HEINÄKUU–ELOKUU 6–7 2013 SoundI KESÄN KEIKKAVIERAAT Muse, Blur, Eric Burdon, Down, Editors, Bonnie Raitt, Shining, Sigur Rós SIELUN VELJET Yksinoikeudella! Villin bändin hurja alku ROCK-SUOMEN KAUPUNGIT OSA 1 Esittelyssä Helsinki, Turku, Oulu, Joensuu ja Kuopio OTTO DONNER Legendaarinen musiikkivaikuttaja pitkässä haastattelussa EI KOKOLIHAA SOITTAJILLE! Keikkaruokailun hyvät ja huonot reseptit Jouni Hynynen 3Bergman 11 Teemu (sis.alv) LEVYÄ! A T S A R A P 0 10 6,20 € KAIKKIEN AIKOJEN
Väri: Black Metallic. Väri: Copper Sparkle. DLX Deluxe Music Shops Oy on Suomen johtava soitin- ja musiikkilaitteiden erikoisliike. 5 W tai 1 W (kytkimellä) 2 kanavaa (clean & overdrive) Jousikaiku 12" Celestion Vintage 30 kaiutinelementti 3-alueinen EQ Enhancer Mid shift-toiminto Bassokorostus Ground Lift DLX Deluxe Music Helsinki, Hermannin Rantatie 10, 00580 HELSINKI Puh. 699,- 1655,- NATAL US FUSIONX PLUS SPECIAL MAPLE SERIES 6-osainen shell-pack: sisältää: 22” x 16” bassorumpu, 16” x 14” ja 14” x 12” lattiatomit, 12” x 7” ja 10” x 6 ½” tomit ja 14” x 5 ½” virveli. Verkkokauppa: www.dlxmusic.fi f www.facebook.com/dlxmusic 1595,- NATAL FUSION 22 PLUS BIRCH SERIES 6-osainen shell-pack: 22" x 18" bassorumpu, 10" x 8" ja 12" x 9" tomit, 14" x 14" ja 16" x 16" lattiatomit ja 14" x 5 ½" virveli. 129,- 769,- MARSHALL SL-5C SLASH COMBO EDEN WTDI DIRECT BOX/ PREAMP EDEN EGRW1264 HEAD/ E112 CAB BUNDLE • • • • • • • • • WTX264-nuppi • 260W, 4 ohm • Parametrinen EQ • Bass boost-toiminto • Efektilenkki Putkicombo täynnä Slashin persoonallista soundia. 0207 282250 • info@dlxmusic.fi Aukioloajat: Ma–Pe 10–18 • La 10–15 E112-kaappi • Tehonkesto: 300W, 4 ohm • 1 x 12" kaiutin TUTUSTU verkkokauppaAN: www.dlxmusic.fi
www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Sielun Veljet 52 92 Teemu Bergman & Jouni Hynynen kuva: Mikko Meriläinen Keikkaruokailun reseptit 26 kuva: Timo Isoaho 22 Maailman parhaat levyt Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Lehtitilaukset: 0800-963 63 (24h/vrk) Palvelussa tarvittava tilausnumero löytyy takakannen osoitetiedoista. 09-5627 7110 gsm 0400-730 453 Trafiikkisuunnittelija Jatta Waarala Avustajat Asko Alanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Karoliina Kantola, Asko Kauppinen, Eero Kettunen, Esa Koivio, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kai Latvalehto, Kaisla Alexander Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarmo Vähähaka, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen Toimituksen postiosoite Soundi, Box 312 33101 Tampere Puhelin (09) 759 61 (vaihde) Internet www.soundi.fi Kustantaja A-lehdet Oy Julkaisujohtaja Eve Vaasmaa Markkinointi Brand Manager Markkinointisuunnittelija Johanna Mikkonen Katja Bruun Arviot Bazook Kalmah Shining Xysma 80 82 86 Keikat Minun tähteni: Blur Tarkkailuluokka Color Dolor Kuudes Silmä 88 90 92 Sigur Rós Esa Pulliainen Keikkaruokailun hyvät ja huonot reseptit Vastaava päätoimittaja 98 99 Phil Anselmo Eric Burdon Teemu Bergman ja Jouni Hynynen Viimeinen sana Ornette Birks Makkonen kuva: Juhani Kansi kuva: Juha Metso w w w. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. f i Käyntiosoite Postiosoite Sähköposti Puhelin Risto Rytin tie 33, Helsinki A-lehdet Oy, 00081 A-lehdet etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi (09) 759 61 (vaihde) Asiakaspalvelu: (09) 759 6614 (ma–pe klo 8–16.30) Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. lakko tai tuotannolliset häiriöt). vuosikerta 4 SOUNDI. 6 7 8 9 10 12 14 16 22 26 38 40 6–7/2013 Juho Juntusen outo maailma Pääkirjoitus & Suorat sanat Uutiset Festarikalenteri 2013 Oma lista: Olavi Uusivirta Hai & Lou E-liike Soundi-haastattelu: Henrik Otto Donner Sielun Veljet Maailman parhaat levyt Five Finger Death Punch Rock-Suomen kesäkaupungit Haloo Helsinki! Michael Monroe Jukka Takalo Suonna Kononen Marco Hietala 47 50 52 kuva: Mikko Meriläinen SISÄLTÖ 58 76 Timo Kanerva Päätoimittaja Mikko Meriläinen Toimituspäällikkö Tero Alanko Erikoistoimittaja Juho Juntunen Toimittaja Petri Silas Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Ilmoitusmyynti Veikko Virtanen Puh. s o u n d i . Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 39
vaganza.fi 12.-14.7.2013 • Joensuu • www.ilosaarirock.fi LAUANTAI 13.7. LIPUT 55 € SUNNUNTAI 14.7. LIPUT 55 € (UK) (ISL) (UK) (USA) (SWE) (SWE) (USA) PELICAN (USA) • LISS I E (USA) JÄTKÄJÄTKÄT • STEL L A EL ÄKELÄISE T • MOK OM A JAAK K O L AIT INEN & VÄÄRÄ RAHA • LOS T SOC IE TY E E V IL S TÖÖ, KOKS U KOO & DJ KR I D LOK K SQUA R EP US HER (UK) TA R R US R I L EY (JAM/USA) • PMMP SA M UL I P UTR O • W I NTERSU N J U K K A P OI K A & SOU ND E XP LOSI ON BAN D E T E R N AL TEARS OF S ORROW • AINO VE NNA R AAP P A NA & SOU ND E XP LOSION B AN D • FIN N TRO LL N ICO L E W ILLIS & THE S OU L INVES TI G AT OR S HE XVE SSEL • R U G E R H AU E R • F R E E R AP REN TO SHO W HAAMU • P EARLY G ATES • S ATEL LITE ST OR IE S P ERTTI KU RIKAN NIM I P ÄI VÄT MINÄ JA VIL LE AHONEN • L OO ST K OOS SULO PERJANTAI 12.7. LIPUT 25 € J . LIPUT 10 € X YSMA • AN AL THU N D ER • V O I MA RYHMÄ MU R MAN SK • MA A ILMAN LO PPU • FAMI NE Y E A R K U U D ES SILMÄ • N I G HT LI V ES Kaikki lipputyypit (10-85 euroa) myynnissä Tiketissä. K AR J A L A I NEN • I SM O A LAN K O 22- P IS TEP I R K K O W I TH S UP E R H O RN S M AR I SK A & P AH A T S UDET • L A URA N ÄRH I ANT E R O LI ND G R E N • D OM OVOYD • RYTM IHÄIRIÖ LAINE E N K A SP ER I & P ALA VA K A U P UN KI • E LÄIN T H E SCE NE S • D IST R E SS OF R U IN TÖMINÄ PERJANTAI 12.7
JUNTUSEN OUTO MAAILMA 6 SOUNDI
Tai jos sitä oli, niin sitä oli hyvin vähän. Nolataan itsemme ennen kuin koitetaan kimaltaa. Ensimmäisessä osassa mukana ovat Helsinki, Turku, Oulu, Joensuu ja Kuopio. Tullaan tilanteeseen, jossa punkkarin väsynyt esiintyminen televisiossa näyttäytyy järkyttävänä. Elokuussa ovat sitten vuorossa uudet kaupungit ja niitä esittelevät muusikot. Kannattaa myös muistaa, että vaikka toimitus sijaitsee Tampereen Keskustorilla, asuvat kirjoittajat eri puolilla Suomea ja kustantaja toimii Helsingin Kulosaaressa. Ja hienoltahan se kuulostaa. ”Valmiin paketin” rakentaminen houkuttaa. Kotimaan kiertueet eivät aina ole gourmet-juhlaa, mutta niin kuin Jonsu kommentoi: ”Jos on tarpeeksi kova nälkä, niin ruoka maistuu hyvältä.” Lehden kookkain kartoitus on kuitenkin Maailman parhaat levyt. Tässä numerossa kuljemme kahden ison artikkelin voimalla läpi Suomen: Juho Juntunen on kirjoittanut kaksiosaisen jutun maamme musiikkikaupungeista. Se on hyvä saavutus – näin pienelle kansalle! Timo Kanerva Vastaava päätoimittaja Teppo Vapaus NOLATAAN ITSEMME 2010 -luvun rocknuorisoa määrittävät jo nuorella iällä saavutettu soittotaito ja tekninen pätevyys, kyky bisnesajatteluun ja kokonaisvaltainen DIYestetiikan hallinta. Sataa kaikkien aikojen albumia valitsemaan (ja lopulliseen juttuun myös esittelemään) suostuivat maamme merkittävimmät rocktoimittajat. C’mon! Voitaisko olla kömpelöitä vähän suoremmin ja rehellisemmin. Ja sehän kuuluu: tamperelainen rocklehti. Kävi niin kummalla tavalla, että tämä entinen tango- ja humppakansa innostui kotimaisesta rockista, ja bändejä alkoi suorastaan tulvia maan joka kolkasta: Ylöjärveltä Alavudelle, Hämeenlinnasta Vaasaan, Oulusta Pelkosenniemelle, Joensuusta Jyväskylään… Suomalaisena rocklehtenä on Soundi aina halunnut antaa tukensa kotimaiselle rockille aivan riippumatta siitä, missä päin tätä laajaa maata yhtyeet syntyvät, elävät ja treenaavat. SUORAT SANAT PÄÄKIRJOITUS Yli peltojen, vetten ja tunturien aina Hangosta Petsamoon M inä muistan hyvin sen ajan, kun suomalaista rockia ei ollut olemassa. Seitsemän suomalaista klassikkolevytystä selvisi sadan joukkoon. Perustelemattoman itsevarma jeesjeesmentaliteetti ilmenee myös nuorten bändien tavassa myydä itseään promopakettiensa saatekirjeissä – jokainen räjäyttää pankin ennennäkemättömällä energialla, kaikki ovat saavuttaneet vankan kulttisuosion ulkomailla ja useimpien uusin hengentuote on jollain käsittämättömällä tavalla suunnilleen ensimmäinen laatuaan maailmassa. Siinä muusikot kertovat kotikaupunkiensa parhaista puolista. Siten syntyy artisteja. Näitä paketteja on rakenneltu poppibisneksen syntypäivästä lähtien, mutta uskallan väittää, että kokonaista uutta rocksukupolveamme leimaa miellyttämishalu – mieluummin kuulutaan porukkaan kuin erotutaan siitä. Timo Isoaho puolestaan tekee elämysmatkan artistien ravintoympyrän ytimeen. Onko se kiinnostavaa. Me olemme olleet kiinnostuneita kaikesta tässä maassa tehdystä musiikista, emmekä me ole milloinkaan asettuneet sen paremmin minkään maa- tai nurkkakunnan kuin yksittäisen musiikkisuuntauksenkaan lipunkantajaksi. Eihän se tamperelaisuus millään tavalla määritä lehden sisältöä. Unohdetaan ”pakettimme” ja mennään esiintymään epämukaviin tilanteisiin, epätodennäköisiin paikkoihin ja väärille ihmisille. Mutta vähin erin asenteet muuttuivat. Fiksua porukkaa. Niin vähän että sitä piti tarkastella kuin harvinaista kasvia – varoen ja hellien, ettei se kavahtaisi kovia otteita ja kuihtuisi kokonaan pois. Soundi on aina halunnut olla koko Suomen rocklehti. Oudoksi tämän tamperelaisuuden korostamisen tekee sekin, että eihän Apua taideta koskaan mediassa määritellä helsinkiläiseksi aikakauslehdeksi tai Me Naisia helsinkiläiseksi naistenlehdeksi tai Avotakkaa helsinkiläiseksi sisustuslehdeksi tai Parnassoa helsinkiläiseksi kirjallisuuslehdeksi. Aikamme nuori suomalainen rokkari – evoloitunut versio muutaman vuosikymmenen takaisesta kömpelöstä ja epävarmasta kaukoröyhkästä – on artisti- ja bänditoiminnan kollektiivisen kehityksen vääjäämätön lopputulos. Se on kuitenkin minua aina aavistuksen verran ihmetyttänyt, että kun Soundi mediassa mainitaan, pitää siihen aina liittää se yksi ja sama epiteetti. Useat parikymppiset rokkarimme ovatkin intensiivisesti intohimoaan toteuttavia uuden ajan renessanssijäbiä ja -mimmejä. Samuhabereita sikiää, ja rock’n’rollin puolestapuhujat erottuvat yhä vähemmän poliitikoista. Karisma kasvaa epävarmuudesta, joka asetetaan paljaana ihmisten eteen. Nykynuoret tietävät, millä vehkeillä missäkin genressä pitää vetää, mitkä kuteet näyttävät hyviltä kuvissa, miten nettisivut koodataan vastaamaan rockbisneksen standardeja ja miten levy julkaistaan omin voimin ihmisten ilmoille. Silloin, kun me aikoinaan aloimme suunnitella suomalaisen rocklehden perustamista, tehtiin tässä maassa rockia oikeastaan vain pääkaupunkiseudulla, eikä maaseudun bändeillä ollut mitään asiaa levyttämään. SOUNDI 7. Tällä kertaa halusimme, että suomalaista rockia kohdeltaisiin tasa-arvoisesti ulkomaisten levyjen joukossa. Nuoret yhtyeet tuntuvat yhä hanakammin pyrkivän täydellisen muodon löytämiseen jo ensialbumeillaan. Tyypit osaa vaikka mitä
Mikä ihmeen SLK. – Tämän levyn tekeminen on ollut iso juttu. MUISTATTEHAN toki 90-luvun teinipopbändi Hansonin. Albumin varsinainen työnimi taas on SLK – nettisalapoliisit, käykää toimeen! Stam1na toteuttaa kuudennen studioalbuminsa hämeenlinnalaistuottaja Janne Saksan (Turisas, Mokoma, Rotten Sound) kanssa. Edellinen Sähköhäiriöön!-albumi ilmestyi neljä vuotta sitten. Maatalon isännät saattavat tulla kyselemään esimerkiksi karanneiden lehmiensä perään, lisää kitaristi Pekka ”Pexi” Olkkonen. UUTISET TUOTTAJA ja Chic-kitaristi Nile Rodgers, jonka Daft Punk nosti isoon rooliin uutuudellaan, on muistellut yhteistyötään Madonnan kanssa Like A Virgin -albumilla. Entä miltä tekstimaailma näyttää. – Hahmottelimme edellisen levymme Nocebon materiaalin täällä. Siitä muodostuu tulevan albumi selkäranka. Teksti: Mikko Meriläinen. Madonna oli kysynyt kitaristilta ihmeissään, että ”miksi et halua panna minua?” BASISTI John Paul Jones torpedoi ainakin omalta osaltaan huhut Led Zeppelinin mahdollisesta kiertueesta kertomalla, että aikoo keskittyä koko ensi vuoden August Strindbergin Aave sonaatti-näytelmään pohjautuvan oopperan säveltämiseen. Pojista on kasvanut aikuisia miehiä ja oheistuotteetkin ovat sen mukaisia. Hän kertoo opiskelleensa viime vuosina tekoälyyn ja tulevaisuuden- yksinäisyyteen sovittamaan lauluosuuksia ja hiomaan tekstejä. Ja kuten asiaan kuuluu, on syksylle luvassa myös levynjulkaisukeikkoja. Fanien iloksi nimen takaa paljastui itse Metallica, joka esitti Kill Em All -debyytin kokonaisuudessaan. Risto-yhtyeen rumpalina soittaa tätä nykyä aiemminkin bändissä viihtynyt Ville Leinonen. Nyt haluankin saada sen pois häiritsemästä omasta päästä teidän päitä häiritsemään. No, ainakin lemiläiset lepakot näyttävät tykkäävän ja yksi kyykäärmekin tuli talon vierelle kuuntelemaan. – Sahaamista ja kaahausta. – Suunnilleen kaikista biiseistä löytyy blackmetal-vaikutteisia riffejä. kuva: Mikko Meriläinen HARVA BÄNDILOGO on yhtä tunnettu kuin Ramonesin pesäpallomailaa pitelevää kotkaa esittävä vaakuna. METALLICAN järjestämälle Orionfestarille oli buukattu tuntematon Dehaan-yhtye. Ei jäädä enää kuhnimaan, Risto Ylihärsilä lupaa. Ratkaisu osoittautui toimivaksi, sillä tässä paikassa keskittyminen on omaa luokkaansa, laulajakitaristi Antti ”Hyrde” Hyyrynen aloittaa. Millaista materiaalia ensi vuoden alkupuolella ilmestyvä Stam1naalbumi tulee sisältämään. Bändi on lanseerannut oman oluen, jonka nimi mukailee yhtyeen suurinta hittiä: Mmmmhops! 8 SOUNDI Stam1na veistää uutta albumia K esäkuun alkupuolen hellepäivä alkaa kääntyä kohti iltaa, mutta Taipaleen kylällä sijaitsevaan Lemin Riistamiehet ry:n päämajaan kahden vuoden tauon jälkeen palanneet Stam1nan muusikot eivät vilkuile kellojaan edes vahingossa. En kuitenkaan halua liikaa puhua levystä, koska minua kiinnostaa kovasti se, miten levy otetaan vastaan puhtaalta pöydältä. – Myös varsinainen treenikämppämme on lähellä, mutta sielläkin törmää häiriöihin. – Mutta varhaisissa sanoituksissa on liihotellut esimerkiksi kummituksia ja sen vuoksi tämän kesäsession nimeksi tulikin Ghosts Of The Past 2013. Kiva ylläri. Kunhan saamme tulevan albumin demon taltioitua niin vetäydyn Ristolta scifahtava albumi syksyllä Pitkään sitä on suunniteltu ja hiottu, mutta nyt näyttää lupaavasti siltä, että Riston neljäs pitkäsoitto ilmestyy syksyllä. Teksti: Timo Isoaho tutkimukseen liittyviä asioita. Eikä mitään motorisoitua sahaamista vaan vanhaa kunnon oikean ranteen eeppistä nylkytystä. – Meidän pitkäsoitosta on tulossa ainakin osittain sci-fi, siis scifahtava, ja single on pieni pätkä sitä tarinaa. – Sanoitukset ovat vielä raakilevaiheessa. Mainion Fake Music -puolituntisen voi ladata ilmaiseksi yhtyeen kotisivuilta. Kyllä vain, luvassa on melkoisen ankaraa rankaisua, Hyyrynen huomauttaa. Festivaalikeikkojen ohjelmistoa haltuun ottavalla yhtyeellä on nimittäin toinenkin tehtävä: yhdentoista tuoreen kappaleen treenaaminen demotuskuntoon. – Ehdottomasti tulee syksyn aikana, lokakuussa viimeistään. Ensimmäinen single Tiedän, mil lainen on ihminen on jo viimeistelyä vaille valmis ja putkahtaa nettiin kesän kuluessa. – Nauhoitamme joko Jannen omalla Sound Supreme -pajalla, Hollolan Petraxilla tai Lappeenrannan Astialla, sanoo Hyyrynen. – Stam1na etsii mielellään tuoreita kulmia ja uusi tuottajatuttavuus on tässä suhteessa erinomainen asia, Olkkonen päättää. TEHDAS-nimisen tukikohtansa uumenissa lymyävä Rubik on julkaissut pitkästä aikaa uutta musiikkia. Pidetään siis neljän iskun mittainen hiljainen hetki sen suunnittelijan, kesäkuun alussa 65-vuotiaana kuolleen Arturo Vegan muistolle. Siihen se sitten myös kuoli – johtuikohan se meidän uuden materiaalin myrkyllisyyden asteesta, pohtii Olkkonen. Sanoitustyö vaatii täydellisen oman rauhan, Hyyrynen nyökkää. kuva: Timo Isoaho Tähden välit – Sanoisin, että se on osastoa elektroninen shamanismi, johon on sekoitettu gospelia, Risto kuvailee
Imatra Johnny Winter, Corey Harris & The Rasta Blues Experience, Dalindeo TAMMERKOSKEN SILLALLA 28.6.–6.7. Helsinki Soilwork, Amon Amarth, Children Of Bodom Kari Peitsamo, The Valkyrians, Marjo Leinonen Jonne Aaron, Sonata Arctica, Samantha Fox Dingo, Samae Koskisen Korvalääke, Honey B & The T-Bones Tiësto, Knife Party, Hardwell Nick Cave & The Bad Seeds, Kraftwerk, The Knife LOHJAN RANTAJAMIT 11.–13.7. Rovaniemi OLUSET RUISROCK 26.–29.6. Valkeakoski Hero Dishonest, First Blood, Anal Thunder Ismo Alanko, Jesse Kaikuranta, Disco Ensemble 16.8.–1.9. Jämsä Big Boi, Adam Tensta, Elastinen TWIN CITY 17.–20.7. Raahe Brädi, Kuningasidea, Kemmuru HELSINKI CLASSIC 5.8. Tornio Jukka Poika, Irina, Paula Koivuniemi SOTKAMON SYKE 19.–20.7. Lahti Michael Monroe, PMMP, Captain Jack 19.–20.7. Juva Apulanta, Yö, Klamydia TUSKA OPEN AIR 28.–30.6. Jyväskylä Laura Närhi, Jätkäjätkät, Elonkerjuu LAPIN KULLAN KIMALLUS 11.–14.7. Kaustinen Casey Driessen, Orkestar Bordurka, Helsinki-Cotonou Ensemble ROTUAARI PIKNIK 10.–13.7. Kouvola 23.–27.7. Jämsä George Thorogood & Destroyers, Robert Randolph & Family Band, Q-Stone Drumatik, Ocelot, Trancedriver KALOTTJAZZ & BLUES 27.–30.6. Äänekoski 2.–3.8. Helsinki Neil Young & Crazy Horse, J. Kiiminki Samae Koskinen, 22-Pistepirkko, Eva & Manu BLOCKFEST 23.–24.8. Mikkeli HAAPAVESI FOLK kuva: Mikko Meriläinen ÄMYROCK 20.–22.6. Lempäälä WANAJA FESTIVAL Coke Bust, Agrotoxico, Diskelmä HELSINGIN JUHLAVIIKOT 2.-4.8. Uusikaupunki VAUHTIAJOT 27.7. Lappeenranta 24.–28.7. Turku RAKUUNAROCK MEIDÄN FESTIVAALI 28.7.–3.8. Karkkila 26.–28.7. Seinäjoki 9.–10.8. Oulu Katatonia, HIM, The Shining (Nor) TUHDIMMAT TAHDIT 26.–27.7. Helsinki DBTL HÄMYVESTARIT 2.–3.8. Rovaniemi KALAJOEN JUHANNUS 20.–22.6. Järvenpää 5.–7.7. Oulu Ismo Alanko, J. Pori Amadou & Mariam, Cody Chesnutt, Eric Burdon & The Animals KIRMOT 15.–21.7. Hämeenlinna 10.–14.7. Mikkeli Don Johnson Big Band, Mariska & Pahat Sudet, Cheek 19.–20.7. Oulu Popeda, Apulanta, Kolmas Nainen Slayer, Voi Vod, D.R.I. Tampere 2.–3.8. Jalasjärvi LPRHC FESTIVAL Nicole, Mamba, Pertti Kurikan Nimipäivät 25.–28.7. KARMAROCK 9.–10.8. Hyvinkää 19.–20.7. Lieto 17.8. Tampere Cheek, Fat Joe, Brädi 24.–28.6. Air Kemi Notkea Rotta, Puppa J, Kaucas Circle, Astro Can Caravan, Death Hawks Amaranthe, Kotiteollisuus, Sonata Arctica 9.–11.8. Tampere Wu-Tang Clan, Mac Miller, Eevil Stöö & DJ Kridlokk LUTAKKO LIEKEISSÄ 31.8. Rääkkylä Green Day, Rammstein, Queens Of The Stone Age Maria Kalaniemi & Eero Grundström, Suvi Teräsniska, Värttinä PUISTOBLUES EXISTENCE FESTIVAL 26.–30.6. Raahe Goran Kajfes, Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, Mopo QSTOCK 26.–27.7. Iisalmi 12.–13.7. White, Irina & Laura Närhi KOTKAN MERIPÄIVÄT Eppu Normaali, Mikael Konttinen & Emma Salokoski, Iiro Rantala 17.–21.7. Kuopio Timo Rautiainen & Neljäs Sektori, Mokoma, Turmion Kätilöt Ginger Baker Jazz Confusion, Billy Cobham Band, Dr. Hämeenlinna Disco Ensemble, Aino Venna, Latebird’s All Stars SOUNDI 9. Jurmo HUMMERIPOIKA ROCK 26.–28.7. Kotka AUKUSTI Yoko Ono & Thurston Moore, Matthew E. Kalajoki Popeda, 2Unlimited, PMMP 4.–6.7. 19.–20.7. Turku Pet Shop Boys, HIM, Biffy Clyro KIHAUS FOLK MUSIC FESTIVAL ROCK THE BEACH 5.–6.7. Harjavalta JALOMETALLI SIMEROCK Jonne Aaron, Dingo, Cheek Ismo Alanko, Maj Karma, Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset 9.–10.8. Numminen, Iiro Rantala String Trio, Jukka Perko Avara 5.7. Lohja HIMOSFESTIVAL J. Saarijärvi PIPEFEST 25.–27.7. Joensuu Motörhead, Nightwish, Xysma PORI JAZZ 13.–21.7. Helsinki 1.–3.8. Helsinki PORISPERE LAPPEENRANNAN YÖT 12.–13.7. Lahti 5.–7.7. Ristijärvi KEITELEJAZZ ROCKCOCK Piirpauke, Viktor Klimenko, Annika Mylläri 12.–13.7. Kokkola Amorphis, Kotiteollisuus, CMX M.A. Helsinki SUOMIPOP FESTIVAALI Spiritual Front, Cryo, Dark Side Cowboys Ismo Alanko, Neljä Ruusua, Captain Jack Väsen, Casey Driessen, Johanna Kurkela Discoteca Yugostyle, Burning Hearts, Film Death 4.–7.7. Helsinki 7.–11.8. Jämsä Apulanta, Disco Ensemble, Jukka Poika & Sound Explosion Band SIERAVUOREN JUHANNUS 20.–22.6. Ylöjärvi FACES Maarten Oega, Fowzy Al-Aiedy Trio, Marjo Leinonen & White Trash RAAHEN RANTAJATSIT Husky Rescue, Raappana, Eläkeläiset Suicidal Tendencies, Municipal Waste, Disco Ensemble Suvi Teräsniska, Pandora, Dingo TAMMERFEST 25.–27.7. Hyvinkää Skinny Molly, Crossfyre, Los Bastardos Finlandeses KAUSTINEN FOLK MUSIC FESTIVAL 6.–14.7. Oulu 28.6.–29.6. Rauma Heritage Blues Orchestra, Vidar Busk & His True Believers, The Nothern Governors PIONEERIFESTIVAALI HUSTLE HKI LAWATANSSIT OPEN AIR VEISUUVESTIVAALI 12.–13.7. Nokia Stratovarius, Amorphis, Purtenance PUNTALAROCK Venom, Candlemass, Kill 26.–27.7. Mikkeli Pelle Miljoona United, Häiriköt, Sanktio KARJUROCK 19.–20.7. Tapahtumien yhteydessä luetellut artistit ovat vain osa ohjelmaa. Raasepori 25.–28.7. Helsinki Dillinger Escape Plan, Ihsahn, Testament TURKU ACOUSTIC 28.–29.6. Pori 2.–4.8. Kauhajoki HARJU AITOON KIRKASTUSJUHLAT SOUTHERN ROCK & BBQ FEST 6.7. Sotkamo Nightwish, Amorphis, Kotiteollisuus HAMMER OPEN AIR 19.–20.7. Karjalainen, Viikate LAHDEN YÖT 10.–13.7. Karjalainen, Yö, Haloo Helsinki 20.–22.6. Haapavesi ISLAND IN THE SUN Tuomari Nurmio, Bablo & Esa Eloranta Duo, Turo’s Hevi Gee 21.–22.6. Pälkäne JUVA ROKKAA Apulanta, Anssi Kela, Freud, Marx, Engels & Jung 28.6.–29.6. Eura PMMP, Stig, Petri Nygård VALTTERI FESTIVAL 20.–22.6. Tampere Skindred, Red Snapper, Antero Lindgren VISULAHDEN JUHANNUS JOUTSAN JOUTOPÄIVÄT 4.–6.7. Puumala System Of A Down, Devin Townsend Project, Frank Turner & The Sleeping Souls RAUMA BLUES Action Bronson, Danny Brown, No Smoking Team Jare & VilleGalle, CMX, Poets Of The Fall 9.–11.8. Karjalainen, Latebird’s All Stars YLIS’FESTARIT Vesterinen Yhtyeineen, Kotiteollisuus, Suvi Teräsniska KOITELI ELÄÄ 17.8. Turku Reckless Love, Martti Servo & Napander, Appendix IMATRA BIG BAND FESTIVAL 28.6.–4.7. Turku Neljä Ruusua, Apulanta, Klamydia Sleepy Sleepers, Jari Sillanpää, Mokoma ILOSAARIROCK TYÖVÄEN MUSIIKKI TAPAHTUMA 13.–14.7. Muutokset mahdollisia. Lappeenranta AURAFEST JURASSIC ROCK SILTAKEMMAKAT Popeda, Erin, Kaija Koo 19.–20.7. Lappeenranta WEEKEND FESTIVAL SULATTO 3.8. Tuusula Elastinen & Timo Pieni Huijaus, Lord EST, Raappana Kotiteollisuus, Mokoma, Stam1na Matti Johannes Koivu, Pekka Kuusisto, Marzi Nyman 9.–11.8. Joutsa Neljä Ruusua, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani, Topi & Twang LUMOUS GOTHIC FESTIVAL SUMMER UP 5.–6.7. Rautalampi ILMIÖ! 20.7.Turku SATAMA OPEN AIR 1.–3.8. Hämeenkyrö David Guetta, Armin Van Buuren, Tinie Tempah Eppu Normaali, Petri Nygård, Uniklubi 16.–18.8. Feelgood Helloween, U.D.O, Von Hertzen Brothers 16.–17.8. Tampere Anna Puu, Kolmas Nainen, Samuli Putro 11.–13.7. SOUNDIN FESTARIKALENTERI 2013 NUMMIROCK TORIN RYTMIT SUNSET BEACH PARTY SUMMER SOUND FLOW 29.6. Tornio KOKKOLA MANIFEST 5.–6.7. Jyväskylä Xysma, Rytmihäiriö, Lost Society Yllä valikoima kesä–elokuun festivaaleja. Karkkila BÄTTRE FOLK FESTIVAL Petri Nygård, Olavi Uusivirta, Francine Risto, Matti Johannes Koivu, Joose Keskitalo 6.–8.7
Se tuntui maailman parhaalta popkappaleelta silloin ja aika hyvä se on nytkin.. Vastaavaan pystyivät Nick Cave & The Bad Seeds Roskildessa tai Patti Smith New Yorkin Bowery Ballroomissa. – Kokoonpanovaihdoksen tuoma muutos oli isompi kuin osasin kuvitella, Olavi tunnustaa. Silloin 1980-luvun Kotkassa rakas oli myös Beatlesien eka kasettina : Love Me Do, Baby It’s You, Please Please Me… Ensimmäiset neljä levyostostani tein 8-vuotiaana Karkkilasta käsin. – Hauskin sattumus oli kun hyräilin puistossa pienessä rommissa Nurmion Valo yössä -biisiä ja viereisellä penkillä alkoi tyyppi laulaa mukana. Ja mitä tästä oikeastaan voisikaan lausua. 8. MORRISSEY I Have Forgiven Jesus – Tällaisia sävellyksiä Morrissey ansaitsisi paljon enemmän. Tällaisena haluan muistaa 80-luvun – ja muistankin. – Varhaisimpia suosikkejani olivat kaikki biisit Kaj Chydeniuksen Kauneimmat rakkauslaulut -levyllä. OMA LISTA TEKSTI: ASKO ALANEN UUSIEN JA VANHOJEN RAITTIEN TIENRISTEYKSESSÄ OLAVi UUSiViRTA K ymmenen vuotta ensilevystä ja heinäkuussa täydet kolmekymppiä tauluun. Varsinainen levynteko alkaa heti alkusyksystä. 10. Kevyesti puhkikuunnelluin Love-levyni. – Sisäinen dynamiikka muuttui valtavasti, kun koskettimista luovuttiin kokonaan. Hyvä tekemisen meininki päällä siis. Totesin että se biisihän on pohjimmiltaan ihan Kuuba-kamaa, paikalliset bändit voisivat ottaa sen ohjelmistoonsa ja täydestä menisi. Kun vierailin Tommin luona ensi kerran, hän lait- toi Red-levyltä biisin soimaan ja sanoi että nyt ollaan kymmenen minuuttia hiljaa. 7. BOB DYLAN Like A Rolling Stone (”Judas”-live in Manchester ’66) – Kun yleisöstä on huudettu ”Judas” ja biisi lähtee käyntiin, tapahtuu se, mitä elävältä 4. Pyöreiden lukujen vuosi ei merkitse boheemielämään tykästyneelle Olavi Uusivirralle aikuistumista tai tasaantumista, vaan pikemminkin laulajan, lauluntekijän ja näyttelijän rinnakkain polveilevien sivuteiden kohtaamista jälleen uudessa risteyksessä. Tehkää perässä. Tiukan trion kanssa tehdyn onnistuneen kevätrundin jälkeen Olavi raportoi uusia ajatuksia ja vaikutteitaan suoraan Kuubasta. ALAN PARSONS PROJECT Eye In The Sky – Yhdistyy minulla johonkin hyvin nuorelle ihmiselle tapah- tuneeseen onnettomuuteen, jonka jälkeen on kuitenkin elettävä. – Loppuvaiheilla meillä oli jo neljä kokonaan uutta biisiä ohjelmistossa. Kevään keikoista jäi todella hyvä fiilis, bändi toimi kuin kuubalaisen yöbussin vessa. KING CRIMSON Starless – Tommi Liimatalle kuuluu kiitos johdatuksesta Crimsonin maailmaan. Täällä Kuubassa tulee tietysti heti se fiilis, että bändissä pitäisi toki olla vähintään viisi lyömäsoittajaa. kuviani, vaikka tämä mystinen hopeinen diskomies on jättänyt lähtemättömimmän jäljen Stansvikin juhannustulilla Jiri-serkun Landoloita rämpyttäessä. JUICE JA MIKKO Juice ja Mikko – Sain kummitädiltä lahjaksi c-kasettina viisivuotiaana. 3. Santiago de Cubassa otinkin congatunteja paikalliselta perkussiomaikalta. HERBIE HANCOCK Maiden Voyage – Tutkintobiisini rumpujen 3/3:ssa. PET SHOP BOYS Being Boring – Ystäväni Vesa Aleksi laittoi tämän soimaan, kun olimme juovuksissa eräässä Hakaniemen yksiössä vuonna 1999. 11. En oikeastaan nauti biisin kuuntelemisesta läheskään niin paljon kuin sen soittamisesta. Eheä kokonaisuus kestää lukuisia kuunteluja. Tämä voisi olla varhaista Scott Walkeria. 2. Musiikillisen välitilinpäätöksen, 27 suosikkia -tuplan, jälkeen sävellysten ja bändisoiton pakka on sekoitettu uusiksi. – Ensimmäinen suuren jäljen jättänyt keikka oli Ismo Alanko Mustikkamaan juhannuksessa 1995, Taitelijaelämää-levyn aikaan. J. 5. 6. KARJALAINEN koko tuotanto – Joskus uskottelin itselleni, että Dylan ja Morrissey olisivat erityisen merkittäviä esi10 SOUNDI musiikilta aina salaisesti odotetaan – että esiintyjä muuttuu noidaksi. Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa levytetty versio tuo tekstiin vielä täysin uuden ulottuvuuden 9. Vielä soitantaakin enemmän nautin siitä lähes lapsenomaisesta innostuksesta, joka Jukan ja bändiläisten kasvoilta näiden kaikkien vuosien jälkeen loisti. DAVE LINHOLM Uusi ja vanha romanssi Viime kesän auto-soundtrack Sodankylän filmifestareille reissatessa. Viitasaarella äänitettiin hetken mielijohteesta kappale, joka oli syntynyt edellisenä päivänä. Karjalaisen kaksi kertaa livenä ja bändi täytti kyllä täysin lähes ylimaallisiksi kasvaneet odotukset. KAUKO RÖYHKÄ Etsijät – Biisi kuulostaa oudolla tavalla huonolta ja väärältä, mutta kun se on loppu, sitä on saatava lisää. Ehkä perustan kokonaan eri bändin sitä hommaa varten. Popparienkelistä löytyivät listan kanssa Green Dayn Dookie, Aerosmithin Big Ones, Bon Jovin Crossroads ja se ainoa, jota en ole myynyt pois: 22 Pistepirkon Rumble City La-La-Land. Yritetään. Nyt keväällä näin J. LEVYT 1. Homma liikahti askeleen primitiivisempään suuntaan, ja triomuoto on oikeastaan ihan oma taiteenlajinsa. Kukaan vain ei suostu soittamaan sitä ilman voitelurahoja. Muistan Kerttu-mummini itkeneen outoja ilon ja hämmennyksen kyyneleitä, kun lauloin mökkirannassa kovalla äänellä ”Älä ole kriittinen, ole implisiittinen, ole dynamiittinen, jytä kun on biittinen”. PEPE & PARADISE Niin vähän on aikaa – ”Aamu vei miehen vuorille / ilta toi vainajan”
BoBBY womack JoHN LegeNd oLLY mUrS rIckY-TIck BIg BaNd & JULkINeN SaNa Pe 19.7. To 18.7. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. Yhteistyössä: lippupalvelu.fi 28.3.2013 8.44 4 8 T H I N T e r N a T I o N a L P o r I J a Z Z F e S T I V a L 1 3 T H – 2 1 S T J U LY 2 0 1 3 P o r I J a Z Z . earTH, wINd & FIre erIc BUrdoN & THe aNImaLS mccoY TYNer LaTIN JaZZ aLLSTarS daVe doUgLaS qUINTeT LP48!: mIcHaeL kIwaNUka... oTaVa: THe FaBULoUS THUNderBIrdS... La 20.7. F I. LP48!: codY cHeSNUTT... oTaVa: J.karJaLaINeN... VeSa-maTTI LoIrI & loiri all stars amadoU & marIam SU 21.7. IIro raNTaLa SUPer TrIo eVa & maNU FeSTIVa aLILIPUT ToImITUSkU LUINe e N aLk . oTaVa: INcogNITo... 10 – 69 € . Näe rY Tm I m U S I I k I N Leg e N daT S e k ä N o U S e VaT TäH d e T! kIrJ U rINLUoTo are NaLL a: BoNNIe raITT STeVe wINwood roBerT craY BaNd PHroNeSIS LP48!: THe HeaVY... PORI JAZZ TARJOAA LAHJALEHTI OSOITTEESTA WWW.RYTMI.COM/ PORIJAZZ Rytmi_PJennakko_136x65mm.indd 1 10 000 ENSIMMÄISELLE PORI JAZZ -KONSERTTILIPUN OSTANEELLE LAHJAKSI VIRALLISEN RYTMIN PORI JAZZ -OHJELMALEHDEN, JOKA ILMESTYY 20.6. LAHJASI ARVO ON 7,80 EUROA
Ei voi olla totta! Olin ykkösenä! Se tuntui todella hyvältä”, kommentoi mies näillä sivuilla. Ja koska Minerva on juuri julkaissut opuksen suomeksi, voivat myös Mustainen kaukaiset meikäläiset sukulaiset (siis jokin Mustosten haara) nyt tutustua tuloksiin äidinkielellään. Naapurin rikkaan Gatsbyn loiston ja tuhon kuvaus on päälle liimatusti Nick Carrawayn kirjallisen kertojanäänen varassa, mikä toki rauhoittaa ylivilkkaan juhlinnan ja päihtyneen elämänrytmin pauhua. Alusta asti on selvää, että kevätloman suurenmoisin ja iloisin karma elää tyttöjen keskinäisissä puheissa ja naiiveissa uskomuksissa elämän muutoksesta ikiaurinkoiseen suuntaan. Bailukrapula iskee kylmästi, mutta elokuva ei malta jäädä darran valtaan, vaan virittää lomajuhlan jatkeeksi vielä hyvin ristiriitaiselta ja karikatyyriseltä tuntuvan gangsta- ja ammuskelujakson nilkkipelle Alienin seurassa. Into Darkness roikkuu vaivoin aikakoneen poimuharppauksen kyydissä, kun spacesavottaa ohjailee arkkinemesis Khanin nuoruudenpainos (Benedict Cumberbatch). ”Kultahatun” alkupuolisko onkin samanlaista elämysjuhlaa kuin Romeo + Julian ja Moulin Rougen modernisoinnit. Kolme pikkukaupungin villiä tyttöä ja heidän uskovainen bestiksensä päättää hankkiutua ahdistavasta ilmapiiristä vapautumaan nuorten massajuhlintaan Floridan rannoilla. Kuudentenatoista oli (Metallican James) Hetfield. Kakkosena oli John (Petrucci). Scott Fitzgeraldin kuvaus räikeän ”pauhaavasta 1920-luvusta” on viidennessä filmiversiossaan päätynyt hyperaktiivisen visualisoijan, joukkokoreografin ja musiikin periodivapaan luukuttajan Baz Luhrmannin kouriin. TEKSTI: PETRI SILAS Joel McIver: 100 kovinta metallikitaristia (Minerva, 2013). härmäläiset rokkifestarit). HH Joel McIverin sukunimi voisi hyvin olla McGyver, koska hän tuntuu keksivän nokkelia ratkaisuja paikoin vähistäkin aineista. Vai olisiko kaikki sittenkin karussa sellissä pelkissä biksuissa nuokkuneiden gimmojen laskuhumalaista unta. Pari eksoottista planeettaa ja San Franciscon murskajaiset ovat pakolliset irtiotot ohjaamon ja konehuoneen kamaridraamasta. Kun lomarahoituksen hankkiminen ajaa epätoivoisiin rikollisiin tekoihin, teennäistä ranta- THE GREAT GATSBY – KULTAHATTU F. Visio on niin sisäänpäin kääntynyt, että piinallisen verkkaisissa katseissa ei aisti mitään syvällistä. Tiesin, että minun täytyy olla jossain sijojen neljä ja yksi välillä. HHH 12 SOUNDI ilottelua varjostaa jäytävään melankoliaan helposti seisahtuva tunnelma. Silkkaa onttoutta päilyy velisurman lannistaman Julianin (Gosling) että kostajapoliisin yksitotisissa ilmeissä. Muuten teos ei suomalaisille juuri juhlan aihetta tarjoa: meiltä mukaan pääsivät vain Alexi Laiho (sijalla 21) ja Timo Tolkki (59). Huoleton heittäytyminen seikkailuun johtaa tekemisiin rankemman päihdekulttuurin, rikollisuuden ja poliisin kanssa. GOD ONLY FORGIVES Ohjaaja Refn ei virittänyt Bangkokissa Ryan Goslingin kanssa uutta upeaa Drivea, eikä edes Pusherin kaltaista arkirealismia. Hänen alkuperäinen kaunansa Tähtilaivastoa kohtaan vie Enterprisen porukan rohkeasti klingonien raukoille rajoille galaktisen ajopuuteorian sysäämänä. Siinä vaiheessa aloin kiinnostua tosissani. Siitä eteenpäin kirjan lukeminen oli silkkaa hunajaa. Pääroolitukset ovat osuvat, mutta tarinaa hajoaa silti ylityyliteltyyn ajan hengen ihasteluun. Elokuva samastuu päähenkilöihinsä hyvin herkästi, mikä onkin tehokkain keino valottaa varsin omaehtoisen ja vapaamielisyydessään räikeisiin ylilyönteihin yllyttävän rantariehan motiiveja ja ilmenemismuotoja (vrt. Vaan eipä sillä, löytyy julkaisujen joukosta toki Cliff Burton -elämäkerta To Live Is To Dien kaltaisia onnistuneitakin kirjoja, joiden tekoon on paneuduttu huolella ja sydämellä. Dave oli innoissaan menestyksestään. God Only Forgives on lähinnä Valhalla Rising -viikinkisaagaa muistuttava, Aspergerin oireyhtymiä poteva antielokuva, jonka tunnekylmyyttä sulatellaan potkunyrkkeilyn, korvikeseksin ja verihyhmäisen kostonkierteen riittämättömin konstein. Siinä kohtaa niskavillani alkoivat kihelmöidä. Julmaa hyvitystä hakevan äidin tylyt ja roisit elkeet ovat eriskummallista pervokomiikkaa. HAI & LOU Musakirjailijoiden McGyver SPRING BREAKERS Kevättä rinnoissa, vipinää suvivirsuissa H armony Korinen kuvaus lukionuorison pahamaineisesta kevätlomailusta on monella mielenkiintoisella tavalla vastakkainen ja harkittu moraliteetti suhteessa lukuisiin teinifarsseihin, seksikomedioihin sekä tissi-obsessiivisiin reality-sarjoihin. Alkuvuodesta 2009 ilmestyneestä The 100 Greatest Metal Guitarists -kirjasta puhuttiin paljon jo ennalta. ”Pääsin kahteenkymppiin, enkä vieläkään ollut osunut nimeeni. Taitetuista suurista etäisyyksistä huolimatta Into Darkness muistuttaa yllättävästi sisäkulisseihin sidottua tv-sarjaa ja saippuaoopperaa. HHH HHH STAR TREK INTO DARKNESS Into avaruuskahakointiin oli reuhakkaampaa Kirkin nuoruuden aiemmassa filminnöksessä. Kirk (Hammett, Metallican toinen kitaristi) tuli vastaan sijalla viisi. Kun tapasin Megadethpäällikön saman vuoden syksyllä, otin asian esiin. Spring Breakers ei toki ole niiden vanhempainjärjestöjen asialla, jotka Suomessa ajavat bailunuorisolle ulkonaliikkumiskieltoa ja sanktioita. Eritasoisten biografioiden ja historiikkien suoltamisen ohessa McIver sai viitisen vuotta sitten verrattain omintakeisen ja joskin helponpuoleisen, mutta ennen kaikkea helposti markkinoitavan idean. Välillä tuntuu, että kun mies vielä muutaman Bay Arean 1980-luvun avainmuusikon kanssa jaksaa pari kertaa alas istahtaa, riittää lähdemateriaalia vuosikymmenien kierrätykseen ja erilaisiin opuksiin perikunnallekin. Aiempien näyttöjen perusteella Metallican mieheksi arveltu McIver yllätti nostamalla ykköseksi Dave Mustainen. Plarasin eteenpäin. Keitä 1971 syntynyt brittitoimittaja olisi rankkaukseensa huolinut ja ketkä kansoittaisivat kärkisijoja
Vihdoin himassa. Haluan tehdä niin sanotun stem masterin ja veikkaan, että hän ei jaksa tehdä sitä. Ei vielä, mietin itsek seni. Bulgarialainen ar tistini katsoo mua suu auki, ja nos tan olkapäitäni – en ole puikoissa. 020 765 9230, www.keo.fi Rantasalmen studiotekniikan linja o o i uk lu Opo Sari Leppäniemi 040 161 5021 t tka ma lu ou tk e ais ilm a joj ei kio in en llä ky Os u a usp n tio sää hat ra pu nk m sal nta Ra ta tus pe - tu a vor iar sk ke Rehtori Katja Koivunoro 040 560 8121 a studiotekniikkavastaava Miikka Laihonen 050 409 5354 etunimi.sukunimi @ rantasalmi.fi levyn miksausta. Ne on niin hyviä bii sejä! Hymyilen kun mietin, miten on nellinen olenkaan tämän ihmisen musiikista. Meilejä droppaa sisään kymme nen minuutin välein. Seuraavaksi Skypeyhteys Bella Unioniin Britteihin. No pea setti, pari korjausta ennen mas terointia. Lisää keik koja. Tietenkin keikka on myö hässä. Kieltäydyn ja pakenen taka vasemmalle. Lataan meilit puhelimeen. O KAUHAJOEN O OPISTO Puh. Se oli siis vain mun toisen takin taskussa. Mielenkiintoista, mä ajat telin just dropata sen. Suomiartistin amerikkalainen elo kuvascoreagentti (joo, sellaisia on!) vastaa, että on erittäin innoissaan uudesta materiaalista. Hän on Istanbulissa ja siellä on tosi hidas netti, joten saan hä nen editinsä tosi hitaasti. Simon Raymonde on maailman ihanimpia tyyppejä! Li sää skypettelyä yhden jenkkibooke rin kanssa. Eilisiä jenkkimeilejäkään en ole vielä ehti nyt lukea läpi. Kolmannessa biisissä tasot alkaa olla kunnossa. Hieno keikka loppuu ja kiitän artistia. Saavun keikkapaikalle hikisenä, koska pyöräilin niin nopeasti kun pystyin. Missä hitossa mun lompakko on. Lahjakas mimmi! Postaan tiedon Twitteriin ja Fbsivulle. Instant karma. Meilit ovat alkaneet paukkua sisään jo Euroopasta ja Suomesta. Tule ja ole yksi heistä. Perehdytään myös musiikkivideon kuvaamiseen ja editointiin. Saan vihdoin vastattua meileihin, joihin sisältyy yhden uuden ranska laisen asiakkaan managerin kanssa käyty 20 meilin mittainen tappelu le vyn tuotannon hinnasta. Pistän Aljazeera.comin päälle. Kauheita ääniongelmia ekassa biisissä. Selitän typerän ju tun lompakkoni katoamisesta. Pohjois irlantilainen artistini on jo odotta massa studion oven edessä, koska olen myöhässä. Huh, nämä jenkit jaksaa meilailla. Mutta pysyn ko vana! Amerikkalaiset näköjään heräävät, täytyy pitää palaveri. Onneksi sain puhuttua Capitol Recordsin kanssa. Olen jo valmis menemään stu diolle eli toimistolle ja katson viimei sen kerran, että jäikö jotain. Tutkinnot suoritetaan musiikkiteoriassa, säveltapailussa, laulussa ja pääsoittimissa. PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA SARJASSA TEKIJÄT KERTOVAT, MITEN ELÄMÄNSÄ KOKEVAT JONAS VERWIJNEN TUOTTAJA JA MANAGERI, KAIKU STUDIOS BERLIN ”Me nukahdetaan yhdessä Skype päällä” H erään ihanaan iPhonen herä tysääneen, joka kuulostaa siltä kuin rekka peruuttaisi päälle. Lopussa me voitetaan: score! Päästään vihdoin hiomaan poh joisirlantilaisen artistin sinkkua. Tänään on kaverini Kacey Johan sing Kaliforniasta keikalla täällä. Lontoossa on kuulemma sateista, tietenkin. Pis tän meilin kanukille, että jatketaan huomenna. Berliinissä, 28.5.2013. Syön matkalla ostamaani shawarmaa. Me nukahdetaan yhdessä Skype päällä. Kacey pyytää mua jäämään juomaan parit. Aargh, ei pysty. Käyn kiivaasti meilikisaa Lon toossa olevan masteroijan kanssa. Score! Miksaan lisää kanadalaista ar tistia. Eikö ne tiedä, että mulla on jo ilta. Tästä tu lee pitkä sessio. Vielä vikat miksa ukset lataamaan Dropboxiin. Yay! Yksi meidän bulgarialai nen artisti on varmistunut Glaston buryyn. Auts, lyön pääni synaan kun nousen ilosta ylös. Olen vieläkin jet lagissa Brasiliasta. Skypetän tyttöystäväni kanssa. Hipit lähtee vihdoin stu diolta pois, ja pääsen aloittamaan yhden kanadalaisen artistin uuden 30 Jo yli vuotta musiikin ammattilaisia Suomen tähtitaivaalle! TULE POP-JAZZ -LINJALLE! Eturivin pop-, rock- ja hevimuusikot ovat hakeneet meiltä oppinsa
Pyysin kotona kitaraa joululahjaksi ja toiveeni toteutui. Futsissa ei ole lainkaan tone-säädintä, vaan sen sijaan 6-alueinen filtteröinti, jolla saa säädettyä hyvinkin erilaisia, toimivia räkäisiä sävyjä. Myöhemmin, Harvardiin opiskelemaan mentyäni sain tavata campus-radion bluesdeejiinä toimineen ja myös keikkoja järjestäneen Dick Watermannin kautta Son Housen, Howlin’ Wolfin, Fred McDowellin, Sippie Wallacen ja Skip Jamesin kaltaisia blueslegendoja. Katsoin kuinka ohjaajamme soittelivat leirinuotiolla englantilaisia balladeja sekä protestilauluja. Lopulta sovellus tekee itsensä tarpeettomaksi opettamalla käyttäjänsä muodostamaan sointuja otteiden ulkoa opettelemisen sijaan. Yleensä pedaaleita rääkätään korviahuumaavin äänenpainein Nosturin treenikämpälläni. Säröosio on juuri sopivan hellä ja muhkea, ei mitään raakaa heviosastoa. Elettiin valtavaa folkbuumia. Parhaimmilla säädöillä tämä kuulostaa siltä, kuin olisi kaksi vahvistinta samaan aikaa päällä. Joan Baez, Odetta ja Pete Seeger olivat idoleitani. Minulla on myös pari muuta Fenderin valmistamaa Bonnie Raitt Signature Stratocasteria jotka ovat avoimessa G- ja normaalivireissä.. Applikaatio alkaa simulaatiosta interaktiivisena, eli käyttäjä valitsee pyydetyt intervallit, simulaatiossa ne tietenkin ilmaantuvat itsestään. – Ensimmäinen soittimeni oli piano, sillä äitini oli pianisti. Se on vuosimallia 1965 ja maksoin kitarasta 150 dollaria, mikä oli sama kuin uuden hinta silloin. Pidän sitä avoimessa A-vireessä. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija VASTIKÄÄN SLIPSTREAM-LEVYSTÄÄN GRAMMY-PALKITTU Bonnie Raitt tuo mukanaan Pori Jazziin huippubändin, jossa koskettimia soittaa jo Jimi Hendrixin Electric Ladylandilla Hammondeillaan historiaa tehnyt Mike Finnigan. Nimittäin metodi pääsee vasta nyt todella oikeuksiinsa iPhone- ja iPad-sovelluksena, joka pitää sisällään interaktiivisia oppitunteja ja ”chord builderin”. Hyvän käsityksen saa sovelluksen kotisivulla pyörivästä simulaatiosta. Mutta tässä Stratossa on uniikki soundi. Eniten tällä tuli soiteltua juurikin kaikki systeemit toiminnassa. Disnortion sisältää kolme itsenäistä analogista efektiä: särön, fuzzin ja yläoktaaverin, joista säröttimet on rakennettu rinnan siten, että ne voi kytkeä molemmat päälle, mutta ääni ei mene mitenkään muhjuksi, vaan säilyy erottelevana. Hiltusen neronleimaus opettaa käyttäjänsä muodostamaan kitaralla monimutkaisimmatkin soinnut ja kehottaa heittämään perinteiset sointuoppaat takkaan. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Isoisäni opetti minulle muutaman soinnun ja jatkoin siitä omin voimin. Bonnie itse tunnetaan paitsi laulajana, myös erinomaisena kitaristina, erikoisalueenaan slidesoitto. Sitten innostuin bluesista. Hiltusen kehittämän metodin ideana on auttaa kitaristia ymmärtämään sointurakenteita niiden ulkoa opettelemisen sijaan. Laite toimii 9-18 V muuntajalla ja hintaan kuuluu siisti 18 V muuntaja. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. OKTAAVISÄRÖ BLUESMINISTERI ON ITSE HEMMOAKIN PAHEMPI EFEKTIPEDAALIBONGARI. – Joan Baezin All My Trials. Sovellus on ladattavissa ainakin ensimmäisen kuukauden ajan ilmaiseksi AppStoresta. Hyvä! Tämä on loistava vähähäiriöinen pedaali. Oktaaveri tuntui pelaavan hyvin myös soinnuissa ja varsinkin kitaran etumikillä. Hintaa ja kokoakin on toki jonkin verran, mutta se ei ole Hemmon syytä. – Vuonna 1969 hankkimallani, kuluneella ruskealla Fender Stratocasterilla. Sitten, 50-luvun lopussa osallistuin veljieni kanssa folkleirille. Olin kahdeksanvuotias. Esalla on aina pykälässä joku fantsu uusi spedu, yleensä särö. Pedaalissa on myös pelkän puhtaan soundin ulostulo, joten voit ajaa ihan oikeasti kahta vahvistinta. Tällä kertaa hän oli ottanut testiin mielenkiintoisen uutuuden: kolmiosaisen isokokoisen Pigtronix OFO Disnortionin, jota testasimme Esulin himastudiossa hiljaisin voluumein. Tämä applikaatio ei siis ole mikään varsinainen sointugeneraattori. Yläoktaaveri on makea, syntsamainen ja se toimii parhaiten särö, futsi 14 SOUNDI Hiltusen idea kirjaksi sovitettuna tuli markkinoille ehkä ennen aikojaan. Kesäkuun alussa tuli ladattavaksi uusi kotimainen musiikkisovellus, jolle voisi povata laajaa globaalia kysyntää kitaristien keskuudessa. Isäni puolestaan oli musikaalitähti Broadwaylla, joten myös laulaminen oli luonnollista. PIGTRONIX OFO DISNORTION Hinta 250,www.custom-sound s.com tai molemmat päällä. Tämä applikaatio, nimeltään OneHour Guitar Chord Method, perustuu Rei- jo Hiltusen aiemmin kirjana julkaistuun The Only Complete -metodiin, joka sai 1990-luvulla ylistäviä arvioita kansainvälisissä kitaralehdissä. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi/ komppi/biisi. Lauloin folkia ja tein keikkoja opiskelijaklubeissa. Särön voi säätää myös pelkäksi boosteriksi. Rummuissa on Ricky Fataar, kitarassa George Marinelli ja basistina Hutch Hutchinson. E-LIIKE TEKSTI: ESA KULONIEMI SOINNUT HALTUUN TUNNISSA EI NE SOINNUT NIIN VAIKEITA OLE, tarvittiin vain suomalainen keksijä havainnollistamaan asia
– Tykkään henkilökohtaisesti uuden Slipstream-albumin raidasta Ain’t Gonna Let You Go. Kaiversin ensin kaulan ympärille lasileikkurilla syvän uran. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. – Studiossa käytän laajaa valikoimaa erilaisia vahvistimia, mutta keikkavalintani on Bad Cat. Kahden mikin ansiosta voin miksata kopan ja magneettimikin soundia kätevästi keskenään. Sitten murskasin putelin paperipussissa niin että kaula jäi ehjäksi. – Kielinä on GHS Boomers -setti .013, .017, .020w, .032, .042, .052 sähkiksessä ja akustisissa GHS:n Phosphor-Bronze -setti .012, .016, .020, .036, .046, .056. Mutta annas olla… tietenkin slideputki on olennainen osa keikkaa ja koko soundiani. 8 Vintage vai uusi soitin. Kun käännän vahvistimesta overdrivea lisää, suuntaan 24 INVENTAARIO # BONNIE RAITT tavallaan isoon aaltoon kovemmalla voimalla. Käytän muovisia, mittatilauksena taivutettuja sormiplekroja peukalossa, etu- ja keskisormessa sekä nimettömässä. Lopuksi hioin rosot tasaiseksi ja minulla oli oikea bottleneck. – Kompressori puolestaan puristaa ja litistää vahvistimeen menevää ääntä ja lisää sustainia. Ja Jim Dunlop valmistaa nykyisin pullonkaulani ja myös sormiplektrat. – Lisäksi minulla on useampi akustinen Guild F-50, yksi normaalivireisiä juttuja varten, yksi slidesoittoon korkeammalla kieliactionilla ja yksi avoimessa C-vireessä. – Olen saanut soittaa ja levyttää niin monen hienon muusikon ja esikuvani kanssa, että mitä voisin enää toivoa. Kitarassa on soololovi, joten voin käyttää capoa vaikka viidennellä nauhalla ja päästä edelleen oktaaviin. Sitten sain nähdä ja kuulla Son Housea ja Skip Jamesia ja huomasin että he käyttivät slaidina viinapullon kaulaa (bottleneck). – Annan ammattilaisten hoitaa nämä jutut. En myöskään ”asu” sen kanssa, vaan koko bändikalustoani säilytetään erillisessä, ammattilaisten hallinnoimassa varastossa. – Rakastan Stratocasterin soundia. Kytken vain kitaran vahvariin ja käännän vahvistimen master volumea kovemmalle tai pienemmälle tarpeen mukaan. Mutta toneni ei muutu. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Pori Jazz 18.7. – Positiivista asennetta. Vai kenties käsityönä tehty. Alussa käytin siihen tarkoitukseen pilleripurkkia, josta liotin etiketin pois. Sliden kanssa se saa kitaran soundin muistuttamaan ihmisääntä. – Efekteistä en käytä juuri muuta kuin BOSSin kompressoria, en tiedä edes sen tyyppimerkintää… sellainen sininen (CS-3). Säädöistä sen verran että kompressointi on kello kahdessa tai kolmessa. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta mukaasi. – Minulla on myös iso Gibson ES-175 (P-90-mikeillä) ja lisäksi käytän custom-työnä valmistettua purppuranväristä dobroa, jonka on rakentanut Larry Pogreba. Malli on Black Cat 30R, siis 1x12 combo. Sen runko on kierrätettyä lentokonealumiinia ja kaula kierrätyspuuta. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy. – Käytän rinnan uusia ja vanhoja kitaroita sekä teknologiaa. Mielestäni sekä kitarointi että kitarasoundi ovat siinä aika linjassa. En ole mikään laitefriikki. 4 Miksi juuri nämä. SOUNDI 15. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. – Slidesoittoni on kuin surfaamista jossa lautani on sama aallon koosta riippumatta. Jos homma toimii niin miksi pitäisi vaihtaa. Siinä on voimaa ja kun asetan sen rumpalin viereen niin se potkii riittävästi persuuksille. – Ehdottomasti ruskean Stratocasterin. Pidän päällä Straton keskimikkiä ja aika lailla samaa volyymisäätöäkin koko keikan ajan. – Opettelin tekemään sellaisen viinipullosta. Tein viidentoista vuoden ajan omat pullonkaulani tällä metodilla ja olen sitä mieltä että Bordeaux-pullosta syntyy paras slide. Resonaattorin kantena on 1951 Nash Rambler -auton pölykapseli, jossa on iso R niin kuin Raitt
Yhä ahkera Henrik Otto Donner asuu ja työskentelee Tammisaaressa, missä DER-studio työllistää sopivasti masterointien ja muidenkin musiikkihankkeiden kautta. Ensin pirteä herrasmies pyöräytti Gaggian koneella maitokahvit ja pyysi istahtamaan alas. Oli tullut hetki aloittaa aikamatka suomalaisen rockhistorian alkuhämäriin ja sen kaikkein myyttisimmän levy-yhtiön sekä sen isähahmon vaiheisiin.. Modernin konserttimusiikin tuntemusta oli puolestaan lisännyt opiskelu Terry Rileyn sekä György Ligetin johdolla. Yhtenä yhtiön perustajana ja kivijalkana hän näki haukansilmillään tarkasti, mitä suomalainen musiikkikenttä tarvitsee ja toteutti toiveet aikailematta ja itseään säästämättä. On kiistämätön tosiasia, että Love on maamme kaikkien aikojen tärkein levy-yhtiö, mutta Donner nousee merkityksessä firman kanssaan perustaneita Christian Schwindtiä ja Atte Blomia vielä päätä pidemmäksi, koska on sittemmin ehtinyt toimia niin Yleisradion viihdeohjelmien osaston päällikkönä ja valtion säveltaidetoimikunnan puheenjohtajana kuin LUSESin ja Teostonkin sieluna. Ja tähän päämajaansa taiteilijaprofessori Soundinkin kutsui. M uusikkona ja säveltäjänä sekä musiikkialan viisaana päättäjänä ja taitavana pelurina tunnettu Henrik Otto Donner muistetaan parhaiten vuosina 1966–79 toimineen Love Recordsin saavutuksista. Näiden merkittävien luottamustehtävien ohella hän on ELMUn yksi perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja. Siellä ei ole Love Recordsia eikä muutenkaan yhtä mukavaa kuin täällä meillä. 16 SOUNDI Marraskuussa 1939 syntyneen miehen näkemyksen syvyyttä oli Loven aamunkoitossa jalostanut paitsi opiskelu Sibelius-Akatemiassa, myös jazzin ja bluesin soittaminen Otto Donner Treatmentin kaltaisten kokoonpanojen kanssa, jota pohjusti 1960-luvun puolivälin toiminta Ruotsissa sikäläisten yhtyeiden kuten Lars Werner Och Hans Vännerin kanssa. SOUNDI-HAASTATTELU TEKSTI: PETRI SILAS KUVITUS: VILLE PIRINEN ”Ainon teko oli aika vapaa prosessi, ja monien hyvin tuntema Pieni ja hento ote vain osa kokonaisuutta” Jossain on rinnakkaistodellisuus, jossa trumpetisti, säveltäjä ja musabisnesmies Henrik Otto Donner päätti lähteä isänsä jalanjäljille ja kääntää selkänsä musiikille
SOUNDI 17
(Tauko.) Isä oli jo kuollut, kun minulle soitti varovaiseen sävyyn Patriaa tai Vammasta edustava asianajaja kysyen, tiedänkö jotain isän patenteista. Missä päin Tamperetta asuitte, kun palasit Lempäälän-evakosta. – Olihan niitä. Toimin alkuun heidän roudarinaan sillä seurauksella, että sain vaivojeni palkaksi nivustyrän! Sellaista voi isojen Marshallin kaappien ja muiden painavien äänentoistolaitteiden kantelu ja nostelu teettää. He tarjosivat tilaisuutta lähteä Geneveen opiskelemaan, ja asunto sekä auto olisi totta kai kuulunut pakettiin.” ”Virginin viimeisessä Wiguille tarjoamassa sopimuksessa olleet sanat ’requires constant presence’ herättivät suorastaan kauhua joissakin bändin jäsenistä.” Oliko muita suosikkeja. Dave ja Maarit (Hurmerinta). Isän työ kyllä oli Tampellassa, ja niistä projekteista oli tulla myöhempinä vuosina riita ja oikeusjuttukin. Jutussa oli mukana vähän sitäkin, että he olivat Lempäälästä, missä olin itse ollut lapsena sotaa paossa jokusen vuoden. Kunhan ei liikaa ala kiekua. Eikö isäsi ollutkin yksi Tampellan asesuunnittelijoista. – Muistan sen kaiken oikein hyvin, joo. – Ruuskasen talossa, C-rapussa eli näkymä aukesi Koskipuistoon. Eli jotain lukkarinrakkautta asiaan taisi liittyä, vaikka musiikki oli tietenkin pääasia. – Kasevan pojista ja musiikista tykkäsin myös aivan erityisesti. He lauloivat tosi komeasti, mikä oli Suomessa noissa kuvioissa aika ennenkuulumatonta. He nyt tulevat ensimmäisenä mieleen. Aika pian kävi selväksi, että hänestä tulee sen verran iso tähti, ettei Love ole enää oikea paikka. Mitä muistat tästä. Tuohon aikaan kaikki Helsingissä olivat ensinnäkin innoissaan siitä kuuluisasta Hendrixin keikasta (Kulttuuritalolla 1967), ja sitten koko tietyn soittajaporukan pääasialliseksi, tai ainakin hyvin suureksi, vaikuttajaksi nousi John Mayall’s Bluesbreakers. Ja sehän meni läpi oikein hyvin. Mutta tehtaan kanta tietenkin oli, että koska suunnitelmat oli tehty työajalla, patentit kuuluvat heille. 18 SOUNDI kuvat: A-lehtien, Loven Ja Soundin arkisto SOUNDI-HAASTATTELU ”Vuonna 1958 minut kutsuttiin Tampellan jonkun johtoryhmän puheille. – Lisäksi minusta oli Blues Sectionille ihan konkreettistakin apua. Nummisen sekä Hasse Wallin, ja joka ainoa on kiitellyt Love Recordsin ohella nimeltä mainiten nimenomaan sinun näkemyksellistä työtäsi suomalaisen musiikin hyväksi. Maarithan oli myös ensimmäinen, jonka minä sitten menetin. Olen jututtanut tähän artikkelisarjaan muun muassa Jim Pembroken, Jukka Tolosen, Dave Lindholmin, M.A. Jim tietenkin, tai oikeastaan koko Blues Sectionin ja Wigujen porukka. Kieltäydyin ja sanoin, että palataan asiaan kahden vuoden päästä. Leikkaukseenhan minä jouduin. Mutta minulla kun oli bluesista ja jazzista vähän syvempi näkemys ja historian tietämys, sanoin pojille että ”jos tuo on teidän mielestänne bluesia, niin tulkaahan meidän landelle, ja soitan vähän juurevampaa kamaa.” Niin esittelin heille Howlin’ Wolfit, Muddy Watersit ja vastaavat mustan bluesin kulmakivet. Kävi niin, että vuonna 1958 minut kutsuttiin Tampellan jonkun johtoryhmän puheille. Asia saatiin sovittua ilman oikeudenkäyntiä, ja saimme lopulta jonkun verran rahaakin. Isä oli ollut aina tarkka siitä, että Tampellaan pysyi tietty etäisyys – emme esimerkiksi koskaan asuneet tehtaan asunnoissa – ja patentit hän kirjasi omalle nimelleen. Pitkään vaiva pysyi ihan kotikonstein aisoissa, mutta kerran sitten olin johtamassa Akademiska Sångföreningenin kuoroa studiossa, kun tyrä plopsahti ulos, eikä sitä saanut enää painettua sisään takaisin. Hasse Walli kiitteli Soundi-haastattelussaan (01/08) paneutumistasi sanoen ”Otto Donner tuli kuulemaan meitä keikoille ja harjoituksiin ja vei studioon”. Pojille piti vähän antaa opastusta bluesista hommien aluksi. Ymmärsin, että sieltä tullessa olisin päässyt yhtiöön hyvään asemaan. Mutta tietty rakkaussuhde minulla on häneen kyllä säilynyt näihin päiviin asti, ja mielestäni Maarit laulaa edelleen upeasti. Silloin kun Maarit pysyy omassa tyttömäisessä ja luonnollisessa, ei niin mahtailevassa tyylissään, hän on aivan ylittämätön. Vastasin, että koska broidit ovat minua sen verran nuorempia, olen itse asiassa ainoa, joka niistä enää mitään tietää. – Minuakin kosiskeltiin aikanaan Tampellan ja (yrityksen kanssa yhteistyössä olleen israelilaisen sotatarvikeyhtiön) Soltamin leipiin, mutta valitsin toisin. Vuonna 1960 tiesin kuitenkin jo, että musiikki on asia, jota minä ryhdyn tekemään. Oliko Lovessa omalta osaltasi tästä johtuen myös jonkinlaista ”taotaan miekat auroiksi” -idealismia. – Idealismia meillä kaikilla kyllä riitti, mutta tuota teoriaa en allekirjoittaisi. Isä ei tietenkään pää-. He tarjosivat tilaisuutta lähteä Geneveen opiskelemaan, ja asunto sekä auto olisi totta kai kuulunut pakettiin. Ketkä olivat omia lemmikkejäsi bändi- ja artistikatraassanne
Mistä kimmoke tuli ja millainen kokemus kaikkiaan oli. Kallista on ja halvalla menee. Hänen siskonsahan oli mukana Pokossa, ja jarrutteli alkuun usein juuri sopivasti, ettei Epe lähtenyt suin päin ihan joka hankkeeseen. Nostetta ja mielenkiintoa oli varsinkin Englannissa, mutta se kaatui ihan uskalluksen puutteeseen. tekijä. Eli parin päivän varoitusajalla olisi pitänyt olla valmis lähtemään rundille. Jim maksoi lopulta ison hinnan Wigwamista myös taloudellisesti. Ja sittenhän Wigwam loppui siihen kauheaan asiaan eli Ronnien itsariin. Kuka oli se vastapooli, joka sai yleisen mielipiteen käännettyä. Muistaakseni koko lailla kaiken mitä (Riki Sorsalle Euroviisuihin tehty) Reggae OK tuotti, valtio ulosmittasi. Oliko sinun arviosi mukaan esimerkiksi Wigwamilla ja Jukka Tolosella ihan oikeasti avaimet kädessä suosioon muuallakin kuin Suomessa. Haussilan Petri ja TUM on kyllä paljon samaa kuin Lovesnousisi ehkä tärkeäksi peluriksi, jos kuva: Ari-Pekka Auvinen töstä kiittänyt eikä ylipäätään pitänyt niitä juttuja minkään arvoisina. Fairyportia saa yhtiön nettikaupasta tälläkin hetkellä 2,49 punnan kappalehintaan. Vaikka eihän Kepa tietenkään Ronnie (Österberg) ole. Måsse, samoin kuin Mats (Huldén), on soittanut Wigwamissa ihan viime aikoinakin. Oletko aistinut Love Recordsin näkemystä tai hurmosta sittemmin missään levy-yhtiössä, kuten esimerkiksi Texicallissa, Rockadillossa asiaan haluttaisiin ja voitaisiin patai TUMissa. SOUNDI 19. Muistatko asiaa tarkemmin. – Ehdottomasti. Nykyään minua kiinnostaa eniten elävä musiikki. Lähdit uuden musiikin perään ja opiskelit Sibelius-Akatemian ja Joonas Kokkosen jälkeen niin Terry Rileyn kuin György Ligetinkin johdolla. Miten näin korkealentoiset pyrinnöt yhdistyivät jazzin, popin ja progen kanssa touhuamiseen Loven merkeissä. Britanniassa Wigwamin ja Pekka Pohjolan Love-levyjä myy lisenssillä omina painoksinaan vuosikertaprogeen erikoistunut Esoteric Records. Bändi on itse asiassa ollut paikoin oikein hyvässäkin iskussa. erinomaisesti.” – En ole nähnyt ensimmäistäkään lehtijuttua, jossa tällaiset luvut olisivat olleet oikein. Pembroke tuskin syntyperäisenä brittinä oli tällaisesta pykälästä kovin peloissaan. – Muuan Pink Floydin alkupään kappale oli ihan selvä juttu, samoin Ian Hunterin eräs biisi. Se tapaus tutkittiin lopulta hyvinkin tarkkaan, mutta olisi ollut ihan liian kallista alkaa setviä asioita raastuvassa USA:ssa. Toimin alkuun heidän roudarinaan sillä seurauksella, että sain vaivojeni palkaksi nivustyrän!” backa) pitää meihin yhä vuosittain yhteyttä Ruotsista, mutta eipä noin ikäviä asioita juuri muistella. Hän kysyi mieheltään, että ”eikös tuossa ole se poika, jota sinäkin olet jahdannut?” Siinä kävi kyllä älyttömän huono tuuri. Kepan (rumpali Jari Kettunen) aikana Wigwam soundasi poikkeuksellisen hyvältä. Joten annoimme olla. Joskus myöhemmin hänen kantansa vähän pehmeni, kun Lovellakin jo meni taloudellisesti paremmin. ”Ville suhtautui Helsingin Sanomissa julminuun koko ajan kaistiin marraskuussa 2011 niin äärimmäisen juttu, jossa oli teidän omistajien pääomatulojen vekunnioittavasti, että se rotuksen mukaan lasketoli melkein huvittavaa. Ball (Österbergin leski Barbro Stor- sa aikanaan. – Hyvin ne yhteen sopivat. Olin tuolloin erittäin kiinnostunut myös sähköisestä musiikista, ja muun muassa Erkki Kurenniemi oli tärkeä kaveri siihen aikaan. Petrillä on menestyneenä lakimiehenä monta muutakin rauon Rockadillonsa kanssa ehkä Tamtaa tulessa. Mutta taiteellisesti mitaten – Epellä on minusta riittänyt aihän kyllä julkaisee hyvin riskitönna hullua halua heittäytyä, ja siinä tä musiikkia. Pitääkö Sin -sessio sujui summa paikkansa. Hänelle pääsi kertymään verorästejä, jotka olivat sopivasti juuri vanhentumassa, kun ulosottoviranomaisen vaimo sattui näkemään Jimin telkkarissa näissä myöhemmissä Euroviisukuvioissa. Virginin viimeisessä Wiguille tarjoamassa sopimuksessa olleet sanat ”requires constant presence” herättivät suorastaan kauhua joissakin bändin jäsenistä. pereelta katsoen aika ainutlaatuinen Entä Epe Helenius ja Poko. nostaa. tu Loven arvoksi UniversalKoko Gone With The kauppojen yhteydessä noin 2,5 miljoonaa euroa. Kaikki olivat niin vietävän idealistisia ja jotkin porukasta myös kovin perhekeskeisiä. Sovitit ja johdit studiossa vuonna 2000 Avanti!n jousille hienon tulkinnan HIMin hittibiisistä Gone With The Sin. ”Lisäksi minusta oli Blues Sectionille ihan konkreettistakin apua. Ja sehän ei kaikille sopinut. Mutta levyfirmahan on ihan – Heikkisen Martsa tekee Texicallissa hyvää jakelutoimintaa, ja Korjus harrastus. – Ei kuulosta yhtään hyvältä, mutta enpä minä näihin asioihin ole voinut vaikuttaa enää vuosiin. Jim kertoi omassa Soundi-haastattelussaan (03/10), miten ”Otto mainitsi joskus huomanneensa, että Ian Hunter, Pink Floyd, Genesis ja muutkin olivat käyneet taskuillani”. – Eiköhän se Måsse (Groundstroem) ollut… Mutta sittemminhän kuviot ovat muuttuneet siinäkin leirissä. Turha niiden perään enää kenenkään on itkeä
Ville (Valo) suhtautui minuun koko ajan niin äärimmäisen kunnioittavasti, että se oli melkein huvittavaa. Siitä kaavailtiin sellaista kevyttä juttua, jota olisi kiva kuunnella kesällä avoautossa! Uskomatonta, sillä kiekkohan tunnetaan nimenomaan sisäistyneestä, lähes hartaan rauhallisesta tunnelmastaan. Onko mitään erityistä osunut korvaan viime vuosina. Seuraat musiikin kenttää edelleen aktiivisesti sekä studiotöiden kautta että diggarina. Kuuntelin biisin, suostuin hankkeeseen, otin musasta ne elementit, jotka minusta sopivat tällaiseen jousisovitukseen, ja sitten se jo äänitettiinkin. Koska on määrä tulla valmista ja kuka albumin julkaisee. – Levyä on tehty Kansas Cityssä, missä Jim asuu, muutamaan otteeseen. – No joo, vähän niin se taisi mennä. – Coplandin musiikkia en kyllä näissä merkeissä ole kuunnellut, mutta jotain Bacharachin juttuja varmastikin. Miten työsuhteenne on vuosien saatossa kehittynyt. Olisitpa kuullut niitä demoja, joiden pohjalta levy tehtiin! Davella oli ideoita, joita hän esitteli minulle joko livenä kitaran kanssa tai joltain nauhalta. Yhtenä päivänä tuli 14 tuumaa lunta, seuraavana alkoi kevät ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.” kittymiskyky. Kävi päinvastoin kuin tarinan räätälihiirelle. Stringsin kanssa kävi jännällä tavalla hassusti, koska levystä piti alunperin tulla luonteeltaan ihan erilainen. Sama komppikaksikko on käytössä myös Jim Pembroken tulevalla albumilla. Tulee jännittävää nähdä, miten Jimin estetiikka biisintekijänä istuu vuoteen 2013, sillä ihmisillä on nykyään niin huono kes- kuva: Ulf Krokfors ”Viimeksi olimme siellä juuri talven päätteeksi. Jutussa oli mukana vähän sitäkin, että he olivat Lempäälästä, missä olin itse ollut lapsena sotaa paossa jokusen vuoden.” – Ensinnäkin kyseessä ei ollut Avanti!, vaan ihan varta vasten tätä juttua varten koottu ensemble, jossa oli muistaakseni kuusi viulua. Puutuitko tuottajan ominaisuudessa Villen tulkintaan. toukokuuta 2013, DER-studiot, Tammisaari www.soundi.fi Vuosien varrella Soundi-haastatteluita on tehty useasta tässäkin artikkelissa mainitusta merkittävästä artistista. 31. Mitä muistikuvia ja tunnelmia herkän Ainon tekemisestä on. – Kaikki projektin kulut on tähän mennessä kuitannut Haussila ja TUM, ja kunhan hän saa Jimin kanssa sopimuksen lopullisesti hiottua, kaikki on valmista julkaisuun. Osoitteesta Soundi.fi löytyy galleria hienoista karikatyyreistä, jotka Ville Pirinen on heistä piirtänyt.. Jos kelataan jousiarrihankkeitasi taaksepäin, juurelta löytyy tietenkin toinen klassikko, Juhani Aaltosen kanssa 1976 tehty Strings ja sen jatko-osa Strings Revisited (2003). Idea tuli alun perin (levyyhtiötoimija) Hynnisen Karilta. Monet ideani menivät läpi sellaisenaan, mutta eivät kaikki. Hanke kaikui Dave Lindholmin kanssa 1982 toteuttamaasi klassikkoalbumia. Ei tullut housuja, tulikin takki. Sopii enemmän kuin hyvin, se olisi suuri kunnia. – Tai itse asiassa jo sitäkin ennen levyllä Sisar (1991). – En, kyseessä oli hänen biisinsä ja hän osasi tulkita sen täydellisesti ilman minunkin ohjeitani. Hän sanoi, että jos jotain keikkoja tulee, ne tehdään tällä porukalla. Yhtenä päivänä tuli 14 tuumaa lunta, seuraavana alkoi kevät ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Sen perustan valaa kaksi kivenkovaa jazzmiestä, rumpali Mika Kallio ja basisti Ulf Krokfors. Viimeksi olimme siellä juuri talven päätteeksi. kuva: Rick Chafen ”Kasevan pojista ja musiikista tykkäsin myös aivan erityisesti. – Junnu on ollut aina yksi lempisaksofonisteistani koko maailmassa, ja hänen kanssaan on edelleen suuri ilo tehdä töitä. Koko Gone With The Sin -sessio sujui erinomaisesti. – Päällimmäisenä tietenkin Davelle tyypillinen luonnosteleva tekotapa. Oikein hieno levy, ja toki olen Black Motoria kuullut muutenkin. Näiden luonnosten pohjalta laadin sovituksia ja ehdotuksia, joita sitten soitin hänelle. Tähtäämme syyskuulle, ja Jim on ollut kovin innoissaan tekemisestä ja tästä nimenomaisesta bändistä. Palasitte asiaan Pieni ja hento ote -kiertueella syksyllä 2007. (Naurua.) Varsinaisia esikuvia saksofonin ja jousien yhdistämiselle ei tainnut olla, mutta otitko mallia esimerkiksi Burt Bacharachin tai Van Dyke Parksin tai heitä innoittaneen Aaron Coplandin töistä. Bändi on hyvin inventiivinen, mikä tietenkin on jazzissa aina tärkeintä. Ainon teko oli aika va20 SOUNDI paa prosessi, ja monien hyvin tuntema Pieni ja hento ote vain osa kokonaisuutta. Sellainen laajennettu jousikvartetti, joka tapauksessa. Pedro Hietanen arvioi Soundihaastattelussaan (03/13) levyn olevan vielä ”aika vaiheessa”. Se oli oikein mukava rupeama. Mikan, Uffen ja Pedron ohella mukana on ollut Jukka Orma kitarassa, ja täällä Tammisaaressa olemme äänittäneet myös Manuel Dunkelin foneja ja Jukka Gustavsonin Hammondia. Daven kanssa on aina hienoa tehdä musiikkia, uusin julkaistu hankkeemme More Than 123 (2010) on osa samaa jatkumoa ja lisää on tulossa. Jos haluat, saat kuulla muutaman raakileen, muun muassa työnimellä New Pigworm kulkevan kappaleen. – Paljonkin kaikenlaista, koko ajan! Masteroin hiljan erittäin hyvän levyn nimeltä Rubidium, jolla Verneri Pohjola soittaa Black Motorin vieraana. Mikä on tilanne nyt. Sitten sain täysin vapaat kädet. Mainitsit äsken More Than 123:n
Säännöt ja lisätietoja: Facebook.com/Carlsberg DRINK RESPONSIBLY KURKKAA KOODI minkä tahansa ostamasi Carlsberg-pullon korkin alta ja tarkista saitko pikavoiton: Facebook.com/ Carlsberg Skannaa QR-koodi ja osallistu Facebook.com/ Carlsberg
ET S I MÄ T: ja M SI EIKA .1982 3 N E K .12 198 31 .2. Soundi julkaisee yksinoikeudella kaksi otetta teoksesta. Orma oli niin stadilaista että. Tuplakokoelma 1980–1982 oli julkaistu loppuvuodesta englanninkielisen materiaalin kera, ja siitä ilmestyi edelleen arvosteluja.. Kitee oli shokissa. HS varoitti myös, että Hassisen koneen kappaleita keikoilla ei soitettaisi. Myös Sultsinan voimahahmo Cyde Hyttinen muistaa keikan. Hän kulki pakkasessa aivan liian kevyissä vaatteissa. Eikä yleisö luultavastikaan tiennyt yhtään, mistä oli kyse. Ensimmäisellä keikallaan he vetivät Zatopekin ainakin ja oikeastaan lähes kaikki ekan levyn biiseistä. Iisalmi, 12.2. Seinäjoki ja 13.2. Cyde Hyttinen: – Ihan helvetinmoista kirskuntaa oli koko musiikki. Ihmettelin jo silloin, kun vietin aikaa niiden treenikämpillä että mitä tää oikein on. Paikalle ajettiin kaksiovisella Fiatilla kitarat sylissä ja varpaat jäässä. Helsingin Sanomat mainitsi muutamaa viikkoa myöhemmin uudenvuodenaaton koekeikasta ja paljasti ensimmäisen pienimuotoisen kiertueen päivämäärät: 10.2. Pieksämäki, 11.2. Kuopio. Ismo Alanko: – Se meni kaaokseksi. Hassisen kone oli erittäin tuoreessa muistissa. ”Piti oppia soittamaan ilman näkökykyä” Vesa Siren on kirjoittanut ja Juha Metso kuvannut elokuussa ilmestyvän Sielun Veljien koko hurjan uran kartoittavan teoksen nimeltä SIELUN VELJET – KUVAT (Johnny Kniga). Porukka oli aikamoinen näky Joensuussa. Se ei ollut mikään suuri menestys. Soitimme Sultsinan kamoilla, emmekä löytäneet sitä bassosoundia, mitä haimme. iK tee nsuu 8 Joe 22 SOUNDI teksti: VESA SIRÉN kuvat: JUHA METSO S ielun Veljien ensimmäinen keikka oli spontaani esiintyminen Jerry Sultsina ja Karelian piirakat -yhtyeen keikan yhteydessä Kiteellä jo uudenvuodenaattona 1982, vain vajaa viikko sen jälkeen, kun Orma oli saapunut Joensuuhun. Ne kuvaavat Sielun Veljien nopeaa kehitystä keikkabändinä
SOUNDI 23
”Kai se oli tarvetta irtautua Hassisen koneen selkeydestä ja tehdä heti selväksi, että nyt tehdään jotain ihan uutta.” Alf Forsman: – Keikka tehtiin tyylikkäässä vanhassa teatterirakennuksessa, ja moni tuttu lähti jo konsertin alkupuolella pois. ”Rock heitetään vasten kasvoja kuin nyrkki, eikä turpiinotto tunnetusti kaipaa selittelyjä”, Kinnunen kuvaili. helmikuuta 1983 Joensuun kaupunginteatteri oli täynnä, kun ohjelmassa oli 14-vuotiaan Ilkka Alangon Talouskukkaron, Jerry Sultsinan ja Sielun Veljien esiintyminen. Tietysti Tuomari Nurmion Huda, Huda, kipale voisi olla Sielun Veljien tunnussävel. Konsertti päättyy, ihmiset poistuvat teatterista pakkaseen nähden luultavasti ensi yönä painajaisia. ”Todennäköisesti se repäistiin helvetin lyhyellä varoitusajalla. Ehkä keikoilta irtoaisi julkaisukelpoista materiaalia.. Poko Rekordsin Epe Helenius päätti tilata MTV:n äänitysauton Vanhalle, ja yhtye suostui tähän. Vinski Viholainen joutui ajamaan valoja ja ääniä yhtä aikaa ja ymmärsi pankinjohtajaa. Ilkan ja Ismon vanhemmat olivat paikalla, ja Voitto Alanko piteli hyvästä syystä korviaan. Setissä olivat esimerkiksi Hovimestari ja hymyilevät käärmeet, Karjalan kunnailla ja Unelmien virtuoosi sekä ihmisiä itkettänyt Kulkurin iltatähti. Kliimaksi saavutetaan loppupuolella ja Ismo tyrkkii mikkitelineet alas. Encore on itsestäänselvyys (…) Ja mikä kappale. Tapani Taavi Kinnunen raportoi keikasta Soundi-lehden numeroon 3/1983. Soittimia vaihdeltiin, ja osan kappaleista lauloi jo tuolloin Jouko Hohko. Niinpä 8. ”Diskantit jäivät todella äärimmäisiksi”, hän muisteli haastattelussani maaliskuussa 2013. Helmikuun pienen kiertueen yhteydessä kerrottiin myös maaliskuun laajasta Sielunvaellus-kiertueesta, joka alkaisi Helsingin Vanhalta ylioppilastalolta. Se oli sitä rituaalimaista puhdistumista. Hän kehui Talouskukkaroa, haukkui hieman Sultsinaa ja kertoi Veljien keikan alkaneen sianröhkinnän äänillä. Ne, jotka kestivät, liittyivät joukkoon tummaan hiki päässä hyppimään. Kitaroiden sirkkelisoundi ei aina vastannut tarkoitustaan, mutta ko- konaisuus oli sellainen, ettei kaikkien ollut tarkoituskaan kestää sitä. Rockmusiikki on siitä hyvä, että se on pelottavaa. Roudarien naamat kalpenevat ja yleisö ottaa lukua. Se on alkuaan neekerimusaa, mikä pelotti valkoisia 1950-luvun Yhdysvalloissa. Äidit suojasivat lastensa korvia volyymin vuoksi, mutta Hohko soitti hyvällä otteella ja Orma käsitteli kitaraa ja fonia tavalla, joka enteili maailmanloppua. Ismo hermostuu kun kitara kieltäytyy tottelemasta, ja hän ottaa ja nakkaa sen seinään. Kirskunaa riitti jälleen. Yhtye teki jo ennen julkistettuja päiviä hieman salaisemman keikan, joka toki myytiin loppuun tietävissä joensuulaispiireissä. Ehkä teatteri oli alkuviikosta vapaana”, Alanko arvelee. Soundit rikkoutuivat, eikä sanoista saanut aina selvää. Pitkään. Tapani Taavi Kinnunen: – Bändi soittaa pitkään. Ismo vaatikin diskantit ja volyymin järjen tuolle puolen. Siinä oli tarkoitus tuottaa fyysisiä ja pelottavia 24 SOUNDI tuntemuksia
Seisoin yleisön joukossa enkä tiennyt, että samalla hetkellä ohjelmapäivystys alkoi täyttyä varttuneempien lätkäfanien puheluista. Te ootte kaikki varmaan kuulleet, että Siniristilippumme sulle valan vannomme sydämin. No on, on, on, mutta älä sure ystäväni mä teen oman tehtäväni sä saat tehdä mitä sua huvittaa, ihan mitä vaan, mutt mull on unelma!” Bändi alkoi rytyyttää tehokasta tapporiffiä, ja Espanjassa syntyneet hätkähdyttävät sanat kajahtivat ilmoille. joulukuuta 1984. Levyllähän ne eivät ole oikein onnistuneet, mutta lavalla ne ovat jotain muuta”, Yleisradioon haastateltu toimittaja Juho Juntunen analysoi suorassa Härmärocklähetyksessä. Temppu oli hieman kulunut, koska lastenlauluista oli tehty rockversioita jo niin paljon. Kauniita sanoja vai. Vasta kolmas kappale oli julkaistua materiaalia. Se näytti entistäkin huikeammalta, vaikka tehokas alavalo teki lavalla mahdottomaksi nähdä oman saati bändikaverien soiton. Katselin ja kuuntelin touhua suu auki. Jukka Orma: – Lisäksi Ismo ja minut vietiin suoraan Tampereen huumepoliisin kuulusteluihin 3–4 päiväksi keikan jälkeen. ”Sielun Veljet on osoittautunut lavabändinä niin paljon tehokkaammaksi ja kovemmaksi kuin studioyhtyeenä. Kuultiin minuutin sketsi, toimittaja Heimo Holopaisen lyhyt juonto, ja puolitoista minuuttia lätkämatsin voitontunnelmien jälkeen Ismo Alanko avasi suunsa Yleisradion arkistosta yhä löytyvän lähetyksen alkuspiikkiin. joulukuuta syntymäpäivä. Näin Suomen kansa sai ensimmäistä kertaa kuulla On mulla unelman, joka on mitä vaikuttavin ja kornein laulu, tyylipuhdasta Alankoa siis. Suomen voittoon ja selostaja Raimo ”Höyry” Häyrisen isänmaalliseen hurmokseen. Mulla oli vieläpä 19. Soitin vähemmillä äänillä, jopa yhden kielen riffejä. Keikka jatkui Hei sotureilla, jonka jälkeen monet yllätettiin vielä julkaisemattomalla Kanoottilaululla. Vinski Viholainen laittoi yhteen moodiin sinistä valoa takaa ylhäältä, toiseen kirkasta alavaloa. Paskapuhetta! On mulla unelma! Vapaa maailma ilman rajoja. Koskenniemen sanoittamalle ja Yrjö Kilpisen säveltämälle Lippulaululle, melodiaa myöten. ”Piti oppia soittamaan ilman näkökykyä”, bändi muistelee. Smack esitteli esimerkiksi Run Rabbit Runin, joka kelpasi myöhemmin Kurt Cobainille Nirvanan settiin. Sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin. ”Soitin vielä vähemmän kuin ennen, koska soundi oli isompi. Jaakko Kallio – Tampereen huumepoliisin päällikkö – kertoi kuulusteluissa, että hänellä oli mies joka ovella ja itse hän kuunteli konserttia suorana radiosta. Lähetys päättyi klo 20.15. Kun kuulutimme vikan biisin, Kallio sanoi radiopuhelimiin: ”Valmiina, kohta ne tulee!” ja näin meidät napattiin keikkavaatteissa suoraan takaovelta. Samaan aikaan Yleisradion hallintoneuvosto pyysi kirjallisen selvityksen siitä, miten lätkämatsilähetyksen jälkeen oli kuultu lyriikkaa, jonka saattoi tulkita lainvastaiseksi lipunhäpäisyksi. Kun kuulutimme vikan biisin, Kallio sanoi radiopuhelimiin: ”Valmiina, kohta ne tulee!” ja näin meidät napattiin keikkavaatteissa suoraan takaovelta.” H Ä R M Ä RO C K 1984: Sielun Veljien keikka tukkii Yleisradion ohjelmapäivystyksen J oulukuun 1984 keikat Turussa ja Helsingissä saivat suorastaan hurmioitunutta ylistystä. Ilta jatkui Peer Güntillä, Dingolla ja Smackilla, jotka olivat kaikki omilla erilaisilla tavoillaan loistovedossa. Mutta Alanko oli uudistanut Saukin ”vanhaan kanadalaiseen intiaanilauluun” tekemää suomennosta. Paketti oli nyt koossa. Orman dissonoivasta kitarasoolostakin sai paremmin selvää kuin levyllä. Meillä oli sinne tilattu taksi viemään suoraan junaan, koska olimme saaneet ehdottoman kutsun saapua kuulusteluihin tuona päivänä. ”Mä pyyhin perseeni siniristilipulla ja laitan lsd:tä syömään Suomen leijonan.” Kertosäkeessä irvailtiin lisää V. Niin sitten kuivasimme keikkahiet kopissa yksiksemme. Sitten siirryttiin Tampereelle Härmärockiin, ja kulttuurit kohtasivat kiinnostavasti 18. Jälkeiset jatkoi keikkaa hauskasti ja jälleen pieni tempon pudottaminen levyversioon verrattuna toi mukaan ällistyttävän grooven. Jotain käsittämätöntä oli tapahtunut kesän 1984 keikkojen jälkeen. Seuraavaksi kuultiin westernlaina Toiset on luotuja kulkemaan. Yleisradion äänitykset eivät olleet soinniltaan huippuluokkaa ja varsinkin keikan alkupuolella laulu jättää alleen soiton. Jos Sielun Veljet -jäämistöstä halutaan vielä julkaista Kansan parissa -livesarjassa, Härmärock 1984 -konsertti olisi jo alkuspiikkinsä vuoksi kiinnostava. ”Nyt on käynyt niin vittumaisesti, että Ossi on päässyt arvioimaan väärin kapasiteettinsa näissä päihdeaineissa, ja nyt ei ole ollenkaan hyvä olo”, Alanko jatkoi. Satamassakin tempoa oli tiputettu, mikä teki siitä entistä paremman. A. Soundit olivat yleisön joukossa aivan loistavat, mikä johtui osittain siitä, että yhtye oli luopunut Alangon aluksi hakemista ”vittumaisen piikikkäistä” kitarasoundeista. ”Voi jumalauta”, Alanko äimistyi. Keikka oli lyhyt, äänityksessä puutteita. Oma soitto selkiintyi huomattavasti”, Alanko muistelee. ”Jaakko Kallio – Tampereen huumepoliisin päällikkö – kertoi kuulusteluissa, että hänellä oli mies joka ovella ja itse hän kuunteli konserttia suorana radiosta. ”Heipä hei. SOUNDI 25. On mulla unelma soi hieman hitaammin ja uhkaavammin kuin yli puoli vuotta myöhemmin julkaistussa levyversiossa. Vietin sen siis Tampereen poliisin kuulustelukopissa. En tiennyt myöskään aiheesta, joka saattoi tuoda poikkeuksellisen latauksen: Tampereen huumepoliisi oli vannottanut, että Orma ja Alanko saapuisivat tuona päivänä kuulusteluihin, kun Hohkoa ja Forsmania oli istutettu putkassa jo aikaisemmin. ”Kyllä menee hyvin, kun menee huonosti.” Lyhyen, mutta unohtumattoman Härmärock-keikan päätti Tää on tää. Orma ei julkaisua lupaile. Näihin aikoihin Alanko ja Orma olivat ostaneet ”Kramerin jytäkitarat”, joista lähti ”rouheampi sointi”. Lätkäkansa seurasi tuona päivänä Rinnakkaisohjelman suoraa lähetystä Suomi–Tshekkoslovakia -jääkiekko-ottelusta Moskovan Izvestijaturnauksesta. Rinnakkaisohjelma siirtyi välittömästi suoraan lähetykseen Härmärock-konsertista Tampereen Hepokatista
Se oli Joe Strummer, The Clashin laulaja. Mukana piti olla vähintään viisi suomalaista albumia. Ojensin Joe 26 SOUNDI PAR Strummerille kitaralaukkuni hämmentyneenä. THE CLASH: London Calling (CBS,1979) ”A nnas kun minä autan.” Ääni tuli kapeassa portaikossa selkäni takaa, mutta tunnistin sen heti. London Callingin rinnalla ne olivat kuitenkin vain hyviä rocklevyjä. Jos London Callingin kappaleet purkaisi osiinsa, niin new wave of British heavy metalia lukuun ottamatta aineksista löytyisi jälkiä valta- Maailman parhaat levyt -äänestyksessä suomalaisilta musiikkitoimittajilta pyydettiin heidän omat 50 parhaan levyn listansa. Puhumattakaan The Right Profilesta, jonka teksti kertoo Montgomery Cliftistä, 1950-luvun itsetuhoisesta amerikkalaisesta filmitähdestä. MUSIIKKITOIMITTAJIEN SADAN SUOSIKKILEVYN JOUKOSSA ON PALJON TUNNUSTETTUJA KLASSIKKOJA MUTTA MYÖS HIEMAN YLLÄTTÄVIÄ VALINTOJA. Britti-imperiumin luhistumisesta kertova The Card Cheat soi kuin Phil Spectorin kulta-aikojen massiviset pophitit, ja Jimmy Jazzin walking bass -svengi ja puhallinsoolot ovat punkjazzia, mutta aika eri tavalla kuin 1970-luvun amerikkalaisten no wave -älykköjen levytykset. London Callingissa oli punkia, rock and rollia, rockabillya, rhythm & bluesia, skata, reggaeta, gospelia ja jopa jonkinlaista jazzia. Joe Strummer ja The Clash olivat jo opettaneet minut kuuntelemaan musiikkia, nyt Strummer kantoi kaiken päälle vielä kitarani. Raivokas, mutta svengaava ja särmikäs, mutta erittäin tyylikäs. London Callingilla on paljon muutakin elokuvan ja soundtrackien maailmasta tuttua: suuret äänimaisemat ja monikerroksiset sovitukset ja I’m Not Downin isot, kaiutetut rautalankakitarat. Jos kuuntelit punkia, et kuunnellut progea etkä varsinkaan rockabillya. Mick Jonesin kitara hakkaa murtohälyttimen tavoin hypnoottisesti yhtä ääntä, ja Paul Simononin bassokuviossa on samaa suurieleistä draamaa kuin John Barryn The Persuaders -tv-tunnarissa. Sen viesti oli: ”Ei ole paskoja musiikkityylejä, on vain paskoja biisejä ja paskoja bändejä, mutta ei tällä levyllä.” Albumin avaava nimiraita jylisee yhä dramaattisena. Musiikissa The Clash avasi London Callingilla ovia Amerikkaan, tuohon vanhojen punkkarien inhon ykköskohteeseen. The Clash oli 1970-luvun lopulla maailman hienoin rockbändi. The Clashin ensialbumi (The Clash, 1977) oli äkäistä punkkia, ja kakkoslevy Give ’em Enough Ropessa (1978) oli ilmiselviä popkoukkujakin. Oman listansa palautti 54 toimittajaa.. Niitä ei yleensä sekoitettu, ja musiikkia arvotettiin mielellään genren perusteella. MAAILMAN KEVÄÄLLÄ 2013 PYYSIMME SUOMALAISIA MUSIIKKITOIMITTAJIA LAATIMAAN OMAT LISTANSA MAAILMAN PARHASTA LEVYISTÄ. Oli syyskuu vuonna 2000, ja kiipesin vaivalloisesti lontoolaisen treenikämppähotellin portaita ylös tavaroitani raahaten. ILAHDUTTAVAN MONI TEKI TYÖTÄ KÄSKETTYÄ. Loppuvuodesta 1979, jolloin levy ilmestyi, Suomessa oli opeteltu ajattelemaan, että popmusiikissa on olemassa eri tyylejä, kuten punk, rockabilly, pop, hevi ja proge. Tässä maailmassa London Calling tuli ulkoavaruudesta, tai no, ainakin Lontoosta. Sen soittajat eivät näyttäneet rillipäisiltä lukiolaisilta tai hipeiltä kuten monet suomalaisten punkbändien soittajat, vaan lännenelokuvien yksinäisiltä ratsastajilta. Kappale tunnetaan yhä Suomessa parhaiten Renegades-yhtyeen versiona, mutta sen tekijä ja alkuperäinen esittäjä oli brittiläisen rockabillyn pioneeri Vince Taylor. Rockabillyyn The Clash otti kuitenkin kiinnekohdan kotimaastaan Brand New Cadillacilla. 1
Rudie Can’t Failissa reggae-rytmiin on yhdistetty soulia sekä Bo Diddley -rytmiä, ja Wrong ’em Boyo alkaa mahtipontisena boogiena, mutta muuttuu pian reheväksi skaksi. ÄÄNESTYKSEEN OSALLISTUIVAT: Asko Alanen, Tero Alanko, Teemu Fiilin, Antti Granlund, Jukka Haarma, Timo Harjuniemi, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Juho Juntunen, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juhani Kansi, Eero Kettunen, Jani Kortti, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Anna Laine, Pekka Laine, Kaisla Alexander Leveelä, Tero Liete, Antti Luukkanen, Antti Lähde, Markku Makkonen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Ilkka Mattila, Anssi Mehtälä, Mikko Meriläinen, Jussi Mäntysaari, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Njassa, Markus Nordenstreng, Jake Nyman, Teppo Nättilä, Pertti Ojala, Aleksi Pahkala, Ville Pirinen, Matti Riekki, Tomi Saarinen, Saku Schildt, Petri Silas, Pauliina Siniauer, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Otto Talvio, Arttu Tolonen, Nick Triani, Susanna Vainiola, Jukkapekka Varjonen, SOUNDI 27 Sami Virtanen, Mervi Vuorela ja Jukka Väänänen. London Callingilla The Clash ei usko virkavaltaan eikä kulutusyhteiskuntaan, mutta se osoittaa kunniaa brittiläisen työväenluokan sankareille sekä Espanjan sisällissodan tasavaltalaisille, jotka taistelivat kenraali Francisco Francoa vastaan. Siksi se kuulostaa nyt yhtä hyvältä ja tärkeältä kuin kauan sitten ensimmäisillä kesätyörahoilla ostetuista stereoista kuunneltuna. HAAT LEVYT Ilkka Mattila kuva: Pennie Smith osasta 1970-luvun loppuun mennessä keksityistä popmusiikin tyyleistä. The Clashin ja reggaen hienoin yhteinen hedelmä on kuitenkin Paul Simononin laulama Guns Of Brixton, karu ja vuosien saatossa ajankohtaisena pysynyt lähiökuvaus. London Calling on musiikillisen rikkautensa ja kekseliäisyytensä keskellä kuitenkin myös hyvin poliittinen levy. Niistä useimmin nousee pintaan reggae. The Clash oli kasvanut Lontoossa reggaen keskellä ja levyttänyt reggaeta jo aiemmille levyilleen, mutta London Callingilla reggae ei ollut enää vain synkooppipunkkia, jossa särökitara iskee tasaisesti koholyönnille. Siinä ei ole kysymys nostalgiasta, vaan valinnasta innostavan musiikin ja hyvien puolella seisomisen puolesta
Jos he ovat vanhempia, ehkä en niinkään. – Guy oli hullumpi kuin bändi. Hänen hulluuteensa ei ollut tarkoituksetonta, vaan sillä oli myönteinen vaikutus bändiin. – Olen ollut mukana syksyllä ilmestyvän The Clash -boksin tuotannossa. – Ensimmäisenä tulevat mieleen festivaalialueella olleet poliisit. Tämä on mahtava uutinen. Minkä vuoksi London Calling on edelleen monille niin tärkeä levy. Itse asiassa se on Suomen ja Ruotsin välinen meri. – Kiitos. – Tarvitsimme lisää rahaa levyä varten, jotta voisimme toteuttaa sen haluamallamme tavalla. MAAILMAN PARHAAT LEVYT Paul Simonon Lontoon komein mies 1970-luvun lopussa The Clashista puhuttiin ainoana bändinä, jolla on merkitystä, ja sen basistia Paul Simononia kutsuttiin Lontoon komeimmaksi mieheksi. Soundi soitti viime vuosina kuvataiteeseen keskittyneelle muusikolle onnitellakseen häntä London Callingin menestyksestä. He pitivät enemmän progesta kuin The Clashista. Jos he kuuluvat omaan sukupolveeni, ymmärrän levymme tärkeyden heidän keskuudessaan. Tarvitsimme lisää rahaa elääksemme ja ollaksemme olemassa bändinä. Esimerkiksi keikasta en muista mitään erityistä. Kehitys oli siis hyvin luonnollista. Hän sai meidät näyttämään normaaleilta ja järkeviltä ihmisiltä. – Olen sen suhteen onnekkaassa tilanteessa, että voin halutessani tehdä musiikkia, vaikka käytän suurimman osan ajastani maalaamiseen. Se aiheutti hankaluuksia. Muistatko, minkälaisena näit oman tulevaisuutesi silloin. Kaikki tapahtui itsestään. Olet viimeksi soittanut Damon Albarnin yhtyeiden The Good, The Bad & The Queenin sekä Gorillazin kanssa. Millaista hänen kanssaan työskenteleminen oli. – Aivan. Yhtyeen hajoamisen jälkeen luultavasti meidän kaikkien oli vaikea ymmärtää, missä olimme. Esiinnyitte kesken albumin äänitysten Suomessa. Mitä tekisimme seuraavaksi. Olimme eläneet pelkästään The Clashiä monen vuoden ajan. The Clash hajosi vuoden 1986 alussa. Siitä on niin pitkä aika. – Veikkaan, että London Callingin tärkeys suomalaisten musiikkitoimittajien keskuudessa johtuu siitä, kuinka vanhoja he ovat. Kutsuitte albumin tuottajaksi Guy Stevensin, jota pidettiin varsin arvaamattomana miehenä. – En kovin hyvin. Ilmeisesti tulitte Suomeen hankkimaan lisää rahaa levyn äänittämistä varten. – Emme ajatelleet, että teemme sellaisen tai sellaisen levyn. Kaikkien levyjen piti olla erilaisia. Tärkeintä oli, että levy ei ollut samanlainen kuin edellinen. Suurin osa levy-yhtiön johtoportaasta kuului eri sukupolveen kuin me. Voin halutessani työskennellä yksin kuvataiteen parissa tai tehdä musiikkia ryhmässä muiden ihmisten kanssa. – Levyistä tuli luonnollisesti erilaisia, koska tutkimme niillä omaa elämäämme, omaa luonnettamme, omia tunteitamme, omia vaikutteitamme. Jostain syystä muistan, että vesi oli kylmää. Emme voineet luottaa keneenkään muuhun kuin itseemme. Ne ovat hyvää vastapainoa toisilleen. – En muista juurikaan muita yksityiskohtia. – Festivaali oli suuren järven rannalla, eikö ollutkin. Suhteemme CBS:n kanssa ei ollut kovin hyvä. Keitä olimme. Onko sinulla tällä hetkellä mitään musiikillista projektia vai keskitytkö maalaamiseen. Millaisia suunnitelmia teillä oli, kun rupesitte äänittämään London Callingia. Niin Joe Strummer ainakin kertoi vanhassa haastattelussa. Jos pystyn elättämään sillä itseni, se on mahtavaa. Mick (Jones) on valvonut sen masterointia ja minä visuaalista ilmettä. – Guy oli hullu, mutta hänen lähestymistapansa oli hyvin älykäs ja hän oli hyvin innostava ihminen. Se sisältää kaiken, mitä koskaan julkaisimme ja vähän enemmänkin. – Tärkeintä on olla luova ja ilmaista itseään jollain tavalla. Kun ne muuttuivat koko ajan, muuttui myös musiikkimme. Ilmaisimme itseämme siinä ajassa ja paikassa missä elimme, mutta samalla tavoitimme jotain suurempaa, jotain universaalia. – Yleensä bändi on hullu ja tuottaja yrittää pitää homman kasassa. Guy oli aivan pähkähullu, mutta hyvällä tavalla. 28 SOUNDI kuva: Pennie Smith O nneksi olkoon! Suomalaiset musiikkitoimittajat valitsivat London Callingin kaikkien aikojen parhaaksi albumiksi. – Se saattaa hyvinkin olla totta. Meillä oli paljon lauluja, treenasimme paljon lauluja ja kaikki tapahtui hyvin luonnollisesti. Pystyimme keskittymään soittamiseen, hyvän albumin tekemiseen. Hän oli se sekopäinen tyyppi. Teksti: Tero Alanko. Meidän oli helppo työskennellä hänen kanssaan. – CBS ei ymmärtänyt punkia eikä se ymmärtänyt The Clashia. – London Calling on yhä suosittu ja tärkeä, koska sen musiikki ja teemat puhuttelevat ihmisiä yhä. Muistatko Ruisrockin keikasta mitään erityistä. – Emme tienneet aloittaessamme, millainen albumi siitä tulisi
Avunhuuto! Ei enää! Armonlaukaus. lbumille eivät mahtuneet mukaan vallan hittipotentiaaliset Sappy ja Old Age. 5. Vaikka Revolver on täynnä suvereeneja musiikkinumeroita, minulle levyn suuruus kiteytyy yhteen kappaleeseen. Kevätkesällä 1966 maailman vakavimmin otettavaa popyhtyettä ohjasi ennen muuta etsimisen ja löytämisen riemu. Kuinka ollakaan, albumin nimessä toistuvat hullun tuottajalegendan nimikirjaimet. Tuohon roolin Nirvanan keulukuva ei kuunaan sopeutunut. Menneet vuodet ja julkaistut kokoelmat ovat näyttäneet, että tilanne oli pikemmin päinvastainen. Kyseinen yhden soinnun, lsd:llä avatuista luukuista virranneen mystisen tiedon ja maanisesti pauhaavan ylivoimabeatin varaan rakentunut loppumeditaatio on alkuräjähdys ja intergalaktinen loikka. Taide ei ole vielä syönyt dägä dägää. Ison osan Pet Soundsin materiaalista soittivat aikansa parhaat studiomuusikot, kuten kitaristi Barney Kessel, basisti Carol Kaye ja rumpali Hal Blaine. The Beatles mullistaa rockin. Orkesterin molempien päävaiheiden tärkeimmät hyveet soivat sillä kristallinkirkkaina rintarinnan. The Beatles -basisti on usein kertonut, miten The Beach Boysin mestariteos toimi suurena inspiraationa Sgt. Vaikka sekä yhtye että Cobainin sävelkynä olivat Nevermindin aikaan hurjassa terässä, voidaan albumia pitää myös tuottaja Butch Vigin taidonnäytteenä. Vuonna 1965 Brian Wilson oli ilmoittanut jäävänsä pois The Beach Boysin kiertueilta, koska hän halusi keskittyä laulujen tekemiseen ja niiden äänittämiseen. Toden teolla sekaisin The Beach Boys -visionääri meni vasta seuraavan suurteoksen parissa. Lukuunottamatta noiserockiin kalleellaan olevaa Drain You -kappaletta sekä punkahtavia Territorial Pissings-, Breed- ja Stay Away -rypistyksiä, on Nevermind täynnä tarttuvia ja hienoja, kuuntelua loputtomiin asti kestäviä melodioita. Herttaisen Sunday Morning -startin ja kakofonisen European Son -finaalin väliin mahtuu paljon kaunista ja paljon pimeää, huumetarinoista rakkauslauluihin, herkästä popista väkivaltaiseen droneen. Tero Alanko NIRVANA: (DGC, 1991) Unelmat ovat siitä pirullisia, että ne saattavat toteutua ja vieläpä huomattavasti suuremmassa mittakaavassa kuin alunperin on uskaltanut toivoa. Kosminen haukotus. Mikko Meriläinen 3. Sen lisäksi, että Nevermind toi ryminällä maailman musiikkikartalle Seattlen grunge-skenen, se onnistui siinä missä vain harvat ovat onnistuneet. Hän päättikin päivänsä oman käden kautta kolme vuotta klassikkoalbumin ilmestymisen jälkeen. Alle kolmessa minuutissa The Beatles määrittelee psykedelian, progen ja kokeellisen rockin estetiikan ja ennustaa hiphopaikakauden kollaasiestetiikan synnyn. Pekka Laine THE BEACH BOYS: (Capitol, 1966) Toukokuussa 1966 ilmestynyt Pet Sounds pani Paul McCartneyn pois tolaltaan. Nirvana toi vaihtoehtomusiikin valtavirtaan. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandiä tehdessä. THE VELVET UNDERGROUND & NICO: The Velvet Underground & Nico (Verve, 1967) Vaikka kuinka vihaankin ”ennen musiikki oli parempaa” -puheita, tällaisia levyjä kuunnellessa se väistämättä vähintäänkin käväisee mielessä. Aivan helvetin hyvältä. Levyn psykedeelinen ja monikerroksinen äänimaisema oli valtava loikka yhtyeen aiempiin julkaisuihin nähden. Lou Reedin jokaista tavua painottava sanojen sylkeminen saa täydellisen vastaparin Nicon viileän lakonisesta laulusta, ja John Cale yllyttää bändin transsiin. Ensimmäinen The Velvet Underground & Nicoa kuunnellessa hätkähdyttävä seikka onkin se, miltä albumi kuulostaa. Itse asiassa ei, sillä The Beatlesin seitsemäs albumi on paria homepaakkua ja keltaista sukellusvenettä lukuun ottamatta tuoretta tavaraa. On sanottu, että Pet Soundsilla Brian Wilson käytti studiota instrumenttina Phil Spectorin tavoin. Kuuntele albumin päätösraita Tomorrow Never Knows ja mieti miltä maailman popmusiikki, myös The Beatlesin oma tuotanto, oli kuulostanut vain hetkeä aiemmin. Pet Sounds -albumin prosessin aikana Brian Wilson oli vielä järjissään, vaikka hän olikin aloittanut aivojensa polttamisen LSD:llä ja muilla aineilla. 4. The Beach Boysin maineen luoneen yksinkertaisen surfpopin kanssa Pet Soundsilla ei ollut enää mitään tekemistä, vaan levyllä kuullaan humisevia urkuja, helkkyviä cembaloita, polkupyörän soittokellon kilinää ja koirien haukuntaa – sekä tietenkin taivaallisia melodioita ja lauluharmonioita. Käytetyt instrumentit ja äänet erottaa vaivatta, mutta samalla kaikki on verhottu selittämättömän kiehtovaan usvaan. Smile-levyä väkerrettiin pari vuotta, mutta se ei koskaan valmistunut. Ilmeisesti kyse on vain sattumasta. Nirvanan toisen albumin ensisingle Smells Like Teen Spirit levisi vuonna 1991 kulovalkean tavoin ympäri maailmaa ahdistuneiden ja eksyksissä olleiden teinien kansallislauluksi, ja Nevermind-albumi muodostui heidän elämänsä ääniraidaksi. 2. Vetoamalla The Beatlesin, ennen kaikkea Kurt Cobainin esikuvan John Lennonin, tekemisiin Vig sai taivuteltua punkrock-henkeen vannoneen yhtyeen keulakuvan myöntymään popimpiin sovitusratkaisuihin. Kaisla Alexander Leveelä SOUNDI 29. Kurt Cobainista leivottiin sukupolvensa äänitorvi ja ruumillistuma. Nousukiito tuntuu mahtavalta. Magiaa. Yksi piirre, mikä ennen oli keskimääräistä parempaa tai ainakin kiinnostavampaa, oli levyjen soundi. Revolver Pet Sounds Nevermind THE BEATLES: (Parlophone, 1966) Elokuussa 1966 julkaistu Revolver nököttää kanonisoiduimman rockhistorian kanonisoiduimmassa sopukassa. Kahdentoista veisun joukkoon ei tyhjäkäyntiä mahdu. Monona alunperin julkaistu musiikki kuulostaa etenkin nykykorvin oudosti epämääräiseltä, mutta silti juuri täydelliseltä. Ne molemmat ovat vakiokamaa, kun kaikkien aikojen parhaita levyjä listataan. Pet Sounds -levyn kiireisimmissä äänitysvaiheessa muut The Beach Boysin jäsenet olivat Japanin-kiertueella. Toisaalta sekä The Beatlesin että rockin sittemmin vakavoittanut kumousajattelu puhkeaa täyteen kukkaan juuri Revolverilla. Johtuen osittain teknisistäkin realiteeteista – raitojen ja korjailumahdollisuuksien vähäisyydestä – rockin nuoruusvuosien musiikista voi aistia artistin paljaana, seisomassa edessämme kaikkine virheineen ja krapula-aamun hengitys ihollamme. Senhän täytyy tarkoittaa sitä, että meidänkin ajassamme muhii vastaavia, vielä löytämistä odottavia, täysin omilla ehdoillaan musiikin tekemistä lähestyviä ja tulevia sukupolvia inspiroivia timantteja. Alle kolmessa minuutissa The Beatles mullistaa rockin. Nuoruuden jeejee-hysteria – armottoman kiertue- ja levytysruljanssin kiinteyttämä renkutusryhmä ei ole vielä lopullisesti jauhautunut studiovetoisen kunnianhimon alle. Albumia vuosikymmenen nuorempana minua on aina lohduttanut ajatus siitä, että ilmestyessään tämä debyytti oli täydellinen floppi
Alkamassa oli Paranoid Android -singlen ensisoitto RadioMafiassa. Yo-tutkintoni arvosanat olivat C, M ja kolme E:tä. What’s Going On The Queen Is Dead MARVIN GAYE: (Tamla, 1971) Marvin Gayen menestyksekäs 1960luku loppui surullisesti. Hauskan Frankly, Mr Shankly -kappaleen teksti viittaakin Rough Trade -pomo Geoff Travisiin: ”Frankly, Mr. What’s Going On -levyssä on yhteiskuntakriittisyyden rinnalla hengellinen leima. Juuri nyt parhaiten vievät mukanaan herkkänä alkava ja uljaisiin korkeuksiin päättyvä Exit Music (For A Film), painostava Climbing Up The Wall sekä Radioheadin ehkä kaikkein kiteytynein raita Let Down. Njassa THE SMITHS: (Rough Trade, 1986) Ostin The Queen Is Dead -vinyylin kesällä 1986 Porin TNT Recordsista. Shankly, since you ask/You are a flatulent pain in the arse!” Musiikkialalla kaikki oli 1980-luvulla nopeampaa kuin nykyään. Silloin ei uusi musiikki vielä löytynyt internetistä, vaan levykaupasta, kirjastosta, musalehdistä tai – uskokaa tai älkää – radiosta. The Queen Is Dead oli odotettu levy. There Is A Light That Never Goes Out teki kaksikerrosbussin alle kuolemisesta suuren romanttisen symbolin. MAAILMAN PARHAAT LEVYT 6. Tuttuun tapaan monia tyylejä – helisevää kitarapoppia, mahtipontisia balladeja, music hall -tunnelmia, rockabillyä – sisältänyttä The Queen Is Deadia pidetään The Smithsin parhaana albumina. Soitto on harmonisen täydellistä ja liikkuu hyvin syvällä groovella. Mikko Meriläinen. Luin kappaleiden sanoituksia linja-automatkalla kotiin. Kysymys on osoitettu myös hänen isälleen Marvin Gay Seniorille, hyvin ankaralle pastorille, jonka kasvatusmetodeihin kuului jatkuva väkivalta. Marvin Gaye tuotti levyn itse vastoin Berry Gordy Jr.:n tahtoa. Yhtye oli luomisvoimaisimmillaan ja sen ura lakipisteessään. Ok Computerilla Radiohead onnistui yhdistämään häikäisevin tuloksin melodiset ja melankoliset brittipopkappaleensa tuotannolliseen seikkailunhaluun. Olen kuunnellut sitä rakastuneena, sydänsuruissa, lapsuuden kotona, ensimmäisessä omassa kämpässäni, Skotlannin vuorilla ja juhannusyönä lähellä Venäjän rajaa. Uskallan väittää, että suurin syy siihen on There Is A Light That Never Goes Out -laulu. The Bends (1995) oli ollut lukiovuosieni tärkeimpiä levyjä, ja alkukesästä 1997 odotin uutta Radiohead-singleä malttamattomammin kuin ylioppilaskirjoitusten tuloksia. The Smithsin kolmannen albumin sisäkannessa oli Morrisseyn tekstien lisäksi kuuluisa kuva yhtyeestä Salford Lads Clubin edustalla. Siitä huolimatta albumin äänikerroksista tuntuu yhä löytyvän uusia yksityiskohtia. Marvin kysyi, miksi Jumala antaa kaiken tapahtua, vaikka on luonut meidät rakastamaan. Julkaisu kuitenkin siirtyi levy-yhtiöongelmien takia. What’s Going Onilla Motownin studioyhtye Funk Brothers merkittiin ensimmäisen kerran levyn kansitietoihin. Myös The Smiths oli jatkuvassa liikkeessä. 7. Sanoitukset ovat täynnä tuskaa ja epätoivoa, mutta Marvinin ääni soi totaalisen sielukkuuden vireessä. Sovitukset ovat yllätyksellisiä ja kokonaisuus kiiltää viimeistä piirtoa myöten hiottuna timanttina. What’s Going On -levyn menestys avasi loistaville tekijöille, kuten Stevie Wonderille, vapauden tuottaa 1970-luvun klassikoiksi nousseita levyjä. Hyvin harvaa albumia olen kuunnellut yhtä paljon ja yhtä tarkasti kuin Ok Computeria. Työnimellä Margaret On The Guillotine kulkenut albumi äänitettiin vuoden 1985 lopulla ja sen piti ilmestyä heti vuoden 1986 alussa. Demoversiolla sen sanoitus oli henkilökohtaisempi. Eräänä iltapäivänä löysin itseni istumasta lattialla, korva kiinni radion kaiuttimessa. Olen testannut sillä jokaisen sen koommin ostamani stereolaitteiston. Avioliitto oli kriisissä ja Tammi Terrell, jonka kanssa hän lauloi menestyshittejä, kuoli syöpään. Jännittävällä ja dynaamisella levyllä huippuja piisaa. Radioheadille kyseessä oli uran ensimmäinen laudatur. Vain viisi viikkoa The Queen Is Deadin jälkeen ilmestyi Panic-single ja kolme kuukautta myöhemmin Ask-single. Motownin luojan liukuhihnalta opittu idea hittitehtaasta oli ollut murskaava menestys, mutta ajan henki oli radikalisoitunut ja artistit halusivat lisää vapautta tuotantoon. Vielä silloin Morrissey lauloi: ”There is a light in your eyes and it never goes out.” Tero Alanko 30 SOUNDI MARVIN GAYE 8. RADIOHEAD: Ok Computer (Parlophone, 1997) Tuntuu, että tästä on pieni ikuisuus. Biisin lop- pumisen jälkeen mielen vallannut hämmennys ja täyttymys on yhä tuoreena mielessä. Albumin alla singlenä julkaistiin kuitenkin Bigmouth Strikes Again, koska kitaristi ja säveltäjä Johnny Marr halusi kuultavaksi kappaleen, joka iskee naamaan kuin The Rolling Stonesin Jumpin’ Jack Flash. What’s Going On esitti isoja kysymyksiä mustan Amerikan epäoikeudenmukaisesta tilasta, köyhyydestä, eriarvoisuudesta, huumeista, sodasta, ympäristöstä ja lasten asemasta jokapäiväisen kurjuuden keskellä. Rakkausballadien sijaan Motownin Prinssi halusi tehdä erityylisen, sisällöltään vakavamman levyn
Pepper sen sijaan kirjoitti ihan omat säännöt, joita siitä lähtien lukivat, ja lukevat yhä, lukemattomat bändit. Blonde On Blonde päätti trilogian, joka oli alkanut Bringing It All Back Homella (maaliskuu 1965) ja jatkunut Highway 61 Revisitedillä (elokuu 1965). Psykedeeliset aineet avasivat uusia näkökulmia ja sen seurauksena kaupallisen popin mikrokosmos laajeni koko elämän ja tajunnan sisältäväksi makrokosmokseksi. BOB DYLAN: Blonde On Blonde (Columbia,1966) Kun Blonde On Blonde ilmestyi toukokuussa 1966, Bob Dylanista varmaan tuntui, että hän oli muutamassa lyhyessä vuodessa käynyt läpi useamman taiteilijan uran. Ensinnäkin sovinnaiseen moppitoppi-imagoonsa pe- rin juurin kyllästyneet jätkät keksivät muuttua The Beatlesista Sgt. Levy peilaa yhtä historian merkittävintä taitekohtaa, mutta tänä päivänäkin koen sen innoittavana, syvällisenä ja ajattomana taideteoksena, ummehtuneen nostalgian vastakohtana. Tuloksena oli moniulotteinen holistinen kokonaisuus, vaikka kaikki, lähinnä tekijöiden lapsuudesta ammennetut, laulut ovat täysin omanlaisiaan. Neljä vuotta aikaisemmin he tekivät vielä simppeliä – tosin lajinsa parasta – beatpopia, joka viime kädessä noudatti genrensä sääntöjä. Kolmas syy oli pilvi ja happo. Tupla nytkähtää liikkeelle sekopäisellä, joka suuntaan ilkkuvalla Rainy Day Women #12 & 35 -pilvimarssilla ja monien huikeiden vaiheiden jälkeen se lopulta löytää täyttymyksensä rockmusiikin monitasoisimmalla ja syvällisimmällä rakkauslaululla, Sara-vaimolle omistetulla Sad Eyed Lady Of The Lowlandsilla. Pepper’s Lonely Hearts Club Band (Parlophone, 1967) Tuntuu käsittämättömältä, että John Lennon, Paul McCartney, George Harrison ja Ringo Starr olivat vain noin 25-vuotiaita tätä vallankumouksellista trippiä luodessaan. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandiksi ja voivat uudessa hahmossaan mennä musiikillisesti mihin vain. Sitten hän tipautti tosiuskovaiset kyydistään sähköistämällä musiikkinsa. Jussi Niemi LEVYJEN JAKAUTUMINEN ERI VUOSIKYMMENILLE 39 LEVYÄ 24 19 16 1 1 1950-luku 1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku RADIOHEAD SOUNDI 31. Blonde On Blonde on imenyt itseensä vaikutteita monelta suunnalta. Toisaalta yhteistyö täysin epäpsykedeelisen, mutta avomielisen ja kokeneen tuottaja-äänittäjä George Martinin kanssa toi valtavan synergian. Mustan musiikin laajalta kulttuurikartalta on kultahippuja poimittu matkalla Chicagosta Memphisin kautta New Orleansiin, mutta on ilmaisussa mukana niin Nashvillen maalaissointeja kuin New Yorkin rockiakin. Joidenkin mielestä tämä on kai vastuuton väite, mutta kun se on fakta. ”Missään ei ole tavoitettu yhtä hienosti aamukolmen soundia”, totesi aikoinaan Blonde On Blondelle sattuman oikusta urkuriksi päätynyt Al Kooper. Sgt. Neljässä vuodessa hän julkaisi kahdeksan albumillista omia laulujaan, kiersi keikoilla eri puolilla maailmaa, nousi pikkuklubeista listojen kärkeen, meni naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa. Toiseksi, keikkailun lopettaneina he pystyivät estoitta, The Beach Boysin (The Beatles-vaikutteisen) Pet Soundsin innoittamina, tekemään äärimmäisen studioalbumin, jota ei live-soitto rajoittaisi. THE BEATLES: Sgt. Ensin hän oli noussut niin folkin kuin kansalaisoikeusliikkeenkin ehdottomaksi johtohahmoksi. Heidän tajuntansa räjähdykselle oli kolme syytä. 9. ”Tämä on niin kamala levy, ettei tekisi mieli soittaa siltä yhtään kappaletta”, lausahti puolestaan levyn tuoreeltaan Yleisradiossa esitellyt Markku Veijalainen. Timo Kanerva 10
Ja kun Plant sanojensa mukaan kuin automaattikirjoituksella alkoi hahmotella melodiaan lauseita ”There’s a lady who’s sure all that glitters is gold and she’s buying a stairway to heaven”, oltiin hyvin lähellä Pagen päämäärää. Keith Moonin vyörytykset puolestaan vauhdittavat kappaleet räjähtävälle tasolle. Bowie uudisti albumille bändinsä tyylin ja imagon sekä hyökkäsi syleilemään tähtikulttia Ziggyn taustatarinan avustuksella. Oliko kyseessä maailman ensimmäinen punkrocklevy. Jos kaiken pystyy ilmaisemaan kolmella soinnulla ja muutamalla sarjakuvat ja todellisuuden yhdistävällä rivinpätkällä, ei muuta tarvitakaan. Katse kääntyi Headley Grangen kartanoon, jota oli käyttänyt samaan tarkoitukseen jo Fleetwood Mac. Katkeransuloinen Five Years avaa pelin ja muiden muassa Starmanin kaltaisten ikivihreiden kautta albumi saavuttaa päätöksensä, joka on vertaansa vailla. Ramonesin jälkeen bändin uralla tapahtui vielä monta nousua ja laskua, mutta juuri esikoisella se toi itsensä esille tavalla, joka jätti jälkensä seuraaviin sukupolviin ja niiden käsitykseen siitä, mitä rockin keinoin voi tehdä. THE WHO: Who’s Next (Track Records, 1971) Who’s Next on täydellinen esimerkki yhtyeestä voimiensa huipulla. Page tiesi, miten monimuotoiseen sähköiseen ja akustiseen ilmaisuun Plant, basisti-kosketinsoittaja John Paul Jones ja rumpali John Bonham hänen kanssaan parhaana päivänä venyivät, mutta toistaiseksi noita hetkiä oli koettu lähinnä lavalla. Who’s Nextillä kuuluu erinomaisesti The Whon dynamiikka 1970-luvun alussa: Townshendin uudet VCS3- ja Arp-syntetisaattorit antavat levyn kosketinosuuksille ylimaallisen, vaikeasti paikannettavan avaruussoundin ja John Entwistlen bassot soivat aiempaa enemmän kuin kitarat – melodisesti ja lihaksikkaasti. LOVE: Forever Changes (Elektra, 1967) Vaikka rakastuin The Beatlesiin jo polvenkorkuisena ja vietin lukemattomat sunnuntaipäivät Jake Nymanin sixties-vyörytystä kuunnellen, en ollut myöhäisteini-ikään mennessä koskaan kuullutkaan Lovesta. Otto Talvio 13. Who’s Next on kuin alkusoitto sille eeppiselle rockkerronnalle joka huipentui The Whon seuraavalla albumilla, vuoden 1973 Quadrophenialla. DAVID BOWIE: The Rise And Fall Of Ziggy Stardust And The Spiders From Mars (RCA, 1972) Ziggy Stardust ei välttämättä ole David Bowien inspiroivin albumi, mutta ei sen loistoa ja tärkeyttä käy kyseenalaistaminenkaan. Ja se kitarasoundi… Vain pari viikkoa Hunky Doryn (1971) julkaisun jälkeen alkaneissa studiosessioissa Bowien biisit saivat osansa kitaristi Mick Ronsonin musikaalisesta huippulahjakkuudesta sekä rumpali Woody Woodmanseyn ja vastikään menehtyneen basisti Trevor Bolderin rockaavasta tatsista. Se mikä yhä erottaa Ramonesin tuhansista opetuslapsistaan oli puupäisen sanoman tai sen puutteen vilpittömyys. Boogie nojaa menevimmillään esimerkiksi The Rolling Stonesiin. Valtaan, ihmisyyteen ja yleisesti elämän perimmäisyyksiin pureutuva Lifehouse oli kuitenkin 1971 vielä niin huonosti hahmottunut, että se jäi Townshendin ikuisuusprojektiksi. Strategiaa oli hiottu jo Bron-YrAurissa, mistä saatiin tuliaisina muun muassa monipolvinen, tavallisten biisiformaattien päälle sylkevä kappale, jonka Page viimeisteli Jonesin kanssa Headley Grangen takan ääressä. Mutta niilläkin hetkillä, kun kuulijan mieli alkaa haurastua ja hän alkaa epäillä Burt Bacharachin olevan reptiliaani, kaikki pysyy täydellisesti maestro Arthur Leen ja levyn orkestraatiot tehneen David Angelin hallinnassa. Aika monta bändiä on niidenkin suuntaviivojen mukaan piirretty. Täydellisen bändisoundin hakeminen albumille ei ehkä ollut pääasia, mutta tärkeimmät palaset loksahtivat kohdalleen kuin itsestään. Page hyödynsi esoteriikan ja magian tajuaan korvaamalla sanat levyn nimessä neljällä symbolilla. Ulkomaisia lehtiä selaillessa Forever Changes tarttui silmään sieltä täältä; kultivoituneiden poppareiden kommenteista, suosikkilevyjen listauksista. Eero Kettunen. Marc Bolanin, Legendary Stardust Cowboyn, vaatesuunnittelija Kansai Yamamoton ja Andy Warholin klikin vaikutus sekoittui Bowien oman Space Oddityn (1969) avaruusinnostukseen, miehen teatterimenneisyyteen ja rajojarikkovaan seksuaalisuuteen. Musiikillisesti albumin kuvaileminen glamrockiksi tuntuu vähättelyltä. Alkuun kuullaan kolme täydellistä folkin, psykedeelisen rockin ja siirappisen viihdemusiikin yhteensulautumaa (Alone Again Or, A House Is Not A Motel, Andmoreagain), mutta sitten jotain hajoaa: keskittyminen herpaantuu, musiikin pintaan alkaa ilmestyä säröjä. Nykyään tiedämme kaiken Ramonesista ja sen urasta, joka oli täynnä ylenkatseita, keskinäisiä riitoja ja kurinalaista, lähes sotilaallisen jämptiä konseptissa pysymistä. MAAILMAN PARHAAT LEVYT 11. Havahduin yhtyeen olemassaoloon vasta siinä vaiheessa, kun aloin viettää yhä suuremman osan Tampereelle suuntautuneista kirjastoreissuista sarjakuvahyllyn sijaan musiikkiosaston lehtikirjastolla. Sen vaikutus on joka tapauksessa nähtävissä kaikkialla ympärillämme yhä tänäkin päivänä katsoi sitten asiaa muodin tai musiikin näkökulmasta. Kurittomat kakarat, liimanhaistelu ja prostituutio olivat kaikki asioita, jotka olivat Ramonesin jäsenille tuttuja. Hyvistä keikoista huolimatta erityistä painetta bändiliiderin hartioiden seudulle toi edellislevyn kalsea vastaanotto. Silti Daltreykin on oleellinen osa Who’s Nextiä, sillä ilman häntä levy muistuttaisi liikaa Townshendin sooloprojektia. RAMONES: Ramones (Sire, 1976) Huhtikuussa 1976 kukaan ei tiennyt Ramonesista ja sen musiikista, joka tuli osoittautumaan suoranaiseksi vallankumoukseksi. Petri Silas 14. Oikeastaan tiesin pitäväni Forever Changesista jo ennen kuin olin kuullut sitä nuottiakaan. LED ZEPPELIN: IV (Atlantic, 1971) Islandin uudessa Lontoon-studiossa loppuvuodesta 1970 järjestetyt sessiot olivat Jimmy Pagen mielestä hyvä startti, mutta biisintekijä, kitaristi ja tuottaja halusi kokeilla äänittämistä myös erilaisissa puitteissa. Levy seurasi ja muokkasi aikansa henkeä, ja kuulostaa edelleen verevältä. Usein The Who kuulostaa aidosti voimatriolta – varsinkin silloin kun Townshend laulaa Roger Daltreyn sijaan. Ronson rakastelee Ziggy Stardustin rajusti, Suffragette City hengästyttää ja Rock’n’Roll Suicide on nimensä veroinen loppuhuipennus. Antti Lähde 12. Mitä muka I Wanna Be Your Boyfriendin tekstissä vielä pitäisi sanoa. Aivan sama. Basisti John Entwistlen soololevyltä ylijäänyttä My Wife -kappaletta lukuun ottamatta se on kokonaan kitaristikosketinsoittaja Pete Townshendin käsialaa: sen keskeisten kappalei32 SOUNDI den mystinen ja julistava sävy johtuu siitä, että niiden oli tarkoitus olla osa Townshendin massiivista Lifehouseprojektia. Hyvin kummallinen. Kenties maalle veti myös muisto laulaja Robert Plantin kanssa tehdystä onnistuneesta ja iloisesta biisintekoretkestä Bron-Yr-Aurin mökille Walesin vuorilla. Ei siinä ollut imagoa. Kokonaisuudessa yhdistyvät historiallinen merkitys, taidearvo ja helppo diggailu. Minkälainen levy Forever Changes sitten on. Ramones edustaa parhaimmillaan sitä aikaa yhtyeen historiassa, kun bändiä ei pidetty väkisin pystyssä. Sisällön ohella erityishuomiota kiinnitettiin ulkomusiikillisiin seikkoihin. Tommya ei seurannutkaan toinen rockooppera, vaan levy, joka nosti The Whon Yhdysvalloissa stadiontason megayhtyeeksi ja auttoi luomaan mallin areenarockin massiiviselle äänimaailmalle. En myöskään muista, että käännytystyö olisi kertaakaan epäonnistunut. Merkittävän asemansa se on saavuttanut tietenkin vastustamattomien ja iättömien popkappaleidensa takia. Neloslevyn tärkeä funktio olikin viedä kaikkiin maailman levysoittimiin todistuskappale siitä, miten sävykäs ja väkivahva yhtye Led Zeppelin todella on. En tietenkään muista, kuinka monelle ihmiselle olen elämäni aikana suositellut tai suorastaan tyrkyttänyt Forever Changesia. Laulujen tekstit muuttuvat vähä vähältä häiritsevämmiksi, rakenteet häilyvämmiksi. Antti Luukkanen 15. Blitzkrieg Bopin ja Beat On The Bratin tuntevat kaikki, mutta aivan yhtä tärkeitä lukuja albumilla ovat esimerkiksi Havana Affair ja Loudmouth. En kuitenkaan tiennyt, miten palavasti rakastaisin sitä
Ennen niin riehakas ralli Tenth Avenue Freeze-Out soi konserteissa nykyisin haikeana muistolauluna E-Street Bandin edesmenneelle saksofonistille Clarence Clemonsille. Taitavista ja omaperäisistä soittajista koostuneen yhtyeen Marquee Moon -debyytin (1977) tyyliä voi kutsua tällöin huoletta progressiiviseksi punkiksi. Levy on voittopuolisesti rakkauden muodoista kertova country- ja folktyylinen balladilevy. Yhtä johdonmukaista on, ettei Iggy välittänyt niistä silloinkaan, kun lähti sorkkimaan ystävänsä David Bowien alkuperäistä miksausta. Pasi Kostiainen 19. Springsteenin tulkinnat kuulostavat kiihkeiltä ja E-Street Bandin soundi on muhkea. Jos määritelmä hyväksytään, on siihen lisättävä, että yhtyeen punk on poikkeuksellisen pitkälle vietyä niin musiikillisesti kuin lyyrisestikin ja merkitsee enemmän asennetta ja vapaata, kaunistelematonta itseilmaisua. Antti Luukkanen 18. Tietysti levy on aikansa lapsi, mutta 1970luku oli hyvää aikaa, instrumentit pystyttiin taltioimaan hyvin eikä niitä vielä korvattu digitaalisesti. Ajan kuluminen on kuitenkin muuttanut joidenkin kappaleiden luonnetta. Hyvää oli, että progen päälle ymmärtävän Richard Bransonin johtama Virgin Records oli saatu lisenssikumppaniksi, ja ”We Play Wigwam – It’s Siouxper” -mainoskampanja tavoitti paikalliset. Sami Nissinen 17. Vasta neljäntenä tuleva Southern Man pistää bändivaihteen päälle ja on upeaa imaginaarista tekstiä myöten klassista americanaa. Elokuussa 1970 julkaistu After The Gold Rush oli ensimmäinen täysosuma Youngilta soolo-artistina. TELEVISION: Marquee Moon (Elektra, 1977) New Yorkissa vuonna 1973 perustettua Televisionia on pidetty maantieteellisen ja kulttuurisen viitekehyksensä puolesta usein punk-yhtyeenä. Määritellään rock’n’roll sitten kuinka tahansa, niin Raw Power on ehdottomin rockalbumi kautta aikojen. IGGY AND THE STOOGES: Raw Power (Columbia, 1973) Kolme vuotta aiemmin ilmestynyt Fun House olisi minkä tahansa bändin tuotannossa sellainen kruunu, jota muistellaan vuosikymmeniä myöhemmin tällaisissa listauksissa. Murrosta alleviivattiin Hyde Parkissa, jossa laulaja-pianisti Jim Pembroke, rumpali Ronnie Österberg, kitaristi Rekku Rechardt, urkuri Pedro Hietanen ja basisti Måsse Groundstroem keskittyivät uunituoreeseen levyyn. 16. Hifistit – ja muut The Stoogesin tuolloiset jäsenet – ovat yrittäneet puhaltaa sitä kumoon, koska missään auditiivisessä tasapainossa se ei todellakaan ole. Don’t Let It Bring You Down sekä I Believe In You kiteyttävät tunteet upeimmin. Ennen kaikkea Raw Power onkin kitaristi James Williamsonin levy. NEIL YOUNG: After The Gold Rush (Reprise, 1970) Neil Young oli saavuttanut 1960-luvulla kohtalaista mainetta Buffalo Springfield -yhtyeensä kanssa ja liittynyt sittemmin David Crosbyn, Stephen Stillsin ja Grahan Nashin superyhtyeeseen. Sitä sekin on, mutta Raw Power (1973) on meriitti, jonka nimissä Iggy Pop ja The Stooges saavat minun puolestani tehdä mitä lystäävät tahraamatta mainettaan. Levyn eeppinen nimiraita kestää lähestulkoon yksitoista minuuttia. Silti Pembroken synnyinmaan valloitus jäi haaveeksi. Pienimuotoisesti levyn avaava kappalekolmikko Tell Me Why, After The Gold Rush ja etenkin Only Love Can Break Your Heart vaikuttaa suorapuheisessa vilpittömyydessään suoraan sydämeen. Britanniassakin esitetyistä raidoista tuli keikkojen selkäranka yli 30 vuoden aikajänteelle ja Pave Maijasen tuottaman albumin vastaanotto osoittautui suopeaksi. Täysin mielipuolista sooloa melkein viisi minuuttia! Kuulun siihen sukupolveen, jonka ensimmäinen Raw Power on Iggyn itsensä uudelleenmiksaama cd-painos vuodelta 1997. Autotallirockin karheudella soivat kappaleet ovat täynnä kiinnostavia soitannallisia detaljeja, kekseliäitä sovitusratkaisuja ja pitkiä instrumentaaliosuuksia. Kaksikon yhteistyön ensimmäinen hedelmä oli elokuussa 1975 julkaistu albumi Born To Run. Irtonaiset demo-otot päätettiin pitää. Aiemmin Springsteeniltä oli julkaistu kaksi levyä, mutta niiden me- nekki oli ollut pettymys Columbia -levy-yhtiölle. En ole eläissäni kuullut niin väkivaltaista kitaransoittoa kuin mitä ukko päästelee läpi koko Your Pretty Face Is Going To Hellin. Suopeista kritiikeistä huolimatta Marquee Moon -levy ei saavuttanut ilmestyessään suurta kaupallista menestystä, mutta sen esteettinen vaikutusvalta lukuisiin myöhempiin indietyylisiin kitarayhtyeisiin on ollut huomattavan suuri. Kahdeksan biisin settiin mahdutettiin Nuclear Nightclubilta nimibiisin ohella Do Or Die, Simple Human Kindness ja Bless Your Lucky Stars. Wigwam oli kuitenkin astunut jo alkuvuodesta Tukholmassa äänittämänsä Nuclear Nightclubin myötä vaiheeseen, jossa koristeellinen änkyräproge teki tietä virtaviivaisemmalle, biisilähtöiselle soundille. Hän kirjoitti toukokuussa 1974 virkkeen: ”Olen nähnyt rock and rollin tulevaisuuden ja sen nimi on Bruce Springsteen.” Kun juttu ilmestyi The Real Paper -lehdessä, Landau oli jo matkalla Bruce Springsteenin luottoystäväksi, manageriksi – ja levytuottajaksi. WIGWAM: Nuclear Nightclub (Love Records, 1975) Musafanien ja soittaja-alokkaiden suosikki ja meikäläisen rockin kansainvälistymisen pioneeribändi lähti elokuussa 1975 tärkeälle Lontoonkeikalle ristiriitaisissa tunnelmissa. Tavoitteena oli levy, joka kuulostaa siltä kuin ”Roy Orbison laulaa Bob Dylania, Phil Spectorin tuottamana.” Näin vuosikymmeniä myöhemminkin kaikki tuntuu olevan levyllä kohdallaan. Petri Silas 20. On perusteltua, että Iggyn nimi nostettiin otsikkoon asti, sillä The Stooges oli jo periaatteessa hajonnut ja Igsteri haahuili kamapäissään Lontoossa. Ashetonin hillbilly-veljekset otettiin mukaan Raw Powerin tekoon kesken kaiken. Marquee Moonin tunnelma on spontaani, mutta kappalerakenteet hyvin pitkälti suunniteltuja. Arveluttavalta taas vaikutti, että Hyde Parkiin jouduttiin suuntaamaan kokoonpanolla, josta puuttuivat alussa tärkeää roolia näytelleet urkuri Jukka Gustavson ja basisti Pekka Pohjola. Sami Nissinen SOUNDI 33. Mittarit hehkuvat punaisina alusta loppuun ja ankarasti säröllä oleva kitara peittää lähes kaiken alleen. Sitä vastoin bändilevy Everybody Knows This Is Nowhere (1969) Crazy Horsen kanssa oli artistinen menestys ja vei Youngin paikkaan, jota hän oli pitkään etsinyt. Jälkikäteen ajatellen hauskin anekdootti levystä on se, kuinka levy-yhtiö tahtoi albumin molemmille puolille slovarin. Tarinan mukaan Marquee Moonin rumpuraidoista tuli huomattavan eläväiset, koska rumpali Billy Ficca ei tiennyt nauhoituksen olleen päällä. Mystisessä ja huumehuuruisessa jamikappaleessa Tom Verlainen ja Richard Lloydin lyyriset, toisiinsa kauniisti nivoutuvat kitarakuviot yltyvät huikeaksi kaksintaisteluksi. After The Gold Rushilla Youngin selkein vahvuus, laulunkirjoittaminen, puhuttelee ilman äänivallia tai hienostelevaa tuotantoa, sellaisenaan. Juuri siksi Raw Power onkin klassikko: se ei välittänyt säännöistä tuolloin. Oli selvää, että Wigwamia pitkään fanittaneesta Rechardtista Pembroke oli saanut pätevän aisaparin luovaan työhön ja yhtye ensimmäisen vakituisen kitaristin sitten Nikke Nikamon päivien. Vuoden 1968 debyyttialbumi oli esitellyt yleisölle sooloartisti-Youngin, mutta levy oli biisimateriaaliltaan ja tuotannoltaan epätasainen. After The Goldrushin vallitsevan tunnelman määrittävät melankolia ja lohdullisuus. Se kävi kaupaksi ja onnistui hämmästyttävästi toteuttamaan Springsteenin suunnitelman. Entäs ne kappaleet. Eikä se ole laisinkaan vähän. Ei ole liioiteltua sanoa, että ne ovat nyt klassikkoja tai vähintäänkin keikkabravuureja jokainen. Springsteen, Landau ja Mike Appel tuottivat levyn, joka lunasti Landaun lauseen lupaukset – Springsteenistä tuli yksi rockhistorian merkittävimmistä lauluntekijöistä. Gimme Danger ja I Need Somebody saatettaisiin nykypäivänä määritellä ehkä hieman toisin. Sen pettymykselle antaa kulissit Vietnamin sota ja Yhdysvaltain sisäpolittinen kuohunta, jota Young käsittelee henkilökohtaisen mietiskelyn, empatian, turhautumisen ja kyseenalaistamisen keinoin. BRUCE SPRINGSTEEN: Born To Run (Columbia, 1975) Amerikkalainen toimittaja Jon Landau kirjoitti 1970-luvun puolivälissä itselleen uuden työpaikan. Born To Run ei ollut
THE CURE: Disintegration kuva: Eija Väliranta/A-lehtien kuvatoimitus (Kling Klang, 1978) The Robots ja The Model tekivät omapäisten saksalaisten seitsemännestä konemusiikin virstanpylvään. Pehmohevibändi Extreme, jonka yhtään levyä ei näiltä listoilta taatusti löydy, sai juomiinsa happoa. En tiedä, onko tämä totta, mutta kun laseihin kovia huumeita heittäneen orkesterin sanotaan olevan Primal Scream, tarina tuntuu uskottavalta. Nick Draken musiikki oli pitkään lähes täysin unohdettua. Rubber Soul 36. Nuorena kuoleminen kannattaa – myös sillä tavalla, että silloin ei pääse myöhemmällä tuotannolla tahraamaan mainettaan. Esimerkiksi Way To Blue on todella hieno biisi ja siinä on upea jousisovitus. jia on tämäkin maa täynnä, mutta näiden hörhöjen ilmaisu on kauttaaltaan niin seksikästä ja leppoisissakin biiseissä niin lesoa, ettei sellaista härmälässä synny. (Epic, 1982) Jackon kuudes oli musiikkivideoiden kultakauden kestävintä antia ja tekijänsä lopullinen menolippu maineeseen. MY BLOODY VALENTINE: Loveless › Minulle Loveless muistuttaa valveunta. SLAYER: Blood On The Tracks (Columbia, 1975) Levyn on usein tulkittu käsittelevän avioeroa, mutta tekijän mukaan suurin inspiraatio tuli Tsehovin novelleista. 29. MY BLOODY VALENTINE: The Stone Roses Tapestry Loveless (Fiction, 1989) Robert Smithin yhtyeen kahdeksas sisälsi jylhän goottirockin lisäksi Lovesongin kaltaista kevyttä poppia. En voi sanoa, että Nick Draken soitto näkyisi erityisesti omassa soitossani. Eräs yhtyeen jäsenistä juoksi vastentahtoisessa lsdtripissä hotellin aulaan ja yritti repiä kasvojaan irti. 34. Iäti-levyllä on näppäilyjuttuja, jotka ovat saattaneet saada vaikutteita siltä suunnalta. Abbey Road (Track Records, 1967) Harva debyytti on jäänyt rockin historian yhtä vaikutusvaltaisena taiteaellisena ja kaupallisena menestyksenä. 31. CAROLE KING: 35. 32. 32. 23. MILES DAVIS: Kind Of Blue (Columbia, 1959) Tyylitajuiset soittajat ja kestävät biisit tekivät Milesin yhdestä huipusta hyvän matalan kynnyksen jazzlevyn. Screamadelicalla Bobby Gillespie ja kumppanit yhdistelevät musiikkityylejä, joista en pidä. Kun Five Leaves Left -levy julkaistiin, siitä olivat kiinnostuneita vain harvat. PINK FLOYD: The Doors (Harvest, 1979) Kaikkien teemaalbumien äiti on Roger Watersin koskettava henkilökohtainen tutkielma vieraantumisesta. Janne Halmkrona / CMX. Primal Scream on yhtye, joka ei mitenkään voisi olla Suomesta. THE STONE ROSES: (Silvertone, 1989) Värikylläinen esikoinen käänsi maailman katseet Madchesterin suuntaan ja pohjusti tietä brittipopin tulolle. Uudelleen Drake nousi esiin Volkswagenin tv-mainoksen myötä. 28. THE DOORS: The Wall Reign In Blood (Def Jam, 1986) Kahden levyn harjoittelujakso riitti virittämään Kingin, Arayan, Hannemanin ja Lombardon historialliseen iskuun. Ville Ahonen Herra Ylppö NICK DRAKE: Five Leaves Left › Tällaiselle synkistelijälle Nick Draken (1948–1974) musiikin melankolinen tunnelma sopii hyvin. BOB DYLAN: 33. En tajunnut, että Drake käyttää erikoisvireitä ennen kuin yritin jossain vaiheessa itsekseni opetella River Mania. (Parlophone, 1965) Nopeasti joulumarkkinoille äänitettyä laulukokonaisuutta pidetään yleisesti The Beatlesin folkrocklevynä. MAAILMAN PARHAAT LEVYT 21. (Creation Records, 1991) Kyseessä oli oikea keikkaileva yhtye, mutta lähes jokaisen Lovelessin äänistä tuotti myrskykitaristi Kevin Shields. Semmoisen voisi joskus pölliä härskisti. (Elektra, 1967) Light My Firen ja The Endin sisältänyt esikoisalbumi sai innoitusta niin Aldous Huxleylta kuin Kurt Weilliltakin. Se on hiukan liian pompöösi minun makuuni. PRIMAL SCREAM: Screamadelica › Olen kuullut tarinan, jonka mukaan Primal Scream teki aikoinaan Provinssirockissa todella edesvastuuttoman pilan. METALLICA: 24. THE JIMI HENDRIX EXPERIENCE: Closer (Factory, 1980) J.G. THE SEX PISTOLS: ainutlaatuinen nero. Siitä huolimatta se on yksi lempilevyistäni. JOY DIVISION: 25. Sen jälkeen tulleesta Bryter Layterista en diggaa yhtä paljon. KRAFTWERK: Are You Experienced (Virgin, 1977) 1970-luvun loppupuoliskon tärkein albumi tuuletti rockilmastoa ja näytti yhden uuden tavan lähestyä musiikkia. THE BEATLES: (Ode Records, 1971) Tekijänsä originaalimateriaalille pohjaavan kiekon kappaleita olivat levyttäneet jo Aretha Franklin ja muut. 26. Aika nopeasti tajusin jättää sen semmoisille, jotka osaavat oikeasti soittaa. MICHAEL JACKSON: Master Of Puppets Thriller (Asylum, 1986) Julkaisuvuotensa aito kultakimpale nosti progen punkrockin ja metallin rinnalle speedmetalin rakennuspalikaksi. Musiikin lisäksi siihen tietenkin vaikutti kiehtova elämäntarina. Hyviä soitta- 45. Joitain sovitusideoita on sen sijaan saattanut tarttua. Ballardin Atrocity Exhibition -kirjan innoittama levy julkaistiin pari kuukautta Ian Curtisin itsemurhan jälkeen. 22. (Apple, 1969) Vaikka Let It Be jäi The Beatlesin viimeiseksi albumiksi, se oli tehty lähes valmiiksi ennen rikasta Abbey Roadia. Tilaa missä ollaan samanaikaisesti hereillä ja unessa. 37. Nerokkaita sävellyksiä, hienoja tekstejä ja varsinkin Five Leaves Leftillä oivallisia sovituksia. Se on kaunis ja jotenkin pelottava levy, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa kun sitä kuuntelee liian kovalla volyymillä. THE BEATLES: The Man-Machine 55. 30. Kitaristina Nick Drake on 34 SOUNDI Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistols 27
PORTISHEAD: Dummy (Go! Beat, 1994) Massive Attackin ja Trickyn ohella triphopin ilosa nomaa levittivät Geoff Barrow, Beth Gibbons ja Adrian Utley. (RCA, 1972) David Bowien ja Mick Ronsonin tuottama albumi oli The Velvet Undergroundin nokkamiehen toinen soolo. PINK FLOYD: Dark Side Of The Moon (Harvest, 1973) Ainakin Flaming Lips, Phish ja Dream Theater ovat tulkinneet mestariteoksen kokonaan le vyllä tai keikalla. MANA MANA: Totuus palaa (Gaga Goodies, 1990) Jouni Mömmön demonien purkau tuminen sai Jello Biafran kiinnostumaan julkai susta USA:ssa asti. JOHN COLTRANE: 60. LED ZEPPELIN: IV (Atlantic, 1971) 5. LOVE: Forever Changes (Elektra, 1967) 7. (Geffen, 1987) USA:ssa 18ker taista platinaa myynyt esikoinen kertoo tekijöis tään, tekoajas taan ja paikastaan kaiken. THE VELVET UNDERGROUND & NICO: The Velvet Underground & Nico (Verve, 1967) 39. OASIS: (What’s The Story) Morning Glory. 2. (Harvest, 1970) Korskeasti Speed Kingillä käynnisty vä albumi kuuluu brittiläisen raskaan rockiin keskeisiin järkäleisiin. MC5: 46. TALK TALK: A Love Supreme Laughing Stock (Impulse!, 1965) Saksofonin jättiläi sen merkkipaalu kumpusi yliannos tuksen sytyttämästä uskonnol lisesta heräämisestä. PIXIES: Doolittle (4AD, 1989) Kakkoskiekon Here Comes Your Man ja Monkey Gone To Heaven tekivät Bostonin altkunin kaista myyttisiä. (Creation Records, 1995) Oasisin kakkosen aikaan brit tipop oli zeniitissään, ja Gal lagherin veljekset vielä tunnet tuja lähinnä musiikistaan. THE BEACH BOYS: Pet Sounds (Capitol, 1966) 4. AC/DC: Back In Black (Albert Productions, 1980) Brian Johnsonin debyyttiä AC/ DC:n laulajana on myyty maail manlaajuisesti lähes 50 miljoo naa kappaletta. BRUCE SPRINGSTEEN: 61. (Verve, 1991) Orkesterisoitti met näyttelivät ratkaisevaa roolia Mark Hollisin johtaman bändin viimeisellä pitkäsoitolla. JOY DIVISION: Unknown Pleasures (Factory, 1979) Vaikka Ian Curtis oli tyytyväinen bändinsä kiihkeään esikoiseen, Bernard Sumner ja Peter Hook moittivat sen soundia. PRINCE & THE REVOLUTION: Purple Rain Kick Out The Jams 40. 44. THE JIMI HENDRIX EXPERIENCE: Electric Ladyland (Reprise, 1968) Voodoo Chilen ja muiden kehto jäi Mitch Mitchellin ja Noel Reddingin viimeiseksi ää nitteeksi Hendrixin kanssa. TUOMARI NURMIO & KÖYHIEN YSTÄVÄT: Kohdusta hautaan (Johanna, 1979) Johannayhtiön ensimmäinen albumi oli paitsi Nurmion huima avaus, myös Esa Pulliaisen ki taran juhlaa. GUNS N’ ROSES: 7. 55. 41. Pepper’s Lonely Hearts Club Band (Parlophone, 1967) 6. (Decca, 1969) Gimme Shelterin myötä aukeavalla kahdeksannalla studioalbumilla Brian Jones teki tilaa Mick Taylorille. THE BEATLES: Abbey Road (Apple, 1969) 9. WIGWAM: Nuclear Nightclub (Love Records, 1975) SOUNDI 35. DEEP PURPLE: In Rock Transformer 59. 54. THE WHO: Who’s Next (Track Records, 1971) 4. 50. DEEP PURPLE: Machine Head (Purple Records, 1972) Smoke On The Waterin emolevy oli brittiläisen raskaan rockin pioneeribändin kuudes studio kiekko. THE CLASH: London Calling (CBS,1979) 2. LOU REED: 1960-LUKU (Warner Bros., 1984) Samannimisen leffan sound trackiksi tehty al bumi nosti Princen lopullisesti megatähdeksi. 43. PRIMAL SCREAM: Screamadelica (Creation, 1991) Bobby Gillespie ja kumppanit osuivat kolmosellaan tar kasti acid housen ja perinne rockin leikkauspisteeseen. 45. 56. Five Leaves Left Let It Bleed 47. BOB DYLAN: Highway 61 Revisited (Columbia, 1965) Vaikka Like A Rolling Stonella au keava kiekko olikin irtiotto folkista, päätti sen akustinen Desolation Row balladi. 38. 1. (Island, 1969) Ilmestyessään ohitettu Nick Draken debyytti on myöhemmin nostettu brit tifolkin kirkkaimpien helmien joukkoon. THE BEATLES: Rubber Soul (Parlophone, 1965) 1970-LUKU 1. U2: Achtung Baby (Island, 1991) The Joshua Treen ja Rattle And Humin perään tar vittiin suunnanmuutos, ja sen seitsemäs levy toi tullessaan. THE BAND: Music From Big Pink (Capitol, 1968) Rick Dankon vuokraaman vaa leanpunaisen talon kellarissa syntyi The Bandin debyytti. BOB DYLAN: Blonde On Blonde (Columbia, 1966) 5. 51. HURRIGANES: 9. 8. BRUCE SPRINGSTEEN: Born To Run (Columbia, 1975) 10. KING CRIMSON: In The Court Of The Crimson King (Island, 1969) Robert Frippin johtaman hurjan joukon debyytti poltti sääntö kirjat ja näytti suunnan prog ressiiviselle rockille. 42. 49. 53. THE BEATLES: Revolver (Parlophone, 1966) 3. IGGY AND THE STOOGES: Raw Power (Columbia, 1973) 58. ROLLING STONES: (Elektra, 1969) Punkrockin anar kiaa ennakoinut vallankumouk sellinen kiekko tallennettiin li venä Detroitissa Halloweenina. 57. MARVIN GAYE: What’s Going On (Tamla, 1971) 3. RAMONES: Ramones (Sire, 1976) 6. TELEVISION: Marquee Moon (Elektra, 1977) (Love Records, 1974) Ganesin kakkonen toteutettiin kai verrusta myöten Ruotsissa, koska sen haluttiin soivan muita lujempaa radi ossa. 62. THE ZOMBIES: Darkness On The Edge Of Town Odessey And Oracle (Columbia, 1978) Suurmenestyk seksi kohonneen Born To Runin krapula tuotti sisäänpäin kääntyneempää materiaalia. 48. (CBS, 1968) The Zombies hajosi jo ennen albumin ilmestymistä, mutta nykyään se lukeutuu brittiläi sen psykedelisen popin perus teoksiin. 63. THE JIMI HENDRIX EXPERIENCE: Are You Experienced (Track Records, 1967) 8. 64. DAVID BOWIE: The Rise And Fall Of Ziggy Stardust And The Spiders From Mars (RCA, 1972) Roadrunner Appetite For Destruction 65. NICK DRAKE: 52. THE DOORS: The Doors (Elektra, 1967) 10. THE BEATLES: Sgt. PRINCE: Sign ”O” The Times (Paisley Park, 1987) Kun yhdeksännen studiolevyn aika koitti, löi huikean tuottelias Prince tiskiin peräti tuplalevyn verran täyttä tavaraa
(Vertigo, 1970) Ozzy, Iommi, Butler ja Ward mahduttivat vuoteen 1970 kaksi klassikkoalbumia, Black Sabbathin ja Paranoidin. 68. Rumat sävelet (Warner Bros., 1992) John Paul Jonesin jousisovitusten kruunaamat haikeat, isot balladit ovat R.E.M:n kahdeksannen ydinmehua. (Warner Bros., 1977) Bändin yhdestoista studiolevy muistetaan kelpo biisiaineksen ohella riitaisesta tekoprosessista. HASSISEN KONE: (Vertigo, 1970) Deep Purplen In Rock ja Sabbathin kaksi albumia tekivät julkaisuvuodestaan raskaan brittirockin lähtöpisteen. THE JESUS AND MARY CHAIN: 80. THE SMITHS: The Queen Is Dead (Rough Trade, 1986) 2. DJ SHADOW: Endtroducing… Blood Sugar Sex Magik (Mo’ Wax, 1996) Josh Davisin debyytti oli kuin väitöskirja siitä, miten sampleri valjastetaan uuden, jännittävän musiikin tekoon. ROLLING STONES: 79. BLACK SABBATH: Paranoid (RCA, 1977) Maineikkaan ”Berliini-trilogian” avaus äänitettiin Ranskassa Brian Enon ja Tony Viscontin tuotannossa. PORTISHEAD: Dummy (Go! Beat, 1994) 10. (Creation Records, 1995) 9. AC/DC: Back In Black (Albert Productions, 1980) 10. RED HOT CHILI PEPPERS: (Blanco y negro, 1985) Skotlantilaiset Reidin veljekset yhdistivät shoegazea viitoittaneella debyytillään poppia, rockia ja noisea kuin aidot pioneerit. RADIOHEAD: Ok Computer (Parlophone, 1997) 3. THE BAND: 81. Kun pakettiin lisää vielä Terminator X:n turntablismin sekä Flavor Flavin – maailman absurdeimman ja tunnistettavimman kakkos-mc:n – lopputulos on hengästyttävä. MANA MANA: Totuus palaa (Gaga Goodies, 1990) 7. MICHAEL JACKSON: Thriller (Epic, 1982) 5. PRINCE: Sign ”O” The Times (Paisley Park, 1987) 1990-LUKU 1. 70. Public Enemy julisti aidosti vallankumouksellista ja USA:n mustaa väestöä voimaannuttavaa viestiään itsevarmuudella, joka hakee vertaistaan hiphopin historiassa. PRIMAL SCREAM: Screamadelica (Creation, 1991) Ehkä kaikkein saumattomimmin Enemyn höyryjuna jyrää Rebel Without A Pause -raidalla. DUSTY SPRINGFIELD: Dusty In Memphis (Atlantic, 1969) Lontoolainen laulaja otti ohjat omiin käsiinsä ja äänitti Atlantin toisella puolella yhden kaikkein klassisimmista soul-albumeista. PRINCE & THE REVOLUTION: Purple Rain (Warner Bros., 1984) 9. Psychocandy 84. Ronald Reaganin kauden ja materialismin kyllästämän 1980-luvun loppumetreillä julkaistun levyn tekee täysin ainutlaatuiseksi yhtä lailla Bomb Squadin tuottama kaoottinen mutta minimalistinen soundi kuin Chuck D:n kirkkaasti artikuloitu ja tajuttoman tiukka ulosantikin. (Rolling Stones, 1972) Etelä-Ranskassa syntynyt rönsyilevä mestariteos sai aikalaisiltaan ristiriitaisen vastaanoton. JEFF BUCKLEY: Grace (Columbia, 1994) Lauluntekijäperinteen, retrorockin ja grungen äpärälapsi jäi nuorena kuolleen tekijänsä ainoaksi studiolevyksi. Hounds Of Love (EMI, 1985) Viides studiolevy nosti tekijänsä lopullisesti kulttimaineesta koko maailman taiderockin kuningattareksi. FLEETWOOD MAC: 78. MAAILMAN PARHAAT LEVYT 1980-LUKU 1. Malcolm X:ltä lainatut ”Too black, too strong” -sanat avausraita Bring The Noisen alussa kertovat oikeastaan kaiken tarpeellisen. Siinä kiteytyy myös levylle leimallinen (ja aikakauden hiphopille poikkeuksellinen) nopeatempoisuus sekä täysin suvereeni sämpleillä leikittely. The Band Remain In Light American Beauty Black Sabbath 83. THE CURE: Disintegration (Fiction, 1989) 6. JOY DIVISION: Closer (Factory, 1980) 4. NIRVANA: Nevermind (DGC, 1991) 2. A Night At The Opera 67. DAVID BOWIE: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back 73. 85. KATE BUSH: 75. 5. Tommy Lindgren / Don Johnson Big Band. THE STONE ROSES: The Stone Roses (Silvertone, 1989) 8. R.E.M.: Automatic For The People 69. TALK TALK: Laughing Stock (VERVE, 1991) 8. kuva: Mikko Meriläinen 6. THE ROLLING STONES: (Def Jam, 1988) Hiphop-kulttuurin kulmakivi on säännöistä piittaamattoman samplerikollaasitekniikan ja agit-rapin riemuvoitto. PUBLIC ENEMY: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back › Public Enemy on itse viitannut Marvin Gayen What’s Going Oniin esikuvana It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Backin yhteiskunnalliselle viestille. Public Enemy toi tärkeimmällä levyllään vihan hiphopiin – ja häkellyttävästi teki samalla kaupallisen läpimurtonsa. (Poko Rekords, 1981) Ismo Alangon johtaman karjalaispartion keskimmäisellä oli yksi jalka uudessa aallossa, toinen taiderockissa. (Capitol, 1969) Robbie Robertsonin johtama joukkue uutti myös ”Brown Albumina” tunnetulle levylle ajatonta americanaa. GRATEFUL DEAD: 82. TALKING HEADS: (Parlophone, 1975) Queenin nelonen jäi historiaan muun muassa Freddie Mercuryn kynäilemän Bohemian Rhapsodyn tähden. (Warner Bros., 1991) Matka megabändiksi alkoi Under The Bridgen myötä, mutta sehän oli vain yksi Peppersin monista puolista. 77. SLAYER: Reign In Blood (Def Jam, 1986) 7. BLACK SABBATH: (Warner Bros., 1970) Myös vuonna 1970 ilmestynyt Workingman’s Dead oli sekin oiva cocktail rockia, countrya, folkia ja bluegrassiä. MY BLOODY VALENTINE: Loveless (Creation Records, 1991) 4. Rumours Low Sticky Fingers 74. (Elektra, 1970) Iggy Popin ja Ashetonin veljesten kakkonen vei rock’n’rollin voiman ja energian aivan uudelle tasolle. JEFF BUCKLEY: Grace (Columbia, 1994) 36 SOUNDI 68. (Rolling Stones, 1971) Brown Sugarin, Dead Flowersin ja Wild Horsesin ohella albumi jäi historiaan Andy Warholin kansien myötä. Mutta siinä missä Gayen klassikko on ajatuksia herättävä ja korviahivelevän pehmeä, It Takes A Nation... OASIS: (What’s The Story) Morning Glory. PUBLIC ENEMY: Fun House 72. U2: Achtung Baby (Island, 1991) 66. QUEEN: 71. THE STOOGES: 76. iskee päin pläsiä kuin tiiliskivi mellakkapoliisin kilpeen. (Sire, 1980) David Byrnen ylivaltaan leipiintyneet Chris Frantz ja Tina Weymouth harkitsivat eroa bändistä ennen tätä levyä. Exile On Main St. METALLICA: Master Of Puppets (Asylum, 1986) 3
BLONDIE: Parallel Lines (Chrysalis, 1978) Deborah Harryn ja Chris Steinin perustaman bändin kolmosalbumin biiseistä peräti puolet lohkaistiin sinkuiksi. kuva: Juhani Kansi 86. Hitit ovat tärkeä ja välttämätön osa tätä levyä ja yhtyeen saagaa. (Apple, 1970) The Beatlesin hajottua huhtikuussa 1970 Lennonilta kului alle puoli vuotta soolodebyytin äänitysten alkamiseen. Ne eivät varmaan tienneet, mikä saksofoni on. John Lennon/ Plastic Ono Band (Warner Bros., 1973) Nimibiisin ohella No More Mr. Siitäkin sain kuulla ihan työkseni, mutta usein ne jättivät minut rauhaan. Siis just ne tyypit, jotka saavat aina muistoissa orastavat viikset, vaikka olivat vähän yli kymmenvuotiaita. JOHN LENNON: Billion Dollar Babies (Merge, 2004) Kanadalaisten komeasti pauhaava esikoinen lasketaan uuden vuosituhannen ensimmäisen merkkiteosten joukkoon. L’Amourha nousee mielestäni Sielun Veljien tärkeimmäksi levyksi, jos on niin sanotusti pakko valita. Olin laulanut lipulle aina ääni väristen ja liikuttuneena, ja vasta nyt tajusin, miten naurettavaa se kaikki oli ollut. THE KINKS: perin kitaraleadi oli näissä peleissä melkoinen valtti. IRON MAIDEN: 95. Kahdeksan kertaa koulun itsenäisyyspäiväjuhlan kokeneeseen nuoreen tyttöön ”mä en vanno mitään!” -rivi iski kuin moukari. Siinä tärkeintä ovat rento svengi ja kaiken ilmassa roikkuvan kaihon ja ahdistuksen kiteyttävä rivi ”ja mä tiedän että turva on sun sylissäs vasta, mutta rakkaus estää mua sua koskettamasta.” VOITA 100 MAAILMAN PARASTA LEVYÄ! L’amourha The Kinks Are The Village Green Preservation Society Artturi Taira / Rubik kuva: Jaakko Jaskari/A-lehtien kuvatoimitus 91 94. TEENAGE FANCLUB: Grand Prix (Creation Records, 1995) Norman Blake, Gerard Love ja Raymond McGinley ottivat viidennellään The Byrdsin tehoihin jämerän kelttiläisen otteen. Syyn siihen voi kilpistää kolmeen biisiin, jotka tässä luettelen siinä järjestyksessä kuin ne levyllä ovat. VAN MORRISON: 90. KUUNTELE! Maailman parhaat levyt -soittolista Maija Vilkkumaa undi.fi www.so SOUNDI 37. SIELUN VELJET: (Apple, 1968) Sgt. Sielun Veljet oli yltiönerokas bändi juuri siitä syystä, että se oli samaan aikaan sekä tinkimätön, aggressiivinen ja outo että useamman singalong-hitin tekijä ja sukupolvikokemuksen luoja. (EMI, 1983) The Trooperin tahtiin laukkaava nelosalbumi kohotti Steve Harrisin rockmaailman kuninkaallsten joukkoon. DAVID BOWIE: i ”LEVY-YHTIÖ EI EDES TIEDÄ, ETTÄ OLEMME TÄÄLLÄ!” Kesällä 1979 the clash esiintyi ruisrockissa kesken London Calling -albumin äänitysten. Nice Guy teki shokkirockin esi-isän kutosesta ihaillun ja jäljitellyn saavutuksen. MASSIVE ATTACK: Blue Lines IRON MAIDEN: Piece Of Mind › Mielestäni Piece Of Mind ei ole paras Iron Maiden -albumi. Brownstonen riffin, vittu?” The Troo- 95 (Virgin, 1991) Triphopin lähtölaukaus on hyvin aikaa kestävä, edelleen vaikeasti määriteltävä postmoderni päänavaus. 99. Kuuntelin minäkin niitä muitakin, ja joinakin päivinä pelkästään niitä muita. Horses 98. Ensinnäkin on superhitti Peltirumpu, jonka jyhkeät 93. Ne tyypit osasivat todella lähestyä ihmistä. EPPU NORMAALI: Maximum jee & jee (Poko Rekords, 1979) Debyyttiä alle vuoden päästä seuranneesta kakkosesta tuli Syrjän veljesten pääsylippu suomirockin valioliigaan. ALICE COOPER: Hunky Dory Astral Weeks (RCA, 1971) 24-vuotiaan Bowien nelosen pianot soitti Yesin kosketinvelho Rick Wakeman, kitarat luottomies Mick Ronson. 87. (Warner Bros., 1968) Elvis Costellon mukaan Van Morrisonin kehuttu kakkonen on ”seikkailunhaluisin rocklevy kautta aikain”. Jos se lähti edes auttavasti, niin oli koulun hevosenpääjengin suosiossa. Äänestä omaa suosikkilevyäsi Soundin nettisivuilla. (Poko Rekords, 1985) Sielun Veljien englanninkielinen olomuoto L’Amourder sai nimensä yhtyeen komealta kolmoslevyltä. undi.f www.so 88. Pepperin jälkeen olisi mennyt läpi mikä tahansa, mutta onneksi rimaa nostettiin tällä kaikkialle kurottavalla tuplalla entisestään. Kolmas kappaleeni on levyn päättävä Satujen julma taikayö. Sitten saattoi tulla ihan puskista jotain tyyliin: ”Vittu, ossaatko vettää Mr. REFUSED: The Shape Of Punk To Come: A Chimerical Bombination In 12 Bursts (Burning Heart, 1998) Dennis Lyxzénin ja kumppanien hardcoreliekki paloi kirkkaimmin joutsenlauluksi tehdyllä modernilla klassikolla. PATTI SMITH: (Pye, 1968) Englantilaisen maaseutuelämäntavan ylistykseksi laadittu teemalevy jäi originaalikokoonpanon laitimmaiseksi. Lue Mikko Montosen tuolloin tekemä Joe Strummer -haastattelu Soundin nettisivuilta. ARCADE FIRE: Funeral Toinen on On mulla unelma, joka painii edelleen täysin omassa sarjassaan. SIELUN VELJET: L’amourha › Kuuntelin L’Amourhaa yläasteella ja lukiossa c-kasetilta, jolle joku kaverini oli sen vinyylilevyltä äänittänyt. Koulussa olin profiloitunut lähinnä fonistina. (Arista, 1975) Yhdellä punkrockin juurina pidetyistä albumeista vieraili muusikoita Televisionista ja Blue Öyster Cultista. Mutta meidän ala-asteen ylimmillä luokilla oli pari aika pahaa nahkatakkijäbää, jotka pitivät meitä musaluokkalaisia vähän sellaisena friikkisirkuksen jenginä. Ehkä siinä oli jotain pelottavaa hehkua. Levystä puhuttiin kaveripiirissäni, että se on ”hitikkäämpi” ja siksi ”ei niin hyvä” kuin muut Siekkari-levyt. riffit, vastustamaton melodia ja kiihkeät kiljahtelut yhdistävät Siekkareiden eri puolet täydellisesti. 89. THE BEATLES: Piece Of Mind 92. 96. 100. 97. The Beatles (White Album) 91. Ensin ne vittuilivat tosi ankarasti ja ilmassa oli aina vähän sellaista turpaanvedon höyryä
Tärisin päästä varpaisiin, kun kättelin häntä. Olivatko kaikki hyvät nimet varattu?, Moody nauraa. Jos taas teemme kevyemmän levyn, olemme myyneet itsemme. – Rehellisesti en edes tiennyt, että Green Day julkaisi triplalevyn. Kuka kehtasi päästää näin pienen lapsen lavalle!” Tyttö kääntyi ja sanoi: “Olen 34, päästä minut alas senkin persläpi!” Turvamiehen ilme oli näkemisen arvoinen, ja meidän iltamme oli pelastettu. bändin. Tilanne näytti niin pahalta, että tulin melkein itse pahoinvoivaksi lavalla. Siitä on tullut jo osa keikkaamme, ja he saavat unohtumattomia kokemuksia, Bathory kertoo. – Kun ryhdyimme kirjoittamaan uutta musiikkia viime syyskuussa, kappaleita vain alkoi virrata, ja ne muuttuivat koko ajan paremmiksi ja paremmiksi. Emme laula lohikäärmeistä ja miekoista, vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. ISIIN, L EPÄTOD FORD! TILANN SE ON E OLI ELLINEN . Moni muukin yhtye on julkaissut tupla-albumin viime vuosina. – Rob Halfordin mukaan saaminen oli suuri kunnia. Emme tunteneet häntä ennestään, mutta kuulimme, että hän pitää musiikistamme. Piipahdin studiossa kun hän oli laulamassa osuuksiaan. Kerroimme vain, että kuvat vuotavat verkkoon jos ette suostu, Moody vitsailee. Niinpä yksi valtavista tatuoiduista turvamiehistä nappasi tytön kainaloonsa ja alkoi huutaa: “Kenen lapsi tämä on. Yhtye ei silti suostu ottamaan paineita uutuuden vastaanotosta. Ryhmä, jonka nimi on Five Finger Death Punch – näiden miesten täytyy olla päästään vialla. Lavalta näkee myös asioita, joita ei haluaisi. Jos nämä muutokset ovat liian isoja, osa faneista jättää ” AMERIKKALAINEN FIVE FINGER DEATH PUNCH JULKAISEE TUPLA-ALBUMINSA THE WRONG SIDE OF HEAVEN AND THE RIGHTEOUS SIDE OF HELL ENSIMMÄISEN OSAN HEINÄKUUN LOPUSSA JA TOISEN OSAN SYKSYLLÄ. Raskas musiikki on jälleen painunut undergroundiin, joten on suuri ihme että kaltaisemme bändit koskaan pääsevät listojen viiden kärkeen. A L L E L O U P Ä L L Ä R Ä Ä V N A A V TAI. Jos he hankkivat yhden jättimäisen kallon lavalle, pitää meidän tietysti hankkia kaksi, ja niin edelleen. – Olemme useasti pyytäneet eturivin nuorimmaisia seuraamaan keikkaa lavalta, koska he miltei musertuvat turva-aitaa vasten. Five Finger Death Punch päätyi ratkaisuun hyvin yksinkertaisesta syystä. teksti: LAURA VÄHÄHYYPPÄ K ahteen osaan jaetun The Wrong Side Of Heaven And The Righteous Side Of Hell -kokonaisuuden osat julkaistaan noin puolen vuoden välein toisistaan. He haluavat ostaa albumin, eivätkä lataa niitä netistä. Jokapäiväiset asiat ja kulttuurilliset ongelmat ovat asioita, joita kuulijammekin pohtivat. EDELLINEN ALBUMI American Capitalist (2011) oli menestys. – Vierailijat oli helppo valita, meillä on kaikista heistä alastonkuvia kun he olivat lapsia. – Näin, kuinka yksi nuori poika mursi jalkansa moshpitissä. Emme ole koskaan nauraneet niin paljon. Five Finger Death Punchin fanit ovat tavallistakin innokkaampia. Kun sitten pääsin keikan jälkeen lähes tajuttoman pojan viereen, hän vain katsoi minua, ja huusi paareilla ”Te jumalauta rokkaatte!” Ja pyörtyi. Jos musiikkia on raskaampaa, aina joku kaipaa melodisempia biisejä. Sori vaan, Billie!, Moody naurahtaa. LEVYN ENSIMMÄISELLÄ SINGLELLÄ LIFT ME UP KUULLAAN JUDAS PRIESTIN NOKKAMIESTÄ ROB HALFORDIA. Kolmas levy joko vakiinnuttaa yhtyeen paikan parrasvaloissa, tai tipauttaa ulos pelistä. Siitä tulee uskomattoman hauskaa! Suomalaiset pääsevät katsastamaan keikkameiningin syksyllä, kun Five Finger Death Punch saapuu 6.11. Se on Rob Halford! Tilanne oli epätodellinen. AINA ROISKUU kun rapataan, niin myös Five Finger Death Punchilla. – Sanoituksiimme on helppo samaistua. – Lavashow’mme tulee varmasti muuttumaan kiertueen edetessä. Hartwall-areenalle Helsinkiin yhdessä Avenged Sevenfoldin ja Devicen kanssa. Heillä on aina uskomaton lavashow pyroineen päivineen. – Emme edes ajatelleet tuplaa konseptina, materiaalia vain oli niin paljon. – Neljäs levy on haastava. Tukholmalaishotellin sohvalla istuvat Five Finger Death Punch -miehet Zoltan Bathory (kitara) ja Ivan Moody (laulu) eivät löydä mitään eritystä syytä sille. 38 SOUNDI – Olen uskonut meihin siitä hetkestä, kun kävelin studioon ensimmäisen kerran. Pieniä muutoksia on tehtävä, jotta mielenkiinto säilyy. – He ovat kuin armeija, joka seuraa meitä joka paikkaan. Odotukset ovat yksi asia, mutta ne eivät merkitse mitään jos en voi mennä illalla nukkumaan tyytyväisenä työhöni, Moody pohtii. Yhtäkkiä huomasimme, että meillä on 25 loistavaa uutta kappaletta, Bathory kertaa. Jos ensimmäinen levy osoittautuu menestykseksi, pitää toisen kohdalla todistaa, ettei kyse ollut vahingosta. SUOMEEN YHTYE SAAPUU MARRASKUUN ALUSSA. Mukana ovat muun muassa Max Cavalera ja Rob Halford. Myös tämä selittää sen, että kaikki albumimme ovat myyneet kultaa. – Nämä ovat asioita, joita ei voi kontrolloida. – Kerran mukana oli uskomattoman pieni tyttö. Neljännen levyn kohdalla fanit tietävät mitä odottaa. TÄRISIN KUN KÄ PÄÄSTÄ VARPA T ROB HA TELIN HÄNTÄ. – Ensimmäisen levyn aikana olet uusi, ja yhtye pitää esitellä. Nyt olemme kuumeisesti suunnitelleet omaa keikkasettiämme, Ivan Moody intoilee. Miesten kilpailuhenkisyys nousee esiin, kun otan esille tulevan Rockstar Mayhem -kiertueen, jossa Five Finger Death Punch esiintyy yhdessä Rob Zombien ja Mastodon kanssa. Albumilla vierailee melkoinen määrä vokalisteja. – Eräs amerikkalainen nyrkkeilijä sanoi, että kaikki paineet tulevat sisältäni. – Rob on mahtava! Olemme kiertäneet hänen kanssaan ennekin
On kesä, on kokonaista kolme kuukautta aikaa nauttia elämästä. Soundin kaksiosaisessa juttusarjassa muusikot saavat kertoa, mitä juuri heidän kotikaupungeillaan on tarjota lomareissua suunnitteleville rockin ystäville. On se hyvä, että kesäloma on kesällä eikä talvella! Suomen kesä on lastattu tapahtumilla, ja kesällä jokainen kaupunki on parhaimmillaan. Ja sen suomalaiset osaavat. Rock-Suomen kesäkaupungit O SA 1 Kun ankean masentava talvi ja sateinen kevät ovat ohi, alkavat suomalaiset hymyillä. kuvat: Juho Juntunen teksti: JUHO JUNTUNEN 40 SOUNDI
Nekin on kasvattanut suosiota. Keskustassa asuvalla Ellillä ei ole varsinaisia lempiklubeja, hän vain tutkii jos jossain on mielenkiintoinen bändi keikalla ja menee sitten katsomaan sitä. Mutta tuntuu, että joka vuosi kun tulee vanhemmaksi, paha olo vaan lisääntyy niissä laitteissa. Siinä samalla voi tsekata sen kirkon ja kirkon portaat! – Ja kyllähän terassit on ihania! Kun me päästään sunnuntaisin itse kotiin keikkareissulta ja alkaa tavallaan meidän viikonloppu, me päädytään melkein aina istumaan iltaa johonkin terassille. Joskus on päässyt jonkun kaverin kanssa moottoriveneilemään, ja on aika outo tunnelma nousta maihin Kauppatorin kohdalla, ja sitten onkin yhtäkkiä sykkeessä! Ja onhan Kauppatorin suunnassa pari kivaa ravintolalaivaakin, mutta kai niille olisi lisääkin kysyntää. Se on ihan kätevä tapa nauttia musasta. Jos ei halua maksaa kalliita lippuja mennäkseen aitojen sisäpuolelle, kyllä festaripaikan lähistöllekin kuuluu soitto. – Helsingissä on meri ja kaikki vedet, se on mulle se tärkein juttu, Elli sanoo – Ylipäätään kun pääsee meren rannalle, ei ole pakko edes lähteä mihinkään. Elli suosittelee kaikille monitoiminähtävyyttä eli Linnanmäkeä, missä voi tehdä muutakin kuin huristaa vuoristoradassa. – Kaupungissakin on kaikenlaisia kesäfestivaaleja, missä kannattaa käydä. Siinä on ollut tarkoituskin tuoda tavallaan maaseutu Helsinkiin. On sairaan hyviä bändejä ja ilmaista musaa. Kesäkuun 12. Helsingissähän riittää nähtävää. Venäläisille voi esitellä Helsingin Yliopiston slaavilaisen kirjaston, arabille Orientalia-kokoelman arabiankielisen materiaalin, saksalaisille Helsingin Saksalaisen kirkon ja ruotsalaiselle Sveaborgin eli Suomenlinnan. – Ja jos tulee käymään kauempaa, kannattaa mennä Töölööseen rantakahvila Regattaan, se on sellainen ihana vanha puukahvila, joka on joskus ollut kalastusverkkovaja. Kuningas Kustaa Vaasa perusti sen Vantaanjoen suulle vuonna 1550, ja sata vuotta myöhemmin Pietari Brahe siirrätti sen lähelle nykyistä Kauppatoria. En oikein tajua, miksi kaikki aina matkustaa kesällä ulkomaille, kun täällä on niin siistiä. Monet nuoret pyörittää nykyisin omia klubeja, missä on joka viikko mielenkiintoisia esiintyjiä, myös keskellä viikkoa. Korkeasaaressa taas näkee muita eläimiä. Ja esimerkiksi Käpylässä ja Töölössä on pienet kahvilakioskit, sellaisiin mä läh- kokasvi on vaahtera ja nimikkoeläin orava. – Linnanmäessä on se kiva puoli, että sinne on ilmainen sisäänpääsy. Siellä voi kävellä ja fiilistellä, mutta nyt kun me oltiin siellä vetämässä keikkaa, mä sain rannekkeen, ja sitä pitäisi käyttääkin tänä kesänä. Samoihin aikoihin kaupungissa järjestetään myös aina vain mittavammaksi paisuva Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali. Taiteiden yön lisäksi Helsingissä järjestetään Kaivopuiston konsertteja sekä kesä-heinäkuun vaihteessa Tuskafestarit, Pohjoismaiden suurimmat den joskus ihan tarkoituksella haahuilemaan. HELSINKI Suomen pääkaupunki, jossa on 605 000 asukasta. Helsingissä on 317 saarta, ja sen nimik- P latinaa myyneen Haloo Helsinki! -yhtyeen laulaja ja basisti Elli on syntyperäinen helsinkiläinen, joka ei häpeile laulaa bändin nimibiisissä näin: ”Nyt Itämeren tyttärellä on hyvä olo, sydän hellä / Nyt mieli lentää korkealla, tän betonisen taivaan alla / Haloo Helsinki! Haloo Helsinki! / Maailman karuin kaupunki, on tänään kauniimpi, kauniimpi kuin milloinkaan.” Eikä Haloo Helsinki! ole ainoa bändi, joka on tehnyt biisejä tästä kaupungista. On museoita, on näyttelyitä, on teatteria, on ajanvietteitä, tunnetuimpana loppukesän Juhlaviikot ja Taiteiden yö. Päivän turistilippu maksaa vain 5,40 euroa, ja sillä voi mennä Kallioon bongaamaan kaurismäkeläisiä sekakäyttä- jiä. Ja meren rannalla on kaiken maailman kallioita, mistä löytää salapaikkoja. Lukuisat kesätapahtumat päättyvät ilotulituksen SM-kilpailuihin. – Meidän bändillä on tiedossa tänä kesänä lähes kolmekymmentä festaria, joten yleensähän sitä on itse kaikki viikonloput poissa kotoa. Pohjoissaamen kielellä Helsinki on Helsset, portugaliksi Helsinquia ja latinaksi Helsingia ja Helsinkium. Esimerkiksi Hietsussa ja Suomenlinnassa löytää mukavia paikkoja, missä ei ole ihan sikana porukkaa. päivä vietetään Helsinki-päivää. Siitä on tullut hauska tapa, jota oikein odottaa. – Joskus on päässyt jonkun kaverin kanssa moottoriveneilemään, ja on aika outo tunnelma nousta maihin Kauppatorin kohdalla, ja sitten onkin yhtäkkiä sykkeessä! SOUNDI 41. – En sinänsä harrasta veneilyä, mutta maalla kyllä on soutuvene. Ja toki torit kannattaa tsekata ja käydä vaikka Kauppatorilla syömässä hyvät munkit. Kesällä ihmiset juttelee paljon enemmän keskenään, just Käpylän kioskiltakin löytää aina kaikenlaisia erilaisia tyyppejä. On ihanaa vaan fiilistellä siellä tai maalata vaikka tauluja jos haluaa. On niin siistiä, että ne uskaltaa vaan alkaa höpötellä toisilleen. On melkein joka päivälle jotain. metallijuhlat. Mutta ei siinä mitään, onneksi kesäaikaan Helsingissä tapahtuu viikollakin paljon kaikenlaista. Hector, Tuomari Nurmio ja Sir Elwoodin Hiljaiset Värit ovat levyttäneet useita Helsinki-aiheisia lauluja, mutta ei unohdeta vaikka Asan Roihuvuorta, Egotripin Kauppatoria, Leevi And The Leavingsin Jos Helsinki on kaunista, Palefacen Hellsinki Freezes Overia, Pariisiin Kevään Pikkuhuopalahtea, Tom Waitsin Helsinki Moodia tai Wigwamin Helsinki Nightsia
KATSO MICHAEL MONROEN LEMPIPAIKAT mässä Pepin isänä, mutta sitä en päässyt katsomaan keikkojen takia. Tosiaan, siellä on esiinnytty melkein joka vuosi paitsi 2009, kun olin siellä juontajana enkä muusikkona. – Olen mä muutaman kerran. Oletko käynyt koskaan katsomassa joulurauhan julistusta Turun vanhalla suurtorilla. Kukaan ei ole koskaan tullut nälvimään, ihan kivoja ihmisiä turkulaiset on! Koska Michael Monroe itse ei juo alkoholia, hän käy klubeissa ja baareissa lähinnä katsomassa bändejä. Se on harrikan näköinen fillari, pitkä satula, selkänoja ja iskunvaimentimet, siinä istuu kuin nojatuolissa. Yleisöstä oikein huokui lämpö, rakkaus, ilo ja valo. Vaikka meillä tulee uusi albumi vasta syksyllä, on tänä kesänä keikkoja ihan tarpeeksi, melkein yhtä paljon kuin jos levy olisi jo julkaistu. Mä pyöräilen paljon, käyn asioilla ja kaupassa aina pyörällä. Turun palo tuhosi kaupungin vuonna 1827. Ja Blan- kon lähellä on Tintá-niminen kiva paikka. Kesä voisi jatkua vaikka jouluun asti niin voisin pyöräilläkin enemmän. Café Art on yksi mun lempikahviloista, se on joen varrella ja sieltä saa parhaan latten. Ja toimiihan täällä normaalikin teatteri. – Jokiranta on lempipaikkojani Turussa, se on tosi kaunis sekä kesällä että talvella. Tunnettuja turkulaisia ovat huijarit Ruben Auervaara ja Pertti Ylermi Lindgren, Ellen Jokikunnas, Jasmin Mäntylä, Xysma, Suurlähettiläät, Matti ja Teppo ynnä Seppo, Robin sekä nykyisin myös Kauko Röyhkä. Vähän väliä kun siivoan pois jotain kuteita, olen heittänyt ne sinne ja jotkut fanit diggaa käydä hakemassa niitä sieltä. – Kyllä jengi tulee pyytämään nimmaria tai kuvaa kaupungilla ja ne moikkailee, mutta sehän on ihan kivaa ja positiivista. – Ja Samppalinnan kesäteatteri toimii hyvin! Vartiovuoren kesäteatterissa oli taas viime vuonna Remu Aaltonen Peppi Pitkätossu -näytel- 42 SOUNDI esimerkiksi sellokilpailut, Turku Jazz, Turku Biennaali, Ruisrock, keskiaikaiset markkinat ja Down By The Laituri. Mulla on kaksikin pyörää, toinen sellainen vähän normaalimpi ja toisella mä taas käyn kruisailemassa, kun on aikaa vaan antaa mennä. Se järjesti Turun eläinhoitola, mistä mun kissatkin on otettu. Kun keikoille lähtee, muut lähtee stadista päin ja mun pitää aina lähteä täältä pari kolme tuntia aikaisemmin. – Varsinkin viime vuosi oli huikea, kun siellä vietettiin 50-vuotissynttäreitä, Michael kehuu. – Jokiranta on lempipaikkojani Turussa, se on tosi kaunis sekä kesällä että talvella. Varsinkin kun Hollywood Boulevardillehan sellaisen tähden voi ostaa rahalla, mutta Turun Walk Of Famelle paikka täytyy ansaita. Lauri Tähkä laittoi pari viikkoa sitten sinne linnunpönttöjä, ja siellä on nyt niitä so- masti ikkunassa, ja niitä on myytykin aika hyvin. Turku on tunnettu kulttuurikaupunki, jonka tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat Turun linna ja tuomiokirkko, Luostarinmäen käsityöläismuseo, jokivarsi ja Michael Monroe. Mä olin katsomassa Kakolanäytelmää, jossa oli mukana mun biisi Dead, Jail Or Rock’n’Roll. Sitten on Kaskenmäen kukkakauppa, jota pitää mun hyvä ystävä, Margareta Palmberg. Klubi, Dynamo ja Apollo ovat kuitenkin kaikki katsastamisen arvoisia paikkoja. Kyllähän suomalainen talvi voisi olla lyhyempi, ihan mielellään. Michael Monroesta on tullut vuosien varrella Ruisrockin vakioesiintyjä, ja siellä mies nähdään tänä kesänäkin. – Kyllähän mä käyn töiden takia usein stadissa ja tykkään siitäkin. – Se oli aivan ainutlaatuinen ja ikimuistoinen tilanne, siellä oli niin positiivinen viba. – Sain myös tähden Turun Walk Of Famelle eli Veistämönaukiolle. Jos käyn kävelylenkeillä vaimon kanssa, ihmiset suuntaa niitä aika usein linnaan päin, mutta myös Halisten suunnassa on kiva lenkkeillä. Ja taas kerran yksi kaupunki onnistuttiin polttamaan. Mutta ei valiteta. Eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra on täällä oikea sankari, ainakin mun kirjoissa, ja hän pyysi että tulisin julistamaan eläinten joulurauhan.. TURKU Turku on Suomen vanhin kaupunki, joka syntyi jo 1200-luvun lopulla. Viime joulunahan olin itse puhumassa eläinten joulurauhan julistuksessa. Saa olla rauhassa, vaikka kaikki tunnistavatkin miehen kaupungilla. Tapahtumia ovat M ichael Monroe muutti Turkuun helmikuussa 2000, ja hän kehuu kaupunkia innoissaan. Muuten niissä ei jaksa istua, viina kun muuttaa turhan usein jengin mielentilaa eikä sekavia juttuja jaksa kuunnella. Jo sitä ennen Turulta oli otettu pois Suomen pääkaupungin asema, mikä vitutti kovasti maamme ensimmäistä pääministeriä Carl Erik Mannerheimia. – Kesällä tori on yksi mun lempipaikkoja, on hienoa hakea sieltä mustikoita ja mansikoita. Sitten täytyy mainita Pirjon Bazaari, pikku vaatekauppa Humalistonkadulla. Tosin noihin junamatkoihin alkaa kyllästyä. Siellähän on Saku Koivun ja monen muun turkulaisen tähdet, mutta kun olen syntyisin stadilainen, se oli hieno kunnia. – Ja jos haluaa syödä paremmin, Blanko on hyvä Aurakadulla ja Börs on pysynyt sekin linjassan. Kiva ympäristö, rela viba ja kooltaan juuri sopivan iso ja pieni. Ihmiset on ottaneet minut tosi hyvin vastaan täällä, joten mikäs täällä on ollessa. – Kesä on Suomessa niin ihana, että en menisi muihin maihin kesällä lomalle! Se kannattaa säästää siihen kun täällä on kylmä. – Minähän olin mukana Kiss my Turku -kampanjassakin, ja minut äänestettiin viime vuonna vuoden turkulaiseksi, Michael kertoo. Hänen mukaansa se oli virhe, johon syyllistyivät onnenonkijat ja projektimaakarit
Joskus ne on somalit ja välillä ne on taas hiihtäjät jotka tekee sen. Ruotsissa syntynyt Jukka on varttunut Oulun seudulla, ja kymmenen Helsingin-vuoden jälkeen hän on palannut takaisin Haukiputaalle, mikä on osa Oulua kuntaliitoksen myötä. Punkkikeikkoja löytyy sitten Toppilan kaupunginosassa sijaitsevasta Ykän Pubista, joka on periaatteessa tanssibaari, mutta josta on tullut punkväen suosikki. Se on viisi kilometriä keskustasta pohjoiseen. Jos haluaa syödä jotain tyypillisesti oululaista ruokaa, mitä kannattaisi ostaa. Klassisella puolella on Oulunsalo Soi -festarit. Turkua morkataan paljon, mutta kun itse on esiintynyt Down By The Laiturissa, onhan se hieno paikka. Aina jotakin täytyy pelätä. Usein oululaiset bändit puhuvat ahistamisesta, mutta kun talvisaikaan on kaksisataa kilometriä jäätikköä vieressä ja sieltäpäin tuulee kunnolla, saattaahan se vähän ahistaakin. Että ruvettaisiin tutkimaan moista sontaluukkua ihan yliopistossa! – Rockin soittajat ovat sen sijaan hyvää pataa keskenään, koska hiihtäjäthän ne vie rokkareiden naiset eikä toiset rokkarit. Viimeaikaisissa kaupunkien imagotutkimuksissa se on menestynyt hyvin ja on puhuttu Suomen Piilaaksosta. – Aluksi Oulu saattaa tuntua vierailijasta tylyltä paikalta, koska oululaiset osoittavat rakkautensa ja tykkäämisensä vittuilemalla, Jukka sanoo. Sehän on aina vakio, että joku vie meidän naiset. Oulu on palanut historiansa aikana kymmenen kertaa. 45 Specialissa, legendaarisessa rokkiklubissa, on monenlaisia kesäklubeja ja siellä tapahtuu kaikkea arki-iltoinakin. – Mutta Oulussa tapahtuu paljon muutakin. – Kaikissa paikoissahan jotain vikoja on, ja sanotaan että uskonnollista meininkiä on aika paljon Oulun ympäristössä. Oulu oli 1800-luvulla Suomen suurin tervanviejä. Mukana on myös Jalometalli, joka on metallin ehkä ykkösfestari Suomessa, ainakin mun mielestä. – Elokuussa tapahtuu siis hyvin monenlaista juttua. – Oulun vilkas musiikkielämä johtuu varmasti siitä, että täällä on hirveästi opiskelupaikkoja. J ukka Takalo aloitti musiikilliset työnsä Holotnaja Pravda -yhtyeen sanoittajana, sitä seurasivat Aknestik, sooloura ja juuri levyään viimeistelevä Jukka Takalon Maakinen Mysteeri Trio. – Aika harva paikka pystyy olemaan kovin vittumainen kesällä. – Onhan täällä myös oikeita festareita. Ja tietenkin Kauppahallista löytyy nahkiaisia, ne on paikallista herkkua. Välillä tulee susia jotka vie meidän naiset. Nahkiaisethan on oikeasti ympyräsuisia matoja, ne ei ole edes kaloja. Onkohan se ollut loppuunmyyty joka kerta. Siinä pystyy syntymään oma kulttuurinsa, ja Etelä-Suomessa oululaisista bändeistä kuullaan vasta sitten, kun ne jo pystyvät johonkin, ovat jo sen verran harjaantuneita ja jollakin tasolla hyviä. Rotuaari Piknik on myös iso tapahtuma. Se on sikäli mahtavalla paikalla, että Oulun maisemassa joki ja meri on niin tärkeitä, ja festarialue on keskellä jokisuistoa. Kun kanttori oli hukkunut Iijokeen ja se naarattiin ylös, ukko oli niin täynnä nahkiaisia, että ihmiset poimi nahkiaiset talteen ja pisti kanttorin takaisin Iijokeen. Rössypottua eli veripaltusta, perunoista ja sianlihasta tehtyä keittoa pidetään oululaisena ruokana, mutta ei sitä oikeasti paljoa syödä. Qstock aloitti 2000-luvun alussa ja on vakiinnuttanut paikkansa isona festarina. – Se saattaa tuntua pikkuisen karulta, mutta jos sen oivaltaa oikein, elämä voi tuntua täällä aika lempeältäkin. laati kaupungille uuden ruutukaavan. Joudut matkustamaan paljon keikkailun takia. Oletko törmännyt Suomessa muihin hyviin kesäkaupunkeihin kuin Ouluun. Nimi lienee annettu Oulujärvelle keväällä hauenkudun aikaan 1000-luvun alussa, tosin tuolloin siitä käytettiin nimeä Vlu, Wlw ja Wlvthraesk. Kaupungissa onkin kaikkiaan lähes 50 000 opiskelijaa. – Nahkiaisiin liittyy tarinakin. Ajomatkaa Haukiputaalta Ouluun kertyy varttitunti. Oulussahan sillä on vahva maine, ja Letkun Grilli ja Heinäpään reunassa sijaitseva Puukkogrilli ovat klassikoita. OULU Vuonna 1605 perustettu Oulu on Suomen viidenneksi suurin kaupunki yli 190 000 asukkaan voimin. Jukka suosittelee 45 Specialin lisäksi Jumprun terassiklubia ja Nuclear Night Clubia, missä kuullaan bändejä viikollakin. Vuonna 1822 tulipalo tuhosi koko keskustan, ja arkkitehti Carl Engel – Aluksi Oulu saattaa tuntua vierailijasta tylyltä paikalta, koska oululaiset osoittavat rakkautensa ja tykkäämisensä vittuilemalla! kertaa isompi kuin mitä Kuusrock koskaan oli. Joki virtaa ja sen rannat on täynnä kapakkalaivoja SOUNDI 43. Oulun känkkylät eli pizzeriat on tarjonneet aina halpaa ruokaa. Kun tänne tuli yliopisto, yhdessä vaiheessa kaavailtiin elokuvatieteen laitosta Ouluun, mutta uskonnolliset piirit olivat sitä vastaan. – Kyllähän se lähinnä grilliruokaa on. Ja tämä on kuitenkin myös sen verran iso kaupunki, että keikoille riittää yleisöä. Oulussa ollaan hyvinkin aktiivisia, ja Jukka itse on vaikuttanut esimerkiksi ilmakitarasoiton MM-kisojen synnyttämiseen ja Maakinen Martinniemi -taidetapahtumaan, joka järjestetään kesäkuun alkupuolella. Jos pohjoisen nuoriso lähtee jonnekin, ne lähtee yleensä helpoimmin Ouluun, ja sitä mukaa tänne ilmaantuu yhä uusia soittajatyyppejäkin. Paikallisia tapahtumia ovat esimerkiksi Arktiset Askeleet, Korttelihaipakka, Matala Ocean Race, The Irish Feastival Of Oulu, Time Tunnel ja Valkosipuliyö. Se hieman heijastuu välillä joihinkin asioihin. Myös kävelykadulla ja torilla on monenlaista konserttia laajemmallakin spektrillä, on perinteikkäät Elojazz-festarit ja tietenkin ilmakitarakisat ja Musiikkivideofestivaalit. Raadonsyöjiä. Se on samalla paikalla missä Kuusrock oli aikoinaan, mutta Qstock on vielä kaksi Kaakkois-Hämeessä säilynyt murresana ”oulu” tarkoittaa tulvivaa vettä. – Oululaisten omasta mielestähän kaupunki ei ole tietenkään kaukana mistään, se on maailman keskipiste, Jukka sanoo
– Lappeenrannan matkustajasatama on kiva, ja Tampereella houkuttelee Pispala ja Rajaportin sauna. Paikallisen elävän musiikin yhdistyksen eli Popparien pyörittämä ravintola sijaitsee Ilosaaressa, missä Ilosaari-festaritkin aloitti ennen siirtymistä Laulurinteelle suurempiin tiloihin. joka näkyy kaikkien suomalaisten tietäminä artisteina. Se oli paikallisten taiteilijapiirien kokoontumispaikka, eikä kaupunkiin ole syntynyt uutta paikkaa, missä näkisi paikallisia pitkätukkia, näyttelijöitä, kirjailijoita ja muita viheltäjiä. Wanhan Jokelan pyörittäjien perustama Sointula saattaa muokkautua vastaavaksi paikaksi, mutta eihän samanlainen hehku synny hetkessä. Ellillä ei ole mitään tekemistä Joensuun kaupungin kanssa vaan nimi viittaa Juuassa sijaitsevaan Joensuun kylään. K un Eläkeläisten Onni Warista pyytää kertomaan Joensuusta kesäkaupunkina, vittu-sanojen tulva täyttää korvat. 2000-luvulle päästäessä tylsään kaupunkikuvaan alettiin kiinnittää huomiota, ja keskustaa elävöitettiin kävelykadulla. Joensuun matkustajasatamassa on taas kesäisin ravintola Puulaaki, jossa paikalliset bändit pääsee näyttämään nykykuntoaan. Sieltä on kiva mennä keikalle Kujakolliin!. – Kyllä karjalaisuus näkyy Huojuvan Ladon biiseistäkin, vaikka en halua korostaa sitä, ettei siitä tule Värttinän tyylistä ylipirteää ja ärsyttävää meininkiä. Ei me kukkamekot päällä opeteta sormi pystyssä! Mutta ollaan me ylpeitä seudustamme. – Joensuu on valinta, Suonna tiivistää. Saa olla harmautta ja betonia, ja asiat saa olla rempallaan. Ulkonäkö voi olla kuin Sortavalassa tai Petroskoissa, mutta joenrannassa on nätti maisema. Joensuun Elli on kuvitteellinen hahmo, joka esiintyi Eino Kettusen 1950-luvulla kirjoittamassa kupletissa. Suonna myöntää, että Ilosaarirock-viikolla kaupungista ei ehkä saa aivan oikeaa kuvaa. Yliopisto, ammattikorkeakoulu ja lukuisat ammattiopistot takaavat, että kulttuuria ja tapahtumia riittää. Että jos haluaa nähdä Liverpool-tyyliin rockpaikkoja, nuo voi käydä tsekkaamassa! Ja Kerubiravintolassa voi testata Onni Wariksen tai Kotiteollisuuden Janne Hongiston nimikkoannokset. Kulttuuria vaihdetaan ja alkoholia kuljetetaan suuntaan jos toiseen Mutta mitkä ovat Suonnan omia lempikaupunkeja kesäisin. Joensuu tunnetaan myös kauppakeskusten ja hypermarkettien keskittymänä. Suonna kertoo, että suurin ja kaunein rock-klubi kaupungissa on Kerubi, jossa on kesäperjantaisin ilmai44 SOUNDI uuhaa – Martti H on Innanen että sanonut, n on e in la suoma misen ih ja n ryssä , ja se risteytys ä Itääll näkyy tä a. Loput 51 viikkoa vuodesta Joensuu on uinuva, itäinen ja rauhallinen kaupunki. Mutta pidän myös pohjoiskarjalaisesta luonteesta! Tämä on pirullisempaa kuin savolaisuus, mutta tietty lupsakkuuskin löytyy, Suonna sanoo. Ilosaarirockin kanssa samaan aikaan on Popkatua ja Ilovaarirockia, missä nähdään haudan partaalla roikkuvia 1960-luvun bändejä. Nuorille ei tarjota etelän herkkuja, ja jos haluat että sulla on jotain mielekästä tekemistä, sun pitää itse luoda ne kuviot. – Kerubissa käy ulkomaisiakin bändejä, ja Joensuu-areenalla meikäläinen on nähnyt jopa Deep Purplen, Thin Lizzyn ja W.A.S.P.in. Mutta täytyy kehua myös pienempiä lähiöravintoloita kuten vaikkapa Paronitar ja Utra Pub, jossa käy suomalaisia orkestereita. – Siellä voi käydä kunnioittamassa hienon muusikon muistoa, ja Hassisen Koneen ajoista taas muistuttaa Pielisjoen tehdasmaisema, joka näkyy Rumien sävelten kannessa. Hassisen Koneen ensimmäisen levyn takakannessa oleva Sortavalan seminaarin muistopatsas töröttää sekin kaupungilla. Paikallisia kansallisruokia ovat tietenkin myös karjalanpaisti ja karjalanpiirakat, joista jälkimmäisiä saa torilta. Joensuu oli pitkään 1960-luvulle puutalokaupunki, mutta vanhat rakennukset korvattiin vauhdilla joka pikkukaupungista tutuilla kolmikerroksisilla lamellikerrostaloilla. s Suomes sia indiekeikkoja. Ja onhan tässä vähän samaa kuin Meksikossa ja Teksasissa. Siellä Jaakko Teppo, Heikki Turunen ja Ismo Alanko viettivät aikaansa. Viitisentoista vuotta sitten Joensuuhun muuttanut Suonna myöntää, etteihän kaupunki ole valtavan iso mutta kulttuuripöhinää riittää kotitarpeisiin. Mutta toki tarjolla on mielenkiintoisia nähtävyyksiä! Mana Mana -yhtyeessä vaikuttaneen Jouni Mömmön hauta löytyy evankelisluterilaiselta hautuumaalta. – Ja onhan Joensuussa tosiaan tuo rock-skene. Menestystarinan takana on, että täällä on niin pitkä ja harmaa talvi. Niinpä treenikämpällä suunnilleen asutaan. Perseestä se on! Kannattaa haastatella jotain mukavaa miestä kuten vaikkapa Polvijärvellä asuvaa Yaria tai Suonna Konosta. Kovin ovat lihapitoisia lautasia. Tämä on rajakaupunki – tosin meksikolaisten sijaan täällä näkee paljon venäläisiä. – Suurin tragedia kapakkapuolella on Wanhan Jokelan lopettaminen kiinteistön omistajan toimesta. Nyt kun katoa on käynyt, on jo siirrytty 70-lukuun, ja tänä kesänä Ilovaarirockia koristaa Slade. Ja aina pääsee käymään muualla, vaikka ollaan niin sanotusti pussin perällä eli saa körötellä viisi tai kuusi tuntia Helsinkiin. Kantribändi Huojuvassa Ladossa laulava Suonna kertoo viihtyvänsä Joensuussa, mutta hän onkin niin sanotusti junan tuoma ihminen. Hän ei osaa sanoa mitään positiivista Joensuusta, ihan oikeasti. – Joka paikassa on hyviä ja huonoja puolia, ja täytyy vaan muistaa ne hyvät puolet, minkä takia asuu Joensuussa. JOE NSU U Rockin harrastajat tuntevat Joensuun Hassisen Koneesta, Neljästä Ruususta ja Ilosaarirockista. Kun ottaa huomioon 70 000 hengen väkiluvun, on Joensuusta tullut yllättävän paljon kirjailijoita. – Martti Huuhaa Innanen on sanonut, että suomalainen on ryssän ja ihmisen risteytys, ja se näkyy täällä Itä-Suomessa
Kun olit itse teini-iässä, oliko silloin koskaan sellainen fiilis, että haluat pois Kuopiosta. Hemmetin hyvä ratkaisu on laittaa kukon sisään läskistä lihaa, perunaa ja sipulia. aiheisia tekstejä ja runoja, joista muutamia on myös sävelletty. – Kesäisenä päivänä torilla on tietysti aina markkinahumua ja sieltä saa niitä legendaarisia kukkoja ja lihapiirakoita Partasen kioskista. Kaupungin keskus on Kuopion tori, ja sen erikoispiirre on korkeuserot, jotka huipentuvat Puijoon. Täällä on sata metriä ilmassa tornista alas. Mutta epäilemättä Suomen kesän yöttömässä yössä on viihtynyt, joskus jopa monta yötä putkeenkin valveilla, varsinkin nuorempana jäbänä keikkarundeilla. – Oli. Ja skideille on gin kaveriksi, että onneksi saa käydä myös risteilyjä, joissa on teatteriihan rauhassa kauppahallissa. Se on Itä-Suomen keskus, jonka nimen on selitetty tulevan verbistä kuopia. Tunnettuja kuopiolaisia ovat Juhani Aho, Minna Canth, J. Ei oman ka ut up se ollut paikka joka kaveriks ungin i, e viihdytti, ei tällaionneksi s ttä aa selle kaverille, joka ihan rauh käydä assa halusi lähteä kuohuJa onhan kauppah allissa. Varsinkin kun itse ei alun perin edes ollut Kuopiosta vaan parin– Tässä o kymmenen kilometn kuitenkin rin päästä Tervosta, niin leimaantu missä oli silloin n 2500 asukasta. Nyt rakennetaan uusia alueita kuten Saaristokaupunkia aika haipakalla, ja tänne on myös tullut Ikeaa ja kaikkea mahdollista. Kyllä mä varmaan pysyttelen sisävesilaivaristeilylle, järveähän täällä aika tiukasti, vaikka välillä tässä ympärillä piisaa. – Kyllä, ja paljon puhutaan myös perinteisestä savolaisesta kieroudesta. Kyllähän se malle. Viime kesänä oltiin Nightwishin kanssa soittamassa siellä ekaa kertaa, mikä oli tietysti miellyttävä kokemus. Kun on jälkikasvua, on Särkänniemeä ja delfinaariota. Täytyy tosin myöntää, etten tykkää niin paljon kalakukoista, olen enemmän lihapiirakkamies. Kolme vuotta sitten mies alkoi kaivata sen verran järvimaisemia, että hän palasi Kuopioon. Ja kun sitä kukkoa tekee, sinne ei aina tarvitse välttämättä heittää fisua. Kun on opettajapariskunnan lapsi, ne puhui aika pitkälti kirjakielempää suomea kuin monet muut. Kuopio-aiheisia biisejä ovat Juice Leskisen Kuopio tanssii ja soi ja OG Ikosen Takas Rypysuolle. maan mikin varteen siellä Kuopio maailmalle. Näin rokkarille paras vaihtoehto on tietysti hakeutua paikalliselle Kuopio RockCock -festivaalille Väinölänniemeen, jonka urheilupuisto on hyvä miljöö rockfestarille. Jotenkin mä pidän näistä ymnäyttää omituiselta, kun jäbät tulee pyröistä taas enemmän. Mä lupasin, että nyt saatte ottaa ja romuttaa koko kaupungin. SOUNDI 45. Kyllä mä silti savonkin hallitsen, mutta tietysti on helpompaa ja ymmärrettävämpää puhua Soundin lukijoille tähän tyyliin! Marcohan lopetti alkoholin käytön kolmisen vuotta sitten, mutta toki hän käy joskus katsomassa bändejä Henry’s Pubissa tai Puijonsarvessa. Kyllä mä sen allekirjoitan, olen ainakin itse äärimmäisen kiero kaveri. Snellman, Jenni Vartiainen sekä Tarotin ja Turmion Kätilöiden miehet. Tai ainakin sellaiselle äijälle, joka ei ole päästänyt sisäistä skidiään karkaamaan maailmalle. Mutta ovatko kuopiolaiset niin lupsakoita ja vääräleukaisia kuten kuvitellaan. Kuopiolainen opettaja Unto Eskelinen on kirjoittanut monia Kuopio- T arotin ja Nightwishin Marco Hietala varttui Kuopiossa, mutta muutti aikuistuttuaan soittohommien perässä Helsinkiin. – Tämähän on vilkas kaupunki, on Teknopolista ja yliopistoa ja niin edelleen, joten jengiä on paljon ja se myös vaihtuu opiskelijoiden mukana. – Itsehän en puhu paljoa Kuopion murretta, mikä varmaan johtuu kasvatuksestakin. vähän rauhallisempaa ja vehreäm– Kesällä kannattaa mennä myös pää. Mutta nyt on taas tunne, tanssi, niin mitäpä minä siitä tietäiettä voi sitä täälläkin hypätä Rissasin! Mutta Puijon kisoissa kävin elälan kentältä koneeseen ja vaihtaa mäni ensimmäistä kertaa kurkistaHelsinki-Vantaalla eteenpäin maailmassa viime talvena. Ehkä siinä on myöskin sitten varaa olla ystävällinen. tyylisiä juonellisia seikkailuja. Kuopiossa tanssii ja soi oli ihan ok, mutta sieltäkin -tapahtuma! piti välillä päästä isommille – Kun kovat kundit ei vesille. Tässä on kuitenja hotellialueelle, jossa voi käydä kin niin leimaantunut oman kaupunvaikka syömässä. KUOPIO Vesistö reunustaa Kuopion keskustaa, ja kaupungin alueella on noin 1250 saarta. Sen olen huomannut, että jos menee huoltikselle kahville, kyllä siellä hymy on naamalla ja tulee jotain mukavaa läppää huomattavasti nopeammin kuin etelämpänä. – Ja olen mä ihan stadissakin viihtynyt, sielläkin on tietysti paljon nähtävää ja tehtävää, on Linnanmäkeä ja Korkeasaarta sun muuta, mitkä toimii ihan aikuisellekin äijälle. Jotkut noista tuntuukin että olen itse yksi Kuopion risteilyistä vie Rauhalahden leirintänähtävyyksistä. V. – Toriruuan jälkeen voi lähteä sataman suuntaan, siellä on satamaravintola Wanha Satama ja satamatori, missä pidetään viinijuhlia ja bändejäkin soittelee siellä näin kesäisin. Marco kehuu myös Tamperetta hyväksi kesäkaupungiksi
GODSPEED YOU! BLACK EMPEROR (CA) NICK CAVE & THE BAD SEEDS (AU) KRAFTVERK 3D SHOW (GER) MY BLOODY VALENTINE (IE) SINCE 1956 AINO VENNA (FI) ALUNA GEORGE (UK) ANTERO LINDGREN (FI) ASTRAL SOCIAL CLUB (UK) ATOM TM (GER) AUSTRA (CA) AZEALIA BANKS (US) BAT FOR LASHES (UK) BEACH HOUSE (US) BLACK LIZARD (FI) BLACK MOTOR & VERNERI POHJOLA (FI) BLIXA BARGELD - SOLO VOCAL PERFORMANCE CAT POWER (US) CHICALOYOH (FR) CIRCUIT DES YEUX (US) COLA & JIMMU (FI) DALINDÈO (FI) DISCLOSURE (UK) EBO TAYLOR & THE ODAPAJAN (GH) FACTORY FLOOR (UK) GHEDALIA TAZARTES (FR) GOAT (SE) GODSPEED YOU! BLACK EMPEROR (CA) GRIMES (CA) HAIM (US) HUDSON MOHAWKE (UK) HUSKY RESCUE (FI) INVADER ACE (SE/NO) JAAKKO EINO KALEVI (FI) JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA (FI) JACCO GARDNER (NL) JULIA HOLTER (US) JUNIP (SE) JUPITER & OKWESS INTERNATIONAL (CD) JYRKI NISSINEN & HOT VISIONS (FI) KARENN (UK) KAHDEN MIEHEN GALAKSI (FI) KARRI KOIRA (FI) KENDRICK LAMAR (US) THE KNIFE (SE) KRAFTWERK 3D SHOW (GER) KUMMA HEPPU & LOPUNAJAN VOIDELLUT (FI) K-X-P (FI) KÄPPI & NYRHINEN (FI) LAINEEN KASPERI JA PALAVA KAUPUNKI (FI) LAU NAU (FI) THE LIEBLINGS (FI) LOOST KOOS (FI) LOVE CULT (RU) MAYA JANE COLES (UK) MINÄ JA VILLE AHONEN (FI) MODERAT (GER) MY BLOODY VALENTINE (IE) MYKKI BLANCO (US) NICK CAVE & THE BAD SEEDS (AU) NICOLE WILLIS & THE SOUL INVESTIGATORS (US/FI) OF MONSTERS & MEN (IS) OLIMPIA SPLENDID (FI) ORPHAN FAIRYTALE (BE) PANSSARIJUNA (FI) PARQUET COURTS (US) PÄÄ KII (FI) RAVI COLTRANE QUARTET (US) REGGAE SUNDAYS RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA (FI) RUBIK (FI) SAMAE KOSKISEN KORVALÄÄKE (FI) SARAH KIVI & NON-ORCHESTRA (FI) SATELLITE STORIES (FI) SERENITY ENSEMBLE (FI) SOLANGE (US) TENSNAKE (GER) TIMO LASSY BAND (FI) TODD TERJE (NO) U.S. FLOW 2013 SUVILAHTI, HELSINKI FESTIVAL 7.–11.8. GIRLS (US) URPF LANZE (BE) VELI-MATTI O ÄIJÄLÄ JA THE KOLMAS (FI) WOODS (US) CREATIVE VIDEOTECHNOLOGY
Omia polkujaan kohta kaksi vuosikymmentä tallannut SIGUR RÓS joutui viime levynsä jälkeen miettimään uusiksi parikin olennaisen tärkeää asiaa. Nyt Islannin postrock-ylpeys palaa uuden kokoonpanon, albumin ja levysopimuksen kanssa. K uuden studiokiekon ja monien poikkitaiteellisten projektien, kuten erilaisten tanssi- ja elokuvahankkeiden jälkeen koittaa islantilaisen Sigur Rósin kohdalla uusi huomen. Rumpali Orri Páll Dýrasonin mukaan painoa ei materiaaliin mitenkään tarkoituksella lisätty, mutta särmikkyydelle ja tummille tun- ”MIKÄ OLISI TYLSEMPÄÄ KUIN URAUTUA JA ALKAA TEHDÄ SAMAA LEVYÄ AINA UUDESTAAN JA UUDESTAAN?” SOUNDI 47. SYTYTYSLANKA PALAA! I l os a a r teksti: PETRI SILAS irock 14.7. Tuore suunta tuntuisi olevan kohti kulmikkaampaa, synkempää ja raskaampaa, mikä kävi hyvin ilmi jo uuden albumin ennakkoon sinkkuna julkaistulta avausraidalta Brennisteinn. Tämän biisin, samoin kuin Kveikur-nimisen kiekon muiden jyrkempien purkausten perusteella, islantilaisille voisi povata löytyvän uusia ystäviä jopa noisen kuluttajista
Entä kuinka levymyynnin lasku ja Islannin viiden vuoden takainen massiivinen pankkikriisi ovat näkyneet Sigur Rósin jäsenten kukkaroissa. Halusimme lähteä ja alkaa alusta uuden yhteistyökumppanin kanssa. Sitä odotellessa Sigur Rósin muodostaa jäljelle jäänyt kolmikko eli Dýrason, Jón Þór Birgisson ja Georg Hólm. Muutoksen pysyvyyden ajatukselle uskollisesti seuraava julkaisu voikin olla taas jotain aivan muuta, kuten rumpali vihjailee. Minulle jäi hyvät muistot hänen ajastaan yhtyeessä ja esimerkiksi Valtarin teosta yhdessä. Se on hyvä lähtökohta. Orri lisää, että Sveinsson myös aikoo jatkaa musiikin tekoa omillaan ja muidenkin kanssa, joten hänestä saatetaan vielä kuulla. Halusimme painottaa vaihteeksi jotain muuta kuin poppia, ja siinä mielestäni onnistuimme. Jollain tavalla looginen jatke yhtyeen kaikille touhuille seuraava albumikin taas tietenkin tulee olemaan, ja aika piankin. Otetaan ensin käsittelyyn musiikin tekoon elimellisesti liittyvä asia. – Kveikurin kohdalla kävimme jo ennalta käsin useita keskusteluja siitä, mihin suuntaan haluamme mennä. Orrin mukaan riidoista, suurista tunteista tai muustakaan draamasta ei ollut kyse. Toinen iso uutinen on levyfirman vaihto. – Liityin bändiin vasta tuon kiekon valmistuttua ja debytoin () -albumilla, joka ilmestyi 2002. – Meille itsellemme Sigur Rós on ollut aina ennen kaikkea livebändi, tai sanotaan, että jako keikkojen ja levyjen teon välillä on 50/50, mutta koska Islannista on hyvin kallista lähteä soittamaan edes Eurooppaan, Yhdysvalloista puhumattakaan, erilaiset jakelun kynnyksiä madaltavat ratkaisut ja sovellukset ovat tietenkin aina olleet tervetulleita. Ja tokihan XL hoiti jo aiemmin USA:n kuvioitamme, joten ihan tuntemattomaan emme loikanneet. – Minusta meidän levymyynnissämme ei ole tullut mitään isoa notkahdusta missään vaiheessa, miettii Orri. Olen kaikkiaan hyvin iloinen siitä, millainen levystä tuli. soittaa enemmän. Kesällä 1977 syntynyt Orri Páll Dýrason hämmästelee ajan kulkua ja nostaa alan suuria muutoksia pohtiessaan ensin esiin internetin suuren vaikutuksen, levy-yhtiökentän muutoksen ja muut perusasiat. Sigur Rósin rumpali myöntää, että näin asia todellakin on, mutta tarjoaa sanalle tärkeän lisämerkityksen ja sille tulkinnan. Niitä projekteja meistä kukaan ei olekaan hetkeen tehnyt. Muun muassa lontoolaisilla Abbey Roadilla ja AIRilla bändikaveriensa kanssa musiikkia tehnyt mies naureskelee lempeästi pelkälle ajatukselle siitä, miten bändin toimesta entiseen uimahalliin rakennettu Sundlaugin-äänitystila muka olisi jotenkin niin ihmeellinen, että sinne kannattaisi varta vasten tulla jostain maan ääristä levyjään tekemään – kuten on muutamankin kerran tapahtunut. Pyrimme muutokseen, ja sen myös saavutimme. Sana päätyi levyn otsikoksi, 48 SOUNDI koska se oli yhden avainraidan nimi, mutta myös siksi, että bändin ura on nyt niin jännittävässä vaiheessa. Lähes myyttiseksi kasvaneen ”Sigur Rós -soundin” purkajaksi tai analysoijaksi Orri ei suostu lähtemään. Ensimmäinen liittyy vakiintuneen muotitermin mukaan sisällöntuotantoon, toinen koskettaa tuotteen julkaisua ja markkinointia. Eli olemme monellakin tavalla tyytyväisiä. temuksille kyllä sen sijaan avattiin ovi, jos ne siihen koputtivat ja taloksi asettumisen merkkejä ilmaisivat. Ja tuimme miestä totta kai hänen päätöksessään. Ja jos nyt muistan oikein, kyseessä oli ensimmäinen kerta yhtyeen historiassa, kun näinkin tarkkoja suuntaviivoja vedeltiin. Nyt ajankohtainen on kuitenkin Kveikur, jonka nimi sanakirjan mukaan tarkoittaa kynttilän tai öljylampun sydänlankaa. Ágætis byrjunin aiheuttamasta kohinasta mies on totta kai yhä innoissaan ja kiitollinen, vaikka ei levylle mukaan ehtinytkään. ”NETISTÄ ON OLLUT VARSINKIN MEILLE KAUKANA KAIKESTA TOIMIVILLE SUURI ETU JA APU.” – Myös Suomeen heinäkuussa tullessa mukana ovat ulkojäsenemme: koskettimissa sekä oboessa kuullaan Ólafur Björn Ólafssonia, kitarassa Kjartan Dagur Hólmia. – ”Kveikur” voi olla myös sytytyslanka, siis jonkun pommin tai vastaavan. Tässä saumassa tuntui osuvalta laittaa levyn nimeksi sytytyslanka! JÄNNITTÄVÄKSI Sigur Rósin nyky- hetken tekee parikin asiaa. – Nimikappaleen bassokuvio on sanalla sanoen ikivanha. Allekirjoitan oikeastaan kaiken yhä kokonaan… Myös Með suð í eyrum við spilum endalaust (2008) on sekin lopulta oikein hyvä levy, vaikka minusta sitä olisikin ehkä voinut hioa enemmän, tai sanotaan pikemminkin... Sillä näillä näkymin vaikuttaa siltä, että se ilmestyy jo ensi vuonna. – Omista levyistämme on Alafossissa kokonaan tehty viimeksi Takk (2005), joten ehkäpä se meidänkin soundimme ja metodimme on niistä ajoista tähän päivään tultaessa vähän muuttunut.. Samaan hengenvetoon Dýrason vahvistaa kysyttäessä, että keikkaillessa yhtyeen käytössä on edelleen ne samat kaksi ylimääräistä käsiparia, jotka saatiin mukaan Valtarin myötä. Tilanne on rumpalin mielestä hyvä ja uusiin avauksiin rohkaiseva. Upouutta levyn teossa oli myös suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys. Jokainen pitkäsoitto on aina oma matkansa yhtyeen isossa matkassa. Jollain keinoilla muusikon on musiikkinsa ihmisten ääreen saatava, ja siinähän netistä tietenkin on ollut varsinkin meille kaukana kaikesta toimiville suuri etu ja apu. Ylikansallisella EMIllä pitkään viihtynyt Sigur Rós on valinnut seitsemännen pitkäsoittonsa kohdalla uudeksi yhteistyökumppanikseen brittiläisen XL Recordingsin. ENSI VUONNA tulee kuluneeksi paitsi 20 vuotta Sigur Rósin perustamisesta, myös 15 vuotta Ágætis byrjun -albumin ilmestymisestä. Valtarin ja Kveikurin välissä tapahtui nimittäin merkittävä muutos orkesterin kokoonpanossa, kun vuonna 1998 porukkaan liittyneelle Kjartan ”Kjarri” Sveinssonille tuli kilometrit täyteen. Osin syy oli siinä, että EMI-diili oli vähän turhan… paljon vanhan liiton mallin mukainen. Uraauurtava kakkoskiekko teki bändistä ja sen omintakeisesta ilmaisusta koko maailman omaisuutta, ja muun muassa Radioheadin suunnalta tullut konkreettinen vetoapu avasi tien utuista postrockia, hempeämmän pään progea ja psykedeelistä ambientia arvostavien musafanien sydämiin. Mikä olisi tylsempää kuin urautua ja alkaa tehdä samaa levyä aina uudestaan ja uudestaan. EMIn alaisen Parlophonen kautta se lopulta ilmestyi, mutta Kveikurin kohdalla tahdoimme vähän sekoittaa pakkaa. Saimme pienemmän firman edut, ja moni työntekijä yhtiössä on levystä todella tohkeissaan. Siitä eteenpäin minulla on pääosin hyviä muistoja. Sillä on ikää varmaankin viitisentoista vuotta. Mutta olen ennen muuta Kjartanin ystävä, ja koska ratkaisu oli hyväksi hänelle, olen onnellinen. – Trio on oikein hyvä formaatti. Kaikilla riittää tilaa ideoilleen sekä tekemiselleen ja päätösten tekeminen on vaivatonta. Olemme yhä kaikki hyviä ystäviä, mikä – näin jälkiviisaasti miettien – saattaa johtua osin juuri siitä, ettei hän enää ole bändissä. Asioiden pitäminen tietyllä tasolla abstrakteina, samoin kuin äänikuvaan nyt asettunut synkkyys ja tiettyä jatkuvuutta edustava, mutta uudella tavalla esiin pääsevä, ilmavuus tuntuukin Kveikurin perusteella sopivan ryhmälle erityisen hyvin. Orri muistelee, että vain yksi uuden kiekon bassolinjoista on vanhempaa perua. XL vakuutti, ja kontakti onkin ollut erittäin hyvä. – Varmuutta ei vielä ole, mutta Kveikurin seuraaja saattaa hyvinkin liittyä jollain tavalla kuvaan, ehkäpä siitä tulee soundtrack yhteen leffaan. Teimme joskus edellislevyn jälkeen ihan tietoisen päätöksen siitä, että seuraavasta albumista tulee sävyiltään totuttua synkempi. Myös erilaisten yhteyksien luominen netissä muovasi bändimme toimintaa aivan alusta saakka. – Sopimus EMIn kanssa oli katkolla jo ennen Valtaria, emmekä olleet levyä tehdessä lainkaan varmoja sen julkaisijasta. – En tosin ole ihan sataprosenttisen varma, koska en ole kysellyt lukujen perään niin aktiivisesti. Orri on samaa mieltä. Hän asetti perheen bändin edelle, eikä siihen tietenkään ollut vastaan sanomista. Materiaali on syntynyt suurimmalta osin vuosi sitten toukokuussa ilmestyneen Valtarin jälkeen. Muuten mennään uusilla ideoilla, mikä viehättää minua kovasti. – Kjarri puhui asiasta meille aika pitkään etukäteen, eli mitenkään puun takaa hänen lähtönsä ei tullut
And it’s one of our most sustainable active monitor yet, with the new long-lasting Natural Composite Enclosure™ and intelligent signal-sensing power management. Perfecting that all-important neutral, accurate sound has made us the music industry benchmark. Come see yours at www.genelec.com M030 M040. Now let’s see how far you can go. Natural Composite Enclosure™ Handcrafted from wood composite Just imagine how far you can go 35 years of experience leads us to this moment. Introducing the M Series – built to plug and play with all the connectors and room-response controls you need
Mar-. Sen kunniaksi Esa Pulliainen on tehnyt C-Combo –trionsa kanssa albumillisen instrumentaalibiisejä, jotka vievät kuulijan aikamatkalle 1960luvun alkuvuosille. The Soundsin takana oli kitaristi Henrik Granö, joka ihaili brittiläisen The Shadows -yhtyeen Hank B. Esa Pulliainen tekee kunniaa rautalangalle Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan viisikymmentä vuotta siitä, kun rautalankamusiikki rantautui Suomeen. – On outoa, että rautalankana voi soittaa melkein mitä tahansa! Kaiutettu sähkökitara on ihmeellisen ilmaisuvoimainen soitin! teksti: JUHO JUNTUNEN 50 SOUNDI kuva: Brita Pulliainen –K yllähän rautalanka on mulle tärkeä asia, ja kun minulle ehdotettiin tällaisen levyn tekemistä, se sopi oikein hyvin suunnitelmiini, Esa Pulliainen sanoo. Muistan kun kuulin sen kuusivuotiaana radiosta, ja sehän löi heti ällikällä. – Kuulun siihen koulukuntaan, joka laskee suomalaisen rautalangan alkaneen The Sounds -yhtyeen Emmasinglestä
– Se perusRaittinen. Mutta levyt myivät, ja täysen, mutta trion rumpali Toni Liityy antaa kunniaa myös länsirannimatta on musiikinharrastajille oukolla vaikuttaneelle Rami Hammadompi kaveri. kehdannut kuitenkaan ottaa muYhdistys julkaisee neljä kertaa vuokaan Apachea tai Mandshurian dessa Rautsikka-lehteä. ei oikein toiminut 12-wattisen vahMutta rautalankaperinne ei ole vistimen kanssa, joten homma altänäänkään täysin hävinnyt Suokoi kasvaa. Mies sanoi treenaavansa päivittäin ja veti vapaata pudotusta. En aliarvioi harjoittelua, mutta mulle se ei ole itsetarkoitus. – Vesa Haaja on kotiutunut hyvin Agentsin solistiksi, siinä se uikuttaa mukana, Esa Pullainen sanoo. Esa äänitti, miksasi ja tuotti itse C-Combon levyn täysin analogisesti omassa studiossaan. John Fogertyhan tekee sitä uusimmalla levyllään. syntikoiden valta-aikaa, ja oli äärimC-Combossa bassoa soittava mäisen epämuodikasta soittaa kuKai Pulliainen on Agentsin vakiojäten mä. Esimerkiksi Tango merellä kuulostaa todella tylsältä kitaraversiona. Silsen ja Topi Sorsakosken yhteisiä hitloin mukaan saa lauletunkin osuutilevyjä. – Akustisen kitaran kanssa sujuu pari tuntia aivan huomaamatta, kun siihen ei liity nappuloiden vääntelyä tai pedaalien polkemista, Esa sanoo. Kun herrasbändin solistiksi. Ja tuskin sinua kiinnostaisikaan alkaa soittaa heviä. – Ei tosiaan. Lääkäri kuitenkin ilmoitti miehelle, että olisi hyvä hillitä hieman tahtia, kroppa ja verenpaine eivät kestä tuollaista työstressiä. – Pidän Steve Cropperia yhtenä maailman parhaista kitaristeista, ja se on sanonut että hän ei treenaa koskaan. Siinä koukkaistiin hyvin syvältä hän tarttui nimenomaan itselle raksuomalaista perinnettä, eikä se ollut kaisiin kappaleisiin, joita tuli kuunniin hienostunutta kuin muualla. mesta. muiden maiden vastaavasta ilmiöstä. Kyllähän sen huomaa, että enää ei ole samassa kunnossa kuin ennen. Tonillahan – Olen oikeastaan ihmetellyt, mikä on myös El Blanco -hahmo, joka on pitänyt rautalankamusiikin hensoittaa omilla keikoillaan naamio gissä Suomessa. Se on alkuaan ranskalainen sävellys, sellaista vibrafoniviihdettä. Sitten on joitakin kappaleita, jotka ei vain taivu. väki siemailee cocktaileja, nurkas– On tosiaan laskettavissa ihan sa soitetaan hiljaa viihdemusaa. Mutta en halunnut tähän mitään turhaa, halusin vain että soittimet kuulostavat oikeilta! Ja kun trio soittaa, se on kuin kamarimusaa. Mr. Enkä mä pystyisi tekemään tätä Agentsinkaan kanssa, ne on liian hienoa porukkaa tällaiselle musiikille. neltua jo pikkupoikana. ottivat vuoden 1963 loppupuolella – Kun me soitettiin tosi pienellä mukaan laulajat ja instrumentaalikokoonpanolla tosi hiljaa, se toimi musiikki katosi. – Sähkökitaran soitto on taas puljaamista. Breathdelleen rautalankailmaisua 1970- ja less on sellainen Suomen Jerry Lee 80-lukujen vaihteessa, se oli aika Lewis, yksinään kiertää keikoilla ja unohdettu soundi. Sehän poikkeaa päässä taustanauhojen päälle. Papa Palavas, joka on varmaan monelle outo biisi. MINÄKÖ. Käytän mollivirettä ja soittelen sillä suomalaisia valsseja! Mä edustan sellaista Onni Gideon -koulukuntaa! SOUNDI 51. Tämä on varmaan minimalistisimpia levyjä, mitä Suomessa on tehty. Alan harrastajilla on ollut jo kol– Nämä on mulle klassikoita, ja mentoista vuoden ajan oma Rautaonhan tässä vahva tribuutti-tunne lankamusiikin ystävät -yhdistyksenrautalankamusiikkia kohtaan. Kai mulla on yli kaksikymmentä sähkökitaraa, mutta parin viime vuoden aikana olen soitellut aika paljon huvikseni havaijinkitaraa. Agentsiahan on kuultu monien ulkopuolistenkin artistien levyillä, ja nytkin Pulliaisella oli tiedossa iso pino studiokeikkoja. Kyllähän tietokoneetkin kaatuvat, ei analoginen nauhuri. Vähän jo nolottaa väsätä asiat näin pienesti, ja rumpalimme Tonia varmaan hävettää omassa nuoremmassa kaveripiirissään. rille, joka levytti samaan aikaan The – Tonin olen tuntenut siitä asti Ridersin kanssa muutaman albumin. Ei sä, jossa on viitisensataa jäsentä. soittavat miehen lisäksi hänen ba– Sehän on outoa, että rautalansistiveljensä Kai Pulliainen ja rumkana voi soittaa melkein mitä tapali Toni Liimatta. Nyt vanhempana olen alkanut kuunnella myös isoja viihdeorkestereita, jotka levyttivät paljon 1950- ja 60-luvuilla. Jostain syystä kymmenen prosenttia 1960-luvun suomalaisista tangoista ei kulje kitaralla, enkä vieläkään täysin tiedä, mistä se johtuu. Breathless, jonka varmasti kiittää pitkälti Esa Pulliailevyilläkin olemme soittaneet. nen ammattimuusikko. Kun häntä pyydetään studioon, hän menee sinne ja soittaa. kun hän oli pikkukundi, Esa kertoo. Toisaalta levyn aloittaa rautalangan lyhyt historia. Jos on paljon toistuvia sekvenssejä peräkkäin, laulu vie sitä eteenpäin, mutta kitaralla soitettuna se kuulostaa junnaavalta. Bändin kokoonpano vaihtui – Bändin nimi tulee siitä että tiuhaan tahtiin, ja vuonna 1963 siinä alunperin kyseessä oli Trio Cockmusisoivat esimerkiksi Jussi ja Eero tail Combo, Esa kertoo. Silloin piti simme itsemme viidensadan ihmiolla nauhakaikulaitteet ja punaiset sen edestä ulkoilmakonsertista. Nyt on jo katsastettu sopivia biisejä seuraavalle Agentsalbumille, jonka äänitykset alkavat syksyllä ja joka ilmestyy toivon mukaan jo jouluksi. Kun lähtee mökille, ottaa sen mukaan. Mä kuukausissa, kauanko rautalankainpäätin toteuttaa sen suomalaisesta nostus kesti, Esa myöntää. Oma levykokoelma keskittyy tietenkin kitaramusiikkiin, mutta kyllä mulle käy kaikki laidasta laitaan. – Silloin mä otin työlistan esille ja ruksasin hommia pois sieltä vanhimmasta ja nuorimmasta päästä, Esa sanoo. Jumalauta, mies soittaa vanhoilla päivillään 80-luvun hevitiluttelua! Mutta sitä pelkäsinkin, kun viimeksi näin Fogertyn keikalla. Mankka käyntiin ja kanavat auki, sitten soi ja kukkuu! – Keikkamatka Helsingistä Ouluun tuntuu vuosi vuodelta pitemmältä! – Ja sitä paitsi halusin olla nyt täysin perinteellisten asioiden äärellä. C-Combo pyörii koko ajan omilla pienimuotoisella keikoillaan, ja myös Agents on aloittanut oman kesärundinsa. Monet iskelmäbändit käyttä– Nykyään vahvistimet on hieman vät yhä laulajiensa taustalla samanisompia ja usein keikoilla on mukalaista kaiutettua kitaraa, mistä saa na pianistina Mr. Kannattaa mennä katsomaan, Suosio voi johtua siitä, että alan enhurja esitys! simmäiset levytykset pohjautuivat Kun Pulliainen alkoi valita biisejä meillä Emman tavoin kansanlauluiC-Combon rautalanka-albumille, hin. Mandshurian Beat -biitettiin viisi vuotta sitten kun minulsistä tuli yllättäen valtava hitti jopa ta alettiin kysellä, tulisinko soittaJapanissa asti, mutta rautalankakumaan pienimuotoista kitarahomviot alkoivat jäädä historiaan jo samaa sekalaisiin tilanteisiin, vaikkaman vuoden lopulla, ja The Soundsin pa firmajuhliin, taidenäyttelyihin rumpali Johnny Liebkind nostettiin tai pankin avajaisiin. Tuli huono mieli! Esa kertoo, että rautalankakitaristien lisäksi John Lee Hooker ja muut bluesmiehet ovat olleet hänelle tärkeitä, ja Peter Greenin soitosta löytää jopa jännää rautalankamaisuutta. Kun mieheltä kysyy, eikö digitaalitekniikan kanssa pelaaminen olisi helpompaa, Esa on hämmästynyt. Tuo on asennekysymys. hansa! Kaiutettu sähkökitara on ihmeellisen ilmaisuvoimainen soitin! Olen joutunut soittamaan monenlaista musaa, ja se toimii lähes aina mun tyylillä. HEVIÄ. Hän mieluummin vain soittaa, ei hänestä ole skaalojen hinkkaajaksi. Se Stratocasterit. Tänä vuonBeatia, mutta löytyyhän levyltä esina ilmestyi myös Arto Vilkon kirja merkiksi Django, tämän alan suuri Emmaa etsimässä, suomalaisen klassikko. Siinä ei saa olla vääriä ääniä. Hienoa musaa! Kun Esalta kysyy, treenaileeko mies vielä usein kitaransoittoa, hän tunnustaa, että hän ei ole oikeastaan koskaan harjoitellut. Kun Steve Cropper on kerran luonut tyylinsä, hän osaa sen. COCKTAIL-MUSAA Mutta pystyisikö vaikka AC/DC:n biisistä sovittamaan rautalankaEsa Pulliaisen C-Combo -yhtyeessä version. den, ja kyllähän se toimii sillä taval– Kun me tuotiin musiikkiin uula paremmin keikoilla. – Kun lähtökohdasta, esittää rautalankaThe Beatles tuli suosituksi, bändit klassikoita. – Pyyhkäisin listalta pois Jonne Aaronin ja Jussi Raittisen, ja tajusin, etten minäkään kerkeä aivan joka paikkaan. Silloin elettiin puskee töitä. Mutta kyllähän sitä kuin junan vessa, mutta siinäkin oli harrastettiin vielä senkin jälkeen sudenkuoppansa. vinia. – Fonisti Juho Hurskainen on myös mukana, joten uusi levy tehdään samalla kokoonpanolla kuin edellinenkin. Ei ehditty soittaa länsirannikolla johtuen varmaan monessakaan tilaisuudessa kun löyRuotsin vaikutuksesta. Ja kun vuonna 1979 julkaistiin tupla- – Se kävi polvenkorkuisena katsokokoelma Finnish Graffiti, sehän myi massa isän ja äidin kanssa meidän valtavia määriä ja toi nuo vanhat biikeikkoja, ja nykyään se on täysverisit uudelleen tapetille. Eli on kiva olla kotonakin, missä kuuntelen koko ajan musiikkia. Keikkamatka Helsingistä Ouluun tuntuu vuosi vuodelta pitemmältä
52 SOUNDI
Ja miksi ei viihtyisi, sillä kattaus on lähinnä mykistävä. – Monesta paikasta löytyy edelleen niin sanottu bändimenu, joka saattaa tarkoittaa melkoista koiranruoka-annosta. – Itse asiassa vielä nykyäänkin on täysin mahdollista törmätä tähän vanhan liiton ”ei kokolihaa soittajille” -asenteeseen, Karri ”Paleface” Miettinen naurahtaa. – Kymmenisen vuotta sitten tapahtunut Kauhajoen Kasinon kesäkauden päätös pureutui mieleen, kokin koulutuksen saanut Kaarle Viikate muistelee. – Lokakuun lopulla estradilla oli komeat viisi lämpöas- tetta ja henkilökunnan palvelualttius liikkui samalla tasolla. Ilta huipentui legendaariseen ”makkaraa voi sitten ostaa henkilökuntahintaan” -kommenttiin. – Tampereen oman pojan kuuluukin esiintyä Ratinan stadionilla, mutta kyllähän tällaisen cateringtarjonnan ääreen pääsemisenkin voi lisätä meriittilistalle, Jonne nauraa. Jälkiruokapöytä on kokonaan oma lukunsa kakkuineen ja erikoiskahveineen. Monenlaiset liha- ja ka- ”Yksikään annos ei ole jäänyt syömättä, mutta muutaman kerran on käyty lähellä” – Tuomas Holopainen laruoat saavat seuraa erilaisista keitoista ja salaateista. On aika huvittavaa, että tällainen muinaisjäänne on edelleen olemassa, Mutta onpa kohtelias artisti saanut myös takavuosina lautaselleen enemmän kuin hän olisi halunSOUNDI 53. teksti ja kuvat: TIMO ISOAHO B on Jovi on hiljalleen astumassa estradille, mutta auringontäyteisen stadionkonsertin avannut Jonne Aaron viihtyy edelleen catering-tiloissa nauttimassa näyttävän noutopöydän antimista. Tänä päivänä rockkonsertti ja gourmetruoka mahtuvat vaivatta samaan lauseeseen, mutta vielä takavuosina elettiin täysin toisenlaisessa maailmassa. Ajantajun varastavat seisovat pöydät ja valtoimenaan lehahtelevat varpusparvet tulivat tutuiksi, kun Soundi teki kattavan à la carte -elämysmatkan artistien ravintoympyrän ytimeen. Lordi elää colalla ja suklaalla, Paleface puhuu ayurvedisesta ravinto-opista ja Hippokrateen viisauksista. Takahuoneesta löytyi muun muassa vanhentunutta limonadia pohjasakkoineen. Siinä missä Tuomas Holopainen tekee kulinaristisen elämysmatkan Chez Dominiqueen, Jani Wickholm saattaa kurvata hampurilaisravintolan autokaistalle. ”EI KOKOLI H A A SOITTAJILL E !” KE KKARUOKAILUN HYVÄT JA HUONOT RESEPTIT Siinä missä Mr. Samalla syntyi kullanarvoinen lista niin Suomen kiinnostavimmista ruokapaikoista kuin kesäisen ruokapöydän antoisimmista herkuistakin
Menimme Rantarockin yhteydessä pizzeriaan ja esitimme tarjoilijalle perustoiveen: ”Helvetisti valkosipulia.” Vastaus: ”Tehdäänkö talon ennätys?” ”No jos ei nyt kuitenkaan, mutta riittävästi silti.” No, pizzat saapuivat ja lättyjä peitti noin sentin kerros valkosipulia. nutkaan. – Vanhan liiton festareilla artisti sai lähes poikkeuksetta eteensä hernekeittoa ja rokkimakkaraa, mutta erikoisuuksiin törmäsi tuolloinkin. Ikäväkseni on myös todettava, että se harvinainen ruokastoppikin tapahtuu tankkauksen yhteydessä huoltamon burgeripisteessä. Kiireessä mukaan napatut eväät päätyvät ketsuppeineen ja sinappeineen housujen ja penkkien koristukseksi, sillä hampurilaisaterioitahan on mahdotonta syödä siististi liikku- ”Pikateiden varsien ruokatarjonta on katastrofaalisen huonoa” – Paleface – Tästä on nyt muutamia vuosia. Ehkä kyse on ammatinvalinnasta. Meininki oli siis kaikin puolin erilaista kuin kevyen musiikin tapahtumissa – rockfestareillahan artisti saattaa joutua anelemaan lämmintä keskikaljaa. Jäimme epäuskoisina tuijottamaan leipäpakettia ja etenkin juustoa, Hyyrynen hymähtää ja jatkaa: – Samana kesänä syntyi lentävä lause ”heittää rieskaa tauluun” ja teimme sitten myöhemmin Suomen-kiertueenkin tuon otsikon alla. – Swallow The Sunin tapauksessa täytyy lähteä siitä, että bändi ei juuri syö, lähinnä se vaan juo. Sanonta tuli siitä, kun ryhdyimme keräämään leipäpaketteja keikkapaikkojen takahuoneista ja heittelimme sitten niitä rieskoja liikennemerkkeihin kesäyön maagisina hetkinä. Seuraavaksi teimme tunnelmaa ikävästi kiristäneen huomion: Stam1nan raideri oli joutunut roskakoriin. Siellä aidan fiinimmällä puolella Facesin kaltainen mieltä ylentävä edistystoiminta on ollut itsestään selvä asia jo pitkään. Saavuimme Nivalaan raskaan ajomatkan jälkeen ja seitsemän hengen muusikko- ja teknikkoseurueellamme oli todella kova nälkä. Ihmettelimme, että paljonko tässä on. Koskisen kertomuksen jälkeen Stam1nan Antti Hyyrysen ja Swallow The Sunin Juha Raivion tarinat kuulostavat vain todellisuuden alleviivaamiselta. Esimerkiksi Faces-etnofestivaali tarjosi jo 80-luvulla eri kulttuureiden herkkuja, Pelle Miljoona huomauttaa. Seuraavan muiston tarjoaa Tarotin Sakari ”Zachary” Hietala. Alkoholista ei ollut puhettakaan. Samalla he kuitenkin puhuvat lukemattomien kollegoiden suilla. – Oli vuosi 1986. – Viime vuonna sain kunnian esiintyä Hauhon Kamarimusiikkifestivaa54 SOUNDI ”Jos on tarpeeksi kova nälkä, niin ruoka maistuu hyvältä” – Jonsu lilla ja tutustuin samalla klasareiden backstagetunnelmaan, Samae Koskinen kertoo. – Toisin sanoen nautin upean kartanon tunnelmasta ja söin vielä upeammasta seisovasta pöydästä tuoreita salaatteja, mehukkaita hedelmiä ja maukasta lähiruokaa. Pöydällä oli yksi omena, leipäpussi ja juusto, mutta ei sentään juustohöylää.. Tarjoilija: ”Pyyntönne mukaan riittävästi. Sellainen 28 kynttä per pitsukka”. Takahuoneesta löytyi rajattomasti olutta, lonkeroa ja kaupan päälle hyvin valittuja viinejä
– Yleisesti ottaen suomalaisten pikateiden varsien ruokatarjonta on katastrofaalisen huonoa, Paleface arvioi. Siinä on nimittäin suu mutrussa monella takahikiän Axl Rosella, kun lautaselle ilmestyy hernekeittoa ilman herneitä. Antti Hyyrynen: – Kannattaa mennä Lappeenrannan ylätorille ja sanoa kioskilla ”vety, savu ja kaikki”. S wallow The Sun ei ole millään tavalla omalaatuinen porukka – yksi jos toinenkin muusikko heittäytyy nauttimaan yöttömän yön rappioromantiikasta sen tutun nelostien jyristessä alla – mutta toki toisen koulukunnan edustajiakin löytyy. – Rokkiympyröiden yllättävän huonoa tarjoilua on syytä kummastella, sillä kelpo backstage-ruoka on helppo tapa saada artistit ja teknikot hyvälle tuulelle. Luulisi sen kolkuttavan jon- Mikko Von Hertzen: – Tertin Kartano on vakiostoppi matkalla Kuopion suunnalle. – Eivät monopoliasemassa olevat jättiläisetkään saa käyttäytyvä aivan miten tahansa. Tommi Liimatta: – Tervolan Tervakuksan noutopöytä on hieno asia. Mr. Se on viherpiipertäjälle oiva mesta. Sitten hommatkin sujuvat kuin itsestään. Minulla on nämä ohjeet tatuoituna hauikseenikin – tosin latinalaisilla kirjaimilla, niin homma näyttää vähän älykkäämmältä. Ravitsevasta ja terveellisestä ruoasta tien päällä haaveilevat taiteilijat ovat kuitenkin haastavan tehtävän edessä, sillä esimerkiksi huoltamotarjonta tasapäistyy huolestuttavalla vauhdilla. Joku voisi muuten kehittää älypuhelimiin karttapalvelun, joka listaisi tien päältä löytyvät vaihto- ja omaehtoiset ravintolat. Kylkeen voi napata kylmää ja kuivaa valkoviiniä. Sama kuin aina: kahvi, banaani, sipsit ja suklaa. Kokkolasta löytyvät Severin grilli ja Auto-Grilli. Jukka Poika: – Kuopiosta löytyy hieno muikkuravintola Sampo. Erittäin ystävällinen henkilökunta ja tien päällä liikkuville löytyy kaikenlaista jännää ekstraa. Niin, yleensäkin kaikki itsenäiset grillit ovat ilahduttavia paikkoja. Lordi: – Paistakaa ribsejä muutaman tunnin ajan miedolla lämmöllä. Lue lisää: www.soundi.fi Artistien ruoka- ja juomavinkit kesälle 2013 Kari Aalto (Pertti Kurikan Nimipäivät): – Syökää makaronilaatikkoa, hampurilaisia, pippuripihvejä ja hotdogeja. – Meillä oli monen vuoden ajan selkeä boikotti erästä kirjainyhdistelmää käyttävää huoltamoketjua kohtaan. Artistien suosikkipaikat tien päällä vassa autossa, sanoo 95-prosenttiseksi kasvissyöjäksi tunnustautuva Juha Raivio. Jyväskylän mainio Pöllöwaari taas toimi onnistuneesti yllätyssynttärieni pitopaikkana. Mutta ei unohdeta sitäkään, että toisinaan peräkylän tapahtumassa saa yllättäen sitä maailman parasta ruokaa, kun paikan päälle on palkattu pitäjän taitavin martta vääntämään pöperöä hipeille. Kaarle Viikate: – Kaiva esiin rutikuivia halkoja ja tikut. Se löytyy nelostien varrelta Pihtiputaan jälkeen. – Kun kohdalle kuitenkin joskus osuu poikkeuksellisen hyvää sapuskaa, on mentävä kiittämään keittiöhenkilökuntaa kädestä pitäen. Kylkeen kannattaa folioida kokonainen, mutta päistä katkaistu valkosipuli. Lue lisää: www.soundi.fi SOUNDI 55. Pysähtymiskielto johtui nihkeästä palvelusta ja tuotteiden vielä nihkeämmästä laadusta, Kaarle Viikate paljastaa. Juomaksi kelpaavat esimerkiksi kahvi, lonkero, siideri ja olut. Pelle Miljoona: – Uudet perunat ovat suomalaista gourmeeta! Vierelle keko halsterilla hiillostettuja muikkuja, raejuustoa, tomaattia ja kurkkua. Samae Koskinen: – Takkatupa on ehdoton. Tee avotuli ja odota hiillosta. Ja juomaksi kylmä bisse, a vot sie! Juha Raivio: – Kesän menu. Joskus taas tulee annettua kokille kiitoksia esimerkiksi albumin muodossa. Sitten ritilän päälle vapaavalintaisesti erilaisia asioita, esimerkiksi kokonainen siika. Sitten tavarat grilliin, jossa palaa Jack Daniel’sin vanhoista viskitynnyreistä tehtyjä savustuslastuja. Noutopöydästä löytyy muun muassa savumuikkuja ja freesiä salaattia
– Viikatteen linja-autossa on muuten kaksi keskustelunaihetta ylitse muiden: musiikki ja ruoka. Kun soitimme Ruisrockissa niin The Prodigyn miehet ilmestyivät kuivien sämpylöidensä kanssa paikalle ja huomasivat, että täällä näkyy hyvän näköisiä herkkuja. Kotiteollisuus-tyyliin grillimestareilla ei tietenkään ollut housuja.. Onhan oma kokki herättänyt melkoista huomiota. Naiset tulevat vasta kolmantena. Lordi” Putaansuun maskin ja kostyymien takaa ei valitun elämäntyylin raskaus niin vain paljastukaan. ”Hampparista ja kevytkolasta selviää pääsääntöisesti pieremällä.” – Jani Wickholm Mutta olipa kyse sitten kiertueesta, kotioloista tai mistä hyvänsä niin Indican Johanna ”Jonsu” Salomaan elämänfilosofia vaikuttaa vähintäänkin nerokkaalta. ”Yleensä laihdun muutaman viikon rundilla ainakin parin vyönreiän verran” – Mr. Näin ovat kotimaassa toimineet muun muassa Kotiteollisuus ja Nightwish. Onhan se nimittäin kylmä fakta, että tällaisilla keikkamäärillä törmää ongelmiin jos ruokailu jää täysin retuperälle. Mutta kaikista tärkein huomio on silti tämä: viis ruoasta, mutta mihin kaikki perinteiset pajatsot ovat kadonneet. – Homma käynnistyi melkeinpä vitsinä. Keikkapaikka tarjoaa usein rasvaista ravintolaruokaa, josta ei kiireessä pysty kieltäytymäänkään. Palataanpa Palefacen haaveilemaan älypuhelin-applikaatioon. – Minähän elän kotioloissa Pepsi Maxilla ja karkeilla. Pöydällä makaa aina kilon säkki napposia ja iso suklaalevy. Välillä olisivat hyvät vinkit tarpeen. Epäterveelliset elämäntavat alkavat näkymään yhden jos toisenkin naamassa ennen pitkää, sille ei vain voi mitään. Että matkitaanpa nyt oikeasti isojen bändien meininkiä. Ensin istutaan pitkään autossa ja sitten kannetaan satakiloisia lodjuja portaikoissa. Siinä jäivät The Prodigyn kaverit ihmettelemään kovaa kohtaloaan, Kotiteollisuuden Jari Sinkkonen hymähtää. Tekniikkahenkilökuntamme on hyvin ruokaorientoitunutta ja tien päällä saadaankin aina tarkka selonteko aamun hotelliaamiaisesta, matkan varrelta löytyvistä laadukkaista lounaspaikoista ja määränpään grillikulttuurista. Mehän pystytimme grillin päälavan sekä eturivien väliin ja kokkimme tarjoilivat festarikansalle helvetillisen määrän paistettua makkaraa. – Kiertueruokailuhan on varsin ongelmallinen asia esimerkiksi sen vuoksi, että tämä matosäkiksikin kutsuttu keho joutuu kovan rasituksen alaiseksi. Kokkimme tuumi, että tsot, tsot, meillä ei ole muovikelmuja safkojemme päällä, mutta teillä näyttäisi valitettavasti olevan. Yleensä laihdun muutaman viikon rundilla ainakin parin vyönreiän verran, monsterimestari hymähtää. Idea saa aplodeja esimerkiksi Simo ”Sipe” Santapukilta. Hotelliaamiaisella taas olisi järkevintä syödä puuroa, mutta kun sitä saa kerran kotonakin niin sitten tulee ahmittua lähinnä pelkkiä leivänpäällysteitä. Ruokaympyrän monimuotoisuus on siis vahvasti läsnä, missä ikinä matkaammekin. Tukevan rasvainen päivälliskattaus tulee sitten tempaistua joskus iltakymmeneltä eikä lautasella näy kasviksia. Kaukaa viisaimmat artistit ovat ottaneet Santapukin mainitseman ongelman huomioon. 56 SOUNDI – Apulannan ryhmä pyrkii syömään suhteellisen terveellisesti tien päällä vaikka se onkin joskus todella haastavaa. – Homma karkasi hyvällä tavalla käsistä Ilosaarirockissa muutamia vuosia sitten. Tomi ”Mr. Kiertueella tuleekin elettyä huomattavasti terveellisemmin, sillä tien päällä safka saapuu eteen säännöllisesti ja lautaselle eksyy jopa sitä vihreääkin. Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatta muistuttaa myös bänditoiminnan raskauden ja ravinnon tiiviistä yhteydestä. – Jos on tarpeeksi kova nälkä, niin ruoka maistuu hyvältä, ja jos taas ei ole nälkä, niin syöminen on turhaa! E räs nerokkaimmista keinoista asiantilan korjaamiseksi lienee oman kokin palkkaaminen. Lordi kun omatuntoa, kun markkinajohtaja pakottaa lukemattomat pienet huoltamoyrittäjät katuojaan tai prostituoiduiksi
Esimerkiksi intialaisilla on oma tuhansia vuosia vanha ayurvedinen ravinto-oppinsa. 7,90 EAGLES: Very Best Of ........................................................... 7,90 DEREK TRUCKS BAND: Roadsongs ............................. Saksa on käynyt vuosien aikana erittäin tutuksi paikaksi myös Eläkeläisille, mutta bändin ensimmäinen teutonikiertue ei mennyt aivan putkeen. – Kaikan festarimarinoidusta kropasta alkoi tippumaan ripulia eikä mies pystynyt ollenkaan estämään holtitonta vuotoa. 2-CD 4,90 SANTANA: The Essential ............................................ 2-CD 4,90 PARIISIN KEVÄT: Kaikki on satua ............................................ Kaikenlaisista nykyongelmista huolimatta kuitenkin jo Hippokrates Kosilainen (460–377 eaa.) tiesi, että oikealla ruokavaliolla voi käytännöllisesti katsoen hoitaa vaivan kuin vaivan. 9,90 SEASICK STEVE: Man From Another Time .............................. Sinne autiolle saarelle on silloin tällöin kaivannut hyvällä keikkatahdilla ympäri maata painava Jani Wickholm, joka on saanut yöllisten ruokapysähdysten aikana tutustua jättimäisen Idols-julkisuuden varjopuoliin. Mutta emme kuitenkaan peruneet esiintymisiä, Onni Waris huomauttaa. 2-CD 11,90 DISCO ENSEMBLE: Warriors.................................................. Pähkinöitä kannattaa siis suosia keikkabusseissakin, varsinkin jos rundi kestää viikkokausia! JO 40 VUOTTA ROCKIA SUOMALAISILLE! KESÄN KUUMAT HITIT CD 17,90 2LP 21,90 CD 17,90 ESA PULLIAINEN C-COMBO Esa Pulliainen C-Combo ERIN Sä Osaat 4CD+ DVD 38,00 CD 18,90 2CD 23,50 2LP23,50 DR FEELGOOD Taking No Prisoners (with Gypie 1977-81) BLACK SABBATH 13 MUISTA MYÖS NÄMÄ CD 18,90 DAFT PUNK CARO EMERALD Random Access Memories The Shocking Miss Emerald CD 18,90 2LP 23,50 CD+DVD 23,50 CHILDREN OF BODOM Halo Of Blood CD 16, CD+D90 21,90VD CD 15,90 BLACKMORE’S NIGHT Dancer and the Moon CD 18,90 2LP 28,90 CD 17,90 LP 21,90 JOHN FOGERTY Wrote A Song For Everyone TARJOUS CEEDEET DR JOHN: Locked Down ....................................................... Bändi on jo vuosien ajan tehnyt havaintoja eri puolilla maapalloa ja ikuistanut lukemattomien ravintoloiden tarjonnan tason NW Curry Club -listaansa. Herkuttelun välttäminen tien päällä onkin suuri haaste. Silloin valitsen hampurilaisketjun autokaistan, sillä hampparista ja kevytkolasta selviää pääsääntöisesti pieremällä. 9,90 WILCO: Wilco ....................................................................... Keho antoi totaalisesti periksi eikä ripulitulva tuntunut loppuvan lainkaan. O n helppo kuvitella vatsavaivojen olevan raakaa arkipäivää jatkuvasti matkustaville muusikolle. 2-CD 11,90 SONATA ARCTICA: Stones Grow Her Name ............................ 7,90 VOLBEAT: Beyond Hell / Above Heaven .................................. www.epes.net EPE’S PALVELEE SINUA ARKISIN 10-18, LAUANTAISIN 10-16 KYTTÄLÄNKATU 6 TAMPERE puh (03) 223 6684. Kaikan pitikin lainata useammat puhtaat housut ja lainaajaksi päätyi muun muassa saksalaisen levyyhtiömme edustaja. 18,90 – Lisäksi syömme aivan liikaa sokeria ja monen elimistö onkin tämän vuoksi pahasti epätasapainossa. 2013 ASTI MIKÄLI TAVARAA RIITTÄÄ. Seurasi ankaraa tarkkuusammuntaa katkaistulla haulikolla. Vai mikä se varpusparven oikeaoppinen määritelmä onkaan. – Porukka joutui ankarien vatsavaivojen riivaamaksi. 2-CD 4,90 WALTARI: Back To Persepolis ................................................ 4,90 KROKUS: Hoodoo ................................................CD+DVD: 11,90 KUMIKAMELI: Voima Ja Kunnia ............................................. Lohisashimi tai -ceviche, höperön tulinen kasviscurry, tuore ruisleipä voilla, sopivasti ylikypsä mango ja melkein mikä tahansa australialainen Shiraz. 4,90 LIIKKUVAT LAPSET: Murhe ja Melankolia ................................ – Länsimainen kulttuuri ei aseta tarpeeksi painoarvoa oikeanlaiselle ravinnolle. 9.90 WILSON PICKETT: Definitive: Wilson Pickett Collection ... 7,90 OZZY OSBOURNE: Price Of Darkness ......................... Terveelliset rasvat ovat ihmiselle elintärkeitä ja kolesterolihysteria on mennyt liian pitkälle. – Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ruoanlaittoon, syömiseen ja juomiseen kannattaa panostaa suurella sydämellä, sillä hedonismi on terveen järjen rajoissa ainoastaan hyve. – Toisinaan vältän aivan tietoisesti julkisia paikkoja – siis epämiellyttäviä kohtaamisia kaiken maailman turakaisten kanssa. 4,90 KILPI: Pirun Merta ................................................................ 4,90 JOE SATRIANI: Satchurated: Live In Montreal .............. – Oma kiertuekokki on toki mahtava juttu, vaikka olenkin periaatteessa kaikkiruokainen. Esimerkiksi merisiilijäätelö raa’alla katkarapupedillä, mädätetty hai, Pirkan valkoinen purkkilötköparsa ja tokiolaisen katukeittiön käsittämättömän karun näköinen kotilo miettivät hetken ajan lautasella, mutta nekin menivät sitten alas, kertoo Tuomas Holopainen. Mietimme siinä hetken, että pitäisikö tämä herra kääriä jätesäkkiin ja tyrkätä paketti lentokoneen ruumaan, mutta idea jäi toteuttamatta. 8,90 REGINA SPECTOR: What We Saw From The Chep Seats ......... Toisaalta esimerkiksi light-tuotteet ja margariini eivät todellakaan ole terveellistä CD ihmisravintoa. On erityisen noloa, etteivät lääkärit juurikaan opiskele ravinto-oppia, vaikka terveytemme rakentuu nauttimamme ravinnon pohjalle, Paleface sanoo. 7,90 HELLOWEEN: Unarmed......................................................... 4,90 MUSE: The 2nd Law ...............................................CD+DVD 7,90 NELJÄ RUUSUA: Katkera kuu ................................................ 9,90 RAY CHARLES: Definitive: Ray Charles Collection........... 4-CD 21,90 TUOMARI NURMIO Dumari ja Spuget OTIS REDDING: Definitive: Otis Redding Collection ......... Itse asiassa tilanne oli melkoisen katastrofaalinen, sillä pahimmillaan vedimme keikkoja vain kahden miehen edustuksella. Olimme sitten jo lähdössä lentokentälle, kun pahin tapahtui: siis täydellinen ratkeaminen, muistelee saman orkesterin Antti Hyyrynen. Yksikään annos ei ole jäänyt syömättä, mutta muutaman kerran on käyty lähellä. Eteläisen Saharan Sahelista tulee muuten perimätieto, jonka mukaan ihminen voi selviytyä viikkojen ajan juomalla vettä ja syömällä neljä pähkinää päivässä. 4,90 KOKO TARJOUSLEVYLISTA NÄHTÄVISSÄ WWW.EPES.NET KAIKKI NÄMÄ TARJOUKSET VOIMASSA 21.8. 2-CD 11,90 KILPI: IV ............................................................................... 7,90 RED HOT CHILI PEPPERS: I’m With You.................................. 7,90 TOM PETTY & HEARTBREAKERS: Mojo (Tour edition) .... – Terveyden ja ravinnon yhteys on säilynyt eri tavalla vanhoissa kulttuureissa. Esimerkiksi Kaarle Viikate ei selvinnyt aivan pelkillä ilmavaivoilla, kun jo parhaat päivänsä nähnyt katkarapuvoileipä ryhtyi tekemään salakavalia temppujaan laulajakitaristin suolistossa. Valitettavasti mainonnan luomat mielikuvat määräävät pitkälle sen, mitä me syömme. Nightwish tunnetaan aikamoisena kulinaristiryhmänä. – Kiireisen bussimme nokka osoitti silloin kohti Turun DBTL-tapahtumaa, mutta ehdin kuin ehdinkin wctiloihin, niin sanotusti kreivin aikaan. 7,90 WINTERSUN: Time I .............................................................. Niin tosiaan: laidat käryävät ruskeina, mutta vesi on juomakelpoista! Ongelmatilanteiden priimusmerkki menee kuitenkin Stam1nan basistille Kai-Pekka ”Kaikka” Kangasmäelle. 2-CD 7,90 VELVET UNDERGROUND: Loaded .......................................... – Viihdyimme Pohjois-Saksassa Wackenin festivaalilla viisi päivää vuonna 2008 ja safkasimme kaiken- laisia annoksia. Ostakaa eettisiä raaka-aineita ja nauttikaa yhdessäolon sekä elämisen riemusta! Aution saaren ruokani. Lännessä lääkefirmat ovat saaneet terveydenhoidosta kuristusotteen, vaikka jo Hippokrates sanoi aikoinaan, että ”olkoon ruoka lääkkeesi ja lääkkeesi ruoka”. 7,90 IAN GILLAN: One Eye To Morocco ltd ed................................
Sen perään Black Sabbathilla on tarjota vielä yksi armon vuonna 2013. Mitä laaturin lestiin hakkaajia oli saapuvilla sen verran sankasti, että pärjäsivät varmasti tasoon ja tyyliin tulee, asettuu 13 aika tarkkaan 1970-luvun puolivälin paikkeille hyvin jatkossakin henkisissä museoissaan. ARVIOT BLACK SABBATH 13 Vertigo Otin takavuosina osaa huvittavaksi kääntyneeseen, jankutlouhinnan konstailemattomilla, vaikkakin tämän bändin tarpeisiin turhan koltavaan genrekeskusteluun toteamalla, että paras bluesbändi hoilla ja kulmikkailla kompeillaan. Siitähän vääntö rajaviivoista vain yltyi, puristit kaivoivat met (End Of The Beginning, Zeitgeist, Age Of Reason) kertovat, sanoitusten sajuoksuhautansa äkkiä syvemmiksi ja kommentti tahdottiin väen teenvarjoksi Butler on poiminut ajan sekä sen kulumisen, ja tekeekin sujuvia ”en vängällä tulkita joko vitsiksi tai vinoiluksi. Kuten jo biisien niIommi. uusi raita, ukkoseen sekä kirkonkelloihin päättyvä ja tekstinsä pateettisuudesBlack Sabbath rakensi aikanaan Led Zeppelinin ja Deep Purplen ohella elinsa hivenen vaivaannuttava, mutta musiikillisesti ehjä Dear Father. piirtävät kestävät ääriviivat perinteen jatkamiselle tyvien laululinjojen juhlaa. jo todisti, virtaa näillä herroilla vaikuttaa yhä tulevan riittälevyllään ratkaisevasti paremmin kuin samasta ajasta ja paikasta ponnistanut västi kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Tony Iommi näänkin parhaimmillaan niillä yli seitsemän ja Black Sabbath edustaa totta kai paljon minuutin venyvillä raidoilla, joilla raskauden muutakin, mitä en ajatustenvaihdossa jaksanut enää alkaa avata, koska suutatuntu välittyy ainutlaatuisena, murskaavana ja hellittämättömänä. Millaisen jäljen odotettu paluulevy koon juuri sen painoarvo tänään niin mittava. Geezerin bassolinjat soivat elastisina kuin aina ja Wilk niputtaa 58 SOUNDI. taa tarvitse vieläkään korjata. PETRI SILAS Varmasti osin Rick Rubinin ansiosta kitaravalli on paksu ja tiheä, melkein läHHHH pitunkematon. Ja niin ontärkeän sillan bluesista raskaaseen rockiin, ja sekä yhtyeen suora että välillinen kin uusin luku kirjaan kirjattu: luvat paluuseen Soundin osalta kunnossa, leima merkitys on huima. konaisuudessaan jättää. On pakko todeta Sabbathin onnistuvan 19. Jopa ennalta suurin kysymysmerkki, Ozzyn maailmassa on Motörhead ja lajityypin kovin kitaristi Tony laulu, soi kautta kiekon riittävän puhtaana ja vakuuttavana. Yhtään War Pigsiä tai Sabbath penkiltä scoutattu Brad Wilk heittäytyvät bluesahtavimmilleen vasta lopun Bloody Sabbathia albumi ei tietenkään sisällä, mutta kärkeen sijoitettu mamhäämöttäessä, mutta Ozzyn tyylinmukaisella ”born in a graveyard, adopted by mutti End Of The Beginning, osin akustinen Zeitgeist, lyhyehkö jytäpala The Losin” -narinalla alkava Damaged Soul onkin sitten ehtaa riutuvien riffien ja räyner ja hieno God Is Dead. läisen heavymetalin ”isosta kolmosesta” aina yksi-ilmeisin ja vähiten jännittävä, Entä mitä on tapahtunut sitä ennen. halua elää ikuisesti, mutta en halua kuollaOlin kuitenkin varsin tosissani, eikä sen kaan” -arkihavaintoja kaiken katoavaisuuBLACK SABBATH ON PARHAIMMILLAAN NIILLÄ YLI SEITSEMÄN enempää Lemmyn poppoon tuoreiden tuodesta. Onneksi ei, sillä kuten välaisuus tekee nyt varkaan. Tuntuukin hassulta, että vaikka Iommin porukka oli brittipassiin ja hyvää matkaa eteenpäin. Purple uudella Now What?! –albumillaan. Tyytyykö varsinaisten jäsentensä osalta keski-iältään Vaikka orkesterien arvottava vertailu aika hedelmätöntä onkin, otollinen ti64-vuotias Black Sabbath vain näyttelemään itseään. studiokevä God Is Dead. MINUUTIN VENYVILLÄ RAIDOILLA, JOILLA RASKAUDEN TUNTU VÄLITTYY tosten kuin 13-levynkään perusteella kanTäysin asiaankuuluvasti Sabbath on täAINUTLAATUISENA, MURSKAAVANA JA HELLITTÄMÄTTÖMÄNÄ. ollen pitkäsoitto, jonka bändi olisi hyvin voinut tehdä juuri ennen ensimmäistä Uudella levyllä Iommi, Ozzy Osbourne, Geezer Butler ja Audioslaven takanotkahdusta, vuoden 1976 Technical Ecstasya
Yhtään ainoata balladia ei nimittäin ole mukana, vaikka niiden äärellä Neil Tennantin ja Chris Lowen melodinen lahjakkuus on usein loistanut kirkkaimmillaan. EERO KETTUNEN HHH SOUNDI 59. Biisien peruskaava on sama, kun taas Mikko Karmilan ja bändin toteutuksellinen yhteistyö on suurelta osin raikkaamman kuuloista jälkeä. Samalla kun kitarankieliä on vaihdettu ohuempiin, teksteistä löytyy lohdullisia kaikuja. Maailmanloppu tulee varmasti, mutta mitäpä sitä turhaan suremaan. ”Siellä ei pidetä vieraista/vittu, siellä ei saa edes pieraista” -rivi särähtää ikävästi korvaan, mutta lopun piano-outro ehtii vähän kesken jäädessäänkin pelastaa paljon. Jo kolmosraita häikäisee: Love Is A Bourgeois Construct pääsee vaivatta Pet Shop Boysin huippubiisien laajaan joukkoon. Minimalistinen ja raju jynkytys Shouting In The Evening toisaalta tuntuu naureskelevan dubstepin kaltaisille nykyhömpötyksille ja toisaalta kuulostaa siltä kuin 1990-luku ei olisi koskaan loppunut. Tuhat kuolemaa etenee lähes kebabhevi-asteikolle ja Outoja aikoja -biisin c-osa tarjoilee uljaan klangin, jollaisen Viikate on hyväksi havainnut. Kokonaisuudessaan albumi vertautuu ainakin jossain määrin Aamen-kiekkoon (1998), mikä on vain ja ainoastaan oikein. Hynystä masentaa ja vituttaa edelleen usea epäkohta, mutta elämä on tainnut näyttää myös parhaita puoliaan levyä tehdessä. Maailmanlopun avainraidoiksi nousevat vapautuneelta kuulostava Hyvien puolella sekä örinälaulua ja hempeyttä sekoitteleva päätöskappale Tuhon enteet, joka osaltaan havainnollistaa, että homma ei ole menossa hissutteluksi. Toisena tuleva, hykerryttävän simppelillä kertosäkeellä eteenpäin tamppaava Bolshy puolestaan todistaa, että siellä myös pysytään – koko levyn ajan. Albumin seikkailunhalusta, rohkeudesta ja kovakulmaisista konesoundeista on löydettävissä yhtäläisyyksiä b-puolikokoelma Alternativeen (1995), joka onkin säilynyt yhtenä duon suosikkilevyistäni. Melodioista ei kuitenkaan ole pulaa. Nyt tuon pahimman paalutuksen aika on auttamatta ohi. Myös konservatiiveille kriittisen Musta kuu -kappaleen riffi painaa ja säkeistöissä juntta on arvossaan. Sen viereen laitettu Thursday on toiselta planeetalta: ytimeltään klassisen kaunis PSB-pophelmi, jonka koukuksi riittää viikonpäivien luetteleminen ja jonka lopussa kuullaan brittiläisen Examplen räppifiitti. Bändin on ottanut askeleita oikeaan suuntaan. Lähes instrumentaali klubipaukutus, härskien synatorvien koristama avausraita Axis näyttää suunnan: tällä kertaa ollaan tiukasti tanssilattialla. Takiaisena muistiin tarttuu myös omituinen ja yllättävän toimiva cover: Bruce Springsteenin Magic-levylleen (2007) tallentama The Last To Die, jonka brittivekkulit ovat vääntäneet reippaaseen klubibiittiin, mutta joka kuitenkin onnistuu olemaan luonteva. Kotiteollisuus oli 2000-luvun alussa määrittelemässä, mitä tultiin jatkossa liittämään suomirockin kategoriaan. Jonkinasteinen pehmeneminen pätee koko levyyn, vaikka moni asia on ennallaan. KOTITEOLLISUUS Maailmanloppu Johanna Kustannus Kotiteollisuuden yhdettätoista albumia esitellyt nimikappale kuulosti tutulta. Sanoituksessa käsitellään perinteisen synkkiä aiheita niin ikään bändille ominaisin kielikuvin, mutta Jouni Hynynen tekee sen ilveillen käyttämällä sinä-muotoa. Eikä mikään ole koskettavampaa kuin satoja biisejä tehnyt, heinäkuussa 59-vuotta täyttävä synapoppari, joka yhä kuulostaa lapsellisen innostuneelta musiikista. Electricillä on vahvat mahdollisuudet samaan, sillä vaikka kaikista tämänkin vuosituhannen Pet Shop Boys -albumeista on ollut helppo pitää, on siitä totta puhuen liian kauan, kun duo on viimeksi onnistunut kuulostamaan näin inspiroituneelta. PET SHOP BOYS Electric x2 MIKKO MERILÄINEN HHHH kuva: Ville Juurikkala Tältä kuulostaa vapautunut yhtye. Kappale on kenties piristävin Kotiteollisuus-ralli sitten Iankaikkinen-albumin (2006) Kaksin käsin -raidan. Electric on Pet Shop Boysin yli 30-vuotisen uran ensimmäinen omakustanne yhdentoista Parlophonelle tehdyn studiolevyn jälkeen, ja uudenlaista sähköistymistä on selvästi ilmassa. Electricin läpäisee hyväntuulinen discojytke, josta on varmasti osittain vastuussa aiemmin Madonnaa ja Kylietä ohjastanut tuottaja Stuart Price. Se vaikutelma soi kirkkaana läpi tämän lämpimiltä ja valoisilta aamuöiltä kuulostavan albumin. Onneksi päätä ei tarvinnut vaivata sen enempää, sillä vastaus löytyi YouTuben kaikkitietäviltä kommentoijilta. Ja nimenomaan iloisesti, koska biisissä on poikkeuksellisen lennokasta kepeyttä. Kotiteollisuutta ei olisi olemassa ilman 1980- ja 1990-lukujen taitteen raskaammanpuoleisen suomalaisen vaihtoehtorockin kultakautta. Kun Neil Tennant laulaa albumin päättävällä Vocal-biisillä ”This is my kind of music”, hänen on helppo kuulla hymyilevän tyytyväisenä. Viime aikoina myös Kotiteollisuus on alkanut taas muistaa, että se voi luottaa vahvuuksiinsa olemalla hieman avarakatseisempikin. Liikkeissään arvaamattoman albumin ääripäät löytyvät lopusta. Monien tuolloin vaikuttaneiden yhtyeiden pointti ei suinkaan ollut jäädä junnaamaan paikoilleen, vaan etsiä uusia ilmaisumuotoja. The Cultin She Sells Sanctuaryn melodiakulkuahan siinä iloisesti lainataan
Sveinsson oli jäsenistä ainoa, jolla oli musiikillista koulutusta ja kompetenssia, ja hän vastasi monien kappaleiden hienoista orkesterisovituksista. Kierrätte koko kesän Euroopan suurimpia festivaaleja. Lopulta kyse oli siitä, että minä, Ed (Edward Lay, rummut) ja Russ (Russell Leetch, basso) halusimme tehdä tällaisen levyn ja Chris olisi halunnut tehdä toisenlaisen levyn. Yhtyeen musiikkihan suorastaan kerjää ihastelevia huokauksia ja myötätunnon sekaista sääliä. Lontoossa äänittäminenkin on mukavaa, mutta tämä tuntui kaivatulta vaihtelulta. – Olemme aina halunneet tehdä levyn Amerikassa ja nyt se tuntui luontevalta. Asiat eivät enää toimineet. Ne olivat ehjiä kokonaisuuksia, mutta en ollut samalla taajuudella. Joka tapauksessa tilanne on kiinnostava. Nashvillessä käyttämämme studio ei ollut erityisen pramea, mutta siellä oli hillitön määrä hienoa kamaa. Ne ovat joko sulkemassa ovensa tai romahtamassa. Vaikuttiko ympäristö levyyn jollain merkittävällä tavalla. Sävellysten nojalla ”vaihto-ehtoyhtye” on yhtä omintakeinen kuin U2 tai Kent. Kaksi edellistä levyänne ovat Iso-Britannian listaykkösiä. Toisin on What Is This Thing Called Love -balladin laita. Joko yhtye on kasvamassa isoksi, kuten U2 ja R.E.M. Vähitellen kaikki meni huonompaan suuntaan. – Se ei tietenkään tapahtunut yhdessä yössä, vaan sen puolentoista vuoden aikana, kun työskentelimme uusien laulujen parissa. Lontoossa studiot tuppaavat olemaan nuhjuisia ja vanhentuneita. Kenen tahan-. Ja pikkuhiljaa hän alkaa olla lähempänä liiketaloudellista entiteettiä kuin ihmistä. A Ton Of Love -singlen kitarasoundi on sellainen, että soittajan täytyy olla Will Sergeant. Sigur Rosin suurin saavutus taitaa olla yhä, että se tuli tunnetuksi yhtyeenä, joka soitti jousella kitaraa. Tällä kertaa eksentrikkomme polkaisee levyn käyntiin räppäämällä lähinnä peniksestään jostain Keith Jarrettin ja Richard Claydermanin välimaastosta revityn pianon päälle: ”Had a dream that my dick turned to Megatron/But my girl was sleeping with Decepticons.” Lyyrisesti koko levy pyörii häkellyttävissä määrin Weezyn elimen ympärillä. – Täytyy muistaa, että emme ole kaikkialla yhtä suuria. Kaikkiaan Editorsin neljäs albumi on helppo mutta yllättävä levy. Se on aika masentavaa. Kiertäessämme Transit-pakettiautolla olimme nuoria ja onnettomia. Ja totta kai muodonmuutos merkitsee yhtyeelle uutta suuntaa. Molemmat kappaleet sopivat kaikesta huolimatta hyvin Editorsin nykyiseen pirtaan. Hänellä on omat käsityksensä asioista enkä missään nimessä haluaa kuulostaa ilkeältä tai pikkumaiselta. Hänet on yllättävän helppo kuvitella loistohotellin kattohuoneistoon jupisemaan salaliitoista ja yhdynnästä samalla kun hän vaihtaa verta puhtoisen mormonin kanssa. – En usko, vaikka se olikin mahtava paikka. Kveikur on Sigur Rosin ensimmäinen albumi triona kosketinsoittaja Kjartan Sveinssonin jätettyä yhtyeen viime vuonna. Kun Weezy sairastuu, se käynnistää samanlaisen PR-kiertelyn kuin suuren yrityksen osakkeiden dyykatessa kohti kellaria. Pidän sen kuuntelemisesta. Kuulijalle tämä ei kuitenkaan välity. Kveikurilla on paljon dynamiikkaa – suvantoja, crescendoja – eeppisiä rakenteita ja kaikua. Avausraita Brennisteinn on levyn selkeästi paras biisi. Nyt emme ole enää nuoria, emmekä kovin onnettomiakaan! TEKSTI: TERO ALANKO SIGUR ROS Kveikur XL Sigur Rosin kritisointi tuntuu vähän samalta kuin kiusaisi koiranpentua. – Muistan yhä varhaiset kiertueemme, jolloin soitimme usein 15 ihmiselle. – Me neljä emme pystyneet enää työskentelemään yhdessä kuin ennen. Ennen tämän levyn äänityksiä annoitte potkut kitaristi Chris Urbanowiczille. Ilman niitä The Weight Of Your Love -levyssä olisi aika vähän omaa ja huomionarvoista. Soitamme niissä pienemmille yleisöille. – On monia syitä siihen, miksi Chris ei enää ole bändissä. Juuri kukaan räpin maailmassa ei onnistu ja epäonnistu niin kiinnostavasti kuin Lil’ Wayne. Niistä puhuminen on vaikeaa ja kiusallista, koska Chris ei ole läsnä. Nashvillessä äänittäminen ei ollut meidän valintamme. tekivät 1980-luvulla, tai sitten sitä odottaa romahdus. Tosin tämänkin idean isä oli oikeasti Jimmy Page. Semmoinen ei olisi koskaan tullut mieleemme, mutta tuottajamme (Jac60 SOUNDI quire King) halusi tehdä levyn siellä, missä hän asuu. ARVIOT ULKOMAAT kuva: Matt Spalding EDITORS The Weight Of Your Love Play It Again Sam Sugar-kappaleen alun jyräys muistuttaa Massive Attackin Safe From Harmista. Emme pystyneet esimerkiksi tekemään lauluja samalla tavalla kuin ennen, koska ryhmädynamiikkamme särkyi. Oivaltavat sovitusideat eivät vielä tee kesää ja omakieliset sanoitukset puhuttelevat kuin sylivauvan jokellus. Miksi. Sen perusteella oletin yhtyeen jatkavan vahvasti elektronisen musiikin parissa, mutta kaikkea muuta! Editorsin levyistä tämä on hengittävin ja suorin. Jossain olemme hyvin suosittuja, mutta toisissa paikoissa meitä ei tunneta kovin hyvin. Yhtä lailla metsään menee The Phone Book -kantrijollotus, joka on tyyppiesimerkki siitä, että jokaisen pikkuidean ympärille ei kannattaa pusertaa biisiä. Se on kuin vetisintä mahdollista Coldplayta. Kyllähän mies on aina jauhanut enimmäkseen huumeiden vetämisestä ja naimisesta, mutta tällä kertaa menossa on sellainen haarovälistään kiinnostuneen kaksivuotiaan maaninen viba. The Weight Of Your Love -levy äänitettiin Nashvillessä, joka tunnetaan aivan erilaisen musiikin tyyssijana. Kiinnostavimmat asiat tapahtuvat sen rytmisovituksessa ja rakenne jaksaa kantaa maaliin asti. Ennen The Weight Of Your Love -levyn äänityksiä Editorsin muut jäsenet potkivat kitaristi Chris Urbanowiczin pois bändistä. Pidin myös The Back Room -debyytin (2005) innokkaasta ja jylhästä jälkipunkista, mutta sitä seuranneet An End Has A Start (2007) ja In This Light And On This Evening (2009) livahtivat ohi. Nekin olivat hienoja aikoja, mutta en välttämättä haluaisi elää niitä uudelleen. Mutta eipä ole koiraa karvoihin katsomista. Se tapahtui lauluja tehdessä ja niitä treenatessa. Hän sanoi tietävänsä erinomaisen studion ja uskoimme häntä. Ydinongelma on silti tuttu. TERO ALANKO HHH Editorsin keulamies Tom Smith vastasi Soundin uteluihin kotoaan Lontoosta. Kaipaatko koskaan pienemmissä paikoissa soittamista. SAMI NISSINEN HH LIL’ WAYNE I Am Not A Human Being II Cash Money Records Lil’ Wayne on räpin Howard Hughes. Editorsin pelastukseksi saattavat koitua Tom Smithin toimivat yleisrockbiisit sekä hänen voimakas ja tunnistettava lauluäänensä
YKSI LEVY SAATTAA NYT LÄHTEÄ JO MUUTAMALLA LEIMALLA. NIIN NYT OLLAAN TILANTEESSA JOSSA YKSI LEVY SAATTAA LÄHTEÄ JO MUUTAMALLA LEIMALLA. 10 JOS ET HALUA ALISTUA KERÄÄMÄÄN KYMMENTÄ LEIMAA, KUTEN TÄHÄN ASTI ON OLLUT VAADITTU. RATKAISUKSI ON MUODOSTUNUT SE, ETTÄ NYT LEIMOJA VOI KÄYTTÄÄ NYT MYÖS LEVYJEN OSTOON. NE MUIDEN MUASSA SAATAVILLA LEVYKAUPPA ÄX:N LIIKKEILTÄ TAHI VERKKOKAUPASTA OSOITTEESTA LEVYKAUPPAX.FI WHO: WHO’S NEXT METALLICA: MASTER OF PUPPETS BEACH BOYS: PET SOUNDS BEATLES: REVOLVER DAVID BOWIE: RISE AND FALL OF ZIGGY STARDUST JOY DIVISION: CLOSER DOORS: DOORS PRINCE: PURPLE RAIN CLASH: LONDON CALLING JEFF BUCKLEY: GRACE BOB DYLAN: BLONDE ON BLONDE BRUCE SPRINGSTEEN: BORN TO RUN NIRVANA: NEVERMIND WIGWAM: NUCLEAR NIGHTCLUB VELVET UNDERGROUND: VU & NICO PINK FLOYD: THE WALL RADIOHEAD: O.K. LEIMOJAHAN KERTYY AINA KUN OSTELOO. SELVYYDEN VUOKSI. COMPUTER BEATLES: SGT PEPPER’S LONELY HEARTS CLUB BAND RAMONES: RAMONES NEIL YOUNG: AFTER THE GOLD RUSH MILES DAVIS: KIND OF BLUE JIMI HENDRIX: ARE YOU EXPERIENCED U2: Achtung Baby. IHMISET OVAT ASETTANEET MEILLE VAATIMUKSEN PURKAA RAJOITE SIITÄ, ETTÄ TÄYTYY KERÄTÄ KYMMENEN LEIMAA, JOLLOIN PÄÄSEE HYÖDYNTÄMÄÄN NS. “ETUJA”. NÄMÄ ALLA OLEVAT LEVYT OVAT ÄÄNESTETTY KLASSIKOIKSI TOIMITTAJIEN TOIMESTA
John Carpenterin ja luontodokumenttien suuri vaikutus Boards Of Canadan ambient-maalauksiin on yhä selvästi esillä. Ja rockräppiäkin löytyy, mutta hiukan toimivampaa sellaista kuin tähän saakka. Ja Kid Rock myös!” Paljon vaikeampi on niellä sitä, että John on moiseen ehdotukseen suostunut. Ja aika pian uudestaan. Tai ainakin jotain sellaista, mistä Reach For The Dead -singlen jälkipuolisko – rummut astuvat sisään vähän ennen kolmannen minuutin täyttymistä – vihjaa. Vastaparina – sovittajana ja tuottajana – tässä näytelmässä hänellä on arvostettu pitkän linjan indiefolk-muusikko M. Ja näin lienee myös jatkossa. Uutuudella Travis luottaa tutuksi tulleeseen vahvuuteensa. Boards Of Canadan musiikkia on usein kuvattu lämpimäksi. On vain nippu lauluja ja ihqua nostalgiaa. ARVIOT ULKOMAAT sa muun tapauksessa se olisi tappavan tylsää. Kuinka ollakaan, se sai soida kaikessa rauhassa alusta loppuun. Siis aivan kuin Boards Of Canada. Ainakin Foo Fighters suostuu. Travisia kuunnellessa tulevat hakematta mieleen Coldplay, Keane ja jopa U2. Ne kaikki ovat ainutlaatuisia oman, tunnistettavan soundinsa kautta. Se, ettei duon kolmannellekaan albumeille ole viitsitty keksiä nimeä, antaa pikemminkin vaikutelman siitä, ettei mitään johtoajatusta tai missiota ole koskaan ollutkaan. Samoin Miken ja Marcusin itse esiin tuomien The Beach Boysin, The Incredible String Bandin ja My Bloody Valentinen. Niin ei kuitenkaan käynyt. Henkilökohtaiseksi tarkoitettu musiikki ei kosketa. Nyt tunnen itseni hankalaksi asiakkaaksi, kun viime levyllä (England Keep My Bones, 2011) tonttia vallanneet bändisovitukset ovat entistäkin isommassa osassa eivätkä nekään 62 SOUNDI BOARDS OF CANADA Tomorrow’s Harvest Warp Daft Punkin tavoin myös Boards Of Canada kertoi uudesta levystään salaperäisillä vihjeillä. Syynsä siihen silti on, että otsikossa on vain artisti itse. Ensin mainittu jo yksin siitä syystä, että Healyn ja Chris Martinin tulkinnoissa kuulee ratkaisevasti enemmän osaamista kuin vastustamatonta persoonallisuutta. Näin olisi taatusti käynyt siinä tapauksessa, että laadukkaan tasavahvalle ja tyylillisesti tasapainoiselle levylle olisi päätynyt jokin ylivertainen ässäkappale. TERO ALANKO HHHH vaikuta luonnollisilta. Sen sijaan Boards Of Canada vetäytyy monin paikoin takaisin kuin luode. Työnsin levyn soittimeen ennakkoluuloisena. Yleistunnelma on selvästi viileämpi ja hieman etäisempi kuin viime kerralla. Muille ei näkyvää roolia ole jaossa. Deschanelin tekemät laulut eivät ole huonoja ja hän laulaa nätisti, mutta ei kymmenen golden oldies -tyylisen pastissin tekeminen tällaisen miehityksen tuella ole mikään urotyö. Ensimmäinen Tomorrow’s Harvestista mieleen tuleva vuodenaika on kuitenkin talvi. Pitäisihän hänen tietää, että 1960-lopussa ja 1970-luvun alussa tehdyt levytykset ovat ylittämättömiä klassikoita. TRAVIS Where You Stand Red Telephone Box ARTTU TOLONEN HHH SHE & HIM Volume 3 Domino She & Him on se bändi, jossa laulaa näyttelijätär ja hellyttävä lapsinainen Zooey Deschanel. ANTTI LUUKKANEN HH Glasgow’sta kotoisin oleva Travis peruutti Ode To J. Tuntuisi hassulta puhua Boards Of Canadan musiikin yhteydessä esimerkiksi dubstepistä, vaikka albumin kannessa on kaupungin siluetti ja veljekset ovat epäilemättä tutkineet tyylin tarkoin. SAMI NISSINEN HH FRANK TURNER Tape Deck Heart Xtra Mile Suosion portailla hyvää vauhtia ylöspäin kipittänyt Frank Turner on edennyt aika pitkälle akkariaan rämpyttävästä kiertolaisesta. Monialainen Deschanel on toistaiseksi tunnetumpi näyttelijänä, mediakasvona ja twiittaajana kuin muusikkona. Se on ymmärrettävää, sillä äänimaisema on pitkälti analoginen ja lähestymistapa nostalgian värittämä. Falskiksi syyttäminen on ehkä turhan rajua, mutta joku tässä nyt haiskahtaa. Where You Standin myötä Travis palannee pitkän tauon jälkeen ainakin kotiyleisönsä sydämiin. Tape Deck Heart on vakiintuneen, The Sleeping Soulsiksi nimetyn taustajoukon kanssa tehty bändilevy. Yhtyeen näennäinen anonymiteetti on ovela markkinajuoni ja tapa alleviivata autenttisuutta. Vaikka Where You Stand onkin työstynyt muun muassa The Hivesin ja The Cardigansin kanssa työskennelleen ruotsalaistuottaja Michael Ilbertin johdolla, niin lopputulos on silti prototyyppisen brittiläinen. Olin jo ehtinyt kyllästyä Turnerin karuihin folkpunk-balladeihin, jotka pahimmillaan olivat kuin katusoittajan rimputusta. Fran Healy laulaa hänkin odotetun tunteikkaasti ja biisien melodisuutta taitavasti alleviivaten. Tomorrow’s Harvestin tapauksessa sosiaalinen media ei kuitenkaan täyttynyt hurmiosta ja hyperbolasta, vaan nörtit saivat ratkaista arvoituksia keskenään. Bändin seitsemäs pitkäsoitto on puolestaan lähempänä nihkeän startin jälkeen kaupalliseksi läpimurroksi kasvanutta ja vielä tämän jälkeenkin Travisin parhaaksi työksi rankattavaa The Man Who -levyä (1999). Musiikillisesti ollaan palattu aimo askel paskasta rockräpistä á la Rebirth takaisin kohti Carter-levyjen maisemia, mutta ei tämä samalle tasolle nouse. Uskottavaksi kansanmieheksi Turnerilla on välillä liikaa sormenheristelyä ja vääränlaista omanarvontuntoa, joka nostaa hänet kuulijoidensa yläpuolelle. Elämänmakuiseksi Tape Deck Heart on aavistuksen yksitotinen levy. Levellersiä on pilkattu ties miksi hipeiksi, mutta heillä sentään tällainen koko kansan ymmärrettävä folkrock kosketti huononakin päivänä. Kolmannella kuuntelukerralla tulin siihen päätelmään, että Wrote A Song For Everyo ne ei ole suurta taidetta, mutta tätä paremmin ei kai yksikään rocktähti ole. Siihen ne riemunaiheet tylsäksi ja tasapaksuksi jäävällä levyllä tyssäävätkin. Linjakkaan vakaat ja mieluiten hitaat tai keskitempoiset sävellykset etenevät kohtuullisen suurina mutta juuri ja juuri vailla tarpeetonta mahtipontisuutta. Skotlantilaisen Boards Of Canadan edellisen levyn (The Campfire Head phase, 2005) jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Elektronisen musiikin tyylejä on tullut ja mennyt, mutta ne eivät ole jättäneet merkittäviä jälkiä Michael Sandisonin ja Marcus Eoinin ilmaisuun. Smith -albumillaan (2008) kohti Good Feeling -debyyttinsä (1997) rockaavuutta. Losing Daysin mandoliinin helinä on silkkaa R.E.M.:iä ja Plain Sailing Weatherin hengennostatus tulee karmit kaulassa sisään. Ward. Levyn 1960-lukumainen ja aurinkoinen rallatus on Hollywood-tyyliin siloiteltua ja tyyliteltyä, teräväpiirtoista ja kaunista retrokuvaa, josta on helppo nauttia hetkittäin mutta vaikea pitää oikeasti. Jos Boards Of Canada olisi jatkanut neljännellä albumillaan The Campfire Headphasen osoittamaan suuntaan, luonnollinen lopputulema olisi voinut olla jotain bändilevyn kaltaista. PERTTI OJALA HHH JOHN FOGERTY Wrote A Song For Everyone Vanguard On helppo ymmärtää, että levy-yhtiössä ehdotetaan John Fogertylle: ”Tee ne isoimmat Creedence Clearwater Revival -hittisi uusiksi sellaisten muusikkojen kanssa, jotka nykynuorisokin tunnistaa
tuli ehkä ammatti, mutta ammatti tuntuu edelleen Hyppyjä kuvataan. musiikin ja elokuvien sisältöpalvelut löydät täältä. sähköpostit… Spotdigger kertoo parhaat laskupaikat Ammattilaisenakin Eero saa yhä lautailusta kiksit. Homma siis Mikään ei ole sen parempaa, kuin oppia jokin uusi toimii, eikä Eerolla ole valittamista. Kukaan lautailijahan ei osaa niitä kaikkia. ja musiikki vie oikeaan mielentilaan. Olisiko tuossa hyvä hyndä. viihdettä. Samsung Hub Esim. Wireless Charger* Lataa puhelimesi ilman johtoja. ”Ammattilaisuus ei ole vienyt lautailusta lapseniloa.” Eero Ettala Lumilautailun ammattilainen Uusia mahdollisuuksia jakaa hauskanpito Eero astui lumilaudan päälle ensimmäisen kerran edelleen hyvää viihdettä. Ei mennyt kauaa, kun kaikki ajatukset jaetaan netissä ja puhelimitse sekä kavereiden jo pyörivät laskemisen ympärillä: Milloin pääsee taas että fanien kesken. Lopulta Eerolla onkin puhelin jatkuvassa käytössä: rakkaasta harrastuksesta tuli ammatti, joka vie Eeroa kuva-applikaatiot, sosiaalinen media, tekstiviestit, ympäri maailman. rinteeseen. Ja kuvausmateriaalia 12-vuotiaana. No, ne ovat Katso filmi Eerosta samsung.fi/eero Älykkäät toiminnot ja tarvikkeet, jotka tekevät elämästä hauskempaa. Premium Audio Dock* Järeään äänentoistoon. Jos ne onnistuvat, ne ovat hyvää hauskalta harrastukselta. Jos ne epäonnistuvat, niin... Harrastuksesta trikki. S View Cover* Suojaa näyttöä, muttei peitä ilmoituksia näkyviltä. *Myydään erikseen.
Avointa mieltä Bite The Starsin! kuunteleminen toki vaatii. Jos näitä kappaleita tulkitsisi hieman laveammalla keinopaletilla siunattu laulaja, BE olisi itse asiassa aika kova klassinen brittirocklevy. Pahimmillaan se on ajatus maailman vanhimmista pinnipääpoppareista. Se oli onnenpotku myös kaikille muille nynnypop-yhtyeille, jotka tarvitsivat julkisuuteen noustakseen yhteisen keulakuvan. Tällaista rikasta ja pehmeää, hyvin 1960-lukulaista popsoundia olisi osannut tehdä moni muukin. Enää gallagheriys ei riitä, nyt pitäisi panna laulullisesti kaikki peliin. Siitä on vastusta Black Mountainille ja Howling Rainille. Siinä missä Belle & Sebastianista on vuosien mittaan kuoriutunut monipuolinen ja viihdyttävä popjukeboksi, Camera Obscura pitää kiinni tweepopjuuristaan. Keith Urban tuo banjoineen ja ainutlaatuisine honky-tonk-äänineen aitoa bilemeininkiä Almost Saturday Nightiin, Brad Paisleyn kanssa pistetään Hot Rod Heartilla kunnon pikkailupainiksi ja Alan Jacksonin rento ote sopii täydellisesti Have You Ever Seen The Rainiin. Parempaakin on vielä luvassa. Wolf Peoplessa yhdistyvät 1970luvun sarastuksen brittifolk, proge ja stonerpsykedelia todella tuoreesti. BE jatkaa luontevasti samalla ladulla Union Jackin väreissä rähisevää, perinteistä melodista voimasointuleiskauttelua whobeatlesstoneskinksweller-akselilla paiskoen. John Fogerty laulaa kaiken aikaa väkevästi ja aina olennaiseen keskittyen. Bob Segerissä John löytää sielun veljensä, kun kaksi kaiken kokenutta 1970-luvun mestaria tarttuu yhteistuumin Who’ll Stop The Rainiin. Omien poikien Shanen ja Tylerin kanssa vetäisty Lodi herättää tämän vanhan keikkaveteraani-balladin uuteen elämään. Jälkijättöisesti on helppo kuulla, että bändi oli kotimaassaan Unkarissa kielletty vuoteen 1986 asti. JUSSI NIEMI HHHH Brittiläinen Rudimental on r’n’b:n ja erilaisten sitä brittiläisemmiksi miellettyjen soundien ristivedossa musiikkiaan tekevä tuottajanelikko. Hassua kyllä, homma toimii musiikkina paremmin kuin paperilla. Soundi on äärimmäisen verevä ja kun säröä kaihtamattomat kitarat alkavat kisailla, mikä on usein ja mittavasti, jälki on todella inspiroivaa. Yllätyksetön ja sataprosenttisesti genreodotuksiin vastaava se on myös, mutta ehdottoman vakuuttavalla tavalla. TIMO KANERVA HHHH CAMERA OBSCURA BEADY EYE Desire Lines BE 4AD Columbia Oasis-saagaa kunniallisesti jatkava Beady Eye otti jo esikoislevyllä (Different Gear, Still Speeding, 2011) itselleen reippaan setämäisen mission. Amerikkalaisen Tucker Martinen (My Morning Jacket, The Decemberists, Spoon) palkkaaminen Desire Lines -levyn tuottajaksi tuntuu pelkältä silmänkääntötempulta tai oman mielenrauhan ostamiselta. Tästä todella välittyy fiilis, että bändi jatkaa tietynlaista perinnettä juuri oikealla tavalla ylpeänä, ilman minkään sortin nostalgiaa. Toivottavasti porukka ei koskaan alennu tekemään levyä jonkun kuukauden brittirockarin kanssa.. Myös folkvaikutteet ovat niin ilmeisiä, että länsimaiseen rokkiperinteeseen kuuluvat palaset ovat vähissä. Tapahtuma oli muistaakseni Suomi-Unkari-seuran järjestämä. I Feel Love on hieno ja nostattava tanssipoppis. ANTTI LUUKKANEN HHH 64 SOUNDI Glasgowlaisen Belle & Sebastianin läpimurto oli onnenpotku Camera Obscuralle, samassa kaupungissa samaan aikaan syntyneelle ja varsin samantyylisen musiikin parissa aloittaneelle yhtyeelle. Debyyttilevylle on rekrytoitu vakuuttava laulajakatras, kuten viime vuoden suurimpiin tähtiin kuuluva Emeli Sandé, mutta pisimmän korren vetää John Newman. Nyt yhden tempun Liamin suoranarina meinaa ajoittain käydä hermoille. Musiikin tekemisen irrallisuudesta tämä levy on hyvä esimerkki. Vaikka laulaja-kitaristi Tracyanne (!) Campbell on yhtyetovereineen selvästi yrittänyt tehdä monenlaisia biisejä, niistä tarttuu kovin vähän mieleen. Yksi ensimmäisistä näkemistäni keikoista oli Vágtázó Halottkémek Karkkilan Pohjanpirtillä joskus 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Se on selvästi opettanut tekemään asioita vain sydämen mukaan, kun vapaus koittaa. Not Giving In toistaa tempun hiukan soulahtavammin. Epätrendikkyydessään Beady Eye kuulostaa suorastaan raikkaalta. Sen vahvaa sanomaa alleviivaa Foo Fightersin armoton meno. Nykykantrin suurten tähtien apu toimii myös paljon odotuksia paremmin. Voisi sanoa kyseessä olevan popahtava drum’n’bass, ellei kyseisen sanaparin yhdessä ääntäminen aiheuttaisi pientä oksennusryöppyä suuhun. Levyn pelastavat This Is Love (Feels Alright) ja Break It To You Gently -kappaleet, joilla yhtye kuulostaa viettelevämmältä kuin koskaan. Sen komeasti soiva bändi ansaitsisi laulusolistiltaan. Fain on Englannin Bedfordista tulevan kvartetin toinen levy ja helvetin hyvä onkin. Nyt viime vuodet sekavassa tilassa olleen ja nimensä lyhentäneen yhtyeen kahdeksannen albumin julkaisee täkäläinen Ektro Records. ARVIOT ULKOMAAT onnistunut tulkitsemaan uusiksi omaa menneisyyttään. Sovinnainen muistelu on tästä kaukana. TERO ALANKO HHH RUDIMENTAL Home Asylum WOLF PEOPLE Fain Jagjaguwar Olen valmis väittämään, että Wolf People on yksi tämän hetken jännittävimmistä bändeistä. Me soitamme vanhaa kunnon rokkia, kuten jo isämme aikanaan. Tunnelmassa on samaa kuin varhaisella Fairport Conventionilla, Strawbsilla tai Jethro Tullilla, mutta siitä voi löytää yhtä hyvin Groundhogsin kitaravallankumousta tai Bert Janschin sessioissa Black Sabbathin kanssa. Myös levyn avaava nimibiisi, jossa on aimo annos bluesia, erottuu massasta. Se on vain tehtävä Wolf Peoplen tavalla: juuria kunnioittaen, mutta soittaen niiden hengessä, ei matkien. Vahvasta itäeurooppalaisesta perimästään huolimatta VHK:tä voi pitää globaalina vaihtoehtobändinä, onhan esimerkiksi sen tunnetuimman levyn Jumping Out The World – Instinct! (1991) julkaissut Jello Biafran Alternative Tentacles. PEKKA LAINE HHH VHK Bite The Stars! Ektro Niin se maailma voi muuttua unkarilaisen taidepunkbändin ympärillä. Ajoittain hän tuntuu suorastaan täyttyvän aidosta tunteen palosta. Hienoa Rudimentalin toiminnassa on se, että he selvästi koettavat löytää tuntemattomia laulajia, joiden kanssa työskennellä. Liam Gallagherin ammoinen cool ei ole pitkään aikaan tehnyt ikuisten Oasis-fanien supistuvan joukon ulkopuolella kehenkään mitään vaikutusta. Niin tapahtuu heti levyn aloittavassa For tunate Sonissa. Joskus on mentävä taaksepäin ollakseen edistyksellinen. Miehellä on todella uniikki ääni ja sitä käytetään juuri oikein. Paikoitellen hyvinkin kuohkeiksi kasvavien kitaramyllytysten keskellä kevyesti ikävystyneen kuuloinen Gallagher tipahtaa monessa kohtaa operaation flegmaattisimmaksi renkaaksi. Jo kahdeksanminuuttinen Handshake-avausraita on sellaista noitarummun pärinää, että enemmän se etnomusikologeja kiinnostaa kuin obskuureja möykkäsuosikkeja etsivää satunnaiskuluttajaa. Hänen rajua riffidraamaa mystisiin menneen ajan koukeroihin yhdistävät biisinsä ovat järjestään reippaasti keskitason yläpuolella. Toinen kitaristi ja lauluntekijä Jack Sharp laulaa koukeroiset melodiat samantapaisella yrittämättömällä palolla kuin nuori Richard Thompson. Myös Trouble makerin svengaava kitaranäppäily miellyttää kovasti. Jos CMX olisi Veljeskunnan (1991) jälkeen hurahtanut pelkkään psykedeliaan, se voisi kuulostaa nyt jotakuinkin tältä
Kaveripiiriin kuu luvat muun muassa Jus tin ”Bon Iver” Vernon ja kitaraässä Bill Frisell. JUSSI NIEMI HHHH KEITH JARRETT – GARY PEACOCK – JACK DEJOHNETTE Somewhere ECM Vuosien tauon jälkeen maailman paras jazztrio (pianisti Keith Jarrett, basisti Gary Peacock ja rumpali Jack DeJohnet te) julkaisee uuden albumin. Kahdella biisillä vierailee brittiläi nen huippuluokan jazztrumpetisti Ken ny Wheeler. Laulajana hän on vähän kuin tosikkomaisempi versio The Incredible String Bandin Mike Heronista. Niiden väliin jäävään aluee seen suhtaudun varauksella. Pai koin tempo on hyvinkin hidas ja medi toiva ja paikoin taas päästellään täysil www.vikingmotel.fi Vanhemmat ovat folk laulajia ja vaimo britti läinen folkrokkari Beth Orton. Ystäviä käy siellä täällä pelaamassa kitaroita, koskettimia, rum puja ja bassoa. Sen laajentumaksi on Jarrett loihtinut upean Everywhere teoksen. Newyorkilai nen YYY’s soundaa Mosquitolla yhtai kaa aivan helvetin syntiseltä, kiihkeältä, riskejä ottavalta, pelottomalta, röyhke ältä ja kuitenkin haavoittuvalta ja puh taan turmeltumattomalta. Eniten innostun vanhasta hymnistä He’s Taken My Feet, joka al kaa kevyen akustisesti Wheelerin ohui den trumpettiviivojen sävyttämänä, mutta kiihtyy pian syntikan ja rosoisen sähkökitaran ”riidaksi”. Hän kuljettaa kumppaninsa unohtumattomien melodioiden maail maan samalla kertaa ammattitaitoisen varmasti ja kokeilevan uskaliaasti. Area 52 on selvästi versio The Stoogesin I Wanna Be Your Dogista, mutta pallo potkitaan maaliin sellaisella vimmalla, että vasta väitteet tuntuvat naurettavilta. Yhtäällä hienovarai sesti modernisoitu traditionaalisuus vakuuttaa. Solariin trio puhaltaa uuden elämän Jarrettin Deep Space sävellyksellä ja samoin tapahtuu West Side Story hitil le Somewhere. Kärjessä loistaa Karen O:n (basso, koskettimet) herkästi sek sikäs laulu, mutta kolmikko kuulostaa ennen kaikkea pieneltä ja tiiviiltä suku puuttoa uhmaavalta eläinlaumalta. Amidon laulaa, soittaa banjoa, akustista kitaraa, viulua ja hiukan pianoa. SOUNDI 65. Pakko myöntää, että olen kahta mieltä Amidonista. 1970 ja 1980lukujen taitteen New York ja Lontoo, Siouxsie & The Banshees, Blondie, Iggy ja Bowie – kaikki kuulu vat tässä niin, että sointi tuntuu aina kin vanhemmalle kuulijalle kodikkaan tutulta samalla, kun se on nykyistä val tavirtaa vasten todella raju. Yhdistelmä tuntuu mahdottomalta, mutta tosielä mä on tarua ihmeellisempää. ARTTU TOLONEN HHH SAM AMIDON Bright Sunny South Nonesuch JUSSI NIEMI HHH YEAH YEAH YEAHS Mosquito Polydor Olin melkein unohta nut, miten hieno laji taidepunk voi olla, kun se oikein toteutetaan. Bright Sunny South tarjoilee yksi toista kappaletta, kaikki enemmän tai vähemmän sovitettuja tradeja tai Dock Boggsin kaltaisten vanhojen kansan muusikoiden sävelmiä. Myös raa’asti banjon kera raakuttu As I Roved Out innostaa suorasukaisuu dellaan. Yeah Yeah Yeahs on intensiivistä, primitiivistä ja moder nia, ja erittäin rock’n’rollia kaikkein urbaaneimmalla tavalla. Bowiemaisesti teollisia kaupunkilaisnäkyjä maalaavalla Buried Alivella Dr. Tätä inspi raation ja improvisaation juhlaa todel lakin kannatti odottaa. Homen biisimateriaali on aika epä tasaista. Somewhere rakentuu aikakautem me suurille sävelmille. Veikkaan, että Rudimental tulee tekemään jatkossakin kovia sink kuja, mutta pitkäsoiton pointtia en oikein ymmärrä. Mahtavan kuoron säestämä Sacrilege avaa levyn niin hurjana kadotuksen jälkeisenä gospelina, että henkeä pitää vetää syvään. Tavoilleen uskollisena Jarrett ei vain soita, vaan myös kiperissä paikois sa äännähtelee, voihkii ja suorastaan mouruaa. Vastaavaa yllä tyksellisyyttä ei muualta levyltä löydy. Päällimmäinen sointi on kuitenkin hyvin akustinen ja perintei nen. Ylipäätään bii sit eivät polje samaa uraa, vaikka koko naisuus on ehjä. Trion tulkit semiksi ovat päätyneet Miles Davisin Solar, Perkinsin ja Parishin Stars Fell On Alabama, Arlen ja Koehlerin Between The Devil And The Deep Blue Sea sekä Bernsteinin Somewhere ja Tonight. Toisaalla sama juttu alkaa ärsyttää. Livenä nelihenkinen Yeah Yeah Yeahs näyttäytyy neljännellä albumil laan instrumentteja kroonisesti vaih televana triona. Näin Yhdysvaltojen Vermontista Lontooseen kotiutuneella Sam Amido nilla, jonka neljäs ”virallinen” soolole vy tämä on. Octagon piipahtaa räpäyt tämässä ja sehän sopii. Ajoittain hiukan liiankin kirkasot saisesti, vaikkei Amidon mikään turha laulaja ole
Eikä kukaan naura. Exit The Wasteland on niin Black Flagia, ettei epäselvyyksiä jää mihin yhteisöön halutaan kuulua. ARVIOT ULKOMAAT lä. Transplants on ollut tauolla tai hajonneena suurimman osan ajasta siitä lähtien, kun se viitisentoista vuotta sitten perustettiin Rancidin Tim Armstrongin, Blink-182:n Travis Barkerin ja näiden kaverin Rob Astonin toimesta. Paitsi se, että tämä kaikki on tehty jo aiemmin ja paljon, paljon paremmin. Tähän kolmanteen albumiin mennessä lopettamispäätöksiä on tehty puolen tusinaa, mutta kummasti veri vetää punkin, hiphopin ja skan pariin. Paria natiivisävytteistä filmikipaletta lukuun ottamatta Status Quo pysyy tutun paalujuntan takomalla pohjarakenteella. TIMO KANERVA HHHHH kuva: Johnny Buzzerio TRANSPLANTS In A Warzone Epitaph Tässä on projekti sanan varsinaisessa merkityksessä. Korkeintaan joku tirskuu. Kun julkaisuja ei tule liukuhihnalta, voisi kuvitella, että levylle valikoidut kappaleet oikeasti merkitsevät tekijöilleen jotain. Vaikutti siltä, että tanssijaryhmän inhimillisen seksuaalisuuden monimuotoisuutta jäljitellyt koreografia oli suunniteltu peittelemään orkesterin vajavaisia valmiuksia. Tuntuu kuin Staleyn haamu olisi koko ajan tarkkailemassa, miten homma sujuu. PAULI KALLIO HHHH. Tuottajana on toiminut Joe Henry, soitto svengaa ja kaikki elementit ovat periaatteessa kohdallaan. Vasta viides biisi Mystery Island löysäilee auringonpistoksissa, mutta bändi ryhdistäytyy nopeasti vielä pariin tymäkkään vetoon. Toistuvasti Jeevesiä esittävä Hugh Laurie sai siis näytellä huonoa muusikkoa ja aivan kelvotonta laulajaa. Surf-sävyillä pelaava It’s A Problem on metka matka tarantinomaisiin maisemiin. Hyvin sisäistettyä kirmailua jatkaa toinen ankarasti vatkaava iskubiisi Running Inside My Head. Kompaktit rallit pysyttelevät asiassa ja vähän haahuillessa mopo ei karkaa suistomaille asti. Se, että sisältönsä ja soundiensa puolesta tämä levy olisi yhtä hyvin voinut ilmestyä parikymmentä vuotta sitten, luo mielikuvan luonnollisesta kiertokulusta. Heidän piti täyttää persoonallisen laulajan mentävä aukko, joka ennenaikaisen kuoleman myötä tuppaa vielä kasvamaan. Yhtye ratkaisi ongelman palkkaamalla tehtävään William DuVallin, joka ääneltään muistutti mahdollisimman paljon Layne Staleyta. Joidenkin mielestä se oli halpa veto, mutta näin ainakin albumi otti vertailukelpoisesti paikkansa diskografiassa. Wooster innostuu milloin mistäkin sävellyksestä, muotisuuntauksesta tai soittimesta ja hovimestari Jeeves tekee kaikkensa, jotta isäntä jättäisi musiikin sikseen. Nigerian pääkaupunki Lagos ei ole idyllisin asuinpaikka, mutta korruptio, väkivalta, ympäristön tuhoutuminen sekä yhteiskunnallinen ja taloudellinen eriarvoisuus takaavat, ettei laulunaiheista tule pulaa. Wodehousen vankasti englannin kieleen ja brittiläiseen luokkayhteiskuntaan perustu- 66 SOUNDI ALICE IN CHAINS The Devil Put Dinosaurs There Capitol Black Gives Way To Blue (2009) oli poikkeuksellisen kova comeback-levy. Black Gives Way To Blue oli tunnelmaltaan synkkä levy. Ensilevyn (Transplants, 2002) Diamonds And Gunsin veroista kesähittiä ei In A Warzonelta löydy, mutta vuodenaikaan sopivaa rytmimusiikkia albumi ehdottomasti on. Kun nuo neljän vuoden aikana valmistuneet komediat katsoi nyt nopeassa tahdissa läpi, huomasi heti kuinka taitavasti P.G. Ja heti perään Completely Detach paketoi kahteen minuuttiin kaiken, mikä perustelee Transplantsin olemassaolon: jytää ja koukkua vuoron perään. Yksinvaltiaita ruoskiva One Man Show vaatii vallankumousta Nigerian lisäksi noin kolmannekseen Afrikan valtioista. ANTTI LUUKKANEN HHH va huumori oli saatu tulkittua, mutta samalla myös sen, kuinka vähän tällainen komiikka vanhenee. Pysyviksi muistikuviksi piirtyivät omaperäisen otteen puuttuminen ja yhtyeen johtajan rajalliset laulunlahjat. Kiperimmäksi meno käy bebopilla maustetussa instrumentaalissa This Is Only The Beginning. Puistattavan upean biisin jälkeen levy jää tarpomaan lyijysaappaat jalassa omaan lohduttomuuteensa. Toiselle miljoonalle kivunneet myynnit todistivat, että kysyntää yhä on. TIMO KANERVA HH STATUS QUO Bula Quo! E-a-r Music Täysin tyynesti ei voi suhtautua siihen uutiseen, että Quo-duo Francis Rossi ja Rick Parfitt ovat filmanneet Fidži-saarilla bändinsä uudella ja vanhalla musiikilla ladatun agenttihulluttelun. Sen verran täytyy rauhoitella, ettei elokuvaan kytkeytyvä tuplalevy suin- kaan lankea komediahenkiseen tai marqueritoja maistelevaan viihdepoppiin. Miestä ei viitsi vieläkään tituleerata kultakurkuksi, mutta ilmaisu on varmaa ja vahvaa. Toisin kuin monet maailmanmusiikin tähdet, Femi Kuti ei ole asettunut Eurooppaan. Uhkaavasti möyrivä biisi saavuttaa lakipisteensä kertosäkeessä, joka ylpeässä apatiassaan tuo mieleen ensimmäistä kertaa yhtyeen historiassa Nirvanan. Kakkoslevyllä on retroilevaa Rockin’ All Over The World -livemeininkiä Matchstick Men -varhaishitistä alkaen sekä pari sinänsä oivaa mutta löyhästi perusteltua täyteraitaa viimeaikaisilta levyiltä. Suuren Felan esikoinen on kasvanut täyteen musiikilliseen mittaansa. Alice In Chainsille paikka oli keskimääräistäkin hankalampi. Hugh Lauriesta on tullut maailman kovinta palkkaa nauttiva televisionäyttelijä, mutta jostain syystä hän on sivutoimenaan päättänyt näytellä hyvää bluesartistia. Kaiken pohjalla paukkuvat moninaiset lyömäsoittimet. Nyt samalla saralla jatkaa Didn’t It Rain. Levyn alkupuolelle on sijoitettu rinta rottingilla ne kepeimmät ja iskevimmät raidat, joilla bändi seireenimäisesti houkuttaa ja sitoo otteeseensa. Albumi on äänitetty heinäkuussa 2009 vedetyllä Luzernin keikalla. Tyrmäävät torviriffit, vinhat kitaraiskut ja ketterät koskettimet piiskaavat modernia afrofunkia eteenpäin. ASKO ALANEN HHH FEMI KUTI No Place For My Dream Label Maison Kuulin Femi Kutia bändeineen Helsingissä 1990-luvun lopulla. Ja kaikki nauroivat. Nimikappaleessa esiin tulee se voima, joka painaa pään pinnan alle. Kaksi vuotta sitten ilmestyi keskinkertainen Let Them Talk. Se auttaa alitajuisesti paljon silloin, kun ryhdytään vertailemaan tekemisiä ennen ja jälkeen uudelleenaktivoitumisen. Kaiken aikaa trio soittaa kuin yhtenä miehenä, toinen toistaan kuunnellen ja syvästi ymmärtäen. Ilmeisesti leffateemoihin kytkeytyvä Run And Hide (The Gun Song) rullaa tutunomaisen introhelinän jälkeen mureasti suorastaan heviriffillä. Itseään voi viihdyttää vaikka seuraamalla polveilevia bassolinjoja. Vuosia se siis vei ennen kuin perfektionistina tunnettu Keith Jarrett suostui tämän täydellisen levyn julkaisemaan. Uudet sävelmätkin ovat ilahduttavan rehtejä ja pakottomia kitaraboogien variaatioita bändin parin edellisen onnistuneen albumin hengessä. Vuonna 2013 Femi Kutin musiikki nousee pitävämmältä pohjalta. Hilpeys on The Devil Put Dinosaurs Therestakin kaukana. Aloitusbiisi Looking Out For Caroline virittää heti perinteisen tavaramerkki-soitannan hengen, joka vain vilkastuu GoGoGo-yllytyksessä. En tiedä kuinka tarpeellinen yhtye on Armstrongin ja Barkerin päivätöihin nähden, koska käytännössä samaa punkin ränkytystä myös Transplants on. Vuosia on kulunut. ANTTI LUUKKANEN HHHH HUGH LAURIE Didn’t It Rain Warner Brothers Pari kuukautta sitten kaveri antoi minulle dvd-boksin, joka piti sisällään 1990-luvun alun brittisarjan Jeeves And Wooster. Yllättävän usein Jeeves And Woosterin hauskuus irtoaa musiikista. Johtuuko mielikuva sitten verkkaisesta tahdista vai mistä, mutta Transplants onnistuu kuulostamaan yhä tuoreelta. Toista nostatusta ei tule eikä tiivistäminen ole Alice In Chainsin vahvuuksiin kuulunut aiemminkaan. Suurin kiitos tästä lankesi tietysti pääosan esittäjille Stephen Frylle ja Hugh Laurielle
Sitä kuunnellessa saa olla tarkkana, ettei tippa tirahda hämärtämään linssiä. Albumin nimiraidasta käyvällä Kesä 1989 -kappaleella on Kalle Aholan vuoro muistella menneitä. Ape Anttila ja Pale Saarinen ovat muotoilleet sovituksiin sopivasti kurvia luiden päälle. Tämän kokoelman täydellisin esitys on kuitenkin Georg Malmsténin tunnetuksi tekemä Väliaikainen, jota Jurva ei koskaan levyttänyt. Matti Jurva ja noin joka toisen sanoituksen rustannut Tatu Pekkarinen tunnetaan ennen kaikkea rempseinä viihdyttäjinä. 1898-1943 keskuudessamme vaikuttaneen kuplettimestarin tuotantoa on koottu esittämään tähtisikermä, joka vetää vertoja Jurvaa 1930-luvulla säestäneelle Ramblersille. Concorde ranskankielisine kuulutuksineen laajentaa palettia rosoiseen protopsykedeliaan. Tullaan tullaan dullailee kotipihan perillä kasvatettuna suomireggaena. 1989:lla painotus siirtyy koneiden suuntaan. Osaavaa perussekstettiä täydentävät muun muassa Verneri Pohjola ja Mamba Assefa. Jään mielenkiinnolla odottamaan Sky Deen ja Demonien tulevaa kehitystä. Erik Lindströmin säveltämä alkusoitto helisee jatsillisesti. Irina Björklundin hunajainen lauluvuoro hioo Sulamithin levyn helmien joukkoon. Olo on jo tässä vaiheessa huojentunut ja jatkossa olennaisin asia onneksi vain vahvistuu. Heinäkuu on mahdollisimman selväsanainen ja vilpitön rakkauslaulu ja Hiljainen tyttö saa Kelan rumpujen tukevoittamaan soundiinsa lisäväriä Chris Isaakin levyjen tavaramerkkisestä kitaran helähtelystä. 09 – 720 60 660 KIVIJALK A ROCKS! parasta palvelua. Etenkin kun Ilkka Alangon Elektra (2009) on yhä tuoreessa muistissa. PAULI KALLIO HHHH SKY DEE & THE DEMONS Just Like That Stupido Kolmen ep:n jälkeen Sky Dee & The Demons on saanut aikaiseksi debyyttialbumin, joka saattaa yllättää bändiä heikommin tuntevat. Joanna Sulosen laulu rikastuttaa levyn parhaimmistoon lukeutuvaa, Arto Mellerin tekstiin sävellettyä Jos tanssit -biisiä. 1980-lukulaisesti soundaava konerevival on siinä määrin pelottava visio, että levyn äärelle asettuu terveen epäluuloisesti. Äskettäin 91 vuotta täyttänyt vibrafonisti Erik Lindström tuo ryhmään kokemusta. Sitäkin, mutta ei onneksi pelkästään. Tuo tyyli käsitetään usein aika rajuksi paahdoksi, mutta Just Like That esittelee moniulotteisemman, kieltämättä hiukan romuluisen eläimen, jota paikoin voi sanoa popiksikin sanan 1960-lukuisessa merkityksessä. Sen kanssa huipulle kiipeävä mystinen Deep Lake Motel voisi etäkuoroineen ja väräjävine urkuineen olla tämän lajin suvereenisti jalostaneen The Coralin levyltä. Uusi tulkinta yhdistää maagisesti virrellisen tunnelman melankolisiin lattarisävyihin. Jos rocklevy voi vielä tässä maailmassa olla työvoitto, niin 1989 on juuri sitä. Jos The Monkey Climb ja Dolores ovat täyttä go-go-rockia, niin nimibiisi soulahtaa Jackpot Womanin siirtäessä soulvibaa reggaen suuntaan. 17-vuotiaan stereoissa soi Guns N’ Roses ja toive päättymättömästä kesästä on yhtä totta kuin tietoisuus omasta nuoruudesta ja tyhmyydestä. Sky Dee ei karju eikä kähise, vaan laulaa ihan oikealla äänellään ja melo- dioihin on panostettu. Free To Fall muistuttaa Van Morrisonin soolouran alusta, vähän varhaisen sähkökauden Dylanistakin. MUSAMAAILMA since 1985 www.facebook.com/Musamaailma • www.facebook.com/ESPFinland kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi KATSO AUKIOLOAJAT KOTISIVUILTAMME! P face-to-fa ce MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi • Puh. Vastoinkäymisten 1989 seuraa Arto Mellerin runoihin sävellettyä Pääkallolipun alla -levyä (2011). JUSSI NIEMI HHH KALLE AHOLA 1989 Epic Kalle Aholan kuudennen sooloalbumin valmistuminen oli poikkeuksellisen kovan työn takana. Aholan omat äänitteet ovat näihin saakka olleet kuin Don Huonot -historian loogisena jatkeena pääosin kitaravetoista laaturockia. Eihän Jurva jyrää, vaan kutittelee huumorilla ja salaviisailla sanakäänteillä. Imuisella rytmillään ilmiselvänä hittinä etenevä Madrid toimii Ville Kelan rumpujen myötä loivana johdantona levyä hallitsevaan äänimaisemaan. ARVIOT SUOMI MATTI JURVA ORKESTERI SOLISTINA JUKKA POIKA Jurva jyrää! Suomen Musiikki Jaaha! Mukavoitetaanko Matti Jurvan rallit Jukka Pojan johdolla reggaehumpaksi. PERTTI OJALA HHHH PARANSIMME MAAILMAA! MUSAMAAILMAN UUSI UPEA VERKKOKAUPPA ON AVATTU! www.musamaailma.fi Rekisteröidy kanta-asiakkaaksemme ja olet mukana tarjouspostituksissa. 09 – 5627 1240 MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila • Puh. Albumin ainut vikatikki on sen otsikko. Tyhjentävimmin voi tyylin tiivistää 1960-luvun puolivälin brittirokkareiden (Pretty Things, Animals) ja kymmenen vuotta myöhemmän pubrockin (Nick Lowe, Mickey Jupp) yhdistelmäksi. Sisältö voittaa muodon, eivätkä koneet estä lauluja soimasta edukseen. Rekisteröitymällä sinulla on myös mahdollisuus osallistua kilpailuihimme, joissa on aina mahtavia palkintoja. Hesalaisviisikkoa kuvataan aina garagerockiksi, ja tavallaan se pitääkin paikkansa
Hankalimmin jäljitettävä on raikas aloitusbiisi Papa Palavas, josta ei hevin tunnista ranskalaisen piirroselokuvan Bellevillen kolmoset rockpastissia, johon tekijänimet viittaavat. Jokaiselle muistipaikalle voit tallentaa 8 kontrolleria (omat säätimet, jalkakytkimet, MIDI) parametrien jouhevaan ohjaamiseen, jotta esityksen energia ei kulu valikoiden selaamiseen. Monissa liemissä höyrytetyistä muusikoista koostuvat Kohtalon Kauppiaat säestävät jatsikutina näpeissään Kiviharjun laulaessa intiimisti, reilusti ylitulkiten tarinoita kaukana kotoa olevista tuhlaajapojista. Levyn aloittavat William Blaken runoon sävelletty The Angel ja Ones In The Woods kertovat paljon Color Dolorin ulottuvuuksista. Muut pohjoismaiset combot, kuten Winbergin Spotnicks ja Jerry Williamsin Violents ovat saaneet myös viehkot biisit mukaan. 5 stereoraitaa, mikki-, instrumentti- ja aux-tulot, 21 sisääntuloefektiä (mm. EERO KETTUNEN HHHH PIETARI & KOHTALON KAUPPIAAT Paratiisi odottaa Helmi Levyt Vuonna 1994 Pietari Kiviharju levytti yhdessä silloisten Tehosekoittimen ja Karkkiautomaatin musikanttien kanssa kommarilehti Kapinatyöläisen tekstejä Tyhmä Valtio -nimellä. Ensin mainittu on pelkistettyine sovituksineen suorastaan Radioheadin Pyramid Songin lailla jäätävä, kun taas jälkimmäinen etnoilee villisti. ANTTI LUUKKANEN HHHH KUUDES SILMÄ Kuudes Silmä Combat Rock Industry Harvassa ovat olleet ensimmäisellä kotimaisella kielellä esitetyt loisteliaat postpunkjulkaisut sitten Mustan Paraatin vuosien. Maailmankuvaa laajentavat Joe Meekin talliin kuulunut Flee-Rekkers ja Shadowsin esiaste Drifters Cliff Richardin hitillä Move It. ASKO ALANEN HHHH COLOR DOLOR Cuckoo In A Clock Konkurssi Records Biisinäytteillään ja liveesiintymisillään kuhinaa aikaansaanut Color Dolor osoittaa ensimmäisellä täyspitkällään, ettei noste ole aiheetonta. Cuckoo In A Clock on saletisti vuoden tähän mennessä kovin kotimainen debyyttilevy. Äänikuvaltaan Cuckoo In A Clock on tyylikkään kirjava trumpetteineen ja selloineen. Hauskaa keikkaa toivottaa BOSS!! www.roland.fi SOUNDI 69. Kuudennen Silmän debyytti vetää mielen ihanasti apeaksi hyvin alkaneena kauniina päivänäkin. Hiphopin parissa vietettyjen vuosien kautta jatkumo on olemassa, vaikka nyt ollaan hitusen aikuisemmalla asenteella liikkeellä. Siksi albumia kuunnellessa mieleen nousee lähinnä naisartisteja Björkin, PJ Harveyn, Beth Gibbonsin ja Kate Bushin tavoin. Se ei Pulliaisen vision ja suurenmoisen albumin isoa ja kaunista kaarta haittaa, sillä jokaisessa siivussa on mestarismiehen soinnukkaan melodiankäsittelyn ja uljaan soundikaiun leima. Bändi vääntää Säkkijärven polkkaakin kuin se olisi varta vasten salakapakan nurkkaan sävelletty. tämä Leningrad-teema on jo Topin ja Agentsin aikaan karistanut yltään äänityskikkailut. Vaikka legendaa isketään suomeksi ja monesti vie- lä vahvasti täkäläisellä tekstiperinteellä kynäillen, on musiikissa hyvin vähän suomalaista. Musiikissaan helppoja ratkaisuja välttelevä ja olemukseltaan poikkitaiteellinen yhtye vetoaa varmasti indieväkeen, mutta albumista voi nauttia tavallisempikin tallaaja. Improvisointi kuuluu levyllä, mutta ei Color Dolor myöskään hyljeksi perinteisten popkappaleiden ominaispiirteitä. Tanskalainen Cliffters vastaa Djangosta, jonka norjalainen Quivers levytti täällä Scandialle. Yhtään soittajia väheksymättä Color Dolor on vahvasti laulaja Stina Koistiseen henkilöityvä kokoonpano. Uuden käyttöliittymän ansiosta raitojen ja efektien ohjaus on aina sormiesi ulottuvilla. Levyllä on sentään toisen maailmansodan ranskalaisvastarinnan ikivihreä Partisaani! Perspektiiviä on laajennettu suuntaan, joka jopa nykyisen iskelmällisen hiphopin aikana ja slaavilaisbuumin keskellä tuntuu omaperäiseltä. On melkoinen saavutus saada tällainen määrä laitapolkujen murheita kuulostamaan muulta kuin naurettavalta rutinalta. Kertomukset kierretään auki balladeina, iskelmällisenä jatseina, jopa chansoneina. Cunningham. Ei ihan tosissaan, otaksun. Rapakon takaisia artisteja ovat Endless Summer -surfleffan tunnarista tuttu Sandals ja vetävän Scratchin’boogieverryttelyn tehnyt B.B. Tummaääninen ja intensiivinen, suoraan iholle käyvä laulusolisti ja vähäeleisesti paljon aikaansaava bändi tekevät kuitenkin mahdottomasta helppoa kauraa. VOCODER, FILTER, SYNTH), 25 ulostuloefektiä (mm. Levyn tekstei- HANDS-ON LOOPER BOSS RC-505 Loop Station on rajoja murtava pöytäluupperi tämän päivän ennakkoluulottomille musiikin tekijöille. Kaivatun muutoksen tähän tuo helsinkiläinen Kuudes Silmä, joka saa haudatut esikuvansa hykertelemään mullan alla arkuissansa. Samoin Peter Greenin ja Fleetwood Macin Albatross on hiukan vilkkaampi sovitus eksoottisen klubitahdin merkeissä. BEAT REPEAT, VINYL FLICK), 99 muistipaikkaa, 85 rytmiä, USB, MIDI-synkka, jne. Viihdeklassikko Perfidia tunnetaan Venturesin sulavana hittinä, mutta C-Combo palaa alkuperäisen Zavier Cugat -eksotiikan säväyksiin. Rytmillekin bändi osaa antaa vallan
Spessujopo oli sanoinkuvaamattoman freesi ja lunki veto, jossa soivat ne parhaat jutut 1990-luvulta. Intensiivisimmillään tulkinnat rinnastuvat jopa Buffy SainteMarien väkevyyteen. Biisi ovat paikoin tinkimättömiä ja kakofonisia, mutta myös hyväntuulisia ja usein hauskoja. Ero on melkoinen, kun coverina vedetään Maho Neitsyen Ne ei myyneet mulle viinaa. Ane Brunin omien laulujen ja esitysten rinnalla Songs 2003-2013 muistaa myös Brunin mieltymystä duetoihin ja lainakappaleisiin. Kannattaa sukeltaa myös likaisempien runttausten ja huuruisten välipalojen maailmaan. Lunki on yhä pelin nimi, hektisimmilläänkin. ARVIOT SUOMI hin ei ole toivonpilkahduksia mukaan eksynyt. Kylmien väreiden kulkiessa pitkin ihopoimuja toivoo poikarukan saavan edes silloin tällöin yhden masennuslääkkeen oloa helpottamaan. PERTTI OJALA HHH KIUKKU Kiukku Longplay Music Meinasi jäädä kuulematta koko levy, sillä se näyttää yhtä käppäiseltä kuin toinenkin Viikate-kitaristi Ari Taimisen bändiprojekti Koljosen Tiekiista. Helposti selvitettävän salanimen takaa toimiva Mariska huutaa kuin Oheisvasarassa aikoinaan. Erehtymättömästi ysärialtsulta, mutta selvästi kotonaan tässäkin ajassa. Tärkeän levyn uusintapainos on malliesimerkki siitä, miten hommat tulee hoitaa: olennaisia bonusbiisejä, hyvä omakohtainen muisteluessee rumpali Barrett Martinilta ja julkaisematon keikka sekä audiona että videona. The Breedersin jotenkin syntisiltä vaikuttaneet naiset (Pixiesin riveissä tutuksi tullut Kim Deal ja identtinen kaksoissiskonsa Kelley) sekä kiehtoivat että pelottivat. Myös nimibiisin groove imee jengiä sisäänsä kuin suurkaupungin keskelle ruuhka-aikaan syntynyt karstivajoama. Kotiläksyt on luettu huolella ja sävellykset tekevät oikeutta genren klassikoille. Vaadittu vimma kuulostaa siltä, ettei sitä ole tarvittu erikseen hakea. KAISLA ALEXANDER LEVEELÄ HHHH SOLONEN & KOSOLA Kolmetoista kertaa kovempi ku kukaan Monsp Records Solonen & Kosola teki yhden viime vuoden parhaista biiseistä. Duetoista tunnetuin on Peter Gabrielin New Blood -levylleen (2011) tekemä sinänsä turha uusinta Don’t Give Upista, jolla Brun sijaistaa Kate Bushia. Kitaroiden särö pörisee todella huimilla taajuuksilla ja Kim laulaa hunajaa niiden päälle. PERTTI OJALA HHH THE BREEDERS Last Splash LSXX 4AD Kun kuuntelin Last Splashia sen ilmestyessä 20 vuotta sitten, olin nuori riparilainen. Musiikillisesti albumi luottaa kitaravetoiseen ilmaisuun, jota syntetisaattori värittää pauhullaan ja kolkosti kolisevat rummut rytmittävät. Toiset ovat toimivia alustoja sanailulle. Jeena Rancken laulaa Marilyn Monroen veroisella kepeydellä eikä Sweetheartsin soittoakaan ole turhanpäiten raskautettu. 70 SOUNDI RETRO Lovers And Lunatics on musiikkia, joka on kuin tehty toinen toistaan leveämmin hymyilevien jenkkiautojen kokoontumisajojen soundtrackiksi. Se kertoo tästä platinamyyjäksi yllättävän pöhköstä albumista vain pienen osan. ANTTI LUUKKANEN HHH ANE BRUN Songs 2003-2013 Balloon Ranger Koruttoman mutta kaiken puhuvan nimen saanut tupla-albumi valaisee kattavasti norjalaisen, mutta jo pitkään Ruotsissa asuneen Ane Brunin tähänastista uraa. Kummankin saldoksi jäi yksi pitkäsoitto, ja työn sankariksi tohinassa nousi Pearl Jam -kitaristi Mike McCready. Bonuksetkin maistuvat. Reilun kahden tunnin kuluessa Ane Brun kasvaa kevyesti säestetystä ja pelkistetyn kitaransa kanssa itseään ilmaisevasta laulajalauluntekijästä kohti omintakeisesti kokeellisempaan asuun asiansa pukevaa taiteilijaa. Ja sehän riittää. Viidakkoisesti rytmittyvän How Much Longer To Las Vegasin jälkeen yhtye kumartaa Les Paulin sukuisesti pehmeän jazzswingin suuntaan, mutta Moon Rocket Rockilla meno karheutuu hetkeksi lähestulkoon The Crampsin tapaan. Punk on kuitenkin muutakin kuin musiikkia. Toisaalla Brunin lauluissa on osin melodioiden polveilunkin myötä nuoren Joni Mitchellin sukuista haurautta. Kiukun tekstit ovat rocklyriikkaa, jossa kertoja on ulkoistettu. Jotain uskomattoman tyydyttävää on klassisessa rap-sanailussa osaavien moottoriturpien vetämänä, varsinkin kun yhteispeli sujuu. Lisäksi hiertää se, pitäisikö Kiukkua kuunnella kunnianosoituksena vanhalle suomipunkille vai soittajien väliaikaisena ja sellaisenaan merkityksettömänä harrasteena. Siitä ei ole epäselvyyttä, etteikö Kiukun agenda toimisi. Happy Little Cowgirl tuo mukaan kantrihölkkäistä humoristisuutta. Käänteet ja tunnelmanmuutokset tulevat puun takaa. Arvokkaimmat ja kestävimmät olivat Soundgardenin sekä Pearl Jamin jäsenistä muodostunut Temple Of The Dog ja pääosin Alice In Chainsin, Pearl Jamin sekä Screaming Treesin riveistä kasattu Mad Season. Mahtavalla bassoriffillä keuliva, napakka indiehelmi Cannonball on albumin ja bändin suurin hitti. Jännityksellä tartuin The Breedersin kakkosalbumiin vuosien tauon jälkeen, mutta se kuulostaa yhä loisteliaalta ja omaleimaiselta. Livetallenne Tukholmasta tihkuu hikeä, ja demo- sekä ep-raidat täydentävät Last Splashin aikaa kiinnostavasti. He tulivat tyystin toisesta maailmasta kuin oman kylän tytöt. Tässä ei keksitä pyörää eikä yhtään sen osaa uudestaan, mutta kyllähän tämä toimii. Solonen ja Kosola ovat karismaattisia sanailijoita ja yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Toisen vahvan naisen, Cyndi Lauperin hittinä tutuksi tulleen True Colorsin mukanaolo on huomattavasti helpompi ymmärtää kuin Alphavillen Big In Japanin versiointi. Epätoivon teema kantaa läpi levyn ja laulaja Jeren tulkinnassa ahdistus tulee lähelle. ARTTU TOLONEN HHHH SWEET JEENA AND HER SWEETHEARTS Lovers And Lunatics Jeena Tamperelainen retrokombo Sweet Jeena And Her Sweethearts korostaa kakkoslevyllään rock’n’rollin makeimpia puolia. Näistä simppeleistä lähtökohdista syntyi bändi ja sikisi jazz- ja bluesjohteista materiaalia, joka pukeutui kuin itsestään narkoottisen huuruiseen viittaan. Ja 1990-luku on yhä läsnä. Arcade Firen upea Neighborhood # 1 (Tunnels) sen sijaan on vaikuttava laulu myös Ane Brunin esittämänä. Lovers And Lunatics on kaikessa vanhakantaisuudessaan sävykäs paletti, jonka raitojen keskeisimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi paljastuu kaiken kattava elämänilo. Ihan kuin olisi jälleen 1980-luku, uljaampana ja ahdistuneempana kuin koskaan. Etenkin Ane Brunin varhaisimmilta studioalbumeilta poimituilla kappaleilla tulee hyvin esille hänen äänensä herkkyys mutta tarvittaessa myös lähes läpitunkeva voima. MIKKO MERILÄINEN HHHH MAD SEASON Above Columbia Seattlen nuorten muusikoiden ahjo äityi parikymmentä vuotta sitten niin kuumaksi, että ahkerimmilla riitti tarmoa ja aikaa myös poikkeuksellisen tasokkaisiin sivuprojekteihin. PETRI SILAS HHHH Yli 10000 levyarviota – kerro oma mielipiteesi! www.soundi.fi. Tässä yhteydessä Mä haluun kuolla tänä yönä -niminen kappale sentään huvittaa. Herrojen täyspitkän huippuhetket ovat samaa tasoa. Fish Dishin jazzahtavaa shufflea leimaa puolestaan vanhan jazzkitaran lempeä soundi. Se kertoo varmasti todellisesta tilanteesta. Chains-solisti Layne Staleyn vahvan äänen kantama Above on pinnalta petollisen rento, mutta salaa hyvinkin jännitteinen ja jänteikäs biisien sarja, jonka syntyyn johti onnekas sattuma: McCready ja basisti John Baker Saunders kohtasivat katkoklinikalla Minneapolisissa ja löysivät yhdistävän tekijän deltabluesista. Osittain siitä syystä bändi teki kovemman vaikutuksen kuin vaikka The Breedersin suosikkibändikseen maininneen Kurt Cobainin jengi. Vaikka Songs 2003-2013 -koosteen ydin onkin Ane Brunin omissa lauluissa, niin lainabiisit kertovat jotain tulkitsijansa avarakatseisuudesta. Melodisia viitteitä Cypress Hilliin ja ODB:hen kuullaan siellä täällä, ja soulahtavat torvisämplet soivat. Toisen totaalisen päräyttävän räppiduon eli Stepan ja Aren kanssa tehty jatsahtava Supermies on toinen. Momentti on yksi niitä biisejä, jotka nousevat Spessujopon tasolle ja tässä anthemissa on yksi suomiräpin historian nostattavimpia kertsejä. Rakastuneille ja tässä tapauksessa mieluummin hupsuille kuin hulluille soveliaan musiikkinsa yhtye kokoaa pieteettisellä varmuudella rockabillyn, vanhan rock’n’rollin, kantrin ja swingillä silatun pikkujatsisuuden palasista. Biisit ovat juuri sellaisia autenttisia parin minuutin rykäisyjä, joissa on yksi tappavan tehokas riffi ja muutama nokkela riimipari. Se tarkoittaa sitä, että vihaisuus kumpuaa omista kokemuksista ja tunteista. Yhtyeen tietoisen yliampuva ulkoinen olemus uhkaa aiheuttaa sokerihumalan jo ennen kuin Lovers And Lunatics on ehtinyt soittimen pesään. Kiukun tarina on onneksi toisenlainen, vaikka vaikea tätäkään on mieltää kiinteäksi kokoonpanoksi. Soitossa ei ole ylimääräisiä kommervenkkeja tai mitään viitteitä tarpeettomiin alagenreihin. Häntä kuullaan niin vuoden 1991 Temple Of The Dogilla kuin nelisen vuotta myöhemmällä Abovellakin, jolla mies toimi myös tärkeänä biisinikkarina
ASKO ALANEN HHHH SCORPION CHILD Scorpion Child Nuclear Blast Nämä Teksasin karvapäät Texasin Austinista ottavat omien sanojensa mukaan oppinsa 1970-luvun psykedeelisestä rockista Pentagramista Hairy Chapteriin ja Lucifer’s Friendiin. Ensivaikutelma on tärkeä, ja kun sen sattuu saamaan autostereoista aurinkoisena päivänä, valittamisen aiheet jäävät vähiin. Juuri keskittyminen olennaiseen on Deceiver Of The Godsin vahvuus, sillä bändi piiskaa itsensä tasaiseen vauhtiin, joka vie yhtyettä junan lailla eteenpäin. Gambina tuoksuu, Saatana kutsuu luokseen ja päihdekäytön pimeät puolet ovat tapetilla, kirjaimelliseti verenpunaisella. Harvat laahausriffitkin soundaavat nyt keveämmiltä ja kirkkaammilta. Airbourne on kaiken aikaa pelannut avoimin kortein AC/DC-yhtäläisyyksiensä kanssa, ja mikäpä olisi introvetoa rakastettavampi temaattinen ja ronskiriffeillä kromattu kliseenippu tosiasioiden tunnustamiseksi. Kaltaiselleni tuurijuopolle, joka nauttii Rytmihäiriöstä satunnaisesti, toimii nykyinen linja kuin illan viimeinen huikka viimeisenä naulana arkkuun. Deceiver Of The Gods on hieno levy. VILLE PIRINEN HHHH AIRBOURNE Black Dog Barking Roadrunner Warrnamboolin musta koira haukkuu ja ulisee jälleen. Jos mainion päätösraidan Party In The Penthouse jälkeen ei ole vielä saanut yliannostusta, kakkoslevyllä on Wacken Open Air 2011 -festarin soundboard-tallenne, jossa edellisten levyjen vetonaulat soivat selkeinä ja yleisöä yllyttävinä. Väsymättömän melskeen liukuhihnalta ei ensin huomaakaan, kuinka suuresti suositeltavan luksustupla-version jatkeena on peräti kolme täysin tasavahvaa bonusbiisiä. Robertplantmaisesti venyttelevä laulaja Aryn Jonathan Black osoittautuu oivalliseksi tulkitsijaksi. Levy on täynnä onnistuneita riffejä ja taitavasti kudot- tuja melodiaverkkoja. Kappalemateriaalissa kuuluu nyt selkeänä psykedeelisen folkin ja popin vaikutus. Ja kyllä touhu on yhä savuista ja mutaisaa, saastaisen hippikultin touhua. Lisäksi krautrock, thrashmetal ja Amerikan etelävaltioiden blues mainitaan ja pudotellaanpa vielä sokeiden Willie Johnsonin, Lemon Jeffersonin ja Willie McTellin nimet. Yhtye on selvästi itsekin innostunut sävellyksistään ja näin tuonut siihen merkittävän lisän, jota ei kuule, mutta sen aistii. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH RYTMIHÄIRIÖ Todellisuuden mestari Sakara Kuudennella albumillaan Rytmihäiriö luottaa edelleen tuttuihin aihepiireihin. Kyllä Scorpion Childia ainakin tämän kesän kehtaa fiilistellä. Amon Amarth osoittaa, miten asiansa osaava yhtye pärjää perusasioillakin ja oikeastaan pystyy niillä jopa ylittämään itsensä. Vaikka kappaleiden sisältö Rytmihäiriöllä on pysynyt vuodesta toiseen samana, ei musiikillinen muoto ole jäänyt paikoilleen junnaamaan. Jos jotakin uutta pitää kokeilla, sen Amon Amarth tekee Helillä, jonka kuoro-osuudet ja enti- Autopsyn leiristä on levyn julkaisun alla todettu, ettei armoa tulla antamaan eikä trendejä jäljittelemään. Surmacore on vuosien saatossa saanut enenevissä määrin metallisia vaikutteita ja Todellisuuden mestarilla ne ovat kuuluvampia kuin koskaan. Miten saatoinkaan vain tappaa miehen, Jäljet johtavat ryyppykämppään sekä ...ja loput luetaan Alibista kertovat edelleen koruttomia tarinoita hyvinvointiyhteiskunnan laitamilta. Soundin keskiössä on toki yhä Jex Thothin pysäyttävä lauluääni, joka osaa olla yhtä aikaa koskettava ja melodramaattinen. Albumi soundaa erinomaisen ajattomalta heavyrockilta, ja on mukana ripaus sitä psykedeliaa ja bluesiakin. Voima on Airbournen kanssa joka tasolla, sillä Joel O’Keeffen hyperaktiivinen soolokitara tempaisee yhtyeen vähintään rykmentin teholla toimintaan. Sen jälkeen voikin siirtyä muihin puheenaiheisiin ja hardrockin kovimman ytimen nautintoihin. Black Dog Barking palauttaa yhtyeen itse asiassa kaikkein ensimmäisen omakustanne-ep:nsä Ready To Rock (2004) aikaan paiskaamalla heti alkuun nimikkohymnin pöytään. Black Sabbath -perinteestä sotkettiin omalaatuista ja mystistä jytäriffihuuruilua. Airbournen kolmas albumi on ihan tasan tarkkaan yhtä rajua, iskevää ja rosoista runttausta kuin aiemmat, hyvin adrenaliinipitoisella sydänverellä puhtiinsa pumpatut Runnin’ Wild (2007) ja No Guts, No Glory (2010) ovat. Tämä on toki selvää kaikille Autopsyn uraa seuranneille ilman julistuksiakin, mutta The Headless Ritualille nuo saatesanat sopivat erityisen hyvin. Paljon on verta virrannut Tuonelan virrassa ensilevyn julkaisun jälkeen, ja Blood Moon Risella soittaa käytännössä täysin eri bändi. Täysillä toimiakseen Autopsyn luoma death-kaaos vaatii oikeanlaisen mielentilan. Lähempänä totuutta on kuitenkin Scorpion Childin vertaaminen siihen iänikuiseen Led Zeppeliniin, ja koska kovia aikoja eletään, väistämättä myös Rival Sonsin ja Witchcraftin kaltaisiin heimoveljiin. EERO KETTUNEN HHH 72 SOUNDI sen Candlemass-miehen Messiah Marcolinin vierailu saavat kuulostamaan suurelta. Tällaisessa musiikissa hyvien biisien merkitys korostuu. Deceiver Of The Gods on tuulahdus vanhan liiton deathia, jota ruotsalaiset ovat kyenneet modernisoimaan erityisesti asenteellaan. Kierrosten laskiessa hitaammiksi on Todellisuuden mestarilla mukana aiempaa enemmän humalaista tarttuvuutta sekopäisen kaahauksen sijasta, kuten Viinahampaat todistaa. KAISLA ALEXANDER LEVEELÄ HHHH AUTOPSY The Headless Ritual Peaceville AMON AMARTH Deceiver Of The Gods Metal Blade Amon Amarth ei ole ollut suurin ja kaunein deathmetalbändi, vaikka se on tehnyt erinomaisia levyjä. Tämä ei haittaa, yhtye on vain tarkistanut kurssiaan kohti ilmeisimpiä vahvuuksiaan. Miksipä hyvää tavaramerkkiä hylkäämään, kun inspiraation suo tällä osastolla on maassamme ehtymätön tarvottavaksi. The Headless Ritual korjaa puutteen. Toki aluksi Amon Amarth johtaa hieman harhaan juuri oldschool-otteellaan, mutta kun kitaroiden harmoniat alkavat avautua, voi pian huomata ikävöineensä ruotsalaisten työskentelytapaa. Kauniita harmonioita löytyy runsaasti niin laulu- kuin soitinosastolta. Scorpion Child vastaa huutoon parhaansa mukaan ja aiheuttaa hyväksyvää nyökyttelyä napakan debyyttilevynsä tahtiin. Amon Amarth pysyttelee pitkälti omalla mukavuusalueellaan ja tekee sen hyvin. Eikä tarvitse huolehtia siitä, että isoja yllätyksiä tulisi vastaan, ellei sitten työstön korkeaa tasoa tule hämmästeltyä. Hänen äänitorvensa karjuu ja ulvoo sammumattomalla kiimalla ja innolla, johon rintamatoverien on suorastaan pakko paiskata omat stemmansa ja komppipanoksensa vähintään samalla ankaralla vireellä. Macabre Eternal (2011) oli hyvä, paikoin erinomainen paluulevy, mutta sen välittämä tunnelma ja henki eivät aivan yltäneet vanhojen raatelulevyjen tasolle. ARVIOT HEAVY JEX THOTH Blood Moon Rise I Hate Records Laulajattarensa mukaan nimetyn hippiheviyhtyeen debyyttilevy (Jex Thoth, 2008) oli jännittävä yhdistelmä teatraalismelodista lauluääntä ja hämmentävän tuhnuista bändisoundia. Uusi kevyempi linja sopii Jex Thothille kuten wahwah-pedaali hippirokkarin mokkasiinin alle, eli just helvetin hyvin. Uutuudellaankin Amon Amarth periaatteessa kulkee deathmetalin keskitiellä, jolloin kaikki elementit ovat kohdallaan ja biisit etenevät loogisen luontevasti. Autopsyn kuudes studiolevy kuplii sairasta, saastaista ja uhkaavaa deathiä,
Kappaleista löytyy kouk kuja sekä ansiokkaasti tehoakin. Moni melodia kalskahtaa tutul le, mutta kyse on enemmän musiik kityylin asettamasta kehyksestä kuin minkään yksittäisen bändin seuraa misesta. Samankaltaisilla sävelkuluil la ja samoilla aiheilla on ratsastettu hevissä usein. MARRASKUUTA LIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 59,50 EUR UUSI ALBUMI KAUPOISSA NYT! SISÄLTÄÄ RADIOHITIN ”CAPE OF OUR HERO” WWW.VOLBEAT.DK EERO KETTUNEN HHH QUEENSRŸCHE Queensrÿche Century Media Queensrÿche pisti lau lajansa Geoff Taten kilo metritehtaalle vuosi sit ten huhtikuussa. Näissä vanhoissa bändeissä More than just connectors. Onneksi kurssi korjataan nopeasti ja Civil Warin ensimmäinen täysimittainen julkaisu osoittautuu melodisen, power henkisen metallin ilakoinniksi. Mangled Far Below’n ja When Hammer Meets Bonen rytmittelyt vyöryvät pääl le valtavalla voimalla. Neljän viime vuonna Sabato nista eronneen soittajan uusi yhtye käsittelee suoraan tai vertauskuvin melodiselle heville tyypillisiä ja tuttu ja aiheita mytologiasta, historiasta ja, kuten Sabatonkin, sodasta ja taisteluis ta. Yksivuotiset linjat alkavat elokuussa. Aivan ykkösluokan kappale materiaali porukalta edelleen puuttuu, mutta korkean tason perussuorittami sella katsottakoon sitä läpi sormien. Everblackillä aines osat ovat asianmukaisessa suhteessa keskenään. Join us on facebook | www.neutrik.com | www.experience-neutrik.com Maahantuonti: Noretron Komponentit Oy www.noretron.fi – komponentit@noretron.fi Myynti: Asiansa osaavat musiikkiliikkeet ympäri maan SOUNDI 73. Yhtye pusertaa melodista deathia vain hienoi sesti amerikkalaisella otteella. Ei The Black Dahlia Murderin mättö silti mitään ikävystyttävää itsensä tois tamista ole. Visvan ja kuonan kuningas on löytänyt vanhan loistonsa. joka tekee hienolla tavalla kunniaa bän din vanhalle tuotannolle yrittämättä mitään uutta. ANTTI MATTILA HHHH CIVIL WAR The Killer Angels Despotz Graalin maljaa, Avalo nia, Napoleonia, Gettys burgia, Judasta, Roo maa, sotaa. Ep:lläkin säväyttänyt Rome Is Falling toimii edel leen hurjana yksittäisenä tähtihetkenä, mutta albumia varten sävelletyt siivut pääsevät riittävän lähelle levittäen laa dukasta metallia koko levyn mitalle. Musiikkilinja tarjoaa monipuolisen lähtökohdan musiikillisten valmiuk- sien kehittämiselle pop-, rock- ja maailmanmusiikin parissa. Lisätietoja: www.etos.fi ETOS on Järvenpäässä, Seurakuntaopiston kampuksella toimiva Esittävän taiteen osaamiskeskus. HARTWALL AREENA HELSINKI TORSTAI 28. Musii kista kuuluu läpi metallikentän vaikutus suht laajalta alueelta. Vauhtia jatkoopintoihin tai omaan musiikkiharrastukseen! Hae nyt - haku päättyy 26.7.2013! Koulutustarjonnassamme myös Laulu- ja musiikkiteatterilinja, Näyttämötaiteen linja sekä Teatteri- ja tanssilinja. Edellisellä Ritualalbumillaan bändi teki varsinaisen repäisyn ja kes titsi totutusta poiketen peräti 12raitai sella kokonaisuudella, mikä taisikin olla levyn entisestä erottuvin piirre. Eritoten tehoviljellyt kitarasoolot tuovat ilma vuutta muassaan. Chris Reifer tin murinalla, ilkeällä kurlutuksella ja zombieääntelyllä ei juurikaan ole teke mistä laulamisen kanssa, mutta vaiku telma on pelottava ja piittaamaton. We put 35+ years of experience and our passion into our products. Avausbiisi King Of The Sunin sanoi tus nojaa liikaakin usein käytettyihin hevifraaseihin, ja kun laulaja Nils Patrik Johansson vielä korskauttaa Dioääntä mystään, kellot kilkattavat varoitukse na korniudesta. Whether it’s a rock band, stage lighting, or a broadcast studio – Neutrik offers innovative connector solutions, mating passion with perfection. Haaveiletko esiintymisestä, omien kappaleiden säveltämisestä, soittotaidosta tai peräti musiikkialan ammatista. Civil Warin debyytti on vaan yksinkertaisesti kilometrin edel lä useimpia powerista kokonaan tai osittain ammentavia melodisia metal libändejä. Esimerkiksi Meshuggah ja Morbid Angel ovat arvossaan The Black Dahlia Murderin ilmaisussa, eikä bändi vähek sy melodisuuden merkitystä. Täsmällises ti kahden vuoden välein julkaiseva jenkkibändi lähestyy jälleen kymmenen uuden ja oikeaoppisen biisin voimin. 3 R D T S U N A M I A G E N C Y & L I V E N AT I O N P R O U D LY P R E S E N T ANTTI MATTILA HHHH THE BLACK DAHLIA MURDER Everblack Metal Blade The Black Dahlia Murder jatkaa tasaista tappo tahtia kuudennella koko pitkällään. Autopsyn mädässä maa ilmassa uusi ei kauan elä. Coffin Crawlers alkaa niin kipeällä kitarariffillä, että makuupaikka tuntuu todellakin kuhisevan kaikkea ikävää
Ilmoitusmyynti VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Virallinen osoitteenmuutos Postiin päivittyy automaattisesti rekisteriimme. ma-pe 10-18 la 9-15 Kirjepostimerkki Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Thin Lizzyn levyihin vertaaminen ei tee All Hell Breaks Looselle hyvää, sillä ylittämätön on ylittämätöntä. Kestotilauksen irtisanominen voimassaolevan laskutuskauden loppuun. PALVELUKORTTI WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Tilausnumero (numerosarja lehden takakannen osoitetiedoissa) Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Biisit on tehty syvästi kunnioittaen, mutta silti niin, että Black Star Ridersia voi hyvin kuvailla omaksi, Lizzystä erilliseksi yksikökseen. ediside@luukku.com Tilauksen maksajan Plussa-kortin numero https://sites.google.com/site/eijauhi Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Plussaa kertyy kestotilauksista tilauksen maksajalle. Tilaushinnat Suomeen: kestotilaus • 11 nroa maksuvälein 59,00 € • 5 nroa maksuvälein 27,50 € • ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksu. • Ruotsiin VEIKKO tilattaessa hintoihin lisätään moms 6 %. Silti Black Star Riders on onnistumassa mahdottomassa ja tuomassa tuulahduksen Thin Lizzyä nykyaikaan. Lahjatilauksen saaja / Vanha osoite: Etunimi: Hyvän fiiliksen musakauppa Katuosoite: ALAN HARRASTAJILLE !!! Postinumero: Sähköpostiosoite: ROCK BLUES JAZZ Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com PROGE + 50 GENREÄ Puhelin: Syntymävuosi: www.retromusiikki.com Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Postitoimipaikka: Liity bändiin! Sukunimi: Pikkuilmot osoitteessa GSM: www.soundi.fi Tilauksen maksaja / Uusi osoite: Etunimi: Sukunimi: Katuosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Sähköpostiosoite: Pikkuilmot 11_10.indd 93 www.tammerpianojasoitin.fi 9.11.2010 9.1 Puhelin: GSM: Allekirjoitus: Syntymävuosi: MTP 33P01 Puh. A-lehdet Oy Soundi Asiakaspalvelu 00081 A-lehdet Hyvän fiiliksen musakauppa Annan suostumuksen A-lehdille lähettää minulle tietoa tuotteistaan ja palveluistaan tekstiviestinä sähköpostitse. 03-222 1300 Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Jopa sanoituk- set sopivat Lizzyn perintöön. Se on ristiriitaista, sillä Phil Lynottin biisilaatikolla käydään, mutta eihän tässä toisaalta olisi mitään järkeä, jos All Hell Breaks Loose ei kuulostaisi Lizzyltä. ANTTI MATTILA HHH Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti: VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi SK1 Uutuus! kitarat bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi S OUNDI Asiakaspalvelu: Internet: www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Puhelin: (09) 759 6614 (ma - pe klo 8 - 16.30) Faksi: (09) 7598 3600 Osoite: A-lehdet Oy, Asiakaspalvelu, 00081 A-lehdet Maksuton tilausnumero: 0800-963 63 (24 tuntia/vrk, myös viikonloppuisin) Automaattinen peruutus- ja osoitteenmuutosnumero: 0600-963 63 (0,98 €/min + pvm) HUOM! AUTOMAATTIEN TOIMINNOT TILAUSNUMEROLLA: tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 2-3 viikon kuluttua ilmoituksesta. SOUNDI 75. Se vaihtoi nimeä, mutta piti musiikkityylin. Ricky Warwick laulaa tyylikkäästi Lynottia mukaellen ja painottaen, ei pelkästään matkien. Ja jos jollakulla on oikeus koluta tuttuja säveliä, niin Scott Gorhamilla. kevän ratkaisun. 0500-789692 ja 03-6171018 Kestotilauksena Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna SK2 Uutuus! Irtisanon kestotilaukseni päättymään itselleni 12 kk (11 nroa) lahjaksi 5 nroa Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN seuraavasta numerosta laskutusjakson loppuun vakinainen ____ /____ 201____ alkaen Osoitteenmuutos www.unisound.fi tilapäinen ajalle ____ /____ 201____ – ____ /____ 201____ Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit MUSIC SHOP Pi t k ä k a t u 2 8 , 6 5 1 0 0 VA A S A • 0 6 -3 1 7 0 1 5 9 Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Lisätietoja rekisteriselosteesta: www.a-lehdet.fi tai A-lehdet Oy, Risto Rytin tie 33, 00081 A-lehdet. Bound For Glory on lähimpänä Thin Lizzyä ja tämän levyn paras biisi. T Tilaan Soundi-lehden Puh
– Eikö kuulosta tarpeeksi heavyseksikkäältä. Perkele sentään, olisin voinut mennä mukaan... – Muistuupa mieleen myös eräs Venäjän-reissu. Virkistävyydestä puheen ollen: Kalmahin tekstien kuokka iskeytyy taas kerran aivan omanlaiseensa korpeen. Siinä me veivasimme tunnin – mottomme mukaan nopiasti ja päin persettä – ja olihan se kokemuksena unohtumaton. Festarikenttä olikin sitten tukossa, sillä Slayerin fanitkin ilmestyivät hyvissä ajoin kulmille. Suomen-konsertit olivat takavuosina osastoa plusmiinusnolla tai persnetto ja päätimmekin sitten, että promokeikat on nyt soitettu, kertoo kitaristi Antti Kokko. – Olin lupautunut Eternal Tears Of Sorrown sessiobasistiksi juhannuskeikalle Pudasjärvelle ja sehän vähän harmitti, sillä kaikki tutut olivat lähdössä Nummirockiin katsomaan Slayeria, Panteraa ja Sepulturaa – eli tuon ajan lempibändejä. Seventh Swamphony on konseptilevy, tai pikemminkin mehtyylevy, sillä kaikki tekstit liittyvät mehtyyseen, kalastukseen tai mehtäpolitiikkaan tai muuten vaan soisiin teemoihin, kitaristi painottaa. Matkan edetessä dösän makuutilojen lämpötila laski miinuksen puolelle ja sehän riemastutti taiteilijoita kovasti. – Muilta mailta ne hyvät tarjoukset pääosin tulevat. Vaikka sitten sen vuoksi, ettei käy niin kuin Kokolle 90-luvun lopulla. Olen kuullut tästä onnettomasta tapauksesta liian monta kertaa! Mutta palataan suomaisemiin, sillä orkesterin seitsemäs studioalbumi Seventh Swamphony – niin, mikäpä muukaan – maustaa kesän metallitarjontaa Kalmahille tuoreella tavalla. Allekirjoittanut ei ole ainoa, jonka mielestä Kalmahin niin sanottu suometalli – olihan yhtyeen debyytin nimi Swamplord – olisi voinut menneiden vuosien aikana herättää enemmänkin huomiota Children Of Bodomin ja muiden samantyylisten yhtyeiden fanien keskuudessa. Siellä meininki niin sanotusti rokkaa, porukkaa on kuin pipoa ja artisti saa kohtuullisen korvauksenkin. Aamulla saavuimme keikkapaikan pihalle ja pissahätäähän siinä pukkasi ja ensimmäinen sissi hyökkäsikin lähimpään puskaan. TEKSTI: TIMO ISOAHO kuva: Juuso Laatio BAZOOK HEAVYSEKSIKKÄITÄ MEHTYYTARINOITA J os musiikkibisneksessä jaettaisiin työn sankareiden palkintoja niin pohjoissuomalaiselle Kalmahille kapsahtaisi mitali kaulaan saman tien. Lensimme Helsinkiin ja jatkoimme keikkabussilla kohti Moskovaa. Vai onko kyse sittenkin vain harhasta, joka syntyy Kalmahin aktiivisuudesta ulkomaiden suuntaan. Onneksi kuljet- tajamme osasi taiteen säännöt ja tiukan keskustelun sekä kahdenkymmenen euron lahjoituksen jälkeen sopimaton pissapaikka oli kuitattu. Sitten paria tuntia ennen Eternal Tears Of Sorrown esiintymistä nämä kaverit ilmestyivät yllättäen paikalle ja kertoivat nähneensä kaikki mainitut orkesterit ja lähteneensä sitten kotimatkalle. Noin kymmenen sekunnin kuluttua miliisi koputti taiteilijaa olkapäälle ja ”problem, problem” -sanat sinkoilivat ilmassa. Eipä sellainen meitä kiinnosta. – Reissuilta on jäänyt ”kiikkutuolissa muistellaan tätäkin” -tarinoita mieleen. – Sanoitukset ovat tutusti veljeni Pekan käsialaa ja raivaussahan varressahan niitä on taas hahmoteltu. Pohdiskelimme muun muassa orkestraatioita ja syntikkasoundeja ja mietimme myös biisirakenteita, riffejä ja melodioita aikaisempaa tarkemmin. Tänä kesänä niin Nummirockissa, Qstockissa kuin Dark Riverissäkin esiintyvää Kalmahia ei festivaalivieraan kannata missata. Mutta toki kannattaa pitää kuitenkin mielessä, että mehtyytarinoiden rivien välistä voi etsiä monenlaisia merkityksiä! HUOMASIMME KALMAHIN SOITTAVAN PÄÄLAVALLA JUURI ENNEN SLAYERIA! 76 SOUNDI. – Lähdimme tarkoituksella hakemaan kieroja ja virkistäviä kulmia tuttuun tekemiseen. Meidät buukattiin esimerkiksi slovenialaisen Metalcamp-festivaalin ohjelmistoon kesällä 2011 ja viikkoa ennen tapahtumaa huomasimme Kalmahin soittavan päälavalla juuri ennen Slayeria. Mainioksi esimerkiksi voi nostaa 12 Gauge -albumin (2010), jolta löytyy runsain mitoin melodisen deathmetalin juhlahetkiä. – Niin, suosinfoniaa tai suofoniaa pukkaa taas! Ensin mietimme nimeksi pelkkää Swamphonya, mutta tässä tapauksessa seventh-sana mahtui keulalle paremmin kuin hyvin, Kokko huomauttaa. Yhtyeen esiaste Ancestor väänsi vahvistimet kaakkoon jo vuonna 1991 ja Spinefarmilta heti perustamisensa jälkeen levytyssopimuksen napanneelta Kalmahiltakin löytyy ikää jo viidentoista vuoden verran
AVOINTA POSITIIVISUUTTA – Olen edelleen erittäin tyytyväinen Blackjazziin ja pari vuotta myöhemmin saapuneeseen Live Blackjazziin. – Kun ryhdyn säveltämään musiikkia tai kirjoittamaan tekstejä, yritän pitää mieleni äärimmäisen avoimena ja positiivisena. – Tässä yhteydessä täytyy muuten mainita loistavan Coal-albumin juuri julkaissut norjalainen Leprous – koostuuhan Ihsahnin nykyinen livebändi juuri Leprousin jäsenistä. Tämä levykaksikko onnistui kirkastamaan myös omaa visiotani ja viimeistään näiden julkaisujen aikoihin ymmärsin Shiningin potentiaalin yltävän vaikka minne... Tuskin maltan odottaa lopputuloksen kuulemista, norjalaislahjakkuus intoilee. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan – olihan Blackjazz jo viides albumimme, Munkeby naurahtaa. Blackjazz oli nimenomaan kokonaisuus, joka tutki metallin ja jazzin yhdistelemisen loputtomia mahdollisuuksia, yksittäisistä biiseistä niin paljon välittämättä. Ja sikäläiset tuottajat ovat mestareita tekemään kappaleista lyhyempiä ja iskevämpiä. Tällä kerralla halusin kirjoittaa hieman yksinkertaisempaa materiaalia ja jätin biisien mutkikkaampia osia pöytälaatikkoon. Millainen vaikutus tuottaja Sean Beavanilla (Nine Inch Nails, Marilyn Manson, Slayer) oli One One Oneen. Bungle olivat vasta alkua. – Tutustuin Ihsahniin After-albumin sessioissa muutamia vuosia sitten ja yhteistyömme jatkui Eremitalevytyksen myötä. One One One taas on yhdeksän kappaleen mittainen jäsentynyt teos, joka seuraa sydämeni käskevää ääntä herkeämättä – en todellakaan tee musiikkia järjellä vaan tunteella, Munkeby kuvailee. L ahjomattomaan omaehtoisuuteen ja kirkkaana loistavaan lahjakkuuteen ei törmää liian usein tämän päivän musiikkimaailmassa ja tämän vuoksi säväyttävät tuoreet tuttavuudet ovatkin erityisen mieluisia yllätyksiä. Vuonna 1999 akustisena projektina aloittaneen oslolaisryhmän äänimaailma alkoi sähköistyä 2000-luvun alkupuolella ja vuonna 2005 ilmestyneen In The Kingdom Of Kitsch You Will Be A Monster -albumin ja kaksi vuotta myöhemmin saapuneen Grindstonen jälkeen koittikin Blackjazz-läpimurron (2010) aika. Pitkäsoitolta toki tunnistaa Blackjazzin visioineen ryhmän, mutta tällä kerralla mutkat ovat hieman suoristuneet ja One One One tuleekin varmuudella viehättämään yhä suurempia fanijoukkoja. Oulun Qstockissa heinäkuussa ja myöhemmin syksyllä myös täkäläisissä klubeissa esiintyvä Shining on noussut suomalaisyleisön eteen jo muutamankin kerran. Saksofonilla Shiningin poukkoilevaa soundia maustavan päävisionääri Jørgen Munkebyn tahtipuikko heilui Blackjazzilla niin vallattomasti, ettei lopullista mielipidettä ollut kovinkaan helppo muodostaa: onko tämä silkkaa tekotaiteellista kaaosta vai metallia, jazzia sekä progea oikealla näkemyksellä sekoittavaa materiaalia. Tobias on nuori kaveri ja hän tulee saavuttamaan todella hienoja asioita tulevaisuudessa. Munkeby muistelee erityisellä lämmöllä Devin Townsend Projectin kanssa soitettua keikkaa Helsingin Kaapelitehtaalla keväällä 2011. – Minähän työskentelin uuden albumin kimpussa myös Oslossa, mutta suurin osa ajasta vierähti kuitenkin Los Angelesissa. Mitä on luvassa seuraavaksi. En minkäänlaisia. – Se oli äärimmäisen hieno iltama! Olen onnellinen saadessani olla hyvää pataa Devinin kanssa ja itse asiassa nauhoitin juuri muutamia saksofonijuttuja hänen seuraavalle albumilleen... ” JÄTIN BIISIE MUTKIKKAA N MPIA OSIA PÖYTÄLAATIKKOON ! ” – Aloitin One One Onen työstämisen joulukuussa 2011. Shining on päätynyt hieman samanlaiseen ratkaisuun, sillä Leprousin rumpali Tobias Ørnes Andersen esiintyy myös meidän riveissämme aina silloin tällöin, kun varsinainen tahdittajamme Torstein Lofthus ei jostakin syystä pääse mukaan. – En todellakaan tiedä! Toivon mukaan ainakin runsain mitoin hyvää musiikkia, nauraa Munkeby. Kuten Petri Silas Soundissa 1/2012 osuvasti kirjoitti: Shining tekee musiikkia niille, joille esimerkiksi Meshuggah, Naked City ja Mr. Samanlaisen ennustuksen voi lausua myös Shiningistä, sillä kesäkuun lopussa ilmestyvä uusi studioalbumi One One One on hurjapäinen teos. SOUNDI 77. Tällä kiehtovalla polulla kuljettaessa eräät jäljet johtavat Norjaan ja Shining-orkesterin maailmaan. Munkebyn ällistyttäviä suorituksia on viime vuosina löytynyt myös norjalaiskollega Ihsahnin pitkäsoitoilta. ILMAN RA JOITUKSIA Qstock 26.7. En halua tuntea projektin alkuvaiheessa minkäänlaisia rajoituksia. Vasta kun tuoretta materiaalia on kertynyt runsain mitoin, alan karsia ideoita ja miettiä yksittäisiä biisejä sekä varsinaista albumikokonaisuutta. Seuraavaksi julkaisuun on tulossa Ihsahnin ja norjalaisrunoilija Håvard Remin teos, johon he halusivat minunkin panoksiani, Munkeby kertoo. One One One päättää Blackjazzin ja Live Blackjazzin käynnistämän trilogian. Beavan ei tehnyt poikkeusta tähän sääntöön ja hänen panoksensa kuuluu uudenlaisena näkemyksien tarkentumisena, Munkeby sanoo
– Omiin korviin albumi kuulostaa melkoisen samanlaiselta kuin seitsemäntoista vuotta sittenkin. Turk u, Klubi 03.08. Ei siis hävetä vieläkään. – Tuntuu muuten omituiselta ja vähän pelottavaltakin, että ne levyn muutamat sisäpiirivitsit naurattavat edelleenkin, huomauttaa Taivainen. Turun Klubilla soineen onnistuneen keikan jälkimaininkeja on luvassa myös tänä kesänä, basisti Kalle Taivainen sanoo. Soundin korviin kantautui huhuja, että tiedustelitte keikkakitaristiksi kovan luokan Xysma-fania eli Viikatteen Kaarlea. Meidän suunnallamme ei rahoja kuitenkaan näkynyt ja viitisen vuotta myöhemmin ilmoitimme Spinefarmin lakimiesten välityksellä, että ”kiva homma tämä Snake Eyes, mutta entäpä ne rahat?”. Jyvä skylä, Lutakko lie keissä muuttui vuosien mittaan varsin radikaalisti. Hels inki, Tavast ia 30.08. BAZOOK TEKSTI: TIMO ISOAHO RASKASSOUTUISTA FEELGOOD-MEININKIÄ XYSMA J oskus vuonna 1988 Naantalista alkoi kuulua kummia. Ohjaajakuuluisuus Brian De Palma käytti Lotolta löytyvää Shortest Route -kappaletta Snake Eyes -elokuvassa vuonna 1998. Kukapa olisi primitiivisen Swarming Of The Maggots -demon aikoihin uskonut, että varhaisen Carcassin hengessä grindcoremeteliä tarjonneesta Xysmasta muovautuisi tulevina vuosina täysiverisesti svengaava, Black Sabbathia ja The Velvet Undergroundia sekoittava avantgardistisen psykedeelinen tummanpuhuva boogiekone. Miksi esimerkiksi Lotosta tuli juuri sellainen kuin siitä tuli. – Tähän mennessä mainioin Xysman kesämuisto liittyy Intiaanirockiin 1993. Mutta eipä mennä asioiden edelle. Harmillinen juttu meille, hieno asia hänelle, Taivainen hymähtää. Siinäpä onkin jo syitä kuuden konsertin mittaiselle suvikiertueelle. – Se oli sattuman ja vahinkojen sanelema juttu. – Deluxe tosiaan ilmestyi uudelleen vinyylinä syksyllä 2011 ja sen kunniaksi esiinnyimmekin pitkästä aikaa. Oulu, Nuclear Nigh tclub 31.08. – Pitää paikkansa, mutta myös Kaarle osoittautui liian kiireiseksi. Above The Mind Of Morbidity -minialbumin (1989) ilmestymisestä ei nimittäin ehtinyt kulunut vuottakaan, kun Xysma jo siirtyi Yeah-debyytin myötä kohti death ’n’ rollin maailmaa – niin tosiaan, Yeah ilmestyi reippaasti ennen Entombedin Wolverine Bluesia. Tienasimme siis 2000 markkaa, miinus verot, per naama! KALLE TAIVAINEN ja parhaat kesäbiisit: ASTRUD GILBERTO: Mikä tahansa CURTIS MAYFIELD: Move On Up SAMAE KOSKINEN: Läski mulkku SWEATMASTER: Hold It! XYSMA: New Gel In Town 78 SOUNDI. Deluxe-albumin myötä orkesterin taivaalla leijailivatkin jo vahvat stonerpilvet. Matkustimme paikalle vuorokauden verran liian aikaisin ja soitimme sitten yhdeltä aamuyöllä Remun jälkeen, mutta ennen Kreatoria. Siihen aikaan eräillä orkesterin jäsenellä oli tapana ottaa pari lasia viiniä ennen esiintymistä ja kappaleet muuttuivatkin deathista doomiksi! Xysman rivistöissä nähdään kesällä uusi kitaristi. – Edellisellä Turun-keikalla kitaraa soittaneella Samae Koskisella on tulevina kuukausina niin paljon omia keikkoja, ettei mies ehdi rämpyttämään meidän kanssamme. Xysman perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi kaksikymmentäviisi vuotta ja rockhenkinen Lotto-albumi saapuu Svart Recordsin toimesta markkinoille uutena vinyylilaitoksena. First & Magicalin aikoihin vuonna 1992 yhtyeen pilke silmäkulmassa tapahtuva kuritus ja hävyttömän tarttuvat kitarariffit – kuunnelkaapa vaikka Turning – alkoivat herättää laajempaakin huomiota, mutta Xysma ei jäänyt tuolloinkaan makaamaan paikoilleen. – Elokuvaihmiset kysyivät alkuperäisen luvan levy-yhtiö Relapse Recordsilta. Kukahan sen rokkaavan deathmetalin, tai raskassoutuisen feelgood-meiningin, isä siis oikein onkaan. Turk u, Ruisrock 12.07. Eiköhän Loton kesäkeitto ole kokattu tuolloin kuuntelemiemme yhtyeiden tarjoamista aineksista ja mausteista. Kuinka monta miljoonaa olette netonneet tästä diilistä. Joen suu, Ilosaar irock 27.07. Kuten tunnettua niin Xysman tyyli keikoilla: 05.07. Onneksi löysimme kepin varteen turkulaisessa Molly Grows Up -orkesterissa soittavan Jan Tryggin – kaveri nimittäin osaa vuosimallia 1997 olevan Xysman kappaleet luultavasti paremmin kuin yksikään orkesterin varsinainen jäsen! Millaisia ajatuksia heinäkuussa uudelleen julkaistavasta Lotosta nousee tänä päivänä mieleen. Kohta saapui ilmoitus, että Amerikasta olisi tulossa 20000 markkaa Spinefarmin ja orkesterin jaettavaksi. Aivan kuten CMX:n Tipi Rasiokin
klo 18-01 APULANTA, Klamydia, Viikate Liput toimituskuluineen ennakkoon alk. 35€ Lauantai 13.7. 35€ Torstai 11.7. klo 18-01 Torstai 25.7. klo 18-02 MICHAEL MONROE, Dingo, Anna Puu, Jannika B Liput toimituskuluineen ennakkoon alk. OULU/Oulu halli ( ovet 19.00). HELSINKI/Hartwall Areena Klo 20.00 Fito de la Parra, Harvey Mandel, Larry Taylor, Dale Spalding Ti 29.10. Klo 19 - 03 (K-18) JONNE AARON Liput toimituskuluineen ennakkoon alk. 39€ SUVI TERÄSNISKA Perjantai 12.7 klo 18-02 Culture Beat , Pandora , Mr. KAIJA KOO MR. Pe 15.11. 33€ /ovelta alk. KARJALAINEN PMMP TUURE KILPELÄINEN & KAIHON KARAVAANI YÖT JONNE AARON NELJÄ RUUSUA APULANTA KLAMYDIA OSMO’S COSMOS NELJÄN SUORA (matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min, lankapuhelimesta 8,28snt/ DINGO / OSMOS COSMOS Liput ennakkoon alk. PRESIDENT PANDORA lankapuhelimesta 8,28snt/puh + 5,95snt/min) Liput ennakkoon alk. 27€ / portilta alk. 29€ / ovelta alk. Klo 18 - 03 (K-18) J. Ke 30.10. 29€ / ovelta alk. 32€ PMMP, JONNE AARON, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani Myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi 010 841 4185 LAPPEENRANNAN K-18 Linja-autoaseman alue La 16.11. HELSINKI, Kulttuuritalo klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 41. Liput ennakkoon: Lippupiste. 33€ / portilta alk. TAMPERE, Tampere-talo klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 35,50 € Lipunmyynti: Lippupiste Liput toimituskuluineen alkaen 62,50€ 0600 414 505 (1,75€/min+pvm) vip@menolippu.fi. 29€ / ovelta alk. 10.-13.7.2013 LAHDENYÖT Liput toimituskuluineen alkaen 62,50€ VIP-paketit nyt myynnissä! Liput ennakkoon: Menolippu, Lippupalvelu ja Tiketti. E A S T W AY L I V E P R O U D LY P R E S E N T ROCK N’ ROLL FOREVER + + EPPU NORMAALI oulu, seinäjoki Photo Marc Theis Helsinki Ke 13.11. 39€ Ennakkoliput alkaen PE 29€ | LA 33€ VIP-PAKETIT MYYNNISSÄMENOLIPUSSA! LIPUNMYYNTI: www.eastway.fi (matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min, CHEEK PMMP Liput ennakkoon alk. 33€ / portilta alk. 35€ www.lahdenyot.com www.facebook.com/lahdenyot VIP-PAKETIT MYYNNISSÄ MENOLIPUSSA! vip@menolippu.fi Liput toimituskuluineen alkaen 63,50€ Liput ennakkoon: Menolippu, Lippupalvelu ja Tiketti. President , Captain Jack , (GER) (SWE) (GER) (GER) Waldo’s People Liput toimituskuluineen ennakkoon alk. 39€ Lauantai 27.7. KAUPUNKIFESTIVAALI LAHDEN YTIMESSÄ Klo 20.00 Keskiviikko 10.7. Klo 19 - 02 (Ei ikärajaa) APULANTA KLAMYDIA / YPÖ-VIIS Perjantai 26.7. 50 € ( ovet 18.30). SEINÄJOKIi/Seinäjoki Areena Klo 20.00 ( ovet 19.00). KAUPPATORI 12.-13.7.2013 www.lappeenrannanyot.com K-18v
Suurimmat aplodit keräsivät Time Is Running Outin kaltaiset tappavan varmat vedot, mutta myös The 2nd Law -levyn – joka esitettiin PE 12.7. KOTITEOLLISUUS tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Tarkista esiintyjät. Stadion ei missään vaiheessa tuntunut liian suuren kokoluokan näyttämöltä yhtyeen railakkaan pompöösille estradiviihteelle. Kun viimein astui kymmeniä tuhansia katsojia vetävällä stadionille, oli näky huikea. • Asuntola • Haku 31.7.menn. Vaikka koko orkesteri soitti yhteen todella tanakasti, nousi Bellamy myös virtuositeetin osalta omaan luokkaansa. Myös keikan aloittanut ja päättänyt The 2nd Law: Unsustainable ja The 2nd Law: Isolated System -kappaleiden uutisraporttimainen dialogi oli kuvamateriaalin kanssa yhtä typerää sanahelinää, kuin levyltä kuultuna. Vanhojen hittien ja uusimman materiaalin kudelma toimi mainiosti. DON JOHNSON BIG BAND PE 9.8. 040 487 3010 lähes kauttaaltaan – kappaleet upposivat yleisöön mainiosti. • toimistosta tai www.rovala.fi saatavalla hakulomakkeella. Täällä päälle yhdentoista yöllä menevistä ja valtaisaa älämölöä aiheuttavista keikoista ei nimittäin yleiseurooppalaiseen tapaan sakkoja jaella. Ainoat vaisut hetket koettiin muutaman balladin kohdalla, jotka osoittivat, ettei hempeily ole hysteeriseen poljentaan nojaavan Musen vahvinta aluetta. Sen väljähtynyt ja naiivi propagandakuvasto on yhtä omaperäistä kuin tinnerillä aivonsa surkastuttaneen vanhan kiljupunkkarin yhteiskuntakriittiset puheenvuorot. Estadio Olímpico, Barcelona Espanjassa kaikki on toisin. PMMP hästyisikin lähes tunnilla. Hänen sopivan holtittomassa tavassaan käsitellä kitaraa on jotain samaa – heikkohermoisimmat sulkekoot silmänsä – kuin Jimi Hendrixillä ja Princellä. Koko lavan levyinen näyttö vyörytti näyttävää valomyrskyä, konfettisadetta leijui ilmassa ja viisimetrisiä liekkejä puski sieltä täältä. Musen lavapreesens on ihailtavan itseironista ja samalla röyhkeän pullistelevaa keekoilua, josta tulee väistämättäkin mieleen menneiden vuosikymmenien suuruus The Queen. Musesta on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana yksi aikamme suurimmista ja mielenkiintoisimmista bändeistä. Massiiviset videoscreenit näyttivät upeilta leudon sään hellimässä, pimenevässä perjantai-illassa. Se on kuitenkin pieni miinus. MAMBA PE 2.8. NELJÄ RUUSUA PE 5.7. STELLA PE 26.7. • Nettisivuilla on myös sähköinen hakulomake. Ylimääräinen kiitos pitää antaa espanjalaisyleisölle. Ja kun sanon kuulosti, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Oikeudet muutoksiin pidetään. Oli sympaattista seurata miten kappale kuin kappale hyräiltiin läpi koko joukon voimin, vaikka sanoja ei tunnettukaan. kuva: Ville Hartikainen KEIKAT EI MITÄÄN MUSEOTAVARAA MUSE 7.6. www.rovala.fi/rovala-opisto Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa, Avoinna: pe-la 22-04 80 SOUNDI Rovala 5, 96100 ROVANIEMI, puh. OPINNOT 2013 -2014 POP & ROCK -LINJA • MEDIALINJA • Toisen asteen opintotuki. POETS OF THE FALL PE 19.7. Sen jälkeen ripeä pyrähdys lavan eteen, muutaman kap- paleen verran fotoja ja jälleen takaisin lavan taakse. Se on tehtaillut kunnioitettavan määrän tarttuvia ja omaperäisiä kappaleita, jotka on kuin tehty areenaolosuhteisiin. VILLE HARTIKAINEN. Suurin kiitos viihdyttävästä show’sta menee laulaja-kitaristi Matt Bellamylle, joka punaisissa housuissaan ja mustassa nahkatakissaan käytti kaikki mahdolliset riikinkukon elkeet hyväkseen. Meidät kuvaavat toimittajat nimittäin istutettiin lavan taakse muotoiltuun karsinaan neljän ensimmäisen kappaleen ajaksi. Ällistyttävintä on se tapa, jolla yhtye kappaleensa esittää. Pääosassa oli kuitenkin itse yhtye. HALOO HELSINKI! PE 16.8. Viime vuonna ilmestyneen 2nd Law -levyn ympärille kiedottu setti kuulosti James Bond -henkisestä avauskappale Supremacysta lähtien juuri niin mahtipontiselta kuin arvata saattaa. Hidalgojen maassa ei esimerkiksi ole niin tarkkaa, vaikka suuri ulkoilmakonsertti myö- MUSIIKKI ON PARASTA LIVENÄ TÄHTIEN LOISTETTA TULISUUDELMASSA PE 28.6. Musen olympiastadionin konsertin pieni viivästys sai kaiken tuntumaan ainoastaan paremmalta
WWW.MAAILMANLOPPU.EU 05.07.2013 05.07.2013
Höpsö Song 2 täytti välttävästi Blurin viidennen levyn kakkossinglen viran ja se ylsi Beetlebum -hitin vanavedessä Britannian singlelistan toiseksi. Kesto: 2.02. ARTIKKELISARJASSA KIRJOITTAJAT KERTOVAT OMISTA SUOSIKEISTAAN .. Kaksi säettä, kaksi kertosäettä ja kaksi bridgeä. Sentään tähän Blur ei suostunut. Jättihitti siitä tuli vasta, kun kappale lisensoitiin mitä moni82 SOUNDI naisimpiin mediaspektaakkeleihin. Ensin se soi suositun FIFA 1998 -videopelin tunnuslauluna. Se tehtiin parodiaksi grunge-musiikista. Siitä tuli kuitenkin yhtyeen suurin hitti koskaan. Kappaleen koukku on tyhmin, mitä kuvitella saattaa: Albarn kiljaisee ”Woo-hoo” idioottimaisen kitarariffin käynnistyessä yhä uudelleen. Yhdysvaltain asevoimien väitettiin halunneen käyttää kappaletta 2000-luvulla uuden häivepommittajan julkistamisen yhteydessä. MINUN TÄHTENI TEKSTI: SAMI NISSINEN TAPAUS SONG 2 Song 2 on kaikkien aikojen typerimpiä Blur-kappaleita. Nykyään Song 2 soi lähes jokaisessa lätkämatsissa sujuvasti Thunderstruckin ja Eye Of The Tigerin ohella ja useat urheilujoukkueet ovat omineet sen voitonlaulukseen. Myöhemmin kappale löysi tiensä kymmenien muiden videopelien, tv-sarjojen ja mainosten soundtrackeille
Satiirin ja campin salat alkoivat avautua, kun tutkin ja tulkitsin Blurin levynkansia ja promokuvia itse kehittämilläni hermeneuttisilla menetelmillä. Se oli jotain aivan muuta kuin flanellipaita päällä vaikeroivat grunge-muusikot, joita ihailin, tai oululaiset heavybän- inssi Prov 14.6 rock . Blur palaa lavoille alkuperäisellä kokoonpanollaan ja esiintyy Glastonburyn festivaalin pääesiintyjänä ensimmäistä kertaa yhteentoista vuoteen. Blur käynnisti minussa janon perehtyä brittiläiseen rock- ja popkulttuuriin, ja tarjontaa riitti. Brittiläisen musiikin estetiikka puhutteli kokonaisvaltaisuudellaan, sivumerkityksillä ja viittauksilla. Yhtye viimeistelee levyn ilman Coxonia. Nimi vaihdetaan vuonna 1990 levy-yhtiön kehotuksesta Bluriksi. Oulun Koskelan kaupunginosan kirjastosta löytyi ensinälkään Blurin debyyttilevy Leisure (1991). Showtime-VHS-kasettia (1995) kelattiin moneen otteeseen. 1988 1991 1992 1995 1998 2002 2009 2012 Damon Albarn, Graham Coxon, Alex James ja Dave Rowntree perustavat yhtyeen nimeltä Seymour. Kesän 1994 uutuuslevy Parklife löytyi myös pian ja sinetöi ystävyytemme. Välitön reaktioni oli: tämä on hyvää, mutta saako tästä tykätä. Muutaman kohtalaisen hyvin menestyneen singlen jälkeen julkaistu albumi saa ristiriitaisen vastaanoton. Videolla oli huonolaatuista turistikuvaa Kreikan lomakohteista ja vähäpukeisista ihmisistä. Hartaudella kasvatettu pitkä tukka saksittiin kypärämalliseksi, mahdollisimman brittityyliseksi kampaukseksi. Sieltä löytyivät turkoosit farkut ja salmiakkiruutuinen slipoveri, joka hohti räikeissä pääväreissä. Inspiraation päätökseen oli antanut Blurin basisti Alex James, joka näytti meistä järkyttävän tyylikkäältä – ylimieliseltä mutta rennolta – roikottaessaan savuketta suupielessään samalla, kun näppäili suu virneessä bassoaan. Girls And Boys oli hämmentävä ja koukuttava kappale. Blur K aikki alkoi Girls And Boys -hitistä, jota Music Television voimasoitti vuoden 1994 keväällä. Ja onnekseni KappAhlissa ymmärrettiin vuoden 1994 muodin päälle. Blur ja Oasis julkaisevat molemmat uuden singlen 14. Blurin ja brittipopin elämänmyönteisyys oli terapeuttista teini-iässä, kun angstia riitti omasta ja ympäristönkin puolesta. Oasisin Roll With It -singleä myydään 216 000 kappaletta. Toukokuussa kitaristi Grahan Coxon jättää yhtyeen kesken seitsemännen Think Tank –levyn nauhoitusten. Punk-henkinen ja modestetiikkaa henkivä Popscenesingle määrittelee yhtyeen uuden musiikillisen suunnan. PERINTEILLÄ LEIKITTELIJÄT dit, joita kävin katsomassa keskustan kävelykadun lavalla. Damon Albarn keimailee ja laulaa: ”Girls who are boys, Who like boys to be girls, Who do boys like they’re girls, Who do girls like they’re boys, Always should be someone you really love.” Vaikutelma oli rietas. Gorillazista tulee jättimenestys ja sen debyyttilevyä myydään yli seitsemän miljoonaa kappaletta. SOUNDI 83. Näiden täytyy olla homoja. Se tuntui raikkaalta ja provokatiiviselta. Blur opetti minut pitämään kepeydestä ja huumorista rockissa. Hetken aikaa olin sitä mieltä, ettei värejä yksinkertaisesti voi olla liikaa. Blurin Country House voittaa kamppailun ja nousee listaykköseksi 274 000 kopion myynnillään. Tai ainakin näillä jätkillä on aivan liian hauskaa. Samaisena kesänä paras ystäväni ilmoitti aloittavansa tupakoinnin. Muodikkaasti madchester- ja shoegazevaikutteinen debyyttilevy Leisure julkaistaan. elokuuta ja tapahtumasta kehkeytyy mediatempaus. Se ei kuulostanut Girls And Boysilta mutta silti hyvältä, haaveilevalta, eteeriseltä ja kepeältä, täydelliseltä kevätmusiikilta. Selvisi, että Blurin valloittava imago oli sisäsyntyistä joskin täysin tietoista keikarointia, jolle oli Britanniassa pitkät ja hienostuneet perinteet. Blur menee studioon alkuvuodesta, mutta toukokuussa tuottaja William Orbit sanoo Albarnin keskeyttäneen sessiot. Syksyllä yhtye on pääesiintyjänä Lontoon olympialaisten päätösjuhlassa. Damon Albarn perustaa ”virtuaalibändi” Gorillazin yhdessä sarjakuvataiteilija Jamie Hewlettin kanssa
Oli merkillistä, joskaan ei niin yllättävää, huomata kuinka jätkäkult tuurin esiinmarssina kotimaassaan toimi nut brittipop merkitsi napapiirin tuntumassa jotain ihan muuta. Blurissa soittaa neljä arkkityyppisen eri laista hahmoa. Jos asuit Oulussa ja harrastit soittamista tosissaan, oletettiin sinun soittavan joko klas sista tai heavya. Oasisin kansainvälisen menestyksen vanavedessä Bluria alettiin arvostella kei notekoisesta ”brittiläisestä autenttisuudesta”, sillä yhtyeen jäsenten tiedettiin tulevan kes kiluokkaisista perheistä ja olo suhteista, toisin kuin Oasisin työ väenluokkaisten ja siksi aitojen öykkäreiden. Juttua riitti aamuun asti. Taidekoulun käyneen Albarnin kyvyt biisintekijänä olivat avainase massa yhtyeen niin sanotulla Lifealbumitrilo gialla (Modern Life Is Rubbish, Parklife, Great Escape), jolla se murtautui marginaalista osaksi brittiläistä valtavirtaa. Myös Blurin riveissä yksi ajanjakso oli tullut päätökseen. Kitaristi Coxon oli kyllästynyt olemaan ”Britan nian uusi popsensaatio” ja halusi tehdä kokeellisempaa musiik kia. Toisella levyllään se sulautti nämä vaikutteet parhaaseen brit tiläiseen musiikkiperinteeseen, The Kinksin ja The Small Facesin melodisuuteen ja leikkisään yhteiskuntasatiiriin, The Jamin ja Buzzcocksin suorasukaiseen punkasenteeseen, Wiren ja The Fallin kulmikkaaseen new waveen ja Mad nessin karnevalistisuuteen. Blurin pirteää ja räikeää musiikkia julkisesti diggaava altistui kylmässä pohjolassa monenlaiselle ylenkatsomiselle ja vihapuheen kohteeksi. Basisti Alex James on sen sijaan yhtyeen klassinen rokkitähti, pitkä ja komea playboy, joka on kehittä nyt hedonistisesta ja kultivoituneesta elämäntyylistään uran. Coxon oli vastapainona. Oltiin parhaita kavereita, kunnes unoh dettiin olla. Blurin ja brittipopin myötä tappingharjoitukset vaihtuivat näppäilyteknii koiden, elävän komppaamisen sekä melodian soiton hallintaan. 84 SOUNDI BLUR KITEYTTI brittipopin kliseet eteväm min kuin yksikään muu yhtye (ehkä Pulpia lukuun ottamatta), mutta samalla se osasi luoda kontrasteja ja synteesejä lahjakkaam min kuin kilpailijansa. Blurin viides, nimetön albumi oli uuden alku. Lifetrilogialla se kehitti tämän synteesin huippuunsa. MINUN TÄHTENI TEKSTI: SAMI NISSINEN VUODEN 1994 Oulussa Blur oli vaarallinen yhtye, mutta aivan toisella tavalla kuin rock yhtyeet yleensä. Tiedemiesmäinen rumpali Dave Rowntree on tuntunut aina jou kon oudolta lampaalta, joviaalilta insinööri tyypiltä. Nykyisin mies val mistaa juustoa. Meitä oli kolme saman mielistä, minä, Timo ja Jari, sekä Blur. Brittipop toi laulumelodiat takaisin biisin keskiöön, ja se vaikutti minuun, joka olin kuunnellut The Beatlesia ja Queenia vanhempien kaseteilta pikkupojasta asti. Bluria on ohjan nut aina uusien tyylien, kontrastien ja kokei lujen etsiminen. Sen pitäminen oli henkilökohtaisen vapauden ylistys ja sosi aalinen itsemurha. Blurin suosion huippu vuosina James nautti täysin siemauksin bän däreistä ja on arvioinut jälkeen päin kulutta neensa yli miljoona pun taa shampanjaan ja koka iiniin. Blu rin soittajat eivät sooloile paljoa, mutta kita risti Grahan Coxon ja basisti Alex James olivat kehittäneet soittotyylit, joita on lähes mahdo ton jäljitellä. Vasta parin hänelle muodostaa lapsuudenystävä, kitaristi Grahan Coxon, ujo ja nörttimäinen modi. Yhtyeessä ohjat otti käsiinsä Coxon, joka mää ritteli uuden levyn suuntaviivat ja sävelsi puolet sen kappa leista. Pelastusarmeijan kirpputorilta löytyi kuin sattuman oikusta käytetty, kirkkaan oranssi BlurTpaita, jonka selässä oli yhtyeen logo ja rinnassa teksti ”POPSCENE”. Brittipopilmiö alkoi kuitenkin tuottaa samankaltaisia ja toinen toistaan tylsem piä bändejä, jotka jumiutuivat silkkaa lah jattomuuttaan piirtämään hiilipaperikopiota yhdestä aikakaudesta tai genrestä. Joskus Oulun kesäöiden pussikaljaskenestä löytyi joku muukin samanhenkinen. Coxonin soundit, efektit ja omin takeiset kitaralinjat ovat kuin ekspressionisti sen maalarin roiskeita, mutta sopivat osaksi biisiä hämmästyttävällä logiikalla. Poikamainen ja kauniskasvoi nen laulaja Damon Albarn on selkäranka ja luova moottori, ulospäin suuntautuva ja hie man juppimainen renessanssihahmo. Ensilevyllään se oli muodik kaasti suuntautunut madchesterrytmeihin ja psykedeeliseen shoegazeen
www.soundi.fi ALOITA NÄISTÄ: BLURS RUBBISH LIFE I MODERN (1993) Ensimmäisen levynsä tiimoilta Blur oli kiertänyt pitkään varsin laihoin tuloksin Yhdysvaltoja ja sen jäsenet kärsivät koti-ikävästä. Brittipop ja Blur etunenässä manifestoivat kokonaista kulttuurista ilmastoa ja elämäntapaa, Cool Britanniaa, jota ei enää ole kuin Oxford Streetin turistikrääsää myyvissä kojuissa. Keikka on energinen ja sisältää kaikki olennaiset biisit. Tästä johtuen Damon Albarn alkoi kirjoittaa lauluja brittiläisestä yhteiskunnasta ja arjesta ja tukeutui myös musiikillisesti yhä syvemmälle brittirockin ja -popin historiaan. Ensimmäinen kerta ajoittui brittipopin huippuvuosiin, kun yhtye esiintyi vuonna 1996 Ruisrockissa. Radikaali suunnanmuutos otettiin vastaan hyvin Britanniassa ja yllättäen myös Atlantin toisella puolella, jossa Blur breikkasi etenkin Song 2 -singlen myötä. Damonilla on vauhti päällä ja hän kiipeää lavarakenteisiin ja roikkuu niissä itsetuhoisesti. Legendaarista! Toinen kohtaamisemme ajoittuu Seinäjoelle ja vuoteen 1999. Lähes kokonaan ilman Coxonia työstetty Think Tank ei jaksanut kiinnostaa senkään vertaa. Vaikka 1990-luvun brittipop oli kierrätystyyli, perustuu Parklifen viehätys ja merkittävyys musiikilliseen moniaineisuuteen ja genreblendaukseen kappaleiden tyylien ulottuessa psykedeliasta punkiin, uuteen aaltoon ja synapoppiin. Mod-sankari Phil Danielsin pestaaminen vierailijaksi nimikappaleeseen alleviivaa yhteyttä traditioon. Modern Life Is Rubbish käynnisti niin sanotun Life-trilogian, jolla Blur käsitteli brittiläisiä elämänmuotoa, ilmiöitä ja stereotypioita usein satiirin ja huumorin keinoin. Blurin komeiden ja siloposkisten kundien toimiessa mannekiineina vanha muoti koki taas kertaalleen renessanssin. Blur ja muutamat muut brittipopin suunnannäyttäjät ja selviytyjät alkoivat häivyttää juuriaan ja rikkoa rajoja. 13-albumi on Damon Albarnin henkilökohtainen parkaisu ja erolevy, jolla Blur sukeltaa yhä syvemmälle pimeyteen Radioheadin viitoittamalla tai- derockin tiellä. BLURIFE PARK9L4) (19 Parklife oli jo ilmestyessään arkkityypinen mutta nykyhetkeen päivitetty brittiläisen popmodernismin tuote music hall -vaikutteisia välisoittojaan myöten. Coxon sai myös vakuutettua Albarnin siitä, että yhtyeen tuli muuttaa kurssia. Brittipop-ilmiö alkoi hiipua, ja Blurilla oli jo toisen kerran urallaan uusi identiteetti. Tuurilla tähdätyissä kuvissa näkyy takaraivoja ja rannekkeilla koristeltuja käsiä, mutta niistä erottaa myös paksuissa pokissaan Telecasteria soittavan Coxonin. Kulttuurinen evoluutio oli tullut syklin vaiheeseen, jossa brittipopin jäämistä kehittyi taas taiderockia ja progea. SOUNDI 85. Ensisingle Girls And Boysista tuli jättihitti Britanniassa ja se siivitti Parklifen nelikertaiseen platinamyyntiin. Vastalauseena Damon Albarnin brittipopestetiikalle kitaristi oli viehtynyt amerikkalaisten indieyhtyeiden, kuten Sonic Youthin ja Pavementin, romuluisesta ja luonnosmaisesta soinnista. Levyn kannessa yhtye poseeraa mod- ja skinhead-tyylisissä, nationalisuutta ilmentävissä vetimissä. Albarnin kappaleet ovat myös entistä kokeellisempia hiphop-rytmeineen ja luuppeineen. Brittipopin tähtien kärsiessä menestyskrapulasta ahdistus ja vakavuus kanavoituivat musiikkiin. Dekadenssin tunne on kokoajan läsnä, kun yhtye soittaa keikan aluksi lähes kokonaisuudessaan uuden, vaikean 13-albumin. Arthur's Nut Gone Blurred Teema-albumi, jota Blur ei koskaan tehnyt. Henkilökohtaisemmat, kauniit balladit tuovat tarvittavaa emotionaalista kosketuspintaa. Yritin paljon tykätä levystä, mutta kokonaisuus tuntui ja tuntuu yhä muutamista hienoista kappaleista huolimatta sekavalta ja ahdistavalta. Uutta alkua ilmentäneen, kokeellisen levyn vastaanotto oli suopea mutta sen arveltiin floppaavan kaupallisesti. Damonilla on yllään Nike-Tpaita, kulahtaneet farkut ja lenkkitossut. Voisiko se tuntua enää samalta. Ajatus houkuttaa, mutta myös arveluttaa samalla. Levyn yltiömelodisissa mutta punkin raivolla esitetyissä numeroissa kuuluvat brittirockin tyylit ja kerrostumat 1960-luvulta albumin ilmestymisvuoteen asti. OLEN NÄHNYT Blurin kaksi kertaa livenä. Blurin musiikki, jos mikä, on aikakausimusiikkia. SOITTOLISTA: ? Sgt. Konseptialbumilla Albarn tarkastelee brittiläistä elämäntapaa henkilöhahmojen ja tarinoiden kautta. Jossain kaukana jyskytti itsepintaisesti Oasis-juna kohti viimeistä asemaa. Grungea parodioivasta Song 2:sta tuli yhtyeen suurin hitti Yhdysvalloissa ja urheilutapahtumien vakiotaukomusiikkia. Hyviä muistoja kannattaa varjella. Albarnin dominoimalle brittipop-estetiikalle ollut kiinnostunut amerikkalaisista indieyhtyeistä, kuten Sonic Youthista ja Pavementista, joiden vaikutus kuuluu hänen säveltämissään kappaleissa ja kitaraosuuksissa. Eturivissä käydään kyynärpääpainia ja kinofilmillä ladattu halpiskamera on valmiudessa. BLUR BLUR (1997) Suursuosion huipulla Blurin jäsenten välit alkoivat kiristyä ja etenkin kitaristi Graham Coxonin kerrottiin kyllästyneen yhtyeen musiikkiin sekä yhtyetovereihinsa. Keikkalavoille palannut Blur soittaa tätä vuonna Provinssirockissa. Tummasävyinen ensisingle Beetlebum nousi odotuksia vastoin brittilistan ykköseksi
Bändin soundia täydentää livekeikkoihinkin tärkeän lisän tuova miksaaja Joonas Saikkonen. Mietitkö itse paljonkin rajanvetoa noiden ääripäiden välillä. Mutta sehän onkin tosi vaikeaa, koska yleensä kuuntelee musaa, missä on biiseissä peruskaavat. – Olin tehnyt aiemmin biisejä yhdessä muiden kanssa mutta nyt päätin, että haluan tehdä alusta asti omia kappaleitani. Markon ilmoitettua lähtevänsä bändistä muihin kiireisiin vedoten otin myös laulajan hommat hoitaakseni. – Hypnoottinen. Konservatorion opinnäytetyönä halusin esittää konsertin omilla biiseilläni. Nykyään improvisaatiomusiikkia Göteborgissa opiskelevan Stinan historiasta löytyy Happy-Go-Luckyn ja Myckaboomin tapaisia yhtyeitä, mutta Color Dolor syntyi selvästi erilaiseen tarpeeseen. Pysyvämpi kokoonpano sai muotonsa kesällä 2011 kun Alisa löytyi rumpalin pallille. – En ainakaan mielellään mieti. Pitkäsoitollakin on kuitenkin biisejä aika laidasta laitaan ja osa niistä on kuitenkin täyttä punkkia. – Varmaan jokaisessa meistä tähän asti kirjoitetussa jutussa on mainittu, että kuulostetaan Mustalta Paraatilta mikä on tietenkin imartelevaa, mutta mä ainakin näkisin, että ne suurimmat musiikilliset esi- kuvat tulee ennemminkin briteistä, niinkuin esimerkiksi Rudimentary Peni, The Cure, The Mob ja Killing Joke, joka myös varmasti oli aikoinaan Mustan Paraatinkin suurimpia esikuvia. Antti Luukkanen. – Konkreettisesti se on sitä, että on paljon avoimia osia. Ei käy kiistäminen. Ehkä ”syvä” voisi olla kuvaava sana. Kerropa vielä Color Doloria juuri tässä hetkessä parhaiten kuvaava adjektiivi. Ensimmäinen keikka soitettiin kesällä 2012 jonka jälkeen synistimme Anne jätti bändin ja tilalle tuli Pinni. Color Dolorin muusikot kitaristi Nicolas Rehn, trumpetisti Jan Wälchli ja rumpali Ilkka Tolonen ovat tuttuja lukuisista muistakin yhtyeistä Yonasta Tundramatiksiin. Tietty kolkkous siinä soundimaailmassa on se, mikä antaa tässä tapauksessa musiikille sen post-etuliitteen. Jere ei kuitenkaan koe, että tiukat raamit rajoittaisivat sävellystyötä. – Mutta ”paha” ei siis ole se adjektiivi... Cuckoo In A Clockin tyyli vaihtelee tarttuvista ja melodisista biiseistä varsin kokeelliseen taidepopiin. Ei me kuitenkaan kirjoiteta ahdistuksesta ja pahoinvoinnista vaan sen takia, että se kuuluisi tähän musatyyliin. – Bändin nimi ja musiikkityyli olivat alusta asti selviä; post-punkia ja nimenomaan suomen kielellä. Mitä tiedotteessakin korostettu improvisaatio käytännössä tarkoittaa Color Dolorin kohdalla. Ettei mun tarvitsisi kertoa, että mitä kukin soittaa, Stina kuvailee. – Biisit me sävelletään ensisijaisesti melodioiden ja riffien ehdoilla enkä koe, että mikään genre-uskollisuus rajoittaisi meidän biisinkirjoitusta. – Mulla oli sellainen visio, että mä halusin tehdä popbiisejä, jotka eivät toteuta aiempia kaavoja. Vaikka se on poppia, siinä on myös sellaista avoimuutta, mitä yleensä ei popbiisien rakenteista löydy. Siksi post-punk on aivan yhtä relevanttia musiikkia tänäkin päivänä. – Kuudennen Silmän syntyhetket voi ajoittaa alkuvuoteen 2010 kun basistimme Matti ja alkuperäinen laulajamme Marko päättivät perustaa bändin, avaa kitaristi-laulaja Jere Lehmus Kuudennen Silmän historiaa. Mikko Meriläinen Draamaa ja pahoinvointia Post-punk on suorastaan dogmaattinen genre mitä sisältöön ja muotokieleen tulee. Mutta ei se estä kunnioittamasta avoimesti musiikkityylin historiaakaan. Välillä se toimii tosi luonnollisesti, mutta välillä tuntuu, että tähän pitäisi saada joku osa tai koukku vielä. TARKKAILULUOKKA PALSTALLA NOSTETAAN ESIIN SOUNDIN TOIMITUKSEN UUSIA SUOSIKKEJA COLOR DOLOR Eri ääni kellossa KUUDES SILMÄ A hdistuksen määrä on vakio. Paitsi että tunneskaala ja aihepiirit ovat tiukkaan määritelty, tahaton parodisuus on monen yhtyeen vitsaus. Tunti haastattelun jälkeen Stina lähettää tekstiviestillä mielestään täydellisen vastauksen. – Se tietty melodramaattisuus mikä tämän musatyylin sanoituksiin usein liitetään on itse asiassa aika kiehtovaa. – Mä halusin mukaan sellaisia muusikoita, jotka ovat omaperäisiä jo itsessään. Siitä tämä sai alkunsa. Keikoilla siellä on välissä kollektiivista improa ja sooloja. Nyt on ollut pakko miettiä, että mitä tämä on, kun on pitänyt keksiä sanomista tiedotteisiin, Stina pohtii. Sen tietää myös debyyttialbuminsa toukokuun lopussa julkaiseva Kuudes Silmä, joka tuntee genren historian läpikotaisin. Sama matalalla oleva katto määrittää myös tyylisuunnan tekstejä. 86 SOUNDI kuva: Antti Saarainen D ebyyttialbuminsa Cuckoo In A Clock juuri julkaissut helsinkiläinen Color Dolor on siitä erikoinen yhtye, että se tasapainoilee toisaalta liiderinsä, laulaja-säveltäjä Stina Koistisen vankkumattoman vision ja toisaalta erittäin persoonallisen ja värikkään bändi-ilmaisun varassa. Siitä irtipääseminen ei ole help- poa. – Tsiisus, paha!, Stina kauhistuu. Se kahdeksankymmentälukulainen teatraalinen lähestymistapa ahdistuksen kuvaamiseen, että jostain niinkin arkisesta asiasta kuin krapulasta saadaan revittyä irti jotain elämää suurempaa tuskaa
Kuumenna pannulla loppu rasva ja paista perunat ja sulatetut sienet kauniin ruskeiksi. Kumoa käristelihat pannulta sivuun odottamaan. Lisää loppuvaiheessa purjorenkaat ja käristeliha. Kääntele vielä hetki. KESÄN PARHAAT 3/2013 7,90 € maku.fi 3/2013 60 HERKKUA KESÄÄSI HELPPO JA HERKULLINEN KALAPÖYTÄ AKSELI HERLEVI: un "Hiilillä grillat lihan makua ei voita mikään!" LEIVO MARJAISAT T PULLAT JA PIIRAA KOKEILE UUTTA MANSIKKASINAPPI MUODIKKAAT ROSEEVIINIT VERTAILUSSA JÄÄTELÖKONEET ÄSI KARITSANKYLJYKSET GRILLISSÄ KESÄ HERKKUAKokka a rennosti FENKOLISIIKA HALSTERISSA www.maku.fi Joka pojan lempiruoat TIT RUOKAISAT SALAA MUSTIKKAPULLAT KAKKU, MÖKKILÄISEN SUKLAA NASTA, 4 HYVÄÄ TALKKU ARGENTIINALAISET GRILLIJUHLAT PoroPyttis 2 annosta 1 pkt (240 g) poronkäristyslihaa (pakaste) 3 rkl ruokaöljyä 6 perunaa keitettynä 1/3 purjoa 2 dl kantarelleja tai muita metsäsieniä (pakaste) 1 tl suolaa 1/2 tl mustapippuria 2 valkosipulinkynttä (silputtuna) 2 rkl tuoretta timjamia (silputtuna) 2 munaa Kuumenna pannulla ruokalusi- kallinen rasvaa ja nosta jäinen käristelihapala pannulle. Mausta pyttipannu suolalla, mustapippurilla, valkosipulilla ja timjamilla. 22,50 €). Jatka näin, kunnes koko lihapala on sulanut ja paistettu. Kuutioi perunat suupaloiksi. Paista toisella pannulla tai pannun nurkassa muna ruoan kruunuksi. Leikkaa purjo renkaiksi ja huuhtele renkaat siivilässä. Paista muutaman minuutin ajan, käännä lihapalaa ja irrota paistunut lihakerros. www.maku.fi/tilaus tarjouskoodi on PU3MK441. Lähes 5 000 reseptiä! TavallisesTa TaivaallisTa Tilaa uudistunut Maku, 3 numeroa 14,90 € (norm
PANTERAN HAJOAMISEN JÄLKEEN SOLISTI PHIL ANSELMO ON NIITTÄNYT MENESTYSTÄ DOWNIN JA ERILAISTEN PROJEKTIBÄNDIEN KEULAKUVANA, MUTTA NYT KOLMENKYMMENEN VUODEN MITTAINEN URA ON HUIPENTUMASSA ÄÄRIMMÄISEN KRUUNUN MYÖTÄ. ock nssir i v o r P 19.6. 88 SOUNDI. TUTKIELMA ÄÄRIMMÄISESTÄ MUSIIKISTA kuva: Jimmy Hubbard COMBOYS FROM HELLIN, VULGAR DISPLAY OF POWERIN JA FAR BEYOND DRIVENIN MUODOSTAMA PYHÄ ALBUMITRILOGIA ANTOI RASKAALLE MUSIIKILLE KOKONAAN UUDET KASVOT 90-LUVUN ALKUPUOLELLA
Oletko ehtinyt viime aikoina suunnitella uusia bändejä tai harkita vanhojen projektien henkiin herättämistä. Kyllä. – Lähdin toteuttamaan suurta unelmaani äärimmäisestä pitkäsoitosta. Pyyhimme Megadethilla lattiaa jokaisena iltana, eikä tämä ole mikään mielipide vaan silkka fakta, Anselmo aloittaa, tarkoituksellisen hitaasti artikuloiden. Mitä ajattelet Panterassa ja Downissa bassoa soittaneen Rex Brownin tuoreesta Official Truth, 101 Proof: The Inside Story Of Pantera -kirjasta. Ehkä hän ei olekaan. Kiemuraista yllätyksellisyyttä. Mutta mikäpä siinä, puhutaan toki! Aivan kuin Anselmo ei olisi koskaan kuullutkaan tällaisesta juttutuokiosta. Darrellin veli, Pantera-rumpali Vinnie Paul, on nimittäin vihjaillut pitävänsä Phil Anselmoa jopa eräänlaisena osasyyllisenä veljensä murhaan – uhosihan Anselmo Metal Hammer -lehdessä loppuvuodesta 2004: ”So physically, of course, Dimebag deserves to be beaten severely.” Ajoitus meni pieleen mahdollisimman karkeasti, sillä kitaristi teloitettiin estradille vain muutamia viikkoja myöhemmin. Annetaan menneiden olla. Tottahan toki – ja niin Phil Anselmon New Orleansissa sijaitsevan Housecorelevy-yhtiön puhelin sitten piriseekin joidenkin tuntien kuluttua. Okei, levyllä soitetaan rumpuja ja kitaroita, joten Walk Through Exits Only ei tietenkään laita musiikin maailmankirjoja uusiksi, mutta kriitikot ovat silti melkoisessa pulassa miettiessään kutsumanimeä tällaiselle musiikille, nauraa Anselmo. Pelin henki tuli pian selväksi: tällä estradilla kirjoitetaan tänä iltana metallimusiikin historiaa. Panteran ja Downin lisäksi sinut tunnetaan monista muistakin yhtyeistä. P hilip Hansen Anselmo on ollut tavallistakin kiireisempi parin edellisvuoden aikana. Otetaan esimerkiksi vaikka Eibon, jossa soittivat myös Darkthronen Fenriz ja Satyriconin Satyr. Tuon oven luultiin pamahtaneen lopullisesti kiinni vain vuotta myöhemmin, kun Panteran kitaristi Dimebag Darrell sai surmansa uuden yhtyeensä Damageplanin kiertueella. Tämä pitkäsoitto on vuosikymmenien kokemuksen synnyttämä tutkielma siitä, millaista äärimmäinen musiikki voi tänä päivänä olla! SOUNDI 89. Tietokoneet ja ProToolsit voivat painua helvettiin minun maailmastani, Anselmo jyrisee. Panteran paluusta on täydellisen turha pukahtaa sanaakaan, mikäli välimme eivät ratkaisevasti parane, Anselmo sanoo. Mustaine voi minun puolestani painua helvettiin, Anselmo räjähtää nauramaan. Eihän se ole – ainakaan nykyisessä musiikillisessa ilmastossa. Anselmo And The Illegals -otsikon alla ja hänen soolobändiinsä kuuluvat myös kitaristi Marzi Montazeri ja rumpali Jose Manuel Gonzalez. Hämmentävää lauluakrobatiaa. Pääasia on joka tapauksessa se, että leppoisalta kuulostava mies on viimeinkin keskusteluetäisyydellä. Enkä nyt puhu esimerkiksi blastbeatin tahdittamasta rankasta blackmetalista vaan sataprosenttisesti Phil Anselmolta kuulostavasta kokonaisuudesta. Heinäkuun puolivälissä ilmestyvä Walk Through Exits Only on alusta loppuun Anselmon huolellista käsityötä vaikka karskisti soiva pitkäsoitto ilmestyykin Philip H. Anteeksi, tavoittelen Phil Anselmoa. teksti: TIMO ISOAHO A nselmo on taiteilija alusta loppuun. – Voisin itse asiassa käyttää vaikka kaiken aikani uusien kokoonpanojen parissa. – Umm. Häkellyttävässä iskussa oleva teksasilaisnelikko kävi päälle ilman vähäisintäkään armoa. – En ole puhunut Vinnien kanssa yli kymmeneen vuoteen. Esimerkiksi deathmetalyhtye Suffocation ja Slayerin Kerry King ovat lähestyneet minua projektiajatuksilla viime aikoina, mutta valitettavasti en pysty repeämään kovin moneen paikkaan. Nämä kaksi norjalaista hurjapäätä ovat nykyään niin pahoissa riidoissa, etteivät he todellakaan mahdu samaan yhtyeeseen, Anselmo murahtaa. Panteran vaikutusvaltainen taru päättyi vuonna 2003 monenlaisten riitojen saattelemana, mutta ovi jäi kuitenkin kevyesti raolleen mahdollista comebackia ajatellen. Omasta kirjastani ei löytyisi niitä ikäviä asioita, joita hän kirjoittaa esimerkiksi Vinniestä. – Ahaa. Näköetäisyydelläni mies oli ensimmäisen kerran Helsingin jäähallissa vuonna 1992. PANTERAN PALUUSTA ON TÄYDELLISEN TURHA PUKAHTAA SANAAKAAN, MIKÄLI VÄLIMME EIVÄT RATKAISEVASTI PARANE. Loppuvuodelle tai vuoden 2014 alkupuolelle Euroopan-kiertuetta suunnitteleva Phil Anselmo palaa haastattelussa kerta toisensa jälkeen Walk Through Exits Onlyn rehellisyyteen. Tajusiko Dave Mustaine Megadethin joutuneen varsin karuun paikkaan. Illan päätähtenä soittaneen Megadethin osa ei ollut kadehdittava. Metallista raivoa. Levy ei ole mikään helposti avautuva paketti alle neljänkymmenen minuutin kestostaan huolimatta, mutta jo tässä vaiheessa kesää on helppo todeta Anselmon pitkään odotetun soolon näyttäytyvän yhtenä raskaan musiikin vuoden tapauksista. Mitä Phil Anselmon sooloalbumilta voi sitten odottaa. Niin ja tietenkin siihen, että levy kuulostaa rehellisten ihmisten rehellisesti soittamalta tavaralta. – Walk Through Exists Onlyn tekeminen vei minulta lopulta vuosia, mutta en kadu yhtäkään albumin eteen kuluttamaani sekuntia. Down yltää parhaimpaansa juuri silloin, kun emme mieti asioita liikaa vaan annamme palaa sydämiemme kyllyydestä. Perkele, minähän huudan näissä kappaleissa itselleni, vain itselleni, koska olen niin loputtoman vihainen esimerkiksi oman saamattomuuteni edessä. Ja niinhän siinä kävi, että Dave Mustainen kipparoima laiskanpulskea porukka jäi Panteran jalkoihin suorastaan nöyryyttävällä marginaalilla. Täällä on Soundi-lehden suomalaistoimittaja. Tämän haastattelun varsinainen kantava voima onkin jo 80-luvun alussa uransa aloittaneen taiteilijan ensimmäinen oma albumi. Siis vaikka haluaisinkin. – Kiinnitin erityistä huomiota rytmisiin oivalluksiin, odottamattomiin sovituksiin ja äänimaailman rujouteen. Tästä tragediasta huolimatta viime vuosina on kuulunut huhuja muun muassa Zakk Wylden liittymisestä Panteran uuteen kokoonpanoon, mutta näiden tarinoiden todenperäisyyttä on syytä epäillä hyvin vahvasti. Tai vuodattamiani hikipisaroita ja kyyneleitä. Tämä sarkasmin täyttämä hillitön raivo syöksyy suustani ulos, vain iskeytyäkseen omaan leukaani täydellä voimalla heti seuraavassa hetkessä. Lavalle oli astumassa groovemetallin maailmassa ärähtelevä yhdysvaltalainen Pantera, jonka tuore albumi Vulgar Display Of Power oli ehtinyt osoittautua tasokkaaksi seuraajaksi kiihkeitä odotuksia pari vuotta aikaisemmin nostattaneelle Cowboys From Hell -pitkäsoitolle (1990). Tilanne pariin kertaan yllättäen siirtyneen haastattelun ympärillä sähköistyy taas vaihteeksi, kun levyyhtiöltä tulee eräänä maanantai-iltana ”pystytkö soittamaan Philille vielä tänään” -sähköposti. – Tiedätkö mitä. – Muistan hyvin tuon syksyllä 1992 tapahtuneen kiertueen. – No, se on Rexin virallinen näkemys menneistä vuosista. Onko meidän määrä tehdä haastattelu. Walk Through Exits Only tarjoaa kaikkea edellä mainittua ja paljon muuta. – En halunnut kirjoittaa esimerkiksi nopeita biisejä vain sen vuoksi, että nopeus tekisi materiaalista rankkaa. Enkä halunnut karjua sen vuoksi, että karjuminen olisi jotenkin rankkaa. – Down rundaa viime syksynä ilmestyneen Purple-ep:n jälkimainingeissa, ja seuraava ep saapuu uskoakseni markkinoille joskus ensi keväänä, Anselmo ennakoi. – Toki näitä muinaisia viritelmiä tulee silloin tällöin mietittyä, mutta nostalgiassa pyöriminen on useimmiten aivan turhaa. Näin tiukasti soitettua, raivokkaan energistä ja vastustamattomasti groovaavaa jyskettä ei ollut kuultu näillä leveysasteilla koskaan aikaisemmin. Ja kuten asiaan usein kuuluu, taiteilijan aikataulut ovat taiteilijan aikatauluja. Downia käsittelevissä kohdissa taas on suoranaisia asiavirheitä, mutta mitäpä näistä. S uperjoint Ritualin, Arson Anthemin, Southern Isolationin ja Eibonin kaltaisista projektiyhtyeistä, lähes kohtalokkaasta heroiinin yliannostuksesta ja suorasukaisista mielipiteistään tunnettu Phil Anselmo huomauttaa iloitsevansa Downin Provinssirockin-keikasta ja kertoo muun muassa Pepper Keenanin (Corrosion Of Conformity) ja Kirk Windsteinin (Crowbar) tähdittämän superyhtyeen pysyvän aktiivisena jatkossakin. Minua ei kiinnostanut hevon paskaakaan, mitä Dave ajatteli koko jutusta. – Purple-ep onnistui hienosti etenkin sen vuoksi, että maltoimme pitää homman yksinkertaisena ja tarpeeksi raakana alusta loppuun
Hänen äänensä oli ilmeisen englantilainen, mutta syvä ja voimallinen. Jumaliste, että se leikkasi kaiken uuba-daaban läpi suoraan munaskuihin! Pomon suosikki Samaan viittasi Bruce Springsteen toissa keväänä Texasin South By Southwest -festivaalilla puheessaan, jossa hän lauloi säkeistön Animalsin We Gotta Get Out of This Placea ja totesi, että ”Siinä on pähkinänkuoressa kaikki meikäläisen laulut. Olet viimein saanut aikaan hyvän levyn, kajautan reippaasti tajuten saman tien, etten ole kuullut hänen lukuisia unohdettuja soololevyjään enkä siis tiedä yhtään, kuinka hyviä ne mahdollisesti ovat.. Vesi, tämä vastasi, tarkoittaen sen kasvavaa puutetta. Siitä huokui selvästi työväenluokkainen viba. Pian Pori Jazzissa esiintyvästä ja kolmatta elämäkertaansa kirjoittavasta Burdonista tuli kerrasta yksi suosikkilaulajistani. Vereni seisahtui, ennen muuta Eric Burdonin laulusta, vaikka olin jo kuullut kappaleesta Leadbellyn yhtä murhaavan alkuperäislevytyksen, eikä Dylaninkaan akustinen versio hänen ensimmäisellä albumillaan paskempi ollut. Viimein puhelimesta kuuluu todella hiljaa: – Yeah. Levyn tekeminen on kuin seksiä Oma sessioni Burdonin kanssa tuli 40 vuoden viiveellä, mutta yhtä kaikki olen täpinöissäni odotellessani kun häntä haetaan puhelimeen nykyisessä kodissaan Joshua Treen autiomaassa, Kaliforniassa. Tapaamisen yhteydessä Eric kysyi Mihaililta, mikä mahtaa olla seuraava suuri ongelma maailmassa. Siinä on voimaa ja hän tuntuu tarkoittavan jokaista laulamaansa sanaa. Alkaen jylhästä avausraidasta Water, jonka kätilöä ei heti arvaisi. Moro, Eric! Oletko hereillä. Meillä kuitenkin vieraili Ruotsiin muuttanut tuttavaperhe, jonka tyttö soitti laulun minulle kelanauhuriltaan. Pian 70-vuotias äijä teki neljän biisin ep:n The Greenhornesin kanssa ja saattoi loppuun oman bändinsä kanssa aloittamansa albumin ’Til Your River Runs Dry. Minun katsannossani Animals teki ensimmäiset levyt, joista huokui täy90 SOUNDI Pori Jazz 20.7. Itse asiassa Animalsin suorasukaisuudessaan hurja tulkinta oli se lopullinen niitti, joka sai Dylanin vaihtamaan virityksensä akustisesta folkista sähköiseen rockiin. Newcastlen kaikkien aikojen kovimman r&b-koneen Animalsin sähköinen versio ikivanhasta bluesista House of The Rising Sun oli jo listaykkönen Englannissa ja USA:ssa kesällä 1964, mutta Suomessa sitä ei vielä ollut kuultu. Burdonin aina vain itseltään kuulostanut teeskentelemätön ääni ei tunnu vanhentuneen ollenkaan. Pitkäsoitto ilmestyi tänä keväänä ja sai syystä innostuneen vastaanoton kautta linjan. Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin radiosta jotain, mikä tuntui kertovan minun kotioloistani ja lapsuudestani.” Samana iltana Burdon nousi Pomon kanssa lavalle ja sai tältä melkoisen noston järkyttävän unohdetulle uralleen. Kello on siellä kymmenen aamulla. Jimmy Fallon Show’ssa hän esiintyi keväällä The Rootsin säestämänä. Sellainen ”elämä on kovaa eikä se ole mikään uutinen” -tyyppinen bluestieto, jota ei opita kirjoista. siverinen luokkatietoisuus. N A K O U L N E Ä V Ö A Y J T I R A I K P N P SA NEN HI I K U I BU R D O N ERIC teksti: JUSSI NIEMI K elanauhuri laajensi tietoisuuttani. Siis kaikki, mitä olen 40 vuodessa rustannut. Mihail Gorbatsov nimittäin halusi tavata Burdonin molempien ollessa Saksassa samoilla nurkilla. Musiikki soi karhean bluesahtavasti ja laulut puhuvat, kuten nostalgiaa inhoavalla Ericillä aina, oikeista asioista juuri nyt. – No, joten kuten, mies mutisee yhä selvällä Geordie-aksentilla
Burdon huomauttaa, että hurjana livebändinä tunnettu Animals ajettiin loppuun järjettömällä työtahdilla. Juuri siksi urkuvelho ja bändin toinen voimakenttä Alan Price loikkasi Ericin suureksi järkytykseksi laivasta 1965. joksi Animalskin laskettiin, vaikka me operoitiinkin lähinnä bluesin, soulin, rockin ja vähän jazzinkin parissa – edes oletettu tekevän omia biisejä, vaan levyttävän sitä, mitä tuottaja tai manageri niille tarjosi. Hän on tarinoidessaan elementissään ja harmittelen, että minulle annettiin vain 20 minuuttia aikaa. Mutta tämä uusi toimii niin hyvin, että me kaavaillaan jo seuraavaa. Meininki oli 60-luvun puolivälissä sellainen, ettei pop-bändien . Sanoin sille, että lähde kameran kanssa kaduille ja puistoihin kuvaamaan oikeaa vallankumousta. Kuten Stonesilla Andrew Loog Oldham, joka rohkaisi ja piiskasi Mickiä ja Keithiä tekemään omia biisejä. Nuo kappaleet kuuluu niihin harvoihin Animals-biiseihin vanhan vankilalaulun Inside Looking Out ohella, joita me nykyäänkin esitetään uuden materiaalin joukossa, Eric sanoo. – Kerran, kauan sitten, Nina Simone (joka esitti viimemainitun ensimmäisenä vähän ennen Animalsia) ripitti minua, että oli sinulla otsaa mennä tekemään minun biisini. Olen suorastaan sitä mieltä, että se on aivan parhaita biisejä, mitä olen koskaan tehnyt, mutta jostain syystä kukaan muu haastattelija ei ole maininnut sitä. Todella uskoin, että me muutetaan maailma hapon ja rakkauden avulla paremmaksi. Kysyn, että onko niissä joitakin niin hyviä, että ne kannattaisi tässä mainita. Miksi sinut ajettiin aseella uhaten bändin toimistosta ja käskettiin olemaan koskaan palaamatta. Vasta Beatles ja Stones muuttivat asetelman. Huomautin viileästi, ettei se muuten sinunkaan kirjoittamasi ole. Toinen kestosuosikkini! Sehän on oikeastaan rajua gospelia, jollaiseen silloin ei varmaan mikään toinen valkoinen bändi pystynyt. Luuri hiljenee toviksi. Siellä on todella hyviä lauluja! Oma suosikkini on New Orleans -henkinen River Is Rising. – Kiitos. Olisi mahtavaa lypsää näitä juttuja miehestä, jota Janis Joplin yritti (turhaan) pokata, joka jammaili Chuck Berryn kanssa ja otti LSD:tä läheisen ystävänsä Jimi Hendrixin kanssa. Mutta ne ensimmäiset vuodet Kaliforniassa olivat suurenmoista aikaa. Nyt ne ovat klassikoita! – Minua ärsytti kun Antonioni halusi tehdä filmin Amerikan hippivallankumouksesta, mutta teki siitä italialaisen version. Nina hiljeni. Ei mitään sähläystä, vaan suoraan asiaan, Eric kertoo hiukan innostuen. Siihen alkuperäinen Animals (oikeus nimeen tuomittiin brittioikeudessa 2008 sen rekisteröineelle rumpali John Steelille) käytännössä kuolikin, mutta pian laulaja nousi sen tuhkista Amerikan län- Näyttelit myös elokuvissa. Animals ajettiin loppuun Antonioni näytti ovea Eric jatkaa vastaustaan varsinaiseen kysymykseeni: . Minä en luovu bluesista koskaan. Ikävää, että bisnes tuli siihenkin väliin ja kovat kamat jätti jälkeensä monta vainaata. Aktin aikana se tuntuu maailman hienoimmalta, mutta unohtuu pian, kun mielessä pyörii uudet jutut. – Hei, levyn tekeminen on kuin seksi. . Muista biiseistä poiketen se äänitettiin New Orleansissa. SOUNDI 91. Se oli liikuttavaa, että likainen työ sälytettiin toimiston mukavalle meksikolaisturvamiehelle, jonka kanssa olin aina ystävällisesti moikkaillut. . Omia biisejäkin alkoi kummasti syntyä. Niinpä. – Siksi, että Warin jätkät olivat saaneet salaa toivediilin eri yhtiöltä, josta sanottiin, että valkonaama pitää heivata. Ja ne tarjosi sitä, minkä ne kuvitteli myyvän. – Tavallaan, vaikka tehtiinhän me Alan Pricen kanssa jo 1964 I’m Crying. Ei yhtään. Minusta on hienoa, että puhut lauluissasi sinulle tärkeistä asioista tosi mielellä, etkä vain väsää sujuvia tyhjänpäiväisyyksiä melodian saatteeksi viran puolesta. Skismaa oli siinä, etteivät ne halunneet esittää blueseja, jotka ovat minulle rakkaita, mutta edusti niille orjuuden jatketta. Hapolla oli suuri merkitys siinä avautumisessa. Vankasti psykedelinen orkesteri nautti kovaa arvostusta jenkkihippien parissa, mutta on nykyään raivostuttavan unohdettu. Niitä tuli, koska meillä oli vapaat kädet. Uusi bändi teki biisit yhdessä. Mei- ninki on siellä niin funkyä ja raakaa. Se oli melkoinen loikka, kun siirryit rajusti ryyppäävästä työväenluokan r&b-bändistä happoa ja rakkautta hehkuttavaan uuteen Animalsiin. – Joo, viimeinkin, äijä naurahtaa ironisesti, ja sanoo itsekin olevansa sitä mieltä. Levytettyään ensin vanhan liiton bluesmiehen Jimmy Witherspoonin kanssa Guilty-albumin, Burdon teki mustan funkbändin Warin kanssa kaksi lp:tä: Eric Burdon Declares ”War” ja Black Man’s Burdon (molemmat 1970). Miksi ihmeessä kieltäydyit rooleista Michelangelo Antonionin Blow-Upissa ja Zabriskie Pointissa ja David Cammellin ja Nicolas Roegin Performancessa. Olisipa meilläkin ollut joku meidän todellisen potentiaalin nähnyt tyyppi. Sen jälkeen me oltiin aina parhaita vihamiehiä, Burdon paljastaa naureskellen. Se ei olisi millään halunnut siihen välikäteen, mutta se ei voinut muuta. Levyt menestyivät koko läntisessä maailmassa, mutta bändi sai kituuttaa 200 dollarilla viikossa. Bändi teki vähän yli vuodessa kolme USA:n ja kaksi Euroopan-kiertuetta, neljä albumia ja kuusi singleä. Olen aina tehnyt biisini minulle tai koko maailmalle tärkeistä asioista, enkä ole siinä miksikään muuttunut. Monella tapaa me muutettiinkin. – Mahtavaa! Se on nimittäin omakin suosikkini. Sitten Eric tunnustaa, ettei yhtään tule mieleen. Haluaisin tehdä siellä kokonaisen albumin. Möläytykseni kaksijakoisuutta paikaten selitän, etten minä eikä varmaan moni muukaan ole kuullut hänen monia soololevyjään. sirannikolla uusin englantilaisin soittajin Eric Burdon & The Animalsina. Alkuperäinen Animals oli siitä erikoinen bändi, että te ette oikeastaan tehneet itse lauluja ollenkaan, mutta teillä oli aina sairaan hyviä lainabiisejä, kuten We Gotta Get Out of This Place, It’s My Life ja Don’t Let Me Be Misunderstood, jotka te teitte täysin omiksenne. Oliko uuden Animalsin ykkössingle When I Was Young, ikisuosikkini muuten, ensimmäinen kirjoittamasi biisi. Ei ihme, jos viinaa ja muutakin kiskottiin vaaralliseen tahtiin
Kuinka ollakaan, Maailmanloppu on myös. Kun saavumme Vastavirta-klubin pihaan, taksikuski kysyy: ”Mikä keikka täällä tänään onkaan?” Mainitsen Kakka-hätä 77:n nimen ja kuski sanoo tunnistavansa yhtyeen. Teemun huolitellun kokonaisuuden kruunaa Maailmanloppu-hardcoreyhtyeen paita. 92 SOUNDI Teemu Bergman löytyy Vastavirran Yläkerrasta pelaamasta biljardia. Seuraavaksi hän kertoo Elviksen kuolleen 16. He istuivat puistonpenkille puhumaan musiikista, nuoruudesta pikkukaupungissa, kestävyysjuoksusta ja vähän muustakin. elokuuta 1977 ja vetäneensä keikoilla läpi lähes koko Elviksen katalogin. On mahdoton sanoa, kumman kesäilme vie voiton – Jounin maihinnoususaappaista, shortseista ja nahkatakista muodostuva klassinen kombo vai Teemun muhkeat viikset sekä kirkkaansininen Kouvolan Pultti Oy:n rekkalippis. t a m u u k i tul Teemu Bergman ja Jouni Hynynen Sanotaan roskalehtien äänestyksissä mitä tahansa, vuoden 2013 kuumimmat kesämiehet ovat Pääkiin Teemu Bergman ja Kotiteollisuuden Jouni Hynynen. teksti: TERO ALANKO kuvat: MIKKO MERILÄINEN P OIMIMME Jouni Hynysen kyytiin musiikkiteatteri Palatsin terassilta
Tuloksena kymmenen tikkiä silmäkulmaan. Teemu ei tunnu tajuavan sitä lainkaan. Pää Kii on juuri julkaissut uusia biisejä split-singleillä Death Laserin ja Lapinpolthajien kanssa. Erityismaininnan ansaitsee kertomus maidolla jatketusta ja viikon lämpimässä vaatekaapissa odottaneesta Minttusuklaasta, joka päätyi Lahden Kasisalin lattialle. Jouni: – Miksi sen pitäisi erota niistä. Se oli ainoa. Eikä Sielun Veljetkään sitä montaa vuotta jatkanut, kun piti pössytellä sitä pilveä ja olla niin saatanan taiteilijoita. Nyt kun sitä ei enää kuule missään, niin haluaisin sen takaisin. Tai kuuluin mie nuorena Lappeenrannan UrheiluMiehiin. kesämiehet Kotiteollisuuden heinäkuun alussa ilmestyvän albumin nimi. Sielun Veljet on ainoa, joka teki oikeasti erilaisia levyjä. Jouni: – Juicen tuotanto on ihan sillisalaattia, mutta huippuhetket on valtavan hienoja. – Ja mitä se on, että tekee erilaisen levyn. En tuntenut niistä kumpaakaan, mutta lähetin sinne kirjeen, missä sanoin haluavani liittyä. Istahdamme penkille ja puhumme Lauri Viidasta. Sen lisäksi kuuluin Suomen Anarkistiliiton Kouvolan järjestöön. Jos joku juttu toimii, pitää jatkaa ikuisesti. Pyykkimettän puistosta on upea näköala yli Pyhäjärven. Keskustelu ajautuu ensin Dire Straitsiin, sitten Jounin jumaloimaan Eppu Normaaliin ja lopulta AC/DC:hen. SOUNDI 93. Hän kuitenkin myöntää kaipaavansa joskus suomirockia. En ole kuulunut mihinkään porukkaan. Siihen kuului mun lisäksi varmaan kaksi muuta tyyppiä. Muut tekee aina ihan samanlaisia. Riskinä urheilijana Jouni ottaa muovikassin kantaakseen ja lähdemme kiipeämään Pispalanharjun huipulle. KESÄILTA on kauneimmillaan, joten lähdemme ostamaan olutta. Jounin mukaan Eppujen ja AC/DC:n kitarajutuissa on paljon samaa. Illan jalkapal- lopeli jäi sen takia väliin, mutta onneksi ongelmat paranevat punkilla ja parilla kaljalla. – Mie olen aina kuunnellut sujuvasti Stray Catsia, Motörheadia, punkia ja suomirockia. Kaupan pihassa törmäämme vanhaan tuttuun, joka on iskenyt vahingossa päänsä ikkunan läpi. Teemu: – Mä kuuluin Kouvolan Urheilijoihin. Teemu: – Silloin kun suomirockia soitettiin joka paikassa, meikä vihasi sitä sydämensä pohjasta. Nyt olen loppuelämäni Suojelupoliisin kirjoissa. Ihan kuningasmatskua. Juiceen en ole koskaan pääsyt sisälle. Teemu viihdyttää porukkaa nuoruustarinoillaan. Kun kaikki olennainen on sanottu, kysyn Jounilta, miten Kotiteollisuuden uusi levy eroaa aiemmista. Kaikki Leevit ja muut
Teemu: – Kyllä varmaan osaat. Kun ensin kuunneltiin heviä, niin ne pisti Carnivorea ja Sodomia soimaan. Teemun tekemisiä ohjaavat malttamattomuus ja innostus. Teemu: – Perkele, niin olin minäkin! Pitkänmatkanjuoksija. Jos viikonloppuna ei ollut baarissa miellyttävä bändi, niin sinne mentiin silti. Se on se juttu. Hän väittää, että ei ole koskaan hinkunut musisoimaan uudessa porukassa. En olisi tiennyt, että mistä innostua. Sitä kautta näen, että on paljon samaa. Siitä tuli tietty näyttämisen halu omaan asenteeseen. Jouni: – Mie olin juoksija. – Kyllä mie näen niissä jotain yhteistä. Niistä useimmat ovat jääneet lyhytikäisiksi. Pyörittiin kaiken maailman hylätyissä parakeissa ja Telen roskiksessa. Me ei edes uskallettu liikkua Kouvolan keskustassa iltaisin. Teemu Bergman on ollut mukana noin kymmenessä levyttävässä bändissä. – Eihän helsinkiläisillä skideillä ole hajuakaan tuollaisesta. Mieluummin soitan tuttujen jätkien kanssa, joille voi sanoa mitä sylki suuhun tuo. Jouni Hynynen on soittanut Janne Hongiston (basso) ja Jari Sinkkosen (rummut) kanssa samassa yhtyeessä yli 20 vuoden ajan. Sen kun vaan menet. Kaikki pilvenpolttajat, hiphopparit, skeittarit, punkkarit ja muut olivat samaa porukkaa. Jotenkin se on niin pieni kylä, että perjantai-iltaisin oltiin lopulta aina samoissa kotibileissä, ja yleensä suht hyvässä sovussa. Teemu: – Musan takia tappeleminen on naurettavaa lasten paskaa. Parasta oli, kun kukaan ei tiennyt mitään mistään meikän bändistä. Mutta kyllähän sie tajuat itsekin sen, että jos rupeat tekemään jotain ja teet sitä hyvin, niin väistämätön lopputulos on se, että jengi rupeaa diggaamaan. – En voi sanoa kenellekään, että mun tapa tehdä asioita on parempi kuin jonkun muun. Kaikki olivat tervetulleita, paitsi natsijuntit. Tai ehkä sillä lailla, että 80-luvun ja 90-luvun taitteessa Lappeenrannassa ei ollut mitään meininkiä minkään suhteen. Meillä oli ihan omat paikat. Ei ole semmoinen kiire. Onko Kouvola tai Lappeenranta vaikuttanut millään lailla tekemäänne musiikkiin. Fuck no! VANHAN sanonnan mukaan kukin taaplaa tyylillään. Siitä tuli sellainen olo, että nyt on keksitty pyörä uudelleen.” telin aika monenlaista musiikkia. Teemu: – Siitä pitää olla kiitollinen, että naapurin vähän vanhemmat jätkät soitti hyvää musaa. – Muutenkin ne tärkeimmät vuodet kuun94 SOUNDI Jouni: ”Pää Kiin levy oli sellainen, että miulla räjähti pää ihan oikeasti. Jos olisin asunut Helsingissä, sitä olisi voinut olla liikaa. Meillä oli ilmainen treenikämppä ja oma siivooja! Jouni: – Pikkukaupungissa on se hyvä puoli, että siellä pystyy kuuntelemaan rauhassa erilaisia juttuja ja sitten tekemään omaa juttua rauhassa. Sitten ne julkaisee sen ja siitä tulee vitun hyvä. Meikä veti paljain jaloin. Aika itsekseni lueskelin runoja ja kävin juoksemassa ja kuuntelin Sielun Veljiä. Sitten menee pari kuukautta ja joku levy-yhtiön urpo rupeaa huutamaan, että ”tehkää yhtä hyvä toinen levy!” Sitten räävitään jotain paskaa kasaan.. Teemu: – Onhan se niinkin. Jouni: – En usko, että se on vaikuttanut mitenkään. Jouni: – En mie halua. Olisin voinut mennä ihan sekaisin. Jouni tykkää tehdä tutulla tavalla ja ehkä turvallisestikin. Sitten sie jatkat sitä ja… Niin, se on kai itsestä kiinni, mihin se päätyy. Ja vittu, saman tien tuli siivooja siivoamaan sen pois. En tiedä, onko se sama asenne, mutta molemmilla se on semmoinen mukavan välinpitämätön ja lempeä. Me tehtiin siellä kiljua ja mä yrjösin lattialle. En halua olla meidän bändissä, koska tämä on paljon kovempi! Jouni: – Tajuan tuon ihan täysin. – Aina kun näkee jotain puoliperseistä kakaroiden touhua tuolla jossain, niin tulee sellainen olo, että haluan liittyä tähän bändiin. – Toinen juttu oli, että mulla ei ollut koskaan piikkareita tai juoksukenkiä. Jouni: – Mie diggaan musiikista yli kaiken, mutta ei ole koskaan ollut mitään sellaista kimppameininkiä sen kautta. Sitten kuunneltiin Misfitsiä, UK Subsia ja Meteorsia. Ja eihän sitä mennä 20 vuotta naimisissa olleelle kaverillekaan sanomaan, että kyllä tuolta pillua saa. Ihan kusipäitä. Jouni: – Pitäisi olla kovemmassa kännissä, niin pystyisin puhumaan paremmin. Että ollaan me vastaan kaikki muut. Se on paras sen vuoksi, että bändi on kymmenen vuotta soitellut treenikämpällä ja käyttää kaikki parhaat ideat ja biisit sillä ekalla levyllä. Nyt tuntuu joskus siltä, että on pakko tehdä. Teemu: – Olen sen verran musahistoriaa seurannut, että tajuan hyvin sen, miksi kaikkien bändien eka levy on paras. Se on saman tien 200 euroa kouraan, että edes pääsee johonkin soittamaan. – Mie luulen, että eniten vaikutti kaikki ne levyt, mitä kuuntelin pentuna. Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä. – Sitten kun rupesin skeittaamaan, ja myöhemmin punkrockin kautta, tajusin sellaisen porukka-ajattelun. Teemu: – Siellä tulee myös käytyä katsomassa kaikenlaisia bändejä. Teettekö musiikkia samanlaisista lähtökohdista. Että ei ehkä olisi kuunnellut niin monenlaista ja avoimin korvin. Teemu:– Pakko sanoa musantekemishommasta yleensä, että silloin kun kukaan ei noteerannut vittuakaan, niin silloin oli paras tehdä musiikkia. Jos toinen tykkäsi Crampsistä ja toinen ei tykännyt, niin ei se ollut niin iso juttu, että siitä olisi pitänyt tapella. Ja me saatiin semmoinen saman tien. Ne vitun urpot yritti lähdössä tallata piikkareilla jaloille. Ei ollut mitään klikkejä. Olen ihastunut meidän bändien toimintaan, koska niissä on joku asenne, joka puhuttelee kovasti. Helsingissä se olisi voinut mennä niin, että only true black metal kelpaa. Se kuitenkin tuollaisissa pienissä paikoissa on hyvää, että me ilmoitettiin jollekin nuorisotoimen edustajalle, että halutaan pistää bändi pystyyn, että antakaa meille treenikämppä. Silloin oli natsiskiniaika kuumimmillaan ja koko ajan ilmassa sellainen väkivallan uhka. Kuten Tim Dog sanoo Fuck Compton -biisissä: ”Fighting over colours/all that gang shit is for dumb motherfuckers!” – Mitä muuten urheilit. Olisinko mä mennyt Helsingissä katsomaan Aknestikia. Se ei ollut mikään ongelma. Nykyään oikeasti kadehdin sitä meininkiä. Olisi vaan runkannut omassa karsinassa. Mä vaan pyytelin anteeksi. Niin olen kuullut. – Meitä vanhemmat torttupäät ja punkit olivat kuulemma nahistelleet enemmän. Se on epämiellyttävää. Teemu: – En mä vaan tiedä. Mitkä on sun lähtökohdat. – Jos ajatellaan Lappeenrantaa, niin olin 80-luvulla ihan sujuvasti psykobillyjätkien, punkkarien ja Iron Maidenin kuuntelijoiden kanssa. Eli periaatteessa käytti dopingia, että voittaisi jonkun vitun kultalusikan koulun kilpailuissa. Kävin katsomassa vaikka jotain Aknestikia, kun mitään muuta ei vaan ollut. Sen kun menet vaan. Ainoa syy, miksi ikinä voitin kilpailuja, oli se, että mua vitutti niin paljon ne mulkut. Jos joku tuommoista tosissaan aikuisena sössöttää, niin on ihan idiootti. Sitten kuitenkin tehdään hyviä biisejä. Jouni: – Kun ei osaa soittaa muiden kanssa eikä oikein haluakaan. – Kouvolalle kaupunkina en ole pennin pyörylää velkaa. – Mua oksetti niissä juoksukilpailuissa se, kun tyypit veti lähdössä astmapiippua. Lappeenranta oli sen verran syrjässä, että siellä sain vaan just sen tarpeellisen määrän musiikillista infoa. Se oli ainoa motivaatio
Sille et voi mitään. Mutsi innostuikin tekemään viiniä, mikä oli mun mielestä kivaa. Ne on niin hauskoja, että ei mitään järkeä. LONDON CALLING SUOMALAISET musiikkitoimittajat valitsivat The Clashin London Callingin maailman parhaaksi levyksi. Sitten se meni Chymoksen makeistehtaaseen duuniin. Teemu: – Pitäisi varmaan kopioida sulle semmoinen c-kasetti, missä on pelkästään timanttista Clashia. Muun muassa Morrisseyn ekan levyn ostin sillä lailla. Se pläräsi punk-levyjä, mie ostin Human Leaguen ensimmäisen. Siitä tuli sellainen olo, että nyt on keksitty pyörä uudelleen. Yhtäkkiä tulee jotain reggaeta. Jouni: - Pää Kiin levy oli sellainen, että miulla räjähti pää ihan oikeasti. Ihan perussettiä. Onko siinä yhtään hyvää biisiä. Teemu: – Mä varastin. – Paul Simonon oli aikoinaan maailman seksikkäin mies. Jouni: – Mie olen ainakin. Ja onhan London Calling helposti lähestyttävä ja monipuolinen levy. Tavallaan palikat on kohdillaan, mutta ei kuitenkaan. Teemu: – Höh. Siinä kimpoillaan liikaa. Jouni: – Kun olin joku 15-vuotias, niin vanhemmat rupesivat vouhkaamaan, että pitäisi mennä kesätöihin. Olen kuullut Viika- Jouni: – Siulla on lahja tehdä helvetin hyviä biisejä. – Täytyy sanoa, että kaikki Clashin levyt ei ole hyviä. Ja London Callingin, kun siitä vauhkositte. Teemu: – Mulla oli se joskus myös. Mitä mieltä olette toistenne musiikista. (Seuraavana päivänä Jounilta tulee viesti: ”Nähtiin Teemun kanssa Swamp Musicissa. Mie tykkään siitä, että mummot suuttuu. Siinä mielessä ymmärrän, että se pärjää tämmöisissä äänestyksissä. – Jo silloin ihmettelin sitä, että mikä helvetin juttu se on, että pitää tehdä töitä. En ole lainkaan Clash–fani. Jossain vaiheessa kuitenkin myin kaikki Morrisseyn ja Smithsin levyt. Jouni: – Luulen, että Teemu ei ole edes kuullut meidän musaa. Sitten kun tuli 90-luvun alun lama, ne sulki Kouvolassa kaiken ja molemmat jäi työttömäksi. teemu: ”En ole ihan hirveästi kuullut Kotiteollisuutta. Jouni: – Mä vaan vaihdoin hintalappuja, kun rahat eivät riittäneet. Sex Pistols on ehkä parasta koskaan, mutta en tykkää Clashista. En kuuntele radiota ja mun televisio ei toimi. Ja sitten meninkin, vähän sen takia, että porukat pakotti. Teemu: – Ja ruoka on aina tasan samalla minuutilla. Jouni: – Rupesin ajattelemaan, että voiko tämän tehdä jollain toisella tavalla. Teemu ja Jouni ovat eri mieltä. Piti saada stereot ja rahaa levyihin. – Olen kuullut myös Teemun aikaisempia hommia ja tavannut sieltä samanlaisia niin sanottuja sävellysteemoja. – Onhan tämä ihan runkkarihommaa, mutta… Ei se vaan ole mun juttu. Teet vaan, mitä osaat. Se ei ole miun mielestä rock’n’rollia, vaan se on kimpoilua. Mä kuuntelen punkia. Jouni: – Miten helvetissä se on mahdollista. Ehkä joskus kuuntelenkin sen.”) SOUNDI 95. Musta tuli jostain kumman syystä hirveän suosittu mun kaveripiirissä. Äänestäjät ovat väärässä. – Yritin saada niitä keksimään sellaisia juttuja, millä ne voi täyttää sen päivän ja mitkä ei maksa hirveästi. Olen aika ulkona kaikesta. Siinä on jotain tosi hyviä biisejä. Ei taida olla. Teemu: – Mun molemmat vanhemmat oli sellaisessa firmassa kuin Tehdaspuu. Jouni: – Mie oon yrittänyt. Vaikka London Calling ei ole oma suosikki, silläkin on paljon hyviä biisejä. Ajattelin, että ei tällaista homomusaa voi kuunnella. Se ei kuitenkaan haittaa menoa, koska tekstit ovat nyt sellaista todella provosoivaa, helvetin hyvää meininkiä. Joku vitun metsäalan firma se oli. Koska olin sellainen saatanan anarkistipunkkari, niin sanoin vielä niille, että vitun väliä, että tuo on just sitä, mitä kapitalistit haluaa. Eikö teidän musa ole vähän samanlaista kuin Viikate. Ihme jätkä. Miksei pidetä yhtä linjaa ja vedetä sillä. Cut The Crap. Oletteko molemmat työläisperheen lapsia. Jouni: – Miulla ei ole sitä levyä. Teemu: – Olen kuullut sillä lailla ohimennen. Ei siun tarvitse sen takia myydä persettä tai tehdä huonompia biisejä. En tiedä, mistä se johtuu. – Mun vanhemmat masentui työttömyydestä ihan täysin. Vouhkasin porukoillekin, että teillä ei ole muuta tekemistä kuin työ ja telkkari. Isäukko oli hitsaaja ja mutsi hoiti pitkään meitä tenavia. En kuuntele radiota ja mun televisio ei toimi. Tajuan toki, että sillä on kasvattava vaikutus, mutta pian rupesin ajattelemaan, että tässä täytyy olla muutakin. Aina oli kaapit täynnä raparperiviiniä. Mikä se viimeinen levy on. Ei sitä oikein voinut. Olen aika ulkona kaikesta.” Se teissä ainakin on yhteistä, että olette ahkeria. Toisaalta se oli myös pakkorako. Teemu: – En ole ihan hirveästi kuullut Kotiteollisuutta. Teemu: – Kyllä minä sen ymmärrän, mutta Joy Divisionin eka levy on parempi
Ison musiikillisen kuvan pääosassa on kenties jopa aikaisempaakin suoraviivaisempi kaahaus. Jouni: – Ei pelota lainkaan. Yksi näkymätön pieni pöpö voi viedä miehen sängyn pohjalle. Soundi oli paikalla, kun lopullinen päätös kymmenen biisin mittaisesta tiiviistä rocklevystä syntyi. Enemmän se on mun mielestä vammaista, että joutuu kuuntelemaan semmoisia levyjä kuin Hurriganesin Live At Metropol. Paitsi kunnalle duuniin. Siinä on vaan pudotettu virettä. Nykypäivän metalli on ihan iskelmää. En voi kuitenkaan sanoa, että jonkun musa on paskaa, jos en ole kuullut sitä. – Pakko ne keikat on kuitenkin vetää. – Minun elämääni tuo albumin otsikkokin liittyy, sillä esimerkiksi avioero oli erään maailman loppu. www.soundi.fi Lue Jouni Hynysen kommentit jokaisesta Maailmanlopun biisistä osoitteesta www.soundi.fi!. Jouni: – Kuinka pitkälle teillä on keikkoja sovittuna. Mulle metalli tarkoittaa Sodomia ja Kreatoria. En sitten tiedä, että pääsimmekö lähel- lekään tätä maalia, mutta helvetin tyytyväisiä me joka tapauksessa olemme. On parempi vetää suosiolla unta palloon. Progeteos Kultaisen vasikan jälkeen Hongisto ilmoitti selväsanaisen mielipiteensä: – Jätkät, me olemme tehneet rok- kikiekkoa viimeiset kuukaudet. Molemmat on olevinaan punkia, mutta ei niillä ole mitään tekemistä keskenään. Se on vähän sama juttu kuin, että on monta kertaa seurustellut ja yhtä monta kertaa eronnut. MAAILMANLOPPUA TEKEMÄSSÄ SOUNDI SEURASI KOTITEOLLISUUDEN MAAILMANLOPPU-ALBUMIN SYNTYMISTÄ NIIN DEMO-, NAUHOITUS- KUIN MASTEROINTIVAIHEESSAKIN. Välillä bändi uppoutuu jopa Slayerilta tuoksahtavien riffien ankaraan maailmaan, vain siirtyäkseen seuraavassa hetkessä Madonnalta puolivahingossa lainattuihin hilpeisiin tunnelmiin. Ei sellaisella asenteella pääse mihinkään. Toukokuun loppupuolella Kotiteollisuuden kolmikko, Hynysen lisäksi basisti Janne Hongisto ja rumpali Jari Sinkkonen, nimittäin uppoutui Helsingin Finnvox-studion uumeniin kuuntelemaan tuoreiden biisien viimeisiä miksauksia. Se on ihan käsittämätöntä. AC/DC, D-A-D ja The Cult – ihan täydellistä kamaa. Teemu: – Elokuun loppuun. Kul taista vasikkaa ei siis pidä missään nimessä ottaa mukaan Maailman lopun karvalakkipainokselle, sillä tämä kappalehan suorastaan huutaa pääsyä varsinaiselle taideteokselle eli Maailmanlopun kirjapainokselle. Sano suoraan vaan! Teemu: – No, en mä sitä kuuntele. – Kyllä, olet oikeassa, ilman muuta! Maailmanlopun peruspainos soikoon kymmenen biisin suorana ja virtaviivaisena kokonaisuutena, Hynynen sanoi. Sekä Kotiteollisuus että Pää Kii soittavat tänä kesänä jokaisessa mahdollisessa niemessä ja notkelmassa. Mutta nyt päällä on jo pitkään ollut sellainen vaihe, että laitan soittimeen selkeää perusrockia. Jos asiat on hajotakseen, niin antaa niiden hajota. Ei sitä voi niinkään ajatella, että olen ihan vitun kipeä huomenna. Sitten tulee meidän kitaristin toisen bändin (Lauri Elorannan Damn Seagulls) levy ja se varmaan haluaa yrittää puskea sitä juttua. teksti ja kuva: TIMO ISOAHO K otiteollisuuden yhdestoista studioalbumi Maailmanloppu on varsin kaksijakoinen teos. Maailman lopun lähtökohtana oli siis kirjoittaa samantyyppisiä meneviä ralleja. Jouni: – Jääkö Pää Kii eloon. Teemu: – Onhan niitä keikkoja aika paljon. Nykyään myö tosin ajellaan yleensä lauantain keikan jälkeen kiltisti kotiin, kun ei jakseta enää. – Se mua vituttaa, että tänä päivänä kaikki pannaan metallin alle. – Uskokaa pois, kuuntelen monenlaista musiikkia. PALJON LISÄÄ KUVIA JA HYNYSEN BIISI BIISILTÄ -KOMMENTIT LÖYDÄT SOUNDIN NETISTÄ. Mutta on niitä ollut ennenkin. Teemu: – Se on varmaan ihan sama kuin vertaisi meitä ja Kaaosta. – Se vähän pelottaa, että mulla oli viime viikolla flunssa. En tiedä. Jouni: – En ole ikinä ajatellut meitä metallina. Lähdetään keikalle. tetta ja Niskalaukausta, ja ymmärrän ihan täysin, miksi suomalaiset diggaa niistä. Tällä hetkellä asiat ovat onneksi paremmin kuin hyvin, Hynynen huomauttaa. Teemu: – En tiedä. Ei varmaan. Jouni: – Älä nyt perkele! Pidä nyt saatana kiinni siitä, kun on hyvä meininki meneillään. Samantyyppistä kaksijakoisuutta löytyy myös sanoituksista, sillä laulaja-kitaristi Jouni Hynysen uusi elämäntilanne on jättänyt vahvan jälkensä Maailmanlopun kappaleisiin. Teemu: – En tiedä. Pelottaako urakka etukäteen. Hyvältähän se tuntuu. Varsinkin laulaminen on ihan vittua, jos ei lähde kunnolla ääntä. Ne on… Jouni: – Ei tarvi olla kuin poliitikko. En voi sanoa, miltä tuntuu panna Hynystä perseeseen, kun en ole pannut. MYÖS KAMERA RÄPSYI SIELLÄ TÄÄLLÄ. Vaikka olisi kuinka kova jäbä, niin se voi olla yhtäkkiä jalat alta. Kultaista vasikkaa pitkään hionut Jouni Hynynen nikotteli Hongiston suoran kommentin jälkeen muutaman kerran, mutta nyökkäsi hyväksyvästi jo hetken kuluttua. Rakkaushuuman lisäksi aivan yhtä selvästi kuitenkin kuuluu myös 96 SOUNDI muusikon katkeruus monia asioita kohtaan. Mä en kuuntele sellaista musaa, mutta ymmärrän niitä, jotka kuuntelee. – No joo, kaljat on loppu
Katukuvassa se erottuu ympäristöstään futuristisena muotoilun merkkiteoksena. Kaksi Gram Parsons -klassikkoa saa ansaitsemansa tulkinnan. Toinen loistava työskentelylevy on Napalm Deathin Scum. Toimeentulo on taattu, mutta ongelmana on vain työsopimuksen ehto, jonka mukaan Brunon on pysyttävä kuivilla tai monon kuva koristaa sankarin takapuolta. Parikymppinen Roger Hobbs nousi toissa vuonna Frankfurtin kirjamessujen sensaatioksi – ja syystä nousikin, sillä esikoisteos Ghostman on tiivisti kirjoitettu, ronskiotteinen jännitysromaani. Se on neljäs itsenäinen osa kirjailijan alter ego Bruno Danten tarinasta. Kylmät väreet kulkevat läpi koko kehon. Vuonna 1978 julkaistu albumi on ehkä ajattominta ja kauneinta musiikkia, mitä tiedän. Tämä kesä tuntuu olevan omistettu mestariluokan aikuisille naisille. TIMO KANERVA ILMASSA ON SÄHKÖÄ. Jotkut väittävät, että elämme levyteollisuuden lopun aikoja. Vaan onneksi on tervehenkisempää tekemistä. Alue on teoriassa vartioitu, mutta kaikki portit on rikottu, joten sisään pääsee ihan kävelemällä. nyt pikkurahalla jazz-kokoelmiani. Retken jälkeen olo oli kuin olisi katsonut dystooppisen tieteiselokuvan. Luultavasti eniten koskaan kuuntelemani levy on Brian Enon Music For Airports. Jess Walter on puolestaan jo kokeneempi tekijä. Mikäli genren tunnetuimman pioneerin Charles Bukowskin tuotanto on jo läpi käyty, tarjoaa Dan Fante rujon iskevää sekä ytimekästä proosaa ajankuluksi auringon palvonnalle. Vuoden ensimmäinen ulkona ahmimani kirja oli nuoremman Fanten Aasin kaviot. Japanilaisen arkkitehtitoimisto SANAA:n suunnittelema rakennus muodostuu seitsemästä päällekkäin hieman vinoon pinotusta hopeisesta laatikosta. Jimmy Smith ja Wes Montgomery – siinäpä täydellinen soundtrack arkiaskareiden taustalle. Viime viikkoina olen täydentä- KAISLA ALEXANDER LEVEELÄ LUKEMINEN KANNATTAA AINA, mutta eritoten kesällä kirjojen kahlaaminen on harrastuksista jaloin. Suurensimme kopiokoneella Läjä Äijälän naaman jostain Terveet Kädet- promokuvasta ja kävimme salaa lisäämässä sen rivin jatkeeksi. Ensin vetäisi keikkansa Lucinda Williams, sitten Emmylou Harris ja keskikesällä on kolmelle keikalle tulossa ainutlaatuinen Patti Smith. Käsien jokainen ihokarva värähtää pystyyn. Emmylou Harris & Rodney Crowell bändeineen on aloittanut keikkansa minuutilleen etukäteen ilmoitettuun aikaan. Unettomina öinä ennättää pelata tämän vuoden painoksesta kauden loppuun ja katsastaa josko rahkeet riittävät pidemmälle kuin Arséne Wengerillä Arsenalin peräsimessä reaalimaailmassa. toukokuuta kello 19.30 Finlandia-talossa. Walterin Beautiful Ruins kertoo rakkauden ja Hollywoodin hulluudesta ja ihanuudesta ja tekee sen älyllisen hauskasti ja kirpeän osuvasti. Kesäkuun alkupäivinä tein tuttavuutta kahden amerikkalaisen kirjailijan kanssa. Dekkarit ovat pääsääntöisesti suomalaisten suosiossa kesälukemistona, mutta rohkenen suosittaa tarttumaan myös niin kutsuttuun rappiokirjallisuuteen. Hänen isänsä John Fante oli edellä mainitun Bukowskin yksi kirjallisista innoittajista. TOMI LEPPÄNEN KÄVIN YSTÄVÄNI KANSSA Viisikko-henkisellä seikkailuretkellä Turussa Kakolan lakkautetun rangaistusvankilan alueella. Saa nähdä ovatko uudistukset pelkästään kosmeettisia vai onko niillä mullistavia vaikutuksia pelikokemukseen. Kyseisissä puitteissa ihmislapsi ei voi vaatia enempää kuin hyvän kaunokirjallisen opuksen ja viltin, jonka päälle ruhonsa kellistää. Laitan sen usein soimaan repeatille tehdessäni graafista suunnittelua ja sen avulla pystyn keskittymään töihini missä vaan. Levykeräilijälle nämä taitavat olla kuitenkin niitä viimeisiä kultaisia hetkiä. Sen alle minuutin mittaiset ja 300 bpm -tempoiset biisit nopeuttavat työntekoa huomattavasti deadlinen lähestyessä. Lukioaikana englanninluokan seinälle oli kerätty raameihin kaikki Suomen presidentit. Billy Boys, Death Trip, The Sultans, Aavikon Kone ja Moottori, The Kolmas, The Leo Bugariloves – kaikki hänen projektinsa ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, omalaatuisia sekä tinkimättömiä ja kunnioitukseni tätä herraa kohtaan kasvaa vuosi vuodelta. Vankila on rakennettu mäen päälle, koska entisaikaan uskottiin rikollisuuden leviävän myrkyllisinä kaasuina ja kukkulan päältä ne eivät kulkeutuisi kansan pariin, vaan nousisivat suoraan taivaaseen. New Museum on New Yorkin ainoa pelkästään nykytaiteeseen keskittynyt museo, ja näyttelyt ovat aina ajankohtaisia ja haastavia. Silmät täyttyvät hetkeksi kyyneleistä… On keskiviikkoilta 29. Jos olisin kulttuuriministeri, hommaisin ensitöikseni Läjälle ja koko Terveet Kädet- seurueelle rantatontit ja valtion taiteilijaeläkkeet.. En ole koskaan pelkästään kuunnellut levyä, vaan käytän sitä puhtaasti taustamusiikkina ja löydän siitä aina uusia ulottuvuuksia. Boweryn alueella New Yorkissa sijaitseva New Museum on vaikuttava ilmestys. Puistojen nurmimatto vihertää ja auringon säteet hellivät kuukausien tauon jälkeen Suomineidon povea. Kun on lukenut kaikkien suurimpien kirjailijasuosikkiensa koko tuotannon, tervehtii ilolla jokaista tuoretta löytöä. Jalkapallossa vietetään arvokisoissa välivuotta, mutta huumaa kasvattaa Euroopan isojen sarjojen ollessa tauolla juuri julki tullut ensimmäinen pelivideo FIFA 14:stä. Vuonna 1944 syntynyt Dan Fante on toisen polven sanataiteilija. Paskahommilla juomistaan ja kirjailijan uraa rahoit98 SOUNDI tava Bruno pääsee vanhan tuttavansa siivellä limusiinibisnekseen mukaan. VIIMEINEN SANA TÄLLÄ PALSTALLA KAKSI SOUNDIN TOIMITTAJAA JA YKSI VIERAILIJA KIRJOITTAVAT SIITÄ, MISTÄ JUURI NYT PITÄVÄT. Uutta ja mullistavaa lupaillaan jälleen kerran vaikka millä mitalla. He esittävät ensin Return Of The Grievous Angelin ja jatkavat siitä vetäisemällä Wheelsin. Takakannen sulkeuduttua hulluus on tarttunut ja mieli halajaa maistamaan kadun elämää. Niin soundi kuin esityskin hehkuu lämpöä, ja tuntuu siltä kuin neljä vuosikymmentä sitten kuollut countryrockin musta prinssi hyväksyvästi nyökyttelisi luodessaan katseen kohti kesäistä Helsinkiä. Ehkä eniten niistä on tullut soitettua kepeästi rullaavaa kitara- ja urkujazzia. Ulosheittohintaan saa nimittäin kahdeksan tai yhdeksän albumin kokoelmia käytännössä kaikilta jazzin 1950- ja 1960 -luvun suurilta tekijöiltä – Miles Davisiltä, Yuseef Lateefilta, Chet Bakeriltä, Cannonball Addrleyltä, Sonny Rollinsilta, Ray Charlesilta ja niin edelleen
MM. 2013 Sisältää singlet ”Madrid”, ”Kesä 1989” ja ”Puhalla” www.kalleahola.net. A G E N T S . 5. F I • JAKE LU: W W W. R ATA S M U S I C . PALVKO 2013-34 743005-1306 A G E N T S - K I TA R I S T I ESA P U LLIAISE N ENSIMMÄINEN S O O LO-A L B U M I NYT KAU P OISSA! SIS. THEME FROM LENINGRAD • A L B AT R O S S • D J A N G O • H A P P Y G U I TA R E SA P U LLIAI N E N C-C O M B O C D & VI NYYLI W W W. F I KALLE AHOLA 1989 Uusi albumi kaupoissa 31