Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 6 FIN Wintersun 06-17_BACKCOVER.indd 1 09.06.17 16:10 takakansi 6_17.indd 84 14.6.2017 16.22 6/ 20 17 9,50 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 6 / 2 1 7 M IC H A E L M O N R O E ”TÄRKE INTÄ ON TEHDÄ SITÄ, MISTÄ DIGGAA ENITEN ” JA J O H A N N A K U R K E L A N L A A T I M A R I S T I K K O S A N ATU OM A S H O L O P A ISE N kansi_6_2017_h.indd 1 15.6.2017 14.09 _1SD_ulkokannet_6/2017.indd 1 16.6.2017 10.24
heinäkuuta! Kuuntele single everything now Spotifysta! NothiNg But thieves BrOkeN MaChINe JUlkaIStaaN 8.9.2017 | kuuntele single amsterdam Spotifysta! Sony aukeama tulostus.indd 2 14.6.2017 16.10 _2SD_sisäkannet_6/2017.indd 1 16.6.2017 10.27. Rescued from defunct formats, prised from dark cupboards and brought to light after two decades in cold storage… The original twelve tracks, plus three unreleased tracks and eight B-sides, all newly remastered from the original analogue tapes. Rescued from defunct formats, prised from dark cupboards and brought to light after two decades in cold storage… The original twelve tracks, plus three unreleased tracks and eight B-sides, all newly remastered from the original analogue tapes. Available digitally, on triple vinyl and double CD. Playground Radiohead tulostus.indd 83 15.6.2017 16.13 WWW.SONYMUSIC.FI Kaupoissa ja Spotifyssa nyt! Julkaistaan 28. Available digitally, on triple vinyl and double CD
WWW.SONYMUSIC.FI Kaupoissa ja Spotifyssa nyt! Julkaistaan 28. heinäkuuta! Kuuntele single everything now Spotifysta! NothiNg But thieves BrOkeN MaChINe JUlkaIStaaN 8.9.2017 | kuuntele single amsterdam Spotifysta! Sony aukeama tulostus.indd 3 14.6.2017 16.10
Syyllisty törkeään, harkittuun lukunautintoon! Lisää jännitystä elämään osoitteesta: www.jännitystäelämään.fi Like tulostus.indd 4 14.6.2017 16.16
r o ya l b l o o d b a n d . V U O D E N K O V I N R O C K -ALBUMI N Y T S A ATAV I L L A ! w w w. m a s t o d o n r o c k s . c o m U U s i o d o t E t t U a l b U m i n Y t s a a t a V i l l a ! w w w. c o m R O YA L B L O O D L I V E N Ä I L O S A A R I R O C K I S S A 1 6 . Warner sivu tulostus.indd 5 14.6.2017 16.20. s t o n E s o U r . c o m R O Y A L B L O O D H O W D I D W E G E T S O D A R K . 7
NÄKYMÄTÖN POIJÄRVI. HENRI TALIN PERÄÄ N amorph is 4/5 TASAVAL LAN PRESIDE NTISTÄ NILS_ _ _ _ _ VALKE APÄÄ SUORI A GALLA GHEREI LLÄ DALMATIALAISLUKU SIINÄ PULASSA “LIVE IS LIFE:n” TAKANA SIBIS BERKLEE E L L I V BASIST I LIEVON EN (K.201 6) SOITTIMILLA POPP ROYAL SALBUM I KASVI TIETEI LIJÄ PEHR RIDGE OIKEA STI POPEDAN HITTI JEMEN IN PÄÄKA UP. Soundi 6/2017 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Puhelinseksi 14 Elämäni soundit: Costello Hautamäki 16 Apparatus 18 E-liike 20 Jussi Niemen naamakirja: Jimi Tenor 22 Soundi-haastattelu: Joel Melasniemi 30 Michael Monroe 38 Guns N’ Roses 44 Mara Balls 50 Pesola 52 Jim Jones 56 Wintersun 60 Levyarviot 76 Bazook Shade Empire Waltteri Väyrynen 80 Sanoin kuvin 82 Sanaristikko K an n en k u v a: B o St ra n d en LAPSELLISIA RINNE TÖYKE Ä PIANIS TI + T TIM KATS ELI SEKAISIN OIKEAST I PETRI SIINÄ MIKKI MIKIN EDESSÄ TRIOS TA KVART ETIKSI ZERO NINESSA 80LUVUL LA RAJATTOMASSA “POP & JA ZZ KONSERV ATORIO” KONTU ry “SOUNDI TÄYTTÄÄ 42v.” “LEMMY L ÄHTI SAA PPAAT JALASSA” HESSIL TÄ HEILIN PERÄÄ N MYÖNTYVÄLTÄ RISTIKKOHARRASTAJILLA ARCTICA HYUNDAI ENNEN EKALU OKKAA 10-OTTEL IJA ERKI LEEVIEN 1. Pepper’s Lonely Hearts Club Band ja yli 50 muuta uutuuslevyä! 56 Wintersun ”Lenkkeilin paljon Vuosaaren metsissä ja siitä iski inspiraatio tähän metsäteemaan.” 6 SOUNDI 38 Guns N’ Roses ”Kirjoittajilla ei vielä ollut aikaa ja rahaa istua joutilaana tyhjyyttään kaikuvissa kartanoissa.” 44 Mara Balls ”Jos mä voin tehdä itse, niin mä teen.” 82 Sanaristikko Tuomas Holopainen ja Johanna Kurkela tekivät Soundin lukijoille ristikon. KORIS TEKASVE JA CMX:n XIII LAPIN MIES PAUKU TTI ROOTS ILLA JAANNI! YHTEEN ÄÄNEEN K u v a: Te em u La u k k ar in en K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: O n n i W il ja m i K in n u n en K u v a: So u n d in ar k is to 60 Levyarviot Sgt. ARABI RAHA PUUN HAAVA (KELLÄ LAVA) OPLIN MEIST Ä ETELÄ ÄN NYKYÄ ÄN TÄRKE ÄÄ ALALL A KUIN ALALL A MESTA RI KUOLI 2007 VIRTENSÄ SILLÄ SIIHEN RUISJAUHO T MUIKU ILLE NOTRE DAMEN KELLO NSOITTA JA SLIPKNOT IN IOWAN KANNESS A 8+ UNKARISTA KALA (TÄMÄ N PÄÄLL E PERUS TEELL ISESTI) SANKIN MONEN ESITTÄM Ä SAM LATINO MUUSI KKO TITO ALMISTAA IILIÄ KAPELLIMESTARI DORATI VEDETÄÄN DEEP PURPL ESSA TALVIN EN KAKSI JALKA INEN VAELTAVIA F-duur i d-molli KEUHKO RAKKULA OPEROIDEN PÄÄLLE RAJAUKSIA TUOTTELIAS WILLIAMS TOTO NIIHINKIN VOI HEITT ÄÄ LEIVILLE USEIN NOLO KAVER INSA T_ _ _ _ TÄLVIISIIN LÄTKÄ TONI PAVEA HIUKO O TÄMÄ. RUMPAL I HEILTÄ “JUST LIKE HEAVE N” EI TAR U (ERIK) MÖTIKÖIDEN KÄSKYTTÄVÄ KITARISTI KILTTI SARI EPÄKORRE KTI VOITTI VIISUT 2004 SÄRÄKUNNAN HEVARIT KIRJ. sisa?lto?_2017_6_a.indd 6 16.6.2017 11.29
(Timo Kalevi Forss, Into Kustannus, ilmestyy elokuussa 2017) KAIKKIEN ÄÄNESTÄNEIDEN KESKEN ARVOTAAN: 2 kpl neljän Leevi And The Leavings -vinyylin paketteja (Suuteleminen kielletty, Mies joka toi rock’n’rollin Suomeen, Raha ja rakkaus, Kadonnut laakso. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Aleksi Paalimäki, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 43. 2 kpl Gösta Sundqvist – Leevi And The Leavingsin dynamo -kirjaa. Juuri noihin nimenomaisiin esineisiin liittyvät nuoruuteni muistot, ja juuri nuo bookletit olen selannut puhki. www.soundi.fi/kilpailut/leevi-and-the-leavings-aanestys ÄÄNESTÄ N yt on kuulkaas kauhea kiire kesälomalle, mutta tulin vielä varoittamaan, että älkää vain menkö tyhmyyksissänne luopumaan cd-levyistä. Kauhistuttaa seurata, kun kaveripiirissäni on jo vuosien ajan pyritty keinolla millä hyvänsä eroon rakkaudella ja isolla rahalla kerätyistä cd-kokoelmista. Tuntui, ettei niissä ole streamauksen kätevyyttä tai vinyylin esteettisyyttä ja rituaalinomaisuutta. Soundin netissä voit äänestää mielestäsi parasta laulua. Ja sitä paitsi: koska aineeton musiikki on massayleisölle sekä nykypäivää että tulevaisuutta, erottaa meidän tosiuskovaiset taviksista usein niinkin turhamainen asia kuin fyysinen tuote – jotain, mitä hipelöidä ja esitellä vieraille. Jo nyt huomaan, että myös laserkiekko alkaa herättää nostalgisia tunteita. Mutta olen varma, että pian nekin palaavat olohuoneen paraatipaikalle – etenkin jos uusien vinyylien järjettömäksi kohonnut hinnoittelu jatkuu. Ja siinä suhteessa cd:llä alkaa olla sama status kuin vinyylillä, kasetilla tai minidiscillä. Seuraava Soundi ilmestyy kesätauon jälkeen 25.8. Ymmärrän ilmiön hyvin. Julkaisija: Svart Records) PARHAAN LEEVI AND THE LEAVINGS -KAPPALEEN METSÄSTYS ON ALKANUT! Äänestysaika päättyy 31.7.2017 Tulokset julkaistaan elokuun Soundi-lehdessä, joka ilmestyy 25.8. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Tarkalleen ottaen niitä julkaistiin 208 kappaletta. l Haluamme nyt selvittää sen kaikkein parhaimman Leevi And The Leavings -kappaleen, ja siinä tarvitsemme kaikkien teidän apuanne. Nähdään festareilla! Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_6_b.indd 8 16.6.2017 10.21. Kompakteista hopearinkuloista 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti SOUNDI 6/2017 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN VOIMALLA Pixies: Bossanova Jane Weaver: Modern Kosmology Ride: Weather Diaries Rami Vierula: Rami Vierula 60 vuotta sitten syntynyt ja vuonna 2003 menehtynyt Gösta Sundqvist teki Leevi And The Leavings -yhtyeensä kanssa valtavan määrän lauluja. Itsekin siirryin ostamaan pelkästään vinyyliä vuosia sitten ja sulloin cd-levyt kaappiin piiloon. Jotenkin niihin kyllästyi
SOUNDI 9 > Suorat sanat S iitä, miten musiikki joutuu kilpai lemaan ihmisten huomiosta niin monien muiden asioiden kanssa, on puhuttu jo vuosia. Kansainvälisestikin esimerkkejä saa hakea kaukaa. Koko sen ajan on pu huttu myös siitä, miten se särmä, jännite ja yhteiskunnallinen vaikutus, joka musii killa oli ennen tietokonepelejä, internetiä ja suoratoistotelkkaria, on siirtynyt uusille alueille. Välillä tulee tähdenlentoja, kuten nuorsuomalaiset, joiden jäsenet lähtevät pian soolourille saavuttamatta kuitenkaan toivomaansa suosion tasoa. Yleisin teoria liittyy urakehitykseen. Miten tästä eteenpäin. Yksi elämän alue, josta uusia rocktäh tiä ei perinteisesti ole etsitty – ehkä liian positiiviseksi ilmiöksi väärinymmärrettyä ja ylimyytyä Justin Trudeauta tai Japanin Junichiro Koizumin elämää suurempaa kuontaloa lukuun ottamatta – on poli tiikka. Silloin nähdään viimeinkin kuka oli bändäri, mikä oli hai ja kuka John Bonham. Onko kellään Kurren puhelinnumeroa. Steve Jobs ja Elon Musk ovat ottaneet luontevasti sen ajatusjoh tajuuden roolin, jonka muusikot jossain vaiheessa hylkäsivät syystä tai toisesta. Suomen pääpuolueet ovat kuin Finlan ders – tarpeeksi kaikkea kaikille ja ilmeisen ikuisia. Politiikan kontekstissa perussuomalais ten meininki on vähän kuin Led Zeppelin Seattlen Edgewater Inn hotellissa heinä kuussa vuonna 1969 (jos et tiedä, googlaa shark episode). Harvoin puolue kuitenkaan hajoaa yhtä sotkuisesti ja viihdyttävästi kuin bändit parhaimmillaan, mutta tänä kesänä perus suomalaiset yrittävät kyllä parhaansa. Mutta kuka ottaa Frank Zappan roolin ja tekee episodista biisin. Tai kenties koskaan. Harvoin sieltä rocktähdiksi sopivia hen kilökulttihahmoja löytyykään, mutta onko kukaan tajunnut, että puoluehan on vähän kuin bändi. Odotamme vuotta 2019. Yksikään suomalainen, valtakunnalli sella tasolla merkittävä bändi ei ole se koillut tähän tyyliin vuosiin. Hajotkaa, popparit Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Arttu Tolonen pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_6_b.indd 9 16.6.2017 10.15. Innokkaimmin uusia rocktähtiä on etsit ty teknologiateollisuudesta ja sieltä niitä onkin löytynyt
UUTTA! SUPER VIP-LOUNGES! LIPUNMYYNTI: TICKETMASTER.FI/KARJUROCK SEKÄ TICKETMASTERIN PISTEET KAUTTA MAAN. – Svart Records julkaisee pitkäsoiton vinyylinä 15. Turku, Gong 29.09. Sen ytimessä ovat nylonkielinen akustinen Cordoba sekä minun ääneni harmoniassa muutaman muun kanssa. – Niistä keikoista jäi erittäin hyvä fiilis ja osittain senkin vuoksi tämä tuleva kokoontumisajo tuntui erittäin hauskalta idealta. – Tekeminen on sujunut oikein mallikkaasti. 89€. Kevään aikana tehdyt hyvälaatuiset esituotantodemot ovat viitoittaneet tien selkeäksi ja käytännössä teemme nyt kuta kuinkin samat temput, mutta paremmin ja huippuunsa hiotuilla soundeilla, kertoo basisti Joel Alex. Syksyllä 2015 Don Huonot soitti muun muassa Helsingin jäähallissa. Meidän kaikkien pääpaino on kuitenkin muualla kuin Don Huonoissa, sillä olemme tahoillamme tekemässä omia levyjämme. Shiraz Lanen positiivinen ongelma For Crying Out Loud -debyyttialbumilla viime vuonna näyttävästi esiin marssinut räväkkä rockryhmä Shiraz Lane työstää parhaillaan Tukholmassa kakkoslevyään. – Tarkoitus on paketoida remasteroitu Talvikuningas kovakantiseen tuplaboksiin, jossa albumin varsinainen materiaali jakautuu kolmelle puoliskolle. (TO-LA) 95€/105€, VIP ALK. LISÄTIEDOT: KARJUROCK.FI karjurock THE ANIMALS AND FRIENDs // LAURI TÄHKÄ // MICHAEL MONROE ANTTI TUISKU // THE 69 EYES // BENJAMIN PELTONEN // VESALA // ELLINOORA LAURA VOUTILAINEN // SANTA CRUZ // JARI SILLANPÄÄ // NIKKE ANKARA SONATA ARCTIcA // ARTTU LINDEMAN // FINNHITTIEN KUNINKAAT // VARUSMIESSOITTOKUNNAN SHOWBAND uutiset_2017_6_a.indd 10 15.6.2017 15.11. (PE-LA) 75€/85€, 3PV. Svart Records teki ansiokasta duunia Kolmikärjen Veljeskunta -boksin yhteydessä ja mietiskelinkin, että ehkä yhtiö saattaisi olla kiinnostunut uudesta yhteistyöstäkin. Aluksi hurjana ajatuksena oli esiintyä esimerkiksi malagalaisessa linnassa ja Tallinnassa. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Don Huonot nousee keikkalavoille ensi syksynä, ensimmäisen kerran sitten vuoden 2015. Don Huonot esiintyy seuraavasti: 22.09. Kattausta on toki myös orkestroitu varsin monipuolisesti. Millainen paketti on muuten luvassa. Sen verran lupaavaa biisimateriaalia vaikuttaisi olevan kasassa! Don Huonot juhlii merkkialbumiaan Doom metal -kurko Kimi Kärki (Reverend Bizarre, Lord Vicar) julkaisee toisen akustisen soolonsa Eye For An Eye elokuussa. Levy ilmestyy samaan syssyyn myös vinyylilaitoksena. Sehän lievästi harmitti, sillä vihko oli muuten varsin komea. – Luvassa on entistä tymäkämpää äänimaailmaa, rokkaavaa meininkiä ja ”sopivalla ruotsalaisuudella” maustettuja melodioita. Kimi Kärki tunnelmoi taas akustisesti Tältä näytti CMX Talvikuninkaan aikoihin 10 vuotta sitten. – Kehtaan ottaa syyn vinyylijulkaisusta omille niskoilleni. Taisi myös olla niin, että Svartin Tomi Pulkki oli jo joskus aiemmin maininnut Talvikuninkaan vinyyli-idean, sanoo kitaristi Janne Halmkrona. Nelospuolelle tulee Kuolemaantuomitut-single sekä sen bonusraita Mekaanisten lintujen puisto. UUTTA! SUPER VIP-LOUNGES! LIPUNMYYNTI: TICKETMASTER.FI/KARJUROCK SEKÄ TICKETMASTERIN PISTEET KAUTTA MAAN. Tampere, Pakkahuone CMX-klassikosta paranneltu versio Uutta studioalbumia työstävä CMX ilahdutti maineikkaan Talvikuningas-konseptialbuminsa ystäviä aikaisemmin tänä vuonna kertomalla Helsingin Huvilateltassa elokuun lopulla tapahtuvasta ”Talkkarin” 10-vuotisjuhlakeikasta. Jyväskylä, Lutakko 28.09. 89€. Mukaan tulee myös bonuslevy, josta löytyy vaihtoehtomiksauksia ja Piikkilankaa-ep:n biisit, sanoo Kalle Ahola ja jatkaa: – Keikkaidea syntyi viime talvena. (TO-LA) 95€/105€, VIP ALK. – Olen nyt vienyt musiikkiani entistä minimalistisemmaksi. Ja nimenomaan klubikeikat tuntuivat tällä kerralla luontevimmilta, kun tarkoitus on mennä musiikki edellä aluksi Hyvää yötä ja huomenta kokonaan ja sitten vähän muutakin. Helsinki, The Circus 23.09. On sanottu, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja se kuvaa tätä prosessia erinomaisesti. Eikä siinä ollut suinkaan vielä kaikki. Kuolemaantuomitut ei varsinaisesti ole Talvikuningas-saagan osa, mutta svartilaiset halusivat sen mukaan. Olikohan silloisen levy-yhtiön oikolukutyöryhmällä jotakin muuta tekemistä. Niitä oli varmaan neljäkymmentä. Yhtyeen ohjelmassa on kaksikymmentävuotiaan Hyvää yötä ja huomenta -klassikko albumin juhlistaminen. (PE-LA) 75€/85€, 3PV. No, vähän tarkemman aikataulutuksen jälkeen selvisi, että Hyvää yötä ja huomenta -juhlallisuudet täytyy hoitaa kahden syyskuun viikonlopun aikana, sillä enempää yhteistä aikaa ei yksinkertaisesti ollut tarjolla. – Eräs albumin vierailijoista on laulaja Patrick Walker, joka tunnetaan Warningin ja 40 Watt Sunin vokalistina, kitaristina ja biisintekijänä. Ongelmia taitaakin tulla eteen vasta syksyllä, kun pitäisi valita pitkäsoitolta julkaistava ensimmäinen sinkku. syyskuuta. Talvikuningas nimittäin ilmestyy huolellisena vinyylilaitoksena Huvilateltan-konsertin yhteydessä. – Esimerkiksi se ei haittaa yhtään, että tämän vinyylin myötä saamme korjattua alkuperäisen cd-painoksen kirjaseen päätyneet kirjoitusvirheet. K u v a: A ri Ta lu se n K u v a: R ik h ar d La rv an to KATSO KULJETUKSET: KARJUROCK.FI TV:STÄ TUTTU JOKERI POKERI BOX -TAIKASHOW! ARTTU LINDEMAN BENJAMIN PELTONEN JARI SILLANPÄÄ (PUISTOPENKKI -KONSERTTI) TORSTAIN PERHEPÄIVÄN ERIKOISOHJELMA! HUIPPU-UUTUUDET: SUPER VIP-LOUNGES JA NAVETTAHOTELLI lin e-u p LIPUT: TO 20€/25€, TO PERHELIPPU 55€/65€, PE/LA 45€/55€, 2PV. Jarmo Saari kitaroineen on toki mukana kokoonpanossamme. LISÄTIEDOT: KARJUROCK.FI karjurock THE ANIMALS AND FRIENDs // LAURI TÄHKÄ // MICHAEL MONROE ANTTI TUISKU // THE 69 EYES // BENJAMIN PELTONEN // VESALA // ELLINOORA LAURA VOUTILAINEN // SANTA CRUZ // JARI SILLANPÄÄ // NIKKE ANKARA SONATA ARCTIcA // ARTTU LINDEMAN // FINNHITTIEN KUNINKAAT // VARUSMIESSOITTOKUNNAN SHOWBAND KATSO KULJETUKSET: KARJUROCK.FI TV:STÄ TUTTU JOKERI POKERI BOX -TAIKASHOW! ARTTU LINDEMAN BENJAMIN PELTONEN JARI SILLANPÄÄ (PUISTOPENKKI -KONSERTTI) TORSTAIN PERHEPÄIVÄN ERIKOISOHJELMA! HUIPPU-UUTUUDET: SUPER VIP-LOUNGES JA NAVETTAHOTELLI lin e-u p LIPUT: TO 20€/25€, TO PERHELIPPU 55€/65€, PE/LA 45€/55€, 2PV
– Olen eri yhteyksissä avautunut jonkin verran mun päihdeongelmasta ja raitistumisesta. – Kasasin ensin pari rallia rumpukoneen kanssa ja Ari teki niihin kunnolliset kitarat. Jaarittelin siellä Taimisen kanssa ja tuli puheeksi, että keksitäänkö jotain yhdessä. Myöhemmin Ari huhuili asian perään ja sovittiin, että tehdään nopeata punkia etänä – eli siis kotinauhoituksia ja tiedostot sitten jakoon, sanoo Koponen. (Kai-Pekka Kangasmäki) on mahtava soundi ja kysyin siltä parin neuvoa-antavan jälkeen kiinnostusta porukkaan liittymisestä. Keikkojakin aiomme tehdä, mutta niiden ajankohta on vielä hämärän peitossa. (TO-LA) 95€/105€, VIP ALK. ATK yhdistää Eläkeläiset, Viikatteen ja Stam1nan Toppo Koponen (Eläkeläiset, Kumikameli) ja Ari Taiminen (Viikate, Koljosen Tiekiista) ovat pistäneet uuden raivobändin pystyyn. Biisejä tuli lisää ja tuumittiin, että rumpali olisi mukava yllätys. LISÄTIEDOT: KARJUROCK.FI karjurock THE ANIMALS AND FRIENDs // LAURI TÄHKÄ // MICHAEL MONROE ANTTI TUISKU // THE 69 EYES // BENJAMIN PELTONEN // VESALA // ELLINOORA LAURA VOUTILAINEN // SANTA CRUZ // JARI SILLANPÄÄ // NIKKE ANKARA SONATA ARCTIcA // ARTTU LINDEMAN // FINNHITTIEN KUNINKAAT // VARUSMIESSOITTOKUNNAN SHOWBAND KATSO KULJETUKSET: KARJUROCK.FI TV:STÄ TUTTU JOKERI POKERI BOX -TAIKASHOW! ARTTU LINDEMAN BENJAMIN PELTONEN JARI SILLANPÄÄ (PUISTOPENKKI -KONSERTTI) TORSTAIN PERHEPÄIVÄN ERIKOISOHJELMA! HUIPPU-UUTUUDET: SUPER VIP-LOUNGES JA NAVETTAHOTELLI lin e-u p LIPUT: TO 20€/25€, TO PERHELIPPU 55€/65€, PE/LA 45€/55€, 2PV. UUTTA! SUPER VIP-LOUNGES! LIPUNMYYNTI: TICKETMASTER.FI/KARJUROCK SEKÄ TICKETMASTERIN PISTEET KAUTTA MAAN. Ensimmäiset esiintymiset ovat näillä näkymin luvassa joulukuussa. KATSO KULJETUKSET: KARJUROCK.FI TV:STÄ TUTTU JOKERI POKERI BOX -TAIKASHOW! ARTTU LINDEMAN BENJAMIN PELTONEN JARI SILLANPÄÄ (PUISTOPENKKI -KONSERTTI) TORSTAIN PERHEPÄIVÄN ERIKOISOHJELMA! HUIPPU-UUTUUDET: SUPER VIP-LOUNGES JA NAVETTAHOTELLI lin e-u p LIPUT: TO 20€/25€, TO PERHELIPPU 55€/65€, PE/LA 45€/55€, 2PV. – Otin sitten yhteyttä vanhoihin kavereihin punkpiireistä. 89€. Kaveri suostui. LISÄTIEDOT: KARJUROCK.FI karjurock THE ANIMALS AND FRIENDs // LAURI TÄHKÄ // MICHAEL MONROE ANTTI TUISKU // THE 69 EYES // BENJAMIN PELTONEN // VESALA // ELLINOORA LAURA VOUTILAINEN // SANTA CRUZ // JARI SILLANPÄÄ // NIKKE ANKARA SONATA ARCTIcA // ARTTU LINDEMAN // FINNHITTIEN KUNINKAAT // VARUSMIESSOITTOKUNNAN SHOWBAND uutiset_2017_6_a.indd 11 15.6.2017 15.11. Jokunen vuosi sitten alkoi yllättäen syntyä ärjympiä ralleja ja mietin, että mitähän näille tapahtuu, kun Pietarin Spektaakkelin ohjelmassa oli kauniita rakkauslauluja, kertoo Kiviharju. Ari tunsi Ohto Pallaksen (Dead In The Water), joka lähtikin messiin. Stam1nan Kaikallahan Tasaraha on nimekäs terapiabändi Tasaraha on punk rock -orkesteri, jonka kokoonpanossa vaikuttavat Pietari Kiviharju (Pietarin Spektaakkeli), kitaristit Rane Raitsikka (Smack, Lama, Atomirotta) ja Mika Kaukonen (Endstand), basisti Joel Sipilä (Endstand, Atom Notes) sekä rumpali Jussi Kenttämaa (Hero Dishonest, I Walk The Line, No Shame). – Biisien tekeminen tuntuu olevan sattumanvaraista hommaa. Haluan tuoda esiin sitä puolta päihdeviidakosta, mistä ei yleensä paljon puhuta. – Touhu sai alkunsa Lahdessa, jossa yhteiskeikalla olivat HC Andersen featuring Paleface, Kumikameli ja All Over Maniacs. Uskon että näistä teksteistä löytyy monille samaistumispintaa ja joskus kannattaakin pohtia, että mitä tältä lyhyeltä elämältä oikein haluaa. Mulla oli Kaukosen ja Joelin kanssa 90-luvun lopulla Speedwheels-niminen bändi, ja Kenttämaan Jussi on kanssa tuttu mies niiltä ajoilta. Soitto kuulosti siltä miltä pitääkin ja huutaminen ja raivoaminen on mulle erittäin luonteva ilmaisumuoto. (PE-LA) 75€/85€, 3PV. (PE-LA) 75€/85€, 3PV. Debyyttitreeneistä lähtien oli selvää, että homma toimii. Näiden biisien tekeminen onkin ollut tavallaan terapiaa. Tasarahalta on jo ilmestynyt debyytti-ep Pohja ja uudet biisit ovat työn alla. Sanoitukset ei ole päiväkirjasta vaan yleisempiä tunnelmia maailmasta, jossa pään sekoittaminen on kaikkein tärkein asia. – Materiaalia valmistuu parin napakan albumin täytteiksi, joista ensimmäinen ilmestynee syksyllä. ATK:lla onkin jo runsaasti julkaisua odottavaa materiaalia. 89€. UUTTA! SUPER VIP-LOUNGES! LIPUNMYYNTI: TICKETMASTER.FI/KARJUROCK SEKÄ TICKETMASTERIN PISTEET KAUTTA MAAN. Basistiakaan ei ollut ja olen siinä hommassa melko huono, joten basisti olisi ollut mukava yllätys. (TO-LA) 95€/105€, VIP ALK
A-PUOLI Puhelinseksi Ihmisen ikävä toisen luo P erisuomalainen leuka rinnassa taapertaminen elää ja voi hyvin. Ensimmäinen keikka ja kasetti tehtiin silloisen rumpalimme Joelin kanssa, mutta hän vaihtoi paikkakuntaa ja otimme loppuu aikanaan ja Meillä on ikävä kaikkea ainakin hieman viittaisivat siihen suuntaan. Jos jotain nimiä pitää mainita, niin treeneissä ollaan soitettu Leevi & The Leavingsia sekä The Damnedia. Biisien nimet, kuten Me ei kai nähdä enää koskaan, Kaikki ”Vielä ei ole tullut tehtyä tekstejä kissanpennuista.” 12 SOUNDI hallinen kaupunki elää. Puhelinseksi voi olla jokaiselle, jolla on joskus ollut ikävä! Puhelinseksin kappaleet tuntuvat sijoittuvan vahvasti melankolian ja surumielisyyden väliseen maastoon. – Painos ei ollut tietenkään päätä huimaava, mutta lämmitti silti sydäntä huomata miten se myytiin loppuun vain parissa viikossa! Uusi kuuden biisin julkaisu on itse asiassa juuri miksattavana ja kesällä toivon mukaan ainakin kasettina ulkona. Ainakin päätellen siitä, että se on tarttunut myös nuoriin punk-henkisiin soittajiin. Ei tällainen ole mitenkään rajoittava asia. Tällaisessa musiikissahan voisi laulaa monistakin asioista, kuten vaikka politiikasta tai päihteistä, mutta nämä aiheet vain tuntuvat meille luontevimmilta. – Me muut paitsi Noora olemme soittaneet useita vuosia yhdessä ja erikseen erilaisissa bändeissä Rovaniemellä. K u v a: Sa n te ri H ap p o n en tarkkis_puhelinseksi.indd 12 15.6.2017 14.36. Yhtyeen toistaiseksi ainoa julkaisu, kasettialbumi Meillä on ikävä kaikkea ilmestyi jo viime vuonna. Idea yhteisestä projektista oli ollut jo pidemmän aikaa, sillä olemme tunteneet toisemme jo kauan ja olleet kiinnostuneita samanlaisesta musiikista. Soundille yhtyeestä kertovat laulaja Noora, rumpali Antti ja kitaristi Otto. Puhelinseksi on kotoisin Rovaniemeltä, joka on kaukana minkään skenen sykkeestä ja keikkapaikoista. Miten kommentoisitte jos sanon, että ensimmäisenä itselleni mieleen musiikistanne tulivat Buzzcocks, Wipers ja Sur-rur. Yhtye on tuore tapaus, sillä se on perustettu vasta vuonna 2015. Meno on silti kaikkea muuta kuin ankeaa, sillä nuori bändi on kirjoittanut terhakkaasti surisevia ja tahmaisesti tarttuvia biisejä. Kassu myytiin rivakasti loppuun eli uudellekin materiaalille olisi tilausta. Paikkakunnan bänditoiminta näyttää muutenkin ihan virkeältä. – Kilometrejä toki kertyy keikoille ajellessa, mutta meistä Rovaniemi on hieno ja mukavan raufacebook.com/puhelinseksiband Oton vanhan tutun Antin rumpuihin. Musiikkielämä täällä on yllättävän virkeää vaikka soittoja treenipaikkoja on koko ajan vähenevissä määrin, mutta onneksi on ihmisiä jotka jaksavat siitä huolimatta järjestää kaikenlaista ja tehdä musiikkia. Bändi kuitenkin kieltää, että tästä olisi aiheutunut turhautumista. Tällaisen johtopäätöksen voisi tehdä, kun kuuntelee power popin ja punk rockin koordinaattien mukaan suunnistavaa Puhelinseksi-yhtyettä. – Hyviä bändejä kaikki tyynni! Meistä jokainen kuuntelee kuitenkin hyvin monenlaista musiikkia, on mahdotonta sanoa mitään yhtään erityistä vaikuttajaa tai tyylisuuntaa. Basisti Atte oli reissussa. Vielä ei vain ole tullut tehtyä tekstejä elämän aurinkoisesta puolesta ja kissanpennuista. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. – En tiedä ovatko kappaleet erityisen surumielisiä, kai nämä ovat vain tällaisia tarinoita elämästä
Nyt kolme kokonaista päivää! Joensuu 14.-16.7.2017 ilosaarirock.fi Liput: 1 pv 79 € \ 2 pv 109 € \ 3 pv 139 € Ennakko: Lippu.fi \ Tiketti \ ilosaarirock.fi/liput Parov Stelar AUT \ Insomnium & Joensuun kaupunginorkesteri Millencolin SWE \ Snakehips UK \ Zeke USA \ Leprous NOR \ Vesala Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus \ Jenni Vartiainen Disco Ensemble \ Sonata Arctica \ JVG Poets of the Fall \ Happoradio \ Mäkki \ S-TOOL \ Reino Nordin \ MC Taakibörsta \ Pariisin Kevät \ Popeda Negatiiviset Nuoret \ Perikato \ Younghearted \ Battle Beast \ Satellite Stories \ Turmion Kätilöt \ Wasted Ewert and the Two Dragons EST \ Tuuttimörkö \ Töölön Ketterä \ Alex Mattson \ Huoratron \ ¡ Lihamyrsky y Karri Koira! Helsinki-Cotonou Ensemble \ Kube \ Vapaa Maa \ Vesta \ Ghost World \ Kauriinmetsästäjät \ Ellinoora \ Gettomasa Litku Klemetti & Tuntematon Numero \ Teflon Brothers \ J. Karjalainen \ Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani Evelina \ Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet \ Oranssi Pazuzu \ Cityman \ VITOS \ The Holy \ Elias Gould Isosaarirock tulostus.indd 13 14.6.2017 16.13
Joka biisi on loistosävellys. Näin Ganesit, Royalsin, Ramonesin. Joitain biisejä jouduttiin tallentamaan tilkkutäkkinä, mutta bändin kokonaissoundi saatiin kyllä studiossa luotua hyvin. Soundi harkittu ja siistillä tapaa rupinen. – Levyn nimi juolahti mieleeni keikkabussissa. Mennään ylivaihteella koko ajan, hetken otetaan happea ja kiihdytetään taas vielä hurjempaan rock’n’rollin tunnelmaan. PARHAITEN KUUNTELUA KESTÄNYT ALBUMI KAUTTA VUOSIEN Wigwam Nuclear Nightclub – En tahdo löytää oikeita sanoja, jotten tekisi hallaa sille, mitä tämä levy edustaa. ALBUMI, JOKA ON INSPIROINUT OMIA KAPPALEITA JA TYYLIÄ Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Costello Hautamäki P opedan täyttäessä tänä vuonna 40 vuotta kitaristi ja lauluntekijä Costello Hautamäki pyrkii siihen, ettei kalenteri täyty musaurakoilla ihan seitsemänä päivänä viikossa. Progebändi luopui vaikeista biiseistä ja teki simppeleimmän levynsä, jota nuori aloitteleva kitaristi yritti tapailla. Taisi bändi alkaa rakoilla levyn jälkeen. Vaikutus kuuluu Popedan Kaikki päättyi taas -biisissä, josta olisi voinut tulla 10 minuutin progeteos. (Popeda) ALBUMI JA ARTISTI, JOITA KITARISTINA ARVOSTAN Jeff Beck Blow By Blow – Toi mukanaan sen, että noinkin voi soittaa. Kaikkia niitä singlebiisejäkin Mönkiäislaulusta alkaen. Feelgood-tyylistä biisiä tältä erää väliin. Epelle pitää kyllä hattua nostaa, koska se on aina antanut meidän tehdä Pokolla ihan mitä vaan. Elämäni soundit 6_17.indd 14 15.6.2017 8.34. Ovien takana Royals tuli soundcheckiin ja tuntui, että seinät kaatuu. Siinä jäi parikin Dr. Buzzcocksia kuunneltiin, mutta mä en päässyt siihen kiinni. Ei juurikaan päällekkäisäänityksiä. ALBUMI, JOKA TUO MIELEEN TAMPEREEN LAPSUUDEN JA KOTIKULMAT Royals Spring ’76 – Asuttiin lähellä Tampereen Tekun keikkamestaa. Vedonlyönnin johdosta Costi lopetti viinanjuonnin ja vaihtoi sen sporttiseen adrenaliinimyrskyyn skeittisekä BMX-pyöräradoilla. Se oli Sensuurin esikuva-albumi. Collins käsittelee soinnutuksia ja melodioita hienosti. – Mystistä imua, joka veti kohti progeilua. MIELILEVYNI, JOKA ON JÄÄNYT LIIKAA PIMENTOON Hurriganes Tsugu Way – Viehättää vuodesta toiseen, etenkin trio-soitto. Melkein puolet uuden levyn kappaleista on mukana uudessa liveohjelmistossa, ja osapuilleen livenä ne tuli studiossakin vedettyä. ALBUMI, JONKA TEOSSA TOIVOISIN OLLEENI MUKANA Status Quo On The Level – Referenssini, kun aloittelimme Popedan viimeisintä. Sen kautta todetaan, että me tosiaan tehdään ihan mitä vaan halutaan. Keväisellä albumilla Haista... Ramones Rocket To Russia – Popedan peruskivi Hurriganesin, Irwinin ja Ramonesin juurilta, just mun nuoruuden innostajilta. Tulee haikea ja melankolinen olo, kuinka joku voi tehdä näin hienoa musiikkia. Odottelin 1976 keikan alkua eteisaulassa. Treenattu varmaan kuukausikaupalla, niin hienosti eri kohdat biiseissä nivoutuvat toisiinsa. Mies kulkee omia polkujaan, ei kumartele ketään. Ja kaikkien hemmojen saaminen yhtä aikaa samaan huoneeseen ei tahtonut usein onnistua. Rocket To Russia on se, josta tajusin, että omiakin biisejä voi tehdä. Olin täyttänyt 15, punk oli vasta tulossa. Cause We’ve Ended As Lovers on kaikkeuden kauneinta kitaran soittoa. SUOSIKKINI PUNKIN JA SENSUURIN AJOILTA The Clash The Clash – Punk-ajalta mieleen jäi vain muutama loistava rockalbumi, ylitse muiden Clashin eka levy, joka on vieläkin ihan superia. Rockaway Beach ja Sheena Is A Punk Rocker ovat klassikoita ihan Paranoidin ja Smoke On The Waterin rinnalla. Mitään hittiä ei tältä levyltä noussut. Aloin itse hihitellä sitä haistatusta ja sehän tarttui muihinkin. Mustajärvi ei saanut sanaista arkkuaan helpolla auki, taisi olla rima korkealla. Ile Kallio loistaa rokkikitaran rytmisoitossa. Marraskuulla odottavan Hartwall-areenan-juhlakonsertin valmistelut alkavat jo painaa, mutta kesän keikat vedetään vielä stressaamatta. Popeda voikin aistia sävellysten ja sovitusten linjautuneen etukenoisen vauhtirockin malliin. Tuli ihan vitun lujaa! ALBUMI, JOKA MUUTTI KÄSITYKSIÄNI MUSIIKINTEOSTA Genesis ...And Then There Were Three... Järvisen taito, kitarasoundi ja Maijasen laulu – tosi rock. Sillä haisee hiki ja rehellisyys. Royals oli hieno bändi. Tumma, hieman mystinen fiilis. Rumaa ja kaunista yhtä aikaa. – Kuten tuottajamme Stig alkuun totesi, eiköhän tällä kertaa unohdeta se iskelmähevi, Costi naurahtaa, – Sehän sopi ja levy oli taas mukava tehdä, vaikka homma venyikin vuoden mittaiseksi. Kliseen ”kitara laulaa” täytyy olla lähtöisin tästä biisistä. Vähät siitä, mitä muut ajattelee
Ennakkotilaa jo nyt osoitteesta: Tilaa täältä: Gösta in Memoriam 16.8. Helsinki, Tavastia 24.8. Tampere, Klubi Leavings-orkesteri plays Leevi & The Leavings (Nylund, Karastie, Paananen). ALKAEN ASIANTUNTEVISTA ÄÄNILEVYLIIKKEISTÄ www.intokustannus.fi www.svartrecords.com Ennakkoliput Tiketistä! Svart Gösta tulostus.indd 15 15.6.2017 15.32. ELÄMÄKERTA KONSERTIT JUHLAVAT VINYYLIUUDELLEENJULKAISUT KAUPOISSA NYT SAATAVILLA 11.7. Gösta Sundqvist Leevi and the Leavingsin dynamo Suuteleminen kielletty Kadonnut Laakso Raha ja rakkaus Mies joka toi rock’n’rollin Suomeen Odotettu elämäkerta Suomi rockin suurmiehestä, Leevi and the Leavingsin nerokkaasta Gösta Sundqvistista (1957–2003). Solisteina Jouni Hynynen, Siiri Nordin sekä Jarkko Martikainen. Liput 26 €. ITKISITKÖ ONNESTA JOS SAISIT NÄMÄ OMAKSESI
Syntetisaattorit ja niillä tuotetut soundit on tästä lähtien artikuloitu modernin edistysuskon mutta samalla myös erikoisen mystiikan symboleiksi. Levytuottajat ottivat 1980-luvulla yleistyneet syntetisaattorit ilolla vastaan. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen P rophet, Jupiter, Odyssey. Kun Moog, Roland ja Yamaha suunnittelivat ensimmäisiä kuluttajamarkkinoille tarkoitettuja syntetisaattoreita, haettiin niiden markkinoinnissa vaikutteita ja mielikuvia kaukaa: antiikin myyteistä ja avaruudesta. apparatus_autotune_taitto_6_17_a.indd 16 15.6.2017 14.13. Syntetisaattorien tehtävä oli popja iskelmälevytyksissä yleensä saada äänite kuulostamaan nykyaikaiselta – tai juurikin avaruudelliselta. Musiikin tutkijat ovat selittäneet syntetisaattoreihin liittyvää avaruusteemaa siten, että uusia ääniä on vaikea kuvailla tutuilla metaforilla. Yksi ensimmäisistä kokeilijoista oli The Monkees. Tästä syystä uusin musiikkiteknologia ja uusimmat soundit edustavat aina ”avaruutta”, tulevaisuususkomme viimeistä linnaketta. Taurus, Andromeda, Karma. Nykyäänkin tutkijat eri puolella maailmaa skannaavat ääniä avaruudesta ja pyrkivät löytämään äänistä säännönmukaisuuksia. 1970-luvulla Kraftwerkin, Jean Michel Jarren ja Vangelisin myötä syntetisaattorimusiikista muodostui oma lajinsa, jolla oli omanlaisensa (usein esoteerisuutta) korostava estetiikka. Se mitä mystiikassa saavutettiin, menetettiin maskuliinisuudessa. Pian Moogin tunnistettava ujellus soi lähes kaikilla hittilevyillä The Beatlesista aina Simon & Garfunkeliin asti. Toisen maailmansodan ravistelema maailma sai avaruuslentojen myötä uusia fantasian kohteita, johon voitiin projisoida tuntematonta ja tuonpuoleista koskevat, askarruttavat kysymykset. Etelämantereella sijainnut teleskooppi tavoitti kaikuja, joiden todettiin olevan peräisin big bangin äänestä! Ääniä toisesta todellisuudesta 16 SOUNDI Apparatus A-PUOLI ”Syntetisaattorin tehtävä oli popja iskelmälevytyksissä saada äänite kuulostamaan nykyaikaiselta.” Popartistit innostuivat kilvan Moog-syntetisaattorin äänimaailmasta. Monet eivät pitäneet tämän takia esimerkiksi Neljää Ruusua rock-yhtyeenä vaan ”konehinttareina”. Radioastronomian pioneerit Karl Jansky ja Grote Reber kehittivät jo 1930-luvulla laitteita, joilla tavoitettiin Maan ulkopuolista ääntä, galaktista kohinaa. Toisaalta avaruusdiskurssi oli voimakkaana silloin, kun ensimmäiset syntetisaattorit lanseerattiin, ja tulevaisuuden soittimet liitettiin siksi osaksi ikuista kehitystä. Nappien vääntämisessä ja ”laitteen hallinnassa” oli ilmeistä tiedemiesmäistä mystiikkaa ja salatieteen makua. Keskustelua seuratessa törmää väistämättä siihen ristiriitaan, että teknologian on katsottu perustuvan tiukan ratio naaliseen insinööriajatteluun ja mystiikan (ja musiikin) on yleensä nähty kuuluvan mielen tiedostamattomaan, muistojen ja fantasioiden värittämään yliaistilliseen puoleen. Uusi aika tarvitsee uudenlaiset myytit. Vielä 1990-luvun vaihtuessa Soundin ja Rumban sivuilla riideltiin siitä, kuuluuko syntetisaattori rockiin. Teknologian ja mystiikan yhteydestä, teknoutopioista ja datauskovaisista, käydään nykyään paljon keskustelua. Vesimiehen ajan sanansaattajat, hipit, harrastivat maailmanparannuksen ohessa monenlaista esoteriaa. Syntyi ufo-kultteja, new age -liikkeitä ja psykedeelistä rockia. Radioastronomien märkä uni toteutui vuonna 2001, jolloin uutisoitiin, että ensimmäisen todiste maailman syntymän äänestä oli lopulta saatu. Avaruudessa on kuitenkin olemassa todellisia, mitattavia ääniä ja niitä on myös tallennettu. Kun Yhdysvalloissa supersuosittu The Monkees esitteli ensimmäisten popartistien joukossa Moog-syntetisaattorin, ei kappaleen nimi ollut enemmän eikä vähemmän kuin Pisces, Aquarius, Capricorn & Jones ltd.! Folk rock -yhtyeenä aloittanut The Byrds sävelsi hurmiossaan Moog Ragan. Koska syntetisaattorilla voidaan tuottaa aivan uudenlaisia, ennen kuulemattomia soundeja, usein pelkkä tunnistettavan synteettinen ääni riitti. 1960-luvulla Frank Drake käynnisti Project Ozman, ensimmäisen hankkeen, jossa pyrittiin etsimään maan ulkopuolisen älyn lähettämiä radiosignaaleja. Syntetisaattoreihin innokkaasti liitetty mystisyyden aura johtui varmaan myös siitä, että varhaiset syntetisaattorit vaativat soittajalta ohjelmointitaitoja. Myöhemmin esimerkiksi Marsin ja Titanin äänimaisemaa on onnistuttu tallentamaan. Kuka tietää, ehkä palvomme tulevaisuudessa tekoälyä
Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. (09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Soitin Laine Turku • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Pori Sound City Pori • Piano Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Super Ostis Turku • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • Viihdeässät Nummela SMI Pearl tulostus.indd 17 14.6.2017 16.20. Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price
Sain ajatuksen rakentaa itse rumpuni, ja eikun muotteja valmistamaan. Rumpujeni ainoat rautaosat ovat viritysruuvit ja lattiatomien ja bassareiden alumiinijalat. Saari mainitsee ylpeänä, että hänen rumpuseteissään ei ole yhtä ainoaa Aasian tuontiosaa. Onneksi kovat soittajat ovat vieneet Saari-rumpujen ilosanomaa eteenpäin. Päätoimen ohessa toteutetusta intohimosta tuli kymmenen vuotta sitten Saarelle kokopäivätoimi. Odota. ”Olen viettänyt tuhansia ja taas tuhansia tunteja pönttöjen parissa, eikä vieläkään kyllästytä.” E-liike 6_17.indd 18 15.6.2017 8.38. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 19 www.saarirummut.fi T iesitkö, että Suomessa on tässä sarjassa jo esitellyn Kumun ohella muitakin rumpuvalmistajia. Amerikkalaisista staroista mainittakoon Stephen Hodges (Tom Waitsin, Mike Wattin, T-Bone Burnettin, Mavis Staplesin ja elokuvaohjaaja David Lynchin luottorumpali). Paras mainosvaltti onkin rumpujeni toimivuus keikoilla. Steve Jordanilla (Stevie Wonder, Saturday Night Live Band, The Blues Brothers, Keith Richards and The X-Pensive Winos) on tällä hetkellä John Mayer Trion maailmankiertueella mukanaan kaksikin Saari-virveliä. Materiaalina käytän suomalaista koivua normaalin vaaleana tai lämpökäsiteltynä viiluna. Ehkä tällaisen käsityörummun ollessa kyseessä kertoo se lopullinen soundi enemmän kuin tuhat mainoslausetta. Vuosikymmenten varrella Hannu on tutkinut puulajien, syiden ja viilujen vaikutusta sointiin ja kokeilemalla löytänyt omat standardit rumpujensa rungon paksuuteen. Saaren valmistusohjelmaan kuuluvat kaikki normaalit rumpusetit, virvelirummut sekä naruviritteiset marssirummut. Sitten taas leikkaa ja liimaa. Toki nämäkin on makuasioita; jotkut tykkää, jotkut ei. Kun vuonna 2006 päivätyöt alkoivat vähetä, päätin yhtenä aamuna hämärässä pajalle kävellessäni satsata rumpujen valmistukseen täysillä. Lisäksi tuntuu, että kotimaassa ensin tuote haukutaan ja hyväksytään vasta sitten kun arvostusta löytyy ulkomailta. – Palautteesta päätellen tyypillinen asiakkaani arvostaa tuotteissani soundin ja erittäin kevyen kuljetettavuuden ohella ennen kaikkea sitä, että he saavat ne toimimaan omilla lempikalvoillaan niin kuin ovat halunneet – tai jopa paremmin. Itse asiassa rumpuseteissäni on vanteiden teko se suurin ja aikaa vievin työvaihe. – En saanut tuolloisia tehdasvalmisteisia rumpujani soimaan muuten kuin takomalla. Pintaviiluina voi myös käyttää muita puulajeja tai teknistä viilua. Tätä kokonaisuutta ja sen synnyttämää soimisprosessia ei saisi tappaa kymmenellä kilolla rautaa. Muotteja löytyy kuusituumaisista 32-tuumaisiin. Minun mielestäni rumpujen tulee olla mahdollisimman keveät. Viilun paksuus vaihtelee 0,6:sta puoleentoista millimetriin. Normina niissä oli rautaosat ja -vanteet ja saadakseen sellaiset soimaan oli todellakin hakattava hartiavoimin. Hio ja lakkaa. Hannu Saari valmistaa rumpunsa alusta loppuun yksin puusepänverstaassaan Hämeenkyrön kunnassa sijaitsevassa Jumesniemen kylässä. Minulle ainakin kävi aluksi niin. Rummuston valmistus kestää tapauksesta ja koosta riippuen kolmesta neljään viikkoa. – Markkinointi on näillä resursseilla vaikeampaa, kun on vähän oudomman näköinen tuote kuin muut. Lisäksi Saari-rumpuja löytyy suomalaisista ja ruotsalaisista studioista, Puolustusvoimista ja Laivaston soittokunnasta. Erittäin iso kiitos heille! Tällä hetkellä minulla on melkein enemmän kyselyjä ulkomailta kuin Suomesta. Soitava muutenkin kuin takomalla – Olen viettänyt tuhansia ja taas tuhansia tunteja pönttöjen parissa, eikä vieläkään kyllästytä. Yksi heistä on Hannu Saari, joka on rakentanut Saari-merkkisiä rumpujaan jo 80-luvulta saakka. – Valmistusprosessin vaiheet ovat runkojen ja vanteiden osalta yksinkertaiset: leikkaa ja liimaa. Tuohon aikaan oli tarjolla paljon vahvarakenteisia ja syviä, mutta soinniltaan epäherkkiä rumpuja. Saari-käyttäjäkunnasta löytyy vankkamaineisia ammattisoittajia sekä rumpupedagoja: Risto Skrikberg, Teemu Vuorela, Karo Sampela, Simo Laihonen, saksalainen Andrea Belfi ja Siiri Partanen ovat joitakin esimerkkejä. Saaren rummuissaan käyttämä pitkä yksimittainen lugi sai alkunsa siitä, kun hänen kokemuksensa mukaan yksittäiset metalliset lugit väänsivät varsinkin virvelissä rummun runkoa. Olen ammatiltani puuseppä ja aloin miettiä, voisiko vanteita ja virityspesiä tehdä puusta. Kaikki alkoi siitä kun Hannu, itsekin rumpali, oli tyytymätön oman settinsä toimivuuteen. 18 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. – Rummun on soitava myös hiljaa sekä paksulla että ohuella kalvolla niin, että koko runko resonoi samalla
Nykyiset ”Pivikat” tehdäänkin Kiinassa, terveisiä vaan Trumpille. Albumilta löytyy runsaasti erilaisia Mississippin pitäjän sinisiä sävyjä esitteleviä, mutta tässä ajassa toimivia kappaleita. Peaveyt olivat soinniltaan hieman tylsän mutta kestävän städärin maineessa, ja valmistajan PAvahvistimia näkee vieläkin käytössä. Suurin osa kokonaisuudesta äänitettiin Memphisin kuulussa Royal Studiossa tarunhohtoisen Boo Minimaalisen maksimaalinen Pivikka Norttipoikien paluu Mitchellin ollessa hanikoissa, mutta koska North Mississippi Allstars on melko rankasti rundaava kokoonpano, he ovat taltioineet raitoja myös St. Ja mikä parasta, bändin bränikkä albumi on todellisuutta ja tottelee nimeä Prayer For Peace. Peavey Minimax jatkaa tavallaan yrityksen perinteitä ja on aavistuksen tylsä mutta täysin kelvollinen bassovahvistin, jonka hinta (375 euroa) on mielestäni juuri sopiva. Nuppi ei ihan mahdu bassolaukun sivutaskuun, mutta mukaan tulee kantokassi. Uusi Peavey Minimax 500 -bassonuppi on jämäkän oloinen metallilaatikko, jossa on tuntumaltaan laadukkaat säätimet, joiden alla on lisänappuloita. Sävysäätimissä on keskitetty nollakohta. Kirjoitin runon: ”älä basisti enää nurkissa hiivi, osta pienisuuri minimaks piivi!” Perskeles, mie ostan tämän. Dickinsonin veljeksiä (kitaristi Luther ja rumpali-multi-instrumentalisti Cody) avustaa jälleen näyttävä kaarti muusikoita: basisti Oteil Burbridge (Allman Brothers Band, Dead & Company), kitaristi Graeme Lesh (Midnight North, The Terrapin Family Band), laulaja Sharisse Norman, Jack Whiten bändistä tuttu basisti Dominic Davis ja laulaja Shardé Thomas, myös ruokohuilun taitava A merikkalaisen Peaveyn patarautaiset vahvistimet olivat kovaa kamaa 1970ja 80-luvuilla. Peavey meni jossain vaiheessa konkurssiin pidettyään tiukan jääräpäisesti kiinni amerikkalaisuudestaan. Laittakaa lasku. Laitteen hanurissa on kelvot speakon-liittimet kaiuttimille. SOUNDI 19 Y ksi nykypäivän innovatiivisimmista bluesbändeistä, The North Mississippi Allstars, esiintyy nelikymppisiään juhlivan Puistobluesin pääkonsertissa ensimmäinen heinäkuuta. Albert Järvinenkin soitti jossain vaiheessa sellaisella. Gain-säätimen alla on transtube-painike, josta saa lisää hyvää putkisärömäistä röppöä kehiin. Näppärä yksityiskohta on mute-painike, joka kytkee samalla päälle sisäisen virittimen. Mielenkiintoisin lisäominaisuus on psycho acoustics -kytkin, jolla saa alimpaan matalataajuushelvettiin lisäkerrannaisen. Louisissa, Kansas Cityssa, New Orleansissa, Brooklynissa, Austinissa, ja tietenkin legendaarisen isänsä Jim Dickinsonin Zebra Ranch -studiossa kotipaikkakunnallaan Hernandossa, Mississippissä. Nimikappale rukoilee maailmanrauhaa. THE NORTH MISSISSIPPI ALLSTARS Prayer For Peace Sony sopivan tuuhea. Kytkin tämän kooltaan ilahduttavan pienen ja noin kaksi ja puoli kiloa painavan 500-wattisen trankkunupin kahdeksalla 10-tuumaisella kaiuttimella varustettuun ”rantasaunaan”, ja ulostulema oli voimakas, terve, robusti sekä Soitava muutenkin kuin takomalla alan edesmenneen auktoriteetin Otha Turnerin tytär. Kyse ei siis ole mistään museo-orkesterista, vaan jam band -henkisestä ilottelusta koko blues-evoluution mitalla. Rahaa on! HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija E-liike 6_17.indd 19 16.6.2017 13.26
10 miljoonaa turoa on useimmiten väärässä. Siinä mielessä tyköistuvia pöksyjä voinee ajatella juurten kunnioittamisena tai jopa nostalgiana. Yo:lla Jimi bändeineen (Ilkka Mattila: kitara, Terry Edwards: baritoni/trumpetti, Maurice Fulton: levarit, rytmit tehtiin koneilla) heitti mainion keikan, jolla hänen Curtis Mayfield -falsettinsa paljasti hänet yllättävän aidoksi soul-mieheksi. Erästä musiikillisesti varsin vastakkaista hahmoa lainaten voisi kysyä: kuka muu muka. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Tämä juttu perustuu tapaamiseemme Tampereen Yo-talolla 1999, mutta olen miksannut siihen täydennyksiä muista haastatteluistamme. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_jimi tenor.indd 20 15.6.2017 14.17. Pragmaattisen ”niillä vehkeillä tehdään, mitä käsillä on” -taktiikan pitkälti sanelemaa tyyliä voisi nimittää vaikka subversiiviseksi easy listeningiksi. M usiikin maailma on ihmeellinen ja usein ennustamaton. Albumeja on nyt kolmisenkymmentä. Tietenkään myyntiluvut eivät kerro mitään musiikin taiteellisesta ja emotionaalisesta sisällöstä, varsinkaan nykyään. Sun Ra ja George Clinton olisivat diganneet. Itse asiassa uskon vahvasti, että nyt olisi aika julkaista levy-yhtiö Eurosin kellariin pölyttymään jääneet Shamanskiekot uudestaan. Esimerkiksi Jimi Tenor nousi 90-luvun puolivälissä kansainväliseksi ”coolin messiaaksi” soolotöillään, vaikka hän vielä saman vuosikymmenen alussa oli ”Suomen epäkaupallisin artisti” neljä vinosti industrialistista albumia tehneellä Shamans-ryhmällään. – Nää on suunniteltu vaan mulle, hän sanoi tyypillisen itseironisen mahtipontisesti vetäen lahkeensuusta vyötäröön kulkevaa vetoketjua, jonka alta paljastui vielä kolme muuta vetoketjua. Mielenkiintoisia ovat olleet Jimin työt myöhemminkin. Samaa kun ei ole tehnyt kukaan muu, ennen eikä jälkeen. Jimi Tenor ei ole koskaan hallinnoinut top twentyssä, mutta väsymättä hän on tehnyt omintakeisesti ja tanssittavasti kokeellisuuden viihteellisyyteen yhdistävää musiikkia eri kokoonpanoilla, omin päin tai yhteistyössä jonkun kanssa, kuten Suburban Saxillä (1991) Tapani Rinteen kanssa koneavusteisena foniduona tai Itetunella (2011) Mamba Assefan kanssa omatekoisin instrumentein, tai funkannut Inspiration Informationilla (2009) afrobeat-legenda Tony Allenin kanssa. Niillä sai lahkeen levenemään yhä jyrkemmin, vähän niin kuin lahtelaisilla raggareilla ennen vanhaan. Niiden tinkimätön tee-se-itse-henki, instrumentaatio (oikeiden soitinten lisäksi öljytynnyreitä, porakoneita ja omatekoisia härveleitä) ja luovat musiikilliset ratkaisut löytäisivät varmasti paljon enemmän arvostajia tänä päivänä, etenkin kansainvälisellä akselilla. Takahuoneessa kommentoin ensimmäiseksi vasemman laidan vaatesuunnittelijanakin kunnostautuneen Jimin omatekoisia mustia Tenorwear-housuja, joista sliipattu glamour oli kaukana. Viileä ironia piilee siinä, että Shamansin (toki jyrkempi ja ankarampi) kotitekoinen outous on pohjimmiltaan sama ominaisuus, mikä teki kasetille miksaamatta kotona äänitetystä soolodebyytti Sähkömiehestä hipstereiden lemmikin Lontoossa, Ber20 SOUNDI Jimi Tenor Viihteelli sesti kokeellin en, filmaatti sesti funky Jimi Tenor on todellinen musiikin kosmopoliitti, joka on pitkien maailmalla vietettyjen ajanjaksojen palannut asumaan Suomeen. Sifonkipäähine ja photophone Olen jututtanut lahtelaislähtöistä mutta sittemmin New Yorkissa, Lontoossa ja Barcelonassa asunutta Tenoria useamman kerran nenäkkäin ja puhelimessa. Nehän on enemmän low life rock’n’rollia kuin designer chiciä, huomautin. Menin näillä Pariisin lähetystön bailuihinkin eikä kukaan katsonut pitkään, vaikka se oli sentään aika siisti tilaisuus. Valtava sinfonkiviritys päässään Jimi puhalsi vääntynyttä bebopia vanhalla c-melodiafonilla, piippaili viehkosti halpisurulla ja huitoi pienellä valokennolla dramaattisesti ylisuuren tuulettimen näköisestä pyörivästä photophone-vehkeestä intergalaktisia hälyjä, jotka olivat kirjaimellisesti ääneksi muunnettua valoa ja liikettä. – Nimenomaan, Jimi nauroi ja avasi vetoketjua reidestä: – Tää on sit puolalaistyyli, jos haluu ihan eri fiiliksen. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI liinissä, Tokiossa ja New Yorkissa. Jälkimmäisellä Jimi vain kietoi urbaanin mutta silti maanläheisen avantgardisminsa soul-elementeillä ryyditettyihin sulaviin lounge-soundeihin. Nää on tosi monikäyttöiset
9-minuuttisella Union Ave III:lla katuhälyt ja pehmeät conga-rummut säestävät aavemaisen matalaa synttyhuminaa. Vaatiko se kädenvääntöä. ”Joidenkin mielestä on tyhmää panna musiikkiin niin monia elementtejä, mutta sellaista mun musa on.” HALVAN TEE-SE-ITSE-COOLIN OUTO KLASSIKKO Out Of Nowhere (2000) RAKASTAN JIMIN ja Tony Allenin villiä afrobeatia, ja olen kovin kiintynyt Jimin new wave muovisouliin Intervisionilla ja Organismilla. Yhteistyö UMOnkin kanssa maittaa hyvin, mutta tämä huikea levy paljastaa ehkä selkeimmin, millainen renessanssimies Jimi oikeasti on. Organism myy luultavasti paljon enemmän siellä, koska nyt keikkojen jälkeen Sony markkinoi sitä pontevasti. Niille voi panna kaikenlaista eikä sitä pidetä mitenkään omituisena. Intervision on myynyt jotain 60–70 000, Japanissa ehkä tuhat. Paletti yltää nimiraidan ligetimäisestä sci-fi-kokeellisuudesta ja Pylonin celestiaalisesta jazzista Hypnotic Drugstoren alt-afrobeatin ja Spellin mestarillisen philly soulin kautta Blood On Borschtin railakkaaeen kauhufilmaattisuuteen ja Night in Loimaan kujeelliseen blaxploitation funkiin. – Eei, mä vaan en kertonut niille paljon mitään. 80-luvulla olit eräänlainen vastarannankiisken kiteytymä ja 90-luvulla palasit coolisti kehiin viheltelevien urkujen saattelemana cocktail kädessä. Se on kuin ammatti, eikä se rajoitu yhteen artistiin. – Noinhan se aika pitkälti on. Ne voi seurata 10 bändiä. Kahden raidan laulu hoitui soittaessa. Hän soitti rumpukoneet ja koskettimet suoraan kasetille. – Nyt se näyttäis vähän laajentuneen, kun musta kirjoitti Evening Standard ja The Times. En mä halua korjata pikku virheitäni. PEPPER SOUNDI 21 Sähkömies (1994) JIMIN SOOLODEBYYTTI syntyi kotona omaksi huviksi ja on yhä hänen suosikkejaan. (Sittemmin on pyydetty ja saatu.) Soundtrackit on paljon pop-levyjä vapaampi alue. Japanissa sitä tosiaan onkin saatavilla. Se tekno-liite tulee mun Sähkö-yhteydestä ja siitä kun Warpkin on paljolti teknolafka, mutta en mä mitään teknoa tee. – Olisikin. Niitä mä tekisin mieluusti. Pakko kysyä, että miten tämä asennemuljahdus sulle tapahtui. – Intervisionille Warpista tyrkytettiin mulle tuottajaksi Molokon Mark Brydon, mutta kun se alkoi editoida mun sooloja, tajusin koko homman menevän väärälle uralle ja tuotin sen itse. Sit kun vein levyn niille, ne vähän kakisteli ja halusi vaihtaa pari biisiä. Puolalainen sinfoniaorkesteri ja suomalainen Pro Canto -kuoro tuovat peliin mahtavaa syvyyttä, jota koneeton bändi, Baluji Shrivastavin sitar, tablat ja intialainen laulu sekä tietysti maestro (laulu, fonit, huilu, moog, hammond, rhodes, photophone) maustavat erittäin pikantisti. Loputon aarrearkku! JIMI TENORIN SGT. Fonia levyllä on vain merellisellä Theme Saxilla ja Union Avella, joilla tenori tunnelmoi hellästi Charles Lloyd/ Ben Webster-hengessä. Tein sitä itsekseni ja aina kun ne kyseli, miten se edistyy, sanoin, että se on ihan just valmis. Se oli ihan OK, vaikka en mä sitä niille sanonut, ettei ne luule niillä olevan jotain sananvaltaa, Jimi naureskeli rentoon tapaansa. Joidenkin mielestä on tyhmää panna musiikkiin niin monia elementtejä, mutta sellaista mun musa on. Japanissa mut tunnistetaan joskus kadulla, toisaalta siellähän fanitouhu on ihan älytöntä. Keikan jälkeen Jimi lahjoitti minulle uuden t-paitansa, jossa kaksi Tenorwear-logoa on kylmästi vedetty ristiin alkuperäisen D&G-logon päälle. naamakirja_jimi tenor.indd 21 15.6.2017 14.17. Nolo siirto paljasti, että siinä missä Jimi on yrittämättä cool, Warp on wanna-becool. Tein pari uutta kipaletta. Crazy Hammond on nimensä väärti ja Voimamies erittäin spaced xylofoniluuppeineen ja afromaisine grooveineen, joiden yllä pierumaiset syntikat kaartelevat kuin motskarit. Face-lehti rakastaa sua, mutta sehän on kuitenkin aika marginaalia. Ei ihan riskitön design. Useimmiten ne kysyy, mistä Tenorwearia voi ostaa. Rouva Tenorin eli Nicole Willisin laulama Call Of The Wild ja Wanda Pittmanin vokalisoima Better Than Ever hoitavat soulballadiosaston suvereenin ylellisesti, taiteesta tinkimättä. Take Me Babyssa Jimi kuulostaa reippaan robottimarssin tahdissa parodialta Iggy Popin Idiotista. Mikä sun todellinen status on Englannissa. – Yhmmm, Jimi mutisi ja virnisti sitten leppoisasti: – Ikä painaa. Läpikuultavasti laulettu Travelin’ Dem Spaceways laahustaa viheltävin syntikoin ja dub-efektein narkoottisesti. Tällaiseen ei muualla törmää. Levytykseen edettiin kun Sähkö-pomo Tommi Grönlund kuuli musiikin ja halusi julkaista sen sellaisenaan. Tvteema ja luiskahtelevat avaruusurut täydentävät biisin. Livenä se on vieläkin jatsimpaa, varsinkin jos mulla on live rytmisektio ja puhaltajia. Siitä lähti Jimin maine viileänä kotihiirineropattina. Niillä on aina kamerat mukana. Mulla on siellä aina fanipostia ja niissä on aina huolellisesti postimerkillä ja osoitteella varustettu palautuskuori mukana, vaikken ole mitään sellaista pyytänyt. Onko sulta pyydetty soundtrackeja, kun elokuvallinen fiilis on paikoin aika vahva sun levyillä. Siihen aikaan Jimi oli siirtynyt supercoolilta pieneltä suomalaiselta Sähkömerkiltä lontoolaiselle Warpille (Aphex Twin, Autechre, LFO, Squarepusher), joka – päinvastoin kuin voisi ”edistykselliseltä” yhtiöltä luulla – yritti heti leipoa hänestä kaupallisempaa artistia. Tekno, joka usein kohdallasi mainitaan, jää hyvin vähiin. Ne on osa mun musiikkia. Organisminkin teit omin päin. Big in Japan Jos musaasi analysoi, niin kuulen siinä melkoisesti jazzia ja aika eroottista blax ploitation soulia, Low-kauden Bowieta ja hupaisan smoothia loungea
Yhtä vaille jokainen bändin neljästä albumista nousi listaykköseksi. Menestystä Melasniemi ei ensisijaisesti lähtenyt jahtaamaan, mutta se löysi hänet. Ahnas populaarikulttuurin kuluttaja rakensi sovitukselliset ideansa ja orkesterin muotoon liittyvät ehdotukset vankalle osaamiselle: Joelilla on takana opintoja musiikin teoriasta, kitarasta, pianosta ja rummuista niin Oulunkylän Pop & Jazz Soundi-haastattelu ”Loppu oli silkkaa juhlaa. poprockin ja Scandinavian Music Groupin folkista futurismiin yltäneen ilmaisun. Vaikka sävelmät tulivatkin aina pianisti Kerkko Koskiselta ja tekstit Anni Sinnemäeltä sekä muilta sanoittajilta, nousi Melasniemi komppiryhmän osana olennaiseen rooliin Ultra Bran soundin muovauksessa. Sisaruksista Vilma ryhtyi heidän tapaansa näyttelijäksi, mutta perheen kuopuksen vei musiikki. Saman teki toiminnan jo hiivuttua ilmestynyt tuplakokoelma Sinä päivänä kun synnyin. Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen > 22 SOUNDI J oel Melasniemen (s. Jo alakouluiässä syttynyt ystävyys rumpali Antti Lehtisen kanssa on kantanut näihin päiviin asti – läpi Donits-Osmo Experiencen kokeilevan funk rockin, Ultra Bran omintakeisen laulelmaIron Maidenin harmonioihin hullaantunut kulttuuriperheen vesa perusti lukioiässä anarkistisen kohkausbändin Ville Valon kanssa. Kuluvan kesän kolmen festarikeikan mittaisen comebackin myötä julkaistavat vinyylit tulevat nostamaan myyntilukuja, tällä hetkellä Krokettia (1997) on myyty IFPI:n tilaston mukaan 96 954 kappaletta, Kaliforniaa (1999) puolestaan 83 036 kappaletta. Ultra Bra kaahasi vuosina 1995–2001 voitosta voittoon jättäen muistoksi hurmiollisia konsertteja, massiivista radiosoittoa ja hurjan levymyyntisaldon. 1975) äiti on Kristiina Halkola, isä Eero Melasniemi. Sitten tuli Ultra Bra ja valtavat yleisöt. Viimein käynnistyi nyt jo kahdeksan albumia kestänyt folkpop-trippi Scandinavian Music Groupin kanssa. Nuoruuden viimeinen hybris!” haast_joel melasniemi_a.indd 22 15.6.2017 14.21. Joel Melasniemi on kotona, kun saa käteensä kitaran
Vilma Melasniemi kameran takana. Kerkko väsäili Ultra Brahan johtaneita demojaan, kun tutustuimme. Meillä oli jossain vaiheessa nurkissa kaksikin flyygeliä, kun isänisän soitin tuli meille, mutta lapsena treenasin Kaj Chydeniuksen entisellä flyygelillä. Eli kun siinä olivat mutsi, he ja vielä lastenhoitaja, ei minulla ollut hätää! Lellitty ja rakastettu kakara. Mitä musiikkia kuuntelit. Sääntöjen rikkominen innosti sääntöjä enemmän. Kerkko pyysi minua kysymään Lehtistä rumpuihin ja ehdotti itse Tommi Saarikiveä bassoon. Kaikilla ystävillä Oulunkylässä tuskin oli kuuluisia vanhempia. Niillä voitimme SDNL:n kisan ja teimme kesällä 1995 Houkutusten kiihottava maku -eepeen. – Isäni isoisä oli nimeltään Joel. Siksi pyysimme bändin keulille sisareni Vilman. Hän kun osasi kuulostaa lähinnä joltain vihaiselta pikkupojalta. – Meritähden Pikku-Marjan eläinlauluja (1980) oli totta kai kova sana, mutta jo tarhaikäisenä meni myös Tuomari Nurmiota ja Pelle Miljoonaa. Onko se kulkenut suvussa, viittaus Joel Lehtoseen vai jotain muuta. Vielä tässä ei taideta tykitellä Iron Maidenia, josta myöhemmin tuli Melasniemen suosikkiyhtye. Touhu alkoi inspiroida enemmän kuin höntsäjengin futis tai koriskoulu, ja vei pian suuren osan vapaa-ajasta. Levyistä kuusi ensimmäistä, samoin kuin vuoden 2009 kokoelma Näin minä vihellän matkallani, on myynyt vähintään kultaa. Treenasin raivona Iron Maidenin harmonioita, samoin muitakin nopeita heavysooloja. Eikä aikaakaan, kun olitte Tampereella studiossa Ultra Bran nimissä. Olitko tässä vaiheessa vielä yläkoulussa. Sitten kun Hyvät herrat alkoi pyöriä, sain välillä kuulla olevani ”Tollon poika”. Muistan BASF-kasetin, jolla olivat Moottoritie on kuuma ja Maailmanpyörä palaa (molemmat 1980). Samoihin aikoihin aloit seurustella Anni Sinnemäen sisaren kanssa ja tutustuit Kerkko Koskiseen. Yhdestä kokeesta sain täydet pisteet soitettuani Steve Vain Attitude Songin, joka oli siihen aikaan kuuluisa kitaristien temppurata. – Pian Meritähden yksityistuntien jälkeen aloin käydä Käpylän musiikkikoulussa, missä järjestettiin oppilasmatineoita ja vastaavia. Etunimesi ei ole aikansa tavallisimpien joukossa. Ogelissa tutustuit myös Ville Hermanni Valoon ja perustitte bändin. Ensin tajusin, että äiti on välillä telkkarissa, esimerkiksi Hukkaputkessa, ja muutenkin kai aika kuuluisa. – Tai lukion kynnyksellä. – Junnu hoksasi yhdessä vaiheessa evästää, että opinnoista kannattaa pitää breikkiä ennemmin kuin hirttäytyä asioihin, jotka eivät tietyssä hetkessä niin innosta. Ailun kautta kuulin myös Hanoi Rocksia, mikä vavahdutti. Ihan sketsinä minäkin Ultra Brata aluksi pidin. Kuten näet, tuossa seisoo piano ja soitan sitä edelleen kotitarpeiksi. Ylioppilaaksi tullessa homma kuitenkin oli jo ohi. – Kaikki perheen lapset laitettiin pianotunneille, mutta minä jatkoin vapaaehtoisesti myös silloin, kun muut tympääntyivät. ”Yhdestä kokeesta sain täydet pisteet soitettuani Steve Vain Attitude Songin, joka oli siihen aikaan kuuluisa kitaristien temppurata.” K u v a: V il m a M el as n ie m i K u v a: Jo el M el as n ie m en ko ti al b u m i haast_joel melasniemi_a.indd 24 15.6.2017 14.21. Idea jostain opiston soul-laulajasta ei toiminut niin äkkiväärässä yhtyeessä. Muutama biisi meni Munkkiniemen nuorisotalon kokoelmille. Kehujia on tullut vastaan myöhemminkin eli kai meistä jokin jälki joihinkin jäi. – Noin se meni. (Sittemmin Don Huonoista tunnettu) Puurulan Jukka oli moottorina Munkan jutuissa, ja hänen kanssaan kävimme myös kolkuttelemassa Johannan ovea ja saamassa lempeät pakit Pekka Aarniolta. Sinulla on kolme vanhempaa sisarusta. Musiikki pelasti urheilulta, kuten sanotaan. Donits-Osmo Experience eli Antti Lehtinen, Joel Melasniemi ja Ville Valo. – Ymmärrys tuli hissukseen, ilman erillistä ahaa-elämystä. Miten hyvin tiedostit lapsena, että isä ja äiti eivät ole ihan keskivertokansalaisia. Kunhan Ultra Bra -urakka on ohi, he johtavat SMG:n kohti albumia numero yhdeksän. Kulttuurikasvatuksesi alkoi maineikkaan Marjatta Meritähden pianotunneilla. Siinä aika hyvä anekdootti lapsuudesta. Ekat demot olivat paskoja biiKulttuurikodissa kasvanut Joel Melasniemi aloitti muusikkouransa pianotunneilla ja pian myös kitara tuli tutuksi. Millainen dynamiikka keskuudessanne vallitsi. Niin ikään olet näillä sivuilla kertonut (ks. Olin soittanut Antin kanssa noin kymmenen vanhasta, enkä olettanut hänen innostuvan. Koska julkiset esiintymiset alkoivat. Eräästä koulubändistä mutatoitui Villen, Antti Lehtisen ja Sampo Haapaniemen kanssa Donits-Osmo Experience, joka oli Primusja John Zorn -vaikutteista pelleilyä. Hyvät muistot sieltäkin. Soundi 11/11), että Meritähden pojalla oli sähkökitara, josta aika moni asia käynnistyi. Olin kai ihan hyvä oppilas, ahkera ainakin. Seuraavaksi pääsin aikani manguttuani kitaratunneille, Pop & jazz -opistoon Junnu Katajalle. Ultra Bra ei ollut tuolloin vielä varsinainen yhtye, ja kokoonpanoa piti uusia. Ehdimme soittaa taidekoulutapahtumissa ja Oranssi-yhdistyksen bileissä, kerätä melkoisen ug-maineen ja tehdä äänityksiäkin. Suuren terssin kokoisia nostoja kammella, kunnon divebombereita ja muuta jännää. – Joo, siinä taloudessa oli parikin sähkistä, jotka alkoivat kiehtoa eli jäin usein pianotuntien jälkeen Ailun kanssa näpertelemään kitaralla. – Broidin kanssa tuli joskus kinaa, mutta systerit suhtautuivat minuun aika äidillisesti. 24 SOUNDI Jotain Satien etydejä minäkin kävin esittämässä. > Soundi-haastattelu -opistosta kuin Käpylän musiikkiopistostakin. Tämän tietotaidon ja monipuolisen musasivistyksen päälle rakentui 2001 Scandinavian Music Group, jonka voimakaksikon Melasniemi yhä muodostaa laulaja Terhi Kokkosen kanssa. Esimerkiksi sysimetalli ja tosi cheesy disco piti lyödä yhteen, kaista oli auki ja anarkistinen ilmaisu viehätti. Yhtyekuvio veti tiukemmin kuin primavista-treenit ja jazzskaalat, joten otin neuvosta vaarin
sejä, joihin Kerkon frendit olivat tehneet kännissä muka-poliittisia sanoja. Mutta kritiikkiähän kyllä riitti, olimme samaan aikaan liian poliittisia ja liian ei-poliittisia. – Eivät todellakaan! Esa Kirkkopelto kuvaili Ultra Bran musiikkia insestiseksi ja joidenkin mielestä olisi pitänyt enemmän kapinoida ja isänmurhia tehdä. – Ei varsinaista muistikuvaa. ”Stallarien lapset vanhempiensa jalanjäljissä” -jutut eivät siis harmittaneet. Eihän Krokettikaan (1997) heti kultaa myynyt, vaan vasta Kalifornian (1999) vetämänä. Mutta en voinut nähdä asiaa niin, koska en ollut ikinä katsonut vanhempieni töitä läähättäen ylöspäin. Ja niitä ”stallarien lapsiakin” UB:sta löytyi aika vähän, vain minä ja alkuun mukana ollut Vilma. Kerkko oli lätkää pelannut espoolaisen rivitaloperheen poika, Terhi Kokkonen uskonnollisesta perheestä Järvenpäästä ja niin edelleen. Minun musiikilliset isäni ovat Dave Murray ja Adrian Smith. Ekat demot olivat paskoja biisejä, joihin Kerkon frendit olivat tehneet kännissä muka-poliittisia sanoja.” K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to SOUNDI 25 haast_joel melasniemi_a.indd 25 16.6.2017 13.25. Kalliossa (ilmaisutaidon lukiossa) niitä ehkä kuunneltiin, Sibelius-lukiossa tuskin. Totta kai ymmärsin jossain vaiheessa, että UB oli helppo kytkeä Aarnion taustaan, laululiikkeeseen ja mutsin tiettyihin levytyksiin, mutta en minä niitä ollut sillä lailla kuunnellut. ”Ihan sketsinä minäkin Ultra Brata aluksi pidin. Ja sellaisilla jyrättiin vasemmiston nuorisojärjestön kisassa! Mutta seuraavat kappaleet olivat jo parempia ja Antti lähti yllättäen mukaan. 15 vuotta naftaliinissa ollut yhtye kapuaa tänä kesänä väliaikai sesti esiintymis lavoille. Mittari joka tapauksessa meni nollasta sataan ennätysvauhtia. Ultra Bra nähtiin 1970-lukuisen Agit Propin suorana jatkeena. Lyömäsoittajamme Jan Pethman muisteli juuri treeneissä, että kunhan ekan kokopitkän levyn (Vapaaherran elämää, 1996) jälkeen se ”classic” kokoonpano oli loksahtanut uomiinsa, loppuun saakka menikin niin, että kahta vaille kaikki keikat myytiin täyteen. Eli meille muodostui tolkuttoman vääristynyt kuva näistä hommista ja kusi nousi huppuun (naurua). Mutta koska menestys kuitenkin kasvoi pikkuhiljaa, tajusimme asian vähän viiveellä. Eivätkä muutkaan Torkkelissa (Helsingin kuvataidelukiossa). – Kyllä. Nopea menes tys takasi myös sen, ettei turhaa vaati mattomuutta esiin tynyt. Joten olin itse asiassa tehnyt melkoisenkin isänmurhan, koska en soittanut tuplaliidijuttuja metallibändissä! Minulle oli perverssiä ja anarkistista heittää Maiden, Zorn sekä Godflesh romukoppaan ja soittaa feikki-bossa nova -sooloja. Jokusia SMG:n biisejä äiti on kyllä sittemmin esittänyt lauluilloissaan. Ultra Bra oli nuori ja ärhäkkä syntyes sään. Miten vanhempasi reagoivat yhtyeeseen. Homma alkoi toimia, kun ydinkvartetti oli kasassa, ja Kerkko ryhtyi samaan aikaan levysopimusneuvotteluihin Aarnion kanssa
Pari biisiä olivat kuunnelleet ja kuulemma tykänneet. Melankolinen laskeva sointukuvio, torvet just oikeassa paikassa mukaan ja kyyneleet virtaamaan sekä lavalla että yleisössä. – Bändi oli perustettu jo ennen Ultra Bran hajottamista, vaikka eihän se ulospäin siltä näyttänyt. Itse otin osaa Anthrax-talkoisiin ja Iron Maiden -savot taan. Suhteesi Terhin kanssa oli päättynyt samoihin aikoihin kuin Ultra Bra hajosi. Suosi ulkomaista -biisin kitarariffi esimerkiksi on Antilta ja rumpukomppi minulta. – Teimme kerran yhdessä laulun nimeltä Säästä minut Juhana Rossin tekstiin, mutta se ei päätynyt mihinkään. Heikko valo vedettiin tarkoituksella överiksi, kaikki omat kliseet kehiin. Toimme tontille sovitus ideoita ja poptriviasta sekä bändisoiton historiasta kumpuavia juttuja, joista jazztaustaisella Kerkolla ei ollut hajuakaan. Se toimi myös vastavetona Kalifornialle, jolla kaikki oli ollut spectoriaanisen massiivista. Vaikka he ovatkin kai ihan mukavia sällejä. – Se lähti toimittaja Luca Garganon Semifinalissa järjestämistä klubi-illoista, joissa muusikot esittivät suosikkejaan. Janan toisessa päässä kai sitten puhaltajat. Enkä ainakaan minä ole jälkikäteen katunut. Ja silti joku räkäinen kriitikko puhuu runotyttö-teksteistä.” haast_joel melasniemi_a.indd 26 15.6.2017 14.22. Lapsuuden rakkaudentunnustus on viety maaliin. Vaihtelimme arratessa myös usein soittimia. Oliko koko ajan selvää, että kaikki musiikki tulee Kerkolta. Dirty Bootsin intro näytti aikanaan pakoreitin metallista ja esitteli uudet musiikilliset jumalat. Olin piirtänyt nuorempana sarjakuvia ja visuaalisuus yleensä kiehtoi. Itse en ole ikinä hakeutunut mihinkään tekemisiin, koska uskon ”sankareitaan ei kannata tavata” -teesiin. Antti, Tommi ja minut merkattiin lopulta osatuottajiksi, koska panos oli niin suuri. Myöhemmin tulleen Sufjan Stevens -herätyksen rinnalla Goo (1990) oli formatiivisista musiikkikokemuksistani tärkein. – Pääsin opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun graafista suunnittelua, mikä antoi hyvää vastapainoa ja lupauksen siviiliammatista. Minulla oli Antin ja Tommin kanssa sarkaa muutenkin. Kunnes vuonna 2000 teimme Vesireittejä, joka oli luonteva lopetus. Seuraavana olisi vuorossa Seventh Son Of A Seventh Son, jonka jälkeen en ehkä koe tarvetta jatkaa. Vaikka siltä kyllä kuulee tekoajankohdan turhankin hyvin. Päätimme erota ystävinä, mutta jatkaa musan tekoa yhdessä. Ymmärsit totta kai miltä näyttää, että orkesterin ydinporukka jatkaa ilman Kerkkoa. Nuoruuden viimeinen hybris! Olit 25-vuotias. Tiesittekö jo tekemisen alussa, että Vesireittejä jää viimeiseksi levyksenne. Eikä se ole kadonnut mihinkään. Silloin oli nousukausi ja Ultra Bralla eli oikein hyvin, mutta tuntui hyvältä päästä tekemään kirjankansia, kuvituksia ja vastaavaa. Ja hyvinhän se meni. – Ehkei vielä silloin, mutta ilmestymishetkellä olimme jo päättäneet julkaista rundin päätteeksi tiedotteen määrittelemättömän mittaisesta tauosta eli loputtomasta lomasta eli hajoamisesta. Koska olet viimeksi nähnyt Maidenin lavalla. Ratkaisusta tuli ihan sikana virtaa ja loppu oli silkkaa juhlaa. Debyyttimme Onnelliset kohtaa (2002) myi lopulta platinaa. Monet Warp Recordsin julkaisut, Underworld, FSOL ja muu niin sanottu haastavampi konemusa kiinnosti siinä vaiheessa, samoin palailin itselleni tärkeimmän bändin eli Sonic Youthin pariin. Mutta siis SMG:n pointti oli tehdä omaa suosikkimusaa. Lisäksi Kerkko oli ilmeisesti tajunnut, että jos haluaa jättää todelsoin hihitellä mukana Book Of Soulsin (2015) eepoksillekin. Vaikka olinkin tosi ylpeä jo Talvipuutarhaanbiisistä. Ja hyvä niin, minusta Kalifornialla ei ole yhtään niin kovaa UB-soundin kiteytystä. Bändillä meni kovaa, kultaja platinalevyjä tuli ja festarislotit paranivat vuosi vuodelta. UB oli aina vähän hierarkkinen ja oligarkkinenkin systeemi. Pyrimme pärjäämään dogmaattisemmin, vähemmällä pöhö tyksellä. Miltä aloittavalle yhtyeelle tyypillinen ”pakettiautot ja pikkuklubit” -kuvio tuntui Ultra Bran megaturbotimantti-sukseen jälkeen. Yhtye on kehittynyt aikaansa sidotusta kovalevy rockista folkin kautta kohti nyky aikaisempaa soun dia. – Niillä paikkeilla, joo. Kaikkea sitä, mikä oli poissuljettua Ultra Bran konseptissa. – Tokan levyn kiertueella soitimme muutaman keikan aika pienelle yleisölle, mutta realiteettienkin kes26 SOUNDI > Soundi-haastattelu la hyvän näköisen ruumiin, pitää lopettaa ajoissa. Jälkimmäinen on elänyt pidempäänkin. Sonic Youthin viitoittamaa polkua on menty, At The Drive-Inin ja System Of A Downin avaamille sivuraiteille poiketen. ”Olen katsellut vierestä, miten Terhi on kehittynyt lyyrikkona ja millaisen vaivan hän teemojen ja kertojanäänien valintojen parissa näkee. Meillä on ollut levyjen läpisoittoja, viimeksi Somewhere In Time. Sitten Scandinavian Music Groupiin. Kerkon alla olimme Antti sekä minä… ja ehkä mimmilaulajat, vähän Tommikin. Kerran kun soitimme jatkoklubikeikan (DOM Helsinki, 2011) Maidenin Helsinginkonsertin jälkeen, tuotiin ainakin Nicko McBrain ja joku kitaristeista paikalle. Kelpasiko lopetuspäätös kaikille. – Aivan täysin, mutta en piitannut. Luovien ratkaisujen tekijät olivat eri asemassa kuin muut. Ja kun Kerkko oli jo saanut tehdä Kaliforniasta unelmiensa albumin, tuli Vesi reiteistä pienempi, enemmän bändilevy. Ultra Bra ja Scandinavian Music Group kohtasivat vuosituhannen taitteessa vähän ”saattaen vaihdettava” -taktiikalla, mutta käydään välipalana läpi Mauron Maiden. ”Sisältää junglekomppia ja kovalevyrockia.” Pikkuhiljaa linja alkoi löytyä, ja kun Nimikirjaimet (2004) oli tehty, näyttäytyi Hölmö rakkaus ylpeä sydän (2006) jotenkin onnistuneena yhteenvetona siitä, mitä tavoittelimme. Hyvä niin, ettei ole tullut mitään kusipäitä diggailtua. – Kenties sitä ei hyväksytetty ihan jokaisella. Mitä muussa elämässäsi tapahtui tuohon aikaan. Aarnio soi meille aina käytännössä rajattoman studiobudjetin, joten sille tuli triplattuja torvisektiohommia, paljon kaikuja, kaikkea. JakUltra Brasta Scan dinavian Music Groupin alkupe räiseen kokoon panoon siirtyivät Joel Melasniemen lisäksi myös Antti Lehtinen, Terhi Kokkonen ja Tommi Saarikivi. – Dance Of Death -kiertue (2003) on tuorein, mutta kyllä minä bändiä edelleen syvästi rakastan
As a singer, speaker or instrumentalist, you want to connect with your audience. If you’re ready to take the next step, XS Wireless 2 offers additional control, flexibility and ruggedness to withstand the toughest live conditions. Raise your voice. Focus on your message – not on the equipment. Be confident. It’s time to raise your voice. Thanks to its intuitive, one-touch scanning and synchronization, XS Wireless 1 combines exceptional ease of use with great sound quality. XS Wireless 1 & 2 microphone systems. For all microphone options visit sennheiser.com/xs-wireless 20170612_225x297_Soundi_FIN.indd 1 12.06.17 12:03 Sennheiser tulostus.indd 27 14.6.2017 16.12. To meet those demands, Sennheiser created the XS Wireless microphone system
(2007) astui kunnolla folkin suuntaan. Folk on mukava sohva ja totuus kaikesta, mutta siitä piti kammeta välillä ylös. Muuten meillä olisi nyt jouhikot käsissä. Se, Michigan (2003) ja Illinois (2005) saivat aikaan todella vapauttavan tunteen. Siihen kulminoituu tekemisen muutos. Suorat verrokit tosin ovat aika harvassa, Pariisin Kevät osuu ehkä vähän samoihin kehyksiin. Ajoittuuko Sufjan Stevensin löytäminen näihin aikoihin. – Kyllä Lopulta olemme kuitenkin yksin veti valmistuttuaan aika hiljaiseksi. Grandioosi kitararock jalat haarallaan ei ollut enää yhtä inspiroivaa kuin Terhin lauluun ja teksteihin keskittyminen. – Kyllä. Totaalisempaa, taiteellisempaa ja elegantimpaa biisiä en ole tehnyt. Townes Van Zandtin löytäminen Myspacen syövereistä oli jo aiemmin pohjustellut sitä, miten horisontti meni tavallaan ylösalaisin. Parilla biisillä kokeilimme sitä, että kaikki soitto tukee laulajaa ja tekstiä. En väitä, että se olisi maailman suurin luopumisesta kertova klassikko, mutta tuntui hienolta tajuta, että olin saanut Terhin kanssa aikaan jotain sellaista. Hölmö rakkaus oli vielä aika puhdasverinen poplevy, vaikka sillä olikin jo ikään kuin murtuma folkin suuntaan. Ja kun tajusimme, ettemme ole ihan koko Suomen bändi – eli jätimme menemättä väkisin joka rundilla kaikkiin Pohjanmaan baareihin – asiat asettuivat. kesäkuuta 2017 Joel Melasniemen koti, Helsinki ”Musiikilliset isäni ovat Dave Murray ja Adrian Smith. Toiminnalla oli meille niin tärkeä sosiaalinen funktio. viehättää. – Nyt se pitää hoitaa, kun vielä pärjäämme ilman rollaattoreita! Ja onhan tässä hajoamisen jälkeen kuitenkin jo käyty yhdet Juhani Merimaan synttärit ja Pekka Haaviston jäähallibileetkin soittamassa, eli ei tämä niin ennenkuulumatonta ole. ”Säröskebat laidoissa” -lanaaminen kiinnosti estetiikkana aikansa, mutta nyt hiljaisempi ilmaisu vei mennessään. Sisarlevyinä minä ne näen, ja nyt sitten eteenpäin majesteettisen isosiskon ja pahansisuisen pikkuveljen parista. Onko musiikillinen suunta nyt kohti ihan uutta vai SMG:n juuria. Tietynlainen ulkokultaisuus alkoi kiinnostaa. Niin ikään Lailalta löytyvä Vieläkö soitan banjoa. Hän kyseenalaistaa sanoituksiaan yhä rajusti ja tekee valtavia makrotason urakoita. Ja silti joku räkäinen kriitikko puhuu runotyttö-teksteistä. Ainakin olen katsellut vierestä, miten Terhi on kehittynyt lyyrikkona ja millaisen vaivan hän teemojen ja kertojanäänien valintojen parissa näkee. – Jos folk-jakson kaari tähtäsi siihen, että ”vain” dokumentoidaan soittoa, nyt olemme tavallaan fiktiivisiä soittavia hahmoja. Sujuisiko yhteistyö Terhin kanssa yhtä syvästi, jos ette olisi aikoinaan seurustelleet. Mitään sormenjälkiä tai saumoja ei näy. Olemme muuttuneet aika lyriikkavetoiseksi bändiksi, joka lisäksi tekee teemalevyjä singlejen aikakaudella. Mikä kappale SMG:n alkupään tuotannosta herättää erityistä ylpeyttä. Hän oli mennyt tajuttomasti eteenpäin, ja omaa Americana-intoa lisäsi, että olin päätynyt seurustelukuvioiden kautta Jenkkeihin parille roadtripille. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu keltä löytyi into jatkaa. Terminal 2 muodostui eeppisistä slovareista siinä missä Baabelin (2015) tempot ovat ripeämmät ja biisit napakampia. Kaikki äänitettiin samassa huoneessa samaan aikaan, ja siitä tuli bändisoittomme uusi metrimitta. – Ei varmastikaan. – Vaikutus ehkä alkoi kuulua tässä, mutta muistaakseni ostin Seven Swansin (2004) aika tuoreeltaan. Kurssinmuutos oli välttämätön. 5. Millä mielellä lähdet lämmittelemään Ultra Brata. Kitaristimme Kyösti Salokorpi kuvasi sitä kerran – Final Countdownin ohella – yhdeksi niistä kappaleista, joita ei tehdä, vaan jotka materialisoituvat valmiina. Siellä tutustuin countryyn kunnolla, ilman mitään ironista pohjavirettä. Kaikki ovat pysyneet väleissä, treeneissä tuntuu hyvältä ja odotan keikkoja innolla. Joten olin itse asiassa tehnyt melkoisenkin isänmurhan.” K u v a: V il le -P et te ri M ää tt ä haast_joel melasniemi_a.indd 28 15.6.2017 14.22. Edeltäjiensä tavoin kultaa myynyt neloslevynne Missä olet Laila. – Tiedän kyllä, mitä ajat takaa. Totta kai siitä on hyötyä, että tunnemme toisemme juurta jaksain ja olemme flaidanneet monesti, mutta… Antin olet eittämättä tuntenut pidempään, mutta ette ole seurustelleet. Terhin prosessi ja progressio on jatkunut ihan Terminal 2:een (2014) saakka
W W W . BEFORE THE DAWN RECKLESS LOVE MOKOMA 2 TIMES TERROR CMX PEER GÜNT S-TOOL DYNAZTY PSYCHEWORK WOLFHEART SWALLOW THE SUN VIP ARTISTS: GRAHAM BONNET BAND ANTONY PARVIAINEN TRIO FEAT. F I AMORPHIS TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS SONATA ARCTICA DELAIN THERAPY. APULANTA • HALOO HELSINKI! EPPU NORMAALI • JUHA TAPIO • THE COMEDIANS ROOPE SALMINEN & KOIRAT • MENNEISYYDEN VANGIT • KAKE RANDELIN WALDO’S PEOPLE • ANTTI RAILIO • VESTERINEN YHTYEINEEN • MARTTI SERVO & NAPANDER TUTUSTU MYÖS TOISEEN FESTIVAALIIMME! S U O M E N R O C K E I N F E S T A R I PEURUNKA, LAUKAA 21.-22.7.2017 John Smith tulostus.indd 29 14.6.2017 16.09. J O H N S M I T H . MARCO HIETALA JA TUPLE SALMELA LIPPUKAUPPA 24/7 www.liveto.fi LIPUT MYYNNISSÄ NYT! www.satamafestival.
Vastaus tulee sekuntiakaan miettimättä. Näytän Monroelle 30 vuoden takaista lehtileikettä, jossa hän vastaa: ”Vapaus. Teksti: Mikko Meriläinen Rapiat 30 vuotta sitten Michael Monroe istui kämpässään New Yorkissa. On aika päivittää niihin vastaukset. Että olen uskollinen itselleni, teen minkä tunnen oikeaksi. 30 SOUNDI michael monroe -taitto_b.indd 30 15.6.2017 14.44. Sen periaatteen jääräpäinenkin noudattaminen on taannut sen, että Monroe on vuosien mittaan kerännyt uskollisen fanijoukon, runsaasti nimekkäitäkin ihailijoita ja löytänyt itsensä samalta lavalta suurimpien rocktähtien kanssa. Single latte ruokosokerilla. – Rakkaus. Ensimmäinen niistä kahdesta isosta kysymyksestä, jotka Juntunen Monroelta New Yorkissa kysyi, kuului: Mikä on sinulle tärkeintä maailmassa. Haastattelun lomassa Juntunen kysyi 23-vuotiaalta Monroelta kaksi perustavanlaatuista, aina ajankohtaista kysymystä. Oikeastaan kaikista elämänsä käänteistä puhuessaan Monroe painottaa juuri sitä. Hän oli saanut vieraan Suomesta: toimittaja Juho Juntunen oli tullut tekemään rocktähdestämme jutun Soundiin. Allekirjoitan nyt enemmän kuin koskaan sen, että tärkeintä on tehdä sitä mistä diggaa eniten. Vaikea vastauksesta on olla eri mieltäkään. Hän perustelee ratkaisujaan sillä, että on tärkeää olla itselleen rehellinen ja toimia omien periaatteidensa mukaan. Eikö se ole tärkeintä. Suomi on huomattavasti lähempänä New Yorkia kuin 1980-luvulla. Ja se merkitsee, että mä kieltäydyn tekemästä duunia enää kenenkään törpön kanssa.” – Totta, erittäin tärkeää. Tuon olisin sanonut seuraavaksi. Hanoi Rocks oli historiaa ja pitkä sooloura vasta hajanaisina ajatuksina ja epämääräisinä unelmina takaraivossa. Elämässä tai bändissä ei saa olla duunaamisen makua. 30 SOUNDI ”Ei tarvitse laittaa aivoja narik kaan voidakseen nauttia viihteestä.” aailman turut ovat vaihtuneet Turuksi jo vuosikausia sitten, ja Michael Monroe istahtaa Aurajoen varrella olevan kahvilan pöytään kotoisasti tuttuja moikkaillen
SOUNDI 31 SOUNDI 31 K u v a: B o St ra n d en Ta u st au v a: So u n d in ar k is to michael monroe -taitto_b.indd 31 15.6.2017 14.25
Siispä on mielenkiintoista tehdä tulkintoja biisivalintojen perusteella. Siihen nähden voisi tuntua epäreilulta, että Monroen päätyönä pidetään usein edelleen Hanoi Rocksia ja kaikkea hänen tekemäänsä verrataan niihin vuosiin ja levyihin. Vanhoihin levyihin liittyy tiettyä nostalgiaa, mutta kyllä nämä kolme viimeistä levyä ovat parasta matskua mitä minä olen tehnyt – mikä on tosi kiva pystyä sanomaan. Not Fakin’ Itin ja Jerusalem Slimin jälkeen Monroe oli levy-yhtiölleen velkaa lähes miljoona dollaria. – Ei se minua ole koskaan haitannut, koska kyllähän Hanoista voi olla ylpeä, Monroe vakuuttaa. Michaelin ja Stivin duetoimalta hienolta versiolta voi kuulla ystävysten läheisyyden. Micheal Monroen ja Steve Stevensin (Billy Idolin kitaristi) yhdessä tekemältä albumilta ei ole mukana ainoatakaan biisiä. Polygram päätti satsata tv-mainoskampanjaan, mutta valitettavasti markkinointiosasto oli muotoillut mainoslauseeksi ”The Brains Behind Hanoi Rocks!” Monroen mielestä se olisi halventanut Hanoi Rocksin perintöä (”Hanoi Rocks had no brains!”), joten hän vaati muuttamaan mainoksen. Tuplakokoelman toinen cd on omistettu vuoden 2010 jälkeiselle ajalle, eli kuusi vuotta saa saman painoarvon kuin sitä edeltävät yli 20 vuotta. – Ei kai siinä mitään. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Toisaalta se sama omaehtoisuus on aiheuttanut sen, että Michaelin uran käänteet ovat olleet nopeita, epärationaalisiakin – ja usein myös suosion kannalta epäsuotuisia. Ihan hyviä biisejähän siellä oli. Joo-o. He asuivat yhdessä Lontoossa vuonna 1985, ja juuri Stiv kannusti Michaelia kirjoittamaan itse biisejä ja suuntaamaan soolouralle. Siinä meni kaikki niin päin mäntyä kuin voi mennä. – Ei se todellakaan ole helppo tie tehdä jääräpäisesti omin ehdoin, mutta aina se loppupeleissä kannattaa. Mitähän 23-vuotias Michael olisi soolouraa aloitellessaan ajatellut siitä, että tekee parhaat levynsä päälle viisikymppisenä. Edellä mainitun Dead time Storiesin lisäksi kokoelmalta löytyy kolme muutakin Monroen, Sami Yaffan, Jay Heningin sekä Jimmy Clarkin muodostan bändin erinomaiselta, Little Stevenin tuottamalta albumilta Demolition 23 (1994). – Mä tykkäisin ajatella, että olen kehittynyt vuosien varrella paremmaksi siinä mitä teen. – Mulle sanottiin, että oletko sä hullu. Levy äänitettiin viidessä päivässä, laulutkin saatiin sisään parilla otolla. Demolition 23:n kanssa tehtiin kaikki oikein. On kiinnostavaa verrata, että Hanoi Rocks toimi 1980-luvulla vain reilut viisi vuotta, mutta Monroe on ollut omillaan kuusinkertaisen ajanjakson. Saatiin niin paljon aikaan, tuntuu uskomattomalta, että se oli vain sen viisi vuotta. Tulkinta 1: Yhdysvaltalainen punklaulaja Stiv Bators (Dead Boys, Lords Of The New Church) oli Michael Monroelle erittäin tärkeä henkilö. Levyversiossa mä siis laulan sen itseni kanssa, eikä se ole yhtä hyvä. Toinen osoitus vuonna 1990 menehtyneen Stivin merkityksestä on kokoelmalle valikoitunut Deadtime Stories -kappale, jonka teksti vilisee viittauksia Stivin biisien nimiin ja lyriikoihin. Tulkinta 4: Monroe pitää uransa tuoreimpia vuosia parhainaan. Monroen leuka loksahtaa auki, kun kerron juuri kuunnelleeni albumin pitkästä aikaa ja pitäväni sitä mainettaan parempana rocklevynä. Siitä tuli sellainen heavy metal -tiluttelulevy vaikka idea oli alun perin ihan toinen. Ja yks parhaiten pidettyjä salaisuuksia rock’n’ rollissa – kuten meikäläinenkin! Hehehee! Tulkinta 2: Michael Monroe vihaa Jerusalem Slim -yhtyeen levyä vuodelta 1992. – Vaikka se ei ole isosti tunnettu, niin se on tosi vahva levy. Albumilta löytyy ennen julkaisematon ja hyvin erilainen versio Nights Are So Long -soolodebyytin (1987) It’s A Lie -kappaleesta. – Mä en olisi ikinä tullut näkemään penniäkään mun tulevista levyistä, joten mun oli pakko päästä pois lafkalta. No, enhän mä tiennyt, että levy-yhtiö pisti sitten koko kampanjan jäihin. – Stiv oli tosi tärkeä mulle. Se ei tule yllätyksenä, sillä Stivillä oli tunnetusti ratkaiseva rooli etenkin Hanoin hajottua. michael monroe -taitto_b.indd 32 15.6.2017 14.25. – Ai sä diggaat siitä. yt sooloura on saanut ansaitsemansa tunnustuksen The Best -tuplakokoelman myötä. Yli vuoden se kesti, mutta sitten yksi kaunis päivä mä olin vapaa! Little Steven sanoi: ”Isn’t it great Michael, one day you owe them a million, the next day you don’t!” Tulkinta 3: Sen sijaan Monroe pitää suuressa arvossa Jerusalem Slimin tuhkista noussutta, vain yhden albumin tehnyttä Demolition 23 -yhtyettä. Klassisin esimerkki aiheesta ajoittuu toisen sooloalbumin Not Fakin’ Itin (1989) julkaisuun. Se oli siinä. Mulle sanottiin, että sitten kun sä myyt miljoonia levyjä kuten joku Bon Jovi, niin sitten sä voit esittää vaatimuksia, mutta mä sanoin, että tehdään omilla ehdoilla tai sitten ei tehdä mitään. Se oli tosi suuri harmi, koska se käytännössä tuhosi mun uran Jenkeissä. Isompi tähteys kolkutteli oven takana, ellei peräti kynnyksellä. Syksyllä on tulossa lisäksi dokumenttielokuva ja ahkeran normaalikeikkailun päälle vielä juhlakonsertti Helsingin Kulttuuritalolla. Sen jälkeiseen kolmeen vuosikymmeneen mahtuu kahdeksan sooloalbumia, pari muuta projektia – sekä tietenkin kolme Hanoi Rocksin 2000-luvun paluulevyä. Michael Monroen 500-sivuisesta elämäkerrastakin (Ari Väntänen, 2011) alkuperäinen Hanoi Rocks vie vaivaiset 30 sivua. Sun levy olisi voinut myydä miljoonia, ja sä teet noin. Se on ainoa mun levyistä, jota mä en diggaa yhtään, se oli täysi katastrofi. Olisin varmaan vain tyytyväinen siitä että olen kehittynyt vuosien varrella enkä ainakaan tullut huonommaksi. Joten kiireitä riittää, vaikka Monroe päättikin kuuden kauden jälkeen luopua Voice Of Finland -tuomarin pestistä – ottaakseen tilalle työn X-Factor -tuomarina. Oli iso kansainvälinen levy-yhtiö, erinomainen levy ja asiat muutenkin erittäin hyvällä mallilla. – Siinä mun ja Stivin vedossa on taikaa! Stivin piti tuottaa mun debyytti mutta sitten se oli ajanut autolla jonkun ostoskeskuksen läpi ja se joutui pidätetyksi. Nukkuu yönsä paremmin kun tietää, ettei ole rikkonut itseään vastaan. – Siltä tuli tähän neljä biisiä senkin takia, ettei sitä levyä ole ollut pitkään aikaan saatavilla, Monroe toteaa ja kertoo, että suunnitelmia albumin uudelleen julkaisusta on ollut vireillä, mutta mikään ei ole vielä varmaa. – Ja siihen viiteen vuoteen mahtui tosi paljon. 29-raitainen, vahvojen rockbiisien täyttämä ja luontevasti etenevä kokoelma on tietenkin Monroen itsensä koostama ja valvoma
– Siitä mä olen pitänyt jääräpäisesti kiinni, mutta yllättävän monelle ihmiselle etenkin bisneksessä se on ollut kova pala. Se ei ole totta. – Mulla on ollut paljon huonoa tsägää. Michael Monroe painaa menemään kokoonpanonsa vakiinnuttaneella bändillään yhä kovaan tahtiin. Viimeisimpänä loppui yhteistyö vuodesta 2005 Monroen managerina toimineen Virpi Immosen sekä keikkamyyntiä hoitaneen Fullsteamin kanssa. Jotkut varmasti sanovat, että se on mun omaa syytä. – Mutta sen haluan sanoa, että yksi parhaita asioita on se, että mä olen nykyään Warner Livellä. Monroe ei tunnu itsekään olevan tyytyväinen siihen, että pakka on mennyt niin monta kertaa uusiksi, mutta toisaalta pitää tärkeimpänä että on tehnyt asiat aina oman päänsä mukaan. Niin, ulkomaat. Luulisi Michaelin saaneen vuosien varrella oman osansa maailman lavoista, mutta yhä mies haaveilee suuremmasta ja etenkin laajemmasta menestyksestä. – Ei. Hän uskoo vakaasti – ja toki täysin syystä – että yleisö rakastuisi häneen ja bändiinsä, jos he vain saisivat mahdollisuuden kiertää jonkun todella ison nimen kanssa. En mä osaa teeskennellä. 32 SOUNDI SOUNDI 33 oolouraa tarkastelemalla on helppo tehdä vielä yksi havainto: yhtyeet, yhteistyökumppanit, managerit ja levy-yhtiöt ovat vaihtuneet huomiota herättävää tahtia. Että mä olen hankala ja että mun kanssa on vaikea tehdä töitä. Olen etsiskellyt uusia juttuja jatkuvasti, ja olisihan se kivaa jos se kävisi helposti. Ei luulisi olevan liikaa pyydetty, että tietyt asiat otettaisiin huomioon, että mä en mene mukaan fuulaan ja teeskentelyyn. Enkä mä Suomessa välttämättä manageria edes tarvitse, mutta ulkomailla on toki eri juttu. Onko se totta. Ne ovat kuitenkin sellaisia asioita, jotka ovat arvokkaita kaikille ihmisille, joilla on sydän kohdallaan. Jake Hannula (agentti) ja Janne Tamminen (kiertuemanageri) ovat enkeleitä, mä olen tosi iloinen että siirryin heille. Siinäkin toki helpottaisi se, että olisi urallaan tehnyt kaupallisia myönnytyksiä, jolloin olisi monessakin mie”Mä olen tosi easy going kun han jengi ymmärtää ja arvostaa, että mulla on tietyt peri aatteet, joista haluan pitää kiinni.” Vaikka artisti itse on jo 55-vuotias, ei kokoelmalevyn julkaisu ole mikään merkki uran loppumisesta. En mä osaa sanoa mistä se voi johtua... Ja kyllä mä olen tosi easy going kunhan jengi ymmärtää ja arvostaa, että mulla on tietyt periaatteet, joista haluan pitää kiinni. – Noh, sitä mä en viitsi kommentoida yhtään, Monroe toteaa kyllästyneen oloisena. K u v a: B o St ra n d en michael monroe -taitto_b.indd 33 15.6.2017 14.25. Mä tiedän kyllä niitäkin tyyppejä, jotka ovat oikeasti vaikeita, mutta mulla ei ole egoa, joka tulee asioiden tielle
Michael Monroen elämäkertaan (Ari Väntänen: Michael Monroe, Like 2011) on taltioitu monet kohtaamiset Guns N' Roses -miesten kanssa. Entä miten he ovat suhtautuneet Remun englanninkieliseen lauluun. Meille on niin tärkeää se musan sisältö, mutta suurin osa ihmisistä haluaa, että se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. – Mä olen ostanut Roadrunnerin varmaan kymmenen kertaa eri tyypeille, se on niin must have -levy. – Tämän bändin kanssa mä teen todella mielelläni hommia. – Vau! huudahtaa Monroe kun muistutan asiasta. Se on sellaista viihdykettä. On oleellista, että kun ne sanat on kirjoitettu Remulle paperille siten, miten ne pitäisi lausua, niin vaikkapa ”to” on kirjoitettu ”ty” eikä ”tu”. – Totta kai! Se olisi huippua. On ollut samaan aikaan paljon bändejä, jotka ovat olleet kaupallisesti tosi menestyneitä mutta se on ollut pinnallista ja teennäistä, ei niin aitoa. Mutta silti Michael ei kadu sitä, että on pitänyt kiinni periaatteistaan. Voi hyvinkin olla, ettei mitään jammai lua edes tapahdu. – Joo, ehdottomasti. – Olisihan se ollut tietty kiva, jos tietoisuus siitä mitä mä teen olisi levinnyt laajemmallekin. Ei siis vaadi kummoisiakaan ennusta janlahjoja veikata, että Michael pyydetään vierai lemaan Gunnarien settiin. 34 SOUNDI lessä varaa sanella ehtojaan. Kyseessä on erilainen versio kuin Cone heads-elokuvan (1993) soundtrackille päätynyt. Tässä on niin hyvä viba ja nastoja kundeja. – Ne diggaa! Varsinkin Albertin kitaroinnista kaikki tyypit Steve Stevensistä Little Steveniin ovat sanoneet, että vau mikä soittaja. Niin jumankauta se lähetti älyttömän määrän kaik kea kamaa, taisi olla joku kulta levykin mukana! Sinusta on varmasti ol lut mukava seurata, kun Guns N’ Roses on saanut taas homman kasaan, ja myös Slash ja Duff ovat mukana jengissä. Kun Juho Juntunen vieraili New Yorkissa vuonna 1986, luukutti Monroe kämpässään juurikin Hurriganesia. – Ei mitenkään ihmeellisesti. – Suurin osa mun lempibändeistä ei ole megaisoja ja siihen on syynsä. – Ja toisaalta vaikka olisikin, niin musta on hauska pitää homma yllä tyksenä. Ainoastaan toinen kitaristi on vaihtunut jokaisella albumilla (Gingeristä Dregeniin ja Rich Jonesiin). Mä olen sitä mieltä, että ei tarvitse laittaa aivoja narikkaan voidakseen nauttia jostain viihteestä. Toinen huomionarvoinen bonusbiisi on yhdessä Slashin kanssa tehty cover Steppenwolfin Magic Carpet Ride -kappaleesta. Suuri yleisö ei välttämättä ole niin intohimoinen musiikkia kohtaan kuin me muusikot tai musadiggarit. Nopeiden muutosten sävyttämän uran valossa on harvinaista, että Michael Monroen nykyinen yhtye on ollut kehissä jo kolmen studioalbumin ja seitsemän vuoden ajan. – Mulla oli aikoinaan tapana soitella yhdelle fanille, joka oli kuolemassa syöpään. Slash päätti sitten, että tehdään molemmat versiot ja katTÄMÄN LEHDEN ilmesty mistä seuraavana päivänä Michael Monroe esiintyy Hämeenlinnan Kantolan tapahtumapuistossa moni kymmentuhatpäiselle ihmisjoukolle ennen Guns N’ Rosesia. Haluaisitko, että yhteis esiintyminen toteutuisi. – Me oltiin mietitty Little Stevenin kanssa etukäteen sitä erilaista sovitusta ennen kuin mä tulin Lontooseen. Etenkin kun kaikesta nä kee, että sitä ei tehdä vain rahan takia. – Mitään ei olla vielä ainakaan sovittu, Michael vakuuttaa kuukautta ennen keikkaa. Eihän se ollut Slashin kanssakaan pitkään aikaan tekemisissä, mutta ymmär tääkseni heillä on nykyään hyvät välit. K u v a: So u n d in ar k is to michael monroe -taitto_b.indd 34 15.6.2017 14.49. Ja tämä nykyinen kokoonpano on paras kaikista. Sen takia mä olisin suonut, että aito matsku menestyisi myös. – Kuitenkaan kyseessä ei ole vain Slashin ja Duffin päätös vaan koko bändin, ja siksi ei voi tietää miten siinä käy. Sitä on tehty vääristä periaatteista. Mulle Axl on ollut aina tosi nasta, ei mitään pahaa sanottavaa. Viihdettähän se on, mutta ei tarvitse olla idiootti. Mun kirjoissa Albert on kaikkien aikojen parhaiden kitaristien top kympissä. Versio on äänitetty alun perin Horns And Halos -albumin (2013) Japanin-painoksen bonusraidaksi. Me ollaan oltu kaikki nämä vuodet Slashin kanssa yhteyksissä, samoin Duffin, mutta Axlia en ole tavannut varmaan 15 vuo teen. Mitä ulkomaalaiset ystäväsi ovat siitä pitäneet. Ilmeisin veikkaus lienee, että Monroen huuliharppua kuullaan Bad Obsessionissa aivan kuten Use Your Illusion I levylläkin (1991). iisi bonusbiisiä sisältävältä kokoelmalta on julkaistu singlenä coverversio suomalaisten rock’n’rollbiisien kantasolusta, Hurriganesin Get On -ikivihreästä. Siksi se kuulostaa aidolta. Rock’n’roll alkaa olla endangered species, ja tuo on kuiten kin yksi parhaita bändejä, joten onhan se mahtavaa että he tekevät sitä yhä yhdessä. Slash on Monroen mu kaan ”rock ’ n’ rollin suuri sydämisin mies”. He selvästi nauttivat siitä. Monroe vakuuttaa, että nykyinen bändi tulee jatkamaan. Ei se häiritse, koska se ei kuitenkaan kuulosta suomalaiselta aksentilta. Kävi ilmi että hän oli sekä Hanoi että Guns N’ Roses fani, joten mainitsin Slashille että jos hän voisi lähettää kave rille jonkun nimmarikortin
Eastway tulostus.indd 35 15.6.2017 8.42. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 010 841 4185. + artists tba Y H T E I S T Y Ö S S Ä : VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min
Onko se helppoa. Slashille julkaiseminen oli sopinut hyvin, eikä hän vaatinut muuta kuin että biisin tekijäkrediitit merkitään oikein. Ja kyllä mä uskon, että elämänasenne vaikuttaa, siis positiivisuus. – Juu! Mulla on tosi hyvä parisuhde ollut kohta 15 vuotta, eikä parempaa bändiä voi toivoakaan. Parin, kolmen kuukauden päästä homma alkoi taas toimia. Mutta sitten sain fysioterapeuteilta neuvoja, ja aloin laittaa syviä vatsalihaksia kuntoon. – Karma tuli takaisin, Monroe iloitsee. -coverlevylle (1993). – Kivahan tällä planeetalla on palloilla, mutta onhan se paska diili, että jossain vaiheessa täältä joutuu lähtemään. Elämä ei välttämättä muutu helpommaksi, mutta sen osaa paremmin. Puhe kääntyy luonnollisesti viime vuosina ympäriltä poistuneisiin kollegoihin. onroe täytti kesäkuun puolivälissä 55 vuotta, niin uskomattomalta kuin se miehen fysiikan lakeja uhmaavan olemuksen valossa tuntuukin. Vielä on kysymättä se toinen iso ja ajaton kysymys, jonka Juntunen kysyi Monroelta 30 vuotta sitten. Sitä sinulla ainakin tuntuu riittävän. Silloin Michael ei vaatinut työstä muuta kompensaatiota kuin sen, että kansiin merkitään että versio on omistettu Stiv Batorin muistolle. Eikä sellaista voi koskaan tietää, mutta täytyy vain olla sovussa itsensä kanssa. Se on turhauttavaa, että heitetään elämä hukkaan. Mä arvostan jokaista päivää kun saan olla terveenä. – Heh, no yritän ainakin olla positiivinen! Kun keskittyy positiivisiin asioihin, niin ne moninkertaistuvat. Hän ei löydä ikääntymisestä juuri muuta huonoa kuin sen, että fyysisen peruskunnon ylläpitämiseksi joutuu koko ajan tekemään enemmän työtä. Murha on murha, se on väärin ja vastoin elämän lakeja. Pitää sitä työstää, ei se itsestään tule. Mutta on se aina parempi niin, koska jos keskittyy negatiiviseen niin homma alkaa mennäkin siihen suuntaan. – No, ei se aina helppoa ole. 36 SOUNDI SOUNDI PB sotaan että kumman levy-yhtiö valitsee. Mutta sehän on varmaankin vain joku mielenhäiriö. Better with age, ehdottomasti. Ne valitsivat sen mun ehdottoman version, joten tämä jäi käyttämättä. Olen onnellisempi kuin koskaan! Onnellisuuttaan vakuutteli myös 23-vuotias Michael. – Sehän oli itsemurha ja se on ihan dorkaa. Osa sairauksien, osa onnettomuuksien, osa oman käden kautta menehtyneitä – viimeisimpänä Chris Cornell. Mulle on tullut kulumaa luihin ja kipuja alaselkään, muutama vuosi sitten sitä jomotti keikkojen jälkeen niin paljon, että mä pelkäsin että oliko tämä nyt tässä. Monroe kertoo, että hän oli lähettänyt Slashille version sähköpostissa ja kysynyt luvan biisin käyttämiseen kokoelmalla. Hän viittaa siihen, kun duetoi aikoinaan Axl Rosen kanssa Dead Boys -coverin Ain’t It Fun Guns N’ Rosesin The Spaghetti Incident. Se kuului: Oletko onnellinen. – Mun esiintyminen on tosi fyysistä, joten mun on pakko pysyä kondiksessa. K u v a: B o St ra n d en michael monroe -taitto_b.indd 36 15.6.2017 14.25. – Jos joku menee sairauden takia, niin se on hälyttävää. – Parasta on se, että osaa kaiken paremmin
Stuntman tulostus.indd 37 14.6.2017 16.15
38 SOUNDI SOUNDI 39 Teksti: Ari Väntänen 38 SOUNDI K u v a: So u n d in ar k is to guns'n'roses-taitto_c.indd 38 15.6.2017 14.28
Guns N’ Roses perustettiin maaliskuussa 1985, ja tasan vuotta myöhemmin se teki levytyssopimuksen Geffen Recordsin kanssa. Guns N’ Roses ei ollut mikään outolintu kotikaupunkinsa glam metal -skenessä, mutta ei myöskään kokenut kuuluvansa siihen. Bändi tuntui vaihtaneen itsekritiikkinsä yliannostukseen suuruudenhulluutta. S en kuuli heti, kun Welcome To The Jungle alkoi. Toisin kuin monet aikalaisensa, sen jäsenet olivat kuunnelleet riittävästi Rolling Stonesia, Hanoi Rocksia, Aerosmithiä ja Smackia ymmärtääkseen, mitä rock’n’roll tarkoittaa. Ja kun Izzy Stradlin, rumpali Steven Adler ja basisti Duff McKagan myllyttivät säkeistöriffin käyntiin, tuli hard rockiin rollia, jollaista ei löytynyt Poisonin tai Faster Pussy catin ensialbumeilta. 38 SOUNDI SOUNDI 39 ”Oli surullista ja vähän huvittavaakin, että bändi oli pelastanut rockin ja alkanut sitten itse edustaa kaikkea, mikä rockissa oli kornia.” G uns N’ Rosesin syksyllä 1991 ilmestyneet tuplaalbumit Use Your Illusion I ja II myivät mahdottoman hyvin, mutta musiikillisesti ne luhistuivat oman ylipainonsa alla. Jälkiviisauden valossa hänen Use Your Illusionille kirjoittamistaan kappaleista löytää sekä päätöksen erota bändistä että syyn siihen. Izzyn bändi oli saanut maailman uskomaan rockiin, ja sen se oli tehnyt Appetite For Destructio nilla. Kun bändi ryhtyi äänittämään Appetite For Destructionia 30 vuotta sitten, heinäkuun 21. Slashin kiihkeä kitarakuvio ja Axl Rosen primaalihuuto kiteyttivät Guns N’ Rosesin raadollisen kauneuden sekunneissa. Guns N’ Rosesin alku ja loppu Guns N' Roses aiheutti kohun myös debyytti levynsä kannella. Planeetan suurin rockyhtye tarjoili maailmalle kaksi ylitsevuotavaa tuplalevyllistä hyvin sekalaista settiä. Nuoren yhtyeen levotonta elämää dokumentoidessa unohtuu usein, miten luovaa, työteliästä ja tuotteliasta aikaa Guns N’ Rosesin varhaisvaiheet olivat. Bändin jäsenistä tilanteen tiedosti parhaiten komppikitaristi Izzy Stradlin. Liian härskiksi nähty ensim mäinen versio korvattiin pian neutraalimmalla kansitaiteella. uusista biiseistä oli erinomaisia, osa silkkaa ajanhukkaa, ja yksi asia oli selvä: sitä Guns N’ Rosesia, joka oli neljä vuotta aiemmin hätkähdyttänyt maailmaa Appetite For Destructionilla, ei enää ollut olemassa. SOUNDI 39 guns'n'roses-taitto_c.indd 39 15.6.2017 14.28. “Once there was this rock’n’roll band rollin’ on the streets / Time went by and it became a joke”, hän jatkoi Pretty Tied Upissa kuin sanoakseen, että Guns N’ Roses oli mennyttä, että hänen lähtönsä oli enää ajan kysymys. Stradlinin katurockbändistä oli tullut vitsi, joka ei naurattanut häntä edes matkalla pankkiin (josta hän kerran vainoharhoissaan nosti tilin tyhjäksi voidakseen pitää melkein miljoonan taalan sekkiä taskussaan). Siitä tuli myös muistokirjoitus rockbändille, johon maailma rakastui. päivä 1987 julkaistu Appetite For Destruction oli Guns N’ Rosesin menestystarinan lähtölaukaus. Osa Mutta toisaalta, tärkein oli jo tehty. “Back in town, an’a all new friends, they sayin’ ‘How you been?’ Fucked up and out of place, that’s how I felt back then”, Stradlin kertoi Double Talkin’ Jivessä, ja taustalla helisivät särkyneiden illuusioiden sirpaleet. Se oli Guns N’ Rosesin alkusoitto ja joutsenlaulu
Brownstonen kuulostamaan sopivan rehvakkailta. 40 SOUNDI 40 SOUNDI tuottaja Mike Clinkin kanssa, sillä oli kolmisenkymmentä omaa biisiä. Axl Rosen ääni. Mutta vaikka hallitsemattomasta käytöksestä oli hänelle ja hänen yhtyeelleen kaikenlaista harmia, Axl oli rocklaulajana vailla vertaa. Toisessa ääripäässä oli kireä kirkumasoundi, joka korosti Out Ta Get Men äkäistä ja hätääntynyttä tunnelmaa. Draivi on rankka, soundi pelkistetty ja musiikilla tilaa elää. Ytimeen pyrkiminen kuului siinäkin, mitä Appetiten biiseille tehtiin studiossa. A ppetite For Destructionin tylyjä ja koruttomia sanoituksia tuntuu helpommalta kutsua ”teksteiksi” kuin ”lyriikoiksi”. Appetite ei ole livemäinen levy, mutta toteuttaa monia hyvän keikan ihanteita. Appetite For Destruction syntyi, kun Clink antoi bändin soida. Resepti oli niin simppeli, että levy osasi melkein valmistaa itsensä itse. Jotkut sanoitukset, kuten hedonistinen Any thing Goes, olivat toki pelk”Silmille syljettyä kovaa ja suoraa katukieltä, jossa ei juuri ole runollisia vivahteita, mutta tehoa senkin edestä.” K u v a: P o p M ed ia n ar k is to guns'n'roses-taitto_c.indd 40 15.6.2017 14.28. Rose on laulajana Nazarethin Dan McCaffertyn ja AC/DC:n Bon Scottin ja Brian Johnsonin kaltainen screamer, mutta hänen skaalansa venyi jo Appetitella pidemmäksi kuin hard rockin känisijöillä ja raspikurkuilla yleensä. Hän kanavoi patoutuneen katkeruutensa, voittajafiiliksensä ja koko aaltoilevan tunne-elämänsä laimentamattomana lauluosuuksiinsa. Vaikka Rosella oli käytössään puolenkymmentä erilaista ääntä, hänen laulunsa ei ollut manaajamaista King Diamond -teatteria. Laulajan ailahtelevasta käytöksestä osattiin jo tuolloin päätellä, että tuo uskovaisessa perheessä nuorisorikolliseksi varttunut maalaispoika ei ollut päästään aivan reilassa. Guns N’ Roses ei antanut määrän laskea laatua. Kaiken kuorrutti W. Think About Youssa ja Sweet Child O’Minessa sama mies onnistui kuulostamaan haavoittuvalta. Siksi Appetite For Destruc tion maistuu tiukaksi tislatulta viinalta, kun taas Use Your Illusion -kaksikko on kuin baarikaapin pullonpohjallisista sekoitettu sotkujuoma. Niiden kirjoittajilla ei vielä ollut aikaa ja rahaa istua joutilaana tyhjyyttään kaikuvissa kartanoissa analysoimassa omaa sielunelämäänsä, ja siksi Guns N’ Rosesin debyyttiin tuli elämän makua. Eikä se ollut edes teennäistä. Ne ovat silmille syljettyä kovaa ja suoraa katukieltä, jossa ei juuri ole runollisia vivahteita, mutta tehoa senkin edestä. Laulaessaan matalalta Rose sai It’s So Easyn ja Mr. Levyllä ei ole jousisoittimia, bändin ulkopuolisia taustalaulajia, puhaltimia eikä paljon muutakaan, mitä kahden kitaran rockbändi ei pystyisi toteuttamaan keikalla, ellei sellaisiksi sitten halua lukea kiimaista uikutusta Rocket Queenissa ja Paradise Cityn paksuimpia stemmalauluja. Appetite For Destructionilla ei ole edes kiintiöballadia. Se, että bändit tavoittelevat studiossa keikkojensa energiaa, on yksi rockhaastattelujen haukotuttavimmista kliseistä, ja siitä ovat Guns N’ Rosesinkin jäsenet puhuneet Appetiten äänityksiä muistellessaan. Sweet Child O’Mine on kyllä herkkä rakkauslaulu, mutta ei mikään halislovari. Siitä kulmasta katsoen Appetite For Destructionissa on tärkeää se, mitä sillä ei ole. Mike Clink ei niinkään tuottanut niitä mieleisikseen kuin jahtasi Guns N’ Rosesia vangitakseen sen nauhalle koko notkeudessaan ja hurjuudessaan. Kun Adlerin fiiliksen viemät tempot ja McKaganin streitti bassonsoitto vatkattiin Stradlinin päivitettyihin Keith Richards -kitarakomppeihin, syntyi hyvä svengi. Nyyhkyballadi Don’t Cry, eeppinen November Rain, tehokas You Could Be Mine, lapsellinen Back Off Bitch ja tusina muuta lopulta Use Your Illusioneille kipattua GN’R-kappaletta oli tarjolla jo Appetitelle. Pikemminkin oli kuitenkin kyse soundista, jonka bändi olisi halunnut keikoilleen saada. Axlin ääntä saattoi pitää ärsyttävänä, mutta kukaan ei voinut väittää, etteikö hän olisi hallinnut sitä täydellisesti. Ne kuitenkin jätettiin fiksusti levyttämättä, jotta ensimmäisestä albumista syntyisi mahdollisimman jäntevä kokonaisuus. Slash soitti sen päälle omat osuutensa bluesrockin kitarajumalten hengessä, mutta ei kuulostanut 21-vuotiaanakaan halvalta Joe Perry -kopiolta vaan näkemykselliseltä muusikolta, jonka käsialan tunnisti parista nuotista
26.7. 11€ | K18 WWW.TICKETMASTER.FI | WWW.ELMU.FI Kesäiltojen keskiviikkoterapiaa! 7.6. Saman vuoden lopulla ilmestyi GN’R Lies, jonka a-puolella oli bändin ensimmäinen ep ja kääntöpuolella akustisia biisejä. 28.6. 11€ | K18 WWW.TICKETMASTER.FI | WWW.ELMU.FI Kesäiltojen keskiviikkoterapiaa! 7.6. 30.8. Oli yksityiskoneita, aivotonta ryyppäämistä, itsekeskeisyyttä, tyhmiä toogabileitä, sata miljoonaa myytyä levyä ja kunnianhimoisia sävelteoksia, kohtuutonta törsäystä ja yleistä leijuntaa. Appetite For Destruction myi platinaa huhtikuussa 1988. Sellaiseksi olikin helppo ryhtyä kesyn kahdeksankymmentäluvun lopulla, ja rockin vaarallisuus on aika hassu ajatus muutenkin, mutta virkistävältä se silti kuulosti. Guns N’ Rosesia alettiin mainostaa ”maailman vaarallisimpana bändinä”. 5.7. kää nolohkoa rokkielostelua, mutta sekin kuulosti aidolta ja koetulta. Halvan viinipullon ins piroima Nightrain pantiin alulle bändin ryyppyreissulla yhteislaulun kautta, ja Mr. 11€ | K18 WWW.TICKETMASTER.FI | WWW.ELMU.FI Kesäiltojen keskiviikkoterapiaa! 7.6. 12.7. 28.6. Welcome To The Junglessa Rose kertasi pelonsekaista innostusta, jota Los Angeles hänessä herätti, kun hän muutti sinne Indianasta joulukuussa 1982. 5.7. Tuli ennätyksiä, kohuja, kiertueita, gaaloja, mellakoita ja katkaisuhoitoja, ja Adler sekoili itsensä ulos bändistä, ja Rose kimpaantui joka välissä jostakin eikä suostunut palaamaan lavalle, eikä uusia levyjä kuulunut, ja sitten Stradlin lähti bändistä, ja siihen palkattiin uusia soittajia, päteviä gilbyjä ja dizzyjä ja teddyjä, jotka eivät voineet tietää, millainen Guns N’ Roses oli ollut silloin, kun se vielä oli ihan oikea bändi. Ei, vaikka Izzy ja Adler olisivat mukana ja klassinen kokoonpano oikeasti koossa – ”Not In This Lifetime”, kuten kiertueen muualle viittaava nimikin sanoo. 14.6. 26.7. 12.7. Kaikki oli vasta alkanut ja silti jo ohi, eikä se oikeastaan ollut Guns N’ Rosesin syy. 21.6. Appetite For Destruction oli ensimmäinen ja viimeinen oikea Guns N’ Roses -levy. kesakuu ruudolf & karri koira + ros samae koskinen + iida niini iisa + m drifters collective + green light district elokuu heinakuu julma h + jxo elias gould + antti autio eva & manu + ulpu ursus factory gaala matti johannes koivu anna puu yona + aivovuoto suomen klubikonsept i! ainutlaatuis in MY YTY ! LIPUT ENNAKKOON ALK. Think About You saattoi kertoa rakastumisesta tai kamakokeilujen koukuttavasta huumasta. Mutta ainahan me voimme pudottaa levysoittimen neulan sille likaiselle, rahisevalle rocklevylle. 14.6. 30.8. 2.8. 19.7. Out Ta Get Messä hän lauloi ajojahdin kohteeksi joutumisesta, ja My Michellen hän kirjoitti bändin lähipiiriin kuuluneesta Michelle Youngista. 2.8. Eräänä yönä alkuvuodesta 1988 Music Television esitti Welcome To The Junglen videon, ja seuraavana aamuna kanavan puhelimet kilisivät niin, että biisi päätettiin ottaa voimasoittoon. 1990-luvun puolella se yritti enää epätoivoisesti ylikompensoida sitä, mitä oli menettänyt. Nyt Rose, Slash, McKagan ja tausta muusikot kiertävät taas maailmaa Guns N’ Rosesina. Seuraava single Sweet Child O’ Mine meni listakärkeen, ja sen sikahalvalla tehty soittovideo pyöri MTV:llä alituiseen. Sen show on taatusti hyvä, mieleenpainuva ja nostalginen viihdekonsertti, eikä Axl enää saa niitä rasittavia kiukunpuuskia, mutta siltikin kyse on toistaiseksi vain Illusion-aikojen muistelusta. K un Geffen julkaisi Appetite For Destructionin heinäkuussa 1987, se lähti liikkumaan hitaasti. Brownstone peilasi soittajien syvenevää suhdetta heroiiniin. 30.8. Ja mikä tärkeintä, yksikään teksti ei inspiroinut ketään ohjaamaan musiikkivideota, jossa metaforiset delfiinit pelastavat symbolisesti hukkuvan rocktähden, kuten myöhemmin pääsi käymään Estrangedin kohdalla. Jotkut Appetiten teksteistä olivat hyvin henkilökohtaisia. 23.8. kesakuu ruudolf & karri koira + ros samae koskinen + iida niini iisa + m drifters collective + green light district elokuu heinakuu julma h + jxo elias gould + antti autio eva & manu + ulpu ursus factory gaala matti johannes koivu anna puu yona + aivovuoto suomen klubikonsept i! ainutlaatuis in MY YTY ! Elmu_popmedia_kesäkuu2 korjattu.indd 1 14.6.2017 13.54 guns'n'roses-taitto_c.indd 41 15.6.2017 14.28. Raadollinen rocklevy oli aurinkoisimmillaan Sweet Child O’ Minessa ja Paradise Cityssä, joissa Axl lauloi rakkaudesta ja unelmien tavoittelusta. Geffen piti Appetiten menestymismahdollisuuksia vähäisinä, koska se ei sisältänyt sellaista ajanmukaista ja siistiä hard rockia kuin vaikkapa samana vuonna julkaistu Def Leppardin Hysteria. 12.7. Samaan aikaan vaihtoehdosta tuli valtavirtaa, eikä alternative-väki pitänyt menneen maailman isot televia rocktähtiä minään. 14.6. Mutta sitten Guns N’ Roses alkoi kasvaa kuin gigantismista kärsivä. 5.7. 23.8. 19.7. 23.8. LIPUT ENNAKKOON ALK. 28.6. Siinä olivat ruusut ja aseet, kauneuden ja uhkaavuuden viehättävä vastakkainasettelu. 21.6. Kriitikot pitivät siitä, mutta moni iso media ei noteerannut albumia lainkaan. Oli surullista ja vähän huvittavaakin, että bändi oli pelasta nut rockin ja alkanut sitten itse edustaa kaikkea, mikä rockissa oli kornia. Appetite For Destructionin henkeä ei voi enää tavoittaa, ei sen enempää kuin ajassa voi matkustaa. 19.7. Manageriportaan uuttera puskeminen tuotti kuitenkin tulosta. Vuodet liittyivät vuosikymmeniksi, ja Guns N’ Roses oli lopulta enää pelkkä Axl Rosen omistama nimi. Pilvilinnat kuitenkin hajotettiin saman tien: haaveksivan Paradise Cityn perässä kuultiin korutonta kertomaa My Michellen vaiheista, ja hempeän Sweet Child O’ Minen jälkeen soi You’re Crazy, tyly laulu rakkaudessa pettymisestä. kesakuu ruudolf & karri koira + ros samae koskinen + iida niini iisa + m drifters collective + green light district elokuu heinakuu julma h + jxo elias gould + antti autio eva & manu + ulpu ursus factory gaala matti johannes koivu anna puu yona + aivovuoto suomen klubikonsept i! ainutlaatuis in MY YTY ! LIPUT ENNAKKOON ALK. 21.6. Eikä se voi muuta ollakaan. Sille, joka saattoi syntyä vain tietyssä ajassa ja paikassa, tiettyjen ihmisten kautta. 2.8. 26.7. Se ei vain saanut pidettyä kiinni sielustaan uransa vuoristoradassa. Hetken oli hauskaa olla muita isompi, mutta sitten kasvu ei pysähtynytkään, ja pian se alkoi ahdistaa ja haitata
Illan äänekkäin yhteislaulu kuultiin todennäköisesti Knockin’ On Heaven’s Doorin tahdissa. Yhtyeen tällä kiertueella soittavat Dizzy Reed, Richard Fortus, Frank Ferrer ja Melissa Reese jäivät melko yllätyksettömästi statistien asemaan. Rosen ääni kulki pääsääntöisesti kuin vanhoina hyvinä aikoina, Duff McKagan on coolimpi (ja timmimpi) kuin koskaan ja Slash… No, Slash nyt on Slash. Muut lainakappaleet olivat samoin taiten valittuja, setissä kuultiin muun muassa Pink Floydin Wish You Were Here. Brownstone Chinese Democracy Welcome To The Jungle Double Talkin’ Jive Better Estranged Live And Let Die Rocket Queen You Could Be Mine Attitude This I Love Civil War Black Hole Sun Coma Speak Softly Love (Love Theme From The Godfather) Sweet Child O’ Mine Out Ta Get Me Wish You Were Here November Rain Knockin’ On Heaven’s Door Nightrain SETTILISTA Don’t Cry The Seeker Patience Paradise City ENCORE guns'n'roses-taitto_c.indd 42 15.6.2017 14.28. Bändi soittaa todennäköisesti tiukemmin kuin uransa todellisina kulta-aikoina. LAURA VÄHÄHYYPPÄ Guns N’ Roses Vicente Calderón -stadion, Madrid, Espanja 4.6.2017 42 SOUNDI It’s So Easy Mr. Rockmaailman virallisena mulkkuna esiintynyt Axl Rosekin on jättänyt pahimmat kiukuttelut taakseen, ja keskittyi sitä vastoin vaihtamaan vaatteita kuin Elton John konsanaan. Kun yhtye lopetti settinsä Paradise Cityyn ja ilotulitukseen, en usko että yksikään kuulija poistui stadionilta tyytymättömänä. Kaikesta paistoi aito innostus paluuseen, eikä mikään vaikuttanut väkinäiseltä. Guns N’ Roses aloitti väkevästi It’s So Easyllä, eikä yksikään takamus pysynyt penkissä täpötäydellä stadionilla. Lähdin kuitenkin toiveikkain mielin kohti Estadio Vicente Calderónia samassa vanassa satojen yhtyeen paitoihin pukeutuneiden fanien kanssa. Vieläkö vanha keikkaratsu jaksaa laukata. Kulkeeko laulu. Kuten edellisilläkin keikoilla, myös Madridissa yhtye teki kunniaa edesmenneelle Chris Cornellille Black Hole Sun -biisin muodossa. Se riittää. Niinkin kuluneet kappaleet kuin November Rain ja Don’t Cry tuntuivat jälleen hyvin relevanteilta ja jopa koskettavilta. Kuinka tuhdissa kunnossa mies on. 42 SOUNDI SOUNDI PB G uns N’ Rosesin Not In This Lifetime -kiertueen julkistus aiheutti samaan aikaan pelonsekaisia väristyksiä ja riemunkiljahduksia. Jos huhut pitävät paikkansa, eivätkä Axl Rose ja Slash ole puhuneet keskenään vuosikymmeniin ennen tätä kiertuetta, niin se ei ainakaan heijastellut alkuperäisen kolmikon esiintymiseen lavalla. Ilmassa oli suorastaan käsin kosketeltavaa jännitystä, joka purkautui välittömästi yhtyeen asteltua lavalle kymmenen minuuttia etuajassa. Vaikka omat kovimman fanituksen vuoteni sijoittuvatkin vahvasti 90-luvulle, en voinut olla tirauttamatta pientä onnen kyyneltä keikan aikana. Suurin kysymys koko kiertuetta ajatellen oli tietysti Axl Rose. Ehkä se kovin vaaran tunne tästä keski-ikäisten miesten yhtyeestä nykyään puuttuu, mutta järjettömän hyviä biisejä heiltä löytyy. Kolmen tunnin spektaakkelin aikana kuultiin kaikki yhtyeen suurimmat hitit, ja niitähän riittää. Viimeistään neljäntenä kappaleena kuultu Welcome To The Jungle karisti viimeisetkin epäilyksen rippeet
Jussi69 tulostus.indd 43 14.6.2017 16.12
44 SOUNDI SOUNDI 45 Teksti: Antti Luukkanen K u v a: P in ja P in o la JYTÄMIMMISTÄ LIETSOJAKSI JYTÄMIMMISTÄ LIETSOJAKSI 44 SOUNDI Mara Balls -taitto_d.indd 44 15.6.2017 15.19
44 SOUNDI SOUNDI 45 lun perin juttutuokio piti viettää Marian Tampereen keskus tassa sijaitsevan kimppakämpän aurinkoterassil la, mutta koska samalle päivälle sattui yksi alku kesän harvoista lämpimistä keleis tä, olisi suorassa auringon valossa paahtunut. Toisaalta Haminassa syntyneen Marian kaikkia tekemisiä leimaa ajattele mattomuus. Eikä tämä luonnonvoima pelkää asettaa itseään alttiiksi, oli kyse sitten kitarasankaruudesta tai kansalaisaktivismista. JYTÄMIMMISTÄ LIETSOJAKSI JYTÄMIMMISTÄ LIETSOJAKSI SOUNDI 45 Mara Balls -taitto_d.indd 45 15.6.2017 15.19. Hyvin harvoin kuitenkaan vastaan tulee sellaisia tarjokkaita, jotka osaavat olla bändin nokassa keulimassa tietäen, mistä rockin soittamisesta on pohjimmiltaan kyse ja tietävät, että siellä olisi hyvä olla jotain sanottavaakin. Rockmaailma kaipaa esikuvia. On aivan turha lykätä suunnitelmiaan tuonnem maksi, jos ne voi tehdä juuri tässä hetkessä. Mikä on kuvaavaa – aikaansaavan muusi kon ja kan salaisaktivistin kyydissä ei välttä mättä pysy, ellei vähääkään tunne hänen luonteenlaatuaan. Lisäksi hän maanisesta Ei kannata käpertyä itseensä ja pitää tunteita sisällään, vaan kuuluvasti päästää ne ulos. Musiik kia hän tekee impulsiivisesti, pal jon ja rehellisesti, mikä näkyy lop putuloksen välittömyydessä, vaan ei laadussa. Mara Ballsin laulutkin ovat hänelle kuin päiväkirjamerkintöjä, jotka täytyy kirjoittaa, että voi kääntää seuraavan sivun. Kävelemme reipasta tahtia kau pungin toiselle puolelle enkä mei naa pysyä kiivaasti askeltavan Ma rian perässä. Niinpä Maria ex tem pore haluaakin tehdä haastattelun ystävänsä pyörittämässä Pyynikin aikamatkat taidegalleriassa, jonka yhteydessä sijaitsevassa avoimessa Katveateljeessa hän toisinaan itse kin maalaa ja soittaa. Maria Mattila ja hänen alter egonsa Mara Balls osaavat. Tämä senkin takia, että seuraavassa hetkessä hän toden näköisesti haluaa tehdä jotain ai van muuta
Tein siinäkin biisit, mutta en todellakaan tohtinut laulaa silloin. Jukkaa ja Mariaa yhdistää musiikintekijöinä asenne ja metodit. Moni törmäsi yhtyeessä bassoa soittaneeseen Mattilaan tässä yhteydessä ensi kertaa, mutta hänellä oli jo tuolloin takana soittohistoriaa paikallisissa kokoonpanossa, jotka olivat tuttuja ainakin aktiivisimmile alakulttuurisäpisijöille. Siinä vaiheessa tuli myös olo, että en olisi edes jaksanut etsiä ketään muuta tyyppiä tulkitsemaan mun tunnetiloja. Maria nauraa, että kanssamuusikot ovat jo oppineet nöyräksi, kun hän osaa taivutella taitavasti muut mukautumaan tahtoonsa. Niin kuin nyt viime viikonloppuna Pispalan karnevaaleilla, jossa soitin Tampere Underground Orchestran kanssa. PerimmäiMara Balls -taitto_d.indd 46 15.6.2017 15.20. Jukka ja Jytämimmit lähti liikkeelle silloin, kun Shoraiders oli vielä olemassa, mutta bändissä oli sellainen uinuva tila. Kumpikaan ei jää odottamaan, koska mahdollisesti olisi kulunut riittävästi aikaa musiikkibisneksen sykleissä, että uutta musiikkia tarvitaan. Se on kaukana meidän voimatriosta. Mutta sekään ei itsessään olisi kiinnostavaa, ellei hän olisi myös lahjakas ja huolettomassa asenteessaan merkittävä biisintekijä ja soittaja. Asettaako luovuuden pirskahtelevuus ongelmia eli kertyykö ideoita enemmän kuin on mahdollista toteuttaa. Se on kuin päiväkirjamerkintä. Mariasta ei olisi rivijäseneksi mihinkään porukkaan. Se on sen hetken merkintä, jonka jälkeen voin kääntää uuden sivun. Se on mun luonnonlahja ja se ei koske ainoastaan musahommia, vaan myös muita elämänalueita. En edes pyri luomaan mitään stabiilia. – Mä annan tilan muiden olla sitä mitä ne on, mutta rohkaisen hyppäämään kelkkaan mukaan ja katsomaan, mitä sieltä sinusta löytyy. Me asuttiin silloin yhdessä. – Olin aiemmin soittanut kitaraa Foxy Flammablessa. Kyllä mä Jytiksiinkin toin tosi paljon riffejä ja tekstejä eli pääsin toteuttamaan itseäni biisintekijänä. Jälkimmäinen kohderyhmä innostui varmasti myös lyhytikäiseksi jääneestä Jukka & Jytämimmit -kokoonpanosta, jossa Mattila soitti yhdessä Jukka Nousiaisen ja Sini Mäenpään kanssa. Mutta olen aina tehnyt biisejä, kuullut laulumelodioita ja tehnyt tekstejä. Olin ehtinyt tutustua Siniin ja soittaa sen kanssa. Bändi syntyi ponnistelematta. Mutta se on ihan eri asia kuin olla diktaattori. – Mulla on ollut viimeiset pari vuotta tosi kova luomisvoima. Mun pitää saada ne päiväkirjamerkinnät tehtyä. Sitten Jukka tuli mukaan kuvioihin. Ollaan molemmat myös vapaita sellaisesta täydellisyyden tavoittelusta. Maria on täydellinen keulakuva rockbändille: kiinnostava, sanavalmis persoona, joka myös tykkää olla esillä. Mara Ballsin toinen albumi Elävä kivi on yksi vuoden lujiten iskeviä rocklevyjä, kuunteli sitä sitten stoner-diggailija, uusista nykybändeistä kiinnostunut kuluttaja tai rockin perusmeiningistä innostuva jäärä. Ajattelin että en saa, kun mä olen niin huono. Kun hän keikalla keekoilee kultapöksyissään tai lyhykäisissä mikroshortseissaan ja antaa kitaransa laulaa vaan, ollaan aika lähellä rock’n’rollin ydintä. Molemmat kirjoittavat paljon materiaalia, hiovat sen riittävään kuntoon ja katsovat miten se lähtee elämään. – Just nyt mulla on niin paljon biisejä, että ei olla keritty niitä Aapon ja Antin kanssa soittaa, mutta ne biisit pitäisi saada kuitenkin tallennettua. – Eli totta kai Mara Balls, jolle sävellän, sanoitan ja tulkitsen itse biisejä, on lähempänä mun edellistä bändiä, jolle mä tein musiikin itse. Olen paljon taitavampi yllyttämään ja rohkaisemaan, lietsomaan muut siihen mukaan. – Shoraiders oli ensimmäinen bändi, jossa itse lauloin, Maria aloittaa. – Jukka ja Jytämimmit lähti ihan läppänä. – Teen tänä kesänä kolmannen levyn, joka tulee varmaan olemaan pääosin mun itse soittamani puoliakustinen, kevyempi ja tarinakeskeinen levy. Se oli alusta alkaen säkenöivää rakkautta. Ei sellaista olekaan. Mulle se biisin valmiiksi tekeminen on sitä, että saa sen talteen. Tietenkin se kuulosti meidän kolmen yhteistyöltä. Ollaan tajuttu myös se, että mikä soi tänään tietyllä tavalla, soi eri tavalla huomenna. Rupesin soittamaan bassoa. Kyllä mä sen tajuan, että saattaa tulla myös sellainen vaihe elämässä, että lauluja ei enää synny samaan tahtiin. Mieluummin mä haastan itseni. V aikka Mara Balls -yhtyeen pomosta ei jää epäselvyyttä, jakaa Maria kunnian bändinsä toimivuudesta myös basisti Aapo Paloselle ja rumpali Antti PalmulMara Ballsin uskolliset apurit Antti Palmu (ylh.) ja Aapo Palonen (kesk.) syöksyvät pää edellä mihin liiderinsä heidät käskee. Kyse ei ole pelkästä johtajuudesta, vaan myös luonteesta. le. Aapo ja Anttikin lähtevät tosi pelottomasti mun idiksiin mukaan, Maria vakuuttaa ja ryhtyy kertomaan Elävän kiven levynjulkaisukeikasta, joka järjestettiin Särkänniemen planetaariossa. Joku voisi sanoa sitä luontaiseksi johtamiseksi. Mun tehtävä on olla käynnistäjä ja lietsoja. Koska toiminta on vahvasti tee-seitse-henkistä, biisit saa julkaistua hyvinkin notkeasti. Meissä on paljon samaa draivia, ehkä jopa maniaa, tekemisen vimmaa. Sitten mun täytyy sopeutua siihen ja tehdä jotain muuta. Shoraidersissa sain tulkita omat tarinani. Vaikka biisit on mun omia, ne resonoi ja reagoi aina niiden soittajien kanssa, jotka sattuvat olemaan puikoissa. – Olen aina ollut surkea ryhmätöissä. Jukka pullauttaa soololevyn ja tarvitsee bändin. – Kun tutustuin Jukkaan, koin lähes sisarellista samaistumista. 46 SOUNDI SOUNDI 47 46 SOUNDI luomisvimmastaan huolimatta tiedostaa, ettei inspiraatio musiikintekoon ole ehtymätön voimavara. Bändi on aina muuttujiensa summa, oli puikoissa sitten kuka tahansa. – Joidenkin muiden kanssa kuulostaisin joltain ihan muulta
Mutta olen aina löytänyt pianosta omia kappaleita. 46 SOUNDI SOUNDI 47 SOUNDI 47 senä syynä oli se, että jotain spesiaalia pitäisi keksiä. Nuoteista soittaminen edusti mulle ohjattua toimintaa. – Menin 6-vuotiaana viulutunneille, joita jatkui musiikkiopistossa 16-vuotiaaksi asti. Yritin käydä pianokoulussa ja opetella nuotteja. Pianon ääressä olin vapaa. Se on ollut meditatiivinen juttu, missä mulla on kadonnut ajanja paikantaju. Kertomukset lapsuudesta ja sen aikaisista suhteista musiikin opiskeluun, luovuuteen ja vapauteen selittävät paljon Marian myöhempiäkin vaiheita. – Meillä oli kotona piano. Ei sellais ta olekaan.” Kuva: Pinja Pinola Mara Balls -taitto_d.indd 47 15.6.2017 15.20. Ensimmäiset taidenäyttelytkin on jo pidetty. Ei tullut mitään. Siinäkään mä en ole saaMonien luovien ihmisten tapaan myös Maria tekee taidetta sen muotoja hyljeksimättä. Soitin myös orkesterissa viulua. Ja olihan hän soittanut viime vuonna myös Mustavuoren laskettelurinteellä vain siksi, että saisi soittaa vuoren laella kuutamossa. ”En edes py ri luomaan mitään stabiilia. Sekin edusti mulle sitä samaa vapautta. Viulun kanssa mulla oli joku taso tai ääni, johon piti yltää. 14-vuotiaana olen ostanut oman ekan kitaran. Olin teininä tosi sairas, ja aika pianon ääressä oli taukoa siltä sairaudelta. M usiikin pariin Maria löysi jo lapsena. Lapsesta asti olen istunut sen ääressä, vaikka mulla ei ole ollut kärsivällisyyttä varsinaisesti opetella soittamaan sitä
Oma ulottuvuutensa asiassa on myös se, että kitaristi-laulaja näyttää nauttivan myös esilläolemisesta. Olen omassa luomisessani päässyt onnelliseen asemaan, että vilpittömästi tiedän että meillä on hyvä juttu. ”Se, että ihmisille sanotaan mitä nii den pitää tehdä, ei ikinä toimi.” 48 SOUNDI K u v a: P in ja P in o la Mara Balls -taitto_d.indd 48 15.6.2017 15.20. Vaikka musiikin opiskelu ei sujunutkaan kovin jouhevasti, Maria ei ole katkera eikä ole sitä mieltä, että musiikin opiskelu olisi itsessään väärin. Meillä on parhaimmillaan kaunis värähtelytaajuus. Maria repeää, että kai hän on sitten rockin Coelho. Kirkko oli akustisesti niin kova juttu, miltä se musa siellä kuulosti. – Ylipäätään olen aina ollut tosi allerginen auktoriteeteille. Sen voi kuka tahansa Mara Ballsin keikalla nähnyt todistaa. – On asioita, joita olen havainnut ja joista haluan puhua. En sano, että ne on absoluuttisesti oikein. Hän myöntääkin, että kyseessä on eräänlainen valtatrippi. Ja se, että ihminen opettaa toista on lähtökohtaisesti hyvä asia. Auktoriteettikammoinen muusikko on vahvimmillaan saadessaan mahdollisimman vapaat kädet tehdä oman päänsä mukaan. Oli raati, jonka eteen menin tärisevänä. Sillä ei ollut mitään tekemistä musiikin kanssa. Se on mulle hankalaa. Kuulija halutaan oikeasti haastaa ajattelemaan. Mutta tasokokeet oli inhottava ja traumaattinen kokemus. Kieltäydyin opettelemasta. Se on ainakin selvää, että nykyään Maria nauttii soittamisesta. Olisin vaan halunnut paiskata sen säpäleiksi, siinä ei ollut mitään soittamisen iloa. Enhän mä tollaisia kokemuksia olisi saanut ilman musiikkiopistoa. Mulla oli maailman lempein viulunopettaja. – Kaikki soittaminen on arvokasta ja hyvää. Helppoja maaleja syyttää naiiviudesta, mutta tärkeitä opetuksia maailmassa, jossa mikään ei ole enää itsestäänselvää. Jos joku sanoo, mitä mun pitää tehdä, niin menen ihan lukkoon. Ne ei pelkästään kuuntele mua, ne kuulee mua. L aulukielen Shoraidersin ajoista englannista suomeksi vaihtanut Maria ei varsinaisesti piilottele sanomaansa. – Mutta esimerkiksi kirkossa soittaminen oli päräyttävä kokemus. Kun näen, että se menee maaliin, niin totta kai se kolisee. Koska se vahvistaa myös sen, että mä olen olemassa. nut mitään opetusta. Sen näkee silmistä, sen näkee siitä, kun toinen tanssii. Haluan suunnistaa korvan varassa, kun on kyse musiikista. – Saan siitä ihan mielettömän voimantunteen, kun tajuan, että noi ihmiset kuulee mua. Olen ollut varmaan 7tai 8-vuotias enkä todellakaan ole tiennyt Jimi Hendrixistä mitään, mutta muistan sen kuin eilisen, kuinka olisin halunnut rikkoa sen viulun. Se oli niin ahdistavaa. Sen tuntee, onko noi läsnä vai ei. Uudella levyllä teemoja ei ole kätketty monitulkintaisin vertauskuvin, vaan kappaleissa kehotetaan hyvinkin suorin sanakääntein ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kunnioittamaan luontoa. En mä voi sanoa, mikä tässä maailmassa on oikein ja mikä väärin, mutta ne on sellaisia juttuja, Sosiaalisesta luonteestaan huolimatta Mariaa ei kannata pyytää ryhmätöihin rivijäsenen rooliin. Tämä ei ole pelkästään mun mielensisäinen matriisi. Okei, mä tuotan tätä ääntä yksin näin, mutta kun meitä on tämä posse, niin se on niin paljon enemmän
Ihan sama mulle. Voisin olla elämäntapavalmentaja. Haluaisitko olla. Ihmiset tuli jonossa kertomaan, että miten sä voit, kun tässä on vaikka mitä riskejä. Tila olisi väliaikainen. Sellaiseen hänellä ei riitä pitkäjänteisyys. Mitään pysyvää hän ei olisi halunnutkaan. Mutta Keltainen talo olikin vain yksi episodi Mattilan kaupunkikulttuuria ylläpitävästä toiminnasta. Hänen kaltaisensa luonteen voisi valjastaa myös tuhoavaan toimintaan. Kuinka paljon Mara Ballsissa on kyse luonteesi valjastamisesta musiikin käyttöön. Pakkosyöttäminen ja absoluuttisten totuuksien viljeleminen maassa, jossa kaikki häilyy ja muuttuu, on ihan turhaa. Olen tehnyt siitä mun työvälineen, asioista mikä voisi olla mua murentava juttu: ääripäisyys ja ailahtelevaisuus, rajalla keikkuminen, kontrastit ja hallitsemattomuus, pelkojen kanssa työstäminen. – No en helvetissä. Se oli vitsi. Kuinka paljon itse näyt ja kuulut siinä tekemisessä jos nyt ei puhuta musiikillisista vaikutteista. Totta vitussa mulle nauretaan. Keltaisen talon perustin miettimättä hetkeäkään liittyykö siihen mitään riskejä. Olen esimerkiksi perustanut firman hetken mielijohteesta. Haluan kätkeä sen rocklyriikan muotoon. Mä vaan nostin päätä, jatkoin asemalle ja kohta meitä oli viisisataa. joita olen oppinut 33 vuoden ikään mennessä. Tästä päästäänkin siihen, että mulla ei ole mitään riskinhahmotuskykyä. Voisinhan mä tehdä jotain muutakin. Luulen, että kaikki meistä painii enemmän tai vähemmän samojen juttujen parissa. Vuonna 2014 Tampereen kaupunki myönsi kulttuuritekopalkinnon Mattilalle, ”henkilölle, joka on luonut sinnikkyydellään oman näköisensä kansalaistoiminnan tilan”. – Ettei tule vaan joku päivä, jolloin mä pimahdan. Jaa, ei mulle ollut tullut mieleenkään. Mut on heitetty päihdehoidoista pihalle vain siksi, että olen niin sopeutumaton mihinkään sääntöihin. Miksi pantata sellaista tietoa, mä haluan jakaa sen ja toivon, että se auttaa. – Olen usein miettinyt, kuinka hyvin mä olen pystynyt valjastamaan mun mielisairauden palvelemaan tätä. Nyt se onkin purettu. N iin, Keltainen talo. Eikä Keltaista taloa kannata murehtia. Ainakin mä olen laittanut sen eteenpäin. Riverside korjattu.indd 1 15.6.2017 15.25 Mara Balls -taitto_d.indd 49 15.6.2017 15.28. Nämä asiat kantsii sisäistää. Jos mä voin itse tehdä, niin mä teen, Maria lupaa ja kertoo soivasta protestimarssista, jonka hän mobilisoi kaupungin asetettua kyseenalaisella päätöksellä Onkiniemessä sijaitsevat vanhat tehdaskiinteistöt käyttökieltoon. – Kaikki mun jutut perustuu siihen, että en odottele, että joku muu tekee. Ei ollut mitään takeita, tuleeko sinne ketään muuta. Mutta eikö ole todella riskialtista, että tällaiset tunteet laukaisisivat jonkun epätoivotun reaktion, kun ne kuitenkin kumpuavat ihan todellisista uhkista. Vanha VR:n henkilöstön terveystalo Tampereen ratapihan kupeessa, jonka Maria luvan kanssa valtasi ja yhdessä talkooväen kanssa ylläpiti epävirallista mutta aktiivista keikkaja yhdessäolotilaa. Aidon subjektiivisen kokemuksen ja oivalluksen jakaminen antaa toiselle joko mahdollisuuden tarttua siihen, oppia siitä jotain, kyseenalaistaa tai hylätä sen. Lähtiessämme Pyynikiltä takaisin keskustaan Maria kertoo, että elämässä on tärkeää välttää katkeruus ja olla hyvien puolella. Korvaava väliaikainen tila on löydetty. Jos mä olisin jäänyt miettimään, uskallanko tai kehtaanko mä tai tuleeko sinne ketään, niin se olisi jäänyt tekemättä. Se oli hänelle ja monelle muulle henkireikä eikä loppujen lopuksi edes haitannut, vaikka hän alun alkaenkin tiesi, ettei kohtaloa tässä asiassa voi uhmata. Samalla meni treenikämppä alta lukuisilta paikallisilta muusikoilta. Asioita, joihin olen itse havahtunut ja joista olen saanut tosi voimallisesti ahaa-elämyksiä. – Se, että ihmisille sanotaan mitä niiden pitää tehdä, ei ikinä toimi. Äänekäs kulkue keräsi runsaasti osallistujia lyhyessä ajassa. Olin riski muille toipujille. – On parempi kätkeä ajatukset kirjallisuuteen, runouteen, kuvataiteeseen tai musiikkiin, niin ihmiset ehkä löytää sen ajatuksen sieltä. – Tossa ketjussa ei ollut tilaa sellaiselle pohdinnalle, että nauretaankohan mulle. Kyllähän tolla levyllä on ihan varoituksia: kehoituksia ympäristön ja oman ajan rajallisuuden tiedostamiseen, elämän kunniottamiseen, koska se on lyhyt ja ohimenevä juttu. Mua ei uskallettu pitää siellä, koska olen niin omapäinen. Vihaan auktoriteetteja, pelkään niitä ja olen allerginen niille
Promokuvan poseeraukseen Pesola haki mallia Popedan debyytin kannesta. Äskettäin järjestettiin kuuntelusessio, jossa Patelle ja Costellolle soitettiin näytteitä Pesolan versioista. Yllättävä projekti sai alkunsa viitisen vuotta sitten. – Raswaa koneeseen sai mut lopullisesti vakuuttuneeksi. pesola-taitto.indd 50 15.6.2017 14.31. C overlevyjä on tehty aiheesta jos toisesta ja tyylillä sekä kolmannellakin, mutta harvoin kontrasti alkuperäismateriaalin ja uuden version välillä on ollut näin suuri. Järisyttävin tulkinta on levyn päättävä, kuusiminuuttiseksi venytetty ja puhaltimien avulla todella uljaaksi kasvava Raswaa koneeseen -progefolk-versio. Vähäeleisimmillään mieleen nousee väistämättä Matti Johannes Koivun upea Irwin Goodmanin lauluja -albumi (2008), mutta Pesolan sovitukset ovat huomattavasti monipuolisempia. 50 SOUNDI Kats o vide olta , kuin ka Pate Mus tajä rvi ja Cost ello Hau tam äki liiku ttuv at Peso lan vers ioita kuul less aan: www. Unohtamatta tietenkään Pauli Hanhiniemeä, joka on kirjoittanut sanat Tahdotko mut tosiaan -klassikkoon. Hieno oivallus on myös Popedan nimettömältä debyytiltä (1978) esiin kaivettu Oodi Tom Robinsonille. Pesola toteaa, että maksimaalinen kontrasti alkuperäismateriaaliin ei ollut itseisarvo, vaan akustiseen kitaraan nojaavat sovitukset syntyivät luonnostaan. Ehkä se tulee parhaiten esiin Raswaa koneeseen -sanoituksessa, joten sanotaan nyt vaikka että Paten sanoitukset toimivat itselle parhaiten, mutta Teksti: Mikko Meriläinen K u v a: E et u A h an en upeita lyriikoita on syntynyt myös Ilpo Ainialan, Arwo Mikkosen ja Costellon kynästä. Suosikki-Popeda-sanoittajan nimeäminen osoittautuu Jounille vaikeaksi. Pesola-yhtye on julkaissut pitkäsoitollisen versioita Popedan kappaleista, ja tyylilajiksi on valikoitunut ronskin ja miehekkään suomirockin sijaan lämpimän kaihoisa ja heleä folkpop. Yllätyin, kuinka varsinkin varhaisemman tuotannon lyriikat olivat jääneet itselle täysin legendaaristen kertosäkeiden ja tuhdin rockjunttauksen varjoon, Pesola kertoo. Aiemmin Bon Jouni -taiteilijanimellä musisoinut Jouni Pesola päätti hetken mielijohteesta keskittyä eräällä soolokeikallaan pelkästään Popeda-covereihin. Vasemmalta: Markus Wallo, Hanna Nikula, Jouni Pesola ja Jussi Nikula. Herätyksen avainbiisiksi muodostui Pesola-levynkin avaava Kaasua, komisaario Peppone. – Mun mielestä on aina ollut äärettömän kiinnostavaa ottaa jonkun toisen tekemä kappale ja yrittää selvittää sen resepti riisumalla se kaikista niistä kerroksista mitä sanoituksen, melodian ja sointujen päälle on rakennettu. Levyllä on tekstejä läpi Popedan historian ja sanoittajiakin on useita. sound i.fi/ar tistit/ pesola Popedan herkkää ydintä etsimässä Pesola kaivautui Popedan äijäpanssarin alle ja löysi herkkiä lauluja täynnä humaania sanomaa. Oli sydäntä lämmittävää huomata, että meidän innostus ja kunnioitus bändiä kohtaa välittyi, ja sai hymyn myös Paten ja Costellon huulille. Aiemmin suomirockin ikihongan äijärock oli tuntunut hänelle vieraalta ja jopa vastenmieliseltä, mutta tuotantoon tutustuessaan hän alkoi havaita lauluista itselleen täysin uusia piirteitä. Rakkaudesta Popedaan -albumilla pääasiallinen lauluvastuu vaihtelee yhtyeen nokkamiehen Jouni Pesolan herkän miesäänen sekä Hanna Nikulan kauniin naislaulun välillä, ja sovituksissa kuullaan runsaasti akustista kitaraa, viulua sekä heleitä stemmoja. – Kuten Costello sanoi, alkuperäisversiot ovat vuosien saatossa ”popedoituneet” eli betonoituneet muotoonsa sekä bändin että kuuntelijoiden mielissä. Uudessa kontekstissa Popedatekstejä kuuntelee aivan uudella korvalla. – Herkällä ja rehellisen suoralla otteella elämänmenoa pohdiskelevat sanoitukset alkoivat hengittää eri tavoin, kun niille antoi ilmavampien sovituksien kautta lisää tilaa. Ei ollut siis mitenkään itsestään selvää, että uudet tulkinnat otettaisiin automaattisesti vastaan positiivisessa hengessä. ”Kauhua, murheita, tuskaa, kidutusta/Kokee jokainen, valkoinen ja musta”, lauletaan Kaasua, komisaario Peppone -klassikolla, mutta nyt rivit soivat uhmakkaan sijaan melankolisesti. Halusin tuoda tämän itselle täysin piilossa pysyneen puolen Popedan musiikista esiin. Jouni kertoo jännittäneensä sitä armottomasti, vaikka lopulta Popeda-miesten tuomio osoittautuikin erittäin kehuvaksi. Sovituksen alta saattaa paljastua jotain, joka herättää ihan erilaisia fiiliksiä kuin alkuperäinen teos. – Popedan vakavampia tekstejä läpileikkaa sellainen tietty realismi ja raakuus, joka koskettaa
19,95€ soundi_4_juni_2017.indd 1 2017-06-13 09:45 Discoshop tulostus.indd 51 14.6.2017 16.11. Gothamissa kuohuu, ja jos itsensä järjestyksenvalvojaksi nimittänyt Batman aikoo pelastaa kaupungin Jokerilta, hänen on lakattava sooloilemasta ja kenties myös hiukan piristyttävä.” DVD 16,95€ Blu-ray alk. @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 KESÄKUUN KUUMIMMAT! LEGO BATMAN MOVIE Samassa leikkimielisessä hengessä, joka teki LEGO-Elokuvasta maailmanlaajuisen ilmiön, sen omavaltainen miespääosan e sittäjä LEGO Batman tähdittää omaa seikkailuaan valkokankaalla
jim jones -taitto_b.indd 52 15.6.2017 14.33. 52 SOUNDI SOUNDI 53 Teksti: Jarkko Jokelainen 52 SOUNDI Jim Jones Revue tuli tiensä päähän, mutta nokkamies itse jatkaa laajemmalla vaikute arsenaalilla The Righ teous Mindin kanssa. Miehen vanhoista bän deistä myös Thee Hyp notics on ajankohtai nen tulevan boksi julkaisun ansiosta
– Olen yksi niistä, joilla on elinkautinen päällä. Jim Jones Revuen tulevaisuus näytti hyvin peda tulta, sillä takana oli kolme albumia, vuosikymmen kiertämistä ja alati kasvava kuulijakunta. Emme halunneet pilata sitä riitelemällä ja tekemällä paskoja keikkoja. – Minusta tulee aivan sietämätön paskiainen, jos olen viikon ilman soittohommia. H än on Jim Jones, ja mikään ei tunnu kaatavan häntä. – Olimme tehneet kolme hyvää albumia ja saavuttaneet upeita juttuja. Rock’n’rollin uskollisin lipun kantaja on palannut taas. ”Jotain musiikkia pystyt soittamaan isoäidillesi ja hän pitää siitä, mutta jotkut jutut sopivat vain sinun korvillesi. Tiedäthän: tuo kaveri näyttää siltä, että hän on näissä hommissa kunnes hänet kanne taan jalat edellä ulos. Thee Hypnoticsin riveissä Jim Jones tuuletti korvakäytäviä 1980luvulta lähes vuosituhannen vaihteeseen, sitten tuli Black Moses ja lopulta Jim Jones Revue. Voin istua kaikessa rauhassa omassa puutarhassani, ja parivuotias tytär juoksee jaloissa huutaen ”I love you daddy”. Yhtye päätti päivänsä uransa huipulla. Yhtye oli räjäyttänyt varhaisen rock’n’rollin palasiksi ja esiintyi kuin raivotau tinen Little Richard. Vain viisi päivää myöhemmin laulaja oli studiossa uuden yhtyeen kans sa, ja kuluvan kesän alussa Jim Jones And The Righteous Mind julkaisi ensimmäisen albuminsa Super Natural. Aina uudestaan hän nousee jaloilleen, pyyhkii to mut hiuskuontalonsa päältä ja kar jaisee alkukantaisen huudon suus taan. Minä jahtaan jälkimmäistä.” Vaikka Lontoo huomenna romahtaisi ja rotat ottaisivat lopullisen niskalenkin kaupungin kaduista, raunioiden keskeltä nousisi vielä yksi mies: Jim Jones. Revue sai alkunsa, kun Jim Jones halusi toteuttaa kolme erillistä projektia: yksi olisi rock’n’rollia, toi nen kantria ja kolmas soulia ja gospelia. Syyt olivat ne tavalliset: kiertä minen kiristi välejä, rahasta tuli riitaa, rumpali halusi lähteä ja koko homma alkoi tuntua toistolta, Jones luettelee. Nyrkki pystyssä ja kitara toisessa kädessä, rock’n’rollin sanomaa intohimoisesti julistaen. Mutta jos joutuisin luo pumaan musiikista, olisin todella onneton, kaikista muista hyvistä jutuista huolimatta. Tämä on nähty jo moneen kertaan. jim jones -taitto_b.indd 53 15.6.2017 14.33. Yhdistelmä osui rokkinälkäisten kuulijoiden hermoon. Kaksi vuotta sitten Revue soitti viimeisen keikkansa Lon toon Kentish Town Forumissa, loppuunmyydyssä salissa ja kolmentuhannen kuulijan edessä. Musiikki on elä määni kannattelevan kolmion huippu. Päätimme järjestää niin hienot jäähyväiset kuin mahdollista ja lopettaa huipulla. 52 SOUNDI SOUNDI 53 SOUNDI 53 Rock’n’rollin uskollisin lipunkantaja – Minulla ei ole mitään valitettavaa nykyisessä tilanteessani. Nyt voimme olla ylpeitä kaikesta, mitä teimme. Suunnitel mista vain ensimmäinen toteutui ja muut ovat ”yhä takataskussa”, sillä nyt on The Righteous Mindin vuoro. Kysy vaikka vai moltani, Jim Jones naurahtaa, kun istumme hänen takapihallaan PohjoisLontoossa. Meitä ei ole paljon jäljellä, joten ne kasvot tunnistaa kaupungin yössä. Sitä suurempi yllätys oli, kun bändi päätti vetäytyä
Viileimmät luuserit, joihin voit missään törmätä. Yhtyeeltä on ilmestymässä kaiken kattava boksi, josta löytyvät albumit, pöytälaatikkojen harvinaisuudet ja dokumenttielokuva. 54 SOUNDI SOUNDI PB – Revuen rajat oli aika tarkkaan määritelty. Nyt on niiden aika. – Mutta hienointa Thee Hypnoticsissa oli se, että löysimme todellisen musiikillisen kultasuonen, josta kukaan muu ei tuntunut välittävän. Minä jahtaan jälkimmäistä, sitä raakuutta ja sekopäisyyttä. Sen sijaan The Righteous Mindissa kaikki ovet ovat taas avoinna, voin ammentaa kaikkialta ja käyttää kaikkia ideoitani. Se oli vain meidän. 54 SOUNDI ”Jos joutuisin luopumaan musiikista, olisin todella onneton, kaikista muista hyvistä jutuista huolimatta.” Jim Jones on ottanut rockin pelikentäkseen. – Se oli niin tyypillistä meille. Kun yhtye perustettiin 1980-luvun puolivälissä Lontoon naapurustossa High Wycombessa, se oli väärään aikaan väärässä paikassa. K u v a: D av id A rn o ff jim jones -taitto_b.indd 54 15.6.2017 14.33. Jotain musiikkia pystyt soittamaan isoäidillesi ja hän pitää siitä, mutta jotkut jutut sopivat vain sinun korvillesi. The Righteous Mind on luonnollisesti kaiken keskiössä, mutta Lontoon yössä Jim Jones on tuttu näky myös muuten: vierailevana laulajana muiden bändien kanssa, dj-pöydän takana tai burleskibileiden seremoniamestarina. Bändi rakensi koko uransa The Stoogesin ja MC5:n viitoittamalle tielle, vaikka heidän olisi pitänyt aavistaa, millainen ansa heillä oli edessään. Ja osa on yksinkertaisesti vain kamalaa. Samaan tapaan hän vimmastuu, kun puheeksi tulee Lontoo (”Uudet talot näyttää mun silmään joltain Gatwickin nelosterminaalilta”), maailman tila (”Tuntuu kuin eläisimme taas Rooman valtakunnan tuhon aikaa”) tai talous (”En puhu nyt hallituksista, vaan niistä ahneista paskiaisista, jotka todella päättävät asioista”). – Mitä ikinä teenkin, siinä täytyy olla jotain raakaa, koska se on yhdistävä tekijä kaikelle musiikille, josta pidän. Minkä kiihkeäsanaisen saarnamiehen tai teräväkielisen poliitikon maailma hänessä menettikään. Ehkä vihdoin tulee aika, jolloin maailma ymmärtää Thee Hypnoticsin. Tajusimme, että musiikki on kuin jäljittäisi tietään polulle ripoteltujen leivänmurujen mukaan. Kun vain seuraat jälkiä, lopulta löydät kotiin. Sunnuntai-iltaisin hänet voi bongata baarin nurkasta soittamassa suosikkejaan: Hank Williamsia, The Crampsia, Jimmy Castor Bunchia tai Eddie Floydia suloisesti sekaisin. Eikä siinä kaikki, sillä vuoden loppupuolella lymyilee varsinainen yllätys. Yllä leijuu välitön vaaran tunne, joka kuuluu niin sanoituksissa kuin soitossa. Sitä on vaikea selittää. Eikä kumpikaan näistä ajanvietteistä sisällä geenimuunneltua nykyhuttua. Mutta se oli lähtökohta. Se on niin kuin Monsanto-musiikkia: näyttää ja maistuu omenalta, mutta ilman mitään ravinteita, koska se on geenimuunneltu täydelliseksi. Super Natural ei ole mitään kivaa musiikkia. Emme omineet vain heidän musiikkiaan, vaan koko elämäntyylin. Totta kai bändissä kuuluu myös kaikki, mitä olen käynyt läpi: sama intensiteetti ja energia kuin Revuessa, mutta myös samoja aineksia kuin Thee Hypnoticsissa. Omien soittohommien lisäksi hän heittää myös dj-keikkoja ja on ahkera vierailija muidenkin kokoonpanojen keikoilla. Me kaivoimme yhä syvemmälle ja mitä syvemmälle pääsimme, sitä paremmalta se kuulosti. Tavallaan oli siis jo ennakkoon selvää, että meille tulisi käymään samoin. Se oli aikapommi, joka odotti räjähtämistään. Ja siinä pitää olla myös jotain eksoottista, tavallisesta poikkeavaa. Se on yhä rock’n’rollin tehtävä. – Alkuperäisessä rock’n’rollissa mahtavaa oli se, että se sai ihmiset havahtumaan: ei ole pakko elää vanhan kaavan kautta ja mennä duuniin, jota vihaat, vaan on myös vaihtoehtoja. Osa biiseistä syntyi jo Revuen aikana, mutta ne eivät sopineet siihen juttuun. Thee Hypnotics kasaa taas rivejään soittaakseen ensimmäistä kertaa yhdessä sitten 1990-luvun lopun. The Righteous Mind sukkuloi vimmaisesta moottorikaupunkirockista primitiiviseen bluesiin, nostattavaan gospeliin ja sysimustaan tunnelmointiin: läsnä on koko rytmimusiikin kirjo Muddy Watersista Little Richardiin ja The Stoogesista Nick Cave And The Bad Seedsiin. Valitettavasti juuri nyt näille vaihtoehtoisille uranäkymille ei ole tilaa, sillä vientiä riittää ihan tarpeeksi rockin parissa. Tämä on tyypillistä Jim Jonesia: hän poimii aiheen ja kiihdyttää itsensä monisanaiseen palopuheeseen, joka ei ota loppuakseen. Sanat saavat lisävahvistusta uudelta levyltä. Kun kuuntelen ohi ajavista autoista kuuluvaa musiikkia, useimmiten mietin vain, että hei, ihan oikeasti. Jos biisi tuntuu liian kiltiltä, minun on pakko sorkkia sitä kunnes se alkaa kuulostaa sopivasti vittumaiselta. Sen on saatava sinut vähän sekaisin ja muistamaan, että on myös sellainen mahdollisuus, että, tietsä, ihan mitä vaan voi tapahtua! – Varmasti monet ihmiset saavat saman tunteen myös muusta musiikista, vaikka gospelista tai hyvästä popmusiikista, mutta liian usein musiikki on nykyään täysin kontrolloitua. Halusin tehdä vanhan koulun rock’n’rollia, vaikka emme lopulta kuulostaneet siltä. Sen takia se oli monien mielestä niin vaarallista. Suurimpia esikuviamme olivat kaikki nämä suuret luuserit, kuten Johnny Thunders tai The Stooges
09 42 89 1212 Kampinkuja 2 C 00100 Helsinki www.filmihulluleffakauppa.com Filmihullu tulostus.indd 55 14.6.2017 16.19. Sgt Pepper and Beyond dvd & blu-ray David Bowie Collection 4 dvd A Cure For Wellness dvd & blu-ray Eat That Question: Frank Zappa in His Own Words dvd 17.7. John Wick: Chapter 2 dvd & blu-ray Manchester by the Sea dvd & blu-ray It Was Fifty Years Ago Today... 4K UHD, Blu-ray, Steelbook, DVD Ma-Pe 11-19, La 10-16 Puh
56 SOUNDI 56 SOUNDI Teksti: Vesa Siltanen K u v a: O n n i W il ja m i K in n u n en wintersun-taitto_b.indd 56 15.6.2017 14.34
Debyytin (Wintersun, 2004) jälkeen yhtye sai hartaasti odotetun Time I -albumin julkaistua vihdoin 2012, heitti keikkaa Euroopassa ja Amerikassa ja sai seuraavan pitkäsoittonsa Time II:n peräti miksausvaiheeseen. Tavoitesumman moninkertaisesti ylittäneellä kampanjalla rahoitetaan yhtyeen toimintaa ja oman studion rakentamista – fanit saivat puolestaan vastineeksi uuden, pitkään odotetun levyn. Soundeihin pitäisi kuitenkin käyttää niin paljon aikaa, ettei meillä ollut sellaiseen budjettia, Mäenpää tuskailee. – Lenkkeilin paljon Vuosaaren metsissä ja siitä iski inspiraatio tähän metsäteemaan. Tässä vaiheessa mulla oli myös tullut fiilis tehdä erilaista musaa; innostuin tekemään helpompaa, orgaanisempaa ja primitiivisempää musiikkia, joka ei vaadi mitään hifi-kitarasoundeja vaan Burzum-suhinakin käy. Sillä tavalla haluaisin muutenkin tehdä levyjä, Mäen pää muistelee. Rahoituskampanja alkoi kuitenkin seuraavaa liikettä pohtiessa tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta, kunhan fanit vain saisivat vastineeksi jotain spesiaalia. – Asuin pienessä 25 neliön kämpässä, jossa oli todella huono kuuntelu eikä esimerkiksi kitarasoundien hakeminen onnistunut siellä, ja ne ovat mulle kuitenkin helvetin tärkeä asia. Wintersun aiheutti metallipiireissä kuohuntaa keväällä pistäessään pystyyn kunnianhimoisen joukko rahoitus kampanjan. SOUNDI 57 intersunin levyjulkaisu tahti on tähän päivään saakka ollut varsin verkkainen. Sen vuoksi kammoan myös vuokrattavia studioita, joissa taksamittari juoksee. Päätettiin laittaa kiekko hyllylle, pidin vähän lomaa ja pohdittiin, että mitähän tässä nyt sitten tekisi. E nsimmäisenä neljästä kappaleesta syntyi ”kesäbiisi” The Forest That Weeps, jonka lisäksi Mäenpäällä oli työstössä kolme muuta, tunnelmaltaan toisistaan poikkeavaa kappaleaihiota. Time I oli jo tavallaan aika iso kompromissi, joten kakkosen kohdalla haluan tehdä juuri sellaisen levyn kuin olen alusta saakka visioinut. Ei enää kompromisseja Wintersunin suuruudenhullut tavoitteet ovat herättäneet epäilyjä, mutta fanit ovat avustaneet bändin suunnitelmia rahallisesti merkittävillä summilla. Yhtyeen fanit olivat ehdotelleet joukkorahoituskampanjaa jo vuosia aiemmin, mutta bändi ei ottanut ehdotuksia tosissaan, koska ei Mäenpään mukaan ole koskaan halunnut keneltäkään rahaa ilmaiseksi. Ideana oli, että vaikka soundit eivät ole täydelliset, ne sopivat kuitenkin täydellisesti juuri tähän musaan. SOUNDI 57 wintersun-taitto_b.indd 57 15.6.2017 14.34. – Sitten vaan paloivat hermot ja totesin, ettei levyn tekeminen vain tule onnistumaan käytössä olevilla resursseilla. Sävellystyötä ei tehty vuodenaikakonsepti mielessä vaan se tuli mukaan vasta myöhemmin, kun levykokonaisuus alkoi hahmottua. Asiat näyttivät siis hetken olevan mallillaan, kunnes muutama vuosi takaperin yhtyeen dynamo Jari Mäenpää törmäsi levyä työstäessään ylitsepääsemättömiin esteisiin, otti aikalisän ja laittoi albumin jäähylle
H einäkuussa julkaistava The Forest Seasons toimi maaliskuussa järjestetyn joukkorahoituskampanjan vastineena. Yksi valttimme oli myös se, että kyseessä on täysin itse tuotettu levy eli he saavat sen ilmaiseksi ja heti myyntiin. Kevätbiisissä (Awaken From The Dark Slumber) taas on energisiä riffejä ja selvä kaari, joka alkaa alkukevään harmaudesta ja lopussa luonto räjähtää eloon, Mäenpää kuvailee. Ihmiset tykkäävät pienestä draamasta, Mäenpää nauraa. Mäenpää sanoo The Forest Seasonsin olevan ensimmäinen levy, johon hän itse on sataprosenttisen tyytyväinen ja sen epätäydellisyydet tekevät siitä täydellisen. Soraääniä kuului muun muassa siitä, että kampanjassa saa itselleen ainoastaan digitaalisia tiedostoja eikä fyysistä levyä – siis ”ilmaa”. Summa voi siis hyvin tulla täyteen jo seuraavan kampanjan jälkeen, mikäli se menee hyvin. Mitään sävellyksiä ei kierrätetty, vaan Time II:n materiaali odottelee yhä lähtötelineissä tarvittavia resursseja. Kitaroiden ja muiden soittimien istuttaminen orkan kanssa yhteen vaatii hyvän kuuntelun. Mäenpää kuitenkin myöntää mielellään haluavansa Time II -levyn pian ulos systeemistään ja siirtyä uuden musiikin pariin, josta ei ahkeran säveltäjän mukaan todellakaan ole puutetta. Mäenpää ymmärtää tuon pelon hyvin, mutta vakuuttaa työskentelevänsä nopeammin ja paremmin omassa studiossa. Ja onhan cd myös digitaalinen, se ”ilma” on vaan pakattu muovilättyyn ja pahviin. ”Mun maailmassani cd on kuollut. Tietty sitten on vinyyliharrastajat erikseen, mutta itse en ole vinyylifani. – The Forest Seasons syntyi kahden vuoden ajanjaksossa, josta pelkkään musan tekemiseen meni yhdeksän tai kymmenen kuukautta. 58 SOUNDI SOUNDI PB – Talvibiisillä (Loneliness) on tosi synkkä ja surullinen, yksinäinen fiilis. Mäenpää kävi viime syksynä yhtiön isoimpien pomojen kanssa neuvotteluja puhelimitse ja sähköpostitse, kunnes neljän kuukauden jälkeen osapuolet pääsivät asiassa yhteisymmärrykseen. Sen vuoksi toisten studioissa äänittäminen on hidasta, koska soundit väännetään nopeasti kasaan. Teen musan digitaalisena ja se on se viimeinen muoto, sen kun laittaa vinyylille niin soundi muuttuu eikä se ole enää se ”true vision”, Mäenpää hymyilee. Mäenpään mukaan molempien Time-albumien biisimateriaali on hyvää ja aikaa kestävää, joten sen puolesta ei tarvitse kiirehtiä. – Mä en diggaa siitä, että sulla on biisit, joiden kanssa menet studioon, jossa sitten väännetään äkkiä parissa päivässä soundit. Jos ne epäonnistuvat, lopputulosta ei voi pistää ulos. – Kun mulla oli nämä kaikki erilaiset fiilikset omaavat biisit siinä, ajattelin, olisiko nyt aika pitkään mielessä kypsyneelle vuodenaikalevylle. Samalla se on väistöliike, jolla ohitetaan ne esteet, jotka tulivat Time II -levyn tielle. Kampanjaan osallistuneet saivat itselleen paketin, joka sisältää levyn digitaalisessa muodossa (niin alkuperäisinä wavtiedostoina kuin pakattuna mp3-formaattiin), bookletin, kaksi aiempaa pitkäsoittoa uudelleenmasteroituina ja muuta ekstraa. Jotkut kuitenkin pelkäävät, että Mäenpään kaltainen täydellisyyden tavoittelija saattaa jäädä oman studion vangiksi hinkkaamaan ja viilaamaan soundeja loputtomasti, mikä taas hidastaa levyjen julkaisemista. The Forest Seasons -kampanja oli kuitenkin vasta ensimmäinen laatuaan ja lisää on tulossa. Mihin Mäenpää ja Wintersun sitten tarvitsevat omaa studiota. Jokainen kuuntelee nykyään musaa Spotifysta tai muualta. Tätä ajatusta Mäenpää ei itse ymmärrä. – Vakuutimme alusta asti, ettei kampanja syö heidän myyntiään vaan se hyödyttää myös heitä. – Onhan se tavallaan myös jeesannutkin tätä touhua ja tuonut mukaan tarinan, joka kiinnostaa jengiä. Syksybiisissä (Eternal Darkness) oli taas täysin black metal -fiilis, koska Suomen syksyt ovat synkkiä. Eikä kampanja todellakaan ollut floppi, sillä se ylitti tavoitesummaksi asetetun 150 000 euroa lähes kolminkertaisesti; kampanja keräsi kuukaudessa yli 460 000 euroa. – Me halutaan vaan saada bändihommat toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. – Kyllä minä näen, että musiikki on se arvo. Ja onhan cd myös digitaalinen, se ’ilma’ on vaan pakattu muovilättyyn ja pahviin.” 58 SOUNDI R ahoituskampanjoiden tarkoituksena on kerätä varoja oman studion, niin sanotun ”Wintersunpäämajan” rakennuttamiseen. Itse asiassa tähtäsimme 500 000 euroon. Että onko jengi vielä valmis sellaiseen. Sillä saatiin paljon lisää julkisuutta. Vivaldi on ollut pitkään mun alitajunnassa ja oon aina digannut Neljä vuodenaikaa -teoksesta. Uusia tuotteita ja biisejä on kuitenkin jo valmiina toiseen kampanjaan ja ideana on tarjota joka kerta vastineeksi uusi levy. Kampanja joutui sosiaalisissa medioissa myös vääräleukojen irvailujen ja kritiikin kohteeksi. Mäenpää sanoo olevansa kyllä tyytyväinen kotistudiossa äänitetyn The Forest Seasons -albumin soundeihin, mutta samat soundit eivät sovi esimerkiksi Time-levylle, joka vaatii erityisen hyvän työtilan ja tarkkaamon, jossa pystyy kuulemaan jokaisen taajuuden vaadittavalla tarkkuudella. Albumin fyysisestä julkaisusta vastaa Nuclear Blast, jonka kanssa Mäenpää joutui vääntämään kättä joukkorahoituksen toteuttamisesta. Sen aikataulusta Mäenpäällä ei vielä ole tietoa, sillä bändi tulee kiertämään uuden levyn tiimoilta ainakin vuoden. Totta kai takaraivossa oli myös pieniä pelkoja, varsinkin kun paketti oli täysin digitaalinen. Lisäksi isäni kuoli syksyllä, joten se myös vaikutti säveltämiseen; halusin tehdä synkimmän biisin, jonka olen koskaan tehnyt. Riippakiveä levystä ei kuitenkaan ole hänelle tullut. wintersun-taitto_b.indd 58 15.6.2017 14.34. Siitä ei tule ikinä sellaista kuin olet visioinut. Jos netissä joku kitisee, tuo se vain lisää huomiota kampanjalle. – Heidän suurin huolensa oli, etteivät fyysiset levyt myisi. Mäenpään mukaan kasvokkain annettu palaute on kuitenkin ollut kautta linjan positiivista. Se nopeuttaa hommia, kun kuulee, mitä on tekemässä eikä tarvitse arvailla, Mäenpää naurahtaa. – The Forest Seasons -soundit eivät toimi ylipäänsä sellaisilla levyillä, joissa on paljon orkestraatioita – kuten Timella on. Mä kun teen musaa 24/7 ja olen tavallaan perfektionisti – vaikka tiedänkin, ettei täydellistä ole – haluan hinkata ne oikeat soundit joka levylle eikä se ole onnistunut toisten studioilla. Että milloin se saatanan levy oikein tulee! Se auttoi myös meidän rahoituskampanjassa. Olen usein miettinyt sen coveroimista tai metalliversioksi kääntämistä. Tuli myös kommenttia, että mä tuhoan koko musateollisuuden tällä touhulla! Mäenpää nauraa. – Mun maailmassani cd on kuollut. Jokainen kuuntelee nykyään musaa Spotifysta tai muualta. – Kyllä me odotettiin, että pankki räjähtää. Se oli tavallaan myös osoitus siitä, että mä pystyn tekemään levyjä myös nopeasti eli se ei ole ongelma, Mäenpää hymyilee. Mäenpää sanoo rakennushommien alkavan, kun on saatu kerättyä 500 000 euroa puhtaana käteen
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 6 FIN AcceptParadise 06-17.indd 1 09.06.17 16:24 Levyarvostelut 6_2017.indd 69 15.6.2017 12.14. SOUNDI 69 ...kimurantit sävellykset eivät ihan temmanneet hemmoa messiin..
Waiting On A Song on sikäli nerokas albumi, sillä se on pohjimmiltaan setämusiikkia (käsite ehdottoman hyvässä hengessä mainittuna), joka on puettu just eikä melkein istuviin vaatteisiin. Sivuprojektit Blakrocista The Arcsiin ilmiantavat musiikkiin intohimolla ja avaralla asenteella suhtautuvan visionäärin. Tämä levy on samaan aikaan sekä moderni että patinoituneella tavalla tyylikäs. Etenkin jälkimmäistä raivokkaasti diggaillessa tuli monesti ihmeteltyä, miten bändi kykeneekin tehtailemaan niin simppeleitä mutta tuoreita korvakaramelleja. Näkyvin ulkopuolinen yhteistyö lienee Lana Del Reyn Ultraviolence-albumin tuottamisvastuu. Dan Auerbach on yksi harvoja hahmoja, joka halutaan puikkoihin, kun halutaan freesata soundia tyylikkäästi rockin keinoin. Auerbach ymmärtää kuitenkin menestyksen anatomian ja päivittää levyn soundia kuin vaivihkaa tähän päivään. Koukut ovat yksiselitteisen tarttuvia ja vaivattomia, mutta eivät kertaakaan sorru tampiomaiseen toistoon tai piilottamaan tyhjyyttänsä taikurinhattuun trikkitempuilla. Palkintokaapissa on muun muassa mahdottomalta kuulostava tehtävä oman The Black Keys -yhtyeen transformoimisesta blues garage -duosta hittilistojen kärkeen singahtaneeksi moderniksi rockbändiksi. Toinen varsinainen soolotyö Waiting On A Song on herkullinen oodi laulunkirjoittamiselle. Kaikkea tätä ihanuutta koristaa lähes sisustuksellisen säntillinen, oikeilla tunteilla ladattu vilpittömyys. ANTTI LUUKKANEN HHHH Levyarviot >> 60 SOUNDI ...hän ottaa ideat kainaloonsa ja juoksee niin kovaa kuin sielu sietää... Hieno alku onkin vasta alkusoittoa: Livin’ In Sin ja Shine On Me repivät teoreettisenkin epäilyn pieneksi silpuksi, vaikka jälkimmäisen huukki paljastuukin George Harrisonin Got My Mind Set On Yousta lainatuksi. Levyn alkuun on ladattu kaikki painavimmat iskut ja suojauksen ohittavat jipot. Tätä kavalkadia kuunnellessa ei tarvitse epätoivoisena jäädä odottamaan, koska musatohtorin rohdot rupeavat vaikuttamaan. Malibu Man sukeltaa altaan vastakkaiseen päätyyn: makeasti orkestroidut jouset resonoivat upeasti vanhaa soul-soundia. K u v a: A ly ss e G af k je n Dan Auerbach Waiting On A Song Easy Eye Sound ”Tätä kavalkadia kuunnellessa ei tarvitse epätoivoisena jäädä odottamaan, koska musatohtorin rohdot rupeavat vaikuttamaan.” Levyarvostelut 6_2017.indd 60 15.6.2017 12.14. Waiting On A Songin taktiikka on ottaa tyrmäysvoitto heti ensierässä. Päälleliimattu retropöly loisti poissaolollaan ja yhtye nousi yllättäen mutta ansaitusti myös valtavirran lemmikiksi. Nimiraita huokuu nuoruuden kesäpäivien huolettomuutta, kuten sen lempeän ironinen mutta sydämellinen video. Levyllä Auerbachia komppaavat kokeneet nashvilleläiset sessiomuusikot, mikä takaa luotettavuuden mutta myös selkärangasta lähtevän svengin. Jos se on fuulaa, niin silloin Dan Auerbach vasta maagikko onkin. Vuonna 2009 ilmestynyt soolodebyytti Keep It Hid tuntui ilmestyessään kiinnostavalta ja jännittävältä julkaisulta, mutta keräsi ainakin omassa hyllyssä alkuinnostuksen jälkeen lähinnä naavaa. Uraohjautuneempi kaveri tuskin olisi uppoutunut yhteistyöhön esimerkiksi tuareg-muusikko Omara ”Bombino” Moctarin kanssa salakavalasti taalankuvat silmissään. Parantumattomana musanarkkina pitää häilätä vähän kaiken parissa, kun kerran mahdollisuus on. Sovitustyössä Auerbach on ollut ammattilainen kuin parhainkin vaatturi näitä lauluja pukiessaan. Mieluummin tuli pyöriteltyä The Black Keysin Brothersia (2010) ja El Caminoa (2011). T uottajan statuksen vetovoima on viime vuodet majaillut enemmän elektronisen musiikin puolella. Auerbach on aina näyttäytynyt meidän musanörttien mieheltä, tyypiltä joka tekee innostuksen huumassa kaikkea mahdollista. Hittibiisin käsite on tänä päivänä kovin monitulkintainen, ja nuorisomusiikin parissa 60-luvun soul-perinteistä ammentava sävellystyö ei varsinaisesti ole suurimmassa huudossa
Ihastuttava sukellus psykedeelisen popin, ur-konemusiikin ja runollisen primitivismin syövereihin ei ole materialisoitunut ilman ennakkovaroitusta. Nyt palaset loksahtavat paikoilleen ja alkaa todella tapahtua. Ihan sama. Tuleeko tästä ikuista rakkautta vai yhden kesän juttu. Helposti tunnistettavat ja periaatteessa tuiki tutut vaikutteet iskevät osaavissa käsissä kipinää ja sytyttävät liekin. Siinä missä debyyttialbumi esitteli bändin basson ja rumpujen luoman soundin maailmalle, on How Did We Get So Dark. Näennäisen ilmeetön mutta tarkemmassa kuuntelussa sävyjä tulviva ääni mesmeroi, viettelee ja johdattaa kuulijaa syvemmälle hellän surumielisyyden maailmaan. Jos lyriikoiden osalta uidaan ihmissuhdevesien syvässä synkässä päässä, on How Did We Get So Dark. Jane Weaverin lauluntekijäja tulkitsijapersoona ratkaisee pelin, kuten oikealla poplevyllä pitääkin. Siinä on juuri niitä asioita, mistä hyvä rock on tehty: raa’asta energiasta, tanssittavuudesta, hiestä ja adrenaliinista. musiikillisesti rockin perusasioiden juhlaa. Royal Blood vastaa nostamalla kierroksia entisestään. Jokin iskee, etkä ole varma mikä. Pääpaino on edelleen basson ja rumpujen groovessa sekä yksinkertaisen koukuttavissa rytmeissä. Kaikki todistusaineisto viittaa siihen, että Weaver on kulkenut päättäväisesti kohti tätä levyä jo pitkään. Krautrockin ja sähköistetyn keijukaisestetiikan risteytys on muodostettu tyylillä mutta ilman turhaa tyylittelyä ja happea syövää kikkailua. se levy, jolla Mike Kerr ja Ben Thatcher tuovat palettiinsa uusia sävyjä ja kokeilevat, mihin suuntiin konseptia on mahdollista viedä. Jane Weaver Modern Kosmology Fire Ihastumisen tunnetta ei voita oikein mikään. Weaverin laulussa ja laulumelodioissa elää myös hänen musiikkinsa folk-taajuus. Royal Blood How Did We Get So Dark. Parhaiten uusien alueiden kokeilu näkyy levyn parhaimmistoon kuuluvalla Hole In Your Heartilla, jolla Kerr vaihtaa säkeistöjen ajaksi basson koskettimiin – vain korostaakseen entisestään kertosäkeen aggressiivisuutta. Ensimmäisella albumilla vain bassoon ja rumpuihin keskittynyt duo ei lähde rikkomaan reseptiään: koskettimia ja perkussioita kuullaan levyllä vain mausteina siellä täällä. Huokoisella ja inhimillisesti hengittävällä soinnilla esiin piirretyt sävelkulut eivät ehkä sisällä ämpärikaupalla variaatioita mutta niissä on loitsumaista taikaa, joka pakottaa kuuntelemaan. Royal Blood ei ollut ehtinyt täyttää edes vuottakaan, kun kaksikko Kerr-Thatcher oli jo allekirjoittanut nimensä kansainväliseen levytyssopimukseen. Eteenpäin vyöryvästä soitosta on vaikea löytää yhtään miinusta. Edes HBO:n Vinyl-sarjan soundtrackillä soineen Where Are You Now’n läsnäolo ei haittaa, sillä tarinaltaan ja musiikiltaan kappale sopii mainiosti vahingossa erolevyksi muodostuneelle albumille. Ääni antaa merkityksen ja kertoo olennaisen. MIRKO SIIKALUOMA HHHHH SOUNDI 61 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...hän ottaa ideat kainaloonsa ja juoksee niin kovaa kuin sielu sietää... Kerr ja Thatcher kirjoittivat albumia varten noin 50 kappaletta, joista albumille on päätynyt kymmenen. Saksalaistyyliset rytmipulputukset soljuvat helmeilevän raikkaina ja rumpujen askeettiset kuviot muodostavat täydellisen kehikon Janen ihastuttavalle huokailulaululle. Hän ottaa ideat kainaloonsa ja juoksee niin kovaa kuin sielu sietää. How Did We Get So Dark. Kysymyshän on siitä, mitä nykytaiteilija tekee kun historia ojentaa pallon käteen. Mutta miten edetään valmiiksi huipulta aloitetulla uralla. Jane Weaverin kuiskauksessa on käsittämätön voima. Tyytyykö hän pompottelemaan paikoillaan vai pistääkö oikean pelin käyntiin. Esimerkiksi Tame Impalan tavoin Jane Weaver kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Haluan uskoa, että Jane Weaverin Modern Kosmology -albumi on lähetty taivaasta iloksemme. Kaiken keskiössä on artistin ääni, ei tuotannolliset tykötarpeet. Royal Blood ei keksi taaskaan pyörää uudelleen, mutta tarjoilee kuulijoilleen biisinipun sijasta tarinan sekä musiikin osalta draamallisesti kantavan albumin, joka koukuttaa ensikuuntelulla. on epäilemättä yksi vuoden suurimmista rockalbumeista. Nyt tämä tuntuu oikealta, meidät on varmasti luotu toisillemme. Warner Royal Bloodin vuonna 2014 julkaistu nimikkodebyytti ilmestyi rockmaailman kuin salama kirkkaalta taivaalta. PEKKA LAINE HHHHH K u v a: R eb ec ca Lu p to n K u v a: P er o u Levyarvostelut 6_2017.indd 61 15.6.2017 12.14. Haluaisin leijailla hänen musiikissaan ikuisesti. Usvafolk, elektronisen rytmimusiikin alkuhämärä, toistoon ja hypnoosiin perustuva rock ja popin naivistinen melodiakäsitys ovat vuosikausia risteilleet liverpoolilaissyntyisen muusikkoseireenin levyillä
Äänitteistä olennaisin on Giles ”Georgen poika” Martinin tekemä uusi stereomiksaus, joka peittoaa mennen tullen aiemmat versiot. Mäenpää kutsuu sitä ilmekään värähtämättä omaksi versiokseen Neljästä vuodenajasta. Pepper’s Lonely Hearts Club Band on ensimmäisenä The Beatles -albumina saanut osakseen todellisen juhlakäsittelyn. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin sijoituksesta rockalbumien rankinglistalla voidaan haluttaessa kiistellä loputtomiin, mutta levyn asemaa yhtenä kaikkein suurimmista klassikoista ei voida nyt eikä tulevaisuudessakaan kiistää. The Forest Seasonsia kuunnellessapa ei naurata. Forest Seasonsin jälkeen kaikki muu kuulostaa näpertelyltä… Jos tämä on muka välityö, mitä ihmettä Time II voi olla. Taas pilkkakirveitä naurattaa. Mäenpään lahjakkuus on pelottavaa. Monomiksauslevyltä löytyvät myös näiden ”rannalle jätettyjen” laulujen stereovapaat versiot. Paisuteltua sankariheviä, massiivisia orkestrointeja ja nokkelia, laakista korvien väliin jumittavia sävelteemoja milloin metsäisen folkin tunnelmin, milloin taas mustan metallin keinoin. K u v a: O n n i W ilj am i K in n u n en The Beatles Sgt. Sgt. Kahden cd:n täydeltä voi seurata Sgt. Kuulija haudataan eeppiseen informaatiovyöryyn 53 minuutin ajaksi, kaikkea ei pysty mitenkään kerralla prosessoimaan. Merkkivuotensa kunniaksi Sgt. Kuivaa rääkylaulua, miehekkään komeaa puhdasta hoilotusta ja tunnelmallisesti maalailevia kuoroja. Muun muassa Pink Floyd, The Velvet Underground, The Doors, David Bowie ja Jimi Hendrix julkaisivat ensialbuminsa vuonna 1967. Sillä on vain pari julkaisua, mutta valtava, kaikkialle maailmaan ulottuva faniarmeija, jota se on pitänyt odottamassa myyttisiin mittasuhteisiin kasvanutta Time II -albumia jo viisi vuotta. Dvd:n ja blu-rayn keskeisin visuaalinen anti on albumin silver jubileen ajalta periytyvä dokumentti The Making Of Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band – Anniversary Super Deluxe Edition Universal Rockin kumouksellisimman vuosikymmenen merkittävin vuosi räjäytti musiikkia ennen kuulumattomiin ja kauaskantoisiin suuntiin. PERTTI OJALA HHHHH RETRO Levyarvostelut 6_2017.indd 62 15.6.2017 12.14. Kuulija viedään elämänsä matkalle, eikä vain kerran vaan kahdesti, kymmenen tai sata kertaa – jokainen kuuntelukerta on hiljentävä elämys. Useina vaihtoehtoisina laitoksina tarjottavan levyn laajin painos sisältää neljä cd:tä, keskenään samansisältöiset dvd:n ja blu-rayn ja 140-sivuisen kirjan albumin tarkkoine levytysja muine tietoineen. Albumin majesteettisuus pistää hiljaiseksi. Wintersun pysyy otsikoissa enimmäkseen keulahahmonsa suuruudenhullujen visioiden ansioista: milloin tarvittaisiin levy-yhtiöltä uutta tietokonetta tulossa olevan levyn massiiviseksi kasvaneen raitamäärän käsittelemiseen ja milloin puolestaan kokonaan uusi studio, saunoineen päivineen. Etenkin Paul McCartneyn elastisen basson melodisuus ja Ringo Starrin kautta aikojen tarpeettomasti väheksytyn rumputyöskentelyn hienoudet tulevat nyt ansaitsemallaan tavalla esiin. Elämää, kuolemaa, luontomystiikkaa, taruolentoja ja naiiviutta, josta ei tiedä sopiiko se edes aikuisen suomalaisen miehen suuhun. Musiikillista megalomaniaa ja sen täysin oikeuttavaa vastaanlaittamatonta neroutta. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandillä. Viimeksi mainitun hankkimiseen valjastettiin kansainväliseksi vitsiksi asti kasvanut joukkorahoitusprojekti, mutta siltäpä vain näyttää että sokeasti lojaali faniarmeija on valmis rahoittamaan bändille vaikka uuden studion Time II:n käsiinsä saadakseen. 62 SOUNDI Wintersun The Forest Seasons Nuclear Blast Jari Mäenpään Wintersun on hämmentävä yhtye. Pepperin ja samoissa sessioissa ikuistettujen Strawberry Fields Foreverin ja Penny Lanen kehittymistä. Se on hirmuinen järkäle – kuin samaan pakettiin niputettaisiin mainittu Neljä vuodenaikaa, Nightwishin kirkasotsaisuudella järkevyyden rajat haastava kunnianhimoisuus ja Dimmu Borgirin paisutellut mörkömetallisinfoniat. Tavallisimmin Revolverin (1966) kanssa yhtyeen parhaan albumin tittelistä kilpaileva levy sai jopa The Rolling Stonesin niin tolaltaan, että panikoiva bändi teki uransa eksyneimmän pitkäsoiton Their Satanic Majesties Request. The Beatlesiä itseään kiinnosti ainoastaan laulujensa monosointi, mutta nyt levy soi niin täydellisenä ja täyteläisenä stereona kuin voi kuvitella mahdolliseksi. Mainitun joukkorahoitusprojektin täkynä on nelibiisinen ”välityö” The Forest Seasons. Pepper. Hendrixin debyytin aiheuttamasta järkytyksestä ei oltu ehditty toipua kun The Beatles laajensi kaksi viikkoa myöhemmin tajuntoja Sgt. MAPE OLLILA HHHHH Levyarviot > ...musiikki ja punnitut sanat ovat häpeilemättömän romanttista taidetta..
On vähintäänkin osuvaa, että kultakaudesta kuluneiden vuosien jälkeen At The Drive-Inin tärkein kilpakumppani ja kirittäjä on yhä Refused. Meno on välillä hyvässä mielessä Leevi & The Leavings -henkistä ja näiden riemastuttavien biisien soittoja laulupuoli kulkevat mainiosti. In·ter·a·li·a kuulostaa nostalgiselta aikana, jolloin post-hardcore on lähestulkoon kuolevaa kansanperinnettä. Tyylin suurista nimistä ensimmäisenä takaisin ehti My Bloody Valentine mainiolla m b v -albumillaan. Kollektiivisen musiikkimaun raunioita kiertelevät sielut tuuttaavat räkäistä postpunkia ja synkähköä syntikkapoppia samalla tavoin kuin Dingon piehtarointia menestyksensä kuumimmassa paisteessa sivusta seuranneet jöröjukat. Välillä lyhyen ytimekkäissä biiseissä kuulee hauskoja vittauksia toisiin levytyksiin, mutta ne toimivat ja kaikkihan on loppujen lopuksi kierrätystä. EERO KETTUNEN HHH Igorrr Savage Sinusoid Metal Blade Maailmassa on luovia hulluja, jotka tekevät omintakeista musiikkia klassisten genrerajojen sisällä. Vaikka Paris ei lunastakaan kaikkia odotuksia, on se kuitenkin kaikin puolin laatutyötä: sounditkin ovat monen bändin studioalbumeja paremmat. Silti kokonaisuus on hyvin linjakas ja oman näköinen. Igorrrin kohdalla tällainen asteikko tuntuu asiaankuulumattomalta. Tätä seuraava levyn ensisingle Star Roving on yhtyeeltä rutiinisuoritus. Tärkein kysymys kuitenkin kai on: palaanko levyn pariin uudestaan sen jälkeen, kun arvio on kirjoitettu ja julkaistu. Bändin show jää kuitenkin lukuisten lavasteiden ja tuliefektien takia vähän liian harkituksi ja rutiininomaiseksi. Savage Sinusoid on outo, äkkiväärä, aidosti ainutlaatuinen tapaus. Autiosaaren lautturi on hajanainen levy, mutta ei niin kontrastinen kuin ehkä saattaisi kuvitella. Railakas meno on ajatonta, sillä jälki ei kuulosta erityisesti mihinkään aikaan istuvalta. Ja jos niitä verrokkeja lähdetään hakemaan, niin ensimmäisenä mieleen nousevat nimet kuten The Ronettes, Cass Elliott, Fred Neil ja jopa Nick Cave. Olen kerran päässyt todistamaan yhtyeen lavamenoa, eivätkä soittajat tosiaankaan ole mitään pellejä, ainakaan pelkästään. Tribuutin materiaalista erottuvat eniten laserpunkbändi Rainbowlicker Levottomalla tuhkimollaan ja Ville Leinonen kiltillä Jokainen aamu -tulkinnallaan. Vuonna 2008 muiden muassa Jean S, Remu Aaltonen ja Lordi versioivat yhtyettä, jonka suosio 1980-luvun puolivälissä oli ainutkertainen ilmiö. Rammstein soittaa tavalliseen tapaansa napakasti ja voimalla. Saijaa Saijaan Hullu Henri on laiskansympaattinen mutta kihisten kupliva, ja Seksihullujen versio surkuhupaisasta Facebookissa-biisistä täyttä rautaa. Olisin itse kaivannut tuotantopuoleen vielä pientä lisärosoisuutta, mutta hyvin tyytyväinen täytyy olla tähänkin. Levyn kosminen musiikki ja punnitut sanat ovat häpeilemättömän romanttista taidetta, joka vakuuttaa ilman metakertomusta tai tähtikulttiakin. Sitten on taiteilijoita, jotka rikkovat sääntöjä, viis veisaavat genreistä ja sitä kautta tuovat poikkeuksellista näkökulmaa omaan musiikilliseen markkinarakoonsa. Åkerlund ei kuitenkaan päästä luovaa hulluuttaan täysin irti vaan pitää huolen siitä, että bändi pysyy pääosassa. MIRKO SIIKALUOMA HHH A. Takalo & Takavalot on yhtye, joka ei ansioistaan huolimatta ole lyönyt itseään läpi valtakunnallisesti. Kappalerakenteet muistuttavat usein konemusiikista. Takalo & Takavalot Palapeli Joteskii Groteskii Suurissa kasvukeskuksissa asuminen aiheuttaa joskus laput silmillä -efektin, jota välillä hyvästä syystä ravistellaan. Biiseihin on vuosien varrella tullut juuri sopivasti pieniä muutoksia pysyäkseen kiinnostavina. Ja hyvä niin, näin Palapeli on aivan omassa sfäärissään: nämä kymmenen palaa sopivat hyvin yhteen. Ranskalaisen Gautier Serren projekti imee esittelytekstin mukaan innoitusta Meshuggahista Chopiniin ja Aphex Twinistä Cannibal Corpseen. Tämä on hyvä aloituspiste, kun haluaa selittää Serren musiikkia täydelle ummikolle, mutta ei missään tapauksessa kuvaile materiaalin omalaatuisuutta edes auttavan riittävästi. Yksi sellainen voisi olla mainion Spun-elokuvan ohjaajan Jonas Åkerlundin saaminen Parisin ohjaajaksi. 2”, sillä yhtään turhaa raitaa levylle ei mahdu. Levy voisi hyvin olla ”Greitest Hits Vol. Slomo johdattaa kuuntelijan matkalle Pygmalion-albumilta (1995) tutulla kitara-ambientilla. Lyriikat eivät enää ole yhtä katkeria eikä Cedricin lauluääni ole yhtä ”teinimäinen” kuin 17 vuotta sitten – mutta miksi asiat eivät saisi muuttua. Slowdive tuntuu aidolta asialta. El Pason kasvatit kuitenkin jatkavat ruotsalaisia kollegoitaan selvemmin vanhoissa kuvioissaan. Tänä kesänä uuden albumin julkaisevat Slowdive ja Ride. DVD Levyarvostelut 6_2017.indd 63 15.6.2017 12.14. ANTTI MARTTINEN HHHH Rammstein Paris Universal Rammstein on ennen Parisia julkaissut jo kolme täysmittaista konserttivideota. NUUTTI HEISKALA HHHH Eri esittäjiä Autiosaaren lautturi – Tribuutti Dingolle Svart Dingolle on osoitettu kunniaa äänilevyn muodossa aiemminkin. Tämän jälkeisillä levyillä Atkins on ottanut muutaman askeleen valtavirrasta sivumpaan, mutta Goodnight Rhonda Leen myötä paluu juurille on tosiasia. SOUNDI 63 Ei ole mitään mieltä kiistää, etteikö Igorrr kuuluisi jälkimmäiseen ryhmään. Vuosi sitten ilmestyneelle Greitest Hitsille oli koottu parhaita paloja yhtyeen aiemmilta levytyksiltä, ja sama hulvaton meno jatkuu Palapelillä. Vanhoja faneja varmasti miellyttää se, ettei bändi ole menettänyt intensiivisyyttään vaikka jäsenillä on ikää pian tuplasti sen verran kuin alkuaikoina. Dingon ja albumin artistikatraan välillä vallitsee myyntilukuihin tai teinihysteriaan katsahtamaton syvempi yhteys. Atkins yhdistää musiikissaan monia hyviä elementtejä toimivaksi kokonaisuudeksi: soulpohjainen ja 70-lukuisesti soundaava äänimaailma saa ilmaisutukea entisaikojen croonereista ja paikoitellen tunnelmassa häivähtää jopa pieni annos psykedeliaa. Sugar For The Pill toistaa yksinkertaista refrangia loputtomiin, joka vaivihkaa kasvaa monumentaalisiin mittoihin. In·ter·a·li·a kuulostaa hyvin pitkälti samalta kuin mihin bändi saapui edellisellä Relationship Of Command -levyllään. Sitten on niitä, jotka outoilevat outoilun vuoksi. Levyarviossa olisi annettava jonkinlainen suoraviivainen tuomio siitä, oliko musiikki ”hyvää” vai ”huonoa”. JARI JOKIRINNE HHHH Slowdive Slowdive Dead Oceans 1990-luvun shoegaze -bändit ovat tehneet joukolla paluuta. Vaikka Åkerlund onkin ympännyt mukaan muutamia visuaalisia efektejä ja hidastettuja kuvia, on 35 kameralla kuvattu Paris lopulta aika tavanomainen konserttitallenne, ja muistuttaa visuaalisesti vahvasti Slipknotin Disasterpiecesia. Vastaus: Hetkittäin. Tuotantoapua on levylle tarjonnut tummien sävyjen mestari Chris Isaak, joka on toiminut Atkinsille aiemminkin mentorin roolissa. Muuttuminen on havaittavissa kypsymisessä sekä sanoituksissa että musiikissa. No Longer Making Time johdattaa suoraan lohduttoman kauneuden ytimeen ja lisää yhä kierroksia kun kuuntelija odottaisi suvantoa. Enää puuttuu vain, että ylimaallinen Cocteau Twins palaisi luovuutensa lähteelle. Slowdive ei hatkähdytä missään vaiheessa, vaan kasvaa kuuntelussa yhtyeen muiden levyjen tavoin. Luulen on muita paloja haikeampi, mutta ei siitäkään kaljatuoppiin itkemisen aineksia löydy. Vähempikin sirkus ehkä riittäisi. Goodnight Rhonda Lee on omassa lokerossaan liki täydellinen levy, joka tuo esille Atkinsin ainutlaatuisuuden tulkitsijana. Don’t Know Why on varmaankin nopein yhtyeen levyttämä kappale. Neidon musiikista paistoi intohimoisen tuoreen otteen lisäksi läpi kattava ymmärrys menneiden vuosikymmenten musiikkiin ja viehtymys popkoukkuihin. Svartin tribuutti antaa äänen pääasiassa kompromisseja kaihtaville indieartisteille. Slowdiven Neil Halstead on kuitenkin tehnyt koko ajan musiikkia joko soolona tai Mojave 3 -yhtyeensä kanssa, ja se kuuluu tyylin ja suorituksen varmuutena. Palaan. ...musiikki ja punnitut sanat ovat häpeilemättömän romanttista taidetta... Älä missään tapauksessa edes yritä sukeltaa tähän vaihtoehtoiseen todellisuuteen, ellei itsetarkoituksellinen kahjoilu ja musiikillinen surrealismi ole sinun juttusi. Kouvolan alueella pitkään suosiota nauttinut A. SALLA HARJULA HHHH Nicole Atkins Goodnight Rhonda Lee Single Lock Kymmenisen vuotta sitten Yle Teeman musiikkiohjelmassa tuli vastaan New Jerseystä kotoisin oleva laulajatar Nicole Atkins. Uudelle keikkatallenteelle alkaa siis kaivata jotain erityistä syytä. SAMI NISSINEN HHHH At The Drive-In In·ter·a·li·a Rise At The Drive-In teki paluun rikospaikalle jo vuonna 2012 ja bändin fanit ovatkin odottaneet uutta materiaalia yksi kysymys mielessään: Kuinka paljon Omar Rodríguez-Lópezin ja Cedric Bixler-Zavalan progeseikkailut The Mars Voltassa ovat vaikuttaneet kykyyn soittaa post-hardcorea. Levyn komein raita on silti sen alulle laittanut, Lasten Hautausmaan kuin omakseen ottama Mirah. Kenellekään Rammsteinin livenä nähneelle ei Paris tarjoa mitään merkittävästi uutta, mutta on se silti erittäin hyvä keikkatallenne. Debyyttilevy Neptune City (2007) olikin hieno laulujen kokoelma, joka kuitenkin jäi Atkinsin ainoaksi major-julkaisuksi
Go Baby Golla Ditto ja Decilveo antavat oppitunnin dynamiikassa. Riemastuttavin teksti levyllä on Murustan sun sänkyyn, jossa kertoja murustaa tahallaan häntä toisen naisen kanssa pettävän sänkyyn: ”... Leikkisä anarkistisuus koettelee joskus hermoja, mutta se myös erottaa maestron monista aikalaisistaan kuten levyllä vierailevasta retroinsinööri Raphael Saadiqista. My Love Devine Degree -albumilla nämä yllätyskäänteet tehdään usein yhden ja saman laulun sisällä. Raitamäärää kasvattavat erilaiset interludet, jotka osaltaan johdattavat levyn ”tarinaa” eteenpäin. Pop, soul, disko ja jykevä rock kietoutuvat Gossipin viimeisiä levyjä kiinnostavammaksi kokonaisuudeksi heti avausraita Firen lähes zeppelinisen raskaasta tanssibeatistä lähtien. Kaikissa naisen ja miehen äänet soivat täydellisesti yhteen ja kummankin artistin persoonallisille piirteille jää riittävästi tilaa. Hänen missionaan on lipsua epäröimättä intensiivisestä soul-nirvanasta puoliholtittomaan tee-se-itse-tunnelmointiin. Hänen laajassa tuotannossaan on paljon mestariteoksia, mutta parilla viime albumilla 65-vuotiaan laulajan elinvuosien, tupakan ja viskin runtelema ääni on minua enemmän häirinnyt kuin miellyttänyt. Nykyisin bändi kuulostaa lähinnä nostalgiselta. Gossipin 17-vuotinen taival päättyi viime vuonna, mutta Ditto on nyt saanut julki soolodebyyttinsä. Paul Wellerin ja Johnny Marrin tähdittämä Different Days on täynnä tutun irtonaista äänivallittelua, jonka pinnassa Tim Burgessin anonyymi laulu kuulostaa tungettelemattoman tunteikkaalta. 64 SOUNDI The Charlatans Different Days BMG The Charlatansilla oli hetkensä – noin 20 vuotta sitten. OULUN MUSIIKKIVIDEOFESTIVAALIT 23. Aluksi Humanz hämmentää, sillä biisimateriaali on hyvin vaihtelevaa. Ja vieraita, niitähän riittää. Vaikka yhtyeen musiikki jäi parhaimmillaankin 1990-luvun korkeimpien aaltojen varjoon, tavoitti orkesteri jotakin olennaista ajastaan. Levyn 20 raidan mitta (bonusversiolla 26) saattaa hirvittää heikompia, mutta Humanz ei tosiasiassa ole pitkä. Humanz tarjoaa takuuvarmaa Gorillaz-laatua, tuoden samalla tuttuun keitokseen uusia makuja. Cody Chesnutt ei ole ehjien kokonaisuuksien mies. Aika suuri osa kamasta on tylsällä tavalla sekavaa. Atlantan r&bmetropolia edustava energiapakkaus tekee toisaalta suvereenia ja vakuuttavaa nykytulkintaa etelän soul/ funk-perinnöstä. Kaikissa tapauksissa Ditton tulkintojen sisäinen voima uhkaa nostaa kuulijankin jalat irti maasta. Sad Clowns & Hillbilliesiä voikin pitää Robert Plantin ja Allison Kraussin Raising Sandin tai Emmylou Harrisin ja Rodney Crowellin Old Yellow Moonin sisarteoksena. MAPE OLLILA HHHH Draama-Helmi Ihmisten ilmoilla Omakustanne Ceebrolistics ja murmurecordings eräänlaisena ikuisesti täyttymättömänä lupauksena jättivät joskus ristiriitaisen jäljen suomalaiseen taideräppiin. On vaikea kuvitella leimallisempaa brittipop-levyä kuin The Charlatansin nimetön nelosalbumi (1995). Lisää tätä. ja se nainen tulee tuntee mun murut nahoissaan.” Arkinen kostaja. Love In Real Life ja Lover tilittävät rakkauden iloa ja tuskaa muita raitoja balladisemmin. Sydämellinen soitto saa laulut kuitenkin kuulostamaan osuvammilta kuin aikoihin. TIMO KANERVA HHHH Beth Ditto Fake Sugar Virgin Amerikkalaisbändi Gossip tuli suuren yleisön tietoisuuteen kolmannella albumillaan Standing In The Way Of Control (2006) ja teki laulajattarestaan Beth Dittosta myös ulkomusiikillisen mediailmiön. Kappaleita ei voi väittää suoraviivaisiksi, vaan polveilevissa, tunnelmallisissa minieepoksissa on kuulijalle edelleen haastetta, vaikka edellislevyyn (Omega Arcane, 2013) verrattuna ne ovat sekä lyhentyneet että virtaviivaistuneet. Humanz sen sijaan on Albarnin isännöimät kotibileet, joissa jokainen vieras seisotetaan ennemmin tai myöhemmin mikrofonin ääreen. Se ei kuitenkaan muistele tavoitehakuisesti, vaan puskee eteenpäin näkemystään seuraten. PEKKA LAINE HHHH Gorillaz Humanz Warner Gorillaz on aina ollut luovuuden hiekkalaatikko, jossa Damon Albarn on saanut toteuttaa vapaasti itseään. Tuosta vähän soundia kehiin, tuohon meikä luikauttaa pätkän laulua ja sitten seuraava kappale. Ettei omaperäisyydestä jäisi turhia epäilyksiä, keitoksen soolosoittimena loistaa ajoittain mikäpä muu kuin hevimetallisoittimista tyypillisin, trumpetti. Muuten se olisi sietämätön. Hän on soulboheemi, uuden ajan Shuggie Otis tai Sly Stone, joka valitsee hapokkaan arvaamattomuuden hallitun monumentaalisuuden sijaan. Suurelta osin iPadin Garageband-sovelluksella toteutettu levy on yllättävän yhtenäinen, oikeina hetkinä minimalistinen, kaavoja välttelevä ja trendejä karsastava. PERTTI OJALA HHH Cody ChesnuTT My Love Devine Degree One Little Indian Nerokkaasta The Headphone Masterpiece -debyytistä (2002) alkaen Cody Chesnuttin musiikin sydämessä on asunut ristiriita. Lopulta pöytälaatikossa on miljoona puolivalmista sähellystä. Shade Empirelle tyypilliseen tapaan, Poetry Of The Ill-Minded on jälleen yksi nyrjähtänyt karuselli, ja vaatii muutaman kiepautuksen ennen kuin sen kyytiin pääsee, mutta mukaan jouduttuaan kuulija ei tästäkään hullujenhuoneesta ihan helpolla poistu. Pääosin lauluntekijä-tuottaja Jennifer Decilveon kanssa kirjoittamansa biisit antavat Dittolle tilaa tuoda esiin äänensä moni-ilmeisyyden. Fake Sugarilla Beth Ditto on entinen räväkkä itsensä mutta samalla myös jotain muuta. Beth Ditto ei arkaile näyttää artisminsa eri puolia läpitunkevan äänensä taipuessa myös aitoon herkkyyteen. Suomi tarvitsee itseironista ja kiinnostavaa räppiä, jonka naiskuva ei ole ”profetiaa” 1950-luvulta. HANNU LINKOLA HHH Shade Empire Poetry Of The Ill-Minded Spinefarm Shade Empiresta on vuosien varrella kasvanut eräs maamme omaleimaisimmista ja mahtipontisimmista raskasmusiikkiorkestereista. – 27.8.2017 LÄHIÖSHAMANISMISTA VIRTUAALITODELLISUUTEEN Levyarvostelut 6_2017.indd 64 15.6.2017 12.14. Nyt on Mellencamp tehnyt oikean ratkaisun ottamalla levytyskumppanikseen Carlene Carterin, naisen, joka tulee sekä geneettisesti että historialtaan suoraan country & westernin sydämestä (laulajien June Carterin ja Carl Smithin tytär, Johnny Cashin ottotytär ja Nick Lowen ex-vaimo). The Charlatansin perisynnin mukaisesti levyltä puuttuvat varsinaiset kärjet. Savoir Faire tanssittaa popimmin ja Oo La La Goldfrappin levyiltä tuttuun glam rockia varioivaan tyyliin. Etenkään jälkimmäisellä kaikki ei ole hyvin, koska ”lover, you’re playing dirty with me”. Sad Clowns & Hillbillies kestitsee vieraansa akustisin viuluin ja mandoliinein, mitä nyt Izzy Stradlin käy tarjoamassa sähkökitararevitystä levyn ainoaan rockiin. Different Days on harkittu ja innostunut näyttö neljännelle vuosikymmenelleen siirtyvältä orkesterilta. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Levyarviot > ...valitsee hapokkaan arvaamattomuuden hallitun monumentaalisuuden sijaan... Toisaalta Cody on kuin heikohkolla keskittymiskyvyllä siunattu kotistudiovelho, jolla on jostain syystä jumalainen ääni. Myös yhtyeen Madchester-viitteinen groove aaltoilee edelleen tunnusomaisesti, vaikka vuonna 2013 kuolleen rumpali Jon Brookesin jakkaralle on istutettu parikin lainakannuttajaa (Stephen Morris ja Pete Salisbury). Draama-Helmi on loistava hahmo tarpeeksi uskottava, mutta myös sopivan liioiteltu. ARTTU TOLONEN HHH John Mellencamp featuring Carlene Carter Sad Clowns & Hillbillies Republic John Mellencampilla alkaa kohdakkoin tulla täyteen kahden tusinan albumin raja. Jokaisessa Humanzin kappaleessa Busted And Blue -herkistelyä lukuun ottamatta Albarnin kanssa äänessä on jokin vierailija, mutta albumi ei yllättävää kyllä kärsi jatkuvasti vaihtuvista vokalisteista. Ensimmäisen kuuntelukerran hämmennyksen jälkeen ihmizet alkavat näyttää kyntensä. Kuopiolaiset lykkäävät Poetry Of The Ill-Mindedillä kuulijalle jälleen miedon ähkyn verran mustaa sinfoniaa ja melodista extreme-metallia, jonka massiivisiksi orkestroidut soundivallit käyvät yli kuin hyökyaallot, riffeissä on salakavalasti mukaansa imevä pohjavirtaus ja synkän äänimeren yllä Juha Harjun laulusuoritukset liitävät toisinaan vaivatta kuin albatrossi, toisinaan taas kuulostavat kuin tuleen sytytetyltä varikselta. Hahmon sisäinen monologi tarvitsee pienen uskomattomuuden särmän. Siinä missä monet räppärit päätyvät höpöttämään metafyysisiä läpiä päihinsä taiteellisten taustojen päälle, Draama-Helmi kertoo juttuja, joihin lähes kaikilla on jonkinlainen tarttumapinta. Muototietoisessa maailmassa on virkistävää kuulla taiteilijaa, joka siirtyy ylpeydellä Afrikkatietoisuusfunkista ääliömäiseen ska-humppaan. Onneksi Draama-Helmi on jännittävällä tavalla ”epäselvää”. Draama-Helmi tekee riisuttuja taustoja aika riisutuille ja arkipäiväisille tarinoille. Siinä missä monet The Charlatansin aikalaiset ovat unohtuneet tai ajautuneet keskinkertaisten paluulevyjen kurimukseen, on yhtye hengissä omana itsenään. Näissä juhlissa Albarn on juuri se oikea, lakonisesti laulava isäntä. Ja vaikka sävelkynä tylsyy lopullisesti levyn jälkipuoliskolla, jää kokonaisuudesta lämmin olo. Carlene Carterin ääni tarjoaa hellää hunajaa Mellencampin kaiken kärsineelle kurkulle
Uusi levy on tuotannoltaan edeltäjiinsä nähden tiiviimpi ja riisutumpi paketti, mikä tuntuu soittimien parempana erottelevuutena ja samalla laulustakin saa erinomaisen hyvin selvää. Ytimekkäissä johtomelodioissa tanakkuus kostautuu silti yksiviivaisempana raskautena. Ajattara ei ole tauosta huolimatta lähtenyt kauas kotipesästään. Se kyllä korjaantuu ajan kanssa. Oldham on riisunut kaiken Nashville-kiillon lauluista ja korvannut sen ilmavan folkahtavasti lämpimällä epämuodollisuudella. Kuinka moni yltää tässä pyrkimyksessään peruspätevää näyttelijäsuoritusta syvemmälle. Ehkä siitäkin on luettavissa yleisemmän tason merkityksiä näinä vaarallisina aikoina. Epätoivon ja lämmön sävyjä ovelasti yhdistävä ääni saa laulut tuntumaan persoonallisemmilta kuin ne pohjimmillaan ovatkaan. Kuudessa viikossa purkitettu Soulfire vertautuu massiivisessa soundissaan Springsteenin kanssa loputtomasti viilattuihin studiourakoihin, mutta välittömyys toimii Little Stevenin eduksi. Silti Wolvesin kauneimmaksi ja koukuttavimmaksi sävellykseksi osoittautuu surullisen introvertti rakkauslaulu Politics Of Love. Lievästi E-Street Bandin eteläiseltä serkulta kuulostava ryhmä ei sävyjen loihtijana ole aivan nokkamiehensä tasolla. Folk/pop-kuvioissa vaikuttava Stevens toi mukanaan rumpalinsa James McAllisterin. Nuala Kennedyn huilu ja Cheyenne Mizen viulu luovat vahvaa kelttitunnelmaa. Little Steven keventää suurieleiseksi orkestroitua musiikkiaan herkullisilla osaelementeillä, kuten eloisilla taustalaulajilla, hivelevillä soul-jousilla tai mariachi-surf-kitarariffillä. ASKO ALANEN HHH K u v a: Jo Lo p ez Levyarvostelut 6_2017.indd 66 15.6.2017 12.14. Tiettyä virkistymistä on aistittavissa siitäkin huolimatta, että bändin kahdeksan edellistä studiolevyä saivat lähes poikkeuksetta pidettyä laadun korkealla ja aiheuttivat hurmoshenkistä vimmaisuutta. Eipä 25-jäseninen soul-revue parkkihallia pienempään autotalliin mahtuisikaan, kun kotikulmien arkitarinoista, tunteiden tuskasta ja bailuista tuutataan erittäin katu-uskottavaa rockoopperaa. MIKKO MERILINNA HHHH Jason Isbell & The 400 Unit The Nashville Sound Southeastern Kuinka moni countryn ja romuluisen perinnerockin pohjalta huseeraava laulaja-lauluntekijä yrittää luoda vaikutelmaa siitä, että sielu olisi täynnä kivusta sikiäviä lauluja. Näillä mittaasteikoilla Rise Against lieneekin tehnyt kypsimmän albuminsa, ja bändin ...tenorin intensiteetti herättää miehen kappaleet kiinnostavalla tavalla henkiin... 76-minuuttinen hintään yhtä tehokkaasti kuin aina ennenkin. Kumppani Brucen tavoin hän vaeltaa New Jerseyn katujen ja baarien rytmissä ja soundeissa – doowop-partioista ja kiihkeästä teinipopista urbaaniin souliin sekä garage rockiin. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Rise Against Wolves Virgin Chicagon punkveteraanien pilkkakirveet osuvat kahdeksannella albumillaan jälleen prikulleen kohteisiinsa: osansa Rise Againstin sanamyrskyistä saavat niin Valkoisen talon uusi hallinto, finanssialan ketkut kuin eskapistista viihdettä tarjoavat mediakonglomeraatitkin, mutta samaan aikaan solisti Tim McIlrathin sanoituksiin on hiipinyt henkilökohtaisempi ulottuvuus. Van Zandt kokosi viime vuonna Lontoon BluesFestiin vankan bändin, joka paahtoi sieltä palattuaan levyn samoilla tulilla. Jason Isbell kuuluu lajinsa valioihin, koska hänen musiikkinsa parhaimmillaan nostaa oikeasti palan kurkkuun. Jousien ja pedal steelin sijaan saksofoni törähtelee, banjo plonkuttelee ja akustiset kitarat helkkyvät Willin laulaessa hurmaavan herkästi haavoittuvaisella kotikutoisuudella. Laulajana Jason Isbell on timanttinen. Soulfirelta puuttuu Van Zandtin radio-ohjelmien ja Coolest Songs -kompilaatioiden kulttimatskun karuin ja kiteytynein rocklaita. Will Oldham ei jäljittele kantrilegendaa, vaan kääntää katseen levyn nimen mukaisesti tämän kiistattomiin kykyihin todellisesta elämästä sattuvasti raportoivana trubaduurina. Jos Isbell joukkoineen pitäisi baaribändiytensä enemmän aisoissa, olisi The Nashville Sound synkässä itseironisuudessaan paljon tehokkaampi. Levyarviot > 66 SOUNDI Bonnie ”Prince” Billy Best Troubadour Domino Sitä ei välttämättä arvaisi, että Bonnie ”Prince” Billy on Merle Haggard -fani, mutta Best Troubadourin jälkeen sen tajuaa hyvin. Huilun ja haamumaisen steelin sävyttämästä Roses In The Winteristä on riisuttu hiljentävästi kaikki turha, mutta jos ei mureudu I’m Always On A Mountain When I Fallista, Praysta ja lähes hilpeästi svengaavasta Wouldn’t It Be Somethingista, niin vika voi olla vain siinä, ettei elämä ole vielä koulinut kuulijaa. Tästä on turha etsiä Okie From Muskogeen tapaisia isoja hittejä ja mukana on Haggard-originaalien lisäksi muidenkin tekemiä Merlen esittämiä lauluja. Myös puhdas laulu saa uudella levyllä jalansijaa. Little Steven Soulfire Wicked Cool Oivaltavasti nimetty albumi sisäistää Little Stevenin henkilökohtaisen kutsumuksen ja oman musiikin ikuisen tulen hehkun. Modernia klassista säveltävä Muhly (Björk, Joanna Newsom, Anohni) kutsui avuksi ystävänsä Sufjan Stevensin ja The National -kitaristi Bryce Dessnerin. Se vyöryttää tuttuun tapaan äänivallinsa niskaan ja pistää vielä perään sanallista viestiä siitä, että nyt ei ole tarkoitus pitää kivaa, vaan rypeä elämän nurjemmalla puolella. Silti hilpeys on Lupauksesta kaukana. Nyt Ajattara uhkaa salakavalammin ja hienovaraisemmin, mutta väilmaisussa sanoitukset yksinkertaisesti syventävät yhtyeen geneerisen yksinkertaisen, stadionkertosäkeitä ja hillittyä raivoa pirskahtelevan punk rockin joksikin suuremmaksi, genrerajojaan kantavammaksi. Etelän riivattujen tarinankertojien kunniakasta perinnettä jatkava Isbell on hankkinut selvästi empiiristä kokemuspohjaa kuilun partaalla huojumisesta ja umpikujaan tai ikuiseen kaipaukseen päättyvistä ihmissuhteista. PEKKA LAINE HHH Sufjan Stevens, Nico Muhly, Bryce Dessner, James McAllister Planetarium 4AD Klassiseen musiikkiin erikoistunut amsterdamilainen konserttisali tilasi Nico Muhlylta planeettoja kuvaavan teoksen. Alabaman vanhoista soittokavereista koottu 400 Unit ei yhtyeenä ole valitettavasti järin kiinnostava. Tämä sisällöllinen ratkaisu on tehnyt Rise Againstin ulosannille erittäin hyvää: Wolves on tekstien tasolla huikean hieno sekoitus yksityistä ja yleistä, julkista ja henkilökohtaista, retorista ja itsetutkiskelevaa. Kokonaisuudessaan albumin henki ei ole aivan yhtä jyrkän aggressiivinen ja raateleva kuin aiemmilla levyillä, ja melodioissaankin yhtye tavoittelee sävyjä, joita voisi kutsua jopa kauniiksi. Todella moni. Säröisen tenorin intensiteetti herättää miehen kappaleet kiinnostavalla tavalla henkiin. JUSSI NIEMI HHHH Ajattara Lupaus Svart Ajattaralle kuuden vuoden tauko on selvästi tehnyt hyvää. Aika harva
+ pvm. studioalbumiinsa. Kattauksen 81 esityksestä peräti 26 kuullaan ensimmäistä kertaa laserlevyllä. Ajassamme raikkaan World Be Gonesta tekee ennen kaikkea sen tekijöilleen ominainen pidäkkeetön melodialähtöisyys, jota kokemuksen mukanaan tuoma häpeilemättömyys sulostuttaa. Se on tuttua mutta vierasta, omintakeista mutta varastettua, konventionaalista mutta rajoja avaavaa. EERO TARMO HHH Televisio Televisio Ektro Television (aikaisemmalta nimeltään Yleisradio) Televisio on kuin lynchiläinen elokuva loputtomine doppelgangereineen sekä intertekstuaalisine viittauksineen. + pvm. Siinä on onnistuttu. Taustat ovat kautta linjan miellyttävän vähäeleisiä ja pääosin huolella sävellettyjen kolmija neliminuuttisten pop-pyrskäysten luontaisten linjojen myötäisesti liplattavia. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. Yksi niistä on haikea Tribute To Buddy Holly, joka pudottelee matkan varrella sujuvan hollymaisia sointeja. JUHA SEITZ HHHH Erasure World Be Gone Mute Kasarin puolivälissä käynnistyneellä urallaan Sometimesin (1986) ja Blue Savannahin (1989) kaltaisten hittiRETRO 0600 10 800 1,98€ / min. Stevens nivoo teksteissään antiikin planeettojen jumalallisia piirteitä omiin inhimillisiin kokemuksiinsa pitkien instrumentaalijaksojen syleillessä galakseja pelottomasti. SOUNDI 67 en sekä puolivallattoman abbailun (vuoden 1992 ABBA-esque-ep) kautta sittemmin suhteellisen repeytymättömiksi osoittautuneisiin uomiinsa asettunut brittiläinen koneduo Erasure on ennättänyt jo 17. 0600 10 800 1,98€ / min. Liike Ykkösestä Seiskaan on kiihtyvää ja kulkuneuvot vastavahattuja. Kyse on lähtökohtaisesti eri genrejen yhdistämisestä. Extramaininta johdonmukaista ylväyttä henkivästä, muun muassa aussiryhmä Wolfmotherin hengentuotteet mieleen tuovasta kansitaiteesta. Albumi on konventionaalisen populaarimusiikin laitamilla hortoilevaa äänitaidetta, eksentristä, instrumentaalista, suomalaista avanto-elektroa, jota tekee kaksimiehinen orkesteri syntetisaattoreiden sekä rumpujen voimin. Televisio ottaa tiukan position taiteen asemasta yhteiskunnassa – populismin yliotteesta ja kaupallisuuden pirullisuudesta: taiteilijan dilemma, luovuuden kurjuus – Televisio on marginaalimusiikkia naamioituna toiseksi vallitsevan politiikan ehdoilla. Tekemisen meininki on pirteän svengaavaa. Soundi on vuoroin intiimi ja sitten isosti kosminen ja sen yllä leijuu vahvana rajojen ylittämisen halu. + pvm. Laulaja ja kitaristi Alpo ”Aikka” Hakala, basisti Antti-Pekka Niemi sekä rumpali Pauli Martikainen liikehtivät terävimmillään niinä hetkinä, kun he rohkenivat tukeutua puhtaisiin 1950-lukulaisiin maneereihin. 39,90 EUR (SIS. 0600 10 800 1,98€ / min. Televisio on ei mitään ja samalla kaikkea: se on retrofuturistista minimalismia sekä kantaaottavaa konemusiikkia. Se on kaksikon Ilari ”Stiletti-Ana” Larjosto ja Jussi Lehtisalo debyytti, joskin kyseisillä herroilla on kumpaisellakin jo sangen vakuuttavat taustat elektronisen musiikin saralla. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. Vihje toisensa perään pudotellaan kuulijan syliin kiitoradalta värikkäiden neonvalojen loisteesta Kraftwerkin hengessä. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. Äänitykset soivat vanhahtavalla fennoklangilla, mikä uuttaa settiin viehättävää nostalgiaa. 0600 10 800 1,98€ / min. LINDA SÖDERHOLM HHH albumi koostuu jousija pasuunasektioilla laajennetun ryhmän konserttiäänityksistä, joita täydennettiin studiossa sillä mielellä, että albumi toimisi omillaankin eikä vain konserttidokumenttina. Settiin mahtuu useita rockabillyja rock and roll -helmiä. Kolmen levyn kokoelmaboksi Dancing Shoes on ainutlaatuinen julkaisu, sillä se tuo definitiiviseen cd-muotoon Teddy & The Tigersin levytyksiä vuosilta 1977-1980. Ajatelkaa Gustav Holstin Planeettojen, Isao Tomitan synteettisen avaruusprogen ja paulsimonmaisen poplaulullisuuden synteesiä niin olette lähellä totuutta. Kiekon riippana on tietty, perin erasuremainen itseään toistavuus; mitään syvyystai leveyssuunnassa uutta ei enää puolivälin jälkeen ole tarjolla. Andy Bellin ja Vince Clarken tuorein pitää sisällään korniuden kaltevilla rajapinnoilla tasapainoilevaa mahtipontisuutta (Still It’s Not Over) ja simpsakan idealistista ilottelua (Just A Little Love) melko sopivassa suhteessa. Lopputuloksessa improvisaatio sulautuu sävellettyyn (usein elektronisesti käsitellyt) lauluosuudet hoitavan Stevensin pop-sensibiliteetin yhtyessä Muhlyn ja Dessnerin klassiseen näkemykseen varsin saumattomasti. JUSSI NIEMI HHHH Teddy & The Tigers Dancing Shoes – The Complete Masters Collection 1977-1980 Bluelight Keravalainen Teddy & The Tigers äänitti lyhyessä ajassa tukun rockabilly-tulkintoja, jotka aikoinaan määrittelivät alan kotimaisia suuntimia. + pvm. Kieli poskessa koottu komea triplakko on alusta loppuun laatutyötä. PALVELUMAKSUN) KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET MYYNTITIEDOT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM Levyarvostelut 6_2017.indd 67 15.6.2017 12.14
Veli on levy, joka toimii hyvin suoratoistopalvelusta yksittäisinä palasina nautittuna. Se on kuitenkin mainio taidonnäyte doom metalin ja muun kiireettömän ja syventymistä vaativan musiikin ystäville. Myrrys on Noumenan tasaisin ja monipuolisin albumi. Ensiksi mainittu on kuin suoraan listoille sorvattu täky, johon Karri Koiran imelyys kieltämättä sopii, mutta ainakin itselläni kappaleessa mennään jo sietokyvyn väärälle puolen. Sen sijaan tästä myöhemmin julkaistut biisit olivat alun perinkin siinä määrin tymäköitä, että hiilipaperikopiot huomaa nopeasti turhiksi. Kolmas Turn On on keinuvan lahnamainen, mutta svengaava morjes. Onkin siis koko lailla arveluttavaa, kun laatukäyrältään vähintään ailahteleva orkesteri päättää julkaista albumillisen toisen yhtyeen materiaalia. Laulumelodiat muistuttavat hieman liikaa aiemmin kuulemiani Sonic Youth -värssyjä. EERO TARMO HHHH Masterplan PumpKings AFM Sittemmin entisten Helloween-herrojen Roland Grapow’n ja Uli Kuschin vuonna 2001 käynnistämä Masterplan kieltämättä täytti sille asetetut odotukset kahdella ensimmäisellä albumillaan. Jos levyn kuuntelee kokonaisuutena putkeen (jota varmaankaan moni ei kyllä tee), se vaikuttaa lähinnä sekalaisista lauluista koostetulta kokoelmalta. The Strypesin idearikkaudesta kielii muun muassa tempollaan laahustava ja 60-luvun puolivälin amerikkalaisesta garagepsykedeliasta muistuttava Garden Of Eden. Olkoonkin että kitaristi Grapow’lla on paikka allekirjoittaneen sydämessä osana Helloweenin ikonisinta kokoonpanoa, ei PumpKings-nimisen tempauksen suhteen voi olla vetämättä liikaa johtopäätöksiä. Viimeinen Aphrodite on psykedeelinen vongutus. MAPE OLLILA HHHH Gasellit Veli Johanna Gasellit näyttäytyy neljännellä pitkäsoitollaan entistä rennommissa sävyissä. Erityisen onnistunut siivu on myös levyn avausbiisi Mä tuun takas, joka on osoitus periksiantamattomuuden ja sinnikkyyden voimasta. Ensilevyn sähäkkää rhythm & bluesia on häivytetty ja tilalle tarjoillaan tiukasti kitaroitua ja laulettua voimarockia. Uudella tuotoksella on ”vain” viisi kappaletta. Toinen Cusp on säksättävä rudimenttiralli. Kuolemaa ja maatumista syleilevään runollisuuteen saakka äityvä äidinkieli jopa syventää kuusikon ilmaisua, joka on kalevalaista melankolisuuttaan, Antti Haapasen vatsanpeitteistä saakka kumpuavaa syvää mörinää ja Suvi Uuran kepeän heleästi soljuvaa Neiti Kesäheinä -laulantaa myöten kaikilta muiltakin piirteiltään niin umpisuomalaista, ettei siitä voi erehtyä. Kaikeksi onneksi yhtyeen onnistui taikoa umpitutuista aineksista omankuuloisensa ja uskottava tiivistelmä. Oivallusten lähde tuntui kuitenkin levy levyltä ehtyvän, eikä jatkuva laulajien vaihtuminen ainakaan auttanut yhtyettä tuottamaan oikeasti unohtumatonta säveltaidetta. Rutasen tyyli on omaleimainen eikä yritä olla tarkka kopio edeltäjästään, mutta on samalla myös hieman mutaisempi ja epäselvempi. Anni Viljanen on puolestaan kehittynyt puhtaiden laulujensa kanssa entistäkin vahvemmaksi. Noumena on aina ollut se Amorphisin ja Insomniumin aiheetta katveeseen jäänyt pikkuveli, jota kansainvälinen suosio on kartellut. Tämä vapaus on varmasti ollut Gaselleille paras mahdollinen lähtökohta, mutta samalla se tuottaa ilmoille levyn, jolta puuttuu yhtenäinen linja. Kokoelma perustelee paikkaansa vain harvoin, vaikka onkin kieltämättä kutkuttavaa kuunnella Pink Bubbles Go Apen (1991) tai Chameleonin (1993) raitojen rouheampia tulkintoja. Siltikin, Andy Warhol’s Dreamillakin Trevor Sensor uskaltaa olla itsensä: vuoroin hävytön, haavoittuva ja viehkeä turhia elämöimättä tai isompia poikia imitoimatta. Kutsun tätä musiikilliseksi tempautumiseksi ja sille löytyy terveysbibliotecasta virallinen termikin: impetum musica (lat). Nuoren jenkin kyvyt (jo mainitulta ep:ltä löytyvät ilmiömäiset Satan’s Man ja Pacing The Cage) tietävän on kuitenkin vaikea olla hamuamatta vieläkin enemmän. Return Of The Black Butterflies alkaa edeltäjänsä tapaan hiipivällä äänimatolla, kunnes ensimmäinen särökitaroiden leka iskee korville. Levyarviot > 68 SOUNDI Red Moon Architect Return Of The Black Butterflies Inverse Kouvolalainen doom metal -yhtye on edennyt kolmanteen pitkäsoittoonsa. Levyn voi...kimurantit sävellykset eivät ihan temmanneet hemmoa messiin... Hiljaisemmat kitaraosuudet ovat eräänlaista meditatiivista joogamusiikkia. Thurston Moore on hajonneen Sonic Youth -yhtyeen räminäkitaristi, joka on aiemminkin tehnyt soololevyjä, jotka ovat olleet hyviä tai yhdentekeviä. HEMMO PÄIVÄRINNE HHH The Strypes Spitting Image Virgin EMI Snapshot-debyytillä (2013) itsensä esiin räväyttänyt The Strypes oli erilainen teinibändi. Samalla myös tempoa on laskettu entisestään, mikä vie yhä syvemmälle funeral doomin syövereihin. Levy on uuden korinalaulaja Ville Rutasen ensimmäinen taidonnäyte yhtyeessä. Mielenkiintoinen levy, muttei ainutlaatuinen. Yhteen lokeroon menevät jo näyttävästi esillä olleet radiohitit, kuten Karri Koiran sokerisesti liidaama Muistanks mä väärin ja nostalgian sävyttämä Liimaa. Little Victoriesilla (2015) The Strypes otti jo etäisyyttä juuriinsa ja Spitting Imagella pesäero on entisestään kasvanut. Kun murheellisten laulujen tenhon kruunaa osaava laulajakaksikko, joka tuntee mitä laulaa, itkuvirret vakuuttavat myös kuulijan. Neljäs Smoke Of Dreams on rouhea hipsteriveto. Askellus on todella raskas ja tunnelma samaan aikaan sekä ahdistava että kaunis. HENRI EEROLA HH Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 6 FIN AcceptParadise 06-17.indd 1 09.06.17 16:24 Levyarvostelut 6_2017.indd 68 15.6.2017 12.14. Sensorin kaltaisella lauluntekijällä on kaikki einekset pyöräyttää jonain päivänä todellinen klassikko, häntä tuntuu ympäröivän harvinaislaatuinen suuruuden aura. Mukavan hillitty tuotanto tukee kappaleskaalaa, jonka väripaletti leviää rivakanmelodisesta 90-lukuisesta skandi-deathmetallista sydäntä raastavan kauniiseen pianovetoiseen funeral doomiin. Mustat perhoset tuovat ajoittain melko vahvasti mieleen esikuvansa ja muut samoissa sfääreissä kulkevat suuruudet. Ensimmäinen biisi Exalted on eeppisen pitkä ja kehittyy rauhallisesta kitarakudelmasta meluvalliksi ja taas takaisin. Äänivallia on kasvatettu joka suuntaan ja albumi on ylipäänsä soundeiltaan priimaa. VESA SILTANEN HHH Thurston Moore Rock’n’Roll Consciousness Caroline Toisinaan uusi levy tempaa heti alussa mukaansa ja pitää otteessaan loppuun saakka. Laulukielen tuoma muutos ei ole niin radikaali kuin kuvittelisi, vaan tuntuu luontevalta. Mikäpä on siis kieltä vaihtaessa, kun sitä ei kansainvälisille markkinoille tähtääminenkään enää estä. Spitting Imagen hiljaisin hetki on akustisella kitaralla bluesisesti toteutettu Mama Give Me Order. Vaikka kiekko ei kenties hieman suhteettomiksikin kasvaneita odotuksia täysin lunastamaan pystykään, ei tätä 20 vuotta ikäistään vanhemmalta kuulostavaa folk-raspikurkkua missään nimessä pelkkänä Dylan-pastissina sivuuttaman pidä. ma makaa kitaroissa. Yhtye malttaa lisäksi tasapainoilla kahden solistinsa välillä sopivassa suhteessa, mikä luo hyvää kontrastia. Nyt siis soi korville Masterplan-vedoksia erinäisistä Grapow’n säveltämistä Helloween-kappaleista. Rummuissa on vanha tuttu Steve Shelley. PERTTI OJALA HHHH Noumena Myrrys Haunted Zoo Ähtärin melodeathkarhu, Noumena, mörähtää viidennen kerran, mutta vasta ensimmäistä kertaa suomeksi. Vahvat melodiat ja napakasti riffaavat kitarat vyöryvät vauhdilla ja uusiaaltoisen power popin energialla. Tällä kertaa Thurstonin kimurantit sävellykset eivät ihan temmanneet hemmoa messiin. Uruilla ja huuliharpulla terästetty Easy Riding viittaa hienovaraisesti The Strypesin lähtökohtiin, mutta albumin päättävä Oh Cruel World on tuhteine harppuineen ja Bo Diddleyn viidakkobeateineen levyn ainoa läpikotainen rhythm & blues. Yhtyeen omien sanojen mukaan se ei enää ”koko ajan mieti mitä muut ajattelevat”. Monet debyytin keskenään tasavahvoista kappaleista (High Beams, The Reaper Man, Stolen Boots) olisi helppoa mieltää täysosumiksi useimpien muiden vastaavalla kokemuksella varustettujen artistien levyillä. Irlannin Cavanista tuleva nelikko ammensi inspiraationsa uhkarohkeasti 60-luvun puolivälin brittiläisestä rhythm & bluesista ja hieman myöhemmästä pubrockista. Takavuosien tekijämiehillä vahvistettu Helloween kiertää tänä vuonna täysille saleille, mutta syystä tai toisesta Grapow on näistä bileistä ulkona. Veli on kuin kokoelma, johon on mahdutettu nippu pääosin laadukkaita, mutta keskenään toisistaan täysin poikkeavia kappaleita. JARI JOKIRINNE HHH Trevor Sensor Andy Warhol’s Dream Jagjaguwar Flirttailevaisesti nimetty Andy Warhol’s Dream on viimevuotisella Texas Girls And Jesus Christ -ep:llään huomattavaa laulunkirjoituksellista kyvykkyyttä väläyttäneen, nyt 23-vuotiaan Trevor Sensorin ensimmäinen kokopitkä. Vesi on syvää ja tummaa, mutta harmaiden pilvien lomasta pilkistää myös valoa. Edellinen platta The Best Day oli parempi. Sen sijaan Liimaa on hieno kuvaus ajasta ennen aikuisuuden vastuita ja velvollisuuksia
Tuska tulostus.indd 59 14.6.2017 16.21
Yhtyeen soitto jää omituisen ohueksi, soundit hennoiksi ja yleisilme honteloksi. 60-vuotiaan muusikon levytysuran alkamisesta tuli kuluneeksi 40 vuotta ja juhlan kunniaksi ilmestyi Jarkka Rissanen Tonal Box Trion The 20th Century Box. Monipuolinen muusikkokaksikko tekee kuitenkin soundeissa ja soitinnuksissa joka tasolla kiinteätä yhteistyötä, ja viimeistään Marttalan pettämättömän upea lauluääni hioo tyylisaumojen särmät. Vuonna 2015 ilmestynyt Traveller myi tuplaplatinaa ja tyhjensi kaikki palkintopöydät. Yksi oudoimpia hetkiä levyllä on ensimmäisessä kappaleessa, kun Kanye West, hip hopin oma Howard Roark, ilmoittaa että valitsi aikoinaan olla käyttämättä rotuaan tekosyynä matkallaan renessanssineroksi – mitä Yé implikoi muiden käytöksestä, voi jokainen päättää itse. Vakaasti harkittuihin äänikuviin mahtuu niin Hipstonin skan ja reggaen makuisesti siestaista keinuntaa kuin Safari Beatin imuista bassokuviota, joka vie ajatukset keskelle The Doorsin Riders On The Stormia. Henkilökohtaisten voimavarantojen korostamista – samalla varmasti lataamista – ja toisen osapuolen kelvottomuuden korostamista. Uusimmalla levyllään Rissanen palauttaa ääneen Sons Of The Desert -kokoonpanonsa. Se yksi kappale, jossa huudetaan on rationaalisemmasta päästä. Tällä kertaa kyseessä on avioero entisestä miehestään ja manageristaan. Viat käydään läpi suht seikkaperäisesti ja mies toivotetaan helvettiin. Kanyella on aina ollut tämä puoli hallussa. Omat avainstykensä ovat myös seniori Hipposella (H.Ä.I.V.Y) sekä yli puolet levystä säveltäneellä Isotuvalla (Maailmanloppu). Kolmannella pitkäsoitollaan Kaupungin Valot on naiiviuteen asti välitön. Taustat kuulostavat sateelta, mannerlaattojen hankaukselta ja maasta pulppuavalta laavalta. Harvinaisella tavalla Chris Stapleton hallitsee niin pedal steel -kitaran kannattelemat rakkauslaulut kuin rokkaavammatkin vedot. Hänen laulunsa kertovat eletystä elämästä outlaw-kantrin parhaita perinteitä noudattaen. ARTTU TOLONEN HHH Chris Stapleton From A Room: Volume One Mercury Pitkään sai Chris Stapleton duunata hittisävellyksiä muille kantriartisteille, ennen kuin tuli sen oman sooloalbumin vuoro. Tässä myllyssä myös Johnny Mopedin vauhtipala Incendiary Device (Kun mä lähden ulos) saa tuhdimman prätkämoottorin alleen. PERTTI OJALA HHH Mary J. Siinä missä Läjän muut konejutut tuntuvat joskus jonkinlaiselta epätoivoiselta huudolta, The Kolmas on pikemminkin luonnonvoima. On virkistävää kuulla kunnon souldiivaa miksattuna reilusti etualalle, varsinkin kappaleissa joiden tuotanto on tätä päivää. ASKO ALANEN HHHH Vaavi Viimeinen elävä köyhä Hiljaiset Levyt Vaavi-yhtyeen reinkarnaatio etenee hyvässä järjestyksessä. Yleisesti ottaen Bligen ääni yhdistettynä hektisiin triplettihaitsuihin on upea juttu. Levyn kiivain ja tehokkain rokkiraita Black Flag loksahtaa kohdalleen juuri ennen Johanna Kurkelan kanssa tulkittua duettoa Don’t Wake Up, joka jättää lopuksi suussasulavan maireuden tunteen. Suvereenisti. Tältä osin se muistuttaa Algerian ja Marokon alueelta tulevaa gnawa-musiikkia tai muita transsihakuisia riittimusiikkeja. Laulut jakautuvat selkeästi Ossian Marttalan herkempien hymnien ja kauniiden melodioiden sekä Jussi Sivosen angstisempien, herkullisen kolein soundein vatkaavien urbaanirytmisten palojen kesken. Huolella tehty ja tasapainotettu Quiet Desperation on täysipainoinen paluu tyyliltään joustavaan ZCG-tuotantoon. Karin pojan nimissä on kolme albumin iskusävelistä, joista etenkin Toinen vuosi on kiekon parhaita. Nyt on sitten sen vaikean kakkosalbumin vuoro. Kolmosraidalla yhtye tekee yhteyden selvemmäksi kuin aiemmin myös melodian tasolla. Hybrid Soulin kappaleet ovat kuin kehyksiä, joiden sisään Jarkka Rissanen ja Sons Of The Desert maalaavat tyylitajuisia maisemiaan. Tässä ei ole samanlaista salakuuntelun tunnetta kuin Läjän ristimänimellään julkaisemissa jutuissa. Omana aikanamme tuottajat ovat lauluraitojen suhteen hiukan ujompia. Eppu Normaalin ja Crazy Horsen risteymänä jyräävä Talismaanit sekä shamanistinen Sokea joki määrittyvät odottamattomiksi voitonmerkeiksi, joiden aikana Kaupungin Valot kulkee pitkän matkan kohti todellista potentiaaliaan. Who-coverissa Korvike (Substitute) Simo Frangénin sanoitus on sangen istuva. Salaista musiikkia saa paljon anteeksi, jos se määrittyy löytöretken ensimmäiseksi askeleeksi. Jokaista tunnetilaa alleviivataan vihlovin kitaraleadein. Biisien bluesiseen perustaan sekoittuu luontevasti niin reggaepitoisia kuin funkahtaviakin aineksia. Varsinkin Kaytranadan ja BadBadNotGoodin kanssa tehty Telling The Truth toimii upeasti. Hän laulaa sävykkään miehekkäällä soinnilla, joka tuo mieleeni Billy Joe Shaverin ja Waylon Jenningsin kantrin puolelta, mutta samalla hän tulkitsee biisejään niin ainutlaatuisen sielukkaasti, että jopa soul-balladien kuningas Bobby Blue Bland nousee osuvaksi vertailukohdaksi. Pieteettisen vintage sointi on totaalisen vapaa aikaamme riivaavasta hektisyydestä. Kolmas musiikki on minimalistinen ja hypnoottinen. Jos tänä vuonna menetimme suomalaisen elektronisen musiikin pioneereista Mika Vainion ja Erkki Kurenniemen, niin heidän työnsä jatkajia riittää uusista ja vähän vanhemmista sukupolvista. ASKO ALANEN HHHH The Kolmas Kolmas musiikki Karkia Mistika Hc-bändi Terveiden Käsien laulajana marginaalimusiikin kansainväliseksi sankariksi noussut Läjä Äijälä ja Markku Leinonen ovat The Kolmas. Kaupungin Valot on helppo niputtaa osaksi tätä joukkoa. Nyt Chris ottaa sen omakseen. Kaikkein hillityimmät ja sulosointuisimmat kappaleet ottavat tunnetilan sydämellisesti haltuunsa. Muutama vuosi sitten muusikot yhyttivät toisensa uudestaan Oulussa ja alkoivat pian taas musisoida. TIMO KANERVA HHHH Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert Hybrid Soul Humu Petri & Pettersson Brassin ja Finnforestin kaukaisista ajoista lähtien lukemattomista yhteyksistä tuttu kitaristi Jarkka Rissanen vietti viime vuonna tuplajuhlia. Isotuvan laulussa on niin lujaa varmuutta, selkeyttä ja voimaa, että Syntynyt luovuttamaan -henkiset itsetutkailut ovat lohduttomuudessaan hämmentäviä. Varsinainen imu levyltä kuitenkin puuttuu. Vaikka orkesteri tutkii oman arkuuden ja maailman avaruuden välistä ristiriitaa korostuneen henkilökohtaisesti, ajautuu se toistuvasti samoille poluille, joita esimerkiksi Ratsia tai Ypö-Viis kerran samosivat. Beautiful World tyynnyttää olotilan ärhäkkään nimikappaleen levottoman nervin nykytyksen jälkeen. Elämänjanon sijasta levyltä välittyy anteeksipyytely. Lähes 40 vuoden aikahypyssä bändin musiikki on jalostunut jänteväksi katurockiksi, jossa tunnistaa punk-riffikiidon ja purevien sanoitusten kulumattomimmat elementit. Asian ytimessä ovat alkuperäiset Salon punkpioneerit Kari Hipponen ja Ilkka Isotupa, joiden selustaa turvaavat nuoremmat Frans Hipponen ja Pepe Lindholm. Sävellykset perustuvat lyhyisiin rytmisiin fraaseihin, joita toistetaan loputtomiin. ARTTU TOLONEN HHH Kaupungin Valot Salaista musiikkia If Society Tuskin suomalainen punk ehti toipua 30-vuotisjuhlistaan, kun ruohonjuuritaso täyttyi yhtyeistä, joiden verenperimään uusi aalto liittyi tavalla tai toisella. Biisissä lauletaan siitä miten ei voi rakastaa toista ennen kuin rakastaa itseään. Nunnin hienosta balladista Last I Needed, First Thing This Morning, joka on tunnettu parhaiten Willie Nelsonin esityksenä. Rauhallisilla ja rauhoittavilla tempoilla etenevät raidat soivat kauttaaltaan kaikesta ylimääräisestä riisuttuina. From A Room: Volume One kuulostaa juuri sitä, miltä Chris Stapleton näyttää isossa, koristellussa stetsonissaan ja joka suuntaan rehottavassa parrassaan. Maagisesti kaikuva progehymni Where In The World jatkaa siitä ja hallitun monotoninen slovari Around The Capricorn levitoi luontevasti perässä. Lyyrisesti levy pyörii I Will Surviven ja Erykah Badun Tyronen akselilla. Entistä tiukempaa soittotaitoaan muusikot eivät kahlehdi hauraisiin alkupunkin kuvioihin, vaan soveltavat näppärästi joitakin melodisia vinjettejä, clashaavaa punky-reggaeta, pidäkkeetöntä hurrigane-teksasia sekä napakoita kitarasooloja. The Kolmas esimerkiksi löytyy jostain näiden kahden väliltä. Ensin ilmestyi alkuaikojen Romulaatikko-demokooste, nyt ryhdikkäästi rokkaava uusi studiolevy. Kokonaan uuden ja Tone Hut -albumilla (2007) kuultua kiinteämmän miehistön kanssa tehty Hybrid Soul on odotetun juureva kokoelma instrumentaalista tunnelmointia. Albumilla on yhdeksän raitaa, kahdeksan Chris Stapletonin eri kavereiden kanssa tekemää ja yksi cover, herkkä tulkinta Gary P. Hautajaisten juhlien iskelmällisyyskin pukee bändiä hyvin. Blige kuulostaa itseltään, yhtä upealta kuin aina 90-luvulta lähtien. Olisiko näissä lauluissa lupaus tulevasta. Levyarvostelut 6_2017.indd 70 15.6.2017 12.14. HANNU LINKOLA HH Levyarviot > ...viat käydään läpi suht seikkaperäisesti ja mies toivotetaan helvettiin... 70 SOUNDI Zacharius Carls Group Quiet Desperation Mosaik Neljännen albuminsa ja keikkarupeaman jälkeen Zacharius Carls Group vetäytyi vuonna 2011 telakalle. Albumi olisi helppo sivuuttaa, jos yhtye ei saapuisi lopulta jonkin olennaisen äärelle. Blige Strength Of A Woman Capitol Mary J., afroamerikkalaisen musiikin johtava päiväkirjailija Marvin Gayen jälkeen, on ennenkin tehnyt sydänsuruistaan biisejä, levyjäkin. Salaisen musiikin kappaleet ovat hapuilevan yksinkertaisia, paikoin haaveilevia, paikoin hennosti uhoavia
SOUNDI 71 ...viat käydään läpi suht seikkaperäisesti ja mies toivotetaan helvettiin... Levyarvostelut 6_2017.indd 71 15.6.2017 15.14. facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T HUOM! SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON JA RUOTSIN KEIKKOJA
Herkkyys riittää myös hiturien uskottavaan tulkitsemiseen. Eikä hommasta oikeastaan ole mitään muuta sanottavaa. Tenorija alttosaksofonisti Jouni ”Tane” Kannisto, kontrabasisti Ville Rauhala sekä rumpali Simo Laihonen käyskentelevät virkeästi avantgardeorientoituneen jazz-virtailun mättäillä. Paitsi Motorcyclessa, jossa villi vapaudenkaipuu saa nostamaan kytkintä. Sen asiaa ajaa pontevasti Rocket, jonka tallissa on muun muassa Goat, Gnod, Gnoomes, Julie’s Haircut ja Hills. Black Motorin sävelet syntyvät instrumenttien intiimistä vuorovaikutuksesta, mikä loimuttaa antoisia äänikuvia. Kitaristit Sven Walan ja Jonas Höglund tekevät maukasta jälkeä erilaisia efektejä suosien – Why?n särkijäriffi on huumoristisuudessaan mainio – mutta varsinaiseksi ässäksi hihassa paljastuu syntetisaattoristi Rickard Levyarviot > ... Pelin henki on väkevä improvisointi ja intensiivinen nostatus, ei hirveän kaukana Circlestä, mutta happoisempi. Koko albumi on soljuvaa ja miellyttävää kuunneltavaa, joka traditionaalisin sovituksin pitää saappaat tiukasti maassa. Mutta toisaalta Victorin omista lausunnoista voisi päätellä, ettei se ole ollut bändin päämäärä alun perinkään. Kuusihenkinen ryhmä on nauttinut 60-luvun psykedelian päälle vankan dieetin Hawkwindia ja krautrokkareita, kuten Can, Amon Duul II ja Ash Ra Temple, jonka biisistä bändin nimikin on plokattu. Illuusiohan se on, mutta ei vähennä laulujen arvoa tippaakaan. Punkia on puolestaan raivokas iskevyys ja napakkuus huumoria unohtamatta. Asenne tuleekin esiin heti avausraidassa, levyn terävimpään kärkeen kuuluvassa Adenissa: ”I grew up my father’s daughter / He said don’t take no shit from no one / You’ll never see me cry”. Zero Days on vahva, perinteinen, kauttaaltaan tehokasta thrash metalia pursuava albumi. Tajunnanvirtaa luotsaavat suurelta osin Kanniston puhallinpurkaukset; Edward Vesalan maineikkaassa Sound And Fury -kokoonpanossa soittaneen muusikon näkemys loikkii perin herkulliseen tapaan vapaassa ilmaisussa. Yhdessä nykyjäsenten kanssa he luovat äänitteelle hiljaista kunnioitusta uhkuvan 20-miJade Jackson Gilded AntiKun pääsee yli siitä harhaluulosta, että kauniskasvoinen Jade Jackson ei olekaan pelkkä Social Distortion -hidalgo Mike Nessin tahdoton suojatti, vaan ihan omalla lahjakkuudellaan esiin noussut artisti, ymmärtää pian nuoren kantrineidin arvon. Zero Days toimittaa erinomaiset suoritukset kaikilta muusikoilta. SALLA HARJULA HHH Black Motor Branches We Jazz Tamperelaiset jazz-seikkailijat Rakka sekä Black Motor julkaisivat huhtikuussa erinomaisen yhteisalbumin, joka antoi kummallekin bändille tilaa neljän esityksen verran. Biisien tasaisesti paisuva hypnoottisuus muistuttaa siitä kosmisesta hetkestä, kun vakavat psykedeelit alkavat kolista. 2006 Linköpingissä perustettu Flowers Must Die kantaa komean korren jo vaikuttavaan kekoon. Soittotaituruuden ja nopeuden puolesta vaa’assa painaa thrash. Se on myös levyn heittämällä edustavin siivu. Se, vetääkö levy puoleensa uusia faneja, on ihan eri asia. Jos perusvarma groove metal kiinnostaa, Prong ei petä. Zero Days on vihainen. JUHA SEITZ HHHH Träd, Gräs och Stenar Tack för kaffet (So Long) Gåshund Riipaiseva on se tieto, että ruotsinprogen pioneeriyhtyeen uusi levy jättää jäähyväiset kahdelle kuolleelle perustajajäsenelle, basisti Torbjörn Abellille sekä rumpali Thomas Mera Gartzille. VESA SILTANEN HHH Flowers Must Die Kompost Rocket Psykedelia on jo hyvän aikaa ollut voimissaan Ruotsissa. Tack föt kaffet -materiaali on koottu niin, että vainajatkin ovat mukana musakommuunin arkistotallenteilla. Kappale löysi tiensä myös Black Motorin tuoreelle Branches-pitkäsoitolle. Gildedillä hätkähdyttääkin artistin omanarvontunne, joka saa biisit kuulostamaan kaiken kokeneen kulkijan elämänmakuiselta turinoinnilta. Lähes 50 vuotta myöhemmin bändin hillitty ja harras tapa värkätä intiimiä musiikkia, soundia ja psykedelistä jamittelua on jotakuinkin ennallaan. Musiikillisesti Jacksonin debyytin taival kulkee niitä samoja tuttuja pölyisiä pikkukaupungin hiekkateitä, joilla country rockin sielunmaisemaa on ikiajat tallattu. Kumpikin oli mukana jo yhtyeen International Harvester -nimellä levyttämällä albumilla Sov gott, RoseMarie (1968), jonka Love Records julMunicipal Waste Slime And Punishment Nuclear Blast Municipal Wasten edellisestä kiekosta on vierähtänyt viisi vuotta. Silmässä on uusi vaihde eikä jarrua tunneta! Homman nimenä on siis thrashin ja hardcoren välillä tasapainoilu. Välillä soulahtavan funkykin ote on pitkälti instrumentaalinen. Huilu ja fonikin vilahtavat värittämässä rikasta ja hyvin jännitteensä pitävää kokonaisuutta. Eniten perinteistä laulua löytyy Don’t You Leave Me Now’sta. Tästä käy kelpo näytteenä esimerkiksi pirskahtelevan poikamaisen iltapäivämatinean tunnelmia perkaava raita Decision Jump. Municipal Waste osoittaa olevansa hyvässä iskussa ja Slime And Punishment saa varmasti mosh pitin pyörimään keikoilla entiseen malliin, ellei jopa entistäkin vauhdikkaammin. Tuottajan pallilla istuneen Nessin vaikutuksen huomaa rockimpien vetojen raskaampana poljentona, mikä on ihan hyvin synkassa Jacksonin karhean mutta sävykkään äänen kanssa. Kiljukaula Tony Forestan ulosanti on aiempaa kireämpää eikä moottoriturpa häviä intensiteetissä muille soittajille. ANTTI LUUKKANEN HHHH Levyarvostelut 6_2017.indd 72 15.6.2017 12.14. Pitkään eläkkeellä ollut vetäjä Bo Anders Persson on myös muistolevyllä ainoaksi jääneen veteraanin Jakob Sjöholmin rinnalla. Siinä se. ryhmä on nauttinut 60-luvun psykedelian päälle vankan dieetin Hawkwindia... JUSSI NIEMI HHHH Prong Zero Days Steamhammer ”Vankka tuotos.” ”Tässä on kaikki, mitä Prong-levyltä kaipaa.” ”Tämän voi satavarmasti kuunnella alusta loppuun!!” Näin kuvailee Prongin uusinta kokopitkää levy-yhtiön tiedotteessa bändin nokkamies Tommy Victor itse. 72 SOUNDI kaisi viidentenä lp-levynään Suomessa ja Ruotsissa. Onneksi levylle ei ole väkisin tungettu lisää täytettä. Tuona aikana varastoitu energia purkautuu nyt edeltäjäänsä kiivaampana ja raivokkaampana. Edellislevy The Fatal Feastin 16 kipaletta kellottivat lähes 40 minuuttia, kun taas Slime And Punishmentin 14 täsmäiskua pyrähtävät alta puolen tunnin eikä yksikään turpasauna riko kolmen minuutin rajaa. Zero Days groovaa. Faneja Zero Days miellyttää varmasti. Daun, joka onnistuu yhdistämään maalailevan trippailun saumattomasti tiukkaan jamitteluun. Kitarat sahaavat armottomasti pientä kikkailua sinne tänne viljellen ja rummut piiskaavat humppakomppia. Think fast, kuten päätösrallissakin todetaan. Trion esitykset kehittyvät kekseliäiksi kollaaseiksi, joiden improvisaatio-osuudet tukevat toisiaan. Levyllä kuultiin muun muassa Black Motorin pohdiskeleva teos Longer The Distance, Sweeter The Sound. Mutta hengästyttävästä tahdista huolimatta (tai siitä johtuen) ähky uhkaa loppumetreillä
Yhtyeellä on myös genressään harvinainen kyky rakentaa kappaleensa niin, että kokonaisuudesta tulee enemmän kuin riffiensä summa. Siinä tulevaisuuden ihmiset olivat joutuneet pakenemaan kaikkea kontrolloivaa systeemiä maan alle, mutta ovat nyt palanneet maan päälle metsiin. Kotimainen funk-torpedo on täällä. Se lienee sivuseikka monille, sillä jo pelkästään Graham Bonnetin uhkeassa kunnossa kurotteleva lauluääni sekä Dario Mollon notkeat riffittelyt valavat pitkäsoitolle jykevän peruskiven. Itseäni ilahduttaa, että tarinaa hyvin peilaavasti uusi levy rokkaa JVG VESALA KASMIR NIKKE ANKARA SANNI + ZONEVD & HERBALISTI Levyarvostelut 6_2017.indd 73 15.6.2017 12.15. ryhmä on nauttinut 60-luvun psykedelian päälle vankan dieetin Hawkwindia... SOUNDI 73 Hawkwind Into The Woods Cherry Red Vanhat hipit ei hellitä. Jokaisen funk-diggarin pakko-ostos. nuuttisen arkunkantomatkan E-Moll Slow, jolla kitarat valittavat vaimeasti, perkussiot kahisevat rauhallisesti ja askel tahdittuu lempeällä, uneliaalla rytmillä. Kun se pomputtaa ja koukuttaa, se on nimenomaan taidokkaan sovittamisen – ja virtuoosimaisen soittamisen – seurausta. Takana ovat 2000-luvun alkupuolen kimurantit teknisen deathin levytykset – Decapitated on vuonna 2017 genrensä vanhempi valtiomies, jonka ei tarvitse enää todistaa kenellekään mitään. Varsinainen Sorgmarschen on vieläkin verkkaisempi, mutta sähköisissä soundeissaan raastavampi taival. Soittimet ovat enemmän kuin vireessä, rytmisektio jytää kuin sarvikuono savannilla. ASKO ALANEN HHH Decapitated Anticult Nuclear Blast Puolan death metal -valio ponnistaa kolmen vuoden levytystauolta entistä groovaavampana ja selkeälinjaisempana. Se pärisyttää ja värisyttää – ihan pakko päästä joraamaan! Kymmenvuotiaan The Blassicsin odotettu kolmas, Becoming Waves on erinomaisen eheä kokonaisuus lo-fi afro-funkia klassisin elementein, traditionaalista takaa-ajomusiikkia, hulluja breikkejä, broken beatia, jazzia ja soulpoljentoa – todella tiukkaa Suomi-funkulaa kompaktissa paketissa. Jonkinlaiseksi popsensibiliteetiksi tätä kai voi kutsua, joskin bändin omien ehtojen viitekehyksessä. LINDA SÖDERHOLM HHHHH ... Bändi on toden totta kyhännyt varsinaisen instrumentaalicocktailin, kirsikkana luomuksen päällä fantastinen, rahiseva, autenttinen ja analoginen, täysin omalaatuinen Blassics-soundi, joka hakee vertaistaan. Kun se tunnelmoi, se on perusteltua. Ezoon oma materiaali olisi riittänyt euforiaan. Miesten taustat aina Rainbow’sta, Michael Schenker Groupista ja Glenn Hughesin pumpusta alkaen pohjustivat kovia ennakko-oletuksia. Feeding The Beast luovii sähköisillä poluillaan varmoin virnistyksin. Becoming Wavesilla kuuluu kokoonpanon rentous, itsevarmuus sekä lahjomaton rakkaus rytmimusiikkiin. Tyylillisesti tempoillaan grooven, thrashin ja jopa heavyn suuntaan, mutta ennen kaikkea levystä huokuu itsevarmuus ja rauhallisuus. Kolmen vuoden takainen Blood Mantra oli ehkä kappalemateriaaliltaan hivenen eeppisempi kuin uutuutensa, mutta toivottakaamme silti Decapitated ilolla tervetulleeksi takaisin! MIKKO MERILINNA HHHH Ezoo Feeding The Beast Ear Kun maailmalle levisi tieto kultakurkku Graham Bonnetin ja kitaristi Dario Mollon yhteistyöprojektista, moni alkoi odottaa vesi kielellä kaksikon johtaman yhtyeen esikoisalbumia. JUHA SEITZ HHH The Blassics Becoming Waves Odd Funk Oletko valmis. Muistojamit sisältävät myös skarpimpaa rytmiikkaa ja kosketinten aalloilla kelluvaa tunnelmointia. Levyn päättävä Farväl hiljenee lopuksi jälleen lähes horrosmaiseen ambienssiin. Bändin rypistyksille tuottavat tiukkaa takapotkua italoprogeyhtye Premiata Forneria Marconin rumpali Roberto Gualdi sekä basisti Guido Block, jotka muodostavat varsin tanakan rytmiosaston. Musiikkisoittimet kommunikoivat keskenään saumattomasti, yhtyeen flow lipuu kuin Atlantin aallot kaukaiseen hiekkarantaan. Anticult, yhtyeen seitsemäs albumi, murjoo seesteisen hallitusti ja rauhallisen brutaalisti, jopa tarttuvasti. Levylle valikoitiin täkyiksi sinänsä notkeat Rainbow-versioinnit Since You Been Gone ja Eyes Of The World, mikä oli turhahko veto. Tahti vain kiihtyy. Ezooksi nimetty bändi rollaa vanhan koulun hard rockin tuhdilla klangilla, joskaan mitään varsinaista uutta ja ihmeellistä ei kuulla. Kun Decapitated blastaa, se tuntuu sisuskaluissa asti. Funkia isolla f:llä tekevän seitsikon seksikäs ja mehusteleva Becoming Waves on parasta Blassicsia ikinä, vaikka myös heidän aiemmat levynsä ovat erinomaisia. Viimevuotisen The Machine Stopsin kannoilla seuraa jo Into The Woods, joka jatkaa edeltäjänsä sci-fitarinaa. Kahvit ja tortut nautitaan lähes klubijatsin kompeilla
Jälkimmäiset tunnistaa hämäläinenkin. Sen kappaleista löytyy selviä verrokkeja mainittujen albumien huippuhetkiin, eikä sen kuuntelemisesta saa tarpeekseen. The Wind ja Deep Cavern ovat kuin äänikirjoja efektein. Dibs käy laulamassa Have You Seen Themin ja Deep Cavernin. Jutun ainutlaatuisuus piilee siinä, että tämä on maailman ensimmäinen reggae-levy yllämainittujen äidinkielellä. Kieli on jokaisen yksilön identiteetin syvin säätäjä. Nyt Hiljaiset Levyt on julkaissut nämä kaksi rallia omana seiskatuumaisenaan. Aikana jolloin Iron Maiden, Metallica, Megadeth kuin Judas Priestkin etsiskeli identiteettiään musiikkinsa kustannuksella, Jon Schafferin yhtyeen kaltaiset yksiköt eivät trendien vaihtelusta välittäneet, vaan takoivat perinteille uskollista metalliaan. Mitään kertakuulemalta iskeviä hittiveisuja nämäkään eivät ole, mutta ei ole tarkoitustaan. Tunnelma on joka tapauksessa painostava. 74 SOUNDI V aikka sen ei pitäisi enää olla yllätys, joka kerta Jere Ijäksen uutta materiaalia kuunnellessa hämmentyy, kuinka lahjakas muusikko hän onkaan. Etenkin ep:n a-puoli on silkkaa herkkua: raukea instrumentaali Yöky-epeli ja värikkäästi rytmitetty nimiraita puhuttelevat kerta toisensa jälkeen. Levyarviot > ...kunnon skänkiä tanssiva meininki menee hyvin jakeluun... Speedwheels-yhtyeen alun perin vuonna 1999 ilmestynyt seiskatuumainen Blood, Sweat & No Tears on varsin räväkkää punkrockia. Kuitenkaan se, ja varsinkaan seuraajansa Plagues Of Babylon (2014) eivät kovasta yrityksestä huolimatta tavoittaneet sitä sanoinkuvaamatonta melodiakielen euforiaa, jonka voimin bändi paalutti itsensä lukemattomien metallikuuntelijoiden sydämiin. Ja toimiihan tämä yhä tänäkin päivänä: ihanan höhlää ja kaikessa humoristisuudessaankin vilpitöntä temmellystä! Merkittävä, suorastaan kulttuuriantropologinen julkaisu. Incorruptible on hyvinkin todennäköisesti The Dark Sagan (1996) ja Something Wicked This Way Comesin (1998) vihdoinkin pyhäksi kolminaisuudeksi korottava epistola. Nyt menossa on enemmän orgaanisuutta ja silkkaa munaa. Kaiken pännimisestä kertova biisi julkaistiin yhdessä Katalan maailman kanssa Pistä paremmaksi -kokoelmalla vuonna 1979 ja siinä yhtyeen levytettu tuotanto sitten olikin. Jos tekstien hienoudet jäävätkin ulkopaikkakuntalaiselle hämäriksi niin kunnon skänkiä tanssiva meininki menee hyvin jakeluun. Mr. Suoraviivaisesti rokkaava Vegan Lunch selventää, miksi Hawkwind on aina vedonnut punkkareihin Johnny Rottenista lähtien. The Chantin nykykunto on tällä hetkellä edellä esimerkiksi genren pioneerina tunnettua Katatoniaa, joka voisi olla neljän kappaleen Approacher-ep:n helpoin verrokki. Toki perustaja Brock on nytkin pääroolissa, kun hoitelee laulun ja kitaran lisäksi myös koskettimia ja thereminiä, mutta tuoreen basistin Haz Wheatonin ja 80-luvulla laivaan astuneen Richard Chadwickin rytmisektio polkee miellyttävän ärhäkästi. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Magic Mushrooms päättää levyn perimmäiseen Hawkwind-avaruuskiitoon parhaimmillaan. Nimikappaleella Depeche Mode flirttailee Type O Negativen kanssa. Tuota muinaista ruotsin murretta ei puhuta missään muualla kuin Pohjanmaalla. Hassun nimen taakse kätkeytyy Suomen länsirannikon kantavia voimia: Wentus Blues Bandin basisti Robban Hagnäs, pietarsaarelaisen Dreadlinen vokalisti Frippe Wenelius, kosketinsoittaja Tumba Haldin ja ruotsalaistunut alkuperäisrumpali Callo Rönngård sekä paikallinen kansanlaulaja Charlotta Kerbs. Vanha metallimaine on edelleenkin pelkkä viite tai häivähdys menneestä, vaikka kitarat tarvittaessa särmikkäästi riipivätkin. Tässä se fakta heijastuu rehevästi rentona meininkinä, joka luontevasti koostuu Frippen tulkitsemista omista yhteisistä biiseistä ja Krebsin laulamista trad-sävelmistä. HENRI EEROLA HHHH Armadis Rama Armadis Rama Ramasound Aika helvetin monista olennaisista asioista vieraantuneessa nykyajassa juurihoito on aina fiksu veto ja tässä se toteutuu ilmaisun syvimmässä merkityksessä. Ottaa päähän on yksi suomipunkin klassisimpia töräyksiä, jonka ovat versioineet ansiokkaasti esimerkiksi Maho Neitsyt ja Outo Elämä. Darkland-instrumentaali tunnelmoi nätisti akustisella kitaralla. Aito asia on kyseessä. Se on dynaaminen, hengittävä, tiivis ja osasensa mutkitta summaava kokonaisuus. Historiankin tuntien neljän biisin Pohja-seiska on melko ärjyä tykitystä. Dark Bottle välttää banjon nakutuksesta ja muista leimallisista genren elementeistä huolimatta huumorimusiikin ja Steve’N’Seagullsin perässähiihtämisen maineen. Tällä kertaa ravistellaan myös perinteisiä formaatteja. JUSSI NIEMI HHHH Iced Earth Incorruptible Century Media Iced Earth oli ja on mitä erinomaisin sulatusuuni maailman suurimipien metalliyhtyeiden maneereja. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Space Ship Blues heijastelee Silver Machinea reippaassa maalaishengessä banjoin, viuluin ja steel-kitaroin. Tamperelainen Dark Bottle ja Saksasta maailmalle lähtenyt New York Wannabes muodostavat kiintoisan ja tyylillisistä eroavaisuuksista huolimatta kelpo parivaljakon split-ep:lle. Vinyylille prässätty Yllytyshullu-ep sisältää neljä raikkaasti originelliä ja toisistaan poikkeavaa laulua. Originaali on kuitenkin Hellhoundin sivuprojektina syntyneen Räime-yhtyeen. Uudet alut ovat kuitenkin osoittautuneet Iced Earthille voimakkaiksi, ja aivan kuten Tim Owensin laulama The Glorious Burden (2004) myös nykyisen vokalistin Stu Blockin tulikaste Dystopia (2011) tärähti korville elinvoimaisena. Osin samalla porukalla on käynnistetty nyt Tasaraha, jonka toinen kitaristi Rane Raitsikkakin tietää og-punkista yhtä sun toista. Ensinmainittu jolkottaa jouhevasti hillbilly-hommissa jälkimmäisen työstäessä kaupunkilaisempaa dekadenssiä autotalliestetiikan kyllästämällä twangilla. bändillisen lihaksikkaasti ja muhevan progesti siinä missä Machine Stops tuntui Pro Tools -soinnillaan enemmän Dave Brockin sooloteknolta. Mukaan sujautetulla latauskoodilla saa niiden kaveriksi vielä 8 muuta biisiä, joten kasassa onkin vaivihkaa kokonainen albumi! Oli mitta kumpi tahansa, näiden kappaleiden parissa viihtyy. Sovitukset ovat edeltävää ep:tään paremmin balanssissa eikä sävellyksistäkään kehtaa valittaa. New York Wannabesin karummat rallit ovat tarkoituksellisen pelkistettyjä ja siten vähemmällä sisällöllä ladattuja. Ehjä kokonaisuus täydentyy skånelaislegenda Peps Perssonin Spelar för livetillä ja aika uskollisella käännöksellä Bob Marleyn Running Awaysta. Spektaakkelistaan tunnetun Pietari Kiviharjun menneisyys on vahvasti punkin marinoima. Harmillisesti ikonisimman laulajansa Matthew Barlow’n meno-paluuliikenne meinasi viedä siltä hengen. Näitä kahta biisiä ei ehkä kirjoiteta musiikin suureen historiankirjaan, mutta hyvälle mielelle ne saavat. Sielukkaana laulajana tunnettu Pietari mesoaa karut, omakohtaisilta haiskahtavat tarinansa vähän liiallakin röhinällä, mutta eipä tuota isona miinuksena osaa pitää. Neljän albumin jälkeen The Chant on intoutunut julkaisemaan jo toisen ep:nsä peräkkäin. JUSSI NIEMI HHHH Levyarvostelut 6_2017.indd 74 15.6.2017 12.15
Brown ottaa isosti vastuuta hoitaen paitsi basistin myös komppikitaristin ja laulajan tontit ja suoriutuu näissä erinomaisesti. Flow on uskottava ja k!Rbyllä sekä Klaus Kustaalla riittää syljettävää. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Levyn parasta antia on loppujen lopuksi kumminkin yksinäinen instrumentaali Painajainen Eerikinkadulla. TIMO KANERVA HHH www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. EERO KETTUNEN HHH Ralph McTell All Things Change Cherry Tree Cherry Red on hankkinut oikeudet Ralph McTellin neljään ensimmäiseen albumiin (Eight Frames A Second, Spiral Staircase, My Side Of Your Window Ronskibiitti Jotain paskaa ne syö. Laulajana mies ei ehkä ole kovin kummoinen, mutta istuu kuitenkin biiseihin hyvin. LINDA SÖDERHOLM HH sekä USA:n markkinoille suunnattu Ralph McTell Revisited). Nyt siis kaikki McTellin Transatlanticille levyttämät laulut on julkaistu tupla-cd:llä. Voi kai sanoa, ettei yksikään laulaja-lauluntekijä ole jäänyt samalla tavalla yhden hittibiisinsä varjoon. Ensi kertaa soittimessa pyöriessään Trouble Maker tuntui masentavalta tuotokselta; muistaen, että kyseessä on bändin vasta kuudes studioalbumi sitten vuoden 1995, biisimateriaali vaikutti odotuksenmukaiselta ja keskinkertaiselta. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tuotanto on heikoin lenkki. tavoittaa kuitenkin uusia kiinnostuneita korvapareja. Varsinaiset pankinräjäyttäjäbiisit uupuvat ja joskus esikuvat paistavat läpi hieman liikaa, kuten AC/DC:lle kumartavassa Crossing Linessa, mutta muuten jälki on tasaisen hyvää ja mukaansatempaavaa. Smoke On This kurkottelee Brownin musiikillisille juurille, nuoruuden levylautasen äärelle. VESA SILTANEN HHHH SOUNDI 75 RETRO 75 SOUNDI Rancid Trouble Maker Epitaph Siitä on jo 22 vuotta, kun Rancid sai maistaa massamenestystä …And Out Come The Wolves -kiekollaan uusiopunkin kulta-aikaan. Näkökulman selkiytyessä diskografian suppeus unohtuu ja Trouble Maker lunastaa kaiken, mitä uudelta Rancid-kiekolta voisi toivoa. Ne ilmestyivät alun perin Transatlanticilla, 1960-luvun johtavalla folk-yhtiöllä. Kenties tästä syystä juuri sitä heviosastoa kaipaavat tulevat pettymään, mutta toivottavasti ja todennäköisesti Smoke On This... Äänitysten laatu ei myöskään vakuuta, vaikkakin se lienee tarkoituksenmukainen tyyliseikka. Olipa aika, jolloin Lontoossa liikkuessaan joutui kuulemaan useammankin katulaulajan esittävän Streets Of Londonia tunnetta puhkuen, vaan taitoa vailla. Grillin’ Turkulaisen vaihtoehtorap-kollektiivi Ronskibiitin Jotain paskaa ne syö. Panteran ja Downin musiikillisella perinnöllä olisi helppo ratsastaa, mutta Brown uskaltaa kulkea omaa polkuaan. Ralph McTelliltä tunnetaan Streets Of London, eikä oikeastaan mitään muuta. Levy-yhtiönsetämäisesti voisi todeta, että kappaleiden joukosta ei valitettavasti uutta Ruby Sohoa esiin nouse, mutta ihan tarpeeksi tarttuvuutta ralleista löytyy. Itse asiassa tuo kaunis laulu kuvaa hyvin McTelliä parhaimmillaan. Räpit ovat näppäriä ja osuvat kohteisiinsa, kiroamista on genren konventioiden mukaisesti, eli paljon. Ja hyvin ne tuntuvat kantavan. 03-222 1300 Pikkuilmot 6_17.indd 82 13.6.2017 12.59 Levyarvostelut 6_2017.indd 75 15.6.2017 12.15. on kummallinen sekamelska ennestään julkaistuja sekä julkaisemattomia biisejä ja biittejä, joista vanhimmat ovat jo yli kymmenen vuoden takaa. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Albumi onkin ennakko-odotuksiin nähden ilahduttavan erilainen ja monipuolinen, mistä täytyy nostaa hattua. Levy tiivistyy elektronisiin pelimusiikeista omaksuviin kasarisoundeihin, mikä saa sen kuulostamaan eittämättä äärimmäisen vanhanaikaiselta. Tuleehan siinä esiin lauluntekijän hieno melodian taju, akustisen kitaran suvereeni hallinta ja lämmin baritoniääni. Parhaimmillaan Ralph McTell on balladien tulkitsijana ja akustisen bluesin taitajana. Näistä esimerkiksi Granny Takes A Trip on ylituotettu ja kuolettavan tylsä. Jostain syystä hänen tuottajansa Gus Dudgeon ja Tony Visconti pakottivat hänet esittämään muutamia humoristisiksi tarkoitettuja biisejä. Kokoelmalevylle epätyypillisesti kokonaisuus ei kuitenkaan tunnu seurailevan minkäänlaista punaista lankaa, jos sellaiseksi ei lasketa kannessa söpösti hymyilevää helakanpunakkaa kakkakasaa. Olihan esimerkiksi Green Day ehtinyt tässä ajassa jos jonkinlaisiin seikkailuihin, vaikka kenties vähemmän idealistisesta muttei mistään huipputuotteliaasta porukasta kysymys onkin. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Rex Brown Smoke On This… Steamhammer Parhaiten Panteraja Down-basistina tunnettu sekä monissa, pääasiassa raskaammissa projekteissa häärännyt Rex Brown kokeilee nyt siipiään sooloartistina. Taustojen piippailut, vikinät sekä broken beatit aiheuttavat kuulijalle lievän rytmihäiriön, ja neulan pudotessa levylle tasapainoelin melkein meinaa tiputtaa kuuntelijan tuolilta. Levy ei hakeudu tiettyyn kategoriaan korosteisin ammennuksin vaikkapa skasta tai hardcoresta, vaan rönsyilee bändin oman viitekehyksen sallimalla tavalla edellä mainituista tyylisuunnista muun muassa kelttipunksävyihin, Motörhead-repäisyihin ja rockabillyyn. Lopputulos on dynaaminen, melodia edellä kulkeva vanhan liiton rocklevy modernein ja paikoin raskainkin maustein
Teksti: Timo Isoaho S hade Empiren uutuusalbumi Poetry Of The Ill-Minded on varmuudella eräs vuoden kunnianhimoisimmista ja massiivisimmista raskaista merkkiteoksista. – Albumin tekstit tarjoavat ”kippeen mielen” pohdintoja ja havaintoja tämän meidän maailman meiningistä. No, paikassahan oli ollut remontti eikä wc-istuinta oltu vielä laitettu oikealle paikalleen, joten paskat ropisivat keskelle lattiaa. – Onhan siitä jo useampi vuosi. Sen verran kovia Moonspell-diggareita tässä kuitenkin ollaan! Seuraavat Shade Empiren albumit tottelivat otsikoita Intoxicate O.S. Sinthetic-debyyttialbumin (2004) aikoihin kaikki oli uutta ja esimerkiksi kaikenlaisia some-markkinointeja ei tietenkään ollut olemassakaan. Harmittaa edelleen, kun en ujona poikana mennyt juttelemaan. – Teimme aikoinaan kolme demoa ja viimeisin toi meille levytyssopimuksen italialaisen Avantgarde Musicin kanssa. 76 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Yhtenä kauniina aamuna saavuimme italialaisen keikkapaikan pihalle. Emmeköhän me siis palaa asiaan vähän myöhemmin! ”Olemme nauhoittaneet kaikki albumimme eri tavalla ja jokainen prosessi on antanut hyvää oppia.” HUOLELLISTA MASSIIVISUUTTA SHADE EMPIRE SHADE EMPIRE Bazook 6_17 taitto.indd 76 16.6.2017 8.35. Huomasin yhtäkkiä, että Moonspellin laulaja Fernando Ribeirokin on lähtenyt ostoksille – myös Moonspell oli levytyspuuhissa Suomessa. – Eräs tarina muistuu mieleen. Emme myöskään halua mennä siitä itsestäänselvästä aidan raosta vaan yritämme usein löytää erilaisia kulmia tekemiseen ja sovittamiseen. – Olemme nauhoittaneet kaikki albumimme eri tavalla ja jokainen prosessi on antanut hyvää oppia. Tunnelmat kasvoivat levy levyltä ja samalla yhtyeen alkuaikojen vaikuttajien (mm. Debyytin biisimateriaali on nykykorvin kuunneltuna turhan köykäistä, mutta onnistuimme silti kehittämään levylle oman soundin, joka on toki vuosien aikana jalostunut reilustikin, kertoo basisti Eero Mantere. Siellähän tunnetusti sattuu ja tapahtuu. Ihmetys oli sitten suuri, kun vessapaperia ei näkynyt missään ja itse asiassa pönttökin oli aivan keskellä huonetta. Kuopiolaisten sinfonisen melodinen death/black metal runnoo ja pauhaa erittäin väkevästi, lähes parinkymmenen vuoden tuomalla kokemuksella. Hän painelikin saniteettitiloihin ja antoi tulla tuutin täydeltä. (2006), Zero Nexus (2008) ja Omega Arcane (2013). Dimmu Borgir ja Dissection) seuraksi ilmestyi Pink Floydin kaltaisia klassisia rockyhtyeitä. Siitähän levyn nimi toki tulee. Hulluiltakaan vaikuttavia ideoita ei tyrmätä ilman kokeilua. Kerrotko myös hieman otsikosta Poetry Of The Ill-Minded. Äänitimme esimerkiksi Zero Nexuksen Kuopion Studio 33:ssa ja studiovelho Tero Holopainen antoi meille paljon vinkkejä esimerkiksi biisien sovittamisesta. Omega Arcane olikin sitten taas ihan erilainen juttu, sillä nauhoitimme sen pitkälti omin voimin, nopeasti kehittyneen kotistudiotekniikan avulla. Teimme Sintheticia Helsingin Finnvoxilla ja olin sitten hakemassa vähän evästä lähikaupasta. – Tässä on ollut kovasti kiireitä Poetry Of The Ill-Mindedin kanssa, mutta kyllähän parikymppisten juhlinta kuulostaa varsin houkuttelevalta. No, urhean siiivousurakan jälkeen paikasta tuli jälleen oikein siisti! Katsotaanpa sitten tätä uutta tulokasta. Muun muassa Japaniin ensi syksynä matkaavan Shade Empiren mittariin kolahtaa kaksikymmentä vuonna 2019. Ovatko juhlasuunnitelmat jo vireillä. Työskentelemme erittäin huolellisesti ja kovalla pieteetillä, joten aikaa yksinkertaisesti kuluu. Shade Empiren kokemuspakista löytyy myös Euroopan-keikkailua. Katselimme siinä mestoja, kun kitaristimme alkoi tuntea pakottavaa ulostamisen tarvetta. Milloin Poetry Of The Ill-Minded -pitkäsoiton valmistelu alkoi
Toisaalta internet on tuonut aivan uusia mahdollisuuksia, vaikkapa promoamisen ja bändien kokoonpanojen suhteen. SEPULTURA: Arise K u v a: Te rh i Y lim äi n en Bazook 6_17 taitto.indd 78 16.6.2017 8.33. Olet äskettäin purkittanut niin Vallenfyren kuin Paradise Lostin uusien studiolevyjen rumpuraidat ja niin, ennen kuin unohtuu: kummatkin pitkäsoitot ovat aivan loistavia. Otetaanpa sitten pari askelta kohti tätä päivää. Erityisen iloinen olen siitä, että molempien levyjen rumpusoundit pauhaavat täysin luomuna, ilman sampleja. Erittäin hauskaa on ollut! Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 78 SOUNDI Lähiajat tiiviisti kiertueilla viettävä WALTTERI VÄYRYNEN ja viisi merkittävää ”rumpualbumia”: 1. Nämä kaverit ovat kuitenkin olleet kehissä 80-luvun loppupuolelta asti. Ja kuten arvata saattaa, tapahtumat etenivät seuraavasti: Paradise Lostissa soittanut Adrian Erlandsson (mm. – Juttelin Koipparin (Tomi Koivusaari) kanssa taannoin Helsingin Tavastialla ja tulimme siihen päätelmään, että olisi joskus mukava soittaa kimpassa. Vähän myöhemmin kattilat sun muut vaihtuivat oikeaan rumpusettiin ja kannuttelu jatkuikin sitten läpi lapsuuden ja teini-iän. PORCUPINE TREE: In Absentia 5. At The Gates, The Haunted) joutui jättämään brittiyhtyeen keikkoja väliin muiden kiireidensä vuoksi ja kohta Väyrynen huomasikin olevansa myös Paradise Lostin liverumpali kunnes häntä kysyttiin tämänkin orkesterin vakituiseksi jäseneksi. Paradise Lost on uponnut yhä syvemmälle doom metalin syövereihin, vailla toivon pilkahdustakaan, kun taas Vallenfyre näyttäytyy crustimpana ja raa’empana kuin aikaisemmin. Kovaksi Paradise Lost -faniksi jo aikoinaan ilmoittautunut Väyrynen pääsi ensin Greg Mackintoshin johtaman death metal -yhtye Vallenfyren keikkarumpaliksi, kunnes kutsu kävi Vallenfyren varsinaiseksi jäseneksi. Aika moni Soundin lukija saattaakin tietää, että Mackintosh sattuu olemaan myös Paradise Lostin perustajajäsen. HATEFORM: Sanctuary In Abyss 2. – Ainakin sen, että musiikkibisnes on muuttunut hurjasti viime vuosikymmeninä. Silloin se oli vielä rakas harrastus, mutta nyt soittamisesta on tullut ammatti, kertoo Väyrynen. Mitä olet itse oppinut vaikkapa Paradise Lostin herroilta. SYBREED: Antares 3. – Molemmat sessiot sujuivat yllättävänkin kivutttomasti ja kaiken lisäksi sain aika lailla vapaat kädet toteuttaa omat osuuteni. Abhorrencen vanhan koulun meininki on lähellä sydäntäni enkä ole todellakaan joutunut katumaan kyllä-vastaustani. Tärkeintä on pysyä aitona itselleen, eikä haaveista kannata tietenkään luopua, vaikka välillä törmäisikin pettymyksiin. – No, soittotaito on vain yksi osa koko kuviota. SOILWORK: The Living Infinite 4. Millaisia ovat vinkkisi niitä kattiloita vielä tässä vaiheessa kolisteleville. Fyysiset levyt myyvät jatkuvasti vähemmän ja bändien ”Haaveista ei kannata luopua!” WALTTERI VÄYRYNEN toimeentulo on taloudellisesti muutenkin haastavaa. – Voisin melkeinpä kuvailla niin, että kumpikin bändi on tehnyt uransa rankimman levyn. Minunkaan ei tarvitse elää samassa maassa muiden kanssa ja silti homma toimii hyvin. Kun jaksaa tehdä päättäväisesti töitä unelmien eteen, uskoo itseensä ja pitää jalat maassa, niin kaikki on mahdollista. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen kummankin albumin suhteen. – Olen kuulemma hakannut kippoja ja kuppeja jostakin kolmevuotiaasta, eli kai tämä homma on ollut jollakin tavalla verissä ihan pienestä asti. Abhorrence oli sitten aktivoitumassa viime vuoden lopulla ja Tomi kysäisi, että lähtisinkö soittamaan näille keikoille. Miten hommat sujuivat. Eikä unohdeta myöskään sitä, että soitat myös suomalaisessa death metal -legenda Abhorrencessa. V ain parikymppinen rumpali-ihme Waltteri Väyrynen on eräs niistä viime aikojen onnekkaista ja lahjakkaista, joiden muusikon ura on lähtenyt käyntiin vähintäänkin suotuisissa merkeissä
Kiitos Miettinen kaikista niistä kymmenistä bändeistä, jotka löysivät tiensä ansiostasi levyhyllyyni! ANTTI LUUKKANEN MIETTINEN: RÄKÄRODEO (LIKE) Rockvalistuksen ABC sanoin kuvin_6_2017 -taitto_a.indd 80 16.6.2017 10.19. Vuosiksi venyneen tauon jälkeen ilmestyy uusi ohjaustyö Miami. Hyvä esimerkki siitä on tämä kirja. Olivat ne sitten peruskauraa, joka oli omaa hölmöyttään mennyt ohi tai tuntemattomia yhden hitin ihmeitä, joista intoilemalla muodosti muiden kuuntelijoiden kanssa oman salaisen sisäpiirin. Kuulijoiden omat muistelut osuvat toistuvasti lähelle omia kokemuksia. Räkärodeo-kirja on sikälikin perusteltu, että ohjelmalla oli selkeälinjainen tarina ja draamankaari. Lähinnä musiikkivideoilla tunnetuksi tullut ohjaaja Benny Boom tekee kohtalaisen hyvää työtä. Se on myös tämän kirjan yksi suurimpia ansioita. Lyhytelokuvan mittainen projekti kasvoi pitkäksi elokuvaksi, joka pääsi teatterilevitykseen. All Eyez On Me -elokuvassa nähdään rap-artistin tarina episodinomaisesti syntymästä kuolemaan, ja siinä käydään läpi uran nousut ja laskut, oikeusjutut ja ihmissuhteet. Mutta tämän hienosti taitetun ja Miettisen itsensä kirjoittaman kirjan avulla muistot nousevat taas pintaan. ALL EYEZ ON ME Vuonna 1996 kuolleesta Tupac Shakurista kertova elokuva on nimetty hänen viimeiseksi jääneen albuminsa mukaan. Rock sanan laveassa merkityksessä alagenreineen sysättiin kaupallisuuden ja Mafian kanavauudistuksen paineessa kokonaan ulos eetteristä. Lopetuspäätös oli kirvelevä eikä siinä kuunteijoiden kirpeä aktiivisuuskaan auttanut. Sillä ei ole kuitenkaan niin suurta väliä, koska tärkeintä elokuvassa on visuaalinen tyyli ja taidokkaasti koreografioidut tappelukohtaukset. Kuinka monen yksittäisen radio-ohjelman taival olisi niin merkittävä, että sen tarinasta olisi kansien väliin. Draamaelokuvana alkava tarina saa samalla rikoselokuvan ja road movien piirteitä. Kososen isosisko on kiehtovan vaarallinen persoona, mutta enemmän Miami on nuoremman sisaren matka ja kasvutarina, jota Bergroth kuvaa vahvalla kerronnalla. Stunttikoordinaattorina aloittaneen Leitchin ensimmäinen oma ohjaustyö sisältää John Wickin tapaan näyttäviä toimintajaksoja. Soundtrackilla kuullaan nostalgisia aikakauden hittejä Nenasta New Orderiin. Kylmän sodan aikaa huokuva agenttijännäri perustuu Sam Hartin sarjakuvateokseen. Salosen ohjaajanuraa kannattaa kyllä jäädä seuraamaan. Tärkeämpää Miamissa on kuitenkin sisarusten suhde. Krisu lähentelee kolmeakymmentä ja haluaa viimein toteuttaa haaveensa rokkitähteydestä. Avainsanaksi muodostuukin yhteisö. Karttakeppiä ei sormille tarvittu, vaan monissa liemissä marinoituneen kehäkettu Miettisen vetämä kaksituntinen oli pelkkää oppimisen iloa. Sitten tulee tilaisuus päästä lontoolaisille festareille esiintymään. Pikkukaupungissa asuva Anna (Sonja Kuittinen) ja showtanssijana työskentelevä isosisko Angela (Krista Kosonen) kohtaavat ja lähtevät yhdessä tanssikiertueelle. Charlize Theron esittää vuoden brittihallituksen huippuvakoojaa vuoden 1989 Berliinissä hieman ennen muurin murtumista. Elokuvan keskushahmoina nähdään kaksi sisarusta, jotka ovat kasvaneet toisistaan erillään. on hyvä valinta päärooliin, mutta useissa sivuosissa näyttelijätyöstä puuttuu uskottavuus, jota roolihahmojen esikuvilla (Dr. Käsikirjoitukseen on ympätty ehkä liikaakin tavaraa, mutta kokonaisuus pysyy hallussa ja kuvakerronta toimii. Kovapintainen tuottajamoguli Suge Knight taas on pelottava isähahmo. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Oppilastyöksi elokuva on toteutettu kunnianhimoisesti, ja mukana on monia nimekkäitä näyttelijöitä: Kuustosen lisäksi siinä nähdään muun muassa Mikko Leppilampi, Roope Salminen ja Ylermi Rajamaa. Käsikirjoitukseen on haettu älyllisiä sävyjä viittauksilla Machiavelliin ja Tarkovskiin, mutta koukeroinen tarina kompastelee omaan nokkeluutensa. Lopputulos on persoonallinen ja sympaattinen elokuva, joka on kuitenkin enemmän kuriositeetti kuin eheä kokonaisuus. Vuosien 1990 ja 2002 välillä Radiomafialla kuulunut radio-ohjelma toimi rocksivistyksen tehokkaimpana opettajana niin että jäljet näkyvät vieläkin. HHHH ATOMIC BLONDE David Leitch toimi John Wick -toimintaelokuvan toisena ohjaajana ja nosti samalla Keanu Reevesin uran uuteen nousuun. Tunnarina toimineen Nomadsin Rat Fink A Boo Boon alkutahtien myötä tämä kaikki ihanuus palautuu taas mieleen. Rikosjuoni on ehkä yllätyksetön mutta etenee sujuvasti. Tupacia esittävä Demetrius Shipp Jr. HHH MIAMI Zaida Bergroth teki vaikutuksen vuonna 2009 ilmestyneellä esikoispitkällään Skavabölen pojat. Keskeisiksi ihmisiksi Tupacin elämässä nousevat hänen äitinsä ja Hollywoodtähdeksi sittemmin noussut sydänystävä Jada Pinkett. Räkärodeota lukemalla tulee hyvin selväksi, että en ollut ainoa, joka löysi huomattavan osan suosikkibändeistään Räkiksen kautta. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT R äkärodeon pitäisi olla tuttu ainakin suurimmalle osalle Soundin lukijoista. HHH WENDY AND THE REFUGEE NEVERLAND Wendy And The Refugee Neverland on kotimainen indieleffa, jonka keskushahmo on Minka Kuustosen esittämä samannimisen bändin keulahahmo. Olli Ilpo Salosen esikoisohjaus sai alkunsa Aalto-yliopiston oppilastyönä. Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Hyvä poika keräsi myös kiitosta. Tuore kasvo Sonja Kuittinen ja suosikkinäyttelijä Krista Kosonen täydentävät toisiaan hienosti. Atomic Blonde toimii näyttävänä toimintaviihteenä, jos enempää ei kaipaa. Räkärodeo ei ehkä liikuttanut massoja, mutta sen merkitys kuuntelijoilleen oli valtaisa. Dre, Snoop Dogg ja monet muut) on tosielämässä enemmän kuin valkokankaalla
Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Paljon bootlegeina kiertänyt konsertti on hiottu soundaamaan hurjan hyvältä. Mukana on myös näyttävä valikoima The Edgen ja Anton Corbijnin valokuvia. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Mutta eivät missään nimessä liian isoa. New Yorkin Madison Square Gardenissa syyskuussa 1987 tallennettu U2-keikka on järisyttävää kuultavaa. Larryn ja Adamin rytmiryhmä liidaa vaivattomasti, ja The Edgen kitarointi on paitsi tunnistettavan omaperäistä myös niin sävykästä, ettei toista kitaristia jää kaipaamaan – tai onhan siellä sellainenkin, nimeltään Delay. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Seitsemän vinyylin/neljän cd:n paketti täydentyy mainioilla b-puolilla, vaihtoehtoisilla otoilla, harvinaisuuksilla ja remixeillä. Ja sitten on Bono, jonka intohimo puskee läpi jokaisesta sanasta, ja jonka varassa keikka kantaa herkistä hetkistä niihin megalomaanisiin kohtauksiin, jotka jo tässä vaiheessa U2:n uraa olivat vallanneet ison roolin. U2: THE JOSHUA TREE (SUPER DELUXE) ISLAND Maailman valloittaneen yhtyeen ääni U2-nelikko oli vielä alle kolmekymppisiä kun maailma lankesi The Joshua Treen myötä heidän pauloihinsa. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % J os haluat tietää, miltä kuulostaa juuri maailman valloittanut, oman erinomaisuutensa tiedostava, nälkäinen ja itsevarma rockyhtye, niin laitapa soimaan tältä juhlajulkaisulta löytyvä livetallenne. Varhainen b-puoli Party Girl istuu vaivattomasti samaan settiin Bullet The Blue Skyn mahtipontisen julistuksen kanssa. Tämän kauniin ja sisällöltään tanakan paketin juhlakalu itse, 30-vuotias ja 25 miljoonaa kertaa ostettu The Joshua Tree, ei ole vanhentunut lainkaan samaan tahtiin kuin monet aikalaisensa. 11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Amerikkaan rakastuneen U2:n laajakangas-stadionrock on tässä uljaimmillaan, ja hienosti kaarensa rakentava albumi yhdistää luontevasti dramaattiset jättihitit sekä mestarilliselta The Unforgettable Firelta (1984) periytyneet viipyilevämmin tunnelmoivat teokset. Biisilistaan (jota on typistetty tälle julkaisulle neljän biisin verran) mahtuu lähes koko The Joshua Tree -albumi, mutta myös parhaita paloja neljältä sitä edeltäneeltä levyltä. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. K u v a: A n to n C o rb ij n sanoin kuvin_6_2017 -taitto_a.indd 81 16.6.2017 10.19. Jopa massiivinen kuoroversio I Still Haven’t Found What I’m Looking Forista tuntuu inhimilliseltä
Vaiva kannattaa, sillä ristikon ratkaisseiden kesken arvotaan tyylikkäät huippuluokan Sennheiser Momentum Wireless -kuulokkeet (arvo 449 euroa). KORISTEKASVEJA CMX:n XIII LAPIN MIES PAUKUTTI ROOTSILLA JAANNI! YHTEEN ÄÄNEEN LAPSELLISIA RINNE TÖYKEÄ PIANISTI + T TIM KATSELI SEKAISIN OIKEASTI PETRI SIINÄ MIKKI MIKIN EDESSÄ TRIOSTA KVARTETIKSI ZERO NINESSA 80LUVULLA RAJATTOMASSA “POP & JAZZ KONSERVATORIO” KONTU ry “SOUNDI TÄYTTÄÄ 42v.” “LEMMY LÄHTI SAAPPAAT JALASSA” HESSILTÄ HEILIN PERÄÄN MYÖNTYVÄLTÄ RISTIKKOHARRASTAJILLA ARCTICA HYUNDAI ENNEN EKALUOKKAA 10-OTTELIJA ERKI LEEVIEN 1. KORISTEKASVEJA CMX:n XIII LAPIN MIES PAUKUTTI ROOTSILLA JAANNI! YHTEEN ÄÄNEEN LAPSELLISIA RINNE TÖYKEÄ PIANISTI + T TIM KATSELI SEKAISIN OIKEASTI PETRI SIINÄ MIKKI MIKIN EDESSÄ TRIOSTA KVARTETIKSI ZERO NINESSA 80LUVULLA RAJATTOMASSA “POP & JAZZ KONSERVATORIO” KONTU ry “SOUNDI TÄYTTÄÄ 42v.” “LEMMY LÄHTI SAAPPAAT JALASSA” HESSILTÄ HEILIN PERÄÄN MYÖNTYVÄLTÄ RISTIKKOHARRASTAJILLA ARCTICA HYUNDAI ENNEN EKALUOKKAA 10-OTTELIJA ERKI LEEVIEN 1. RUMPALI HEILTÄ “JUST LIKE HEAVEN” EI TARU (ERIK) MÖTIKÖIDEN KÄSKYTTÄVÄ KITARISTI KILTTI SARI EPÄKORREKTI VOITTI VIISUT 2004 SÄRÄKUNNAN HEVARIT KIRJ. VASTAUS OHJEET Lähetä ristikko tai kopio osoitteeseen: Soundi PL 312 33101 Tampere Voit lähettää vastauksesi myös sähköisesti kuvana osoitteeseen soundi@soundi.fi (viestin otsikoksi ”Ristikko”) Viimeinen palautuspäivä on 31.7.2017 LAPSELLISIA RINNE TÖYKEÄ PIANISTI + T TIM KATSELI SEKAISIN OIKEASTI PETRI SIINÄ MIKKI MIKIN EDESSÄ TRIOSTA KVARTETIKSI ZERO NINESSA 80LUVULLA RAJATTOMASSA “POP & JAZZ KONSERVATORIO” KONTU ry “SOUNDI TÄYTTÄÄ 42v.” “LEMMY LÄHTI SAAPPAAT JALASSA” HESSILTÄ HEILIN PERÄÄN MYÖNTYVÄLTÄ RISTIKKOHARRASTAJILLA ARCTICA HYUNDAI ENNEN EKALUOKKAA 10-OTTELIJA ERKI LEEVIEN 1. HENRI TALIN PERÄÄN amorphis 4/5 TASAVALLAN PRESIDENTISTÄ NILS_ _ _ _ _ VALKEAPÄÄ SUORIA GALLAGHEREILLÄ DALMATIALAISLUKU SIINÄ PULASSA “LIVE IS LIFE:n” TAKANA SIBIS BERKLEE E L L I V BASISTI LIEVONEN (K.2016) SOITTIMILLA POPP ROYALSALBUMI KASVITIETEILIJÄ PEHR RIDGE OIKEASTI POPEDAN HITTI JEMENIN PÄÄKAUP. NÄKYMÄTÖN POIJÄRVI. HENRI TALIN PERÄÄN amorphis 4/5 TASAVALLAN PRESIDENTISTÄ NILS_ _ _ _ _ VALKEAPÄÄ SUORIA GALLAGHEREILLÄ DALMATIALAISLUKU SIINÄ PULASSA “LIVE IS LIFE:n” TAKANA SIBIS BERKLEE E L L I V BASISTI LIEVONEN (K.2016) SOITTIMILLA POPP ROYALSALBUMI KASVITIETEILIJÄ PEHR RIDGE OIKEASTI POPEDAN HITTI JEMENIN PÄÄKAUP. RUMPALI HEILTÄ “JUST LIKE HEAVEN” EI TARU (ERIK) MÖTIKÖIDEN KÄSKYTTÄVÄ KITARISTI KILTTI SARI EPÄKORREKTI VOITTI VIISUT 2004 SÄRÄKUNNAN HEVARIT KIRJ. HENRI TALIN PERÄÄN amorphis 4/5 TASAVALLAN PRESIDENTISTÄ NILS_ _ _ _ _ VALKEAPÄÄ SUORIA GALLAGHEREILLÄ DALMATIALAISLUKU SIINÄ PULASSA “LIVE IS LIFE:n” TAKANA SIBIS BERKLEE E L L I V BASISTI LIEVONEN (K.2016) SOITTIMILLA POPP ROYALSALBUMI KASVITIETEILIJÄ PEHR RIDGE OIKEASTI POPEDAN HITTI JEMENIN PÄÄKAUP. NÄKYMÄTÖN POIJÄRVI. HENRI TALIN PERÄÄN amorphis 4/5 TASAVALLAN PRESIDENTISTÄ NILS_ _ _ _ _ VALKEAPÄÄ SUORIA GALLAGHEREILLÄ DALMATIALAISLUKU SIINÄ PULASSA “LIVE IS LIFE:n” TAKANA SIBIS BERKLEE E L L I V BASISTI LIEVONEN (K.2016) SOITTIMILLA POPP ROYALSALBUMI KASVITIETEILIJÄ PEHR RIDGE OIKEASTI POPEDAN HITTI JEMENIN PÄÄKAUP. RUMPALI HEILTÄ “JUST LIKE HEAVEN” EI TARU (ERIK) MÖTIKÖIDEN KÄSKYTTÄVÄ KITARISTI KILTTI SARI EPÄKORREKTI VOITTI VIISUT 2004 SÄRÄKUNNAN HEVARIT KIRJ. NÄKYMÄTÖN POIJÄRVI. ARABIRAHA PUUN HAAVA (KELLÄ LAVA) OPLIN MEISTÄ ETELÄÄN NYKYÄÄN TÄRKEÄÄ ALALLA KUIN ALALLA MESTARI KUOLI 2007 VIRTENSÄ SILLÄ SIIHEN RUISJAUHOT MUIKUILLE NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA SLIPKNOTIN IOWAN KANNESSA 8+ UNKARISTA KALA (TÄMÄN PÄÄLLE PERUSTEELLISESTI) SANKIN MONEN ESITTÄMÄ SAM LATINOMUUSIKKO TITO ALMISTAA IILIÄ KAPELLIMESTARI DORATI VEDETÄÄN DEEP PURPLESSA TALVINEN KAKSIJALKAINEN VAELTAVIA F-duuri d-molli KEUHKORAKKULA OPEROIDEN PÄÄLLE RAJAUKSIA TUOTTELIAS WILLIAMS TOTO NIIHINKIN VOI HEITTÄÄ LEIVILLE USEIN NOLO KAVERINSA T_ _ _ _ TÄLVIISIIN LÄTKÄTONI PAVEA HIUKOO TÄMÄ. NÄKYMÄTÖN POIJÄRVI. RUMPALI HEILTÄ “JUST LIKE HEAVEN” EI TARU (ERIK) MÖTIKÖIDEN KÄSKYTTÄVÄ KITARISTI KILTTI SARI EPÄKORREKTI VOITTI VIISUT 2004 SÄRÄKUNNAN HEVARIT KIRJ. ARABIRAHA PUUN HAAVA (KELLÄ LAVA) OPLIN MEISTÄ ETELÄÄN NYKYÄÄN TÄRKEÄÄ ALALLA KUIN ALALLA MESTARI KUOLI 2007 VIRTENSÄ SILLÄ SIIHEN RUISJAUHOT MUIKUILLE NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA SLIPKNOTIN IOWAN KANNESSA 8+ UNKARISTA KALA (TÄMÄN PÄÄLLE PERUSTEELLISESTI) SANKIN MONEN ESITTÄMÄ SAM LATINOMUUSIKKO TITO ALMISTAA IILIÄ KAPELLIMESTARI DORATI VEDETÄÄN DEEP PURPLESSA TALVINEN KAKSIJALKAINEN VAELTAVIA F-duuri d-molli KEUHKORAKKULA OPEROIDEN PÄÄLLE RAJAUKSIA TUOTTELIAS WILLIAMS TOTO NIIHINKIN VOI HEITTÄÄ LEIVILLE USEIN NOLO KAVERINSA T_ _ _ _ TÄLVIISIIN LÄTKÄTONI PAVEA HIUKOO TÄMÄ. KORISTEKASVEJA CMX:n XIII LAPIN MIES PAUKUTTI ROOTSILLA JAANNI! YHTEEN ÄÄNEEN LAPSELLISIA RINNE TÖYKEÄ PIANISTI + T TIM KATSELI SEKAISIN OIKEASTI PETRI SIINÄ MIKKI MIKIN EDESSÄ TRIOSTA KVARTETIKSI ZERO NINESSA 80LUVULLA RAJATTOMASSA “POP & JAZZ KONSERVATORIO” KONTU ry “SOUNDI TÄYTTÄÄ 42v.” “LEMMY LÄHTI SAAPPAAT JALASSA” HESSILTÄ HEILIN PERÄÄN MYÖNTYVÄLTÄ RISTIKKOHARRASTAJILLA ARCTICA HYUNDAI ENNEN EKALUOKKAA 10-OTTELIJA ERKI LEEVIEN 1. KORISTEKASVEJA CMX:n XIII LAPIN MIES PAUKUTTI ROOTSILLA JAANNI! YHTEEN ÄÄNEEN 82 SOUNDI viimeinen sana -taitto_17_6_a.indd 82 15.6.2017 14.35. NÄKYMÄTÖN POIJÄRVI. HENRI TALIN PERÄÄN amorphis 4/5 TASAVALLAN PRESIDENTISTÄ NILS_ _ _ _ _ VALKEAPÄÄ SUORIA GALLAGHEREILLÄ DALMATIALAISLUKU SIINÄ PULASSA “LIVE IS LIFE:n” TAKANA SIBIS BERKLEE E L L I V BASISTI LIEVONEN (K.2016) SOITTIMILLA POPP ROYALSALBUMI KASVITIETEILIJÄ PEHR RIDGE OIKEASTI POPEDAN HITTI JEMENIN PÄÄKAUP. ARABIRAHA PUUN HAAVA (KELLÄ LAVA) OPLIN MEISTÄ ETELÄÄN NYKYÄÄN TÄRKEÄÄ ALALLA KUIN ALALLA MESTARI KUOLI 2007 VIRTENSÄ SILLÄ SIIHEN RUISJAUHOT MUIKUILLE NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA SLIPKNOTIN IOWAN KANNESSA 8+ UNKARISTA KALA (TÄMÄN PÄÄLLE PERUSTEELLISESTI) SANKIN MONEN ESITTÄMÄ SAM LATINOMUUSIKKO TITO ALMISTAA IILIÄ KAPELLIMESTARI DORATI VEDETÄÄN DEEP PURPLESSA TALVINEN KAKSIJALKAINEN VAELTAVIA F-duuri d-molli KEUHKORAKKULA OPEROIDEN PÄÄLLE RAJAUKSIA TUOTTELIAS WILLIAMS TOTO NIIHINKIN VOI HEITTÄÄ LEIVILLE USEIN NOLO KAVERINSA T_ _ _ _ TÄLVIISIIN LÄTKÄTONI PAVEA HIUKOO TÄMÄ. ARABIRAHA PUUN HAAVA (KELLÄ LAVA) OPLIN MEISTÄ ETELÄÄN NYKYÄÄN TÄRKEÄÄ ALALLA KUIN ALALLA MESTARI KUOLI 2007 VIRTENSÄ SILLÄ SIIHEN RUISJAUHOT MUIKUILLE NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA SLIPKNOTIN IOWAN KANNESSA 8+ UNKARISTA KALA (TÄMÄN PÄÄLLE PERUSTEELLISESTI) SANKIN MONEN ESITTÄMÄ SAM LATINOMUUSIKKO TITO ALMISTAA IILIÄ KAPELLIMESTARI DORATI VEDETÄÄN DEEP PURPLESSA TALVINEN KAKSIJALKAINEN VAELTAVIA F-duuri d-molli KEUHKORAKKULA OPEROIDEN PÄÄLLE RAJAUKSIA TUOTTELIAS WILLIAMS TOTO NIIHINKIN VOI HEITTÄÄ LEIVILLE USEIN NOLO KAVERINSA T_ _ _ _ TÄLVIISIIN LÄTKÄTONI PAVEA HIUKOO TÄMÄ. Voittaja sekä ristikon ratkaisu paljastetaan seuraavassa Soundissa, joka ilmestyy 25.8. RUMPALI HEILTÄ “JUST LIKE HEAVEN” EI TARU (ERIK) MÖTIKÖIDEN KÄSKYTTÄVÄ KITARISTI KILTTI SARI EPÄKORREKTI VOITTI VIISUT 2004 SÄRÄKUNNAN HEVARIT KIRJ. KORISTEKASVEJA CMX:n XIII LAPIN MIES PAUKUTTI ROOTSILLA JAANNI! YHTEEN ÄÄNEEN LAPSELLISIA RINNE TÖYKEÄ PIANISTI + T TIM KATSELI SEKAISIN OIKEASTI PETRI SIINÄ MIKKI MIKIN EDESSÄ TRIOSTA KVARTETIKSI ZERO NINESSA 80LUVULLA RAJATTOMASSA “POP & JAZZ KONSERVATORIO” KONTU ry “SOUNDI TÄYTTÄÄ 42v.” “LEMMY LÄHTI SAAPPAAT JALASSA” HESSILTÄ HEILIN PERÄÄN MYÖNTYVÄLTÄ RISTIKKOHARRASTAJILLA ARCTICA HYUNDAI ENNEN EKALUOKKAA 10-OTTELIJA ERKI LEEVIEN 1. ARABIRAHA PUUN HAAVA (KELLÄ LAVA) OPLIN MEISTÄ ETELÄÄN NYKYÄÄN TÄRKEÄÄ ALALLA KUIN ALALLA MESTARI KUOLI 2007 VIRTENSÄ SILLÄ SIIHEN RUISJAUHOT MUIKUILLE NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA SLIPKNOTIN IOWAN KANNESSA 8+ UNKARISTA KALA (TÄMÄN PÄÄLLE PERUSTEELLISESTI) SANKIN MONEN ESITTÄMÄ SAM LATINOMUUSIKKO TITO ALMISTAA IILIÄ KAPELLIMESTARI DORATI VEDETÄÄN DEEP PURPLESSA TALVINEN KAKSIJALKAINEN VAELTAVIA F-duuri d-molli KEUHKORAKKULA OPEROIDEN PÄÄLLE RAJAUKSIA TUOTTELIAS WILLIAMS TOTO NIIHINKIN VOI HEITTÄÄ LEIVILLE USEIN NOLO KAVERINSA T_ _ _ _ TÄLVIISIIN LÄTKÄTONI PAVEA HIUKOO TÄMÄ. Kesäristikko > Laadinta: Tuomas Holopainen, ulkoasu: Johanna Kurkela Ristikkoharrastukseen hurahtaneet Tuomas Holopainen ja Johanna Kurkela laativat musiikkipainotteisen sana ristikon, jossa riittää varmasti haastetta niin musiikkitietäjille kuin ristikkoguruillekin
Rescued from defunct formats, prised from dark cupboards and brought to light after two decades in cold storage… The original twelve tracks, plus three unreleased tracks and eight B-sides, all newly remastered from the original analogue tapes. Rescued from defunct formats, prised from dark cupboards and brought to light after two decades in cold storage… The original twelve tracks, plus three unreleased tracks and eight B-sides, all newly remastered from the original analogue tapes. Available digitally, on triple vinyl and double CD. Available digitally, on triple vinyl and double CD. heinäkuuta! Kuuntele single everything now Spotifysta! NothiNg But thieves BrOkeN MaChINe JUlkaIStaaN 8.9.2017 | kuuntele single amsterdam Spotifysta! Sony aukeama tulostus.indd 2 14.6.2017 16.10 _2SD_sisäkannet_6/2017.indd 1 16.6.2017 10.27. Playground Radiohead tulostus.indd 83 15.6.2017 16.13 WWW.SONYMUSIC.FI Kaupoissa ja Spotifyssa nyt! Julkaistaan 28
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 6 FIN Wintersun 06-17_BACKCOVER.indd 1 09.06.17 16:10 takakansi 6_17.indd 84 14.6.2017 16.22 6/ 20 17 9,50 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 6 / 2 1 7 M IC H A E L M O N R O E ”TÄRKE INTÄ ON TEHDÄ SITÄ, MISTÄ DIGGAA ENITEN ” JA J O H A N N A K U R K E L A N L A A T I M A R I S T I K K O S A N ATU OM A S H O L O P A ISE N kansi_6_2017_h.indd 1 15.6.2017 14.09 _1SD_ulkokannet_6/2017.indd 1 16.6.2017 10.24