It‘s better than that. D E WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Soundi FIN Helloween 05-21_BACKCOVER.indd 1 Soundi FIN Helloween 05-21_BACKCOVER.indd 1 03.05.21 15:28 03.05.21 15:28 Soundi takakansi 5_21.indd 76 Soundi takakansi 5_21.indd 76 5.5.2021 11.35 5.5.2021 11.35 AMORPHIS-SÄVELTÄJÄ LAVENTAA SÄVYJÄ ESA HOLOPAINEN MELODISEN METALLIN MONIOTTELIJA MARKUS VANHALA ELÄMÄÄ SIELUN VELJIEN JÄLKEEN JOUKO HOHKO SALATIETEITÄ JA PSYKEDELIAA JESS AND THE ANCIENT ONES S O U N D I 5 / 2 2 1 5/ 20 21 9,90 € (sis.alv) VESTERINEN YHTYEINEEN | JYRKI 69 | GIRL IN RED | THROAT | KISSA NEXT STOP: MAAILMA THE BLACK KEYS, PEKKA NISU, ST. It‘s the masterpiece that Pumpkins United needed to make.” CLASSIC ROCK (UK) “Epic, catchy, powerful and hard ‚Helloween‘ is a future classic, the epitome of what makes this amazing band so great.” FISTFUL OF METAL (UK) PRE ORDER NOW! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: W W W . BONUS CD | VARIOUS COLOURED DOUBLE VINYLS IN GATEFOLD THE FUTURE METAL CLASSIC FROM THE REUNITED HELLOWEEN LINE UP “After those stellar live gigs, ‚Helloween‘ had to be a great album. N U C L E A R B L A S T. BONUS CD | 3LP IN TRIFOLD WITH HOLOGRAM | DELUXE BOX SET | CD | DIGITAL 2CD+2LP EARBOOK INCL. IN STORES JUNE 18 TH 2CD DIGIBOOK INCL. VINCENT, NIKO AHVONEN, MALLA, JOOSE KESKITALO, DRY CLEANING, PAUL McCARTNEY… YLI 50 LEVYARVIOTA So un dI 11 So un dI 11 B L I N D C H A N N E L Kansi_5_2021_e_converted.indd 1 Kansi_5_2021_e_converted.indd 1 6.5.2021 15.30 6.5.2021 15.30 _1SD_ulkokannet_5_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_5_2021.indd 1 6.5.2021 15.34 6.5.2021 15.34
Kotiteollisuus Jumalattomat Jumalattomat NYT KAUPOISSA ja STRIIMEISSA UUSI KOKOPITKA soiro .. Hartaushetki lappeenrannan tapaan Hongisto saavutti valaistumisensa jo. Muut joutuvat meditoimaan vielä hetken. 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Dean Kerry King V Select signature 1 495,SMI tulostus.indd 2 SMI tulostus.indd 2 6.5.2021 11.25 6.5.2021 11.25 _2SD_sisa?kannet_5_2021.indd 1 _2SD_sisa?kannet_5_2021.indd 1 6.5.2021 15.37 6.5.2021 15.37. .. CD, 3 -puolinen VINYYLI, digital Kotiteollisuus tulostus.indd 75 Kotiteollisuus tulostus.indd 75 6.5.2021 11.25 6.5.2021 11.25 SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel
0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Dean Kerry King V Select signature 1 495,SMI tulostus.indd 3 SMI tulostus.indd 3 6.5.2021 11.25 6.5.2021 11.25. SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel
0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Ylistetyt SIRE Marcus Miller sekä Larry Carlton soittimet saatavilla hyvinvarustetuista musiikkiliikkeistä! ”To put my name on, It had to be perfect!” Marcus Miller Studiotec tulostus.indd 4 Studiotec tulostus.indd 4 6.5.2021 11.30 6.5.2021 11.30. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh
a St. Altamullan Road Cyan Kicks Fear Of Domination Arion Shiraz Lane Blind Channel Psychework Ember Falls Mari Sainio So. Jean ranka kustannus -kokoelma ranka kustannus -kokoelma ranka kustannus -kokoelma ranka kustannus -kokoelma ranka kustannus -kokoelma ranka kustannus -kokoelma ranka kustannus -kokoelma ranka kustannus -kokoelma ranka kustannus -kokoelma ranka kustannus -kokoelma ranka kustannus -kokoelma ranka kustannus -kokoelma rags to niches rags to niches rags to niches Shiraz Lane So. Jean LP NYT KAUPOISSA KAUPOISSA Sisältää Hitin! Ranka tulostus.indd 5 Ranka tulostus.indd 5 6.5.2021 13.45 6.5.2021 13.45. a St
Soundi 5/2021 > 8 Pääkirjoitus 9 Mielipide: Arttu Tolonen 10 Tapahtuu näinä päivinä 11 Toinen kuvakulma 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka: Pambikallio 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Ibe 20 Soundi-haastattelu: Markus Vanhala 26 Blind Channel 32 Girl In Red 34 Vesterinen Yhtyeineen 38 Esa Holopainen 42 Jyrki 69 44 Throat 46 Jouko Hohko 48 Joonas Hauveli 50 Levyarviot 60 Kissa 66 Bazook Impaled Nazarene Jess And The Ancient Ones Hanging Garden 70 Jazz kiinnostaa 71 Tractatus Musica 72 Sanoin kuvin 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la 6 SOUNDI K u v a: Sa ra Le h to m aa K u v a: Ja rk ko P ie ta ri n en 34 Vesterinen Yhtyeineen 42 Jyrki 69 K u v a: Is ak Je n ss en 44 Throat 32 Girl In Red K u v a: Ji m i Se ro 67 Jess And The Ancient Ones K u v a: Ja rk ko P ie ta ri n en sisa?lto?_2021_5_a.indd 6 sisa?lto?_2021_5_a.indd 6 7.5.2021 11.11 7.5.2021 11.11
Mitä sitten. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 47. He eivät ole rakentaneet tulevaisuuttaan viisuvoiton varaan – kuka hullu nyt sellaista tekisikään – mutta aikovat kuitenkin ottaa tarjoutuneesta tilaisuudesta kaiken irti. Blind Channelin tyypeillä tuntuu olevan sopivassa suhteessa realismia ja kunnianhimoa. Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Omaa historiaansa se ainakin kirjoittaa kunniakkaasti ja isoin kirjaimin.” Tai kuten yhtyeen laulaja Niko Vilhelm sanoo: ”Mieluummin me tullaan muistetuksi euroviisubändinä kuin sinä bändinä, joka olisi voinut breikata mutta jäi mieluummin treenikselle makaamaan.” Ihanaa puhetta. Sellainen asenne voi olla täysin vilpitöntä, mutta se voi myös kieliä epäonnistumisen pelosta: mitä jos julkilausutut toiveeni eivät toteudukaan. Kissa: Vaarallinen bändi SOUNDI 5/2021 TEHTIIN NÄIDEN ÄÄNILEVYJEN SOIDESSA: Maa Ilmasta: Iso yö Teenage Fanclub: Endless Arcade Ryley Walker: Course In Fable Pekka Nisu: Papillon Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Omaa historiaansa kirjoittamassa open.spotify.com/user/soundilehti pa?a?kirjoitus ja Tolonen -taitto_2021_5_a.indd 8 pa?a?kirjoitus ja Tolonen -taitto_2021_5_a.indd 8 7.5.2021 11.08 7.5.2021 11.08. Itselläni on joka tapauksessa hyvä kutina Blind Channelin viisumenestyksen suhteen! Taidankin laittaa muutaman lantin likoon voiton puolesta. Eikä se välttämättä ole lopullisesti ratkennut vielä tätä lukiessasikaan. Aivan liian usein törmää artisteihin, jotka kertovat kaiken tapahtuneen kuin itsestään, vakuuttelevat etteivät odota mitään ja että ovat iloisia jos joku jossain kuulisi heidän musiikkiaan – ja ehkäpä vielä pitäisi siitä. Blind Channelin häpeilemättömän avoin suunnitelmallisuus, itseluottamus ja kunnianhimo on virkistävää. Sekin on ihan hyvä tapa suhtautua asiaan, mutta eipä silloin kannata myöskään ihmetellä jos homma jää lähtökuoppiinsa. T ämän lehden lähtiessä painoon ei tietenkään ole vielä mitään tietoa, kuinka Blind Channelille käy Euroviisuissa. Ari Väntäsen toimittamaa kiinnostavaa juttua (alkaa sivulta 26) lukiessani tuli hyvä tunne siitä, että eipä sillä lopputuloksella taida olla niin väliäkään. Kuten Väntänen jutussa toteaa: ”Jää nähtäväksi, miten näkyvän jäljen Blind Channel kotimaisen rockin historiaan lopulta jättää. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista
Yhden kuvan ja ennakkoaavistuksen siitä miten käy antoi tämä kevät ja sen mukanaan tuomat leikkaukset taiteeseen, urheiluun ja tutkimukseen. Paljon vaikeam pi on löytää niitä, jotka ovat valmiita laittamaan poliittista pääomaansa peliin tukeakseen kulttuuria. Puolueista löytyy kyllä ihmisiä, jotka tykkäävät puhua kulttuurista ja myös näkyä sen yhteydessä. Kulunut vuosi on opettanut meille, että systeemitasolla kulttuuri on prioriteettina listan hännillä. Ketään ei ole valittu tekemään sitä työtä, jonka me haluaisimme hallituksessa tehtävän. Hyvä meininki on tyhjä arpa. Ehkä joskus kulttuuriministerin pesti on muutakin kuin hallituksen divari tai paikka, jossa odotetaan pai navampaa salkkua. Tarvitsemme politiikkaan lisää ihmisiä, joilla on taustaa kulttuurin parissa toimimisesta rakentamaan verkos toja ja klikkejä – tällä tavalla voidaan vai kuttaa tehokkaammin kuin hyvän meinin gin kautta. Vaikuttaminen täytyy tehdä järjestäy tymällä ja järjestelmällisesti, järjestöjen kautta painostamalla ja kulttuurin alan taloudellisia ja demografisia kyynärpäitä käyttäen. SOUNDI 9 Mielipide > Suomessa ei ole kulttuuripuoluetta A rvoisa kulttuuriväki. Totuus on, että ensimmäinen koronavuosi oli etiäinen siitä, miltä kulttuuripoliittinen toimintaympäristö tulee seuraavat vuodet todennäköisesti näyttämään ja mikä on kulttuurin painoarvo kun rahaa pitäisikin löy tyä budjetista. Tämä on var masti ollut asiantila jo kauan – ellei aina – mutta hyvät ajat ja varsinkin Veikkaus rahoitus ovat lääsineet linssiimme miel lyttävästi vaseliinia ja tehneet kuvasta epätarkan. Ensimmäinen toimenpide tulisi olla haju raon luominen kulttuurin tekijöiden ja puo luepolitiikan välille: ei enää näkyvyyden tarjoamista, ei enää tempauksia eikä enää kansanliikkeiden keulakuvina toimimista. Se oli poliittinen valinta. Viimeisen 20 vuoden aikana ei ole onnistuttu puuttu maan edes pieniin verotukseen ja sosiaalietuuksiin liitty viin ongelmiin, hallituspohjasta riippumatta. Politiikassa kaikki on kaupan ja meidät on myyty. Vuoden 2020 keväästä alkanut koronavuosi on tehnyt yhteiskunnassame näkyväksi paljon sellaista, mikä oli aiemmin piilossa. On aivan selvää ettei yhdelläkään puolueella ole tarjota mitään oikeasti tehokasta ja vaikuttavaa tukea esimerkiksi musiikinteki jöille edes näin selvässä kriisitilanteessa. Veikkauksen toiminnan sydämessä olevien eettisten ristiriitojen nouseminen keskusteluun ja kilpailu ulkomailta muuttavat tätä kuviota monella tasolla: raha vähenee ja poliittiset riskit kasvavat. Sitä ei instituutiona tunnu kiinnostavan oman hallinnonalansa toiminnan realiteetit ja lainalaisuu det suurten valtiorahoitteisten instans sien ulkopuolella juuri lainkaan, ja free lancereita hyödyntävän ekosysteemin toiminta on heille vierasta. Aika on kypsä miettiä politiikan ja kulttuurin suhde uusiksi. Lisäksi meillä on kulttuuriministeriö, jota voi kutsua lähinnä osakulttuuri ministeriöksi. Tämän täytyy muuttua ensi tilassa. Hetkellisestä tyydyttävyydestään huo limatta hedelmättömimpiä tapoja lähestyä nykyistä tilannetta on keskittyä kulttuuriministeri Saarikon lyömiseen. Koko sen kentästä. Tai sellainen, jota voi olla hoitavi naan samalla kun tekee varsinaisen työnsä jossain muussa poliittisessa tehtävässä. ”Tarvitsemme politiikkaan lisää ihmisiä, joilla on taustaa kulttuurin parissa toimimisesta” pa?a?kirjoitus ja Tolonen -taitto_2021_5_a.indd 9 pa?a?kirjoitus ja Tolonen -taitto_2021_5_a.indd 9 7.5.2021 9.24 7.5.2021 9.24. Veikkausvarojen jakamisen kauneus oli siinä ettei siihen tarvinnut uhrata poliittista pääomaa. Kaveeraaminen poliitikkojen kanssa ja esiintymi nen puolueiden tilaisuuksissa on tyhjä arpa. Näiden ihmisten löytäminen politiikan kovasta ytimestä taitaa olla mahdo tonta. Se on olematon. Miten luulette kuvion toimivan päivänpolitiikan myllyssä rahoista pää tettäessä. Kyseessä on klassinen ”Don’t hate the player, hate the game” tilanne. Suomessa ei loppupeleissä ole kulttuuripuoluetta. Ehkä joskus meillä on kulttuuriministeriö, joka tietää miten kulttuuria tehdään tai on ainakin kiinnostunut oppi maan – ja kulttuuriministeri, joka välittää kulttuurista. Ongelma ja vaikuttamisen paikka ovat aivan muualla. ARTTU TOLONEN Kirjoittaja on Soundin avustaja, vaikeasti määriteltävä konsultti ja marginaalista musiikkia itsepintaisesti sekä onnellisesti elämänsä ehtooseen saakka suoltava taiteilija
Siis epämuodikkaaksi, mutta rehelliseksi rockmusiikiksi. – Olen nyt päättänyt, että jatkossa minulla ei ole omaa varsinaista bändiä. Toki tältäkin levyltä löytyy kohtalokkaita ja brutaaleja hetkiä, mutta nyt siellä ei kuitenkaan vajota valtameren aaltoihin tai myrkytetä ketään. Eräs levyyhtiö haluaisi julkaista debyyttisinglen jo tulevan kesän aikana, mutta se jää nähtäväksi. Lisäksi jaettiin IndieCo:n hallituksen päättämä Vuoden indieystävä -tunnustus, jonka voitti kappas vaan Soundin päätoimittaja Mikko Meriläinen. En lupaa tässä vaiheessa muuta kuin sen, että ensimmäinen kappale tulee sitten kun se tulee! Herra Ylppö valmistelee uutta musiikkia K u v a: A k iP ek k a_ Si n ik o sk i Pekko Käppi & K:H:H:L julkaisee tuplalevyn Pekko Käppi & K:H:H:L. Keikkoja altaan äärellä Helsingin Katajanokanlaiturissa sijaitseva julkinen sauna-, uimalaja ravintolakompleksi Allas Sea Pool tarjoaa keikkoja läpi kesän. Kirjoitatko kaikki kappaleet omin päin. Opuksen on toimittanut äskettäin Suomipunk 1977–1981 -kirjan julkaissut Miettinen, jolla on muuten sormensa pelissä myös Manifetsi-nimisessä, mesenointikampanjalla hyvän summan kasaan saaneessa sekakulttuurilehdessä. Tarinoita Irwinistä Syksyllä ilmestyy kiinnostavasti Irwin Goodmanin hahmoon paneutuva kirja. – Monet ihmiset ovat kysyneet minulta vuosien varrella, että ”minne se sinun huutolaulusi on hävinnyt”. Herra Ylppö on toiminut solistina ja biisinkirjoittajana monissa yhtyeissä 1990-luvun alkupuolelta asti. syyskuuta. järjestetyssä virtuaaligaalassa. Maj Karma, Musta Paraati, Herra Ylppö & Ihmiset, Herra Ylppö & EX... Meidän piti tehdä mittava Suomen-kiertue, mutta pandemia päätti toisin, ja bändin lanseeraaminen jäi puolitiehen... – Työskentelin taas sanoittaja Toni Tapanisen kanssa. – Viimeisimmän kokoonpanon Herra Ylppö & EX:n debyyttilevy Lovi ilmestyi alkuvuodesta 2020. Entä milloin luvassa on ensimmäisiä maistiaisia. Kiinnosti! Seuraavaksi valmistelimme ison pinon demoja, joista Jussi valitsi mieluisimpia. Uusien biisien kirjoitusprosessi on käynnissä, mutta laulut julkaistaan artistinimellä Herra Ylppö. Herra Ylppö & EX oli myös nimeään myöten eroprojekti, eikä yhtyeen uran jatkaminen ”sitten joskus” tunnu enää mielekkäältä ajatukselta, kertoo Herra Ylppö. Millaista materiaalia on luvassa. Vuoden tulokkaana palkittiin Bad Sauna. Entä mitä muuta on luvassa jatkossa. – Nyt mukana oli myös tuottaja. Kukat tuoksuvat nyt voimakkaammin ja värit ovat lämpimämmät. Kirjan julkaisee Karisto. – Skaala näyttää aika laajalta, mutta materiaalia voi isossa kuvassa sanoa rockmusiikiksi. Lopulta parhaat ideat kasataan yhdeksi levyksi. – En. Kesä-syyskuussa ohjelmassa on viitisenkymmentä konsertti-iltaa. Seuraavaksi on luvassa jotain muuta. – Mietimme myös sanoitusten kohdalla aikaisempaa avarampia katseita. Aika nopeasti tuli selväksi, että materiaalia taitaa olla tuplavinyylin verran… Ja kuudentoista kappaleen mittainen tuplahan siitä sitten tuli. Kansan taiteilija -kirjaan on koottu iso määrä Irwinin lähipiirin, fanien ja yhteistyökumppaneiden kertomuksia kohtaamisistaan Goodmanin kanssa. Hän on tehnyt yhtyeelle tekstejä Sanguis Meus, Mama! -debyytistä (2015) lähtien, sanoo Käppi. Esiintyjinä kotimaan kovimmat nimet, kuten Ellinoora, CMX, Chisu, Olavi Uusivirta, Vesala, Blind Channel, Ursus Factory, Michael Monroe, Gasellit, Behm, Pyhimys, Mauste tytöt ja kymmeniä muita. – Nyt näyttää siltä, että alan seuraavaksi tehdä Finnish Folk Songs -levysarjan kahta seuraavaa osaa. No, sitäkin on taas luvassa, mutta homma on jalostunut vähän pidemmälle: huuto on edelleen huutoa, mutta nyt sieltä löytyy myös melodioita. Eikä polteta noitia roviolla. Jussi teki kaiken kaikkiaan ison työn Aamunkoin äärellä ja olenkin hyvin onnellinen, että hän lähti mukaan tähän projektiin. – Työstimme levyä parin vuoden ajan. Kyseessä on yhtyeen uran neljäs pitkäsoitto. julkaisee Aamunkoi-studioalbumin 10. – Ajatuksena on työskennellä ”taiteen ehdoilla”. Olen tehnyt uusia biisejä yksinkin, mutta aion säveltää myös monien kollegoiden kanssa. Lisäksi olen taas innostunut kansanmusiikin tutkimuksesta ja seuraavat opinnot taitavat liittyä muun muassa Karjalassa laulettuihin ”rekimittaisiin” värssyihin! K u v a: A J Sa v o la in en Bad Sauna K u v a: M il en a R in n e uutiset_2021_5_a.indd 10 uutiset_2021_5_a.indd 10 7.5.2021 9.27 7.5.2021 9.27. Lähtökohtana oli jollain määrittelemättömällä tavalla aikaisempaa akustisempi ja avarampi ilmaisu, aloittaa Käppi. – Erilaisia levy-, elokuva-, telkkari,teatterija taideproggiksia on aina vireillä, ja osa niistä varmaan toteutuukin, kertoo Käppi. Voittajat valitsi ammattilaisraati, ja palkinnoista valtaosan rohmusi Ruusut, joka voitti parhaan artistin, albumin (Kevätuhri) ja biisin (4321) palkinnot. Olenkin jo väsännyt kappaleita Ihmisetja EX-yhtyeissä kitaraa soittaneen Hamid Moeinin kanssa, mutta tulen valmistelemaan biisejä myös muiden muusikoiden kanssa. Törmäsimme Jussi Jaakonahoon Tampereen G Livelabin parkkiksella ja kitaristimme Tommi Laine meni kysymään, että kiinnostaisiko yhteistyö. Miten kuvailisit tulevan levyn tekstejä. 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Indie Awards -tunnustukset jaettiin Suomen riippumattomien levyja tuotantoyhtiöiden yhdistys IndieCo ry palkitsi vuoden 2020 onnistujia 5.5
– Levyn kantava teema on ihmisen sisällä palava kipinä, joka ei suostu sammumaan, vaikka kaikki ympäriltä menisi palasiksi. – Pitkäaikainen ystäväni Väinö oli messissä prosessin alusta asti. Lisäksi halusin säilyttää kappaleissa tietyn irtonaisuuden, leikkisyyden ja spontaaniuden. Meillä on myös yhteinen Kvark-studio, ja olemme aina pitäneet toistemme tekemästä musasta. – Aloin miettiä soolouralle lähtemistä vasta siinä vaiheessa, kun Pimeyden tarina oli jo päättymässä. Lisäksi bändin (basisti Jukkis Virtanen, kitaristi Axel Virkkunen, kosketinsoittaja Julius Sihvonen ja rumpali Ville Hatanpää) myötä musiikkiin tuli paljon hienoja kulmia, joista en ollut osannut edes haaveilla. Pimeyden aktiiviaikana soolohommat eivät olleet mielessä, sillä pystyin toteuttamaan itseäni mieleisellä tavalla myös yhtyeen riveissä, kertoo Nisu. Yksi pääideoista oli myös se, ettei albumia lähdetä tuottamaan liikaa. – Lähdin tekemään ”mun musaa”. Valmistelit Papillonia äänittäjänä, miksaajana ja osatuottajana toimineen Väinö Karjalaisen kanssa. Ajatuksena oli valmistella vilpitöntä, yksinkertaista ja puhuttelevaa musiikkia. Mitä haluaisit kertoa levyn teksteistä. SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Pekka Nisu julkaisi ensimmäisen soololevynsä Ka ik ke a mi kä ro ll aa ! Roll FM mainos.indd 49 Roll FM mainos.indd 49 6.5.2021 10.15 6.5.2021 10.15 Vuonna 2020 toimintansa lopettaneen Pimeys-yhtyeen toisen biisinkirjoittajan Pekka Nisun ensimmäinen oma albumi Papillon on juuri ilmestynyt. Toivottavasti keikkapaikat aukeavat pian, sillä meillä on kova halu päästä tykittämään ihmisten eteen. Kun aloit kirjoittaa omia biisejä, millaisia tavoitteita mielessäsi oli. K u v a: Te ro A h o n en uutiset_2021_5_a.indd 11 uutiset_2021_5_a.indd 11 7.5.2021 11.34 7.5.2021 11.34. En ole itsekään halunnut menettää toivoa ja luopua unelmista, vaikka ajat ovat olleet kovat ja edellinen bändikin saavutti päätepisteensä! Pimeyden toisen biisinkirjoittajan Joel Mäkisen soolosuunnitelmista kerrottiin tällä palstalla kuukausi sitten. Nyt tuli viimein tilaisuus tehdä yhteistyötä. – Joskus alkuvuodesta ymmärsin, että Papillonista on tulossa valoisa ja ulospäin suuntautunut levy
Kun bändi palasi tositoimiin, se ei enää inspiroitunut kaljasta vaan halusi näyttää taitonsa. 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI The Snuts The Snuts Skotlannin uudet ykköset W hitburn on pieni käsityöläiskaupunki Skotlannin LänsiLothianin alueella. Nuoret muusikot tiesivät, että Cochrane kirjoitti jo 15-kesäisenä kiehtovia lauluja. Myös kyky höpsömmän bilemusan luomiseen on etu – esimerkkeinä Fatboy Slim ja Coffee & Cigarettes. nappasi albumilistan ykkössijan. Koronavuonna 2020 The Snuts sai maistaa listamenestystä. Tärkeimpien kaupunkien klubit olivat loppuunmyytyjä. Marraskuussa 2018 omakustannesingleillä ja keikoilla tehty pohjatyö poiki levytyssopimuksen ikonisen Parlophone Recordsin kanssa. Pienellä avustuksella ystävältä W.L. The Vanities The Vanities Vlure Vlure K u v a: G ar y W il li am so n K u v a: R o ry B ar n es Si n ea d Fe rg u so n Break_On_2021_5 -taitto_a_converted.indd 12 Break_On_2021_5 -taitto_a_converted.indd 12 6.5.2021 15.42 6.5.2021 15.42. Muita skotteja, joita ei kannata ohittaa: Uuden Land Of Nothing -ep:n julkaissut vaarallinen indie rock -bändi Baby Strange, Wasted All My Days -singellä jälleen ihanan välinpitämätön mutta tarttuva The Vanities ja Perfect Ending -sinkulla vakuuttava Idles-vaikutteinen Gallus. Omien sanojensa mukaan he olivat kamalia ja kyse oli dokaamisesta, ei musiikista. julkaistiin huhtikuun alussa, The Snutsin pojat huomasivat kilpailevansa Britannian albumilistan kärkisijasta Demi Lovaton kanssa. Ep:tä seuranneet singlet That’s All It Is, Always ja Somebody Loves You kohottivat hypeä entisestään. Skotlanti on ehtymätön uuden rockin lähde, joskin kulttuuri on keskittynyt Glasgowiin. Tämä oli vasta alkusoittoa. Diiliä seurasi kimara unelmia: keikkadebyytti Jenkeissä, esiintymiset Readingin ja Leedsin legendaarisilla festareilla ja lokakuussa 2019 julkaistu hittisinkku Juan Belmonte, joka vei bändin ensimmäiselle laajalle brittirundille pääesiintyjänä. The Snutsin musiikissa allekirjoittanutta viehättävät Jack Cochranen ääni, bändin vaivaton groove ja tietenkin hienot laulut kuten Glasgow ja Always. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä kundit lopettivat keikkailun pariksi vuodeksi ja hankkivat töitä – Cochrane puuseppänä, Wilson katonkorjaajana, Mackay mekaanikkona ja McGillveray rakennusmiehenä. Fanipohja syntyi nopeasti, ja keikoilla riitti kuhinaa. Vaikka leipä oli hankittava ensin, polte soittamiseen säilyi. Alueen musiikkikulttuuri on lähes olematon, mutta kulmien tunnetuin artisti on 24-vuotias laulaja-lauluntekijä, moderni supertähti Lewis Capaldi. Tuoreena esimerkkinä haluan nostaa esiin tulokasbändi Vluren, jonka uran avaava single Shattered Faith on hämmentävän valmis ja vangitseva post punk -anthem. Nuoret kollit hakivat inspiraatiota ned-kulttuurista – he ihailivat huligaaneja ja pikkurikollisia. Kun Länsi-Lothianin kotikulmista nimensä saanut debyyttialbumi W.L. Viimeksi skotlantilainen bändi on yltänyt Britannian albumilistan kärkeen debyyttilevyllään vuonna 2007 (The View: Hats Off To The Bus kers). Mix tape-ep debytoi Skotlannin albumilistan kärjessä ja koko Briteissä sijalla 14. The Snuts aloitti soittamisen ensin The Snots -nimellä teineinä, jotta pääsisivät baariin ja saisivat olutta. Komea Glasgow-demo julkaistiin vuonna 2016 ja se herätti heti skenen huomion. Sellaisia heistä ei kuitenkaan tullut. Lovaton ja Snutsin myyntilukujen edetessä julkaisuviikolla kylki kyljessä päätti bändin kaveri Lewis Capaldi laittaa lusikkansa soppaan ja kampanjoida omalle yleisölleen Snutsin levyä. Capaldin läheisiin ystäviin lukeutuvat Skotlannin hypetetyimmän uuden indie rock -bändin The Snutsin jäsenet – laulaja Jack Cochrane ja bändin jo 15-vuotiaina perustaneet kitaristi Joe McGillveray, basisti Callum Wilson ja rumpali Jordan Mackay. Se on vahvalle synariffille rakentuva jylhä ja melankolinen mutta täysin vastustamattomasti tanssikiellon kumoava kappale
R I U T A N H A R J U . Aamupalamusaksi suositan Lila Ramanin johtaman Crumbin kaunista maalailua uudella Ice Melt -albumilla. / 1 7 € M A R K K U A R O & D I E S E L P E 1 8 . 6 . 6 . Nuoren ruotsalaisen Solencen melodisen pehmometallin kaupallinen potentiaali manifestoituu osuvasti Deafening-sinkulla. Myös lontoolaisduo Wargasmin pyrkimys rockin äänikuvan uudistamiseen on huomionarvoinen. 6 . / 2 € V I I K A T E L A 1 2 . C O M K O T I T E O L L I S U U S V I I K AT E H A P P O R A D I O P E 4 . K u v a: L a u re n M ac c ab e e ”Kun bändi palasi tositoimiin, se ei enää inspiroitunut kaljasta vaan halusi näyttää taitonsa.” Palaye Palaye Royale Royale Sports Team Sports Team K u v a: A sh le y O sb o rn W W W . / 3 € H A D D A W A Y ( G E R ) + M O V E T R O N J U H A N N U S A A T T O L A 2 6 . C O M R I U T A N H A R J U T A N S S I L A V A • R I N N E T I E 1 , R I I H I M Ä K I + 3 5 8 4 5 2 6 4 3 1 • I N F O @ R I U T A N H A R J U . Hollantilainen veljesbändi 4B2M on viehättävän hupsu This Is Happening -singlellään. 6 . / 2 € K O T I T E O L L I S U U S A V A J A I S E T L A 5 . 6 . Singlenä maastoa raivanneen Kingin lisäksi tyly Feed My Chaos ja mahtipontinen Anarchy osoittavat nopeasti, onko Lilith sinun artistisi. / 1 7 € T A P A N I K A N S A T O 2 4 . Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Myös Snash, Heavy Rapids ja Declan Welsh And The Decadent West edustavat ansiokkaasti skotlantilaisen punk rockin uutta aaltoa. Esimerkkinä uusi single Your Patron Saints. 6 . / 2 € T E E M U R O I V A I N E N & E N E R G I A A V A J A I S E T P E 1 1 . / 2 € M A R I T A T A A V I T S A I N E N & K O I V U + H E I D I P A K A R I N E N & K A R A V A A N I T A N S S I L A V A Break_On_2021_5 -taitto_a_converted.indd 13 Break_On_2021_5 -taitto_a_converted.indd 13 6.5.2021 15.42 6.5.2021 15.42. Englannin uutuuksista haluan nostaa estottoman remujengi Sports Teamin sinkun Happy (God’s Own Country) sekä noise rockin ja post punkin tarttuvasti yhdistävän Joolsin väkevän nimihirviö-sinkun How Can Someone Experience What Pride Is Without Liberation For All. 6 . Hyvässä sinkkuvireessä ovat myös grungehtava kanadalaisduo Cleopatrick (Family Van), amerikkalainen veljestrio Palaye Royale (Nightmares In Paradise) ja moderni glam metal -jengi Black Veil Brides (Fields Of Bone). Seattlen uusi ääni Ayron Jones julkaisi uuden kovan sinkun Free. / 2 € H A P P O R A D I O L A 1 9 . 6 . / 2 € F I N L A N D E R S + K A R I H I R V O N E N & O N N E N T Ä H T I P E 2 5 . 6 . Uuden rockin kiinnostavimpiin nouseviin tähtiin lukeutuva losange lesilainen Lilith Czar julkaisi debyyttialbuminsa Created From Filth And Dust. Uuden jenkki-indien sadosta kannattaa testata myös floridalaisen Warishin noise punk Next To Pay -levyllä, philadelphialaisen Mannequin Pussyn anteeksipyytelemätön jyräys Perfect-sinkulla ja Nashvillen The Nearly Deadsin tarttuva purkkapunk-biisi Punk Rock Kitty Cat
TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN ”On ollut suuri haaste, että onnistuu tekemään tarpeeksi simppeleitä ja tarttuvia melodioita.” P ambikallion kuukausi sitten julkaistu ensisingle Häntä tuli puskista: eihän tällaista soundia ole liiaksi tehty Suomessa eikä ainakaan suomeksi. A-PUOLI www.instagram.com/pambikallio MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti Pambikallio Seikkailu popin maailmassa Herttoniemen-kodistaan puhelimeen vastaavat Pauliina Nyman ja Lauri Kallio (yhtyeen erikoinen nimikin alkaa hahmottua), jotka ovat kahdestaan sekä säveltäneet että toteuttaneet kappaleensa. – Mä ajattelin Häntää tehdessäni, että nyt teen tosi modernia popsoundia, mutta sitten me tajuttiin että eihän tämä ole modernia nähnytkään, Kallio nauraa. – Ainakin olisi kivaa, että kappaleet menisivät ensinnäkin jostain sävellajista, eli ei mitään atonaalista kamaa lähdetä pyörittelemään, Kallio nauraa. Lauri Kallio soittaa esimerkiksi Janne Masalinin ja Jimi Tenorin yhtyeissä, ja hän julkaisi viime vuonna Rusko-soololevyn, joka koostui kokeellisista, jazziakin sivuavista instrumentaaleista äänikuvista. – Se on itsellekin ollut suuri haaste, että onnistuu tekemään tarpeeksi simppeleitä ja tarttuvia melodioita, ettei lähde liian polveilevaksi, Nyman sanoo. Uudemmasta musiikista hän sanoo pitävänsä esimerkiksi Kevin Parkerin (Tame Impala) ja Dungenin tekemisistä. Duon alkupisteen voi johtaa vuoteen 2019, jolloin he tapasivat toisensa olleessaan opiskelemassa musiikkia Göteborgissa. Molempien suurin mielenkiinto popmusiikissa kohdistuu 1960– 70-luvuille, ja Kallio sanoo olevansa pedantti etenkin rumpusoundien suhteen. Popmusiikin piirissä pysyminen tarkoittaa myös sitä, että molempien on tietoisesti suitsittava ilmaisuaan. – Me juteltiin tosi paljon musasta ja meillä oli paljon samanlaisia diggailun kohteita, Kallio kertoo. – Molemmilla meillä on paljon kokemusta popkentän ulkopuolelta, mutta nyt päätettiin tehdä popmusiikkia ja mietittiin, mitkä asiat meitä popmusiikissa kiinnostaa. Kappaleessa, samoin kuin uudessa Volvo-singlessä, pystyy kuulemaan 2000-luvun indierockin kokeellisemman laidan artisteja kuten Melody’s Echo Chamber, ja pystyypä kappaleiden kautta näkemään aina 60-luvun sävyihin saakka. Albumi koostetaan sitten kun aika tuntuu kypsältä, ja keikkoja varten on yhtyeen kasaaminen jo aloitettu. – Ehkä tässä on sellainen sanaton sopimus ollut, ettei kuitenkaan lähdetä liian modernin soundin pariin. Ei sen tarvitse olla sen hienompaa. Kyseessä on myös ensimmäinen kerta kun hänen sävellyksiään julkaistaan sekä uusi aluevaltaus laulajana. Kappaleita kaksikolle on kertynyt jo reilu levyllinen, ja kesällä on tarkoitus tehdä lisää. – Silloin syntyi jo viisi ensimmäistä biisiä puolentoista viikon aikana, Nyman lisää. Aika itsestään se siitä muotoutui, Nyman kuvailee. – Tiesin, että Pauliina tekee salaa biisejä ja ehkä vuoden hiillostin, että soita nyt mulle jotain. Viime lokakuussa mentiin sitten mökille, ja siellä pistettiin kummankin demoja läjään. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Nymanille Pambikallio on ensiaskel artistina klassiselta puolelta popmaailmaan. Karsii kaikkea ylimääräistä pois ja keskittyy siihen, että saa välitettyä fiiliksiä kuuntelijoille. – Täytyy uskaltaa luottaa siihen, että jos se kuulostaa itsestä hyvältä niin se riittää. – Ehkä siihen liittyy sellainen ajatus, että kuuntelukokemus pysyisi kepeänä. K u v a: Jo o n a M ö tt ö KUUNTELE TARKKAILULUOKKA SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti tarkkis_Pambikallio_converted.indd 14 tarkkis_Pambikallio_converted.indd 14 6.5.2021 15.43 6.5.2021 15.43. Toinen soolo on työn alla. Ensimmäiset Pambikallio-ses siot pidettiin kesämökillä Keski-Suomessa. Melodista ja näennäi sen yksinkertaista, mutta rikkaan tuotantonsa puolesta hauskasti leikkisää ja unenomaista. Kallio opiskeli jazz-improvisaatiota ja Nyman klassisella puolella viulua
Muutamia juominkeja nauttineena koin valtavan onnen tuulahduksen ja ajattelin, että ah, tämä se on todellinen Kuopio-kokemus, savolaista nurinkurisuutta ämyreissä. Ajatus on aika lannistava. Katselin keikkaa puhelimen ruudulta keskellä pahinta sulkuaikaa, ja koin samankaltaista yhteenkuuluvuutta kuin tapahtumissa parhaimmillaan. Näin siellä ensimmäisen Ismo Alangon keikkani, jolle tulin myöhässä, ja Alanko otti katsekontaktin ja noitui siihen paikkaan seuraamaan hypnoottista esiintymistä. Mitä pienemmäksi tila striimissä kukistetaan, sen parempi. Erilaisilla tiloilla on se vaikutus ihmiseen, että käyttäytyminen ja olemus aina hieman muuttuu. Vaikka keikat eivät aina olleet onnistuneita, en koskaan katunut. Parhaimmat striimit ovat olleet niitä, joissa ei soiteta klubilla. Täyden avoimuuden nimissä sanottakoon, että olemme Klemetin kanssa ystäviä, mutta uskoakseni olisin nauttinut keikasta joka tapauksessa. Sitten tuli valomerkki ja laulu loppui kesken. Se oli ahdas, vaikka samaan aikaan se olikin hieman isompien bändien keikkapaikka. Harmitti lähinnä kaikkien osapuolten puolesta, kun katseli Maustetyttöjen Krapin pajan striimikeikkaa, jossa kiusaantuneisuus yleisön puuttumisesta ja kaipuu vuorovaikutukseen oli läpitunkevaa. Se ei ollut äänentoistoltaan paras mahdollinen, mutta kaikki olennainen välittyi: tunne, hyvät biisit ja vuorovaikutus. Instagram-livessä voi keskustella, ja artisti näkee reaaliajassa kommentteja, joihin voi reagoida. Eikä minulla edes ole sohvaa. Kerran nukahdin seisaalleen kesken Disco Ensemblen keikan… Tai saattoi se olla Lapkokin. Tilana Henkka oli aika haastava. Puhumattakaan niistä kerroista, kun Aavikko tuntui liikuttavan kaikkia kuopiolaisia elävän musiikin ystäviä pienessä tilassa. Keskellä tanssilattiaa oli tolppa. Ehdin nähdä monta kertaa, kun 22-Pistepirkko antoi yleisönsä odottaa sillä välin, kun he jupisivat kappaleiden välissä. Striimissä voi parhaimmillaan toteutua intiimiys, joka ei taas isolla lavalla ole monesti lainkaan mahdollista. Täytettyäni 18 kävin Henkassa katsomassa kaikki vähänkään kiinnostavat keikat, oli arki tai viikonloppu. Kuopiolaiselle paikan sulkeminen on suunnilleen sama asia kuin jos Tavastia yhtäkkiä ilmoittaisi sulkevansa. Tyhjä tila otti tapahtumasta armottoman otteen. Eniten olen nauttinut vuoden takaisesta Litku Klemetin keikasta, jonka hän esitti Instagramissa pianolla itseään säestäen. Henkka oli Kuopiossa keikkojen keskittymä, ja keikkoja oli parhaimmillaan joka päivä paitsi sunnuntaisin. 16 SOUNDI SOUNDI PB A-PUOLI Arttu Seppänen > Populaarikulttuuriessee Jäähyväiset Henry’s Pubille M aaliskuussa 2021 Kuopion legendaarinen livemusiikkiklubi Henry’s Pub ilmoitti lopettavansa. Oli ihana tunne avata arki-iltana Henkan ovi, lampsia jyrkät rappuset alakertaan, aistia keikkaa edeltävä hiljaisuus, nähdä tutut hahmot yleisössä, virittää itsensä taajuudelle. Se oli yksi definitiivisiä ja myös ensimmäisiä kokemuksiani siitä, mitä esiintyminen parhaimmillaan voi olla. Se on muuten aika kiva asia taiteessa! En halunnut edes katsoa Henry’s Pubin jäähyväisiä striimistä. Olin ajatellut 50 vuotta toimineen Henry’s Pubin paikaksi, joka tulisi olemaan Kuopiossa aina. Viimeisinä vuosinaan se tarjosi esiintymistilan esimerkiksi paikallisille aloittaville räppäreille. ”Kerran nukahdin seisaalleen kesken Disco Ensemblen keikan… Tai saattoi se olla Lapkokin.” arttu seppa?nen 5_2021 -taitto_a_converted.indd 16 arttu seppa?nen 5_2021 -taitto_a_converted.indd 16 6.5.2021 15.46 6.5.2021 15.46. Muistan sen mieluummin paikkana, jossa kävin viimeistä kertaa tapaninpäivänä 2019, kun illan viimeisenä kappaleena soi Riston Nina, olen palasina. Henry’s Pubin eli Henkan taustalta löytyvä Vararengasravintolat Oy suunnittelee perustavansa tilaan jonkin toisen baarin, joka ei ole riippuvainen livemusiikista. Aamuyön tunteina tanssilattia siirtyikin lavalle, jolloin näki paikallisten hahmojen tanssivan tukka katossa kiinni. Toivottavasti Henkan jättämä tyhjiö elävään musiikkiin täytetään Kuopiossa jotenkin. Olen kotoisin Kuopiosta, ja siksi uutinen järkytti odottamattomalla tavalla. Tai Micragirls, jonka garage rock tuntui Henkassa aina kuopiolaisten omalta salaisuudelta, vaikkei sitä ollut. Entä Risto, joka kurotti lavalta eturiviin halaamaan ensimmäisen settinsä päätteeksi. Koska Henry’s Pub oli ensimmäisiä keikkapaikkoja, joissa kävin, siitä tuli itselleni eräänlainen rokkiluolan standardi. Onhan noita striimikeikkoja tullut katsottua, mutta mitä livemusiikkiin tulee, niin ”suoraan omalle kotisohvallesi” on paskin mainoslause ikinä. Siinä vaiheessa keikat olivat olleet jo tauolla vuoden, eikä paikan pitäminen ollut enää kannattavaa liiketoimintaa
TIL AN TEEN HERRAT Niko Ahvonen Niko Ahvonen NIKO AHVONEN TILANTEEN HERRAT NIKO AHVONEN TILANTEEN HERRAT CD / DIGITAL ”LOHTU ilahduttaa ennen kaikkea siksi, että sillä ”perinnesoitinta” modernisoidaan pitkästä aikaa tyylitaju edellä.” (Soundi 3/2021) ???. ILKKA HEINONEN TRIO LOHTU CD / DIGITAL Niko Ahvonen Soundimainos uusi Soundi.indd 17 7.5.2021 11.34. ”NIKO AHVONEN on tilanteen herra suomenkielisen soulin tyylitaiturina.” (Helsingin Sanomat 21.4.2021) ???. www.rockadillo.fi ”NIKO AHVONEN on tilanteen herra suomenkielisen soulin tyylitaiturina.” (Helsingin Sanomat 21.4.2021) ???
Hän tarkkailee kanssamatkustajiaan inho realistisesti, mutta muu tuskin olisi näissä oloissa mahdol listakaan: ”Joku rullaa dänkkii spliffii takapenkillä / Onko han toi etupenkin spurgu edes hengissä?” ”Still alive, edelleen hengissä meikä”, pääsee kertoja to teamaan helpottuneena reissun päätteeksi. Niissä voidaan käsitellä eri laisia teemoja ja kuvata erilaisia kokemuk sia kuin autolauluissa. Luonnostaan draamallinen aihe. Sekin tarkoit tanee vähintään puolen tunnin odysseiaa. Ibe ei tosin mene ihan perille asti, sillä hän kuvaa bussissa eskaloituvaa sekoilua: ”Nyt tää menee liian pitkälle ku oltais Maltsus.” Iben kertoja asuu ”kolmekasis” eli jossain Pitäjänmäen suunnalla. Suo messa sitä tuskin on tehty paljoakaan muualla kuin Helsin gissä, ja täällä aiheeksi on yleensä valikoitunut ratikka, joka assosioituu esimerkiksi SuurKallion mytologiaan. Pitkä junamatka matkustajineen on mikrokosmos, josta voi tehdä vaikka elokuvan – tai Lentävän kalakukon. Myyttisiä joukko liikennelinjoja on kaikkialla maailmassa ja aina niitä on ollut populaarimusiikissakin, jopa USA:ssa, kuten Wabash Cannonballin tai Rock Island Linen tapaiset ikivihreät todistavat. Sillä pääsee nopeasti kauas ja sillä on paljon autoilua pidempi historia. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa K aikenlaisen populaarimusiikin yli voimaisesti ikonisin kulkuväline on yksityisauto, ensinnäkin sen ame rikkalaiselle kulttuurille ylikorostuneen merkityksen takia ja toiseksi, koska se ku vastaa vapauden ja yksilöllisyyden ideaa leja, mahdollisuutta ajaa minne huvittaa, vaikkapa ”pois kaikesta”. Nuorukainen on palaamassa kotiin ”ladista”, Tavastian lauantaidiskosta. Minua kiinnostavat kuitenkin vielä enemmän joukkoliikennevälineistä kerto vat kappaleet. 39N kulkee pitkän reitin Helsingin keskustasta Munkkivuoren ja Pitäjän mäen kautta Malminkartanoon, kierrel len kulmakuntia kuten yöbusseilla on tapana. Paikallisliikenteestä kirjoittaminen on vaikeampaa. Julkinen liikenne on yhteisöllinen elämänalue ja usein oleellisesti sidoksissa mikrotason histo riaan ja nykyisyyteen. Se on laskuhu malassa paljon, ja laskuhumalassahan näillä ajellaan. Tällaiseen liittyy toki vahva tylsyyden pohjavire. Kertautuvuus luo ainek set siihen. 39N tuntuu kommunikoivan rehvakkaan autostarailu perinteen kanssa sekä realistiseen että uhmakkaaseen tyy liin. Amerikkalaiset raptähdet ajavat limusiineilla takki ja katto auki, mutta vuonna 1999 syntyneen Ilmari Kärjen eli Iben todellisuus on toisenlainen: ”Thirtynine, kolmeysi N limo”, hän luonnehtii ilmeisen usein käyttämään sä aamuyöbussia Ibeliusläpimurto levynsä parhaisiin kuuluvassa kappa leessa. Teksti: Niko Peltonen MIKROKOSMOS YRJÖNHAJUISESSA YÖBUSSISSA Ibe: 39N (2019) ”Jokainen matkanvarren sattumanvarainen pikku putiikki, jokaisen pysäkin nimi, tatuoituvat mieleen.” martti luther 5_2021 -taitto_a_converted.indd 18 martti luther 5_2021 -taitto_a_converted.indd 18 6.5.2021 15.46 6.5.2021 15.46. Pitkähkö matka aina samaa reittiä. Yleisimmin popkappaleessa käsitelty joukkoliikenneväli ne onkin juna. Lähiöasukas käyttää tyypillisesti samaa bussilinjaa jopa päivittäin. Ei ole yllättävää, että paras (ainoa?) tietämäni lähiöbus seilusta kertova kappale on suomiräppiä. Linjan vakiohörhötkin oppii tuntemaan. Ja kyllähän auto onkin kiinnostava aihe eikä helposti tyh jene. Kuitenkin lähiöiden helsinkiläiset tietävät, että myös monet bussilinjat ovat myyttisiä. Ympärillä voi tapahtua kaikenlaista, mutta ainakin suomalaiselle on luonteenomaista koettaa sulkeutua sen pyörteissä itseensä, etäännyttää itsensä hetkestä. Rap ammentaa paikallisuudesta ja arkikokemuksesta, näin varsinkin Suo messa. Nämä molemmat asiat ovat yhtä totta. ”Kolmeysi rullaa stadin läpi niinku tortilla / ja drippaan vaikka sulkisit mun soossipullon korkilla.” Näinhän julkinen liikenne toimii: siellä ollaan yhdessä ja yksin. Tämä jätkä tässä yrjöltä ja blossilta tuoksuvassa täydessä yöbussissa, pitämässä tangosta kiinni ja tasapainostaan äkkijarrutuksissa, on taiteilija, jolla on lahjakkuutta ja kunnian himoa. Missä on silloin seikkai lu ja yllätyksellisyys, joista popkappale usein innoituksensa ammentaa. HSL:n sivusto kertoo pysäkkejä olevan kokonaista 40. Ibe kuvaa nuoren suomalaisräppärin todellisuutta, mutta myös unelmia ja itsensä ja tekemisensä arvostamis ta. Jo kainen matkanvarren sattumanvarainen pikkuputiikki, jo kaisen pysäkin nimi, tatuoituvat mieleen
Smackille povattiin loistavaa tulevaisuutta Hanoi Rocksin manttelinperijänä, mutta matkaa huipulle varjostivat sekä päihteet että keskinäiset kiistat. Lukusuositukset Lukusuositukset musadiggareille musadiggareille Billie Eilish BILLIE EILISH Upea valokuvakirja tarjoaa poikkeuksellisen intiimin näkymän yksityisyyttään tarkoin varjelevan Billie Eilishin elämään – lapsuuden leikeistä stadionien valoloisteeseen. LIKE 29 95 K-pop MINJA MÄKELÄ Unelma huomisesta K-pop on kansainvälinen megailmiö ja kaikkialle rönsyilevä elämäntapa, mutta miten eteläkorealainen popmusiikki oikein valloitti maailman. Riffien ja soolojen opettelu käy kätevästi tabulatuurinuoteista, sointumerkit ovat sanojen yhteydessä ja jokainen tahti on näkyvissä myös pelkkiä sanoja seuraamalla. LIKE 27 95 Aegyo, söpöä! Smack JARKKO JOKELAINEN Kuolemaantuomitun laulu Hartaasti odotettu kirja kotimaisesta kulttibändistä, joka maistoi menestystä myös rapakon takana. Kattava kirja kertoo kaiken mitä olet halunnut tietää K-popista ja tarjoaa kiehtovan katsauksen Etelä-Korean kulttuuriin. F-KUSTANNUS 24 95 Räkää, rähinää ja rockia Otava Like tulostus.indd 19 Otava Like tulostus.indd 19 6.5.2021 11.33 6.5.2021 11.33. LIKE 24 95 Anna kitaran laulaa vaan Kitarahitit – Suomirock Jokaisen kitarasankarin toivekirja sisältää 77 kappaletta 50-luvun rhythm ’n’ bluesista tuoreisiin pophitteihin. Smackin taival päättyi vuonna 1990, mutta yhtyeen tähti ei himmene. Aikamme todellisen supertähden valitsemia valokuvia täydentävät hänen kirjoittamansa kuvatekstit
Pieni hengähdyshetki – vaikkakin pakon sanelema – tuli siis tarpeeseen. Peter Steelen kuolemasta on tosiaan jo yksitoista vuotta. Tämä on sinun – ja minun – kaltaiselle Type O Negative -diggarille surun päivä. huhtikuuta. Nyt on 14. Keikkatuuraajan viittaa alun perin kantanut Vanhala on nykyään yksi Insomniumin pää säveltäjistä, ja tämän vaativan pestin kitaristi on ottanut haltuun hämmentävän tyylitajuisesti. Kun Markus Vanhala sitten viimein sai kitaran, se oli menoa – loppuelämän mittaista menoa. Omat suosikkiyhtyeet ”Pääsin sivarista ja hyppäsin saman tien kansainvälisen rokkitähteyden polulle” MARKUS VANHALA: 20 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu haast_Markus Vanhala_b_converted.indd 20 haast_Markus Vanhala_b_converted.indd 20 6.5.2021 15.49 6.5.2021 15.49. Nimit täin sähkökitarasta. Vuodesta 2011 Markus Vanhala on vaikuttanut myös Insomniumin rivistössä. – Niin se aika rientää. Insomniumista ja Omnium Gatherumista tutun Markus Vanhalan silmät alkoivat loistaa jo nuorena poikana, kun hän näki Paul Stanleyn, Adrian Smithin ja Eddie Van Halenin tekevän taikatemppuja kuusikielisen äärellä. M arkus Vanhala syntyi Kotkassa keväällä 1981, ja suussa kimalteli raskas musiikkilusikka. Haaveista on sittemmin tullut totta, ja kymmenien levytysten sekä tuhansien keikkojen jälkeen Markus Vanhalaa pidetään yhtenä Suomen tyylitajuisimmista ja arvostetuimmista metallikitaristeista. Vielä tuolloin nurkista kuului pianon tapailua, mutta pian poika alkoi haaveilla toisenlaisesta taikakalusta. Ensimmäinen varsinainen yhtye Omnium Gatherum nousi jaloilleen vuonna 1996, ja kansainvälistä menestystä saavuttanut melodinen death metal -bändi on edelleen hyvissä voimissa. Ennen kuin pandemia pysäytti maailman keväällä 2020, Markus Vanhala oli kiertänyt palloa noin kahdensadan vuosittaisen matkapäivän tahdilla. Kulisseihin asti lepotauko ei ole yltänyt, ja lähikuukausina onkin luvassa uutta materiaalia niin Omnium Gatherumilta kuin Insomniumilta – sekä kahdelta täysin uudelta yhtyeeltä. Ei nimittäin ehtinyt 80-luku juuri puolivälin toiselle puolelle, kun Vanhalan kotitalossa jo raikuivat raskaiden klassikkobändien levytykset
Ja kyllä me näkki nähtiinkin – ainakin omasta mielestä. Omnium Gatheru min riveistä muuten löytyy yksi kai vinkoneiden ammattilainen ja minul le on luvattu, että pääsen joskus lou himaan oikealla kaivurilla. Jotenkin sitä tajusi jo silloin, että kitara on osa Eddietä ja toisin päin. Ja miksi ei tun tuisi, sillä Kotka on kuitenkin Suo men Miami! – En oikein osaa kuvitella itseäni muualle kuin tänne. Vähän paremmalla pelillä soittaminen olikin sitten pal jon hauskempaa. – Varmaan kaivinkoneen tai ralli auton kuljettaja. Paul Stanley oli silloin maailman coolein äijä. – Kun sitten ehdin kypsään kuuden vuoden ikään, näin televisiosta Kissin musavideon. – Vielä kun saisi jonakin päivänä hankittua valkoisen Ferrari Testaros san, tribuuttina Miami Vicen Sonny Crockettille. Tuskin maltan odottaa. tekivät vaikutuksen. ”Kotijoukot ymmärsivät palkitsemisen voiman. Että kun opin jonkun tietyn jutun, sain jotakin kivaa – vaikkapa Kissin uusimman kasetin.” K u v at : M ar k u s V an h al an ko ti al b u m i haast_Markus Vanhala_b_converted.indd 22 haast_Markus Vanhala_b_converted.indd 22 6.5.2021 15.49 6.5.2021 15.49. Kovana tavoitteena oli pääs tä löylyttelemään omaan saunaan synttäripäivänä, mutta valitettavas ti myyjä sai lusittavakseen muodik kaan kahden viikon koronakarantee nin, ja muuttopäivää piti vähän siir tää. Oletko ikinä harkinnut muuttava si pois Kotkasta. On se edelleenkin kova, mutta ehkä ei kaikista kovin kuitenkaan. Vähän myöhemmin sain Kissin puoli toistatuntisen Exposedvideon, enkä sen jälkeen muuta katsonutkaan. Toki myös Eddie Van Halen tuli kuvioihin aika varhain. > Soundi-haastattelu – Myös musiikki oli kuvioissa jo pikkupoikana, sillä menin musiikki leikkikouluun joskus neljävuotiaana. On tullut todellakin luu kutettua Judas Priestiä yömyöhään, eivätkä naapurit ole häiriintyneet. Aloitit soittamisen 12vuo tiaana. Maailmaa on tullut nähtyä varsinkin viimeisen vii dentoista vuoden aikana sen verran paljon, että kotiinpaluu tuntuu aina vain mukavammalta. – Ekan vuoden rimpuilun yksinä ni, mutta sitten lähdin hakemaan lisäoppia musaopistosta. Millaisia muis toja nämä kulmat nostavat mieleen. Aika pian myös Iron Maiden, Eu rope ja W.A.S.P. Siellä olikin opettaja, jonka takavuosilta löytyi suoritteita Los Angelesin Guitar Insti tute Of Technologysta. Soitin silloin pianoa. Olin aika laiska oppilas, mutta sitten kotijoukot ym märsivät palkitsemisen voiman. Jos joku haluaa omas taan eroon sopuhintaan niin Kymen laaksosta löytyy yksi kiinnostunut! Mennäänpä kohti kitaroiden maa ilmaa. Tämä kaveri näytti minulle valokuvan, jossa hän 22 SOUNDI Nuori muusikko tutustumassa tulevan ammattinsa arkeen ja juhlaan. ovat luonnollisesti vaihdelleet vuo sien aikana, mutta kyllähän ne kaik kein rakkaimmat bändit ovat Iron Maiden, Death ja Type O Negative. Pianistia Markus Vanhalasta ei tullut, mutta hän sanoo harrastuksesta olleen hyötyä musiikin teorian hallitsemisessa. Pianistia minusta ei lo pulta tullut, mutta jälkikäteen ajatel tuna se oli silti tärkeä ajanjakso, sillä esimerkiksi musiikin teoria tuli tutuk si. – Olin haaveillut talon hankkimi sesta jo pitkään, ja täytyy sanoa, että ensimmäiset viikot ovat olleet ihan mahtavia. Isäni nau roi tässä taannoin aika makeasti, kun pölähdin eräänä päivänä pihaan vuo den 1988 Corvettella. Että kun opin jonkun tietyn jutun, sain jo takin kivaa – vaikkapa Kissin uusim man kasetin. Mikä oli haaveammattisi pienenä poikana. Farkkuliiviin pukeutunut ja mahtavan takatukan kasvattanut Adrian Smith oli erityisen vaikuttava tapaus. Sinun mittariisi taas räpsähti neljäkymmentä huhtikuun alussa. – Enpä oikeastaan. Kielet oli korkealla ja homma tuntui vaikealta, mutta en luovuttanut. Dingon Kerjä läisten valtakunta taas oli varhaisin suosikkilevy. Miten innostuit yhtyeestä. Esimerkiksi meren läheisyys on todella tärkeä juttu, niin vapaaajan suhteen kuin muutenkin. – Jotakin kertoo sekin, että minun ja vaimoni häävalssina soi Love You To Death – tietenkin täydessä mitas saan. Mainitsit Kissin. – En ole törmännyt neljänkympin kriisiin, mutta juuri tänä keväänä on tapahtunut isoja asioita – enemmän tai vähemmän sattumalta. Nykyinen talosi sijaitsee lähellä lapsuuden maisemia. – Vanhempien talo sijaitsi joen rannalla. Isä muisteli, että sinullahan oli tuollaisen auton kuva seinällä jo joskus 80luvulla. Niin oli. Sitä neljän minuutin sinkku versiota ei todellakaan mietitty! Steele ei saavuttanut edes viiden kymmenen vuoden rajapyykkiä, sillä hän lähti ”Vinlandiin” vain 48vuotiaana. – Miami Vice sarja taas höynäytti minut autojen maailmaan. Näiden heavy metalin varhaisten alkeiden ymmärtäminen tuntui maa ilman siisteimmältä jutulta. – Kun kinusin tarpeeksi kauan, sain vanhemmilta halvan Strato casterkopion. Metallican Harves ter Of Sorrow taisi olla ensimmäinen biisi, jonka riffien kärryille pääsin. Esimerkiksi Insomniu min tuore kappale The Conjurer alkoi tosissaan hahmottua, kun hopeinen kuu loi merelle siltaa Kotkan Kaunis saaren viime kesänä. Ja mikä tärkeintä: nyt käytössä on tila va kotistudio, ja sitä kautta musiikin tekemisen edellytykset ovat entistä paremmat. Se oli pysäyttävä koke mus. Ja teenhän minä edelleen biisejä myös pianolla. Että siellä vaanii ilkeä näkki, joka vie lapset mukanaan. – Seuraavaksi iski Iron Maidenin Wasted Years promovideo ja yhtyeen pitkä livetallenne Maiden England. Ostimme nimittäin omakotitalon Kotkan laita milta. Näkki kuulosti kiinnosta valta hahmolta, ja otettiinkin naapu rin poikien kanssa kattiloita ja muita sotavarusteita mukaan ja mentiin rantakivien taakse väijymään. Joku lähiseudun lapsi oli hukkunut ja minua peloteltiin, ettei joen rannalle saa mennä. – Ihan ensimmäinen lempibiisi oli Popedan Mörrimöykky
Sitten rehtori soitti meille kotiin ja ilmoitti, että teidän poikanne on satanisti. Paikalliset black metal -touhut vaikuttivat aika rajuilta, sillä jotkut hahmot puhuivat kaikenlaisista kirkkojen räjäytyssuunnitelmista. Puhelu päättyi sanoihin: ”Niin ja minä tunnen Markuksen kaverit ja ne on oikein kivoja”. – Lukioaikojen Metal Party -tapahtuma oli melko legendaarinen. Isäni huomautti, ettei rehtorin tietopankki taida olla ihan ajan tasalla.” K u v at : M ar k u s V an h al an ko ti al b u m i haast_Markus Vanhala_b_converted.indd 23 haast_Markus Vanhala_b_converted.indd 23 6.5.2021 15.49 6.5.2021 15.49. Isäni huomautti, ettei rehtorin tietopankki taida olla ihan ajan tasalla. Diggasin juuri silloin kovasti Emperorista, Mayhemistä, Dissectionista ja muista bläkkisbändeistä, mutta olin silti pohjimmiltani enemmän death metal -tyyppi. Lisäksi ainakin parin tyypin elämä päättyi oman käden kautta. Hornan pojat taisivat nyökytellä, että selvä homma. Siirtymä oli siis aikamoinen: pääsin sivarista ja hyppäsin saman tien kansainvälisen rokkitähteyden polulle. Eipä aikaakaan, kun rehtori kuulutti minut koulun keskusradiolla puhutteluun. Anteeksi mitä. – Teimme ensin Steal The Light -ep:n (2002). Ylhäällä bändi ensimmäistä kertaa studiossa, oikealla ensimmäisessä promokuvassaan ja alhaalla ensimmäisellä keikallaan. Juuri silloin Rage Of Achillesilta tuli yllätysviesti, että pulju on mennyt konkurssiin. Lafkan edustajat kuuntelivat Years In Wasten raakamateriaalin, kuittasivat studiolaskun ja julkaisivat albumin. Meno oli toisin sanoen aika samanlaista kuin Norjassa, mutta kymenlaaksolaiset eivät osanneet brändätä hommaa niin hyvin! – Kun Omnium Gatherumilla oli sitten ensimmäinen keikka, kiinnitin koulun ilmoitustauluille mainoksia. Milloin rundasit ensimmäisen kerran ulkomailla. – Treenasin kotona öljypolttimen vieressä, ja ehkä se kertoo jotakin, etten enää tunnista öljyn hajua. Olimme aika pahassa kusessa, mutta onneksi Ninolla oli hyvät suhteet Nuclear Blast Recordsin suunnalle. Sitten hän muistutti, että ”Suomessa on muutenkin uskonnonvapaus”. Kuinka intensiivistä oma harjoittelusi parhaimmillaan oli. Olimme taas Sonic Pumpilla ja kuukauden mittainen nauhoitussessio oli juuri päättymässä. Olin tilannut paikalle PA:n, mutta se osoittautui reilusti liian pieneksi, eikä tämä miellyttänyt paikalle saapuneen Diablo Brothersin (myöhemmin Diablo) Rainer Nygårdia. Istuin vahtimestarin kopissa ja huomasin, että minulle on Omnium Gatherumin varhaisvuodet olivat vauhdikkaita, mutta satanisteja jäsenet eivät maineestaan huolimatta olleet. – Englantilainen Candlelight Records julkaisi OG:n Stuck Here On Snakes Way -kolmoslevyn vuonna 2007. No, melko harva yhtye aloittaa rundaamisen headlinerinä, eikä kierros tietenkään ollut mikään yleisömenestys. Ei siis tiedetty mistään mitään, mutta jotenkin asiat hoituivat silläkin kerralla. Me olimme kuitenkin kiertueella ulkomailla ja ”Rehtori soitti meille kotiin ja ilmoitti, että teidän poikanne on satanisti. Kotkassa oli tuolloin paljon metallikeikkoja, ja sinäkin järjestit monta tapahtumaa. Avasin mailin ja siellä oli sopimustarjous brittiläiseltä Rage Of Achilles -lafkalta. Kukahan tämän helvetin isoksi paisuneen studiolaskun sitten hoitaa. Sitten tärppäsi. Nuorisotalon täti paheksui heti kättelyssä, kun Horna saapui paikalle kaljakassien kanssa. Sitten keikka alkoi ja kaikilla oli tietenkin täydet tällingit naamassa. seisoskeli Eddie Van Halenin kanssa. Unohdin myös tilata paikalle miksaajan, joten minun täytyi hoitaa sekin homma. Hyvänä esimerkkinä voi mainita kakkoslevy Years In Wasten (2004). He saivat sitten idean, että bändi voisi tehdä brittikiertueen pääesiintyjänä... Olin tuolloin 13-vuotias ja tajusin, että Kotkastakin voi päästä aika pitkälle. Meiningissä on aina ollut tahatonta antisankaruutta ja kunnon kohellusta, mutta jollakin ilveellä hommat ovat aina jääneet plussan puolella... tullut sähköpostia. Kaiken lisäksi huvilupa loppui kesken iltaman, SOUNDI 23 ja Diablo Brothers ehti soittaa setistään vain puolet. Rainer ja kumppanit eivät olleet innoissaan. Eka biisi oli Sinulle, mätänevä Jehova, ja jouduin taas kerran puhutteluun... Jaahas... Täytyy sanoa, että hevi oli melko vaarallista silloin! Omnium Gatherum taas ehti tehdä neljä demoa vuosina 1997–2001. – Toisella kerralla buukkasin yhdeksi esiintyjäksi black metal -yhtye Hornan. Mutta se ei haitannut menoa yhtään... Kohta tyypit alkoivat vetää pingviinimaaleja naamaan, ja sama täti meni ilmoittamaan, ettei maskeja suvaittaisi. Entä miten bänditouhut käynnistyivät. Hajuaisti meni siltä osin! Mutta niin, kyllä siinä tuli istuttua parhaimmillaan kahdeksankin tuntia päivässä. ”Satanistisen propagandan” levittäminen ei kuulemma ollut suotavaa. – Olin sivarina Kotkan kirjastossa ja lopulta koitti palveluksen viimeinen päivä. Olimme Sonic Pump -studiolla Helsingissä ja ääniteknikko Nino Laurenne kysyi sessioiden päätteeksi, että missä meinasitte maste roida. – Omnium Gatherum on sellainen ”Hessu Hopo -bändi”. – Siinä oli ensin pari koulubändiä, mutta ne saivat jäädä, kun perustin Omnium Gatherumin vuonna 1996
Hän oli hyvin kohtelias ja minä olin hyvin päihtynyt! – Nevermoren Warrel Danen kohtaaminen oli vähän hämmentävämpää. Jostakin syystä päätin lähteä Karibialle! Kun katsot menneitä rundeja tai vaikkapa festareita, millaisia muistoja nousee päällimmäisenä mieleen. Kun sitten päästiin paikan päälle, meidät vietiin saman tien putkaan viisumeissa olleiden epäselvyksien vuoksi. Peruuntumisista puheen ollen, Omnium Gatherumin ja Insomniumin USA:n-kiertueen peruuntuminen maaliskuussa 2020 oli bändeille kova isku. Toisin sanoen esiinnyin kahdesti illassa parin kuukauden verran... Sen jälkeen en ole pitänyt lukua keikoista, mutta onhan niitä ollut kymmenen menneen vuoden aikana aivan tolkuttomasti. Esimerkiksi vuonna 2017 mentiin Hong Kongiin, ja kaiken piti olla kunnossa Insomniumin keikan suhteen. Menimme sitten lavalle, ja Warrel oli eturivissä moshaamassa ja laulamassa mukana. Silloin alkoi ahK u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: V es a R an ta Saarihelvetti mainos.indd 49 Saarihelvetti mainos.indd 49 5.5.2021 9.22 5.5.2021 9.22 haast_Markus Vanhala_b_converted.indd 24 haast_Markus Vanhala_b_converted.indd 24 7.5.2021 13.30 7.5.2021 13.30. Kahdessa aktiivisessa bändissä soittaminen on aiheuttanut vain yhden Insomnium-keikan väliin jäämisen. Kaikesta huolimatta olen missannut ainoastaan yhden Insomniumin keikan vuosien saatossa. Myös Iron Maiden oli paikalla, ja meninkin sitten juttelemaan suurelle sankarilleni Adrian Smithille. Markus Vanhala on saanut matchaavista rässiliiveistä päätellen tartutettua metalli-faniutensa myös Heta-koiraansa. Ensin toimit kiertuekitaristina, mutta pian pesti muuttui vakituiseksi. Insoilla oli nimittäin veto Tampereen Pakkahuoneella talvella 2020, ja samaan aikaan Omnium Gatherum oli buukattu 70 000 Tons Of Metal -risteilylle Karibialle. – Pitää muistaa, että niin OG kuin Insomnium olivat tuolloin paljon pienempiä yhtyeitä. Esimerkiksi vuonna 2015 Insomnium ja Omnium Gatherum rundasivat Ensiferumin kanssa Euroopassa, jonka jälkeen molemmat yhtyeet jatkoivat suoraan jenkkikiertueelle. – Joo. 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu sehän oli todellinen unelmien täyttymys. Täytyy sanoa, etten ihan uskonut tätä tarinaa. esiintyminen. Olen kova Nevermore-fani ja ”Jacksonin mies” Vanhala päätyi Insomniumiin kiertuekitaristiksi vuonna 2011, mutta liittyi pian varsinaiseksi jäseneksi. Lento kohti New Yorkia nousi juuri samalla hetkellä, kun maailmanlaajuinen koronatilanne alkoi pahentua todella nopeasti. Vai olikohan Rane kuitenkin vieraslistalla. Kuvassa kaksikko lepäilee Kotkankotinsa terassilla haastattelupäivänä. Onko sinulla mitään tietoa, montako keikkaa olet soittanut vuosien saatossa. – Porin Sonispheressä oli aikamoinen kattaus vuonna 2010. Pelkästään siinä tuli mittariin noin sata keikkaa! Liityit Insomniumin riveihin vuonna 2011. kuulin sitten ennen erästä Seattlenkeikkaa, että Warrel on tulossa katsomaan OG:ta. Mietin jotenkin niin, että ”kahdesta puolikkaasta” tulee yksi kokonainen juttu, ja pystyn jatkossa elämään pelkillä rokkitouhuilla. Lopulta keikka peruuntui, mutta meidät onneksi laskettiin vapaalle jalalle. – Pitää toki muistaa, ettei rundaaminen ole läheskään aina pelkkää juhlaa. Tapasin miehen myöhemmin illalla ja hän kertoi diganneensa bändin meiningistä jo vuosien ajan. Eivätkö tulevat keikkamäärät yhtään hirvittäneet. Huh huh. No, eihän siinä mennyt kauankaan, kun molempien bändien tahti alkoi nousta ihan eri levelille... Kun laskeuduimme JFK:lle, tavallisesti älyttömän kiireinen lentokenttä oli jo aika tyhjä. Muistan, kun astuin ulos bäkkärin vessasta, ja kirjaimellisesti törmäsin Alice Cooperiin. – Kun OG soitti Tuskassa kesällä 2011, se oli omien laskujen mukaan uran 500. Officerit eivät puhuneet englantia ja tilanne alkoi jo vähän ahdistaa. – Täytyy sanoa, etteivät ne alkuaikojen yleisömäärät olleet muutenkaan kovin kummoisia. Paikalle saapui viisi maksanutta, ja yksi heistä oli vanha tuttu Rainer Nygård. Muistuu mieleen esimerkiksi eräs ilta Tampereen Tulliklubilla 2000-luvun alkupuolelta, kun lauteille nousivat meidän lisäksi Before The Dawn ja Amoral
Juuri nyt taidetaan olla aika tasoissa keihäiden lukumäärässä! 14. Muussa tapauksessa vitsit olisivat olleet todella vähissä. Miltä pakollinen koronapaussi on sen jälkeen tuntunut. Sinut tunnetaan kovana ”Jackson-miehenä”. – Olen niin sanottu bändijätkä, enkä ole ikinä ajatellut julkaista musiikkia omalla nimellä. Meille esimerkiksi sanottiin, että ”Seattlen keikalle on myyty 750 ennakkolippua, mutta uusien rajoitusten vuoksi sisään voi ottaa 250 ihmistä kerrallaan”. Kiertueen promoottori kuitenkin rauhoitteli, että rundi hoituu tavalla tai toisella. – I Am The Night lähti melkein vahingossa liikkeelle. – Puhuin taannoin erään mainion ruotsalaisen rumpalin kanssa, että goottimetallin soittaminen voisi olla kivaa. Soundin korviin on kantautunut huhuja myös Type O Negativen ja HIMin tyylisestä uudesta materiaalista. Olisikohan kitaroita kaikkiaan 28 tai 29. Pitänee alkaa vähän kuntoilemaan! Vaikka kiertuiden ovet ovat olleet säpissä, sinulla ei ole ollut varsinaisesti tekemisen puutetta. Aihiot kelpasivat rumputaiteilijalle, ja ympärille löytyi muitakin erinäisissä yhtyeissä ansioituneita herrasmiehiä. Meidän suunnittelupöydällä on OG:n ja Insomniumin viiden viikon mittainen Euroopan-kiertue, ja jos se toteutuu, niin siinähän ne oman moottorin karstat sitten karisevat. – Täytyy sanoa, että pandemian ajoitus oli ihan hyvä – jos nyt hyviä Saarihelvetti mainos.indd 49 Saarihelvetti mainos.indd 49 5.5.2021 9.22 5.5.2021 9.22 haast_Markus Vanhala_b_converted.indd 25 haast_Markus Vanhala_b_converted.indd 25 6.5.2021 15.49 6.5.2021 15.49. Ovatko kaikki instrumenttisi Jacksoneita ja montako kitaraa kokoelmastasi ylipäänsä löytyy. Entä oletko koskaan haaveillut oman soololevyn tekemisestä. Illat ovat kuitenkin sellaisia, että OG vetää ensin tunnin ja Inso heti perään puolitoista... Mutta täytyy silti sanoa, että esimerkiksi Cacophonyn tyyppinen projekti voisi olla aika hauska... Kävi nimittäin niin, että Kristian ”Necrolord” Wåhlin teki levyn kannen, Christophe Szpajdel väänsi logon, Vesa Ranta duunasi videon ja Svart Records kiinnitti yhtyeen. – Korona-aikana on syntynyt myös paljon muuta musiikkia. Nyt akut on taas ladattu, ja toivottavasti rundaamisen ovet aukeavat mahdollisimman pian... puolia täytyy etsiä. huhtikuuta 2021 Markus Vanhalan koti, Kotka pealla ”ykkösellä purkkiin” -meiningillä, eikä jääty hieromaan tai korjaamaan yhtään mitään. – Jacksoneita on vino pino, mutta toki kattaukseen kuuluu monia muitakin merkkejä... Työstämme parhaillaan ensimmäisen levyn materiaalia, mutta emme pidä mitään kiirettä. Levy ilmestyy syksyllä. Itse asiassa keskustelin Inso-kollega Jani Liimataisen kanssa äskettäin tästä aiheesta, ja ehkä me lyömme ei-niin-viisaat päät yhteen jonakin päivänä. Nauhoitettiin albumi todella noverran hyviltä, että tämä juttu kannattaa tehdä viimeisen päälle. Sitten hän kysyi, että ”voidaanko tehdä kolme keikkaa niin yhtään lippua ei tarvitse palauttaa?” Muistutin siihen, että minä soitan molemmissa bändeissä, eli päivän saldoksi tulisi kuusi keikkaa. Molemmat bändit ottivat peruuntumisesta rahallisesti takkiin ihan helvetisti, mutta onneksi saatiin kuitattua pahimmat tappiot vähän myöhemmin soitetulla striimikeikalla. I Am The Night on Emperorin tyylisestä ysäribläkkiksestä ammentava yhtye, ja sen ensilevy ilmestyy ensi syksynä. Jossakin ne meikäläisenkin rajat menevät! – Soitimme sitten kiertueen avauskeikan Philadelphiassa, jonka jälkeen loppurundi meni puihin. Kiersit maailmaa noin kymmenen vuoden ajan kovalla tahdilla. Demot nimittäin soundaavat sen distaa... Insomnium on kirjoittanut pinon uusia biisejä ja OG:n uuden studioalbumin nauhoitukset ovat juuri päättyneet. Insomnium nimittäin soitti Englannissa alkuvuodesta 2020, ja muistan omien pattereiden tuntuneen aika pirun tyhjiltä. – Ei todellakaan. Tein nostalgiapäissäni pari black metal -biisiä, ja kohta homma olikin karannut käsistä... Meillä on muuten Stam1na-mies Pekka Olkkosen kanssa kisa meneillään. Kun korona sitten iski päälle, kirjoitin pari kyseisestä aihepiiristä vaikuttunutta kappaletta
26 SOUNDI Kuvat: Markus Paajala Teksti: Ari Väntänen blind channel -taitto_d_converted.indd 26 blind channel -taitto_d_converted.indd 26 6.5.2021 15.51 6.5.2021 15.51. Ainoa komp romissi, jonka Blind Channel myöntyy teke mään on olla hei luttamatta keski sormea Eurovii suissa. Tähän saakka menestys on tullut bändin omilla ehdoilla
Sen sijaan sillä oli jotakin tärkeämpää: sokea usko omiin mahdollisuuksiinsa ja tavoitteet niin korkealla, että niihin yltääkseen oli pakko kasvaa. Otettiin tavoitteeksi, että kymmenen vuoden päästä me tehdään isoja juttuja. – Me tiedettiin, että bändi tulee vaatimaan paljon duunia ja keskusteltiin siitä, ollaanko me valmiita tekemään ne uhraukset. Me oltiin tosi realistisia työmäärän suhteen. Blind Channelille se on reitti eteenpäin, osa selviytymisstrategiaa ja suurempaa tarinaa. Tai tietenkin mukana oli leikkiä niin kuin haaveilussa aina on, mutta sitä oli vain mausteena totisessa tekemisen meiningissä. Kun räppäri-laulaja Niko Vilhelm (Moilanen) liittyi laulaja Joel Hokan, kitaristi Joonas Porkon, basisti Olli Matelan ja rumpali Tommi Lallin bändiin, yhtyeellä ei ollut vielä nimeä eikä valmiita omia biisejä. o ensimmäisissä treeneissä tuli selväksi, että tämä bändi ei leiki. – Meillä oli heti alussa sellainen nälkäinen mentaliteetti, että nyt mennään ja valloitetaan maailma, Niko Vilhelm kertoo. Tämän kesän lopulla noista ajoista on kulunut kahdeksan vuotta. Blind Channelin blind channel -taitto_d_converted.indd 27 blind channel -taitto_d_converted.indd 27 6.5.2021 15.51 6.5.2021 15.51. Euroviisut, josta suurin osa oululaislähtöisen yhtyeen tuntee, ei ole päämäärä itsessään. Nyt Blind Channelilla on takanaan kolme albumia useisiin Euroopan maihin yltäneine kiertueineen sekä Rotterdamissa pidettäviin Euroviisuihin johtanut Uuden musiikin kilpailun voitto. SOUNDI 27 ensimmäiset kahdeksan vuotta ovat olleet määrätietoista pyrkimistä kohti korkeuksia
– Me haluttiin teh dä mainstreammusaa eikä viileää ug kamaa. Myös bändin nimi löytyi MTV:ltä, tavallaan. Yhtye eteni 200 bändin alkukarsinnoista semifinaa leihin ja niistä loppukilpailuun, ja Blind Channel julistettiin kisan voittajaksi kesän 2014 Nummirockissa. – Jotenkin meidän ryhmädyna miikka toimi heti. Blind Channel sai kolme ensimmäis tä omaa biisiään julkaisukuntoon nope asti. Nikolla oli kiippari messissä, ja me alettiin yhdistää bändimaailmaa djmaailmaan. Ei mennyt kuin tunti, niin Joel oli tehnyt Blind Channe lille Facebooksivun, Niko nauraa. Moottori alkoi käydä tosi kovilla kierroksilla. Meillä kuitenkin synkkasi hyvin. – Kyselin mukaan monia eri tyyp pejä, mutta kiinnostusta ei kauheasti ollut. Puhuin My Chemical Romances ta, 30 Seconds To Marsista ja Linkin Parkista vaikutteina, mutta kaikki halu sivat soittaa glam metalia tai kasarihe viä. T ekeillä oli tämän vuosituhannen rockbändi. Me haluttiin isoille lavoille ja suosituille Spotifylistoille. ”Joel Hokka tässä, terve”, sieltä kuului. Joel kertoo, että hänen ja Porkon yhteistyö vaikutti aluksi aika epätodennäköiseltä. – Seuraavana aamuna heräsin hir veässä darrassa tuntemattoman nume ron soittoon. – Se reissu yh disti meitä tosi paljon ja loi uskoa sii hen, että tästä voi oikeasti tulla jotakin. – Vaikka en tuntenut tyyppejä ennes tään, hengasin koko ajan niiden kanssa heti ekojen treenien jälkeen, Niko sanoo. Se osasi paitsi räpätä myös laulaa poppia kauniisti ja soljuvasti. Ensimmäisissä treeneissä tuleva Blind Channel soitti Linkin Parkin In The Endin ja 30 Seconds To Marsin Beautiful Lien kuusi kertaa. Jät kät ottivat heti kopin. Porko hankki bändiin muut jäsenet lukuun ottamatta Niko Vilhelmiä, joka oli vielä autuaan tietämätön siitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Siitä oli tullut meille ”sokea kanava”. – Me tarvittiin statement, Niko muistelee. Se oli hieno yhdistelmä. Bän di pestasi ensimmäisen keikkamyyjän sä (”Ismo Korhonen näki meidän poten tiaalin, vaikka meillä ei ollut mitään meriittejä”) ja päätti osallistua Wacken Metal Battle kilpailuun. Autossa istunut Joel kertoo silmäil leensä lähestyvää Nikoa epäluuloisena. Mietin ensin, että ei Joonaksen kanssa voi soittaa, koska se oli ollut kilpailevassa bändissä. Sillä oli moderni poptatsi, kun taas meidän muiden meininkinä oli, että lauletaan kovaa ja kitarat huu taa. – Oli siistiä, että niiden bändit soitti vat keikkoja, Niko sanoo. – Mulla ja Joonaksella oli lukiossa kil pailevat bändit. Ihmettä ei tule tapahtumaan. Me kaikki mietittiin, että vielä joskus meidänkin videot pyö rivät siellä, Niko kertoo. Ensim mäiseksi mieleen tullut ”nu metal” kuulosti jälkijättöisel tä, eikä mikään ollut siihen aikaan yhtä epätrendikästä. ”Mä olen tässä pihalla autossa, lähetäänkö bänditreeneihin?” Sitten mentiin. Niko oli imenyt itseensä sen ajan pop estetiikan. – Me ajeltiin Saksaan kolme päivää faijan autolla, selviytyjämode koko ajan päällä, Joel kertoo. Toinen vaihtoehto ”alter native rock” taas tuntui tyl sältä eikä kertonut mistään mitään. Kun bändi tarjosi niitä paikallisille radioasemille, sitä pyydettiin luon nehtimaan musiikkiaan. Ei pelkästään musiikillisesti vaan hen kilökemiallisesti. Se oli oma genre ja brändi, johon sisältyi ajatus väkivaltaisesta popmusiikin keskiöön iskemisestä – keskarit pystyyn, katos ta läpi, ilman kompromisseja, omalla tyylillä. Tää on uusi maailma.” blind channel -taitto_d_converted.indd 28 blind channel -taitto_d_converted.indd 28 6.5.2021 15.51 6.5.2021 15.51. Ehdotin sellaista kuin ”violent pop”. Siispä aloin tehdä omaa juttuani, kirjoitin popkappaleita ja tein biittejä räppäreille. 1990luvulla syntyneet soittajat eivät kokeneet ysäri rockia tai sitä vanhempia virtauksia omakseen. Niko lauloi ihan eri tavalla kuin mihin me oltiin totuttu. – Mutta kun bändi oli valmis nou suun, Music Televisionilta tuli enää Teen Mom ja Jersey Shore eikä musaa juuri ollenkaan. – Me mentiin studioon tunnetun tuottajan Jonas Olssonin kanssa, ja sii hen liittyy hauska stoori, Niko aloittaa. Ei varsinkaan Blind Channelista, joka ei tahtonut olla vaihtoehtoinen vaan val tavirtainen. Meinasin jättää vastaa matta, mutta vastasin sittenkin. – Me mentiin sinne ja mietittiin, että me vasta ollaankin kovia juhlimaan, Niko jatkaa. Jätkällä oli Linkin Parkin paita, okei, mutta että silmälasit ja lyhyet hiukset… – Mietin, että nyt joku naamara ja, rockuskottavuus ei riitä. Ei hassummin vuoden vanhalta bändiltä, vaikkakin palkintomatka oli enemmän karaiseva kuin hemmotteleva. – Halusin hir veästi bändiin, mutta mua ei koskaan otettu mihinkään. – Jo ennen levydiiliä oli puhuttu, että Jonas olisi halukas tuottamaan meidän levyn, jos me vain saadaan joku maksa jaksi. Keväällä 2015 maineikas levymoguli, Spinefarmin pe rustaja Riku Pääkkönen kiinnitti Blind Channelin Ranka Recordings merkil leen. – Aikoinaan MTV:llä pyöri kaikkien meidän lempparibändien videot, Sieltä tuli Linkin Parkia, 30 Seconds To Marsia ja suomalaistakin musaa, kuten HIMiä ja The Rasmusta. Keksin ehdottaa, että meidän bändi olisi Blind Channel. Palkintona oli keikka Wacken Open Airissa, suurel la saksalaisella metallifestivaalilla. He olivat kasvaneet katsel len Music Televisionilta 2000luvun rockvideoita, joissa elektronisen musii kin, raskaan rockin, rapin ja melodisen laulun yhdistäminen oli täysin luon nollista. Me kuitenkin mentiin Joonaksen vanhempien autotalliin soit tamaan. No, sieltä tuli Joonas Porko ja Tommi Lalli, ja sitten alkoi hullu bailaus. Pyörin siihen aikaan räppiporukassa, mutta rakastin aina eniten rockmusaa, Linkin Parkia sun muita. Me alettiin kirjoittaa biisejä yhdessä. Samaa oululaista Madetojan musiikkilukiota käynyt Niko tiesi Hokan ja Porkon, mut ta ei tuntenut heitä. – Sitten joku sanoi, että ”Ei vittu, Haukiputaan pojat tulee! Aina, kun ne tulee, homma lähtee käsistä ja paikat hajoaa!” Ajattelin, että Haukipu taan pojathan kuulostavat tosi siisteiltä. Missio käynnistyi, kun Joel Hokka loi hashtagin #violentpoprevolution. Ratkaiseva käänne tapahtui kotibi leissä, joihin Nikon räppiremmi osallis tui. Joonas ja Tommi kertoivat perus taneensa bändin ja pyysivät Nikoa mukaan seuraavan päivän treeneihin. Niko jatkaa kokeneensa, että hah mottumassa oli erityislaatuinen bändi. Abivuoden aikana sekä Hokan että Porkon bändi hajosi, ja kumpikin halusi perustaa uuden. Lehdistötiedotteessa Pääkkönen julisti Blind Channelin olevan eturinta massa, kun rockmusiikki tuodaan ta kaisin valtavirtaan. Kun otin kiinni räppiosasta, jätkät innostuivat. Me soitettiin samoissa tapahtumissa ja bändiskaboissa, joissa Joonaksen bändi pärjäsi vähän parem min kuin mun. Ajattelin, että meidän kombinaatio oli jotenkin tosi erilainen kuin Suomessa tai missään muuallakaan oli kuultu. Ainoa, joka näki ideassani jotain järkeä, oli Joonas. 28 SOUNDI SOUNDI 29 28 SOUNDI J oel Hokka ja Joonas Porko olivat perustaneet bändin joitain kuu kausia ennen kuin Niko Vilhelm tuli mukaan. Tämä epäröi, koska ei tuntenut tyyp pejä, mutta suostui kuitenkin kokeile maan – olihan hän sentään aina halun nut olla bändissä. Hau kiputaan pojat laittoivat Linkin Parkin In The Endin soimaan ja lauloivat mu kana tuhannen juntturassa. – Bändi soundasi saman tien hyvältä. Riku taas oli valmis sainaamaan meidät sillä ehdolla, että Olsson tuottaa ”Kun korona tuli, lukemattomat bändit jäivät venaamaan ihmettä tapahtuvaksi. Wackenkisan voitosta oli myös konkreettista hyötyä
Maaliskuussa 2020 ilmestynyt Violent Pop on laulajakaksikosta juuri niin loiskuussa 2016 julkaistu ensialbumi Revolutions oli merkittävä käänne Blind Channelin tarinassa. Se oli luonnollista kehitystä bändiltä, jonka jäsenet olivat aikuistumassa. Viisi vuotta ilmestymisensä jälkeen Revolutions on tekijöidensä mielestä hauskalla tavalla naiivi. Revolutions ei juhlinut listoilla, mutta sen tekeminen kultalevyillä vuoratussa studiossa oli tuntunut parikymppisistä soittajista jännittävän enteelliseltä. – Suurin osa ihmisistä ei hoksannut meidän potentiaalia, mutta muutama juuri oikea hoksasi, ja se riitti. Lopulta se astui sisään, ja mä näin, että sillä oli salkku messissä. Siksi levystä tuli yli-innokas ja ylipirteä. – Me kasvettiin ja koettiin ihmissuhdeasioita ja kaikenlaisia juttuja, mitä ihmiset nyt siinä iässä kokevat. Paskaa tapahtui ja sitä kanavoitiin musaa. – Biisit soivat myös radiossa ja striimasivat ihan ok, mutta me oltiin vielä lapsenkengissä. Selviytyjämode kuitenkin ajoi eteenpäin. Pitää olla rock’n’rollia ja vaaran tuntua. Lokablind channel -taitto_d_converted.indd 29 blind channel -taitto_d_converted.indd 29 6.5.2021 15.51 6.5.2021 15.51. Sitten mentiin kalliiseen studioon ja pelättiin, että jos Riku muuttaa mielensä, bändille tulee iso lasku. – Siellä sitä mietittiin, että tuleekohan Riku vai ei. – Silloin tapahtui paljon, Niko muistelee. Omaa historiaansa se ainakin kirjoittaa kunniakkaasti ja isoin kirjaimin. Blind Channel muistaa sen levynä, jolla sukellettiin syvempiin vesiin. Me otettiin iso riski ja valehdeltiin Olssonille, että meillä on diili Pääkkösen kanssa, vaikka oikeasti mistään ei ollut vielä varmuutta. Underground-bändiksi se ei ole koskaan halunnut, vaan nimenomaan mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuteen. Mutta meidän poikamaisuus ei ole enää yli-innokasta jeejee-kesäfiilistä. Loppu on suomalaista rockhistoriaa. – Siinä oli autotallibändivibaa, Joel sanoo. Toinen albumi Blood Brothers (2018) oli ehdolla vuoden rockalbumin Emman saajaksi. J ää nähtäväksi, miten näkyvän jäljen Blind Channel kotimaisen rockin historiaan lopulta jättää. – Tietty levottomuus, jota meissä oli alkuaikoina, on edelleen iso osa meidän musaa. Toive on konkretisoitunut viime aikoina, kun jäsenten yksityiselämäkin on alkanut kiinnostamaan kansaa. Julkaisu toi mukanaan radiosoittoa ja festivaalikeikkoja, ja noihin aikoihin bändi solmi myös ensimmäisen managerisopimuksensa. levyn. – Siinä vaiheessa me ei oltu enää lapsia, Joel miettii. Ei saa olla liian kliiniä. Joel sanoo valuneensa kylmää hikeä viimeisenä studiopäivänä. – Jo ekalta levyltäkin kuulee, että jätkät olivat matkalla oikeaan suuntaan, Niko jatkaa. Huokaisin helpotuksesta, koska tiesin, että siellä täytyy olla sopimuspapereita. 28 SOUNDI SOUNDI 29 ”Kolme minuuttia telkkarissa sisältää 104 kameranvaihdosta, jotka pitää muistaa ulkoa.” Blind Channelin tavoitteet ovat olleet selvät alusta lähtien. – Kelat olivat paljon diipimpiä, Niko lisää
Oma violent pop -tyylisuunta syntyi varhain. 30 SOUNDI SOUNDI 31 tava kaiken kulminoituma kuin uusin julkaisu artisteista haastatteluissa usein on. Blind Channel sai kuulla, että kisaan kaivattiin bändiä, joka soittaisi raskasta rockia. Tunnetuksi tuleminen ei ole kirous bändille, joka on alusta saakka pyrkinyt kasvamaan ulos marginaalista ja paisumaan mahdollisimman suureksi. – Niissä fiiliksissä me kirjoitettiin uusia biisejä, muun muassa Dark Side. Ennemminkin me mietittiin, että kenelläkään muulla ei ole pokkaa siihen. Ainoa vaihtoehto nousta ihmisten huulille oli mennä telkkariin ja näyttää kaikille, mikä bändi meillä on. P andemian hiljentäessä elävän musiikin maailman Blind Channel napsautti selviytymis-moden päälle. Saa nähdä, millaista meininki on oikeassa maailmassa, jos sellaiseen vielä joskus palataan. Varsinkin viime vuosina on katse ollut koko ajan tiukasti omassa pallossa, kun on pitänyt puskea Blind Channelia eteenpäin. Kun me ajeltiin Euroopassa takaisin Suomeen päin, rajat loksahtelivat kiinni meidän perässä. – Jos kaikki livemusa otetaan pois, mitä jää viivan alle. E uroviisujen itsensä suhteen Blind Channelin jäsenillä ei ole sen suurempia intohimoja. Mutta kun julkinen esiintyminen kiellettiin, se ei ollut tehtävistä helpoin. – Me alettiin kartoittaa tilannetta, Niko muistelee. Päämäärä pysyi samana kuin ennenkin: bändistä haluttiin tehdä mahdollisimman iso ja tunnettu. Pandemian himmeä hopeareunus oli, että se pakotti kokeilemaan vaihtoehtoa, jota muuten tuskin olisi tullut testattua. Blind Channel osallistui Uuden musiikin kilpailuun, eteni finaaliin ja otti näkyvyydestä kaiken irti. – Ei me olla seurattu niitä, Niko tunnustaa. – Me startattiin se aikakausi meidän kolmannella Euroopan-kiertueella, käytiin rundilla Amaranthen kanssa, Niko kertoo. (”Sitä kuuntelemalla oppii, mistä violent popissa on kyse.”) Julkaisun piti olla ratkaisevan vuoden lähtölaukaus, mutta asiat eivät edenneet suunnitelmien mukaisesti. Tänä keväänä mainittu pallo on sinkoillut raivokkaasti sinne tänne. Silti ryhmä luottaa työnteon merkitykseen. Mutta koska olemme tänä keväänä eläneet maailmassa, jossa julkisilla paikoilla joko ei liikuta tai liikutaan kasvot peitettyinä, kuuluisuus ei ole iskenyt Blind Channeliin täysillä. Samaan aikaan euroviisuehdokkaita kilpailuttava UMK valmisteli uutta tuotantokauttaan. Kiertueellahan maailma mahtuu yhteen kotteroon, ja siellä me istuttiin ja yritettiin tutkia puhelimesta, että mikä korona oikein on, että onko se oikeasti vakava juttu. UMK:n voittaminen ja euroviisuehdokkuus vetivät bändin iltapäivälehtien kautta kansan silmien alle. Kilpailu on vain väline kammeta bändiä ylöspäin. – Meitä ei pelottanut sellaisen hullun jutun tekeminen. – Kasvu oli ollut tasaista ja vihdoinkin näytti siltä, että nyt aletaan painaa tätä bändiä läpimurtoon, mutta sitten mitään ei voinutkaan tehdä, Niko sanoo. Jotakin oli keksittävä, koska muuten aivan liian paljon valuisi hukkaan. Samaan aikaan maailmanmeno haiskahti pahasti siltä, että pandemia ei ole ihan heti ohi, Niko muistelee. – Eniten se on näkynyt somessa, Joel sanoo. blind channel -taitto_d_converted.indd 30 blind channel -taitto_d_converted.indd 30 6.5.2021 15.51 6.5.2021 15.51. Miten silloin voi breikata bändin. Blind Channel alkoi kartoittaa tilannetta. ”Me käydään Oulussa kolmen kuukauden välein vetämässä perseet ja palataan Helsinkiin.” Oululaislähtöinen Blind Channel edustaa rockin uutta sukupolvea, jossa ymmärretään itsensä brändäämisen merkitys. – Koko paska tuli katsottua läpi viimeksi silloin, kun Lordi voitti. Tuote oli loppuun asti hiottu ja kunnossa, ja uusi manageri hoiti asioita. – Meillä oli bändi helvetin hyvässä terässä. Lopulta se valittiin Suomen euroviisuedustajaksi miljoonapäisen tv-yleisön edessä. Miten voi tehdä mitään isosti. Sillä on kokemusta myös täpäristä tilanteista selviytymisestä. Ja jos huvikseni letkautan fanin kysymykseen somessa, että ”olen liian laiska hankkimaan tyttöystävää”, niin oululainen paikallislehti tekee siitä lööpin. Blind Channel oli asiasta hyvin turhautunut. – Me luettiin rivien välistä, että se tarkoittaa meitä, Niko naurahtaa. Kävi niin, että tuo pettymyksistä syntynyt biisi nosti Blind Channelin koko kansan huulille ja kansainväliseen tietoisuuteen. – Kaksi viikkoa levyn ilmestymisen jälkeen pandemia alkoi sulkea maailmaa. – Jokainen bändissä on saanut paljon uusia seuraajia, ja fanisivuja on syntynyt ihan helvetisti. Viruspandemia oli sen verran totinen paikka, että kaikkien bändien kaikki suunnitelmat peruuntuivat
B lind Channel saattaa edelleen astella lavalle kokovalkoiseen sonnustautuneena, mutta enää bändi ei ole naimisissa värin kanssa. Se on voitto itsessään. – Sinä päivänä me varmistettiin itsellemme sekä uusi manageri että uusi jäsen, Joel muistelee. Uusin jäsen on Aleksi Kaunisvesi, joka on tehnyt menestyksekästä soolouraa nimellä Alex Mattson. Sittemmin yhtye on kiertänyt Amaranthen, All That Remainsin, Sevendustin ja Hollywood Undeadin kanssa. – Silloin me otettiin käyttöön kokovalkoiset vaatteet, Joel sanoo. Hyvä vaan, ettei se vastaa meille.” Oltiin tosi pahalla tuulella. Kun Blind Channel sitten ryhtyi kirjoittamaan uusia biisejä – muun muassa Dark Sidea – yhdessä hänen kanssaan, tilanne selkeytyi. – Meillä oli jo varhaisessa vaiheessa oma valomies mukana. – Usein pyydetään myös nostamaan Oulua esille, Joel lisää. Blind Channel on aina halunnut olla loistava showbändi. Jäsenyys Blind Channelin uutena perkussioja samplevastaavana virallistettiin kesän 2020 ainoan festivaalikeikan, Dark River Festivalin jälkeen. Viime aikoina on usein pyydetty kertomaan boksereiden väristä ja muista henkilökohtaisista asioista. – Jengi kyselee, että mistä päin Oulua voi bongata Blind Channelin jäseniä. Violent pop -konsepti jalostui näyttävämmäksi vuonna 2017 Blood Brothersin ensimmäisen singlen Alone Against Allin kuvauksissa. – Toisaalta me kyllä käytettiin valkoisia vaatteita jo ekalla keikalla, Niko huomauttaa. – Meillä on nyt listaykkössinkku ja seuraajamäärät ovat moninkertaistuneet. Joel naurahtaa, että alkuaikoina sitä puolta tuli funtsittua aivan liian vähän. Me käydään siellä kolmen kuukauden välein vetämässä perseet ja palataan Helsinkiin. – Se oli jäinen kohtaaminen, todella awkward, mutta silloin me varsinaisesti tutustuttiin, Joel muistelee. No, eipä oikeastaan mistään. Me haluttiin, että keikat ovat elämyksiä. Kesti kuitenkin vuosia saada naulattua se puoli kuntoon, Joel sanoo. – Se vain näytti siltä, että lavalla on neljä rokkaria ja yksi räppäri, joilla kaikilla on yllään kulahtaneet t-paidat. Sitä ei nähdä samanlaisena iskelmäskabana kuin ennen. Aamulla se kuitenkin darrassa totesi, että ei voi vielä sanoa juuta eikä eitä. – Musa ei muutu radikaalisti, mutta siihen tulee mukaan uusia elementtejä. – Mutta me halutaan puhua haastatteluissa musasta ja bändistä. – Jos joku haluaa, saa tulla lyömään euroviisuleiman meille perseeseen ihan siihen Wacken Metal Battle -stampin ja YleX – Stage haltuun -merkin viereen, Niko lupaa. – Se vähän jäi… – Aleksi ei vastannut Joelin kysymykseen vaan ghostaili menemään, Niko nauraa. – Kolme minuuttia telkkarissa sisältää 104 kameranvaihdosta, jotka pitää muistaa ulkoa. Niko lisää, että korona heittää mukaan omat vahvat mausteensa. Silloin me tajuttiin, miten tärkeää on näyttää oikeanlaiselta. Blind Channelin varhaiset keikat olivat hänen mukaansa kauheata katsottavaa. Entäpä jos käy niin, että Blind Channel muistetaan tämän kevään jälkeen euroviisubändinä. Kisan kova taso on pannut työskentelemään kovemmin ja tehnyt taiteelle hyvää. Siksi täytyy olla kiitollinen, että on tuollainen areena, joka mahdollistaa unelmien toteutumisen. Blind Channelin esiintymisen visuaalisuus on noussut nyt uudelle tasolle. Valkoinen vaatetus herätti huomiota ja sitä käytettiin pitkään. Huonosti alkanut suhde lähti uusille urille, kun Kaunisvesi törmäsi Hokkaan ja Porkoon Bring Me The Horizonin keikalla. Piti olla isoja introja ja outroja ja teatraalisuutta, vaaran tunnetta, energiaa ja jäätävä valoshow. – Kun me lähdettiin lämppäämään Amaranthea niissä asuissa, jengi alkoi kutsua meitä metallin Backstreet Boysiksi. – Joel alkoi pian vihjailla siihen suuntaan, että ”äijä vielä liittyy tähän bändiin”, Aleksi jatkaa. Lavalla käy kuhina ihan luonnostaan, sillä nykyisin Blind Channel on kuusihenkinen orkesteri. – Joel otti yhteyttä ja kysyi, voisinko tehdä remixin Alone Against All -biisistä, Aleksi muistelee. Kun korona tuli, lukemattomat bändit jäivät venaamaan ihmettä tapahtuvaksi. – Koko ajan on oltu karanteenissa jossakin ja mietitty pelko perseessä, että mistä, milloin ja keneen korona iskee. Joel sanoo miettineensä leima-asiaa paljon ja tulleensa siihen tulokseen, että kaikki menee niin kuin pitääkin. Ihan ensimmäiseksi Kaunisvesi muilutettiin kahdeksi viikoksi Ouluun ”haistelemaan juuria”. Jos leima jää, niin voi ainakin sanoa, että me mentiin sinne tekemättä kompromisseja. Sitä voi ajatella myös esiintymiskoulutuksena ja paineensietokykyharjoituksena, jonka hyödyt kantavat toukokuuta pidemmälle. – Se oli hieno hetki. – Tuntuu kuitenkin, että ihmisten suhtautuminen Euroviisuja kohtaan on muuttunut. – Aleksi alkoi aina pienessä humalassa pohtia, pitäisikö liittyä bändiin vai ei. – Me ollaan kirjoitettu koko ajan, ja ensi vuonna ilmestyy uusi levy, Aleksi lupaa. Joel sanoi, että ”jospa nyt vain liittyisit bändiin, kun olet koko ajan messissä muutenkin.” Kaunisveden status oli pitkään kysymysmerkki kaikille osapuolille. Suureen spektaakkeliin valmistautuminen on kokemuksena aivan omanlaisensa. Blind Channelin neljäs albumi tullaan tarjoilemaan paljon suuremmalle fanipohjalle kuin kolme edellistä. On löydettävä uusia teitä ja laajennettava ajattelua. – Tässä on pitänyt tehdä järkyttävän paljon duunia, mutta jälki on sen mukaista, Joel sanoo. Silloin oli sellainen fiilis, että nyt alkaa tapahtua isoja juttuja ja palaset loksahtelevat kohdilleen. Ihmettä ei tule tapahtumaan. Huomasin pyöriväni koko ajan Blind Channelin kanssa ja fiittaavani keikoilla. Lisäksi tiedostan vahvasti, että aikaa ei ole loputtomasti. Vaikka Blind Channelin viime ajat ovat olleet puhdasta euroviisuilua, yhtyeen katse on jo tulevassa. Viimeisen päivän juomien ääressä se lopulta ilmoitti, että tulee bändiin. Nyt, kun bändissä on yksi biisinkirjoittaja lisää, tulee muutenkin vähän erilaista jälkeä. Paitsi ehkä se kuuluisa keskari. – Me sadateltiin treeniksellä, että ”joku vitun ’Alex Mattson’ siellä vääntää väkisin itsestään Suomen Alan Walkeria – ei tuu lähteen. – Me mentiin päivän sessioiden jälkeen baariin vetämään märkää, Joel aloittaa. Käytän tuottajana vähän erilaisia soundeja. 30 SOUNDI SOUNDI 31 – Me ollaan alusta asti tiedostettu, että jos tätä meinaa tehdä, julkisuutta tarvitaan, Niko sanoo. Alussa sille oli tärkeää tulla paremmaksi kuin Disco Ensemble, jota siihen aikaan tituleerattiin Suomen parhaaksi liveyhtyeeksi. Tapahtuman tatsi musaan ja siihen, miten koko se platformi hoidetaan, on tosi freesi. Vuonna 1997 syntynyt biisintekijä-tuottaja-DJ kuuli Blind Channelista vuonna 2016, kun starttaili omaa uraansa. – Mieluummin me tullaan muistetuksi euroviisubändinä kuin sinä bändinä, joka olisi voinut breikata mutta jäi mieluummin treenikselle makaamaan. blind channel -taitto_d_converted.indd 31 blind channel -taitto_d_converted.indd 31 6.5.2021 15.51 6.5.2021 15.51. Vuonna 2016 Blind Channel pääsi ensi kertaa kokemaan pienen pätkän oikeaa kiertue-elämää, kun se soitti Suomessa ja Baltian maissa muutaman keikan kanadalaisen Simple Planin lämmittelijänä. K evät 2021 on ollut Blind Channelille valmistautumista Rotterdamissa järjestettäviin Eurovision laulukilpailuihin. Tää on uusi maailma. Samalla pitää tiedostaa, että ihmiset katsoivat ultraplasmatelkkareistaan jokaista ilmettä. Se on hyvin erilaista kuin jollain festarilavalla pikkukännissä esiintyminen, Joel vakuuttaa
Koska albumin markkinointi keikkailemalla ei sattuneista syistä onnistu tällä hetkellä, Ulven on antanut julkaisua edeltävien viikkojen aikana lukuisia haastatteluja. – Rakastan musiikin tekemistä, mutta on monia asioita, joista en pahemmin välitä. On ikävää sanoa sinulle, että en pidä haastatteluista, mutta se on vaan karu totuus, Ulven myöntää heti kättelyssä nauraen. Nimen takaa löytyvä 22-vuotias Marie Ulven korostaa tekemisissään aitoutta ja arvostaa pohjoismaalaista turvallisuutta. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Teksti: Mirko Siikaluoma N orjalainen Girl In Red on löytänyt viime vuosien aikana tiensä indie-yleisön sydämiin lo-fi-estetiikallaan ja avoimesti rakkaudesta kertovilla kappaleillaan. – Olen tehnyt tänään varmaan kymmenen haastattelua ja joka kerta minulta kysytään Girl In Red -nimen tarinaa. Artistinimi syntyi kun Ulven kuvaili tuntomerkkejään täpötäydessä konsertHuhtikuun lopussa debyytti albuminsa If I Could Make It Go Quiet julkaissut Girl In Red puhuu musiikissaan seksuaalisuudesta ja mielen terveydestä. Tiedätkö sen antiikin Kreikan tarun miehestä (Sisyfos), joka työnsi kivenlohkaretta uudestaan ja uudestaan mäen päälle. Punaisen kaikki sävyt Girl In Redin Marie Ulven on kerännyt itselleen nopeasti miljoona yleisön ilman isojen levyyhtiöiden tukea. Nimen takaa löytyvästä Marie Ulvenista voi puhua indie-artistina sanan varsinaisessa merkityksessä, koska Ulven onnistui uransa alkuaikoina löytämään itselleen miljoonapäisen yleisön ilman levy-yhtiötä. Zoom-puhelun toisesta päästä vastaava artisti sanoo olonsa olevan väsynyt promootiorumban jäljiltä. Asiaa ei auta se, että Ulven ei juuri perusta haastatteluista. Minusta tuntuu aivan kuin olisin se mies, Ulven vitsailee. On hurjaa ajatella, että nuori norjalainen (Ulven on syntynyt vuonna 1999) julkaisi vasta ensimmäisen kokopitkänsä If I Could Make It Go Quiet huhtikuun lopussa, sillä hänen kappaleitaan kuuntelee jo nyt Spotifyn mukaan lähes 10 miljoonaa ihmistä kuukaudessa. Menestyksen kääntöpuolena on vastuun kantaminen kokonaisuuden joka asiasta. K u v a: Jo n at h an K is e girl in red -taitto_b_converted.indd 32 girl in red -taitto_b_converted.indd 32 6.5.2021 15.55 6.5.2021 15.55
– En tykkää jauhaa paskaa. girl in red -taitto_b_converted.indd 33 girl in red -taitto_b_converted.indd 33 6.5.2021 15.55 6.5.2021 15.55. I Wanna Be Your Girlfriendin ja Midnight Loven kaltaiset kappaleet käsittelevät rakkautta kiertelemättä. Haluan kehittyä musiikillisesti. – Rehellisyys musiikissani ei ole koskaan jännittänyt minua. Enkä myöskään ala juttelemaan tuntemattomien kanssa – meillä ei ole tapana aloittaa small talkia bussipysäkillä, Ulven sanoo tavoista, jotka ovat todella tuttuja myös suomalaisille. Teini-ikäisenä hänellä oli tulevaisuus suunniteltuna, mutta kohtalo päätti toisin. – Seurustelin yhden kundin kanssa ja olin suunnitellut opiskelevani opettajaksi ja meneväni töihin kouluun. Tietenkin jos asut Los Angelesissa, niin olet varmaan lähempänä tapahtumien keskipistettä. Ulvenin norjaksi kirjoittamat laulut kertoivat rakkaudesta ja kännien vetämisestä ja hän myöntääkin hieman nolostellen, että ne löytyvät vielä jostain internetin syövereistä. – Lähetin biisin hänelle ja hän piti siitä kovasti. Ensimmäiset kappaleeni olivat vain surullisen kuuloista paskaa, ne eivät olleet kauhean hyviä. Norjalaisena hän kertoo arvostavansa yhteiskunnan tukiverkkoa ja turvallista pikkukaupunkielämää. – When We All Fall Asleep, Where Do We Go. – Haha, rakastin aikoinaan sitä sarjaa, se oli niin hyvä. Tutustuin vasta yhteen kaveriin, joka täyttää kohta kolmekymmentä ja hänelle mielenterveydestä puhuminen ei tule luonnostaan. Osa Girl In Redin menestyksen salaisuutta on varmasti Ulvenin kertomat tarinat naisten välisestä rakkaudesta. Ikäisille taiteilijoille ei ole vaikeaa kertoa, että meillä on vaikeaa. Kun Norjasta puhumisessa on päästy vauhtiin, on oikeutettua kääntää puheenaihe hieman maan muihin tunnettuihin sieluntuotteisiin. Se on varmaan aika tyypillinen norjalainen luonteenpiirre. – Aloittaessani minulla ei ollut mitään yhteyksiä musiikkiteollisuuteen, mutta mitä väliä sillä on tänä päivänä, kun voit tulla löydetyksi mistä vaan. Kuten arvata saattaa, levyn saama vastaanotto jännittää nuorta artistia, mutta hän kertoo olevansa todella tyytyväinen lopputulokseen. Peukkua black metalin tyylitajulle Kuten Ulven mainitsi rehellisesti haastattelun alussa, hän ei pidä haastatteluista. Henkilökohtaisesti en kylläkään kuulu faneihin, indie-artisti sanoo nauraen. Olen huomannut, että olen norjalaisena hemmotellussa asemassa, koska kaikki eivät saa elää niin turvallista elämää, nykyään Oslossa vaikuttava artisti kertoo. Ennen Girl In Red -nimen löytämistä hän teki norjankielistä musiikkia ja hieman yllättäen paljastuu, että indie-lupaus oli nuorempana kovan luokan Taylor Swift -fani. – Mielenterveyttä käsitellään yhä enemmän musiikissa ja ainakin minä näen sitä enemmän. (Billie Eilishin debyytti) on mielestäni niin hyvin tuotettu ja puhdas albumi, että täytyy olla todella hyvä tuottaja pystyäkseen tekemään jotain sellaista, Ulven hehkuttaa. Haavoittuvuus tulee luonnostaan Heteronormatiivisuus on yhä kiistaton standardi. 32 SOUNDI SOUNDI 33 tisalissa häntä etsivälle ystävälleen tekstiviestillä. Kaukana musiikkibisneksen keskiöstä Oman identiteettinsä kanssa painiminen vaikutti siihen, että Ulven päätti kokeilla siipiään toden teolla musiikin parissa. Muusikoksi ryhtyminen tiesi myös taloudellista epävarmuutta tai kuten Ulven sanoo ”loppuelämän köyhyyttä”. Vaikka Girl In Red on takonut biiseillään satoja miljoonia kuuntelukertoja, menestys ei tosiaankaan ole kaikki kaikessa. Ulven puhuu suoraan sydämestään ikäviä kokemuksia unohtamatta. Ulven kertoo arvostavansa taiteilijaikätovereistaan kaikkia, jotka tekevät omaa aitoa juttuaan. – Teen kaiken itse ja jos joku ei pidä vaikka tuotannostani, niin kyllähän se ottaa päähän. Sitten siitä tuli sellainen kuin se on nyt. Ulven arvostaa sitä, että O’Connell on noussut huipputuottajan asemaan, vaikka hän käyttää kenen tahansa saatavilla olevia välineitä. Ihmisten ajatukset lyriikoista eivät kalva mieltä. Girl In Redin ja black metalin välillä on yhtäläistä ainakin masennuksesta puhuminen ja lo-fituotanto, mutta mitä Ulven ajattelee kirkonpolttajien puuhista. Sen tiedon laiskempikin toimittaja löytää Wikipediasta. Tajusin kuitenkin, että en halua seurustella sen jätkän kanssa, vaan olen rakastunut yhteen tyttöön – ”mitä vittua?” – ja haluan olla muusikko, en opettaja, Ulven muistelee. Kaikki samassa veneessä If I Could Make It Go Quiet -albumilla Ulven on ottanut ensimmäistä kertaa avukseen muita tuottajia. Ehkä syynä on se, ettei itsestään puhuminen jatkuvasti kuulu pohjoismaalaiseen tyyliin. Se tuntuu aidolta ja minähän rakastan aitoa paskaa. Juttelimme Zoomissa ja lähettelimme biisin raitoja edes takaisin. Oslon lähellä sijaitsevasta Hortonin pikkukaupungista menestykseen ponnistaminen ei ole itsestäänselvyys. Vaikka popin ja rockin kentällä on lukuisia sateenkaariyhteisön edustajia, harva puhuu seksuaalisuudesta yhtä herkästi ja avoimesti kuin Ulven. Ulvenin uran nykyhetkeä on edeltänyt pitkä kehittymisen tie. Tunnetuin yhteistyökumppani on siskonsa Billie Eilishin tuotannosta tuttu Finneas O’Connell, jonka kanssa Ulven yhdisti voimansa Serotoninilla. Minusta tuntuu, että se rehellisyys ja haavoittuvuus tulee minulta luonnostaan. Jos en pidä jostain henkilöstä, niin en edes yritä. Mielenterveys on toinen tärkeä Girl In Redin lyriikoiden teema. Kuulostaa hieman suomalaisillekin tutulta norjalaiselta Skam-nuorisosarjalta, joka sattumalta tunnetaan soundtrackeistaan. – En kuuntele black metalia, Ulven myöntää ei niin yllättäen. – Tiesin vain haluavani tehdä musiikkia, ja alussa oli vain minä ja kitara. – Levy kuulostaa mielestäni todella hyvältä ja siltä, että olen kasvanut 2.0-asteelle. Olemme kaikki samassa veneessä, hän summaa. Erityisesti se tulee esille kokopitkältä singlenä julkaistulla Serotoninilla, joka kertoo Ulvenia pitkään vaivanneista ahdistavista pakkoajatuksista. Biisi kuulosti alun perinkin aika samalta kuin nyt, mutta Finneas antoi oman panoksensa siihen muun muassa perkussioilla ja kuorolla, Ulven kuvailee. Makuuhuoneesta Madison Square Gardenille Girl In Redin debyyttialbumi If I Could Make It Go Quiet soi jopa yllättävän massiivisesti, kun ottaa huomioon Ulvenin alkuperäisen makuuhuoneessa tuotetun lo-fi-tyylin. Jos jokin jännittää omana tuottajanaan toimivaa Ulvenia, niin se että pitävätkö kuulijat valmiista kokonaisuudesta soundien ja kaiken osalta. – Mutta pidän sitä makeana: sen estetiikka ja siihen liittyvä pukeutumistyyli ovat siistejä. Onneksi pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan vuoksi Ulven tiesi, ettei päätyisi kadulle, vaikka ei menestyisikään. – Nuorempana pikkukaupungissa asuessani halusin enemmän kulttuuria ja jännitystä elämääni ja lähteä Osloon. En voi sälyttää vastuuta kenenkään toisen niskoille. Onkin mielenkiintoista, että kysymyksestä ”Do you listen to Girl In Red?” on tullut etenkin Tiktokissa vaivihkainen koodi udella naisen kiinnostuksesta naisia kohtaan. Mutta norjankieliset biisini eivät olleet, hän sanoo hieman itseironisesti. Olen innoissani, että musiikkini on kehittynyt sellaiseksi, että se voisi soida Madison Square Gardenilla, Ulven intoilee
Niistä vajaa tuhat oli ennakkoon levyn ostaneiden striimikoodeja. Yksi ihailtava piirre kollektiivin toimintatavoissa on homman ottaminen omiin käsiin. Bändi on pyörittänyt toimintaansa oman osakeyhtiön kautta, julkaissut välillä itse albuminsa ja tuottanut tarvittaessa omia kiertueitaan. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Teksti: Antti Luukkanen V esterinen Yhtyeineen on jännä tapaus. Mutta siinä vaiheessa, kun on tiedossa biisit, jotka lähtee esituotantoon, niin ollaan koko bändi soittimien ääressä monta päivää putkeen ja haetaan sitä biisin sovitusta ja ylipäätään sitä, miltä se kuulostaa bändisoitolla. – Sävellysja sanoitusvaiheen demot ovat vielä kohtalaisen köpösiä. Ikään kuin Tero Vesterinen ja hänen vuosien mittaan kasvanut orkesterinsa haluaisivat alleviivata myös musiikkinsa arvoa. Silloin tulevaisuudensuunnitelmia tuntui leimaavan pikemminkin epävarmuus. Vaatimattomuus kuulostaa orkesteria luotsaavan solistin suusta kummalliselta, sillä laulujen sovitukset eivät ole varsinaisesti huomaamattomia. Siinä mielessä tuli aika hieno pätkä tuohon. Ne on ylipäätään ekat levyt mitkä ollaan Vesterinen-taitto_converted.indd 34 Vesterinen-taitto_converted.indd 34 6.5.2021 15.57 6.5.2021 15.57. H aastattelin Vesteristä edellisen kerran esikoisalbumi Jönköpingin julkaisun kynnyksellä kesällä 2009. Levynjulkkarikeikan striimiin meni pari tuhatta lippua, mikä on tosi hyvin. Ei silloin tohtinut ajatellakaan mitä tapahtuu kymmenen vuoden päästä. Sen nimeä myöten vanhahtavissa toimintatavoissa on jotain arvokasta ja juhlallista. Tällaisina päivinä tuollainen levyn ennakkomyynti tuntuu oikein kivalta. Sitä oudommalta se vaikuttaa nyt vuosien päästä, kun ison ryhmän dynamiikka on yhtyeen yksi vahvuuksista, samoin johdonmukaisena pysynyt oma tyylisuunta. Kokoonpano tuntui elävän eikä bändin musiikillista tyyliäkään lyöty lukkoon. Tuntuu että fanikunta siellä sitkeästi odottelee. – Ollaan kahlattu jo niin pitkään, että ei me pelätä ihmisten meitä unohtavan. Bändin keulakuva ei ota paineita siitä, että juuri nyt konkretisoitumassa oleva vuosien työ olisi menossa hukkaan, kun uransa momentumia elävä yhtye joutuu kärvistelemään odotellessaan levynjulkaisukiertuetta takataskussaan juuri ilmestynyt Meissä asuu elämä -albumi ja kasvanut kansansuosio. Aika lailla omalla mukavuusalueella noi biisit edelleen liikkuu. – Kaksi viimeisintä levyä ollaan tehty Jonas Olssonin ollessa tuottajana. – Itselle meidän musiikissa on ehkä enemmän vaihtelua kuin ulkopuolisen korvaan, mutta joku tyyli siinä on munTarinoita läpimurron kynnykseltä Vesterinen Yhtyeineen on kasvattanut suosiotaan klassisen kaavan mukaan: tekemällä hyviä keikkoja vuodesta toiseen. Kahdeksan vuotta työn alla olleen keittiöremontin keskeltä tavoitettu Tero Vesterinen myöntää, että bändin aloittaessa asiaa piti jonkun verran miettiä eikä kymmenpäiseksi kasvanut yhtye enää kynsin hampain pidä pukeutumisasetuksestaan kiinni, mutta nauraa ettei ulkoiselta olemukselta aio ottaa oppia Eppu Normaalin kasuaalisuudesta mitä lavavetimiin tulee. kin mielestä pysynyt. Matkan aikana Tero Vesterinen on laulanut suomalaisen sielunmaiseman ilot ja surut moralisoimatta. Lähtee jos on lähteäkseen. Tällä hetkellä yhtyeellä on jälleen sopimus monen vuoden tauon jälkeen Universal Musicin kanssa. – Meillä oli silloin vain sellainen ajatus, että tehdään musaa mistä ite tykätään. Se näkyy niin tyylikkäässä pukeutumisessa ja keikkojen ylöspanossa, mutta myös musiikin viimeistellyissä ja uljaissa sovituksissa
Ja kun kellään soittajalla ei ole tarvetta saada itseään esille, niin se mahdollistaa sen, että mennään mieluummin biisien ehdoilla. Vuosia oli kuitenkin hiljaisempaa, ennen kuin ryhmä on ikään kuin vaivihkaa noussut suomenkielisen popin ykköskastin tuntumaan. Eikä äkkiä noussut suosio realisoidu keikoilla. Se tuntui tietysti mukavalta, mutta samalla myös siltä, että mites tää nyt tälleen meni. Vesterinen on onnistunut tavoittamaan jotain perin olennaista suomalaisen sielunmaisemasta. Mietittiin Faaraoiden aika -levyn (2019) kohdalla Jonaksen mukaantuloa siltä kantilta, että se voisi tuoda sellaisen modernin vivahteen, jota me ei osata kelata. Ylitsevuotava, suorastaan historiallisen kaukaa tuleva slaavikaiho puettuna lohdulliseen humaaniin sanomaan, ja nämä tulkittuna karismaattisen solistin kautta Vesterinen Yhtyeineen on tätänykyä kymmenestä muusikosta koostuva kollektiivi. Ei ole tarvetta massiivisille synavalleille tai hirveille kitarasooloille. Meillä on myös se etu, että ollaan nautittu siitä yhdessä soittamisesta. Heti ensilevyltä irtosi hitti Mitä tapahtui Hokkasen Timolle?, ja bändi nousi tunnetuksi heti debyytillään. Se on ollut meidän toivekin, kun me ollaan jämähdetty niihin omiin keloihimme. ”Huumori on vaikea laji, etenkin mustempi ja sarkastinen huumori.” K u v a: Sa ra Le h to m aa Vesterinen-taitto_converted.indd 35 Vesterinen-taitto_converted.indd 35 6.5.2021 15.57 6.5.2021 15.57. Tie suosioon keikkailun ja ahkeran kiertämisen kautta ei nykyään ehkä ole enää niin tyypillistä. Jonas on ollut mukana esituotannosta lähtien ja miettinyt omalta kantiltaan, mitä siellä studiossa tulee biiseihin lisää. 34 SOUNDI SOUNDI 35 tehty ulkopuolisen tuottajan kanssa. Se antaa sovitusvaiheessakin mielettömät mahikset. Se on meillekin juhlava tilanne eikä niinpäin, että bändin pitäisi naama irvessä vääntää. V esterisen ja bändinsä urakehitys on mielenkiintoinen. Aika nopeasti bändin kesken tuli kuitenkin olo, että soitetaan niille paikalla oleville niin hyvin kuin osataan. Oma osansa on ollut myös yksittäisillä biiseillä. – Se oli meille ihan kummallinen alku, kun tuli Emma-ehdokkuuksia ja oli kova radionoste. Suosio on ollut havaittavissa niin radiossa kuin keikoillakin. – Nyt kun bändissä on niin paljon soittajia, niin sillä voi periaatteessa tehdä mitä vaan. Ryhmän liikutteluun keikoille on nokkamiehen mukaan kehittynyt jo toimiva rutiini
Kolme levyä vuodessa ja samaan aikaan rundilla. Tero Vesterinen sanoo olevansa oikeasti iloinen tyyppi, vaikka musiikin poltto aineena toimii slaavilainen kaiho. Se toki helpot taa. – Meillä on onneksi jo kymmenen vuo den kokemus siitä, miten kalentereita täytellään. Ison yhtyeen liikuttelu on vaativaa, mutta meillä on kehittynyt siihen hyvä tapa ja tietty periodimaisuus. – Tosi monet tekstit on sellaisia, että ennen kuin teksti on valmistunut, meil le on muodostunut tekstin tyypit ja hen kilögalleria on aika vahvana päässä. – Onnellinen mies (2015) oli ensimmäi nen pitkästä aikaa radiossa soinut biisi ja poikkeuksellisen hyväntuulinen verrattu na meidän aikaisempaan isäntappamis kuvastoon. 36 SOUNDI SOUNDI PB sovituksilla, joihin on nähty vaivaa tun tuu syystäkin voittavalta konseptilta. Joku siinä teks tissä ei sitten kaikille ollut auennut, eli suomalainen oli joutunut pakolaiseksi jonnekin ihan muualle. Vaikka ker toja onkin minämuodossa ja eletään sii nä tarinassa, siinä on sellainen tarkkaili ja läsnä. – Itse rakastan musiikkia tyylilajista riippumatta. K u v a: Sa ra Le h to m aa Vesterinen-taitto_converted.indd 36 Vesterinen-taitto_converted.indd 36 6.5.2021 15.57 6.5.2021 15.57. Mutta kyllä itsellä on aika haikea mieli, kun seuraa maailmanmenoa. Kovasti tekisi mieli aina sönköttää, että miten itse kelaa tai miten missäkin biisissä on ajateltu. – Sitä monesti just toivoo, että jollain tekstillä saisi kuulijassa aikaan oivalluk sia. On se ollut aika kuluttavaa puuhaa. Ymmärrän nuo poiminnat meidän musasta. Biisi oli soinut hetken aikaa, oltiin oltu hyvällä meinin gillä mukana nyrkki pystyssä. M yöskään yhtyeet tekstit eivät ole ensivaikutelmansa mukaisesti yk sinkertaisia. Mutta ei se ole lopul takaan yhtään sen arvokkaampi mielipi de tai oivallus kuin sen toisenkaan tyy pin. On mukava tuoda asioita esille kärkkääs tikin, mutta ei kuitenkaan niin, että kävi si liian ilmeiseksi mikä meidän oma näke mys on. Kiehtova risti riita syntyy suorastaan eskapistisen ulos panon ja arkisen kuvaston kautta tapah tuvien sanoitusten välillä. Oman osansa tuo myös yhtyeen rakkaus elokuva ja viih demusiikin suureellisuutta kohtaan. Oli keikkoja tarjolla liian paljon tai liian vähän, joten kin tilanne pitää ottaa haltuun. Välillä se onnistuu tosi hyvin, vä lillä ei niin hyvin. – Se on välillä vähän tarkoituksellista. Ma nageri vetää lopulta hillot välistä. – Olen huvittanut monesti itseäni sil lä mielikuvalla, kun meillä on Miesparka Toijalasta niminen biisi. Eli ei se pohjavire ole kovinkaan luottavaisen on nekas. Vesterinen Yhtyeineen on myös siinä mielessä hankala tapaus, että sen rock maisen iso soundi, popmainen tarttu vuus mutta myös iskelmään assosioitu va kuvasto tekevät siitä hankalan loke roida. Pikemminkin haikean kaihomie linen. T ulevasta kesästä Vesterinen vihjai lee sen verran, että jotain yhteis keikkoja on suunniteltu Olavi Uusi virran kanssa. Pysyivät tiukasti baaritiskillä niin kauan kuin se biisi soi ja tulivat takaisin niin kuin mi tään ei olisi tapahtunutkaan. Tarinan moraali nen opetus, tunne tai ylipäätään mitä sii nä kerrotaan, jää kuulijan oman mietin nän varaan. Ves teriselle ja bändille ei ole väliä, millaise na musiikkina heitä haluaa pitää. – Kun vaari (harmonikkalegenda Viljo ”Vili” Vesterinen) soitti Dallapéssa, niillä oli aina syys ja kevätkiertueet. Aiemmin nämä piirteet olivat jopa toistensa vastakohtia. Koronatilanne ei kestä ikuisuuksiin, joten suunnitelmia on hyvä olla. Siinä mie lessä ajat ovat muuttuneet. Se on vähän ristiriitainen juttu. Se vaikutti myös siihen, ettei se keikkakoke mus ollut vain syvien tuntojen kaivamis ta ja vetistelyä. Onko teidän mielestä kaikki haikeaa. Ollaan koitettu pitää bändi balanssissa, niin py syy bändi kasassa. – Me ollaan valtavan iloisia tyyppejä. Kyllä se näkyi keikoilla. Mutta keikoilla näkyi, että ihmiset oli oi keasti kuunnelleet meitä muutenkin. Äkkiä voisi tulkita bändin maailman katsomuksenkin olevan rakennettu en nen kaikkea melankolian varaan. Huumori on vaikea la ji, etenkin mustempi ja sarkastinen huu mori. Satuin vil kaisemaan kun ne katsoi toisiaan ja läh ti baaritiskille hakemaan kaljaa. – On myös ne vapaaajan pätkät, että voi oikeasti olla himassa perheen kanssa. Jollain keikalla oli pari hahmoa, jotka oli selkeästi kovinkin maahanmuuttovastaisia. Viimeinen virke on lauluntekijöiden usein toistama väite, mikä on paatunutta musankuuntelijaa joskus ärsyttänytkin. On helppo lähestyä sitä, kun porukasta jokai sella on päässä se sama tarina. Seuraava tunteikas biisi oli varmaan se Tummilla teillä (2019). Vesterisen tapauksessa se on ymmärret tävää, sillä sarkasmi tekee toisinaan teks tien ”virallisesta sanomasta” liki mah dotonta ottaa varmuudella selvää. Se ei ole loputonta tahkoamista, mitä on kauhunsekaisin tuntein katsonut van hoista bändeistä kertovista dokkareista tai lukenut kirjoista. On ollut Eaglesilla ja Uriah Heepillä aika julmaa. Mikä osal taan varmasti vaikuttaa sellaisen ulko puolisen tarkkailijan rooliin. Kolme kuukautta tien päällä ja samaan aikaan monta keikkaa päivässä. Ollaan koetettu pysyä ihan tie toisestikin puolueettomina eikä morali soida niiden ratkaisuja. Se on siisti juttu biise jä tehdessä ja varsinkin sovitusvaihees sa, että kun meitä on monta ja kaikilla on omanlainen musiikkitausta ja mielty mykset, niin sieltä tulee joskus yllättä viäkin referenssejä biiseihin. Lyriikoissa kertoja ääni on usein kuin ulkopuolinen tarkkai lija, joka yksittäisten huomioiden kautta kuljettaa isompaa tarinaa. Ja sitten kun niitä sotketaan ikään kuin vakiintu neeseen yhtyeen ilmaisuun, niin se pitää musanteon myös kiinnostavana. Itse toimiminen ja ison revohkan pyörittäminen on kasvattanut yhtyettä reagoimaan joustavasti eri tilanteisiin jo ennen nykyistä kriisiäkin. Kun palattiin kier tueelta, niin ensin oli parin viikon toipumisjakso ennen kuin pystyi aloit tamaan opetushommat ja muut. Ja musiikkiviehtymykset bändin sisällä on enemmän kallellaan slaavikai hoisuuteen kuin jenkkiläiseen yltiöposi tiivisuuteen. Jos kus selvemmätkin merkitykset on vaikea hahmottaa. Ja kun joka kylässä on ollut omat pontikan keittäjät, niin on se ollut hurjaa pysyä keikka bussin kyydissä. Ei ihme, että siellä on tapahtunut kaikenlaista. Ja nyt kun suosio on kasva nut, niin ansainta – vaikka ei nyt huikeaa olekaan – on kuitenkin sellaista, etä ka lenteriin pystyy merkkaamaan päiviä, et tä pidetäänpä nuo tyhjinä
Se ilmestyy toukokuun lopulla ja teoksen koko nimi on Silver Lake By Esa Holopainen. Soololevyn ensimmäiset purot nimittäin alkoivat virrata, kun Holopainen työskenteli Tuska-festivaalin parikymppisten kunniaksi julkaistun Tuska20 – The Anniversary Song -kappaleen kimpussa. Tunnelma lämpenee entisestään, kun Amorphiksen soolokitaristina maailmanmaineeseen jo 1990-luvulla noussut Esa Holopainen avaa kannettavan tietokoneensa ja alkaa esitellä valikoituja näytteitä Storm-kappaleen musiikkivideon kuvauksista. Melodinen ja tarttuva Storm on ensimmäinen lohkaisu Esa Holopaisen pitkään odotetulta omalta albumilta. Jossakin projektin vaiheessa aloimme miettiä, että meidän pitäisi jonakin päivänä tehdä enemmänkin yhteistyötä, muistelee Holopainen. – Kun Storm alkoi viime vuoden loppupuolella valmistua, pistin aihion Alexille. Se olisi tuntunut hölmöltä ja teennäiseltä, kitaristi naurahtaa. Reissukärpänen istahtaa saman tien olkapäälle, kun ruudulla vilahtelee eeppisiä kuvia auringon paahtamilla rantakallioilla fiilistelevästä raspikurkkuisesta laulajasta Håkan ”Nordman” Hemlinistä. Täytyy kyllä sanoa, että meinasin tipahtaa tuolilta, kun tyrkkäsin kappaleen soimaan. Minulla oli sellainen fiilis, että Alexi saattaisi kovana Dire Straits -fanina innostua biisistä... Minäkin olisin voinut lähteä kuvausreissulle Kanarialle, naurahtaa kitaristi. Palataan Stormin äärelle. Nyt pitkäaikainen Amorphis-kitaristi julkaisee monimuotoisen ja huippulaulajilla kruunatun debyyttisoolonsa, eikä taiteilijan sävellyskynä osoita ainakaan tylsymisen merkkejä. – Videossa nähdään myös soitto-osuuksia, mutta valitettavasti ne taltioitiin green screenin edessä Helsingissä. Ja niinhän siinä kävi, että Alexilta tuli saman tien aikamoista hehkutusta, sanoo Holopainen. Hänen poismenonsa on minulle edelleen todella kova pala. – Kun valmistelimme juhlabiisiä Sonic Pumpilla, studion isäntä ja Tuska-kappaleen tuottaja Nino Laurenne tuli minulle vielä aikaisempaakin tutummaksi. esa holopainen -taitto_converted.indd 38 esa holopainen -taitto_converted.indd 38 6.5.2021 16.06 6.5.2021 16.06. – Diggaan Stormista erittäin paljon, mutta biisin kuunteleminen on minulle aika hankalaa, sillä se tuo hyvin vahvasti mieleeni pitkäaikaisen ystäväni Alexi Laihon. – Samoihin aikoihin Alexi lähetti minulle Bodom After Midnightin juuri nauhoitetun Paint The Sky With Blood -biisin. Minähän olen aina ammentanut ideoita luonnosta ja tässäkin mielessä Silver Lake tuntui varsin osuvalta valinnalta. Miksi biisi tuo Laihon mieleen. Se kuulosti – ja kuulostaa – aivan tolkuttoman kovalta! Yllin kyllin aikaa Otetaanpa tässä vaiheessa hieman takapakkia ja mennään alkuvuoteen 2017 – Silver Lake By Esa Holopainen -albumin alkulähteille. – Ja kuinka sitten kävikään... – Levylle piti siis keksiä jonkinlainen otsikko ja jossakin vaiheessa mieleen tuli sanapari Silver Lake. Elettiin maaliskuun loppua 2020, kun Ninolta kilahti viesti: ”Miltä tilanne näyttää. – Debyyttisingle viimein ilmestyvältä ensimmäiseltä soololevyltä... Olisikohan nyt sinun soololevysi aika?” Teksti: Timo Isoaho SOOLOILUA ILMAN JARRUJA 38 SOUNDI Esa Holopainen on kirjoittanut valtavan määrän raskaan rockin merkkiteoksia menneiden vuosikymmenien aikana. – En todellakaan halunnut julkaista levyä omalla ristimänimelläni. O n sydäntalvi 2021. Helsinki painii lumiinfernon kourissa, mutta Kalasataman laitamilla sijaitsevan Sonic Pump -studiokompleksin viihtyisässä tarkkaamossa ei onneksi tarvitse pelätä pakkasherran puremia. Onhan se aikamoinen merkkipaalu, sanoo Holopainen
– Kingston Wall oli täydellinen trio ja yhtyeen soundi oli äärimmäisen tun nistettava. Nick Cave & The Bad Seeds: Push The Sky Away – Push The Sky Away on hieno albumi, jonka tahdissa voi leijailla rauhallisiin sfääreihin. Inspiraation lähteillä MITKÄ TEOKSET OVAT VUOSIEN AIKANA INSPIROINEET ESA HOLOPAISTA JA ERITYISESTI HÄNEN SOOLO ALBUMIAAN. Isommassa kuvassa täytyy sanoa, että Justin Sullivanin rehellinen ja paikoin varsin raaka tulkinta yhdistettynä hyp noottiseen postpunkiin toimii aina. Erityisesti albumin päätösnumero Echoes on biisi, jonka pariin huomaan edelleen päätyväni tuon tuostakin. Albumi on täynnä mie lettömän hienoja teemoja, ja yksittäi sistä kappaleista esimerkiksi Aamu lakeuksilla on suomalaista tunnelmaa parhaimmillaan. Osansa on toki The Bad Seed sillä: eihän sellaisen yhtyeen kanssa voi rysäyttää metsään. Anssi Tikanmäki: Maisemakuvia Suomesta – Maisemakuvia Suomesta on ikiklas sikko, ja levyä on kuunneltu esimer kiksi Amorp hiksen rundeilla lukemat tomia kertoja. Kingston Wall: II – Olisi valtava vääryys mikäli en nos taisi Kingston Wallia mukaan tälle lis talle. New Model Army: The Love Of Hopeless Causes – Kun mietin erityisesti komppiosastoa niin New Model Army on vaikuttanut Silver Lake levyyn aika paljonkin. LÄHDETÄÄN KATSOMAAN. Ainakaan pahasti! SOUNDI 39 K u v a: Sa m Ja m se n esa holopainen -taitto_converted.indd 39 esa holopainen -taitto_converted.indd 39 6.5.2021 16.07 6.5.2021 16.07. Pink Floyd: Meddle – Meddle on edelleen yksi kaikkien aikojen inspiroivimmista ja hienoim mista levyistä. Nick Cave on myös loistava esimerkki artistista, jonka musiikillinen taso tuntuu vain parantuvan vuosien vieriessä. Yksikään toinen suomalainen bändi ei ole tehnyt minuun niin vahvaa vaikutusta. Pete Walli, Jukka Jylli ja Sami Kuoppamäki olivat myös lavalla omaa luokkaansa, ja keikkojen intensi teetti oli aivan käsittämätön. Peter Lerchen kitara soi siinä lähestulkoon täydellisesti
– Apprenticestä ja knoppitiedosta puheen ollen: albu milla viimeiseksi soiva melodiapätkä toimii myös levyn intron kantavana teemana! 40 SOUNDI Kappalemateriaalin vaihtelevuus oli Esa Holopaisen soolo albumin keskeisin lähtökohta. – Toisaalta sävellystyylini on vuosien aikana muovau tunut sellaiseksi, että jo varhaisista biisiaihioista löytyy melko selkeä säkeistö, kertosäe ja niin edelleen. Viime vuoden keväällä tilanne kuitenkin kääntyi päälaelleen ja yhtäkkiä käsissä oli yllin kyllin aikaa, sanoo kitaristi. Kun nyt palautat mieleesi projektin käynnistysvaiheen, miten tarkka mielikuva sinulla oli tulevasta levystä. Miten muut solistit päätyivät mukaan. Kun sitten sävelsin The Sentiment biisin, tajusin he ti, että Jonaksen tulkinta kruunaisi tämän jutun. Esimerkiksi Sol berg purkitti lauluraitansa Emperorkippari Vegard ”Ih sahn” Tveitanin studiossa Notoddenissa, keroo Holopai nen. Sama juttu Anneken suhteen: hän on vanha frendi ja karismaattinen taiteilija. Onneksi hän lähti innolla mukaan niin The Sentimentiin kuin le vyn päättävään Apprenticenumeroonkin. – Myös lähtökohdat olivat täysin tapauskohtaisia, sillä jotkut solistit halusivat kirjoittaa omat sanoituksensa ja säveltää laulumelodiat, kun taas toiset pyysivät tekstejä ja laululinjoja minulta. – Palapeli oli lopulta aikamoinen, sillä jokaisen solistin kohdalla piti toimia omalla tavalla. Vesa-Matti Loiri kuunteli Alkusoinnun demon ja lupautui mukaan.” K u v a: Ju u so So in io esa holopainen -taitto_converted.indd 40 esa holopainen -taitto_converted.indd 40 6.5.2021 16.07 6.5.2021 16.07. Toisin sanoen solistien mukaan pyytäminen tuli ajankohtaiseksi varsin pian levyprojektin alkamisen jälkeen. Loiri astuu kuvioon Valmiin albumin laulajalista näyttää komealta. Oli muuten kin hienoa saada mukaan yksi naissolisti, nyökkää Holo painen. Bändi on vienyt käytännössä kaiken ajan, enkä ole ehtinyt aja tellakaan oman levyn tekemistä. Jo maini tun Hemlinin lisäksi mukana ovat Amorphiksen Tomi Joutsen, Katatonian Jonas Renkse, Leprousin Einar Sol berg, Soilworkin Björn ”Speed” Strid ja monissa kokoon panoissa vaikuttanut Anneke Van Giersbergen. Osa taltioinneista teh tiin Sonic Pumpilla, kun taas ulkomaalaiset muusikot nauhoittivat omat osuutensa tahoillaan. – Jonas Renkseä taas en tunne ihan niin hyvin, mutta olemme toki törmäilleet usein festareiden bäkkäreillä ja muualla. Myös solistijoukko löi oman leimansa Silver Lake -levyn musiikkiin. – Ajoitus oli mainio senkin puolesta, että tietokoneeni uumenissa oli muutamia biisiraakileita, jotka eivät tuntu neet sopivan Amorphikselle. Samalla tuli selväksi, että Nino äänit tää, miksaa ja tuottaa levyn. Jonkun mielestä voi olla hämmentävää, että Amorphis kollega Tomi Joutsen laulaa myös soololevylläsi. – Amorphis on kiertänyt Soilworkin ja Leprousin kanssa, joten Einar ja Speed ovat vanhoja tuttuja – ja tietenkin suurenmoisia laulajia. – Homman pointti on siinä, että halusin soololevyni laulajiksi omia suosikkejani, ja Tomi lukeutuu itseoikeu tetusti siihen joukkoon. Olen aina digannut kovasti hänen laulusoundis taan. 40 SOUNDI Tässä vaiheessa kaikki Amorphiksen keikat olivat siir tyneet tai jopa peruuntuneet vakavaksi muuttuneen ko ronatilanteen takia, eikä Holopaisen tarvinnutkaan juuri pohtia vastauksen sävyä. – Eihän minulla ollut ihan alussa mitään tietoa loppu tuloksesta! En tiennyt edes sitä, että tuleeko biiseihin laulajia vai pidetäänkö musiikki täysin instrumentaalina, naurahtaa Holopainen. Ei mennyt aikaakaan, kun käärimme hihat ja aloimme hahmotella kokonaisen albumin tekemistä. – Amorphis on ollut oman musiikillisen tekemiseni kes kiössä viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan. ”Silmiin osui Eino Leinon kirjoittama runo, joka kertoo maailman synnystä ammoisina aikoina. Lähetin aihiot Ninolle, ja hän nosti peukun ylös saman tien
Se on toki sitten kokonaan toinen kysymys, milloin niille löytyy aikaa... W A N H A T Y O S K I . Jos joku aihio alkoi tekemisen edetessä vaikuttaa ”yllättävänkin popahtavalta” niin emme todellakaan lähteneet painamaan jarrua vaan pyrimme viemään ideaa entistä pidemmälle. Se oli yksi niistä aivan erityisistä hetkistä, jolloin Silver Lake -levyn tekeminen tuntui hemmetin hyvältä idealta. 6 . Ja kolmannen. – Valmistelutyö oli niin hemmetin kivaa, että haluaisin ehdottomasti tehdä toisenkin levyn. Osuvana esimerkkinä voi mainita Alkusoinnun, josta löytyy niin kitara-, kosketinkuin saksofonisoolokin. – Tekstit ovat hyvin vaihtelevia. F I L A 5 . Hän taltioi pannut muun muassa levyn raskaampaan osastoon kuuluvaan In Her Solitude -kappaleeseen, ja Sampo innostuikin tyylilajista sen verran kovasti, että hän marssi kauppaan ja osti itselleen tuplapedaalin! Levyn kaikki kitaraosuudet puolestaan ovat ei-niin-yllättäen Esa Holopaisen käsialaa. F I S I B E L I U S K A T U 2 8 , 4 9 4 H A M I N A + 3 5 8 4 4 7 9 5 5 3 8 • T Y O S K I @ W A N H A T Y O S K I . A A R N E T E N K A N E N 1 0€ P E 2 5 . Biisimateriaalin vaihtelevuus oli eräs albumin keskeisimmistä lähtökohdista ja tavoitteista. Saako sooloprojekti jatkoa jonakin päivänä. – Oma lähtökohtani oli varsin toisenlainen, sillä kannustin levylle pyydettyjä muusikoita soittamaan. T U R M I O N K Ä T I L Ö T 2 0€ L A 1 9 . Esimerkiksi Storm kertoo omien juurien löytämisestä ja niiden arvostamisesta, kun taas toisaalla puhutaan vaikkapa mielenterveyden järkkymisestä tai myyttisistä luontoteemoista. – Yhtä lailla halusin antaa mahdollisimman paljon liikkumatilaa itse biiseille. 6 . H A P P O R A D I O 2 0€ J U H A N N U S A A T T O L A 2 6 . Paljon liikkumatilaa Jos Silver Lake -levyllä esiintyvien solistien lista on vaikuttava, samaa voi sanoa myös albumin muusikoista. Hänen nimensä on Vesa-Matti Loiri. – Toki myös sellainen one off -soolokeikka, jossa nähtäisiin mahdollisimman monta levyllä esiintyvää laulajaa, olisi älyttömän nasta juttu. Loiri kuunteli Alkusoinnun demon ja lupautui mukaan. E R J A LY Y T I N E N 2 0€ A V A J A I S E T P E 1 1 . 6 . T B A J U H A N N U S P Ä I V Ä K E S Ä T E R A S S I KOT I T EO L L I SU U S T U R M I O N K ÄT I LÖT H A P P O R A D I O esa holopainen -taitto_converted.indd 41 esa holopainen -taitto_converted.indd 41 6.5.2021 16.07 6.5.2021 16.07. Heidän julkaisuillaan ei todellakaan jätetä epäselväksi, kuka on albumin ehdoton stara, hymähtää Holopainen. 6 . Millaisissa aihepiireissä albumin sanoitukset ylipäänsä liikkuvat. 6 . K O T I T E O L L I S U U S 2 0€ L A 1 2 . Aloin saman tien etsiä sopivaa tekstiä ja pian silmiin osui Eino Leinon kirjoittama runo, joka kertoo maailman synnystä ammoisina aikoina. 6 . Biisi oli pitkään puhdas instrumentaali, mutta jossakin vaiheessa Nino heitti ilmoille ajatuksen Veskun kysymisestä mukaan. Jos niin mukavasti käy, uuden soolomateriaalin tekeminen ei ole mahdollista pitkään aikaan, sanoo Holopainen. J U K K A P O I K A 1 5€ T O 2 4 . 6 . – Kun rockmusiikin ystävät ajattelevat kitaristien soolojuttuja niin aika monen mieleen tulee Steve Vain ja Joe Satrianin kaltaisten herrojen levytyksiä. Albumin äänitaiteilijoiden joukosta löytyy myös melkoinen jokerikortti. Ehkä sitten jonakin päivänä! W W W . 6 . Amorphis on parhaillaan valmistelemassa ensi vuoden alkupuolella ilmestyvää uutta studioalbumia, ja toivon mukaan pääsemme levyn julkaisun jälkeen tien päälle. Mukana ovat muun muassa HIMissä pitkään rumpuja soittanut Mika ”Kaasu” Karppinen, Bodom After Midnightin kosketinsoittaja Vili Itäpelto ja monissa liemissä keitetty basisti Pasi Heikkilä. B A T & R Y Y D 1 0€ P E 1 8 . – Loiri on äänessä Alkusointu-nimisessä kappaleessa. – Kaasun ohella rumpalina ja perkussionistina toimii Egotripistä tuttu Sampo Haapaniemi. Ja soittamaan lisää
Danny soitti aikoinaan muun muassa Brian Setzerin kanssa ja tuohon aikaan – siis 2013 – hän vaikutti The Head Cat -yhtyeessä Lemmyn ja Slim Jim Phantomin kanssa. Rundien päätyttyä yhtyeen valot kuitenkin sammuivat ja hiljaisuuden verhot pysyivät paikoillaan aina alkuvuoteen 2020 asti. – Tehdään vaellus kohti The 69 Catsin uutta Seven Year Itch -studioalbumia, ja lähdetään liikkeelle vuodesta 2013, aloittaa laulaja. Pitkäksi venähtänyt viikonloppu sai arvoisensa päätöksen, kun Jyrki 69 ja Danny B. Harvey päättivät perustaa uuden yhtyeen. Päivän päätteeksi istahdin kattoterassille ja parin virvokkeen innoittamana lähetin viestin losangelesilaisen Cleopatra Recordsin tutulle pomolle Brian Pereralle. Hymy herkässä Transylvanian Tapes vei The 69 Catsin tien päälle ja yhtye kiersi muun muassa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. jyrki 69 -taitto_converted.indd 42 jyrki 69 -taitto_converted.indd 42 6.5.2021 16.08 6.5.2021 16.08. Kirjoitin tähän tapaan: ”Terveisiä Memphisistä! Nyt olisi aika tehdä vanhaa kunnon rock’n’rollia. – Aloimme illan mittaan puhua The 69 Catsin toisesta albumista, ja jo tuolloin päätimme laittaa seuraavalle levylle omia biisejä. Ei mennyt aikaakaan, kun tummanpuhuva kaksikko törmäsi toisiinsa Kiireisempi kuin koskaan The 69 Eyesin tulevat kuviot, The 69 Catsin tuore albumi, uusi soololevy, vierailuja muiden pitkäsoitoilla, elokuvaprojekti... Ensimmäiset kaksi julkaisua – Bad Things -ep (2013) ja Transylvanian Tapes -debyyttialbumi (2014) – sisälsivät lähinnä lainakappaleita, ja biisien tyylikirjo ulottui rockabillystä 50-lukua henkivään rock’n’rolliin ja goottihenkiseen punkiin. – The 69 Catsiin lähtivät mukaan Blondien rumpali Clem Burke ja muun muassa The Crampsin riveissä soittanut Scott ”Chopper” Franklin. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti ja kuva: Timo Isoaho S ähkökitara ampuu tulikivenkatkuisia riffejä, läskibasso nakuttaa jalan alle porautuvaa rytmiä ja pahaenteiset rummut kolisevat kuin viimeistä päivää. Tuleeko mitään ajatuksia mieleen?” – Kohta Brian toimitti minulle kitaristi Danny B. – The 69 Eyes teki USA:n-kiertueen tammi-helmikuussa, ja Danny saapui katsomaan Austinin-keikkaa, kertoo Jyrki 69. Pauhun yllä kaikuu tumma ääni: ”When she’s dancing on my grave / She’s on fire.” She’s Hot -kappale ei jätä arvailuille paljonkaan varaa: Jyrki 69:n aikoinaan perustama goottihenkinen rock’n’rollbändi The 69 Cats on palannut seitsemän vuoden hiljaiselon jälkeen. Harveyn yhteystiedot. Suunnitelma piti kalkkiviivoille asti, sillä lopulta kelpuutimme mukaan vain yhden coverin eli Post Malonen Hollywood’s Bleeding -levyn nimiraidan. – Olin tuolloin pyhiinvaellusmatkalla Elviksen maisemissa Memphisissä, ja kävin katsomassa Gracelandia, Sunstudiota ja muita maamerkkejä. Holly woodissa. Lukemattomat muusikot ovat lamaantuneet musertavan koronataakan alla, mutta Jyrki 69:n kalenterista ei ole merkintöjä puuttunut
– Nyt täytyy malttaa, mutta lähdemme rundille ennemmin tai myöhemmin, painottaa laulaja. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että The 69 Cats ottaa jatkossa suunnan kohti 60-luvun garagerockin maailmaa! Soolon paikka Jyrki 69 ei ole odottanut maailman avautumista ja esimerkiksi The 69 Catsin keikkoja toimettomana. Ensi syksynä ilmestyvän American Vampire -soolon ensimmäinen singlelohkaisu saapuu markkinoille kesäkuussa. Luvassa on tummasävyinen versio Jefferson Airplanen vuonna 1967 tunnetuksi tekemästä White Rabbit -kappaleesta. Päinvastoin. Se oli kieltämättä varsin hektinen tapa aloittaa pandemiavuosi. – Moni ei taida tietää sitä, että olen todella kova Jefferson Airplane -fani. – Cleopatra Recordsin alaisuudessa toimii myös leffayhtiö nimeltään Cleopatra Entertainment, ja he ovat pyytäneet minulta elokuvakäsikirjoitusta. – Viime vuonna Cleopatra Recordsilta tuli kysymys, että tehtäisiinkö toinen soololevy. Se koostui täysin Johnny Lee Michaelsin sävellyksistä. The 69 Eyes valmistelee parhaillaan ensi vuonna julkaistavia uusia kappaleitaan ja erilaisia fiittauspyyntöjä putkahtelee sähköpostiin tuon tuostakin. Se ei tietenkään ole koskaan haitannut diggailua, että yhtyeen perustajiin kuului psykedeelisen kitaransoiton pioneeri, suomalaisia sukujuuria omaava Jorma Kaukonen, sanoo Jyrki 69. Pitkäsoiton tekeminen oli hieno kokemus meille molemmille, taustoittaa Jyrki 69. Olenkin törmännyt kommentteihin, joissa todetaan rumpalin kuulostavan ihan Rat Scabiesilta... Kun The 69 Catsin paluu sinetöityi, ryhmän aikomuksissa oli tehdä iso kiertue heti pitkäsoiton ilmestymisen jälkeen. No, se ei ole mikään ihme, nauraa Jyrki 69. Pitää myöntää, että olen joskus kuullut huonompiakin ideoi ta! – Aloimme sitten pohtia sovitusta ja päädyimme siihen tulokseen, että 80-luvun The Sisters Of Mercystä vaikuttunut versio saattaisi toimia aika hyvin. Lukkoon lyötyjä suunnitelmia ei tällä hetkellä ole, mutta saattaa hyvinkin olla, että minulta ilmestyy jonakin päivänä suomenkielinen levy. – Olen viime vuosina haaveillut, että pääsisin laulamaan enemmän äidinkielellä. Kyseessä on belgialaisen new wave -yhtye The Neon Judgementin alkuperäisteos vuodelta 1981. Jyrki 69 on aikaisemman uransa aikana esittänyt suomeksi vain pari kappaletta. Palasimme Suomeen seuraavana aamuna viimeisellä mahdollisella koneella, ja nauhoitin pyydetyt lauluosuudet vielä saman iltapäivän aikana. Englanninkielistä laulettavaa sen sijaan näyttää riittävän monellakin sektorilla. He kaikki vaikuttavat myös Danzigin nykyisessä yhtyeessä. Kun kuulin esimerkiksi She’s Hotin miksatun version, hymy oli aika herkässä, sillä biisiä kannattelevasta Keith Moon -henkisestä rumpumyllytyksestä tuli mieleen The Damnedin ikoninen New Rose. Kappaleen tuottajaksi valikoitui Die Kruppsin Jürgen Engler ja mies tekikin odotetun kovaa jälkeä. Se on tällä hetkellä työn alla! ”Olen viime vuosina haaveillut, että pääsisin laulamaan enemmän äidinkielellä.” jyrki 69 -taitto_converted.indd 43 jyrki 69 -taitto_converted.indd 43 6.5.2021 16.08 6.5.2021 16.08. – Olen mukana ensi syksynä ilmestyvällä Vexi Salmen lauluja -tribuuttialbumilla, sanoo laulaja. – Jo mainittu Jürgen Engler taas poimi minut mukaan, kun Die Krupps päätti tehdä version Chinese Black -kappaleesta. Janne Saksan tuottamalta albumilta löytyy myös monia muita hämeenlinnalaistaustaisia muusikoita, kuten Paleface, Sani ja Freeman. Tuolloin elettiin maaliskuuta 2020, ja The 69 Eyes oli vielä Venäjän-kiertueen loppusuoralla, vaikka koko maailma oli jo käytännössä mennyt kiinni koronatilanteen vuoksi. Ihan kova ryhmä se onkin, sillä rumpujen takaa löytyy Johnny Kelly ja kitaran varressa vaikuttaa Tommy Victor. Siinäkö kaikki. Mietimme mahdollisia lähestymiskulmia ja päätimme valmistella albumin, jonka jokainen kappale on toteutettu eri artistien ja tuottajien kanssa. Kulisseissa on tapahtunut jatkuvalla syötöllä ja lähikuukausien aikana onkin luvassa monenlaisia esiintuloja. Vastasin myöntävästi. Ei suinkaan. Tekstissä nimittäin lauletaan sarjakuvista, pikku-Elviksistä ja monista muista läheisistä aiheista. – Se, että Vexin aikoinaan kirjoittamista, mutta syystä tai toisesta levyttämättä jääneistä töistä valikoitui minun esitettäväkseni kappale Nahkarotsi, tuntuu vähintäänkin sopivalta. – Opiskelin Hämeenlinnan lyseossa 80-luvulla, joten paikkakunnan sanoittajamestaria kunnioittavalle levylle pääseminen on suuri asia. Enemmän suomeksi Jos tekisimme vanhaa kunnon ostostv:tä, tähän kohtaan sopisi erinomaisesti lause ”eikä siinä vielä kaikki”. – Kun sooloalbumin materiaali oli mietintävaiheessa, Cleopatra Recordsin edustaja ehdotti White Rabbitin versioi mista Billy Idolin luottokitaristin Steve Stevensin kanssa. – Olen ollut mukana parissa erittäin mielenkiintoisessa projektissa. – Täytyy sanoa, että onhan kyyti kokonaisuudessaan aika kylmää, kun Ratin paukutus saa seuraa Kimin ruumisarkun muotoisen sähköläskibasson trademark-soundista ja Dannyn vuosikymmenten saatossa hioutuneista kitarakuvioista. – Englerin pyynnön ajoitus oli vähintäänkin mielenkiintoinen. – Ensimmäinen soololevyni Helsinki Vampire ilmestyi kesällä 2017. Jyrki 69:n lusikka on nimittäin viime aikoina uponnut moniin muihinkin keitoksiin. Olimme sitten lähdössä hotellilta keikkapaikalle, kun puhelimeen kilahti tiedustelu Chinese Blackin tekemisestä. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Juuri ilmestynyt Seven Year Itch esittelee myös kokoonpanon osalta uusiutuneen yhtyeen, sillä The 69 Catsin rytmiryhmän muodostavat tänä päivänä The Damnedin rumpali Rat Scabies ja Nekromantixin basisti Kim Nekroman. Laulaja kertoo, että jatkossa lista saattaa kasvaa. Mukana on esimerkiksi Marilyn Mansonin kanssa paljon työskennellyt Tim Sköld ja muita ansioituneita tekijöitä. – Rat nauhoitti omat osuutensa Lontoossa. – Kun aikaa on nyt ollut, olemme alkaneet puhua jo kolmannesta pitkäsoitostakin. Innostuin ajatuksesta saman tien. Samhainissa soittaneella ja Glenn Danzigin bändissä vuodesta 2006 vaikuttaneella basisti Steve Zingillä on yhtye nimeltään Blak29 ja hän kysyi minua fiittaamaan ryhmän tulevalle levylle
Mutta tämä biisijärjestys osoittautui kuitenkin parhaaksi, Mattila sanoo. Biisijärjestystä pohdittiin Jännite säilyy Throatin uutuus albumilla Smile Less. – Yleensä ne selkeimmät vitsit tulkitaan väärin, Juhakoski nauraa. Teksti: Jukka Kittilä THROAT ei edelleenkään saa syytteitä miellyttämisestä. Vedet syvenevät, hymyt harvenevat. Nyt haluttiin vähän haastetta alkuun, Mattila korostaa. Nyt voidaan väittää, että se oli harkittu juttu, kitaristi Aleksis Juhakoski sanoo. Biisiä treena tessa lähes koko yhtye turvautui tekemään muistiin panoja, että raken teet ovat varmasti kohdallaan. Smile Lessin miksasi jo Barebackin miksannut Andrew Schneider, jonka ansioluettelosta löytyy töitä Unsanen, Cult Of Lunan ja Cave Inin kanssa. Neuvoa ei noudatettu. – Mietinkin, että tämä tulee puheeksi. Conveyer Linen paikka levyn avaajana ei ollut itsestäänselvyys. – Sovitaan näin! Vaikka en sanoisi, että levy on enemmän tai vähemmän henkilökohtainen kuin aiemmat. Schneiderin neuvo oli, ettei Throat aloittaisi levyä kahdella hitaammalla biisillä. – Andrew ehdotti kakkosbiisiksi seuraavana sinkkuna julkaistavaa Vanilla Cutsia. ”T his time it’s personal.” Turkulaisen noise rock -yhtye Throatin Smile Less -levyn avausbiisin Conveyer Line säe kuulostaa lukuohjeelta. – Mietimme, että kun edeltäjä lähti pitkällä eepoksella, niin onko se juttu nyt tehty jo. Se ei olisi toiminut. 44 SOUNDI K u v a: Ja rk ko P ie ta ri n en throat-taitto_converted.indd 44 throat-taitto_converted.indd 44 6.5.2021 16.09 6.5.2021 16.09. Uusissa biiseissä on läsnä sama synkkä huumori, joka meillä on aina ollut mukana, mutta se ei ole enää millään tavalla alleviivattua. Jää kuulijan tulkittavaksi, onko siellä huumoria vai ei. Yhtyeen kolmas levy käy entistä kylmemmäksi. Säe korostuu, kun se on heti ekassa biisissä. – Karsitaan jyvät akanoista, Juhakoski tokaisee. Conveyer Line ja Grounding käynnistävät Smile Lessin pahaenteisen pidättyväisesti. Levyn nimi sen sijaan ratkesi vaivatta. Se napattiin pitkään siksikin, että myös edellisen levyn Bareback (2018) aloitusbiisi Safe Unsound oli selkeä poikkeama Throatin melurockista. Asioita on ilmaistu eri tavoin, mutta ne ovat ihan yhtä henkilökohtaisia, Mattila toteaa. Nimi istuu levyn otsikoksi siksikin, että vaikka miltei kaikki metalliseksi luonnehdittava on Throatin musiikista karissut, on Smile Less raskainta mitä yhtye on tehnyt. En sitten tiedä, miten meidän huumori muutenkaan avautuu bändin ulkopuolelle, Mattila sanoo. HYMY HYYTYY Deadpan-kappaleen säkeistä ”All you do is smile / A little less”. – Itse en ajatellut sitä sellaisena, laulaja-kitaristi Jukka Mattila myöntää. Nyt mennään syvissä vesissä. – Siitähän levyn nimi tulee
Äkkiä kävi kuitenkin selväksi, että se avaisi vinyylin b-puolen, Juhakoski kertoo. – Ja joita toiset puolet ei enää muistanut! Niitä biisejä ei ollut soitettu pitkään aikaan, eikä todennäköisesti tulla enää soittamaan. Ei välttämättä esitä kysymyksiäkään, kun ei meitä kiinnosta kenenkään vastaukset. Smile Lessin läpi kulkee jännite, joka ei purkaudu edes levyn päättävän Hospicen loppukohinaan. K uten Schneider, myös Smile Lessin Tonehaven-studiollaan äänittänyt Tom Brooke ja masteroinnista vastannut Carl Saff olivat työstämässä jo Barebackia. Throatin kokoonpano sen sijaan on muuttunut levyjen välillä. Yhtyeen hämmästykseksi maailman eri kolkista löytyy muutamia faneja, jotka ovat tatuoineet ihoonsa Throatin kansija paitataiteesta tutun kissamaskihahmon. Rakenne oli jo demovaiheessa lähellä lopullista. En miettinyt, miten biisi asettuu… – …Soitettavaan muotoon, Juhakoski täydentää. Kun Andrew aloitti studiopäivän, täällä oli jo myöhäinen ilta. Antti oli ainoa, joka pääsi biisin loppuun asti ja julisti, että nyt tietää, miten se menee. – Haluavatkohan nyt tatuoinneista eroon, kun me tehtiin tällainen levy, Juhakoski nauraa. Bareback oli basisti Lauri Leppäsen ensiäänite yhtyeen riveissä, Smile Lessillä debytoi rumpali Antti Kinnunen. Mutta uudella levyllä ei ollut tarvetta kauheasti räyhätä. Jos olisimme saaneet sen kuntoon, se olisi varmaan päätynyt levylle, Mattila kertoo. – Räjäytettiin se palasiksi. Biisissä on tasan yksi kohta sellaisena kuin se oli Bareback-sessioissa, Mattila sanoo. Mattila myöntää, että se oli yksi työläimmistä ottaa haltuun. Nythän se on pitkälti eri biisi, Juhakoski sanoo. – Demolla kokeilin vain, miten tämmöiset jutut sopivat yhteen. S mile Lessin pidätelty, hetkittäin räjähtelevä energia kiteytyy Dead paniin. – Shots oli osittain olemassa jo, kun teimme Barebackia. ”T his time it’s personal.” Vaikka Smi le Less on edeltäjiään sisäänpäinkääntyneempi, ei se peittele sanomisiaan. N oise rock ja post-hardcore saavat Smile Lessillä seurakseen postpunk-sävyjä. – Ehkä This Heatin ja The Soundin kaltaisten bändien voi sanoa vaikuttaneen, romanttisen post-punkin ei. Smile Less on sinänsä luonteva jatkumo Barebackille, post-hardcore raivaa lääniä noise rockilta ja melodioilla on entistä painavampi rooli. Smile Lessin meluisinta noise-äärtä vailla rockia edustaa kahdeksanminuuttinen Home Is Where Your Hurt Is. ”Levy ei esitä kysymyksiä, kun ei meitä kiinnosta kenenkään vastaukset.” SOUNDI 45 throat-taitto_converted.indd 45 throat-taitto_converted.indd 45 6.5.2021 16.09 6.5.2021 16.09. – Keikkojakin soitetaan usein selät kohti yleisöä. Single on myös konkreettinen silta Barebackista Smile Lessiin. Ja onhan se mahdollista soittaa keikoillakin. Miellyttämisen tarve ei ole koskaan läsnä, nyt entistä kauempana, Juhakoski sanoo. – Olen jälkeenpäin miettinyt, miten se levy saatiin tehtyä. Vastattiin, että okei, me seurataan sua, Mattila kertoo. Miten tuoreita vivahteita nyt haluaakaan luonnehtia, ja mihin rajan post-punkin ja goottirockin välillä haluaa vetää. Kun ne kuulostivat hyvältä, jätin ne siihen muotoon. Mahtaako löytyä Throat-faneja, jotka hakevat levyiltä ja keikoilta nimenomaan ratkaisuja. Muttei jatkumo suorin mahdollinen ole. Biisi on rakenteeltaan Throatille poikkeuksellinen. – Ajatus olikin nostattaa – ja sitten vetäistä takaisin alas. 5 -festivaalilla syksyllä 2019. Jotain Smile Les sin matskua oli silloin jo demotettu, ja tiedettiin, ettei ainakaan vanhojen levyjen suuntaan enää mentäisi, Mattila kertoo. Biisiä harkittiin hetkellisesti levyn avaajaksi. – Mutta se ei silloisella kokoonpanolla ja siinä muodossa toiminut. – Sen monipuolisuus saattaa manifestoitua eri tavalla livenä, Juhakoski toteaa. Tai goottisävyjä. Se vei tietyn aikakauden tappiinsa, sen jälkeen lähdettiin yksinkertaistamaan juttuja. Vuonna 2009 perustettu, 2013 Man hole-debyyttinsä julkaissut Throat paketoi ensimmäisen vuosikymmenensä Decade Of Passive Aggression -kokoelmalla ja kymmenvuotisjuhlakeikallaan Blowup Vol. – En oikeastaan kuuntele post-punkia, enemmän sitä goottisoundia, klassisimpia vanhoja bändejä kuten alkuaikojen The Curea, Sisters Of Mercyä, Bauhausia. Levyn pidätelty energialataus luo Throatin diskografialle uuden äären, jonka pidäkkeettömänä vastaparina toimii Short Circuit -ep (2015). – Sitä oli hauska tehdä studiossa. On kivempi jättää nälkä kuin vetää The Angel And The Gambleriksi ja jauhaa kertsiä kymmenen minuuttia, Mattila sanoo, viitaten Iron Maidenin ysärisingleen, joka on surullisenkuuluisa päättymättömästä kertosäkeilystään. Mikään biisi ei hyötyisi siitä, Mattila sanoo. – Andrew sai toiveistamme kiinni, seuraavissa versioissa kylmyys oli kohdillaan. Pehmeä ei ole biisiin istuva adjektiivi, mutta Shots on yhtä kaikki pehmeä lasku uuteen materiaaliin, josta ei muita samanlaisia rykäisyjä löydy. – Voi olla, että siinä vaiheessa, kun keikalle joskus päästään, ei mikään biisi enää kuulosta ihan siltä kuin levyllä, Mattila jatkaa. Neljä jätkää teki treeneissä muistiinpanoja vihkot ja kynät kädessä. – Eikä tarjoa ratkaisuja. Eikä siinä, tykkään Short Circuitista yhä ihan helvetisti. Ei me olla ikinä mietitty kenenkään reaktioita, Mattila toteaa. Eivät ne suoranaisesti Smile Lessiin vaikuttaneet, mutta ymmärrän mistä ihmiset puhuvat, jos mainitsevat levyn yhteydessä gootin tai post-punkin, Mattila toteaa. – Semmoisen tyypin kanssa olisi siisti jutella, Mattila nauraa. Tai siis Antti on sanonut, että sitten kun me soitetaan se, eli ilmeisesti me soitetaan se, Mattila sanoo. – Mutta se olisi antanut kokonaisuudesta vääränlaisen kuvan, olisi vain ampunut levyä omaan nilkkaan. Ensimmäinen single Shots edustaa selkeimmin sitä meluisaa rockia, josta Throat tunnetaan. Juhakoskelle se on kirskuvine pelteineen levyn ”Scott Walker -biisi”. Jos levyllä jotain post-punkia on, niin ei romantiikkaa vaan tyhjyyttä, Juhakoski sanoo. En osaisi tehdä sellaisia biisejä enää. Meille jäi muutaman tunnin aikaikkuna miksausten kommentointiin, Mattila kertoo. – Tai mitenkään järkeviin osiin! Mutta jos biisin olisi suoristanut, se ei olisi ollut enää niin hyvä. Edeltävä kertosäe ehtii enteillä melodisempaa purkautumista, Barebackin päättäneen Maritimen loppukitaroinnin sukuisesti. Haastetta toi aikaero Suomen ja Jenkkien välillä. Vaikka Home Is Where Your Hurt Is on yksi levyn poikkeamista, ei sen synty ollut poikkeava. – Kissamaskista saa muokattua vaikka jalkapallon, Mattila vinkkaa. Kertosäekin tulee vain kerran. ”Tämä voisi olla vähän kylmempi.” Lause muodostui miksausvaiheessa toistuvaksi ohjeeksi Schneiderille. – Olihan se tietynlainen vedenjakaja, kun Blowup-keikalle koottiin nopealla aikataululla biisejä, joita puolet bändistä ei ollut soittanut ikinä, Juhakoski sanoo
– Seremoniamestarina oli Tommy Tabermann, ja kuviossa oli mukana paljon muutakin väkeä. – Bändissä oli Affe, Jukka, Sumenin Jimi, minä ja Donnerin Otto. Ismo Alangon ja Jukka Orman myöhemmät vaiheet ovat siinä tapauksessa tuttuja nekin ja Affe Forsman on hänkin ollut aktiivinen omalla sarallaan. Oli tanssia, teatteria, ihan mitä vaan ja me soitettiin oma osuus aina sillä Bambi-yhtyeellä. Mutta mihin katosi Siekkareiden basisti Jouko Hohko. Meillä oli vierailijoita, kuten Jim Pembroke, Pelle Miljoona, Nurmion Hande, Alangon Ismo... Mies, joka oli yhtä olennainen palanen legendabändin kemiaa. K u v a: St ef an B re m er Hohko-taitto_c_converted.indd 46 Hohko-taitto_c_converted.indd 46 6.5.2021 16.10 6.5.2021 16.10. Koko ilta piti täyttää ohjelmalla. Soittajat saivat kuukausipalkkaa ja ohjelmassa oli kaikenlaista taiteen ja kulttuurin saralta. Orman kanssa hän oli mukana Edward Vesalan Sound & Furyn kiertueella. Helsingin kaupungin kustantama juttu kuulostaa ennakkoluulottomuudessaan nykyvinkkelistä suorastaan huimalta. Esityksiä oli joka viikko, oliko peräti yhdeksän kuukauden ajan. Tabermannilla oli aina joku vieras, jota hän haastatteli. Siellä oli erilaista ohjelmaa, esimerkiksi kun jengi tuli sisään, niin soitettiin nelistään tavarakärryssä ambientia marsilaispuvut päällä. –K un perustin perhettä, niin sen elättäminen musiikilla oli aika hankalaa. Eikä ollut sellaisia kuvioita, jotka olisi innostaneet. Aivan seinään soittohommat eivät loppuneet. Mies muistelee erityisen hyvillään Bambi-kokoonpanoa, joka toimi Kaapelitehtaan Siniset illat -tapahtumien housebändinä 1990-luvun alkupuolella. 46 SOUNDI SOUNDI 47 Teksti: Antti Luukkanen ”Pitää olla uskallusta, ei varmistelua” Sielun Veljien tarinan tietävät kaikki suomalaisen rockin täyden oppimäärän suorittaneet. Hohko muistuttaa, että hän soitti myös jakson Leningrad Cowboysissa. Siekkareiden jälkeen oli hankalaa löytää sellaisia juttuja, jotka olisivat tuntuneet sen arvoisilta, Hohko hymähtää. Jouko Hohko & Jukka Orman Taivaallinen Sotajoukko -kokoonpanolla Hohko tulkitsee vahvasti ja Orma on koonnut lujan muusikkonyrkin avuksi. Vanhat sielunveljet yhdistivät jälleen voimansa
Artisti kuitenkin muistuttaa, että mar ginaalissa tehdään edelleen musaa suurella sydämellä. Radiotoimittajista on tullut juontajia, musiikista metri makkaran kaltaista kulutustavaraa ja valtaosa keikkapai koista maakunnissa kasvaa horsmaa. Jos nyt kävisi niin, että olisi hyvä pöhinä, niin mikä ettei tehtäisi lisää kin, mutta pitkäsoittoon on aika pitkä matka. Kun toiminta on periodiluontoista, aikaa soittajalle jäi joka tapauksessa. – Tottakai se on ollut iso juttu. Tottakai nyt tuntuu siltä, että olisi kiva tehdä lisää, mutta toistaiseksi sellaista kamaa ei ole. TUORE JULKAISU ei kuitenkaan tar koita automaattisesti, että Hohkolta olisi tulossa täyspitkä sooloalbumi. Sen takia mun kannatti Rannanjärvi tehdä, että tämä toi biisiin uuden ulottuvuuden. – Koska sitä mallia ei enää ole. Millaista mu saa haluaisit esittää. Sielun Veljet on luonnollisesti jättä nyt Hohkoon suuren jäljen. Harvalla rockin parissa pitkän elämäntyön teh neellä on vuosikymmenten perspek tiiviä suhteessa musiikin ja muun työnteon välillä. Ensin mies sanoo, ettei ole oikeastaan edes ajatellut asiaa, koska ei itse ole varsinainen biisinkirjoittaja. Siinä bailaamisessakin voi olla syvällisempi vapautumisen aspekti. Lop pujen lopuksi on aivan sama missä so meen postatut selfiet ja kaverikuvat on otettu. Hohko itse aktivoitui Maanvaivassa, jossa hän toimi soittohommat taak seen jättäneenä pelkästään laulajana. Koetko että sinulla olisi jonkinlai nen artistiidentiteetti. Erityisen hyvillään hän on bändin vuonna 2011 tehdystä paluusta, jota valmisteltiin niin huolella, että kun ru peama oli lopussa, tuntui tuhlaukselta taas lopettaa. Keskustelu kääntyy siihen, mikä kaikki on muut tunut maan musiikkikentässä hänen edellisen aktiivikautensa jälkeen. Niinpä Tuomari Nurmion Hohkolle aikoinaan levytettäväksi tarjoama Rannanjärvi elää! tuntui menevän huk kaan. On klisee sanoa nykypäivän musaa laskelmoiduksi, mutta se on mitätöntä. Mun musiikilliset juuret on rock’n’rollissa ja bluesissa. JOUKO HOHKON aktivoitumista voi tarkastella monella tasolla. Jos siis lainkaan. Tällä hetkellä mies työskentelee Val lilan konepajan kiinteistöpäällikkönä. Hän sanookin asetta neensa tavoitteeksi kymme nen radio soittokertaa. Se vaatii vain molemmilta läsnä olon. Olin suorastaan liikuttunut, kun kuuntelin sitä. Pitäisi olla uskallusta eikä sitä varmistelun makua. – Se on se haaste. – Kyllä mä olen ollut hämmästyttä vän rohkea ihminen silloin, kun lähdin sellaisten mestareiden kelkkaan. – Mitä voisi tän koronan myötä toi voa on se, että ihmiset jotenkin kiin nostuisi kokemaan. En mä sitä niin tarkasti halua bluesiin leimata, viittaa Hohko Orman kirjoittamaan lennokkaaseen mediasaatteeseen. Se tuoreus tulee sieltä taiteesta. – Sielun Veljien tavoitteena oli ni menomaan vuorovaikutus ja sen hal linnoiminen keikkatilanteessa. Mitään tyhjänpäiväistä ei ole mielenkiintoa tehdä. HOHKO ON hyvin perillä siitä, että esittämänsä musiikki ei ole tämän hetken valtavirtaa. Sielun Veljet oli sikälikin Hohkolle jännittävä pesti hypätä mukaan, sillä mukaan liittyessään hän ei ollut kita ristina koskaan soittanut bassoa. Se voi silti olla hauskanpitoa. – Näiden kahden biisin tekemisen koin velvollisuudekseni. Biisiä ei saatu toimimaan, ja te kijä itse taltioi biisin. Tässä kyllä tähdet sattui pyörähtämään kohdalleen. Kaikilla oli hyvä draivi ja se kuuluu soitossa. – Se oli se juttu, miksi mä halusinkin tehdä sen. Teh tiin sitä kuitenkin yli kymmenen vuot ta. Olen aina kokenut laulamisen tulkitsemisena. Tulkinta on ollut vavahduttavaa, mut ta ei vielä mitään siihen verrattuna mi tä oli tulossa. – Lopputulos oli valtavan hyvä. – Kyllä se menisi sinnepäin mitä tossa singlelläkin on. ”Olin suorastaan liikuttunut, kun kuuntelin sitä. Siinä on ilmaisun voimaa joka osastolla. Tässä kyllä tähdet sattui pyörähtämään kohdalleen.” Hohko-taitto_c_converted.indd 47 Hohko-taitto_c_converted.indd 47 6.5.2021 16.10 6.5.2021 16.10. Hetken ai kaa asiasta juteltuamme käy ilmi, että verkot ovat kuitenkin biisien suhteen vesillä ja yhtä kappaletta on Orman kanssa jo vähän hahmoteltukin. Enkä tarkoita sillä poikkitaiteellisuut ta. Kun se virtaus kulkee, niin silloin viedään eikä vikistä. Pystyisi vaikuttamaan yleisöön ja yleisö pystyisi antamaan jotain myös esiintyjille. Musiikista lähte västä maagisuudesta ja siitä ympäris tön, artistin ja kuulijan määrittelemät tömästä yhteispelistä kiinnostuneita on huomattavasti vähemmän. Harvoin on kahden kappaleen mittainen julkaisu ollut pai noarvoltaan yhtä järeää kamaa. Nykyään on kummallisia perusteita miksi mennään katsomaan bändiä. Niinpä, pitää metsästää elämyksiä – mitä suurempia sen parempia. Toisaalta niin voi sanoa melkein kai kesta mitä on rockin alla. Mu siikin pitää haastaa myös tekijänsä. En ole koskaan soittanut niin hyvin. 46 SOUNDI SOUNDI 47 SEN SIJAAN Petri Peevon kanssa Duo Harjaterästä perustettaessa musiikki bisnes oli muuttunut jo niin paljon, että yhtyeestä perillä oli vain uskolli simmin Helsingin rockklubeja koluava väestönosa. Rannanjärvi elää! on toki Nurmion kin veivaamana aika heviä suomalaista kansanperinnettä, mutta Hohkon tul kitsemana ja Jukka Orman kasaaman Taivaalliset Sotajoukot yhtyeen (kita risti Orman lisäksi Anssi Nykänen rum muissa ja Jukka Jylli bassossa) käsissä tarinan lataus on niin maaninen ja suorastaan pelottava, että vetelät ovat loiskahtaa housuun. Kuluvan vuoden keväällä nimittäin Rannanjärvi elää! julkaistiin komeana kymppituumaisena vinyylinä bpuo lellaan uusiksi tehty Maanvaivalaulu Tuli on sun Herras. Tärkeintä on osoittaa olevansa siellä missä muutkin. Se on parasta mitä siinä touhussa voi kokea. Että se virtaus alkaisi. Pahinta taitaa olla, että on suuri määrä ihmisiä, jotka eivät enää edes tiedä mitä keikoilta hakea. Se ei haasta esiintyjää. – Mutta siihen ei ole enää paluuta, että ajat bussilla Haapavedelle keskelle metsää, lyöt kamat pystyyn ja huo maat Hhetken koittaessa, että tupa on täynnä. Kun otan puheeksi, siirtyikö hän Sielun Veljien jälkeen ”oi keisiin töihin”, hän kertoo tehneensä esimerkiksi rakennushommia Siekka reiden villeimpinä vuosinakin. Rea lismi ja korkealle asetettu rima pitävät kuitenkin huolen, ettei sooloa kannata ihan pian odotella ilmestyväksi. – Tämä oli valtavan hieno kokemus. Että sekä artistit että yleisö heittäytyisivät siihen koke mukseen. Handen tapa tehdä oli koko naan toisenlainen. Se oli äärimmäisen mielenkiintoista ja antoisaa. Se on vääjäämättömyys. Se voi nojata hyvinkin traditioon, koska musiikki nojaa aina traditioon
– Jossain kohtaa brittibluesukot oli kova sana, Peter Green yli muiden, mutta siitä se lähti yhä enemmän deltalle. 48 SOUNDI SOUNDI PB Teksti: Jussi Niemi V eljet ja sisaret, valoa näkyvissä! Jos suomi-reggaen aalto ja etenkin sen roots-pitoisuus on oudosti hiipunut parin viime vuoden aikana, niin nyt sydämellisesti tietoinen ja verbaalisesti oivaltava juuri-reggae nostaa profiiliaan Joonas Hauvelin Laulukirjalla. Tavallaan Trane on mun suurin idoli, vaikken vedä mitään sinnepäinkään. K u v a: Ju h o H o lv ia la Juurevan suomi-reggaen debytantti Joonas Hauveli haluaa tehdä elävää musiikkia eläville ihmisille. Joonaksen rytmisektio nimittäin koostuu afrofriikeistä. Siinä on torvisektiokin. Älkääkä antako liikuttavan taiteilijanimen hämätä. – Jäin Turun Konsiksessa opiskellessa kerran soittelemaan jotain takapotkua ja siihen tuli pari kaveria, jotka hyppäsivät bassoon ja rumpuihin. – Meillä oli Turussa sellainen bändi kuin How, What & Whykertajat. Oli mulla jazz-kausikin ja kuuntelen edelleen Coltranea ja muuta spirituaalista jazzia. Reggaehan on jamaikalaisten bluesia. Poimin joistain biiseistäsi, varsinkin Youtubessa olevasta Munaradion livesetistä, jossa esiinnyt yksin akustisen kitaran kanssa, vahvan blues-viban. Hänestä henkii aseistariisuva nöyryys, ja myötätuntoa ja positiivisuutta korostava arvomaailma on kohdallaan. Olen sen verran soittaja, etten oikein lämpene valmiiden rydimien päälle esiintymiselle. – Bob tuli vasta myöhemmin, mutta tietenkin sit kuuntelin sitä paljon, etenkin Jamaikan äänityksiä. Joonas joutuu laulamaan. Yrittelin sitäkin, mut mulla oli liian suuret luulot itsestäni, Joonas naurahtaa. Laulukirja on lupaava tapaus, mutta Joonaksen taustaan tutustuttuani veikkaan hänen käsialansa vain terävöityvän jatkossa. Kaverit alkoi sanoa mua Hauvaksi ja Hauveliksi. Joonas Kytömaa on saanut sen ihan luonnonmenetelmällä. Rokkikausi puolestaan sisälsi Hendrixiä, Led Zeppeliniä, Black Sabbathia ja muita ”blues-pohjaisesti psykedeelisiä bändejä”. Tärkeintä Joonakselle on ”70-luvun kultakauden roots reggaen jäätävä lataus”. – En ole mitään kuppikuntaa, mutta ehdottomasti ykseyden mies. Hauveli on poiminut matkan varrella koriinsa parhaita eväitä, kuten tunnin mittaiseksi venähtäneessä, miellyttävässä puhelinkeskustelussamme ilmeni. – Just niin, Joonas innostuu ja paljastaa pikkupoikana isän kanssa eräretkillä altistuneensa pahasti Lightning Hopkinsille, kantrille ja muulle rootsmusalle. Se jäi päälle, Joonas kertoo ja selittää saman tien, miten hän päätyi ensimmäiselle keikalle. Missio na on tehdä elävää musaa eläville ihmisille. Sinne mentiin ja siitä se käynnistyi. Tekstiensä rastavibasta huolimatta Joonas ei tunnustaudu rastaksi, mutta sanoo vähän ujostellen lueskelevansa ”isoa kirjaa” ja ottavansa sieltä oppia. Turun soittajakavereista syntyi Rytmirengit-bändi, joka mulla on edelleen. – Soundit vois olla raaemmatkin ja varmaan jatkossa onkin, mut me ajateltiin, että kun reggae on viestimusaa, niin viestin pitäisi mennä läpi kaikille eikä vaan jollekin eliitille. Olemme silti yhtä mieltä siitä, että tulevaisuudessa hänen pitää heittää pataan enemmän muitakin vaikutteitaan, kuten bluesia ja spiritual jazzia sekä Länsi-Afrikkaa. Vantaalta Turun kautta Rovaniemelle pesiytynyt kolmikymppinen laulajalauluntekijä-kitaristi tulee genren tunnetuimpien piirien ulkopuolelta ja seisoo omilla jaloillaan. Some-maailman ”digidoupin” hän kokee raskaaksi. Kitaraa soittava Joonas on ylpeä siitä, että on itse funtsinut myös bassolinjat, rumpukompit ja torvisovitukset levylleen. Siinä soiteltiin ja yks kaiffari sanoi, että sen pitäisi virittää Kokkolaan joku rytmimusa keikka ja että mennään vetämään reggaeta sinne. Reggae on viestimusiikkia joonas hauveli -taitto_converted.indd 48 joonas hauveli -taitto_converted.indd 48 6.5.2021 16.12 6.5.2021 16.12. Vaikka debyytin skank notkuu pääsääntöisesti vielä Bob Marleyn ja Wailersin hengessä, niin itse asiassa Joonas aloitti reggae-diggailun Congosin, Culturen, Israel Vibrationin ja vastaavien 70-luvun jamaikalaisten roots-lauluyhtyeiden tahdissa, kiitos erään musanörttikaverinsa
Mukana ovat muun muassa Jonas Renkse, Anneke van Giersbergen ja tietysti Tomi Joutsen. Levyn käynnistävä nimiraita ennustaa herkkäviritteistä kokonaisuutta, joka muistuttaa myös suomalaisen progen suuruuden päivistä. Holopainen siirtää musiikillisen arvomaailmansa myös soololevylleen, eikä hän oikeastaan voi eikä hänen tarvitse muuta tehdä. Holopainen on myöntänyt, että Amorphisfani voi tunnistaa yhtäläisyyksiä soololevyn ja Amorphis-julkaisujen välillä. Vaikka Holopainen selvästi arvostaa kappaleissaan selkeälinjaisuutta, sovitusten toisaalta pienimuotoisella herkkyydellä ja toisaalta suureellisuudella sekä näitä ansiokkaasti alleviivaavalla tuotannolla on keskeinen merkitys albumin yleisilmeen monumentaalisuudessa. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Levyarvostelut 5_21.indd 50 Levyarvostelut 5_21.indd 50 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24. Eikä Holopainen nytkään toiminut itse primus motorina levynteon käynnistämiseksi, vaan hankkeen tuuppasi hellästi liikkeelle tuottaja Nino Laurenne. Holopaista ei ole osannut mieltää taiteilijaksi, jolta varsinaisesti odottaisi soololevyä. Myös Renksen esittämät kappaleet saavat miehen äänestä aivan omanlaisensa säväyksen, koska laulajan tulkintaan astuu mukaan ajatus Katatonialle keskeisestä ahdistuksesta. Jos nyt pesäeroja hakemalla hakee, Silver Lake on monin paikoin popimpi ja kepeämpi. Holopainen on nokkela melodian kuljettaja ja pystyy pitämään suitsensa tiukalla päästämättä itseään rönsyilemään. Näin ollen Silver Lake on taitavasti järjestelty ja levyn kuunteleminen suoraan uudelleen tuntuu kuin luonnolliselta luupilta elämän unimaailmassa. Amorphis on musiikilliselta näkemykseltään sen verran avarakatseinen ryhmä, että Holopainen on saanut tyydytetyksi taiteelliset ambitionsa pitkälti pääorkesterinsa riveissä. K itaristi Esa Holopainen on tehnyt käytännössä koko muusikon uransa Amorphiksen riveissä, jota hän oli myös perustamassa reilut 30 vuotta sitten. Oikeastaan miehen olisi toivonut tarjoavan enemmän musiikkia, kun kerran toimeen ryhtyi, mutta kuten sanottu, levyn voi pistää soimaan täydellisen sujuvasti uudelleen. Kappaleissa on monin paikoin kuultavissa tunteisiin vetoavaa kansallisromantiikkaa, joka ei yhtäläisesti käy ilmi Amorphiksen levyiltä, mutta nousee Holopaisen soololevyllä merkittävään rooliin. Holopainen osaa arvostaa kokonaisuuksia. Näin ollen sävellysten perusajatuksen tarjoilu on selkeä ja sulavalinjainen, ja ympärille sijoitetut lisukkeet ja koristeet puolestaan antavat kuin huomaamatta oman merkittävän vivahteensa kappaleille. Kuitenkin on selvää, että soolollaan Holopainen on vapaa Amorphik50 SOUNDI Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen Esa Holopainen Silver Lake By Esa Holopainen Nuclear Blast ”Levyn käynnistävä nimiraita ennustaa herkkäviritteistä kokonaisuutta, joka muistuttaa myös suomalaisen progen suuruuden päivistä.” K u v a: Sa m Ja n se n sen kahleista ja on voinut säveltää ja sovittaa vapaammin. Merkittävimmän vierailun levyllä tekee kuitenkin Vesa-Matti Loiri, jonka puhelaulu Alkusoinnussa on pysäyttävä. Ei olisi ollut valtava yllätys, jos Holopainen olisi päätynyt instrumentaalialbumiin, mutta kyllä muilta raidoilta laulajatkin löytyvät. Silver Lake on kuitenkin hämmästyttävän lyhyt levy, sillä aisteja hivelevä äänimaisema kestää aika tarkkaan 35 minuuttia
MIKAEL MATTILA HHH SOUNDI 51 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin St. Tunnelma on – joko tarkoituksella tai tahattomasti – taltioitu albumille tarkasti. Vincentille alias Annie Clarkille paikan kitaramusiikin tulevaisuuden suunnannäyttäjien harvassa joukossa. Voi olla, että Daddy’s Home löytää arvostuksensa ja paikkansa ajan kanssa, mutta sen helmet tuntuvat olevan vielä hukassa. Levyn selkeitä tähtihetkiä on sinkkulohkaisunakin julkaistu Pay Your Way In Pain, jolla tarina etenee mykkäelokuvamaisesta kapakkapianosta Prince-henkiseen funkiin, jonka voisi kuvitella jollain tavalla sopivan myös Clarkin edelliselle albumille. Uudella levyllä Masseductionin futurismi saa väistyä aikamatkailun tieltä, mutta Daddy’s Home tuntuu ottavan vähintään pari askelta taaksepäin edeltäjäänsä nähden. Kaveri tekstaa: lähdetkö illalla Lasipalatsin Mbariin yksille. Hieman etäiseksi jäävä albumi ei tempaise mukaansa samalla tavalla kuin häpeilemättömän moderni Masseduction, vaan levyn loputtua kuulija tuntee olonsa pöllämystyneeksi. Retron tarkoituksenmukaisuutta puoltaa levyn ainut vierailija, Ootko valmis -biisin Jimi Tenor urbaanine huiluluritteluineen. Myös muut assosiaatiot vievät parinkymmenen vuoden taakse, mutta ulkomaille: Röyksopp, Róisin Murphy, Goldfrapp. 1990-luvun lopulla Warp Recordsille päässyt Tenor lienee ollut tuolloin cooleimmillaan. Käynkö katsomassa kapakkapianon takaa. Daddy’s Homen estetiikka on rakennettu hieman kierrätetyn tuntuisille elementeille: klassiselle rockille, olkatoppauksille, keskilännen tienvarsikapakoiden tunnelmalle – menneelle maailmalle, jota moni rock-fanikin tuntuu haikailevan. Avaus Miksi oottaisin sisältää kaiken olennaisen. Taskussa möllöttää banaanin värinen Nokia 5110. Omalla etunimellä tehty uutuusalbumi on tietenkin jotain tyystin muuta: se on eleganttia, hillittyä diskoa. Esimerkiksi Irti-kappaleella Malmivaara tuntuu täysin katoavan tamppauksen syöveriin, ja Ihan sama on nimensä mukainen välislovari. Malla Malla Solina Muun muassa Putouksesta tuttu Malla Malmivaara on miellyttävä poikkeus kategoriassa ”laulavat näyttelijät”. Tämä on raikkaan kuuloista housea tietotekniikkakuplan puhkeamisen kynnykseltä. Aurinko kimaltaa veden pinnassa ja Jätkäsaaren nosturit nousevat horisonttiin. Kovassa seurassa Malla ei tunnu halvalta kumisaapasversiolta ”mannermaisesta soundista”, vaan aidon uskottavalta tyylilajiverrokilta – se on kunnioitettavaa. Daddy’s Home ei ole huono albumi, mutta ei sitä tasoa, mitä Annie Clarkilta voi odottaa. Parhaimmillaan se on kuitenkin niin hyvää musiikkia, että sen toivoisi olevan muutakin kuin yhden albumin ja muutaman ennakkosinkun mittainen harraste. Daddy’s Homen suurin ongelma on mieleenpainuvien kappaleiden puuttuminen. Jopa hänen ensimmäinen kokeilunsa laulajana 11 vuoden takaisella Belle Who -projektilla oli tavallaan sympaattisen senaikaista tanssipunkia. Albumi tuntuu pettymykseltä mahdollisesti siksi, että sen ja edeltäjänsä kontrasti on niin merkittävä. Vincentin edellinen kokopitkä Masseduction hurmasi futuristisuudellaan itsensä Soundin toimittajien vuoden 2017 parhaaksi ulkomaalaiseksi levyksi. Nostalgialla, oli todellista tai keinotekoista, on valtava vaikutus ihmisen tunteisiin. Laadukkaasti tehtyä ”tällaista” suomalaissoundia ei todellakaan ole liikaa. Vincent Daddy’s Home Universal St. Soundeja on ruuvattu kohdilleen jo Belle Who -hommista tutun Jarkko Kumpulaisen kanssa. MIRKO SIIKALUOMA HH K u v a: M ic h ae l Z ac ke ry K u v a: K el m ih el m i Levyarvostelut 5_21.indd 51 Levyarvostelut 5_21.indd 51 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24. Mallan ääni kylpee kaiussa, biittipuoli kihisee ja kuplii kuin vissylasi. Siksi Malla tuntuukin lupaukselta. Esimerkiksi Sabrina on kansainvälisillekin klubeille kelpaava täysosuma, ja xoxo viettelee kuin aamuöinen katsekontakti konesavun läpi. Ajankuva tässäkin kuuluu: Mallaa voisi kuunnella, kun katselee Kaapelitehtaalla sijaitsevan työhuoneensa ikkunasta merelle päin. Valitettavasti artistin töitä on mahdotonta käsitellä vertaamatta niitä aiempiin tuotoksiin. Levyn viileää kimalletta himmentävät muutamat muut, turhankin säyseät biisit. Tässäkö tämä oli. Retroilu on hitti tai huti -peliä. Rock-artistien retrokokeiluista parhaana esimerkkinä viime vuosilta voi hyvällä syyllä pitää Arctic Monkeysin Tranquility Base Hotel + Casinoa (2018), jonka roolileikki onnistui auttamaan laulaja Alex Turnerin pois inspiraation umpikujasta. Masseduction takasi St
Pekka Nisu Papillon Kronik Pimeys väistyköön – tulkoon valo! Jos Papillonin premissi pitäisi lauseeseen tiivistää, voisi se olla tuo. Siihen homma jää, kuten valkoisella bluesilla on tapana tehdä. Usein niitä ei tule, sillä yksi riffi riittää – kunhan se on juuri se oikea. Burnsidelta kutsumanimen ”valkoinen poikani”. Harmi, että mukana on niin kovin paljon turhaa. Mukana on Nisulle luonteenomaisesti varsin perinteisiä asetelmia, mutta niiden raameihin on soviteltu tuoreita ideoita. Slide-kitaralla viiltelevä viiksihemmo Brown sai jopa pitkäaikaiselta mentoriltaan ja pomoltaan R.L. PEKKA LAINE HHH Levyarviot > ...hatunnoston kohteiden musiikissa oli selittämätöntä latausta... Kovasti Olavi Uusivirran ja Pariisin Kevään alkupään tuotannon tunnelmissa liihottava albumi on vahvimmillaan silloin, kun suuruudenhulluus on viritetty tappiinsa. Nisu olisi kaivannut rinnalleen jonkinlaista piiskuria puristamaan sävellysja lyriikkakynästä ne väkevimmät musteet pihalle. Vaikka kaikki paikalla olijat osaavat asiansa viimeistä kitaran murahdusta ja hoipertelevan funkya rummunlyöntiä myöten, ei tässä kovin syvälle päästä. Papillon on perinnetietoinen ja elämänjanoinen pop-rock-levy, jonka lämmin tuotanto luo tuntua ajattomuudesta. Delta Kream ei jamihenkisyydestään huolimatta ole löysä levy. Se välkehtii myös musiikissa. Se läikkyy soihduissa, siintää jossain tunnelin päässä ja uusiutuu dynamossa. Tätä kysymystä huomaan puntaroivani kuunneltuani The Black Keys -yhtyeen kymmenettä albumia. Burnside ja Junior Kimbrough ovat julkista tunnustusta paitsi jääneiden kollegoidensa kanssa kehittäneet tyylin, jossa olennaista on sähköinen ja äärimmäisen hypnoottinen tunnelma. Vaan eihän se Pimeys sieltä mihinkään katoa. Alan jo edesmenneet suurmestarit R.L. Ongelma on yksittäisiä kappaleita syvemmällä. Kun riffit saadaan niitattua kohdilleen, meno on rokkaavaa ja erittäin viihdyttävää. Antagonistikin olisi kätevästi tarjolla. Väitän, että etenkin jälkimmäisintä on tämän tapauksen kohdalla vielä luvassa: pitkään valtavirran suosiota väistelleen yhtyeen raunioista kohoaa sankari, joka nousee uusiin korkeuksiin. Se lymyilee nurkissa ja muistuttelee menneistä, houkuttelee luomaan sattumista tarinaa. Eli koolla on hyvä kopla, jolla on kaikki tarvittava tieto selkäytimessä. LASSI LINNOLA HHH K u v a: Te ro A h o n en K u v a: Jo sh u a B la ck W il k in s Levyarvostelut 5_21.indd 52 Levyarvostelut 5_21.indd 52 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24. Buukataan pari studiopäivää ja napataan mukaan lisäsoittajiksi basisti Eric Deaton ja kitaristi Kenny Brown – molemmat aitoja Mississippin räkäläskenen sisäpiiriläisiä. Tyhjänpäiväinen Dynamo kuulostaa jo edellä mainitun Uusivirran jämätuotokselta, eikä Kohta siellä -raidan lupaukset paremmasta jaksa innostaa. Papillon kuulostaa valoisan lisäksi vapautuneelta, mutta vapauden mukana sisään luikahti sen ikävä seuralainen, vaivattomuus. Bluesin toismaailmallisuudesta Delta Kream -sessioiden komean kuuloiseksi miksatussa tunnelmoinnissa ei ole jälkeäkään. Niin teki myös Pekka Nisu, sillä valo on yksi Papillonin pääteemoista. Tässä maailmassa The Black Keysit eivät ole tähtiä. Tämän hatunnoston kohteiden musiikissa oli selittämätöntä latausta. Kappaleet alkavat hiipimällä ja hortoillen, kuten Kimbrough-vainaalla aikanaan. Mississippin pohjoisosissa kehittynyt Hill Country -soundi antoi 1990-luvulla The Black Keys -miehille musiikillisen suunnan. Mississippin oikeassa sähkötranssibluesissa soi väkivaltainen uhkaavuus, huuruinen jurrisuus, lempeä mullan tuoksu, törkeä seksuaalivärinä ja mystinen, ikiaikainen väreily, joka vei kauas järjellisen maailman tuolle puolen. Blues ei ole tässä yhteydessä hähmäinen koodinimi epämääräiselle kolmen soinnun fiilistelylle. Rockstara-luokkaan noussut kaksikko on halunnut hoitaa omaa sieluaan palaamalla mutkattomamman levyntekemisen pariin. Näillä main ei lasketa tahteja eikä kytätä sointuvaihdoksia. Vaikka asetelma on herkullinen, jätetään Pimeys omaan arvoonsa ja keskitytään valoon. Auerbachin ja Carneyn sydän sykkii aivan tietylle bluesin koulukunnalle. Valo-teemaa mukaillen: kun yötä valaisemaan toivotaan roihuavaa soihtua, ei melko hyvä halogeeni – valontuotto-ominaisuuksistaan huolimatta – aja asiaa. 52 SOUNDI The Black Keys Delta Kream Nonesuch Riittääkö korvakarkki, jos sielu kaipaa ravintoa. Jonkun syksy, jonkun kevät on mainiota stadion-iskelmää, ja Springsteenin suuntaan kumartava Suomen kesä, osat 1 & 2 tarjoilee ennalta-arvattavia, mutta toimivia koukkuja. He ovat fanipoikia, jotka maksavat velkaa ja tekevät kunniaa. Delta Kream palauttaa Dan Auerbachin ja Pat Carneyn juurilleen tärkeimmän musiikillisen innoittajansa eli bluesin pariin
HANNU LINKOLA HHH Niko Ahvonen Tilanteen herrat Rockadillo Suomisoulin ykkösveljellä on uusi oiva bändi, jonka kanssa tiiviissä yhteistyössä syntynyt Tilanteen herrat vahvistaa sen, minkä fiksut jo tietävät. Kun genretoverit menivät sivariin tai totaaliin, Mä lähden himaan soi päällystön hyväksymänä saapumiserien lopettajaisissa. Pöytälaatikkoon jääneiden demojen sijaan voidaan puhua täysin valmiista levystä, joka on itse asiassa erittäin lo-fia ja polveilevaa The Creek Drank The Cradlea helpommin lähestyttävää musiikkia. Musiikin sielunlanka niputtaa yhteen niin 60-luvun suuret folk-revivalistit kuin heitä kannatelleen vuosisataisen perinnekertymänkin. SOUNDI 53 Eivät kuitenkaan kaikki koirat. Vaikka akustinen levy on pelkistetysti sovitettu, ovat sen soundit yllättävänkin selkeät ja ammattimaiset. Sille on maakunnissa kysyntää aivan kuten keskustapuolueella vaaliuurnilla. Bändin retrosoundi on sekin aito ja yhtye onnistuu kumartamaan menneelle olematta suora kopio mistään. Sävellyksinä ja sovituksina Tallahassee Recordingsin pelkistetyn kauniit biisit muistuttavat debyyttiä ja muutakin vuosituhannen vaihteen indie folk -skeneä, etenkin sen aikaisia Saddle Creek -bändejä. Kaiken kruunaa laulaja Jess, joka hallitsee instrumenttinsa ihailtavalla tavalla ja skaalassa löytyy. Vähenevässä määrin, mutta kuitenkin. Keskushyökkääjänä toimii kuitenkin isännän maneeriton laulu, joka rullaa luontevasti usealla eri vaihteella. Että juuh. Risteyksessä pitäisi yleensä valita suunta, mutta Life By Misadventurelta tuntuu puuttuvan päämäärä. Osasyynä tälle ovat löperösti sävelletyt ja yllätyksettömät biisit, joista esimerkiksi Changing Of The Guard on yhtä raikas kuin tunnin pannussa seissyt kahvi. Englantilaisartistin soulista tuntuu puuttuvan se sielu. Neljäs pitkäsoitto ei sekään hairahda polulta vaan kuljettaa melodisten, tarttuvien, psykedeelisten ja mystisten sävelteosten maailmaan. Irlantilaisvaikutteet ovat toki edelleen hyvin pinnassa ja sähkökitarat sitä vastoin on painettu alaspäin. Traditiovetoinen tulokas on ehkä Keskitalon muuta tuotantoa totunnaisempi, mutta samalla se on olennainen, eheyttäväkin näkökulma hänen muusikkouteensa. Levyn maukkaus juontuu paljolti myös bändin voimamiehestä, basisti Mitja Tuuralasta, joka on toisena tekijänä useassa biisissä sekä sovittanut ja tuottanut albumin. Lähimmäksi vilpittömyyttä osuvat Fall In Love Again ja All You Ever Wanted, mutta siihen ruusut ikävä kyllä jäävätkin. Äänimaailmaltaan se sijoittuu johonkin debyytin ja Brian Deckin tuottaman Our Endless Numbered Daysin (2004) välimaastoon. Vaikka tekstit ovat tummia ja soitto niukkaa, huokuu kaikesta ilmeinen lämpö. Jos levyn hyvät soundit tulevat yllätyksenä, niin tulee materiaalin vahvuuskin. Levyarvostelut 5_21.indd 53 Levyarvostelut 5_21.indd 53 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24. Omistautuneisuus puhuttelee silloinkin kun se jää esityksen tärkeimmäksi tasoksi. Hänen syvä ymmärryksensä mustasta amerikkalaisesta juurimusiikista valaisee hienosti yksityiskohtia. Tuut sä messiin. Huippupuhaltajista koostuvan torvisektion siunaama lämmin sointi koukkii vaivihkaa moneen suuntaan. Kaikkein kimurantimpia mutkia on tällä kertaa suoristettu ja turhat rönsyilyt sekä tempoilut jätetty minimiin, mikä tekee levystä helposti lähestyttävän. Sen edessä ei voi kuin antautua virran vietäväksi. New Songs For Old Motifs tunnustautuu simppeliksi balladilevyksi, jonka eleet ovat pieniä mutta viitekehys valtava. Blues ja soul ovat haastavia lajeja 2020-luvulla: kannateltavana ovat pitkät perinteet ja odotukset jonkin asian viemisestä tähän päivään. Aloituskappale Harmaa jätti tekee kunniaa Pohjanmaalle, sitten seuraa oodi Veskun lapselle. Kolmosbiisissä nostetaan ”yhdet Suomelle” ja elämänmyönteinen Äijä ja poika muistuttaa, että äijäksi saa kutsua vain sotaveteraania tai sankarihautuusmaassa makaavaa. Hiljaisen pöydän kuunteleminen on kuin bingoruudukon täyttämistä. NIKO PELTONEN H Joose Keskitalo New Songs For Old Motifs Helmi Levyt J. NUUTTI HEISKALA HHHH Klamydia Hiljainen pöytä läheltä orkesteria Usvaputki Joskus on hyvä poistua mukavuusalueeltaan ja tarkistaa, miltä Klamydian uusi levy kuulostaa. Joose Keskitalon uudelta levyltä hahmottuu samankaltainen prosessi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vertigo on alusta loppuun suvereenia toimittamista, jossa ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. Tilanteen herrat on erittäin radioystävällistä kamaa, mutta päinvastoin kuin suuresta osasta noin luonnehdittua musiikkia siitä puuttuu tyystin kylmä laskelmointi. Orkesteri pelaa äärimmäisen tyylikkäästi yhteen rytmiryhmän luodessa jämäkän mutta orgaanisesti hengittävän pohjan urkujen ilottelulle kitaran maustaessa kokonaisuutta. Samalla hän pääsi yllättäen lopullisesti sinuiksi juuriensa kanssa. Uudella Klamydia-levyllä semirivakka, semipunkahtava suomirokki soi aivan samanlaisena kuin ysärillä. Toki lauletaan myös runkkaamisesta pornon äärellä. Niko on tämän ajan funkympi ja rootsimpi Juha ”Watt” Vainio. MIKKO MERILINNA HHH Rag’n’Bone Man Life By Misadventure Sony Yksi hankalimpia dilemmoja, mitä musiikin parissa voi kokea, on se kun haluaisi todella kovasti pitää jostain artistista, mutta jokin vain hankaa vastaan. Karjalainen vaihtoi 15 vuotta sitten menestysreseptinsä amerikansuomalaisiin blues-kuvaelmiin. Bruce Springsteenin sävyjä sisältävä Queen Of Suffolk County vavisuttaa ja nimikappale tanssittaa shuffle-poljennollaan. Vaasalaisbändi loi maineensa kestosuositulla armeijalaululla 30 vuotta sitten. kuulostaa aivan joltain Philly soul -klassikolta, hilpeä Pidä mua kädestä kii panee rock steadyksi laulustemmoin ja levyn filosofisesti kovin kysymys Ihmisen laatu on myös sen funkyin veto herkullisesti luikertelevine wah-wah-kitaroineen ja klavinetteineen. Dropkick Murphys liikkuu edelleen yhteiskunnallisissa teemoissa ammattiyhdistysliikkeen puolesta, jokaihmisen asialla, päihdeongelmaa sanoittaen ja yksityistämistä vastaan, ja onpa väistyneelle presidentillekin suotu yksi pilkkalaulu: Chosen Few yltää majesteetilliseen, urheilulliseen vastustukseen. Sen parissa tulee mieleen Neil Youngin upeat Hitchhiker ja Homegrown, jotka jäivät 70-luvulla odottamaan julkaisua. Karhean kuvaston alla on sekä tietoa että ajatusta. Sam Beamin tunnistettavan omaperäinen melodiataju pilkottaa Tallahassee Recordsingsilla vasta ajoittain, mutta jokainen biisi on hyvä ja albumi on eheä kokonaisuus. Asenne on Dropkick Murphysilla edelleen täysin kohdillaan, mutta lievää toisteisuutta on uutuuslevyllä havaittavissa. Mikäli Muinaisten aiemmat levyt, eritoten edeltäjänsä The Horse And Other Weird Tales (2017) ovat tuttuja, on Vertigon äärellä kuin kotonaan. Taiteilijanimeä kantava Rory Charles Graham vuodattaa toisella albumillaan Life By Misadventure paperille varmasti aitoja tunteita. Kun räyhäkkyyttä miedonnetaan, on menetetty hieman ilmaisuvoimaa. VESA SILTANEN HHHHH Iron & Wine Archive Series Volume No.5: Tallahassee Recordings Sub Pop Iron & Winen Archive Seriesin viides osa sisältää kolme vuotta ennen debyyttilevyä The Creek Drank The Cradlea (2002) äänitettyä materiaalia. Hänen urbaani jokamies -tyyppisissä teksteissään on samanlaista terävänäköistä elämänmyönteisyyttä, jossa ei juhli kirkasotsainen naiivius, vaan itseironia ja myötätunto. Monissa levyn biiseissä rohkeimpia ratkaisuja edustaa kädenlämpöisen poprock-tuotannon taustalle laitettu kuoro. Voihan vanhakin koira kuulemma oppia uusia temppuja. Olennainen osa levyn kerrontavoimaa on sen henki. Historiallisten tarinoidensa äärellä Keskitalo on tavallista seesteisempi; sekä paljastuksen että sovinnon tehnyt. MIRKO SIIKALUOMA HH Jess And The Ancient Ones Vertigo Svart Kotimainen occult rock -yhtye ihastutti jo vuoden 2012 debyytillään ja on pitänyt linjansa tasaisen laadukkaana. Sen maaginen imu tempaa mukaansa ensikuulemalta, mutta levyltä löytyy uusia sävyjä vielä useammankin kuuntelukerran jälkeen. Vesku Jokinen kuvaa olevansa ”outo lintu elämän” ja ”musiikillinen pellonpeljätti”, mutta on tosiasiassa konservatiivisin suomalainen suosittu rockhahmo koskaan. JUSSI NIEMI HHHHH Dropkick Murphys Turn Up That Dial Born & Bred Säkkipillipunkkia puskee taas Bostonin suunnalta, joskaan punk ei enää määrittele Dropkick Murphysin kokonaissointia. Dropkick Murphys voisi ja voi keikkailla paikallisen irkkupubin nurkassa tai olympiastadionilla, niin kuuntelijaystävällistä bändin ulosanti on. Sävellykset hakeutuvat monesti kolutuille reiteille, mutta niiden mukaelmamaisuus osoittautuu ovelan syvälliseksi. Yhtyeen sävyihin on tullut lisää poppia ja balladejakin, kuten kymmenennen levynsä päättävä, koskettava Wish You Were Here todentaa. Olen potenut tätä ongelmaa Rag’n’Bone Manin kohdalla jo Human-hitistä lähtien: miehen ääni ja tyyli ovat kohdillaan, mutta se maaginen jokin loistaa poissaolollaan. Julkaistessaan ensimmäistä kertaa alkuperäismateriaalia englanniksi mies muodostaa perustavanlaatuisen suhteen ilmaisuaan halkoviin identiteetteihin
Iso yö vie sisäänsä eksyneen lempeällä mutta pitävällä syleilyllä toiseen todellisuuteen. Palais d’argile on poikkeuksellinen suoritus perinteisen rockbändin genressä vuonna 2021. Se riittää. Kysymys on jännitteiden rakentamisesta ja purkamisesta. Jos antaa Maa Ilmasta -yhtyeen komean soiton huuhdella mieltään, kadottaa ajantajun ja varsinkin anaalisen analysointitarpeen. Pariisilainen indiekvintentti on kasvanut kolmannella levyllään iholle tulevasta garage rockista monipolviseen ja eleganttiin, jopa progressiiviseen muotoon. Sisäänheittosingle Un Monde Nouveaussa kuulee toki MGMT:n kaleidoskooppisuutta ja hengästyttävän groovaavassa Écran totalissa James Murphyn maniaa. Levy ei tyhjene. PEKKA LAINE HHHH Lyijykomppania Tarpeettomia ikävyyksiä RAM Disc Jos johonkin voi luottaa, niin Lyijykomppaniaan, joka tarpoo raskain ja päättäväisin askelin, ehkä uppiniskaisestikin eteenpäin samaa polkua, jota se on kulkenut pian 40 vuoden ajan. Siksi sille toivoisi mainetta myös kielimuurin yli. Eli jos nämä nimet ovat soittolistoillasi arkipäivää, kannattaa Major Murphylle antaa mahdollisuus. Konseptitasolla meno on varsin progea: nuori yhtye maalailee instrumentaalimusiikin keinoin kuvia muistojensa Jyväskylästä. Tässä onnistutaan loistavasti. Pönttövuoren tunnelin täyttää mystinen humina, Kotikonnut soi pakahduttavaa nostalgista hehkua, uhkean synabasson tahtiin sykkivä Betoniviidakko saa pulssin kiihtymään ja Auringonpistos räjäyttää maiseman ulvovilla kitaroilla. Toisin kohdin yhtye ei oikein saa juonen päästä kiinni eikä pysty uuttamaan niihin sieluaan mukaan. Iso yö tihkuu intohimoa ja raikasta vilpittömyyttä. Feu! Chatterton onnistuu artikuloimaan levyyn ladatun tunteen, vimman ja musiikillisen sivistyksen ällistyttävästi. Tähän kun yhdistää basisti Lindströmin konstailemattomat ja iskevät sävellykset, osuu yhtye suoraan johonkin alkukantaiseen ytimeen, jota suomalaisuudeksikin voisi kutsua. Palais d’argilella on kaikki edellytykset kompastua pönäkkyyteensä: 70 minuutin eepos kokeilee kraut-kiitoa, 00-luvun konesäkätystä, Radioheadesoteriaa – heviriffejäkin. On sitä parempia ja paskempiakin cover-levyjä kuultu, mutta Monster Magnet menee kyllä nyt suurelta osin varsin kädenlämpöisillä linjoilla. Kaikkea on kohtuuttomasti – eniten onneksi tyylitajua. Ranskan tenori-Nick Cave. Ja kyllä sitä vaihteluakin löytyy riittävästi niiden tiukkojen raamien sisällä, jotka bändi on itselleen luonut. Kappaleet on miksattu yhdeksi jatkumoksi, jossa abstraktimmin liplattelevat osuudet rytmittävät pääteemoja. Jynkytyksen mestarit tarjoavat vain ja ainoastaan sitä, minkä parhaiten osaavat ja mitä kuulija odottaakin. Accessin kappalemateriaali ei aivan kanna koko pitkäsoiton mittaa, mutta sekaan on mahtunut myös todellisia täysosumia. Rumpali Moilasen tekstit kommentoivat nasevasti ja toteavasti ympäröivää maailmaa ja karua arkea ilman ylimääräisiä korulauseita sarkasmia ja mustaa huumoriakaan unohtamatta. Turha vertailu menneisiin kannattaa kuitenkin lopettaa heti ja mikäli Anssi Tikanmäen klassikko Maisemakuvia Suomesta pyrkii liian pontevasti esiin aivo-onkaloista, puhallan pilliin. Nyt bändin ”bunkkerilevy” on pelkkää lainakappaletta ja onnistuminen on keskimäärin ok, vaan ei mitenkään huikea. Yhtye kuuluu kuitenkin siihen mystiseen ryhmään, jolle muuttumattomuus ja kärjistetysti saman biisin toistaminen on vahvuus eikä moitittava asia. Iso yö ei jahtaa suurieleistä kansallisromantiikkaa. Kaiken ylle viiksekäs Arthur Teboul messuaa kosketusnäyttöjen takana lymyävistä rakkauksista kuin Brel tai Gainsbourg. 54 SOUNDI K u v a: Lu m i H ar ti k ai n en Maa Ilmasta Iso yö Luova Myönnetään. Kokonaismuoto ei tunnu teennäiseltä kvasitaiteilulta. Tarpeettomia ikävyyksiä on kokonaisuutena vahva ja linjakas, mutta biisitärpeiksi voisi nostaa vaikkapa Kuoleman eskadroonan, Tuhlaajapojan, Mummot naftaliiniin sekä Niksejä hevosen kengitykseen -instrumentaalin. Se tuo lauluihin katkeransuloa ja särmää. MIKAEL MATTILA HHHHH Major Murphy Access Winspear Major Murphy on pikkuhiljaa kasvanut kämppisten satunnaisesta jammailuprojektista täysipäiväiseksi bändiksi. Parempia verrokkeja lienevät kuitenkin Wilco, Teenage Fanclub tai jopa The Posies. Kenties Dave Wyndorf tovereineen on pyöritellyt osaa näistä enemmän tai vähemmän obskuureista huururock-kappaleista pidempäänkin, ainakin osa biiseistä tuntuu soljuvan varsin mukavasti samaan tapaan kuin aiemmin albumeille päätyneiden tapauksessa. Levyarviot > 54 SOUNDI ...onneksi Google Translate auttaa alkuun... Onneksi Google Translate auttaa alkuun. Jokainen loppu on uusi alku eikä mentaalimatka katkea ennen kuin on määrä. Tämä vilpittömyyden tunne onkin yksi Major Murphyn musiikkia kannattelevista tukipilareista – tässä yhtälössä ei ole mitään prosessoitua, vaan kaikki elementit ovat vahvasti maanläheisiä. Useampikin kappale menee vähän lätkytellen läpi soittaessa, mikä toki tämän bändin kohdalla tarkoittaa ihan asiallista meininkiä. Esimerkiksi Unfazed voisi hyvinkin olla The Byrdsin tai ELO:n katalogin kadonnut helmi. Asiaan vaikuttavat toki asema pioneerina sekä se, että se toistettava biisi toimii. Yhtyeen pelastaakin erityiseksi sen oma perintö: chansonlaulumusiikin teatraalisuus ja rikas melodiamaailma. Vaikka yhtyeen toiminta onkin joka sektorilla ammattimaistunut, löytyy siltä onneksi yhä alku-uraa leimannutta virkistävää sinisilmäisyyttä. KIMMO K. VESA SILTANEN HHHH Monster Magnet A Better Dystopia Napalm Space rock -veteraanit ovat onnistuneet albumeilleen ujuteltujen coverien kanssa varsin mallikkaasti. KOSKINEN HHH Feu! Chatterton Palais d’argile Universo Em Fogo Vuoden toistaiseksi paras ulkomainen rocklevy tulee Ranskasta. JARI JOKIRINNE HHH Levyarvostelut 5_21.indd 54 Levyarvostelut 5_21.indd 54 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24. Toisaalta siitä löytyy 90-lukulaista alternative-ajan karheutta, toisaalta taas 70-luvun ylitsepursuavaa melodista pehmeyttä. Loput kymmenen raitaa kiillottavat aika vähänlaisesti hienon bändin kilpeä, jos nyt eivät siihen kolhujakaan tee. Kitaristi Benjami Koskisen sävellyksissä Jyväskylä on ikuistettu unenomaisina ja lämpöä säteilevinä polaroidkuvina ja rakeisina lyhytelokuvina, ei laajakangasspektaakkelina. Konstailemattomasti tukka putkella paahdettu Born To Go, sitar-höysteinen huuruilu Death ja sopivan etukenoisena vyöryvä Learning To Die ovat kiekon aika selkeä kärkikolmikko. Kakkospitkäsoitto Accessilla Major Murphy tarjoaa kattavan aikamatkan läpi menneiden vuosikymmenten. Parhaiten tämä kontrasti tulee esiin levyn instrumentaatiossa: rummut ja basso pumppaavat taustalla puhdasta Kalifornian kultaa, kun taas kitara-osiot tuovat paikoitellen mieleen savuiset New Yorkin indie-klubit. Teboul nousee helposti yhdeksi aikansa karsimaattisimmista tulkitsijoista
...onneksi Google Translate auttaa alkuun... Levyarvostelut 5_21.indd 55 Levyarvostelut 5_21.indd 55 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24
Levyarviot > 56 SOUNDI Sufjan Stevens Convocations Asthmatic Kitty Äitinsä kuoleman jälkeen Sufjan Stevens työsti lapsuutensa kipupisteet pysäyttäväksi Carrie & Lowell -albumiksi (2015). Välillä äänten syrjässä häivähtää sentään eksynyt yksinäisyys. TAMPERE . Tulivuori purkautui rajusti ensimmäisen millenniumin tienoilla ja sen jälkeen useampia kertoja. on miksannut uutuuden eikä mistään huomaa, että albumien välillä olisi kulunut puolitoista vuosikymmentä. Vaikka ilmaisun prosessuaalisuus tuo Stevensin lähelle, pysyy hänen surunsa etäällä. Viidelle levylle sirotettu teos sisältää kaksi ja puoli tuntia musiikkia, joka kuljettaa systemaattisesti menetystä seuranneiden mielentilojen läpi. Selvitätkö tiesi ulos. HANNU LINKOLA HHH K u v a: E v an s R ic h ar d so n nen lofi-debyytti Yr Atal Genhedlaeth (2005) ja maailmanmusiikkisävyinen Pang! (2019) ovat piristäviä poikkeuksia Rhysin tuotannon pehmoisessa ja turvallisessa jatkumossa. Mukaan tulee psykedeelisiä sävyjä ja krautrock-junnausta. Aidon surun tavoin albumi tarjoaa liki ylittämättömän haasteen. Kvintetin jokainen levy on vienyt bändiä ainakin pikkuisen uuteen suuntaan. Biisit tarjoilevat voimaa ja jylhää jytinää riittämiin. Black Lizard -kitaristi-laulaja Paltsa-Kai Salaman johtama yhtye julkaisi 2019 Songs-ep:n ja nyt yhtye on julkaissut debyyttialbuminsa. Jos Burning Witchesin tahti on ollut kova, on se ollut sitä hyvästä syystä. Tiukka työtahti on opettanut bändille, miten joukosta riffejä jalostetaan laadukkaita hevibiisejä ja saadaan ne kuulostamaan hyvältä. Sanomaltaan tämänkertainen sielunmessu pysyy huokoisana, mutta olomuodoltaan se on järkälemäinen. Kymrinkieli...on kaikki chirpeistä, stabeistä ja cräbeistä scribbleihin sekä backspinneihin... Eurooppa jää usein vähemmälle huomiolle tässä transatlanttisessa keskustelussa. Lohduttomuuden ja ristiriitojen sijasta levyillä vallitsee avaruudellinen rauha, joka laajenee hiljalleen aavemaiseksi tyhjyydeksi. Kun kerran musiikkia syntyy, niin mitäpä sitä pidättelemään, kun laaduntarkkailu pitää huolen siitä, että puolivillaista ei päästetä läpi. Convocations on puolestaan omistettu taiteilijan viime vuonna menehtyneelle isälle. Ja tällä hetkellä se on Burning Witchesille oleellista. Instrumentaaleista koostuva massiivi rakentuu herkeämättä humisevasta ambienssista, joka kuulostaa sekä spontaanilta että keskittyneeltä. Rhiannon Giddensin ja Francesco Turrisin yhteistyö valottaa hienosti tätä puolta. Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. ROOMESCAPE.FI HELSINKI . Ei voi sanoa, että yhtye silloinkaan esittäytyy erityisen omaleimaisena, mutta tämä happoilu on kuitenkin sen verran huomattava ryhdistäytyminen, että se nostaa levyn arvosanaa yhdellä tähdellä. Pink Chameleons ei onnistu jättämään muistijälkeä musiikistaan, mutta on mainittava, että muotoa ja soundia yhtye kuitenkin kykenee toimittamaan oikein hyvin. Rhysin mukaan albumista tuli kuitenkin henkilökohtaisempi ja nyt se kertoo myös mielen Paektusta, joka järkähtämättä katsoo läpi vuosien menneisyyttä kohti. Hiking In Lightning vaihtoehtorockaa miltei Richterin asteikolla. Se on Convocationsin voimakkain kuva. Vaikka yhtye nojaa edelleen vankasti brittityyliseen kasariheviin, tuoreelta albumilta voi aistia ripauksen sankarimetallia, joka on se yhtyeen tuorein piirre. Burning Witchesin aiemmilta levyiltä on ollut helppo poimia ne selkeät lippulaivat, mutta uuden levyn kappaleet palvelevat tiukemmin kokonaisuutta. Jankkaava Can’t Carry On ärsyttää ja koukuttaa. Loan Your Loneliness on miellyttävä soft rock/light proge -pastissi. Neljä levyä viidessä vuodessa on nykyaikana paljon mille tahansa bändille etenkin kun joukkue on uudistunut matkan varrella pariin otteeseen. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. Näistä levyn alkupuolen biiseistä puuttuvat lujasti kiinnittyvät koukut. JARI MÄKELÄ HHH Burning Witches The Witch Of The North Nuclear Blast Sveitsiläisbändi on puskenut uransa alkuvaiheen kovalla vauhdilla eteenpäin. The Witch Of The North on silti laatutyötä. Vasta levyn loppupuolella yhtye alkaa kasvattaa intensiteettiä. Taisteluväsymystä alkaa valitettavasti olla ilmassa, sillä sävellykset itsessään eivät kaikilta osin yllä yhtä lennokkaalle tasolle kuin parilla edellisellä levyllä. Rhysin toisen soolon Candylionin (2007) tuottaja Mario Caldato Jr. Muutamaan kappaleeseen mukaan otettu saksofonisti Jussi Hurskainen piristää yhtyeen menoa huomattavasti. Ensin yhtye suristelee menemään laiskanpulskeita rokkibiisejä levyn ensimmäiset kolme neljäsosaa tuoden mieleen esimerkiksi kotoisen Joensuu 1685:n debyyttilevyn rockhenkisemmät raidat. Mahdolliset sisäiset purkaukset jäävät näkymättömiin sen seesteisen pinnan alle. Jokainen kappale on rakennettu sitä varten tehdyistä, soitetuista tai valituista sampleista ja toistettu luuppi luupilta levareiden kautta. Dissonanssia kokonaisuuteen luo lähinnä kehystys: vieraannuttavan symmetriahakuinen pyrkimys jäsentää keskenään risteäviä ja muodottomia tuntemuksia tasamittaisiksi osioiksi. Kun hallitsee teknarit ja mikserin tällä tasolla, odottaisi myös tuotannolta enemmän luovuutta ja rajojen rikkomista, mutta ehkäpä dj ei olekaan halunnut varastaa show’ta vierailijoilta, vaan pitää kiinni roolistaan ekstrovertimpien kollegoidensa takapiruna. Niinpä albumi hahmottuu ennen kaikkea julkisena tekona, jonka koherenssi peittää alleen mahdollisuuden välittää jotakin kouriintuntuvampaa. Nyt jo toisella yhteislevyllään he jatkavat entistä hienommin näiden suuren meren yli viritettyjen lankojen seuraamista päästä toiseen. Seeking New Godsin piti alunperin kertoa Kiinan ja Korean rajalla sijaitsevasta Paektuvuoresta, jota sekä buddhalaiset että juche-aatteen kommunistit pitävät pyhänä paikkana. Teknisesti suvereenin turntablistineron skillsit käyvät ilmi heti alkutahdeista – eipä kuulostaisi olevan juuri mitään kikkoja, jotka eivät tältä skrätsivelholta luonnistuisi, siellä kun on kaikki chirpeistä, stabeistä ja cräbeistä scribbleihin sekä backspinneihin. ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA Levyarvostelut 5_21.indd 56 Levyarvostelut 5_21.indd 56 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24. Mutta: äänitteen vahvuus ja heikkous on tuotanto, jota vaivaa muutamia huippuoivalluksia lukuun ottamatta tietty monotonisuus. Mukaan proggikseen feattaamaan onkin lähtenyt aikamoinen posse eturivin suomalaisräppäreitä, kuten esimerkiksi Hannibal, Tapani Kansalainen, Paleface, OG Ikonen, Jodarok, Are, Gettomasa, Stepa, Asa, TonoSlono, Laineen Kasperi ja Pietari. The Keepin riitasointuiset puhaltimet hiukan kutittelevat. Dj Massimo MZMO Monsp Suomalaisen turntablismin pioneereihin kuuluvan Dj Massimon tuottajalevy on rakennettu lähes kokonaan miehen pääasiallisilla työkaluilla – levysoittimilla ja mikserillä. LINDA SÖDERHOLM HHH Pink Chameleons Peace & Love Soliti Levy-yhtiön tiedotteessa lukee, että Pink Chameleons on autotallirock-, bluesja countryyhtye samassa paketissa. Jos seuraavalla levyllä kuultaisiin biisejäkin! VILHO PIRTTIJÄRVI HH Gruff Rhys Seeking New Gods Rough Trade Rakastan Super Furry Animalsia, mutta Gruff Rhysin soololevyt ovat olleet tylsempää sorttia. TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON. Peace & Love on takapainoinen teos. Tiskijukkailuun perustuva tuotanto on tietysti vahvasti samplepainotteinen, mikä käy ilmi heti alkutekijöissä beatboxpätkistä rakennetusta avausraidasta lähtien. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Rhiannon Giddens & Francesco Turrisi They’re Calling Me Home Nonesuch Amerikkalaisesta musiikista maailmassa puhutaan suurimman osan ajasta vahvasti afroamerikkalaisen musiikin kautta ja sitä käsitellään voittopuoleisesti sen afrikkalaisten juurien kautta
Faith No More tulostus.indd 57 Faith No More tulostus.indd 57 7.5.2021 13.27 7.5.2021 13.27
Suosiokin on kasvanut, joten tuore livelevy on ajankohtainen ja Nordenskiöldinkadun kiekkopyhättöönhän se pitää päästä taltioimaan. Hän onnistuu tekemään sen tunteella ja ajoittain lähes ekstaattisesti. Laulumelodiat ovat hyvin taitavia ja vaivattomasti kulkevia slovareista menopaloihin. Mandoliini ja harmoonikin soivat. Heti levyn avaava Out From U hätkähdyttää. Yleinen soundi ja fiilis on kuin veisi lämpimän peiton siinä parhaassa, käytössä ihanasti kuluneessa pussilakanassa tanssilattialle. 18:tta albumia odotellessa. Vertaan, en hauku! Siksi työstössä on hyviäkin hetkiä. Bändi vetää erinomaisen skarpisti ja hyvällä soundilla, jopa niin silatun kuuloisesti, että on hankala uskoa levyn olevan läpeensä autenttinen live – mitä toki saatteessa painotetaan sen olevan. Se on kuin sukupolvet ylittävä japanilainen perheyritys, joka keskittyy hiomaan sitä yhtä sushiaan aina vain paremmaksi. Etenkin tämä uusin, omanlaistaan täydellisyyttä hipova julkaisu. Prosessi on kiitollista kuultavaa. Ilmankos Jouni Hynynen valitteli levyn alla sanomisen vähyyttä. Se on enemmän kuin CMX:llä, Radiopuhelimilla tai Apulannalla. MIKAEL MATTILA HH Levyarviot > ...elementit vallankumoukseen ovat olemassa... Louhivuori on ollut mukana myös sävellystyössä, mutta Honkanen vastaa englanninkielisiksi vaihtuneista sanoituksista. Ja makuuhuone on tässä nimenomaan paikka jossa nukutaan. 58 SOUNDI Tässä musiikissa soivat ne ilmiselvät vaikutteet Afrikasta ja Britteinsaarilta, mutta myös vahvasti Välimeren alue, joka on oikeastaan aika silmiä avaava kokemus. Mikäs siinä: taas riittää betonimyllysäkeistöjä ja radioiskelmäkertsejä. Vähän nuhjuinen soundi yhdistettynä meditatiivisesti harhaileviin melodioihin ja yksinkertaisista loopeista rakentuviin, hyvin toisteisiin biitteihin vievät ajatukset jonnekin makuuhuoneen ja klubin välimaastoon. Aiheet eivät ainakaan muista KT-levyistä poikkea. KOSKINEN HHH teläisemmiksi jalostettujen kansanballadien sävyissä. Sittemmin jokaisen Bruce Dickinsonin tutuksi tekemän kappaleen yksi yhteen naulanneen luonnonoikun edesottamuksia on ihmetelty suureen ääneen milloin minkäkin rockmedian uutisaiheena. KIMMO K. ARTTU TOLONEN HHHHH Amorphis Live At Helsinki Ice Hall Nuclear Blast Erinomaisen Forging The Land Of Thousand Lakes -livepläjäyksen (2010) jälkeen Amorphis on laatinut useammankin asiallisen albumin. Rolling Rust Mind Your Head Eclipse Katriina Honkanen keskittyi teatteriuraansa edellisen, yhdeksännen albuminsa jälkeen. Jumalattomat on ihan energiseltä kuulostava levy, ja ukot tuntuvat olevan voimissaan. Professionaalisti operoiva orkesteri saa sympaattista kontrastia Tomi Joutsenen innokkaista ja ilmeisen suunnittelemattomista spiikeistä. Honkasen lämpimälle äänelle sävyjen voimistuminen ja tietty parkkiintuneisuus on hyvin sopiva, miellyttävä ja luonnollinen muutos. Olikin siis vain ajan kysymys, milloin ja missä muodossa tämä poikkeuksellinen ääni valjastettaisiin alkuperäisen materiaalin yhteyteen, ja tuskinpa kenellekään tuli yllätyksenä, kun moninaisista kollaboraatioista tuttu Frontiers tarttui täkyyn. Bändi päätti kokeilla, saisiko sisältököyhyydestä – josta väkerrettiin jonkinlainen metafora ”jumalattomuudelle” – kasaan kokonaisen levyn. Kotiteollisuuteen on pakko suhtautua omana ekosysteeminään. Tämän tallenteen perusteella kuolometallistit pärjäävät isollakin lavallakin moitteetta. Elementit vallankumoukseen ovat olemassa, mutta harmittavan selväksi käy jälleen, että onnistuneelta kokonaisuudelta vaaditaan muutakin kuin briljanttien osiensa summa. Rolling Rust -nimellä varustetussa triossa hän jatkaa yhteistyötä koko soolouran mitalta mukana olleiden muusikkokumppaniensa, aviomiehensä Ilkka Tenhusen sekä kitaristi Janne Louhivuoren kanssa. Kotiteollisuus työstää, öö, saunalenkkiä. ASKO ALANEN HHHH K u v a: La rs Jo h n so n Levyarvostelut 5_21.indd 58 Levyarvostelut 5_21.indd 58 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24. Eli jokin maailmoja syleilevä ulottuvuus musiikissa soi. Mikkelin teatterin johtotehtävistä hän luopui kolmisen vuotta sitten ja nyt hän on saanut valmiiksi kymmenennen albuminsa. Miten hienosti voi Monteverdi soida O Deathin rinnalla! Rakastan kun joku onnistuu yhdistämään vahvan historiallisen subtekstin suvereeniin musiikilliseen suorittamiseen, ja Giddens on siinä ollut todella hyvä Carolina Chocolate Dropsista lähtien. Kokonaisuus on kelpo dokumentti 30-vuotiaan bändin vakuuttavasta nykytilasta. Tuoni peiton alla on ihan kehittyvä kaari, Veren maku suussa taas mainioon kertosäkeeseen avautuva popbiisi, joka tuo mieleen bändin vuosituhannen alun listahitit. Hetkeen en ole kuullut näin hienosti Scritti Polittilta kuulostavaa uutta musiikkia, joskaan tämä makuuhuone-elektro ei tietenkään tuoksu yhtä vahvasti rahalta kuin Green Gartsiden teokset varsinkin debyytin jälkeen. Biisikattauksesta miltei puolet on uusimmalta Queen Of Timeltä (2018) ja vanhan tuotannon ilmeiset nostot täydentävät Joutsenen aikakauden materiaalia mainiosti. Etenkin nimikappale lunastaa paikkansa levytyksen avainraitana, mutta kuulaat kitaramelodiat hiipivät hedelmällisesti muihinkin soitinnuksiin ja sovituksiin. Giddensin ja Turrisin levyt ovat vähintään yhtä hienoa kamaa kuin Jordi Savallin Hesperion XXI -yhtyeen lukuisat historian virtauksia ja kansojen kanssakäymistä valaisevat teokset. ARTTU TOLONEN HHHH Icon Of Sin Icon Of Sin Frontiers Uuden uljaan maailman digitaalisten viestimien mahdollisuudet konkretisoituvat tämän brasilialaisyhtyeen vokalistin kohdalla kuin suoraan satukirjan sivuilta. Saatanan työmaassa ryypätään ja kustaan housuun, Herttarouvan naisenylistys on ihan boomer-vitsi. Tuskin osasi Raphael Mendes itsekään ennustaa millaisiin mittasuhteisiin hänen äänellään siunattu lumipallo lopulta kasvaisi, kun neljä vuotta sitten latasi ensimmäisen Iron Maidenia tributoivan ääninäytteensä Youtubeen. HENRI EEROLA HH Kotiteollisuus Jumalattomat Universal Jumalattomat on Kotiteollisuuden seitsemästoista studioalbumi. Kyseessä on kasa traditionaalisia heavy rock -biisejä kliseisillä, jopa lapsellisilla sanoituksilla koristeltuna, joiden yläpuolella soi jumalainen mutta genren sudenkuopissa näköalattomasti joikaava laulajalupaus. Sumuposauttajasta tulee usein mieleen myös Tom Tom Club. Jotain samalla tavalla naiivia ja leikkisää tässä äänikuvassa on. Suosion pohjalta lavatoimintaan on tullut vakuuttavaa ammattitaitoista rutiinia, mikä kuuluu sekä hyvässä että pahassa. Olisivatpa he vain viitsineet kirjoittaa vähän parempia biisejä. Hieman yllätyksenä sen sijaan tuli, kuinka puolihuolimattomasti viritelmä on raavittu kasaan. SP2ALBUM kuulostaa yhä hyvin pitkälle yksin tehdyltä, hiukan hermeettiseltä ja vähän sisäänpäinkääntyneeltä, mutta myös popilta. Suomenkielinen, folksävytteinen laulelmatuotanto on samalla vahvistanut juuriaan kantribluesin, kelttiläisrytmien ja täySumuposauttaja SP2ALBUM Fonal Uudella julkaisullaan jyväskyläläinen Sumuposauttaja liikkuu ehkä pikkuhiljaa lo-fista kohti avarampia soundeja. Mind Your Head -albumin americana-juonteet rinnastuvat raikkaasti Aija Puurtisen kokoamiin suomensiirtolaisten Brooklynin satuihin ja eurooppalaisittain Kurt Weilin musiikkiteatterin rahvaanralleihin ja -valsseihin, mutta vahvin musiikillinen mahla tiukkuu bluesin ja Big Easy -jatsin akustisissa soinnutuksista. Death metalissa saisi olla visvaa, kaaosta ja räkää, mikä nyt jää vähiin. Sitten on myös divarilohkon riffejä ja kankeita laulunaiheita
Karkeasti yleistäen suomalaisessa musiikissa ennemmin tulkitaan tekstejä kuin käytetään laulua instrumenttina. Äänite risteilee tasapainoiseen tapaan lainakappaleiden sekä virtuoosien omien sävellysten kudoksissa. Söötti Teiniunelma sekä glamin elementteihin nojaava Mikset sä huomaa mua ravitsevat romantiikannälkäistä sielua. Ylettömän musiikillisen päsmäröinnin sijasta omaperäisyyttä luovat kiinnostavasti yhdistellyt ainesosat. Eero Koivistoinen Ajabu! Basisti Nathan Francis muutti kolmisen vuotta sitten San Franciscosta Helsinkiin, jossa hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa. Ensimmäisenä positiivisena huomiona on mainittava se, että kolmatta Lost Themes -albumia pystyy kuuntelemaan. Poikansa Codyn ja kummipoikansa Daniel Daviesin kanssa Carpenter on levyttänyt tukun kappaleita, jotka ovat hyvässä ja pahassa taattua tavaraa. Näppärät riffitkin toimivat, kuin myös naiivit lyriikat sekä huudahdukset. Tässä ei yritetä keksiä pyörää uudelleen, vaan tehdään hyvää ja hauskaa musaa, joka kumpuaa silkasta ilosta ja raa’asta voimasta. Mä koen, että jos teksti on ehdoton ja kokonaisuus luodaan se edellä, jää vähemmän tilaa leikkiä omalla äänellä. Koivistoisen alati innovatiiviset saksofonipuhurit osoittavat, että Kissa Vaarallinen bändi Svart Varhaisen heavy metalin estetiikasta ammentava kansikuva aiheuttaa väristyksiä. Mulla on yleensä pitkälle mietitty sävellys, melodia, teema ja laulun rytmitys ennen kuin alan viimeistelemään itse tekstiä. Liikkeellä ollaan lunkilla asenteella, kuten jo albumin käynnistävä ZZ Top -henkinen Rock’n’roll sotilas todistaa. Ja ennen kuin huomaakaan, kasassa on kokonainen levyllinen biisejä ja Kissa on nostettu pöydälle. K u v a: Fr an s N y b ac k a Levyarvostelut 5_21.indd 60 Levyarvostelut 5_21.indd 60 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24. Lyriikat on tehty suomeksi. Millaisista jutuista Kissa on ammentanut soundiin inspiraatiota, Günter Kivioja. Carpenterin teemat ”päänsisäisiin elokuviin” eivät juurikaan poikkea hänen elokuvamusiikistaan. – Me halutaan herättää ihmisissä intoa, iloa ja riemunkiljahduksia. Kuulija voi paeta hetkeksi huoliaan ja vaan ”scream and shout and have a good time”. Myös John Coltranen bravuureista poimittu Vilia virtailee antoisasti yhtyeen käsittelyssä. Inspistä tulee napattua laajaltakin spektriltä, mutta silti johdonmukaisesti, ettei tule sillisalaattia. Myös yksittäiset yllättävät pienet vivahteet, joita ei välttis ekalla kuuntelulla edes huomaa. TEKSTI: VIRPI SUOMI Levyarviot > ...yksinkertaista ja taloudellisesti toteutettua syntikkamusaa... Sen lisäksi että musa on hyvää, niin me näytetään hiton hyvältä lavalla. Kissa on moniaistinen kokemus. Eero Koivistoisen rustaama Minor Solution on mainio valinta kiekon avauskappaleeksi, sillä sen rento syke valottaa kvartetin parhaita puolia. Kissan tapauksessa huumoria löytyy paljon, mutta se uppoaa musiikkiin kivuttomasti. 60 SOUNDI John Carpenter Lost Themes III: Alive After Death Sacred Bones Elokuvaohjaaja John Carpenter ei ole enää viime vuosina juuri viihtynyt kameran takana. Sen sijaan 73-vuotiasta kauhuvisionääriä ovat työllistäneet musiikkihommat. Tästä huolimatta tänne ei olla tultu roiskimaan, vaan kaikki ratkaisut on loppuun asti harkittuja. Rock-ironia on kaiken kaikkiaan vaikea laji. Alive After Deathin äänikuvassa on enemmän tilaa ja pehmeyttä. Hedelmällisistä jameista syntyi varsin jäntevä kokonaisuus, jonka soljuva jazz-svengi toistuu aistikkaana. Lahjakkaan muusikon kyvyt huomattiin, mikä poiki soittopestejä muun muassa Aleksi Heinola Quintetissa sekä Max Zenger Globusissa. Ensimmäiselle albumilleen taiteilija sai houkuteltua mukaan tenorisaksofonisti Eero Koivistoisen, pianisti Markus Niittysen ja rumpali Aleksi Heinolan. Nimibiisi Vaarallinen bändi ja alussa ärjäisevä Tiikerirock luottavat stoner rockin haara-asennosta säteilevään energiaan. Kitaristi-laulaja Günter Kiviojan sooloprojektin myötä syntynyt yhtye Kissa kierrättää härskisti rockin tuttuja aineksia. – Suomalainen lauluperinne nojaa isosti tekstiin. – Samaa mieltä. Kappaleista ei välity itselleni erityisiä mielikuvia tai tunnetiloja, ne ovat vain sävellyksiä, enkä kykene kuvittelemaan maailmoja levyä kuunnellessani. Toki nämä ovat täysmittaisia kappaleita, eivätkä lyhyitä tunnelmanluojia. Levyn kiistattomana hämmentäjänä toimii kaunis päätösbiisi Unissapuhuja, jossa diskopoljento sulautuu lopuksi riipivään kitarointiin. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Nathan Francis NFQ ft. Negatiivisen puolelle kokemuksen vie steriiliys. Miten kieli vaikuttaa säveltämiseen. Yksinkertaista ja taloudellisesti toteutettua syntikkamusaa. Joskus nämä tunnetilat, joku tietty kläppisaundi, asiayhteydestä tempaistu laini tai muutaman sekunnin melodianpätkä puhuttelee niin lujaa, että sen pohjalta intoutuu luomaan kokonaan oman kokonaisuuden. Muhun vetoaa musassa kiinnostavat sovitukselliset yksityiskohdat, oivaltavat koukut, joku tietty soundi tai fiilis. Kuinka suomenkielisen tekstin saa svengaamaan oikealla tavalla. Vaikka kappaleet noudattavat pääosin rock-kliseiden käsikirjaa, löytyy myös oivia pop-koukkuja. Tekstin oikeanlainen rytmitys ja melodian kuljetus tekee tekstistä svengaavan. Lost Themes -sarjan kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin vuosina 2015 ja 2016, 2017 levyllinen uudelleentulkintoja Carpenterin elokuvasävellyksistä ja 2018 uuden Halloween-elokuvan soundtrack. Millaisia elämyksiä bändi haluaa välittää kuulijoille. Toivottavasti jengi pääsee pian keikoille! Sydän sykkii ja häntä heiluu. Kaksi ensimmäistä Lost Themes -julkaisua olivat tukkoon miksattuja jöötejä, joiden kuuntelusta tuli paha olo. Niin, ja musta on tosi hauskaa värittää tekstejä leikkisyydellä ja vieraskielisillä sanoilla. VIRPI SUOMI HHHH Musiikkigenren määrittely on ankeaa puuhaa. Avaruudellinen synamaalailu istuu tyyliin kuin nyrkki otsaan. Kieltä voi rohkeasti venyttää ja taivuttaa niin, että se istuu hyvin musiikilliseen kokonaisuuteen
Mistään rinnakkaistuotoksista ei ole kuitenkaan kyse. Tiivistäen: We Are The Dragon on musiikillisesti maukas keitos, jota laimentaa tylsä ja mauton laulusuoritus. Huhtikuisen Dinosaur Jr. Neljän nuoren japanilaisen muodostaman Chai-yhtyeen kohdalla ei silti ole kyse mistään suorasta jäljittelystä. Potentiaalia olisi parempaankin. Musiikissa on enemmän tai vähemmän yhtäläisyyksiä vaikkapa Ghostin, Type O Negativen tai The 69 Eyesin kaltaisiin nimiin. -pitkäsoiton päälle ei ole laskeutunut vielä pölyhitustakaan, kun markkinoille saapuu jo soololevy. Ping Pong on silkkaa chiptunea. Action on dubstepahtava mukaelma The Chemical Brothersin big beat -klassikosta Hey Boy Hey Girl. Aluksi jazz-albumilta kuulostavalta levyltä aukeaakin vaikka minkälaisia ulottuvuuksia. Rytmisen kokonaisuuden sitoo yhteen Hilary Thomasin eksistentiaalinen runo, joka myös heijastelee mennyttä ja tulevaa. Elämänkaaren mittailu kasvaakin albumin ydinteemaksi. JONI KLING HH Chai Wink Sub Pop Popmusan kierrätystyyleissä on edetty niin pitkälle, että jopa nolkytluvun dancepunkia voi tarkastella nostalgialasien läpi. Improvisaatio-osuudet nivoutuvat vaivattomasti eri solistien ja samplejen aikaja paikkakerrostumiin. Levyn perusta on yhtä kaikki vakaa: jos Barlow’lla on syy elää, on hänellä myös syy laulaa. VESA SILTANEN HHH K u v a: Jo h n y P it ts Levyarvostelut 5_21_Soundi.indd 61 Levyarvostelut 5_21_Soundi.indd 61 7.5.2021 7.49 7.5.2021 7.49. JARI MÄKELÄ HHHH Lou Barlow Reason To Live Joyful Noise Lou Barlow’lla pitää kiirettä. Suoranaiseen vuorovaikutukseen musiikki ei lopulta pakota, vaikka pitää sujuvasti otteessaan. Mutta kun soppaa nauttii isomman satsin kerralla, suuhun hiipii nopeasti kitkerä maku lähinnä laulun vuoksi. Vincentin Women And Wives robottimainen. Nyt Chai sukeltaa jo Winkin avausraidoilla Donuts Mind If I Do ja Maybe Chocolate Chips Flying Lotusin ja Thundercatin nestemäisiin neosoul/ jazzja r&b-vesiin. Francisin täyteläisyydessä kylpevät kontrabassojuoksuttelut viimeistelevät elämyksen. Levyn päättävä 3D:n (Massive Attack) pitkä elektromiksaus on toisenlainen luenta Maccan historiasta. Yhdeksän kappaleen instrumentointi ja kokoonpano vaihtelevat jatkuvasti, pysyvää ovat vain Alfan melankoliset pianosoinnut, melodiset silmukat, joihin hän kietoo kuulijansa ja jotka pehmentävät milloin monimutkaista trumpettisooloa tai itkevää viulua, milloin psykedeelistä kitaraa tai perkussionistin pitkälle venytettyä äänimaailmaa. Ainutlaatuinen harmoninen äänikollaasi on jotain paljon suurempaa kuin osiensa summa. Kappaletasolla sisältö on ohimenevämpää. Siinä missä Dinosaur Jr.:n albumi valmistui osapuilleen vuosi sitten, on Reason To Live Barlow’n varsinainen koronalevy. Ei toki jännittävin ratkaisu sekään. Ensimmäisillä albumeillaan Pink (2018) ja Punk (2019) Chai kuulosti enemmän vuosituhannen vaihteen Chicks On Speedin ja ex-Girlin synteesiltä. Musiikillisesti melodiarikas ja tummaan raskasteluun pop-elementtejä häpeilemättä naittava sekasoppa on hyvinkin maittava. Josh Homme ja Beck taas suoriutuvat hyvin pysymällä lähdemateriaalia liki. Demomaista sointia leimaa pehmeä, hyväksyvä ote, joka kertoo miehen olevan tilinpäätöksen hetkellä sinut itsensä kanssa. Osan III (2020) jatkeena julkaistu remix-levy hukkaa tuon äänen. 20-luvulle muta...yksinkertaista ja taloudellisesti toteutettua syntikkamusaa... Se pohjautuu tuoreisiin, akustisiin kotinauhoituksiin sekä arkistokaapeista löytyneisiin muistumiin. LINDA SÖDERHOLM HHHHH isoja, tarttuvia riffejä ja koukkuja piisaa, rummut komppaavat yhtä sujuvasti niin letkeällä peruskompilla kuin tuplabasaritykityksellä ja lyriikat vilisevät perkeleitä ja muita synkeitä asioita. Ja mikäpä ollessa, kun luonnoksistakin syntyy näin ehjä tunnelma. Suositellaan nautittavaksi pieninä kertaannoksina, kuten Luna In The Sky Forever -ep:ltä. End muistuttaa old school hip hop -biitteineen vuosituhannen taitteen Beastie Boysia. Kertosäkeet ovat mestari on hyvissä voimissa. Tätä olisi toivonut mukaan enemmänkin. Vaikka pääpaino on r&b:n puolella, löytyy Winkiltä vielä sopiva annos electropunkiakin. JUHA SEITZ HHHH Paul McCartney McCartney III Imagined Capitol Paul McCartneyn ympärillä ei saisi häärätä. Yksin kotistudiossa nauhoitetut McCartney I (1970) ja II (1980) olivat bändeihinsä piiloutuneen miehen rehellisiä omakuvia. SOUNDI 61 toitunut versio TLC-trion pop-r&b:sta kuulostaa tuoreelta ja koukuttavalta. Aikajanat törmäävät heti ensisinglellä Over You, jolla Barlow esiintyy rinnakkain vuonna 1982 tekemänsä äänitteen kanssa. Bring Backs on mestarillisesti muotoiltu avant garde jazzin ja hiphopin fuusio neo soulja lounge-vivahtein. Enemmänkin puhuttu kuin laulettu kähinä toimii pieninä annoksina ja tehokeinona oikein hyvin, kuten I’m Gonna Find Out -kappaleessa, mutta pitemmän päälle dynaamiton, yksioikoinen ja sävytön sähinä alkaa lähinnä työntää luotaan. Blood Orangen Deep Down on parannus alkuperäisestä, mutta pitäisikö vaikuttua, kun downtempo-tausta tuntuu vain lätkäistyn Dev Hynesin kumileimasimella. Discofunk Miracle sisältää jopa pfunkista asti kenties Deee-Liten kautta periytyviä vaikutteita. Damon Albarnin paisutteleva taidepläjäysversio Winter Birdin alkujaan viattomasta rämpyttelystä on karkea, St. Alfa Mistin uutukainen on läpileikkaus miehen musiikillisesta kasvatuksesta – äänimatka hiphop-biittien säestämään menneisyyteen polulla kohti syvää musikaalisuutta, jonka hän on löytänyt säveltämisen kautta. Kiertue Superorganismin kanssa on taatusti muokannut bändin tyyliä ja vaikutteet on filtteröity omintakeisten suodattimien läpi, niin kuin aina parhaassa pop-musiikissa. III Imagined on sekava keitos, jossa McCartneyn vahvat maneerit ja vaihtuvien kollaboraattorien tyyli kaikuvat ristiin, eikä kumpikaan ole edukseen. Barlow sekä hyödyntää menneisyyttään sellaisenaan että suhteuttaa sitä tähän päivään. Vekkulimaisen takapotkuiset ja hellämelodiset laulut perustelevat vaivatta olemassaolonsa, mutta juuttuvat pidemmän päälle samoille urille. Ärsyttävin toistuva temppu on 90-luvun uusbeatlemaniasta muistuttava muovisten psykedeliaefektien liimailu biiseihin. Alfa Mist Bring Backs AntiRäppäri, säveltäjä ja tuottaja sekä itseoppinut pianisti Alfa Mist kuuluu Lontoon uuden sukupolven lahjakkaisiin muusikoihin, ja on yksi modernin UK-jazzin liikkeellepanevista voimista. Omena ei putoa kauas, vaikka juuri irtiotto nostalgiasta oli McCartney-trilogian tarkoitus. HANNU LINKOLA HHH Cvlt Ov The Svn We Are The Dragon Napalm We Are The Dragon on kotimaisen occult rock -yhtyeen debyyttitäyspitkä, jolle on otettu vaikutteita yhtä lailla goottirockista ja black metalista kuin vaikkapa Roxettelta
Cargolla Jarkka Rissanen luo laajalla sähköisellä ja akustisella kitara-arsenaalillaan häkellyttävän mutta koko ajan maanläheisenä pysyttelevän soundija maisemakirjon, jota bändin toinen kitaristi Markus Väisänen täydentää jazzahtavammalla otteellaan. Kokoonpano on kerran vaihtunutta rumpalia lukuun ottamatta sama kuin 20 vuoden takaisella major label -debyytillään, edelleen menestyneimmällä albumillaan Infest, eli bändikemiatkin näyttävät olevan kunnossa. Kitaristi Tom Dowsen, basisti Lewis Maynardin ja rumpali Nick Buxtonin muodostama instrumentaalitrio kasvoi lopulta kvartetiksi kun Dowsen tavoin taidekoulutaustan omaava Florence Shaw liittyi mukaan laulutai oikeammin puhesolistiksi. Levyarviot > 62 SOUNDI ...islaminuskosta voimaa hakeva pasifisti ja älykkörunoilija... Perusta on vankka, mutta sävyjä biiseihin tulee useista suunnista. Lukuisia PJ Harvey -albumeita, Aldous Hardingin Designerin ja Eelsin Souljackeriäkin työstäneen John Parishin kanssa syntynyt New Long Leg on yksi ilahduttavimmista ensilevyistä sitten Fontaines D.C.:n Dogrelin. Nyt voidaan huutaa, räpätä ja pehmoilla vaikka saman biisin aikana, ja se tuntuu aivan luontevalta. Raittisille on toki tuputettu suomalaista popiskelmää ja Beatles-covereitakin, mutta itse he ovat saaneet koota älppäreille rock’n’rollin, bluesin, kantrin ja varhaisen soulin standardibiisejä. ”Never talk about your ex” ja ”Clean the fat out of the grill pan”. Albumi kanavoi ennen kaikkea menetyksen tuskaa, mutta myös syvempiä teemoja, kuten surun hierarkiaa, selviytyjän syyllisyyttä sekä naisten – erityisesti äitien – kärsimystä. ASKO ALANEN HHH Papa Roach 2010-2020: Greatest Hits Vol.2: The Better Noise Years Better Noise Papa Roach on ensimmäisen nu-metal-buumin selviytyjiä – ei koskaan maailman isoin mutta riittävän menestynyt jatkaakseen ja viihtyäkseen omassa, pienessä nurkassaan musabisneksen jatkuvassa muutoksessa. MIKKO MERILINNA HHH Dry Cleaning New Long Leg 4AD Poikkeuksellisen vahvan debyyttialbumin tehnyt lontoolaisyhtye Dry Cleaning sai alkunsa kaikista maailman paikoista karaokebileistä. Vaikka Dry Cleaningin soittajien vaikutteet kuuluvatkin itse kunkin otteissa, niin Shaw’n Laurie Andersonin rauhallisuudella jutustelemiin enemmän tai vähemmän arkis-surrealistisiin yksinpuheluihin yhdistyessään tuloksena on jotain oudon koukuttavaa. New Long Legillä Florence Shaw kritisoi muun muassa naiseuteen kohdistettavia moninaisia paineita, mutta tarjoaa myös konkreettisia elämänohjeita. PERTTI OJALA HHHH The Pine Hill Haints The Song Companion Of A Lonestar Cowboy Single Lock Tuli juuri kuunneltua Eeron ja Jussin vuosien 1964 ja 1965 ensialbumeja 1 & 2. LINDA SÖDERHOLM HHHH Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert Cargo Humu Hybrid Soul -albumin (2017) jälkeen basistin verran miehistöään uusinut Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert tarjoaa tapansa mukaan omintakeisen karhean kuulokulman kitaramusiikkiin. Yli 40 vuotta kestäneen levytysuransa aikana kitaristiemme eturivistä paikkansa lunastanut Rissanen ja yhtyeensä pitävät läpeensä instrumentaalisen Cargon juuret syvällä niin kaupunkilaisessa kuin maalaisessakin bluesissa. Rockin perinteisiin isketään innolla, huojuvilla soittotaidoilla ja genrejä estotta miksaten. Alkuaikoina yhtyeen luova käsijarru sekä säröpedaali olivat koko ajan päällä – ehkä raskaan musiikin yhtyeen ei uskottavuussyistä sopinut olla häpeilemättömän melodinen. 2010-luvun Papa Roach uskaltaa kirjoittaa kevyempiä ja häikäilemättömän koukukkaita lauluja ja sovittaa ne tarvittaessa college rockiksi tai elektroksi. Islaminuskosta voimaa hakeva pasifisti ja älykkörunoilija pohtii elämän ja kuoleman kysymyksiä sekä systeemin epäonnistumisen monitahoisia vaikutuksia. Gangstaräppärin habituksen omaavan Mustafan falsetti on hauras ja tunteisiin vetoava, raavas mies laulaa sydänsuruistaan runoilijan herkkyydellä. Sudanilaisjuurisen torontolaisen singer-songwriterin debyytti on koskettavan surumielistä lähiöfolkia Kanadan suurimmasta ja vanhimmasta julkisesta asuntohankkeesta, Regent Parkista. Cargon päätteeksi Rissanen ja Sons Of The Desert nauttivat helteisen päivän raukeana väreilevästä illasta niin puhtaan sinisesti, että Peter Greenin hengen voi hyvin kuvitella leijuvan Once Upon A Timen yllä. PERTTI OJALA HHHH RETRO K u v a: St ev e G u ll ic k Levyarvostelut 5_21.indd 62 Levyarvostelut 5_21.indd 62 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24. Mustafa When Smoke Rises Regent Park Songs Harvemmin esikoislevy on näin valmis ja johdonmukainen kokonaisuus, mutta parikymppisellä Mustafalla onkin jo riittävästi kilometrejä takanaan suosittuna Instagram-runoilijana, spoken wordin teini-ihmeenä, menestyneenä sanoittajana sekä valistuneena yhteisöaktivistina, jonka kaikki roolit kulminoituvat tuotannossa yhdeksi. Tunteiden skaala liikkuu surusta vihaan, raivoon, rakkauteen ja epätoivoon, mutta meditatiiviset suruhymnit tarjoavat myös lohtua menetyksen keskelle. ”The last thing I looked at in this hand mirror was a human asshole” ja ”I’m smiling constantly and people constantly step on me”. Touhukas perinnönjako on viattoman viihtyisää ja menneisiin aikoihin eläytyvää rytmiiloittelua ilman omakohtaisen nostalgian paineita. Hauskin yhtäläisyys on se, kun Eero tulkitsee Ray Charlesin sekularisoitua gospelia I Got A Woman diddleykompilla ja jopa ”Hey, Bo Diddley” -säkeellä höystettynä, Pine Hill Haints luukuttaa Pretty Thingiä Animalsin whitey blues -malliin. Her Hippo sisältää Shaw’n väkevää itsetuntopohdiskelua. Mukavaa on myös tietyn vanhakantaisen, perinteisen asenteen säilyttäminen – tämän tunnistaa koko ajan samaksi poppooksi, joka on lennellyt 2000-luvun vaihteesta hieman tutkan alla mutta omaa fanijoukkoaan takuuvarmasti viihdyttäen. Haintsit tekevät homman itsenäisemmin, ja selvemmin omaan materiaaliin painottuen, mutta silti satsissa on Bo Diddleyn, trad folkin ja gospelin, Muddy Watersin ja John Lee Hookerin bravuureja. Vaikka alabamalainen The Pine Hill Haints onkin jo levyttänyt tiuhaan ”nykymaailmalle kuollutta” musiikkiaan, gospelia, rockabillyä, rock’n’rollia, bluesia, bluegrassia ja kelttifolkia jo parikymmentä vuotta, tietyt yhtäläisyydet myhäilyttävät. Cargo liikkuu vaivatta Tomcatin aavikkoisista ja lyömäsoitannallaan Fleetwood Macin Albatrossin mieleen tuovista tunnelmista Rocking Chairin kiireettömään bluesiin, soulahtavuuteen ja nimensä arvoisesti riffaavaan The Bulliin, jolle akustinen kitara lisää ripauksen Espanjaa. Kappaleet on omistettu aseväkivallalle menetetyille veljille ja heitä suremaan jääneille. Vaikka Joy Divisionille ominainen bassovetoisuus ja Public Image Limitedin ja Magazinen varhaisten levyjen metallinen kitarointi ovatkin helposti tunnistettavissa, niin viimeistään Florence Shaw saa kaiken kuulostamaan vain ja ainoastaan Dry Cleaningiltä. Kokoelman 15 kappaleesta ihan kaikki eivät osu maaliin, mutta riittävän moni tanssittaa ja laulattaa mukana
Butt’s Dispensary, Minimal Brain Dysfunction Generation ja Fukushima Papa, joka tarjoaa Wanda Jacksonin vanhalle Fujiyama Mamalle aja nkohtaisen vastineen. Tummasta paahdosta huolimatta soitto tulvii sävyjä. Mutta kokonaisuutena albumi on kovin vajaa. Näissä ralleissa todellakin shit happens, joka tasolla! JUSSI NIEMI HHHHH va laulu on miellyttävää, ja hahmona artisti vaikuttaa mahdottoman sympaattiselta. Johnin sirotellessa hoodoo-pölyä kaikkien päälle, niin olette lähellä totuutta. Pekka ”Faarao” Pirttikangas ärisee elämää laajemmat tarinansa englanniksi, mutta jo pelkästään auraalinen vaikutus tekee tehtävänsä. Jo laulujen nimet paljastavat niiden takana loistavan häijyn älyn: Dr. Kautta vuosituhannen alussa alkaneen uransa Cosmot ovat tehneet hienoa jälkeä ja kuudennella pitkällä he ovat murhaavassa iskussa. Musiikin ei missään nimessä tarvitse olla massiivista. Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kuvitelkaa Captain Beefheart Funkadelicin keulille Dr. Timo Kinnusen rummut, (nyt bändistä jättäytyneiden) Teemu Mäenpään perkussiot ja Pentti Dassumin basso ja urut juonivat rytmiä beefheartiaanisen vinolla asenteella, takametsäfunkysti. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa 1.6.2021 alkaen. Kun näihin kieroihin tarinoihin paneutuu, niin virne valtaa naaman. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. LASSI LINNOLA HH Levyarvostelut 5_21.indd 63 Levyarvostelut 5_21.indd 63 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24. Nyt nämä tarinat on koottu samojen kansien väliin. Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Faaraon ja Marko Lukkarisen kitarat neulovat tiheää kudosta, joka likaisuudestaan huolimatta välkkyy psykedeelisesti. Mutta jos tuota inhimillisyyden syvää ydintä ei arkikuvauksista tavoita. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. SOUNDI 63 Nimimerkki Näkymätön Nimimerkki Näkymätön Recovery Muun muassa Pate Mustajärven säveltäjäjoukoissa pyörinyt Nimimerkki Näkymätön eli Jukka Poijärvi on valmis astumaan varjoista estradille. No, silloin lopputulos on pelkästään arkinen. Elvis In Disgracelandilla kuin nuoli jousesta vieterimäisellä slide-riffillä. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Slovarit eivät tähän keskiyön junaan kerinneet. Aihepiirien ei tarvitse olla elämää suurempia – arkisistakin asioista on mahdollista tavoittaa jotain salattua, mutta silti tunnistettavaa. Mieleenpainuvat koukut uupuvat, odotettu crescendo ei koskaan tule, eivätkä tekstit tavoita sielun herkkää kipupistettä. Vuosien varrella on kokemuksen lisäksi kertynyt kohtaamisia, tilannekuvauksia ja abstraktiin taittavia tarinoita ulkopuolisuudesta. Pienissä annoksissa Nimimerkki Näkymätön -debyytin väljä ja kikkailematon folk toimii. K u v a: M ik a V ar o n en Cosmo Jones Beat Machine Skeleton Elevator Svart Jos kaipaatte koronaelämän valjuuteen potkua, joka palauttaa varpaat multaan ja sytyttää lampun, niin täältä pesee! Messu lähtee St. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Silloin pienestäkin tulee suurta. Meno on kerta kaikkiaan armotonta eikä juurikaan laimene yhdentoista biisin mittaan. Poijärven ajoittain Pepe Willbergin tulkintaa muistutta...islaminuskosta voimaa hakeva pasifisti ja älykkörunoilija... Kysykää vaikka Samuli Putrolta
Please Tell Him I Said Hellon biiseistä voi Teenage Fanclubin parhaiden laulujen tapaan aistia puhdasoppisen kunnioittavaa beatleaanisuutta. Päävaikutelma on kuitenkin rento ja raita albumin parhaita. Twilight abstrakteine vokaalisämpleineen on levyn taidepläjäys, mutta jää lopulta aika harmittomaksi hassuista d&bnarskutuksistaan huolimatta. Levyn nimiraita voisi olla joku Mamas & The Papasin unohdettu helmi, kohtalokkaan haikea laulu helähtävin tamburiinein. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Callapse avaa pelin klassisen musiikin reunamilla leijuvana ambientina viipyilevin pianosoinnuin ja Luminescence tekee tavallaan saman jazzimmasta vinkkelistä hiukan kierroksia nostaen. Kaliforniasta he siirtyivät Las Vegasiin, takaisin Los Angelesiin ja lopulta Nashvilleen, missä ryhtyivät ammattilaislauluntekijöiksi tyylin vaihtuessa alun garage rockista kantripopiksi. You Need Me soveltaa hienosti Themin kuolemattoman Glorian riffiä ja Peace Of Mind bluesahtaa mainion kantrifunkysti. Vertailukohdat ovat ilmeisiä: Allen fanittaa kaikesta päätellen ainakin Carpentersia, Joni Mitchelliä ja Laura Nyroa. 60-luvun kama sen sijaan on paljon karheampaa tyylin ollessa ehtaa klassista garagea viheltävine urkuineen ja rämisevine kitaroineen. JUSSI NIEMI HHHH malla puolella jotain syvemmin mystistä tai henkeä salpaavan kaunista. Morning Haze kiihtyy verkkaisesta alustaan congarummuin ja groovaavalla rumpuluupilla funkahtavaksi. Levyarviot > ...tällä levyllä vaatimaton on kaunista – ja usein myös taianomaista... Tuntuu uskomattomalta, ettei bändi ole julkaissut yhtäkään levyä ennen tätä, jossa on heidän tuotantonsa 60-luvulta alkaen. Candlepowerissa on pikemminkin vanhan kadonneen klassikon kuin vuonna 2021 julkaistun nuoren naisen debyyttialbumin tuntua. Pulse Of Defiance on selvästi koodattu myös puhtaaseen kuunteluun. Viinitermejä mukaillen tätä on helppo kuunnella ja levy kestää hyvin kuuntelua moninaisuudessaan, mutta ei toden teolla ylläte. Levy kietämättä kaipaisi lisää lihaa luidensa ympärille ja pari kolme biisiä lisää, vaikka toisaalta tällaisesta tiiviistä esitysmuodosta on helppo nauttia. Ei jälkimmäisen kaudenkaan tuloksia voi huonoiksi moittia, mutta soinnin sliippaus ei itseäni hivele, vaikka melodiat, lauluharmoniat ja -liidit ovat niissäkin kovaa tasoa ja tuovat mieleen Karen Carpenterin. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Monesti biitit tuntuvat läjähtelyssään vähän vanhanaikaisilta. Lauluharmonioillaan Växbyt lähestyvät uuden vuosisadan The Everly Brothersia. Icons Of Elegancen pitkää julkaisutaukoa ajatellen hiljaa on toki tullut hyvää mutta kovin lyhyesti. Lightshipsin (2015) seuraaja pysyy uskollisena duon omaksumalle pieteettisen huolitellulle popnäkemykselle. JUSSI NIEMI HHH Marina Allen Candlepower Fire Marina Allen vie Candlepower-esikoisellaan suoraan 1970-lukuisen folkin ja soft rockin maailmaan. Stop And Think It Over ei häpeäisi Burt Bacharachin katalookissakaan. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Shut Up sykkii sähäkästi pelimaailman hengessä ja nousee myös kärkipäähän. Nimi muistiin. Candlepower on karheankaunis pieni levy. Yoshinori Hayashi Pulse Of Defiance Smalltown Supersound Tokiossa vaikuttava nuori dj/tuottaja tekee perusleipänsä klubeissa, mutta albumeillaan mies laajentaa reviiriään. Kaliforniassa asuvalla Allenilla on hyvä melodiantaju, ja paikoin kevytpsykedeeliselle taajuudelle ajautuvien kappaleiden sovituksissa riittää ilmeikästä soljuvuutta. Explain Why irrottelee ihastuttavasti 60-lukuisena pop-herkkuna ja puolustaisi isommalla bändillä ja sovituksella paikkaansa jonkin ajan elokuvan teemabiisinä. Helsinki-Lontoo -akselilla syntyneen levyn hivelevän ilmiasun vastapainoksi Icons Of Elegance myöntää ajan kulumisen koskettavan kaikkine lieveilmiöineen myös popmusiikin tekijöitä. PERTTI OJALA HHH Levyarvostelut 5_21.indd 64 Levyarvostelut 5_21.indd 64 6.5.2021 20.24 6.5.2021 20.24. Please Tell Him I Said Hellolla kun on mittaa vain tavanomaisen vinyylialbumin reilun puolikkaan verran. Toisin kuin vaikka Rumer, Allen on retroestetiikan kanavoinnissa persoonallisempi, vähemmän sliipattu ja vahvemmin läsnä. Tällä levyllä vaatimaton on kaunista – ja usein myös taianomaista. Soitannollisesti elegantin mutta samalla ehkä turhankin kohteliaan Please Tell Him I Said Hellon biiseistä ensimmäisinä korviin tarttuvat radikaaleimmin muista poikkeava Tim Finnin Growing Pains ja aurinkoinen Mexico Lou Reedin Walk On The Wild Sidea sivuavine askelluksineen ja kertosäkeensä weezermäisine välähdyksineen. Itse jään kaipaamaan jotain räväkämmin funkyä tai muuten äreämpää rytmiikkaa ja vastaavasti melodisemFemale Species Tale Of My Lost Love Numero Group Rockbisnes on täynnä murheellisesti katveeseen jääneitä kiistattomia lahjakkuuksia ja Female Species on yksi niistä. Maailman paras urkusoundi. Päiden välissä koukitaan moneen suuntaan. Sen riisutuista kappaleista yli puolet kestää vain reilut kaksi minuuttia, ja yhteensä sävelmiä on mukana seitsemän. Gossettit tekivät biisit ja lauloivat, ja tekivät molemmat todella hyvin. 64 SOUNDI www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Oikeastaan sama pätee kokonaisuuteen. Bändi oli pohjimmiltaan kalifornialaissisarukset Vicki ja Ronni Gossett muun soittajiston vaihdellessa. I Believe In You päättää kierroksen levyn pisimpänä numerona jamaikalaistunnelmissa, tosin imevän 70-lukuisesti keinuvaa roots rydimiä rikotaan d&b-breikeillä. TOMI NORDLUND HHHH Icons Of Elegance Please Tell Him I Said Hello Dinner With Daisy Scandinavian Music Groupin pitkäaikaisen basistin Anssi Växbyn ja tuottaja-lauluntekijäveljensä Henrin Icons Of Elegance on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt jo kuudennen albuminsa. Lisäksi Allenin korvaa hellivä, vaivattoman kuulas laulu onnistuu viemään omanlaiseensa transsitilaan
Että ihan vitun sama, mitä ihmiset ajattelevat. – Eräs valmisteluvaiheen tärkeimmistä biiseistä oli myös päätösnumeroksi itseoikeutetusti valikoitunut Foucault Pendulum. Jälkikäteen pahoitteleminen on kuitenkin aivan naurettavaa, eikä me tietenkään pyydetä anteeksi mitään. Ei tarvitse kuin mennä ajamaan kehä ykköselle ja alkaa tuntua siltä, että verisuonet katkeaa päästä. Että eihän nyt kahden levyn välillä sentään kymmentä vuotta voi olla. – Kiukku, viha ja raivo ovat sisäänrakennettuja. Haluttiin albumille sataprosenttisen raivokas livefiilis, ja sen vuoksi esimerkiksi klikki oli pannassa kahta vetoa lukuun ottamatta. Nimittäin The Nonconformists. – Omalta kohdalta täytyy mainita levyn avaus Goat Of Mendes. – Nyt korona-aikana on huomannut, että pinna on tiukemmalla kuin koskaan ennen. En tahtonut saada rallia millään kuntoon, KIUKKUA, VIHAA JA RAIVOA ja lopulta sen tekemiseen meni kolme vuotta. Suomi Finland Perkele -albumilla on biisi Quasb / The Burning, ja sen nimi on napattu tästä leffasta! MIKA LUTTINEN ja viisi vaikuttavaa levyä 80-luvulta: VENOM: Welcome To Hell SLAYER: Hell Awaits AGENT STEEL: Skeptics Apocalypse SARCOFAGO: I.N.R.I. – Olen pitkään miettinyt, että joskus täytyy tehdä Impaled Nazarenea ylistävä kappale. – Teksti syntyi esimerkiksi cancel-kulttuurin ja hyvesignaloinnin innoittamana... Se on 58-sekuntinen pommi. Cancel-kulttuuriin liittyen: mitä Impaled Nazarene haluaisi pyytää anteeksi takavuosilta. Kun bändi sitten täytti kolmekymmentä, tuli fiilis, että tällaisen biisin aika on tullut. – Hankin loistavan The Burning -elokuvan dvd-version. Kun biisi sitten viimein valmistui, padot avautuivat ja kirjoitin nopealla tahdilla pari muutakin kappaletta. Vuosijuhlista puheen ollen: täytit juuri viisikymmentä. dentoista kappaleen verran, ja sitten albumi päättyy tällaiseen hitaasti etenevään maailmanloppuun... Myös soundit ruuvautuivat perkeleen hyvin kohdalleen, Luttinen sanoo. Se maksoi kokonaiset 4 euroa, hymähtää Luttinen. – Eräs tavoitteista oli saada bändin live-energia talteen studio-olosuhteissa. Yhtye on pieksänyt armotonta thrashin, grindcoren ja punkin maustamaa blackja nuclear metalia jo vuodesta 1990, mutta bändin oma sanakirja ei edelleenkään näytä tuntevan termejä kuten ”löystyminen”, ”hidastuminen” tai ”seestyminen”. Siis vielä enemmän ihan vitun sama kuin aikaisemmin. Pystytkö nostamaan pitkäsoitolta esiin jonkinlaisia avainbiisejä. – Hah hah! Bändiin on liitetty kaikenlaisia kohuja ja niin tulee käymään jatkossakin... – Olikohan se sitten kesä 2019, kun tultiin siihen tulokseen, että nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni. Kerropa jotakin Human Cesspool -biisistä. WHIPLASH: Power And Pain IMPALED NAZARENE IMPALED NAZARENE ”Ihan kuin kaikki mielenterveyspotilaat olisivat yhtäkkiä saaneet älypuhelimet, ja nyt he sitten pääsevät laukomaan mielipiteitään jonnekin Twitteriin.” Bazook 5_21.indd 66 Bazook 5_21.indd 66 6.5.2021 14.07 6.5.2021 14.07. Samaan aikaan soitettiin kuitenkin myös keikkoja, eikä uusien biisien treenaamiseen jäänyt oikein aikaa, kertoo Luttinen. Ensin kuulijaa vedetään armotta turpaan kahtällaisen ja tuollaisen syyn takia” -kohuja tulee, ne tarjoavat kieltämättä loistavaa inspiraatiota, nyökkää Luttinen. Ihan kuin kaikki mielenterveyspotilaat olisivat yhtäkkiä saaneet älypuhelimet, ja nyt he sitten pääsevät laukomaan mielipiteitään jonnekin Twitteriin. Tuntuu siltä, että kaiken maailman yksisarvishoitoja, flat earth -teoreetikoita ja ”koronaa ei ole olemassa” -tyyppejä tulee koko ajan enemmän. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 66 SOUNDI TEKEE PALUUN JUURILLE V uodet eivät todellakaan tunnu painavan hartioilla, kun kyse on suomalaisesta underground-legenda Impaled Nazarenesta. Kun näitä ”juuri tänään vastustetaan tätä asiaa, Raskaamman puoleista asiaa. – The Burning muuten liittyy myös Impaled Nazareneen. – Alettiin puhua uudesta levystä joskus kolme vuotta sitten. Millaisella lahjalla muistit itseäsi. – Joku olisi voinut kuvitella, että esimerkiksi internet tekee ihmiskunnasta fiksumman, mutta mitä vielä. Eight Headed Serpent rytisee eteenpäin aidossa vanhan liiton hengessä. – Loppujen lopuksi uudesta albumista tuli paljon rankempi ja vihaisempi kuin osasin etukäteen kuvitellakaan. Ne ovat aina olleet tuolla omissa sisuksissa – ja tulevat olemaankin, sanoo laulaja Mika Luttinen. Itsehillintä on kadonnut ihan täysin ja käämit palaa saman tien. Hah hah! Odottavan aika on taas kerran ollut pitkä, sillä toukokuun lopussa ilmestyvän Eight Headed Serpent -albumin ja sen edeltäjän Vigorous And Liberating Deathin välille jäi seitsemän vuotta. Nostetaanpa esiin vielä yksi uusi biisi
Tällä hetkellä tuoretta materiaalia on varmaan kahdeksankymmenen minuutin verran. – Kakkoslevy jatkoi vuonna 2013 ilmestyneen Astral Sabbat -ep:n sävyttämällä tiellä. Sen tarkoituksena oli nimenomaan olla ”livehenkinen” studioalbumi. Täytyy sanoa, että valmiin albumin päällä istuminen ei ole kovin kivaa. Tapahtuihan esimerkiksi vuonna 2014 niin, että King Diamond bongasi kyseisen biisin ja nappasi meidät mukaansa Amerikan-kiertueelle. – Todellakin... – Olimme ekalla levyllä jonkin uuden edessä vaikka kokemusta rock ’n’ rollin soittamisesta toki olikin. Löytyykö Jess And The Ancient Onesin takavuosilta jotakin ehdottomia avainkappaleita. Yhtyeen trademark-soundi alkoi löytyä näihin aikoihin. Uuden levyn päätösraita Strange Earth Illusion on komea, yli 11-minuuttinen spektaakkeli. Sitten tuli iso tauti ja maailma meni säppiin... Itse asiassa se on kauheaa! Millaisia tavoitteita yhtyeellä oli Vertigon suhteen. Nyt on käsillä Jess And The Ancient Onesin neljäs studioalbumi. Olemme esittäneet albumin avausbiisin Prayer For Death And Firen varmaan jokaisella keikalla, joten materiaali on kestänyt myös aikaa, miettii kitaristi Thomas Corpse. – Horse taas meni vähän askeettisempaan suuntaan. Kappale tuntuu oikein hyvältä yhden aikakauden sekä albumin päätökseltä. Studiossa biisi tuntui jotenkin etäiseltä, mutta myöhemmin se on noussut omanlaisen tunnelmansa vuoksi erääksi albumin kohokohdista. – Astral Sabbat on tuonut meille paljon hyvää. Eponyymi esikoisalbumi ilmestyi vuonna 2012. Jos elon tiellä on raskasta, sen kuulee sitten musiikistakin. Toinen levy Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes julkaistiin vuonna 2015 ja kolmas teos The Horse And Other Weird Tales saapui vuonna 2017. – Nauhoitimme materiaalin jo lokakuussa 2019, ja aikomuksena oli julkaista levy alkuvuodesta 2020. Käytössä oli vanha kunnon ”play it like it is” -metodi: rec pohjaan ja menoksi. K uopiolainen Jess And The Ancient Ones asteli pahaenteisiä okkulttisia sävyjä, 60-lukulaista arvaamatonta psykedelisyyttä ja painavan tarttuvia kitarariffejä hyödyntävän salatiederockin sumuiselle kentälle vuonna 2010. Luomisen riemua ja soittointoa riitti yllin kyllin. – Materiaali heijastelee aina omia sielunmaisemia. Jatkoa on siis luvassa! SOUNDI 67 VUOSI VUODELTA SYNKEMPÄÄ JESS AND THE JESS AND THE ANCIENT ONES ANCIENT ONES K u v a: Ja rk ko P ie ta ri n en THOMAS CORPSE ja viisi maailmanhistorian kiinnostavinta musiikkipersoonaa – lue valintojen perustelut Soundin nettisivulta: NEIL YOUNG • BRUCE DICKINSON • PETER STEELE • JOE MEEK • LEMMY KILMISTER Bazook 5_21.indd 67 Bazook 5_21.indd 67 6.5.2021 14.13 6.5.2021 14.13. Meno on vuosi vuodelta synkempää, naurahtaa Corpse. Toki toivon, että ne parhaat biisit vielä odottavat kirjoittamistaan. – Omat ehdottomat lempiviisut vaihtelevat ajan myötä, mutta tällä hetkellä suosikkeja ovat ainakin Wolves Inside My Head ja Castaneda. Kertoisitko hieman enemmän tästä kappaleesta. Toisin sanoen purkitimme materiaalin mahdollisimman livenä, sillä halusimme albumille bändin oman soundin ilman sen suurempia taikuuksia. Voisi siis helposti kuvitella, että teillä on jo vino pino uusia biisejä. – Emme soittaneet ”elokuvallista ja progressiivista” Strange Earth Illusionia kertaakaan läpi ennen studiosessioita vaan lopulliset ratkaisut syntyivät nauhoitusten aikana. Kuten tuli jo ilmi, Vertigo on nauhoitettu yli puolitoista vuotta sitten. Odotetun teoksen otsikko on Vertigo. – Sävelsimme ja nauhoitimme levyn Horsen hengessä
Katsotaanpa sitten niin menneisiin kuin tulevaankin. lut linnunpoikanen. Osuimme esimerkiksi Kaldoaivin erämaahan juuri ensilumen aikaan ja saimmekin sitten viettää useita päiviä lumisten ihmeiden keskellä, muistelee Hatakka. Projekti lähti käyntiin, kun Jussi kirjoitti ensimmäisenä kappaleen Nowhere Haven ja minun kynästäni taas lähti Kuura. – Tämä tarina on traaginen, mutta... Ensiksi: jos muistelet yhtyeen takavuosia, mikä tapahtuma nousee ensimmäiseksi mieleen. Kitaristi Jussi Hämäläinen oli tuolloin varsin tuotteliaalla päällä, ja häneltä tuli vino pino uusia biisejä lyhyessä ajassa, kertoo laulaja Toni Hatakka. Juuri nyt käsillä on bändin seitsemäs studioalbumi Skeleton Lake. – Täytyy ylipäänsä sanoa, että bändin tahti on pysynyt pitkään varsin kiivaana. Nämä teokset antoivat suuntaa muulle levylle, sanoo Hatakka. Kun pidimme sitten hetken tauon, huomasimme terassilla kuolleen linnunpoikasen. – Vaelluksen lopuksi päädyimme Kuusamoon – jälleen ensilumen saapumisen aikoihin – kosketinsoittajamme Nino Hynnisen hiihtokämpälle Rukatunturin kupeeseen. Tuolloinen rumpalimme Antti Ruokola oli varsin raskasranteinen soittaja, ja näin ollen myös muu backline joutui tuottamaan rutkasti äänenpainetta. Jonkinlainen juhlajulkaisu, -keikka tai -tapahtuma olisi varmasti enemmän kuin paikallaan tuolloin! K u v a: K al le P y h ti n en Bazook! Teksti: Timo Isoaho > 68 SOUNDI P ohjolan hyinen talvi on taas kerran väistynyt ja kesä siintää horisontissa, mutta onneksi syksyn hämärtyvät illat ja tuivertavat tuulet vaanivat jo nurkan takana. Äänitimme siellä albumin ensimmäiset lauluosuudet esimerkiksi kappaleisiin Kuura ja Tunturi. Mustan punaniskahuumorin hengessä syntyikin sanonta, joka onneksi eli vain hetken aikaa: ”When we play, animals die”. Toisaalta mietimme sitäkin, että tällä kerralla musiikissa voisi kuulua entistä vahvempia black metal -vaikutteita... Tästä pitää omasta puolestaan huolen euforisen intensiivinen ja musertavan melankolinen death/doom metal -yhtye Hanging Garden. – Puhuin Jussin kanssa esimerkiksi siitä, että Skeleton Lake voisi olla edeltäjiinsä nähden vähän raaempi ja pelkistetympi sovituksiltaan ja soundeiltaan. Joko orkesterin parikymppisten suunnittelu on alkanut. Kuljetimme pienen olennon luonnon rauhaan ja jatkoimme soittamista. Niin, olimme purkittamassa yhtyeen ensimmäistä Backwoods Sessions -studiolivesarjaa jo mainitun kosketinsoittajan tiluksilla. Joskus ”less todellakin on more”. Mikä oli oma tavoitteenne uuden albumin suhteen. – Kuvasimme reissun aikana myös videomateriaalia, ja näitä kuvia voi nähdä Kuura-lyriikkavideossa ja Tales From The Skeleton Lake -minidokkarisarjassa. Siitä taitaa nimittäin olla jo ainakin puoli vuosikymmentä, että olisimme pitäneet edes muutaman kuukauden mittaisen tauon säveltämisestä. – Aloimme säveltää tuoreen levyn kappaleita vuonna 2019 – siis edellisen Into That Good Night -levymme julkaisun aikoihin. Hah hah! Mistä löytyi suurin inspiraatio sanoittamiseen. Entäpä sitten tulevaisuus... – Lopputulos soi omissa korvissani kuulaampana ja paremmin tuotettuna kuin yksikään aiemmista Hanging Gardenin levyistä. – Tosiaan, vuosi 2024 tulee eteen äkkiä... Hahmottelimme sitten kokonaisuutta niin, että erilaisia kerroksia, kitaralinjoja ja laulutuplauksia tuli mukaan vähemmän. – Uusien tekstien talvinen tematiikka alkoi kirkastui, kun lähdin vaeltamaan pohjoiseen Suomeen toisen solistimme Riikka Hatakan kanssa. – Samasta kohdasta löytyi myös kahdella seuraavalla tauolla kuolVÄHEMMÄN ON ENEMMÄN HANGING GARDEN TONI HATAKKA ja viisi ei-niin-metallista suosikkilevyä: EDITORS: Violence STEVE VON TILL: A Grave Is A Grim Horse NICK CAVE AND THE BAD SEEDS: No More Shall We Part KENT: Du & Jag Döden GARMARNA: Vedergällningen TONI HATAKKA ja viisi ei-niin-metallista suosikkilevyä: EDITORS: Violence STEVE VON TILL: A Grave Is A Grim Horse NICK CAVE AND THE BAD SEEDS: No More Shall We Part KENT: Du & Jag Döden GARMARNA: Vedergällningen Bazook 5_21.indd 68 Bazook 5_21.indd 68 6.5.2021 14.07 6.5.2021 14.07. Siinä vaiheessa ymmärsimme kauhuksemme, että eläimet ovat pelästyneet ääntä ja hypänneet kuolemaansa jostakin katon rajasta
Lisäksi järjestyy jopa patarumpu ja kuparinen virvelirumpu. VARAUKSET JA LISÄTIEDOT TARJOUKSESTA: www.villahevi.fi/soundi // villahevi@villahevi.fi Mökkeilyä VillaHevi tarjoaa laadukasta majoitusta hirsihuviloissa, joissa on loistavat mahdollisuudet musiikin soittamiseen ja kuunteluun upean luonnon ympäröimänä. MUSIIKINYSTÄVILLE Villa Hevi tulostus.indd 69 Villa Hevi tulostus.indd 69 6.5.2021 12.33 6.5.2021 12.33. Tarjous SOUNDIN LUKIJOILLE! Pitkä viikonloppu torstai-sunnuntai (3 yötä) sisältäen soitinpaketin. Tarjoamme nyt Soundin lukijoille valmiina laulukamat, pianon, Pearl rumpusetin, sekä tietenkin kunnon äänentoistovälineet. saakka. 390 € / 2 hlö 490 € / 4-6 hlö Tarjous on voimassa 15.6
I hailen levymerkkejä, jotka osaavat brändätä itsensä simppe lillä ja tunnistettavalla tavalla julkaistessaan loistavaa musiik kia. Pianisti Anja Lauvdalin, rumpali Hans Hulbaekmon ja rumpa li Frederik Luhr Dietrichsonin muodostama Moskus onkin hyvä kiinnekohta Hubron tekemisiin. Is lannin suuruudet Sigur Rósista lähtien häivähtävät, mutta nyt ollaan kuitenkin ihan jossain muualla, hubrolaisissa musiikilli sissa maisemissa. Jo pelkkä logon näkeminen saa hyviä fiiliksiä aikaan. Omaehtoinen lähtökohta kuuluu ja näkyy Hubrokatalogissa kirkkaana. Vastasin agentille, että odotellaan rauhassa, ymmärränhän itsekin innokkaana eränkävijänä tällai set viiveet paremmin kuin hyvin. Eräs tuoreista suosikeistani puolestaan on ECM:lle aiemmin levyttäneen pianisti kosketinsoittaja Christian Wallumrødin albumi Many (2019), joka taipuu klassisen minimalismin suuntaan, jälleen mainiolla ”eieijazz”kulmalla. Hubron katalogi koostuu norjalaisista artisteis ta, joiden voi sanoa pakkautuvan nyky jazzin avantgardempaan laitaan. Huntsville on kuin kitara versio The Necks yhtyeen ambientia hipo vasta avarasta maisemasta, mutta Austra lian arojen sijaan ollaan jossain rantalou hikossa Jäämerellä. Kylmäksi jättäminen vältetään norjalaisen Yokolandtoimiston toteuttaman tunnistetta van kansisuunnittelun ohella myös musiikilla. ”Tai vas varjele mitä sieltä tulee, äkkiä levyostoksille!” Norjalaisella Hubro Musicilla on paitsi mieleenpainuva, myös erittäin sympaattinen logo. Norjaksi huuhkajaa tarkoittava levy merkki on saanut edustajakseen yksinkertaisen piirroslinnun, jonka alla lukee lyhyesti ja ytimekkäästi ”Hubro”. Jos Hubron logo on luontoaiheinen niin löy dän jotain ihastuttavan metsäistä lafkan musii kistakin. Monilla levyistä kansanmusiikkivaikutteet lyövät kättä futurismin kanssa yhteistä visiota palvellen. K u v a: A n d re as H an ss o n Moskus Jazz kiinnostaa 5_2021 -taitto_a_converted.indd 70 Jazz kiinnostaa 5_2021 -taitto_a_converted.indd 70 6.5.2021 16.12 6.5.2021 16.12. Kuinka sopivaa, että kun yritin buukata Moskustrioa festivaalilleni, viipyi vastaus viikkoja bändin jäsenten oltua ”tuntureilla kalastamassa”. Usein tuntuu, että Hubro on luonut oman genrensä, joka ulottuu musiikista visuaalisuuteen. Huomattavan suurella (tiukalla designsilmällä katsottuna liiankin suurella) kanteen painettu logo pomppaa silmään takuu varmasti eikä jätä kylmäksi. 70 SOUNDI Kvien Brunvollin sanaton laulu yhdistyy pohjoismaiselta, mutta toismaailmalliselta kuulostavaan kauniiseen elektrojazziin. Siis musiikkia, joka ei ole jazzia, mutta ei ole täysin myöskään olematta sitä. Oikeastaan moni julkaisuista ei ole niinkään jazzia, kuin joskus jossain osuvasti kuvailtua ”not not jazzia”. Inspiraationsa Umuotoisista juoluajärvistä ot tava (juolua on lampi tai järvi, joka on muodostunut joen tai muun virran mutkasta, kun meanderointi on vähitellen aiheut tanut sen joutumisen erilleen) levy on tehty luuppaamalla kak sikon aiempaa albumia siitä uusia tasoja etsien. Tuoreimpiin Hubrojulkaisuihin kuuluva David Meyer Lys nen ja basisti Mats Eilertsein Kroksjø vie luontokonseptin uu delle tasolle. Kokeellisuus kulkee läpi koko 2009 startanneen ja toistasataa albumia sisällään pitävän Hubrokatalogin, mutta sitä lähestytään ilahduttavan erilai sista kulmista. Kitaristi Kim Myhrin musiikki asettuu samoille seuduille, ja edelleen pari niemennotkoa vapaampiin maisemiin edeten vastaan tulee Stephan Meidell, joka räjäytti tämän kuulijan tajun nan vuoden 2017 julkaisullaan Metrics. Levyn kannessa mies tui jottaa poroa Lapissa. Täydellistä! En ole yllättynyt lukiessani tuoreesta Bandcampartikkelista, että Hubron perustaja Andreas Meland työskenteli aiemmin vahvasta visiostaan tunnetun ECM Recordsin Norjanedustaja na ja että uuden levymerkin perustaminen kiehtoi häntä, sillä maailmassa ei yksinkertaisesti ollut hänen mielestään tarpeeksi näkemyksellisiä riippumattomia levyyhtiöitä. Kovan ytimen Hubromeininkiä tarjoilee myös Building Instrument, toinen triokokoonpano, jonka musiikissa Mari Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives NORJAN HUUHKAJA LENTELEE OMISSA MAISEMISSAAN Huntsville: Pond Hubro Music Christian Wallumrød: Many Hubro Music Hilde Marie Holsen: Lazuli Hubro Music KOLME HUBRO-TÄRPPIÄ ”Musiikkia, joka ei ole jazzia, mutta ei ole täysin myöskään olematta sitä.” JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Neljä albumia Hubron kautta julkaissut kolmikko on vienyt yhtyesoundiaan koko ajan perin teisen pianotrion tuolle puolen, päätyen Miraklerlevyllään (2018) leikkisiin ja rytmikkäisiin, välillä jopa alle kahden minuu tin mittaisiin vinjetteihin, joista tulee etäisesti mieleen Madlib/ Dillakoulukunnan hektisimmät biitit
Tosiasiassa täppäystä oli todistettu jo Van Halenia aiemmin. Paganinin tekninen taituruus oli niin häkellyttävää, että kuulijat arvelivat hänen solmineen liiton paholaisen kanssa. Tilutus on käsitteenä ristiriitainen: osa musiikin harrastajista – erityisesti indie-väki – pitää termiä halventavana ilmaisuna, kun taas monen mielestä termi on luonteeltaan neutraali eikä ilmaise muuta kuin soiton nopeutta. Punkin alullepanema eetos on demokraattisempi kuin metallin parissa syntynyt kitarasankarimyytti. Tractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen ”Yleisö kohahti, kun konsertissa Eddien tappingsoolon aika koitti.” K u v a: C ar l Le n d er Eddie Van Halen Tractatus 5_2021 -taitto_a_converted.indd 71 Tractatus 5_2021 -taitto_a_converted.indd 71 6.5.2021 16.13 6.5.2021 16.13. Ilmiö muistutti monella tapaa 1800-lukua ja romantiikan aikaa, jolloin muun muassa viulisti Niccolò Paganinista tuli tähti taituruutensa vuoksi. Hän ei ole ajatuksineen yksin. Myöhemmin Van Halen perusti myös oman kitaroita valmistavan EVH-merkin. Esimerkiksi Van Halen kehitti itse varta vasten kahden käden tappingiin sopivan otelaudan rakenteen, johon hänellä oli myös patentti. Samalla tavalla metallimusiikin taiturimuusikot ovat flirttailleet paholaisen kanssa. Tilutusta on suosittu lähinnä hard rockissa ja metallimusiikissa. E ddie Van Halen tunnettiin muusikkona ennen muuta salamannopeasta, virtuoottisesta kitaransoitostaan. Esimerkiksi Genesiksen kitaristi Steve Hackett oli keksinyt KUKA TILUTTAISI MINULLE. Tilutuksen ja virtuositeetin merkitystä voidaan ymmärtää vain eri genrejen kontekstissa. Tekijälle kiitokset! Sen mukaan onomatopoeettisella tilutus-termillä tarkoitetaan korkealta kitaran ylänauhoilta soitettua hyvin nopeatempoista melodiajuoksutusta, joka kuulostaa ihmisäänenä kuin ”ti-lu-li-lu”. Se oli vastalause progen monimutkaisuudelle ja ylipitkille, taiturimaisille sooloille. Vaikuttaa siltä, että metallia lukuun ottamatta soolot ovat hävinneet popja rockmusiikista. Tiluttajakinginä Van Halen niitti mainetta erityisesti ns. Ja niitä hetkiä keikkasetissä riitti. Wikipediassa on suomenkielinen sivu tilutukselle. Vikkeläsorminen kitaristi oli ensimmäisiä tunnettuja ”tiluttajia” eikä hän piilotellut osaamistaan. Mutta se oli Van Halen, joka kehitti tappingin tappiin asti ja teki siitä tavaramerkkinsä. Punkissahan ideana oli DIY – do it yourself, juuri sinä! Punkista versoneet tyylit, kuten post/art-punk, new wave, alternative ja indiepop/rock omaksuivat antistaramaisen ja toisaalta avantgardistisen asenteen kitaransoittoon ja erityisesti sooloihin. Kitarasoolot edustavat vanhaa maailmaa ja ajattelutapaa. Yleisö kohahti ja salamavalot välkkyivät, kun konsertissa Eddien tapping-soolon aika koitti. Nyky-yleisöä ei kiinnosta virtuositeetti vaan artistien identiteetit ja performanssit. tapping -tekniikan mestarina. Vain hetki sitten Radio Helsingin toimittaja haukkui lähetyksessään kategorisesti kitarasooloja. Eddien soittamat mielettömän nopeat kuviot sekä kaikenlaiset temput ja kikat muuttivat monen sähkökitaristin maailman – miten joku sai sähkökitaran kuulostamaan niin villiltä, energiseltä ja raa’alta samaan aikaan. Soiton nopeudesta tuli kilpailutekijä ja keskeinen kitaransoiton arvottamisen kriteeri. Musiikki oli symbolinen keino irtautua kirkon määräysvallasta. Kitaristit tuntevat tämän ”hammer on and pull off” -tekniikkana. Täppäyksessä kitaran kieliä painellaan plektrakäden sormilla otelautaa vasten samalla, kun otelautakäsi painelee ja ”nyppii” kieliä. Punk toimi tässä(kin) asiassa vedenjakajana. Soolot koostuivat usein yksinkertaisista melodioista tai atonaalisesta metelistä. Tilutus ja täppäys kuuluvat Wayne’s Worldin maailmaan. Kitaralla temppuilu mielletään itsekorostukseksi ja tarkoitushakuiseksi starailuksi. Paholaismaisuus puri tehokkaasti porvarillistuvassa Euroopassa, jossa musiikin ja kirkon suhteet olivat aikaisempina vuosisatoina olleet kiinteät. PB SOUNDI SOUNDI 71 soittaa tällä tavalla. Osuvaa! Tilutuksessa kitaristi voi periaatteessa soittaa erikseen plektralla jokaisen yksittäisen sävelen, mutta useimmiten monet sävelet soitetaan pelkällä otelautakäden sormien liikkeillä. Van Halenin vanavedessä monet kitaristit alkoivat suosia tilutusta ja tapping-tekniikkaa. Tilutus vaatii säröisen ja kompressoidun soundin, jotta ilman plektraa soitetut äänet kuuluvat. Jos kappaleessa oli kitarasooloja, tuli niiden olla omaperäisiä. Kun katsotaan sähkökitaran ja särölaitteiden kehitystä, käy ilmi, että vasta tietty teknisten laitteiden kehitys mahdollisti soittotavan
Duploista on siirrytty suoraan tekniikka-Legoihin, joilla rakennellaan itsevarmasti ohjekirjaa vilkuilematta. Paikat vaihtelevat klubeista Kolin luonnonpuistoon. Kyse on neljän kasetin boksista, jonka musiikki on äänitetty yhdellä mikillä suoraan kasetille. Yksi kierrätetyistä on Haudan lepoon, jossa Joose Keskitalon bluesriffi vie paljon syvemmälle kuin monien ”virallisten blueskitaristien” tiluttelut. Kansivihkoon on kirjattu tekoprosessia kiinnostavasti valaiseva Pekka Laineen (tuottaja) ja Jyrki Häyrisen (äänittäjä) muistelusessio. Kokonaisuuden kiistaton sweet spot paikantuu levyn kulmakivessä Minne vaan kuultavaan Janskun ”Pois alta!” -huudahdukseen ja sitä seuraavaan, hurmioituneeseen loppukaahaukseen. JUSSI NIEMI JOOSE KESKI TALO & THE MYSTIC REVE LATIONS OF TEPPO REPO: ORFISET LAULUT I–IV HELMI LEVYT Kun Duplot eivät enää riittäneet L ähes aina kun jossain päin suomenkielistä internetiä on keskusteltu siitä, mikä kotimainen albumi pitäisi vihdoin julkaista vinyylillä, on esiin noussut Karkkiautomaatin kolmas, viimeinen ja paras albumi Suudelmilla (1998). Väite pohjautuu Soundissa 2/2005 julkaistuun toimittajiemme äänestämään listaan kaikkien aikojen parhaista kotimaisista levyistä (voittaja oli Tuomari Nurmoin Kohdusta hautaan). Suudelmilla ylsi sijalle 34 ollen parhaaksi rankattu 90-luvulla julkaistu albumi. Muutamat laulut toistuvat useampina versioina. JIMI TENOR (BEN/FIN) NICOLE WILLIS & GOSPEL HELSINKI (USA/FIN) Leffoja Great Green Wall, DAVID ATTENBOROUGH: A Life on Our Planet Small Island Big Song, 2040, iHuman, Contradict Lost and Found, Eettisen läppärin jäljillä Kestävän tulevaisuuden puolesta For a sustainable future Maailma kyla?ssa. Suudelmilla on parhaita kiteytymiä siitä maagisesta hetkestä, jolloin artisti on havahtunut luovuutensa rajattomuuteen ja yrittää tallentaa visionsa ennen kuin seuraava jo tunkee mieleen. Bändi on vaikuttavassa symbioosissa Joosen kanssa ja paikoin groovaillaankin komeasti. Janne ”Jansku” Kuuselan (laulu, kitara) ohjastama Karkkiautomaatti (tällä levyllä lisäksi Sami Häikiö, basso, Jenni Rope, koskettimet ja Vesa Lehto, rummut) kuulostaa viimeiselläkin levyllään omalta höpsöltä itseltään – melodiat ovat makeita, tekstit hattaraisia ja studiossa ollaan touhuttu innostuneet virneet naamalla – mutta musiikillinen kunnianhimo ei pysy enää missään genretai muissakaan karsinoissa. Ja oikeassahan me olimme. Nyt Suudelmilla on painossa ja ennakkomyynti käynnissä, joskin pahoin ruuhkautuneiden vinyylitehtaiden takia gatefold-kantisen tuplalevyn saa käpäliinsä vasta loppukesästä. Ylipäätään hän on laulussaan koko ajan läsnä samalla tavalla kuin vaikka John Lee Hooker. Vinyylijulkaisua on paisutettu parilla bonusraidalla, mutta mitään täysin ennen kuulematonta ei ole arkistoista löytynyt. Oton puhallinskaala tuo jatsillista väriä, joka kuitenkin sykkii pohjimmiltaan kuin syksyinen ugrilainen metsä. Popista bossanovaan, punkista iskelmään… jokaisen mutkan takaa paljastuu yllätys, mutta silti kaikki on kummallisen luontevaa. Tarinat ovat useimmiten rankkoja, jopa painajaismaisia psykologisessa vihjailussaan, mutta saavat pikantin klangin Joosen lempeän hellästä, täysin mailaa puristamattomasta äänestä ja fraseerauksesta. Sen suoraksi jatkeeksi klubilta leikatussa jälkipuoliskossa ”sienet alkavat todella kolista” ja jätkät lankeavat iloisesti loveen. Ääni on digitaaliseen verraten ”rakeista” ja hiljaisina hetkinä kasettimoottorin surina kuuluu selvästi, mutta nuo seikat vain voimistavat homman intensiivisyyttä ja intiimiyttä. 72 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja Rankkoja tarinoita metsästä O rfiset laulut on poikkeuksellinen livelevy. Levyllä mennään koko ajan taitojen ylärajalla ja vähän yli – siellä missä pitääkin. mainos.indd 49 5.5.2021 9.21 5.5.2021 9.21 sanoin kuvin_5_2021 -taitto_a.indd 72 sanoin kuvin_5_2021 -taitto_a.indd 72 7.5.2021 9.20 7.5.2021 9.20. Suudelmilla on kiistaton suomiklassikko, täysin omailmeinen onnistuminen. Kolilla äänitetyssä Kettu itkee poikiansa -instrumentaalissa puron vesi tuntuu kirjaimellisesti kastelevan kuulijan samalla kun Otto Eskelisen paimenhuilu ja muiden kilistelemät kellot vievät siperialaiseen riittiin. MIKKO MERILÄINEN KARKKIAUTOMAATTI: SUUDELMILLA SVART RECORDS/LEVYYHTIÖ/ HAWAII SOUNDS Lue Soundissa 9/2015 julkaistu artikkeli albumin synnystä – haastateltavana Jansku ja Sami sekä muita asianomaisia: www.soundi.fi/jutut K u v a: k at i ra p ia Tapahtuman järjestää Pääpartnerit Maailma kylässä -festivaali | World Village Festival VERKOSSA maailmakylassa.fi 29.–30.5.2021 VAPAA PÄÄSY! Konsertteja BETSAYDA MACHADO & PARRANDA EL CLAVO (VEN) SARAZINO (ALG/ECU) , SHKOON (GER/SYR) SMALL ISLAND BIG SONG (TWN/SLB/PYF/MDG/MUS) , KAYHAN KALHOR (IRN) MADALITSO BAND (MWI) , RICKY KEJ (IND) , SANNI FRANKOSUN & THE FAMILY FT. Oudosti sekin kääntyy eduksi: vaikutelma on unimainen, kun tuttu juttu palaa kuvaan aina vähän erilaisena. mainos.indd 49 Maailma kyla?ssa. Vinyylin mainostarrassa kehutaan, kuinka Soundin toimittajien mielestä Suudelmilla on 1990-luvun paras levy. Jansku-diskografiassa seuraavaksi vuorossa olevien Liekki-levyjen hienostuneempi progeilu hönkii jo painokkaasti niskaan. Vuosien ajan ensimmäistä lp-painosta on vihjailtu milloin kenenkin toimesta, mutta viimein Svart sai levyn oikeudet omistavan Ari ”Arska” Tiaisen (Levy-yhtiö, ex-Tehosekoitin) suostumuksen ja haaveen toteutumaan. Herttaisesti ylinopeudella kaahanneena, naivistisen romanttisena punk pop -yhtyeenä aloittanut Karkkiautomaatti siirtyi uudelle tasolle tällä samaan aikaan pitelemättömän rönsyilevällä ja ihailtavan hallitulla mestariteoksella. Perinpohjaisen läpivalaisun jälkeen väitän, että puhumme yhdestä parhaasta livelevystä Suomessa kautta aikain
P aljon käänteitä, huikeita persoonia, suuria tunteita ja rockin historiaa. Toinen tarinan kaari on Clauden lyhyeksi jäänyt elämä. Sydänvikansa kanssa lapsesta saakka elänyt mies tiesi rajallisen aikansa ja käytti sen haluamallaan tavalla. Kun sen on ensi kertaa ahminut hotkien, tekee mieli aloittaa uudestaan alusta ja nauttia rock’n’rollseikkai lun jokaisesta käänteestä. Sankarimme on keski-ikäinen, alkoholiongelman kanssa kamppaileva entinen soturi. mainos.indd 49 5.5.2021 9.21 5.5.2021 9.21 sanoin kuvin_5_2021 -taitto_a.indd 73 sanoin kuvin_5_2021 -taitto_a.indd 73 7.5.2021 9.20 7.5.2021 9.20. Tunnarin laulaa Thundercat, ja lisäksi solistina kuullaan säveltäjän luottolaulajaa Niki Randaa. ANTTI LUUKKANEN JARKKO JOKELAINEN: SMACK – KUOLEMAANTUOMITUN LAULU LIKE Y asuke on uutuusanime, joka perustuu todelliseen historian henkilöön, afrikkalaistaustaiseen orjakaupan uhriin, josta tuli Japanin ensimmäinen ei-natiivi samurai. Kirjan aarre on Jokelaisen vuonna 1993 tekemä laulaja Clauden pitkä haastattelu. Bändi eli kiihkeän ajanjakson jättäen jälkeensä vain hyviä tai erinomaisia levytyksiä. Tutusta ja turvallisesta kalastajakylästä lähtevä stoori saa loppua kohden maagisen eeppiset mittasuhteet, aivan kuten sitä säestävä musiikkikin. Jos haluaa uskoa rock’n’roll-elämäntavan autuuteen, niin tässä on kertomus siitä, kuinka sen voi elää. Sarjan on luonut ja ohjannut LeSean Thomas (The Boondocks, Black Dynamite). Jarkko Jokelainen on tehnyt mittavan työn haaliakseen mukaan kaikki asianosaiset ja bändin lähipiiriin kuuluneet. Soundtrackista vastaa animefaniksi paljastunut Flying Lotus (alias Steven Ellison), joka on myös toiminut ohjelman osatuottajana sekä osallistunut henkilöhahmojen kehittämiseen ja tarinan kirjoittamiseen. Flying Lotusin musiikki sopii täydellisesti klassisen animen konventioita hyödyntävään ja miekkataituruutta, väkivaltaa, taikaa, noituutta, shamanismia, mutantteja, scifiä ja robotteja vilisevään feodaali-Japanin kuvaukseen, jossa suurimpia sankareita ovat yhteiskunnan hylkimät sekä pikkulapset. 1980-luvun rajuimman suomalaisen rockyhtyeen tarinaa on aina hallinnut spekulointi siitä, mitä olisikaan tapahtunut, jos se olisi jäänyt oikeaan aikaan Yhdysvaltoihin ja lunastanut kovassa nosteessa olleen maineensa. Niistä on tehty Smack – Kuole maantuomitun laulu, yksi parhaista suomalaisista rockhistoriikeista miesmuistiin. Jäsenet itse hahmottavat tilanteen samansuuntaisesti, mutta niin kuin kitaristi Manchuria kirjassa sanoo, se on turhaa jossittelua. Lopputulos on absoluuttisesti Flying Lotusilta kuulostava retrosoundi: eteerisiä kaikuja, kosmista jazzia, synteettistä kilinää ja melankoliaa sekoitteleva ooppera, joka kehittyy tarinan pyörteessä. Kirja on huolella mutta värikkäästi kirjoitettu ja täynnä kutkuttavia anekdootteja. LINDA SÖDERHOLM LESEAN THOMAS: YASUKE NETFLIX Traaginen rock’n’rollseikkailu Animefanin jännittävä retrosoundi K u v a: Ju h o Ju n tu n en Tapahtuman järjestää Pääpartnerit Maailma kylässä -festivaali | World Village Festival VERKOSSA maailmakylassa.fi 29.–30.5.2021 VAPAA PÄÄSY! Konsertteja BETSAYDA MACHADO & PARRANDA EL CLAVO (VEN) SARAZINO (ALG/ECU) , SHKOON (GER/SYR) SMALL ISLAND BIG SONG (TWN/SLB/PYF/MDG/MUS) , KAYHAN KALHOR (IRN) MADALITSO BAND (MWI) , RICKY KEJ (IND) , SANNI FRANKOSUN & THE FAMILY FT. mainos.indd 49 Maailma kyla?ssa. JIMI TENOR (BEN/FIN) NICOLE WILLIS & GOSPEL HELSINKI (USA/FIN) Leffoja Great Green Wall, DAVID ATTENBOROUGH: A Life on Our Planet Small Island Big Song, 2040, iHuman, Contradict Lost and Found, Eettisen läppärin jäljillä Kestävän tulevaisuuden puolesta For a sustainable future Maailma kyla?ssa. Claude tiesi mitä oli tekemässä. Piirtyvä kokonaiskuva on tarkka. Tämä oli Smackin tarina, ja näin sen kuuluikin mennä. Vaikkakin temaattisesti Yasuke osuu samaan kategoriaan kuin Sa murai Champloo sekä Afro Samu rai, niin tässä ei ilotella yksinomaan hiphop-biittien tahtiin, vaan Flying Lotus on löytänyt sarjalle aivan oman äänimaailman, joka perustuu vintagesyntikoihin (Yamaha CS-60), perinteisiin japanilaisinstrumenttehin sekä afrikkalaisiin perkussioihin. Pääroolissa kuullaan Oscar-ehdokas LaKeith Stanfieldiä, jonka monotoninen ulosanti luo vankan pohjan sarjan äänimaisemalle. Ja traaginen loppu
Kun tulee päiviä jolloin tuntuu, että mikään ei toimi ja koko ihmisrotu on mätä, niin paradoksaalisesti ristikot ja kirjallisuus auttavat minua nollaamaan itseni. 45-vuotiaana olen vihdoin lo?ytänyt risti sanatehta?va?t. Täydellisen rapea kuori, täydellisen pehmeä sisus, täydellinen maku. Täst’edes palaan jokaiselta Helsinginvisiitiltäni mukanani Hakaniemestä haettu Kanniston Leipomon jumalainen ruisleipä. Ja niitä ennen tulen toisinaan kuunnelleeksi Kadonneen levyn metsästäjiä. Kirjassa hän myo?s analysoi pikaisesti läpi Armstrongin levytetyn tuotannon. Minun korvissani juuri nämä erikoisuudet pomppasivat piristävinä poikkeuksina kokonaisuudesta esiin. Haaveilen, että opettelisin leipomaan sitä itse, mutta toistaiseksi olen lähinnä Lempäälän markettien tarjonnan varassa. Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli kätketty sivulle 74. Musiikin lisäksi elämäni perustarpeisiin kuuluu ruisleipa?. Helsingin Kaisaniemen puistossa lavalle nousevat Eppu Normaali, Stam1na, Popeda ja monet muut suomalaisen rockin kärkinimet. Onnekseni olen viimein lo?ytänyt täydellisen ruisleivän. VIIME VUOSIKYMMENINÄ on tullut tavaksi valittaa, kuinka radios ta ei enää tulee mitään hyvää. Tällä erää kuitenkin kiinnitin erityishuomion Panassien haukkumiin levytyksiin, joissa hänen mielestään esityksen pilasi joko kiekuva laulajatar, outo instrumentaatio tai huono miksaus. Itse olen halki muusikon urani käyttänyt samoja vanhoja Bossin polkimia, joten tämä oli minulle mieluisa yllätys. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Valitettavasti sitä saa (tietääkseni) vain Helsingistä. Uudessa pihapiirissäni liikkui ensi alkuun peuroja ja kettuja, kunnes ne katosivat lisääntyneen rakennuskannan myo?tä. Pari vuotta sitten lo?ysin lähisto?ltä kallioesiintymän, jolla kyyt tykkäävät hengailla. Siihen ei voi kyllästyä, olen tehnyt kaikkeni! Mutta niin hyvää kuin se onkin, en laske sitä kuitenkaan täysin oikeaksi ruisleiväksi. Virtuoosimaista matskua, minulle rakkaimpina alkupään Hot Five ja Hot Seven -yhtyeiden äänitteet. Valintani on aivan joka kerta Vaasan Ruispalat Ohut Herkku. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Markettien näennäisesti oikeanlaiset ruislimput valitettavasti eivät tyydytä minua. Kytkin saman tien kolme kotikutoista fuzzia toisiinsa kiinni, sekä kimalaisparvelta kuulostavan tremolon ja vedin narulle parit soolot naurua pidätellen. Valitettavat päällekkäisyydet ratkaisen on-demand-tallenteiden kautta myo?hemmin. Nyt valittaisin päinvastaista: sunnuntaisin radiosta tulee aivan liikaa hyviä ohjelmia! Jo pelkästään Yle Suomen putki riittäisi: aamulla Pekka Laineen Ihmemaa ja sen perään Tero Lietteen Laiskanlinna sekä Kansan radio (tai no, Kansan kasvot -Instagram-tilin herkullisimmat poiminnat riittävät minulle). Keravalta. Ne ovat yleensä rakenteeltaan liian kiinteitä ja lo?tko?kuorisia sekä maultaan tympeitä. Heti sen perään onkin vuorossa Jazz kiinnostaa, ja sehän todellakin kiinnostaa. Radio Helsinki soi minulla useimmiten sekä kotona että autossa muutenkin, ja sunnuntaisin siellä on heti aamuysiltä Lasse Kurjen Rakkaudesta, jossa sukelletaan aina mahtavan syvälle jonkun klassikkolevyn pariin. Jalmarin helpot plusristikot toimii parhaiten. Kahdeksan vuotta sitten kotiuduin Savosta Tampereen laitamilla sijaitsevalle teollisuusalueelle. OLEN VIETTÄNYT lapsuuteni Varpaisjärven maaseudulla, mutta ikinä en ole kohdannut siellä kyyka?a?rmetta?. Svart Recordsin vinyylipaketin voitti Antti Ro?nkko. Kaikki luetellut (paitsi Kansanradio) tarjoavat kiinnostavaa tarinointia sekä ajatuksella tehtyjä ja hyvin pohjustettuja musiikkivalintoja. Viihdyttävää ja ennen kaikkea sivistävää. Luin hiljattain Hugues Panassién kirjoittaman surkean Louis Armstrong -historiikin. Onnittelut! PEKKA PIRTTIKANGAS Cosmo Jones Beat Machine, Faarao Pirttikangas, Astro Can Caravan Kielen lo?ytäneiden kesken arvotaan 2 lippua Kaisa Rocks -festareille 12.–14.8.2021. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Vielä tänä keväänä kyyt eivät ole näyttäytyneet minulle. Hyvä ystäväni Tuomas Eriksson, tuo Riistaveden lahja maailmalle, jätti edellisen vierailunsa yhteydessä minulle lainaan läjän itse rakentamiaan kitaraefekteja?. Miten voikaan pieni ihmislapsi tulla moisesta po?rinästä niin onnelliseksi. Tämän innoittamana aloin unettomina o?inä kuunnella Armstrongin kornettija trumpettisooloja. Ekalla kertaa harmaassa, pitkässä aluskasvillisuudessa vauhtiin ponkaissut uroskäärme kieltämättä säikäytti hieman. MIKKO MERILÄINEN viimeinen sana -taitto_2021_5_a.indd 74 viimeinen sana -taitto_2021_5_a.indd 74 6.5.2021 16.13 6.5.2021 16.13. Zaundi oli kuin lazer. Illalla palaan Radio Suomen taajuudelle Susanna Vainiolan Kissankehdon ja Veli Kauppinen uuden äärellä -ohjelman pariin
.. Hartaushetki lappeenrannan tapaan Hongisto saavutti valaistumisensa jo. Muut joutuvat meditoimaan vielä hetken. 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Dean Kerry King V Select signature 1 495,SMI tulostus.indd 2 SMI tulostus.indd 2 6.5.2021 11.25 6.5.2021 11.25 _2SD_sisa?kannet_5_2021.indd 1 _2SD_sisa?kannet_5_2021.indd 1 6.5.2021 15.37 6.5.2021 15.37. Kotiteollisuus Jumalattomat Jumalattomat NYT KAUPOISSA ja STRIIMEISSA UUSI KOKOPITKA soiro .. CD, 3 -puolinen VINYYLI, digital Kotiteollisuus tulostus.indd 75 Kotiteollisuus tulostus.indd 75 6.5.2021 11.25 6.5.2021 11.25 SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel
D E WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Soundi FIN Helloween 05-21_BACKCOVER.indd 1 Soundi FIN Helloween 05-21_BACKCOVER.indd 1 03.05.21 15:28 03.05.21 15:28 Soundi takakansi 5_21.indd 76 Soundi takakansi 5_21.indd 76 5.5.2021 11.35 5.5.2021 11.35 AMORPHIS-SÄVELTÄJÄ LAVENTAA SÄVYJÄ ESA HOLOPAINEN MELODISEN METALLIN MONIOTTELIJA MARKUS VANHALA ELÄMÄÄ SIELUN VELJIEN JÄLKEEN JOUKO HOHKO SALATIETEITÄ JA PSYKEDELIAA JESS AND THE ANCIENT ONES S O U N D I 5 / 2 2 1 5/ 20 21 9,90 € (sis.alv) VESTERINEN YHTYEINEEN | JYRKI 69 | GIRL IN RED | THROAT | KISSA NEXT STOP: MAAILMA THE BLACK KEYS, PEKKA NISU, ST. VINCENT, NIKO AHVONEN, MALLA, JOOSE KESKITALO, DRY CLEANING, PAUL McCARTNEY… YLI 50 LEVYARVIOTA So un dI 11 So un dI 11 B L I N D C H A N N E L Kansi_5_2021_e_converted.indd 1 Kansi_5_2021_e_converted.indd 1 6.5.2021 15.30 6.5.2021 15.30 _1SD_ulkokannet_5_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_5_2021.indd 1 6.5.2021 15.34 6.5.2021 15.34. BONUS CD | 3LP IN TRIFOLD WITH HOLOGRAM | DELUXE BOX SET | CD | DIGITAL 2CD+2LP EARBOOK INCL. It‘s better than that. It‘s the masterpiece that Pumpkins United needed to make.” CLASSIC ROCK (UK) “Epic, catchy, powerful and hard ‚Helloween‘ is a future classic, the epitome of what makes this amazing band so great.” FISTFUL OF METAL (UK) PRE ORDER NOW! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: W W W . N U C L E A R B L A S T. BONUS CD | VARIOUS COLOURED DOUBLE VINYLS IN GATEFOLD THE FUTURE METAL CLASSIC FROM THE REUNITED HELLOWEEN LINE UP “After those stellar live gigs, ‚Helloween‘ had to be a great album. IN STORES JUNE 18 TH 2CD DIGIBOOK INCL