N U C L E A R B L A S T. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: W W W . D E WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Soundi takakansi 6_21.indd 76 Soundi takakansi 6_21.indd 76 8.6.2021 14.15 8.6.2021 14.15 S O U N D I 6 / 2 2 1 6/ 20 21 9,90 € (sis.alv) JESSE MARKIN ”MIHIN VAIN MENENKIN, OLEN AINA SE ULKOPUOLINEN.” So un dI 11 So un dI 11 J E S S E M A R K I N SOUNDI-P ALKINTO 2021 THE BLACK KEYS URSUS FACTORY MAX CAVALERA TIMO TOLKKI TUOMARI NURMIO AT THE GATES HELLOWEEN LXANDRA MALLA ”OLIN ETUNENÄSSÄ HAISTELEMASSA, MISSÄ MENNÄÄN.” HECTOR: Kansi_6_2021_e.indd 1 Kansi_6_2021_e.indd 1 10.6.2021 10.55 10.6.2021 10.55 _1SD_ulkokannet_6_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_6_2021.indd 1 10.6.2021 10.59 10.6.2021 10.59
Paul’s Sound Nummela • F-Musiikki SMI tulostus.indd 2 SMI tulostus.indd 2 8.6.2021 19.37 8.6.2021 19.37 _2SD_sisa?kannet_6_2021.indd 1 _2SD_sisa?kannet_6_2021.indd 1 10.6.2021 11.06 10.6.2021 11.06. Vallila tulostus.indd 75 Vallila tulostus.indd 75 8.6.2021 19.07 8.6.2021 19.07 Dean Kerry King V Select signature 1 495,Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5K 00150 Helsinki • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Viiking Musiikki Kuopio • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • St. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price
Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5K 00150 Helsinki • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Viiking Musiikki Kuopio • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • St. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. Dean Kerry King V Select signature 1 495,Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Paul’s Sound Nummela • F-Musiikki SMI tulostus.indd 3 SMI tulostus.indd 3 8.6.2021 19.37 8.6.2021 19.37
SOFA 9.5 PASA MUSTIKKAMAA JEZZE feat. NICHOLAS X HAUTAJAISET ROSITA LUU MULLASTA NOUSTAAN Playground tulostus.indd 4 Playground tulostus.indd 4 8.6.2021 18.57 8.6.2021 18.57. UNIKLUBI HETKEN OLEN VAPAA IKE MUISTOJA-EP MERTA KIPINÄ EETU RIIKONEN TOINEN TANSSI JONIHEY MAAILMA ON FESTIVAL MON-SALA feat
Soundi 6/2021 > 8 Pääkirjoitus 10 Soundi-palkinto 2021: Hector 12 Tapahtuu näinä päivinä 13 Toinen kuvakulma 14 Break On Through 16 Tarkkailuluokka: Teini-Pää 18 Elämäni soundit: Malla 20 Arttu Seppänen 21 Martti Luther ja muovipussi: Tabula Rasa 22 Soundi-haastattelu: Max Cavalera 28 Jesse Markin 36 The Black Keys 40 Ollako vai eikö olla. 44 Helloween 46 Lxandra 48 Ursus Factory 50 Levyarviot 60 Tuomari Nurmio 66 Bazook At The Gates Powerwolf Timo Tolkki 70 Jazz kiinnostaa 71 Tractatus Musica 72 Sanoin kuvin 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: Te ro A h o n en 6 SOUNDI K u v a: Fr an s N y b ac k a K u v a: Ti m o Is o ah o 16 Teini-Pää 10 Hector K u v a: A n u k R o h d e 22 Max Cavalera 46 Lxandra K u v a: Fa b io A u gu st o 44 Helloween K u v a: M ik ko M er il äi n en sisa?lto?_2021_6_a.indd 6 sisa?lto?_2021_6_a.indd 6 10.6.2021 10.59 10.6.2021 10.59
Kokeile paikallisella kauppiaallasi! Hifi.fi, Joensuu Kajaanin Musiikki, Kajaani Kokkolan Laitevälitys, Kokkola Lahden Musiikkitalo, Lahti Musatalo, Kankaanpää Musiikkikauppa.com, Rovaniemi Musikantti, Jyväskylä Soitin Laine, Turku Soundtools, Helsinki St.Pauls Sound, Nummela Tammer-Piano, Tampere Verkkokauppa.com Studiotec tulostus.indd 7 Studiotec tulostus.indd 7 8.6.2021 18.56 8.6.2021 18.56. Iiro Rantala, Tuomo Prättälä, Maja Mannila, Rob Dominis, Vesa Kujala sekä Jussi Liski ovat valinneet Dexibellin, valitse sinäkin. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi ” Paras mitä markkinoilta löytyy.” Iiro Rantala Kun soundi ratkaisee Dexibellin kosketinsoittimissa sekä kotipianoissa viimeistely ja soundi ovat huippuluokkaa. Iiro Rantala, Tuomo Prättälä, Maja Mannila, Rob Dominis, Vesa Kujala sekä Jussi Liski ovat valinneet Dexibellin, valitse sinäkin. Kokeile paikallisella kauppiaallasi! Hifi.fi, Joensuu Kajaanin Musiikki, Kajaani Kokkolan Laitevälitys, Kokkola Lahden Musiikkitalo, Lahti Musatalo, Kankaanpää Musiikkikauppa.com, Rovaniemi Musikantti, Jyväskylä Soitin Laine, Turku Soundtools, Helsinki St.Pauls Sound, Nummela Tammer-Piano, Tampere Verkkokauppa.com Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. Laatua ja tyylikkyyttä kotiin tai keikalle – useita eri malleja. Laatua ja tyylikkyyttä kotiin tai keikalle – useita eri malleja. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi ” Paras mitä markkinoilta löytyy.” Iiro Rantala Kun soundi ratkaisee Dexibellin kosketinsoittimissa sekä kotipianoissa viimeistely ja soundi ovat huippuluokkaa. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh
Mieltä painavat myös aivan liian monet kesältä jo perutut festivaalit ja katastrofaalisen puolentoista vuoden jälkeen talousvaikeuksissa painivat alan ammattilaiset, joiden tulonmenetysten kompensoinnissa hallitus on epäonnistunut pahasti. Rentouttavaa kesää! Ja kiitos, että luette. Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Wolf Alice: Blue Weekend SOUNDI 6/2021 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Ursus Factory: Onnellinen sukupolvi Black Midi: Cavalcade Soft Hammers: Music For Situations Sons Of Kemet: Black To The Future Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Déjà vu -kesä open.spotify.com/user/soundilehti pa?a?kirjoitus-taitto_2021_6_a.indd 8 pa?a?kirjoitus-taitto_2021_6_a.indd 8 10.6.2021 11.17 10.6.2021 11.17. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 47. Artistit julkistavat keikkalistojaan, uusista tapahtumista tiedotetaan ja ilahduttavan moni näyttää saaneen korona-apurahan. Silloinhan yleisesti enteiltiin, että loppukesästä rajoitukset olisivat poissa ja syksyllä tapahtumaala voisi alkaa nousta jaloilleen. J okohan sitä uskaltaisi ääneen sanoa, että hyvältä näyttää. Ei olisi kannattanut, sillä iski paha déjà vu -tunne. Soundi jää nyt kesätauolle. Ainakin minulla on liput Hailuodon Bättre Folkiin ja Tampereen Festivaali-festarille sekä monen muun tapaan korona rokotus käsivarressa. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Seuraava lehti ilmestyy 27.8. Toisin kävi, itse asiassa päinvastoin. Somevirrassa tulee vastaan yhä enemmän toiveikkaita päivityksiä. Joten tietenkin peruspessimistinen mieli pelkää tilanteen nytkin kääntyvän taas syksyn tullen huonoon suuntaan jonkun rokoteimmuunin virusvariantin aiheuttaman tartuntapiikin myötä. Luin vuoden takaisen pääkirjoitukseni. Samaan aikaan totta on sekin, että tätä kirjoittaessa etenkin pääkaupunkiseudun ravintolat ja tapahtumat ovat vielä pahojen rajoitusten runtelemia. Toistamiseen väärässä olemisen uhallakin toistan sanani vuoden takaa uskoen niihin entistä kovemmin: ”Toivon, että kun kesälomien jälkeen palaillaan töihin, musiikkialan työpaikat olisivat yhä olemassa, tämä oudoista oudoin aika olisi vain muisto enää ja asiat alkaneet palautua normaaliksi.” Ennen kaikkea toivon, ettei noita sanoja tarvitse enää vuoden päästä toistaa
Hector_Soundi-palkinto_taitto.indd 10 Hector_Soundi-palkinto_taitto.indd 10 9.6.2021 17.48 9.6.2021 17.48. kerran. Koskaan ei ole ollut tällaista. Kun lapset olivat pieniä mä luin niille Narnia-kirjoja sekä Tolkienin trilogiaa ja mietin, että kyllä tämä pitää jotenkin musaan tuoda. – Aloin ajatella, että ihan sama mitä muut tekee, mä teen näin. Keikkailukin on ollut koronarajoitusten takia jäissä. Vielä kun mä olen tunnetusti ollut sarjakuvafriikki aina, ja Juhonkin tunnen hyvin, niin on hienoa saada hänen suunnittelemansa pysti, Hector riemuitsee. Ja siihen päälle kaikki järkyttävät uutiset maailmalta Vietnamin sotaa myöten. Lisäksi hän näkee merkityksensä virtausten ja soundien kokeilijana. – Olen katsonut nyt Pekka Laineen Rock-Suomi-sarjaa, että mihin mä siellä jonkun rockjournalistin tai kollegan mielestä sijoitun. Nummista, Markku Intoa ja Jarkko Lainetta, jotka tekivät omanlaistaan undergroundia. Hectorin palkintohyllyyn onkin kertynyt tunnustuksia: Emma-patsaita, Pro Finlandia -kunniamerkki, Junnu Vainio -sanoituspalkinto, Reino Helismaa -palkinto. – Tietenkin kun olin Yleisradiossa töissä musiikkitoimittajana, niin mulle tuli Jenkeistä ja Englannista kaikki uutuudet pöydälle, joten olin etunenässä haistelemassa, missä mennään. Hänet on opittu tuntemaan sekä rohkeana ulkomaan virtauksista omaksuttujen tyylien kokeilijana ja lokalisoijana että vahvana ja omaleimaisena sanoittajana, ja hän onkin pitkän uransa aikana tehnyt runsaasti kappaleita myös muille artisteille. Lewisia. A-PUOLI > Hectorilla on valtava merkitys suomalaiselle musiikille paitsi oman, liki 50-vuotisen musiikkiuran kautta, myös radiotoimittajana uusien virtausten esittelijänä ja muiden artistien yhteistyökumppanina. Siitä Herra Mirandoksen mystiset jutut tuli, tosin on siellä myös Tolkienia, Lewis Carrollia ja C.S. – Mutta itse näkisin, että olen ollut aika samanaikaisesti siinä rintamassa missä olivat Dave, Juice ja Harri Rinne, Pekka Streng… suomenkielisen rockin kirjoittajien ensimmäisessä aallossa ei ollut juuri muita. Olen joskus sanonut, että pystyn tekemään tunnissa kuusi biisiä kenelle tahansa. Taiteilijan innostus on kova, kun pöydälle nostetaan yllätyksenä Soundi-palkinto, eli Juho Juntusen suunnittelema Taatto Taivahinen -patsas. 74 VUOTTA keväällä täyttäneen Hectorin tuotanto levittäytyy kuudelle vuosikymmenelle. S O U N D I P A L K I N T O 2 2 1 Rakkaus musiikkiin on ja pysyy Hector saa vuoden 2021 Soundi-palkinnon. Hector on ehdottanut haastattelupaikaksi Helsingin Munkkiniemessä sijaitsevaa Café Torpanrantaa. Alkuvuosiensa jälkeen hän alkoi laajentaa ilmaisuaan tekstittäjänä, ja silloin avuksi tuli fantasia. Olin viemässä jengiä kohti uutta, mutta en kuitenkaan koskaan kokenut olevani varsinainen uudistaja. Yhtäkkiä minullekin avautui biisiaiheiden kirjo, että okei, otan tuolta ajattelutavan ja tyylin, mutta sitten on haasteena saada se istumaan suomen kieleen ja kuulostamaan hyvältä, luontevalta ja aidolta. – Nyt kun on ollut puolentoista vuoden täysbreikki, niin se on osittain syynä sellaiseen lukkiutumiseen. OMAN MERKITYKSEN hahmottaminen ei ole koskaan helppoa, ja Hectorkin sanoo olevansa alisteinen muiden kertomille näkemyksille. Jollei sitten lasketa mukaan M.A. Seitsemäs on vielä korkkaamatta, sillä uutta materiaalia ei ole 2020-luvulla syntynyt. – Tämä on niin hieno! Tämä tulee hyllyyn Emmojen ja kaikkien muiden keskelle. Kun aloin tehdä tekstejä, sisältöä maailmassa tuottivat lähinnä Dylan ja Lennon, toki jotkut muutkin. Tekstittäjäksi Hector opiskeli ennen kaikkea lukemalla runoutta. 10 SOUNDI Teksti ja kuva: Mikko Meriläinen H eikki Harmasta tuli folkartisti Hector 1960-luvun puolivälissä, ja hän kohosi Suomen varhaisen rocksukupolven tärkeimpien tienraivaajien joukkoon. Palkinto jaetaan nyt 17. Tuntuu, että onko mun luovuus virranut ihon läpi pois. Taatto pääsee siis hyvään seuraan. Kaipuu musiikintekijäksi palaamiseen on kuitenkin kova. – Tekstien suunnan saneli sisältö
Häneltä tulee tarkkaa tietoa, että saan oikeita päivämääriä. En ole koskaan opiskellut, joten korvakuulolta ja treenaamalla on menty. – Mutta semmoinen maine kun tulee niin ei siitä pääse irti. HECTOR on viime vuosina katsellut uraansa taaksepäin niin kiertueiden kuin elämäkerrankin kautta. Soundi-palkinto on merkittävälle suomalaiselle musiikkivaikuttajalle myönnettävä tunnustus. – Sitten jos mietitään heitä, jotka ovat vieneet musiikkiani eteenpäin niin kyllähän Pirjo ja Matti Bergström (kolmen ensimmäisen Hector-levyn tuottajat) täytyy nostaa esiin. Vuoteen 1979 asti käänteitä kerrannut Asfalttihippi ilmestyi vuonna 2017, ja jatko-osan kirjoittaminen on käynnissä. – Toinen kummajainen on kun tehtiin Irina Milanin sooloalbumi (Mitä tapahtuu!, 1979). – Vaikka joku vuosi 1986, mietin että hetkinen, vuonna 1980 tuli Hakokönkään Jukka tuottajaksi… Sitten alan soitella elossa oleville, että kerro nyt mitä muistat. Toki myös parin vuoden takainen Hexit-kiertue – jonka nerokkaan nimen Hector kertoo itse keksineensä – vihjasi vahvasti lavoilta poistumiseen. – Kaikki ammattimuusikot ovat olleet tärkeitä, koska pidän itseäni edelleen enemmän kitaran rämpyttäjänä. – Ilman muuta allekirjoitan, se on selvää. Vuodesta 2005 myönnetyn palkinnon ovat Hectoria ennen saaneet Tuomari Nurmio, Alexi Laiho, Toni Wirtanen, Juhani Merimaa, Tuomas Holopainen, Ismo Alanko, J. On paljon fiksumpaa tehdä Dylan-ratkaisu ja sanoa, että tämä on ikuista kiertuetta. – Ruusuportti-albumi (1979), joka me käännettiin yhdessä Tommy Tabermanin kanssa (sanoituksina oli ruotsalaisen Dan Andersonin runot), sille olisin suonut enemmän huomiota. Kritiikki loputtomista jäähyväiskiertueista selvästi vaivaa häntä. S O U N D I P A L K I N T O Hector_Soundi-palkinto_taitto.indd 11 Hector_Soundi-palkinto_taitto.indd 11 9.6.2021 17.48 9.6.2021 17.48. Mä olin itse silloin Lapinlahdessa (psykiatrinen sairaala, jossa Hector oli masennuksen takia), ja Otto (Donner, levyn tuottaja) haki mut isolla amerikanautollaan studioon. – Kun kirjoitin Asfalttihippiä, niin tuntui että muisti on sitä parempi mitä pidemmältä lähtee muistoja hakemaan. Sillä oli diapamia mukana, että jos tulee kauheen pahat fiilikset niin nappula suuhun, kuppi kahvia ja jatketaan, kun ollaan ensin pyyhitty kyyneleet pois. SOUNDI 11 Hän kuitenkin uskoo, että vielä se tulppa aukeaa. – Sen koommin en ole perkele tehnyt jäähyväiskiertueita, Hector painottaa. Minä kun osaan puhua vain jotain… tähtitaivasta. – Jossain talk show’ssa kun kysyttiin suoraan, niin sanoin että kyllä se tällä hetkellä näyttää siltä että tämä on viimeinen rundi isoissa paikoissa ympäri Suomen. Se on poikkeava levy, koska se ei ole sitä mun pop/ rock-tuotantoa. Karjalainen, Atte Blom, A.W. Hector sanoo pohtineensa asiaa paljon myös siltä kantilta, että onko hänellä enää sijaa radioissa ja toisaalta, miten striimeihin perustuvassa maailmassa saisi kuuntelijoiden huomion. – Olisi aika tehdä biisejä, vaikkei ihan suoraan sanoisikaan että Putin on paska, Hector naurahtaa. Sitä en sano, ettenkö voisi mennä johonkin Tavastialle tai tekemään yllätyskeikkaa jonnekin pommisuojaan. Ehkä voisin muuttaa erakkona saareen ja ottaa akkarin ja nauhurin mukaan. – Meillä on vene vesillä ja mökki saaristossa. Yrjänä, Jonna Tervomaa, Timo Kanerva, Jukka Orma, Jussi Lehtisalo, Jukka Gustavson, Chisu ja Paula Vesala. Ihan pandemiasta riippumattakin, mitä täällä oikein tapahtuu. – Se ei mennyt mihinkään vaikka on helvetin hieno levy. Me tehtiin todella iso duuni käännösten kanssa. Sekin tuntuisi hullulta kun kaikki alustat on kuitenkin olemassa. Hector kokee olevansa enimmäkseen tyytyväinen albumiensa saamaan vastaanottoon ja arvostukseen, mutta yhden levyn menestymättömyys on jäänyt kaivelemaan. Onneksi sen kiertueen nimi oli Näkemiin – kuulemiin, Hector toteaa vuoden 2007 kiertueestaan. – Jossain vaiheessa mua ärsytti hirveästi se, että mut oltiin meemiytetty, vaikka tosiasassa olen tehnyt vain yhden varsinaisen jäähyväiskiertueen, ja aika pian sen jälkeen kommentoinkin että se oli virhearviointi. – Mulla on rakkaus musiikkiin, ja on aina ollut olemassa, se pitää vain saada kaivettua esiin. Tärkeiden hahmojen lista jatkuu pitkänä: Antero Jakoila, Otto Donner, Atte Blom, Pave Maijanen, Peter Lerche, Okko Laru… DEBYYTTISOOLOALBUMI Nostalgia ilmestyi lähes 50 vuotta sitten, ja sen jälkeen studiolevyjä on kertynyt yli 20. Onneksi sekä mun ex-vaimo että nykyinen ovat ottaneet lehtileikkeitä talteen, koska minä en itse ole koskaan pitänyt mitään päiväkirjaa. Mutta nyt kun teen kakkosta, joka kuitenkin kattaa vuodet 1980-luvusta tähän päivään, on helvetin paljon vaikeampi muistella. He orkestroivat ja johtivat sitä meininkiä, ja puhuivat muusikkojen kanssa muusikkoa. Siitä tuli ihan weird levy, mutta ne on ehkä mun parhaat lauluntekstit ever. Ei biisin tekeminen sen enempää vaadi. VIIMEISET 15 vuotta Hectorin ura on ulkoapäin näyttäytynyt hyvästien jättämisenä. Jo mainittujen Hakökönkään ja Kotilaisen lisäksi Hectorin uralle mahtuukin monta merkittävää tuottajaa ja muusikkoa, jotka ovat auttaneet maestroa visioidensa toteuttamisessa. Nuoruusvuosista saakka Hectorin tuotantoa on leimannut vahvasti vasemmistolaisuus, hippiaate ja pasifismi, ja edelleenkin hän allekirjoittaa nuoren Heikin ajatukset. Maailmalla yhä vain vellovat kriisit ja epäoikeudenmukaisuudet voisivat toimia laukaisevana tekijänä luovuusblokkiin. Pikkuisen on herännyt tunne, että jos jollain metaforistisilla tavoilla käsittelisi näitä asioita. – On mulla ollut mielessä, että kun seuraa vaikka Lukašenkaa niin herää kysymys, että mihin tämä maailma on menossa. Lapsuus, nuoruus ja ne tärkeät vuodet, jolloin kaikki oli uutta jäi heti mieleen. En kuitenkaan koskaan ollut jyrkän vasemmistolainen, enkä digannut sitä tietynlaista ehdottomuutta mitä Agit Propin liepeillä olevat edustivat. Tosin Hector korjaa ponnekkaasti, että kyseessä on ainakin osittain ollut väärinkäsitys. Minä arvostin Irinaa laulajana suuresti. Pitää kaivella vanhoja Soundeja ja muuta. Oikeastaan ne on runoja, jotka on sävelletty. Hector kertoo hahmottavansa tapahtumia yhteistyökumppaneiden kautta. Palkintona annettavan Taatto Taivahinen -patsaan on suunnitellut Juho Juntunen ja sen valmistaa käsityönä taiteilija Christian Ju?tte. Toisenkin albumin vastaanotto on jäänyt harmittamaan, mutta kyseessä ei ole Hectorin oma levy. – Joutuuko sitä tässä iässä vielä tekemään levytyssopimuksen. Siellä on melkoisia muistihirmuja, kuten (kosketinsoittaja) Kotilaisen Esa, joka on ollut alusta asti mukana bändeissäni ja tulee olemaan hamaan tappiin. Konsepti oli, että minä kirjoitan albumillisen tekstejä ja Jorma Panula säveltää ne
Miten kuvailisit tulevaa levykokonaisuutta. – Käsillä oleva biisimateriaali on siis kirjoitettu pääosin vuosina 2007-2020, mutta mukana on myös joitakin vanhempia ideoita. Merkittävän palasen nuorisoja tvkulttuuria sisältää Jyrki 1995–2001. Aiotteko myös julkaista musiikkia. Dj-hommista kiinnostuneille on luvassa tuhti tietopaketti Mikko Mattlarin kirjoittajaman DJkäsikirjan myötä. Yhtyeen – Janitor (laulu), Olli Nurminen (kitara), Teppo Pulli (rummut), Kalle Taivainen (basso) ja Janne Lastumäki (koskettimet) – piti palata festivaalilavoille myös kesällä 2020, mutta koronatilanne esti odotettujen konserttien toteutumisen. Fiktion parissa on myös Tommi Liimatta, jonka Hautajaiskengätromaani ilmestyy elokuussa. Jake Nymanin lokakuisessa Oi niitä autoja -kirjassa automuistot lomittuvat musiikkimuistoihin. Laulaja-lauluntekijä Iisa Pajulan elokuussa ilmestyvä Itke, kirjoita, laula avaa laulunkirjoituksen luovaa prosessia. Reino Helismaan elämään paneudutaan Timo Kalevi Forssin kirjoittaman teoksen myötä. Ronnie James Dion odotettu omaelämäkerta ilmestyy lokakuussa, samoin kuin Dave Grohlin omaelämäkerta. Ensimmäinen single Venus Is High / Golden Girl ilmestyy tänä vuonna digitaalisesti ja myös seiskatuumaisena. Gasellien tarina on puolestaan koottu syyskuussa ilmestyväksi Matka-kirjaksi. – Kun kitaristimme Toni Stranius menehtyi vuonna 2006, soitimme Tonin muistolle järjestetyssä In Memoriam -iltamassa. Onko albumilla jo nimi ja julkaisupäivä. Pirjo Kemppisen Tuntematon Danny ilmestyy lokakuussa, samoin kuin Linda Lampeniuksen omaelämäkerta Kesytön elämäni. 12 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Epe’s-levykaupan ja Poko Rekords -levy-yhtiön myötä suomalaiseen musiikkikulttuuriin valtavasti vaikuttaneen Epe Heleniuksen elämäkerta Epe – Levy moguli ilmestyy elokuussa, ja sen on kirjoittanut Soundin entinen päätoimittaja Timo Kanerva. Taneli Jarva aktivoituu uusilla rintamilla Tatuointitaiteilijana pitkään työskennelleen Taneli Jarvan nimi tuli tutuksi painavan musiikin ystäville jo 1990-luvun alussa, kun basisti-laulaja vaikutti Sentencedin ja Impaled Nazarenen riveissä. Miettisen toimittama tarinakokoelma Irwin Goodman – Kansan taiteilija saapuu lokakuussa, samoin kuin Atte Varstan Elvis & minä – suomalaisten tarinoita Kuninkaasta. TEKSTI: TIMO ISOAHO Musiikkikirjojen täyttämä loppuvuosi K u v a: St ud io 1 8 5 1 Grindcoren, death metalin, death ’n’ rollin ja garage rockin ihmeellisissä maailmoissa svengaavaa pioneerityötä tehneen Xysman aktiiviura päättyi 90-luvun lopulla. Itse näppäilen teräskielistä ja laulan, ja Hassinen soittaa nylonkielistä. Samoihin aikoihin ilmestyvät myös Jouni K. Jarva Duona, mutta tätä juttua voi tehdä myös yksin tai ison bändin kanssa. Siitä asti olemme säveltäneet ja treenanneet säännöllisen epäsäännöllisesti. Katja Ketun kirjoittama Ismo Alanko -elämäkerta ilmestyy lokakuussa. – Friends Of Hell on monikansallinen ryhmä, jonka laulajana toimii Reverend Bizarresta ja monista muista tuttu Sami Hynninen. Levy ilmestyy tapahtuu näillä näkymin loppukeväästä 2022, sanoo Pulli. Tas tuli tutuksi joitakin vuosia sitten, kun vedin basso-osuudet hänen death metal -projekti Diavolosin levylle, kertoo Jarva. Jarva & The Dark Place on akustinen ”eläkeprojekti”, joka realisoitui ennen aikojaan, nauraa Jarva. Keikat ovat edelleen ”to do” -listalla, mutta mikä ilahduttavinta, luvassa on muutakin. Sen jälkeen tapetille tuli Poison Whisky, jonka ura jatkuu edelleen. – Otsikkoa ei vielä ole. Pertti Jarlan kuvittama kirja ilmestyy jo heinäkuussa. – Bändin isä on rumpali Tas Danazoglou, joka vaikutti aikoinaan Electric Wizardissa. Yhtye on myös irtautunut kaikista mahdollisista kahleista ja lisäksi olemme ottaneet rohkeita jäämurskakylpyjä, mitä tulee soundimaailmaan ja sovituksiin. Kirjoittajina Juuso Määttänen ja Joonas Hytönen. Mennään ensiksi heavy metal -yhtye Friends Of Hellin maailmaan. Risto Pesosen ja Hara Järvisen kirjoittama Nastolan bluespojat – suomi bluesin historiaa ja sivuraiteita valottaa suomibluesin keskeisiä tapahtumapaikkoja Päijät-Hämeessä. – Luvassa on tuttua Xysmaa parinkymmenen vuoden kypsytyksellä ja tuleva albumi voisi olla vaikkapa Loton (1996) seuraaja... Kemppaisen Kaija Koo – Taipumaton sekä Tomi Lindblomin Jarkko Ahola – Mies ja ääni. – Kyllä. Nyt Jarvalla on parikin uutta kokoonpanoa. Bändin nimi on lainattu Witchfinder Generalilta, ja musiikillisista vertauskohdista lähelle osuvat ainakin Saint Vitus ja Pentagram. Ulkomaantähdistä syksyn kirjojen aiheina ovat muun muassa Avicii, Chris Cornell, Oasis ja Jim Morrison. Näiden pestien jälkeen Jarva perusti raskaan The Black Leaguen, jonka lento kesti vuoteen 2014. Kokonainen albumi on työn alla ja se ilmestyy toivon mukaan ensi vuoden aikana. – Olen soittanut lainabiisejä ystäväni Sami Hassisen kanssa alkuvuodesta 2019. Nimittäin Xysman ensimmäinen studioalbumi sitten vuonna 1998 ilmestyneen Girl On The Beachin. Huora-yhtyeen laulaja Anni Lötjönen julkaisee esikoisromaaninsa Loppuun palamaton. Esimerkiksi eräs First And Magical -sessioiden (1993) riffirypäs on vihdoin löytänyt paikkansa. Kirjoittajana on yhtyeeseen kuuluva Pekka ”Päkä” Salminen. – Monenlaiset perhekuviot ja päivätyöt vaativat kuitenkin veronsa ja palasimme toden teolla aiheeseen vasta vuonna 2019. Kirjoittajana on Hippo Taatila. Uuden vuosituhannen aikana Xysma on kasannut rivinsä muutaman kerran ja soittanut kourallisen keikkoja. – Toistaiseksi pääosa esiintymisistä on hoidettu T. Kappalevalikoimaan on kuulunut esimerkiksi Tom Waitsin, Leonard Cohenin, Nick Caven ja Mark Laneganin materiaalia. Jos me ennen kokeilimme ja teimme, niin nyt me tiedämme ja toteutamme, sanoo Pulli. Paul McCartneyn marraskuussa ilmestyvä kaksiosainen Elämä & sanat avaa Maccan elämää hänen laulujensa kautta. – Erään asian me tiedämme varmasti: kun kuulette nimen ja myöhemmin myös albumin, ette unohda sitä! TEKSTI: TIMO ISOAHO Xysma valmistelee uutta studio albumia uutiset_2021_6_b.indd 12 uutiset_2021_6_b.indd 12 10.6.2021 11.37 10.6.2021 11.37. – T. Mukana on sääriä kostuttavia melodioita ja palavaa riffittelyä, jota edes Naantalin VPK ei pysty tyrehdyttämään. Tämän lisäksi Jarvalla on myös oma bändi, jolla ”ei ole mitään tekemistä metallin kanssa”. Oman kirjansa saa myös Pyhimys. Päätimme jo tuolloin tehdä uutta materiaalia ja ensimmäiset tuoreet aihiot syntyivät seuraavana vuonna, kertoo rumpali Teppo Pulli
Levyn sanoma on empaattinen ja sanoitukset haluavat ymmärtää pelkoja ja kipupisteitä. – Tekstit ovat voimaannuttavia ja rohkaisevia. – Vasta kun sävellykset ja sanoitukset olivat valmiina, aloimme miettiä minun ja Nooran lauluosuuksien jakoa. Kun pandemia sitten tyhjensi molem pien kalenterit, pirautin Nooralle ja ehdotin levyn tekemistä. Samalla kannattaa tietenkin käydä ihailemassa Keith Haring -julistenäyttely sekä Teemu Keisterin Ukkeli-hahmon ja Nikolo Kerimovin Bogus-possun yhteisnäyttely. heinäkuuta. Onko luvassa myös keikkoja ja lisää musiikkia. asti. Toki joukossa on suomalaisiakin artisteja Juicesta Hurriganesiin. Näyttelyt ovat auki 15.8. Rockvalokuvia ja poptaidetta Smackboundin laulaja Netta Laurenne ja Battle Beastin keulakuva Noora Louhimo julkaisevat yhteisen albumin. Laurenne/Louhimo -kokoonpanon debyytti levy The Reckoning ilmestyy 9. Noora vastasi myöntävästi siltä istumalta, kertoo Laurenne. Olemme myös puhuneet toisesta albumista, mutta palataan sen äärelle vähän myöhemmin! TEKSTI: TIMO ISOAHO Laurenne ja Louhimo louhivat yhdessä metalia uutiset_2021_6_b.indd 13 uutiset_2021_6_b.indd 13 10.6.2021 11.37 10.6.2021 11.37. – Kun maailman tilanne sallii, aiomme nousta myös esiintymislavoille. Samalla lyriikat työntävät eteenpäin ja välillä jopa vaativat nousemaan ylös, haastamaan itseään ja kehittymään ihmisenä. – Olemme seuranneet toistemme tekemisiä jo pitkään ja alustava ajatus yhteistyöstä on syntynyt jo vuosia sitten. – Sävelsin ja tuotin materiaalin yhdessä kitaristimieheni Nino Laurennen kanssa. Millaista The Reckoningin biisien kirjoittaminen ja kahden solistin lauluosuuksien sovittaminen oli. Ennen kuin aloitimme kirjoittamisen, teimme yhden linjanvedon: musiikin tulee olla vahvoja laulumelodioita sisältävää klassista ja energistä heavy metalia. Musto on ikuistanut artisteja Lontoossa yli 50 vuoden ajan ja on taltioinut kamerallaan esimerkiksi sellaisia maailmantähtiä kuin David Bowie, Led Zeppelin, Björk, Oasis ja Motörhead. Tärkeintä oli toki se, että jako on tasapuolinen ja kumpikin pääsee laulamaan niin sanotusti tarpeeksi! Kertoisitko hieman albumin sanoituksista. SOUNDI 13 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Ka ik ke a mi kä ro ll aa ! Roll FM mainos.indd 49 Roll FM mainos.indd 49 6.5.2021 10.15 6.5.2021 10.15 Tampere-talossa on avautunut Ilpo Muston valokuvanäyttely
Ensiksikin Dave Grohlin 15-vuotias tytär Violet Grohl on avannut artistin uransa. Viittaan muutamiin väkeviin, lapsia ja nuoria puhutteleviin artisteihin, jotka ovat ehtineet profiloitua räppäreinä, mutta jalostaneet ilmaisuaan rockimpaan tai punkimpaan suuntaan vahvistaen samalla asemaansa junnujen idolina. Kun Poorstacysta puhutaan ja hänen musiikkiaan pyritään kuvaamaan, genreiksi tarjotaan kaikkea emoräpistä goottirockiin. Faija soittaa rumpuja X-coverilla Nausea, joka antaa jo Violetin tekemiselle kontekstin ja melko vahvankin identiteetin. Machine Gun Kellyn ja Sleeping With Sirens -laulaja Kellin Quinnin Love Race on kelvollinen laulu ja sen toukokuinen live-esitys The Ellen DeGeneres -showssa oli relevantti rockperformanssi. Cleopatrickin musiikki muistuttaa grungen suurista nimistä sekä isoista ”Rockista on tulossa uudestaan nuorisomusiikkia ilman että möhikset edes huomaavat sitä.” 14 SOUNDI Machine Gun Kelly Machine Gun Kelly Poorstacy Poorstacy Violet Violet Grohl Grohl K u v a: Ju st in C am p b el l Break_On_2021_6 -taitto_a.indd 14 Break_On_2021_6 -taitto_a.indd 14 9.6.2021 15.44 9.6.2021 15.44. Se on hyvä, sillä Poor stacy voi parhaassa tapauksessa luoda jotain aidosti omaa. Tällä erää musa luo vahvoja tunnelmia ja kolistelee julkaisu julkaisulta kohti artistin omaa viisasten kiveä. Sitten kokeilemisen arvoisia suosituksia sieltä täältä. Tuorein sinkku Public Enemy mani festoi Poorstacyn asenteen. Ja se on huono, koska nyt jutusta ei vielä oikein saa otetta. Kyseisen aallon keulilla surffaa Machine Gun Kelly, jonka viime vuonna julkaistu Tickets To My Downfall -albumi oli täydellinen takinkääntö suhteessa artistin aiempaan tuotantoon – puhdasverinen punk pop -levy, jolla ei räpätä. Sen sijaan Ian Fraser ja Luke Gruntz keskittyvät surisemaan intensiivisesti antaen kuulijalle vaihtoehdot: ota tai jätä. Ilmiötasolla myös Poorstacyssa on kiinnostavinta se, että hän voi ravisuttaa laajaa nuorta yleisöään. Machine Gun Kellyn ilmaisun college rock -vivahteet ja lepsu emoilu sotivat omaa makuani vastaan, mutta ilmiönä artistin suunnanmuutos ja nuorten fanien sitoutuminen siihen on merkittävä. Ilmiö vihjaa, että samalla, kun möhikset puhuvat mantranomaisesti rockin kuolemasta, rockista on tulossa uudestaan nuoriso musiikkia ilman että möhikset edes huomaavat sitä. Toinen kiinnostava uuden aallon tekijä on vain himpun päälle parikymppinen floridalainen Carlito Junior Milfort eli Poorstacy, jonka ilmaisussa sekoittuvat artistin lapsuuden intohimot: Miamin hip hop -skene, paikallinen metalcore ja Guitar Heron kautta omaksutut klassikot. Seuraavaksi pitäisi kirjoittaa helvetin hyvä laulu. Cobourgin kuolleesta kotikylästään kertovalla Hometown-hitillä breikannut duo ei metsästä debyyttialbumillaan hittejä. Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Väkevää surinaa U uden nuorisoa puhuttelevan musiikin kentällä on käynnissä orastava ilmiö, joka tukee sinällään naiivia, mutta toisaalta mitä innostavinta ajatusta ”rockin paluusta”. Kellin Quinn kuulosti upealta ja bändi rokkasi huolella. Esitystä katsoessa tuli hetkeksi tunne, että tarvitaan ”vain” paljon parempi biisi ja lisää cobainilaista karismaa, jotta kaikki maailman lapset haluavat taas soittaa kitaraa. Uskottavaa touhua etuoikeutetussa asemassa. Kanadalainen Cleopatrick julkaisi debyyttilevynsä Bummer. Jos Machine Gun Kellyn bändimusa striimaa kestävästi enemmän kuin kollegoiden räppäys monotonisten mattojen päälle, liikehdintää saattaa syntyä enemmänkin
I potkii ihan hyvin. Tasavahvat biisit kuten The Drake, Family Van ja Good Grief ovat alkaneet kolista kivasti pidemmässä kuuntelussa. Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt duoista kuten Royal Blood, mutta bändillä on kyllä aivan oma soundi. Maaliskuussa ilmestynyt albumi Teatro d’ira Vol. Sick-sinkun aiempaa stonerimpi ote toimii. Venäläinen Slaughter To Prevail on uuden deathcoren keskeinen nousija ja norjalaisen Oslo Essin ihana skapunk-raita Dråpe i havet oman alkukesäni energiabiisi. Normaalisti kaipaan nopeaa ajoa kyetäkseni keskittymään. Alkuvuoden kovimmista nousijoista muistutan nostamaan kuunteluun myös Seattlessa Hendrixistä ja Cobainista ammentavan Ayron Jonesin, Skotlannin uuden indierock-johtajan The Snutsin, sielukkaasti tulkitsevan kanadalaisen JJ Wilden ja Los Angelesin väkevimmän rocklaulajan Lilith Czarin. Jo vuotta myöhemmin bändi löysi tiensä suosioon sijoittumalla toiseksi Italian X Factor -realityssa ja voittamalla rokkikansan puolelleen. Grungeviboja herättelee myös lontoolainen Electric Enemy, jonka komea Where Do We Go From Here. Uutta Jenkeistä: Bexley on seattlelaisen Amanda Hardyn johtama bändi, jonka tekemiseen on tullut uutta vääntöä. Kalifornialaisen Chelsea Wolfen Diana on vahvatunnelmainen, vaikuttava ja täysin omaleimainen rock-eepos, samoilta huudeilta ponnistavan Deap Vallyn I Like Crime vänkä pieni rocklaulu ja newyorkilaisen Pretty Sickin Bet My Blood virkistävän estoton ja vaarallinen mutta myös tarttuva punkkaus. Rumpali Ethan Torchion legendaarinen reaktio viisuvoittoon kuvastaa kansainvälisen sukseen yllättävyyttä. Sen jalostaminen tuntuu olevan nuorten soittajien fokuksessa. Ihme se ei silti ole. M M åå nneskin eskin Slaughter To Prevail Slaughter To Prevail K u v a: G ab ri el e G iu ss an i www.porispere.fi Pystymainos testaus.indd 49 Pystymainos testaus.indd 49 8.6.2021 13.56 8.6.2021 13.56 Break_On_2021_6 -taitto_a.indd 15 Break_On_2021_6 -taitto_a.indd 15 9.6.2021 15.44 9.6.2021 15.44. Singaporessa operoivan ja ulkopuolisuutta tuntevan taiwanilais-ranskalaisen Wavebomb-duon debyyttisinkku Facing Wavesin hauska musiikkivideo on katsomisen arvoinen. Roomalainen viisuvoittaja Måneskin aloitti uransa vuonna 2016 soittamalla ohikulkijoille kaduilla. Siis enemmän jotain sellaista kuin Frank Turnerin riemastuttavasti kollektiivisia kokemuksia kaipaava ja tulevia, koronan jälkeisiä juhlia jo fiilistelevä The Gathering. -sinkku on siitä harvinainen keskitempoinen rock-kappale, että haluan kuunnella sitä koko ajan
16 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Tai että ois pitänyt aloittaa joskus teininä. A-PUOLI Teini-Pää Punkdiskoa ja sydäntä riipiviä tunnustuksia A ina toisinaan joku julkaisu osuu selittämättömällä tavalla makuhermoon niin, ettei kyllikseen saa. Mitä siltä on odotettavissa tyylillisesti eli kuinka erilaisia kappaleita on luontevaa TeiniPään nimissä julkaista. Haluttiin tehdä levy just Laurin kanssa, koska hän ymmärtää tosi hyvin mikä Teini-Pään ”juttu” ja soundi on. – Teini-Pää aloitti alun perin Saran, Jessen ja minun triona missä myös vähän opeteltiin soittamaan uusia soittimia, mutta kuulostettiin lähinnä parhaimmillaan joltain tosi tosi kaukaa haetulta Wipersilta, kun musan oli tarkoitus olla sitä poppista nössöpunkia. Onneks pian saatiin Reetta ja Luca messiin ja homma alkoi muodostua, kerii rumpali Johanna Järvinen auki yhtyeen historiaa. – Varmasti sekä että. Miten se eroaa ”oikeasta” punkista ja haluaisitteko olla koviksia. Levyn sanoituksissa käsitellään ainakin epävarmuutta, ystävyyttä ja elämäniloa. Mutta mikäs tämä Teini-Pää sitten oikeastaan on. Oliko Laurilla samanlainen käsitys bändin luonteesta ja vahvuuksista, vai koitteko, että hän toi jotain uutta bändin ilmaisuun. Eihän kukaan meistä tiedä miten täällä pitäis olla, niin loppujen lopuksi kaikki painii niiden samojen teini-ikäisten ajatusten kanssa. Nyt se on jo masteroituna ja levy on lähdössä painoon. – Nössö on uus kovis! Nössöpunk oli se mitä alun perin lähdettiin tekemään, ja inspiraationa toimi sellainen Lähtevät Kaukojunat -tyyppinen meininki. Millaiset ovat hyviä laulunaiheita. Mehän ei todellakaan olla enää mitään teinejä, Johanna naurahtaa. Teinit kunniaan! TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN www.facebook.com/teinipaa MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti KUUNTELE TARKKAILULUOKKA SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti K u v a: Fr an s N y b ac k a tarkkis_Teinipa?a?.indd 16 tarkkis_Teinipa?a?.indd 16 9.6.2021 15.44 9.6.2021 15.44. Olette maininneet soittavanne nössöpunkia. Ainakin bändi toimii sataprosenttisesti sellaisen punkin tee-seitse-eetoksen keinoin ja meidän mielestä ”nössö” punk on ihan yhtä oikeaa punkia kuin se ”oikea” punk. Tulevalla levyllä meidän tuottajana toimiva Lauri Eloranta on lanseerannut meille myös tän pöhköpop-genren, joka ehkä kuvaa itse musiikkia paremmin. Lauri saa myös rakkaudella revittyä meistä esimerkiksi sellaisia laulusuorituksia, joita ei oltais lähdetty itse varmaan edes yrittämään! Sanoituksissanne tehdään vilpittömiä havaintoja ihmisen elämästä. – Kaikki meistä on aloittanut soittamisen suhteellisen myöhään. – Levy käytiin äänittämässä kahden intensiivisen mutta ihanan viikon aikana Laurin studiolla tänä keväänä. Hänen kanssa on ollut helppoa ja turvallista työskennellä juuri siksi, että hän ei yritä asettaa meitä johonkin kaupalliseen muottiin, vaan osaa korostaa soundeilla ja tuotannollisilla ehdotuksilla niitä meidän parhaita piirteitä esimerkiksi niin, että kaikki pohjat soitetaan livenä. Tärkeintä onkin tehdä musaa omaehtoisesti ja vähän ravistella sellaista tyhmää ajatusta, että pitäis olla joku virtuoosi tai teknisesti taitava että voi tehdä hyvää musaa. Teini-Pään viimevuotinen vinyylisingle oli tällainen. Teinit vaan ehkä useammin uskaltaa sanoa ne ääneen eikä häpeile sitä, että rehelliset ja vilpittömät ajatukset kuulostaisi jotenkin hölmöltä. Herkkyys, haparointi ja välittäminen on uusi punk! Tuleva albuminne on ilmeisesti jo nauhoitettu. – Ihmisen elämä. Hotelliin oli raukean ihana oma neronleimaus ja 112 hulvaton mutta toimiva Abba-laina. Jos meidän eka kasetti oli esiteinien innokasta rämistelyä ja seiska sitten enemmän teiniangstia, niin tuo tuleva levy kuvastaa meidän mielestä hyvin näitä molempia puolia; punkdiskobiisejä ja sydäntä riipiviä tunnustuksia. Ei malteta odottaa, että kaikki kuulee sen! Siitä tuli meidän mielestä superhyvä
Nem Agency tulostus.indd 17 Nem Agency tulostus.indd 17 8.6.2021 18.55 8.6.2021 18.55
Meillä on Jarkon (Kumpulainen, levyn toinen tuottaja) kanssa muutama soitin kytkettynä, mulla usein syna ja joku riffi mielessä. Oman tyylin hakeminen ja hiominen vaati aikaa ja työtä. Herbertin Scale-levy tais olla soimassa silloin. Tuotannollisesti tyylikäs ja monipuolinen albumi. Malla Malmivaara LEVY, JOKA JÄÄ KORONAVUOSIEN TUNNELMIEN MUISTOKSI Omar-S You Want – Albumilta erityisesti kappale Second Life. – Töiden takia tuli pidempiä taukoja. Sabrina-sinkulle oli pakko asettaa deadline ja julkaista biisit, jotta päästiin aivoissamme eteenpäin. – Malla-levyä on työstetty useita vuosia. Gran Turismo oli suhteellisen suuresti kuuntelussa. Nyt vihdoin alkaa tapahtuma-alan elpyminen, toivottavasti nopeasti tukien myötä. – Kunpa Suomessakin olisi standardina käyttää musiikkia laajemmin ja budjettiin saisi sille tilaa. Sofistikoitua rytmimusiikkia sisältävän albumijulkaisun lisäksi Mallan loppukevät kului vielä salatun sitcom-sarjan kuvausrupeamassa. Myös suomeksi sanoittaminen ja laulaminen vaatii aikaa, jotta oma ja itselleen mielekäs meno löytyy. Soitetaan recci päällä, mitä mielestä tulee. Aloitan keikkailuni Kesärauha-festivaalilla ja syksylle on jo varsin ookoo määrä keikkoja. Ilman koronaa ei meillä olisi ollut näin intensiivistä loppusessiointia. Talib Kweli, Mos Def, Mr. Erityisen next levelillä menee herkkubiisi Work. Erityisesti jäi mieleen, kun faija palasi Berliinistä (jossa asuessa hurahti house-musaan) ja hehkutti, et ootko kuunnellu tällaista kuin Herbert. Anti on tuotannollisesti ja miksauksellisesti todella helmeä ja kiinnostavaa. LEVY, JOKA TUO MIELEEN JYVÄSKYLÄN VUODET JA KOTIKULMAT Various: Soundbombing II – Rawkus Records -artistien yhteislevy on täynnä itselleni tärkeiksi muodostuneita klassikkoja. Ehkä olen överikriittinen, mutta ainakin levyllinen musaa meni ”pidetään tallessa, mut ei nyt kiinnosta” -mappiin. 18 SOUNDI Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > A ktiivinen elokuvaja tv-näyttelijä Malla Malmivaara on tehnyt jatkuvasti musiikkia, laulanut, soittanut ja tuottanut aiemmin Belle Who -nimellä sekä nyt Malla-nimellä omemmaksi kokemansa Malla-debyytin. MIELIMUSIIKKIA MUUSIKKOISÄN KAUTTA Herbert Scale – Isältä on tullut aina hyviä levyjä ympäri maailmaa. Lukion aikoihin, jolloin aloin laulaa enemmän, olin todella viehättynyt Nina Perssonin meiningistä ja lauluäänestä. K u v a: ”K el m ih el m i” P ad at su Ela?ma?ni soundit 6_21.indd 18 Ela?ma?ni soundit 6_21.indd 18 8.6.2021 22.20 8.6.2021 22.20. Soi minidiscillä mukana, klubeilla, ajomatkoilla, kotona. – Kiinnitän paljon huomiota musiikkiin elokuvissa, sillä se on tärkeä osa ohjaajan visiota, Malla toteaa. Albumissa tuli tärkeäksi, että biisin pulssi menee jollain tasolla kehoon, antaa tanssillisia mahdollisuuksia ja nyansseja. ALBUMI, JOTA OLEN KUUNNELLUT VIIME AIKOINA DJ Koze Knock Knock – Kuuntelin juuri levyn taas pitkästä aikaa läpi. MUSIIKKI, JOTA DIGGAILIN ALOITTAESSASI LAULAJAN URAANI The Cardigans Gran Turismo – Totta kai kaikki kuuntelemani jazz ja soul on ollut voimakkaasti vaikuttajana. – Pandemia peruutti asioita ja hidasti alussa prosessia. Se on kahdeskymmenes tv-työ, ja elokuvia on jo viisitoista takana, monet niistä musiikkipainotteisia. Tai haetaan x-tunnelmaa tai rytmiä, kiinnostavaa soundia ja mihin se johdattaa. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN Massive Attack Blue Lines – Albumilla oleva kappale Unfinished Sympathy on edelleen yksi voimakkaimmin ikinä muhun vaikuttaneista biiseistä. Rihannan oma flow laulajana on todella miellyttävä. Olen elätellyt musiikillisia toiveita elokuvissa ja sarjoissani, mutta realismi on lopulta jotain muuta. Tuotantopuolella piti tutkia soundeja, ottaa analogilaitteet haltuun ja opetella saamaan ideoistaan parhaan irti. Eon, El-P, Q-Tip, Pete Rock, Marley Marl, Prince Paul, Kid Capri, Eminen… VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN HERÄÄMÄÄN Nina Simone Little Girl Blue – Vanhempien levyhyllyä tutkimalla opin myös, että Nina Simone on mun mielestä musikaalisin ihminen ja upein artisti ikinä sekä merkittävä kansalaisoikeusliikkeen aktivisti. Joka viikko piti silti saada työstää ja luoda, vaikka yksinkin. ALBUMI, JOTA ARVOSTAN TUOTTAJAN NÄKÖKULMASTA Rihanna Anti Deluxe edition – Kreisiä vastata vain yksi albumi, pallottelin myös Kerri Chandleria, mutta valitsin Rihannan. Kun tietoa tuli lisää, keskityimme albumin tekoon omassa studiossa, ilman ylimääräisiä ihmiskontakteja. Nopeasti kuulee biisin ja kehityskaaren päässään
Tuotetaan 100% uusiutuvasta energiasta. Vaikkei tou-del-la-kaan olla mitn kantria, niin onhan tää meidän sähkö vihreetäkin. Vaikkei tou-del-la-kaan olla mitn kantria, niin onhan tää Muuntaja666 -sähköliittymän s vi i c / dc metallilta Muuntaja666 tulostus.indd 19 Muuntaja666 tulostus.indd 19 9.6.2021 10.42 9.6.2021 10.42. Mutta vihreehän on uus sysimusta. P A L V E L U N T A R J O A A P A R I K K A L A N VA L O Muuntaja666 -sähköliittymän tilaajille veloituksetta 3 kk pituinen tilausjakso Inferno -lehteä (arvo 29 €)! Kaikenmaailman euroviisuhumppa valtaa alaa myös sähkömarkkinoilla. Siksi kaivoimme naftaliinista vanhan muuntajamme, jonka ovessa on jämäkästi numero 666. Yeaah! Muuntaja666 -sähköliittymän tilaajille veloituksetta 3 kk pituinen tilausjakso Inferno -lehteä (arvo 29 €)! Kaikenmaailman euroviisuhumppa valtaa alaa myös sähkömarkkinoilla. Sähkö maistuu metallilta, ja Muuntaja 666 on metallinystävän sähköliittymä. Sähkö maistuu metallilta, ja Muuntaja 666 on metallinystävän sähköliittymä. Number of the beast! Ride the lightning! High voltage! PS. Number of the beast! Ride the lightning! High voltage! PS. Siksi kaivoimme naftaliinista vanhan muuntajamme, jonka ovessa on jämäkästi numero 666
Neil Young, Shakira, Timbaland, ka-ching. Saisipa NFT:n siitä videosta, jolla Bob Dylan laulaa We Are The Worldia. ”Oikeuksien myynti ei ole vain ikääntyvien artistien perintö ajattelua."” arttu seppa?nen 6_2021 -taitto_a.indd 20 arttu seppa?nen 6_2021 -taitto_a.indd 20 9.6.2021 17.33 9.6.2021 17.33. Siihen kylkiäiseksi kuunnellaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. Taulut tai veistokset ovat tietysti helpommin käsitettäviä esineitä. Kun levyjä ei enää myydä, ei tekijänoikeuskorvauksia niin paljoa ropise. Kyllä tuohon hintaan kelpaisi heitellä biiseihin vihjeitä pohjoisamerikkalaisesta kirjallisuudesta ja musiikista ja päristellä huuliharppua siinä sivussa. Kun maailma ei riitä, niin taidemarkkinoille on tullut nyt jo NFT:t, joilla kapitalisoidaan meemitkin. Syitä laulujen oikeuksien myynnille on varmasti monia. Viimeaikaiset kaupat näyttävät, että tätä nykyä myös artistit osaavat pelata tätä peliä. Esimerkiksi Hipgnosis Songs Fund on ostanut ahkerasti eri artistien katalogeja. Musiikki on hyvä sijoituskohde. Citigroupin mukaan U2:n tulot olivat vuonna 2017 yhteensä 54,4 miljoonaa dollaria, ja siitä potista 95 prosenttia tuli keikoista ja muutama vaivainen prosentti tekijänoikeustuloista. Dylanin ja monen muun myyntiajankohtaan saattoi vaikuttaa sekin, että Biden uhkasi kiristää pääomatuloverotusta mikäli tulisi valituksi. Viime vuoden lopussa Bob Dylan myi kaikkien laulujensa oikeudet väitetysti 300 miljoonalla dollarilla Universalille. Aina pitäisi olla faijan sotkuja selvittämässä. 20 SOUNDI SOUNDI PB A-PUOLI Arttu Seppänen > Populaarikulttuuriessee Artistit myyvät laulunsa ja tekevät siinä oikein O nnea Bob Dylan, sinä 80-vuotias lutunen käppyrä! Mahtoi olla mukavat kutsut ja syömingit, kun rahaakin on nyt niin paljon, ettei paskalle taivu. Olisi hirvittävä homma vaikkapa jälkikasvulle pitää oikeuksista huolta ja elää samalla omaa elämää. Eikä tällä hetkellä kukaan tiedä varmaksi, milloin isoja ja tuottoisia konsertteja voi taas järjestää. Oikeuksien myynti ei ole vain ikääntyvien artistien perintöajattelua. Rahasto antaa sijoittajille mahdollisuuden tehdä voittoa lauluista saatavilla rojalteilla eli tekijänoikeustuloilla. Kyllä siinä tovi kestäisi, jotta artisti saisi kerättyä vastaavan potin, joka on mahdollista saada nopeasti sijoittajilta. Jos Like A Rolling Stonen oikeudet olisi laitettu yksinään myyntiin, hinta olisi voinut olla tuntuva. Universalille Bob Dylanin laulujen ostaminen oli sijoituksena riskitön ja pomminvarma: tuottoa tulee. Dylan on kiistatta aikamme suurimpia lauluntekijöitä, ja jos hintaa verrataan kuvataide markkinoihin, niin yksittäisen taulun hinta voi olla satoja miljoonia. Kun musiikkibisneksestä puhutaan, tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa: oikeudessa tavataan. Sain vain ilmoituksen, että käyttäjä Universal on pyytänyt poistamaan tai mykistämään videot. Esimerkiksi Prince ei jättänyt minkäänlaista testamenttia tai ohjeistusta. Nyt on ollut hyvä aika myydä, ja samaan aikaan korot ovat alhaalla, joten on hyvä aika ostaa. Myös moni muu tunnettu lauluntekijä on pistänyt kataloginsa tai osan siitä rahaksi hiljattain: esimerkiksi Neil Young ja Stevie Nicks. Dolly Parton kutsui hiljattain ihmiset tarjoamaan omasta katalogistaan. Kun ihmiset ovat iloisia, he juovat, ja kun he ovat surullisia, niin silloin he vasta juovatkin. Mutta yhtä lailla perinteisillä taidemarkkinoilla maksetaan abstrakteista arvoista, kuten taiteilijan tämänhetkisestä asemasta mediaympäristössä ja artistin markkina-arvoon liittyvästä odotushorisontista. Hiljattain omalta Facebook-sivultani hiljennettiin kymmenen vuotta vanhoja, parille sadalle kaverille julkaistuja videoita, joiden olemassaoloa en muistanut, ja joissa soi ilmeisesti Universalin omistamaa musiikkia. Niitä voi pidellä käsissään ja laittaa seinälle, mutta laulu ei jää pystyyn. Joskin siinä on se kapitalismin lannistava puoli: heidän on pakko. Myös Dylan on voittaja tässä kaupassa. Mutta ei Dylanin olisi ollut järkeä myydä laulujaan yksitellen. Hipgnosisin sivuilla sijoittaja voi kätevästi selata heidän omistamaansa katalogia ja antaa rahanhimon kasvaa. Osa artisteista ei ole miettinyt, ehtinyt tai edes halunnut miettiä laulujensa elämää lainkaan. Yksi on epäilemättä se, että Universalin kaltainen voittoa tavoitteleva kansainvälinen yritysjätti pitää kyllä huolen siitä, että kukaan ei käytä lauluja väärin tai ilman lupaa ja korvausta. Musiikkibisneksessä artisteja on kusetettu maailman sivu. Kauppa käsittää 600 Dylanin kirjoittamaa kappaletta, eli karkeasti laskien yksi Dylan-biisi on sellainen puolen miljoonan rykäisy. Jos valvonta ulottuu tälle tasolle, niin en tiedä, minne se ei ulottuisi. Silti oma ensireaktioni oli: eikö tuon enempää
Tabula Rasan uraa vaikuttaa muutenkin leimanneen maallisen ja hengellisen impulssin kamppailu. Muinaisille kreikkalaisille se oli ärhäkkä vartijahahmo, mutta varhaisessa kristillisyydessä siitä tuli Kristuksen itsensä symboli. Sen voi katsoa alkavan 1960-luvulta, jolloin vasta tuli mahdolliseksi ajatella kevyen musiikin muotojen yhdistämistä kristilliseen sanomaan. Gryf, griippi, aarnikotka – tuhansien vuosien takaa periytyvä ja lukuisissa kulttuureissa tunnettu taruolento on saanut eri aikoina erilaisia rooleja. Ajan hengelle ominaisesti iloinen jeesushippimeininki sai kuitenkin tehdä tilaa vakavammille yksilöpohdinnoille. Syntisiin vietteihinkin se on sittemmin yhdistetty. Yhtyeen hajotti laulaja Jukka Leppilammen uskoontulo, ja tämä siirtyikin pitkäksi aikaa kokonaan hengellisen musiikin pariin. Sellaiset saattoivat hajottaakin bändejä. Siinä on vihje tulevasta ja kuulijalle syy olettaa, että sanoittaja on halunnut verrata maallista ja taivaallista rakkautta jälkimmäisen eduksi. Kenties skenaario selittää runollisesti etäännyttäen Tabula Rasan hajoamisen syyt. Sen dilemman Leppilampi näyttää pystyneen ratkaisemaan. Sellaista ei löydy – vielä tässä vaiheessa. Mutta on huomattava, että tässä koko bändin tulkintapositio on vielä siellä, mistä toiselle puolelle voi vain haikailla. Rauhaa ja rakkautta saarnannut folkja hippiskene kohtasi tietyissä piireissä seurakuntanuorten toiminnan ja uudet ”viidesläiset” herätysliikkeet. Tässä gryyfi tuntuu edustavan jotakin yhdistävää kappaletta, joka tarvittaisiin kertojan ja hänen ihastuksensa tai kertojan ja uskon tai Tabula Rasan jäsenten eriävien elämänpolkujen välille. Ihan konkreettisestikin, sillä rakkauden kohde tallaa jo vieraita rantoja meren takana, kukaties lähetystyössä tai missä lie. Kuten jokainen Studio Julmahuvin Z – Salamapartio -sketsisarjaa katsonut tietää, ”Mikko Alatalon voimakkaasti kantaa ottavat tekstit saattavat olla monelle liikaa”, mutta oli debyyttialbumin herkkävireinen mestariteos Gryf sitten missä määrin Alataloa ja missä määrin Tapio Keskitaloa, kantaa se ei ota muuhun kuin maallisen ja hengellisen dilemmaan, jota ilmentää arkkityypillinen tilanne: kertoja on ihastunut ihmiseen, jota kiinnostaa enemmän Jeesus. 70-luvun suomiprogessa kuuluu paljon tämän aikakauden perintöä. ”Minut enkeli jätti vain mainen”, toteaa Leppilampi alakuloisesti. Pieleen mennyt rakkausjuttu jää lopulta toissijaiseksi kertojan oman kilvoittelun rinnalla. Yhtyeen jäsenistöä ajautui viidesläisen Kansanlähetyksen piiriin. Me voimme ihailla afroamerikkalaisen kristillisyyden kirvoittamaa gospelia, Johnny Cashin jäyhää jumalasuhdetta tai itämaisia oppeja, mutta vieraammalta tuntunee monesta musiikinystävästä oma evankelis-luterilainen perinne, ja kun mennään sen kärjekkäämpiin rönsyihin, vanhempiin ja uudempiin herätysliikkeisiimme, on luontevaa yhteyttä populaarimusiikin päävirtausten ja näiden välillä yleensä ollut mahdotonta löytää. ”Gryyfin sen kadotin, joka luoksesi vie, kauan ennen kuin lähdit mun luota”, laulaa Leppilampi. PB SOUNDI SOUNDI 21 Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa M odernin populaarikulttuurin suhde hengellisyyteen on ristiriitainen, kliseiden ja vastakkainasettelujen hämärtämä. Laulaja-lauluntekijä Joose Keskitalon mukaan hänen setänsä Tapio Keskitalo – jolla on yksi sanoituskrediitti Tabula Rasan debyytillä – johdatti bändin näihin kuvioihin ja olisi ollut teksteissä mukana enemmänkin, vaikka muut niistä onkin kredi toitu bändin ulkojäsenelle Mikko Alatalolle. Näin ehkä erityisesti Suomessa, joka on jo vuosikymmeniä ollut perin maallistunut yhteiskunta. Teksti: Niko Peltonen MAALLINEN JA TAIVAALLINEN RAKKAUS Tabula Rasa: Gryf (1975) ”Kristillisyyden vaikutus suomalaiseen pop musiikkiin on eräänlainen salainen tarina.” martti luther 6_2021 -taitto_b.indd 21 martti luther 6_2021 -taitto_b.indd 21 9.6.2021 15.45 9.6.2021 15.45. Näin näyttää käyneen Kangasalla 1972 perustetulle Tabula Rasalle, joka nousi suomiprogen myöhäisen aallon kärkinimeksi kahdella vuosina 1975–76 julkaistulla albumillaan. Kuilu osoittautuu liian leveäksi ylittää. Tunnustuksellisen kristillisyyden vaiku tus suomalaiseen popmusiikkiin onkin eräänlainen salainen tarina. Monet vaikutteista niin musiikin kuin ajatusten suhteen olivat USA:sta, mutta sopeutuivat suomalaiseen todellisuuteen
Perheen Vania-äidin kauhuksi Max sekä hänen vuotta nuorempi rumpaliveli Igor alkoivat haaveilla muusikon ammatista jo 80-luvun alkuvuosina, muun muassa – hämmentävää kyllä – Rattuksen ja Terveiden Käsien innoittamana. Tänäkin päivänä Cavalera mättää metallia monessa eri yhtyeessä – muun muassa omien poikiensa kanssa. Max Cavalera innostui jo varhain äärimmäisestä musiikista, ja erityisen lähelle brasilialaisen sydäntä pääsivät suomalaiset hardcore-yhtyeet. Vastoin kaikkia odotuksia ”Jos olisimme epäonnistuneet, meidän olisi pitänyt palata haistelemaan liimaa kenkätehtaalle.” MAX CAVALERA: SOUNDI 23 haast_Max Cavalera_b.indd 23 haast_Max Cavalera_b.indd 23 9.6.2021 15.47 9.6.2021 15.47. Tuleva heavy metal -pioneeri sai tallata varsin tasaisia polkuja ensimmäiset yhdeksän vuotta, mutta sitten elämä antoi näytteen nurjemmasta puolestaan: perheen isä Graziano Cavalera menehtyi yllättäen sydänkohtaukseen, eikä isäänsä suuressa arvossa pitäneen Maxin elontie ollut enää entisellään. M assimiliano Antonio ”Max” Cavalera syntyi Belo Horizontessa elokuun alkupäivinä 1969. Värikkään nuoruuden eläneestä Cavalerasta tuli Sepulturan myötä ammattimuusikko jo parikymppisenä, eikä hänen riuska otteensa raskaan musiikin kansainvälisestä ovenkahvasta ole sen koommin kirvonnut
Miten sinä ja perheesi olette pärjänneet korona-aikana. Se oli välttämätöntä, sillä minähän yksinkertaisesti sekoan, mikäli joudun istumaan toimettomana. Sinun ja Igor Amadeus -poikasi raivokas yhtye tottelee nimeä Go Ahead And Die. Beneath The Remains(1989)ja Arise-albumeita (1991) pidetään yhä genren merkkiteoksina. On kiistämätön tosiasia, että maapallo on saanut hieman hengähtää, kun esimerkiksi lentoliikenteen määrä on vähentynyt radikaalisti. Kun lääkärit sitten veivät isäni operaatiohuoneeseen, tiesin hänen olevan mennyttä. Huomasimme kotona, ettei kaikki ole kohdallaan, ja lähdimme viemään isääni sairaalaan. Yhdysvaltain Phoenixissä 90-luvun alkupuolelta asti asuneen Maxin muita tämän hetken pääbändejä ovat Soulfly sekä Go Ahead And Die, ja molemmissa ryhmissä soittaa myös hänen omia poikiaan. En toki kiistä sitä, etteikö minulla olisi saattanut olla jonkinlaista vaikutusta asiaan... Kun kyynelehtivä tätini K u v a: So u n d in ar k is to haast_Max Cavalera_b.indd 24 haast_Max Cavalera_b.indd 24 9.6.2021 15.47 9.6.2021 15.47. Vakavan alkoholija huumeongelman kanssa paininut Max Cavalera erosi perustamastaan yhtyeestä riitaisasti vuonna 1996, ja samalla hänen ja Igorin välit katkesivat kymmeneksi vuodeksi. Lentoja alettiin perua liukuhihnalta, emmekä mekään olleet hetkeen varmoja, pääsemmekö takaisin Yhdysvaltoihin suunnitellusti. Eikä unohdeta myöskään Killer Be Killed -kokoonpanoa, jossa Maxin lisäksi vaikuttavat ex-The Dillinger Escape Plan -mies Greg Puciato, Mastodonin Troy Sanders ja Convergen Ben Koller. – Kiitoksia kysymästä, ihan hyvin! Kontaktit muihin ihmisiin ovat olleet minimissä ja olemme käyttäneet maskeja kodin ulkopuolella. – Sen lisäksi olen myös lukenut muusikoiden elämäkertoja ja palannut vanhojen suosikkileffojeni pariin. Uudet elokuvat eivät sen sijaan juuri kiinnosta, sillä ne ovat liian nopeatempoisia ja niissä on liikaa efektejä. Onneksi pääsimme. ”Olimme surkeita muusikoita eikä biiseissä ole omaperäisyyden häivääkään, mutta levylle taltioitunut nuoruuden raivo on täydellisen kahlitsematonta.” 1990-luvulla Sepultura oli vahvasti tarjolla thrash metalin suurimpien nimien joukkoon. Festari järjestettiin Meksikossa, ja juuri samaan aikaan pandemiatilanne paheni todella nopeasti. – Käsidesiä on toki kulunut litratolkulla ja itse olen saanut kaksi rokotettakin. Viime vuoden keväällä tämä elämäntyyli tuli kuitenkin tiensä päähän – ainakin hetkeksi. – Kun tulin kotiin, avasin television ja aloin seurata uutistulvaa: ”Älä liiku minnekään, pysyttele suojassa, älä tapaa muita ihmisiä” ja niin edelleen. Hah hah! Minä nimittäin rakastan edelleen palavasti vanhan liiton metallia ja hardcorea, eikä Celtic Frostin tai vaikka Rattuksen kuulemiselta ole voinut meidän talossamme välttyä. Nopeasti päälaelleen kääntynyt maailmanjärjestys tuntui aluksi hämmentävältä ja jopa pelottavalta, mutta jo muutaman päivän kuluttua aloin miettiä seuraavia siirtoja. Liitto osoittautui valtavaksi menestykseksi, ja muun maailman tavoin myös suomalaisyleisö rakastui Sepulturaan Beneath The Remainsja Arise-klassikoiden ansiosta. – Se on suurenmoista! Samaan hengenvetoon täytyy painottaa, etten ole koskaan asetellut poikieni käsiin instrumentteja tai kehottanut tutustumaan joihinkin tiettyihin levyihin – he ovat innostuneet soittamisesta ja rankemmasta musiikista ihan itse. Sepultura ja monet muut yhtyeesi veivät sinua kiertueelta toiselle 80-luvun lopulta asti. – Hän kuoli sydänkohtaukseen 41-vuotiaana. Monet muusikot ovat perustaneet korona-aikana uusia bändejä. Huonompaa oli kuitenkin luvassa. Entinen elämä vei minua ympäri maapalloa kahdeksan tai yhdeksän kuukauden verran vuodessa, eikä esimerkiksi vaeltamiselle jäänyt aikaa. Ne korjautuivat vasta 2007, kun toisensa taas löytäneet veljekset perustivat edelleen toiminnassa olevan Cavalera Conspiracy -yhtyeen. Nimenomaan vanhojen! Rakastan muun muassa Arabian Lawrencea, Tohtori Živagoa ja Amadeusta. Oman jälkikasvun kanssa soittaminen tuntuu varmasti hienolta. – Soulfly kiersi USA:ssa vielä maaliskuun puolivälissä 2020, ja rundi päättyi Hell & Heaven Metal Fest -tapahtumaan. Minusta kuoriutuu aika pian sellainen sekopää, jota Jack Nicholson esitti Hohto-elokuvassa. Oksensimme Go Ahead And Dien nimettömälle debyyttialbumille kaikki nykyisen maailman ongelmat: epätasa-arvoisuuden, itsekkyyden, rasismin ja niin edelleen. Henkilökohtaisesti en voi juuri valittaa. Pidin hänestä kaksin käsin kiinni ja tunsin voimien heikkenevän. Me olemme Cavaleran metalliperhe – a family dedicated to metal. Ihan sama musiikin suhteen: olen sen verran vanhan liiton metallipää, etten oikein jaksa näitä nykyisiä kirurgintarkkoja tekniikan ihmelapsia. Täytyy myös sanoa, että joskus takavuosina kasvoilleni levisi aikamoinen hymy, kun huomasin poikieni kuuntelevan vaikkapa vanhaa Destructionia täysin omasta halusta. Isäsi Graziano Cavalera menehtyi äkkiarvaamatta, kun olit vain 9-vuotias. 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu railakkaan nuoruuden eläneen veljeskaksikon unelma toteutui jo saman vuosikymmenen lopulla, kun tuon ajan maineikkain metallilevyyhtiö Roadrunner Records kiinnitti Sepulturan. Viime kuukausina olenkin ulkoillut varmaan enemmän kuin viime vuosikymmeninä yhteensä. – Entisessä elämässä Go Ahead And Dielle ei olisi ollut sijaa, mutta viime kuukausina ylimääräistä aikaa on ollut enemmän kuin vuosiin. Hah hah! Oma lapsuutesi oli paikoin huomattavasti traagisempi. Hah hah! – Rakastan ulkona liikkumista, ja Phoenixiä ympäröiviltä vuorilta löytyy paljon mahtavia kävelyreittejä. Päätimme siis laittaa bändin pystyyn. – Maailman – erityisesti vanhan kotimaani – tilanne on tietenkin aivan karmea, mutta tästä huolimatta joku osa minussa on sitä mieltä, että pandemiassa on hyviäkin puolia
Olimme täysin myytyjä vaikkapa Rattuksen Uskonto on vaara albumin (1984) äärellä! Samoihin aikoihin perustit Sepulturan, ja jo vuonna 1985 ilmestyi yhtyeen ensimmäinen virallinen julkaisu: Bestial Devastation / Século XX -split-albumi Overdose-yhtyeen kanssa. Eikä unohdeta sitä, että maailman toiselta laidalta tulleiden pohjoisten yhtyeiden ympärillä oli mystinen ja kylmä aura. Sitä ei kukaan maininnut, että imppaami nen on pirun vaarallista. – Pääsin kenkätehtaaseen. Ei minulla ollut mitään työkaluja käsitellä sellaista tyrmäysiskua. Asiakkaat yrittivät huutaen tilata mansikkajää telöä, ja me vain väänsimme Hell hammeria kovemmalle. Kun isän poismenosta oli kulu nut vain muutama viikko, mei dän oli pakko muuttaa isoäi tini takapihalle pieneen ulko rakennukseen. Marssin hänen luokse ja räkäisin suoraan naamalle. Cogumelon perustaja näki tä män kaiken, ja hän tuli juttelemaan kovimman hämmingin laannuttua. Se oli aikamoinen on nenpotku, sillä tarina olisi voinut jat ”Jos olisin toiminut Sepulturan laulajakitaristina kaikki nämä vuodet niin todella moni hieno asia olisi jäänyt tekemättä ja kokematta.” Cavaleran veljesten välit katkesivat vuonna 1996, jonka jälkeen Max jatkoi uraansa Soulflyssa. K u v a: C h ar Tu p p er haast_Max Cavalera_b.indd 25 haast_Max Cavalera_b.indd 25 9.6.2021 15.47 9.6.2021 15.47. – Jos liikkui kadulla, piti olla hen kilökortti mukana. Kaikki ne säännöt ja rukoustuokiot... Kenkien valmistuksessa tarvittiin lii maa ja vanhemmat työkaverit kertoi vat, että ”nuuhkaise tästä niin duu nipäivä menee mukavasti”. Kun tämäkin opinahjo osoittautui täysin epäsopivaksi, mi nä ja Igor ilmoitimme äidille, ettem me enää mene yhteenkään kouluun. – Jossakin vaiheessa äiti vuokrasi jäätelökioskin ja hän laittoi minut ja Igorin myymään jätskiä. – Viimeiseksi mahdollisuudeksi katsottiin ”sotilaallista kuria” nou dattanut koulu. Onneksi basis ti Paulo Jr:n isä tunsi erään poliisin, ja tämän vuoksi pääsimme kuin koi rat veräjästä. Että me etsimme jotakin duunia ja käytämme kaiken vapaaajan mah dollisimman rankan musiikin soitta miseen. Valitettavas ti keksimme vasta jälkikäteen, että kioskin nimeksi olisi pitänyt laittaa Ice Scream! Rakastat myös vanhaa suomalaista hardcorea. SOUNDI 25 tuli sitten luokseni, sanoin hänelle, ettei tarvitse kertoa. Minua ja Igoria vain nauratti. Onnistuitko löytämään jonkun työpaikan. – En todellakaan. No, arvaapa kahdes ti, miten hyvin se sopi kahdelle vil lille pojalle. Niinpä tietysti. Hän sanoi: ”En juuri pidä musiikis tanne, mutta teillä on loistava asen ne. Pystyitkö keskittymään esimerkiksi koulunkäyntiin tuollaisten myllerrysten keskellä. Millaisia ongelmia teillä oli virkavallan kanssa. Se oli tie tenkin valtava virhe. – Olin tuolloin viisitoistavuotias! Kun soitimme ensimmäisen keik kamme – erittäin epävireisen sellai sen –, bändin toisena kitaristina oli Roberto Ufo. – Tämän jälkeen meidät passitet tiin katoliseen opinahjoon. Monestakohan koulusta meidät potkittiin pi halle. Se paikka ei todellakaan ollut meitä varten. Sovinnon tekemisen jälkeen Igor ja Max ovat soittaneet yhdessä Cavalera Conspiracyssa. Hah hah! – Paikallinen Cogumelo Records lafka kiinnostui yhtyeviritykses tämme, kun osallistuimme erääseen bändikilpailuun. – Tapauksen jälkeen perheemme elämä muuttui aivan täysin. Miten ylipäänsä törmäsit suomalaisiin bändeihin EteläAmerikassa 80-luvun alussa. Voisimme harkita yhteistyötä.” Olet usein kertonut, etteivät paikalliset poliisit katsoneet pitkätukkia hyvällä. Bändit soundasivat törkeän raivokkailta, ja suomen kieli kuulosti todella pistävältä ja ankaral ta. Kaveri ei varsi naisesti riemastunut tästä tempus ta ja kohta paikalla oli aikamoinen kaaos. Kannoimme koppiin ghettoblasterin ja kuunte limme kaikenlaista meteliä valtaval la äänenvoimakkuudella. Isäni oli minulle hyvin läheinen, ja yhtäkkiä hän oli lopullisesti pois sa. Jostakin syystä ryh dyin kiroilemaan lavalla ja eräs tek nikko sulki saman tien mikrofoni ni. Ensimmäiseksi saimme lähtöpassit tavallisesta kunnan kou lusta, ja viimeinen niitti oli se, kun me tuhosimme yhden wctilan. Skoudet nappasivat meidät ja paiskasivat tyrmään. Kun isäni vielä eli, hän työskenteli Italian lähetystössä ja me asuimme isossa talossa hyvällä paikalla. Sieltäkin tuli lähtö, ja nunnat julis tivat meidän joutuvan helvettiin. Hän ei kuitenkaan pääs syt paikalle, sillä meidän oli määrä esiintyä kymmenen jälkeen, eikä Ro berton äiti päästänyt häntä ulos niin myöhään. Erään kerran olimme ulkona, mutta jostakin syys tä henkkarit olivat unohtuneet ko tiin. Että minä tie dän jo. – Grazianon äkillinen kuolema oli äärimmäisen rankka kokemus, enkä varmasti koskaan pääse täysin sen yli. Se oli kin mielenkiintoista... Äitini taas huolehti meistä kotona – hän ei siis käynyt missään duu nissa – joten isäni kuoltua raha oli yhtäkkiä todella tiukassa. Taisi olla ai kamoinen onnenpotku, että pestini jäi hyvin lyhytaikaiseksi. – Jotkut tyypit olivat saaneet hal tuun Rattuksen, Terveiden Käsien, Kaaoksen, Riistettyjen ja muutamien muiden yhtyeiden varhaisia nauhoi tuksia, ja ne levisivät Brasiliassa ku lovalkean tavoin. Minusta ja veljestäni Igorista tuli varsinai sia hulttioita. Ihan ensim mäiseksi opin haistelemaan liimaa
Aina kun minua nuorempi kollega lähtee, se pistää mielen todella matalaksi ja muistuttaa samalla siitä, miten hienoa on olla elossa. Siitä ei ollut pelkoa. Loppuvuodesta 1988 pelin henki oli päivänselvä: jos epäonnistumme, Roadrunner lopettaa yhteistyön ja meidän pitää taas mennä haistelemaan liimaa kenkätehtaalle. Aivan kuten Entombed-solisti L-G Petrovinkin. Vaivaavatko nämä ajat edelleen sinua. Tapasitko ikinä Alexia. Koska olimme rutiköyhiä, söimme ja joimme kaiken. Saavuimme maahan keikkaa edeltävänä päivänä, enkä saanut nukuttua juuri lainkaan. Helppoa se ei ollut, mutta onneksi pääsin kuiville ennen kuin mitään lopullista tapahtui. – Roadrunner Recordsin edustajat kuulivat Schizophrenia-albumimme (1987) ja päättivät katsoa tämän villin kortin. Kun sitten nousimme lavalle ja kävimme hyökkäykseen, asenteemme oli sellainen, että me valloitamme nyt koko Suomen. Vähintäänkin kuvainnollisesti. Valitettavasti nämä varakkaammat kollegat oppivat parissa päivästiointia vain pari päivää sitten. Siis melko lailla kolmekymmentä vuotta sitten. Eräänä syynä oli se, että veljesi Igor, Paulo Jr. sä, ettei jääkaappiin kannata jättää mitään. Inner Self -biisin avaavat rivit kuvaavat tuota aikaa täydellisesti: ”Walking these dirty streets / With hate in my mind / Feeling the scorn of the world / I won’t follow your rules”. Olitte tuolloin loistavaa Arise-albumia promotoineella maailmankiertueella. – Saavutimme levyllä tavoitteemme eli onnistuimme yhdistämään energisen thrashin ja pahaenteisen death metalin. Se oli virhe. Keväällä 1989 ilmestyneen Beneath The Remains -klassikon jälkeen teidän ei enää tarvinnut katsoa taakse. ja kitaristi Andreas Kisser eivät enää halunneet vaimosi Glorian työskentelevän yhtyeen managerina. Erosit Sepulturasta riitaisasti joulun alla 1996. Miehen suosikkeihin kuuluu niin Lost Society kuin Terveet Kädet, jonka nokkamies Läjä Äijälän hän tapasi vuonna 2016. Buukkasimme hienon studion Rio de Janeirosta ja tuottaja Scott Burns lensi paikan päälle. – Olin 22-vuotias ja ensimmäistä kertaa Suomessa – siis Rattuksen ja Terveiden Käsien myyttisillä mailla. – Emme puhuneet asiasta ääneen, mutta me kaikki tiesimme tuskallisen selvästi, että kyseessä on ”do or die” -albumi. Rakastin sitä festivaalia silloin ja rakastan sitä edelleen – keikka jäi mieleeni eräänä niistä tähtihetkistä, jotka tulen muistamaan vielä kuolinvuoteellakin. – Usko tai älä, mutta katsoin YouTubeen ladattua Giants Of Rock -tal”Giants Of Rock -keikka jäi mieleeni eräänä niistä tähtihetkistä, jotka tulen muistamaan vielä kuolinvuoteellakin.” Max Cavalera on tunnettu aina Suomen ystävänä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, Sepultura-liput liehuivat ja tuhannet ihmiset tuntuivat rakastavan meitä pyyteettömästi. Sepultura nousi modernia metallia rakastaneen suomalaisyleisön suureksi suosikiksi. – Kohtasimme ainakin pari kertaa festareiden backstage-alueilla, ja hän kertoi minulle kovasta Sepultura-diggailustaan. Nousi juuri mieleen, että Arise oli yksi Children Of Bodomin Alexi Laihon suosikkilevyistä. En esimerkiksi enää tyytynyt kopioimaan Slayerin tai Destructinin sanoituksia vaan kirjoitin enemmän omasta elämästäni. Ku v a : T i mo Iso a h o Kuv a: Ti mo Iso ah o haast_Max Cavalera_b.indd 26 haast_Max Cavalera_b.indd 26 9.6.2021 16.15 9.6.2021 16.15. Ja jos edelliset julkaisumme olivat vielä esikuvien apinointia niin Beneath The Remains oli jo huomattavaati omaperäisempi teos. Ilmassa oli todella suuren urheilujuhlan tuntua, kun nousitte Hämeenlinnan Giants Of Rock -festivaalin estradille heinäkuun alussa 1991. Ne tuskanhuudot kaikuvat vieläkin päässäni! Millaisia ajatuksia jo mainittu debyyttijulkaisu nostaa mieleen tänä päivänä. Onneksi Scott oli vanha punkkari, eikä hän hätkähtänyt pienistä. En nimittäin koskaan unohda niitä kertoja, kun olimme yökylässä tätini luona. Päivisin studiossa työskenteli joku paikallinen popbändi, ja he erehtyivät jättämään jääkaappiin ruokaa ja juomaa. – Jälkikäteen minua kaduttaa vain yksi juttu: meidän olisi pitänyt käyttää Beneath The Remainsin kannessa yhtyeen vanhaa logoa. – Olen pirun ylpeä siitä! Olimme surkeita muusikoita eikä biiseissä ole omaperäisyyden häivääkään, mutta levylle taltioitunut nuoruuden raivo on täydellisen kahlitsematonta. Roadrunnerilta painotettiin, että bändin nimen täytyy olla selkeästi luettavissa ja suostuimme heidän ehdotukseensa. Aurinko paistoi melkein koko yön ja olin muutenkin aivan liian tohkeissani. Alexi oli aivan uskomattoman kova kitaristi, ja hänen kuolinuutisensa riipaisi syvältä. Hän asui kanssamme sur keassa puolen tähden hotellissa ja totta kai hänen huoneeseensa murtauduttiin heti ensimmäisenä päivänä. > Soundi-haastattelu kua toisellakin tavalla... Esimerkiksi erään kerran heräsin tokkurassa sairaalasta, ja minut oli viety sinne alkoholin ja kipulääkkeiden yliannostuksen seurauksena. Esimerkiksi MTV Europe hehkutti Beneath The Remainsia todella näyttävästi ja jopa Q:n kaltaiset poplehdet kirjoittivat epäuskoisina: ”Brazilian death metal comes as a bit of a shock”. Se oli kaunista. Haluan samalla myös muistuttaa, että Bestial Devastation tosiaan ilmestyi jo vuonna 1985 – siis paljon ennen Deathin, Morbid Angelin ja kumppaneiden ensilevytyksiä. Bestial Devastation kuvaa loistavasti sitä aikakautta ja raivokasta mielenlaatuamme. – Olin itse todella pahassa alkoholija huumekoukussa 90-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella. – Studiobudjettimme riitti vain kahdeksi viikoksi, mutta meidän piti silti nauhoittaa yöllä, sillä virka-ajan tuntiliksa oli aivan liian korkealla. Hän asui poliisiaseman vieressä, ja jouduimme kuuntelemaan läpi yön, kun kytät pieksivät jotakin piruparkoja
Se taisi olla sinulle kova pala. Sepulturan jälkeen perustin Soulflyn ja sen lisäksi olen työskennellyt todella monen muunkin bändin sekä muusikon kanssa menneen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana... Jos et, avaa YouTube! Mistä haaveilet vuonna 2021. toukokuuta Puhelinhaastattelu – En viitsi vaivata itseäni ”mitä olisimme voineet tehdä toisin” -ajatuksilla, sillä ne eivät johda yhtään minnekään. – Voi kuulostaa naiivilta, mutta en ole koskaan haaveillut isoista rahoista tai megatähteydestä. – Ajatellaanpa silti, että minä ja Igor tekisimme paluun Sepulturan riveihin... Kun yhtyekaverini alkoivat puhua kylmästä bisneksestä ja vaatia Glorian siirtymistä syrjään, minun pinnani paloi pahemman kerran. Glorian poika Dana menehtyi liikenneonnettomuudessa elokuussa ja tunteet olivat pinnassa seuranneen syksyn aikana... Minähän olin silloin Euroopan-kiertueella Igorin kanssa, ja soitimme keikoilla Sepulturan Roots-levyn alusta loppuun. 90-luvun alku oli Sepulturan kohdalla maagista aikaa, mutta ne päivät ovat kaukana menneisyydessä, eikä niihin tunnelmiin ole koskaan paluuta. Sen lisäksi tahdon tietenkin kirjoittaa loistavia biisejä, ja välttää paskojen levyjen tekemistä. Matka jatkuu, enkä ole vielä lähelläkään päätepistettä. – Perustimme Cavalera Conspiracyn 2007, ja bändin debyytti Inflikted ilmestyi seuraavana vuonna. K u v a: Ji m Lo u v au K u v a: Ji m Lo u v au haast_Max Cavalera_b.indd 27 haast_Max Cavalera_b.indd 27 9.6.2021 16.15 9.6.2021 16.15. Veljesi Igor jatkoi Sepulturan rumpalina vuoteen 2006 asti. En ole tietääkseni vielä julkaissut omaa Cold Lakea (Celtic Frost) tai Lulua (Lou Reed ja Metallica), enkä aio julkaistakaan. huom.) ja Terveiden Käsien laulaja Läjä ja muutama muu yhtyeen jäsen tulivat tervehtimän meitä. Olisi pohjattoman karmeaa olla niin suuri tähti, ettei voisi poistua omasta kartanosta ilman paparazzien piiritysoperaatiota. Tämän vuoksi tiesin sisimmässäni, että tulen vielä jonakin päivänä soittamaan Igorin kanssa. Jos olisin toiminut Sepulturan laulaja-kitaristina kaikki nämä vuodet niin todella moni hieno asia olisi jäänyt tekemättä ja kokematta. – Kulisseissa asiasta on toki saatettu keskustella, mutta comebackin toteutuminen ei ole ollut missään vaiheessa lähellä. Olen päässyt tapahtuneen yli jo aikoja sitten. Haluan jatkossakin soittaa rujoa metallia ja rundata ympäri maailmaa rakkaan veljeni ja poikieni kanssa. Onko Sepulturan klassisen kokoonpanon paluusta ollut koskaan puhetta. – Suomen-keikoista puheen ollen: soitimme Cavalera Conspiracyn kanssa aikoinaan jollakin festivaalilla (Ankkarock 2009 – toim. Entä nyt. Jos näit meidät aikoinaan, onneksi olkoon. Niin, on täysin naurettavaa haaveilla, että 2020-luvun comeback-keikat olisivat Giants Of Rockin veroisia tulivuorenpurkauksia. En ollut siinä vaiheessa soittanut veljeni kanssa yli kymmeneen vuoteen, ja se tuntui juuri niin mahtavalta kuin olin ajatellutkin. – Emme puhuneet toisillemme kymmeneen vuoteen, mutta meidän välillämme on kuitenkin maaginen yhteys, joka ei koskaan katkea. vuodesta 2017. – Uskon kohtaloon, ja sen vuoksi koen, että asioiden oli tarkoitettu menevän näin. Eikä minulla ole urani suhteen mitään valittamista – ei yhtään mitään. – Se oli hyvin synkkä aikakausi monin tavoin. Melkeinpä päinvastoin – ainakin jälkimmäisen kohdalla. Se oli hienoa! Komeaa oli toki sekin, kun Terveet Kädet esiintyi Hämeenlinnan Aulankoareenalla meidän kanssamme loppuMax Cavalera on voimissaan vielä yli 35 vuoden metallin soittamisen jälkeenkin. Hah hah! 12. – Unelmoin musiikilla elämisestä jo teini-ikäisenä, ja se haave toteutui aikoja sitten. Tänä kesänä ilmestyi Go Ahead And Dien debyyttialbumi, jolla Cavalera soittaa yhdessä Zach Colemanin ja poikansa Igor Amadeus Cavaleran kanssa
28 SOUNDI SOUNDI 29 Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Tero Ahonen LEVEÄSTI HYMYILEVÄ LEVOTON KULKURI KEHUTUN JA PALKITUN DEBYYTTINSÄ JÄLKEEN JESSE MARKIN LUULI, ETTEI HÄNELLÄ OLE ENÄÄ MITÄÄN SANOTTAVAA. ONNEKSI HÄN OLI VÄÄRÄSSÄ. SYNKIMPIENKIN HETKIEN KESKELLÄ MARKININ ELÄMÄNASENTEESSA PAISTAA KUITENKIN PUHDAS TOIVO. ITSETUTKISKELEVAA NOIR-ALBUMIA TEHDESSÄÄN MARKIN KYSEENALAISTI ITSENSÄ TÄYSIN, MISTÄ SYNTYI VIELÄ DEBYYTTIÄKIN MELANKOLISEMPAA MUSIIKKIA, JOSSA YHDISTYY HÄNEN SANOIN ”VANHAT JUURET JA MODERNIT SOUNDIT”. 28 SOUNDI Jesse Markin -taitto_g.indd 28 Jesse Markin -taitto_g.indd 28 10.6.2021 12.13 10.6.2021 12.13
Hänen silmistään kajastaa kuitenkin melankoliaa ja viisautta. Kirjoitin paperille sanat: ”When it’s going up it should be friends that you sing with.” Yleisö oli vain tunteja aiemmin nähnyt lavalla leveästi hymyilevän Jesse Markinin. Jesse Markin on juuri voittanut Emma-patsaat vuoden tulokkaana sekä kriitikoiden valintana. – Sen yhden vuoden aikana olin saavuttanut enemmän kuin olin koskaan haaveillut, ja mun olisi pitänyt olla onneni kukkuloilla, mutta samaan aikaan olin eronnut pitkästä parisuhteesta ja musta tuntui, ettei mulla ollut mitään. Hän tavoitti vihdoin unelmansa Folk-albumilla, joka oli ehkä hänen soolodebyyttinsä, muttei suinkaan hänen ensimmäinen levytyksensä. Eikä se poika muuten tiedä vielä 34 vuotta myöhemminkään, miten sille olisi käynyt ilman muuttoa Suomeen. 28 SOUNDI SOUNDI 29 LEVEÄSTI HYMYILEVÄ LEVOTON KULKURI SOUNDI 29 O n lauantain ja sunnuntain välinen yö helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna 2020. Kaikki ne vuodet, kaikki ne kokemukset ja kaikki se työ, eikä mulla ei ollut enää niitä tärkeimpiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa se kaikki. Kun katsoin silmiin itseäni siinä kuvassa, mä melkein nauroin, kuinka sillä pienellä Jessellä ei ole mitään hajua siitä, mihin se tulee elämässään päätymään, Markin hekottelee ja pudistelee päätään. Kahdeksan kuukautta debyyttinsä julkaisun jälkeen. – Sain kuvan isältäni viime vuonna. Kuvassa on täysin pysähtynyt tunnelma. – Se poika ei voi mitenkään tietää, että vähän myöhemmin se muuttaa isänsä kanssa Suomeen ja tapaa uuden suomalaisen äitinsä ja sisarensa. Valokeilassa, johon hän on noussut jopa epätodennäköisesti, täysin omaehtoisella musiikillaan. Sellaista elämänkokemusta, jota ilman hänen rajoja rikkovat sooloalbuminsa eivät olisi olleet mahdollisia. Juurien merkitys Noir-albumin kannen valokuvassa parivuotias Jesse nojaa isäänsä ja tuijottaa silmät pyöreinä eteenpäin. – Olin pistänyt sille levylle kaikkeni sillä ajatuksella, että tämä on mun viimeinen levyni ikinä, ja sen jälkeen keskityn perhehommiin. Pitkien juhlien loputtua ja Jessen saavuttua tyhjään kotiinsa Vuosaaressa hän tunsi kuitenkin olevansa täysin yksin. Artistin, joka täytti valovoimallaan koko gaalasalin. Jesse on viettänyt illan parrasvaloissa. Samaan tapaan juuri nyt vastapäätäni helsinkiläisessä Ravintola Sävelessä istuva Jesse on kuin melankolisen musiikkinsa vastakohta: kaikesta innostuva, nauravainen ja ulospäinsuuntautunut hahmo, jolle voisi ojentaa hymypoikapatsaan. Kuten vanhoilla kuvilla on tapana, jopa ilmeet tuntuvat olevan opitun poseeraamisen sijaan täynnä elämän hetkiä. Karismaattisen tähden, jonka moni koki nousseen menestykseen kuin yhdessä yössä. Se poika ei todellakaan tiedä, miten pienistä asioista sen elämä on ollut aina kiinni. – Emmojen jälkeen avasin uuden kotini oven, seisoin kaikuvassa kämpässä, puristin kahta Emma-patsasta käsissäni ja lysähdin niiden kanssa sohvalle kodissa, jossa ei ollut edes sänkyä, Markin muistelee reilua vuotta myöhemmin. Jesse Markin -taitto_g.indd 29 Jesse Markin -taitto_g.indd 29 10.6.2021 12.13 10.6.2021 12.13
Siksi mä aloin kirjoittaa englanniksi. Se on ollut elämää. Musiikkikaan ei ollut itsestäänselvyys. En määritä itseäni vain sen kautta. Erilaisuus määritti siis hänen elämäänsä jo nuorena, eikä eräänlainen ulkopuolisuuden tunne ole hellittänyt täysin tähänkään päivään mennessä. Markin virnistää kertoessaan, kuinka kanttorina työskennellyt äiti yritti patistaa häntä pianonsoittoon, mutta vasta ensimmäiset kosketukset rappiin yläasteen aikoihin avasivat hänen silmänsä. 90-luvun alun Suomesta ja pirkanmaalaisesta kunnasta, jossa asui muutama tuhat ihmistä. Sitten taas taannoin Liberiassa ja Ghanassa käydessäni sain kuulla, että ”Hei mitä Suomipoika?”, Jesse virnistää. Jesse Markinin lapsuus ja nuoruus Suomessa tarjosi kulttuurien kohtaamista eikä häneen vieläkään osata suhtautua ilman ennakkoluuloja. – Tiedostan juureni, ja ne ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole kaikkea mitä olen. Mihin vain menenkin, olen aina se ulkopuolinen. Kirjoitettavaa päiväkirjoihin riitti, kun jokapäiväinen elämä jo ala-asteelta asti oli Jesselle yhtä selviytymistaistelua, eikä sitä omaa porukkaa meinannut löytyä vilkkaalle nuorelle tummalle pojalle millään edes teininä. – En vaihtaisi päivääkään elämästäni. Mun on vaikeaa kuvitella elämääni muunlaisena. – Mä olen tavallaan väliinputoaja. Jesse Markin -taitto_g.indd 30 Jesse Markin -taitto_g.indd 30 10.6.2021 12.13 10.6.2021 12.13. – Aluksi kirjoitin jonkun aikaa suomeksi, mutta se ei tuntunut koskaan täysin luontevalta. Jesse oli Viljakkalan ainoa tummaihoinen poika. Äitini heitti mulle Bertin päiväkirjat -nuortenkirjoja ja jotenkin mä innostuin kirjoittamaan itsekin. Tai aikamoista runoiluahan kirjoittamisesta tuli siitä eteenpäin, kun ne seulat todella aukesivat. Se on kuitenkin kääntynyt eräänlaiseksi voimavaraksi. 30 SOUNDI Vain muutamia vuosia myöhemmin Liberiassa syntynyt ja hetken aikaa isänsä kanssa Ghanassa elänyt Jesse löysi itsensä Viljakkalasta. Artisti itse ei halua alleviivata negatiivisiakaan kokemuksia. Jesse miettii sanojaan tavallista sanavalmista puhetapaansa tarkemmin, kun hän pohtii kaikkea sitä maahan polkemista ja kiusaamista, mitä hän koki ihonvärinsä ja vilkkaan luonteensa takia koko nuoruutensa. – Kaikki ne kerrat kun mua haastettiin koulussa, kun mun päätäni yritettiin työntää vessanpönttöön, kun mut suljettiin ulkopuolelle tai kun jopa opettajat halusivat tehdä selväksi, ettei musta tule mitään... Hämeenkyrössä yläastetta käydessään Jessestä yritettiin tehdä heittopussi, mutta pieni poika yllätti jo tuolloin monet sillä, että hän pisti kiusaajilleen hanttiin, eikä vain tyytynyt kohtaloonsa. – Jos mä mietin koko elämääni, niin pitkälti kaikki mun kokemani asiat on annettu mulle pyytämättäni, mutta Folkin ja Noirin kaltaisia albumeita ei olisi olemassa ilman kaikkea sitä kokemaani kipua, hän summaa. – Kaikki tämä mitä kuulette nyt levyillä, lähti liikkeelle pikkupoikana siitä, kun aloin purkaa tuntojani päiväkirjojen muotoon. se kaikki pakotti mut rakentamaan itseni ihan erilaisista asioista, ja se kaikki vaikuttaa yhä siihen, miten mä otan ihmiset ja asiat vastaan. En. Elämää, josta mä oon vaan yrittänyt selvitä. Rap-herääminen Markin kertoo jälleen leveästi hymyillen, kuinka hänen oli jo nuorena poikana löydettävä itsestään jotain vielä erottuvampaa kuin ulkonäkö, joka oli tilanteessa kuin tilanteessa se ensimmäinen asia, joka hänessä noteerattiin. Entä suomalainen. En täysin. Kun olen Suomessa, mua muistutetaan siitä, etten ole suomalainen. Kaikessa kivussakin on jotain hienoa. – Pojat yrittivät heitellä ympäriinsä ja jouduin melkein päivittäin tappeluihin. Hän toteaa, että kiusaamisen vastainen työ on äärimmäisen tärkeää ja että siihen pitää aina puuttua, mutta kertoo olevansa jollain kierolla tavalla myös onnellinen kulkemastaan polusta. Koenko olevani liberialainen. Tytöt taas ajatteli vain että ”Yök!” Se sai keskittymään aika erilaisiin asioihin kuin ulkonäköön, sekä itsessäni että muissa, Jesse pohtii. – Siitä on jäänyt se, etten ole tavallaan koskaan kotonani missään
– En mä silti koskaan ajatellut, että oon räppäri. Se antaa mulle myös voimaa. Yllättävän usein myös onnistun siinä. Sain jatkuvasti viestejä tyyliin ”Haluutko kuolla?”, ennen kuin muutin numeroni salaiseksi. Kohdatessaan rasismia hän pyrkii herättämään rakentavaa keskus telua. Koen eräänlaiseksi velvollisuudeksi puuttua asiaan. Yhtäkkiä asia olikin sitten yhtäkkiä sillä selvä. Jokin siinä näyssä ja tietysti musassa muutti mun maailmaani. Olen meinannut saada puukosta ja selvinnyt vain väistämällä, minkä ansiosta vain verkka reitani viillettiin. Jesse hehkuttaa hullaantuneensa levyyn ja sitä kautta rappiin kertaheitosta. Asiassa auttaa se, että tietyn laista heittäytymistä ja sanavalmiutta löytyy. – Olin kuulemma aiheuttanut karaokebaa rissa hämminkiä edellisenä yönä. Mun taustan huomasi siitä, että ihan ensimmäisenä arvuuttelin, onko tässä nyt kyse mun palkitsemisesta musan ja sanojen perusteella, vai palkitaanko nyt musta kaveri ihan vain sen takia, että onpahan joku musta kin palkittu. Haluan rakentavaa, pitkäjänteistä keskustelua. Vielä tänäkin päivänä hänen ensimmäinen intuitionsa pitää hänet hieman varautuneena jopa vilpittömissä tilanteissa. – Tarkoitan sitä, että aika usein keskustelu ohjelmissa sanotaan, miten hyvä asia se on, kun vaikkapa rasismista puhutaan, mutta sit ten siitä ei oikeastaan kuitenkaan keskustella. Suomessa viettämiensä 30 vuoden ja kaiken kokemansa aikana Markin on oppinut, että tasaarvon parantaminen ja rasismin kitkeminen vie aikaa. Vihdoin jokin juttu tuntui omalta. En pelännyt pistää vastaan ja sanoin, etten muuten ole ollut karaokessa aikoihin, ja kysyin onko kavereilla tekijästä mitään muita tuntomerk kejä kuin ihonväri. – Tyyppi jatkoi henkkarien tivaamista, tutki niitä sitten hetken ja ihmetteli: ”Ai mitä. Jesse kertoo suoraan ja kaunistelematto masti esimerkkejä tilanteista, joissa hän on joutunut ennakkoluulojen tai suoranaisten hyökkäysten kohteeksi ihonvärinsä takia. Kannessa on hienosti pukeutunut musta nainen, joka juo värillisille tarkoitetusta juomapisteestä. – Emmagaalan jälkeen olin matkalla Baba Lybeckin haastatteluun, mulla ei ollut autoa ja olin Vuosaaressa matkalla bussipysäkille, kun siviilipukuiset poliisit kurvasivat paikalle ja pysäyttivät kadulla, Markin kertoo. – Räppärin levyn kansi pisti mut ihan sekaisin. Se murtaa jäätä, kun musta mies pitää puoliaan tällä vähän juntilla murteella, ja on siten jo lähtökohtaisesti tosi lunki jäbä, hahah! KOHTI TASA-ARVOA, KESKUSTELU KERRALLAAN vaan rustailin sanoja paperille englanniksi ja se oli mulle itselleni tärkeä asia ilman mitään päämäärää. Siis ooksä se Emmaäijä?” Nyökkäsin, kerroin että olen just matkalla Maikkarin haastatte luun. Olin tavallaan lähtökohtaisesti itse ennakkoluuloi nen kaikkia kohtaan, kunnes ymmärsin läh teä suhtautumaan itse asioihin avoimemmin, koska vain siten voidaan tavoittaa muutoksia. – Myös tämä mun murre auttaa! Se yllättää monet. – Vaarallisempiakin tilanteita mahtuu elämään. – Aika vasta olin viemässä pulloja kaup paan, kun takana oleva mummo ihmetteli, että ”Onko kiva tulla Suomeen palauttamaan pulloja?” Taannoin Tampereella kävellessäni vastaani tuli nainen, joka tokaisi ”Kato, nee keri!” ja sylkäisi päin naamaa. – Mä uskon siihen, että mä oon vaan onnistunut sanomaan ääneen sellaisia asioita, jotka kyllä on ihan yleisessä tiedossa, mutta joista ei ole helppoa keskustella, Markin toteaa. – Otin alusta alkaen sen asenteen, että tärkeintä on kun tekee asioita, ja ne tekee omalla tavallaan. Tai varsinkaan laulaja. – Totta puhuakseni mä tavallaan nautin niistä tilanteista, kun pääsen istuttamaan jon kun alas, ja pienen keskustelun jälkeen tämä joku ehkä myöntää, ettei asia ollutkaan ihan niin kuin hän oli ajatellut. – Yhtäkkiä olinkin rap-kentällä mustana miehenä, enkä edes erityisesti halunnut saada siitä mitään irtopisteitä, mutta olisihan se naiivia väittää, ettei siitä saisi Suomessa aitouspisteitä, kun on oikeasti musta räppäri, Markin naurahtaa. ”Ymmärsin lähteä suhtautumaan itse asioihin avoimemmin, koska vain siten voidaan tavoittaa muutoksia.” Jesse Markin -taitto_g.indd 31 Jesse Markin -taitto_g.indd 31 10.6.2021 12.13 10.6.2021 12.13. Joku muukin puhui asioista, joita hän oli ajatellut, muttei ollut osannut nimetä niitä. Aiheut ti oikeanlaisia väristyksiä. Mä J esse Markin on herättänyt kiinnostusta jo pelkillä lyriikoillaan: hän puhuu asioista suoraan ja kiertelemättä, Suo messa asuneen mustan miehen näkökulmasta. Jo lapsena meidän leikkimökki pol tettiin maan tasalle Molotovin cocktaileilla. Hiphop-porukoista alkoi vihdoin löytyä hengenheimolaisia, joiden joukkoon myös Jesse tunsi kuuluvansa. – Mun on pakko myöntää, etten ihan heti ottanut Emmapalkintoja täysin vilpittö minä. Jesse myöntää, ettei hän ole itsekään suhtautunut keskusteluun rasismista näin avoimesti. – Vielä kymmenen vuotta sitten mun asenne oli se, että aina huoneeseen astues sani mä olin se tumma kaveri ja kuka tahansa huoneessa oleva saattoi olla se rasisti. – Siinäpä olisi ollut tilaisuus kertoa suo rassa lähetyksessä Baballe koko tarina ja aiheuttaa vaikka pienimuotoinen kohu, mutta en halua tehdä asioita tuolla tavalla. SOUNDI 31 – Käytiin Virginiassa Jenkeissä, ja sieltä mä sitten löysin Commonin levyn Like Water For Chocolate. – En mä osannut edes soittaa mitään, mutta mua alkoi innostaa se, kun sain sämpläilyllä itse päättää, miten se biisin melodia menee ja antaa sen kulkea sitten oma matkansa. Mä vaan painelin nappeja ja katsoin mitä tapahtui. Pohtiessaan sanoitustensa herättämiä kes kusteluja Markin arvelee, että myös hänen ajoituksensa on ollut oikea
Elämänmakuinen tie Näistä ajoista on kulunut aikaa jo 20 vuotta. Yhdessä Simo ”SimonSound” Tuomisen kanssa he tekivät kolme The Megaphone State -albumia vuosina 2009–2014. Markin käyttää itselleen nauraen toistuvasti sanaparia ”Emmä tiiä”, kun hän pohtii sitä tietä, jonka hän on kulkenut nykypisteeseen saapuakseen. Sekoittelin eri genrejä ja tyylejä ihan miten lystäsin. Samoihin aikoihin Kim Rantala pyysi mua feattaamaan Giant Robotin keikalle Kuudennelle Linjalle, Markin muistelee. Aina siitä alkaen, kun hän päätyi Viljakkalasta Tampereelle, etsi paikkaansa hetken Yhdysvalloistakin ja asettui lopulta Helsinkiin. Niin mä vähän kuin puolivahingossa jäin tänne Suomeen, muutin Helsinkiin ja vaikka vuoden päästä naishommat kaatuivat, musiikki alkoi ottaa vähän tuulta alleen. Mä en halunnut koskaan kuulostaa miltään muulta, hän toteaa. Tarvittiin henkilökohtaisempaa kulmaa. ”Vaikka joskus voi tuntua siltä, että mä osoittelen sormellani muita, niin ihan yhtälailla mä sanoissani osoittelen sillä sormella itseäni.” Jesse Markin -taitto_g.indd 32 Jesse Markin -taitto_g.indd 32 10.6.2021 12.13 10.6.2021 12.13. Ne oli tärkeitä vuosia mulle. – Asuin ennen The Megaphone Statea tovin Jenkeissä Marylandissa, kunnes tulin moikkaamaan äitiä Suomeen. Jesse Markin ker too pohtineensa paljon identiteetti kysymyksiä. Niin kiitollinen kuin Jesse onkin näistä oppivuosista, hän myöntää The Megaphone Staten ajautuneen loppujen lopuksi umpikujaan: hän antoi Simon kanssa bändille kaikkensa, mutta se ei oikein edennyt mihinkään. Folk-albumia työstettiinkin yli neljä vuotta, ja Jesse puristi yksiin kansiin kokonaisen elämänsä. Jesse päätti tehdä täysin paineettoman albumin, joka olisi hänen viimeisensä. Markinin levytysura alkoi The Megaphone State -hiphop-duon riveissä – tosin niihin aikoihin Markin käytti aliasta Thelo Ekow. Heitin keikkaa selvinpäin, kännissä ja kaikenlaisissa mielentiloissa ilman mitään rajoja, enkä edes ajatellut mitään kasvojen menettämistä tai sellaista. Hyvässä vauhdissa olevasta soolouras taan huolimatta hän ei pidä itseään ensi sijaisesti laulajana, muusikkona tai jul kisuuden henkilönä. Vedin hommat sillon ihan ääripäihin. – Mua vaivasi jo pitkään musassa se, että samalla kun me alleviivataan kaikkien yksilöllisyyttä, tosi moni bändi ja artisti kuulostaa kuitenkin suurin piirtein samalta. – Sooloilla pyrin tekemään sellaista musaa, että jos mut itseni otetaan näistä biiseistä pois, siihen ei voi tulla kukaan muu tilalle, ilman että se jutun sielu katoaa. Hän kokee olleensa aina virran kuljettamana. Ennen kuin Jessen oli mahdollista tehdä sellaista henkilökohtaista musiikkia, jota hänen sooloalbumeillaan nyt kuullaan, oli hänen kohdattava vielä paljon yläja alamäkiä. – Megaphone-vuodet antoivat mulle kasvualustan, jonka aikana sain mokailla ihan vapaasti. – Yksi asia johti toiseen, ja sanotaan näin, että lankesin naiseen
Kuten Lauryn Hill. Suhtautuminen asiaan alkoi muuttua laulamista sisältäneen teatteriroolin myötä, mikä kiinnitti Markinin tuottajan Totte Rautiaisen huomion. – Mulle oli ihan selvää, että Jerikon muurit olivat vertauskuva mun tai kenen tahansa muun henkilökohtaisille pään sisäisille muureille, jotka on murrettava, jos haluaa päästä sinne omaan luvattuun maahansa, Jesse sanoo. Inhimillinen tekijä Markin oli ammentanut niin paljon itsestään jo debyyttialbumilleen, että hän oli hetken aikaa huolissaan, ettei hänellä olisi enää mitään mistä kirjoittaa. Se vakuutteli, että pystyn laulamaan, ja pystyn tekemään jotain ihan erilaista. Siinä missä debyyttiä tehtiin melkein neljä vuotta, syntyi Noir paljon nopeammin. Vanhoja juuria ja moderneja soundeja. Voin puristaa räppäämällä pienen lehtijutun verran sanomaa yhteen biisiin, mutta laulamalla taas se fiilislataus on ihan erilainen, ja nämä täydentävät toisiaan. – Niin masentavalta kuin tuo laini kuulostaakin, niin mä koin sen voimaannuttavaksi miettiessäni kaikkia niitä tilanteita, joista mä olen elämäni aikana kivunnut takaisin jaloilleni, Markin pohtii. Olihan siinä ekassa otossa oma tunnelatauksensa, mutta se meni jo vähän korostetun dramaattisuuden puolelle. – Mä aloin laulaa samasta syystä miksi lähdin räppäriksi, miksi muutin Jenkkeihin, miksi menin Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun tai miksi mä ylipäänsä teen asioita: mä taidan olla vähän hullu, Markin nauraa lopulta. Mun on tavallaan pitänyt keksiä itseni uudelleen, ja nyt se tapahtui tärkeän ihmissuhteen romahdettua elämästäni. – Nämä ovat sellaisia hetkiä, kun mä koen ammentaneeni sanoihini jotain tärkeää. Uskonloikka tulkitsijaksi Puolihulluksi heittäytyjäksi itseään luonnehtiva Jesse otti soolourallaan yhden uskonloikan, johon hän lähti yhtälailla hetkeen tarttumalla kuin moniin muihinkin asioihin elämässään. – Noirilla ollaan sellaisten eksistentialististen kriisien äärellä, joita ihminen kokee sekä elämässään että pienissä kuolemissaan, Markin sanoo samalla, kun hänen katseensa kiertää pitkin seiniä. Sen julkaistuaan Markin sai huomata, että hänen sanojaan ja ääntään todellakin kuunnellaan. Kun Folk äänitettiin, se oli ensimmäinen kerta, kun tunteet tulivat teksteissä niin pintaan, että niiden laulaminen sai mut itkemään. – ”Miksei äijä laula?”, Totte ihmetteli. Nyt liikutaan epämukavuusalueilla, joihin heittäytyminen on vaatinut häneltä paljon. Mulle kerrottiin, miten raskasta on olla uskovainen tietyissä maailmankolkissa ja tilanteissa. ”Said that the bravest thing I ever did / Was to continue living life / When I thought this ain’t worth a try / When I wanted to die”, Jesse laulaa lohduttomasti albumin viimeisessä kappaleessa Pushing Daisies. Mä haluan antaa nämä biisit ihmisille ja jättää sen vapauden just sen ihmisen omalle henkilökohtaiselle tulkinnalle. – Sen mä tiedän näiden levyjen myötä, että lauloinpa mä sitten ulkopuolisuudesta, kiusatuksi tulemisesta, masennuksesta, miehisyydestä, erosta tai abortista, mun pitää pystyä olemaan ihan yhtä rehellinen itselleni kaikissa teksteissäni kuin olin vuosikymmeniä sitten niissä ensimmäisissä päiväkirjoissani. – Näiden tyylien yhdistäminen antaa paljon mahdollisuuksia. Laulaminen. Niin merkittävä juttu kuin The Megaphone State mulle olikin, en koskaan liikuttunut niiden biisien äärellä tällä tavalla. Joskus 9-vuotiaana joo, koska äitini kautta kuuluin hetken aikaa poikakuoroon, ja ainahan mä oon laulanut suihkussa, mutta... Jesse Markin -taitto_g.indd 33 Jesse Markin -taitto_g.indd 33 10.6.2021 12.13 10.6.2021 12.13. Pikkuhiljaa laulamiselle lämmettyään Markin sai huomata itsekin, miten paljon ilmaisutapa eroaa räppäämisestä. Sitä samaa mystiikkaa mä itse rakastan musassa. En mä sitä meinannut millään uskoa, mutta oikeassahan se oli. Vain siten se oikea tunne välittyy. Kuten Dudley Perkins. – Monihan saattaisi pettyä siitä, miten vähän räppia mun levyhyllyssä on. Mulla on ehkä 20 rap-vinyyliä. Molemmissa on sellaista persoonallisuutta, jota löytyy vain heistä. – Sellaisia puhdistavia hetkiä oli nyt Noirilla monta. Tai sitten lapsia ulkomailta adoptoinut äiti sanoi tekstin olleen voimaannuttava, koska koki muurien olevan niitä näkymättömiä rajoja eri lähtökohdista tulevien ihmisten välillä. Ainakaan heti. Oikeastaan vaan ne tietyt klassikot, joita kuuntelin nuorempana. – Sain paljon viestejä, joissa sanoitus oli käsitetty tosi suoraan. Tai kavereita, jotka laulaa tosi kovalla ja itsensä musaansa laittavalla antaumuksella, vaikkei ne varmasti jonkun mielestä osaa edes laulaa. Heti kun mainitsen tämän sanan, Jessen silmät aukeavat ammolleen ja hänen ilmeestään voi melkein lukea hänen ajatuksensa. Juju on siinä, että siellä hyllyssä on niin paljon progea, jazzia, soulia ja vaikka mitä, että annan sen myös kuulua biiseissäni. Se meni niin pitkälle, että esimerkiksi It Was Augustia äänittäessä olin ihan itku kurkussa sitä laulaessani, että se oli pakko äänittää uudelleen. – Diggaan tosi paljon sellaisia laulaja–räppäreitä, jotka osavat hypätä ilmaisusta toiseen luontevasti. – Siksi mä en avaa tekstejäni koskaan liikaa. – Mähän en laulanut ennen Folkia sen kummemmin. – Elämässäni on käynyt muutaman kerran niin, että olen rakentanut paljon vain menettääkseni kaiken, ja se on ajanut mua todella synkkiin, masentuneisiin tiloihin, joissa oon kyseenalaistanut koko olemassaoloni. – No, ensinnäkin laulaminen on siinä mielessä helpompaa, että siihen tarttee vähemmän sanoja, Markin lohkaisee. Mua on pyydetty tekemään kaikenlaisia Insta-videoita, joissa avaan biisejäni ja tarinoita niiden takana, mutta... Yksi Markinin debyytin koskettavimmista tulkinnoista oli Jericho-single
Siihen mä olen kyennyt laittamaan kaikkeni. Tai kuten hän itse asian muotoilee Hemostasis-kappaleessa: ”I’ve got so mething in my eye / Disguise, cos us boys do not cry / They tried to dehu manize / Drive things between you and I.” – Mä puhun siitä, että kuka sen mää rittelee, mitä on olla mies. Oon ollut vuo den merkittävintä artistia ja vaikka mi tä, mutta ihmissuhteissa oon taas men nyt niin mustaan päätyyn, etten enää ihan täysin tiedä sitä, kuka mä olen. Jesse Markin -taitto_g.indd 34 Jesse Markin -taitto_g.indd 34 10.6.2021 12.13 10.6.2021 12.13. rauhaa, Markin toteaa ja vinkkaa silmää. En oikein osaa pysähtyä. – En pysty elämään tätä elämää mi nään muuna kuin itsenäni, enkä pys ty itsekään vain päättämään, että mi tä mä olen. Elämä kuitenkin päätti toisin ja uusi Noiralbumi menee esikoistakin syvempiin vesiin. – Sen takia mä en ventovieraisiin ih misiin tutustuessani enää esittelekään itseäni kummemmin. Vaikka haluaisinkin. Hän ei halua kertoa tarinaa ryysyistä rikkauksiin, koska ei koe elämässään ol leen liiemmin ryysyjä kuin rikkauksia kaan. Mä annan vain tulla jon kun lainin, ja annan sen sitten kuljet taa mua just sinne, minne alitajunta on mua viemässä. – Mun unelma on löytää jonkinlaista pysyvyyttä... Sekä unohtamaan normit, joita ihmisille asetetaan. Olemaan ihmisiä maailmassa, jossa lii an usein tuntuu siltä, että inhimillisyys on kielletty. – Lähimmäksi Jesseä pääsette juuri nyt näillä levyillä. Musan suhteen täs sä on nyt vaikka mitä Emmoja ja muita, ja voisin kai sanoa saavuttaneeni enem män kuin olisin ikinä voinut uskoa, mut ta silti... Ymmär rän kaiken tapahtuneen useimmiten vasta paljon sen jälkeen, kun se on ta pahtunut. Hän ei ole mielestään muusikko. 34 SOUNDI Markin haluaa esimerkillään roh kaista ihmisiä näyttämään tunteensa. Markin ei vieläkään koe olevansa jul kisuuden henkilö. Siksi mä en koskaan päätä lauluja kirjoittaessani etukäteen, mistä mä kirjoitan. Vaikka joskus voi tuntua siltä, että mä osoittelen sor mellani muita, niin ihan yhtälailla mä sanoissani osoittelen sillä sormella it seäni. Jotenkin pyrin aina siihen, että löydän paikkani, ja sitten tuulet vie mua taas ihan erilaisiin paikkoihin. – En ole koskaan juurtunut mihin kään. Tällä musalla. Hän viittaa vielä kerran pieneen Jes seen uuden albuminsa kannessa ja nau raa samaistuvansa yhä omaan itseensä. Eikä miellä itseään laulajak sikaan. Ja minkä takia se normien mukainen mies ei tunnu olevan ihminen lainkaan, kun oikean miehen pitäisi yhä olla kova kuin kivi.” Saatuaan valmiiksi soolodebyyttinsä Folkin Jesse Markin ajatteli, ettei hänellä välttämättä olisi enää yhtä painavaa sanottavaa. Vaatimaton Markin kuitenkin vältte lee romantisoimatta tarinaansa liikaa. Ja minkä ta kia se normien mukainen mies ei tun nu olevan ihminen lainkaan, kun oi kean miehen pitäisi yhä olla kova kuin kivi, Jesse sanoo. Tai rauhoittua. Sanon vaan että: ”Mä oon Jesse terve.” Sen jälkeen voi daan yhdessä ottaa selvää siitä, kuka mä oikeastaan olen. Sisäinen rauha Kun kuuntelee Jesse Markinin elämän makuisia tarinoita ja kokee hänen mu siikkinsa puhtauden, on yhtäkkiä joten kin täysin selvää, miksi sekä yleisö että media on ottanut hänet omakseen jo ly hyen soolouran aikana. – Siksi levylle päätyi paljon tosi kivu liaita huomiota ihmisyydestä, joihin olen myös itse syyllinen. Mä oon yhä matkalla johonkin, enkä tiedä vieläkään, mikä se jokin on. – Tässä on muutaman vuoden aikana tapahtunut kaikenlaista. ”Kuka sen määrittelee, mitä on olla mies. – Niin, se pieni Jesse ei ehkä tiennyt yhtään, mihin se on menossa, mutta en muuten tiedä minäkään, Jesse tokaisee. Ja miten suurin osa niistä mielikuvista on rakentunut alitajuisesti jostain sään nöistä. – Oon pohtinut paljon sitä, miten paljon mulla on oikeasti tässä maail massa valtaa siihen, kuka mä olen. – Mä olen hyväksynyt sen, että olen aika levoton kulkuri. Se ei onnistu, jos annan muiden määrittää arvoni. Pystynkö mä koskaan saavutta maan sitä nirvanaa, jossa uskallan oi keasti olla se kuka olen
•Kotimainen mu siikkivideokilpailu •Mu savideonäytökset •Leffat •Klu bit •Pu mpeligaala Oulun Musiikkivideofestivaalit www.omvf.net 26.—29.8.2021 In the flesh! OMVF tulostus.indd 35 OMVF tulostus.indd 35 8.6.2021 19.29 8.6.2021 19.29
Mutta niitäkin löytyy ja – saatte nähdä – tulee aina löytymään. Jos Carneyn avioero synkensi ja hankaloitti Attack & Releasen ja Brothersin välistä aikaa – Auerbach tunnustaa avoimesti vihanneensa kaverinsa vaimoa eikä halunnut olla tämän kanssa missään tekemisissä, ja teki samoihin aikoihin ensimmäisen soololevynsä Keep It Hidin Carneylta salaa – niin nimensä mukaista Turn Blueta (2014) tummensi Auerbachin tuskallinen avioero. 36 SOUNDI The Black Keysin uusin albumi Delta Kream syntyi spontaanisti Dan Auerbachin tuottaessa Robert Finleyn uutta levyä. Se ei kuuntele selityksiä. Muodollisesti bluesia oppii soittamaan kuka tahansa, mutta spirituaalisesti blues on ihan eri asia. Black Keysin erottaa monista kilpailijoistaan se, että he ponnistivat kehiin aivan spesiaalista bluesin lajista, pohjoisen Mississippin kumpuilevalla alueella vaalitusta, hyvin afrikkalaisesti hypnoottisesta hill country -meiningistä. Sessioi hin osallistuneiden muusikoiden kanssa levy valmistui nopeasti. Se on kuin elämän tosiasiat: tulee ja tarttuu raivelista, lyö polvilleen ja pyyhkii omahyväisen virneen naamalta. Kätkeytyneekö siihen jokin ironia, että ensin mainittu läpilyönti syntyi biiseistä, joita parivaljakko oli nuo albumit tuottaneen Danger Mousen pyynnöstä väsännyt hänen ohjastamalleen Ike Turner -albumille. Maanläheisintä musiikkia, joka on samalla selittämättömän mystistä ja ajatonta. Blues ei nimittäin lähde mihinkään, vaikka se voi jonkin aikaa olla näkymättömissä. Bluesin syvää ydintä ei saavuteta hyvin soittamalla. The Black Keys -taitto.indd 36 The Black Keys -taitto.indd 36 10.6.2021 10.22 10.6.2021 10.22. Ei sillä, että Black Keysin myöhemmätkään albumit huonoja olisivat. Päinvastoin kuin yleensä, kyse ei tällä kertaa ollut siitä normaalista voimaannutusmielessä tehdystä paluusta lähteelle, vaan melkeinpä vahingosta, kuten kohta saamme kuulla. 60-luvulla blues toimi suurin piirtein kaikkien suureen kuuluisuuteen yltäneiden bändien ensimmäisenä innoittajana. Tosin pohja oli jo sitä ennen molemmilla hyvin muurattu: Auerbach kertoo, että ”Tim-setäni ruokki mua tiuhaan tahtiin Lightning Hopkinsilla ja muulla ravitsevalla kamalla.” Stoogesia diggaillut Carney taas oli bluesin saralla ensimmäiseksi innostunut Muddy Watersin happoisen funkystä ja psykedeelisestä Electric Mudista, jota blues-puristit inhosivat raivokkaan uskonnollisella kiihkolla sen ilmestyessä 1968. Dan Auerbach avasi Soundille musiikillisia juuriaan. Burnsiden musiikkiin heistä tehdyn Deep Blues -dokumentin nähtyään. Siitä Black Keys sitten kehittyi omaperäiseksi blues rock -bändiksi ylimmän huipun osuessa Attack & Release (2008) ja Brothers (2010) -albumeihin, jotka molemmat kuuluvat oikeutetusti ”ajattomia helmiä” -osastoon. Teksti: Jussi Niemi B lues on ihme juttu. Kahden edellisen tapaan hyvin myynyt El Camino (2011) jytkytti mehevästi, mutta itse koin sen vähän turhan helpoksi ja yksioikoiseksi. Uudella Delta Kream -albumillaan bändi palaa alkuperäisen innoituksensa pariin kokonaan hill country -covereiden voimalla. Lumelääkkeet eivät auttaneet. Kummallisinta on, että samalla se parantaa. Nyt bluesin käyntiin potkaisemia yhtyeitä tai artisteja ei ole niin tiuhassa. Levy päättyy Kimbrough’n lesken puhelinviestiin, jossa hän toteaa, että ”Te olette ainoita, jotka todella soittavat niin kuin Junior.” Voin kuvitella, miten kovaa se kiitos jätkille kolahti. Turn Blue tähyää tyylissään aiemmin mainittujen huippujen suuntaan ehkä hiukan psykedeelisemmin, kun taas Let’s Rock (2019) on Levy, joka synnytti itse itsensä The Black Keys palaa Delta Kreamilla alkupisteeseensä Pohjois-Mississippin hill country bluesiin. Uransa alussa uuden vuosituhannen alkuvuosina Black Keys levytti jo muutaman vanhan blues-biisin ja Chula homa-ep (2006) koostui kokonaan Kimbrough’n kappaleista. Mustien ihmisten piti Amerikassa selvitä sillä, koska mitään muuta heillä ei – kirjaimellisesti – ollut. Kimbrough’n ja Burnsiden perintö Black Keys on tämän päivän rockbändeistä varmaankin tunnetuin suoraan bluesista syntynyt yhtye. Blues on myötätuntomusaa, voisi melkein sanoa buddhalaista: se muuntaa tuskan elinvoimaksi. Turner kuitenkin poistui yläkertaan kesken projektin, joten kaverukset päättivät tehdä niiden ympärille kokopitkän oman levyn. Laulaja-kitaristi Dan Auerbach ja rumpali Pat Carney kasvoivat Ohion Akronissa, mutta sekosivat jo kölveinä 90-luvulla kuuluisuuteen nousseiden pohjoismississippiläisten Junior Kimbrough’n ja R.L. Sieltä se särmä ja intensiivinen surumielinen tunne tulee. Vähän sointuja, simppelit rytmit ja helppoa soittaa – siis periaatteessa. Sen tunnetuin muotohan – jonka pohjalle rock ja sen monet variantit perustuvat – syntyi orjuudessa
Burnside: Too Bad Jim T-Model Ford: Pee-Wee Get My Gun Smokey Robinson: mitä tahansa The Geto Boys: My Mind’s Playing Tricks On Me DAN AUERBACH: All time top five K u v a: Jo sh u a B la ck W il k in s The Black Keys -taitto.indd 37 The Black Keys -taitto.indd 37 9.6.2021 15.55 9.6.2021 15.55. SOUNDI 37 Junior Kimbrough: Sad Days, Lonely Nights R.L
Yritin olla tarkkana, etten mokaa mitään. – Meillä ei aluksi ollut mitään ajatusta edes tehdä levyä. – Ei ollenkaan. – En tiedä tarkkaan, mutta luullakseni vähän alle 70. Aloimme vaan soittaa niitä biisejä treenaamatta, ja tuntui älyttömän hyvältä, kun istuttiin studiossa ympyrässä ja katsottiin toisiamme soittaessa. Koko kiekko syntyi kahtena päivänä muutaman tunnin sessioissa Let’s Rock -kiertueen jälkeen. Sinähän et juurikaan lähde irrottelemaan edes soolojen muodossa… – Älä nyt, mun mielestä mä soitan soolon melkein joka biisissä. Tavallaan samaa asiaa lähestytään vastakkaisista suunnista. – En kyllä tiedä… Mutta sen tiedän, että sieltä oli paljon yhteyksiä Memphisiin ja sähköiseen bluesiin. Molemmat soittivat aikanaan pitkään R.L. paljon popahtavampi ja kevyempi, mutta soundeiltaan ja tunnelmiltaan miellyttävän vaihteleva tapaus. Se oli käsittämättömän rikas keitos… ja kannattaa muistaa, että se on kaikki kansanmusiikkia. Hän myös perusti Nashvilleen oman Easy Eye -studion, missä toinen sooloalbumi Waiting On A Song (2017) syntyi. Pat Carney ja Dan Auerbach tuntevat bluesin historian läpikotaisin, mutta pitävät sitä vain musiikkityylinä muiden joukossa. Pakko myöntää, että yllätyin vähän siitä, miten ikään kuin autenttisesti te ne biisit vedätte, hyvin suoraan alkuperäisten malliin. Hill country blues on niin omanlaistaan, että haluaisin kovasti tietää, miten se on syntynyt. Olet tuottanut Bombinoa, joten olet paneutunut tuaregi-bluesiin. Ajattelin etukäteen, että te varmaan vähän vehtaatte niiden kanssa, tuotte niihin jotain uusia elementtejä. Me ei oltu koskaan soitettu Kennyn kanssa, joten se oli tavallaan yhdistelmä vanhaa ja uutta. – Ei me vehdattu, man. Pilli ja rumpu Fife & drum -musiikki (fife on pieni korkeaääninen huilu, alun perin ruokopilli) tulee myös Pohjois-Mississippin mäkimailta. K u v a: Jo sh u a B la ck W il k in s The Black Keys -taitto.indd 38 The Black Keys -taitto.indd 38 9.6.2021 16.19 9.6.2021 16.19. Ero on ehkä ennen kaikkea siinä, että amerikkalaisessa versiossa painotetaan kakkosta ja nelosta, kun taas tuaregit painottaa ykköstä ja kolmosta. Luulen, että olet oikeassa, Auerbach sanoo pienen tauon jälkeen niin kuivasti, etten oikein tiedä, kuinka ironinen vastaus on. Kenny on meitä paljon vanhempi, mutta soittaa tosi raa’alla ja kovalla energialla. Sehän on varmaan oleellisesti vaikuttanut alueen musiikkiin. Junior Kimbrough esimerkiksi hengaili (country/ rockabilly-muusikko) Charlie Feathersin kanssa ja he soittelivat yhdessä. Se on kulttuurisesti aika monipuolinen mesta ja yhteydet hillbilly-musaan on olemassa. – Joo-o. Homma meni niin, että tuotin albumia Robert Finleylle Nashvillessä Easy Eye -studiollani ja olin kutsunut sessioihin kitaristi Kenny Brownin ja basisti Eric Deatonin Mississippistä. – Kyllä niissä ehdottomasti jotain samantapaista on. Niin, soittaminenhan ei lopulta ole iästä kiinni ja etenkin bluesissa olen sitä mieltä, että mitä vanhempi on, sitä syvemmälle pääsee. John, tuaregi-kitaristi Bombino ja vanhan liiton soulbluesmies Robert Finley. Kun kävin muinoin Gambiassa, The Black Keys on varmasti yksi tämän hetken suosituimmista syvältä bluesista ammentaneista rockyhtyeistä. Meillä oli niin mahtava meininki, että minun oli ihan pakko soittaa siitä paikasta Patille, että tulee messiin. Homma on siirtynyt monelta sukupolvelta seuraavalle ja jokainen soittaja on aina tuonut siihen jonkin oman pienen puumerkkinsä. Me vaan soitettiin. Onko sinulla tietoa esimerkiksi siitä, mistä päin Afrikkaa tai mistä heimoista Pohjois-Mississippiin tuodut orjat olivat. Kenny vetelee ilmeisesti slidet. Siinä sen kauneus on! Tämä pätee ihan erityisesti Louisianan ja Mississippin musiikkiin. Burnsiden ja Junior Kimbrough’n kanssa. Autenttista tyyliä Nyt puhelinlinjalla on Dan Auerbach ja pääsen kysymään häneltä, mitä kaikkea Delta Kreamiin liittyy. Tuntuiko teistä Patin kanssa siltä, että Black Keys kaipasi juurihoitoa yhä popimmaksi menneen Let’s Rockin jäljiltä. Jätkien soundi oli aivan Pohjois-Mississippin hill countrya ja tiedän, että Pat rakastaa sitä tasan yhtä paljon kuin minä. Jälkimmäisten välisenä pitkähkönä ajanjaksona Auerbach hääräili uuden Arcs-yhtyeensä Yours, Dreamily -albumin parissa ja tuotti hienoin tuloksin erittäin hyvällä maulla valittuja artisteja, joiden kärjestä mainittakoon neworleansilaisen hoodoo-funkin suurvisiiri Dr. Ne ovat pääsääntöisesti ekoja ottoja. Useimpia noista biiseistä olimme soittaneet nuorina, mutta ei enää vuosiin. – Joo, Kenny on ihan uskomaton soittaja! Tosi eksentrinen kitaristi, villi! Kennyä voi sanoa yhdeksi hill country -soundin perustajista, Auerbach väittää, mutta en sitä mukisematta niele, tyyli kun on vanhempi. New Orleansista musiikki lähti ylöspäin pitkin Louisianaa ja Mississippiä. Olet varmaan huomannut, että siinä on paljon samantapaista hypnoottisuutta kuin hill country -tyylissä. Sen innostaminahan me Black Keysin perustimme. Mitä ikäpolvea hän on
Kerran soitin siellä Robertille Junior Kimbrough’ta ja hän diggasi aivan kympillä. Olet kuitenkin imeytynyt noiden kavereiden musaan totaalisesti. Eiköhän joku toinenkin levy vielä hiivi meidän luo ja yllätä meidät (naurua)… Mulla on kova hinku päästä soittamaan livenä. Rakastan sitä levyä! Millainen kokemus Bombinon tuottaminen oli. Minun tuottamia on tulossa muun muassa Yolalta, Robert Finleyltä, Shannon & The Clamsilta ja Tony Joe Whitelta. Tietty tahtimäärä tai sointukierto on vain pintaa… – Niin… (pieni paussi) Minulle se on niin kuin mikä tahansa taidelaji. Tony Joe ja Dr. – Vai sillä lailla… Nykyään on yllättävän paljon funkyjä valkoisia poikia. Edesmennyt ja pahasti aliarvostettu kitaristi Robert Quine (Richard Hell, Lou Reed, Marc Ribot, Marianne Faithfull, Matthew Sweet) oli sukulaisesi. Kuulin Tony Joen albumin nimibiisin Smoke In The Chimney ja se oli veret seisauttava! Syvää kamaa! Kerro ihmeessä… (Kuulen kuinka Dan kirjaimellisesti kehrää.) – Olen tuntenut Tony Joen pojan Jodyn 15 vuotta. No, mennäänpä syvimpään päähän ja puhutaan bluesin merkityksestä. Ennen muuta kyse on musiikista, Auerbach tiivistää ja enkä viimeisen lauseen valossa ole täysin varma, olemmeko samalla sivulla vai emme. Kävin aivan kuumana, mutta aikataulut ei millään osuneet kohdalleen ja sitten Tony Joe kuoli. Se kosketti minua todella syvältä, ja jotenkin se ilmenee kaikessa mitä mä teen. Siinä sulle aika funky valkoinen ”poika”. Sitten kun Robert asui Nykissä, hän vannotti meitä aina tulemaan kylään kun ollaan siellä, ja kun me viimein päästiin, hän oli just kuollut. Me hengailtiin usein Akronissa ja kävin lähes viikottain syö mässä Robertin äidillä, joka oli kommu nisti ja rankka tyyppi (naurua). Sellanen funky, second line -henkinen meno on kyllä lähellä sydäntäni, Dan sanoo vastaten kysymykseeni vain puolittain. – Kielimuuri oli hankala. – Joo, serkku. The Black Keys -taitto.indd 39 The Black Keys -taitto.indd 39 9.6.2021 16.19 9.6.2021 16.19. Länsi-Afrikassa, ja näin livenä sikäläisen fula-heimon musiikkiesityksiä, niin hätkähdin kun tajusin, että se oli koko lailla yksi yhteen Mississippin fife & drum -meiningin kanssa. – No, tuota… Opin noilta jätkiltä kaiken: niiden levyiltä ja keikoilta, kun seurasin tosi tarkkaan mitä he tekevät. Tony Joe oli niin monipuolinen: se saattoi suo-funkin perään vetää kantriballadeja eikä siinä ollut mitään saumaa välissä. Hänhän kuitenkin tulee täysin erilaisesta kulttuurista ja maailmasta. Hän ei ollut koskaan kuullut Junioria. Aamen! Niin on muuten myös Aaron Frazer. Studioon pandemiaa pakoon Miten olet viettänyt pandemia-ajan. Jody oli isänsä manageri ja sanoi aina mulle, että haluaa isänsä ja mun tekevän jotain yhdessä. Se on tanssimusaa, sitä soitettiin paljon juke jointeissa. Rakastan sitä tuottamaasi levyä (Introducing…, 2021). Ainutlaatuisen lahjakas kaveri. Dan purskahtaa railakkaaseen nauruun. Aina on syvällisiä artisteja, joiden jutun syvin olemus jää monilta ihmisiltä tajuamatta, kunnes on liian myöhäistä. Lähimmäs päästiin ranskalla, jota Bombino puhui ja manageri tulkkasi, mutta musiikillisesti ymmärsin sitä mielestäni hyvin. Oletko koskaan ajatellut hyödyntää sitä Black Keysissa. Pääsitkö koskaan henkilökohtaisesti soittamaan Burnsiden ja Kimbrough’n kanssa. – Mä todella rakastan Otha Turneria (fife & drumin kuuluisin edustaja)! Ja olen käyttänyt fife & drum -elementtejä joissain projekteissani, mutta en Black Keysissä. Pitää kyllä onnitella sinua tuotannoistasi. Meillä on yksi festari syksylle buukattu, mutta kuka tässä tietää… Olen kuitenkin optimistinen. Niitä biisejä me viriteltiin aika pitkään ennen levyttämistä. Meillä on vuoden mittaan tehty 12 albumia. Jody oli lämmittänyt nauhat (studiokikka musiikin pelastamiseksi vanhoilta nauhoilta) ja putsaillut niitä. John olivat maailman kaksi funkyintä valkoista miestä, pyhiä miehiä minulle. Erittäin kova muusikko ja sen bändi oli todella tiukka. Vibat Black Keysissa on nyt fantastiset, Dan laukoo ja kuulostaa täysin vilpittömältä. Olin ihan myyty joka biisistä ja tajusin, että niistä tulee albumi. Mutta sitten Jody lähetti mulle nipun Tony Joen levyttämättömiä biisejä, jotka se oli löytänyt studionauhoilta. Se jäi todella vaivaamaan minua, koska tiedän ihan varmasti että me olisimme tehneet yhdessä musaa. Tämän levyn tekeminen oli meille ihan pelkkää riemua eikä sitä suunniteltu mitenkään. Sitten on näitä puhtoisia artisteja, jotka luottaa tuttuun pohjapiirrokseen, tiettyyn formulaan, ja yleensä niillä on ihan helvetisti faneja sun muuta kivaa, mutta… Niin se vaan on taiteessa. – Ei aavistustakaan! Mutta nythän nähtiin, miten just se siirto mitä ei ollenkaan suunniteltu, osoittautui juuri oikeaksi. Viittaan siis siihen, miten monet itseään bluesmuusikkoina pitävät soittavat bluesia ikään kuin vain musiikkityylinä minun mielestäni oikeasti ymmärtämättä mistä varsinaisesti on kyse. Ne oli kaikki Tony Joeta, koska sellainen se oikeasti oli. – Paiskimalla koko ajan hommia studiossani. Millaisia vinkkejä erityisesti poimit heiltä. Täällä näyttäisi asiat kehittyvän hyvään suuntaan. Minusta blues on syvästi emotionaalinen asia, spirituaalinen juttu. tosin näytti minulle muutaman jutun kitaralla. Periaatteessa ihan samaa… – Vau, man! Joo, sitä soitetaan Mississippin Comossa ja se tosiaan tuntuu ikivanhalta tyyliltä. Mihin suuntaan luulet teidän tästä jatkavan. Viime vuonna törmäsin studioni nurkilla sattumalta Steve Cropperiin. – En, mutta T-Model Fordin kanssa kyllä ja meillä oli tosi kivaa. Niin vaivatonta falsettilaulua ei nykyään usein kuule, naurettavan sielukasta! – Näin on! Käsittämättömintä on, että Aaron laulaa niin vaivattomasti samalla kun soittaa rumpuja. R.L
– Minä olen yrityksen toimitusjohtaja ja koska emme ole valtiontai kaupunKoronapandemiasta aiheutuneet sulut ja rajoitukset syventävät tapahtuma-ammattilaisten ahdinkoa jo toista vuotta. Apocalyptica-maestro Eicca Toppinen ja Tampereen Teatterin johtaja Mikko Kanninen ovat tottuneet itsenäiseen toimintaan. Nopeilla ratkaisuilla ja muun muassa omaisuuden myynnillä on päästy tähän pisteeseen ja pysytty suht kuivilla. 40 SOUNDI SOUNDI 41 40 SOUNDI Teksti: Petri Silas Kuvat: Mikko Meriläinen T ampereen Teatterin päänäyttämön katsomo tuo mieleen harvan hammasrivistön. Näin taattiin lakisääteiset turvavälit ja ainakin teoreettinen mahdollisuus toiminnan jatkamiselle. Helmikuussa 1913 käyttöön vihitty sali on modifioitu koronarajoitusten mukaiseksi poistamalla joka toinen istuimista. Mutta olemme saaneet pidettyä 140 henkeä koko ajan töissä, ilman ensimmäistäkään tartuntaa. Toimintamme on toki vahvasti subventoitua eli liikevaihdosta noin 20 prosenttia tulee tukena valtiolta. Se on tällaiselle instituutiolle kova juttu, vaikka itse sanonkin. – Meidät on ainakin osin pelastanut se, että vaikka Tampereen Teatteri toimiikin opetusja kulttuuriministeriön teatterilain sisällä, olemme itsenäinen osakeyhtiö, avaa 49-vuotias Kanninen. En osaa arvioida, millainen Eicca ja Kanninen -taitto_b.indd 40 Eicca ja Kanninen -taitto_b.indd 40 9.6.2021 16.00 9.6.2021 16.00. Takaavatko visio, ongelmanratkaisutaidot ja sisu eloonjäämisen. ginteatteri, voimme tehdä periaatteessa mitä vain. Klassikot menestyivät yli odotusten, mutta toivat kassaan tietenkin vain murto-osan siitä, mitä näytösten oli laskettu normaalioloissa tuottavan. Pää pysyy pinnalla luovien päätösten ansiosta. Mikko Kanninen aloitti talon johtajana kymmenisen kuukautta sitten eli hänen kaudellaan ei olla koettu vielä ensimmäistäkään rajoitteista vapaata päivää. Tosiasiassa täällä on toteutettu poikkeusoloissa vain stream-esityksiä, ensin muutama Molièren Saiturin joulu, sitten pari kertaa Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Budjettileikkaukset ovat olleet neljä miljoonaa, mutta olemme esimerkiksi selvinneet ilman lomautuksia
Ehdimme soittaa tammikuussa 2020 ilmestyneen Cell-0-albumin maailmankiertueesta yhden keikan ennen kuin kaikkialla vedettiin ovet säppiin. – Lataamme kaiken toivon muutamiin loppukesän kotimaan festareihin. 40 SOUNDI SOUNDI 41 horisontti aukeaisi, jos sopeutustoimien mitan ja muodot olisi sanellut jokin ulkopuolinen taho. Eli aika helvetin huonosti tässä on taidettu organisoitua, Eicca pohtii. Esittelin tätä pitkäjaksoista ekonomista kerrannaisvaikutustutkimusta ministeriössä jo aikoinaan, kun yritimme edistää vapaiden teatteriryhmien tukiprosesseja, mutta vastaanotto oli tyly. Toppinen sanoo pysytelleensä käsivarren mitan päässä tapahtuma-alan koronakorvausten ympärillä vellovasta keskustelusta. Jokuset omalla kustannuksella toteutetut stream-konsertit ovat sen sijaan palvelleet lähinnä promona ja taitojen ylläpitona. – Käännyimme kyllä valtion puoleen siinä missä monet muutkin, mutta putosimme ikävään väliin, kertoo 45-vuotias Toppinen. Eikö taiteen, viihteen sekä urheilun hyvinvointija talousvaikutusta osata esittää raakoina yksiselitteisinä numeroina vai onko kulttuuriväen edunvalvonta pettänyt kokonaan. Koska valtaosa yleisöstä asuu muualla kuin Suomessa ja elannon tukipilarit muodostuvat keikoista eri puolilla maailmaa, iski COVID-19 ryhmään rankasti. Ilman kulttuurin empatiaa ihmiskun nan edustajat vajoai sivat lopulta barbaa reiksi. Tampereen Teatterin 130 000 hengen vuotuisesta kävijämäärästä noin kolmannes tulee Helsingistä. Eicca Toppinen on yksi Apocalyptican perustajista. Heistä jokainen sekä syö että juo ja valtaosa myös yöpyy vierailunsa aikana paikkakunnalla. K ulkutautiin liittyviä haastattelupäivän uutisia ovat Ruotsista tuleville määrätyt pakolliset terveystarkastukset ja Lidl-ketjun ilmoitus kotitesterien myynnin aloittamisesta. Maan väkiluku on lähempänä Tamperetta kuin Suomea, mutta panostus vientiin aivan eri levelillä. Yksi toimi kesällä saaristossa veneellä liikkuvan lääkärin rokotusavustajana, toinen katkaisi talonsa lämmityksen koko talveksi. Siis vähän kärjistäen. Kahden ja puolen miljoonan liikevaihto tippui oikeastaan yhdessä yössä nollaan, mutta emme silti täyttäneet kustannustuen kriteerejä! En tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa. Päätin lakata murehtimasta, koska eihän näin kornille tilanteelle yksinkertaisesti voi mitään. – Niin ikään faktat varmasti tiedetään OKM:n virkamiestasolla, mutta iso osa poliitikoista ei ymmärrä kulttuurialojen kokonaismerkitystä valtiontaloudelle. Jos verrokeiksi otetaan kaikkeen muuhunkin aina soveltuvat naapurit eli Ruotsi ja Tanska, kulttuurin tekijät ovat Suomessa täysin lapsipuolen asemassa. Vuonna 1993 aloittanut sellometallibändi on myynyt maailmanlaajuisesti lähes viisi miljoonaa levyä ja pyörittänyt liiketoimiaan pian viisitoista vuotta oman yrityksensä kautta. Suomessa myydään keskimäärin 20–30 euron hintaisia teatterilippuja vuosittain neljä miljoonaa kappaletta. Bändin jätkät ovat selviytyneet eri tavoin. Suomen keskustaa edustava viranhaltija on omistautunut mieluummin turvetuotannon puolustamiselle kuin oman tonttinsa hoitamiselle. Eläminen on puoliksi tukien varassa! Ihan sama logiikka. ”Kulttuuri on jotain niin abstraktia, etteivät ihmiset aina hoksaa, mitä kaikkea se pitää sisällään.” – EICCA TOPPINEN Eicca ja Kanninen -taitto_b.indd 41 Eicca ja Kanninen -taitto_b.indd 41 9.6.2021 16.00 9.6.2021 16.00. – Firmallamme ei ole työn jaksottaisen luonteen tähden kiinteitä kuluja, joten emme voi hakea kustannustukea. Hamletista tuttuun poseeraukseen aset tuneet Mikko Kanni nen ja Eicca Toppi nen muistuttavat, että kulttuuri on pal jon laajempi käsite kuin moni arvaakaan. Sata esiintymistä haihtui savuna ilmaan. Ehkä tärkeintä vallitsevassa tilanteessa onkin huomata, miten korona vain tuo näkyväksi yhden maan tavan eli kulttuurin polkemisen. ”Eihän se Mikko niin mene, että joku vain päättää itselleen ammatin ja pyytää siihen valtiolta tukea”, minulle sanottiin. Olen tuonut toistamiseen eri pöytiin Oxfordin yliopistossa yli kymmenen vuotta sitten teetetyn laajan selvityksen, jossa todistetaan aivan aukottomasti, miten yksi kulttuuriin sijoitettu euro tuo muilla sektoreilla takaisin neljä euroa. Ollaan toisin sanoen hyvin etäällä arjesta tai mistään normaaliksi kutsuttavasta. Tarkemmin musapuolelta voi nostaa esiin Islannin. – Tarkat numerot voi tsekata osoitteesta Tinfo.fi, mutta tämän industryn kokonaisvolyymit ovat joka tapauksessa ihan älyttömät, Mikko toteaa. Totesin, että juuri noinhan SOUNDI 41 se menee esimerkiksi maanviljelijöiden kohdalla. Hän ei ole Muusikkojen liiton jäsen eikä tunne muutenkaan täysin edustavansa kollegoidensa ammattikuntaa. Oman katalogin omistaminen kerryttää Toppiselle, rumpali Mikko Sirénille ja selloa soittaville Paavo Lötjöselle sekä Perttu Kivilaaksolle lisenssisekä rojaltitilityksiä, ja USA:n radiosoitosta vuosilta 2007–2017 taannehtivasti saadut korvaukset tulivat hiljan mieluisana yllätyksenä. Jos nekin kaatuvat, olemme totaalisesti kusessa. – Vaikea uskoa, ettei Kepussa muka hahmotettaisi kulttuurin vaikutusta alueiden vetoja elinvoimaan, hymähtää Kanninen. Lisäksi kulttuuriasioista vastaavan ministerin puheenvuorot ovat juuri kiristäneet alan toimijoiden hermoja. – Nyt kun yhteiskuntaa aletaan taas avata, kaikkein epäreiluimmalta tuntuu se, ettei mitään näkymää tai varmuutta tulevaisuudesta ole vieläkään, pohtii Toppinen. Teollisessa eläintuotannossa ikään kuin varmuuden vuoksi käytetyt antibiootit ovat omiaan vahvistamaan sekä bakteerien että virusten vastustuskykyä ja jos luonnon monimuotoisuuden tuhoaminen vielä sattuu harventamaan pöpöjen luontaisia vihollisia, on meillä pian vastassa kokonaisia kansakuntia tuhoavia supermikrobeja. – Ja mitä ilmeisesti yleistymään päin oleviin pandemioihin tulee, meidän pitäisi alkaa reagoida myös niiden syihin. – Potti on pelkkien lipputulojen osalta plus miinus sata miljoonaa. Ei korona ole mikään syy millekään, vaan se lähinnä paljastaa oireita pidempään muhineesta epäsuhdasta. Kanninen pudottaa pari pysäyttävää lukua. Ja koska operoimme kukin yhteistä yritystä laskuttavan freelancerin statuksella eli emme maksa itsellemme vakituista liksaa, oli myös palkkakompensaatioiden perään turha kysellä. – En ole niin kartalla musa-alan edunvalvonnasta ja lobbauksesta, mutta kyllähän se jotain kertoo, että Tapahtumateollisuus ry perustettiin vasta vuosi sitten
Toppinen ja Kanninen ovat toimin nan miehiä, jotka liputtavat ennemmin proaktiivisen kuin reaktiivisen osallistu misen puolesta. – Kun levy on tehty ja jul kaistu, sijoitamme bändinä noin 50 000 euroa siihen, että saamme pystyyn tuo tannon, jonka kanssa kehtaa lähteä run daamaan. Summa kattaa lavan, äänen ja valojen sekä kuvan eli screeneille ajetta van aineiston suunnittelun ja toteutuk sen sekä parin viikon PAtreenit tekni koiden kanssa. Mutta kun myös urheilu on tärkeä osa kulttuuria. Kanninen löytää aasinsillan siitä, mi ten järkipuhe tai uudet avaukset ja hy vin perustellut ideat kaikuvat turhan usein kuuroille korville. Vaikka heidät on valit tu hoitamaan yhteisiä asioita! Tämä jutun otsikosta löytyvää Ham letin ikuista kysymystä ei tarvitse Top piselle ja Kanniselle edes erikseen esit tää, sillä he eivät selvästikään aio luo vuttaa. – Poliitikoissamme on kyllä sivistys porvareita, sivistysdemareita, sivistys vihreitä ja niin edelleen… Noh, yksi puo lue taitaa olla poikkeus… Mutta siis vaik ka monet yksittäiset päättäjät tietäisivät kin missä mennään, kulttuurimyöntei nen yleisasenne loistaa poissaolollaan. Se olisi ihmiskunnan loppu. – Nykyisen henkilökunnan palkat pys tytään kattamaan, mutta projektirahaa ei heru. – Etenkin kansainvälisesti toimivien bändien skenaariossa pahinta on epä varmuus, minkä korona luonnollises ti vei ihan uudelle tasolle. On helppo meluta, ettei halua tukea verorahoillaan jonkun viulunsoittoa. Jos rahoitus ta aletaan tosissaan leikata, valuvat tä hän mennessä aikaan saadut jutut huk kaan. – Se on juuri näin, säestää Kanninen. Se on ihan taskurahaa vaikkapa yhden turve tilan tukien rinnalla. Tällaisen taatun jatkumon varaan voisi perustaa puolitoista vuotta tiivistä toimintaa. Jos kulttuuria ei olisi, empatia kuihtuisi ja meistä tulisi bar baareja. Tuetaan tuulivoimaa, mutta toisaalta myös turvetuotantoa. Taiteen pitää kyseenalaistaa ja sen tulee olla myös ikävää, rumaa ja vasten mielistä, koska me ihmisetkin olemme ikäviä, rumia ja vastenmielisiä. Kanninen tietää, mistä Toppinen pu huu. Vasta silloin pääsemme omillemme. Lisäk si mietintämyssyssä muhii pari täysin uutta konserttikonseptia, joista loppu vuoden kirkkokiertue julkistettiin en simmäisenä. Hy vin jaksotetut julkaisut pitäisivät bändin nimen esillä ja ruokkisivat rundaamista. Tampereen Teatterilla valmistaudu taan uuteen näytäntökauteen muun muassa yhteishankkeella Turun ja Es poon kaupunginteatterien kanssa. – Alkuun piti tietenkin valottaa tämän tason tekemisen yleisiä reunaehtoja, sel listi aloittaa. Apocalyptica juonii parhaillaan seuraavia julkaisuja, joihin saattavat lu keutua suoratoisto tai digitiedostojen ohella myös ep ja bluray levyt. ”Politiikka meni rikki kun alettiin pyrkiä päätöksiin, joissa kaikki voittavat.” – MIKKO KANNINEN Eicca ja Kanninen -taitto_b.indd 42 Eicca ja Kanninen -taitto_b.indd 42 9.6.2021 16.00 9.6.2021 16.00. Juttutuokion päätteeksi teatterin mo nitoimimies kiteyttää päivän puheenai heen merkityksen. Mutta meissä on lopulta vähemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. – Hallituspohja on nyt aika laaja, eikä puoluerajat ylittävää konsensusta kult tuurin tai tapahtumaalan merkityksestä taida löytyä, avaa Kanninen. Tai tvviihde. Kokonai suus on totta kai lähes ylipääsemättö män vaikea, mutta miksi niin moni yhä tuijottaa mieluummin omaan napaan sa kuin puoltaa koko ihmiskuntaa hyö dyttäviä ratkaisuja. Pohjustuksen jälkeen tuli varsinaisen pitchin vuoro. Jos jos sain, niin noissa paikoissa on tehty mie letöntä jälkeä miniresursseilla. Juttelin tästä juuri pit kään Music Finlandin toiminnanjohtajan Kaisa Rönkön kanssa. Malli on pikemmin tap piotakuuinvestointi tai peräti laina kuin tyypillinen tuki. Varsinainen koukku oli se, että vaikka sata tonnia kuulostaa paljolta, sijoitus tulisi alle kahdessa vuodessa takaisin valtion kassaan lähemmäs kymmenker taisena meidän liiketoiminnastamme kertyvinä veroina. 42 SOUNDI SOUNDI PB 42 SOUNDI – Liitoissa on hyviä tyyppejä, mutta ylemmille asteille viesti ei kulje. Niinpä Eiccakin oli laa tinut valmiin suunnitelman, jonka esit teli hakiessaan tukia Apocalypticalle. – Kulttuuri on jotain niin abstraktia, etteivät ihmiset aina hoksaa, mitä kaik kea se pitää sisällään. – Olin alkuun aika aktiivisesti mukana vientimoukariksi 2012 perustetun Music Finlandin meiningeissä, mutta jättäy dyin pian sivummalle. Politiikka meni rik ki kun alettiin pyrkiä päätöksiin, joissa kaikki voittavat. On surullista, miten jopa globaalin pan demian keskellä haetaan melkein jär jenvastaisia kompromisseja. Opintojensa loppuvaiheessa parikym mentä vuotta sitten monta Samuel Beckettin näytelmää rakkaudella ohjan nut Kanninen tuo näyttämölle absur din kerronnan kulmakiven Huomenna hän tulee. Eikä sovi unohtaa, että marginaali on yhtä tärke ää kuin jutut, jotka menevät läpi kaikil le. – Äänestäjille on helpompi luvata joku sil ta tai muu heidän elämäänsä konkreetti sesti vaikuttava homma. Kun joskus hiillostan tuttuja poliitikkoja siitä, mik si he eivät asetu jonkun hankalan, mut ta yleisen hyvinvoinnin kannalta välttä mättömän kannan taakse, saan kuulla kiemurtelua siitä, miten heidän täytyy ajatella uraansa. Laskelmani lähti siitä, että saisimme 100 000 euron apurahan, joka sijoitettaisiin kuuden sinkkubiisin tekoon sisältäen niillä esiintyvien solistien palkkiot. Yksit täisten aktiivisten ihmisten panosta ei voikaan yliarvioida. Musiikki & Me dia gaalassa jaettu Vuoden viestinvie jä tunnustus löysi oikean osoitteen kita risti Mikko Kososen näpeistä. – Ympäristöön liittyvissä jutuissa tä tä näkee harmillisen usein. – Ministeriössähän kehdattiin leikata kaikkien taiteen tiedotuskeskusten ra hoituksesta kymmenisen prosenttia, Mikko jatkaa. Siellä on kuvio melko ennallaan, mutta yleinen ilmapiiri ottaa koko ajan takapakkia. Jos nyt vähän vedetään mut kia suoraksi, niin esimerkiksi kansallis valtiot, sivistys ja kansanvalta ovat kon septeja, joita kehiteltiin aikoinaan tääl lä Euroopassa nimenomaan taiteilijoi den ja filosofien keskuudessa. – Se on jotain, mikä saa meidät kokoontumaan yhteen ja keksimään uu sia asioita. Tämä tarkoittaa sitä, et tä rundin ensimmäisten 50–100 esiinty misen tuotot sulavat tuotantokulujen kuolettamiseen. – Kulttuurin on tarkoitus tehdä meis tä parempia ihmisiä, linjaa Mikko Kan ninen. Aivan kuin vienti ei enää kiinnos taisikaan, vaan keskityttäisiin pelkkään sisämarkkinaan. Moni poliitikko käsittää, ettei näin laajan ja hahmottoman asian puolustamisella saa pikavoittoja. Toteuta siinä sitten meidän alo jemme tekijänä tai vaikka kuva tai sir kustaiteilijana vientiä edistäviä täsmäis kuja maan rajojen ulkopuolelle. D emokraattinen päätöksenteko on usein hankalaa ja muuttuu sitä työläämmäksi, mitä huonommin poliitikot ehtivät tai jaksavat perehtyä esityslistalla oleviin asioihin. Toppinen täydentää tärkeällä havain nolla
Behm Ella Lymi Karri Koira Yona Paleface Ruusut The Flaming Sideburns Rebound Jesse Markin Pihlaja Kissa Bess Wounded Silence Liput alk. Bruks tulostus uusi.indd 43 10.6.2021 8.49. 42 € lipunmyynti: www.lippu.fi suositusikäraja 12 vuotta kulttuuritalo Villin puisto, Salo | www.bruksfestivaali.fi Bruks Festivaali 21.8
Monen yllätykseksi kaksikko palasi Helloweenin muonavahvuuteen vuonna 2017, ja nyt on käsillä hampurilaisyhtyeen massiivinen nimikkoalbumi. – Törmäsin Michaeliin (Weikath) Sweden Rock Festival -tapahtumassa vuonna 2013, ja puhuimme toisillemme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kun laulaja lähti yhtyeestä 90-luvun alkupuolella, ovet paukkuivat varsin kuuluvasti. Vanhassa vara parempi ”Haastavat ajat alkoivat vasta levyn tekemisen jälkeen! Albumi nimittäin valmistui jo keväällä 2020, ja olemmekin joutuneet istumaan valmiin teoksen päällä jo yli vuoden ajan.” 44 SOUNDI Helloween-taitto.indd 44 Helloween-taitto.indd 44 9.6.2021 16.01 9.6.2021 16.01. Michaeliin törmääminen oli Helloween koki kovia iskuja 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun kitaristi-laulaja Kai Hansen ja laulaja Michael Kiske lähtivät omille teilleen. Bändin takavuosilta löytyy kuitenkin riitoja, jotka näyttäytyivät ulkopuolisten silmissä repivinä ja korjaamattomina, sanoo Grosskopf. Tuolloin julkaistun tiedonannon mukaan bändin nykyisen kokoonpanon jäsenet (kitaristi Michael Weikath, basisti Markus Grosskopf, laulaja Andi Deris, kitaristi Sascha Gerstner ja rumpali Daniel Löble) ovat laittaneet hynttyyt yhteen Helloweenin solistina vuosina 1986–1993 toimineen Michael Kisken ja kitaristi-laulajana vuosina 1984–1989 vaikuttaneen Kai Hansenin kanssa. Teksti: Timo Isoaho M arraskuussa 2016 saksalaisen power metal -legenda Helloweenin fanien sydämet jättivät pari iskua väliin – niin mahtavia uutisia he olivat juuri saaneet. Maineikkailla Keeper Of The Seven Keys: Part I (1987) ja Part II (1988) -albumeilla äänitorvena toimineen Michael Kisken paluu Helloweenin riveihin herätti erityistä hämmästystä. – Monet pitkän linjan Helloweendiggarit eivät olleet uskoa korviaan, ja se oli hyvin ymmärrettävää
– Me solistit teimme tavallaan tuplatyön tällä kerralla. Se on tuntunut hyvin raastavalta, sillä tiedämme fanien rakastavan Helloweeniä, sanoo Grosskopf. Olemme sitä paitsi tottuneet tähän jo menneinä vuosina, sillä Helloweenin levyjen tekemistä on lähes aina voinut kutsua ”positiiviseksi kaaokseksi”. Sen jälkeen levyn isot suuntaviivat – esimerkiksi singlelohkaisut ja bonusbiisit – olivat aika hyvin selvillä. Daniel kokeili ensin jotakin uudempaa Sonorin settiä, mutta Ingon vanhat rummut soundasivat paljon paremmilta, Grosskopf nyökkää. Myös Daniel Löblen käyttämästä rumpusetistä löytyy suora linkki yhtyeen suosiontäyteisiin takavuosiin. Hankin sen jo 70-luvulla ja käytin laitetta vanhoilla Helloweenin levyillä, enkä onneksi koskaan myynyt sitä pois. – Kuten tuli jo selväksi, tasokasta materiaalia oli lopulta liikaakin, mutta se oli tietenkin pelkästään positiivinen ongelma. Jos ei olisi ollut, emme puhuisi nyt laajennetun Helloweenkokoonpanon ensimmäisestä studioalbumista, naurahtaa Weikath. Ajatus yhtyeen mukaan nimetystä ”definitiivisestä pitkäsoitosta” alkoi versoa Pumpkins United -kappaleen valmistelemisen aikoihin vuonna 2017. Helloweenin riveistä ei ole koskaan puuttunut osaavia säveltäjiä – ja nyt joukosta löytyy kaikkien muiden lisäksi ”välivuosina” Gamma Ray -yhtyeelle ison liudan power metal -klassikoita kirjoittanut Kai Hansen. Jokainen meistä lauloi levyn käytännössä kokonaan läpi, jonka jälkeen valitsimme sävellyksiin parhaiten sopivat laulujutut, sanoo Deris. – Se on totta, nauraa Deris. Eihän tällaisen kollektiivisen levyn tekemisestä olisi tullut yhtään mitään jos me kaikki olisimme pitäneet tiukasti kiinni omista mielipiteistämme... – Halusimme levylle vahvoja kasaritunnelmia, joten purkitimme materiaalin analogisesti. Nimen on toki tarkoitus antaa vihjeitä myös siitä, että tämä on meidän mielestämme paras mahdollinen Helloween. Inspiraatiota riittää ja kolmessa laulajassa valinnanvaraa. – Vaikka rundasimme ympäri maailmaa noin vuoden ajan, emme tietenkään ehtineet joka paikkaan. – Daniel soitti osuutensa samalla setillä, jota Helloweenin alkuperäinen rumpali, vuonna 1995 menehtynyt Ingo Schwichtenberg käytti muun muassa Keeper Of The Seven Keys -levyjen nauhoituksissa. – Sama linja jatkui myös kitaroiden suhteen. – Kohta joku heitti ilmoille ajatuksen rundin nimikkobiisin kirjoittamisesta ja pian kävimmekin tuumasta toimeen. Käytimme ainoastaan vanhoja Marshallin vahvistimia ja kaappeja, emmekä luottaneet efektilaitteissakaan uusiin tulokkaisiin. Me muut toki kuuntelimme aihiota erilaisilla korvilla – omista lähtökohdista –, ja biisin sovitus saattoi muuttua reilustikin matkan varrella. Jos emme muuten kyenneet ratkaisemaan jotakin levyyn liittynyttä pulmaa, tuottajat kyllä auttoivat. Tämän vuoksi päätimme ikuistaa muutamia esiintymisiä, ja United Alive In Madrid ilmestyikin sitten loppuvuodesta 2019. oikein kivaa ja samalla tajusin, etten enää edes muista vanhojen riitojemme syitä, sanoo Kiske. – Kun orkesterissa oli yhtäkkiä kolme solistia yhden asemesta, lopullisten lauluosuuksien miettiminen oli erityisen mielenkiintoista. Oli hieno juttu, että hän lähti mukaan tähän projektiin, sanoo Gerstner. – Haastavat ajat alkoivat vasta levyn tekemisen jälkeen! Albumi nimittäin valmistui jo keväällä 2020, ja olemmekin joutuneet istumaan valmiin teoksen päällä jo yli vuoden ajan. – Inspiroiduin Danielin ratkaisusta sen verran vahvasti, että päätin itsekin kaivaa esiin vanhan Ampegin bassovahvistimen. Grosskopf nappaa puheenvuoron. Jens oli ennestäänkin tuttu mies, mutta tutustuimme häneen entistä paremmin Stratovariuksen kanssa tehdyllä Euroopan-kiertueella kymmenisen vuotta sitten. – Hampurissa tehty huolellinen esituotantovaihe kesti ehkä pari kuukautta. Jos kappaleen alkuperäinen idea tuli vaikkapa Weikathilta, hänellä oli luonnollisesti pitkälle viety ajatus siitä, miten lauluosuudet jakautuisivat. ”Vanhassa vara parempi” oli homman nimi kautta linjan, painottaa Weikath. – Mietimme levyn otsikkoa todella pitkään. Kuten arvata siis saattaa, alustavasta materiaalista ei ollut lopulta puutetta. HELLOWEENIN kesäkuun puolivälissä ilmestynyt odotettu pitkäsoitto kantaa otsikkoa Helloween. Ja niin kävi, että septetiksi kasvanut Helloween julkaisi uuden Pump kins United -kappaleen ja lähti saman nimiselle maailmankiertueelle syksyllä 2017. – Kun Kiske ja Hansen päättivät palata Helloweenin riveihin, aluksi keskustelimme vain yhdestä isosta maailmankiertueesta, kertoo Deris. Yhtye aikoo kuitenkin jatkaa isossa kokoonpanossa. Meillä ei siis ole mitään aikomuksia kutistaa kokoonpanoa jatkossa vaan jatkamme marssimista seitsemän miehen vahvuisena rykmenttinä! Kun Helloween sai sovittua vanhat riitansa ex-jäsentensä Kai Hansenin ja Michael Kisken kanssa, kasvoi yhtyeen pääluku seitsemään. Jonakin päivänä Sascha sitten heitti ilmoille ajatuksen yhtyeen nimen käyttämisestä, ja meidän kollektiivisen päämme päällä syttyi saman tien lamppu, sanoo Weikath. Pumpkins Unitedin valmisteleminen tuntui valtavan inspiroivalta, ettei meille lopulta jäänyt vaihtoehtoja. Pumpkins United World Tour -kiertueen tunnelmat ikuistettiin myös jälkipolvien ihmeteltäviksi. Uuden albumin nimestä puheen ollen: kun aikoinaan julkaisitte ensimmäisen ep-levytyksenne, sen nimi oli Helloween. Me kaikki tiesimme, että Helloweenin uuden kokoonpanon täytyy tehdä myös kokonainen studioalbumi. Valmiiseen kappaleeseen tuli niin minun, Kisken kuin Hanseninkin lauluosuuksia, ja ujutimme mukaan myös viitteitä kohti vanhoja Helloween-kappaleita. HELLOWEENIN uudelta albumilta löytyy myös yksi linkki Suomen suuntaan, sillä singlelohkaisu Skyfallin kosketinosuuksista vastaa Stratovariuksen ruotsalaisvahvistus Jens Johansson. – Minä ja Andi asumme Teneriffalla, kun taas osa bändistä viihtyy edelleen Saksassa. Eikä sitten mennytkään kauan, kun saimme kulissien takaiset asiat kuntoon. – Rundi oli aivan suurenmoinen kokemus. – Tajusimme heti, että Helloween on täydellinen otsikko levylle, joka toivottaa Kai Hansenin ja Michael Kisken takaisin ruotuun. Avasimme siis yhteisen Dropboxin, ja sinne alkoikin ilmestyä uusia aihioita kiihtyvällä tahdilla, kertoo Weikath. – Ilmeisesti olemme jo sen verran vanhoja kehäkettuja, että pystymme näkemään kokonaisuuden, emmekä jää voivottelemaan jokaisen yksityiskohdan äärellä. Tämä fiilis syntyy juuri siitä, kun kaikkien biisinkirjoittajien taskut tuntuvat olevan pullollaan ideoita albumin valmisteluvaiheessa. – Arvostamme Jensin ammattitaitoa todella paljon. Päätimme myös hyödyntää samaa miksauspöytää, jota käytimme muun muassa Master Of The Rings-, Time Of The Oathja Better Than Raw -levyjen nauhoitusvaiheissa, kertoo Grosskopf. Mikä albumin tekemisessä oli haastavinta. Eikä tietenkään pidä unohtaa tuottajakaksikko Charlie Bauerfeindia ja Dennis Wardia. – Suuri osa uudesta materiaalista taltioitiin H.O.M.E.-studiolla Hampurissa. SOUNDI 45 K u v a: Fr an z Sc h ep er s Helloween-taitto.indd 45 Helloween-taitto.indd 45 10.6.2021 14.03 10.6.2021 14.03. Tämä paikka toimi yhtyeen kotipesänä jo 80-luvun puolivälissä ja studioon liittyykin valtavasti hienoja muistoja. Tiukan seulan läpi pääsi lopulta viitisentoista aihioita, ja lähdimme työstämään niitä eteenpäin. Kun tekeillä oli näin merkittävä levytys, muusikot eivät tietenkään jättäneet yhtäkään kiveä kääntämättä. Vaikka itse sanonkin, se on mahtava livepaketti, sanoo Grosskopf. Tällainen työskentelytapa viittaa vahvasti siihen, että ”taiteilijoiden suuret egot” ovat hieman kutistuneet vuosien vieriessä. – Usko tai älä, mutta ei oikein mikään, naurahtaa Weikath. Miksi päätitte käyttää samaa nimeä uudelleen. Hah hah! HELLOWEENIN jäsenet ovat kuvailleet uutta albumia ”yhtyeen historiaa kunnioittavaksi teokseksi” ja ”aivan erityislaatuiseksi kokonaisuudeksi”. – Kun rakas ystäväni Kai Hansen sitten alkoi pohtia paluuta Helloweenin riveihin, oma mielenikin muuttui. – Kun materiaalia oli sopivaksi katsottu määrä, kokoonnuimme yhteen ja ryhdyimme katsomaan alustavia biisejä vähän tarkemmin
Uskalla unelmoida E hjän, omannäköisen albumikokonaisuuden julkaiseminen on ollut haaveena siitä lähtien, kun Lxandra (Alexandra Lehti, s. Projektiin on tiivistynyt tunnelmia neljän vuoden ajalta. Tavoittelin pitkään asioita, joita muut halusivat puolestani ja sovitin artistiminääni toisten asettamiin vaatimuksiin, kunnes ymmärsin, että tärK u v a: A n u k R o h d e 46 SOUNDI Lxandra-taitto_c.indd 46 Lxandra-taitto_c.indd 46 9.6.2021 16.02 9.6.2021 16.02. Se johdatti nuoren muusikon toistuvasti pohtimaan omaa rooliaan artistina ja suhdettaan popin konventioihin. 1996) aloitti musiikin tekemisen. Samalla maailma ympärillä on ehtinyt muuttua. Se on pitkä matka, jolle on nyt aika laittaa piste. – Levyn nimi Careful What I Dream Of viittaa siihen, kuinka täytyy löytää omat toiveensa. Teksti: Joni Kling Lxandra kertoo pitkään valmistellun esikoisalbumin auttaneen oman äänen löytämisessä. Sävellystyötä levyä varten hän on tehnyt vuonna 2017 ilmestyneestä Flicker-debyyttisinglestä lähtien, kokopitkää levyä päästiin äänittämään osissa vuosien 2018 ja 2019 mittaan, ja 2020 levy viimeisteltiin kuukauden pituisessa studiorupeamasssa. Pitkään työstetyn Careful What I Dream Ofin kasaaminen ei kuitenkaan ole ollut helppo taival. Lxandra kertoo puhelimitse mielialakseen ”lievän paniikin” ja samalla tunteen siitä, että ”antaa mennä.” Levy on nyt päästetty käsistä ja enää sitä hiomaan on turha palata. Nuorelle lauluntekijälle on myös tärkeää pitää kontrolli musiikkiinsa alusta loppuun, niin säveltäessä kuin studiossa
Vahvoihin naisartisteihin kuten Adele ja Lana Del Rey, joihin myös Lxandran ääntä on verrattu, liitetään usein syvä melankolia ja suureellinen menetyksen tuntu. Levyyn sisältyy kaikki ne kokemukset, jotka muuten olisi vaikeaa tiivistää mihinkään muotoon. Omakustanteena ensisinglensä julkaissut, laulaja-lauluntekijäksi identifioituva artisti joutui kuitenkin ylittämään monia raja-aitoja, joita ennakko-odotukset levynteolle asettivat, ja käymään läpi useita yhteistyökumppaneita, jotta löysi omaa soundiaan täydentävät tekijät. Tavoitteena on parantaa haavoja musiikilla, ei jäädä hautomaan niitä. Careful What I Dream Of kuulostaa tosiaan harkitulta ja loppuun asti viedyltä kokonaisuudelta. Kuin olisi aina alitajuisesti tiennyt, mihin oli matkalla. Kun pääsee miellyttämisen halusta ja tajuaa, mitä itse toivoo, niin unelmatkin kasvavat isommiksi, Lxandra kertoo. Anuk Rohde ) lukuun ottamatta. Hän kertoo kaivaneensa hiljattain esiin kaikkein varhaisimpia demojaan 2010-luvun puolivälistä. Demot ja omakustannesinkku olivat harjoittelua, mutta myös enne tulevasta. Ilahduttavinta oli huomata, että nyt uutta levyä kuunnellessa hän tunnistaa itsensä vuosien takaa. Lxandra kertoo, että tärkeintä on kirjoittaessa olla avoin. Nimikappale esimerkiksi on laahustava balladi, jossa on jopa mystinen tuntu. Teksteissä kuvattu tunnelma ei ole vain itselle suunnattua. Pari biisiä on pysynyt alusta asti mukana, mutta olen jatkuvasti kirjoittanut uutta materiaalia ja huomaamatta siitä alkoi syntyä tarina. Universalin kanssa hän signasi levydiilin 2017. – Rakastan laulamista, biisinkirjoittamista, kaikkea mitä muusikkouteen liittyy, mutta samalla myös visuaalisen annin miettimistä. keintä on itsensä hyväksyminen pystyäkseen antamaan jotain myös muille. Ja on ihanaa, että näkemykseeni luotetaan, koska mukana on niin paljon henkilökohtaista. Lxandran mielestä joskus on positiivistakin tulla lokeroiduksi näin, ainakin se auttaa monia hahmottamaan, minkä genren parissa liikutaan, mutta tuska tai surullisuus ei enää ole pitkään aikaan ollut hallitseva elementti hänen ilmaisussaan. Levyltä kuulee, että Lxandran työskentelytapa on melko perinteinen: hän haluaa pitää tuotannon kaikki langat käsissään ja punoa kokonaiskuvan aina albumin visuaalista ilmettä myöten. Lxandra kertoo, että epävarmassa maailmantilanteessa hän haluaa nähdä valonpilkahduksia. Vaikka mentiin pitkää kiertotietä tähän pisteeseen, niin oli upeaa tajuta, että olen palannut alkulähteelle ja siihen, mistä lähtökohdista olen halunnut musiikkia tehdä. Hän sanoo havainneensa, kuinka nuoret ympärillä tiedostavat entistä enemmän ja luottavansa siihen, että ihmiset heräävät ja aktivoituvat yhdessä kriisien äärellä. On toisaalta epävarmuutta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja samalla musiikkiin voi kiteytyä valtava tulevaisuususko, ja se voi auttaa pohtimaan, miten päästä eteenpäin. – Löydän sieltä samoja soundeja ja saman vision. On totta, että Careful What I Dream Of ei ensivaikutelmalta kuulosta ahdistuneelta tai maailmantuskaiselta. Teksteissä käsitellään kipeitäkin aiheita ja hän kertoo halunneensa olla Careful What I Dream Ofin sanoituksissa niin rehellinen kuin mahdollista. Tiedustelen, onko tämä yksi sellaisista rooleista, joita hänelle on sovitettu väkisin, kokeeko hän sen omakseen. Hän haluaa kirjoittaa musiikkia, johon mahdollisimman moni voi samaistua ja josta saada voimaa tai lohtua. Lxandra myös toimi vastaavana tuottajana mukana levynteon jokaisessa vaiheessa. Siten kappale menee myös kuulijassa syvälle. – Olen itse saanut niin paljon musiikista, että haluan antaa myös jotain takaisin, hän sanoo. Välillä hän epäili, kuuluuko mukaan tuohon maailmaan ollenkaan. Itse musiikin suurkuluttajana haen siitä usein vertaistukea ja toivon ihmisten voivan kuunnella tämän levyn sillä mielin, että ”hei, en olekaan yksin tunteideni kanssa” ja ehkä sitä kautta olo on kevyt tai lohdullisempi sen jälkeen. Jotain samaa kohtalokkuuden tuntua kuin edellä mainituilla ”femme fataleilla” siinä kyllä on. Toivo on yksi levyn teemoista. Sille on nyt entistä isompi tarve. Otetaan riskejä. Tyylillisesti se on modernia poppia, joka samalla tiedostaa vaikutteensa ja juurensa. Tuntuu ehkä että olemme nyt jossain murrostilassa jälleen. Lxandra myöntää, että levyä tehdessä kulunut aika on ollut emotionaalisesti raskas. Olen tarkka masteroinnista, miksauksesta, sanoista, melodiasta, tunteesta miten ne on esitetty. Oma ääni ja kontrolli omaan tuotantoon, levyntekoprosessin kaikissa vaiheissa, olivat lopulta periaatteita, joista artisti ei halunnut tinkiä. Ehkä tämä opetti kysymään, onko perfektionismia edes olemassa vai vain epävarmuutta tai pelkoa omasta epäonnistumisesta. Kuin jotain järisyttävää olisi tapahtumassa ja isot kivet lähteneet pyörimään. – Päätin, että tämä ei ole vaatimaton albumi. Ympäristöstä tulevat paineet sovittaa artistille roolia, joka ei tunnu omalta, on hänen mukaansa musiikkibisneksessä tavallinen tilanne. Tätä levyä tuli työstettyä monesta syystä kauan, ja voin kyllä syyttää myös omaa perfektionismia siitä. – Maailma on niin huolestuttavassa tilassa. Usein nämä kaikki yhdistyvät. ajattelen myös musiikkia draaman kaaren kautta. – Se on ollut tosi hidas prosessi, mutta ehkä jopa hyvä näin, koska levy on nyt käynyt monen metamorfoosin läpi ja kasvanut matkan aikana. Näin on helpompi päästää irti raskaista kokemuksista, vaikka aivan suoraa päiväkirjaa tekstit eivät olekaan. Mieti vaikka 1970tai 20-lukua. Hän myös ohjasi itse kaikki albumin promovideot Sidewayskappaleen videota (ohj. – Tekstien inspiraatio syntyi omista kokemuksista ja ehkä sieltä löytyy myös vaikutteita läheisten elämästä, mutta tapani kirjoittaa biisejä sisältää aina myös tarinankerrontaa. Samalla työ on ollut terapiaa. Uuden luominen on joka kerta erilainen prosessi ja opettaa jotain. Rakastan elokuvia ja SOUNDI 47 Lxandra-taitto_c.indd 47 Lxandra-taitto_c.indd 47 9.6.2021 16.02 9.6.2021 16.02. Tarve mukautua odotuksiin johtaa helposti siihen, että oma narratiivi alkaa kadota: viimeiset neljä vuotta ovat kuitenkin opettaneet erottamaan asiat, jotka voi kokea omiksi. Tulevaisuutta ei voi jäädä jännittämään liikaa, sillä Lxandra kertoo suunnittelevansa mielellään mahdollisimman monta askelta eteenpäin. Että se on täysin oma maailmansa, jotain mikä tulee sydämestä, ja että sen täytyy kuulostaa omasta mielestäni hyvältä. Syksyllä 2015 hän muutti kirjoittamaan musiikkia Berliiniin, missä solmi jo seuraavana vuonna kustannusopimuksen. Ei voi seisahtua nyt, kun on löytänyt oman jutun joka vie mukanaan. Itsevarmuuttaan kasvattanut artisti ei missään nimessä halua jäädä paikoilleen, vaan seuraava albumi siintää jo mielessä ja nyt myös tuleva työrupeama vaikuttaa kevyemmältä. Tulevien projektien ohella Lxandra haluaa välillä myös luoda katseen menneeseen. – Juuri nyt on vaan tunne, että haluan tehdä paljon ja julkaista paljon. – Olen kyllä joskus pelännyt, kuulostanko liian traagiselta, mutta ehkei se lopulta ole päällimmäinen vaikutelma. Välillä siihen on väritettävä fiktiota mukaan. Toteutus menee käsi kädessä tunteen kanssa. Vaikka musiikkini ei suoraan kertoisikaan vaikka ilmastonmuutoksesta, se voi silti jakaa jotain sanomaa tai olla pakopaikka, kun on raskaita asioita pohdittavana. Lxandra on varttunut Helsingin Suomenlinnassa muusikkoperheessä (hänen isänsä on basisti Pekka Lehti). Tällä hetkellä ajatukset ovat jo uusissa projekteissa. Yksi syy prosessin pitkittymiseen oli, että taustavoimat ja tiimit ehtivät vaihtua useaan otteeseen ennen kuin yhteinen työtapa löytyi
Ensin tehdään musaa ja sen jälkeen voi miettiä, mitä piirteitä siitä voisi löytyä. Ripatti: – Ei ole mitään agendaa. Etkö sä rakastakaan mua. Pelkonen heittelee Ripatille kappaleen teksti-ideoita ja visioi, että hän voisi laulaa ”Mä sua rakastan, ystävänä rakastan.” Lopullisessa kappaleessa rakkaudentunnustusta ei kuitenkaan valitettavasti kuulla. ”Me ollaan tavallaan tehty mokailusta osa meidän livejuttua. uhkuvan rockbändin perikuva, lähtien jo siitä että he ovat aika usein astelleet lavalle hameissa. Joskus tuntuu, että ihmiset jopa kaipaa sitä.” K u v a: So fi aO k ko n en Ursus factory -taitto_b.indd 48 Ursus factory -taitto_b.indd 48 10.6.2021 9.44 10.6.2021 9.44. Teksti: Mikko Meriläinen U rsus Factory esiintyi taannoin Ylen Luovia suhteita -tv-sarjassa. Kolmannen albumin aiheena on Onnellinen sukupolvi – sekä sarkasmilla että ilman. 48 SOUNDI Ursus Factoryn viehätys pohjautuu kontrasteihin ja ristiriitaisuuksiin. Jaksossa nähtiin episodi, jossa he tekivät Onnellinen sukupolvi -albumin singlenä julkaistua Mitä mies mitä äijä -kappaletta. Pelkonen: – Ainakaan ei ole ensin agendaa, josta sitten tehtäisiin musiikkia. Sanotaan suoraan, että mulla meni pupu pöksyyn. Niitä on ollut enenevissä määrin, kun ujostelematon rockduo on siirtynyt yhä suurempien yleisöjen eteen ja suosittujen artistikollegoiden joukkoon. Kohtauksessa selviää, että Jussi Pelkonen (kitara, laulu) on kirjoittanut kappaleen bändikaveristaan Aleksi Ripatista (rummut, laulu). Eikä yhtye toki muutenkaan ole testosteronia Bändikavereiden välisestä rakkaudesta Viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisen rockin ilahduttavimmaksi piristysruiskeeksi on noussut omapäinen duo Ursus Factory. Kaikesta huolimatta Pelkonen ja Ripatti eivät myönnä, että heidän agendanaan olisi tehdä rockista epämaskuliinisempaa. Jussi Pelkonen, miksi jätit sen pois. Mutta ei se ole mikään missio. Me tehdään vain omannäköistä rockia, ja jos se on – niin kuin se onkin – epämaskuliinista ja normeja vastaan, niin se on hienoa. Ripatti: – Mäkin sua. Ripatti: – Niin, miksi. Pelkonen: – Siihen pois jättämiseen saattoi liittyä jotain tekstillisiäkin syitä… Äh, tämä kuulostaa selittelyltä. Pelkonen: – Kyllä mä rakastan sua. Ilman julkilausuttua rakkaudentunnustustakin Mitä mies mitä äijä ilmentää hyvin Ursus Factoryn omalaatuista kulmaa rockestetiikkaan: jyräävän äänekkään kitara-rummutpohjan päälle maalaillaan häpeilemättömän herkkää kuvaa miesten välisestä ystävyydestä
– Välillä on jopa kuullut sitä, että ollaanko me Jussin kanssa pari. Joskus tuntuu, että ihmiset jopa kaipaa sitä. Pelkonen ei ajatusta ainakaan täysin allekirjoita. Vaikka joku lyhyt jousisample. Ripatti: – Ihan jo se, ettei meillä ole mitään taustanauhoja, on tavallaan statement. 7. Mä ajattelen sitä enemmän avainsanaparina kuin sarkastisena heittona. Siitä tulee aiempaa erikoisempaa, kun verrokkina onkin nyt isommat artistit. Ilmeisin ristiriita liittyy siihen, että vaikka Pelkonen ja Ripatti ovat taitavia muusikoita, päästävät he etenkin keikoilla irti kontrollista eivätkä anna soittomokien tai sekoilujen hidastaa menoa. Pelkonen kiirehtii lisäämään väliin, etteivät he kuitenkaan koskaan mokaile tahallaan. Jos mulla on vaikea olo, kuuntelen meidän levyä. F I S I B E L I U S K A T U 2 8 , 4 9 4 H A M I N A + 3 5 8 4 4 7 9 5 5 3 8 • T Y O S K I @ W A N H A T Y O S K I . 7. F I P E 2 . D A V E L I N D H O L M & L I G H T S 1 5€ P E 2 3 . Pelkonen: – Joku tosi mietitty paketti, missä on tanssijat ja iso show ja valot ja taustanauhat voi olla tosi hieno juttu, mutta perusluonteeltaan se on älyttömän erilainen esitys kuin se, että me tullaan siihen soittamaan liverokkikeikka, mitä ei paljon suunnitella ennen keikan alkua. W A N H A T Y O S K I . Mutta on se myös tietynlaista estetiikkaa, eikä kaikessa musiikissa voisi tehdä sellaista. E D U K E T T U N E N 1 0€ L A 3 1 . Päinvastoin. O G U L L A M A I J A + A S T E 1 5€ L A 3 . I R I N A 2 0€ P E 1 6 . Ripatti: – Ei niin, mutta me ollaan luotu sellainen bändikuvio, että jos sä teet mokan niin se ei haittaa. Tai ehkä mikä tahansa sukupolvi on sitä silloin kun niillä on hauskaa ja ne kuuntelee rokkia tai tekee rock’n’rollia… sängyssä. 7. Ehkä jopa niin paljon, että siitä haluaa mennä vähän pois ettei se vie liikaa huomiota. Hassuttelu kohtaa melankolisen syvällisyyden, hienostuneet sovitukselliset sävyt äänekkään rytinän. 7. Se on hauskaa, että tuollaiset on peräkkäin. 7. Ursus Factoryn viehätys pohjautuu laajemminkin kontrasteihin ja ristiriitaisuuksiin. M O K O M A 2 0€ K E S Ä T E R A S S I E L Ä K E L Ä I S E T V I I K AT E MO KOM A M AU ST E T Y TÖT Ursus factory -taitto_b.indd 49 Ursus factory -taitto_b.indd 49 10.6.2021 11.57 10.6.2021 11.57. Mä olin että, hetkinen… se kuulostaa kirjan nimeltä ja mä tykkään paljon kirjoista. Enpä ollut itse ajatellutkaan, mutta sitten kun joku sellaista kysyy niin tajuaa, että voihan se varmasti käydä mielessä. V I I K A T E 2 0€ L A 1 7. M E L R O S E 1 5€ P E 9 . Ei se ole se juttu. A T O M I R O T T A 2 0€ P E 3 . Pelkonen: – Me myös aika paljon improvi soidaan, ja välillä se vaan menee vihkoon. Mutta silti täytyy sanoa, että on jopa yllättänyt, miten paljon se on herättänyt ihmettelyä. 7. – Varmasti se näyttäytyy suurimmalle osalle sarkastisena, mutta mitä se kertoo lukijasta jos se ajattelee, että se on sarkastinen nimi. Toki Ursus Factoryn ennakkoluulottomassa maailmassa taustanauhatkaan eivät ole täysin poissuljettuja. M A U S T E T Y T Ö T 2 0€ L A 2 4 . Toisin sanoen se, mikä Lepakkomiehen lavalla tuntui asiaankuuluvalta saattaa Ylex Popin kontekstissa pompata joukosta ihan eri tavalla. 7. On helppo ajatella, että Onnellinen sukupolvi -nimeen liittyisi sarkasmia. Onnellinen on hieno ja koskettava sana. W W W . Ripatti: – Me ollaan tavallaan tehty mokailusta osa meidän livejuttua. Ripatti: – Totta kai me ymmärretään, että kun laittaa mekon päälle, niin se herättää porukassa ajatuksia. 7. Käytän sitä medikaalisiin tarkoituksiin. E L Ä K E L Ä I S E T 2 0€ L A 1 . Mutta ei se ikinä tosiaan ole tarkoitus, kyllä me ihan oikeasti mokaillaan. Pelkonen: – En tiedä onko noloa sanoa, mutta mä kuuntelen tätä levyä tosi paljon itse. Siitä tulisi semmoinen matto, joka menee täysin aleatorisesti suhteessa siihen mitä me soitetaan. – Senkin ajatuksen siitä voi vetää, että onko mikään sukupolvi onnellinen sukupolvi. – Mutta ehkä mua on joskus jopa harmittanut, jos joku tulee sanomaan, että ”Te ette enää mokaile.” Mä oon, että mitä. Ursus Factory on luonnollisesti muuttunut vuosien ja albumien myötä, ja Onnellisella sukupolvella yhtye esittäytyy aiempaa melodisempana, musikaalisempana ja aavistuksen vakavampana. Mikä ei tietenkään ole huono asia. Pelkonen itse analysoi, että uusi albumi on paitsi melodisempi myös enemmän kallellaan 1970-luvun classic rockiin. Vain aavistuksen, onneksi. 7. Se on osa show’ta, ja voi olla että yleisö jopa tykkää siitä. 7. Totta sekin, mutta on levyllä myös yhtä suoria viitteitä nollariluvun moderniin rocksoundiin. Pelkonen: – Joskus mietin, että olisi hauska semmoinen taustanauha, mikä ei olisi synkassa biisin kanssa. Onhan se tavallaan nerokasta, että vaikka me soitetaan väärin niin jengi tykkää. Sukupolvikin on mielenkiintoinen sana, joka leijailee näiden biisien taustakerrostumissa, koska siellä käsitellään paikkaa historiassa ja yhteyttä suurempaan elämänpuuhun. Ripatti: – Tämähän tulee koko ajan kiinnostavammaksi kun me ollaan isommilla lavoilla ja soitetaan täydelliseksi hiottujen aktien välissä. Osa yhtyeen olemuksen muutoksesta ei kuitenkaan ole lähtöisin suoraan yhtyeestä vaan muuttuneesta kontekstista. – Mun kaveri kuunteli tän levyn, ja sanoi että laittakaa nimeksi Onnellinen sukupolvi
Myöhemmin kertoja nähdään saman ukon hautajaisissa, joissa tämä vielä rajan takaa kannustaa: ”Ihan hyvin sä soitat, vaikkei toi mitään jatsia oo.” Onnellisella sukupolvella Ursus Factoryn kyky viihdyttää on tapissa ja lievät rasittavat ainekset jäävät toiminnan ilahduttavuuden varjoon. Kaksikon tekemisessä keskeisimmältä tuntuu silti epämääräinen vapauden tunne. Rakkauttasi tarvitsen -avauksen parodisen queenmaiset stemmatyylittelyt antavat ymmärtää, että tulossa olisi paljon raskaampi matka kuin sitten tuleekaan. Elävänä rokkenrollia soittavana entiteettinä Pelkonen ja Ripatti tuntuvatkin identifioituvan osaksi ikiaikaista ja sinänsä genrevapaata perinnettä, ja levyn kenties ilahduttavin kappale Tanssi, ukko! kertookin juuri tästä. Onnellinen sukupolvi otsikkona pakottaa toki otaksumaan ironisia tarkoitusperiä, ja se levyn nu metal -runttaus, Leino / Loiri -viitteinen Stadin kesä, kokeekin tavoittaa tekijöidensä ikäluokan kriisipisteitä, mutta kieli syvällä poskessa siinäkin sekoillaan. Pian keitokseen heitetään vapaasti annostellen pop punkia, nu metalia, suomirockia ja ehkä – vähän yllättäen – kaikkein eniten nollari-emon teatraalisinta laitaa, My Chemical Romancea ja vastaavia, ilman angstia kuitenkin. Siinä Ursus Factoryn keikalle ilmaantuu omia muuvejaan vetämään vanhempi mies, joka tosin tykkää ennen kaikkea jatsista. Tämä on levotonta ja nokkelaa nuorisomusiikkia, jolle on aina paikkansa. Näkemättä duoa livenä, mutta keikkamaineestaan jotain tietäen, on helppo päätellä Onnellisen sukupolven bängereidenkin nousevan arvoonsa hikisessä yleisömassassa. Sauhutaan menemään eikä takerruta muotoseikkoihin. Siinä Onnellinen sukupolvi onnistuukin. Ainoa maksiimi on, että viihdyttää pitää. Näitä ei voi olla miettimättä Ursus Factoryn kolmoslevyä kuunnellessa, vaikka Jussi Pelkosen ja Aleksi Ripatin duo toki tekeekin rockmusiikkia termin laajassa merkityksessä. NIKO PELTONEN HHHH Ursus Factory Onnellinen sukupolvi Johanna K u v a: So fi O k ko n en Levyarvostelut 6_21_Soundi.indd 50 10.6.2021 9.46. Temaattiseksi pariksi hahmottuvat Tytär radiojuontajan ja Portilla pastoriopiston – kaksi suloista katkeruutta mallintavaa rakkaustarinaa, joista ensimmäinen lainailee retorisia aineksia Son Of A Preacher Manista ja jälkimmäinen pelaa hyvin klassisella meemillä, uskovaisen nuoren kokemalla maallisella rakkaudella. Ursus Factory ei karvoistaan pääse: heidän musiikkinsa on ilottelua, jossa vaihdetaan lennosta pop-teemahuvipuistosta toiseen. 50 SOUNDI Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen V iime viikkoina vallinnut euroviisuhysteria kirvoitti somessani keskustelua siitä, miten Tiktokiin ja meemimaailmaan kasvavat nuoret ovat ehkä lopulta luopumassa genreistä identiteetin rakennuspalikoina. Ehkä keskenään taistelevien tyylilajien vuosikymmeniä jatkunut valtakausi alkaa jossain vaiheessa näyttää alaviitteeltä. Jatkokysymys kuuluu, eikö popmusiikki ole tarkoitettukin kulutettavaksi näin. Mikä tahansa kelpaa, kunhan siinä on tarttumapintaa, energiaa ja tunne siitä, että asiat on tehty just eikä melkein. ”Ei se synti oo jos et vedä takaapäin”, neuvoo kirkollinen opiskelutoveri jälkimmäisen kertojaa, ja tässä kiteytyykin Ursus Factoryn hilpeä ote mihin tahansa aihemaailmaan
Noirilla voi kuulla perspektiivin, joka pulppuaa Markinin laajasta musiikillisesta sivistyksestä. Matka vie pois genrerajojen karsinasta. Perusmetkut Henkasta Dire Straitsiin on tsekattu. Hiphop, rock, R&B, elektroninen musiikki ja folk sulautuvat albumilla yhteen raja-aidattomasti ja sydämellisesti. Vuoden ”jam band”. Noirin ensimmäinen kappale This Is (A) Testament tuntuu kuin päivitykseltä Folkin antamiin lupauksiin, mutta sen jälkeen Noir lähtee uimaan kartoittamattomilla vesillä. Surumielinen ja väkivahva sävelkieli saa ihon kananlihalle ja silmäkulman kostumaan. Afrique Victim -albumin musiikki on alkuvoimaista, huumaavaa, samalla kertaa sekä toismaailmallista että tylyä todellisuutta henkivää. Nyt ulvovat ja särisevät kitarat leijailevat kaikupilvessä, joka on silkkaa psykerocknirvanaa. Tämä blues elää ja imee itseensä kaikkea mahdollista ja samalla se on täysin omanlaistaan musiikkia. Moctarin soundissa on elävässä muodossa kaikki se mitä rockin mytologiassa palvotaan. Jesse Markin Noir Vild Mitä suuremmat saappaat, sitä helpompi niihin on kompastua. Aseveljistä ja -siskoista läheisin tyylisukulainen on ehkä Bombino eli vahvat rock-vaikutteet iskevät varsinkin kitaroinnissa lujaa päin näköä. PEKKA LAINE HHHHH K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 6_21.indd 51 Levyarvostelut 6_21.indd 51 9.6.2021 22.19 9.6.2021 22.19. Suunta on yhä sama, ja toisella albumilla tavoitteet ovat selvästi kansainvälisempään suuntaan. Mouruava Money For Nothing -soundi sekoittuu Saharan hiekkamyrskyyn ja matka transsiin voi alkaa. Saharan alueen sähkisperinteen rautaisuus ei enää ole uutinen kenellekään. Markinin odotettu toinen albumi Noir jatkaa vahvasti siitä, mihin herran vuonna 2019 julkaistu Folk-debyytti jäi. Ehkä kiehtovinta Mdou Moctarin musiikissa on sen elastisuus suhteessa niin sanottuun moderniin maailmaan. Vaikka nigeriläinen tuareg-kitaristi piut paut piittaa edellä luetelluista läntisistä musiikkilokeroista, hänen musiikkinsa on suvereenia ja äärimmäisen tärkeätä näissä rockin emolajeissa. Aitouden tavoittelu tarkoittaa valitettavan monesti kirjoittamattomien sääntöjen seuraamista ja samojen kaavojen toistamista, mutta kun Jesse Markin on äänessä, aitous näyttäytyy vilpittömyytenä ja luovuuden rajattomuutena. Ulvovan sähkökitaran mystisessä kieputuksessa soi valtava tunteiden kirjo ja samalla ajatus, poliittinen uhmakkuus ja kapina. Tässä tuareg-bluesin virrassa Mdou Moctar saattaa olla se lopullinen potin räjäyttäjä. Vuoden blues-levy. Tinariwenin avaamasta aukosta on marssinut kovaa ryhmää läntisille popmarkkinoille, missä aina kuolaten kaivataan jotakin uutta ja jotakin aitoa. Samat skaalat, samat perusharmoniat ja afrikkalaisiksi varsin selkeät vakiorytmit toistuvat ja punovat musiikin osaksi syvempää tarinaa. Näissä hatunnoston ansaitsevat myös esikoislevyltä tutut kitaristi Nicolas ”Leissi” Rehn ja rumpali Teppo Mäkynen. Esikoislevyllään artisti vingutti laulujaan autotunen läpi ja kaivoi hypnoottista rytmiikkaa elektroniikasta. Musiikin pohjarakenne on vakaa ja muuttumaton. Suomen kirkkaimpien vientitoivojen joukkoon nopeasti noussut Jesse Markin tietää tämän varmasti hyvin, eikä hän anna hypen huimata päätä. Mdou Moctar, onnittelut – voitte noutaa pokaalit. MIRKO SIIKALUOMA HHHH SOUNDI 51 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Mdou Moctar Afrique Victim Matador Mitäpä jos säästettäisiin kaikkien aikaa ja jaettaisiin useampi pysti samalla kertaa. Esikoisen esittelemiä elementtejä viedään Noirilla pidemmälle keskitiestä. Viime vuosina vaihtoehtoisen hiphopin laitoja on koeteltu esimerkiksi Tyler The Creatorin toimesta, eikä Markin ole heikoilla vertailussa maailmanluokan tekijöihin. Levyn hiljalleen massiiviseksi kasvava päätöskappale Pushing Daisies on intensiivinen osoitus Markinin ja Rautiaisen vision voimasta. Vuoden sähkökitaralevy. Hänen soittonsa on erittäin bluesia, todella hapokasta ja bändinsä keittää juuri niin ankarasti kuin rytmi edellä tykittävän yhtyeen kuuluukin tehdä. Vuoden psykedelialevy. Sidney Poitierin hämmästyttävä intensiivisen flow’n ja sielukkuuden syleily on kansainvälisellä tasolla vailla vertaansa. Sointi on kuitenkin vain äänenväri, jolla puhutaan. Totte Rautiaisen tuottaman levyn sovitukset antavat Markinin solistisuorituksille runsaasti tilaa (esimerkiksi On The Side Of The Roadin tapauksessa), mutta eivät hetkeksikään kalpene vain äänimassaksi taustalle. Markin ei toden totta kulje sieltä, mistä aita on matalin, mutta kikkailua kikkailun vuoksi Noirilta ei löydä hakemallakaan
Se vuoden isoin hitti ei edes ole levyn isoin biisi: ainakin Deja vu on vielä massiivisempi ja omaa potentiaalia kasvaa ylisukupolviseksi klassikohoilaukseksi jatkumoon, josta löytyy biisejä Total Eclipse Of The Heartista Chandelieriin. Täydellisessä harmittomuudessaankin Pykäri on aina vain ärsyttävän hyvä tuottaja. Musiikillisesti Sour on hieno, tunnelmallinen ja monipuolinen suuri pop-levy, jolta ei puutu isoja kertsejä. Pykäri on myöntänyt suoraan, ettei oikeastaan edes tiedä, mistä ennakkosinkku (maestron ensimmäinen kokonaan yksin tekemä kappale) Ongelmia edes kertoo. Kertojalle ajolupa tulee myöhässä. Kasvu on levyllä lähes lineaarista brutalin itsesäälistä ja neuroottisuudesta Hope Ur Ok:n kykyyn antaa anteeksi ja siirtyä eteenpäin. MIKAEL MATTILA HHH K u v a: K ar in M äk ir an ta Mdou Moctar Olivia Rodrigo Levyarvostelut 6_21.indd 52 Levyarvostelut 6_21.indd 52 9.6.2021 22.20 9.6.2021 22.20. Ehkä se kuulostaa Reino Nordinilta, mutta siinä on jotakin vetoavaa suomisoul-pöljyyttä, ja toisaalta se on selkeä silmänisku viime vuosien japanilaiselle city pop -buumille. Levy on soundeiltaan ammattimaista ja asiaankuuluvan tyylikästä konepoppia – aika lailla samaa juurta kuin hänen taannoisen duonsa Shine 2009:n tuotanto. Katkeruus on voiman lähde, ihmistä kasvattava kokemus. Äänenkäyttö on kohteliaan raukeaa, ja sen esikuvina lienevät Lauri Haavin tai Iben kaltaiset superjunnut. Pykärillä on kuitenkin taakkanaan nelikymppisen jähmeys, joten meno tuo enemmän mieleen Stigin. Sävellyksen groove on varastettu liki suoraan Mariya Takeuchin kulttiklassikosta Plastic Love. Toisen onnistumiset satuttavat ja levy on kiistatta katkera, ehkä ajoittain kostonhimoinenkin, mutta toiveikkaalla tavalla. Levyn paras kappale on laiskasti lönkyttelevä Omena. Laatutavaraa Allas Sea Poolilla, Ravintola Löylyn terassilla tai ihan vain Katri Valan puistossa viininjuonnin taustalle kuunneltavaksi. Levyä on suurieleisesti markkinoitu sillä kärjellä, että aiemmin mykkänä sivussa pysytellyt auteur uskaltaa ensimmäistä kertaa levylaulajaksi esittämään ”egottomaksi souliksi” määriteltyjä laulujaan. Särkynyt sydän ja koko elämän vallanneen rakkauden kuolema on siirtymäriitti aikuisuuteen. Levyn ja toistaiseksi vuoden isoin hitti on nimeltään Drivers License, toinen siirtymäriitti. Mitään suoranaista tarttumapintaa Pyqärin lauluissa ei oikein ole. Aivan Ringon karismaan Pykäri ei tulkinnoissaan kuitenkaan yllä. Sour on upean pateettinen levy. Toinen esittelee uimapukuaan, mutta laulajaminän ajatukset harhailevat muualle. Olivia Rodrigo Sour Geffen Nuoren Disney-tähden Olivia Rodrigon debyyttilevy yhdistää ainakin kaksi läntisen kaanonin tärkeää teosgenreä: erolevyn ja bildungsromanin, kehityskertomuksen. Teksteissä viipaloidaan vesimeloneja ja heitellään astiastoja. Osapuoli, jonka sydämeen syntyy uusi railo joka lyönnillä hänen seuratessaan hänet jättänyttä uudelleen rakentamassa omaa elämäänsä. Levyllä käy köydenveto sliipattujen voimaballadien, herkkien folk-vaikutteisten laulujen ja roiskivien pop-punkkien välillä. Kappaleessa Enough For You Rodrigo laulaa: ”’Cos someday I’ll be everything for somebody else”. ARTTU TOLONEN HHHH Pykäri Pyqäri PME Pari riemunkirjavaa tuottajalevyä Reginan jälkeen sukunimensä turvista tuutannut Mikko Pykäri esiintyy kolmannella sooloalbumillaan ensimmäistä kertaa todellisesti ”soolona”. Hän ajaa entisen elämänsä rakkauden talolle lähiössä, mutta ei voi enää mennä sisään vaan miettiä kuka siellä on hänen tilallaan ja sitä miten kertoja voi enää koskaan rakastaa ketään muuta. Kertoja myös ymmärtää oman osallisuutensa kaikkeen tapahtuneeseen ja toivoo kuitenkin toiselle hyvää, kunhan ei liian hyvää. Tässä erolevy yhdistyy kehityskertomukseen. Se kertoo hajonneesta rakkaudesta, jossa laulut laulaa se osapuoli, joka kokee hävinneensä, tulleensa jätetyksi ja kärsivänsä voimakkaammin. 52 SOUNDI Levyarviot > ...toivottavasti tämä huikea levy on upean uran alku... Opimme jo muutamaa biisiä myöhemmin, että voi. Ihmissuhdejuttuja ja kommunikaatiovaikeuksia, joo-o, mutta niiden merkitykset ovat kuin yksi levyn otsikoista, Saippuaa. Toivottavasti tämä huikea levy on upean uran alku. Onhan se aina sympaattista, kun hiljainen tyyppi laulaa: Ringo Starrin sooloesitykset Beatlesin levyillä ovat useimmiten hyvinkin hauskoja. Tietenkin. Parempi silti jähmistellä, sillä sympatiapisteiden keruu laulutaitojen puutteiden korostamisella tuskin sopisi Pykärin tyyliin
Noin vuosi maestron kuoleman jälkeen ilmestyvän kollaboraatioalbumin yhdellätoista kappaleella uusi kohtaa vanhan ja traditio modernin, kun nippu tuoreen polven artisteja feattaa Allenin trippailevan rummutuksen tahdissa. Yhteiskunnallisen tilanteen pintaa raapaisevat sanoitukset on yhdistetty kepeään, perinteiseen skapunkiin. Albumi kannattaa varsin mutkatonta, letkeää big band -meininkiä. Näin ei kuitenkaan ole ollut. NUUTTI HEISKALA HHH Weezer Van Weezer Atlantic Rivers Cuomon johtama voimapopkvartetti Weezer lähestyy 30 vuoden ikää, mutta minkäänlaisia hyytymisen merkkejä ei ole näkyvissä. Rick Rubinin kanssa tuotettu vanhan koulun blues rockia ja modernimpaa teknologiaa yhdistänyt levy lukeutuu yhtyeen parhaisiin. Vaikka The Enigma Birthin sävellykset ovat itsenäisinä teoksina perusmetallin yläpuolelle helposti kapuavia kappaleita, Tolkki olisi toki kyennyt enempäänkin. Kitaroitaan raskauttanut ja asiaankuuluvassa määrin tilutteluakin viljelevä bändi on sisäistänyt playsanan tarkoittavan soittamisen lisäksi myös leikkimistä. Kitaristisäveltäjä luottaa selvästi liikaakin omaan osaamiseensa, jolloin hän ei ole ryhtynyt haastamaan itseään. Tästä nuoremmille mallia. Onneksi voi aina kompensoida hyödyntäen moniäänistä taustalaulua ja hyperenergistä komppiryhmää. Sen löysin rantein 70-lukuisilla soundeilla soitetut biisit ovat viimeisimpiä ZZ Top -levyjä mutkattomampaa ja perinteisempää rockia. Myös tuotannollisesti albumi vaikuttaa hieman kepeältä, jolloin levyn mahtipontisuudelta ja suurieleisyydeltä olisi kuin leikattu siivet. Sävellysten massiivisuus on typistetty tasaiseksi pötköksi. TOMI NORDLUND HHH Sami Heikkilä & Kolme Viljaa Sami Heikkilä & Kolme Viljaa Kitka Laulaja-lauluntekijä Sami Heikkilän luotsaaman Sami Heikkilä & Kolme Viljaa -yhtyeen esikoisella liikutaan pääosin mystisissä 70-luvun tunnelmissa. Tuttu baritoni soi yhä vankkumattomana, intohimoisena ja uljaana. Albumi onkin loppujen lopuksi varsin huoleton, tunnin mittainen hyvän mielen levy. Silti se onnistuu osaltaan paaluttamaan Jonesin jo ennestään vahvaa asemaa yhtenä suurista. Vaikka Van Weezerin ilmiasu onkin Metallicaja Joan Jett -riffeineen ja Eddie Van Halen -pastisseineen tavallista painavampi, niin pohjimmiltaan Weezer on yhä sama melodisuuteen ja ylväisiin kertosäkeistöihin satsaava popyhtye, jollaisena läpimurtohittinsä Buddy Holly bändin esitteli. Mielenkiintoista särmää tuo laulaja Dicky Barrettin väsähtänyt ääni, joka vaihtelee energisestä johonkin apaattisen ponnettomaan. Sovituksissa edetään pienin tyylikkäin askelin ja ympärillä olevaa sanoitetaan lauluiksi. Tyyli on rakennettu niin syvälle Tolkin ytimeen, ettei mieheltä osaa oikein muuta odottaakaan. Gibbonsin soololevyjen voisi siis olettaa seisovan samalla linjalla ZZ Top -levyjen kanssa. On sääli, ettei The Enigma Birth tee oikeutta sen kappaleille, mutta onneksi on ne itse kappaleet. Van Weezer on bändin 15. ISLA MÄKINEN HHH Tony Allen There Is No End Blue Note Afrobeat-legendan ja kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimman rumpalin Tony Oladipo Allenin yli 60-vuotinen ura hakee vertaistaan. Hänen rytmitaituruuttaan kuullaan yli 200 levytyksellä, joiden joukossa ihmiskunnan tärkeimpiä koskaan äänitettyjä musiikillisia teoksia. Pelkistetyn aito Hardware pönkittääkin Gibbonsin statusta aitona vanhan koulun bluesmiehenä, mutta valitettavasti kappalemateriaali ei levyn päättävää Desert Highta lukuunottamatta ole ZZ Topin tasoa. Van Weezer on albumi, jota voi toki halutessaan pitää huonona pilana mutta myös monella tasolla hymyilyttävänä ja hyväntuulisena poplevynä. Erinäisten uusien nimikkokitaratuotteiden lisäksi Hardware on jo kolmas La Futuran jälkeen miehen nimissä julkaistu levy. Tom Jonesilla on mittarissa 80 vuotta, mutta ikä ei kuulu hänen äänenkäytössään ainakaan millään tavalla negatiivisesti. Mutta mitäpä jos kuitenkin jätetään spekulaatiot sikseen, lähdetään ajatuksesta, että Tolkki on tehnyt, mitä on pitänytkin ja keskitytään levyn sisältöön. VIRPI SUOMI HHHH Levyarvostelut 6_21_Soundi.indd 53 10.6.2021 9.31. Haudan takaa artikuloiva kuningas Allen on antanut äänen nuorille taiteilijoille, jotka laulavat protestilauluja pan-afrikkalaisten syrjinnän, eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden ikeestä samalla kun Allen tykittää villein bassolinjoin ja syntetisaattorein säestettyjä rumpukomppeja, jotka jäljittelevät laukauksia. Lainalauluista täyttyvä Surrounded By Time on tuotannollisesti notkea, paikoin jopa yllättävän moderni ja paikoin taas sopivan roots-henkinen albumi. Riimi ei ole kuitenkaan koriste, vaan sanat istuvat musiikkiin. Kekseliäitä dylanmaisia aforismeja löytyy sieltä täältä. Jones ”tompauttaa” muun muassa The Waterboysin This Is The Sean, Bob Dylanin One More Cup Of Coffeen ja päättää levynsä Terry Callierin 9-minuuttiseen Lazarus Maniin, joka on toteutukseltaan ilmiselvä mutta varsin toimiva The Doors -pastissi. SOUNDI 53 Billy F Gibbons Hardware Concord ZZ Topin edellisestä levystä La Futurasta alkaa olla jo yhdeksän vuotta. Weezerin lisäksi muun muassa Suicidea tuottaneelle The Cars -yhtyeen Ric Ocasekille ja Eddie Van Halenille omistettu Van Weezer kunnioittaa lähinnä 80-lukulaista hard rockia kieli poskessa. Edellinen levy julkaistiin vuonna 2015. Tästä syystä The Enigma Birth on sävellystensä puolesta takuuvarmaa melodisesti rikasta voimametallia. Jones taipuu uutuuslevyllään niin paatokselliseen palkeet auki -ilmaisuun kuin puhuttelevaan spoken wordiin ja hiljaiseen toteavuuteen. Surrounded By Time on melko sekalainen ja ylipitkä laulukokoelma. When God Was Great olisi ilman Barrettin yhdeksänhenkistä tukiryhmää varsin keskinkertainen suoritus, mutta bändin tukiessa laulajaansa eloisalla soundilla on sitä ilo kuunnella. Kai se on näinä aikoina ihan odotettuakin. Hardware kulkee edeltäjänsä The Big Bad Bluesin (2018) jalanjäljissä niin soundinsa kuin tasonsakin puolesta. Turhan usein äänitteistä hukataan liiallisella editoinnilla välittömyys. studioalbumi. Tuottajana toimii tuttuun tapaan Jonesin luottomies Ethan Jones. Tolkin Stratovariuksen jälkeisille levytyksille on ominaista projektiluonteisuus, mitä uutuudella alleviivaa useat vierailevat laulajat joukon etunenässä James LaBrie ja Fabio Lione. Gibbons on ZZ Topin kiistaton johtaja ja esimerkiksi bändin suosituin levy, rumpukoneiden ja syntikkabassojen kanssa äänitetty Eliminator (1983), oli melkein pelkästään hänen käsialaansa. Stratovariuksessa ollessaan Tolkille muodostui tietty sävellystyyli, joka piirsi suuntaviivoja laajemminkin power metalille. Folkrock-eepos starttaa urkuharmonioissa vellovan Kiitos varjoista -kappaleen hartain sävyin. Vaikka lyriikoissa on riipivää nostalgiakuvastoa, niissä ei sohita liikaa äärimmäisen intimiteetin asioita. Ainakin lopputulos on pääasiassa leikkisän energinen. Cover-valinnatkaan eivät ole niitä helpoimpia tai ilmeisimpiä. PERTTI OJALA HHHH Timo Tolkki’s Avalon The Enigma Birth Frontiers Timo Tolkin kohdalla on viime vuosina puhuttu enemmän miehen terveydentilasta, parisuhdestatuksesta ja siitä, mitä hän nimenomaan ei soita. Vaikka ZZ Topista ei ole kuulunut, bändin kitaristi ja laulaja Billy Gibbons on pysynyt kiireisenä. Levy ei liehittele kuulijaa hiteillä, mutta sydämellinen atmosfääri telakoituu mielen ytimeen. Erityisen miellyttävä onkin yhtyeen livetaltiointia lähentelevä sointi, joka korostaa tuttuuden tunnetta. MARKO SÄYNEKOSKI HHH The Mighty Mighty Bosstones When God Was Great Hellcat Boston on koti useille erinomaisille punkja vaihtoehtomusiikin artisteille, joihin lukeutuu myös 80-luvulta lähtien musisoinut The Mighty Mighty Bosstones. Surrounded By Time on miehen 41. Tomppa on teräsvaari, tiikeri ja taistelija, joka päätti vielä jatkaa levyttämistä sen jälkeen, kun hänen vaimonsa Linda kuoli syöpään vuonna 2016. LINDA SÖDERHOLM HHHH Tom Jones Surrounded By Time EMI On se hurja. Skapunkia ja hardcorea yhdistellyt bändi on niittänyt mainetta erityisesti kotikaupungissaan, mutta kokemusta ja menestystä on tullut kerättyä myös ympäri maailmaa. Suurimman roolin tekee Heikkilän julmetun hieno lauluääni, jota soultyylinen taustalaulu maustaa. Lopussa sielua härnää vielä keinuvapoljentoinen kantrivalssi Mantelipuiden kukista, jonka kruunaa kuulaasti maalaileva huuliharppu. albumi ja jo toinen tänä vuonna. Monikymmenhenkisen jousija puhallinorkesterin kanssa tehdyn OK Humanin otsikko ja analoginen kamaripopmaisuus oli koettavissa lempeäksi vastaiskuksi Radioheadin edustamalle modernismille, mutta nyt Weezer tarjoaa jotain aivan muuta. Vauhtia taivas taas nostattaa ihanan rokkihumalan alakuloisten melodiakulkujen myötä. Toisiinsa liittyvät, mutta näennäisesti yhteensopimattomat musiikkimaailmat kohtaavat synergiassa yhteiskuntakriittisessä, räppiä, trapia, afrobeatia, synkkää dubia, dance hallia ja deep groovea yhdistelevässä innovatiivisessa kudelmassa, joka heijastelee Allenin uraa metronomin tarkkuudella. Avalonin uuden levyn kohdalla on pohdittu, minkä verran mies on osallistunut levynsä tekemiseen
42. Vainoharhaisuutta hipovat näkemyksensä eivät onneksi leimaa koko albumia. KIMMO K. View’n kakkosalbumi on tyylillisesti vahva kokonaisuus, joka kärsii kuitenkin siitä, että mitään erityistä hän ei kykene levyllään sanomaan, vaan levy tuntuu jo aiemmin kuultujen selvitymistarinoiden toistolta. Vaikuteyhdistelmät sulavat toisiinsa luontevasti, ja esitykset pulppuavat naurettavankin vaivattomina. Flat White Moon tuo tämän kaksijakoisuuden konkreettisesti esiin. Levynsä legendaarisille solistivieraille Chris Farlowelle ja etenkin P.J. Lopulta konkarit selviävät tästäkin naamioleikistä voittajina. Resetoinnin yhteydessä syntyi Light The Torch, ja uuden nimen myötä myös musiikilliseen linjaan tehtiin perustavanlaatuinen muutos: Jones halusi Devil You Know’n reinkarnaatiosta huomattavasti melodisemman kuin mikään mitä hän oli tähän mennessä tehnyt. Ärhäkästä leikkisään ja ilomielisestä melankoliseen taittuvat kappaleet luovat suhteellisesta erilaisuudestaan huolimatta varsin linjakkaan kokonaisuuden. Kolperoinen äänikuva kuitenkin tukee oivalla tavalla musiikillista sisältöä, jossa on varsin vahvasti kuultavissa Melvinsin vaikutus. Lokerossaan varsin monipuolisella Arrowsilla yhtye kuulostaa miellyttävän omaehtoiselta ja menossa on mojovaa lo-fi-otetta – rumpujakin on äänitetty uima-altaassa. Onneksi antaumuksellinen emulointi myös viehättää. David ja Peter Brewisin visio on niin omaleimainen ja samalla eklektinen, että vain harva voi täysin tavoittaa sen. Siinä missä View’n englanninkieliset räpit ovat eittämättä päteviä tyylin puolesta, ei mukaansatempaava tarinankerronta kuulu hänen vahvuuksiinsa. Kuinka ollakaan, muutos kannatti, ja Revival (2018) oli hieman jopa yllättäen paras albumi, jolla Jones on laulanut. 54 SOUNDI K u v a: H ri st o Sh in d o v silla, myös nyt Red Fang yllättää jyrkällä tarttuvuudellaan ja hyvällä meiningillään. VILHO PIRTTIJÄRVI HHH Van Morrison Latest Record Project: Volume 1 Exile Poikkeusolot ovat saaneet normaalistikin tuotteliaan Van Morrisonin villiintymään. Uudella levyllä popsävyjä kuitenkin on aiempaa enemmän. Mutta kuten edeltäjälläänkin, vuoden 2016 Only GhostLight The Torch You Will Be The Death Of Me Nuclear Blast Howard Jonesin taival metallimuusikkouden raitilla ei ole kohdellut vokalistia silkkihansikkain. Lisäksi Field Music karttaa jälleen kerran puolivillaisuutta: melodioilla on poikkeuksetta sekä päämäärä että perusteltu lupa viipyä sivupoluilla. Kultaa ja kunniaa tarjonnut Killswitch Engage -pesti päättyi kymmenisen vuotta sitten hermoromahdukseen, ja pari vuotta tämän jälkeen perustetun Devil You Know -yhtyeen kahden mainion albumin pituinen lento tärähti seinään oikeustaisteluihin ex-rumpalin kanssa. Light The Torchin ydinajatus erkaantua metalcoren kirjoittamattomista säännöistä ja turhan usein täysin turhanpäiväisestä synkkyydestä toimi kuin kello, ja You Will Be The Death Of Me jatkaa tasan siitä mihin edeltäjänsä jätti. Nimenomaan laulanut. Tekstien henkilökohtaisuus kielii siitä, että kappaleiden syvimpiä merkityksiä kannattaa etsiä kaukaa muodon takaa. Vaikka suoranaista vertailua ei tulisi harrastaa, ei Jonesin nykyisen ja edellisen työnantajan rinnastusta oikein voi välttääkään. Pahimmat koronahöyryt pääsivät sentään ulos jo kolmella syksyllä julkaistulla lockRed Fang Arrows Relapse Red Fang on tullut leimattua modernin flanellija partahevin nivaskaan, ja ainakin viidennen albuminsa perusteella todettakoon, että ajattelu on jäsentynyt vähän ahdasmielisesti. Levyn linjakas tuotanto vie kokonaisuutta kuitenkin hiukan plussan puolelle. Päätyipä Field Music tekemään mitä tahansa, se on kiistatta sinut itsensä kanssa. studioalbuminsa on yli kaksi tuntia soiva ja peräti 28 uutta biisiä esittelevä tupla. Ruohonen ja levyn tuotannosta vastannut Joonas Laaksoharju jatkavat vuoden 2015 Avalon -ep:n ja vuoden 2017 Leave A Comment -debyyttialbumin hiottua linjaa. HANNU LINKOLA HHH One Morning Left Hyperactive Arising Empire Vaasassa 2008 perustettu One Morning Left tuntui The Bree-TeenZdebyyttinsä (2011) aikaan kotimaiselta versiolta vihaa ja rakkautta herättäneen Tunnelmia levyllä on moneen lähtöön. Se ei kuitenkaan onnistu vakuuttamaan konseptillaan. Harva viitteistä on ajankohtainen. Tokko yhtyeen kahdeksaskaan levy muuttaa kurssia. Thank God For The Bluesin uskontunnustus tulee levyllä toistuvasti lihaksi. Jos Latest Record Project: Volume 1 jostain kärsii niin Van Morrisonin lyriikkojen kärkevyydestä. Probylle Morrisonilta on liiennyt valitettavan vähäiset roolit. Kopsuvaa ja vankasti kompressoitua, mutta jännittävän iskevää autotallisoundia kuuntelee mielellään, vaikka sooninen ilmiasu onkin kaikkea muuta kuin perinteisessä mielessä täyteläinen. Kahden näin täydellisen albumin myötä Light The Torch dominoi suvereenisti pelikenttää, jonka Killswitch Engage kaksikymmentä vuotta sitten synnytti. downja turvavälivastaisella biisillä, joten nyt pääosan Morrisonin vihasta saavat media ja Facebookin käyttäjät. ja Bo Diddley -beatiä soveltava Stop Bitching, Do Something muistuttavat kaukaisista Them-yhtyeen garage-päivistä ja Only A Song soi Moondancen etäisenä sukulaisena. Massiivinen äänite koostuu tutuista aineksista, mutta painopisteiden heilahtelut rhythm & bluesin, bluesin, soulin, jazzin ja rockin välillä takaavat tarpeellista vaihtelua. Biisit ovat kauttaaltaan mainioita, mutta eivät niin loistavia, että Arrows nousisi tosi hyvästä erinomaiselle tasolle. PERTTI OJALA HHH Field Music Flat White Moon Memphis Industries Sunderlandilainen Field Music on vältellyt valtavirtaa jo parin vuosikymmenen ajan. Where Have All The Rebels Gone. Levyn varsinaiset johtolangat löytyvät lauluraidoilta. Levy on samaan aikaan muotovalio ja muotopuoli. Odotettua suoraviivaisempi levy on täysin esittäjiensä näköinen, mutta samalla sen vuolas sisältö kuulostaa brittiläisen taiderockin ensyklopedialta, jota voisi lukea melkeinpä kuka tahansa. Jo ensialbumi oli esteettisesti linjakas kokonaisuus ja uutuuslevy jatkaa samalla linjalla. No Pressuren fraseerauksessa häivähtää David Bowie, In This City funkailee Peter Gabrielin tahdissa, ja Do Me A Favourin tunnelmankuljetuksessa on XTC:n notkeutta. Levyarvostelut 6_21.indd 54 Levyarvostelut 6_21.indd 54 9.6.2021 22.20 9.6.2021 22.20. Kertomus ei kuitenkaan välity kuuntelukokemuksessa erityisen vahvasti. Voisi jopa väittää, että nykyisessä bändissään sen laulajalla on ensi kertaa täydellinen musiikillinen kanvas, jota värittää metalliin kovin epätyypillisillä rakkausja erotarinoillaan. Sisällöllinen yllätyksettömyys korvautuu puolestaan soiton raikkaudella ja rentoudella. KOSKINEN HHH View I Saw The Same Dream Every Night Rokka Porilaisräppäri View’n eli Juuso Ruohosen toinen albumi on hankala tapaus. View kehystää albumin selviytymiskertomukseksi levyn aloittavalla introraidalla. Toki pörinä, surina ja pauke on tomeraa ja ärjy perusvirekin on läsnä, joten ei tässä nyt kaukana 2000-lukulaisesta hardcoren ja stonerin metallisesta sekasikiöstä olla. HENRI EEROLA HHHH Levyarviot > 54 SOUNDI ...levy tuntuu jo aiemmin kuultujen selvitymistarinoiden toistolta..
Levyarvostelut 6_21.indd 55 Levyarvostelut 6_21.indd 55 9.6.2021 22.20 9.6.2021 22.20. ...levy tuntuu jo aiemmin kuultujen selvitymistarinoiden toistolta..
Levyarviot > 56 SOUNDI Julia Stone Sixty Summers BMG Australialaisen sisarusduo Angus & Julia Stonen isosisko Julia aloitteli soolouraansa jo vuosikymmen sitten kahdella indiefolk-albumilla The Memory Machine (2010) ja By The Horns (2012). Toisaalta kaksikon korina ja ärinä istuu soundimaailmaan, toisaalta kähinästä puuttuu kaivatunlainen munakkuus. Myös The Nationalin Matt Berninger käväisee hillitysti hönkäilemässä maneerinsa We All Have -kappaleella. Young Heart äänitettiin Nashvillessä ja jälki on sen mukaista – Birdyn aiemmilla levyillä ajoittain kuultanut suurieleisyys on poissa, ja tilalle on tullut tyylitajuisen jenkkikantrin isoimmilta nykynimiltä lainattua estetiikkaa. Ja onhan Young Heart aivan poskettoman kaunista musiikkia. Ja ansaitusti. Careful What I Dream Of on ammattimainen päänavaus kansainvälisille markkinoille, mutta erityisen mieleenjääväksi debyyttialbumiksi sitä ei voi hyvälläkään tahdolla kutsua. Tämän filosofian kiteyttää mukavan tahattomasti 60-lukulaisen beat-urkurytmiikan kuljettama kappale Kaikki selvii aikanaan. No, eipä tämä kuuntelukokemusta kuitenkaan pilaa. Muodolliseen tyyliin sitoutumattomuuden sijasta yhtye vie musiikin ajattomaan ja painottomaan tilaan, jossa uudempien trendien ennakointi tai nostalgiset säväykset saattavat saada sijaa, mutta eivät ensisijaisia merkityksiä. Bändin neljäs kokopitkä Hyperactive on juuri sitä, mitä nimi lupaa ja ehdottomasti positiivisessa mielessä. Boar Hulluuden mandala Omakustanne Oulussa 2009 perustettu Boar on edennyt jo neljännen pitkäsoittonsa äärelle. Levylle on mahdutettu 15 kappaletta ja kokonaisuus on aika raskas yhdeltä istumalta kuunneltavaksi. Julia Stone astelee pystypäin pois lokerosta, jonne hänet on viimeisten viidentoista vuoden tekemistensä ansiosta totuttu sijoittamaan. Rikkaassa ja modernissa soundimaailmassa erityismaininnan ansaitsevat Touko Keippilän synaosuudet, jotka ovat ajatuksella tehty, näkyvä osa kokonaisuutta, siinä missä monen metalcore-bändin kohdalla niitä käytetään vain mausteena. Kolmikon kasaama kokonaisuus Careful What I Dream Of on valitettavan geneerinen ja ylipitkä kokonaisuus. VESA SILTANEN HHH Lxandra Careful What I Dream Of Vertigo Lxandra eli Suomenlinnasta maailmalle ponnistanut Alexandra Lehti on rakentanut kansainvälistä uraansa tuottaja Perttu Kurttilan kanssa, ja alun alkaen jo vuonna 2019 julkaistavaksi tarkoitettu albumi näkee päivänvalon tänä kesänä. Viimeistään ranskankielisillä säkeillä koristeltu versio Dancesta sulattaa jäät paatuneimmankin Angus & Julia Stone -diggarin sydämestä. Tämä saattaa osalle pidempiaikaisista faneista tulla pettymyksenä, mutta luultavasti esimerkiksi Grammy-lautakunnalle äärimmäisen ilahduttavana käänteenä. Moitittavaa löytyy vain kappalemateriaalista: Lighthousen, The Othersiden ja New Moonin kaltaisia täysosumia olisi suonut levylle enemmänkin. Tietyt kepeät musiikilliset kikat, kuten herkänvahva laulu, helmeilevä bändikomppi tai viipyilevät puhallinsoinnut, tuottavat samanlaista mielihyvää kuin Loven Forever Changesin pakoton melodiavirtaus. Maneerit ja äänimaisema saattavat olla lainattuja, mutta ne omaksutaan vakuuttavasti. Varsinaiset täkyt löytyvät muualta: avausraita Break muistuttaa afrorytmeineen Paul Simonin ja Vampire Weekendin vanhoista seikkailuista, albumin kohtalokas nimikappale voisi olla Lana Del Reyn kynästä ja Fire In Me maustaa Goldfrappin tapaan glamrockia trip hopilla. Raskaimmillaan Hulluuden mandalasta tulee mieleen varhainen High On Fire tai Neurosis, kevyimmillään grungen ja ysärin alternative rock -kentän mystisempi laita. facebook.com/InfernoMagazine instagram.com/inferno_magazine twitter.com/infernomagazine Levyarvostelut 6_21.indd 56 Levyarvostelut 6_21.indd 56 9.6.2021 22.20 9.6.2021 22.20. Lajityypissään Boar on helposti lähestyttävä ja psykedeelisyyskin on maltillista. Seitsemän biisin levyllä on mittaa sopivat 40 minuuttia, eli kompaktista sludgeilupaukusta puhutaan. LASSI LINNOLA HHHH A. Tyyli on kehittynyt matkan varrella rehdistä sludgesta ja doomista lähemmäs psykedelialla maustettua vaihtoehtoräminää. Biisejä ei turhaan paisutella pitkiksi ja junnata samassa riffissä pelkästä junnaamisen ilosta tai siksi, että se ”kuuluu asiaan”. Hetkeksi bossa novan puolelle eksyvä Worry Less, Dance More tiivistää hyvin oleellisen: useimmat kaipaavat musiikista viihdettä, eikä hauskanpito tosiaankaan vähennä taiteen arvoa. Se ei kuitenkaan kaada kokonaisuutta, sillä Young Heartin harvinaisen johdonmukainen äänimaailma pitää huolen eheästä kokemuksesta. Levyn laulut eivät kuitenkaan ole aivan mainittujen verrokkien tasolla. Joskus taustamusiikkikin voi olla hämmästyttävää. Pastorin koiran kuolema on kryptisestä nimestään alkaen hyvinkin intiimisti ja introvertisti pohdittu teos, mutta levylle tallennettuna poikkeuksellisen avoin ja kuulijalle suopea, suorastaan tuttavallinen turinointihetki. Niihin verrattuna Sixty Summers on loikka mestaruussarjaan. Siinä missä metalcoresta on tullut viime vuosina ryppyotsainen genre, One Morning Left ei ota itseään turhan vakavasti. Lehden ja Kurttilan lisäksi levyn taiteellisesta linjasta on ollut huolehtimassa ruotsalainen laulunkirjoittaja Joakim Jarl. Thomas Bartlettin (Doveman) ja Annie Clarkin (St. Vaikka ensivaikutelma oli mitä oli, bändistä on sittemmin tullut yksi harvoista metalcore-skenen kansainvälisesti huomatuista suomalaisedustajista. Takalo ja Takavalot Pastorin koiran kuolema Joteskii Groteskii Antti Takalon musiikin alati paraneva viehätys perustuu siihen mystiseen ilmiöön, että sävellykset ja sanoitukset sekä Takavalojen soitinnukset hioutuvat ovelasti niin, että kotoisan hiomattomuuden ja välittömyyden tuntu ei katoa minnekään. Lehti on taitava solisti, joka sijoittuu tyylillisesti johonkin Adelen ja Amy Winehousen väliin. JARI MÄKELÄ HHHH crabcore-genren keksineestä Attack Attackista. Lämmin suositus kaikille sludgen ja doomin ystäville. Mieli tekisi lähinnä nakata ukoille kurkkupastillit. Vincent) kanssa New Yorkissa kirjoitettu ja tuotettu hyvätasoinen pop-materiaali ei varmaan miellytä folk-puristeja, mutta uponnee niihin ennakkoluulottomiin kuulijoihin, joille Stonen vauvamainen huokailu ei aiheuta allergisia reaktioita. Laulukieli on myös vaihtunut suomeksi. ASKO ALANEN HHHH ...joskus taustamusiikkikin voi olla hämmästyttävää... MIRKO SIIKALUOMA HHH K u v a: B ro o ke A sh le y B ar o n e ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.. Rockbändiksi Takavalot on herttaisen piittaamaton rockin kliseisimmistä väännöistä. Basisti Henellin ja kitaristi Saarelan keskenään jakamat lauluosuudet herättävät hieman ristiriitaisia fiiliksiä. Turboahdettu albumi kurottelee hieman jokaiseen suuntaan synthwaveestetiikasta (Cretvres) power metalin (Neon Highway) kautta kasarirockiin (Sinners Are Winners) ja nu metalin puolelle (Downfall). Lxandra ei kykene levyllä yksiselitteisesti välittämään viestiä siitä, mikä hänen juttunsa on, minkä viestin hän haluaa välittää. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Birdy Young Heart Atlantic Pakottamalla ei tule kuin paha mieli. Soundimaailma on myös kokonaisuuteen sopivan murea ja orgaaninen sekä täynnä hienoja nyansseja. Takalo ei matki musiikissaan esikuvia, mutta hän löytää säveliin, sovituksiin ja laulamiseen samoja sävyjä ja sointeja arjen ja mielikuvituksen risteymäkohdista kuin vaikkapa Pekka Streng mantroissaan tai Kari Peitsamo laulurunoissaan. Popmusiikkiahan tämä on, eikä sinällään mitenkään erityisen haastavaa sellaista, mutta 15 kappaletta mitä tahansa albumimitassa on aika tuhti kerta-annos. Väliin mahtui valkoisen paperin kammoa, rikkoutunut parisuhde, itsensä etsimistä Intiasta ja lopulta hirsimökki Kaliforniasta. Käteen jäi hyvinkin kypsää erofolkia. Tämän tietää myös brittimuusikko Birdy, jonka Young Heart -albumia odotettiin kokonaiset viisi vuotta
Loud tulostus.indd 57 10.6.2021 14.11
The Ultimate Collection valottaa levyn syntyä mojovalla kuuden cd:n ja kahden blu-rayn paketilla. Vaikka Wildflowers oli soololevy, kaikki Pettyn The Heartbreakers -yhtyeen jäsenet soittavat sessioissa. ASKO ALANEN HHHH kuoressa: perustajajäsen Burton C. Working Class Hero kertoo akustisesti ja ripauksella tahatonta ironiaakin keskiluokkaisen kasvatuksen saaneen tekijän halusta olla työväenluokan sankari. Synkkyyden ohella myös valo pilkahtaa: Hold On tuo herkästi uskoa tulevaan, kaunis Love luottaa rakkauden voimaan. Kuten aiemminkin, kyse on suoraviivaisen mättämisen, korvamatomelodioiden ja erinäisten kosketinmattojen tasapainosta – ja painottomuudesta. ARTTU TOLONEN HHHH Tom Petty Finding Wildflowers (Alternate Versions) Warner Tom Pettyn toisesta soololevystä Wildflowers (1994) kaavailtiin tuplalevyä ja sen äänitykset jatkuivat pitkään. En tarkoita mitään klubbailun ääniraitaa vaan sitä arkisempaa kaupunkia ja katuja. Well Well Wellissa hän pääsee primaalihuutamaan toden teolla. Ei tule siis yllätyksenä, että tälläkin kertaa kokonaisuutta kannattelee Bell, jonka draamantaju yltää eritoten Purityn maltillisemmassa tahdissa herran kultavuosien tasolle. Tuottajana Pettyn ja kitaristi Mike Campbellin ohella hääri Rick Rubin eikä jäljessä ole moittimista. If You Have Ghosts (Chelsea Wolfe) ja Red Temple Prayer (Two-headed Dog) (Margo Price) antavat klassikoille kiehtovan hillittyä jännitettä, kun taas Lucinda Williams (You’re Gonna Miss Me) revittää emootionsa julki niin kuin hän vain voi. ANTTI MARTTINEN HHHHH RETRO Various Artists May The Circle Remain Unbroken: A Tribute To Roky Erickson Light In The Attic Noin 30 vuotta erinomaisen, korkean profiilin Rokytribuutin Where The Pyramid Meets The Eye jälkeen Eriksonin perikunta on suonut tuottaja Bill Bentleyn koota uuden samanhenkisen kiekon. PähkinänLevyarviot > ...yhden tempun poni, tehtävää suorittava kone... Alkuperäisversio on joka tapauksessa yksi huimimmista Beatles-jäsenistön soololevyistä ja sellaisenaan täysien pisteiden arvoinen. Rare, Forever on samalla tavalla arvaamaton ja piikikkään kaunis kuin Lontoo, levoton kuin kaupungin risteyksiin maalatut, kaistoja erottavat salamat ja pirstaleinen kuin lukuisista pienistä kylistä koostuva maailmankaupunki. Mukana on irtosinglejä, demoja ja varhaisia ottoja ennen kuin Spector astui kuvaan, lämmittelyvetoja vanhoista rock and roll -numeroista ja paksu levyn tekemistä valottava kirjanen. Yhtyeen rumpali Stan Lynch oli juuri vaihtumassa, joten näillä otoilla kuullaan hänen lisäkseen kolmea muutakin kannuttajaa, joista Steve Ferrone pestattiin sittemmin vakisoittajaksi. 58 SOUNDI K u v a: So u n d in k u v aar k is to John Lennon John Lennon/ Plastic Ono Band – The Ultimate Collection Universal Vuonna 1970 The Beatlesin ilmoitettiin hajonneen ja koitti soolourien aika. Tuottajana Johnin ja Yokon ohella oli The Beatles -leiriin päätynyt Phil Spector, mutta tuskin hän koskaan on ollut tuottamassa näin riisuttua levyä. Albumi on hyvinkin aiemman tribuutin veroinen, eikä samoja kappaleita ole kuin kolme, kaikki nyt naisten laulamina. Vynehall luo synteesiä teknosta, housesta, klassisesta, jazzista ja dubista. Ei hyppimällä genrestä toiseen vaan soimalla jossain genrejen tuolla puolen, lähes kollaasimaisesti. HENRI EEROLA HH Leon Vynehall Rare, Forever Ninja Tune Kun joku musiikki kertoo meille selittämättömällä tavalla paikasta, siinä on jotain maagista – maagisempaa kuin ajassa kiinni oleminen. Äänityksiä julkaistiin viime vuonna kansiolla Wildflowers & All The Rest, mutta julkaisukelpoisia äänitteitä on löytynyt yhä ja nyt ne on koottu vaihtoehtoiseksi albumiksi. Festivaali on ikärajaton ja esteetön. Pettyn viimeisinä elinvuosina laulaja aikoi palata äänityksiin, nyt urakka on hoidettu muiden toimesta. Kiintoisa vaihtoehtoinen näkemys kelpo albumista. John Lennon oli alkuvuodesta ollut psykoterapeutti Arthur Janovin primaaliterapiassa, jonka ajatus oli vapautuminen lapsuuden traumoista huutamalla ne ulos. Levyn esteettinen sydän sykkii Mothran orkestraalisessa vyörytyksessä ja crescendoissa, sekä tavassa jolla tämäkin, levyn ehkä ainoa bängeriä lähentelevä raita, häviää. Billy F Gibbonsin ja Ty Segallin ihanan raa’asti säröytetyt kitarasoundit sinetöivät setin alusta ja lopusta. Bell eroaa, bändi hajoaa, bändi jatkaa ilman perustajajäsen Dino Cazaresia, bändi hajoaa, Bell & Cazares jatkavat ilman Raymond Herreraa ja Christian Olde Wolbersia, oikeustaistelut exjäsenien kanssa alkavat, henkilökohtaisia konkursseja, Bell eroaa jälleen, uusi albumi, jolla Bell vielä laulaa, Cazares mitä ilmeisimmin jatkaa uuden laulajan turvin… Jo vuosia valmiina maannut Aggression Continuum ei odotetusti tee pesäeroa kolmeen aiempaan Bell-Cazares -aikakauden albumiin. Albumi on julkaistu myös maltillisemmassa koossa. Eikä kyseessä ollut mikään obskurantti undergroud-hahmo, vaan eräs maailman tunnetuimmista pop-tähdistä, jonka tekemisiä seurattiin suurennuslasilla. Leon Vynehallin uusin kuulostaa mielestäni tuntemaltani Lontoolta. Mukana on myös kaksi ennen julkaisematonta kappaletta ja kolme biisiä, jotka päätyivät singlejen b-puolille. Lisätiedot ja liput: glivelab.?/glivefest Monta muuta Anssi Tikanmäki Orchestra: Maisemakuvia Suomesta Mikko Joensuu: Amen-trilogia Värttinä: Oi Dai Käija Kärkinen & Ile Kallio: Sade Herd & Aili Ikonen: Jazzbasilli Honey B and the T-Bones Kotimaiset klassikkolevyt elävänä G Livelab Tampere + Laikunlava Levyarvostelut 6_21_Soundi.indd 58 10.6.2021 14.09. ANTTI MARTTINEN HHH Luvassa myös maksutonta ohjelmaa Laikunlavan alueella. Uusi albumi tuntuu pitävän konetta väkisin käynnissä. Kuin kuulisimme senkin ohiajavan auton ikkunasta. Artistiprofiili ei ole yhtä nimekäs, mikä itse asiassa korostaa Rokyn itsensä erityislaatuisuutta ja laajempaa merkitystä rockin kehityskuluissa. Perustuksiltaan Fear Factory on ollut koko 2000-luvun yhden tempun poni, tehtävää suorittava kone, jonka on erottanut muista kaltaisistaan Bellin keskimääräistä syvällisempi dystopialyriikka. Rare, Forever kuulostaa myös levyltä jota ohjaa selkeä, yhden ihmisen visio. Tässä se eroaa kaupungista. Tauko Aggression Continuumin ja sen edeltäjän välillä oli pisin albumiväli yhtyeen historiassa, ja itse olin jo henkisesti valmistautunut Genexusalbumilta (2015) löytyneen Expiration Daten jäävän hienon yhtyeen tyylikkääksi epilogiksi. Ja vaikka osa kappaleista kuulostaakin tutuilta, eroa on sen verran, että projekti puolustaa paikkaansa. Asia vaikutti oleellisesti Lennonin ensimmäiseen lauluista koostuvaan soololevyyn, sillä traumoja löytyi poikansa lapsena hylkäämästä äidistä ja tekijä laajensi käsitteen vielä menneisyydessä perustamaansa yhtyeeseen, jonka saavutuksia hän tuohon aikaan vähätteli. Fear Factory Aggression Continuum Nuclear Blast Industrial metal -ikoni on viimeiset kaksikymmentä vuotta tarjoillut omintakeisen rytkeensä kylkeen miehistönsä välistä saippuaoopperaa. Mark Lanegan murmuttaa Castlen duettotukena, mutta Gary Clark Jr. Kaupungissa. The Black Angels, nimibiisiä väräyttelevä Brogan Bentley sekä erityisesti Jeff Tweedyn For You (I’d Do Anything) ovat Rokyn sydämellisempien tunteiden tulkit. Lynn Castle, Mosshart Sexton ja Neko Case valitsivat myös lempeämmät laulut, mutta höyrypäisen psykerokkarin herkempiä tunteita korostavat myös miehiset laulajat. Se on genretön. Monet hämmentyivät Lennonin julkitulosta, mutta vuodet ovat osoittaneet miehen visioiden vahvuuden. Julkaisematonta tavaraa jäi yli runsaasti ja osa päätyi eri versioina soundtracklevylle She’s The One, osa b-puolille ja osa jäi kokonaan julkaisematta. Lennon turvautui pitkälti vain Ringo Starrin ja Klaus Voormannin ydinryhmään ja siten hänen oma äänensä pääsi paremmin esille. Levyn käynnistää äidin hylkäämisestä hyytävästi kertova Mother, ja se päättyy lastenlaulun kaltaiseen My Mommy’s Deadiin joka kertoo paljon levyn konseptista. särmittää sähkökitaralla Eve Monseesin Roller Coaster -kyyditystä
Lisätiedot ja liput: glivelab.?/glivefest Monta muuta Anssi Tikanmäki Orchestra: Maisemakuvia Suomesta Mikko Joensuu: Amen-trilogia Värttinä: Oi Dai Käija Kärkinen & Ile Kallio: Sade Herd & Aili Ikonen: Jazzbasilli Honey B and the T-Bones Kotimaiset klassikkolevyt elävänä G Livelab Tampere + Laikunlava Levyarvostelut 6_21.indd 59 Levyarvostelut 6_21.indd 59 9.6.2021 22.20 9.6.2021 22.20. Luvassa myös maksutonta ohjelmaa Laikunlavan alueella. Festivaali on ikärajaton ja esteetön
Naureskeltiin, että tehdään sitten ihan kaupallista musaa. Soitin Gröhnin Pekalle, jonka kiipparijutut sitten osoittautuikin aika ratkaiseviksi. Minkä sille voi. Kyllä mä maailmalle velkani maksan toistaa liikaa Dumarin eväitä, vaikka taustan avantgardistisuudesta tulee pisteitä. Ehdoton huippu on silti mukaillussa rautalankahengessä haikeasti, vaan ei kirkkain otsin vedetty nimiraita, joka käärii sattuvan paketin Suomenmaasta. Kolme Luupäät-pohjaakin käytettiin, mutta kun päätettiin viedä hommaa enemmän irwinismiin, niin sitten lisäiltiin kakkuun kerroksia vapautuneesti. – Varmaan se vähän noin onkin. – Sehän on pelkkää faktaa. Nakukuvakohu katselee soinnissaan itämaille. TEKSTI: JUSSI NIEMI K u v a: M ar ek Sa b o ga l Levyarvostelut 6_21.indd 60 Levyarvostelut 6_21.indd 60 9.6.2021 22.20 9.6.2021 22.20. Romuluuranko tilittää nyky-yhteiskunnan tapaa arvioida, mitata ja pisteyttää kaiken. JUSSI NIEMI HHH Mistä ja miten tämä levy käynnistyi, Hande Nurmio. Mun biisit on aika raadollisia, mutta ei kaukaa haettuja. Tapsalle kalja! peilaa horjuvalla epävireisyydellään edesmenneen päähenkilönsä tajunnan tilaa. Otin sen jonkinlaisena puhdetyönä, vähän niin kuin pärekorien punomisen ennen vanhaan. Siinä on muutama aika myrkyllinen biisi. Kun se kaistan vaihto vapautti tietystä genrestä, niin biisejä alkoi putkahdella niin ripeästi, että ihmettelin itsekin. Näissä on mielestäni vähän laajempia yhteyksiä asioihin eli suhtaudun kriittisesti. Kun viljelee sarkasmia ja ironiaa niin aina on ihmisiä, jotka ei ymmärrä tai halua ymmärtää. – Se alkoi ihan meidän Luupäät-triolla, joka vetää jonkinlaista ugri-bluesia, mutta sitten päähäni tuli biisejä, jotka ei niin primitiiviseen komboon istuneet. Esitykset ovat kautta linjan kovia ja nimiraita totaalikilleri, mutta kokonaisuus jää vähän sillisalaattimaiseksi. Teet liikakäytön turmiollisuuden selväksi, mutta jää tunne, että itselläsi on siihen viha/rakkaussuhde. Mitä jos käy niin kuin Hassisen Koneen Rappiolla-rallille, jota aikoinaan umpijuopot soitti aamusta iltaan räkälöissä. Varma klassikko! Lyhyt Rock’n’Roll ei delaa koskaan maalaa tragikoomisen, puoliräpähtävän kuvan kännirokkiurposta. Huhtasaari sanoi tv:ssä, ettei usko polveutuvansa eläimistä. Mainitset esimerkiksi Laura Huhtasaaren nimeltä. Alkoholi tuntuu olevan useamman biisin keskiössä. Onhan mulla ennenkin ollut tän tyyppisiä lauluja ja tää on just sitä irwinismiä, mutta vierastan kuitenkin suoria dokausbiisejä. Tässä on tavallaan vähän kokoelma-albumin fiilistä, ihan kuin antaisit näytteitä urasi eri vaiheista. 60 SOUNDI Levyarviot > ...mielipuolinen sahaus tuntuu paikoin pakonomaiselta... Rokkaus on silti armotonta romuluisessa ugri-funkiudessaan, esimerkkinä persutähtiä ripittävä Meistä kauneimmat. Asialla eivät ole Spuget eikä oikein siitä riisuttu Luupäät-triokaan. Myrkky suorastaan valuu Palli-Nasse Pakanasta, joka ei ”sankariaan” imartele. Etkö pelkää rosikseen vetämistä. Nää on korona-ajan tuotteita kaikki. Nimibiisi menee kalevalaisessa mitassa. Kokoonpanot vaihtelevat biiseittäin. Ja on siinä sekin puoli, että se jengi vetäisi sitä kaljaa niissä kuppiloissa, vaikkei se biisi soisikaan. Tuomari Nurmio Maailman onnellisin kansa Vallila Music House En oikein jaksanut uskoa taannoisiin ”Tuomari lopettaa” -uutisiin, eivätkä ne onneksi paikkaansa pitäneetkään. Kuningas Alkoholin diktatuuria käsitellään useammassakin biisissä, vähän hämmentävästi kahdesta vinkkelistä yhtaikaa. Levyn avaa vaikuttavasti vain Nurmion ja Gröhnin akustinen Bellman, joka cembaloineen erottuu joukosta. Nämä ovat uunituoreita lauluja. Luupäiden Miikka Paatelainen (useimmiten basistina) ja Tohtori Hillilä soittavat useimmilla, Pekka Gröhn (piano, syntikka, mellotron) yllättäen melkein kaikilla. – Onhan se ikävää, jos se otetaan yllykkeenä. Siinä ihmetteli, täyttikö biisi funktionsa. – (naurua) Kai sen niinkin voi sanoa
Tästä varmaan juontuu demomainen vaikutelma, jota vielä korostaa se, että suurin osa biiseistä päättyy seinään rumpuluupin loppuessa. VILLE SORVALI HHHH K u v a: E st er Se ga rr a lukuun ottamatta lähes kaiken mahdollisen. Mutta nyt se tapahtuu. At The Gates The Nightmare Of Being Century Media ”Haluaisin uskoa, että At The Gatesin kaltaisella kokoonpanolla riittäisi rahkeita rohkeampaankin tyylilliseen irtiottoon.” Näin ajattelin seitsemisen vuotta sitten At The Gatesin julkaistua comeback-levynsä At War With Reality. Yhtye lähestyy punkja metallisävytteistä metelirockia mielenkiintoisen kulman kautta painottaen ilmaisuaan enimmäkseen synkän metallisesti kuorrutettuihin post-punk -sävyihin. Vaikka kitaristi Jukka Tolonen anastaa kirkkaimman valokeilan, myös Pekka Pöyryn vitaalit saksofonipurkaukset sekä Måns Groundstroemin murisevat bassolinjaukset ovat hyvin esillä. SOUNDI 61 Black Midi Cavalcade Rough Trade Britanniassa tehtiin kovaa numeroa juuri ennen koronaa ilmestyneestä Schlagenheimista ja debyytin tekijästä Black Midistä. Junnaavammatkin kappaleet ovat hyviä, mutta parhaat hatsit irtoaa aggressiivisemmin mäiskivästä Shotsista. Yhtye painottaakin runsaasti tummiin ja yksinkertaisiin melodioihin, jotka jäävät ihmeen tehokkaasti mieleen. Loppu onkin sitten hyvällä tavalla vähän mitä sattuu. KOSKINEN HHH Tasavallan Presidentti Changing Times And Movements Svart Records Changing Times And Movements esittelee progressiivisen rockin pioneerin Tasavallan Presidentin kolme ennen julkaisematonta konserttitallennetta, mikä voidaan katsoa kulttuuriteoksi. Yhtä kaikki kollin karisma ja lahjakkuus ovat ilmeisiä. Sopivasti noin puolet levystä on kutakuinkin sitä, mitä pitikin. Jukka Tolosen Summer Games -albumille (1973) lopulta päätynyt Impressions Of India uuttaa menoon maistuvaa etnoilua. Nyt kun bändi pääsee urallaan ”sen vaikean kolmannen levyn” kimppuun jo toistamiseen, se päästääkin luovuutensa Göteborg-hevin viitekehykseen sovitettuna varsin ennenkuulumattomalle tasolle. Hype kävi kalliiksi, koska bändin toinen laulaja-kitaristi Matt KwasnievskiKelvin on nyt ”lomalla” bändistä mielenterveysongelmien vuoksi. Pitkät jamittelut hakevat toisinaan suuntaa psykedeelisyydestä saakka. Henkilökohtainen suosikkini on Cosmic Pessimismin A-osa, joka kuulostaa siltä kuin vanha Testament jamittelisi treenikämpällä rikkoutuneesta säröpedaalista sen kummemmin välittämättä. Viimeksi mainitut kappaleet hivelevät korvia eniten. Sen jälkeen siirrytään muun muassa sekä perinteiseen brittipoppiin (Shades Of Blue) että sielukkaaseen tunnelmointiin (Glad Times ja Still Glides The Stream). Kun setit kallistuvat progemmalle puolelle, visiot alkavat todella kukoistaa. Vague Tidings pohjautuu O’Connellin 15 vuoden takaiseen Alaskan-kiertueeseen, jolla hän soitti kouralliselle ihmisiä, leireili keskiyön auringon alla ja tuijotti mustakarhua silmästä silmään. Vaikka Wellerin luottomuusikot, multi-instrumentalisti Andy Crofts, Ocean Colour Scenen kitaristi Steve Cradock sekä orkesterisovituksista vastaava Hannah Peel ovat mukana, soittaa Weller levyllä puhaltimia ...mielipuolinen sahaus tuntuu paikoin pakonomaiselta... On toki totta, että Throatin painostava ja synkästi kolkkaava ilmaisu on romuluista ja karheaa ilman silmitöntä tykittelyäkin. Maisemat eivät ole sattumaa. Tästä lastentaudista ei ole täysin päästy tällä seuraajallakaan. Smile Lessissä kuuluu Fugazin ja Shellacin kaltaisten kulmakivien särmikäs ote, ja sisältö on niiden läpi suodatettua suomalaista kolhoutta. Sen välinpitämättömyys lainalaisuuksia ja odotuksia kohtaan on yhtäkkiä tasolla jota kyynikkokin osaa arvostaa. Levy tekikin selväksi, että pojat ovat kovia soittajia, mutta sen yltiövauhdikas adhd-meininki kieli myös yliyrittämisestä. Onhan kuitenkin myös niin, että At The Gates taitaa vuosimallin ‘95 melodisen turpaanvedon edelleen muita paremmin. Fat Pop (Volume 1) on Paul Welleriltä jo toinen 20-luvulla ilmestynyt studioalbumi ja myös toinen perättäinen Britannian albumilistan ykkönen. Vague Tidings sytyttää saman kipinän. JUSSI NIEMI HHH Throat Smile Less Svart Kotoinen noise rock -yhtye esittäytyy kolmoslevyllään pätevänä alansa toimijana ihan kansainvälisestikin mitattuna. Tällaisenaan aika iso osa levystä on keskitempoisena dronettavaa kasvattelua ilman palkinnoksi saatavaa purkausta. Volume 1 levyn nimessä enteilee jatko-osaa. Tällaista musiikkia soisi muidenkin vakiintuneiden yhtyeiden aina välillä julkaisevan. Marlene Dietrichissä on hienoa teatraalista kauneutta jousineen ja puhaltimineen. Vaikea on uskoa, että sama henkilö laulaa toisaalla äärimmäisen dramaattisesti, kuin Scott Walkerin ja Bret Andersonin risteytys. JARI MÄKELÄ HHH Elephant Micah Vague Tidings Western Vinyl Harva levy on saanut minut unelmoimaan Pohjois-Amerikan erämaista niin voimakkaasti kuin Great Lake Swimmersin Ongiara (2007). Bändin päävokalisti Geordie Greep hoitaa kyllä laulupuolen komeasti, ikään kuin parilla eri persoonalla, ja saa vielä käypää apua parilla biisillä solistina toimivalta basisti Cameron Pictonilta. Linjasta enemmän tai vähemmän poikkeavia elementtejä – saksofonia lukuun ottamatta – on toki kuultu yhtyeen tuotannossa jo aiemmin, mutta ei koskaan näin sekalaisesti samassa paketissa. JUHA SEITZ HHH Paul Weller Fat Pop (Volume 1) Polydor Modfatherin kolme vuosikymmentä kestänyt sooloura on pakollisen keikkatauon vuoksi hedelmällisessä vaiheessa ainakin julkaisutahdin osalta. Vaanivan raskas ilmaisutapa on tunnetilojen osalta tehokas, mutta ne katharttisimmat maailmanlopun räjähdykset jäävät kokematta. Toisaalta on hyvä, että perussapluuna ei määritä mitä pitää missäkin vaiheessa biisiä tapahtua, mutta täytyy myöntää että kunnolla urku auki meuhkaaminen tekisi gutaa. Nimikappale muistuttaa hieman Beckiä ja jälleen Bowieta. KIMMO K. Toisissa taas valtava ideamäärä lupaa paljon, mutta jää kehittymättä varsinaisesti kokonaiseksi lauluksi ja mielipuolinen sahaus tuntuu paikoin pakonomaiselta. The Jamin tapaan jyräävällä True-biisillä vieraileva The Mysterines-yhtyeen vokalisti Lia Metcalfe varastaisi shown, jos saisi enemmän peliaikaa. Cavalcade on nimensä väärtti sikäli, että vaikutepalettia on laajennettu. Albumi käynnistyy kiintoisasti bowiemaisella synarockilla Cosmic Fringes. Yhtye jatkaa triona, joskin sitä täydennetään fonistilla ja kosketinsoittajalla. Tasoltaan vaihtelevat äänitykset näyttävät, kuinka bändi alkuaikoinaan vielä taivalsi toinen jalka bluesissa. Tuplakon materiaali on peräisin Turun Ruisrockista elokuulta 1970, Tukholman Skeppsholmenista syyskuulta 1970 sekä Pressan toukokuun 1971 Lappeenrannan-keikalta. Siinä tomikompista ja nypläyksestä siirrytään myös päin pläsiä paahtavaan mätkintään. Kun Elephant Micah (Joseph O’Connell) sijoittaa länsimaisen luontosuhteen murtumia kartalle, vyöryvät ikikuusikot, vuorenhuiput ja laaksojäätiköt silmille mykistävänä kavalkadina. Esimerkiksi pariin otteeseen kuultava Deep Thinker kiemurtelee herkullisella tavalla. Levy Levyarvostelut 6_21.indd 61 Levyarvostelut 6_21.indd 61 9.6.2021 22.20 9.6.2021 22.20. Greep kuulostaa puhelaulussaan, kuten raivokkaalla avausraita John L:llä paljon ikäänsä vanhemmalta ja yllättävän amerikkalaiselta beatrunoilijalta. Petri Kuljuntaustan rustaamat perinpohjaiset esittelytekstit taustoittavat sopivasti elämystä
Lopputulemana selkäpiitä edestakaisin matkaava sävelkudelma. Ex-Sepultura-miehellä kun riittää projekteja vaikka muille jakaa: Soulflyn ja Cavalera Conspiracyn lisäksi brassi on mukana superbändi Killer Be Killedissä ja vieraillut urallaan Deftonesin, Body Countin, Dave Grohlin Probot-projektin ja lukuisten muiden levyillä. Ensinmainitun normaalista poikkeava tutkailutapa muistuttaa YUP:n vääränvänkyrää näkökulmaa ja jälkimmäisen totuudenmukaiselta haiskahtava teksti on saanut tuekseen ramopunk-henkisen sovituksen. O’Connellin folk soi minimalistisen karuna, mutta rakenteista vapaat kappaleet ovat myös luovia ja herkkiä. Huomio kiinnittyy erityisesti kitaraosaston näkemyksellisyyteen ja uskallukseen nousta valokeilaan. Vanhan gospel blues -kappaleen henki saa aivan uuden merkityksen. Levyarviot > 62 SOUNDI ...eräs ihminen särki sydämeni, kun olin 17-vuotias... Samaa horror-tematiikkaa hyödynnetään kääntöpuolen omalla Change My Face -kappaleella, mutta mahdollinen magia jää soundtrackmaisen maalailun varjoon, vaikka tietynlainen blues se sielläkin alla lymyää. Sen kanssa on vain opittava elämään. Tampomambo groovaa puolestaan Safka Pekkosen haitari edellä perinteisemmin keinoin – tosin siinäkin populaarija alakulttuuri kohtaavat herkullisella tavalla. Teeman mukaisesti laulut on pakattu Juho Juntusen piirtämiin kansiin. T ässäpä hyvän mielen julkaisua kerrakseen. Mielikuvallisuus toistuu sanoituksissa, jotka risteilevät soiton päällä kuin ruosteiset öljyputket metsämailla. Huikeaa menoa. Trion verkkaisesti etenevässä metallipunkissa kuuluu käppäisemmän kasarihevin estetiikka, jonka päälle on kaadettu ämpärikaupalla punkin runnovaa aggressiivisuutta. El Primitivo paljastaa reseptinsä jo nimellään, mutta totisesti lunastaa sen ja päheän kannen herättämät lupaukset. Mutta kuulokkeet päässä Petteri Tikkasen alias Black Peidarin ja savolaisen velmun Jukka Nissisen yhteisveto John The Revelatorista herää henkiin aavemaisella tavalla. Omista vedoista leikkisä Tivolimix ja todella römeästi möyrivä Bobodrillo jäävät syystä mieleen. Japcoreakin on kuunneltu. Pikemminkin albumi on musiikillisen muodon ottanutta nöyryyttä jatkuvasti muuttuvan ympäristön äärellä – sekä huolta tuon muutoksen suunnasta. Askel selvemmin johonkin suuntaan tekisi kuitenkin gutaa, sillä nyt yhtye menettää molempien ääripäiden parhaat puolet. Ja jos on oppinut nauttimaan metallin ja punkin erikseen, voi solisti-biisintekijä Donald Fiberin mörinälaulun, köpöttelevän riffiannostelun ja Amebixilta lainassa olevan maailmanlopunkuvaston (”This world will fucking burn”, proferoidaan iloisesti lp:n etiketissä) kolmiyhteyteen kaivata kiivaampaa tempoa tai metallisempaa ja sitä kautta terävämpää otetta. Yari Knuutisen kynäilemistä lauluista Hiekkalaatikolla on lämminhenkinen mutta tummiakin varjoja sisältävä nostalgiamaisema ja Soita Polaroid enempi hassutteluun taipuvainen pikku kipale. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Se huono puoli asiassa on, että kun uusia kuulijoita ei genren ulkopuolelta tarvitse houkutella, ei itseäänkään tarvitse haastaa. Tyylitietoisen kokonaisuuden kruunaa oikea julkaisuformaatti ja sopivan levoton legendan heittäminen takakansiteksteissä. Rain Of Terror Witch Hunt Hellation Jos tuttujen vaikutteiden keskenään sotkeminen uudelleen lasketaan itseisarvoiseksi meriitiksi, tamperelainen Rain Of Terror kuittaisi kovat pojot. Rain Of Terror tarjoaa karskia menoa, mutta vähänlaisesti tarttumapintaa. Siellä se viihtyykin. Parhaimmillaan räkäisyys muistuttaa suomalaisen underground metallin varhaisvaiheita, jolloin kaikkea äärimmäistä sekoiteltiin ennakkoluulottomasti keskenään. Tämän tästä kerronta purkautuu tavoittamattomaksi levottomuudeksi. Toteutukseltaan uskontunnustus on harras ja surrealistinen. HANNU LINKOLA HHHH Levyarvostelut 6_21.indd 62 Levyarvostelut 6_21.indd 62 9.6.2021 22.20 9.6.2021 22.20. Biiseistä erottuu muita pidempi ja hillitympi Your Stone, vaikka siinä viimeinen terävyys taitaa jäädäkin saavuttamatta. ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Debyyttialbumi Witch Huntin äärellä ei yhtäläisyysmerkkejä osaa vetää oikein mihinkään suuntaan, sillä edustamansa 80-luvun lopun punkhevi ei aikoinaan ollut mikään pitkäikäinen ilmiö. Kappaletta ei kuorrutetta millään turhalla, mutta jännitteen parivaljakko saa vedettyä tappiinsa. Parhaimmillaan niin genren kuin Boastersinkin musiikki on yhteishenkeä kohottamassa keikalla käsi kaverin kaulalla ja läikkyvä lagerpintti toisessa kourassa. Esa Kuloniemi ja Hemmo Päivärinne roimivat kahteen pekkaan instrumentaalistia twängiä isolla kädellä. Aikaa ja intoa on löytynyt nyt myös uudelle bändille, jonka Max laittoi pystyyn poikansa Igor Amadeuksen sekä Khemmis-rumpali Zach Colemanin kanssa. Katupunk on painunut takaisin alakulttuuriksi 90-luvun uuspunkin tuoman nosteen hälvettyä. Kohta sadan vuoden takaisen bluesstandardin versioiminen vielä kerran ei kuulostaa kovin välkyltä idealta. Tahoillaan jo 1970-luvun lopulla rockin soittonsa aloittaneet Yari & Miika ovat lyöneet hynttyyt yhteen molempien vahvuuksilla pelaavalla singlejulkaisulla. Kovana punkdiggarina tunnetun Maxin suosikkibändien sekä varhaisen Celtic Frostin ja Venomin innoitus ei kuitenkaan retostele kokemuksilla tai pysähdy yksityiskohtiin. Neljän kappaleen ep:llä kuuluu niin menneisyyden juuret kuin tämän päivän energia. Bigfoot-kymppituumaisella kuullaan viisi Kuloniemen kynäilemää raitaa sekä kaksi lainakappaletta. Toisaalta samoihin aikoihin Rattuksen ja Terveiden Käsien metallistumista ei katsottu hyvällä. Noina hetkinä musiikki osoittaa, että monimuotoisistakin paikoista välittyy joskus yksi ainoa vellova tunne, jota ei voi lohkoa pienempiin osatekijöihin. Villit perkussiot antavat primaalia tulitukea. Link Wrayn Genocide ja muutamat omatkin kipaleet ovat suurpiirteisiä, enemmänkin aihioita kuin napakoita biisejä, mutta se kuuluu asiaan. ANTTI LUUKKANEN HHH Go Ahead And Die Go Ahead And Die Nuclear Blast Massimiliano Cavaleran innokkuutta ja työmoraalia on pakko ihailla. The Boastersin II-ep:n kuulijakunta löytää varmasti bändin äärelle, sillä oma tontti on hyvin hallussa. Tampoa ei ehkä tohdi enää nimittää alallaan parhaiten varjelluksi salaisuudeksi, sillä etnon, jazzin ja vaihtoehtomusiikin maastoissa samoilleet tuntevat yhtyeen varmasti jo hyvin. Kusti Vuorisen liidaaman ryhmän kokoonpanossa kohtaavat eri muusikkosukupolvet, mutta ennen kaikkea musiikkikulttuurit. Ensikuulemalta versio kuulosti tarpeettomalta. Pojat-yhtyeen rytmiryhmä hoitaa kaksikon lisäksi soittopuolen. Mutta ansaitsemaansa huomiota se ei kyllä ole saavuttanut. We Jazzin julkaiseman vinyylisinglellä Keumgang kuulostaa kuin etnon kadonneelta helmeltä, jonka voisi sijoittaa yhtä lailla suomalaiseen kuin afrikkalaiseenkin traditioon
Siihen viittaa myös täyteläisen rennosti hiukan countryn puolellekin koukkaava In The Heart Of A Summernight. PEKKA LAINE HHH Sophia Kennedy Monsters City Slang Eräs ihminen särki sydämeni, kun olin 17-vuotias. Soittamiensa kitararaitojen kääntäminen midipianon kielelle avasi Wagnerille säveltäjänä uusia mahdollisuuksia ja johti lopulta ideaan tehdä musiikkia amerikkalaisen teatterimusiikkitradition hengessä. Jotenkin tuo laatusana on kuitenkin tullut aina ensimmäiseksi mieleen Reigning Soundin rokkipyttipannun äärellä. Kerrontavoimaa riittää muuallakin. HANNU LINKOLA HHHH K u v a: B en Ja ko n Levyarvostelut 6_21_Soundi.indd 63 10.6.2021 14.06. Vaikka tuosta on vuosikymmeniä, muistan yhä kivun pienetkin yksityiskohdat. Sidosaineena on kappaleiden räikeään pop-pintaan juurrutettu uhan tuntu. Wagnerin pehmeän pianon, James McNew’n akustisen pystybasson ja C.J. Kahden, kolmen biisin tiputtaminen olisi tehnyt terää, sillä ihan kaikki ideat eivät sytytä vaikka niitä kuinka aggressiivisesti päähän paukuttaisi. Luotsatessaan Reigning Sound -yhtyettään soulin, voimapopin ja 60–70-lukulaisen luomurockin maisemissa, Cartwright heijastelee monen räminällä aloittaneen kehityskaarta. Lights on kuitenkin ihan parhaasta päästä. Reigning Soundin vintage-henkisen soundin takaa voi kuulla vanhan punkkarin. VESA SILTANEN HHH Dave Lindholm Lights Dave Lindholm Lights Emsalö Dave Lindholmilla on uusi bändi! No okei, se ei sinällään ole mikään uutinen. Kautta linjan Dave sooloilee tunnistettavalla soundillaan ja välillä Lainekin pääsee etulinjaan. Avausraita A Chef’s Kiss on laulu, jollaisen olisi voinut löytää joltain Tom Waitsin varhaiselta levyltä. Näitä kappaleita ei ole hinkattu tai rakennettu pikkutarkoiksi tyylijäljitelmiksi. Ainahan sillä on. Papa Was A Rolling Stone Journalistin otsikko on hauskempi ja kiinnostavampi kuin itse biisi, mutta akustisen kitaran kuljettama Impossible Meatballs on kokonaisuutena pettymykseksi jäävän Showtunesin kaunein melodia. Kuvitteellisista konteksteistaan irrottaminen kuitenkin paljastaa biisien perimmäisen laimeuden. Showtunesilla Wagner onnistuu kirjoittamaan lauluja, jotka olisivat omiaan näyttämöllisen tarinankerronnan kuljettamiseen ja myötäilyyn. Kun ylivalottunut sointi, alhaiset taajuudet ja Kennedyn pisteliäs ääni kohtaavat, muuttuvat laulujen luotaamat alitajuisuudet hyytävän tosiksi. Tämä on piristävää vastapainoa vaikkapa juuri Killer Be Killedin modernimmalle, turboahdetulle soundille. Englannin kielellä mennään ja bändin kollektiivinen olemus suolaa meiningin hyvinkin juurevaksi, jos kohta parasta on se, ettei sitä mitenkään alleviivata. Monesti Kennedy ei yritäkään nostaa yhtä tulkintaa toisen edelle. Viimeisen silauksen kokonaisuudelle antaa pääpirun huoleton laulutyyli, jossa keskinkertaisuus ja sielukkuus yhdistyvät sympaattisella tavalla. Sophia Kennedy rakentaa melankolisesta elektrobossasta ja muutamasta laulurivistä iänkuvan, jonka jokainen ulottuvuus tuntuu kehossa: korventava epävarmuus, loputon hyväksynnäntarve ja pelkojen alla paisuva elämänhalu. Laulut vain ovat riittävän vaihtelevia luonteeltaan ja meno svengaa niin pakottomasti, että lopputuloksesta on vaikea olla nauttimatta. Etenkin Am I Missing Something. JUSSI NIEMI HHHH Lambchop Showtunes City Slang Vain puoli vuotta coveralbumi TRIPin jälkeen julkaistulla Showtunesilla Lambchop-maestro Kurt Wagner hakee muusikkoudelleen jälleen uutta näkökulmaa. Parhaimmillaan, kuten väkevässä Punisherissa räimintä on murhaavan kovaa, mutta kolmeen varttiin mahtuu löysiäkin hetkiä. Siksi Monstersin avainraita Seventeen vangitsee. PERTTI OJALA HH Reigning Sound A Little More Time With Reigning Sound Merge En tiedä tykkääkö Greg Cartwright siitä, jos kutsun hänen yhtyettään sympaattiseksi. Meininki on kiukkuista, räkäistä ja rosoista niin sävellyksellisesti kuin tuotannollisesti. Eväät kyllä riittävät. SOUNDI 63 ...eräs ihminen särki sydämeni, kun olin 17-vuotias... ja jatsahtava When Love Grows Up kielivät Daven olevan sovussa itsensä ja maailman kanssa. Kennedy koluaa kakkosalbumillaan viihdemusiikit, soulit, R&B:t ja electronicat, mutta leikittelevä esitystapa ja painava sanoma pysyvät koko ajan kiinni toisissaan. Ominaisuus tulee luontevasti soittajien persoonien kautta. Eipä silti, isäntä itsekin on erittäin elossa. Memphisin kasvatti on sittemmin vaihtanut maisemaa ja samalla musiikkiinsa on tullut paljon enemmän vanhan kotikaupungin tunnelmaa. Tärkeintä on yhteisvaikutus, valon ja varjon keskinäisriippuvuus, joka tekee kontrastit näkyviksi. paistaa debyytiltä selvästi läpi. Camerierin hitaiden puhallinsovitusten sointia on toki helppo ihailla, mutta itse sävelmät jäävät liian usein lähinnä kauniisti printatuksi tapetiksi. Jos viimevuotinen nimetön ”soololevy” kokeili kiinnostavasti uusilla alueilla, niin tässä ei pyörää keksitä uudestaan. Cartwrightin kulttimaineen perusta valettiin 1990-luvulla punkin ja garagen sävyin The Oblivians -yhtyeen ihanan ilkeänkuuloisilla levyillä. Huumorintajuaan Kurt Wagner vilauttaa albumin instrumentaalikappaleilla. Monsters ei ole kuitenkaan synkkä levy. Pikemminkin Cartwrightin revohka kuulostaa hyvässä musiikissa marinoidulta baariyhtyeeltä, joka ei mukavalta hiprakaltaan jaksa miettiä jokaista tamburiinin iskua tai rhythm and blues -riffiä ihan kohdilleen. Näiden toisiaan ruokkivien vastakohtien varassa syntyy Monstersin tunnekerronta – rajaton samastumispinta, jonka äärellä 31-vuotias muusikko, 43-vuotias kuulija ja heidän sisäänsä suljetut 17-vuotiaat ovat yhtä. Se on pikemminkin kutkuttava kokoelma kaksoisvalotuksia, joissa näkyvät sekä toteuma että sen irvikuva. Tätäkin levyä kannattaisi ehdottomasti markkinoida kansainvälisesti. Juppo Paavolan ja Mikko Löytyn rytmisektio läpäisee tiukemmankin seulan ja Laineen Tommi lukuisine kitaroineen tuovat peliin kovan panoksen. Mitään yllätyksellistä ja uutta puolta Go Ahead And Die ei Maxista esittele, mutta hyvää pieksentää se kuitenkin tarjoaa. Greg Oblivian ei ole ainoa punkrokkari, joka vanhemmiten on hakeutunut rootsimman ilmaisun pariin
Levyarviot > 64 SOUNDI Musiikki tuntuu kuuntelussa kasvavan ja poikkeaa nykyään julkaistun bluesin massasta selvästi. Krediitit ovat siis jäätävät. Burnsidella, on aivan erityinen paikka sydämessäni. JUSSI NIEMI HHH Pet Shop Boys Discovery – Live In Rio Parlophone Ilahduttava ”löytö” on tämä Pet Shop Boysin huippuunsa hiotun poptaiteellisen, myös videoiksi visioidun levytysuran elävämpi show-versio. Kaikesta ammattitaidosta ja muotoseikkojen suvereenista hallinnasta huolimatta The Ides Of Marchista jää silti ihan liian salonkikelpoinen jälkimaku. Tekstit, esimerkiksi nimiraita ja What Makes Me Think, peilaavat väkevästi elettyä todellisuutta ja ihmisenä kasvamista. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Levyn soundit ovat modernin selkeät, eli tässä tapauksessa ihan perseestä; virvelisämple ja muut digitaalisuudet kuuluvat kauas. Blues-perinteessä uusi sukupolvi ottaa soihdun edeltäjiltään ja lisää hommaan oman puumerkkinsä. Kaiken ytimessä kulkee Tennantin lauluäänen hellimien, suurenmoisen popmelodioiden flow, joka tyynnyttää myrskyisimmänkin tahtitulituksen hartaisiin säkeistöihin ja tarttuviin kertosäkeisiin. Pinnallisin puolin levyllä onkin kaikki kunnossa, sillä osaahan Kennedy kitaraansa soittaa, ja onhan biiseissä mausteiksi myös lap steeliä, dobroa ja slide-putkea. Kävin kuumana R.L:n pojanpojan levyä odotellessa. Hansenin 12-minuuttisen Skyfallin myötä tämä ”uusi” Helloween pysyy pinnalla – kappale kurkottaa bändin parhaaseen kolmannekseen ja ”I fell from the sky, so don’t ask me why I’m feeling so down” -sanoitus on idioottimaisuudessaan taattua singalong-matskua. Onneksi tuotanto on kalliin kuuloinen ja sointi kirkas, ja kaikkien kolmen solistin laulusuorituksetkin ovat kauttaaltaan innostuneita. Cedric Burnside aloitti 13-vuotiaana R.L:n rumpalina ja rummutti myöhemmin Kimbrough’llekin. Solisti Andi Derisin neljästä kappaleesta levyn parhaimmistoon nousee eeppinen Fear Of The Fallen, jonka kestosta olisi pitänyt saksia minuutti. En väitä, että bluesin tarvitsisi aina olla räkäistä skääbädääbää, mutta kyllä se vaan yllättävän paljon auttaa. Vanhoilla päivillä täyspäiväiseksi levylaulajaksi päässyt Finley laulaa niille, joiden mielestä 60-70-luvun blues ja soul on parasta ilman turhia päivityksiä. Empaattisuuden perään kaipailevan sympaattisen levyn bluesrockin seasta tuoksahtelee myös country ja muu kevyempi americana. MIKKO MERILINNA HHH Cedric Burnside I Be Trying Single Lock Pohjois-Mississippin hypnoottisesti mollinen hill country -tyyli on bluesin afrikkalaisimpia haaroja ja sen tähdillä, kuten Fred McDowellilla, Junior Kimbrough’lla ja R.L. Biiseistä Absolutely Fabulous -kyhäelm toivoisi jääneen lyhyemmäksi, mutta ikävystyttäviä nämä poptaiteilijat eivät milloinkaan olleet. Nykyään nelikymppinen, jo useita albumeja tehnyt mies soittaa myös kitaraa, laulaa ja tekee biisinsä. Kappalemateriaali on epätasaista ja luvalla sanoen aika keskinkertaista. Vahvimmat iskut jytisevät alussa ja lopussa, kun ytimekäs Can You Forgive Her käynnistää viiden huipennuksen sarjan. www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Nykyajan ”oikea” musta soulblues soi rivon synteettisesti. Eniten se nostaa päätään joka biisin aloittavissa ja päättävissä, piukasti tikkaavissa kitarajuoksutuksissa, jotka muistuttavat tuaregien kuvioita. Melodiat ovat eri pohjalta, paikoin melkein popahtavia. Discovery on ennen julkaistu vain videokasettina, joten remasteroitu cd/dvd-kansio on tervetullut näin yli 25 vuotta myöhemmin. Kuvatallenne ei ole järin teräväpiirtoinen, mutta oma livemagiansa siinäkin on videoiden taustaprojisioineen. Konsertin puolivälissä Tennantilla on oiva unplugged-osio Rentja Suburbia-kappaleiden parissa. Legendaarinen biisinkirjoittaja Weikath on 21. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Maailman paras urkusoundi. Biisit eivät saa rintakehää värisemään eikä kitarointi sytytä liekkiin sen enempää esittäjää kuin kuuntelijaakaan. MAPE OLLILA HH Robert Finley Sharecropper’s Son Easy Eye Sound Robert Finley taitaa olla lajinsa viimeisiä. vuosisadalla löysä. Elävöitetyn hittikimaransa voimalla Neil Tennant ja Chris Lowe täydentävät kokonaiskuvan, jossa Discovery asettuu saumattomasti edeltävän albumitrilogian Introspective-Behaviour-Very linjaan, jota jatkoi myös kollaasia tilkinnyt, sävyrikkaan oheistuotannon Alternative-kooste. K u v a: M ar ti n H äu sl er Helloween Helloween Nuclear Blast Perustajajäsen Kai Hansen ja legendaarinen solisti Michael Kiske on palautettu Helloweenin muonavahvuuteen ja power metal -maailman odottama comeback-levy on lautasella! Yllättävää kyllä, yhtyeen 16. Hyvin pelkistetty I Be Trying kuitenkin hämmensi aluksi, vaikka onkin intensiivinen tapaus. Juuri niin Cedric on tehnyt ja jälki poikkeaa isoisän meiningistä melkoisesti. Laulamisessa Kennedy saavuttaa persoonallisen nasaalilla äänellään sen tietyn mahtavuuden tason aina, vaikka laulaisi Luhangan kunnallisvaalituloksia. Soivaa kotipornoa tuottavassa skenessä ei muistella 1970-luvun lämpimiä analogisoundeja. Laulajana Burnside on voimakas ja yllättää pari kertaa hienolla falsetilla, mutta äänen klangista en aina löydä syvää bluesia. Liikaa yrittävä avaus Our For The Glory on bändiliideri Michael Weikathin kolmesta kappaleesta kelvollisin. Kitaristi Sascha Gerstnerin kappaleista on pelottavalla nimellä paiskattu Best Time ihan kiva, Kisken ja Hansenin Unisonic-bändin suuntaan kurkotteleva rockpala, ja progressiivinen ja raskas Angels levyn toinen huippukohdista. RETRO Levyarvostelut 6_21.indd 64 Levyarvostelut 6_21.indd 64 9.6.2021 22.20 9.6.2021 22.20. Saa nähdä olenko jo syksyllä tosifani. Ehdan etelän bluesja soulkähisijän ilmaisu on kuin aikakoneella singautettu toisesta todellisuudesta. Ikään kuin herrat eivät uskoisi musiikkinsa ilmaisuvoimaan vaan tunkevat ylipitkät kappaleet täyteen omituisia sovitusratkaisuja, hassuja kevennyksiä sekä surkeita introja. Tämänkaltaisia levyjä tehdään valkoiselle roots-yleisölle. ASKO ALANEN HHHH Myles Kennedy The Ides Of March Napalm Alter Bridgeja Slashlaulaja Myles Kennedyn soolodebyytti The Year Of The Dragon (2018) oli aika lailla samaa altsurockja heviriffittelyä kuin solistin emoyhtyeet, mutta The Ides Of Marchilla vokalisti kääntää buutsiensa nokat kohti bluesrock-suuntia. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Hypnoottisuus ei yllä yhtä mystiselle tasolle ja vierastan levyn ärhäkästi etunojaista, soinniltaan äärikuivaa rumputyyliä. ...levyn soundit ovat modernin selkeät, eli tässä tapauksessa ihan perseestä... albumia vaivaavat silti pääosin samat ongelmat kuin muutamaa edellistä. Rio de Janeiron konsertti on taitavasti rakennettu jatkumo upeimpia pop-melodisia koukkuja, konerytmien ja kahden rumpalin yhteispeliä sekä huikean tehokkaita sinfonisia sovituksia
To say he’s comfortable in multiple styles is an understatement— he is multiple styles”. Solistin laulu on läpeensä silkkaa asiaa, mutta taustalla jyystetään paikoin turhan rokisti. AMERICAN SONGWRITER “catchy, soulful pop numbers that are simultaneously upbeat and relaxing” COMPLEX “loud, unapologetic head-banging…I’m really eager to hear more from Jesse Markin and what his brilliant mind has to offer” AFROPUNK “replete with fuzzed out guitar riffs while Markin dips in and out of rapping and melodic vocal displays” FAULT MAGAZINE JESSE MARKIN Uusi albumi ulkona nyt! VINYYLI / DIGI Levyarvostelut 6_21_Soundi.indd 65 10.6.2021 11.58. Pianon, pehmeän muhkusoundisten rumpujen ja melodisesti selkeälinjaisten särökitarariffien johdolla syntyy perkussiivisesti tamppaava yleissointi, jota juhlistavat sopivan mahtipontinen kuoro ja vähäeleinen elektroniikka sekä toisinaan myös tyylikäs sello. Education Entertainment Recreationilla ollaan jälleen haettu yhtenäisen modernia ilmaisua, josta bändin isoimmat hitit Bizarre Love Triangle ja Blue Monday sisältävä kakkoslevy kärsii ensimmäistä enemmän. New Orderin soundi on aina ollut kiitettävän moderni, joka tarkoittaa käytännössä sitä että esimerkiksi Power, Corruption & Liesin (1983), Republicin (1993) ja Get Readyn (2001) äänimaailmat eroavat toisistaan radikaalisti. Tyylikkyys ja kornius ovat näköyhteyden päässä toisistaan. NUUTTI HEISKALA HH Lord Of The Lost Judas Napalm Hampurilaisviisikko Lord Of The Lost istuu tukevasti melodisen goottimetallin ylimmällä valtaistuimella. Yhden huuruisen illan ajan bändin maailmaan voi hyvinvoinnistaan välittämättä harhautua, mutta seuraavana aamuna jäljellä on vain velkaa ja kaamea morkkis. Valitettavasti myös Bernard Sumnerin laulusuorituksissa olisi paikoin rutkastikin parantamisen varaa. SOUNDI 65 Robert Finleyn valttikortti keskellä perinnesoulin tyylittelijöitä ja kierrättäjiä on ilmeinen. Rokkaavuus on viimeinen asia, jota näin hyvältä ja autenttiselta souljäbältä kaipaan. “Markin is part-rapper, part-rocker, part-smooth singer. Liekö tarkoituksena ollut osoittaa bändillä yhä olevan faneja, mutta ainakaan musiikillisesti ratkaisu ei toimi. Lähinnä tämä setti saa haluamaan taas kuunnella biisien upeita alkuperäisversioita. PEKKA LAINE HHH New Order Education Entertainment Recreation Warner Education Entertainment Recreation tarjoaa kaksi levyllistä popmusiikin historian parhaimpiin lukeutuvia kappaleita pelkistetyn tyylikkäissä kansissa. MIKKO MERILINNA HH ...levyn soundit ovat modernin selkeät, eli tässä tapauksessa ihan perseestä... Erityisesti Bizarre Love Triangle menee monotoniseksi mokeltamiseksi. Paikoin Sharecropper’s Son ylittää rajalinjan, joka erottaa elastisen blues-svengin baariboogien ränttätänttäjynkytyksestä. Ne muodostavat majesteettisen kivijalan yksinkertaisen toimiville melodioille, jotka kruunaa tämän sirkuksen herra ja hidalgo, karismaattisen karheasti laulava mutta myös karkeampaan röhinään kykenevä baritoni Chris Harms. Jylhän dramaattiseen teutonisgoottilaiseen ilmaisuun sopii mitä parhaiten myös tuplalevyn raamatullinen aihe, Judas Iskariotin legenda. Lisäksi mukana laulava yleisö on miksattu todella äänekkääksi. Kokoelmalevyn sijaan kyseessä on Lontoon Alexandra Palacessa vuonna 2018 äänitetyn keikan levytys, joka on monessa suhteessa keskinkertainen. Ei tällaista rouheutta kuule enää oikein missään. Ja siinä olivatkin sitten ne hyvät uutiset. MAPE OLLILA HHH Escape The Fate Chemical Warfare Better Noise Lasvegaslainen Escape The Fate ottaa seitsemännellä levyllään kauniiseen käteen glamja sleaze rock -vaikutteensa ja sotkee ne metalcoren breakdowneihin sekä emorockin paatokseen kuin olisi vuosi 2007 ja MySpace-suosio häämöttäisi. Raskaasti souteleva nimikappale (ei sukua Slayerille) on kaunista melodiaansa myöten mainio ja myös vilpittömän oloinen – tällaisia kun saisi levyllisen näiden joka suuntaan kurkottelevien pastissien sijaan. Blues ja soul on vivahteiden taidetta. Finleyn läpimurtolevy Goin’ Platinum (2017) oli tässä mielessä erinomainen yhdistelmä tuottaja Dan Auerbachin briljeerausta ja rosoisuutta. Nyt mukana on makusävyjä, jotka tuntuvat täysin turhilta. Hilpeästi nimetty Hand Grenade toimii energisyydessään myös kohtalaisesti. Petosta, synnintuntoa, katumusta, kostoa ja kuolemaa. Keittoon heitetään moderneja tuotantokikkoja, tanssilattioiden kuumimpia biittejä sekä äärimmäisen miellyttäviä pop-kertsejä, joista ainakin levyn kaikki kolme videosinkkua sekä muutama muu etenevät yhdellä ja samalla, maailman tunnetuimmalla neljän soinnun kierrolla – tsekkaa Youtubesta opetusvideo ja tee perässä! Sävellyksiltään tämä nevadalaisen auringon pehmentämä albumi ei yllä kovinkaan korkeisiin sfääreihin. Genrelle tyypilliseen tapaan biisit ovat muotokieleltään aika homogeenisia ja tämä aika varman päälle genren kliseillä pelaava levy on siksi kuunteluelämyksenä hieman raskas, mutta onneksi kattauksen seasta erottuu muutaman mallikkaan goottihevibängerin lisäksi myös aidosti tunteikas, kirkkourkujen säestyksellä taivaisiin kurkottava My Constellation, josta ennustan bändille keikkahittiä ja goottiseurakunnalle suosikkivirttä. Kuin kotikaupunkinsa, Escape The Fate on muovinen, eksessiivinen, substanssiton, linjaton ja räikeä
At The Gatesin pyörittäminen on ollut pirun kivaa viime vuosina, ja aiomme jatkaa niin kauan kuin meillä on... pirun kivaa! ”Jos minä haluaisin paljon rahaa niin tekisin jotakin aivan muuta kuin luukuttaisin death metalia.” AT THE GATES AT THE GATES PESSIMISMIÄ SUURELLA ITSELUOTTAMUKSELLA Bazook 5_21.indd 66 Bazook 5_21.indd 66 9.6.2021 18.37 9.6.2021 18.37. At War With Realityn sanoitukset ja kertomisen tyyli ammensivat vahvasti maagisesta realismista. – Rahastusaiheeseen liittyen: joku kertoi minulle äskettäin, että To Drink From The Night Itself nousi julkaisunsa jälkeen Saksan virallisella myyntilistalla sijalle kymmenen. Omissa korvissa muutamat tuoreet biisirakenteet ja melodiat tuovat mieleen The Red In The Sky Is Ours -debyyttilevyn (1992) ja jopa Gardens Of Grief -ep:n (1991). Emmehän me muuten olisi lähteneet edes yrittämään! Heinäkuun alussa on luvassa tuoretta At The Gatesia, kun yhtye julkaisee uransa seitsemännen studioalbumin. Raskaamman puoleista asiaa. Instrumentit eivät jääneet naftaliiniin lopullisesti, mutta pölyä ne ehtivät kerätä aika tavalla, sillä At The Gatesin pitkään huhuttu paluulevy At War With Reality ilmestyi vasta syksyllä 2014. – Kun julkaisimme At War With Realityn, jotkut syyttivät meitä rahastuksesta. – Ensimmäinen studioalbumi yhdeksääntoista vuoteen ei ollut meille mikään läpihuutojuttu. Jos minä haluaisin paljon rahaa niin tekisin jotakin aivan muuta kuin luukuttaisin death metalia... Päinvastoin: kun Björler kertoi lähdöstään keväällä 2017, At The Gates paljasti samalla valmistelevansa At War With Realityn seuraajaa. Minulla ei ole ollut tällaisesta jutusta hajuakaan, nauraa Lindberg. Kiihkeän ja dramaattisen teoksen otsikko on The Nightmare Of Being. – Keikkojen lisäksi toivelistalla on uusia biisejä, mutta ilman minkäänlaista kiirettä. Teimme tien päällä uuden levyn nimibiisin sekä The Paradoxin, ja meidän mielestämme nämä kappaleet olivat selvää jatkoa To Drink From The Night Itselfin tunnelmille, kertoo Lindberg. – Löysin itsestäni uusia puolia kirjoittajana nimenomaan At War With Realityn valmisteluvaiheessa, ja hyödynnän niitä oppeja edelleen, Lindberg sanoo. Fanien odotukset olivat luonnollisesti todella korkealla, mutta voin vakuuttaa käsi sydämellä, että meidän odotuksemme liitelivät paljon korkeammalla, hymähtää laulaja Tomas Lindberg. – Toki meitä jännitti valmistella At The Gates -levy ilman Andersia, mutta samalla luotimme itseemme kuin vuoreen. Niinpä niin! Me kuitenkin työskentelimme uuden materiaalin parissa vuosikausien ajan ja kävimme samalla päivätöissä. Olisi taas kiva päästä soittamaan elävälle yleisölle, nyökkää Lindberg. Millaisia suunnitelmia At The Gatesilla on tällä hetkellä. To Drink From The Night Itself ilmestyi keväällä 2018. – Luulen vahvasti, että meidän haaveemme ovat samansuuntaisia kuin kaikilla muillakin rockbändeillä... Entä mitä kuvailisit uuden tulokkaan tekstimaailmaa. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 66 SOUNDI K u v a: E st er Se ga rr a TEKEE PALUUN JUURILLE M elodinen ja progressiivinen death metal -yhtye At The Gates julkaisi kiistattomaksi klassikoksi myöhemmin julistetun Slaughter Of The Soul -pitkäsoiton loppuvuodesta 1995. Se sisältää esseitä, joissa tekijä pohtii ”modernin ajan pessimismiä” eri kulmista. – Kun ryhdyimme kirjoittamaan lisää materiaalia, päätimme hieman laajentaa tulokulmaa, ja lopulta mukaan tuli niin uudenlaisia ATGelementtejä kuin viittauksia vanhoihin julkaisuihinkin. Bändi tai diggareiden ilo ei tuolloin ollut kovin pitkäaikainen, sillä göteborgilaisviisikko lopetti toimintansa jo seuraavana vuonna. Kun aloin tutustua kirjaan, tajusin saman tien, että nämä aiheet tulevat kuulumaan todella vahvasti uudella ATG-levyllä. – Tällä kerralla suurimpana yksittäisenä innoittajana taas toimi amerikkalaisen kauhukirjailija Thomas Ligottin teos The Conspiracy Against The Human Race: A Contrivance Of Horror. – Albumin valmisteleminen alkoi jo vuonna 2018, kun kiersimme maita ja mantuja Behemothin kanssa. Hah hah! At War With Reality käynnisti At The Gatesin moottorit lopulta niin tehokkaasti, ettei yhtyeen uusi kiito päättynyt edes alkuperäisen kitaristin ja biisinkirjoittajan Anders Björlerin eroilmoitukseen
Eräs tuotteliaimmista on ollut power metal -kollektiivi Timo Tolkki’s Avalon, jonka ensilevy The Land Of New Hope ilmestyi vuonna 2012. Sitten aloin soittaa ja koko biisi tuli alitajunnasta noin kymmenessä minuutissa! ”The Enigma Birthillä on monia onnistuneita biisejä, ja levyn laulajien joukosta löytyy Dream Theaterin James LaBrien kaltaisia kovia tekijöitä.” TIMO TOLKKI TIMO TOLKKI TIMO TOLKKI K u v a: O m ar M u n gu la SAIRAAN NOPEE! SOUNDI 67 Bazook 5_21.indd 67 Bazook 5_21.indd 67 9.6.2021 18.37 9.6.2021 18.37. Paradise, hmm...”. Kun kuukausi oli vierähtänyt, en ollut vieläkään tehnyt biisiä. – Tulevalla albumilla soittavat näillä näkymin Jari Kainulainen (basso), Jens Johansson (koskettimet) ja Alex Landenburg (rummut). Visions (1997) on siis kirjoitettu kahdessa päivässä. Jos ja kun Avalon jää historiaan, mitä aiot tehdä seuraavaksi. Purimme diilin viidennen pitkäsoiton osalta – lähinnä minun toiveestani, sanoo Tolkki. Kappaleen kantavat osat ja tekstin pääkohdat tulevat usein kymmenessä minuutissa... Nyt on käsillä kymmenen toimintavuoden rajapyykkiä lähestyvän bändin neljäs ja samalla viimeinen pitkäsoitto The Enigma Birth. Ilmoitin niille, että ”mä tässä just heräsin, soitellaan uudelleen iltapäivällä”. Laulajiksi tulevat ainakin Ralf Scheepers ja Rob Rock, mutta solistien suhteen lopullinen tilanne on vielä auki. – Episode-kiertue viritti oman inspiraationi äärimmilleen. – Julkaisen Union Magnetica -sooloalbumin 1.11.2021. Warnerilta otettiin yhteyttä deadline-päivän aamuna, että ”me tarvitaan se styge tänään”. Hetkinen... Missä vaiheessa Union Magnetican materiaali on. Biisimateriaali oli kautta linjan tasokasta ja levyn laulajat – muun muassa Helloweenin Michael Kiske, Within Temptationin Sharon den Adel, Amaranthen Elize Ryd ja Sonata Arctican Tony Kakko – olivat ykkkösluokkaa. Jos aikaa on mennyt puolikin tuntia eikä valmista ole tullut, ideassa ei yleensä ole tarpeeksi potentiaalia. – Episode-rundin (1996) jälkeen ilmoitin muille Stratovariuksen herroille, että alan tehdä uusia biisejä. Ja niin edelleen. – Alan valmistella sitä lähiaikoina, sanoo kitaristi. Rehellisyyden nimissä täytyy silti sanoa, että albumin tuotanto voisi olla pikkuisen parempikin. – Frontiers-levymerkin ja minun suunnitelmani oli julkaista viisi Avalon-albumia, mutta viimeinen osa jää näillä näkymin tekemättä. Eihän kukaan voi olla niin nopea. Menin työhuoneelle ja keksin Angels Are Calling -nimen. Mietin sitten kymmenen otsikkoa – keksin biisien nimet aina ensimmäiseksi – ja aloin katsoa: ”Okei, The Kiss Of Judas, mitähän tästä syntyisi... Pari päivää myöhemmin ilmoitin heille, että seuraava levy on sävelletty. Joitakin aikoja sitten kasaamani Infinite Visionsyhtyeen ensimmäisen levyn nimen piti myös olla Union Magnetica, mutta Infinite Visionsin ura tuli valitettavasti tien päähän ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaa, kertoo Tolkki. – Vaikka The Enigma Birth on vasta ilmestynyt, nostan silti The Land Of New Hopen parhaaksi Avalonalbumiksi. – Kerronpa toisenkin esimerkin... Ehkä jopa puolessatoista päivässä! Tuollaista tarinaa ei usko kukaan. Stratovarius oli kovassa nosteessa ja tiedostin meidän olevan näytön paikassa. – The Enigma Birthillä on monia onnistuneita biisejä, ja levyn laulajien joukosta löytyy Dream Theaterin James LaBrien kaltaisia kovia tekijöitä. Kun Koivusen Ari voitti Idolsin, Warner Music tilasi minulta balladin artistin tulevalle levylle. K itaristisuuruus Timo Tolkki on vaikuttanut monissa yhtyeissä vuonna 2008 päättyneen Stratovarius-uransa jälkeen. Kun aloin kirjoittaa, aikaa meni kymmenen tai kaksikymmentä minuuttia biisiä kohden. – Minun biisini kehittyvät nollapisteestä valmiiksi nopeasti. – Se on ihan totta. Joskus puolen päivän aikoihin mietin, että nyt pitää varmaan kääriä hihat. Kappaleen oli määrä olla valmiina kuukauden päästä, ja levy-yhtiöstä kysyttiin suunnilleen joka päivä, että missä mennään
– The Sacrament Of Sin onnistui nostamaan Powerwolfin uudelle askelmalle ja Call Of The Wild jatkaa samalla polulla. – Wacken 2019 oli Powerwolfin unohtumattomin keikka tähän mennessä, ja konsertin muisteleminen tuntuu todella hämmentävältä näinä aikoina, kun fanien eteen ei ole mitään asiaa. Esimerkiksi tuore kappale Blood For Blood (Faoladh) lainaa vahvasti kelttiläisen musiikin melodiamaailmasta, ja kokonaisuus toimii loistavasti. – Se oli aivan täydellistä! Kun aloitimme keikan, aurinko alkoi laskea mailleen ja Wackenin kahdeksankymmentäviisi tuhatta festarivierasta ottivat kaiken irti viimeisestä juhlapäivästä, kitaristi hymyilee. Valtavalle estradille on kivunnut tarttuvista kappaleistaan tunnettu saksalainen power metal -kopla Powerwolf, ja yhtyettä koko kollektiivisesta sydämestään rakastava kotiyleisö on revetä liitoksistaan. Lisäksi kappale painottaa sitä, että tuoreista vivahteista huolimatta bändin peruskivet ovat edelleen paikoillaan. – Vuosi 2020 vierähti uusien biisien kirjoittamisen parissa, eikä meille tullut missään vaiheessa kiire. Powerwolfin pitäisi lähteä isolle hallikiertueelle lokakuussa, ja pettymys tulee olemaan valtava, mikäli kierros peruuntuu tai siirtyy. Myös uuden albumin avausbiisi Faster Than The Flame nostaa hymyn huulille. Call Of The Wildista on saatavilla myös erikoisversio, joka sisältää Missa Cantorem -bonuslevyn. – Se on nimenomaan biisin tarkoitus, nauraa Greywolf. – Pandemian ajoitus oli meidän kannaltamme varsin hyvä. Muun muassa Amon Amarthin Johan Hegg, Wintersunin Jari Mäenpää, Arch Enemyn Alissa White-Gluz ja Soilworkin Björn ”Speed” Strid vastasivat kutsuun myöntävästi, ja Missa Cantoremista muovautui todella mielenkiintoinen kokonaisuus! MATTHEW GREYWOLF ja viisi vaikuttavaa albumia: IRON MAIDEN: Seventh Son Of A Seventh Son JUDAS PRIEST: Painkiller DEAD CAN DANCE: Within The Realm Of A Dying Sun BAD RELIGION: No Control BLACK SABBATH: Paranoid POWERWOLF TAAS UUDELLE ASKELMALLE Bazook 5_21.indd 68 Bazook 5_21.indd 68 9.6.2021 18.37 9.6.2021 18.37. Onneksi koronatilanne näyttää hiljalleen helpottavan ja henkilökohtaisesti jaksan olla hyvinkin toiveikas ensi syksyn suhteen. Vuonna 2003 perustetun yhtyeen kahdeksas pitkäsoitto ilmestyy 9. heinäkuuta. – Kirjoitin kappaleen levyn ensimmäiseksi täsmäiskuksi, ja sen tarkoituksena on alleviivata sitä, että Powerwolf on tullut takaisin. K u v a: M at te o Fa b b ia n i MATTHEW GREYWOLF ja viisi vaikuttavaa albumia: IRON MAIDEN: Seventh Son Of A Seventh Son • JUDAS PRIEST: Painkiller DEAD CAN DANCE: Within The Realm Of A Dying Sun • BAD RELIGION: No Control • BLACK SABBATH: Paranoid Bazook! Teksti: Timo Isoaho > 68 SOUNDI O n loppukesä 2019, ja maailman kenties maineikkain metallifestivaali Wacken Open Air on edennyt päätöspäivän iltaan. Kappale ei voisi kuulostaa yhtään enempää Powerwolfilta. Tuleva Wolfsnächte-rundi promotoi Powerwolfin Call Of The Wild -studioalbumia. Eeppisiin mittoihin kasvavasta Alive Or Undeadista tulikin eräs uuden levyn kohokohdista, sanoo kitaristi. Joskus takavuosina emme olisi edes harkinneet balladin tekemistä, mutta nyt kollektiivinen uskalluksemme on aivan toisella tasolla. Pyrotehosteiden täyttämä keikka on silkkaa voittokulkua alusta loppuun. – Monenlaiset muutkin mausteet ovat viime vuosina löytäneet paikkansa Powerwolfin maailmassa. Ehdimme hioa kaiken materiaalin loppuun asti ennen studiosessioiden alkamista. Kun tiedustelen Powerwolfin uran kohokohtia perustajäsen Benjamin ”Matthew Greywolf” Bussilta, kitaristi nostaa ensimmäiseksi esiin Wackenin-keikan. Powerwolf valmisteli The Sacrament Of Sinin ruotsalaisen studioguru Jens Bogrenin kanssa. Jälki oli vakuuttavaa, joten osapuolet jatkoivat yhteistyötä myös tällä kerralla. Olimme nimittäin edellisen The Sacrament Of Sin -albumin (2018) kiertuesyklin loppumetreillä, kun maailman ovet yllättäen sulkeutuivat, sanoo Greywolf. – Kysyimme muutamilta solistiystäviltämme, haluaisivatko he tehdä uudet lauluraidat joihinkin vanhoihin Powerwolf-biiseihin
/ 3 2 € S A N N I P E 2 3 . 7 . / 2 € M O K O M A L A 3 . 7 . R I U T A N H A R J U . Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. 7 . / 2 € L A S S E H O I K K A & S O U V A R I T L A 1 7 . / 1 7 € H U R M A + K A R I V E P S Ä & O N N E N M A A P E 3 . W W W . / 1 7 € K A K E R A N D E L I N & C O M P A N Y + T E E M U H A R J U K A R I T A N S S I L A V A Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. 7 . Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. / 3 € K L A M Y D I A L A 1 . 7 . / 2 € K O T I T E O L L I S U U S L A 2 4 . / 2 € K Y Ö S T I M Ä K I M A T T I L A & V A R J O K U V A P E 1 6 . Sivu 69 tulostus.indd 69 Sivu 69 tulostus.indd 69 8.6.2021 19.28 8.6.2021 19.28. / 2 € P E T R I N Y G Å R D L A 3 1 . / 2 5 € B E H M + M O D E R N T A L K I N G R E L O A D E D ( G E R ) P E 9 . C O M B E H M K L A M Y D I A K YÖ S T I M Ä K I M AT T I L A & VA R J O K U VA S A N N I P E 2 . Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 7 . 7 . C O M R I U T A N H A R J U T A N S S I L A V A • R I N N E T I E 1 , R I I H I M Ä K I + 3 5 8 4 5 2 6 4 3 1 • I N F O @ R I U T A N H A R J U . 7 . 7 . 7 . Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa 1.6.2021 alkaen
70 SOUNDI Ei äkkiseltään muuten tule mieleen muusikkoa, joka ensimmäisellä levytyksellään vieläpä ”feature-artistina” olisi saanut yhtä kovan arvonimen levyotsikkoon kuin tämä ”Legenda”. Syynä ei ollut kunnioituksen puute, vaan pelko ja hämmennys. Omnivore Recordingsin juuri julkaisema Metaphysics – The Lost Atlantic Album esittelee omaäänisen pianistin jonka musiikkiin ”saattaa kestää hetken aikaa tottua”, kuten levyn jäljittämisessä tärkeää roolia näytellyt Rutgers Universityn professori Lewis Porter kansiteksteissään toteaa. Levy on loistava ja Atlantic oli tyytyväinen albumiin ja uuteen löytöönsä, mutta sitä seuranneet tapahtumat kääntyivät traagiseen suuntaan. Mene ja tiedä, mutta Hasaan Ibn Alin voi todellakin sanoa olleen ”muusikkojen muusikko”. Levy-yhtiö kutsui Hasaanin levyttämään oman sessionsa, johon hän kutsuikin saksofonisti Odean Popen, basisti Art Davisin ja rumpali Kalil Madin. Hasaanin musiikki pirskahtelee elinvoimaa, suoranaista luomisen pakkoa ja puhdasta musikaalisuutta. Aikanaan ainoastaan yhden session Atlanticyhtiölle tehnyt Hasaan (oikealta nimeltään William Henry Langford, Jr.) oli todellinen jamikettu, joka oitis pianon nähtyään istui alas ja alkoi tykitellä. Atlantic teki tästä omat johtopäätöksensä ja hyllytti projektin, mistä pianisti masentui syvästi hyläten haaveensa jazz-elämästä New Yorkissa. Pian sen jälkeen Hasaan sai sairaskohtauksen ja kuoli tuntemattomaksi jääneen taudin runtelemana ja unohdettuna vuonna 1981. Hän muutti takaisin vanhempiensa luokse jatkaen soittamista vain omaksi ilokseen. Hasaan siis eli harjoitellen ja soittaen, muttei levyttäen tai artistiuraansa suunnitelmallisesti luoden. Hasaanin mainittu musiikillinen edistyksellisyys puolestaan perustui erittäin tiukkaan, miltei yli-inhimilliseen harjoittelukuriin. Atlanticin varasto puolestaan paloi vuonna 1978 ja oletus oli, että myös Hasaanin hyllytetyn albumin studionauhat joutuivat liekkien nielemäksi. Aikalaismuusikot olivat hänestä hyvinkin tietoisia, ja saksofonistit kuulemma poistuivat lavalta nähdessään Hasaanin kiipeävän pianon taakse. M iltei jokainen taiteenlaji tuntuu piilottelevan historiansa varjoissa alansa legendoja, mestareita jotka vain harva tunsi, mutta joiden inspiroiva vaikutus on ollut lähtemätön. Taitava pianisti myös mentoroi muita muusikoita, esimerkiksi John Coltranea. Siksi Hasaanin tähän asti ainoa tunnettu levytyskin, vuonna 1965 julkaistu The Max Roach Trio Featuring The Legendary Hasaan alkoi puhelinsoitolla, jossa Hasaanin ystävä, trumpetisti Kenny Dorham vetosi rumpali Max Roachiin: ”Hasaan on nyt Nykissä, voisimmeko auttaa häntä jotenkin?” ”Auttaa?” vastasi Roach. Jason Moranin kaltaiset maineikkaat nykypianistit saattavat namedropata Hasaanin haastattelussa, hämmentäen kaikki paitsi syvän pään levynörtit. Suunnitellun julkaisun lähestyessä Hasaan kuitenkin pidätettiin huumausaineiden hallussapidosta. Hänen kanssaan musisoimaan uskaltautunut saksofonisti Odean Pope on kertonut, että Ibn Ali oli soitannollisesti niin omalla tasollaan, että miehen kanssa soittaminen oli erittäin haasteellista. Jazz kiinnostaa 6_2021 -taitto.indd 70 Jazz kiinnostaa 6_2021 -taitto.indd 70 9.6.2021 16.03 9.6.2021 16.03. Itse asiassa kyseessä on siis Max Roachin albumi, jonka Hasaan puolestaan ”auttoi” kiistattomaan kulttiasemaan. Yhtälö kuulostaa vaikealta ja sitä se myös oli. Pope on todennut haastattelussa, että Hasaan oli tavoiltaan hyvin ”suoraviivainen” ja saattoi tönäistä mielestään huonon pianistin alas lavalta vallaten itse pianotuolin. Käytännössä hän soitti aina. Vuonna 1972 perheen kotitalo paloi, ja tulipalo paitsi tuhosi hänen kaikki sävellyksensä myös vaati Hasaanin äidin hengen. Jazzin parissa heitä voisi luetella useammankin, mutta juuri nyt levylautasella ja mielessäni on ollut philadelphialainen pianisti-säveltäjä Hasaan Ibn Ali (1931–1981). ”Tottahan toki!” Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives TUNTEMATON MESTARI HASAAN Billy Harper Quintet: Antibes ’75 Sam Records Ron Everett: The Glitter Of The City Jazzman Salah Ragab & The Cairo Jazz Band: Egyptian Jazz Strut KOLME MUUTA TUORETTA ARKISTOJULKAISUA: JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Mutta ei sittenkään! Vuosikymmeniä velloneet huhut levy-yhtiön toimistolla pyörineestä vinyylimasterista osoittautuivat todeksi ja nyt, yli 55 vuotta myöhemmin, pääsemme vihdoin kuulemaan, miltä Hasaanin ainoa omalla nimellään levyttämä albumi kuulosti. On jopa esitetty päätelmiä siitä, että Coltranen tinkimätön harjoittelumentaliteetti olisi Hasaanin peruja, samoin kuin jumalfonistin harmonisesti poikkeuksellinen ”sheets of sound” -lähestymistapa. Kahden lp:n setti on hinnoiteltu suorastaan häikäilemättömästi ja itse nauhoitukset kuulostavat äänenlaatunsa puolesta melko rupisilta, mutta tärkein välittyy. Eräs jazzin tuntemattomista legendoista on nyt hieman enemmän elossa
Luuppaamisen perimmäinen idea on ikivanha ja universaali: aivomme tykkäävät jumituksesta. Ruotsalaisen The Fieldin mainio The Looping State Of Mind -albumi (2011) paljastaa jo nimellään mistä on kyse: mielentilasta, joka tuntuu olevan aikanamme merkillisen kutsuva. Ja onko mistään kotoisin sellainen ihanne, joka kannustaa musisoimaan yksin. Laitevetoisen hiphopin parissa omaksuttiin myös toinen myöhemmin yleistynyt tuotantotekniikka: samplaus. ”Olemme tehneet melodialuuppeja, joita lähetämme isommille amerikkalaisartisteille ja tuottajille. Nämä samplatut pätkät valittiin usein siten, että niistä voitiin muodostaa monta kertaa peräkkäin toistuvia luuppeja. S uomalainen tuottajaduo Nightshift kertoi Ylen jutussa, kuinka onnistui saamaan ”kappaleitaan” suositun jenkkiräppäri DaBabyn levylle. Luuppaminen voi joskus tuntua naurettavalta ja laiskalta musiikin tekemiseltä. Elektronisen tanssimusiikin ja hiphopin lisäksi kitaristit, basistit ja muiden ”perinteisten instrumenttien” soittajat suosivat luupperipedaaleita. Luuppaamalla tehty ja esitetty kappale asettaa musiikille myös monenlaisia rajoituksia verrattuna perinteiseen soittamiseen ja musiikin tuottamiseen. Luuppeja käytetään myös tuotannoissa mausteina. Eri musiikkityyleissä luupeilla on erilainen merkitys. Korvamme osaa erotella luupin sellaisen kuultuaan, ja aivoillamme on kyky liittää luuppiin merkityksiä. On tyylejä, jotka perustuvat yksinomaan luuppaamiseen. Jumituksen avulla voi muuntaa tietoisuuden tilaa ja irtautua hetkeksi ympäröivästä maailmasta. Luuppi voi olla humoristinen, toistuva sample tai psykedeelisesti ”jumittava” riffimäinen pätkä. Miten kenelläkään on pokkaa kutsua viiden minuutin luuppia tai luuppirykelmää biisiksi. Jotta tätä ilmiötä voisi ymmärtää paremmin, olisi tarkasteltava havaintopsykologiaa. Rapin tekijät samplasivat usein jotain vanhempaa, rytmikästä musiikin tyyliä edustavaa kappaletta, josta he ottivat muutaman sekunnin mittaisen pätkän. Näin saatiin aikaan komppi tai riffi, josta voitiin saada jopa koko pohja uudelle teokselle. Musiikki alkaa muistuttaa käsitetaidetta. Kun ensimmäisen polven rap-artistit kehittelivät tyy liään 1980-luvun alussa, muodostui Roland TR-808 -rumpukoneesta nopeasti kiinteä osa hiphop-soundia. Kappaleen jokaiselle osa-alueelle halutaan paras mahdollinen tekijä. 2000-luvulla luuppaamisesta on tullut yleinen metodi, joka ylittää genrerajat. Luuppaaminen näyttäytyy tietyssä kontekstissa teknologiafetisisminä ja musiikillisena nihilisminä. Luupperi on hyvä LUUPPI ON 2000-LUVUN PAKKOMIELLE Tractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen ”2000-luvulla luuppaamisesta on tullut yleinen metodi, joka ylittää genrerajat.” Tractatus 6_2021 -taitto_a.indd 71 Tractatus 6_2021 -taitto_a.indd 71 9.6.2021 16.07 9.6.2021 16.07. Kun teknoartisti keksii äänittää imuroimisen ääniä ja tekee siitä luuppaamalla kappaleen, meidän on nyökyteltävä päätämme ja hyväksyttävä, että kyllä, kyllä tämä on musiikkia. He tekevät siitä sen biisin”, kertoi duo työskentelytavoistaan. Kappale on tässä tapauksessa kuitenkin harhaanjohtava määritelmä. Nykyisin hittibiisit koostetaan usean tekijän tuottamista palasista. Laitteella luoduista kahdeksan tahdin mittaisista luupeista tuli ”luovuuden hiekkalaatikoita”, uudenlainen taidemuoto, jonka puitteissa tuottaja pystyi osoittamaan kekseliäisyytensä ja ohjelmointitaitonsa. Amerikkalaiset siis ostivat Suomen Def Jamille sainatulta Nightshiftilta vain melodiapätkän. PB SOUNDI SOUNDI 71 treenikaveri, jolle äänitettyjen taustojen päälle voi harjoitella soolosoittoa. Sooloartistit ja one-man-bandit voivat luoda luuppaamalla bändimäisiä vaikutelmia. Laitevalmistaja Boss järjesti 2010-luvun alussa vuosittain luuppaamisen maailmanmestaruuskisoja, jossa osallistujat luuppasivat kaikkea mahdollista röyhtäilystä ja soittimen hinkkaamisesta ”oikeaan soittamiseen”. Hikisessä klubissa tanssivat pyrkivät liikkeen, toiston ja tanssin avulla saavutettavaan nirvanaan. Trubaduurin keikalla luuppi voi korvata ”oikean soittajan” ja mahdollistaa erilaisten tekstuurien luomisen. Tuskin on liioiteltua väittää, että luuppi mielletään nykyisin vastaavanlaiseksi musiikilliseksi aiheeksi (pattern) kuin vaikkapa kitarariffi. Blame It On Baby -albumi päätyi viime vuoden huhtikuussa Yhdysvaltojen albumilistan kärkeen. Jos esimerkiksi pidät musiikissa harmonisista jännitteistä ja harmonian kehittelystä, tai siitä, että kappaleen tempo elää ja tahtilajit vaihtuvat, voi sen toteuttaminen osoittautua yksin luuppaamalla mahdottomaksi. Monet tuottajat ovat erikoistuneet tuottamaan kappaleen tiettyjä osia, kuten biittejä, bassolinjoja tai melodioita
Paul vaikuttaa aika monessa ruudussa siltä kuin hän purskuttelisi suuvettä. LINDA SÖDERHOLM PELLE MILJOONA: SHIVA-KUU LIKE Mysteerimatka Intiaan ”Henkilöhahmot ovat vähän omituisen näköisiä. Pian Johnny Guitar -nimellä tunnettu maalaisveli osoittautuukin varsinaiseksi tapaukseksi ja Tomille selviää, että broidi on kuollut Intiassa hämärissä olosuhteissa. romaani, lisäksi hän on kirjoittanut runoja sekä lukemattoman määrän musiikkia – muun muassa 40 albumia ja nipun näytelmämusiikkia. Hetkeä myöhemmin John tiirikoi Paulin kodin oven johtolankoja etsiessään. Italiankielinen alkuteos Chiedi a John ilmestyi vuonna 2019, englanninnos Paul Is Dead viime vuonna. Kertomukseen kietoutuu myös rakkaustarina, ja rock on läsnä kaikkialla. Shiva-kuu on Haminassa syntyneen rock-muusikko ja kirjailja Pelle Miljoonan jo 16. Hämmentävää. Beatlesien vaiheita on sarjakuvamuodossakin puitu niin paljon, että toden ja epätoden sekoitus on periaatteessa hyvä keino tuottaa jotain tuoreempaa näkökulmaa asiaan. Päätarinan lomaan leikataan mustavalkoisia kohtauksia, joissa Paulin näköisestä miehestä koulitaan korvike-Paulia. Tekijä on italialainen, mutta jälki edustaa jokseenkin geneeristä 2000-luvun amerikkalaista sarjakuvaa, joka istuisi luontevammin toimintatai kauhugenreen. Ehkä eniten tökkii John Lennonille kirjoitettu rooli kevyen sarjan yksityisetsivänä, joka tekee nohevia päätelmiä oletetulla onnettomuuspaikalla. LSD-tripistä minulla ei ole omakohtaista tietoa, mutta jos se on niin epäesteettinen kokemus kuin Carbonettin piirtämänä niin enpä ole mitään menettänyt. Seikkailu tempaa mukaansa välittömästi ja Pellen poikkeuksellinen tarinankerronnan lahja maalaa elävää kuvaa tapahtumista sekä ympäristöistä, joiden värit, maut, tuoksut ja tunnelmat tunkevat läpi kirjainten ja sanojen miltei käsinkosketeltavasti. Baronin käsikirjoitus tuntuu kuitenkin hukkaavan aiheen tarjoamat mahdollisuudet. Mitä kitaristijantterille on oikein tapahtunut. Yksi omituisimmista näkemyksistä oli huhu, jonka mukaan Paul McCartney olisi kuollut auto-onnettomuudessa jo vuonna 1966 ja korvattu kaksoisolennolla. JUHA MÄKINEN PAOLO BARON & ERNESTO CARBONETTI: PAUL IS DEAD – WHEN THE BEATLES LOST McCARTNEY IMAGE COMICS Paul on kuollut – tai sitten ei S hiva-kuun hippisekoilulta vaikuttava intro muuttuu äkkiä jännittäväksi mysteeriksi, joka vie meidät Helsingistä Goalle ja takaisin, sekä Intiaa ristiin rastiin. Henkilöhahmot ovat tunnistettavia, mutta kuitenkin vähän omituisen näköisiä. 72 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja I hmiset olivat alttiita pöhköille salaliittoteorioille jo kauan ennen sosiaalista mediaa. Kosketus Intiaan on aito, henkilöhahmot turistiparatiisin kulisseissa ovat uskottavia ja veljen arvoitus alkaa pikkuhiljaa selvitä pala palalta. Päähenkilö Tom lähtee Aasiaan etsimään kadonnutta kaksosveljeään, jonka hän on tavannut vain kerran aiemmin kaljalla Kalliossa. Eikä kahta kolmannetta: tekijät ovat kertoneet Paulja Jim-albumien olevan kaksi ensimmäistä osaa trilogiasta. John näyttää välillä aasialaiselta. Tänä kesänä ilmestyy Jim Lives, joka hakee aiheensa Paulin kuolemalle käänteisestä huhumyllystä: ehkäpä Jim Morrison ei kuollutkaan Pariisissa vuonna 1971, vaan elelee vanhana ukkona Italian rannikolla... Väite Paulin kuolemasta levisi syksyllä 1969 kulovalkean tavoin. Kenen kuolemalla viimeisessä mahdetaan spekuloida. Yhden sivun ajaksi sinne eksytäänkin, kun kimpaantunut John vetelee Paulia/kaksoisolentoa turpiin niin, että veri lentää. Goa onkin Pelle Miljoonan rakkaus, jossa hän on viettänyt useita talvia. John näyttää välillä aasialaiselta.” sanoin kuvin_6_2021 -taitto_a.indd 72 sanoin kuvin_6_2021 -taitto_a.indd 72 9.6.2021 17.50 9.6.2021 17.50. Italialaiset Paolo Baron ja Ernesto Carbonetti ovat ottaneet väitteet Paulin kuolemasta sarjakuvansa aiheeksi. Pelle Miljoona on taitava kuvailemaan sanallisesti itämaisten kulttuurien sekä uskontojen ympäröimää enigmaa. Paljon kiehtovamman sarjakuvan olisi voinut saada loikkaamalla täysillä salaliittonäkemysten kyytiin ja rakentamalla tarinan esimerkiksi siitä oletuksesta käsin, että Paul tosiaan kuoli ja muut Beatlet yrittivät yhteistuumin salailla asiaa. Ja todellisuudessa hillitty herrasmies George Martin puolestaan on piirretty kovanaamaiseksi mafian portsariksi. Baronin ja Carbonettin innostus spekulatiivisiin rock-historiallisiin aiheisiin ei tyhjentynyt yhdellä sarjakuva-albumilla. Vain överisti tekstissä viljellyt slangi-ilmaisut tahtovat haitata tekstin soljuvuutta ja tuntuvat paikka paikoin päähenkilön stadilaisuuden ylikorostamiselta. Asiasta vakuuttuneet löysivät runsaasti vihjeitä Beatlesin levynkansista ja laulujen sanoituksista. Lukijalle jätetään tarkoituksellisen epäselväksi, missä määrin kaksi tarinaa kytkeytyvät toisiinsa. Toisin sanoen: onko Johnin päätarinassa löytämä Paul lopulta oikea Paul vai kaksoisolento. En lämpene myöskään Carbonettin piirroksille
Aivan kuten Nightwish, se on löytänyt oman soundinsa, jota se voi luontevasti jalostaa pitäen silti matkan varrella mukaan hurahtaneet ystävänsä mukana. Mies itse ei viettänyt varsinaista rock’n’roll -elämää vaan yritti säilyttää työmoraalin kaikissa tekemisissään. Basso oli hänen pääsoittimensa, mutta käytännössä mies oli multi-instrumentalisti, ja lisäksi häntä käytettiin paljon myös taustalaulajana. Poljento on yhä raskas. J otkut muistavat Pave Maijasen (1950–2021) Pepe & Paradisesta, toiset Royalsista, kolmannet soolouraltaan. Erinomainen kirja musiikin moni toimimiehestä, jonka tekemisiä musiikin saralla ei ole kerrottu yksissä kansissa. Päällimmäinen – ja ilmeisin – havainto on, että bändi on aikoinaan iskenyt saappansa syvälle juurilleen. Tiemme erkanivat ensimmäisen kahden death metal -albumin jälkeen, kun bändi muuttui omissa mielikuvissa turhan kevyeksi ja Kalevala-teeman mukana roikottaminen tuntui vähän liikaa Matkailunedistämiskeskukselle suunnatulta. Nyt on. Maijanen tuotti Dingon, Hectorin ja Wigwamin menestyslevyjä, ja listalla on myös Smackin viimeiseksi jäänyt albumi Radical. Osittain se johtuu myös siitä, että Maijanen ei juuri lähtenyt kertomaan asioitaan lehdissä ja piti tiukan suojaverkon perheensä yllä. Huippumenestyksekkään Mestarit areenalla -esitysten (1998–2000) jälkeen putoaminen maan pinnalle oli raju, eikä mies häpeile kertoa uransa pohjanoteerauksistakaan. Materiaali on tasalaatuista, joskaan ei ilman nousuja ja laskuja. Ja vieläpä sellaista laatikkoa, joka pitäisi painostaan huolimatta sisällään vain viimeisimmän solistinsa aikaisen tuotannon. Yli 500-sivuinen järkäle ei ole liian laaja päähenkilön tapahtumarikkaaseen uraan nähden. Kun Mistakesin Pidä huolta tuli hitiksi 1981, Maijasella oli jatkossa rahkeita pärjätä omalla nimelläänkin, ja menestyslevyjä seurasi. ANTTI LUUKKANEN AMORPHIS: VINYL COLLECTION 2006–2020 NUCLEAR BLAST sanoin kuvin_6_2021 -taitto_a.indd 73 sanoin kuvin_6_2021 -taitto_a.indd 73 9.6.2021 17.50 9.6.2021 17.50. Tuskin kukaan suomirockin raskassarjalainen on tehnyt yhtä monenlaisia hommia, joista suuri osa oli rivimiehen töitä sivussa valokiilasta. ANTTI MARTTINEN TOMMI SAARELA: PAVE MAIJANEN – ELÄMÄN NÄLKÄ TAMMI Vääpelin uran päätepiste Vuosikymmenten jälkeen parhaimmillaan D isment Of Soul -demoa pyöritellessäni ei ihan äkkiä tullut mieleen, että 30 vuotta myöhemmin pitäisin käsissäni jykevää lp-boksia samalta yhtyeeltä. Vaikka loota ei tarjoakaan mitään ennenjulkaisematonta (täkynä on tuoreen Live At Helsinki Ice Hall -liven julkaisu vinyylinä vain osana tätä boksia), se vie hienolle näköalapaikalle sinne, mihin Amorphis on urallaan edennyt. Mutta kun kyse on musiikista, miehen suuresta rakkaudesta, hän kertoo asioita laveastikin. Yksi hänen lempinimistään olikin Vääpeli – nimi kertoo sotilasperheessä kasvamisesta ja asioiden hoitamisesta loppuun jämäkästi. Maijasta haastateltiin hänen jo menetettyään soittokykynsä, eräänlaisena pitkän uran päätepisteenä. Vaikka kirja ilmestyi vasta kohteen jo kuoltua, kyse ei ole haikeasta muistelmateoksesta. Ylpeyttä Amorphis saakin tuntea siitä, että se on vuosikymmenten uran jälkeen parhaimmillaan. 1960-luvun lopulta musiikista elantonsa repinyt mies ehti olla monessa mukana ja hän oli niin toimelias, että keskiverto suomirockin seuraaja ei tiedä miehestä läheskään kaikkea. Se ei ole millekään artistille itsestäänselvyys. Studioalbumit Eclipsestä (2006) Queen Of Timeen (2018) sisältävä paketti ei siis piirrä varsinaisesti uljasta kehityskaarta, vaan esittelee itsensä löytäneen ryhmän. Omia ennakkoluuloja on hyvä huuhdella vuonna 2005 ryhmän keulille hypänneen Tomi Joutsenen tähänastisen ajan niputtavaan vinyylilaatikkoon uppoutumalla. The Beginning Of Times (2011) kuulostaa väsähtäneeltä, kun taas sitä seuraava Circle (2013) aloittaa tosi kovien albumien sarjan
Itken videopätkälle, jonka olen kuvannut isästäni soittamassa sohvalla kita raa. Ihania kitaroita, monen laisia kitaroita. Niin kutsutun ”autopilotti” kävelyreittini varrella sijaitsee skeittaajien talkoovoimin rakennettu Suvilahden DIY-skeittiparkki. Liikutun Hulda Huima & Hitaat Sekunnit yh tyeen striimikeikasta – kun Hulda Huima ja Juuso Paaso soitta vat kitaroitaan setin viimei sessä biisissä, sel kä toisiinsa vasten rau keina nojaten kuin villihe Internetin parhaisiin sisältöihin kuuluu myös erittäin aktiivinen Disapproving Corgis Facebook ryhmä ja erityisesti sinne lähes päivittäin seikkailujaan päivittä vät Speedy Peterson corgi sekä sa mojediystävänsä Mikhail Glinka. Toistan sen yhä uudestaan ja uudestaan. viimeinen sana -taitto_2021_6_a.indd 74 viimeinen sana -taitto_2021_6_a.indd 74 9.6.2021 17.43 9.6.2021 17.43. Vaikken corgia omistakaan, niin näiden koirien touhuja on ehdotto man viihdyttävää seurata. Lisäksi tutkailen aktiivisesti kesäfestarimahdollisuuksia, josko sitä kuitenkin johonkin tässä vaik ka ihan vaan vähäsen pääsisi naut timaan livemusiikista, ystävistä ja kesästä! voset. OLEN PALANNUT teiniikään. Hyvä ystäväni ja suuresti ihaile mani tyylitaitoinen kita ristilaulajalaulunteki jä Robert Ensio Niemis tö chattaa Whatsappissa pyynnöstäni minulle il tasaduksi historiikkiä yhtyeestä Manic Street Preachers. Laadukkaiden vi deotutoriaalien sisältöjä on helppo seurata omassa tahdissa ja opettajat ovat alansa parhaita, mutta koske tuksissa todellisuuteen. Tyler Da ley ja Konny Kon tekevät nostalgis ta ja herkkää aikuista hiphopsoun dia, joka upposi heti ensikuule malta. Sinun tehtäväsi on etsiä se. IKUISEN TALVEN, kaiken karantee nin ja kotoilun jälkeen vesijuoksuvyö on taas kaivettu naftaliinista ja kuulen maauimalan kutsun. Lisäksi olen kevään mittaan katsonut sillä silmällä ulkokorista ja suunnittelen paluuta koripallokentille vuosi en tauon jälkeen. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Kesän soundtracki nä soi rento, manse lainen moderni R&B, Children Of Zeus duo, jonka uutukai nen Balance ja itse asi assa koko diskografia tuli hommattua eräänä sateisena Bandcamp perjantaina. Parkki on saanut ensimmäisen purku tuomionsa jo vuonna 2017. Marimekolta on hiljattain ilmestynyt myös erinomainen Kuvioissa Marimekko kirjaklassikko, joka käsittelee laf kan muotoilun hel miä sekä niiden suun nittelijoita ja joka otti heti paikkansa yhte nä kahvipöytäkirjalli suuteni kulmakivistä. Nuo hoan parkin kulmilla kävelyn lomassa seu raten sivusta uteliaana paikan aktiivista kuhi naa. Kaksi lippua Kaisa Rocks festareille voitti Janne Haapala Tampereelta. Kitaramusiikin lisäksi kevääni, oikeastaan kokonainen vuosi, on täyttynyt kävelyistä. Kulutan ahke rasti teiniiän suosikkiani The Smithsiä, luen bändin kitaristin Johnny Marrin kädenlämpöisen mutta kuitenkin ihastuttavan hu maanin omaelämäkerran Set The Boy Free. En ole kos kaan pitänyt uimahal leista, mutta ulkosalla voisin uida ja kellua 24/7. Vimmaisia, herkkiä, äkkivääriä, heliseviä, surisevia, in tiimejä, särötettyjä, puhtaita. Uinti on myös pa rasta kuntoutusta kai ken maailman kolotuk siin ja urheiluvammoi hin. Naa mani puskee finnejä, kuljen lökä pöksyissä, julkijuopottelen muuta man oluen verran kaupungin halki autuaana lekotellen, kujeilen, tun teilen ja kuuntelen kuulokkeistani kitaroita. Alustalla on kertakaikkiaan mahtava valikoima visuaalisten alojen oppimateriaaleja askartelusta animaatioon ja Photoshopista sisus tussuunnitteluun. Olen niiden ”sisällä” — sisäänpäin kään tyneessä sähköisessä tyytyväisyy den tilassa, jossa itsetietoisuuteni katoaa. Se vituttaa ja hä vettää, niin kuin kun non teiniä kuuluukin. Pidän sitä kaupunkikult tuurimme ainutlaatuisena kruu nunjalokivenä. Yhtyeen kilometrit kuuluvat arvokkaasti yhteissoitossa. Vielä se on pys tyssä, mutta edel leen purkuuhan alla Helsingin kaupungin valmistellessa ase makaavan muutos ta. Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 23. Jotkin lockdownin ai kana sisäistetyt toimin not ovat tulleet jäädäk seen: nimittäin Domes tikan verkkokurssit (www.domestika.org), joihin olen miltei koukussa. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Kaikki tällainen kau punkilaisten itse to teuttama vapaa kult tuuri tahdotaan kaupunkikuvasta joko enemmin tai myöhemmin hävit tää. Ennen kaik kea olen jo oppinut niin paljon! Kurssit ovat maksullisia, mutta hin nat eivät päätä huimaa. Vaatekaappi tulee kuntoon heinäkuussa, jolloin ilmesty Adidas × Marimekko yhteis työmallisto, jota odo tan kuin kuuta nouse vaa. Onnittelut! MERITA BERG Rosita Luu, Hullu Ruusu LINDA SÖDERHOLM Kielen löytäneiden kesken arvotaan kolmen Like Kustannuksen uutuuskirjan paketti, jonka sisältä löytyy Billie Eilish kuvakirja, Minja Mäkilän K-Pop – Unelma huomisesta sekä täydennetty painos Heikki Salon laululyriikkaoppaasta (Kahle)kuningaslaji. Soitto ei lopu
Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. Paul’s Sound Nummela • F-Musiikki SMI tulostus.indd 2 SMI tulostus.indd 2 8.6.2021 19.37 8.6.2021 19.37 _2SD_sisa?kannet_6_2021.indd 1 _2SD_sisa?kannet_6_2021.indd 1 10.6.2021 11.06 10.6.2021 11.06. Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5K 00150 Helsinki • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Viiking Musiikki Kuopio • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • St. Vallila tulostus.indd 75 Vallila tulostus.indd 75 8.6.2021 19.07 8.6.2021 19.07 Dean Kerry King V Select signature 1 495,Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price
D E WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Soundi takakansi 6_21.indd 76 Soundi takakansi 6_21.indd 76 8.6.2021 14.15 8.6.2021 14.15 S O U N D I 6 / 2 2 1 6/ 20 21 9,90 € (sis.alv) JESSE MARKIN ”MIHIN VAIN MENENKIN, OLEN AINA SE ULKOPUOLINEN.” So un dI 11 So un dI 11 J E S S E M A R K I N SOUNDI-P ALKINTO 2021 THE BLACK KEYS URSUS FACTORY MAX CAVALERA TIMO TOLKKI TUOMARI NURMIO AT THE GATES HELLOWEEN LXANDRA MALLA ”OLIN ETUNENÄSSÄ HAISTELEMASSA, MISSÄ MENNÄÄN.” HECTOR: Kansi_6_2021_e.indd 1 Kansi_6_2021_e.indd 1 10.6.2021 10.55 10.6.2021 10.55 _1SD_ulkokannet_6_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_6_2021.indd 1 10.6.2021 10.59 10.6.2021 10.59. N U C L E A R B L A S T. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: W W W