin rock’n’roll meno, mutta ystävällisellä tavalla. – No, kaikkiahan kustaan silmään. Mutta otettiinko teidät tosissaan, kun kreisit muijat yhtäkkiä olivatkin vakavalla asialla. Mutta omana aikanaan se herätti hämmennystä paitsi edellämainitusta syystä, myös siksi, ettei se ollut yksiselitteisesti yhden roolin mukainen yhtye. Tehtiinhän me kaikkea pöljää, mutta jos tiedät koko tarinan, niin ymmärrät, että siellä oli kyllä ihan järkeväkin viesti takana. L7-taitto.indd 44 7.5.2020 11.42. On tietysti hienoa, jos bändit ottavat kaiken haudanvakavasti, mutta pakko toiminnan on oltava hauskaakin. – Levy-yhtiöllä oleminen toimi joskus hyvin, mutta toisaalta mikään meidän levyistä ei ollut mikään jättimenestys. Paradoksaalista kyllä, L7:n materiaali on tunnetuinta yhteydessä, jossa sitä ei tulisi edes linkittäneeksi koko bändiin. Siinä mielessä olemme aina olleet työväenluokan bändi. Otimme musanteon vakavasti, vaikka emme aina itseämme niinkään. Sen julkinen kuva saattoi olla räävitöntä spedeilyä, mutta samaan aikaan se ajoi myös poliittisia tavoitteita. 44 SOUNDI SOUNDI PB ”Emme olleet keskenämme parhaita kavereita. Tällä hetkellä tilanne on taas sama. Tykkään hoitaa asioita näin kuin nyt, vaikka joskus kaipaan sitä ison levy-yhtiön glamouria. Vaikka onkin ihmisiä, jotka eivät pidä huumorista rockissa lainkaan. Ei meistä tullut rikkaita. Spedeilyä ja politiikkaa L7 oli varmasti edellä aikaansa, niin naiskuvan vapauden kuin toimintatapojensa suhteen. Oho, L7 joutuu taas kusetetuksi! Hommaahan pyöritti jotkut tyypit, jotka olivat levy-yhtiöbisneksen jollain alatasolla ja siellähän se korruptio taas löytyi. Silloin sai olla onnekas, jos tuli sainatuksi. Sparks sanoo huomanneensa, että mitä musabisnekseen tulee, ovat käytännöt tehdään täyden ympyrän. Se on paljon suorempaa medianhallintaa kuin koskaan ennen. Kyllä me kaikenlaista muutakin hyödyllistä tehtiin. Sparks on kuitenkin haluton vertaamaan L7:iä Runawaysiin millään tasolla, vaikka molempia on käytetty taloudellisesti isolla kädellä hyväksi. Albumi julkaistiin lopulta Joan Jettin Blackheart-lafkan kautta
PME Lauri Haav tulostus.indd 45 6.5.2020 19.53
”Sielukkuus on äärimmäisen tärkeää” Valtteri Laurell Pöyhösen johtaman Dalindèon uusi Dark Money -ep on hyvin tummasävyistä kuunneltavaa. Lisäksi Pöyhönen on tuottanut PK Keräsen hiljattain ilmestyneen sooloalbumi Serobi Songsin. 46 SOUNDI SOUNDI 47 ”Jos mä saan musiikillani edes muutaman ihmisen heräämään niin olen tosi onnellinen.” Teksti: Jussi Niemi Kuva: Miikka Pirinen Valtteri Laurell Pöyhösen johtama jazzyhtye Dalindèo loi nahkansa ja todisti, että instrumentaalimusiikkiinkin voi ladata painavaa sanomaa. Dalindeo-taitto_b.indd 46 7.5.2020 10.57
K orona oli jo vahvasti kehissä maaliskuun 11. Kokemus oli ihan mahtava! PK on todella karismaattinen ja intensiivinen tyyppi ja sillä on jotenkin ihan oma juttu. Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu ympäri maailmaa niin kovaa vauhtia tiettyjen tahojen toimesta juuri nyt, että meidän pitää se jotenkin katkaista. – Ehdottomasti, joo. Tavallaan voisi sanoa, että mulle jazz loppuu Sun Rahan, Valtteri muotoilee puolittain anteeksi pyytävästi elehtien ja naurahtaa: – Minkäs teet. Rasmuksellakin on aika monia syntikoita, mutta jos ajaa minkä tahansa niistä vaikka delayn läpi niin taas jälki on uudenlaista. Yllättävä pari Kerro lopuksi millainen kokemus oli työskennellä 22-Pistepirkon PK Keräsen kanssa hänen Serobi Songs -soololevyllään. Niissä on aina jotain eri lailla ja se kuuluu sitten musiikissa. Jos mä saan musiikillani edes muutaman ihmisen heräämään niin olen tosi onnellinen. Mä voin tuoda tätä spinniä sen kautta päivänvaloon. Olen tosi innoissani meidän keikoista ja uskon, että kun päästään tekemään niitä enemmän, niin se lähtee kehittymään vielä eteenpäin. Mingus, Sun Ra ja Simone Juttu lähti luontevasti tyylin uudistumisesta, kun olin vielä kuumana keikasta, joka oli muuten ensimmäinen uuden levyn tiimoilta. Tuntuu, ettei sitä osastoa ole vielä käsitelty tyhjentävästi, vaikka sitä toki on muutkin tehneet, Valtteri selitti. – No, ei siinä taiteellisesti olisi ollut mitään järkeä jatkaa vanhaan malliin. – Ei tunnettu. Mua kiinnostaa kovasti sekoittaa akustisia ja elektronisia elementtejä yhteen. Olenko oikeassa, että sinulle tarinankerronta ja ilmaisun värikkyys on erityisen tärkeitä. – Molemmat kirjat on jäätävää kamaa, mutta kyllä ne kannattaa lukea. – Siihenhän se jazzissa helposti lipsahtaa, mutta joo. – Mulle tuli sellainen fiilis, että munkin on tehtävä jotain ja mun keinohan on musiikki. Sitähän innoitti oleellisesti kaksi lukemaasi kirjaa. Yritän uuttaa tähän olennaisen. 46 SOUNDI SOUNDI 47 Klassikko voi tuntua tavallaan vähän tylsältä, niin kun ajatuksen tasolla, mutta kun kuuntelee vaikka Ah Umin niin tajuaa, miksi se on klassikko. Esimerkiksi Montreauxissa äänitetyllä livellä kun se vetää I Wish I Knew How It Would Feel To Be Free. Menin tavallaan taaksepäin. Joka tapauksessa uusissa kappaleissa on pehmeämpiä balladejakin. Siinä on valtava määrä mahdollisuuksia. En yhtään ihmettele, että ne on menestyneet maailmalla. Mainitsin syntikkapitoisuudesta ja kuinka erityisesti vaikutuin tavasta, jolla Rasmus hienovaraisesti mutta merkittävästi väritteli Jaska Lukkarisen rumpusooloa niin, että lopputuloksessa ei ollut mitään saumoja, vaan erilaiset elementit sulautuivat ehjäksi ja tuoreesti uudenlaiseksi kokonaisuudeksi. Mä en soita PK:n kanssa kitaraa ollenkaan, vaan syntikoita ja rytmikoneita. Viime aikoina olen saanut ehkä enemmän kicksejä elektroniikasta kun kitarasta. Ehkä tässä on tavallaan siunaus, että teen instrumentaalimusiikkia niin se ei tunnu niin päällekäyvältä kuin jos asiasta laulaisi, vaikka mä kunnioitan ihan superisti Karria (Paleface) kun se räppää asioista niin suoraan ja ymmärrettävästi. – Rasmus on mun vanhimpia soittokavereita ja sillä on hieno tatsi syntikoihin. Jazz ei ole mulle sen parempi musiikinlaji kuin mikään mukaan. Toivon mukaan me tehdään toinenkin levy. – Noita mainittuja myöhemmin olen innostunut tosissani Sun Rasta. Kyllä mä haluan välittää merkitystä ja tietenkin sielukkuus on äärimmäisen tärkeää. Eläydyn varmaan osittain sen musaan erityisen syvästi siksi, että luin sen elämäkerran. Tässä kohtaa löysimme yhdessä sellaisen perusteesin, että loppujen lopuksi eri musiikinlajeissa vallitsevat pitkälti aika samat perimmäiset lait, tekipä musiikkia akustisella kitaralla tai koneilla tai vaikka kuinka freetä. – Kiva kuulla. Jälkimmäinen taas kertoo veroparatiiseista ja miten asekaupalla ja huumeilla hankittua rahaa pestään jättimäisten pankkien toimesta ihan tietoisesti. Ensin mainittu kertoo ultrarikkaista konservatiivisuvuista, päällimmäisinä veljekset Charles ja David Koch, jotka lobbaa sellaisella rahalla, jonka määrää me ei pystytä edes hahmottaan, kaikenlaista äärioikeistolaista agendaa Amerikassa, rasismia ja vaikka mitä. Mä olen rohkaissut PK:ta vähän sellaisen jumittavan transsin suuntaan: että vedä vaan tuota osaa pidempään, kyllä se kestää. Siinä on muun muassa erittäin kiinnostavaa juttua siitä, miten City Of London on ihan oma entiteetti, jolla on oma pormestari ja jossa vallitsee ihan omat lait. – Ja kun tuosta sielukkuudesta puhuttiin, niin pitää mainita Nina Simone. Nyt tunnelmat olivat tummempia ja sointi modernimpi, jotenkin hyvällä tavalla ylikansallisesti. Otetaan vaikka joku Roxette, joka on siis ihan pop-bändi, mutta mä en vaan voi olla diggaamatta joitain niiden biisejä, koska ne on niin helvetin hyviä. Valtteri paljastaa, että Dark Moneyn sessioissa tehtiin monta toistaiseksi kuulematontakin biisiä, jotka julkaistaan syksyllä alun perin suunnitellun kakkos-ep:n sijaan albumina. Bändi aloitti uunituoreen Dark Money -ep:nsä materiaalilla, ja heti oli selvää, että taiteellinen nahka oli luotu. PK vaan soitti mulle, ja mä olin kyllä heti valmis. Keikan jälkeen Valtteri myi ja sainasi ison pinon levyjä, mutta heti sen jälkeen siirryimme juttusille ensin alakerran takahuoneen viereiseen varastotilaan, jotta Valtteri sai tupakoitua ulko-oven suussa. – Tietysti aina välillä laitan jonkin Jimi Hendrix -videon pyörimään ja olen ihan, että… Hän pyörittelee päätään ja puhaltaa ilmaa huuliensa välistä. Tuollaisilla jutuillahan me yritetään just viedä hommaa eteenpäin. Dark Moneyssa toin paremminkin aihioita, joista lähdettiin yhdessä eteenpäin. Meininki poikkesi selvästi Kallion (2013) ja Slavic Soulsin (2016) suomalaisia elementtejä pursuavasta, positiivisesti ilotulittavasta menosta. – Vähän toivoa herättävämpääkin kamaa, hän korostaa. Ihan vaan siksi, että löydän koneista soundeja, jotka on mulle täysin uusia. Huh huh! Ollaan hereillä eikä masennuta Palataan Dark Money -levyyn. päivä, mutta Dalindèon keikka Tampereen G Livelabissa ehti vielä toteutua viime hetkellä ennen klubien, ja lähes kaiken muunkin, suurta sulkeutumista. Tietenkin tää oli PK:lle helvetin jännittävä paikka, kun on aina ollut niin tiiviissä bändissä ja sitten on yhtäkkiä omillaan. Amerikkalaisen Jane Mayerin Dark Money: The Hidden History Of The Billionaires Behind The Rise Of The Radical Right (2016) ja englantilaisen Nicholas Shaxsonin Treasure Islands: Tax Havens And The Men Who Stole the World (2011). Olet oikeilla jäljillä. Mä en enää halunnut tuoda bändille täysin valmiita sävellyksiä, joita sitten vähän yhdessä sovitettiin. Siinä on jotain niin ihmeellistä, mitä ei voi tajuta eikä selittää. Sen soitto on tavallaan isompaa kuin itse instrumentti. Taiteilijan täytyy keksiä itseään uudelleen ja haastaa itseään. Tärkeintä on, ettei ihmiset masennu ja lamaannu ja jatka elämistä jossain turvakuplassaan. Mä koen, että nyt me ollaan entistäkin improvisoivammalla ja vuoropuhelullisemmalla linjalla. Siihen on helvetin hyvät syyt. Elektroniikka on sikälikin hyvin kiinnostavaa, että koneiden säädöt ei oikeastaan koskaan ole samat. Mikä vaan voi olla hyvää tai huonoa. Dalindeo-taitto_b.indd 47 7.5.2020 10.57. Muuten jälki on ihan hirveää. Olette aika yllättävä pari. Se oli niin aikaansa edellä tai paremminkin ajaton. Sillä oli kaikenlaisia demoneja, joiden kanssa se joutui painimaan. Yks biisi menee vähän tuaregi-meiningin suuntaan. – No, ne on näitä klassisia tapauksia: Duke Ellington, Miles Davis, Charlie Mingus... Hyvinkin vahvasti kun samalla aaltopituudella olimme niin puhuimme vuolaasti ja paljon. Mä ymmärrän hyvin, että ne on rankkaa ja tavallaan masentavaa luettavaa, mutta kun ne on täyttä todellisuutta, joka vaikuttaa koko ajan ihan jokaiseen meistä. Dalindèohan ei koskaan ole sortunut siihen jazzin helmasyntiin, että vedetään lyhyt teema ja sen perään viisi aika saman oloista sooloa. Jatko hoidettiin tyylikkäässä takahuoneessa. Kun kuuntelee jotain Sun Ran juttuja vuodelta 1968 niin sitä ihmettelee, miten se on silloin voinut tehdä sellaista. Mähän olen tavallaan poppari pohjimmiltani. Mulle on tärkeää, että biisit on hyviä. Wau! Se on niin intensiivistä niin vähillä eleillä. Syntikat olivat huomattavan esillä: niitä käsitteli erityisesti perkussionisti Rasmus Pailos, mutta ajoittain myös bändin johtaja-kitaristi Valtteri Laurell Pöyhönen ja trumpetisti Jose Mäenpääkin. Tunsitteko te jostain aikaisemmin. Odotan innolla, mihin se lähtee keikoilla, koska jo nyt me mentiin paikoitellen vähän uusiin maisemiin, vaikka tää oli ensimmäinen keikka, Valtteri sanoo savua mustaan yöhön puhaltaen. Kuvittelen tietäväni aika pitkälle, ketkä sun sankareita on, mutta nimeä ne nyt kuitenkin itse. Slavic Souls oli, ainakin itselleni, jonkinlaista jatkumoa Kalliosta tietyin lisäyksin ja kehittelyin, mutta tuntui, että se osasto tuli käsiteltyä. Minguksen Ah Um (1959) oli ihan mun ensimmäisiä jazz-levyjä, heti Mahavishnu Orches tran Birds Of Firen (1973) jälkeen. Pitää olla hereillä. Mikä muu on Dark Moneyn musiikissa toisin. Koko keikka oli väkevää kamaa, kuten viisi kappaletta käsittävä Dark Moneykin. Ehkä niin, että mäkin tuon vähän enemmän siihen elementtejä. Sen pitää välittää jotain todellista eikä jäädä pelkästään älylliseksi tripiksi. – Pirkkoja olen digannut aina. Ilmeisesti mukaan tulee muutama biisi Dark Moneyltäkin, jollei peräti koko ep
Onko loistavia melodioita ja kohtuullisen kiehtovia tekstimaailmoja rakentelevan Fran Keaneyn ja kumppaneiden oivaltavuus ja raikkaus todellista vai puhtaasti edustamansa genren jämähtäneisyyden buustaama harha. Optimismin energiaa tihkuva levy on puheenvuoro, jonka esittäjät ovat toiveikkaita tosiasioista piittaamatta. Tusina muodoltaan ja sisällöltään trimmattua laulua leipoo yhteen kitarapopin eri aikakerrostumat ja sotkee koulukuntakarsinat. 48 SOUNDI J os trendi-ilmasto olisi toinen, tämä levy voisi olla melkoinen tapaus. PEKKA LAINE HHHH Rolling Blackouts Coastal Fever Sideways To New Italy Sub Pop K u v a: P et er R y le Levyarvostelut 5_20.indd 48 7.5.2020 16.12. Itse haluan uskoa naiivisti hyvään. Onko teennäisesti nimetyllä briljantilla kitarapoppartiolla eväitä puhutella ketään, joka ei jo valmiiksi ole kallellaan tällaiseen musiikkiin. Rolling Blackouts CF -yhtyeen musiikkia on verrattu toistuvasti sen australialaisiin edeltäjiin, ehkä hieman huvittavallakin tavalla. Välittömän euforian hälvetessä mieleen nousee myös kriittisiä ja synkkiä ajatuksia. Minä sanon George Harrison ja sinä sanot Johnny Marr tai kenties You Am I. Sideways To New Italy on sulatusuuni kaikelle sille, mikä vähän nörtimmässä ja popimmassa kitaraindiessä on rakastettavaa. Yhtyeen kotimaan toki kuulee kolmen laulavan kitaristin muodostaman eturivin aksenteissa ja laulujen sanoissa. Maailma on raiteiltaan, mutta nämä laulut katsovat silmät kirkkaina tulevaan. Sähkökitaravetoisen musiikin lipuminen pelikentän laitamille on kuitenkin kylmä tosiasia. Yhdelle folk rockista muistuttava helinä on toisen korvissa viittaus 1980-luvun amerikkalaiseen collegerockiin. Melodiselle sähkökitaramusiikille sydämensä menettänyt voi kuulla näissä kappaleissa omat suosikkinsa ja rakkautensa. The Easybeats ja The Go-Betweens ovat mahtavia yhtyeitä ja halutessaan melbournelaisesta nimihirviöstä voi vetää lankoja menneisiin aussisuuruuksiin. Levyarviot > ...virheet kuulostavat vähän liian tarkkaan harkituilta ja laskelmoiduilta... Rolling Blackouts CF:n kohdalla omat ajatukseni koukkaavat menneiden aikojen kautta ainoastaan siksi, että yhtye on lajissaan niin erinomainen. Melodinen kitarapop ei vie todellisuudessa Sidewayslavaa pidemmälle, mutta tämä Melbournen joukkio tykittää kuin olisi valloittamassa myös isoimmat eteen tulevat estradit. Paikallisvärin sijaan RBCF:n musiikissa vaikuttavinta on sen yleispätevyys. Omassa mikrokosmoksessaan se onnistuu kuitenkin loistavasti. Mitä jos tämä levy olisi ilmestynyt silloin kun… Turhat nostalgian värittämät spekulaatiot voi heittää sikseen, sillä Sideways To New Italy on valloittava ja omituisella tapaa terapeuttinen kuuntelukokemus juuri tässä ajassa. Pienenevä ja ikääntyvä aikuisindieyleisö saattaa olla ehkä hieman kiinnostunut loistavasta kitarapoplevystä samalla kun suurin osa poppia ahmivasta maailmasta kohauttaa olkapäitään täysin välinpitämättömänä. Heidän utopiahankkeensa inspiroima rocklevy ei ehkä mullista maailmaa. Onko lajissaan näinkin suvereeni albumi puhtaasti seurakunnan sisäinen asia. Brittiläistä kirjallista popnikkarointia lähestyvä laulunteko lomittuu luontevasti kepeämmästä purukumilallatuksesta ammentavaan koukuttavuuteen. Kyynikko valitsee luonnollisesti jälkimmäisen vaihtoehdon. Aivan kuten tekivät ne siirtolaiset, jotka perustivat New Italy -nimisen pikkukylän keskelle Australian takahikiää kauan sitten
Kakkosalbumi lainaa nimensä Stravinskin modernismin peruskiveksi nousseesta baletista ja julkaistaan täsmälleen 107 vuotta sen tarunhohtoisen Pariisin-ensiesityksen jälkeen. Kahdeksan vuoden varrella Apple on harjoitellut epätäydellisyyttä muun muassa esiintymällä vuoden 2012 SXSW:ssä kaikkien aikojen huonoimman kitaristin kanssa ja jäämällä samana vuonna kiinni huumeista Texasin rajalla. Epämääräinen, cut and paste -tyyppinen ihmissuhdepuhe on vain tätä aikaa eikä ainakaan mitään, mitä muisteltaisiin 107 vuoden päästä. NIKO PELTONEN HH K u v a: G R M M X I Levyarvostelut 5_20.indd 49 8.5.2020 14.45. Päällisesti spontaanilta energianpurkaukselta kuulostavaa levyä ollaan tosiasiassa äänitetty jo vuodesta 2015 lähtien. SOUNDI 49 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Ruusut Kevätuhri Fullsteam Superbändi Ruusut ei pelkää suuria elkeitä. Klaustrofobisen kotikutoisen äänimaailmansa johdosta itsetuotettua Bolt Cuttersia ollaan ehditty jo useammalta taholta kutsua täydelliseksi korona-aikakauden levyksi. Ruusujen musiikki taas tuntuu suurista pyrkimyksistään huolimatta jäävän teknisen suorittamisen ja abstraktin puolikokeellisuuden asteelle. Tuotantotyönä komeankuuloinen Kevätuhri ansaitsisi toki enemmän kuin kaksi tähteä, mutta Ruusuja on rokotettava katteettomista lupauksista. Esikoislevyllä se kävi vielä selvemmäksi kuin Kevätuhrilla. Se, että tee-se-itse -henkinen levy kuulostaa näin hyvältä varmaan inspiroikin montaa nyt kotonaan jumittavaa muusikkoa. Keittiötarvikkeet kolisevat, koirat haukkuvat, soittomokia sattuu ja vielä virheiden kirvoittama kiroilukin ollaan jätetty levylle. Toisella kertaa nämä ongelmat eivät ole korjaantuneet. NUUTTI HEISKALA HHH ...virheet kuulostavat vähän liian tarkkaan harkituilta ja laskelmoiduilta... Sen toteuttamista Applen musiikissa saatiin kuitenkin odottaa vuoden 2012 kaoottiseen ja villiin Idler Wheeliin. Applen virheet kuulostavat vähän liian tarkkaan harkituilta ja laskelmoiduilta. Applelle eristäytyminen on kuitenkin maailmantilanteesta riippumaton elämäntapa. Lopuissa biiseissä on muutama vetävä taidepop-elektrohitti, mutta dramaturgia viimeistään selättää Kevätuhrin, sillä kiinnostus hupenee loppua kohti, ja Illalla-biisin haparoiva ja mahdollisesti ironinen temmellys nettipuheenparren maailmassa saa jo tuskastumaan. Vaikka sanoituksellisesti aika ei ole valunut hukkaan (For Her, Heavy Balloon), on hiominen musiikin kannalta ollut ongelmallisempaa. En ole mikään Stravinski-asiantuntija, mutta kuuntelemani ja näkemäni perusteella hänen teostaan leimaa ”dionyysisyys”, kurottaminen lattean tuolle puolen, myyttien ja alitajunnan syvänteiden syövereihin. Joissain arvioissa jo vallankumoukselliseksikin julistettu Fetch The Bolt Cutters on todellisuudessa aika suoraa ja johdonmukaista jatkoa Idler Wheelille. Nyt sekoilu on päästetty levylläkin vielä Idler Wheeliäkin enemmän valloilleen. Sanoituksellisesti toksiseen maskuliinisuuteen keskittyvä levy on enemmän korona-paniikkia edeltävän me too -ajan tuote, mutta vapautumisesta puhuvat biisit sopivat varmasti myös monen vuoteen 2020. Suurennellut tarinat suoranaisesta mellakasta ovat alusta asti liikkuneet tuon show’n liepeillä, mutta Ruusuilla lienee kaikki syyt olettaa, että heidän Kevätuhrinsa otetaan vastaan lähinnä hymistellen. The Fall -sarjassa Gillian Anderson vapauttaa vangittua tyttöä, ja erilaisista kahleista vapautuminen onkin Fetch The Bolt Cuttersin kantava teema. Se tasapainoilee popin ja taiteen välisellä aidalla osaamatta ottaa kummastakaan sitä olennaisinta. Pyhä kevät -avauskappale on saada kuvittelemaan muuta, sillä sen riitasointuinen kuoro on varmaankin levyn stravinskimaisin elementti ja vierailija DJ Kridlokk taas levyn kiinnostavin solistiääni. Onhan levyn nimikin Netflix-sarjan dialogista lainattu. Perfektionistiselle singer-songwriterille tarkoituksellinen epätäydellisyys oli varmasti vapauttava idea. Tosin kirjailija-sanoittaja Lauri Levolan haastatteluissa hehkutettu kokonaisvisio supistui tuollakin kertaa käytännössä irtolauseiksi, jotka tavoittivat hetkittäin välähdyksiä suuremmasta, mutta joihin oli paljon useammin reagoitava olankohautuksella. Fiona Apple Fetch The Bolt Cutters Epic Vuonna 1999 Fiona Apple lauloi A Mistakella ”I’m gonna make a mistake / I’m gonna do it on purpose”. Yhtyeellähän on kyllä kiinnostusta mytologisiin tasoihin
TOMI NORDLUND HHH Levyarviot > ...progebändien perinteisen hiihdon viisikymppinen: levypuoliskon vievä eepos... Joku 80-luvun vähäisempi jazzfunk-suuruus olisi ammentanut albumille ahdetusta ideavarannosta koko vuosikymmenen (ja ehkä seuraavankin) tuotantonsa. Esimerkiksi psykedeeliseen rave-euforiaan kohoavan Olympikin – niin ikään 8 minuuttia – lopetus on armottoman kova suoritus niin kitaran kuin Nathan Eastin soittaman, rahtijunamaisella määrätietoisuudella etenevän basson osalta. 50 SOUNDI EOB Earth Capitol Radiohead-yhtye on ollut toiminnassa jo kunnioitettavat 35 vuotta. Levyä kuunnellessa ei tule mieleenkään, että mies on tähän asti hoilaillut ”vain” taustoja. Hän on tapaillut omia säveliään jo Radioheadin OK Computerin (1997) ajoista lähtien, mutta vasta viime vuosina soolotoiminta on alkanut oikeasti konkretisoitua. Suosikeiksi nousevat lisäksi rivakasti läiskähtävä discofunk Funny Thing ja letkeä animefanin anthem Dragonball Durag. Nyt on 52-vuotiaan kitaristi Ed O’Brienin aika sooloilla artistinimellä EOB. Jos Earthin typistäisi ep-muotoon ja ottaisi mukaan levyn neljä parasta kappaletta, oltaisiin täysissä pisteissä. Musiikillisista referensseistä artisti on nostanut esiin Primal Screamin Screamadelica-klassikon (1991). Banksters taas kuulostaa aivan liikaa Radioheadin, Coldplayn ja Depeche Moden kuvitteelliselta yhteisprojektilta vuosituhannen taitteesta. Sail Onin tunnelmointi on hapuilevan yksipuolista, ja kappaleen anti on imetty kuiviin jo kertakuuntelun jälkeen. Ison sysäyksen EOB:n synnylle antoi se, kun O’Brien vietti perheineen Brasiliassa muutaman vuoden. Earth on rytmisesti monipuolinen levy, joka täyttyy kollaasimaisista hahmotelmista. EOB:n kakkoslevyn kuuntelen silti mielelläni. Vain 1950-60-lukujen vanhalta viihdemusiikilta kuulostavalla melodialla käynnistyvä, kitaristi Pedro Martinsin perinteisempi nimibiisi kellottuu yli viiden minuutin. Siksi ei olekaan ihme, että viisikosta peräti neljä on välillä anonut päätyönantajaltaan ”vuorotteluvapaata” ja tehnyt irtiottoja oman musiikin maailmaan. Vaikka laulu sujuu, niin hajanainen kokonaisuus jättää herran artistipersoonan vielä melko hahmottomaksi. Biisit ovat kuin mainosjinglejä Brunerin toistaiseksi itselleen jemmaamista täyspitkistä kappaleista ja tulevaisuudessa esitettävistä liveversioista. Brunerilla riittää virtaa: parhaina esimerkkeinä blastbeat-tempolla etenevä, rumpalinsa mukaan nimetty I Love Louis Cole, pakonomaisella irveellä hymyävä Miguel’s Happy Funk sekä hyperaktiivinen How Sway -instrumentaalivälike. Mikään vierailevien tähtien kavalkadista voimansa imevä jazzfunkin Random Access Memories ei It Is What It Is kuitenkaan ole. JARI MÄKELÄ HHHH K u v a: La u re n D u ko ff Levyarvostelut 5_20.indd 50 7.5.2020 16.12. Kitaraefektivelho muistaa pitää homman kiintoisana myös pääinstrumenttinsa saralla. Thundercat It Is What It Is Brainfeeder It Is What It Is vaikuttaa helpommin sulavalta kokonaisuudelta kuin Thundercatin edellinen, loistelias maanis-depressiivinen eepos Drunk (2017). Earthin yhdeksän 1990-lukua henkivän kappaleen joukossa on loistavia vetoja mutta myös yhdentekeviä raitoja. Huonoa hetkeä ei levyltä löydykään, enemmän ohikiitävän hyviä hetkiä. Poplaulun kontekstissa EOB ei tarjoile mitään kovin kummoista, mutta pitkät jumitusbiisit hän hallitsee suvereenisti. Suurin osa albumin kappaleista on niin lyhyitä, että juuri kun imevästä groovesta on ehtinyt saada otetta, se loppuu. Drunk-albumin tähtihetki ja 10-luvun softrock-huipentuma Show You The Way Michael McDonaldin ja Kenny Logginsin kanssa saa jatkoa, kun Slave-legenda Steve Arrington liittyy Childish Gambinon ja The Internetin kitaristi Steve Lacyn seuraksi joidenkin tahojen jo vuoden 2020 parhaaksi kehumalla funkbiisillä Black Qualls. Ehkä jonain päivänä julkaistaan Thundercatin magnum opus, jolla nero keskittyy työstämään ja jalostamaan huippuunsa vain yhtä, maksimissaan muutamaa teemaa. Albumina Earth ei täysin vakuuta. Laulajana O’Brien on yllättävän pätevä ja muuntautumiskykyinenkin. Folkisti käynnistyvä ja elektroniseksi rytmijuhlaksi ampaiseva 8-minuuttinen Brasil on levyn paras raita. Tuottaja Flying Lotusin ja basistivirtuoosi Stephen Brunerin uutuus on silti melkoinen tunteiden vuoristorata, jolla murheen synkimmät alhot ja musiikillisen iloittelun pärskähdykset seuraavat toisiaan kiivaassa rotaatiossa. Hän onkin listannut Brasilian levynsä vahvaksi vaikuttajaksi
Ruhtinaallisen tuottajakaartin (Ruuben, A. Punk-veteraanin iltahuudolle on yhä tilausta. Sen mies on itsekin joutunut huomaamaan ja uuden levyn sanoitukset ovat tavallistakin katkerampia ja kärttyisämpiä. Aikatasot fuusioituvat monirakenteiseksi, mutta näppäräksi ja luontevaksi kokonaisuudeksi, jolla liikehditään perinteisemmistä räppimelodioista yhä enemmän kohti majesteettisia trapja autotunesävyjä. Albumilla herkistymään saavat pianoballadi Blow By Blow ja kitaralla säestetty The End Of The Affair. Takaumat ulottuvat musiikkiin saakka. Vuosien ajan major label -yhtiölle levyttänyt Mustasch on julkaissut kaksi uusinta levyään oman firmansa kautta, ja uskallan väittää, että se kuuluu vapautuneisuutena ja rentoutena. Iskelmällisen folk rockin pinnalla häivähtää useita muistumia 1980-luvun Linnunlaulu-levyistä, joilla uusvanhan Rockersin rytmiryhmä tahditti Pelleä edellisen kerran. Kun ihmisyyden sisällöt määrittyvät jatkuvasti uudelleen, tuntuu Pellen katsanto vakaimelta, johon muutoksen voi suhteuttaa. Triokokoonpanon voima ja energisyys yhdistyvät harvoin yhtä transsisin ja meditatiivisin tuloksin kuin Mara Ballsin käsissä. SOUNDI 51 Mara Balls Ratina Live ’18 Stupido Laulaja-kitaristi Maria Mattilan alter egon nimeä kantava Mara Balls -trio on kolmannella albumillaan oikeimmassa elementissä. Killing It For Life on täydellinen soundtrack koleisiin mutta kauniisiin kesäiltoihin, kun aurinko laskee asfaltin taakse ja kaupungin kadut ovat taas hetken kesyttämättömät. MIKKO MERILINNA HHH ti ensimmäisellä raidalla Jim Jim Falls lauletaan ”if you’re gonna kill yourself, then for god’s sake just kill yourself.” Vaikka Morrisseyn viime vuosien levyt ovatkin jääneet vähemmälle huomiolle, ovat ne silti olleet varsin hyviä. Selviäisikö se vielä yhdellä kuuntelukerralla. Hopeoidun menneisyyden rinnalta hahmottuu myös pelkistetty ajankuva, joka konkretisoituu yleisen kulttuurivirran alle jäävissä ihmiskohtaloissa. I Am Not A Dog On A Chainkin on parhaimmillaan erinomainen, mutta se on liian epätasainen nousemaan Morrisseyn parhaimpien joukkoon. Materiaaliltaan tasokkaat Vuorten taa (2016) ja Elävä kivi (2017) kärsivät tuotannollisista puutteista, mutta Popedan juhlakonsertista taltioitu Ratina Live ’18 päästää kolmikon irti juuri niin villinä ja vapaana kuin sen on itsekin saanut pari kertaa kokea. Oman mielen syvänteiden, vapauden ja elämän ja ajantakaisuuden mysteerien pohdinta ruumiillistuu Ratinan stadionin lavalta ja kaukaa tähtien välistä vyöryväksi vereväksi rockiksi. Se on klassikkoainesta. Lontoolaisen progeyhtyeen Virus vain sattuu olemaan jatko-osa parin vuoden takaiselle Vector-oopperalle. Viisiosainen Messiah Complex on hengästyttävä tulitus, jossa biisi jää muotokielisikailun alle, ja levyn alkupuolen hengittävyys unohtuu. Haken onkin kehnoimmillaan silloin, kun se toisintaa progemetallin pelikirjaa pöyhkeine riffeineen ja kolhon dramaattisine melodioineen. Näin on kenties siksikin, että silkan metallivatkauksen sijasta bändissä kuuluu jopa entistä enemmän At The Drive-Inin kaltaisten taidehardcorebändien kiito. Täysosumia (Jim Jim Falls, I Am Not A Dog On A Chain, Once I Saw The River Clean) on kuitenkin enemmän kuin tasapaksuja raitoja (Darling, I Hug A Pillow, Love Is On Its Way Out). PERTTI OJALA HHHH Gracias Graciasi LP PME Suomen hiphopskenen aatelissa paikkansa vakiinnuttaneen Graciaksen ensimmäinen suomenkielinen albumi on syväluotaava henkilökuva artistin elämästä. Aivan You Are The Quarryn (2004) veroisia mestariteoksia ei enää ole tullut, mutta Low In High School (2017) oli jo lähellä. Lupaan en koskaan on rauhallisen virittelevänä itseä terapoiva sisääntulo, mutta jatkossa meno on jotain aivan muuta. Genren 2010-luvun hypestä kuuluisuuteen syöksähtänyt Deogracias on kuin se pikkuveli, joka on puolihuomaamatta kasvanut aikuiseksi, mutta josta on kornin ukkoutumisen sijaan tullut supercooli poptähti, jonka eleganssi on aitoa, eikä lainkaan teeskenneltyä. Mustaschin prototyyppinen hard rock elää ja kuolee sävellyksien laadun myötä, ja riffikynä tuntuisi nyt olevan melko terävänä – Ransacker polkee kuin paras skandinaavinen toimintamusiikki menneinä vuosina ja Before A Grave yltää jopa iskelmällisen progressiivisiin tunnelmiin, äärimmäisen tiheän ralliengelskan siivittämänä. Genrenä psykodraama, hahmoina hullu tiedemes ja potilas, voimasanoina Freud ja Pavlov. Kumpikin laulu saa miettimään, mikä tytöllä ja pojalla oikein meni pieleen. Lehdistön maalitauluksi päätyneelle Morrisseylle ei haluta enää antaa mahdollisuutta. Vaikka Pellen ilmaisu on herttaisen tunnusomaista, voittavat hänen lähtökohtansa puolelleen. HANNU LINKOLA HHH Morrissey I Am Not A Dog On A Chain BMG Viime aikoina Morrisseysta kirjoitettaessa ollaan liian usein keskitytty itse musiikin sijaan ulkomusiikillisiin seikkoihin. Ja niitä tyttöjä, jotka saavat kestää kaikenlaista bullshittiä ja joille kappaleessa Song For Our Daughter lauletaan. Mara Ballsin biisit saattavat osin syntyä ahdistuksen ja muiden sisäisten huurujen pakottamina, mutta kun kolmikko käy laulujen kimppuun, niin luomisvaiheen mahdolliset paineet eivät tule kuulijalle ensimmäisenä mieleen. KAROLIINA KANTOLA HHHH Haken Virus InsideOut Tämä kevät on ollut niin monen tahattoman ajankohtaisesti nimetyn tai teemoitetun taideteoksen aikaa, ettei lukua Graciasi LP on kypsä, mutta herkkä, trendikäs, mutta iätön. Se pitää sisällään relevantteja elementtejä niin miehen menneisyydestä, nykyisyydestä kuin tulevaisuudestakin. ”Ei helvetistä koskaan tule satumaa”, lisää kappale illuusiottoman varaumansa albumin perimmäiseen elämänuskoon. Tanssivalla tulella idealismia reunustaa nostalgia. Levyn yleismaailmallisen orientaation kiteyttää arabikevään raunioilta paennut siirtolainen, jonka tunnot Pelle vangitsee levyn rikkaimpaan teokseen, Sota-ajan rakkauteen. Ja hyvä näin. Esimerkiksi I Am Not A Dog On A Chainin Pitchforkin arvostelussa kirjoitettiin lähinnä siitä kuinka inhottava ihminen Morrissey on ja todisteeksi referoitiin tarkoituksellisesti väärin levyn sanoituksia. Song For Our Daughter -levyllään Marling kutsuu kuuntelijat olohuoneeseensa laulamalla ja soittamalla rehellisesti ilman ylimääräisiä kikkailuja. Tyttöjä, kuten Leonard Cohenin laulun Alexandra. Kun kitara otetaan käteen kappaleen alussa tai jalalla lyödään tahtia pitkin biisiä, se saa kuulua. Tällainen rehellisyys on kallisarvoista epärehellisessä maailmassa. 65-vuotias taiteilija summaa antaumuksellisesti sukupolvensa avainkokemuksia, kertaa isäsuhdettaan ja antautuu ”kultaisten vuosien” kuljetettavaksi. Peruskauraa Hakenille ja aika monelle muullekin kunnianhimoisia kokonaisuuksia tavoittelevalle progebändille! Haken on melkoisen muotovalio nuorten reippaiden miesten kiperöintibändi, jonka naurettavan teknisessä musiikissa on kuitenkin tiettyä raikkautta ja kepeyttä, dynamiikkaakin. MIKAEL MATTILA HHH Mustasch Killing It For Life Tritonus Mustaschin petroolihevi on edennyt yhdenteentoista albumiinsa, ja musiikilliset viiksensä tuuhentuvat entisestään – Killing It For Life on täynnä yhdessä laulettavia kertosäkeitä, vienosti fuzzahtavia kitarariffejä sekä länsinaapurimme yhtyeille ominaista melodiatajua. Nämä herrat varmastikin juovat kahvitauoilla bensaa, sen verran maantienkatkuista ilmaisunsa edelleen on. Taiteilija on löytänyt oman ilmaisunsa, jota hän toteuttaa ilman kompromisseja – tyylit eivät ole myynnissä. Mara, basisti Aapo Palonen ja rumpali Antti Palmu ovat pidättelemätön voimalaitos, jonka ytimenä rutisee ja huutaa Maran herkeämätön ja ajoittain korkealle avaruuteen kurottava särökitara. Albumin koetinkivi on progebändien perinteisen hiihdon viisikymppinen: levypuoliskon vievä eepos. Enimmäkseen Virus on kuitenkin verevää ja hyvin rakennettua, modernia progea. Tämä kuuluu sekä 10-minuuttisessa Carouselissa että singlessä Canary Yellow. LINDA SÖDERHOLM HHHH Pelle Miljoona & Rockers Tanssiva tuli Stupido Kaikki muuttuu – paitsi Pelle Miljoona. Kiitos Laura, kyllä se tekee kumpaakin. Niin kulmikkaasti kuin osa sanomasta riimittyykin, soi se juuri siinä muodossa kuin Pelle haluaa. Nämä kappaleet osoittavat, että Marling käsittelee pianonkoskettimia hyvin, mutta kitaran kanssa hän on omimmillaan. NUUTTI HEISKALA HHH Laura Marling Song For Our Daughter Chrysalis Niitä harvoja koronaajan hyviä puolia on se, että Laura Marling julkaisi seitsemännen albuminsa kuukausia aiemmin kuin oli tarkoitus. jaksa enää pitää. Levy haluaa voimaannuttaa etenkin tyttöjä tässä yhteiskunnassa: Yksinäisiä, vihaisia ja rohkeita tyttöjä, joista Strange Girl kertoo. HeLevyarvostelut 5_20.indd 51 8.5.2020 14.41. Gracias sen sijaan osoittaa ajattomuutensa. Asiala, MD$, Palmroth, & Fractious Frank) kädenjälki on vaikuttavan kovatasoista. Nettisivuillaan Marling toivoo, että uutuuslevy viihdyttäisi ihmisiä ja parhaimmillaan toisi heidät jollakin tavoin yhteen
Rauhaisan taustamaalailun keskelle artisti on muistanut laatia myös pari menevämpää popraitaa: Unreal City ja Along The Santa Fe Trail ovat kerrassaan mainioita sixties-pastisseja. Uudella levyllä Tesfaye on löytänyt taas vähän huonoja valintoja huumeiden ja seksuaalisen kanssakäymisen saralla tekevää persoonaansa muttei liikaa. Rastasafarin loppumetreillä alkaa muodostua kuva tyypistä, joka todella K u v a: K al le -E ri k K o so n en Perfume Genius ‘Set My Heart On Fire Immediately’ LP/CD/Digital / 15.05.2020 (Matador) “Ystävät hyvät, Perfume Genius on maailman tämän hetken hienoimmista ja valloittavimmista indie-artisteista, täyttä kultaa.” Aleksi Pahkala (Päivän Biisit) Playground puolikkaat.indd 53 6.5.2020 19.02 Levyarvostelut 5_20.indd 52 7.5.2020 16.12. Lyyrisesti se mixtape-vuosien kokovartalokyrpä ei tietenkään enää palaa, koska Tesfaye on nyt striimausennätyksiä rikkova supertähti. Minä, aina edustaa shoegazea, genreä, jonka lyhyt kulta-aika oli kolmisenkymmentä vuotta sitten ja jonka toinen tuleminen on viime vuosikymmenen alusta lähtien ollut yhtä hilkulla kuin Jeesuksen paluu. Molekyylit muuttavat muotoaan, kun Suomi-jazzin ykkösnimistä koostuvan kvartetin (Pohjola, Prättälä, Lötjönen, Kallio) kemiat sulautuvat saumattomaan yhtälöön. Summer Is Fun Fun Fun sisältää kymmenen kappaletta mitä mainiointa reggaeta. Moni kotimainen yrittäjä on hyödyntänyt shoegazen elementtejä alkaen Reginan viimeisestä albumista vuosikymmenen puolivälissä läpimurtonsa tehneeseen Teksti-TV 666 -yhtyeeseen ja tuoreempiin Linkopiihin ja Radio Supernovaan asti. Tekstit ovat omintakeisia ja peilaavat luonnonlapsen ajatusmaailmaa. TOMI NORDLUND HHH The Weeknd After Hours Republic Abel Tesfaye on uudella levyllä löytänyt itseänsä. Erilaisista matkoista ja ihmiskohtaloista kertova Migration Stories on jo miehen kymmenes studioalbumi. Eikä syyttä, todisteena tästä on juuri näistä ainesosista koostuva muusikon uusin albumi, joka on täynnä tunnetta ja mahtipontista ilmaisua kuten myös meditatiivista torvensoittoa. Ähkyä ei pääse syntymään. ARTTU TOLONEN HHHH Kari Aalto & Rastakarai Summer Is Fun Fun Fun Sony Kallion rokkiskenen kuningas Kari Aalto julkaisee debyyttialbumin uuden Rastakarai-orkesterinsa kanssa. Ainakin puoli vuotta lusitun marraskuun ja eristyksen jälkeen Kesäkuu kuulostaa pakahduttavalta. Taas. Napakymppituotannot on sokeroitu Laineen Kasperin erehtymättömällä flow’lla ja kirsikkana kakun päällä keikkuu Asan kera toteutettu Järki Korhosen metskaaminen. Tarjolla on nostalgian värittämää meditatiivista folknäpyttelyä ja introLaineen Kasperi Psyko Cowboy 3rd Rail Ysäri on back, eikä se oo laisinkaan wack! Laineen Kasperin uusimmalla kuullaan jälleen levyllinen luotaantyöntävää, mutta samaistuttavaa ja ajatonta suomalaista antiromantiikkaa. After Hours on äärettömän paljon särmikkäämpi kuin edellinen levy Starboy (2016), jolla pyrittiin huipulle mailaa puristaen. Myös syvempiä sävyjä löytyy, kuten tunnepitoinen Lemmy on menny, joka on omistettu edesmenneelle Lemmy Kilmisterille. Etenkin Heaven’s Nail And Hammer ja Coyote Mary’s Traveling Show ovat lievästi nyrjähtäneitä Ward-näkemyksiä vanhan ajan pehmoballadeista. Kuiskailevasti laulava artisti on lämpöisten kitarakudelmien taituri. Elonmerkkejä on klassikko jo syntyessään. LINDA SÖDERHOLM HHHH ...silloin kun albumi on näin hyvä, pajatso saa laulaa... Tähtiä silmissäni nään. Maantieteellisesti liikutaan kotikadulta Amsterdamin kautta Lappeenrantaan. Se kertoo jotain. Levyarviot > 52 SOUNDI M. Migration Stories on hämmentävä mutta kiehtova kuuntelukokemus. LINDA SÖDERHOLM HHHH Verneri Pohjola The Dead Don’t Dream Edition Quintessencen riveistä suuren yleisön tietoisuuteen noussutta trumpetistitähti Verneri Pohjolaa luonnehditaan yhdeksi Euroopan luovimmista ja omaperäisimmistä jazz-innovaattoreista. Näistä mainittakoon sinkkubiisi Love And Peace, jonka simppelit mutta tehokkaat säkeet kehottavat ihmisiä huolehtimaan toisistaan. Se tarjoilee mehevärytmistä Jamaika-saundia Bob Marley And The Wailersin hengessä. Tämä on kaunis, kiinnostava ja inspiroiva poplevy. Mukaan mahtuu myös drum’n’bassia ja garagea. After Hours on parasta konepoppia, jota olen kuullut vuosiin. Wardin Twin Peaks -filtterin läpi iskemät kappaleet kuulostavat pieniltä tribuuteilta 1950ja 1960-luvun popille. Jos nauttii Wardin ehkä parhaan albumin Transfiguration Of Vincentin (2002) toismaailmallisesta tunnelmasta, kelvannee korville myös Migration Stories – vaikkakin epämääräiseksi jäävää uutuuslevyä määrittää selvästi utuisampi ja kaikuisampi estetiikka. Tuotannot on leiponut Bustaavat budit -kaksikko, jolle kuuluukin suuri kiitos A-luokkaisesta albumista. JARI MÄKELÄ HHHHH verttia himmailua. Dub-kaikukin kumisee ja raikkaat taustalaulut lisäävät nostetta. Mutta ei tämä ole pelkkää olkatoppausretroa. Yksikään ei ole kyennyt Neiti Olgan tavoin yhdistämään puhdasoppista äänivallia, tarttuvamelodisia kappaleita ja oikein annosteltua kirkasotsaista taidekouluhenkeä yhtä monipuoliseksi ja tasapainoiseksi albumikokonaisuudeksi. Olkoon vain Minä, aina vasta Elge Väisäsen, Mikko Kannialan ja Miska Kuuselan trion debyytti – silloin kun albumi on näin hyvä, pajatso saa laulaa. Kassu sylkee kokemuksen rintaäänellä semipoliittisia kannanottoja vaihtaen vuoroin tuttuun arkipäivän tarkkailijan rooliin. Kaikki albumin kappaleet ovat Pohjolan originaalisävellyksiä ja kuoroa johtaa miehen kaihoisa trumpetti, jonka imuun muut instrumentit heittäytyvät täydellisessä vuorovaikutuksessa. Levyllä on sopivassa suhteessa nostalgiaakin. Levyn päättävää puolitoistaminuuttista Rio Drone -instrumentaalia voisi kuunnella paljon pidempäänkin. Tarinat ovat pullollaan polkupyöriä sekä hippejä ja niiden tuottamaa kukkaisenergiaa. Ysärihopparifarkkumerkiltä nimensä lainannut platta on erinomainen räppilevy vaativan kuulijan kulutukseen. Erityisesti kiitellään hänen ilmaisuvoimaansa ja vakuuttavaa tulkintaa sekä improvisaationsa intensiteettiä. Ward Migration Stories AntiSopivan eksentrinen amerikkalaisartisti M. Äkkinäinen siirtymä punkin maailmasta ei ole nuuduttanut meininkiä. Tuloksena on luovuuden alkuvoimaa pulppuava, nuottien sekä vapauden ja impron välillä tasapainotteleva hypnoottinen kompositio, kun Pohjolan Miles Davis bändeineen näyttää mallia, miltä jazz vuonna 2020 kuulostaa. Ward on jatkanut tinkimättömän ja tunnistettavan soundinsa jalostamista tasaiseen tahtiin. Kiistaton kesälevy 2020 – eikun tämä walkmaneihin bläästäämään ja päämäärättä koronan autioittamaa kaupunkia observoimaan. Kun käännät katseesi on suorastaan järisyttävän upea biisi. Tuttu sympaattinen laulutulkinta on edelleen läsnä ja sopii uuteen letkeämpään musiikkityyliin luontevasti. Vaikkakaan kuolleet eivät näe unia, on levyllä unenomaisen surrealistinen tunnelma. Kulta-ajan soundimaailmaan luottava produktio on makeaa mahan täydeltä – oodi 1990-luvulle jokaista samplea, skrätsiä, biittiä ja melodiaa myöten. Ja erona värikylläiseen ja maksimalistiseen 1980-lukuun After Hours malttaa onneksi välillä antautua 2000-lukulaisen minimalisminkin vietäväksi. Kappaleista välittyvä yleistunnelma on aurinkoinen. Kokonaisuus on Elton John -interpolaatioineen, Vangelis-synineen, parodiahorisontin takaa kaikuvine seksikkäine saksofonisooloineen ja mystisine Phil Collins -sävyineen hyvin 1980-lukulainen. Yhdellä levyn kappaleista on sama nimi kuin John Carpenterin klassikkoelokuvalla. 52 SOUNDI Neiti Olga Minä, aina Luova Neiti Olgan esikoisalbumin ihana, korvat majesteetillisella kitarapauhulla aukaiseva musiikki kuulostaa heti ensitahdeistaan lähtien palvontani potentiaaliselta kohteelta. Yhtye sukeltaa soitannossaan syvälle
Playground puolikkaat.indd 53 8.5.2020 14.33
Polarsoul vastaa verbalistin haasteeseen huikeasti: harvoin räppitaustat tuntuvat olevan näin yhtä tajuttoman vauhdikkaiden riimitysten kanssa. Bunglessa soittaneelta Trevor Dunnilta. Kuvaahan se pirstaleista ja jatkuvassa muutoksessa elävää maailmaa muutenkin täydellisesti. Yleisen soittotaidon lisäksi yksi yhtyeen vahvuuksista piilee sen teeskentelemättömyydessä. Mutta kun listaa höystää muun henkilöstön saavutuksilla, hahmottuu orkesterin painoarvo täsmällisemmin. Vaikka esteettiset peruspiirteet ovat yhtäläisiä, helmeilee nelikon lihallinen sointi omalla taajuudellaan. ..kappaleiden vekkulisti viisto ote on pohjavireeltään painajaismaista... Kappaleiden vekkulisti viisto ote on pohjavireeltään painajaismaista, ja lopputulema on erikoinen. Midnight Empire on oikein hauska levy yhtyeeltä, jonka jäseniltä ei ammattitaitoa puutu. Muutoin sooloaminen etenee jokseenkin samaan tapaan kuin This Machine Kills Artistsilla (2014): meininki on kuin Melvinsiä ilman muhkeaa jytinää ja särökitaraa – siis vielä vähän keveämpänä kuin emobändin kevytversio Melvins Lite, jossa Dunn pystybassoineen soitti. * Operaattoreiden julkistamat 5G-paikkakunnat 27.4.2020 elisa.fi/5G 2205_EL_5G_Kattavin_kartta_hahmot_Soundi_225x297.indd 1 30/04/2020 10.56 Levyarvostelut 5_20.indd 54 7.5.2020 16.12. Siksi Midnight Empire kantaakin mukanaan ikävän muistutuksen jokaisia juhlia koskevasta ikuisesta totuudesta: parhaatkin bileet tulevat jossain vaiheessa päätökseensä. Itseäni usein tympii se, kun räppärit räppäävät samalla intonaatiolla ja flow’lla biisistä toiseen. KOSKINEN HHH The 1975 Notes On A Conditional Form Polydor Hankalasti nimettyihin ja ylipitkiin levyihin mieltynyt brittikvartetti The 1975 pitää neljännellä albumillaan kiinni periaatteistaan. Tavoitteenamme on tarjota suomalaisille maailman paras 5G-verkko. Tämä on hyvä alku, mutta kehitys jatkuu. Uuden aallon lauluja innostaa erityisesti juuri nyt valtavalla positiivisuudellaan ja hillittömällä huumorintajullaan. Osbornen hoilottavasta toteamisesta kuiskintaan ulottuva manaava laulutyyli on niin läpileikkaava, että mies on tunnistettava tyylillä millä tahansa. Levyn koukut – olivatpa ne terhakkaita kitarakuvioita tai vetoavia laululinjoja – personoivat kappaleita viehättävän hienovaraisesti, eikä musiikin muotouskollisuus ehdi kääntyä itseään vastaan. Onkin vaikea sanoa, onko levy spontaanin ilon summa vai ehdotus painavammaksi julkilausumaksi. Tupla-albumin mittainen Notes On A Conditional Form on suhtautumisesta riippuen joko pirstaleinen tai monipuolinen äänite. Levy suorastaan pakottaa hyvän mielen esiin. Inspiraatio on nyt ollut in the house. VIRPI SUOMI HHHH TAVOITTEENA MAAILMAN PARAS 5G-VERKKO Jo nyt eniten 5G-paikkakuntia Suomessa.* Elisa on 5G-edelläkävijä niin Suomessa kuin globaalistikin. Kotimainen One Desire jatkaa iloliemen tarjoilemista valomerkistä huolimatta – ja ihan hyvä niin. HANNU LINKOLA HHH One Desire Midnight Empire Frontiers Riehakkain kasarihuuma on jo hiipunut, mutta tietyissä kuppikunnissa jatkot ovat vasta käynnistymässä. KIMMO K. LASSI LINNOLA HHH King Buzzo with Trevor Dunn Gift Of Sacrifice Ipecac Toisella soololevyllään Melvins-mies Roger ”Buzz” Osborne aka King Buzzo ei olekaan soolona, vaan saa pystybassotukea mm. Aamu saa aina viimeisen sanan, pakottaa keräämään pullot ja miettimään, mitä seuraavaksi. Aiheissa vilkkuu lastenkasvatus, lesotus, reiluus ja ties mikä, mutta perimmäinen sanoma kiteytyy Rauhaa-päätösraidan kertsissä: ”Jos sul on puhdas mieli ja vilpitön sydän / sä voit tehdä sun miekasta kynän”. Meiltä löytyy myös laajin valikoima 5G-puhelimia ja -reitittimiä. Ylilyöntejä ei kaihdeta ja vaikutteet lyödään ujostelematta pöytään. Alle puolen tunnin mittainen And Justice For All kiteyttää bändin olemuksen turhia lavertelematta. Sieltä missä rakkaus on totta mutta kaikkea muuta kuin vakavaa. Levyn alkupuoli soljuu korvien lävitse keskitempoisena tajunnanvirtana jättämättä jälkeensä juuri mitään. Levyarviot > 54 SOUNDI Love Sport And Justice For All Soliti Teemu Tannerin mittavassa ansioluettelossa Love Sport näyttää sivumerkinnältä. Kesäkuussa 2018 avaamamme maailman ensimmäinen 5G-verkko on laajentunut jo yli 20 kaupunkiin ja meillä on jo tuhansia 5G-asiakkaita. Tässä Asa vääntää, tiivistää, venyttää, tekee aaltoa ja sahalaitaa, you name it. Nimensä väärtti kiekko potkii, nykii ja sykkii huumaavan kiihkeästi ja elektronisesti selvästi uusia reittejä etsien. Mukaan mahtuu myös paljon tarpeetonta nostalgiahöttöä. Kaikki räppää riisuu lajista virnuillen kaiken elitismin samalla kun on ääri-hip. Tällaisenaan eittämättömän kiinnostava albumi jää kummalliseen, joskin kutkuttavaan välitilaan. Levyn 22 biisillä ehditään hyödyntää muun Asa & DJ Polarsoul Uuden aallon lauluja Roihis Musica Tätä kaikille uudenlaista aikaa tuskin voisi paremmin kuvata kuin Asan ja Polarsoulin uuden albumin avausraidalla Kaikki muuttu jo, vaikka sitä tuskin on korona mielessä tehty. Oon taas lippatukka yllättää pitkähköllä digidubkoodalla, joka kaikessa cyberiydessään tavoittaa myös vanhan liiton dubin syvän arvokkuuden. Mutta ehkä vastaus löytyy puolivälistä. Jos Asa on parilla viime levyllään vähän yllättävästikin jo sulautunut räpin valtavirtaan, niin nyt on eri meininki. Malliesimerkistä käy kitaristi-tuottaja Jimmy Westerlundin laulama Through The Fire, joka on loistavan massiivinen tribuutti Toton myöhempien aikojen tuotannolle. Vaikuttavasti niitä löydetäänkin. Tiiviin ilmaisun kääntöpuolena on kuitenkin irrallisuuden tuntu. Vaihtoehtorockin ja powerpopin haamuja metsästäessään Love Sport muistuttaa pikemminkin 1990-luvun alun The Flaming Lipsia tai melodisimmilleen herkistynyttä Pixiesiä kuin mitään aikalaistaan. Fantomasissa ja Mr. Ihailtavaa kyllä, yhtye ei huku viiteryhmäänsä. Dunnin pehmoisena lotiseva basso ja moninaiset höysteet täydentävät rytmittömän soiton miellyttävän täyteläiseksi. Riffikynä herralla on aina ollut jämäkän epäkesko, ja akkarillakin kitarakuviot toimivat mainiosti. Albumi loppuu ennen kuin sille hahmottuu lopullinen identiteetti. Teksti-TV 666:n, Kynsien, Black Twigin ja Henna Emilia & Houreiden kaltaiset referenssit todistavat pitävästi Love Sportin asemasta kotimaisen kitaraindien ytimessä. Kokeilkaa sitä kotona, nuoret! JUSSI NIEMI HHHH uskoo tähän juttuun. Se tarjoaa myös suuren määrän lämpöä, läheisyyttä ja toivoa. Tyylitajun terveellisestä puutteesta taas kertovat ihanan korni balladi Rio sekä häpeilemättömän iskevä K!ller Queen. Rytmiraidan kera kappaleet kehkeytyisivät vetäväksi kevytmölyrockiksi, mutta menettäisivät hämmentävää luonnettaan
..kappaleiden vekkulisti viisto ote on pohjavireeltään painajaismaista... Meiltä löytyy myös laajin valikoima 5G-puhelimia ja -reitittimiä. Tämä on hyvä alku, mutta kehitys jatkuu. Kesäkuussa 2018 avaamamme maailman ensimmäinen 5G-verkko on laajentunut jo yli 20 kaupunkiin ja meillä on jo tuhansia 5G-asiakkaita. TAVOITTEENA MAAILMAN PARAS 5G-VERKKO Jo nyt eniten 5G-paikkakuntia Suomessa.* Elisa on 5G-edelläkävijä niin Suomessa kuin globaalistikin. Tavoitteenamme on tarjota suomalaisille maailman paras 5G-verkko. * Operaattoreiden julkistamat 5G-paikkakunnat 27.4.2020 elisa.fi/5G 2205_EL_5G_Kattavin_kartta_hahmot_Soundi_225x297.indd 1 30/04/2020 10.56 Levyarvostelut 5_20.indd 55 7.5.2020 16.12
Vollen kuulas ja harras laulutyyli kerii melodiat verkkaisesti esiin, mutta ne kulkevat ehyinä ja hillityn voimakkaina, painokkaimmillaankin sangen hillitysti paisuvaan angstiin ja korkealle piukentuviin äänensointeihin. NIKO PELTONEN HHH Dream Syndicate The Universe Inside AntiOn pelotonta avata albumi 20-minuuttisella lähes instrumentaalisella jamilla. Ihanan analogisesti humiseva synkistelyfolk pyörii sinnikkäästi itseparodian tuntumassa. Karsitussa ilmaisussa on vaaransa, koska jokainen asia kuuluu korostuneena. Kuudennellatoista studioalbumillaan Paradise Lost on kääntänyt suuntansa takaisin lähemmäksi 90-luvun puolivälin klassikkojensa soundia. Melodisesti bändille tyypillistä Ending Daysia lukuun ottamatta ei tarttumapintaa ole jätetty. Aivan Englannin toisen doom-legendan My Dying Briden uuden The Ghost Of Orionin tasolle Obsidian ei nouse, mutta se on silti erittäin tyylikästä jatkoa Paradise Lostin jo 30-vuotiselle uralle. Never Better on mitä huolitelluin levytys, jossa silti kaikuu joydivisionäärien mantrojen ja synteettisiä tahteja leikkaavan aidon sähkökitarasoundin tenho. Enemmän Roky Ericksonin kuin oikeaoppisten metallijumalien nimeen vannova Pelander edustaa ajatuksiltaan doom-kentän hämympää laitaa. Luut näkyy ja Tää on paska city ovat kunnon bängereitä. facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Levyarvostelut 5_20.indd 56 7.5.2020 16.12. Tulos on aina laveampi kuin osiensa summa, koska kolmikolla on aitoa vaistoa sävelmien hienosäädössä. Black Metal -kokonaisuus vie ajatuksen herkästä synkkyydestä maaliin. Obsidian on pelkkiä vaikeita biisejä. Tuuttis on eräänlainen kulttuurinen slacker, joka tarkkailee urbaania elämänmenoa ja musaskeneä terveen ironisen etäisyyden päästä. Muhevilla retrosoundeilla taltioidulla doom-jytämusiikilla vankan kulttikannatuksen hankkinut Witchcraft on toki alusta asti ollut henkisesti varsin lähellä 1960-70-luvun taitteen esoteerista folk-psykedelia-maastoa. Pateettiset tekstit ja kappaleiden nimet rynkyttävät tahattoman komiikan portilla. kavasti. Elegantisti ilmaistu depressio. Jokaisen hyvän levyn tavoin Obsidianilta löytyy kuitenkin jokaisella kuuntelukerralla uusia tahoja. Toisaalta liki tunnin mittainen Universe Inside huokuu helvetinmoista rohkeutta, läsnäoloa, spontaaniutta, merkityksen tuntua ja ehtaa soittamisen iloa. Aivan kuin hän olisi tietoisesti päättänyt tehdä kadonneen kulttiklassikon eli friikeille suunnatun levyn, jota seuraavan sukupolven Pelanderit ihailevat. Levyssä on sellaista meininkiä, että heti ensi tahdeista olin kiihdyksissäni. Sähköisempi särmä ja kliinimpi helinä vuorottelevat muKAIKKI ELOKUVISTA episodi.. PERTTI OJALA HHH Witchcraft Black Metal Nuclear Blast Witchcraft-yhtyeen Magnus Pelanderia ei voi syyttää rohkeuden puutteesta. Myös raaempi Dad-revitys Kitchen Solutions muuntuu suvereenisti ilmavammaksi tunneaalloksi. Lyhyen alkupalan sijasta nyt on kuitenkin tarjolla lähes viisi minuuttia ilmastoaktivisti Greta Thunbergin ambientisti säestettyä puhetta. Pelkkä lauluääni ja nylon-kielinen kitara ilman päällekkäisäänityksiä – siinä on aika minimalistinen lähtökohta kenelle hyvänsä tehdä albumillinen musiikkia. Iholla kihelmöivässä kitarassa ja vähäeleisen tunteikkaassa laulussa kuuluu ruotsalaisen rockin keskeinen vahvuus ja helmasynti. Dream Levyarviot > ...populaarikulttuurin ulkopuolinen tohina ei häntä kiinnosta... Obsidian on edeltäjiään astetta kevyempi ja monisävyisempi, mutta helpommasta levystä ei silti ole kyse. PEKKA LAINE HHH Paradise Lost Obsidian Nuclear Blast Doom metal -bändiksi Paradise Lost on aina ollut poikkeuksellisen helposti lähestyttävä. Nimenvaihdos mahdollisimman kömpelöön Ex Tuuttiz -aliakseen onkin paperilla juuri älyvapaa siirto, mutta musiikin tasoon tai tyyliin tämä sekoilu ei tunnu vaikuttaneen. Musiikillisesti albumi etenee tämän jälkeen kuin kaikkia tarjolla olevia genrejä kyytiinsä napannut vuoristorata. Kalifornialainen Dream Syndicate tuli kehiin 80-luvun alussa, oli 90-luvun pois pelistä, mutta aktivoitui 2012 lähes alkuperäisenä laulaja-kitaristi Steve Wynnin johdolla ja on paluunsa jälkeen ollut kovassa iskussa. Populaarikulttuurin ulkopuolinen tohina ei häntä kiinnosta, mikä voikin olla parasta lääkettä kulkutautikevään tunnelmiin. Vaikka edelliset The Plague Within (2015) ja Medusa (2017) olivatkin toinen toistaan raskaampaa vääntöä, olivat No Hope In Sightin ja Blood & Chaosin kaltaiset biisit täynnä vastustamattomia koukkuja, jotka takasivat uusia kuuntelukertoja ja sitä myötä myös levyjen vaikeampien biisien avautumisen. Koko paketti on kuitenkin suodatettu nykyhetken kautta, mikä tarkoittaa tumman uhkaavia tunnelmia. Notes On A Conditional Form on eittämättä kunnianhimoinen ja ansiokas työ mutta mitä pirstaleisuuteen ja monipuolisuuteen tulee, niin The Beatlesiin (1968) Matthew Healyllä ja kumppaneillaan on vielä matkaa. Kokonaissointi on miellyttävän sofistikoitunut, eikä se himerry liian ambientiksi äänimatoksi. Kappaleet käynnistyvät ehkäpä tahallisen vaisulla synteettisellä tahdituksella, joka vetää magneetin tavoin ympärilleen mehukkaampia kompinvahvikkeita ja melodisia elementtejä. Vaikka Tuuttikseen yhdistyy pseudonyymistä lähtien tietty poltteluräpin aura, niin itse asiassa nämä energiset menobiisit sopivat paremmin ihan perinteisen kaljanlanttauksen taustalle. Aivan kuin The 1975 haluaisi olla post-everything mutta niin, että yhdistävänä tekijänä kaiken yllä leijuu bändin noin kolmekymppisten jäsenten tosiasiassa elämätön 80-lukulaisuus. Nytkin vuosikymmenet kuuluvat selvästi, mutta mukana on myös rutkasti kraut rockia ja hyvin sähköistä jazzia todella väkevästi soivien torvien, varsinkin vuolaasti sooloilevan tenoristin kautta. Kolmeen tähteen on lisättävä yksi, jos alla on neljästä seitsemään keskiolutta. Edeltäjiensä tapaan albumin avausraita on tälläkin kertaa nimeltään The 1975. Pelanderin ilmaisu on hauraudessaankin äärimmäisen harkittua ja tyylitietoista. NUUTTI HEISKALA HHH Karstein Volle & The Telomeres Never Better Omakustanne Norjansuomalainen Volle on taidokkaiden sarjakuviensa ja käyttögrafiikan ohella tehnyt jo 90-luvulta asti omaperäistä musiikkia sellaisissa indieprojekteissa kuin Parade Of Souls ja Nazca sekä omissa bändeissä, Dad-punkhybridissä, Towers Of Romance -emorokkareissa ja nyt dna-sekvenssien mukaan nimetyn Telomeres-kaksikon kanssa. ASKO ALANEN HHHH Ex Tuuttiz Kaikki keil on välii diggaa Ex Tuuttizt Johanna Entinen Tuuttimörkö ei ole mikään kakkoskastin suomiräppäri, sillä hänen Kromihammas-kakkoslevynsä (2016) ylsi albumilistan kärkeen ja sen singlebiisi Kultainen linna on kirjoissani koko 2000-luvun parhaita älyvapauden anthemeita. Tarjolla on taas napakka albumillinen ”hyvää perusräppiä”, jossa biitit paukkuvat asiallisesti ja sanansäilä heiluu riemastuttavan terävänä. Sw al lo w 56 SOUNDI muassa melodista indierockia, discoa, modernia r&b:tä, ambientia ja elektropoppia. Ja kun raivokkaan punkhenkinen rykäisy People käskee heräämään, niin The 1975:n sanoma ei jää epäselvksi. K u v a: A n n e C . Olen elänyt yhteiskunnan ulkopuolella. Bändiä tuntemattomalle suosittelisikin siksi ehdottomasti mieluummin ensin The Plague Withinia, In Requiemia (2005) tai Draconian Timesia (1995)
facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Levyarvostelut 5_20.indd 57 7.5.2020 16.12. KAIKKI ELOKUVISTA episodi.
Katsoin, että minulla on sekä oikeus että velvollisuus tunnustella ja käyttää omaa ääntäni. Soolodebyytillään duon toinen biisintekijä Antti Hermaja esittäytyy sielukkaana ja urbaanina singer-song-writerina. 58 SOUNDI Hermaja Kultasuoni Helmi Hullu Ruusu on kuopattu toistamiseen. Lyömäsoittimet tuli kuitenkin onneksi hoitamaan Olli Kari. Hänen soitannollinen arsenaali ja mielikuvitus lisäsi sovituksiin lihaa, väriä ja uusia käänteitä. Paimensin itseni päivittäisellä lukujärjestyksellä kuvioimaan ruutupaperia koukeroilla ja etsimään yhteyksiä ja merkityksiä, hahmoja kallioseinämästä. Philip K. Ei-alleviivaavan retro AOR-soundi ja ajatuksia sopivalla tavalla herättelevät, tarpeeksi yleisellä tasolla liikkuvat lempeät lyriikat leipovat Hermajasta Suomen Chris Rean ja Leonard Cohenin. Elämässäni oli sellainen saumakohta, että kalibroin kompassia ja tuumin, että umpimetsä on uran uurtamisen kannalta hedelmällisin vaihtoehto. Kultasuoni istuisi radioon erinomaisesti, jos kanavat soittaisivat uutta musiikkia, eikä niitä olisi stailattu vain mainostajien mieltymysten mukaan eri kuluttajasegmentteihin vetoaviksi nostalgiatapeteiksi. – Taipaleeni on ollut vapaata pudotusta, neulansilmäkäännöksiä, sattumia, johdatusta ja oman käden oikeutta. – Tärkeimpänä vaikuttajana ovat toimineet hengailu ja kohtaamiset, tarinat ja keskustelut ihmisten kanssa. Lempikappaleekseni nousee Kuulen äänesi, joka hämää näennäisellä yksinkertaisuudellaan, mutta kasvaa loppua kohti, paljastaen uusia herkullisia yksityiskohtia ja kerroksia. Mistä olet ammentanut inspiraatiota ja ideoita Kultasuonen sanoituksiin ja biiseihin. Ilmanpaineen värähtelyt ovat valmiina, kun niille antaa tilaa. Anna kyynelten tulla (Balladi Jari Aarniolle) on upea biisi, mutta ei jää ainoaksi täysosumaksi. Livekokoonpanon nousu ja uho on sytyttänyt uusia lamppuja, ja nyt on etukeno päällä. TEKSTI: JARI MÄKELÄ Levyarviot > ...erittäin psykedeelistä, hurjaa ja mielikuvituksellista menoa... Etulinjassa hylkiöt, luopiot, tyhjäntoimittajat, runoilijat, bardit, narkit, kodittomat, hullut, hulttiot, hihhulit ja kulkurit. Voisin mainita Townes Van Zandtin, sillä hänkin oli kova pelaamaan. Haamukipua on kevyesti parhaita viime vuosina kuulemiani suomenkielisiä soulbiisejä. – Kermakorvainen miksaaja Kaj Mäki-Ullakko vilautti terävää tuotannollista partaveistä. – Musiikilliset vaikutteet tulevat luokseni sillä tavoin, että ilmassa liitää jatkuvasti kaikkia välkkyviä hiukkaskeskittymiä, missä on erilaisia sointeja ja sitten vain sukellan niihin. On vähän arpapeliä, mitä tulee kohdalle ja mihin tartun. – Demotteluvaihe oli niin kiva, että ensin ajattelin kantaa soittovastuunkin kokonaan itse. Musiikki tuli luokseni itsestään. JARI MÄKELÄ HHHH Toimit pitkään rivimuusikkona. Dickin kirjat olivat puolitajuisesti yhteydessä kappaleen Anna kyynelten tulla (Balladi Jari Aarniolle) syntyyn. Pari sanoitusta piti tehdä uusiksi niiden takia. Tarttuvien kappaleiden tyylikäs äänimaailma ja hienostuneet sovitukset onnistuvat välttämään sekä jankkaavan junttimaisen iskelmällisyyden että tekorankan rockaavuuden sudenkuopat, joihin monet kollegat ovat kompastuneet. Helmi Levyjen Arwi Lindin tuki oli lämmin ja korvaamaton. Musiikki on ollut mukana koko ajan, se on minulle lääkettä ja leipää. Ääniala vankka puoli oktaavia. Tunnen yhteyttä myös Leonard Coheniin. Hän julkaisi soolodebyyttinsä päälle kolmekymppisenä – niin kuin minäkin – ja teki suurimman hittinsä viisikymppisenä. Päätin kirjoittaa Kultasuonen kappaleet kokonaan itse. Miten Kultasuoni-albumin synnytysprosessi on eronnut aiemmista Hullun Ruusun ja Rosita Luun levyistä. – Tehdessäni kappaleita briljantin Merita Bergin kanssa tajusin, että minulla on taipumus ja tarve olla alkukantaisten, luovien prosessien äärellä. Levyarvostelut 5_20.indd 58 7.5.2020 16.12. Miten päädyit tekemään omia biisejä ja esittämään niitä sooloartistina
Svengi on kauttaaltaan miellyttävän pakotonta soolojen osuessa keskitason paremmalle puolelle. VIRPI SUOMI HHHH BPMD American Made Napalm Metalliveteraanit Phil Demmel (Vio-lence, exMachine Head), Mike Portnoy (Sons Of Apollo, ex-Dream Theater), Bobby ”Blitz” Ellsworth (OverSyndicaten tapauksessa sillä vaan ei ole mitään tekemistä trendikkyyden kanssa. Mark Waltonin verevä basso on se toteemi, jonka ympärillä muut tanssivat. Syrjäsen tenori puhuu kikkailemattoman verevästi ja saa oivan vastakappaleen Antero Prihan trumpettilinjoista. Pöllöjen tarinat etenevät erikoisia polkuja, vaikka niissä liikutaan tunnistettavassa todellisuudessa. Kaikilla on oma luonne. VESA SILTANEN HH Saxman Syrjänen For Friends Runski Olen juuri sellainen kriitikko, joka janoaa loputtomasti yllätyksiä ja uusiin maisemiin viemistä, mutta tosielämä on inehmon kelauksia ihmeellisempää, kuten viime aikoina on saatu perusteellisesti nähdä. Kasperi Kallion pianismikaan ei haksahda turhanaikaiseen intellektuellismiin ja Pasi Könösen bluesahtavasti klassinen jazz-kitara tuo vankan panoksen viiteen biisiin. Kun charmantilla lauluäänellä siirrytään vielä sujuvasti tunnelmasta toiseen, on tuloksena herkkää ja rajua tulkintaa yhdistelevä kokonaisuus, jonka yleistunnelma on rajat hämärtävä. Luomusärökitarat, urkupiipitykset, vienot synaujellukset ja klassinen rokkirytmiikka lämmittää rosoista bändimusisointia arvostavaa mieltä. Erittäin psykedeelistä, hurjaa ja mielikuvituksellista menoa! JUSSI NIEMI HHHHH tumiseen tematiikkaan, on symboliikka vahvasti läsnä. Kolmannelle albumille yhteispeli on hioutunut entisestään ja romuluisessa svengissä on paikoin suorastaan crazyhorsemaista levollista painokkuutta. Myös Ted Nugentin Wang Dang Sweet Poontang on kaikessa pöljyydessään hauska. PEKKA LAINE HHHH Levyarvostelut 5_20.indd 59 7.5.2020 16.12. Ja mikäpä siinä, sillä kiinnostavimmat jutut syntyvät yleensä fiilispohjalta. Sopii taustamatoksi kesäpäivien grillijuhliin, mutta ei sen pariin tule kertakuuntelun jälkeen enää varta vasten hakeuduttua. Aloitusbiisi Underworld rokkaa The Jesus And Mary Chain -henkisesti. Albumi kuljettaa kuuPöllöt Taas vähään aikaan Svart Pöllöt-yhtyeellä on kyky tehdä poprock-musiikkia, joka on hyvin rennolla ja vaivattomalla tavalla sekä outoa että tavallista. The Regulator -avaukseen Long Rydersin Stephen McCarthyn sähkösitar tuo pikantin mausteen ja Apropos Of Nothingin lauluharmonioissa lentää Byrds. Myös kiireettömät välisoittelut ja maltillinen yhteistuumin paisuttelu muistuttaa kotikutoisella tavalla Neil Youngin sähköyhtyeen touhua. Coveroitavat bändit eivät yllätä, mutta ilahduttavasti näiltä on valittu mukaan myös muutamia ei-niin-itsestäänselviä kappaleita. JUSSI NIEMI HHH ...erittäin psykedeelistä, hurjaa ja mielikuvituksellista menoa... Kun aine liitetään myrkyllisestä suhteesta vapaukill) ja Mark Menghi (Metal Allegiance) kokoontuivat taannoin jamittelemaan vanhoja rocksuosikkejaan. Yksittäisten pöllöjen aikaansaamat äänet punoutuvat lempeäksi joukkovoimaksi, joka kannattelee surrealistisen rajapinnalla steppailevaa tekstimaailmaa. American Made on hyvissä käsissä tehty, mutta yllätyksetön ja harmiton coverlevy. Saxman Syrjänen ei keksi pyörää uudestaan, mutta vanha peli on hellästi huollettu ja sillä päästellään menemään ajosta tarttuvasti nauttien. Aku Ankan uni toki avauskappaleen nimenä saattaa kammeta ajatuksia moiseen suuntaan, mutta kyseessä on syvempi vire bändin meiningissä. Levyn päättävä Hiekkakakut vyöryy yli huumaavana hallusinaationa ja laajakangasrokkina, jossa ei ole mitään puhkikaluttua tai turhaa. Kung Po Blues tähyää New Orleansiin ja se on aina hyvä merkki. Yhtyeen soitto ja soundi edustaa realismia, suorastaan arkista juurevuutta. Taitoa tekijöiltä löytyy ja levy kuulostaa siinä mielessä osiensa summalta, vaikka kappaleisiin ei nyt mitään mullistavaa uutta kulmaa olekaan lähdetty hakemaan. Joku piukero voisi kuvata For Friendsiä viihteelliseksi, mutta so what, kun se on sitä näin lämpimän rennosti. Kolmas pitkäsoitto Walk Beside Me ehdittiin julkaista digitaalisesti viime vuonna, mutta se ilmestyy virallisen vinyylilevyn muodossa vasta nyt. Se, haluaako veren virtaamisen tulkita elämän jatkumisen merkkinä vai entisen kumppanin mieltää iilimadoksi, jääköön henkilökohtaisen harkinnan varaan. Mojomenin ja Jukka Gustavsonin kanssa rytmibluesimpaa meininkiä harrastanut liideri keskittyy tässä 1950ja 60-luvuilta ammentaviin omiin jazzsävellyksiinsä, joissa on aina enemmän tai vähemmän bluespohja, jos kohta nimiraita voisi olla Skatalitesin ohjelmistosta. Porukalla on varmasti ollut hauskaa tätä tehdessä, mutta ilottelu ei täysin välity kuulijalle saakka. Kap Kap Walk Beside Me Rapu Kap Kap on kyennyt luomaan vuosien varrella oman nostalgisen soundimaailman, jossa kuuluu kraut rockin, neopsykedelian ja brittiläisen uuden aallon sävyjä. Uudesta alusta on joka tapauksessa kyse. Kaikki viisi biisiä ovat pitkiä, vaan eivät hahmottomia: dynamiikkaa ja nyansseja riittää. Wynnin ja Jason Victorin kitarat tekevät murhaavaa jälkeä Chris Cacavasin kosketinten väritellessä herkullisesti. Red Sombreroon tirskahtaa tippa salsaa. Syntyi BPMD-yhtye sekä hyvän mielen coverlevy American Made. Tekisi mieli käyttää lempikliseetäni: yhtyeen musiikissa on jotakin unenomaista. Parit näsäviisastelut voi antaa anteeksi, koska uljaimmat hetket ovat niin uljaita. ZZ Topin Beer Drinkers & Hell Raisers ja Aerosmithin Toys In The Attic ovat sieltä turvallisimmasta ja tutuimmasta päästä, mutta esimerkiksi Mountainilta on napattu obskuurimpi siivu Never In My Life. Albumi etenee ajoittain varsin hypnoottisissa tunnelmissa. Runsaasti junnaavaa kitarariffittelyä sisältävä Cold Wind Blows tekee vaikutuksen autenttisen progressiivisen maiseman luomisessa. Hirudinilla kanadalaisen Austran ilmaisu on vapaampaa, keskittynempää ja väkevämpää kuin kertaakaan aiemmin. Varsinkin erilaisten mystisten skenaarioiden luomisessa levy on erityisen onnistunut. Bändin keskinäinen dynamiikka toimii ja sävellykset on nypytelty kokoon epätavallisin ratkaisuin. Ajoittain sitä löytää itsensä tällaisten levyjen ääreltä ja huomaa viihtyvänsä vallan mainiosti. Kappaleet ovat pitkiä mutta kantavat hienosti loppuun saakka. Ollaan yhden askeleen tai uinahduksen päässä läpeensä normaalista sähkökitararämpytysindierokista. Laskelmoinnista tuskin voi puhua, koska albumi syntyi periaatteessa yhdessä 80-minuuttisessa sessiossa. Ainoastaan vinyylille päätynyt kaunis ja melankolinen Paradox osoittaa että hittipotentiaaliakin löytyy. SOUNDI 59 Austra Hirudin Domino Kun iilimato tarraa lihaan kiinni, se erittää syljessään ainetta. Tuo yksi askel sivuun on ratkaiseva. Yhdisteen nimi on hirudiini, ja sen tehtävä on estää verta hyytymästä
Paul Webbin suurin ongelma artistina on, ettei hän ole tulkitsija. What The Dead Men Say on Triviumin paras täyspitkä In Wavesin (2011) jälkeen. Laajassa kuvassa puhutaan samasta alkupisteestä, joihin perustuivat Talk Talkin mestarilliset Spirit Of Eden ja Laughing Stock, toki Hollisin nerokkuuteen vielä käärittynä. Parhaimmillaan Clockdust onkin niissä hetkissä, jotka ammentavat voimansa instrumentaalien, ambientin ja free jazzin loputtomasta lähteestä. Alex Bent kruunaa sopan omalla huipputaidollaan nakuttaen pannujaan kuin palokärki piripäissään. Tästä huolimatta Hirudin on lumoava albumi, joka nostaa Austran lupaavasta kuriositeetista jopa merkittäväksi tapaukseksi. JARI JOKIRINNE HHH Cause A Riot Final Broadcast Stupido Melodinen hardcore on näiden järvenpääläisherrasmiesten syy mellakkaan, ja innoittavasti viisikko toisella kokopitkällään tuuttaakin. Se ei alkuun anna paljoa, mutta sen kantavuus ei perustu kertakäyttöisyyteen tai helppouteen, mikä on aina hyvän musiikin merkki. Teknisenä suorituksena levy onkin ehkä Triviumin vakuuttavin. Hänen puiseva tulkintansa ei tee oikeutta hienoillekaan kappaleille. Our Resignation esittelee usean tyylikkään lickin verran kitaroiden melodiatajua sekä tiukkaa soitantaa, ja Bombs Away kirvoittaa adrenaliinia tarkalla ja aggressiivisella riffittelyllään. Talk Talkissa tässä ruudussa oli tietenkin Mark Hollis ja Out Of Seasonilla Gibbons. Clockdust on hyvin viipyilevä levy. Paolo Gregoletton jykevien bassolinjojen päällä on edellämainitun kaksikon hyvä myllyttää riffejään ja melodisia tuplaliidejä, joissa soi selvä Iron Maidenin perintö. Parissa vuodessa makuuhuoneesta ison lafkan neukkareihin joutunut hontelo rillipää päätti tehdä daftpunkit eli sonnustautua scifiin kaasunaamariasuun (ei nyt mennä siihen, miten tahattoman ajankohtaista tämä oli) julkisuudelta piiloon ja lisätä musiikkiinsa reilusti elektronisuutta. Nuoren aikuisen epävarmuuksien tulkkina Toledo on yhä etevä: on hykerryttävää, kun levy käynnistyy pohdinnalla, tekisikö painojen nostelu peilikuvan katselemisesta siedettävämpää. Loput ovat yhtä hyviä, mutta vaativat useamman kuuntelun avautuakseen. Ajoittain ote herpaantuu. Bändin biisit ovat olleet koukeroisia alusta asti, mutta uudella What The Dead Men Say -albumilla progressiivinen venkuraisuus tuntuu siirtyneen uudelle tasolle. Your Family sekä Interlude I ja II saattavat olla tekijälleen tärkeitä tarinankerronnan työkaluja, mutta kuulijalle ne jäävät irrallisiksi vauhtitöyssyiksi. Heti biiseistä nousivat kuitenkin esiin helpoimmat: melodinen Catastrophist, helpot sinkkusiivut Bleed Into Me ja nimikkobiisi sekä räjähtävän energinen The Defiant. Cause A Riotin kitaratyöskentely on keskimääräistä taitavampaa ja sävyjä tavoittavaa, mikä tuo musiikkiinsa keskiarvoa enemmän tarttumapintaa. Making A Door Less Open on klassinen nahkansauudelleenluomisalbumi. Näiden väliin jää keskinkertaistakin tauhkaa, jota uusi muotokieli ei juuri pelasta: rasittavimpana singlepala Hollywood. Säkeistöt keuhkotaan ja kertosäkeissä taustamullit yhtyvät nuotteja tavoittaviin kuoroihin. Hapuileva ja toisinaan vieraannuttava kokeilu. Laulaja-kitaristi Matt Heafy petraa levy levyltä ja laulaa nyt parhaina hetkinään lähes kuin Disturbedin David Draiman tai Slipknotin Corey Taylor. LASSI LINNOLA HHHH Trivium What The Dead Men Say Roadrunner Metalcoren ykköskorin yhtyeisiin vuosia kuulunut Trivium on muuntautumassa jonkinlaiseksi oman genrensä Dream Theateriksi. Perinteet ovat vahvasti kunniassa, mutta Final Broadcastissa on muutakin kuin tuttuja muotoja. lijaa elektron, kamaripopin ja indien rajapinnoilla ja tavoittaa herkän tasapainon modernin ja ikiaikaisen välillä. There Must Be More Than Blood on myös toimiva pitkä jumitus. Oli Webbin tulkitsijankyvyistä mitä mieltä tahansa. Moinen yhden tyylin loppuun pelaaminen aiheutti tyypillisen rocktähden kiirastulen: miten säilyttää relevanssi. Vertailukohdat eivät ehkä ole reilut, mutta laulajana Webb on nätisti ilmaistuna keskinkertainen. Kotimainen punk-skene saa Final Broadcastista erinomaisen alun uudelle vuosikymmenelle. Särön kokonaisuuteen lyö myös kauttaaltaan typerä Mountain Baby, joka on kuin Lykke Lin roskakorista poimittu. MAPE OLLILA HHHH K u v a: M ik e D u n n Levyarvostelut 5_20.indd 60 7.5.2020 16.12. Se on ammattimaisesti tuotettu, Sufjan Stevensin ja Tame Impalan sekvensseriseikkailut mieleen tuova, soundeiltaan kohtelias ja substanssiltaan vähän kesy teos. Kaikesta yhtyeen tekemisestä paistaa rakkaus lajiin, mutta myös into luoda uutta. Kappalemateriaali on tasaisen vahvaa ja sinänsä tiukkaraamisen genrensä sisällä mukavasti rönsyilevää. Levyarviot > 60 SOUNDI Rustin Man Clockdust Domino Rustin Man, ristimänimeltään Paul Webb, tunnetaan ennen muuta legendaarisen Talk Talk -yhtyeen basistina. MIKKO MERILINNA HHHH Car Seat Headrest Making A Door Less Open Matador Nelisen vuotta sitten Will Toledo palautti 90-lukulaisen jäyhistelyrockin hetkellisesti tyylikkääksi. Syyllistyin ehkä levyn hyväksi kuuntelemiseen. MIKAEL MATTILA HHH ...kun tarkoitusperät ovat puhtaat, on häpeilemättömyys arvostettava piirre... Nimikappale kurkistelee hieman skeittipunkin suuntaan. Cause A Riot luottaa kompakteihin, vain harvoin yli neliminuuttisiksi yltäviin energiaryöpsäyksiin (albumin kenties raivokkain ralli New Control kellottaa alle minuutin). Miehen soolotuotosten selkeäksi kohokohdaksi puolestaan nousee yhdessä Beth Gibbonsin kanssa vuonna 2002 julkaistu Out Of Season, ajankuvastaan irrallinen ja syviä vesiä luotaava teos. Ehkä parhaiten uusi soundi toimii diskorokilla Can’t Cool Me Down ja hienolla sävellyksellä Life Worth Missing. Teens Of Denial on kunnianhimoinen mestariteos ja ehkä vuosikymmenen viiden tärkeimmän alle 30-vuotiaan tekemän kitaralevyn joukossa. Rääkyvä komppikitaristi Corey Beuliau karjuu entistä selkeämmin
Möte med skogsgardisternan aloittava Kajanaland on bändin toistaiseksi virheettömin klassikko. Tarinoita, joita Sexsmith selvästikin hyvin mielellään taustoittaa laulaen. Tasapainoisen sointinsa puolesta yhtye on valmis vaikka mihin. ASKO ALANEN HHHH Absolva Side By Side Rocksector Melodisen brittihevin relevanssi on syntymästään lähtien pitkälti riippunut toimialansa pioneerien iskukyvystä uransa eri vaiheissa. Yhdistellessään suureellisia äänimaisemia sinnikkääseen tarttuvuuteen yhtye on jatkuvasti vaarassa eksyä ryöstöviljellyille maille. HENRI EEROLA HHHHH Fake Names Fake Names Epitaph Refusedin Dennis Lyxzénistä ja Washington D.C.:n punk-veteraaneista Brian Bakerista (Minor Threat, Bad Religion), Michael Hamptonista (Embrace) ja Johnny Templestä (Girls Against Boys) muodostuvaa Fake Namesia markkinoidaan supergroupina, mutta ei näitä äijiä Lyxzéniä lukuun ottamatta monikaan varmaan nimeltä muista. Levyn kansikuvaa myöten Fake Names on päästänyt itsensä todella helpolla. Jämäköine sovituksineen, tahdikkaine elektromausteineen ja puntaroituine dynamiikkoineen Arise kertoo kirkaspiirteisestä näkemyksestä, jossa vaihtoehtoisuus ja valtavirta sekoittuvat ronskisti toisiinsa. Toivottavasti elämänkumppanikokelas jaksaa vierailla siellä asti. Dag Nastynkin perustaneen Bakerin vaikutus tuntuu vahvimmin. Melodisesti ja sointukuluiltaan levy varmasti miellyttää 80-luvun Dischordjulkaisuista diggailleita. Parhaimmillaan Dear Moon onkin jättäessään musiikkiinsa tulkinnanvaraa. Voisin kuvitella Björkaksen haluavankin kartoittaa lauluillaan maailmaa, joka on vain hieman erilainen kuin Göstan. Seuraavaksi on irtiottojen aika. SOUNDI 61 Dear Moon Arise Revolver Kun tarkoitusperät ovat puhtaat, on häpeilemättömyys arvostettava piirre. Tämä siis oli tilanne, ennen kuin ex-Maiden -kurkku Blaze Bayley ponnautti itsensä aallonpohjasta Infinite Entanglement -albumilla, jonka musiikista valtaosin vastasi tuolloin vasta 28-vuotias Chris Appleton. Punkhenkisesti levy on äänitetty nopeasti ja turhia miettimättä. Tina Kärkinen tulkitsee vastustamattomalla pohjanmaanruotsilla riipaisevankin tarinan nuoresta ihmisestä, joka sattuu saamaan työpaikan Kainuusta. Itselleen läheisten aiheiden kuvauksen lämmössään hän muistuttaa myös Ray Daviesia, veteraania, joka nyttemmin tuo muistonsa nykyhetkeen, eikä pidä niihin ainakaan vuosissa mitattavaa etäisyyttä. Siksi kuopiolaiselle Dear Moonille on pakko nostaa hattua. Sen seuraaja Side By Side onkin jo liki täydellinen trippi niille, joiden mielestä Seventh Son Of A Seventh Sonin jälkeen Iron Maiden oli ässänsä käyttänyt. Suomensuomalaista tämä hellän ironinen ja lähtökohtaisesti porvarillinen perspektiivi viehättää jo eksotiikankin tasolla. NIKO PELTONEN HHHH K u v a: Th o m as E ri k ss o n Levyarvostelut 5_20.indd 61 7.5.2020 16.12. Lisäksi ideoiden kehittelyssä ollaan joustettu aivan liikaa. NUUTTI HEISKALA HH Vasas Flora och Fauna Möte med skogsgardisterna Startracks Mattias Björkaksen johtama Vasas Flora och Fauna on kiehtova kulttuuri-ilmiö, jota voisi luonnehtia vaikka rantaruotsalaiseksi Leevi & The Leavingsiksi. Tahdon kuitenkin uskoa, että Dear Moon vasta testaa musiikkinsa osatekijöitä ja niiden joustavuutta. Vaikka Carpark Northia, Mansunia ja Lapkoa naittava kuulo-kuva on nykyajassa virkistävän vieras, pelkistyy se nopeasti arkiseksi. Tuloksena ei kuitenkaan ole energisyyttä vaan demomaisuutta. Kansi kuvastaa valitettavasti myös bändin suhtautumista musiikkiinsa. Asetelma on kuitenkin hauras. Paljoa ei muidenkaan melodisten villapaitapoplaulujen taso tästä jää. HANNU LINKOLA HHH Ron Sexsmith Hermitage Cooking Vinyl Nyt kun Ron Sexsmithin viidestätoista albumista vain kaksi edellistä on jäänyt tutkaruudustani pois, on perin auvoista kuunnella uusinta levyä, joka on aivan piiruntismalleen sitä musiikkia, jota haluaakin häneltä kuunnella. Pelkästään Vasas Flora och Faunan laulujen ja levyjen nimet kutkuttavat mieltä. Siinä missä Saksanmaalta on yhtye toisensa jälkeen ponnahtanut Acceptinsa kuunnelleita, mutta oman keitoksensa kasaan keittäneitä yrittäjiä, on esimerkiksi Iron Maiden ollut paras versio itsestään, myös vanhoilla ja enemmän tai vähemmän urautuneilla päivillään. Valmis on tarpeeksi hyvä. ...kun tarkoitusperät ovat puhtaat, on häpeilemättömyys arvostettava piirre... Miehen oman yhtyeen Absolvan edellislevy Defiance (2017) näytti manchesterilaisten kuin ihmeen kautta löytäneen tavan hyödyntää alku-uran Maidenin viehättävimpiä piirteitä kitaraharmonioista laukkakomppiin. En tiedä saako kukaan näin tiiviisti levyttänyt artisti leipälajissaan pysymällä samanlaista täydellisen tyydytyksen tunnetta aikaiseksi – ehkä vain edesmenneet JJ Cale ja Townes Van Zant ovat tässä onnistuneet. Sexsmithin lauluääni on pysynyt nuorekkaana niin avoimessa naiiviudessaan kuin persoonallisissa värähtelyissä. Harvalla artistilla on kiveksiä saati näkemystä ottaa käsittelyynsä Heaven And Hellin ja 2 Minutes To Midnightin kaltaiset järkäleet, mutta Absolvan tapauksessa on jo näitä ennen kuultu albumin verran täysin vertailun kestävää omaa materiaalia. Lyxzénkin tekee parhaansa kuulostaakseen Fugazin aikaiselta Ian MacKayelta. Vasas Flora och Faunan kohdalla on otettava esiin se vihoviimeinen klisee ja puhuttava elämänmakuisuudesta. Epäonnistuneeseen valokuvaan vuoden 2003 väriteemalla lisätyt, muokkaamatta Photoshopista käytetyt fontit tuovat mieleen parinkymmenen vuoden takaiset Anttilan tarjouslaarit. Hermitage on täynnä kepeitä, arkisen uteliaita ja tunnekirjoltaan hyvin oivallettuja lauluja, sävelmiä ja soitinnuksia. Onneksi yhtyeen itsevarmuus tukeutuu taiten kirjoitettuun sisältöön ja pedanttisuudeksi vakavoituneeseen vilpittömyyteen. Millintarkan kovalevyindien ja stadionluokan kertosäkeiden nimeen vannova debytantti ei selvästikään pyytele ratkaisujaan anteeksi. Rinnastusta en keksinyt itse, sillä yhtyeen ehkä tunnetuin kappale on nimetty Leavingsin mukaan, ja tällä kolmannella varsinaisella albumilla se versioi uskollisesti ja ruotsiksi Elämä ikkunan takana -klassikon. Vaikka 28-minuuttinen debyytti sisältääkin monia ihan hyviä ideoita, Minor Threatin tai Embracen tasosta ollaan kaukana. Sexsmith tarinoi suorastaan laverrellen, mutta pitää huolen, että kertosäe sisältää vastaan panematta tarttuvan, toistuvan ilmaisun, kuten Lo And Behold -huudahduksen tai heti biisin nimessä esiin tuodun mielenkiintoisen täkyn, kuten When Love Pans Out tai Apparently Au Pair. Yhtyeen kaikilla identiteeteillä leikkivä Queen Of Silence ja laajakankainen Steam Will Rise osoittavat, että toimivan peruskaavan rinnalle vaaditaan kyky tinkiä siitä
Isobel Campbell There Is No Other... 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Aivan kuin jousisovituksellaan beatleaanista intialaisuutta tavoitteleva The National Bird Of India. Joy Regwanin eläväiset lauluosuudet luovivat varsin vaivattomin maneerein. Kannessa ei ole muuta informaatiota kuin artistin ja levyn nimi ja oman nettisivun osoite, josta löytyy vain larppaavaa tarinaa muttei mitään tekijästä tai tekijöistä. Cooking Vinyl Skottibändi Belle & Sebastianin sellistilaulusolisti -pestin ohessa The Gentle Waves -nimellä soolouran aloittaneen Isobel Campbellin viides oma pitkäsoitto tulee nelisen vuotta viivästyneenä. Rumpali Jarkko Rantanen sekä basisti Matti Vallius pyörittelevät rentoja rytmejä, joiden huolettomuus viehättää. Hevosmiesten painopiste on enemmän tunnelmoinnissa kuin teknisessä kikkailussa, vaikka nykivää djentriffittelyä ja perinteisestä rokkipoljennosta poikkeavaa tahtilajia löytyykin. Tehosekoittimessa, Alamaailman Vasaroissa, Von Hertzen Brothersissa ja muissa yhtyeissä marinoituneiden muusikkojen svengi tuntuu tasavahvalta. Trubaduurin ilmaisutyyli päätyy orgaanisen luontevaksi, joten hänen musiikkinsa keinuntaan on helppo heittäytyä. Ne kuorrutetaan absurdeilla viinanhuuruisilla piraattilyriikoilla ja kruunataan syntikkahaitareilla, kasibittisoundeilla sun muilla korniuksilla sekä oikeilla viuluilla, vaskipuhaltimilla ja kaikenkarvaisilla tinapilleillä. Enter Shikarin seitsemäs kokopitkä on kaukana siitä millaisena yhtye esittäytyi ensimmäisessä muodossaan, mutta se ei tarkoita etteikö vanhaa tuttua tunnistaisi uusissa vaatteissaan. Markku Palmusen sävellyksissä ja sanoituksissa elää mennyt maailma. Silti Tivoli Heinola ei kannen nostalgiaa herättävistä kuvista huolimatta samoile pelkissä muistoissa. Kappaleissa velloo ripaus melankoliaa, mutta samalla myös keventävää pilkettä. Alestorm on älyvapaa, toistakymmentä vuotta samanlaisena itseään toistanut puujalkavitsi. Kesäisen kuiskaava ja paikoin unenomaisestikin kaunis ääni muistuttaa Isobel Campbellin juurien olevan yhä syvällä brittiläisessä folkissa. Alestorm on samaa tasalaatuisen naurettavaa renkutusta albumista toiseen. Musiikki on parhaimmillaan mahtipontisen lennokasta ja levyn pisimmät kappaleet ovat onneksi niitä toimivimpia, mutta muuten sävelpuoli ei onnistu järisyttämään maata. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. PERTTI OJALA HHHH Levyarvostelut 5_20.indd 62 7.5.2020 16.12. Vain muutos on pysyvää. MIRKO SIIKALUOMA HHH Alestorm Curse Of The Crystal Coconut Napalm Skottimerirosvojen kumiankka purjehtii vakaasti kohti metallin korkeimpia aallonharjoja. Nypyköiden perintö elää yhä kuulijan takaraivossa sikäli kiusallisesti, että vielä useankin albumin jälkeen Tupakan Ystäviltä alitajuisesti odottaa riehakkuutta ja huumoria. Isoimmiksi ja tunnetuimmiksi nousseet alan edustajat ovat synnyttäneet joukon bändejä, jotka seuraavat välillä turhan orjallisesti esikuviensa tyyliä, maneereja ja varsinkin soundia. Sitä tutkaillaan lämmöllä ja inhimillisellä tarkkanäköisyydellä. Musiikki on kehittynyt pois hardcore-juuriltaan, mutta Duracell-pupumainen kohkaus on ennallaan. Samaan sudenkuoppaan uhkaa langeta myös Caligula’s Horse, jonka musiikissa on paljon samaa kuin esimerkiksi Hakenilla, Soenilla tai Karnivoolilla. Kuudes täyspitkä Curse Of The Crystal Coconut ei muuta keltaisen kumialuksen kurssia piiruakaan. Ihmisten välisistä suhteista kertoessaan tarinat ovat universaaleja ja ajattomia. Ilman muistoja ihminen ei pärjää, mutta tärkeintä on elää elämäänsä nykyhetkessä. on hippiydestä kielivine kansikuvastoineen juuri niin kaunis laulukokoelma kuin odottaa saattoi. Kitchejä synttysoundeja, köLevyarviot > ...se kuulostaa edelleen nousukänniseltä tonttulaumalta... Rise Radiant on hieman perushyvän yläpuolelle sijoittuvaa nykyprogemetallia, joka ei kuitenkaan eroa merkittävästi virkaveljien tekemisistä aiheuttaakseen syvempiä säväreitä. Parin raidan gospelhenkiset taustalaulut ja Tom Pettyn Runnin’ Down A Dreamin varovasti syntsaistettu versiointi tuovat vankkaan perustaan omat mausteensa. Tämäkin aarrearkku on täynnä folk-sävyistä power metal -poljentoa ja merimieslaulumaisia, vaivatta mukana mölistäviä kertsirallatuksia. Antero Prihan trumpettivaelteluja olisi mieluusti kuunnellut enemmänkin. Perinnöksi noilta ajoilta on jäänyt kyky sanoa sanottavansa tavallisuudesta poikkeavin sanakääntein. Kun pääsee yli epärealistisista odotuksista, on luontevampi astua Tivoli Heinolan telttaan. There Is No Other... Ja sitä maailma kaipaa. Biisitärppeinä mainittakoon The Tempest, Oceanrise ja The Ascent. Pitää muistaa hengittää -laulun aforismi ”Kaikki kaunis kuolee aikanaan / olen onnellinen nyt” kiteyttää levystä olennaisimman. Mutta siinä missä 1990-luvun kulttibändi pisti polkaksi, on nykyhetken tilanne seesteisempi. JUHA SEITZ HHH Enter Shikari Nothing Is True & Everything Is Possible SO Ensikosketukseni Enter Shikariin tapahtui brittien debyytiltä Take To The Skies (2007) löytyvän Sorry You’re Not A Winnerin 360p-tarkkuudellakin vakuuttavan kotibilemusiikkivideon kautta. City Of Angels ylistää Campbellin nyt jo monivuotista kotikaupunkia. Niin selvästi kuin nimi ja piirretty kansi sankariheviin viittaavatkin, musiikki on jonkin sortin teknoa. Kesältä tuoksuvan äänitteen syke on soljuvimmillaan ytimekkäällä Hunajaa-loimuttelulla. Maailman paras urkusoundi. Milkwhite Sheetsiä (2006) ja Mark Laneganin kanssa tehtyä Hawkiin (2010) päättynyttä trilogiaa seuraava There Is No Other... Ja kyllähän jo 13-vuotias bändi yltyy rokkaamaan, vaikka se pysyy aikuisuuden mukanaan tuomalla tavalla kohtuuden rajoissa. Harmittoman oloisessa kokonaisuudessa siintää laulelmallisia elementtejä. Näissä tyrskyissä ei järki päätä pakota eikä kukaan huku ämpäriin, mököttäjät vedetään kölin alitse ja absolutistit köytetään laivan keulakuvaan. Laulaja Jim Grey onneksi pelastaa tilanteen ja nostaa kuulaalla ja kauniilla laulullaan sekä tarttuvilla melodioilla arvosanaa yhden tähden verran. Tupakan Ystävät Tivoli Heinola Rocket Tupakan Ystäviä ei voi esitellä mainitsematta Nypyköitä. 62 SOUNDI www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Se kuulostaa edelleen nousukänniseltä tonttulaumalta. Paperilla sillisalaatilta kuulostava paketti ei toimisi kenenkään muun tekemänä, mutta Enter Shikari saa sen toimimaan. Metalcoren ja elektronisen musiikin sekoittamisen pioneerit ovat sittemmin ehtineet napsimaan musiikilliseen irtokarkkipussiinsa paloja niin EDM:n, grimen kuin musikaalien saralta. oli jäädä levy-yhtiön kaatumisen jalkoihin, mutta onneksi albumi on vihdoin saatettu valmiiksi ja julki. Brittien seitsemännen albumin yleisilme on hetkittäin jopa teatraalinen, mistä esimerkkinä voi nostaa erityisesti Elegy For Extinctionin ja Waltzing Off The Face Of Earth -välisoitot. Yarrr! MAPE OLLILA HHH Magic Sword Endless Joyful Noise Sitä ollaan niin salaperäisiä, että. Mielensäpahoittajat saavat kävellä lankkua pitkin. Ennen vanhaan tällaista sanottiin new ageksi. Elämä Yhdysvalloissa ei ole kuitenkaan pelkkää Kalifornian auringossa paistattelua, sillä Below Zerolla hukutaan lumeen samalla kun Campbell tuntuu kommentoivan taannoisia vastoinkäymisiä: ”Tired of all the bullshit”. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Sekalaista seurakuntaa ja iänikuista mullikuoroa kipparoi hauskalla aksentilla räksyttävä laulaja-keytaristi Christopher Bowes. Juuri siksi se shanghaijaa aina mukaansa. Sentimentaalisiksi heittäytyessäänkään ei sorruta patetiaan tai kuluneisiin kielikuviin. Tästä taivas alkaa on rakentunut Regwanin orgaanisen poprockin temmellyskentäksi. Tivoli Heinolan temppuja tekevästä henkilökunnasta on Nypyköistä tuttuja palttiarallaa puolet. ANTTI LUUKKANEN HHH Caligula’s Horse Rise Radiant InsideOut Progressiivisella tarkoitetaan etenevää ja edistyksellistä, mutta progemetalli tuntuu nykyään genrenä polkevan harmillisen paikoillaan. VESA SILTANEN HHH Joy Regwan Tästä taivas alkaa Stupido Helsinkiläinen laulaja ja lauluntekijä Joy Regwan on taiteilija, joka kulkee omia polkujaan. Albumin ehdottomiin helmiin kuuluvat jopa hieman Bon Iver -henkisesti käynnistyvä, eeppiseksi elektrorockiksi kehittyvä Satellites ja korkealentoinen aloituskappale The Great Unknown
SOUNDI 63 Triptykon with the Metropole Orkest Requiem (Live At Roadburn 2019) Century Media Triptykonin Requiem on kolmiosainen teos, jonka ensimmäinen osa Rex Irae (Requiem) julkaistiin vuonna 1987 Celtic Frostin Into The Pandemonium -levyllä. Vähän sitä rataa, mutta varmaan on Jean-Michel Jarrea ja Giorgio Moroderiakin kuunneltu. Ritual on eräänlaista valium-discoa: bassojen liki-funkyt aksentit putoilevat kuin automaatin annostelemina. Hollantilainen sinfoniaorkesteri tarjoaa suomalaisen Jukka Iisakkilan johtamana niihin kuitenkin ulottuvuuksia, jotka syventävät sävellyksiä ja loihtivat kappaleisiin sisältyvän hienovaraisen aggression rinnalle myös murskaavaa lohduttomuutta. Tom G. Saan kipeitä kicksejä siitä, etten pysty olemaan varma, heilutetaanko tätä Taikamiekkaa täysin kirkkain otsin vai sittenkin kyynisen kavalasti. Warriorin edustamien bändien omaperäisyys ja edelläkävijyys sekä tuskaisen synkeät mielenmaisemakuvat ovat jo bändi-intrumenttien puristuksessa jalostuneet timanteiksi. Tunnelma on kuin fantasiaelokuvassa lopputekstien aikaan. Ensi kuuntelulla Endless ärsytti. JUSSI NIEMI HHH K u v a: H en ry k M ic h al u k t t Uusia soundeja Sydänmailta – suomikantrin kärkinimen seitsemäs albumi JAKELU: PLAYGROUND MUSIC CD H LP H KASETTI H DIGI Levyarvostelut 5_20.indd 63 8.5.2020 14.40. Requiem on lopulta huikea kokemus. Warrior on palannut teoksensa pariin vuosien mittaan useastikin, mutta aina se on jäänyt kesken. Toisella kierroksella kuulin sen vähän eri vinkkelistä ja nyt olen kauhukseni alkanut pitää siitä. Vaikka Triptykon on julkaissut harvakseltaan, voi vain toivoa, että Warriorin elämäntyön valmistuminen poikii myös jatkoa. Trilogia ei varsinaisesti siis ole Triptykonin, koska kokonaisuuden syntyhistoria kattaa useamman bändin ja pitkän syntykaaren. Invincible transsahtaa hidastettuna luupin pyöriessä kuin pyykit pesukoneessa. Koin sen jotenkin jälkeenjääneeksi. Mutta mitä on niiden takana. Trilogian kolmas osa Triptych III: Winter ilmestyi Monotheistilla (2006), mutta toisen osan Warrior pääsi viimeistelemään vasta, kun yhtyeelle tarjottiin mahdollisuutta esittää valmis trilogia tilaustyönä Roadburn-festivaaleilla viime kesänä. Muistatteko Kitaron. Asia on kuitenkin poltellut miestä, mikä on piiskannut häntä myös Triptykonin ja Celtic Frostin levyjen äärellä. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH kösti ja tappavan tasaisesti tököttävää kasarirytmiikkaa olkatoppaussuhauksin. Maisemat ovat taidokkaita kulisseja
Virginian osavaltion pääkaupungissa Richmondissa vuonna 1994 Burn The Priest -nimellä perustetun yhtyeen tuleva pitkäsoitto on järjestyksessään kymmenes, ja sen otsikko on ytimekkäästi Lamb Of God. Myös kesällä 2019 virallisesti kokoonpanosta poistunut alkuperäisjäsen Chris Adler oli “järjettömän kova rumpali”. Täytyy silti sanoa, että meitä tämä toki koskettaa kipeästi, sanoo Blythe. Tästä niin kutsutusta New Wave Of American Heavy Metal -liikehdinnästä ei ole puhuttu sen kummemmin enää aikoihin, mutta iso osa näistä 1990-luvulla alkunsa saaneista yhtyeistä porskuttaa edelleen – jotkut jopa erittäin hyvävoimaisina. – Art on järjettömän kova rumpali. Kaikkien elämä on mennyt enemmän tai vähemmän sekaisin, ja loppujen lopuksi joidenkin hevikeikkojen peruuntuminen on pieni asia tässä maailmassa. Art Cruz on soittanut yhtyeen livekokoonpanossa jo hyvän aikaa, mutta Lamb Of God on hänen ensimmäinen virallinen levytyksensä richmondilaisbändin riveissä. Olemme toki miettineet yhtyeen nimen käyttämistä muutaman muunkin albumin yhteydessä, mutta vasta nyt meillä oli kollektiivinen varmuus siitä, että Lamb Of God on osuvin titteli tälle julkaisulle. – Minkäpä tässä teet... Jotakin samankaltaista tapahtui Yhdysvalloissa 1990-luvulla, kun Panteran, Kornin, Machine Headin ja Biohazardin kaltaiset yhtyeet alkoivat tuoda ummehtuneeseen raskaan musiikin ilmaisuun uusia sävyjä. – Ilmoitimme viime vuonna julkaistussa tiedotteessa, ettei Chris enää soita kanssamme. Saapa nyt nähdä, miten tässä oikein käy! LAMB OF GOD KUKA SANOISI EI SLAYERILLE. – Julkaisimme VII: Sturm Und Drang -pitkäsoiton kesällä 2015. Tiesimme toki, että tämän tarjouksen hyväksyminen tarkoittaa aikaisemmin mietityn levytysaikataulun romuttumista, mutta kukapa nyt sanoisi ei Slayerille. Tapahtui esimerkiksi niin kivasti, että Slayer tarjosi meille paikkaa jäähyväiskiertueeltaan, ja lopulta rundasimme heidän kanssaan kuukausien ajan vuosina 2018-19. Jälkimmäistä rundia ei ole vielä tätä kirjoitettaessa peruttu, mutta melkoisia ihmeitä pitää tapahtua, että kaksikko pääsee räyhäämään ympäri Yhdysvaltoja suunnitellusti. – Se, että nimenomaan kymmenes julkaisumme on nimetty bändin mukaan, on silkka vahinko, mutta Lamb Of God -otsikon käyttäminen juuri tällä hetkellä on totisesti täysin tietoista, naurahtaa laulaja Randy Blythe. LAMB OF GOD K u v a: Tr av is Sh in n Bazook 5_20.indd 64 7.5.2020 11.13. – Uuden pitkäsoiton valmisteluvaiheessa meistä alkoi tuntua yhä enemmän ja enemmän siltä, että nämä biisit soundaavat tasan ja tarkkaan sellaisilta, miltä tämän yhtyeen pitääkin kuulostaa vuonna 2020. Tämä ei liene ihan sattumaa. Eihän vaikkapa Kornin tuorein voimannäyttö The Nothing (2019) ole lainkaan hassumpi metallipurkaus. Uusi levy on yksinkertaisesti niin puhdasveristä Lamb Of Godia kuin olla ja voi. Menneenä keväänä Lamb Of Godin piti rundata Euroopassa toisen thrash-legendan eli Kreatorin kanssa, ja kesällä olisi puolestaan ollut mittava USA:n-kiertue Megadethin kanssa. Yhtään pöllömpi paketti ei ole myöskään Lamb Of Godin kesäkuun puolivälissä ilmestyvä kipakka studioalbumi. – Olimme aikoinaan lyömässä aikatauluja lukkoon, kun eteen alkoi ilmestyä kaikenlaista yllättävää. Teksti: Timo Isoaho 64 SOUNDI I so-Britanniassa elettiin heavy metalin väkevää uuden tulemisen aikaa 70-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alkupuolella, ja liikehdintää ryhdyttiin pian kutsumaan ylväällä The New Wave Of British Heavy Metal -termillä. Mennään siis muihin aiheisiin – vaikkapa viiden vuoden mittaiseen taukoon kahden viimeisimmän varsinaisen studioalbumin välillä. – Toivon ihmisten kunnioittavan lääkäreiden ja tutkijoiden arvioita, sillä vain heidän neuvojaan noudattamalla tämä tilanne muuttuu paremmaksi. Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Tiedän oikein hyvin, etteivät toimittajat pidä tällaisesta vastauksesta, mutta olemme sopineet, ettemme kerro Chrisin lähdöstä yhtään enempää. Tämän mittainen väli kahden levytyksen välillä ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, mutta samaan hengenvetoon minun täytyy myöntää, että alkuperäisenä aikomuksenamme oli julkaista Lamb Of God jo aikaisemmin, sanoo laulaja. Hän on meihin muihin verrattuna nuori sälli – 31-vuotias –, ja hänen loputtoman energinen intoilunsa tarttui levyn tekovaiheessa meihin muihinkin, sanoo Blythe. Meillä Yhdysvalloissa on monia nimeltä mainitsemattomia poliitikkoja, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan kaiken romuttaminen. Odotettu pitkäsoitto esittelee myös Lamb Of Godin uuden rumpalin. Lamb Of God on pysynyt varsin vaitonaisena rumpalin lähdön taustoista, eikä Blythe suostu avaamaan aihetta nytkään millään tavalla
toukokuuta. Päätin sitten lähettää biisin David Coverdalelle, ja hän vastasikin ystävällisesti, että ”sävellys on mainio, mutta me yritämme kuitenkin tehdä kappaleemme itse”. Debyyttilevyyn liittynyt viimeisin promokiertue käynnistyi Lontoosta maaliskuun alkupuolella, mutta ruotsalaisen The Night Flight Orchestran kanssa tehty, vajaan kuukauden mittaiseksi suunniteltu rundi päättyi jo 12. – Kuten usein uuden yhtyeen kohdalla, ensimmäinen levy on jonkinlainen sillisalaatti. Onneksi levytimme Through The Firen itse, sillä se on eräs parhaista tekemistäni biiseistä. Kyllä vain: hän sai ajatuksen uudesta kappaleesta matkan aikana, ja studion pihalla biisi oli idean tasolla valmista tavaraa. Suhtaudumme jokaiseen kappaleeseen omana yksikkönään, emmekä aluksi uhraa sen kummemmin ajatuksia levykokonaisuudelle, kuvailee Westerlund. Kun singlelohkaisu Hurt alkoi nousta listoille niin Suomessa kuin Ruotsissakin, olimme ihan äimän käkenä, että mitä täällä nyt tapahtuu! One Desiren menestys vei suomalaisyhtyeen myös tien päälle. Muut herrat selvisivät vähemmillä oireilla, mutta minulla oli varsin korkea kuume kahden viikon ajan. – Taidan uskaltaa luvata myös sen, ettei seuraavan levyn tekemiseen mene kolmea vuotta! TYÖSKENTELYÄ PUHTAALTA FIILISPOHJALTA K u v a: N ad i H am m o u d a ONE DESIRE Bazook 5_20.indd 65 7.5.2020 11.13. Koronatilanne alkoi kuitenkin muuttua nopeasti, ja esimerkiksi Italia oli yhtäkkiä ”no-go”. Entäpä sitten yhtyeen tulevaisuus. – Työskentelemme ihan fiilispohjalta, ja päästämme jatkoon vain ne ideat, joista diggaamme kollektiivina. – Meillä ei ollut kummempia odotuksia, joten pitkäsoiton saama mainio vastaanotto tuli aikamoisena yllätyksenä. – Tekstit pohjautuvat asioihin, joita olemme itse kokeneet ja havainnoineet. Westerlundin ja muiden yhtyeen muusikoiden onneksi kakkosalbumi Midnight Empire oli saatu valmiiksi jo ennen rundia ja sairastumisia. – Kun itse kirjoitin Through The Fire -kappaletta, mielessä pyöri Whitesnake. Soundin kriitikko totesi levystä muun muassa seuraavaa: ”Parhaimmillaan resepti johtaa miltei nerokkaisiin lopputuloksiin. Esimerkiksi Shadowman kertoo eräästä metsässä asuvasta, sekoamisen partaalla olevasta kaverista. – No, loppujen lopuksi tästä tuli sitten varsin ikävä sotku, sillä koko bändi sairastui heti rundin päätyttyä. Siinä tuli hyvin nopeasti selväksi, ettei tätä rundia vedetä loppuun asti, sanoo Westerlund. – Yksittäisten biisien syntytarinat ovat todella vaihtelevia. Myös keuhkoissa tuntui todella ilkeältä, ja sairaalahoitoon joutuminen oli todella lähellä. Tällä kerralla kävi niin, että Midnight Empirelle päätyi varsin monta viiden ja jopa kuuden minuutin mittaista kappaletta, ja tällainen on meille hyvinkin poikkeuksellista. – Yleensä minulta tai Andrélta tulee alkuperäinen idea, ja sitä ryhdytään työstämään yhdessä eteenpäin. Esimerkiksi Love Injection imeline syntikoineen ja Winger-tyylisine riffeineen toimii erinomaisesti. Alkuajat vierähtivät oikean kokoonpanon etsimisessä, mutta nelisen vuotta sitten lopulliset palaset loksahtivat kohdalleen, kun bändin alkuperäisen rumpalin Ossi Sivulan rinnalle päätyivät Jimmy Westerlund (kitaristi-tuottaja), Jonas Kuhlberg (basso) ja André Linman (laulaja-kitaristi). – Saapa nyt nähdä, sillä elämme todella erikoisia aikoja. maaliskuuta soitetun Ranskan-keikan jälkeen. Yhtyeen ura alkoi rullata kiihtyvällä tahdilla, ja ensilevy One Desire ilmestyikin italialaisen Frontiers Music -lefkan kautta jo vuonna 2017. SOUNDI 65 K asarihenkisen hard rockin, tarttuvan kevytmetallin ja pirteän AOR:n maailmoissa seikkailevan One Desiren pietarsaarelaiset juuret ulottuvat kahdeksan vuoden taakse. Kunniamaininnan ansaitsee Sturm und Drangista tuttu solisti André Linman, joka näyttää viimeinkin löytäneen bändinsä.” Millä mielin Jimmy Westerlund muistelee debyyttialbumia. Sanoituksellisesti Midnight Empire on löyhä teemalevy. Mekin poimimme laatikoista kappaleita, löimme ne yhteen nippuun ja siitähän se albumi sitten olikin, aloittaa kitaristi. Esimerkiksi Godsent Extasy hahmottui, kun André ajeli polkupyörällä kohti studiota. Odotetun pitkäsoiton piti alkuperäisen suunnitelman mukaan ilmestyä huhtikuussa, mutta lopulta Frontiers Music varmisti julkaisupäivän olevan 22. Se on kuitenkin varmaa, että teemme jatkossakin musiikkia One Desiren nimen alaisuudessa, sanoo Westerlund. Tämä tyyppi yrittää myös ottaa yhteyden omaan pimeään puoleensa, sillä hän haluaa tutustua itseensä paremmin, kertoo Westerlund. – Kiertue starttasi oikein hyvin ja jatkoimme matkaa Englannista Saksaan
Suomalaisista puheen ollen: myös Bodom After Midnightin riveihin liittynyt Waltteri Väyrynen on antanut tahdit Paradise Lostille vuodesta 2015. Pääasiallinen riffimestarimme Greg Mackintosh kirjoitti aivan ensimmäiseksi Fall From Grace -biisin, ja sen varhaisen demoversion äärellä oli helppo ymmärtää, ettei tämäkään omena tule putoamaan kovin kauaksi Medusan sävyistä. – Onhan tämä aivan uskomatonta. – Suomalaiset vaikuttavat ymmärtävän varsin hyvin Paradise Lostin pikimustaa huumoria, mutta useista muista kansallisuuksista ei voi todellakaan sanoa samaa. – Tai no.... Waltteri on meitä muita aika paljon nuorempi, ja onhan se varmaa, että hän tulee soittamaan jossakin suositussa metallibändissä vielä silloinkin, kun me muut Paradise Lostin tyypit kasvamme jo naavaa. Ghosts on eittämättä goottihenkisintä Paradise Lostia pitkään aikaan, sanoo Holmes. – Kun Obsidianin valmistelu nytkähti liikkeelle viime vuonna, olimme edelleen innoissamme Medusan synkkyydestä ja painostavuudesta. Nick Holmes on toiminut Paradise Lostin pääasiallisena sanoittajana alusta asti, joten miehen kynästä on irronnut jo satoja synkkiä, surumielisiä ja kolkkoja tarinoita. Klassisen goottimetallin lisäksi tämä vaikutusvaltainen brittiyhtye on vuosikymmenien vieriessä seilaillut muun muassa doomja death metalin myrskyisillä merillä, ja löytyypä vuosituhannen vaihteen tienoilta loikkaus myös synkeiden popsävyjen maisemiin. – Kun puntaroimme asiaa, emme missään nimessä halunneet julkaista toista aivan samanlaista levyä. Paradise Lostin kuudestoista studioalbumi Obsidian on juuri ilmestynyt, ja se onkin melkoinen tapaus: jollakin ilveellä yhtye onnistuu yhdistämään kaikilla aikaisemmilla levyillä kuultuja sävyjä kokonaisuudeksi, joka nousee vaivatta bändin oivaltavimpien julkaisujen kunnianarvoisaan joukkoon. Ansiokkaana muu”Suomalaiset vaikuttavat ymmärtävän varsin hyvin Paradise Lostin pikimustaa huumoria, mutta useista muista kansallisuuksista ei voi todellakaan sanoa samaa.” PARADISE LOST K u v a: A n n e C . Karmeita käänteitä riittää yllin kyllin, ja ne pitää vain pukea lyriikan muotoon. Kun valmistelimme Medusa-pitkäsoittoa (2017), olimme koko prosessin ajan vaikuttuneita sitä edeltäneeltä The Plague Within -levyltä (2015) löytyneestä Beneath Broken Earth -kappaleesta. Laulaja ei kuitenkaan tunnusta inspiraation puutteen ikinä iskeneen sen suuremmin. Joskus ensi vuonna. Vielä maaliskuun alkupuolella maailma oli vielä jotenkin raiteillaan, mutta sitten kaikki kaatui parissa viikossa. – Obsidianille päätyi lopulta niin monenlaisia sävyjä, että kyseessä saattaa olla kaikkien aikojen monipuolisin Paradise Lost -kiekko. NMM on kuitenkin siirretty syksyyn 2021, eikä Paradise Lostin mahdollisesta osallistumisesta ole tämän tekstin kirjoitushetkellä varmaa tietoa. Sitten kuitenkin tapahtui jotakin, sillä Obsidianin äänimaailmasta tuli lopulta varsin vaihteleva. – Jostakin syystä uuden Paradise Lost -albumin hahmotteleminen lähtee usein liikkeelle edellisen levyn tunnelmista. – Katso nyt maailmaa tälläkin hetkellä... Toki mielipiteeni on varsin subjektiivinen, ja eriävät mielipiteet ovat täysin hyväksyttäviä. > SYNKKIÄ, SURUMIELISIÄ JA KOLKKOJA TARINOITA P ohjoisen Englannin sateisesta harmaudesta polttoaineensa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan löytänyt Paradise Lost onnistui tekemään itsestään kuolemattoman jo Gothic-kakkosalbumillaan (1991). Sw al lo w PARADISE LOST Bazook 5_20.indd 66 7.5.2020 11.13. Kun sitten ryhdyimme tekemään Medusaa, päätimme tehdä pesunkestävän doom/deathalbumin – käytännössä ensimmäistä kertaa sitten Lost Paradise -debyyttilevyn (1990), kertoo laulaja Nick Holmes. Se oli doomja death metal -vaikutteinen raskassoutuinen biisi, ja olimme kollektiivisesti todella innostuneita sen syväluotaavasta tunnelmasta. Monet tuntuvat löytävän teksteistämme vain lohduttomuutta ja epätoivoa, vaikka sieltä on kaivettavissa monia muitakin tunnelmia. Naava ei todennäköisesti peitä kasvoja vielä ensi syksynä, jolloin Paradise Lostin oli määrä soittaa Nordic Metal Meeting -tapahtumassa Helsingissä. Bazook! Teksti: Timo Isoaho 66 SOUNDI sikkona tunnettu herrasmies tuntuu ”parantavan juoksuaan” koko ajan, sillä Obsidianin rumpuraidat ovat tyylikkyydessään silkkaa mestarin työtä. – Olen täsmälleen samaa mieltä, nyökkää Holmes. Lisäksi tykkään erittäin paljon kauhuelokuvista, ja niistä voi ammentaa sanoituksia vaikka loputtomiin, kertoo Holmes. Jos kysyt, että milloin Paradise Lost nousee seuraavan kerran lavalle, niin en uskalla heittää minkäänlaista ennustusta, tuhahtaa Holmes. – Meillä kävi tuuri, kun saimme Waltterin kaltaisen loistavan soittoniekan kyytiimme. Kun Greg sitten lähetti Ghosts-kappaleen alustavan aihion, niin kyllähän suupieleni kääntyivät aikamoiseen hymyyn
Lisäksi olimme mukana käynnistämässä adressihanketta, jolla ajetaan taiteilijoille tasavertaista työttömyysturvaa. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Gramex allekirjoitti ja tukee Music Finlandin toimenpide-esityksiä musiikkialan kriisiapuun ja elvytykseen. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Tukea menee 150 000 euroa. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Pystyimme jakamaan noin yhdeksän miljoonaa euroa jo huhtikuun lopulla. Näitä toimenpiteitä tarvitaan ja nopeasti. Muusikoiden koronatuen toteutusta ja jakamista koordinoi Esittävän Säveltaiteen Edistämissäätiö ESES. Kotimainen kulttuuri on suomalaisille tärkeää, etenkin kovina aikoina. Siksi olemme alusta alkaen pyrkineet kehittämään keinoja, joilla voi auttaa sekä korvauksia maksavia että saavia asiakkaitamme. Siksi siitä tulee pitää myös kovina aikoina huolta. PIDETÄÄN HUOLTA MUSIIKISTA! Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Yhteiskunnan apua tarvitaan. Tämä helpottaa palvelujen siirtämistä verkkoon. toukokuuta uudesta koronatukipaketista muusikoille ja tuottajille. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. LAURI KAIRA T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Kotimainen kulttuuri on suomalaisille tärkeää, etenkin kovina aikoina. musiikkituottajille Musiikkituotannon tukija edistämissäätiön kautta Lisäksi musiikkituottajille tilitetään normaalia nopeammalla aikataululla noin 770 000 euroa. Erityisen kovasti korona on iskenyt keikkaja live-konserttituloihin. Uusia keinoja haetaan Hätä on suurta musiikkialalla. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Gramex Huojuva lato.indd 67 8.5.2020 14.37. Muutimme myös taustamusiikkilupamme ehtoja niin, että yrittäjä saa sen nojalla striimata musiikkia omilta kotisivuiltaan. Siksi siitä tulee pitää myös kovina aikoina huolta . Kotimaan osalta se onnistui. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Tuottajien oma järjestö piti aikaistettuja tilityksiä toimivimpana ratkaisuna. IL M O IT U S Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tekijänoikeusjärjestö Gramex päätti 8. Noin 1,8 miljoonaa euroa kulkee kentälle kolmea eri reittiä pitkin: Tukea menee noin 874 000 euroa musiikin esittäjien hyväksi Esittävän säveltaiteen edistämissäätiön ESES kautta. Musa ei pärjää yksikseen Musiikkiala ei kuitenkaan pysty yksin päihittämään koronan ongelmia. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Päätimme muun muassa aikaistaa kevättilitystä kuukaudella
Brilliant Cornersilla soittanut basistilegenda Oscar Pettiford ei ilmeisesti puhunut Monkille enää koskaan sessioiden jälkeen. Jazzin meining -kirjassa (Aviador Kustannus, 2016) kronikoitu haastattelu julkaistiin Ylioppilaslehdessä vain pari kuukautta Time-kannen jälkeen ja se on kaikessa älyttömyydessään taidetta. Kulttuuritalon-konserteissa vastaanotto oli innostunut. Ei muuta kuin tukka putkella Sokokselle ja valkoinen karvahattu päähän. N u m m in en Jazz kiinnostaa 5_2020 -taitto_b.indd 68 7.5.2020 11.00. Jazzin meining -kirjan kuvitusta. Numminen. 68 SOUNDI SOUNDI PB on albumi, joka ei tule koskaan poistumaan levyhyllystäni. Eräässä vaiheessa hän lakkasi protestina soittamasta, ainoastaan mimikoiden bassolle kirjoitettuja nuotteja. Bebopin eturintamassa operoineeseen Monkiin henkilöityi jotain olennaista ja jopa sarjakuvamaista modernin jazzin ”hipsterikulttuurista” – siitä, että oli sisäpiiri ja ne ulkopuoliset. Hänen levynsä olivat hankalasti myytäviä, mutta ainutlaatuisen artistin maine innovaattorina kiiri ympäri maailman. ”Tietäjät tietää”, kuten nykyään sanottaisiin. Mitä modernius on. Monk on haasteellinen ja helppo, humoristinen ja vakava, looginen ja absurdi. Jos pitäisi valita yksi artisti heijastelemaan rakkauttani jazzmusiikkia kohtaan, hän voisi hyvinkin olla Thelonious Monk (1917–1982). Kolmenkymmenen sentin hintaisen lehden ostaja sai lukea Thelonious Monkista. Kuuntele vaikka Miles Davis & The Modern Jazz Giantsin luenta kappaleesta The Man I Love (Take 2). Kuulija kuvitelkoon nuotit. Muusikoiden hermostuttaminen ei ollut Monkille itsetarkoitus, se vain sattui tapahtu maan toistuvasti hänen säveltämänsä musii kin kautta. Valtion päämiesten ja kansainvälisten kriisien sijaan yhtä maailman vaikutusvaltaisimmista medioista myytiin afroamerikkalaisen jazzmuusikon muotokuvalla. Ei, kyseessä ei ollut Miles, Coltrane tai vaikkapa Ellington. Juttu käsittelee Monkia melko ulkokohtaisesti ja jopa karnevalistisesti, mutta jazzin saralla tämänkaltainen huomio oli ilman muuta tapaus. Minulle Monk edustaa jazzia parhaimmillaan paitsi taiteensa korkean laadun, myös ristiriitaisuutensa takia. Tästä päästäänkin vahingossa erääseen Monkin musiikillisen perimän hienouteen: ”tyhjiin nuotteihin”. Monk on pianonsoittajana usein hyvinkin kulmikkaan kuuloinen, mutta silti virtuoosi joka malttaa aina palvella musiikkia. Lisäksi Monk oli itsekin ulkopuolinen, mielenterveysongelmista ja taloushuolista kärsinyt ”underdog”. Monk ilmaisee välillä eniten sillä, mitä hän ei soita. Voit kuunnella ja arvostella… Tämä on erinomainen päähine, te täällä pohjoisessa… Mitä sinä kysyitkään, poika?” T ime-lehden kannessa 28. Levyn nimikappale on silkkaa magiaa. Hyvin omaperäisesti pianosoolonsa rytmittävä Monk hiljenee kesken kaiken, basson ja rumpujen jauhaessa komppiaan uskollisesti. Helsingin karvalakkireissulla oli muuten paikalla myös nuori M.A. Hän kuvasi Monkin keikalla ja lisäksi haastatteli legendaa. K u v a: M .A . Tiettävästi 25:stä otosta viiden tunnin raastavan ja lähes käsirysyyn päättyneen nauhoitussession jälkeen kokoon parsittu terväväkulmainen teos on hyräilyhaaste vailla vertaa, ja kuitenkin erittäin liikuttava, huikean emotionaalinen sävelteos, joka svengaa. ”2500 nuorta suomalaista hurrasi Monkille, jonka päässä komeili tuo juuri hankittu keinovillainen, suurenmoinen luomus”, kirjoittaa Time. Hänen omaperäinen partamuotinsa, tyylikäs pukeutumisensa, epäselvä ulosantinsa ja yhtä aikaa sekä svengin että avantgarden ytimessä operoinut musiikkinsa loivat myytin nimeltä Monk. Mutta tämä kaikki on sivuseikka kun kuuntelee Monkin musiikkia. Yhtäkkiä Miles Davisin lyhyt trumpettitönäisy tuntuu herättävän pianistin, joka virkoaa viimeistelemään omituisen, mutta tyylikkään featurensa. Vastaus: ”Well, jos minun musiikkini on aina uutta, se on, näetkös. Aloittaa voisi monestakin klassikosta, mutta ehkä parasta on mennä suoraan syvään päätyyn: Brilliant Corners (1957) Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives MONKIN KARVALAKKI Eri esittäjiä: Spiritual Jazz 11 – SteepleChase Jazzman Records Hailu Mergia: Yene Mircha Awesome Tapes From Africa Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri: Hypnosis Eclipse Music KOLME TUORETTA LEVYSUOSITUSTA: Thelonious Monk Helsingin Kulttuuritalolla 17.2.1964. helmikuuta 1964 oli jotakin epätavallista. Joskus tämä oli hienovaraisempaa, esimerkiksi soolojen sisällä tapahtuvaa rytmitystä, toisinaan taas koko kaveri tuntui kadonneen paikalta. ”Katsotteko itse uudistuneenne vuosi vuodelta?”, kysyy M.A. Mielestäni sen voi kuulla ikuisesti Monkin musiikissa. Ja artikkeli alkaa Helsingistä! Helsinki-Vantaan vastaanottokomitean jäsenillä oli päässään karvalakki, joten maestron piti ehdottomasti saada samanlainen
Siihen, että meillä on yhä elämämme. MIKKO MERILÄINEN Olavi Uusivirta: Auringon lapsi (Vuokrattavissa Elisa Viihteestä) Korona on pakottanut artistit luoviin ratkaisuihin, ja moni onkin pystyttänyt stream-keikkoja sosiaalisiin medioihin. Ihastuttavasta kirjasta välittyy kuva kokonaisvaltaisesta taiteilijasta, jonka arkisillakin teoilla on suora yhteys hänen teoksiinsa. Sen sivut täyttyvät valokuvatuista muistikirjojen sivuista, jotka etenevät kronologisesti Caven musiikillisesta virstanpylväästä toiseen. Täydellinen ”coffee table book” siis. Kirjan lopusta löytyy kuhunkin kuvaan liittyvät, kiehtovia anekdootteja tarjoilevat kuvatekstit, jotka ovat kirjan syvin anti. Uusivirran ja Tero Ahosen ohjaama elokuva saavuttaa jotain, mihin Instagramissa lähetettävät ”koronalivet” eivät voi yltää: se saa unohtamaan maailmalla jylläävään viruksen ja keskittymään hetkeen. Auringon lapsi on kuitenkin konserttielokuva. Olavi Uusivirta näki tilanteen pakon sijaan mahdollisuutena konserttielokuvan tekoon. Nousevan auringon pilkistellessä tunnelma on harras, kun Huomenna hän tulee ja Ehkä sun on pakko mennä soivat kuulaasti ja lähestulkoon pysähtyneesti kuin maailma ympärillämme. Se alkaa eräänä aamuna ”Teron tornin” salissa Helsingin Rata kadulla. Sitä voi selailla sieltä täältä vähän kerrallaan, ja tarjoaahan se helppoa viihdykettä pöydän ääreen istuville vieraille – kukapa ei Nick Cavesta olisi kiinnostunut. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Kuollut kaupunki -kappaleen villit loppujamit soivat, kitaristi Timo Kämäräinen hytkyy kitaransa varressa ja Olavi tamppaa lattiaa ilmaa nyrkeillään lyöden, huomaa kuulijakin heiluvansa olohuoneensa lattialla. ESIKOISALBUMI KUUNNELTAVISSA NYT DIGITAALISESTI! Duke Ellington Sacred Concert Anu Komsi, sopraano Marzi Nyman, urut “Heavenly sounds of freedom” CD JA LP NYT LEVYKAUPOISSA JA WWW.ALBA.FI CD / LP D IG I TUTUSTU MYÖS ALBAN LAAJAAN KLASSISEN MUSIIKIN TARJONTAAN OSOITTEESSA WWW.ALBA.FI A BD LP 1 A BC D 45 – A BL P 1 SOundi mainos.indd 1 5.5.2020 21.00 Nick Cave: Stranger Than Kindness (Like) Stranger Than Kindness on nyt ollut sohvapöydälläni muutaman viikon, ja siihen se taitaa toviksi jäädäkin. Elokuvaa katsoisi jo tällaisena riisuttuna keikkatallenteena koko 50-minuuttisen kestonsa. Maisemat vievät kuulijan kiviseinien sisältä katoille, Helsingin maiseman syleilyyn, ja pikkuhiljaa takaisin sisälle rokkaamaan, kunnes keikkalavoiltakin tuttu Olavi-eläin pääsee irti. Saman nimisen näyttelyn esineistöstä koostettu Stranger Than Kindness on eräänlainen kuvapäiväkirja Nick Caven elämästä. Kaunis ja kiehtova esine, jonka sisältä löytää aina uutta tutkittavaa. AKI NUOPPONEN sanoin kuvin_5_2020 -taitto_a.indd 69 8.5.2020 12.26. Auringon lapsi huokuu välittömyyttä. Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja EINO “Ennen ja nyt” EINO on tamperelainen laulaja, lauluntekijä ja kosketinsoittaja. Epäilemättä se on juuri se kuva, minkä Cave itsestään haluaakin välittää. Yleisön ja bändin välissä on ehkä aikaa ja avaruutta, mutta bileet ovat tässä ja nyt. Einon musiikki on uutta suomalaista melodista laulupoppia rohkeilla, koskettavilla ja henkilökohtaisilla sanoituksilla. Sillä on draaman kaari, joka elää musiikin sisällä
Fat Lizard tulostus.indd 70 7.5.2020 16.19
Palsa esittää > Näillä sivuilla valokuvaaja Tomi Palsa ja hänen kutsumansa kuukauden kuvaajavieras esittelevät osaamistaan. Nyt kun kesä satoine soittojuhlineen on peruttu, voi pientä lohtua hakea menneiden vuosien festivaalimuistoista. On mahdotonta pyörittää tuoreisiin keikkakuviin pohjaavaa sisältöä kun ei ole keikkoja. Ennen niin luontevat elementit kuten ihmismassat, kosketukset ja läheisyys näyttäytyvät lähes irvokkaana toimintana. Minulla on kuitenkin niin valtava ikävä elävää musiikkia ja konserttien kuvaamista, että olisin valmis tekemään melkeinpä mitä tahansa, mikäli pääsisin kokemaan uudelleen vaikkapa Limp Bizkitin sanoinkuvaamattoman paskan esiintymisen, Nick Caven vavisuttavasta messuamisesta puhumattakaan. Voikaa hyvin! SOUNDI 71 Nick Cave & The Bad Seeds | 19.7.2018 | PORI JAZZ Olavi Uusivirta | 18.5.2019 | YLÄKAUPUNGIN YÖ, JYVÄSKYLÄ Limp Bizkit/Fred Durst | 28.6.2019 | PROVINSSI, SEINÄJOKI K u v a: To m i P al sa K u v at : To m i P al sa Palsa-taitto_5_2020_a.indd 71 8.5.2020 10.24. Eristyksissä vietettyjen viikkojen karaisemin silmin tarkasteltuna nämä oheiset turistikuvat tuntuvat kovin kaukaisilta jäänteiltä menneestä ajasta. Itku ei kuitenkaan auta. Palataan asiaan heti kun tämä kurimus hellittää. Tällä kertaa on vastattava kielteisesti Olavi Uusivirran kysymykseen ”Ollaanko tämä kesä näin?” Kun lähes koko musiikkiala on pakkolomalla, myös tämä palsta jää tauolle
Saapuessani pittiin tajusin, että kaikki muistikorttini olivat edellispäivän jäljiltä jääneet kotiin. K u v at : Sa m i Lo m m i K u v a: Sa m i Lo m m i Palsa-taitto_5_2020_a.indd 72 7.5.2020 11.01. Vaikka Behemoth ei ollutkaan illan headliner, oli lavalle tuotu käytännössä heidän koko varustelunsa, ja yhtyeen saatanallinen kumarrus välittyi kaikille paikallaolijoille. Kuusi vuotta myöhemmin yhtyeen visuaalisuus toimi hyvin myös isolla keikkapaikalla, joskaan aiemmin kokemani Ghostin tarjoama saatanallisen intiimi syleily ei samalla tavalla päässyt nyt oikeuksiinsa. 72 SOUNDI Palsa esittää Kuukauden kuvaajavieras: Sami Lommi > Ghost 28.11.2019 | HARTWALL-AREENA, HELSINKI Olen ensimmäisen kerran kuvannut Ghostin klubikeikalla vuonna 2013. Valokuvaajien kesken vallitseva kollegiaalisuus pelasti minut pahasta pinteestä. Toki Papa Emeritus II ja Cardinal Copia ovat myös täysin erilaisia hahmoja – jälkimmäisen ollessa jalostettu viihdyttäjä ja ensiksi mainittu hillitty paaviston edustaja. Behemoth 24.2.2020 HARTWALL-AREENA, HELSINKI Black metal -bändien kuvaaminen eroaa intensiteetiltään monesta muusta extreme metal -genren bändin kuvaamisesta. Behemoth ei tee tähän poikkeusta, mutta on sitäkin visuaalisempi. Disturbed 8.6.2019 | ROCKFEST, HYVINKÄÄ Disturbed on aina edustanut minulle aggressiivista asennetta, mutta en ollut heitä aiemmin kuvannut
Metallica 9.5.2018 | HARTWALL-AREENA, HELSINKI Olin aiemmin kuvannut Metallicaa vain ulkotiloissa ja odotukseni olivat korkealla päästessäni vihdoin kuvaamaan heitä sisätiloissa. Kikkailla voi tyylikkäästi, kun sen osaa.” – TOMI PALSA LUE SAM I LOM MIN KUV AAJ AES ITTE LY: soun di.fi /jut ut Aesthetic Perfection 29.2.2020 | HELSINGIN JÄÄHALLI En ollut aiemmin kokenut Aesthetic Perfectionia livenä, mutta Lindemannin lämppärinä tähän tarjoutui mahdollisuus. Lommi ottaa tyylikkäitä ruutuja, joita ei tarvitse pelastaa yliampuvalla jälkikäsittelyllä. Intiimien lähietäisyydeltä otettujen kuvien sijaan koen tuona iltana kuitenkin vanginneeni urani parhaimmat kuvat FOH:lta, koska valaistus ja lavan sijoitus keskelle permantoa ilman taustaa mahdollisti hyvin graafisen lopputuloksen. SOUNDI 73 ”Suurin osa raskaampaan musiikkiin erikoistuneista keikkakuvaajista suoltaa hyvin geneeristä ja yllätyksetöntä materiaalia. Vähäisessä valossa keikan alkuun jyrätty Gods & Gold sai minut heti puolelleen. Jännitys osoittautui turhaksi, ja Mustaine yhtyeineen osoitti olevansa timanttisessa iskussa. Kun kuvauspaikaksi osoitettiin FOH (”Front of house” miksauskopin luona), mieleni valtasi pienoinen pettymys. Tuossa ryhmässä Sami Lommi on virkistävä poikkeus. Tällä kertaa hän tosin yllätti ohessa nähtävillä tuplatai triplavalotuksilla. Megadeth 20.1.2020 | HARTWALL-AREENA, HELSINKI Megadethin ensimmäinen keikka Dave Mustainen syöpädiagnoosin jälkeen askarrutti – oliko mies kunnossa vai oliko hän yhtä hauras kuin Lemmy kuvatessani Motörheadin itsenäisyyspäivänä 2015 vain kolme viikkoa ennen Lemmyn menehtymistä. K u v at : Sa m i Lo m m i K u v a: Sa m i Lo m m i Palsa-taitto_5_2020_a.indd 73 7.5.2020 11.02
Vedän tonne keskelle Kritiikitön suhtautuminen niinkin täydellisyyshakuiseen artistiin kuin Steely Dan olisikin väärin. Teen aika laidasta laitaan kaikkea ja suuressa osassa on salaatit ja kasvikset. Tavoitteena on tulla Suomen nopeimmaksi vaipanvaihtajaksi. Ja toki ne tunteet tai se kaipaus, mistä on kyse kun joukkue yrittää päästä takaisin mestaruussarjaan ovat universaaleja. Rumpali/näyttelijä Hannu Risku ryhtyi tehtailemaan rumpu breikkivideoita Facebookiin. MINULLA ei ole kokemuksia pidäkkeettömästä fanittamisesta – koskaan, missään yhteydessä, mutta ei varsinkaan urheilussa. Meillä on pieni saunakerho parin frendin kanssa ja ollaan onneksi päästy pienellä porukalla aina välillä tässä koronan aikana saunaan. Parasta on tietty päästä suoraan järveen tai mereen. En malta odottaa, että meidän vauva syntyy. Olkkarissa on jo iso hoitopöytä, joka on mun ylpeydenaihe. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Nyt on todella vapautunut olo siitä että biisit on kaikkien kuultavissa. Musta tulee pian isä ja se on maailman siisteintä. Näin eilen peuran parin metrin etäisyydeltä ja se ei lähtenyt karkuun vaan tuijotettiin toisiamme. On pakko päästä mieluiten joka päivä saunaan. Teemu Taira Turusta voitti vinyylialbumit yhtyeiltä Mørket, Dalindèo, Matka Maailman Ympäri, Pegasos sekä Tilhet, Pajut ja Muut. LEO Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli ARTTU TOLONEN Viime lehdessä kieli oli kätketty sivulle 25. Saunomiseen kuuluu mun mielestä pulahtaminen veteen, ja normaalisti käydään Mäkelänrinteen uimahallissa ramppaamassa saunan ja kylmä altaan väliä. Ilmeisesti Tappen-niminen kylä tunnetaan myös nimellä Rust Valley ja kaikki siellä harrastavat autojen rassaamista. Kannattaa katsoa ja tilata. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Viimeisen parin viikona aikana olen kuunnellut bändin kultakauden levyt uudestaan, useasti: Countdown To Ecstasy, Katy Lied ja Aja ovat viiden tähden levyjä; Can’t Buy A Thrill ja Gaucho neljän tähden; Royal Scam ja bändin heikoin Pretzel Logic kolmen tähden teoksia. Keskuspuistossa. Julkaisin huhtikuussa mun tokan levyn, jota oon tehnyt viimeiset kolme vuotta. Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan Soundin vuositilaus (arvo 98,70€). Olen silti – tai ehkä juuri siksi – viime aikoina katsonut Netflixissä läpi Sunderland ‘Til I Die -sarjaa, joka kertoo mestaruussarjasta divariin pudonneesta jalkapallojoukkueesta ja sen faneista. Suurin osa on ihan hirveää tietenkin, mutta joukossa on helmiä. EN TIEDÄ mitään parempaa kun saunominen. Tämän parempaan en fanina pysty. Koronaviruksen takia eristäytyminen on tuottanut internetiin kauheasti lisää kontsua eli kontenttia eli sisältöä. Rakastan tehdä ruokaa. Oon sellainen musankuuntelija, että kulutan aina kaikki biisit loppuun. Toinen Netflixhelmi on Rust Valley Restorers, jossa todella erikoiset tyypit Kanadan Brittiläisen Kolumbian pöndellä entisöivät klassikkoautoja. Ei minulla ole ollut ajokorttiakaan 1990-luvun alun jälkeen. 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. viimeinen sana -taitto_20_5_a.indd 74 8.5.2020 13.05. Molemmat näistä on mun ikisuosikkeja, oon kuunnellut HIMin ja Biffy Clyron tuotannon ihan puhki nuoruusvuosina ja vieläkin ne toimii. Upeaa kamaa. Risku soittaa kaikkea alan klassikoista kuten Funky Drummer afrikkalaisiin rytmeihin. Outo paikka ja mahtava sarja! Tämäkin on minulle täysin vierasta aluetta. Kun tulee joku uusi biisi mistä tykkään, luukutan sitä koko ajan kyllästymiseen asti. Hyvä näin. Tykkään käydä kauppahallista hakemassa aineksia ja muutenkin pörrätä kaupassa ja fiilistellä kaikkia kivoja tuotteita. Jos voittajalla on voimassa oleva tilaus, lisätään sen päälle yhden vuoden ilmaisjakso. Nyt koronaaikana on ollut aikaa kokkailla ja it makes me super happy! Maastopyöräily on hyvä tapa lähteä tuulettumaan. Nyt keväällä on ollut kovassa kuuntelussa Ville Valon VV-nimellä tekemät uudet biisit ja Biffy Clyro. Helsingissä on tosi kaunista luontoa ja hyviä maastopyöräilymahiksia esim. Bändeistä ehkä lähimmäksi kritiikitöntä fanittamista olen ajoittain päässyt suhteessani Steely Daniin. Nyt Hannu on perustanut oman YouTubekanavan nimeltä Hanuman Drum Breaks. Sunderlandin kaupungin asukkaiden suhteessa joukkueeseensa on jotain minulle syvästi vierasta, mutta kiehtovaa. Me kaikki kaipaamme lunastusta, ennen kaikkea yhteistä lunastusta. metsää ja vaan fiilistelen ja kuuntelen luonnon ääniä
Dexibell VIVO S9 on Vivo S -sarjan lippulaiva, jossa on upouusi täyden 88 koskettimen Top Class Hammer Action -keyboard. Tarvitsemme nyt kuitenkin hetken aikaa tämän selvittelyyn ja palaamme sitten välittömästi uutisten kera, kun se vain on mahdollista. f | w w w . Soittimet hyväksyvät myös standardi soundfont-tiedostot. CLASSICO L3 on perinteen, innovaation ja musiikin kolminaisuudesta syntynyt soitin, joka sopii erinomaisesti niin vakavaan harrastekäyttöön kuin täysiveriseksi ammattilaissoittimeksi. Koskettimisto on hybridirakenteinen (puu ja muovi) tarjoten kolme kontaktipintaa: aftertouchin, ebony&ivory -kosketuksen ja graded weight -painotuksen joka on kalibroitu Dexibellin tehtaalla nuotti nuotilta. f i Dexibell-soittimien dynamiikka-alue on 256 kertaa laajempi kuin esimerkiksi CD-äänilevyn. Pysykäähän turvassa ja terveinä, ja pidetään toisistamme huolta! Nummijärvellä, 22.4.2020 – Nummirock organisaatio FIILISTELE VANHOJA: NUMMIROCK JÄRJESTETÄÄN SEURAAVAN KERRAN 2021 ... Nummirock toimii linjauksen mukaisesti, sillä festivaalivieraiden, bändien, henkilökunnan, talkoolaisten, toimittajien ja muiden yhteistyökumppaneiden terveys ja turvallisuus menee nyt kaiken edelle. Koekuuntele asiantuntevilla kauppiailla! Botnia Music, Vaasa Musiikki Lukinmaa, Kajaani Musikantti, Jyväskylä Soitin Laine, Turku Soundtools, Helsinki St.Pauls Sound, Nummela M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . Dexibell COMBO J7 on digitaaliurku, jossa on motorisoitu drawbar-liukusäätimistö ja sekä klassisten puupyöräurkujen että modernimpien transistoriurkujen äänimaailma tarkoin mallinnettuna. heinäkuuta saakka vallitsevan koronapandemian vuoksi. Liukusäätimet mahdollistavat saumattoman siirtymän äänimaailmasta toiseen, sama toiminto on hallittavissa myös pedaalilla kun niin tarvitaan. TIEDOTE 24.4.2020 /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK 2021-lippu 2020-hintaan kesäkuun loppuun asti! (Uusi hinta 145€ käsittelykulu) SÄILYTÄ LIPPU! Käytä juhannuksena 2021 ! Nummirock aukeama.indd 2 6.5.2020 19.10 _2SD_sisa?kannet_5_2020.indd 1 7.5.2020 15.15. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . Joka tapauksessa elämä jatkuu, ja olemmekin enemmän kuin valmiita tarjoamaan jälleen ikimuistoisia juhannuselämyksiä Nummijärven rannalla viimeistään ensi vuonna 2021. Suomen hallitus on 22.4.2020 linjannut tiedotteessaan, että yli 500 hengen yleisötilaisuuksien kieltoa on syytä jatkaa ainakin 31. Lähtökohtaisesti pyrimme siirtämään ohjelman jo julkaistun kaltaisena ensi vuodelle. Studiotec tulostus.indd 75 6.5.2020 19.19 Olemme työstäneet vuoden päivät tämän vuotista tapahtumaa, joten juhannusperinteestä luopuminen on raastavaa ja turhauttavaa. Todennäköistä tosin on, että jotain muutoksia ohjelmaan tulee. s t u d i o t e c . Dexibell CLASSICO L3 on klassisten pilliurkujen kannettava 76-koskettiminen digitaaliversio, jonka toiminta perustuu Dexibellin T2L (True 2 Life) -teknologiaan. Soittimet on varustettu 1,5GB samplemuistilla, jota on mahdollisuus muokata ja päivittää rajattomasti Dexibellin omasta kirjastosta
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN LOG-AV-Vinyl 05-20_BACKCOVER.indd 1 05.05.20 16:51 Soundi takakansi 5_20.indd 76 6.5.2020 19.18 L7 SPEDEILYÄ JA POLITIIKKAA Sami Lopakka MUHOKSELTA MAAILMAN LAVOILLE Dalindèo MUSIIKILLISTA HERÄTYSTYÖTÄ Paradise Lost PIKIMUSTAN ERI SÄVYJÄ 5/ 20 20 9,90 € (sis.alv) VUOTTA S O U N D I 5 / 2 2 So un dI 11 So un dI 11 R U U S U T SATTUMALLA ON SUURI ROOLI HAASTATTELUSSA – PALUU 40 VUODEN TAAKSE Kansi_5_2020_h.indd 1 7.5.2020 14.01 _1SD_ulkokannet_5_2020.indd 1 7.5.2020 15.12