. . . 169 169€€ V L UT V L UT . . .. . . .. 9 9€€ SOL OUT SOL OUT SOL OUT SOL OUT LOW T CKET ALERT LOW T CKET ALERT 5/ 20 23 12,90 € (sis.alv) BEFORE THE DAWN • SHIRLEY COLLINS KALMAH • LORDI • BESS KISSA | DAVE LOMBARDO | HEARTHILL | PAPERI T JATKAA MATKAA NYT KAKSIN PARHAAT TÄRPIT FESTARIKESÄN STARTTIIN ILMOITUS DEPECHE MODE S O U N D I 5 / 2 2 3 So un dI 11 So un dI 11 D E P E C H E M O D E. . 09 09€€ 1 V 1 V V AREA 51 V AREA 51 L UT L UT . . . . . . TUSKA.F @TUSKAFEST VAL TUSKA.F @TUSKAFEST VAL AL L RG HT S RE SE RV E | KA KK OK EU ET MU UT OK S N ÄT ET ÄÄ N OSTA L UT NYT! OSTA L UT NYT! A.A. . .. 1 9 1 9€€ LA 1 V L UT LA 1 V L UT . 1 9 1 9€€ V L UT V L UT . .. 1 9 1 9€€ SU 1 V L UT SU 1 V L UT . .. W LL AMS | FORESEEN | SMACK OUN | S LVER ULLET | VERM L A | GALVAN ZER | SOLOTHUS | ...AN OCEANS | REAMTALE | RT M SER A ULT MA | SE ULCHRAL CURSE | O MALMSTRÖM | ASHEN TOM | NAKKEKNÆKKER | VANS AN | KOUTA | KÚRU | NERVE REAK ANGLES MORT S | SLASH THE SM LE | RRAT ONAL CAUSE E 1 V L UT E 1 V L UT . . . . 09 09€€ V V V AREA 51 V AREA 51 L UT L UT . . .. . .. . .
WEDNESDAY KESKIVIIKKO 21.6. SATURDAY FRIDAY PERJANTAI 23.6. 75. THURSDAY TORSTAI 22.6. OHJELMA FESTIVAL L I N E U P JUONTAJINA ANNOUNCERS LAURA VÄHÄHYYPPÄ HANNA-MARI KARHINEN ENNAKKOLIPUT 4PV / 69€ T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N LAUANTAI 24.6
THURSDAY TORSTAI 22.6. OHJELMA FESTIVAL L I N E U P JUONTAJINA ANNOUNCERS LAURA VÄHÄHYYPPÄ HANNA-MARI KARHINEN ENNAKKOLIPUT 4PV / 69€ T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N LAUANTAI 24.6. WEDNESDAY KESKIVIIKKO 21.6.. SATURDAY FRIDAY PERJANTAI 23.6
Soundi 5/2023 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Löytöretkellä 14 Tarkkailuluokka: Klarissa 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Tehosekoitin 20 Elämäni soundit: Bess 22 Soundi-haastattelu: Dave Lombardo 28 Depeche Mode 35 Kissa 38 Paperi T 40 Shirley Collins 42 Hearthill 44 Minun tähteni: Mount Eerie 46 Frank Gambale 51 Palsa esittää 54 Levyarviot 62 Ester Nuori Leppä 69 Bazook Kalmah Lordi Before The Dawn 72 Jazz kiinnostaa 73 Sanoin kuvin & Elokuvat 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: A n to n C o rb ij n 6 SOUNDI 35 Kissa K u v a: E k at er in a G o rb ac h ev a K u v a: La u ra Ii k k an en K u v a: Te ro A h o n en K u v a: Jo h an n es Te rh em aa K u v a: E n d a B o w e 38 Paperi T 20 Bess 40 Shirley Collins 22 Dave Lombardo
ASTI. 14.-16.7.2023 • JOENSUU THE PRODIGY UK YEARS & YEARS UK AVA MAX US APULANTA • BENSON BOONE US CARPENTER BRUT FR • DYLAN UK FRANK CARTER & THE RATTLESNAKES UK GETTOMASA • JACOB BANKS UK • JVG SLEEP TOKEN UK • VESALA • VV ALIISA SYRJÄ • ALMA • ANNA PUU • ANTTI AUTIO + JOUSET ARPPA • BESS • BLOODRED HOURGLASS • COSTI • CYAN KICKS DETALJI • EEVIL STÖÖ & STEPA • ETTA • GASELLIT ISMO ALANKO • JAMBO • JAMI FALTIN • KARRI KOIRA • KISSA KNIPI • KUUMAA • KÄÄRIJÄ • LINDA FREDRIKSSON JUNIPER MAIJA VILKKUMAA • MALLA • MAUSTETYTÖT • MICHAEL MONROE MOUHOUS • OLAVI UUSIVIRTA • PAPERI T • PEHMOAINO • PIHLAJA RAMSES II • RUUSUT • SCANDINAVIAN MUSIC GROUP • SEXMANE STAM1NA • STONED STATUES • TURISTI • URSUS FACTORY VESTERINEN YHTYEINEEN • YONA • YOUNGHEARTED Kaikki lipputyypit myynnissä! ÄLÄ KUHNAILE! EDULLISEMMAT KEVÄTLIPUT MYYNNISSÄ 31.5
Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Emilia Aho, Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Sitä paitsi, musiikin vaikuttavimmat piirteet ovatkin usein selittämättömiä.. On kiistämätöntä, että Collinsin ikä tuo hänen musiikkiinsa lisäulottuvuuden. On lohdullinen ajatus, ettei ikääntymisen tarvitse tarkoittaa taiteilijan relevanttiuden laimenemista. Väitän, että haastattelun luettuaan Collinsin vuosikymmenten tauon jälkeen tekemiä hienoja paluulevyjä kuuntelee eri korvalla. Tavallaan kaikki samat ominaisuudet ovat jo läsnä, ääni on hienostunut ja vakava mutta kuitenkin huolettoman rento, mutta uudessa versiossa Collinsin lauluäänen päälle on kerrostunut paitsi iän tuomaa fysiologista muutosta myös vaikeasti määriteltävää magiaa – jotain selittämätöntä, mikä on helpointa kuitata sillä yhdellä sanalla: ikä. Lauluihin alkaa kuulijana ladata uudenlaisia, syvempiä merkityksiä. Koskinen, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Artturi Siromaa, Ville Sorvali, Virpi Päivinen, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka Printall ISSN 0785-0891 49. Taiteellisesti kiinnostavina pysyneistä eläkeikäisistä muusikoista alkaa olla jo kosolti esimerkkejä. Sekä siten, että eletyt vuodet kuulee suoraan äänestä, mutta ennen kaikkea sitä kautta kun haastattelun luettuaan todella sisäistää, mitä kaikkea Collins on kymmenelle eri vuosikymmenelle levittäytyvän elämänsä aikana ehtinyt todistaa. Nuoren Collinsin ääni on tietenkin hyvin erilainen, heleämpi, mutta ei sittenkään vähemmän vaikuttava. 40). Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Asia on tietenkin päin vastoin. Jesse Sykes & The Sweet Hereafter: Oh, My Girl SOUNDI 5/2023 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Wednesday: Rat Saw God Daughter: Stereo Mind Game Maa Ilmasta: Kaunis kesäkaupunki Everything But The Girl: Fuse open.spotify.com/user/soundilehti Mikko Meriläinen Päätoimittaja mikko.merilainen@popmedia.fi Vuosikymmenten kerrostumia I kä on itseisarvo. Uudelta Shirley Collins -levyltä löytyvän Hares On The Mountain -version rinnalla kuuntelin myös hänen aiemman levytyksensä samasta trad-biisistä 60 vuoden takaa. Noin huomasin ajattelevani kuunnellessani brittifolklegenda Shirley Collinsin, 87, uutta albumia Archangel Hill ja lukiessani Jussi Niemen hänestä tekemää mainiota haastattelua (s. Eikä pelkkä ikä tietenkään mitään takaa. Toki päinvastaisiakin tapauksia on riittämiin. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista
Onko luvassa myös esiintymisiä. – Albumin verran. kesäkuuta. Kuinka paljon materiaalia olette jo kirjoittaneet. Toimittaja ja ”parantumaton Lynyrd Skynyrd -fani” Janne Rönkkö on puolestaan kirjoittanut suosikkiyhtyeestään kirjan Etelän vapaat linnut. – Juhannusyönä on konstailemattoman melodinen ja tarttuva popkappale. Elokuussa saadaan lukea The 69 Eyesin tarina Timo Kalevi Forssin kirjoittamana. Lopulta kävi kuitenkin niin, että hän tosiaan myi rumpunsa – vain ostaakseen uudet tilalle, hymähtää Halmkrona. Homma sujui mallikkaasti, vaikka Olli-Matti joutuikin polkemaan bassorumpua villasukallaan pedaalin ollessa kadoksissa. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Tulevien kuukausien aikana saadaan luettavaksi monta kiinnostavaa kotimaista musiikkikirjaa. No, lakimieheni ja pappini ovat valitettavasti kieltäneet kommentoimasta asiaa tällä hetkellä, päättää Halmkrona. Hitaasti, mutta varmasti, kertoo Janne Halmkrona. – Olli-Matilla taas oli asiaa eräänä päivänä. Sanoitus taas kertoo muutaman vuoden takaiseen juhannukseen liittyvistä muistoista ja tunnelmista, lisää Ahola. – Millainen yhtye se sellainen on, joka ei keikkaile. Vuoden lopussa joulukuussa saadaan vielä lukea Maija Vilkkumaan omaelämäkerta, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Miina Supisen kanssa. – Sitten näin unta yhtyeestä nimeltään Puut, joka sitten juurtuikin meihin – hieman laajennettuna tosin. Juuri sellainen, jota voi fiilistellä leirinuotiolla akustisen kitaran kanssa. Apocalyptica-sellisti Eicca Toppinen julkaisee lokakuussa muistelmateoksen Eicca – Yhdistävä tekijä, jonka hän on kirjoittanut Petri Silaksen kanssa. Se ilmestyy 9. Kerrottakoon myös, että kaikki kappaleet ovat lähtökohtaisesti herra Aholan käsialaa, toteaa Halmkrona. Kalle Ahola & Puut -yhtyeen ensimmäinen single on nimeltään Juhannusyönä. Ali Alikosken bändistään Kebasta kirjoittama muistelmateos Kesä Espalla ilmestyy syyskuussa, samoin kuin Mikko Mattlarin kirjoittama elämäkerta Olli Ahven lahti, piano. Hän ilmoitti myyvänsä rumpunsa ja lopettavansa soittohommat, ainakin toistaiseksi. Kalle Ahola ja Janne Halmkrona perustivat bändin Jos suomenkielinen pop rock maistuu makealta, sinulle on tarjolla erittäin hyviä uutisia. Nykysäveltäjä Kalevi Ahon elämä käydään läpi Hannu Lahtosen kirjassa Maailma on musiikkia. – Törmäsin Kalleen (Ahola) Jouko Lehtolan Rock-Finlandia -valokuvakirjan julkaisutilaisuudessa keväällä 2022, ja siellä tuli puhetta uuden bändin perustamisesta. Vielä yksi kysymys: mikä on CMX:n tilanne. Onneksi hän lupautui mukaan, sanoo Kalle Ahola. Otetaanpa katsaus osaan niistä. Äänitimme helmikuussa kolme biisiä ja seuraava studiosessio tapahtuu toukokuun aikana. Miten Chydenius ja Wahlström liittyivät mukaan. Kun aloimme treenata – aluksi kahdestaan – tätä kappaletta, huomasimme yhdessä tekemisen olevan hyvin hedelmällistä ja palkitsevaa, Halmkrona kuvailee. TEKSTI: TIMO ISOAHO Ku va : M ar e k Sa bo g al Loppuvuoden 2023 runsasta musakirjasatoa K u v a: M at ti P y y k kö Jake Nyman. Jo nyt toukokuussa ilmestyy Jose Riikosen kirjoittama Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -kirja. Pidin tätä hyvänä enteenä, sillä olin jo ehtinyt ehdottaa Kallea yhtyeen basistiksi. Palasimme asiaan jo seuraavana päivänä, ja siitä homma lähti liikkeelle. Täkäläisen populaarimusiikin kentälle nimittäin nousee uusi yhtye Kalle Ahola & Puut, jonka kokoonpanosta löytyy Don Huonostakin tutun laulaja Kalle Aholan lisäksi muitakin nimekkäitä muusikoita: CMX:n Janne Halmkrona (kitara) ja Olli-Matti Wahlsröm (rummut) sekä eritoten tuottajana tunnettu Kalle Chydenius (basso). – Juhannusyönä oli eräs ensimmäisistä biiseistä. Meidän mielestämme suunnitel ma kuulosti surkealta, ja pyysim mekin hänet treenikämpälle kokeilemaan muutamaa biisiä. Eicca-kirja ilmestyy myös englanniksi. Virtasen kanssa. Tommi Liimatan omaelämäkertasarjan uudesta Manse-osasta uutisoitiinkin jo pari lehteä sitten, sekin saapuu elokuussa. – Törmäsin Chydeniukseen liikennevaloissa Hakaniemessä. Syyskuussa ilmestyy radiotoimittajalegenda Jake Nymanin muistelmat Monen vuoden jälkeen. Samoihin aikoihin ilmestyy myös Lapinlahden Linnut -tarinan kertova Miksei asioista puhuta, kirjoittajanaan Timo Rossi, sekä Tuomas Marjamäen Yhdet vielä, Irwin – Antti Hammarberg 1943–1991. Lokakuussa ilmestyy myös Ari Väntänen kirjoittama Stam1nakirja Muistipalatsi, sekä Marjo Leinosen omaelämäkerta Punaisia päin, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Tommi E
– Sovituksen ideana oli taas se, että lainakappale väännetään täysin meidän kuuloiseksi. On The Rocks, Helsinki MORTUOUS (USA), FACELESS BURIAL (AUS) 1.6. Musiikkimme ydin on nyt esillä kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan. Opettelin esimerkiksi käyttämään Garagebandia, ja sen jälkeen uusia biisejä alkoikin syntyä. G Livelab, Helsinki 25.5. Bar Loose, Helsinki BAEST (DNK), WIEGEDOOD (BEL) 2.6. Olympia, Tampere HOCICO (MEX) 19.5. Nokia-areena, Tampere INFECTED RAIN (MDA) 3.6. – Olen mukana ihan uudessa yhtyeessä. Jäähalli, Helsinki 20.5. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Poimintoja lähiaikojen ulkomaanvieraista SABATON (SWE), BABYMETAL (JPN) 19.5. Tavara-asema, Tampere BASSEKOU KOUYATE & NGONI BA (MLI) 24.5. – 80-luvun juhlavat meiningit ovat OG:n maailmassa vahvasti läsnä, ja myös Maniac on soinut ahkerasti illanvietoissa. Pakkahuone, Tampere IRON MAIDEN (GBR) 3.–4.6. Korjaamo, Helsinki FARHAD DARYA (AFG) 20.5. Nakkilan verstas, Nakkila 18.6. Tavastia, Helsinki SCOTT BRADLEE’S POSTMODERN JUKEBOX (USA) 23.5. Miltä Black Magic Sixin suunnitelmat näyttävät. Inspiraation lähteinä ovat toimineet esimerkiksi oudot ja kiehtovat paikat, kuten Istanbul, Belo Horizonte ja Pohjois-Savo. Vanha Ylioppilastalo, Helsinki YES (GBR) 26.5. – Meillä on levytyssopimus saksalaisen lafkan kanssa, ja debyyttialbumin nauhoitukset ovat parhaillaan meneillään. Minä ja Lew Siffer ollaan parhaimmillaankin keskivertoa huonompia muusikoita, ja aiemmilla albumeilla tätä soittotaidottomuutta on kompensoitu kutsumalla mukaan vierailevia soittajia. On The Rocks, Helsinki Listassa vain osa ulkomaanartistien keikoista. – Emme miettineet minkäänlaista tietoista breikkiä, mutta olimme kieltämättä aika puhki Choose Deathiin liittyneiden kiertueiden jälkeen. Sitten tuli idea, että kappale voisi taipua OG-muottiin, hymähtää Vanhala. – Sitten maailma joutui pandemian kouriin, ja erilaisia asioita alkoi tapahtua. Vilkaistaanpa kohti tulevaa myös toiselta kantilta, sillä lähikuukausien aikana tapahtuu mielenkiintoisia, joskin vielä savuverhon takana pidettäviä asioita. Temppelinaukion kirkko, Helsinki METALITE (SWE) 16.6. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen oikeellisuudesta. – Sitten kun keikkaputki joskus päättyy, alkaa uusien biisien työstäminen. Kesäkuun alussa puolestaan ilmestyy neljän biisin mittainen ep Slasher. Kuopiohalli, Kuopio THE DAHMERS (SWE) 19.5. – Hiljalleen. Tampere-talo, Tampere BOB WAYNE & THE OUTLAW CARNIES (USA) 12.6. Tavastia, Helsinki 25.5. Uusia biisejä alkaa selvästi tulla, ja seuraava levy ilmestyy mitä luultavimmin ensi vuoden aikana. Tavastia, Helsinki 16.6. – Toki erojakin löytyy. Bar Loose, Helsinki KOMINTERN SECT (FRA) 2.6. Tavastia, Helsinki PATTI SMITH (USA) 11.–12.6. Materiaali on raskasta, tarttuvaa ja varsin goottihenkistä. Tavastia, Helsinki MIXAEL CABRERA (CUB) 20.5. Kulttuuritalo, Helsinki 13.6. Moni saattoi esimerkiksi ajatella, että meidän Maniacissa lauletaan puhtaasti, mutta mitä vielä! – Suurin syy ep:n ulos laittamiseen liittyy silti yhtyeen kokoonpanoon. Kuudes Linja, Helsinki MANDO DIAO (SWE) 19.5. Levyn ensimmäinen singlelohkaisu Blood Of Babylon puolestaan kertoo vapaamuotoisen tarinan sarjamurhaaja David Berkowitzin suhteesta naapurinsa Sam Carrin koiraan. On The Rocks, Helsinki BRITISH LION (GBR), DARKTRIBE (FRA) 2.6. G Livelab, Tampere FATBOY (SWE) 24.5. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että soitto on raaempaa ja soundit ovat ronskimmat. Tavastia, Helsinki BILLY GIBBONS & THE BFGS (USA) 13.6. – Soitetaan livenä niin Suomessa kuin muillakin mailla, sanoo J-Tan. Lisää keikkatietoja osoitteesta www.meteli.net Black Magic Six lupaa lisää ”samaa paskaa” Roisia ”bluespunkia” soittavan Black Magic Sixin edellinen studioalbumi Choose Death ilmestyi vuonna 2017. – Luvassa on pitkälti samaa paskaa kuin ennenkin, toteaa J-Tan. Korjaamo, Helsinki 20.5. Black Cloud Descending taas perustuu 99,9-prosenttisesti meidän kahden tuottamiin ääniin. Soittaminen ei kiinnostanut paskaakaan vähään aikaan, kertoo J-Tan. Kolmen oman sävellyksen lisäksi ep:ltä löytyy Flashdance-elokuvasta tuttu kasarihitti Maniac. Klubi, Tampere 26.5. Lisättäköön vielä se, että bändin kokoonpanossa vaikuttaa varsin nimekkäitä muusikoita niin Suomesta kuin muualtakin! TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: Sa n tt u Sä rk äs K u v a: Te rh i Y li m äi n en. syyskuuta. Onko Omnium Gatherumin seuraava täysimittainen albumi jo työn alla. Melkein uskaltaisin luvata, että tämän orkesterin ulostuloa kannattaa odottaa, sanoo kitaristi mystisesti. On The Rocks, Helsinki ALEX G (USA) 6.6. 45 Special, Oulu DIRTY LOOPS (SWE) 24.5. Teen samalla lupauksen, että seuraavaa albumia saa odottaa pitkään – jos sitä edes ikinä julkaistaan! TEKSTI: TIMO ISOAHO Omnium Gatherum esittelee uuden kitaristin Flashdance-tunnelmissa Melodinen death metal -yhtye Omnium Gatherum julkaisi kehutun Origin-studioalbumin vuonna 2021. Kulttuuritalo, Helsinki GA-20 (USA) 15.6. Musiikkitalo, Helsinki THE MISSION (GBR) 22.5. Kulttuuritalo, Helsinki 24.5. G Livelab, Helsinki BONGZILLA (USA) 30.5. Telakka, Tampere MOUNT EERIE (USA) 15.6. Korjaamo, Helsinki ECSTATIC VISION (USA) 30.5. Kulttuuritalo, Helsinki LOUIS COLE (USA) 26.5. Hönö, Tampere 4.6. – Teksteissä puolestaan seikkaillaan totuuden ja muunnetun totuuden rajamailla. Helsinkiläisyhtyeen levytystauon päättyminen on kuitenkin jo lähellä, sillä J-Tanin (Jukka Taski nen, laulu, kitara) ja Lew Sifferin (Jarno Pousi, rummut, perkussiot) muodostaman kokoonpanon uusi albumi Black Cloud Descending ilmestyy 1. Kitaristi Nick Cordle on nyt ollut mukana reilun vuoden, ja halusimme esitellä Nickin myös bändin virallisella julkaisulla. Kuudes Linja, Helsinki COMPLETE (AUS) 1.6. Miten Black Cloud Descending vertautuu vanhempiin Black Magic Six -levytyksiin
Vastikään julkaistu debyyttialbumi About Love lupaa viedä kuulijat matkalle rakkauden moniin puoliin ja sekoittaa molempien maiden musiikkiperinteitä luoden kiinnostavan äänimaailman. Toiston voima, hitaus ja yksinkertaistamisen tuntu toimivat erinomaisesti myös moderneissa poptuotannoissa. Nyt palstalla käsitellyt popkappaleet edustavat tällä kertaa lähinnä tuota viimeisintä. 12 SOUNDI L öytöretkeni vievät tällä kertaa vahvemmin popmusiikin ihmeelliseen maailmaan. Samaan hengenvetoon haluan nostaa viime vuonna debyyttiep:nsä julkaisseen Siskon uusimman singlen Allas. Albumin äänittäjänä ja tuottajana toimineen Joose Keskitalon puhallinsovitukset ovat oiva lisä tähän lämminsoundiseen palettiin. Yhtyeen vahvuuksia miettiessäni ajattelen, että aina kun he ottavat tuotannollisesti tai rakenteellisesti kappaleissa riskin, joko vaalimalla yksinkertaisuutta tai vaikka ottamalla ohjat käteen kielivalintojen kanssa, näyttävät he yhtyeestä puolen, joka antaa Moderni pop menee syvälle Ulla Kolla Sisko Kah Pao K u v a: Ju li u s K o n tt in en K u v a: N ii n a H ö gm an ja To m m i K o k ko n en. Ulla Kolla (Laura Oksanen) on laajasalolainen laulaja ja lauluntekijä, jonka kappaleet syntyvät sisäisen ja ulkoisen todellisuuden vuoropuhelusta. Ep:n aloittava Aamuun on kokonaisuuden ehdoton helmi, mutta ilahduttavasti tämä reilun 13 minuutin kokonaisuus löytää kyllä kuulijan sydämeen ja kertoo uskottavasti artistin mielenmaisemasta. Jokin tuttu helke 2000-luvun alun indiepopista pitää mukana kappaleen tenhossa. Suomalais-italialainen pop-duo Nooa on Noora Salmen ja Ranieri Scoccian yhteinen musiikkikudelma. Hitaus, observointi, pienten hetkien muistaminen, tunne läsnäolosta – valitettavan harvalle huomiolle jääneitä elämänhetkiä. Jos valitsisin yhden, olisi se mitä kaunein runo ja kuin katsaus rakkaustarinaan, albumin kahdeksas raita Viidakon sumuu. Yleisesti Ulla Kolla vie musiikillaan aikaan, jota ei omassa arjessa välttämättä tunnisteta enää niin helposti. Laulun teksteissä käsitellään rakkautta, luontoa ja ympäröivää maailmaamme, ehkä kaiken katoavaisuuttakin. Mutta, jotta mielenliikkeeni eivät olisi liian ennalta arvattavia teen heti alkuun hyppäyksen aivan muualle ja pohdin Helmi Levyt -yhtiön muutama kuukausi sitten julkaisemaa Ulla Kollan debyyttialbumia Jäätie. Heidän soundinsa yhdistelee tarttuvia ja suoraviivaisiakin popelementtejä herkkään ja maalai levaan jopa avantgardistiseen tunnelmaan. Mutta yksinkertainen on Ulla Kollan tapauksessa kuitenkin vain viitta, jonka alta löytyy mitä virkistävämpiä lauseita ja ajatuksenkulkuja. Albumin sanoituksissa on jotain hyvin perinteistä runoutta, ja itseäni miellyttää suuresti tuntu yksinkertaisesta lauluntekijäkerronnasta. Artisteja, joiden albumikokonaisuudet ovat kuin yhtenäisiä tanssiteoksia. Ep:n päättää lyriikoillaan hetkittäin hyvin oivalta Karataan: ”Kerrot sun äitisi sanoneen niin/kesäl on oltava salaisuuksii/Sul on joku muu, enkä mä sano mitään/kun riisutaan vaatteet.” Välitön samaistuminen, vaikkakin jo välimatkan päästä. Artistin sanoin ”Allas on aiempaan tuotantoon verrattuna nopeatempoisempi ja kirkkaampi, mistä voi päätellä myös tulevan tuotannon suuntaa.” Kiva olisikin saada enemmän artisteja kulkemaan yhdessä muun muassa Mallan hienosti viitoittamaa tietä. Singlenäkin julkaistu Let It Be Me on todella hieno ja innostava popbiisi. Kah Pao on tulokas, Teksti: Lotta Savolainen Uusi suomalainen musiikki elää ja voi hyvin Löytöretkellä > A-PUOLI jonka debyytti-ep on koskettava kokonaisuus tummasävyisiä tarinoita elämästä. Jään odottamaan jatkoa. Melankolia ja hienovarainen, mutta vaikuttava muutos säkeistön ja kertosäkeen tunnelmassa nostavat modernia popia tekevän Siskon mahdolliseksi tulevaisuuden tähdeksi. Tuntuu, että kotimainen popmusiikki, varsinkin valtavirrassa, jakautuu tällä hetkellä aika suuresti iskelmäpopja moderni pop -genreihin. Nooan tuottajana toimineen Alessandro Donadein kanssa työstetty albumi tutkii yhtyeen sanoin ”rak kauden universaalia teemaa ja sen syvällistä vaikutusta elämäämme.” Albumin avaakin kaunis etydi Lately, joka esittelee vangitsevalla balladimaisella voimallaan yhtyeen laulaja Noora Salmen jopa kaikkivoipaiselta tuntuvan äänen. Yhden ison genren sisälle on kehittynyt suuntauksia elävöittämään meininkiä
Ja lopuksi sananen maailmanmat kaajasta. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kappale esittelee artis tin, jonka sisällä läikkyy valtava ri kas musiikillinen maailma. Tällainen esi merkki on Latelyn ja Let It Be Men lisäksi tanssimaan vaativa Da Sola. Antaudun täl le kappaleelle hetkessä. Mieli lepää ja on tilaa hengittää. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. ”Luottakaa omiin outoihinkin juttuihin, vaalikaa niitä oman soundin tärkeimpinä mineraaleina.” Anni Pohto Nooa K u v a: Ju h o Lä n si h ar ju K u v a: H ei d i Ti rr i. Olen todella iloinen ja jopa vaikut tunut tästä yhtyeestä. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Silloin tällöin, joskus valitettavan useinkin, tapaan kuunnella ja tutustua uuteen musiikkiin rasittavankin informatii visesti, ja päässäni alkaa valtameri laivojen lailla risteillä vaikutteita sieltä ja täältä. Hänen esiintymisiään on voinut to distaa niin The Great Escape festi vaaleilla, Savoyteatterissa kuin ber liiniläisessä taidegalleriassakin. Voisiko sitä sanoa, että luottakaa vain omiin outoihinkin juttuihin, vaalikaa niitä oman soundin tärkeimpinä mine raaleina. Miten eloisaa, koskettavaa ja taitavaa. Siltä, kun ensimmäisinä todelli sina kevätpäivinä lähtee merenran taan ja tuuli ei pitkästä aikaa ole kaan väkevän viileä. Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Tilaajapalvelu puh. Erityisen Pohton sing lestä tekee sen villikin instrumen taatio, joka on saatu kuulostamaan joviaalilta ja helposti lähestyttäväl tä. Pohto rakentaa tällä hetkellä kan sainvälistä uraa Lontoosta käsin, ja albumijulkaisu sijoittuu syksyyn. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 114,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 131,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa TILAA SOUNDI omaäänisen leiman ja imee mukaan sa magneetin lailla. Toukokuun puolessa vä lissä julkaistiin Anni Pohton uusin single 33610. Tästä nimenomaises ta kappaleesta löydän hienot mag neettiset yhteydet Vanessa Carlto nin A Thousand Miles biisiin ja Stin gin It’s Propably Men vangitsevaan tunnelmaan. On taitoa olla tunnistettava sama artis ti, tilassa kuin tilassa
ovat samaistuttavia. – Löydettiin tuottajani Mikon (Michael Bleu) kanssa mun oma jut tu ja sopivat äänimaailmat, minkä – Nuorempana olin aina kaveri porukan viihdyttäjä, joka oli me nossa mukana, vaikka 40 asteen kuumeessa. Albumilla kiehtoi erityisesti sen sisältämä spoken word tyyli. Hietanen kokee musiikin olevan edelleen kanava vaikeiden tuntei den käsittelyyn, vaikka henkilökoh taisten biisien julkaiseminen onkin pelottavaa ja tuntuu siltä, kuin luki si ääneen muille omaa päiväkirjaa. Vaikka musiikilla ja keikkai lulla eläminen olisi Hietasesta iha naa, hän ei aseta niitä varsinaisiksi tavoitteikseen. Musiikki on hänelle väline, jonka kautta pystyy kanavoimaan synkim piä tunteita. Konseptina spoken word ei kui tenkaan ollut Hietaselle lainkaan tuttu, ennen kuin kaverit kuulivat hänen riimittelyään. Klarissan esikoisalbumi Maailma vie meidät ilmestyi maaliskuun alus sa. Vasta sil loin tajusin mistä oli kyse. – Mun biisit tehdään niin, että ensin mietitään mitä elementtejä siinä voisi olla ja vähän niin kuin rakennetaan taustat biisille. TEKSTI: EMILIA AHO ”En usko, että tulen ikinä mitään biletysbiisejä tekemään.” K u v a: M ic h ae l B le u. Sen päälle alan sitten miettiä, mitä tun teita se minussa herättää, ja saatan kaivaa muistiinpanoista jonkun kir joittamani ajatuksen, josta lähden liikkeelle. En usko, että tulen ikinä mitään biletysbiisejä tekemään. Albumin soundimaailmassa vä lähtelevät lofihiphop sekä retro henkinen indie pop ja rock. En halua luoda minkäänlaisia pai neita musan tekemiseen. Ennen esikoisalbumin tekoa Hie tasella oli takanaan pidempi tauko musiikin tekemisestä, sillä inspiraa tio oli kadonnut. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Spoken wordin lisäksi Klarissan musiikissa sekoittuvat rap ja indie pop. Aloin jollain tapaa ka pinoida sitä vastaan ja toin musiikin kautta ulos sitä, että minussakin on se synkempi puoli ja minäkin voin voida huonosti. – Asioita tapahtuu, jos tapahtuu. Tällä hetkellä on käynnissä uu sien kappaleiden kirjoittaminen ja säveltäminen toista Klarissalevyä varten. Musiikilliseksi inspiraation lähteekseen Hietanen mainitsee laulajalauluntekijä Lana Del Reyn, mutta kappaleiden tekstien kirjoit tamiseen hän ei osaa nimetä mitään tiettyä inspiroivaa tekijää. – On palkitsevaa saada palautet ta, jossa kerrotaan, että kappaleeni jälkeen levyn tekeminen oli todella sulavaa. Muistiin panoja pystyttiin hyödyntämään myöhemmin levynteossa, joka val mistui lopulta ilman suurempia vas toinkäymisiä. Hän oli breikkinsä aikana kuitenkin jatkanut asioiden kirjoittamista muistiin. Sano maltaan varsin melankolisen levyn kappaleiden aiheet ovat suurilta osin Hietaselle henkilökohtaisia. Laulamista tuli myös harrastettua mummon kanssa. Pääasias sa tekstit syntyvät valmiiden ääni maailmojen ja maisemien päälle. – Hän oli todella taiteellinen ih minen sekä itseoppinut pianisti ja kitaristi, Hietanen kertoo. – Sillä levyllä räpit olivat todella puheenomaisia ja sitä kuunnellessa tajusin, että tätä haluan tehdä itse kin. Silti erilaiset me lodiat ja kappaleet kiinnostivat hän tä jo lapsena. Räppiä teiniikäisestä saakka kuunnellut Hietanen löysi musii killisen suuntansa, kun Paperi T julkaisi vuonna 2015 Malarian pelko levyn. – He sanoivat, että tämähän on tämmöistä spoken wordia. A-PUOLI Klarissa Musiikkia melankolian kanavointiin facebook.com/klarissaofficial KUUNTELE TARKKAILULUOKKA -SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti K un Kaisa Hietanen, artisti nimeltään Klarissa, oli pieni, ei hänen kotonaan juurikaan kuunneltu musiikkia automatkoja lukuun ottamatta
NORDICLIVE.FI/THEOFFSPRING PARHAITA PAIKKOJA VIELÄ JÄLJELLÄ LIPUT ALK. 79€ KLAMYDIA HUORA CYAN KICKS LA 10.6.2023 STADIONFEST ROCK EDITION SEINÄJOKI OMASP STADION THE OFFSPRING (US) | KLAMYDIA | CYAN KICKS PE 9.6.2023 TURKU ARENAFEST GATORADE CENTER THE OFFSPRING (US) | KLAMYDIA | HUORA | CYAN KICKS ALLE KUUKAUDEN PÄÄSTÄ SUOMESSA!
Hänen tunnistettavaan tyyliinsä kuuluu esimerkiksi sitran soittaminen. Arkistolöytö uran alkuvuosilta tuntuu tulevan juuri oikeaan aikaan. Klintin massiiviset symbolistiset teokset 1900-luvun alusta resonoivat samoja värejä kuin Laraajin musiikki. Asetaatteja käytetään vinyylilevyjen painamiseen. Samaan aikaan uushenkisyys on löytänyt uusia kiinnostuneita harrastajia sitä enemmän, mitä hektisemmäksi ja ahdistavammaksi maailma käy. Kokoelman nimikappale on puolestaan yli 20 minuutin improvisaatio huilulla. Ne tunnisti varhaisiksi siitä, että hän ei ollut ottanut vielä Laraaji-nimeä käyttöön. Kaiku on yksi Laraajin tärkeimmistä tehokeinoista. Pikavoittoja ei ole tarjolla. Samaan aikaan musiikki ei ole mitään äänimaljojen pyörittelyä, vaan yllättävän kompleksista ja rikasta, mikä tulee ilmi esimerkiksi uuden kokoelman kahdessa eri otossa Kalimba-kappaleesta (Kalimba 2, Kalimba 4). Kuten monia levykeräilijöitä, Fischeriä kiehtoivat kotiäänitykset ja kaikenlaiset omituisuudet, joten hän toivoi asetaateilta löytyvän jotain kiinnostavaa. Laraaji on yhä aktiivinen muusikko, ja hän täytti toukokuun alussa 80. Olen kuullut tässä elämässä riittävän määrän erilaisissa kylpylätiloissa soivaa syntetisaattorimattoa, jota nykyään tekoälykin osaisi tehdä paremmin. ”Laraaji ei ole kiireisen ihmisen valinta. Sieltä ne päätyivät lopulta nettihuutokauppaan, josta Fischer osti ne. Viime talvena Tukholman Moderna Museetin Hilma af Klint -näyttelyyn oli mahdo ton päästä ilman vähintään tunnin jonottamista. Tänä keväänä niiden jatkoksi julkaistiin neljä levyä käsittävä Segue To Infinity, jossa on mukana Fischerin pari vuotta sitten löytämät äänitykset. Pikavoittoja ei ole tarjolla.” K u v a: Li am R ic ke tt s. Laraaji käyttää pääasiassa autoharpia eli sointusitraa. Neljään levyyn mahtuu siis kahdeksan kappaletta ja kolme tuntia musiikkia. Rahat kannatti käyttää. Työelämän uuvuttamat ihmiset ovat löytäneet japanilaisen ambientin rauhoittavan vaikutuksen ja Spotifyn suoltamat soittolistat työnteon tai meditaation taustalle. Nämä kyseiset asetaatit olivat löytyneet varastohuutokaupasta, jonka jälkeen ne oli myyty eteenpäin kirpputorilla. Oli onni, että materiaali löysi tiensä oikeisiin käsiin eikä kaatopaikalle. 22 -vuotiaalla Jake Fischerillä kävi niin sanotusti melkoinen mäihä vuonna 2021. Laraaji ei ole kiireisen ihmisen valinta. Melkoista riskillä elämistä. Mutta täysin tarkkaa aikakautta näille levytyksille ei ole kyetty löytämään. Myös popmusiikin puolella on näkynyt vaikutteita ambientista aina räpissä asti. Lohdun, eskapismin ja rauhoittumisen suhteen ovat nyt kaikki ovet auki, eikä new age ole enää mitään hippien puuhaa. Sitran ohella hän käyttää esimerkiksi itäafrikkalaista sormipianoa. Näiltä kyseisiltä levyiltä sattui löytymään Laraajin eli Edward Larry Gordonin varhaisia äänityksiä. Segue To Infinity on jatkumoa viime vuosien hienoille löydöille, kuten John Coltranen A Love Supremen aikaiselle liveäänitykselle, joka löysi tiensä levylle pari vuotta sitten yksityisen ihmisen varastosta. Ne eivät ole mitään hissimusiikkia hieronnan taustalle. Se oli naurettavan täydellinen pari: kuin freskojen värit olisivat ryömineet soimaan pääni sisälle. Laraajin musiikin hienous piilee siinä, että hän käyttää erikoisia soittimia ja kykenee toteuttamaan niillä akustista ja kevyesti efektoitua äänikylpyä. Laraaji on tehnyt uran akustisen ambientja new age -musiikin parissa. Toisin sanoen olen ollut tänä keväänä aika mielissäni siitä, että nuori opiskelija päätti käyttää kaikki rahansa satunnaiseen asetaattiläjään. Ihan kaikkea ei vielä tänäkään päivänä löydy netistä. Nuorella opiskelijalla oli tilillään 120 dollaria, joista hän käytti 114 ostaakseen nettihuutokauppa Ebaystä asetaattiläjän. Ambient on elänyt suosiossaan kukoistuskautta viime vuodet. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Joskus kannattaa ostaa sika säkissä En ole kylpyläambientin ystävä. Olen käyskennellyt Rooman katuja, kulkenut kirkosta kirkkoon ja taittanut niskani kohti kattofreskoa kuunnellen Laraajin musiikkia. Kukin kappale Segue To Infinityllä kestää kokonaisen vinyylipuoliskon verran. Katalogista löytyy yli 50 julkaistua albumia
Puhutaan korkeintaan viikoista. Kaikki kliseet käyttöön vaan! Mimmeillä on kesämekot, illaksi kääntyvä hellepäivä kutsuu etsimään ”jonkun viileen mestan jossakin”. Tällä palstalla olen kirjoittanut esimerkiksi Pirkka-Pekka Petelius -helmestä Kauniita kesäpäiviä, jossa nuoren kokemusta vuodenajasta leimaavat tylsyys ja turhautuminen. Tästä kertoo sekin, että Tehis julkaisi kaksi klassista täyspitkää puolen vuoden sisään. Totta kai Otto onnistuu ”mimmejä”-sanan artikuloidessaan kuulostamaan viekkaalta ja haaveelliselta yhtä aikaa. N äin sen muistan: on toukokuu 1999, kevään ensimmäisiä lämpi miä päiviä, siis ehkä jopa 15 astetta. On kuvaavaa, että jos se saapui Rovaniemelle, esiintyi se Tivolin K18-ympäristön sijaan nuorisotalo Mondella, jonne kukaan itseään kunnioittava täysi-ikäinen ei mennyt. 1978 syntyneenä jätkänä suhteeni Tehikseen ei alun perin ollut ongelmaton, vaan muutaman vuoden ajan se tuntui ärsyttävältä teinibändiltä. Itsevarmuus ja luomisvoima olivat tapissa. Jos Varoittava esimerkki huokuu syksyistä melankoliaa ja erotuskaa, on Freak Out puolestaan täynnä keväistä elämänhalua, surumielisimmilläänkin lämpenevien öiden romanttista haikeutta. Tämä on eksplisiittisesti tunnetila, jonka voi saavuttaa vain kerran kesässä. Koska ollaan nuoria, ja aikaa, sitähän on. Ja jos kesäpäivä etenee niin sanotusti täyttymykseensä, sen varassa jaksaa taas vuoden seuraavaan. Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen ”Kesä saapuu usein humahtaen ja hulluutena, ja aivan yhtäkkiä kaikkialla tuoksuu ja kukkii.”. Se pystyi tekemään niin ja olemaan silti yksi kaikkein tärkeimmistä bändeistä, koska Matti Mikkolalla ja Otto Grundströmillä oli homma niin jäännöksettä hallussa. Silloin ei tarvita analyysiä, eikä Tehosekoitin sitä tässä tarjoilekaan. Tehosekoitin vuonna 1999 eli tällaisesta periaatteessa stereotyyppisestä kuvastosta. Olen juuri ostanut Tehosekoittimen uuden Freak Out -levyn Rovaniemen Prismasta, laitan sen heti pihalla Discmaniini ja poljen halki kaupungin nauttien samasta nuoruuden ja vapauden tunteesta, joka näissä lauluissakin soi. Peruspessimistinen ihminen saattaisi sanoa sen olevan parhaimmillaan haaveena tai vasta orastaessaan. Totta kai Asfaltti polttaa on varmaan vetävintä Suomessa koskaan tehtyä Motown-simulaatiota. Juhannukselta päivät alkavat lyhetä, ja vaikka lämpimintä on sentään yleensä silloin, on jo liikaa aikaa miettiä tänäkin kesänä kokematta jääviä kokemuksia, liikaa koomaamista viheralueilla, painolastia ja muistutuksia tulevasta. 18 SOUNDI SOUNDI PB Tehosekoitin: Asfaltti polttaa (1999) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Kesä tiivistyy yhteen päivään Mikään Asfaltti polttaa -tekstissä ei sinänsä suoraan viittaa sen kertovan juuri ensimmäisestä kesäpäivästä – parhaasta kylläkin. Reaaliajassakin kelkkani kääntyi syksyllä 1998 Varoittava esimerkki -albumin myötä. Eikä sitä sekoilua kestä kauan. Se on kertojan pään sisällä. ”Eri tavalla tytöt hymyilee”, mutta ihan samalla tavalla ne hymyilevät jos hymyilevät, sitä näkee minkä haluaa nähdä. Mutta hetkessäkin voi elää, se on joskus mahdollista. Ja euforisimmillaan se on silloin, kun kolmosraitana tärähtää soimaan eräs bändin virheettömistä klassikoista, Asfaltti polttaa. Totta kai kertosäe nousee taivaalle hattarapilvien sekaan niin vaivatta, että vie kuulijansakin mukanaan, niin ettei mikään maallinen paina enää missään. Nykyään olen tietysti eheytynyt silloisista harhoistani ja voin todeta, että viimeistään vuoden 1996 Kadonneet pojat -ep:stä lähtien bändi oli hyvän suomirockin ytimessä. ”Suomalainen kesäbiisi” on aihe, jota voi lähestyä useammasta kulmasta. Suomen kesä lietsoo neuroottisuutta, onhan se tunnetusti ”kaunis mutta lyhyt”, mistä on sitten tehty nihilistisempiäkin väännöksiä. Se, että itse assosioin sen kesän uhittelevaan alkuun, saattaa johtua edellä kertomastani avainkokemuksesta. Varsinkin siellä pohjan perillä kesä saapuu usein humahtaen ja hulluutena, ja aivan yhtäkkiä kaikkialla tuoksuu ja kukkii, helmat ja lahkeet lyhenevät, viimeinenkin talven aavistus on iltailmastakin poissa. En suinkaan ollut ainoa, sillä tuolloin Tehosekoitinta alettiin kehua Rumbassa ja rumpalista kitaristiksi rooliaan vaihtanut Matti Mikkola esiintyä muutenkin mediassa yhtenä nuoren polven suurim mista (ja myös suurisuisimmista) säveltäjäneroista
8. – 10.6.2023 HELSINKI, NORDIS sidewayshelsinki.?/liput @sidewayshel #sidewayshel Helsingin parhaat puolet yhden viikonlopun aikana! TO 8.6 Phoenix Fever Ray PE 9.6 Interpol LA 10.6 M83 Helsingin parhaat puolet yhden viikonlopun aikana! TO 8.6 Phoenix Fever Ray PE 9.6 Interpol LA 10.6 M83
Nyt on treenejä, studiota ja intensiivinen festarikesä tulossa. Biisit ovat kertakaikkisesti niin tajuttoman hyviä. K u v a: La u ra Ii k k an en. – Kädet ylös sai ihanan vastaanoton. Michael Jackson HIStory: Past, Present And Future, Book I – Soi meillä paljon. Ekat, jotka ostin olivat Nightwishin, Children Of Bodomin ja Diablon ”porttihuumeet” syvemmälle metallimusaan. Näillä näkymin lokakuussa on keikkatauko. LEVY, JOKA HERÄTTI KIINNOSTUKSEN MUSIIKKIIN LEVY, JOKA KYTKEYTYY MUSIIKINTEKIJÄKSI RYHTYMISEEN ALBUMI, JOKA LÖYTYI NOPSAJALAN KAUTTA Zhu Generationwhy – Fiilisteltiin Zhuta paljon kun alettiin tehdä musaa. Vikana ennen lavalle menoa Moonshine. Korona soi uutta tilaa käsitellä menneitä. Täytyy tehdä paljon biisejä, että syntyy timanttejakin. Oli aika siisti juttu, kun vedin mun ekan Bess-festarikeikan 2018 Weekendeillä, ja Zhu oli samalla lavalla esiintymässä edellisenä päivänä. Apulannan koko Kiila-albumi ja Hiekkaa-albumin Jumala puhutteli voimakkaasti. Mainittava myös serious Spice Girlsja Britney Spears -fanitus noihin aikoihin. Se tuntui isosti kohtalolta. METALLIKAUDEN TÄRKEIN ALBUMI Nightwish Century Child – No näitä on aika paljon. Epävarmuus tulevasta oli musta varjo. Tein koulussa yhteiskuntaopin esitelmän goottiystäväni kanssa metallimusan historiasta. Jos kaikki menee uusiksi, on hyvä jättää tilaa, kun suunnittelee. Progempi kama, Kingston Wall ja Von Hertzen Brothers inspiroi voimakkaasti myös. Takuuvarma avaus, lataus ja fiilis. 20 SOUNDI Apulanta Kiila – Wow, mistä alkaisin. Varjelin myös Dangerous-kasettiani, ah miten hieno albumi. Jemmassa on monia keskeneräisiä ja oikeaa aikaa odottavia lauluja. LEVY, JOKA YHDISTYY ENSIMMÄISIIN BÄNDIHOMMIIN Gossip Music For Men – Kuuntelin Gossipia tosi paljon silloin ja ihan bändi-inspiraatiomielessä. Tuore Kädet ylös -levy on monisävyinen ja entistä iskevämpi. – Alettiin kirjoittaa suomeksi vuonna 2016. Viimevuotinen UMK-kolmonen Ram pam pam levisi viisukansaa laajemmalle, mikä näkyi myrskyisässä keikkasuosiossa. Meidän on ihmiskuntana tehtävä voitavamme, että kaikki hyvä ja kaunis säilyisi tällä pallolla. Kuuntelen täsmäbiisejä edelleen. Välillä inspiroi joku vanha soundi, toisinaan joku uusi ja freesi. Syyskuussa Bess sai Musiikkikustantajien Vuoden läpimurto -palkinnon, ja Emma-gaalassa helmikuussa Bess vei Vuoden artistin, biisin, popin ja striimihitin palkinnot. Aiemmin mulla oli oma synkkä vaihe. Olen ainoa, kenellä on kaikki langat hallussa. Syksyn suunnitelmat on tehty. Gorillaz Demon Days – Näitä on paljon ja eri ajoilta. Purskahdin itkuun, vaikka soittivat vain intron. Ja sitten vaan täysiä tulta päin taas! Bess ALBUMI, JOKA PALAUTTAA MUISTOJA VARHAISVUOSISTA KOTONA ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA Erykah Badu Mama’s Gun – Laulan ennen jokaista keikkaa äänenavauksena biisin Badulta, Rufukselta & Chaka Khanilta ja Bruno Marsilta: Penintentiary Philosophy, Do You Love What You Feel ja At Midnight. Saan eri biiseistäni viestejä ja samastumisstooreja. Sine From Above oli tärkeä biisi pitkin näitä Kädet ylös -vuosia. Joistain asioista kirjoitin silloin ja joistain vasta pitkän ajan jälkeen. Tietyllä tavalla Gorillaz, mut ennen Demon Daysiä tajunta oli räjähtänyt kaikesta upeasta musasta jo monta kertaa. Moni vaikute toimii alitajuisesti ja eri tyyppien kanssa löytää uusia kulmia. Samoin ilmastonmuutos. Kävin syksyllä yksin Pariisissa katsomassa Chromatica Ball -keikan. Kansivihko on niin läpiluettu, ettei toista. Biisit syntyivät yksitellen ja matkalla kokonaisuus kirkastui. Haettiin vaikutteita myös näistä: Muse, Incubus ja Red Hot Chili Peppers. Sitten syttyi sota, jonka kauhut on hirveän suuria ymmärtää. Eri päivinä eri idikset ja ihan eri fiilis. Mutta yllätyksiä tulee. Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > H eti ensisinglet ja Bess-nimikkoalbumi (2019) nostivat Essi Launimon tanssipopin kärkinimeksi. Korona pysäytti elämän kuukausiksi. VOIMAKUUNTELUSSA KÄDET YLÖS -ALBUMIA TEHDESSÄ Lady Gaga Chromatica – Jumalauta, miten upea albumi. – Lyriikat ovat vakavoituneet. Todellakin käytiin siellä tanssimassa. Iso inspiraatio on ehdottomasti Antti Tuisku ja hänen Ensimmäisensä. – Kädet ylös oli pitkä prosessi. Tokalla levyllä eri tuottajien erilainen kädenjälki luonnollisesti kuuluu. Työryhmäni on aina ollut samalla kiinteä ja vaihteleva. Olin niin fiiliksissä Children Of Bodomin ja Apulannan Ankkarockin 2007 keikoista, sekä Toni Wirtasen teksteistä, että inspiroiduin kirjottamaan myös suomeksi. – Yhteistyöt ovat aina kehittäneet mua artistina ja musiikintekijänä; tärkeimpänä alkuajat Nopsajalan kanssa, Bess jakaa kunniaa. Antti Tuiskua lämpätessäni jengi fiilisteli uusia laulujakin
– Olin varmaan neljännellä luokalla, kun minut pyydettiin koulun omaan bändiin. – Tulevaisuuden kannalta tämä oli onnenpotku. Juuri tällä hetkellä Dave Lombardo on erittäin tyytyväinen mies. Kun aloin teini-ikäisenä esiintyä paikallisten yhtyeiden kanssa, keikkapaikoilla nökötti aina oikeakätisille aseteltu patteristo. Aloitin soittamisen – siis niiden marssikomppien hakkaamisen – luonnollisesti vasemmalla kädellä. Ison sisarusparven nuorimmaisella oli selvästi musiikillisia lahjoja, mutta kukaan ei tietenkään voinut aavistaa, että Lombardosta tulee eräs planeetan arvostetuimmista, taitavimmista ja monipuolisimmista rumpaleista. Rumpalin vuosikymmeniä muhinut Rites Of Percussion -sooloalbumi on viimeinkin ulkona. Sama juttu Hahdon kohdalla, muuten. Jostakin syystä musiikinopettajamme halusi minun kuitenkin soittavan ”oikeakätisesti”, ja aika pian totuin tähän uuteen järjestykseen. Mitä aikoinaan tapahtui. ”Kun soittaa aivan hiljaa, saattaa kuulla rumpujen laulavan” DAVE LOMBARDO: Kun taannoin mainitsin Nightwish-rumpali Kai Hahdolle haastattelevani sinua, hän pyysi kysäisemään erästä juttua. Slayer, Fantômas, Dead Cross, Misfits, Mr. Olisi kuitenkin raivoisa vääryys pitää Lombardoa pelkkänä metallirumpalina, sillä miehen saavutukset niin improvisoidun taidemusiikin, sinkoilevan avantgarden, raa’an punkin kuin monen muunkin tyyliin äärellä ovat kiistattomat. 1965) oli kaksivuotias, hänen perheensä muutti Kuuban pääkaupungista Havannasta Los Angelesin South Gateen. Nimittäin sitä, että olet vasenkätinen, mutta soitat ”oikeakätisten rumpusetillä”. K un David ”Dave” Lombardo (s. Uran loppu ei nimittäin siinnä vielä edes kaukaisessa horisontissa. Olisin umpivasurina ollut pahassa pulassa, mutta onneksi näin ei ollut.. Bungle, Venamoris ja monta, monta muuta. Syy. 22 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Dave Lombardon nimi raapustettiin rockin historiaan verenpunaisin kirjaimin jo vuonna 1986, kun thrash metal -pioneeri Slayer julkaisi Reign In Blood -klassikon. Tahtiniekan musiikilliset lonkerot ulottuvat jo nyt hämmentävän laajalle, mutta mihin taiteilija vielä ehtiikään. Kuusi vuotta myöhemmin Dave valittiin koulubändin marssirumpaliksi. Minusta siis tuli oikeakätinen rumpali pienen pakon sanelemana
”Kun soittaa aivan hiljaa, saattaa kuulla rumpujen laulavan” SOUNDI 23
Soitin heidän kanssaan livenä en simmäisen kerran jo vuonna 1998, K u v a: Ti m o Is o ah o. Minä pidän haasteista, mutta silloin kieltämättä vähän hermostutti. Eräänä päivänä olin taas duunissa, ja huomasin tämän kaverin seisos kelevan kadun laidassa. Minä olen rumpali. – Meillä ei studiosessioiden alkaessa ollut levytyssopimusta. Monet pitävät Reign In Bloodia kaikkien aikojen parhaana thrash-levynä. Kun aloitit rumpujen varsinaisen soittamisen 10-vuotiaana, opettelit melkein ensitöiksesi Kissin Alive!albumilta löytyvän 100,000 Years -kappaleen. Katsoimme biisit läpi backstagella, ja sitten nousim me valtavan ihmismassan eteen. Nauhoi tin rumpuosuuksia yöllä, ja tuottaja Rick Rubin sekä ääniteknikko Andy Wallace olivat todella innoissaan rajusta meiningistä. Sitten kun levyä miksattiin, samassa studio rakennuksessa töitä paiskivat myös RunD.M.C. Että vasta äskenhän oli 1982, ja me soi timme vanhempieni autotallissa! Kymmeniä tuhansia faneja oli paikalla myös 2004, kun Metallican oli määrä toimia Download-festivaalin pääesiintyjänä Englannissa. 1980-luku oli aikaa, jolloin kirjoitettiin niin Slayerin kuin thrash metalin historian kunniakkaimmat luvut. – Vielä hupaisampi tarina liittyy Haunting The Chapel ep:llä (1984) julkaistun Chemical Warfare biisin nauhoittamiseen. Ainakin Alexi Laiho oli paikalla, sillä me puhuimme inten siivisesti vanhoista amerikkalaisista autoista. taval lisilla levyillä. Bassorumpuni tahtoivat liikkua liukkaalla lattialla, ja minun täytyikin pyytää roudari namme tuolloin toiminutta Gene Hoglania pitämään bassareita pai koillaan. Debyyttilevy Show No Mercy (1983) ilmestyi vain pari vuotta myöhemmin. Kun selvisi, ettei kyse ole mistään todella vakavasta, lupasin tietenkin auttaa ystäviäni. Kuten niin monet pikkuskidit tuohon aikaan, rakastin Kissiä – musaa, imagoa, kaikkea. Show No Mercy taisi myydä saman tien ainakin parikym mentä tuhatta kopiota. – Levyn tekeminen oli varsin eri koista. Nimittäin Apocalyptica. Slayer kiersi muutamankin kerran COB:n kanssa. Taisimme tehdä oi kean valinnan. Tuollaisina het kinä teki mieli nipistää itseään. Onneksi Tom kävi päivätöissä, ja käytimme hänen säästönsä studio ajan maksamiseen. Seuraavaksi päätin treenata niin kauan ja niin intensiivisesti, että opin soittamaan kappaleen isku iskulta. ja Beastie Boys. Apocalyptican kon septi taas on ollut alusta asti hyvin uniikki, ja juuri tämän vuoksi olen tehnyt yhtyeen kanssa mielelläni yhteistyötä. Hän sanoi: ”Lars Ulrich on joutunut sairaalaan, mutta Metallica haluaa silti esiintyä. Käytin tuolloin Paisteen Rudesarjan peltejä, ja kovaääniset pellit vuosivat läpi tomien mikrofo neista. – Muistan ensimmäiseksi valta van ihmismassan. Muistan myös, että olimme Tomin vanhempien olo huoneessa, ja meidän piti suunni tella flyeri keikkaa varten. Millainen kokemus oli historian ensimmäinen Big Four -keikka (Metallica, Slayer, Megadeth ja Anthrax) Varsovassa 2010. Se on kiistaton thrash metal -klassikko. Työskentelem me parhaillaan toisen albumimme kimpussa, ja mukaan on tulossa myös eräs lainabiisi. Tästä huolimatta hengailin Bodomherrojen kanssa pari kertaa. – Illan todellinen pelastaja oli toki Joey Jordison, sillä hän soitti Metalli can kanssa kahdeksan tai yh deksän biisiä. – Nimivaihtoehtoja olivat Wings Of Fire ja Slayer. Tarvitseeko mainita, että Genestä tuli myöhemmin esimer kiksi Deathin rumpali. Metallican ensim mäiset levyt ovat minulle tutumpia, ja päätimme vetää Batteryn sekä Four Horsemenin. Sain pian idean, ja kehittelin Slayerin logon varhaisen version. Eräs toinen suomalaisyhtye on sinulle huomattavasti läheisempi. – Slayer oli jo vetänyt, kun mana gerimme tuli yhtäkkiä backstagelle. – Hyvä huomio. Onko sinulla mitään tarinoita liittyen Children Of Bodomiin. 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu Koetko asian niin, että vasenja oikeakätisyyden ”ristisiitos” tekee soitostasi omalta osaltaan uraauurtavaa. Joey oli tietämättään valmistautunut tällaiseen erikoisil taan hyvinkin huolella, sillä hänel lä oli Metallicacoverbändi ennen Slipknotia. – Kyllä vain. Pyysin Eicca Vierailuista muiden bändien levyillä harvoin innostuva Lombardo on tehnyt poikkeuksen Apocalyptican kanssa. Minulla oli ongelmia henkilökohtaisessa elämässäni, ja kun en ollut lavalla, vietin aikaa lähinnä hotellilla tai kiertuebussissa. – Totta. Dave Lombardon ura bändissä päättyi vuonna 2013. – Täytyy sanoa, että vuosien ai kana minua on pyydetty mukaan hyvin monenlaisiin juttuihin, mutta en ole koskaan ollut kovin kiinnos tunut vierailemaan joillakin... – Niihin aikoihin, joskus 2006– 2007, en ollut tien päällä kovin kaan sosiaalinen kaveri. Meillä oli muutamia hemmetin hauskoja illanviettoja. Alexi todella rakasti van hoja jenkkirautoja. Siitä se lähti. Satuin sitten kuulemaan, että yksi naapuruston tyyppi soittaa kitaraa. – Työskentelin pizzalähettinä. Se ei ollut ihan paras ratkaisu, sillä kaikki iskut eivät osu täysin kohdalleen. Millaisia muistoja liittyy Slayerin alkuaikoihin. – Minulla on lämpimiä muistoja albumin studiosessioista. Olen tehnyt Apocalypti can kanssa monia hienoja juttuja. Sitten Metal Blade Recordsin edustajat kuulivat materiaalia, ja he kiinnittivät meidät siltä istumalta. Kun sitten kuulin 100,000 Yearsin liveversion rumpusooloineen, olin todella vaikuttunut. Mennään kö joskus soittamaan?” Tyyppi oli Kerry King, ja hän taas tunsi Jeff Hanne manin sekä Tom Arayan. Slayerin läpimurto tapahtui 1986. Voisitko soittaa muuta man biisin heidän kanssaan?” – Ihan ensimmäiseksi halusin tie tää enemmän Larsin tilanteesta. Jos aloi tan vaikkapa rumpubreikin vasuril la, siinä saattaa olla hyvinkin erilai nen klangi kuin oikealla kädellä aloi tetussa breikissä. Olen esimerkiksi nauhoittanut Helsingin Finnvoxstudiolla rumpu osuuksia Apocalyptican biiseihin. Menin jut tusille: ”Moro! Olet kuulemma kita risti. Teimme sitten niin, että nau hoitin pellit jälkikäteen. – Siitä tulikin mieleen: minulla ja vaimollani Paulalla on projekti ni meltään Venamoris. Thrash metalista tuli iso juttu. ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Minulla on edel leen ”vasenkätisen rumpalin vaisto” ja kykenen hyödyntämään tätä vah vuutta omassa soitossani
Kun taas hänen vanha kokoonpanonsa Mr. Kun esimerkiksi Dead Cross tarvitsi solistia joitakin vuosia sitten, Mike lähti ilomielin mukaan. Täytät vajaan pari vuoden päästä kuusikymmentä, mutta fyysisestä ja aggressiivisesta soittotyylistä huolimatta olet säästynyt isommilta vammoilta. Tom halusi lopettaa jo joskus 2010-luvun alkupuolella, joten bändi sinnitteli lopulta yllättävänkin pitkälle. K u v at : B ec k y D iG ig li o K u v a: B u zz O sb o rn e. Olin ihan ”zenissä”, ja minusta tuntui, että olimme soittaneet maksimissaan kymmenen minuuttia. Silloin myös ajantaju katoaa totaalisesti, ja muusikko saa kokea olevansa yhtä musiikin kanssa. Tällä hetkellä soitatte yhdessä esimerkiksi yhtyeissä Dead Cross ja Mr. Myös Mike Pattoniin tutustuminen on johtanut varsin hurjiin musiikillisiin seikkailuihin. Bungle aktivoitui vuonna 2019, suostuin tietenkin yhtyeen rumpaliksi. Musiikki on musiikkia, ja musa on minulle suunnilleen kaikki kaikessa! – Soitan rumpuja edelleenkin lähes päivittäin. Juon paljon vettä, syön terveellisesti ja niin edelleen. Että mitä hemmettiä, Dave Lombardo ja hänen vaimonsa julkaisevat ”tunnelmallisia pianoballadeja”... – Mike on nykyään minulle kuin veli, ja uskoakseni tunne on molemminpuolinen. Jos takavuosina on tapahtunut jotakin ikävää, en halua velloa niissä tunnelmissa. Pattonin ja sinun välille on muodostunut hieno luottamussuhde. Vaikka olet soittanut vuosien aikana hyvin monenlaista musiikkia, Venamorisin alkuvuodesta ilmestynyt debyyttilevy Drown In Emotion pääsi kieltämättä yllättämään. Itse taas en ole miettinyt eläköitymistä vielä kertaakaan. Slayer päätti uransa 2019. Dave Lombardo pyysi Mike Pattonia solistiksi crossover thrash -bändi Dead Crossiin (ylh.), Patton puolestaan halusi rumpaliystävänsä mukaan vuonna 2019 uudelleen kasattuun häröilylegenda Mr. – Sittemmin olen soittanut kaikenlaista, mutta tuohon aikaan Fantômas oli aikamoinen kokemus, sillä bändin biisit olivat melkoisen vapaata ilotulitusta. Kun soittaa aivan hiljaa, saattaa kuulla rumpujen laulavan. – Teemme jatkossa USA:n-keikkoja The Raging Wrath Of The Easter ”John Zorn rohkaisee tekemään pelottomia juttuja lavalla, eikä esimerkiksi väärin soittamista ole olemassakaan.” Vuoroin vieraissa. Olet sanonut päässeesi lavalla jonkinlaiseen transsiin. Vielä yksi juttu liittyen Slayeriin. Hän rohkaisee tekemään pelottomia juttuja lavalla, eikä esimerkiksi väärin soittamista ole olemassakaan. Esimerkiksi Slayerin kappaleet olivat ihan lasten leikkiä verrattuna Fantômasin hurjasteluihin. Minä rakastan näitä hommia. – Eipä juuri. Bunglella on. Miksi ihmeessä lopettaisin. Bungleen (alh.), joka yllättäen palasikin varhaisille thrash-juurilleen. Herättikö tämä mitään sen kummempia tuntemuksia. – Ehkä minulla on rumpalin geenit. Kun esimerkiksi pellit ovat varsin alhaalla, en joudu kurottelemaan vaan pystyn soittamaan luonnollisessa asennossa. Sitten vilkaisin kelloa, ja tajusin meidän olleen lavalla jo yli puoli tuntia. Saapa nähdä, mitä kaikkea me vielä keksimmekään. – Tosiaan, joinakin erityisen hienoina iltoina käy niin, että adrenaliinin ja euforian täyttämä keikkatilanne vie täysin mennessään. – Olin paikalla vuonna 1998, kun Faith No More soitti viimeisen keikkansa (ennen comebackia). – Eräs oleellinen juttu on se, että rakennan rumpusettini mahdollisimman ergonomisesti. – Muistan esimerkiksi erään improvisaatiokeikan John Zornin ja Trevor Dunnin kanssa. SOUNDI 25 Toppisen soittamaan kappaleeseen selloa, ja hän teki älyttömän hienoa työtä. Mitä hyvää siitä voisi seuraat. Kuulette sitten myöhemmin. – En muistele sitä aikaa. Kun istahdan settini ääreen, en todellakaan luukuta jotakin Angel Of Deathia. Mutta miksi ei. Juttelin takahuonealueella Miken kanssa, ja hän kertoi kirjoittaneensa mielenkiintoisia biisejä. Oli miten oli, teen joka päivä asioita, jotka toivon mukaan edesauttavat kehoni hyvinvointia. Ehkä olen vain onnekas. Bungle. Joitakin kuukausia myöhemmin hän pyysi minua mukaan tähän uuteen ryhmään. Avaisitko tätä aihetta hieman enemmän. Millaisia suunnitelmia Mr. Kyseessä oli Fantômas. Olen luonteeltani positiivinen tyyppi, ja katson aina eteenpäin. Me emme jätä toisiamme pulaan. Sinun ja bändin tiet erkanivat vuosien varrella monta kertaa, mutta vuonna 2013 tapahtuneen kitkerän eron jälkeen paluuta ei enää ollut. Ei, saatan tarttua vaikka suteihin, ja sitten alan soittaa jotakin hädin tuskin kuuluvaa. – Aika moni on sanonut samaa. Asiaan liittyy myös se, että John Zornin kanssa työskenteleminen on ollut aivan käsittämättömän hienoa
En osaa sanoa. – Jos joku olisi sanonut 15-vuotiaalle Davelle, että rumpujen soittamisesta tulee sinun ammattisi ja saat tehdä elämäntyösi muusikkona, en olisi uskonut sanaakaan. Kun pääsin tekemisen todelliseen ytimeen, tuskin maltoin edes nukkua, sillä päässä pyöri koko ajan miljoona juttua. Tämä pesti on minulle todella kova juttu. Tällainen sävelletty rumpusoolo teki minuun jo aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen, ja mieleen jäi kytemään ”joskohan minäkin joskus” -ajatus. Hän heittää jonkun biisin nimen – Death Comes Ripping, Vampira, London Dungeon, Hollywood Babylon ja niin edelleen – ja minun täytyy muistaa saman tien, miten kappale alkaa. Hän on kertonut avoimesti mielenterveysongelmistaan. Mr. Miten Mike Patton voi tällä het kellä. Dave, voisitko joskus kertoa Glennille, Jerry Onlylle ja Doylelle, että Eurooppa odottaa Misfitsiä kovasti. – Joo, Glenn pirautti minulle henkilökohtaisesti. – Mike on saanut ammattiapua, ja hänellä menee mainiosti juuri nyt. Entä kuinka usein kuulet sanottavan, että jonkun tietyn rumpalin tunnistaa saman tien. Bungle uuttakin musiikkia. Sijoitin kookkaan tuplasetin äänieristettyyn pienehköön tilaan, kun taas toinen, pienempi setti löysi paikkansa tilavammasta ambient-huoneesta. Ja niinhän se on, että kun pimeyden prinssi pyytää jotakin, häntä palvellaan. Toisin sanoen elän unelmaani joka päivä, eikä minun tarvitse haaveilla mistään sen kummemmasta. Tuolloin langan päässä oli Glenn Danzig, ja hän kysyi sinua Misfitsin rumpaliksi. Soitin ensimmäiset Misfits-keikat syksyllä 2016, ja olemme sen jälkeen konsertoineet epäsäännöllisen säännöllisesti. – Kun pandemia sulki maailman, minulla oli viimeinkin aikaa. Olen äärettömän iloinen, että hän on taas täysin jaloillaan. 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu Bunny Demo -levyn (2020) tiimoilta. – Olen saanut ilokseni kuulla usein, että tyylini on välittömästi tunnistettavissa, olenpa sitten koukeroisen avantgarden, silkkisen yökerhojazzin tai vaikka raivokkaan punkrockin äärellä. Tiesin toki... No, eihän se ihan niin mene. – Joku saattaa ajatella, että Misfitsin vetäminen onnistuu ammattirumpalilta tuosta vain. Vaihtoehtoja ei ole, sillä Misfitsin kanssa ei voi mokata. Touko kuun alussa nimittäin ilmestyi ensimmäi nen sooloalbumisi Rites Of Percussion. Bungle keikkaili Etelä-Amerikassa viime vuoden lopulla, ja Mike oli hyvässä iskussa niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Seuraavaksi Mike jo kysyikin, että tiedänkö Tito Puenten. – Kun sitten aloin purkittaa ideoita, pystytin kotiini kaksi erilaista rumpupatteristoa. Olen aivan hillittömän innoissani, mutta samalla minusta tuntuu, että tämä on vasta ensimmäinen askel tällä polulla. Nyt taakse on jäänyt nelisenkymmentä Montreux, ja normaalin setin lisäksi äänimaailmaa värit tävät esimerkiksi patarummut ja steelpanit. Mike kehotti tutustumaan levyyn, ja sehän räjäytti tajuntani totaalisesti. Ääniteknikkona työskentelevä David-poikani miksasi Rites Of Percussionin, mutta muuten levy on täysin minun käsialaani. Ja sitten aloin nauhoittaa... – Olet varmasti kuullut lausahduksia tyyliin ”Eddie Van Halenin soitto on äärimmäisen tunnistettavaa” tai ”Lemmyn äänestä ei voi erehtyä”. Vastaus on siis tämä: olen hieman rinta rottingilla siitä, että musadiggarit kykenevät erottamaan soittotyylini muista rumpaleista! 27. Lienee turvallista sanoa, että Rites Of Percussion on yhdenlainen unelmien täyttymys. – Kun Misfits-keikka lähestyy, teen muistiharjoituksia vaimoni avustuksella. Levyn tekemisen lähtökohta oli siis se, että minulla oli käytössä ”kuolleet ja elävät rummut”. – Lupaan tehdä parhaani. Katsotaan mihin se riittää! Otetaanpa sitten kiinni tästä hetkestä, sillä juuri nyt eletään varsin merkittäviä aikoja. – Rites Of Percussionin taustalta löytyy kaksi erityisen suurta innoittajaa. Hah hah! Viimeinen kysymys: jos katsot omaa uraasi tällä hetkellä, minkä suhteen olet kaikista ylpein. Tai no... Vuonna 2016 puhelimesi soi taas kerran. Toki sellaisiakin kavereita löytyy, mutta rumpalien on joka tapauksessa huomattavasti vaikeampi erottua massasta – erityisesti näinä Pro Toolsin aikoina, kun kaikki soittavat tasalaatuisesti ja virheettömästi. Soitin ensin pohjaraidan, enemmän tai vähemmän improvisoiden, ja aloin sitten lisätä kokonaisuuteen kaikenlaisia perkussiivisia kilkahduksia, hämäriä rytmijuttuja ja soundtrack-tyylisiä soundimattoja. Mainitsen ensin John ”Bonzo” Bonhamin, sillä hän on ehkä suurin esikuvani... Led Zeppelinin Coda albumilta löytyy rumpubiisi Bonzo’s kehitellä kaikenlaisia rytmejä ja kiehtovia äänimaailmoja. – Kun sitten tutustuin Pattoniin, puhuimme usein kaikenlaisista rumpujutuista, ja kerroin rakastavani esimerkiksi afrikkalaisia ja karibialaisia rytmejä sekä latinalaista jazzia. Millaisia haa veita sinulla on tulevaisuuden suh teen juuri nyt. Sulkeuduin omaan studiooni ja aloin vuotta, ja saan edelleen tehdä mahtavia juttuja hienojen muusikoiden kanssa. Yhtäkkiä hän vain spiikkaa lennosta: ”Dave, soitetaanpa Where Eagles Dare nyt!” Ja sitten mennään. Mutta Puenten Top Percussion -albumi oli silti mennyt minulta ohi. Bunglen jo 80-luvulla julkaiseman demon uudelleen nauhoitettu versio. Kaikkia niitä yhdistää kuitenkin Lombardon tunnistettava soittotyyli.. Mike huomasi innostukseni, ja eräänä päivänä hän sanoi: ”Jos päätät jonakin päivänä tehdä soololevyn, minä julkaisen sen omalla levymerkilläni!” – Näistä ajoista on vierähtänyt noin kaksikymmentäviisi vuotta, ja tässä sitä nyt ollaan: Mike Pattonin Ipecac Recordings on juuri julkaissut Rites Of Percussionin. huhtikuuta 2023 Puhelinhaastattelu K u v a: E k at er in a G o rb ac h ev a ”Elän unelmaani joka päivä, eikä minun tarvitse haaveilla mistään sen kummemmasta.” Rumpalilegenda on soittanut uransa aikana hyvin monenlaisten bändien riveissä. Niin, tekeekö Mr. Miten Rites Of Percussion sitten syntyi. Taidan minä vähän unelmoida siitä, että voisin soittaa vielä 90-vuotiaanakin. Suunnittelemme toki setin etukäteen, mutta Glennillä on tapana poiketa listasta tuon tuostakin. Kyseessähän on Mr. Osaan tällä hetkellä 37 Misfitsin kappaletta, ja minun pitää olla lavalla koko ajan varpaillaan
169,50€ 1-PÄIVÄN R.I.P. 158,50€ alk. 189,50€. FI + MANY MORE TO COME NORDIS • HELSINKI • FINL AND 11-12 AUGUST 2023 LIPUT MYYNNISSÄ 1-PÄIVÄN LIPUT 2-PÄIVÄN LIPUT alk. 98,50€ alk. LIPUT alk. 139€ 1-PÄIVÄN PRIO LIPUT 2-PÄIVÄN PRIO LIPUT alk. 119,50€ alk. LIPUT 2-PÄIVÄN R.I.P. WWW .HELLSINKIMETALFESTIVAL
MEMENTO MORI -ALBUMIN SYNTYMÄN AIKANA KUOLEMASTA TULI YHTYEELLE TOTTA, KUN SEN PERUSTAJAJÄSENIIN LUKEUTUNUT ANDY FLETCHER MENEHTYI. Teksti: Aki Nuopponen KUOLEMAN JA RAKKAUDEN TANSSI ON OLLUT AINA OSA DEPECHE MODEN SYVINTÄ OLEMUSTA. Ylös surusta, ulos horroksesta. NYT MARTIN GORE JA DAVE GAHAN JOUTUIVAT OTTAMAAN SELVÄÄ, LÖYTYYKÖ DEPECHE MODEN UUMENISTA VIELÄ UUSI, ERILAINEN ELÄMÄN LIEKKI
Gore oli soittanut hänen kanssaan 43 vuoden ajan. nko sinulla ollut elämässäsi sama ystävä, kumppani tai työkaveri yli 40 vuoden ajan. Tai vaikka kaksi kolmasosaa siitä ajasta, jonka olet itse elänyt. – Surutyö, joka tällaisesta menetyksestä seuraa, ei mene ohi viikoissa, kuukausissa tai edes vuosissa, eikä sen kuulukaan mennä. Kuvittele ihminen, jonka kanssa olet elänyt rinnakkain vuosi kymmeniä. Miltä tuntuisi, jos tämä ihminen yhtäk kiä, odottamatta ja äkillisesti menehtyisi. – Tässä ajatuksessa on jotain tavattoman pelottavaa ja kaunista. Ei edes silloin, kun jompi kumpi kietoutuu elämääsi. Tarkoitan sitä, kun päivät vierivät eteenpäin ja elämää tapahtuu, mutta kaikki tuntuu horrokselta. Eletään lokakuun alkua vuonna 2022. – Se olotila, jonka koin Andyn menehdyttyä ja jonka olen kokenut monta kertaa sen jälkeen, on jotain epätodellista ja samaan aikaan nimenomaan liiankin todellista, Depeche Modessa alusta alkaen soittanut kitaristi Martin Gore sanoo videopuhelun ruudulla, miettii seuraavia sanojaan hetken aikaa ja kertoo sitten viimeisimmistä kuukausistaan. Vain viitisen kuukautta sitten Gore ja koko maailma hyvästelivät Depeche Mode -kosketinsoittaja Andy Fletcherin. Ylös surusta, ulos horroksesta Dave Gahanin ja Martin Goren välillä räiskyessä Andy Fletcher toimi heidän välillään erotuomarina. Se menee jotenkin täysin yli ymmärryksen. SOUNDI 29 K u v a: A n to n C o rb ij n. Sulje silmäsi hetkeksi. Ystävyys ulottui vielä pidemmälle. Jopa sellainen ihminen, jonka kanssa olet jakanut monet elämän onnet ja alhot. Hänen menehdyttään jäljelle jääneen kaksikon välinen keskusteluyhteys on parantunut kuin itsestään. Olen kirjoittanut ja laulanut kuolemasta ja rakkaudesta vuosikymmeniä, mutta nämä asiat ovat niin syvä osa ihmisyyttä, ettei niitä kykene oikein tietoisesti ymmärtämään. – Kun jotain tällaista tapahtuu, ihminen siirtyy sellaiseen tilaan, jonka kaikki jonkun läheisen menettäneet varmasti tunnistavat. Andy on osa minua ihmisenä, tulee aina olemaan ja tulen ajattelemaan häntä päivittäin loppuikäni. Miettikää asiaa kaikessa rauhassa hetkinen ja tuntekaa ruumiista irtaantuva olo, joka syntyy kun ajattelette sitä, kun tärkeää ihmistä ei enää ole olemassa
Näin mielessäni itseni istumassa Andyn kanssa juuri tuossa pöydässä tuolla baarissa ja muistin kaikki ne keskustelut, joita olimme käyneet keskellä elämän ylämäkiä, huippuja ja alamäkiä. Sitä, että Depeche Mode koostuu meidän kaikkien vahvuuksista. Martin Goren mukaan oli Fletcherin tahdon mukaista jatkaa bändiä tästäkin huolimatta. – Tuolloin arvelimme, että tuosta kaikesta syntyisi jonkinlainen sivuprojekti. – Sattuipa vuonna 2020 niin, että Richard kyseli minulta, pitäisikö meidän joskus kirjoittaa yhdessä, Gore muistelee. Kaksi kolmasosaa Vastikään julkaistu Depeche Mode -albumi Memento Mori rakentui hiljalleen vuosien 2019–2022 välillä. Albumin äänityksiä helpotti hieman se, että päätimme käyttää paljon minun kotistudiotani, koska se on jotain sellaista, mitä emme tehneet yhdessä Andyn ja Depeche Moden kanssa koskaan aiemmin. Työskentelimme paljon yhdessä etänä, mutta emme voineet olla paljoa samassa paikassa. Sitten aloin huomata yhä vahvemmin, että eivät nämä ole mitään projektibiisejä. Mietteliään kitaristin kasvoille nousee taas pieni hymynkare, kun hän alkaa käydä läpi sitä, millä tavalla Depeche Moden dynamiikka on muuttunut jo lyhyessä ajassa erityisesti hänen ja laulaja Dave Gahanin välillä. Gore keksi jopa albumin nimen Fletcherin kanssa vuosi sitten keväällä, vain muutamia kuukausia ennen hänen kuolemaansa. 30 SOUNDI SOUNDI 31 30 SOUNDI – Sitten on jatkettava eteenpäin. Fletcher ehti Goren mukaan olla mukana lähes kaikkien kappaleiden alustavassa hahmottelussa. Oli tärkeää hyväksyä se, että asiat eivät tule enää ikinä olemaan kuin ennen, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö Depeche Moden kannattaisi jatkua. Depeche Moden ydinkolmikko piti yhtä aina 1980luvun alusta asti Andy Fletcherin (oik.) poismenoon saakka. – Ymmärrämme toisiamme ja itseämme hieman paremmin kuin ennen. Uskoisin että olisi ollut paljon vaikeampaa mennä sellaiselle studiolle, jossa työskentelimme joskus yhdessä. Säveltäjään, joka on 66 vuoden iässään Depeche Mode -ydinkaksikon ikäluokkaa, mutta silti ihan erilainen musiikintekijä. Nyt meidän oli vain jatkettava eri muodossa, ja eri tavalla. – Andy odotti kovasti pääsevänsä studioon äänittämään osuuksiaan levylle, mutta vain muutamia viikkoja ennen kuin tämän oli määrä tapahtua, saimme kuulla hänen poismenostaan, Gore huokaisee syvään. Se ihan tietty Depeche-sielu oli läsnä niissä kaikkein erikoisemmissakin kokeiluissa, ettei siinä tilanteessa kannattanut huijata itseään uskomaan muuta. Levyä kuunnellessaan ei voi olla tuntematta yhtä aikaa sekä nostalgiaa että uteliaisuutta, kun Depeche Mode operoi kaikilla omilla vahvuuksillaan vuosikymmenien kokemuksella, mutta elää silti tuoreilla soundeilla myös tätä päivää. Meidän oli vain täydennettävä dynamiikkaa uudella tavalla. Andy sai monesti toimia eräänlaisena välikätenä, kun selvittelimme välejämme jostain pikkuasiasta. Hotellihuoneesta käsin videopuhelun äärellä istuva Gore katselee ympärilleen ja hetken päästä hänen katseensa palaa takaisin kohti ruutua, kun hän sanoo levyn tekemisen ilman Andya olleen yllättävän kivutonta, mutta tietää miksi. – Mutta nyt, kun istun täällä Berliinissä ja vieläpä ihan samassa hotellissa, jossa me asuimme niin monta kertaa vuosikymmenien aikana Andyn kanssa. Jatkettava eri tavalla sitä yhteistä matkaa tämä tärkeä ihminen sydämessään. K u v a: So u n d in ar k is to. Jo Memento Mori -albumin kappalelistan tutkaileminen paljastaa, ettei Gore puhunut uudesta dynamiikasta vain henkisellä tasolla. Tiesin että Andy olisi halunnut meidän jatkaa Depeche Modea. – Kaikki oli niin erilaista. – Hän oli viettänyt lähes kaiken aikansa kotona viimeisimmän parin vuoden aikana ja olen pohtinut viime kuukausina paljon sitä, olisimmeko voineet viet– Olimme aina aikamoisien energioitten trio ja välillämme myös räiskyi tavalla, joka oli luovakin ympäristö, mutta siinä kemiassa Andylla oli ihan erityisen merkittävä rooli ja olen ymmärtänyt sen oikeastaan vasta nyt. tää vielä enemmän aikaa yhdessä ilman mennyttä pandemiaa, joka varjosti hänen viimeisiä elinvuosiaan. Pallottelimme biisejä ja sanoja edestakaisin ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme kirjoittaneet yhdessä jo kuusi kappaletta. – Tätä ei pidä ymmärtää väärin, sillä Dave on minulle tärkeä ystävä ja bändikumppani, mutta olihan se ironista huomata, että nyt meidän välillemme aukesi ihan uudenlainen keskusteluyhteys, Gore sanoo. – Kirjoitin hänelle heti takaisin ja kysyin, oliko hänellä jotain tiettyä mielessä. – Minä ja Dave olemme lopulta hyvin erilaisia ihmisiä, ja se on ollut Depeche Moden kannalta hyvä asia, mutta juuri Andy oli se kaveri, joka oli kuin se järjellä asioihin suhtautuva erotuomari kahden kiihkeän sentimentaalisen hölmön välillä. Kun kolmikosta yksi osa oli pois, oli kahden muun lähennyttävä toisiaan, jotta Depeche Moden tarina voisi jatkua. Nämä ovat Depeche Modea. Tekstit saivat minut kirjoittamaan musiikkia ja tätä jatkui jonkin aikaa. Uudet metodit Kohtaamme Martin Goren kanssa uudelleen videopuhelun välityksellä helmikuussa 2023. Hän viittasi aiemmin yhtyeistä The Psychedelic Furs ja Live Spit Love tunnettuun Richard Butleriin. Richard lähetti minulle muutamia lyriikoita, kiinnostuin niistä heti
Täysin vastakkaiseksi esimerkiksi bändin työtavoissa Gore nostaa esille Songs Of Faith And Devotion -albumin (1993). En päästä kovin helposti irti heikommista ideoista. Hänen lisäkseen Depeche Mode sai nyt vetoapua The Psychedelic Fursista tutulta Richard Butlerilta, jolta saatiin iso panos tekstien tekemisessä. – Tämä voi johtua siitä, että Richard on laulaja. Siis ihan kirjaimellisesti niin laulaja, ettei hän soita itse mitään instrumenttia. – Olen hirvittävän hidas kirjoittaja. – Sen parissa taisi mennä pelkästään studiossa yli viisi kuukautta aikaa ja si”Andy on osa minua ihmisenä, tulee aina olemaan ja tulen ajattelemaan häntä päivittäin loppuelämäni.” K u v a: A n to n C o rb ij n. Se tuo albumille tietynlaista välittömyyden tunnet ta, kun kerrankin estimme itseämme olemaan ylimiettimättä musiikkiamme liikaa. Memento Morin kappaleet syntyivät nopeasti ja ne myös äänitettiin verrattain nopeasti. Soimattuaan itseään sävellystyönsä hitaudesta ja haastavuudesta, kitaristi kuitenkin kohauttaa leppoisasti olkapäitään ja sanoo, että Memento Mori oli kaikkinensa kuitenkin jollain hämmentävällä tavalla vaivaton ja helppo albumi tehdä. Olen julkaissut kaiken musiikin, mitä olen säveltänyt. – Violator (1990) oli niin suuri menestys ja niin onnistunut albumi, että sen jälkeen taisimme hieman liikaa yrittää ylittää itsemme ja se meni sellaiseksi askarteluksi, vaikka kaikki lähti liikkeelle hienoista kokeiluista. – Taisimme valmistautua aika hyvin, koska teimme demot jo niin valmiiseen muotoon Richardin kanssa, ettei asioita tarvinnut alkaa enää liiemmin sovitella ja arvuutella studiossa, hän aprikoi oman näkemyksensä taustoja. 30 SOUNDI SOUNDI 31 Martin Gore tunnustautuu hitaaksi biisintekijäksi, kun taas uuden albumin tuottaja James Ford toimii nimenomaan nopeasti. Jos saan jonkin idean, uskon siihen aika kovasti ja haluan saada sen valmiiksi. – Minulla on ollut aina säveltämisessäni tietynlaista uteliaisuutta ja halua yhdistellä varjoja ja valoja menemättä liian pateettisesti kumpaakaan suuntaan, mistä koen syntyvän aika inhimillisen kuuloista musiikkia, mutta... – Richard ei hahmota samaan tapaan totuttuja musiikin sääntöjä tai rajoja. Butlerin tapa rohkaista totutusta poikkeaviin soundeihin ja sovituksiin innosti depechemodelaisia säveltäjinä. Selvästi omien tavaramerkkiensä suurimmista vahvuuksista että puutteista hyvinkin tietoinen Gore ei pidättele hymyään, kun utelen häneltä, mitkä omat maneerit ärsyttävät häntä itseään eniten satojen kappaleiden jälkeen. Voin sanoa, että Depeche Modella ei ole minkäänlaista holvia täynnä julkaisemattomia kappaleita. Hän on kuin vastakohtani, ja se on hyvä asia. – James (Ford, albumin tuottaja) haluaa aina työskennellä impulsiivisesti ja nopeasti. Hän heitti paljon ideoita oman kuplani ulkopuolelta, enkä taatusti olisi ajatellut läheskään kaikkia niitä ratkaisuja, joita nyt kuulette pitkin levyä. Eräänlainen näpertelijä. Juuri tämä saa hänet kokemaan musiikin hieman eri tavalla kuin minä, paatunut kitaristi kun olen
Sehän on paskamaisin ajankohta juhlille ikinä! Anteeksi, Suomi. 32 SOUNDI SOUNDI 33 tä ennen olimme työstäneet kappaleita vaikka miten paljon aiemmin. Turneen olisi tarkoitus jatkua pit källe vuoteen 2024 asti. Mil laisia varotoimenpiteitä on tehtävä. Gore ei ole varma, millaista elämä tien päällä tulee olemaan pandemian jälkeen ja onko kaikki sittenkään kuin ennen. Luvassa on siis paljon visuaali suutta, joka henkii eräänlaista Ingmar Bergman henkeä. Meissä on sen verran punkkarin verta suonissamme, vaikka teemmekin ihan erilaista musiikkia, että se ihan tietynlainen välittömyyden tunne on ehdottomasti tärkeä osa Depeche Moden soundia. Nyt lapset vain ryhtyvät toimeen ja ovat kiinnostuneita monista asioista. – Tiedätkö, en ole oikeastaan vieläkään tottunut olemaan isoissa ihmisjoukoissa tai edes isommissa seurueissa. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun yhtye kiertää ilman Andy Fletcheria. – Kiertueesta tulee todella mielen kiintoista. Kyseessä on ulkoilmakonsertti kesäisessä Helsingin Kaisaniemessä, juuri ennen koulujen alkua. – The Seventh Seal elokuva (Berg man, 1957) oli tietysti iso inspiraation lähde musiikkivideoille, ja kuin siitä versoten päätimme viedä sitä samaa ensin tuleviin videoihin ja kaikkeen siihen, mitä tulette näkemään konser teissamme. Inspiraation ylläpitäminen Memento Mori on jo viidestoista Depeche Mode -albumi 42 vuoden sisällä. Depeche Moden Suomenkeikka soi tiistaina 8. Millaista on ollut palata nor maaliin ja suunnitella uutta kiertuetta, visuaalisuuksia ja kaikkea, kun nor maalia ei ole. Juuri ennen koulua. Tulevissa konserteissa, kuten myös Depeche Moden uusimmissa musiikki videoissa, nähdään paljon yhtyeen luottokuvaaja Anton Corbijnin käden jälkeä. Totta kai mukana on paljon tunnetuim pia kappaleitamme ja uuttakin mate riaalia, mutta haluamme aina laittaa ajatusta settilistoihin. elokuuta. – Luulenpa että se tulee olemaan hämmentävää ja pysäyttävää. – Tiistai. Kun minä olin nuori, kävin koulua ja soitin kitaraa, enkä osannut oikein mitään muuta. Muutamat saivat positiivisen tuloksen ja se oli muistu tus siitä, ettei tauti ole kadonnut mihinkään. – Mielestäni on tärkeää, että pitää mielensä vireänä, on avoin uusille asioille ja tekee asioita joka päivä, vaikkei siitä syntyisikään mitään oikeasti luovaa ja jännittävää. Voiko sinne kutsua ihmisiä kuten aina. – Tämä sai meidät ajattelemaan myös settilistaamme huolellisesti. Tämän toteaminen saa Goren pahoittelemaan tilannetta. – Meillä oli iso illallinen tässä muutama päivä sitten. Bändi on siis periaatteessa pitänyt hyvinkin tiukasti kiinni parin, kolmen vuoden julkaisutahdista, eikä sääntö katkennut ennen pandemiaa, kuten Gore kertoo. Jo pelkkä tekeminen saa eräänlaisen pienen flow’n pysymään yllä. D epeche Mode on juuri lähtenyt pitkälle maailmankiertueelle, ja karavaani saapuu Suomeen elokuun alussa. Meidän oli vaadit tava negatiiviset testit kaikilta siellä. – Lapset ovat inspiroivia. Rakentaa niihin sellaisen kaaren, joka kertoo oman tarinansa ja saa tunteet menemään äärilaidasta toiseen. Lapset ovat älykkäämpiä ja valmiimpia elämään kuin koskaan. En edes tiedä voimmeko pitää totutunlaista backstagea. Minulla on nyt 5ja 6-vuotiaat lapset, joiden kanssa vietin poikkeusaikoina enemmän aikaa. Luovuus on hänen mukaansa siitä jännittävä asia, ettei sitä voi pakottaa, mutta sitä voi kyllä ylläpitää. Tiedän jo nyt, että keikoilla tulee sellaisia intuitiivisia hetkiä, kun käännän kat seeni vilkaistakseni Andyyn päin, ja hän ei enää ole siellä, Gore huokaisee hymyillen. Toivottavasti saamme aikaan juhlavan keikan huo nosta ajoituksesta huolimatta. Samoin kuin kasvotusten lehdistöpäi viin osallistuvilta. – Tiedän että kiertue tulee olemaan se viimeinen piste kun ymmärrän, että hän on poissa, mutta juuri siksi haluamme tehdä näistä konserteista omalla melankolisella tavallamme Andyn elämän ja koko Depeche Moden juhlistusta. Sairastin itsekin covidin viime kesänä ja se oli aika lievä versio, mutta kuka tietää, millaista jälkeä se saisi aikai seksi kiertueella ja monta kertaa sai rastettuna. Toivon että onnis tuimme siinä. Siellä istuminen tuntui todella omituiselta. Ainakin me lupaamme tehdä parhaamme! Bailatkaa tiistaista huolimatta! K u v a: A n to n C o rb ij n. Siellä oli noin 150 ihmistä
Se on ehkäpä kaikkein eniten vanhaa liittoa soundiltaan koko albu milla. – Ehkäpä merkillepantavin yksittäi nen soundi levyllä on kuitenkin paikka paikoin kuultavat Rolandin 70lukulai set syntetisaattorit ja 8ääninen Elka Synthex syntetisaattori, niin ikään 70luvulta, joissa kuuluvat kaikki juu remme. Sitten taas Eurorack Modulator tuo moniin soundin särmiin mukaan sellaisia moderneja ulottuvuuksia, joita ei ole kuultu Depeche Modessa. Pitkin keskustelua hyvinkin melan koliseen sävyyn jutellut Gore piristyy silminnähden ensi kertaa kaikkien ras kaiden aiheiden jälkeen, kun kitaris tilta kysyy, jaksaako hän yhä innostua uusista soittimista ja laitteista entiseen malliin. Hän sa noo ajatelleensa pandemiavuosina use ampaan kertaan, että elämään tarvitaan vähän jännitystä ja draamaa, jotta luo vuuden liekit pysyvät yllä. Huomaatte sen, kun kuun telette My Cosmos Is Mine aloi tuskappaleen, koette sen kaiken mitä albumilla haluamme teille tarjota, ja saavutte päätepistee seen Speak To Me päätöskap paleessa. Tälle välille mahtuu monia värejä ja tunteita. Hän metsästää pakkomielteisesti kaikenlaisia laitteita ja omistaa kerto mansa mukaan enemmän kaikenlaisia vempeleitä kuin mitä ehtii edes kokeilla tai käyttää elämänsä aikana. – Noiden kahden vuoden aikana tun sin hetkittäin olevani todella motivoi tunut tekemään uutta musiikkia, mut ta liian usein huomasin kaiken olevan jotenkin liian staattista ja tarvitsin jon kin kipinän, enkä vain poikkeustilojen tyhjyyttä. – En pidä sitä huonona asiana, että tätä nykyä ilmestyy musiikkia myös todella biisikeskeisesti, mutta samaan aikaan olen myös sitä mieltä, että toi sinaan kuulija tulee viedä kokonaiselle matkalle albumimitassa, Gore sanoo. ”Depeche Modella ei ole minkäänlaista holvia täynnä julkaisemattomia kappaleita.” Depeche Moden musiik kia on voinut kuvailla juhlavaksi melanko liaksi. Memento Mori albumilla viime vuo sien tapahtumat ovat vain syventäneet tätä ilon ja surun täyteistä liittoa. Ja joskus taas mel kein täysin ohjelmoiden. Mukana on myös paljon rakkautta. K u v a: A n to n C o rb ij n. Depeche Mode on siinä mie lessä vanhan liiton yhtye, että se tekee yhä albumikokonaisuuksia, ja Memento Morillakin on varsin sävykäs tarina ker rottavanaan. 32 SOUNDI SOUNDI 33 – Ei albumi silti ole pelkkää kuolemaa. – En usko että on olemassa yhtään meidän ikäpolven elektronista bändiä, johon Kraftwerk ei olisi vaikuttanut todella merkittävästi, mutta sehän on vain hyvä asia. – Tämä on pisin aika kahden albu mimme välillä. Bändin soundissa kuuluu tätä nykyä yhtä paljon Kraftwerkin perintö kuin uudet soundit. Sitä tunnetta voisi verrata siihen, mitä voisin kuvitella aaveiden kanssa keskustelemisen olevan. – Sisäistin vasta levyn valmistuttua, että monet levyn teksteistä käsittelevät kuolemaa, hän kertoo ja lisää, että nimi Memento Mori oli valittu jo ennen kap paleiden valmistumista, mutta se sopii levylle jopa pelottavan hyvin. Täysiveristä bändisoittoa, ohjelmoituja osioita, to della vanhoja soittimia ja ihan viimei simpiä laitteita, joihin haluan tutustua. Ehkäpä 60vuotiaana on hyvä ajatella asioita tällaisestakin kulmasta. – Kaikki alkaa sukelluksesta todella voimakkaisiin, suorastaan brutaaleihin soundeihin levyn alussa ja vaikka levyl tä löytyy paljon Depeche Modelle tyy pillistä juhlavaa melankoliaa, käymme tavallaan syvemmissä tunnelmissa kuin koskaan. Voisi melkein sanoa, että meiltä jäi yksi levy tässä välissä jul kaisematta. Minus ta tuntuu, että olemme yhä irrallaan ajasta. Kitaristi pudistelee päätään. – Taisin saavuttaa jonkinlaisen ääri laidan harrastukseni suhteen muutama vuosikymmen sitten ja nykyisessä run saudenpulassa on se haaste, etten aina tiedä, mistä oikein aloittaisin ja millä soittimella, kun alan säveltää. Sanoisin että se on yhdistelmä melankolian ja ilon liittoa. – Olemme tehneet vuosikymmenien aikana levyjä aika erilaisilla metodeilla. Joskus niin, että kaikki on soitettu itse oikeilla soittimilla. Se on jotain sellaista, mitä voi ehkä mallintaa nykyisillä laitteistoilla, mutta se tietty lämpö jää kuitenkin uu pumaan. – Tuo ratkaisu tuo mukaan paljon hienoja tekstuureja moniin raitoihin, kun loimme looppeja analoginauhojen avulla. – Elämä vastasi tällaisiin asioihin kuo lemalla. Taval lisesti jopa vakavista asioista pieni hy mynkare kasvoillaan puhuva Depeche Mode kitaristi myöntää ajatelleensa vii me aikoina paljon albumin tekstejä. – My Cosmos Is Mine kappaleessa kuullaan tätä puolta Memento Morista eniten. – Minulla on sellainen teoria, että jos ympäröin itseni tuhansilla erilaisilla instrumenteilla, se tekee minusta luo vemman ihmisen. Se kuuluu siinä tarinankaa ressa, jonka levy kertoo. Memento Morilla kuullaan myös van han liiton ja modernin soundin yhdisty misiä siinäkin mielessä, että levylle on äänitetty paljon raitoja vanhoille analo gisille nauhoille, mikä oli tuottaja Marta Salognin ajatus. Edellinen levy julkais tiin vuonna 2017. Pienen hiljaisuuden jälkeen Goren il me muuttuu mietteliäämmäksi. Tietenkään asiat eivät ole ihan noin suoraan tekemisissä keskenään, mutta ei tällaista ironiaa voi olla ajatte lematta. Se ei ole alleviivatusti 1970lukua, 1980lukua tai edes 2020lukua, vaan jollain tavalla kaikkea yhtä aikaa. Tämä saa Goren pohtimaan hieman tarkemmin, millaisista tunnel mista albumin tarina alkaa ja mihin se päättyy. Kraftwerk oli läpi koko uransa täydellinen mestari omassa asiassaan. Joissakin asioissa vanhassa on vara parempi. – Mielestäni Memento Morilla kuuluu meidän sukupolvemme erittäin hyvällä tavalla. Irrallaan ajasta Memento Mori on monin tavoin ajaton albumi, kun pistää merkille sen tarjoa man melodiakielen ja soundit. Memento Morilla taas on paljon kaikkea. Se toimi varsinkin uramme vauhdikkaimpina aikoina ihan oikeasti, kun uusi biisi saattoi syntyä yhden ainoan laitteen tai vain yhden soundin ansiosta, mutta tätä nykyä se ei ole enää ihan yhtä helppoa. Kuolema ei ollut sitä, mitä hän elämäänsä kaipasi
Sanoin vaan, että Gyntsä. Minusta tuli miellyttämisenhaluinen ja yritin vain sulautua joukkoon. Kissa ja sen kippari Günter Kivioja ovat liekeissä. NYT KÄSILLÄ ON KAKKOSLEVY APINALINNA , JA KISSA ON NOUSSUT ILMIÖKSI SUOMALAISESSA ROCKMAAILMASSA. SOUNDI 35 K u v a: Jo h an n es Te rh em aa esiin Oma ääni Kissa saattaa näyttää 70-luvun glamrockbändiltä tai Sleepy Sleepersilta, mutta on korean ulkokuorensa sisällä tosissaan. – En uskaltanut teininä esitellä itseäni oikealla nimellä. – Mainituissa laineissa on vanhan suomipunkin henkeä, eli asiaan mennään suoraan ja kiertelemättä. Ymmärtääksemme tämän hetken itsevarmana mouruavaa Kissaa meidän pitää lähteä liikkeelle takavuosista. Tietenkin tällaisten sanoitusten silmäkulmassa on pilkettä, mutta samaan aikaan ne ovat myös totisinta totta, toteaa Kivioja. Teksti: Timo Isoaho VAARALLINEN BÄNDI -DEBYYTTIALBUMI ILMESTYI TYHJÄÄN TILAAN: KISSAA EI TUNTENUT KUKAAN EIKÄ YHTYE ITSEKÄÄN ODOTTANUT MITÄÄN. Kun olin viisivuotias, me muutettiin Kouvolaan. Mutta mitkä pellet, haaveet ja kahleet. – Synnyin Tartossa 90-luvun vaihteessa. MIKÄ PARASTA, LAULAJA–KITARISTI GÜNTER KIVIOJAN SISÄINEN KISSA KEHRÄÄ TAAS. Ajattelen niin, että olin lapsena kissa – itsevarma, uskalias ja omapäinen – mutta sitten se kissa-Günter joutui unohtamaan haaveensa ja menemään piiloon. Mummoni oli inkerinsuomalainen, ja meidän perhe palasi Suomeen 90-luvun alkupuolella. Nykyään olen erikoisesta nimestäni ylpeä, mutta sen kantamista on pitänyt harjoitella aika paljon. Oli kuitenkin ongelma: jos etunimi on Günter, on vaikea uppoutua juhien ja pirjojen harmaaseen massaan. Olin avoin ja herkkä lapsi, ja kun Kouvolassa alkoi sataa vastapalloon, vetäydyin saman tien kuoreen. ”K aiken maailman pellet koittaa mut pysäyttää / mut ne jää nuolemaan näppejään / ne koittaa riisuu mut mun haaveista / mun on tullu aika päästä näistä kahleista.” Kissan uudelta Apinalinna-albumilta löytyvän Näkemiin Apinalinna -kappaleen nasevat rivit kertovat kaiken tästä hetkestä. Jos bändiltä riisuisi näyttävän ulkoasun, jäljelle jäisi joka tapauksessa hyvät biisit.. Päädyttiin ensin Juvalle, sitten Kokkolaan. Sieltä on paljon hyviä muistoja, mutta varsinkin alussa naamalle tuli kovia iskuja
– Näyttävä pukeutuminen kuuluu hyvin oleellisesti Kissan juttuun, eikä kyse ole mistään Sleepy Sleepers -vitsistä. Se vaihe on kuitenkin jäänyt jo taakse, sillä nykyään me näytetään paljon enemmän 70-lukulaiselta glam-bändiltä. – Nopeasti kasaan roiskaistua Vaarallista bändiä ei osannut odottaa kukaan, mutta nyt meillä on oma kuulijakunta. Kivioja pitää pienen tauon. En ole itse asiassa kertaakaan tavannut toista Günteriä! Sitten eräänä päivänä tapahtui jotakin hyvin tärkeää. Esimerkiksi ennen sessioita kävin vuokraamassa Pave Maijasen vanhan Rickenbackerin, ja me käytettiin sitä tiiviisti biisien nauhoituksissa. Jos monet katsovat Kissan kaltaista yhtyettä vielä tänäkin päivänä kieroon, niin millaista se onkaan ollut Hanoi Rocksin ja Dingon kulta-aikoina. Erilaisissa fiiliksissä Nyt esiin siis astelee Kissa 2.0, ja uuden tulemisen vipuvartena toimii kunnianhimoinen studioalbumi Apinalinna. Kivioja oli maaliskuussa 2020 soittoreissulla New Yorkissa Ghost World -yhtyeen kanssa, mutta rytmiryhmä joutui palaamaan Suomeen koronatilanteen vuoksi. Ahtaat asenteet ovat onneksi vuosien vieriessä muuttuneet radikaalisti, mutta ”entisessä Kekkosslovakiassa” ei olla vieläkään täysin totuttu siihen, että rock’n’rollin uudet supersankarit saapuvat taloon karmit ryskyen. – Olin pitkään miettinyt, että suomenkielisen musan tekeminen olisi mielenkiintoista, mutta mitään tarkempia ajatuksia tai tavoitteita asian suhteen ei ollut. – Circlen kuvia tuli kieltämättä vilkaistua. Tiukkaa spandexia, paksuja niittivöitä. Että vihdoinkin pääsen güntereiden luvattuun maahan. Se oma sisäinen kissani on nyt täysin valloillaan, eikä tätä bändiä pysäytä enää mikään. Ei haluttu apinoida liikaa, mutta otettiin vaikutteita. Molemmat bändit luottivat – ja luottavat – riemastuttavan musiikin ja törkeän näyttävien kuteiden muodostamaan hillittömään kokonaispakettiin. Esimerkiksi Kaikesta nään esittelee Kissan hempeämpää puolta hyvin koskettavasti. – Niin, arvaapa mitä. Karmit ryskyen Kissa syntyi vahingossa. Kivioja sulkeutui asuntoonsa karanteeniin, ja biisejä alkoi tulla. Kiiltävällä kolikolla on myös toinen puoli, ja osa Apinalinnan kappaleista on varsin kaukana ”kovismusasta”. Nimittäin Tehosekoitin. – Kun taannoin lähdimme Hard Action -yhtyeen kanssa soittamaan Saksaan, olin ihan innoissani. Jo ensilevyn avausbiisi Rock’n’roll sotilas on kaikessa yksinkertaisuudessaan vastustamaton. Kun sitten palasin Nykistä, istahdin kotisohvalle ja aloin katsoa Netflixistä Tiger Kingiä ja soittaa kitaraa. – Olen toki kuullut kommentteja, että mitä Kissasta jäisi jäljelle jos meiltä riisuttaisiin ulkokuori. Apinalinna on popimpi, harkitumpi ja hienostuneempi – ja vaihtelevampi, kuvailee Kivioja. Täällä ei vähätelty, vittuiltu tai vedetty turpaan vaan kannustettiin toteuttamaan itseään ja tekemään kaikkia siistejä juttuja. – Meillä oli erittäin mukava ja hedelmällinen studiorupeama, ja monenlaiset kivat yksityiskohdat nostivat tunnelmaa entisestään. Joidenkin uusien biisien riffit ovat hyvinkin tanakoita, mutta varsinaiset soundit eivät ole säröisen hevit vaan kitara soi kuivasti ja orgaanisesti. Silloin tajusin, että tämähän on aika hyvää mu. Apinalinna tehtiinkin täysin erilaisissa fiiliksissä verrattuna debyyttiin, ja sitä myös suunniteltiin aika paljon tarkemmin ja huolellisemmin. – Meillä ei ollut mitään odotuksia tai tavoitteita, ja ensimmäisen levyn lämmin vastaanotto tulikin isona yllätyksenä. – Myös esimerkiksi levyn äänimaailmaa mietittiin huolella. Kaikki on nyt mahdollista. Ja niin kävi, että eräänä päivänä esiin tallusteli Kissa. No, se meni sitten niin, että jo ensimmäinen tapaamani paikallinen ihmetteli, että oletko sinä ihan oikeasti Günter... Millaisia tavoitteita teillä oli albumikokonaisuuden suhteen. Sitten hän hymähtää. Jos miettii vaikka vanhaa AC/DC:ta, niin niiden 70-luvun kama on kunnon kovismusaa, mutta soundit on ihanan kuivat. Se oli tietenkin etukäteen selvää, että rajut meikit ja kirkkaat värit tulevat ärsyttämään joitakin ihmisiä. Kysyin parikin kertaa, että oletko nyt ihan varma, että haluat antaa näin hienon kappaleen jollekin muulle. Olen vastannut, että helvetin hyvät biisit. – Päätin muuttaa Helsinkiin. Ero paikkakuntien ilmapiireissä oli ihan käsittämätön. Turhankin lesoa Jos Kissan alkuajat hinasivat mielleyhtymiä esimerkiksi mainitun Circlen suuntaan, Apinalinna-aikakaudella mieleen nousee vahvasti eräs toinen suomalaisyhtye. Paven lämmin henki inspiroi meitä studiossa. Se on hänen lahjansa Kissalle. Hyväksyntä on tuntunut mielettömän kivalta, ja samalla se on vaikuttanut omaan itsetuntooni ihan valtavasti, sanoo Kivioja. Sitten lähetin tekemiäni alustavia demoja muutamille ystäville, ja he halusivat perustaa uuden bändin. Kun Kissa sitten asteli parrasvaloihin, siitä tuli mieleen Circle. Sitten se lisäsi, että Saksassa Günter on vanhusten nimi. Vaarallinen bändi -debyytistä olisi tuskin otettu (tähän mennessä) kolmea vinyylipainosta, mikäli Kissan kappaleet olisivat ”ihan kivoja”. Levyn materiaali ikuistettiin muutaman viikon aikana Lammaskallion Audio -studiossa Tuusulassa, ja joukkoja johdatti tuottaja Liisa Tani (Ghost World, Sir Liselot). Liisa nyökkäsi ja kertoi kirjoittaneensa biisin nimenomaan meitä ajatellen. Kiviojan väitettä on vaikea kiistää. – Niinpä. – Aloin ottaa Tehareita kunnolla haltuun vasta pari vuotta sitten. Me voidaan näyttää aika yliampuvilta kuvissa ja lavalla, mutta silti me ollaan täysin tosissamme. – Kaikesta nään on itse asiassa Liisan biisi
Sehän ei vallan kahvoissa roikkuvia miellytä, mikäli nöyrä kansa alkaa muuttua liian omapäiseksi ja itsevarmaksi. saa. Tukholmassahan me jo pistäydyttiinkin, ja se oli hieno reissu. – Lause on mukailtu Alice Cooperin Public Animal #9 -kappaleesta. Jos Kissan faniarmeija kasvaa parin viime vuoden vauhdilla, niin yhtyeestä tulee vielä jonakin päivänä uhka establishmentille. Vielä yksi asia esiintymisistä. – Niin, me ei varmaankaan enää olla niin vaarallinen bändi, sillä meistä on tullut vastuullinen bändi! ”Uppoutukaa täysillä oman rakkaan asian äärelle ja antakaa palaa. Molemmista biiseistä löytyy glamrockia ja poppikertsi, mutta siellä on myös jousia. Jo nyt varastossa on biisejä ainakin parille seuraavalle levylle, joten homma ei ole kuihtumassa ihan lähiaikoina. Hauskasta rock’n’roll -uhosta puheen ollen, jo aiemmin mainitusta Näkemiin Apinalinnasta löytyy myös rivi ”yhteiskunnan vihollinen numero yksi”. – Esimerkiksi punkstoo on äärimmäisen tärkeä ja vaikuttava asia. – Se on kieltämättä jo vähän turhankin leso rivi, Kivioja nauraa. Kivioja hiljenee hetkeksi. Ja minä satun rakastamaan jousia. Esimerkiksi Apinalinnan päättävästä Estonian Stallionista löytyy useita leffajuttuja. Erityisesti meidän uudesta Mä katon sua (sä katot mua) -biisistä löytyy vaikutteita Syntynyt köyhänä -kappaleesta. Vedin sitten taas leffakortin esiin, sillä Rocky Balboa -hahmon lempinimihän on Italian Stallion. Me taas teemme omasta puolestamme kaikkemme sen eteen, että keikoilla olisi turvallista. En tarkkaan tiedä, mitä Alice tarkoittaa tuolla jutulla, mutta se on hienon kuuloinen julistus. Kiviojan mukaan ”näihin hommiin kuuluu sopiva kierrätys, kohtelias lainaaminen ja kunnianosoitukset”. ”Yhteiskunnan vihollisen” voi käsittää myös toisella tavalla. Se johtaa hyviin asioihin.” K u v a: Jo h an n es Te rh em aa. – Me kannustetaan nimenomaan siihen, että ihmiset toisivat esille omaa ääntä ja uskaltaisivat kokeilla muutakin kuin niitä valmiiksi pureskeltuja juttuja. Se soundaa hyvältä, ja päätinkin sitten mukailla sitä. – Jos taas visioidaan enemmän, niin keikkoja taas olisi kiva soittaa muuallakin kuin Suomessa. Entä miten hyviä asioita Kissan tulevaisuudessa siintää. Kertosäkeeseen on lainattu Robert Tepperin No Easy Way Outia (”ei oo helppoa tietä ulos / ei oo oikotietä himaan”), kun taas säkeistön laini ”rotsi symboloi yksilöllisyyttä / ja uskoani vapauteen” viittaa Wild At Heart -elokuvaan. Musiikkiskene tarvitsee tällaisia juttuja. – Bändin sisäinen fiilis on loistava, ja intoa riittää yllin kyllin. Sitten hän hymyilee. Kissan ”talla pohjassa, ei huolta huomisesta” -liveshow on riehakas, räiskyvä, värikäs ja viihdyttävä, mutta mikä tärkeintä: yhtye puhuu painavasti ”turvallisen keikkakokemuksen” puolesta. – Todella monissa Kissan jutuissa viitataan tavalla tai toisella johonkin bändiin, biisiin tai vaikka elokuviin. – Nimenomaan! Minähän olen itse kaikkea muuta kuin macho tai maskuliininen. Se johtaa hyviin asioihin. Hauskan rock’n’roll-uhon ja muuten vaan typerän uhon raja on joskus hyvinkin häilyvä, hymähtää Kivioja. Estonian Stallionin otsikko pistää silmään, sillä se tuntuu yllättävän maskuliiniselta Kissan biisin nimeltä. Esimerkiksi Tartossa olisi mahtavaa esiintyä. – Rakastan hevosia, mutta horsesana ei tuntunut sopivan tähän yhteyteen. Uppoutukaa täysillä oman rakkaan asian – mikä se sitten onkaan – äärelle ja antakaa palaa
Tämä on aiheiltaan raskain levyni, mutta en missään vaiheessa halunnut, että se kuulostaa raskaalta. Kun välillä mietin, pitäisikö tämä toteuttaa ”isommin”, oli lopulta yllättävää huomata, ettei sille ole tarvetta. Jo tuo levy oli irtiotto siitä tyylistä, joka Malarian pelon (2015) myötä sekoitti undergroundrapin ja valtavirran rajoja tuoden artistin äärelle odottamattomiakin yleisöjä. Se on jopa kevyempi kuin kaksi edellistä. Albumin ei tarvitse aina olla massiivinen statement, Paperi T sanoo. Huomasin olevani enemmän asioiden kanssa rauhassa ja introspektiivinen kuin aiempien levyjen kohdalla. Myös kertojan sanoma voi muuttua levyn kuluessa tyystin toisensuuntaiseksi. Onko oikeaa tapaa tulkita levyn lyriikoita tai yksilöidä kertojaääntä. Saatan tehdä yksinkertaisempaa lyriikkaa, mutta samalla se voi tarkoittaa useita asioita limittäin. Asioita tarkastellaan vaihtuvista näkökulmista, ja kuulija arvailee, mikä kaikki on totta. Ehkä tekemisen aikana tajusi, ettei tunteen tarvitse olla koko ajan niin pinnassa ja puristavana, vaan pelkästään vaikuttamassa taustalla. Vaikka luulee tekevänsä ihan muuta, teos itsessään paljastaa lopulta sen, mistä todella oli kyse. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Teksti: Joni Kling K esäkuussa 2018 ilmestyneen Kaikki on hyvin -albumin jälkeen Henri ”Paperi T” Pulkkinen jäi viettämään määrittelemättömän pituista taukoa. Levylläkin sanotaan, että ”kirjoittaa tajutakseen, mitä kirjoittaa”. Kuluneiden viiden vuoden aikana artistilta on julkaistu ainoastaan Khidin kanssa tehty yhteislevy HBD RIP (2020), kunnes tänä keväänä kuultiin yllättäen fiitti Ruusut-yhtyeen uudella tuplalevyllä. – Ei tämä albumi ole mikään massiivinen statement. Paperi T ei tunnu jääneen pohtimaan, missä tai minkälaisen musiikin äärellä nuo kuulijat tänä päivänä ovat, vaan jatkaa imagonsa häivyttämistä. Ainakin tämä on aiempaa hillitympi ja riisutumpi levy, jolla tekstit tulevat entistä selvemmin etualalle. Joka päivä jotain katoaa sisältää lauluja perheen, elämän, kuoleman, nähdyksi tulemisen ja muistamisen ympäriltä. Paperi T kuvailee uutta albumiaan tähän mennessä rauhallisimmaksi työkseen. – Albumin tuotantoon liittyvät tyyliseikat ovat aina tuntuneet tärkeiltä. Kappaleita nauhoitettiin useita kertoja, ja tunneilmaisua skaalattiin koko ajan alemmas ja alemmas – tehdään hillitymmin. – Sisäistin jossain vaiheessa, että saatan puhua samanaikaisesti monesta eri asiasta. Teksteissä on paljon sisäisiä solmuja, ristiviittauksia ja mahdottomuuksia. 38 SOUNDI Pako kohti horisonttia K u v a: Te ro A h o n en. Joka päivä jotain katoaa -paluulevyllä kuuluu tunnistettava ääni, mutta teemat ovat kasvaneet. Millaisia linjanvetoja levytysprosessin aluksi tehtiin. Joka päivä jotain katoaa on ollut kahden vuoden ajan taustalla työstössä tuottajinaan sama työryhmä: Miikka Koivisto, Artturi Taira ja Samuli Kukkola
Levyn ensimmäinen singlelohkaisu Basilikanlehtiä tuntuu käsittelevän keski-ikäistymistä ja keskiluokkaistumista. Tarkoituksena on olla sujut entisen artistiminän kanssa. – Myös Ehkä on kaiken epävarmuuden hyväksymistä. En aluksi tahtonut käsitellä sitä musiikin kautta ja yritin väistellä aihetta. Jos tekstiä tulkitsee niin, että se on pari suhdekriisin kuvaus, niin onhan siinä kriisi kuvattuna, mutta lopulta kaikki kriiseilevät, ja nämä asiat on hyvä olla käytynä läpi, ennen kuin se todellinen keskiikä iskee – tai kuolinvuode. Lopputuloksesta ei oikeastaan enää erota, mikä on kenenkin käsialaa. – Ambulanssi käsittelee toki jälleen kuolemaa, sen arki päiväisyyttä. Jos levyn ekassa biisissä esiintyi selfie ullakolla, nyt se on perhepotretti – irti itsekeskeisyydestä. – Ehkä se on tilannekuva siitä, miten omat tulevaisuu den skenaariot väistyy jonkin toisen skenaarion tieltä. Siinä kohtaa ruumis kirjaimellisesti haudataan. Kevyttä multaa on se biisi tämän tajuamisen jälkeen, konkreettinen biisi isän kuo lemasta. Breikata voi vain kerran ja hype on absurdi käsite. Kertoja tajuaa itsekin ajat televansa toisin. Missä on sellainen masentunut tunnepuuska. Tajusin niiden kaikkien liittyvän siihen, että okei, nyt isä on poissa. Ajattelin tästä tulevan silloin kuolinlevy, enkä halua sitä. Asiat kääntyvät, puhut itsesi pussiin. Parisuhteet, sitoutumisen haasteet ja niiden hyväksymi nen. Jossain vaiheessa aloimme vaihtaa sähköpostilla teksti tiedostoja ja pallotella ideoita. Toistaminen muuttaa sisältöä. Basilikanlehtien lisäksi kappaleet Ambulanssi ja Ymmärrys syntyivät yhteistyönä kirjailija Harry Salmenniemen kanssa. Muuttolinnut kertoo isäsi kuolemasta. Ehkä isänmurha tai oman itsen häivyttäminen sopivat levyn teemoihin siinä mielessä, että tässä haudataan paljon. Ymmärrys taas on albumilla juuri se kään teentekevä hyväksymisen vaihe. Paniikki pysyvyydestä jähmettää, mutta samalla ajaa ikäluokkaamme eteenpäin, koska joitain asioita on muuten mahdoton saavuttaa tai ne on vaihdettava muihin haaveisiin. Mitä sen jälkeen tapahtuu. Teet pastissin kautta lopun vuosimallin 2015 Paperi T:stä, jos joku vielä yleisössä odottaisi sellaisen äänen paluuta. Varmasti siinä on keskiikäistymistäkin, mutta oma katse kaikkea sellaista kuvastoa kohtaan on nyt paljon lämpimämpi. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Jo levyn avausraidalla Missä vyörytät kuulijan eteen pitkän listan ”paprumaisia” fraaseja, vertauskuvia ja viitteitä. Siinä siis saadaan surutyö päätökseen. Jos olen tässä hetkessä jostain jotain mieltä, niin toivottavasti tulevai suudessa mielipide on vähemmän jyrkkä. Siinä kuljetaan kohti horisonttia – jotakin, mikä on ainoa varmasti ennustetta vissa oleva asia. Tai spoken wordia, kuten Ambulanssia voisi kuvata. Ajattelen että levyn puolivälistä lähtien kaikki on lopettamista. Et voi nähdä sitä, mutta tiedät sen olevan siellä ja tiedät sen odottavan. Albumin toiseksi viimeinen raita Kevyttä multaa alkaa samalla lainilla kuin Muuttolinnut loppuu. Kun biisejä syntyi, jouduin myöntämään, että kuolevaisuus ja lähei sen kuolema on kaikessa läsnä; ajatukset perheestä, pet tymyksistä ja mahdollisuuksista. Ja sitten kävellään maisemaan horison tissa ja se on ihan fine. Oli se sitten konkreettisesti kevyttä multaa tai carpe diem kliseitä, niin jokainen biisi loppupuoliskolla on niiden tekijöiden toistaan seuraava luopuminen. SOUNDI 39 ”Täytyy päästää itsensä vapaaksi omista kahleista.”. Kielikuva toistuu levyn alussa, keskellä ja lopussa. Se on myös merkityksellinen tajuamisen hetki, kun osaa yhtäkkiä olla armollinen taiteelle, miettiä omaa suhdetta taiteeseen ja mitä siltä pyytää. – Isä kuoli 2020, ja se on konkreettinen oikea asia levyllä. – Vaikka räppiä ei muuten tekisikään kovin perintei sillä säännöillä, olen aina pitänyt siitä, että levy aloitetaan tilanne checkillä. Myöhemmin levyllä sanottu voi muuttaa sitä, mitä alun perin kirjoittaessa tarkoitin. Se kuulostaa pöytälaatikon avaamiselta sen jälkeen, kun olet viettänyt muutaman vuoden hiljaiseloa. On ollut vaikea tajuta, että tämä on eri lailla henkilökohtainen albumi kuin aiemmat. Miten tähän on tultu ja mitä seuraavaksi. Ei nyt ainakaan mitään virtaavia jokia siihen lyriikkaan! Ja sitten lopulta löytyy samaistumispinta kaikkeen sellaiseen runouteen tai laululyriikkaan, jonka olisi aikaisemmin ohittanut. Siinä kohtaa kiellät itsesi. Harry antoi minulle vapaat kädet työstää materiaalia mieleni mukaan ja minä hänel le. Kuinka päädyitte kirjoittamaan raplyriikkaa. Ehkä-kappaleessa puhut ”kuuluisista ensimmäisistä sanoista”, ”kirjanmerkistä ensimmäisellä sivulla” ja kuinka ”nuori minä oli vanha minä”. Kun asiat on ensimmäisellä puoliskolla pohjustettu, niistä päästetään irti. Täytyy päästää itsensä vapaaksi omista kahleista; ajatuksesta että minun piti olla tällainen. Kappaleessa Sä tuut unohtuu on kohta: ”Kaikki lainit ei vanhene kunnialla / niitä kattoo kuin pettyny faija”. Mitähän se on ajatellut. – Muuttolinnut kertoi siitä hetkestä, kun yrittää kir joittaa läheisen kuolemasta tajuten, että tästä tulee nyt banaalia. Tuntuu että tällä levyllä toteutat myös jonkinlaista isänmurhaa itsesi kautta – mitätöimällä omia tekemisiäsi. Levyllä isä puhuu minulle, minä hänelle, minä hänen äänellään. Se sisältää niitä kantavia teemoja, joihin palataan ja joita syvennetään läpi levyn: elämän ja kuoleman suhde, perhe, suvun jatkumi nen, artistius, nähdyksi tuleminen, muistaminen. – Siinä on hyvin tarkoituksellisesti namedroppeja ja kirjallisia viittauksia, ja se on esimerkiksi ainoa biisi levyllä, jossa on alkoholikuvastoa. – Työskentelen aika paljon niin, että samoja asioita tois tetaan eri tavoilla. – Olemme Harryn kanssa ystäviä pitkän ajan takaa
Köyhän työväenluokkaisen perheen tyttö on laulanut lapsesta asti, usein oman banjonsa tai nyt jo edesmenneen siskonsa Dollyn pienen urkuharmoonin, portatiivin, säestyksellä. Hän on laulanut brittifolkin ikonien, kuten Davey Grahamin, Peter Bellamyn ja Bert Janchsin kanssa, ja kuului myös Albion Country Bandiin, jota johti monessa mukana ollut Ashley Hutchings, Shirleyn toinen aviomies. H arva artisti tekee täysin kuranttia jälkeä 87-vuotiaana, mutta Shirley Collins on sitä kaliiperia. Shirley Collins on englantilaisen folkmusiikin suuria tähtiä. ”En uskonut sen enää tapahtuvan. Tauko päättyi kunnolla vasta 2016 julkaistun, ylistetyn Lodestar-albumin myötä. Levyjä Shirleylle on kertynyt lukuisia. Vähäeleisesti katattu ja Collinsin elämää nähneen äänen hallitsema musiikki koskettaa heti, mutta siitä vaikutus vain lähtee syvenemään. Uusi alku koitti vuonna 2016. Olin liian järkevä ja patsuli haisi pahalta.” Shirley Collins oli merkittävä tekijä etenkin 60-70-luvuilla ennen kuin lopetti uransa kokonaan. Sussexin Hastingsissa kasvaneen laulajan lapsuuden maiseman mukaan nimetty Archangel Hill syntyi intiimisti Ian 40 SOUNDI ”Hippiä minusta ei tullut. Teksti: Jussi Niemi Suoraan ja suunnittelematta Brittifolkin kuningatar, 1950-luvulla uransa aloittanut ja pitkän tauon jälkeen jälleen levyjä tekevä Shirley Collins vaalii tekemisissään spontaaniutta. Juuri ilmestynyt Archangel Hill on kolmas albumi uudelleen aktivoitumisen jälkeen. Collins vaikutti traditionaalisen brittija kelttimusiikin modernisointiin. K u v a: E n d a B o w e. Mitä enemmän kuuntelen hänen uunituoretta albumiaan Archangel Hill, sitä enemmän siitä pidän. Hänellä on myös syvällinen ja eurooppalaiselle ainutlaatuinen kosketuspinta bluesiin ja muuhun USA:n Syvän etelän afroamerikkalaiseen sekä angloamerikkalaiseen musiikkikulttuuriin. Paluuta edistivät myös kolme luentokiertuetta näyttelijä Pip Barnesin kanssa: America Over The Water käsitteli mainittua Syvän etelän matkaa, A Most Sun shiny Day Englannin ja erityisesti Sussexin perinnemusiikkia ja I’m A Romany Rai eteläisen Britannian mustalaislaulajia ja heidän laulujaan. Nyt Collins on saanut valmiiksi kolmannen paluunsa jälkeisen albumin. 1950-luvun lopulla Shirley nimittäin rakastui ”tolkuttomasti” amerikkalaiseen musiikkiantropologi Alan Lomaxiin ja teki tämän kanssa monta kuukautta kenttä-äänityksiä USA:n etelävaltioissa. 1960ja 70-lukujen sotaratsut Incredible String Band, Fairport Convention, Steeleye Span ja Oysterband pitävät Shirleytä yhtenä pääinnoittajanaan. Tuolla retkellä, josta Shirley 2000-luvun alussa kirjoitti hienon kirjan America Over The Wa ter, pariskunta löysi muun muassa Mississippi-bluesin kovimpiin tekijöihin lukeutuvan Fred McDowellin. Menestyksekkääseen uraan tuli kuitenkin pitkä tauko, kun tuskallisen avioeron aiheuttama henkinen kriisi sai hänet menettämään äänensä 70-luvun lopussa. Äänityskohteina oli myös sekä mustaa että valkoista gospelia ja kansanmusiikkia. Sitä seurasi yhtä kehuttu Heart’s Ease (2020). Kyllä se jonkin sortin ihme on”, laulaja totesi menestyksekkäästä paluustaan sen tapahduttua
Prosessi on siis aika spontaani, ja sitä hän aidon kansanmusiikin pitää ollakin. Halusin vain laulaa muutamia uusia lauluja ja tehdä sen eri tavalla joitain jo ennen laulamiani. Siinä mielessä pidän brittiläi sistä lauluista enemmän, niitä lauletaan jotenkin… koruttomammin, ei niin halli tusti esittäen. Collins herahtaa taas aseistariisuvaan nauruun. – Opin rakastamaan myös italialaista renessanssimusiikkia. Koin sen niin nöyryyttä vänä, että eräänä iltana kurkustani ei enää tullut ääntä. ”Mä vaan kuulin, kuinka se sen lauloi”, mies sanoi. Silloinen mieheni (tuot taja, runoilija, lauluntekijä ja kuvatai teilija Austin John Marshall) oli mukana tekemässä Rainbow Bridge elokuvaa ja kävimme katsomassa Jimin keikan. Myöhemmin Jimi tuli viet tämään yhden päivän meille. Siinä mielestäni menetet tiin jotain. Valkoinen vartija ratsasti siihen, osoitti meitä kiväärillä ja käski häipyä, mutta Alan määräsi mi nut Nagran (kelanauhuri) kanssa lähei seen ojaan äänittämään salaa. Isoisä osasi vain pari kolme laulua, mutta kun hän lauloi niitä meille sodan aikana pommisuojas sa – levyltä löytyvä Bonny Labouring Boy oli yksi niistä – niissä oli niin kova tun nelataus, että se syöpyi sieluuni ja halu sin lopun ikääni vaalia sellaista koruton ta ja sliippaamatonta laulutapaa. – Koko lailla. Lontoossa oli silloin maanjäristys ja joku teki siitä laulun, et tä tehkää parannus, Jumala on vihainen. – Vanhin taitaa olla Awake, Sweet Eng land, 1500luvulta. Pelkäsin tosissani ja kerran painoin vahingossa playnappia. Ian osaa mennä laulun sisään ja auttoi minuakin ytimen löytämisessä. Minulla ei koskaan ole täysin valmista kuvaa siitä, millainen laulusta tulee, ennen kuin olen laula nut sen. Oakham Poachers on tosi hieno laulu, ja Hares On The Mountain on… hyvin kiehtova tarina. – No, esiinnyimme silloisen mieheni Ashley Hutchingsin kanssa yhdessä teat teriproduktiossa ja Ashley rakastui yh teen tyttöön, joka seisoi joka ilta eturi vissä tuijottamassa meitä Ashleyn villa paita päällään. Ne äänet ja se mei ninki olisi nyt sensaatio, jos sellaista saa taisiin levylle. Incre dible String Bandista tuli myös hyviä ys täviäni, mutta hippiä minusta ei tullut. Mutta osaatko kertoa, miten brit tien kansanmusiikki eroaa kelttiläisestä. Ehdottomasti. Hä nen energiassaan ei ole mitään vanhaa. Rasismi oli siellä avointa ja brutaalia. Todellakin! Olen pohtinut, mistä se oikeasti kertoo. Sinähän elit 1960–70lu vuilla ”svengaavan Lontoon” muusikko piireissä. Tein Haresin kauan sitten (Shirley äänit ti kappaleen ensimmäisen kerran jo 1959) Davey Grahamin kanssa ja hänkin oli vahva persoona, mutta tämä tulkinta on erilainen: uhkaava ja samalla joten kin huvittava, provosoiva. – Vaarallisin oli, kun aloimme äänit tää tiellä chain gangia. Se ei ole säädeltyä, se vain tapah tuu. – Amerikan Syvän etelän ”chain gan geissa” kouluttamattomat mustat van git lauloivat raaoilla äänillä ja tavalla, joita voin kuvata vain jaloksi tai yleväksi, vaikka laulujen aiheet saattoivat olla to della rankkoja. – Uhhuh. Collinsia naurattaa entistä enemmän: — Kiinnostava ajatus, pidän sen mie lessä. – Siinä kiteytyy kansanmusiikin kau neus. – Oakham Poachersin opin romani laulaja Wiggy Smithiltä, en ole koskaan kuullut kenenkään laulavan sitä samal la tavalla. Se oli hirveää. Muistan elävästi, kuinka pikku tyttä reni istui hänen sylissään. En ole koskaan tavannut Collinsia enkä edes nähnyt häntä esiintymässä, mutta puhelimessakin hän hurmasi mei käläisen täysin. Collins puhuu huolitel lusti ja hänen äänestään huokuu sydä mellinen lämpö. Onneksi vartija ei huoman nut sitä. Ianin sovituksilla oli iso vaikutus siihen, että löysin laulujen kanssa oikeaan paikkaan. Minua surettaa, että niin harvat ovat niitä lauluja koskaan edes kuulleet. — Siinä on myös jotain vähän paha enteistä. Kumma vaan, ettei parannuksenteko koskaan tunnu koskevan rikkaita, aina vaan köyhiä. Mutta köyhien oli pak ko metsästää salaa suurmaanomistajien mailla etteivät kuolleet nälkään. Jouduitte varmaan vaarallisiinkin tilanteisiin. Skottilaiset laulut ovat ehkä pidempiä ja balladimaisempia ja tie tysti Irlannissa on upeita sikäläisiksi tunnistettavia lauluja, vaikka en ole koskaan niitä suoranaisesti tutkinut. SOUNDI 41. Pidän koko levystä, mutta kaksi biisiä seisauttaa vereni: uuden tulkinnan saa nut Hares On The Mountain ja Oakham Poachers. Entä millaista oli Alan Lomaxin kans sa Syvässä etelässä, kun keräsitte mu siikkinäytteitä 50luvulla. Tulkitsen sen niin, että nainen tavallaan kurittaa häntä ihaile vaa miestä. Tapasit varmaan kaikki Hen drixistä lähtien. Onko se oikeasti romanilaulu. Hän ei yritä antaa mi tään kuvaa itsestään, vaan vastailee kaikkiin kysymyksiin parhaansa mu kaan, omana itsenään. Mitä 70luvun lopussa tapahtui, kun lakkasit laulamasta kokonaan vuosi kymmeniksi. Monet, varsinkin ennen, olivat Ir lannista. Se on kuin joki, joka mutkittelee ja muuttaa muotoaan, mutta aina se ker too jotain siitä ajasta, jolloin se on syn tynyt. Olin liian järkevä ja patsuli haisi pahalta. Englannissa romaneja ei fyysisesti tai vaatetuksel taan edes erota muista, leimallista on kiertäminen ja asuntovaunuissa asumi nen. Svengaava Lontoo Shirley Collins pitää itseään onnekkaana, koska kasvoi työväenluokkaisessa, köy hässä kodissa, jossa arvostettiin vanhoja lauluja ja klassistakin musiikkia. Että sinun kaltaisiasi on kuin jäniksiä vuorella ja me vain poimimme teistä yhden tai useampia ja teemme kanssanne mitä huvittaa. – Olen todella mielissäni, että huoma sit sen. Syvää kamaa! – Aah. – Eipä oikeastaan. Hän oli hurmaava mies, hyvin lempeä ja muka va. Se ei ole helppoa, koska ne ovat sotkeutuneet toisiinsa matkan varrella. Shirley kertoo romanilaulajasta, joka oli hurmannut kuulijat jollain todella harvinaisella kappaleella, ja kun hänel tä kysyttiin, mistä hän oli sen oppinut, mies vastasi, että lammaspaimenelta Dorsetin markkinoilla. Tositarina se joka tapauksessa on, ja salametsästyksestä sai ennen kuo lemantuomion. Ettei suunnitella ja tyylitellä, lauletaan vain kursailematta sillä äänellä, joka meil lä on. Olin aivan myyty. – Niin minäkin, vuosikaupalla, enkä vieläkään oikein tiedä, Collins komppaa heleään nauruun purskahtaen. Keareyn tuottamana. Levyn teko kesti kuukausia, kun oli ko ronaa ja lockdownia, mutta kun aloim me äänitykset studiossa, levy muotou tui aika nopeasti. Jimi oli ainut laatuinen taiteilija ja hieno ihminen! Sit ten Fairport Convention tuli kuvioihin, Sandy Denny oli huikea laulaja. Sitä minäkin olen ihmetellyt koko ikäni. En moiti heitä yhtään! Miten vanhoja lauluja repertuaaristasi löytyy. Älä muuta sano. He levittävät lauluja uusiin paikkoihin. – Ajattelen täsmälleen samoin, Shirley nauraa innostuen kuin nuori tyttö. Jotkut haluavat kuunnella kan sanlauluja levyiltä oikeina esityksinä, mutta itse tykkään kuunnella niitä raa koina kenttääänityksinä. Ei hän vitsejä murjo, mutta nauraa usein spontaanisti. Ian Kearey soittaa siinä slideä aivan mykistävästi, äärimmäisen vähäeleisesti mutta viiltävästi. – No, sitä on vaikea sanoa, koska mus talaisilla on valtava määrä lauluja, joita he, omiensa lisäksi, ovat oppineet muil ta ympäriinsä kiertäessään. Albumi oli hyvä syy soittaa hänelle. Britit, keltit ja romanit Oliko sinulla jonkinlainen johtoajatus uudelle levylle. 1950luvulla, kun kelttimusiikki nousi framille levytysten myötä, se muuttui, kun sitä alettiin harkitusti esittää, eikä vaan laulaa
Hän puhuu värikkäästi levynteon huumasta, kun ympäröivä todellisuus katoaa tekijän rakastuessa musiikkinsa luomaan maailmaan. Hearthill jätti ison jäljen musiikillaan 1980ja 90-lukujen taitteessa. Lisäksi hän on kirjoittanut romaaneja. Ei pidä ajatella jo lähdössä, että tämä hävitään. Hearthill Trinityn, The Hel-Gatorsin ja Soul Tattoon riveissä. Sen jälkeen sen jäsenet Ufo Mustonen, Jukkis Kiviniemi, Jussi Sydänmaa, Heikki Tikka ja Samuli Laiho ovat tehneet kukin merkittävän muusikonuran. Siinä draivissa on kiva olla mukana. Yksi harvoja tuon ajan kärkibändejä oli villi ja tyylikäs Hearthill. Jussi Sydänmäen hahmossa on jotain vastustamatonta. Nyt on sen aika palata yhä viriilinä ja ykköset yllä. Teksti: Antti Luukkanen Limbosta takaisin junan kyytiin Englanninkielisen rockin tieto taito kehittyi Suomessa kunnolla vasta 1980luvulla. – Ei ole paha asia kuplaantua. Nyt on jälleen Hearthillin aika. Ja jos se kupla puhkeaa, niin aina löytyy uusi projekti kulman takaa! Kun Hearthill totesi tilanteen itselleen toivottomaksi jatkaa vuonna 1995 ilmestyneen Lost Tune Fish -albumin jälkeen, K u v a: Le if V är e. Hän suhtautuu musiikin tekemiseen uteliaisuudella ja ennen kaikkea suurella tunteella. –K yllä tässä sellainen rakkauspsykoosi pitää olla päällä. Tähän mennessä meidän ryhmä on tuottanut positiivista energiaa. – Oli puhetta Graveyard Party Bluesin (1990) uudelleen julkaisemisesta, mutta ohjelmamyyjän kautta mukaan tulleelta Svartilta vastattiin, että alkuperäistä vinyylipainosta on painettu niin paljon, että se ei ole mikään harvinaisuus, vaikka siitä tekisikin hienomman boksin, johon lisäisi poisjääneitä biisejä ja muuta. Uskoa pitää olla. Soul Tattoossa aisaparina oli jälleen Hearthill-kitaristi Samuli Laiho, mutta toden teolla vanha porukka (lisäksi rumpali Heikki Tikka, basisti Jukkis Kiviniemi ja viulisti Ufo Mustonen) saatiin kimppaan vuonna 2019, kun Hearthill lähti keikoille juhlistaakseen 1992 tallennettua The Lost Tapes -levyä. Sydänmäki on pitänyt itsensä kiireisenä J
Rahaa oli. – Keikoilla oli setissä myös ekan levyn biisejä. Tuonnepäin men nään. Se mahdollisti sen, että levyt onnistui, koska kaikki oli tullut bändiin vaan siitä syystä, että ne on siihen sopi via hyviä soittajia. Mutta nyt näyttää hyvältä. The Love Circus on mainio ja bändin tarinaan luontevasti istuva albumi. Se sopi tohon estetiik kaan, ihan kuin se olisikin radiosta ää nitetty. – Hyvä, että ekan sinkun nimi oli Shake It Up. Jo sovitusten tekemisessä saatetaan jäädä jumiin, jos annetaan vähääkään liikaa miettimisaikaa. Meillä ei ollut sellaista. – Jo nuorena rokkidiggarina olin Hur riganesin keikalla, jonne ei tullutkaan enää ihmisiä. Lähetin Samulille viestiä, että voisiko niitä katsoa kimpassa Hearthillille. Sitä me ei koskaan kuultu Suo messa! Mutta se kertoo vaan siitä, että tällä viikolla sä olet jotain, mutta seu raavalla viikolla et enää mitään. Hän heitti ideoita tyyliin ”tähän pitäis tulla tällai nen kertis”. Ei ollut mitään massiivista 1980luvun soundia. Se oli aika moinen romahdus. Mulle tuli mieleen toi. – Ei me oltu aikoinaan mikään kaveri bändi. Siinä välissä oli se Soul Tat too, jossa oli vähän erilainen marssijär jestys. Se oli yksi Ylelle tehty konsertti, jos sa oli uusia biisejä. Paikalla oli 30 tyyppiä. Siitä kaikille tuli jo hyvä fiilis. – Me oltiin Roskildessa 1992, parah taa Sydänmäki. Seuraava vaihe oli, että Sa muli teki akkaridemot, joilla olin laula massa siellä Jätkäsaaressa hänen stu diollaan. Se oli vähän kuin romaanin ensimmäinen lause. Olisiko jotain muuta. – On mukava roikkua siinä junan kyl jessä. Väsynyt se ei silti ole. Sydänmäki vastaa Hearthillin biiseis tä, mutta sekä tuottajana, biisintekijänä että kitaristina meritoitunut Laiho otti vastuun kannettavakseen koko projek tista. Oltiin soittajia, jotka oli tulleet tähän bändiin soittajina, eriasteisina tai teilijoina. Julkaisijaksi The Love Circus nimiseksi ristitylle uutuuslevyl le saatiin jo paluukeikkojen yhteydessä uuden levyn mahdollisuutta tiedustel lut Bluelight Records. – Kun oltiin Jenkeissä 1991, siellä oli alkanut jo lama. Sydänmäki nauraa olleensa kään teestä onnellinen, kun nyt ei tarvinnut miettiä, millä hän olisi lahjonut muut muusikot projektiin mukaan. – Olin tehnyt ison nipun biisejä ilman, että ne oli osoitettu oikeas taan millekään bändille. – Jokainen levy on oma teoksensa. Sydänmäki kuitenkin oppi musateol lisuuden perspektiivin varhain. Bändin perusta on vahva. Sydänmäki virnistää, että tämä bändi ei saisi mitään aikaan, jos ryhtyisi yhdessä jammailemalla biisejä tekemään. Kuski–miksaaja haki keikkapalkkiot kä teisenä. – Se oli oikeasti meidän highlight. Mä tein biisejä kuitenkin koko ajan muilla bändeillä. Kyllä mä ehkä joten kin tunnen sen ihmisen, joka niitä on tehnyt. Remu marssii saliin ja sa noo: ”purkakaa”. Yleisö taputti soolojen jäl keen. Suomessa sen näki vasta Lost In The Limbo Zonen kiertueella marras– joulukuussa 1992. Siinä ei ollut ongel maa, mutta tämä vaati Samulin ja mun yhteistyötä. Tässä hän teki vielä enemmän. Jos järjestäjä ei anna sulle raho ja, niin vie flipperi aulasta. Osa keikoista oli ra vintoloissa, joita vaan pidettiin yllä. Hur jista keikoistaan tunnettu Hearthill ei halua larpata nuoruutta, vaan on ikään tynyt tyylikkäästi. Kun lähdettiin liikkeelle alkuvuonna 1988, ei tällaista ollut näköpiirissä. Mutta onhan Velvet Under groundin livelevylläkin sellainen hassu mankkasoundi. Tuol loin kun hankki STS:n pankkikortin, niin sait suoraan 10 000 markan luoton tilille. Hearthillsoundi on ai na ollut tuotannoltaankin oman laisensa. Hearthillin rootstyyleistä rakennettu synteesi on hienovaraisesti valmistettu. Silloinhan yhtyeen taru oli liki sensaatiomaisesta alusta hyytymään päin. ”Suurin osa pop teollisuudesta on ihan kerma vaahtoa vaan.”. – En mä silloin keikkojen alkaessa voinut kuvitellakaan, että tehdään le vy. Monestihan myller rykset tulee siinä vaiheessa, kun Pena ei oikein osaa soittaa sitä bassoa, mutta se on niin hyvä kundi ja se ajaa meidän au toa. Mutta jos niitä kaikkia ajattelee koko naistaideteoksena, toi sopii siihen yh tenä palasena. Mutta niitä oli yhä helppo esittää. Kyllä sekin vaikutti. Oli siellä luovuutta ja tuotantoa, mutta maku oli silloin ja varmaan vieläkin aika luomua. Hänen maailmansa tuntuu kulke van niin paljon nopeammin. En tykännyt muu tenkaan mistään hifistelysoundeista. Käy tiin Samulin kanssa ne biisit läpi, tehtiin joihinkin vähäisiä muutok sia, joihinkin isoja. Itse levy tallennettiin enimmäkseen Finnvoxilla Risto Hemmin ollessa vas tuussa äänittämisestä, miksaamisesta ja osatuottamisesta. Mutta lopulta on enemmän hyvä kuin huono asia bändikemiankin kannalta, että sen jäsenet ovat ammattimiehiä. Kun Samuli on kitaristi, niin hän joka tapauksessa soinnuttaa ja riffittää biisejä. Suurin osa popteollisuudesta on ihan kermavaahtoa vaan. Siinä oli pohjana Samulin biisit, kun Hearthillissa taas mun. Nyt ne oli mulle vain biisejä. On jotenkin ironista, kuinka Heart hillin paluu sai ideansa tallenteesta, jo ka oli syntynyt vuonna 1992. Sekin loi pohjaa uudelle levylle. Yhtye oli jo aikoinaan ajasta irti. Levyn tiimoilta tehtiin reilun tusinan verran keikkoja, mikä sytytti kipinän sellaiseen roihuun, että uutta materiaa lia tuntui mielekkäältä ryhtyä työstä mään. – Se oli siirretty kasetilta ja valmiiksi miksattu. Olisi ollut kohtalon vastustamista, jos tätä levyä ei oltaisi tehty. Oltiin Austinissa, jossa isojen toimistojen seinissä luki ”vuok rataan”. Rockabillysta, countrysta ja rockis ta omanlaisensa lajin ideoinut porukka kuulostaa autenttiselta itseltään vielä 35 vuotta läpimurron jälkeenkin. Se tekee siihen sen draaman. Se demo pistettiin sitten bän dille
Kitara meanderoi kuin itseään etsien, jossain pärskähtää rumpukin, välillä sumuinen särö hautaa kaiken alleen, ja Elverum kuvailee elämäänsä ja ajatuksiaan kuin samalla laulun palasia yhteen keräillen. Mies ja kitara päiväkirjamaisten tekstien äärellä ei kuulosta lähtökohtaisesti vielä siltä, mutta Elverumin laulujen kuolema ei olekaan vain laulujen kuolemaa, vaan raakaa ja paljasta elämän kuolemaa. Elverum on tehnyt ja julkaissut musiikkia koko aikuisikänsä, julkaisten lukuisia albumeita sekä The Microphones -nimellä että myöhemmin Mount Eerienä. ”Ja oikeassahan he ovatkin, mutta se ei ole koko tarina. Tai oikeastaan elämästä sen jälkeen. Taiteiljanuraa luonut kanadanranskalainen Geneviève Elverum (omaa sukua Gosselin) sai syöpädiagnoosin pariskunnan tyttären ollessa vain kolmen kuukauden ikäinen. ”Ihmiset ajattelevat, että okei, tuo on se kundi joka laulaa kuolleesta vaimostaan. Vuoden päästä siitä Phil Elverum jäi leskeksi ja yksinhuoltajaksi. Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan. Kertosäkeitä ei juuri ole, kappaleet loppuvat yhtäkkiä. 1978) laulaa kuolemasta, on kuulija kovilla. Laulan tästä nyt, kyllä, mutta pyrkimyksenäni on käsitellä koko ihmiselämän spektriä.” Itse asiassa se, mikä tekee Elverumin tavasta käsitellä kuolemaa populaarimusiikin saralla jopa ainutlaatuista on jokaisesta kappaleesta, tekstistä, ja toisaalta jokaisesta surun hiukkasesta löyK u v a: Fr éd ér ic M in n e. Tarina soljuu biisistä toiseen pieninä surun pirstaleina, jotka laajenevat koko elämän aikajanalle levittäytyviksi havainnoiksi siitä, että läheisen kuolemaa on mahdotonta ymmärtää kokematta sitä. II on Elverumin uran varhainen klassikko, joka on inspiroinut myös lukuisia muita musiikintekijöitä. Teksti: Matti Nives 44 SOUNDI Mount Eerie SURUSTA HEIJASTUU KOKO ELÄMÄ K un artistinimillä Mount Eerie ja The Microphones tunnettu Phil Elverum (s. Että nyt kun haluan itkeä, joten pistänpä Mount Eerien levyn soimaan, joopa joo”, pohdiskelee Elverum Matthias Evangelistan ohjaamassa upeassa, Youtubesta löytyvässä pienoisdokumentissa There Is No End (2021). Vuonna 2017 julkaistu Mount Eerie -levy A Crow Looked At Me kertoo Elverumin puolison Genevièven kuolemasta. muksen kautta on mahdollista, on Elverum avannut oven, joka vie suoraan ytimeen poikkeuksellisen koskettavasti. Silti jotain alkoi alusta muutama vuosi sitten. Kohtalokkaana päivämääränä 11.9.2001 julkaistu kolmas The Microphones -levy The Glow Pt. Elverumin keino vaikean elämäntilanteensa taiteen keinoin kommunikoimiseksi on äärimmäisen suora ja kaunistelematon, päiväkirjamainen laulunkirjoittamisen muoto. Paradoksaalisesti lohtukin löytyy kauneimmillaan juuri samasta lähteestä. Mutta jos asian lähelle pääseminen ylipäätään toisen kokeMinun tähteni > Phil Elverumin tapa kommunikoida lauluillaan on äärimmäisen suora ja kaunistelematon. Vaimonsa menettäneen muusikon arkiset kertomukset surusta ovat muuttaneet monen kuulijan elämää. Kappaleet ovat hahmoiltaan utuisia
Mutta onko sekään ok. ”En halua oppia tästä mitään”, laulaa Elverum. Hän vastaanottaa Genevièven ennen kuolemaansa tyttärelleen netistä tilaaman koulurepun ja luhistuu kotinsa portaille paketin avattuaan. Phil etsimässä merkkejä kuolleesta vaimostaan ”mistä sattuu”. Jos A Crow Looked At Me oli omalla tavallaan järisyttävä elämys, vei sitä www.soundi.fi/soittolistat KUUNTELE SOITTOLISTA: 20 x Phil Elverum K u va : P hi l E lv er u m. 2020 The Microphonesin ensimmäinen uusi levy sitten vuoden 2003: The Microphones In 2020. Tämän biisin voisi vetää karaokeillassa hämmentyneelle yleisölle. Keikan jälkeen kaverini Pietu kääntyi minua päin ilmeettömänä, mutta syvästi liikuttuneen oloisena: ”Ohhoh, nyt kyllä kosketti syvältä.” Brooklynin Knockdown Centressä noin vuotta myöhemmin esille tuli myös Elverumin suorasukainen DIYasenne oman uransa pyörittämiseen. Tuntuu hölmöltä oikeastaan edes mainita yksittäisiä lauseita sieltä täältä tähän kirjoitettuna, sillä yhtälön osia ei voi erottaa toisistaan. Hänen harvatekstuurinen musiikillinen ilmaisunsa puolestaan siltä, että levyn tuotantoa on lähinnä ollut sen tuottamatta jättäminen. Now Onlyn kantava teema on surun metamorfoosi jotakuinkin siedettäväksi elämän osaksi. Mount Eerien viimeisimmät levyt ovat syviä elämyksiä, ja sitä totisesti ovat myös niiden tiimoilta tehdyt keikat. Ja toisaalta antautumista ihmiselämän eri osasten luonnollisuudelle. Miltä tuntuu, kun lapsi haluaa kuunnella äitinsä levyä aamiaispöydässä. 2005 Ensimmäinen albumi Mount Eerie -nimellä: No Flashlight: Songs Of The Fulfilled Night. 1999 Debyyttilevy The Microphones: Don’t Wake Me Up ilmestyy. Mitä on unohduksen tuolla puolen, tuntuu Elverum pohdiskelevan. Onneksi on musiikkia, joka tuntuu niin rehelliseltä ja luonnolliselta, että sitä voi hengittää omien ihohuokostensa kautta. Mieleen on jäänyt erityisesti Hollannin Utrechtissa, Le Guess Who -festivaalilla 2017 koettu keikka, joka oli intensiivisyydessään poikkeuksellinen. 2016 Phil Elverumin vaimo Geneviève menehtyy syöpään. seurannut Now Only (2018) homman vielä seuraavalle tasolle. Äänite on julkaistu nimellä After (Live) ja se kannattaa kuunnella jo pelkästään Elverumin koskettavan välispiikin takia (Remarks-niminen raita). Phil nojaamassa Skrillexin kiertuebussiin tai ulkopuolisena hotellikuljetuksessa liian äänekkäiden ja itsevarmojen ”dudejen” seurassa. Mutta vielä vaikeampaa olisi olla kuuntelematta jotain näin kaunista ja rehellistä. Kun Elverum laulaa siitä, millaista on esittää näitä lauluja livenä ja matkustaa ympäri maailmaa, hommaan astuu absurdin huumorin metataso, joka tekee kerroksista aiempaakin syvempiä. Voi olla mukana jossain yhteisessä silloinkin kun kokemus on maailman yksityisin. 2016 Mount Eerien A Crow Looked At Me ilmestyy. Lauluihin syntyy yksityisiä taskuja, koloja joihin käpertyä, toiselta lainattuun surun harsoon kietoutuen. Olimme kaikki hänen puolellaan, täysin. Kuoleman ja oman tuskakokemuksen karnevalisointi on osa aiheen pureskelua, siihen jostain kohtaa tarttumista edes jotenkin ymmärrettävälle tavalla. Washingtonin osavaltion Anacortesissa. Niistä Elverum kertoo verkkaisesti, runollistamatta. Olen onnekas, sillä saan kuunnella Mount Eerietä ja kirjoittaa tätä artikkelia ilman tietoa siitä, millaista on menettää puoliso tai läheinen nuori ihminen. Asia summataan heti A Crow Looked At Men ensimmäisissä riveissä: ”Death is real/ Someone’s there and then they’re not/ It’s not for singing about/It’s not for making into art/When real death enter’s the house/all poetry is dumb.” Elverum kirjoittaa rehellisesti siitä, miltä tuntuu, kun kuollut puoliso saa postia. Ylipäätään kyse on arkisten asioiden painolastista surutyön keskellä. 2023 Mount Eerie esiintyy Temppeliaukion kirkossa Helsingissä 15.6. SOUNDI 45 1978 Phil Elverum syntyy 23.5. Elverumin ääni kuulostaa kokeneelta. Hän julkaisee levynsä omalla P.W. tyvä koko ihmiselon heijastus. Ja kuitenkin niin valtavan runollisesti, että lauluja on paikoin erittäin vaikeaa kuunnella niiden kivuliaan kauneuden loisteessa. Talossa on soittimia, ja niitä annostellaan jos on tarve. Nyt ei olla tosiaankaan fiilistelemässä ”prosessia”. 2001 The Microphones: The Glow Pt. Nimikkoraita Now Only summaa hyvin erään Elverumin musiikin ominaispiirteen, raskaan ja kepeän omituisella tavalla suloisenkirpeän risteyskohdan. Kaiku vaimenee, mutta säilyy. Jos ei, mennään vähällä ja kerrotaan miltä tuntuu. Sen sijaan valmistaudun parhaillaan äitini väistämättömään kuolemaan parantumattoman taudin kourissa. Entä kun viimeinenkin meidät muistava ihminen on poissa. Tai kuten hän itse laulaa: ”In my tear, light gleams.” Aihetta ei käsitellä laulunkirjoittamisen näkökulmasta, vaan puhtaasti filtteröimättömänä tunteena, päivittäisen elämisen harjoitteluna. Elverum & Sun -levymerkillään ja istui itse tunnollisesti levymyyntitiskin takana ennen sekä jälkeen keikan tervehtien liikuttuneita kuulijoitaan: ”Thanks! I appreciate that.” Mitäpä muutakaan sitä voi sanoa ihmisille, jotka kertovat että ”musiikkisi muutti elämäni”. Mies ja kitara lavalla, kourallinen ”kuoleman lauluja”, ja hiirenhiljainen yli tuhatpäinen yleisö. Yhtäkkiä kaiken alleen tsunamin lailla musertavat epätoivon aallot lyövätkin rantaan harvemmin. Vaikka Elverumin perspektiivi on intensiivisempi, voin kuvitella että monet kappaleisiin mukaan tarttuneet pienet elämän ja kuoleman laineet tuntuvat pian erilaisilta. II julkaistaan 11.9. Kappaleen alun eksistentiaalinen pohdiskelu vaihtuu yllättäen hilpeän kuuloiseksi kertosäkeeksi, jossa lauletaan, että ihmiset saavat syövän ja kuolevat meidän muiden vain porskutellessa
Chick Corean lisäksi Gambale on soittanut muun muassa Allan Holdsworthin ja Steve Lukatherin kanssa. Nyt hän itse on asemassa, jossa kannustaa kanssamuusikoitaan ja oppilaitaan.. Gergo on hyvä tästä esimerkki. Aikataulupaineita levylle ei kuitenkaan ole. Hän on myös julkaissut useita opetusvideoita. Haluan auttaa muita ja pitää samalla opettamisen taso korkealla. Haluan itsekin olla järjestelmällinen, Gambale kertoo. Myös keikkasetissä oli nostoja uusista kappaleista, kuten funkfuusiopala New Charmer. Wayne Shorterin ja Pharoah Sandersin kaltaisten alkuperäisten jazzlegendojen tippuessa vähitellen pois jazzmusiikin suuret nimet alkavat käydä vähiin. – Tapasin Hadrianin (Feraud, basso, ex-Chick Corea) ennen kuin muutin Los Angelesista Barcelonaan, jossa asun nyt. Hän kertoo kuunnelleensa Corean musiikkia 13-vuotiaasta asti. Sitten kun kaikki on valmista. Gambalen Chop Builder -opetusvideo on noussut kulttimaineeseen kitaristien keskuudessa. – Ilmapiiri täällä on loistava. Gambalen oma ”Gambale-tuning” mahdollistaa pitkät pianomaiset intervallihypyt ja muuten kitaralle täysin mahdottomat soinnut. – Korkean työmoraalin omaksuminen on ollut isoin oppi kaikkien loistavien muusikoiden kanssa työskentelystä. All-Star Bandin kanssa kiertävä Frank Gambale pysähtyi Suomessa jo toisen kerran parin vuoden sisään, ja kävijöitä riitti molemmille keikoille reilusti. He kaikki ovat kerrassaan mahtavia soittajia. 46 SOUNDI SOUNDI PB ”Parasta opettamisessa on nähdä, miten oppilas oivaltaa jotain uutta.” Teksti: Artturi Siromaa A ustralialainen Frank Gambale tuli tunnetuksi Chick Corea Elektric Bandin kitaristina. – Olen puolessa välissä levyä. Julkaisen uutta musiikkia niin pian kuin mahdollista. Parasta opettamisessa on nähdä, miten oppilas oivaltaa jotain uutta, Gambale sanoo. – Harjoittelen improvisointia sointuvaihdosten yli pääasiassa omiin kappaleisiini, mutta myös jazzstandardeihin. Frank Gambale on saanut soittooppinsa Chick Corean bändissä. Odotan bändini myös pystyvän toteuttamaan sen. Opin häneltä myös tavan organisoida ja johtaa bändiä. Seuraavana päivänä Gambale piti lisäksi masterclass-tuokion kitaristeille. Hän tukee groovellaan bändiä ja solistia mutta osaa tarvittaessa ottaa soolon myös itse. Hän hehkuttaa nykyisen bändinsä olevan yksi parhaista, jonka kanssa on soittanut. Gambale suhtautuu varsin määrätietoisesti bändiinsä, alusta asti on ollut selvää mitä hän yhtyeeltään haluaa. Pidän luovuuttani yllä soittamalla, Gambale sanoo. – Kuulun jazzmuusikoiden toiseen sukupolveen. Se on ollut iso osa uraani pitkään. Kaikki ovat todella kunnioittavia, Gambale kehuu. Määrätietoinen kitaraguru Kitaristipiireissä tekniikkahirmuna ja etenkin sweep picking -tekniikan pioneerina tunnettu Frank Gambale piipahti Suomessa keikan ja masterclass-session merkeissä. En tiedä miten se on mahdollista. Sama pätee kaikkiin bändissä, Gambale sanoo Edellisestä kiertueesta poiketen kitarat ovat tällä kiertueella perusvireessä. Siksi kutsun yhtyettä All-Star Bandiksi. – Nautin opettamisesta. – Minulla on ollut paljon bändejä, joten tiedän tarkkaan mitä haluan. Chick Corean vaikutus Gambaleen on kiistaton. Rumpalini Gergo (Borlai) asuu myös Barcelonassa. Oman verkkokurssinsa lisäksi hän pitää klinikoita sekä kesäkursseja kitaristeille. Kaikkea ei ole vielä edes sävelletty, mutta osa on jo äänitetty. Livenä soittamisen ilo ei ole hävinnyt 64 vuoden ikään ehtineeltä Gambalelta. Meillä on hyvä olla yhdessä lavalla ja kannustamme toisiamme parhaaseen suoritukseen, Gambale kertoo. Gambale työstää jälleen uutta sooloalbumia. En halua toistaa itseäni sooloissani. Me alamme olemaan viimeinen mahdollisuus todistaa livenä tätä musiikkia, Gambale sanoo. Lisäksi Gambale on julkaissut parikymmentä soololevyä ja toiminut soitonopettajana vuosikymmenien ajan. Saimme Chickiltä demot ja hän kertoi aina, mitä hän haluaa meidän soittavan. Hän soitti Corean rinnalla enemmän tai vähemmän aktiivisesti yli 35 vuotta. Gambalen oma harjoitusrutiini koostuu improvisoinnista ja biisinkirjoituksesta. Chick pystyi luomaan levyllisen musiikkia jopa viikossa. Gambale on soittotöiden ohella myös ansioitunut soitonopettaja. Se on helpottanut asioita. Hadrianin kautta yhtyeeseen liittyi vielä Jerry Leonide (koskettimet). Vaikka kokoonpano kulkeekin Frank Gambalen nimellä, niin sooloja jaetaan ja otetaan tasaisesti myös muiden jäsenten kesken
THE BIGGEST ROCK FESTIVALIN FINLAND 8 TH -10 TH JUNE 2023 HYVINKÄÄ ROCKFEST.FI GET YOUR TICKETS NOW! + 20 OTHER EPIC ROCK PERFORMANCES ai168310824066_32208970_RF2023_Soundi_KANSI_225x297mm_3mmBleeds_cmyk.pdf 1 3.5.2023 13.04
COSTELLO HAUTAMÄKI HARMITTELEE, ETTÄ POPEDA JA DEF LEPPARD SOITTAVAT ROCKFESTISSÄ ERI PÄIVINÄ, MUTTA HAUTAMÄKI SUORASTAAN UHKUU INTOA FESTARIKEIKKOJA AJATELLESSAAN. / RED STAGE NOORA LOUHIMO ”TODENNÄKÖISESTI VV:N KEIKKA, KOSKA VILLE ON OLLUT SUOSIKKINI PIKKUTYTÖSTÄ ASTI. SICK OF IT ALL TO 8.6. ROCKFEST.FI @THEROCKFEST 8 TH -10 TH JUNE 2023 HYVINKÄÄ STAM1NAN, VON HERTZEN BROTHERSIN, BATTLE BEASTIN, POPEDAN JA BLOCK OF FLATSIN JÄSENET KERTOVAT. SIIHEN PYRITÄÄN TÄNÄKIN KESÄNÄ JOKAISELLA KEIKALLA” ”PITKÄN, KYLMÄN TALVEN JÄLKEEN LUMILAPION VARRESTA KITARAN VARTEEN SIIRTYMINEN ON KUIN ODOTTAISI KOULUN LUOKKARETKEÄ. KLO 16.35.-17.35. STAM1NA ON TAKUUVARMA TAPAUS, JA VILLE VALON UUSI YHTYE SEKÄ HIMPULABIISIEN TOIMIVUUS KIINNOSTAVAT” BLOCK OF FLATS LA 10.6. VON HERTZEN BROTHERS PE 9.6. / MAIN STAGE NOORA LOUHIMO KAI-PEKKA KANGASMÄKI ”MINULLE KOVIN ESIINTYJÄ KOKO ROCKFESTISSÄ ON EHDOTTOMASTI RANCID, JOTA EN OLE KOSKAAN TODISTANUT LIVENÄ. EI SIITÄ KAIKKI TYKKÄÄ JA JOTKUT KENTIES VÄHÄN IRVISTELEE, MUTTA HYVÄÄ JA TEHOKASTA SE ON.” POPEDA LA 10.6. / MAIN STAGE MONSTER MAGNET TO 8.6. NOORA LOUHIMO ALOITTAA KERTOMALLA PITKÄAIKAISESTA HIM-ARVOSTUKSESTAAN SEKÄ STONER ROCKIN VOIMASTA. KLO 00.05-01.15 / RED STAGE STAM1NAN KAI-PEKKA KANGASMÄKI POIMII RED STAGEN ESIINTYJIEN JOUKOSTA KIRKKAIMMAKSI KIINNOSTUKSEN KOHTEEKSEEN HARDCORE-SUURUUS SICK OF IT ALLIN. / RED STAGE KAI-PEKKA KANGASMÄKI ”TÄMÄ TULI NÄHTYÄ OSITTAIN MUUTAMA VUOSI TAKAPERIN TUSKASSA, JA OLI KYLLÄ TÖRKEÄN KOVA KEIKKA! KAI-PEKKA KANGASMÄKI LUPAA, ETTÄ STAM1NA TARJOAA HYVINKÄÄLLÄ ”KUNNON MUSAA LEMILÄISEN METALLIN MUODOSSA”. HALUAN NÄHDÄ, MITEN BÄNDI TOIMII LIVENÄ.” MIKKO VON HERTZEN AIKOO PYSYÄ ROCKFESTISSÄ KIIREISENÄ. MIKKO VON HERTZEN TOTEAA FESTARIKEIKKOJEN OLEVAN YKSISELITTEISESTI BÄNDIMEININGIN SUOLA. KLO 22.30.-24.00. / MAIN STAGE "BRITTIKOLLEGAT OLISI HAUSKA NÄHDÄ LAVALLA, MUTTA TÄLLÄ KERTAA EI ONNISTU." DEF LEPPARD PE 9.6. KAI-PEKKA KANGASMÄKI ”KENTIES YLEISÖLLE ON TARJOLLA MYÖS UUTTA MUSIIKKIA” STAM1NA PE 9.6. KATSO ROCKFESTIN AIKATAULU SEURAAVALTA SIVULTA. KUN SAMASSA TAPAHTUMASSA VOI NÄHDÄ PANTERAN, VILLE VALON, MÖTLEY CRÜEN, POPEDAN JA VOLBEATIN, VOI HYVÄLLÄ SYYLLÄ SANOA, ETTÄ SKAALA ON LAAJA JA KOVIA NIMIÄ RIITTÄÄ VAATIVAMPAANKIN MAKUUN. ROCKFESTISSÄ RIITTÄÄ BÄNDEJÄ JOKA LÄHTÖÖN. VV TO 8.6. ON KLASSIKKOTASON JÄTTILÄISIÄ, URAANSA ALOITTELEVIA TULOKKAITA JA KAIKKEA SILTÄ VÄLILTÄ, JA KAIKKEA TÄTÄ LÖYTYY SEKÄ SUOMALAISIN ETTÄ ULKOMAISIN VOIMIN. KUKIN HAASTATELTAVA ODOTTAA TIETYSTI INNOLLA MYÖS OMAA SOITTOVUOROAAN. JONNE NIKKILÄLLÄ ON NELIKOSTA VÄHITEN KOKEMUSTA KOTIMAAN ROCKFESTIVAALEISTA, JOTEN HÄN ODOTTAA KESÄKUUTA AIVAN ERITYISELLÄ INNOLLA. ROCKFEST.FI @THEROCKFEST 8 TH -10 TH JUNE 2023 HYVINKÄÄ NOORA LOUHIMO KERTOO HÄNKIN ODOTTAVANSA PALAVASTI SITÄ, ETTÄ PÄÄSEE JÄLLEEN FESTARIYLEISÖN ETEEN. MYÖS HELLACOPTERSIN MENOSTA OLEN AINA DIGANNUT HULLUNA. HÄNEN SEURANTALISTALLAAN ON ERITYISESTI MONSTER MAGNET, JA TOTTA KAI POPEDAN KEIKKA TÄYTYY KÄYDÄ TARKASTAMASSA. / RED STAGE JONNE NIKKILÄ ”EI OLLA VIELÄ PÄÄSTY VETÄMÄÄN TULEVAN LEVYN BIISEJÄ MISSÄÄN FESTAREILLA, JOTEN ROCKFESTISSÄ TULEE MENEMÄÄN NÄIDEN KAPPALEIDEN FESTARINEITSYYS” NOORA LOUHIMO ”MEIDÄN KEIKOILLA YLEISÖ SAA MEISTÄ AINA 3000%, JA HALUAMME ANTAA IHMISILLE PARHAAN MAHDOLLISEN LIVEKOKEMUKSEN. KLO 18.55-19.55 / RED STAGE “RED STAGEN PUOLELTA NOSTAISIN ESILLE VIELÄ MONSTER MAGNETIN, KUN OLEN TÄLLAINEN BLUESMIMMI. “ RANCID TO 8.6. AND OUT COME THE WOLVES ON OLLUT TÄRKEÄ LEVY NUOREMPANA, JA SE SOI EDELLEEN USEIN SOITTOLISTALLANI, JOTEN ON HIENOA NÄHDÄ YHTYE VIHDOIN LIVENÄ. SUOMEN SUVEEN KUULUU POPEDA KUIN SALMIAKKI KOSKENKORVAAN. MITÄ ROCKFEST-KEIKKOJA SUOMALAISMUUSIKOT ODOTTAVAT ENITEN. KLO 22.30–24.00 / MAIN STAGE COSTELLO HAUTAMÄKI ai168310792856_32208970_RF2023_Soundi_AUKEAMA_450x297mm_3mmBleeds_cmyk.pdf 1 3.5.2023 12.59. MYÖS PANTERA KIINNOSTAA, KOSKA NO HEI – SE ON PANTERA!” BATTLE BEAST TO 8.6. KLO 00.10-01.25 / RED STAGE PANTERA TO 8.6. KLO 20.00.-21.10. KLO 16.50.-17.50. KLO 15.30–16.45. THE HELLACOPTERS LA 10.6. KLO 21.15.-22.25. KYSYIMME BATTLE BEASTIN NOORA LOUHIMOLTA, POPEDAN COSTELLO HAUTAMÄELTÄ, VON HERTZEN BROTHERSIN MIKKO VON HERTZENILTÄ, STAM1NAN KAI-PEKKA KANGASMÄELTÄ JA BLOCK OF FLATSIN JONNE NIKKILÄLTÄ, KEIDEN KOLLEGOJEN ROCKFEST-KEIKAT KIINNOSTAVAT HEITÄ KATSOJAN OMINAISUUDESSA ENITEN. KLO 16.45.-17.45. BLOCK OF FLATS AIKOO TUODA ROCKFESTIIN NORMAALIA SUUREMMAN SHOW’N, JOTTA YLEISÖ NÄKISI BÄNDIN VARMASTI PARHAIMMILLAAN. VAAN MITÄ KEIKKOJA ROCKFESTISSÄ ESIINTYVÄT SUOMALAISMUUSIKOT ITSE ODOTTAVAT. / RED STAGE MIKKO VON HERTZEN ”VAIKKA TÄTÄ HOMMAA ON TEHNYT JO MONEN VUODEN AJAN, NIIN AINA KESÄN LÄHESTYESSÄ KASVAA KEHOSSA SELLAINEN POSITIIVINEN VIRE, KUN TIETÄÄ, ETTÄ KOHTA PÄÄSEE LAUTEILLE NAUTTIMAAN. KLO 21.25.-22.25. / BLACK STAGE JONNE NIKKILÄ ”KYLLÄ PAKKO SANOA, ETTÄ SE ON HELLACOPTERS! ONNEKSI ESIINNYTÄÄN SAMANA PÄIVÄNÄ NIIDEN KANSSA, NIIN VOI SITTEN MENNÄ OIKEASTI KATSOMAAN NIIDEN KEIKAN OMAN JÄLKEEN.” VIREÄÄ, MODERNIA ROCKMUSIIKKIA ESITTÄVÄN BLOCK OF FLATSIN LAULAJA JONNE NIKKILÄ POIMII HÄNKIN NICKE ANDERSSONIN JOHTAMAN GARAGEROCK-IHMEEN YKKÖSSUOSIKIKSEEN. MYÖS DEF LEPPARDIN JOE ELLIOTTIN KANSSA ON SUUNNITELMISSA VAIHTAA MUUTAMA SANANEN TAPAHTUMAN MITTAAN – BRITTILAULAJA KUN KUULUU VON HERTZEN BROTHERSIN MUSIIKIN ARVOSTAJIIN. TAPAHTUMASSA KONSERTOI USEITA KOKOONPANOJA, JOIDEN LEVYJÄ KOTIMAISET ARTISTIT OVAT LUUKUTTANEET KOTIOLOISSA PUHTAASTI DIGGAILUMIELESSÄ, JOTEN MONI MUUSIKKO JÄÄ OMIEN KEIKKOJENSA JÄLKEEN SEURAAMAAN FESTIVAALIA HUVIN VUOKSI
/ RED STAGE MIKKO VON HERTZEN ”VAIKKA TÄTÄ HOMMAA ON TEHNYT JO MONEN VUODEN AJAN, NIIN AINA KESÄN LÄHESTYESSÄ KASVAA KEHOSSA SELLAINEN POSITIIVINEN VIRE, KUN TIETÄÄ, ETTÄ KOHTA PÄÄSEE LAUTEILLE NAUTTIMAAN. KATSO ROCKFESTIN AIKATAULU SEURAAVALTA SIVULTA. VON HERTZEN BROTHERS PE 9.6. HÄNEN SEURANTALISTALLAAN ON ERITYISESTI MONSTER MAGNET, JA TOTTA KAI POPEDAN KEIKKA TÄYTYY KÄYDÄ TARKASTAMASSA. KYSYIMME BATTLE BEASTIN NOORA LOUHIMOLTA, POPEDAN COSTELLO HAUTAMÄELTÄ, VON HERTZEN BROTHERSIN MIKKO VON HERTZENILTÄ, STAM1NAN KAI-PEKKA KANGASMÄELTÄ JA BLOCK OF FLATSIN JONNE NIKKILÄLTÄ, KEIDEN KOLLEGOJEN ROCKFEST-KEIKAT KIINNOSTAVAT HEITÄ KATSOJAN OMINAISUUDESSA ENITEN. BLOCK OF FLATS AIKOO TUODA ROCKFESTIIN NORMAALIA SUUREMMAN SHOW’N, JOTTA YLEISÖ NÄKISI BÄNDIN VARMASTI PARHAIMMILLAAN. STAM1NA ON TAKUUVARMA TAPAUS, JA VILLE VALON UUSI YHTYE SEKÄ HIMPULABIISIEN TOIMIVUUS KIINNOSTAVAT” BLOCK OF FLATS LA 10.6. VV TO 8.6. KLO 15.30–16.45. KLO 16.35.-17.35. AND OUT COME THE WOLVES ON OLLUT TÄRKEÄ LEVY NUOREMPANA, JA SE SOI EDELLEEN USEIN SOITTOLISTALLANI, JOTEN ON HIENOA NÄHDÄ YHTYE VIHDOIN LIVENÄ. KUN SAMASSA TAPAHTUMASSA VOI NÄHDÄ PANTERAN, VILLE VALON, MÖTLEY CRÜEN, POPEDAN JA VOLBEATIN, VOI HYVÄLLÄ SYYLLÄ SANOA, ETTÄ SKAALA ON LAAJA JA KOVIA NIMIÄ RIITTÄÄ VAATIVAMPAANKIN MAKUUN. / RED STAGE KAI-PEKKA KANGASMÄKI ”TÄMÄ TULI NÄHTYÄ OSITTAIN MUUTAMA VUOSI TAKAPERIN TUSKASSA, JA OLI KYLLÄ TÖRKEÄN KOVA KEIKKA! KAI-PEKKA KANGASMÄKI LUPAA, ETTÄ STAM1NA TARJOAA HYVINKÄÄLLÄ ”KUNNON MUSAA LEMILÄISEN METALLIN MUODOSSA”. EI SIITÄ KAIKKI TYKKÄÄ JA JOTKUT KENTIES VÄHÄN IRVISTELEE, MUTTA HYVÄÄ JA TEHOKASTA SE ON.” POPEDA LA 10.6. ON KLASSIKKOTASON JÄTTILÄISIÄ, URAANSA ALOITTELEVIA TULOKKAITA JA KAIKKEA SILTÄ VÄLILTÄ, JA KAIKKEA TÄTÄ LÖYTYY SEKÄ SUOMALAISIN ETTÄ ULKOMAISIN VOIMIN. SUOMEN SUVEEN KUULUU POPEDA KUIN SALMIAKKI KOSKENKORVAAN. JONNE NIKKILÄLLÄ ON NELIKOSTA VÄHITEN KOKEMUSTA KOTIMAAN ROCKFESTIVAALEISTA, JOTEN HÄN ODOTTAA KESÄKUUTA AIVAN ERITYISELLÄ INNOLLA. VAAN MITÄ KEIKKOJA ROCKFESTISSÄ ESIINTYVÄT SUOMALAISMUUSIKOT ITSE ODOTTAVAT. ROCKFEST.FI @THEROCKFEST 8 TH -10 TH JUNE 2023 HYVINKÄÄ STAM1NAN, VON HERTZEN BROTHERSIN, BATTLE BEASTIN, POPEDAN JA BLOCK OF FLATSIN JÄSENET KERTOVAT. ROCKFESTISSÄ RIITTÄÄ BÄNDEJÄ JOKA LÄHTÖÖN. / MAIN STAGE "BRITTIKOLLEGAT OLISI HAUSKA NÄHDÄ LAVALLA, MUTTA TÄLLÄ KERTAA EI ONNISTU." DEF LEPPARD PE 9.6. ROCKFEST.FI @THEROCKFEST 8 TH -10 TH JUNE 2023 HYVINKÄÄ NOORA LOUHIMO KERTOO HÄNKIN ODOTTAVANSA PALAVASTI SITÄ, ETTÄ PÄÄSEE JÄLLEEN FESTARIYLEISÖN ETEEN. SICK OF IT ALL TO 8.6. / BLACK STAGE JONNE NIKKILÄ ”KYLLÄ PAKKO SANOA, ETTÄ SE ON HELLACOPTERS! ONNEKSI ESIINNYTÄÄN SAMANA PÄIVÄNÄ NIIDEN KANSSA, NIIN VOI SITTEN MENNÄ OIKEASTI KATSOMAAN NIIDEN KEIKAN OMAN JÄLKEEN.” VIREÄÄ, MODERNIA ROCKMUSIIKKIA ESITTÄVÄN BLOCK OF FLATSIN LAULAJA JONNE NIKKILÄ POIMII HÄNKIN NICKE ANDERSSONIN JOHTAMAN GARAGEROCK-IHMEEN YKKÖSSUOSIKIKSEEN. NOORA LOUHIMO ALOITTAA KERTOMALLA PITKÄAIKAISESTA HIM-ARVOSTUKSESTAAN SEKÄ STONER ROCKIN VOIMASTA. KLO 21.25.-22.25. THE HELLACOPTERS LA 10.6. KLO 00.05-01.15 / RED STAGE STAM1NAN KAI-PEKKA KANGASMÄKI POIMII RED STAGEN ESIINTYJIEN JOUKOSTA KIRKKAIMMAKSI KIINNOSTUKSEN KOHTEEKSEEN HARDCORE-SUURUUS SICK OF IT ALLIN. MYÖS HELLACOPTERSIN MENOSTA OLEN AINA DIGANNUT HULLUNA. / MAIN STAGE MONSTER MAGNET TO 8.6. KLO 20.00.-21.10. KLO 16.50.-17.50. MYÖS DEF LEPPARDIN JOE ELLIOTTIN KANSSA ON SUUNNITELMISSA VAIHTAA MUUTAMA SANANEN TAPAHTUMAN MITTAAN – BRITTILAULAJA KUN KUULUU VON HERTZEN BROTHERSIN MUSIIKIN ARVOSTAJIIN. KLO 21.15.-22.25. TAPAHTUMASSA KONSERTOI USEITA KOKOONPANOJA, JOIDEN LEVYJÄ KOTIMAISET ARTISTIT OVAT LUUKUTTANEET KOTIOLOISSA PUHTAASTI DIGGAILUMIELESSÄ, JOTEN MONI MUUSIKKO JÄÄ OMIEN KEIKKOJENSA JÄLKEEN SEURAAMAAN FESTIVAALIA HUVIN VUOKSI. KAI-PEKKA KANGASMÄKI ”KENTIES YLEISÖLLE ON TARJOLLA MYÖS UUTTA MUSIIKKIA” STAM1NA PE 9.6. KLO 22.30–24.00 / MAIN STAGE COSTELLO HAUTAMÄKI ai168310792856_32208970_RF2023_Soundi_AUKEAMA_450x297mm_3mmBleeds_cmyk.pdf 1 3.5.2023 12.59. “ RANCID TO 8.6. MYÖS PANTERA KIINNOSTAA, KOSKA NO HEI – SE ON PANTERA!” BATTLE BEAST TO 8.6. KUKIN HAASTATELTAVA ODOTTAA TIETYSTI INNOLLA MYÖS OMAA SOITTOVUOROAAN. KLO 00.10-01.25 / RED STAGE PANTERA TO 8.6. / RED STAGE JONNE NIKKILÄ ”EI OLLA VIELÄ PÄÄSTY VETÄMÄÄN TULEVAN LEVYN BIISEJÄ MISSÄÄN FESTAREILLA, JOTEN ROCKFESTISSÄ TULEE MENEMÄÄN NÄIDEN KAPPALEIDEN FESTARINEITSYYS” NOORA LOUHIMO ”MEIDÄN KEIKOILLA YLEISÖ SAA MEISTÄ AINA 3000%, JA HALUAMME ANTAA IHMISILLE PARHAAN MAHDOLLISEN LIVEKOKEMUKSEN. / RED STAGE NOORA LOUHIMO ”TODENNÄKÖISESTI VV:N KEIKKA, KOSKA VILLE ON OLLUT SUOSIKKINI PIKKUTYTÖSTÄ ASTI. KLO 22.30.-24.00. SIIHEN PYRITÄÄN TÄNÄKIN KESÄNÄ JOKAISELLA KEIKALLA” ”PITKÄN, KYLMÄN TALVEN JÄLKEEN LUMILAPION VARRESTA KITARAN VARTEEN SIIRTYMINEN ON KUIN ODOTTAISI KOULUN LUOKKARETKEÄ. MITÄ ROCKFEST-KEIKKOJA SUOMALAISMUUSIKOT ODOTTAVAT ENITEN. KLO 18.55-19.55 / RED STAGE “RED STAGEN PUOLELTA NOSTAISIN ESILLE VIELÄ MONSTER MAGNETIN, KUN OLEN TÄLLAINEN BLUESMIMMI. KLO 16.45.-17.45. COSTELLO HAUTAMÄKI HARMITTELEE, ETTÄ POPEDA JA DEF LEPPARD SOITTAVAT ROCKFESTISSÄ ERI PÄIVINÄ, MUTTA HAUTAMÄKI SUORASTAAN UHKUU INTOA FESTARIKEIKKOJA AJATELLESSAAN. MIKKO VON HERTZEN TOTEAA FESTARIKEIKKOJEN OLEVAN YKSISELITTEISESTI BÄNDIMEININGIN SUOLA. HALUAN NÄHDÄ, MITEN BÄNDI TOIMII LIVENÄ.” MIKKO VON HERTZEN AIKOO PYSYÄ ROCKFESTISSÄ KIIREISENÄ. / MAIN STAGE NOORA LOUHIMO KAI-PEKKA KANGASMÄKI ”MINULLE KOVIN ESIINTYJÄ KOKO ROCKFESTISSÄ ON EHDOTTOMASTI RANCID, JOTA EN OLE KOSKAAN TODISTANUT LIVENÄ
K u v a: To m i P al sa K u v a: To m i P al sa SOUNDI 51 Jarkko Martikainen & Ville Kangas 5.4.2023 G LIVELAB, TAMPERE Jarkko Martikainen järjesti poikkeuksellisen ihmis kokeen maamme livelabo ratorioissa. Tervomaa on pit kään esiintynyt pienimuo toisemmin duona tai triona, nyt oli virkistävää kuulla viiden Jiin yhtyettä. Kuvassa on meneillään Mierolainen levyyn keskittynyt iltama, säestysapuna levyn tuotta nut multiinstrumentalisti Ville Kangas. Seuraavalla viikolla sama neljän illan varietee esitettiin Helsingin G Livelabissa. Martikainen esitti neljänä perättäisenä iltana kolmetuntisen teema konsertin. Ei tule heti mieleen toista tahoa, jolla riittäisi rahkeet vastaavaan konserttikokonaisuuteen. Pian on tulossa levyllinen uutta musiikkia, ja sen lisäksi Tervomaa on ajan kohtainen Suomi soi tv ohjelman ansiosta. 50 vuotta täyttänyt artisti on aktivoi tumassa oikein toden teolla. Sessioiden aikana kuultiin Martikaisen neljä ensimmäistä soololevyä kokonaisuudessaan sekä paljon muutakin materiaalia uran varrelta, yhteensä yli 80 eri kappaletta. Lähinnä vuosituhan nen vaihteen materiaaliin keskittynyt keikka oli rie mastuttava aikamatka nuo ruuteen. Palsa esittää > Näillä sivuilla valokuvaaja Tomi Palsa ja hänen kutsumansa kuukauden kuvaajavieras esittelevät osaamistaan. Lahdesta alkanut kiertue toteutuu kuitenkin nostalgian mer keissä. Lavalle päästet tiin siis ainoastaan soitta jia, joiden etunimi alkaa Jkirjaimella.. Jonna Tervomaa 14.4.2023 MÖYSÄN MUSAKLUBI, LAHTI Jonna Tervomaalla on monta syytä juhlaan
K u v a: M ir o P al o k al li o K u v a: M ir o P al o k al li o. Tieto kuvausluvan onnistumisesta ja tilanteen spekseistä tuli ollessani ratikassa matkalla laivaan, joten pitkä linssi piti vuokrata kiireen vilkkaa Tukholmasta. Kaikki meni lopulta ihan hyvin! Olavi Uusivirta 19.2.2023 TAVASTIA, HELSINKI Timo Kämäräinen ja Olavi Uusivirta vakavien setti listaneuvottelujen keskellä viisi minuuttia ennen keikan alkua. 52 SOUNDI Palsa esittää Kuukauden kuvaajavieras: Miro Palokallio > Porcupine Tree 27.10.2022 AVICII ARENA, TUKHOLMA Teinivuosieni suosikkiyhtye teki paluun, joten päätin hankkiutua kuvaamaan
K u v a: M ir o P al o k al li o K u v a: M ir o P al o k al li o K u v a: M ir o P al o k al li o. Artisti ei vieläkään malta pysyä paikoillaan! Terapeutti Tervon Suljettu Osasto -yhtye studiossa | 27.2.2023 Studiosessioiden kuvaaminen vaatii ehkä jopa enemmän herkkyyttä ja näkymättömyyttä kuin keikkojen. Keidas | 27.4.2023 ON THE ROCKS, HELSINKI Ystäväni Saku Kaukiainen suorittaa kitarasooloa varmoin ottein. ” – TOMI PALSA LUE MIR O PAL OKA LLIO N KUV AAJ AES ITTE LY: soun di.fi /jut ut Pekka Nisu 27.4.2023 ON THE ROCKS, HELSINKI Olen kuvannut Pekka Nisun touhuja nyt noin kymmenen vuotta. Tässä Aija Puurtinen ja Miika Tervo kuuntelevat juuri äänitettyä laulusuoritusta. Palokallio on erikoistunut Olavi Uusivirran vauhdikkaiden konserttien näkemykselliseen ikuistamiseen. Toivottavasti Miro aktivoituu jatkossa kuvaamaan nykyistä ahkerammin, sillä jälki on poikkeuksetta priimaa. Laulaja-kitaristi Julius Jäppinen komppaa taustalla. Hän tekee musiikkia yhtyeissä Matka Maailman Ympäri sekä Brian & Helvetin Peruna ja siinä ohessa hän käy kuvaamassa musiikkitapahtumissa. SOUNDI 53 ”Hiljattain 30-vuotisjuhliaan viettänyt Miro Palokallio on musiikin moniottelija
Albumia ei voi kuunnella kiinnittämättä huomiota tyhjien fraasien määrään ja toisteisuuteen. Kumpaakaan avainkokemusta Paperi T ei käsittele ilmeisyyksien kautta, vaan pystyy artikuloimaan isoihin muutoksiin liittyvät syvästi ristiriitaiset tunteet. Avausbiisi Missä lyö luun kurkkuun tylyllä breakbeat-paukkeella, mutta tyypillisesti tässä kuivat mutta kevyet teknobiitit saavat kuorrutuksekseen pahaenteistä, mutta juhlavaa syntikka-aaltoilua. Kyse on luovan ihmisen tuskailustakin tehdyn ja tekemättömän kanssa.". Tyypillisesti nämä jääkaappiaforismit on väännetty nihilistisiksi. Kyse on luovan ihmisen tuskailustakin tehdyn ja tekemättömän kanssa. Eikä siinäkään, että sinkkubiisien vokalisteina vierailevat Ruusujen Ringa Manner ja Pariisin Kevään Arto Tuunela. Joka päivä jotain katoaa ei sentään merkitse radikaalia käännettä hänen urallaan. Tuotannollisesti Joka päivä jotain katoaa on erittäin hyvä levy. Kerrontaperspektiivi on se Danten klassinen: ”Elämän keskipäivässä minäkin eksyin synkkään metsään.” Paljon on takana, mitä on edessä. Eikä siinäkään ole mitään yllättävää, että kokeellisen kirjallisuuden tähti Harry Salmenniemi saa pari sanoituskrediittiä. Kolmossoolo on rohkea ja maaliin asti viety lausunto. Ehkä se liittyy elämässä tapahtuneisiin asioihin. ”Mul on unelma et mullakin ois unelma.” ”Meil on vaan tää hetki / ja seuraava / ja sitä seuraava.” ”Sä oot tärkee / sä tuut unohtuu.” ”Missä mä oon nyt kun mä tarviin sua.” Näin kertojapersoona saa otettua haltuun puhetavat, joita meille elämänkaaoksen keskellä tyrkytetään väkisin. NIKO PELTONEN HHHH Paperi T Joka päivä jotain katoaa Universal K u v a: Te ro A h o n en ”Paljon on takana, mitä on edessä. Muuttolinnut nousee siivilleen säkenöivän elektropopin ja Arto Tuunelan melodisen magian myötä, mutta levyn lopulla samaan aiheeseen palaava Kevyttä multaa on kitarannäppäilyineen ja kuoroineen suorastaan eeppinen teos. Pienen maan tietyssä kulttuuridemografisessa lokerossa pääsee syntymään ilmiöitä, jotka ovat liikaa kaikkialla. Tässä voi olla yksinkertainen avain siihen, että Paperi T tuntuu taas relevantilta. Toisaalta kolmoslevyllä on muutakin uutta. Saako kuolema tuntua helpotukselta. Joiltakin osin Pulkkinen tuntuu yksinkertaistaneen retoriikkaansa tarkoituksella. Mitä jää jäljelle. Näistä lähtökohdista levylle laventuu luonteva vanhenemisen, kuolevaisuuden, hukkaan valuvan ajan ja muistamisen tematiikka. Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen 54 SOUNDI V iisi vuotta on kulunut Paperi T:n edellisestä soololevystä Kaikki on hyvin, ja se on näköjään riittävän pitkä aika. Mitä jää jäljelle. Yhteistyökumppanit ovat vaihtuneet, mutta vähän ennaltaarvattavaan suuntaan. Jyrki Lehtola tuskin tulee kirjoittamaan siitä kolumnia, mutta Paperi T sinetöi asemansa relevanttina artistina. Sävellysja tuotantopuolella toimivat nyt Ruusujen Samuli Kukkola ja Miikka Koivisto sekä Pariisin Kevään Artturi Taira. Nyt ei briljeerata interteksteillä. Singlet tarjoavat vinkkejä: Basilikanlehtiä kipuilee lisääntymisen ajatuksen kanssa, Muuttolinnut, rantahiekkaa puhuu selvin sanoin isän kuolemasta. Sattumaa tai ei, läheisen kuolemaa käsittelevät biisit ovat erityisiä onnistumisia. Papru-hype jää osaksi 10-luvun loppupuolen ajankuvaa, mutta kyllähän Henri Pulkkisesta teki mieli ottaa pieni hengähdystauko
Tässä tapauksessa yrityksessä on kuitenkin vinha pointti. Pystyssä päin esitetty hiljainen vapausjulistus on pysäyttävä. Levyhyllyyn ?. Iänikuista fraasia mukaillen: superyhtye on aina vähemmän kuin osiensa summa. Mielleyhtymät singahtavat countryn modernin klassikon suuntaan: tässä on indierockin vastine Emmylou Harrisin, Alison Kraussin ja Gillian Welchin ylimaalliselle triolaululle. Yhdessä tekemisen ja keskinäisen luottamuksen varaan rakennettuun luovaan tilaan ei ole kaivattu päsmäröijää. Roskiin Cyan Kicks I Never Said 4Ever Ranka Vaikka helsinkiläinen Cyan Kicks sai jo esikoispitkäsoitostaan vuoden parhaan rockalbumin Emma-ehdokkuuden, oikeastaan vasta vuoden 2022 Uuden musiikin kilpailussa The Rasmuksen jälkeen toiseksi sijoittuminen toi Susanna Alexandran keulittaman modernin elektronisen rockbändin koko kansan tietoisuuteen. Levy soi isosti ja sen soundimaailma on silkkaa säihkyvää teflonia. Liekö sitten jo itsessään poikkeuksellisen vaikuttava debyyttialbumi I Don’t Love You (2019) tuntunut yhtyeestä laahaavalta, sillä I Never Said 4Ever petraa esikoisesta piirun verran joka saralla. Divariin . Jos esimerkiksi Lucy Dacusin briljantti Home Video (2021) oli esimerkki yhden kertojaäänen piirtämästä jäntevästä dramaturgiasta, The Record muistuttaa enemmän useamman ohjaajan episodielokuvaa. Raikkaassa vilpittömyydessäänkin Julien Bakerin, Phoebe Bridgersin ja Lucy Dacusin yhteenliittymä toistaa superbändien kirouksen. I Never Said 4Ever on sähköisesti rätisevä ja pulssia kiihdyttävä, virtaviivaisen korvanmyötäiseksi puleerattu ja radio-optimoitu hittiputki, jonka jokainen ralli minuutin mittaista I Should Stop Acting Cool -välikettä lukuun ottamatta kelpaisi – ja oikeastaan kuuluisi – voimasoittolistoille mikä rockaalloille, toinen diskokanavalle ja kolmas puolestaan pop-eetteriin. Intensiteetin lurpsahdukselta paikoin tuntuvat tunnelman vaihtelut kappaleiden välillä kuuluvat asiaan. Sukupolvien ketjuun linkittyminen, yhdessäolon voima, sielunyhteys toiseen ihmiseen ja muut vaikeasti ilman tukahduttavaa patetiaa käsiteltävät teemat avautuvat ilman mitään pakkoa. SOUNDI 55 ????. PEKKA LAINE HHH K u v a: Sh er v in La in ez K u v a: M ax -M aj an d er. Kovien tekijöiden keskinäisestä fanituksesta ja hengenheimolaisuudesta alkunsa saaneet hankkeet eivät koskaan saavuta taiteellista täyttymystä, joka olisi mukanaolijoiden yhteenlasketun potentiaalin mukainen, saati sen ylittävä. Jokainen riffi, rätinä ja raukea huokaus on juuri oikealla kohdallaan. Luonnonmukaisesti taltioitu harmonialauluesitys on maaginen. Harmi, ettei indiemaailman kärsivistä ja palvotuista ”poikaneroista” mittansa täyteen saanut trio hyödynnä spesiaalia yhteislaulusoundiaan määrätietoisemmin. MAPE OLLILA HHHH Boygenius The Record Interscope Vaikka on kovin setämäistä lähteä arvioimaan Boygeniuskolmikkoa superyhtyeiden pitkää historiallista jatkumoa vasten, en voi välttää kiusausta. Yhtye kipinöi voimabiiseissään tarttuvaa, kimmoisaa energiaa ja tihkuu ihmissuhdebiiseissään vilpitöntä nuoruuden tunnekuohua, jota Susanna Alexandran taipuisa, häpeämättömän pop (ja luvalla sanoen hiukan tyttömäinen) ääni peilaa kulloisenkin kappaleen tuntoihin ja tulokulmiin täydellisesti sopivalla tavalla hauraanherkästä viattoman kautta toteavan torjuvaan. Tämä on järeän luokan lauluntekijöiden kohtaaminen, jossa kuunnellaan ja kunnioitetaan vieressä istuvaa. Cyan Kicksin nimittäin pitäisi oikeastaan olla paljon mainettaan suurempi jo nyt. Sydämeen ???. ”You made me feel like an equal / But I’m better than you and you should know that by now”. Se on hieman tarttuvampi, höttöisempi, menevämpi ja, yllättävää kyllä, helppokuunteluisuudestaan huolimatta koukuttavampi. Ehkä liian linjakas ja koherentti tuotanto sotisi projektin demokraattista ideaalia vastaan. Samainen UMK-kilpailukappale, energinen bilebängeri Hurricane, löytyy myös tältä bändin toiselta täyspitkältä eikä ole edes albumin biiseistä parhaita. Avausnumero Without You, Without Them vihjaa jopa täysosuman mahdollisuuteen. Tarjolla on kuitenkin mahtavia välähdyksiä, kuten Paul Simonia kanavoiva Cool About It, sähkokitaroilla ihanan ysäristi louhiva Satanist tai levyn päättävä avainlaulu A Letter To An Old Poet. Jos I Never Said 4Everiä jostain voi moittia, niin ehkä kappaleiden aavistuksen kapeasta aihepiiristä ja riskittömistä sovituksista, mutta kun molemmat ovat yhtyeelle tavaramerkinomaisia ja sitä paitsi selkeitä vahvuuksia, niin turhaan kai tässä kriitikonjäärä nihkeilee. Soittimeen ??
Levyn kiinnostavin fraasi saattaa olla ”You seem so young again / I think it’s because you’re in pain. Onnistumisiksi luettakoon eeppisesti lunastava nimikappale, riitasoinnuilla jyräävä Crown Of Barbed Wire, monisäikeinen If Darkness Had A Son ja grungepitoisesti takova Sleepwalk My Life Away. Everything But The Girlin paluu 24 vuoden tauon jälkeen betonoi bändin asemaa samassa perinteessä. KOSKINEN HHH Everything But The Girl Fuse Buzzin’ Fly Angloamerikkalaisessa musiikissa on hieno ja pitkä älykkään pop-musiikin perinne. Kekseliäisyyden vastapainona on laiskaa instrumenttisovittamista. ARTTU TOLONEN HHHH K u v a: E d w ar d B is h o p K u v a: Ti m Sa cc en ti. Tanssimusiikissa on parhaimmillaan jotain harrasta ja herkkää. Jatkumon voi nähdä jazz-standardeiksi päätyneistä ”suuren amerikkalaisen laulukirjan” teoksista 60-luvun Brill Buildingiin, jossa työskentelivät Goffin/King, Mann/Weil ja monet muut. Siinä missä mainitut amerikkalaiset tekivät lauluja muille, kaikki mieleen tulevat britit ovat enemmän auteur-henkisiä. Se kokoaa yhteen loputtoman määrän erilaisia ihmiskohtaloita. 72 Seasons venyy järkyttävän mittaiseksi, eikä oikein jaksa kantaa mittaansa. Kaiken tämän keskellä albumin ytimeksi tuntuu kuitenkin muodostuvan kaunis pianoballadi When You Mess Up. Yhtye on onnistunut useammassakin biisissä saamaan ilahduttavaa vetoa riuskempaan rymistelyynsä ja junttaavaan voimajyystöönsä. Uutukaisella on positiivisia signaaleja ja onnistuneita tuoreiden juttujen mukaantuontia. 56 SOUNDI Levyarviot > ...varsilenkkarihevin pappakerhon voimannäyttö.... Esimerkiksi No One Knows We’re Dancing, joka kertoo sunnuntain iltapäiväklubin yleisöstä. Positiivisesta sykkeestään ja jonkinlaisesta uudistusmielestään huolimatta 72 Seasons ei yllä tanakasti mättäneen Hardwiredin tasolle. Klubi on selkeä pakopaikka, irtiotto arjesta ja, mikä kenties tärkeintä, salaisuus, jonka jaat sinulle enimmäkseen tuntemattoman joukon kanssa. To Self Destructin (2016) ansiosta. Fusen rungon muodostaa tanssimusiikki monissa muodoissaan ja tila, jonka se antaa laulajalle tiputella tarinoita ihmisistä 2000-luvulla. Suurimmalta osin keskitempoisena jyystävässä biisimateriaalissa on aivan kohtuullisesti ytyä ja pitkistäkin rakennelmista huolimatta tarpeellista selkeyttä. Tämä sama rakkaus popmusiikkiin välineenä tarinankerronnalle ja ympäröivän maailman älykkäälle havainnoinnille löysi myöhempinä vuosina paikan Englannista. Esimerkiksi Pet Shop Boys menee tähän samaan jatkumoon. Albumin äärellä kumpuaa siis myös ilahduttavan positiivisia tunnelmia. Tracey Thornin käsissä se tarjoaa mahdollisuuden kertoa niiden tarinoita. Kuuntelukokemus alkaa vireänä, mutta minuutin mittaiset introt ja liikaa kiertoja sisältävät rakenteet tuovat kokonaiskuvaan raskassoutuista tyhjäkäyntiä. Selkeitä huteja ei biisitusinassa ole. Bändi kiinnostaa yhä valtavasti, kaanonstatuksensa lisäksi myös onnistuneen edellislevynsä Hardwired... Kohtalaisen sähköiseksi paljastuva levy on varsilenkkarihevin pappakerhon voimannäyttö: ilmiasultaan vähän hahmoton ja lievästi pöhöttynyt, mutta sisimmältään jokseenkin tuore ja ihan positiivisen jälkimaun jättävä kokonaisuus. Levystä levyyn oman historiansa sivuuttanut ja puhtaalta pöydältä töihin ryhtyneellä yhtyeellä on mystinen kyky kuulostaa samaan aikaan ajassa kiinni olevalta, siitä vähän sivussa seisovalta sekä vain ja ainoastaan omalta itseltään. Metallica 72 Seasons Universal Pikametallin suurnimi on uransa aikana tahkonnut timanttisia klassikoita ja tarponut suossa. KIMMO K. Siinä on jotain kaunista ja inhimillistä. Se kehottaa olemaan itselle armelias virheitä tehdessä, kuitenkaan hautaamatta asiaa tyhjään itselle naureskeluun. Sovituksissa on kyllä bändille ominaisia kulmia ja stoppeja, mutta valtaosa matkanteosta on tylsän tasatahtista lykkimistä. Yhtye puksuttaa selväpiirteisesti suoralla poljennolla toimivasti jytistellen, ja puoliavonaiseen hi-hatiin laahustavasti louskuvaan rytmiseen ilmaisuun kaipaisi enemmän vaihtelua. Niissä paistaa läpi rakkaus oman aikansa popmusiikkiin, sen tyyliin, rooliin ja mahdollisuuteen tarinankerronnan välineenä. Yleisesti ottaen biisien laatu on kuitenkin kelpoa: riffeissä on mukavasti jänniä jippoja, ja laulukin kuulostaa monin kohdin freesiltä
Slayerissa uraauurtavaa työtä tehnyt Dave Lombardo on paras thrashkannuttaja ikinä. Levy ei sisällä oikeastaan muuta kuin lyömäsoittimia, eikä niissäkään ole oikeastaan minkäänlaisia melodisia elementtejä. Biisit on nimetty vesistöjen pikkuäyriäisten mukaan. Laulumelodioiden rakenteet ovat kuitenkin valjuuntuneet liiankin tuttuihin sävelkulkuihin ja tautologisiin kertseihin. Eivätkä Apinalinnan persoonallisten kappaleiden nimet ja kertosäkeet ole helppohintaisia tai kosiskelevia rokkikliseitä. VESA SILTANEN HHH The Damned Darkadelic earMusic The Damnedin ensimmäinen levy Damned Damned Damned (1977) oli Sex Pistolsin ja The Clashin debyyttien ohella parhaita brittipunkin ensimmäisen aallon albumeja. ASKO ALANEN HHH Lau Nau 5 x 4 Fonal Viisi vuotta sitten Elämäni soundit -palstalla, viidennen Lau Nau -albuminsa Poseidonin jälkeen, Laura Naukkarinen mainitsi keskittyvänsä seuraavalla levytyksellään varhaiseen Buchla-syntetisaattoriin. Pääosassa ollessaan soitosta ei hehku samaa kekseliäisyyttä tai vimmaista svengiä kuin Suicidal Tendenciesin, Testamentin tai Mr. ASKO ALANEN HHHH Pillow Simple Pleasures Panama Hiljattain Jussi-palkitun elokuvaohjaaja Iiti Yli-Harjan musiikilliset edesottamukset ovat jääneet julkisuudessa harmittavasti muiden Pintandwefalljäsenten tuotosten varjoon. The Black Albumilla (1980) bändin soundi muuttui goottirockiksi, ja sillä tiellä se on tähän asti kulkenut. Vielä oudommalta tuntuu, että Torrinin edellisestä albumista on vierähtänyt aikaa kymmenen vuotta. Laatukontrollia tarvittaisiin siis todella kipeästi, mutta on silti piristävää todeta että parhaina hetkinään The Damned on edelleen aivan erinomainen bändi. Kolmella eri biisillä lauletaan ”seize the day” jollain kielellä. Kamaripop on yhä läsnä, mutta se soi aiempaakin minimalistisemmalla orkestraalisuudella, jossa on mukana sitä ihan tietynlaista tunnistettavaa Islanti-twistiä. Kaikessa on läsnä pientä novellimaisuutta ja soundtrack-henkeä. Vaihteluakin siis löytyy mukavasti, vaikka pääpaino kaahauksessa onkin. Erilaisten sointien ja äänitekstuurien kudelmia kokeilevissa soundeissa ja soitannoissa on oma hillityn hallitseva magiansa, joka nostaa musiikin taustamusiikkia vangitsevammaksi säveltaiteeksi. Jos koko levy olisi You’re Gonna Realisen ja Bad Weather Girlin tasoa, oltaisiin jo lähellä viiden tähden albumia, mutta mukaan on runsaan fillerin lisäksi mahtunut myös Motorcycle Manin ja Roderickin kaltaisia täysin kelvottomia raitoja. Racing The Stormin ensimmäinen kappale näyttää, ettei Torrini jatka siitä, mihin aikoinaan jäi. NUUTTI HEISKALA HH Kissa Apinalinna Svart Toisella albumillaan Kissa retkahtaa ensilevyn Vaarallisen bändin ronskista ja lennokkaasta hard rockista vanhakantaisempaan jytäpoppiin, jossa on samaa camp-sensibiliteettiä kuin 1970-luvun heavya suomeksi intoilleissa kotikutoisissa glam-bändeissä ja divarisarjan Ganeseissa. Kokeellinen ja jännittäväkin levy jää kuriositeetiksi, jossa kappaleet eivät tunnu kasvavan mukaansatempaaviksi rytmi-ilotteluiksi, huumaaviksi rumpukarnevaaleiksi tai kiehtovan teknisiksi taidonnäytteiksi. Oman hienon lisänsä keitokseen tuovat rumpali Mari-Sohvi Miettisen ja basisti Jere Leinosen laulamat harmoniat. Kuulija voi siis muodostaa mielikuvansa merenelävistä ja korallimaailman väreistä itselleen sopivalla ambienssin ja symboliikan tasolla. Kokonaisuudesta erottuu koko ajan uusia lempikappaleita, mutta mainittakoon nyt ainakin pitkäsoittoa edeltäneet singlebiisit Marathon ja Can’t Talk To Boys, Pixiesin ja HIM:in laahaava synteesi Fewerfew, Miettisen kirjoittama Last Resort sekä muusta materiaalista erottuva, tyystin kitaravapaa Desert. Toisin kuin Sex Pistols tai Joy Division, se on kuitenkin yhä pystyssä. Kahdeksassa kappaleessa uppoudutaan rauhallisesti laitteelle ominaisen tempon meditatiivisiin sävytyksiin, mutta valmiita visualisointeja tai tekijän intiimejä tunne-elämyksiä niihin ei avoimesti kytketä. AKI NUOPPONEN HHH Overkill Scorched Nuclear Blast Kun vuonna 1980 perustetun thrash-veteraanin kahdennenkymmenennen albumin avaava nimibiisi lähtee tunnelmaa nostattavan alkutiluttelun jälkeen täyteen laukkaansa, käy selväksi, ettei Overkill ole alkanut vanhoilla päivillään todellakaan himmailla. Torrinin musiikki onkin parhaimmillaan kuulokkeet korvilla ja täysillä keskittyen, jolloin voi tarttua pienimpiinkin nyansseihin. Yllättävänkin onnistunut Evil Spirits (2018) oli The Damnedille eräänlainen comeback-albumi, ja samoilla jäljillä jatketaan Darkadelicillakin niin soundin kuin sävellystenkin puolesta. Toki bändi rusikoi tarpeen tulleen etulinjaan rotevammankin Blue Öyster Cult -riffin Sä oot paha -biisissä. Valitettavasti Rites Of Percussion alleviivaa sitä, että Lombardon erinomaisuus tulee esiin nimenomaan bändin kanssa. Se tarjoaa kaikille rässipäille takuuvarmasti maistuvan annoksen menoa ja meininkiä, jota tasapainotetaan muutamalla tykittelylinjasta hieman poikkeavalla viisulla, kuten rennon letkeästi groovaavilla Wicked Placella ja Bag O’Bonesilla sekä mystistä ja synkkää tunnelmointia raskaaseen tamppaukseen yhdistelevällä Feverillä. Kappaleet ovat perkussiivisia tuokioita, joiden nauttiminen perinteisenä musiikkina on haastavaa. JARI MÄKELÄ HHHH Dave Lombardo Rites Of Percussion Ipecac Tämän levyn pisteyttäminen on perin hankalaa. KIMMO K. Vanhenemisen paskuuden teemaa myös käsitellään levyn läpi vähän liian yksitoikkoisesti. Lau Naulta ehti tässä välissä ilmestyä viisi muuta levytystä. Kun tarttuvat laulumelodiat löytyvät ja iskostuvat takaraivoon, Pillow'n homma alkaa tosissaan maistua. Sillä erolla, että Torrinilta uupuu se lopullisin visio. Bunglen riveissä. Edes internet ei tarkalleen paljasta, missä hän on piileskellyt kaikki nämä vuodet. Tyynesti ja ilmeikkäästi polveilevat sävelet ja soundit sävyttävät myös jousikaiulla sekä Naukkarisen omalla kuulaalla lauluäänellä. Harmi, mutta periaatteessa Rites Of Percussion kuulostaa kuin Lombardo jamittelisi itsekseen ja soittelisi päälle vähän puolieksoottisia lisukkeita. Sekös on bändin kilometreillä ja julkaisutahdilla tässä vaiheessa uraa todella kunnioitettava asia. Helsinki-Tampere-akselilla kolme vuotta sitten perustetun Pillow-yhtyeen Simple Pleasures on ensikuulemalla likaisella nyrkillä naamaan lyövä rujosoundinen grungelevy, mutta oikeasti kiinnostavan siitä tekee mehukas kontrasti Pekka Härkösen särökitararunttauksen ja Yli-Harjan intohimoisesti ja raikkaasti laulamien popmelodioiden välillä. 40-minuuttinen albumi tuntuu yllättävän pitkältä, kun se hiipii eteenpäin keskitempoisesti. Tuotantopuoli on kaikkiaan terveesti rehevämpää, eikä läheskään yhtä ikävystyttävän sliipattua kuin maailmanrockin seuraavan kehitysvaiheen AOR-kulmahionnassa. SOUNDI 57 Emiliana Torrini & The Colorist Orchestra Racing The Storm Bella Union Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun islantilainen Emiliana Torrini nousi maineeseen Jungle Drum -hitillään. Laitteen kehittäjä Don Buchla ei imitoinut synteettisesti ääniä ja soittimia, vaan loi uusia soundeja. Tietoisemmin silloiseen diskojytään paneutuva Kissa sovittaa kitarasankaruuden riffit ja soolot hillitymmin popsovitusten diskanttisiin urkukudelmiin ja taustalauluihin. Täyden huomion saadessaankin se tarjoaa sekä tasaista ajelehtimista että säväyttäviä kliimakseja. Vaikka The Damnedin vaikutus oli niin punkin kuin goottirockinkin kehityksessä suuri, jäi se aina isompien bändien varjoon. Vaikka Lombardo luo ihan mielenkiintoisia rytmillisiä kohtauksia ja hoitaa tonttinsa erilaisten lyömäsoitinten äärellä, miehen erinomaisimmat ominaisuudet soittajana eivät oikein pääse esiin. Itsekseen on ilmeisen hankala groovata. Energia purkautuu toistuviin lauseisiin ja iskusanoihin myös säkeistöissä ja pitempien, polveilevampien tarinankuvausten sijasta pyöritään kaidemmilla lyriikan poluilla. Laitteen viisiportaisen, neliraitaisen sekvensserin mukaan nimetty 5 x 4 -albumi tallentaa Lau Naun kiehtovan kolmen vuoden projektin Tukholman Elektronisen musiikin studiossa. Mitään sinänsä uutta ja mullistavaahan Scorched ei pöytään tuo, mutta on kuitenkin väkevä osoitus, että pitkän linjan puurtajassa piisaa yhä energiaa. Synapopduo Rulesin mainio debyytti (2020) vilahti pandemian takia lähes kokonaan ohi, mutta nyt Yli-Harja laittaa peliin toistaiseksi vahvimman julkaisunsa. On ikävää sanoa, että Torrini on yhä eräänlainen pikku-Björk, mutta hänen islantilainen ääntämyksensä, lauluäänensä ja koko musiikin ilme on vain lähentynyt tätä ”isosiskoa”. KOSKINEN HH. Ja kun levyn edetessä silmään lyödään aina vain isompaa vaihdetta, ei voi kuin äimistellä haavi auki. Scorched on perus rutiinisuoritusta astetta maistuvampi ja iskevämpi paketti, joka osoittaa bändin olevan yhä elinvoimainen ja tarjoavan kunnon thrash metalin ystäville täyden vastineen rahoille. Toisaalta ratkaisu palvelee keikkakannuksensa aktiivisesti ansainneen yhtyeen live-esiintymisten suorinta yleisökontaktia ja yhteiskailotusta
AKI NUOPPONEN HH Feist Multitudes Interscope Leslie Feistin kuudennen studioalbumin nimi voisi olla otsikko hänen koko tuotannolleen. Feist on paitsi henkilökohtaisesta yleispätevään partaveitsen terävästi leikkaava lyyrikko myös musiikillisten harhautusliikkeiden ja virkistävien korvatillikoiden mestari. Kun pelataan varman päälle, on vaikea tehdä suurta vaikutusta. Levyarviot > 58 SOUNDI Kuumaa Hyvikset ja pahikset Universal Kuumaa-huumaa on ollut helppo elää mukana jopa hieman sivusta. Feistin monisyinen ilmaisu pakenee kuitenkin simppeleitä selityksiä. Aiemmin vahvat brittipophäivähdykset korvautuvat Everything Harmonylla paljolti Big Starin suvereenista voimapopista, Simon & Garfunkelista ja jopa The Carpentersin hienostuneisuudesta siivilöityvillä vaikutteilla. ISLA MÄKINEN HHH Yes Mirror To The Sky InsideOut Rockin historia on tullut siihen vaiheeseen, että nykyään lähes joka viikko saa lukea jonkun ensimmäisen rocksukupolven tähtimuusikon kuolemasta. PERTTI OJALA HHHH Fake Names Expandables Epitaph Amerikkalainen superbändi Fake Names sai alkunsa vuonna 2016, kun muun muassa Bad Religionissa ja Minor Threatissa vaikuttanut Brian Baker ja S.O.A:n Michael Hampton päättivät lisätä uuden meriitin ansioluetteloihinsa. Kuin bändi olisi kysynyt tekoälyltä, millaista on hyvä punk. Bändi vaikuttaa sykkivän niin isoilla energioilla, että se saa hetkeksi hymyn nousemaan korviin. Multitudes-albumin taustalla on elävän elämän tapahtumia, joita voi halutessaan käyttää levyn auki koodaamiseen. Valssahtavan Born To Be Lonelyn ja akustisin kitaroin soitetun Every Day Is The Worst Day Of My Lifen teemat ovat eittämättä ilottomia, mutta The Lemon Twigsin käsissä laulut kääntyvät kirkkaasti voiton puolelle. Kaiken tämän päälle Black Thought sitten riimittelee tunnistettavalla rytmillään, ruskeaihoisen runoilijan kokemuksin sekä spoken word -kadenssein katujätkän uskottavuudella. Vähitellen konkariluokkaan asemoituva Feist on lauluntekijänä ja artistina moninaisuuksien kuvaaja, temaattisesti ja tyylillisesti. K u v a: Se ss e Li n d facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T. Näillä harkituilla intensiteettipiikeillä luodaan vastavoimaa albumin pohdiskelevalle ja viipyilevälle yleisilmeelle. Lopputulemana jokainen kappale kolisee kuulijaan edellistä voimakkaammin. Tällä kertaa Kuumaa oli liian hyvää ollakseen totta. Kaikki parhaat paukut on laitettu iskevimpiin singleihin ja niiden rinnalla Elokuva, Hyvästejä ihanasti ja Äijä tuntuvat väljähtäneiltä toisinnoilta samasta kaavasta. Tässä tarinassa rauhallisuus ei ole löysyyttä, eikä lempeys harmitonta silittelyä. Ikävä kyllä mitään uutta tai edes poikkeuksellisen hyvää levy ei kuuntelijalleen tarjoa. Expandables on erinomainen esimerkki ammattimuusikoiden tekemästä albumista, joka kyllä toimii vähintäänkin täydellisenä levyhyllyn täyttäjänä. Weyes Bloodin kahden viimeisimmän albumin ja idoleihinsa lukeutuvan Todd Rundgrenin Space Forcenkin (2022) tekoon osallistuneiden D’Addarioiden huikeisiin lauluharmonioihin ulottuva multi-instrumentalismi tekee Everything Harmonysta levyn, jolta huokuvalle rauhalle soisi olevan käyttöä myös musiikin ulkopuolella. Äitiys, oman isän menetys ja ympärille levinnyt covid-kaaos ovat antaneet liudan impulsseja lauluille. Bändin jäsenten mittavat urat ja niiden tuoman kokemuksen huomaa kyllä. Urakoinnista on syntynyt levyllinen korvia ja mieltä hivelevää 70-lukuun henkistä yhteyttä löytävää popmusiikkia. Hän sämplää niin itseään – itse säveltämiään ja soittamiaan kappaleita sekä instrumentteja – kuin muidenkin tuotoksia. 58 SOUNDI 58 SOUNDI El Michels Affair & Black Thought Glorious Game Big Crown The Rootsin legendaarisen räppärin Black Thoughtin sekä tuottaja, multi-instrumentalisti ja levy-yhtiömoguli Leon Michelsin El Michels Affair -ryhmä yhdistävät voimansa tällä eeppisellä kollaboraatioalbumilla, joka hakee vertaistaan nykyaikaisessa populaarimusiikissa. Lisäksi hän on lisännyt kuhunkin kappaleeseen kerroksittain orgaanisia live-instrumentaatioita ja pilkkoo ja luuppaa näitä bassovoittoisia soundeja erinomaisella flow’lla. Dialogi artistien välillä on käsinkosketeltava. Levyn edetessä innostus kääntyy hiljalleen pettymykseen, kun Kuumaa paljastaa ensin olevansa yhden koukun bändi, eikä se ainoa koukku pysy terävänä läpi 34-minuuttisen levyn. Phil Spector -hengessä komeasti rullaavan Borrow Trouble -vyörytyksen vertahyytävä loppurääkäisy pelästyttää autenttisessa raivopäisyydessään. Kappaleiden rytmi ja sanoitukset ovat puhdasta, itsevarmaa mutta radiokelpoista punkrockia. Kappaleet olivat elinkaarensa lopussa jo siinä vaiheessa, kun kokopitkä ilmestyi, eikä albumilta lopulta jää mieleen muuta kuin se hetken Kuumaahuuma. LINDA SÖDERHOLM HHHHH D’Addarion omaa työtä. Yhtyeen debyyttialbumi Fake Names ilmestyi vuonna 2020, seuraavana vuonna ilmestyi samanniminen ep. Varsinkin Bakerin kitarataidot ovat selvästi pysyneet ennallaan vuosien kuluessa. Kun levyä kuuntelee enemmän, alkaa huomata että ne iskevimmät singletkin ovat olleet niin iskeviä, että ne myös kuluvat loppuun nopeasti. Sitten Kuumaa alkaa todella viiletä. Riipaiseva Song For Sad Friends ei olisi mahdollinen ilman itsekoettua menetystä ja kipua. Loisteliaan lyrisisminsä avulla ja tarinankertojan taidoillansa hän käy läpi henkilökohtaisia muistojaan ja tarkkanäköisiä havaintojaan, jotka ovat täynnä eläviä kuvauksia ja visuaalisuutta. Tuotanto perustuu Leon Michelsin tavaramerkkisoundiin, elokuvalliseen souliin, ja viimeistään tämän albumin myötä El Michels osoittaa nerokkuutensa tuottajana ja samplemateriaalien käyttäjänä. Mutta voiko musiikki silloin toimia omilla ansioillaan tässä ajassa, saati kehittyä. Mutta vaikka musiikilliset taidot kyllä hoksaa, liikutaan kappaleissa silti suoraan sanottuna kesyillä leveleillä. When Winter Comes Around on pariin kertaan hymniseen täyteläisyyteen paisuvana haikeana balladina jo nyt vahva ehdokas vuoden vaikuttavimmaksi poplauluksi. PEKKA LAINE HHHH The Lemon Twigs Everything Harmony Captured Tracks The Lemon Twigsin neljäs albumi on ensimmäistä kertaa kokonaan newyorkilaisveljesten Brian ja Michael Levyarviot > 58 SOUNDI Levyarviot > ...vertahyytävä loppurääkäisy pelästyttää... Jälkimmäinen siitä huolimatta, että biisissä ei ole muuta tekstiä kuin otsikkonsa. Ne yhtyeet, jotka jatkavat toimintaansa perustajajäsentensä poismeno(je)n jälkeen, muuttuvat usein tribuuttibändeiksi, jotka yrittävät vaalia alkuperäiskokoonpanon perinteitä mahdollisimman uskottavasti. Bändin kovimmat singlet Tulipalo, Oo vielä sekunnin mun, Edelleen sua ja Ylivoimainen ovat hyvällä tavalla peräisin kuin suurelta eri pop-juustojen lautaselta. Se, mikä vaikutti aluksi olevan pirteintä suomenkielistä valtavirtapoppia vähään aikaan, taantuikin jo muutamien kuunteluiden aikana lähes kertakäyttökamaksi. Albumi on samanaikaisesti elinvoimainen ja meditatiivinen, ja El Michels Affair ja Black Thought ovat täydellisessä synkassa keskenään. Leikkaus uuden albumin avaavasta, levottomalla rytmillä nykivästä In Lightning -kappaleesta sitä seuraavaan levolliseen folk-virtaan on hämmentävä
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T
Sleep Of Monstersin tapa tehdä kokonaisvaltaista taidetta yltää äärimmäisen pitkälle mielen syvyyksiin. HANNU LINKOLA HHH Sleep Of Monsters Svart Kymmenhenkinen bändi viidellä laulajalla, konsepteissa nykytodellisuutta ja muinaista mystisyyttä sekä kaikesta huokuvaa esoteriaa ja alkemiaa. Kappaleen rytmiset ratkaisut blastbeat-komppeineen ovat myös kekseliäitä. Edes ylijäämämateriaalillaan se ei kuulosta näennäisnokkelalta. Yhtyeen huolittelematon absurdismi on oivaltavaa mutta ymmärrettävää. Mirror To The Skyn musiikki ei kommunikoi millään tapaa lähimenneisyyden musiikkivirtausten kanssa. Lopulta bändi hajosi vuonna 2003 samaisiin K u v a: Ii ri s Tu o n o n en LLL LLL. Sheets Of Blue -kappaleen seesteinen surumielisyys lähentelee jo Talk Talkin tuotannon loppupään magiaa. Melankolia on yhä se tunnetila, josta yhtye ammentaa inspiraationsa ja jota se haluaa ympärilleen levittää. Sur-rur kulkee jatkuvasti piirun päässä rikkiviisaasta parodioinnista, mutta pelastaa itsensä niin välittömyydellään kuin viisaudellaankin. Erityisen hienosti vokaalit soivat Life In Plastic -kappaleessa, jonka verkkainen ja melankolinen laulumelodia jää mieleen kummittelemaan pitkäksi aikaa. Varhaisilla ep-julkaisuilla esiintyi dramaattinen popyhtye, mutta debyttialbumilla I Am Not Dead, I Am 55 Today (2020) yhtyeen musiikki oli muuttunut instrumentaaliseksi post-rockiksi. Tämä joukko jos mikä voisi rakentaa todellisen goottirock-oopperan tai -näytelmän, joka vapauttaisi uinuvan muinaishirviön. Hauras laulu on vaikea laji. Yhtye on pysytellyt läpi uransa kapeahkolla esteettisellä sektorilla, mutta ottanut sen tarjoamasta liikkumavarasta kaiken irti. Totta kai he yhtyeen tradition tuntevat, mutta jäävät kyvyissä selvästi jälkeen esimerkiksi Rick Wakemanille ja Chris Squirelle. Sykähdyttävimmät hetket koetaan kauniissa päätöskappaleessa Olen menettänyt lehtiesi voiman ja värit. Toisella kokopitkällään Ghosts On TV pitää katseensa tiukasti kengänkärjissään ja jumittaa huolella, mutta sopivan tilaisuuden tullen hyödyntää myös ihmisääntä. ...sensitiivisen rocktähden ja vahvan tulkitsijan välimaastossa... VIRPI PÄIVINEN HHHH Mirror To The Sky, Yesin 23. Bändi, joka haastaa kuulijaansa tutkimaan jokaisen erilaisen kappaleen musiikillisia ja lyyrisiä versoja. AKI NUOPPONEN HHH DevilDriver Dealing With Demons Volume II Napalm Records Coal Chamberin viehätys perustui bändin usein riitaisiinkin sisäisiin jännitteisiin laulaja Dez Fafaran ja kitaristi Meegs Rasconin vetäessä sen musiikkia vastakkaisiin suuntiin. Levyn tunnelmat ja genret limittyvät toisiinsa luontevasti – neonvaloissa itkevä Osaka-City Blues vaihtuu suitsait countryiskelmäralliin Tää on sitä elämää. Suuri osa levyn kappaleista on yhtyeen uusimpien jäsenten, Jon Davisonin, Geoff Downesin ja Billy Sherwoodin käsialaa. albumilla parasta onkin juuri se tapa, jolla ikiaikaisen oloiset genreristeämät yhdistyvät laulajien väliseen dialogiin. Vaikka yhtyeen koordinaatiokyky on kehittynyt ajan myötä, löytyy kokoelman vanhimmilta raidoilta jo kaikki olennainen. Sur-rurilta tämä onnistuu. Ihan kuin bändin pitäisi päästää irti myös albumien ja kappaleiden perusformaatista. Ghosts On TV ei välttämättä tuo mitään uutta post-rockiin ja shoegazeen, mutta nyt peräti kolmen kitaran voimin yhtye saa aikaan massiivisen ja koukuttavasti poreilevan äänivallin, johon on hyvä uppoutua. Hetkessä elämisen viehätys punnitaan lopulta yön hekuman haihtuessa. Lapsekkaat synasoundit ja yleinen kömpelyys rikastuttavat soitantoa, joka kumpuaa suoraan sydämestä. Osaako kukaan edes toivoa tällaista tajunnan laajennusta kuunnellessaan goottirockia. Levy on omistettu viime vuonna menehtyneelle rumpali Alan Whitelle, ja siihen nähden sen musiikki on yleisilmeeltään ihmeellisen iloista rallatusta. Eikä vain sillä tavalla kuin yleensä konseptilevyjen kohdalla. Mutta ei ole Steve Howenkaan sävellyskynä nyt terässä. Sen yhtenäistämänä Matonkuteet hahmottuu paitsi tarpeelliseksi läpileikkaukseksi myös omaksi sydämelliseksi kokonaisuudekseen. Itsestäänsyttyjä tahtoisi rakastaa ja tulla rakastetuksi häilyvänä itsenään. Itseisarvoisessa leikittelyssä on toki riskinsä. Taustalla on aina nukkavierua kauneutta ja eksentristä tunteikkuutta. SAMI NISSINEN HH Ghosts On TV Ghosts On TV Soliti Ghosts On TV on käynyt läpi useammankin muodonmuutoksen vuosien aikana. Sleep Of Monsters on ollut uniikki orkesteri siitä asti, kun se perustettiin. Kun Ike Vil, Jarkko Hassinen ja levyn todelliset seireenit Tarja Leskinen, Hanna Wendelin ja Nelli Saarikoski vuoroin saarnaavat ja lumoavat, ei äänien vuorovaikutuksesta voi olla lankeamatta hypnoosiin. Nimetön levy luo tavallaan synteesiä yhtyeen koko urasta. Punkin, vaihtoehtorockin ja naivistisen indien liepeiltä on kummunnut jäljittelemätön maailmankuva. TribuuttiYes on proge niin 1970-lukumaisin elkein, että se enemmänkin naurattaa kuin puhuttelee, vaikka käsiteltävä teema olisi vakava. studioalbumi, ilmestyy vain kaksi vuotta The Quest -albumin jälkeen. Kuulas nelihenkinen kuoro lisää ytyä pataan. Levyarviot > 60 SOUNDI Kalevi Suopursu Uneton Vantaalla Helmi Levyt ”Yöllä kohisee metsä / Yöllä kohisee metsä / Mutta ole sinä tässä / Ole minun elämässä”, toistelee Kalevi Suopursu toisen soololevynsä Uneton Vantaalla aloitusbiisissä Yöllä kohisee metsä. SAMI NISSINEN HHH Sur-rur Matonkuteet – Aiemmin julkaisemattomia biisejä 2006–2021 Joteskii Groteskii Vaatii taitoa saada musiikki kuulostamaan sekä yksinkertaiselta että mielenkiintoiselta. Suopursun ääni liikkuu jossakin sensitiivisen rocktähden ja vahvan tulkitsijan välimaastossa. Gojira-kappaleen tarinassa luonnonvoimat piinaavat omantunnon tuskissa vaikeroivaa ihmispoloa. Vuonna 2006 äänitetyt Jalkapallovalmentaja ja Bändi hajosi asettuvat vaivatta levyn kulmakiviksi, joiden ympärillä hölmöys, syvällisyys, huteruus ja iskevyys ryhmittyvät hykerryttävillä tavoilla. Herkkä ja melankolinen rocklyriikka aiheuttaa heti emotionaalista piehtarointia. Nostalgiset melodiat vievät aikaan, jolloin huoltoasemien baareja koristivat jukeboxit ja jokaisessa autossa oli kasettisoitin. Nyt kolmannen albumin kohdalla herää ajatus siitä, että Sleep Of Monstersin todellinen suurteos on vasta tulossa. Ghosts On TV sortuu kuitenkin paikoin postrockin helmasyntiin: pitkät sävellykset, joissa tekstuuri nousee pääosaan, perustuvat turhan tavanomaisiin riffeihin ja harmoniakulkuihin, jotta ne jaksaisivat kantaa koko mittansa. Pitkäsoittojen ulkopuolelle jääneet kudepalat osoittavat Sur-rurin ilmaisun olleen alusta asti kohdallaan. Esimerkiksi Radiohead, The Mars Volta ja Elbow ovat osoittaneet, että on mahdollista olla progressiivinen ja puhutteleva 2000-luvulla
...sensitiivisen rocktähden ja vahvan tulkitsijan välimaastossa... @InfernoMagazine @inferno_magazine @InfernoMagazine ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.fi TILAA INFERNO inferno.fi/tilaa
Se löysi toisella levyllään The Fury Of Our Maker’s Handilla (2005) soundinsa ja siinä ollaan pysytty. Tarkemmin sanottuna Harmaa-levy tuo mieleen Karman 2000-luvun taitteen läpimurtoajat, kun soundi oli raskas, junnaava, ajoittain melodinen ja joskus uuvuttava. Alkuperäisten jäsenten, kitaristi Adi Remeksen ja laulusolisti Stressin johdolla syntynyt Kotka lentää perjantaina muistuttaa siitä kuinka vaikeaa Sehr Schnellin oli jo 70-luvun lopulla sopeutua punkin ja osin levy-yhtiönkin tarjoamiin kahleisiin. I Am Your God omaa kuitenkin sellaisen röyhkeyden potentiaalin, jonka sen soisi vapauttavan mahdollisimman nopeasti. ”Kiperyyden” ja ”kimuranttiuden” kaltaisia määritelmiä ei kartella. K u v a: C h ri s Fr ap e. Kvartetti luo Gaimanin eläviin kuviin musiikkia alkaen yksittäisistä efekteistä, joista kasvaa Bernard Herrmannin tai Michael Nymanin tapaan pelkistettyjä riffejä ja mielentiloja. NIKO PELTONEN HH Sehr Schnell Kotka lentää perjantaina Stupido Suomipunkin ensiaallon bändilegenda, vuosien 1978–79 levytysurallaan vain kolme singleä ja viisi raitaa kokoelmalevyillä Pohjalla (1978) ja Hilselp (1979) julkaissut Sehr Schnell on viimein tehnyt debyyttialbuminsa. Ajan myötä tunnelma kuitenkin tasoittuu. Sama kolmijako on Signs Of Life -albumilla, ja FourPlayn soitanto yhteensitovana elementtinä. Esityksistä tuli koosteita, joissa oli runoja, tarinankerrontaa sekä lauluja, joita ovat Gaimanin itsensä ohella laulaneet hänen vaimonsa Amanda Palmer sekä nyt levylle tallennettu Lara Goodridge. Tämä on ysärinuorten suomenkielistä älykkömusaa nostalgisen puhtaana. Mahtipontinen Ekliptika tavoittaa jotain samanlaista kosmiseen viittaavaa kuin uudempien aikojen CMX parhaimmillaan, mutta paljon tönkömpääkin menoa tässä on. Viiden vuoden ikäinen I Am Your God esittää keskitempoista melodeathia, joka on varsin runsaan ja monipuolisen kuuloista. Gaiman ja FourPlay antavat toisilleen ja luoville elementeilleen runsaasti omaa tilaa. MARKO SÄYNEKOSKI HHH OpuNui Harmaa Soit se silti Satakuntalainen taiderockyhtye OpuNui julkaisee kolmannen albumin musiikkia, jossa on vaikea olla kuulematta jatkumoa kitaristi Häiriön tunnetumpaan yhtyeeseen Maj Karmaan. Vaikka pintapuolisesti kaikki on edelleen oikein hyvällä tolalla, on DevilDriverin kappalemateriaali hienojen The Fury Of Our Maker’s Handin ja The Last Kind Wordsin (2007) jälkeen levy levyltä laimentunut, eikä bändillä tunnu olevan vuonna 2023 enää mitään sanottavaa jäljellä. Jospa jälleen aktivoitunut Coal Chamber korvaisi aikansa eläneen DevilDriverin ja tekisi jatkoa erinomaisen häijylle Rivalsille (2015). On aika kuvaavaa, ettei bändin soundi ole muuttunut piiruakaan vaikka Fafara on tätä nykyä bändin ainoa alkuperäisjäsen. Neuroottisesti sahaavien horror-osioiden vastapainona on kauniita ja tyylikkäitä romanttisia viulumelodioita. Olkoon yhtyeen melodiset riffit miten erinomaisia ja koukuttavia tahansa, niiden voima ei pääse nousemaan esille ansaitsemallaan tavalla, kun bändi tyytyy surffaamaan melodeathin turvallisilla laineilla uskaltautumatta riskinottoon. Kymmenen uutta runollista, aforistista ja kerronnallista tekstiä sekä kaksi ohjelmiston aiempaa kappaletta on sovitettu hyvin toimivasti jousiteemoihin. Sitä paitsi tietyn estetiikan minua paremmin omaksuneet ihmiset voivat olla tästä levystä hyvinkin eri mieltä. Vaikka bändi pystyy latomaan tiskiin elinvoimaista metallia, pinnalla poreilee sittenkin liikaa esikuvien kuohuja. ASKO ALANEN HHHH I Am Your God Sinister Out Of Line Rovaniemen pojat ovat tarkkaan kuunnelleet melodisen death metalin suurinta ja kauneinta eli Children Of Bodomia. Vähemmän derivatiivisuutta ja Karma-muistumia ja ripaus lisää dynamiikkaa, niin oltaisiin kolmessa tähdessä. Jo vuonna 2010 hän alkoi kehitellä teksteistään ja visioistaan musiikilla täydennettyjä performansseja FourPlay-jousikvartetin kanssa. Toisin kuin Coal Chamber, DevilDriver on alusta asti ollut sataprosenttisesti Fafaran bändi. Sinister on oman alansa peruskulmakivenä kelpo albumi ja yhtye osoittaa kykynsä, mutta lopputulos jää turhan varovaiseksi. II on DevilDriverin faneille liiankin tuttua kauraa; erittäin hyväsoundista ja tarkasti soitettua keskitien groove metalia. Tahtoa tehdä arkisen yläpuolelle nousevaa musiikkia yhtyeellä selvästi on. OpuNuin toinen keskushahmo on laulaja, runoilijanakin kunnostautunut Jussi Mäkipere, jonka paatoksellinen ulosanti toimii hetkittäin ja toisinaan taas ei. Edeltäjiensä tavoin Steve Evettsin tuottama Dealing With Demons Vol. NUUTTI HEISKALA HH Neil Gaiman & FourPlay String Orchestra Signs Of Life Secretly Canadian Fantasiakirjoistaan, sarjakuvista ja elokuvista tunnetun mestarin Neil Gaimanin diskografiassa on toistaiseksi ollut vain äänikirjoja, radiokeikkoja ja muita puhetallenteita. Ensimmäisillä kuunteluilla albumi vaikuttaa jopa erinomaiselta, sillä bändi on kerta kaikkiaan taitava. Ainakaan OpuNui ei teeskentele olevansa muuta kuin on. Gaiman on verraton, kodikkaan sympaattinen kertoja ja riimittelijä, jonka näkisi kernaasti elävänä lavalla viulupartionsa keralla. Bändin kakkoslevy ei hengitä pelkästään yhden bändin varassa, vaan myös muut saman genren suurimmat tuntuvat olevan hyvin hallussa. Levyarviot > ...panhuilusynat – kornia tai uusvilpitöntä... jännitteisiin ja Fafara perusti DevilDriverin. I Am Your God ei syyllisty plagiointiin, mutta antaa kuitenkin oman äänensä hukkua tyylisuunnan perusasetelmiin keskittyneiden biisien taakse
Ja vaikka Death Atlasin huippukohtien tasolle ei ylletä, lähelle päästään. Kapakkakuvauksessa Raven And Starfish And The Junktown Ferry pudotellaan ranskalaisia nimiä – tuttua sekin. Sitä se ei tietenkään ole. Samalla yhtye kuitenkin ymmärtää säilyttää – ja jopa syventää – edeltäjiensä riipivän melodisuuden. Se on kunnioitettava tavoite, mutta livenä toimiva resepti on vaikeampi saada toimimaan levyllä. ”Hank from Brussels”, ”Frank and Helen”, turisteille pullo Gatoradea, ”jotain amerikkalaista”. Silti biisit ovat lähes parodisen perus-Edua kotistudion omintakeisia soundivalintoja myöden. Hemingwayn kevyt komppi hymyilyttää ja Damned Dog Whistle mukailee Creedence Clearwater Revivalin Bad Moon Risingia. Helsingin Kontulassa vuonna 1986 syntyneen rock’n’rollia, rockabillyä ja kantriakin fuusioineen bändin aktiiviaika päättyi käytännöllisesti katsoen 30 vuotta sitten. Pyörryttävimmillään rakkauden sirkus voikin olla melkoista karusellia. Punk muovautuu nyt lähinnä karhean kitararockin olomuotoon. Sergion Castrillónin 12 Miniaturesissa, Hafdís Bjarnadóttirin Hyrnan IV:ssa ja Juhani Grönroosin Orbkappaleissa korostuvat enemmän erikoiset soittotekniikat kuin melodisharmoniset tapahtumat, jos sellaisia niissä edes on. Hardrockmaisuuden ja jytäriffien lomaan sekoittuu kuitenkin jo muinoin Remestä ja Stressiä miellyttänyttä progea. MIKAEL MATTILA HH Sähkökitarakvartetti III Sähkökitarakvartetti Nykymusiikkia sähkökitaroilla esittävä kvartetti on edennyt neliosaisen julkaisusarjan kolmanteen osaan. ...panhuilusynat – kornia tai uusvilpitöntä... Etenkin levyn aloituskolmikko ja jylhä Solastalgia ovat hurjia näytteitä genrensä huipulla operoivalta yhtyeeltä. Kun sävellykset ovat yksitoikkoisia, ei tarinoistakaan jaksa kiinnostua. PERTTI OJALA HHH Cattle Decapitation Terrasite Metal Blade Montako levyä samasta aiheesta irtoaa. Omaelämäkerrallissävytteisen, liki hartaan Kaivo aavikolla -albumin jälkeen oli sopiva aika ”episodielokuvalle fiktiivisestä merenrantakaupungista jossakin päin englanninkielistä maailmaa”. Kotka lentää perjantaina -levyllä vapaus kuuluu bändin tavassa tehdä pesäeroa punkrockiin sellaisena kuin se syntyajoiltaan muistetaan. J. Sama meno jatkuu, kun Terrasitellä ihmisestä kuoriutuu maapallon lihassa loisiva tuholainen, joka syö jälkeläisiltään tulevaisuuden. IIIlevy kiteyttää hyvin nykymusiikin keskeisen ongelman: säveltäjistä on tullut käsitetaiteilijoita. Sen, minkä Terrasite häviää edeltäjälleen dramaattisuudessa ja huippukohdissa, voittaa se muhkealla tuotantojäljellään ja keskittyneellä ilmaisullaan. Notkeasti kävelevä basso kuljettaa I’m Movingia levyn aluksi kohti Stray Catsin reviiriä. Sähkökitarakvartetin missiona on ”moninaisten ainesosien yhteen sulauttaminen ja uusien, vielä hahmottumattomien yhdistelmien ja ilmaisumuotojen etsiminen”. SAMI NISSINEN HHH Hearthill The Love Circus Bluelight Punkbuumin jälkeistä roots-henkisen rockin energistä hyökyä osaltaan luonut Hearthill palaa The Love Circusilla tositoimiin. Hetkittäin palaset loksahtavat paikoilleen – kuten Tervapääskyn sensuellin tunnelmoinnin kasvaessa kerros kerrokselta tai Otan mieluummin sateen -finaalin raitojen sulautuessa tyylikkääksi loppuhuipennukseksi. Jukka Kiviniemen ja Heikki Tikan rytmit rullaavat ja Ufo Mustosen reilusti läsnä oleva viulu tuo etenkin swing-henkiseen jazz-palaan Just Pure Art ripauksen Stephane Grappellia. Rytmi kulkee, sanavarasto on rikas ja tunnelma klassinen: haikea aamu, harmaa taivas, yleisnimitys ”Peyton Place” pikkukaupungille, jossa tietenkin sataa. Sävellys luotaa harmoniaa jazzmaisten, polyrytmisten arpeggioiden kautta ja polveilee psykedeelisesti loppuun asti. Jo Soul Foodilla (1991) kuultu kokoonpano on rennosti svengaavassa terässä. Hauska kokeilu, mutta sellaiseksi jää. Sen jälkeen sukelletaan syvälle avant-garden mustaan aukkoon. Hyvä niin, sillä taitoa ja sanottavaa riittää. Tästä pitäisi mielellään enemmän, mutta kutkuttavista hetkistään ja vaikuttavista lyriikoistaan huolimatta Kaparin kakkosalbumi jättää kaipaamaan lisää. Tämän yksi luonnollinen seuraus on se, että melodisten teosten säveltäminen koetaan nykyään liian ”helpoksi” ratkaisuksi. Hearthillin ja napakasti kitaroivan Samuli Laihon biisit ovat maittavan monipuolisia ja edellinen karttaa omien levyjensä hurjimpia lyriikallisia seikkailuja. Säkeet eivät ainakaan töki. Jos näin hyvin tekee, niin ainakin yksi vielä. Mutta lopulta albumin ongelmaksi jää, ettei sen epäsovinnaisuus haasta riittävästi jäädäkseen kummittelemaan korvakäytäviin vielä silloinkin, kun kuulokkeissa hiljenee.. Oi, kunpa vielä päätöskappale Just Another Bodyn finaalissa olisi masistelun sijasta tajuttu rypistää täysillä! LASSI LINNOLA HHHH Oona Kapari Voimasta ja puutteesta Kuohu Musiikkialan konkari Oona Kapari tekee asiat itse ja täysin omilla ehdoillaan. Kokeellisen elektroninen Voimasta ja puutteesta väistelee määritelmiä ja esittelee Kaparin henkilökohtaisimpia tuntoja raa’alla rehellisyydellä. Välisoittoja ei kuulla ja harvoin jäädään jauhamaan puolitemporiffiä vessanvetokurlutuksen säestämänä – Terrasite iskee ja kovaa. Katoavatko detaljit kielen myötä. Vapaa on nimensä mukaista kosketinsoitinjamittelua ja progahtavuutta riittää myös avaruusrockisella päätösraidalla Supersalaisuus. Kotka lentää perjantaina on tekijöilleen toki yhdenlainen unelmien täyttymys, mutta samalla se tulee todistaneeksi, että Sehr Schnellin olisi sittenkin pitänyt saada tehdä ensialbuminsa jo reilut 40 vuotta sitten. Esimerkkinä Tintownin lopun panhuilusynat – kornia tai uusvilpitöntä! Lopulta kielikin himmentää Edun ilmaisuvoimaa. Paluu ensimmäiseen sanoituskieleen oli kuulemma pitkäaikainen haave. Hearthillin omaan uraan valmistavana alkusoittona. Paino on jälleen kerran tunnelmilla, hahmoilla, pienillä tarinoilla isossa maailmassa. Levyn avaava, Pauli Lyytisen säveltämä Särmiö ei ole helppo teos perinteisessä mielessä, mutta se on IIIlevyn traditionaalisin ja myös paras biisi. Kalle Kaliman humoristinen Ajan haju palauttaa käppäisine ”heavyriffeineen” asiat raiteilleen. Ero Sonic Youthin kaltaisten no wave -bändien luomaan improvisoituun meteliin on hiuksenhieno. PERTTI OJALA HH Edu Kettunen City By The Sea Concepta Edu Kettunen ei liene englanniksi julkaissut sitten Broadcastin 1990luvun levyjen. Maisema piirretään muutamilla vedoilla. Jäähyväisalbumiaan Lost Tune Fishiä (1995) kun voi jo pitää levyn biisit tehneen J. Haikeansuloisella The Carousel Of Lovella Hearthill herättää eloon Coney Islandin hattarantuoksuista maailmaa. Jo pitkään ihmiskunnan tuhoa ennustanut (ja toivonut) Cattle Decapitation kiteytti sanomansa kuolettavan tehokkaasti Death Atlasilla (2019), johon tiivistyi kaikki se viha, suru ja pettymys, jota lajimme touhut herättävät. Sehr Schnell shokeeraa aluksi instrumentaalisen We Come In Peacen teknopopdiscoilulla
Ymmärrän bändin ajatuksen näiden taustalla, toteutus ei vain ole vielä ihan yhtä sujuvaa ja ihon alle menevää kuin esikuvilla. Domestic Spheren mysteeriä ratkovalle kysymys voi olla vastaus. Alasen vahvuudet lepäävät fiilistelyssä ja maalailussa, jota valtaosa levystä onneksi on. Se hakeutuu jatkuvasti epävarmaa kohden ja myöntyy olevaisuuden heiteltäväksi. Sen kunniaksi saamme kuullaksemme yhtyeen neljännen studioalbumin, jota on jo kaivattu. Debyyttiin verrattuna bändi on venyttänyt ääripäitä kauemmas toisistaan pääpainon pysyessä tummanpuhuvassa raskaassa fiilistelyssä. Et voi pysäyttää meitä on siis ennen kaikkea hyvän mielen albumi, jonka ihanan kannustava Mieletön elämä -kappale sopisi ohjenuoraksi jokaiselle suomalaiselle. Yhteistyöstä inspiroituneena he päättivät levyttää yhdessä kokopitkän. HANNU LINKOLA HHHH Alase A Matter Of Time Inverse A Matter Of Time on tunnelmallisen, progeelementtejä sisältävän metallin saralla operoivan kotimaisen yhtyeen toinen pitkäsoitto. Raskaimmillaan louhitaan epätavanomaisia rytmityksiä hyvin matalalta djentin hengessä, keveimmillään liidetään herkissä ja hauraissa merkeissä. LASSI LINNOLA HH Eevil Stöö & Stepa Et voi pysäyttää meitä PME/Katakombi Suomiräppäriduon yhteislevy saattaa kuulostaa jännittävältä kombinaatiolta, mutta Eevil Stöön ja Stepan yhteisalbumin innoituksena toimi kaksikon tämän vuoden alussa toteutettu huippusuosion saavuttanut yhteiskiertue, jonka loppuunmyydyillä keikoilla kuultiin molempien artistien täyspitkät omat setit. Rakenteista vapaat kappaleet virtaavat mielikuvina ja näkyminä. Se sisältää kaikkea sitä mitä bändin klassikkoalbumitkin, mutta sen yleisilme ja soundit ovat nykypäivää, ja sen ote on entistä seikkailullisempi ja vapautuneempi. Upottavan mutta arvoituksellisen soinnin keskellä satunnaiset laulumelodiat tuntuvat yön selästä pelastetuilta vierailta, jotka jakavat ripauksen jostakin inhimillisestä ennen kuin jatkavat matkaansa. Kolmikon vuonna 2019 julkaisema Graveyard Island oli niin messevä albumi, että olen siitä asti odottanut kieli pitkällä seuraavaa levyä. The Orb onnistui niillä yhdistämään moderneja soundeja ja psykedeliaa uusklassiseen musiikkiin verrattavan monitahoisiin sävellyksiin. ”Do you remember the time”, pohtii Foster yhdellä levyn aavemaisimmista riveistä. Kenties lopputulos olisi toinen, jos kokeellisuus vietäisiin äärimmilleen – jos vokaalit tuotaisiin hypermodernisti aivan etualalle, eri vivahteilla leikittely kasvatettaisiin rehdiksi tyylilajista toiseen loikkimiseksi ja Androidi 2023:n loppurutistuksen kaltaisten efektointien sallittaisiin murentua aivan biteiksi asti. Välillä nurkissa hyräilevät tuonpuoleiseen siirtyneet esivanhemmat, välillä seinät heijastavat Fosterin omia harmonioita. Kappaleiden tekstuuri on särmikkäästä menosta huolimatta sopivan viimeistelty. Albumilla molemmat ilmaisevat itseään omilla tyyleillään ja omintakeisilla nasaaleillaan. VESA SILTANEN HH K u v a: Sa m u li V ie n o la. 64 SOUNDI The Orb Prism Cooking Vinyl The Orbin ensimmäiset levyt The Orb’s Adventures Beyond The Ultraworld (1991) ja U.F.Orb (1992) ovat ambient housen merkkiteoksia. Musiikillisesti se on suomenkielistä Bay Area -räppiä, jonka tuotannot ovat tikissä. Valinnoille on syynsä. Sodankylästä kotoisin oleva Stepa on tunnettu hyvästä meiningistään ja monipuolisuudestaan, hiljattain Teosto-palkinnon pokannut Eevil Stöö sen sijaan kommandopipostaan ja omaperäisyydestään. Jokainen niistä jättää jäljen. Grade 2 jatkaa bändin tuttua, perinteikästä punksoundia, jonka vaikutukset tulevat suoraan vaihtoehtokulttuurin sydämestä. Avantgardistiseksi riisutussa folkissa soi pelokas yksinäisyys, mutta ilmaisu on myös rohkeaa. Siitä huolimatta siinä on myös todella paljon variaatiota orbmaisesta maalailevasta ambientista Why Can You Be In Two Places At Oncen popkoukkuihin, A Ghetto Love Storyn reggaeen ja Tigerin discoon. Tekstit sisältävät näppäriä ja paikka paikoin naiiveja riimejä, jotka eivät kuitenkaan kuulosta lapsellisilta, vaan saavat hymyn huulille. Grade 2 asettuu kategoriaan, jossa jokainen levy on edellistä parempi. Kun vuosikymmeneen mahtuu neljä albumia, voi suunta mennä joko entistä hiotumpaan tai hätäiseen, hutiloivaan suuntaan. ISLA MÄKINEN HHHH Levyarviot > ...laulumelodiat tuntuvat yön selästä pelastetuilta vierailta... Hänen kitaransa soi sameasti, lauluraidat loitontuvat hälyharson taakse, ja luonnonäänet ynnä äkkipysähdykset pirstovat musiikkia hallitsemattomasti. Äänikerros kerrallaan hän luo yhteyden siihen, mikä pikemminkin aistitaan kuin ymmärretään. Monialaisena ja tuotteliaana muusikkona Foster tietää mikä toimii. Kokonaisuuden jokainen elementti on samaan aikaan erillinen ja yhtä, ja yleisvaikutelma Fosterin tärkein instrumentti. Tiukkatahtiset kappaleet muistuttavat kaikessa ytimekkyydessään vahvasti 70ja 80-luvun punkista. Huomionarvoista on esimerkiksi aloitusraita Judgement Daysta lähtien vaikuttavat bassolinjat, jotka varastavat huomion moneen otteeseen. NUUTTI HEISKALA HHHHH Grade 2 Grade 2 Hellcat Brittiläinen Grade 2 juhlistaa tänä vuonna jo vuosikymmenen kestänyttä taivaltaan. Mutta eivät ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä myöskään Stöö ja Stepa. Prism tuntuu heti alkumetreistään lähtien The Orbin 90-luvun albumeihin verrattavalta isolta kokonaistaideteokselta. Vahvoja biittejä ovat tehneet Pehmee Goo ja octn. Molemmat miehet ovat tietysti suomiräpin konkareita. Orblivionin (1997) jälkeen ihan vastaaviin täysosumiin ei enää olla ylletty, mutta Prismillä päästään riemastuttavasti taas parhaiden ysärilevyjen tasolle. LINDA SÖDERHOLM HHHH Josephine Foster Domestic Sphere Fire Josephine Foster luottaa ilmeisiin tehokeinoihin tavoitellessaan alitajuntansa kieltä. Maltan tuskin odottaa, mitä bändillä on seuraavaksi tarjottavana. Huippuhetkiä, joita ovat levyn avaava Understanding The Waves sekä päättävä Ajan kysymys, lukuun ottamatta kokonaisuus jää debyytin tavoin hieman kliiniseksi taustamatoksi, jossa ei ole mitään vikaa, muttei saa aikaan kylmiä väreitäkään. Propsit siitä, että yhtye pyrkii uudistamaan ilmaisuaan ja tuomaan siihen lisää sävyjä, mutta vaikka rytmikikkailut ja matalat möyrinnät tuovat vaihtelua ja istuvat parhaimmillaan kappaleisiin luonnollisesti, teknisimmät riffittelyt ja örinälaulut kuulostavat paikoin turhan väkinäisiltä, geneerisiltä ja kokonaisuudesta irrallisilta. Toisiinsa sulautuvat biisit kuitenkin muodostavat vaikuttavasti täysin luontevan kokonaisuuden. Niille jotka vierastavat 90-luvun electronican äänimaailmaa, voi Prism olla hyvä ensimmäinen askel The Orbiin
Me myös kirjoitetaan paljon yhdessä: Fela toimittaa mun tekstejä ja antaa vinkkejä rytmin suhteen. Polka Memoriam jakaa joitakin säkeitä Lepän ensimmäisen täyspitkän runoteoksen Maanantai ja mustat hitit (2022) kanssa. Levyllä kuullaan pidättyneitä vaihtoehtorockin sävyjä ja retroilevaa diskoa, mutta kaikki tuo on paketoitu siihen hukuttavaan lempeyteen, joka teki Collapsed In Sunbeamsista niin unohdettavan. Ajattelin, että en osaa. Gösta Sundqvist tietty aina. Kitaraakin pelaavan Alex Wardin klarinetti ja Andy Diagramin trumpetti pureutuvat tämän tästä ihon alle ja kuulostaa siltä, että ajoittain ulvoo Thomasin musettekin. Meidän työskentely on läheistä ja orgaanista. Kertoisitko hieman yhteistyöstäsi tuottaja Felabayn kanssa. Tuosta latteudesta ei ole uutuuslevyllä vieläkään päästy aivan eroon, vaikka selkeästi Parks on laajentanut ilmaisunsa skaalaa. Lyyrikkona Ester Nuori Leppä rakentaa omaa mytologiaansa. Tämän vuoden ehkä kovin räppibiisi Kaikki alkoi taivaasta kertoo vielä varhaisemmista ajoista, jolloin räppärin karisma vasta alkoi itää. Leppä ei kumartele genren konventioita. Aiemmin runoilijana ja kirjankustantajana kunnostautunut Leppä on parin viime vuoden aikana julkaissut yhteistyössä Felix Damskin alias Felabayn kanssa kolme singleä, jotka ovat muodostaneet oman erillisen trilogiansa. Lepän syvä alttoääni on persoonallinen ja välittömästi tunnistettava. JARI MÄKELÄ HHHH Essi Leppänen Systeemin albumi Taivaan laitaa (2021) edusti indiefolkia. Phoebe Bridgersin vierailu kappaleella Pegasus on ihan miellyttävä yllätys, kahdessa vähäeleisessä solistissa on jo enemmän voimaa kuin yhdessä. Suljetulta osastolta liukenemisesta kertova Oma pää on lähes samaa tasoa. Felalla on usein biitin raakileita valmiina, joista joko pidän tai en pidä. Ote on riemastuttavan in your face. K u v a: H el m i P ad at su. Rebekka Holi, Mummin Kullat ja Arppa on kovia. Polka Memoriam on aiempia irtobiisejä kokeellisempi, psykedeliavaikutteinen ja avantgardistinen kokonaisuus. Miten kappaleenne syntyvät. Miten Ester Nuori Leppä päätyi rap-artistiksi. Päätöskappaleessa Ghost artistin tavaramerkkisäyseyteen sekoittuu seksinkäryistä jännitettä, mikä on ihan tervetullut mauste Parksin makuuhuonepopiin. Ester Nuori Leppänä olet julkaissut runokokoelmien lisäksi albumin Viekää terveiseni Polkalle! (2018), jota voisi luonnehtia spoken word -levyksi. Ketkä ovat esikuviasi runoilijoina tai sanoittajina. Levy tuntuu olevan jonkinlainen kosmeettinen kausipäivitys debyyttialbumin tunnelmista. Bändi soundaa levyllä aivan loisteliaalla särmällä. Itse kappalekin on kiinnostava koukkaus amerikkalaisen estetiikan puolelle, kun levy muuten soi varsin brittiläisenä. Muutama vuosi sitten Felabay rohkaisi minua räppäämään, ja aloimme tehdä yhdessä biisejä Felan studiolla. Räppi on siitä lähtien sytyttänyt mua. Keitä nykypäivän musiikintekijöitä arvostat eniten. Nykyrunoilijoista Reetta Pekkanen ja Raisa Marjamäki. On levyllä valonpilkahduksiakin. Rohkeutta ei vain löytynyt. Trouble On Big Beat Street on Ohion Clevelandissa syntyneen ”avantgarage” -yhtyeen 19. pitkäsoitto eikä todellakaan mitään löysää nostalgiaa. Hip hopin kulta-aikojen tyylinen intro Fela näki mus dollareit starttaa uran ekasta keikasta Vakiopaineen lavalta. SOUNDI 65 ...laulumelodiat tuntuvat yön selästä pelastetuilta vierailta... – Yleensä me tavataan aamupäivällä studiolla, juodaan kahvit siinä, Fela pistää mut somekieltoon ja sit ruvetaan ideoimaan. Graham ”Gagarin” Dowdallin loputtoman mielikuvituksellisesti musique concretesta ponnistava syntetisaattorityö ällistyttää, samalla kun Keith Molinen kitarointi muistuttaa ilahduttavasti Captain Beefheartin Magic Bandista, joka ylipäätään asettuu tämän menon kummisedäksi. – Olin haaveillut räppäämisestä siitä hetkestä lähtien, kun kuulin Asan Loppuasukas-levyn. Fela on mun personal trainer räpissä, se silleen hyvällä tavalla rääkkää mua. TEKSTI: JARI MÄKELÄ Arlo Parks My Soft Machine Transgressive Arlo Parksin ensilevyä Collapsed In Sunbeams (2021) vaivasi latistava vähäeleisyys, joka teki levystä ikävällä tavalla sellaista äänitapettia, joka ei aivan kestänyt kulutusta. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Pere Ubu Trouble On Big Beat Street Cherry Red Eiköhän siitä voi jotain päätellä bändin sisäisestä kemiasta ja musiikin verevästä ainutlaatuisuudesta, että hyvin moni muusikko on Pere Ubun 1975 alkaneella taipaleella yhä uudestaan palannut vokalisti-biisintekijä David Thomasin johtamaan pumppuun. Ollaan ystäviä viidentoista vuoden takaa. Jollei Parksin läsnäolo välittyisi levyltä niin väkevästi, olisi tämä levy aivan vihoviimeistä täytettä algoritmin luomille ”sunnuntain leivontahetki” -soittolistoille. Ester Nuori Leppä Polka Memoriam Helmi Levyt Baltian antiprinsessan muistolle omistettu Polka Memoriam on Essi Leppäsen alias Ester Nuori Lepän ensimmäinen rap-albumi. Muoviset eläimet -raidalla vierailee Asa, yksi Lepän esikuvista. – Asa ja Joose Keskitalo ovat olleet pitkään mun idoleita lyyrikkoina
Vinkkeli on niin hykerryttävän vino, että kuulijasta tuntuu kuin happo alkaisi vaikuttaa, kun mittasuhteet vaihtelevat oudosti: lattia kallistuu milloin ylöspäin, milloin alaspäin. Parasta olisi olla, koska levyn turboahdettu soundi alkaa puuduttaa noin viiden kappaleen jälkeen. Vielä ennen rumpali Greg Saunierin laulamaa pianoballadia Wedding, March, Floweria Deerhoof testaa kuulijansa kestokykyä Momentary Art Of Soulin junttauksella. Wait Til I Get Over tehtiin kymmenen vuoden aikana. Levyarviot > 66 SOUNDI Transworld Identity Seven Worlds Frontiers Transworld Identity täräyttää debyytillään 80-luvulle piittaamatta pätkääkään, mitä sen jälkeen on tehty. PERTTI OJALA HHH Netherlands Severance Svart Hyvät hyssykät, miten onkaan hienoa yllättyä musiikista totaalisesti! New Yorkin Netherlands on jo yhdeksännessä albumissaan, mutta ilmeisesti vasta Svartille siirtyminen tuo bändin kaltaiseni perusjurpon tutkan piiriin. Ne ovatkin kiinnostavat: mies tulee Mississippi-joen rannalta Lousianan Hilaryvillestä, joka sisällissodan jälkeen lahjoitettiin vapautetuille orjille. Lucassen ja hänen ympärilleen rakennettu bändi yhdistelee tavallaan hienosti vanhan liiton soundia moderniin tuotantoon, kuplivimmat urkutulitukset toimivat, kitarasoolojen ilojakin kuullaan ja laulaja Jaycee Cuijpers on kuin genren oppikirjasta. Bändin kappaleet ovat kepeähköjä hard rock -ralleja, joita on helppo kuunnella ja niihin on helppo samaistua ainakin sellaisten, jotka ovat eläneet ja kokeneet 80-luvun hard rockin ja heavyn ilmapiirin. Henkilökohtaisella soolodebyytillään antaumuksella laulava Jones menee päinvastaiseen suuntaan omia juuriaan peilaten. Sävellykset sisältävät runsain mitoin viittauksia sinne sun tänne jopa siinä määrin, että lopulta vaikutteiden äärellä tulvahtelee mieleen monenlaisia muistoja menneiltä vuosilta. Kvartetin musiikki on hetkittäin jopa raivostuttava yhdistelmä pirstottuja ja äkkivääriä rytmejä, päällekäyvää vyörytystä ja odottamatonta herkkyyttä. Ja olkoon se sitten tutun kuuloista ja jopa hävyttömän helppoa, kaikessa vaivattomuudessaan Seven Worlds toimii ihan kaikilla mittareilla. Kiistämätön tosiasia on se, että parhaimmillaan mikään ei ole parempi yhdistelmä kuin urut ja rock. JUSSI NIEMI HHHH K u v a: R ah im Fo rt u n e. Kuka tahansa friikki saa orgasmin näin lyhentämättömästä heittäytymisestä, streitit kuulijat luultavasti juoksevat ovelle, kun oma pikku järjestys alkaa rakoilla. Lopuksi Secretsin lohtu-gospel päättyy rauhoittavasti Mississippin aaltojen liplatukseen. Albumia kaupataan 15 kappaleen mittaisena, se kestää 67 minuuttia ja bändi hehkuttelee, etteivät edes bonuskappaleet ole bonuksia. AKI NUOPPONEN HH Deerhoof Miracle-Level Joyful Noise San Franciscossa vuonna 1994 perustettu Deerhoof luo levymerkkinsä mukaisesti riemastuttavaa melua. Ehkä siksi siinä on useampia tulokulmia. Juu mutta ei. Koko levyltä kuulee, että ukoilla on ollut kivaa sitä tehdessä, mutta tekijöiden ilo ei kanna sävellyksiin. Hieno esimerkki juuristaan ylpeästä soulista, joka tuo nykyajan luontevasti kuvaan. Gerri Marie avaa sukutarinan beatlemaisilla jousilla täyteläisenä pianoballadina. Someday We’ll All Be Free ponnistaa lempeän klassisesta Stevie Wonderista, mutta Skyppin äreä rap tasapainottaa tilanteen. JUSSI NIEMI HHHHH tunnettu Lucassen palaa tavallaan juuriaankin kauemmas: Golden Age Of Music on ehtaa urkurock-hässäkkää Deep Purplen ja Uriah Heepin malliin. Viitteitä on moneen suuntaan ja vahvastihan tässä tuoksahtaa 90-luvun vaihtoehtorock ja myös 2000-lukulainen Durand Jones Wait Til I Get Over Dead Oceans Durand Jones & The Indications on noussut yhdeksi USA:n ja koko maailman johtavaksi nyky-soulbändiksi, joskin tuorein albumi Private Space (2021) flirttaili jo vaarallisesti discon kanssa. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Arjen Lucassen’s Supersonic Revolution Golden Age Of Music Mascot Supersonic Revolution on jo kymmenes bändi tai projekti, jossa hollantilainen Arjen Lucassen on ollut mukana 41 vuoden levytysuransa aikana. Miracle-Level on parinkymmenen levyn jälkeen bändin ensimmäinen oikeassa studiossa tehty ja basisti-laulaja Satomi Matsuzakin äidinkielellä japaniksi laulettu albumi. Pakahduttavin veto on aitoa etelänkirkkomeininkiä kättentaputuksineen tarjoava nimiraita, jota kuuntelisi paljon kolmea minuuttia pidempään. Ei ole ainutlaatuista, että yhtyeet hakevat vaikutteitaan menneiltä vuosilta, mutta Transworld Identityn kohdalla ei voi välttyä ajatukselta että yhtye olisi siirtynyt aikakoneella nykyhetkeen. I Want You voisi olla Otis Redding -balladi, mitä nyt syntikat ja oudosti paukahtelevat perkussiot sekoittavat pakkaa. Jäljelle jää tasaisen tukkoista nostalgiarockia. Järkyttävän muhevalla soundilla silattu albumi pörisee, särisee ja jytisee aivan pirusti. Myrskyn silmässä tajuntaa leipoo Thomasin teatraalinen vokalisointi, jossa epätoivo sekoittuu lakoniseen huumoriin sekä jäätävään ironiaan ja surrealismiin. Transworld Identityn biisit ovat helposti mieleenjääviä, sillä levyä kuunnellessa pystyy hyräilemään mukana suunnilleen parin ensimmäisen tahdin jälkeen. Kaksi tärkeintä asiaa sieltä 70-luvulta on jäänyt ottamatta matkaan: hengittävä orgaanisuus soundissa ja bändin kuuloinen persoonallisuus sävellyksissä. Aluksi levy tuntuu vähän hajanaiselta, mutta Durandin sielukas ääni, vahva persoona ja pienillä puheosuuksilla alleviivattu tarina pitävät paketin koossa. Yhtye on mainostanut lähtökohdakseen tehdä hyväntuulista musiikkia, ja siitä pitkälti on kysymys, mutta onneksi bändi muistaa kunnioittaa myös kohtuutta. Jälkimmäinen laulu alleviivaa samalla, että Matsuzakin basso on Deerhoofin kahdesta kitaristista huolimatta bändin soinnin kantava voima. Lord Have Mercy jatkaa siitä ja kiihtyy paikalliskuvauksesta modernisti ripeällä rytmillä polkevaksi menoksi. Aivan kuin Sit Down, Let Me Tell You A Story on satu, jota ei ymmärrä mutta jonka viiltävät kitaraiskut vievät sanoman perille. Vaikka Deerhoofin vimmaisuudessa onkin aineksia rockista, jazzista ja noisesta, niin lopputulos on lähinnä genretön. Onneksi tuo, sillä yhtyeen meno on kuin musiikillinen pelastusrengas. The Poignant Melody, nimiraita ja erityisen kaunis The Little Maker valaisevat Deerhoofin herkempää puolta ja tuovat kieputuksen keskelle tervetulleita suvantoja. Ilmeisesti 80-luvusta on sittenkin jo kulunut tarpeeksi kauan aikaa. Nyt parhaiten Ayreonin rock-oopperoista ...kuulijasta tuntuu kuin happo alkaisi vaikuttaa... That Feeling tunnelmoi ensin herkästi akustista kitaraa näppäillen, sitten jouset ja sähköpiano hiipivät kuvaan ja homma kasvaa massiiviseksi intohimotilitykseksi kuoroin ja kitaroin. My Lovely Catin riffailu naukuu ilkeästi ja kaivautuu vatsanpohjaan saakka. Erittäin kovaääniseltä kuulostavaa ulosantia on etenkin kokonaisuutena hankala määritellä, vaikka kannessa on tarra ”melodista teknistä sludgea”. Seven Worldsin äänimaisema osuu suoraan neljänkymmenen vuoden takaisten hard rock -yhtyeiden ytimeen ja sulattaa tyylisuunnan keskeisimmät piirteet yhteen pakettiin
Palosen laulama Pelaa ja pelasta kuulostaa Ville Piriseltä. Tyylillinen ilmiasu on periaatteessa hyvinkin tiukkarajaista mutta silti vapaata ja runsasta. JARI MÄKELÄ HHH Deathstars Everything Destroys You Nuclear Blast Nyt kai voidaan hyvällä syyllä puhua comebackalbumista. Sen sijaan Therapy. SOUNDI 67 ...kuulijasta tuntuu kuin happo alkaisi vaikuttaa... kuudestoista albumi, mutta Andy Cairns, Neil Cooper ja Michael McKeegan paiskovat levyllä sen luokan melodisien grunge-riffien vyöryä, että levy voisi olla peräisin juurikin sieltä 90-luvulta. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. KIMMO K. Deathstars tuntuu siis edelleen painiskelevan samojen asioiden kanssa kuin aina ennenkin, mutta onneksi kehitystäkin on tapahtunut. Julmetun särövallin ja järkälemäisten rumpujen pohjalle Netherlands rakentaa hyvin omaehtoisen ja moninaisen kokonaisuuden. Ei albumi ihan Troublegum-hittiputkea (1994) saavuta, mutta Therapy. Deathstars on vaellellut kohtuullisin tuloksin industrial metalin, rockin ja goottisävyjen välimaastossa. Monen muun 80-luvun lopulla perustetun bändin kohdalla olisi voinut olla varma, ettei näin myöhään kyytiin hyppäämällä pääse enää kokemaan sitä hekumaa, joka syntyy kun bändi julkaisee hemmetin kovan albumin. Albumi tarjoilee runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta usein se lopullinen niitti jää puuttumaan. Uutuus on varsin vaikuttava kokonaisuus, vaikkei aivan saumattoman ehjä. Hieno levy. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Sepä Juuri Sepä juuri Palatsi Cosmobile-powertrion, soukous-kitarabändi Kaveri Specialin, 60-lukulaista iskelmällisyyttä kanavoineen Kuparilinnan ja nimeään kantaneen hippihenkisen soololevyn jälkeen suomalaisen indieskenen suuri tuntematon, kameleonttimainen kitaristi ja biisintekijä Tuomas Palonen on palannut jälleen uudella tyylillä. Yhtye jatkaa tyylillään kurotellen post-punkista muihin suuntiin ja onnistuu melko hyvin silloin, kun yhtyeen leipälajista ollaan kaikista kauimpana. Maahantuomme näitä ja paljon muita. Uusia biisejä kuunnellessa hiipii mieleen ajatus myös siitä, että yhtye olisi käynyt vakoilemassa Rammsteinin ja jopa The 69 Eyesin leirinuotioiden äärellä. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Lyriikoiden spontaanit absurdismit tuovat mieleen Sliippareiden huippukauden 1978-1981 klassikot: kuuntele vaikka Automatka ja Voi mahoton. Therapy. Kappaleet ovat toki tyylisuunnalle sopivasti melodioita korostavia, ja tuotantovaiheessa on etsitty kaikki mahdolliset kommervenkit, joilla kuulijoiden voisi olettaa olevan koukutettavissa. Erikoisella tavalla moniulotteinen paketti pysyy erinomaisesti kasassa, joskin loistavimmillaan yhtye on Omishan kaltaisissa melodisemmissa kappaleissa – olkoonkin että kitarariffit saattavat pysyä tasan yhdessä sävelessä. Syynä tuntuu olevan uskon puute omaan intuitioon, sillä bändi kurkistelee hieman liikaa aitojen yli naapureiden puolelle, mikä ei voi olla vaikuttamatta albumin yleiseen tunnelmaan. pääsi yllättämään. Hard Cold Fire Marshall Aloin paneutua pohjoisirlantilaisen Therapyn jekkuihin vasta muutamia vuosia sitten. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Therapy. Lászlón ilmeikkäästä laulusta, Palosen kulmikkaasta kitarankäsittelystä ja simppelistä tuotannosta voi vetää yhtymäkohtia Kauko Röyhkän varhaiseen meininkiin. tarjoaa sitä itseään niin tiukassa muodossa, ettei Hard Cold Firella ole mitään hävettävää vaikkapa Nursen (1992) tai Infernal Loven (1995) rinnalla. Muttei siinä väsyneessä mielessä, että Hard Cold Fire olisi yksi niistä ankeista nostalgiapläjäyksistä. Levy tai sen kappaleet eivät erityisesti puhuttele minua, mutta on myönnettävä, että levy soi hienosti, ja tuotanto ja sovitukset ovat huolellista työtä. Severance on godfleshmaista ”kehomusiikkia” mutta myös deftonesmaisella tavalla voimallisen herkkää. Muutoin suosittelen vain erityisen varauksellisesti. AKI NUOPPONEN HHHH K u v a: To m H o ad. Kaiken kaikkiaan Sepä juuri on puolikypsä ja epätäydellinen, mutta lupaava debyytti. www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. on saanut aikaiseksi koko historiansa ja samalla 2020-luvun näköisen rock-järkäleen. Everything Destroys You tuntuu asettaneen tavoitteekseen iskeä hittien kultasuoneen. Mukavuusalueellaan yhtye ei ole erityisen jännittävää kuultavaa, musiikki kuulostaa varsin oppikirjamaiselta. Eritoten mainitut elektroniset osuudet ovat erittäin vangitsevaa kuultavaa. Shokeeraavuus viehättää toisia, itse en jaksa sellaisesta kiinnostua. KOSKINEN HHHH Musta Valo Valtakatu Kaakao Mustan Valon uusi albumi on vaikea tapaus. Erityisesti miellyttävät jossain synthwaven ja ambientin välillä seilaileva Laivat tulevat ja saastaisiin syntikkamattoihin kääritty Siskoni. Ei siis kannata olla huolissaan siitä, että taas yksi vanha bändi tarjoaa korkeintaan korvaushoitoja vanhojen aikojen ikävöimiseen. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Todella vaikeaksi minut vetää solisti Lauri-Matti Parppein tekstien ja niiden tulkinnan jäykkä dramaattisuus. Yhtye viljelee konemusiikkivaikutteita siellä täällä ja silloin sointi on kiinnostavimmillaan. Jo reippaalla avausraidalla Teen sen slow päävokalisti Kiira Lászlón uhmakas punkvokalisointi tuo mieleen muinaisen garagepop-solisti Helena ”Papu” Haron ja heti seuraavalla kappaleella Terrieri kosketinsoittaja Aino Parada täydentää Sepä Juuren Papu & Pojat -vaikutelmaa. Uusi bändi tottelee nimeä Sepä Juuri ja lähestymistapa 80-lukulainen post-punk ja indiepop-minimalismi. Ruotsalaisen Deathstarsin edellinen levy The Perfect Cult kun ilmestyi yhdeksän vuotta sitten. Olen jokaisella kuuntelukerralla halunnut lopettaa touhun siihen paikkaan, kun Parppei kappaleessa Kuka näkee resitoi sanat ”kun kirjoitit kuukautisverellä kaikki rakkauskirjeesi”. Maailman paras urkusoundi. Hard Cold Fire saattaa olla Therapyn. Kenties bändi alleviivaa uudella levyllään tavallista enemmän goottipuoltaan, sillä industrial-runttauksen tueksi on kasvatettu koskettimien avustuksella kohtalokkaita ja sinänsä toimivia melodiakulkuja. www.power-sound.fi 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! SOITINLIIKE SOMEROLLA lunastus. Parada pääsee loistamaan varsinkin instrumentaalilla Intermezzo. Yhtyeen ystäviä Valtakatu miellyttänee siinä missä aiemmatkin albumit. Hard Cold Fire seisoo täysin omilla jaloillaan ja on yksi parhaista Therapy?sessioista koskaan
Sitäkin meinaan levyltä löytyy. Suomalaisia muinaisuskoja ja mystisiäkin ulottuvuuksia ottavat kappaleet on sovitettu runojen sisällön ja rytmiikan ehdoilla ja musiikki palveleekin tekstejä hienosti. Tuotanto on iskevää ja hiottua, muttei silti överin kliinistä ja muovista. Jos Yakuzan alkuaikojen saksofonilla ja itämaisilla melodioilla höystetty post-metal oli vaikeammin kategorioitavaa, ovat sen kulmat vuosien varrella pyöristyneet ja sen nykysoundi alkaa Sutralla olla aika lähellä yhdistelmää jo mainituista Minskistä ja Mastodonista, ripauksella Today Is The Dayn synkkyyttä. VILHO PIRTTIJÄRVI HHH Yakuza Sutra Svart Chicagon Yakuza ponnahti ensimmäisten levyjensä Amount To Nothingin (2000) ja Way Of The Deadin (2002) myötä metalliskeneen, ja vuoden 2006 Samsaralla olivatkin mukana Minskin Sanford Parker ja Mastodonin Troy Sanders. Äänivalli on iso, mutta sille on maltettu jättää myös hieman tilaa, ettei dynamiikka kärsi. Ei yhtye leukoja vielä loksauta. 68 SOUNDI Immortal War Against All Nuclear Blast Norjalainen black metal -veteraani on täällä taas. Energisen kasarihevikoohotuksen sävyinä kuullaan myös intron synthwave-koskettimia, espanjankielistä speedmetallihymniä sekä ihan vilpitöntä tunteilua. Niiden toteutuksissa on kuultavissa musiikillisia sävyjä niin kabareesta, taiderockista kuin nu-jazzistakin. Suomalaisuuden syntysijoilla risteilevät kappaleet on äänitetty analogisesti ja analogisen ketjun säilymistä on varjeltu levytuotannossa tarkoin. NUUTTI HEISKALA HH Enforcer Nostalgia Nuclear Blast Olof Wikstrandin yhden miehen projektina 2004 alkaneen Enforcerin perinnehevailua ovat aina leimanneet vauhti ja vaaralliset tilanteet. Levyarviot > ...kuulostaa raivokohtaukselta kesälomalla... Erityisesti siellä täällä kuullut puhallinosuudet ilahduttivat. Herkkää tulkintaa säestää Kuningasten Kunnioiksi -kokoonpano, joka koostuu lappeenrantalaisista ja imatralaisista ammattilaismuusikoista. Sen kappalemateriaali ei vain yksinkertaisesti ole ikinä ollut edellä mainittujen bändien tasoa. Asiaan kuuluvalla tavalla kotikutoisen lutunen etukeno soitossa on edelleen, mutta kaavamaisuudesta on päästy eroon. Avauskaksikko War Against All ja Thunders Of Darkness nostavat kierrokset heti tappiin, mutta kolmantena tuleva Wargods vaihtaa tahtia jo raskaampaan junttaukseen. Selkeästi valmiudet ällistyttämiseen ovat kuitenkin olemassa. Vahvat ja vaikuttavat perinnetekstit pääsevät aivan uudenlaiseen ympäristöön, sillä laulut ammentavat vaikutteita jazzin eri tyylilajeista. Yhtyeen ilmaisussa on virkistävää leikkisyyttä ja iloa. Siinä ajassa Yakuzan soundi on muuttunut entistä jäsentyneemmäksi, mutta samalla myös tylsemmäksi ja vähemmän omaleimaiseksi. Kaikki mikä levyllä toimii ollaan kuultu paremmin toteutettuna Mastodonin, Neurosisin tai These Arms Are Snakesin levyillä. Levyn komein hetki on seitsemänminuuttinen Nordlandihr-instrumentaali, joka tuo Demonazin melodiantajun hyvin esiin. Vaikka tradheavyn 2000-luvun uuden tulemisen kärkibändeihin lukeutuvan hurriryhmän perusresepti on sama kuin alussakin, kuudennella albumilla aikuistuneen bändin ilmaisussa on jo paljon muutakin kuin Maidenin ja Rainbow’n palvontaa, ruhtinaallisia riffejä ja silmitöntä kaahausta ojanvieruksia ja aurausviittoja viistäen. Niittymäki laulaa ja Kytömäki soittaa erilaisia kosketininstrumentteja. Välillä maltetaan myös polkaista säröpedaali pois päältä ja kutoa mystisempää tunnelmaa. Siinä missä moni samoja polkuja tallova yhtye kuulostaa hätäiseltä ja roiskivalta kippuraisine kitaraosuuksineen ja hyllyvine rytmeineen, onnistuu Moshimoshi kuulostamaan rennolta ja vaivattomalta samoista lähtökohdista. MAPE OLLILA HHH K u v a: Le an d er D jø n n e. Tavallaan tunnetasolla ambivalentteja reaktioita herättävän soiton ja raivoavien lauluosuuksien yhdistelmässä on kuitenkin järkeä. Tai oikeastaan kitaristi/perustajajäsen Harald ”Demonaz” Nævdal on täällä taas, sillä mies on tätä nykyä vuonna 1991 perustetun yhtyeen ainoa virallinen jäsen. Nostalgia kantaa nimensä kunnialla: se on hyväntuulista, uusvanhaa ja orgaanisella tavalla ajatonta heviä. Yhtye on onnistunut luomaan oman tyylin, joka hataran genretuntemukseni perusteella kuulostaa varsin omaleimaiselta. Tuplabasarit nakuttavat, kitarat sahaavat ja viiltävät sirkkelin lailla ja Demonaz raakkuu kuin riivattu. Kaksikko haluaa nostaa nykypäivään näitä kansallisaarteita ja saada niitä laajan yleisön kuuluville samalla tätä upeaa kansanperinnettä vaalien. Koko komeus paketoidaan lopuksi hienosti eeppisellä Blashyrkh My Throne -päätösraidalla. Välillä tuntuu, että riffien muljaaminen menee päämäärättömäksi touhuamiseksi. Kaikkien juttu tämä intensiivisen karjumisen ja varsin lämminsoundisen indierockin yhdistelmä ei tietenkään ole. Levy kuulostaa raivokohtaukselta kesälomalla, se on kuitenkin mahdollinen skenaario, vaikkei sitä haluaisi mahdolliseksi ajatella. Enforceria pystyi aikaisemmin suosittelemaan lähinnä speedmetallisteille, mutta nyt tyrkyttäisin sitä empimättä esimerkiksi Mötley Crüen esikoislevyn ystäville. Edellisestä Beyulista (2012) on jo yli kymmenen vuotta. Vaikka Yakuza onkin nimekkäiden yhteistyökumppaniensa lisäksi myös tehnyt kiertueita muun muassa Opethin ja The Dillinger Escape Planin kanssa, ei sen juuttumisessa alternative metalin b-sarjaan kuitenkaan ole kyse pelkästä huonosta tuurista. War Against All on onnistunut ja luonnollinen jatke Northern Chaos Gods -paluulevylle (2018). Paitsi toki kunnon black metal -puristeille. Kokonaisuus on pirteää folkjazzia, jossa tulkitaan Kalevalan, Kantelettaren, Uuno Kailaan ja Saima Harmajan tekstejä. Junnaava levy ei kuitenkaan ole. LINDA SÖDERHOLM HHH Moshimoshi Green LP All That Plazz Kuulaita indieja postrock -sävyjä screamoon ja emoon yhdistävän Moshimoshin ensialbumi on varsin mukava yllätys. Vaikka ilmaisu on taiturimaista ja varmaa, en voi sanoa olevani ällistynyt. Hienosäädöt tuovat levylle vaihtelua ja miellyttävän vaivatonta kuunneltavuutta, jota ei häiritse edes Wikstrandin kimakka speed metal -kiljahtelu, joka kieltämättä suurina kerta-annoksina nakertaa hermoja. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä meno on jopa astetta kylmempää ja ilkeämpää kuin ennen. VESA SILTANEN HHHH Niitty& Kytömäki Kuningasten kunnioiksi Sanat ja sävelet Niitty& Kytömäen sekä Kuningasten kunnioiksi -ensemblen debyytti on kokonainen albumi suomalaista ja suomalaiskarjalaista klassikkorunoutta uusin sävellyksin
Ja se onkin pirun komea kalu: bändin melodiaja riffikynien osumatarkkuus liikkuu taas kerran todella kovassa luokassa. Ja niin se aika vaan rientää: bändi on viihtynyt omilla poluillaan jo kahdenkymmenenviiden vuoden ajan. Kertoisitko myös levyn näyttävästä kansikuvasta. Viimeinen kysymys: jos saisit pyytää yhden kollegan Pudasjärven maisemiin metsästysja kalastusreissulle, niin kenelle kutsu lähtisi. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho M elodisen death metal -yhtye Kalmahin peruspaalut juntattiin pohjoissuomalaiseen maaperään vuonna 1998. Samalla voisi päivän päätteeksi tarjoilla pari rallia, jotta saataisiin Metallica taas kuulostamaan joltakin, naurahtaa Kokko. Vaikea sanoa, innostuisiko mies mehtyystä, mutta saattaisihan se suomalainen ruskamehtä tehdä kovankin vaikutuksen. – Haluttiin unohtaa muoviset digipaskasoundit ja liiallinen hierominen ihan kokonaan, sillä äänen täytyy elää, soiton kuulua ja nuppien höyrytä. – Niin, tämä voi hyvinkin olla yhtyeen viimeinen levy, miettii Kokko. Huomionarvoista on sekin, että Kalmahin sävellysvastuu on tällä kerralla aiempaa enemmän muidenkin kuin Kokon veljesten (Antin lisäksi laulaja-kitaristi Pekka) hartioilla. Muistan myhäilleeni, että tässä on vähän Swamplordin meininkiä, mutta jotenkin uudella ja raikkaalla tavalla. Äänikuvan taustalta löytyvät monissa liemissä keitetyt miksaaja Mikko Karmila ja masteroija Mika Jussila. – Varmaan vuoden verran työstetty avausbiisi Haunted By Guilt on eräs levyn avainteoksista. – Taiteilija Niklas Sundin teki jälleen erittäin hienoa työtä, nyökkää kitaristi. Avausriffi etsi muotoa pitkään, mutta sitten lopullinen uoma löytyi, ja samalla se avasi tietä muille biiseille, kertoo Kokko. – Basisti Timo Lehtinen on No Words Sad Enough -viisun takana ja synamies Veli-Matti toi maukkaita juttuja Home Sweet Hell -kappaleeseen. Mukana on myös kaikenlaisia yksityiskohtia, ja eräs hieno detalji on taustalla piilevä karhun hahmo. Sundin oli törmännyt Pudasjärven vaakunaan, ja sitä kautta karhu sitten löysikin polkunsa myös kansikuvaan. Soundi pahoittelee mokaa ja kehottaa kaikkia kuuntelemaan Smackboundin erinomaista uutuuslevyä Hostage. Mutta kun nyansseja alkoi tulla mukaan, olin vallan tyytyväinen siihen, että vanhahkokin kitaranräplääjä pystyy löytämään jotain uutta. – Mietiskelin ensin James Hetfieldiä. Myös levyn tuotanto on komeasti kohdallaan. – Toisaalta aiemmin keväällä tehdyn Suomen-turneen jälkeen mieleen tuli erään uuden viisun aihio. Mitä pitäisi ajatella siitä, että Kalmahin yhdeksännen studioalbumin nimenä on definitiivinen Kalmah. Jos raakile jaksaa kovasti häiritä mieltä vielä kuukaudenkin päästä, niin sitten pitänee tarttua kitaraan ja laittaa homma narulle. – Jo Swamplord-debyytillä (2000) esiin astellut myyttinen hahmo, Kalmahin oma suoherra, on pitänyt meistä hyvää huolta, hymähtää kitaristi Antti Kokko. Ohessa oikea Smackbound-kuva. – Pääosassa on meidän oma suoherra, joka on löytänyt lopullisen sijoituspaikkansa rimpisuon kelosta. Kokonaissoundi on raaka ja brutaali, ja ollaan lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä. – Tehtiin jo takavuosina hommia saman kaksikon kanssa, ja olikin hienoa palata saman yhteistyöpöydän äärelle, sanoo Kokko. Sehän taitaa olla mehtyymiehiä jo muutenkin. – Seuraavaksi taisi syntyä Serve The Untrue. Herrojen tarjoilut toivat oivaa vaihtelua kokonaisuuteen. – Kaiken kaikkiaan viisuihin tuli nyt mukavasti kaikenlaista kikkaa ja erilaista rakennetta, vaikkakaan se ei ollut lähtökohtaisesti tietoinen ratkaisu. – Mutta kyllä kutsu lähtisi silti Marty Friedmanille. Laitettaisiin myös kunnon eräeväkset, jammailtaisiin ja napattaisiin parit kikat omaan portfolioon! KALMAH KALMAH K u v a: M ik a V al li n ev a Viime lehden Bazook-palstalla sattui erittäin valitettava virhe, sillä Smackbound-juttuun oli eksynyt epäonnisten yhteensattumien summana täysin väärän yhtyeen eli Transworld Identityn kuva. OIKAISU SUOHERRAN SUOJELUKSESSA SOUNDI 69. – Ei taida valitettavasti tapahtua, mutta olisi kyllä hienoa juhlistaa tätä merkkipaalua niin, että soitettaisiin pudasjärveläisen suon laitamilla, ja kuulijat pääsisivät rypemään rämeikössä keikan tiimellyksessä! Käypä ”suokonsertin” kanssa miten hyvänsä, niin käsillä on joka tapauksessa juhlakalu – nimittäin Kalmahin omaa nimeä ylpeydellä kantava uusi studioalbumi. Raskaamman puoleista asiaa
Wolfheart teki samalla vahvasti tulemistaan, ja uuden bändin äärellä toimiminen oli hemmetin kivaa, muistelee Saukkonen. Aika pian aloimme keskustella uudesta musiikista, ja seuraavaksi teimmekin Downhearted-biisin. Päätin sitten ehdottaa ohjelman tuotannolle Deadsongia, koska se on yksi parhaista biiseistä ikinä, ja sen monipuolisuus sopii äänelleni hyvin, kertoo Laapotti. Saukkonen nappaa puheenvuoron. – Lähdin The Voice Of Finlandiin pitämään hauskaa ja tekemään omaa juttua. Päätettiin vaan tehdä musaa, joka miellyttää omaa korvaa. Kun myrsky iskee, me emme mahda enää mitään! Miltä Before The Dawnin suunnitelmat sitten näyttävät. – Kalenterit ovat siis punaisella! ”Eräs levyn teemoista on ihmisen pienuus tässä universumissa, esimerkiksi luonnonvoimien äärellä. Ja sitten laulaja Paavo Laapotti meni esittämään Deadsong-biisin The Voice Of Finlandissa. Ja tässä sitä nyt ollaan liikkeellä uuden albumin kanssa! Millaisia tavoitteita teillä oli Stormbringersin suhteen. Kesällä soitetaan festareilla, ja syksyllä tehdään kiertueet Suomessa sekä Euroopassa. – Kun Downhearted oli miksattu valmiiksi, päähän hiipi “tältähän Before The Dawnin pitääkin kuulostaa” -ajatus. – Luvassa on keikkailua. – Kokonaisuutena uusi levy on selkeästi erilainen verrattuna vanhempiin BTD-kiekkoihin, mutta bändille tunnusomaiset elementit ovat edelleen läsnä, Laapotti miettii. Entä sitten Wolfheart. Nyt Before The Dawnin lopettaminen on kuitenkin lopetettu, ja kesäkuun lopulla on luvassa orkesterin paluun viimeinen niitti. Niin, kuinka ollakaan, Paavo Laapotti on Before The Dawnin uusi laulaja. – Kun lähetys oli takana, Tuomas otti yhteyttä ja kehui suoritusta. S uomalaisen metallin eturintamaan 2000-luvun alkuvuosina komeasti noussut Before The Dawn laittoi sen kuuluisan lapun luukulle vuonna 2013. Suurin syy bändin lopettamisen taustalla oli se, että Before The Dawnin kantava voima Tuomas Saukkonen halusi keskittää kaikki voimavaransa uuden Wolfheart-yhtyeen pyörittämiseen. Mutta miksi juuri nyt on käsillä Before The Dawnin täysimittainen aktivoituminen. Silloin ilmestyy uusi Stormbringers-studioalbumi. – Myös uutta Wolfheart-materiaalia on työn alla, ja keikkoja on luvassa myös, hymähtää Saukkonen. Kun myrsky iskee, me emme mahda enää mitään!” MYRSKYNTUOJIEN PALUU 70 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho BEFORE THE DAWN K u v a: Te p p o R is to la. – Konsertit John Smithissä 2017 ja Nummirockissa 2018 pitivät pientä BTD-kipinää elossa, mutta minkään sortin isompi paluu ei silloin käynyt mielessä, Saukkonen nyökkää. – Eräs levyn teemoista on ihmisen pienuus tässä universumissa, esimerkiksi luonnonvoimien äärellä. Kertokaapa hieman Stormbringers-nimestä. Vuonna 2007 alun perin ilmestynyt Deadlight-albumi tuli ulos vinyylinä, bändi esiintyi Metal Capital -festivaalilla ja niin edelleen. – Olin miettinyt Before The Dawnin lopettamista jo pitkään, ja silloin kymmenisen vuotta sitten se alkoi tuntua ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Yhtyeen aikomukset kantavat pitkälle, eikä tämän paluun ole todellakaan tarkoitus jäädä yhden levyn mittaiseksi. Kun kappale oli valmis, Tuomas kysyi kiinnostustani orkesterin solistin pestiin liittyen. Before The Dawnin ”taukovuodetkaan” eivät olleet täysin hiljaisia, sillä yhtye teki esimerkiksi pari festivaalikeikkaa. Albumin tekeminen oli pirun kivaa, ja lopputulos soundaa poikkeuksellisen freshiltä, sanoo Saukkonen. – Me ei mietitty liikaa tai asetettu isoja päämääriä. – Sitten pandemia-aikana alkoi kuitenkin tapahtua kaikenlaista, ja monet asiat vain loksahtivat paikoilleen
– Itse asiassa pyörittelin levy-yhtiön kanssa joitakin vuosia sitten ideaa, että nämä demot masteroitaisiin ja laitettaisiin ulos Complete Demo Collection -boksina. Voi helvetti sentään. Komealla Dead Again Jayne -hardrockanthemilla käynnistyvä albumi iskee puuvaarnan suoraan vanhan liiton Lordi-fanien sydämiin. toukokuuta. Kuten sanottua, tällä hetkellä Lordi on tien päällä, ja Sabatonin kanssa tehtävä iso Euroopan-kierros päättyy Helsinginja Kuopion-keikkoihin 19.–20. Mitä sanoisit niille biisinikkareille, jotka painivat ”valkoisen paperin syndrooman” kanssa. – Tähän oli monta syytä. Sitten käynnistyy festivaalikausi, ja ensimmäiseksi Lordi nousee Hyvinkäällä järjestettävän Rockfestin estradille – samana iltana Panteran kanssa. Idea jäi tuolla kerralla mietinnän asteelle, mutta ehkäpä tämä boksi ilmestyy jonakin päivänä! Tällä hetkellä odotuksen tuskaa lievittää 55-minuuttinen, kauhuelokuvista ja -teemoista innoittunut Screem Writers Guild. Lordin ei ole tarvinnut pohtia muita hommia. Lordi. Voisi siis kuvitella, että olet jo ehtinyt kirjoittaa muutaman levyllisen uutta Lordi-materiaalia. Jos ydinfysiikka tuntuu pirun vaikealta, kannattaisiko harkita vaikka leipurin hommia – yhtään leipurin duuneja väheksymättä. Lordi-kipparin kohdalla moisesta ei ollut puhettakaan. – Mitä enemmän tekee, sen helpommaksi homma tulee, sillä harjoitus tekee mestarin, huomauttaa Mr. Mr. Kaikki julkaisemattomat demot ovat tallella, ja niitä lienee 700–800. – Kun aloin kirjoittaa levyä, päätin palauttaa Lordin tehdasasetukset, ja tehdä Get Heavyn ja The Arockalypsen tyylisen melodisen ja tarttuvan albumin, kuvailee Mr. Pitäisikö sitten miettiä alan vaihtoa. Sitten alkoi odotus, sillä Screem Writers Guild -albumi julkaistiin lopulta maaliskuun lopulla 2023. Jos vuosien mittaan julkaistut Lordi-kappaleet lasketaan yhteen, niitä taitaa olla parisen sataa. Ja mikä oleellisinta: fanitko sen nykyään päättävät, mikä bändi saa toimia ja mikä ei. Eli toisin sanoen fanit olisivat päässeet yhtäkkiä tutustumaan 700–800 ennen julkaisemattomaan Lordin biisiin. puuskahtaa Mr. Kaikkien näiden juttujen keskellä tuli fiilis tehdä hyvinkin perinteinen Lordi-albumi. Keväällä mentiin studioon, ja levy valmistui jo kesän aikana. – Kun uuden albumin tekeminen alkaa, saatan tehdä sitä varten monta kymmentä demobiisiä, ja tästä joukosta sitten valitaan lopulliset kappaleet. Lordi. Lisäksi kitaristi vaihtui, ja Amenin tilalle tuli Kone. – Mutta kun en ole! Olen pitänyt tietoisesti huolen siitä, etten ala värkätä biisejä ennen kuin niiden tekemisen aika todella koittaa, naurahtaa Mr. – Joo, siinä luokassa pyöritään, nyökkää Mr. Kun alan tehdä uusia kappaleita, se vie minut mennessään, eikä se sovi tähän hetkeen, sillä Lordi on nyt kiertuemoodissa. Lordi vastaa yhtyeensä sävellyksistä, sanoituksista, levyjen kansista ja hyvin paljosta muustakin, ja aika monen taiteilijan takki olisikin ammottanut tyhjänä hurjan Lordiversity-urakan jälkeen. – Olen aina ihmetellyt tyyppejä, jotka selittävät haastatteluissa, miten haastavaa uuden levyn tekeminen on. – Aloin kirjoittaa uusia biisejä tammikuussa 2022, pari kuukautta Lordiversityn ilmestymisen jälkeen. Lordi. Että ”biisejä ei tahtonut syntyä ja muutenkin oli kauhean hankalaa”. Bändin perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi kolme vuosikymmentä ja Get Heavy -debyytti puolestaan juhli parikymppisiä. – Niin, alun perinhän Lordiversitystä piti tulla kymmenen albumin mittainen kokonaisuus, mutta sitten levy-yhtiö ilmoitti, että eiköhän seitsemän levyä riitä, nauraa Mr. Jos siis julkaistut biisit ja varastoon jääneet demot lasketaan yhteen, olen kirjoittanut Lordille noin tuhat kappaletta. Mutta jos siltikin ahdistaa, kannattaa muistaa vanha totuus: ei ole pakko mennä paikan päälle! Mitä enemmän tekee, sen helpommaksi homma tulee, sillä harjoitus tekee mestarin LORDI TAKAISIN TEHDASASETUKSIIN K u v a: E er o K o k ko. – En ymmärrä tyyppejä, jotka valittavat Panteran paluusta! Ylipäänsä, näytä minulle ne vanhat bändit, joiden kokoonpanossa on pelkästään alkuperäisiä jäseniä. Lordi. – Jos viime aikoina mieleen on pyrkinyt joku melodia tai riffi, niin olen alkanut ajatella jotain ihan muuta. Lordi. – Abbottin veljekset ovat toki kuolleet, mutta miksi ihmeessä Phil Anselmo, Rex Brown, Zakk Wylde ja Charlie Benante eivät saisi pitää Panteran materiaalia hengissä – varsinkin kun he tekevät homman pirun tyylikkäästi. Lordi. Mr. MYRSKYNTUOJIEN PALUU SOUNDI 71 BEFORE THE DAWN E lettiin vuoden 2021 loppupuolta, kun Lordi teki historiaa julkaisemalla seitsemästä levystä koostuvan massiivisen Lordiversity-paketin
Eräs Jamalin innokkaista julkisista faneista oli Miles Davis. Jos joku kysyy top 5 -jazzlevyjä genreen tutustujalle, on jo mainittu Live At The Pershing omalla listallani aina mukana. Hänen syntymänimensä oli Frederick Russell Jones. Sain kunnian jutella Ahmad Jamalin kanssa puhelimessa vuonna 2012. Muistan kuulleeni Jamalin puheessa rivien välistä hieman katkeruutta hänen kokemastaan aliarvostuksesta. A hmad Jamal kuoli 16.4.2023 Ashley Fallsissa, Massachusettsissa 92 vuoden iässä eturauhassyövän aiheuttamiin komplikaatioihin. Marseille (2017) on hyvä esimerkki myöhäisestä laatulevystä Jamalin katalogissa, mutta mitä tahansa teetkin, älä edes vilkaise levyn kantta. Jamal oli jo parikymppisenä seurattu ja tiedetty pianisti, jonka tyyliä ihailtiin tietäjäpiireissä. Ahmad Jamal sävelsi lukuisia omiakin teoksiaan, mutta loisti usein juuri muiden sävellysten mestarillisena tulkitsijana. Hieno homma, sillä artistin katalogi on huomattavan laaja ja siihen tutustuminen on oiva puhde kelle tahansa musiikinystävälle. Kuuntele sinulle kerrotut anekdootit kohteliaasti, hymyile, nyökkää, ja anna Ahmad Jamalin kutitella tajuntasi syvimpiä ilonystyröitä. Jos kohta Jamal osasi soittaa harvasti, osasi hän myös kuorruttaa kappaleita uskomattomalla virtuositeetillaan – muttei koskaan ainoastaan sillä. Historiankirjoihin jäävä jazzlegendan nimi Ahmad Jamal puolestaan oli seurausta jo nuorena tapahtuneesta islamin uskoon kääntymisestä. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Hänen visionsa jazzpianismista oli aikaansa edellä, mutta poikkeuksellisen siitä tekee tapa, jolla tulevia jazzin harppauksia ennakoiva modernius oli äärimmäisen lähestyttävää. Hän puolusti Jamalia mestarillisena tilan käyttäjänä. Hänet toisinaan ymmärrettiinkin joko tahallaan tai vahingossa ”vain cocktail-pianistiksi”. Monin paikoin Jamalin musiikki saavuttaa harvinaisen kaksitasoisuuden: sen voi laittaa taustalle soimaan hieman tylsissä juhlissa kenenkään häiriintymättä, samalla kun tarkkaavainen kuulija rakastuu musiikin nyansseihin. Mutta homma ei tietenkään jää siihen. Ollaan tosiaan yhä 50-luvulla. Jamalin riffittely puskee suoraan tajuntaan, ja iso osansa on myös basisti Israel Crosbyn ja etenkin rumpali Vernell Fournierin soitolla. Bändi svengaa! Samalta levyltä (Live At The Pershing – But Not For Me, 1958) löytyvä What’s New heilahtaa biisin aikana puolestaan hiphop-biitiksi. hänen seikkailullisuudestaan. Milestones-albumilta löytyvä trumpetiton veto biisistä Billy Boy otti inspiraatiota nimenomaan Jamalin trioversiosta, ja huhujen mukaan Davis olisi kovasti halunnut Jamalin bändiinsä. 1972 julkaistu livealbumi Outertimeinnerspace on oiva esimerkki Jamalin monista eri puolista ja myös Ahmad Jamal 1930–2023 Tõnu Naissoo: Shapes And Colours J azzaggression Rob Mazurek & Exploding Star Orchestra: Lightning Dreamers International Anthem Kadef: Kadef RR Gems KOLME MAINIOTA JAZZ-UUTUUTTA: ”Jazzin harppauksia ennakoiva modernius oli äärimmäisen lähestyttävää.”. Edistyksellisyydestään huolimatta Live At The Pershing vetosi hyvin laajaan kuulijakuntaan pysytellen Billboardin myyntilistoilla jopa yli 100 viikkoa putkeen ilmestymisensä jälkeen. Sen klassikkoarvo on mielestäni Kind Of Bluen ja A Love Supremen luokkaa. Tätä on mielestäni todellinen virtuositeetti ja laulullinen ajattelu instrumentaalimusiikissa. Se tuntui oudolta ja hieman surulliselta, sillä pidin jo tuolloin häntä yhtenä kaikkien aikojen suurimmista. Sampleista puheen ollen: en liene ainoa 90-luvun nuori, joka kohtasi Ahmad Jamalin musiikin ensi kertaa Nasin The World Is Yours -biisin kautta. I Love Music albumilta The Awakening (1970) on eräs kirkas kohokohta Jamalin tuotannossa, joka jatkui pitkälle 2010-luvulle. Nyt Jamalin poismenon myötä ihailua näyttäisi kukkivan suunnilleen kaikkialla. Madlibin Quasimoto-levylleen sämpläämällä Extensions-biisillä on kuultavissa esimerkiksi noin neljän minuutin kohdalla Ahmad Jamalin tavaramerkkijuoksutus, joka virtaa kirkkaana kuin vuoristopuro. Jamalin suurin hitti Poinciana on mainio esimerkki tästä. 72 SOUNDI SOUNDI PB Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Kappale leijailee miltei harmittoman oloisena, kunnes huomaat kuuntelevasi täysin käsittämätöntä proto-tekno-bängeriä. The Awakening on lähes yhtä pakollinen levyhyllyn asukki. Ahmad Jamal teki musiikkia, joka oli pohjimmiltaan loungen kaapuun piiloutunutta avantgardea. Miten mikään noin teknisesti taitava voi kuulostaa niin luontevalta, ja musiikkia palvelevalta. Poincianasta tuli miljoonamyyntiin yltänyt jukebox-hitti. Rehti keikkalevy Live At The Blackhawk, rummutonta kamarijazztrioa esitellyt The Piano Scene Of Ahmad Jamal, unohdettu Jamal Plays Jamal tai vaikkapa Funky One ovat vain muutamia esimerkkejä levyistä, joihin voi upota eliniäksi
Kirjassa läpivalaistaan musiikin tuotteistamisen kaikki vaiheet, ja läpikotaisuudessaan kokonai suus on vaikuttava. Kirja ei ole aihettaan kohtaan kovin kriitti nen, mutta toisaalta informaation määrä kir jassa on niin valtava, että se antaa eväitä myös kriittisille puheenvuoroille. Siitä käynnistyvä hui kea ja hauska seikkailu ottaa kantaa ihmiskunnan uhkakuviin, joita tällä hetkellä tuntuu vaanivan joka nurkan takana. 1970luvulta 1990luvulle kotimainen ajan vietemusiikki oli pitkälti joko rockia tai iskel mää, ja popmusiikista omana tyylinään ei niin kään puhuttu. Se valaisee nimenomaisesti suoma laisen popmusiikin kenttää niin tekijöiden kuin myös taustavaikuttajien näkövinkkelistä. Se ehkä vähentää tulkinnan yllätyksellisyyttä, toisaalta se on myös sen vahvuus, sen verran hyvin klassikko toimii edelleenkin. ??. ja Weathering With You, lisäksi ainakin 5 Centimeters Per Second on käväissyt täällä festivaalikankailla. Epä onnistumisista ei puhuta. Kuningattaren rakastajalleen lah joittamien jalokivien takaisin saami sen ympärillä pyörivä vauhdikas ja käännerikas tarina on alkuteokselle hyvin uskollinen – vain muutamin nykypäivän kerrontaan sopivin mo dernisoinnein, etenkin naisten roolien osalta. SUZUME (OHJ. Nicolas Winding Refninkin neon valaistut synkistelytkin mieleen tuo vassa Isabella Carbonellin rikoseloku vassa viitataan kaksosten omiin trau moihin, jotka ovat tehneet konflikti tilanteissa lukkoon menevästä veljestä puhumattoman ja siskosta hetkessä kääminsä käräyttävän aikapommin. Suomenkielinen popmusiikki suurena, massoja liikuttavana ilmiönä on melko uusi. Kunnes he saapu vat kylään, josta ruoka katoaa, vaikka rottia ei näy mailla halmeilla. ??. KOLME MUSKETTI SOTURIA: D’ARTAGNAN (OHJ. Kirja siis on suurilta osin sitaatteja haastatte luista, ja haastateltavat ovat popartisteja, tuot tajia, sanoittajia, lauluntekijöitä, levyyhtiö pomoja, keikkamyyjiä, managereita ja median edustajia. Ohjaaja Martin Bourbou lonin edellinen meilläkin nähty elo kuva oli kuvitteellisen romanttisen jännitys juonen kuuluisan maamerkin rakentamiseen yhdistänyt Eiffel, joten siinä mielessä Kolme musketti soturia on hänelle loogista jatkumoa. Teiniikäinen Suzume saa havaita, että hylätyillä ja asumattomilla seu duilla on ovia, joiden takana tilaisuut ta odottaa maailman olemassaoloa uhkaava vaara. Sukupuolijakauma on tasainen, mutta yhdistävä tekijä on etabloituneisuus. Pääsääntöisesti kirjassa kerrotaan ja muistellaan, mutta ei juuri kaan reflektoida. MAHTAVA MORRIS (OHJ. Teokseen on sisällytetty ”näin se tehtiin” otsikolla tarinoita hittien taustalla, mutta ne keskittyvät enemmän koneiston markkinointi prosesseihin, kuin lauluntekemiseen tai studio työhön. Teoksessa on myös ulkopuolisten kir joittajien vaihtelevan tasoisia esseitä kotimai seen popmusiikkiin liittyen. Voisin myös kuvi tella, että ammatista popmusiikin kentällä haa veileville kirja on aivan ehdotonta luettavaa. TOBY GENKEL) Vuonna 2015 kuollut brittikirjailija Terry Pratchett tunnetaan erityisesti luomastaan Kiekkomaailmasta ja sin ne sijoittamistaan humoristisista fan tasiaseikkailusta, jotka iskivät silmää lajityypin tuntevalle yleisölle. PB SOUNDI SOUNDI 73 Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja DOGBORN (OHJ. Kirjoittajat näkevät popmusiikin nimenomaan populaarina, kansansuosion saa vuttaneena musiikkina, ja se heijastuu niihin ääniin, joita teosta varten on haastateltu. Lapsia meno varmaan viihdyttää, mutta aikuisille siinä on melko ohuelti tartuntapintaa. MAKOTO SHINKAI) Suomessakin on nähty Makoto Shin kain hienot animaatioelokuvat Your Name. Rotat tosin ovat kaksikon kanssa samassa juonessa. Fiksu Morriskissa ja hömelö pilli piipari kiertävät pelastamassa kyliä rottaongelmalta – maksua vastaan tie tysti. Hän sijoitti sinne myös muutamia lapsille suunnattuja satumuunnelmia. ISABELLA CARBONELLI) Ruotsissa kadulla asuvat maahan muuttajakaksoset (räppäri Silvana Imam ja Philip Oros) saavat vihdoin töitä sukulaismiehen kautta, mutta joutuvat toteamaan, että heidän pär jäämisensä on pois muiden alisteises sa asemassa olevien hyvinvoinnista. TEKSTI: JOUNI VIKMAN ELOKUVAT Suomipopin lähihistoria läpikotaisin A nsioituneiden musiikkijournalismin ja bisneksen asiantuntijoiden kirjoittama Popmusiikin uusi aika on tarpeellinen tietoteos. VILHO PIRTTIJÄRVI JUKKA HAARMA, ANNA-KAISA KAPLAS JA ILKKA MATTILA: POPMUSIIKIN UUSI AIKA – SATUMAA-TANGOSTA 2080-LUVULLE TAMMI K u v a: Te ro A h o n en K u v a: Sa m u li V ie n o la Artisteista Popmusiikin uusi aika -kirjassa näkemyksiään kertovat muun muassa Behm, Pyhimys ja Pehmoaino.. ???. Asiaa ei auta, että tie tokoneanimaation simppeli ulkoasu ei juuri hivele silmää. ??. MARTIN BOURBOULON) Alexandre Dumas’n 1800luvulla jul kaistu, 1600luvun Ranskan valtajuo nitteluihin punottu seikkailukertomus on taipunut moniksi elokuviksi ja tv sarjoiksi. Dogborn on synkkä tarina eurooppalai sesta kulissien takaisesta pimeydestä maahanmuuttajien, lasten ja naisten asemasta ihmiskaupan markkinoilla. Lisäksi se avaa ja purkaa vuo den 2011 maanjäristyksen ja sen Japa nille aiheuttamien tuhojen jälkeensä jättämiä traumoja. Lyhyt kesto estää elokuvaa sukelta masta niihin, kun heidän on otettava moraalisesti kantaa omiin tekemi siinsä. Viimeistään hänen Suzumeuutuu tensa osoittaa, että puheet legendaa risen Hayao Miyazakin manttelinpe rijästä animen ykköstähtenä eivät ole niin levottomia kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Yksi niistä on Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät, joka nyt on sovitettu animaatioksi
Myös paikan juliste taidekokoelma eri vuosikymmeniltä oli esteettinen nautinto. Lahdessa pysyäksemme olen koukuttunut Piiritys-sarjaan, jonka tositapahtumiin perustuva loppunäytös käytiin juuri siellä maaliskuussa 1994. (1996) ja Kalevi Suopursun uunituore Uneton Vantaalla. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Sarja säilyttää intensi teettinsä poikkeuk sellisen hyvin. Tämä kirjaimellisesti suussa sulava ruoka on kenties parasta koskaan suuhuni laittamaa asiaa. KENTIES maailman coolein elokuvatuotantoyhtiö A24 on tarjoillut vuoden sisään kaksi käsittämättömän upeaa taide-elämystä. 90-luvun og-kenkiintuijottelijoista puolestaan Slowdive julkaisi muutama viikko sitten ilouutisia: uusi albumi on purkissa. Toinen on tietenkin Oscareissa dominoinut Everything Everywhere All At Once. Omaehtoiset ja kekseliäät oman elämänsä trubaduurit koskettavat aina, olivat he ajankohtaisia millä aikakaudella tahansa. Säännöllisin väliajoin se joka tapauksessa ui, tai pikemminkin vyöryy takaisin kuulokkeisiini. Alansa ehdoton merkkiteos, jonka kirjahyllyssä voi asettaa von Baghin niin ikään erinomaisen kulttuurihistoriikin Sinisen laulun viereen. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Nyky ajan true crime -buumi on enimmäkseen matala otsaista julkisuusbrändin rakentamista, kun vielä ysärillä rikollisuus (ja umpiharmaa Suomi muutenkin) oli karsittu turhasta glamourista. Tosin palkkamurhaaja Ilpo Larhan vaiheet olivat jo lähtökohtaisesti kuin käsikirjoi tettua draamaa. Onnittelut! ANTTI LUUKKANEN ULKOMAANMATKAILU ei ole koskaan puhutellut, mutta kotimaan kaupunkeja kiertämällä löytää vaikka mitä kiinnostavaa. Ajankohdan huomioon ottaen kieli on aivan liian svengaavaa, mutta pääosaa esittävä Elias Salonen on roolissaan poik keuksellisen hyvä. A24 ei toki ole edellä mainittujen teosten oleellisin yhteinen nimittäjä, vaan tietenkin aasialaisamerikkalainen kulttuuri ja sen käsittämättömän lahjakkaat tekijät, jotka alkavat onneksi viimeinkin päästä laaja-alaisemmin esiin. Olemme ottaneet kaikessa rauhassa kirjan reseptejä haltuun – tai siis se oli suunnitelmamme, kunnes valmistimme paahdettua munakoisoa curryjogurtin ja granaattiomenan siementen kera. Sitä odotellessa, ja sen kunniaksi, piti laittaa soimaan vuonna 2017 julkaistu Slowdive-albumi, jonka lämpöiseen syliin on hyvä käpertyä odottamaan kesää. Jäimme siis jumittamaan sitä uudestaan ja uudestaan. 2000-luvulla tyyli lajia ovat sekä pitäneet hengissä, että kehittäneet muun muassa Beach House, Airiel ja Diiv. Palkinnon lahjoittaa Svart Records.. Juuri tässä hetkessä puolestaan ilahduttaa ja ihastuttaa saman tuotantoyhtiön mainio, Ali Wongin tähdittämä tv-sarja Beef, jossa kaksi täysin vastakkaisista sosioekonomisen haitarin päistä ponnistavaa vihanhallinnan kanssa kamppailevaa päähenkilöä kohtaavat road rage -episodin myötä. Loppu tulos on mielestäni parasta tv:tä hetkeen. Etenkin 1960ja 70-lukujen muotoilu niin huonekaluissa kuin käyttöesineissä hellii silmää ja sydäntä. SAM SHINGLER Kielen löytäneiden kesken arvotaan Kissan Apinalinnaalbumin Die Hard Fan Edition -paketti, joka sisältää nimmaroidun lp-levyn lisäksi fanijulisteen ja heijastimen. Iloa on tuottanut myös pitkään jatkuneen etsinnän päättyminen. Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon Iskelmän kultainen kirja löytyi vuosien hakemisen jälkeen. Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 24. Resepti löytyy myös netistä – suosittelen lämpimästi! Shoegaze, dreampop, ethereal wave – rakkaalla genrellä on monta nimeä. Ja onhan sitä musaakin kuunneltu. Lähiidän ja Välimeren alueen keittiöistä ammentava kirja on inspiroiva sekä sisällöltään että ulkoasultaan. Puhuttelevammasta päästä oli Marianne Sirin veistosinstallaatio The World We’re Giving To Future Generations, jota on inspiroinut grindcore-yhtye Cattle Decapitationin kansitaide. Sain jo reilu vuosi sitten puolisoltani joululahjaksi Oytam Ottolenghin Simplekeittokirjan. Sen riemastuttavaa, psykedeelisiin sfääreihin kurottavaa ennakkoluulotonta ilmaisua tukee Michelle Yeohin sykähdyttävä näyttelijäntyö, täysin suvereeni elokuvakerronnan hallinta ja jollain syvemmällä tasolla vaikuttava yleisinhimillisyys. Viikonloppureissun ajan päässä soi tietysti jytäremmi Amuletin Suomen Chicago. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Herra Ylpön 101 Elämänohjetta -kirjan voitti Pekka Ellilä Akaasta. Viime aikoina vaikuttavimpia albumeja ovat olleet Mikko Perkoilan Rakkain. Eikä kyse ole pelkästä nostalgiasta. Varsinainen riemu repesi kuitenkin museon yläkerrassa, jossa oli näytteillä muun muassa Askon huonekalutehtaan tuotantoa. Hiljattain Lahdessa tehty pyörähdys tuotti elämyksiä etenkin Visuaalisten taiteiden museo Malvassa
WEDNESDAY KESKIVIIKKO 21.6. 75. OHJELMA FESTIVAL L I N E U P JUONTAJINA ANNOUNCERS LAURA VÄHÄHYYPPÄ HANNA-MARI KARHINEN ENNAKKOLIPUT 4PV / 69€ T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N LAUANTAI 24.6. THURSDAY TORSTAI 22.6. SATURDAY FRIDAY PERJANTAI 23.6
. . .. .. . TUSKA.F @TUSKAFEST VAL TUSKA.F @TUSKAFEST VAL AL L RG HT S RE SE RV E | KA KK OK EU ET MU UT OK S N ÄT ET ÄÄ N OSTA L UT NYT! OSTA L UT NYT! A.A. . . .. . . . 09 09€€ 1 V 1 V V AREA 51 V AREA 51 L UT L UT . 09 09€€ V V V AREA 51 V AREA 51 L UT L UT . 9 9€€ SOL OUT SOL OUT SOL OUT SOL OUT LOW T CKET ALERT LOW T CKET ALERT 5/ 20 23 12,90 € (sis.alv) BEFORE THE DAWN • SHIRLEY COLLINS KALMAH • LORDI • BESS KISSA | DAVE LOMBARDO | HEARTHILL | PAPERI T JATKAA MATKAA NYT KAKSIN PARHAAT TÄRPIT FESTARIKESÄN STARTTIIN ILMOITUS DEPECHE MODE S O U N D I 5 / 2 2 3 So un dI 11 So un dI 11 D E P E C H E M O D E. . . 169 169€€ V L UT V L UT . .. . 1 9 1 9€€ SU 1 V L UT SU 1 V L UT . . 1 9 1 9€€ V L UT V L UT . . . . . . . .. . .. . W LL AMS | FORESEEN | SMACK OUN | S LVER ULLET | VERM L A | GALVAN ZER | SOLOTHUS | ...AN OCEANS | REAMTALE | RT M SER A ULT MA | SE ULCHRAL CURSE | O MALMSTRÖM | ASHEN TOM | NAKKEKNÆKKER | VANS AN | KOUTA | KÚRU | NERVE REAK ANGLES MORT S | SLASH THE SM LE | RRAT ONAL CAUSE E 1 V L UT E 1 V L UT . . 1 9 1 9€€ LA 1 V L UT LA 1 V L UT . .