Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN PrimalFear-Destruction 06-20_BACKCOVER.indd 1 08.06.20 13:57 Soundi takakansi 6_20.indd 76 10.6.2020 10.27 ”MAAILMAAN TARVITAAN LISÄÄ LESBOJA HOMOIKONEITA” 6/ 20 20 9,90 € (sis.alv) VUOTTA S O U N D I 6 / 2 2 A L M A So un dI 11 So un dI 11 ROLLING BLACKOUTS COASTAL FEVER Aussirock elää ja voi hyvin PHOEBE BRIDGERS instagram.com/_fake_nudes_ KHRUANGBIN Musiikkityylien cocktail NOTHING BUT THIEVES Rockin on aika muuttua ENSIFERUM Folk metalin suunnannäyttäjä ALMA ALMA TEHOSEKOITIN MUISTELEE KLASSIKKONSA SYNTYVAIHEITA Y L I 5 L E V Y A R V I O T A ! MOSES SUMNEY, THE SOUNDS, LADY GAGA, NORAH JONES, ALEAH, NEIL YOUNG… Kansi_6_2020_e.indd 1 11.6.2020 16.01 _1SD_ulkokannet_6_2020.indd 1 11.6.2020 16.07
JP Leppäluoto ‘Piilevää pimeää’ LP/CD/Digital | Ulkona nyt! JP Leppäluodon ensimmäinen soololevy Piilevää pimeää on julkaistu! “Levy on juuri sitä, mihin olen kasvanut musiikillisesti. Kuuntele biisi ja katso musavideo! Playground tulostus.indd 3 11.6.2020 14.54. Kuuntele uusi Naimisiin-single! Jonihey feat. Röyhkeän suurta, hajottavan herkkää, rouheaa suomirockia, lainauksia menneestä ja jotain totaalisen uutta” Luukas Oja ‘Naimisiin ’ Digital single / 26.6.2020 Kovassa nosteessa oleva Luukas Oja tekee parhaillaan debyyttialbumiaan. Edi ja Dilemma ‘Aamuun asti’ Digital single / Ulkona nyt! Joniheyn Aamuun asti -biisillä ?ittaa Edi ja Dilemma
Soundi 6/2020 > 6 Pääkirjoitus 11 Elämäni soundit: Gracias 12 Tapahtuu näinä päivinä 13 Toinen kuvakulma 14 Break On Through 16 Tarkkailuluokka: The MES 18 Martti Luther ja muovipussi: Lapinlahden Linnut 20 Arttu Seppänen 22 Soundi-haastattelu: Alma 28 Suomalaisen rockin klassikot: Tehosekoitin: Freak Out 34 Khruangbin 36 Ensiferum 40 Hybrid Children 42 Kansas 44 Phoebe Bridgers 46 Nothing But Thieves 50 Rolling Blackouts Coastal Fever 52 Levyarviot 62 A. Takalo 68 Bazook Finntroll Dark Sarah Triptykon 72 Jazz kiinnostaa 73 Sanoin kuvin 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M at th ia s Le to n 4 SOUNDI K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: N au sk a 40 Hybrid Children 52 Levyarviot K u v a: V es a R an ta La d y G ag a -k u v a: N o rb er t Sc h o er n er 36 Ensiferum 28 Tehosekoitin K u v a: O lo f G ri n d 44 Phoebe Bridgers sisa?lto?_2020_6_a.indd 4 12.6.2020 11.26
– 30.8.2020 Pimeä aine omvf.net ONLIN E OMVF tulostus.indd 5 10.6.2020 22.09. Oulun Musiikkivideofestivaalit 27
vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Kaikilla on erittäin hankala tilanne, osalla lähes toivoton, mutta silti ihmiset jaksavat katsoa tulevaisuuteen vähintään varovaisen toiveikkaina. Erittäin moni on joutunut jo turvautumaan työttömyyskassoihin, moni pitkän linjan konkari ensimmäistä kertaa elämässään. Merkillepantavaa on se yhteishenki ja siitä kumpuava optimismi, mikä tulee läpi aina kun alan ihmisten kanssa juttelee. Neiti Olga: Minä, aina SOUNDI 6/2020 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Tokelan laatimat Spotify-soittolistat: MC Tokemon RVG: Feral Rolling Blackouts Coastal Fever: Sideways To New Italy Perfume Genius: Set My Heart On Fire Immediately Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2020_6_a.indd 6 12.6.2020 11.40. Loppuisipa kesä jo 6 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti H arvoin olen odottanut näin kovasti kesää, tai oikeastaan jo sen päättymistä. Itsekin olen päässyt jo kahdelle pienen yleisön edessä esitetylle keikalle, aivan kuten edellisessä pääkirjoituksessa toivoin. Onneksi sellaista turvaa on saata villa. Juuri tällä hetkellä näyttääkin lupaavalta: heinäkuun alusta yli 500 ihmisen ulkoilmakonsertteja voidaan taas tietyin turvallisuusrajoituksin järjestää, ja monenlaisia erikoiskonsertteja ovat tapahtumajärjestäjät onnistuneet kunnioitettavan lyhyessä ajassa joustavasti taikomaan. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 46. Ja voi pojat, miten hyvältä Verneri Pohjola Quartetin ja Karinan muutaman metrin päässä minusta esittämät äänet tuntuivat mielessä ja kehossa. Henkilökohtaisellakin tasolla edessä on todella omituinen kesä. Taitaa käydä niin, että vietän ensimmäisen festarittoman kesäni sitten vuoden 1994 – ja kun useimpina kesinä kesäjuhlia on tullut koluttua monia, on festaripasseja kertynyt neljännesvuosisadassa aikamoinen nippu. Soundi jää nyt kesätauolle, ja seuraava lehti ilmestyy 28.8. Toivon, että kun kesälomien jälkeen palaillaan töihin, musiikkialan työpaikat olisivat yhä olemassa, tämä oudoista oudoin aika olisi vain muisto enää ja asiat alkaneet palautua normaaliksi. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Pelonsekaisin tuntein odotan tietenkin myös sitä, millaiseksi Suomen tapahtuma-ala muovaantuu pidemmällä tähtäimellä ja kuinka moni joutuu näiden haasteiden edessä laittamaan lapun luukulle. Valittamisen sijaan useimmiten kuulee empatiaa: ”Kyllä minä pärjään, mutta monilla muilla on paljon vaikeampi tilanne.” Pidetään huolta itsestämme ja ennen kaikkea heistä, joilla menee huonommin. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K
Loskaisimmatkin marraskuiset illat tuntuvat siedettävämmiltä, kun voi haaveilla, että kerran vielä kesäinen aurinko hivelee kasvoja ja ystävien kesken voi nauttia muutaman tölkin janojuomaa lempibändin musiikin tahtiin. FATLIZARD.BEER O n vaikea keksiä parempaa asiaa kuin kylmä olut kesäfestivaaleilla. FAT LIZARD -panimo vinkkaa nyt keinoja, joilla päästä festarifiilikseen vaikka kotioloissa tai lähipuistossa. KALIFORNIAN TYYLIIN. ESPOOSSA PANTU. Fat Lizard sivu 7.indd 7 11.6.2020 8.44. MAAILMALLA PALKITTU. ILMOITUS KUN HÄTÄ ON SUURIN, APU ON LÄHELLÄ: FAT LIZARDIN OLUET TUOVAT FESTARITUNNELMAN KORONAKESÄN KESKELLE » Kun perinteiset kesäfestivaalit on koronapandemian vuoksi peruttu, on juhlatunnelmaa etsittävä muilla tavoin. Unelma auringosta, musiikista ja huurteisesta mallasjuomasta on auttanut suomalaisia kestämään monen pimeän talven läpi
Surffaajien kanssa yhteistyössä MAAILMALLA PALKITTU. Kun muusikot eivät pääse tekemään työtään esiintymislavoilla, tilannetta on alettu paikata striimikeikoilla. TARJOILULÄMPÖTILA Tarjoillaan viilennettynä, 8–10 °C. Mikäpä juoma toimisi paremmin päänheilutuksen polttoaineena?” ILMOITUS Ankle Slapper American Pale Ale MAKU Raikas ja kauniin karamellisen värinen. FATLIZARD.BEER MAAILMALLA PALKITTU. RUOKASUOSITUS Juustot, kasvisruoat, kevyet kanaja kalaruoat. Niinpä oluen ja musiikin yhdistelmästä voi oikeastaan nauttia vapaammin kuin tavallisesti. ILMOITUS » Nyt kesä on viimein koittanut, mutta mielessä karvastelee pettymys. KALIFORNIAN TYYLIIN. Runsaan vadelmainen artesaani-saison on suosittu myös oluita vähemmän nauttivien keskuudessa. ”Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että osa oluessa käytetystä vedestä on kannettu Espoon Bodominjärvestä, jonka veriseen historiaan yhtyeen nimi viittaa. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että osa oluessa käytetystä vedestä on kannettu Espoon Bodominjärvestä, jonka veriseen historiaan yhtyeen nimi viittaa. JOS tilanteesta haluaa todella erityisen, kannattaa juomapuoleenkin satsata asianmukaisesti. KALIFORNIAN TYYLIIN. ESPOOSSA PANTU. Mikäli et ole varma, minkä tyylinen olut päivän teemaan sopisi, Ankle Slapper American Pale Ale käy mihin tahansa tilanteeseen. Artisti toisensa jälkeen on alkanut järjestää internet-konsertteja, joissa keikka soitetaan joko perinteisellä klubilla tai jossain erikoisemmassa sijainnissa, ja esitys lähetetään tasokkaana livelähetyksenä kotikatsomoihin. Fat Lizard -panimon valikoimista löytyy oluita jokaisen musiikkityylin yhteydessä nautittavaksi, oli kysymys sitten raskaasta rockista tai unelmoivasta popmusiikista. Alkukesästä tällaisia etäkeikkoja ovat tehneet esimerkiksi Stam1 nan, Amorphisin ja Lost Societyn kaltaiset kotimaiset suosikit. Mikäpä juoma toimisi paremmin päänheilutuksen polttoaineena. Kun vaikkapa Yona laulaa liikkuvista pilvistä, Saison Rose saa kuulijan mielessä unelmat liikkeelle. Mosaic-humalan moniulotteiset, kevyet trooppisen hedelmäiset vivahteet pääsevät hyvin esiin. Onneksi ihmisen kekseliäisyys ei tunne rajoja. Koronapandemia pyyhki koko festivaalikesän olemattomiin, eikä elävää musiikkia ole tarjolla oikein missään. Yhteistyössä Children of Bodomin kanssa tehty olut on väriltään meripihkainen lager, jonka tuoksu on maltainen, hennon karamellinen ja mausteisen humalainen. ESPOOSSA PANTU. Humalana käytetyn Tettnangerin yrttisyys ryhdittää hennon karamellista mallasvartaloa. RUOKASUOSITUS Hampurilaiset, pizza, lohikalaruuat, grilliruoka, tuhdit salaatit. Rockmusiikin kanssa toimii parhaiten – kuten nimestäkin voi arvata – Lake Bodom Lager. TARJOILULÄMPÖTILA Tarjoillaan viilennettynä, 8–12 °C. Tulevia keikkoja voi etsiä esimerkiksi sellaisista palveluista kuin Semilive.fi , Keikalla.fi, Livestreamtv.fi ja Gram-O-Live. TARJOILULÄMPÖTILA Tarjoillaan viilennettynä, 8–10 °C. FATLIZARD.BEER Fat Lizard sivut 8_9.indd 8 12.6.2020 12.06. Jos elävästä musiikista ei ole mahdollista nauttia perinteisin keinoin, voi asian korjata esimerkiksi nettiyhteyden avustuksella. Saison Rose MAKU Samppanjahiivalla viimeistelty aromiprofiili, puhtaan vadelmainen maku ja pirteä humalointi. Lake Bodom Lager MAKU Yrttimäinen kärki, hennon karamellinen mallasvartalo. Mikä neuvoksi. RUOKASUOSITUS Makkarat, riista, sieniruoat, pataruoat, rasvainen kala, grillivihannnekset. Sen sijaan, että seuraisi konserttia yleisömassan seassa, voi rakentaa itselle ja kavereille oman privaattikeikan olohuoneeseen, parvekkeelle, mökille tai vaikka puistoon – mihin tahansa, missä nettiyhteys toimii ja äänentoisto on kunnossa. Jälkimaussa kevyt maltaisuus ja suuta puhdistava humalan katkero. Kevyemmän popmusiikin kyytipojaksi sopii puolestaan Saison Rose, jota voisi kutsua myös pinkiksi vaihtoehdoksi samppanjalle
Kun vaikkapa Yona laulaa liikkuvista pilvistä, Saison Rose saa kuulijan mielessä unelmat liikkeelle. TARJOILULÄMPÖTILA Tarjoillaan viilennettynä, 8–12 °C. Surffaajien kanssa yhteistyössä MAAILMALLA PALKITTU. RUOKASUOSITUS Juustot, kasvisruoat, kevyet kanaja kalaruoat. TARJOILULÄMPÖTILA Tarjoillaan viilennettynä, 8–10 °C. Kun muusikot eivät pääse tekemään työtään esiintymislavoilla, tilannetta on alettu paikata striimikeikoilla. ESPOOSSA PANTU. Koronapandemia pyyhki koko festivaalikesän olemattomiin, eikä elävää musiikkia ole tarjolla oikein missään. ESPOOSSA PANTU. KALIFORNIAN TYYLIIN. FATLIZARD.BEER MAAILMALLA PALKITTU. Mosaic-humalan moniulotteiset, kevyet trooppisen hedelmäiset vivahteet pääsevät hyvin esiin. TARJOILULÄMPÖTILA Tarjoillaan viilennettynä, 8–10 °C. Artisti toisensa jälkeen on alkanut järjestää internet-konsertteja, joissa keikka soitetaan joko perinteisellä klubilla tai jossain erikoisemmassa sijainnissa, ja esitys lähetetään tasokkaana livelähetyksenä kotikatsomoihin. RUOKASUOSITUS Makkarat, riista, sieniruoat, pataruoat, rasvainen kala, grillivihannnekset. Rockmusiikin kanssa toimii parhaiten – kuten nimestäkin voi arvata – Lake Bodom Lager. Niinpä oluen ja musiikin yhdistelmästä voi oikeastaan nauttia vapaammin kuin tavallisesti. Lake Bodom Lager MAKU Yrttimäinen kärki, hennon karamellinen mallasvartalo. Kevyemmän popmusiikin kyytipojaksi sopii puolestaan Saison Rose, jota voisi kutsua myös pinkiksi vaihtoehdoksi samppanjalle. Saison Rose MAKU Samppanjahiivalla viimeistelty aromiprofiili, puhtaan vadelmainen maku ja pirteä humalointi. Alkukesästä tällaisia etäkeikkoja ovat tehneet esimerkiksi Stam1 nan, Amorphisin ja Lost Societyn kaltaiset kotimaiset suosikit. KALIFORNIAN TYYLIIN. Fat Lizard -panimon valikoimista löytyy oluita jokaisen musiikkityylin yhteydessä nautittavaksi, oli kysymys sitten raskaasta rockista tai unelmoivasta popmusiikista. FATLIZARD.BEER Fat Lizard sivut 8_9.indd 9 11.6.2020 8.43. JOS tilanteesta haluaa todella erityisen, kannattaa juomapuoleenkin satsata asianmukaisesti. Yhteistyössä Children of Bodomin kanssa tehty olut on väriltään meripihkainen lager, jonka tuoksu on maltainen, hennon karamellinen ja mausteisen humalainen. Mikäpä juoma toimisi paremmin päänheilutuksen polttoaineena?” ILMOITUS Ankle Slapper American Pale Ale MAKU Raikas ja kauniin karamellisen värinen. Mikäpä juoma toimisi paremmin päänheilutuksen polttoaineena. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että osa oluessa käytetystä vedestä on kannettu Espoon Bodominjärvestä, jonka veriseen historiaan yhtyeen nimi viittaa. RUOKASUOSITUS Hampurilaiset, pizza, lohikalaruuat, grilliruoka, tuhdit salaatit. Sen sijaan, että seuraisi konserttia yleisömassan seassa, voi rakentaa itselle ja kavereille oman privaattikeikan olohuoneeseen, parvekkeelle, mökille tai vaikka puistoon – mihin tahansa, missä nettiyhteys toimii ja äänentoisto on kunnossa. Jos elävästä musiikista ei ole mahdollista nauttia perinteisin keinoin, voi asian korjata esimerkiksi nettiyhteyden avustuksella. ILMOITUS » Nyt kesä on viimein koittanut, mutta mielessä karvastelee pettymys. Onneksi ihmisen kekseliäisyys ei tunne rajoja. Runsaan vadelmainen artesaani-saison on suosittu myös oluita vähemmän nauttivien keskuudessa. Mikäli et ole varma, minkä tyylinen olut päivän teemaan sopisi, Ankle Slapper American Pale Ale käy mihin tahansa tilanteeseen. Humalana käytetyn Tettnangerin yrttisyys ryhdittää hennon karamellista mallasvartaloa. Mikä neuvoksi. Tulevia keikkoja voi etsiä esimerkiksi sellaisista palveluista kuin Semilive.fi , Keikalla.fi, Livestreamtv.fi ja Gram-O-Live. ”Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että osa oluessa käytetystä vedestä on kannettu Espoon Bodominjärvestä, jonka veriseen historiaan yhtyeen nimi viittaa. Jälkimaussa kevyt maltaisuus ja suuta puhdistava humalan katkero
Tämän oluen kanssa sopii kuunnella mitä tahansa iskelmästä hiphopiin. Anthraxin rumpali Charlie Benante on ystäviensä kanssa äänittänyt tulkintoja niin Iron Maidenin, Rushin kuin Beastie Boysin kappaleista. Ankle Slapper American Pale Ale sopii kuin valettu hampurilaisten, pizzan ja tuhdimpien salaattien kyytipojaksi. Siitä sitten vain puistoon tai mökin pihanurmelle kaveriporukalla istuskelemaan, musiikkia fiilistelemään ja asianmukaisia juomia nauttimaan! KORONAVIRUS voi yrittää tulla ja viedä meiltä kesäjuhlamme. ”Kotikatsomoissa voi keikan äärellä myös syödä hyvin ilman, että tarvitsee pelätä hiekkakentän pölyn tunkevan lautaselle.” ILMOITUS Fat Lizard sivu 10.indd 10 11.6.2020 8.43. Koronakuukaudet ovat poikineet esimerkiksi kaikenlaisia karanteeniäänityksiä, joissa maineikkaat muusikot esittävät ohjelmanumeroita, jollaisia ei normaalioloissa kuultaisi. MAAILMALLA PALKITTU. Youtubesta löytyy tällaisia esityksiä vaikka millä mitalla. Itse kukin voi myös rakentaa omia soittolistojaan vaikkapa niiden artistien tuotannosta, joita aikoi tänä kesänä käydä festareilla katsomassa. Roger Waters julkaisi liikuttavan karanteeniversion Pink Floydin Mother-ikivihreästä. Koomikkotähti Jimmy Fallon on julkaissut housebändinsä The Rootsin kanssa mainioita versioita Queenin ja The Policen hitestä. Saison Rose on omiaan juustojen, kasvisruokien ja kevyiden kanaja kalaruokien yhteyteen. KALIFORNIAN TYYLIIN. Kotikatsomoissa voi keikan äärellä myös syödä hyvin ilman, että tarvitsee pelätä hiekkakentän pölyn tunkevan lautaselle. Lake Bodom Lager toimii erityisesti makkaroiden, riistan tai vaikkapa grillivihannesten kera. KOTIKATSOMOIHIN on tarjolla keikkojen lisäksi muitakin huomionarvoisia musiikkiesityksiä. FATLIZARD.BEER tehty, nilkkoja vasten läpyttelevien aallonpoikasten mukaan nimetty olut tuotetaan vuonna 2012 markkinoille tulleen Mosaic-humalan avulla, ja mallaspohjan karamellimaltaat antavat juomalle erityisen kauniin värin. Fat Lizardin oluet sopivat myös ruokajuomiksi – kukin erilaisen aterian yhteyteen. ESPOOSSA PANTU. Yritykseksi se kuitenkin jää, sillä festivaaliyleisö keksii kyllä keinot – sekä musiikista että oluesta nauttimiseen
– Tällä levyllä kiteytyy oma kasvuni ihmisenä, ja sitä ennen piti oppia ymmärtämään itseään pitkin matkaa ja päästä pois tietyistä rajoitetuista ympyröistä. Menneen vuosikymmenen mittaan hän on myös vieraillut yli 20 muun artistin levyllä sekä luonut näyttelijän uraa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Keikkakalenteri olisi näyttänyt hyvältä, mutta kiertueen sijasta motivoiduin tekemään lisää musaa odotellessa syksylle siirtyneitä konsertteja. Suomenkielistä kamaa alkoi muotoutua jo kauan ennen tätä, mutta varsinainen levyn tekeminen on ottanut viimeiset kolme vuotta. Kokemus on minulle uniikki, mutta tosi tärkeää on myös kuulla, että joku löytää levyltä omia vastaavia kokemuksiaan. K u v a: M ar ia M o u lu d Elämäni soundit 6_20.indd 11 11.6.2020 9.34. LEVY, JOKA TUO MIELEEN VARHAISVUODET MALMILLA Avain Punainen tiili – Suomenkielinen rap-musiikki ei kiinnostanut ennen Fintelligensin Voittamatonta, vaikka tiesin, että genreä tehtiin suomeksi jossain muodossa jo ennen sitä. Kaverin musa on visuaalinen näyttämö, johon voi itse päättää näyttelijät ja tapahtumat. Marc Dorseyn avausraita People In Search Of A Life menee suoraan sieluun. Ostin heti. K ongolaissyntyinen Deogracias Masomi on vaikuttanut jo kymmenen vuotta pääkaupunkiseudun rap-skenessa nimellä Gracias. Kaikki mun lemppareita, ja tää sama porukka olisi levyllä myös. Heti perään julkaistu Avaimen levy räjäytti kaikkien tajunnan. – Pystyin käsittelemään sellaisia oikean elämän asioita jotenkin terapeuttisesti, voimaannuttavasti. VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN HERÄÄMÄÄN Beastie Boys Hello Nasty – Muistan olleeni kirjastossa, ja matkaan tarttui kaksi levyä, vain ja ainoastaan kannen perusteella. ODOTTAMATTOMIN SUOSIKKILEVYNI MUSATAUSTANI TUNTIEN Anohni Hopelessness – Tää on ollu mulle aina upea levy ja kokonaisuus. – Se on kaikki ollut sellaista henkilökohtaista taistelua. – Koronaepidemia tuli tietysti ihan puskista, vaikka ei ollutkaan huolta levyn saamisesta julkaistuksi. NOPEIMMIN UUTENA HANKKIMANI LEVY Talib Kweli Quality – Vuodesta 2002 eteenpäin olin eniten räppipäissäni. Ajaton soundi, tyyli, fiilis, riimit ja vierailijat. Reasonable Doubtia tulee soitettua aika ajoin ja aina alusta loppuun ilman skippailuja. Talib Kweli pyöri Kanyen, Bilalin, Mos Defin, J Dillan, Badun, Dave Chappellen ja muiden kanssa. Hän on juuri julkaissut kolmantena albuminaan ensimmäisen suomenkielisen levynsä Graciasi LP, jota hän pitää tärkeänä harppauksena kielenkäyttönsä toimivuuden oivaltamisessa eli erilaisten painotusten, tavutusten ja luontevan flow’n aikaansaamisessa. SUOSIKKILEVYNI ELOKUVAMUSIIKIN PIIRISTÄ Various Clockers – Original Motion Picture Soundtrack – Soul, rap, dancehall ja muut luomassa Spike Leen upean leffan audiovisuaalista maailmaa. Viime vuonna tunsin lukkojen aukeavan oman henkisen itsekasvun kautta. – Kuulostaa kliseeltä, mutta suomenkielinen levy on duuni, jota olen tehnyt koko tähänastisen elämäni, Gracias naurahtaa. Elokuvan puolellakin olisi jotain luvassa ennen pitkää. Sori, ******* kirjasto. Ei tarvii välittää, minkä genre-laatikon sisältä se tulee. Äidin pitkäaikainen sairaus ja kuolema, isäsuhteen ongelmat, kaikki tuntuivat löytävän paikkansa, niin kuin tekstien visuaaliset ja biittien musiikilliset elementitkin. Elämäni soundit 11 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Gracias ALBUMI, JOKA MIELLYTTÄÄ ENITEN VISUAALISELTA KIRJOITUSTYYLILTÄÄN Madvillain (MF DOOM & Madlib) Madvillainy – MF DOOM osoitti mulle, miten pitkälle ja syvälle mielikuvitusaltaaseen voi oman kirjoitustyylin viedä. Alkuun pääsin tosi varhain kuuntelemalla ja kirjoittamalla räppilyriikoita ylös ja opettelemalla niitä ulkoa, väärin kuultuine sanoineen kaikkineen. Rakastuin täysin, enkä ikinä palauttanut kyseisiä levyjä takaisin. LEVY, JOKA KÄÄNSI HUOMIONI SUOMALAISEEN POPULAARIMUSIIKKIIN Chisu Vapaa ja yksin – Aikana, jolloin en hirveästi seurannut Suomen musiikkilistoja tai ylipäätään mainstream-kenttää, ellei kyseessä ollut räppiä, tykästyin Chisun ääneen, tunnelmaan ja tämän tosi visuaaliseen kirjoitustyyliin. Syntyi kokonaisuus, joka muotoutui kuunneltavaksi alusta loppuun. Hyvä musa on hyvää, ja paska on paskaa. Tää oli varmaan koko Malmin poltetuin levy. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN Jay-Z Reasonable Doubt – Tähän olisi käynyt ihan hyvin myös Nasin Illmatic. Yksi niistä oli Notorious BIG:n Ready To Die ja toinen Beastie Boysin Hello Nasty. Tähän ajatteluun piti kasvaa, koska teininä kaveripiiristä kukaan harvemmin tutustutti ketään mihinkään muuhun kuin räppiin
Ensi vuoden alkupuolella olisi tarkoitus paiskata myös Maanalaisen armeijan Suomenkiertue, sanoo Hynynen. – Kokoelmasarjan päättävä yhdeksäs pitkäsoitto sulkee ympyrän keskittymällä niin ikään pääkaupunkiseudulla tehdyn räpin esihistoriaan. – Jos suunnitelmat pitävät kutinsa, niin nauhoitamme tänä kesänä uusia biisejä syksyllä julkaistavaa ep-levyä varten. – Ryhdymmekin nauhoittamaan seuraava albumiamme Tikkalassa – se on hyväksi havaittu paikka jo Helvetistä itäänja 7-sessioista – heinäkuun loppupuolella. – Kappaleet ovat pääosin peräisin omakustanteisilta CDja CD-R -levyiltä, ja toki sarjan nimikin juontaa juurensa juuri tästä ”itse polttamisesta”. Mistä nämä pioneeribiisit ovat ylipäänsä löytyneet. Yle helpo ttaa festa ri-ikä vää Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Suomiräpin kotipolttoiset vuodet tekevät paluun Kesäfestareita ikävöiville lohdutusta tarjoavat Yle Teema ja Yle 2, jotka järjestävät Festariheinäkuu-nimellä kulkevan, festivaalitaltiointeja esittävän teemaohjelmiston. – Sarja avautuu elokuun lopulla ilmestyvän, varhaiseen uusmaalaiseen räpiin pureutuvan kokonaisuuden myötä. Levy valmistuu mitä luultavimmin viimeistään ensi vuoden alkupuolella. Julkaisujen ulkoasusta puolestaan vastaa Graffiti – Wraitterin käsikirja -opuksen äskettäin julkaissut Juho Toiskallio. Muut sarjaan kuuluvat levytykset sitten seikkailevatkin monessa paikassa eri puolilla Suomea. Ulkomaalasfestareita teemaviikonlopuissa edustavat Glastonbury, Big Weekend ja Bregenzin oopperafestivaali. Ohjelmistoon kuuluu keikkataltiointeja muun muassa Ultra Bralta, Almalta, Haloo Helsingiltä, J. Laulaja-kitaristi Jouni Hynynen kertoo bändin seitsemännentoista studioalbumin olevan työn alla. Kotiteollisuus ei kuitenkaan ole jäänyt lepäämään laakereilleen. Kokoelmasarjan koostavat ”suomiräpin kummisetä” Niko ”Chyde” Toiskallio (Ritarikunta) ja Svart Recordsin tuottaja Olli ”Klaus Kustaa” Hänninen (Ronskibiitti). Hynysen kynästä on syntynyt uusia kappaleita myös Maanalainen armeija -yhtyeelle. Täytyy silti saman tien myöntää, että levyiltä tulee löytymään myös joitakin tätä sääntöä kevyesti rikkovia värssyjä! TEKSTI: TIMO ISOAHO Monen muun rockyhtyeen tapaan Kotiteollisuuden tarkoituksena oli soittaa kesällä keikkoja, mutta kaikki esiintymiset on jouduttu tunnetun syyn takia perumaan – tai ainakin kaikki kesäja heinäkuun ajalle suunnitellut keikat. Tällä ensimmäisellä levyllä mukana ovat muun muassa Tommy Deks, Salamaryhmä, Kaverit, Juhani, UGC, Saurus, Superjanne, Konala Cartelli ja Aisti & Emeto, kertoo Hänninen. Ulkolaisfestareillla esiintyvien artistien joukkoon kuuluvat puolestaan muun muassa Billie Eilish, The Chemical Brothers, Johnny Marr, Years And Years, Mumford And Sons, Charli XCX, Ellie Goulding ja The Killers. Heinäkuun viikonloppuina palataan takaisin niin Ruisrockiin, Ankkarockiin, Flow’hun, Blockfestiin ja Provinssirockiin kuin myös Pori Jazzeille, Savonlinnan oopperajuhlille, WOMEXiin ja Kuhmon kamarimusiikkiin. 12 SOUNDI SOUNDI 13 töiltä sekä Sielun Veljiltä, joilta nähdään harvinainen taltiointi Provinssirockista vuodelta 1986. Myös hovituottajamme Mikko Karmila on jo ehtinyt nyökätä hyväksyvästi raakamateriaalin edessä, kertoo Hynynen. Hänen sooloprojektinsa ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyi viime talvena. Karjalaiselta, Tehosekoittimelta, The Curelta, Jesse Markinilta, MaustetySvart Records julkaisee tulevien kuukausien aikana mielenkiintoisen kokoelmalevyjen sarjan. – Olemme päättäneet käyttää tämän yllättävän vapaa-ajan hyödyllisellä tavalla. Kivijalka – Suomiräpin kotipolttoiset vuodet koostuu yhdeksästä eri pitkäsoitosta, ja albumit sijoittuvat maantieteellisesti eri paikkakunnille. Aion puristaa omiin lauluosuuksiini enemmän kähinää ja yhtyeen toinen solisti Mira Luoti saattaa vetää vieläkin aikaisempaakin enemmän PJ Harveyn hengessä! TEKSTI: TIMO ISOAHO Kotiteollisuus ja Maanalainen armeija valmistelevat uutta K u v a: K it ti N u rm i Kivijalkalevysarjan tekijät Olli Hänninen ja Niko Toiskallio. Ja kuten otsikostakin voi päätellä, niin levyt sukeltavat syvälle historian hämärään. Albumeilta tulee löytymään myös joitakin aikaisemmin julkaisemattomia biisejä. – Periaatteena on ollut se, että mukaan valitut biisit on räpätty jollakin kotimaisella, eli suomi, ruotsi sekä saamelaiskielet ovat olleet sallittuja. – Uusien demojen äärellä voi sanoa, että luvassa on debyyttilevyä raaempaa materiaalia. K u v a: M ar ek Sa b o ga l uutiset_2020_6_a.indd 12 11.6.2020 12.15. Miitri (Aaltonen, kitaristi) luovutti minulle jo hyvän aikaa sitten ison kasan alustavia biisejä, ja minulta itseltäni löytyy melkein parikymmentä uutta aihiota
TEKSTI: TIMO ISOAHO Eva Dahlgren ja rock valokuvat Tampere-talossa Vuonna 2018 Ismo Alanko -viikonlopulla avattu Tampere-talon Talossa-konsepti saa jatkoa ruotsalaistähti Eva Dahlgrenin myötä. Talossa Eva Dahlgren -viikonlopuksi on luvassa myös aiheeseen liittyvää oheisohjelmaa. Varmaa on puolestaan se, että Shiraz Lane uppoutuu kesän mittaan studioon muun muassa Lost Societyn kanssa äskettäin työskennelleen Joonas Parkkosen kanssa. Olemme kertoneet jo aikaisemmin, että joistakin tuoreista jutuista löytyy aikaisempaa enemmän taiteellisuutta ja kokeellisuutta, mutta kyllähän me rakastamme edelleen myös korvakarkkeja ja sing along -melodioita, sanoo laulaja. Näen jo mielessäni, kuinka yleisö haltioituu niistä ja pääsee niiden siivellä kanssani upealle, yhteiselle musiikkimatkalle, Eva Dahlgren kertoo. Mainittakoon samalla, että Tampere-talossa on kesän ajan käynnissä Stars On Stage -valokuvanäyttely, jossa on nähtävillä huippuvalokuvaaja Ralph Larmannin ikuistamia keikkakuvia noin 60 megatähdestä. 12 SOUNDI SOUNDI 13 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Pääkaupunkiseudulla juurensa kasvattanut Shiraz Lane valmistelee parhaillaan uutta pitkäsoittoa. Larmann on ikuistanut sellaisia tähtiä kuin U2, Prince, Metallica, Michael Jackson, Ed Sheeran ja Robert Plant. Nyt pääsen vihdoin kaivamaan esiin myös vanhoja helmiä, joille saan antaa loistoa aivan uudenlaisessa ympäristössä. Muutama suomalainenkin tähti on päätynyt hänen ikustamakseen. Vuosien varrella olen kirjoittanut niin paljon lauluja, joista osaa on esitetty vain harvakseltaan. Aluksi nauhoitamme yhden singlebiisin, joka ilmestyy näillä näkymin syyskuun alussa, kertoo Kett. Shiraz Lane studioon uuden tuottajan kanssa uutiset_2020_6_a.indd 13 11.6.2020 12.15. – Yleisesti ottaen: meiltä löytyy runsaasti tuoretta materiaalia, ja koko yhtyeellä on loistavat fiilikset päästä äänittämään uusia veisuja. kuullaan kaksi konserttia: ainutlaatuinen esiintyminen Tampere Filharmonian kanssa sekä Dahlgrenin oman yhtyeen kanssa soitettu popkonsertti. – Haluan tarjota yleisölle ikimuistoisen ja villin musiikkielämyksen. – Ideana on ollut se, että uusia kappaleita kirjoittaessa kannattaa unohtaa aikaisemmat levytykset. – Kovaksi tuottajaksi viime vuosina osoittautunut Joonas on vanha tuttumme, mutta emme ole aikaisemmin työskennelleet yhdessä studiossa. Miten kuvailisit tuoretta materiaalia. 9.–10.10. – Jos tämä vielä ilmassa leijuva aikomus toteutuu, niin eiköhän varsinaiselle pitkäsoitolle päädy ep-levyjen kylkeen myös joitakin lisäherkkuja, sanoo laulaja Hannes Kett. Pitää keskittyä tulevaan. Näyttely on auki 30.6.–18.8.2020. Erikoisen maailmantilanteen vuoksi yhtyeen lopullinen suunnitelma on toistaiseksi auki, mutta alustavien pohjapiirustusten mukaan alkuvuodesta ilmestynyt viiden kappaleen mittainen Vibration I saa seuraa toisesta ep-levytyksestä, jonka jälkeen nämä kaksi pikkulevyä julkaistaan kokonaisena albumina
Timanttiset Let Me Live / Let Me Die, Used To The Darkness, Outta My Mind, SLO ja Dead Ringer julkaistiin tiheässä tahdissa. Roccon uho ja rockin traditiossa kieriskely ei ole katteetonta selittelyä – jo uran avannut HVY MTL DRMR osoitti, että suunta on löytynyt. Vielä ei kuitenkaan voinut aavistaa, että jo muutama sinkku myöhemmin Des Rocs saisi puhelun Mick Jaggerilta ja Keith Richardsilta. 13-vuotiaana Dannyn akateeminen musisointi järkkyi, kun hän löysi kotinsa vintiltä äitinsä vanhan kitaran, alkoi kuunnella Elvistä ja ryhtyi viettämään aikaa Manhattanilla – sinne kun oli kätevästi vain puolen tunnin junamatka. Ehkä Des Rocs ei koskaan julkaise albumia. Rock’n’roll! New Yorkista haluan nostaa esiin myös laulaja-lauluntekijä Mal K u v a: O m ar K as ra w i K u v a: R o b B la ck h am Break_On_2020_6 -taitto_a.indd 14 11.6.2020 12.19. Syksyllä jättiläislämppäykset jatkuivat Musen kutsumana Oslossa, Kööpenhaminassa, Berliinissä ja Amsterdamissa. Pari vuotta sitten Rocco vieraantui duon musiikillisesta muotokielestä ja totesi, että nyt on pakko räjäyttää ja olla kuin Elvis. Vaikka Des Rocsin imago nojaa rock’n’rollin traditioon, perinteet eivät määritä toimintatapoja. päivä 2019 Des Rocsin vielä varsin diy-henkinen ”tuotanto” lipui pakettiautossa Philadelphian Lincoln Financial Fieldille ja nuori artisti avasi illan The Rolling Stonesille. Ja sitten tuli se puhelu. Des Rocs The Luka State Heinäkuun 23. Vuonna 2015 Rocco perusti ystävänsä Gerry Langen kanssa Secret Weaponsin – lahjakkaan mutta särmättömän pop-bändin, joka sai pientä suosiota ja pääsi lämppäämään Weezeriä ja Fall Out Boyta. 14 SOUNDI Moderni Elvis Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI ”B ringing rock’n’roll back to the people” oli pitkään nuoren newyorkilaisen Danny Roccon eli Des Rocsin Twitter-esittelyteksti. Hän tekee sen niin luontevasti ja usein, etteivät lausunnot selvästikään ole hänelle mitään myyntipuhetta, vaan ihan vain tyyni toteamus siitä, mitä hän aikansa kuluksi tekee. Hän alkoi huolehtia siitä, että aina rockista puhuttaessa mukaan lisätään myös roll. Long Islandilla kasvanut Rocco harrasti lapsena klassista musiikkia ja kehittyi nopeasti todella taitavaksi viulistiksi. Vissiin vähän siihen tyyliin, että ”me digataan sun musasta, tulisitko lämppäämään meitä?”. Jo yli levyllisen laadukkaita biisejä julkaissut artisti ei ole kiirehtinyt debyyttialbuminsa julkaisua, koska biisit ovat sattuneet toimimaan paremmin sinkkuina, ep-pituisina tai ”three-packeina”. Monet nousua tekevät nuoret rockartistit osuvat maaliin yhdellä sinkulla vuodessa, mutta Des Rocs Reignwolf ”Roccon uho ja rockin traditioissa kieriskely ei ole katteetonta selittelyä.” näytti nopeasti, ettei ole vain yksi heistä. Pian Times Squaren värivalot vilkkuivat pojan silmissä joka päivä. Des Rocs tapaa puhua rockin tuomisesta takaisin, bluesin modernisoinnista ja Elviksen, Talking Headsin ja Queenin kaltaisten ikonien energioiden kanavoimisesta tähän päivään. Striimimäärät alkoivat kohota, kun Spotifyn kansainvälisten rocksoittolistojen kuraattorit löysivät Des Rocsin. Kitaran soittoon Rocco jäi välittömästi koukkuun, ja jo pian hän soitti lukuisissa bändiviritelmissä. Maailma on siis auki. Bändin tarina jäi lyhyeksi. Artisti on kertonut rakastavansa muutamien biisien mittaisia julkaisuja
Olen nähnyt Jordan Cookilta mykistävän energisen yhden hengen studioliven, ja Reignwolfilta on tullut YouTubessa vastaan esimerkiksi merkittävän karismaattinen ja voimakas esiintyminen jollain pienellä festarilla pienelle yleisölle kaatosateessa. Mint tekee musaa, jota rokkifaijat kuuntelevat poltellessaan tupakkaa salaa vaimolta, jos enää koskaan kuuntelevat mitään uutta. Bändi tuntuu löytäneen identiteettinsä, ja samalla uutta yleisöä. Turbulence on tiukka biisi. Myös Lontoossa operoiva Calva Louise on luottanut aiemmin puhdasveriseen kitararockiin, mutta on nyttemmin lisännyt konseptiinsa avaruutta, ufoja ja tähtitaivasta – niin saundiin, lyriikoihin kuin visuaaliseen ilmeeseen. www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: Blumin, jonka viimevuotisen Pity Boy -albumin löysin reippaalla viiveellä. Jos kuuntelet Des Rocsin lisäksi vain yhtä artistia tältä palstalta, niin valitse australialainen The Chats. Seattlelainen Jordan Cook ja hänen bändinsä Reignwolf on vaikeammin tavoitettava versio Des Rocsista – enemmän kulmia, pysähdyksiä, hämäyksiä ja räkää, paljon vähemmän helppoja koukkuja. Minusta ei kuitenkaan ole tullut fania, koska uusien trackien laatu on vaihdellut. Väkevää vaihtoehtorypistystä. Mustia hevosia etsiessä testaa norjalainen tulokas Slomosa ja espanjalainen Hinds. High Risk Behaviour on autenttinen, ihana, energisoiva ja hauska pubipunk-levy. Lontoolaistulokas Electric Enemy on nopeampi, likaisempi ja pörisevämpi versio The Luka Statesta. Britti-indien kentällä arvostettu Sports Team ja loistavan Lia Medcalfin liidaama The Mysterines ovat iskussa uusilla sinkuillaan. Blum kirjoittaa viehättäviä pieniä lauluja, jotka eivät yritä mitään ylimääräistä. The Luka State on korkeaenergiseksi virittynyttä kitararockia uusista biiseistä esimerkiksi Feel It ja Room’s On Fire toimivat hienosti. Sitten brittikatsaus. Testaa tarttuvalla I Don’t Want To -rallatuksella. Se on julkaissut vasta kolme biisiä, joista uusin Heartache Melody nousee päähän. Mainitsinhan jo Kid Kapichin Household Shamen. Toukokuun alussa julkaistu autotalli-live Cabin Fever kuitenkin kolisee taas. The Chats K u v a: D o u ga l G o rm an Zultan Rock Beat series 20% zinc 80% copper 100% passion Inferno_Soundi_ExtraPage.indd 1 08.06.2020 14:19:53 Break_On_2020_6 -taitto_a.indd 15 11.6.2020 12.19
Aloin itsekin potkia tätä MES-projektia eteenpäin, julkaisemaan ja soittamaan keikkoja. Henkka: – Instrumentaalimusiikissa on sekin hyvä puoli, että sanoitusten kirjoittamiseen menee aina ikuisuus, haha! Indie Center sijaitsee Helsingin Konalassa pienteollisuusalueella tarkkis_The MES.indd 16 11.6.2020 12.20. Vuoden 2019 alusta MES on soittanut nykyisessä kokoonpanossaan. Paras juttu on, että joku saa vitulliset kiksit siitä – se ei satuta ketään! TEKSTI: JUHO HÄNNINEN facebook.com/ TheMaleEscortService LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti K u v a: A ar n e Le v ij är v i Vihdintien varressa. Kaikki biisit on kuitenkin tehty siellä likasessa, röökinkatkuisessa ja bissetölkkien valtaamassa paikassa. Tänä vuonna se on luvattu purkaa. Antti: – Itselle surfissa on iskenyt se, että siinä keskitytään soittamiseen, mutta samalla se on nostattavaa hauskanpitomusaa, eikä mitään nörtteilyä. Kaikilla on jotain musiikkia aina näytettäväksi ja röökitauoilla on pauhannut vain surf. Bändiläiset eivät ajatusta laajemmasta kulttuurisesta vuorovaikutuksesta varsinaisesti allekirjoita, mutta huomauttavat, että kavereilta ja ikätovereilta on imetty intoa omaan tekemiseen. Biisimateriaalia on kuitenkin kertynyt viimeiseltä kahdeksalta vuodelta toistasataa kappaletta! Antti komppaa: – Siinä ei menetä mitään, jos tuo musiikkinsa esiin. Bändin tuhdissa ja rouheassa soinnissa kuuluu uuden aallon rockabilly-intoilijoiden minimalismia, möyrintää grungen jämerissä pohjamudissa, Ty Segall -tyylistä klassisten aineksien uudelleen yhdistelemistä, vimmaa ja uhoa. 16 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Siellä osa MESsoittajista ehti viettää kymmenisen vuotta. Henkka: – Konalassa on ollut siistiä se soundi – ne bändit mitkä tulee sieltä, eroaa suuresti niistä, mitkä treenaavat Stadissa. Enemmän tai vähemmän Konalan Indie Centeriin kietoutuvat myös MES-tyyppien muut bändit, joista on mainittava ainakin Bangalbooze, Beetlehem, Beggars, Fuckside, Jack Daggers, Kasper, Kiss Disease, Kurjuus, Mansluts, Tiisu ja Valravn. Pahin juttu mitä voi käydä on, että joku Piffillä (Punk in Finland -keskustelufoorumi) on sitä mieltä, että se on paskaa. Bändi väistää miellyttävällä tavalla minkään selkeän musiikillisen lokeron, mutta tiukimmin MESin juuret ovat kietoutuneet surfin ympärille – niin 60-luvun edelläkävijöiden kuin myöhempien uudistajienkin. Alkunsa The MES sai Ändin ja Mikon äänityksistä, joista syntyi mukaan liittyneen Henkan kanssa Icedrops-ep (2019). Ändi: – Surfia tuli fiilailtua yhdessä. Veikkaan, että treeniksen miljöökin ehkä skidisti kuuluu läpi. The MESin muodostavat Ändi (kitara, laulu), Henkka (kitara, laulu), Störbe (basso), Mikko (rummut) ja Antti (urut ja kitara). Yhteistä kuusikolle on surfin lisäksi kuluneet vuodet Indie Center -treeniskompleksissa. Sitten se liiallinen surfin kuuntelu alkoi kuulua omassa soitossakin. Ändi: – Kun Puoli Yhdeksän Uutiset alkoivat soittaa, ne julkaisivat himokovaa tahtia. T he MES – lyhenne sanoista Male Escort Service – on yhtye, joka kannattaa laittaa korvan taakse, sosiaalisen median seurantaan ja saman tien Spotifysta soimaan. Ändi: – Ollaan kypsytelty siellä Konalassa ennen kuin edes tunnettiin ketään ketkä soittaa täällä keskustassa. Itsensä bändi esittelee ”suomalaisen rautalangan uusimpana aaltona”, mutta luonnehdinta peittää alleen rockin seitsemältä vuosikymmeneltä poimitut vaikutteet. A-PUOLI The MES Rautalangan uusin aalto Ylioppilaslehden artikkelissa (2/2020) The MES niputettiin osaksi Helsingin katurockin uusimmaksi sukupolveksi luonnehdittavaa skeneä. Kokoonpanolla syntyi Garagia Surfaris -ep maaliskuussa 2020. Syksyisin vettä sisään, talvella helvetin kylmä ja kesällä kuuma. Ändi: – Sillä on ollut purkutuomio koko sen ajan, kun olen siellä ollut
Vallila tulostus.indd 17 11.6.2020 12.33
Tämän liveroolipelin toteuttaminen 80-luvun Helsingin kokoisessa ja näköisessä kaupungissa, jonka keskustan reunamilla oli joutomaita ja jonka lähiöissä ensimmäisen sukupolven hesalaisten teinijengit mättivät toisiaan pataan heviä kuunnellen, on kunnioitettavaa pokerinaamaa vaatinut projekti, mutta asettuu ulkopuolisen silmin helposti hymähdyttävään valoon. Viimeisessä säkeistössä Aino on nähtävästi pyrkinyt seikkailemaan irtosuhteen verran, mutta ”aterian tarjonnut Antero on platoniseen yhteyteen sammunut”. Olivat Mikado, Kalle ja König, joissa belloromanot, walter decampit ja kumppanivat bailasivat, laseissaan cocktaileja keskikaljan sijaan. Yleensä aiheena on suomalainen mies. Aino suhtautuu työhönsä vakavasti, hän kirjoittaa ja kirjoittaa Helsingistä, cityöistä ja elämästä, yökaudet, kunnes kirjoituskoneesta loppuu nauha. Historiaa ei ollut, muuta Suomea ei ollut. City-lehti oli alkanut ilmestyä ja kirjoitti uudesta kaupunkikulttuurista röyhkeästi ja omassa pinnallisuudessaan ja ajanmukaisuudessaan piehtaroiden. Toki diskografia on epätasainen, mutta siitä löytyy pitkä lista lauluja, jotka kertovat vähän surrealistisen tragikomedian keinoin jotakin olennaista suomalaisuudesta. Aino makaa New Yorkin -opas rintansa päällä ja ”miettii, voiko hameessa olla sadesäällä”. Sen melodinen ja melankolinen yleispop vihjaa jopa mahdollisuuteen, että Linnut olisi voinut olla Suomen The Housemartins tai The Beautiful South. Onkin virkistävää, että kokoonpanon ehkä hienoin kappale ottaa naisnäkökulman ja onnistuu ottamaan sen tavalla, joka tuntuu jopa uraauurtavalta. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa L apinlahden Lintujen monet tvsketsit ovat virkistävän absurdia suomalaista komiikkaa, mutta tuntuu, että laajan levytuotannon tehnyt yhtye on jäänyt tämän maineen varjoon. Laulun paras säkeistö on loistava, tähän liittyvä pysäytyskuva ja kaiketi varhaisin esimerkki miesselittämisen kritiikistä suomalaisessa poplyriikassa: ”On taidenäyttelyn avajaiset ja kevät/keskustelu on hieno vireistä/Cocktail-lasit kilisevät postmodernia näkemystä/kertoo miesauktoriteetti Ainolle, katsoen ohitse/sillä uusi must-ihminen saapuu arvatenkin.” Itse asiassa Aino kirjoittaa enteilee hassulla tavalla myöhempää Sinkkuelämää-tv-sarjaa naistoimittajan ja citykulttuurin kuvauksena, mutta tässä laulun päähenkilön arpaonni syntyä pieneen, pohjoiseen maahan, joka vasta harjoit telee urbaaniutta, korostuu erityisesti. Teksti: Niko Peltonen NUOREN TOIMITTAJAN IKÄVÄ NEW YORKIIN Lapinlahden Linnut: Aino kirjoittaa (1989) ”Laulun paras säkeistö on loistava, tähän liittyvä pysäytyskuva ja kaiketi varhaisin esimerkki miesselittämisen kritiikistä suomalaisessa poplyriikassa.” martti luther 6_2020 -taitto_a.indd 18 11.6.2020 12.21. Tapio Liinojan tekstin miljöö on 80-luvun jälkipuoliskon Helsinki ja sen pintaliitopiirit, jotka elivät juppiaikakauden huumaa. Liinoja tarkentaa nimihenkilöönsä, nuoreen toimittajaan, joka yrittää olla kaupunkikulttuurissa mukana, kokee ehkä sen kuvaamisen romanttiseksi elämäntehtäväkseenkin, vähän niin kuin Waltarin Suuren illusionin toimittaja Hart, suurten tapahtumien ja kuumimpien juhlien liepeillä häälyen, pääsemättä osalliseksi niiden täydestä glamourista. Elämä janottaa -albumilta löytyvä Aino kirjoittaa on musiikillisestikin Lapinlahden Lintujen hienoimpia (ja hienovaraisimpia) esityksiä. Sen pajatson Linnut onnistuivat tyhjentämään monesti. City-yöt, Helsinki, elämä – esirippu. 80-luku oli kulttuurissa vielä yliolkaisen sovinistista aikaa, kovapintaisen estetiikkansa takia ehkä erityisestikin sellaista. Helsingistä piti saada urbaani ja kansainvälinen, puhuttiin sitten ruokaja juomakulttuurista, muodista tai taiteesta. Ainon kuva ei ole ironinen kuin korkeintaan lempeän hienovaraisesti. Aino kirjoittaa ei kuitenkaan sukella kuvaamaan suoraan koko tätä skeneä. Laulu on sikäli oppikirjanmukainen, että siinä on ensinnäkin tarkkaan määritelty tapahtumaympäristö, johon sitten sijoitetaan harvoilla piirroilla kokonaiseksi luonnosteltu päähenkilö. Liinojan ei tarvitse alleviiva ta hänen elävän maskuliinisten kulttuurisankareiden hallitsemassa ympäristössä, vaikka näiden pukeutuminen ja lempijuomat eivät muistuttaisikaan edellisen sukupolven vastaavia
facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Episodi sivu 19.indd 19 10.6.2020 22.00. KAIKKI ELOKUVISTA episodi.
”Jos minäkin menen tuonne luontoon istumaan, niin saavutanko samanlaisen pysähtyneisyyden ja rauhan?" Terve, Bill. Ei tarvitse jutella mitään. Kun laulat stoalaisella mielentyyneydellä majavista, on mahdotonta olla lähtemättä ulos niitä etsimään. Nautin Yhdysvaltojen estetisoimisesta musiikin kautta. Tai vähintään haaveilemaan siitä, että näkisi noita molskauttelevia läppähäntiä. En ole koskaan käynyt Yhdysvalloissa eikä minulla ole siihen erityistä hinkua, mutta musiikkisi on yksi pala sitä mosaiikkia, joka saa kotivaltiosi näyttämään välillä joltain muultakin kuin maailman pahimmalta persereiältä. Siksi, että siitä eteenpäin Bill Callahania pystyi kuuntelemaan koska ja missä tahansa. 20 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Syntymäpäiväkirje Bill Callahanille B eer. Keväästä 2018 alkaen olen kuunnellut soololevyjäsi enemmän kuin koskaan aiemmin. Me haluamme pitää itsemme paperissa. Piisamikin kelpaisi. Dream River -albumin (2013) avauskappale on tästä parhaimpia esimerkkejä. En ole koskaan aiemminkaan lähettänyt fanikirjeitä, enkä osaa perustella miksi lähettäisin sellaisen juuri Callahanille. Haluan aina niitä samoja aineita, mitä sinä olet nauttinut. Nähdäkseni paras tapa kuunnella musiikkiasi on ulkona pysähdyksissä. Tätä kirjoittaessa juhlapäivä on vielä muutaman päivän päässä, lehden ilmestyttyä parin viikon takana. Jopa lokkeja alkaa katsoa uusilla silmillä. Shepherd In A Sheepskin Vest (2019) ei ollut kummoinen levy. Saisikohan jonkun biisin saukoista. Uskon, että kaikkien jotka inhoavat Helsingin Kauppatorin jäätelölokkeja, tulisi kuunnella Bill Callahania ja rauhoittua. arttu seppa?nen 6_2020 -taitto_a.indd 20 11.6.2020 12.22. Olisin tietysti voinut aina ladata albumit digitaalisesti ja siirtää ne puhelimelle, mutta koska olin hankkinut ne jo fyysisenä, niin ajatus tuntui hölmöltä. Callahan täytti 3. Jos joskus tulet taas Suomeen, niin mennään oluelle. Jos laitoin aiemmin kotona jonkun niistä soimaan fyysiseltä levyltä, teki melkein heti mieli lähteä ulos. Viime aikoina olen jälleen ollut hyvin viehtynyt hänen musiikkiinsa, ja fanikirjeisiin tarttuu helposti pateettinen sävy, jota yleensä välttelen. Lopulta päätin, että ei siinä tarvitsisi lukea juuri mitään, mutta tämä kaikki muu siitä jäi yli: Se, että Drag City -levymerkin katalogi tuli striimauspalveluihin vuonna 2018, oli yksi sen vuoden parhaista uutisista. Selällään nurmikolla, kalliolla istuskellessa, rannalla, sienimetsässä mättäällä. Lokki haluaa pitää itsensä lihassa, ja elossa. Jos kirjoittaisin Bill Callahanille syntymäpäiväkirjeen, siihen ei tulisi muuta kuin nuo ylläolevat sanat. kesäkuuta 54 vuotta. Nautin Callahan-annoksen mieluiten pitkissä kappaleissa, joissa ei ole kiire mihinkään, ja joissa sanotaan vähän. Luonnostelin tekstiä, joka olisi kuvitteellinen kirje Callahanille, jota en koskaan lähettäisi. Jos minäkin menen tuonne luontoon istumaan, niin saavutanko samanlaisen pysähtyneisyyden ja rauhan. Thank you. Eivät ne lokit ole primitiivisiltä haluiltaan sen kummempia kuin me ihmiset, jotka hamstraamme kaupan hyllyt tyhjiksi vessapaperista saadaksemme tunnetta turvallisuudesta. Smog on sangen mainio yhtye, mutta enemmän olen viehtynyt omalla nimelläsi tehtyyn tuotantoon, joka on omasta näkökulmastani lähinnä amerikkalaista luontokuvauksella masturboimista. Miksipä sitä ei kokeilisi. Luontokuvastosi on tietysti usein metaforista, mutta tässä tapauksessa otan kuvaston mieluiten kirjaimellisesti. Ympäristöllä ei ole lopulta kauheasti väliä, koska tunnut aina maalaavan maiseman täyteen ja täydelliseksi. Häpeää kohti. Toki myös terassilla kaljalla. Se auttaa näkemään jotain hyvää ja kaunista maassa, jonka politiikasta ei ole paljon hyvää sanottavaa. Laulussa istutaan hotellin baarissa ja tuijotetaan mattoa, ja estetisoidaan liki täydellisesti ulkopuolisuus: ”Well the only words I said today are ’beer’ and ’thank you’.” Sitten noita sanoja toistetaan hitaasti vajaan minuutin verran, ja se on yksi viime vuosikymmenen täydellisimpiä pophetkiä
Palsa tulostus.indd 21 11.6.2020 8.52. ERI KIVA, EI KURJA KUVAKIRJA HANKI OMASI LEVYKAUPPA ÄXÄSTÄ
Koska biisin ilmestymisvuosi oli 2017, heitettiin Suomessa isänmaallista löylyä Porvoon mitalla joka lauteelta: tuli Suomi-palkintoa, Emmapystejä ja kutsu Linnan juhliin. Sabotage-yhteistyö vei Alman biisileirille keväällä 2015. ”Ladi”, Tavastian lauantaidisko, on ollut Alman ikäisten nuorten yöelämän rippikoulu, kiihkeiden unelmien kupliva katedraali ja ensikosketus johonkin sellaiseen, jota suuressa maailmassa kutsuvat nimellä ”jet set”. Miettinen nousi noiden maalailujen yläpuolelle. Tarvittiin sopiva hetki avautua. Samalla hetkellä tuolloin 21-vuotiaasta Miettisestä tuli tahtomattaan tilivelvollinen vientituote. -levyä pantattiin, koska vientituotteeksi repäisty poppari huomasi antaneensa ulkoisille odotuksille liikaa valtaa. Kiuas sihahti entisestään Chasing Highs -hitin myötä. Have U Seen Her. Se poiki levytyssopimuksen Saksan Universalin kanssa. Sitten tapahtui kaikenlaisia asioita, suunniteltuja ja onnenkantamoisia – kuten näissä tarinoissa aina. Lopulta syntyi tummasävytteinen levy, jolle hän halusi purkaa persoonansa melankolisempia puolia. Samaan aikaan muut hänen ikäluokastaan pänttäsivät ylioppilaskirjoituksiin. 22 SOUNDI Teksti: Mikael Mattila Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Alman debyyttialbumia odotettiin kiihkeästi kuin Supercellin verotietoja. Sen suoratoistoluvut näyttävät Spotifyssa tällä hetkellä 117 miljoonaa kuuntelua. Ilmestyi debyyttisingle Karma, jonka poimi radio-ohjelmaansa kukapa muukaan kuin Sir Elton John. 1996) luonnehti taannoin uraansa Arto Nybergin ohjelmassa ja tuli tiivistäneeksi sen kenties paremmin kuin kukaan muu. Kun ”En ole itse koskaan väittänyt itseäni vientituotteeksi tai maailmanstaraksi” ALMA: haast_Alma_c.indd 22 11.6.2020 13.37. Idolsissakin hän jätti voittamisen lahjattomammille, ja meni kilpailuun vain toteuttamaan suuren suunnitelmansa: Alma tarttui tuomarina toimineen Sini Sabotagen takinliepeeseen, ja yhdessä he kiisivät kotimaisen popkentän ruohonjuuritason läpi kuin mitkäkin Lumiukko ja poika. 100-vuotisjuhlaa piristämään oltiin saatu Suomen ensimmäinen maailmanluokan poplaulaja. ”L adin jatkoilta maailmalle.” Näin Alma-Sofia Miettinen (s. Häneltä alettiin odottaa asioita. Liinat vedettiin kiinni, levy-yhtiö vaihtui ja Miettinen painui studioon tutkiskelemaan itseään
SOUNDI 23 haast_Alma_c.indd 23 11.6.2020 13.37
Hänen hyväkseen 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu tehtiin paljon ground workia. Sellainen ”muista hymyillä” -puhe luo tällaisille ihmisille liikaa paineita. We don’t fucking know, se vaan tapahtui! Me olemme menneet siitä eteenpäin, menkää tekin. Ärsyttääkö sinua nykypäivän ”positive vibes only” -henkinen tsemppikulttuuri. En ole itse koskaan väittänyt itseäni vientituotteeksi tai maailmanstaraksi. Ei ollut vuosien työtä taustalla, vaan megahitti tuli lähes heti. Miksi levystä tuli näin tumma. En uskaltanut sanoa kaikkia asioi ta – en uskaltanut vaikka viitata biiseissä rakkauden kohteeseen pronominillä ”she”. Tätä ymmärrystä kaikilla ei ehkä ollut. Milloin tuli sellainen olo, että nyt tämä kama on valmista levytettäväksi. ”Ladin jatkojen” jälkeinen krapula iski tarpeettoman ankarana. on kuitenkin viimein ilmestynyt. Mutta sitten ajattelin, ettei mun aina tarvitse olla positiivinen. Näin oli siitäkin huolimatta, että oman popparinuransa sivussa Miettinen oli kohonnut koko ajan korkeammalle etevänä biisinikkarina. – Mietin asiaa myös näin: kun tapaa jonkun uuden ihmisen, niin eihän sille ensin kerrota, että onhan tässä tapahtunut kaikenlaista – on tullut mokailtua ja dokailtua. Keskitempoisissa kappaleissa pyydät äidiltäsi anteeksi ja kutsut itseäsi luuseriksi. Halusin jättää Chasing Highsin taakse ja tehdä jotain muuta. – Ehdottomasti! On tosi kornia ja etuoikeutettua puhua, että kaikki järjestyy, kunhan vaan hymyilee elämän läpi. – Halusin esitellä jengille uuden puolen. Have U Seen Her. – Tuntuu, että mun menestymisestä tuli muille pakkomielle. Täällä riittää, että käyt tekemässä muutamat promot Helsingissä NRJ:llä, YleX:llä ja muualla, saat biisit soittoon ja toistat saman kolmisen kertaa. Etenkin kun maailma on menossa vain paskempaan suuntaan. Hän kirjoitti tilillään haluavansa itsekin olla stara, ja olin siinä, että vittu sähän olet se stara! Sä teet duunia, jolla on ehkä eniten merkitystä tässä maailmassa! En halunnut tehdä musaa, joka glorifioi sellaista maailmaa, jossa kaikki on koko ajan vitun hauskaa – koska ei se sitä ole. Kaikilla ei ole varaa mennä terapiaan tai vaatia itselleen mitään muitakaan oikeuksia. Koitko, että jouduit väkisin täyttämään jotakin Freestylerin ja Sandstormin jättämää tyhjiötä suuresta suomalaisesta pophitistä. Oli tietenkin ihanaa, että sain tuollaisen roolin ja että Suomi osoitti rakastavansa minua. – Sitä paitsi Rihannallakin kesti 4–5 vuotta, kunnes hänen eka levynsä ilmestyi. Uuti soinnin mittasuhteet menivät vikaan jo alussa, kun Elton John soitti Karmaa. Ehkä media tuossa tapauksessa vähän keuli, ja käytöksessä korostui Suomen kokoisen markkinan helmasynti. Kun Chasing Highs nousi hitiksi Suomi100-vuonna, kulminoitui tilanteeseen valtavasti asioita. Oli pakko pitää pieni breikki ja pohtia, minkälaisen albumin oikeasti haluan tehdä. Oikeasti tällaiset vaatimukset lisäävät vain paineita ja ahdistusta. Asiasta kerrottiin Suomessa niin, että nyt ”Alma on tehnyt ’sen’” – että ikään kuin mä olisin joku Rihanna. – En mä sano, että positiivinen kulttuuri olisi täysin paskaa, mutta kyllä ihmisillä pitää olla oikeus angstata ja olla vihaisia – tuntea! Mä esimerkiksi vihaan niitä kaikkia, jotka sanovat, että ei saisi kiroilla, hahhah! Levyllä on jonkin verran soundillisia viittauksia viime vuosien Myös Alma on törmännyt nykyajan tekoreippaaseen tsemppikulttuuriin. Sille kerrotaan pinnallisia asioita, että elämä on ihan jees ja että duunia on tehty. Muistan myös selailleeni Instagramissa joidenkin fanieni profiileja, ja törmäsin yhteen lähihoitajamimmiin. Pitäisi olla positiivinen, lopettaa kiroilu ja antaa itsestään ulospäin iloinen kuva vaikka väkisin. Niin mäkin tein aluksi. – Jengi aina kysyy, mistä Chasing Highs tuli. On aivan sama, viedäänkö täältä mobiilipelejä, keihäänheittäjiä vai poptähtiä: aina tavataan ajatella, että nyt he ovat tuolla maailmalla leijonakorut kaulassa palvelemassa isänmaata. Koin, että ihmisiin ja mediaan piti ensin tutustua. Tuntui, että tuo hitti ikään kuin putosi taivaasta, ja asiat tapahtuivat vähän väärässä järjestyksessä. Sen jälkeen aika moni tietää, kuka sä oot, ja sulla on ura ihan hyvin vauhdissa. Kyllä Chasing Highs soi maailmalla isosti ja sillä on iso merkitys mun elämässä, mutta mikään jättihitti se ei ollut. Olen saanut paljon lovee. Monien artistifrendieni hyväntuulisen pinnan alla on paljon raskaita asioita, mutta ne eivät näy missään. ”Olen hakeutunut tilanteisiin, jotka ovat vitun way out of my comfort zone.” K u v a: Lu sh a haast_Alma_c.indd 24 11.6.2020 13.37. Mäkin olen elänyt sellaista elämää. Se on ihan luonnollista, eikä se haittaa. But that’s not the truth! Me ollaan tuolla maailmalla ihan pikkuskidejä. Ja varmasti jokainen musiikkiani seuraava jäi odottamaan seuraavaa askelta. Annoin itselleni luvan ajatella, että välillä kaikki on myös ihan perseestä. – Siinä vaiheessa, kun pääsin eroon kaikista ulkoisista suorituspaineista. Artistin annettiin rauhassa kasvaa. Ja jos he eivät lunasta odotuksia, tulevat he myös pettäneeksi koko kansakunnan. Ulko mailla se ei vain tapahdu niin, koska yrittäjiä on niin paljon enemmän. Nyt Have U Seen Her. Levyn tunnelma on aika sisäänpäin kääntynyt, jopa krapulainen. Suomessa annettiin ymmärtää, että me olisimme maailman suurimpia, ja että nyt pitäisi tehdä lisää chasinghighseja ja tuoda verorahat maailmalta kotin. viivästyi, nousivat kriittiset äänet: maailmanmainetta hädin tuskin maistaneen Miettisen pelättiin flopanneen. – Artistin uran luominen ulkomailla on vuosien työtä, ei sitä voi verrata Suomeen. – Tuntuu, että pidin aika pitkään yllä sellaista vähän kaikkien puolella olevan kiltin ja ihanan tyypin kuvaa. – Totta kai
– Anna soittaa kanssani aina vä lillä, mutta enemmän hän keskittyy nyt kouluunsa. Musiikillisena johta jana hääri (mm. Tärkeimpänä ehkä (Miike Snow yh tyeestäkin tuttu) Andrew Wyatt, joka on ollut mulle tosi käänteen tekevä hahmo. – Sillä on kolme päätuottajaa. Albumit kertovat isomman ta rinan. Huutamalla, että ”antakaa meidän tehdä, saatana!” Nykypopin ehkä suurimpana teesinä on ollut ”albumin kuolema” – väite siitä, ettei yleisöä enää kiinnosta 40-minuuttiset kokonaisuudet vaan yksittäiset sinkut. – Sitten mukana ovat sellaiset tuottajat kuin Digital Farm Animals ja Hitimpulse. Biiseillä on tilaa hengittää, kun kaikkea ei ängetä yhteen hit tiin. – Toivoisin artistien protestoivan tätä enemmän. Britney Spearsille, Gwen Stefanille ja Justin Bieberille kirjoittanut) Justin Tranter. Tuntuu, ettei suhde kärsinyt edes silloin, kun sinusta tuli tähti: asuitte Annan kanssa vielä vanhemmillasi, kun ensimmäiset hittisi ilmestyivät. Miksi halusit olla levyllä lähes täysin yksin. – Mulle albumi on tärkeä! Olen ai na kuunnellut niitä kokonaisuuk sina, vaikka olenkin Youtubeajan lapsi. – Mä fiilaan sitä, kun artisti te kee albumin, jolla hän aidosti avaa itsensä ja tuo esiin jonkun raa’an tunteen tai näkemyksen, vaikka poleemisenkin. Ja tietenkin Lady Gaga, mun hero. Haluan, että asiat sanotaan suoraan. Mutta tulemme aina puuhailemaan yhdessä, onhan hän sentään siskoni. Tyk kään artisteista, jotka ovat rehelli siä itselleen. Kuten. Itsekin olen ol lut mukana sen verran pitkään, että tiedän tahdin ja sen, että laatu kär sii vitusti, kun ei ole aikaa tehdä jut tuja rauhassa. lopulta tehtiin. Millä tiimillä Have U Seen Her. Ja Gossip! Haluaisin oppia Beth Dittolta niin paljon. Olisi ollut kornia heivata Tove siltä pois, koska biisi kuvastaa yh teisiä fiiliksiämme. Jossain vaiheessa puhuttiin, että sinua olisivat olleet tuottamassa muun muassa EDM-jyrä Rudimental ja lauluntekijä Charli XCX. Kuten vaikka että mä henkilökohtaisesti inhoan Beyoncéa! Monet kaverini järkyt tyvät aina tästä mielipiteestä. Popmusasta on tullut niin nopeaa: en itse esimerkiksi jak sa kuunnella Spotifyn New Music Fridayta – ne biisit ovat keskimäärin hätäisesti tehtyä, hirveää paskaa! Tuntuu, että musiikki on tehty sitä ajatellen, etteivät skidit jaksa kuun nella niitä kuin 30 sekuntia, koska he ovat niin ärsykeherkkiä. Olet ehtinyt tehdä urasi aikana paljon vierailuja muiden biiseissä, mutta debyytilläsi kuullaan vain yhtä vierailijaa, Tove Lota. Hän on soittanut keikoillasi ja toiminut dj’nä sekä taustalaulajana. En ole kirjoitta massa hirveän positiivisia biisejä, koska mulla ei ole sellaista oloa, että maailma olisi jotenkin vitun jees. haast_Alma_c.indd 25 11.6.2020 13.37. Hän otti mukaan erilai siin projekteihin ja tutustutti minut vaikka Mark Ronsoniin ja Lady Ga gaan – sellaisiin idoleihin, joita en ikinä kuvitellutkaan tapaavani! Hän opetti minulle, että voin tehdä mi tä haluan. Sellainen menettely on tukah duttavaa. – Olen tehnyt niin paljon fiittejä muille, että nyt halusin keskittyä täysillä vain itseeni. Pitkäaikaisimpana yhteistyökumppanina ehkä tuottaja Daniel Lieberberg, jonka perässä vaihdoit levyyhtiötäkin Universalilta Sonylle. oli nimenomaan albumina tärkeä niin sinulle kuin sitä vaatineelle yleisöllekin. Onko albumi sittenkin tulossa takaisin. Silti Have U Seen Her. – Vaikka Dominic Fike, sellai nen floridalainen tyyppi. Hän oli yksi ensim mäisistä minusta vakuuttuneista tyypeistä. Mä itse asiassa tapasin hänet ihan hiljattain, se oli upea hetki! Musiikkisi ympärillä on häärinyt paljon porukkaa alusta alkaen. Tuon Worst Behavior biisin teimme yhdessä To ven kanssa, joten siksi hän on mu kana. – Tuntuu, että popmaailma on vähän repeämässä. – Se, että maailma muuttuu ko ko ajan synkemmäksi, vaikuttaa tie tenkin popmusaan. Olet alusta alkaen puhunut siitä, miten tärkeä perheesi on sinulle. Osaatko analysoida, mistä tämä synkkävireisen popmusiikin uusi tuleminen johtuu. Onko hän mukana jatkossakin. Siskosi Anna on ollut mukanasi soolourasi alusta saakka. ”emoräppiin”
Saatoin istua kahdeksankin tuntia päivässä selaamassa vain Youtubesta eri biisejä. Olen muutenkin nähnyt tuota Saksaa niin vitusti. Onko lisää Miley-yhteistyötä tulossa. Äitini reagoi siihen, että mitä helvettiä, sähän olet sikahyvä, ja että mistä sä edes tiedät tuon biisin. Näin oli ehkä siksikin, että rakastuin souliin ja r’n’b:hen, eikä hyvää suomalaista soulia oikein ole. – Löysin heti ehkä omaan ikäluokkaani nähden aika erikoista musiikkia: Prodigya ja Amy Winehousea. Ennen yhteistöitään ja ystävyyttään Charli XCX:n kanssa Alma oli popparin fani. Miley Cyrus nappasi sinut talliinsa, minkä lisäksi päädyit tekemään biisejä uuden Charlien enkelit -elokuvan soundtrackille. 26 SOUNDI – Ei silloin olisi ollut järkeä muuttaa pois! Elämä oli muutenkin jatkuvaa reissaamista ulkomailla. On jäänyt fiilis, että minusta on tullut hänen hovikirjoittajansa. Olit itse mukana How It’s Done -biisillä, ja olit sanoittamassa soundtrackin kärkihittiä Don’t Call Me Angel, jolla laulavat Miley, Ariana Grande ja Lana Del Rey. Se tuntuu nykypäivänä aika uskomattomalta! Musiikkiurasi ensimmäinen luku taidettiin kirjoittaa tuolloin. Perheessäni ei juurikaan kuunneltu musiikkia, mutta tietokone avasi tuossa suhteessa mulle uuden maailman. Kyllä minä Berliinistä tykkään ja siellä on kiva bailata, mutta ei se ole sellainen paikka, jossa kuvittelisin asuvani. Sen jälkeen tuli vielä Slide Away -sinkku. Olen ainakin kuullut, että olen hänen läheisistä yhteistyö> Soundi-haastattelu na, että hän oli niin liikuttunut esityksestäni. Pelkän Suomen kiertäminen Sinin kanssa alkoi kuitenkin puuduttaa sinua. Hän on tutustuttanut minut kaikkiin, kuten Miley Cyrusiin, ja vienyt tosi moniin paikkoihin, joihin en ehkä olisi yhtä helposti muuten päässyt. Kun lähdimme Sinin kanssa sitten keikoille, kasvoin aivan sikana. – Olimme studiossa Mileyn kanssa, ja Ariana sattui laittamaan hänelle viestiä, että tehdään biisi. Ei minun ollut pakko tehdä niin, mutta halusin yrittää. Kaverit olivat huolissaan, ja ihan syystä. Sandstormin tuottanut Jaakko Salovaara) mökillä. Ystävyydestäsi Charli XCX:n kanssa on kirjoitettu paljonkin. – Joo, Charlin kanssa klikkasi parhaiten! Se on vitun paras, se rakastaa mua ja mä rakastan sitä. Mutta ehkä se oli sellainen ensimmäinen oivalluksen hetki, että hei, mähän osaan sittenkin jotain. Mulle tuli tosi nopeasti sellainen fiilis, että tarvitsen jotain lisää. Ainakin Charli XCX, MØ, Halsey… He kaikki kyselivät, että kuka tämä Alma on. – Muistan lapsuudestani hetken, jossa olimme mökillä, ja lauloin Jackson 5:n biisin All I Want, ihan rallienglannilla tietenkin. Eivät minun ikäiseni sellaista kuunnelleet, he kuuntelivat Pikku G:tä. Kun palasin takaisin Suomeen, olisi jonnekin yksiöön yksin kömpiminen tuntunut ikävältä. – Olin siellä viikon! Minua kutsuttiin Haamu-Almaksi, koska en ollut koskaan tunneilla, hah! Olin vuoden kotona ja ihmettelin, mitä elämälläni teen. Opin miten olla lavalla kuin tähti. Se oli ihan kreisin upeeta! Miten päädyit mukaan Charlien enkelit -projektiin. – Menin sitten Idolsiin ja tapasin siellä Sini Sabotagen. – Lisäksi vihaan kaikkea coolkulttuuria! Rakastan ihmisiä, jotka ovat luonnollisia, eivätkä teeskentele. – Vaikken koulusta niin välittänytkään, olen aina tykännyt uuden oppimisesta. Kävit Kontulan lukiossa niin sanotusti kääntymässä. – Vuonna 2017 yhtäkkiä kaikki halusivat tehdä musaa kanssani. Karjalainen. Miksi. Soolourasi ohella oletkin kerryttänyt parissa vuodessa melko kunnioitettavan biisintekijä-CV:n. – Joo, heh! Vanhempani olivat siinä mielessä ehkä vähän vanhanaikaisia… Musiikki tuli elämääni aika asteittain. Kuva löytyy Tomi Palsan uutuuskirjasta Valitut Palsat 2009–2019. Los Angelesissa yhdessä pyöriminen mahdollisti sen, että hommat lähtivät leviämään niin vauhdilla. Hän tekee sen, jos haluaa. Jenkit, Lontoo ja Ruotsi viehättävät tässä mielessä enemmän. Olen hakeutunut tilanteisiin, jotka ovat vitun way out of my comfort zone. – En itse tiennyt olevani ”hyvä”, tykkäsin vain laulaa. Koulusi jäivät kuitenkin lyhyeen. Onhan se vaarallista, kun 16-vuotias on yksin kotona tekemättä mitään. Milloin oivalsit musiikillisen lahjakkuutesi. Halusin mieluummin olla perheeni kanssa! Urasi alkuaikoina vietit paljon aikaa Berliinissä. – Olen varmaan maailman ainut ihminen joka sanoo näin, mutta Berliini ei vain lähtenyt. – On kyllä! Jos Miley tarvitsee apua, hän koodaa minulle. Mistä homma oikein lähti. Miley vastasi, että Alma tulee sitten mukaan – ja sitten me vaan tehtiin se! Mileyn ja Andrew Wyattin kanssa teit myös kunnarin, She Is Coming -ep:n suurimman hitin Mother’s Daughter. Olet kertonut myös juttua, jonka mukaan perheesi sai ensimmäisen tietokoneen vasta vuonna 2009. Siksi rupesin kirjoittamaan biisejä muillekin artisteille. K u v a: To m i P al sa haast_Alma_c.indd 26 12.6.2020 14.28. Tai ehkä joku vanha J. Ehkä olen tehnyt vaikutuksen vaatimattomuudellani: en vaadi häneltä mitään, vaikkapa shoutouttaamaan uusia singlejäni. Säikähdinkin hieman äidin reaktiota: pidin outo– Charli kävi luonani Suomessakin! Olemme muun muassa tehneet musaa JS16:n (mm. Ymmärrän hyvin vaikka jotain Cheekiä, joka päätti lopettaa, vaikka uraa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Halusin tutustua häneen, koska Sini oli niin upea. Se tuntui jotenkin sopivammalta kuin suomi. – Tykästyin heti englannin kieleen. – Mä en henkilökohtaisesti ymmärrä, miten jengi jaksaa vetää Suomea ympäri muutaman vuoden jälkeen. Valokuvaaja Tomi Palsa sattui vahingossa ikuistamaan Alman siskonsa kanssa Charli XCX:n Ruisrockinkeikan eturivistä kesällä 2013. Hän oli kaikille sen ajan sekoileville nuorille mimmeille kova juttu. Tuntuu, että kun suomalainen artisti saavuttaa tietyn cooliuden asteen, hän muuttaa Berliiniin. Sinä et tehnyt näin, vaan olet aina palannut Suomeen. – Mileykin on sen tason artisti, että aika monet haluavat vain hyötyä hänestä, minkä takia hänen on vaikea luottaa ihmisiin. Vaikka totta kai PMMP on minunkin mielestäni kova
Sinäkin pelaat paljon 2000-luvun alun ”millennium-este tiikalla” neonväreineen ja tribaalitatskoineen, ja Stay All Night -videossasi pelataan kuvaputkitelevisioon kytketyllä Nintendo 64:llä. Se on antanut turvaa. Minun ei tarvitse jossain Snapchatissa mainostella, että ”hei, täällä me hengataan”. Onneksi vaikkapa Charli on osoittanut, että häneen voi luottaa. – Tietenkin haluaisin takaisin Losiin tekemään lisää musaa. Se on varmaan pääsyy, miksei täältä ole tullut isoja poptähtiä muutenkaan. Se on hirveä etu! Toivottavasti tämä ei ole tahditon kysymys, mutta voisiko tämän ajatella johtuvan siitä, että et ole hetero. Monen on vaikea ymmärtää, että me nuoret muijat, ei me olla sekaisin, meillä on pläänit, me tehdään asiat vain omalla tavallamme! – Hyvänä esimerkkinä vaikka se ura, mitä Charli tekee. Tässä suhteessa joku King Princess tekee tärkeää työtä, ja ehkäpä teen sitten itsekin. Tosi monet poliittiset ilmiöt ja tulevaisuudessa siintävät luonnonkatastrofit pelottaa. Niillä pääsee kohtaamaan ihmisiä oikeasti, näkemään sen musiikin riemun ja tuntemaan energian. Se tuntuu ihanalta. Jos lesboudestani on minulle jotain hyötyä, niin vitun hyvä vaan! Enemmän siitä on ollut haittaa… – Ehkä tähän liittyy ylipäätään se, miten kaltaisiimme ”nuoriin tyttöihin” keski-ikäisten miesten maailmassa suhtaudutaan. Et siis haaveile Olympiastadionin täyttämisestä. Kun olin nuori, jouduin kääntämään kaikki rakkausbiisit toisinpäin. Nyt koronan aikana olen pohtinut ylipäätään suhdettani musiikkiin. Ja vakuutan, että aika monella artistilla menee paljon lujempaakin. Ei tuollainen starailu ylipäätään sovi suomalaiseen asenteeseen. Eli suomalaisesta vaatimattomuudesta on ollut hyötyä. – Se on totta! Mä oon myös siitä erikoinen hahmo, että kanssani on vaikea kokea mitään kilpailua. VHS-nauhurikin vilahtaa. Terve skeptisyys on auttanut Almaa pärjäämään maail malla. – No en! En halua! Mä oon nähnyt sivusta, millaiseksi ihmiseksi se höykytys tekee. En koskaan kisaa vaikka Charlin kanssa, kumpi on nätimpi tai laihempi. Kyllä mäkin ihmettelin sen uutta levyä, että onpa erikoista menoa. Sinun ei siis tarvitse mukautua hetero-oletetun naisartistin ihanteisiin. – En osaa sanoa, voi olla! Ehdottomasti maailmaan tarvitaan lisää lesboja homoikoneita. ”Haluan, että asiat sanotaan suoraan. Meillä on enemmän kävelytilaa kuin Nykissä ja Lontoossa – vapautta olla yksin. – On, hah! Mun on helppo olla kaiken välissä ja ympärillä. Albumi saatiin valmiiksi, ja palasin Losista juuri ennen kuin kaikki meni kiinni. Jos joku tarjoaa minulle diiliä tai fiittiä, en usko sitä, ennen kuin itse näen. Gorillazia, Gossipia ja sen sellaista. toukokuuta 2020 PME Recordsin toimisto, Helsinki elämää! Kun tunnen jotain, tunnen tosi kovaa – etenkin, jos olen käyttänyt jotakin päihdettä. Monet muusikkofrendeistäni pitävät minua sellaisena Suomen-pikkusiskona! Kun esiinnyit BBC:llä Dua Lipan, Charlin, MØ:n ja Zara Larssonin kanssa, tuli vaikutelma, että popkentällä vallitsee aivan uudenlainen nuorten naisartistien välinen solidaarisuus. – Ehdottomasti! Olen kuullut, että jengi luottaa muhun. Haluan päästä tekemään entistä enemmän klubikeikkoja. SOUNDI 27 kumppaneistaan ainut, joka ei halua ratsastaa hänen maineellaan. Mutta just se on vitun hienoa! Sannin uutta levyä odotan myös innolla, sieltäkin voi tulla ihan mitä vaan! Olet reissannut maailmalla väsymättä viimeiset neljä–viisi vuotta. Eli Twitter-biiffejä on turha odottaa. – Tällaista aaltoiluahan tämä elämä on. ”No more parties in LA”, tokaiset levylläsi Kanye Westiin viitaten. Tuntuu, että korona on tehnyt nuorten jo valmiiksi epävarmasta tulevaisuudesta vieläkin epävarmempaa, ja monet pakenevat ahdistustaan nostalgiaan. Nyt on ollut sitten rauhallisempaa. Onko menevä nuori ihminen ahdistunut kykkiessään Helsingin-kotona poikkeustilassa. Tuntuu, että nuorena kuuntelin sitä enemmän ”oikeista syistä” – se oli sellainen pakokeino, elämää suurempi juttu. Olet kertonut, että välillä Los Angelesin bileissä on lähtenyt meno vähän lapasesta, ja uima-altaaseen on lennellyt kaikenlaista tavaraa – muun muassa polkupyöriä. Tai Toveen. Miesräppärit voivat sekoilla menemään, mutta jos naisartisti ei yhtäkkiä täytäkään hänelle osoitettuja odotuksia ja tekeekin jotain ”outoa”, on hän yhtäkkiä ”sekaisin” ja ”hukassa”. – Olen huomannut kuuntelevani korona-aikana paljon teiniajan musiikkia, fiilistellyt paljon niitä aikoja. Suomalaisilla ei ole sitä pakkoa. Toki julkaisukeikat, joita piti tehdä muun muassa Berliinissä ja New Yorkissa, jouduttiin perumaan, mutta onneksi promoa voi tehdä netinkin kautta. Tai siis alkoholia! Olen huomannut, että olen liian tunteikas ihminen huumeisiin. Vasta siinä vaiheessa kannat taa uskoa hyvät kin asiat tapahtu vaksi, kun lupauk set muuttuvat teoiksi. Ehkä siksi fiilaan myös sen ajan visuaalisia juttuja! Mitä sitten odotat tulevaisuudelta. 4. Maailmassa ei edelleenkään ole hirveästi naisten välisestä rakkaudesta kertovia biisejä. Kaikki on niin muovista, mistään ei jaksa inspiroitua. Olen aina sydämeni pohjasta iloinen, jos joku kaverini menestyy. – Kuka muka haluaa fiilistellä nykyaikaa. – Mä olen todella varuillani! Mua ei ole kusetettu, koska olen jo valmiiksi niin pessimisti, hahhah. Oikeastaanhan minulla on hyväkin tilanne. – Aika äkkiä sen asian pystyi käsittelemään. Kuten vaikka että mä henkilökohtaisesti inhoan Beyoncéa!” haast_Alma_c.indd 27 11.6.2020 13.37. Koetko, että sinun tarvitsee olla varuillasi ”tuolla maailmalla”. Tuntuu, että rock’n’roll-elämää elääkseen pitää aina viskoa uima-altaaseen jotakin! – Onhan se aika klisee, mutta ilmeisesti mä sitten elän rokkenrollMulla voi kestää montakin vuotta, että luotan ihmisiin. Kun nuorilla naisilla menee elämässä, kuten Kalliossa tai Losissa, lujaa, tavataan heitä vaivaannuttavasti varoitella ”showbisneksen vaaroista”. Tiedän, että monet nuoret naiset kokevat myös uhkaa ja kilpailua, mutta mä olen välttynyt. Siinä mielessä meillä on asiat ehkä ”liian hyvin”: Jenkeissä on vain pakko suorittaa, muuten joutuu kadulle
Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Ville Hartikainen 28 SOUNDI K u v at : P et te ri Ti k k an en klassikot_Tehosekoitin_b.indd 28 11.6.2020 15.42
– Mulla oli kamat sen sohvan alla muovipussissa jemmassa. Siellä oli lompakko ja kaikki. Bändin omasta mielestä ei suosio Freak Out -albuminkaan aikaan ollut ylitsevuotavaa. Monesti tuntui, ettei meidän te kemisiämme noteerattu tai arvostettu millään tavalla. Kitaristi Matti Mikkola on päässyt vauhtiin. Meillä oli kauhea näyttämisen halu. Tehareiden legendastatus on syntynyt osin bändin hajoamisen jälkeen. Me kuunneltiin Lahdesta tänne tullessa sellaista Bonuscd:tä, missä oli suomalaista rockia ja voi vittu, että siinä nousi adrenaliinitaso.” Eletään huhtikuuta 1999. Mutta on heillä toisaalta varaakin kerskailla. Lahtelaisen Tehosekoitinyhtyeen muutkaan jäsenet eivät juuri diplomatiasta perusta. Olimme Matin kanssa studiossa yötä päivää pa rin viikon ajan. Parikymppisten muusikoiden lausunnoissa he ovat uranuurtajia – muut perässähiihtäjiä. Tarjolla on muun muassa rautalankaa, funkia, Motownia, jazzia, Tom Jones iskelmää, bluesia, kasaripoppia, diskoa… Vähän kaikkea, Tehosekoittimen läpi survottuna. Sieltä se pussi löy tyi. Yhtenä aa mulla ihmettelin, missä helvetissä mun pussi on. Matti: – Varoittava esimerkki ilmestyi elokuussa 1998 ja Freak Outia lähdet tiin työstämään heti kiertueen päätyt tyä. Omaa erinomaisuutta hehkutetaan häpeilemättä. 21 vuotta myöhemmin yhtye palaa Soundin pyynnöstä muistelemaan suomalaisen rockin kaanoniin iskostuneen albumin syntyvaiheita. Mulla pyöri päässä kauheasti ideoi ta ja uusia kappaleita syntyi nopealla tahdilla. Levy on kuin ylitsevuotava buffetpöytä. Tähän kuvaan pääsi mukaan myös levynkannesta pois jäänyt Tero Sundell (oikealla). Matti nukkui jossain studion uu menissa, minä taukotilan sohvalla. Sitten muistin, että siivooja pyöri siinä vieressä aiemmin. Kun menimme sisään, oli talvi ja kun tulimme ulos, oli yhtäkkiä kevät. Tehosekoittimen neljäs studioalbumi Freak Out paljastuu todelliseksi runsaudensarveksi. Menin penkomaan etupihan roskiksia. Mikä ihana pirtelö. ”Tämä levy on tyly kuittaus kaikille kusenpolttamille Zen Cafeille. K u v a: Ti m o Is o ah o k u v at : Te ro A h o n en klassikot_Tehosekoitin_b.indd 29 11.6.2020 15.42. SOUNDI 29 SOUNDI 29 TERO SUNDELL: RUMMUT HANNU KILKKI: BASSO MATTI MIKKOLA: KITARA, SÄVELLYKSET, SANOITUKSET OTTO GRUNDSTRÖM: LAULU, SANOITUKSET, SÄVELLYKSET PÄÄOSISSA O tto: – Freak Out nauhoitet tiin Finnvoxilla kevättalvella 1999. Koko kotimaisen rockmusiikin kenttä pannaan kerralla järjestykseen. ”KELASIMME, ETTÄ OLIMME VITUSTI PAREMPIA KUIN KAIKKI MUUT SUOMALAISET BÄNDIT.” Pispalanharjulta alas tutkaillessa koko Suomi oli Tehosekoittimelle valmis valloitettavaksi. 22vuotias rockmuusikko puhkuu Soundin haastattelussa nuoren miehen itsevarmuutta. Studioaika oli niin kal lista
Se oli hyvä meininki. Vähän niin kuin joku Kiss tai Ramones. Tero: – Vuosituhanteen vaihteessa kaikilla bändeillä oli se sama rumpuluuppi ja säksätys taustalla. Mutta sellaista näkee edelleen aika paljon. Kuunneltiin ihan erilaista musaa ja arvostettiin taiteessa ja estetiikassa hyvin eri asioita. En nyt mainitse mitään nimiä. Matti: – Ei me kaikkea handlattukaan. Ei sitä oikein voi tajutakaan nykyisin. Pääsin tavallaan oikeaan bändiin. Se ruokki luovuutta. Äkkiä himassa olikin kokonainen kirjasto erilaisia soundeja. Matti: – Sitä vaan ihmetteli, että miten sellainen jööti menee jengille läpi. Kaikki halusivat kuulostaa Garbagelta. Olihan se sellaista kauheaa sipsuttelua. – Soitin miksattuja biisejä Riku Mattilalle ja hän kommentoi, että teillä on ihan makeata kamaa, mutta ehkä voisitte vähän tiivistää tuota teidän ilmaisuanne. Musaa kuunneltiin ihan vitusti koko ajan. Itse olin tehnyt ammattimuusikon hommia kaiken maailman ravintolaorkestereissa. Se oli tavallaan sellaista kapinointia kaikkia odotuksia kohtaan. Että katsokaa, osataan tehdä tällaistakin. Monille bändin röyhkeys kokeilla kaikkea mahdollista oli suorastaan ennenkuulumatonta. Monipuolisuuden arvohan on pitkälti siinä, että se on monipuolista. – Terohan ei tosin ole Freak Outin kannessa. Hanski: – Teron tultua messiin todella tuntui, että saimme ihan uuden vaihteen silmään. Että nämähän ovat pelkkiä halpoja kopioita alkuperäisistä. Terolla oli lisäksi laaja musiikillinen sivistys ja se kuunteli paljon sellaista musaa, mitä emme olleet osanneet etsiä. Eihän esimerkiksi joku Lady Number One ole mikään maailman smoothein jazzbiisi. Freak Outilla tällainen ajattelu näkyy meidän levyistämme kaikkein selkeimmin. Mutta ei hommassa silti mistään plagioinnista ole kyse. Jengillähän oli ihan kamalia esikuvia. Tajusin, että nämä jäbät on hyviä tyyppejä ja nälkäisiä musiikin suhteen. Että olimme astumassa isojen poikien liigaan. Suomalaisen rockin klassikot > – Oli myös fiilis, että oltiin kehitytty bändinä lyhyessä ajassa. Anoukia, Therapya ja muuta hirveää paskaa. Kaikki tunsivat toisensa ja krebattiin aika usein samaan aikaan Lostarissa. Mua itseänihän vituttaa ihan sikana, kun kotimaiset artistit toisintavat jonkin ulkomaan hitin paskemmilla sanoilla ja soundeilla. Ehkä sitä alkoi siksi itsekin kelaamaan, että jos kerran näin voi tehdä, niin miksemme mekin voisi inspiroitua hieman suoremmin muiden musasta. Keikkadösässä oli varmaan 700 levyä mukana. Meistä tuntui, että olimme faneille tavallaan sellaisia sarjakuvahahmoja. Vaikka oli meillä myös sellaista lämminhenkistä mingling-meininkiä muiden bändien kanssa. Matti: – Mutta ei me yleisesti ottaen niistä ysärin lopun musakuvioista digattu. Se tuotti välillä aikamoista hampaidenkiristelyäkin, kun kaikki tyylit eivät heti taittuneetkaan. Useimpien kappaleiden työnimenä oli jokin bändi tai musatyyli, ja kaikille biiseille oli selkeät referenssit. Osittain se johtui siitä, että Tero oli liittynyt bändiin vuotta aikaisemmin. Tuntui kuin olisi ollut karkkikaupassa. O tto: – Kyllähän Freak Outilla aika selkeä pastissimeno on. Nykyisin mustakin tuntuu, että meidän olisi kannattanut tehdä enemmän sellaisia Aikansa levyarvioissa Tehosekoittimen heittäytymistä ja musiikillista monipuolisuutta osattiin arvostaa. Siinä oli selkeästi jonkinlainen momentum päällä. Sekin innosti uusiin musiikillisiin juttuihin. Mutta en tiedä, kannattaako niistä kertoa sen tarkemmin. Niitä bändejä oli ihan perkeleesti. klassikot_Tehosekoitin_b.indd 30 11.6.2020 15.42. Tero: – Oltiin me toisaalta kyllästetty itsemme kaikenlaisilla musatyyleillä. Bändin dynamiikkaa piti muuttaa siksi aika varovasti, ja Tero piti uittaa vaivihkaa sisään. Mutta oli siinä genrejen pyörittelyssä kyse varmasti puhtaasti brassailustakin. Matti: – Esimerkiksi Finnhits vaikutti ihan hirveästi koko levyyn. Jälkikäteen kun ajattelee, niin joitakin aspekteja olisi ehkä kannattanut hioa enemmän, eikä siirtyä aina niin nopeasti seuraavaan kokeiluun. Otto: – Toinen puoli kokeilunhalussa oli, että emme halunneet tulla niputetuksi mihinkään tiettyyn jengiin. – Oma kokeilunhaluni liittyi pitkästi siihen, että olin käynyt Sibelius-Akatemian vuoden mittaisen tuottajalinjan ja hankkinut ensimmäisen kotistudiolaitteistoni synamoduleineen. On ihan relevanttia pohtia, oliko se laaja-alaisuus lopulta niin tarpeellista. Tero: – Ei sillä mulle ollut merkitystä. Imagoasiat olivat kauhean tärkeitä tuohon aikaan. Pääsimme eroon mun horjuvasta köpsyttelystäni ja tilalle tuli rumpuja raivoisasti takova Sundell. Siellä oli joelit, terhit ja villevalot. Otto: – Tuossa vaiheessa me kelasimme, että olimme vitusti parempia kuin kaikki muut suomalaiset bändit
Enemmän sellaista keikka imagon ja stailin mukaista juttua. SOUNDI 31 T ehosekoitin ilmoitti viime syksynä tekevänsä paluun keikka lavoille ja soittavansa kesällä 2020 kymme nen isoa festivaalikeikkaa. Vuosi oli 93 tai 94. NYKYÄÄN SELLAINEN SIVUUTETTAISIIN IHAN TÄYSIN. Niihin oli si ylipäätään pitänyt asennoitua enem män inspiraation lähteenä. funkbiisiin en mei nannut saada millään oikeaa fiilistä. Peruuntuneiden festivaaliesiintymis ten he uskovan toteutuvan ensi vuo den päästä, kesällä 2021. Keikan hän hoiti silti mallikkaasti. Yhtyettä itseään tilanne ei harmita. Eivät he edes halunneet olla autenttisia. Samassa takakenossa meni koko ilta, Matti komppaa. K u v a: Ti m o Is o ah o klassikot_Tehosekoitin_b.indd 31 11.6.2020 15.42. Studioon yritti tulla vähän nöyremmällä asenteella. Eihän siinä ole mitään hittipotentiaalia. EI SE SOISI MISSÄÄN.” Tehosekoittimen työmoraali keikkojen suhteen oli raudanluja. Matti oli 40 asteen kuumeessa ja hal lusinoi koko automatkan ajan. Me taas menimme versioinnissa liian pitkälle. En ole mikään virheetön soittaja ja yritin vain olla mokaamatta muiden suoritusta. Hirveäksi puristamiseksi se lopulta meni. Että se on biisinä ihan kuriositeetti. – Vi**u tajuutsä. Noista tyylikokeiluista vielä. Kun Matti lukuisten ottojen jälkeen oli sitä mieltä, että homma alkaisi olla purkissa, en olisi millään malttanut lopettaa. Että menetätte siinä yhden potentiaalisen evergreenin. Lopputulos olisi kaivannut tietynlaista maustetyttöyttä. Vähän niin kuin The Clash reggaen kanssa. Korona pandemian myötä suunnitelmat kariutuivat, lukuunottamatta jo helmi kuussa tehtyä Emmagaalankeikkaa. – Ei tule mieleen kuin yksi kerta. Että en mä voi tehdä täl laista. Näin tein ja alkoihan se lähteä, mikkikin alkoi tun tua kummallisen hyvältä kädessä. Varoittava esimerkki oli lisäksi mennyt omalta kohdaltani niin monessa mielessä munilleen. Otto: – Suurin osa sanoituksista jäi perinteisesti viime tinkaan. Sitä kelasi, että en hän mä osaa. Tosin taka seinään nojaten. Otto: – Eli vähemmän yritystä, enem män tulkintaa. Tämän kesän paluukeikatkin jäävät väliin tunnetusti yhtyeen ulkopuolisista syistä. Esiinty miset olisivat olleet yhtyeen ensim mäiset sitten vuoden 2009. Se oli tasapai nottelua näiden kahden asian välillä. Hanski: – Mulle studiossa soittaminen tuntui aina vähän painostavalta. Että musaa ja tulkintatapoja on monenlaisia, ja kaikenlaista voi kokeilla. Jos toimi sin albumin tuotantopäällikkönä, niin sanoi sin, että heittäkää se menemään. Toisaalta piti yrittää pysyä samalla in nostuneena, ja ajatella enemmän mah dollisuuksia kuin uhkia. KEIKALLE VAIKKA VÄKISIN ” FREAK OUTHAN EI OLLUT MILLÄÄN TAVALLA AJASSAAN KIINNI. Onhan se saavutus, vaikka tavallaan tuntuu hieman oudolta puhua jonkin laisesta työmoraalista meidän yhtey dessämme, Otto sanoo. Siksi tuntuu hieman huvittavalta, että moni ajattelee, että kyseessä on laskelmoitu kesähitti. Biisin pohjat oli jo vedetty, eikä meillä ollut vielä sanan sanaa valmiina. Matti: – Uusia biisejä olisi kyllä tullut. – Ajatellaan esimerkiksi Freak Outin hidasta bluesia Vaikeudet. O tto: – Mulle Freak Out oli siinä mielessä käännekohta, että taju sin ensi kertaa, ettei ainut oikea tapa laulaa ole pelkästään mylviä. Toisaalta se ajatus myös ahdisti. – Ei jaksanut peltiinkään lyödä. Oletteko aiemmin joutuneet peru maan keikkoja. – Muistuu eräskin keikka Rauman Ponytailbaarissa. Lahden oli si pitänyt kuulua enemmän. Esimerkiksi Asfaltti polttaa kappale. Sairaa lassakin käytiin kääntymässä. Otto: – Mitä meillä olisi ollut laittaa ti lalle. Gen re oli heille pelkkä lähtökohta eikä pää määrä. Jossain vaiheessa kerto säkeessä laulettiin ”Naiset, nuo kaikki naiset...”, sillä lailla hyvin Finlanders tyyppisesti. Ihan herkästi ei esiintymisiä lähdetty perumaan. biisejä kuin Kaikki nuoret tyypit tai Pillitä, Elli pillitä. Matti ehdotti lopulta, että kaivelepa vä hän troppia sieltä nyssäkästäsi
Heräsin yhtenä yönä Kruunuhaan yksiöni parvelta ja mietin, että jaksaisinko lähteä könyämään alas. Otto Grundström 10. Nauhuri päälle, kitara käteen ja that’s it. 1. Matti Mikkola, san. Freak Out! 1:51 Säv. Elettiin kuitenkin bändin vitaaleinta aikaa. Matti Mikkola, san. Vaikeudet 6:07 Säv, san. Matti Mikkola, san. 32 SOUNDI Suomalaisen rockin klassikot > – Toinen oikea murheenkryyni oli Keskiyön tanssi. Mutta aika ympäripyöreät ja banaalit niistä sanoista silti tuli. Että ei ollut kyse enää mistään puuhastelusta. Eihän siinä hyvä heilunut. Meksiko–Kuusamo 4:05 Säv, san. Naurettiin, että voi vittu mikä hifistelijä! Otto: – Nauhoitusten jälkeen tehtiin se virhe, että lähdettiin studiosta suoraan Sisiliaan kuvaamaan musiikkivideota ja otettiin levy mukaan kuunneltavaksi. Albumi nousi ilmestyessään Suomen virallisen listan yhdeksännelle sijalle, ja se pysyi listalla yhteensä kahdeksan viikon ajan. Valonkantaja 4:36 Säv. Syötiin kaksi viikkoa pelkkää kebabia juustoperunoilla. Ajat ovat muuttuneet. Emmekä me keikkuneet myöhemminkään missään aallonharjalla. Freak Outhan ei ollut millään tavalla ajassaan kiinni. Se ilmestyi mulle unessa. Oltiin kelailtu, että lähdetään mukavalle lomamatkalle, istuskellaan biitsillä ja pizzeriassa viinilasin äärellä ja naureskellaan leppoisasti sattumuksille. Matti: – Se meni nopeasti sellaiseksi provosoinniksi. Mutta ei meistä Freak Outin myötä silti mitään supersuosittuja tullut. Laura 6:38 Säv. Vuoden 2020 kokoonpanossa soittavat Juha Kuoppala, Otto Grundström, Matti Mikkola, Tero Sundell ja Hannu Kilkki. Yhtyeen omat mielikuvat albumista ovat ristiriitaisemmat. Kelasin kuitenkin, että päässä pyörisi kokonainen biisi c-osaa myöten. Matti Mikkola 7. Se oli tuonut jääkaappiin kirsikkatomaatteja ja mozzarellaa. Biisi kertoi jäbästä, joka veti liikaa kossua ja luuli olevansa todella cool parkettien partaveitsi. Varmaan alkuperäinen olisi ollut parempi. Eskimon silmät 6:11 Säv, san. Se ei ollut hyvä yhtälö. Matti: – Eskimon silmät oli ainut nauhoitusten keskellä syntynyt kappale. Mutta jäikö siitä loppujen lopuksi niin paljon käteen. Meiltä jäi periaatteessa kokonainen levyllinen biisejä julkaisematta. Matti Mikkola, san. F reak Out julkaistiin 14. Matti Mikkola, Otto Grundström, san. Otto: – Tuntuu, että Freak Outista tykkäsivät vähän kaikki. – Sitä ei ihminen voi muuten nykyisin tajua, miten ankeat noutoruokasysteemit vuonna 1999 oli. Otto: – No joo. Kertosäe alkoi: ”Päivän voittaja tanssii…” Matti: – Vähän niin kuin Pretty Fly (For A White Guy). Mutta on siellä aika paljon sellaista, mikä ei ole jäänyt niin elämään. Sami Saari oli samaan aikaan viereisessä studiossa. Matti Mikkola, san. Mulla oli aina kauhea kynnys lähteä sieltä kusellekin. Ote irtoaa 4:26 Säv. Otto: – Sekään ei auttanut, että olin siihen aikaan ihan totaalinen drama queen. Vasta laulunauhoitusten jälkeen kelailtiin, että ei saatana, että tämähän on oikeastaan tosi huono sanoitus. K u v a: Te ro A h o n en klassikot_Tehosekoitin_b.indd 32 11.6.2020 15.42. Levykritiikit olivat lähinnä ylistäviä. Hanski: – Mulla taas oli fiilis, että teimme ensimmäinen ihan oikean levyn. Vähänpä tiedettiin. Sellainen anarkistinen ja rönsyilevä bändi kuin me olimme, ei sellaisella staililla pitkälle pötkisi. Otto Grundström 6. Oltiin majoituttu vielä samaan huoneeseen. Siihen tehtiin aluksi sellaiset Leevi And The Leavings -tyyliset huumorisanat. Otto Grundström 12. No, kaikki tällainen johti lopulta siihen, että päätettiin muutaman vuoden päästä lopettaa kokonaan. Se kuulosti ihan paskalta. Nykyään sellainen sivuutettaisiin ihan täysin. Otto Grundström, Matti Mikkola 4. Matti Mikkola 11. Hyvät muistot albumista on silti jääneet. Puhun nyt puhtaasti omasta kokemuksesta. Matti Mikkola, san. Otto Grundström TEHOSEKOITIN: FREAK OUT Levy-yhtiö Julkaistu 14.5.1999 Tehosekoitin: Otto Grundström: laulu Matti Mikkola: sooloja komppikitara, triangeli ja taustalaulu Hannu Kilkki: basso ja taustalaulu Tero Sundell: rummut ja perkussiot Lisäksi: Alttoja baritonisaksofoni: Jan Schaper Tenorisaksofoni ja huilu: Marko Porala Trumpetti: Rikupetteri Aaltonen Viulu: István Szalay, Mauri Saarikoski, Minna Kangas, Virpi Taskila Taustalaulut: Jani Törmälä, Knipi Stierncreutz, Mikko Mäkelä, Jasse Salonen, Ville Valo Koskettimet, piano: Eero Grundström Kitara: Ari Tiainen, Atte Härkönen Tuotanto: Matti Mikkola Äänitys: Jasse Kesti Apuäänitys: Jani Heimala Miksaus: Matti Mikkola, Jasse Kesti Masterointi: Pauli Saastamoinen Äänitetty, miksattu ja masteroitu Finnvoxilla Kansitaide: Petteri Tikkanen Vaikka Freak Out ei jäänytkään Tehareiden viimeiseksi albumiksi, jo silloin bändin sisällä kyti ristiriitoja, jotka myöhemmin johtivat bändin hajoamiseen. Kuunneltiin sitä Matin kanssa hotellihuoneessa ihan vainoharhaisina. Matti Mikkola 9. Matti Mikkola 3. Soundin Jani Järvinen kehui Tehosekoitinta arviossaan Suomen parhaaksi rockyhtyeeksi sitten Hanoi Rocksin. Asfaltti polttaa 3:47 Säv. 2:38 Säv, san. Vaikka aika juntteja oltiin itsekin. Mieluummin sitä vain kärvisteli. Lady Number One 3:27 Säv. Valonkantaja, Asfaltti polttaa ja Laura ovat tietysti suhteellisen tunnettuja ralleja. Matti: – Nyt ei oltaisi enää sitäkään. Otto Grundström 5. Otto Grundström 8. Oltiin aina vähän bubbling under. Vi**u tajuutsä. Keskiyön tanssi 4:05 Säv. Sittemmin paluukeikkoja on soitettu sulassa sovussa. toukokuuta 1999. Vielä nuoria 3:28 Säv. Ei se soisi missään. Oli pakko tehdä uusiksi. Matti Mikkola 2
Room escape sivu 33.indd 33 10.6.2020 22.06
Thain kielen lentokone-sanasta nimensä napanneelle Khruangbinille on maailman ympäri lentely keikkojen perässä tullut tutuksi. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Teksti: Jussi Niemi Koko maailman musiikit sekoittuvat texasilaisessa ladossa Nimi on enne. K u v a: Ta m si n Is aa cs Khruangbin-taitto.indd 34 11.6.2020 15.44. Silti kansainvälinen menestys on yhtyeelle surrealismia. ”Kun otan peruukin päästä, voin mennä minne vain omana tavallisena itsenäni.” Khruangbinin muusikot arvelevat musiikkinsa ainutlaatuisuuden olevan seurausta siitä, etteivät heitä itseoppineina ja kaavoista ymmärtämättöminä soittajina sido liikaa musiikin valmiiksi pureskellut lainalaisuudet
Oletteko törmänneet ennakkoluuloihin kotipuolessa hyvin ylikansallisen musiikkinne takia. Tavattuaan Markin yhteisen ystävän luona hän kiinnostui tästä, koska Mark oli seurannut niin intensiivisesti tv:stä dokumenttia afganistanilaisesta musiikista. Mäkin tykkään soittaa vaan olennaisia juttuja ja melodia on mulle tärkeä. Kaikki kolme purskahtavat nauruun. Sitten niitä juttuja kehitellään koko bändillä ja mukana on myös äänittäjä Steve Christensen. Ihmettelen aina rock-tähtien elämäkertoja lukiessa, että se voi aina tapahtua uudestaan, vaikka varoittavia esimerkkejä oon ollut pilvin pimein. Usein ajattelin Peter Greeniä, ja silloin ollaan huippuluokassa. 34 SOUNDI SOUNDI 35 V iime kesän Flow’n kovia juttuja itselleni oli Khruangbin. Siellä ei ole wi-fiä, vaan maalattia ja lähistöllä vaan lehmiä. Arvaa kuinka monesti meille on sanottu: vaihtakaa nyt hyvät ihmiset tuo nimi! Toivottavasti ette ala lievittää kier tuestressiä juomalla tai vetämällä heroii nia. Mark jatkaa: – Ei me tähän olla vieläkään totuttu. Hetken päästä havahdutaan siihen, että ollaan koukussa ja koko elämä meni vituiksi. Se paikka ja ne avarat maisemat on myös vaikuttaneet meidän musaan, esimerkiksi meidän soundin avaruuteen. Lauran seuraksi linjoille tulivat myös DJ ja Mark. Paljon myöhemmin Mark tiesi erään bändin tarvit sevan basistia kiertueelleen ja puhui taidoistaan epävarman Lauran ottamaan paikan, minkä hän sitten tekikin. Tai kolmas, jos Hasta El Cieloa (2019) ei lasketa. Sitten kuuluu erillisiä kommentteja: Todellakin! Me kuviteltiin, ettei tämä kiinnosta 50 ihmistä enempää. DJ: – Me ei tuohon lähdetä. Voisin kuvitella kansainvälisen menestyksenne tulleen teille vähän yllätyksenä, koska musiikkinne cocktail ei todellakaan ole mitään rutiinikauraa. Oli viileitä Philly soul -komppeja ja raaempaa Meters-tyyppistä funkvatkausta, oli kirkkaan kuulaalla, kaikuisalla soundilla soitettuja pitkiä sooloja, joiden kypsä melodisuus ei hiipunut, vaikka maisemat muuttuivat tuaregi-meiningistä turkkilaiseen, arabihenkiseen ja thai-tunnelmointiin ikään kuin salaa psykedeelisessä kontekstissa. Löytyykö musakokoelmistasi mitään suomalaista. Mark: – Joo. Mark lähetteli minulle koneilla tekemiään rytmejä ja sitten minä soitin yksinäni bassoa niihin. Mordechai on teidän neljäs albumi. Khruang bin on kuitenkin ihan muuta. Olin pitänyt kaikesta mitä olin bändiltä kuullut omistamatta yhtään sen albumia, mutta epäilin silti texasilaistrioa enemmän cooliksi konseptiksi kuin ”oikeaksi bändiksi”. Lauran ja Markin alettua tapailla Laura liittyi näihin keskusteluihin ja Mark alkoi opettaa Lauralle bassonsoittoa. Siksi me tehtiin yhtenäisempi levy, jossa yksittäiset vaikutteet ei ehkä kuulu niin selvästi. Onko hän vaikuttaja sulle. Minulle on erittäin selvää, että kyse on viihteestä. Äännän nimet varmaan ihan väärin, mutta viime aikoina olen kuunnellut Jaakko Eino Kalevia… lisäksi Pekka Pohjolaa ja tyyppiä nimeltä Jukka Hauru. Mark: – Juuri tuosta syystä mulla ja Lauralla on ne peruukit aina lavalla ja julkisuudessa, ei tietenkään siviilissä. Mutta se on harha, ja lasku tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin. Niitä on jo moni soittaja kokeillut eikä se toimi. Sitten se tuo parhaat palat, esimerkiksi kiinalaista funkia, meille ja ne suodattuu meidän musaan. Olen sillä tavalla luovimmillani, koska olen niin kokematon muusikko, ettei minua rajoita oikean soittajan käsitykset. Täällä on vähemmistöjä joka puolelta maailmaa ja yksi maailman johtavista syöpäinstituuteista sekä öljyja kaasuteollisuutta, jotka vetää tänne porukkaa kaikkialta maailmasta. Tämä on ihan surrealistista! Ja kyllä näin mittava kiertäminen on aika stressaavaa, vaikka soittaminen onkin mahtavaa ja tietenkin me iloitaan tästä menestyksestä. Laura: – Ei varsinaisesti. Siinä jää valtava määrä kaikenlaista ylimääräistä painolastia pois. Livenä luuloni osoittautui täysin vääräksi. Peruukkien välttämättömyys Bändin ulkoiseksi tavaramerkiksi ovat muodostuneet Lauran ja Markin käyttämät pitkät peruukit. Sillähän on vähän lauluakin ja, tosin vasta kaksi kertaa levyn kuultuani, hämmästyin kun minusta siinä oli edellisiä paljon vähemmän maailmanmusiikin elementtejä. Eniten muhun vaikuttanut kitaristi on Ernie Isley. Khruangbinin instrumentaalin maail man voimakenttä on Mark Speer, jonka usein vibra-kampea hyödyntävä ”Esa Pulliainen ja Leo Nocen telli jammailevat thaimaalaisessa rantahotellissa” -kitarointi hivuttautui Flow’ssakin vaikka minne. Vaan eipä vähätellä rytmisektiota: Donald DJ Johnson löi hienostelematta groovaavia, maanläheisen hiphopahtavia breakbiittejä, joihin Laura Leen melodinen ja dubahtava basso toi juuri sopivan vastakappaleen. Jos on rutosti rahaa ja ympärillä pyörii kaikenlaista tyyppiä, niin siihen on helppo retkahtaa, varsinkin jos ei oikeasti tiedä, kuka on ihmisenä. Markin kitaransoitto muistutti minua Peter Greenistä. Mark osuu asian ytimeen huomauttaessaan, että kun elämä alkaa jatkuvasti stressata ja kaikkea on liikaa, ihmiset luovat aineilla ympärilleen eräänlaisen suojelevan kuplan, jossa heillä on rauha. Kuuntelen musan fiilistä, kokonaisuutta. Tehtiinkö Mordechai jammailemalla niin kuin käsittääkseni teidän musiikkinne paljolti on syntynyt. Laura: – Me lasketaan Hasta El Cielo ehdottomasti! Muiden vakuuttaessa samaa kysyn Lauralta, onko dub vaikuttanut hänen bassonsoittoonsa. Me ollaan erittäin tyytyväisiä Mordechaihin. Hän oli tajunnut heti keneltä se tuli. Sillä on ollut olennainen vaikutus meidän musiikkiin. Hän vastaa: satatuhatprosenttisesti! Hyvä, niin ajattelinkin! Millä ajatuksella te lähditte Mordechaita virittelemään. Sillä välin – reilut 10 vuotta sitten – Mark Ja DJ soittivat yhdessä gospelia (kuulemma Beyoncén kirkossa) ja puhuivat aina kirkonmenojen jälkeen musiikista eräässä baarissa. Meidän kaikki levyt on tehty yhdessä ladossa. Houston on suosikkikaupunkini Amerikassa, koska täällä on niin paljon erilaisia kulttuureja. DJ: – Mark on mieletön musadiggari ja sitä kiinnostaa kaikki. Meillä ei ollut mitään suunnitelmaa. Me emme halua, että meidät tunnistetaan kadulla. Me ei missään tapauksessa haluta jäädä minkään jutun vangiksi. Uskoisin, että meillä on jo hyvä ymmärrys siitä, keitä me ollaan. Itse asiassa minun mielestä siinä on enemmän ja useam pia vaikutteita maailmalta kuin edellisissä, mutta tälle kertaa ne on vispattu enemmän sekaisin. Sehän oli dub Con Todo El Mundosta (2018). Monikulttuurinen Houston Täällä Suomessa useimmat ajattelevan Texasin kohdalla ZZ Topia, Willie Nelsonia ja Townes Van Zandtia, macho-cowboyta, stetsoneja ja buutseja. Mark: – Ollakseni ihan rehellinen: ei. Sinusta on ehkä ihmeellistä, etten tunne Greeniä, mutta se johtuu siitä, etten ole mikään rokkiheebo enkä kitarafriikki. – Varmaan jossain päin Texasia voisi niin käydäkin, mutta me tullaan Houstonista, joka on tänä päivänä erittäin monikansallinen kaupunki. Onneksi me ei olla enää kaksikymppisiä kuten niin monet, jotka on yhtäkkiä tulleet kuuluisiksi. Halusin jo silloin haastatella yhtyettä, mutta se ei onnistunut kirveelläkään. Me ei suunniteltu mitään, soitettiin vaan musaa, joka meistä tuntui hienolta. Se koluaa levykauppoja ympäri maailmaa ja saa ihmisiltä kaikenlaista ihmeellistä musaa kaseteilla. – Ei, vaikka ymmärrän kyllä ajatuksen, Laura Lee sanoo. Khruangbin-taitto.indd 35 11.6.2020 15.44. Nyt onnistui, puhelimella. Nyt kun olen vähän kuunnellut Greeniä, tajuan vertauksen. Mark ja Laura toteavat yhteen ääneen, että nykyään he ymmärtävät todella hyvin, miksi luovista kuuluisuuksista tulee narkkareita ja juoppoja, vaikka hekin vakuuttavat pysyvänsä visusti erossa itsetuhoisuudesta. Sitten Ernest Ranglin ja… Santanastakin tykkään kovasti. Kaiken keskellä lymysi minut totaalisesti hurmannut bluesin taju. En ole koskaan kuunnellut erityisesti kitaristeja. En edes tiennyt kuka Peter Green on, ennen kuin joku sanoi mulle saman asian ei kovin kauan sitten. He olivat jutelleet musiikista ja vaihtaneet numeroita, mutta Markista ei ollut moneen viikkoon kuulunut mitään. Tässä vaiheessa ensin DJ ja heti perään Mark ilmestyvät linjoille. Nimikin tuli vasta kun muut ihmiset sanoivat meille, että tehän olette oikea bändi, teillä pitää olla nimi! Khruangbin on thaiksi lentokone ja Lauran suosikki thai-sana, joten me otettiin se. Ennen Khruangbinia Laura oli matematiikanopettaja. Kiertueen jälkeen alettiin puhua omasta bändistä ja nyt sen kiertueet kattavat USA:n ja Euroopan ohella Kaukoja Lähi-idän sekä Japanin ja Intian. Lopulta Lauralle tuli viesti, jossa luki vain: The Universe Smiles Upon You (sittemmin Khruangbinin ykkösalbumin, 2015, nimi). Peter Green ja Jukka Hauru Olin tosi otettu teidän keikasta Flowfestivaalilla viime kesänä, koska soititte kaikkea mistä pidän. Laura ei opeta enää. Kun otan peruukin päästä, voin mennä minne vain omana tavallisena itsenäni. Tietynlaisesta viihteellisyydestään huolimatta homma säilyi alati funkynä ja hetkittäin piipahdettiin ehdassa dubwise-osastossakin. Laura: – Meitä alkoi lievästi ärsyttää kun meidät usein liitettiin johonkin tiettyyn musiikkityyliin, vaikka me soitetaan niin monenlaisia juttuja. Mark (selvästi hiukan hämmentyen): – En ole samaa mieltä
Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Vesa Ranta 36 SOUNDI Monisävyisen folk metalin kansainvälinen suunnannäyttäjä täyttää kaksikymmentäviisi vuotta. Ensiferum-taitto_c.indd 36 11.6.2020 15.45. Ensiferum, Finntroll, Korpiklaani, Moonsorrow ja Turisas nappasivat nopeasti suosituksi nousseesta metalligenrestä niin tiukan niskalenkin, että yhtyeitä ryhdyttiin kutsumaan folk metalin viideksi suureksi. Tarttuvilla biiseillä kyllästetty pitkäsoitto on odotetun kaltainen seuraaja edelliselle Two Paths -levylle – toisin sanoen Ensiferum suuntaa taas kerran aivan uusille vesille. Juhlavuoden ehdoton huipentuma on uusi studioalbumi Thalassic, joka ilmestyy keskellä heinäkuun helteitä. ”Folk metal big five” on toki humoristinen mukaelma ”big four of thrashista”, mutta samalla se perustuu kylmiin faktoihin: kun konserttipromoottorit keksivät niputtaa folk metalin suurimmat nimet Paganfest-otsikon alle vuonna 2008, loppuunmyytyjen eurooppalaisja amerikkalaishallien estradeille nousi lähes pelkkiä suomalaisyhtyeitä. Kummallakin mantereella pääesiintyjän miekkoja kalisutti ja juomasarvia heilutti Ensiferum. V arhaiset folk metal -tuulahdukset levisivät maailmalle Iso-Britanniasta 1990-luvun alkuvuosina muun muassa Skycladin ja Cruachanin toimesta, mutta ensimmäiset tappavan terävät folk metal -miekat pääsivät maistamaan epäuskoisten verta vasta vuosituhannen vaihteen aikoihin – ja tuolloin asialla olivat erityisesti suomalaisyhtyeet
Vuoden 2001 alussa ilmestyneellä, yhtyeen mukaan nimetyllä debyytillä ja Metallica-tuottaja Flemming Rasmussenin kanssa valmistellulla Iron-kakkoslevyllä (2004) Ensiferum rakensi itselleen jykevän turvasataman, josta bändin jylhä merirosvolaiva on tehnyt railakkaita reissuja tyrskyävälle merelle jos toisellekin. Kun Ensiferumin kokoonpanoon lopulta vain pari vuotta kuulunut digihaitaristi Netta Skog astui sivuun Two Pathsin jälkeen, Ensiferum-diggareiden oli jälleen kerran lupa odottaa yhtä kipakkaa peräsimen vääntöä – ja nimenomaan sellaisena Thalassic näyttäytyy. Kuluvana vuonna Ensiferumin piti jälleen kerran nousta aikaisemmilla rundeilla tutuiksi tulleille lavoille, mutta pandemiatilanteen vuoksi yhtyeen kiertuesuunnitelmat ovat menneet uusiksi. Miksaaja Hiili Hiilesmaa totesikin aikoinaan From Afarin nimibiisin äärellä: ”Ohoh, Taru sormusten herrasta vajaassa viidessä minuutissa”. Lähdimme hakemaan muusikkoa, joka kykenee lisäämään Ensiferumin soundiin jotakin sellaista, mitä muut yhtyeen jäsenet eivät pysty tekemään. – Bändille oli myyty lähikuukausille iso nivaska esiintymisiä, mutta ne ovat siirtyneet myöhempään ajankohtaan. Ruori kääntyi niin tyyrkuin paapuuriinkin myös äänittäjä-miksaaja-tuottaja Anssi Kipon kanssa ikuistetulla, aikaisempia orgaanisemmalta soundanneella albumikaksikolla One Man Army (2015) ja Two Paths (2017). No, puhdas laulu, sanoo Hinkka. Ensiferumin fanijoukoilla ei onneksi ole hätää, vaikka pandemia onkin tällä erää syönyt suurimman kirjoitusvimman. Hakijoiden joukossa oli klassisesti koulutettuja ammattilaisia, kokeneita musiikin opettajia ja vaikka ketä, hämmästelee Toivonen. Ensiferumin navigointi päättyi, kun ”jammailemaan” kutsuttu, muun muassa Judas Avenger -yhtyeessä kannuksia hankkinut Pekka Montin osoittautui loistavaksi laulajaksi ja taitavaksi kosketinsoittajaksi. Olemme äärimmäisen ylpeitä Thalassicista, ja albumin julkaisun siirtäminen hamaan tulevaisuuteen olisi tuntunut ahdistavalta, sanoo basisti Sami Hinkka. Mutta vaikka tässä on nyt ollut aikaa, niin uutta musiikkia ei ole juurikaan syntynyt. Tällainen vitutus ei näköjään herätä inspiraatiota kirjoittaa uutta kamaa, kitaristi miettii. Orkesterisovituksista vastaamaan pestatun Mikko P. Tuntuuhan se siistiltä, kun muun muassa Slayerin Metal Bladelle aikoinaan kiinnittänyt miekkonen hehkuttaa meidän uutta pitkäsoittoa! Kohti uusia ulapoita Thalassic on Ensiferumin uran kahdeksas studioalbumi, mutta yhtyeen luomisvoima ei osoita minkäänlaisia ehtymisen merkkejä. Että särölaulu, kitarat, rummut, bassot ja orkestroinnit ovat kunnossa, mutta mikä ei ole. – Saimme lopulta valtavan määrän yhteydenottoja joka puolelta maailmaa. Yhtyeen uusi pitkäsoitto Thalassic on nimittäin ollut valmiina jo hetken aikaa, ja se saapuu diggareiden ulottuville juuri ennen heinäkuun puoliväliä. – Kun Netta lähti tekemään omaa uraa, emme hätäilleet uuden jäsenen etsimisen suhteen. SOUNDI 37 ”Meidän neljän pitkäikäisen jäsenen välille on muodostunut erittäin toimiva kemia. Vasta sitten, kun ryhdyimme toden teolla hahmottelemaan Thalassicia, päätimme täydentää kokoonpanoa. On ollut muutenkin kiva huomata, että Thalassic on herättänyt suurta innostusta lafkan sisällä, kippari Brian Slagelia myöten. Se ahdistaa Ensiferumin vuonna 1995 perustanutta Markus Toivosta. Mustosen kanssa valmistellut From Afar (2009) ja Unsung Heroes (2012) ovat äänimaailmoiltaan suorastaan ”sirkusmaisesti” ilottelevia. – Useat bändit ovat muokanneet levyjensä ilmestymisen ajankohtaa, mutta me emme halunneet hypätä siihen kelkkaan. Tuntui äärimmäisen hienolta, että Pekka onnistui saman tien löytämään oman paikkansa yhtyeen sisällä.” Ensiferum-taitto_c.indd 37 11.6.2020 15.45. Seireenien kutsu, joka on houkutellut Ensiferumin yhä uudenlaisille ulapoille kerta toisensa jälkeen, kaikuu edelleen kuulaana. – Puntaroimme asiaa Metal Bladen kanssa, ja amerikkalaisen levy-yhtiömme väki oli samaa mieltä: julkaisupäivä pidetään ennallaan. Kolmas levy Victory Songs (2007) osoittautui Ensiferumin kansainväliseksi läpimurroksi ja tämän aisti aikoinaan myös Soundin kriitikko Antti Mattila: ”Tarttuvasti pompottava kansanmusiikkivaikutteinen rautapaitametalli on siinä mielessä nerokkaasti taottua, että KeskiEuroopan klubeilla tulevat kypärät lentelemään ja kuohuvaiset virtaamaan.” Joku toinen orkesteri olisi ottanut varman päälle ja tehnyt Victory Songsille jatko-osan, mutta sellainen vaihtoehto ei käynyt Ensiferumin mielessä
Tuntui äärimmäisen hienolta, että Pekka onnistui saman tien löytämään oman paikkansa yhtyeen sisällä, lisää Hinkka. Ehkäpä ne aaltojen hypnoottiset liikkeet ruokkivat mielikuvitusta, ja sanoitus toisensa jälkeen alkoi liittyä merellisiin tunnelmiin, sanoo Hinkka. Kun todella tajusimme, miten tolkuttoman kova työkalu yhtyeen pakkiin oli ilmestynyt, niin pitihän sitä myös käyttää, kuvailee Toivonen. Vaikka kaveri periaatteessa vain miksasi, niin se oli silti tehnyt myös tuotannollisia ratkaisuja. – Thalassicin ensimmäinen singlelohkaisu Rum, Women, Victory sisältää merirosvohenkistä ilakointia, mutta kaikkiaan levyltä löytyy hyvin erilaisia tarinoita. Uusia valintoja edustaa myös miksaajavalinta. Tämän tragedian jälkeen meren pinta ei enää koskaan laskenut ja saaret pysyivät ikuisesti erossa toisistaan! fiassa, niin muutamat uudet kappaleet vievät mielleyhtymiä myös menneiden mainetekojen äärelle. Tarinan mukaan nuoret rakastavaiset asuivat eri saarilla ja tapasivat toisiaan vain laskuveden aikana, jolloin saarien välille avautui kävelyreitti. 38 SOUNDI Ensiferum-taitto_c.indd 38 11.6.2020 15.45. Esimerkiksi eräs pitkäsoiton avainraidoista, toinen toistaan tarttuvampia melodioita sisältävä Andromeda, tuo jollakin tasolla mieleen debyyttilevyltä löytyvän Token Of Time -klassikon. Monista kohdista huomasi, että Jens oli päättänyt korostaa kantavaa melodiaa ja laskenut samalla muita instrumentteja. Thalassic-albumin on miksannut alan luottomies Jens Bogren. Biisistä oli olemassa raakademo, ja mietin kuumeisesti, että millainen tarina sopisi sen ”paniikinomaiseen” tunnelmaan. Tytön isä ei hyväksynyt tätä suhdetta, ja hän saikin lähetettyä nuorukaisen kaukaiseen luostariin. – Meidän neljän pitkäikäisen jäsenen (Toivosen ja Hinkan lisäksi laulaja-kitaristi Petri Lindroos ja rumpali Janne Parviainen) välille on muodostunut erittäin toimiva kemia. – Kuuntelin demoja pitkillä, päämäärättömillä kävelylenkeillä ja huomasin usein saapuneeni meren rantaan. Kun nuoret kohtasivat seuraavan kerran, paha henki nostatti valtavan aallon ja kaksikko hukkui toisiaan syleillen. Sekin toki saattaa vaikuttaa mielikuviin, että Jari (Mäenpää, Ensiferumin laulaja-kitaristi vuosina 1996–2004) lauloi paikoin korkealta ja kovaa, ja tämä elementti on loistanut poissaolollaan viime vuosina. Tuore solisti Pekka Montin toi mukaan taas puhtaat laulut repertuaariin. Kun aloimme katsoa yhdessä uusia biisejä, niin Pekka innostui vetämään ex tempore -pohjalta ihan mielettömiä puhtaita liidilauluja. Viimeistään silloin oli helppo tajuta, miten kova ammattilainen se on, sanoo Hinkka ja jatkaa: – Jens oli sisäistänyt Ensiferumin jutun hienosti ja se oli selvästi kuunnellut Thalassicin materiaalia hyvin tarkalla korvalla. – Sehän on pelkästään siistiä, jos uusista jutuista löytyy tahattomia viitteitä kohti vanhaa materiaalia. Thalassicin tekemisen aikana fiilis oli hyvin erilainen. Ei loista enää – siis poissaolollaan! Ruotsalaisia ässiä Hieman Michael Kisken ja Timo Kotipellon mieleen tuovan Pekka Montinin lauluosuudet eivät ole ainoa tuore tuulahdus Ensiferumin uudella levyllä. Vaikka Thalassic on taas kerran aivan oma lukunsa Ensiferumin discograEnsiferum on tällä kertaa hakenut uutta verta laulupuolelle. Tällä kerralla yhtye työskenteli Petraxja Sonic Pump -studioilla, ja Thalassicin kuulas, kirkas ja erotteleva soundi– Pekan vakuuttavuudesta kertoo jotakin se, että meidän alkuperäinen visiomme Thalassicin lauluosuuksien suhteen oli varsin erilainen. 38 SOUNDI 38 SOUNDI maailma syntyi tutun tuottajan Janne Joutsenniemen sekä uuden tuttavuuden, ruotsalaismiksaaja Jens Bogrenin, kanssa. Lisäksi se oli lisännyt reilusti kaikuja, tuoden kappaleisiin uudenlaista väriä. Isä raivostui tästä niin pahoin, että hän päätyi tekemään sopimuksen demonin kanssa. – Metal Bladen tyypit ovat todenneet, että meidän pitäisi kokeilla Bogrenin miksausta, ja tällä kerralla päätimme katsoa tämän ruotsalaisen ässät. – Two Pathsista jäi vähän sellainen tuntemus, että kaikki materiaali ei ollut täyttä priimaa. Jens on tehnyt kovia levyjä Amorphisin, Amon Amarthin, Opethin ja monien muiden kanssa, joten odotukset olivat toki korkealla, kertoo Toivonen. Thalassic ei ole yhteen tarinaan keskittyvä konseptilevy, mutta levyn tekstejä yhdistää eräs piirre: kaikki sanoitukset hakevat innoitusta vedestä – tavalla tai toisella. Kaveri onnistui kuitenkin pakenemaan luostarista, ja rakastavaiset pääsivät jälleen näkemään toisiaan. Kappaleiden välistä löytyy pari vuosikymmentä ja Ensiferum on luonnollisesti bändinä täysin eri tasolla, mutta juuret näkyvät ja kuuluvat. Tuoreet puhurit puhaltavat myös Ensiferumin sanoitusmaailmassa. Esimerkiksi Run From The Crushing Tide on eräs omista suosikeistani, niin musiikillisesti kuin tekstinkin puolesta. Olen biisinkirjoittajan luonteeltani sellainen ”mitähän tästä tulee” -pessimisti, mutta tällä kerralla huomasin ajattelevani kerta toisensa jälkeen, että ”hemmetti, nyt on kovaa kamaa”, hymähtää Toivonen. – Kun Jensiltä tuli Thalassicin ensimmäinen miksausversio, niin se oli jo hyvin lähellä maalia. No, eräänä päivänä satuin törmäämään vanhaan ranskalaiseen legendaan..
Hän suostui ja homma toimi loistavasti. Kysymys kuulosti kieltämättä mielenkiin toiselta, mutta toiselle artistille tekeminen ei kuitenkaan tunnu ihan omalta jutulta. Jatkettiin vain rundilta suoraan toiselle, ja meininki oli aika lennokasta. K u v at : V es a R an ta SOUNDI 39 Ensiferum-taitto_c.indd 39 11.6.2020 15.45. Sami: – Thalassicin sessioi hin ei pyydetty vierailijoita, mutta kuinkapa sitten kävikään... Koko suomalaisen metalligenren itse tunto alkoi nousta kohisten. Bändissä oli vaihtunut muitakin jäseniä, ja väänsin nimibiisiin vertauskuvallisen ”nyt lähdetään yhdessä merille ja suunnataan kohti uusia seikkailuja” sanoi tuksen. Markus: – Sessioiden jälkeen Frederik pyysi minua kirjoitta maan hänelle biisejä. Siis jokaiselle omat. Tämän jälkeen olen kir joittanut suuren osan Ensiferu min teksteistä. Markus: – Spinefarm Records kiinnitti meidät demon jälkeen, ja lähdettiin nauhoittamaan debyyttilevyä SundiCoop studiolle Savonlinnaan. Menin eräänä päivänä studiolle, ja huomasin Janne Joutsennie men olevan laulukopissa vetä mässä taustoja. Mietin, että saa keli, Stonen tyyppi laulaa Ensi ferumin levyllä... Meillä saattoi olla keikkoja yksi toista viikkoa putkeen. 2000 Markus: – Teimme Hero In A Dream demon juuri ennen vuo situhannen vaihdetta. Sami: – Vuonna 2005 nauhoi tettiin myös Dragonheadsep. Kohta kaaduttiin ja viskipullo oli edelleen povarissa. Nauhoitus paikkana toimi Munkkiniemen nuorisotalon studio, ja meidän varaamana päi vänä työvuo rossa sattui ole maan eräs Janne Joutsenniemi. Myös Dark Tranquillity ja Sentenced olivat kovia. Se, että joku havainnoi musiik kimme kuulostavan siltä kuin ”jäätelöautot ajaisivat keskenään rallia”, kertoo jotakin tämän aikakauden kiihkeydestä. Sanotaan siis vaikka niin, että ”never say never”. Kun espanjalaisjärjestäjän tarjoamat bäkkäriviinat oli juotu, ostettiin lähikaupasta kymme nen euron arvoiset Jack Daniel’s lekat. 2005 Sami: – Soitin ensimmäisen keik kani Ensiferumin riveissä tammi kuussa 2005 Nivalassa – missäpä muuallakaan. Että tämä on aivan täydellistä! TEKSTI: TIMO ISOAHO ENSIFERUMIN PERUSKIVET TAOTTIIN VUONNA 1995, JOTEN YHTYE VIETTÄÄ PARHAILLAAN 25-VUOTISJUHLIA. SOUNDI 39 1995 Markus: – Amorphisin Tales From The Thousand Lakes oli suurin yksittäinen vaikuttaja Ensiferu min perustamisen aikoina. Jos emme olleet tien päällä, niin kirjoitin uutta musiik kia. Nauhoitimme ja miksasimme intron sekä neljä biisiä kahdessa toista tunnissa, ja Janne teki loistavaa työtä. Ideat pyörivät päässä niin loputtoman tiivisti, etten tahto nut saada öisin edes nukuttua. Kylkiluu murtui, mutta siinä olisi voinut käydä pahemminkin. Mutta jos sopiva inspiraatio iskisi päälle, niin totta kai duunaisin Reetulle ralleja. Markus: – Päädyin yöllä painimaan saksalaisen Agatho daimonyhtyeen jäsenen kanssa. Ei ollut ihan stadionluokan esittely! Markus: – Seuraava keikka oli Espanjassa festarilla, jossa ei toi minut mikään. Muistan hyvin, kun Petri päätti yllättäen esitellä minut jengille, ja juuri samalla hetkellä olin vahvistimien luona perse yleisöön päin nostelemassa kaatu neita kaljapulloja. 2015 Sami: – Kun One Man Army albu min Two Of Spades kappale alkoi muovautua, päätimme pyytää vierailijaksi Ilkka ”Frede rik” Sysimetsän. Jos tehdään karkea jako, niin minulta syntyi folk vaikutteisempia melodioita ja Mäenpään Jarilta sekä silloiselta rumpalilta Oliver Fokinilta tuli nopeampaa ja hevimpää kamaa. Sami: – Eivät tainneet Janne tai Ensiferumin nuoret herrat sil loin arvata, että yhteistyö tulee jatkumaan vuosikymmenien ajan. 2010 Sami: – Folk metalin suosio oli tapissa, ja pillipiipariyhtyeitä tuntui löytyvän joka niemestä. Markus: – Ajat olivat todella hektiset. Suhtau duttiin hommaan niin haudan vakavasti, ettei me juotu edes yhtä kaljaa, vaikka studiosessiot kestivät viikkokausia. Sami: – Suomen asema ”hevin kehitysmaana” oli päättymässä. Sami: – Näihin aikoihin pro senttijuomat maistuivat aika hyvin. Tai no, saattoi siinä pari olutta mennä, kun purkitettiin mullikuoroja viimeisenä studiopäivänä. 2020 Markus: – VesaMatti Loiri ehti tehdä vierailun jo ennen Frede rikiä, kun hän lausui suomen kielisiä tekstejä Unsung Heroes albumin Pohjolakappaleeseen. Lisäksi PAlaitteisto syttyi tuleen. Se oli ihan järjetön juttu, sillä eihän Suomesta löydy kovempaa tulkitsijaa. AIkaisemmin fiilis oli aina ollut se, että kovat bändit tulevat Amerikasta tai Englannista, ja sitten yhtäkkiä esimerkiksi Amorphisin tyypit ovatkin Music Televisionin haastattelussa. BÄNDIN PERUSTANUT MARKUS TOIVONEN JA ENSIFERUMIIN VUONNA 2004 LIITTYNYT SAMI HINKKA NOSTIVAT SOUNDIN PYYNNÖSTÄ ESIIN MIELEEN JÄÄNEITÄ TAPAHTUMIA MENNEILTÄ VUOSILTA
HYBRID CHILDREN HYBRID CHILDREN KUULUI 1990-LUVULLA SUOMALAISEN ROCKIN PERUSKALUSTOON. Siinä meni sitten taas muutama hassu vuosi. – Itsekin olen miettinyt, mihin nämä vuodet tässä meni. Kotona nelivuoti aat kaksoset kun eivät malta antaa 40 SOUNDI isälleen viittä minuuttia pidempää rauhaa. Kun tieto uudesta Hybrid Children albumista Where Pub Roses Grow tuli, oli kovemmankin fanin pakko tunnustaa, että bändin jaloil leen nouseminen yhdentoista vuoden hiljaiselon jälkeen olisi epätodennä köistä. Mitä van hemmaksi tulee, niin vuodet menee aivan helvetin nopeasti, tunnustaa Jasse, joka on tullut puimaan bändin menneisyyttä ja nykyhetkeä Kaisa niemenpuistoon. KIRKKAIMPIIN PARRASVALOIHIN BÄNDI OLI AIVAN LIIAN MAANLÄHEINEN, MUTTA TUOLLOIN BÄNDIN LÖYTÄNEISIIN KUULIJOIHIN SE TEKI LÄHTEMÄTTÖMÄN VAIKUTUKSEN. Tä män yhtyeen kelkkaan oli helppo läh teä. Täydellisesti melodian ja kaahauk sen liittoon luottaneen kokoonpanon tahti vuosien saatossa hidastui, kun nes se käytännössä hyytyi liki koko naan. En saanut siitä enää rehellisem mäksi ja timmimmäksi. NYT BÄNDI ON TEHNYT PALUUN PITKÄKSI VENÄHTÄNEEN TAUON JÄLKEEN. Biisit oli tiukkoja ja niissä oli aiempaa henkilökohtaisempaa tili tystä. Kun ei ole ulkopuolinen taho Hybrid Children vuosimallia 2020: vasemmalta tuore basisti VV, kitaristi-laulaja Jasse, rumpali Saska ja kitaristi Juho. ELINVOIMAA JA ENERGIAA LEGENDOJEN JALANJÄLJISSÄ ELINVOIMAA JA ENERGIAA LEGENDOJEN JALANJÄLJISSÄ Hybrid Children -taitto.indd 40 11.6.2020 16.47. Teksti: Antti Luukkanen Kuva: Nauska K ovana keikkabändinä tunnet tuun ”Hybäreihin” tutustumista helpotti bändin perustajajäsen ja keulakuva Jasse Salonen, jonka jo viaali luonne ja ikiterhakka habitus olivat vailla mitään teeskentelyä. Harvoin on ollut mukavampaa olla väärässä. Mulla oli tosi paha pistää siitä enää parem maksi. – Piti siis vain odottaa, että saa ai kaiseksi jotain erilaista näkökulmaa. Hiljalleen äänitettiin ja mik sattiin. – Edellinen Fight As One (2009) oli ihan hemmetin kova levy
– Hybäreistähän ei ole kukaan saanut koskaan kenkää. Viimeisellä kolmella albumilla on lainattu Misfitsiä, Metallicaa ja nyt uudella albumilla herra varjele Beatlesiä. Kaikenlaista sössöttäjää tuli siinä 2000-luvun alussa. SOUNDI 41 ”Melkein on tippa linssissä lukenut jengin palautteita. Tottakai se on mageeta, mutta… Huomautan, että Hybrid Childrenin tapauksessa yltiösosiaalisena luonteena Jasse ei koskaan itse ole ollut rockhahmona saavuttamaton tai muiden yläpuolella, minkä hän hekotellen myöntää todeksi. On samanlaisia tyyppejä kuin minä, jotka rockia kuunnellessaan haluaa kuulla ne tietynlaiset elementit. Kaikki ne coverit mitä ollaan tehty on tietynlaisia latuja, mistä ollaan tultu. – Vaikka keikkoja ei ollakaan soitettu nyt varmaan kahteen vuoteen, niin Whatsappin ja Mesen Hybäri-ketjuissa on aina puhelimen avatessa sellaiset 48 mollukkaa. Kun nuoret jätkät tulee mukaan, niin sehän potkii vanhempia käpyjä perseelle. täviä, antavat ne yhdessä oikeastaan täydellisen kuvan bändin omistakin biiseistä. Kaikki on niin helppoa. – Joku joka seuraa musiikkia trendien pohjalta, voi sanoa, että tämä on vanhanaikaista. Paitsi että valinnat ovat julkeudessaan hykerrytL oppuhaastattelu meneekin taivas tellessa, miten rockbändin pyörittäminen on Jassen bändikuvioiden aikana muuttunut. Vaikka artistin omiin kehuihin on aina syytä suhtautua epäillen loivis ta jääviyssyistä, on Jasse oikeassa. Kaikki on lähteneet oman käden kautta, Jasse hekottelee makaaberia ilmaisuaan. Jos jengi nyt haluaa kuulla sen matskun, niin painaa vain nappia. Me ei osattu nytkään yhtään odottaa, mikä jengi meitä nyt kuuntelee. Mietin miten hirveää olisi olla joku Ismo Alanko tai VesaMatti Loiri. – Mystisyys katoaa. Ja onko sitä jengiä. Se on helpointa leimata punk rockiksi, mutta ihan niin yksioikoinen tulkinta ei sekään ole. Paljon paremman kaavan Hybäri-soundista saa, kun tarkastelee yhtyeen levytettyjä cover-valintoja. Jassen rinnalle vuosien varrella vaihtuneet muut jäsenet ovat hekin vuorollaan tuoneet lisää virtaa. Olin ihan äimänä, että pystyn tollaselle legendaukolle laittamaan viestiä ja se vastaa samantien! Täh. Etenkin nyt kun on niin pitkään tosta edellisestä. Sekä Fight As One ja Where Pub Roses Grow ovat kumpainenkin elinvoimaisen, mutta elämää nähneen yhtyeen suvereeneja suorituksia. Se on sosiaalisen median harvoja hyviä puolia. Vanhemmiten tulee mukavuudenhaluiseksi. Energiatasot ovat 30-vuotiaalle bändille ihailtavan korkealla. – Kyllähän ne aika hyvät suuntaviivat antaa, jos joku ei olisi ikinä kuullut meidän bändistä. Niin kuin Andy McCoy sanoi: Building On Tradition. Katkeraksi ei Jassea tästäkään aiheesta saa. (Sex Pistolsin) Steve Jonesin tai Dee Dee Ramonen leskirouvan saat kiinni tosta vaan. Mä koen, että se on ajatonta. – Olen helvetin tyytyväinen tästä digitalisoitumisesta. Kukaan jätkä ei pyöri yleisön joukossa ennen keikkaa eikä keikan jälkeen. Hybrid Childreninkin suosio oli takavuosina huomattavasti nykyistä näkyvämpää. Äimistelemme, kuinka sosiaalisen median myötä legendaariset hahmot ovat asettuneet samalle tasolle muiden kuolevaisten kanssa. Vedät niin kuin Tinderissä, että nou nou nou nou. Nykyään kaikki on niin helposti sviipattavissa. – Pitää olla aika kova stara ennen kuin voi jättäytyä somen ulkopuolelle. Musiikki on saatavilla. Hybrid Childreniin ihastuneet tietävät, että bändillä on aina ollut oma soundinsa. – Musta on tärkeää, että pidetään tällaisia juttuja yllä. Senhän nyt tietää, mitä se on. Melkein on tippa linssissä lukenut jengin palautteita. – Katsoin yhtä Misfitsin alkuaikojen vanhaa suttuista livevideota jostain New Yorkista, ja uskaltauduin kysymään D Generationissa soittaneelta Howie Pyrolta – joka on ollut viemässä Sid Viciousin tuhkia Nancyn haudalle Sidin äidin ja Jerry Onlyn kanssa – yksityisviestillä, että kuka tällä videolla soittaa. Kaikesta näkee, että lopputulokseen on haluttu panostaa. Saavuttamattomuudessa on oma kiehtovuutensa. Jassea ei muuttuneet ajat sureta. Jasse sanoo, että uuden levyn myötä monet ovat muistelleet kuunnelleensa bändiä jo ensimmäisistä seiskatuumaisista lähtien. Mutta nyt tulee ihan liian helposti vaikutelma, että pliis tykätkää meistä, niin mekin tykätään teistä. Se on ainoa juttu, mikä välillä harmittaa. V uonna 2020 rockin nimeen vannominen voi vaikuttaa elähtäneiden ukkojen horinoilta, mutta Where Pub Roses Grow’lla rock’n’rollin perintö ja historia elää varsin viriilillä tavalla. Jokaiselle ikäpolvelle ne on tietysti vähän erilaiset. Where Pub Roses Grow’n vinyylin ensimmäinen painos on tätä lukiessa loppuunmyyty. Aasinsilta syntyy, kun hän kertoo bändin kinastelleen albumin nimen kirjoitusasusta. Jasse tarkisti asian Neil Hardwickilta, jonka kanssa oli viestitellyt jo Messengerissa muista asioista. Mieluummin karsii kaiken turhan veke. Ei olla lähdetty mihinkään päivän soundin perään. Meitä on kysytty keikoille paljon enemmän kuin mitä ollaan lähdetty. Jengi maksaa siitä, että ne näkee ne tyypit lavalla eikä missään muualla. On ollut hienoa huomata, ettei meitä ole unohdettu.” Hybrid Children -taitto.indd 41 12.6.2020 14.29. Jasse näkee asiassa silti aiheellisesti kääntöpuolen. Se rock’n’ rollin saavuttamattomuus, josta Remu Aaltonen sanoi jo Hurriganesin jätkille alkuaikoina. Jasse kuitenkin sanoo, että henkisesti bändi on koko ajan ollut olemassa. Halutaan tehdä vain ne mieluisat jutut. Tuli tunne, että haluan olla rauhassa. Ei me olla telakalla oltu, vaikka se on siltä näyttänytkin. – Toi lämmittää kaikista eniten sydäntä. – Tiedän, että on paljon jengiä, joka varmasti diggaisi meidän musaa, jos vain kuulisi sitä. Kuka tahansa pystyy siitä nauttimaan jos on nauttiakseen. – Olisin ruvennut tekemään jotain muuta, jos oltaisiin alun alkaenkin oltu suuren suosion perässä. Ihan turha on kuitenkaan ryhtyä murehtimaan bändin puolesta, sillä remmillä on pysynyt uskollinen ystävien joukko tiiviinä tähän päivään saakka. Helvetin nöyrää hommaa. Esimerkiksi Dee Dee’s Always Homen voi käsittää oodiksi musiikinlajin hienoudelle tai Ramonesin lahjakkaalle surullisen hahmon ritarille. Asiaan liittyy sekin, että kun levybisnes on kokenut rakennemuutoksen, niin bändin saavutettavuus on markkinointikeino. – Kokoonpanonvaihdoksia on ollut, mutta ne on onneksi olleet pitkien aikojen välillä. Kun nykyajan informaatiotulvan aikana saisi kuulu viin sen oikeille tyypeille ja niillä olisi aikaa perehtyä siihen. Heti tuli vastaus rapakon toiselta puolelta, että kuka oli kuka. Se on mun mielestä hieno juttu. – Jossain vaiheessa vaan tulee mitta täyteen tai isoja elämänmuutoksia. Tuntuu liian helpolta pistää tollaiselle ukolle viestiä. On ollut hienoa huomata, ettei meitä ole unohdettu. Ja se jää historiaan jossain muodossa. maksamassa, kerättiin bändin kanssa rahaa. Kun pärstä oli MoonTV-aikoina ruudussa, niin perkele kun siinä näki sitä varjopuolta. Ennen piti lähettää cd. K uten edellä tuli puitua, rock ei varsinaisesti ole juuri nyt muotia. Ollaan coveroitu sellaisia bändejä, mistä ollaan itse digattu ja mistä itse löytää ne yhtymäkohdat. Seuraava biisi! – Kun ei ole taloudellisesti kiinni näissä hommissa, on tärkeintä, että saa hyvän fiiliksen bändistä
menestyksen ja uusien levytysten myötä tapahtuneen uudelleensyntymän välissä. Joskin faneja täältäkin löytyy, oletettavasti ainakin kahden konserttisalillisen verran. Yhtyeen oli määrä vierailla Suomessa ensimmäistä kertaa lokakuussa esittämässä vuonna 1977 julkaistu Point Of Know Return -levy kuullaan kokonaisuudessaan, mutta konsertit siirtyivät vuodella eteenpäin. Yhtyeen uran alkuvaiheet ja suurmenestyksen vuodet on dokumentoitu kattavasti vuonna 2015 ilmestyneessä dokumenttielokuvassa Miracles Out Of Nowhere, ja Prelude Implicitin kannessa lentää feeniks-lintua muistuttava olento, joka viitannee uudelleensyntyneeseen intoon tehdä uutta musiikkia pitkän tauon jälkeen. On siis syytä ottaa selvää, mitä bändille tapahtui multiplatinaFeeniks nousee tuhkasta Vielä viisi vuotta sitten näytti epätodennäköiseltä, että klassisen rockin ja amerikkalaisen progen jättiläisiin kuuluva Kansas levyttäisi enää koskaan uutta materiaalia. Edellinen yritys saada yhtye Suomeen vuonna 2017 päättyi Euroopan kiertueen peruuntumiseen ”turvallisuussyistä” Saksassa ja Ranskassa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkimainingeissa. (Rich kuitenkin muistaa väärin. Luvassa on myös akustinen setti sekä kappaleita koko julkaisu-uramme ajalta, kertoo Williams tulevan Euroopan kiertueen ohjelmistosta. Bändin uudistunut ja nuorentunut kokoonpano julkaisee kuitenkin jo toisen albumin neljän vuoden sisään. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Tapio Ylinen M oninkertaista platinaa Yhdysvalloissa 70-luvulla tahkonneen Kansasin kappaleet Carry On Wayward Son ja Dust In The Wind ovat amerikkalaisille rock-faneille samanlaisia ikivihreitä kuin Hotel California tai Freebird, mutta Suomessa yhtyeen fanikunta on jäänyt vaatimattomammaksi. Bändi on kuitenkin ollut muodossa tai toisessa olemassa koko tämän ajan. Klassikkojen lisäksi ensi vuoden Suomen-konserteissa kuultaneen myös materiaalia yhtyeen edelliseltä studioalbumilta The Prelude Implicit (2016) sekä uutukaiselta The Absence Of Presence. Ruotsissa yhtye on esiintynyt useastikin.) – Juhlimme Point Of Know Return -levyn 40-vuotissynttäreitä pari vuotta sitten ja olemme jatkaneet levyn juhlimista tässä muodossa. The Absence Of Presence -albumi vahvistaa uutta intoa saaneen veteraaniyhtyeen statusta. Tällä kertaa keikat lykkääntyivät vuodella koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten vuoksi. Yhtyeen tulevista Suomen-ensiesiintymisistä kysyttäessä Kansaskitaristi Richard Williams on hieman hämillään, sillä hänen muistikuvansa mukaan yhtye olisi joskus Suomessa esiintynyt. Kansas-taitto_b.indd 42 11.6.2020 15.46. K u v a: E M il y B u tl er P h o to gr ap h y Kansas on parhaillaan uransa toisen nousukauden kiidossa pitkän tauon ja isojen kokoonpanomuutosten jälkeen
Useatkin vanhan liiton yhtyeet ovat viime vuosina juhlineet klassikkolevyjään soittamalla niitä kokonaisuudessaan livenä. – Bändi oli 80-luvun alussa pahasti levällään, käytännössä hajonnut. 1990-luvulla viulu palasikin mukaan. Keikoilla puolestaan biisien järjestys mietittiin silloin täysin eri tavalla. Ahdingosta huolimatta yhtye onnistui saamaan kasaan seitsemän vuoden tauon jälkeen uuden albumin Freaks Of Nature, ja sitä seurasi Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa levytetty Always Never The Same (1998), joka sisälsi muutaman uuden kappaleen lisäksi uusia sovituksia bändin suurimmista klassikoista. Covid19-pandemian vuoksi perutut keikat tullaan korvaamaan, ja näin olleen bändi pysynee keikkalavoilla uuden albuminsa myötä vielä pitkään. Hän kuitenkin äänitti lopulta osuutensa omalla studiollaan ja lähetti ne meille, jotta saimme levyn valmiiksi. Hän on myös säveltänyt paljon materiaalia uudelle levylle. David Ragsdale, bändin nykyinen viulisti, lähetteli heille sinnikkäästi demoja, joissa hän soitti 1980-luvun kappaleiden päälle viuluraitoja osoittaakseen, miltä niiden olisi hänen mielestään pitänyt kuulostaa. Bändin sisäisen yhtenäisyyden puute näkyikin 16 vuoden levytystaukona. Vanhan proge-feeniksin lentoa ei toivottavasti pandemia pysäytä, ja ainakin huhtikuussa ilmestyneen Throwing Mountains -singlen perusteella uusi albumi sisältää kaikkea sitä, mitä klasisselta Kansas -albumilta voi odottaa – jykevää progerockia viuluteemoilla ja kuulailla lauluharmonioilla varustettuna. – Edellisen levymme ilmestymisen aikaan tuli kuluneeksi 40 vuotta Leftoverture-albumista, joten soitimme sen kokonaisuudessaan juhlakeikoilla. – Soittaessamme nyt näitä albumikokonaisuuksia tulee useinkin mietittyä, miksiköhän tämä biisi on tässä kohtaa settiä, mutta toisaalta teemme kunniaa alkuperäiselle levytykselle. Lisäksi Kerry ja muut alkuperäisjäsenet eivät enää halua olla bändin toiminnassa. Tältä ajalta dokumentoidut kaksi livealbumia (Device, Voice, Drum ja There’s Know Place Like Home) ovat asianmukaisia taltiointeja viriilistä keikkabändistä, mutta 1990-luvun synkkien vuosien aikana Steve Walshin ääni oli kulunut pahasti loppuun, ja näillä äänitteillä se kuuluu selkeästi läpi. – Kerry Livgrenillä ja Robbie Steinhardilla on ollut terveysongelmia, Steven ääni on lopussa... Meillä oli levytyssopimus, mutta ei soittokumppaneita. Pidän sinänsä lopputuloksesta, mutta mikään yhtenäinen bändilevy se ei ole. Yksitellen kaikki muutkin bändin jäsenet tulivat käymään ja soittivat omat osuutensa – paitsi Steve Walsh, joka ei ollut kovinkaan innoissaan levyn tekemisestä. kysyy Williams retorisesti puhelinkeskustelumme keskellä. – Vasta sitten, kun Steve lähti ja Ronnie liittyi bändiin, aloimme jälleen keskustella uuden levyn tekemisestä. Fanit ottivatkin levyn positiivisesti vastaan, mutta Williamsin muistikuvat levyn tekemisestä eivät ole kaikkein ruusuisimmat. Kahden uusimman albumin ja niitä edeltävän kiekon (vuoden 2000 erinomainen Somewhere To Elsewhere) välissä ehti kulua 16 vuotta ilman studioäänitteitä, joten nuoremman ikäpolven soittajat ovat kaikesta päätellen tuoneet uutta virtaa Kansasin koneistoon. Ei siis mitään yllättävää, mutta uuden kokoonpanon myötä ei myöskään pelkkää vanhan kierrätystä, mikä on kohta 50-vuotiaalta bändiltä joka tapauksessa kunnioitettava suoritus. Levyn materiaali ”Olemme edelleen hyviä ystäviä, mutta reunionia ei tule tapahtumaan. Tärkeä osa tätä soundia on ollut viulun rooli kappaleiden sovituksissa, mutta 1980-luvulla täKansas-taitto_b.indd 43 11.6.2020 15.46. Hän kysyi, olisimmeko kiinnostuneita tekemään uutta Kansas-albumia niiden pohjalta. Steve Morse Dixie Dregs -yhtyeestä ja me operoimme siihen aikaan Atlantasta käsin ja tunsimme toisemme hyvin. Kansas oli tehnyt kaksi levyä Steve Morsen kanssa, kun levy-yhtiö päättikin tehdä suursiivouksen ja 1980-luvun kokoonpano kuivui kasaan. Kansasin uusin jäsen, kosketinsoittaja Tom Brislin (Yes, Camel, Debbie Harry) on tuonut Williamsin mukaan uusia vahvuuksia bändiin, ja on sitä kautta integroitunut oleelliseksi osaksi bändiä. Väkisin bändin soundia ei kuitenkaan ole lähdetty muokkaamaan, vaan uudet kappaleet on haluttu luoda luentevana jatkumona komealle katalogille. Steve (Walsh, laulaja) oli perustanut Streets-yhtyeen ja vain Phil (Ehart, rumpali) ja minä olimme enää aktiivisia Kansasin suhteen. Emme siis soittaneet missään vaiheessa yhdessä, ja koko levy onkin aikamoinen tilkkutäkki. Livgrenin ja Walshin korvaaminen lauluntekijöinä ei ollut helppoa, mutta löysimme uutta itsevarmuutta säveltäessämme The Prelude Implicit -levyn kappaleita, ja se itsevarmuus on vain kasvanut tätä seuraavaa albumia tehdessämme. Basisti Billy Greer soitti Streetsissä Steven kanssa ja ryhdyimme keskustelemaan mahdollisuudesta koota Kansas uudelleen tällä nelikolla. Se on nyt toiminut hienosti jo useamman vuoden ajan, ja tämä kiertue tulee jatkumaan myös pitkälle vuoteen 2021. 42 SOUNDI SOUNDI 43 mä omaleimaisin piirre bändin kokoonpanosta yllättäen katosi. Phil ja minä menimme käymään hänen luonaan kotiseuduillamme, ja soitimme omat osuutemme Kerryn valmiiksi tekemiin äänitteisiin. Nousujohteinen suunta jatkui, kun vuonna 2000 ilmestyi Somewhere To Elsewhere -albumi, jota pidettiin eräänlaisena reunion-levynä. Me jatkamme nyt tällä kokoonpanolla ja olemme erittäin hyvillä mielin suunnasta, johon bändi on menossa.” on laadukasta, ja mukaan saatiin kaikki alkuperäisen kokoonpanon jäsenet. Walsh jättäytyikin bändistä pois kesällä 2014 ja hänet korvasi Shooting Star -yhtyeessä uraansa tehnyt vokalisti Ronnie Platt. Keikat menestyivät yli odotusten, joten halusimme jatkaa tätä konseptia. Me jatkamme nyt tällä kokoonpanolla ja olemme erittäin hyvillä mielin suunnasta, johon bändi on menossa. Uutta reunionia alkuperäisen kokoonpanon kanssa ei kuitenkaan ole luvassa. – Kerry Livgren (alkuperäinen kitaristi ja säveltäjä) otti yhteyttä ja kertoi, että hänellä olisi nippu valmiita lauluja. Ensimmäistä kertaa sitten 70-luvun menestysvuosien teemme jälleen töitä bändinä, jonka kaikki jäsenet ovat motivoituneita ja sitoutuneita yhtyeen toimintaan. Kerry Livgren ei enää halunnut palata Kansasin pariin (hänen Proto-Kaw-yhtyeensä tuotanto on tutustumisen arvoista) eikä Steve Walshillakaan ollut haluja kirjoittaa enää uusia biisejä. Erikoisia, mutta kompleksisia ja toimivia ratkaisuja. Williamsin mukaan mitään puhetta jarruttamisesta tai bändin lopettamisesta ei ole, ja yhtyeen 50-vuotisjuhlatkin ovat vain muutaman vuoden päässä. Etenkin 1970-luvulla kappaleiden järjestys albumeilla mietittiin vinyyliformaatin rajoitusten mukaan, jolloin sekä Aettä B-puoliskolle piti saada vahvat avaukset ja hyvät lopetusbiisit. – Mitä tehdä silloin, jos yhtyeen laulaja-lauluntekijä ei suostu tekemään biisejä. Loistavana kitaristina Steve pystyi soittamaan livenä sekä kitaran että viulun osuuksia, joten emme kokeneet tarpeelliseksi tuoda bändiin uutta viulistia. Olemme edelleen hyviä ystäviä, mutta reunionia ei tule tapahtumaan. Yhtyeen tulevaisuus näyttää valoisalta, ja keikkoja on buukattuna pitkälle vuoteen 2021. Yhtye oli siis toiminnassa ja kiireinen keikkalavoilla, mutta pääasiallisten lauluntekijöiden muste oli pahasti kuivahtanut. Olimme toistemme faneja ja näimme kaikki tilanteessa hyvän mahdollisuuden tehdä yhteistyötä. – Jos ajattelee vaikkapa David Crosbyn tapaa tehdä todella luovia lauluharmonioita Crosby, Stills & Nash -levyillä, Tom tuo samankaltaista osaamista lauluosuuksiin. Saatuaan yhtyeen muut jäsenet vakuuttuneiksi Ragsdale liittyi 1990-luvun puolivälissä uransa aallonpohjassa olevaan, varattomaan organisaatioon, joka kierteli bussilla ympäri Amerikkaa pikkuklubeilla. Näin jälkikäteen ajateltuna uusi viulisti olisi ehkä ollut hyvä idea
– Olen vain tuijottanut aivan liikaa puhelintani, mutta yri tän parantaa tapani. K uinka monta kertaa voikaan puhua itsestään ristiin yhden puolituntisen aikana. Joten vastaus on joko nolla tai kymmenen. 44 SOUNDI SOUNDI 45 Teksti: Mikko Meriläinen Jokainen rivi on siteeraamisen arvoinen Debyytin ja juuri ilmestyneen Punisher-albumin väliin ehti livahtaa peräti kolme vuotta, mutta Phoebe Bridgers on pysynyt koko ajan kiireisenä. Monenlaisten musiikillisten projektien lisäksi hänen aikaansa ja energiaansa on vienyt Ryan Adamsiin liittyvät paljastukset. Korona-ajan eristäytyminen ei hänelle selvästikään sovi. Minulla on pitkä lista lukemattomia kirjoja, ja haluaisin myös ulkoilla enemmän. – Luulen, että se täytyy mitata kahdella eri skaalalla, hän toteaa. – Toisaalta tunnen olevani ihan vitun murheellinen, mutta toisaalta olen turvassa ja läheiseni voivat hyvin. Phoebe Bridgers ei sano olevansa niin surullinen, miltä hän laulujensa puolesta vaikuttaa. Yritän saada tehtyä asioita, enkä vain siksi että tuntisin syyllisyyttä vaan siksi koska siitä tulee minulle parempi olo. ”Minulla on hyvin luottavain en olo, ja pidän siitä ajatukses ta, että tiedän ihmisten kiinnittäv än huomiota tekemisii ni.” K u v a: Fr an k O ck en fe ls phoebe bridgers -taitto_b.indd 44 11.6.2020 15.49. Se käy selväksi heti puhelun aluksi, kun tiedustelen hänen tämänhetkistä onnellisuuttaan asteikolla 1–10. Phoebe Bridgers on siinä mestari, mutta hänelle kahdessa ääripäässä yhtäaikaa eläminen tuntuu mitä luonnollisimmalta. Onnellisimmista hetkistä ei vain synny yhtä helposti kappaleita
Punisher-albumi osoittaa konkreettisesti, että Phoebe Bridgers ei aio jämähtää herkän akustisen folkin sapluunaan. Rakastin musiikkia ja sen kuuntelemista, joten tavallaan ilmaisin sen kautta itseäni jo ennen kuin aloin itse tehdä sitä. – Todellakin! Etenkin olisin todella valmis lähtemään kiertueelle, hän puhkuu ja lisää heti perään, että toisaalta hän ei edes toivo olevansa koskaan valmis. – Jokainen laulu on eräänlainen kokeilu. 44 SOUNDI SOUNDI 45 Onnellisuustsekkaukseen tarjoaa pontimen tietenkin Phoebe Bridgersin musiikki. Ja sen kyllä huomaa, sillä Bridgersin kappaleiden rivit täyttyvät herkullisista yksityiskohdista. Toisen levyn tekemisen aloitimme siitä pisteestä. Päästän sinut pian takaisin tuijottamaan puhelintasi, mutta kerropa vielä että minkä supervoiman haluaisit mieluiten. Ne iloisemmat jutut välittyvät laulujen sijaan (joissa niissäkin on kosolti huumoria) esimerkiksi Bridgersin Instagram-tililtä, jonka käyttäjänimenä on nerokas ”_fake_nudes_”, tai vaikkapa Garden Song -kappaleen videolta, jossa hän lähinnä polttelee bongia samalla kun ympärillä tapahtuu kaikenlaista omituista. Mikä on suurin muutos jos vertaat itseäsi debyytin aikaiseen, kolmen vuoden takaiseen Phoebeen. Minusta ne ovat upeita, ja haluaisin nähdä niitä paljon enemmän. Pikkutarkasta hiomisesta huolimatta hän tietää selvästi, milloin laulu on valmis. Jostain syystä minulla on päin vastoin hyvin luottavainen olo, ja pidän siitä ajatuksesta, että tiedän ihmisten kiinnittävän huomiota tekemisiini. Hän sanoo että suurin tekijä siinä, että hän sai itsevarmuutta lauluntekijänä, oli hänen äitinsä. – Koen, että suojelin sillä tavalla ihmisiä, jotka eivät voineet olla itse äänessä. Minulta on kysytty usein, että eikö hermostuta julkaista toista albumia kun nyt sinulla on jo valmiiksi faneja, joilla on odotuksia tekemisiäsi kohtaan. Toisaalta tälläkin levyllä on hiljaisia, akustisia lauluja, joista pidän kovasti, joten voin hyvin kuvitella meneväni myös siihen suuntaan. – Haluaisin ehdottomasti lentää. Bridgers säveltää pääasiassa akustisella kitaralla, joten studiossa kaikki tiet ovat mahdollisia. – Tiesin, että asioista kertominen oli oikein, Bridgers sanoo nyt vuosi kohun jälkeen. – Äiti vei minua open mic -iltoihin ja tuki minua kaikilla tavoin. Keväällä 2019 The New York Times julkaisi laajaa huomiota herättäneen artikkelin, jossa Bridgers, Adamsin ex-vaimo Mandy Moore ja useampia muita naisia kertoi Adamsin henkisestä hyväksikäytöstä ja epäkorrektista seksuaalisesta käyttäytymisestä. Hän vakuuttaa olevansa erittäin tyytyväinen julkaistuun musiikkiinsa, mutta samaan aikaan kertoo kuinka äärimmäisen epävarma hän on lauluja tehdessään. Aloin itsekin toivoa olevani hyvä, ja sitten kun aloin saada hyvää palautetta, se tuntui tietenkin imartelevalta. Mutta jälkeenpäin se osuus poistettiin Ryanin managementin vaatimuksesta. Ne tuntuvat merkityksellisiltä ja viimeisen päälle harkituilta. Garden Song puolestaan jäi peri aatteessa akustiseksi lauluksi, mutta sai omituisen soundinsa ”jostain ihmeellisestä iPad-applikaatiosta”. – Eiköhän se ole lisääntynyt itsevarmuus. Hänen herkkä, mutta äärimmäisen melodinen ja uudella Punisher-albumilla entistä värikkäämmäksi ja täyteläisemmäksi muuttuva americanansa tuntuu surun ja ahdistuksen läpäisemältä, eräänlaista emo folkilta siis, mutta samalla se tihkuu itsetietoista huumoria. – Se on valmis sitten kun sen jokaista riviä voisi siteerata, Bridgers sanoo vailla ylpeyttä äänessään. Levyn sovitukset kasvavat huomattavasti debyyttiä runsaammiksi ja täyteläisemmiksi. On hullua, että kenelläkään on valtaa tehdä jotain tuollaista. Se on minulle todella, todella vaikea prosessi. Olen aina rakastanut lentämisunia, vaikka tiedän että jotkut kokevat ne ahdistaviksi. Minulla ei ole puolivalmiita kappaleita demotettuina, sillä työstän biisiä niin kauan kuin se vaatii enkä edes näytä sitä kenellekään ennen kuin tiedän että se on upea. Bridgers sanoo kokeneensa aina, että hänellä on pakottavaa sanottavaa. Bridgers kertoo hämmästyneensä, millaista valtaa Adamsilla oli jopa mediaan. Bridgers viittaa tapaukseen, jossa Adamsia syytetään seksuaalisesta viestittelystä alaikäisen tytön kanssa. Mutta minä vain tiedän kun laulu todella on valmis. Vasta sitten edes yritän äänittää sitä. Kasiluokkalaisen ongelmia ja muuta sellaista, hän naurahtaa. Viime vuonna Bridgers liittyi yhteen The Nationalin Matt Berningerin kanssa Walking On A String -kappaleella, ja tänä vuonna hän vieraili The 1975 -yhtyeen Jesus Christ 2005 God Bless America -singlellä. Kaikki ihmiset, joista välitän, tukivat minua. Sitä seurasi hienon ep:n julkaissut boygenius-trio Lucy Dacusin ja Julien Bakerin kanssa, sekä Better Oblivion Community Center -yhteistyö Bright Eyesin Conor Oberstin kanssa. – Aina kun saan laulun valmiiksi, olen varma etten kirjoita enää koskaan mitään. phoebe bridgers -taitto_b.indd 45 11.6.2020 15.49. Bridgers kertoi heidän lyhyen romanssinsa kääntyneen nopeasti painostavaksi ja henkisesti raskaaksi, ja hän koki 20 vuotta vanhemman Adamsin auttaneen häntä aluksi mutta kääntäneen kelkkansa kun hän ei halunnut jatkaa heidän suhdettaan. Sekä turhautumisen että tyytyväisyyden selittää hänen työskentelymetodinsa. Bridgers kertoo, että suurin ongelma asiassa oli se, että alan sisäpiireissä kyllä tiedettiin Adamsin ikävistä puolista ja osattiin varoa niitä, mutta hänen kaltaistaan ulkopuolelta tulevaa, nuorta artistinalkua ei kukaan varoittanut. Bridgers oli silloin 20-vuotias. Lisäksi olen keikkaillut paljon ja havainnut, että etenkin livenä isompien laulujen soittaminen on paljon kiinnostavampaa. – Eräänkin kerran, jo paljon aiemmin, kerroin hänestä haastattelussa. – Tietenkin tärkeintä on, että ne miehet joilla on sellaisia taipumuksia, alkaisivat kohdella kaikkia ihmisinä. Kiehtovan ristiriitaista on sekin, miten hän suhtautuu laulunkirjoittamiseen. Totta kai on se toinen puoli, mutta siellä on miesasialiikkeen aktiiveja ja muita, joiden kanssa en olisi samaa mieltä muutenkaan, joten heidän mielipiteensä ei minua kiinnosta. Äiti auttoi lentoon Los Angelesissa asuva ja siellä myös kasvanut Phoebe Bridgers aloitti laulujen teon jo varsin nuorella iällä, 11-vuotiaana. Hän toivookin kaikilta alan ihmisiltä avoimuutta ja rehellisyyttä, ettei vastaavanlaisia vaiettuja salaisuuksia pääsisi syntymään. Me vain kokeilemme kaikkea, ja mikä ikinä kuulostaakaan hyvältä kelpaa meille. Esimerkiksi Kyoto (levyn menevin raita) sai alkunsa balladista, mutta olen todella onnellinen ettei siitä lopulta tullut balladia. Debyyttialbumia edelsi kuitenkin Killer-ep, joka ilmestyi vuonna 2015 Ryan Adamsin levy-yhtiön kautta ja Adamsin tuottamana. – Luultavasti tunsin niin jo paljon ennen kuin minulla oikeasti oli mitään sanottavaa. Suu puhtaaksi Ryan Adamsista Phoebe Bridgersin kolme vuotta sitten ilmestynyt hurmaava, akustinen Stranger In The Alps -debyytti oli hidas hitti. Onneksi minulla on mahdollisuus puhua. – Ehkä, on se mahdollista. Hän lisää, että kuvitteli myös olevansa valmis artistiuralle paljon ennen kuin oikeasti oli, joten kun tilaisuuksia alkoi tulla, hän otti ne innolla vastaan. – En pidä itseäni niin surullisena kuin lauluni, mutta se johtuu siitä etten yleensä kirjoita niistä iloisemmista jutuista. Koetko nyt olevasti valmis. Silloin huomaan, että aiemmin yritin vain uskotella itselleni että se olisi valmis. – En pidä siitä, kuinka kauan se minulta kestää, ja haluaisin että kappaleet valmistuisivat paljon nopeammin. – Musiikki oli nuorena ainoa asia, mistä innostuin. – Kirjoitan paljon hitaammin kuin monet muut, ja siksi se onkin niin vaikeaa. Hän tuntuu olevan sekä paljas ja auki että viileän etäinen tarkkailija. Lauluja ei yksinkertaisesti lähdetä tallentamaan ennen kuin ne ovat jokaista sanaa myöten täydellisiä. – Laulujeni surullisuus korreloi todellisen minäni kanssa noin 50-prosenttisesti, Bridgers arvioi. Kuten sitä nuorta tyttöä, jonka elämä olisi mennyt vituiksi jos hän olisi astunut itse esiin. – Aloitin urani täysin akustisena, ja mitä pidemmälle debyyttialbumini työstäminen eteni, sitä enemmän sinuiksi tulimme erilaisten tuotannollisten juttujen suhteen. Onko mahdollista että musiikkisi kasvaa jatkossa vielä paljonkin. Ensin albumia ei noteerannut juuri kukaan mutta vuoden mittaan indie-fanit alkoivat ihastua siihen, ja pian Bridgersiä vietiin tvesiintymisiin ja keikoille ympäri maailman. – Olin varautunut pahimpaan, mutta loppujen lopuksi kaikki menikin yllättävän hyvin. Eikä minulla ole pienintäkään halua esimerkiksi pystyä lukemaan ihmisten ajatuksia. Mutta julkaistuihin lauluihini minulla on riittävästi perspektiiviä, ja uusi levyni on varmasti parasta mitä olen tehnyt
Epidemian vuoksi keikkabussi vaihtui kotisohvaan. Se harmittaa selvästi myös Langridge-Brownia. Brittibändin ensimmäinen klubikeikka pääesiintyjän asemassa maamme tantereella siirtyy myöhemmäksi. – Is Everybody Going Crazyn julkaiseminen tänä keväänä oli mielenkiintoista, koska se tuntuu lyriikoiltaan nyt jotenkin ajankohtaisemmalta kuin silloin, kun kirjoitin sen. Mutta kaikki ovat nyt samassa veneessä. 46 SOUNDI Teksti: Mirko Siikaluoma seen kevääseen karmivan hyvin. Vaikean kolmannen albumin julkaisuun valmistautuva brittibändi on uuden aikakauden edessä ja haastaa itsensä määrittelemään rockbändin mahdollisuudet uusiksi. – Tämän vuoden tilanne on hankala kaikille musiikkiteollisuudessa: festivaalien järjestäjille, bändeille ja erityisesti bändin roudareille, koska he tienaavat elantonsa vain kiertueilta. Nothing But Thieves kuuluu niiden harvojen rockyhtyeiden joukkoon, jotka onnistuivat 2010-luvun aikana lyömään itsensä läpi radioaalloille ympäri maailman. N othing But Thievesin oli määrä esiintyä Helsingin Circuksessa 18. Teemme töitä, että saamme keikat järjestettyä myöhemmin tänä vuonna, Langridge-Brown toteaa. Vaikka biisi oli tehty jo kauan ennen epidemiaa, sen nimi tuntuu sopivan kulunee– Olisi mahtava olla kiertueella, mutta emme voi asialle todellakaan mitään. Samana päivänä, kun yhtyeen oli tarkoitus esiintyä Helsingissä, Nothing But Thieves julkaisi Is Everybody Going Crazy. maaliskuuta, mutta koronavirus käänsi maailman päälaelleen ja pakotti yhtyeen perumaan kiertueensa alle viikon varoituksella. Ovatko kaikki sekaisin. On kiehtovaa, kuinka asiat kääntyvät tuolla tavalla. Nopeasti lisääntynyt tarve etäyhteyksille on näkynyt Iso-Britanniassa Metal Blade puolikas.indd 49 11.6.2020 12.51 Nothing But Thieves -taitto_c.indd 46 11.6.2020 15.54. Se tuntuu osuvan todella lähelle tämän hetken todellisuutta, Langridge-Brown hämmästelee puhelimen toisessa päässä. -singlen, joka edeltää lokakuussa ilmestyvää kolmatta albumia. Toivottavasti uusi musiikkimme kuitenkin ilahduttaa ihmisiä, kun joudumme odottamaan keikoille pääsyä. Sen myöntää myös kitaristi Joe LangridgeBrown, mies Nothing But Thievesin sanoitusten takana
Nothing But Thievesin keväinen Suomenkeikka peruuntui, mutta uutta musiikkia on sentään tulossa. Broken Machinella tartuttiin kiinni – pian todeksi tulevaan – brexi tiin ja vuoden 2018 Gods-kappaleella viitataan Donald Trumpiin häkkeihin laitettujen lasten osalta. TOISEN ALBUMINSA Broken Machine (2017) jälkeen Nothing But Thieves kiersi maailmaa todella ahkeraan tahtiin. Aloitteleville bändeille tulee olemaan paljon hankalampaa kiertää ja saada oheistuotteitaan lähetettyä eri puolille maailmaa, LangridgeBrown harmittelee ja jatkaa: – On sääli, että bändien toiminta vaikeutuu siltä osin, koska pienemmillä bändeillä on muutenkin vaikeaa. Kuva, jonka taiteilija näyttää yhteiskunnasta, voi olla vääristynyt, enkä väitä että me olisimme oikeassa asioista, joista kirjoitamme kappaleissa, Langridge-Brown kertoo. Vaikka maailmanlaajuisen sulkeutumisen keskellä julkaistu Is Everybody Going Crazy. – Istuimme kotona ja purimme mieleltämme ajatuksia siitä, mitä oli tapahtunut. Bändi onkin esimerkiksi kertonut Broken Machinen (2017) syntyneen laulaja Conor Ryan Masonin ollessa elämän matalapaineessa. Myös mielenterveyden valoisammat ja synkemmät laaksot ovat olleet kan tava teema yhtyeen tähänastisella uralla. Langridge-Brownin mukaan oli tutkimusmatka selvittää, miltä Nothing But Thieves tulisi kuulostamaan vuonna 2020. Muistan itsekin vielä ajan, kun olimme itse siinä asemassa. Palattuaan mittavalta kiertuepyöritykseltä bändi otti hengähdysaikaa miettiäkseen seuraavaa siirtoaan, Langridge-Brown kertoo. – Me päätämme, mistä kirjoitamme biisejä, ja maailma tuntuu heittävän silmillemme päivittäin niin paljon paskaa – esimerkiksi Twitterissä. Esimerkkeinä sosiaalisessa mediassa kierroksia aiheuttavista puheenaiheista Langridge-Brown nostaa esille Yhdysvaltojen kahtiajakautuneen puoluepolitiikan ja etenkin bändin kotimaassa Isossa-Britanniassa kuumana käyvän keskustelun feministien keskuudessa esillä olevasta transfobisuudesta. Metal Blade puolikas.indd 49 11.6.2020 12.51 Nothing But Thieves -taitto_c.indd 47 11.6.2020 15.54. tuntuu kauhistuttavan osuvalta, pitää muistaa että Nothing But Thieves on aiemminkin käsitellyt kappa leissaan maailman murheita laajalla skaalalla. Langridge-Brown kertoo käyttäneensä paljon aikaa miettiessään, miten maailman tilaa voi peilailla kappaleiden muodossa. Brexit aiheuttaa tulevaisuudessa paljon epävarmuutta sekä brittibändien että Britanniaan kiertueelle pyrkivien bändien osalta. Biisien sanoittajana Langridge-Brown pyrki purkamaan sanoiksi sen, mitä oli maailmalla kiertäessään kokenut ja miten edellisten vuosien pyöritys oli vaikuttanut häneen. – Uskon, että se tulee vaikuttamaan meihin ainakin matkustamisen ja viisumien kannalta. – Mielestäni yhteiskunnan peilaaminen on osa taiteilijan työtä. Mietimme miltä seuraavan albumin tulisi kuulostaa ja erityisesti, mitä haluamme bändinä sanoa, kitaristi kuvailee. Langridge-Brown uskoo, että Britannian sulkeutuminen ei aiheuta ongelmia Nothing But Thievesille, vaan tilanteen häviäjiä ovat uransa alussa olevat artistit. Siten että saa sen kuulostamaan relevantilta ja välttää samalla kompastumasta kliseisiin. yhteyk sien ylikuormituksena, ja haastattelun aikana puhelu katkeaa useaan otteeseen Langridge-Brownin päässä. Vuosien varrella itsevarmemmaksi tulleelta bändiltä on lupa odottaa vielä paljon. Se näkyy varmasti töissämme, että asiat tuntuvat olevan jatkuvasti riidoissa keskenään. Kun bändit eivät ole kevään aikana voineet esiintyä klubeilla, ne ovat hypänneet kuulijoidensa olohuoneisiin. Nothing But Thieves on taatusti piristänyt monien faniensa päiviä In Solitude -esityksillä, joissa bändin jäsenet ovat nauhoittaneet osuutensa biisistä kukin omassa kodissaan
Kitaristin mukaan rockin siirtyminen pois valtavirran suosiosta voi olla myös hyvä asia. Langridge-Brownin puheiden perusteella Nothing But Thievesin kolmannelta albumilta voidaan odottaa vastaavia askelia. Hän uskaltaa kertoa, että Nothing But Thievesin tuleva levy on tyyliskaalaltaan monipuolisempi kuin bändin aiemmat julkaisut. Kolmas albumi voi onnistuessaan sementoida bändin aseman skenessä tai flopatessaan kääntää sen tähden laskevaksi. – Itselleni rockbändeissä kiinnostavin tilanne on se, kun sen tunnistaa bändiksi, mutta se yrittää rikkoa rajoja, mitä bändi voi tehdä. 48 SOUNDI NOTHING BUT THIEVES on uransa aikana tyypillisesti luokiteltu vaihtoehtorockiksi. Seuraava albumi taas oli enemmän mielenterveysteemojen hallitsema ja siinä näkyi Conorin elämäntilanne. Rockin puolella genrerajojen yli hyppivät artistit – kuten Nothing But Thievesin kotimaasta ponnistavat Yungblud sekä jo aiemmin mainittu The 1975 – löysivät uuden suosion kultasuonen 2010-luvulla. – Tällä hetkellä selvä ero aiempaan on siinä, kuinka laajalle levinneet musiikin streamauspalvelut ovat muuttaneet kilpailuasetelmia. Pienen odotuksen ja parin ärräpään jälkeen saan Langridge-Brownin jälleen kiinni. Aiemmin jos olit kiinnostunut rockista, pukeuduit ja käyttäydyit sen mukaisesti, ja sama heimoperiaate päti myös muihin musiikkityyleihin. Britannian rasitukselle asettuneet verkot iskevät jälleen väliin ja puhelu katkeaa kesken lauseen. Kysymys kitara musiikin kuolemasta on klassikkokamaa, mutta minusta se ei ole kuollut, koska muutenhan en tekisi tätä työkseni, LangridgeBrown toteaa. – Halusimme saavuttaa tiettyjä asioita. Bändi päätti jatkaa toisella albumillaan aloittamaansa yhteistyötä tuottaja Mike Crosseyn kanssa, sillä Langridge-Brownin mukaan yhteys bändin ja Crosseyn välillä toimi saumattomasti. Nuori yhtye, myös jäsentensä ikien osalta, kestää vertailun maanmiehiinsä Radioheadiin ja Museen. Osasyynä bändin suosiolle voi pitää bändin taitoa sekoittaa sopivissa määrin hienovaraisuutta ja rouheutta (esimerkkinä Broken Machine -levyn nimikkokappale), ja maustaa ajattomalta kuulostavaa soundiaan sielukkuudella ja hiphop-vaikutteilla. Joe Langridge-Brown myöntää, että kitaroilla soitettu musiikki ei ole yhtä trendikästä kuin ennen. Mutta jos ajattelee vaikkapa The 1975:a tai Twenty One Pilotsia, niin joskus heidän erilaisten kappaleidensa kohdalla on jopa vaikea tunnistaa, että kyse on samasta bändistä. Musiikin teko on meille tutkiskelua ja uuden etsimistä, Langridge-Brown toteaa. KOLMAS ALBUMI on usein bändin disko grafian kannalta ratkaisevassa asemassa, mistä edellä mainittujen Radioheadin OK Computer (1997) ja Musen Absolution (2003) toimivat erinomaisina esimerkkeinä. Nothing But Thieves -taitto_c.indd 48 11.6.2020 15.54. Vaikka bändin tulevalta kokopitkältä on julkaistu vasta kaksi singleä, Langridge-Brown vaikuttaa puhelimen päässä aidosti innostuneelta siitä, mitä faneille on luvassa. ROCKIN SUOSION lasku valtavirrassa on herättänyt paljon huolta tyylilajin fanien keskuudessa. – Ensimmäisen albumimme teki bändi, joka mietti mitä he haluavat olla – tyyliin ”tässä on pop-biisi, tämä taas punkkia, tätä deluxe-version biisiä vihaamme, emmekä halua soittaa enää”. Pyrimme itse siihen. Eli siis, takaisin musiikin heimokulttuuriin. Suosion löytämiseksi ei tarvitse enää samanhenkisten ihmisten heimoa, kitaristi pohtii. Suunnitelmamme on tehdä asioita, jotka eivät välttämättä kuulu stereotyyppisesti rocktai indiemaailmaan: emme esimerkiksi halua tehdä musiikkivideoista tavanomaisia mustavalkoisia videoita, joita näet joka toisella bändillä, vaan haluamme pysyä kaukana sellaisista rocktai indie-kliseistä, LangridgeBrown vihjaa Nothing But Thievesin tulevista siirroista. Tuottaja Crosseyn nimi ei välttämättä ole monellekaan tuttu, mutta häntä voi pitää 2000-luvun brittiläisen rockmusiikin suurena taustapiruna. (2018) ovat osoittaneet bändin kasvaneen ja kehitty neen samalla, kun yhtye on tullut yhä tunnetummaksi. Yhtye ei halua kompastua kliseisiin. – Hän teki Broken Machinen, ja nautimme hänen kanssaan työskentelystä niin paljon, että teimme hänen kanssaan lisää kappaleita, Joe LangridgeBrown kertoo. Yritimme tule vaa albumia säveltäessämme hieman rikkoa kaavaamme siitä, mitä tämä bändi voi olla. – Streamaus on muuttanut musiikin kuluttamista todella paljon viime vuosina. Mark Twainia mukaillen väitteet kitaroiden kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja. Langridge-Brown mainitseekin itselleen lapsuudesta lähtien tärkeän Radioheadin ja Arcade Firen esimerkkeinä bändeistä, jotka ovat vieneet ilmaisuaan uusiin suuntiin. – Tekemämme kappaleet ovat olleet luovempia, tavallaan enemmän genrestä toiseen hyppiviä, eivätkä ne istu pelkästään yhteen kategoriaan. Katsoessaan Nothing But Thievesin tähänastista uraa taaksepäin Langridge-Brown toteaa, että bändistä on tullut vuosien varrella rohkeampi ja itsevarmempi. Sitä ei näy enää nykyään yhtä paljon, LangridgeBrown havainnoi. Fanien odotuk set bändin – näillä näkymin – vuoden 2020 aikana julkaistavalle kolmannelle albumille ovat takuulla korkealla, sillä Nothing But Thieves -debyytti (2015), sen seuraaja Broken Machine (2017) ja nopeasti syntynyt ep What Did You Think When You Made Me This Way. Monet rockin kritisoijista ovat korostaneet, ettei genrestä ole noussut uusia laajalti tunnettuja ikoneita, ja väittäneet rockin jääneen liialti kiinni menneisyyteensä. Kitaristin mukaan tulevalla levyllään Nothing But Thieves on halunnut haastaa itsensä katsomaan asioita indie rock -hiekkalaatikkonsa ulkopuolelta. Viime aikoina olen kehittänyt myös pakkomielteen The War On Drugsin A Deeper Understanding -albumiin, ja kuunnellut sitä varmaan joka päivä. Brittiviisikko sai indie fanien suosion jo debyyttialbumillaan ja onnistui lyömään itsensä läpi radioaalloille vuoden 2017 Amsterdamhitillä. – Uskon, että osalle artisteista siihen ajatukseen totuttelu aiheuttaa harmaita hiuksia. Langridge-Brown uskoo, että tulevaisuudessa yhä useampi artisti haistattaa pitkät genrejen aitauksille. 2010-luvun epäilemättä suosituimpiin yhtyeisiin lukeutuva The 1975 on monilta osin nojannut estetiikassaan onnistuneesti turboahdettuun kasarinostalgiaan, mutta pyrkinyt viemään musiikkiaan mahdollisimman useaan suuntaan – trendikkääseen genrettömyyteen. – He ovat kumpikin kehittyneet jatkuvasti läpi uriensa, eivätkä ole tehneet samaa levyä kahdesti. Sekin on vaikuttanut tekemisiimme ehkä hieman, kitaristi pohtii. Hänestä paluu maan alle voi tehdä musiikille hyvää artistien luovuuden kannalta. Herran nimi komeilee krediittilistoilla joko tuottajan tai miksaajan asemassa muun muassa The 1975:n, ”Kuva, jonka taiteilija näyttää yhteiskunnasta, voi olla vääristynyt, enkä väitä että me olisimme oikeassa asioista, joista kirjoitamme kappaleissa.” Arctic Monkeysin sekä Wolf Alicen tuotannossa. Parhaiten bändin sielukkuus henkilöityy enkelinääniseen laulaja Conor Masoniin, jota on usein – jopa kliseeksi asti, mutta painavista syistä – verrattu nuorena kuolleeseen Jeff Buckleyyn. Itse henkilökohtai sesti pidän sellaisesta luovan vapauden tasosta ja tuleva albumimme tulee olemaan monilta osin sellainen, kitaristi vinkkaa. – Vaikka rock, indie ja alternative ovat vähemmän suosittuja kuin aiemmin, niin silti skene voi erittäin hyvin etenkin Iso-Britanniassa. Nothing But Thieves on onnistunut siinä, mitä moni on pitänyt viime vuosina mahdottomana
34,00€ 5.-7.10.2020 Jyväskylä & Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 18,50€ 10.6.2021 Hartwall Arena, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. Live nation tulostus.indd 49 12.6.2020 8.32. 109,50€ 14.6.2021 Tavastia, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 30.00€ livenation.. 19,50€ 30.9.-4.10.2020 Liput palvelumaksuineen alk. 10.-12.9.2020 Korjaamo, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 42,50€ 12.-13.10.2020 Helsinki & Tampere Liput palvelumaksuineen alk
– On hienoa kuulla oma taka pihansa kehystettynä niin kauniis ti, ja olen aina halunnut meidän te kevän sitä samaa. Bändiilmaisuun siirret tynä ne tarkoittavat kaikuisasti he liseviä kitaroita, dramaattista tul kintaa ja hyväntuulisia melodioita. Keeley sanoo sil ti, ettei usko kenenkään heistä ole van halukas harkitsemaan muut toa pysyvästi pois Australiasta. – Ongelmallista on, ettei kukaan tiedä mitä lentomatkustamisen kanssa jatkossa käy. Minä päädyin soittamaan akustista kita raa, koska ei kolmessa sähkökita rassakaan ollut järkeä. – Ehkäpä juuri siksi kuulostam me australialaiselta, koska etenkin 1980luvulla täällä oli monia yhty eitä, joissa akustinen kitara oli vah vasti esillä. sa erityisemmin mennyt pois muo dista. Rolling Blackouts -taitto.indd 50 12.6.2020 11.30. Australia ei tunnetusti ole käte vin lokaatio lähteä valloittamaan muuta maailmaa, mutta Rolling Blackouts Coastal Fever on onnis tunut saamaan hyvän jalansijan etenkin Yhdysvalloissa kiertämällä siellä ahkerasti. – Sellainen upea bändi kuin RVG julkaisi juuri toisen albuminsa. Etenkin heidän uudet kappaleensa ovat räjähtäviä. He aloittivat vasta pari vuotta sitten, eivätkä useimmat heistä olleet soit taneet instrumenttejaan aiemmin. Suoraan 80-luvun aussisuuruuksien jatkumoon luontevasti liittyvä nelikko löysi suosion myöhässä ja yllättäen, mutta aikoo ottaa siitä kaiken irti. Meillä on ollut kolme lentoyhtiötä, mutta saattaa olla että jatkossa niitä on vain yk si. Keaney kertoo aina pitäneensä siitä, kuinka hänen juuri luettele miensa bändien soundissa Austra lian maisema herää eloon. Sen takia melbournelainen, äskettäin hienon toisen levyn sä Sideways To New Italy julkais sut Rolling Blackouts Coastal Fever paikantuu heti ensisävelistä koti maansa rikkaaseen kitararock perimään. Sellaisia yhtyeitä kuin The Church, Triffids, GoBetweens, Paul Kelly, Midnight Oil… he kaikki käyttivät akustista kitaraa perkus siivisesti. – Sitten on sydneylainen Body Type, joka julkaisi juuri debyyttinsä. 50 SOUNDI SOUNDI 51 K u v a: N ic k M ck k 50 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen A uringon porotus ja laajat, ka run autiot näkymät – austra lialaisen sielunmaiseman elementit. Keeley tuumaa, että Australiassa kitararock ei ole missään vaihees Takapihan maisemat heräävät eloon Rolling Blackouts Coastal Feverin kappaleissa kitarat soivat juuri niin heleästi kuin ne vain Australian taivaan alla voivat. – Emme yritä tarkoituksella kuu lostaa australialaiselta, toteaa Fran Keaney, yksi yhtyeen kolmesta bii sintekijäkitaristilaulajasta. Jopa maanosan sisällä matkus taminen on vaikeutunut viime ai koina. Stereotypia, joka yllättävän usein pitää paikkansa. – Me vain aloimme käyttää niitä soitti mia, joita treeniksellä oli. Keeley innostuu heti kun pyydän häntä suosittelemaan joitain muita uusia aussirockbändejä. Hei dän molemmat levyt ovat mielestä ni ehdottoman tärkeitä, ja RVG on kin kaikkien aikojen suosikkibän dejäni
Bändin sitkeä jalkatyö lukuisilla jenkkirundeilla on tuottanut tulosta myös Atlantin takana. Ivarsson käy läpi muutoksia eikä välitä vaikka taivas tippuisi eikä tiedä mitä tulevaisuus tuo. 52 SOUNDI K u v a: D av id M ö ll er The Sounds Things We Do For Love Arnioki Levyarvostelut 6_20.indd 52 11.6.2020 19.01. Maja Ivarssonin tyylin ja otteiden ja myös itse biisien myötä syntyneiden Blondieja Transvision Vamp -mielleyhtymien sijasta Things We Do For Lovella päähuomion vievät soitannolliset ratkaisut tutun kuuloisesti 80-luvulta juontuvine soundeineen. Weekendiä (2013) seuraavalla kuudennella albumillaan yhä alkuperäisessä kokoonpanossa soittava The Sounds pyöristää alkuaikojensa punkahtavan kitaravetoista indiesointia runsaalla elektronisuudella. Miami kuvaa The Soundsillekin tutuksi tulleen reissuamisen toista puolta viedessään kauas kotoa ja jopa eksyksiin kylmässä ja pimeässä motellissa. Abbaa ei enää ole eikä Roxettea voi olla, mutta Maja Ivarssonin räväkkään lavapersoonaan fokusoitunut The Sounds on voimissaan yli 20 vuotta perustamisensa jälkeenkin. Lauluharmonioineen albumin abbamaisin kappale Home tilittää kodin löytymisen ja maailmalta paluun ihanuutta. Levyn punkeimmat kitarat ja koneet sulautuvat toisiinsa saumattomasti ja antavat ymmärtää kapinahengen tai ainakin illuusion siitä olevan yhä voimissaan. Albumin aluksi Things We Do For Love sinetöi diskoisuutensa Pet Shop Boysin sukuisesti. P itkän hiljaisuuden Things We Do For Love -albumilla päättävä The Sounds on jo kauan sitten lunastanut paikkansa ruotsalaisen laatupopin kärkikolmikossa. ”My feet are tired now from running round, my head is hurting so I don’t wanna shout” myöntää osaltaan keski-ikäistymisen seurauksia. Safe And Sound liittää mukaan Giorgio Moroderin mestarituotoksista muistuttavaa elektronista beatiä ja New Orderille ominaista kitarahelinää. Dim The Lightsin tanssibeatin mureat kitarat tekevät maukasta jälkeä, ja Fingertipsin aluksi Maja Ivarsson yllättää kolmisenkymmentä vuotta sitten uransa huipulla olleen belgialaisduo Vaya Con Diosin Dani Kleinin sävyisellä fraseerauksella. Järisyttävän persoonallisuuden puuttuessa biisinsä nimestä lainatut safe ja sound ovat oikeimmat sanat kuvaamaan The Soundsin olemusta. Things We Do For Love on elinvoimainen ja uskottava paluu. Pariminuuttinen Stay Free on The Soundsin huuto vapaudelle. PERTTI OJALA HHH Levyarviot > ...teokset eivät ole venytettyjä vaan monumentaalisia... The Sounds ja etenkin Maja Ivarsson lienevät tehneet monenmoista rakkaudestaan rock & rolliin, joten tempoltaan verkkainen Changes on hyvä hetki pohtia elämää ja tehdä yhteenvetoa menneestä. Ensialbumilla Living In America (2002) ja sen lukuisilla hiteillä läpilyönnin tehneestä The Soundsista on kehkeytynyt meikäläisten rockfestivaalien kestosuosikki. Maja Ivarsson voisi puolestaan hyvällä omallatunnolla luovuttaa lavaesiintyjän hurjuusvaltikkansa vaikkapa Amyl And The Sniffersin Amy Taylorille. The Soundsin on myös onnistunut säilyttää energisyytensä, vaikka kuluneet vuodet ovatkin tasanneet pahinta hengästyttävyyttä. Iskevien popja rockbiisien kirjoittaminen yhtyeeltä tuntuu sujuvan yhä niin vaivattomasti, että paluulevyä on tuskin tarvinnut erityisemmin punnertaa
SOUNDI 53 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Alma Have U Seen Her. Bad News Baby muistuttaa hevosilla ja piiskanäänillä vuoden 2018 Cowboy-singlen country-vaikutteista, jotka ovat albumin pitkän valmistelun ja lupailun aikana ennättäneet jo mennä muodista. Teennäisistä siipeilijöistä kertova LA Money tuntuu suomalaisen korvaan vieraalta. Siinä missä popmaailma on yrittänyt parin viime vuoden ajan saada kiinni emoräpin ”edgyilystä”, Alman laulusoundi ja imago ovat olleet jo alusta lähtien hiomattomia timantteja. Raskaasta musiikista ja tekijöidensä musiikillisista yhteyksistä muistuttavat sointuprogressiot, raskaiksi yltyvät perkussiot sekä massiiviset tunnelmat. Starbridgen laulu huokuu eteerisyyttä ja koskettaa syvältä. Akustisen osan jälkeen kuullaan kuusi isommin sovitettua kappaletta, joissa sointi on niin ikään retro, ajaton ja rikas. Kitara soikin suurimmalla osalla Have U Seen Her. MIKKO MERILINNA HHHH ...teokset eivät ole venytettyjä vaan monumentaalisia... Aleah Aleah Svart Aleah on edesmenneen Aleah Starbridgen lauluhin ja tuotantoon perustuva sooloalbumi, jonka hänen kumppaninsa, Swallow The Sun -kitaristi Juha Raivio on koonnut sellaisena kuin artisti itse olisi halunnut levynsä julkaista. Tähän levyyn on pakko syventyä. Eikä sen huomaamiseen tarvitse edes sinivalkoisia laseja. -albumin biiseistä, ja se sopii Miettiselle kuin tribaalitatuointi käteen. Pikantit ja silottelemattomat yksityiskohdat ovat se, mikä erottaa Alman tusinasta muista tähtitaivaalle pyrkivistä poppareista. Aleah-levy olisi yhtä hyvin voitu tehdä 1970-luvulla, mutta se ei silti kuulosta vanhanaikaiselta. Mutta se, että levyn oikeasti heikot hetket voi eritellä yhteen kappaleeseen, kertoo varsin paljon Alman debyyttialbumin tasosta. Taustakuuntelu ei avaa kerroksia eikä anna vastauksia, ei johdata niihin maailmoihin, joihin Aleah kuuntelijaansa kutsuu. Aleah-albumin ensimmäiset yhdeksän kappaletta ovat enimmäkseen akustiseen kitaraan ja Starbridgen herkkään laulusoundiin perustuvia hypnoottisia tarinoita, joissa melodiakehitelmät ja kappaleiden osien rakentuminen ottavat aikansa. Los Angelesista ja bitcheistä puhuminen särähtää korvaan helsinkiläisen suusta kuultuna. Hän karisti Idolsmenneisyytensä lahjakkaasti, ja debyyttialbumia on odotettu kuumeisesti jo parin vuoden ajan. PME Alma onnistui iskemään takavasemmalta ja saamaan harteilleen suomalaisen popmusiikin vientilupauksen viitan heti vuoden 2016 Karma-sinkullaan. Kappaleiden kestot yltävät miltei poikkeuksetta viiden minuutin pidemmälle puolelle, mutta teokset eivät ole venytettyjä vaan monumentaalisia. tulee osaltaan käsittelemään seksuaalisuutta. Have U Seen Her. Sävellykset ovat kauniita ja kertovat tekijänsä lahjakkuudesta ja perinteikkäästä musiikillisesta näkemyksestä. osoittaa, että Alma on ansainnut paikkansa neonhehkuisessa valokeilassa. Sävellykset ovat kaihomielisiä mutta eivät surullisia, innoittavia mutta eivät pinnallisesti duurissa. Alma on jo aiemmin kertonut, että Have U Seen Her. Odotus on kannattanut, sillä Alman debyyttialbumi on yksi tähänastisen vuoden parhaista popalbumeista. Miettisen kertomista tarinoista erityisesti My Girl -kappale nostaa rakkautta esille tyylikkäästi ja häpeilemättä, tekemättä asiasta suurta numeroa. Nyanssit ovat kerrassaan upeita ja luovia. Vuoden 2020 trendiksi popissa on ennustettu sähkökitaran uutta tulemista osaksi rumpukoneiden ja utuisten synamattojen äänimaisemaa. Yhteensä musiikkia on paketissa vajaa puolitoista tuntia – valtaisa retrospektiivi tämän ainutlaatuisen lauluntekijän luovuudesta. MIRKO SIIKALUOMA HHHH K u v a: Lu sh a Levyarvostelut 6_20.indd 53 11.6.2020 18.43. Teoksien tunnelman sisäinen kasvu on asteittaista ja hienovaraista, mutta täysin luontevaa ja narratiivista. Raivion tuotanto kulkee tasan sävellyksien ja laulumelodioiden ehdoilla, mutta siellä täällä hienovaraisesta massiivisiksi yltyvät instrumentaatiot tukevat musiikin pääviestiä. Alma taustajoukkoineen teki hyvän valinnan jättäessään jenkki-iskelmän vähemmälle huomiolle
Sumney onkin varsin mainio 2020-luvun popidoli: mystinen mutta samalla sympaattinen, androgyyni ja avangardistinen. 54 SOUNDI Levyarviot > ...hienoa, että tämäkin kotona hiottu jalokivi on nyt kaivettu esiin... Klassikon statusta kurkotellaan heti lähdössä, kun kaunis sinfoninen preludi Chromatica I johtaa hurmaavan Alicen retrofuturistiseen maailmaan. Græn dualismi on myös laadullista. VILLE SORVALI HHHH K u v a: A le x an d er B la ck Levyarvostelut 6_20 uusi.indd 54 12.6.2020 14.32. Loppusuoralla helmiä tippuu taas Alicen seuraksi ällistyttävänkin kiivaaseen tahtiin. Eikä toisenakaan. Kaikkia yhdistää enemmän tai vähemmän se, että niistä ei ehkä sittenkään tule kuluva vuosituhat ihan ensimmäisenä mieleen. Jos ykköspuoli loistaa jännittävällä äänenvärillään, on jälkimmäinen säästetty kiinnostaville biiseille. Aivan kuten nimi velvoittaa. Siitä seuraavaan Chromatica-välisoittoon asti käydään kuitenkin hitaammalla, kun yhteen putkeen osuvat sekä sinkut että fillerit. Ykkösosa on korkeuksia tavoittelevaa sinfoniaa, jälkipuolisko intiimimpää ja selkeämpää. Ja onhan vuosituhatta vielä melko paljon jäljellä. Erityisen huomionarvoisia ovat vastustamaton ysärijytke 911, oman madonnamaisen todellisuutensa euroviisu Enigma, sopivasti raiteiltaan suistuva dubstep-flirtti Replay ja koko kimaran hurmoksellisesti päättävä moderni diskogospel Babylon. Kunnianhimoinen ja kirjava albumi tämä onkin. Vasta levykokonaisuus antaa näillekin kappaleille paikan. Se esittelee häkellyttävän lahjakkaan ja vivahteikkaan artistin, jonka visio on kuitenkin vasta kirkastumassa. Välillä keksin listalle muitakin nimiä, mutta Lady Gaga tuntuu olevan sillä aina. Hienovaraisen koukeroinen 12 säveltäjän ja 7 tuottajan ehyt aikaansaannos pärjäisi ilmankin, mutta symbolisesti merkittävä duetto nostaa sen kokonaan omalle tasolleen. Sumney on kertonut Græn versoneen hänen kokemuksistaan jonkinlaisesta kaiken-välissä-olemisesta, ja tuntuu, että Sumney haluaa nimenomaan vaalia tätä positiotaan. Chromaticalla Lady Gaga palaa näennäiseen lähtöruutuun. Græ on kuulemma ylistyslaulu harmaudelle, mutta siinä mielessä, että se herättää staattisen kankaan loputtomiin väreihin. Päältäkatsoen levy on pinnallista konepoppia, ja jokaisen kuuntelukerran jälkeen paljon edellistä syvällisempää. Perttu Häkkisen kuoleman aiheuttama suru roikkui epätodellisena festivaalin yllä, ja Sumney joutui esiintymään Häkkiselle järjestetyn hiljaisen minuutin päällä. Hänen eklektinen musiikkinsa on yhtäällä popnörtin puuhamaa ja toisaalla tiheä mikrokosmos. Levyn yllättävin ja samalla kovin veto on kuitenkin Elton Johnin vierailu kappaleessa Sine From Above. Tuotannollisesti häikäisevä albumi katoaa ensipuoliskollaan liikaa kryptisyyteensä, vaikka abstraktien melodioiden väliin mahtuukin Conveyorin ja Gagarinin kaltaisia, huikean kauniita paloja. Enemmän henkeä Græen tulee kuitenkin vasta Two Dogsin ja Bystandersin kaltaisten avarien slovareiden myötä. Kokemus oli puhdistava. K u v a: B ra n d o n B o w en Moses Sumney Græ Jagjaguwar Vuoden 2018 Flow-sunnuntain sankari oli Moses Sumney. Lipunkantajiksi ne eivät muodostu muiden biisien tuellakaan, mutta tätä kirjoittaessa Stupid Love kuulostaa jo hyvältä ja Rain On Me ärsyttää enää vähän. Ajoittaisesta epämääräisyydestään huolimatta Græ on yksi vuoden merkittäviä julkaisuja, ja sen tiheä äänimaailma tuskin tyhjenee vielä aikoihin. Kuka on, tai ketkä ylipäätään voisivat olla ehdokkaita 2000-luvun merkittävimmäksi pop-taiteilijaksi. Eikä se, kuka on uudistunut eniten, välttämättä tätä kisaa edes voita. MIKAEL MATTILA HHHH Lady Gaga Chromatica Interscope Ajoittain pohdin aikansa seuraamisen kannalta tärkeää, joskin itselleni triviaaliksi jäänyttä kysymystä. Mieleen jäivät kalifornialaislauluntekijän tyylikäs tapa hoitaa tilanne sekä suorastaan messiaaniseksi noussut esiintyminen. Irrallisille singelohkaisuille ei tulisi koskaan antaa liikaa painoarvoa. Græ on yhtä vähän soulia kuin folkiakin, vaikka siitä voikin erottaa Frank Oceanin tuolta ja Sufjan Stevensin täältä. Stupid Love ja Rain On Me eivät aluksi puhutelleet lainkaan – osaahan Gaga tehdä paljon muutakin kuin jo itsekin kertaalleen tekemiään puolihöhliä tanssibiittejä. Kaksiosaisella, tunnin mittaisella pläjäyksellä on Daniel Lopatinin internet-syntetisaattoreita, Esbjörn Svensson -sampleja ja kirjailija Taiye Selasin puhuttua sanaa. Tämä kirjavuus onkin albumin yhtäaikainen ylpeys ja kompastus
Laulut Knipin soololevyltä ovat jo valmiiksi sellaisia, mutta riisuttu malli tuo niihinkin uutta ilmettä. Toisinaan piehtarointi lipsahtaa melodramaattisuuden puolelle. Orkesterinjohtaja laulaa itse niistä kaksi Katwi Koiviston ja Pike Kontkasen hallitessa äänikuvaa naisellisesti niin solistin kuin taustalaulun osuuksillaan. Kohta ehkä epäilen taas, mutta nyt minä uskon. Elias Kahilan vaikuttavat sellosiivuttelut alleviivaavat synkkiä mielentiloja, joskin sovitusten perusvire on paikoin jopa terhakka. Miten niin tavanomaisista aineksista voi saada kasaan niin persoonallista ja tunnistettavaa rockilmaisua. Erolevy ei tarkoita ”my baby left me” -tyylistä vaikerrusta, vaan laulut ovat monitahoisempia: painajaisia, huumeita, käytyjä paikkoja, mutta myös uuden tulevaisuuden toiveikkuutta. Se olisi virhe, sillä Aivovuodon musiikkiin syventyminen kannattaa aina. Brittimusiikin pioneerin julkaisulla on kiistämätön nostalgia-arvo, mutta vasta aika näyttää, mikä tulee olemaan tämän tuotoksen merkittävyys musiikillisesti. Pauli Hanhiniemi vastaa myös kahdesta tulkinnasta. Lamb Of Godia kuunnellessa miehen kommentit käyvät järkeen. Ja tottahan Blythe puhuu, sillä yhtyen nimeä kantava albumi on juurikin niin Lamb Of Godin kuuloinen kuin voi olla, niin hyvässä kuin myös pahassa. SOUNDI 55 sa aina uskollista Ben Keithiä pedal steelissä. Fanit saavat kyllä rahoilleen vastinetta, mutta ei tällä kärkisijoja hätyytellä, kun bändin koko tuotanto laitetaan paremmuusjärjestykseen. JUHA SEITZ HHH Håkan Hellström Rampljus Vol. Jokainen tyylilajin vaihdos ja tuoreelta kuulostava testaus sujuu hämmästyttävän helposti, paketti pysyy tiiviisti kasassa eikä kappaleiden taso notkahtele juuri lainkaan. LINDA SÖDERHOLM HHH Aivovuoto Liikkeellä Monsp Jodarokin, K.V.N.:n ja Lobon trio julkaisee yleislinjassaan pitäytyvää musiikkia sen verran tasaista tahtia, että on liiankin helppoa sysätä uusin teos kuuntelulistalla hypetetympien nimien taakse. Repertuaariin mahtuu sulassa sovussa rehtejä voimaballadeja, romanihenkistä nopeaa viulutempoa, lennokasta reggae-notkuntaa, karheampaa surf rockia, näppärää kamaritangoa ja popsovituksella virkistettyä kansanlaulua. PEKKA LAINE HHHH Neil Young Homegrown Reprise Jos Homegrown olisi ihminen, se olisi kypsässä keski-iässä – Young vaihtoi levyn vuonna 1975 lennossa aivan eri tunnelmaiseen Tonight’s The Nightiin, selityksenään että omasta erosta kertova albumi oli liian henkilökohtainen. Tämä vuolaasti sanojaan ryöpyttävä hurmahenki ja väsymätön romantikko on kuitenkin poikkeus. Melankolian monia tasoja käsitellään rockilla, jonka yleisilme rakentuu juohevaksi. Groove ja melodiat ovat tallella. Parrasvaloihin sydän paljaana syöksyvä Håkan hurmaa hetkessä. Taatut ruotsalaisuudet kuuluvat kaikkialla: rautainen ja tyylinmukainen yhtyesoitto ja juuri oikealla tapaa ”rosoiset” soundit. Blythe murisee uskottavasti. Juuri tällaista hiphopia ei Suomessa tee kukaan muu. Hän on musiikillisesti edelleen sama traditionalisti, ei soundikokeilija, kameleontti tai trendinuuhkija. Egotripin hienoja taustalauluja ei tässä muodossa edes kaipaa. Ruotsalaisessa rockissa hyvin yleiset Bruce-vaikutteet, klassisen kitarapopin helinät ja folkmaiset elementit kajahtavat ilmoille. Crazy Horse oli tuolloin telakalla, joten Young käytti pitkälti muita soittajia, muun muasLevyarvostelut 6_20.indd 55 11.6.2020 18.43. ASKO ALANEN HHHH Lamb Of God Lamb Of God Nuclear Blast Nokkamies Randy Blythe on julistanut bändinsä uuden levyn nimen olevan statement siitä, miten ”tätä on Lamb Of God tässä ja nyt”. Pitkäaikainen rumpali Chris Adler erosi yhtyeestä ennen levyn tekoa ja totesi haastatteluissa kyllästyneensä siihen kaavaan, johon bändi on kangistunut. Multi-instrumentalistin kevyesti töksähtelevän tavaramerkkiräpin teksteissä toistuu jälleen miehelle tyypillinen kyyninen ironia, mutta tällä kertaa myös ajankohtaiset sosiaalisen etäisyyden sekä eristyneisyyden ja kommunikaation teemat. Hän laulaa toivosta, uskosta parempaan ja musiikin voimasta ikään kuin olisi juuri saanut herätyksen: musiikilla voi tehdä maailmasta paremman! Eikö olekin mahtavaa! Ei sinänsä mitään ihmeellistä, onhan näitä haihattelijoita nähty. Täyteläisen, maanläheisen ja akustisvoittoisen soundin takaa joustava, multisävykäs säestysryhmä, jonka vahvuus biiseittäin vaihtelee 7-17 muusikon välillä. Raastavia riffejä on vähän – varjoisia tuntoja kosketellaan enimmäkseen voimaballadien painokkailla sävyillä. Välityö toki, mutta koskettava sellainen. Sanin avustuksella duetoitu Annan sun mennä kuopii routaista uhrautumista ranteita riipivillä rajoilla saakka. Ihania yksityiskohtia vilautteleva tuotanto on rentoa ja samalla rehvakasta. ANTTI MARTTINEN HHH JP Leppäluoto Piilevää pimeää Playground Juha-Pekka ”JP” Leppäluoto on ehtinyt olla mukana monessa. Selkä & Issias Noidannuolia Turenki Ari ”Selkä” Pulkkinen on luottobasistin pestien ohella osoittautunut vankaksi lauluntekijäksi. Skinnerin dubstep-vaikutteiset biitit hyppivät genrestä toiseen kuin adhd-oravat pähkinäkätköillä. Kaikki tämä on kuitenkin kuultu ennenkin ja vähän vielä parempana ja freesimpänä jo bändin aiemmilla levyillä. Taikatemppu perustuu kahteen asiaan. Ensinnäkin hän laulaa ruotsiksi. 1 Warner Håkan Hellström on ensilevystään asti ollut taikuri. Peruskysymyksien pohtiminen on paikallaan, koska hän on tehnyt levyjä nyt jo 20 vuotta. Ohjelmistona oli kappaleita Knipin omasta historiasta Egotripin kanssa, soololevyltä Knipi (2019) ja myös muille tehtyjä lauluja. Toiseksi hän on Håkan Hellström. Lamb Of Godissa ei sinänsä ole mitään vikaa ja esimerkiksi singlelohkaisut Memento Mori ja Checkmate sekä Bloodshot Eyes ovat mainiota tykittelyä. En gång till. Kieli ja persoona, siinä se on. Mixillä mennään popista sekä r’n’b:stä punk rockiin ja grimen kautta aina trapiin ja junkkaan. Soundit ovat iskevät ja tuhdit. Uutuuslevynsä on sataprosenttisesti samaa kuin ennenkin. Charonyhtyeen laulajana ja sanoittajana tunnetuksi tullut taiteilija on vaikuttanut Northern Kingsissä sekä Harmajassa, ja aikaa riittää myös erilaisille musikaaliprojekteille. Young eli voimakasta luomiskautta, joten kyse on paremman luokan albumista, joka olisi voitu äänittää vaikka tänään. Kaikki on paperilla kunnossa. Hauli Bros -levyillä hän on jo vakiinnuttanut osuutensa kappaleista, mutta laveamman Issias-kokoonpanon kanssa hän on kasannut jo toisen lähes kokonaan omia kappaleita sisältävän albumin. Youngin kuvaus levystä kadonneena linkkinä Harvestin (1972) ja Comes A Timen (1978) välillä on melko osuva. Vain viisi levyn kahdestatoista kappaleesta on julkaistu eri levyillä eri muodoissa, eivätkä ne ole juuri keikoillakaan kuluneet. Levyllä kannuja hakkaa Prongista ja Winds Of Plaguesta tuttu Art Cruz, joka soittaa kuitenkin niin adlermaisesti ettei eroa juuri huomaa. Tasainen albumi nojaa kitaroihin sekä JP Leppäluodon syvyyksistä voimaa hakeviin laulutulkintoihin. Se on ennen kaikkea monitahoinen vierailijalevy, jolta löytyvät niin Tame Impala, IDLES, Ms Banks, Jimothy Lacoste, Hak Baker, Greentea Peng kuin Donae’okin. Erityisesti esiin nousevat hänen pohdintansa puhelinten merkityksestä nykyihmisen arjessa. Mitään pakonomaista rokkaamisen tarvetta miehillä ei tunnu olevan, vaan tunnelma pysyy intiimin herkkänä sellaisissakin ”menopaloissa” kuin Matkustaja ja Uusi aamu. Leppäluodon soolouran ensimmäinen albumi Piilevää pimeää penkoo tummaa kuvastoa. Hei me osataan tää juttu! Täydellinen toteutus on kuitenkin sivuosassa, koska pelin ratkaisee Håkan karismallaan. Sopii muuhunkin kuin koronaangstin torjumiseen. Sitä oli toki myös ystävien huumekuolemista kertova Tonight’s The Night, mutta helpommin sulava Homegrown olisi luultavasti palauttanut Youngin listojen kärkisijoille. ANTTI MARTTINEN HHHH The Streets None Of Us Are Getting Out Of This Life Alive Island The Streets -aliaksen takaa löytyvän Mike Skinnerin – jonka 2000-luvun alun teokset loivat soundin koko aikakaudelle ja omaavat jo kulttistatuksen – uusin on albumin muotoon väännetty kakofoninen mixtape, jota pitävät kasassa Skinnerin tunnistettava anti-flow, kolkot rumpukonesoundit sekä rajoja rikkova tuotanto. Levyttäjien lämpimän yhteishengen kruunaa Buddy Hollylta lainattu yhteislaulu Hyvältä tuntuu (Words Of Love), jonka soiton ja laulun harmonia elähdyttää kautta koko albumin ja vähemmän hyväntuulistenkin tilitysten. Hienoa, että tämäkin kotona hiottu jalokivi on nyt kaivettu esiin. Mukana on myös yllättäviäkin covereita: Anna Puun alkujaan esittämä Kohta vapaita ja Tuomari Nurmion Aavaa preeriaa koskettavat, Rakkaudelta näyttää hitto vie hämmästyttää. Kuten nyt tiedämme, hyvinhän siinä kävi. Kuitenkin hän onnistuu taas nyrjäytyksessään. VESA SILTANEN HHH Knipi Best Of MusaCorner Capitol Äänite sai alkunsa, kun Knipi ja poikansa Daniel soittivat yhden biisin päivässä artistin nettisivuilla, aseinaan pelkät akkarit ja satunnainen piano. Soitto kulkee. Minä uskon häntä
Soinnittomien hokemien, ristikkäisiin suuntiin kulkevien soitinnosten ja kärsimättömien rytmien vuolaus ylittää keskittymiskyvyn siitäkin huolimatta, että musiikki kiipeää tämän tästä auliisti syliin. Musiikin vastinpariksi on rakennettu dystooppinen tarina romahtaneesta sivilisaatiosta, jossa enää nuoret jaksavat uskoa elämään ja itseilmaisuun. Suurin osa räppäreistä suuntautuu ulkomaailmaan, mutta Jodarok tuntuu käyvän loputonta monologia itsensä kanssa ja pukevan sanoiksi kaikkea, minkä näkee ja kokee. Melankolisen syntsamaalailun jälkeen rytminsä löytävä ja lopulta raakaan kitarointiin äityvä Mirror Ball kuvastaa linjakkaasti Wellerin artistista luovuutta. Sattumaa tai ei, vasta niiden soidessa taide tuntuu pelastavan maailman. KOSKINEN HH Paul Weller On Sunset Polydor The Jamin ja The Style Councilin jälkeisen soolouran myötä brittirockin arvostetuimpiin lauluntekijöihin rankattu Paul Weller on julkaissut 15. Tämäkään 26-minuuttinen ei pidä itsestään turhaa meteliä, mutta on silti joka suhteessa kaukana keskiverron yläpuolella. K u v a: V il le Ju u ri k k al a Levyarvostelut 6_20 uusi.indd 56 12.6.2020 14.32. Vaikka Deerhoof uhoaa jälleen uusiutuneensa, vuorottelevat massiiviset melodiat ja niitä nuolevat akanvirrat niin tunnusomaisesti, että sovitukset tuntuvat luovimmillaankin oletusarvoisilta. 20/20:n veroisia debyyttialbumeita ilmestyy melodisessa heavyssä kerran kymmenessä vuodessa, mutta helppoa kai se konkarien on tällaisia levyjä tehdä, kun käyttävät virtuosioteettia hyväkseen… MAPE OLLILA HHHHH ...terveellä säröllä omassa tessiturassaan laulava... Earth Beatin modernin elektronisen funkin jälkeen Paul Wellerin lauluäänen ikääntymisen paljastava Rockets soi tunnelmaltaan kuin David Bowie -tribuutti jousisovituksen siteeratessa häpeilemättä The Marmalade -yhtyeen vuoden 1969 singlehittiä Reflections Of My Life. oman albuminsa. Grungejäärän eklektinen yhteistyö eri tahojen kanssa on jättänyt miehen tekemisistä vähän sekavan, joskin ennakkoluulotSmackbound 20/20 Frontiers Tältä se kai sitten kuulostaa, kun kivenkovat ammattilaiset saavat tehdä sitä mistä eniten tykkäävät. Hänen lahjoistaan todistaa, etteivät tekstit silti jää abstraktiksi vatvomiseksi. Selvimmin soul-henkistä Baptistea ja haikeaa Villagea seuraava More osoittautuu On Sunsetin sovitukselliseksi mestariteokseksi, jonka rikas instrumentaatio saa pikantin silauksen ranskalaisen Julie Grosin lauluosuudesta. Levyn tasot kohtaavat toisensa kursorisesti. On vähän erikoista arvioida Smackboundin ensimmäistä albumia debyyttinä, sillä jos 20/20 tulkitaan bändin lähtötelineiksi, iso osa muista yhtyeistä ei ole edes samalla kilparadalla. Levyn jonkintasoinen linjakkuus johtuu vain miehen syvältä kouraisevasta äänestä ja jopa yliampuvan synkeistä lyriikoista. Laneganin ties kuinka monennesta albumista haluaisi tykätä yhtä paljon kuin vereslihaisesta varhaisesta tuotannostaan. Jodarok on myös loistava tarinankertoja silloin, kun siihen ryhtyy. Jo True Meaningsiä herkistäneet Hannah Peelin jousisovitukset ja The Style Council -bändikaveri Mick Talbotin Hammond-urut tuovat biiseihin syvät säväyksensä. Sielukkuutta on tarjolla sekä gospelettä funk-sävyin. Olen päättänyt viimeinkin kuunnella Deerhoofin uutukaisen syventyneesti läpi, mutta liika on liikaa. KIMMO K. Straight Songs Of Sorrow’lla on kyllä The Winding Sheetin (1990) uljautta, kuten musertavalla Skeleton Keyllä ja uniselta rukoukselta kuulostavalla Daylight In The Nocturnal Housella. Onnistumisia varjostaa kuitenkin se, että vähintään puolet albumista on levotonta täytetauhkaa. Laulaja-näyttelijä Netta Laurenne keräsi vuoden 2016 kieppeillä hevicoveryhtye Run For Coveriin joukon nimimuusikoita Wintersunista, Stratovariuksesta ja jo kuopatusta Tracedawnista. Soololevyjään – Bandilla ja ilman – on ollut hankala jaksaa seurata. HANNU LINKOLA HHH toman kuvan. Parhaimmillaan lauluista välittyy kauneudenkaipuun ja inhorealismin pureva yhteisvaikutus, mutta yhtä usein kokemuksellinen anti jää ohueksi. Straight Songs Of Sorrow’n 15 biisiä eivät selkiytä Laneganin artistikuvaa, mutta alleviivaavat tämän irtiottovalmiutta ja rappioromanttista estetiikkaa. Helsingin Lammassaareen johtavat Perkeleen pitkät pitkospuut kuvataan yhtä tarkkaan sekä paikkana että mielentilana. Levyarviot > 56 SOUNDI Mark Lanegan Straight Songs Of Sorrow Heavenly Screaming Treesin jälkeen Mark Lanegan on kulkenut omia polkujaan valtaosan urastaan. Smackbound on se sama bändi, nyt vain omilla biiseillään ja jälki on juuri niin tasokasta kuin odottaa voi. Riemastuttava Fly shit rakentaa peräti aisopolaisen eläinmetaforan ja pyörittelee siitä tyhjentävän elämänfilosofisen lausunnon – ja kuitin vaikkapa ruokavaliopoliittisten identiteettikiistojen suuntaan. Soittajat ovat instrumenttiensa suvereeneja virtuooseja ja biisit sisältävät juuri oikeassa suhteessa korvamatokertsejä ja veret seisauttavia tilusirkuksia. Kaikin puolin kauniin kakun kruunaa rajulla mutta terveellä säröllä omassa tessiturassaan laulava ja dramaattisesti teksteihin eläytyvä Laurenne, jonka laulusoundi on silkkaa korvakarkkia. Pitkiä levytystaukoja karttava Weller muuttaa On Sunsetillä totutusti jälleen kerran suuntaa. PERTTI OJALA HHHH Glass Animals Dreamland Universal Glass Animals on loistava esimerkki siitä, ettei popin tarvitse olla kaavamaista ja itseään toistavaa. Aina kun esillepano tyytyy kommunikoimaan vain yhtyeen oman estetiikan kanssa, loitontuvat sanoitusten perspektiivit teoreettisiksi. 56 SOUNDI Tuottajaveljeksillä on korvaa harvatahtisille biiteille ja mustavalkoisen kuuloisille sampleille, jotka tukevat mainiosti Jodarokin omia latujaan eteneviä keloja. Tulevaisuuden taiteilijat ovat sittenkin lähinnä vanhenevien ihmisten unikuvia. NIKO PELTONEN HHHH Deerhoof Future Teenage Cave Artists Joyful Noise Herpaannun. Smackbound on heti kättelyssä genrensä kansainvälistä kärkitasoa. Albumi pelaa elektronisen ja akustisen ilmaisun yhteispelillä, vuorotellen kumpaakin painottaen. Taas. Rakennelmansa päätössävelet Deerhoof lainaa Johann Sebastian Bachilta. Käännökset ja ryöpyt eivät toki yllätä. Korkeintaan viitekehys vihjaa yhtyeen keksineen jotakin uutta. Lontoolaisyhtyeen kolmas kokopitkä Dreamland tarjoilee purkkapallon lailla psykedeliaa ja kuplivaa koukuttavuutta. Synteettiset taustat toimivat paikoin, kuten rauhaisan pianovetoisessa Churchbells, Ghostsissa, mutta pahimmat Aphex Twin -pohjat eivät jaksa riemastuttaa. True Meaningsin (2018) pehmeä folk-ilmaisu on vaihtunut vahvaksi soul-pitoisuudeksi
VESA SILTANEN HHHH Plutonium 74 Matkalla perille Stupido Sitä hämmentyy tajutessaan, että helsinkiläiskollektiivin edellisestä albumista on peräti 12 vuotta. Lyhimmillään Stephin Merritt sanoo sanottavansa 17 sekunnissa. Tuotanto on kuitenkin tasaisen tasokasta kautta linjan. Tätähän elämä pääsääntöisesti on – sattumanvaraisia kohtaamisia ja hetkiä, joiden arvon ymmärtää vasta kun ne ovat peittyneet seuraavien alle. Tosin vinyylinä tuplamittaiselta Matkalla perille -kokonaisuudelta on puolihuomaamatta tiputeltu melkoinen liuta näytesinglejä useamman vuoden mittaan. Jos jotain kuluvan vuoden aikana on kaivannut, niin pakopaikkaa vaaleanpunaisen pilven reunalla – ja sitä Glass Animals tarjoaa kuulijalleen. Että melodioita, koukkuja ja orkesterielementtejä ollaan lisätty isol...hatunnoston arvoinen suoritus lähes viisikymppiseltä yhtyeeltä... Näköjään siinäkin on ollut tinkivaraa. 16 biisillään auttamattoman ylipitkä Women In Music Pt. Yhtye onnistuu kuulostamaan itseltään, mutta uskaltaa myös kokeilla ja etsiä uusia näköja tulokulmia. Mary Shelleyn Frankensteinin esikuvana toimineesta saksalaisesta okkultistista Johann Conrad Dippelista kertova Franckensteina Strataemontanus on tarinallisestikin todella huolella rakennettu konseptialbumi. Hyvät biisit, rento ote ja juuri sopivanlainen flirttailu valtavirtaisen retroilun ja erilaisten nykymetkujen kanssa tekevät albumista silti maukasta kuunneltavaa. III sopii hyvin vaikkapa kesäisten autoretkien soundtrackiksi. NUUTTI HEISKALA HHHHH Kansas The Absence Of Presence InsideOut Rockveteraani Kansas katkaisi 16 vuotta kestäneen levytystaukonsa neljä vuotta sitten ilmestyneellä The Prelude Implicit -albumilla. MIRKO SIIKALUOMA HHH The Magnetic Fields Quickies Nonesuch Tähän saakka The Magnetic Fieldsin levytetyt kappaleet ovat kestäneet keskimäärin kaksi minuuttia 46 sekuntia. Hatunnoston arvoinen suoritus lähes viisikymppiseltä yhtyeeltä. Vaikka sujuvasti niin englantia kuin saksaakin laulava Seregor kuulostaa edelleen paljon Dimmun Shagrathilta, on biisi niin puhdasta poppia, ettei kiinnostusta bläkkikseen tai edes metalliin vaadita. Siinä missä psykedeelisen popin saralla suureen suosioon noussut Tame Impala nojaa nostalgiaan (todelliseen tai ei), Glass Animals onnistuu luomaan oman kauniin, modernin soundinsa. Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 6_20.indd 58 11.6.2020 18.43. Vaikka Merritt kartoittaa ihmisluonnon tragikoomisuutta brutaaleinkin sanankääntein, laveeraa empaattinen pohjavire tarinoiden taustat kultaisiksi. Aivan pinnan alla on tarina, mutta siihen ei pääse käsiksi, eikä kai ole tarkoituskaan. Levy on huipputasoa niin taiteellisesti kuin viihteellisestikin. Kansas on yhä vahvimmillaan balladien (Never) äärellä sekä ollessaan eeppisimmillään ja progressiivisimmillaan kuten aloituskaksikolla The Absence Of Presence ja Throwing Mountains sekä tyylikkäästi levyn päättävällä The Song That River Sangilla. Glass Animalsin psykedelisyyttä tasapainottaa yhtyeen tyylikäs ote maustaa omalaatuista soundiaan juuri sopivalla otteella trendikkäitä elementtejä. Pohjimmiltaan myös musiikin vinjettimäisyydessä on viisautensa. Jokainen hetki albumilla ei ole täsmäosuma ja levyn lukuisat skitit kelaa helposti ohi, mutta Dreamlandiin palaa mielellään uudestaan. Onkin luonnollista, että albumi kuvastaa eskapismia kauniilla tavalla. HANNU LINKOLA HHHH Haim Women in Music Pt. Franckensteina Strataemontanuksella ollaan vielä otettu askel tarttuvampaan suuntaan. Plutonium 74 ei tunnu olleen poissa, jos ei läsnäkään. III Polydor Haimin hurmaava sisartrio jatkaa kolmoslevyllään hyväksi havaittua kaavaa: taas on tarjolla kuplivan kepeää Kaliforniaa melodisen indie popin ja klassisen soft rockin muodossa. Quickiesin 28 raitaa käsitellään nimittäin alle 47 minuutissa. Sen maisemat vain vaihtuvat aiempaa nopeammin ja tukeutuvat yhteen pakopisteeseen kerrallaan. Muitakin vertailukohtia löytyy vaivatta, sillä Haim ei ole kaikkein omaperäisin yhtye. Quickies on kuitenkin myös runsauden riemujuhlaa. Carach Angren Franckensteina Strataemontanus Season Of Mist Alankomaiden kauhumetallistit ovat palanneet kuudennella studioalbumillaan. Edes litterääri leikittely ei asetu musiikin ja tunteiden väliin. Merrittin, Claudia Gonsonin ja Shirley Simmsin vuorovedoin tulkitsemat kappaleet varttuvat riipaiseviksi pienoismaailmoiksi, joissa hersyvät melodiat terävöittävät kertojaäänten ristiriitoja. Esimerkiksi Hallelujah liippaa jo turhan läheltä Fleetwood Macin Landslidea ja muutamaa muuta kanonisoitua balladia. Voi silti olla, että syksyyn mennessä levyn kohtalona on unohtua hansikaslokeroon tai hautautua Spotifyn suvisoittareiden syviin uumeniin. The Absence Of Presence rakentuu sekin tutuista Kansas-elementeistä, mutta nyt virrat ovat vieneet bändiä paljon jännittävämpään ja virkeämpään suuntaan. ”Ihan jees” -osastolta on siirrytty ”erittäin jees” -osastolle. Intensiteetistään huolimatta Quickies ei tunnu hätäiseltä. Merrittin ydinosaamista dogmatisoidessaan levy avartuu samanlaiseksi tyylilajien, iskusävelmien ja mininovellien sikermäksi kuin The Magnetic Fieldsin varsinaiset kulmakivet, 69 Love Songs (1999) ja 50 Song Memoir (2017). Ympäri Helsinkiä liikutaan, paikannimiä pudotellaan, tunnelma on laiskan kesäinen. Musiikki ei enää kuulosta pelkältä nostalgialla ratsastamiselta ja kädenlämpöiseltä oman tuotannon kopioimiselta, vaan freesiltä ja eteenpäin menneeltä. TOMI NORDLUND HHH la kauhalla, mutta silti onnistuttu ottamaan isoja loikkia sävellyksellisestikin, on aikamoinen saavutus. Niin pitkän tauon jälkeen on toki ymmärrettävää pelata varman päälle. Lopputulos kutkuttelee tajuntaa tuntumalla melkein konseptialbumilta. Levyarviot > 58 SOUNDI Ja jos Glass Animals on purkkaa, niin kyseessä on happoisan poksuva vesimeloniesanssinen makuvaihtoehto. Vaikka Carach Angrenin musiikki onkin aiemmin lokeroitunut Dimmu Borgirin ja Cradle Of Filthin tyyliseen sinfoniseen black metaliin, on bändi aina ollut astetta helpommin lähestyttävämpää. Nimibiisi on myös yksi levyn emotionaalisista kokokohdista. Uusi levy on ehdottomasti Carach Angrenin paras ja lähellä täydellistä. Vaikka välillä siskojen pop-hattara liippaakin turhan läheltä steriiliä sovituskoppimuzakia, jokin kiintoisa melodinen tai tuotannollinen elementti onnistuu yleensä pelastamaan tympäisevämmätkin hetket. Tuolloin seilattiin varsin turvallisilla vesillä ja levy sisälsi turhankin tutun kuuloista ja bändille tyypillistä kevyttä rokkia progressiivisin maustein. I’ve Been Down puolestaan jää kosolti velkaa Sheryl Crow’lle. III -albumissa on paljon samaa rytmikästä värikkyyttä ja pulppuavaa elämäniloa kuin Vampire Weekendin reilun vuoden takaisessa, mainiossa Father Of The Bridessa. Mainio nimibiisi Franckensteina Strataemontanus kuvastaa levyä hyvin. Dreamland syntyi yhtyeen tuottajakultasormi Dave Bayleyn mukaan hämmennyksen ja epävarmuuden vallassa, kun hänen ystävänsä oli sairaalassa mahdollisesti kuolemassa. Kaikesta tulee oikeastaan mieleen Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani, eikä vain siksi, että ”Plutikan” laulaja Ylermi Rajamaa sattui näyttelemään sen elokuvaversiossa. Women In Music Pt
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 6_20.indd 59 11.6.2020 18.43. ...hatunnoston arvoinen suoritus lähes viisikymppiseltä yhtyeeltä..
Sinänsä ihan viehättävät, lapsekkaat laulutulkinnat edesauttavat jo ennestään ylikorostunutta ujousvaikutelmaa. Mutta tulkinnallinen paketti on ihailtavasti kasassa. Tarkoituksellista kenties, mutta huteran oloinen pakkaus ei herätä lopulta kovinkaan suuria tunteita. PEKKA LAINE HHHH Guggenheim-projektz Dersu Uzala Helmi Tamperelainen dadaisti-duo Guggenheimprojektz on työstänyt kammiossaan uuden ckasetillisen kokeellista poprockfolkia. Laid back -rytmiikan suurmies on pakoton ja svengaava itsensä, yhdellä kertaa sekä rouhea että sliipattu. Laajasti ottaen Ghost Of West Virginia on protestilauluista koostuva levy, joka sai inspiraationsa vuonna 2010 tapahtuneesta Länsi-Virginian kaivosonnettomuudesta, jonka 29 uhrin nimet Earle sylkee suustaan laulussa It’s About Blood. päivä toukokuuta julkaistu albumi on synkkä ja melankolinen ihmiskoukeroinen kokonaisuus, jolla puhutaan oikeista tunteista. Onnistunut paluu vanhaan monellakin tavalla. Levyn kuunneltuani en kuitenkaan tahdo vakuuttua kovinkaan syvällisestä itsetutkiskelusta. Toki albumin, jonka kappaleista puolet on jo tiputeltu sinkkuina, ja joka on jo ennen julkaisuaan striimannut platinaa, vastaanotosta ei juurikaan tarvitse ottaa paineita. päivä Universal Striimiennätyksiä (yli 50 miljoonaa kuuntelukertaa) ignoranteilla, massoja puhuttelevilla klubihiteillään nikkaroinut Adi L Hasla yhdistelee musiikissaan modernia, vierassanoja vilisevää (t)räppiä kromikiiltoiseen superpoppiin, jossa ei ole juuri minkäänlaista tarttumapintaa. Miten 87-vuotias elävä legenda selviää haasteesta. First Rose Of Spring ei kauaa ehdi soida, kun ilmoille pääsee helpottunut huokaus. Kun Norahin äärimmäisellä soitannollis-tulkinnallisella pieteetillä toteutettu tunnelmapaketti soljuu tajuntaan, tekee mieli maailman tilanteesta huolimatta ylistää Amerikkaa. Joku kilpailija saisi ehkä hetkittäin naitettua 1970-lukulaisesti hiotun popin ja kevyen soul-rytmiikan yhtä saumattomasti yhteen, mutta olisiko hänellä taustallaan näin naurettavan osaava yhtye. Käyttäisin sitä vahvasti kunnioittavassa hengessä ja korostaisin, kuinka kunnianhimoinen ja sävykäs jazzista ponnistava artisti on keskellä aikuisviihteen kenttää. Näitä soulin, jazzin ja singer-songwriter-popin perustaidokkaita hybridejä suolletaan kaikkialla. Levyn julkaisun yhteydessä YouTubeen ladattiin miehen autobiografinen lyhäridokkari Välitilinpäätös, jonka puhuvana päänä toimii herra itse, avautuen urastaan yhdentekevin anekdootein. Tällä levyllä on vedetty nupit kaakkoon popin suuntaan, kohdeyleisönä kaikesta päätellen Radio Novan kuulijakunta. LINDA SÖDERHOLM H K u v a: R u ss o N J ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.. 60 SOUNDI Norah Jones Pick Me Up Off The Floor Universal Harmi, että termi ”aikuisviihde” on varattu siihen yhteen tarkoitukseen. Joku varmasti lätäkön tällä puolen laulaisi osapuilleen yhtä hyvin, mutta soittaisiko hän jazzpianoa yhtä maukkaasti. Lelupianot plinkuttavat ja urkuharmooni puhkuu. Äänimaisemaa on rikastettu tällä kertaa myös jousisoittimin. Onneksi puolenvälin jälkeen tanssibiittiä tarjoilevat Muistatko tämän laulun ja Mäkelänkadun maraton piristävät tunnelmaa. Levy tarjoaa silti tukun hyviä oivalluksia ja bändin seikkailu musiikin raja-alueilla on toki jo sinänsä kunnioitettavaa. Takkiin tulee rakkaat ruotsalaiset ja britit, kun tämä lyödään vastaan. Sitten päästään hänelle ominaisempaan country-poljentoon. Tyylikkään konservatiivisesti toteutettu kokonaisuus edustaa jylhää ikihonkamaista arvokkuutta countryn nykytodellisuudessa, joka soi ihan miten sattuu, milloin kevyträppiä larpaten, milloin anaalisesti retroillen. Tilastot on saavutettu ennen kaikkea vuoden 2018 jymymenestyskappaleen Kevät ansiosta, jonka kertosäe on tyttöbändi Tavaramarkkinoiden vuoden 1985 samanniminen hittibiisi. Mutta kun ei voi. ANTTI MARTTINEN HHH Adi L Hasla 8. PEKKA LAINE HHHH Plutonium 74 liikkuu ”psykedeelisen rytmimusiikin” alueella, mikä tarkoittaa levyn alkupuolella kiireetöntä harhailua nuoren Van Morrisonin tyyliin, kuitenkin niin, että kelttinummet korvataan kivikaupungilla. Norah Jones on vapautuneella vyöhykkeellä. Helppoa, eikö. Viimeisen kappaleen kohdalla se sitten tapahtuu: nenäliinat esiin! Willien tulkinta Charles Aznavourin Hier Encore -ikivihreästä on pakahduttava. Levyarviot > ...riittävän kauan hinkatessa sokeutuu suurille linjoille... Meno on varsin jazzia ja balladeissakin on seassa intensiivinen särmä, joka saattaa yllättää Norah Jonesin ”hyvä mutta harmiton” -sarakkeeseen sujauttaneet. Näin lauletaan elämä reiluun kolmeen minuuttiin. Mainioita ovat myös Noitalinna Huraan tyyliä jäljittelevä Vaivaisukko sekä melankoliset tunnelmapalat Avaovesi ja Minä istutin puun. Ikä kuuluu äänessä halkeamina ja haavoina, se on selvä. Jones on loistava esimerkki siitä, kuinka ylivoimaisia alkuasukkaat monesti ovat kehittämissään klassisissa poptyyleissä. If I Could See Your Face Againin näkökulma on uhrin lesken, joten sen laulaa kauniin koskettavasti viulisti Eleanor Whitmore. facebook.com/InfernoMagazine instagram.com/inferno_magazine twitter.com/infernomagazine Levyarvostelut 6_20.indd 60 11.6.2020 18.43. Laajentuneessa The Dukes -yhtyeessä hänen ilmeikäs viulunsa on tärkeässä osassa ja vaikka tyylilajit liippaavat läheltä mistä Earle muutenkin tunnetaan, soitto on värikästä. Kuitenkin vastaan on tullut liian monta liian myöhään tehtyä levyä. Pehmeästi svengaava Matemaatikon poika valikoituu leikiten albumin parhaaksi yksilöksi. Willie Nelson on itsensä, täysillä valoilla. Myöskään teemalevyjen kammoksujien ei kannata irrottaa varmistimiaan, mitään pakonomaisuuden vaikutelmaa ei levystä välity. Loppumateriaali sisältää lähinnä lyhyitä hetkessä syntyneen oloisia tekeleitä ja laulelmia slaavilaiseen tapaan. Country on toki moneen muuhun verrattuna erittäin vanhusystävällinen genre, ja siellä louskuvia tekareita on kuunneltu aina hyväksyvästi nyökkäillen ja maireasti hymyillen. Johtotähtenä 16 kappaletta sisältävällä kokonaisuudella toimii kirja Dersu Uzala, joka kertoo tarinaa venäläisen Vladimir Arsenjevin tutkimusmatkoista Ussurin alueella. Hahmottomaksi tämä teos silti jää ja saa olettamaan, että riittävän kauan hinkatessa sokeutuu suurille linjoille. Pyhät arvot kunniaan! Taivaassa soi pedal steel ja onneksi myös Willien levollisesti askeltavalla albumilla. Joskus 60 vuotta sitten puhuttiin protestilauluista, kun tarkoitettiin folk-pohjaisia biisejä, jotka käsittelivät yhteiskunnallisia epäkohtia. Adi L Haslan omien sanojen mukaan 8. Tuo sana kuvaisi loistavasti Norah Jonesin musiikkia. NIKO PELTONEN HH Bändin viehätys perustuu pitkälti kotikutoiselta kuulostavaan saundimaailmaan. Vanha kansansankari John Henrykin on nostettu haudastaan tukemaan kuolleiden asiaa. Tarinankertoja laulaa tarinan kuulijan kaaliin riippumatta siitä, onko se hänen omansa vai lainaa. VIRPI SUOMI HHH Steve Earle & The Dukes Ghost Of West Virginia New West Steve Earlen uutuus alkaa gospel-tunnelmissa lyhyen accapellana esitetyn Heaven Ain’t Going Nowheren merkeissä. Willie Nelson First Rose Of Spring Legacy Harvoin kuuntelee näin rentoa levyä näin jännittyneenä
ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.. facebook.com/InfernoMagazine instagram.com/inferno_magazine twitter.com/infernomagazine Levyarvostelut 6_20.indd 61 11.6.2020 18.43
Avaisitko sen merkitystä hieman. Ehkä se on jonkinlainen tapa purkaa patoutumia tuolla päässä. Sen näkeminen teki aikanaan vaikutuksen, koska siinä oli lukiolaisena jotain tuttua myös omasta elämästä; tieten tahtoen huonosti käyttäytymistä ja silkkaa dadaa. Ehkä semmoinen kevyt pop-ilmaisu on mun juttua. HANNU LINKOLA HHH Khruangbin Mordechai Dead Oceans Maailmanmusiikin, funkin ja psykedelisen grooven yhdistelmä on edelleen teksasilaisen Khruangbinin musiikin monitahoisena ytimenä. – Soololevy se on silloin, kun mä teen itse kaiken: sävellän, sanoitan, sovitan, soitan ja laulan. Takalon maanläheinen ääni sulattaa paatuneimmankin suomirockin vihaajan. Levyn starttaa Teenage Fanclub -tyylinen Ei auenneet taivahan portit. Semmoista iloista ja melodista, jossain määrin melankolista ja surkeaa myös. Takavalot-bändin kanssa on pidetty treenejä, työstetty uutta levyä niin kuin aina ennenkin. Ennen kaikkea kyse on siitä, että se voi tarkoittaa ihan mitä vaan, jos niin haluat. Eksentrisiä harmonioita sisältävä kappale vie matkalle äänen sisimpään, tuoden mieleen ajoittain Nick Draken sävelmaalailut. Ja nykyään on kyllä alkanut selkeämmin hahmottumaan, millainen materiaali sopii bändille, ja mikä taas itsekseen tehtäväksi. Lopulta käteen jää rakkaudella tehtyä käyttömusiikkia, joka välittää kuulijalle ennen kaikkea esitysyhteytensä. Fuzzin ja lo-fin nimeen vannonut muusikko riisuu hälyn taiteensa ympäriltä, pyytää pari kaveriaan avuksi ja purkittaa akustisen levyn, jonka epiteettejä ovat paineettomuus ja apeareunainen onni. Mikä tekee soololevystä soololevyn. Vaikka musiikki elää Polizzen teeskentelemättömän tulkinnan varassa, arkistaa hänen vähäsävyinen äänensä nekin ainekset, joista joku muu voisi uuttaa taikaa. Musiikissasi voi havaita kirjon tyylisuuntia. Äänittäjä Jeff Zeiglerin avulla tallennettu Long Lost Solace Find katkoo viimeisetkin siteet Polizzen noise-taustaan ja antaa kaiken tilan rennosti soljuvalle americanalle. TEKSTI: VIRPI SUOMI Levyarviot > ...bileiden sijaan levyllä tosin jäädään neljän seinän sisälle – yksin... Laulua on paljon enemmän kuin aiemmilla instrumentaalivoittoisilla levyillä. Omalla maatilastudiolla ovat tällä kertaa kohdanneet Pakistanin, Korean ja Länsi-Afrikan rytmit ja vivahteet, soitinnuksissa myös intialainen shruti-hurina sekä kongolaiset kitarasynkoopit. Levyn tunnelmaan on helppo upota. Osin äänityksen myös. Miellyttävän rauhallisesti meditoivissa kappaleissa on kuitenkin vaaransa, sillä eksoottisia vaikutteita ja vahvempia särmiä siloittava laid back -musisointi linjautuu helposti vaisummaksi ja tautologisemmaksi. Takalo Soivernau Joteskii Groteskii Arvoituksellinen indiemies Antti Takalo julkaisee kesäisen soololevyn, jonka kappaleet tuovat mieleen kirjavia assosiaatioita aina 70-luvun rockjäteistä kotimaisiin vaihtoehtonimiin. Nostalgiafiiliksiä lisää psykeballadi Tiedän sekä countryn aineksin etenevä Viimeinen juna. Arkiset jututkin ovat usein niitä parhaita. Albumin päätösbiisi Täällä jossain näyttää viimeistään närhenmunat. Tarinan tuoreimman variantin esittää Purling Hissin Mike Polizze, tukenaan ja kenties innoittajanaankin ystävänsä Kurt Vile. Haikean iskelmäinen Vieras tanssittaa juopunutta humppakansaa. Noin yleisesti ottaen olen nauttinut olostani, ja pyrkinyt pitämään hauskaa. Komsii komsaa, tårta på tårta och så vidare. Polizze hallitsee sähköttömienkin äänitasojen vuoropuhelun täydellisesti ja sävyttää kiireetöntä kuulokuvaa viehättävän nukkavieruilla sävelkuvioilla. Sanoitusten maailma on lumoavan viaton ja realistinen. Bändin kanssa touhu on asteen rouheampaa, tyylikirjo laajempi ja sovitukset suurpiirteisempiä ihan senkin takia, ettei ole aikaa hieroa koko jengin kanssa. Tarinoita on ehostettu ristiriidoin, kuten potentiaalisessa hitissä Tunkio täyttyy: ”Alla taivaan vihreän, minä lupaan ja vannon, valehtelen niin että soi.” Paratiisilinnut laulavat, tukat ovat pitkiä ja rakkaus katoavaista. 62 SOUNDI Mike Polizze Long Lost Solace Find Paradise Of Bachelors Asetelma on tuttu. Eli hommat on rullanneet normaalisti, paitsi että treeniskämpillä on ollut enemmän tilaa touhuta, turvaväleillä tai ilman. Taidokas ja hallittu soitanta lisää turvallisuuden tunnetta. K u v a: Sa m i La h ti n en Levyarvostelut 6_20.indd 62 11.6.2020 18.44. Parit stream-keikat on tosin tehty, sekä yksin että bändin kanssa. Löytyykö erityisiä musiikillisia esikuvia, joiden uskot vaikuttaneen uuden levyn biisien syntyyn. Mutkattomassa toteutuksessa on kuitenkin myös ongelmansa. Ehkä joku Caravan, Beach Boys, Belle & Sebastian ja Carpenters. – Tuo on hankala kysymys, kun levyn kanssa touhuamisesta alkaa kohta olla vuoden päivät. Se mikä tuntuu mikrofonin ääressä ainutkertaiselta, onkin kaiuttimen tällä puolella vain yksi kaltaisistaan. Levyn nimi Soivernau herättää monenlaisia jänniä mielikuvia. Polizze lienee alleviivannut laulukirjastaan ainakin Tom Pettyn ja The Jayhawksin nimet. Miten soolomateriaalin ja bändin kanssa työstäminen eroaa toisistaan. Lars von Trierin elokuva Idiootit saattaa olla johtotähtenä. VIRPI SUOMI HHHH Tämä poikkeuksellinen aika on vaikuttanut eittämättä jokaiseen musiikin parissa häärivään. Ainakin kolmen viimeksimainitun bändin tuotannossa on aistittavissa synkempiäkin pohjavirityksiä. – Se on yhden mun kaverin usein käyttämä sana, joka on tarttunut omaankin korvaan. On todellinen taitolaji saattaa ilmoille vaikuttavaa musiikkia, jota on myös helppo kuunnella. Kastanjettirytmityksellä vahvistettu Pelota on varoittava esimerkki siitä, kuinka eloisa salsanvipinä muodostuu yllättävän introvertiksi. Asetelma on tuttu myös näiltä osin. – Ei ole juurikaan tarvinut muuttaa toimintatapoja. Ote on pienimuotoinen ja henkilökohtainen, mutta taustalta kurkkivat suuret hahmot. Antti Takalo, oletko itse löytänyt uusia työskentelytapoja. Laura Leen ohuenviileä laulutaA
Kertooko se Siilinjärvestä vai jostain muusta paikasta. Sen jälkeen sen soundimaailmaa on kopioitu loputtomasti ja tulosta on joka vuosi määrittänyt enenevissä määrin vähenevän tuoton laki. Sellaista, jota tiedotteissa kutsuvat ”omaääniseksi”. HANNU LINKOLA HHHHH Flippipuisto Sumuiset Aamut, Sekavat Yöt Tänäänkin Menee Hyvin Nostalgian aikakone on löytänyt 90-luvun jo aikapäiviä sitten, mutta sen musailmastoa aikoinaan dominoinut skeittipunk ei ole kykenyt tuottamaan montaakaan hyvää uutta kokoonpanoa. Todellisuus iskee kuulostaa kokoelma-albumilta, jonka biisit Kasvoja ruudulla, Juostaan, Pitäs tehdä jotain ja Peili ovat yhtyeen debyytiltä ja hardcore-ralli Nolla sympaattinen kuriositeetti. pa kuulostaa räiskyvässä latinokappaleessa suorastaan aneemiselta. Onkin harmillista, ettei Miettisen punk-vaihetta ehditty dokumentoida albumimuotoon. Flippipuiston toiminnassa on ollut positiivista tekemisen meininkiä ja sen nimi on vilahtanut keikkamainoksissa niin tiuhaan, että esikoisalbumia on ehtinyt jo odottaa. Lichen Gumbo taas kuulostaa bändiltä, jonka estetiikka on sukua Suicidelle ja se toimii. Valitsipa Hadreas ilmaisunsa juureksi Anohnin kivuliaan eleganssin, Sufjan Stevensin säleisen dramatiikan tai Arcade Firen hermostuneen euforian, luo hän suoran ja lohdullisen suhteen jokaiseen laulamaansa melodiaan. Set My Heart On Fire Immediately on mestariteos, josta välittyy poikkeuksellinen herkkyys. Kun tulkinta yhdistyy kappaleiden nyansseissa lihallisesti viipyvään tuotantojälkeen, karkaa kokonaisuus kauas sanojen ulkopuolelle, täydellisyyden äärelle. Aarni on rakentanut hienosti suodattavan kerroksen meidän ja Oinosen väliin. Levyn avaa kappale nimeltään Perfumed. Tähän kysymykseen tarvitsemme vastauksen. Debyyttialbumi on pikkulevyjen herättämiin ennakko-odotuksiin verrattuna hajanainen ja pieni pettymys. Ongelman laulajakitaristi Ville Miettinen on Ratsian Jyri Honkavaaraan ja Katujen Äänten Matias Kuuselaan verrattavissa oleva karismaattinen muusikko ja taitava biisinikkari, jonka kehitystä on kiinnostavaa seurata. Tätä kohti on kuljettu pitkään. Ja nyt, viidennellä levyllään, hän on kaikkien lähestymistapojensa yhtenäistämä; valmis ratsastamaan virheettömillä äänilaineilla, jotka kantavat niin radikaalin avoimuuden kuin traditionsa tiedostavan performanssinkin. SOUNDI 63 Perfume Genius Set My Heart On Fire Immediately Matador Aika pysähtyy. ”Songs about Siilinjärvi and other places too” lukee levyn takakannessa. Siinäkin mielessä F:n eli Fanni Sjöholmin kakkosalbumi Mä oon vapaa edustaa jonkinlaista ”toista lukua”. Se toimii kuin kuratointi. Bileiden sijaan levyllä tosin jäädään neljän seinän sisälle – yksin. Mutta jotakin perustavanlaatuista ne välittävät – jotakin raa’an kehollista ja syvän sielullista. Suicide oli aikoinaan käänteentekevä ja täysin uudelta kuulostava bändi. Hadreas on heitellyt Perfume Genius -nimikettään vuoroin särkysävelisen pianon kielille, vuoroin savusumun taakse. Se ei kuulosta kuuluisalta edelläkävijäduolta vaan tuntuu siltä. Sieltä löytyy tunteva ruumis. Keski-ikäisen sedän sielunmaisemaan Flippipuiston energiapurkaus on aavistuksen liian kirkassilmäistä ja touhukkaan solisti Artun vokaalien venyttely alkaa pidemmän päälle nyppiä, mutta kohderyhmälleen ja sen liepeillä viihtyville Sumuiset aamut, sekavat yöt on mitä otollisin kesälevy. Lichen Gumbon soundi on laveerattu. Tämä tekee kuuntelukokemuksesta äärettömän paljon mielenkiintoisemman ja palkitsevamman. ARTTU TOLONEN HHHH Ongelma Todellisuus iskee Stupido Pari vuotta 10-luvun uusromanttisen punk rockin korkeimmasta aallonloiskeesta myöhästynyt kuopiolainen Ongelma teki kovan vaikutuksen kahdella mainiolla seiskatuumaisellaan Sohva EP (2016) ja Inkilä 27 (2018). Ulkojäsen Ben Aaronin piano ja Kuningasidealta lainattu torvikopla muuttavat Flippipuiston olemusta ensivaikutelmaa syvemmäksi. ASKO ALANEN HHH Sumuiset aamut, sekavat yöt osoittautuu odotettua monipuolisemmaksi. Kaikki bändin elementit ovat tunnistettavissa, mutta niiden suhteet ovat täysin eri kuin perinteisemmässä bändiilmaisussa. Toisaalta kertosäkeet tuovat mieleen 20 vuoden takaiset Risto Asikaisen popsoul-tuotannot – lieneekö tulokulmana sukupolvemme millennium-nostalgia. Nimikappaleessa ryhmä ehtii pokkana käydä läpi Nyrkkitappelu-henkisen intron, täydellä vauhdilla lasetetun skedepunkin ja tuhdimmankin punk rockin. Suomirockin melankoliankaipuun ytimen bändi saavuttaa Haikeet mollit -kappaleessa, joka edustaa täydellistä – mutta luontevaa – vastavoimaa levyn rempseydelle. Ranskaksi jutusteleva ja soundiltaan hellästi syntetisoitu Connaissais De Face on transsikipaleista onnistunein. MIKAEL MATTILA HHH Lichen Gumbo Altered Village Artsy/Ikuisuus/Jumatsuga/Lal lal lal Lichen Gumbo on mm. On sillä Sokerii ja Mä en pysy aina itteni kyydis, mutta nekin kalpenevat debyytin mainioille hiteille Vettä ja Kärpänen. hienoista drone-teoksistaan tunnetun Olli Aarnin ja Atom Mouth Gimliesistä tutun Ville Oinosen yhteinen projekti, jossa karkeasti katsottuna jälkimmäinen tuottaa ääntä ja edellinen prosessoi sitä. Se ei rullaa rampeissa pelkkä kaahaus mielessä, vaan tunnelmoi yöttömissä kesäöissä nuoruuden huumassa esimerkiksi Tehosekoittimelta lainatuilta sovitusratkaisuilla. Projekti keskittyi voimaannuttamiseen ja bossladyilyyn, mutta sen jälkeen tullut musiikki on tarjoillut myös kirjavampia tunnelmia. Sävy on ajankuvaisen tunnustuksellinen, eli F pyörittää likapyykkinsä perinpohjaisesti, kaihtamatta myöskään niitä fiiliksiä, kun haluaisi vain nussia (Nälkä) tai toivoa exälle kaikkea huonoa (Onni potkii päähän). Mike Hadreas puhaltaa ilmaan melodialinjan, joka tunnustelee tilaa kuin kynttilänliekki kirkkoholvissa. Mieleen tulevat sekä tuore Alma että depistelijä-slacker Mac Miller. Lisäksi on parin hyvän power pop -kappaleen jatkoksi albumille asti päätetty dokumentoida kunnianhimoinen ja pitkäpiimäinen bluesveto Sä tähtäsit kuuhun, mikä kuulostaa Kalle K u v a: Fl o ri a Si gi sm o n d i Levyarvostelut 6_20 uusi.indd 63 12.6.2020 14.32. Laulaessaan Sjöholm kuulostaa ex-Gimmel Jonna Piriseltä. ANTTI LUUKKANEN HHH F Mä oon vapaa Universal Vuosi sitten Huvila-telttaan päättynyt Dreamgirls-spektaakkeli penetroi ”mimmiräpin” lopullisesti kotimaiseen popmusiikkiin – jo oli aikakin. Kenties siksi albumi jää liiaksi lillumaan tunnelmiinsa. Sitten hän kerää rohkeutensa ja paljastaa kaiken: ”Jason undressed me.” On vaikea sanoa, soiko sanoissa rakkaudeksi verestynyt muisto vai loukatun epävarmuus. Soundin hauras mutta elinvoimainen kauneus on parhaissa hienosäädöissään albumin kiehtovin ominaisuus, joka kantaa erityisesti helmeilevissä kitarakuvioissa välillä pitempäänkin. Tuotannossa on melankolista indiekitaraa ja tyhjän yksiön kuminaa. Se auttaa outoja yksityiskohtia ja tunnelmia nousemaan esiin. Sen perään muhkean bassokulun kuljettama slovari One To Remember sopii samalle äänenvärille oikein hyvin, kuten muutamiin muihinkin. Se on Mä en oo viel tarpeeks iso -debyyttiä (2019) rutkasti pienieleisempää sängynpohjalla krapulointia. Se, josta mieli ei pääse koskaan irti, ja jota musiikin on siksi koko ajan puhuteltava. ...bileiden sijaan levyllä tosin jäädään neljän seinän sisälle – yksin..
Väkisinkin hiipii mieleen ajatus, ehtikö hahmo vanhentua vuosien varrella. Tietynlaisesta dogmaattsuudesta huolimatta kappaleista ei tule vaikutelmaa puritaanisesta yhtyeestä. Laulaja Arto Kuusiston kepeät koskettimet kantavat kokonaisuuteen tervetullutta ilmavuutta. Keuhkokuumeessa kärvistelyn jälkimainingeissa loihdittu levy on tyystin Johannesin oma aikaansaannos. Perusrakenteeltaan albumi on simppelisti mies ja kitara -pohjainen, mutta useampiakin kappaleita on täydennetty prosessoiduin instrumentein. No Reason To Cry on oppikirjamaisen ronski siivutus, joka kaipaisi ehkä hivenen perinteestä irrottautuvaa sovitusta. Vaikka Mojo-sävellyksestä tihkuu juurimusiikinomaista viehätystä, jalka on tukevasti rautalankaisessa liikkeessä. Levyarvostelut 6_20.indd 64 11.6.2020 18.44. Kakofoninen nimikappale on kelvollinen keikan lopetus, ja sopii albumillekin. Aina, kun tämän otsikon alla kuulee uutta musiikkia, tuntuu kuin olisi joutunut tahtomattaan johonkin aikakoneeseen. Kääntöpuolen instrumentaali The Creeper antaa sentään vähän liekaa soundia virkistäville uruille. Miehen tausta bändiliiderinä, biisinkirjoittajana, teknikkona ja tuottajana kuuluu 8-kielisen sikarilaatikkokitaran helinän dominoimassa kokonaisuudessa upealla tavalla. Chester Diamonds on puolestaan vieläkin primitiivisemmillä linjoilla. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Kyynisesti ajatellen Karkki & The Car-Keysin uudesta seiskatuumaisesta voisi ajatella innostuvan vain ne, joille garage pop -estetiikka puree muutenkin. Sanoituksissa kipuillaan arkisten sattumusten ja värikkäiden ihmissuhteiden labyrinteissä, maustaen havainnot hienovaraisella mustalla huumorilla. Sanankäytön virtuositeetti on yhä tallella, mutta kokonaisuus jää neljän kappaleen Kristalli vanhentaa -ep:llä vähän vajaaksi. Päivittymisestä kertoo tuotannon loiveneminen kohti popimpaa suuntaa ja teemojen siirtyminen yleisempiin aiheisiin. Itse biiseissä on riittävästi koukkuja pitämään mielenkiinto yllä. KOSKINEN HHHH Köysistö Romanttinen tabu Stupido Järvenpäästä ponnistava Köysistö suosii popilla marinoitua suomirockia, joka flirttailee paikoin iskelmällisillä sävyillä. Harvoin vinyylisinglelläkään tuntuu, että materiaalia on liian vähän, mutta The Ghost Satellitesin tapauksessa olisi kuunnellut mieluusti biisin tai pari lisää jo mielipiteen muodostamista helpottamaan. Mutta käsi sydämelle: mahtaako moinen hirveästi haitata. KIMMO K. Luvassa onkin sitä itseään, sillä jo levyn toisella tahdilla hypätään suoraan blastbeaAholan soololevylle kelpaavalta matskulta sekä kenties kovin koskettava, mutta Apulannan täytebiisiltä soundaava Pelkkää kuolemaa. Notkean Rotan Atomirotaksi muuntautumisen jälkeen on ollut kivuliasta odotella Notkiksen muun porukan lupailtuja sooloteoksia. Alain Johannes Hum Ipecac Tuottajana ja taustahemmona tunnetumpi Eleven-mies jatkaa verkkaista soolouraansa kolmannella albumillaan. Levyarviot > 64 SOUNDI ...tämä ei ole narsistista erikoisuuden tavoittelua, vaan rajua vapaata tykitystä... Bändiin hurahtaneille tarpeellinen julkaisu tämäkin. Kokonaisuutena ollaan jossain varhaisten garage-harvinaisuuskokoelmien ja varhaisen Larry & The Lefthandedin välimaastossa. Köysistön svengi on parhaimmillaan notkeaa. Kerran puliukko, aina puliukko -seiskatuumaisen nimikappale toistelee tuttuja teemoja niin tekstin kuin melodiakulkunsakin puolesta, mutta raivaa tiensä kuitenkin helposti yhtyeen parhaimpien biisien joukkoon. Biisihän on aito 50-luvun teinipoppis vain astetta rosoisemmaksi sovitettuna! Karjalaisen sisarukset Maustetytöistä laulavat taustoja kuin mikäkin enkelikuoro. Riflebird Boogie jumittaa vähäeleisesti, mutta kuitenkin niin verevästi, ettei kuulijan ilo herää pelkästä muotokielen hallitsemisesta. Pinnan alla kuplivasta haikeudestaan huolimatta oivallista kesämusaa. P ää Kii ripottelee nyt kakkosalbuminsa jälkeen seiskatuumaisia, kun itse pitkäsoittojen välille kertyi viimeksi sen verran hulppeasti aikaa. JUHA SEITZ HHH Vader Solitude In Madness Nuclear Blast Puolan alkuperäinen death metal -monoliitti Vader on käsite, johon voi luottaa kuin betoniseinään. The Sultansin hengessä nitkuttava seiskatuumainen kelvannee parhaiten Fat Possum -yhtiön katalookiin tutustuneille. Turhan yliajattelun ja studioviilaamisen Johannes torppasi kirjoittamalla ja äänittämällä jokaisen biisin valmiiksi yhdessä päivässä. Bändin neljän biisin ep:llä Big Ball Of Firella poljento on terhakka, etenkin kitaroiden ja rumpujen vuorovedosta kilvoitteleva etukeno tuo mukaan oikeanlaista holtittomuutta. Johannesin melodiatajussa on ymmärrettävästi 90-lukulaista klangia, ja mieleen tulevat useammatkin yhteistyökumppanit Josh Hommesta Chris Cornelliin ja Mark Laneganiin. Esikoisjulkaisun kaksi garage rock -raitaa sanovat sanottavansa parin minuutin molemmin puolin, josta ehtii päätellä oikeastaan vain sen, että yhtye osaa asiansa. Biisiä seuraava Vastakarvaan-kirmailu jatkaa nostalgisia kuvioita, joissa kitaristi Henri Hoffren pääsee loistamaan kuulailla western-kaiutteluilla. Liian varhain -tilityksessä elämä potkii päähän napakasti, mutta mustan pilven reunasta löytyy lopulta kultareunus. JARI MÄKELÄ HHH Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Sen sijaan b-puolen Syntynyt häviämään yllättää. Jatko onkin sitten perinteisempää rockpoppia. Yhtyeen aivoitusten tuotos Romanttinen tabu soljuu eetteriin varsin vaivattomin maneerein. Hengästyttää valmiiksi, kun sormi vielä hamuaa play-painiketta. Levy potkaistaan laukkaan taipuisilla tunnelmilla. Eli ei Teemu Bergman kaikkia rallejaan samaan muottiin todellakaan kirjoita. Hienolta soundaava levy ei olisi kummoinen ilman loistavia biisejä. Lähiösirkuksen hahmoista Rautaperseeltä julkaistiin vaivihkaa pari nassakkaa rallia viisi vuotta sitten, mutta vasta nyt koittaa ensimmäisen virallisen julkaisun vuoro, joka sisältää pelkkää uutta materiaalia. Soundimaailma on pienieleisimmilläänkin (Hum) täyteläinen, ja isommin instrumentoituna (If Morning Comes) jopa muhkea. Harvoin pelkkää laulua ja kitarannäppäilyä näin mielellään kuuntelee, Johannesin äänessä ja ilmaisussa kun on unenomaista syvyyttä ja lohdullista lämpöä. Niin ennalta arvattavien askelmerkkien mukaan yhtye taivaltaa. Naislaulusta vastaava Noora Tommila on yllättävä mutta tervetullut yhteistyökumppani. Yhtyeen punk bluesista on tarkoituksella karsittu kaikki ylimääräinen ja aika kivasti sieltä se yhdistelmän molempien osasten ydinmehu tirskuukin
Sekä kappaleet että niiden ulospano tarjoavat jylhää kyytiä, mutta miekkojen ja kilpien kalistelun lomasta löytyy myös pientä virnistelyä. on, kuten 60-luvun free jazz ja psykedeliakin, soittoa täysillä sen puolesta, että kieltäydytään kaiken uhallakin masentumasta ja lamaantumasta helposti manipuloitaviksi systeemin rattaiksi. Tasaiset slowcore-tunnelmat rikkoo vain kolmantena kuultava Kyoto, joka on levyn ainoa menevähkö kappale. Oh Yeah. Trouble In Mind Jos pystytte kuvittelemaan instrumentaalisen cocktailin, jossa on puolet Albert Ayleria toisen puolen jakautuessa Rage Against The Machinen, Grateful Deadin ja Yesin kesken, niin olette aika lähellä The Sunwatchersin hc-psych-menoa. Tämä ei ole narsistista erikoisuuden tavoittelua, vaan rajua vapaata tykitystä, jolla on tarkoitus ja merkitystä. Monien vesi kielellä odottama Punisher puhuttelee herkkyydellään mutta toisaalta vaikeroi turhan yksipuolisesti. Voin kuvitella tämän kasvavan pitkällä kaavalla, mutta nyt lupaan vain kolmosen. Bridgesin folk-tunnelmointia kaipaaville Punisher tuskin antaa samoja säväreitä kuin Stranger In The Alps -debyytti (2017). Jälki on vähintäänkin kiinnostavaa ja lahjakkuus ilmeistä, mutta kokonaisuus ylenpalttista joka osastossa. ...tämä ei ole narsistista erikoisuuden tavoittelua, vaan rajua vapaata tykitystä... Toisekseen bändin uuden kosketinsoittajan Pekka Montinin rooli nousee merkittäväksi, sillä mies lisäksi laulaa puhtaat vokaaliosuudet ja osoittautuu tehtävässään erinomaiseksi. Päällisin puolin Ensiferum on tuttuun tapaansa mahtipontinen, jopa suureellinen. SOUNDI 65 tin urheilulliseen tykitykseen. Erittäin kunnioitettava piirre bändissä aikoina, jolloin musiikkiteollisuudessa tunnutaan entistäkin kärjekkäämmin metsästettävän niitä pikavoittoja. Musiikillisena päävaikuttajana puskee esiin Beatles ja varsinkin Lennon Jonesin korkean nasaalissa laulussa. Licking The Daysissa kuullaan ehkä Jonesin ominta, keskirekisteristä ääntä. Rot’n’rollimpi Emptiness on taas odottamattoman tyylikäs veto, vaikka melodiset kitarasoolot tässä yhteydessä muuten tökkivätkin. Thalassicin tasalaatuisuus puhuu sen puolesta, että bändi on jälleen pystynyt työskentelemään kokonaisuuden ehdoilla. Sen lisäksi, että hän teki tämän debyyttialbuminsa pääosin paria viimeistä elokuvaansa tehdessään, Jones on säveltänyt ja sanoittanut kaiken matskun ja soittaa levyllä rumpuja, kitaraa ja koskettimia laulamisen ohessa. Vaikka levyn loppupuoli kompuroi hiukan alkupuoliskon jäljessä, on kokonaisuus kuitenkin varsin mainio. Dee Dee’s Always Home on kuin rakkauslaulu yksinäisten punkkarien kansainväliselle yhteisölle. Tooth Decay avaa kuuden pitkän, rock-rytmeillä kulkevan biisin setin huimalla kierteellä, jossa voi kuulla myös hypnoottista Jajouka-tribaalisuutta ja Terry Rileyn sarjallista ajattelua, ja mittava The Earthsized Thumb päättää sen tekemällä simppelistä bluesriffistä jumittamalla rokkaavaa avantgardea. Kolmikymppinen texasilainen on melkoinen ylisuoriutuja. Levyn erikoisuus on Despair, joka kappalelistassa näyttää lajityypilliseltä väli-introlta (kesto 1:18), mutta onkin ihan sapluunan mukainen biisi ja melko erinomainen sellainen! Estetiikaltaan turhan saksalainen Dancing In The Slaughterhouse viuhuukin sitten ohi ja kaukaa. Syd Barrettkin tulee joskus mieleen. Tyylilajiin viittaa oikeastaan vain banjon ja viulun kuljettama Graceland Too -kappale. Monisanaisesti runollisten tekstien sisältö jää paljolti arvailtavaksi. Kyseessä on bändin ensimmäinen teemalevy, jonka aiheet pyörivät veden ja meren ympärillä. Rempseä aloitus huokuu viime vuosituhannen rock’n’rollia, yhteisöllisyyttä ja rakkautta säriseville kitaroille. The Defence Of The Sampo käy kuin salaa kutittelemassa italowesternien korvan takaa ja Midsummer Magic napauttaa tiskiin levyn kainalopierun: Fingerporia on näköjään luettu. Los Angelesissa vaikuttavan Bridgesin raukea dream pop soi pysähtyneen introverteilla taajuuksilla. Siinä on jotain oikeasti sankarillista miten Sunwatchers purkaa kaiken tuskansa ja turhautumisensa ihmiskunnan röyhkeästä ylikuluttamisesta näin ylösrakentavalla ilolla. Itse asiassa hänen ansiostaan tuorein Ensiferum-levy saa kokonaan uudenlaista boostia. Kuulijan hämäykseksi Kaaleppi vielä poseeraa kannessa tupakki kädessä Marie Antoinette -peruukissa valkoiseksi puuteroituna kuin joku Divine-vainaan dekadentti transpoika. Tempot vaihtelevat biisien sisällä ja draamaa riittää. JUSSI NIEMI HHHH Ensiferum Thalassic Metal Blade Ensiferumin ura eteni alkuvuosista lähtien pitkään nousujohteisesti, mutta kuten monet muutkin alansa taitajat, jossain vaiheessa yhtye saavuttaa tason, jolloin taituroidaan enää nyansseilla. Sunwatchers räjäyttäisi pankin Tampereen Jazz Happeningissa. Tosin vaihtoehtoisesta tyylistä huolimatta Where Pub Roses Grow kuulostaa siltä, että se voisi olla kovassakin radiokulutuksessa. TOMI NORDLUND HHH The Sunwatchers Oh Yeah. Sunwatchers Vs. Free jazz, free rock, proge ja psyke-improvisaatio lyövät siinä kättä riemukkaasti. Tuttu murea ja lihaisa ääni on raivopäisen räiminnän keskiössä kuten aina ennenkin. VILLE SORVALI HHH Caleb Landry Jones The Mother Stone Sacred Bones Kovassa nousussa olevana näyttelijänä tunnettu Caleb Landry Jones ei usko aika usein pätevään ”vähemmän on enemmän” -teesiin. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH K u v a: V es a R an ta Levyarvostelut 6_20.indd 65 11.6.2020 18.44. Tyytyväisenä edelliseen tuotokseensa Fight As One yhdentoista vuoden takaa bändin laulaja-kitaristi ja pääasiallinen lauluntekijä Jasse Salonen ei kokenut tarpeelliseksi lähteä muuttamaan hyväksi todettua soundia. Yhtyeen folk metal on kuitenkin tarpeeksi vakavahenkistä, mikä antaa musiikille tukevan kivijalan ja lähtökohdan. Koska coverkappaleet eivät ole bändille uusi juttu, löytyy b-puolelta myös Hybrid Childrenin versio runsaasti lainatusta Beatles-klassikosta I’ve Just Seen A Facesta. Laatutakuun voi antaa ainakin Bon Iveriä henkivälle Garden Songille ja kuulaan hauraalle Savior Complexille. Thalassicin kohdalla muutos menneeseen on suurempi kuin pitkiin aikoihin. Ja hyvä niin. Muitakin ääniä miehellä on, kuten Katyan uhkaavasti matalampi rekisteri tai hetkittäin liki-hysteerinen kirkuna. JUSSI NIEMI HHH Hybrid Children Where Pub Roses Grow Omakustanne Yli vuosikymmenen levytystauon jälkeen raskaan rokin konkarit julkaisevat uuden albumin täynnä bändille ominaista 70-luvun vaihtoehtomusiikin inspiroimaa tykitystä. Hybrid Children kypsytteli visioitaan ehkä monen mielestä liian pitkään, mutta lopputulos on koko lailla odotuksen väärti. Solitude In Madness saattaa olla puolessa tunnissa ohi, mutta se on armotonta menoa siihen asti. Jossain vaiheessa tuntuukin, että vähintään joka toinen tahti on menty samoissa merkeissä, vaikka onhan levyllä astetta ilmavampiakin kohtauksia ainakin kosmeettisesti. Tärkein huomio on tietysti että laulaja-kitaristi Piotr Wiwczarek, 54, ei vanhene millään, vaikka rumpalit ympärillä nuortuisivatkin. Toisella albumillaan hän vahvistaa asemiaan pätevänä mutta myös melkoisen apaattisena säveltaiteilijana. palkitsee täydellisen keskittymisen. Aluksi Punisher tuntuukin laimealta, jopa yhdentekevältä albumilta, mutta vähitellen jotkut sen kappaleista alkavat kirkastua yön hiljaisten tuntien pieniksi helmiksi. The Hodge-Podge Porridge Poke kavaltaa viuluineen old time country -vaikutteita. Oh Yeah. Bridgesin lakoninen kuiskailu sopii hänen melankoliassa marinoituihin kappaleisiinsa, mutta olisi kiintoisaa kuulla tämän jazzlauluakin opiskelleen artistin tulkitsemassa muunkinlaista musiikkia. ISLA MÄKINEN HHH Phoebe Bridges Punisher Dead Oceans 25-vuotias Phoebe Bridges nousi muutama vuosi sitten folkista ja indie popista ammentavien amerikkalaisartistien suurlupausten sarjaan. Levyn a-puoli keskittyy kääntöpuoltaan enemmän railakkaaseen, punkvaikutteiseen autotallirokkiin ja huolettomiin lyriikoihin. Pituudeltaan hyvin vaihtelevia biisejä on 15 ja ne ovat niin täynnä kaikkea, että hengästyttää
Karjalaisen malliin letkeästi keinahtelevaa Saatana saapuu Kiskokadulle -kappaletta maustavat taustalaulut. Musiikillisesti salaperäinen porukka sijoittuu 80-luvun new waven ja käppäisemmän pop punkin laitamille tehden kunniaa erityisesti alan suurelle tuntemattomalle Television Personalitiesille. Aavekaupunki puksuttelee eteenpäin kuin vintaasi Bauhaus. JARI MÄKELÄ HHH Raatokärpäset Kauhu Kalansilmä Maamme punk-pääkaupunki Kouvolassa siipiään yhteen hinkkailevien Raatokärpästen debyyttialbumi edustaa nihilististä goottipunkia, joka kelvannee genren ystäville kaikkialla, vaikka sanoituksissa viljellään kohtuullisesti paikallisväriä. PERTTI OJALA HHH U.D.O. Aihepiirit sivuavat myös armeijaa sikäli, että sen apua käytetään usein luonnonkatastrofien sattuessa sekä kriisitilanteiden hallinnassa. Aloitusraita Pandemonium nappaa suunnilleen samalla tavalla kuin Dominator-levyn (2009) avausraita The Bogeyman. Takalo on lähempänä vanhaa Juice Leskinen Slamia, Sammal taas toistaiseksi taitavampi progesaurus. Nokkamies Pete Muurinen oli vuosituhannen vaihteessa mukana katupunkia ja toimintarockia paahtaneessa Jessie Garon & The Sexorcists -yhtyeessä. Oceanhoarsen musiikki on soittajien esikuville, brittihevin uudelle aallolle ja thrash metalille kumartavaa melodista ja groovaavaa heviä. Kitsaasti itsestään informaatiota maailmalle pudotellut yhtye on levyttänyt harvakseltaan, keikkaillut vielä harvemmin (”Nääkin keikkailee ainoastaan joissain tyyppien kodinhoitohuoneissa”, tuskailtiin eräällä keskustelufoorumilla), mutta tuottanut sen löytäneille paljon iloa. Myös kuoro Udon tukena tuo mukavan mahdipontisuuslisän, joka lopulta osoittautuu kokonaisuuden kannalta tarpeelliseksi. Takalo & Takavalot -yhtyeiden tuotantoon. Lisäksi aiheet ovat isoja: ilmastonmuutos, maailmanlaajuinen pakolaisuus, saasteet ja oikeistolaistuminen. Tuhnusti klenkkaavat, mutta yksiselitteisen hurmaavat biisit aukeavat, jos on avarakatseisuutta sietää huteraa soittoa ja kiinnostusta kuulla tarinoita yleisurheilun historiasta tai metatason kertomuksia suomalaisesta rockista ja politiikasta. Owen Pallett on säveltänyt kappaleensa pääosin akustisella kitaralla, mikä kuuluu toistuvasti introjen ja itse biisienkin pohjimmaisena folkisuutena. Korhosen aseistariisuvaa, lisävarmuutta saanutta laulua ei ole miksattu niin pintaan kuin esikoisella. Bändi on vielä nuori, mutta soitto on tiukkaa, mikä ei ole ihme, kun asialla ovat kitaristi VaRETRO Levyarvostelut 6_20.indd 66 11.6.2020 18.44. Nyt pitkällisen säädön jälkeen ilmestyy 14 raidan kooste Nuorten Metsänvartijoiden vuosien 1997-2003 välillä kymppituumaisina vinyyleinä ilmestyneen materiaalin parhaista paloista. Minua hallitset kokonaan jatkaa Eskolanmäki-teemaa, mutta kompastuu kliseisiinsä. Albumin peruslinja noudattaa tanakkaa heviä, mutta paikoittaiset duurivoittoiset melodialinjat syövät sävellyksiltä voimaa. Muurisen tarkoituksella ärsyttävä fraseeraus (jota on levyn nimikappaleessa vielä korostettu efekteillä) sekä rankka–koominen -akselilla keikkuva huutolaulu on Raatokärpästen kompastuskivi mutta samalla koukuttavin ase. Levyarviot > ...ollaan jossain Kari Peitsamon ja Kollaa Kestään välisessä tilassa... Ennen pitkää äänikuvaan kuitenkin astuu mielellään matalalla rekisterillä soittava iso orkesteri, jota klassisen koulutuksen saanut Pallett käyttää levyn keskeisimpänä instrumenttina. Koosteen ainoa tunnustettu cover on silti japanilaisen tyttöbändi Shonen Knifen Concrete Animalsista veistelty Puueläintarha. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Amoralista tutun Ben Varonin kipparoima neuvokas ja toimelias yhtye ei kuitenkaan jäänyt surkuttelemaan kohtaloaan vaan julkaisi livealbumin taltioinneista, joita tehtiin alkuvuonna ympäri Eurooppaa Marko Hietalan mukana reissatessa. Ainakaan siitä päätellen, että Heartland-albumin (2010) Lewis Takes Off His Shirt -kappaleella esittäytynyt kaveri tekee paluun biisillä Lewis Gets Fucked Into Space. Etenkin levyn loppupuolella käytetyt torvisektiot uhkaavat pahasti vesittää hevin perusolemuksen. A. Brian Enon näkemyksistä ja filosofioista inspiroitunut Pallett on tullut tunnetuksi lähinnä juuri Arcade Firelle ja Arctic Monkeysin Alex Turnerin The Last Shadow Puppetsille kirjoittamistaan orkestroinneista, mutta Islandilla Pallett valjastaa London Contemporary Orchestran toteuttamaan ainoastaan omaa visiotaan. And Das Musikkorps Der Bundeswehr We Are One AFM U.D.O. Yhdessä yhtyeensä kanssa hän onnistuu yhdistämään taidokkaasti populaarikulttuuria, rumpuja, moderneja tuotantovälineitä, klassisia instrumentteja sekä länsiafrikkalaisia ja latinoperinteitä fuusioksi, joka vie kuulijan taatusti mennessään ja saa jäykimmänkin vehkeilijän tanssijalan vipattamaan. LINDA SÖDERHOLM HHHH Heikki Hakkarainen Viimeinen hyttynen Mykkä Uusikaupunkilainen Heikki Hakkarainen petraa roimasti utuisesta folkproge-debyytistään Aallokossa (2016). Maailman paras urkusoundi. Nuoret Metsänvartijat He olisivat voineet olla isompia kuin Jormas Joteskii Groteskii Kulttibändeistä puhutaan yhä keveämmin äänenpainoin, mutta tässä lienee nyt oikeasti sellainen. Sinänsä iso orkesteri tuo sopivaa lisäarvoa sävellyksille silloin, kun se tukee bändiä ja antaa riffien laukata vapaina. Se tiivistää hyvin amatöörimäisen luontevasti bändin vahvuudet. JARI MÄKELÄ HHH Owen Pallett Island Domino Arcade Fire -yhtyeen William Butlerin kanssa tekemällään elokuvamusiikilla Oscar-ehdokkaaksi päätynyt kanadalainen viulisti-säveltäjä-sovittaja Owen Pallett on julkaissut kolmannen omaa nimeään kantavan albumin. Se on piristävä, posiitivinen ja sivistävä maailmanympärysmatka, jossa sekoitellaan sujuvasti elementtejä kaikilta mantereilta ja juuri sopivassa suhteessa. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Konkreettisesti ollaan jossain Kari Peitsamon ja Kollaa Kestään välisessä tilassa. Island on kokonaisuutena sovittamisen suurta juhlaa. Lähtöasetelmat ovat hyvät, mutta matka on pitkä ja taisteluväsymys alkaa uuvuttaa kuulijaa, eivätkä säveltäjätkään ole koko aikaa parhaimmassa terässään. 66 SOUNDI www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Monihenkistä ja -kansallista orkesteria johtaa siis lahjakas ja dynaaminen djembe-taituri Ismaila Sané, joka on niin perkussionisti, laulaja, tanssija, koreografi kuin pedagogikin – ja tämä multiosaaminen näkyy ja kuuluu. Avausraita Raatokärpäsiä saa kaivattua lisäbuustia naisvokalistilta. Kielikuvien barokkimainen viljely aiheuttaa ähkyn, jonka vuoksi keskityn mieluummin vaikkapa Planeetat-kappaleen foniosuuksista nauttimiseen. Ensinnäkin iso on kokoonpano, sillä Saksan armeijan orkesterissa on 60 jäsentä. Sanoitukseltaan ajankohtainen yhteiskuntakuvaus Palapeli äityy loppupuolellaan metalliseksi tilutteluksi, joka jatkuu ehkä albumin mehukkaimman Pako Eskolanmäestä -biisin introssa ja soolossa. Haastavuudessaan lähes Scott Walkerin myöhemmistä töistä vertaansa hakeva Island on vakava vaikkakaan ei täysin huumoriton levy. Kokonaisuutena Kauhu kiehtoo ja kasvaa kuuntelujen myötä. Onnellinen on yhtä aikaa kertakuulemalta tarttuva hitti ja kerros kerrokselta nerokkaasti rakentuva musiikkitaideteos, siinä on tulevan klassikon ainekset jo kasassa. ANTTI LUUKKANEN HHHH Ismaila Sané Saïsba Ekiinafrik Eclipse Esittävän taiteen sekä kulttuurin monitoimimiehen Ismaila Sanén Saïsba-yhtyeen debyytti on hengästyttävä, elämää sykkivä, energinen ja värikäs kollaasi lyömäsoittimia, puhallininstrumentteja, kuorolaulua, räppiä, spoken wordia, luonnonshamanismia, efektejä, sampleja sekä tarttuvia afrobeatrytmejä ja rock-, funkja lattarimelodioita. Lämpimän 70-lukulaisen tunnelman ansiosta Heikki Hakkaraisen uutuutta voi verrata Sammalja A. Musiikillisesti levytys on melkein ehtaa Dirkschneideria. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Oceanhoarse The Damage Is Done – Live! Imperial Cassette Muutamia singlejä sekä ep:n julkaisseen metallipoppoon oli tarkoitus suunnata tänä keväänä studioon tekemään esikoispitkäsoittoaan, mutta korona sotki nämäkin suunnitelmat. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Esikoisalbumin jälkeen yhtyeeseen rekrytoitu, aiemmin Fall Of The Leafessa soittanut kitaristi Mika Rostedt ei sorru metallikliseisiin, vaan pitäytyy Jouni Korhosen kanssa Carlos Santanan ja Pekka Laineen klassisessa kahvipakettimainos-soundissa. Liekö syynä se, että sävellyksiin ovat saaneet laittaa näppinsä peliin muutkin kuin raskaan rockin taitajat. on lähtenyt levyttämään isoja asioita. Myös melkein J. Ei varmaan ole tarvettakaan, sillä Hakkaraisen vinyyli tuskin saa kovin mittavaa radiosoittoa. Iso osa kiitoksista menee selkeämmin taltioidulle, ryhdikkäämmälle bändisoitolle ja kitaraosastolle
Instrumentaatio on etenkin kitaroiden ja sinfonisuuden osilta huipputaitavaa ja hienosti toteutettua, levyn sointi on rikas, raskas ja massiivinen, ja solistit tekevät parhaansa. Iloinen tunnelma muuttuu kalkkiviivoilla: Minna Kettusen laulu Rakkaustähti on jonkinlaista hippi-ideologiaa, jossa Kononen ja Vartiainen vuorottelevat tehokkaasti kitaroillaan. ANTTI MARTTINEN HHHH Lande-albumia Symphony X -solisti Russell Allenin ja norjalaisen Jørn Landen kanssa. Russell Allen lienee eräs melodisen hevin tunnistettavimpia ja taitavimpia tulkitsijoita, eikä Olzon kuulostanut Nightwishissä näin inspiroituneelta. Bulkkiahan tämä on, mutta erittäin laadukasta sellaista. Se toimii erinomaisesti, vaikka on levyn pisin biisi. Näiden eräänlaisessä jatko-osassa Landen on korvannut Anette Olzon, ja levyn tuotannosta vastaa ruotsalainen monitoimimies Magnus Karlsson. Levyltä saisi useita radiohittejä. Liven perusteella jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä yhtye saa aikaan, kun se viimein pääsee vieläkin vahvemman biisimateriaalin kanssa studiossa irti ja varsinaisen debyytin pariin. viisikymppislaulu Ajetaan viittäkymmentä käy pian ajankohtaiseksi myös laulun tehneelle Suonna Konoselle, Bertta on hauska tribuutti kissalle. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. SOUNDI 67 Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. VESA SILTANEN HHH Allen/Olzon Worlds Apart Frontiers Italialainen Frontiers on tuonut metallikentälle viime vuosina useita duettolevyjä, esimerkiksi Helloween-solisti Michael Kisken ja Amanda Sommervillen yhteisalbumin sekä neljä Allen/ Huojuva Lato Viimeiset vanhat hyvät päivät Bluelight Vaikka Huojuvan Ladon maailmankuva on pysynyt ennallaan – vanhojen aikojen pohdiskelu ja maalaishenkisyys –, uutuudesta on saatu hyvin kuulijaystävällinen menettämättä kuitenkaan tippaakaan persoonallisuudesta. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Albumi pitää yhtyeen yhä vankasti suomikantrin kärkikaartissa. Heti menevät aloitusbiisit vievät kuulijan mukaan ja sama tahti jatkuu. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Jos pystyy katsomaan levyn standardoidun tuotantomallin taakse, Worlds Apart on parhaimmillaan erinomainen tuote. Hän on säveltänyt ja soittanut laulajatähdilleen tasalaatuista, muutaman huippuhetken, esimerkiksi Allenin avausraidan Never Die sekä What If I Live -dueton, sisältävää copypaste-heviä, jossa persoonallisuus ja synergia on korvattu vakioasetuksilla ja etälaulusessioilla. Päätöspala Vaaran laella pysyy isojen ajatusten parissa ja ylistää onnistuneesti maalaiselämää. The Damage Is Done on ehta livelevy, jolle on jätetty bassosoolot ja välispiikit mukaan sellaisenaan. MIKKO MERILINNA HHH K u v a: O ll i N u rm i Levyarvostelut 6_20 uusi.indd 67 12.6.2020 14.32. Albumin yleisilme on ripeä ja soitto ja laulu kulkevat elävästi, pedal steel -taituri Ilkka Vartiainen tukee biisejä värikkäästi kaikkialla. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % ronin ja For The Imperiumistakin tutun basisti Jyri Helkon kaltaiset konkarit. Bändin osaaminen tulee läpi, mutta yleisön läsnäolo ja tunnelma ei välity ihan sataprosenttisesti ja biiseissä saisi olla enemmän jerkkua. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Paketti kaipaisi myös liikkuvaa kuvaa kylkeensä. Myös taustalaulut ovat komeita, niin kuin muuallakin missä niitä käytetään
Katsotaanpa sitten kolmea seuraavaa Finntroll-levytystä. Nyt muuten lähtee! Finntroll soundaa Vredesvävdilla täysin pitelemättömältä, ja kappalemateriaali on alusta loppuun ensiluokkaista. Et toiminut vielä kolmen ensimmäisen Finntroll-pitkäsoiton (Midnattens Widunder, 1999, Jaktens Tid, 2001 ja Nattfödd, 2004) äänitorvena. Palataan Vredesvävdin äärelle tuota pikaa, mutta hypätään ensin takavuosiin laulaja Mathias ”Vreth” Lillmånsin kanssa. – Päätimme sitten tehdä The Nattfödd 10th Anniversary Tour -rundin, ja ostaa sitä kautta itsellemme aikaa kirjoittaa materiaalia. Hah hah! – Toki myös Nattfödd on erittäin lähellä sydäntäni, sillä liityin ryhmään juuri silloin, kun yhtye kiersi maailmaa tämän pitkäsoiton merkeissä. – Kun hyppäsin tähän kelkkaan, niin totta kai minulla oli monenlaisia odotuksia tulevien aikojen suhteen. – Ehkäpä sitten Nifelvind. Oliko teillä jo Blodsveptin aikoihin tiedossa, että sen seuraaja ilmestyy vasta varsin pitkän ajan kuluttua. – Nifelvind on Finntrollin ”Amerikka-levy” myös sen vuoksi, että se on ensimmäinen albumi, jolla bändi soundaa isolta, muhkealta ja jopa vähän sliipatulta! Hypätään sitten kohti uuden levyn maailmaa, ja aloitetaan aikataulusta. Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Tarttuvat kosketinmelodiat, äkäiset riffit, räväkät lauluosuudet ja luontevasti soljuvat sovitukset muodostavat albumikokonaisuuden, joka vaikuttaa Finntrollin tähänastisen uran parhaalta. – Kyllä me jollakin tasolla tiesimme, että breikistä saattaa nyt tulla reilumman mittainen. Mikä on oma suosikkisi joukosta Ur Jordens Djup (2007), Nifelvind (2010) ja Blodsvept. Ne olivat hienoja reissuja. Kun railakas blastbeat pyöräyttää ensimmäisen varsinaisen kappaleen Att Döda Med En Stenin käyntiin, Finntrollin ystävän suupieliin leviää pahaenteinen virnistys. – Harrastin viime vuosituhannen lopulla tape tradingia, ja eräs israelilainen nauhanvaihtaja antoi minulle ”kaupan päälle” Midnattens Widunderin. Ajatus alkoi kuitenkin toden teolla vahvistua vasta Blodsveptiin liittyneiden rundien päätyttyä, sillä uutta musiikkia ei tuntunut syntyvän entiseen malliin, sanoo laulaja. – Kaikkiin Finntroll-albumeihin liittyy rakkaita muistoja, mutta mikäli joku pitää nostaa esiin, niin Midnattens Widunder on varmaan suosikkini vanhoista julkaisuista, sanoo Lillmåns. Pistin sen soimaan, ja ensimmäinen ajatus oli hämmentynyt ”mitäs hemmetin kamaa tämä oikein on”. Vuonna 1997 perustetun yhtyeen uuden albumin otsikko on Vredesvävd. Esimerkiksi USA tuli hyvinkin tutuksi, muistelee Lillmåns. Kummastunutta ensireaktiota saattoi vahvistaa sekin, että sain ruotsiksi laulavan suomalaisyhtyeen nauhan Israelista. Odottavien aika on siis taas kerran käynyt pitkäksi, mutta viimein – tarkemmin sanoen elokuun puolessa välissä – Finntroll iskee markkinoille Blodsveptin odotetun seuraajan. Mutta mikä näistä vanhoista levyistä on sinulle läheisin. Suunnitelma ei toiminut ihan odotetulla tavalFinntroll KIUKKUISEMPAA, NOPEAMPAA JA MELODISEMPAA Bazook 6_20.indd 68 11.6.2020 14.35. Lillmåns liittyi Finntrollin riveihin vuonna 2006, joten hänenkin ”peikkohistoriansa” on venähtänyt jo neljäntoista vuoden mittaiseksi. Sen ilmestymisen aikoihin folk metal oli maailmalla valtavan suosittua, ja mekin paiskasimme puolentoista vuoden aikana lähemmäs kaksisataa keikkaa eri puolilla maapalloa. Teksti: Timo Isoaho 68 SOUNDI S uomalaisen folk-vaikutteisen peikkometallin ylväimmän lipunkantajan Finntrollin edellinen pitkäsoitto Blodsvept ilmestyi keväällä 2013. Suuri osa tällä kuvitteellisella ”bucket listillä” olleista jutuista on käynyt toteen, ja loputkin unelmat varmaan toteutuvat, kunhan pääsemme taas kiertueelle, naurahtaa laulaja. Soundin suorittaman huolellisen ennakkokuuntelun perusteella Finntroll on seitsemännellä pitkäsoitollaan hurjassa iskussa
Samuli joutuikin nauhoittamaan omat osuutensa saksalaisessa studiossa, mutta onneksi homma toimi ihan hyvin näinkin. SOUNDI 69 K u v a: H en ry Sö d er lu n d / M ik ae l K ar lb o m la, sillä Nattfödd-kiertueen jälkeenkään ei vielä lähtenyt. Norjalaisen Enslavedin basisti-laulaja Grutle Kjellsonin korkea rääkyminen Eld-albumilla on täynnä atakkia ja voimaa. – Kitaristimme Samuli ”Skrymer” Ponsimaa asuu Saksassa koronan kurittamalla alueella, eikä hän päässyt Suomeen. Moni bändi tuntuu ikääntyessään hidastuvan ja laiskistuvan, mutta me päätimme lähteä päinvastaiseen suuntaan. Niin black metalin kuin industrialvaikutteisemman materiaalin parissa viihtynyt bändi oli pitkään tauolla, mutta toukokuussa ilmestyi uusi vakuuttava pitkäsoitto Cosmic World Mother. Oliko teillä jotakin erityisiä tavoitteita uuden materiaalin suhteen. Myös pitkä levytystauko vaikutti asiaan. Kappaleet ovat eräänlaisia matkoja, ja ne vievät kuulijan muun muassa alitajunnan syövereihin, sanoo Lillmåns. – Cosmic World Motherin tekeminen oli mielenkiintoista ja jouduin myös keksimään itseni uudelleen laulajana, koska ”vanha soundi” ei sopinut tälle yhtyeelle. Pääosa uudesta materiaalista on kosketinsoittaja-kitaristi Henri ”Trollhorn” Sorvalin ja basisti Sami ”Tundra” Uusitalon käsialaa, mutta tällä kerralla biisi-ideat kulkivat myös minun myllyni kautta, ja loppujen lopuksi aihioita palloteltiin edestakaisin todella ahkerasti. FUNERAL MIST: Maranatha – Daniel ”Mortuus” Rostén on toiminut jo kauan isona inspiraation lähteenä. – Tekstit toimivat omina kokonaisuuksinaan, mutta taustalla on myös kaikkia sanoituksia yhdistävä ajatus. Homman raakuus on ihan omalla tasollaan. Vaikka tämän levyn laulut ovat täynnä vahvoja efektejä ja rumia soundeja niin lopputulos toimii. Muun yhtyeen ja pitkäaikaisen solistin Kena Strömsholmin tiet erosivat viime vuonna, ja bändin tyypit kysyivät minua sitten mukaan. – Ratkaisuksi osoittautui tiukka deadline. Näin Deiciden lavalla ehkä kahdeksan vuotta sitten, ja ainakin silloin livelaulut lähtivät hyvällä voimalla. Pandemiatilanne antoi omat mausteensa Vredesvävdin valmisteluja nauhoitusvaiheisiin. – Kieltämättä ajatuksena oli tehdä kiukkuisempia, nopeampia ja melodisempia biisejä. Onko Vredesvävd jonkinasteinen teematai konseptialbumi. Kun löimme lukkoon studiosessioiden alkamisen ajankohdan, niin uusia kappaleita alkoi putkahdella esiin kiitettävällä tahdilla, ja kaikki lopulliset biisit syntyivät vähän reilun puolen vuoden aikana. Hyvän kuuloisia riffejä toki syntyi, mutta kokonaisuutena homma vaikutti jotenkin hajanaiselta ja hahmottomalta. Erikoismaininta täytyy antaa siitä, että Benton hoitaa samalla myös basso-osuudet. – ...and Oceansin herrat ovat tuttuja yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Hah hah! Bazook 6_20 uusi.indd 69 12.6.2020 14.34. Katsotaanpa hieman myös uusia sanoituksia. DARKTHRONE: Panzerfaust – Näin editoimattomia ja efektittömiä lauluosuuksia saa etsimällä etsiä. Suostuin ilomielin, sanoo Lillmåns. DEICIDE: Once Upon The Cross – Glen Bentonin matalat örinät ovat aina olleet omaa luokkaansa. Todella hyvällä maulla tehtyä taidetta. Adam ”Nergal” Darskin ja nimenomaan tämän levyn takia löysin aikoinaan itsestäni matalampiakin taajuuksia. Vieraillaanpa sitten myös 1990-luvun puolivälissä perustetun ...and Oceans -yhtyeen äärellä. BEHEMOTH: Thelema.6 – Vaikka en enää Behemothia paljon kuuntelekaan niin nostetaan silti Thelema.6 esiin. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen! MATHIAS ”VRETH” LILLMÅNS ja viisi vaikuttavinta albumia laulajan näkökulmasta: ENSLAVED: Eld – Aloitetaanpa nuoruuden örinäesikuvasta. – Uusia tekstejä voi jollakin tasolla verrata Blodsveptin ja Nifelvindin tarinoihin. Tuntui nimittäin siltä, että tällaisen breikin jälkeen meidän pitää julkaista todella energinen ja äkäinen pitkäsoitto. Ja toki minäkin olen nimenomaan basisti. Kaikkien näiden uudempien levyjen sanoitukset pohjautuvat vahvasti myytteihin, niin ikivanhoihin kuin uudempiinkin
Isona tausta-ajatuksena oli luoda Grimistä selkeä musiikillinen ja tarinallinen kokonaisuus, joka ei kuitenkaan ole ihan niin paljon “musiikkiteatteria” kuten edeltäjänsä The Golden Moth! Bazook! Teksti: Timo Isoaho 70 SOUNDI > K u v a: M ar ko Si m o n en KOHTI SINFONISEMPIA SOUNDIMAAILMOJ A Dark Sarah Dark Sarah Bazook 6_20.indd 70 11.6.2020 14.35. – Olen myöhemmin huomannut, että trilogian fiktiivinen fantasiakertomus kuvaa varsin hyvin myös omaa sisäistä kasvutarinaani niin muusikkona, tarinankertojana, säveltäjänä kuin laulajanakin. – Otin tosiaan härkää sarvista ja päätin, että minun täytyy opetella säveltämään. – Aluksi en uskonut pystyväni kirjoittamaan kappaleita itse, joten kysyin apua tuttavaltani Emy Frostilta. Onneksi saimme! Kakkosalbumi The Puzzle oli monin tavoin varsin merkittävä tapaus. – Musiikillisella puolella halusin, että Grim on siirtymälevy, sillä sellainen se on tarinallisestikin. – Kun lähdin Amberian Dawnista, minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta esimerkiksi bändin johtamisesta tai säveltämisestä. – Ensimmäiset pitkäsoitot olivat riippuvaisia joukkorahoituskampanjoista, emmekä siis voineet olla etukäteen kertaakaan varmoja, että saammeko kasaan tarpeeksi pääomaa levyjen tekemiseksi. Teimme kolmestaan Save Me -kappaleen, ja se synnytti idean isosta kertomuksesta, joka rakentuu Sarah-nimisen päähenkilön ja hänen pahan alter egonsa – Dark Sarahin – ympärille. Millaisen tarinan Grim kertoo. Se on psykologinen fantasiatarina, josta voi löytää monia kerroksia, sanoo Parviainen. Kaikki kunnia tietenkin myös Mikolle, sillä hän sovittaa ja tuottaa sävellykset siihen kuntoon, että ne voi kelpuuttaa levylle. Samalla onnistuimme todistamaan, että maailmaan mahtuu tällaistakin metallia. – Trilogian tapahtumapaikat mukailevat muinaissuomalaista ajatusta, jossa maailma jakautuu kolmeen osaan eli keskiseen, yliseen ja aliseen. Syntikat on nyt korvattu isoilla orkestroinneilla, ja ne vievät yhtyeen soundia sinfonisen metallin suuntaan. Grimin asukkaat kuuluvat kuuta palvovaan kulttiin, ja he odottavat kuujumalattaren uutta tulemista, sillä se tulee ennustuksen mukaan pelastamaan heidät Mörkin hirmuhallinnolta. Samalla pyysin Amberian Dawnin aikoina tutuksi tulleen Mikko P. Ensin syntyi Behind The Black Veil ja sen jälkeen muut levytykset. Homma kehittyi, ja kolmoslevylle teinkin jo suurimman osan kappaleista itse. Kun Grim alkoi sitten olla valmis, lähestyimme joitakin lafkoja tuoreen materiaalin kanssa, ja päädyimme solmimaan diilin Napalmin kanssa. Tästä omaa kieltään kertoo nimekkäitä vierailijoita – muun muassa Marko Hietala, Netta Skog, JP Leppäluoto ja Tony Kakko – esiin marssittanut trilogia, joka muodostui täysimittaisista levytyksistä Behind The Black Veil (2015), The Puzzle (2016) ja The Golden Moth (2018). Tämä ensimmäinen osa kuitenkin sijoittuu Grim-nimiseen kaupunkiin, joka on muuttunut pahuuden tyyssijaksi Mörk-hirviön vaikutuksesta. Heinäkuussa ilmestyvä Dark Sarahin neljäs albumi Grim ei ole enää täysin riippuvainen joukkorahoituskampanjasta – sellainenkin taustalta kuitenkin löytyy –, sillä bändin yhteistyökumppanina toimii nyt maineikas metallilafka Napalm Records. Sarahin ja Dark Sarahin matka kulkee näiden kolmen maailman läpi. Kun uudet moottorit nytkähtivät toden teolla käyntiin, jarrupoljinta ei juuri painettu. Toki myös aivan uusia elementtejäkin löytyy... Aloin tehdä GarageBandilla kappaleita, ja ilokseni huomasin saavani jotakin aikaiseksikin. Mitä haluaisit kertoa kolmen ensimmäisen albumin tarinasta. Monet asiat piti siis opetella ihan alusta asti, kertoo Parviainen. Mustosen “musiikkitiimiini” tuottajaksi ja sovittajaksi. ”Otin tosiaan härkää sarvista ja päätin, että minun täytyy opetella säveltämään.” M ahtipontinen, tarinallinen ja elokuvallinen metalliyhtye Dark Sarah sai alkunsa vuonna 2012, kun laulaja Heidi Parviainen erosi Amberian Dawn -bändistä, ja lähti rakentamaan omaa uraa. Nyt päätimme kuitenkin katsoa muitakin vaihtoehtoja... En pitänyt ajatuksesta, että olen musiikillisesti täysin riippuvainen muista ihmisistä. – Dark Sarahin uran alkupuoli riippumattomana toimijana oli antoisaa aikaa, ja saimme luoda oman tyylimme aivan rauhassa. – Levy aloittaa uuden jatkokertomuksen, mutta sen osien – levyjen – lukumäärää en vielä tiedä
Vaikka sydämeni täyttyykin suuresta surusta heitä muistellessani, niin en pysty kuvittelemaan Requiemia koskettavampaa muistoteosta! VUOSIKYMMENIEN SIELUNMESSU K u v at : E st er Se ge rr a ”Esitimme kestoltaan noin 45-minuuttisen Requiemin mittavan sinfoniaorkesterin ja vierailevan laulajan kanssa Roadburnissa keväällä 2019.” Bazook 6_20.indd 71 11.6.2020 14.35. Warrior perusti tummasävyisen Triptykon-yhtyeen Celtic Frostin savuaville raunioille vuonna 2008, ja hänen aikomuksenaan oli kirjoittaa Requiemin täydentävä kakkososa uusien soittokumppanien kanssa. Sen valmistelemisessa oli uskomattoman kova homma, sillä halusin kaikkien teoksen osa-alueiden olevan täydellisessä tasapainossa. – Tajusin saman tien, miten tulen käyttämään kaiken tulevan ajan: miettimällä ja säveltämällä Requiemia. Tunnelmiltaan varsin monipuolinen pitkäsoitto päättyi kuusiminuuttiseen Rex Irae (Requiem) -kappaleeseen, joka soi jylhänä ”goottimetallina ennen goottimetallia”. Ilmoitin Walterille jo tämän ensimmäisen yhteydenoton aikana, että kiitos tarjouksesta, Triptykon ottaa haasteen vastaan. Into The Pandemonium käynnistyi yllättävällä Mexican Radio -lainakappaleella ja albumin materiaali oli kokonaisuudessaan selvästi aikaisempaa kokeilevampaa. Tom G. Kun nousen normaalisti estradille Triptykonin tai vaikkapa Triumph Of Death -yhtyeeni kanssa, jättäydyn aina täysin tunnelman vietäväksi. Jos kaksi aikaisemmin sävellettyä Requiemin osaa olivat varsin maltillisen mittaisia, niin nyt mopo lähti täysin lapasesta, ja kakkososa Grave Eternalista (Requiem, Chapter Two: Transition) tuli lopulta yli 32-minuuttinen. Requiem oli työn alla yli kolmekymmentä vuotta, ja tuona aikana kaksi läheistä ystävääni sekä työtoveriani – Celtic Frost -basisti Martin Ain ja taiteilija H.R. Requiem-keikalla minun piti keskittyä soittamisen ja laulamisen ohella niin moneen muuhunkin asiaan, etten pystynyt nauttimaan esiintymisestä oikeastaan lainkaan. Giger – poistuivat keskuudestamme. – Kun kirjoitus-, sävellysja sovitustyö sekä intensiiviset harjoitukset olivat vihdoin ja viimein takana, esitimme kestoltaan noin 45-minuuttisen Requiemin mittavan sinfoniaorkesterin ja vierailevan laulajan kanssa Roadburnissa keväällä 2019. Mutta näin ei onneksi käynyt. Tämä tapahtuma oli pian neljä vuosikymmentä kestäneen urani ylivoimaisesti jännittävin ja haastavin konsertti. Lisäksi se oli kolmeosaiseksi jo tuolloin kaavaillun Requeimin, suomeksi sielunmessun, ensimmäinen osa. – Minulla ei ollut Requiemin päättämisen suhteen mitään kiveen lyötyä aikataulua, ja Triptykonin kahdelle ensimmäiselle pitkäsoitolle (Eparistera Daimones 2010 ja Melana Chasmata 2014) sitä ei vielä tehty, sanoo Warrior. 71 SOUNDI K un lyhytikäiseksi jääneen black metal -pioneeri Hellhammerin riveissä 1980-luvun alussa uransa aloittaneen Tom G. Mielessä jyskytti koko ajan ajatus siitä, ettemme saa tehdä yhtään virhettä. Warriorin kipparoima Celtic Frost julkaisi klassisen Into The Pandemonium -albuminsa kesäkuun alussa 1987, monen metallidiggarin korvakäytävät laajenivat hämmästyksestä. – Haaste on täsmälleen oikea sana, sillä työtä oli lopulta valtavasti – hyvin paljon enemmän kuin osasin etukäteen kuvitella. Toukokuussa 2006 ilmestynyt Monotheist jäi yllättäen Celtic Frostin joutsenlauluksi, ja Requiem uhkasi jäädä kahden sävellyksen mittaiseksi tyngäksi. Winter, alaotsikoltaan Requiem, Chapter Three: Finale, puolestaan soi majesteettisen raskaan Monotheist-pitkäsoiton päätösraitana. Miltä tuntuu jälkikäteen kuunnella ja katsella Requiem (Live At Roadburn 2019) -konserttitallennetta. – Vuonna 2018 olin kirjoittamassa materiaalia Triptykonin kolmannelle studioalbumille – se ilmestyy toivon mukaan 2021 –, kun Roadburn-festivaalin promoottori Walter Hoeijmakers soitti aivan yllättäen. Walter oli saanut idean, ja hän kysyi: ”Löytyisikö Triptykonilta aikaa ja mahdollisuuksia valmistella Requiemin puuttuva osa, ja esittää sitten teos kokonaisuudessaan Roadburn-festarilla?” Skypen välityksellä Soundille puhuva Warrior huokaisee syvään ja jatkaa. Kolmas osa, reilu neliminuuttinen Triptych: III. – Tunnen aivan äärimmäistä ylpeyttä, monenkin syyn takia
Sen lisäksi heitä yhdistää tärkeä yhteinen mentori, pianisti Mary Lou Williams. Mary Lou Williamsin kaltaisen artistin kohdalla lohdullista on, että tuo tulevaisuusovi on yhä avoinna. Mary Lou Williamsin CV kattaa satoja sävellyksiä mm. Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives Aaltonen/Kullhammar/ Heikinheimo/Meaas Svendsen: The Father, The Sons & The Junnu Moserobie Music Production Verneri Pohjola: The Dead Don’t Dream Edition Records Soft Power: Brink Of Extinction RR Gems KOLME TUORETTA JAZZ-SUOSITUSTA: ”Verottiko uuden tutkiminen hänen potentiaalista main streamsuosiotaan, vai onko kyseessä malliesimerkki perinteisesti miesvetoisen ja machon jazzmaailman tasa arvon puutteesta?” MAHTAVA MARY LOU Jazz kiinnostaa 6_2020 -taitto_d.indd 72 11.6.2020 15.58. Liekö tuo jatkuva uuden tutkiminen sitten verottanut hänen potentiaalista mainstream-suosiotaan, vai onko kyseessä malliesimerkki perinteisesti miesvetoisen ja machon jazzmaailman tasaarvon puutteesta sankareitaan valitessa. Swing-aikakaudella Andy Kirkin maineikkaassa Twelve Clouds Of Joy -yhtyeessä kannuksiaan ansainnut Williams oli koko uransa utelias musiikillinen tutkimusmatkailija, jonka urakehitys kattaa merkittävän osan jazzin historiallisesti olennaisimmista kehitysvaiheista. Älkäämme odottako yhtään kauemmin astuaksemme siitä sisään. M itä yhteistä on Monkilla, Milesilla, Dizzyllä ja Bud Powellilla. George Gerschwinin jazz-standardi ei ole koskaan kuulostanut näin mystiseltä. Vuoden 1974 Zoning-levyllä Williams löysi pianotriosta uusia sävyjä muiden tähyillessä rock-fuusion suuntaan. Vuonna 1964 alun perin julkaistu nimetön, myöhemmin Euroopassa myös Black Christ Of The Andes -nimellä pihalle puskettu hengellinen suurlevy on hyvä paikka lähteä liikenteeseen. Duke Ellingtonille ja Benny Goodmanille, yli sata omaa levytystä ja myöhempien bebop-starojen koutsaamista. Toinen Mary Records -helmi löytyy kymmenen vuoden päästä. 72 SOUNDI SOUNDI PB Ku v a : W il li am P. on sukua minimalistiselle teknolle aikana, jolloin elektroninen musiikki ei ollut vielä edes se kuuluisa ”pilke silmäkulmassa”. Mary Lou Williams ansaitsee paikkansa yhtenä jazzin arvostetuimmista suunnannäyttäjistä. Esimerkiksi joissakin Monkin kuuluisista sävellyksistä on kuultavissa suoria vaikutteita Williamsin aiemmasta tuotannosta. Jazzlegendoja kaikki, kyllä. Albumia on hankala asettaa suoraan aikajanalle ja kriitikko Gary Giddins totesikin arvioissaan Williamsin ”avanneen ovia tulevaisuuteen jo viimeisen 40 vuoden ajan”. Saman levyn Miss D.D. Genren suuropas Rough Guide To Jazz (Penguin, 2004) mainitsee Williamsin olleen bebop-liikkeen merkittävä ”guru ja taustavaikuttaja”. Bändipalojen ohella levyllä kuullaan upean meditatiivinen soolo kappale Ghost Of Love. Williams (1910–1981) ei lukeudu tänäkään päivänä jazzin hehkutetuimpiin nimiin, vaikka syytä olisi. Go t t li e b Duke Ellington on kommentoinut Williamsin olleen ”koko ajan hieman aikaansa edellä”. Mene ja tiedä, mutta yleinen mielipide on selkeästi, että Mary Lou Williamsin merkitystä jazzin historiassa ei vieläkään täysin ymmärretä. Jotain rasistisesta kasvuympäristöstä kertoo se, että valkoiset naapurit kuuleman mukaan kivittivät perheen taloa – tapa, joka tosin loppui kun pieni Mary Lou alkoi käydä konsertoimassa naapuruston kodeissa. Nappaa soimaan vaikkapa Mary Loun nerokkaan hiiviskelevä versio kappaleesta It Ain’t Necessarily So. Uransa loppuvaiheilla Williams myös toimi kouluttajana ja luennoi jazzin historiasta, jonka hän suurelta osin oli itse elänyt läpi siihen aktiivisesti vaikuttaen. Jo 1930-luvulla pianonsoittoa boogie-woogiesta kohti modernimpia sävyjä puskenut artisti julkaisi 1960–70-luvuilla musiikkiaan oman Mary Records -levymerkkinsä kautta aikana, jolloin muusikoiden luotsaamat labelit eivät olleet mitenkään yleisiä. Atlantassa syntynyt ja Pittsburghissa kasvanut artisti opetteli soittamaan pianoa kolmivuotiaana ja esiintyi jo kuuden vuoden iässä. Oma kuulijasuhteeni Mary Lou Williamsin musiikkiin on rakentunut nimenomaan hänen omalla levymerkillään julkaistun ”spiritual jazz” -tuotantonsa ympärille
Melkoinen nippu rockhistorian kiehtovinta musiikkia yhden vuoden aikana! Levyt nivoutuivat yhteen niin käytännön tasolla kuin esteettisestikin, sillä niitä tehtiin limittäin ja osittain samalla miehistölläkin. Perusmoodiltaan teos on kuitenkin karu kertomus melkeinpä lapsena alkaneesta päihdekierteestä, jota Lanegan ei edes yritä selättää. Mukana tulee myös kiva kirjanen, jossa ääneen pääsevät niin albumien tekijät kuin niitä fanittaneet rocktähdetkin. Yhtye on kuitenkin ainoa tapa elättää itsensä musiikilla, ja jos tämä jalusta katoaisi alta, olisi edessä nopea vaipuminen katuojaan. 1964) tunnetaan Screaming Trees -yhtyeensä ajoilta Seattlen grungeskenen yrmeänä ulkopuolisena, joka on sittemmin tehnyt rockin ja rootsmusan risteyspintoja kartoittavia levyjä niin sooloartistina kuin Greg Dullin tai Isobel Campbellin kaltaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Ne osoittivat vastaansanomattomasti, että Pop on ensivaikutelmaansa älykkäämpi ja monipuolisempi taiteilija, jolta voi odottaa mitä vaan – minkä seuranneet vuosikymmenet ovatkin useaan kertaan oikeaksi todistaneet. PB SOUNDI SOUNDI 73 Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja Iggy Pop: The Bowie Years Universal Vuonna 1977 ilmestyi kaksi ensimmäistä Iggy Pop -sooloa The Idiot ja Lust For Life, sekä David Bowien ”Berliini-trilogian” aloittaneet Low ja ”Heroes”. Screaming Trees näyttäytyy sosiaalisesti toimimattomana yksikkönä, jossa laulaja ei koskaan viihdy eikä osaa arvostaa suurtakaan osaa sen tuotannosta. Berliinissä heistä tuli kämppiksiä, ja hedelmällisessä yhteistyössä syntyi Popin uran uudistanut kiihkeä, spontaani ja dekadentti albumikaksikko, jolta löytyy useita hänen uransa parhaimpiin kuuluvaa ikivihreää: Nightclubbing, China Girl, Lust For Life ja The Passenger. Kuten Martin Gore sanoo: ”Vaik ka The Idiot ilmestyi punkin aikaan, se ei ollut lainkaan punkia. Riippuu näkökulmasta, tarjoaako Sing Backwards And Weep sitä. Hänen kuvaamanaan addiktio on pakoa todellisuudesta, joka tosiaan on niin nihkeä, ettei sitä kestä ilman aineita. Nämä levyt onnistuivat vangitsemaan upeasti Iggyn Stooges-aikoja leimanneen kiihkon yhdistäen sen hänelle uudenlaiseen herkkyyteen, kokeilunhaluun ja tummasävyiseen tyylikkyyteen. Se kuitenkin pohjusti tietä sille, mitä punkin jälkeen tuli.” MIKKO MERILÄINEN K u v a: E st h er Fr ie d m an Mark Lanegan: Sing Backwards And Weep White Rabbit Mark Lanegan (s. Tällaisen kaverin muistelmilta odottaa jotakin perusrockläpätystä kiinnostavampaa. Matkan varrelle jää liuta ruumiita ja tolkuton määrä itselle ja muille aiheutettua pahaa oloa. Kirja on kyllä sujuvaa luettavaa ja pursuilee anekdootteja tunnetuista ja vähemmän tunnetuista rockhahmoista. Bowien ja Popin ystävyys ja yhteistyö alkoi jo The Stooges -levyllä Raw Power (1973), ja sen jälkeen Bowie oli tukenut huumeriippuvuuden kanssa taistellutta Popia. NIKO PELTONEN sanoin kuvin_6_2020 -taitto_a.indd 73 12.6.2020 11.27. Lanegan lisää addiktioidensa listaan myös seksin, jota hän ehtii kiertueilla harrastaa viljalti, vaikka heroiiniriippuvuus on jo sillä asteella, että piikitettävää suonta etsitään peniksestäkin. Tässä saagassa menestys rajoittuu pinnalla pysymiseen ja taivaanrannassa kangastelevaan kuiville pääsemiseen. Tyttöystävä odottaa tietysti kotona tietämättä sen enempää panokuin piikkiharrastuksistakaan. Lanegan on klassinen selviytyjähahmo, ikään kuin Johnny Cash grungesukupolvelle. Tältä seitsemän cd-levyn laatikolta löytyy kahden studioalbumin lisäksi melko tarpeettomia vaihtoehtoversioita, sekä peräti neljä levyllistä enemmän tai vähemmän suttuisia keikkatallenteita. Sing Backwards And Weep jääkin inhorealistiseksi muunnelmaksi loputtomiin kuulluista rocktarinoista. Parasta niissä – etenkin The Idiotissa – on paikoin aivan käsittämättömän törkeä eli just hyvä soundi, joka tuntuu väistelevän kaikkia yleisinä hyveinä pidettyjä studio-oppeja. Albumeista kuulee hienosti, kuinka ne ovat syntyneet liikoja (yhtään) hiomatta huumaavan luovuudenpuuskan vallassa. Ilotonta tarinaa eivät juurikaan kevennä pitkälliset kuvaukset narkomaanin kiertueilla ja kotikulmillaankin kohtaamista moninaisista psykofyysisistä ongelmista
On tässä tullut pitkästä aikaa myös ihan oikealla skeittilaudalla sekoil tua. Ilmojen lämmetessä on myös dub-musiikki kuulostanut taas ihanalta. Viime päivinä olen kuunnellut ja panilaisen Hiroshi Yoshi muran Music For Nine Post cards levyä (1982), jonka Light In The Attic levymerkki jul kaisi uudestaan pari vuotta sitten. viimeinen sana -taitto_20_6_a.indd 74 11.6.2020 15.59. Valtaosaa niistä kuuntelin kotini takana virtaavan Mätäjoen varrel TÄNÄ KEVÄÄNÄ on ollut jotenkin hankala keskittyä kirjoihin tai elo kuviin. Lopulta estradin valtasivat satakielet, kultarinnat, lehtokertut ja viitakerttuset. Minun oli päästävä äänien keskelle joka aamu. Niin paljon toivoa kuin Nousiai nen välittikin, kiteytti Rachel Carsonin ympäristönsuojelu klassikon otsikko sen aavemaisen tunnelman, joka tuota toivoa saarsi: konserttipaikko jen suljetut ovet, peruutusilmoitukset sähköpostissa, stream keikkojen kappaleväleihin pesiytyneen omituisen hil jaisuuden. Yoshimuran musiikki on kaunista ja oudon yksinkertaista, hienovarai sen rhodessoiton kuljettamaa am bientia. Soundin vuositilauksen voitti VeliMatti Henttonen Perttelistä. sä kuussa sieltä löytyy hurjan hieno Les Filles de Illighadad kokoonpa nossa vaikuttavan tuaregkitaristi Amaria Hamadalherin Music From Saharan WhatsApp 05. Brutal Truthia soit taessa levottomat ajatuk set asettuvat ja alkaa vain seurailla soittimen jän nittäviä sointeja ja harmonioita. Musiikki on sen sijaan tuo nut iloa sekavina ja stressaa vina aikoina. Jossain vaiheessa minäkin liityn joukkoon, tutun ja samalla uuden äärelle. Ilmassa oli pelkoa ja hämmennystä, mutta tuona iltana epätietoisuuden seasta erottui myös lohdun ripe. Siksi oikeastaan kaikki asiat, jot ka ovat vieneet pois atk:n parista ovat tuntuneet mielekkäiltä. Oli perjantai 13. 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Aluksi kuuluu sisällä rumpukoneen säes tyksellä soitettua tidinitkielisoitin ta. Sitä vain kuun telee ja jumittaa. Viime viikkoina olen soittanut pal jon Juhana Nyrhisen MÄSÄ Universe soitinperheeseen kuuluvaa Brutal Truth -skeittilauta-lapsteel-kannelta. Kaikkialla. Musiikki muistutti olevansa yhteisö – valmis kukoistamaan kaikissa olosuhteissa. Kaupunki puron vierustasta tuli henkireikäni. Koko kulttuu riekosysteemin shokin. Sitten yhtäkkiä leikataan juhliin, jossa sama musiikki soi ihmisten keskellä, ehkä ulkoilmassa. En osaa sa noa, mikä tässä levyssä niin kovasti viehättää. Kevään aikana onkin tullut seikkailtua pal jon Bandcampissä. JUKKA HERVA Pöllöt Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli HANNU LINKOLA Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 71. Meno on hidasta ja matalaa, mutta samapa tuo. Mitä pidemmälle se eteni, sitä vuolaammilla konserteilla se helli. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Erityisen usein on tul lut kuunneltua Rhythm & Soundin With The Artists levyä. Toinen kevään aikana ilahduttanut Band campjuttu on ollut Sahel Sounds levymer kin Music From Saharan WhatsApp julkaisusarja, jossa ilmestyy kuukau sittain vaihtuva älypu helimella äänitetty länsi saharalainen julkaisu. MAALISKUUSSA katsoin Jukka Nousiaisen live lähetystä pala kurkussani. Ne tulevat takaisin. Kuten musiikkikin taas kohta. Myös sillä hetkellä mie tin erästä klassikkoteosta. Esimerkiksi mauritanialaisen Jeich Ould Baldoun julkaisusta vä littyy soittajan päivän kulku. Ääne tön kevät. Jotenkin se vetää puo leensa ja kes keyttää kaikki muut hommat. Kuka olisi uskonut, että paratiisi löytyy kahden lähiön välistä! Kesällä purovarren linnut vai kenevat. Se lähti liikkeel le Nousiaisen lauluista ja tavoitti jokaisen konserttia seuranneen. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Täs la. Jäin koukkuun. Sen kirjoitti Yrjö Kokko 1950luvun alussa toivo essaan, että lähes lop puun metsäs tetyn laulu joutsenen kanta alkaisi elpyä; että valkoiset linnut saapuisi vat yhä runsaam pina joukkoina; että niiden ääni soisi entistä use ammalla järvellä, lammella, suolla. Mukana ovat lplevyt: Turmion Kätilöt: Global Warning, My Dying Bride: The Ghost Of Orion ja Strigoi: Abandon All Faith. Tämä julkaisu on kai jo poistunut Sahel Soundsin Bandcampsivuilta. Se mikä oli aiemmin arjen ja läpikulun maisemaa, avasi yhtäkkiä jokaisen yksityiskohtansa. Karkeista puhelinäänityksistä välit tyy paljon muutakin kuin vain mu siikki. Ensin aloittivat punarinnat ja peipot, sitten saapuivat tiltaltti ja sirittäjä. Mikäs sen parempaa! Tietokoneella ja älypuhelimella kyttääminen saavutti ainakin mi nulla uuden huipun koronan myö tä. Onnea! Kielen löytäneiden kesken arvotaan kolmen Nuclear Blast levyyhtiön vinyylilevyn paketti. Onneksi kevät ei ollut kuitenkaan äänetön. ja korona virus oli alkanut sulkea Suomea. Keikan loputtua huomasin maisteleva ni kahta sanaa. Hiljalleen ihmiset kerään tyvät niiden ympärille, ensin tunnustellen, sitten luottavaisesti upoten. Mutta samaan aikaan toisaalla heräilevät uudet äänet
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN PrimalFear-Destruction 06-20_BACKCOVER.indd 1 08.06.20 13:57 Soundi takakansi 6_20.indd 76 10.6.2020 10.27 ”MAAILMAAN TARVITAAN LISÄÄ LESBOJA HOMOIKONEITA” 6/ 20 20 9,90 € (sis.alv) VUOTTA S O U N D I 6 / 2 2 A L M A So un dI 11 So un dI 11 ROLLING BLACKOUTS COASTAL FEVER Aussirock elää ja voi hyvin PHOEBE BRIDGERS instagram.com/_fake_nudes_ KHRUANGBIN Musiikkityylien cocktail NOTHING BUT THIEVES Rockin on aika muuttua ENSIFERUM Folk metalin suunnannäyttäjä ALMA ALMA TEHOSEKOITIN MUISTELEE KLASSIKKONSA SYNTYVAIHEITA Y L I 5 L E V Y A R V I O T A ! MOSES SUMNEY, THE SOUNDS, LADY GAGA, NORAH JONES, ALEAH, NEIL YOUNG… Kansi_6_2020_e.indd 1 11.6.2020 16.01 _1SD_ulkokannet_6_2020.indd 1 11.6.2020 16.07