Soundi 6/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN Sabaton 06-19_BACKCOVER.indd 1 07.06.19 12:48 Takakansi 6_19.indd 84 11.6.2019 14.02 6/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 6 / 2 1 9 So un dI 11 So un dI 11 ! M A R T T I S Y R J Ä RAKASTETTUJEN JA VIHATTUJEN HEVIVERSIOIDEN ANATOMIA RAKKAITA RIIMEJÄ, KAUNIITA TARINOITA MARTTI SYRJÄ DEATH HAWKS JAZZ 1959 C-KASETTI MARC RIBOT MINISTRY SABATON ABBATH XYSMA DEATH HAWKS JAZZ 1959 C-KASETTI MARC RIBOT MINISTRY SABATON ABBATH XYSMA Kansi_6_2019_j.indd 1 13.6.2019 15.08 _1SD_ulkokannet_6_2019.indd 1 13.6.2019 15.12
Visioxsoundi mainos 3 kansi.indd 83 13.6.2019 9.14 WWW.BRUCESPRINGSTEEN.NET ULKONA NYT Sony 2 sivu tulostus.indd 2 11.6.2019 14.08 _2SD_sisa?kannet_6_2019.indd 1 13.6.2019 15.16
WWW.BRUCESPRINGSTEEN.NET ULKONA NYT Sony 2 sivu tulostus.indd 3 11.6.2019 14.08
ISMO ALANKO LAURA VOUTILAINEN . 20.7.2019 Peurunka, laukaa WWW.JOHNSMITH.FI MR SMITH’S AFTERPARTY: STEREO TERROR DJ’S DJ’S LAURA & HYRDE DJ JUSSI 69 LIPUT MYYNNISSÄ NYT! OSTA LIPPUSI OSOITTEESTA WWW.JOHNSMITH.FI * Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut. 18.7. 19.7. 20.7. E-TYPE . 18.7. ELLIPS OLAVI UUSIVIRTA . VESTERINEN YHTYEINEEN PEER GÜNT . KAUKO RÖYHKÄ TRIO . POPEDA . 1 PV LIPPU TO 59 €* / PE, LA 69 €* 2 PV LIPPU PE-LA 99 €* 3 PV LIPPU TO-LA 129 €* K18 K18 John Smith tulostus.indd 4 12.6.2019 10.24. LAURI TÄHKÄ NELJÄ RUUSUA . PORTION BOYS www.satamafestival.fi LIPUT MYYNNISSÄ NYT! Myyntipaikat: www.satamafestival.fi, lippu.fi & Laukaan Satama 1 PV LIPPU PE, LA 49,50€* 2 PV LIPPU PE-LA 79,50* * Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut
18.7. ISMO ALANKO LAURA VOUTILAINEN . E-TYPE . VESTERINEN YHTYEINEEN PEER GÜNT . KAUKO RÖYHKÄ TRIO . 19.7. POPEDA . PORTION BOYS www.satamafestival.fi LIPUT MYYNNISSÄ NYT! Myyntipaikat: www.satamafestival.fi, lippu.fi & Laukaan Satama 1 PV LIPPU PE, LA 49,50€* 2 PV LIPPU PE-LA 79,50* * Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut. 20.7. 18.7. LAURI TÄHKÄ NELJÄ RUUSUA . 20.7.2019 Peurunka, laukaa WWW.JOHNSMITH.FI MR SMITH’S AFTERPARTY: STEREO TERROR DJ’S DJ’S LAURA & HYRDE DJ JUSSI 69 LIPUT MYYNNISSÄ NYT! OSTA LIPPUSI OSOITTEESTA WWW.JOHNSMITH.FI * Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut. 1 PV LIPPU TO 59 €* / PE, LA 69 €* 2 PV LIPPU PE-LA 99 €* 3 PV LIPPU TO-LA 129 €* K18 K18 John Smith tulostus.indd 5 12.6.2019 10.24. ELLIPS OLAVI UUSIVIRTA
Allas Keikat tulostus.indd 6 14.6.2019 10.14
Fatlizard tulostus.indd 7 12.6.2019 13.41
Soundi 6/2019 > 10 Pääkirjoitus 12 Tapahtuu näinä päivinä 13 Toinen kuvakulma 14 Break On Through 16 Tarkkailuluokka: Block Buster 18 Arttu Seppänen 20 Elämäni soundit: Matti Mikkola 22 Jussi Niemen naamakirja: Mountain 24 Soundi-haastattelu: Martti Syrjä 32 C-kasetti 36 Raskasta iskelmää 42 Death Hawks 44 Marc Ribot 47 Jazz 1959 50 Ministry 52 Minun tähteni: Xysma 56 Levyarviot 72 Bazook Sabaton Abbath Bloodred Hourglass 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: V il le P ir in en 8 SOUNDI ¸ K u v a: A k i R o u k al a K u v a: Fr an ci sc o M u n o z K u v a: Ja ak ko M an n in en 36 Raskasta iskelmää ”Raskasta-juttu mahdollistaa sen, että pystyn myös taiteilemaan.” 20 Matti Mikkola ”Allman Brothers antoi idean täysin vapautuneesta bändistä.” 42 Death Hawks ”Tämän levyn jälkeenhän me voidaan tehdä mitä vaan!” K u v a: Sa m i Sä n p äk k il ä 24 Martti Syrjä ”Vapaaehtoisesti en rupea tekemään enää yhtään ainoaa tekstiä.” K u v a: So u n d in ar k is to 74 Abbath ”Mukaan päätyi eeppisyyttä, tarttuvuutta, vauhtia ja raskautta.” sisa?lto?_2019_6_a.indd 8 14.6.2019 10.12
CMX tulostus.indd 9 13.6.2019 13.19
Soundin toimitus jää nyt kesälomalle, ja seuraava lehti ilmestyy 30.8. Slim: Sings Bill Baird: Daily Ever Dawning Prince: Originals Tyler, The Creator: IGOR Tähtiportti: Abiristeily pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2019_6_a.indd 10 14.6.2019 10.19. Parinkymmenen vuoden aikana olen toki ehtinyt ottaa haltuun 1950–60-lukujen keskeisimmät klassikot, etsiytyä historian sivupoluille ja löytää myös monia nykyjazzin loputtoman erilaisista ilmentymistä, mutta silti minulla on jazzin äärellä aina tunne, että olen vasta matkan alussa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Olen edelleen jazzin suhteen diletantti. Se tuntui vieraalta ja käsittämättömältä, mutta samaan aikaan siinä oli jotain hyvin kotoisaa. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Se on erittäin hyvä olo. Ja ennen kaikkea se oli mykistävän kaunista. Sellainen olo, etten tiedä juuri mitään mutta tunnen sitäkin enemmän. En tiedä mutta tunnen 10 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti M inun porttini jazzin rakastajaksi oli se kaikkein tavallisin: Kind Of Blue. Pakollista oppimäärää kaikille Soundin lukijoille. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 45. Jokainen jutussa esitelty levy on aivan käsittämättömän täydellinen, kukin vieläpä täysin omalla tavallaan. Onneksi kohtasivat, sillä siitä asti jazz on tarjonnut paljon sellaisia hetkiä joita en olisi muualta saanut. Jos sellaiset teokset kuin Lonely Woman, Goodbye Pork Pie Hat, So What tai Giant Steps eivät liikauta sielua, niin… no, se ei ole mahdollista. Miles Davisin mestariteos tuntui tulevan – ja tulikin – aivan eri maailmasta kuin kaikki se, millä olin levyhyllyäni täyttänyt. Juttuun liittyvältä soittolistalta löytyy vielä iso nippu lisää saman taikavuoden hyvin monipuolista satoa, esimerkiksi Abbey Lincolnin sykähdyttävän tunteikasta laulua tai Dave Brubeckin vangitsevaa rytmiikkaa. Sivuilla 47–48 perehdytään Arttu Tolosen innostavan opastuksen johdolla vuoteen 1959, jazzin kultaiseen vuoteen jolloin myös Kind Of Blue syntyi. Riehakasta kesää! Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi SOUNDI 6/2019 SYNTYI NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: H.C. Tietenkin olin kuullut jazzia aiemminkin, ja muutaman kerran jo yrittänyt saada siitä kiinni, mutta nyt ensimmäisen kerran kohtasivat ajoitus, mielentila ja ennen kaikkea oikea levy. Muistan todella elävästi, kun parikymppisenä rockfanina lainasin cd:n ystävältäni Tapiolta, laitoin illan hämärässä soimaan ja liimauduin kaiuttimien ääreen hämmentyneenä ja pian myös rakastuneena
KL tulostus.indd 11 12.6.2019 13.41
Lähti vähän käsistä... UMK avautuu taas kaikille Ehkä Darude-fiaskosta opittiin jotain, sillä ensi vuonna Suomen Euroviisukarsinta eli Uuden musiikin kilpailu on jälleen avoin kaikille. – Poikkeuksellista on se, että Modu onnistui ylittämään itä– länsi-jaottelun, ja pääsi lähelle myös Yhdysvaltojen länsirannikon kolossaalisia räppäreitä, kertoo Jean Ramsay, joka toimii näyttelyn kuraattorina yhdessä Palefacen kanssa. John ehti saada ennen kuolemaansa valmiiksi vielä yhden albumin – yhteismääräksi tuli siis 31 studioalbumia. Hiphopin ikoneita Vantaan taidemuseossa Vantaan taidemuseo Artsissa on auennut kovatasoinen Uncate gorized – Luokittelemattomat -valokuvanäyttely. – Kaikki sai alkunsa pari vuotta sitten, kun Helsingin yössä perustettu Kuristajat-bändi tilasi minulta Nippusiteet-nimisen biisin. Ilmestymispäivää ei ole vielä julkistettu. Viimeisellä albumilla kuullaan uusia sävellyksiä sekä versioita niin Dr. – Alkuperäinen musiikillinen visio oli tehdä ”kaunista kolinaa”, esimerkiksi Nick Caven, Tom Waitsin ja Kauko Röyhkän hengessä. Mira Luotiakin kuullaan levyllä. Ensi vuonna kilpailu järjestetään yhteistyössä YleX:n kanssa. Seuraavaksi päädyin soittamaan raakademot Jyri Riikoselle, vanhalle kaverille Lappeenrannasta. No, sitähän tämä homma aika pitkälle on. Johnin omista kappaleista kuin muiden artistien repertuaarista. Sakara Records julkaisee Maanalaisen armeijan ensialbumin joko kuluvan vuoden lopulla tai ensi vuoden puolella. Tähän liittyen levyllä kuullaankin aika paljon Mira Luodin hienoa laulutulkintaa, kuvailee Hynynen. Miten kuvailisit Maanalaisen armeijan materiaalia. Näyttelyn kuvissa on mukana myös Tupac Shakur, josta Chi Modu on julkaissut kirjankin. 12 SOUNDI SOUNDI 13 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Kotiteollisuus on ollut Jouni Hynysen muusikon uran keskiössä jo reilun 25 vuoden ajan, mutta tulevien kuukausien aikana tilanne muuttuu varsin radikaalisti. ja Puff Daddy. K u v a: Jy ri R ii ko n en Tuomo Saikkonen ja Sakara Records ottivat Hynysen suojiinsa. – Viime lokakuussa, kesken Kotiteollisuuden kiertueen, päätin ajankohdan olevan kypsä. Ding ding dong -levylle Litku kertoo purkaneensa ulkopuolisuuden tunnetta, ”sellaista ajatusta, että ulkopuolelle jäävälläkin voi olla mieletön sisäinen maailma.” Dr. Levyn vierailijoihin lukeutuvat ainakin Willie Nelson ja Aaron Neville. Tupac Shakur ja Chi Modu K u v a: C h i M o d u uutiset_2019_6_a.indd 12 14.6.2019 11.33. Haku vuoden 2020 UMK:hon alkaa 1.11. Ajatus jäi muhimaan takaraivoon – siis tietokoneen työpöydälle, sanoo Hynynen. Teksteihin taas kaavailin jotain Bukowski-osastoa, mutta kummankin sukupuolen näkökulmasta. Jyri on viimeisen päälle studioguru ja hän innostui materiaalista. ja on auki viikon. – Nyt tulilla on kirjoittamaani ”erilaista materiaalia” esittävä yhtye nimeltään Maanalainen armeija. TEKSTI: TIMO ISOAHO Sissitoimintaa Karjalasta – Jouni Hynynen sooloilee Litku Klemetin levy on valmis Syksyllä on luvassa vihdoinkin uutta Litku Klemettiä. Perttu Häkkisen säätiö tukee häröilyä Vuosi sitten kuolleen toimittaja-muusikko Perttu Häkkisen nimeä kantava säätiö tukee valtavirrasta poikkeavaa taidetta, marginaalisia kulttuuri-ilmiöitä ja kaikenlaista muuta kiinnostava häröilyä. Idean ja alkupääoman säätiöön antoi jääkiekkoilija Topi Jaakola, joka sanoo kunnioittaneensa Häkkisen tasavertaista suhtautumista erilaisiin ihmisiin. Se on bändi, jota ei oikeasti ole olemassa, mutta on. Johnilta postuumi levy Kesäkuun alussa 77-vuotiaana menehtynyt New Orleans -legenda Mac Rebennack alias Dr. Kappaleen tehtyäni tajusin sen olevan liian hyvä jollekin muulle annettavaksi. Kotiteollisuus ei tietenkään katoa minnekään, mutta Hynysen oma paletti laajenee uusille musiikillisille tantereille. Pian kirjoitinkin levyllisen uusia biisejä ja tein niistä myös alustavat demot – tietämättä yhtään, julkaistaanko kappaleita koskaan. Homma alkoi edetä. Tämä on sissija soolotoimintaa Karjalasta, kertoo Hynynen. saakka. Uncategorized Luokittelemat tomat -näyttely on avoinna 1.9. Yhdysvaltalais-nigerialaisen Chi Modun kuvissa esiintyy sellaisia New Yorkin hiphop-legendoja kuin Mobb Deep, Ol’ Dirty Bastard, The Notorious B.I.G. Ding ding dong -niminen albumi ilmestyy syyskuussa, ja levyltä on juuri julkaistu mainio Sinä tiedät sen -single. Kuulostaako suuruudenhullulta. – Toki alkuperäiset biisiideat muuttuivat ja kehittyivät työstämisen yhteydessä varsin reippaasti, ja edellä mainittujen artistien lisäksi voisin mainita vielä vaikkapa Smashing Pumpkinsin ja Deusin
Mokoman edellinen pitkäsoitto Hengen pitimet ilmestyi toukokuussa 2018, ja yhtye työstää kovaa vauhtia sen seuraajaa. Topi Sahan isännöimiä Kehä-iltoja järjestetään syksyn aikana kaksi, 31.10. Kalenteriin ilmestyi lopulta yllättävänkin monta konserttitapahtumaa, hymähtää kitaristi Tuomo Saikkonen. Häneltä onkin tullut aikamoinen kasa hienoja ideoita! Mikä on ollut ensisijainen tavoitteenne uuden materiaalin suhteen. Nämä seikat ovat vieneet bändiä eteenpäin suurin askelin ja tämän kehityksen kyllä kuulee uudesta materiaalista, sanoo kitaristilaulaja Samy Elbanna. – Hupsistakeikkaa pukkaa 2019 -kesärundi koostuu kaikkiaan kymmenestä vedosta, ja mukana on esimerkiksi Sauna Open Airia, John Smithiä, Rock In The Cityä ja Smuggle rockia. Levyn ilmestymisen tarkka ajankohta ei ole vielä tiedossa, mutta ensimmäinen singlelohkaisu No Absolution on sentään jo kuultavissa. – Älyttömän hieno homma on myös se, että Santa Cruzissa aikaisemmin soittanut Joonas Parkkonen on ollut mukana kirjoittamassa ja tuottamassa kappaleita. Keikkojen lisäksi kulisseissakin tapahtuu. Onko julkaisun aikataulusta vielä mitään tietoa. – Valmistella tietysti kovinta kamaa, mitä ollaan koskaan tehty: kirjoittaa louhivampia riffejä, miettiä koukuttavampia hookkeja ja niin edelleen, sanoo Elbanna. No, Hengen pi timet taisi aukaista monenlaisia kanavia, sillä ensimmäiset sen jälkeiset uudet demoaihiot syntyivät jo viime joulun aikoihin. ja 12.12. Kehä-illoissa lavalle kokoontuu laaja joukko erityylisiä artisteja vastaamaan toistensa lauluihin lauluilla ja keskustelemaan musiikista. Tulevalle levylle päätyvät luonnollisesti vain parhaat vedot. – Levyn musiikillinen kehikko on hahmollaan ja kollektiivinen into materiaalista on kova. Niissä esiintyvät Ville Malja, Mikko Joensuu, Pekko Käppi, Manna, Eva Louhivuori ja monet muut. – No, hyvällä tuurilla ensimmäiset maistiaiset ilmestyvät jo tämän vuoden puolella, mutta viimeistään alkuvuodesta tärähtää! TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: Sa m Ja m se n Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > uutiset_2019_6_a.indd 13 13.6.2019 13.42. – Halusimme julkaista ensimmäisenä No Absolutionin, sillä se antaa aika hyviä vihjeitä siitä, mitä on luvassa koko levyn suhteen. Alkuvuodesta käynnistyi myös esituotantovaihe, ja nyt alkaa näyttää vahvasti siltä, että ryhdymme nauhoittamaan seuraavaa pitkäsoittoa ensi syksyn aikana, kertoo Saikkonen. 12 SOUNDI SOUNDI 13 Sa p at ti v u o s i v u onna 2 00 9. Thrash-kvintetti aloitti suven keikkamyllytykset Hyvinkään Rockfestistä kesäkuun alkupuolella ja vielä heinä-elokuussakin on luvassa pitkä rivi esiintymisiä. – Olemme soittaneet Brain deadin jälkeen varmasti satoja keikkoja ja viihtyneet treenikämpällä tiiviimmin kuin koskaan aikaisemmin. Paljon on toki savottaa jäljellä, mutta ei se mitään – uuden musan synnyttäminen on tämän homman maagisimpia juttuja. – Olemme nyt rakentaneet uusia biisejä parin vuoden ajan, ja kaikkiaan niitä on syntynyt viitisenkymmentä. Mokoman biisipadot ovat taas auenneet Mokoma viettää orkesterin omien sanojen mukaan ”yllättävän aktiivista välivuotta”. Lost Society uuden materiaalin kimpussa Jyväskyläläisrykmentti Lost Society on keikkaillut varsin aktiivisesti koko ajan, mutta edellisen pitkäsoiton (Braindead, 2016) ilmestymisestä on vierähtänyt jo reippaasti aikaa. Eihän yksi kappale voi mitenkään kuvata kokonaisuutta, joka on varsin vaihteleva ja hyvinkin uniikki! TEKSTI: TIMO ISOAHO Artistit tunnelmoivat Kehässä Tampereen Olympia-klubilla nähdään syksyllä uudentyyppinen klubikonsepti. Tai antaa ja antaa... – Vuonna 2014 ilmestyneen Elävi en kirjoihin -albumin jälkeen hurahti aikamoinen tovi ennen kuin löysimme taas todellista virtaa kirjoittaa uutta musiikkia. Illan kulkua ja settilistaa on mahdoton ennustaa, sillä kappaleet valikoituvat tilanteen mukaan ja reaktioina toisten artistien valintoihin. Tilanne on kuitenkin nyt muuttumassa, sillä Lost Society työstää kovaa vauhtia uutta studioalbumia
Bonon poika ja nuori Mick Jagger 14 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Vasta ihkaensimmäiset tsibaleensa julkaissut dublinilainen Inhaler pistää mustaanpukeutujankin pyllyn pyörimään My Honest Face -singlellään. Pakotonta ja lahjakasta – isän jalanjäljissä parhaalla mahdollisella tavalla. Bändi ei kaahaa yhtään, mutta musiikki kulkee vastustamattomasti. Elijahilla lienee keskivertoa kovempi tarve todistaa kannuksensa muusikkona. Ja sitten vedetään taas turpaan. Burslem kirjoitti uutta Pursuit Of Momentary Happiness -albumia pers aukisena Japanissa ja Australiassa matkaillen ja pakussa asuen, palasi sitten Lontooseen studioon ja kävi miksauksissa New Yorkissa. Molemmat ansaitsevat tarkemman huomion. Inhaler Amazons Yak Break_On_2019_6 -taitto_a.indd 14 13.6.2019 13.45. Biisit vaalivat tunteikasta ja läpimelodista pohjavirettään eivätkä ehdi kyllästyttää. Pakkaa sekoitetaan huolella – skaala käy likaisesta nykynoisesta 50-lukuiset vaikutteet paljastaviin doo-wop-pätkiin, joihin rauhoitutaan silloin tällöin. Lontoolainen Big Joanie ja Liverpoolin tulokas The Mysterines on jo aiemmin mainittu tällä palstalla brittien punk rockin undergroundia kartoittaessa. Bändin genren Wikipediakuvauk sen skaalan power popista indien kautta hard rock -yläotsikkoon voi allekirjoittaa – ryhmä nivoo perinteisistä elementeistä kasaan omaperäisen kudoksen, jota on hankala nimetä. Matt Thomsonin liidaamaa orkesteria ovat nostaneet kotimarkkinoillaan merkittävät mielipidevaikuttajat The Independent, NME ja BBC Radio 1. Spotifyssa bändi on onnistunut herättämään kuraattorien huomion siinä määrin, että kun isoille soittareille kaivataan kiintiökitaraa, on The Amazons vahvoilla. Uransa aivan alussa olevan The Mysterinesin Hormone on poikkeuksellisen ehta jyystö ja laulaja-kitaristi Lia Metcalfen soundi suorastaan pysäyttävä – siinä on Wanda Jacksonia. Se pohjaa vahvoille sävellyksille eikä yritä kolista nopeasti läpi kuulijan kuoren, vaan rakentelee groovaavasti ja maltillisesti. Vaihtelevat miljööt ja tunnetilat kuuluvat albumilla. The Amazonsin tuore levy Future Dust toimii koko mitassaan harvinaisen hyvin. Rumpali Chrissy Moore ja basisti George Favager eivät silti jää statis”Kun isoille soittareille kaivataan kiintiökitaraa, on Amazons vahvoilla.” Yakin vaikeasti määriteltävä keitos on meluista punk rockia merkittävällä annoksella psykedeliaa. Inhalerin laulaja-kitaristi Elijah Hewson ei tahdo ratsastaa isänsä maineella, mutta on kertonut, että Paul ”Bono” Hewson sanoo suoraan, jos biisi on paska. M usea Helsingin Suvilahdessa juuri lämpännyt The Amazons on valikoitunut brittimedioissa ja Spotifyn kansainvälisillä soittolistoilla siksi orgaaniseksi kitarabändiksi, joka trendaa juuri nyt. Yakin albumia hallitsee hulluuden kiitettävästä määrästä huolimatta kontrollin tunne – bändi toimittaa psykedeliansa tehokkaassa paketissa. Se tuo mieleen Kings Of Leonin Sex Is On Firen, mutta on likaisempi ja vimmaisempi. Se toimii. Erehdyttävästi nuorelta Mick Jaggerilta näyttävä Oliver Henry Burslem johtaa kunnianhimoista häirikkö altsua Wolverhamptonista käsin tarjoilevaa Yak-trioa, joka on kasvamassa undergroundin isoksi nimeksi Briteissä. On vaikea erotella helmiä, koska laatu on läpeensä niin luja. Tästä kielii singlen 8-minuuttinen b-puoli There’s No Other Place
Debyyttialbumi Sistahs sai ansaitusti kelpo arviot The Guardianissa ja Rolling Stonessa. www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: Big Joanie The Mysterines Break_On_2019_6 -taitto_a.indd 15 13.6.2019 13.45. Puhdasta ysäriä, miksikäs ei. Bändin musiikillinen identiteetti nojaa diy-estetiikkaan – kuin kotoisilla Maustetytöillä – mutta Big Joanie on kierompi ja vaikeammin ymmärrettävä. Todisteeksi kannattaa googlata väkevä video: The Mysterines – Hormone (BBC Music Introducing session). Sen keihäänkärkiä ovat sinkut Crowbar ja Kitty Sucker. Albumin kohokohta, kakkosraita Fall Asleep, osoittaa, että suoraviivaisimmillaan Big Joanie voi tanssittaa koko kaupunkia. Leedsiläisen Dinosaur Pile-Upin sopassa Foo Fighters-, Weezerja Nirvana-vibat kohtaavat ikoniset idolit The Beach Boysin ja The Beatlesin. Uusin sinkku Standerby antaa vahvan lupauksen. Big Joanie -trio on kovaäänisesti black feminist punk band, jonka merkittävin supervoima on hillitön groove. Salaisuuden statuksella operoiva Gloo Littlehamptonin satamakaupungista tekee väkevää ja tinkimätöntä pogoilurockia, joka pyrkii sisäsyntyisesti festarikertseihin. On kuin Wildheartsin rankasti aliarvostettu Chutzpah! (2009) saisi jatkoa. teiksi, vaan ovat tähtiä hekin. Sinkut Thrash Metal Cassette ja Back Foot ovat hyvää kaljanjuontimusiikkia. Tätä kirjoittaessani Dinojen uusi albumi Celebrity Mansions on vielä verhon takana, mutta sinulle sen pitäisi olla jo pihalla. Livenä homman nimi on pitti tai pettymys. Brittirockin kellareissa ja klubeilla hieman yllättäen elämöivästä pienestä grungeilmiöstä käy muistutuksena Fangclubin standardinomainen ja juuri siksi toimiva single Hesitations. Etenkin ensimmäinen tuo vahvasti mieleen myös The Wildheartsin ja sen solisti-lauluntekijä Gingerin. Huomautan myös, että Tuskaan saapuva Frank Carter & The Rattlesnakes on julkaissut End Of Suffering -albumin. Skottilainen Retro Video Club on Gloon musiikillinen veli lisättynä ripauksella Lemonatorin ekan levyn aurinkoista groovia ja purkkaa. Chemistry-sinkku on striimannut yli miljoonan, mutta uunituore Addicted on vielä tarttuvampi. Siihen vähän Slayerin ja Deftonesin kaltaisten metallistien efektiä päälle, niin saadaan Dinosaur Pile-Up. On pakko suositella vielä Gold Keyn tsibaletta Creep In Slowly, joka kuulostaa sieniä syöneeltä Muselta
Vielä. – Ennen oli lähempänä sellainen kapeakatseisuus, että kaikki muu paitsi AC/DC ja Motörhead on paskaa. Sopimus nimekkään italialaislabelin kanssa syntyi sähköpostinvaihdon ja demojen lähettelyn jälkeen. Losing Gravity -levyn on tuottanut bändin pitkäaikainen ystävä, Santa Cruzin riveistä tutuksi tullut Joonas Parkkinen. – Totta kai se on imartelevaa, mutta ei siitä tule mitään sekoamista, että ”vittu jee, ollaan samalla lafkalla kuin Whitesnake”. Levyn julkaiseva Frontiers oli kuullut kuopiolaisten Sweet Mary Jane -sinkun ja otti bändiin yhteyttä alkuvuodesta 2018. Vuosien vieriessä Block Busterin jäseniltä on usein kysytty mikä maksaa, kun kokopitkää levyä ei ole kuulunut. Nyt kun pöytä on puhdas aiemmista kappaleista, niin uudessa materiaalissa on nähtävissä jatkoa kehitykselle, joka on kuljettanut kuopiolaiset klassisen rockin ihailevasta toisintamisesta kohti omaa modernimpaa ääntään. – Tässä on se klassinen taiteilijan tuska, että ne biisit tuntuu itsestä jo ennen julkaisua tosi vanhoilta. Vaikka tulevaisuus näyttää lupaavalta, Block Busterin jäsenet eivät ole lopettamassa päivätöitään tai muuttamassa Kuopiosta Helsinkiin, Hollywoodista puhumattakaan. Musiikillinen ehdottomuus on karissut kilometrien varrelle. TEKSTI: MIRKO SIIKALUOMA tarkkis_Block Buster.indd 16 13.6.2019 13.47. A-PUOLI ”Ennen oli lähempänä sellainen kapeakatseisuus, että kaikki muu paitsi AC/DC ja Motörhead on paskaa.” K u v a: P ek k a K er än en LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti Aarni saavutti täysi-ikäisyyden vuonna 2013, Jaakko Metsäpelto kuvailee bändin alkutaivalta. Meidän nuorin jäsen > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Metsäpellon ja tämän laulajakitaristiveljen Aarnin, kitaristi Elias Salon ja basisti Joonas Arppen muodostama Block Buster on kulkenut jäsenten nuoresta iästä (keskiarvoltaan 24 vuotta) huolimatta pitkän tien. 16 SOUNDI B lock Busterin rumpali Jaakko Metsäpellolla on aihetta tyytyväisyyteen, sillä yhtyeen Losing Gravity -debyyttialbumi julkaistaan syyskuussa italialaisen Frontiers Musicin kautta. Yhtyeen kokoonpano on pysynyt muutaman vuoden takaista basistin vaihdosta lukuun ottamatta samana. – Olimme kunnianhimoisia heti alkumetreillä ja bändinä valmis, mutta keikkojen saamista hidasti alaikäisyys. Vaikka Block Buster on vasta julkaisemassa debyyttiään, albumin seuraajan valmistelu on jo pitkällä. Nyt palikat alkaa loksahdella paikalleen. Aivan kuin bändi olisi alitajuntaisesti odottanut oikeaa aikaa ja paikkaa. Jaakko Metsäpelto kertoo, että tarjouksia sen toteuttamiseen on tullut vastaan, mutta niihin ei syystä tai toisesta tartuttu. Vaikka Frontiers on toiminut historiansa aikana julkaisijana monille legendoille, Jaakko Metsäpelto ei anna sen huimata. Kuopiolaisten nimi pääsee samaan katalogiin Whitesnaken, Toton ja Journeyn kaltaisten legendojen kanssa. Eka levy on jo monipuolinen ja toiselle levylle ollaan ottamassa aiBlock Buster Aika on viimein kypsä facebook.com/blockbusterband neksia modernista popista ja räpistä aina Queeniin saakka. Monilla bändeillä debyytti on läpileikkaus koko urasta, mutta meillä se ei ole sitä; viimeiset biisit saatiin valmiiksi vain viikkoa ennen kuin suunnattiin studioon viime kesänä, Metsäpelto hehkuttaa. – On hyvä, että debyytti ilmestyy vasta nyt, niin ollaan kehitytty soittajina ja biisinkirjoittajina
27,50€ | k18 | ennakko tiketti.fi ON THE ROCKS HELSINKI LA 7.12.2019 liput alk. 42,50€ | k18 | ennakko lippu.fi 26.9.2019 The circus Helsinki k a a o s z i n e & N u m m i r o c k p r e s e n t s s u p p o r t s liput alk. 27,50€ | k18 | ennakko tiketti.fi 16.07.2019 TAMPERE, Klubi 17.07.2019 HELSINKI, On the rocks support: 10.7.2019 Tavastia Helsinki liput alk. 42,50€ | k18 | ennakko tiketti.fi RLE tulostus.indd 17 13.6.2019 13.51. liput alk
Kesä 2015 oli lämmin, tai ei välttämättä ollut, enkä tarkista asiaa, koska kuumana haluan sen muistaa. Toki on vaarana, että puistohipit innostuvat entisestään ja lyöttäytyvät seuraasi esittelemään kaikenlaisia typeriä temppuja. Jotta hommat ei lipsahda liian pateettiseksi, Rosalían nykyflamenco on täydellistä musiikkia tupakan polttamiseen selällään nurmikolla tai rantakalliolla. Miten saada puistohipit kuriin. Erona siinä on vain se, että kun nämä ihmiset tulevat ravintolaan, he hyväksyvät, että joku muu valikoi biisit. 18 SOUNDI SOUNDI PB www.soundi.fi/soittolistat KUUNTELE SOITTOLISTA #bluetoothkännikesä2019 Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Bluetooth-kännistä pitäisi sakottaa H ahmottelin muutama vuosi sitten käsitteen bluetooth-kännit. Tietysti vastaamalla samalla mitalla.” arttu seppa?nen 6_2019 -taitto_a.indd 18 13.6.2019 13.48. Istuin pienellä, hyvin epäsuositulla rannalla. Kiitos jo etukäteen. Voitte kuunnella edes jotain hyvää. Dj:nä tiedän, miten mukavaa on kuratoida illan mittainen setti hyvää musiikkia. (Tässä kohtaa tekisi mieli terrorisoida listaa Valvomolla ja Mamballa, mutta riittänee että sanon sen käyneen mielessä). Ei harmita lainkaan, jos pistät soimaan Justin Vernonin tuoreen Hey, Ma -singlen. Rakastan kesää, nousuhumalaa ja bluetooth-kaiuttimia, mutta julkisessa tilassa ne ovat usein kammottava yhdistelmä. Antoisaa bluetooth-kännikesää kaikille! ”Miten saada puistohipit kuriin. Ja sitten Bill Callahania, jonka tuotanto löytyy nykyään mukavasti Spotifysta. Näin tuskin käy. Myös muu Bonkka sopii mainosti, sillä americana-melankolia suitsii mukavasti nousuhumalaa. Leimallinen piirre 2010-luvulle on se, että teknologia on nivoutunut niin luontevaksi osaksi kehojamme ja olemistamme, että olemme lakanneet kiinnittämästä huomiota siihen, ovatko kaikki tilanteet sopivia esimerkiksi musiikin soittamiseen. Tämä bluetooth-kärry on ilmiön alhaisin muoto, täysin välinpitämätön vuvuzela, jolla on tarkoitus kerätä huomio itseensä ja levittää ”good feelings”, yleensä Scooterin muodossa. Kaikenlaiset djemben paukuttelijat, nuorallakävelijät ja diabolon pyörittelijät jäävät Alppipuistossa kakkoseksi, kun laittaa bluetooth-kajarista täysillä afrikkalaista, kinshasankongolaista tykittelyä. Esimerkiksi Mr. Bluetooth-kännääjä on vakionäky kaikissa opiskelijatapahtumissa. Roope Salminen & Koirien Madafakin darra soi yhdesti, kahdesti, kolmesti, neljästi, ehkä vielä viidesti, joka tuntui kuin olisi kuullut kappaleen sataviisikymmentä kertaa. Kaikki eivät välttämättä halua kuulla juuri sinun mielestäsi parasta biisiä. Virallinen määritelmä voisi olla siis: bluetooth-känni on välinpitämätöntä, huomiohakuista musiikin soittamista julkisella paikalla humalassa kannettavan kaiuttimen avulla. Konono Nº1. Flagion Take A Chance, joka on niin tyylikästä tanssimusaa, ettei siitä voi tulla kenellekään paha mieli. Siksi olen koostanut #bluetoothkännikesä2019-soittolistan, josta luettelen seuraavaksi muutaman sopivan valinnan kaikille teille, jotka haluavat myös tänä kesänä olla bluetooth-kännissä. Halusin uida ja lueskella rauhassa ilman, että joku paikallinen Nyyrikki-Ilmari kavereineen pilaa atmosfäärin jollain kesähittimeemuttelulla. Julkisissa liikennevälineissä matkustaessa näkee joka kerta, kun joku kuuntelee musiikkia puhelimesta, padilta tai läppäriltä ilman kuulokkeita. Laita yksi vuoden parhaista kappaleista eli Harmony Hall soimaan, kuvittele kesähäitä ja tulevaa appiukkoasi. Tietysti vastaamalla samalla mitalla. Harry Styles. En halua enää joutua lähtemään rannalta Madafakin darran vuoksi. Vampire Weekend. Bluetooth-kaiuttimia harvoin käytetään selvin päin. Silkka mahdottomuus tietysti, mutta aina sopii yrittää, ja sitten jälkikäteen voi valittaa siitä Soundi-lehdessä. Rosalía. One Direction -äijän muutaman vuoden takainen ja suuren vuoren kokoinen balladi Sign Of The Times saa katkeransuloisesti muistamaan sen, kuinka lyhyen aikaa Suomen kesä kestää. Bluetooth-kännistä pitäisi sakottaa siinä missä liputta matkustamisesta. Bon Iver. Mitä tahansa italodiscoa. Usein joku on viitsinyt rakentaa jopa jonkinlaisen kärryn ja kopan, johon kaiutin sijoitetaan ja sitten sitä vedetään ympäri kaupunkia kaikkien iloksi
HoriSmoku tulostus.indd 19 13.6.2019 13.04
Sävellyksistä tehtiin räpättäviä, ja osan aihioista sai heittää veks, jos Pyhimys ei päässyt niihin kiinni. Deodato on myös moneen suuntaan leviävä juttu: brasilialainen tyyppi bossa-taustoineen ja monessa mukana ollut orkestroija, Earth Wind & Firesta Björkiin. Estoitta. Pyritään muista tahoista piittaamatta tekemään vaan sellasta musaa, jota tekee mieli. Nimi vain ”Melodioita ja rytmejä”. Oli se sitten kikkelijatsia tai viihdettä. Fugainin melodiat ovat vaivattomia ja koukukkaita, eikä yhtään banaaleja. YLLÄTTÄVIN SUOSIKKIALBUMINI MUSATAUSTANI TUNTIEN Daniele Baldelli Original Cosmic -kasetit 77-80 – Cosmic Discosta Italiasta. Eloa Pyhimyksen viileän fleguun räp-tyyliin ilman hiphopin itsestäänselvyyksiä, jotka tekevät musasta omaan random-makuuni aika laihaa. Monta lempiasiaa thrash metal -temposta ja -kompista psykedeelisiin Hatšaturjanharmonioihin. Kesti kauan selvittää, mitä musa oli. Kun komennettiin pihaleikeistä sateella sisään. ????. SAIMAA-TAUSTASETIN TOINEN LEVY Deodato Prelude – Vähän sama idea kun James Lastissa, mutta coolimmin ja funkymmin. – Levy perustuu meille ominaisten elementtien yhdistämiseen; ”spoken word” -taustat, eri höysteitä, viihdetai library-musaakin. III – Vanhempieni Neukuista tuoma live (1972). Elämäni soundit 20 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Matti Mikkola (Tehosekoitin, Saimaa) LEVY, JOKA TUO MIELEEN TEHOSEKOITTIMEN ENSIVAIHEET Kollaa kestää Jäähyväiset aseille – Ympäröivä skene oli hardcorea ja metallia. Saimaabändissä puhutaan "alipaineesta", joka tarkoittaa soiton tarkkuutta, hillintää, toistoa sekä rajaamista. Uutiset, kuumotus, aikuisten huolestuneisuus ja epämääräisyys yhdistyivät vahvasti stereoissa soivaan Kraftwerkiin. Omaan nyhverömusaan tuli melodisuutta ja ”nätteyttä”, punkkien rososoundeilla, horjuvalla soitolla. – Emme halunneet mitään geneeristä rock-sovitusta tai hiphopfunkia, vaan omanlaiset taustat ja pohjat. Puhutaan progesta tai futurismista, tietysti retromerkityksissään. Ranskanbiiseissä on miltei aina, kai kielestä johtuen, synkopoitua ”zupuppiduuta”, mihin mäkin pyrin sävelmissäni. Ei menetä ajankohtaisuuttaan eikä kyllästytä millään. Jotain samaa kuin beatrunoilijoiden tai punk-lyyrikko John Cooper Clarken esityksissä. Uutta naksutteluteknoa ja jotain palestrinaa Leimaudun harmillisen helposti menneiden muistelijaksi, kun yritän puolustaa, että 5–500-vuotiaasta musiikista voi löytää tuoreita ja kiinnostavia juttuja. RINNAKKAISELÄMYS SAIMAAN MATKA MIELEN YTIMEEN -LEVYLLE Miles Davis Bitches Brew – Antoi meille tekijöille paljon freeja avant garde -hiffailua. Kyse on kaikista mahdollisuuksista, mitä musiikin moninaisuus antaa, kun ei tavoittele sijaa rockin ”virallisessa asemassa”, vaan tietää paremmin, mitä on kiva tehdä. Mukana Billy Cobhamin tyyliset tykittelijät ja isot orkestraatiot. – Ennen kuin mitään pantiin nauhalle, puhuttiin toisen säveltäjän Eppu Kososen ja Pyhimyksen kanssa kolmisin hirmu pitkään, Matti korostaa. Se on haastava mutta iso oivallus musiikin tekijälle. VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI MUSAINNOSTUKSENI HERÄÄMÄÄN James Last ??????. Alussa Lahden treenikämpillä ja pienen sissifirman Levy-yhtiön suojissa syntyi Tehosekoitin, jossa Matti toimi muusikkona, tuottajana ja pääsäveltäjänä. Sen jälkeen Matti perusti suuren Saimaa-yhtyeen, joka säesti Pepe Willbergin tyylikästä comebackia, teki rockin rajamailta levyn Matka mielen ytimeen sekä Urheilu-Suomi-tv-sarjan teema-albumin. Hengenheimolaiset: Ypö-Viis, Ratsia, Buzzcocks, Undertones ja sit Kollaa kestää, jonka melankolinen rypistely kiteytyi nimibiisiin. ALBUMI JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA Kraftwerk Computer World – Ihan ala-astelaisesta asti. – Käyn jaakobinpainia sen kanssa, että jos käytän ja kierrätän tyylejä ja estetiikkaa, leimaudun helposti ”retromanneksi”. Hauska ristiriita Uunokitaroista eteerisiin kuoroihin. Heittäytymistä, kollektiivista varpaillaan oloa ja niskakarvojen pörhöttämistä pyrkien superintensiiviseen vuorovaikutukseen. Tuo myös kotikulmat mieleen. Kun keräilin Lastin levyjä, tuttu Sapelitanssi tuli vastaan. SAIMAA-SETIN KOLMAS LEVY Michel Fugain Fugain & Big Bazar – Italia lienee musamaana suosikkini, ne melodiset paholaiset, mut Ranskakin on kova. Hämmentävän pysäyttävä teksti kontekstiinsa. Että laulumelodia on myös perkussiivinen. ALBUMI, JOKA KYTKEYTYY SAIMAA-ORKESTERIN PERUSTAMISEEN The Allman Brothers Live At Fillmore East – Näitä on Saimaalla tietty setti, jossa Allmanit antoivat idean täysin vapautuneesta bändistä, joka vaan soittaa ja soittaa käytännössä telepaattisesti. Kuuntelen ihan vitusti kaikkea ja tykkään asioista riippumatta tyylilajeista. K u v a: A k u W in te r Ela?ma?ni soundit 6_19.indd 20 13.6.2019 9.07. S äveltäjä, kitaristi, orkestroija, sovittaja ja tuottaja Matti Mikkola on tehnyt mieluista musiikkiaan kohta 30 vuoden ajan, yhteensä yli 30 kultaja platinalevyllä. Itse koen, että 1500-luvun kirkkomusan, 80-luvun roller-discon ja 90-luvun svenski-AOR-kaman yhdistelmästä voi syntyä jotain freshiä. Samalla aikaikkuna muuttuu kolmesta minuutista 20:een. . Viimeisin Saimaa-urakka on hallitun uskalias Olisinpa täällä -levy räppäri Pyhimyksen kanssa. Chernobyl-sarjasta muistui kesä ’86 mieleen
KARJALAINEN TUURE KILPELÄINEN JA KAIHON KARAVAANI RATINANNIEMEN FESTIVAALIPUISTOSSA NELJÄ PÄIVÄÄ YHTÄ SOITTOA! ALMA STEREO LUKAS LEON KE 17.7. LIPUT: tammerfest.fi THE CARDIGANS (SWE) //JVG VILLE VALO & AGENTS//VESALA POPEDA//ELLIPS//LAURI TÄHKÄ KAIJA KOO//APULANTA//SANNI KOLMAS NAINEN//ANNA PUU//VESTA JUHA TAPIO//EPPU NORMAALI//ELLINOORA RASKASTA SUOMIPOPPIA//ISMO ALANKO//J. TAMMERFEST EXTRA OSTA JUHLAVUODEN FESTARILIPUT JA VIP-LIPUT NYT ENNAKKOON! tammerfest_225x297.indd 1 02/04/2019 12.40 Tammerfest tulostus.indd 21 13.6.2019 15.22
Toisessa luki ”suoraan taivaaseen” ja toisessa ”taivaaseen valmistavaan paneelikeskusteluun”. Alapäässä on munaa, mutta Keith Moon ja jopa Bonzo Huumorintajuisen Mountain-rumpali Corky Laingin toi Suomeen Jussi Niemen haastateltavaksi juuri ilmestynyt omaelämäkerta Letters To Sarah. Kun minua pyydettiin haastattelemaan Corkya yleisön edessä kaikenlaista hipahtavaa musiikkia tukevan Golden States -organisaation tilaisuuteen Porvoon Grand-teatterissa, olin heti valmis. Kirjan on säätänyt Corkyn kanssa hänen managerinsa Tuija Takala ja tämän kautta Laingista on tullut vakituinen Suomen kävijä. Jälki oli edelleen energisen sähäkkää ja funkylla tavalla sävykästä. Me tykätään keskustella kaikesta mahdollisesta. Lempeän äidillisesti manageri Takala (akateeminen tutkija siviilissä) palautti Corkyn asiaan (ei suinkaan viimeistä kertaa) ja painotti kysymykseni musiikillista puolta. Luin äskettäin Laingin uuden värikkään elämäkerran Letters To Sarah, jonka sitoo yhteen rumpalin äidilleen vuosikymmenten aikana lähettämät kirjeet. Melkoista vuoristora taa Corky selitti tyypillisen vuolaasti, miten hänen isoisänsä muutti Englannin Birminghamista Kanadaan ja miten Englannin kruunu aikanaan antoi sikäläisille maahanmuuttajille Kanadasta maata kun taas jenkkien piti taistella maa itselleen. Paljon Mountainia ja muitakin Laingin kokemuksia purkaneesta paneelikeskustelusta jäi niin hyvä fiilis, että haluan jakaa sitä kanssanne tässä viimeisessä (nyyh!) Naamakirjassa. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI 22 SOUNDI Mountain suuntiin loikkiva keskustelutapansa, jota aina mehustaa vankka itseironia. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. . Mulla on sellainen teoria, että kun klassisen rockin syntyessä bassoihin tuli sähköt niin rumpalit alkoivat soittaa kovempaa. Jenkki meni tietenkin suoraan taivaaseen ja kanukki paneeliin. Hintelä seitsemänkymppinen mies ei enää vaikuta fyysiseltä voimanpesältä, mutta hänen rumputyötään ei tarvinnut seurata monta tahtia tajutakseen, että häntä pidetään syystäkin yhtenä klassisen rockin kovimmista rumpaleista, jonka muun muassa Kissin Peter Crissiä innoittanut lehmänkellopolitiikka on legendaarista. Niin kuin suomalaisilla, kanadalaisillakaan ei ole niin kova kiire kuin jenkeillä. Kirjan luettuani tiesin Corkyn älykkääksi, konstailemattoman rehelliseksi ja mehevästi huumorintajuiseksi tyypiksi, jolla on ensi käden kokemuksia myriaadeista soittajista, idoleistaan Levon Helmista ja Keith Moonista Mick Jaggeriin ja Jimi Hendrixiin. Aah, joo. Repertuaariin kuului myös funkysti bluesahtavaa menoa, progemaisesti herkkää psykedeliaa ja hurjaa improvisaatiota. Vastaus tuli vitsinä. Oikeastaan aika samalla tavalla kuin hänen nopeasti reagoiva kommunikointinsa ja spontaanisti eri naamakirja_Mountain -taitto.indd 22 13.6.2019 13.50. Tilaisuus päättyi oivaan musiikkiosioon, jossa Corky soitti Mountainia suomalaisten muusikoiden kanssa ja lauloi yksin mainion ”vain laulu ja rummut” -version Dylanin Like A Rolling Stonesta. Kanadalainen ja amerikkalainen kuolivat samaan aikaan ja näkivat rajan takana kaksi kylttiä. Tuokion päästä hän tajusi eksyneensä ja ilmoitti luultavasti pyrkivänsä Porvoon pormestariksi. Englannissa äänentoisto oli silloin kehittyneempää kuin USA:ssa ja brittirumpalit pystyivät hyödyntämään satsinsa yläpäätä enemmän kuin jenkit, jotka painottivat alapään fatback-jytkettä. Alkupaloiksi pyysin Corkylta pikakuvausta kanadalaisesta mentaliteetista verrattuna amerikkalaiseen, koska kaikki eivät välttämättä hahmota juutalaista syntyperää olevaa rumpalia kanukiksi kun Mountain on amerikkalainen bändi. Kirjasta tulee tunne, että Corky kokee erityistä hengenheimolaisuutta brittimuusikoihin ja hän on tehnytkin paljon hommia heidän kanssaan. U sein Mountainia kuvaillaan hard rockiksi, mutta 1969–72 huippuhetkensä elänyt kitaristi Leslie Westin, basisti-tuottaja Felix Pappalardin, urkuri-pianisti Steve Knightin ja rumpali Corky Laingin kvartetti oli verrokkiensa Creamin ja Led Zeppelinin tapaan paljon enemmän.
Torvisektio tuuttaa, klavinetti nakuttaa ja slidekitara vongahtaa kolmen taustalaulajattaren siunatessa toiminnan, joka taltioitiin innoittuneessa ilmapiirissä LA:ssa ja Georgiassa. Mä olin se Henry Kissinger niiden välissä, yritin pitää leiriä koossa. Kävi ilmi, että Miles Davisin entinen loistava rumpali Tony Williams, jonka kanssa olin soittanut samoilla keikoilla, oli suositellut mua Jackille. Joo… Sitten se meni jumankauta polvilleen siinä mun edessä ja kumarsi lattiaan! Pian olitkin jo West, Bruce & Laingissa ja persoonat oli ihan yhtä suuria. Tarkkaa havainnointia! Sitä Felix just tavoitteli. No, se on mulle kuin veli. Sen bändin ongelma oli siinä, että kun soitto toimi loisteliaasti, me keskityttiin siihen biisien kustannuksella. Ihan kamalaa! Punkit tuli kehiin ja yhtäkkiä me klassiset hevirokkarit ei oltu mitään. Hienoa, että olet tajunnut Steven merkityksen Mountainille! Viihdyin Steven seurassa, mutta kun ehdotin Felixille, että jakaisin kiertueella huoneen Steven kanssa, säästettäisiin rahaakin, niin se ei Felixille käynyt. Mahtikamaa! Mountain oli melkoinen persoonakokoelma. Jack oli täydellinen nero ja Felix seurasi sitä tarkkaan! Käsittämätön lahjakkuus! Kerran istuttiin lentokoneessa vierekkäin ja Jack vaan luki kirjoja. soittamaan studiossa samaan biisiin lukuisia sooloja ja editoi niistä yhden täydellisen, jonka Leslie sitten opetteli. Kun me ekan kerran soitettiin kolmistaan, jammailtiin, niin se toimi heti kympillä. Joillain livevideoilla näkee sen jännityksen, miten Felix mulkoilee Leslietä merkitsevästi. . Se vetosi muhun! Kuunnelkaa vaikka Kinksiä, ne soundit olisi voitu äänittää eilen. Ihailen Creamia tuottaneen Felix Pappalardin visiota juuri siinä, että hän tajusi koskettimilla erottaa Mountainin selkeästi Creamista. Felixillä ei ollut Leslien raa’an uhmakasta spontaaniutta, mutta Felix näki siinä raa’an timantin ja hioi sen. Mitä enemmän Corky antautuu sisäiselle r&b-fanilleen, sitä vakuuttavammin hän laulaa. Olen ihmetellyt Leslie Westin vähättelevää suhtautumista Knightiin ja Mountainin kosketinosuuksiin, jotka minulle olivat bändin salainen ase. Felix pelkäsi, että musta ja Stevestä tulee liittolaisia. 70-luvun jälkipuolella skene muuttui radikaalisti. Bändeissä ei ole demokratiaa, jonkun pitää olla liideri. Se oli varmaan sinun kaltaisille soittajille vaikeaa aikaa. Mukavasti hengittävästä, lämpimästä tuotannosta vastasi Allman Brothersin kanssa työskennellyt Johnny Sandlin ja avausraita On My Way voisikin olla Allmanien repertuaarista, eikä nimiraita hämmästyttäisi Eaglesin esityksenä. Varsinkin hänen herkemmät biisinsä ovat hyvin samanhenkisiä kuin Jack Brucella, joten olen usein miettinyt, kumpi antoi vaikutteita kummalle. Kun se vetäytyi huoneeseensa treenaamaan kitaraa, niin se todella halusi soittaa niin, että se huomataan! Lesliellä on kova huomion tarve, mutta nerokas kitaristi se on. – Steve taas oli jo 45 silloin kun mä ja Leslie oltiin 21–23, hyvin viisas ja musikaalinen, hieno mies. Sen taika ei vaan hiivu. Trendejä ei tarvitse seurata, mutta niistä pitää olla tietoinen. . En kuulemma voinut: siellä oli Mick Jones eikä se halunnut sinne ketään ylimääräisiä. Mainio piirroskansi esittää miehen kitaraa rämpyttävänä trubaduurina, rumpukapulat symbolisesti takataskussa. Barbara Georgen funky New Orleans -nytkytys I Know kuulostaa pinnistelemättä täysin mustalta! Ongelmajäte on tästä levystä kaukana. Mä sanoin, että ”älä nyt viitsi, Jack, jääkö noista muka jotain oikeasti sun päähän?” Jack sanoi: ”Avaa sivu SOUNDI 23 (Bonham) käytti paljon symbaaleja, mikä tuo sointiin värejä ja särmää. Soittoa ajaa tajuttoman dynaaminen yhteispeli. Miten kemiat siinä kolmikossa toimi. Felix tuotti Creamia ja osallistui siinä biisien tekemiseenkin. Se oli kuin räjähdys! Mä muuten ehdotin Leslielle, että otetaan Steve mukaan, mutta Leslie oli, että ”ääh, mitä me sillä”. Mäkin leikkasin tukkani, näyttääkö se hyvältä nyt. Ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota materiaaliin, mikä on ihan olennaista musiikin tekemisessä, Corky kertoi vastaamatta täysin varsinaiseen kysymykseeni. Ilahduin siitä, että kirjassasi annat krediittiä kosketinsoittaja Steve Knightille ja olitte hyviä ystäviä. . Kaikki on kohdallaan Gail Collinsin trippikantta myöten. Ystäväni Ian Hunter (Mott The Hoople) oli studiossa ja kysyin, voisinko tulla sinne. . Felix oli musiikin tohtori, pursusi hienostunutta makua, sofistikoitunut tyyppi. Laingin itsensä kynäilemä ja laulama materiaali lipuu haikean melodisen kaliforniarockin ja kodikkaasti eteläisen country soulin väliä. No, menin silti ja kun Mick näki mut, se kysyi, olenko Corky Laing. Mutta tosiaankin: suuria persoonallisuuksia! 232, niin mä kerron mitä siinä sanotaan” ja sehän kertoi! – Totta puhuen ihmettelin nöyrinä hetkinäni, miten mut ylipäätään otettiin West, Bruce & Laingiin. MUKAVA YLLÄTYS Corky Laing: Making It On The Street (1977) ”Bändeissä ei ole demokratiaa, jonkun pitää olla liideri.” OLEN KUUNNELLUT tätä levyä 70-luvun sarastuksesta lähtien. Ikävä kyllä West, Bruce & Laingin kaatoi tosi pahat huumeet ja aika pahat tyttöystävät. Mulla on siitä näkemys, koska hengailin Felixin kanssa ja tutustuin sen kautta Jackiin ja näin läheltä niiden kanssakäymistä. Mountain loisti niin kauan kuin Felix johti ja Leslie melkein pelkäsi sitä, mutta jossain vaiheessa Leslie alkoi etääntyä siitä ja Felix aisti sen. Kappaleen mystinen kohtalokkuus räjähtää, kun tiedämme mitä tapahtui: 1983 Gail ampui Felixin tämän hänelle ostamalla revolverilla miehen kerrottua rakastuneensa toisen naiseen. Leslie tunnetaan upean melodisista sooloistaan, mutta ne syntyivät niin, että Felix pani sen ÄKKIPUDOTUS rokki starasta has beeniksi on rajua, mutta Corky ei jäänyt olueensa itkemään, vaan yllätti kaikki tekemällä tämän ärsyttävästi maton alle lakaistun eikä lainkaan nolon albumin. En mä punkia vihannut, tykkäsin esimerkiksi The Clashista, Corky paljasti ja kertoi paljonpuhuvan tarinan aiheesta. . Leslie on Felixin vastakohta, paljon yksioikoisempi. Valaanpyytäjän karmeaan tositarinaan perustuva nimiraita häikäisee vaivatta koossa pysyvien osiensa moninaisuudella, Hendrixille omistettu Tired Angels huokuu myötätuntoa ja Pappalardin vaimolle Gailille omistettu My Lady sulaa onnea, mutta veret seisauttaa Travellin’ In The Dark. Westin äreän adrenaliinihaukahtelun vastapainona Pappalardin taiteellisen herkkä, tunteikas vokalisointi rauhoittaa. ”What makes you think that you’re ever gonna understand / What’s goin’ on in the mind of another man / Travellin’ in the dark / Can’t see a thing…” HÄIKÄISEVÄ TIMANTTI Mountain: Nantucket Sleighride (1971) naamakirja_Mountain -taitto.indd 23 13.6.2019 13.50. Corky piiskaa joukkoa Ginger Baker -hengessä, Leslie Westin kitara pureutuu ihon alle Felix Pappalardin jylhien bassolinjojen sparraamana ja Steve Knightin nerokkaat urut ja rokkaava piano varmistavat, etteivät Cream-assosiaatiot saa valtaa. Suhteemme perustuu luottamukselle ja ymmärrykselle: mä en luota Leslieen ja se ei ymmärrä mua! Leslie oli jo koulussa ylipainoinen poika, ei kenenkään suosikki
Laulamisesta ja esiintymisestä hän saa yhä suurta nautintoa, mutta sanoituksia hän ei aio enää kirjoittaa ellei ole pakko. Seuraava jul kaisu tarjoilee musiikin sijaan ylöjär veläisten ulkoista kauneutta, kun lo kakuussa ilmestyy hovikuvaaja Harri Hinkan 20 vuoden aikana ottamista valokuvista koostettu Aika normaalia kirja. 24 SOUNDI 24 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Juuri 60 vuotta täyttäneen Martti Syrjän yli 40 vuotta kestäneenä elämäntyönä on ollut laulaa ja kirjoittaa suomalaisten ihon alle uineita ja kansalliseen perimään jäädytettyjä tarinoita. Ja niin vain tänäkin kesänä Eppu kone on viritetty ja pantu kiertämään kymmeniä Suomen lavoja Iskelmä festivaalin kautta Suomipopfestivaa lille ja Tammerfestiin. Yhtyeen tahti on hiipunut vuosi kymmenten kuluessa – ainakaan uut ta studiolevyä ei kannata odotella henkeä pidätellen – mutta yhä Syrjä kokee olevansa ensisijaisesti Eppu Normaalin laulaja. On myös selvää, että hänet tullaan aina muistamaan ”sinä yhtenä Eppuna”, ja mikäpä on muistaessa kun takana on niin paljon usean sukupolven kollektii viseen muistiin jääneitä riimejä. Kuvaavaa on, että usein Syrjä ohjaa ja laventaa häneen itseensä suunnatun kysymyksen koskemaan yhtyettään. Eikä ihme, sillä on ilmiselvää ettei Martti Syrjää olisi tällaisena ilman Ep pu Normaalia, eikä Eppu Normaali olisi missään nimessä myynyt reilua puoltatoista miljoonaa äänilevyä il man Martti Syrjän ääntä ja sanoja. ”Olen halunnut, että sävel saa sellaisen tarinan joka puhuttelee ja on todellinen” MARTTI SYRJÄ haast_Martti Syrja?_c.indd 24 13.6.2019 13.54. Suomen menestyneimmän yhtyeen laulaja elelee loppujen lopuksi aika normaalia kuusikymppisen elämää saaden päivittäisen mielihyväannok sensa lukemalla, korjaamalla vanhaa taloaan, ajamalla moottoripyörällä tai nauttimalla yhden iltatupakin. Se hänelle suotakoon. O n erittäin kulunut juttu, että joku lystikkäällä pääl lä oleva kansalainen kysyy Martti Syrjältä: ”Oletko sä se Eppu ja oletko sä Nor maali?” Molempiin vastaus on ilmisel vä ei, mutta myöntäväkään vaihtoehto ei ole kaukana totuudesta
SOUNDI 25 haast_Martti Syrja?_c.indd 25 13.6.2019 13.54
Mutta en ole toisaalta nähnyt tässä vuosien aikana mitään erityistä syytä, että miksi näin ei olisi voinut käydä. Mun aivot työstää silloinkin, kun en edes tietoisesti ajattele niitä. Entä tekstittäjä-Syrjä – onko sinulla muistivihkot täynnä sanoitusideoita. Isoja numeroita molemmat, mutta kumpi tuntuu uskomattomammalta. Jos kirjoittaisin jotain paperille, se olisi askel siihen suuntaan, että ottaisin ne omat pohdintani vakavasti ja yrittäisin saada jotain aikaiseksi. Ja sitä en halua tehdä. Tässä suhteessa mieltäisin, että me ollaan edelleen ihan aktiivisia ja innokkaitakin. – Täytyy vähän korjata sitä mitä sanoit, että bändin toiminta on vähentynyt ja hidastunut. Sekä bändille 26 SOUNDI että yleisölle näyttää riittävän se, että me käydään esiintymässä, ja me ollaan keskitytty olemaan siinä mahdollisimman hyviä. – Ollaan asetettu aivomme siihen moodiin, että tämä on nyt tätä. Kyllä siinä muut syyt on. Sitten mä keskityn niihin, ja se on ihan täydellistä keskittymistä. Pantsella on varmasti omat syynsä olla ryhtymättä siihen ponnistukseen, ja ihminen joka ei ole sitä kokenut, ei tiedä kuinka kokonaisvaltaisesti se vie kaiken. On tietenkin oleellinen kysymys, että kuka tekee tätä pelkästään halusta esiintyä ja kuka sen takia, että elanto on siitä kiinni. Eikä me oikein muuta osata tehdä. Että saako asiat balanssiin, kantaako ne ideat… Taiteilijoita kahdessa polvessa vuonna 1965. Semminkin, että minä en ole maailmantähti, ja toiseksi en ole tehnyt riittävästi rahaa – mutta olisinko tehnyt sitä koskaan. – Mitä tulee bändin ikään, kukaan ei olisi silloin aikoinaan uskonut – eikä 20 vuotta sittenkään – jos joku olisi sanonut, että olette vielä vuonna 2019 kasassa. Sellainen aktiviteetti ja sitä myötä myös sen aiheuttama stressi on pois. Toimeentuloa tästä on toki tullut, mutta sanotaan niin että meillä on kaikki syyt – myös taloudelliset syyt – käydä yhä keikoilla. Se täyttää työn ja osan arjestakin. Kirjailijapariskunta ymmärsi, että pojan tekstejä ei voi selittää heidän näkökulmastaan käsin. Okei, pikkuisen vaikea määritellä vähenemistä, mutta ehkä siinä mielessä ettei enää tehdä joka vuosi levyä tai joka toinenkaan. Voidaan kysyä, että jos jotain haluaa tehdä elämässään niin miksi ei tekisi sitä minkä osaa parhaiten. Mutta puheistasi päätellen sisäistä tarvetta sellaiseen ei edes ole. Veljesten Mikon ja Martin symbioosi on ollut vahvaa myös musiikkiuralla. En edes kirjoita mitään paperille. Ei kukaan voi nopeuttaa tai pakottaa sitä prosessia. Puhutko itsestäsi. – Luomisen pakko on poistunut, en ainakaan itsestäni löydä sitä. Mikko ja Martti Syrjän vanhemmat Jaakko Syrjä ja Kirsi Kunnas eivät juuri ole antaneet palautetta Martin sanoitusten kirjoittamisesta. Levyjen tekeminen on ollut aikanaan niin tuskallista. Tai edes joka vuosikymmenkään. Eput-dokumenttielokuvassa (2016) oli tuskallista seurata, kuinka mahdotonta sinulla ja veljelläsi Pantsella (Mikko Syrjä) oli saada edes yksi uusi kappale syntymään. – Kunnes sitten jos tulee se tilanne, että on biisejä, jotka tarvitsevat tekstin. > Soundi-haastattelu 60 vuotta ikää ja 43 vuotta Eppu Normaalia. Toki se on antanut paljon mutta myös ottanut paljon. Mutta niin kauan kun Pantse ei lyö kantapäitä saveen ja sano, että nyt nämä tehdään, niin mitään ei tietenkään tapahdu. Ja voi olla että ne pyörii vuoden siellä, jatkuvalla luupilla. – Mutta en mä silti kaipaa sitä. – Joskus mietin, että miten jotain ideaa voisi pyöritellä, mutta se on vain ilmassa. Onko identiteettisi muuttunut sitä mukaa kun bändin toiminta on hidastunut ja sen viemä tila elämästäsi vähentynyt. – Vuosien aikana on käynyt ilmeiseksi, että ei tässä hommassa ole mitään yläikärajaa. Mulla ei ole yhtään vapaahetkeä sen jälkeen, kun päästän ne biisit päähäni. – Kyllä mä sen tiedän, että Pantsella on takaraivossaan biisejä ja aikamoinen läjä ideoita. Se prosessi on kauhean ihanaa silloin kun se on täydessä vauhdissa, nautin siitä. Painoa on vähän enemmän ja lihakset pienempiä kuin neljäkymppisenä tai kolmekymppisenä, mutta pääkoppa on ihan yhtä tyhjä ja lapsellinen. Se on niin vaativaa, ja siinä on myös se epäonnistumisen riski. – Itse asiassa omaa ikää ei oikeasti tajua. Yritetään keksiä itsellemme mielekästä tekemistä aina puoli vuotta tai vuosi eteenpäin kerrallaan, ei sen pidemmälle. Ja ollaan kyllä aika aktiivisia sen suhteen, että harjoitellaan paljon, suunnitellaan ja kehitetään ja ollaan halukkaita kokeilemaan asioita. K u v a: P en tt i K o sk in en K u v a: Sy rj ie n ko ti al b u m i haast_Martti Syrja?_c.indd 26 13.6.2019 13.54. – En oikeastaan. Yksityiselämän, ajan, kaiken. Ja sanotaanko näin, että mun mielestä me onnistuttiin levyjen tekemisen suhteen ihan helvetin hyvin silloin kun meidän aika oli niitä tehdä. – Totta. Mutta jos on iso maailmantähti, joka on tehnyt riittävästi rahaa, niin ei sen palkkion takia tarvitse lavalle mennä. Elämä on oikeasti paljon helpompaa nykyään. – Ei mun identiteetti ole mihinkään muuttunut, kyllä Eppu Normaali edelleen on kaikki kaikessa elämässäni
Olen halunnut, että sävel saa sellaisen tarinan joka puhuttelee ja on todellinen, että siinä on idea. Että se melodia tulee todeksi niiden sanojen kautta. – Kun tehtiin Tie vie -levyä vuonna 1982, Pantse koki vieraantuneensa Eppu Normaalin ennalta määrätystä tyylistä ja koki, ettei uudet biisit sovi yhtyeelle. ”Meillä on ollut lahjakkuutta tehdä itsemme näköistä musiikkia.” K u v a: H ar ri H in k k a K u v a: So u n d in ar k is to / Ju h o Ju n tu n en K u v a: So u n d in ar k is to / Se p p o P ie ti k äi n en – Meillä ei alussa ollut järkyttävästi soittotaitoa, mutta soittaminen on vähän sellainen juttu, että kun sitä tekee tarpeeksi ja on yhtään lahjakkuutta, niin väkisinkin oppii. Mikä tekee sinusta hyvän sanoittajan. itsekritiikki ja kaikki painaa siinä niin paljon, että kynnys on todella korkea. haast_Martti Syrja?_c.indd 27 13.6.2019 13.54. Kuinka vaikeaa oli ylittää ne ja löytää oma tyyli. Mikään ei tunnu sujuvan, kaikki tuntuu teennäiseltä ja kömpelöltä ja tyylittömältä ja kauhealta. Ihan pelkällä tuurilla et kuitenkaan varmaan olisi tässä. Mä sitten uskalsin sanoa muidenkin puolesta, että kun tuli punk rock ja uusi aalto ja koko se liikahdus. Mehän ollaan ihan täysin sen lapsia. Sitten jossain vaiheessa alkaa vähän sujua ja tulee joku selkeästi parempi idea, ja sitten se alkaa sujua muutenkin. Mutta se alkuvaihe on ihan hirveää, kun epäilee itseään että en osaa enää kirjoittaa, mikä mua vaivaa. – Tuuri ei ole ihan pienessä roolissa. – Myös se, että me aika pian erkaannuttiin siitä punkin kapeakalloisuudesta, mitä me ei koskaan tunnettu kotoisaksi, oli mahdollista sen takia että samasta liikahduksesta lähti niin paljon asioita liikkeelle ja ne vanhat genrekategoriat olivat ensimmäistä kertaa menossa rikki. Meillä on ollut lahjakkuutta tehdä itsemme näköistä musiikkia. Sitten kun Mikko lopetti ja mä jatkoin tekstittämistä, mun oli helpompi tehdä vaikka ihan erilaisia tekstejä koska Mikko oli saanut pään jo auki. Olen huojentunut joka ikinen päivä, kun Pantse ei tuo mulle demoa! Koska mä tiedän, etten pysty vastustamaan. – Ja sitten jos ajattelee vielä sitä tuuria, että Epe (Helenius) otti meidät vastaperustettuun Poko Rekordsiin levyttämään. – Saarelan Mikolle (Eppu Normaalin alkuvuosien basisti ja sanoittaja, joka menehtyi tammikuussa 2019) valtava kiitos ja kunnia siitä, että oli niin järkyttävän lahjakas kaveri juuri oikeassa paikassa. Se, että kaikki napsahtaa niin hyvin kuin meillä, levyjä myydään niin paljon ja hittejä syntyy, sen täytyy selittyä jollain. Taidat jopa pelätä, että Pantselta alkaisi syntyä biisejä. Miten taidon, työnteon ja tuurin osuus on jakautunut oman menestyksesi kohdalla. Sanoittajana sinulla on ollut monta henkistä vuorta ylitettävänä. – Prosessihan menee niin, että ensin joutuu katselemaan puoli vuotta ihan karseaa paskaa, mitä itse on kirjoittanut. – Eli en minäkään rupea tekemään mitään ennen kuin mut pakotetaan. Samaan aikaan Suomessa nousi siellä sun täällä hyviä tekstittäjiä ja sitä kautta alusta asti paalutettiin, että suomenkielisissä teksteissä ihan oikeasti pitää olla jotain järkeä. Se on ihan teknistä lahjakkuutta. – Toinen on se, että mulla on ollut mielikuvitusta ja rohkeutta antaa Pantsen sävellysten herättämien maailmojen tulla todeksi teksteissä. – Luulen, että se on sanojen rytmittäminen, että ne rivit kulkee luontevasti. Samassa aallossa löi lopullisesti läpi myös suomenkielinen rockmusiikki, mikä myös tuki teidän pyrkimyksiänne. – Mitä tulee lahjakkuuteen, niin sitä meillä varmasti on ollut. Kuulostaa siltä, ettei ihan heti ole syntymässä uutta Eppu-levyä. Mutta toisaalta niin on käynyt aina, ja aina se on alkanut sujua. Ne eivät ole tönkköjä tai epäsopivia. Meillä oli järkyttävän vapaat kädet, ei kukaan tullut sanomaan ettette te voi tehdä tällaista. Vapaaehtoisesti en rupea tekemään enää yhtään ainoaa tekstiä. Tietenkin vanhempiesi kirjallinen lahjakkuus (äiti Kirsi Kunnas on runoilija, isä Jaakko Syrjä kirjailija), mutta myös Mikko Saarelan nostama rima sekä vielä idolisi Juice ja muu suomenkielisen rockin perinne. Sen täytyy kertoa jotain ja siitä täytyy jäädä jotain käteen. SOUNDI 27 Eppu Normaali kolmella eri vuosikymmenellä ja kolmella eri basistilla. Kuluvana kesänä bändi nähdään taas keikoilla, mutta uutta levytettyä materiaalia on turha odottaa aivan pian. Ja sitten alkaa prosessi, jonka lopputuloksesta kukaan ei tiedä mitään. – Tavallaan, joo. Jos miettii meidän alkuakin, että miten meidän aktivoituminen koulupoikabändistä seuraavalle tasolle sattuikin juuri siihen hetkeen, Vaikka ne olisivat noloja tai karmeita tai joku saattaisi pelätä, että ne paljastaa minusta liikaa, niin mulla on ollut rohkeutta
– Myös Pantse rohkaistui säveltämään vapaammin, koska koki että minä pystyin heittäytymään taiteellisesti niihin rohkeammin kuin ehkä joku muu. ”Minussa on aika vahva feminiininen puoli, vaikka mua ei saa koskaan tajuamaan mitä helvettiä tapahtuu naisen päässä.” K u v a: So u n d in ar k is to / Sa il a P u ra n en K u v a: So u n d in ar k is to / Ju h o Ju n tu n en K u v a: H ar ri H in k k a haast_Martti Syrja?_c.indd 28 13.6.2019 13.54. Ne kertovat jostain kuvitteellisista henkilöistä minä-muodossa, joka voisi olla minä tai joku muu. Silti olen tyytyväinen niihin. Sitä paitsi ne eivät ole välttämättä sukupuoleen liittyviä asioita. – Omasta mielestäni olen monessa mielessä hyvinkin epätyypillinen – Ei. Olen tyytyväinen niihin teksteihin, jotka ovat menneet seulasta läpi ja ne on julkaistu. Tarkoittaako se sitä, että olet tyytyväinen julkaistuihin teksteihisi. Kuinka tyypillinen suomalainen mies koet itse olevasi. Se vaatii käyttövoimakseen oikeita asioita ja tunteita. Se on ollut sekä ohjaavaa että kannustavaa. Omasta mielestään hän on varsin epätyypillinen suomalainen mies. Olen itse asiassa halunnut hämärtää niistä aika lailla sukupuolen pois. Käsittääkseni teksteissäsi on mukana aika paljon henkilökohtaisia kokemuksiasi. – Symbioosi on hyvä sana, sillä toista meistä ei voisi olla ihan sellaisena ilman toista. – En ole pyrkinyt karrikoimaan suomalaista miestä, mutta ovathan ne aika universaaleja asioita ollaan sitten Suomessa tai muualla päin maailmaa. Eihän se tapahdu muuta kuin sitä kautta, että ne ovat todellisia asioita. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu mehän muutetaan bändin tyyliä sun biisien mukaan, ja Pantse sanoi että mun täytyi yhtäkkiä alkaa tehdä tekstejä koska Saarelakaan ei niitä enää tehnyt. Kuvailit äsken, kuinka suuri työ ja miten pitkä prosessi tekstien tekeminen sinulle on. Deadlinet olivat niin tuskallisia, että joskus teksti jouduttiin pakottamaan muotoonsa aika viime hetkellä – että heti kun ensimmäinen sujuva muoto löytyi, se pidettiin. Onko siihen muuta syytä kuin että haluat antaa kuulijoiden tulkita ne omalla tavallaan. Mistäpä muusta sitä ihminen kirjoittaisi kuin itsestään, silloinkin kun haluaa tavoittaa jotain toisessa. Jo hyvin alkuvaiheessa käytiin vanhempieni kanssa keskusteluissa läpi se, että he eivät rupea kritisoimaan niitä sitä taustaa vasten mihin ovat itse tottuneet. – Tarkoittaa. Et ole koskaan halunnut selittää tekstejäsi. Puolustin omia valintojani. Pantselta alkoi tulla ihan uudenlaisia biisejä, ja sanoittajana mulla oli velvollisuuskin etsiä uusia juttuja ja koettaa löytää oma tyyli. – Totta kai eletty elämä, tunteeni, pelkoni ja traumani, se kaikki on lauluissa näkyvissä. Hienoja juttuja on syntynyt osaksi ehkä juuri sen takia, että kun on valvonut viisi päivää niin ei ole enää itsekritiikkiä ja on uskaltanut tehdä sellaisia juttuja, mihin ei järjissään pystyisi. Se on ollut periaate enkä halua sitä rikkoakaan, koska eksistentialistiseen näkemykseeni kuuluu, että jos rupean niitä liikaa analysoimaan niin se on aina pois kuulijan omalta käsitykseltä. Minähän jouduin opettelemaan sanoittamisen perin juurin, semminkin kun Pantse ei koskaan sallinut mitään muutoksia melodioihin tai rytmiikkaan. Sinun teksteistäsi puhutaan usein, että ne peilaavat suomalaisen miehen sielunelämää. – Ei oikeastaan mitään muuta syytä. – Kyllä mä vanhempieni palautteen ymmärsin, mutta toisaalta siitä syntyi aina myös pieni vastustus, että Jaakko-kulta, sinä et nyt ymmärrä miksi minä sanon näin. – Mutta kun minä olen suomalainen mies ja minä laulan ne, niin hyvin helposti voi ajatella että ne kertovat suomalaisen miehen asioista. Enhän mä olisi yksin päässytkään eteenpäin, jollei Pantse olisi sanonut, että tämä kuulostaa hyvältä tai että tee tuo uusiksi. Mutta siihen en ole tyytyväinen, että joskus on syntynyt kiireen takia sellainen tilanne, että olisi varmasti tehnyt tekstille hyvää jos olisi saanut miettiä sitä vähän pidempään. – Sanotaan näin, että niissä on mun elämänkokemustani, mutta sanotaan myös näin, että eivät ne asiat ole sellaisenaan mulle ta28 SOUNDI Martti Syrjän on sanottu näyttäytyvän suomalaisen miehen tuntojen tulkkina. Sinun ja Pantsen välillä on ollut vahva symbioosi, ja tekstisi ovat varmasti muodostuneet sellaiseksi kuin ovat siksi että ne on tehty juuri Pantsen sävelmiin. Entä oma kirjallisen tuotantosi suhteessa vanhempiisi, tuliko siitä paineita. pahtuneet. Sain joskus palautetta etenkin isältäni, että olinko sanonut jotain hyvin vai en, mutta ihan sellaisia satunnaisia sirpaleita
69 € . k-18 Offspring tulostus.indd 29 13.6.2019 15.22. Fullsteam & NeloNeN media live proudly preseNt speCial Guest: NeloNeNmedialive.Fi/tHeoFFspriNG liput eNNakkooN alk
– On se aika vaikeaa, vaikka esimerkkejä tulee koko ajan eteen. Kuvista koottu kirja ilmestyy syksyllä. Me hyväksytään, että arvostusta on, mutta meidän itsetunto ei ole koskaan ollut siitä kiinni. Ei voi olla rehellinen muuten kuin olemalla rehellinen. Kuinka vaikeaa on itse hahmottaa Eppu Normaalin valtava merkitys. Jos joku sanoo n-sanan niin, että se on tarkoituksellista pilkkaamista tai leimaamista, se on täysin eri asia kuin että käyttää n-sanaa laulun osana sarkastisesti jopa tarkoittaen ihan päinvastaista kuin mistä pitäisi loukkaantua. Soundi noteerasi Eput kannessa myös 40 vuotta sitten. Se sotki mun elämäni ja oli kauheaa aikaa. Miltä tuntuu tuhansien keikkojen ja kymmenien vuosien jälkeen nousta lavalle Eppu Normaalin laulajana. En ole esimerkiksi miehekkyyttä etsivä tai koristava, vaikka harrastukseni onkin suhteellisen miehekäs moottoripyöräily. – Toinen on tämä poliittinen pöllöys, mikä tällä hetkellä on suurvaltapolitiikassa näkyvissä. Joskus häivähtävästi kuvittelen tavoittavani jotain feminiinistä itsessäni. Ajattelen, että se saattaa toimia jopa kannustavana esimerkkinä, että ihmisellä voi mennä joskus todella huonosti mutta siitä voi silti toipua. Tuntuu se viimeinenkin järki katoavan. Kyllä se huolestuttaa kovasti. – Pidän kehitystä vähän huolestuttavana, sitä että yhtäkkiä ollaan niin uusmoralisteja ja superkriittisiä että suhteellisuudentaju on karannut. Eppu Normaalin suurmenestys on ollut monien sattumien summa, jossa on ollut mukana niin lahjakkuutta kuin tuuriakin. – Ensimmäinen reaktioni oli, että en niistä puhu koska voin suoraan sanoa, että ne ovat niin karmeita kokemuksia. Ihan senkin takia, että näkee millaisia reaktioita tulee. toukokuuta 2019 Akun tehdas, Ylöjärvi > Soundi-haastattelu ”Bändi saisi ojentaa mulle kerran kuussa jonkinlaisen kokardin siitä, ettei mulla ole Twitter-tiliä.” Harri Hinkka on kuvannut Martin ja muiden Eppujen ilmeikkäitä kasvoja yli 20 vuotta. En enää suostu sellaista omantunnon paskalastia niskoissani pitämään. – Olihan se. Itse asiassa bändi saisi ojentaa mulle kerran kuussa jonkinlaisen kokardin siitä, ettei mulla ole Twitter-tiliä. Toivon parasta ja pelkään pahinta. Se on täysi mysteeri. Tuntuu, että kun mä laulan niin voin oikeasti antaa jotain. Siinä mielessä me ollaan aika tolloja maalaispoikia vieläkin, ja hyvä niin. Mitä mieltä olet siitä, että ajat ovat muuttuneet niin, ettei nykypäivänä olisi soveliasta julkaista tekstiä, jossa sanotaan n-sana. Itse en tunne suuriakaan rajoituksia, ja jos nyt rupeaisin tekemään laulua, niin kyllä mä katsoisin että mulla on oikeus sorkkia myös tällä hetkellä tulenarkoja aiheita. Eput-elokuvassa sekä sinä että yhtyetoverisi käsittelitte yllättävänkin suorapuheisesti menneisyyttäsi alkoholiongelmineen. – Ilo syntyy siitä, kun näen yleisön kasvoista, kuinka vastaanottavaisia he ovat ja kuinka he imevät jokaisen nuotin. Teen itse asioiden suhteen sen minkä pystyn, mutta tietenkin ilmastonmuutoksen seuraaminen on kauhistuttavaa. 30 SOUNDI 30 SOUNDI suomalainen mies. En käy metsällä eikä mulla ole paksuja kultaisia koruja rintakarvojen päällä – joita ei edes ole – korostamassa maskuliinisuuttani. Mutta kun ne on asioita, jotka ovat tapahtuneet ja tulevat esille joka tapauksessa, niin minkäs sille teet. Silloin puhuttiin kasvihuoneilmiöstä, ja minä tiedettä koko aikuisikäni seuranneena olin hirvittävän huolestunut kehityksestä, ja suorastaan masennuin. Mutta ei voi muuttaa muuksi totuutta, jos elämässä on tapahtunut jotain sellaista, että on pitänyt Lapualta asti kontata takaisin elämään. Olisin varmaan vankilassa, ja bändi saisi tottua menemään yhdestä lööppikriisistä toiseen. 29. Sen takia lavalle pääseminen on saatanan hienoa, ja sen takia 15 minuuttia ennen sitä pelottaa edelleen niin perkeleesti. Oliko vaikea päätös suostua siihen. Epuilta kuitenkin löytyy kappale Maailma loppuu neekerikylässä ja sana esiintyy myös Afrikka, sarvikuonojen maa -laulussa. Koska eihän me bändinä tai henkilöinä itseämme millään jalustalla pidetä. Mutta silti mulla on joku salaperäinen ulottuvuus niihin tunteisiin ja tiettyihin ajatusketjuihin. Mua hävettää ja kauhistuttaa se kaikki mikä liittyy näihin rypemisiini, se on niin kipeä muisto mun elämässä. Olen 1990-luvulla kokenut oman osuuteni maailmantuskasta. Seuraatko maailman tapahtumia luottavaisena vai kauhuissasi. Sitten kun se oikein rautalangasta väännetään, ymmärrän ja hyväksyn sen, mutta edelleenkin olen lievästi järkyttynyt siitä. – Minussa on aika vahva feminiininen puoli, vaikka mua ei saa koskaan tajuamaan mitä helvettiä tapahtuu naisen päässä. – Aika kauhuissani. – Olen monesti sanonutkin, että on helvetin hyvä ettei mulla ole Twitter-tiliä. K u v a: H ar ri H in k k a K u v a: M ik ko M er il äi n en haast_Martti Syrja?_c.indd 30 13.6.2019 13.54. Tässä peräänkuuluttaisin vähän suhteellisuudentajua. Haluan antaa sen tunteen tulla minuun ja minusta ulos. Se on vain rikkautta
VARMISTA PAIKKASI KESÄN KLIIMAKSIIN NYT! ROKKI KUULUU KAIKILLE! KAIKKI LIPPUTYYPIT MYYNNISSÄ NYT: kuopiorock_225x297.indd 1 02/04/2019 10.51 Kuopiorock tulostus.indd 31 13.6.2019 15.23. KARJALAINEN • MAIJA VILKKUMAA • EPPU NORMAALI • KOLMAS NAINEN RASKASTA SUOMIPOPPIA • LOS BASTARDOS FINLANDESES • LEVERAGE • MARRAS BARBE-Q-BARBIES • SUICIDE MESSIAHS • LOHKARE • BLOCK BUSTER • RATTUS BLACK LIGHT DISCIPLINE • LAZY BONEZ • LUUVITONEN • WELLU ROWALTZ #KUOPIOROCK ROKKIMENU ON KATETTU. THE OFFSPRING (USA) • SABATON (SWE) VILLE VALO & AGENTS • VIIKATE – KUU KAAKON YLLÄ 10 V. STAM1NA • VESALA • APULANTA • BEAST IN BLACK • POPEDA • KAIJA KOO THE 69EYES • PELLE MILJOONA UNITED • TURMION KÄTILÖT • ELLIPS • ISMO ALANKO SANNI • J
Myös hän tunnistaa ajatuksen tasolla giganttiseksi yltyvän ristiriidan. Tätä taustaa vastaan onkin surullista, että nykyhetkessä kasetista on vaivihkaa tullut kallis keräilykohde, kun se nimenomaan olisi voinut tuoda uudelleen markkinoille formaatin hyvät ominaisuudet eli halvan hinnan ja näppäryyden. On myöhäistä uutisoida, että kasetti on tullut takaisin äänitemarkkinoille. Teksti: Antti Luukkanen Keräilyyn, koristeeksi vai kuunteluun. Esimerkiksi vuonna 1973 c-kasetteja myytiin enemmän kuin lp-levyjä. Se oli kätevä uusi formaatti, joka oli helppo napata mukaan huoltoasemalta tai tavaratalosta. Liioittelua olisi puolestaan väittää, että sillä olisi levybisneksen elvyttämisen kannalta suuri merkitys. Esimerkiksi Ville Valon ja Agentsin yhteisalbumin kasettipainosta on myyty keikoilla suolaiseen 30 euron hintaan. Kahdensadan kappaleen painos toki jo itsessään on statement siitä, että kyseessä on keräilyyn tähtäävä sijoituskohde, ei käyttöön tuleva äänite. 32 SOUNDI kasetti_taitto_c.indd 32 13.6.2019 14.01. On c-kasetti ollut aikoinaan isokin tekijä. Eikä tämä esimerkki ole mitenkään ainutkertainen. Kun se 1970-luvulla löi Suomessa itsensä läpi, kasetteja myytiin tuhottomia määriä. Soundi pyrki selvittämään, mikä. Yksi kasetin elvyttämisessä merkittävä tekijä on ollut Jukka Nousiainen. Mutta joku vaikutus usean vuoden ajan kestäneellä kasettibuumilla eittämättä on. Se oli halvempi vaihtoehto nuorison mankkoihin ja myöhemmin autostereoihin
Myös ajatus, että joku kuuntelisi Linkopiin kassua pitkällä auto matkalla tuntui hauskalta. – Itse olen jämähtänyt siihen ajatukseen, että kasetin pitää olla halpa. VIIME KESÄNÄ ilmestynyt Linkopiin ensijulkaisu Nahkaa tuli markkinoille fyysi senä tuotteena pelkästään kasettina. – Kasetti oli halpa tehdä ja ostaa, ja se on esineenä mukava sekä helppo kulje tella esimerkiksi taskussa keikalta kotiin, bändi perus telee. – Se on lempeä vas talause kaikelle infotulvalle mitä netti on pullollaan. Ja kyllähän nostalginen kasetti ohittaa julkaisuformaatin houkuttelevuudessa immateriaalisen digitaalisen albumin. Mun mielestä äänitteet pitää olla sellaisia, että ne on aina saatavilla. Siinä on paljon nostalgiaa, koska se on ollut jossain vaiheessa monille kulute tuin kuunteluformaatti. Silti kasetti on teh nyt paluun myös mainstreammusii kin julkaisukana vana. Hiljattain muun muassa Björk päivitti katalookiinsa myös albumien kasettiversiot. Ei ole mitään järkeä, että se maksaa yli seitsemän euroa. – Ckassuun liittyy tietty vapauden ja kekseliäisyyden tuntu. Ei pelkkää pikkutekijöiden puuhaa Mutta ettei totuus unohtuisi, kasetti on ihan oikeasti tullut pysyvästi takaisin ja sillä on merkitystä. Esimerkiksi Olavi Uusivirran ja JVG:n uudet albumit sekä Pyhimyksen ja Saimaan yhteislevy on julkaistu kaikki kasetteina. Olemme aiemmin painaneet kasetteja jossain halvoissa paikoissa, ja äänenlaatu on ollut vähän niin ja näin, mutta nyt löytyi hyvä paino ja jälkikin on laadukas. SOUNDI 33 kasetti_taitto_c.indd 33 13.6.2019 14.01. Siihen voi vapaasti äänittää päälle mitä keksii tai leikata pätkiksi ja teipata kasaan. Nykyään se on sellainen aika matalan kynnyksen ostos keikoilla, johtuen hinnasta ja koosta. Vinyy lejä kysellään tosin aina tasaisesti keikoilla. Tähän väliin kasetilla on ollut helppo vääntäytyä mukaan todellisena vaihtoehtona. – Jotenkin musta tuntuu, ettei kasettia pidetä oikeana äänitetuotantona. – Ratkaisu oli ihan hyvä, ja ensimmäinen painos alkaa olla jo loppu. Painos riippuu siitä, kuinka niitä ostetaan. Punkja muun marginaalimusiikin puolella seiskatuumainen oli pitkään ykkösformaatti. Kasetin paluusta ovat hyötyneet eni ten pienet toimijat, joille kasetti on hyvä ja halpa julkaisu muoto. Esimerkiksi pikkubändit ovat ryhtyneet julkaisemaan ensinauhoituksiaan kasetilla ja etenkin monet omakustanneja pientoimijat tekevät useasti ainakin pienen kasettipainoksen. Ihan kuin se olisi vain joku avaimenperä, mikä liittyy markkinameininkiin. Halpa, kätevä ja helppo toteuttaa. Sen ymmärtääkseen täytyy vain kaivaa ansaintalogiikkaa syvemmälle. Vaikka joku Räjäyttäjien tuplakasetti oli kalliimpi tehdä kuin vinyyli, niin ei niitä silti viitsinyt myydä 25 eurolla. Enää se ei sitä ole, vaan valmistuskustannukset ovat nousseet niin, että kuluttajalta pyydetään usein uudesta julkaisusta toistakin kymppiä. Eikä tämä rajoitu pelkästään pikkutekijöihin. Muutenkin tämä rajoitettu painos -meininki ärsyttää. Marginaali ympyröissä myös menekki on parempi. Onko ratkaisu osoittautunut oikeaksi ja millaista palautetta olette aiheesta saaneet. Tehdään valmiiksi jo keräilytuote. Nousiainen myöntää, että vähiten nykyään kaupaksi menee juuri seiskatuumaisia, mutta muistuttaa, ettei kasettienkaan teko ilmaista ole. Pienenä tuli kasetille tehtyä pal jon mixtapeja ja kotiäänityksiä. Vielä pohditaan, että jos ehkä tekisi vinyylipainoksen. Juontuuko into kasetti formaatista omiin kulutus tottumuksiin vai millainen oli oma suhteenne kasettei hin ennen Linkopiitä. Toisaalta ei se ole niin halpa tehdä. Yksi syy kasetin esiinnousuun on nimenomaan kustannukset
Halutaan se jokin fyysinen artefakti kun os tetaan musiikkia. -yhtyeensä kanssa keikkaillut artisti kertoo tekevänsä päivittäin uutta musiikkia, mutta julkaisuaikataulu on vielä toistaiseksi kokonaan auki. Upper Class Twat Tapes ei suinkaan ole ainoa kasettia takaisin framille nostava tekijä, vaan esimerkiksi Linnea & Mimosan julkaisemista MöyhyVeikkojen kasettijulkaisuista on huvennut useampikin painos. Mut sen lisäksi olen nauhoittanut kasetille keikkoja, treenejä tai päivittäin kaikenlaisia juttuja. – Vaikka kyllähän vinyylin kulutuskin on todella marginaalista. 34 SOUNDI kasetti_taitto_c.indd 34 13.6.2019 14.01. Eli saadaan musa digitaalisena, mutta silti jää jotain hypisteltävää käteen. Hinta olisi noussut liikaa. Ja nimenomaan kaseteille. Marginaalista tuhannen kappaleen myyntiin Kutistuvat fyysiset levymarkkinat tuskin kasetista ihmeem min riemuitsevat, mutta asiansa osaavat ja siihen luottavat tekijät löytävät kyllä ostajansa. Kulutustottumusten muutokset toki vetävät puoleen trendipettereitä, mutta aivan liian usein unohtuu, että monet yksinkertaisesti arvostavat kasettien hyviä puolia. Var sinkin jos niissä on latauskoodi mukana. Jälkimmäisen Surut pois ja kukka rintaan C-kasettien paluu on saanut vääräleuat puhumaan hipsteriformaatista. – Tuskin tästä kuitenkaan vinyylinkaltaista ilmiötä tulee, Sankilampi arvelee. Ihan ilmaista ei kasettienkaan teko ole. Paras esimerkki käytännöllisestä suhtautumisesta asiaan on Jukka Nousiainen. Nousiainen arvelee, että hä nen kasettimyyntinsä lienee ylittänyt tuhannen kappaleen rajan. Nostalgia lienee tietynikäiselle kuluttajalle se taikasana, millä kasettia markkinoidaan. – Mulla ei ole siinä mitään dogmaa tai estetiikkaa, että pitäisi äänittää kasetille. Kun puhe tulee myyntimääriin, on kasettia helppo vä heksyä. – Nykyään ei tule enää äänitettyä niin paljon suoraan kaseteille. Tämä näkyy kasettipuolella siinä, kun ih miset joilla ei ole kasettisoitinta, ostavat silti kasetteja. Mutta kun miettii, millaisista määristä fyysisessä äänilevymyynnissä Suomessa tällä hetkellä puhutaan, on muutaman sadan kappaleen myynti suhteessa jo käypäinen lukema. – Kyllähän rokkibändimusa on tullut aina äänitettyä jotenkin muuten, kelanauhalle tai tietsikalle. En laskenut mukaan nauhaa, jolle äänitetään. Näen tässä kuitenkin suu rempaa kuviota, jossa ihmisillä alkaa pian tulla vastareaktio digitalisaatiolle. Hänelle kyse ei ole muotitietoisen valinnasta. – Paljolti kyse on nostalgiasta. Myös Litku Klemetin albumeita on myyty kasettina useita satoja kappaleita. Pääformaatiksi kasetista ei enää ole missään genressä. – Tämä musiikintekeminen on lähtökohtaisesti tämmöistä puuhastelua, mitä on itsekseen tehnyt pienestä pitäen. – Toisinaan asiakkaat innostuvat kaupalla kasetteja näh dessään ja hihkuvat, että ostaako näitä oikeasti joku, kertoo Ari Kaukoranta Tampereen Levykauppa Äxästä ja lisää, että kaupallista potentiaalia kasetissa on vain marginaalimetal lissa ja kotimaisessa rapissa. Kasettien helppous on Nousiaisen tapauksessa kääntynyt jo kiroukseksi. Muitakin kasettipuulaa keja löytyy (muiden muassa Viihdekasetit ja Kasettipesä) ja yksittäisistä artisteista jo mainittujen lisäksi esimerkiksi Joni Ekman ja isoimmista nimistä Viikate ovat hyvin mielty neistä kassuihin. Vuonna 2017 ilmestynyttä Räjäyttäjien Räjä Elektrik Millenium -tuplakasettia ei myyty ihan todellisten kustannusten ja katteiden mukaan. Se on vaan luonteva homma. Sitä ei vaan täältä kuplasta huomaa, kun kaveripiiris säkin on vinyyli ja kasettiharrastajia pilvin pimein. Samaa mieltä on myös Sami Sankilampi, joka pyörittää yhtä Suomen vireintä kasettilafkaa Upper Class Twat Tape sia. Löysin 34 laatikollista joko mastereita, sekalaisia äänityksiä ja ihan kuuntelukasetteja. – Hauska kun asia tuli just nyt puheeksi. Mun on oikeastaan ollut pakko vieroittaa itseäni siitä kasetille äänittämisestä, koska niitä kertyy niin paljon. Mun on ollut pitkään tarkoituksena käydä läpi kasettejani, että pääsisi jotenkin kärryille, mitä mulla on. Harvaa levyä myydään 500 kappa letta. On tietysti sellaistakin joskus ollut, mutta ei enää pitkiin aikoihin. Viime aikoina Jukka Nousiainen & Kumpp
– Esimerkiksi Mara Ballsin ep:n kohdalla projekti eteni biisien nauhoituksesta valmiiksi tuotteeksi reilussa viikossa. Se riitti mun musaan silloin joskus. Laatu on tänä päivänä parempi kuin kymmeniä vuosia kosteassa autotallissa säilytetyissä vanhoissa kaseteissa, mutta formaatissa esiintyy yhä kiusallisen paljon tasoeroja. 1 €), lippu.fi LA 21.9. 39,90/37,50 €, ticketmaster LA 12.10. Vinyyli ei tietenkään ehtinyt painosta. – Äänenlaatu tuollaisessa high speed -kopioinnissa ei voi koskaan olla kovin hyvä. KLO 19 J. – Tämä formaatti on kätevä myös tietynlaisena käyntikorttina keikoilla. Nämä viimeisimmät julkaisut on sellaista hifistinauhameininkiä. Jumpersin Hannuksen Petri kysyi, että onnistuisiko kasettipainos, niin ei hävettäisi niin paljoa mennä julkaisukeikoille, kun ei ole mitään julkaistavaa. Se ei kuitenkaan ole yksinomaan huono asia. ESPOON KULTTUURIKESKUS KULTTUURIAUKIO 2, TAPIOLA, ESPOO SU 8.9. Bändi oli lähdössä viime keväänä muutamalle vinyylisinglen julkaisukeikalle. Facebookin C-kasetin venyttäjät -ryhmässä on vastaavaan Vinyylin vinguttajat -yhteisöön verrattuna jäseniä vain murto-osa, mutta niin netissä kuin fyysisillä levymarkkinoilla viihtyvät ovat varmasti huomanneet, että myös vanha c-kasetti kelpaa keräilykohteeksi. Esimerkiksi Jukka Takalo kertoi käyttäneensä sitä paljon uuden levynsä kohdalla myös promotarkoituksissa. Tee-se-itse-tekijöillä laatu kärsii myös heti, jos kopiointi suoritetaan 1:1-suhdetta nopeammalla pikatahdilla. Jonot kasettimonistamoihin ovat pitkiä ja suurin osa kaseteista tehdäänkin ulkomailla. Tämän nostalgian muodon jatke on maailmalla puulaakit, jotka ovat erikoistuneet kasettiuusintajulkaisuihin, joista monet ilmestyvät komeissa replikabokseissa. KLO 19 PALEFACE Liput 22,50 € + toimitusmaksu (alk. Etenkin pienen painoksen marginaalimetallidemot julkaistiin 90-luvulla kasetteina, joista nykyään maksetaan parhaimmillaan ulkopuolisen silmin kohtuuttomia summia. 1 €), lippu.fi KE 30.10. KLO 19 MIKKO HARJU Liput 15 € + toimitusmaksu (alk. Nyt vaillinainen laitekanta kostautuu laadussa ja tuotannossa. Suomessa legendaarisia punk-kassuja esiin kaivanut ja niitä pieninä uusintapainoksina julkaissut Omin jaloin onneen on ollut hyvän alun jälkeen hissuksiin. Soiva käyntikortti Lopputulema tämän hetken tiedolla lienee se, että kasetti on tullut jäädäkseen, mutta että sen kotoisin paikka on silti marginaalissa. KARJALAINEN — SÄ KULJETAT MUA Liput alk. Jukka Nousiainen puhuu hieman häpeillen ensimmäisisten julkaisujensa kasettipainosten laadusta. KLO 19 JIMI TENOR BAND (FI/GH/DE/AT) Liput 25 € + toimitusmaksu (alk. KLO 19 PEKKA JA SUSI 25 VUOTTA Liput 22,50 € + toimitusmaksu (alk. Myöhemmin olen yrittänyt hakea mistä saisi parhaimman kuuloisen vaihtoehdon. KLO 19 VESALA Liput alk. – Ehdoton etu ainakin artistin kannalta on se, että tuotanto voidaan toteuttaa hyvinkin ketterästi, Sankilampi sanoo. Huomioarvo oli ihan uudenlainen, Sankilampi muistuttaa. -albumi julkaistiin pienenä nauhapainoksena jo vuonna 2003. 1 €), lippu.fi TO 14.11. Kuten vinyyleissäkin, myös kasettien monistamiseen tarkoitetut laitteet katosivat Suomesta, kun tulevaisuus tuli karmit kaulassa sisään. Sitä voi myydä edulliseen hintaan. KLO 19 LASSE PIIRAINEN: ELÄMÄNI LAULUT -KLUBI | KASMIR Liput 22,50 € + toimitusmaksu (alk. 1 €), lippu.fi LA 14.9. Jolly Jumpersin kasettisinglekin tehtiin pikaaikataululla. Kaikki 80-luvulla kasetteja käsitelleet tietävät hyvin tunkkaisen soundin ja vouvaavat nauhat. 1 €), lippu.fi LA 28.9. Laatuerot vieläkin isoja Kasettijulkaisut ovat keskittyneet etupäässä genreihin, joissa ei kaikkein kirkkaimman soundin perään kysellä. 37,50 €, ticketmaster KOKO OHJELMISTO: www.espoo.fi/kulttuurikeskus EKK tulostus.indd 1 11.6.2019 13.51 kasetti_taitto_c.indd 35 13.6.2019 14.01. Nopea ja kätevä formaatti joustaa ihan eri tavalla kuin raskas koneisto missä tahansa levy-yhtiössä
Sillä onhan niin, että kun toiset ihastelevat ja toiset eivät voi sietää, jotakin on tehty oikein… Ja miksei myös väärin. -taitto_b.indd 36 13.6.2019 14.02. Mutta vaikka ajat ovat muuttuneet, Raskasta iskelmää Teksti: Ari Väntänen Tuttuja biisejä heviasuihin pukevat Raskasta joulua ja Raskasta iskelmää herättävät suuria tunteita puolesta ja vastaan. Se, joka ensimmäisenä sanoi noin silloin, kun Suomen hevibuumi kupli kuumim millaan, ei tiennyt, miten oikeassa oli. Asianosaiset eivät anna sen hämätä. Kaukana takana on se, kun iskelmä ja rock vielä soivat eri maailmoissa ja metallimusiikin vaarallisuutta pohdit tiin ihan tosissaan. H evi on uusi iskelmä. Se on kalente rirajoitteista vapautettu spinoff Ras kasta joulua sesonkituotteelle, joka on täyttänyt saleja adventin aikaan jo viisi toista vuotta. 36 SOUNDI K u v a: V il le Ju u ri k k al a raskasta iskelma?a. Tänä kesänä pitkällä kiertueella lanseerattava Ras kasta iskelmää konsepti tarjoilee heviksi sovitettuja versioita tutuista iskelmäkappaleista, joita tulkitsee jouk ko jylhääänisiä laulajia
Niitä digataan ja halveksitaan. Raskasta iskelmää -materiaalin sovittamisessa ei ole sellaisia haasteita, koska kappaleiden rakenteet ovat jo valmiiksi popmusiikin muotokielen mukaisia. Harmoniamaailman luoRaskasta joulua käynnistyi hevi porukan yhtei sestä pikkujoulu ajanvietteestä, mutta on pääty nyt isoihin salei hin ympäri Suo mea. Raskasta-kuvioiden luoja on helsinkiläinen kitaristi, muusikko ja tuottaja Erkka Korhonen. Eniten haastetta on rakenteissa. SOUNDI 37 ja Raskasta joulua synnyttävät vahvoja tunteita. Siitä on tullut osa meidän tyyliä. Tai sitten voi laittaa biisejä biisien sisälle eli käyttää väliteemoina erillisiä joululauluja. Siihen on eri vaihtoehtoja. Kun levyllä on Tsingis-Khan ja Rikoo on riskillä ruma, niin eihän sitä edes ole voinut tehdä otsa rypyssä. Täytyy miettiä, kuka laulaa ja mistä sävellajista. Korhonen muistelee, että ensimmäisten hevijoululaulusovitusten tekeminen onnistui suhteellisen mukavasti. – Joulujuttu on sinfoninen, iskelmähomma modernimpi – enemmän riffejä ja ohjelmointia, aggressiivisempi lähestymistapa. Voi tehdä soolopohjia tai säveltää kokonaan uusia osia. Ei sinne voi mennä soittamaan hidasta kamaa. Korhonen naurahtaa, että Raskasta iskelmää on tavallaan bilebändiversio Raskasta joulua -konseptista. Ja niin se toimiikin, kuten pitkästä jatkumosta ja loppuunmyydyistä konserteista voi päätellä. – Se todistaa, että meillä on huumorintajua. Kesäkaudelle on nyt ideoitu Ras kasta iskelmää konsepti. – Se alkaa melodiasta. Mutta kyllä äänenkuljetuksessa on sama soundi kuin joulujutussa. Korhonen on luonut jouluja iskelmäprojektin välille tuotannollisia eroja. Sitten soinnutetaan. Useimmiten se tarkoittaa sointumaailman supistamista ja äänenkuljetuksen virtaviivaistamista. -taitto_b.indd 37 13.6.2019 14.02. Lopuksi biisi puetaan rytmisesti, eli sävelletään riffejä ja niin edelleen, Korhonen kertoo. Sehän on kesäproggis, jota lähdetään vetämään festareille. ”Jos me saadaan näinkin paljon ärsytettyä ihmisiä, niin siinähän sitä kapinaa on!” raskasta iskelma?a. – Joskus pitää keksiä, miten lyhyt laulu saadaan kasvatettua rokkibiisin mittoihin. minen on tärkeää, koska siinä kohdassa biisi viedään metalligenren sisään. Se on se meidän oma tyyli. Raskasta iskelmää on meidän nopein levy ja ehkä raskainkin. Perusjoululaulusta ei läheskään aina saa rockbiisiä ilman erityistoimenpiteitä. Viitisentoista vuotta sitten hän tuli ajatelleeksi, että amerikkalaisen Trans-Siberian Orchestran tapainen hevimetallinen joulumusiikki saattaisi toimia Suomessakin. Viisitoista vuotta ja seitsemän albumia myöhemmin ideat ovat jalostuneet, mutta työtapa on suurin piirtein ennallaan
Ja sitten tästä tuli Erkan ansiosta oma soundinsa ja oma juttunsa. Konseptin viehätys perustuu hevidiggarisukupolven nostalgiaan aattoaamuista, mökkitiellä soivasta autoradiosta ja muusta kivasta. Tuttuja biisejä mieleisellä soundilla on voittava yhtälö silloin, kun yleisö ei ole tullut paikalle kritikoimaan esityksen kulttuurista tai kaupallista merkitystä vaan laulamaan mukana. – Jouluhommissa meidän yleisön ydin on iältään vähän alle kolmekymppisestä viiteenkymppiin. – Jengi on tullut avautumaan lapsuutensa jouluista, ja monilla on niin karuja muistoja, ettei edes omien lasten joulunodotus ole vienyt pahaa makua suusta. Raskasta joulua on suosittu, eikä ole syytä epäillä, etteikö pitkällä kesäkiertueella lanseerattava Raskasta iskelmääkin olisi. Kun silla kuorrutetaan iskelmät ja joululaulut, mukaan tuodaan muutakin omaa ja tuttua: lapsuudenmuistot. -taitto_b.indd 38 13.6.2019 14.02. Se, että me ollaan pystytty tuomaan ihmisille hyvää meininkiä jopa tuollaisella tasolla, on mennyt syvälle sieluun. On ihmisiä, joille Raskasta-systeemit edustavat kaikkea sitä, mikä rockja hevikulttuurissa on mennyt ”Vaara ja kapina ovat olleet musiikissa passé jo pitkään.” Raskasta-projektien kantavia voimia ovat solistit J-P Leppäluoto ja Tommi ”Tuple” Salmela sekä kitaristi-tuottaja Erkka Korhonen. S illä välin, kun haltioitunut kansa vaeltaa joukoittain Raskasta-konsertteihin, moni ei menisi sinne vaikka maksettaisiin. Me sanottiin, että me tuuletetaan sitä tällä lailla, kelpaako tämä teille. Se tuli meille ihan puun takaa, kun jotkut kertoivat, että ovat meidän musiikin avulla pystyneet jättämään ikävät kokemukset taakseen ja löytämään joulun ilon uudestaan. Eli lähes aina. Erkka Korhonen kertoo havainneensa vuosien varrella, että hevijoululauluilla voi olla kuulijoilleen yllättävääkin merkitystä. Hän sanoo, että Raskasta joulua -konseptille oli aikoinaan selkeä tilaus. – Eihän tällainen voi pyyhkiä traumaattisia kokemuksia kokonaan pois, mutta ainakin ne tyypit ovat voineet meidän musan avulla katsoa joulua uudesta kulmasta. Valtavirrassa hevi todella on ”raskasta iskelmää” – heavy rock on tämän päivän neli-viisikymppisille sitä, mitä iskelmä oli heidän vanhemmilleen: tuttu, oma soundi, joka näppäilee sielun kieliä muistuttamalla nuoruuden mukavista puolista. Ensimmäinen Raskasta joulua -albumi ilmestyi vuonna 2004. – Joululaulujen pölyttyneeseen instituutioon kaivattiin uudistusta. Yksi Raskasta-projektien laulajista on Charonista, Harmajasta ja Northern Kingsistä tuttu J-P Leppäluoto. 38 SOUNDI askasta joulua on tietyn aikakauden luomus. K u v at : V il le Ju u ri k k al a raskasta iskelma?a. Silloin suomalaisen raskaan rockin historiassa oltiin hevin kansansuosion kulminaatiopisteessä, joka ajoittui nollavuosikymmenen puoliväliin. – Kasarihevihän on nykyään hyvinkin pitkälti nostalgiakamaa, Korhonen sanoo. Se sai alkunsa siellä, missä syntyivät Lordin euroviisuvoitto, Katri-Helenan hevileidiys, Matti Vanhasen sormimerkit, lastenmusiikkiyhtye Hevisaurus, Idolsin hevibiisit ja käsitys Suomesta metallin luvattuna maana. Projektin suosio kasvoi niin, että viisitoista vuotta myöhemmin hevijoululaulut raikaavat areenoilla
Ruotsalaiset urheilutoimittajat hehkuttivat innoissaan Suomen menestystä jääkiekon MM-kiRaskasta joulua on takonut vasta murtoosaa markkina raostaan siinä mielessä, että joulua vietetään monessa maassa. Viimeksi koin rock’n’rollissa vaaran tuntua Guns N’ Rosesin keikalla Aulangolla, ja sekin tuli vain siitä, että bändin soitossa oli reunalla roikkumisen meininki. Mä voin antaa ensimmäisen kiven sille synnittömälle, joka rahoittaa levytyksensä itse ja silti jakaa levynsä ja keikkalippunsa ilmaiseksi. Sen ajan voi käyttää musaan. On jännää, että ihmisiä sieppaa se, että joku menestyy työllä, jota on ensin tehnyt 20 vuotta ilmaiseksi. Leppäluodolla on omat epäilyksensä. Siis periaatteessa. Ei Mötley Crüe -meininkiä enää ole olemassa. – Eikö se ole jo aika moneen kertaan todettu, että vaara ja kapina ovat olleet musiikissa passé jo pitkään. – Haluaisin oikeasti kuulla, että missä sitä vaaraa ja kapinaa on. – Ei se huono idea ole, Salmela sanoo. Aikoinaan puhuttiin, että jos mennään ulkomaille, niin mennään suoraan teattereihin, ja se tuntuu edelleen hyvältä idealta. – Me tehdään tässä musiikkia ihan samalla otteella kuin muissakin projekteissa. – Enpä tiedä, lähteekö suomalainen joulusynkistely Keski-Euroopassa. Se syntyi silloin, kun metalli oli hyväksytympää kuin koskaan ja hevistä oli tullut osa kansan identiteettiä ja Suomi-kuvaa. Julkaisu osui Universalin ja Spinefarmin yhteisellä aikajanalla pahaan paikkaan, Korhonen sanoo. Raskasta joulua teki englanninkielisen levyn jo vuonna 2014. Joskushan me mietittiin, että miten voisi keksiä pidemmän joulun. Ja onhan meillä ollut viime aikoina laulamassa myös Joe Lynn Turner, Dee Snider ja Bernie Shaw, joiden kautta tätä voisi myös miettiä. Mun päätyöt ovat tämä ja omat rundit. – Me eletään maassa, jossa maksetaan satanen siitä, että naapuri ei tienaisi viittäkymppiä. He ovat tietoisia siitä, että Raskasta-projekteilla on tietyissä piireissä uskottavuusongelma. Mulle Raskasta-juttu mahdollistaa sen, että pystyn myös taiteilemaan eli tekemään omaa musaa. Kyllä kai kaikki tajuavat, että jos jätkät ajavat tankilla lavalle nahkabondagekamat päällä, niin se on pelkkä rooli, Korhonen sanoo. SOUNDI 39 Somekeskusteluissa turhautunutta huvittuneisuutta on herättänyt sekin, että Raskasta joulua -kiertueen mainoksia näkyy lehdissä jo alkukesän korvilla. Tämä ei tule Raskasta-miehistölle minkäänlaisena yllätyksenä. Ulkomaanasioista on jo keskusteltu. Se tekisi kokemuksesta spesiaalin yleisölle, joka ei tulisikaan katsomaan meitä sille kantaklubilleen, jossa oli Udo edellisenä iltana ja Doro seuraavana. ”Paskasta joulua”, he naureskelevat joka vuosi päätään pudistellen, ja sama sanaleikki lasahtaa takuuvarmasti myös iskelmäprojektiin. Sitä paitsi Suomessa on niin paljon sarkaa, että aika loppuu kesken. – Rahastamisesta sen verran, että me kyllä tehdään tätä työksemme, mutta ei me syytämällä syydetä tuotteita markkinoille. – Itse en näin viisikymppisenä jaksa suhtautua asioihin kapeakatseisesti. On myös sanottu, että Raskasta-projekteissa metalli ei merkitse mitään muuta kuin tyhjää kuorta, metatason vitsiä, jonka varjolla otetaan kansalta rahat pois. Jos joku keksii keinon elättää itsensä laulamalla, sen ei tarvitse enää myydä aikaansa kahdeksasta neljään viitenä päivänä viikossa. – Saattaahan se hiertää, että tällainen juttu vie palstatilaa, Korhonen sanoo. – Se on heidän mielipiteensä ja kunnioitan sitä, toteaa laulaja Tommi ”Tuple” Salmela, joka on vaikuttanut muun muassa Tarotissa. Ajatus ulkomailla esiintymisestä herättää Erkka Korhosessa, J-P Leppäluodossa ja Tuple Salmelassa kaksijakoisia ajatuksia. Korhonen sanoo, että Skandinavian-rundille ja Saksaan voisi hyvinkin suunnata. Raskasta-projekteja on kritisoitu muun muassa siitä, että musiikista puuttuu kaikki vaara ja kapina, jota hevissä ja metallissa pitäisi lähtökohtaisesti olla. – Täytyy miettiä, miten sen haluaa tehdä. Moni metalliin intohimoisesti suhtautuva ei olisi halunnut hevin koskaan ajautuvan siihen pisteeseen laimenemaan. Musiikki on kaupallista aina, jos raha liikkuu. Jos vain jokin yksi asia alkaisi tuntua minusta aidolta ja oikealta, niin lopettaisin varmaan koko homman. Jopa Dirt-leffa oli sellainen high school musical -versio kirjasta. Leppäluoto arvelee, että halveksunta kumpuaa enimmäkseen juuri siitä, että Raskasta-hankkeet nähdään pelkästään kaupallisena toimintana. K u v at : Ja ak ko M an n in en raskasta iskelma?a. Konsepti ärsyttää eniten musiikin alakulttuureista kiinnostuneita. Kun ei keksitty sitä, niin keksittiin Raskasta iskelmää. pieleen. -taitto_b.indd 39 13.6.2019 14.02. – Ulkomailla keikkaileminen tosin edellyttäisi, että porukka alkaisi diggaamaan tätä sielläkin. – Saahan tästä vähän joulurahaa, mutta mulle musiikki on vastapainoa toiselle työlle, Salmela lisää. Idea ei ole uusi. – Nyt, kun mukana on sellaisia nimiä kuin Floor Jansen ja Tarja Turunen, voisi olla mahdollista heittää muutama ulkomaankeikka vanhan levyn pohjalta ja katsoa, saisiko solistien nimillä täytettyä paikkoja. – Ragnarok Juletide herätti kiinnostusta, mutta sitä ei saatu lähtemään kunnolla. – Olen ammatiltani nuoriso-ohjaaja. – Meille tämä on muutakin, Leppäluoto sanoo
Kaikki muu on tullut takavasemmalta. Se on suosittua keski-ikäisten musiikkia. Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, miten asiat koetaan. Meidän ongelmamme se ei ole, Korhonen sanoo. Sitten me vain suurenneltiin tuotantoa oman maun mukaan. Tämä on niin hieno sakki, etten päivääkään vaihtaisi pois. 40 SOUNDI SOUNDI PB soissa. Ei hyviä eikä huonoja. Korhonen, Salmela ja Leppäluoto sanovat, että se on heillekin tärkein syy olla mukana. – Pieni hinku olisi tehdä myös klubikeikkoja, koska ne ovat ominaisinta ympäristöä, Leppäluoto jatkaa. – Genrepuristeja varmasti ottaa päähän, että tällaisesta tulee koko kansan juttu, mutta niin siinä kävi. Siinä missä sellainen kriitikoiden arvostama joululevy kuin A Christmas Gift For You From Phil Spector on kepeä, iloinen ja riemukas kuin takan lämmössä paistettu amerikkalainen vaahtokarkki, on Raskasta joulua yhtä kinkkuähkyä ja kaamoksenhämärää. Yleisö otti tämän omakseen ja alkoi paisua. Alkoi kummallinen poreilu, jota ei pystynyt pysäyttämään. Hän kertoo halunneensa lähestyä joulua nimenomaan suomalaisen perinteen kautta. Raskasta-konsepti jakaa mielipiteitä niin vahvasti, että se on saanut jotkut mukaan pyydetyt soittajat ja laulajat huolestumaan maineestaan. Hän puhuu kriitikkojen ja musiikin suhteesta, mutta mielihyvästä tai sen puutteesta musiikin merkitys syntyy myös fanien ja vihaajien kohdalla. Eikö pitkän linjan hevimiehistä tunnu oudolta, että hevi voi olla iskelmää. Alussa tämä oli veljien yhteinen pikkujoulurundi, hauskaa ajanvietettä lavalla ja sen ulkopuolella. Porukassa on mahtavan hyviä kaverisuhteita, ja yhdessä tekemisen meininki on syventynyt ajan mittaan. Iskelmiä soitetaan festivaaleilla, joululauluja halleissa ja areenoilla. Me ollaan hyvin tietoisia siitä, että moni asia tässä on joillekin punainen vaate. Siihenhän tässä pyritäänkin, koska pahinta on se, jos kukaan ei tunne mitään. K u v a: Ja ak ko M an n in en raskasta iskelma?a. Eli se ei ole muilta pois. – Olen kuunnellut hevin lisäksi muutakin ja tiedän, että kaikessa musiikissa on omanlaistaan heviä eli raskautta ja niitä tunnetiloja, joita hevissä on, Salmela sanoo. Niiden pitää vain oppia elämään sen kanssa. – Mulla ei ole natsoja kieltää ketään saamasta tunnereaktiota tästä musasta. Ydinryhmän henki on pysynyt täysin samana. -taitto_b.indd 40 13.6.2019 14.02. Raskasta iskelmää taas voisi olla kesämiehen humalainen ja festarieuforinen pääpäivä, jossa tunteet ovat suuria ja pinnassa ja asioiden kulkuun hankala vaikuttaa. – Isojen tuotantojen tekeminen on opettanut paljon ja näyttänyt, mihin tällaisen jutun voi ajaa. – Ehkä joku ajattelee, että me viedään tilaa paremmalta metallilta, koska levyyhtiöiden rostereihin mahtuu vain rajallinen määrä artisteja. Nykyisin iskelmää ei määrittele niinkään musiikki kuin kohderyhmä ja suosio. Olipa Raskasta jouluaja Raskasta iskelmää -projekteista mitä mieltä tahansa, on fakta, että ne tuottavat mielihyvää monille. Jos me saadaan näinkin paljon ärsytettyä ihmisiä, niin siinähän sitä kapinaa on! Me osutaan hermoon! un Erkka Korhonen teki ensimmäisen Raskasta joulua -sovituksensa, hän valitsi käsittelyyn Zacharias Topeliuksen runoon sävelletyn Varpunen jouluaamuna -klassikon. – Voimakkaasti puolesta ja vastaan on hyvä reaktio ja ”ihan ok” -palaute on perseestä, Leppäluoto toteaa. Erittäin terve ja ammattimainen asenne mieheltä, joka soittaa yhdessä Suomen arvostetuimmista metallibändeistä, Korhonen sanoo. – Jossain vaiheessa tapahtui jotakin sellaista, mitä meikäläisen uralla ei ole muuten tapahtunut. Eli miksi sen pitäisi tuntua oudolta. Me ei myöskään kierretä tänä kesänä metallifestareita eikä edes rokkifestareita, joten meidän soittopaikatkaan eivät ole muilta bändeiltä pois. – Kävin muutamassa Raskasta joulua -konsertissa ja ilmoitin sen jälkeen, että haluan mukaan laulamaan, Salmela muistelee. Raskasta-hankkeissa onkin jotakin hyvin suomalaista. – Siksi on absurdia alkaa lokeroida, että mikä nyt sitten on sitä ja mikä ei. ”Merkitys lähtee mielihyvästä”, amerikkalainen popkriitikko Robert Christgau sanoo teoksessaan Is It Still Good To Ya. Mutta jos me ei levytettäisi Universalille, niin ei sinne välttämättä toista hevibändiä otettaisi. Tyypillinen Raskasta-keikka on suuri. – Tämä on ihan älyttömän mukavaa ja yhteisöllistä. Leppäluoto muistelee lähteneensä mukaan siksi, että hevijoululaulujen idea kuulosti tarpeeksi tyhmältä, ja koska tiedossa oli hauskaa tekemistä hyvällä kaveriporukalla. – Jotkut ovat kieltäytyneet liittymästä joukkoon sillä perusteella, etteivät pidä hyvänä ideana lähteä mukaan tällaiseen. Raskasta-projekteissa on mukana muusikoita, jotka ikänsä puolesta muistavat hyvin ne ajat, jolloin kukaan ei vielä toivonut Puhelinlangat laulaa -ohjelmassa Deep Purplea. Toisaalta kun me pyydettiin Wintersunin Teemu Mäntysaarta tuuraavaksi kitaristiksi kesän Raskasta iskelmää -rundille, se sanoi saman tien, että totta kai. Ei mitään empimistä, että onkohan tämä huono juttu. – Kun tuotannot ovat kasvaneet, on pitänyt olla varuillaan sen kanssa, että oma pää pysyy puhtaana. Mulle Raskasta joulua on vuotuinen kokoontuminen, jonka kautta rauhoitun joulunviettoon. Meillä on hyvä porukka, jossa on mahtavia muusikoita ja persoonia. Mun on hyvin vaikea kuvitella, että suomalainen urheilutoimittaja kirjoittaisi Ruotsin lätkämenestyksestä yhtä kauniisti. Se tapahtui yrittämättä ja kivuttomasti. – Kun jotkut vihaavat, jotakin on tehty oikein. Musiikin tarkoitus on herättää tunteita. Me halutaan vaalia sitä, mistä tämä aikoinaan lähti. Me ollaan yhtä perhettä
Alter Bridge tulostus.indd 41 12.6.2019 13.56
Markkula kertoo lopettaneensa alkoholin käytön kokonaan kaksi vuotta sitten. Hän kertoo myös hiljattain muuttaneensa Helsingistä takaisin Hattulassa sijaitsevaan Parolaan, jossa hänellä on ”mummonmökki”. – Nyt on olleet erilaiset tuotantometodit käytössä. Hän on silmin nähden hyväntuulinen ja energinen. Markkula ei näe tyylinmuutosta aivan yhtä radikaalina kuin minä, mutta tunnustaa että palaute on jakanut mielipiteet. Kitarat ovat väistyneet pehmeiden soundien tieltä. Hän näkee yhtyeen irtautuneen bluesja kraut-pohjaisesta, kitaravetoisesta ilmaisusta jo edellisen Sun Future Moon (2015) -levyn myötä. Kappaleiden kirjoitusmetodit ovat kyllä muuttuneet. Olen lisäksi säveltänyt miltei kaikki laulumelodiat ja myös laittanut osan biiseistä alulle. Kitaroita ei uudella levyllä kuulla kuin ripotellen. 42 SOUNDI SOUNDI 43 D eath Hawks -liideri Teemu Markkula tilaa juomaksi kombuchaa, fermentoitua teetä. Miten on mahdollista, että aiemmin varsin juurevana ja jumittavana tunnettu Death Hawks kuulostaa välillä Steely Danilta ja Princeltä – tai siltä ”kuin Jori Hulkkonen remiksaisi Wigwamia”, kuten tiedotteessa kuvaillaan. Parolan sijainti on myös ihanteellinen, koska mulla tulee käytyä yhtä paljon Tampereella ja Helsingissä, Markkula kertoo ja ottaa kulauksen teemukistaan. Avoimuus on avain kaikkeen Death Hawks on ulkopuolisen korvin kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Mutta enemmän olen lähtenyt tekemään muiden bändin jäsenten tekemien pohjien päälle. Teemu Markkula (oik.) ei kuitenkaan pidä yhtyeensä muutosta aivan näin yhtäkkisenä. Psykedeliarokkarit julkaisivat viime kesänä Atitlán-nimisen singlen, joka enteili jo suunnanmuutoksesta, mutta melkoinen pommi Psychic Harmony silti on. . – Nyt on hyvä hetki rauhoittua. Synteesi toimii kuin kesäyön unelma. ”Me tehdään musiikkia ihmisille, jotka tykkää musiikista.” death hawks -taitto.indd 42 13.6.2019 15.47. Upeat torvisovitukset ovat saaneet enemmän tilaa ja syvyyttä. Yhtyeen muut jäsenet, kosketinsoittaja-saksofonisti Tenho Mattila, basisti Riku Pirttiniemi sekä rumpali Miikka Heikkinen asuvat yhä Tampereella. Takana on yhtyeen uran pisin levynjulkaisutauko, neljä vuotta. Psychic Harmony tarjoaa sitä, mitä nimensä lupaa. Ja vieläkin oudompaa, miksi Death Hawks vuosimallia 2019 kuulostaa psykedeeliseltä Teksti: Sami Nissinen Kuva: Sami Sänpäkkilä Aiemmin kitaroiden ja krautrockin junnaavaan voimaan luottanut Death Hawks otti neljännellä albumillaan uuden suunnan. Se kuuluu tietysti. Olen tällä levyllä sanoitusten lisäksi keskittynyt paljon lauluilmaisuni kehittämiseen. Mitä on tämä Markkulan ylistämä psyykkinen harmonia. Mattilan kekseliäät ja sangen jazzahtavat sormiot dominoivat äänikuvaa ja rytmiosastolla on otettu iso loikka soulin ja funkin suuntaan. AOR:ltä
– Tanssi on loistava keino rentoutua ja käsitellä asioita, ja purkautua. Jos ennen on ollut joku pimeä mökki metsässä, niin nyt on cocktailkutsut altaan reunalla! Uudet kappaleenne ovat selkeästi tanssittavampia ja groovaavampia kuin mitkään aikaisemmin tekemänne. Kyse on siitä, mitä on olla hyvä itselle, ja miten voi olla avoin. Rahallisesti siinä ei ole mitään järkeä. Kesällä yhtyeen voi kuitenkin nähdä ainakin Uusi Tampere -festivaalilla, Pyhä Unplugged -tapahtumassa ja Pyynikin kesäteatterissa, jossa yhtye esiintyy sankariensa Wigwamin kanssa. Arto jotenkin sai kannustettua ja puristettua musta parhaan irti. – Edelleen on mielessä, että maailma pitäisi kiertää, ja mielellään soittaen. Välillä yhtye kuulosti korviini maneeriselta. Samaan aikaan se ei tunnu yhtään alentumiselta, jos se on uusi paikka, niin se on aina askel eteenpäin. Mulla meni jossain vaiheessa överiksi se Spotify-touhu, kun sieltä löysi yhtäkkiä koko ajan uutta, mielenkiintoista musaa. Tykkään siitä mielikuvamaalailusta. Lokakuussa kuolemanhaukat tekevät Suomen kiertueen, ja sen jälkeen on Euroopan vuoro. Siellä oli tällainen kaakaoshamaani ”Keith”, jonka kaakaoseremonioihin osallistuin. Symbolisella tavalla se kuuluu paitsi lyriikoissa myös yhtyeen asenteessa. – En koe sitä riskinä vaan tietynlaisena kannanottona. Riippuvuuksia on tietysti monenlaisia, se voi olla käyttäytymismalli tai joku ajatusluuppi. Meidän musiikki on kaikille! death hawks -taitto.indd 43 13.6.2019 14.03. Sitä tuli Riihimäen nuoruusvuosina kuunneltua. Avoimuus on avain kaikkeen, Markkula innostuu silmät loistaen. – Tämähän on tosi modernia musaa. – Aikaisemmin olen ollut kitaraan kahlittuna, joten odotan, että pääsen irrottelemaan ja ottamaan yhteyttä yleisöön eri tavalla. Aloin kaipaamaan taas albumikokonaisuuksia. Oli jännittävää, kun tyypit olivat tehneet niin mahtavia pohjia, joihin vaan olen voinut sukeltaa ja keskittyä laulamiseen. 42 SOUNDI SOUNDI 43 – Levyn ensimmäinen single Scent Of Life on rumpalimme alulle panema, ja kaikki jätkät ovat antaneet jokaiseen biisiin vahvasti oman panoksensa. – Tutustuimme pari vuotta sitten yhteisten kavereiden ja mielenkiinnon kohteiden kautta. – Olen aina pitänyt mystiikasta musiikissa. – Tähän on vaikea vastata, mutta tulee mieleen nyt se, kun muutama vuosi sitten olin Guatemalassa. Se on hyvää terapiaa ja meditaatiota. Ennen Death Hawks -biisit lähtivät usein siitä, että minä olen tehnyt kotisohvalla kitaraa soitellen biisin tai aihion, jota on lähdetty yhdessä työstämään. Meillä synkkaa hyvin, ja arvostan Arton näkemyksiä tuottajana. Nyt kun on tehnyt tällaisen kokonaisuuden huomaa, että mieli ajattelee jo aivan erilaisia musatyylejä, mitä haluaisi kokeilla. Tummanpuhuvat aiheet ja musta huumori ovat aina puhutelleet. Kuinka paljon mietitte kappaleiden tempoja ja klubisoittopotentiaalia. Ennen meillä oli enemmänkin sellaista sanoilla maalailua ja folklore-tarinointia. Kraut on kyllä edelleen mahtavaa musaa ja siitä toisteisuudesta voi rakentaa isoja kaaria, mutta tässä on kokoelma biisejä, joissa voi nähdä aivan erilaisia vaikutteita, ja joista osasta on muodostunut yhtä vahva osa meidän tyyliä kuin vaikka krautista tai bluesista. Espanja kiinnostaisi myös, tai lähteä vaikka Balille! – On olemassa ”transformational festivaleja”, mihin meidän musa menisi hyvin sanomansa puolesta. Siellä on musan lisäksi workshopeja, joogaa ja erilaista yhteisöllistä toimintaa. Alkoiko krautrockin junnaus vuodesta toiseen kyllästyttää. Arton duunina oli tietysti pitää huolta laulun vireestä ja rytmistä, mutta erityisesti hän painottaa oikeaa fiilistä. Minkälaisia referenssinimistä tai -soundeista puhuitte levynteon aikana. Sitten kun on onnistunut vieroittautumaan jostain asiasta, niin voi tehdä sen päätöksen mitä haluaa elämäänsä. Nojaatko näihin tavoitteisiin päästäksesi joihinkin oppeihin tai teksteihin. Tässäkin biisissä kävi kuitenkin niin, että siitä tuli aivan erilainen kuin aluksi kuvittelimme. Tietyssä mielessä me haastetaan nyt yleisöä, mutta luulen, että me voitetaan ihmiset puolellemme. Jaksatte yhä uskoa albumikokonaisuuteen. Jos siinä on iso tunnelataus, niin se koskettaa. Arton tuotantotapa on kokeellinen, ja testasimme rohkeasti erityylisiä ideoita. – Mä olen aika ehdoton ihminen suhteessa itseeni, ja jos huomaan, että olen vaikka riippuvainen jostain asiasta, alkoholista tai kahvista, niin haluan osoittaa itselleni että voin olla ilmankin. Me tehdään musiikkia ihmisille, jotka tykkää musiikista. On tapahtunut merkittävä muutos, herääminen ja avautuminen, ulospäin suuntautuminen. Siinä on hienoa juuri se, kahden erilaisen maailman yhdistäminen. – Olen löytänyt viime vuosien aikana uusia juttuja, joihin albumin nimi viittaa. Olen tiedostanut Death Hawksin muusikoiden monipuolisuuden ja crossover-potentiaalin aiemminkin, mutta samalla odottanut, milloin yhtye alkaa rohkeammin progeilemaan ja kokeilemaan – todella haastamaan itsensä biisinkirjoittajina. Oon aina pitänyt Jim Pembrokea tosi hyvänä biisinkirjoittajana. Kuuntelin nuorena paljon death ja black metalia, ja toisaalta delta bluesin lyyrinen puoli on hyvin synkkää. – Uuden levyn myötä haluamme käydä moikkaamassa vanhoja tuttuja ainakin Puolassa ja Ruotsissa. Ja tää yksi vanha jenkkihippi, joka julistaa siellä omaa näkemystään, se on tosi suosittu new age -hahmo, hänen mielestään yksi tärkeimmistä asioista elämässä on pitää hauskaa, sitä ei pidä aliarvioida. – Meillä oli kyllä mietinnässä, tehdäänkö ep tai useampi, mutta sitten tämä alkoi vaan muodostua kokonaisuudeksi. Mietittekö missään vaiheessa että vaikeaksi luokiteltava ja rohkeasti erilainen albumi olisi riski toistaiseksi noususuuntaista uraanne ajatellen. – Whisper-biisiä tehdessä diggailin jotain Fever Ray -juttuja, ja Prince on iso sankari itselleni. Edelleen meidät helposti laitetaan johonkin hippirock-kategoriaan, ehkä se johtuu meidän lookista, mutta toivon, että tällä levyllä löydetään uusia lavoja ja bileitä. – No ehkä se ei alkanut kyllästyttää, vaan muut asiat alkoivat kiinnostaa. Kutsutko ajattelutapaasi hengelliseksi. Nyt maalataan meikäläisen sisäistä avaruutta. Psychic Harmony on bändin itsensä tuottama, mutta laulutuottajaksi löytyi Arto Tuunela. Keikkasetistä tulee sekoitus uutta ja vanhaa, ja vanhoja biisejä sovitetaan uuteen kuosiin. Jos yhdistää Fever Rayn ja Princen, voi ehkä tulla jotain tällaista. Tenho on myös mestari kääntelemään sointuja ja löytämään mielenkiintoisia harmonioita. Kuuntelijana tykkään mahdollisimman monipuolisista levyistä, sellaisista, joissa on jopa eri tyylilajeja rohkeasti hyödynnetty. Olen jossain määrin hurahtanut, Markkula nauraa ja jatkaa: – Teksteissä on paljon mun omaa tunnetta ja ajatusmaailmaa mukana. Mä en moralisoi ketään, vaan tämä on henkilökohtainen valinta. Miten tämä tulee näkymään tulevilla keikoillanne. Sitten on samassa bändissä Jukka Gustavson, jolla on ihan erilainen tyyli. Se oli hyvää jorinaa elämästä ja siitä, miten voi suhtautua asioihin. – Kyse on sisäistä oivaltamista ja ajattelutyöstä, elämänkatsomuksesta, kokemuksista, ja näkemyksistä. Se on tosi koukuttavaa ja mahtavaa jonkun aikaa, mutta sitten se menee siihen jatkuvaan etsimiseen. Tämän levyn jälkeenhän me voidaan tehdä mitä vaan! Levyn pinkissä kannessa tyypit poseeraavat aurinkolaseineen ja värikkäine kuteineen ilmeisen rentona, kuin maksimaalista hygge-fiilista tavoitellen. Tenho on kuunnellut ja soittanut pitkään hiphopia ja funkia. – Wigwam on kaikille meille tärkeä bändi. – Tällä levyllä tempoja mietittiin kyllä tosi paljon, aikaisemmin ne ovat tulleet enemmän intuitiolla
Earle, Sam Amidon, Me’shell Ndegeocello) hyödyntävä Songs Of Resistance (1942-2018) meni helposti omalle 2018 parhaat -listalleni. Levy osoittaa sormella ennen muuta Trumpiin ja hänen niin ihmisistä kuin luonnostakin piittaamattomaan politiikkaansa, joka pelottavasti vaikuttaa koko ihmiskuntaan ja maapalloon. K u v a: Sa n d li n G ai th er 44 SOUNDI K u v a: To m m i Ta p o la marc ribot -taitto.indd 44 13.6.2019 14.04. Ilmapiiri bäkkärillä on mitä rennoin. Eri laulusolisteja (Tom Waits, Fay Victor, Steve Teksti: Jussi Niemi Tuhattaituri ja joviaali kapinallinen Poikkeuksellisen monipuolinen kitaravirtuoosi Marc Ribot pyrkii ilmaisussaan syvemmille tasoille. En millään muotoa ole ainoa… Poliittista kannanottoa on monenlaista. Mukana on vanha kaverini Ilkka Tanner, todellinen hc-ribotisti. Istumme alakerrassa pian soolokonsertin vetävän Marc Ribotin (64) kanssa. Olen paikalla ensi kertaa ja todella vaikuttunut koko mestan ylöspanosta. Skaalan tyylikirjo pökerryttää: Tom Waits, Elvis Costello, John Zorn, Caetano Veloso, Marianne Faithfull, Jack McDuff, Wilson Pickett, Allen Ginsberg, Robert Plant, Elton John, Neko Case ja Mike Patton, vain muutaman mainitakseni. Esiintymislavan eri mittaisista katukivistä koottu tausta on erittäin cool. Marc kertoo mustan laulajattaren vaikuttavan New Yorkin jazz/ experimental-skenessä ja vertaa tätä lähestymistapansa intensiivisyydessä Nina Simoneen. Marc hoiti juuri soundcheckin ja rötköttää nyt sohvalla melkein vaakatasossa pähkinöitä suuhunsa heitellen. Näin suorasukainen kannanotto on todella virkistävää ja yllättävän harvinaista tänä päivänä, avaan keskustelun. Setti sisältää vanhoja kapinalauluja, kuten Suomessakin 60-luvulla muotia olleen Bella Ciaon, ja Ribotin itsensä kynäilemiä uusia vastarintaralleja. S itä on tullut hengailtua monella backstagella vuosien mittaan, mutta tuskin koskaan yhtä kodikkaan elegantilla kuin Helsingin G Livelabissa. Fay Victor oli itselleni tuntematon solisti levyllä. . Kokoonpanoltaan vaihdellut Rootless Cosmopolitans on jo kuopattu ryhmä. Levyjä on toistaiseksi kertynyt 24 mukaan lukien sooloalbumit ja Ceramic Dogin (äreästi rokahtava trio sähköbasisti Shahzad Ismailyn ja rumpali Ches Smithin kanssa), Marc Ribot Trion (free jazzia kontrabasisti Henry Grimesin ja rumpali Chad Taylorin kanssa) ja Young Philadelphiansin (vääntynyttä soulia sähköbasisti Jamaaladeen Tacuman, rumpali Calvin Westonin ja kitaristi Mary Halvorsonin kanssa) julkaisut. Kiinalaiset säikähtivät Avasimme palaverin kitaristin uusimmasta albumista puhumalla. Oma lukunsa on se valtava muiden artistien määrä, joiden levyillä Ribot soittaa. Ilkka otti matkalle autoon ”muutaman” Ribot-levyn tunnelmaan pääsemiseksi. No jaa, onhan niitä muiltakin kuultu. Kun Cage, Stockhausen tai Weber ravisMarc Ribot ei tunnustaudu uskonnolliseksi persoonaksi, mutta musiikissaan hän menee huimiin henkisiin korkeuksiin. Niitä oli vaaksan verran, eikä siinä ole likimainkaan kaikki miehen levytykset. Myös musiikissa on vastaus kaikkeen, jos sitä vain osaa tulkita oikein
Yhtä kaikki, sitten kun oltiin lavalla, mainitsin asiasta lyhyesti yleisölle ja huomautin, ettei me nyt todellakaan aleta itseämme sensuroimaan, vaan soitetaan mitä meitä huvittaa, ja läpi se sitten meni, Marc tilittää päätään pudistellen ja naureskellen. Lounge Lizardsissa. Sopii kysyä, kuinka vallankumouksellista se on, Marc muotoilee kysyvästi virnistäen. Sitä haluaa tietää, mitä kaiken takana on. Toisaalta on bändejä, jotka lyriikoissaan laukoo tosi suoraan, mutta sitten musiikillisesti ne onkin perin sovinnaisia. Joo. Siis Trumpilta. . Niin meikäkin. Tajusin jo varhain, ettei minusta ole Joe Passiksi tai Joe Satrianiksi tai muuksikaan Joeksi, Marc laukoo ja meitä kaikkia naurattaa. Ei puhelinsoittoa, ei meiliä, ei mitään! Olen vähän loukkaantunut. Sellainen rytminen ajattelu tulee Afrikasta. Ayler rikkoi be-bopin kaavat, yksinkertaisti harmonioita, mutta monimutkaisti rakenteita. Haitissa nelonen saattaa mennä vitoseksikin (soittaa esimerkin kitarallaan). Soitin taannoin Brucen vaimon Patti Scialfan levylläkin. Rakastan Hendrixiä! Jimi oli mystinen paketti. Toisaalta mulla oli alusta saakka jotenkin jakautunut musiikillinen identiteetti: opettelin soittamaan 10?12-vuotiaana Frantz Casseuksen johdolla melko klassisessa viitekehyksessä, mutta samaan aikaan 60–70-luvuilla kuuntelin ahkerasti ajan poppia ja rockia ja aloin soveltaa garagebändeissä oppimiani juttuja. Olin bändin sovittaja ja kirjoitin bändille sen osuudet torvia myöten. Siellä sooloilu oli tosi vapaata ja Johnin (Lurie) sävellyksetkin oli erikoisia rakenteeltaan, vähän niin kuin Albert Aylerilla, jolle soittotapahtuma oli jonkinlainen rituaali. Silloin aloin tutkia esimerkiksi B.B. Joo, minun isovanhemmat molemmilta puolilta oli Puolan, Ukrainan ja Valko-Venäjän juutalaisia. Epäilemättä, mutta useimmista soittajista tulee blues-orientoituneita tai jazz-muusikoita tai rokkijätkiä, mutta sinusta tuli näitä kaikkia ja vielä muutakin… . Miten sinusta tuli niin monissa eri genreissä toimija eikä New Jerseyn poikana vaikka Springsteen-fani, joka olisi lähtenyt Pomon viitoittamalle tielle. . Onko levy kirvoittanut mitään reaktiota ylimmältä portaalta. Se oli hieno ja tosi tärkeä kokemus! Miten free jazz aukeni sinulle. Turvallisia sointukulkuja ja rytmejä. Varmaan niitäkin löytyy, muttei niistä piireistä, missä meikäläinen liikkuu. . Tein uuden listan instrumentaaleista ja yhtäkkiä me oltiin taas tervetulleita! En ottanut sitä kovin vakavasti, mutta paikallisen Blue Note Clubin johtaja . Merkittävää oli sekin, että vaikka Frantz kuvasi itseään klassiseksi kitaristiksi, niin hän oli haitilainen klassinen muusikko, mikä on ihan eri juttu. En ole yhtään uskonnollinen perinteisessä mielessä, mutta kunnioitan omaa perinnettäni. En vielä toistaiseksi ole tavannut soittajaa, joka olisi Trumpin puolella, jos sitä tarkoitat. Jimillä oli sitä, mitä flamencossa sanotaan duendeksi. Soitin sormilla ja olin hetken tosi nopea, mutta kynteni alkoi irtoilla ja minusta tuli hidas. Moni yhtiö ei halunnut siihen koskeakaan ja yksi, joka lupautui ja jonka kanssa edettiin jo ”hyvinkin pitkälle”, vetäytyi turhauttavasti viime hetkellä. Hän huomauttaa, ettei levyn julkaiseminen ollut helppoa. Pystyin omaksumaan sen tyylin. Aylerille olennaista oli, että soittaessa luominen tapahtuu todella syvällä tasolla. Kun kuulin Doorsilta Back Door Manin, halusin tietää mistä se tuli ja etenin Willie Dixoniin ja Howlin’ Wolfiin. . Soittokokemuksesi moninaisuus ällistyttää. Tavallaan bluesmies, joka jo eteni kolmesta soinnusta ja 12 tahdista sellaiseen avoimeen yhden soinnun grooveen. . Pyysitkö mukaan monia, jotka syystä tai toisesta eivät osallistuneet. . Muusikothan ui aina vastavirtaan. Rufus Thomas esimerkiksi oli eräänlainen James Brownin edeltäjä. Siitähän jazzissa on pohjimmiltaan kyse, eikö niin. siellä me tosiaankin soitettiin! . Ei meillä ollut juuri mitään treenejä. Itse asiassa olen blues-orientoitunut. Alussa luulin, että kaikki ajattelee niin, mutta pian oivalsin, ettei se olekaan niin… – Soitin ennen kitaraa hetken trumpettiakin, mutta intoni lopahti, koska olin jo ihastunut Dylaniin ja Miles Davisiin eikä klassinen opettajani suostunut opettamaan minua soittamaan Milesin tavalla. Etenkin lukemisen tärkeyttä. Lukemisen tärkeys Olet juutalainen, vaikka nimesi vaikuttaa ranskalaiselta. Kuulin Frantzin soitossa kaikenlaisia afrosentrisiä juttuja. Minkä opin sait siitä osastosta. Okei. Esimerkiksi kun kuulen 4/4-rytmiä, en kuule pelkästään sitä, vaan myös kolmen jakoa neljään (taputtelee näytteen jalkoihinsa erosta). Lopulta onni kääntyi ja Tom Waitsiakin julkaiseva Antihoiti projektin kunnialla. . Rufus ja Carla Thomasia, Solomon Burkea, Syl Johnsonia… Mahtavia tyyppejä! Siinä oppi myös paljon säästeliäisyydestä, pidättelyn tärkeydestä, groovesta ja rytmistä. SOUNDI 45 marc ribot -taitto.indd 45 13.6.2019 14.04. väänsi rautalangasta, että asia oli ”hyvin vakava”. Siltä pohjalta lähdin kehiin. Oletko omaksunut jotakin juutalaisesta traditiosta. Sitä ajatusta, että pyhissä teksteissä oletetaan olevan tavallaan vastaus kaikkeen, jos osaa tulkita niitä oikein. Joo, mutta usein se oli vaan logistiikasta kiinni, kun ihmisillä on niin paljon kaikenlaista. Äärimmäisen lyyrinen soitossaan ja teksteissään, kokonaisvaltainen runoilija. Muinaisesta tulevaisuuteen, niin kuin Art Ensemble Of Chicago ilmaisi saman asian. Setti piti oppia iltapäivän aikana. Sen sijaan Kiinassa reaktio tuli! Meidät kutsuttiin Ceramic Dogilla Pekingiin soittamaan ja kun sinne piti lähettää lista esitettävistä biiseistä, joissa oli pari kolme Songs Of Resistancelta, niin nehän oli tsekanneet levyn ja ilmoitti, että ”ette voikaan esiintyä”. Miten Hendrix vaikutti sinuun. Lorca kuvasi sitä pelottomuudeksi kuoleman edessä. Tietty tunne, kun soitossa kuuluu uskallus ottaa se riski… Realtonesissa säestit lukuisia kovia soul-tyyppejä. Odotin sentään, että minut olisi muilutettu johonkin hämärään mestaan edes hiukan kidutettavaksi, mutta ei. Kingiä, jonka soitto on tosi säästeliästä. Kitarassa aloin käyttää plektraa vasta parikymppisenä. Syy oli tyyliin ”musiikkinne uhkaa rotujen välistä harmoniaa”. Ajattelen, että musiikissa voi päästä todella syville tasoille, jos osaa tulkita periaatteessa minkä tahansa sävellyksen oikein. Hei, mähän olen Pomon fani! Olen ollut hänen kotonaankin. Äidin äiti tuli Galiciasta. ”En vielä toistaiseksi ole tavannut soittajaa, joka olisi Trumpin puolella.” telee meitä ja panee ajattelemaan ihan vaan instrumentaalisti, niin sekin on kannanottamista. Olen siirtänyt sen jutun musiikkiin. Mitä on kaiken takana
Room escape tulostus.indd 46 13.6.2019 14.11
Sen vaikutus kuuluu eri genreissä jazzista klassiseen ja rockista hip hopiin. Miles Davis oli tullut tunnetuksi hard bop -trumpetistina, mutta Kind Of Blue on modaalista jazzia. Seuraavan vuosikymmenen aikana kokonainen sukupolvi pyrki samaan. Tuona vuonna ilmestyi sarja äänitteitä, joista käynnistyi kehityskulkuja, joiden kaiut kuuluvat tänäkin päivänä sekoittuen toisiinsa kuin kourallinen veteen heitettyjä pikkukiviä. PB SOUNDI SOUNDI 47 H arva tietää tekevänsä historiaa sitä tehdessään. Kenties. Teksti: Arttu Tolonen Vuoden 1959 suunnannäyttäjiä. Näin kävi 60 vuotta sitten, vuonna 1959, kun jazz muuttui. Tässä muutama esimerkki. En tiedä miettikö kukaan levykaupasta uutta Ornette Colemania tai John Coltranea ostaessaan ja kotona levysoittimeen soimaan laittaessaan raapivansa neulalla vedenjakajaa. Huumaavin MILES DAVIS KIND OF BLUE K ultaisen vuoden legendaarisin levy on ilman muuta Miles Davisin Kind Of Blue, jazzin historian eniten myyty albumi. Yhteistä näille levyille oli pyrkimys rikkoa raken teita ja sääntöjä, löytää vapaus ja oma ääni. Levyn viidestä biisistä vähintään neljä on luettavissa standardeiksi, Flamenco Sketches kenties muita vähemmän. Moodit tarjoavat laajemman, länsimaiden ulkopuolellekin ja kauemmaksi menneisyyteen kurottavan avaruuden, josta ammentaa melodioita aiempaa stabiilimman harmonian päälle. 1959 Vuosi, jolloin jazz muuttui Vuosi, jolloin jazz muuttui jazz-taitto_c.indd 47 13.6.2019 14.05. Tietoisen impulssin puutteesta huolimatta joinain vuosina tapahtuu jotain poikkeuksellisen laajasti merkittävää. Poissa on hard bopin musiikillinen pyrotekniikka ja sointujen tiukat raamit. Ehkä tärkein oli kuitenkiun vaikutus yhteen levyllä esiintyvistä muusikoista. Hyvinkin erilaiset taiteilijat Duane Allmanista Steve Reichiin ovat ammentaneet levyn melodioista ja soundeista omaan taiteeseensa. Kind Of Bluen avulla Davis vapautti itsensä etsimään omaa tietään, joka vei lopulta In A Silent Wayn kautta Bitches Brew’hun, fuusiojazzin syntyyn ja 1970-luvun upean happoisiin funk-kokeiluihin. Joskus se on konvergenssi – monet pienet virrat yhdistyvät suuremmaksi, joka tuo muutoksen ja huuhtoo maailman edellään. Joskus se on kuin räjähdys, jonka seurauksena virta haarautui moneen eri suuntaan. Tilalla on mietiskelevämpi ja vapaampi alue, jossa vaeltaa. Modaalisuus toi melodian takaisin jazzimprovisaation keskiöön, harmoniaa tärkeämmäksi elementiksi – kun sointuja on vähemmän, se antaa improvisoijalle enemmän vapauksia kehittää melodioita, mutta vaatii myös enemmän pitääkseen kuuntelijan mielenkiinnon yllä. Davisin ja Kind Of Bluen vaikutus kuuluu musiikkityyleissä postrockista ambientiin ja psykedeliasta souliin. Kukaan tuskin pysähtyy kesäkuussa jonain vuonna ja ajattelee: ”Elän käänteentekevää vuotta.” Vuosina 1968 tai 1991 kukaan ei aamulla herätessään ja studioon mennessään todennäköisesti ajatellut tekevänsä historiaa ja vielä vähemmän tekevänsä historiaa osana suurempaa aaltoa. Sitä voi pitää jopa vastareaktiona aiempaan – bopin eri muotoihin, niiden harmoniseen kompleksisuuteen ja nopeuteen. Vasemmalta: Charles Mingus, Miles Davis, Ornette Coleman ja John Coltrane. Kind Of Blue on ilmestymisestään lähtien ollut hyvin yleinen porttihuume jazziin, helposti lähestyttävä, mutta silti kunnianhimoinen ja arvoitukselliselta kuulostava mestariteos. John Coltranen siirtyminen modaaliseen ilmaisuun noin vuonna 1960 antoi maailmalle A Love Supremen
The Shape Of Jazz To Comelta löytyy yksi standardiksi kanonisoitu kappale. Levyltä kanonisoitiin Goodbye Pork Pie Hat. Tämän jälkeen hän lensi uusiin, korkeampiin ja modaalisempiin sfääreihin ja sitä kautta free jazziin. Pyhin JOHN COLTRANE GIANT STEPS J ohn Coltrane olkoon vuoden 1959 pyhä henki. Mingus ei pyrkinyt irti harmonian kahleista yksinkertaistamalla sitä tai poistamalla yhtälöstä. Charles Mingus oli fyysisestikin valtava mies. Lonely Woman on yksi maailman kauneimpia sävellyksiä. Säveltäjä on kutsunut sitä viestiksi esi-isilleen. On sanottu, että Coltrane muutti jazzia kolme kertaa: instrumentaalisesti, harmonisesti ja rytmisesti. Milesiin, jazzin tummaan ruhtinaaseen, verrattuna Texasissa syntynyt ja New Yorkiin Kalifornian ja New Orleansin kautta päätynyt Coleman vaikutti narrilta. Olen kuunnellut Colemania 16-vuotiaasta lähtien ja en ole vieläkään varma oliko hän tosissaan harmolodian suhteen vai oliko kyseessä upea taidetrollaus. Pakahduttavan kauniin kunnianosoituksen saksofonisti Lester Youngille ovat levyttäneet jazzin kentän ulkopuolella muun muassa Jeff Beck ja John McLaughlin. Säveltäjänä hän oli yksi 1900-luvun merkittävimpiä, genrestä riippumatta. Giant Steps on monella tapaa vielä aika perinteistä hard bopia: monimutkaisia sointukulkuja, joiden päälle sooloillaan räjähtävästi. Hän soitti halpaa saksofonia, jonka soundi oli ajoittain riipivä. Ei minua varsinaisesti kiinnostakaan. Hän laajensi sen itsensä korkuiseksi ja levyiseksi. Siinä missä Kind Of Bluen radikaalisuus on hienovaraista ja sen syvin vaikutus hitaasti ajassa ja historiassa avautuva, Shape Of Jazz To Come oli selkeä irtiotto ja aivan uuden musiikkityylin, free jazzin, lähtölaukaus. KUUNTELE SYVENTÄVÄ OPPIMÄÄRÄ: www.soundi.fi/soittolistat Jazzin kultainen vuosi 1959 jazz-taitto_c.indd 48 13.6.2019 14.05. Coleman jyrää harmonian melodialla vielä äärimmäisemmin kuin Davis. Se on kuin kollaasi, jossa on pisteliäitä, huvittavia ja ironisiakin elementtejä kauneuden, syvyyden ja villeyden lisäksi. Jotenkin. Vuonna 1959 Milesilla ja Ornettella on jotain yhteistäkin: melodia. Lihallisin CHARLES MINGUS MINGUS AH UM J os Miles oli jazzin tumma ruhtinas ja Ornette sen narri, Charles Mingus oli sen rosvopäällikkö: raivoisa, ahne, nerokas, henkisesti epätasapainoinen. Vuoden 1959 maailmaa muuttaneista levyistä Mingus Ah Um on lihallisin. Giant Steps oli John Coltranen ensimmäinen oma aidosti ikoninen teos ja se kohta, missä hän alkoi tosissaan etsiä omaa ääntään ja omaa tapaansa hahmottaa musiikkia. Levyn nimikappale on yksi jazzin standardikaanonin pelätyimpiä biisejä. Se on myös yksi jazzin akateemisesti analysoiduimpia sävellyksiä ja levytyksiä. Giant Steps on äänitetty 24 päivää Davisin klassikon ensimmäisten sessioiden jälkeen ja on harmoniselta lähestymistavaltaan sen totaalinen vastakohta. Tämä keksitty sana viittasi harmoniaan, melodiaan ja liikkeeseen. Mingusin musiikissa ja Mingus Ah Umilla, joka on ehkä hänen neroutensa kirkkain peili, kuuluu koko afroamerikkalainen historia. Jazzin kultaisen vuoden suurista levyistä tämä oli radikaalein. Levyn päättävä anakronistinen Jelly Roll naurattaa ja voi tuntua ihan suoralta vittuilulta. 48 SOUNDI SOUNDI PB Radikaalein ORNETTE COLEMAN SHAPE OF JAZZ TO COME M iles Davis ei pitänyt Ornette Colemanin musiikista. Ja hän käyttäytyi huonommin. Ornetten bändissä ei ollut pianistia, joka olisi luonut soinnuilla harmonisen maton vaan kaikki improvisoivat toisiinsa kietoutuvia tai toisistaan irtautuvia melodioita. Ja sellaisena häntä myös usein kohdeltiin – huijarina, joka yritti kusettaa maailmaa. Tämä matka vei hänet lopulta kohti vapautta, upeaan dissonanssiin ja hengellisyyteen, jota hänen viimeiset levynsä huokuvat. Mingusin suurin vaikuttaja oli Duke Ellington, mutta esikuvaansa verrattuna Mingus oli kaikilla mahdollisilla tavoilla vapaampi, vapautuneempi ja holtittomampi, tuskasta nautintoon ja kaaoksesta kauneuteen heittelehtien. Eikä siitä, miten tämä levy vei osan siitä huomiosta, jonka Davis koki kuuluvan Kind Of Bluelle ja sille muutokselle, jota hän ajoi. Giant Steps oli näistä ensimmäinen. Levy oli viimeinen lajiaan Coltranen tuotannossa. P.C:tä ja Syeeda’s Song Flutea voi pitää jazz-standardeina. Sen vaikutus kuuluu noin 20 vuotta myöhemmin New Yorkin no wave -musiikissa ja sitä seuranneissa meteliä valtavirtaan vieneissä artisteissa kuten Sonic Youth. Sen vaikutus pulpahtelee esiin ajoittain hassuissakin paikoissa, kuten vaikka Roger McGuinnin soitossa The Byrdsin Eight Miles High’lla. Coleman vapautti itsensä harmonian kahleista ja bändinsä puhumaan toisilleen vapaasti, ei vuorosanojen tai protokollan omaisesti kuten aiemmin oli tapana. Vuonna 1959 Coltrane soitti myös Davisin Kind Of Bluella. Hän oli kuin Amerikan Leif Segerstam: elämää suurempi hahmo, jonka tarinat eivät tavalliseen maailmaan mahtuneet. Giant Stepsin lisäksi myös Naimaa, Mr. Hän kutsui omaa tapaansa lähestyä improvisaatiota ”harmolodiseksi”. Mingus Ah Um tuo mieleen kollaasit, joita kuuluisa afroamerikkalainen taidemaalari Romare Bearden alkoi tehdä 1960-luvun alussa. Musiikki rakentui fraaseista ja niiden vapaasta variaatioista, jotka usein kehittyessään purkivat suhdettaan alkuperäiseen, kulkeutuen yhä kauemmaksi
Oulun Musiikkivideofestivaalit 22. —25.8.2019 Oulussa www.omvf.net Musiikkivideoita / Elokuvia / Workshoppeja / Bileitä OMVF tulostus.indd 49 13.6.2019 17.16
Al Jourgensen sanoo viimeisimmän Amerikkkant-albuminkin heijastelevan kaunistelematta sitä, miltä yhteiskunta hänen silmin juuri nyt näyttää. ”Jokaisen, joka voi saada yhdenkin ihmisen näkemään maailmaa vallitsevan korruption valheiden läpi, on tehtävä oma osuutensa. 50 SOUNDI SOUNDI 51 Teksti: Aki Nuopponen Ministryn viime vuosien levytykset ovat olleet vahvasti sidoksissa maailman tilaan. Minun osuuteni siitä on Ministry.” Al Jourgensen kutsuu koko kansan juhlistamaan yhteiskuntamme lopun alkua, kun industrial metallin legenda Ministry jyrää tiensä Suomeen heinäkuun puolivälissä. Trippi mätänevän maailman keskellä K u v a: P h il P ar m et Ministry-taitto.indd 50 13.6.2019 14.09
Yhteiskunnan peilaajana Maailmaa vavisuttaneet poliittiset ja yhteiskunnalliset epävakaudet ovat aiemminkin toimineet todellisena bensana Jourgensenin luovuuden liekeissä. Minulle ei riitä kevyt läpsäys avo kämmenellä kuulijoiden kasvoille. Puhelimitse kotoaan tavoitettu Jourgensen kiihtyy hieman heti kär keen kertoessaan, että Ministryn pa luu oli väistämättömyys, mutta se ei todellakaan ollut asioiden tärkeys järjestyksen kärjessä Scaccian kuole man jälkeen. Jourgensen kertoo paluun vanho jen kappaleiden pariin olleen hänelle itselleenkin silmiä avaava kokemus. – Amerikkkant on albumi, jolla kerron totuuden maailmassa vallit sevan propagandan takana, ja teen sen siten, että se ravistelee toivot tavasti muutamia ihmisiä hereille. Sa maan aikaan ne ovat myös 35vuo tiaan Ministryn elämäntyön juhlis tamista omalla vinoutuneella taval lamme. Esimerkiksi viime vuosi kymmenellä Jourgensen ruoski tuolloista Yhdysvaltojen president tiä George W. Minun osuuteni siitä on Ministry. Maailma on huk kumassa informaatiotulvaan ja Mi nistryn on puskettava siitä läpi. – Toisaalta olemme tilanteessa, jossa haluamme kiihdyttää maail manloppua ja eriarvoisuutta valit semalla päättäjiksi kaikkien aikojen epäpätevimpiä ihmisiä. Hetken henkeä vedettyään Jour gensen löytää jopa tvtuotannon puolelta yhden sarjan, johon hän kokee edes etäisesti samaistuvansa Ministryn sanomassa, vaikkei se sa noma olekaan kovin lohdullinen. – Heti kun tieto Miken kuolemas ta levisi maailmalle, puhelimeni ja säh köpostilaatikkoni täyttyivät viesteis tä, joiden kaikkien sisältö oli sama: ”Kai Minis try tekee vielä musiikkia. Yksi julistus ei kuitenkaan tule riittämään, ja vaikka Amerikkkant onkin vasta hieman yli vuoden vanha, on Jourgensenilla suunni telmia valmiina jo seuraavaa ja jo pa sitä seuraavaa Ministryalbumia varten. Valitamme, valitamme ja valitamme, koska meillä ei ole mikään hyvin, ja halu amme uskoa, että ennen oli parem min. Heidän suun nitelmansa on ollut mustamaalata kaikki muut päättäjät ja käännyttää ihmiset pitämään omia radi kaaleja ajatuksiaan jotenkin virkistävänä ja rehellisenä vaihtoehtona, vaikka kyse on vain silkasta korruptiosta. Vetäkää henkoset musiikis tamme, niin silmänne avautuvat, Jourgensen lupaa. – Siksi Ministryn oli jälleen herät tävä eloon. Vanhoilla poiminnoilla Ministryn historiasta viitataan erityisesti al bumien The Land Of Rape And Honey (1988) ja Psalm 69: The Way To Succeed And The Way To Suck Eggs (1992) materiaaliin, mutta luvassa on muutakin. – Tuntemamme yhteiskunta on matkalla kohti tuhoaan, ja me juh listamme sitä, Jourgensen julistaa vielä toistamiseen kertoessaan Mi nistryn viime vuonna julkaistun Amerikkkantalbumin olevan kaiken tämän suora irvikuva. Vielä muutamia vuosia sitten Mi nistryn tulevaisuus oli vähintäänkin epävakaa. Ministry-taitto.indd 51 13.6.2019 14.09. Kysyn suoraan, oliko viimeinen pisara Donald Trumpin valinta Yh dysvaltojen presidentiksi vuonna 2016. En nen kuin seuraavat presidentinvaa lit käydään, saatte kuultavaksenne kaksi tai kolme uutta Ministryalbu mia, Jourgensen sanoo. – Kaikkien silmät ovat Trumpissa, ihan kuin hän olisi koko maailman hallitsija. joulukuuta 2012, eikä kulunut aikakaan, kun Minis tryä 80luvun alusta alkaen luotsannut 60vuotias Al Jourgensen julisti bän dinsä tarun päättyneeksi. Audiovisuaalisia atomipommeja Ministry on jo ehtinyt kiertää Ame rikkaa uuden albuminsa tiimoilta, mutta Jourgensen lupailee nyt al kavan Euroopankiertueen olevan jotain vielä ainutlaatuisempaa kuin mitä rapakon takaisilla keikoilla päästiin kokemaan. Enkö näe ikinä Ministryä keikalla tä män takia?” – Jumalauta! Ymmärrän kyllä jos musiikkimme merkitsee ihmisille paljon, mutta monta kymmentä vuotta tuntemani ystäväni ruumis kaan ei ollut ehtinyt kylmetä ennen kuin he olivat jo tivaamassa lisää kiertueita ja luennoimassa meille vastuustamme kuulijoita kohtaan, Jourgensen puhisee. Kyse on vuorovaikutuk sesta, jossa Ministryn syvin olemus toteutuu. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että hän on vain sätkynukke, jota valtaeliittiin kuuluvat liikuttelevat hämätäkseen meitä, Jourgensen to teaa jyrkästi. Se on kuin peili, joka heijastelee kaunistelemattomasti sitä yhteiskuntaa, jossa elämme juuri tällä hetkellä. Scaccian soittoakin postuumisti sisältäneen From Beer To Eternityn (2013) oli toden totta tarkoitus jäädä Ministryn lopulliseksi joutsenlauluk si, mutta sitten tilanne maailmalla alkoi taas kärjistyä. Sekin sarja on kuitenkin tehty siten, että katsomme sitä viihteenä, virnui lemme näkemällemme ja hymäh dämme perään, koska emme halua uskoa siihen. Bushia peräti kokonai sen albumitrilogian verran. – Juuri nyt Yhdysvalloissa, Itäval lassa, Unkarissa ja monissa muissa maissa ihmiset on saatu sosiaalisen median ja muun propagandan kaut ta niin hämilleen, että he ovat jäl leen valmiit äänestämään lähes 1930luvun natsipuolueeseen ver rattavissa olevat tahot valtaan. – Samaan aikaan kaiken taiteen, musiikkia myöten, tulisi olla mah dollisimman hajutonta, väritöntä ja mautonta. Maailma todellakin tuntuu elävän eräänlai sessa heiluriliikkeessä. – Tämä prosessi on jo matkalla kohti valmista julistusta. Voitte huomata, että maailma ympärillänne mätänee, ja että te mätänette sen maailman keskellä. hei näkuuta. – Netflixin Black Mirror sarjassa jokainen jakso kertoo erilaisesta uh kakuvasta, johon teknologia, sosiaa linen media, politiikka, propaganda ja kaikki muu paska tässä maail massa on meitä ajamassa. – Tajusin jo tämän albumin teh tyäni, että minun on triplattava pa nokseni, jos haluan saada sanomani menemään perille. Jokaisen, joka voi saada yhdenkin ihmisen näkemään maail maa vallitsevan korruption valhei den läpi, on tehtävä oma osuutensa. – Nämä keikat tulevat olemaan ta juntaa ravistelevia herätyksiä siitä, missä maailma menee juuri nyt. – Kyllä, meillä on Trump presi denttinä, ja juuri nyt näyttää siltä kuin hän olisi silkkaa korruptiota steroideissa, mutta kaiken takana on se prosentin murtoosan kokoi nen joukko maailman rikkaimpia ihmisiä, joilla on tasan yksi agenda: tehdä itsestään entistä rikkaampia vähempiosaisten kustannuksella, vaikka sen hintana olisivat tasaarvo ja vapaus. Bändin luovimpiin voi miin lukeutunut kitaristi Mike Scac cia menehtyi sydänkohtaukseen kes ken keikan 23. Jos maailma jatkaa tätä tahtia eteenpäin, seuraavista levyistä tu lee vielä sairaampia. Amerikkkant oli jo sairas al bumi, joka heijastelee sairasta maa ilmaa. – Kun saavumme kesällä Euroop paan ja Suomeen, tulette olemaan ensimmäiset kuulijat maailmassa, jotka kokevat uuden kaksiosaisen audiovisuaalisen atomipommimme elävänä. Joskus se taas tiivistyy kolmeminuuttiseksi raivonpuuskaa muistuttavaksi jyräh dykseksi. – Kutsun teidät kokemaan tämän tripin kanssamme. Kan sa hurraa samalla kun heiltä viedään vapauden rippeetkin. 50 SOUNDI SOUNDI 51 Y hdysvaltalainen Ministry val mistautuu parhaillaan ravis telemaan eurooppalaiset kuu lijansa hereille kokonaisen kiertueen mitassa, joka tulee iskeytymään myös Suomeen Tampe reen Pakkahuoneen keikalla 17. Jos katsotte nyt eloku via tai kuuntelette radiota, voitte varmasti huomata, ettei kantaa saa juurikaan ottaa, toisinajattelijat vai ennetaan heti ja kaikki isot yhtiöt tarjoavat meille vain ”mukavaa viih dettä” viemään huomiomme. Olemme kulkeneet ihmiskuntana yli 30 vuot ta ”eteenpäin” vain palataksemme takaisin siihen pisteeseen, jossa pai nimme samojen tasaarvoa, ympä ristöongelmia, oikeusmurhia, kor ruptiota ja fasismia koskevia vaaroja vastaan kuin 80luvullakin. – Musiikkini on reagointia ympä röivästä maailmasta, ja yhtä lailla keikat ovat reagointia ympäröivästä yleisöstä. Kunhan lo petamme tämän keskustelun, tulen palaamaan kaikkien kirjoittamieni riffien, rumpuluuppien ja efektien pariin. – Kun treenailimme paria kolmea kappaletta Rape And Honeylta, sa man verran raitoja Psalmilta ja muu tamia poimintoja The Mind Is A Terrible Thing To Tastelta (1989), huo masin nopeasti, että ne teemat ja kappaleet ovat todella lähellä sitä, mitä Ministry edustaa juuri nyt Amerikkkantalbumillaan. – Tulemme soittamaan koko Amerikkkantalbumin kannesta kanteen, pidämme pienen tauon ja sen jäl keen kuulette vielä tunnin verran sellaisia kappaleita Ministryn his toriasta, joita emme ole soittaneet vuosikausiin. – Maailma on ajautunut tilantee seen, jossa populistit, oikeistolaiset, porvarit ja fasistit ovat saaneet fiksut kin ihmiset hämättyä. Haluamme muutosta, mutta olemme liian mukavuudenhaluisia siihen. Lopulta lähes hyväntuulisen kuu loisen naurahduksen päästävä Jour gensen takaa, ettei Ministryn kei koilla tarvitse vieläkään pelätä kuu levansa suoria kopioita kappaleiden levyversiosta – Ministry on aidosti elävä livebändi. – Se on todella surullista. – Joskus se vuorovaikutus johtaa siihen, että Amerikkkantlevyllä kuultu 8minuuttinen Twilight Zone kasvaa keikalla maaniseksi 20mi nuuttiseksi messuamiseksi. – Minä sanon siihen, että vitut tästä kaikesta! Amerikkkant ei ole vain musiikkia. Jourgensen kysyy. Haluan lyödä nyrkillä suoraan päin näköä, tarttua kuulijaa takaraivosta ja hakata heidän päätään seinään. Jourgensenin puheentulva kiihtyy jälleen, kun hän kertoo vaa lien olleen korkeintaan sen kuului san jäävuoren huippu. – Oletteko huomanneet, miten ih miskunnan ristiriitaisuus on saavut tanut ihan uuden tason
Teksti: Ville Pirinen 52 SOUNDI Vuodesta 1992 lopettamiseensa asti Xysma toimi kokoonpanossa Olli Nurminen (vas.), Toni Stranius, Kalle Taivainen, Teppo Pulli ja Janitor Muurinen. Minun tähteni > Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan. Deluxe -albumin aikoihin bändi oli intoutunut vanhan ajan huoltoasema-tematiikasta. k u v a: To m i P al sa minun ta?hteni_Xysma_b.indd 52 13.6.2019 14.11
Oh yeah! Edelläkävijä testaa äänijärjestelmän ”The intro is pretty fucking unnecessary. minkä levyn meininki itseä kulloinkin eniten puhuttelee. Kunnon musa meets kovan linjan taidesekoilu. Lankinen, ja studiotekniikasta aletaan näkemyksellisesti nyhtää irti maksimaalisia tehoja. One More Time ei tunnu äkkiväärältä kikkailulta tai väkinäiseltä crossover-ideamyllyltä. SOUNDI 53 Laitetestiä perinteisempi musiikkiosuus alkaa voitokkaalla classic hard rock -riffittelyllä ja riemullisilla urkumausteilla, kääntyy blastbeatilla ratsastavaksi korinametalliksi, hakkaa hetken Helmet-henkistä riffinyrkkiä kuulijan naamaan ja palaa lopussa feel good -rokkailuksi, jossa Jon Lord -urkumeno ja dödiskorina halaavat toisiaan kuin vanhat ystävät. Näihin aikoihin Xysma runnoi vielä grindcorea Carcassin hengessä. Muutos soundissa tapahtui pikkuhiljaa, mutta ensimerkit poikkeuksellisesta asenteesta saatiin jo varhaisessa vaiheessa. 1994 Deluxe-lp:llä mukaan tulee äänittäjämiksaaja-tuottaja J. Asiat tuskin liittyvät toisiinsa. 1993 Toinen pitkäsoitto First & Magical ilmestyy, skenessä keskustellaan mm. One More Time aloittaa Xysman toisen pitkäsoiton First & Magi cal (1993). 1999 Pertti ”Spede” Pasasen viimeinen elokuva Naisen logiikka saa ensi-iltansa, ja Xysma liukenee hiljaa osaksi kosmista eetteriä. 1991 Tukholman Sunlight Studiolla äänitetty esikois-lp Yeah ilmestyy. First & Magical -levystä lähtien oman musiikkimaun kulloisetkin kehityskäänteet kulkivat tasajalkaa Xysma-julkaisujen kanssa ja niiden ohjaamina. Sen ensimmäiset nelisenkymmentä sekuntia kuunnellaan stereo-äänentoistojärjestelmän kanavatestiä: ”Channel check: left channel, left channel, left channel. 2010 Svart Records aloittaa Xysman levyjen postuumit vinyylijulkaisut First & Magicalista. First & Magical on useimmiten vastaukseni kun täytyy valita suosikki Xysman tuotannosta. bändikuvasta, jossa jokaisella yhtyeen jäsenellä EI ole pitkät hiukset, ja musiikistakin löytyy hämmentävä määrä sävyjä. K u v at P o p m ed ia n ar k is to minun ta?hteni_Xysma_b.indd 53 13.6.2019 14.11. Tarkkakorvaisemmat metallikonossöörit olivat vinkkikuunteluttaneet jo Above The Mind Of Morbidity -miniä (1990) ja Yeah-pitkäsoittoa (1991), mutta örinävokaalit pelottivat vielä liikaa. 1996 Täpäkästi nimetty Lotto vieroittaa Xysman lopullisesti äärimetallista. Kaikki tämä noin kolme ja puoli minuuttia kestävän, täysin koherentilta ja luontevalta kuulostavan rock-kappaleen sisällä. Itselleni First & Magical on ensimmäinen ja maaginen myös siksi, että uskalsin hypätä Xysman kyytiin juuri tämän levyn myötä. Se on tiukka ja kuvaava aloitus albumille, joka on suurta kuolo and roll -juhlaa siitä eteenpäin. Channel check: right channel...” Internet-keskustelulle ominaiseen tapaan kommentoija on väärässä. Levykasan kuuntelu vuonna 2019 kohottaa yhä elämänlaatua, aiheuttaa jatkuvaa ihailua ja/tai pelonsekaista kunnioitusta, pistää sekä viban punttiin että ajaa perimmäisten kysymysten äärelle. But pretty good song.” Näin nimimerkki Guuglblushishshack kommentoi Xysman kappaletta One More Time Youtuben keskusteluketjussa. Vääriin kanaviin sijoitettu (left kuuluu oikeasta ja päinvastoin) testi on toki musiikillisesti vähemmän kiinnostava kuin varsinainen kappale, mutta tarpeellinen esimerkki Xysman tavasta yhdistellä arvaamatonta kokeellisuutta ja absurdia huumorintajua vapautuneesti rokkaavaan metallimäiskeeseen. Näitä asioita ovat muun muassa erilaisten musiikkigenrejen suvereeni haltuunotto ja muokkaaminen omiin tarXysma VAPAATA UMPIHANKEA N aantalissa 1988 perustettu Xysma julkaisi noin kymmenvuotisella aktiivikaudellaan aukottoman sarjan ihmeellisen kiehtovia äänityksiä vittumaisesta napalmisirinästä autereiseen kesäpoppiin. Mutta vain useimmiten, koska Xysman diskografia on ällistyttävä matka räkäisestä grindcoresta siloposkiseen poppailuun, ja riippuu pitkälti päivästä 1988 Xysma alkaa vääntää saatanallista grindcorea Naantalissa. Jälkijättöisesti olen sisäistänyt ja ymmärtänyt myös yhtyeen alkutaipaleen Swarming Of The Maggots -demon järjetöntä grindcore-tykittelyä myöten, ja löydän itseni varsin usein jankuttamasta Xysman edelläkävijyydestä milloin missäkin asiassa
Varsinaista metallia saa jo hakemalla hakea, vaikka se yhä kummittelee muutamissa eeppisissä kappalerakenteissa ja useassa tapporiffissä. Xysma kuulostaa nimenomaan siltä, että se tekee kaiken innoissaan, eikä luo itselleen etukäteen konseptuaalista vankikoppia tai pysähdy kappaleiden välissä miettimään että minkäs tyyppistä musaa tässä nyt oltiinkaan tekemässä, saati jotain kohde yleisöjä. Bändi ei tunnu välittävän edes omista säännöistään, ja on juuri sen takia merkittävämpi kuin tyylikarsinoissaan tyytyväisinä röhnöttelevät kollegansa. Levymyynnin ja muiden bisnesaspektien näkökulmasta levyt sekä putoavat tunnettujen myyntikategorioiden väleihin että haastavat bändin aiempiin siirtoihin tykästyneitä kuulijoita jatkuvalla muutoksella. Minun tähteni > koitusperiin sopiviksi, täydellisellä tavalla tuhnut soundit, kekseliäimmät tuotannollis-miksaukselliset ratkaisut, hillittömän omalaatuinen bändisvengi ja rumpalin päärooli tämän svengin rakentamisessa, vapaa assosiointi raskaan musiikin sanoitusaiheissa, riffien ja kitaramelodioiden huippuluokkaisuus, ihmisäänen käyttö melodiaja rytmiinstrumenttina, kunnollisten bassokuvioiden keskeinen rooli pärisevässä kitararockissa, Black Sabbath -perinteen kunnioittaminen kuulostamatta Black Sabbath -kopiolta, viileät popkultuuriviittaukset graafisessa materiaalissa, luontevasti leso lavakaris ma ja vapaus tehdä tasan mitä huvittaa rock’n’rollin suurimpana ydinarvona. Lisäksi löytyy Velvet Underground -henkistä taiderokkia Le Mans 66 -instrumentaalin muodossa, massiivinen avaruushevieepos So Divine ja sen Circlen riffihypnoosilta haiskahtava sisarteos So Divine (reprise). Vähintään yhtä helppo on todeta levyjen olevan iloisesti irrallaan kaikesta mitä Suomessa tai missään muuallakaan tuolloin tehtiin. Loton yhteydessä täytyy suomalaisen epävarmasti aina mainita että aloitusbiisi Shortest Route soi jossain kohtaa Brian De Palman elokuvassa Snake Eyes. k u v a: B jö rn Tö rn ro th S at u r d ay S e p t e m b e r 7 t h 2019 p y y n i k k i S ta d i u m t a m p e r e PINK FLOYD´S Performed by Pulse – The Finnish Tribute to Pink Floyd. Helpointa on puhua levyjen nimillä, koska jopa perättäiset Deluxe-Xysma ja Lotto-Xysma ovat huomattavan eri asioi ta. Tähän pystyy vain vapaa sielu. Samaan tapaan Xysma on yhtye, josta puhuessa täytyy aina teroittaa mistä Xysmasta kulloinkin on kyse. Laulutyylittely käväisee Lemmy-leveleillä mutta tavoittelee janan toisessa päässä myös Olavi Virta -sävyjä. Jokin aikalais-Entombedin, Monster Magnetin, Dinosaur Jr:n ja Butthole Surfersin sekasikiö olisi voinut tehdä jotain vastaavaa. Heavy as fuck! Skaala on siis mieletön lp:n sisälläkin, mutta lopputuloksena on kansia myöten linjakas kokonaistaideteos. Kosmiseen riffijyrään ja Otra Romppasen särkyvältä sydämeltä kuulostavaan kitarasooloon päättyvä lopetusbiisi Viewmaster kertoo nimenomaan siitä lelusta jolla lapsena katseltiin kolmiulotteisia kuvia. Head Off voisi urkuriffiensä ja yleisen soittosykkeensä puolesta löytyä myös joltain Larry And The Lefthandedin varhaiselta seiskatuumaiselta, mutta senkin reippaat Let’s Go -huudahdukset vokalisti Joãnitor Mustaco kärisee kuin kaktuksen niellyt Lemmy Kilmister. Avomieliselle musiikin rakastajalle se on ehtymätön aarrearkku. Opening Acts Wessmania and The Outer Sonics 40 YEARS ANNIVERSARY CONCERT Liput nyt Plussa-kortilla etuhintaan! ”Xysma kuu lostaa nimenomaan siltä, että se ei pysähdy kappaleiden välissä miettimään että minkäs tyyppistä musaa tässä nyt oltiinkaan tekemässä.” minun ta?hteni_Xysma_b.indd 54 13.6.2019 14.11. Lotto puolestaan kuulostaa vähän siltä, että aikakone hakee Union Carbide Productionsin vuodesta 1987, käväisee 2010-luvulla syöttämässä yhtyeelle synteettisiä bailuhuumeita, koukkaa mukaan 60-luvun lopulla skitsahtaneen Brian Wilsonin ja matkaa Josh Hommen aavikkostudiolle, jossa Thurston Moore sattuu lomailemaan. Studiotekniikasta revitään tällä kertaa irti mitä mielikuvituksellisimpia mahdollisuuksia, vaikka viitekehys on yhä vanhoilta psykedelialevyiltä eikä vuoden 1996 ”modernista ammattilaissoundista”. Arvaamattomasta sielun vapaudesta jonkinlaisen tavaramerkin rakentanut, toimintaansa samoihin aikoihin Xysman kanssa aloitellut Circle on erikoismusatyyppien keskusteluissa laaja kattokäsite, joka lyödään pöytään ensin ja sitten tarkennellaan levytai vuosiluku pohjalta minkä tyyppisestä yhtyeestä me itse asiassa puhumme. Levyn huomattavasti tärkeämpi First & Magical -albumin aikoihin Xysman ulkoista habitusta määritteli tumma Black Sabbath -kausi. Muun muassa näissä asioissa Xysma on avannut latuja synkkään suomalaismetsään, ja muiden on ollut helppo hiihtää perässä. Levykauppias ja ostaja pyörittelevät päätään äkkinäisissä käänteissä. Musiikki oli tuolloinkin kuitenkin pintatasoa monimuotoisempaa. Se on liian metal puritaanisille rokuille ja kummallisen tumppua seiska rijytää teknisesti brutaaleille hevihir viöille. Edelläkävijä ei välitä odotuksista Jälkiviisaasti on helppo liittää Xysman seuraavien levyjen Deluxe (1994) ja Lotto (1996) tyyliratkaisuja osaksi suurempia kansainvälisiä stoner-, indie-, psychtai garagerock-virtauksia. Deluxe on sekaisin mennyt aikakone, joka sotkee Bleach-levyn aikai54 SOUNDI sen Nirva nan äänittämään vuonna 1973 Lahden Microvox-studiolle vuosituhannen vaihteen skandinaavista action rockia, ja tempaisee bändin solistiksi rokkaavan death metal -Elviksen
Se luikertelee itsensä vapaaksi analyysin kahleista sinne minne paras taide aina kurkottaa, järkiperustelujen ja tarkoituksenmukaisuuden tuolle puolen. Avomieliselle musiikin rakastajalle se on rajaton leikkikenttä. Marinanettiin ei ole tässäkään asiassa luottaminen. Aika ajoin kuuluu huhuja mahdollisista uusista Xysma-kappaleista. Mutta omalaatuisen holtiton bändisvengi, sairaan toimivat riffit, puhutteleva vokalismi, odottamattomat laulunaiheet, kreisit miksauskikat ja etenkin vapaus tehdä tasan mitä huvittaa loistavat yhä kirkkaina. Jopa grind core-Xysma pystyy hämyilemään oudosti! Editoinnin tuloksena olisi varmasti ollut sekä helpommin lähestyttäviä että hitikkäämpiä täsmärocktuotteita, mutta myös auttamattomasti tylsemS at u r d ay S e p t e m b e r 7 t h 2019 p y y n i k k i S ta d i u m t a m p e r e PINK FLOYD´S Performed by Pulse – The Finnish Tribute to Pink Floyd. Opening Acts Wessmania and The Outer Sonics 40 YEARS ANNIVERSARY CONCERT Liput nyt Plussa-kortilla etuhintaan! piä kuunteluelämyksiä. Edelläkävijä astuu rohkeasti paskaan Jokaisella Xysma-äänitteellä on tunnelman oudosti katkaisevia väliosia, suhteettoman pitkiä biisien loppuosia, erittäin kummallisia miksausratkaisuja, yllättäviä suvantoinstrumentaaleja, päämäärätöntä hämyilyä ja kaikenpuolista perustelemattomuutta, jonka joku kovempi tuotantokoneisto tai uraorientoituneempi yhtye olisi leikannut pois ja rutannut studion roskikseen. Ja painotetaan nyt vielä sitä, että Xysma-sanan selitys mm. Xysma on soittanut 2010-luvulla häviävän pienen määrän keikkoja Svart Recordsin vinyyliuudelleenjulkaisujen yhteydessä, soittaen tietenkin uudelleenjulkaistujen levyjen materiaalia. Yhtä aikaa löysää ja tiukkaa paskaa! www.soundi.fi/soittolistat KUUNTELE SOITTOLISTA 12 kovaa ja löysää pökälettä by Xysma minun ta?hteni_Xysma_b.indd 55 13.6.2019 14.11. En keksi rock’n’rollille tärkeämpää ydinarvoa. ansio on siinä, että se ei kuulosta välittävän vittuakaan soiko se jossain elokuvassa, radiossa, stadionilla, sun mutsis korvalappu stereoissa tai jossain tulevaisuuden Spotifyssä. En pidätä hengitystäni, mutta luotan siihen että mikäli maailmaa vielä joskus siunataan uusilla Xysma-teoksilla, ne pettävät minun odotukseni ja tarjoavat tilalle jotain nerokasta jota en vielä ole ymmärtänyt kaivata. Mikäli luottaisi internetin marinapalstoilta kerättyihin mielipiteisiin, voisi luulla että nämä lätyt eivät ole tutustumisen arvoisia Xysma-klassikkoja. Wiktionaryssa on ”material resembling bits of membrane in stools of diarrhea”. Se on metallisteille liian leppoisaa rokkia, ja ihan liian kovaa kovisten musaa indiepoppareille. Osa Xysman tuotannon viehätystä on siinä, että sen kanssa ei tarvitse olla koko ajan samaa mieltä. Ne ovat toki Lottoonkin verrattuna kevyttä musaa, ja ihan totaalista hippien soultutinaa verrattuna Fata Morgana -singleen (1990). Lotto kuulostaa itsestään inspiroituvalta innostukselta. Kaksi viimeistä Xysma-levyä, jonkinlaiseksi halpis-singlekokoelmaksi naamioitu Singles (1997) ja ihan oikea pitkäsoitto Girl On the Beach (1998) sisältävät timmien hittibiisien lisäksi kiitettävän määrän vaikeammin perusteltavaa haahuilua
Let’s Rockia ei olisi tarvinnut enää Black Keysin mainetta pönkittämään, mutta mieluusti sitä kuuntelee. ANTTI LUUKKANEN HHH Levyarviot > 56 SOUNDI ...askel on kirjaimellisesti muuttunut kevyemmäksi... Parhaat kappaleet painavat vaa’assa kuitenkin tarpeeksi selvästi enemmän kuin parit läpijuoksut ja lopun fokuksen katoaminen. Uskon kuitenkin, että heistä on ollut kivaa jälleen työstää kimpassa. K u v a: R y an M cl em o re ”Let’s Rockin taika onkin siinä, kuinka pakottoman mukavaa musaa se sisältää.” The Black Keys Let’s Rock Nonesuch tanut soolotyö Waiting On A Song (2017). Auerbach ja Carney ovat sen verran taitavia sävelseppoja, että näiden puuhastellessa puolihuolimattomastikin lopputulos on silti priimaa. Go on puolestaan albumin heikoimpia esityksiä. Turn Blue meni Billboard-listan ykköseksi, mutta nuutunut levy oli tympeän ummehtunut verrattuna räväkkään El Caminoon (2011), joka jäänee duon historiaan onnistuneimpana levytyksenä. Se on kuin tähän päivään tuotu versio Dire Straitsista – aikea on kuvitella, ketä tämä levy varsinaisesti ärsyttäisi. Juuri sitä hellyydellä vaalittua, mutta kaavoihin kangistumatonta vanhan liiton henkeä, joka soi kauniisti etenkin biisin kitarasoolossa. Setämiesboogien kaksikko pistää rullaamaan Get Yourself Togetherissa, jonka J.J. Sen sijaan ihanasti svengaavan Lo/Hin eteen on nähty jo vähän vaivaakin. Calelta peritty minimalismi vain alleviivaa biisin groovea. Rexiltä perittyä koukkua kaksikko on varioinut ennenkin. Dan Auerbach ja Patrick Carney ovat huumorimiehiä tai sitten vähän vain viehtyneitä sloganeihin. Black Keysin viimeisimmästä on aikaa viisi vuotta. Sitähän se kaikki on. Tämä mielikuva levystä välittyy. Niinpä Let’s Rock on leppoisaa, taitavaa ja miellyttävää kuunneltavaa. Itse asiassa, mitä vähemmän tällaista rockin peruskauraa ryhtyy keinotekoisesti elävöittämään, sen parempi. Koko kappale on kullansävyistä keltaista ja ruskeaa pullollaan. Let’s Rockin taika onkin siinä, kuinka pakottoman mukavaa musaa se sisältää. Alla on kuitenkin Auerbachin liki täydellinen, kuulijan väkisin ja vastaansanomattomasti haltuun otovat yhtyeelle tunnusomaisia jopa niin pitkälle, että alkoi jo mietityttää, onko kappale edes tuoretta tuotantoa. Pinnan alle upotettu gospel-sävelmä kuplii lämpimästi sykkivän raidan päällä, jossa on pitkästä aikaa kuultavissa myös konkreettista bluesia – sitä mistä homma alkujaan kaksikolla lähti käyntiin. L et’s rock. Takataan roos, siis. Sekin jossain kirjoitusasussa vieläpä lainausmerkkien väliin aseteltuna. Mikään pakko tuotantohommiin tahoillaan uppoutuneiden sällien ei olisi ollut palata menestystarinansa pariin. Kaikki kappaleen täkyt Levyarvostelut 6_19.indd 56 13.6.2019 17.19. Toisaalta, paskaakos sitä sen kummempia kiertelemään. Mutta kun tässä vaiheessa uraa edes asiansa tyylitajuisesti haltsaavilla edelläkävijöilläkään ei ole enää virtaa hakea uutta kulmaa tekemisiinsä, korostuvat motivaatiotekijät. Eagle Birdsin T. Silti ensinäytöt levystä ovat olleet tätäkin taustaa vasten tarpeettoman turvallisia. Komein maisema piirtyy kuitenkin Sit Around And Miss Youssa, jonka haalistunut soft rock -melodia saa piirtymään vanhan Polaroid-kuvien sävyisen autereisen horisontin meren ylle
Viimeiset tekstarit päättyy kuin rakkaus, tai suosionosoitukset albumin alussa, yllättäen. Soundillisesti kappale on ilmava ja kaunis, hyvin erilainen kuin levyn muu materiaali. PERTTI OJALA HHHH K u v a: K an er v a M an ti la Levyarvostelut 6_19.indd 57 13.6.2019 17.19. Jo sävellyksenä epäbrucemaisen ja dramaattisen There Goes My Miraclen kertosäkeessä Springsteen löytää äänestään harvemmin jos koskaan kuultua korkeutta. The Wayfarer jatkaa samaa kulkuriromanttisesti ajelehtivaa teemaa jousien ja sisään ryntäävien brassien alleviivatessa sovituksen westernisyyttä. Syna alkaa pulputtaa. Poikkeuksellisen raikkaalla tavalla hyödynnettyjen jousien lisäksi Western Stars väläyttää uutta ilmettä myös laulussa. Sundownin twang-kitarasta voi kuulla Glen Campbellin tehneen Springsteeniin vahvan vaikutuksen, mikä tulee todistetuksi parilla muullakin raidalla. Tai jos albumin artistina olemista käsittelevät laulut, etunenässä Artisti / Narsisti ja Pinnalla, eivät kerro juuri siitä prosessista, jonka seurauksena Momentum 123 syntyi, mistä sitten. Albumin nerokkain kolmijako piilee kuitenkin sen tavassa kertoa kolme eri tarinaa. Western Starsin vanhakantaisen americanaisuuden Springsteen tekee selväksi heti akustisen kitaran folkisti käynnistävällä avausraidalla Hitch Hikin’. Springsteenin levyjen jousija puhallinsovitukset eivät ole koskaan aiemmin ammentaneet yhtä vahvasti 40ja 50-lukujen filmisäveltäjien usein juuri lännenelokuviin tekemistä soundtrackeistä. ”Kaikkee on liikaa, jengi haluu lisää / Kai ne tykkää, mä en oikein enää.” Parhaan sävellyksensä Chisu säästää viimeiseksi. Ne loppuvat kuin kaulan katkaisisi, kuin alleviivatakseen sitä, ettei tätä tietä ole valittu platinalevyt, punaiset matot ja kymmentuhatpäiset ihmisjoukot mielessä. Edellinen vain omia lauluja sisältänyt albumi oli vielä hivenen kaukaisempi Wrecking Ball (2012). Yleisesti voi olla monella tavalla, mutta Momentum 123:lla Chisu pointtaa itsensä niin monta kertaa pääosan esittäjäksi, että olisi kummallista tulkita albumin tekstejä muuten kuin omaelämäkerrallisina. Itse Western Starsilla vanha ratsastaja kokee autiomaan kojootteineen ja kanjoneineen kirkkaina loistavien tähtien alla. ANTTI GRANLUND HHHHH Bruce Springsteen Western Stars Columbia Puoli vuotta intiimisti jutustelevan Springsteen On Broadwayn kannoilla tuleva Western Stars on Springsteenin ensimmäinen studiolevy sitten High Hopesin (2014). Askel on kirjaimellisesti muuttunut kevyemmäksi. Chisu Momentum 123 Warner Alussa loppuvat suosionosoitukset. Erinomaisen ja surumielisiä tarinoitaan positiivisemman albumin liftimatka päättyy Moonlight Motelin haikeuteen. Vapauden kaipuu ja alakuloa ruokkiva yksinäisyys käyvät reissumiehen sielussa loputonta painiaan. Korvakäytävät täyttyvät rukouksesta: ”Tule ilta, tule yö, tule huominen / Kun tänään oon ollut niin murheellinen.” Basso murahtaa uhkaavasti. Jos esimerkiksi Sit ku sä kysyt ei kerro Chisun ja Jori Sjöroosin parisuhteesta, mistä sitten. Kun Chisu laulaa entiselle rakkaalleen tekstiviesteistä, joista löytyy syy eroon, hän laulaa myös itselleen: päätös oli oikea. SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...askel on kirjaimellisesti muuttunut kevyemmäksi... Albumin päättävä Viimeiset tekstarit on yksittäinkin loistava popbiisi, mutta osana albumikokonaisuutta se kasvaa teeman yhdistäväksi, vapauttavaksi teokseksi. Mennyt on takana, jotain uutta edessä. Monimerkityksisesti nimetyllä Western Starsilla Bruce Springsteen suunnistaa todellakin kohti länttä päätyen aina aurinkoiseen Kaliforniaan saakka. ”Sun ei tarvi olla Jay Z, en mäkään oo Beyoncé / Sun kanssa mä oon just me, mun kanssa sä oot just sä.” Laulaako Chisu omana itsenään vai keksittynä, liioiteltuna hahmona. Tutun tarinallisissa biiseissä on vaikutteita vuosikymmenten takaisesta länsirannikon popmusiikista westernin konkretisoituessa sovitustyön elokuvallisuudessa. Biitti käynnistyy. Rukouksen katkaisee kehotus: ”Chisu, herää!” Chisun viides studioalbumi Momentum 123 julkaistiin kevään 2019 aikana kolmessa osassa, mikä on ohjannut kuuntelemaan sitä teemoittain: ensimmäisessä osassa herätään, toisessa taistellaan ja kolmannessa hyväksytään tapahtunut. Yksi niistä käsittelee rakkauden loppumista ja eroa, toinen muutosta artistina ja kolmas uuden parisuhteen alkua. Albumin toinen biisiyllätys on niukasti säestetty Hello Sunshine, joka ei yritä peittää velkaansa Harry Nilssonin hitiksi laulamalle Fred Neil -klassikolle Everybody’s Talkin’
JARI MÄKELÄ HHH Rammstein Rammstein Universal Rammsteinin ystävillä on ollut viimeiset viisitoista vuotta pinnassa pitelemistä. Uuden albumin puolesta alkuruoka lupasi kuitenkin hyvää. Kwes Darkon tuotantojälki on ihan ok ja tukee pätevästi räppäriä, mutta ei sytytä. Framptonin ääni muistuttaa erehdyttävästi nuorta Rascalia, joka ei ole yli vuosikymmeneen julkaissut mitään lähellekään yhtä raikasta kuin Nothing Great About Britain. Brexit kuitenkin myöhästyi, ja myös Nothing Great About Britainin 11 kappaleen albumiversio jättää tyngän vaikutelman. Rammstein on saanut siis viidessätoista vuodessa aikaan tasan yhden (Ich tu dir weh) sen huippuhetkistä muistuttuvan sävellyksen. Frampton on viimeisen parin vuoden aikana kasvattanut suosiotaan eksponentiaalisesti. HENRI EEROLA HHH K u v a: C ro w n s & O w ls Levyarvostelut 6_19.indd 58 13.6.2019 17.19. Yhtye ei ole juuri kiirehtinyt albumiensa julkaisun suhteen, ja kun se on vihdoin saanut uutta materiaalia kauppojen hyllyille, ei valtaosalla kappaleista ole ollut mitään tekemistä vuosituhannen vaihteen molemmin puolin julkaistun musiikin kanssa. Framptonin albumin toinen mainstream-verrokki on The Streets -nimellä operoineen Mike Skinnerin debyytti, 2-stepja UK garage -klassikko Original Pirate Material (2002), jonka kansikuvan kellertävässä valossa kylpevä vuokratalo voisi periaatteessa olla sama kuin Slowthain debyytin kannessa esiintyvä. Rascalia, Skinneriä ja Framptonia yhdistävät tarkkanäköisesti ja oivaltavasti Britannian yhteiskuntaa kritisoivat ja alaluokan elämää luotaavat lyriikat, joiden syvemmät merkitykset jäävät ulkopuoliselta tarkkailijalta helposti huomaamatta. Deluxe-versiolle sisältyy kuusi kahden viime vuoden aikana digijulkaistua biisiä, jotka ansaitsisivat paikkansa myös varsinaisella versiolla. Musiikillisesti albumilta nousevat muiden yli Mura Masan tuottama electropunk Doorman, joka ei edusta lyyrisesti levyn terävintä tasoa, sekä grimen ykköstykki Skeptan fiittaama Inglorious. K u v a: Je n s K o ch Slowthai Nothing Great About Britain Method Music Flow’ssa kesällä vieraileva 24-vuotias Tyron Frampton kertoo esikoisalbuminsa nimikappaleessa, ”ettei ole Dizzee, vaan pelkkä boy in da corner” viitaten grimen ensimmäisen supertähden Dizzee Rascalin kuudentoista vuoden takaiseen levyyn. Vaikka kappaleiden kauneus ei kertakuulemalla aukeakaan, seisoo lopussa kiitos, eikä Liebe ist für alle dan (2009) jättämästä läskiksi lyömisen mausta ole lopulta tietoakaan. Vallitseva tilanne on vähintään absurdi: saksaksi lauletusta halonhakkuusta korkeakulttuuria muovannut ja ostavan yleisön maapallon jokaisessa kolkassa polvilleen tipauttanut sekstetti ei ole menettänyt kunnianhimostaan piiruakaan sitten alkuvuosien, mutta painopiste ei ole enää vuosiin jakautunut äänen ja kuvan välillä tasan. Pitkään vaikutti siltä, että bändin joutsenlauluksi jäisi Made In Germany -kokoelmalle (2011) äänitetty renkutus Mein Land. Vaikka Rosenrotilla (2005) vielä virtaa riittikin, oli Feuer und Wasserin ja Hilf mirin kaltaiset valopilkut sävelletty jo edellisalbumin sessioissa, puhumattakaan vuosia kehitteillä olleesta Benzinistä. Uutta Mutteria (2001) tuskin enää koskaan saamme, mutta koska alkuun huomion vieneet ärhäkkä Zeig dich, Till Lindemanin vereslihalla huutama Puppe ja jämäkästi tamppaava Tattoo ovat kauttaaltaan laadukkaan lopputuotteen jäävuorenhuippu, voi vuosikausien odotuksen todeta olleen sen arvoista. 58 SOUNDI Levyarviot > ...lätty lätisee ja syke pidetään huipussaan kolme varttituntia ilman taukoja... Videoidensa perusteella Frampton vaikuttaa huumorintajuiselta, karismaattiselta ja varmasti massoihin vetoavalta, nuorta Robbie Williamsia muistuttavalta kaverilta. Viimeksi mainittu kappale on myös hyvä viite loppulevystä, jonka kantava musiikillinen teema on yksinkertaisuus ja jopa primitiivisyys. Slowthain esikoisalbumin ilmestyminen on genren ulkopuolellakin merkkitapaus, joka oli tarkoitus ajoittaa samaan aikaan Brexit-eron kanssa. Kuuntelu kuuntelulta jämäkämmin ihon alle hivuttautuva Deutchland on teatraalisuudessaan oiva aloitus, ja tervetulleen tärähtänyt, idioottimaiseen kosketinkuvioon ja ärhäkkään kitarariffiin nojaava Radio trippailee alku-uran itsetarkoituksellisen pökkelyyden kanssa. Mikä harmillisinta, Puppen aavemaista minimaalisuutta lukuun ottamatta, Mein Teilin ja Sonnen kaltainen sielun täyttävä synkkyys loistaa edelleen poissaolollaan. Täysin turhaa Sex-kappaletta lukuun ottamatta yhtye on läsnä. Hieman ehkä kärjistäen, musiikillisen luovuuden voi nähdä loppuneen Reise, Reise -albumiin (2004)
Bob hundin tapauksessa tällaisesta jää ristiriitainen olo. Lätty lätisee ja syke pidetään huipussaan kolme varttituntia ilman taukoja. Levy on alusta loppuun luotettava ja kerralla omaksuttava. Aika ei odota ketään. Esimerkiksi murinalaulun sekaan olisi voinut heittää enemmän puhdasta laulua. Materiaali jäi kuitenkin odottamaan sopivaa julkaisuhetkeä. Aluksi kokonaiskuva on epätarkka, mutta hiljalleen epäkesko ilmaisu suodattuu alitajuntaan ja raapii mieltä paljon suuremmalla voimalla kuin heiveröinen ulkomuoto antaisi ymmärtää. Perrettin pojat James ja Peter Jr. Avalon-projektin Return To Eden ei kuulosta rockoopperalta vaan enemmän ”vanhalta Stratolta” kuin mikään, edes Stratovarius itse, sitten vuoden 2003. Outside El Paso puolestaan on kuin lyhyt katkelma free jazzia, kahdeksaan minuuttiin venyvä The Bitter Suite taas sisältää nimensä mukaisesti monia ainesosia ja on parhaimmillaan kuin Crosby, Stills & Nash kohtaisi Miles Davisin. ASKO ALANEN HHHH Calexico And Iron & Wine Years To Burn City Slang Calexico jatkaa pitkää taivaltaan Arizonan indie-kuvioissa, nyt Joey Burnsin ja John Convertinon kaverina on myös Iron & Winen Sam Beam, joka on aiemminkin tehnyt yhtyeen kanssa yhteistyötä. ANTTI MARTTINEN HHH Bloodred Hourglass Godsend Out Of Line Mikkelin hurjat paukuttavat melodista death metaliaan jo neljännen pitkäsoiton merkeissä. Simppelin aloituskappaleen Boat By The Sea (Saimaan rannalla) aikana vielä miettii, mihin suvantoon virta on viemässä. Päätöspala In Your Own Time lopettaa levyn melodisesti ja hivelevillä lauluharmonioilla. Arvostamani bändi ammensi Perrettin tavoin koko tuotantoonsa Velvet Undergroundin perinnöstä. Haukuksi tarkoitettu vertaus on mielestäni osuva, sillä tältä Perrett olisi kuulostanut 80-luvun tuottajan käsittelyssä. Uusia metkuja levy ei esittele, mutta mitä väliä, kun tutun tolkkimaiset, elämänmyönteiset biisit ovat kaikki vähintäänkin hyviä… ja parhaat paljon enemmänkin. MAPE OLLILA HHHH Siskiyou Not Somewhere Constellation Oikeastaan Not Somewhere on vanha levy. Laulujen rauhallinen pohjavire avautuu sulaviin kertosäkeisiin tai biiseissä vähitellen tehostuviin tarinankaariin. Godsend on kuitenkin mallikas ja kansainvälistäkin vertailua hyvin kestävä teos, josta irronnee settilistaan useampikin uusi keikkasuosikki. Not Somewhere luotaa kainostelematta keskiikäistä kokemusmaailmaa, joka muodostuu niin ohikiitävän ajan viimasta, mielialalääkkeiden sivuoireista kuin todellisuudentajun hämärtymisestäkin. Herkkupalan Bob hund ansaitsee toki näilläkin tempuillaan, mutta mieluummin sen näkisi näykkivän ruokkivaa kättä. Eräs blogisti vertasi ensipuraisu I Want Your Dreamsia The Psychedelic Fursin 80-lukulaisen singlen b-puoliskoon. Jännite jää kuitenkin vajaaksi, vaikka yhtye on sähköistänyt tunnelmaa soittamalla osan materiaalista yleisön edessä. Ja vaikka kokonaisuus onkin yhtenäinen, olisi siitä saatu vieläkin tiukempi ja iskevämpi pienellä tiivistämisellä, vaikkapa uhraamalla yhden biisin. Slim Sings Svart Tekisi mieli pitää yllä arvoituksellista myyttiä yksinäisestä herra Slimistä, mutta loppasuiset ns. ystäväni kertoivat jo ennakolta Joose Keskitalon englanninkielisestä levystä. Years To Burn on miellyttävä vinyylinen mittainen kuuntelukokemus, joskin levyn hajanaisuus vie hieman pisteitä. Kaikki on periaatteessa kohdillaan: poukkoilevat rytmipohjat, käänteismerkitykselliset iskulauseet ja hilpeät väliketeemat. Pikemminkin ongelmana on yhtyeen pyrkimys välttää eksymistä kaikin tavoin. Sävelmät, lyriikat ja sanojen painotukset tuntuvat tulevan suoraan Slimin sydämestä, omaperäisinä ja lokeroimattomina. Musiikki ei nojaa puritaanisiin trad-kaavoihin eikä niiden popularisoituihin muotoihin. Townes Van Zandt on kenties Slimin laulutavan ”etäopettaja”. VESA SILTANEN HHH Bob hund 0–100 Adrian ”Jag vill göra mitt bästa / men vad är mitt bästa”, kysyy Thomas Öberg Många bollar i eldenillä. Levyarvostelut 6_19.indd 59 13.6.2019 17.19. Kappaleen sisällä kysymys on provokatiivinen. Siinä missä Bob hundin 2010-luku on toistaiseksi ollut johdonmukaisuutta välttelevä seikkailu oivalluksineen ja huteineen, ei uutukainen hukkaa tasapainoaan kertaakaan. Not Somewhere rakentuu samanaikaisesti monella mittakaavatasolla. Kitarat soivat aiempaa tanakammin. Jamesin liidaama Master Of Destruction osoittaa, että Perrett on onnistuneesti kloonannut 40 vuotta nuoremman itsensä. Viimeksi mainittuja sisältävä Father Mountain on paketin kovin korvamato, jonka folkmaisuuteen Iron & Wine tuo hienosti oman lisänsä. Mutta upea The City Is Burning (Kaupungit puristuvat puristimissa) karistaa epäluulot Keskitalon taidoista valaa kätkettyä voimaa hienojen sävelkulkujen muottiin. Antoisimmillaan 0–100 on laskiessaan suojaustaan ja antautuessaan melodisen mietteliääksi. Kylpekäämme siis 90-luvun lopun tuplabassarijumpassa, iskelmällisen tarttuvissa melodioissa ja Tolkin ikiihanissa sooloharjauksissa, joissa on usein enemmän vauhtia kuin järkeä. Ryhmä yhdistelee edelleen elementtejä eri musiikkityyleistä; enimmäkseen korvaa hellivissä biiseissä kuuluvat vuoron perään niin naukuva stilikka, jazz-henkinen trumpetti ja Byrds-harmoniatkin. Vaikka biiseistä tunnistaa Joosen alkuperäisversioita, albumi ei sitoudu kansikuvan ränstynyttä luomisvajaa tarkemmin maantieteelliseen paikkaan tahi aikaan folk rockin vuosisataisessa uushistoriassa. Levyltä paistaa läpi pieni keskeneräisyys, eritoten tekstipuolella. JARI MÄKELÄ HHHH Timo Tolkki’s Avalon Return To Eden Frontiers Riemu on suuri, kun mestari palaa tuttuine metkuineen. Bändissä on italialaisia sessioäijiä ja laulurooleja kantavat aurinkoinen Anneke van Giersbergen, Riot V:n pätevä Todd Michael Hall, Savatagessa maineensa tehnyt ja yhä vanhalle ’Tage-fanille flimmereitä aiheuttava Zak Stevens, 90-luvulla Elegy-pestinsä jälkeen pikkubändeihin unohtunut Ed Hovinga sekä Tristanian englantia oudosti ääntävä Mariangela Demurtas. Vaikka Temporary Weaknessin ja Nothing Diseasen kaltaiset kappaleet pysäyttävät katseen yksittäisiin taideteoksiin, määrittyy levy myös kollaasimaiseksi yritykseksi järjellistää mielentilojen polveilevaa virtaa. Slimin yksinäinen, särkyvä ääni ja venyttäen lausutut avainsanat ovat aika ajoin yhtä. Peter Perrett Humanworld Domino Hykerryttävän hyvä How The West Was Won (2017) ei suinkaan jäänyt The Only Ones -legendan jäähyväislevyksi. hoitavat hommansa tyylikkäästi. Pieni hiomattomuus istuu erinomaisesti Perrettin musiikkiin. Lou Reedille nyökkäävät, Perrettin nuoruuden maisemiin matkaavat Heavenly Day ja Walking In Berlin herättävät hyväntahtoista huvittuneisuutta. Suoraviivainen materiaali kaipaisi ehkä hieman enemmän sävyjä ja vaihtelua dynamiikassa. Banaliteettinsa teräväksi eksistentialismiksi jalostavan monologin taustalla vaihtelevat luontevasti vähäeleinen lyyrisyys ja Neutral Milk Hotelinsa sisäistänyt neuroottisuus. Maaginen on se tapa, jolla Slim alleviivaa sanomansa kiteytykset vetoavilla soinnuilla, hallelujah-huudahduksilla tai muilla uskon, surun, lemmen tai ”keep your eyes on the road” -tyylin muistutuksilla. Kyse ei ole siitä, että 0–100 kuulostaisi eksyneeltä. SOUNDI 59 Japanissa ja Etelä-Amerikassa. Biisit kierrättävät hituja Stratojen kulta-aikojen hiteistä, mutta se sallittakoon, sillä kukaan muu koko universumissa ei tee yhtä tunnistettavaa powermetallia kuin Tolkki, jonka asema genren pioneerina on ikuisesti kiveen hakattu paitsi Euroopassa, myös Levyn aloittava hemmetin tarttuva Waves Of Black nappaa kuulijan koukkuun, jossa roikutaankin viimeiseen nuottiin saakka. Siksi pakkomielteinen hyväksynnän hakeminen tuntuu kummalliselta. Biisit on pitänyt purkittaa ja julkaista nopeasti. Jotkut vanhan liiton rokkarit ovat ehtineet kehua Humanworldia edeltäjäänsä paremmaksi albumiksi, mutta toppuutellaanpa hieman. Jälkeensä levy jättää verestävän arven, jonka saumoista tihkuu pysäyttävä mantra: ”You’re trying to get somewhere as if you’re not somewhere.” HANNU LINKOLA HHHH H.C. HANNU LINKOLA HHH ...lätty lätisee ja syke pidetään huipussaan kolme varttituntia ilman taukoja... Nyt, Huebertin sooloprojektiksi kutistuneena, Siskiyou tarjoaa sopivan viitekehyksen näille yksinäisille ja harsomaisille lauluille. Sävellykset ovat kauttaaltaan tarttuvia, perinteisiä popkappaleita. Koko levyyn suhteutuessaan se saa kuitenkin toisen merkityksen. Toki se on tässä genressä melko kulunut tyylikeino, mutta moni levyn biiseistä tuntuu suorastaan huutavan sitä. Colin Huebert nauhoitti siitä valtaosan jo talvella 2015 luonnostellessaan Stefan Sagmeisterin The Happy Film -elokuvan (2016) taustoja. Onko Bob hund oikeasti epävarma itsestään. Luottoäänittäjä Juho Räihä ja miksauksesta vastannut Henrik Udd (Architects, Bring Me The Horizon) ovat loihtineet modernit soundit, johon on kuitenkin jätetty bändille ominaista rosoa. Bändi tykittelee moshpitiin liikettä saavia riffejä joko ripeästi tai vielä ripeämmin eikä melodioissakaan säästellä. Vuorovaikutteisuus kuuluu levyllä satunnaisena intensiivisyytenä, mutta sytykkeeksi siitä ei ole
Se julkaisi kehutun esikoisalbuminsa vuonna 2017. Arttu Takalon elektroniset vibrafonit, ksylofonit ja kellopelit kättelevät sulassa sovussa kontrabasisti Ville Herralan sekä rumpali Ville Pynssin pyörittelemiä kekseliäitä komppeja, kun taas Niko Kumpuvaaran harmonikka sulauttaa svengiin fennohenkistä intohimoa. Santanan tavoittamasta uudesta inspiraatiosta kielii sekin, että Rick Rubinin tuottama albumi tiivistyi kymmenen päivän aikana äänitetyistä 49 kappaleesta. Afrovaikutteet ovat aina eläneet Santanan latinorockfuusion pinnan alla, mutta nyt Afrikka puhuu todella isoin kirjaimin. Kovaan feattiketjuun kuuluvat kaikki tämän hetken kuumimmat nimet Solangesta Anderson .Paakiin sekä etabloituneemmat taiteilijat George Levyarviot > ...intiimisti dramaattinen lopputulos on niin väkevä, että järki lähtee... Vaikka instrumentaalikappaleista tihkuu runsaasti suomalaiskansallisia sävyjä, ilmaisu kurottaa ajoittain progeilevan etnon puolelle. Corazón (2014) ja 70-luvun alun bändikavereiden kanssa tehty Santana IV (2016) valoivat kuitenkin uskoa tien uudelleen löytymiseen. Näillä eväillä pääsee minun vuoden 2019 parhaat -listalleni. Zappamaisiakin oivalluksia mahtuu joukkoon. Kolmasosaa biiseistä värittävät vierailijat, joista kukin pysyy sataprosenttisesti uskollisena omalle tyylilleen. Villejä visioita purkava sävellys Young & Dangerous osoittaa, että yhtye osaa tutkia ennakkoluulottomasti biisirakenteiden eri puolia. Chandler on oikeasti läsnä Thomasin tarinoissa, mutta kyllä niissä kuuluu myös beat-runous ja tietyissä intonaatioissa jopa Last Poets! Ja tietysti myös kunnianarvoisan Captain Beefheartin perintö. Mikäli bändin edellisen albumin Internationalin kappale Lungomare viehätti korvaa, Lust For Youthin Imola jatkaa samalla linjalla. Sama kokoonpano työskentelee tuoreella Themanintheshadows-levyllä. JUHA SEITZ HHHH Santana Africa Speaks Concord Carlos Santana tuntui vuosituhannen alussa olleen osin levyjensä väkinäisten tähtivieraiden ansiosta jokseenkin eksyksissä. Huiman dynaaminen ja intiimisti dramaattinen lopputulos on niin väkevä, että järki lähtee. Hengästyttävän levyn hittiraidan Breaking Down The Doorin haitari ja brassit synnyttävät yllättäen jopa mielikuvan kaihon karavaanin kyytiin hyppäävästä Santanasta. Jos Thomasin omaperäinen ääni ja sen intensiivisesti kertomuksellinen ”dekkarilausunta” pitää alati otteessaan niin orgasmin viimeistelevät hänen ja muun yhtyeen ahkerasti viljelemät rumpukoneet ja syntikat, joita pää-Ubu käsittelee yhtyeessä aikanaan hurmanneen Allen Ravenstinen hengessä hyvin avantgardistisesti, musique concrète -tyyppisesti. Tyylillisesti kirjo on varsin laaja, mutta silti kokonaisuus on ehjä ja harmoninen. JUSSI NIEMI HHHHH Arttu Takalo Themanintheshadows Rockadillo Arttu Takalo lukeutuu niihin säveltäjiin, sovittajiin ja muusikoihin, joiden palveluksia jonotetaan. Kahden hengen kööpenhaminalaispoppoon itsensä mukaan nimeämä seitsemäs albumi koostuu kahdeksasta kappaleesta, joiden eteerisen kaunis tunnelma kiinnittää kaiken huomion itseensä. Tietysti Tarotin estetiikka kumpuaa esiin monin paikoin, kun taas levyn ylväys ja majesteetillisuus on enemmän peruja Nightwishilta. Africa Speaks on reilun tunnin soiva sukellus mantereen rytmikkään spirituaalisesti melodioitaan lennättävään sieluun. Hietalan menneisyys on antanut miehelle paljon ammennettavaa soolodebyytille. Levyn new wave -tyylisessä syntsapopissa on hyödynnetty tanssimusiikkimaisia melodioita, jotka tasapainottavat levyn muuten lähes melankolista tunnelmaa. studioalbumi eikä suinkaan mikään väsähtänyt paluu rikospaikalle, vaan ehkä bändin kovin veto toistaiseksi. Siihen sen musiikki on ollut liian arvaamatonta ja omituista. Tulielementin teemaan kietoutuva platta olisi esimerkiksi sopinut erinomaisesti Flying Lotuksen alias Steven Ellisonin vuoden 2017 kauhua ja komediaa yhdistelleen överin Kusoleffadebyytin ääniraidaksi. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Flying Lotus Flamagra Warp FlyLon viisi vuotta prosessissa ollut Flamagra on giganttinen 27 kappaleen sekoitus hiphopia, elektronista tanssimusiikkia, sekasortoisia jazz-funk-reivejä ja surullisten instrumenttien valitusta kokoava albumi, joka kuulostaa psykedeelisen elokuvan soundtrackiltä. Luomistyössä on käytetty myös post-punk-vaikutteita, joten levyllä on juuri sopivasti särmää. Kokoonpanon timmi yhteissoitto vakuuttaa. Hietala on valinnut soololevynsä laulukieleksi suomen ja sanoittajana hän esittelee kykyjään vahvana mielikuvien luojana. ISLA MÄKINEN HHHH Marko Hietala Mustan sydämen rovio Savonian Rooster Monissa liemissä keittynyt Marko Hietala on julkaissut ensimmäisen soololevynsä, joka toki olisi voinut syntyä paljon aikaisemminkin, mutta arvatenkin aika oli monista syistä johtuen vasta nyt oikea. Soololevy on pääosin matalatempoisuudessaan väkevä ja levollinen. 60 SOUNDI Pere Ubu The Long Goodbye Cherry Red Rockin marginaalissa vuodesta 1975 lähtien myyräntyötä tehnyt Pere Ubu ei ole koskaan päässyt suuren yleisön suosioon. Yhtä kaikki, Raymond Chandlerin romaanin mukaan nimetty uutuus on jo 18. Bändin pehmeän melodinen musiikki on lähes lumoavan tyylikästä, samaan aikaan kaunista mutta tarpeeksi rosoista. Lust For Youth taitaa tyylin, johon on helppo jäädä koukkuun. Levyarviot > 60 SOUNDI maa. Ainoastaan Juoksen rautateitä poikkeaa yleisestä linjasta edustaen tässä yhteydessä eräänlaista pakkorockia kuitenkin varioiden nokkelasti Meksikon pikajunaa ja hieman muitakin vivahteita. Toisinaan laulaja-lauluntekijä David Thomas on pannut bändin telakalle ja keskittynyt erilaisiin soolovirityksiinsä. Taiteilijalla on monta rautaa tulessa – yksi niistä on nelisen vuotta toiminut bändi L’Alliance Takalo. Pitkällä aikavälillä syntyneet teokset kannattelevat kukin omia tarinoitaan, joista suuri osa syntyi improvisaation kautta. Tyylillisesti hyvin teatraalinen kiekko vaalii raa’alla soundillaan Pere Ubun vanhaa avant-garagea, mutta lisää siihen uusia elementtejä niin, että jälki on yhtaikaa sekä klassista että erittäin tuoretta. Africa Speaks vahvistaa aavistuksen oikeaksi. Perinteisesti suomen kieli rajaa markkinat kotimaahan, mutta Hietala aikoo julkaista levystään myös englanninkielisen version. Elokuvalliset tunnelmat tuntuvat soljuvilta ja harmonisilta. Carlos Santanan tavaramerkkisen tunnistettava kitara puree terävästi silloinkin kun biisiin haetaan hieman epäsantanamaisempaa näkökulLevyarvostelut 6_19.indd 60 13.6.2019 17.19. Keskeisimpinä matkaoppaina ovat espanjalaislaulajatar Buikan intohimoiset tulkinnat ja Santanan päättymätöntä grooveorgiaa tarjoava ja siitä nauttiva kitarointi, joka on energisintä ja vapautuneinta miesmuistiin. PERTTI OJALA HHHH Lust For Youth Lust For Youth Sacred Bones Lust For Youthin tyyli on vaihdellut vuosien saatossa, ja bändi on siirtynyt vähitellen siistitympään soundiin. Hyvä niin, vaikka tosiasiassa tämä suomenkielinenkin taidettaisiin viedä muilla mailla käsistä. Sen melodisen synthpopin, jota levy edustaa, voi kuulla jo aikaisemmilla levyillä, mutta tätä levyä kuunnellessaan se nousee vihdoinkin pääosaan. Mustan sydämen rovio on erinomainen osoitus Hietalan monipuolisuudesta. Vaikka kappaleissa on vahva 80-luvun tunnelma, niissä on myös jotain nykyaikaista. Koska soittohistoriaa on jo jonkin verran takana, oma tyyli tuntuu löytyneen
13:30 14:00 Tuska Opening Ceremonü 2019 16:00 16:45 Sharon Richardson, K2 Agency -Agent for Anthrax, Kvelertak, Alien Weaponry etc. TUSKA FORÜM, SOLMUSALI, LA 29.6. Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n 13.00 13.30 14.00 15.00 16.00 17.00 18.00 19.00 20.00 21.00 22.00 23.00 01.00 23.00 14.00 ARION 14.15-15.15 BATTLE BEAST 16.15-17.15 ANTHRAX 18.15-19.15 DIMMU BORGIR 20.15-21.25 AMORPHIS 22.30-00.00 MEDEIA 13.30-14.15 MARKO HIETALA 15.15-16.15 POWER TRIP 17.15-18.15 CULT OF LUNA 19.15-20.15 SWALLOW THE SUN 21.25-22.25 BALANCE BREACH 14.00-14.30 GOATBURNER 15.00-15.30 PAHAN IKONI 16.00-16.30 ANNEKE VAN GIERSBERGEN 19.30-20.30 ALIEN WEAPONRY 21.00-22.00 LOST SOCIETY 14.15-15.15 SICK OF IT ALL 18.15-19.15 OPETH 20.15-21.25 SLAYER 22.30-00.00 FEAR OF DOMINATION 13.30-14.15 MAJ KARMA 15.15-16.15 KVELERTAK 17.15-18.15 DELAIN 19.15-20.15 HEILUNG 21.25-22.25 SATA KASKELOTTIA 14.00-14.30 WAKE UP FRANKIE 15.00-15.30 WARKINGS 17.00-17.45 VISIONS OF ATLANTIS 18.15-19.00 DE LIRIUM´S ORDER 19.30-20.30 LOUDNESS 21.00-22.00 LEVERAGE 14.30-15.00 FRANK CARTER & THE RATTLESNAKES 16.00-17.00 BEHEMOTH 18.00-19.15 THE HELLACOPTERS 20.30-22.00 HEVISAURUS 15.00-15.55 JINJER 17.00-18.00 HALESTORM 19.15-20.25 KAISER 14.25-14.55 I REVOLT 15.25-15.55 DARK SARAH 16.25-17.10 PALEHØRSE 17.40-18.40 RYTMIHÄIRIÖ 19.15-20.05 WHEEL 17.00-17.45 BRYMIR 18.15-19.00 STAM1NA 16.15-17.15 MUSTAN KUUN LAPSET 16.00-16.30 GATES OPEN GATES OPEN GATES OPEN GATES CLOSE GATES CLOSE GATES CLOSE TUSKA FORÜM, SOLMUSALI, PE 28.6. 15:00 15:45 Ars Umbra 2019 Ester Segarra Photographer 16:15 16:55 Scar Tattoo and Bodymodification RADIO ROCK MAIN STAGE HELSINKI STAGE INFERNO STAGE RADIO ROCK MAIN STAGE HELSINKI STAGE INFERNO STAGE RADIO ROCK MAIN STAGE HELSINKI STAGE INFERNO STAGE FRIDAY 28.6.2019 SATURDAY 29.6.2019 SUNDAY 30.6.2019 DOWNLOAD THE APP! MORE INFO: WWW.TUSKA.FI Tuska tulostus.indd 61 14.6.2019 9.07. Monster Unexpected path: 15:00 15:45 JP Ahonen Artist behind Belzebubs 16:00 16:45 Mika Jussila Mastering Engineer, Finnvox Studios 17:30 18:15 Jean “Valnoir" Simoulin Founder, Art Director & Graphic designer at Metastazis studio TUSKA FORÜM, SOLMUSALI, SU 30.6
Porilaisilla tuntuu löytyvän intohimoa ja seuraajia, reseptiä voisi vielä päivittää. Syntyi kolme albumia, joiden energisyys herätti huomiota. Tältä kuulostaa kun palaset loksahtavat paikoilleen. Kolmikon soitto on yhä taitavaa ja pirskahtelevan vivahteikasta, mutta nyt mennään entistä tiukemmin biisien ehdoilla. VESA SILTANEN HHHH King Gizzard & The Lizard Wizard Fishing For Fishies Flightless Vuoden 2017 aikana Gizzardin Wizardit julkaisivat yhteensä viisi albumia, mutta pitivät pitkälle toista vuotta taukoa, vaikka musassa ei havainnut minkäänlaista ideoiden tai soittohalukkuuden laantumista. taattua tavaraa. Tavoitteessa onkin onnistuttu hienosti. Yhtye kuvailee tavoitelleensa soundillaan kriittistä massaa ja pyrkineensä kuulostamaan siltä kuin olisi milloin vain hajoamassa palasiksi. Keskeisin yhdistävä tekijä yhtyeen koko tuotannossa on säilynyt. Bändin tuhti sointi palvelee sävellysten kiemuroita näppärillä maneereilla. Kappaletarjonnaltaan albumi on asiallinen, joskin pop-nerouden leimahduksia on odotettua vähemmän. Purkkana tarttuvaa hard rock -mäiskettähän tämä yhtyeen noin yhdeksäs levykin on, jopa ns. JUHA SEITZ HHHH Countless Goodbyes Cycles Inverse Metalcore on tänä päivänä vaikea laji. Uusi kitaristi Mikko Salovaara ja monissa liemissä marinoitu laulaja Kimmo Blom toivat mukanaan pirteitä sävyjä yhtyeen musiikkiin. Vahvasti elehtivä nokkamies operoi sujuvasti englanniksi, eikä arastele hyödyntää maailmoja syleilevää rokkikukkoilua. Mutta kyllähän se komeasti jyskää. ...luottaa tyylikkäästi omaan ääneensä, eikä kurottele helium-korkeuksiin... Siinä missä Endless Namelessin pop-helmet oli haudattu särömeren syvänteisiin, Renaissance Menin ilmiasu on inhimillisempi. Suloista kieltään Suomen aktiivisen metalcore-skenen tilasta kertoo silti se, että Countless Goodbyes nousi Suomen fyysisten albumien listalle. Cycles ei tuo mitään ennennäkemätöntä metalcoren kartalle, mutta mielestään “genren läpi pelannut ex-skenepoika” huomaa pitävänsä Countless Goodbyesin koukkuja tarjoilevasta paahdosta. Karu fakta kuitenkin on, että Cycles olisi ollut tuore debyytti vuonna 2012. Hybridigenre löysi nykyisen muotonsa noin kymmenen vuotta takaperin muun muassa Attack Attackin ja The Devil Wears Pradan jalanjäljissä, kasvoi yllättävän suuriin mittasuhteisiin Warped Tourin huomassa, vain kaatuakseen liian moneen kalaan samassa lammessa. Se soi lujaa ja prosessoidusti säristen, antaen kappaleille todella kovaäänisen luonteen. Molemmat elementit on tasapainotettu onnistuneesti. Kaleidobolt Bitter Svart Kaleidobolt on väläytellyt potentiaaliaan fuzzrähinöintiä ja jazzluritteluja yhdistelevän raskaan progerockin maailmassa jo kahdella aiemmalla levyllään. Sessio on hengeltään kiehtovan yhtenäinen, vaikka tyylilaji vaihtelisi sumeilematta. Näillä itselle myönnetyillä vapauksilla King Gizzard & The Wizard Lizard lunastaa kaikki lupaukset niin toisilleen kuin kuulijoillekin, sillä tämä porukka ei pelleile tai jätä projektejaan kesannolle. Siltoina vieraiden välillä toimivat hämäräperäiset minimalistisen meditatiiviset instrufantasiat ja ylitsevuotavan kaoottiset instrumentaalibängerit. Syntetisaattorit saavat välillä etusijan ja levyn pisin (6:48) kappale on jäntevällä rockdiskon riffillä rullaava Cyboogie. Determinus kaikuu vanhan liiton hard rock -perinteiden jalanjäljissä, mutta osaa myös yllättää. Hyvä niin. Edellislevy The Zenith Cracksiä arvioidessani totesin soiton lipsahtavan paikoin itsetarkoituksellisen kikkailun puolelle, mutta nyt on löydetty täydellinen balanssi näyttävän kikkailun ja groovaavan suoraviivaisuuden välillä. ASKO ALANEN HHHH Leverage Determinus Frontiers Kotimainen Leverageyhtye perustettiin vuonna 2002, kun kitaristit Torsti Spoof ja Tuomas Heikkinen saivat laulaja Pekka Heinon kanssa ajatuksen alkaa tehdä melodista voimametallia sekä raskasta rockia. Kaikille biiseille turboahdettu soundi ei välttämättä ole optimaalinen valinta, ja sooninen intensiivisyys äityy raskaaksi kuunnella levymitassa. Fantasiamatkan kruunaa aisteja hellivä tuotannon tekninen ylivertaisuus. KOSKINEN HHH Levyarviot > 62 SOUNDI Clinton ja David Lynch. Myrskyn silmässä on kuitenkin psykedelialla kuorrutettua kauneutta ja kuulautta. Cyclesin riffit kulkevat kiitettävällä tavalla sitä tien teknisempää laitaa, vaikka matikkatai djent-sanoja ei voi käyttää. Levyn mielenkiintoisimpiin kokeiluihin kuuluu kuitenkin Tierra Whackin kanssa äänitetty varsin omintakeinen rytmityksen rajoja rikkova Yellow Belly. Vokalisti Onni Kivikaarre luottaa tyylikkäästi omaan ääneensä, eikä kurottele helium-korkeuksiin. Tämä ei kuitenkaan haittaa porilaisesta Countless Goodbyesista nauttimista. Tyylilaji on vaihteeksi nautiskelultaan generöösimpää ja sosiaalisempaa luomupoppia, eksentristä buugia ja leikillistä psykedelistä outoilua. LINDA SÖDERHOLM HHHH K u v a: R aj al a st u d io t Ennakkoliput: Lippupiste • Tiketti • ilosaarirock.fi/liput 12.-14.7.2019 JOENSUU THE CHAINSMOKERS US • DJ SNAKE FR ALMA • Rae Sremmurd US • JVG • Sunrise Avenue Architects UK • Jess Glynne UK • Pale Waves UK Shame UK • Cheat Codes US • Dermot Kennedy IE Perturbator FR • MONO JP • Vesala • Ville Valo & Agents Chisu • Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB Gasellit • J.Karjalainen • Olavi Uusivirta • Ellips Pariisin Kevät • Wheel • Swallow The Sun Viikate Kuu kaakon yllä • Pää Kii • SANNI Luukas Oja • Gettomasa • Sydän, sydän Samuli Putro & Suuret Rukoukset • Stam1na Risto • Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana Ida Paul & Kalle Lindrooth • Turmion Kätilöt Pasa • Lxandra • Henrik! • Elias Gould • IBE Anna Puu • Maustetytöt • SOFA • Kynnet Pyhimys & Saimaa • Jukka Nousiainen Pauliina Kokkonen • Joni Ekman & Koira Levyarvostelut 6_19.indd 62 13.6.2019 17.19. Kolmas pitkäsoitto napsahtaakin jo ihan häränsilmän tuntumaan. Viimeksi mainittu lausuu twinpeaksmäistä liekkihäröilyä, josta kehittyy äkkiarvaamatta ftwrk-hitti. KIMMO K. Levyn nimellä voi olla ikäviä merkityksiä ja mielleyhtymiä, mutta Kaleidoboltin Bitter on varsin energinen ja hyvälle tuulelle saava kokonaisuus. Fishing For Fishies jatkaa aikahyppäyksen jälkeen yhtä vapaamuotoisen musisoinnin ja verrattoman bändikemian merkeissä. Tuotannollista ilmiasua yhtye on tavannut varioida surutta, ja Renaissance Men muistuttaa suoraviivaisen Wildheartsin (2007) ja Amerikalta kuulostaneen Chutzpahin (2009) vanavedessä enemmänkin hämmentävää Endless, Namelessia (1997). Vauhtia ja spontaanin villiä vaarantunnetta riittää, kun voimatrio rymistelee pyörremyrskyn lailla eteenpäin. Simppelit biisit pysyvät napakan mittaisina, ja yhtyeen loistavaa eeppistä hard rock -progeilua jää kyllä ikävä. Pitkältä levytystauolta palannut yhtye koki matkan varrella miehistömuutoksia. Yksi ryhmän valteista on Kimmo Blomin laaja-alainen laulu, joka on kouliintunut muun muassa Queen-projekteissa. Kantafiiliksissä on nyt enemmän intiimiä Belle & Sebastiania aiempaa tutun haltioituneen progemystiikan kirkastajana, mutta myös sangen karskia kitarariffailua ja blues-harppua. Hienovaraiset folkja progevaikutteet viilaavat albumista Leveragen laadukkaimpiin levyihin solahtavan järkäleen. Albumi ei vastaa koviin odotuksiin, mutta on silti kelpo paketti rähisevää pop-jylyä. MIRKO SIIKALUOMA HH Wildhearts Renaissance Men Graphite Vuosikausia siinä meni, mutta muutoin aktiivisena pysytellyt Ginger sai tovereineen puserrettua vielä Wildheartsmateriaalia. Koko seitsikko tekee ja tallentaa kappaleita aivan omalla tavallaan, täysin pakottomasti, arvostaen itse soittoa enemmän kuin biiseille ulkoa asettuvia pakkosäätöjä keston, tuotannon, soundien, tahtien tai tarinan suhteen. Monipuolinen kokonaisuus täyttää helposti kansainväliset kriteerit
Ennakkoliput: Lippupiste • Tiketti • ilosaarirock.fi/liput 12.-14.7.2019 JOENSUU THE CHAINSMOKERS US • DJ SNAKE FR ALMA • Rae Sremmurd US • JVG • Sunrise Avenue Architects UK • Jess Glynne UK • Pale Waves UK Shame UK • Cheat Codes US • Dermot Kennedy IE Perturbator FR • MONO JP • Vesala • Ville Valo & Agents Chisu • Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB Gasellit • J.Karjalainen • Olavi Uusivirta • Ellips Pariisin Kevät • Wheel • Swallow The Sun Viikate Kuu kaakon yllä • Pää Kii • SANNI Luukas Oja • Gettomasa • Sydän, sydän Samuli Putro & Suuret Rukoukset • Stam1na Risto • Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana Ida Paul & Kalle Lindrooth • Turmion Kätilöt Pasa • Lxandra • Henrik! • Elias Gould • IBE Anna Puu • Maustetytöt • SOFA • Kynnet Pyhimys & Saimaa • Jukka Nousiainen Pauliina Kokkonen • Joni Ekman & Koira Levyarvostelut 6_19.indd 63 13.6.2019 17.19. ...luottaa tyylikkäästi omaan ääneensä, eikä kurottele helium-korkeuksiin..
Virkistävää. Se onko kokeellisempi Outstrider vai traditionaalisempi ja tiukempi Northern Chaos Gods parempi on lähinnä makuasia. Jo viitekehys paaluttaa Abiristeilyn samaan nihilistiseen ihmiskäsitykseen, jossa ihminen rimpuilee huomionhakuisuudessaan. Ja välillä mopo päästetään myös keulimaan, kuten fuusiojazz-vaihteen löytävällä Strangella. Perttu Häkkisen kuolema ei ole vaikuttanut lopputulokseen, sillä hän ehti vielä osallistua yhtyeen neljännen albumin tekoon. Isokätinen soitto on kyllä yhtyeelle leimallista, mutta nyansseja ja ilmavuutta on uhrattu tasapaksun rymistelyn äärellä. Onneksi albumilla pureudutaan myös muihin ihmiselon kipukohtiin. Big Thiefin musiikki kuulostaa usein siltä kuin se olisi muuttumassa hiljaisuudeksi. Tähtiportin fokus keskittyy nyt ihmisen pienuuteen. Nurinasta huolimatta A Prayer For The Loud on selvästi hyvä levy. Ja vastoin monien odotuksia Abbath on myös onnistunut siinä. Jotain on muuttunutkin. Sekin tekee Big Thiefistä uskomattoman virkistävän. Rockaavampi jytäosasto toki toimii takuuvarmasti, mutta kappaleet etenevät ehkä liiaksikin sointujen rynkyttelynä ja laulumelodioiden voimin, eikä kaikin paikoin kummastakaan ole oikein vetojuhdaksi. Mitään heikkoa kohtaa ei tarvitse tapetoida soittelulla ja tempuilla. Saatteen mukaan ”bändin ydinajatusta peilaava” A Prayer For The Loud on kappalemateriaaliltaan hyvää perustasoa, mutta hivenen yllätyksetöntä. Levyarvostelut 6_19.indd 64 13.6.2019 17.20. Soittotatsi on mukaansatempaavan rehevä. Levy on kompressoitu äänekkääksi, jopa efektinomaisesti jyskääväksi. Sovitukset ja soundivalinnat suorastaan huutavat – hiljaa – osaamisen suurta määrää. Kuvitteellinen 1970-luku on ollut näiden aikanauttien matkan määränpää. Kliinisyys ja suorastaan akateemisuus tekevät levystä hieman tunteettoman. Tästä syystä tekstit vievät jälleen enimmän huomion, mihin vaikuttaa myös Witchfinderin myrkyllisen herkullisesti eläytyvä puhe. Vaikka Abbathin nimeä kantaneen bändin Satyriconia muistuttanut vuoden 2016 debyytti olikin hyvää rockaavaa bläkkistä, oli se Immortalin uusimpaan verrattuna kuitenkin vähän kevyt levy. Juuri kukaan ei koskaan ammenna 1980-luvulta. ANTTI LUUKKANEN HHH Jonne Aaron Tiikerin raidat Warner Jonne Aaronin uusin albumi kertoo mistäs muusta kuin rakkaudesta. Levyarviot > ...huoli rakkauslaulujen yliannostuksesta on nimittäin todellinen... ARTTU TOLONEN HHHH Abbath Outstrider Season Of Mist Immortalista 2015 eronnut Abbath Doom Occulta on näytön paikan edessä. On kuvaavaa, että levyn osuvimmat vertailukohdat ovat Lapinlahden Lintujen varhaiset sketsisarjat ja Ihmebantu. Tempoja ja rytmejä vaihdellaan virtuoosimaisen taitavasti ja Raudin melodista ja teknisesti taitavaa kitarointia upotetaan takovaan bläkkikseen ennakkoluulottomasti, luovasti ja tyylikkäästi. Bändin soundissa kuuluu julkaisija 4AD:n historia tuolta musiikin vuosikymmenistä aliarvostetuimmalta. Outstrider on silti myös bändin debyyttiä selvästi raskaampi levy. Näillä eväin heppoisempikin materiaali pitää hyvin pintansa. Usein asiat ovat voimakkaimmillaan juuri ennen häviämistään. Se on ymmärrettävä sivuvaikutus. Samaan aikaan pitäisi erottautua, mutta kuitenkin niin, että sulautuu turvallisesti massaan. Siinä missä Immortalin Northern Chaos Gods (2018) oli vastoin monien odotuksia yksi viime vuoden parhaista black metal -julkaisuista, tunnetaan Abbath itse tätä nykyä paremmin black metalin meemikuninkaana hänen naamansa löytäessään itsensä yhä useampaan Instagramin Photoshopprojektiin. Siinä on, kuten näiden herrojen kohdalla aina ennenkin, mahtava meininki. Kuten nimi viittaa, albumin teema on nyt arkisempi. 4AD 2000-luvulla folk rockiksi kutsuttu musiikki on ollut voittopuolisesti aika mielikuvituksetonta ja tylsää, akustispainotteista retroilua, jossa fetisoidaan lauluharmonioita ja runsasta naamakarvoitusta. NUUTTI HEISKALA HHHH Tähtiportti Abiristeily Svart Tähtiportilla on yksi vahvimpia ominaissoundeja mitä tämän hetken elektrohommiin tulee. Rakkaus laulunaiheena ei tietysti ole uusi, mutta huoli yliannostuksesta on todellinen, kun tajuaa, että artistin viiden vuoden takainen Risteyksessä (2014) pyöri sekin pitkälti saman teeman ympärillä. Mies olisi äänikirjan lukijana erinomainen. Värikkäimmin roolit on sisäistetty nimikappaleen ykkösosassa sekä Hetkessä. Ihmisen pikkusieluisuus piirtyy tältä levyltä esiin kiusallisen tarkkanäköisesti. Big Thief on aivan eri sarjassa. KOSKINEN HHH Big Thief U.F.O.F. Parin varsin vireän edellislevyn taitettua yhtyeen laimeamman kauden olisi huipputerävän sävellysvireen toivonut jatkuvan. KIMMO K. Outstrider on edeltäjäänsä monitahoisempi ja kunnianhimoisempi levy niin sävellystensä kuin soundiensakin puolesta. Jostain syystä amerikkalaiset artistit, jotka ammentavat folkista ja old timesta yhdistävät sen hippiaikojen rock-estetiikkaan. Myös minimalismi ja kerrosten maltillinen määrä äänikuvassa lisää tämän musiikin voimaa. Tältä kuulostaa kun sairaan hyvät muusikot soittavat maltillisesti. Mikä tärkeintä, Adrianne Lenkerin laulut ovat vahvoja ja niiden vahvuutta alleviivataan välillä hienosti uskomattoman minimalistisilla sovituksilla. Tunnelma on positiivinen ja riehakkaan mieltäylentävä. Pitkien viiltojen syntsalinjoihin yhdistetty Albert Witchfinderin puhelaulu hallitsee yhä albumimittaa niin, että kestää kauan ennen kuin tajuaa, että mukaan on lisätty myös rummut sekä kielisoittimia. Nyt Abbathin pitäisi siis todistaa pystyvänsä samaan tai parempaan kuin vanhojen bändikaveriensa. Mieleenjäävimpiä kappaleita ovat lähinnä hitaammat esitykset: herkkä Drug For Heart, voimallisesti keinuva If The World Just ja country-perimää heijasteleva The Sky Is Made Of Blues. 64 SOUNDI D-A-D A Prayer For The Loud AFM Tanskan hard rock -veteraanien rukous äänekkyyden alttarilla on kuultu
SOUNDI 65 Levyarvostelut 6_19.indd 65 13.6.2019 17.20
Tätä on vapaan jazzin vapaus maukkaimmillaan: rakennetaan jotakin äärimmäisen kaunista ja samalla uskalletaan rikkoa omat rakennelmat törkeääkin törkeämmällä tuuttauksella. Tulkintojen antaumuksellisuudesta aistii, että taiteilija on koko ajan kiinni itselleen tärkeissä asioissa. Sanoituksetkaan eivät pääse säväyttämään. Levy kuulostaa kuitenkin myös helpottuneelta. Hammond-sähköurut, saksofoni, trumpetti ja flyygelitorvi maustavat temmellystä ansiokkain virtailuin. Menneisyyden mysteeriin nojaava Varjokuva jatkaa vielä tarinaa, kunnes Aika on kuin perhonen sulkee lempeän surumieliseen syliinsä. B-puolen starttaava Sudet vie viimeisetkin kajaalisilmäiset tytöt ja pojat tanssilattialle. Levyn olennaisin anti muodostuukin Flournoyn ja hänen esittämänsä musiikin välisestä symbioosista. Free jazz on terminä monille stigma, kehotus kiertää kaukaa. JUHA SEITZ HHH Apex Manor Heartbreak City Merge Vuonna 2010 perustettu Apex Manor avasi The Broken Westissa vaikuttaneelle Ross Flournoylle uuden tien. Vasta nyt, raitistuneena ja isäsuhteensa päivittäneenä, Flournoy on valmis kantamaan laulujensa painon. Nyt vapaan jazzin runolliset raivopäät seikkailevat avaran läntisen taivaan alla. Voimakolmikko Hot Heros havainnollistaa, kuinka antoisa lähtökohta telepaattiseksi hitsaantunut triokokoonpano on omapäisen jazzmusiikin luomiselle. Hot Herosin soittajat luovat hämmästyttävän rikkaan maailman, usein yhden kappaleen aikana. Tätä taustaa vasten tuntuu liki käsittämättömältä, että muusikko sorvasi vasta nyt ensimmäisen sooloalbuminsa. Bändin viides pitkäsoitto Romanssi päästää ilmoille kaikuja menneiltä mustahuuliajoilta. Oscar Brown Jr:n Brown Baby palaa tasa-arvon teemaan, joka kulkee mukana läpi Giddensin tuotannon Carolina Chocolate Dropsin ajoista Our Native Daughtersin tämänkeväiseen albumiin. Rakkauden aallokoissa piehtaroivat lyriikat ovat pakahduttavan kauniita. Anna musiikin osua ja arvioi sitten tilanne. Sovituksiin ujutettiin virkistäviä elementtejä. Työryhmään liittyivät lisäksi tuottaja Joe Henry, äänittäjä Ryan Freeland ja sellisti Kate Ellis. Kun Hurray For The Riff Raffin Alynda Segarra ottaa vastuulleen Patti Smithin tehtävät, Rhiannon Giddens täyttää paikan, jonka Mavis Staples ja Joan Baez aikanaan jättävät. Romanssi riisuu paatuneimmankin angsteilijan aseista ja tarjoaa luottavaisen olotilan. PEKKA LAINE HHHH Levyarvostelut 6_19.indd 66 14.6.2019 7.52. Se yllättää myös olemalla edeltäjiään huomattavasti monipuolisempi tuotos. Viiden vuoden takaiseen verrattuna muutos ei kuitenkaan ole kovin suuri: takuuvarmoja radiohittejä tältäkin albumilta löytyy, tosin ehkä vähemmän kuin edeltäjältään. Fuusiorockin vivahteita tutkiva kiekko puskee eetteriin Jarmo Nikun ja hänen kitaristikollegansa Jari Niemisen rustaamia instrumentaaliteoksia, joita leimaa hyväntuulinen rentous. Koska aina voi rakentaa uutta. Esimerkiksi kappaleella Tiikerin raidat pohditaan, kuinka vaikea on pyristellä irti omista huonoista tottumuksistaan. Rockin ainekset on paritettu kautta levyn sulavasti minimalististen 80-luvun synapop-melodioiden kanssa. Se onkin ehdottomasti albumin paras kappale. Yhtyeen jamit kuulostavat vaivattomilta. Tulevaisuus on turvattu. Jälki puolestaan surisee uskollisena Manic Street Preachers -kitaroille. The Year Of Magical Drinking -debyytin (2011) jälkinäytös esitettiin alkoholistiparantolassa, ja levy sai odottaa seuraajaansa kahdeksan vuotLevyarviot > ...free jazz on terminä monille stigma, kehotus kiertää kaukaa... Folkjazz From Finland kanavoi herkkyydellä ja armottomalla vimmalla pohjoisia luonnonhenkiä. Sessiosta syntynyt albumi ei siis asetu samaan linjaan kuin Giddensin kiittäviä arvosteluja niittäneet soololevyt Tomorrow Is My Turn (2015) ja Freedom Highway (2017). HANNU LINKOLA HHH Rhiannon Giddens With Francesco Turrisi There Is No Other Nonesuch Historiatietoisen americanan ykkösnainen Rhiannon Giddens ja tämän tavoin Irlantiin asettunut italialainen multimuusikko Francesco Turrisi viettivät viime elokuussa työviikon dublinilaisessa studiossa ainoana suunnitelmanaan ”to make something cool”. Hot Herosin musiikki on vahvasti kiinni freen perinteessä, mutta Sami Sippolan, Ville Rauhalan ja Janne Tuomen ilmoille loihtimaa musiikkia ei kannata vatuloida vakiintuneiden nimitarrojen, mielikuvien tai ennakko-odotusten kautta. Se tarjoaa kaikista paineista oksitun katsauksen Dinosaur Jr.:n määrittämään estetiikkaan, jota Flournoy kirjoo Teenage Fanclubia ja The War On Drugsia syleilevillä sävyillä. Jäntevä perussvengi ei ole näille avantgarden tartuttamille kielletty keino, ei myöskään melodinen selkeys. 66 SOUNDI ta. Giddensin useat onnistuneet yhteistyökuviot tietäen en vähempää odottanutkaan. Rumpali Topi Kurjen ja basisti Jari Heinon piiskaamat eheät rytmit alleviivaavat kurinalaisuutta lähes kliinisyyteen saakka. Amerikkalainen ja välimerellinen perinne yhdistyvät sangen saumattomasti. Myöskään Rooma ei ole hassumpi, minkä lisäksi hauska hetki albumilla on Seitsemästä neljään -kappaleen kantrityylinen aloitus. Jarmo Nikku ja Jari Nieminen taitavat sähköisten soittimien ohella akustisten kitaroiden parissa tyylittelyn, mikä uuttaa sävellyksiin vaihtelua. Groove on steelydanmäisen ekonomista, joten paikoin pyörittelyyn kaipaa enemmän särmää. Lämmin yleistunnelma peittää tehokkaasti alleen sävellysten tietoisenkin arkisuuden ja kasvattaa Heartbreak Cityn osiaan suuremmaksi levyksi. Mies kuitenkaan tuskin arvasi, mihin se kuljettaisi. Vanhat suuruudet hiipuvat ja uudet astuvat tilalle. Riimiparit kun ovat välillä vähän liiankin ilmeisiä tai eivät vaihtoehtoisesti tunnu liittyvän toisiinsa kovin vahvalla siteellä. Ohjelmaan kuuluu Giddensin kappaleita, kansansävelmiä molempien juurilta, gospelia, instrumentaaleja. Ne kertovat pienen ihmisen loputtomaltakin tuntuvaa kasvutarinaa. VIRPI SUOMI HHHH Hot Heros Days After The Rodeo Eclipse Vanhassa räppiklassikossa sanottiin aivan oikein: kolme on maaginen numero. Surusilmäinen on levyn todellinen helmi, jossa yhdistyvät Soft Cellin ja Yarin parhaat hetket. Levyn ilme on monipuolisesti akustinen ja luontevasti mannertenvälinen, tunnelma paljolti harras ja keskittymistä vaativa. Kysymykset laulujen omaperäisyydestä tai oivaltavuudesta muuttuvat toisarvoisiksi sillä hetkellä kun rivien väleistä kajastava onni sytyttää myötätuntoisen yövalon sydänsärkyisen kaupungin ylle. Taustatarinaa vasten Heartbreak Cityn karhea ilmiasu ja alakuloiset teemat on helppo tulkita menneisyyden mittailuksi. On hienoa että tällaista musiikkia vielä tehdään. VILJA VAINIO HH Puk Romanssi Wood Puk-yhtye on pysytellyt aina mukavasti valtavirran ulkopuolella, luoden toinen toistaan mielenkiintoisempia indiepop-levyjä. Sippolan herkän roisi saksofoni vyöryttää, Tuomen mustan jazzin saturoima rytminen ajo on armotonta ja Rauhalan basson syvä sointi hivelee sielua. PAULI KALLIO HHHH Jarmo Nikku Line By Line Turenki Jo 61 vuoden ikään ehtinyt kitaristi Jarmo Nikku on ehtinyt kepitellä muun muassa Broadcastissa ja Hoedownissa sekä Kirkan ja Hectorin yhtyeissä ja soittaa lähes kolmella tuhannella levytetyllä kappaleella. Muutamista hyvistä hetkistä huolimatta on kokonaisuus musiikillisesti varsin keskiverto. Jämerästi artikuloiduista perusasetelmista kolmikko lähtee toistuvasti pelottomaan hyökkäykseen
SOUNDI 67 ...free jazz on terminä monille stigma, kehotus kiertää kaukaa... Levyarvostelut 6_19.indd 67 13.6.2019 17.20
Duo ei kuitenkaan herättänyt toivottua kiinnostusta. Paria muuta sulostuttaa Olie Eshlemanin pedal steel. Taustatyö on tehty varsin huolellisesti ja projektin tekijäkaartissa ovat vaikuttaneet kaikki skenen avainhenkilöt. Bonusmateriaalina vinyylin kera tulee onnistunut brosyyri, joka valottaa aihetta haastatteluin sekä artikkelein. Michiganista Seattlen kautta Los Angelesiin päätyneen Clevelandin lakoninen laulusoundi on ihastuttavan viattomalla tavalla tyttömäisesti sensuelli. Avausraita Neophyte oikeastaan niputtaa sen, mistä bändissä on kyse. JARI MÄKELÄ HHHH Levyarvostelut 6_19.indd 68 14.6.2019 7.50. Kun biisien suoraviivaisempiin ja riisutumpiin (mutta detaljirikkaisiin) sovituksiin liitetään taivaasta tipahtaneelta enkeliltä kuulostavan Markus Perttulan kirkas ääni ja luonteenomaiset laulumelodiat, on käsillä Sans Paraden helpoimmin lähestyttävä, yllättävän popahtava albumi. Tekstit jokaisen artistin sekä kappaleen takana ovat täynnä yksityiskohtaisia sekä viihdyttäviä kertomuksia räpin alkuhämäristä. Biisit ovat melkein yhtä kovia kuin vanhat ”klassikot”, vain yllätys puuttuu. Nämä kuviot vaativat aikaa: kahta vaille kaikki kappaleet isomman yleisön eteen ja joukossa on hyvin harvinaisia äänityksiä sekä marginaaliin jääneitä artisteja. Bändin soitto toimii kenties tiukemmin kellottavat päälle viiden minuutin. Pitkän tauon aikana Blackburn ja Jonathan Hartley sukelsivat Higher Authorities -duona syvemmälle krautin ja dubin syövereihin. Sans Paraden tunteiden vuoristoradalla tanssitaan kyyneleet silmissä. Se on heti levyn käynnistävästä Julienista lähtien kuin hattaraa ja auringonpaistetta. Now That I’ve Found Youn ysäridancesta napatun sykkeen ja ylettömän optimistisuuden kohdatessaan ei voi olla ajattelematta kuinka tummasävyistä aikamme valtavirtapop on. Värikuvitettu vihkonen on pullollaan arkistomateriaalia – keikkakuvia, julisteita ja flyereitä. Levyn ongelma vaan on tyypillinen: koko kiekko mennään täsmälleen samalla soundilla, tempolla ja fiiliksellä. Mikä tahansa biisi toimii upeasti omillaan, mutta koko paketti jää vähän yksiulotteiseksi. Uskallan väittää, että tässä on kauniin ystävyyden alku. Monet koksulle valituista 23 kappaleesta tuodaan nyt ensi kertaa Levyarviot > ...uskallan väittää, että tässä on kauniin ystävyyden alku... Meille luvattiin upea tulevaisuus, josta emme koskaan päässeet osallisiksi. Vasta Free Reign (2012) ja rinnakkaisteos Free Reign 2 (2013) irtautuivat formaatista hyödyntäen syntetisaattoreita ja krautrock-vaikutteita. Carly Rae Jepsenin on omistautunut pirteydelle ja se on epätrendikkyydessään virkistävää kuin roosansävyiseen laguuniin hyppääminen. Kappaleiden mielenkiinto säilyy kuitenkin pisimpienkin sovitusten yli. MIKKO MERILINNA HHHH Eri esittäjiä Nauhat – Suomiräpin Underground 1988–1996 Svart Palefacen kuratoima tuplakokoelma suomalaista underground-räppiä on todellinen kulttuuriteko ja äärimmäisen tärkeä osa kotimaista hiphop-historiaa. Vuoden 2012 – mielipiteitä raivostuttavan ja rakastettavan välillä jakaneen – kesäpurkan tekijä on jäänyt yhden hitin ihmeeksi, vaikka musiikkia Jepseniltä on tullut tasaiseen tahtiin. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Shana Cleveland Night Of The Worm Moon Hardly Art Toistaiseksi kolme albumia julkaisseessa La Luzissa Shana Cleveland tekee varsin sympaattisesti surfin ja psykedelian välillä haahuilevaa luomurockia, mutta jo ennen La Luzia hänellä on ollut harvakseen aktivoitunut sooloura, joka 2015 manifestoitui SC & The Sandcastles -nimellä tehtynä Oh Man, Cover The Ground -albumina. Muutamalla biisillä mukana on La Luz -basisti Abbey Blackwellkin, nyt kontralla aseistautuneena. Ajan henki on melankolinen. Nostalgisesti taaksepäin katsova Wheeltappers And Shunters teeskentelee, ettei Free Reign -levyjä olisi koskaan julkaistukaan. Avausbiisi Don’t Let Me Sleep hurmaa heti raukealla, jotenkin yöllisellä, vähäeleisellä tunnelmoinnillaan. Kokoelma osoittaa, että täällä oli homma hallussa jo yli 30 vuotta sitten ja että Suomessa on tehty laadukasta ja lajigenrejä rikkovaa räppiä jo vuosikymmenien ajan. Night Of The Worm Moon jatkaa sen herkkää indiefolk-linjaa. Kuuden vuoden takainen debyyttialbumi oli pompöösin barokkipopin mestariteos, jonka ylittämiseen rahkeet eivät jatkossa riittäneet. Albumin keskeinen teema on ympäristökatastrofi. Isossa kuviossa Atlases värjöttelee post metalin sateenvarjon alla, mutta bändissä on niin paljon enemmän kuin tuo kulunut genremääritelmänsä lupaisi. Jepsenin kappaleet kertovat lähes poikkeuksetta rakkaudesta, rakastumisesta, siirapista ja perhosista vatsasta. Dedicated on vuoden 2019 synkistelyn ja apatian valtaamalla pop-kentällä piristävää purkkapoppia sanan parhaassa merkityksessä. HAAR on näkemyksekäs ja hyvällä maulla toteutettu kokonaisuus, joka vaatii ja edellyttää useampia kuunteluita avautuakseen ja antautuakseen. Onko meillä mitään toivoa. Edelleen kirurginmaskien taakse naamioituvan Clinicin paluulevy on bändin oma Psycho Circus. Toinen pitkäsoitto Artefacts (2016) oli Hyperborea-kappaletta lukuun ottamatta uuvuttava kuuntelukokemus. JUSSI NIEMI HHH Sans Parade Fugue State Solina Tätä nykyä Tukholmassa, Turussa ja Helsingissä majaileva Sans Parade aloitti uransa suoraan musiikilliselta huipulta. Fugue Staten sointi on aiempiin albumeihin verrattuna paljon elektronisempi. Aggressiivista ja hitaahkoa, jopa Deftonesin lailla hiipivää hypnotisointia kuorruttaa aggressiivinen huutolaulu, välillä leijutaan puhtaissa melodioissa ja koukut odottavat kuulijaansa täyteläisen pinnan alla. Vokalisti Ade Blackburn vaikeroi kuin Tom Waitsia imitoiva Thom Yorke bändin säestäessä spagettiwestern-melodioilla höystettyä electrobluesia divareista ja kirpputoreilta haalitulla (tai siltä kuulostavalla) soitinarsenaalilla. Yksipuolista joku voisi sanoa, mutta mistä aiheista vaikkapa The Beatlesin alkuaikojen tuotanto kertoikaan. Tällaisia kotimaisia levyjä ei ihan joka päivä kävele vastaan. Albumin puolustukseksi pitää sanoa, että siinä on ripaus esikoislevyn ja sitä edeltäneiden ep-levyjen ilkikurisuutta. Atlases HAAR Rain Without End Hauskaa ja tuoretta raskasta musiikkia Porista! Atlases-yhtyeen esikoinen sludgeaa, rouhii, tunnelmoi ja räyhää, mutta paketti ei leviä kasaan, vaan debyytti lyö pöytään voittajakortit. Biografian mukaan Cleveland on omaksunut kitaran sormipikkauksen John Faheyltä ja Robbie Basholta, mutta ei sitä oikein tässä huomaa. Patience nousee trion tähänastisen tuotannon kirkkaimmaksi helmeksi. Sattuneesta syystä nauhoitusten laatu on vaihteleva, mutta sisältö korvaa moninkertaisesti sen, mikä joidenkin kappaleiden äänenlaadussa menetetään. Visuaalisenakin artistina toimivan nuoren naisen taustasta löytyy myös The Curious Mystery -niminen indierock-bändi. Yleissoundin läpilyövä adjektiivi on hienovarainen. Rohkeutta on uida vastavirtaan häpeilemättömästi hymyssä suin. Vuodesta 1988 alkava antologia on ensiluokkainen kooste varhaista suomalaista rap-tuotantoa, muiden muassa Damn The Bandia, Nueraa ja Giant Robotia, mutta myös lähes täysin tuntemattomia suuruuksia. Levyarviot > 68 SOUNDI Carly Rae Jepsen Dedicated Interscope ”Here’s my number, so call me maybe.” Yksi kiistattoman tarttuva kertosäe teki kanadalaisesta Carly Rae Jepsenista hetkessä tunnetun ympäri maailman. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Clinic Wheeltappers And Shunters Domino Liverpoolilainen Clinic varioi vuosituhannen taitteessa lanseeraamaansa tyyliä yli vuosikymmenen ajan. Suuntaus on luonteva, sillä Jani Lehdon ja Pekka Tuppuraisen menneisyyden komerosta löytyy nolkytluvun tiukimmin varjeltu salaisuus, nerokas synapopyhtye Déclassé
Mihinkään tiettyyn rockpoljentoon ei jämähdetä ja musiikillisia variaatioita löytyy kautta vaihtoehtorockin alalajiston. Vasta puoliväliin sijoitettu hillitysti menevämpi Chip Away piristää melko raskassoutuista menoa. VIRPI SUOMI HHHH ...uskallan väittää, että tässä on kauniin ystävyyden alku... Kappaleiden lyhyt kesto on niissä piilevän potentiaalin järkyttävää tuhlausta. Heikoin lenkki on Duff itse, joka hallitsee monia instrumentteja, muttei ole laulajana kovin kaksinen. Levyn nimibiisi Lomakeskus Helvetti on ensimmäinen esimerkki levyn monipuolisuudesta. Rokkia ja räimettä odottavat tulevat pettymään, sillä Tenderness on silkkaa kantria ja Bob Dylanin perinnöstä ammentavaa folkia. Myös taustayhtye tekee vakuuttavaa jälkeä ja balladeja maustetaan milloin kuoroin, milloin slidekitaroin tai puhaltimin. VESTA ATOMIROTTA BROTHER FIRETRIBE PÄÄ KII SHIRAZ LANE RYTMIHÄIRIÖ JUGGLING JUGULARS MEMOIRA ELEANOORA ROSENHOLM TEFLON BROTHERS RUUSUT LOST SOCIETY HUORA THE FLAMING SIDEBURNS KUBE LÄHIÖBOTOX ACID KINGS LOIRIPLUKARI REINO NORDIN CHISU ISMO ALANKO ELASTINEN EVELINA ELLIPS BENJAMIN Levyarvostelut 6_19.indd 69 13.6.2019 17.20. Levyn tuottanut kantrisuuruus Shooter Jennings on tehnyt hyvää työtä modernilla, mutta samalla perinteitä kunnioittavalla tavalla. Autotallirockia soittavan Nykyajan ensialbumi Lomakeskus Helvetti kuulostaa vanhalta kunnon Tehosekoittimelta jalostettuna täysin uusille leveleille. Se on kuin juna jota ei voi pysäyttää mikään. LAUANTAINA 3.8. Ensimmäinen biisi Poika on tullut kotiin saa aikaan hauskoja mielleyhtymiä. JARI MÄKELÄ HHH Nykyaika Lomakeskus Helvetti Nappokääpiö Kallion rock-kukko Otto Grundström on hyvässä vedossa tuoreimman rytmiryhmänsä kanssa. Varsinkin laulun rytmitys tuo mieleen Tuomari Nurmion. Tunnelma on seesteinen ja haikea, jopa surullinen, vaikka toivon kipinäkin jossain pilkahtelee. kuin koskaan. SUNNUNTAINA 4.8. VESA SILTANEN HHH KIRJURINLUOTO, PORI 2.-4.8.2019 PERJANTAINA 2.8. Parhaimmillaan maanläheinen tyyli istuu maailmantuskaa poteviin biiseihin hyvin, mutta usein se jää bändin jalkoihin eikä tee muuten hyville sävellyksille ja sovituksille oikeutta. Levy on täynnä toinen toistaan säpäkämpiä käänteitä. Kyseessä ei kuitenkaan ole pateettinen jääkiekkofanien hoilaus, vaan tiukka Hives-riffinen punkralli, jonka tarinassa rock-sankari palaa vuosien jälkeen lukuisten mimmiensä luo. Ei edes vääjäämätön ikääntyminen. Rockissa ja punkissa tämän saa helpommin anteeksi, näin riisutussa ja herkässä menossa ei. Terveiset alakerrasta jytisee Nirvanamaisesti grungen ja post-punkin välimaastossa kun taas Tyrannilisko paahtaa menemään glam rockin legendoja kunnioittaen. Parasta ja kauneinta antia edustaa nimibiisi, joka näyttää myös suuntaviivat pitkälti koko levylle. Kaikessa on lopulta kyse rock’n’rollin hienoudesta. Oton tuttu fraseerauskin on rikastunut uusin nyanssein. Duff McKagan Tenderness Universal Guns N’ Rosesista ja Velvet Revolverista tuttu, vahvan punktaustan omaava Duff McKagan väläyttää musikaalista notkeuttaan tuoreella soololevyllään
Kappaleissa on bändille tuttua tremoloefektiä, ja garage rockin vaikutuksen voi vielä kuulla, mutta muuten yhtye tuntuu hylänneen lähes kokonaan entisen tyylinsä. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Toisaalta, vauhtia nostaessaan bändi kuulostaisi todennäköisesti jo aikansa eläneeltä action rockilta. Vihan Muna kuului suomipunkin ensiaaltoon, vaikka jäikin historiankirjoituksessa pidemmälle päässeiden varjossa kuriositeetiksi. Kappaleet ovat lyhyitä (kertaakaan ei mennä lähelle neljää minuuttia) ja albumikokonaisuus soljuu läpi eheänä. Skweeessä soundit ovat korostuneessa asemassa sävellyksellisenä elementtinä. Kitarakoukku on vastustamaton ja kaiho soi yhtyeen käsittelyssä kiitettävällä kiihkolla. Skweee pyrkii riisuttuun, analogiseen funkiin. Se kuitenkin erottaa Berusat Upprorin kaltaisistaan ensikuuntelulla. Suurinta osaa biisejä tällä kokoelmalla aika on kohdellut ystävällisesti. Kääntöpuolelta löytyvä Mystery Machine on näistä se hitikkäämpi ja viehättävämpi pala. Helsinkiläisyhtye ei vetoa pelkkään voimapopin söpöyteen, vaan erityisesti a-puolen Whirlwind on yllättävänkin moniulotteinen sävellys. Kätyrlauma ei esitä vihaisia työväenlauluja, vaan ammentaa inspiraationsa vuosisatojen takaisista noitavainoista. Plastic Tones nappaa power popistaan kiinni punkmaisella ärhäkkyydellä, vaikka muistaa pitää myös elintärkeät melodiat keskiössä. 70 SOUNDI A loitetaanpa seiskatuumaisten perkaus kierroksen kiivaimmasta pikkumustasta. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. L-L Heickellin kaiken antava huutolaulu tuo peliin riittävästi tunnetta. Tämän tykityksen äärellä tuleekin mieleen, kuinka vähän päivänpolitiikkaa on näin konkreettisesti nykypunkin parissa käsitelty. Plastic Tonesin parin vuoden takainen Wash Me With Love -mini-lp ei vielä puhutellut ihan odotusten mukaisesti, mutta keikalla nähtynä ja nyt uuden seiskatuumaisen myötä yhtyeen viehätys aukeaa hitaammallekin hämäläiselle. Melodioissa on niin häiritseviä samankaltaisuuksia, että kappaleen vaihtuminen tapahtuu lähes huomaamatta. Ep:n karski kansi dokumentoi yhden aikakauden Suomen poliittisessa historiassa ja tulee samalla kuvittaneeksi levyn teeman. ISLA MÄKINEN HH Eri esittäjiä Think About Music – Musik von Harmönia 2006-2014 Svartronix Runsaasti kulttuurityötä tekevän Svartin seuraava työmaa on kotimaisen konemusiikin saralla. Se saattoi olla reaktio johonkin oman aikansa trendiin konemusiikista, mutta vaikea sanoa. Vaikka Water on selkeä ja lähes miellyttävän rauhallinen, bändin aikaisemmat levyt tuntuvat paljon Levyarviot > ...sopii huomaamattomaksi taustamusiikiksi tilanteeseen kuin tilanteeseen... Alamerkki Svartronixin ensimmäinen julkaisu kartoittaa Harmönian julkaisut. Poljento on hardcorepunkia perinteisimmillään, mutta tekstien muotokieli noudattaa vanhaa runomittaa. Levyllä menneisyys kuuluu niin hyvässä kuin pahassa. Sadgirl Water Suicide Squeeze Kun losangelesilainen Sadgirl esittäytyi maailmalle albumillaan Vol. Harmonisesti meno on yksinkertaista ja minimalistista, mutta laitteista on kautta linjan onnistuttu saamaan ulos uskomattoman rikasta äänimaailmaa. Levyarvostelut 6_19.indd 70 13.6.2019 17.20. Solistina toimiva alan veteraani Greger Grönholm tosin tietää taatusti mitä on joukkoineen tekemässä ja b-puolen Får ej erityisesti on tehokas ja tarttuva jytäpala. Bändin kotianarkismi on kuitenkin ehdottomasti enemmän virkistävää kuin vaivaannuttavaa. Soitto tuntuu niin vaivattomalta, että sen voi päästää taustalle tunnelmoimaan. One, se edusti särmikästä punkilla ja garagella maustettua surf rockia. Punkista on ehkä joskus otettu vaikutteita, mutta se ei kuulu enää tällä levyllä. Bändin jäsenillä on taustaa metallisemmasta ilmaisusta, mikä kuuluu jämptinä asenteena ja riffipuolen terhakkuutena. Yhdestä asiasta levylle voi kuitenkin antaa pisteitä: se sopii huomaamattomaksi taustamusiikiksi tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nyt neljä vuotta ja muutama albumi ja ep myöhemmin bändi tiputtaa uusimman albuminsa, joka poikkeaa edeltäjistään – eikä välttämättä hyvällä tavalla. Teksteissä onkin sitten enemmän yhtymäkohtaa poliittisen hardcorepunkin perintöön, vaikka syvempikin taso löytyy kuin systeemin vastustaminen. Kovasti kismittää Hermoromahdus-yhtyeenkin joukoissa, sen verran rivakkaa nykymenon kritiikkiä nelikko naulaa neljän kappaleen Perse paljaana -ep:llä. Nimetön ep saa mahdutettua pieneen tilaan kymmenen lyhyttä purkausta, joita tuskin ensimmäisenä ollaan kansanperinteen laitokselle tallentamassa. Yhdistelmässä ei ole mitään väkinäistä, sillä varmasti riittävän ankea teema perustelee kipakan ulosannin. Water on kymmenen kappaleen kokoelma pehmeää surf rockia, 50-luvun rock’n’rollin inspiroimia balladeja ja hämmentävästi nimettyjä instrumentaalikappaleita. Jo kolme vuotta sitten äänitetty ep ei varsinaisesti kirjoita mitään punkin historian lukua uusiksi eikä suurpiirteisesti lonksuttava tempokaan yllä ihan kovimmille kierroksille. Lafka oli viime kesänä tapaturmaisesti kuolleen Perttu Häkkisen alias Randy Barracudan ja Tatu Metsätähden alias Mesakin yhteisprojekti, joka syntyi tarpeesta julkaista skweeetä. ARTTU TOLONEN HHHHH Timo Lassy & Teppo Mäkynen Timo Lassy & Teppo Mäkynen We Jazz Levyn takakannen lakoninen toteama “13 sävellystä saksofonilla ja rummuilla” on sekä täysin totta että täysin riittämätön kuvailemaan, kuinka kiehtova ja monipuolinen jazz-albumi on kyseessä. Turkulaiskoplan remellys on välitöntä eikä jumiudu ilmeisiin kaavoihin. Samalla se on myös kiusallisen kankeaa ja laiskanpulskeaa jumpsuttelua. 40-minuuttinen levy on ensitutustumisella petollisen pienen kuuloinen. Vai onko yksioikoisuus Devolta lainattu tietoinen tehokeino. Elementtejä on vähän – enimmäkseen vain rummut ja saksofoni – mutta niistä irtoaa 13 hyvin omailmeistä teosta, joiden aikana kuljetaan imevästä svengistä ja jännittävistä rytmikuvioista mietiskelevään tunnelmointiin ja hypnoottisiin riffitoistoihin. Tempoavaruus on maltillinen ja rauhallisesti groovaava, äänimaailma aika lo-fi ja ihanasti rutiseva. Mukaan on askarreltu myös vanhan liiton zine. Sen soundista löytyy viitteitä electroon, chiptuneen, hiphopiin, klassiseen funkiin, 80-luvun r’n’b:hen ja breikkeihin. Parhaat artistit, kuten Mesak, PJVM, Lazercrotch ja Eero Johannes kuulostavat todella raikkaalta. enemmän Sadgirlille sopivalta tyyliltä. Ruotsinkielinen punk kuulostaa korvaan aina jotenkin eksoottiselta, vaikka sitä se ei toki kokonaiskuvassa ole. Tolkuton-ep herättelee bändiä taas aktiiviseksi. Skweee on genrenä hermeettinen, sisäpiirihuumorin värittämä ja niin kaikkiruokainen ettei sitä oikeastaan voi nähdä antiteesinä millekään
Toisen ihmisen tilanteen huomioiminen on Ishibashin mukaan tärkein tekijä aggressioiden ja konfliktien välttämisessä. Damage S.F.P. Rockshots Damage S.F.P. On tavallaan sääli, ettei bändi aikoinaan saanut tuulta siipiensä alle, mutta toisaalta se voi olla myös siunaus. Lassy vastaa basson puutteeseen pitämällä rytmin koko ajan tiukasti soittonsa ytimessä. Tears In Rain -albumilla on rentoja muistumia kiivaammista ska/reggae-paahdoista, mutta yleisilmeeksi kirkastuu 1960-lukuisen virkeän pop-soulin ja sielukkaiden balladien vintage-melodisuus. Omoiyarin traagiset tositarinat myös kertovat 40-luvun amerikanjapanilaisten vainoista ja leireistä. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Sabatonin vahvuudeksi voi lukea sen, että se pystyy herättämään musiikin kuulijan mielessä eloon kuvina ja tunnelmina. Näin ollen lajin silloiset maneeritkin ovat enemmän kuin hyvin hallussa, mutta bändiä ei voi pitää minkäänlaisena nostalgiatrippinä. Maltillisesti mausteena on käytetty studiotekniikan avuja: siellä täällä soi jokin duosointia laajentava lisäraita, välillä väriä tulee yllättävistä efekteistä. ASKO ALANEN HHH Damage S.F.P. Albumista on olemassa kaksi versiota. Levyn nimellä otetaan kantaa Yhdysvaltojen tämän hetken immigraatiokriisiin. 03-222 1300 Pikkuilmot 6_19.indd 82 12.6.2019 11.53 Levyarvostelut 6_19.indd 71 14.6.2019 7.41. Tavallisen, pelkän musiikin sisältävän kokonaisuuden lisäksi on albumista saatavana myös ”historiaversio”, jossa puhujaääni kertoo kappaleiden aluksi musiikin innoittajina toimineista sotatapahtumista. Vaikka Omoiyari onkin tavallaan protestimusiikkia, ei se ole koskaan vihaista. Soljuva tyyli sopii hienosti nimibiisiin, kuulaaseen soul-slovariin sekä Old Soul -reggae-balladiin. Jazzin perinteiden haastaminen on selkeää muttei itsetarkoituksellista. NUUTTI HEISKALA HH K u v a: Ta ll ee Sa v ag e www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Nyt albumissa on enemmän hartaan työstön makua kuin välitöntä, mukaansatempaavaa svengiä. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Damage S.F.P.:n debyytti leikkaa suoraan 90-luvulle ja musiikki on vahvasti leimautunut jenkkithrashiin, mikä ei sinällään ole niin kummallista, sillä biisit on sävelletty aikavälillä 1991-1994 ja nyt siirretty levylle vain hyvin pienin muutoksin. Särmääkin löytyy tarpeen tullen, mutta soitinnuksiin kaipaa avoimempaa kokeilun iloa, jännitteitä ja vastaansanomatonta tarttuvuutta. Yhtyeen heinäkuussa julkaistava, ensimmäisestä maailmansodasta kertova albumi on juuri niin hyvä kuin olisi voinut toivoakin ja ehkä jopa parempi kuin kolme vuotta sitten julkaistu The Last Stand. Mieleen jäävät esimerkiksi All The Way ja A Ghost In The Trenches, vaikkakin singleiksi onkin valittu ihan oikeat kappaleet siinä mielessä, että Fields Of Verdun ja The Red Baron ovat eittämättä albumin parhaat. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Kishi Bashi Omoiyari Joyful Noise Japaninamerikkalainen Kaoru Ishibashi on ensimmäistä kertaa urallaan poliittisen musiikin parissa. Oletettavaa on, että biisit kuulostavat nykyisessä asussaan kypsemmiltä ja mietitymmiltä, vaikka niiden autenttinen perusolemus onkin pyritty säilyttämään. Järistyksen voimakkuutta tehostaa musiikin ytimeen asemoitu tuore laulajalupaus Elisa Moonstomp, joka vastaa myös kaikista Kari Starckin säveltämien kappaleiden teksteistä. Sabaton The Great War Nuclear Blast Sabatonin fanit voivat huokaista helpotuksesta. Erityisesti The Red Baronin, lentäjä-ässä Punaisesta paronista kertovan kappaleen, soidessa voi selvästi nähdä ja tuntea taivaan halki liitävän kolmitasokoneen. Ja kun tyylisuunta elää uusrenessanssiaan, bändillä on vihdoin hyvät mahdollisuudet tarttua kiinni menestyksen peräsimestä. Ishibashi on viuluineen ja loopereineen virtuoosimaisen taitava soittaja ja live-esiintyjä. Hyviä kappaleita on monta. Säveltäjänä hän ei silti tähän mennessä ole vielä onnistunut. Ennakkotäkyksi valikoitu Killed By Dancing on vauhdikkaimmin terästetty menopala. Muuttunut poliittinen ilmapiiri sai Ishibashin aloittamaan projektin ja verraten nykyhetken tapahtumia toisen maailmansodan jälkeisiin, hän vieraili vanhoilla amerikanjapanilaisten internointileireillä levyä tehdessään. Omoiyarinkin sävellykset ovat miellyttäviä, mutta muistuttavat liikaa vanhoja folk-biisejä tuomatta niihin mitään uutta. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). VILJA VAINIO HHHH SOUNDI 71 Koko ajan pääosassa on kahden virtuoosin mielikuvituksellinen ja intohimoinen, toisiaan tukeva soitto. Soundeja ja sovituksia on rakenneltu ja hiottu hyvin hillitysti, välillä jopa liiankin varovaisesti ja ilmeisempien kuvioiden mukaisesti. Omoiyari tarkoittaa huomioonottamista ja ymmärtämistä. Sitä se ehkä olisi ollut 10 vuotta sitten, mutta sen sijaan vuosikymmenet saavat kultaamaan muistot, ja muusikoiden elämänkokemus ja musiikillinen kehittyminen ovat väistämättä tuoneet sävellyksiin merkittävän ripauksen modernia otetta. Mäkysen vakaasti nakuttava ja elävästi värittävä rytmiikka iskostuu niin syvälle, että sen kuvittelee kuulevansa myös Lassyn hienon sooloraidan taustalla. on uusvanha suomalainen metallitrio, joka perustettiin jo 30 vuotta sitten, mutta muutamien demojen jälkeen ura hyytyi vuonna 1996. Musiikillisesti Omoiyarilla viitataan myöhäisempään Kalifornian historiaan ja 1960-luvun lopun folk rockiin. Nimensä mukaan se pyrkii vaikuttamaan empatian keinoin. MIKKO MERILÄINEN HHHH The Northquakes Tears In Rain Stupido Northquake-tyyppinen luonnonmullistus on muokannut .kahden suomi-ska-bändin (Valkyrians ja Blaster Master) veteraaneista selvästi soulahtavamman rytmipartion. Sävelkuluissa, torviriffeissä, rumputahdituksessa ja melodiarakenteissa on sekä tuttuja että tuoreita oivalluksia, etenkin upeissa urkusoundeissa
TUTUN ODOTTAMATTOMIA RATKAISUJA 72 SOUNDI K u v a: Ta ll ee Sa v ag e Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Teksti: Timo Isoaho Bazook 6_19.indd 72 13.6.2019 15.11
KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT JA OSTA LIPUT OSOITTEESTA ROCKINTHECITY.FI KOKO KANSAN ROCK -FESTIVAALI FESTIVAALI-ISÄNTINÄ JONE NIKULA JA MARKO HIETALA. LAPPEENRANTA 2.–3.8. 45 € ”Mikäli minun olisi pakko muuttaa johonkin toiseen maahan, muuttaisin Suomeen.” Bazook 6_19.indd 73 14.6.2019 11.33. Taisto alkoi saksalaisten yhdeksän tunnin mittaisella tykistökeskityksellä, jonka aikana he ampuivat yli miljoona kranaattia. / JYVÄSKYLÄ 9.–10.8. TURKU | 19.10. The Great War on tiivis konseptialbumi. NIVALA TUISKULA SU 20.10. NIVALA TYRANTTI MUKANA: 7.10. LAHTI 12.–13.7. LAHTI WANHA WALIMO PE 18.10. – Näin taannoin Apocalyptican keikan Espanjassa ja diggasin yhtyeen meiningistä todella raivoisasti. / RAUMA 5.–6.7. Ihan oikeasti! Jotakin tästä kertoo esimerkiksi se, että mikäli minun olisi pakko muuttaa johonkin toiseen maahan, muuttaisin Suomeen, hymyilee laulaja Joakim Brodén. heinäkuuta – toisin sanoen juuri ennen Suomen-keikkoja. / ROVANIEMI 26.–27.7. Tämän jälkeen julkaisimme Apocalyptican työstämän coverin ja vasta muutamia päiviä myöhemmin julkaisimme biisin alkuperäisen version. Olen aina tykännyt kaikenlaisista omalaatuisista ratkaisuista ja aiomme tehdä niitä jatkossakin! SOUNDI 73 LIPUT: 1 PV 39,90 € / 2 PV 69,90 € / VIP 1 PV 109,90 € KUOPIO 14.–15.6. TAMPERE | 11.10. – Kuten tunnettua, haemme biiseihin inspiraatiota erilaisista historiallisista konflikteista. TAMPERE PAKKAHUONE TO 10.10. Lopulta Verdunin taistelussa menehtyi 700000 sotilasta ja kaikkiaan puoli miljoonaa haavoittui. Sanoitukset ei kuitenkaan muodosta yhtenäistä, kappaleesta toiseen jatkuvaa tarinaa. 39,90 € (SIS. KÖYLIÖ | 12.10. Sabaton on tullut kaiken muun ohella tunnetuksi myös odottamattomista ratkaisuista, eikä yhtye jätä jokerikortteja kääntämättä tälläkään kerralla. – Niistä mittasuhteista... / KOUVOLA 19.–20.7. LAHTI LIPUT ALK. Molempien tapahtumien ajoitus on vähintäänkin osuva, sillä bändin yhdeksäs studioalbumi The Great War ilmestyy 19. TURKU LOGOMO LA 19.10. – Pitkäsoitto käynnistyy kappaleella The Future Of Warfare, ja sijoitin biisiin tietoisesti uudenlaisia rytmillisiä sekä soundillisia elementtejä. – Annamme mielellämme suomalaisfaneille tällaisen etulyöntiaseman muiden maiden Sabaton-diggareiden verrattuna, sillä me rakastamme Suomea. – Päätin pyytää Apocalypticalta näkemystä Fields Of Verdunista ja he tekivätkin odotetun hienoa jälkeä. Aivan käsittämätöntä! Musiikillisesti The Great War on takuuvarmaa, melodisesti rikasta Sabatonia, mutta joukkoon mahtuu myös yllättävämpiä vetoja. Sabaton saapuu tuttuun tapaan myös Suomeen, sillä viisikko konsertoi heinäkuun puolivälin jälkeen Ahvenanmaan Rockofffestarilla sekä Kuopiorockissa. No, ihan niin ei ole valitettavasti käynyt, irvistää Brodén. Albumin ensimmäinen singlekappale Fields Of Verdun kertoo kymmenen kuukautta kestäneestä katkerasta taistelusta, jonka aikana saksalaiset ja ranskalaiset ottivat verisesti yhteen Verdunin kaupungin lähistöllä. KÖYLIÖ LALLINTALO LA 12.10. JOENSUU CARELIA-SALI PRESENTED BY RH ENTERTAINMENT AND STAHL ENTERTAINMENT BY ARRANGEMENT WITH APA AND SIREN ARTIST MANAGEMENT MELROSE MUKANA: 9.10. Ensimmäinen maailmansota oli mittasuhteiltaan aivan uskomattoman kokoinen ja sitä kuvailtiinkin aikoinaan ”sodaksi, joka lopettaa sotimisen”. F alunissa kaksikymmentä vuotta sitten perustettu Sabaton on noussut ryminällä erääksi Euroopan suurimmista heavy metal -ryhmistä, ja valtavan suosion pohja on rakennettu tarttuvilla biiseillä ja armottomalla kiertämisellä. Kohta sainkin jo idean, hymähtää basisti Pär Sundström. LAPPEENRANTA-SALI KE 16.10. Tällainen konseptiteos on ollut mielessämme jo pitkään, mutta vasta nyt aika tuntui kypsältä ”suuren sodan” perinpohjaiselle käsittelylle... Tällä kerralla päätimme sijoittaa pitkäsoiton tapahtumat ensimmäisen maailmansodan kauhujen ja sankaritarinoiden pariin. Minkäänlaisena yllätyksenä ei siis tule se, että ruotsalaisyhtyeen vankkurit suuntaavat lukuisille festivaaleille tänäkin kesänä. MUKANA MYÖS ROCK DJ SÄNDI! KATSO KIERTUEPAIKKAKUNNAT KATSO KIERTUEPAIKKAKUNNAT KATSO KIERTUEPAIKKAKUNNAT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM LIPUT ALK. HELSINKI | 18.10. Myös päätösnumero In Flanders Fields on jotakin aivan muuta kuin perinteistä heavy metalia, naurahtaa Brodén. KOUVOLA MANSIKKA-AHON LIIKUNTAHALLI PE 11.10. / JOENSUU 16.–17.8. HYVINKÄÄSALI TO 17.10. / OULU 28.–29.6. PALVELUMAKSUN) Tule ja koe juhlavuoden huikea kiertue! Liput nyt myynnissä! KE 9.10. HELSINKI KULTTUURITALO SU 13.10
– Tästä on kiittäminen Tomia, sillä hänellä on laajat verkostot internetin ihmeellisessä maailmassa. Rundi ei ainakaan tämän tiedon mukaan saavu Suomeen, ja se on aikamoinen harmi, sillä Abbathin seuraksi tien päälle lähtevät oslolainen black metal -rykmentti 1349 ja death metalin monikansallinen superryhmä Vltimas. – Kun edellinen rumpalimme joutui väistymään sivuun terveydellisten syiden takia, Tom kertoi törmänneensä netissä ”helvetin hyvään suomalaiseen rumpaliin”. Tom oli toinen yhtyeen voimahahmo ja hänellä oli erittäin vahvoja mielipiteitä asiasta jos toisestakin. Se tosiseikka, että yhtyeen entinen laulaja David Vincent perusti Vltimasin ja lähtee kiertueelle oman bändini kanssa, kelpaa minulle oikein mainiosti, nauraa Eikemo. Studiossa ei ole aina kivaa, mutta Outstriderin valmistelemisesta jäi pelkästään hienoja muistoja. Nyt mukaan päätyi riittävästi eeppisyyttä, tarttuvuutta, vauhtia ja raskautta, sanoo Eikemo. K un norjalaisen black metal -pilarin Immortalin laulajakitaristi Olve ”Abbath” Eikemo lähti vuonna 1991 perustamastaan yhtyeestä omille teilleen, harva uskalsi ennustaa ruusuista tulevaisuutta hänelle tai Immortalille, jonka riveihin jäivät kitaristi Harald ”Demonaz” Nævdal ja rumpali Reidar ”Horgh” Horghagen. – Viimeinen silaus syntyi Dubstudiossa Kristiansandissa. Ihan ilman käynnistysvaikeuksia Abbath ei ole ”oman uransa” alkuvaiheista kuitenkaan selvinnyt. Outstrider ilmestyy keskellä kesää, mutta varsinainen Euroopankiertue käynnistyy vasta tammikuussa. TOINEN KERTA TODEN SANOO ”Kolmenkymmenen vuoden kokemus bänditoiminnasta on opettanut minulle sen, etteivät asiat välttämättä suju toiveiden mukaan.” 74 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho www.emp.f i Bazook 6_19.indd 74 14.6.2019 10.24. Nykyään yhtyeessä soittavat kitaristi Ole André Farstad, basisti Mia Wallace ja suomalaisrumpali Ukri Suvilehto. Immortal julkaisi varsin positiivisen vastaanoton saaneen Northern Chaos Gods -studioalbumin kesällä 2018 – yhdeksän vuoden levytyspaussin jälkeen –, eikä Eikemokaan ole jäänyt makaamaan toimettomana. Paikka osoittautui todella miellyttäväksi ja yhteistyö tuottaja Endre Kirkesolan kanssa sujui kitkattomasti. – Tämän hetken kokoonpano vaikuttaa pysyvältä, mutta realistina minun täytyy sanoa, että vasta viikkojen mittaiset kiertueet näyttävät toden teolla, kuinka kestävästä ryhmästä tässä puhutaan. Minähän olen kaikenlaisissa nettihommissa ja some-jutuissa täysi surkimus, sillä minua ei yksinkertaisesti kiinnosta tuijottaa tietokoneen ruutua, nauraa Eikemo. Pahaenteiset ennustukset ovat sittemmin joutaneet roskakoriin. Kolmenkymmenen vuoden kokemus bänditoiminnasta on opettanut minulle sen, etteivät asiat välttämättä suju toiveiden mukaan. – Kun kirjoitin uusia biisejä, oma fiilikseni oli katossa koko prosessin ajan. Hänen oman yhtyeensä debyyttialbumi Abbath ilmestyi tammikuussa 2016 ja Outstrider-kakkoskiekko on luvassa heinäkuun helteillä. Debyytti Abbath tuntui aikoinaan hieman hapuilevalta esiinmarssilta eikä biisimateriaalikaan noussut Immortalklassikoiden tasolle, mutta onneksi Outstrider petraa käytännössä jokaisella osa-alueella. Ukri on taitava muusikko ja kaikin puolin pirun hyvä tyyppi. No, Tom ei puhunut paskaa – ainakaan sillä kerralla. – Kun olin huomattavasti nuorempi, rakastin syvästi Morbid Angelia. Miten Suvilehto päätyi bändin tahdittajaksi. Tästä kertoo esimerkiksi se, että ensilevyllä vaikuttaneet rumpali Kevin ”Creature” Foley ja basisti Tom ”King Ov Hell” Visnes ovat olleet pihalla Abbath-kuvioista jo hyvän aikaa. Ajan mittaan erilaiset näkemykset kasvoivat turhan suuriksi ja katsoimme parhaaksi lähteä omiin suuntiin, ennen kuin mitään sen ikävämpää tapahtuu, kertoo Eikemo. Se riittää! Outstrider on vahva näyttö Abbathin uudelta ryhmältä. – Mitenkähän tämän nyt muotoilisi..
SOUNDI 75 www.emp.f i Bazook 6_19.indd 75 13.6.2019 15.11
Saattaa siis olla, että säästämme vuosijuhlat myöhempään vaiheeseen! K u v a: N ik it a Ti k k a PIIRUN VERRAN ISKEVÄMPÄÄ BLOODRED HOURGLASS 76 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho BLOODRED HOURGLASS ja viisi parasta kotimaista metallilevyä: INSOMNIUM: Shadows Of The Dying Sun GHOST BRIGADE: IV – One With The Storm MORS PRINCIPIUM EST: Dawn Of The 5th Era CHILDREN OF BODOM: Hate Crew Deathroll STAM1NA: Viimeinen Atlantis Bazook 6_19.indd 76 13.6.2019 15.11. Meille on ollut aina tärkeää, että kuulija pystyy samaistumaan lyriikoihin ja haluamme pitää tästä kiinni jatkossakin. Kiertueen ainoa pieni vastoinkäyminen tapahtui, kun eksyimme Italian vuoristossa. – Godsend on ylvään kuuloinen sana ja siitä saa revittyä merkityksiä suuntaan jos toiseenkin. – Godsend on musiikillisesti luonnollinen askel Bloodred Hourglassin omalla polulla. – Suurimman osan materiaalista on aina kirjoittanut kitaristi Antti Nenonen. Mikkelissä vuonna 2005 perustettu Bloodred Hourglass on nostanut tasoaan tasaisen varmasti, eikä tuore albumi Godsend tee poikkeusta tähän sääntöön. Kun ehdotus tuli pöydälle, kaikki olivat saman tien tämän nimen kannalla, sanoo Koukonen. – BRHG:lta löytyy toki jo historiaa, mutta tästä huolimatta koemme, että pyörät lähtivät rullaamaan toden teolla vasta Where The Oceans Burn -albumin myötä vuonna 2015. Sellaisen kilometrin pakittelun jälkeen homma oli kuitenkin taas kunnossa... Saksan johtava metallilehti Metal Hammer nosti Godsendin loppukevään toiseksi parhaaksi uudeksi julkaisuksi ja kävivätpä mikkeliläiset soittamassa juuri Japanissakin. Biisit ovat taas piirun verran iskevämpiä ja parempia. Loppuvuoden osalta suunnitelmat ovat osittain auki, mutta kalenteri ei ole jäämässä tyhjäksi, sanoo Koukonen. Saattaa hyvinkin olla, että bändi tappelee vuoden parhaimman melodisen death metal -kiekon tittelistä Insomniumin syksyllä ilmestyvän pitkäsoiton kanssa. – Kesän aikana soitamme festareita Suomessa ja muualla Euroopassa. Miten Bloodred Hourglassin musiikki syntyy. Hieman aiemmin keväällä yhtye kiersi Eurooppaa ruotsalaisen Evergreyn kanssa. Ihmisten rauhallisuus ja hiljaisuus pisti silmään – kunnes koitti esiintymisen aika, jonka aikana porukka meni hienolla tavalla ”sekaisin”, kertoo laulaja Jarkko Koukonen. Miltä yhtyeen suunnitelmat näyttävät tässä vaiheessa. Miksi otsikoksi valikoitui Godsend. M elodisen death metalin äärellä tulee tänä päivänä vähän harvemmin todellisia ”ahaa”-elämyksiä, mutta kun sellaisia sitten tulee, ne toki tuntuvatkin paremmilta. Eletään ja koetaan asioita omien aistien kautta, ja kirjoitetaan niistä tekstejä. Ei olekaan mikään ihme, että Bloodred Hourglassin saavutukset on noteerattu myös ulkomailla. Uutta materiaalia oli tälläkin kerralla reilusti, mutta levyn lopullinen biisiarsenaali valikoitui silti varsin kivuttomasti. – Reissun aikataulu oli varsin tiukka, mutta onneksi ehdimme tekemään vierailun Samurai-museoon. Hypätäänpä sitten tuoreen albumin tunnelmiin. Lisäksi ääripäitä on viety kauemmaksi toisistaan, kuitenkaan rikkomatta BRHG:n tavaramerkkisoundia. – Sanoituksellisesti Godsend jatkaa omaelämäkerrallisella ja maanläheisellä linjalla. Yhtyeen edellinen levytys Heal oli jo kovan luokan näyttö, mutta Godsend pistää silti piirun tai kahden verran paremmaksi. Tiet alkoivat uhkaavasti muuttua kinttupoluiksi ja loppujen lopuksi bussi jäi jumiin tiukkaan mutkaan. Hän demottaa käytännössä valmiita kappaleita ja esittelee niitä sitten meille muille. Paljon jäi siis näkemättä, ja toivottavasti pääsemmekin palaamaan Japaniin pian! Bloodred Hourglassin viime kuukaudet ovat täyttyneet muistakin reissuista. Bändihän myös täyttää viisitoista vuotta 2020. – Japanissa näytti varsin erilaiselta! Visiitti oli meidän ensimmäinen ja uniikin kulttuurin kokeminen oli suurenmoista. – Se oli loistava rundi! Reissasimme samassa bussissa – 22 jätkää! –, mutta kemiat pelasivat hienosti yhteen
Saarihelvetti.indd 77 12.6.2019 13.43
Ja viimeistään perehtyminen argentiinalaiseen tangoon nosti hänet eturiviin, ja musiikin mm. Kullatun S-Locks-parin hinta on noin 27 euroa. Esimerkiksi tuottaja-kapellimestari Pedro Hietanen kehuu paitsi Jakoilan monipuolisuutta ja solistisia kykyjä, myös komppikitarismia ja taitoja vaikkapa mandoliinin varressa – Jakoila on niitä harvoja, jotka ovat osanneet soittaa instrumenttia hyvällä tremololla. Antoisa lukukokemus piirtää kuvan musiikkiin ja kitaransoittoon syvällisesti suhtautuvasta ja alati uteliaasta erikoismiehestä, joka kutsutaan paikalle kun muilta ei taitu. Aki Kaurismäen elokuviin. Elämä kaipaa aina pientä blingiä. Samalla tämä suomirockin suurnimiin lukeutuva hahmo on yksi sen suurista tuntemattomista. Onneksi vastikään ilmestynyt Jaakko Riihimaan ja John Fagerholmin elämäkerta valottaa kiitettävästi Jakoilan moniulotteisuutta. Itse hihna lukitaan kiinnikkeeseen sormin pyöritettävällä lukituspyörällä, jonka loppukiristys tehdään kahden millimetrin kuusiokoloavaimen varrella ja varmistus minikokoisella ruuvilla, joka on lukituspyörän reunassa. Mutta Jakoila on samalla niin paljon enemmän. Intohimoisesti soittoonsa suhtautuva muusikko on musiikintekijöiden luottomies yli 50 vuoden ajalta. Olen pyrkinyt varmistamaan kaikkien kitaroideni ja bassojeni luotettavuuden käyttämällä Schallerin valmistamia tai vastaavia hihnalukkoja, etteivät kitara ja hihna irtoaisi kesken aktien. Hän kertoo kokemuksistaan bändeissä ja työtehtävistään eturivin tuottajien, muusikoiden ja tähtien kanssa. Vastaavalla tavalla kuin Nurmio sanoo mua lipastoksi, josta avataan aina haluttu laatikko”, luonnehtii Jakoila kirjassa muusikkoutensa yhtä olemusta. Judanssi vaikuttaa aiempaa varmemmalta, mutta ainoa isohko miinus tulee siitä, ettei paketin mukana tule tarvittavia avaimia ja minimeisseliä. ”Olen Pedro Hietasen suhteen niinku naulakossa koipussissa roikkumassa: sieltä aina otetaan kun tarvitaan. Nyt Schaller on kehittänyt tuotettaan ja lopputuloksena on uusi S-Locks-järjestelmä, jossa skebaan tuleva ruuvi ja hihnatappi ovat yhtenäinen osa, joka kiristyy kolmen millimetrin kuusiokoloavaimella. Schallerin ongelma on juurikin tuo osien löystyminen. Toki minulla on sellaiset himassa, muttei todellakaan kämpällä. 452-sivuisen järkäleen huikea henkilöhakemisto kertoo, että kyseessä on musiikkialan kuka kukin on -teos, jonka sivuilla Jakoila kertoo inside-näkökulmia siitä, mistä muusikkona olossa on kysymys. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija Hihna-ukko varmistelee E-liike 6_19.indd 78 13.6.2019 10.17. Tapin ei siis teoriassa pitäisi löystyä. 78 SOUNDI ”Olen Pedro Hietasen suhteen niinku naulakossa koipussissa roikkumassa: sieltä aina otetaan kun tarvitaan.” ensimmäisiä suomalaisia ja pitkään monopoliasemassa, samalla tavalla kuin hänen ja Dave Lindholmin vuonna 1979 perustama delta blues -duo. Luonnehdinta ”muusikoiden muusikko” on erittäin osuva. Jaakko Riihimaa ja John Fagerholm: ANTERO JAKOILA – KITARISTI (Reuna) K u v a: So u n d in ar k is to Hiljainen mestari E-Liike > Roots-maailman kuulumisia Teksti: Esa Kuloniemi A ntero Jakoila on ollut monin tavoin pioneeri suomalaisessa kitaransoitossa. Tarinat kulissien takaa ovat maukasta luettavaa kaikille musiikista kiinnostuneille. Lisäksi tarjolla on kitaran ystäville ja harrastajille näkemyksellisiä ja tuhteja tietopaketteja eri soitinmerkeistä ja -malleista sekä levytyssessioissa käytetyistä menetelmistä. Kirjan sivuilla hän esiintyy lukemattomissa rooleissaan: studioja keikkamuusikkona, kitaravirtuoosina ja tuottajana. Olin taas unohtanut kiristää lukitusmutterin, mutta onneksi mailalle ei käynyt paria naarmua kummempaa. Mutta jos olet koskaan kuullut esimerkiksi sellaiset populaarimusiikkimme eittämättömät klassikot kuin Punainen planeetta, Paratiisi, Lumi teki enkelin eteiseen, Fiilaten ja höyläten, Ajetaan tandemilla, Daa-dadaa-da tai La dolce vita, olet todistanut Jakoilaa leipätyössään. Esimerkiksi sormipikkauksen ja bottleneck-soiton saralla Jakoila oli S oitan rumpuja, bassoa ja kitaraa, itse asiassa melko kehnosti, mutta en anna sen häiritä – musahan on parasta! Olin tässä eräänä päivänä taas treenikämpällä soittelemassa skitalla kälyisiä Roky Erickson -riffejä (R.I.P.), kun kitarahihnani lukitusjärjestelmä petti, osaset sinkoilivat ja Rakokastelimeni mäsähti kanveesiin
Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Maken kuoltua varoittamatta ajautuivat hänen teksteillään vuosien ajan täyttyneet Too Much Noise ja Pink Thunderbird vaikeuksiin – pääasiallista sisällöntuottajaa ei enää ollut. Ennen julkaisemattomien tekstien lisäksi mukaan on haravoitu Maken parhaita pitempiä Pink Thunderbirdissä julkaistuja juttuja. – Esiin tuli aivan hilariöösiä ajankuvaa, sauhuamista ja aihepiiristössä lukemattomia obskuureja takamehtien ponunkeittäjiä, ihastelee Aaltonen, joka päätti yhdessä Rannan kanssa julkaista jutuista parhaat 108-sivuisessa, Makelle kunniaa tekevässä teoksessa. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Siksi on jotenkin surullista, että nuoremmat alan harrastajat eivät tiedä tällaisen hahmon olleen olemassa. Englannissa tai Amerikassa tällaista varmaankin kutsuttaisiin ”Make Tapio readeriksi”. Teos on pätevä muistijälki 1980-luvun fanzine-kulttuurista, joka on sittemmin merkittävästi kutistunut. Kyseessä on tyylipuhdas tribuutti, joka on painettu hyvälaatuiselle paperille, mutta jonka sivupohjat on säilytetty entisellään. Siksi Maken jutut jäivät pölyttymään pöytälaatikkoon, kunnes Ranta ja Aaltonen kaivoivat ne päivänvaloon. – Make Tapio teki vaikutuksen teksteillään myös minuun ja saattoi vaikuttaa ratkaisevasti ammatinvalintaani. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 94,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 94,80 E-liike 6_19.indd 79 13.6.2019 10.19. Kyseessä on Marko ”Make” Tapio, joka loi 1980ja 90-lukujen taitteessa vimmalla ja valtavalla määrällä kirjoituksia itsestään eräänlaisen ug-brändin sellaisten pienlehtien kuin Too Much Noisen ja Pink Thunderbirdin sivuilla, mutta ehti ennen tapaturmaista poismenoaan ansioitua myös Blues News -lehdessä ja tehdä lähtemättömän vaikutuksen paitsi veteraanikirjoittaja Juhani Ritvaseen, myös sellaisiin nykypäivän keskeisiin journalisteihin kuten Pekka Laine ja Pete Hoppula. Pekka Laine nimittää Makea osuvasti maamme tähän saakka ainoaksi rockabillyprosaistiksi. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Rumblelehden ex-päätoimittaja) päättivät tuoda historian hämäristä esiin varhain edesmenneen bluesin ja rock’n’rollin sanansaattajan. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Rumblessa näitä ei kuitenkaan voitu käyttää, koska esimerkiksi Pink Thunderbirdin sivupohjat Make oli tehnyt itse leikkaa-ja liimaa-menetelmällä eli vanhanajan saksitaitolla. Joulun alla 2018 ilmeni että Rumble-Rannalla on hallussaan noin sata sivua Make Tapion julkaisematta jääneitä juttuja. Lehdet yhdistivät voimansa ja syntyi rock’n’roll-lehti Rumble, Varjoihin kadonnut mysteeri jonka päätoimittajaksi ryhtyneelle Rannalle annettiin Makelta julkaisematta jääneet jutut. Make Tapiota voisi kutsua rock’n’roll-skenen kansanvalistajaksi. Hän on ollut eräänlainen historian varjoihin hävinnyt mysteeri. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kaikki jutut olisi pitänyt kirjoittaa ja taittaa uusiksi, eikä sellaiseen ollut aikaa Rumblessa, jota jo taitettiin ensimmäisillä alkeellisilla tietokoneohjelmilla. Teos julkaistaan virallisesti juhannuksena Hämeenlinnassa Rock’n’roll Jamboree -festareilla. Kirjan kustantaja Jungle Records on teettänyt teoksen kylkeen 30 biisin cd:n, joka myötäilee juttulistan aiheita ja Maken maailmaa. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. SOUNDI 79 M ikot Aaltonen (mm. Rumba-lehden ex-päätoimittaja) ja Ranta (mm. Ja vaikka Maken poismenosta on jo 28 vuotta, ei toista aivan vastaavaa tapausta ole roots/rock’n’roll-skenestä tullut esiin. Olen aina silloin tällöin tullut pohtineeksi teinivuosina kertynyttä fanzine-kokoelmaani selatessani, että ”mitähän Makesta olisi tullut, jos hän olisi saanut elää?”, summaa Mikko Aaltonen. Tuohon maailman aikaan Tapion tyyli oli varsinkin rokkaripiireistä lähtöisin olleelle kaverille aivan poikkeuksellisen avarakatseinen – skaala oli todella laaja. Vain 24-vuotiaana menehtynyt Tapio oli hiomattomalla tavalla holtittoman lahjakas. Hän ehti tuottaa viimeisten viiden elinvuotensa aikana tolkuttoman määrän fanzinetekstiä roots-musiikista ja vähän muustakin. ROCKIN’ BONES – MAKE TAPIO MEMORABILIA (Jungle Records) Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia
HHHH MEN IN BLACK: INTERNATIONAL Men In Black -elokuvasarjan kolmessa ensimmäisessä osassa seikkailivat Will Smith ja Tommy Lee Jones, mutta nyt koko konsepti on muutettu. Dark Phoenix on ehkä sarjan heikoin. Pimeäksi Feeniksiksi muuttuvan supersankarittaren valtavat voimat saattavat johtaa koko maapallon tuhoon. Intian Mumbaissa tehtiin marraskuussa 2008 laaja terrori-isku, jossa kuoli ainakin 170 ihmistä. Adrenaliinintäyteinen jännitys saa katsojan puristamaan penkkiä rystyset valkoisina. Rocketmanissa ei kaunistella, vaikka Elton John on itse ollut tuottamassa elokuvaa. Elokuvan tuotantoprosessin on kerrottu olleen harvinaisen ongelmallinen. Tuottajaduon orgaaninen soundi perustuu 12-bittisiin rumpukoneisiin, syntetisaattoreihin sekä sampleihin. Men In Black: International -elokuvassa ulkoavaruuden pohjasakalta maapalloa suojelevat uudet agentit, joita esittävät Chris Hemsworth ja Tessa Thompson. Elton Johnia esittävä Taron Egerton ei ole juuri Elton Johnin näköinen, mutta hän on roolissa loistava. Luonnollisesti mukana on myös mitä kummallisimpia ulkoavaruuden olioita. 1970-luvulle sijoittuva alkujakso on lupaava, mutta tarinan edetessä Dark Phoenix muuttuu hämmentäväksi sekamelskaksi. Analogi-instrumentit ja akustiset soittimet luovat aivan omanlaisen, helposti tunnistettavan äänimaailman, joka saatteli jo kaksikon ensialbumia sekä sen ohessa julkaistua retrohenkistä lyhytelokuvaa, jonka juonikuviot avasivat Torbin sekä Floppy MacSpacen historiaa. Albumi löytyy suoratoistopalveluista, fyysisesti sitä voi tilata vinyylinä sekä tietysti myös C-kasettina. ROCKETMAN Jos Freddie Mercuryn Queen sai oman elokuvansa Bohemian Rhapsodyn, niin pitäähän Elton Johninkin saada Rocketman. Gary Gray (Straight Outta Compton, The Fate Of The Furious). Floppy MacSpacen tehtävä on päihittää 10 eri leveliä, joilla lainataan klassikkopelien elementtejä hienolla implementaatiolla. Joka tapauksessa synergia on maaginen ja nämä futuristiset retrobiitit sopivat kuin nenä päähän nostalgiseen videopeliin, jossa seikkaillaan Floppy MacSpacen hahmossa pelastamassa Torbia, jonka supermonsteri on kaapannut tavoitteenaan täyttää maailma monotonialla ja massatuotantomusiikilla. Ohjaajakin on vaihtunut: kolme ensimmäistä elokuvaa ohjanneen Barry Sonnenfeldin tilalle on tullut F. LINDA SÖDERHOLM sanoin kuvin_6_2019 -taitto_a.indd 80 14.6.2019 10.03. Introssa sekä tasojen väleissä saadaan vinkkejä alien-kieliä puhuvilta agenteilta, jotka auttavat Floppyä kohtaamaan viimeisen nemesiksen, supermonsterin, joka nujerretaan pelin aikana kerättyjen levykkeiden avulla. Loppupuolella on näyttävä junaan sijoittuva toimintajakso, mutta se ei pelasta elokuvaa. Vallan fantastinen kokemus kaikille nostalgiannälkäisille, puhumattakaan niistä pelimusiikeista. Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä Rocketman on mielikuvituksellisen näyttävä ja kekseliäs kokonaisuus. Lopputulos on intensiivinen jännityselokuva, jonka traagiset tositapahtumat on rekonstruoitu uskottavasti. HH X-MEN: DARK PHOENIX Marvel-sarjakuvaan perustuva ja Fox-studion tuottama X-Men-elokuvasarja on ollut epätasaisempi kuin Marvelin oma elokuvauniversumi. HH HOTEL MUMBAI Hotel Mumbai perustuu tositapahtumiin. Kokonaisuuden julkaisee indie-hiphopiin erikoistunut KingUnderground-lafka. Pelin on koodannut ohjelmoijavelho Nils ”Nilski” Nordmark, jonka käden jälki onkin mestarillista. Kahdella musiikkielokuvalla on kiinnostava yh teys, sillä Rocketman-elokuvan ohjaaja Dexter Fletcher korvasi Bohemian Rhapsodyn tuotannon loppuvaiheessa potkut saaneen Bryan Singerin. Vaikka leffa on sinänsä näyttävä, efektit ovat yllättävän huonoja. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT N orjalaisen ug-tuottajan Torb The Roachin sekä tämän alter egon Floppy MacSpacen kakkoslevy lunastaa odotukset ja enemmänkin. Tieteiskomediaan on haettu James Bond -tyylistä otetta eksoottisista kuvauspaikoista ja autoon piilotetuista näppäristä vekottimista. Rocketman ei ole suoraviivainen elämäkertaelokuva vaan pikemminkin musikaalifantasia, jossa ei ole liikaa takerruttu siihen, missä järjestyksessä asiat Elton Johnin uralla etenivät. Dokumentaarisesta tyylistä ja lähes reaaliaikaisesta etenemisestä tulee mieleen ohjaaja Paul Greengrassin elokuvat Bloody Sunday ja United 93. Rakennetta ja käsikirjoitusta on muokattu monta kertaa, ja sen huomaa lopputuloksesta. Kokonaisuus on harvinaisen autenttisen tuntuinen. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Leffa on rehellisesti kohteensa näköinen elokuva: paikoin räväkkä ja yliampuva, paikoin rauhallisesti etenevä ja runollinen. Se ei ole nimittäin vain kokoelma ronskeja hiphop-biittejä, vaan konseptilevy, joka on itse asiassa 8-bittisen videopelin soundtrack. Square Wave Adventures -peliä voi pelata ilmaiseksi osoitteessa squarewaveadventures.com. Arkipäivän sankariksi nousee hotellin ravintolassa työskentelevä nuorukainen, jota esittää Slummien miljonääristä tuttu Dev Patel. Hotel Mumbai ei ole mikään viihdyttävä toimintaelokuva, vaan pikemminkin laatudraaman ja jännärin toimiva yhdistelmä. Bittejä ja biittejä massaa vastaan TORB THE ROACH & FLOPPY MACSPACE: SQUARE WAVE ADVENTURES KINGUNDERGROUND Square Wave Adventuresin kohdalla on vaikea sanoa, kumpi oli ensin, hypnoottiset biitit vaiko videopeli. Ryhmä-X:n Ihmetyttöä eli Jean Greytä esittää Game Of Thrones -sarjasta tuttu Sophie Turner. Pahin vika on ehkä se, että hauskoiksi tarkoitetut kohtaukset eivät naurata. Mitään kovin kekseliästä Men In Black: International ei katsojalle tarjoa. Elokuvassa keskitytään yhteen terroristien kohteeseen, ylelliseen hotelliin. Uudelleenkäynnistys ei vakuuta. Elokuvasarjan kahdennentoista osan on sanottu jäävän viimeiseksi, ja Dark Phoenix päättää sarjan mahalaskuun
www.emp.f i Rammstein tulostus.indd 81 13.6.2019 13.30
Kun kuulin The Weekndin Starboyn ensimmäistä kertaa, sen hienous ei auennut. KAIVATTUJA JA tarpeellisia riemun tunteita, ainakin julkisesti ruodittavia sellaisia, on viime aikoina herättänyt lähinnä urheilu ja musiikki. Muut asiat listalla, kuten meditointi ja lenkkeily, ovat osoittautuneet haastavammiksi, ehkä koska ne tuntuvat itselle vaikeimmilta. Pointtinahan on kokeilla, irtoaako kuningas Dave Lombardon kiivas svengi edes välttävästi, vauhtiheviä kun ei ole ikinä tullut tosimielellä soitettua. Muissa yhteyksissä treenattu Megadethin Rust In Peace… Polaris tuli sattumalta taltioitua ja vieläpä ihan onnistuneesti. Nyt teen sen yhdessä monimuotoisen jengin kanssa, ja huomaan että kaikesta tulee kevyempää, ja hyvin erilaista. Musiikkivi deon nähtyäni teoksesta tuli kokonainen ja artistin universumi välittyi. Led Zeppelin – Levy levyltä, biisi biisiltä -kirjat voittivat Mikko Tuomi Tampereelta, Pekka Pesonen Oulusta ja Seppo Paattilammi Jyväskylästä. Cocksucker! on konkreettinen ja jatkuvasti ajankohtainen asia melkein jokaisen aikuisen ihmisen mielessä. (Mio’s Mountain, LCMDF) Viime lehdessä kieli oli kätketty sivulle 13. Levyt julkaisee ja palkinnot lahjoittaa Turenki Records. Nuoruudesta asti kulkeneen korisharrastuksen edes asteittainen paluu kuvioihin on mieltä ylentävää, semminkin kun jo luulin, ettei sen pariin enää ole asiaa. Myös itse musiikkia tehdessä Tumblr ja Pinterest on usein auki toisella ruudulla. Ihmettelen miksi koulussa ei opeteta taloutta ja sen ymmärtämistä, kun se Steffenin ansiokkaat pikametallicoverit innoittavat moiseen kissanhännänosteluun. 28 vuotta eläneenä olen vihdoinkin ymmärtänyt, miten tärkeää muut ihmi set on elämässä, jos ei tärkeintä. Viime paluukierroksella akillesjänteet tulehtuivat ja vaiva esti palloilun kolmeksi vuodeksi. viimeinen sana -taitto_19_6_a.indd 82 13.6.2019 14.11. Sävel ja kuva kuvittavat toisiaan, soundeilla on väri ja hahmo. Joskus olen miettinyt, onko ääni vain yksi media kaikkien muiden ohella taiteilijan paletissa. Jokakesäinen miesluolan siirto tilavampiin puitteisiin auto tallin puolelle ilostuttaa. Säntäily, hyppiminen ja vääntäminen on hikistä riemua! Siitäkin voi iloita, Deadwood sai elokuvan myötä asiallisen päätöksen, sarjan kesken jääminen kun on kalvanut jo vuosikymmenen. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Satunnaista funkjamittelua lukuun ottamatta hiipuneiden bändikuvioiden vuoksi rumpuhommissa uutena orastavana projektina on opetella teknisesti haastavampia heavy-biisejä ja loihtia niistä drum cover -videoita. KOSKINEN Kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi Havana Black -vinyyliuudelleenjulkaisua. Nekin nimenomaan omakohtaisesti suoritettuna, yhdessä ja erikseen. Haluaisin oppia Photoshopin käyttöä, tehdä jonkun pitkän pyöräretken tai ymmärtää maailmantaloutta paremmin. Kuntopyörän sotkeminenkin maittaa kun laittelee älppärin raikumaan ja ottaa kirjan käteen. Sen jälkeen se pyöri kuulokkeissa aktiivisesti. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Urheilun puolellehan se Slayerin tikkaaminen menee, mutta pitkästä aikaa on päästy koripallokentällekin. Onnittelut! KIMMO K. Raining Blood menee jo, War Ensemblekin kokolailla asiallisesti. MIA KEMPPAINEN Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Suomesta ei puutu lahjakkuutta ja osaamista, päin vastoin. Täyspäiväisenä musiikintekijänä kaikki alkaa helposti pyöriä musiikinteon ja sen julkaisemisen ympärillä. Oppiminen kiinnostaa. Olen varmaan aina kuunnellut musiikkia kuvien kautta. Eipä noita tehdä mistään järkevästä syystä, mutta Lars-imitoinneistaan kuulun Josh VIIME AIKOINA minua on erityisesti kiinnostanut musiikin visuaalinen puoli, kuvan ja äänen erottamattomuus. Vaikka musanteko on jatkuvaa uuden etsimistä ja kokeilua, rutiinit ottaa helposti vallan. Kaikenlaista kuvaa ja videota, animegiffeistä nykytaiteeseen. Tiedon jakaminen ja muiden tsemppaus on mielestäni puuttunut suomalaiselta indiemusiikkikentältä, vaikka vaikuttaa että kaikki sitä haluaisivat. Tein ennen ylpeydestäni musiikkia yksin – tämä on minun taideteokseni ja minä kannan tämän yksin maaliin. Vaan nyt soittokavereiksi valikoituivat Jeff Hannemann, Kerry King ja Tom Araya, eli haastetta piisaa Slayerin äärellä. Simppelit kuntoilulaitteet, äänentoistovermeet ja sähkörummut mahdollistavat myöhäisemmänkin harrastamisen häiriöäänen tuottamisesta huolehtimatta. Olen huomannut myös, että käsi ojentuu auttamaan, kunhan sitä kehtaa kysyä. Voittajalle lähtee juuri ilmestynyt Leftovers For The Right People -ep sekä elokuun alussa ilmestyvä Growing Wings albumin tuplavinyyliversio. Youtubesta löytyy pohjiksi läjäpäin kelpo drumlessversioita, ja Hot For Teacher ja Painkiller ovat jo jonossa
Visioxsoundi mainos 3 kansi.indd 83 13.6.2019 9.14 WWW.BRUCESPRINGSTEEN.NET ULKONA NYT Sony 2 sivu tulostus.indd 2 11.6.2019 14.08 _2SD_sisa?kannet_6_2019.indd 1 13.6.2019 15.16
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN Sabaton 06-19_BACKCOVER.indd 1 07.06.19 12:48 Takakansi 6_19.indd 84 11.6.2019 14.02 6/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 6 / 2 1 9 So un dI 11 So un dI 11 ! M A R T T I S Y R J Ä RAKASTETTUJEN JA VIHATTUJEN HEVIVERSIOIDEN ANATOMIA RAKKAITA RIIMEJÄ, KAUNIITA TARINOITA MARTTI SYRJÄ DEATH HAWKS JAZZ 1959 C-KASETTI MARC RIBOT MINISTRY SABATON ABBATH XYSMA DEATH HAWKS JAZZ 1959 C-KASETTI MARC RIBOT MINISTRY SABATON ABBATH XYSMA Kansi_6_2019_j.indd 1 13.6.2019 15.08 _1SD_ulkokannet_6_2019.indd 1 13.6.2019 15.12