Soundi 6/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Doro-Korpi 06-18_BACKCOVER.indd 1 30.05.18 10:53 takakansi 6_18.indd 84 13.6.2018 15.51 6/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 6 / 2 1 8 LITKU KLEMETTI JA JUKKA GUSTAVSON KESKUSTELEVAT PROGESTA LITKU KLEMETTI JA JUKKA GUSTAVSON KESKUSTELEVAT PROGESTA So un dI 11 So un dI 11 G H O S T VASTOIN TODENNÄKÖISYYKSIÄ USA:N ROCKMUSEOT PAISLEY PARK JA ROCK'N'ROLL HALL OF FAME KALLE AHOLA SEITSEMÄN PLUS SEITSEMÄN PAPERI T ENEMMÄN AUKI MAAILMAAN SHAME KOHUTTU BRITTITULOKAS USA:N ROCKMUSEOT PAISLEY PARK JA ROCK'N'ROLL HALL OF FAME KALLE AHOLA SEITSEMÄN PLUS SEITSEMÄN PAPERI T ENEMMÄN AUKI MAAILMAAN SHAME KOHUTTU BRITTITULOKAS kansi_6_2018_f.indd 1 15.6.2018 9.59 _1SD_ulkokannet_6_2018.indd 1 15.6.2018 10.00
Coco 3D, blu-ray & dvd Darkest Hour 4K UHD, blu-ray & dvd Phantom Thread dvd & blu-ray Happy End Michael Haneke dvd In the Fade Fatih Akin dvd All the Money in the World Ridley Scott blu-ray & dvd Filmihullu tulostus.indd 83 13.6.2018 15.50 LYKKE LI esiintyy Flow Festivalilla 12. elokuuta LYKKE LI so sad so sexy mukana single deep end KUUNTELE NYT SPOTIFYSTA! Sony Music Lykkeli.indd 2 14.6.2018 14.33 _2SD_sisäkannet_6_2018.indd 1 14.6.2018 15.35
Silloin ollaan jonkin suuren ja ajattoman äärellä.” – Mikko Aaltonen – Facebook: esa pulliainen c-combo www.agents.fi sony_pulliainen_soundi.indd 1 11.6.2018 20.47 Sony Music Pulliainen.indd 3 14.6.2018 15.03. STE R EO/MONO CD / LP / Digital 12 instrumentals Hyvin varustetuissa kaupoissa ja musiikkipalveluissa! HHHH Helsingin Sanomat ”Todella kiinnostavaksi touhu muuttuu, kun Pulliainen bändeineen taittaa rautalanka näkemyksensä rock’n’rolliin..
EMP tulostus.indd 4 14.6.2018 15.01
COB tulostus.indd 5 14.6.2018 16.00
Soundi 6/2018 > 8 Pääkirjoitus 9 Soundi-palkinto 2018: Jukka Gustavson 10 Tapahtuu näinä päivinä & Toinen kuvakulma 12 Arttu Seppänen 14 Tarkkailuluokka: Wheel 16 Elämäni soundit: Stina Koistinen 18 Erään laulun anatomia: Paperi T 20 Apparatus 22 Jussi Niemen naamakirja: Jackie Leven 24 Soundi-haastattelu: Kalle Ahola 30 Ghost 38 Litku Klemetti & Jukka Gustavson 44 Proge eilen, tänään 48 Shame 52 Paisley Park ja Rock’n’Roll Hall Of Fame 56 Levyarviot 73 Kiven alta: Zero Boys 74 Bazook Lyijykomppania The Night Flight Orchestra Galactic Empire 80 E-liike 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ic ke E ri k ss o n 6 SOUNDI ¸ 74 Galactic Empire May the metal be with you K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: E ri c Fo rb er ge r K u v a: M ic ke E ri k ss o n 38 Litku Klemetti & Jukka Gustavson Progen ydinolemusta pohtimassa 30 Ghost Anonymiteetin jälkeinen elämä 52 USA:n rockmuseot Princeä ja rock’n’rollia kunnioittamassa 24 Kalle Ahola Don Huonoilla ja ilman K u v a: P as i K o st ia in en K u v a: M ar k u s P aa ja la sisältö_2018_06_a.indd 6 15.6.2018 10.06
SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki Tel. (09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com UUSI STANDARDI SÄHKÖRUMMUISSA E/MERGE BY PEARL + KORG WAVE TRIGGER TECHNOLOGY, PURETOUCH PAD SYSTEM, E/MERGE MODUULI SMI_Pearl_225_297_toukokuu2018.indd 1 9.5.2018 8.51 SMI tulostus.indd 7 14.6.2018 15.19
Että proge tarkoittaa ennen kaikkea ajattelutapaa ja asennetta – ei niinkään soundia, virtuositeettia tai tahtilajin kompleksisuutta. No, sittemmin rajat on onneksi ylitetty ja unohdettu, ja kaikki edellä mainitut otettu hyllyyn. Ainakin se on yltäkylläinen, haastava, omaperäinen ja täynnä yllättäviä käänteitä – mutta samaan aikaan kaikkea muuta kuin mitä progen on yleensä ajateltu olevan. Genesiskin uppoaa vaivatta niin Gabrielilla kuin ilman – paitsi ei sentään enää vuoden 1981 jälkeen, mutta nyt puhutaankin progesta eikä humpasta. Aluksi aika valikoiden, ja pitkän aikaa en olisi välttämättä edes myöntänyt olevani progefani. Rushia lukuun ottamatta, mutta tulee senkin aika vielä. Näkökulmia siihen, mitä proge on ja voi 50 vuotta syntymänsä jälkeen olla, esitellään Soundin soittolistalta Proge: Millennium edition, jonka löydät osoitteesta www.soundi.fi/soittolistat. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 44. Asenne on prog 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti O len viime aikoina sattuneesta syystä ajatellut ja kuunnellut paljon progea. Me pidämme nyt kesäloman, ja seuraava Soundi ilmestyy 31.8. Syy siihen löytyy tämän lehden sivuilta 38–46. Ja siksipä tahtoisin ajatella, että tämän lehden levyarviosivuilla viidellä tähdellä palkitsemani (enpä ollutkaan antanut täysiä tähtiä vuosikausiin) Melody’s Echo Chamberin pohjattoman kiehtova Bon Voyage on sekin eräs näkemys progesta. Kerta ei toki ole ensimmäinen, sillä genre on ollut kuuntelussa yläasteelta asti. Wigwamistakin kelpasi lähinnä mark II. Ja toki olen huomannut ostavani lähes kaikki progeuudelleenjulkaisut, jotka Svart on ehtinyt kauppoihin saada. Mutta silti pidän erityisen kovasti siitä kirjaimellisesta tulkinnasta, että proge voi olla mitä tahansa, joka pyrkii viemään musiikkia eteenpäin. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Rajanvetoa on vaikea selittää, mutta itselle oli silloin selkeää, että minkä tyylinen proge kuului rajan väärälle puolen. Ymmärrän hyvin, että progea on nykyäänkin mielekästä ajatella historiallis-esteettisestä ja genrepoliittisesta näkökulmasta, ja kuuntelen itsekin mielelläni Sammaleen ja Maladyn retroprogea. Nuorempana rakastin Pink Floydia, King Crimsonia, Frank Zappaa, Bo Hanssonin Sagan Om Ringeniä ja tietenkin Kingston Wallia, mutta toisaalta en jaksanut juurikaan Genesistä, Yesiä, Emerson Lake & Palmeria, Gentle Giantia, Rushia tai Jethro Tullia. Siksi ilahduin, kun Gutsi nosti suosikkiprogelevyjensä joukkoon Sgt Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin, jota ei yleensä genreen lasketa. Progentäyteistä kesää kaikille! Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi SOUNDI 6/2018 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Father John Misty: God’s Favorite Customer Pusha T: Daytona Mark Kozelek: Mark Kozelek Yes: Close To The Edge Jorja Smith: Lost & Found pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_6_a.indd 8 15.6.2018 10.37
Ja on monia tosi kivoja yhteistyökumppaneita, joiden kanssa aika säännöllisesti soitetaan. Soolotöistään Gustavson nostaa esiin etenkin vuoden 2012 Root & Stalk & Flower Musicin, jota pitää taiteellisesti parhaana saavutuksenaan. SOUNDIPALKINTO n Vuodesta 2005 alkaen merkittävälle suomalaiselle musiikkivaikuttajalle myönnettävä tunnustus. Kyllä mä olen aika innoissani! Gustavson kertoo imevänsä uutta innostusta erityisesti nuoremman polven muusikoista, joiden kanssa on saanut tehdä töitä. – Viime vuonna sain Porvoossa Johannes Linnankoski -mitalin tunnustuksena kulttuurivaikuttamisesta kotiseudulla. – Mun mielestä Wigwam löysi itsensä tyylillisesti juuri siinä vaiheessa, silloin kun Nuclear Night club tuli. On fantastista, ettei ole mitään sukupolvien välistä kuilua, ja nämä tyypit ovat jostain The Bandista ihan yhtä innoissaan kuin minä. – Wigwam-pelipaidasta on hyötyä ihan jo apurahoja hakiessa, mutta toki joskus vähän tympäisee, että ollaan niin kiinnostuneita niistä vanhoista eikä minun nykyisestä musiikista. Karjalainen, Atte Blom, A.W. Tosin se on vaatinut muiden töiden tekemistä musiikin sivussa. Taatto Taivahisen saaminen ilahduttaa, etenkin kun tunnustuksia ei ole hyllyn reunalle montaa kertynyt. SOUNDI 9 V uoden 2018 Soundi-palkinnon eli Taatto Taivahinen -patsaan saa suomalaisen progen edelläkävijöihin kuuluva kosketinsoittaja, laulaja ja säveltäjä Jukka Gustavson (s. Olen aina rakastanut Rekun sävellyksiä, ja nyt vihdoin pääsen niitä soittamaan kunnolla. Yrjänä, Jonna Tervomaa, Timo Kanerva, Jukka Orma ja Jussi Lehtisalo. n Palkintona annettavan Taatto Taivahinen -patsaan on suunnitellut Juho Juntunen, ja sen valmistaa käsityönä taiteilija Christian Jütte. Soundi-palkinto progemestari Jukka Gustavsonille Jukka Gustavson muistetaan yhä parhaiten Wigwamista, vaikka mielestään hän on nyt selvästi valmiimpi muusikkona. Jimin (Pembroke) ja Rekun sävellykset sopivat valtavan hyvin yhteen. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN K u v a: M ar k u s P aa ja la pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_6_a.indd 9 14.6.2018 14.27. Viisi vuotta kestäneen Wigwamvaiheen jälkeen hän on tehnyt pitkän uran sooloartistina hyvin monipuolisten yhtyeiden kanssa. – Eipä noita ole paljon tullut, Jukka toteaa. n Gustavsonia ennen palkinnon ovat saaneet Tuomari Nurmio, Alexi Laiho, Toni Wirtanen, Juhani Merimaa, Tuomas Holopainen, Ismo Alanko, J. Jukka Gustavson ottaa palkinnon vastaan Helsingin Musiikkitalon kahviossa juuri ennen pitkää juttutuokiotaan Litku Klemetin kanssa (lue haastattelu sivulta 38). Gustavson liittyi 50 vuotta sitten perustettuun Wigwamiin yhtyeen ensimmäisen singlen jälkeen, kesällä 1969, ja teki yhtyeen kanssa sen yleisesti kunnianhimoisimpina pidetyt sävellykset ja albumit. Hänen kanssaan lavalle nousevat Pekka ”Rekku” Rechardt, Esa Kotilainen, Pave Maijanen ja Jan Noponen. Syksyllä ”Gutsin” maineikkainta yhtyettä juhlitaan kolmella Wigwam Experiencen konserttisalikeikalla. Gustavson arvostaa kovasti sitä Wigwamia, joka syntyi kun hän ja Pekka Pohjola lähtivät yhtyeestä. Olen omasta mielestäni kuitenkin selvästi parempi ja monipuolisempi muusikko kuin silloin. Uransa alkuvuosiin hän palaa syksyn Wigwam Experience -keikkojen myötä. – On hirveän kiva tavata nuoria, jotka ovat historiallisesta perspektiivistä tutustuneet samaan musiikkiin mitä minä kuuntelin silloin kun se oli uutta. 1951). Tällä hetkellä työn alla on progressiivista rockia sisältävä levy kitaristi Jari ”Heinä” Niemisen ja porvoolaisten muusikoiden kanssa. – Tällä hetkellä koen, että arvostusta musiikkiani kohtaan on. Vaikka hyvinkin haastavia aikoja on ollut, Gustavson sanoo saaneensa toteuttaa tärkeimmät musiikilliset visionsa
Niissä juopotellaan ja otetaan kantaa, sopivassa suhteessa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Huora valmistelee kakkosalbumia Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > K u v a: A n tt i P it k äj är v i uutiset_2018_6_a.indd 10 15.6.2018 9.40. Laatta kiinnitettiin osoitteessa Vesijärvenkatu 36 sijaitsevan kerrostalon seinään – saman talon kellarissa sijaitsi Microvoxin puitteiltaan karu mutta esimerkiksi Popedaa ja Kari Peitsamoa hyvin palvellut studio. Ehdottoman suositeltavaa katsottavaa! J os olet seurannut suomalaista rockskeneä viime aikoina, olet taatusti törmännyt tamperelaiseen punkrykmentti Huoraan. Mulla oli etukäteen jonkinlainen visio ”meidän soundista” ja maaliin asti päästiin, kitaristi Paavo Pekkonen sanoo. – Jos hyppäsimme debyytillä tuntemattomaan, kakkoslevyn suhteen tiedetään jo paremmin mitä haetaan. Jääpähän ainakin mieleen! Kuluvan kesän aikana Huora keikkailee monenlaisissa tapahtumissa ja valmistelee marraskuussa ilmestyvää toista pitkäsoittoa. Dokumentti sarjakuvasta Sarjakuvan ystäviä hemmotellaan Ylellä. Rankoista keikoistaan tunnettu bändi julkaisi Hukutaan paskaan -debyyttialbuminsa keväällä 2017, ja yhtye on ollut sen jälkeen aikamoisessa myötätuulessa. 2008) pyörittämä legendaarinen äänitysstudio Microvox sai muistolaatan. Sitten tuli mieleen tämä nimiasia. 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Microvox sai muistolaatan Vuosina 1968–1982 Lahdessa toiminut Pekka Nurmikallion (k. Erästä slovari-ideaakin pyörittelin, mutta sen hetki ei ollut ainakaan vielä, Pekkonen kuvailee. – Allekirjoitan levyn edelleen. Oletko yllättynyt yhtyeen saamasta huomiosta ja suosiosta. Jonkun oven nimi on varmasti sulkenut, mutta jonkun toisen se on myös avannut. Ollaan ehkä menty vähän metallisempaan suuntaan, punkrappausta tietenkään unohtamatta. Että ammutaanko me itseämme jalkaan, kun lähdetään tällaisella nimellä ihmisten ilmoille soittelemaan. Sillä löytyi bändin ääni. Mutta sillä lähdettiin ja sillä mennään. – Kaverithan olivat aluksi enemmän innoissaan kuin me, mutta jossakin vaiheessa havahduin, että tässähän on itse asiassa aika hyviä biisejä... Bändin ääni on jalostunut eteenpäin, ja uusissa biiseissä on kaahausta, riffejä ja melodioita sopivassa suhteessa. Mukana ovat esimerkiksi Matti Hagelberg, Tiitu Takalo, Hanneriina Moisseinen sekä tietenkin Soundinkin sivuilta tuttu Ville Pirinen. Tiistai-iltoina esitettävä ja sen jälkeen Areenasta löytyvä Sarjakuvaelämää-dokumenttisarja esittelee ison nipun Suomen kiinnostavimpia taidesarjakuvan tekijöitä. – Sanoitukset
– Teoksen nimi on Maan korvessa kulkevi, ja se sijoittuu Lapin sotaan. Onko Ritchie Blackmore jo kertonut sinulle mahdollisista tulevista kuvioista. Tarina kertoo saksalaisesta rintamakarkurista ja kahdesta nuoresta Jehovan todistajasta, sekä näiden varsin erilaisten kulkijoiden kohtaamisesta. – Kirjoitamme parhaillaan uusia kappaleita, ja katsomme loppuvuoden aikana, mitkä laulut päätyvät seuraavalle levylle. The Bootsin lisäksi esiinnyn syksyn aikana myös soolona ja Kauko Röyhkä Trio -kokoonpanon kanssa. – Näillä näkymin albumille tulee ainakin pari uutta biisiä, aikaisemmin ainoastaan Japanissa julkaistuja kappaleita sekä vanhojen Stratonumeroiden orkesterisovituksia, joissa ei kuulla bändin soittoa ollenkaan. Pistokeikkoja lukuun ottamatta aikamoista hiljaiseloa viettänyt power metal -legenda Stratovarius aktivoituu syksyisten iltojen pidentyessä. Syyskuussa yhteistyö saa jatkoa, kun Röyhkä ja The Boots paiskaavat markkinoille Maantiepitkä soiton. Myös Röyhkän seuraava romaani ilmestyy syyskuussa. Lisäksi Svart Records on uudelleenjulkaissut Röyhkän mainion Jumalan lahja -levyn (1993). – Olisi kiva soittaa myös jokunen Jumalan lahja -spesiaalikeikka, mutta ne taitavat jäädä tekemättä, kun osa yhtyeen jäsenistä on valitettavasti jo jättänyt tämän maailman. – Albumiin liittyneellä ”satanismikohulla” oli rajuja vaikutuksia, ja jotkut tuntuivat jopa pelkäävän meitä, Röyhkä muistelee huvittuneena. Tuplavinyyli sisältää levyraitojen lisäksi sinkkujen b-puolia ja ylijäämäbiisejä. Entä Stratovariuksen seuraava studioalbumi. Yhtye nimittäin lähtee mittavalle Euroopan-kiertueelle Tarja Turusen kanssa, ja julkaisee lokakuussa tapahtuvan A Nordic Symphony ’18 -rundin kunniaksi myös ”harvinaisuuskokoelman”. TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: Ju h a M et so uutiset_2018_6_a.indd 11 15.6.2018 9.40. Tai niin minulle on ainakin sanottu, nauraa Johansson. – Kyseessä on melodinen pop/ rock-albumi, josta löytyy myös kantrivaikutteita ja muita mausteita, sanoo Röyhkä. Jens, vaikutat myös Rainbow’n nykyisessä kokoonpanossa. TEKSTI: TIMO ISOAHO Porispere kulmamerkit.indd 79 13.6.2018 13.26 Kauko Röyhkä ja The Boots lähtevät maantielle Stratovarius julkaisee harvinaisuuskokoelman Kauko Röyhkä ja The Boots -yhtye julkaisivat kehutun Etelän peto -albumin vuonna 2014. Edellinen levytys Eternal ilmestyi kolmisen vuotta sitten. Emme ole vielä päättäneet, onko tulevan levyn nimi Intermission II, mutta julkaisun konsepti on joka tapauksessa saman tyyppinen, sanoo kosketinsoittaja Jens Johansson. – Meiltähän ilmestyi Intermissionkokoelma vuonna 2001, ja se sisälsi muun muassa covereita ja eri maissa julkaistuja bonusbiisejä. Ajatuksena on julkaista seuraava pitkäsoitto ensi vuoden aikana. – Ilman muuta! Aloitamme keikkailun syyskuussa. Konserttejakin lienee luvassa. – Saatamme soittaa ensi vuonna joitakin keikkoja, mutta mitään ei ole lyöty lopullisesti lukkoon. – Ensimmäinen single on nimeltään Seksikäs nainen, ja se taas on vähän Roy Orbison -vaikutteinen balladi
Iskelmä oli hukkunut kovimman käännösiskelmäkauden jälkeen geneeriseen huttuun, mutta illuusiota sen mahdista oli pakko pitää hengissä vaikka tekohengityksen turvin. Osa varmasti nautti oikeasti, suurin osa nauroi. Puhun sekä kappaleesta että koko albumista. Kaikki tietävät masentavan glorifioidun tarinan siitä, miten radiotoimittajien omahyväisyys teki Valmusen Bussipysäkillä-kappaleesta hitin ”läpällä”. Valmunen ei koskaan halunnut olla tähti, mutta monet olettivat hänen haluavan. Valmusen laulumelodiat eivät sopineet popmusiikin tai iskelmän perinteeseen, ne suorastaan sotivat sitä vastaan. Hänen päälleen on lyöty huumorileima, mikä on toisaalta myös ihan oikein, sillä Valmusen kappaleissa on ilmiselvä humoristinen sävy. Minua harva kotimainen popteos on koskettanut yhtä paljon kuin Bussipysäkillä. Joka vuosi uuden nytkähdyksen tullen olen miettinyt, mitä monet muut ovat saavuttaneet samaan ikään mennessä. Bussipysäkillä-levyssä on myös sävyjä, joita harvoin on käsitelty Valmusesta puhuttaessa. Kun toukokuussa täytin 30, menin karaoke baariin ja lauloin Janos Valmusen Bussi pysäkillä. Kappale on ilmiselvä parodia tähteydestä epätäsmällistä kertosäettä myöten: ”Se kertoo ihmisistä / se kertoo rakkaudesta / se kertoo mistä vaan / mitä ihmiset haluaa”. Siinä on kaikki samat elementit kuin missä tahansa kesähitissä tänä päivänä: hieman tuhma premissi, jossa juostaan alasti rannalla ja ”tehdään sitä”. Mitä lähemmäksi olen tullut tätä rajapyykkiä, sitä enemmän olen tuntenut yhteiskunnan ja popkulttuurin rakenteelliset paineet niskassani. Ongelma on siinä, että Valmusta ei ole otettu vakavasti. Bussipysäkillä on suora piikki iskelmätähteyden lihaan, joka oli vielä 90-luvun alussa sangen voimissaan groteskilla tavalla. Grungesta, topless-baareista, muusta kertakäyttökulttuurista ja 90-luvun kiimasta sekaisin ollut Suomi ei voinut ymmärtää Valmusta, jonka iskelmä oli punkimpaa kuin punk koskaan oli. Kappaleiden lyyrinen minä on äkkiseltään katsottuna tyypillinen suomi-iskelmän epäonnistuja, joka haluaisi olla Tähti. Se oli ihan vitun ihanaa. Elämme harhakäsityksessä, että huumori ja vakava sulkevat toisensa pois. Ja kun täytin 30, en oikeastaan voinut miettiä mitään muuta kuin yhä Janos Valmusta. Kappaleen vaikutteita voi kuulla myös tämän vuosikymmenen popmusiikissa, esimerkiksi turkulaisen Pöllöt-yhtyeen tuotannossa. Hän kuoli samassa iässä moottoripyöräonnettomuudessa. En olisi voinut tehdä mitään muuta. Nopeasti tavanomaiseksi kulutustuotteeksi kesyyntynyttä punkia sentään ymmärrettiin aikanaan, mutta Valmusen vilpittömän vaihtoehtoista iskelmää ei. Valmusen debyyttilevyn voi tulkita teema-albumina mieheydestä ja sen vaikeudesta, sillä laulujen lyyrinen minä ei koskaan saavuta halujensa kohdetta vaan tyytyy katselemaan etäältä ohikiitävää onneaan. Ja tässä ajassa häntä ymmärrettäisiin paljon paremmin. Janos laulaa ”Yhtenä aamuna kouluun tultaessa sanoit jotain vakavaa” – vastaavasta poplyriikan epätäsmällisyydestä Pöllöt on tehnyt hyveen 2010-luvulla. Valmunen laulaa levyllä ”ensi viikolla onnistaa”, vaikka hyvin tietää, että ei todellakaan onnista. Tietysti 27-vuotiaana mietin kaikkia surullisen kuuluisaan 27-kerhoon kuuluvia, mutta myös esimerkiksi sitä, että Janne Porkka aloitti Onnenpyörä-risteilytelevisiovisailun juontamisen tuon ikäisenä. Kun 29 vuotta tuli mittariin, mietin Janos Valmusta. Tunsin kateutta. En minä ole mikään Janne Porkka, eikä merkitykseni popkulttuuriin ole ollut niin merkittävä. Hänellä olisi ollut vielä niin paljon annettavaa. Valmusesta puhutaan useimmiten alentavaan sävyyn. Hän ei ollut teknisesti kummoinen laulaja, mutta silläkään ei olisi mitään merkitystä nykyisen popkentän kontekstissa. Näiden raja on todistetusti hyvin häilyvä ja täysin estetiikasta kiinni. 12 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Janos Valmunen ansaitsee kunnianpalautuksen T äytin toukokuussa 30 vuotta. Popeda on pitänyt käytännössä samasta maskuliniisesta rockvitsistä kiinni jo yli 40 vuotta, ja miksi se sitä vaihtaisikaan. Bussipysäkillä-levyn jälkeisestä tuotannosta Valmusen kirkkain helmi on kesähitti On kesä. ”Elämme harha käsityksessä, että huumori ja vakava sulkevat toisensa pois.” arttu seppänen 6_2018 -taitto_a.indd 12 14.6.2018 14.39. Ensi viikolla onnistaa -kappaleessa on muuten silkkaa oasismaista post-grunge -henkeä. Tämä näkyy niinkin pienissä nyansseissa, että Bussipysäkillä-hitissä ei käytetä mitään ajalle tyypillisiä Casio-torvia, vaan soitetaan oikeaa trumpettia
Paleface \ Kube & Eevil Stöö \ Ruusut Atomirotta \ PastoriPike \ Olavi Uusivirta \ Vilma Alina \ Ida Paul & Kalle Lindroth \ Mara Balls \ Hard Action Ursus Factory \ Mopo \ Sini Yasemin \ M \ IBE \ Nelli Matula \ Huora \ Kuumaa \ Cledos \ Blind Channel Ennakkoliput: Lippu.fi \ Tiketti \ ilosaarirock.fi/liput Ilosaarirock tulostus.indd 13 14.6.2018 14.55. ZEDD DE SANNI GOGOL BORDELLO US ZARA LARSSON SE BEHEMOTH PL CHEEK NIGHTWISH ACTION BRONSON US JACK WHITE US 13.-15.7.2018 JOENSUU Milky Chance DE \ Night Lovell CA \ Zeal & Ardor US \ Satyricon NO \ Lewis Capaldi UK \ Hurula SE \ Apulanta Amorphis \ Disco Ensemble \ CMX & Joensuun kaupunginorkesteri \ Ismo Alanko \ Jenni Vartiainen Paperi T \ Gasellit \ Pyhimys \ Reino Nordin \ Evelina \ Stam1na \ Vesta \ Juha Tapio \ Beast In Black Lasten Hautausmaa \ Litku Klemetti \ Mokoma \ Shiraz Lane \ Ruudolf \ Töölön Ketterä \ K-X-P Von Hertzen Brothers \ Saimaa \ Flat Earth \ Circle \ Värttinä feat
– Pitkien biisien kirjoittaminen antaa pelivaraa tarkastella ja kokeilla erilaisia ideoita kuin 3–4 minuutin radiobiiseissä. Wheelille on valikoitunut sikäli hyvä nimi, että se on tuiki tavallinen, mutta tarjoaa luontaisesti ison määrän myös symboliarvoa. Suomalaisbrittiläinen Wheel ei peittele vaikutteitaan, mutta tekee sen niin kunnialla ja omaa ääntään käyttäen, että tuoretta The Divide -ep:tä kuunnellessa hymy on herkässä. Wheelin musiikki kuulostaa kunnianhimoiselta, mihin vihjaavat vahvat proge-elementit. – Suomessa ihmiset ovat varautuneempia, ja aluksi tunsin itseni aika eristäytyneeksi. Jos jää seuraamaan liikaa mitä muut sinusta ajattelevat, on helppo menettää perspektiivi siihen, mitä olit alun alkaen tekemässä. Puhutaan vain silloin, kun on jotain puhuttavaa ja juuri se, mitä ajatellaan. Täkäläisen mielenmaiseman oppimisesta on ollut hyötyä myös bänditoiminnassa suomalaismuusikoiden kanssa. A-PUOLI Wheel Mutkaista musiikkia suoralla asenteella LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti 14 SOUNDI facebook.com/wheelband J os asetelmaa ei pidä alentavana, niin nyt olisi Toolin vesi kielellä odotetulle albumille hyvää korviketta. Mutta samalla se asettaa myös omat haasteensa. Heidän musiikkinsa teki minuun jättimäisen vaikutuksen kun aloin itse säveltää, joten ei ole siis ihme, että vaikutus kuuluu musassamme. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Vaikka kysymys on ilmeinen, sitä ei voi olla esittämättä. James kuitenkin sanoo kaikkien jäsenten pitävän yhtyettään enemmän rocktai metallibändinä. Jos olisi aivan pakko valita, kumpi painaa vaa'assa enemmän: kaupallinen menestys vai artistinen kehitys ja tavoitteet. Ei ollut helppoa ryhtyä muuttelemaan niitä. Esimerkiksi ensimmäisellä ep:llämme The Path on biisejä, joita olin käännellyt ja väännellyt varmaan kymmenen vuotta. Mikä on Wheelin suhde Tooliin. Saman on havainnut myös bändin Englannista Suomeen kotiutunut kitaristilaulaja James Lascelles. Myöhemmin tajusin, että suomalaiset ovat äärimmäisen vilpittömiä. Se tekee kommunikoinnissa helppoa. – Eli musiikin tekeminen tällaisten ihmisten kanssa on hyvin suoraviivaista. Oli myös kätevää, ettei nimi ollut ennestään käytössä. – Tuskailtiin vuoden verran nimen kanssa ja lopulta päädyttiin Wheeliin, koska se tuntui luonnolliselta. Maailma liikkuu vääjäämättömästi eteenpäin, ja me pyrimme samaan musiikillamme. Bändin muodostavat basisti Mikko Määttä, rumpali Santeri Saksala sekä kitaristi Roni Seppänen. – Artistius on ehdottomasti meille se prioriteetti. On äärimmäisen tyydyttävää tehdä biisi 13/8 tahdissa, joka groovaa ja jota on oikeasti vaivatonta kuunnella. – Olen intohimoinen Tool-fani enkä malta odottaa heidän uutta albumia! Olen varma, että se on kaiken odottamisen arvoinen. Tiedämme ettei musiikkimme ole kaikkia varten ja tyylimme on sikälikin tietoisen valinnan tulos. Oma veikkaukseni on, että levy ilmestyy alkuvuonna 2019. K u v a: Jo n n a O h rn b er g tarkkis_Wheel.indd 14 14.6.2018 14.41. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ”Palaute saattaa olla suht brutaalia, mutta aina se biisi on sen myötä lopulta myös muuttunut paremmaksi.” Wheelin keulilta löytyy brittiläinen kitaristi–laulaja James Lascelles. Olette toistaiseksi vielä melko tuntematon nimi, mutta suunnitelmat taitavat olla korkealla. Mutta biisit kehittyivät juuri muiden muusikoiden näkemysten ja taitojen ansiosta. Useimmat idiksemme syntyvät havainnosta, että emme ole kuulleet mitään sellaista aiemmin. Palaute saattaa olla suht brutaalia, mutta aina se biisi on sen myötä lopulta myös muuttunut paremmaksi. Meillä kaikilla on omat vaikuttajamme (Alice In Chains, Radiohead, Steven Wilson, Meshuggah), mutta pyrimme ehdottomasti luomaan jotain aivan omaperäistä. – Mitä tulee Toolin vaikutukseen biisintekoomme, niin myös he suosivat paljon polyrytmejä. Brittitaustastaan huolimatta James on jo perehtynyt suomalaiseen tapakulttuuriin, vaikka se aluksi tuntuikin käsittämättömältä. Haluamme tehdä musiikkia, joka puhuttelee meitä ja samalla löytää ihmisiä, joille se myös resonoi
Suomalaisen progen legendaarisimman bändin 50-vuotisjuhlakonserttikiertue: Liput:29,50-43,50€(sis.palvelumaksun) EXPERIENCE 1968-2018 SvartRecordsin vinyyliuusintajulkaisut nyttilattavissa! www.svartrecords.com No Fear Wigwam.indd 37 14.6.2018 14.50
– Loppukesästä alkaa Color Dolorilla olla enemmän keikkoja ja uusista kappaleista tehdään lisää videoita. V aihtoehtopopin suomalaisiin helmiin kuuluva Color Dolor -yhtye luopui laajemmasta bändidemokratiasta ja kiteytti hienosävyiset ja taianomaiset musiikilliset ambitionsa kolmannella Love-albumilla duotyöskentelyyn laulaja Stina Koistisen ja multimuusikko Nicolas ”Leissi” Rehnin kesken. – Työnjaon muutos on toki merkittävä, Stina aprikoi. SUOSIKKILEVYNI VAIHTOOPPILASVUONNA URUGUAYSSA Télépopmusik Angel Milk – Ostin valtavasta shopping centeristä. Aromanticism on viimeisin, joka iski tosi lujaa. Minua on pyydetty myös tuottajaksi erääseen levytykseen, mikä voi olla hauska ensikokemus. Soitin vaikeitakin sävelmiä ja sävelsin omia pieniä lauluja. Pidin suuresti myös Chopinista. TUOREIN INNOSTAVA ALBUMI VOIMASOITOSSANI Lau Nau Poseidon – Viimeisin albumi, joka vei maton alta. Elämäntilanne ja äänenkäyttönikin kyllästyttivät. Mielestäni kaikki Björkin albumit ovat timanttisia, mutta jos pitää valita, luulen, että Post on suosikkini. Laulutekstitkin ovat parhaita, kun ne ovat helpompia ja ymmärrettäviä, ja ainakin tartuttavia, vaikka sisältö ei olisikaan ihan yksiselitteistä. Opettelin piirtämään tussilla Mel B:n tatuoinnin napani viereen. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN Björk Post – Edelleen toimii kuin häkä. – Vuoden-puolentoista aikana tehtiin kappaleista niiiin monia versioita ja usein duunattiin vuorokauden ympäri. Maagisen tunnelman aistii minusta kyllä kesälläkin, sillä levyllä on meneviäkin kappaleita ja se on perushengeltään jotenkin toiveikas. Uruguayssa fanitin ja kävin katsomassa livenä No Te Va Gustar -bändiä. VARHAISIN ALBUMI, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN Pjotr Tšaikovski Pähkinänsärkijä – Ei tietoa kenen levytys se oli. Elämäni soundit 16 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Stina Koistinen LEVY, JOLLA LAULAJA ON TEHNYT ERITYISEN VAIKUTUKSEN Erykah Badu Baduizm – Iski kuin sata volttia – Badun elastinen, kepeä ja tarinaa kertova äänenkäyttö, jollaista kuuli aiemmin vain suurten jazzlaulajien levyillä. Vetäydyttiin kaksin mökille pienen peruskaluston kanssa. Koti-ikävääni kuuntelin Ultra Bran Vesireittejä. Cranberriesin Dolores O’Riordanin tavaramerkkiniekkuja olen harjoitellut myös. Am I vital / If my heart is idle. Musiikintekoon tuli rentoutta, vaikka kyllä siinä vakavoiduttiinkin suuriin tavoitteisiin. Opettelin kappaleet korvakuulolta ja seuraten opettajani käsiä. Kokeiluja on tarkennettu ja improvisointia hillitty, mutta silti albumin melodista trippipoppia ja rytmiikkaa leimaa uudenlainen kepeys ja lennokkuus. Yhtenäisyyttä albumille luo se, että viime syksynä mökillä laulaessa satoi ihan koko ajan, mikä on vaikuttanut lopullisten levyversioiden olemukseen. Kävin pianotunneilla ja minulla oli suuria vaikeuksia oppia nuotteja. Frank Frank Frank (kolmen naisen voimatrio) on saanut keikkakutsun Pohjois-Italiaan, ja syksyllä aiomme tehdä kevääksi levyn. Kuuntelin melkein koko levyn siellä lumoutuneena ja jatkoin kuuntelua maanisesti läpi lukion. Biisit, tekstit, tuotanto, kaikki on mielestäni yhä nerokasta ja freesiä näin 23 vuotta julkaisun jälkeen. Levy puhuu avoimesti yksinäisyydestä ja kumppanin kaipuusta, jota itse olen myös kokenut. Mystinen, hauras, täynnä noitavoimaa... – Mutta tämä symbioosi Leissin kanssa on kyllä ollut tosi hyvä, helppo ja mukava. Elämäni soundit 6_18.indd 16 15.6.2018 14.40. Pyysin Digeliuksen Emulta vinkkejä laululevyistä. Baduizm yhdisti vanhaa ja uutta sulavasti ja särmikkäästi. / Am I doomed. LEVY, JOKA TUO MIELEEN HERTSIKAN NUORUUSVUODET Spice Girls Spice – Luukutin musiikkia huoneessani ja leikin diivaa peilin edessä; The Cranberries, Alanis Morissette, Portishead, No Doubt. (Color Dolor, Frank Frank Frank) COLOR DOLOR -DUOKUMPPANIN NICOLAS REHNIN LÖYTÖ Moses Sumney Aromanticism – Leissillä on aina mahtavia musiikkilöytöjä. Rakastuin niistä heti ensimmäiseen hulluun, herkkään, hauskaan ja hyvin kauniiseen levyyn. Ah! Oli tehosoitossa koko talven. Valmistelen myös omaa pianosäesteistä soololevyä, ja Astrid Swanin kanssa meillä on myös projekti tekeillä. Tanssin balettia 10 vuotta. Tärkein fanituksen kohde oli Spaissarit. LEVY, JOKA ON AVARTANUT KÄSITYKSIÄNI MUSIIKINTEOSTA Meredith Monk Dolmen Music – Oli aika, kun en osannut kuunnella musaa ärsyyntymättä kaiken turhuuteen. Työtapa sopii minulle hyvin, kun muut asiat eivät vaivaa ja ajatus ei turhia harhaile. Se avasi monta lukkoa. Kaverien kanssa oli tietty oma Spice Girls, olin Scary Spice. – Olimme yhtä mieltä siitä, että musiikki tehdään mieluiten vähistä, yksinkertaisista aineksista. Stina ja Leissi ovat tehneet kaikki kappaleet yhdessä
Kuopiorock.fi PERUSLIPUT: 3 PV 125 € / 2 PV 99 € / 1 PV to-pe 69 € / 1 PV la 75 € VIP-liput: 3 PV 209 € / 2 PV 189 € / 1 PV 109 € Päiväkohtaiset Esiintyjät Ja Lisätietoa: Kaikki festariliput, VIP-liput sekä leirintäja karavaaniliput ovat myynnissä nyt! kuopiorock_soundi_3_18.indd 1 05/03/2018 16.40 NCD 1 tulostus.indd 17 14.6.2018 15.00
”Ulkopuolisena äänenä” Venaattrrilla kuullaan Sannia, suhteellisen minimaaliselta tuntuvassa roolissa. Käsittelyssämme on albumin kummallisesti nimetty avausraita Venaattrr. – Tein featin Sannin Oo se kun oot -biisissä (2016) ja Sanni sanoi silloin, että saan soittaa, kun tarvitsen vastapalvelusta. – Mä kirjoitan aina yksin ja studioon tullessani tuun sinne vetämään ne valmiit jutut. Mitä hengentuotteiden purkittamiseen tulee, Pulkkinen toteaa, ettei ole studioeläin. Mitä sä venaat. Halusin ikään kuin tuhlata Sannifeatin. Uuden Paperi T -materiaalin työstämisen Pulkkinen aloitti konkreettisesti kesällä 2017, mutta ajatus Malarian pelko -aikaisen kertojahahmon evoluutiosta alkoi hautua jo varhain: – Jo ennen kuin Malarian pelko oli ilmestynyt, aloin miettiä mitä haluan tyylistäni säilyttää ja mitä ehkä en. Fantasyssa on vitusti kaikkea ja Eraserista tulee olo, että jäbä on istunut läppäri sylissä. 18 SOUNDI SOUNDI PB Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Eero Tarmo E desmenneen Ruger Hauerin riveistäkin tunnettu Paperi T, oikealta nimeltään Henri Pulkkinen, murtautui kolme vuotta sitten julkaistulla Malarian pelko -soolodebyytillään kertaheitolla myös hiphopia normaalisti kuluttamattoman kansanosan tietoisuuteen. Sanoman tasolla kysytään, että no miks ihmeessä sä et vaan ole se unelmaversio itsestäs – että mikä vittu sua estää. Halusin ikään kuin tuhlata Sanni-featin.” K u v a: O sm a H ar v il ah ti erään laulun anatomia_18_06_a.indd 18 14.6.2018 14.43. Ja Henrillä on syynsä: – Kanye Westin My Beautiful Dark Twisted Fantasy (2010) ja Thom Yorken The Eraser (2006) oli mulle ehkä selkeimmin tän levyn kanssa mielessä olleet referenssit. Aggressiivinen räppäykseni oli tietyllä tavalla ylhäältä alas suuntautuvaa ja päädyin siihen, että tulevat tekstit saisivat olla enemmän auki suhteessa itsen ulkopuoliseen maailmaan. Useita pursuilleita festarikeikkoja ja yhtä Teosto-palkintoa myöhemmin mies on takaisin valokeilassa tuomisenaan uusi pitkäsoitto nimeltä Kaikki on hyvin. Paperi T: Venaattrr (3:43) Sävellys: Juuso Malin ja Sandra Tervonen Sanoitus: Henri Pulkkinen ja Eevil Stöö Sovitus: Henri Pulkkinen, Juuso Malin, Sandra Tervonen, Eevil Stöö ja Sanni Kurkisuo Julkaistu: 15.6.2018 albumilla Kaikki on hyvin ”Oma huumorintajuni vinkkasi, että se, että Sanni hokisi tässä yhtä lausetta olisi just se juttu. Mutta kun hommat on purkissa, lähden mieluiten menemään. Venaattrrissa Kanye-fiilistä on ehkä eniten, ja vaikka kun puhuin tuosta enemmän auki olemisesta, niin se aukeneminen tapahtuu, tai sen on tarkoitus tapahtua hiljalleen, kappale kappaleelta, kertojan pään sisällä. Tässä keskiöön nousi halu tuoda ilmi, miten paljon rakastetaan 90-luvun itärannikon hiphopia. Henri on usein valikoinut tuotannostamme itselleen ne aihiot, jotka omiin korviimme ovat kuulostaneet nopeimmin ja huonoimmin tehdyiltä. Nimikkoraita ja Venaattrr oli ekat biisit, jotka kirjoitin. Venaattrr-biitistä vastaa Paperi T:n hoviduon maineessa oleva Femme En Fourrure, josta tavoittamamme Juuso Malin muistaa synnytysprosessista seuraavaa: – Sandra (kaksikon toinen puolisko Tervonen), Henri ja minä kuunnellaan kaikki paljon monenlaista musaa ja pallotellaan ideoita jatkuvasti. Tyylillisesti Venaattrr on varmaan eniten kiinni siinä, mitä ihmiset saattavat olettaa ja toivoa Paperi T:ltä ja mitä ne siinä ehkä vihaa. Tässä äänessä on vielä se Malarian pelon tyyppi, joka oireilee, kipuilee ja yrittää jäsentää toisen ihmisen poistumisen aikaan saamia ja niitä muita itsen ympäriltä puskevia paineita ja odotuksia. – Kaikista levyistä, joita oon ollut tekemässä, tää on se, jonka suhteen visio on pysynyt muuttumattomimpana ensiajatuksista lopputulokseen asti. Alkuperäisenä työnimenä oli tiettyä ahdistavan möykkymäistä yleistunnelmaa kuvaava Ttrr, mutta Ttrristä puhuminen esimerkiksi näin haastatteluissa olisi ollut hieman haastavaa. Joka pelkää. Li> A-PUOLI ”Sä oot niin ihastuttava. Ajattelin, että Sanni hiffaisi homman jujun ja niin se hiffasikin. sättiin mukaan myös ripaus 80-luvun alun Vangelis-fantasiaa. – Stööltä pyysin mahdollisimman latteaa ja geneeristä valmentaja-saarnaa ja sain just sen mitä tilasin heti ensimmäisessä postissa. – Pohdiskellaan sitä, kuka sä saat olla, kuka voit olla ja niin edelleen. Oma huumorintajuni vinkkasi, että se, että Sanni hokisi tässä yhtä lausetta olisi just se juttu. Monesti Sandran kanssa lähdetään koettamaan jotain itsellemme täysin uutta sillä ajatuksella, että siitä voi tulla joko tosi hyvää tai tosi huonoa. Yhdeksi isoksi alateemaksi koko Kaikki on hyvin -levylle muodostui lopulta oman itsen ja tekijyyden käsittely. Mä oon niin ttrr, niin ttrr.” Kappaleen loppumetreillä kuullaan myös Eevil Stöön pitämä ”motivaatiopuhe”. Kyllä mä siitä suorittamispuolesta otan vastaan palautetta, mielipiteitä ja ehdotuksia, usein niitä kysynkin
Factory tulostus.indd 19 14.6.2018 14.58
Äänenlaadulliset rajoitteet poistuivat vuonna 1994 ruotsalaisen Tritonin julkaiseman Fast Tracker II:n myötä. Oikeastaan vain käyttöliittymän graafinen ilme on muuttunut. Tätä puutetta paikkasivat myöhemmin VST-plug-in-tuella ja parametrien automaatioilla varustetut trackerit. Tracker-musiikissa suositut tyylilajit ovat heijastelleet kulloisiakin elektronimusiikin trendejä, mutta erityisesti niille ominainen on 8-bittisiä ”lelusoundeja” suosiva, kujeilevan melodinen chiptune. Kappaleen kaikki ”instrumentit” oli saatava mahtumaan neljälle raidalle. Yhdelle kanavalle oli mahdollista sijoittaa kuitenkin esimerkiksi kokonainen rumpukomppi, jolloin tilaa jäi enemmän muille soittimille. Tästä ei ollut enää pitkä matka nykyisen kaltaisiin DAW-ohjelmistoihin. He tekivät varta vasten pelien tunnelmaan sopivaa musiikkia ja kehittelivät tapoja saada Commodoren SIDpiiristä irti mahdollisimman monipuolisia ääniä. Se oli ensimmäinen trackeri, joka tuki cd-tasoista digitaalista ääntä. Tämä, sekä erilaisten ääniefektien tekeminen, vaativat kekseliäisyyttä säveltäjä–ohjelmoijalta. Käyttäjän tehtävänä oli asettaa digitoidut ääninäytteet eli samplet haluamaansa rytmiin käyttöliittymän aikajanalle. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 1985 julkaistun Commodore Amigan myötä. Se oli ensimmäinen kotitietokone, joka tuki ja toisti digitoituja ääniä – tosin vain 8-bittisia – kun aiemmin tietokoneiden äänet olivat perustuneet pelkkään äänipiirin tuottamaan FM-synteesiin. Tarvittiin oikeastaan vain matematiikkaa – ja sävellystaitoa. Ensimmäinen Macintosh-tietokone oli vasta suunnitelmana insinöörien työpöydällä. Äänenmuokkausja miksausominaisuuksiltaan trackereissa oli kuitenkin puutteensa. Tracker-ohjelmassa yhdistyvät sekvensserin ja samplerin ominaisuudet. ”Kuusnelonen” oli kotitalouksille suunniteltu viihdekone, jolle julkaistujen pelien rinnalla esittäytyvät ensimmäiset varsinaiset pelimusiikin säveltäjät. Yhdistävänä tekijänä erimerkkisille koneille toimivat trackerit. Konemusiikkia punk-asenteella 20 SOUNDI Apparatus A-PUOLI Ruotsalainen Fasttracker oli ensimmäinen cdtasoista digitaalista ääntä tukeva trackeri. Esimerkiksi vuonna 1981 julkaistu IBM PC suunniteltiin toimistokoneeksi, joka kykeni ainoastaan yksiääniseen ”piipitykseen”. C64:n ja pian myös muiden koneiden ympärille muodostuneessa demoskenessä konemusiikkia luotiin aluksi itsetehdyillä ohjelmilla ja ohjelmakoodilla. Ensimmäisen tracker-ohjelman Ultimate Soundtrackerin kehitti vuonna 1987 saksalainen Karsten Obarski. Myös MIDI-liitännällä varustetulla Atari ST:llä oli vannoutuneet faninsa. Musiikin tekeminen kotitietokoneella lisääntyi ja helpottui merkittävästi Amigalle suunniteltujen musiikkiohjelmien myötä. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen 1980 -luvun alussa melko harva muusikko ajatteli vakavissaan musiikin tekemistä tietokoneella. ”Tracker-musiikissa suositut tyylilajit ovat heijastelleet kulloisiakin elektronimusiikin trendejä.” apparatus_autotune_taitto_6_18_a.indd 20 14.6.2018 14.44. Vapaaseen lähdekoodiin perustuva Soundtracker toimi esikuvana useille uusille ohjelmistoille. Varhaiset tracker-ohjelmistot olivat 4-kanavaisia, eli niillä saattoi soittaa vain neljä ääntä samanaikaisesti. Niin ikään suomalainen oli vuonna 1990 julkaistu PC -trackereiden edelläkävijä Scream Tracker. Vuonna 1982 markkinoille ilmestynyt Commodore 64 muutti nopeasti pelin hengen. 1990-luvun edetessä tämä alkoi muuttua, kun Amigan peruslaitteistossa ei tapahtunut juuri lainkaan merkittäviä muutoksia, ja ensimmäiset monikanavaiset äänikortit julkaistiin PC:lle. Suomalaisen Finnish Goldin vuonna 1988 julkaisema Future Composer oli yksi ensimmäisistä C64-käyttäjien keskuuteen levinneistä sävellysohjelmista. Ideologisesti tracker-skene oli DIY-asenteineen ja hakkerietiikkoineen paremminkin sukua punkille luoden pohjaa harrastelijamaisen elektronisen musiikin laajemmalle leviämiselle ja erilaisille kokeiluille. Syntetisaattorit ja rumpukoneet olivat alkaneet valloittaa musiikkimarkkinoita, ja muusikoille mainostettiin uudenlaisia koti-studioita, neliraitureita, joissa ääni tallennettiin c-kasetille. Tracker-musiikin perusparametri on sekvenssi, toistuva rytmillinen tai melodinen aihe, joita perätysten asettamalla musiikkikappale rakentuu. Amigan verrattain hyvien ääniominaisuuksien takia se oli suunnannäyttäjä äänentoiston saralla 1980ja 1990-luvun taitteen ajan. Tietokoneiden suunnittelussa ei ollut kiinnitetty toistaiseksi suurta huomiota ääniin tai musiikkiin
MYYNTIPAIKAT: WWW.JOHNSMITH.FI, LIPPU.FI & LAUKAAN SATAMA John Smith tulostus.indd 21 14.6.2018 16.11. MARCO HIETALA & JP LEPPÄLUOTO / VERENPISARA LIPUT MYYNNISSÄ NYT! 1PV. VIP ENNAKKOLIPPU 149,50 €* 2PV. ENNAKKOLIPPU 99,00 €* 1PV. Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut. 20.-21.7.2018 LAUKAA, PEURUNKA #SUOMENROCKEINFESTARI WWW.JOHNSMITH.FI VIP ARTISTS: ANTONY PARVIAINEN TRIO FEAT. VIP ENNAKKOLIPPU 249,50 €* *Kaikki hinnat ilman toimituskuluja. ENNAKKOLIPPU 59,50 €* 2PV
Ääni oli syvä ja sointuva. Ensimmäinen niistä oli The Mystery Of Love Is Greater Than The Mystery Of Death, jolla on mukana amerikkalainen runoilijakaverini Robert Bly ja Waterboysin Mike Scott. – piti puhua enemmänkin, mutta ensin Leven tyydytti Doll By Doll -nälkäni. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Koska olin kovissa tuskissa jatkuvasti, aloin ottaa heroiinia ja sehän toimi, siis tuskien osalta. Paransin riippuvuuteni omin päin yhdistelmällä kiinalaista akupunktiota, vyöhyketerapiaa ja psyykkistä parannusta. Usein olimme ihan liikaa sille yleisölle. Hepokoukku on addiktioista ehkä kovin. Eräänlainen kulminaatio tuli kiertueella, jossa lämppäsimme Devoa. En pystynyt ollenkaan puhumaan enkä laulamaan 18 kuukauteen. Minut ryöstettiin ja kuristettiin melkein hengiltä. Eräs brittikirjoittaja kuvasi Fifessa ahdasmielisessä kylässä kasvanutta rockjumalan näköistä pitkää skottia silloin ”Van Morrisonin ja psykopaatin synteesiksi”. Karisma ja kokemus välittyivät hänestä lankojakin pitkin. Sain taas käsityksen siitä, mitä helvettiä maailmassa tapahtuu ja aloin tehdä lauluja… ikään kuin syvemmältä. Uppouduin hommaan niin, etten tehnyt musiikkia ollenkaan ehkä neljään vuoteen. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI M uiden räimiessä punkia 1970– 80-lu kujen taitteessa Doll By Doll kulki omia teitään. Bändiä johti osittain romani lauluntekijä Jackie Leven (1950–2011). – Niin, se on kuin hyvin vaaralliseksi muuttunut rakkaussuhde. – Sitten tuli se onnettomuus. – Aloimme väsyä. Saitko uutta perspektiiviä musiikintekoon, kun jouduit ikään kuin ulos omasta musiikistasi. Noin karmeasta kokemuksesta – mikä voisi laulajalle olla pahempaa. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_Jackie Leven -taitto.indd 22 14.6.2018 14.46. – Eräänä yönä 1983 kävelin PohjoisLontoossa kotiin levytyssessiosta kun kimppuuni hyökkäsi joukko roikaleita. Se on onnistunut tosi hyvin. On tosi harvinaista, että joku selviää siitä omin neuvoin. Noin vuoden addiktion jälkeen päätin, että haluan elämäni takaisin. Sellaisia te ette päivänselvästi ole, joten teidän pitää nyt häipyä tältä kiertueelta”. Joudut päättämään, onko siinä jotain niin arvokasta, 22 SOUNDI Mainitsin heti innostukseni Doll By Dolliin ja ihmettelin niin kovan bändin äkkikatoamista. Nyt nykyinen yhtiöni Cooking Vinyl julkaisee ne kaikki boksina. Ikävä kyllä, Jackie muisteli kyynisesti hymähtäen. Palkinnot olivat kovin pieniä, vaikka teimme lujasti hommia. Mystinen kelttiromani Jackie Leven Jackie Levenin laulutyyli muuttui pahoinpitelystä saamistaan vammoista johtuen. Kuten tiedät, Doll By Doll ei ollut yhtään punk. Syy oli rankempi kuin arvasinkaan. Kylkiluita katkesi ja kurkunpääni vahingoittui niin pahasti, että menetin ääneni täysin. Lopulta olin valmis palaamaan musiikkiin ja aloin tehdä levyjä Cooking Vinylille. Prinsessa Diana tuli keulakuvaksemme ja auttoi meitä keräämään paljon rahaa. Kiertueille meidät pantiin aivan älyttömien bändien kanssa, kuten 999 ja Skrewdriver. Rauhallisessa puhetavassa oli hienostunutta kirjallisuutta ajoittaisista kirosanoista huolimatta. Doll By Doll teki neljä albumia ja katosi yhtäkkiä. Skottiaksentti oli yllättävän lievä. – Kyllä, teki erittäin hyvää olla pois tästä kirotusta musiikkiteollisuudesta. Kahden keikan jälkeen Devon tyypit tuli sanomaan meille, että ”me luultiin teidän olevan jotain tyhmiä räkänokkia, jotka haluaa vaan pitää hauskaa eikä tiedä soittamisesta mitään. Teimme kaikkiaan viisi albumia, joista yhtä ei julkaistu. Lopulta traagiset tapahtumat kääntyivät voitoksi, kun hän löysi kapeamman rekisterin avulla omimman äänensä. Epätyypillisesti psykedeelinen musiikki oli intensiivistä, eleganttia, vapaata ja romanttisen kohtalokasta upein melodioin. Sitten perustin Lontoossa Core-säätiön, joka tänä päivänäkin taistelee kaikenlaisia addiktioita vastaan samoilla aseilla. Siitä oli paljon hyötyä minulle. Olimme jo aikuisia miehiä ja – en osaa tätä paremminkaan sanoa – oikeasti villejä, päinvastoin kuin ne pikku punkkarit, jotka epätoivoisesti yrittivät olla rajuja. Se oli erittäin rankka kokemus, Leven kertoi Norjan Bergenistä, missä oli kiertueella säkkipillisti–perkussionisti Steafan Hanniganin ja multi-instrumentalisti Michael Cosgraven kanssa. Törmäsin bändin Caritas-ep-levyyn (1981) ja siinä ajassa se tuntui kuin olisi avannut oven johonkin toiseen todellisuuteen. Sen tiimoilta haastattelin miestä puhelimessa ja välillemme syntyi poikkeuksellinen yhteys, vaikken ollut edes koskaan nähnyt Leveniä livenä. Vasta vuosien päästä Leveniltä alkoi tulla kelttiläisesti virittyneitä folk-rock-soololevyjä, joista käsiini osui mystinen Night Lilies (1998)
SOUNDI 23 että olet valmis kuolemaan sen tähden. Silloin oivalsin puhumattomuuteni olleen osittain psykologista. Filosofiset mutta viiltävän rehelliset ja humoristisia oivalluksia tihkuvat tekstit maalaavat henkeäsalpaavia tarinoita, vähäeleisen ilmavasti tyylikkäissä taustoissa akustiset kitarat, steel-kitarat ja säkkipillit kohtaavat syntetisaattoreita ja Jackien ääni on täyteläisessä sielukkuudessaan omaa luokkaansa. Ilmeisesti jotenkin viihdyin puhumattomana. Pidän muinainen-sanasta ja pitkän linjan ajatuksesta, että laulut tulevat jostain kaukaa ja niitä on kierrätetty satoja ellei tuhansia vuosia. Laulusi ovat nyt kelttiläisempiä kuin Doll By Dollissa. Olen nähnyt sen toimivan omalla ja muiden kohdalla, joten tiedän sen toimivan. Millaista substanssilinjaa vedät nyt. Tulen itärannikolta tosi väkivaltaiselta seudulta ja jouduin jatkuvasti tappeluihin. Niin, olethan keltti. Koen laulujen olevan jo olemassa tuolla jossain. En tuntenut lojaaliutta ainetta kohtaan, Jackie painotti. Sen jälkeen minkään polttaminen ei ole kutsunut. Mielestäni kyse on ihmisen sellaisista osista, joita kaipaamme niin syvästi, että on tavallaan sietämätöntä, jos niitä ei pysty tuntemaan. Valitettavasti se keino on yleensä materiaalinen ja toimii vain hetkellisesti. – Kävelin kaverini kanssa kadulla ja yhtäkkiä koira puri minua jalkaan. Beach Boys -tasoiset lauluharmoniat maustavat rouheaa rokkausta. Sitten lauluja alkoi syntyä niin tiuhaan, että niitä on levyttämättä tolkuttomia määriä. Hän palvoi tämän r&b-bändi Themiä 60-luvulla, aivan kuin minäkin. – Ääneni ei silti palannut entiselleen, menetin ylimmän rekisterini kokonaan eikä se koskaan palaa. ”Doll By Dollissa olimme kaikki pakolaisia suurista traumoista ja uskoimme parantavamme ikuiset sielumme taiteella”, hän kuvasi kategorioiden ulkopuolella pelottomalla ylpeydellä säkenöivää yhtyettä. – Kyllä. Siksi joudumme toistamaan sitä loputtomiin ja silloin ollaan koukussa, Jackie pohdiskeli kiireettömästi. Mehän olemme kaikki jossain koukussa, vaikkei niin haluta ajatella. Se oli fantastista! Heti ensimmäisellä tapaamisella oma parantajani Frida kysyi huoneen toisesta päästä, tietämättä minusta mitään, mikä vasemman käteni sormia vaivasi. Musiikista huokuu tällä Doll By Dollin mestariteoksella jonkinlainen kosmisen filosofian läpitunkema runollinen valoisuus. Hetkittäin akustisiakin kitaroita sisältävä soundi on avara, tasapainoinen ja seksikkään jäntevä. Biisit häikäisevät rakenteillaan ja sovitukset pursuavat maukkaita nyansseja. Onneksi oma lääkärini oli niin avomielinen, että ehdotti sitä minulle. Ryhmää yhdisti myös tiukka LSD-dieetti. Miten muuten sait äänesi takaisin. ”Hei, sinä puhuit minulle!” ”Jaa mitä?” minä sanoin. Samalla hetkellä tunsin voimakkaan kuumuuden sormissani, jotka oli todella jäykkinä kitaransoitosta. Kuka sitä teki. Vaikea uskoa ikäisestäsi (haastatteluhetkellä 48-vuotias) muusikosta… – Sano muuta! Mutta se johtuu siitä, että kotini oli aina koulusta tullessani sinisenä tupakansavusta äitini ja hänen ystäviensä jäljiltä ja se ällötti minua. – Niin kai, muttei se kovin tietoista ollut. En ollut siitä romanttisesti viehättynyt, kuten useimmat nistit. Ihmettelen tyyppejä, jotka ryhtyy kirjoittamaan lauluja tiettyyn aikaan. Mykkä kausiko sen teki. – Sitä tekee tyypit, joilla on siihen lahja. – Niinpä. Potkaisin sitä ja ärähdin raivoissani: ”Saatanan rakki! Vittu, kun koiratkin käy jo kimppuun!” Kaverini tuijotti minua. Itse asiassa en ole koskaan polttanut mitään, vaikka söin aikanaan kyllä trippejä. Bändi soittaa loisteliaasti Levenin puhtaan äänen lipuessa vaivatta baritonista huimiin falsetteihin. BRITTIROCKIN KADOTETTU MESTARITEOS Doll By Doll: Gypsy Blood (1979) naamakirja_Jackie Leven -taitto.indd 23 14.6.2018 14.46. Minua ei vaivaa, etten tiedä, miksi se toimii. Enemmän oli kyse siitä, että lähtiessäni Skotlannista 17-vuotiaana olin täysin kypsä koko paikkaan. Onnettomuuden jälkeen aloin taas käydä Skotlannissa, mutta länsirannikolla. Otan mielelläni drinkin. Nimiraita avaa albumin heti veret seisauttavasti omakohtaisella tilityksella: ”Come gather round assholes and chop me a line/I’ll tell you a story of a good friend of mine.” Jackie Leven: Night Lilies (1998) KELTTISOULIA MUINAISEN JA MODERNIN VÄLISSÄ LEVENILLÄ oli jo takana hippikausi, joka tuotti John St. Innoittajikseen Leven mainitsi countrybluesmiehet Son Housen ja Lightning Hopkinsin, brittifolkkarit Bert Janschin ja Davy Grahamin sekä varhaisen Van Morrisonin. Se oli karua, mutta teki minusta säveltäjänä pelkistetymmän ja mielenkiintoisemman, koska joudun työskentelemään kovemmin pienemmällä äänialalla. Minullakin riittää niissä vielä löytämistä, mutta ainakin The Mystery Of Love Is Greater Than The Mystery Of Death on nimensä väärti killeri. Tiedän, ettei tiedemiehet ja lääkärit usko näihin juttuihin, mutta se on heidän ongelmansa. Pitää muistaa, että käytin heroiinia kipulääkkeenä. Päädyin Night Liliesiin, koska sen kautta löysin Levenin uudestaan. Siksi kekLEVENIN saatua laulusuonensa uudestaan auki biisejä alkoi tulla sellaista vauhtia, että sooloalbumeja kertyi viitisenkymmentä, muutama Sir Vincent Lonen nimellä. Ikiaikainen kelttimystiikka on aina läsnä, mutta siihen sekoittuu kantria, bluesia, modernia rockia, 60-luvun tyttöyhtyeitä, Burt Bacharachia, ties mitä. Minulle ne tulee kun niille sopii, yleensä sävel ja sanat yhtäaikaa. Siinä missä debyytti Remember (1979) remuaa kokeellisen raa’asti ja Doll By Doll (1981) sekä Grand Passion (1982) heijastelevat 80-luvun estetiikkaa, Julian Copenkin ylistämä Gypsy Blood tarjoaa ajatonta kitararockia. Silloin tajusin, miten mahtava paikka se on! Night Lilies kuulostaa siltä, että tavoittelet sekä moderniutta että muinaisuutta. Minun tehtäväni on kuulla ne ja saattaa tänne. Paras olla tarkkana senkin kanssa… – Sinäpä sen sanoit! Mutta alkoholiin se jää. Olet varmaan pohtinut asiaa syvällisesti. Mitä riippuvuus sinusta pohjimmiltaan on. Mies on mestari joka tasolla. Tiesin, etten ollut siihen valmis. simme jonkin keinon, joka saa meidät tuntemaan itsemme kokonaisemmiksi. En polta mitään. Field -nimellä tehdyn hienon acid folk -albumin Control (1971). Tosin vei vielä pitkään, että ääneni vahvistui ja sain koottua identiteettini niin, että pystyin kirjoittamaan pieniä laulunpätkiä, pikkuhiljaa yhä enemmän. Tiedän akupunktiosta vierotuskeinona, mutta en psyykkisestä parannuksesta. Kiusallisen suora kysymys, mutta… – Siitä vaan, ei tämä ole minulle ongelma. Minulle se on yksinkertaisesti todellisuutta, Leven totesi koruttomasti ja sanoi Coren hoitavan kaikkia riippuvuuksia, koska lopulta olennaisempaa on itse addiktio kuin sen aiheuttaja
A. Don Huonot löi läpi vitosalbumillaan Hyvää yötä ja huomenta (1997). Kolmelle vuosikymmenelle levittyvä ura alkoi Don Huonojen kanssa ja jatkuu tuoreen Valo jota hengitän -soolon myötä. Mikä oli ensimmäinen ostamasi levy. Viitisen vuotta myöhemmän 25-vuotisrundin huipensi konsertti Helsingin jäähallissa. Aavaa preeriaa -omakustannesinkun kohdalla bändi oli tehnyt kaksi demoa ja esiintynyt moskovalaisessa Gradus ad Parnassum -tapahtumassa, joka televisioitiin 10 miljoonaan venäläiskotiin. Seitsemän vuotta nuoremman veljeni hoitaja teki sivussa dj-hommia, ja hän äänitti minulle ”Festivaaleilla meidän tahdissamme pomppi 20 000 ihmistä.” haast_kalle ahola_b.indd 24 14.6.2018 14.49. Kasettisukupolven edustajana Kalle tottui nauhoittelemaan sekä levyjä kavereilta että irtobiisejä radiosta. – Kotimainen rock alkoi kiinnostaa 1980-luvun alussa. Nelikko palasi 2010 esiintyen Ruisrockin, Ankkarockin sekä Tavastian lavoilla. Suosikkia luettiin ja Ylen Rockradiota kuunneltiin, kunnes 1985 Radio City ja muut paikallisradiot pistivät kuvion uusiksi. Muutamaa vuotta myöhemmin tuleva festariyleisöjen pomputtaja hyppi itse innoissaan televisiosta tulleen The Beatles -dokumentin äärellä. Mitä varhaisia muistoja sinulla on musiikista. Eli nämä Love Recordsin klassikot, joilla M. Biisintekijän matkaa ovat rytmittäneet huimat nousut ja laskut. 1972) varttui Herttoniemessä, missä yksi varhaisimmista kosketuksista musiikkiin tuli vanhempien The Ventures -albumilta. Soolouransa Ahola starttasi jo Donkkarien tauolla vuosituhannen taitteessa. Ei mikään vähäinen saavutus. Molempia seitsemän. – Sain tädiltäni heti ekaksi syntymäpäivälahjaksi molemmat Suutari Joonaksen iltapäivät (1971). Numminen, Rauli Badding Somer joki ja muut laulavat lapsille. Kitaran soittaminen, laulaminen ja biisien tekeminen veivät mennessään. Kuinka kulku jatkui. Platinamyyntiin lopulta yltäneen julkaisun jälkeen tarina jatkui vielä viitisen vuotta, joiden päätteeksi jäähyväislevy Don Huonot meni listaykköseksi. Pelle Miljoonan ekat levyt, Eppu Normaali, Hassisen Kone… Juicen levyjä meillä oli kotona. Televisiosta tuli nuorten musaa harvoin. na, kun Don Huonot alkoi väijyä horisontissa. Soundi osui ja upposi kerrasta, eikä aikaakaan kun hän itsekin vaati jännittävää ”römö römö -musiikkia” ahkerasti levylautaselle. Kesällä 2018 hän on tilanteessa, jossa omissa nimissä tehtyjä albumeja on yhtä paljon kuin Don Huonot -levyjäkin. – The Policen Spirits In The Material World -single, jonka hankin alesta. Se sisälsi biisit Sydänpuu ja Pyhimys, jotka Kalle laskee orkesterin parhaimmistoon. Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu K alle Ahola (s. Niin muusikon kuin näyttelijänkin ammatteja harkinneen nuorukaisen elämä muuttui 16-vuotiaaYksi suomalaisen rockin ja popin ihailluimmista keulahahmoista on Kalle Ahola. Omaperäistä musaa, joka meni sekä sävellyksellisesti että tekstillisesti laidasta laitaan
SOUNDI 25 haast_kalle ahola_b.indd 25 14.6.2018 14.49
K u v a: H ar tt i A h o la K u v a: H ar tt i A h o la K u v a: Jo u ko Le h to la haast_kalle ahola_b.indd 26 14.6.2018 14.49. Don Huonot oli enää askelen päässä. ”Meitä pidettiin yleensä taidelukiohörhöinä, eikä siinä mitään.” Joonas Pirttilä oli Don Huonojen kitaristi ennen Kie von Hertzeniä. Kesälomalla 1991 äänitimme Silmänkääntötempun, jota ennen julkaistiin sinkut Pieniä sieviä sieniä ja Manimania. Oliko tähän joku yksittäinen syy. Paikkakunnan friikit tuntuivat aina kertyvän keikoillemme. Mitä muuta harrastit. Koko kansan bändiksi emme tosin edes tahtoneet, vaan tavoittelimme ehkä väThe Beatlesin tuotannon. Alkuperäisen kepittäjän opiskelut toisella paikkakunnalla saivat aikaan kokoonpanoremontin. Elettiin yleistä nousukautta. Pähkäilin asiaa Jussin ja Jukan kanssa treeniksen pihalla Harjun ruumishuoneella, kun siihen tallusteli naapurikämNuori kitaristi uransa alussa. Halusin kaikkien satsaavan juttuun, eikä se olisi onnistunut kahdesta kaupungista käsin. > Soundi-haastattelu 26 SOUNDI pästä Venus Flytrapin kitaristi Kie von Hertzen. Musa oli suuri arvoitus, joka tuntui siinä suomettuneessa maailmassa jotenkin salatulta ja kiehtovalta. Mikä oli ensimmäinen vastoinkäyminen lentävän lähdön jälkeen. Kalle Ahola muistelee lämmöllä ensimmäisen soololevyn kuvaussessiota edesmenneen Jouko Lehtolan kanssa Prahassa elokuussa 2000. Vihdoin kuulostimme lavalla itsellemmekin aika hyvältä. Ajatteliko parikymppinen Kalle, että tässä on elämän mittainen ura alkamassa. – Parin Lepakossa treenanneen bändin edesottamusten tähden kaikkiin Helsingistä tuleviin porukoihin suhtauduttiin monessa paikassa tietyllä tavalla, mutta… Ei mitään vakavampaa. Eli emme olleet ihan koko kylän jakamaton suosikki! Meitä pidettiin yleensä taidelukiohörhöinä, eikä siinä mitään. – Kameleonttia lähdettiin vääntämään uudella kokoonpanolla, ja tekemisessä oli hyvää energiaa. – En välttämättä, mutta lukion vikalla luokalla olin kyllä päättänyt panostaa bändiin sataprosenttisesti muutaman vuoden ajan. Jussi on vanha ja rakas ystävä, olimme jo ekaluokkalaisina yhdessä meripioneereissa. Verta, pornoa ja propagandaa -albumi tuli 1994, ja seuraavan vuoden Kaksoisolennon keikoilla saavutimme soitannollisesti ensi kerran jotain sellaista, mitä oli tavoiteltu alusta asti. Telkkarissa pyöri Jyrki ja Top 40 -ohjelma, ja maailmalta tuli menestystä sekä lätkässä että formuloissa. – Liityin seitsemän vanhana Herttoniemen Tovereihin futaamaan, ja menin pari vuotta myöhemmin näytelmäkerhoon. Levydiilin solmimme Pekka Aarnion johtaman Pyramidin kanssa ja keikkamyyjäksi valikoitui Rocktops. – Ensimmäinen nauha tehtiin 1989, lukion kakkosluokkaa edeltävällä kesälomalla. Vuoden 1992 keväällä olin ylioppilas, ja teimme Hyrrä-singlen sekä toisen Suomen-rundimme. – Koska äänissä laulaminen oli ollut alusta asti meidän juttumme, ei korvamonitoreihin siirtymistä voi liikaa korostaa. – Joo, omakustanteena. Sekä studiossa että stagella. Saman vuoden syksyllä soitimme debyyttikeikkamme Lepakossa taidelukioiden bileissä ja pian myös Tavastialla sekä Backstage-klubilla. Välit säilyivät kuitenkin lämpiminä. Se aiheutti aika tukahduttavan olon. – Bändimme George Nirvana Klubi voitti tammikuussa 1988 bändikatselmuksen, jonka palkintona oli keikka Espan lavalla. – Opiskelupaikka täältä Tampereelta Teatterikorkeakoulun VÄSiltä oli kitaristillemme Joonas Pirttilälle hieno asia, mutta yhtyeelle kriisi. Seinän Policejuliste kertoo jotain senhetkisistä musiikillisista vaikutteista. Kakkosalbuminne ilmestyi alkuvuodesta 1993. Samuli perusti sittemmin Pohjannaulan. – Olimme 1996 kovassa lyönnissä ja suosittu keikkabändi, mutta eihän Nämä päivät, nämä yöt myynyt enempää kuin edelliset albumimme. Bassoon tuli Jukka Puurula. Koska soitit ensimmäisen keikkasi. Meillä oli singlen julkaisukeikalla Natsalla koossa aika hyvä paketti levylafkoille ja ohjelmatoimistoille. Vaikka tavoitteemme oli ollut tuplata levymyynti, luvassa olikin vakaata, mutta ei mitenkään erityisen suurta suosiota. Pohjanmaalla kerran ravintola Vieskassa kaikki naiset ryntäsivät keikan alussa lavan eteen ja miehet jäivät kädet puuskassa takaseinälle. – Jarruttelimme itse, koska halusimme esikoiselle parempia biisejä kuin meillä oli kasassa. Pitkäsoitto seurasi vajaan kahden vuoden päästä. Eka bändi alkoi kehkeytyä Jussi Chydeniuksen ja Samuli Mäkisalon kanssa. Kävin myös kitaratunneilla, ja heti kun olin saanut barré-soinnutuksen haltuun, aloin tehdä kavereiden kanssa omia biisejä. Demon äänitti Keravan legendaarisella nuorisotalolla Mikko Karmila. Debyyttisinglenne Aavaa preeriaa ilmestyi syksyllä 1990. Ja olihan tässä vaa’ankielivaiheessa kieltämättä hyvä tunnelma. Kesäisin lehtiä jakamalla tienatut rahat menivät levyihin. Tuliko ”hesalaisuus” koskaan kielteisellä tavalla vastaan maakuntia kiertäessä. Syksyllä 1992 julkaistiin Kaunis painajainen/Kapteeni koulukammo -sinkku. Suomenkielinen rock jyräsi kovassa nosteessa. Voiko jälkiviisastella, että ensimmäinen kokoelmanne julkaistiin turhan aikaisin
Keikat kuvattiin, ja kuten dvd:ltäkin näkee, tapahtumat olivat tunteikkaita. Mats Huldénin tuotannossa oli saatu aikaan kolme hienoa levyä, mutta tahdoimme modernisoida soundia. Keväällä 1999 ilmestyneen Tähden jälkeen teimme taas festarit ja niiden perään syksyn Torremolinos 2000 -rundin Apulannan kanssa. Kysyntä oli joka tapauksessa kovaa. Miksi tahdoit laatia soololevyn. Vaikuttiko firman vaihtoon, että Megamania oli vähän aiemmin kiinnittänyt Ultra Bran. – Sopimus Megamanian kanssa oli rauennut ja päätimme työstää uutta musaa Chydeniuksen Kallen kanssa. Emme halunneet soittaa taas monilla festareilla, joten ohjelmatoimisto etsi yhteistyö”Koko kansan bändiksi emme tosin edes tahtoneet, vaan tavoittelimme ehkä vähän vastaavaa statusta kuin CMX:llä oli.” SOUNDI 27 kumppanin, joka teki loistavan tarjouksen yksinoikeudesta. Onneksi seuraavasta albumista tuli jättipotti. Eihän se hyvältä tuntunut, ja koko muusikontaipaleeni vaikein päätös oli lähteä Aarnion Pekan tallista. Viimeksi Donkkarit aktivoituivat kolme vuotta sitten 25-vuotisjuhlakiertueelle. Näytti siltä, että me jäämme vähän jalkoihin, kun vanhojen koulukaverieni bändiin satsataan kunnolla. Kesästä 1998 jäi fantastisia muistoja, koska bändiä vahvisti kitarataiteilija Jarmo Saari ja suosio oli katossa. – Tein diilin EMIn kanssa muistaakseni syksyllä 2004. Niitä kuuluisia taiteellisia erimielisyyksiähän meillä riitti maaliin saakka. Jäähyväisrundistakin oli puhetta, mutta päädyimme pistämään homman pakettiin Tavastialla. Jussi oli saamassa ekan lapsensa, ja Lauluyhtye Rajaton käynnisteli konettaan. – Ideoita riitti, enkä osannut rauhoittua. Pääsimme toteuttamaan meille aina tärkeää visuaalisuutta kuvaamalla videoita ja julkaisimme toisen kokoelmamme. – Näin on. – Emme. Tauolla päätitte laittaa Don Huonot multiin. Tuottajaksi lupautunut Riku Mattila vetäytyi tässä vaiheessa ja tilalle tuli Hiili Hiilesmaa. Hän oli suonut meille mahdollisuuden kehittyä taiteellisesti sisältö edellä ja ymmärtänyt kokonaisvaltaista visiotani siitä, miten olennaisesti levynkannet, videot ja monet muut musan ulkopuoliset asiat kuuluivat Donkkareihin. Se oli yhtyeen kiireisin vuosi. Missä vaiheessa tiesit, että lähdet sooloartistiksi. Sovimme yhdessä, että teemme vielä yhden levyn ja lopetamme. – Silti oli lopulta varmasti kaikkien osapuolten kannalta hyvä, etteivät 1990-luvun isoimmat suomalaisyhtyeet olleet samalla yhtiöllä. Rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Minä vedin henkeä ja kirjoitin pikkuhiljaa biisejä. – No… Olen aina osannut laittaa rahaa fikkaan ja tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Harkitsitteko Antti Lehtisen ohella ketään toista rumpalia. Bändeillä ei ollut siihen aikaan tapana kierrättää tuloja yhtiöidensä kautta samoin kuin nykyään. Tässä vaiheessa keskityin organisaattorina siihen, että tekemistä riittää. Suksee ei kuitenkaan tullut yhdessä yössä, vaan bändi sai kypsyä kaikessa rauhassa. Toinen soolosi Kadun aurinkoiselle puolelle ilmestyi 2005. – Ensimmäiset skismat oli koettu jo Kaksoisolentoa äänittäessä. Minulla ei ole koskaan ollut omaa firmaa, eli tuloveroprossa huiteli viidessä kympissä. Soitimme kesän 2001 ainoan keikan Vaasan Rantarockissa. Olimme päättäneet jo 1998, että vedämme seuraavan vuoden niin tiiviiksi, että pääsemme vuosituhannen taitteessa yhdeksän kuukauden lomalle. Kilpailutimme lafkoja ja päädyimme BMG:lle, joka julkaisi Hyvää yötä ja huomenta -albumin syksyllä 1997. Kaikille aukesi oikeastaan vasta silloin ensi kertaa vapaus toteuttaa omia haaveitaan ja ehkä tehdä siviilielämässäkin juttuja, jotka olivat toistaiseksi tekemättä. – Keikkaa olisi saanut puskea vaikka millä mitalla, mutta päätimme Puhdas elämä lapselle -konsertin jälkeen, että lataamme sen hetken energiat seuraavaan levyyn. Bändissä oli lahjakkaita jätkiä, ja vaikka en epäillyt kenenkään motivaatiota, aloin havaita vetoa erilaisten proggisten pariin. Olin sopinut jo hyvissä ajoin Jarmon kansDon Huonot oli valtavan suosittu 90-luvulla. Ultra Bra oli hajonnut vähän aiemmin, joten Letku lähti vanhana frendinä ja kunnianhimoisena muusikkona mielellään mukaan. Nuorten miesten kykenemättömyyttä puhua asioita halki. K u v a: P et ri A rt tu ri A si k ai n en K u v a: H ar tt i A h o la haast_kalle ahola_b.indd 27 14.6.2018 14.49. – Se tapahtui vähän varkain. Suunnittelin vetäytyväni muutaman levyn jälkeen eläkkeelle. Berliini-single jäi hänen viimeiseksi Donkkarilevytyksekseen. hän vastaavaa statusta kuin CMX:llä oli. Täytyy muistaa, että tuossa kohtaa meillä oli takana 14 todella intensiivistä vuotta yhdessä. Mikä oli yhtyeen henkinen tila. Sitä paitsi, verottajan kourakin pitää muistaa. Ilosaarirockissa sekä Ruisrockissa meidän tahdissamme pomppi 20 000 ihmistä. – Kyllä. Demotin aihioita Kyyria-kitaristi Mikael Vehkaojan kanssa ja pyysin Saaren Jarmon tuottamaan äänitykset. Ymmärsitkö sijoittaa esimerkiksi omaan asuntoon tai vastaavaan pysyvään. Hän toi mukanaan rumpali Teppo Mäkysen, ja koko lailla sen nelikon voimin albumi syntyi
Mistä Audio Wunderbaumin synkkä ilme kumpuaa. Aikaa ei palanut epäolennaisuuksiin. – Nousukausi oli taas tuloillaan ja ihmiset innoissaan, minkä koin lähinnä ahdistavana. Mikä sen johtoajatus oli. Ja onnistunut tekemään lauluja, joista ihmiset ovat saaneet sisältöä elämäänsä. Harkitsitteko albumin julkaisun siirtämistä. Oma motiivini oli pistää itseni peliin ja tehdä kolme helvetin kovaa albumia. Oliko niin, että tämä sessio ja koko tekoprosessi toimi sinulle myös jonkinlaisena terapiana. – Kyllä. Kevät 2006 Finnvoxilla on jäänyt mieleeni hienona jaksona. Olin touhunnut vuosien varrella paljon Mikko Karmilan kanssa, ja silloin koitti hetki ottaa hänen osaamisestaan kaikki irti. Koetko saaneesi musiikilta sen, mitä joskus nuorena lähdit tavoittelemaan. 23. Niin ikään olen päässyt tutustumaan moniin ihmisiin, joita en muuten olisi kohdannut. Kunnes EMIltä tuli puhelu, jossa kyseenalaistettiin koko projekti. Luonteeltaan, mutta ei välttämättä sisällöltään, kovempi oli seuraava levysi Huonoa seuraa (2006). Ja saman illan päätteeksi, kuuntelusession jälkeen, Barça voittaa Mestareiden liigan! Unohtumaton päivä. Seuraavan aamun palaverissa levy-yhtiön silloinen pomo onneksi ymmärsi ajoitukseen liittyvät synergiaedut ja levytyksen potentiaalin. Tekotiimiin kutsuin Chydeniuksen Kallen, joka olikin loistovalinta materiaalin tuottajaksi. 1989 oli siksikin erityisen mukava tehtävä, että sen tuottaneen Juri Sepän kautta sain hieman kuvaa elokuvasäveltämisen maailmasta. Mikä oli haastavinta, kun teit seuraavaa levyäsi Pääkallolipun alla (2011) ikonisen Arto Mellerin tekstien pohjalta. Kuinka Pääkallolipun alla ja 1989 (2013) omasta mielestäsi ilmentävät sitä, että tekijällä oli uraa takana jo kaksi vuosikymmentä. Minusta suomirockin hienoimman levysuman muodostavat Kohdusta hautaan, Maailmanpyörä palaa, Lasten mehu hetki ja Punainen Planeetta, jotka ovat niin ikään täysin eri tyylisiä. Rumat lapset nousi isommaksi paikallisradiohitiksi kuin yksikään Donkkarien biiseistä ja kaikki näytti hyvältä. – Ei kai yhtään. Kunnes silloinen keikkamyyjämme ajoi itsensä ja elämänsä sellaiseen tilaan, että julkkarikiertue oli vaarassa kaatua. Teimme bändin kanssa paremmat pohjatyöt kuin koskaan Donkkarien kanssa eli jokainen biisi demotettiin ennen studiota huolella. Kuinka etukäteen laskelmoitua oli, että ne näyttäytyvät luonteeltaan hyvin erilaisina. – Se on reloin ja pakottomin kokonaisuus, jonka olen käsistäni päästänyt. Ripeästi toisiaan seuranneet Kadun aurinkoiselle puolelle, Huonoa seuraa ja Audio Wunderbaum (2008) ilmestyivät kolmen vuoden sisään. Kuuntelin kauhulla kun jengi jutteli, miten hienoa on shoppailla. – Valitsin kanteen yhden Jouko Lehtolan hienoista kolariautokuvista, ja se oli todellakin sisällön symboli. Maa oli ollut Donkkarien debyytin aikaan kaikkein syvimmässä lamassa, ja nyt tuntui kuin taantumasta ja materialismista ei olisi opittu mitään. Millä solmu avattiin. Näin ollen studiota ei peruttu, ja Risto Hemmi teki äänittäjänä ja miksaajana upeaa jälkeä. Mitkä kolme kokonaan itse tai muiden kanssa tehtyä biisiä ovat toistaiseksi onnistuneimmat. Miten uusin levysi Valo jota hengitän kuvastaa sinua ihmisenä. toukokuuta 2018 Ravintola Telakka, Tampere Kesä 2018 on Kalle Aholalle varmasti jännittävää aikaa, sillä alla on tuore soololevy ja alkamassa vankkumattoman futismiehen iloksi myös jalkapallon MM-kisat. Sen jälkeen työryhmään liittyi Marzi Nyman, ja melkein kaikki levytykseen liittyvä sujui myötätuulessa. Ja kun äänitykset starttasivat, saatoimme ikään kuin hellittää ja vain nauttia Karmilan ammattitaidosta. Niinpä isommatkaan haasteet eivät lannistaneet, vaikka koko ala kävi noina vuosina läpi aikamoisen mullistuksen. Lisäksi levyn tarinaan kietoutuu kuntokuuri, joka on auttanut minua kantamaan itseäni arjessa paremmalla fiiliksellä. – En osaa sanoa, vaikka tunsin kyllä kehittyväni niiden kohdalla säveltäjänä… Musabisneksen toimintamalleista oli ainakin kertynyt kokemusta. Silloin sain kukistettua monet traumat, joita minulle oli jäänyt Donkkari-sessioista, ihan yksinkertaisesti hyvällä valmistautumisella. Ensin kuukausi äänityksiä, jonka jälkeen miksaukset. – Ajoin biisit ensin Arttu Takalon kanssa sisään duokeikoilla. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu sa, että hän tulee taas tuottajaksi, ja sessiot toteutettiin aika samalla porukalla kuin esikoislevyni. Puusta pudonnut Suomi kaahasi autolla seinään, vai. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että olen saanut tehdä mielekkääksi kokemaani työtä. – Otava oli sattumalta julkaisemassa koko lailla samaan aikaan sekä Mellerin proosakokoelmaa että elämäkertaa. Vastaavalla tavalla kuin Tuomari Nurmio toimi noita älppäreitä tehdessään. Vuosi tuntui liian pitkältä ajalta venailla, kun käsissä oli kova levy. Se olisi ollut muutenkin paha paikka, mutta minulle soitettiin viimeisiin studiota edeltäviin bänditreeneihin! ”Niitä kuuluisia taiteellisia erimielisyyksiähän meillä riitti maaliin saakka.” K u v a: A n u P al an d er K u v a: V il le Ju u ri k k al a haast_kalle ahola_b.indd 28 14.6.2018 14.49. – Halusin tykittää vaihteeksi oikein kunnon rocklevyn. – Tämän hetken lempparini ovat Sydänpuu, Kadun aurinkoiselle puo lelle ja uuden levyn Kirjoitan meren sineen. – Tunnen kyllä, että musiikinteko on tuonut kulkuuni paljon merkityksellisyyttä. – Ehkä hetken, mutta olin täynnä nuoruuden intoa. Nautin sekä kirjoitussessiosta että sovitusja tuotantoyhteistyöstä Artun ja Varre Vartiaisen kanssa, eikä biisejä yritetty pakottaa mihinkään genremuottiin
23.– 26.8.2018 OULU MUSIIKKI VIDEO NÄYTÖKSET • KOTIMAINEN MUSIIKKI VIDEO KILPAILU • DOKUMENTTI ELOKUVAT • KESKUSTELUT • KLUBIT • PUMPELI GAALA OULUN MUSIIKKIVIDEOFESTIVAALIT 25 VUOTTA © 1994–2018 OMVF tulostus.indd 29 14.6.2018 15.12
Epitome Of Darknessin ilmestymisvuonna syntyi ”mah dollista uutta projektia” varten ruotsinkielinen Satans Natt biisi. 30 SOUNDI ghost-taitto_b.indd 30 14.6.2018 14.52. SEN TARINASTA LÖYTYY JO NYT HÄMMENTÄVÄ MÄÄRÄ MIELENKIINTOISIA KÄÄNTEITÄ JA OUTOJA YHTEENSATTUMIA, MUTTA MIKÄLI KUMMITUS KIPPARI TOBIAS FORGELTA KYSYTÄÄN, GHOST ON OTTANUT VASTA MUUTAMIA ENSIASKELEITA. Identiteettikikkailu on jatkunut silti tämänkin jälkeen. ENSIMMÄINEN NÄYTÖS: YEAR ZERO Eletään kuluvan vuoden huhtikuuta, ja Tobias Forge on saapunut Tukholman Södermalmilla sijaitsevan Univer sal Musicin tiloihin. 30 SOUNDI PROLOGI: OLIPA KERRAN... Pian projekti sai nimen Ghost, ja vuonna 2008 Satans Nattin otsikoksi vaihtui Stand By Him, jonka sanoitus alkaa lauseella ”Devil’s power is the greatest one”. KANSAINVÄLISEEN LÄPIMURTOON KYKENEVÄT RASKAAT ROCKBÄNDIT OVAT MUUTTUNEET HARVINAISUUKSIKSI. Eräs vaikuttavimmista varhaisista mu siikillisista elämyksistä oli Metallican kolossaalinen The Black Album, mutta pian death ja black metal maailmojen vaarallisemmat, mystisemmät ja varjoisammat polut veivät pojan mennessään. Hhetki koitti per jantaina 12. Bingo! Kuten lähes aina parhaan rockmusiikin tapauksessa, diili vanhan vihtahousun kanssa oli solmittu. Samoihin aikoihin poika, ristimä nimeltään Tobias Jens Forge, tarttui The Rolling Stonesin basistin Bill Wymanin elämästä kertovaan Stone Alone kirjaan. Lukukokemus oli niin kiehtova, että poi ka alkoi ahmia muidenkin muusikoiden elämä kertoja. Teksti: Timo Isoaho Uskon asioita Ghostin anonymiteetti ei säilynyt aivan suunnitelmien mukaan, kun ex-jäsenten nostama oikeusjuttu paljasti yhtyeen keulakuvan olevan Tobias Forge. VIIME VUOSINA TÄSSÄ TEMPUSSA ON ONNISTUNUT YKSI YHTYE YLITSE MUIDEN: GHOST. Solakka muusikko on riisunut mustan nahkatakkinsa, jonka pielusta koristavat muun muassa Misfitsin, King Diamondin ja Venomin pinssit, ja ottanut mukavan asennon kokoushuoneen mustan sohvan laidalla. Ghost ei kuitenkaan hätiköinyt, sillä ilmassa väreili hau ras ”nyt tai ei koskaan” tunnelma, jota ei kannattanut läh teä pilaamaan millään keskeneräisellä. Täysiikäisyyden portteja kolkutel lut miehenalku tapaili kitaraa myös muissa underground yhtyeissä, muun muassa Magna Carta Cartelissa ja Crash dïetin varhaisessa inkarnaatiossa. L inköpingiläinen pikkupoika, joka kiinnos tui raskaasta rockmusiikista isoveljensä ansiosta. maaliskuuta 2010, jolloin Ghost julkaisi kolme biisin mittaisen debyyttidemon koruttomalla MySpacesi vullaan. Niin ta pahtuikin. Pitkäaikainen muusikkoystävä kuuli ”eikovinvaka vallanaamalla” valmistellun kappaleen demoversion ja ke hotti säveltämään lisää saman tyyppisiä lauluja. Vuonna 1998 pojasta oli varttunut nuorukainen, ja hän perusti death metal yhtye Repugnantin, jonka ainoa albu mi Epitome Of Darkness ilmestyi vuonna 2006, bändin jo lopetettua toimintansa
SOUNDI 31 Uskon asioita ”TIESIN KYLLÄ, ETTÄ GHOSTIN SUOSION RAKETTIMAINEN KASVU TARKOITTAA SITÄ, ETTÄ NIMETTÖMYYDEN JA KASVOTTOMUUDEN TIE PÄÄTTYY ENNEMMIN TAI MYÖHEMMIN.” SOUNDI 31 K u v a: A m an d a D em m e ghost-taitto_b.indd 31 14.6.2018 14.52
Lopputulos oli jonkinlainen risteytys Black Sabbathia ja Abbaa. Kun Forge alkoi suunnitella ”vielä yhtä uutta projektia”, siis Ghostia, hänen ideanaan oli yhdistää satanistista ja okkultistista kuvastoa (”Luin Necronomiconin nuorella iällä, ja sen vaikutus oli aikamoinen”) progressiiviseen ja orgaaniseen 70-lukulaiseen hard rockiin (Uriah Heep, November, Blue Öyster Cult), mystiseen ja uhkaavaan heavyyn (Mercyful Fate, Pentagram), obskuuriin metalliin (Voivod) ja häpeilemättömän tarttuviin jättihitteihin (Toton Africa). Yritinpä mitä hyvänsä, Repugnant ei tuntunut herättävän sen kummempaa vastakaikua. Ja miksi ei huokuisi, sillä musiikkiuran suhteen hänen takavuosien unelmansa ovat toteutuneet. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Koko 2010-luvun erittäin kiireisiä aikoja viettänyt pysytellyt Forge on saanut viettää viime viikkoina vapaa-aikaa – no, ainakin vähän vapaampaa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Varhaisimmat musiikilliset muistoni liittyvät Rainbow’n, Iron Maidenin, Kissin ja Mötley Crüen julkaisuihin – erityisesti Shout At The Devil hirvitti minua pienenä – ja rakastan näitä bändejä edelleenkin. Niin, voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin. AOR:n maailmasta löytyy Journeyn ja Foreignerin kaltaisia killerinimiä, ja ne ovat vaikuttaneet paljon Ghostin harmonioihin ja stemmalauluihin... – Kun perustin Repugnantin, toivoin bändin nousevan isoksi nimeksi death metal -kentällä. Äärimetallin kyllästämästä nuoruudesta huolimatta Forge on aina pysytellyt kaukana laput silmillä kulkevasta luupäähevarista. Haaveilin saavuttavani jotakin sellaista, mihin vaikkapa Amon Amarth on yltänyt. K u v a: M ic ke E ri k ss o n ghost-taitto_b.indd 32 14.6.2018 14.52. Myös ne kaikista villeimmät. ”TÄLLAISIA MYSTIIKAN JA OKKULTISMIN KANSSA FLIRTTAILEVIA BIISEJÄ VOI ESITTÄÄ PUBIN NURKASSA T-PAITAAN JA FARKKUIHIN PUKEUTUNEENA.” Teatteri on ollut Tobias Forgelle vahva kiinnostuksen kohde jo pienestä pitäen, minkä voi Ghostin toimintaa seuranneena huomata. Ei tarvitse olla kovin kummoinen ihmistuntija havaitakseen, että Forgesta suorastaan huokuu levollisuutta ja onnellisuutta. Pidän erittäin paljon monista ruotsalaisista artisteista, vaikkapa Lars Winnerbäckistä. Visuaalisuus, lavasteet ja rooleilla leikittely ovat yhä tärkeä osa Ghostin konseptia. Esimerkiksi ajoituksemme oli täysin väärä, sillä death metalin suosio laahasi alamaissa 2000-luvun vaihteessa, nu metalin jyllätessä listoilla. Intoni alkoi väistämättä hiipua. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, monenkaan syyn takia. Queen, Misfits, Pink Floyd ja The Doors ovat aina olleet suuria suosikkejani. – Jos kysyt suosikkilevyäni, niin saatan nostaa esiin vaikkapa Necrophagian Season Of The Deadin, mutta yhtä lailla voisin mainita tuhat muuta. Oli tullut aika tehdä jotakin muuta kuin death metalia
Mutta Opus Eponymous on aikansa kuva ja se avasi Ghostille lukemattomia ovia. Halusin kuitenkin katsoa Ghostin kortit, joten minun piti ryhtyä solistiksi. Tämä taas johti ajatukseen, että illan seremoniamestarin täytyy olla jonkinlainen saatanallinen kirkonmies tai epäuskonnollisen kultin johtaja. Samanlainen metaformoosi tapahtui Meliora-albumin (2015) aikoihin. Vaikka Ghost onkin ylivertainen uudempien yhtyetulokkaiden joukossa, sekään ei olisi saavuttanut nykyisiä iskuasemiaan ilman James Hetfieldiä. – Saman päivän aikana tapahtui siihenastisen elämäni kaksi suurinta mullistusta. – Kun Opus Eponymous tuli julki, olin 29-vuotias, ja olin soittanut eri bändeissä ehkä viidentoista vuoden ajan. Kun sitten käynnistin masiinan uudelleen... Paikka oli täpötäynnä ja jengi hoilasi sanoitusten mukana kuin viimeistä päivää. Katolisen kirkon ja Vatikaanin ikivanha systeemi, jossa uusi paavi nousee aika ajoin valtaan, tarjosi täydellisen mallin Ghostin ylösalaiselle maailmalle. – Latasin demobiisit MySpaceen ja suljin tietokoneen moneksi tunniksi. Kuten sanoin, olen identiteetiltäni kitaristi, ja pelkkä laulaminen tuntui aluksi oudolta. Astutaanpa aasinsillalle. Monin tavoin Opus Eponymous on – ja tulee aina olemaan – tärkein julkaisuni, sillä se antoi minulle mahdollisuuden. Diehard-faneille tämä kysymys on elintärkeä. Sillä hetkellä tajusin, että mikäli minulle on suotu yksi mahdollisuus menestyä rock ’n’ rollin maailmassa, niin sen aika – Ghostin vuosi nolla – on nyt koittanut. Löysitkö heidät jo Cliff Burtonin aikoihin vai innostuitko vasta Loadista. Toisin sanoen alusta asti oli päivänselvää, että Ghostin show’n pitää olla visuaalisesti todella mieleen painuva. Kun Metallica soitti Göteborgissa Ullevin stadionilla kesällä 2011, Ruotsin televisio haastatteli suorassa lähetyksessä Hetfieldiä, joka ilmestyi kameroiden eteen Ghost-paitaan pukeutuneena. Ja fanit kiittävät. Tutkimattomia ovat suurempien voimien oikut, ja Tobias Forge sai tästä aivan liian kouriintuntuvan todisteen vielä saman vuorokauden aikana. Ja oudolta minä myös näytin, siinä ”saatanallisen paavin” maskissa ja kaavussa, naurahtaa Forge. Ghostin esiinmarssia oli kestänyt vasta muutaman tunnin ajan, kun Forgen maailma romahti: hänen 41-vuotias isoveljensä – hänen mentorinsa ja esikuvansa – oli menehtynyt sairauskohtaukseen. Jossakin vaiheessa uskoni oli pahemman kerran koetuksella ja mieleen hiipi pelottavia ”ehkä tästä musaurasta ei tule koskaan mitään” -ajatuksia. Tunnelma oli varautunut, enkä oikein saanut selvää, diggasivatko ihmiset meistä ollenkaan. No, en ollut uskoa silmiäni. ”Papa Hetin” kommentti ”I love Ghost” saavutti internetin välityksellä monta miljoonaa metallifania, ja samalla hetkellä Ghostin päivät underground-bändinä olivat luetut. Kun Opus Eponymous julkaistiin lokakuun puolivälissä, Ghost ei ollut heittänyt yhtään keikkaa. Indiana Jones -leffojen ”pääkallomuumiois ta” jo lapsena vaikuttuneen Forgen luoma saatanallisen paavin hahmo totteli debyyttikeikkojen ja -levyn aikoihin nimeä Papa Emeritus I. Ja esiintyminen on teatteritaidetta pikkupojasta asti rakastaneelle Forgelle vähintään yhtä tärkeää kuin levyttäminen. Kaiken tämän jälkeen Opus Eponymousin saama lämmin vastaanotto ja positiiviset arviot tuntuivat suurenmoisilta, nyökkää Forge. Ensialbumi Opus Eponymous ilmestyi syksyn 2010 varjojen ollessa jo pitkiä. Jos kuuntelen sitä tänä päivänä, niin mietin koko ajan, että ”tuon ja tuon olisi voinut tehdä niin paljon paremmin”. Eräs ideoista liittyi lavaan, jonka halusin näyttävän jonkinlaiselta kirkolta. ”Yhdessä yössä ryysyistä rikkauksiin” on hirvittävä klisee, mutta Ghostille kävi juuri näin – ainakin jonkinlaisessa mittakaavassa. – Totesin jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa, ettei tällaisia mystiikan ja okkultismin kanssa flirttailevia biisejä voi esittää pubin nurkassa t-paitaan ja farkkuihin pukeutuneena. Ghostin ”ulkomusiikillinen konsepti” on niin nerokas, että se herättää väkisin kysymyksen: miksi ihmeessä kukaan ei keksinyt sitä aikaisemmin. Nerokas se on senkin vuoksi, että mikäli Forgen ideat alkavat jossakin vaiheessa loppua, hän voi kääntää katseensa takavuosiin, ja herättää henkiin Papa I:n tai jonkun muun Ghostin entisen keulahahmon. TOINEN NÄYTÖS: I LOVE GHOST MySpace-jysäyksen jälkeen yhtyeen ympärillä alkoi kohista toden teolla, eikä mennyt kauankaan, kun Ghost allekirjoitti levytyssopimuksen Napalm Deathissa ja Cathedralissa aikoinaan laulaneen Lee Dorrianin kipparoiman Rise Above Recordsin kanssa. Onneksi esiinnyimme jo seuraavana iltana Lontoossa, ja Camden Underworldissa oli mahtava meininki. Tiedustelin monen tunnetun kollegan, muun muassa Candlemassissa laulaneen Messiah Marcolinin halukkuutta, mutta en saanut yhdeltäkään kandidaatilta positiivista vastakaikua. 32 SOUNDI SOUNDI 33 – Kun muutama Ghost-biisi oli syntynyt, aloin etsiä bändille laulajaa. Infestissumam-kakkoskiekolle (2013) Ghost ”vaihtoi laulajaa” ja estradille asteli Papa Emeritus II, joka oli tietenkin Forgen uusi roolihahmo. Se oli eräs niistä tärkeistä hetkistä, jolloin ymmärsin, että Ghostista voi todellakin tulla jotakin. – Ghostin ympärille pesiytynyt hypetys aiheutti myös sen, että yleisö tuntui enemmänkin tarkkailevan keikkaa kuin varsinaisesti nauttivan siitä. – Soitimme ensimmäisen konserttimme Saksassa Hammer Of Doom -festivaalilla viisi päivää Opus Eponymousin ilmestymisen jälkeen. Sivulle oli lyhyessä ajassa tullut hurja määrä ylistävää palautetta ja kommentteja niin faneilta, levy-yhtiöiltä kuin kollegoiltakin. Albumin materiaali on kirjoitettu ilman tietoakaan levytyssopimuksesta, ja tämän takia pitkäsoitto on äärimmäisen aito, puhdas ja paljas. En usko yliluonnollisiin juttuihin, mutta näiden sattumusten hämmentävä ajoitus nostatti kylmiä väreitä selkäpiihin. Olen kitaristi, enkä todellakaan ajatellut, että minusta tulisi yhtyeen solisti. K u v a: A m an d a D em m e ”HALUAN MUISTUTTAA IHMISIÄ ELOSSA OLEMISEN HIENOUDESTA JA SIITÄ, ETTÄ HUOMENNA ASIAT VOIVAT OLLA JO PAREMMIN, VAIKKA SIIPI OLISIKIN TÄNÄÄN MAASSA.” ghost-taitto_b.indd 33 14.6.2018 14.52. Olin ollut tekemässä pitkäsoittoja, joita musiikkilehdet eivät noteeranneet millään tavalla – ne eivät viitsineet edes arvostella niitä. Vähän vanhemmat rockfanit ovat äärimmäisen ylpeitä esimerkiksi siitä, että he näkivät Led Zeppelinin livenä 1970-luvulla. En yhdeltäkään. – Nostalgia on tärkeä osa rockkulttuuria – ja siitä on tullut yhä tärkeämpää, kun monet sankareistamme ovat poistuneet manan majoille. – Olen perfektionisti, ja Opus Eponymous on tietenkin kaukana täydellisestä albumista. Keikka oli kummallinen kokemus... Tai mietitään Metallicaa..
Niin, tiesin kyllä, että Ghostin suosion rakettimainen kasvu tarkoittaa sitä, että nimettömyyden ja kasvottomuuden tie päättyy ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa tarkastaa muun muassa entisten bändikaverien innoittaman Rats-biisin (”Them rats”, Forge kähisee) promovideo – Papa ei olisi sellaisiin tanssimuuveihin taipunut ikipäivänä. NELJÄS NÄYTÖS: DON’T YOU FORGET THAT YOU WILL DIE Kuluva kesä merkitsee taas yhden uuden aikakauden alkua Tobias Forgen epäpyhissä kirjoissa. Sillä onhan niin, että mystisyys Ghostin ympärillä on aavistuksen vähentynyt, kun ihmiset tietävät bändin visionäärin oikean henkilöllisyyden. Niin sitten kävikin, ja soitimme Maryland Death fest -tapahtumassa keväällä 2011. – Max Martinilla on varmaan viisikymmentä Grammya, mutta eipä niitä muuten ole Ruotsiin paljon tullut, aloittaa Forge. – Eräs nimekäs muusikko huomautti minulle, että kaikki menestyneet bändit joutuvat selvittelemään välejään ja tilejään oikeudessa – ennemmin tai myöhemmin. – Äitini innostui Grammy-pommista niin paljon, että hän alkoi toitottaa kaikille ”poikansa johtamasta Ghost-yhtyeestä”. Se on kuitenkin aika kova määrä lyhyiden hittibiisien ja suoratoiston kultaisella aikakaudella. Jos Ghostin brändi on niin vahva kuin toivon ja haluan sen olevan, niin bändi selviää tästä ilman suurempia kolhuja, aloittaa Forge. Hän lisäsi, että nämä ovat merkkejä menestyksestä ja siitä, että monia asioita on tehty oikein. Kardinaali on Vatikaanin arvoasteikossa paavin alapuolella, mutta käytännössä vain kardinaali voidaan valita paaviksi, ja Forge ottaa yhtyeen ”nuoren ja villin keulakuvan” tarjoamista mahdollisuuksista kaiken irti. Syy. – Olin ällikälle lyöty jo siitä, että me pääsimme ehdokaslistalle Cirice-biisillä, ja voittaminen tuntui täysin käsittämättömältä. Jackpotista saa toki haaveilla, mutta Ghostin alkutaipaleella kukaan ei pystynyt ennustamaan, miten diabolisiin korkeuksiin yhtye kohta nouseekaan. – Diggaan instrumentaalimusiikista, ja hahmottelin paria instrua jo Melioralle. Se, että Forge joutui paljastamaan oikean henkilöllisyytensä, liittyy Ghostin menestyksestä seuranneisiin erimielisyyksiin. Ghost goes... – No, tilanne on mikä on, eikä sitä voi muuksi muuttaa. Aivan samalla tavalla kuin loputon reissaaminenkin. ghost-taitto_b.indd 34 14.6.2018 14.52. – On ollut hämmentävää huomata, miten mukautuva ihmisen mieli on. Oikeustaistelu on vielä kesken, mutta Ghostin entiset jäsenet saivat ainakin yhden pienen voiton – ainakin jos heidän tavoitteenaan oli heittää hiekkaa yhtyeen rattaisiin. Aikomukseni eivät silloin toteutuneet, mutta Prequellen valmisteluvaiheessa päätin, että tällä kerralla en jätä kappaleita telakalle. Ei varsinkaan siinä vaiheessa, kun rockbändi kasvaa nopeammin kuin kukaan olisi uskonut. Ja kuten Ghostin talon tapoihin kuuluu, yhtyeen keulakuva on taas kerran ”vaihtunut”, ja Meliora-albumilla sekä Popestar-ep:llä fanien suosikiksi karauttanut Papa Emeritus III on menneen talven lumia – ainakin toistaiseksi – ja nyt ryhmää kipparoi Cardinal Copia. Sivullisen on helppo ymmärtää niin yksinvaltaisen Ghostvisionääri Tobias Forgen kuin hänen entisten bändikaveriensakin näkökantoja. Ghostista potkut saanut nelikko katsoi, että he ovat saaneet liian vähän liksaa. – Olen kontrollifriikki, mutta kaikkien asioiden hallitseminen ei valitettavasti ole mahdollista. Ja miten monesti olinkaan painottanut hänelle, että me aiomme pitää kiinni anonymiteetistä niin kauan kuin mahdollista... Vai onko sittenkään. Ja kun suosio sitten räjähti käsiin, eikä vanhasta kaveriporukasta koostuneella alkuperäisellä kokoonpanolla ollut mustaa valkoisella, kaikki osapuolet saattoivat väittää mitä tahansa. Äskettäin julkaistu neljäs studioalbumi Prequelle on tunnelmasta toiseen ilkikurisesti tempoileva kokonaisuus, ja siitä on jo nyt muodostunut eräs Ghostin alati jykevöityvän kivilinnoituksen peruskivistä. Fiilis oli tietenkin aivan lyömätön! KOLMAS NÄYTÖS: MY NAME IS TOBIAS FORGE And the Grammy goes to... Ennen Ghostia en ollut matkustellut juuri missään, ja nyt olen vieraillut kymmenissä maissa. Kun lapsuuden sankarit tulevat henkilökohtaisesti tutuiksi, heissä ei olekaan enää mitään ihmeellistä. Ei kovin yllättävä. 34 SOUNDI SOUNDI 35 34 SOUNDI SOUNDI 35 – Esiinnyimme samana iltana Roskildessa, ja yhtäkkiä puhelimeni täyttyi viesteistä, joissa kerrottiin Hetfieldin hehkuttavan Ghostia televisiossa. En tarkoita, etteikö James Hetfieldin tapaaminen olisi mahtavaa kerta toisensa jälkeen, mutta nykyään sellaiset jutut ovat osa elämääni. Mutta en ole kuitenkaan kovin huolissani, sillä pystyn edelleenkin kontrolloimaan julkisuutta varsin hyvin. – Tämä onkin hauska tarina! Päätin joskus uhmakkaasti, että menen Yhdysvaltoihin vasta sitten, kun pääsen sinne esiintymään. Kun Prequellen ennakkokopio saapui aikoinaan kuunteluun, tyylikkäästi aaltoilevat Miasma ja Helvetesfönster pääsivät yllättämään. Niin kuitenkin kävi, kun Forge ja hänen silloiset nimettömät ghoulinsa pokkasivat parhaan metallibiisin pystin Los Angelesissa talvella 2016. En aio jatkossakaan mennä puhumaan höpöjä tositelevisioohjelmiin. ”Nimeni on Tobias Forge ja minä olen Ghostin laulaja”, kuului Ruotsin radion taajuudelta loppukesällä 2017. Toki mietin sitäkin, että olenko aivan kaheli, kun julkaisen kaksitoista minuuttia instrumentaalimusiikkia... Oma lukunsa ovat tuoreen albumin instrumentaalibiisit. Monet nimekkäät bändit ovat olleet Grammy-ehdokkaina monta kertaa, mutta ne eivät ole koskaan pokanneet palkintoa, ja me nappasimme sen saman tien. Milloin kävit ensimmäisen kerran USA:ssa. No, jos joku ei pidä Miasmasta tai Helvetesfönsteristä, niin en voi asialle yhtään mitään, naurahtaa Forge. Se oli ensimmäinen kerta, kun Forge kertoi julkisesti olevansa Ghostin keulahahmo. Tuntuihan se uskomattoman hienolta, Forge muistelee. – On totta, että osa salaperäisyydestä on kadonnut iäksi, ja jos joku ei jaksa intoilla Ghostista nähtyään kasvoni, olkoon sitten niin. Osa Ghostin taustamuusikoista – ei-enää-niin-nimettömät ghoulit Simon Söderberg, Mauro Rubino, Henrik Palm ja Martin Hjertstedt – haastoivat entisen päällikkönsä raastupaan keväällä 2017. Vangelis. Hän puhui asiaa. Ghost! Kukapa olisi uskonut, tuli apuja Metallicalta tai ei, että ruotsalainen metallibändi voittaisi popmaailman arvostetuimman palkinnon Grammyn, vieläpä uransa alkutaipaleella
www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 NCD 2 tulostus.indd 35 15.6.2018 12.38. Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja
Toisin sanoen: rakastan Ramonesia ja AC/DC:tä, mutta Ghost on enemmän Queenin kaltainen yhtye – kerta toisensa jälkeen yllättävä ja jännittävä. ”YHTÄKKIÄ PUHELIMENI TÄYTTYI VIESTEISTÄ, JOISSA KERROTTIIN JAMES HETFIELDIN HEHKUTTAVAN GHOSTIA TELEVISIOSSA.” EPILOGI: VIELÄ KERRAN... Forge tietää sen paremmin kuin hyvin, mutta hän ei suostu ottamaan asiasta sen kummempia paineita. Prequelle soi omissa korvissani juuri sellaisena: välillä musiikki hymyilyttää, toisinaan itkettää. Ryhmä härnää metallifaneja enenevillä popsävyillä ja entistäkin ennakkoluulottomammalla vaikutteiden yhdistämisellä. – Laulu kertoo kuolemasta, muun muassa Lemmy Kilmisterin ja Ronnie James Dion kaltaisten legendojen poismenosta. Mutta juuri tässä piilee eräs rockmusiikin hienoimmista piirteistä. Haluan muistuttaa ihmisiä elossa olemisen hienoudesta ja siitä, että huomenna asiat voivat olla jo paremmin, vaikka siipi olisikin tänään maassa. Mutta sen tiedän, että kirjoitin Prequellen jokaisen nuotin ja sanan suoraan sydämestäni. Prequelle on äärimmäisen tärkeä albumi myös USA:n kivikovilla markkinoilla jalansijan raivanneelle Ghostille – Prequelle saattaa jopa olla yhtyeen koko loppu-uraa määrittävä ”make it or break it” -julkaisu. Ghostin sanoma on toisenlainen, vähän positiivisempi. Rakastuvatko he Ghostiin entistä syvemmin, vai onko levy heidän mielestään surkea. Jos vaikkapa Alice Cooper tulee kaupunkiisi, niin mene katsomaan häntä, sillä seuraavaa kertaa ei välttämättä tule, Forge muistuttaa. Ehkä! Uusi Ghost-albumi Prequelle ei päästä kuulijoitaan helpolla. 36 SOUNDI SOUNDI PB – Aion jatkaa täsmälleen samalla linjalla jatkossakin. – (Miettii pitkään ja alkaa nauraa) Silloin Ghost on maailman isoin teatraalinen rockbändi, oman aikansa Queen ja The Rolling Stones. Ei kukaan, ei edes Tobias Forge itse, vaikka hän tunsikin omat taitonsa biisinkirjoittajana. Hämmentävää kyllä, mutta näinkin suuruudenhullu keikkauutinen tuntuu täydellisen loogiselta askeleelta Ghostille. Nyt Ghost on lopullisen läpimurron kynnyksellä. – Päivien päättymisestä on laulettu raskaan musiikin piirissä aivan tarpeeksi, ja yleensä katsantokulma on aina se sama, eli kuolemaa ylistetään ja sitä glorifioidaan. Ghost ei todellakaan ole bändi, joka julkaisee saman levyn uudelleen ja uudelleen. K u v a: M ic ke E ri k ss o n ghost-taitto_b.indd 36 14.6.2018 14.52. Olisin tietenkin voinut ottaa varman päälle, ja kirjoittaa kymmenen Square Hammeria ja He Isiä, mutta se olisi ollut armottoman tylsää. Kukapa olisi todellakaan uskonut, että ”satanic doom metal bandiksi” itseään uransa alkupuolella kutsunut epäkonventionaalinen underground-yhtye nousee maailmanmaineeseen. Prequellen avainbiiseihin lukeutuu myös hauraan kaunis Pro Memoria. Uskonko todella näin tapahtuvan. Tobias Forge, mitä Ghost tekee vuonna 2051, kun sinä täytät 70 ja saavutat Lemmyn iän. Kappaleen ”Don’t you forget that you will die” -sanoma muistuttaa siitä, että elämästä pitää nauttia juuri nyt eikä asioita kannata ottaa itsestäänselvyytenä, sillä huomenna voi olla jo myöhäistä. Kaikenlaisia todennäköisyyslaskelmia voi tehdä vaikka loputtomiin, mutta silti kummallisilla sattumilla ja silkalla tuurilla on painavat sanansa sanottavana. Loppuvuodesta Ghost esiintyy muun muassa Los Angelesin Forumissa ja New Yorkin Barclays Centerissä, ja kumpikin amerikkalaishalli vetää sisuksiinsa noin kaksikymmentä tuhatta ihmistä. En tiedä, en todellakaan. Yhtye seisoo sen jylhän portin äärellä, jonka läpi käyneistä tulee uusia blacksabbatheja, ironmaideneita ja metallicoita. – Ghostilla on tänä päivänä paljon faneja joka puolella maapalloa, eivätkä he jätä Prequellea tarkastamatta
Star Wars.indd 15 14.6.2018 14.57
38 SOUNDI SOUNDI 39 Teksti: Antti Luukkanen Kuvat: Markus Paajala ”Monesti sanotaan, että pro ge on vaikeaa. Itse olen tietysti kuunnel lut sitä niin paljon, että koen sen ihan helposti lähestyttäväksi.” litku ja gutsi -taitto_c.indd 38 14.6.2018 15.47
Se määritelmä ei ollut stemmannut enää pitkään aikaan. Menin kirjastoon, lainasin kaikki mahdolliset levyt. Toisaalta molemmat ovat lähteneet tutkimaan musiikinlajia lähes nollapis teestä, sillä Wigwamin aloittaessa koko proge oli niin nuori ilmiö, että väki sinkin muusikot tekivät siitä vahvasti omaan tulkintaan perustavaa. Tykättiin svengistä, mutta kuitenkin sävellykset pyrki olemaan teoksia. Voi myös ajatella, että alkuvaiheessa proge ja sen elementit sulautuivat ai kansa populaarimusiikkiin. Yläas teen lopulla innostuin progesta. Ehkä se oli siksi niin puoleensa vetävää ja kiehtovaa. Wigwamin fanitus koski nimenomaan Jukan aikaista varhaistuotantoa. lipunkantaja Progetyttö & Kaksi eri sukupolven artistia, samat itseä haastavat musiikilliset periaatteet. Se oli poikkeavaa kaikesta muusta musii kista. Jukka: – Sen pyrkimys taidemusii kiksi. Jukka nos taa esimerkiksi Beatlesin ja Procol Ha rumin. Se räjäytti pään. Myö hemmin tajusin, että aika paljon mun ikäiset on tehneet samoin ja eläneet si tä aikaa uudestaan: samaistuneet sii hen, löytäneet siitä kaikkea tutkittavaa ja halunneet ymmärtää sitä musaa. Sittemmin proge on eroteltu omaksi genrekseen, joka useimmiten karttaa visusti valtavirtaa. – Kyllä se progeidentiteetti tuli Wig wamiin silloin, kun Pekka Pohjola liit tyi bändiin 1970. Mikä on progemorkkis. Sanna: – Mua kiinnosti jo pienenä kaikki peruspopista poikkeavat erikoi semmat kappaleet, esimerkiksi Kate Bushin Wuthering Heights tai Beatlesin psykedeelisimmät kappaleet. – Kuuntelin paljon sitä 60luvun lo pun ja 70luvun alun meininkiä. Silloin oltiin jo tietoi sesti lipunkantajia. ”Popmusiikki” oli jotenkin huvit tava määre, kun esimerkiksi Beatlesin Sgt. Mutta mikä progessa viehättää. Jukka Gustavson oli nuoren kuhmolaistytön Sanna Klemetin suurin esikuva. 38 SOUNDI SOUNDI 39 M usiikkitalon kahvi lan pöydässä istuu kaksi eri suku polven muusik koa, joten progeen tutustuminen on tapahtunut eri vuosikymmenillä. On siis perusteltua kysyä, mikä progessa niin paljon veti puoleensa. litku ja gutsi -taitto_c.indd 39 14.6.2018 15.47. Viidenkymmenen vuoden historian jälkeen progressiivinen rock elää taas loivaa nousukauttaan. Sannan löytäessä progen se oli jo aikapäiviä sitten me nettänyt nuorten musiikintekijöiden keskuudessa edistyksellisimmän mu siikinlajin paikkansa, mutta syrjäisellä paikkakunnalla kaikki päivän hittien ulkopuolella oleva oli uutta. Musiikissa oli tilaa improvisoinnille ja rytmille. Ei mitään bai lumusaa. Pepper oli jo niin mahtava taidete os. Se oli voimakas kokemus, uppouduin niihin bändeihin ja siihen maailmaan pitkäksi aikaa. Onko se maineensa mukaisesti vaikeaa musiikkia. Soundi kutsui keskustelemaan aiheesta Sanna ”Litku” Klemetin, nuoruutensa progen parissa viettäneen muusikon sekä Jukka Gustavsonin, Sannan idolin, joka oli Wigwamissa luomassa suomalaisen progen historiaa. Millainen asema sillä on yhä kertakäyttöisemmäksi käyvässä musiikki-ilmastossa vai onko sillä koskaan voinut Suomessa elantoaan hankkiakaan. Verro kit olivat vähissä
3. Fairyport oli itselle ehkä vielä se tärkeämpi, vaikka Being on koherentimpi. Mut ta ehkä se vaatii sen, että on edes vähän kuunnellut sitä musaa. Jukka: – Se olisi yleisesti toivottavaa. Frank Zappa: Hot Rats (1969) – Hän oli merkittävä sä veltäjä isolla S:llä. Eero Raittinen lau laa niin komeasti. Ja siinä on nimibiisi, jonka avulla mä olen selvinnyt mun nuoruu desta. Muut Zappan levyt ei ole mulle auenneet niin kuin tämä. Mutta on mulla on aina ollut muitakin diversi teettejä kuin tämä proge. Mua on kiinnostanut sä vellykset. Fairyport ja Being molemmat. Ne kaikkein rakaste tuimmat teokset on aika helposti lä hestyttäviä. Itse ajattelen, että prog ressiivisessa rockissa sävellyksissä pi tää tapahtua. Jukka: – Vähän niin kuin klassises sakin musiikissa. Pitäisi olla vähän enemmän sävellyksellistä vaihtelua. Jukka: – Tätä minäkin mietin tänne tullessani. Ihmiset monesti odottaa, että koska se teoksen huippukohta tulee. 2. Sävellys ei kehity enää mihinkään. Polyfoniset, mielet tömän monimutkaiset jutut on nekin tärkeitä, mutta joku pieni hieno melo dia voi olla se merkittävin asia siellä sä vellyksessä. Progesäveltäjä pyrkii luomaan teoksen. Olin niin innoissani, että koin, ettei popmusiikin säännöt rajoita mua. Nyt en tekisi niin, mutta silloin ei ollut paljon vaihtoehtoja. – Lähdin tavallaan lapsen tasolta uu destaan. Kyllä mua vähän tympäisee progebändit, jotka vetää raskaasti sitä samaa mollia kappaleesta toiseen, yksinkertaista me lodiikkaa. Luovuus toi edistyksellistä ajattelua musiikkiin. Oliko ja onko progessa nähdäksenne mukana se sisäänrakennettu edistyksel lisyyden käsite. Frank Zappa: We’re Only In It For The Money (1968) – Pakko lähteä Zappalinjalle. Tasavallan Presidentti: Lambertland (1972) – Se on suomalaisen progen huippu. TOP 3 -PROG ELEV YT JUKKA GUSTAVSON: 1. Ajat telin, että toimin sävellyksen ehdoilla. Ihan mielettömiä ideoita! 2. Silloin kun teki vain sitä mitä osasi, niin ehkä se lipsahti välillä jazzik si. Punk progen tuhoajana Litku Klemetin omilla albumeilla Sanna on yhdistellyt progeelementtejä popim paan musiikkiin. Itse olen tietysti kuunnel lut sitä niin paljon, että koen sen ihan helposti lähestyttäväksi. Siihen aikaan ei ollut paljon tämän alan muusikoita, jotka olisi vat olleet säveltäjiä. 3. Myöhemmin olen kokenut tosi jyrkän taitekohdan, jolloin olen asettanut itsel leni tosi vahvoja sääntöjä. Jos niitä ei olisi ollut, ei olisi syntynyt progea. Palannut sel laiseen koko kansan musiikkiin. Fuusiojazzissa soolotkin on ihan mielettömän pitkiä. Wigwam: Fairyport (1971) – Kyllä mun lempibändi oli Wigwam ja se ikuinen proge rakkaus. Jukka on sitä mieltä, että mitään sukupolvien välistä kuilua ei ole olemassakaan, kun musiikissa muistetaan pitää yllä samoja ikiaikaisia esteettisiä arvoja. Sanna: – Monesti sanotaan, että pro ge on vaikeaa. Molemmat muusikot ovat huomanneet, että proge on monia ihmisiä yhdistävä tekijä. Jazzinnostus, funkmusa, blues ja soul on ollut sydä messäni tärkeällä paikalla. The Beatles: Abbey Road (1969) – Vaikka käsitettä ei ollut vielä keksitty, niin Beatlesin kaltaiset bändit johtivat siihen. – Fairyport (1971) oli Wigwamin en simmäinen varsinainen progelevy. Se kasvoi äkkiä ulos siitä kaupallisesta ajattelusta. Yes: Close To The Edge (1972) – Kuuntelin tosi paljon Yesia. – Kun tein yksin siellä Kuhmossa nii tä lauluja, ajattelin ettei ole mitään sään töjä. Mutta mulla oli myös kova into jazzin puolelle. Ne on usein pit kiä, niissä on monia osia eikä se ole mi tään radiosoittomusaa. Oli sinpa itse tehnyt tämän levyn. Teh tiin musiikkia musiikin ja säveltäjän eh doilla. Jälkeenpäin en pidä sitä edes hirve än tyylikkäänä, että sekoitetaan jazzia ja progea. Fuusiojazzissa soitetut tee mat voi olla aika progea, mutta usein it se sävellykset jää muusikoiden taitu ruuden alle. Mun omat lau lut oli silloin aika sekalaisia. Jukka: – Pitäisi olla, kun tehdään ikään kuin vakavaa musiikkia – mikä tutkii ihmisyyttä ja tähtää maailman parantamiseen. Kokonai suusajattelu ylipäätään tuli mulla ekan kerran ehkä siinä Fairyportilla. Tai no, olihan ekallakin levyllä (Hard N’ Horny, 1969) Jim Pembrokella se tarina, ikään kuin laulujen sarja. Eikö progressiivisen musiikin käsit teeseen nimenomaan kuulu se, ettei jää kiinni vain yhteen asiaan. Ja koko ajan teen itselleni uu sia sääntöjä, jotka ruokkii luovuutta kun joutuu ongelmanratkaisutilanteisiin, ku ten että pitää käyttää vain näitä ääniä, joita tässä syntikassa on. Eniten Close To The Edgea. Proge on määritellyt nuoren Sanna Klemetin identiteetin siinä määrin, että hän on kirjoittanut Progetyttönimisen kappaleen, joka tuntuu vahvasti oma elämäkerralliselta. Aina näin ei ole ollut, sillä esimerkiksi vuonna 2010 ilmesty neellä Matka ajan rannoille albumilla hänen tuolloinen yhtyeensä Jesufåglar esittäytyi hyvin kunnianhimoisena. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Sanna: – Mä en koskaan kuunnellut sitä kaikkein teknisintä ja kompleksisin ta laitaa – sellaista mistä progea usein syytetään eli itsetarkoituksellisesta kik kailusta, miksi se sitten ehkä muuttui myöhemmin. Jos on hyvä sä veltäjä, ne on parhaimmillaan todella helposti lähestyttäviä kappaleita. litku ja gutsi -taitto_c.indd 40 14.6.2018 15.47. Taiteelliset huippukohdat on usein ne kaikkein selkeimmät soin nut, harmoniat ja melodiat. SANNA KLEMETTI: 1. Studio tekniikan hyväksikäyttö, George Martinin nerokkaat äänikuvat, I Am The Wal rusin teatterilliset jutut... Mutta kauaskantoiset vaikutukset progella on ollut myös Jukka Gustavsonin musiikilliseen ajatteluun. Ehkä mä tykkään niistä Fairyportin rujommista soundeista. – Kyllä ainakin Wigwamin aikana. Siinä on mukana se hauskuus ja sävellykset on ihan nerokkaita
Se pilkkasi sitä vakavuutta, jolla me tehtiin musiikkia. Ja juuri progea kritisoitiin paikoilleen jämähtäneisyydestä, josta punk sen ikään kuin vapautti. Silloin tunsi itsensä aika syrjäytyneeksi. Se oli ekasta soinnusta lähtien ihan täydellistä musaa. Musiikissa on ikuisia esteettisiä periaatteita. Jos olisin skannautunut sieltä tähän hetkeen, niin tämä olisi aivan älytön tilanne. Tällainen nimen esillä pitäminenhän myös mahdollistaa aina uudet ja uudet sukupolvet asian ääreen. Tylsä pop, lempeä proge Syy siihen, miksi juuri nämä kaksi muusikkoa ovat yhytetty samaan keskusteluun johtuu myös siitä, että Sanna tunnetaan innokkaana Wigwam-fanina. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Sekä Sanna ja Jukka puhuvat, että proge on juuri vapautta tehdä mitä haluaa. Paneuduin siihen tosi paljon, etenkin Jukan sävellyksiin. Monet toimittajat, jotka olivat olleet progemesenaatteja käänsivät selkänsä. Sanna sanoo ykskantaan, että juuri Wigwam oli hänelle se kaikkein tärkein vaikuttaja. Jukka: – Sä et ollut kiinnostunut Nuclear Nightclubista. – Uusi ulottuvuus progressiiviselle ajattelulle tuli, kun menin naimisiin. – Huomaa ettei mitään sukupolvien välistä kuilua ole olemassakaan. Sanna: – Kyllä mä kuuntelin sitäkin jonkin verran, mutta mun mielestä se oli kuitenkin liian jotenkin poppia. Sanna kertoo, kuinka kavereidensa kanssa on juuri puhunut siitä, että Wigwamin levyt olivat niin ajattomia, että ne tuntuivat kuin olisivat ilmestyneet siinä ajassa kun nuoret fanit ne 2000-luvun alkupuolella kuulivat. Mutta kuitenkin niin kaukaista ja myyttistä. ”Nuoresta Gutsista haaveileminen” on tunnustettu edellämainitussa Proge tyttö-kappaleessakin. Tuli uuden aallon rockia ja tietynlaista kyynisyyttä ja ilveilyä. Minähän kuuntelin oikeastaan vain sun ja Pekka Pohjolan aikaista Wigwamia. Jukka huokaa syvään, kun hän miettii tuon aikaista vastakkainasettelua. Musiikki ei ole enää itsetarkoitus, vaan miten se tukee tanssia. Ja yleensä se oli se alkupään tuotanto. Koska Sanna on viettänyt niin paljon aikaa Wigwamin musiikin parissa, niin onko hänellä jotain kysyttävää, jota olisi aina halunnut esittää arvostamalleen biisintekijälle. Being räjäytti pään ihan totaalisesti. – Se oli anarkiaa ja terroria meidän progearvojamme kohtaan. Progen aika on palannut Jukan elämään sikälikin, että syksyllä hän tekee keikkoja muun muassa kitaristi Pekka ”Tuli uuden aallon rockia ja tietynlaista kyynisyyttä ja ilveilyä. – Varmaan silloin oli paljonkin, koska se oli sitä tärkeintä musiikkia. – Se oli paha kriisi, koska se käänsi progen niin pahasti päälaelleen. Jukka: – Kiitos. En löytänyt punkista mitään hyvää. – Muistan kun olen hakenut kirjastosta niitä levyjä. Tämä oli aika iso debatti minunkin kaveripiirissä, että kumpaa pidettiin arvossa. Sen takiahan me kuunnellaan vaikka satoja vuosia vanhaa klassista musaa. Vaimoni oli tanssija ja tein musiikkia hänen tanssiteoksiinsa. Tänä vuonna Svart Records julkaisee setillisen Wigwamin albumeja uusina vinyylipainoksina, tuleehan loppuvuodesta kuluneeksi 50 vuotta yhtyeen perustamisesta. Tuli mietittäväksi ihan erilaisia ratkaisuja. Mulla ei ollut 80-luvulla tällä saralla mitään töitä, ei mitään jatkumoa sille 70-luvun progelle. Ne oli mulle tosi tärkeitä. Se pilkkasi sitä vakavuutta, jolla me tehtiin musiikkia.” litku ja gutsi -taitto_c.indd 41 14.6.2018 15.47. Se asettuu ironiseen valoon, kun mietitään että 70-luvun käännyttyä 80-luvuksi progen ihailtu asema romutettiin nopeasti punkin tieltä. – On hienoa, kun tapaa nuoria muusikoita, jotka on yhtä innoissaan niistä samoista jutuista kuin itse oli nuorena, Jukka mainitsee. Hienoa kuulla. Mulla oli nuorena suorastaan ruumiillinen kokemus, että yksinkertainen popmusa oli vaan niin tylsää, etten pystynyt kuuntelemaan sitä. Leena antoi mulle alussa ohjeita: ei rumpuja, ei bassoa, ei rockia, ei jazzia. Jotain muuta
Sanna: – Onhan uudella levyllä progeviittauksia, mutta ne on enemmänkin hauskoja. Haistella jotain uutta musiikillista tyyliä tai jotain miltä proge olisi voinut kuulostaa 60-luvun lopulla. Ihmiset kuuntelee helposti pintapuolisesti tommosenkin levyn ja ajattelee, ettei siellä ole mitään tarttumapintaa. Olen aina rakastanut Pekka Rechardtin biisejä ja nyt unelma toteutuu, kun saan soittaa kokonaisen konsertin niitä. – Oltiin muusikkoja, jotka oppi koko ajan uutta ja sitten yritti jotakin, mitä ei vielä hallinnut, mutta oli intoa. Ja koko ajan edistyttiin. Oliko nämä näin hienoja. Eli tämän takia multa on mennyt studiotyöt ohi. Haluaisin tehdä jotain, mitä en itsekään täysin ymmärrä. Mä olen ollut niin syvällisissä sfääreissä sen progen kanssa, että vaikka nytkin tekee musiikillisesti jänniä juttuja, niin haluan että se on lempeän hauskaa ja helposti lähestyttävää. Siinä oli uuden luomisen iloa. Nuotinlukutaitoni on sitä, että pitkään saa tiirailla, onko toi nyt g vai a. Jukka: – No joo, se on aika progematskua. Mä haluaisin kyllä työn jossain vaiheessa. Sanna puolestaan kertoi Soundin Arttu Seppäselle kaksi vuotta sitten burnoutistaan ja epäilyksistään urasuunnitelmiaan kohtaan. – Mä en ajattele enää sitä proge-sanaa. Sanna on opiskellut pitkään ja tehnyt välillä erilaisia kulttuuritapahtumajärjestäjän hommia. Kun kuuntelee Litku Klemetin uutta Taika tapahtuu -albumia, aistii sen olevan piirun verran progempi kuin astetta popimmat ja iskelmällisemmät edeltäjänsä Juna Kainuuseen ja Horror ’15. Pohjimmiltaan on kuitenkin kalvanut tunne, että taidot ei riitä. Päivätyöura ei itsessään ole tietenkään mikään hämmästelyn aihe, mutta nyt kyseessä on kuitenkin kansainvälisestikin ajateltuna merkittävä ja yhä aktiivinen muusikko. Vitsailtiin bändin kanssa, että se voisi olla meidän kesäkiertueen nimi. – No voi kuule! Kuuntelin näitä vanhoja Wigwamin levyjä, joita en ollut kymmeniin vuosiin kuunnellut... Kun saan sen tehtyä, niin yritän hakea apurahaa projektille. Me ollaan Rekun kanssa molemmat sitä mieltä, että Wigwam on kuollut, mutta sen musiikki elää. Ajattelin, ettei kukaan arvosta enää tällaisia vanhoja soundeja. Olemme varjelleet idealismiamme kovalla työllä. Se oli goodbye. Sanna: – Uusi levy on tekeillä. Käy ilmi, että tuo ura kesti 30 vuotta. – Nyt ollaan Rekun kanssa koottu sitä biisilistaa aika hyvällä yhteisymmärryksellä: tämä biisi on ehdoton must! Ja tämä! Tämä täytyy ottaa mukaan! Ollaan nyt harjoiteltu kahdestaan ja myöhemmin tulee Paavo Maijanen bassoon, Esa Kotilainen kiippareihin sekä Jan Noponen, joka on meidän mielestä kaikkein ”wigwamein” rumpali nykyisistä rumpaleista. Töitä idealismin eteen Haastateltavat ovat uppoutuneet artistiuralle eri aikoina, mutta alaan liittyvät epävarmuudet ovat tulleet molemmille tutuiksi. Biisilistakin löytyy. Onko se ollut tarkoituksellista. Masensiko tällainen asiantila: et pystynyt tekemään sitä mitä pohjimmiltasi halusit. Aloitin siivoustyöt Wigwamin jälkeen vuonna 1974. Mulle se proge on jäänyt tarkoittamaan kokeilullista asennetta soundeissa ja sitä, että menee uusille jännille alueille. Ostin mopon, mutta en ikinä osannut korjata sitä. Luomisen identiteetti on ollut kuitenkin koko ajan olemassa. – Siivoustyö on ihan mielekästä hommaa, pysyy fyysinen kunto ja mieli on koko ajan vapaa, kun voit kelata samalla jotain sävellystä. Pyrin kerran Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan, mutta kun tuli prima vista -soittokokeet, niin en saanut ääntäkään ulos. Ei mitään paljastuksia, milloin se tulee. Proge on läsnä sekä Jukan että Sannan muusikon arjessa tänäkin päivänä, vaikka jälkimmäinen ei tietoisesti sitä termi edellä teekään. Vaikka olenhan mä Mikko Rintasen bändin kanssa soittanutkin monia niistä nimellä Wigwam Revisited. Pahimmillaan just silloin, kun kukaan ei ollut kiinnostunut julkaisemaan levyjä eikä keikkoja ollut. Musiikki on tarjonnut elannon viimeisen vuoden ajan, mutta kasvavaa uskoa se ei ole alaa kohtaan luonut. Olen kirjoittanut kappaleita nuoteille ja nyt vaan pitäisi opetella itse ne soittamaan, että voisi tehdä niistä demon, mikä helpottaisi muiden muusikoiden työtä. Aloitin sitten siivoustyöt. 42 SOUNDI SOUNDI PB ”Rekku” Rechardtin kanssa nimellä The Wigwam Experience. Proge on niin epämuodikasta ja huomaa, ettei aina ole ymmärretty mitä on hakenut tietyillä musiikillisilla ratkaisuilla. Itse ajattelen, että nämä kappaleet on niin helposti lähestyttäviä kuin mikään vain voi olla. Piti myydä urut ja Rhodesin sähköpiano rahapulassa. On ollut pakko hyväksyä selvät syyt, mulla on nuottisokeus. Olen sen taitekohdan jälkeen halunnut ajatella musiikista paljon kevyemmin. Kysyessäni millä mielellä hän palaa vanhan materiaalin ääreen on reaktio paljon puhuva. – Toi oli myös meidän lähtökohta, Jukka havahduu. – Ai jaa, täytyy poistaa se sieltä. Wigwamin aikaan olin postinkantajana, mutta se oli meidän kylässä talvella aika raskasta. – Voi olla, että se loppuu aika piankin. – Masennusta on ollut. Sitä mä olen nyt viime vuodet tehnyt. Jukka: – Henkisesti olen tietysti ollut muusikko, mutta kuten sanoin, niin 80-luvulla ei ollut keikan keikkaa tällä alalla. Nettisivuillasi lukee, että Reformi-albumi tulee ensi syksynä. Ehkä ryhdyn romukauppiaaksi. – Mulla on vähän progemorkkis. Musiikintekemisen intoa eivät realiteetit ole vieneet. Vaimon kanssa tehty yhteistyö piti mut hengissä, mutta kyllä mä olin aika masentunut 80-luvulla. Proge on vapaus tehdä mitä huvittaa, säännöillä tai ilman. En ole yhtään katkera siitä, etten pystynyt elättämään itseäni muusikkona. Haastaa itsensä ja tekee jotain sellaista, mitä ei tajua. Uudet albumit ovat tulossa niin Jukalta kuin Sannaltakin, vaikka vaiheessa vielä ovatkin. Tietotaito parani, mutta aina siinä oli haastetta, kun ei hallinnut kaikkea. Siinä levyssä mulla ei ollut niin paljon sääntöjä, tein vaan Sanna-musiikkia. Vuonna 2003 Jukka paljasti Jake Nymanin tekemässä Soundin haastattelussa, että tekee siivoustöitä pysyäkseen leivässä. litku ja gutsi -taitto_c.indd 42 14.6.2018 15.47. Täytyy varmaan hidastella sen kanssa
alv.) pe 10.8.2018 Hanko, casino “hard rock night” La 11,8,2018 lahti a c e c o r n e r , u l k o a r e e n a Liput kuluineen alkaen 49,50 €. La 21.7. Pe 20.7. 120 € ( sis. To 15.11.2018 HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. TAMMISAARI, STALLoRSPARKEN Portit auki klo 15.00. S P E C I A L G U E S T to 29.11.2018 helsinki, Kulttuuritalo pe 30.11.2018 sein joki Areena La 1.12.2018 Areena oulu LISÄKSI ILMAN The ZOMBIESIA: Su 2.12.2018 promenadisali, pori Liput kuluineen alk. + s u p p o r t t b a Savoy-teatterissa myös nämä: The Dubliners pe 2.11.2018 Trad.Attack ! ti 13.11.2018 Al Di Meola ke 14.11.2018 su 2.12.2018 HELSINKI, Kulttuuritalo ma 3.12.2018 Jyv skyl , paviljonki ti 4.12.2018 Tampere, tampere-talo Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 €. VIP-paketit alk. Liput kuluineen alkaen: kenttä 69,50 €, priority ( K-18 v.) 89,50€. 49,50 €. 49,50 €. 49,50 €. Eastway tulostus.indd 43 14.6.2018 15.16. Liput kuluineen alkaen: kenttä 69,50 €, numeroimaton istumakatsomo 79,50 €. su 25.11.2018 HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. HAMINA, Bastioni Portit auki klo 17.30
44 SOUNDI SOUNDI 45 Emerson & Lake & Palmer & Tolonen & Walli & Kuha. K u v a: A la n M es se r K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: R is to V ai n io K u v a: W ar p K u v a: Ti ia N y h o lm K u v a: A k i R o u k al a proge-essee-taitto_c.indd 44 14.6.2018 14.57. & Lopatin & Klemetti Teksti: Mikael Mattila Proge eilen, tänään Eli progefanin essee siitä, miten proge ajoi itsensä umpikujaan, miten se pelastettiin oppilaitoksiin ja miten se voi nykyään olla mitä vaan – sekä Suomessa että maailmalla
Suomiprogen hengen summaa maamme kenties juhlituin kitarasankari Jukka Tolonen vuonna 1972 lyhyeen pohdintaan, mitä hänelle tulee mieleen sanasta ”taito”: ”Jos se muodostuu liian tärkeeks seikaks, niin se voi olla vaarallistakin… Jos keskittyy liikaa teknisiin asioihin, niin… se voi olla paha.” Lisäksi ”säveltäjä” taasen ”ei oo sen tärkeempi ku tavallinen duunarikaan.” Nämä ovat yksittäisiä heittoja, mutta silti ne tuntuvat kovin nöyriltä – kovin suomalaisilta. Myönnettäköön silti, että useimmiten se tehdään ”coolin” kautta. Eikö kuulostakin aivan faijalta, joka iloitsee somessa jälkikasvunsa innostuneen Beatlesista tai Smithsistä. 2010-lukulaista, postmodernia poptimistista muhjua pidetään kaiketi historiattomana, mutta totuus on toisenlainen: eihän tämä aika tee mitään muuta kuin viittaa historiaan. Olin jo valmiiksi nörtti ja epäsuosittu, joten en kokenut minkäänlaiseksi ongelmaksi ruveta syleilemään musiikkia, johon liitettiin juuri nuo kaksi määrettä. Joku psykoanalyytikko voisi analysoida moista reaktiota paljonkin, mutta ei mennä nyt siihen. Kaikki meni, musiikki oli pilalla, enää ei ollut kunnollista – mitä näitä nyt on. Teiniajan progefanius oli kuitenkin osoitus edellä mainitusta identifikaatiosta. Tämän takia progelle kävi lopulta kuin kaikille muillekin tiettyä ajankuvaa selittämään jääneille musiikkityyleille: se tuli niin varmaksi omasta tyylillisestä ylivertaisuudestaan, ettei se kyennyt hyväksymään ympäristönsä muutosta ja jäi siksi toistelemaan Carl Palmerin ja hänen hengenheimolaistensa horinoita kuin jumiin jäänyt Yes-yhtyeen keikkabussi liikenneympyrään. Viittailu ei ole välttämättä summittaista, vaan päinvastoin harkittua brändin ja habituksen rakentamista. K oska jokainen maa, joka ei ole Britannia tai Yhdysvallat, suodattaa sikäläisistä kulttuureista tulleen taidesuuntauksen itseensä aina omalla tavallaan, ei suomiprogekaan kuulostanut mertentakaiselta aikalaiseltaan. On eri asia, kun The New Yorker kirjoittaa progesta iänikuisten Rolling Stonen tai Q:n sijaan. Löysin internetistä samoin ajattelevia progen ystäviä. Pienessä maassa, jossa kovimmatkin progesankarit soittivat iskelmätähtien taustalla, ei ollut varaa alkaa liikaa elvistellä. Juho Ruotsalainen kirjoitti musiikkimedia Nuorgamiin ansiokkaan ja omakohtaisen esseen siitä, miltä proge tuntui Iisalmessa 90-luvulla kasvaneelle nuorukaiselle. En tietenkään tuntenut ketään ikäistäni, joka olisi koskaan kuullutkaan Rushin 2112:ta, Van der Graaf Generatorin Pawn Heartsia tai Magman Mekanik Destruktiw Komman dohia. Teineille sallitaan kömpelyys ja kohtuuttomat mielipiteet. Hän pohti, miten Kingston Wall ja Absoluuttinen Nollapiste loivat identifikaatiopohjaa ja eräänlaista maalaista vastakohtaa urbaanille indierockille. Tämä ei itsessään ole mikään uutinen, mutta hyvä muistutus sekä 2010-luvun progekeskustelun lähtökohdista että osoitus erään yhteisön sopimista laadun perusteista. Kapinan kohteena ei vain ollut menneen maailman hegemonia, vaan oma sukupolveni. 44 SOUNDI SOUNDI 45 P opmusiikkidiggailu, kuten vähän kaikki muukin diggailu maailmassa, on silkkaa sosiaalisen pääoman ja habituksen vaalimista. Tuntuu nimittäin, että pikkuhiljaa progelle ollaan tekemässä pienoista synninpäästöä. Eräänlaista ”ruman” estetisointia. T austoitetaan asiaa kuitenkin hieman. Suomalaisillakin progefoorumeilla aikamiehet (kuinka pitkään jaksetaankaan vitsailla progen miehisyy”Muusikot ovat oivaltaneet, että progen ensimmäinen versio oli ikään kuin ensimmäinen käyttöjärjestelmä tai rakennusohje.” proge-essee-taitto_c.indd 45 14.6.2018 14.57. Siinä kuuluivat polkupyörän nitinä kylätiellä ja Ladan hurina Hämeentien liikennevaloissa. Tässä suhteessa proge on siis tarjonnut pilkkaajilleen eräänlaisen taiteellisten kompurointien buffet-pöydän. Se oli nuhjuisempaa ja juurevaa, yhtä aikaa maalaista ja sosialidemokraattista. Se oli juuri sitä ”laadutonta” musiikkia, johon Carl Palmerkin implisiittisesti viittasi. Erona oli, että olin teini. Ei ihme, ettei se ole ikääntynyt erityisen kauniisti. Ajattelin, että progea kuuntelemalla minulla oli mahdollisuus nostaa itseni pikkukaupungin yksinkertaisten junttien yläpuolelle. Esimeriksi Emerson, Lake And Palmerin rumpali Carl Palmer sanoi yhtyeensä tulkinneen venäläisromantikko Modest Musorgskin pianosarjan Näyttely kuvia, koska toivoi nuorison löytävän sitä kautta tiensä ”laadukkaamman musiikin” äärelle. Popjournalismin keskuudessa yksi sosiaalisen pääoman kerryttämisen keino on ollut progressiiviselle rockille (sano ”ihan proge vaan”), väsynyt höhöttely. Progen perinteiseen estetiikkaan liittyy nimenomaisesti paljon ”rumaa” ja ”kömpelöä”: aina The Nice -yhtyeen pahamaineisista ”koska olemme eurooppalaisia emmekä Amerikan n*****itä, emme osaa improvisoida” -kommenteista alkeellisen livetekniikan pettämiseen ja yltiövakavamielisiin sekä suhteellisuudentajuttomiin konseptialbumeihin. Se saapui tuontitavarana, eli puolisen vuosikymmentä trendi-ilmiönä ja painui sitten erityisharrastajien ja rock-antologistien näperreltäväksi – kuten melkoisen moni muukin hetken pinnalla ollut popmusiikkityyli. Koin, että aikani nuorisomusiikki antoi minulle kovin vähän. S i lloin, kun itse löysin progen – eli suunnilleen 14–15-vuotiaana – samaistuin siihen juuri kapinahengessä. Sinällään asetelma oli mitä tavallisin: yhtä peittelemättömän ylimielinen kuin progepappojen mutinat ”laadukkaasta” musiikista. Toisin oli Briteissä. Erona oli, että he olisivat voineet ikänsä puolesta olla vanhempiani. Aika monet musiikkiaan ”progeksi” nykypäivänä julistavat tuntuvat keskittyvän enemmän oikeanlaisen Hammond-urun soundimallintamiseen kuin oivaltavan ja edelläkäyvän – ”progressiivisen” – musiikin tekemiseen. Pyrkimyksestä määrittelemään (ainakin itselleen) jokin coolius tai maku esteettisine päämäärineen. Muodostuu yhteisöjä ja skenejä auktoriteetteineen, jotka määrittävät yhteisön maun ja esteettisen säännöstön, jota noudattamalla on mahdollisuus kerryttää sosiaaliselle pääomalleen lisäarvoa. Tässä suhteessa suomiproge onkin aina raivannut omaa väyläänsä tyylilajinsa umpihankeen. Tämän takia se oli myöskin vapaata brittiläisestä elitismistä
En tunne yhtään ikäistäni opistobasistia, joka olisi selvittänyt koulunsa ilman Pekka Pohjolan tuotannon perinpohjaista opiskelua. Ehkä heitä kannattaa vain vältellä.) Asenne alkoi pidemmän päälle rasittaa. Ja siitä proge sai kyseenalaisen maineensa. (Sittemmin nämä samansuuntaisesti ajattelevat ihmiset ovat kerääntyneet Vinyylin vinguttajien kaltaisiin Facebookreservaatteihin hyrisemään itsetyytyväisyyttään. Estetiikkaa, jota yksi rocktoimittajien sukupolvi meni suuressa konsensuksessaan nimittämään ”äkkivääräksi”. Bungleilta, Primuksilta tai Devin Townsendeilta. Lyhyesti: jos uuden progen soundia määrittäneet Porcupine Treen tai Dream Theater lähtivät 70-luvun premisseistä, tulivat Mr. Taideoppilaitos. Lisäksi popmusiikki elää taas kokeellisempaa ja uusia ideoita etsivää kautta, ja siksi proge-inspiraatiolle on tilausta. Tuskinpa Carl Palmerkaan ajatteli, että hänen tekemänsä ”laadukas” musiikki tulisi elämään tyhjiössä tai pysymään aina samana. Postmodernina aikakautena progen ei ollut tarkoituskaan varsinaisesti tavoitella taivaita tai galaksien kokoisia asiakokonaisuuksia. Tällaisten kokeellisten artistien suosio kertoo, että haastavallakin musiikilla voi yhä olla kaupallista relevanssia ja näkyvyyttä. Oneohtrix Point Neverin dekonstruoitu elektro kuulostaa suunnilleen yhtä käsittämättömältä kuin Yes tai Emerson, Lake & Palmer aikoinaan. Se on kyky käsitellä käsillä olevaa materiaalia poikkeuksellisesti ja avantgardistisesti. Hetken aikaa se oli ”cool” ja siksi relevantimpi ilmiö kuin samoihin aikoihin perinteisempää ilmaisua edustaneiden bändien ilmaisu. Se pieneni omiin eksklusiivisiin ympyröihinsä, festivaaleilleen ja risteilyilleen. Se jos mikä kuulostaa ihan 70-luvulta. Vai ovatko muut kuin alan asiantuntijat koskaan kuulleet Uzvaa tai Viimaa. Siksi tuntuu, että 2010-luku on progelle mitä otollisinta. Jos huvittaa, voi turvautua karjalanpaistiin, mutta mikään ei estä piipahtamista myös kimchi-kupin, edamame-papusalaatin tai gazpacho-kulhon äärellä. Sammaleen ja Maladyn kaltaiset retroprogebändit ovat samansuuntainen ilmiö kuin Roadburn-festivaalin lavat täyttävä uusio-doom tai Carpenter Brutin ja kumppaneiden feikkikasari synthwave-tykittely. Samalla progesta on tietenkin saatavilla myös sitä tutumpaa ja helpommin käsitettävää versiota. Siksi proge on paennut rakenteisiin: enemmän kuin tyylilaji, se on tekotapa. Harvapa myöskään muistaa, että muuan Litku Klemettikin vaikutti vuonna 2010 pidempää ja lyyrisempää kaarta piirtäneessä Jesufåglar-yhtyeessä. Progekin on pikkuhiljaa havahtunut tähän kehitykseen – tai se on havahdutettu. Mainittu ”äkkivääryys” oli uuden aallon suomiprogen valttikortti: venkoileva ja nopeatempoinen tykittely nautti kulttisuosiota samankaltaisten identifikaatiota etsivien, usein nuorten ja taidekoulua käyvien hämyjen keskuudessa. Ajan henki tavoitti genreistä pölyttyneimmän sittenkin. Well, it’s just entertainment, folks”, kuten viimeisenä mainittu tokaisee Earth Day -kappaleessaan. Jos proge tarjosi aiemmin liudan eltaantuneita höhöttelyn aiheita, niin nykyään buffet-pöytä on katettu taas tuoreilla ja maittavammilla aineksilla, joista kukin voi koota mieleisensä satsin. Uusi sukupolvi tuli sittenkin ja muutti kaiken. Kieli poskessa hapsottava vinoilu oli approprioitu suuren maailman Mr. Koska se jäi toteuttamaan oman skenensä esteettisiä ideaaleja kyseenalaistamatta, oli tuloksena kyllästyttävää vanhan idean toisintoa: Hammond-sooloa toisen perään pitkin läkähdyttävän pitkiä teema-albumeita. Toisin sanoen, se ei ole millään muotoa ”progressiivista”. Mutta aika oli eri, maailmakin laajempi ja raja-aidat matalampia. 46 SOUNDI SOUNDI PB destä?) keksivät perusteita sille, miksi juuri 1960-luvun lopulla Britanniassa keksityn musiikin perinne ja musiikkikäsitys oli ylivertaista. Aika oli väärä, ja siksi bändi jäi alaviitteeksi yhden indietähden CV:ssä. Väitän, että Suomessa juuri taidekoulut edesauttoivat progen uutta tulemista ja muovautumista – eli parikymmentä vuotta Brittejä myöhemmin. opettaa levyllään sienikantaa ja musiikkiintervalleja, kertonee tarpeeksi. Bunglen tai Toolin kaltaiset kieroilijat grungen suunnalta. Suojeleva elitismi vie harvoin mitään eteenpäin. Ja mikä yhdistääkään monia noista luetelluista bändeistä. Se, että Kuha. soundi.fi www.soundi.fi/jutut/soittolistat Proge: Millennium edition KUUNTELE SOITTOLISTA proge-essee-taitto_c.indd 46 14.6.2018 14.57. Se on hieman erilainen toteamus kuin vuotta myöhemmin tullut Porcupine Treen The Sound Of Muzak, jossa surraan musiikkiteollisuuden ”mädännäisyyttä” kiusallisen setäelitistisesti. Townsendin läpän voi tulkita seurailevan laajempaa tämän vuosituhannen popkulttuurillista trendiä: poptimismin voittoa rockismista. Se on genren ystävälle varmasti herkkua, mutta uusia ideoita etsivälle popnörtille se tuntuu ideaköyhältä vatkulilta. Toivottavasti. Kotimainen taidekouluproge oli aiheiltaan pienempää, ironista ja leikkisää: se tasapainoili poikamaisen pöljäilyn, teknisyyden ja täydellisen läskiksi vetämisen rajapinnalla. Kirjainbändien sormenjäljet tahmaavat kauttaaltaan 2000-luvun nimien, kuten Sydän, Sydämen, Kuha.-yhtyeen, Kuolleitten Intiaanien tai sittemmin Tiisun soundia. Kaikkea voi tehdä, ja kaikesta voi vaikuttua. Proge pysyi silti nuorten miesten puuhasteluna. T ämän, öh, regression rinnalla tapahtui kuitenkin jatkuvasti jotain muuta. Suomessa uuden perinteen aloittajina toimi kuusi kirjainta: YUP ja CMX. Sekin on ihan okei, koska aikamme futurismiin kuuluu myös kuviteltu nostalgia. Taidekouluprogella oli tuomisinaan jotain ekspressiivistä ja poikkeavaa popmusiikin kentälle, ja siksi siitä tuli ilmiö. ”And music. Ajatusta siitä, miten kaikenlainen musiikki voi olla relevanttia, merkityksellistä ja ajastaan jotain sanovaa – oli se sitten teknisesti haastavaa progemetallia tai Max Martinin tuottamaa Billboard-kärkeä. Siitä vaikuttuneet muusikot ovat oivaltaneet, että genren ensimmäinen versio – eli se, jonka erinomaisuutta edelleen halutaan niin syvästi vaalia – oli ikään kuin ensimmäinen käyttöjärjestelmä tai rakennusohje. T oki äkkiväärä venkoilukin oli tuontitavaraa
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Meteli tulostus.indd 47 14.6.2018 15.17
48 SOUNDI SOUNDI 49 48 SOUNDI SOUNDI 49 Teksti: Mikko Meriläinen Kuvat: Holly Whitaker Suut puhtaaksi Elokuussa Flow-festivaalille saapuva, vakuuttavan Songs Of Praise -debyytin julkaissut post punk -yhtye Shame on saanut uralleen räväkän alun. Shame-taitto_b.indd 48 14.6.2018 14.59. Räväköitä ovat nuoret kaverit myös puheissaan, ainakin kun sille päälle sattuvat. Soundi tapasi Shamen Tukholmassa
– Joo! Ne helvetin panhuilut! Se on tanssimusiikin tuhoamista, sillä ei ole mitään ansioita, puhkuu puolestaan kitaristi Sean Coyle-Smith. Laadukkaan yhdysvaltalaisen Dead Oceans -yhtiön tammikuussa julkaisemaa Songs Of Praise -pitkäsoittoa edelsi sadat keikat pikkupubeissa kotikonnuilla, minkä huomaa pari tuntia myöhemmin Debaser Strandin parisataa henkeä vetävän pienemmän klubin lavalla. TAKAHUONEESSA istuu tosiaan koko yhtye, viisi levotonta kaveria keikkaa edeltävässä hybriksessään, ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Ja on sille perustettakin: Shamen debyytti täyttyy The Fallille, Gang Of Fourille ja vaikkapa yhtyeen itse esikuvakseen nostamalle australialaiselle Eddy Current Supression Ring -garage-yhtyeelle velkaa olevasta kiihkeästä rockista, jonka ääripäät löytyvät erittäin tarttuvasta One Rizla -pikkuhitistä ja maanisesti junnaavasta The Lickistä. En ymmärrä miksi nuoret kuuntelevat niin huonoa musiikkia.” Shame-taitto_b.indd 49 14.6.2018 14.59. Kierroksen jälkeen ilmaisen pettymykseni. Iso osa innostuksesta selittyy tietenkin myös sillä, että Shame-viisikko on päässyt keikkailemaan kotimaansa rajojen ulkopuolelle melkoisen nuorina: 20–21-vuotiaat miehet soittavat parhaillaan elämänsä ensimmäisessä yhtyeessä, eikä ensialbumin ilmestymisestä ole kulunut kuin muutama kuukausi. Ei ainakaan helppoa haastattelua, mutta sen sijaan varsin viihdyttävä puolituntinen. Ehkä me ja muut nuoret rockbändit, joita Lontoossakin alkaa olla hyvin, pystymme muuttamaan tilannetta esimerkillämme, pohtii rumpali Charlie Forbes. Eddie Green haluaisi kyvyn muuttaa muotoa palloksi ja vieriä ympäriinsä, kun taas Sean Coyle-Smith olisi supersankari nimeltä ”No Hands Man”. Tosin he kyllä hehkuttavat innoissaan edellisillan Oslon-keikkaa, jossa oli kerrankin ollut selvästi nuorempi ja myös varsin naisvoittoinen yleisö. – Listojen kärjessä olevan popin tila on kamala! Se on niin laiskaa musiikkia, huokaa laulaja Charlie Steen. Yhtye innostuu Forbesin kommentin pohjalta haukkumaan nuorten kuunteleman listamusiikin maan rakoon. Ensimmäistä kertaa maailmaa kiertävä lontoolainen Shame taitaa olla siitä pisteestä vielä ilahduttavan kaukana. Bändikavereiden naamat ja luonteenpiirteet kyllästyttävät. TUKHOLMALAISEN yleisön keski-ikä on reippaasti yhtyettä korkeampi. Voitte varmasti kuvitella, millaisia riemun kiljahduksia kuullaan, kun klubihenkilökunta kiikuttaa paikalle laatikollisen Stellaa. Esimerkiksi Charlie Steen haluaisi kyvyn matkustaa ajassa – hän menisi sen avulla syömään Dodoa. En raaski huomauttaa, että he kuulostavat ihan keskiikäisiltä sediltä. Ei heitä ole täysin pystymetsästä revitty. Jäsenet itse kuitenkin ovat iloisia velikultia ja korostavat suurimman osan elämäntuskasta olevan ironian läpi suodattamaa huumoria. – Uskomatonta, miten paljon paremmalta Carlsberg maistuu täällä kuin Englannissa, hihkaisee juuri kymmenen kilometrin turistikävelyltä tullut basisti Josh Finerty tukholmalaisen Debaser Strand -klubin takahuoneessa. Olisin odottanut, että julkisuuskuvansa mukaan kovin poliittinen yhtye ei käytä superShamen Songs Of Praise -esikoisella tuntuu esittäytyvän maailmaan pessimistisesti suhtautuva bändi. – Ja koko se edm-skene, aivan kauheaa, lisää Finerty. Onhan se hassua, enkä täysin ymmärrä miksi nuoret kuuntelevat niin huonoa musiikkia, mutta tilanne on mikä on. Toinen kitaristi Eddie Green niittaa aiheen tymäkästi: – Jokainen, joka pitää edm-musiikista on vitun idiootti. Hän huutaa ja riehuu hikisenä, ja muistuttaa yleisöä painokkaasti siitä, että hauskaa saa pitää mutta heidän keikoillaan ei suvaita minkäänlaista toisten ihmisten loukkaamista. Maat, kaupungit ja takahuoneet toisensa jälkeen tuntuvat samalta. Keikkaa ei ole kulunut montaakaa hetkeä, kun laulaja Steen on jo repinyt paidan päältään. Keskustelu poukkoilee sinne tänne, ja kuvaavaa on että innostuneimman puheryöpyn saa aikaan lyhyeksi alkulämmittelyksi ja esittelyksi tarkoittamani kysymys kunkin suosikkisupervoimista. – Briteissä meidän keikoilla käy paljon keski-ikäisiä setiä, jotka ovat löytäneet musiikistamme ilmeisesti jonkinlaista nostalgiaa. Ikärakenne ei nykypäivänä ole yllätys rockyhtyeiden kohdalla, eikä se tunnu suuremmin Shamea vaivaavan. 48 SOUNDI SOUNDI 49 48 SOUNDI SOUNDI 49 aailman kiertäminen alkaa ennen pitkää syödä muusikoita. Muunkin yhtyeen esiintyminen on rajattoman itsevarmaa – juuri sellaisella momentuminsa tiedostavalla ja peittelemättömän innostuneella tavalla, johon eivät viisikymppiset veteraanit enää pysty. – Entäs tropical house, se on niin kaavamaista
– Me vain haluamme kertoa mielipiteemme, ei siinä sen kummemmasta poliittisuudesta ole kyse. – On olemassa valtava valikoima musiikkia, josta meidän sukupolvemme voi ammentaa. – Heti kun vanhat ihmiset... – Ja minä voisin varmasti jotenkin auttaa köyhiä, vaikka minulla ei käsiä olekaan, lupaa Coyle-Smith. Että teidän sukupolvenne korjaa asiat oikealle kurssille. mutta joo. Charlie Steen ottaa keskustelun haltuunsa: – On edelleen paljon ihmisiä, jotka olivat 1960-luvulla huonossa jamassa ja päätyivät tukeutumaan oikeistopuolueisiin saadakseen muutosta. – En minä ajattele, että musiikkimme olisi kovinkaan synkkää, puolustautuu Steen. Meille bändi on vain hyvä alusta puhua kaikkea mahdollista, myös paskaa.” Shame-taitto_b.indd 50 14.6.2018 14.59. Eikä se edes ole välttämättä pysyvää. Takahuoneessa höpötellessä korostuu myös melkoinen ristiriita yhtyeen huolettoman siviiliolemuksen ja kappaleiden paikoin lohduttomaltakin tuntuvan synkkyyden kanssa. – Ehdottomasti, Green vakuuttaa. Albumi koostuu kolmen vuoden aikana kirjoitetuista, 16–19-vuotiaan brittinuoren huumorin sävyttämistä sosiaalisista havainnoista. Shamen poliittinen maine kumpuaa osittain musiikista – ovathan he esimerkiksi tehneet Visa Vulturen, piikikkään muka-rakkauslaulun konservatiivipääministeri Theresa Maylle – ja osittain suorasanaisesti Britannian nykypolitiikkaa ja Brexitiä kommentoineista lausunnoista. Tekisimme sitä joka tapauksessa, komppaa Finerty. Toivottavasti nuoret ymmärtävät, että juuri nyt tehdään ratkaisevia päätöksiä, jotka vaikuttavat nimenomaan meidän elämäämme. Voitteko kuitenkin luvata minulle, että nuorissa on toivoa. – Meille bändi on vain hyvä alusta puhua kaikkea mahdollista, myös paskaa. Mekin haluamme kehittyä, emmekä olla vain joku post punk -yhtye, visioi Steen. Tuntuu, että Shame on osannut fokusoida tekemisensä siihen, missä on parhaimmillaan. Kuolevat. – Totta puhut, olisihan minä voinut vaikka matkustaa ajassa tappamaan Hitlerin, aikamatkustaja-Steen pahoittelee. Joten käytännössä me saimme hänet eroamaan! nauraa Forbes. Shame on leimautunut post punk -yhtyeeksi, mutta jäsenten puheista päätellen ei aio jäädä sellaiseksi. Kehitys saattaa kuulua jatkossa radikaaleinakin muutoksina. Uusin sohaisu osoitti kyseenalaista maastakarkoituspolitiikkaa ajaneen entisen sisäministerin suuntaan. Se sama asennoituminen on ymmärrettävästi yhä vallalla, toivon vain ettemme jatka liian pitkälle nykyiseen suuntaan. Niin monta erilaista aikakautta ja tyyliä. – Kirjoitimme Twitter-tilillemme, että ”Amber Rudd is a fucking weapon.” Ja hänhän jätti tehtävänsä kolme päivää myöhemmin... SONGS OF PRAISE vakuuttaa näkemyksellään. Itse he vakuuttavat, ettei yhtyeen tyyli ole syntynyt erityisemmän harkinnan tuloksena. Se kaikki kertoo vain siitä, kuinka vähän muilla bändeillä on sanottavaa yhtään mistään, Green puuskahtaa. KAIKESTA HUOLIMATTA he tuntuvat suhtautuvan Shamen väitettyyn poliittisuuteen vähätellen. Näkisin sen enemmän keskustelunavauksena. – Olin aikeissa sanoa, että menevät pois... – Suurimmaksi osaksi kyse on ironiasta tai silkasta huumorista. 50 SOUNDI 50 SOUNDI voimiaan vaikkapa köyhyyden poistamiseen tai pahojen ihmisten eliminoimiseen
Kuten arvata saattaa, ei reaktioissa säästellä. Coyle-Smith: – Kusipää. – Ne ovat erittäin kovaäänisiä ja vahvoja eläimiä. Emme ole koskaan ennen tehneet mitään tästä! Ei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää pysyä skarppeina. Bändin jäseniä yhdistäviä musiikillisia idoleita ei löydy kaivamallakaan – tai ainakaan he eivät halua niitä nimetä. Hän on melkein onnistunut pilaamaan Smithsin minulle! Ehkä pahimman loukkauksen päästää kuitenkin suustaan Steen: – Kaiken lisäksi musiikki, mitä hän on julkaissut viime vuosina on ollut kamalaa! Ja entäs se musiikkivideo, missä hänellä oli päällään joku takki tai pusakka eikä lainkaan paitaa alla... – Laitat koko elämäsi ensimmäiseen levyyn, ja sitten sinulla on vuosi aikaa kirjoittaa sille jatkoa. Siinä unohtuu, että mitä on normaali elämä, pohtii Steen. Coyle-Smith huomauttaa, että heistä kukin kasvoi kuunnellen tietynlaista musiikkia mutta se ei tarkoita sitä, että nuo artistit automaattisesti vaikuttaisivat siihen, millaisia lauluja he itse tekevät. Asian tajutakseen ei tarvinne tehdä muuta kuin katsoa Songs Of Praisen kansikuvaa, jossa Shame poseeraa pikkuporsaat sylissään. puistattavaa! BRITANNIAN musiikkipiireissä on nähty aivan liikaa yhtyeitä, jotka ovat saaneet nopean lähdön ja kovan hypen mutta hyytyneet pahasti debyytin jälkeen. Finerty: – Huomionkipeä lapsi. Me yritämme vain pitää fokuksen olennaisessa ja kirjoittaa jatkuvasti uutta, hyvää musiikkia. Forbes: – Hänestä on tullut todella rasistinen ja ilkeä. – Se vitun Florence And The Machinen nainen julkaisi valokuvan (W-lehden kansikuva) jossa hän on, yllätys yllätys, pikkupossu sylissään. Green: – Vitun idiootti. Hän varasti meidän ideamme, Suomen kansan pitää saada tietää se! Shame-taitto_b.indd 51 14.6.2018 16.04. – Me halusimme tarkoituksella jyrkän kontrastin musiikin ja kansikuvan välille, Steen sanoo. Mutta eihän sitä voi ennustaa. – Me olemme kuitenkin lähestyneet hommaa vanhan liiton tyylillä, eli treenaamalla, kirjoittamalla aina vain parempia lauluja ja keikkailemalla. – Se oli takuulla ensimmäinen kerta kun pidimme possuja sylissä, ja toivottavasti myös viimeinen, huokaa Finerty. Miten Shame aikoo varmistaa, ettei heille käy samoin. En malta olla kysymättä, että miten he suhtautuvat Morrisseyn viime aikojen ulostuloihin. – Vaikka aloitimme vasta neljä vuotta sitten, ei meistä tunnu siltä, että olisimme päätyneet tähän pisteeseen liian nopeasti, tuumii Forbes. Yksi selkeä vahvuus Shamella ainakin on: he eivät selvästikään ota itseään liian vakavasti, vaikka se albumia kuunnellessa saattaisi siltä tuntuakin. Pelkkää lihasta! – Ja mitäpä tapahtui pari kuukautta sen jälkeen, kun olimme julkaisseet kansikuvan, huudahtaa Coyle-Smith. – Monille tulee ongelmia siinä vaiheessa, kun ensimmäinen levy on ulkona ja elämän täyttää pelkästään kiertueet ja bilettäminen
Graceland Holdings, Elvis Presleyn Gracelandin Yhdysvaltain toiseksi suosituimmaksi kotimuseokohteeksi (suosituin on Valkoinen talo) nostanut yritys otettiin pyörittämään matkailupuolta. On Donald Trump, mutta toisaalta on paljon kaikkea ihan parasta. 52 SOUNDI SOUNDI 53 R akennukset loistavat puhtaan valkoisina. Valokuvaus on sisätiloissa kielletty, myymälää ja Princen lempiruokia tarjoavaa ravintolaa lukuun ottamatta. Hänethän muistetaan työhulluna, joka viihtyi lähinnä studiotiloissa. Sisään ei saa ottaa edes puhelinta. Täällä teki valtaosan musiikistaan Prince Rogers Nelson. Ja se, että paikka esitetään sellaisena kuin Prince tahtoi. Soundi kävi Minneapolisissa Princen Paisley Parkissa ja Clevelandissa Rock And Roll Hall Of Famessa. 20 000 neliöstä muodostuu iso tila, josta matkailijat päästetään vain osaan. Se muutettiin pian artistin kuoleman jälkeen museoksi. Täällä hän treenautti bändiä pitkään – ja jäi vielä sen jälkeen vahtimaan harjoitusten videoinnin editointia. Hän asui valkoisuutta hohtavassa Paisley Parkissa, jonne hän ennen kaikkea rakennutti mahdollisimman hyvän studion. Princen musiikin fanille kierros antaa kuitenkin paljon. T urvatoimet ovat tiukat. Perhe ei aikaillut Paisley Parkin muuttamisessa matkakohteeksi. huhtikuuta kaksi vuotta sitten. Sadan dollarin ja sadan minuutin VIP-kierroksella näkee ja kuulee enemmän kuin 38,50 dollaria maksavalla 70 minuutin rundilla, mutta paljon jää toki kuulematta. Täältä hänet löydettiin elottomana 21. Rakennus osoittautuu valtavaksi. Teksti: Pasi Kostiainen Matkakohteena musiikki Yhdysvallat on jännä maa. Muutama tila on muutettu näyttelyhuoneiksi. Valtavan rakennuksen kaikkiin osiin ei yleisöllä ole silti vieläkään pääsyä. Tänne Prince myös kuoli vain 57-vuotiaana. Minneapolisin Chanhassenissa sijaitseva Paisley Park oli Princen studiokompleksi ja koti. Niissä on Princen esiintymisasuja kiertueilta ja videoista, palkintoja ja instrumentteja. Hän kertoo, että studiotilat on somistettu museoksi Princen ohjeiden mukaan. ENSIMMÄINEN KOHDE K u v at : P ai sl ey P ar k matkakohteena musiikki -taitto.indd 52 14.6.2018 15.11. Tavoitteeksi asetettiin 2000 matkailijaa päivässä. Opas kierrättää kävijöitä ryhmässä (omin päin Paisley Parkissa ei saa liikkua) ja tarinoi Princestä ja Paisley Parkista vuolaasti. Niin kuin vaikka popmusiikin monet nerot – ja se, että heidän elämäntyötään kunnioitetaan matkakohteina houkuttelevilla museoilla. Jo lokakuussa 2016, vain puoli vuotta Princen kuoleman jälkeen avattiin ovet matkailijoille. Prince säilyttää salaperäisyytensä ainakin yksityiselämänsä osalta. Täällä, Minneapolisin esikaupunki Chanhassenissa Prince vietti myös käytännössä kaiken aikansa, kun ei ollut kiertueella. 1980-luvulta lähtien Prince ja hänen yhtyeensä treenasivat, levyttivät ja tekivät satunnaisesti jopa keikkoja Paisley Parkin tiloissa. Kotiin ei ole asiaa – eikä opas kerro, missä Prince vietti viimeiset hetkensä. Ne sijaitsevat suljettujen porttien takana vartioidulla alueella, mutta näkyvät ohi suihkivalle valtatie viidelle
”Rakennus osoittautuu valtavaksi. Opas pyytää katsomaan savulasin taakse Paisley Parkin pienoismallia, joka on sijoitettu savulasin taakse, kahden oven päälle isoon aulatilaan. 20 000 neliöstä muodostuu iso tila, josta matkailijat päästetään vain osaan. – Pienoismallin sisällä on uurna, Princen uurna. Täällä, juuri täällä Prince soitti, lauloi, sovitti, tuotti, miksasi muun muassa albuminsa Sign O’ The Times, Lovesexy, Batman, Diamond & Pearls ja The Gold Experience. matkakohteena musiikki -taitto.indd 53 14.6.2018 15.12. 52 SOUNDI SOUNDI 53 Matkakohteena musiikki Täällä tehtiin Princen mieleenpainuvimmat klassikkolevytykset. Hallissa hän esiintyi Piano & Microphone -kiertueellaan vain muutama kuukausi ennen kuolemaansa, NPG Music Clubissa hän yllätti sinne sokkoliput ostaneet ihmiset aina silloin tällöin vetämällä yhtyeineen pitkiä ja hikisiä keikkoja – pitkän studiopäivän päätteeksi. Prince myös testasi Paisley Parkissa musiikkinsa toimivuutta yleisöön. Rakennuskompleksiin kuuluu iso konserttihalli sekä klubi – molempien esiintymislavat tulivat Princelle tutuiksi. Pitäkäämme hiljainen hetki hänen muistokseen, opas sanoo. V aikuttavin Prince-hetki sijoittuu heti Paisley Parkin tutustumiskierroksen alkuun. Madonna, R.E.M., Celine Dion, Stevie Wonder ja James Brown sekä monet muut levyttivät Paisley Parkissa. – Ne 20 – 30 ihmistä, jotka olivat jääneet, kokivat elämänsä konsertin – ja tanssivat yhdessä Madonnan ja tämän tanssijoiden kanssa, opas kertoo. Paisley Parkin studiota käyttivät myös muut maailmantähdet. When Doves Cry. Kotiin ei ole asiaa – eikä opas kerro, missä Prin ce vietti viimeiset hetkensä.” Oppaan mukaan editoijat vaihtuivat tiheästi, Prince saattoi olla vaativa pomo. Violetti matto kerää ryhmän katseet, seinällä on vitriiniin joutava Princen kuuluisa Telecaster -kitara. Opas herkuttelee tarinalla klubin illasta, jolloin yleisön joukossa oli Madonna taustatanssijoineen. 1980-luvun loppupuoliskolla ja 1990-luvun alussa studio kelpasi muillekin. Studiot ovat vaikuttavia, ja oppaan tarinat tekevät niistä vielä kiehtovampia. Osa lipunostajista lähti pois puolen yön jälkeen – ja missasi Princen liki nelituntisen keikan. Hiljaisuuden rikkoo vain isossa häkissä olevien kyyhkysten laulu
Vanhoja musiikkivideoita voi vetistellä toki kotonaan Youtuben ääressä, mutta Rock And Roll Hall Of Famessa on päästetty irti paras amerikkalainen edutainment-osaaminen. Jackon olemattomaan lapsuuteen kun mahtui paljon muutakin epämukavaa kuin esiintyminen nyloneissa. Kun tänne tulee, voi antautua musiikin vietäväksi. – Nostimme esiin tieteellisiä tutkimuksia, halusimme, että meidät ja koko rock otetaan vakavasti, hän muistelee. Siksi, että kaupungissa vaikutti aikanaan legendaarinen dj Alan Freed. Kävijät kuljetetaan eri ai”Vuonna 1986 Rock And Roll Hall Of Famea perustettaessa määriteltiin, että takana pitää olla vähintään 25 vuo den ura ensilevytyksen jälkeen.” TOINEN KOHDE matkakohteena musiikki -taitto.indd 54 14.6.2018 15.12. Tämä on ollut hyvä linjaus, sillä kävijämäärät ovat kasvaneet. Nykyisin rockia arvostetaan, saihan Bob Dylan kirjallisuuden Nobel-palkinnon sanoittajalahjakkuutensa takia. Minneapolis ja Cleveland eivät tosiaankaan ole vielä samojen ongelmien keskellä kuin matkailijoiden määrää rajoittavat Dubrovnik ja Barcelona. J a toden totta, Rock And Roll Hall Of Famessa musiikin mukana tulvahtaa mieleen henkilökohtaisia muistoja – tai vaikka jonkun artistin elämänkohtaloon liittyviä asioita. 54 SOUNDI R ock And Roll Hall Of Fame sijaitsee kauniin ja rannattomalta näyttävän suuren Erie -järven rannalla Clevelandissa, Ohiossa. – Mutta samalla teimme Rock And Roll Hall Of Famesta aika tylsän. kakkostai kolmoskategorian kaupunkeihin Yhdysvalloissa. R ock And Roll Hall Of Fame on jatkuvasti muuttuva museo, johon ”aateloidaan”, eli kutsutaan vuosittain rockin parissa ansioituneita artisteja. Aina ei ole niin ollut, ja Mesek kertoo, kuinka Rock And Roll Hall Of Fame otti asiakseen rockin arvostuksen kohottamisen. Freedin ansiosta Cleveland voitti 1980-luvun alussa äänestyksen rockmuseon sijoituspaikasta. – Puhumme rockista, ja suhtaudumme siihen musiikin määrittäjänä hyvin avarakatseisesti. Maailman ehkäpä huomatuin kulttuurialan palkinto voidaan siis 2010-luvulla luovuttaa rockartistille. Näissä kakkoskaupungeissa ei tarvitse kävellä (muiden) turistien kanssa jonoissa, vaan voi nauttia mukavasta amerikkalaisesta elämästä. Kun näkee vaikkapa Michael Jacksonin Jackson 5 -aikaisen, vihreän, taatusti epämukavaa tekstiilikuitua olevan esiintymisasun ja vieressä oleva tv pyörittää lapsi-Michaelia laulamassa, saa olla aika seppä jos ei liikutu. Nähtävää ja koettavaa, syötävää ja juotavaa riittää miljoonakaupungeissa ykkösnähtävyyksien lisäksikin. Sekä Minnesotassa sijaitseva Paisley Park että Ohion Rock And Roll Hall Of Fame ovat hyvä syy matkustaa ns. Hän teki rock’n’rollia tunnetuksi ja antoi koko Clevelandille Yhdysvalloissa tunnetun maineen rockkaupunkina. Ja musiikkiin jos mihin tämä viihteen kautta opettaminen sopii. Cleveland on panostanut matkailua kasvattavaan infrastruktuuriin viime vuosina peräti noin seitsemän miljardia euroa, Rock And Roll Hall Of Fame on kaupungille sen kipeästi tarvitsema ”Eiffel”, tunnettu nähtävyys, joka kiinnostaa ihmisiä oman osavaltion ja jopa liittovaltion ulkopuolellakin. Miksi siellä – eikä vaikkapa New Yorkissa tai Los Angelesissa, tunnetummissa musiikkikeskuksissa. Vuonna 1986 Rock And Roll Hall Of Famea perustettaessa määriteltiin, että takana pitää olla vähintään 25 vuoden ura ensilevytyksen jälkeen. Clevelandin matkailun kannalta on tietysti hyvä, että 600 000 ihmistä haluaa vuosittain perehtyä rockin historiaan elämyksellisessä, jotenkin tiedekeskus Heurekaa muistuttavassa rakennuksessa. Meille samaa musiikin, rockin, virtaa ovat blues, soul, kantri, rock’n’roll, punk, disco, hip hop ja vaikkapa EDM, kertoo Rock And Roll Hall Of Famen viestintäja markkinointijohtaja Todd Mesek. Entä mikä on sitten matkailijan mielipide. Viime vuosina olemme kehittäneet tätä elämyksellisempään suuntaan
kakausille omistetuissa tiloissa milloin ”rockin arkkitehtien” äärelle, milloin vaihtuvassa näyttelyssä perehtymään tv:n ja videon merkitykseen rockin historiassa. K u v at : P as i K o st ia in en matkakohteena musiikki -taitto.indd 55 14.6.2018 15.12. Onneksi sekin historia elää Rock And Roll Hall Of Famessa. Musiikki on tehokkainta kuitenkin kuultuna – ja nähtynä. Esimerkiksi painelemalla infotaulun näyttöä voi perehtyä siihen, mistä eri 1970-luvun lopun uuden aallon ja punkin yhtyeiden musiikilliset juuret tulivat: esimerkiksi Talking Heads ammensi niin Al Greenin soulista kuin Velvet Undergroundin taiderockista, The Clash puolestaan oli yksinkertaistettuna Mott The Hooplen ja Lee ”Scratch” Perryn vaikutteiden yhdistelmä. – siinä kohtasi rockin historia ainutkertaisella tavalla. Tavoitteena on sekä viihtyä että sivistyä. Lisäksi esillä on tuhansien esineiden verran musiikin historiaa. Asioihin voi perehtyä omatahtisesti. Rock And Roll Hall Of Fame on yhdistelmä perinteistä museota näyttelyesineineen ja itse musiikkia. Huippuluokan äänentoistolla varustetussa elokuvateatterissa voi katsoa non-stopina vuosittain pidettäviä konsertteja, jossa mukaan vihittävät artistit esiintyvät. Olisipa ollut paikalla, kun house bandina muutama vuosi sitten soitti U2. Sen solisteina lavalla vierailivat Mick Jagger, Bruce Springsteen, Patti Smith sekä Black Eyed Peasin Fergie ja W.I.L.L.I.A.M. John Lennonin ja Ray Charlesin silmälaseista käsinkirjoitettuun Lucy In The Sky With Diamonds -laulutekstiin, Muddy Watersin ja Joe Strummerin kitaroihin
High As Hope Florence + The Machine Virgin ”Nyt bändi on löytänyt jotain, joka tuntuu kuin se olisi löytänyt kotiin.” Florence Welch on aina ollut henkeäsalpaavan vahva laulaja. 56 SOUNDI Levyarviot > ...riemukasta soitinonaniaa harrastetaan vain satunnaisesti ja hyvällä maulla... Kaikki, mikä levyllä tapahtuu, on tarkkaan mietitty ja tiukasti valikoitu ja lisätty sekoitukseen vain, jos se aidosti tukee Welchin ääntä ja tarinoita. Helposti. Levyltä etukäteen julkaistut singlet osoittavat samaa huolellista suunnitelmallisuutta, sillä ne ovat täydelliset introt kokonaisuuteen. Aiemmilla levyillä suuressa roolissa olleet syntikat loistavat nyt poissaolollaan. Tältä Florence + The Machinen olisi pitänyt aina kuulostaa. Se on uskomaton, taivaallinen, mutta jotenkin yksinäinen tunne.” On huikeaa, että näin riisutuilla elementeillä voi onnistuneesti kuvata jotain vastaavaa. Orgaanisuus ja Florence Welchin ääni. Johdonmukaisimmin kokonaisuutta värittävät Isabella Summersin koskettimet, mutta nyt pysytään niin kaukana synteettisistä soundeista kuin ikinä mahdollista. Welch itse on kuvaillut biisin konseptia seuraavasti: ”Tämä laulu vain putosi taivaalta täysin valmiina. J os maailma on lainkaan oikeudenmukainen — harvoin se toki on — Florence Welchin taiderock-kokoonpano paisuu neljännellä levyllään vielä entistäkin valtavammaksi. Ensimmäinen näistä oli Sky Full Of Song. Äärimmäisen niukoin elementein rakennettu High As Hope on paras mahdollinen elävän elämän esimerkki väsyneestä kliseestä: vähemmän on enemmän. Etenkin kun musiikillisesti tässä puhutaan yhdestä kuluvan vuoden kauneimmista levyistä. Nämä biisit kuultuaan saa hyvin todenmukaisen ennakkokuvan koko levystä — tosin kuuntelukokemus syvenee huomattavasti kokonaisuuden äärellä. Rytmityksenä mieluummin yhteentaputtavat kädet kuin mitään rumpuihin viittaavaa. Mutta nyt bändi on löytänyt jotain, joka tuntuu kuin se olisi löytänyt kotiin. Jos Florence Welchin ääni kaipaa säestystä, tällä levyllä se on toteutettu mieluimmin vain yhdellä, korkeintaan kahdella soittimella kerrallaan — jos silläkään. Biisien sanoitukset tuntuvat kautta linjan vahvasti henkilökohtaisilta, mutta niissä on usein tunne jostain opitusta elämänviisaudesta tai tärkeästä kokemuksesta, joka on johtanut tarinankertojan ymmärtämään itseään tai ympäristöään paremmin. Levyn sydämessä on intensiivinen minimalismi. Myönnetään, että omalla kohdallani vaaka lipsahtaa jälkimmäisen puolelle pariin otteeseen levyä kuunnellessa. Toinen single Hunger oli energialtaan huomattavasti kiihkeämpi, mutta rakennusmateriaaleiltaan lähes yhtä alaston. Se tunne on kuin lohkeaisi auki, syöksyisi lakkaamatta ylöspäin ja ulospäin, ja silloin haluaa jonkun pitävän sinusta kiinni ja tuoda sinut takaisin omaan itseesi. On varmaankin kuulijasta itsestään kiinni, tuntuuko tällainen lähestymistapa inspiroivalta vaiko pikkuriikkisen hurskastelevalta. Autenttisuus, oikea piano ja aidot elämänkokemukset. Toisaalta, kun ainoa valitus levystä on tämä edellinen virke, en voi sanoa sen häiritsevän omaa kokemustani paljonkaan. Folk-perinteestä ammentava, sellon näppäilyä taustalla vain hyvin säästeliäästi hyödyntävä balladi on samanaikaisesti ankaran koruton ja sähköisen intensiivinen. Nyt biisimateriaali nojaa tähän voimavaraan enemmän kuin koskaan. Joskus esiintyessä kohoaa niin kauas pilviin, että on vaikea löytää tie alas. Ei sillä, etteikö bändi ole tehnyt kaunista musiikkia jo vaikka miten paljon aiemminkin. SALLA HARJULA HHHH K u v a: V in ce n t H ay co ck Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 56 15.6.2018 13.47
Earth & Heavenin monimuotoisia, melodioihin panostavia, valtaviksikin äityviä biisijärkäleitä on nautinto kuunnella. Washingtonin ja uskomattoman, suurimmaksi osaksi sähköittä soittavan yhtyeensä ilmaisu on voimallista ja monimuotoista, pysyen äärimmäisen musikaalisena. MAPE OLLILA HHH Kamasi Washington Earth & Heaven Young Turks Yhdysvaltalaisfonistin toinen suurempaan levitykseen päätynyt albumi on massiivinen modernin jazzin runsaudensarvi. Esikoisalbumin yllätysmomenttia, ensikuuntelun järkytystä ja uutuudenviehätystä Stranger Fruit ei kuitenkaan onnistu toistamaan. Homman tähti on yhä Cagneux itse, jonka satavuotiaan puuvillaorjan laulusoundia ilman mikään Zeal & Ardorissa ei olisi mitään. Vaihtelua löytyy niin intensiteetissä, ilmaisun improvisaatioasteessa kuin tunnelmissakin. Levyllä on esikoisen lailla myös nyrjähtäneitä välisoittoja ja pikku instrumentaaleja, mutta sama on pääpainotuskin, spiritual black metal blues. Kahdeksi levyksi jaettu kokonaisuus on kahden ja puolen tunnin spektaakkeli, joka siivittää psykedeelisyydellään kuulijan kauas sisäavaruuteen ja toisaalta perinnetietoisuudellaan kauas menneisyyteen. Tuottajalegenda Kurt Ballou (Converge, Kvelertak) on manannut bluesia, gospelia ja black metalia yhdisteleviin, mukavan oudosti häiritseviin kappaleisiin selkeän mutta rosoisen äänimaailman. Zeal & Ardor Stranger Fruit MVKA Sveitsiläis-amerikkalaisen Manuel Cagneux’n johtama Zeal & Ardor syntyi Cagneux’n kysyttyä aikansa kuluksi sekopäisyydestään kuuluisalla 4chan-foorumilla, mitä musiikinlajeja hänen pitäisi foorumilaisten mielestä yhdistää. Tästä perimästä on uutettu yksi uljas ja erittäin irtonaisesti soljuva kokonaisuus, jonka soundiin kuuluu kuitenkin oleellisena osana maukas moderni silaus. 37-vuotiaan maestron foni vetää kappaleita, mutta ei ole alati pääroolissa. Ensimmäinen albumi, enimmäkseen negrospirituaaleja ja 90-luvun Norjasta vaikutteensa ammentavaa surinablackmetalia saumatta yhdistänyt ja myös vähän kaikenlaista hip hopista ja dubstepistä aina kellopeli-instrumentaaliin ja munkkikuorolauluun sisältänyt Devil Is Fine (2017), syntyi yhden miehen projektina. Cagneux’n piti koota Zeal & Ardorista oikea, kuusihenkinen bändi. Basson ja rumpujen lennokas esiintulo siellä täällä on todellista korvakarkkia, mutta riemukasta soitinonaniaa harrastetaan vain satunnaisesti ja hyvällä maulla. Se ilmenee 2010-luvulle päivitettyinä triphopin ja breakbeatin sävyinä ja pitää ilmaisun tiukasti nykypäivässä, silti ajattomana soiden. KOSKINEN HHHHH Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 57 14.6.2018 15.40. Valitettavasti Zeal & Ardor menettää parempien soundien myötä hitusen raakuudestaan ja samalla uskottavuudestaan. KIMMO K. Earth & Heavenin musiikillisessa näkemyksessä ja jäntevässä ilmaisussa kaikuvat hengenheimolaisina Davisin klassikot, sulosävyinen Kind Of Blue (1959) ja hurja improvisaatiojärkäle Bitches Brew (1970). Ensimmäinen vastaaja nakkasi rasistisen kommentin ”neekerimusiikista” ja toinen ehdotti black metalia. Tästä syystä näinkin jyhkeä julkaisu on vaivaton ottaa kokonaisuudessaan vastaan. Uutinen aidosti omaperäisestä muusikosta levisi netissä viraalisti, Cagneuxia haastateltiin aina vain suurempiin trendsetter-medioihin ja eipä aikaakaan, kun yhdenmiehenbändille alettiin esittää myös keikkatarjouksia, muun muassa Hollannin Roadburn-festareille ja Englantiin klubiturneelle. SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...riemukasta soitinonaniaa harrastetaan vain satunnaisesti ja hyvällä maulla... Kyseessä on siis uskomattoman hieno levy, jota voi suositella miltei varauksetta myös niille, jotka eivät normaalisti jazzia liiemmin kuuntele. Vapaamuotoisuudessaankin täysin fokusoituneen levykaksikon ansiosta Washingtonia tekisi rock-jäärän rajallisella jazz-tietämyksellä mieli verrata itseensä Miles Davisiin – nimenomaan säveltäjänä, visionäärinä ja bändiliiderinä. Washingtonin Epic-tripla (2015) oli jo erinomaisen hieno näyttö siitä, mitä jazz voi olla, ja on, ilman perinteiden hylkäämistä mutta myös ilman tyylillisiä raja-aitoja tai ilmaisun suitsimista. Esikoista voimallisemmin soiva kakkosalbumi Stranger Fruit kuulostaakin oikean bändin tekosilta. Milloin melankolisesti vaikeroidut, milloin toiveikkaasti lauletut ja toisinaan taas raivoa tihkuen syljetyt, aina yhtä verenlihaisella tunteella ja elämää nähneellä soundilla tulkitut kuolemasta, kurjuudesta ja saatanasta kertovat biisit säestettyinä syöksähtelevillä blastbeat-purskeilla ja hiihtohissien lailla edestakaisin nousevilla ja laskevilla black metal -kitaramelodioilla on edelleen voittava yhdistelmä
Jos pelkää Paperi T:n ryhtyneen radioystävälliseksi, huomaa pelänneensä turhaan; levyn potentiaaliset hitit on tarjoiltu jo etukäteen. I Love You, Honeybear (2015) tilitti elämässä ja aviosuhteessa ”harjoitettua kaikenlaista valitettavaa käyttäytymistä” ja Pure Comedy (2017) soi oman elämänsä komeljanttarille sananvapaudet asettua yhteiskunnallisiin konteksteihin. Myös Elton Johnin parhaat pianoballadit (Your Song, Rocket Man) tulevat entistä hohdokkaammin mieleen. Aloituskappale Hangout At The Gallows lyö suoraan kanveesiin järisyttävän upealla melodialla, tulkinnalla sekä tuhdilla ja sävykkäällä sovituksella. Malarian pelko kulki tuotannoltaan rapin sampleilla päällystettyä keskitietä, mutta Kaikki on hyvin ui vahvasti vastavirtaan. Tillman onkin Jumal’isän päärlyporteilla visualisoimassa eloaan pilvessä mielensä saaren yllä. Tuo pirteys oli vain silmänlumetta, sillä varsinkin albumin A-puolella upotaan hetkittäin jopa horrokseen, kun synkkä itsetutkiskelu kohtaa minimalistiset, rummuttomat taustat. ASKO ALANEN HHHHH K u v a: E m m a Ti ll m an K u v a: O sm a H ir v il ah ti Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 58 15.6.2018 13.47. Paljon puhuvia ovat Muusan lainit ”Mistä sun biisit kertoo – tai siis kenestä?” Pulkkinen kertoo kaunostelematta mitä ajattelee Paperi T:n ja siviiliminänsä sekoittamisesta. ”Paniikki alkaa vast’, kun kaikki menee hyvin” ja paniikki vaikuttaa tehneen Paperi T:lle vain hyvää. Father puhuttelee itselleen ja kuulijalle tärskäytetyillä kysymyksillä: mikä on politiikkasi, uskontosi, siivusi, elämäsi tarkoitus. Fear Fun -albumin (2012) nimen inspiroi keikkapersoonan jakautuminen ja Mistyn harteille sälytetty surullisten slovarien taakka. Yhteiselon, rakkauden ja yhteisymmärryksen pulmat mutkistavat useimpien kappaleiden ajatuskulkuja, mutta hivelevän harras sävelien kulku glorifioi arkisetkin ihmetykset. Paperi T Kaikki on hyvin Johanna Kustannus Takavasemmalta menestykseksi noussut Malarian pelko -soolodebyytti (2015) ei asettanut Henri Pulkkista helppoon asemaan jatkon kannalta. Kappaleen nimi ”Hengailua hirttopaikalla” istuu otsikoinnin jatkumoon. Pulkkinen näyttää tietävän hyvin, että epätodennäköisen menestysdebyytin jälkeiseen huumaan on paha jäädä jumiin. Näillä viisastelun leimahduksilla Father John Misty kirkastaa levollisesti jumalaisten sävelmiensä painotukset. Johtoajatukset ovat vakavampaa ja kouraisevampaa jatkoa Honeybear-fiilistelylle. Muutoksessa kuultavassa ainoassa selvässä viittauksessa Pulkkinen lainaa Egotrippiä ja heilauttaa sanansäilää faniensa toiveiden suuntaan: ”Älä koskaan ikinä muutu / miten joku ees kehtaa sanoa jotain noin typerää”. 58 SOUNDI Levyarviot > ...euforian yllä leijuu kuitenkin lievä epäilyksen varjo... Päällisin puolin uutukaiselta puuttuu Malarian pelkoa leimannut intertekstuaalisuus. Siinä missä Malarian pelko oli gininkatkuinen syksy, Kaikki on hyvin on auringon paljastama kevätmasennus. Melodiat ovat häikäisevän hyviä ja tyylikkäitä samalla määrätietoisella tavalla kuin John Grantin sulavat kuvaelmat, Calexicon sinfoniasovitukset tai Mikko Joensuun tappiin vedetyt aamenet. Arvostan suuresti Josh Tillmanin pseudohahmon Father John Mistyn peittelemättömän henkilökohtaisten albumien ironista teemoitusta. Sinkkuina julkaistuilla nimikkobiisillä ja new wave -henkisellä Paniikilla Paperi T tuntui yrittävän säikäyttää faninsa pirteällä soundilla. Kaikki mainitut verrokit ovat kuitenkin keskenään erilaisia persoonallisuuksia ja artistisia entiteettejä. God’s Favorite Customerin ajatusleikkinä on tunnustuksellinen ja henkistä tukea hakeva teema. Vain musiikinteon hartaus on yhtä. Suomirapin valtavirran ulkopuolelta (ainakin musiikillisessa mielessä) saapunut Paperi T onnistui tavoittamaan musiikillaan nekin, jotka yleensä kääntäisivät kanavaa keskivertoräppärin biisin sattuessa kohdalleen. Seuraavaksi Mr. Toisella sooloalbumillaan Pulkkinen vaikuttaa olevansa kyllästynyt runoilijoita namedroppailevaan alter egoonsa. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Father John Misty God’s Favorite Customer Bella Union Heti kärkeen totean, että Ukko Mistyn neljäs albumi on mestarillisen jylhää musiikkia, isompaa kuin hittiä jahtaavat pop-tuotannot ja todellisempaa kuin draamakuninkaallinen viihdemusiikki. Voiko ikuinen rakkaus sittenkään olla mitään järin erityistä. Siksi Paperi T:n on kuoltava syntyäkseen uudelleen. Erityisen tarkkanäköisesti Pulkkinen purkaa itsensä ympärille syntynyttä taiteilijamyyttiä ja imagoa
He äänittivät Tonight’s The Nightin ankean, ja rankan rocklevyn, jonka jok’ikinen raita purkaa hyvien ystävien, kitaristi Danny Whittenin ja roudari Bruce Berryn, huumekuolemien aiheuttamaa surua. Discopallo vilkkuu. Kadonneesta ajasta lainatut ja suht suppeassa musiikillisessa avaruudessa pyörivät kaiut eivät soi loputtomiin. Duo onkin oikeastaan kvartetti, kun äänielementteinä ovat urun yläja alasormiot, bassojalkio sekä rummut ja symbaalit. Ja se jos mikä on merkki erinomaisesta ääniteoksesta. Niin se vain on, että kerta toisensa jälkeen nämä Youngin arkistosarjan julkaisut päihittävät ne Youngin uudet albumit! TIMO KANERVA HHHH ...euforian yllä leijuu kuitenkin lievä epäilyksen varjo... Clearing The Path To Ascend (2014) oli erolevy, jolla Yob-liideri Mike Scheidt käsitteli tärkeän ihmissuhteen päättymistä. Hän uskoo tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Victoria Legrand ja Alex Scally ovat kyenneet jo useammalla albumilla rakentamaan auraalisen piilopaikan, josta ei halua hevin poistua. Miellyttävän yhtenäisen ja genremääritelmän mukaisesti ”unenomaisen” biisijatkumon päättävät Girl Of The Year ja Last Ride tuntuvat kohtalokkailta loppusanoilta, yhteenvedolta. Albumilla vierailee Brian Wilsonin, Stevie Wonderin ja Princen kaltaisia menneisyyden classic pop -sankareita, joiden kunniagalleriaan Monáenkin nimi liitetään jonain päivänä. Orgaanisen estetiikan ja konemaailmojen yhdistäjänä yhtye on rautaa. Ry Cooder laulaa paremmin kuin vuosikymmeniin, soittaa taivaallisesti, ja pitkään isänsä kanssa työskennellyt Joachim on auttanut modernin soinnin luomisessa. Musiikillisesti rikas levytys on orgaaninen, ihan kuin se olisi syntynyt itsestään, ilman ponnisteluja täydellisen fengshuin vallitessa. Vaan mitäpä Young kätyreineen meni tekemään. Monáe ei ole popin eturintamassa, mutta hän tekee sukupuolija sukupolvirajat ylittävää musiikkiaan paremmin kuin useimmat aikalaisartistit. RETRO Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 59 15.6.2018 9.36. Euforian yllä leijuu kuitenkin lievä epäilyksen varjo. Tammikuussa 2017 Scheidt puolestaan sairastui vakavasti, mutta palasi kuoleman porteilta ja kanavoi koettelemuksen Our Raw Heart -uutukaiselle. Etenkin naisen debyyttialbumi The ArchAndroid (2010) oli loistelias, genrekahleista vapaa teemalevy. Ry Cooder ei itse ole uskonnollinen ihminen, mutta hänestä vanhojen laulujen sanoma sopii maailmaan, jossa maailman mahtavimman valtion päämieskin kylvää vain vihaa ja kaunaa. Hipsterit tuhisevat viiksiinsä. Yhtyeen nimeksi oli valittu Santa Monica Players (Ben Keith, Nils Lofgren, Billy Talbot ja Ralph Molina). Levyn huippubiisestä sanoisin, että bändi käyttää polttoaineenaan työn sankaruutta ja varaosiksi kelpaavat kaikki jazzfunksoulin laveasti maalatut asiat. Instrumentaalinen urku-rumpuduo Nieminen & Litmanen on venynyt jo neljänteen julkaisuunsa. Tuotannollisesti 7 on Beach Housen vahvin luomus. LINDA SÖDERHOLM HHHH Yob Our Raw Heart Relapse Taide syntyy kärsimyksestä, sanotaan. Nyt, kun kuusi vuotta kulunut ja USA on ottanut monta askelta oikealle, on Ry Cooder jättänyt suoran poliittisen julistamisen ja tehnyt albumin, jonka ytimessä soi gospel ja sitä kautta kristinuskon tarjoama rauhan ja rakkauden sanoma. Trio maalaa leveällä pensselillä, käyttää tilan hyödyksi ja antautuu kosmoksen vietäväksi, mutta osaa tarvittaessa tiukentaa otettaan tilanteen vaatiessa ronskimpaa ja rujompaa läJanelle Monáe Dirty Computer WEA Vielä vuosikymmenen taitteessa Janelle Monáe oli kovinta mitä saattoi kuvitella. Semmoista ei ollut tilattu. Levy antaa syventyneelle kuuntelijalle paljon, mutta toimii hyvin myös taustalla soivana äänimaisemana. Bändi soittaa hieman etukenossa, ja väliin Neil Young laukoo vitsejä. Jengi lentää ovesta pihalle heti ensimmäisessä liikenneympyrässä: pyöreälamppuinen beige tonnikakssatanen farkku-Lada, mallinukke takapenkillä, aurinko paistaa, takakontissa liian pieni teltta – tennari kohti pedaalia ja kohti uusia musiikillisia seikkailuja. Kauanko uni voi jatkua. TIMO KANERVA HHHH Thievery Corporation Treasures From The Temple ESL Yli 20 vuotta ja 10 albumia ilman yhtäkään kaupallista radiohittiä ja silti tämä veteraanielektroduo yhä edelleen julkaisee vaivattoman kuuloisesti koottuja maailmanmusiikkimosaiikkeja omalla labelillaan. Nyt arkkiandroidi on 32-vuotias ja ”musabisneksen suurimman potentiaalin omaava nuori lupaus” on viisitoista vuotta vanha status. Mukana on myös kolme Ry Cooderin omaa biihestymistapaa kuten rouheassa, nykivästi etenevässä The Screenissä. Unipop on eskapismin ääniraitaa, jota ei kannata rusikoida liian mikroskooppisella kuunteluotteella. Jiihaa! HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Neil Young Roxy Tonight’s The Night Live Reprise Syyskuussa 1973 Neil Young soitti kolme keikkaa Los Angelesin Roxyklubilla. The Prodigal Son tarjoaa upeita tulkintoja muun muassa sellaisista mustan gospelin klassikoista kuten Blind Willie Johnsonin Nobody’s Fault But Mine ja Everybody Ought To Treat A Stranger Right, Alfred Reedin You Must Unload, Roosevelt Sykesin I’ll Be Rested When The Roll Is Called. Myös äänittäjä Mamba Assefa ja tuottaja Janne Haavisto paukuttavat taustalla perkkoja. Young oli levyyhtiönsä kultainen toivo. Keikalla Tonight’s The Nightin tunnelma ei ole apea, vaan raisu ja riehakas. Lifin smuuttien räppien kera. Luottakaamme lapsenomaisesti siihen, että se, mikä kuulostaa hyvältä, on hyvää. Nyt kun tämä konserttiäänite on vihdoinkin julkaistu, nousee mieleen, eikö levy-yhtiöstä ollut ketään paikalla ja jos oli, mikseivät he ymmärtäneet että olivat juuri hylänneet mestariteoksen. Ei siis ihme, että doom/sludge metal -yhtyeen kaksi viimeisintä levyä soivat niin ylväinä ja ihokarvat pystyyn nostattavina. Hitusen tavallista kesympi albumi sisältää tyylille uskollisesti toki myös kannanottoja – sillä välin kun Kanye antaa lausuntoja orjuudesta valintana, tämä tuottajakaksikko valistaa kansoja mustien historiasta Mr. Edellisenä vuonna ilmestynyt Harvest oli noussut ykköseksi eri puolilla maailmaa – ja firma halusi lisää sitä samaa. Kai se on se uljaus, joka on kuin kohdun kuminaa, tuulen huminaa ja puiden huojumista myrskytuulessa. 1960-70-luvun kevytpsykedeliasta, ranskispopista ja surumieliviihteestä vahvan 80-lukulaisen äänisynteesin läpi imetyt perusideat kantavat yhä. Levy-yhtiö hyllytti albumin. Samaan aikaan kun supertähden uraa piti rakentaa, musiikki(bisnes) ajautui historiansa syvimpään kriisiin ja tapa julkaista muuttui totaalisesti. Vaikka Hammondit ovatkin levyllä pääosissa, niin selvitin, että studiossa on salaa käytetty myös flyygeliä, Wurlitzeria, mikro-mellotronia, kinourkua sekä syntikkaa. Thievery Corporationin temppelin aarteet on jatkoa viimevuotiselle The Temple Of I & I -albumille ja sisältää alkuperäisäänityksiä samalta Jamaikan sessiolta sekä pari remiksattua kappaletta. Varsinkin Scheidtin äänestä huokuva tunne on käsinkosketeltavaa ja saa aikaan kylmiä väreitä. Välillä ilmassa kumajaa folk rockin aika, toisinaan ollaan tiukasti brittiläisen konepopin oppien mukaisessa äänimaisemassa. Väkevän poliittisilla albumeillaan – Chavez Ravine (2005), My Name Is Buddy (2007), I, Flathead (2008), Pull Up Some Dust And Sit Down (2011) ja Election Special (2012) – hän eritteli yhteiskuntaa tarkkanäköisesti, useimmiten hauskasti mutta paikoin jopa palopuhetta pitäen. Saarivaltion vaikutus kuuluukin vahvana (erikoismaininta levyllä feattaavalle, nousevalle rootsreggae-tähti Racquel Jonesille) – albumi aukeaa mahtavilla dub-rytmeillä, joiden kautta lähdetään globaalille makumatkalle genrerajoja rikkoen hiphopin, loungen, chilloutin, triphopin, downtempon, ambientin, bossa novan ja drum’n’bassin maailmaan. Nauti maisemista ja lepää upottavissa ääniharsoissa. Dirty Computer ei ole täydellinen albumi, mutta sen biisiputki Crazy, Classic Lifesta Pharrellin fiittaamaan I Got The Juiceen on loistava. Taidokkaissa käsissä Hammond voi vaikka tappaa. Sama periaate pätee lähes kaikkeen dream pop -koulukunnan leijailuun. VESA SILTANEN HHHH Beach House 7 Bella Union Paras tapa nauttia Beach Housen musiikista on olla keskittymättä liikaa yksityiskohtiin. Raskaasta pohjavireestä huolimatta mukana on myös haurautta ja kauneutta, joka ilmenee parhaiten Beauty In Falling Leavesissa sekä nimikkokappaleessa. Niistä erityisesti Woody Guthrielle omistettu Jesus And Woody koskettaa. SOUNDI 59 siä. Ei ole. Harvenevalle joukolle musanörttejä koitetaan vakuutella, että viisi vuotta odoteltu Dirty Computer olisi futuristinen ja aikaansa edellä. Ihmiset ottavat joka hetken innolla vastaan. PEKKA LAINE HHHH Nieminen & Litmanen Sävyjä Bluelight Hammond-generaattoriurkujen murinasoundissa on jotain sisimpäni ripseä väräyttävää. Alkaako 2000-luvun indielle pehmeämmän romanttisen ja salaperäisen sävyn antanut usvainen liplattelumusiikki olla tiensä päässä. Roxyn keikoilla yleisö kuulee vielä pari vuotta ilmestymistään odottavan albumin lauluja ensimmäistä kertaa. Toinen pitkäsoitto The Electric Lady (2013) oli vain kokoelma hyviä biisejä. JARI MÄKELÄ HHHH Ry Cooder The Prodigal Son Fantasy Ry Cooder on pitkän linjan demokraatti. Biisit kasvavat kiireettöminä ja jumittavat hypnoottisina ja transsinomaisina paikallaan pitkiäkin aikoja
Järjestään hyvin toimivissa sävelmissä on jotain erityistä melodista musikaalisuutta, ja kolmen kitaran (yksi niistä akustinen) rintama kupyörteisenä toistuvista, minimalismin suuntaan kumartavista kuvioista. www.nightwishlahti.com LOPPUUN MYYTY LAHTI 21.7.2018 MUKKULAN TAPAHTUMAPUISTO nw_soundi_5_18.indd 1 06/05/2018 7.53 Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 60 15.6.2018 9.36. Ehkä siksi. Se on varmaan yksi syy, miksi levy on soinut itselläni tiuhaan, vaikken erityisemmin fanita tätä genreä. Komea näyte pitkän linjan konkarilta. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Bullet For My Valentine Gravity Universal Walesilainen metalcoreyhtye Bullet For My Valentine on löytänyt nuoruudenlähteen tai – yhtyeen omia sanoja lainaten – oppinut hengittämään veden alla. Daltrey on kuitenkin osittain palannut myös syvälle juurilleen, sillä levyllä olevan tyyppisiä soulja rhythm & blues -esityksiä varhainen The Whokin sisällytti ohjelmistoonsa, vaikkakin pienemmällä kokoonpanolla ja erilaisin äänenpainoin toteutettuna. Kuuntelin silloin jonkinlaista ”rajatilajazzia” tehneitä newyorkilaisia jazz-fonisteja kuten John Lurie ja Steve Coleman. Mutta silti... JUSSI NIEMI HHHH Roger Daltrey As Long As I Have You Polydor Roger Daltreyn edellisestä omiin nimiin laitetusta soololevystä on kulunut jo sukupolven verran aikaa, joten vääjäämättä tulee mieleen, onko tämä 74-vuotiaan laulajan testamentti. Enimmäkseen muiden lauluista koostuva levy toimii parhaiten voimaballadeissa ja riuskoissa r&b-vedoissa. Vastaavasti omaa Certified Rosea sävyttävät täyteläisesti torvet ja levy päättyy rauhallisesti myös omaan balladiin Always Heading Home. Mutta Sandsjölla on aivan oma meininki, eikä tämä ole retroa. Jorja Smith julkaisi ensimmäisen kappaleensa 2016, mutta alusta alkaen hän on vaikuttanut olevansa valmis. Onnistumisia on kuitenkin ollut viime vuosien 3TM:stä ja Goran Kajfesista aina Weather Reportin 80-lukuun. Naiivius ei tule mieleenkään. Eli kyseessä on aika hauska feedback-luuppi! Otis Sandsjö on erittäin mielenkiintoinen uusi tekijä, jolta on tämän perusteella lupa odottaa kiinnostavia ratkaisuja. Tyyli on vaihtoehtoista r&b:tä, johon yhdistellään kekseliäitä dancehall-, garage-, houseja grime-trikkejä. too tiivistä mattoa, jossa tarkemmalla kuuntelulla huomaa paljon hienoja yksityiskohtia. VILJA VAINIO HHHH Rolling Blackouts Coastal Fever Hope Downs Sub Pop Harva bändi kuulostaa debyyttialbumillaan näin tiukalta ja varmalta. Epäonnistumisia taitaa kuitenkin olla aina enemmän. Yhä ilmaisuvoimaltaan veterässä äänessä oleva Daltrey saa hyvää tukea taustalaulajilta ja anti eroaa hyvin The Whon tuotannosta. Kiinnostavaa on sekin, että vaikka nopeat tempot operoivat kapealla saralla eikä varsinaisesti mitään uutta keksitä, musiikki pitää otteessaan ja tuntuu vain kasvavan. 60 SOUNDI Jorja Smith Lost & Found Famm Limited Kun otetaan vaikutteita Mos Defiltä, Lisa Maffialta ja The Streetsiltä, kasvetaan kuunnellen Trojan Records -rosteria, Curtis Mayfieldiä sekä Damien Marleytä ja lisätään cocktailiin vielä klassinen laulunopiskelu, niin saadaan siinä määrin erinomaisen kupliva ja hedelmäinen sekoitus, että iho menee kananlihalle ja päässä pyörii. Kumisevat kaiut, sykkivät rytmit, hallitsevat bassolinjat, oikeaoppiset LIPUT: Normaali 79 € | VIP-Lippu 139 € | Lastenlippu 25 € Lipun hinta sisältää palvelumaksut. Lurie tulee mieleen melodioista sekä Levyarviot > ...veikkaan, että nämä aussit ovat pian erittäin suosittuja ympäri maailmaa... Hän ammentaa myös tämän vuosituhannen r’n’b:n rytmiikasta ja soundeista, konemusiikin kokeellisemmasta ja abstraktimmasta laidasta sekä siitä, millaiseksi fuusio on muuttunut modernien tuottajien kuten vaikka Flying Lotuksen käsissä. Mutta löytyy albumilta onneksi jotain vanhaa ja lainattuakin: jos toistuvat wo-oo-huudahdukset, kitaravallit ja laulun raju kaikuefekti eivät kylmää päätä, ovat erityisesti The Very Last Time, Under Again sekä albumin päätösraita Breathe Underwater tutustumisen arvoisia. Albumin kesytön uhma nimittäin peittää täydellisesti alleen sen tosiasian, että yhtyeen jäsenten keski-ikä (noin 40 vuotta!) on todellisuudessa kaukana teinivuosista. Kurittomuuden ja kokemuksen törmäystestistä bändi selviää kuitenkin varmaotteisesti vahingoittumattomana ja muutamista elähtäneistä elementeistä huolimatta vallitsee monilla kappaleilla henkeäsalpaavan hieno tunnelma. Videoita myöten tuotanto on virheetöntä ja tämä Project 11 -ep:tä seuraava debyytti on täydellinen. Niiden lisäksi laulaja on ottanut mukaan sellaisia omia suosikkejaan kuin Manassasin How Far ja Nick Caven Into My Arms, josta kuullaan levyn riisutuin tulkinta. On tai ei, mitään häpeilemistä siinä ei ainakaan ole. ANTTI MARTTINEN HHHH Otis Sandsjö Y-Otis We Jazz Omalla tavallaan on hassua, että jazzin ja elektronisen musiikin työkalujen ja estetiikan yhdistäminen on yhä niin hankala laji, että jokaista onnistumista tekee mieli juhlia. Soolokitaristi Joe White hömpäyttää erityisesti, koska hänen äänenvärinä on hyvin lähellä Mick Jaggeria, mutta fraseeraus aivan erilaista eikä bluesista ole tietoakaan. Jorja Smithin ääni syöksyy sieluun ja hänen karismansa lävistää jopa digitodellisuuden. Hänen vahvaa äänenkäyttöään onkin verrattu niin Amy Winehouseen kuin Lauryn Hilliinkin. Y-Otis vie ajatukset 80ja 90-lukujen vaihteeseen. ARTTU TOLONEN HHHH Kesä Aukea Svart Ei oikein kerro tämä tuotos mitä kannessa sanotaan, paitsi jos suven suloisuutta on tarkoitus juhlia neljän seinän sisällä angstaillen ja aukea kuvastaa maan tasalle hakattua menneisyyttä sekä tulevaisuudennäkymien olemattomuutta. Melbournelaisella Rolling Blackouts Coastal Feverillä on takana vasta kaksi ep:tä ennen Hope Downsia, jonka nimi tulee keski-Australian valtavasta avokaivoksesta. Ruotsalainen Otis Sandsjö muistuttaa molempia. Jos et usko, käy tsekkaamassa Jorja Flow’n sunnuntaissa. Tunnepitoisissa kappaleissaan Jorja laulaa intiimisti ihmissuhdeasioista sekä yhteiskuntamme nykytilasta tuoreella otteella. Coleman tavasta integroida elektronisia elementtejä kuvaan. Jos tällainen pirtsakasti nykivä ja töksöttävä, vitivalkoinen, vähän vanhemman tyylinen indie rock kuulostaa päällisin puolin melkein harmittoman valoisalta ja teinahtavalta, niin teksteissä pohditaan asioita ja ihmissuhteita pintaa syvemmältä. Tästä BBC:nkin ylistämästä vasta parikymppisestä walsallilaisesta ihanuudesta povataan tulevaisuuden suunnannäyttäjää, joka lääkitsee parantavalla äänellään koko maailmaa. Lastenlippu 3-10 v. Kakkoslevynsä julkaissut Kesä luottaa post punkin ja uuden aallon järkähtämättömään voimaan The Curen Pornography ja Mustan Paraatin Peilitalossa isoimpina ideaaleinaan. Yhtyeen aiemmassa tuotannossa tärkeää osaa näytellyt metalcore-karjunta on Gravitylla jätetty sivurooliin ja tilalle on tarjottu entistä enemmän melodisia voimakertosäkeitä sekä vahvoja kitaroita. Albumi onkin kauttaaltaan tasapainoista kuunneltavaa, mutta lopulta kiinnostavinta on juuri balanssin järkkyminen – seesteisyyden ja rujouden rajapintojen rikkoutumiset saavat tuntemaan kuin istuisi avaruusaluksessa odottamassa lähtölaukaisua. Veikkaan, että nämä aussit ovat pian erittäin suosittuja ympäri maailmaa. huoltajan kanssa tapahtumaan tuleville
LIPUT: Normaali 79 € | VIP-Lippu 139 € | Lastenlippu 25 € Lipun hinta sisältää palvelumaksut. SOUNDI 61 ...veikkaan, että nämä aussit ovat pian erittäin suosittuja ympäri maailmaa... huoltajan kanssa tapahtumaan tuleville. Lastenlippu 3-10 v. www.nightwishlahti.com LOPPUUN MYYTY LAHTI 21.7.2018 MUKKULAN TAPAHTUMAPUISTO nw_soundi_5_18.indd 1 06/05/2018 7.53 Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 61 14.6.2018 15.40
Jos Black Labyrinth ei vedä vertoja Kornille soundiensa tai groovensa puolesta, sävellyksellisesti levy on tasaisen vahvaa laatua. Myös lauluääni on parhaassa kuosissaan, eikä enää päkisty soinnittomille kireysasteille kuten ensim2007 nimettömän albumin tai Queen Of The Damned -soundtrackin (2002) tuntevat tietävät mitä levyltä odottaa. Feelgoodin jälkeen tuntunut löytävän yhtä rautaista rytmibluesin valimoa. Francinen punkahtavaa puolta edustaa myös Nomeansno!:n kuvaus vainoksi myrkyttyneestä rakkaudesta, jossa miehelle ei anneta hetken rauhaa. Viktorian punk black metal tulee varmasti jakamaan fanien mielipiteitä, mutta levyn simppelit kappaleet ovat elegantteja ja sävellyksellisesti täysin moitteettomia. Kesän ilmaisussa perinnetietoisuudella on isoin merkitys, mutta jonkinlaista moderniakin otetta albumilta on havaittavissa. Tutuille kompin ja sormisoolojen välähdysten kikoille perustuva tavaramerkkivatkaus toistuu tiukkana biisistä toiseen, mutta ärhäkkäämpänä, määrätietoisempana ja svengaavampana kuin kenties koskaan. Jaksoin Paradoxia katsoa netistä hetken tai pari. Särmikkäiden kitarariffien ja iskukomppien mestarin tuotanto ei Dr. Kun Still Burningillä (2013) soi Ritchie Valensin hyväntuulinen Come On, Let’s Go, niin nyt käsittelyssä ovat Smackin kiihkeä Mad Animal Shuffle ja Misfitsin punkrykäisy Hybrid Moments. Biisien toisen maailmansodan aihepiiri on Frontschweinista (2015) tuttu, mutta heti punkahtavasta aloitusraidasta Werwolf yhden nuotin kertosäkeineen ja tyttökuoroineen lähtien tehdään kuuntelijoille selväksi, ettei uusi levy ole edellisten jatkoa. Omaperäisiä ratkaisuja ja unohtumattomia melodioita levyltä ei suuressa määrin löydy, mutta kivoja pieniä koukkuja sentään kiitettävästi. Francinea raskaamman rockin parista tuttu Miitri Aaltonen on tuottanut RightNow!:n paketiksi, jossa rockabilly, lievä hard rock ja yhtä lailla aavistuksenomainen punk fuusioituvat tuhdiksi tykitykseksi. Parhaimmillaan Davis on vähiten Kornia muistuttavilla raidoilla, kuten pahaenteisen popahtavilla The Secretilla ja Medicatedilla. Saa nähdä, onko Viktoria harhavai kehitysaskel bändin uralla, mutta joka tapauksessa asenteenmuutos on tuottanut kiehtovan levyn ja tuonut uutta eloa bändiin. PERTTI OJALA HHH Wilko Johnson Blow Your Mind Chess Epäilyksiä hiiviskeli ennakolta mieleen Wilko Johnsonin kokonaan omasta uudesta kappalemateriaalista koostuvasta sooloalbumista. Mardukin soitto on hengästyttävää, ja ehdottomasti kaikkien aikojen parhaisiin black metal -vokalisteihin lukeutuva Mortuus kuulostaa Viktorialla tavallistakin vihaisemmalta. ASKO ALANEN HHHH Jonathan Davis Black Labyrinth Sumerian Korn-laulaja Jonathan Davisin ensimmäinen soololevy kuulostaa pitkälti siltä kuin sen voisi olettaakin. Levyllä Paradoxin soundtrack toimii kuitenkin yllättävän mainiosti. Mick Greenin (Pirates) ja genren vetävimmän rytmibluesin sapluunat ovat Johnsonin selkäytimessä ja näppituntumassa. Ilman Kornin bassovoittoista ryminää Davisille jää enemmän tilaa melodioille ja popimmille kappalerakenteille. Sen ohjasi Youngin elämänkumppani, luonnonsuojeluaktivisti ja erinomainen näyttelijätär Daryl Hannah, vaan eipä elokuva-alan kokemuksesta mitään hyötyä näytä olevan. NUUTTI HEISKALA HHHH syntikkasoundit ja lakoniset laulusuoritukset valavat pohjan Aukean mollisävyiselle maailmalle. Ja hajanainen Paradox totisesti on! Mukaan on mahdutettu jykevä Cowgirl-jami, monia viehkoja instrumentaaleja, sopiva annos taskunlämmintä kantribluesia, vitsinä vetäisty Turtles-hitti Happy Together sekä Willie Nelsonin Angel Flying Too Close To The Ground, jonka Willien Lukas-poika tulkitsee herkissä iltanuotiotunnelmissa. mäisten sooloyritelmien aikaan. Ärhäkkä soitto ja tukeva tuotanto pitävät RightNow!:n rockabillypitoisimmatkin raidat turvallisen kaukana nostalgiasta. Tämä levy ottaa mukaansa pienin askelin. Esimerkiksi Kornin astetta kevyemmän vuoden Francine RightNow! Bluelight Rockabilly-juurinen rock’n’roll-veteraani Francine vietti viime vuonna 30-vuotisjuhlaansa, mutta tänään trio on tässä ja nyt. Uusimman yritelmä on nimeltään Paradox. Basisti Norman Watt-Roy on aivan korvaamattoman energinen ja oivaltava meiningin mehustaja, jolla on monta erinomaisen muikeaa näytön paikkaa parin biisin introssa ja aktiivisissa väliosissa. Pieneltä ikuisuudelta se päämäärätön harhailu kuitenkin tuntui. Ja kun Black Labyrinth kerran toimii näin hyvin, olisi soolouran jatko hyväksi Davisin faneillekin. Can’t Take It No More iskee heti aluksi suoraan palleaan eivätkä lyönnit jatkossakaan juuri pehmene. Pitikin naurahtaa hyvin huojentuneesti, kun Blow Your Mind pyörähti upeasti käyntiin Beauty-raidalla juuri Sneakin’ Suspicionin tyyliin, väärentämättömällä Wilko-tatsilla, karheasti hakkaavalla ja mehevällä ”chop”-riffillä. Kornia on viety viime vuosina niin moneen suuntaan (brostep metal -albumi The Path Of Totality (2011), popsinglet Hater ja Never Never (2013)), että bändille voisi olla eduksi jos Davis kanavoisi osan kokeiluistaan soolouraansa. Keväisellä TampeLevyarviot > 62 SOUNDI ...hänelle ei kukaan saa enää antaa kameraa, eikä päästää lähellekään filmiryhmää... Marduk Viktoria Century Media Mardukin Wormwoodista (2009) alkaneelle niin taiteellisesti kuin teknisestikin täydellisten black metal -albumien voittokululle jatkoa odottaneet tulevat yllättymään Viktoriaan. Tuloksena kun syntyy kerta toisensa jälkeen vain myötähäpeää tuottavia, kaikin puolin kelvottomia leffoja. RightNow!:n coverkappaleet kertovat osaltaan Francinen otteiden tiukentumisesta. EERO KETTUNEN HHH K u v a: Je n s R y d én reen keikalla Johnson lanseerasi uusia kappaleitaan, mutta keikkauupumus verotti ankarinta iskukykyä. Kyseessä on suoraviivaisempi ja kiillottamattomampi versio bändistä. TIMO KANERVA HHH Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 62 15.6.2018 9.36. Aukea on oivallinen genrelevy, mukavan tyylipuhdasta tavaraa taustamusiikiksi ja riittävän sisällöllistä säveltaidetta keskittyneempäänkin kuunteluun. Hänelle ei kukaan saa enää antaa kameraa, eikä päästää lähellekään filmiryhmää. Laadun laskusta ei kuitenkaan ole kyse. Levyn analogiset old school -soundit ovat raa’inta ja primitiivisintä Mardukia aikoihin ja sävellykset ovat röyhkeän yksinkertaisia. Lahtelaisbändin ainoan alkuperäisjäsenen basisti Pete Salomaan ja pitkäaikaisen kitaristi-laulaja Antti Kukkolan takana beatit sinetöi toista pestiään Francinessa soittava ja Sub-Urban Tribessa painavaan menoon tottunut rumpali Alec Hirst-Gee. Siinä, missä elokuvalle hajanaisuus on kuolemansynti, saattaa se levyllä olla ansio. Aivan Korn-kitaristi Brian “Head” Welchin Love And Deathin erinomaisen Between Here & Lostin tasolle Black Labyrinth ei yllä, mutta on kuitenkin hieno osoitus Davisin omaperäisyydestä ja lahjakkuudesta säveltäjänä ja laulajana. NUUTTI HEISKALA HHHH Neil Young + Promise Of The Real Paradox Reprise Jonkun pitäisi tehdä ihmiskunnalle palvelus ja estää Neil Youngia tekemästä elokuvia
Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 63 14.6.2018 15.40. SOUNDI 63 ...hänelle ei kukaan saa enää antaa kameraa, eikä päästää lähellekään filmiryhmää..
Sanoitukset pyrkivät täyttämään jäljellä olevan aukon ja kuvaamaan sitä, minkä musiikki kertoo äänin. Laulajien Jussin ja Jonin äänet ovat pysyneet sopivan herkkinä ja hentoisina, mutta silti sanojen selkeys kuulastaa läpi kipakankin sirkkelikitaroinnin ja peltien sähähdysten. – Kansanmusiikki ja kansanperinne ovat innoittaneet minua tällä levyllä. Silti Tuomas Palonen kulkee debyytillään poikkeuksellisen syvälle korven uumeniin. Siellä musiikki paljastaa syvimmät salansa jokaiselle, joka uskaltaa seurata udun läpi juontuvaa auringonsädettä ja uskoa hennoimpaankin virvatuleen. Melodisesti punk-riffien kiidätys pysyttelee kuitenkin tutuimmalla, sangen kapealla liikkumavaralla, mikä toimii paremmin singlen tai ep:n mitassa. Täydellisimmilleen kerronta tiivistyy taiteilijan edetessä tulkintansa äärirajoille. Seesteisen maiseman ylle kohoavat Hämärä ja Tuulelle lauluni laulan ovat levyn pakahduttavimpia kiintopisteitä; kuvaelmia jotka tuntuvat niin liikkeenä kuin liikutuksenakin. ASKO ALANEN HHH Poison Whisky Poison Whisky SouthCoast Monissa liemissä muhineet Taneli Jarva ja Maike Valanne ovat pistäneet hynttyyt yhteen rumpali Christian Schäferin kanssa. Onneksi hienosyisen hurmioitunut kokonaisuus pysyy muualla täydellisessä tasapainossa. Musiikillisesti kuulija tempaistaan mukaan jo ensisävelistä lähtien, mutta albumin edetessä alkavat hieman yllättäen häiritä sanoitukset. Mikä tuossa vuosikymmenessä inspiroi sinua. Levysi on tietoisen 1970-lukulainen. Hyrinää aivojen mielihyväkeskuksessa aiheuttavat etenkin päätösraita Secret’s Safe With Me sekä avaustrio I’m Not Ok, Problems ja Casual Mondays. Kuuntelukokemuksena Kids In The Night on kuin rakkauden ensihuuman haihtuminen: kun sokean ihastumisen jälkeen näkökyky palautuu ennalleen, huomaa, ettei toinen olekaan täydellinen. Yhtäkään nuottia ei ole vielä soitettu. Weathers Kids In The Night Sony Enkelten kaupungista ponnistava indie rock -yhtye Weathers on aiemmin tänä vuonna julkaissut kaksi ep:tä, joiden sisältämät kahdeksan kappaletta löytyvät myös käsillä olevalta debyyttialbumilta. JARI MÄKELÄ HHH Lähtevät Kaukojunat Lähtevät Kaukojunat Airiston Punk-levyt Raikas on se nuoren viattomuuden tuulahdus, jota Lähtevät Kaukojunat -trio edustaa nykyhetkessä elävän punkskenen variaatioissa. Päätösraidalla Paljon on kaunista mies höystää animistista luentaansa niin vuolaalla lajilistalla – haavoista koivuihin, pursuista kuismiin, siepoista hemppoihin – että mielessä häivähtää epäilys. Heillä on hallussa Ramonesin, Undertonesin ja vaikkapa Korroosion romanttisen punk-popin menevimmät riffit ja nuotit, mutta ei minkäänlaista tarvetta laajentaa tietoisuuttaan yhteiskunnallisen protestin kliseisiin. Parhaimmillaan albumi soi kuin 40 vuoden taakse kätkeytynyt aarre. Viimeistään kun lyriikoista löytyy niinkin uniikkeja elämänohjeita kuin ”I can do anything I want to” ja ”Shake it out – what are you waiting for?” tajuaa, että mitään syväsukelluksia on sanoitusten suhteen turha odottaa: ne uivat läpi albumin turvallisesti käsipohjaa. Ei sanottavaa kertoo sekin vain inhimillisistä puheväleistä. Päätöskappale Kunpa voisin palata siihen aikaan on helposti tulkittavissa sekä henkilökohtaisten elämänkäänteiden että suomipunkin kiehtovan historian metaforana. Vaikka osa kappaleista onkin ehkä tehty helpoimman kautta ja laskelmoiden, on jälki viimeisteltyä eikä koukkujen rei’ittämien kertosäkeiden äärellä voi olla hymyilemättä. – Olen löytänyt 1970-luvun alkupuoliskon vasta hiljattain. Ei kai Palonen yritä typistää sanomaansa kuvastoleikiksi. Bändissä on ihanaa olla, bändi on kuin perhe. – Soololevyn tekeminen oli poltellut mielessä jo pitkään. Weathers selvästi taitaa tarttuvat melodiat, mutta kornit lyriikat tarvitsisivat esittäjältään enemmän röyhkeyttä ollakseen uskottavia. Poison Whiskyn komppanialta ei taitoa ja kokemusta puutu. Karismaattinen esiintyjä kun laulaisi vakuuttavasti mistä tahansa – vaikka sitten siitä, miten tehdään rakkautta ja historiaa. Silti trio pysyy tiukkana, mikä taas kertoo bändin olevan Levyarviot > 64 SOUNDI ...miten tehdään rakkautta ja historiaa... Tuomas Palonen Tuomas Palonen Palatsi Saduiksi avartuneet ja naivismiaan pelkäämättömät luontokuvat kuuluvat ruumiillisesti suomalaiseen folkiin. HANNU LINKOLA K u v a: La u ra Sa lo Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 64 14.6.2018 15.41. Pekka Strengin mystiikasta ja Cumuluksen ilmavuudesta ammentavat laulut kuljettavat hellän päättäväisesti toiseen kaikkeuteen; keskelle jotakin kevyttä mutta silti konkreettista. Junat ei yritä edes yleistää tyttöystäviin ja omaan arkielämään keskittyviä runoelmiaan muihin virkaatekeviin punkkareihin. Mutta en tiedä kertovatko ne koskaan ihan samasta asiasta, tai täyttääkö musiikki vastaavasti sanojen jättämää aukkoa. – Haaveilen tekeväni highlife/afrofunk/afrobeat-tyyppistä musiikkia Nigeriassa syntyneen ystäväni Ike Chimen (joka oli Palosen tavoin ennen Kaveri Specialissa) kanssa. Sadonis on vokalistina uransa parhaassa iskussa, mutta kärsii yhä persoonattomuudesta. Toista pääosaa debyyttilevyllä (2015) esittänyt Cathedralin Gaz Jennings on vaihtunut filmaattiseen Nicke Anderssoniin. Albumilta voisi nostaa melkein minkä vain raidan pikkulevyksi. Jonkinlaisen käsityksen tyylistä saa, jos heittää mielessään Motörheadin ja varhaisen Venomin samaan pataan, vaikka bändi ei selvästikään ala kuvia kumarrella. Se on jäänyt aiemmin koluamatta ja kuulostaa siksi tuoreemmalta kuin esimerkiksi 1960-luku tai 1980-luku, joita olen jo penkonut. VILJA VAINIO HHH Lucifer Lucifer II Century Media Jääkuningatar Johanna Sadonisin liidaaman Luciferin occult rock -saaga on siirtynyt toisella tuotantokaudellaan Ruotsiin. HANNU LINKOLA HHHH Tuomas Palonen, olet tullut tutuksi muun muassa Cosmobilen ja Kuparilinnan riveistä. Sanoituksesi ovat luonnonläheisiä, jopa luontoa hengellistäviä. Mitä suunnittelet seuraavaksi. Kirjoitan musiikin aina ennen sanoja. Harput ja kitarat helisevät kuin verkkainen kesäsade, sovitukset samoavat sammalenpehmein askelin, ja Palosen rauhallinen ääni herättää keijumetsän henkiin. Silti ryhmä asettaa kappaleensa esille hieman huolimattoman ja välinpitämättömän oloisesti, mikä alleviivaa bändin eräänlaista hällävälismiä. Pikkuruista The Hellacopters -vibaa ei lasketa. Avauskappale California Son on yhdistelmä Paranoidia ja Runawaysin Cherry Bombia Deep Purplen menevimmillä hiteillä maustettuna. Mutta keski-iän lähestyessä alkoi tuntua, että on tullut aika lentää pois pesästä. Mikä sai sinut uskaltautumaan sooloartistiksi. Sen lisäksi, että Andersson näyttää koppalakissaan pirullisen hyvältä Covenia kumartavassa levynkannessa, hän vastaa uudella albumilla rummuista, bassosta ja puolesta kitaroista. Jinx Dawsonin tai Ann Wilsonin saappaissa piisaa täytettävää. Kumpuavatko teemat musiikista vai jostakin syvempää. Vaikka Sadonisin ja Anderssonin yhdessä säveltämä ja tuottama classic rock -larppaus on raskainta, mitä Andersson on tehnyt Death Breathin jälkeen, on se puhtaasti 70-lukulaista bluespohjaista heavy rockia ilman mitään moderneja haihatuksia. Luciferin jytä uponnee parhaiten juurimusaa etsiviin junioreihin, jotka saattavat bändin innoittamana löytää 70-luvulta muutakin kuin iänikuiset Sabbathin ja Zeppelinin. Tuore trio rytistelee punk-hengessä. YouTubeen ladatut trailerikipaleet Anna mulle vähän vielä aikaa sekä Samaa rataa esittelevät oivasti Junien reititykset popin ja punkin yhdysraiteilla. Lisäksi työlistalla on kokeellista kansanmusiikkia: olen käynyt kaverini kanssa yli vuoden ajan kaljalla suunnittelemassa tätä
SOUNDI 65 ...miten tehdään rakkautta ja historiaa... Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 65 14.6.2018 15.41
Onko liioitellun steriiliksi hiottu ilmaisu tosiaan mielekkäin muoto yhtyeelle, jonka lumo on perustunut virheiden jalostamaan kauneuteen. Muutamat sävellykset takertuvat kiiltokuoreensa, ja toisinaan musiikissa häivähtää itsetarkoituksellinen nokkeluus. Helposti levy ei toki sula. Lightless Violent Chaos on ajautunut melko etäälle black metalista sellaisena kuin sen puhtain arkkityyppi on mieliin jämähtänyt. Tarinat ovat yhä kaihoja, mutta nyt niiden ympärillä on aiempaa enemmän EDM-poptaustoja ja sitä seksiä. Viime vuonna digisingleinä julkaistu vuodenaikatrilogia Kesä kuivaa kyyneleet, Elokuun viimeinen sunnuntai ja Ikuinen syksy on likimain klassikkotasoa ja voimasoitossani tulevina kuukausina. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Musiikillisesti asetelma on kuitenkin hankalampi. Se kommentoi kokonaisuudessaan nohevasti Paula Vesalan ”en muista teidän sukunimiä” -riimiä. Pulled Up The Ribbonin tuskainen omistautuneisuus ja Family Songin tungettelematon henkilökohtaisuus osoittavat, että sisäsiisteinkin äänikuva voi sisältää valtavan määrän tunteita. Hard Rain Falling leikittelee tempovaihteluilla ja päällekkäin miksatuilla lauluosuuksilla. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Nyt hän ei kuitenkaan kirjoita uusia lukuja klassiseen liberalismiinsa, vaan hyökkää vaihtoehto-oikeiston ja kaaokseksi puuroutuneen globaalin politiikan kimppuun. Utopia saisi neljä tähteä ilman elektrovingutuksia. Se on huono lähtökohta kantaaottavalle musiikille. Kunhan mielikuvasta pääsee yli, huomaa ettei miesten musiikissa ole oikeastaan hirveästi yhtäläisyyksiä Me ei olla hyviä toisillemme -kappaletta lukuunottamatta. Nyt musiikki banalisoi viestin ja kuohitsee Turnerin kriittisimmätkin kulmat. Kokonaisuutena sateenkaarisade kuitenkin virkistää. Illuusion kannalta on toisarvoista, että kaaren piirtää keinovalo ja vesi pulppuaa muovisen sadettimen kidasta. Ensivaikutelma Pietilän äänestä on ylärekisterissä laulava Samuli Putro. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Sitten löydän ristiriidan. Toisaalta toinen s-sana osoittaa, että surusävelet kuuluvat Lin uutukaisessakin. Poison Whiskyn debyytti on suoraselkäistä rockia, joka pystyy lanaamaan ilmeikkyyttä sellaisiinkin paikkoihin, joissa se monella muulla jäisi tekemättä. Kontrastit tuskin hurmaisivat, jos niiden alta ei paljastuisi intohimoa. Poison Whisky pysyttelee pitkälti perusasioiden äärellä ja välttelee krumeluureja. Black Crucifixionin musiikkia leimaa kuitenkin poikkeuksellisen esoteerinen vivahde, joka esimerkiksi saa Discipline-kappaleen kuulostamaan enemmän saatanalliselta mantralta kuin HIM-yhtyeen demolta, mitä se toisenlaisessa käsittelyssä muistuttaisi. Lykke Li So Sad So Sexy Sony Ja niin Lykke Li muuttui indie pop -artistista pop-artistiksi. Nenäliinoja vyölaukkuun. Levyn näkökulmia on helppo myötäillä, vaikka ne tuntuvat osoittelevan yksinkertaistetuilta. Eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa, mutta Li pärjäisi ilmankin (ja ansaitsisi parempia kumppaneita). Kokonaisuus toimii erinomaisesti, ja ryhmä saattaa ne yksinkertaisimmatkin riffit ja kuviot lentoon. KAROLIINA KANTOLA HHH tosissaan. Vaan on se herkkyys mukana, onneksi. Yleisotteen pehmeys on varmasti tietoinen ratkaisu. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Esimerkiksi nimikappale ja Sex Money Feelings Die ovat yhdentekeviä. Vaikka tekstit huokuvat jatkuvaa sanomisen ja uskoutumisen halua, välittyy laulajan tunne oikeastaan vain näppärästi folkahtavalla nimikkoraidalla ja kiihkeällä 1933:llä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 66 14.6.2018 15.41. Vaikka Okkervil River soi salonkikelpoisempana kuin koskaan, on jokin Will Sheffin kuvaelmissa vinksallaan; yksityiskohdat ovat liian suuria, ilot aavemaisia ja avoimetkin tunteet salamyhkäisiä. Otollisilla virtauksilla, hyvällä myötätuulella ja pienellä hienosäädöllä Verhot saattaa olla suomirockin seuraava kärkinimi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Myös tuotannossa annetaan rapeuden kuulua. 66 SOUNDI Levyarviot > ...saattaa olla suomirockin seuraava kärkinimi... Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Jo avausraidalla (Famous Tracheotomies) sokerinen sävellys hapatetaan omakohtaisella kokemuksella henkitorviavanteesta, eikä makaaberin ja koskettavan välistä rajaa kunnioiteta jatkossakaan. Niiden edessä on liikaa kompromisseja. Turner vesittää valtaosan sanomastaan kaavamaisilla sävelillä, kliseiksi puleeratuilla sovituksilla ja omituisen sovinnaisella tulkinnalla. Atmosfääriset ja progressiiviset ulottuvuudet tulevat levyllä vahvasti esille. HANNU LINKOLA HH Black Crucifixion Lightless Violent Chaos Spikefarm Vuonna 1991 perustettu Black Crucifixion jatkaa hidasta taivallustaan vasemman käden polulla. In The Rainbow Rainin vetovoiman takaakin se hartaus, jolla sointi on kiillotettu syntisen täydelliseksi. Se saa kuitenkin kaipaamaan suorasukaisempaa vimmaa tai hienosyisempää kauneutta. HANNU LINKOLA HHH Verhot Suru on mun sukunimi Verhot Music Mikko Pietilän Verhotyhtye noukkii toisella pitkäsoitollaan post punk -vaikutteisesta popistaan loputkin rosot ja punkit pinseteillä pois ja sukeltaa häpeilemättä syvemmälle puhtaan popin kyynelvirtaan. Ainakin ruotsalaissulottaren neljäs albumi So Sad So Sexy noudattaa hyvin nykypopin piirteitä: iso levy-yhtiö, paljon elektrosoundeja – ja se s-sana. EERO KETTUNEN HHHH Okkervil River In The Rainbow Rain ATO Ensin kyseenalaistan. JARI MÄKELÄ HHH Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Taika ja sydämellisyys kurkkivat lupaavasti kulman takana, mutta pääsevät harvoin sellaisinaan esille. Wigwam-kepittäjä Rekku Rechardtilla vahvistettu rovaniemeläislähtöinen black metal -porukka ruoskii kuitenkin itseään kohti täydellistä päämäärää, ja tekee sen lähes samanlaisella intensiteetillä kuin erinomaisella Coronation Of King Darkness -albumilla (2012). Rock ei nimittäin ole helppo laji, mutta jotkut sen osaa. Levykokonaisuus vaikuttaa aluksi epäkoherentilta ja ajoittain junnaavahkolta, mutta ensivaikutelma pettää pahemman kerran. Pietilän romanttisissa kliseissä piehtaroivaa lyriikkaa ei ole pilattu kipeän toteavalla arkirealismilla. Tämän tästä tenho ulottuu myös Sheffin tulkintaan. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Levyn pehmeämpi soundi ja tarttuvammat melodiat on kuin räätälöity radiosoittoon. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Frank Turner Be More Kind Polydor ”Let’s make America great again / By making racists ashamed again.” Frank Turner palaa seitsemännellä soololevyllään yhteiskunnallisiin teemoihin. Melankolisesta albumikokonaisuudesta erottuva nimikappale on puolinopeudelle hidastettu PMMP:n Kesäkaverit. Last Piece Of My Heart on ihastuttava lukuun ottamatta toistuvia American Idolsin n-tuotantokauden hopeamitalistilta kuulostavia uikutuksia. Poppia ei kai voi tehdä puhumatta seksistä. Useat kappaleet sisältävät eri elementtejä, hyvässä ja huonommassa. Miksi Okkervil Riverkin on hypännyt AORuusioaallon vietäväksi. Löytyy albumilta toki myös kunnon tykitystä, tehokasta riffimetallia. Turner pelkää elävänsä uutta 1930-lukua ja kysyy avoimin mielin, voisivatko ihmiset olla hieman ystävällisempiä toisilleen. Eiköhän elokuussa joillakin Flow-keikan katsojilla tule kastetta silmäkulmaan. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Soundit ovat juuri sopivasti rosoiset, riittävän mutta ei liian hyvät. Deep End kuulostaa ajoittain kauniilta tutulta Liltä, mutta välissä on tusinataustoja ja räpäytystai nostatusyrityksiä
Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. SOUNDI 67 ...saattaa olla suomirockin seuraava kärkinimi... Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Nosturi kulmamerkeilla?.indd 79 13.6.2018 13.22 Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 67 14.6.2018 15.41. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero
Nyt olemme – kiekon nimestä huolimatta – juurikin sellaisen äärellä. LINDA SÖDERHOLM HHHH Snow Patrol Wildness Polydor Läpsyttelyä. Retro soundi yhdistyy kierolla tavalla postmoderniin uhkaan. JUSSI NIEMI HHHH Pusha T Daytona Def Jam Pusha T on se räppäri, joka sylkee lähinnä kaman diilaamisesta ja pusherin arjesta sekä duunin lieveilmiöistä. Kaikesta päätelleen viimeksi mainittu on pahasti alakynnessä. Muualla Staples sentään laulaakin. La Luz Floating Features Hardly Art Mitä jos The Micragirls ei olisi lopettanut toimintaansa, vaan jatkanut kehitystään innostuen Dick Dalesta, Pet Sounds -albumista sekä Love-yhtyeestä. Hänen omaleimainen baritoninsa kuulostaa entistäkin hauraammalta ja intiimimmältä. Huolella valikoituihin sampleihin perustuvan tuotannon sanotaan olevan sataprosenttisesti Kanyen käsialaa ja mikäli tämä on totta, niin West on todella fiksannut biittipeliään ja hänelle kuuluu puolet erinomaisuuden kunniasta. Seattlesta Los Angelesiin muuttanut nelikko on kuulostanut alusta pitäen ”kalifornialaiselta”, eivätkä nimekkäät tuottajat – edellisellä albumilla Weirdo Shrine (2015) Ty Segall ja uutuudella Dan Auerbach – ole puuttuneet lauluharmonioihin tai Shana Clevelandin surf-kitaran ja Alice Sandahlin urkujen perussoundiin. Nelosraita Empress onnistuu yksilönä luonnostelemaan häilyvää vaikutelmaa siitä, että täsLevyarviot > ...kolme soittajaa synnyttää yhden mielentilan, ajatuksen... Silti neljännen soololevyn linja yllättää, jos kohta britin soundtracktyöt tasoittavat yllätystä, jos niitä on sattunut kuulemaan. Elokuvamusiikkia neljästä pitkästä kappaleesta koostuva Arrhythmiakin voisi olla, ja sitä levyn kakkospuolen täyttävästä, Staplesin partnerin Suzanne Osbornen maalaussarjalle perustuvasta puolituntisesta ja erittäin vähäeleisestä instrumentaalista A Year In Small Paintings lopulta tulikin. Stuart A. Miehen menneisyydestä riittää ammennettavaa vielä tänäkin päivänä. Daytona on kansitaidetta myöten täysi paketti huumeräppiä – kerrassaan tyrmäävä sooloalbumi, äärimmäisen päihdehuuruinen ja absoluuttisen autenttinen räppitaivas, jonka ainoa varjopuoli on tripin lyhyys – seitsemän kappaleen albumille kun tulee pituutta vain 21 minuuttia. Muistamme Chasing Carsin tyynnyttävän ajankuvamaisuuden, mutta mitäs tässä viimeiseen 12 vuoteen sitten. Trio voisi tehdä tänä päivänä samankaltaista musiikkia kuin La Luz. (Pari suosion stabiilihkona säilyttänyttä studioalbumia, joista ei näillä leveyksillä juuri ole hihkuttu.) Wildness kampeutuu käyntiin Life On Earthin damienricemäisellä uinuilulla, josta vierähdetään Don’t Give Inin intohimottomaan halpahalli-bruceiluun. Taloudellinen yhteissoitto rullaa kuin unelma. Warpaintin ja Brian Wilsonin naittava My Golden One ja päätös Don’t Leave Me On The Earth jonottavat seuraaviksi suosikeiksi. Floating Featuresilla kaikki vain on valoisampaa ja avarampaa, biisit polveilevampia ja Marian Li Pinon rumputyöskentely entistä tyylikkäämpää. Kun Spotifyn algoritmi suositteli minulle California Finally -biisiä ensimmäisen kerran, rakastuin heti. Eteeriset kappaleet kuulostavat varta vasten Twin Peaks: The Returnin spinoffin tai Tarantino-leffan soundtrackille suunnitelluilta. Avausraita A New Real esimerkiksi naksuttaa minimaalisesti kulmikkaalla konerytmillä, mutta aukeaa äkillisen volyymin nousun myötä laajakangasversioksi itsestään. Niin tapahtuukin. Tällä levyllä Pusha T on todella mestaroinut minimalistisen liioittelun aivan kaiken suhteen. Staplesin alakuloisen lofi-laulun ohella raitoja leimaavat yksinäiset puhaltimet, vibrafoni, hajanaiset kitaran ja pianon akordit, kuulorajalla kihisevät hälyt ja varhaisesta Tindersticksistä muistuttavassa Step Into The Greyssä kiperät jouset ja perkussiot. Toisin kuin monen muun kohdalla, hänen kokemuksensa ovat kuitenkin omakohtaisia. Staples Arrhythmia Lucky Dog Jokainen Tindersticksiä kuunnellut tietää, ettei sen lauluntekijä-laulaja Stuart Staples ole koskaan lähestynyt musiikkia kaupallisesti, vaan aina tunnelma edellä. JARI MÄKELÄ HHHH K u v a: V ik es h K ap o o r Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 68 14.6.2018 15.41. Hyvin keskittyneessä kuuntelussa lahjansa jakavan Arrhythmian ilmapiiriä voisi kuvata mikrokosmisesti staattiseksi. Tämä Skotlannin Dundeessa vuonna 1993 perustettu viisikko on aina ollut perinteisellä arsenaalilla operoivaksi popyhtyeeksi kummallisen taikinamainen tapaus: liian jalat maassa indie-suosikiksi, liian yläpilvissä todelliseksi massojen äänitorveksi ja niin edelleen. Hän sanoo tähdänneensä ”kappaleisiin, jotka jossain vaiheessa saavat uuden, yllättävän käänteen”. Pusha T:n riimien flow on koukuttava – keski-ikäinen vokalisti puskee hengästyttävällä poljennolla, eikä hänen sanansa säilältä välty kukaan, varsinkaan arkkivihollinen Drake, jonka kanssa on käyty biiffiä jo lähes pari vuosikymmentä
Puolisen tuntia uutta musiikkia tältä kokoonpanolta on hieno asia. Tauko on lisännyt kerroksia Bleeding Through’n musiikkiin ja viisikko onnistuu tuottamaan kappaleisiinsa genrelle epätyypillistä syvyyttä. Kolme soittajaa synnyttää yhden mielentilan, ajatuksen. Äkkiseltään voisi olettaa, että setin materiaali on peräisin John Mellencampin Plain Spoken -albumilta (2014). Julkaisun nimi johtaa hieman harhaan. Levy huutaa tavallisen tallaajan äänellä; arjen murheista, inhimillisellä lämmöllä ja uskottavasti rohkaisten. Love Will Kill Allin yhdistelmä hardcoren asennetta, herkkiä ja hienosti laulettuja melodioita sekä jopa black metalin tunnelmia on vastustamaton. Vuonna 1973 Peter Brötzmann oli jo kannuksensa ansainnut radikaali, joka oli viisi vuotta aiemmin julkaissut upean Machine Gunin. Love Will Kill All vyöryy päälle hyökyaaltojen kokoisena, toisinaan hienovaraisen melodisena, välillä deathmetallisena ja pinnan alla herkän kauniina – Bleeding Through’n sävellyskynä on totisesti terävänä! Virsimäisen ja jo sinällään yllättävän intron jälkeen päästään asiaan: Fade Into The Ash blastaa menemään, crustaa vauhdikkaasti ja irrottaa hampaat paikoista breakdownillaan. Hartaassa Get Upissa rohkaistaan myös epäonnistumaan. Jussi Fredriksson Trio edustaa yhtyesoiton korkeampaa astetta, jossa kolmen taitavan yksilön sijaan puhuu yksi yhtenäinen organismi. Kaikki yksittäiset soitinvetäisyt liittyvät saumatta edelliseen puheenvuoroon ja palvelevat kokonaisesitystä. The Human Radio puolestaan on tuleva keikkasuosikki, yhtyeen ja fanien yhteinen sotahuuto. Kamerat liukuvat muusikoiden läheisyydessä pehmeästi, eikä kenelläkään tunnu olevan kiire mihinkään. Plain Spoken – From The Chicago Theatre annostelee ruohonjuuritason keinuntaa dvdja cd-formaateissa, joten kuluttaja voi valita elämyksen muodon tarpeen mukaan. Se on komeata kuultavaa. PEKKA LAINE HHHH Shinedown Attention Attention Atlantic Shinedownin uran huippu on yksi koko postgrunge -genren upeimmista albumeista, pikkukaupunki-Amerikkaa ja tavallisten ihmisten arkea uskottavasti ja elämänmyönteisesti peilannut Amaryllis (2012). Leppoisa konsertti on miellyttävän mutkaton. Juuri sen kaikista planeetan bändeistä Shinedown osaa parhaiten. Toivottavasti seuraava levytystauko ei veny vuosien mittaiseksi. Jussi Fredriksson Trio ! Fredriksson Music Kysymystä seuraava huuto on kiehtova jatkokäänne pianisti Jussi Fredrikssonin erinomaisen trion tarinassa. Jokainen biisi on elämänmyönteinen, ymmärtävä, kannustava tai voimauttava. Kallion yllätykselliset sivallukset pitävät erityisen mehukkaasti kaikki varpaillaan. ARTTU TOLONEN HHHH sä olisi mahdollisesti tapahtumassa jotakin. Kokonaisuustason ongelma Wildnessillä on kuitenkin nimenomaan se, etteivät Gary Lightbody ja kumppanit tunnu tietävän minne suuntaan paattia ohjaisi. Chicagolaisessa teatterissa filmattu konsertti näyttää, kuinka rennosti Mellencamp ja hänen yhtyeensä osaavat ottaa yleisönsä. Tämä on mitä maukkainta jazzin muotoon puettua tarinankerrontaa! Pianosta lyödyt melodiset ja harmoniset ideat jäsentävät selkeinä ja jykevinä juonen kulkusuunnan. Shinedownin laulujen sanomaan voi tarrata haurauden tai hämmennyksen hetkellä. Hot Lotta syntyi pienen Suomenkiertueen lopuksi ja julkaistiin pari vuotta myöhemmin. Edward Vesalan kansainvälinen tähti lähtisi nousuun vuotta myöhemmin hienolla, ECM:n julkaisemalla Nan Madolilla. Suoraviivaisesta raakasvengistä siirrytään silmänräpäyksessä vapaampaan maalailuun ja kommentointiin. Videobiisi Set Me Free on yllättäen yksi levyn aggressiivisimmista siivuista. Kirkkaimman helmensä jälkeen floridalaisyhtye pyöräyttikin heti perään uransa huonoimman albumin, umpiturhan Threat To Survivalin (2015). Attention Attention koostuu pelkistä voimalauluista. Sitä seuraava End Us rauhoittaa tunnelmaa hieman ja hakee kertosäkeessään hittiäkin. Bändin, ja erityisesti karismaattisen laulaja Brent Smithin, pistämätön kyky pukea pienen ihmisen tavallisia tunteita lauluiksi tuntuu nyt entistäkin henkilökohtaisemmalta. Salaperäisestä hiippailusta kiihkeään vyöryyn kasvava avausnumero Spy venyy itsessään jo huomattavaan sävykirjoon. Joukkoon kuitenkin mahtuu biisejä aina 1980-luvun alusta saakka, mikä takaa keikan monipuolisuuden. Basisti Jori Huhtalan ja erikoisrumpali Mika Kallion tehtävät ovat moninaiset. Huutolaulukertsit puoltavat paikkaansa. Varsinkin Aaltosen Sleep Well ja Brötzmannin That’s The Question ovat uusista biiseistä aika riemukkaita tapauksia. JUHA SEITZ HHHH RETRO Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 69 14.6.2018 15.41. Ylen nauhoilta löytynyt versio pariminuuttisesta rypistyksestä For Deep Deep Finnish Forest Cymbal Governor on levylle päätynyttä parempi, koska Vesalan virvelinsoitossa on jotain hienoa. Svartin uusintapainokselta löytyy arkistoista kaivetut sessiot, joissa nelikko soittaa Ylen studioilla ennen levyn varsinaisia sessioita. Tulee jopa olo, että he paskat nakkaavat. Jazzsoiton tylsin maneeri eli vuorosooloilu on heitetty roskikseen. Sovituksia pehmentävät viulu ja harmonikka. Fredrikssonin sävellysten ympärille rakentunut kolmikko saa klassisesta kokoonpanosta vaikuttavat tehot irti. Vailla tarkkaa suuntaa oleminen voi olla luovalle tekemiselle hedelmällinen mielentila, mutta vaikutelmassa siitä, että tyytyy pysyttelemään tiedottomana sekä motivaationsa että päämääriensä suhteen on kovin vähän villiä. MAPE OLLILA HHH Bleeding Through Love Will Kill All SharpTone Orange Countyn metalcorettajat tekevät comebackin ensimmäisellä levytyksellään kuuteen vuoteen. Svartin uusintapainos tästä kadonneesta helmestä on hiukan kirkassoundisempi kuin esimerkiksi Spotifysta löytyvä, ja mukana on Harri Uusitorpan kirjoittama artikkeli, jossa valoitetaan alkuperäisen levyn syntyhistoriaa ja haastatellaan kvartetin kahta elossaolevaa jäsentä, Aaltosta ja Brötzmannia. Vaikka joviaali muusikko lienee nykyisin kirkkainta tähtikalustoa vain rapakon takana, hänen tekemisiään arvostetaan laajalti. Niin ylituotetun muoviselta kuin uuden levyn jenkkirock alkuun kuulostaakin, Shinedownilla on tässä ajassa tärkeää asiaa. MIKKO MERILINNA HHHH Brötzmann/Aaltonen/ Kowald/Vesala Hot Lotta Svart Svart julkaisee uuden, täydennetyn painoksen suomalais-saksalaisesta free jazz -klassikosta. Devil ja Monsters toivottavat jaksamista taistelussa demoneita vastaan. No One From Nowhere sisältää yhden vuoden groovaavimmista metalliriffeistä. EERO TARMO H John Mellencamp Plain Spoken – From The Chicago Theatre Universal Jo 66 vuoden ikään ehtinyt John Mellencamp on pitkällä urallaan suosinut maanläheistä rollaamista, jonka rakennusaineina ovat toimineet simppeli rock, juurimusiikki, country ja folk
Yhtyeen melodiat lähentävät bändiä jopa pop-vaikutteiden suuntaan, mutta Lizzy Bordenin rouheus tasoittaa tietä selvästi rockimman ilmaisun äärelle. Suositellaan enemmän Lagwagonin kuin Green Dayn ystäville. Asenteen lisäksi turkulaiset erottaa massasta keskivertoa rohkeammin vetävä solisti Masa. Sen sijaan tuoreella levyllä bän70 SOUNDI Levyarviot > ...kappaleiden runsauden ansiosta sävellyksissä riittää tutkittavaa... Kärkenä hehkuu kuitenkin Wolfmanin lämmin vokalisointi ja kitarointi, joka varsinkin Steal Awayssa kiihtyy kuumemmille lukemille. Onkin harmi, että yhtyeen kuudes kokopitkä on tuotettu tasapaksuksi ja laimeaksi, tarttumapintoja viimeiseen asti hioen. Videokappale Just Another Ghost sisältää tarttuvan kertosäkeen vain pudotakseen mitä ankeimpaan, puolentoista tahdin mittaiseen breakdowniin. Soitto kopisee niin että musiikkipedagogeja hirvittää, mutta muille asia tulee hyvin ymmärretyksi. On aina yhtä kummallista, kun 90-luvun skeittipunkia kuullessa iskee nostalgia. Vaikka My Midnight Things on kelpo albumi, voi hyvällä syyllä pohtia, miksi bändi on jättänyt selvästi rankemman ilmaisun taakseen. A lati viihdyttävä Jaakko Laitinen on siirtänyt Väärän Rahansa hetkeksi syrjään ja esittelee nyt Pohjois-Suomea Lapin Lisä -kokoonpanollaan. Trion melodiataju tulee erityisen hyvin selväksi ja elämänmakuisissa teksteissä ironiakin on vain lopputulosta kiperöittävä mauste. Bändin uutuus muistuttaa jollain tapaa TNT:tä ja Helloweenia Michael Kisken loppuaikoina, joskin tyylillisesti Lizzy Borden on sen aikaista Helloweenia yhtenäisempi ja kuitenkin soundeiltaan hevimpi. You’ve Been Warned on vähän turhankin muhkea avaus, mutta loppua kohden biisit yksi kerrallaan paranevat. Musiikkinsa soi silti lämpimänä kuin keskilännen keskipäivän aurinko ja viestinsä on positiivinen, voimaannuttavakin. Ilmeisesti jo loppuunmyydyn kasetin jatkoksi kaivataan siis uutta julkaisua. Kun tyylilaji on humppa, niin vähäverisemmällä tulkinnalla oltaisiin jo senioriosastolla. Pink Hearts -rallattelu yrittää parhaansa mukaan Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 70 14.6.2018 15.41. Parhaat vedot on säästetty loppuun: kadotettua rakkautta kaihoava Remu ja Tuija on kuin Suosikin kirjepalsta popkappaleeksi puettuna ja Oo mun beibi Tamara Luonnon oma hittibiisi. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Hawthorne Heights Bad Frequencies Pure Noise Ohiolainen Hawthorne Heights on käynyt läpi niin levy-yhtiöriitoja, miehistönvaihdoksia kuin traagisen kuolemantapauksenkin, kun kitaristi Casey Calvert menehtyi lääkemyrkytykseen kesken kiertueen. ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Ja vasta Againissa on nostettava esiin Tony Kaikkosen mestarilliset Mike Patton -venytykset. Asiallista rähinää yhtä kaikki. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Ja lopuksi vielä muistutus, että hyvin piiloteltujen lupausten ei aina tarvitse edustaa tyylillisesti marginaalia. Nimikappaleen positiivisuus lienee silti oululaista huumoria. Harmoniat ovat kuohkeita ja bändi on otteissaan napakan ripeä. Kunnianhimoinen on ehkä väärä sana avaamaan Out Of Season -ep:tä, joka tapauksessa bändi ei sorru apinoimaan ilmeisimpiä melodiakierrätyksiä, vaikka kaikin puolin tutulta ysäripunkilta kuulostaakin. Red Elevenin Fueled By Fire -ep jatkaa keskisuomalaisten noususuhdannetta. kosta Lost Mindista alkaen. Bändiosastossa David Torkanovskyn piano, Jon Clearyn urut ja Ivan Nevillen rhodes tekevät pahaa jälkeä Mike Dillonin vibrafonin/marimban värittäessä pelkistetyn täyteläistä soundia hienosti. Sielukas läsnäolo on homman nimi heti täysin soolona esitetystä Mose Allison -klassidi vaikuttaisi olevan enemmän glamia kuin koskaan. Siinäpä aasinsiltaa kerrakseen Häpeä-yhtyeen samannimiselle seiskatuumaiselle. Lee Dorseyn, Johnny Adamsin ja Irma Thomasin kanssa soitellut laulaja-kitaristi on aikaisemmin tehnyt raffimpaa ja funkympaa bluesia. Walter Wolfman Washington My Future Is My Past AntiChicagossa kukaan bluesmies ei tekisi tällaista levyä, mutta New Orleansissa blues ja jazz kiertyvät sillä tapaa yhteen, ettei yhtä voi ajatella ilman toista. Tamara Luonto edustaa kuuden siivun kasettijulkaisullaan garage rockin parhaita lofikoulukunnan periaatteita. Tällaista kamaahan tykitettiin suurin piirtein eilispäivänä maakuntia myöten. Tosin Ben Ellmanin tyylikkäästi tuottama My Future Is My Past on Walter ”Wolfman” Washingtonillekin poikkeava levy intiimisti vähäeleisessä jatsahtavuudessaan. Savotta (peliä on peukaloitu) on jalan alle välittömästi tiensä löytävä groovepala, jossa hiphop, funk ja muut rytmimusiikin elementit kertovat kilpaa tekstin kanssa villiä tarinaa. Johtuneeko siitä, että siellä nuo tyylit kehitettiin 1900-luvun aamunkoitossa. Suomalaiselle perinteelle ominaisesti rytmiryhmä on pirun tiivis kitaroiden siristessä niin maan perusteellisesti. Lainakappale Kulje kautta Kittilän on kunnianosoitus poliittisissa kiemuroissa ryvettyneelle Kittilälle ja soi oikeaoppisesti Lapin mystiikkaa kunnioittaen. JUSSI NIEMI HHHH Lizzy Borden My Midnight Things Metal Blade Kun Lizzy Borden ponkaisi uransa liikkeelle 80-luvun alkupuolella, se liitettiin usein glam rockiin, vaikka yhtyeen lähestymistapa oli selvästi hevimetallia. Jo julkaistuja singlejä ja uusia vetoja yhdistävä pikkulevy on lähellä bändin parasta. Last Shot At Famen nimikin näyttäytyy tätä taustaa vasten tietoisan hupaisalta, mutta kiivastempoisessa kaahauksessa ollaan asian ytimessä ja tosissaan. Seiskatuumaisen kääntöpuolella piilee vieläkin miellyttävämpi yllätys, kun Laitinen liittyy Reindeer Kalashnikov -yhtyeen kanssa samaan korttirinkiin. Paljon nähneen 74-vuotiaan karisma välittyy hänen kiireettömästä laulustaan ja soitostaan yhtä vahvasti kuin upeasta kansikuvasta. Full Pull on tractor pulling -termi, joka kuvaa onnistunutta suoritusta. Tekstimaailma vaikuttaa kovin ankealta löytäen kuitenkin kosketuspinnan todelliseen elämään. En väsy spekuloimaan sitä, kuinka yhtye olisi toisessa ulottuvuudessa todella iso nimi. Lisäksi Lizzy Borden on sen verran taitava koukkujen rakentelija, että niihin jää perin helposti kiikkiin. My Midnight Things on melodisesti vahvaa työskentelyä bändiltä, jonka musiikki soi perin usein duurissa. Even Now etenee vahvana vuoropuheluna Irma Thomasin kanssa. Kun Hawthorne Heigths malttaa pysyä punkpop-vaihteella, sen musiikki on mutkatonta ja miellyttävää. Stan Mooren ja James Singletonin rytmityö hurmaa kypsyydellään. Jo vuosikausia kyvyiltään umpivalmis bändi on silti kehittynyt etenkin sovitusten suhteen päätösraita Last Callin ollessa tästä paras esimerkki. My Midnight Things on helppoa ja vaivatonta kuunneltavaa, mutta juuri kappaleiden runsauden ansiosta sävellyksissä riittää tutkittavaa. Homman nimi on hardcore ja yhteen sanaan tiivistettynä sitä kuvailisi mielellään konstailemattomaksi. Mutta tämä toimii komeasti. Kun päälle ajoittain käännetään hardcore-vaihde, löysempää läpsyttelyä saa hakemalla hakea
Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. SOUNDI 71 yllyttää tanssimaan mutta kompastuu liian hitaaseen tempoonsa. MIKKO MERILÄINEN HHHHH melankolisemmin mystisempi A Cooling Sun. Kaiken huipuksi jo useampia itse julkaistuja levyjä tehnyt nainen on psykologi ja terapeutti. Äänten loputtua on vaikea uskoa, että kokemus on kestänyt vain rapiat puoli tuntia. Se on juuri se harvinainen tasapaino, jonka vaikkapa Ariel Pink hallitsee ja jonka paluuta The Flaming Lipsin fanit jaksavat kärsivällisesti odottaa. Bon Voyage toivottaa kuulijalleen hyvää matkaa mutta unohtaa turvavyöt. Ja vaimostahan se puhe taas pääasiallisesti on. Räppivankilastaan karannut Ruudolf on saanut aikaan levyllisen jotakuinkin yhdentekevää, mutta taidokkaasti tuotettua valtavirtapoppia – sekoituksen suomikantria, lattarirytmejä, klassisempaa diskomusaa sekä leppoisaa kesäteknoa. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. I See You Among The Starsilla akustista kitaraa hiljaisesti näppäilevää, Missourista Chicagoon asettunutta Riskeriä säestää hänen bändikaverinsa, tuottaja Joshua Wentz, jonka tonttiin kuuluvat taustojen hienovaraiset koskettimet ja elektroniset psych-värittelyt. Ranskalaisen Melody Prochet’n Melody’s Echo Chamber on toisella levyllään saapuvut juuri tuohon hunajaiseen sweet spotiin. Dungen-miesten kanssa rakennettu, intuitiivisen tuntuisesti etenevä ja kaiken maailman musiikeille nyökkäilevä Bon Voyage on lähes uuvuttavan täynnä informaatiota: söpöilyä, häröilyä, jumitusta, kuiskailua, kirkumista, perinteitä, nykyaikaa, svengiä, chansonia, itämaisuutta, englantia, ranskaa ja ruotsia. Väkevimmin kutkuttelevassa taiteessa on aina jotain, mikä uhkaa suistua raiteiltaan. ...kappaleiden runsauden ansiosta sävellyksissä riittää tutkittavaa... Perusotteellaan 60/70-lukujen taitteeseen viittaava kokonaisuus on miellyttävän kuuloinen, mutta menee liian samalla vaihteella. Uusi poptähti on syttynyt ja Ruudolf on kiitoradalla ruuhka-Suomen taakse tanssilavoille – vapise Antti Tuisku! LINDA SÖDERHOLM HHH Jessica Risker I See You Among The Stars Western Vinyl On todella vaikea uskoa kuuntelevansa 39-vuotiasta naista, kun Jessica Riskerin utuisesti sensuelli ääni tuntuu huoneessaan unelmoivan ujon teinitytön kiteytymältä. Kakkoslevyllä nuo polut on nostettu pääosaan. Folk-levynsä tehtyään Risker sanoo seuraavaksi haluavansa uppoutua taas Deadbeatin villimpään meininkiin. Joukosta erottuu muita Melody’s Echo Chamber Bon Voyage Domino Sekoilua, jolla on tarkoitus. Sähkökitaran vinkeessä hänestä kuoriutuukin pesunkestävä iskelmätähti. MIKKO MERILINNA HH Ruudolf Ootsä nähny musta unta Lihamyrsky Vuoden 2018 trendi vaikuttaa olevan etabloituneiden suomalaisräppärien siirtyminen uusiin musiikkigenreihin. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Hän tekee myös elektronisempaa, noise-henkistä musiikkia Deadbeat-nimellä, joka nyttemmin on kasvanut kokonaiseksi bändiksi. Kahden kuukauden pään raapimisen jälkeen uskallan sanoa, että rakastan näiden seitsemän lämpimän raidan jokaista sekuntia. Taiteen äärellä ne ovat vain tiellä. Tämä bändi ei yksinkertaisesti osaa rokata. Humppaviballa höystetty tuotanto on ammattilaisten heiniä. 03-222 1300 Pikkuilmot 6_18.indd 82 13.6.2018 10.53 Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 71 14.6.2018 15.41. Tätä vasten sen kuuleminen kiinnostaa. Bad Frequencies ei ole huono levy, se on vain kertakaikkisen särmätön: vääriä taajuuksia tai korviin särähtävää rosoa ei löydä etsimälläkään. Soundi nojaa vahvasti kasarisoundeihin ja autotuneen. Se syntyy siinä vaiheessa, kun ylitetään muodollisen osaamisen ja mukavuusalueen raja ja mennään askeleen verran liian lähelle rotkon reunaa. Herkällä laululevyllä vatvotaan lähinnä rakkautta ja eroa perinteisin sanankääntein, joskin omanlaisen twistinsä tuotantoon tuovat lehmipoika-Ruudolfille tyypilliset vintiömäiset sanoitukset, jotka seuraavat uskollisesti Rudin riimien läppiä. No, ainahan olen sanonut todellisuuden olevan tarua ihmeellisempää. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Näin tekee myös suomiräpin takavuosien tuhlaajapoika Ruudolf, joka kahdeksan vuoden julkaisutauon siivittämänä syntyy uudelleen laulaja-lauluntekijänä. Ytimenä on yhä se utuinen, säröisästi naiivi ja tarpeen tullen häröilevä indiepop, joka hurmasi kuuden vuoden takaisella debyytillä, mutta kiinnostavinta ovat kaikki ne polut, joille siitä poiketaan ja eksytäänkin. JUSSI NIEMI HHH K u v a: D ia n e Sa gn ie r www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Siihen viittaavat myös rauhallisesti pop-folkkailevat laulut
Kaiken pohjana sykkii Lade Laakkosen ja Kämy Kämäräisen telepaattinen rytmityöskentely. Tutustua kannattaa alkuun vaikkapa jyrkkään Into Battle Ride -sivallukseen tai levyn päättävään Mighty Ravendark -eepokseen. albumin otsikon herättämät mielikuvat ovat Euforiaa (2015) masentavampia, mutta sisällöllisesti Mustia ruusuja pursuaa silkkaa elinvoimaa. Yhtyeen setti on ainutlaatuinen, sillä se käy läpi alusta loppuun Overkillin studioalbumit Feel The Fire (1985) ja Horrorscope (1991). Sinänsä harmi, että kaikkein potentiaalisimmat fanit nimenomaan tälle kamalle ovat ne, jotka todennäköisesti vain periaatteesta tyrmäävät bändin tekeleet Abbathin muotoisen aukon takia. Hänen äänessään soi sekä Wilman Anna Kuoppamäen herkkyys (Aurinko, albumin parhaimmistoa) että rajumpi punk (Vapaus). Kuitenkin tämä nopeatempoinen punkrockin neljäkymmentäminuuttinen manifesti antaa toivoa niille, jotka eivät usko punkin olevan enää entisensä. Jazz-henkisellä scat-laulullakin briljeeraava Soundgardenin Black Hole Sun puolustaa läsnäoloaan hieman paremmin. VESA SILTANEN HHH Pennywise Never Gonna Die Epitaph 90-luvun maailmanlaajuisesti menestyneimpiin lukeutuvan punkyhtyeen kahdestoista studioalbumi alkaa aueta vasta usean kuuntelukerran jälkeen. Toki on. Jälkimmäisen biisin hempeästi svengaavien säkeistöjen ja niiden välisen shoegaze-äänivallin kontrasti toimii komeasti. Neljän Ruusun hyvällä maulla koneita hyödyntävän soiton ja Kode Koistisen sävellysten rentous tulevat selväksi heti albumin nimiraidalla. Rakkaus, pettymykset, elämän rajallisuus ja huoli luonnon selviytymisestä ovat albumilta nousevia teemoja. Soppaa sekoitetaan monista suunnista otetuilla vaikutteilla niin kevyemmän rockin kuin grooveja matematiikkaheviriffien muodossa. Genrelle tyypillisempien aiheiden sijaan Dark Arts Of Sanguine Rituals kertoo neo-noir murhamysteeritarinan, joka vilisee etsiviä, pimeitä rituaaleja, nekromantikoita ja todellisuuksien välillä ajelehtivia sieluja. Joku saattaa jäädä kaipaamaan vähän likaisempia soundeja, sillä levy kuulostaa varsin modernisti tuotetulta. Paperilla suuruudenhullulta kuulostava idea on toteutettu kuitenkin hyvin ja paketti on kansitaidetta ja vihkoa myöten nätisti koossa, mistä erikseen pisteet kotiin. Overkill on julkaissut aiemmin vain yhden virallisen konserttidvd:n Wrecking Everything – An Evening In Asbury Park (2002), joten Live In Overhausen täyttää fanien toiveet cdja dvd-kattauksella. SALLA HARJULA HHHH Judith Owen redisCOVERed Twanky Pitkän uran tehneen pianisti-laulaja-lauluntekijä Judith Owenin uusin työ on albumillinen lainakappaleita. Kemppaisen vokalisointi määrittelee bändin soundin jonnekin Elastican ja Savagesin välimaastoon. Mitään uutta black metal -skeneen legendojen paluu ei tuo, mutta hyisen kylmää, meganopeaa klassista mustaa menoa halajaville uusi Immortal tarjoaa huipun paketin. Yltiöpäisimpien jopa Carole Kingin ja Joni Mitchellin manttelinperijäksi rankkaama Owen astuu redisCOVERedilla rohkeasti ulos mukavuusalueeltaan. Judith Owen tekee lainoista eittämättä persoonallisia ja itsensä kuuloisia kevyesti jazzahtavalla tyylillään, mutta levyn soitannolliseksi ydinmehuksi erottuu Leland Sklarin loputtoman pehmeästi svengaava basso. Levyarviot > ...pelko saa sydämeni jo tykyttämään... Tarttuvat biisit ovat mukavan häijyjä ja heltymättömän hurjatempoisia kautta linjan. Tyylisateenvarjona toimii vahvasti ysärivaikutteinen alternative, jota Pelko luonnehtii saatteessaan kotikutoisella termillä traumarock. Tekstiä on vaikea pitää erityisen syvällisenä ja kun sovitus häivyttää biisin klassisen riffin, niin tulkinnan korkealentoinen taiteellinen vaikutelma jää tyhjäksi. Ed Sheeranin funkisti soiva Shape Of You ja Donna Summerin mutkaton Hot Stuff ovat redisCOVERedia luontevimmillaan. PERTTI OJALA HHHH Pelko Paino jota vastaan ei voi taistella Pelkolevy Pelko-yhtyeen esikoisep Ei paluuta (2016) esitteli lupaavan helsinkiläiskokoonpanon potentiaalisia kehityssuuntia lavealla skaalalla. Bändi pusertaa toisena levynään ulos DIY-hengessä toteutetun konseptialbumin ja julkaisee sen vielä itse ja kaikki tämä kokoonpanon lähes totaalisen vaihtumisen ja muun säädön keskellä. Ensinmainittu on albumin varsinainen korvamato, jonka tekstiin sisältyy myös levyn nimi. Saksan Overhausenin Turbinenhalle 2:ssa viime vuoden huhtikuussa filmattu keikka tuo bändin lähelle. 72 SOUNDI Neljä Ruusua Mustia ruusuja Sony Jo 35-vuotiaan Neljän Ruusun 15. Lapsikuoron kera toteutetun Meidän maan tapa ylistää kotoista luontoa ja sen varjelemisen tärkeyttä voi tuntua naiivilta, mikä ei kuitenkaan vähennä viestin arvoa. Eriävistä aloituksista, nopeudella leikittelystä ja vaihtelevista pituuksista huolimatta moni kappale seuraa samaa kaavaa nopeine tempoineen ja samankaltaisine rakenteineen. Lava on kompaktin oloinen, ja dynaamisesti liikehtivät kamerat pyrkivät muusikoiden iholle, joten kokemuksesta muotoutuu kohtuullisen intiimi. Kun kappaleessa American Lies mainitaan ohimenevästi aseturvallisuus, yksi Amerikan tämän hetken polttavimmista puheenaiheista, alkaa automaattisesti toiveikkaana odottaa lisää kriittistä kontroversaalisten aiheiden kohtaamista, mutta se jää vähäiseksi. Ja nähtävästi tiukka Immortal onkin. Satunnaiset haastattelut biisien välissä hieman rikkovat tunnelmaa. Silti vaihtelua ja dynamiikkaa löytyy tarpeeksi pitääkseen kuulijan mielenkiinnon yllä koko kompaktin, kahdeksan biisin mittaisen kokonaisuuden ajan. Monen muun punkyhtyeen lailla Pennywise on ottanut usein kantaa poliittisiin asioihin – tällä levyllä kuitenkin vähän. Konseptia lukuunottamatta meno on muuten perinnetietoista thrash metalia räyhäävine lauluineen, vikkeline riffeineen, laukkaavine komppeineen ja köörihuutoineen. Ryhmän omapäisen vitaali thrash metal -painallus kipinöi etenkin yleisön edessä. JUHA SEITZ HHH Inkvisitor Dark Arts Of Sanguine Rituals omakustanne Kotimaiselle uuden polven thrash metal -yhtyeelle on ensinnäkin pakko nostaa hattua pelkästä sitkeydestä ja kunnianhimosta. Sähköisen painalluksen kohokohdaksi ilmoittautuu Edgar Winterin rustaama jami Frankenstein, joka taipuu Overkillin puristuksessa yhtyeen näköiseksi metallikarkeloinniksi. Tässä valossa bossa novaan kallistuva Deep Purplen Smoke On The Water ihmetyttää eniten. Klassisen punkrockin lisäksi levyltä löytyy popvaikutteisia korvamatoja, jotka pitävät yllä levyn kevyttä yleissoundia. Juuri sellaiseksi se onkin erittäin onnistunut. Koko levy ei ole ihan yhtä timanttista matskua, mutta Pelko saa sydämeni jo tykyttämään. Levyn yhdeksästä kappaleesta seitsemän on basisti Saara Kemppaisen laulamia. Useat laulut kun ovat Mitchellin vähemmän tunnettua 80ja 90-lukujen tuotantoa edustavia Ladies’ Mania ja Cherokee Louisea lukuun ottamatta hyvinkin epätodennäköisiä valintoja. Post punk -bändi Musta Valon rumpali Tuuli Kristolan tuottamalla albumidebyytillä oma linja on löytymässä; tosin se ei ole vielä täysin kypsynyt. Erityisesti tykkäilen kitaristi Niilo Tenkasen laulamasta planeettoja syleilevästä biisikaksikosta Onnellisuus ja Kauas. Pennywise jatkaa tällä albumilla hyväksi todettua, raskaan kepeää linjaa. JARI MÄKELÄ HHH Immortal Northern Chaos Gods Nuclear Blast Onko Immortalia ilman Abbathia. Etenkin jälkimmäisen levyn raskaat sävyt hengittävät. Bändi pitää levyä vanhan Inkvisitorin joutsenlauluna ja uuden luvun starttina. Kokonaisuus viedään maaliin miellyttävän luomulla soundilla. PERTTI OJALA HHH Overkill Live In Overhausen Nuclear Blast New Jerseyssä vuonna 1980 perustetun Overkillin riveissä puhaltelevat aika ajoin uudet tuulet, mutta se ei ole suuremmin haitannut yhtyeen levyttämistä ja keikkailua. Jos siitä pääsee yli — ja kannattaa nyt edes koittaa — niin Northern Chaos Gods on hyvinkin ensiluokkainen genrensä edustaja. Esimakua levystä saatiin jo syksyllä viiden kappaleen verran ja albumiksi täydennyttyään käsillä on yhtenäinen kokoelma laadukkaita popin ja rockin häilyvällä raja-aidalla tasapainoilevia biisejä. ISLA MÄKINEN HHH DVD PARASTA JUURI NYT –soittolista www.soundi.fi/soittolistat Levyarvostelut 6_2018 uusi.indd 72 15.6.2018 7.45. Judith Owen edellyttää esittämillään lauluilla olevan itselleen todellista merkitystä. Saaronin lilja tuo levyn päätteeksi mustien ruusujen lomaan auringon ja sinetöi albumin yhdeksi Neljän Ruusun valioista. Tuttuja latuja kulkevat laulumelodiat soljuvat läpi levyn kuin itsestään ja Ilkka Alangon tekstit ja laulutapa sallivat yhä vokaalien soida pitkään. Eutanasiassa voi aistia Ilkka Alangon taannoisen henkilökohtaisen menetyksen
David Clough oli tullut Mitchellin tilalle bassoa soittamaan – muutos, joka ainakin Mahernin mukaan vaikutti bändin soundiin huomattavasti. Matkailusivusto Visitindy.com esittää musiikinnälkäiselle muukalaiselle houkuttelevan kysymyksen: ”Jazz. Ensimmäinen keikka kolme viikkoa ensimmäisten harjoitusten jälkeen, ja kuusi kuukautta myöhemmin debyytti-ep:tä nauhoittamaan. Alkutaival oli innokas ja nopea. Mahernin tekstit ovat tarkkanäköisiä ja oivaltavia, tarkkaamon puolella työskennellyt John Helms on saanut yhtyeestä poikkeuksellisen hyvät soundit esiin ja bändi soittaa hyvin, oikeasti hyvin, vimmalla, tarkkuudella, sydämellä. Nimeksi tuli nasevasti Zero Boys. Kaikki valmiina olleet viisi biisiä purkkiin yhdessä yössä, nauha vinyyliprässäämöön ja omakustanne myyntiin. TEKSTI: ANTTI GRANLUND Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta Zero Boys Vicious Circle Nimrod Records Julkaistu: 1982 (omakustannekasetti ilmestyi vuoden 1981 puolella) File under: Hard core / punk Kappaleet 1 Vicious Circle * 2 Amphetamine Addiction * 3 New Generation 4 Dirty Alleys/Dirty Minds 5 Civilization’s Dying * 6 Livin’ In The 80’s * 7 Drug Free Youth 8 Down The Drain 9 Outta Style 10 You Can Touch Me 11 Forced Entry 12 Hightime 13 Charlie’s Place 14 Trying Harder * * Aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä Dead Kennedys Minor Threat Blag Flag Circle Jerks Kiven alta 6_18.indd 73 14.6.2018 16.34. Zero Boys onnistui yhdistämään 80-luvun alun huolestuttavan taloudellisen ja poliittisen tilanteen Keskilännen nuorten arkisiin murheisiin. Kaupungin tunnetuimpiin musiikkitapahtumiin lukeutuu International Violin Competition of Indianapolis. Paavi Johannes Paavali II:n, presidentti Ronald Reaganin ja John Lennonin ampumistapaukset kertosäkeessä yhdistävän kappaleen soisi kuuluvan rockhistorian pakolliseen oppimäärään: ”With the Pope and the president / And the big rockstar who made a lot of money / All got one thing in common / They know it ain’t no fun to get shot with a gun!” Zero Boys ei lopulta koskaan päässyt ulos Indianapolisista. Mukaan hän sai kitaristi Terry Hollywoodin, rumpali Mark Cutsingerin ja basisti John Mitchellin. Minor Threat, Bad Brains, D.O.A, Dead Kennedys, Circle Jerks, Germs ja muut vastaavat olivat innoittaneet Mahernia kirjoittamaan yhä poliittisempia tekstejä ja saaneet koko bändin tiukentamaan, nopeuttamaan ja ärhäköittämään soittoaan. Toisin kuin niin monet muut ajan punklevyt, Vicious Circle puhkuu positiivista energiaa ja hauskuutta, ei pelkkää tuhoa ja masennusta. Elokuussa 1981 kahden päivän aikana äänitetty Vicious Circle on täysosuma. Yhtye kävi esiintymässä New Yorkissa Beastie Boysin ja Los Angelesissa Dead Kennedysin lämppärinä, mutta ei onnistunut murtautumaan kummankaan rannikon punkskeneen. Lopputulos Living In The 80’s on ihastuttava Ramonesin, Dictatorsin ja Sex Pistolsin hengessä tehty julkaisu, mutta parempaa oli luvassa. Hän oli 17-vuotias rokkidiggari, joka oli tykästynyt Black Sabbathin, Kissin ja Aerosmithin kaltaisiin yhtyeisiin. Albumin 16 kappaletta (Slam And Worm ja She Said Goodbye jätettiin alkuperäiseltä julkaisulta pois) taltioitiin käytännössä livenä, ja vain muutamia kuorohuutoja ja kitaraosuuksia lisättiin jälkeenpäin. 80s Power Ballad Karaoke. Punk nimittäin alkoi todella tapahtua Yhdysvalloissa, ja jos vielä pari vuotta aikaisemmin Indianapolisin pojat olivat olleet ajastaan jäljessä, vuoden 1981 vaihtuessa he olivat ottaneet muun maailman kiinni. Rock. SOUNDI 73 I ndianapolis sijaitsee White River -joen varrella ”Yhdysvaltojen risteyskohdassa”, niin kuin sanonta kuuluu. Eräällä levykauppareissullaan hän näki legendaarisen Creem-lehden kannessa Sex Pistolsin – kuukausia bändin hajoamisen jälkeen – ja päätti perustaa bändin, toisenlaisen kuin hänen aikaisemmat suosikkinsa. Bändi lopetti vajaa vuosi Vicious Circlen julkaisun jälkeen, kun rahat ja into olivat loppuneet. Punk saapui Paul Mahernin elämään vuonna 1978. Indy has something for the night owl in everyone.” Niin. Albumin tunnetuin kappale Civilization’s Dying on jenkkipunkin upeimpia kaksiminuuttisia. Indianapolis ei vaikuta paikalta, jossa syntyisi yksi amerikkalaisen musiikkihistorian räyhäkkäimmistä bändeistä
Monet pitkäikäiset jutut tuntuvat muuttuvan puurtamiseksi vuosien jälkeen, mutta The Night Flight Orchestra on edelleenkin silkkaa ”kesälomaa”, nauraa Andersson. Päinvastoin: The Night Flight Orchestra on meille pirun vakava juttu, hymähtää kitaristi. Musiikkimme on hyväntuulista ja kepeää hard rockia, mutta tämä ei ole minkäänlainen vitsi. Teksti: Timo Isoaho PALAVAA RAKKAUTTA JA RÄISKYVÄÄ TOIMINTAA T arttuvan hard rockin ja lennokkaan AOR:n ystävien kiitokset lähtevät tänäkin kesänä Helsingborgin suuntaan. – Soitimme viime syksynä Kööpenhaminassa, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kohti Göteborgia. Onneksi mitään peruuttamatonta ei kuitenkaan sattunut! Miten vertaisit Amber Galacticia ja Sometimes The World Ain’t Enoughia toisiinsa. Kiireitä piisaa yllin kyllin, mutta tämä on tietysti pelkästään positiivinen ongelma. Soilwork-laulaja Björn ”Speed” Stridin ja -kitaristi David Anderssonin kipparoima The Night Flight Orchestra julkaisi hymyn suupieliin nostattaneen Amber Galactic -pitkäsoiton toukokuussa 2017, ja vain vuotta myöhemmin yhtye on taas tapetilla. Olemme aina pitäneet The Night Flight Orchestraa oikeana bändinä, emmekä minään satunnaisena sivuprojektina. Rumpalimme Jonas Källsbäck sai matkalla kohtauksen, ja hänen tajuntansa alkoi hämärtyä. Jonasilla on verenvuototauti, ja myöhemmin selvisi, että hänen lääkityksensä yhdistettynä keikkaan kuumassa rockklubissa aiheuttivat vakavan hyponatremisen tilan. – Pistimme aikoinaan The Night Flight Orchestran pystyyn, koska yksikään uudempi bändi ei tehnyt tarttuvaa, klassista hard rockia – tai ainakaan sellaista klassista rockia, jota me itse halusimme kuulla. Teemme myöhemmin tänä vuonna mittavan Euroopan-kiertueen, ja samaan aikaan myös Soilwork on aktivoitumassa uuden levyn myötä. Omissa ajatuksissani levyt ovat hyvin samanhenkisiä sisaruksia, vaikka erojakin toki löytyy, miettii Andersson. Vuonna 2007 perustetun yhtyeen nelosalbumi on idioottivarma kesälevy, joka muuttaa harmaan maanantaiaamun aurinkoiseksi lauantai-illaksi. – On toki selvää, että aikataulujen sorvaaminen on muuttunut haastavaksi, kun The Night Flight Orchestralle pitää löytää enemmän ja enemmän aikaa. The Night Flight Orchestra on kiertänyt aikaisemminkin, ja Anderssonilla riittää tarinoita tien päältä. – Kysymys on haastava, sillä kirjoitimme kummankin albumin biisejä samaan aikaan, ja myös nauhoitukset olivat osin päällekkäiset. Mies joutui sairaalan teho-osastolle kolmeksi päiväksi, ja hänen henkensä oli hiuskarvan varassa. – The Night Flight Orchestrassa on edelleen kysymys silkasta hauskanpidosta, ja uskon bändin mahtavan fiiliksen välittyvän myös levyltä. THE NIGHT FLIGHT ORCHESTRA THE NIGHT FLIGHT ORCHESTRA Bazook 6_18 uusi.indd 74 15.6.2018 13.52. Onko The Night Flight Orchestra muuttunut vakavammaksi yhtyeeksi omissa silmissänne suosion kasvun myötä. – Eipä oikeastaan. 74 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Odotukset Sometimes The World Ain’t Enough -albumin suhteen kiisivät korkealla, eikä The Night Flight Orchestra petä tälläkään kierroksella. Sivumennen sanoen: tämä on ehkä paras mahdollinen syy perustaa bändi! Nuclear Blast Recordsin julkaisema Amber Galactic sai reippaasti enemmän huomiota verrattuna kahteen edeltäjäänsä (Internal Affairs (2012) ja Skyline Whispers (2015)
– Drinksu. VINCENT: St.Vincent DAVID ANDERSSON ja viime vuosikymmenien parhaat albumit: 70-luku – TOMMY BOLIN: Teaser 80-luku – ABBA: The Visitors 90-luku – PETER LEMARC: Nio Broars Väg 00-luku – ELECTRIC WIZARD: Dopethrone 10-luku – ST. Musiikin teoriaa, yhteissoittoa ja produktioita. Esiintymisiä ravintoloissa ja klubeilla. Rakennetaan vertaisverkostoa ja syvennytään lauluntekemisen eri osa-alueisiin omista lähtökohdista ja vahvuuksista. Rakastan perinteisiä neljän minuutin yksinkertaisia hittibiisejä, mutta tämä lopetusnumero on jotakin aivan muuta... Mehän olemme mansikoilla maistettua shampanjaa! DAVID ANDERSSON ja viime vuosikymmenien parhaat albumit: 70-luku – TOMMY BOLIN: Teaser 80-luku – ABBA: The Visitors 90-luku – PETER LEMARC: Nio Broars Väg 00-luku – ELECTRIC WIZARD: Dopethrone 10-luku – ST. OPISKELE MUSIIKKIA KESKELLÄ HELSINKIÄ! 20.8.2018-31.5.2019 Ilmoittaudu mukaan osoitteessa www.heo.fi LAULAJA Syvennytään laulamiseen ja sen eri muotoihin laaja-alaisesti. Laulutekniikkaa, tulkintaa, ja stemmoja. LAULUNTEKIJÄ Opiskellaan lyriikan kirjoittamisen, säveltämisen ja sovittamisen prosesseja. VINCENT: St.Vincent K u v a : Ca r lo s H o lm b er Bazook 6_18 uusi.indd 75 15.6.2018 13.52. Esiintymistilaisuuksia ravintoloissa ja klubeilla. – Meillä on tapana ujuttaa biiseihin vierailevia naislaulajia, ja tällä kerralla pyysimme erästä suomalaista tuttuamme käväisemään studiossa, Andersson hymähtää. Tyylilajeja ja musiikin teoriaa, lyriikan kirjoittamista ja singer-songwritertyötä. Se on eräänlainen progressiivinen miniooppera, joka kääntyilee ja poukkoilee odottamattomiin suuntiin, ja olen kappaleesta äärimmäisen ylpeä. Valmentaudutaan valintakokeisiin. MUSIIKKI JA MUSIIKKITEKNOLOGIA Soittimien ja instrumenttien hallintaa, musisointia bändissä ja musiikkiteknologiaa. Vielä pari juttua: albumin nimibiisissä kuullaan pätkä suomenkielistä laulua. Viikoittaista työskentelyä bändin kanssa sekä esiintymisiä bändissä. Jos The Night Flight Orchestra olisi elokuva, mikä leffa se olisi. Siitä elokuvasta ja tästä bändistä on löydettävissä paljon samaa: palavaa rakkautta ja räiskyvää toimintaa. Entä mikä drinkki on lähimpänä yhtyeen ajatusmaailmaa. HEOMusiikki108x297.indd 5 27/04/2018 10.52 – Ei-niin-yllättävänä aikomuksenamme oli tehdä paras TNFO-pitkäsoitto, ja varsinkin albumin päättävää The Last Of The Independent Romanticsia kuunnellessa olen ehdottomasti sitä mieltä, että saavutimme tavoitteemme. – Top Gun, ehdottomasti. Mistä on kysymys. Musiikkiteknologian perusteet ja tietotekniikan hyödyntämistä laulun tekemisessä. The Last Of The Independent Romantics on juuri sellainen 70ja 80-luvuista vaikuttunut ”over the top” -biisi, jollaisia kukaan ei uskalla enää tehdä
Show oli loppuunmyyty ja salissa oli mahtava tunnelma, mutta vasta konsertin jälkeen alkoi tapahtua toden teolla. Tämän totuuden äärellä ei ole lainkaan yllättävää, että yhtyeen nimeä kantava debytti sai seuraa jo tämän vuoden keväällä. Voi hemmetti että meillä olikin hauskaa! Tässä vaiheessa taitaa olla enää yksi kysymys jäljellä: kannattaako Tuskan-keikalle saapua kapinalliseksi, esimerkiksi Luke Skywalkeriksi, pukeutuneena. Nyt ei puhuta mistään vaikutteiden ottamisesta vaan täydellisestä omistautumisesta. Kakkosalbumin otsikko on – tietenkin – Episode II. Episode II on soundimaailmaltaan raskaampi ja sovitukset ovat vähän teknisempiä, kuvailee Slovak. Mutta eipä tunnu yhtyeen ”jälkihiessäkään” olevan varsinaista valittamista. Mutta silloin pitää varautua myös siihen, että voiman pimeä puoli vie lopulta voiton ja tukehtumiskuolema saattaa olla lähempänä kuin voisi kuvitellakaan! VOIMAN PIMEÄN PUOLEN METALLIA ”Nopea läpimurto ja sen jälkeinen menestys tuntuvat edelleen aivan uskomattomilta asioilta!” K u v a: E ric Fo rb er ge r Bazook 6_18 uusi.indd 76 14.6.2018 16.52. – Video sai loistavan vastaanoton, eikä meillä ollut sen jälkeen oikeastaan muita vaihtoehtoja kuin tehdä Galactic Empirestä keikkaileva ja levyjä julkaiseva bändi. Menimme nimittäin paikalliseen hampurilaisravintolaan täysissä keikkatamineissa – siis Tähtien sota -hahmoiksi pukeutuneena –, ja Tesseract-yhtyeen James Monteith liittyi seuraamme Chewbaccaksi naamioituneena. Galactic Empire soittaa moderneja metalliversioita John Williamsin säveltämästä Tähtien sota -soundtrackista. 76 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho ”K uten nimestä voi päätellä, Galactic Empire juontaa juurensa Tähtien sota -teemasta. – Klassinen musiikki ja metalli ovat yllättävänkin lähellä toisiaan, eikä meillä ollut mitään suurempia vaikeuksia tehdä kappaleista Galactic Empiren kuuloisia. Kun rauta on kuumaa, sitä on tunnetusti myös taottava. Nopea läpimurto ja sen jälkeinen menestys tuntuvat edelleen aivan uskomattomilta asioilta! Galactic Empiren ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyi alkuvuodesta 2017. – Esimerkiksi ensimmäinen Lontoon-keikkamme porautui mieleeni hyvin vahvasti. Ja kuten niin usein parhaiden oivallusten kanssa, tämäkin tarina alkoi melkeinpä sattumalta. Palaset loksahtivat kohdilleen jopa yllättävänkin helposti. Myöhemmin Grant pyysi mukaan muitakin muusikoita, ja sovitimme Tähtien sodan Main Themen ja The Imperial Marchin kokonaisen bändin soitettaviksi. Loppu onkin sitten jo historiaa, ja pari viime vuotta ovat olleet erittäin kiireistä aikaa. – Rakastan loppuelämäni sitä levyä! Se on täynnä miljoonien ja taas miljoonien Tähtien sota -fanien diggailemia teemoja ja melodioita, ja mielestäni veistämämme sovitukset ovat erittäin onnistuneita, Slovak sanoo. – Tottahan toki. – Rumpalimme Grant McFarland (Boba Sett) julkaisi joitakin vuosia sitten videon, jossa hän soitti pannuja The Imperial March -biisin mukana. Kuten jo mainittiinkin, Galactic Empire on panostanut livekeikkoihinsa, eikä Tuskan-keikkaa kannata jättää väliin. – Toinen levy jatkaa debyyttimme linjoilla, mutta viilasimme muutamia juttuja vieläkin toimivammiksi. Olkoon voima kanssasi.” Näin kuvailee Tuska-festivaali eräästä tämän kesän esiintyjäänsä, eikä luonnehdinta mene ollenkaan metsään. Keksimme myös kuvata musiikkivideon, sillä halusimme juhlistaa loppuvuodesta 2015 ilmestynyttä The Force Awakens -elokuvaa, taustoittaa Carson Slovak (Bass Commander). Galactic Empire on tehnyt mittavan työn Tähtien sota -elokuvista tutun leffamusiikin sovittamisessa metalliseen asuun, ja muun muassa Darth Vaderiksi sekä Imperiumin iskujoukkojen sotilaiksi naamioituneiden Galactic Empire -muusikoiden visuaaliset konsertit ovat kokonaan oma lukunsa
SOUNDI 77 Bazook 6_18 uusi.indd 77 14.6.2018 16.52
Ensimmäisenä päivänä paukutin kaikkien yhdentoista biisin rumpuraidat sisään, soundien katsomisen ja muun säätämisen ohella. Se oli Lyijykomppanian ensimmäinen video, joten hyppäsimme kerralla nykyaikaan, hymähtää Lindström. ja Tampereen Klubilla viikkoa myöhemmin, mutta konsertteja on luvassa lisääkin. Matkataan uuden säveltaiteen pariin pian, mutta palataan ensin jo mainittuun vuoteen 2010. Itsekin värkkäsin pari numeroa, joista Neljän ratsastajan riffi on mielestäni paras, kertoo Moilanen. – Jälki on sellaista, mitä tuollaisella aikataululla ja kovalla yrittämisellä voi saada aikaan, mutta kokonaisuus on joka tapauksessa tekijöidensä oloinen ja kuuloinen – taas kerran! Uuden albumin valmistelu alkoi puolisentoista vuotta sitten. – Sota, nälkä, rutto, kuolema on Viimeisen voitelun (1996) tavoin teemalevy, jonka lähtökohtana olivat vanhan maailman neljä vitsausta. – Heinäkuun esiintymisten aikoihin levy on viimeistään saatavilla, sanoo basisti Petri ”Lemmy” Lindström. – Tältä osin uuden pitkäsoiton työstäminen muistutti Uimakoululevyn (1993) valmistelua. Juha-Matti Koppelomäki tuli aina pyydettäessä liikkuvan kalustonsa kanssa Haukivuorelle ja teki soittokämpästämme hetkeksi studion. Ilman tätä rumpali Esa Moilasen ja laulajakitaristi Timo Rautiaisen paaluttamaa pioneeriyhtyettä ei olisi esimerkiksi Viikatetta ja Trio Niskalaukausta – ainakaan sellaisina kuin ne tänä päivänä tunnetaan. Tuoreet jynkytykset kantavat muun muassa seuraavia Lyijykomppania-maisia otsikoita: Hauta joen äärellä, Ystävät rajan takaa, Hihnavaara, Kantalan juopot värikuvina, Lihojen haku ja Lahti-pistoolilla kattoon. Viime vuonna julkaistut kaksi uutta kappaletta (Helsinki tulessa! ja Isä heiluu kirveellä) puolestaan antoivat viitteitä Lyijykomppanian viidennestä studioalbumista, ja Tietoja epäonnistumisista ja päättämättömyyksistä, tai väkivaltaa ja vääriä lääkkeitä -pitkäsoitto ilmestyykin cdja digiformaatissa kuluvan kesän aikana. – Teimme ensimmäiset nauhoitukset huhtikuussa 2017, ja julkaisimme Helsinki tulessa! -kappaleesta myös promovideon. Mika Jussila viimeisteli levyn Helsingin Finnvoxilla ja hänen masteroinnissahan ei ole pieleen menemisen mahdollisuuksia. Kimmo Kuusniemi Band julkaisi Moottorilinnut-albuminsa jo 1980-luvun alkupuolella, mutta painavamman kotimaisen säveltaiteen kattavammasta perustyöstä vastasi silti Haukivuoren Kantalassa vuonna 1981 Lead Company -nimellä pystytetty Lyijykomppania. Illalla bassarijalka hieman vapisi ja nytkähteli... Emmeköhän me syksyn mittaan nouse lauteille muutaman kerran! ”Mika Jussila viimeisteli levyn Helsingin Finnvoxilla ja hänen masteroinnissahan ei ole pieleen menemisen mahdollisuuksia.” VIIDENNEN KERRAN SYNKKIÄ JYNKYTYKSIÄ K u v a: K at ja P ih la ja Bazook 6_18 uusi.indd 78 15.6.2018 10.54. – Saada aikaiseksi levyllinen synkkiä jynkytyksiä, niin vanhojen kuin uusienkin fanien iloksi. Silloinhan Tuomo Valtonen saapui studiovehkeidensä kanssa Kantalaan, ja purkitimme albumin materiaalin silloisella kämpällä, kertoo Moilanen. Lyijykomppania on julkaissut musiikkia epätasaisen varmasti ajoittaisista telakkakäynneistä huolimatta, ja yhtyeen edellinen pitkäsoitto Sota, nälkä, rutto, kuolema saapui maailmaan vuonna 2010. Ajatuksena oli käsitellä niiden kautta oman aikamme tai lähimenneisyyden ilmiöitä. – Albumi purkitettiin Jyväskylässä Watercastle-studiossa kolmessa päivässä. Mikä oli tavoitteenne uuden albumin suhteen. 78 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho M ennäänpä saman tien suomenkielisen raskaan musiikin alkuhämäriin. – Jatkoimme levyn valmistelua periodiluonteisesti, eli treenasimme yhden, kaksi tai jopa kolme uutta kappaletta, ja sitten äänitimme ne. Silloisella basistilaulaja Petteri Virtasella oli rankka vetovastuu sävellyspuolella, mutta myös kitaristi Joni Rossi ehti mukaan talkoisiin. – Keikat ovat tietenkin tervetulleita. – Koppelomäen kanssa homma toimi mallikkaasti, niin töiden suhteen kuin töiden jälkeenkin. Ensimmäiset mahdollisuudet tutustua joidenkin tuoreiden kappaleiden liveversioihin avautuvat Haukivuoren Hauki Rocks -tapahtumassa 14.7
SOUNDI 79 Bazook 6_18 uusi.indd 79 14.6.2018 16.52
Kitarani ovat huomattavasti kevyemmin rakennettuja kuin perusteräskieliset. Asiakkaan luvalla mittaan ja teen instrumenteista kattavat muistiinpanot. Kolmen vuoden kuluttua soitinrakentaja-artesaaniksi valmistunut Paasonen perusti helmikuussa 1994 Jyväskylään Soitinpaja Jasesoin yhdessä nyttemmin Pelle Miljoonan Unabomber -kokoonpanon kitaristina tunnetun Jukka Melametsän kanssa. Kitarasta pitäisi saada pienellä liikkeellä, eri kohdasta kieltä soitettaessa mahdollisimman paljon erilaisia sävyjä. Hän mittaa paksuuksia, painoa, jäykkyyttä, ominaisresonanssitaajuuksia ja tekee säntilliset muistiinpanot. Ari-Pekka Paasonen rakentaa vuodessa keskimäärin kymmenen uutta soitinta omalla nimellään. MuistiinpanoE-liike 6_18.indd 80 14.6.2018 15.21. Samalla siitä pitäisi löytyä sopivasti persoonallinen wow-tekijä – sellainen, joka houkuttelee mukaansa. Paasonen haki ja pääsi. Kyseessä oli Rauno Niemisen ohjauksessa tehty viisikielinen mäntypuusta koverrettu kantele. Hän on ottanut muotoilun ja soinnin suhteen vaikutteita eurooppalaisesta, erityisesti espanjalaisesta klassisen kitaran rakennusperinteestä, ei niinkään muodikkaasta amerikkalaisesta Martin/Gibsontyylistä. Ikaalisissa hän valmisti kuitenkin ensimmäisen soittimensa ihan alusta loppuun. ”Melan” siirryttyä kokopäiväiseksi kitarasankariksi jatkoi Paasosen pajan pyörittämistä yksin. Joka kerta. Pienemmän koppakoko on lähellä Martin 00 -mallia, kaulaliitos 13. Suurempi on lähellä OM:ää, kaulaliitos 14. Työmetodit, materiaalit ja välineet A-P kertoo käyttävänsä eri rakennusvaiheissa paljon erilaisia mittaustapoja. Lisäksi rakennan klassisia kitaroita ja mandoliinisoittimia. Nyt Jasesoissa on hänen lisäkseen kaksi työntekijää, Antti Kokkonen ja Virpi Riihimäki. 80 SOUNDI ”Mielestäni tähän liittyy aimo annos magiikkaa.” SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 29 Eettisesti kestävällä pohjalla E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. nauhan kohdalla. Tuolloin hän huomasi Posion työvoimatoimiston ilmoitustaululla tikkuaskin kokoisen lehtileikkeen: Ikaalisissa alkaisi seuraavan vuoden tammikuussa soitinrakentajakoulutus. Joskus tämä on hyvin intuitiivista ja kitara kerrallaan valmistettaessa pakka pysyy nätisti kasassa. Kitaraa, bassoa ja mandoliineja monissakin bändeissä soitellut mies oli jo aiemmin modaillut omia soittimiaan, tehnyt esimerkiksi Hagstöm Super Swede -klassikosta nauhattoman baritonikitaran. Teksti: Esa Kuloniemi -K oen olevani kitaranrakentaja, sekä siinä toimessa yhtä aikaa taiteilija, tiedemies ja käsityöläinen. – Pyrin mahdollisimman suureen dynamiikkaan. Päämääränä on monipuolinen ilmaisuvoima. Kannen, pohjan, rimojen jäykkyys täytyy tuntea ja muokata tuntumaan mieleiseltä suhteessa toisiinsa. Touhuun liittyy paljon tuntoaistin kanssa pelaamista. Silloin ovat jalat irti maasta. – Soitinrakentajan ammatti on mielestäni eettisesti kestävällä pohjalla. nauhan kohdalla. Hän kertoo jakavansa työajan suunnilleen puoliksi uustuotannon ja soitinkorjauksen kesken ja kokee molempien osa-alueiden tukevan toisiaan hyvin luontevasti. Minulla on alusta asti mielikuva, kuinka haluan valmiin kitaran soivan ja miten se vastaa. Olen luvannut itselleni oppia joka päivä vähintään yhden uuden ammattiin liittyvän asian. Mikä pitää mielenkiinnon yllä. – Mielestäni tähän liittyy aimo annos magiikkaa. – Soittimien rakentamisessa viehättää sen loputon haasteellisuus ja monipuolisuus, summaa Paasonen. Nevalaisen Matin opastuksella opeteltiin rakentamaan sähkökitaroita ja myöhemmin Raunon kanssa akustisia kitaroita ja mandoliineja. Olen levittänyt molemmissa kielijakoa tallan päässä klassisen kitaran mittoihin oikean käden sormittelua helpottamaan. Persoonallinen wow-tekijä Paasosen päätuote on fingerstylesoittoon suunnattu teräskielinen kitara. Rakentaminen on parhaimmillaan kuin soittamista: hyvänä päivänä kulkee, ja rakentajan oma käsiala siirtyy valmistuvaan instrumenttiin. – Korjatessa pääsee tutustumaan lukuisiin loistaviin soittimiin, soittajista puhumattakaan. Hänellä on lisäksi näyttötutkintomestarikoulutus, joka liittyy Ikaalisten soitinrakennuskoulun sekä opetushallituksen kanssa harjoitettavaan aikuisten näyttötutkintojen arviointiin ja kehittämiseen. Sen tulisi olla soittajalle vaivaton itseilmaisun väline. – Rakennan tällä hetkellä pääsääntöisesti kahta erikokoista mallia. Se on vielä pitänyt. Se on korvaamatonta oppimateriaalia. Ari-Pekka Paasonen suoritti vuonna 2009 myös soitinrakentajamestarin tutkinnon. – Siinä hetkessä, kun juuri valmistuneen soittimen ensimmäiset äänet täyttävät aamuvarhaisella verstaan, on käsittämätöntä taikaa. Nautin valtavasti akustisen soittimen rakentamiseen liittyvästä älyllisestä haasteesta sekä uuden luomiseen liittyvästä mystiikasta. Tällaisia miettii Ari-Pekka Paasonen, jonka ura kitaraseppänä alkoi vuonna 1990. Lisäksi Jasesoi-nimellä suoritetaan korjausta ja hoidetaan tarvikemyyntiä. Mielestäni soitinrakentajan täytyy osata soittaa, mieluusti vielä aika hyvin, summaa Paasonen. Nämähän ovat kohtuullisen vaarattomia esineitä, mitä nyt jokunen fasisti saattoi musertua Woody Guthrien kitaran alle. Nyt on valmistumassa soitin numero 261. – Lisäksi ammatin hieno puoli on, että virka-aikana saa ja pitää soittaa
Vau! Hommasin heti monofonisen pöytämallihärvelin, jossa jokaisen kielen viritysmoodi piti valita erikseen. Se tunnisti jokaisen soivan kielen erikseen. TAJ MAHAL & KEB’ MO’ TajMo Concord Records jen pohjalta voi muutella haluamiaan asioita seuraavissa soittimissa ja näin tietoisesti kehittää niitä. Myös kymmenes toukokuuta Memphisissä järjestetty ”bluesin Grammy-gaala” eli Blues Music Awards oli Taj Mahalin ja Keb’ Mo’n voitonjuhlaa: äijät kahmivat pystejä sekä yhteisellä TajMo-albumillaan että yksittäisinä artisteina useissa kategorioissa. Mutta onko lapaviritin ruma keikalla. Viime vuosina olen hankkinut lähemmäs parikymmentä erilaista lapamallin viritysmittaria, mutta miltei aina pettynyt niiden epätarkkuuteen. Erilaiset ruusupuut ovat kysyttyjä, mutta CITES-määräysten tiukennuttua niiden käyttö on vähentynyt. On se vieläkin tallessa, jossain. Soittimen säätäminen, soittotuntuman hakeminen kullekin mieluisaksi tehdään pieteetillä. Myrkytöntäkin. Suomalaista kuusta käytän rimoituksessa sekä mandoliinien kansissa, sivuissa ja pohjassa paljon loimuvaahteraa. – Asiakkaani arvostavat maukasta koristelua ja työnjälkeä. Terävän ja hyvin leikkaavan höylän käytössä on jotakin alkuvoimaisen koukuttavaa. Ensimmäiseen kuuluvat ammattisoittajat tai aktiiviset, pitkälle soitossa edenneet harrastajat. Hyväkin kitara on huono, jos se ei tunnu omalta. Soittoharrastuksen alettua uudelleen kypsemmällä iällä he haluavat nautiskella soittamisesta hyvän, kauniin ja sävykkään instrumentin kanssa. Suosin lähes yksinomaan nahkaliimaa, joka on vaikeampaa käyttää kuin modernit muoviliimat, mutta mielestäni ominaisuuksiltaan ylivertaista. Sitten kuulin sähköisistä analogisista viritysmittareista. Heillä saattaa olla paljon soittoharrastusta tai jopa ammattimuusikkoutta historiassaan. Kun painaa mitskun chord-nappulaa, se tunnistaa otetun satunnaisen soinnun juurisävelen. Nykyisin kai jokaisella on sellainen laudassa. Tarjolla on nääs kestävän kehityksen raakabluesologiaa, joka Mieltä ravitsevaa bluesia kumpuaa vain ja ainoastaan rakkaudesta lajiin. Ai ei vai. Niiden hankinnassa on haasteita, mutta pienikokoisiin soittimiin puuta löytyy helpommin kuin kitaroihin. K un aloitin kitaranrämpytyksen 80-luvulla, viritin skebani virityspillillä tai ääniraudalla. Mielestäni ei. Toinen ryhmä on gourmet-soittajat. Otelaudat ja tallat ovat yleensä ebenpuuta. Vaativat asiakkaat Paasosen asiakkaat jakautuvat pääosin kahteen ryhmään. Ihastuin testissä mittarin (jopa liialliseen) viretarkkuuteen ja siihen, että kirkkaaseen näyttöön voi valita 11 erilaista, hieman huvittavaakin animaatiota, joista itse tykästyin pallo-moodiin. Mittaus ja intuitio kulkevat rinta rinnan, sillä sormituntuma on joka aamu hiukan erilainen. SOUNDI 81 jasesoi.fi Eettisesti kestävällä pohjalla Lavasta vireeseen T aj Mahal ja Keb’ Mo’ pokkasivat jo tammikuussa Grammyn tällä kimppa-albumillaan. Kauloissa suosin mahonkia, seetriä ja vaahteraa. Nyt otin rohkeasti testiin uuden Korg AW-OTG -lapamorjeksen, joka on optimoitu skitalle. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija K u v a: Ja y B la ke sb er g E-liike 6_18.indd 81 14.6.2018 15.21. Kovin hankalaa se oli. Ja ilman oikeanlaista liimaa kitara on vain kasa kauniisti muotoiltuja puunpalasia. Pärjäsin aikani, kunnes ostin kromaattisen Boss TU-12H -mittariklassikon. Hinta on ihan jeppis 67 euroa. 25 vuodessa olen oppinut siinä aika hyväksi. Viritysmittarin seuraava kehitysaskel 90-luvulla oli poljettava pedaalimalli. Hyvä puoli on myös se, että laitteeseen ei tarvita nappiparistoja vaan yksi AAA-kokoinen, joita löytyy hieman helpommin. Niiden kanssa tuntuma puuhun on välitön. TajMon upeat, tässä ajassa elävät esitykset yhdistettynä perinteiseen blues-estetiikkaan ja -ekonomiaan ovat paitsi erittäin herkullisia ja mieltä ravitsevia, myös kuuntelua kestäviä. – Kitaroiden kannet teen pääsääntöisesti eurooppalaisesta kuusesta. Hän myös paljastaa viimeistelevänsä kannen ja pohjan niiden jäykkyyden, ei niinkään paksuuden mukaan. Myös bassoja polyfoniset versiot löytyvät, tosin kitaraversioni toimi tarkasti myös bassolla. Kitaran säätäminen on vaikeaa, pienillä liikkeillä tietyissä paikoissa tehdään isolta tuntuvia muutoksia. Mittarissa on myös auto-off, eli viritin katkaisee itse itsensä kolmen minuutin kuluttua. Lähes kaikki ovat taitavia soittajia ja osaavat vaatia ensiluokkaista sointia. Mandoliinisoittimissa käytän paljon kotimaisia jalopuita, pihlajaa, koivua, leppää, raitaa. Kokonaisuuden kuuntelemalla on helppo ymmärtää miksi. – Käytän paljon käsityökaluja, höyliä, talttoja ja siklejä
Viesti tulee perille juuri sellaisena kuin haluan, ehkä se onkin osa viehätystä. Peterson on ennakkoluuloton ja luova selektori, jonka levylautasella kohtaavat japanilainen jazz, eskimo-reggae, siamilainen hiphop ja ties mikä fryygialainen boogaloo. Kun koneeseen tuuppaa vielä pienen sähkömoottorin sekä uudenaikaiset, höyhenenkevyet radiolaitteet, siitä on mahdollista tehdä radio-ohjattava! Naapurit huomio: jos näette taivaalla vuoden 1940 Royal Air Forcen tunnuksilla varustetun Supermarine Spitfiren, älkää suotta säikkykö. van koukuttavaa. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Olin hetkessä myyty. Kotimaisista artisteista Lohtulauseita on tarjoillut Vesta, ja ostin ne välittömästi, ilman pienintäkään epäröintiä. Artistin ranskankielinen henkäily tavoittaa minut vähintään yhtä hyvin kuin englanninkieliset kappaleet, vaikken juurikaan ymmärrä ranskaa. Samat asiat askarruttavat niin modernia ihmisoletettua kuin antiikin ajattelijaa. On vapaus tehdä virheitä, olla väärässä ja kadottaa se kaikista helpoin ja ilmeisin reitti. Verhot Kaikkien kielen löytäneiden kesken arvotaan huippulaatu iset Sennheiser Momentum Free -kuulokkee t. Ja siitä, ettemme oikeasti ole kahlittuja niihin odotuksiin, joita meille ulkopuolelta tai itsemme toimesta tarjotaan. Suosikkiohjelmassani Peterson luukutti minulle täysin tuntematonta tropikaalista rytmi musiikkia, jossa oli vahva psykedeelis-euforinen viritys. Yritin kerran poikasena rakentaa yhtä, mutta härveli jäi vaativuutensa vuoksi kesken. Mutta jo pinnallisen asiaan perehtymisen jälkeen voi kuitenkin havaita, kuinka kreikkalainen mytologia on yhä kollektiivisen alitajuntamme arkkityyppien kokoelma. Kiitos. Kesäinen kaupunki kutsuu omiaan, ehkä olen tänään hetken onnellinen. Tästä innostuneena päätin palata juurilleni ja hankkia Guillow’sin lennokkirakennussarTÄLLÄ HETKELLÄ pidän erityisesti vapauden tunteesta. MUISTOISSANI legendaarinen Radiomafia lähetti aikoinaan englantilaisen dj:n Gilles Petersonin BBC:lle tekemää Worldwide-ohjelmaa. Kuin seireenien laulu se kutsuu johonkin kauas, toiseen todellisuuteen. Ja sieltä ei ole kiire pois. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Vesta toteaa ”Onneksi kaupunki pitää huolta lapsistaan”, haavoittunut ja urbaania yksinäisyyttä vaikeroiva sieluni tuntee hetkellistä kumppanuutta. Vesta, Lohtulauseita on juuri se mitä tänä kesänä tarvitsen. Olen päivätyössäni päässyt osaksi erittäin haastavaa ja laajamittaista pienoismalliprojektia. Tyylikkään Charlotte Gainsbourgin tulkinnassa on jotain vangitsejan. Tämä musiikki kuulostaa ja ennen kaikkea tuntuu hyvältä. Langattom at bluetoothkuulokkeet ovat in-earmalliset (ovh 199 euroa). Artisti saapuu muuten kesän Flow-festareille. Vesta vakuuttaa heti avausraidasta lähtien, hän saa uskomaan, että kannattaa oikeasti olla mieluummin tuottelias ja totaalisen yksinäinen kuin rakastunut. Teini-ikään juontuu myös kiinnostukseni pienoismalleja ja lennokkeja kohtaan. Tulisen kebabin avulla voi virittäytyä tunnelmaan kun lukee kreikkalaista mytologiaa. Vapautta on velloa melankolian syövereissä tuntematta siitä syyllisyyttä tai häpeää. Lohtulauseista onkin tulossa suruisan kesämieleni soundtrack. Tällä hetkellä kaksitoista osaa käsittävä levysarja on musiikillinen tutkimusmatka maapallon ympäri ja samalla ihmismieleen: tunteisiin, aisteihin, rituaaleihin. Nyt aion vielä homman loppuun asti. MIKKO PIETILÄ SAMI NISSINEN Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Tällä hetkellä ylivoimaa edustaa mexican kebab -rulla, jossa lihan lisukkeena toimivat pepperonit, jalapenot ja rapea salaatti. “Mulla on antaa ainoastaan lohtulauseita”, Vesta huokailee kuin pitkäaikaisen rakkauteni Lana Del Reyn suomalainen sielunsisar kuulostaen kuitenkin omalta satumaiselta itseltään. Aina ei tarvitse olla niin helvetin täydellinen, sitä paitsi usein prosessi on tärkeämpi kuin tulos. Petersonin uudempi projekti on Brownswood Bubblers -levykokoel mien sarja. Pitkällisen kasvissyönnin jälkeen kebab maistuu taas. Guillow’sit ovat lentäviä, balsasta valmistettuja pienoismalleja. On myös vapautta olla vihainen ja pettynyt, tai surullinen ja alakuloinen, vaikka olisikin kesän kaunein päivä ja kaikki olisi näennäisesti hyvin. Pitkään pidin antiikin jumaltaruja tylsinä ja aikansa eläneinä horinoina. Aurinko lämmittää vielä ohuesti ja lohtulauseet haihtuvat hiljaa hämärtyvään iltaan. viimeinen sana -taitto_18_06_a.indd 82 15.6.2018 9.42. Nyt innostun jo selaamaan artistin keikkakalenteria, viimeksi näin hänet livenä pari vuotta sitten Loosessa ja nyt on todellakin aika päästä kokemaan päivitetty Vestallica
elokuuta LYKKE LI so sad so sexy mukana single deep end KUUNTELE NYT SPOTIFYSTA! Sony Music Lykkeli.indd 2 14.6.2018 14.33 _2SD_sisäkannet_6_2018.indd 1 14.6.2018 15.35. Coco 3D, blu-ray & dvd Darkest Hour 4K UHD, blu-ray & dvd Phantom Thread dvd & blu-ray Happy End Michael Haneke dvd In the Fade Fatih Akin dvd All the Money in the World Ridley Scott blu-ray & dvd Filmihullu tulostus.indd 83 13.6.2018 15.50 LYKKE LI esiintyy Flow Festivalilla 12
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Doro-Korpi 06-18_BACKCOVER.indd 1 30.05.18 10:53 takakansi 6_18.indd 84 13.6.2018 15.51 6/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 6 / 2 1 8 LITKU KLEMETTI JA JUKKA GUSTAVSON KESKUSTELEVAT PROGESTA LITKU KLEMETTI JA JUKKA GUSTAVSON KESKUSTELEVAT PROGESTA So un dI 11 So un dI 11 G H O S T VASTOIN TODENNÄKÖISYYKSIÄ USA:N ROCKMUSEOT PAISLEY PARK JA ROCK'N'ROLL HALL OF FAME KALLE AHOLA SEITSEMÄN PLUS SEITSEMÄN PAPERI T ENEMMÄN AUKI MAAILMAAN SHAME KOHUTTU BRITTITULOKAS USA:N ROCKMUSEOT PAISLEY PARK JA ROCK'N'ROLL HALL OF FAME KALLE AHOLA SEITSEMÄN PLUS SEITSEMÄN PAPERI T ENEMMÄN AUKI MAAILMAAN SHAME KOHUTTU BRITTITULOKAS kansi_6_2018_f.indd 1 15.6.2018 9.59 _1SD_ulkokannet_6_2018.indd 1 15.6.2018 10.00