Soundi 6/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

PUHELINSEKSI BOBBY OROZA ARCH ENEMY ANGEL OLSEN MUSKA Maija Vilkkumaa ON AIKA KERTOA TOTUUKSIA 6/ 20 22 10,90 € (sis.alv) S O U N D I 6 / 2 2 2 So un dI 11 So un dI 11 M A I J A V I L K K U M A A SOU ND I-PA LKI NTO 202 2 MICHAEL MONROE, WILCO, JOAKIM BERG, MARA BALLS, KENDRICK LAMAR, LIAM GALLAGHER… 50 YLI LEVYARVIOTA! matkalla maailmantähteyteen BLIND CHANNEL
JOHN SMITH ROCK FESTIVAL SINUNKIN PÄIVITTÄISEEN HYVINVOINTIISI 1 PV ENNAKKOLIPPU TO, PE 69 € / LA 79 € 2 PV ENNAKKOLIPPU TO-PE, PE-LA 119 € 3 PV ENNAKKOLIPPU TO-LA 149 € ENNAKKOLIPUT MYYNNISSÄ NYT! www.johnsmith.fi 83. AIRBOURNE INSOMNIUM BATTLE BEAST TURMION KÄTILÖT DIABLO BLOODRED HOURGLASS ORDEN OGAN ORBIT CULTURE INFECTED RAIN SILENTIUM MARTTI SERVO & NAPANDER LAUANTAI 23.7. 21. POWERWOLF KATATONIA MUSTASCH MOKOMA ALCEST TO/DIE/FOR LOST SOCIETY KOTITEOLLISUUS PSYCHEWORK ANZILLU PERJANTAI 22.7. 23.7.2022 PEURUNKA, LAUKAA OSTA LIPUT OSOITTEESTA @ WWW.JOHNSMITH.FI DARK TRANQUILLITY STAM1NA EISBRECHER NORTHERN KINGS SOEN WOLFHEART BATTLELORE RANE RAUTIAINEN & PAHA KAKSONEN TORSTAI 21.7
AIRBOURNE INSOMNIUM BATTLE BEAST TURMION KÄTILÖT DIABLO BLOODRED HOURGLASS ORDEN OGAN ORBIT CULTURE INFECTED RAIN SILENTIUM MARTTI SERVO & NAPANDER LAUANTAI 23.7. POWERWOLF KATATONIA MUSTASCH MOKOMA ALCEST TO/DIE/FOR LOST SOCIETY KOTITEOLLISUUS PSYCHEWORK ANZILLU PERJANTAI 22.7. 23.7.2022 PEURUNKA, LAUKAA OSTA LIPUT OSOITTEESTA @ WWW.JOHNSMITH.FI DARK TRANQUILLITY STAM1NA EISBRECHER NORTHERN KINGS SOEN WOLFHEART BATTLELORE RANE RAUTIAINEN & PAHA KAKSONEN TORSTAI 21.7. JOHN SMITH ROCK FESTIVAL SINUNKIN PÄIVITTÄISEEN HYVINVOINTIISI 1 PV ENNAKKOLIPPU TO, PE 69 € / LA 79 € 2 PV ENNAKKOLIPPU TO-PE, PE-LA 119 € 3 PV ENNAKKOLIPPU TO-LA 149 € ENNAKKOLIPUT MYYNNISSÄ NYT! www.johnsmith.fi. 21
dj snake tove lo lil tjay Stormzy POST MALONE david guetta 2. 7. 7. 1.-3. Perjantai Kantolan tapahtumapuisto · HAMEENLINNA .. Lauantai 3. 7. 7. Sunnuntai 1. 2022
YES YES A1 X J1 . DOSE DJS . DISCRETE . 7. ORION . K-SYSTEM . JAY1 . ISAAC SENE . JVG LIL TJAY . TION WAYNE . GETTOMASA . GORGON CITY PEACH TREE RASCALS . ASTRIX . MADBOIALI . 7. MARTIN K4RMA MARY ANN HAWKINS . Perjantai Kantolan tapahtumapuisto · HAMEENLINNA .. 7. SAM TOMPKINS . SURF CURSE . PI'ERRE BOURNE . F . ETTA . SEBASTIAN NOTO . EGE ZULU . Lauantai ATRO . JESSE MARKIN . SUPER8 & TAB david guetta 3. IBE . TEMPER2 . GO_A . TCHAMI DJ SNAKE . REZZ SANNI . PIHLAJA . HEAVYWEIGHT SPECIAL . AVERAGEKIDLUKE . TURISTI . PROTEUS . LOUISAHHH . 7. FLO MILLI . NCO . POST MALONE 1. Sunnuntai BLACFLACO . ELI BROWN . RONY REX . MELO . JAMBO . 2022. YEBOYAH . ELLEY DUHÉ . BOY PABLO . GASELLIT . CLEDOS . MILLA LEHTO MILWIN . SOLAIRE . LAURI HAAV . COSTI . LOUIE BLUE . BESS . stormzy 2. TOVE LO . MEDUZA . DEVINITY . MISTA S . STELLA BOSSI . SEXMANE . THE SECOND LEVEL AJ TRACEY . PYHIMYS . JS16 . HEIKKI L MC KOO . 1.-3. GORDO . PEHMOAINO . ZACHARIAN B2B SIMONA BLIND CHANNEL . KIKI
Soundi 6/2022 > 10 Pääkirjoitus 12 Tapahtuu näinä päivinä 13 Toinen kuvakulma 14 Tarkkailuluokka: Kuusamo 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Stig 20 Elämäni soundit: Suonna Kononen 22 Soundi-haastattelu: Muska 28 Maija Vilkkumaa 34 Blind Channel 41 Arch Enemy 44 Puhelinseksi 46 Bobby Oroza 50 Angel Olsen 54 Levyarviot 64 Team Play 70 Bazook The Halo Effect Horizon Ignited Misery Index 76 Tractatus Musica 78 Jazz kiinnostaa 80 Sanoin kuvin & Leffat 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la 8 SOUNDI 34 Blind Channel 46 Bobby Oroza K u v a: Ju h a K ir il K ai n u la in en K u v a: So u n d in ar k is to 22 Muska 50 Angel Olsen K u v a: So n ja M ü ll er K u v a: K at ja K Ü h l 41 Arch Enemy
GASELLIT . MOUHOUS . JVG . EVELINA F . COSTEE . HUORA . HALOO HELSINKI! INHALER . TEHOSEKOITIN . BLIND CHANNEL . LUUKAS OJA . JESSE MARKIN . ULVER . EGE ZULU . VESTA . LASTEN HAUTAUSMAA LAURI HAAV . LAURI TÄHKÄ . HAPPORADIO . ERIKA VIKMAN . BEAST IN BLACK . OLAVI UUSIVIRTA . MAUSTETYTÖT X AGENTS MC KOO . LÄHIÖBOTOX . IBE J. VESALA . YEBOYAH ASHNIKKO Muista hankkia lippusi ajoissa!. ELLINOORA . SAMI YAFFA SEXMANE . KARJALAINEN . KNIPI . ARPPA . GETTOMASA . ETTA . BEHM . VOLA ABREU . 15.-17.7.2022 • JOENSUU ALAN WALKER TONES AND I LIAM GALLAGHER NIGHTWISH A36 . CHISU CLEDOS . URSUS FACTORY . MELO . ANTTI TUISKU . HASSAN MAIKAL . MOON SHOT . BATTLE BEAST . KUUMAA . VIIVI
Hänen välittömästi tunnistettava tyylinsä, ja sitä kautta suomalaiseen popmusiikkiin jättämänsä jälki, pohjautuu tietenkin hänen sävellyksiinsä ja sanoituksiinsa, joita hän on tehnyt valtavan määrän teini-iästä saakka. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > 10 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka Printall ISSN 0785-0891 48. Vasta juuri nyt, kun juttu oli jo taitettu ja lähdössä painoon, tajusin että olin jättänyt suoraan tuomatta julki ehkä sen kaikkein tärkeimmän seikan, mikä tekee Vilkkumaasta niin merkittävän ja vaikutusvaltaisen artistin. Soundin toimitus jää nyt kesälomalle, ja seuraava lehti ilmestyy 26.8. Hän on viihteen ammattilainen, poptähti ja valovoimainen artisti, mutta ennen kaikkea hän on tekijä. Kaikki nuo valinnat ovat valtaa, jota kautta määritellään sitä, miltä jutun kohde näyttäytyy ulospäin. Jos teen jonkun tuottajan kanssa yhteistyötä, sitä ei nähdäkään kollaboraationa vaan sellaisena, että olisin mennyt jonkun muodikkaan tuottajan ohjailtavaksi. Materiaalia oli paljon ennemmän kuin juttuun mahtui, sillä tällaisessa artikkelissa, jossa pyritään rakentamaan laajempaa kuvaa artistin urasta ja merkityksestä, käsiteltäviä asioita on paljon. Havahduin tähän taas konkreettisesti kirjoittaessani Maija Vilkkumaa -juttua valmiiksi. T oimittajan työ on valintojen tekemistä: juttuaihe, haastateltavat, näkökulma, kysymykset, juttuun poimittavat sitaatit, sanavalinnat… jokaisessa vaiheessa tehdään valintoja, osin tiedostamattakin. Tai siis enhän minä sitä itse edes tajunnut, vaan Maija väänsi asian rautalangasta haastattelun jälkeisessä sähköpostiviestittelyssämme. Sitäkin suurempaa iloa tunnen siitä, että juuri Maija Vilkkumaalle ojennettiin tänä vuonna Soundi-palkinto. Sen, että hän on todella taitava biisintekijä. musatoimittajajengin mielessä. Elävän musiikin täyteistä kesää kaikille! Porridge Radio: Waterslide, Diving Board, Ladder To The Sky SOUNDI 6/2022 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual Sharon Van Etten: We’ve Been Going About This All Wrong Wilco: Cruel Country Kevin Morby: This Is A Photograph Taatto löysi oikeaan kotiin open.spotify.com/user/soundilehti. ”Track recordista huolimatta musta tuntuu, että mun oma tekijyys helposti haalistuu varsinkin ns. Se on erittäin tärkeää tiedostaa niin lukijana kuin tekijänä. Ja Maija puhuu kiitettävän vuolaasti. Tämä on mun mielestä ainakin osin sukupuolittunut ilmiö, jonka olen huomannut koskevan muitakin naistekijöitä kuin mua”, hän toteaa ja on sataprosenttisen oikeassa
JARV IS... LITTLE SIMZ PA SALIEU DJ KOZE ACID ARAB Q DONNY BENÉT VESALA GETTOMASA GASELLIT ERIKA VIKMAN IBE FLOW EXCLUSIVE VESTA DREAMWORLD. GORILLAZ FREDDIE GIBBS ALDOUS HARDING JAMIE XX BIKINI KILL “WITHOUT A DOUBT ONE OF THE MOST UNIQUE EXPERIENCES IN LIVE MUSIC TODAY.” DIY GET YOUR TICKETS: FLOWFESTIVAL.COM YEBOYAH WILLIAM SEXMANE JESSE MARKIN ANTTI AUTIO + JOUSET ARPPA MALLA F LINDA FREDRIKSSON JUNIPER NEW RO HASSAN MAIKAL LOUIE BLUE ROSA COSTE EGE ZULU PEHMOAINO + MANY MORE KING GIZZARD & THE LIZARD WIZARD HOLLY HUMBERSTONE # FLOWFESTIVAL # FLOWFESTIVAL2022 FLOWFESTIVAL.COM /FLOWFESTIVAL /FLOWFESTIVAL /FLOWFESTIVALHELSINKI PRINCESS NOKIA SIGRID FRED AGAIN.. BURNA BOY FLORENCE + THE MACHINE NICK CAVE & THE BAD SEEDS MICHAEL KIWANUKA MØ FONTAINES D.C
The Return Of The Shadow varmasti ilahduttaa Battleloren vanhoja ystäviä, sillä bändi on edelleen oma itsensä niin musiikin kuin tekstienkin puolesta. Tänä vuonna on luvassa sinkku tai pari, mutta albumin ja ep:n vuoro on vasta vuoden 2023 puolella. Syksyllä saadaan myös uudelleen miksattu versio Hanoi Rocksin kakkoslevystä Oriental Beat (1982). Keski-Maan tarusto on vahvasti läsnä! Entä yhtyeen tulevaisuus. – Sitten tuli kesä 2020, ja ajatus uudesta albumista alkoi tuntua oikeasti toteuttamiskelpoiselta. Kova tahti vaati veronsa, ja vihelsimme pelin poikki, kun olimme vielä jossain määrin tolkuissamme, kertoo kitaristi Jyri Vahvanen. Battle loren seitsemäs pitkäsoitto The Return Of The Shadow ilmestyi vihdoin kesäkuun alkupuolella. Keski-ikäinen aggressio ja viha tulevat olemaan vahvasti läsnä! Studioalbumin sanoitukset tulevat kertomaan yhtenäisen tarinan. Tekstien tarkempi sisältö selviää sitten aikanaan. Heart Like A Grave -studioalbumi (2019) ja Argent Moon -ep (2021) saavat seuraa uudesta albumista ja ep-levytyksestä. – Soitimme jokusen keikan vuonna 2016, ja teimme myös uusia demoja, mutta homma ei kuitenkaan tuolloin saanut tarpeeksi tuulta alle. Molemmista julkaisuista on luvassa lisää juttua elokuun Soundin pitkässä Michael Monroe -haastattelussa. Suomalaiselle rytmimusiikille oma sivusto Kesäkuun alussa avautunut Funky Finland -nettisivusto (www.funkyfinland.fi) ilmoittaa missiokseen esitellä suomalaista rytmimusiikkikenttää ja oleellisia tekijöitä funkin, soulin, rhythm’n’bluesin sekä valikoiden muidenkin genrejen alalta. TEKSTI: TIMO ISOAHO Battleloren pitkä tauko päättyi Kaivattuja uusintajulkaisuja: Demolition 23. Ja tässä sitä ollaan: uusi levy on viimein ilmestynyt. – Soitamme jatkossa keikkoja, mutta mahdollisesta seuraavasta albumista ei kannata vielä puhua. Tolkienin fantasiamaailmaan. Tulevan Insomnium-materiaalin taustapiruna häärii audiovisionääri Jaime Gomez Arellano, jonka aikaisempia yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassa Paradise Lost, Hexvessel ja Cathedral. The 21st Century Edition: The Real Mix -lisänimen saanut julkaisu on miksattu Monroen, Yaffan ja Petri Majurin toimesta, ja sen hiomiseen on osallistunut myös Andy McCoy. Monimuotoista heavy metalia soittavan lappeenrantalaisen Battle loren moottorit jyrähtivät käyntiin vuonna 1999. Englanninkielisen, artistien kansainvälisenkin tunnettuuden lisäämiseen tähtäävän sivuston taustalla on Funky Amigos -yhdistys. – Sanoitukset taas pohjautuvat edelleen J.R.R. Kun ihan kaikkea ei viitsitty heittää roskakoriin, niin lopulta käsiin jäi tasokasta materiaalia niin pitkäsoittoa kuin vähän lyhyempääkin levyä varten, kertoo kitaristi Markus Vanhala. – Jaime tekee juuri sopivan luomua soundia, ja tästä osuvana esimerkkinä toimii Moonspellin Hermitage-albumi (2021). Aiomme nyt vain nauttia näistä hetkistä! TEKSTI: TIMO ISOAHO Insomniumilta luvassa kaksi uutta teosta K u v a: N ii lo Se v än en K u v a: N ii lo Se v än en K u v a: Ja n i Li im at ai n en K u v a: To n i Sa lm in en. -yhtyeen ainoa albumi vuodelta 1994 julkaistaan vihdoin virallisesti vinyylillä. ja Oriental Beat Michael Monroen, Sami Yaffan ja kumppaneiden erinomaisen Demolition 23. Seuranneiden reilun kymmenen vuoden aikana yhtye julkaisi kuusi studioalbumia, mutta Doomboundlevy tytyksen (2011) jälkeen yhtye vetäytyi hiljaiselon maailmaan. – Vuonna 2011 päätimme tehdä tietoisen irtioton eeppisen fantasia metallin maailmasta. – Kasvua ja kypsymistä on varmasti tapahtunut sävellyspuolella, mutta sama vanha battleloremainen tyyli ja soundi on edelleen läsnä, nyökkää kitaristi. – Insomniumissa on nykyään neljä biisinkirjoittajaa, ja korona-aika teki muutenkin sen tempun, että kappaleita alkoi syntyä roppakaupalla. – Mutta niinhän siinä sitten kävi, että tauko venähti ennakoitua pidemmäksi! Milloin uuden The Return Of The Shadow -albumin valmistelu alkoi. Uudelleenjulkaisusta vastaa Little Stevenin Wicked Cool Records, ja levy on luvassa syksyllä. – Argent Moon koostui tarkoituksella hieman rauhallisemmasta materiaalista, mutta seuraavaksi luvassa on raaempaa tuuttausta. – Julkaisimme yhteen aiheeseen keskittyneen Winter’s Gate -levyn vuonna 2016, ja seuraavaksi luvassa on jotakin samantyylistä. 12 SOUNDI SOUNDI 13 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Melodisen death metalin maailmassa jo 25 vuoden ajan seikkaillut Insomnium on saanut tulevat julkaisunsa purkitettua
Palasin juuri Lähi-idästä kovalevyt pullollaan mitä villeimpiä raitoja. – En ole ikinä ollut maailmanmusan suurimpia faneja, mutta silti esimerkiksi Värttinän ja Dead Can Dancen jutut ovat resonoineet tosi kovasti. Peuhu operoi Ianai-kollektiivissa artistinimellä Trevenial. Mun pitää uskoa tähän universumiin sataprosenttisesti tai siitä tulee ihan hengetöntä. Jaani, mistä on kysymys Ianai-kollektiivin suhteen. Ensimmäiset biisit taisivat sijoittua muinaiseen Mongoliaan, mutta sitten päätin vapautua myös ”kulttuurien kahleista”. Lisäksi tarjolla on videohaastatteluja, joissa bändin jäsenet paljastavat soittoniksejään. Tämän vuoksi loin itselleni Trevenial-hahmon, joka päästää minut Ianain maailmaan, kertoo Peuhu. Opi soittamaan Metallicaa Metallican kanssa ”Musiikillisen monilahjakkuuden Jaani Peuhun (Mercury Circle, Iconcrash) johtama monikansallinen ensemble tulkitsee ajasta ja paikasta irrallaan olevaa musiikkia nykyihmisille tuntemattomalla kielellä”, kertoo Svart Recordsin tiedote. Joitakin kertoja sainkin piiskattua itseni niin syvään hurmostilaan, että saatoin vain seurata biisien syntyä ikään kuin sivustakatsojana. – Työstän kakkoslevyä jo kovaa vauhtia. Tällaiset vaikutteet varmasti kuuluvat jollain tasolla Ianaissa. – Kun sävelsin, en kyseenalaistanut mitään kirjoittamiseen tai sovittamiseen liittyviä ratkaisuja, vaan annoin palaa vaan. – Aloin kirjoittaa uutta musaa vuonna 2017 ja päätin tehdä jotakin uudenlaista, esimerkiksi genrejä miettimättä. – Ianain maailma koostuu omista hahmoista, tarinoista ja kielestä. Ianain monimuotoista materiaalia ei voi toteuttaa livenä ihan peruskokoonpanolla ja haluan myös visuaalisen puolen olevan todella vahva, joten lavoille lähteminen vaatii paljon työtä. Sovelluksen avulla on mahdollista opetella kymmenen Metallicaklassikon riffejä ja sooloja ja soittaa niitä yhtäaikaa Metallican alkuperäisten raitojen kanssa. 12 SOUNDI SOUNDI 13 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Nyt olisi tarjolla opetusta itse mestareilta, sillä suomalainen soitonopetteluapplikaatio Yousician on lanseerannut kitaristeille Metallica-kursseja, jotka on tehty yhteistyössä bändin kanssa. Sigur Rós ja Cocteau Twins taas ovat olleet musiikkia ”muista maailmoista”... Miten kuvailisit Ianain musiikkia. Entä onko luvassa keikkoja ja uusia julkaisuja. Ja jos joku termi pitää nyt keksiä, niin sanotaan sitten alternative world music. Näkisin itse, että liveshow tulee olemaan lähempänä ”kokemusta” kuin keikkaa, miettii Peuhu. TEKSTI: TIMO ISOAHO Ianai vie mukanaan uusiin maailmoihin K u v a: P ia R au ti o. – Ehdottomasti. Kuukausimaksullisen Yousicianin kurssit soveltuvat myös vasta-alkajille
Me ollaan jo tehty joitakin biisejä laulaja Kai Rintamaan kanssa, ja nekin tullaan todennäköisesti jossain vaiheessa julkaisemaan jossain muodossa. – Tuuleen kadonneet on tunnelmallinen, kokeellinen ja rautainen levy, jossa on vähän nostalgiaa ja paljon tätä päivää, minkä myötä tunnelma voi olla monille myös aika virkistävä. Ei se kaupunki, vaan Huotarin (ja parin muun tekstarilaisen) uusi bändi, joka julkaisi Tuuleen kadonneet -debyyttialbuminsa muutama viikko sitten. Takana on myös jo useita pikkulevyjä. – Nimi mahdollistaa paljon. – Ja näin meillä olikin pikkujulkaisuja julkaisevan pikkuprojektin sijaan kasassa Svartille levyttävä bändi, hah! Miksi yhtyeen nimeksi tuli Kuusamo. Seuraavaksi mukaan tuli Eero (Vesterinen, basso), joka on Tuomaksen kaveri ja jonka tapasin ensimmäisen kerran yksissä pihajuhlissa. – Ajattelimme tekevämme ihan vain seiskatuumaisia, kasetteja ja kaikenlaisia pikkujulkaisuja. – Levy pitää sisällään täysin uudenlaista suomalaista vaihtoehtoista indie-iskelmä-psykedeliarockia, mikä onkin sitten niin laaja käsite, että sehän voi tarkoittaa ihan mitä vain, vai mitä. Nyt onkin sen kuuluisan myyntipuheen aika: Miten myisit Kuusamon musiikin kuulijalle, joka ei ole koskaan kuullut nuottiakaan biisejänne. Huotari tuumailee hetken, kun kysyn millainen fiilis levyltä välittyy, ja lohkaisee sitten, että Kuusamo on kyllä tavallaan kiinni menneessä, mutta samalla eteenpäin on mentävä. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Huotari nauraa. Esimerkiksi taustabändinä toimimisen. – Päätettiin myös, että homma saa kasvaa bändiksi, voimme tehdä yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa ja tehdä kaikenlaista kokeellista musaa, mutta poikkeusaikojen vuoksi teimme pitkään biisejä ihan vain kahdestaan. – Saimme Tuomas Asantin kanssa, hänkin soittaa kitaraa kuten myös minä, loppuvuodesta 2019 ajatuksen tehdä yhdessä biisejä ja katsoa, mitä sieltä sattuu syntymään, hyväntuulinen Huotari iloitsee hymyä äänessään. Siinä on jotain sellaista isompaa ja taianomaista mystiikkaa, Huotari luonnehtii pohjoista kaupunkia, joka on tuttu monelle suomalaisille vähintään laskettelupaikkana. – Oon aina ajatellut että Kuusamo on tosi mystinen paikka. – Katselin broidin ja minun perheen vanhoja valokuva-albumeita ja joissakin kuvissa me pyörittiin Kuusamon tuntureilla. Syy Norjan-matkaan on Teksti-TV 666 -bändin kiertue, ja takana on jo nippu keikkoja Ruotsissa. TEKSTI: AKI NUOPPONEN www.facebook.com/kuusamonkultti ”Tuuleen kadonneet on tunnelmallinen levy, jossa on vähän nostalgiaa ja paljon tätä päivää.” K u v a: V ee ra Se p p äl ä MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti KUUNTELE TARKKAILULUOKKA SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti. Kuusamo on musiikkia ihmisille, jotka pitävät musiikista. – Ollaan vanhojen asioiden äärellä, mutta uudella soundilla ja sellaisen suomirockin merkeissä, mitä me tykätään veivata. Ihan ensimmäinen Youtube-singlekin oli coveri Jay Reatardin There Is No Sun -kappaleesta. A-PUOLI Kuusamo Musiikkia ihmisille, jotka pitävät musiikista T ero Huotari istuu bergeniläisessä puistossa katselemassa pulujen ruokintaa, kun soitan hänelle. Päätin sillä hetkellä, että kun seuraavaksi perustan bändin, sen nimi on Kuusamo. Puhelun syy ei tällä kertaa ole Tekstarit, vaan Kuusamo. – Sitten meillä olikin kasassa kokonaisen levyn verran materiaalia. Pyysin mukaan broidini Timon (Huotari), joka soittaa myös Tekstareissa rumpuja
1.-2.7.2022 BULEVARDIN PUISTO BULEVARDPARKEN ALOITA HEINÄKUU RAASEPORI FESTIVALISSA! RAASEPORIFESTIVAL.FI K18 Rakastettu koko maakunnan festivaali tekee näyttävän paluun elokuussa! www.kainuunmusiikkijuhlat.com
Kun virologit muuttuivat yhdessä yössä sotastrategikoiksi, olin yhtä valmis räjäyttämään internetin kuin takavuosien meemistä tuttu autokauppias. Sivuston löydettyäni aloin kuunnella aina yhden kasetin päivässä. Pelkästään kahden minuutin introssa on ainekset noin neljään biisiin, edeten tummasävyisestä videopeliestetiikasta silkkaan Miami Vicen ja saippuaoopperoiden juustoiluun. Käytännössä se on tarkoittanut, että olen yrittänyt lukea huomattavasti vähemmän, mitä ihmiset ajattelevat eri asioista. Vuonna 1982 sävelletty Alice Through The Looking Glass (Music For Animated Television Film) sai ensijulkaisun levynä vasta Shukain myötä. 2 -julkaisulla. Nykyään tosiaan on kaikkea: yhtiö keskittyy julkaisemaan ainoastaan ukrainalaista musiikkia 1960-luvulta 1990-luvulle. Monet muusikot ja tuottajat ovat poistuneet maasta ja niin materiaalia kuin tuotantovälineitä on tuhoutunut. Happoisuudessa ja intensiteetissä ei häviä myöskään Shapoval Sextetin Kobzareva Duma (1976), joka on kolmen kappaleen mittainen groovaavan fuusioja free jazzin helmi. Edelleen jaksaa yllättää, miten vähän länsimaisissa medioissa nostetaan esille ei-länsimaista musiikkia, vaikka netti nimenomaan voi demokratisoida ja laajentaa musiikin käsittelyä. Heidän julkaisunsa ovat lyöneet hyvin läpi dj-piireissä: Velly Joonaksen, Tornadon ja Elektran singlet löytynevät jokaisen hyvän maun omaavan dj:n hyllystä. Syrian Cassette Archives muistuttaa paljon Brian Shimkovitzin Awesome Tapes From Africa -projektia, joka on nostanut Ata Kakin kaltaisia artisteja maailmanmaineeseen vuosikymmeniä sen jälkeen, kun artisti julkaisi ainoan kasettinsa hyvin pienelle yleisölle. Tai jos ei löydy, niin ehkä internet voi auttaa. Mainitsemani sivusto kerää erilaisten syyrialaisten artistien kasetteja digitaalisessa muodossa kuunneltavaksi, täysin ilmaiseksi. Shukain katalogista löytyy myös kaksi levyllistä nykymusiikkisäveltäjä Valentina Goncharovan musiikkia. Toisin kuin Shimkovitz, Gergis ei ole lähtenyt kaupallistamaan projektiaan ja julkaisemaan kasetteja uudestaan. Gergisin tavoitteena on preservoida syyrialaista musiikkikulttuuria ja -perinnettä, joka ei ole Syyrian vuonna 2011 alkaneen sisällissodan jäljiltä entisellään. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Syyrialainen kasettisivusto muistutti, että netissä on yhä jotain hyvää O len yrittänyt tänä keväänä säädellä omaa internetin käyttöäni jollain lailla järkevämmäksi. Talvella, kuukausia ennen Ukrainassa käytävää sotaa, löysin puolestaan Shukai-nimisen levy-yhtiön. Hän teki yhteistyötä myös Pekka Airaksisen kanssa, ja tuloksia heidän kohtaamisestaan voi kuulla Recordings 1987–1991 Vol. Seiskatuumaisena singlenä julkaistu Battlefield (1986) on soundtrack Stephen Kingin Taistelukentästä tehtyyn animaatiotrilleriin. Yhteen kappaleeseen mahtuu monia suunnanvaihtoja. Shukai on julkaissut esimerkiksi säveltäjä Volodymyr Bystriakovin musiikkia, jonka filmisävellykset ovat täysin hillittömiä. (Goncharovasta kerrottiin Jazz kiinnostaa -palstalla Soundissa 3/2022.) Frotee-niminen yhtiö on aloittanut Shukaita aiemmin neuvostoliittolaisen musiikin parissa, keskittyen nimenomaan virolaiseen musiikkiin. Uusi internetsääntöni on: vähemmän nykyhetkeä, enemmän historiaa. Projektin takana on Mark Gergis, joka on kerännyt syyrialaisia kasetteja vuosien 1997–2010 aikana. Eli Neuvostoliiton aikaista musiikkia, joka tuskin on meille aikanaan kovin tutuksi tullut. ”Kun virologit muuttuivat yhdessä yössä sotastrategikoiksi, olin yhtä valmis räjäyttämään internetin kuin takavuosien meemistä tuttu autokauppias.”. Noin yhden sunnuntaibrunssin verran kestävät sunnuntailisäkohut voivat lipua ohitseni ihan mieluusti jatkossakin. Teos on kuin happoiset päiväunet kesähelteillä puun juurella. Vielä enemmän pidän kuitenkin Bystriakovin sävellyksistä Liisan seikkailut peilimaailmassa -animaatioon. Emme ansaitse jotain niin hienoa kuin internet, jos hukkaamme sen mahdollisuuden piereskelemällä ilmoille typeriä ajatuksia vain siksi, koska se on mahdollista. Julkaisut ovat pääasiassa vuosilta 1970–2000. Yksi kevään parhaista löydöistä tässä aivoja hellivässä zen-puuhassa on ollut syriancassettearchives.org-sivusto. Suosittelen tutustumaan, jos Omar Souleyman on jäänyt ainoaksi syyrialaiseksi häälaulajaksi, johon olet törmännyt
LIKE Serkkuteoria TOMMI LIIMATTA ”Tommi Liimatalla on ainutlaatuinen ja yksityinen näkökulma asioihin. Muska SAULI MIETTINEN 1970-luvun alussa suomirockin eturintamaan nousseen Muskan kauan odotettu elämäkerta ilmestyy laulajan 70-vuotispäivän alla. Tuttu maailma ei ole hänen jäljiltään enää entisensä.” – Kari Hotakainen LIKE Tie päättyy meren rannalle SUONNA KONONEN Tie, rock ja vapaus, vielä kerran! Pitkän linjan muusikon esikoisromaani säteilee pohjoiskarjalaista huumoria ja rakkautta rockiin. LIKE Ekat 21 vuotta Kuinka minusta tuli Nikki Sixx NIKKI SIXX Maalaispoika Frank Ferannan vauhdikas ja railakas matka Mötley Crüen ikoniseksi basistiksi. KARISTO 27 95 Bändilaboratorio Tarinoita Lepakkoluolasta MARCO KOSONEN Elämänmakuinen historiikki aikansa suomalaisen rock-kulttuurin keskipisteen, legendaarisen Lepakkoluolan kuolemattomista bändeistä. Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . LIKE 29 95 Jouko Lehtolan RockFinlandia KALLE AHOLA, VILLE HARTIKAINEN ”Kirja sisältää suomirockin ikonisimpia kuvia ja on lämpöä huokuva kunnianosoitus edesmenneelle valokuvaajalegendalle.” – Rumba LIKE 29 95 Lukusuosituksia musadiggareille 27 95 29 95 29 95 ”Yhtä riemastuttava kuin Heroiinipäiväkirjat. Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Oikea herkkupala faneille.” – Publishers Weekly
Kukaan ei odota häneltä Paleface tyyppistä retoriikkaa, joten hän voi esittää tällaisen biisin ja läpäistä sellaisenkin kuulijan suojauksen, joka ei Palefacen musiikkiin koskisikaan. Findance.comin haastattelussa hän väit tää viattomasti Isomunasen miehen kerto van siitä, miten ”kaikilla meillä on oma taakkamme”, kuten kertosäkeessä laule taan. Stigin biisissä satiirin esittäjä ja kohde kohtaavat kultaises sa leikkauksessa, ja hyvän kupletin tapaan se on myös biisi, jota tekee mieli kuunnella ja laulaa mukana pääksytysten. Erona toki se, ettei oikea elämä onneksi tunnu hänellä sekoittuvan laulujen aiheisiin. Tulisipa jo karaokelistoille! T ässä kuussa poiketaan kulttuurihistori asta kulttuurimme nykyisyyteen. Ta vallaan hän on ihanteellisessa asemassa kyseenalaistamaan hegemonisia puhetapoja. Niin paljon on takana, niin paljon vielä edessä. Pasi Siitonen on itse asiassa moderni kuplettilaulaja. Moni Stigin kuulija ei varmasti Irwinin oikeaa nimeä edes tunnistanut, mutta siinä on johtolanka ja keskeinen avain Siitosen artistipersoonaan. Hän tietää, että elämä kantaa. Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen ”Oivalluksen hetki on metaforisen isomunaisuuden sisäistäminen.”. 18 SOUNDI SOUNDI PB Stig: Isomunanen mies (2022) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Nyytit hikoaa, mutta elämä kantaa Siitonen tuntuu tajuavan asemansa. Fokus ei tietenkään ole siinä, mitä sankarimme housuista löytyy. Biisin puhujan taakka on... Isomunanen mies. Ei ole sattu maa, että pirullisen tarttuvassa Ryyppyhitissä jukeboksissa ”laulaa Hammarbergin Antti”. no, isot munat. Jostain syystä kuitenkin kuuntelin kappa leen ja jopa korvat sen verran höröllä, että sain kiinni tekstin langanpäästä. ”Raskaat on kiveni kantaa” ja nyytit hikoavat Länsiväylää ajaessa, kun ”bussit bussikaistan täyttää”. Sitten seura sikin päiväkausien mittainen voimasoitto ja kaikkien vähänkin potentiaalisiksi kokemieni tuttavien piinaaminen Isomunasen miehen hehkuttamisella. Kun näin Spotifyn New Music Friday listalta hänen julkaisseen tämän nimisen biisin, oli ensifiilikseni aika latistunut. Siis siihen, joka tarjoaa ”Hyvää pöhinää ja visioita/menestystä, onnea varmaa”, kuten Stig kappaleessa sanailee. Stigiä on ollut mahdotonta pitää yhteiskunnallisena tai teilijana eikä Janne Huttusen ja Kaisa Korhosen kanssa tehty Isomunanen mies vielä riitä muuttamaan tätä. Tämän sä keen perään ihanan apaattisesti lausah dettu ”ei helvetti” on oikeastaan kappa leen kruunaava yksityiskohta. Kelly” Stig Dogg vaihtui viinanjuonnista, parisuhteista ja seksistä kertovia helppoheikkimäisiä ralleja esittäväksi Stigiksi. On ollut ainakin siitä asti, kun ”Punavuoren R. Stigin artistiprofiili on vähän ristiriitainen ja ongelmallinen. Ehkä veitsi viiltää syvimmälle juuri yllätysiskun momentumilla. Satiiri on väännetty rautalan gasta, mutta se kuuluu asiaan: ”Jos elämä on synkkää, laita päälle valo/Jos menee kämppä alta, rakenna vahvempi talo.” Jos haluaa rikastua, kannattaa ostella sijoitusasuntoja! Isomunaisuus on ajatusmaailma ja sen voi omaksua suku elintensä laadusta riippumatta, mutta toki maskuliininen voitontahto ja toisaalta hankaavista kalsareista uhriutumi nen ovat stereotyyppisiä sukupuoliominaisuuksia ja miehi sellä äänellähän siellä HS Visiossakin yleensä puhutaan. Isomunaisuus on uutta Stigbiisiä odottaneelle kuu lijalle helppo koukku, oivalluksen hetki on metaforisen iso munaisuuden sisäistäminen. Stigin alkukeväästä ilmestynyt Isomunanen mies biisi on toistaiseksi nasevin kommentti siihen maailmaan, jota esimerkiksi Helsingin Sanomien HS Visio osion voi katsoa ilmentä vän. Upeassa cosassa Stig kuvaa haikeasti sankarinsa tsemppaavaa ajatusmaailmaa: ”Kun aallot lyö Westendin rantaan/ja vaikka mun kalsarit hankaa/Mä katson valon pisaroita, tiedän että elämä kan taa.” Taloussivujen ja kalliiden lifestyle julkaisujen retoriikoista on syntynyt epä pyhä hybridi: yritysjohtaja, yleensä keskiikäinen, jo seestynyt mies, seisoo smoothielasi kädessään isojen ikku noidensa ääressä ja katsoo mietteliäänä merelle. Jos vastaavaa tulee lisää, sitten voi jo olla uudelleenarvioinnin paikka. Stig laulaa isomunaisesta miehes tä, varmaan tosi hauskaa settiä tarjolla. Samalla aloin arvioida uudelleen suhdetta ni Stigin artistipersoonaan ja musiikkiin
f i IK ÄR AJA K-18 Haloo Helsinki! | Antti Tuisku Arttu Wiskari | Ellinoora | Kaija Koo Popeda | Maustetytöt X Agents Vesala | Erika Wikman | ABREU Ressu Redford | Nelli Matula VIIVI | Olli Halonen. L I P U T J A I N F O : p o p p a r k
Onpa levyllä myös Suonnan juuri julkaistun romaanin Tie päättyy meren rannalle teeman inspiroima lähes progetyylinen, neliosainen laulueepos. Nääsvillen Veljekset Mutta muista… – Olen kuunnellut kaikki Freukkarit ja Myllykosken soolot huolellisesti, mutta Nääsvillen Kapa Ahonen on suomikantrin great unsung hero. Kulttuurijournalistina, musakriitikkona ja tietokirjailijana kunnostautuneen muusikon elämän soundit ovat yllättävän monimuotoiset. Mielellään kasvattaisin kokoonpanoa, jos se ei hankaloittaisi treeniaikojen sopimista ja bussiin mahtumista. LEVY, JOKA SOI KEIKKAREISSUILLA Man Rhinos, Winos + Lunatics – Kononen & Pajukallio -keikkamatkoilla soi usein Man. Duon juniori saa seniorilta ihastuttavia aikalaismuistoja ja tallettaa ne sydämeensä. – Kesäksi on pari festaria sovittuna, mutta kiva olisi myös päästä Tampere-Helsinki -akselille esiintymään. Ei näihin naamoihin kyllästy. Emeritus-hippi tulkitsee sieluunkäyvästi. Michael Sadler kailottaa Freddie Mercuryn teatraalisessa hengessä ja Ian Crichton staccato-kitaroi persoonallisesti. Huolellisimmin olen kuunnellut tietysti Niilot, mutta Crosbyn viime vuosien tasokkaat levyt ovat olleet mukava yllätys. Yhdessä soittamisen riemun vuoksi etätyötkään eivät houkuta. Toisaalta duohommissa Pillin (Pajukallio) kanssa laulut voi riisua olennaisiin osiinsa. Wigwamin deep pop -vaiheen ystäville suositan Camelia, joka operoi samoissa rekistereissä, ilman Pembroken nerokasta pidäkkeettömyyttä, tosin. Taas on tilaa luovuudelle ja biisejä alkaa kertyä pöytälaatikkoon. LEVY, JOKA ON KUIN KYPSYNYTTÄ VIINIÄ David Crosby For Free – Crosby Stills Nash & Young ovat kulkeneet mukanani koulupojasta. Kaikin puolin onnistunut moderni folklevy, jolla Joni peittosi 80-luvun levytystensä teknisen kylmyyden. Lämminhenkinen studiolive väliturinoineen. Ystävien kanssa tykkään levyttää, suunnitteilla onkin Ladon ja kumppanien Paluu Takkulan baariin -jatkoprojekti. Mahtava laveeraus öisestä Amerikasta. Kiitos Walde, Jussi ja muut soundilaiset! PARAS MODERNI FOLKLEVY Joni Mitchell Night Ride Home – Nimikappale on meikäläisen maailmassa ehkä se suurin autoiluaiheinen biisi. – Meillä on pieni, lämminhenkinen fanipiiri, jonka kanssa voi testailla niitä yhteisiä asioita, mistä soittajat ja kuulijat tykkäisivät. Saga laajensi 70-luvun jenkkiprogen maailmaa siinä missä neoprogemiehet Britanniassa. Vallilassa purettu Ava-hotelli on myös ansainnut oman muistolaulunsa kaikista niistä kerroista, kun siellä on kiertävän soittajan elämää vietetty. Nymanin Rocktiedosta sen bongasin. K u v a: Su sa n n a Å gr en. Kun Lato levytti nimibiisin Herran huosta kaiken kantaa Jussi Raittisen kanssa, yksi kehä kaartui umpeen. Hyvää haastetta sovitukseen ja soittoon. – Utopia, Texas -tarina syntyi reissusta Ilkan kanssa Steel Guitar Conventioniin, kun matkalla poikettiin Utopian pikkukaupungissa. Pyhä Severi on tietysti Suhonen, jonka vahanukke Varkauden huoltoaseman vitriinissä loihti mielikuvan reissumuusikoiden pyhimyksestä. – Huojuvan Ladon kanssa pyritään jopa itsetarkoituksellisesti muuttumaan, Suonna tunnustaa. – Akustinen kitara on sieluni soitin, jolla sävellän biisejä tuotavaksi treeneihin. 20 SOUNDI Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > S uomalaisen folk & country -musiikin juurevin pelimanniporukka Huojuva Lato on julkaissut seitsemännen albuminsa Utopia, Texas. LEVY, JOKA LAAJENSI PROGEKÄSITYSTÄNI Saga Saga – Aikaansa edellä olleen kanadalaisbändin debyytti täynnä sähäköitä ässäbiisejä. Manin löysin 70-luvun Soundien ja Platat-kirjojen avulla. LEVY, JOKA EI TARVITSE RUMPUSETTIÄ Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut Murheellisen hahmon ritari – Laulelman ja folkin ystävänä kiinnostun aina kun rummut jäävät pois. Bensan hinnanousu huolettaa, kun jo nyt treenien pito Joensuun – Valtimon etäisyyksillä käy kalliiksi. Nimikappale soi radiossa 1984 ja oli ensikosketukseni Nääkkäreihin. LEVY, JOKA SOI KAUNOSIELUVAIHTEEN ISKIESSÄ Camel Breathless – Andy Latimerin sävelkynä ja lyyrinen sähkökitarismi vetoavat kaunosieluuni. Loistavia tarinalauluja siirtolaisuudesta ja rakennemuutoksesta. En tee valmiita bändidemoja, vaan mies ja kitara -aihioista kukin muusikko sovittaa oman osuutensa. Suonna Kononen K u v a: M in n a R ai ta v u o (Huojuva Lato, Kevyet Mullat) LEVY, JOKA JOHDATTI SUOMIKANTRIIN LEVY, JOKA JOHDATTI COUNTRYYN Nitty Gritty Dirt Band Will The Circle Be Unbroken – Kuopion kirjaston tripla vei bluegrassin ja countryn maailmaan. Suosikkini heppulevyistä; Aamuöinen kaupunki, Kesä, Kulkuri, mestarillista lauluntekoa. Nyt kun yksi kokonaisuus on pois käsistä, on hyvin mukava olo. Laulaja, tarinankertoja ja kitarankielien helistelijä Suonna Kononen toteaa ensitöikseen, ettei yhtye ole halukas hirttäytymään silkkaan kantriin, vaan kallistuu vaivatta rockin suuntaan, vaikkapa Tom Pettyn tai Neil Youngin tapaan. Ja se Pike Kontkasen viulu
EON ONE MKII | EON ONE COMPACT | PRX ONE | EON 700-SARJA. JBL teki juuri niin Pelkkä kuitti riittää. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. Seitsemän vuoden takuu koskee alla listattuja malleja, myös takautuvasti aiemmin ostettuja. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Miltä tuntuisi, jos autokaupasta soitettaisiin, että autosi 2 vuoden takuu onkin nyt 7 vuotta. Akut 3 vuoden takuulla
Glamour oli ”Kaikki elämässä on ollut sattumaa” MUSKA: halkoliiterimäisistä tanssilavoista kaukana. Muska halusi laulaa rockia, ei iskelmää. Svengaavaa jytää kuultiin vielä vuonna 1977 ilmestyneellä Tää se päivä on -albumilla, mutta sen jälkeen Mus ka hävisi kuvioista. Kirka kuitenkin oli vakuuttunut pikkusiskonsa kyvyistä ja sai lopulta käännettyä tämän pään. Laulamisesta pienestä tytöstä asti tykännyt Muska oli nähnyt jo nuorena millainen suomalainen musiikkibisnes käytännössä on. Kappalemateriaali sisälsi tuon ajan hengen mukaisesti covereita, mutta Muska jätti vakuuttavan puumerkkinsä esimerkiksi Suzi Quatrolta ja Nazarethilta poimittuihin biiseihin. Pitkä ja vaiherikas ura jatkuu vielä keikkalavoilla. Heidät piti otsikoissa muun muassa päätyminen napit vastakkain D-Tuotannon kanssa, kun Muska ei suostunut Dannyn määrittelemän imagon mukaiseksi artistiksi. Muska Babitzinia voi vankoin perustein pitää yhtenä oman sukupolvensa uranuurtajista. Hurjalla intensiteetillä päälle käyvä jytärocksovitus ja Muskan kaikkensa peliin laittava tulkinta vetävät ihon kananlihalle yli 50 vuotta ensiesityksensä jälkeenkin. Marija ”Muska” Babitzinin (s. Vielä vähemmän sitä kokeilivat tuon aikaiset naisartistit. 1952) kutsuminen ensimmäiseksi suomalaiseksi rockia levyttäneeksi naiseksi lienee kuitenkin kiistatonta. Isoveljet Sammy ja Kirka nousivat maan suosituimpien artistien joukkoon. H istoriallisesti jonkun ensimmäiseksi julistaminen on aina hieman riskialtista puuhaa, sillä asioita voi määritellä niin monella tavalla. Ja millä lailla tuo ura alkoi! Vuonna 1971 ilmestynyt esikoissingle Kirjoita postikorttiin antaa ihan oikean sisällön täysillä vetämisen käsitteelle. 22 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Rock’n’roll oli pirun harvinaista Suomessa 1970-luvun alussa. Suomirockin kovimpien muusikoiden soittama esikoisalbumi Muska ilmestyi vuonna 1973. Ensin ohjelma toi mis to työhön ja sitten Los Angelesiin.. Muskasta tuli nuorisotähti ja esimerkiksi Suosikki kirjoitti kiihkeällä tahdilla Muskasta ja hänen muusikkopoikaystävänsä Hannu ”Kala-Hande” Salakan tekemisistä. Pyöritys oli valtavaa ja ensiaskeleita ottavat suomalaiset pop-piirit niin alkeellisella tolalla, että työ oli suosiosta huolimatta käytännössä raskasta
SOUNDI 23
Sitä ilmeisesti oli syventämässä myös yllättävätkin syyt. Siinä vaiheessa hän oli ilmeisesti päässyt laulutyylistäsi yli. Nykyisin on ihan toista. Shocking Blue -käännöksiä lauloi myös Lea Laven, jonka varhaistuotanto on paikoin vahvaa psykedeelistä rockia ja jytää. Ehkä kuitenkin musiikki itsessään. Miten sinut otettiin vastaan. Maalaismaisemissa vähän ihmeteltiin, että mikä toi on. – Näköjään! (naurua) Vaikka rokkaavia naislaulajia ei tuolloin juuri muita ollut, niin kyllä sitäkin kokeiltiin. Viime vuosikymmenten mittaan albumeita on ilmestynyt tasaiseen tahtiin, mutta parhaiten Muska tavoittaa yleisönsä keikoilla, joita hän jaksaa tehdä heinäkuussa mittariin tulevasta 70 ikävuodesta huolimatta kovaan tahtiin. Ne pyysi tekemään sinne koko albumin verran biisejä. Esimerkiksi Maria ja Marsialaiset -yhtye levytti oman versionsa Muskan ensihitistä vuonna 2018. Aina ei ymmärrystä riittänyt kaupungeissakaan. – Muistan hyvin ainakin Rayan (Raija Alenius), joka oli muistaakseni Seinäjoelta. – Toi on vähän vaikea kysymys, kun muistelee jälkeenpäin. Debyyttisinglesi Kirjoita postikorttiin oli hurmoksellinen käännösversio Shocking Bluen Send Me A Postcardista. Mutta räväkkä ja sydämellinen nauru raikaa tämän tästä hänen muistellessaan pitkää uraansa. Käsitystä hotellimajoituksista ei ollut vielä siihen aikaan. Koska Muska ei halua pitää meteliä omista tekemisistään, on moni hänen elämänsä varrella tullut käänne, sattumus ja seikkailu jäänyt kuulematta. Löytyikö tuon ajan naissolisteista artisteja, joita pidit hengenheimolaisinasi. Kirjassa käy ilmi, että veljesi Kirka ylipuhui sinut laulajan uralle, koska et ollut itse ajatuksesta niin innoissaan. mielesi kuitenkin muuttumaan ja lähdit kokeilemaan. Joskus yleisön joukosta kuului ”älä rääy!” Mutta oli paljon edistyksellisiä tyyppejä varsinkin suurissa kaupungeissa, joissa vastaanotto oli hyvä. > Soundi-haastattelu Paluu levyttäväksi artistiksi tapahtui vuonna 1991, jolloin Pidä kii -albumi tavoitti jo hieman varttuneemmat fanit. Käytiin oikein professori Sovijärven luona niitä toteamassa. Tiesit kuinka vaativaa ja raskasta se voisi olla. Siksi juuri ilmestynyt Sauli Miettisen Hannu Salakan muistiinpanojen pohjalta kirjoitta ma elämäkerta tulee tarpeeseen. K u v a: M u sk an ko ti al b u m i K u v a: M u sk an ko ti al b u m i. Ehkä siitä johtuu, että Muskan alku taipaleen kovat rockvuodet ovat jääneetkin vain kovimpien musahiirien pengottavaksi. Siinä käydään läpi suomalaiselle popmusiikille tuiki olennainen Babitzinin sisaruskatraan tarina, mutta myös Muskan ja Handen vuodet musabisneksen kulisseissa. Viime aikoina tosin on ollut huomattavissa, että sillekin kuuluva arvostus vielä löytyy. Mutta kyllä mä katson, että tänä päivänäkin mulla on se käheä soundi. – Osittain oltiin hyvinkin vastaanottavaisia. Muska itse sanoo osallistuneensa kirjan tekoon lähinnä lapsuusja nuoruusmuistoilla ja tunnustaa, ettei paljoa muuta muistakaan, sillä hän on aina elänyt hetkessä. Jo sillä oli läsnä poikkeuksellisen raspinen laulusoundisi. Voidaan sanoa, että ennen sinua ei rockhenkisiä naissolisteja Suomessa ollut. Sisaruksista pop-uralle lähtivät vuorotellen jokainen, vaikka Ykän ja Annan yritykset jäivätkin kokeiluiksi. Räväkästä soundistaan ei Muska ollut tuolloin – eikä ole vieläkään – kokonaan valmis luopumaan, vaikka materiaali olikin jo vähemmän päällekäyvää. Taisit olla oikeassa siinä, että laulajan ura tuohon aikaan ei ollut keveimmästä päästä. Autot oli huonoja, milloin ne syttyi palamaan ja milloin mitäkin. Arvosana yksi nopanluku viidestä. Joko ei ollut mitään eli tultiin öisin kotiin kesärenkailla liukkailla teillä tai sitten oli jotain rupisia motelleja. On kuin Muskan pioneerityö olisi jäänyt vain valveutuneimpien harrastajien tietämäksi salaisuudeksi. Vieraileva singlearvostelija Vexi Salmi kirjoitti Suosikissa vuonna 1971: ”Ensin lauloi isoveli, sitten lauloi pikkuveli ja nyt pikkusisko, vai laulaako – ei anteeksi karjuu kurkku suorana” ja epäilee, että ”jos Muskasta kovalla mainonnalla saadaan jotain aikaan, niin kunnia kuuluu D-Tuotannolle, eikä arvoisalle neidille”. Kirkalla oli suuri merkitys Muskan laulajaksi uskaltautumisessa. Olihan se laulusoundi vähän erilainen. – (naurua) Ei haittaa ollenkaan! Kaikkeen tottuun. Hän oli mun mielestä semmoinen edelläkävijä. Vexin kanssa olin myöhemmin tekemisissä Flamingossa. – Joo, kyllähän se matkustaminen oli mitä oli. Mikä sai ”Maalaismaisemissa vähän ihmeteltiin, että mikä toi on.” Babitzinin perheen joulutunnelmia vuodelta 1961. Mä en oikein tiedä. Mulla oli silloin keuhkokatarri ja kyhmyjä äänihuulissa. – Kyllähän se osittain oli sattumaa. Se kiinnosti, nimenomaan rockmusiikki
Olisi ko sinulta taittunut myös sellainen materiaali. Heidän uransa muistetaan hyvin vielä hei dän poismenonsa jälkeenkin. Järvinen oli käynyt jonkun kitarakoulun ja opetti Handelle erilaisia sointuja. – Meidän Samihan aloitti ensin, ja myös Kirka hyvin nuorena. – Voi vitsi, kun mä en muista näitä poikia ollenkaan! Mulla on niin huono muisti. Ensialbumillasi soitti muun mu assa Albert Järvinen, Jukka Gustav son, Pekka Pohjola ja Ronnie Öster berg. Ja Hannuhan on K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: M u sk an ko ti al b u m i. Hän Muska ja Hannu "Kala-Hande" Salakka ovat pitäneet yhtä sekä yksityiselämässä että musiikkikuvioissa 1970luvun alusta saakka. Kirka oli niin iso tähti ja niin helvetin hyvä laulaja. Olit kolmas sisarusparven vii destä levyttäneestä Babitzinista ja aloittaessasi Sammy ja Kirka olivat jo maankuuluja artisteja. K u v a: M u s k a n ko t ia l bu m i Räväkkä ja värikäs Muska oli poikkeus 1970luvun suomalaisella popkentällä. Ei Kirka ollut koskaan mikään liideri, vaan hyvinkin vaatimaton tyyppi. Ennen kuin mä lähdin edes tähän musiikkimaailmaan mukaan, niin istuttiin N-Klubilla. – Mutta meillä oli runsaasti keikkoja. Me tehtiin kahta, kolmeakin keikkaa illassa, jopa Orfeuksen kanssa. – Joo, jos tuuli olisi sinne päin vienyt. Esimerkiksi Järvinen oli Handen kanssa jo 60-luvun loppupuolella parhaita kavereita. Meillä oli niin erilaiset näkemykset kaikesta. – Ei se ole mitenkään mua varjostanut, koska meillä kaikilla oli oma tie jota kulkea. Hyvin merkityksellinen oli Atte Blomin tuottama Krokotiili Rock, jossa hän oli puuhamiehenä. Se on se suuntaus ollut. Handehan meillä on ollut se puuhamies ja tietää musiikista kaiken jo 60-luvulta asti. Jossain keskustassa sitä äänitettiin. hirveästi esiintymisiä veke, että on ollut tällä linjalla. Mutta ei sinun päättäväisellä luonteella olisi voinut pullantuok suista iskelmäsolistia tulla tekemäl läkään. Yleisön valmius rävä köihin naissolisteihin oli siis kirjavaa, mutta ei sinua taidettu ymmär tää alkuun yhteistyökumppa neissakaan. Melkoinen kokoonpano! – Piirithän oli tosi pienet. Onhan se tietysti myös karsinut bluesmiehiä ja sillähän me myöhemmin leipämmekin tehtiin, kun tuotettiin bluesartistien Euroopanrundeja. Ja tietysti Postikortti. Joku niistä kysyi, varmaan se liideri, että lähdenkö mukaan. Varhaisvuosinasi taustayhtyee näsi oli myös Orfeus, joka oli alun perin progressiivisempaan menoon kallellaan ollut kokoonpano. – Ei ei ei (naurua)! Ei ikinä. Sieltä meidän biisit on tänä päivänäkin. Mielenkiintoinen sivupolku matkasi varrella on ollut myös vie railu Kimmo Kuusniemi Bandin Moottorilinnut-albumilla (1982), jossa pääsit tulkitsemaan tuon ajan heavy rockia. Onko koskaan tuntunut siltä, että oma urasi on jäänyt tunnetumpien vel jiesi varjoon. – Joo, kyllä. Olisi se linja voinut sinnekin tietysti mennä, mutta jostain syystä me pysyttiin… voisko sanoa kaupallisemmalla puolella. Tottakai lähden. Mutta kun katsot uraasi nyt taak sepäin kaikkien näiden vuosikym menten taakse, niin tuntuuko, että olet saanut kuitenkin aina laulaa si tä mitä olet halunnut. – Mähän olin D-Tuotannossa Dannylla. Olisikohan hän ollut 12-vuotias. Iskelmää häneltä oli turha tulla toivomaan. Suosikkibändejä oli alun perin Beatles ja Rollarit ja sitten Led Zeppelin. Orfeus oli hänen perustamansa
Hänhän taisi olla sisimmässään rockmiehiä. Alussa lenneltiin, mutta kun dolla rin arvo nousi, niin ei ollut varaa antaa pojille kuin Eurailjunapassi. Meillä oli ensin periaat teessa kaikki kotimaiset rokkarit, sitten Handen idolit astui kuvaan ja ruvettiin niitä hinailemaan. Hande teki sitä kymmeniä vuosia, mutta se sai siitä tarpeekseen. Mehän ollaan eläkkeellä. – Töitä oli kurkkuun asti. Kun ter veyttä on riittänyt, niin ollaan pai nettu menemään. Tavattiin ihmisiä ja muusikoita. Se ve nyi seitsemäksi vuodeksi. Sillä me tehtiin elantomme. Meillä on tällä hetkellä kolme kin kokoonpanoa. Ihan Orfeuksen keikoista lähtien. Mikä sinun roolisi oli tässä kuviossa. Kun on iso perhe niin joutuu tekemään valintoja. Edellinen albumisi Majakanvartija ilmestyi vuonna 2015, mutta olet viime vuosina ennen kaikkea keikkaillut säännöllisesti. Pienemmille ra vintoloille on trio. Matkusteltiin bändien mukana. Ne kysyi, että kuinkas vanhoja Sonny Terry ja Brownie McGhee on. – Nähtiin kaikki Euroopan isot festivaalit. Kerran menin SAS:in toimistoon Mannerheimin tiellä, jossa oli tutut tytöt. – Ihan mielellään mä teen keik koja. Täällä tarve oli kamala. toukokuuta 2022 Puhelinhaastattelu ansaitsi kyllä kaiken huomion mikä ikinä oli tuleva. – Tuli punkmusiikki, ja se (laulu ura) hiipui ihan itsestään. Los Angelesissa asuessanne otitte sitten haltuun vaatebisneksen eli ryhdyitte tuomaan Suomeen farkkuja. Mutta sehän hiipui sen mu kana, kun muutettiin Jenkkeihin, josta oli tarkoitus kyllä jatkaa. Käytiin kerjäämässä lai naa pankista mitä me ei ikinä saatu. Meillä oli tietysti aina tiukka budjetti. Jutut on tulleet it sestään eteen. Ensin oli Muzak ka Meritullinkadulla, sitten oli Ro deo, jolla oli Kalevankadulla isompi toimisto. Mis tä saadaan silloin esimerkiksi kier tuemanagerit bändien mukaan. Me ei olla koskaan oltu mi tään pyrkyreitä. Kirja on tehty ihan hänen muistin varassa. Siinä on kak si kosketinsoittajaa, kaksi kitaristia, rummut, basso ja minä olen siinä seitsemäs. Motörheadia tehtiin vain Suomessa ja samoin Dr. Mä en edes tunnista kuka se niistä jäsenistä oli, vaikka mä kävin niitä nuorena tyttönä kat somassa aina kun faijan silmä vältti. Otettiin selvää, mis sä niiden tukut on Los Angelesissa. Tähän oltiin menty. Kirjaa lukiessa pistää merkille, kuinka huomion keskipisteenä olemisesta huolimatta et itse tunnu pyrkivän julkisuutta kohti. – Kyllä se on elämäntapa. Se on säilyttänyt kaikki meidän keikkalistat. Meillä oli Helsingissä pieni toimisto, jossa oli Olli Pekkola, mei dän hyvä kaveri, joka tänä päivänä kin hoitaa mun nettisivut ja tekee grafiikat. – En mä oikein ole ollut sinut sen kanssa. Niitä on niin paljon. Ja hetki sitten on ruvettu tekemään konsertteja Kirka Tribute nimikkeellä. Me päätettiin, että se oli tässä. – En ole ikinä soitellut kenelle kään, että teepä musta juttu. Handehan toi kaikki, joita hän fanitti: Albert King, Albert Collins, Sonny Terry, John Lee Hoo ker... Olisi pitänyt valvoa. Oli todella mielenkiintoista matkustella näiden ihmisten mu kana, nähdä erilaisia keikkapaikko ja ja festivaaleja kun itsekin on keik kaillut. – Oltiin juuri Maunulatalossa ulkona keikalla ja yksi Creatures poika tuli ja antoi mulle ison nipun Creaturesvalokuvia, joita en ollut ikinä nähnyt. K u v a: V il le Ju u ri k k al a. Siellä käytiin hakemassa housuja, vuokrattiin aina pieni kuormaauto ja vietiin lentokentille, josta ne len nätettiin Suomeen. Sä olet varmasti niin nuori, että et ole ikinä kuullut Creatures yhtyettä (1960luvulla toiminut rockyhtye, johon Kirka liittyi laula jaksi), jossa Remukin soitti. Olli oli aikoinaan Bad Sig nin kitaristi. Kyllä hän se oli rockmies ihan henkeen ja vereen. Voi vitsi mikä meno ja meininki! Se oli ihan ällistyttävän kova bändi. Stevie Ray Vaughanin ihan ensimmäinen kiertue. Joskus jos Hannu on markkinoinut jotain levyä, niin hän on laittanut mun yh teystiedot mukaan että saa ottaa yh teyttä. Meillä oli ihan kaikki blues nimet paitsi ei B.B. Mä tein jo siinä vaiheessa tilityksiä kotimaisil le bändeille, kun ne kävi keikoilla. Se valvominen ja Eu Viimeisin Muskan albumi on ilmestynyt vuonna 2015, mutta aktiivinen keikkailu kuuluu yhä kiinteästi laulajan elämänrytmiin. Sen kanssa me ollaan tehty varmaan 400 keikkaa. Meillä oli ollut toimisto varmaan jo 1970lu vun alusta saakka. – Herranjumala, mä olin matka toimisto! Sunnittelin kaikki juna, laiva ja lentoaikataulut, kävin mat katoimistoissa. En jaksais semmoista. – Kymmenen vuoden ajan tehtiin noita blues, soul ja rockkiertueita Euroopassa, jopa ravintolakiertuei ta. – Kyllä joo. Sen takia oli niin hyvä, että kun Hande on 60luvulta asti pitä nyt kirjaa kaikesta. Kun tuohon aikaan ei ollut helpottavaa teknologiaa tai kunnollisia tietoliikenneyhteyksiä, niin työ on vaatinut varmasti hirveän määrän säätämistä. – Luultiin, että pystytään hoita maan sitä Jenkeistäkin käsin, mutta aikaerot kävi päälle. Sii nä oli säätelemistä. Kaikki elämässä on ollut sattumaa. Olit töissä ohjelmatoimistoissa ja myöhemmin järjestämässä ulkomaisten esiintyjien kiertueita Suomessa ja Euroopassa. Kahden albumin jälkeen siirryit kokonaan toiselle puolelle musabisnestä. Onko mielikuva oikea. Soulista tehtiin This Is Soul ‘82 konsertti, jossa oli kaksi kymmen miehistä bändiä. Se aika oli tosi mielenkiin toista. Myös Kirkalla oli hieman sama tilanne kuin sinullakin eli hän olisi halunnut esittää toisenlaista materiaalia mitä häneltä toivottiin. Joe Williams karkasi meiltä toisen kiertueen aikana Tukholmasta kotiinsa. Feelgoo dia. Ja kun kiertueita oli vielä päällekkäin. Lido Salonen ja Hande myivät kei kat, Lenny Lindfors tuli englannin kielentaitoisena hinaamaan bände jä tänne. Ihan kaikkea, laskujen maksuja, tili tyksiä bändeille... Pal kattiin henkilökuntaa. 29. Mähän myyn tänä päivänä mun keikat. Niitä meni konttikaupalla. 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu rooppaan soittelu kävi aika mahdot tomaksi. Todettiin kuinka vanhoja ja ne sai eläkeläis liput (naurua). Kingiä. Laulaminen taitaa olla sinulle elämäntapa. En pystyisi vain pyörittämään peukaloita täällä koto na. Toimeton kotielämä ei ole häntä varten. Dave, Ray Charles... Meitä on siinä kuusi muusikkoa. Sitten on Muska & The Hot Dogs – mun vanhan bändin nimi on otettu uudelleen käyttöön. – Vanhat kaverit itki, että täytyy saada aitoja Leviksen viisnollayk kösiä (naurua). Wilson Pickett, Carla Thomas, Eddie Floyd, Sam & – Mä olin korttelilähetti, vein ju listeita postiin, sopimuksia postiin ja ties mitä
C M Y CM MY CY CMY K
Hän on itse tuonut mukanaan juuri hankkimansa uuden kitaran, joka on St. Yrjänä, Jonna Tervomaa, Timo Kanerva, Jukka Orma, Jussi Lehtisalo, Jukka Gustavson, Chisu, Paula Vesala ja Hector. Musiikintekijänä hän on kokeillut rohkeasti erilaisia soundeja useiden tuottajien kanssa, ja lisäksi hän on laventanut tekemisiään niin tv-viihteen kuin radion ajankohtaisohjelmien parissa. Kuinka poptai rockmuusikko ikääntyy, ja toisekseen vielä naispuolinen, Vilkkumaa toteaa. Soundin puolesta paikalle on tuotu Vilkkumaalle juuri luovutettu Soundipalkinto, eli Taatto Taivahinen -patsas. MAIJA VILKKUMAA on ajautunut siis useaankin erilaiseen tienraivaajan rooliin. Kun Maija Vilkkumaa (s. Paula sanoi, että niin minäkin ajattelin sua! – Mutta kyllähän tämä välillä tuntuu sellaiselta umpihankihiihdolta, VilkkuSuomen ääni Vuoden 2022 Soundi-palkinnon saa Maija Vilkkumaa. – Siinä on yksi biisi missä sanotaan, että ”pioneerityötä Suomessa/vanheta popmuusikkonaisena”. 2000-luvulla hän on ollut puolestaan osoittamassa, kuinka tässä ajassa tehdään pitkäkestoista artistiuraa. Teksti: Mikko Meriläinen Kuvat: Markus Paajala U peaan hippikuosiseen asuun pukeutuneella Maija Vilkkumaalla on Soundin kansikuvaussessiossa kaksi tärkeää rekvi siittaa. – Niin, siinä on kaksi eri juttua. Viime vuosina Vilkkumaa on ollut sekä näkyvä mediakasvo että uusia tuulia haisteleva taiteilija. 28 SOUNDI. Vincentin nimenomaan naiskeholle suunnittelema Music Man -malli. S O U N D I P A L K I N T O Soundi-palkinto on merkittävälle suomalaiselle musiikkivaikuttajalle vuosittain myönnettävä tunnustus. Vuodesta 2005 myönnetyn palkinnon ovat ennen Maija Vilkkumaata saaneet Tuomari Nurmio, Alexi Laiho, Toni Wirtanen, Juhani Merimaa, Tuomas Holopainen, Ismo Alanko, J. Ensi vuonna Vilkkumaa täyttää 50 vuotta, mikä vie hänet jälleen uuden tuntemattoman äärelle: kuinka poptähti ikääntyy pysyen relevanttina. Syksyllä on luvassa albumi, jolla kuullaan Vilkkumaan ajatuksia suomalaisuudesta ja maailman menosta viiden vuosikymmenen ajalta. Yli 30-vuotiseen uraan on mahtunut erilaisia vaiheita jättimenestyksestä hiljaiseloon. 1973) aloitteli muusikon uraansa vuonna 1990 Tarharyhmässä, oli naisyhtye tässä maassa poikkeus. Festareilla kiertäessään hän ei edelleenkään kovin moneen naiskollegaan törmännyt. Vuosikymmenen lopulla hän käynnisti soolouransa, joka starttasikin melkoisella pa mauksella Satumaa-tango-ensisinglen myötä. Taatto ja Vilkkumaa tuntuvat olevan heti hyvää pataa, eikä ihme: merkittävälle suomalaiselle musiikkialan henkilölle nyt 18:nnen kerran myönnettävä tunnustus kuuluu kiistämättä Maija Vilkkumaalle. Vesala julkaisi viime vuonna Totuuksia popmusiikista -ep:n. 1990-luvun Suomessa hän oli harvoja menestyneitä naispuolisia soolo artisteja. Ajat ovat onneksi muuttuneet noista vuosista, ja nykyään naisartistit dominoivat listoja niin Suomessa kuin muuallakin. Sanoin Paulalle hänen nelikymppisillään, että ajattelin siinä kohti itseäni. Erityisesti yksi rivi siinä kolahti Vilkkumaahan. Menossa on mukana pysynyt Vilkkumaakin, joka juuri pokkasi kultalevyt singleistä Hei sisko (2019) ja Viimeinen elämä (2021). Palkintona annettavan Taatto Taivahinen -patsaan on suunnitellut Juho Juntunen ja sen valmistaa käsityönä taiteilija Christian Ju?tte. 2000-luvun alku oli Vilkkumaan aikaa, ja cd-levyt myivät kuusinumeroisia määriä. Onhan hän ollut paitsi verrattoman suosittu ja rakastettu tähti, myös ehdottoman vaikutusvaltainen uranuurtaja suomalaisessa musiikkimaailmassa. Karjalainen, Atte Blom, A.W
Silti artisti potee toisinaan riittämättömyyden tuntua ja epävarmuutta tulevasta. SOUNDI 29 S O U N D I P A L K I N T O 2 2 2 Maija Vilkkumaan palkitseminen Soundi-palkinnolla on perustaltavissa paitsi tähtistatuksella myös uranuurtajan asemalla. Toisaalta hän myös muistuttaa, että striimauslukuja ei kannata neuroottisesti tuijotella.
Sanottavaa silti riittää vielä oman musiikin saralla.. Sen jälkeen käynnistyneestä soolo urasta tuli menestys ja nyt monet tuntevat hänet ensisijaisesti Voice Of Finland -tuomarina. 30 SOUNDI SOUNDI 31 Maija Vilkkumaa tuli tunnetuksi 1990-luvun alussa Tarharyhmän jäsenenä
– Olisinhan mä voinut mennä siihen kin suuntaan. EDELLINEN täyspitkä Vilkkumaa albumi on Aja! peräti seitsemän vuoden takaa. Vähintään yhtä vaikea pala tuntui mo nelle olevan vuoden 2017 klubihenkinen ja kokeellinen, erikoisia välisoittoja sisäl tävä Joku muu, mikä ep. Kappale aiheut ti tyylinmuutokseen pettyneissä kuuli joissa jopa vihaisia reaktoita. – Sehän koettiin joissakin arviossa niin, että mä yrittäisin olla joku Antti Tuisku, Vilkkumaa naurahtaa ja myöntää, että se turhautti. – Mä olen muuttanut muotoa ihan sen takia, että olen nimenomaan hakenut si tä muotoa ja ehkä eniten sopivia yhteis työkumppaneita. Samas tumispintaa riittää, sillä tekstissä vili see sukupolvikokemuksia öljykriisistä Walkmaniin ja Berliinin muurista sus hiin. Hän pyörittelee vastauksiaan eri suun tiin, katsoo minne rönsyilevät ajatukset voisivat johtaa ja usein palaa aiemmin sanottuun. – Mietin, kuinka ihailen sitä että Samuli Putro tai Ismo Alanko tekevät semmoisia biisejä, että ”mielestäni Suo mi näyttää tällaiselta ja tällaiselta.” Vilkkumaa pitää kiehtovana sitä, kuinka nimenomaan popmusiikin kal taisesta, usein vähäteltynäkin pidetystä genrestä käsin kerrotaan yhteiskunnalli sia totuuksia. – Heti Tarharyhmän jälkeen mulla oli Roland PMA5 sekvensseri. Olen miettinyt, että mistä se johtuu, että onko se oma vika. Siihen, että kun olet popin mainstrea missa, niin silloin vähenee sun tuotan toon liittyvä taiteellinen lukeminen. 30 SOUNDI SOUNDI 31 maa naurahtaa ja lisää, että Suomen rockhistoria on niin lyhyt ja suppea, että eipä täällä kovin paljon ole esimerkkejä ikääntyneistä, yhä menestyvistä mies artisteistakaan. – Jos on tehnyt tietyn määrän biisejä samalla tavalla, neuroverkko alkaa kier tää sitä samaa rataa. Ja varmaan se vähän on, en ole jostain syystä osannut viestiä kunnolla, mutta on se osittain myös rakenteellinen asia. Ja sitten on aina julkkaribileet. Viime vuosien singlejä hän on työstä nyt muun muassa Eppu Kososen, Samu li Sirviön ja viimeisimpänä Atso Soivion kanssa. Ensin on vuorossa Äidinmaa, joka tuntuu olevan albumin avainrai ta. Viime vuosina hänenkin tuotan tonsa on koostunut sekalaisesta nipusta irtobiisejä. Aihe liittyy Vilkkumaan päässä myös ikääntymiseen. Tuottajien ja sitä myöten tuotanto tyylin vaihteluun on ollut selkeä syy. ”Kun olet popin mainstreamissa, niin silloin vähenee sun tuotantoon liittyvä taiteellinen lukeminen.”. Alhaalta lähtevä aosa ja ai heena nuorten tyttöjen ongelmat. – Varmaan olisi vain pitänyt selvem min viestiä, että minä yritän nyt tehdä jotain muodosta poikkeavaa. Ehkä senkin takia olen ruvennut ajattelemaan, että en mä halua sitä rockleimaa. Miten niin ei ole mitään, sehän on kol mesataa tuhatta striimiä! Vilkkumaa lisää, että taiteilijat tar vitsevat laajempia kokonaisuuksia pys tyäkseen innovatiiviseen luomistyöhön. Tuntuu, että musiikilliset artikkelit teh dään enemmän niistä, jotka kuuluvat toimittajien ”omaan genreen” ja sitten meistä muista puhutaan, että tämän ja tämän verran hän on striimannut ole tuksiin nähden. VILKKUMAA avaa läppärinsä ja alkaa etsi tulevan albuminsa biisejä esitel täväksi. Hänellä on hyvä lyyrinen ymmärrys, ja hän tajuaa mun musaa todella hyvin vaikka tulee kin eri paikasta. Sitten kun olin sitä, niin ajattelin että ettekö te tajua, että minä en ole pelkäs tään rock. Vilkkumaa huomauttaa, että hän on tehnyt aina biisinsä modernin tekniikan avustuksella. Sillä mä tein kaikki kappaleet, ja tavallaan se toimi aivan niin kuin nykyiset dawit (digital audio workstation), se oli vain ankeampi ja monimutkaisempi. Mun oli helppo siirtyä siitä ensin Garagebandiin ja sitten Logiciin. Sen takia mun on ollut pakko tavallaan pelata omalla päälläni ja ko keilla tehdä eri tyyppien kanssa. – Atso on tosi paljon mua nuorempi, mutta sellainen maailmojen kohtaami nen on aina kiinnostavaa. Ja sen takia tuottajien kanssa työskentely on mulle luontevaa. Vilkkumaa täsmentää, että rakenteel linen ahtaus liittyy sekä sukupuoleen että genreen. Vilkkumaa pitää ongel mallisena, että jokai sen jul kaistun biisin striimausmää riä kytätään neuroottisesti. Musiikkibisneksen ansainta logiikka on johtanut lyhyt näköiseen ajatteluun, jossa hae taan nopeita voittoja yksittäisillä biiseillä. Iso osa niistä on liittynyt Vain elämää formaattiin, mutta on hän muu tenkin tehnyt monenlaisia yksittäisiä kappaleita useiden eri tuottajien kanssa. VILKKUMAA selvästi tykkää pohtia. Raadollisen kaupalliset odo tukset ja mittarit eivät tieten kään liity vain mediaan, vaan lävistävät koko popkulttuu rin. – Minusta tuntuu, että ensin ajattelin pitkään, että halusin kaikkien tajuavan että minäkin voin olla rock vaikka olenkin tyttö. Bändikeskeisyyden tuottajavetoisuu teen vaihtaneella Aja!albumilla alkanut tekotapojen ja muotin rikkominen on oleellinen osa sitä ajatuskulkua, että mi ten tehdään pitkää uraa myös itseä ins piroivasti. Kuten nimi vihjaa, kertoo kappa le näkemyksiä Suomesta nimenomaan tekijänsä havaintojen pohjalta. – Minusta on tuntunut, että minut nähdään viihdyttäjänä, joka juoksee striimien perässä. Ja että pääsee pois siltä radalta, on se pakko runksauttaa väkisinkin jonnekin muualle, Vilkku maa sanoo. Että en kai mä nyt semmoisia biisejä olisi tehnyt jos olisin yrittänyt tehdä jonkun tuiskumai sen hittilevyn. Sellainen hänelläkin on seuraavaksi täh täimessä. Ajattelin, että ihanaa kun voi tehdä vain yksittäisen biisin, laittaa sen ulos ja fiilistellä sen kanssa. Paitsi että en olisi voinut, koska se olisi mun mielestä maailman tylsintä ja ankeinta, enkä halua tehdä sellaista. – Se johtaa ratkaisuihin, jotka on mun mielestä tyhmiä ja huonontavat koko genreä. Väli mallin julkaisut jäävät hahmottomaksi. Nyt hän tarttuu heittämääni mää ritelmään hänestä nimenomaan rockmuusikkona. Genrekarsinoiden aiheuttamiin ennak koluuloihin Vilkkumaa törmäsi konkreettisesti julkaistessaan leikkisän elektronisen, efektoidun Kissavideoita kappaleen vuonna 2015. Lyhytjänteinen biisien tiputtelu alkoi kuitenkin turhauttaa, eikä epformaatti kaan tuntunut saavan jalansijaa. – Aluksi kun tuli tämä nykyinen bis neslogiikasta aiheutuva yksittäisten bii sien aika, olin siitä jopa vähän innois sani koska albumin tekeminen on niin massii vista ja raskasta. – Tässä tilanteessa se liittyy kuitenkin enemmän genreen kuin sukupuoleen. Vestan uusinta albumiakin tuot tanut Soivio on Vilkkumaan työpari uu den vaiheen aloittaneella 1973singlellä sekä syksyllä ilmestyvällä saman nimi sellä albumilla. Vilkkumaa alkoi havainnoida tapaa, jolla häntä käsitellään mediassa. Hän kuvailee pilke silmäkulmassa stereotyyppistä Vilkkumaabiisiä: on singalongkertosäettä, mollisointua ja särökitaraa. Tietynlaisesta leimasta on vaikeaa pääs tä eroon. Juuri se, että mennään paniik kiin jos vaikka jollain superisolla artisti lla on kolmesataa tuhatta striimia ja ol laan, että se on sama kuin ei olisi mitään. – Olen tietysti tavallaan läh tenyt rockista, mutta toisaalta olen kuunnellut jotain Madon naa jo teiniikäisenä. – Ahdistava ajatus on, että olisin van hana semmoinen tytydyytyyppi (hy räilee Smoke On The Waterin riffiä) jos sain pubin nurkassa
klo 19 YONA (TRIO) To 22.9. Siinä soittavat basisti Malla Rantanen, kitaristi Ville Salminen, rumpali Ilkka Tolonen ja kosketinsoittaja Ville Aalto. Pakotieksi hittien luomasta vankilasta Vilkkumaa kehitti Neverheardkonseptin, joka soi Tavastialla 2019. – Bussissa voi mennä omaan sänkyyn lueskelemaan, pelata jotain tai vain jutella mukavia. Jos keikalla ollaan kolmen biisin verran peräkkäin syvissä vesissä, niin ei mun tarvitse pelätä että yleisö kyllästyy koska tiedän, että kohta räjähtää ja sieltä tulee vapautus. Vilkkumaalla sanoitukseen liittyy hyvin konkreettinen lähtölaukaus. Ajattelin, että kun minä kerron miltä minusta näyttää, niin sillä on tässä ajassa jotain arvoa. Biisinteko on kuitenkin semmoista kaaoksen järjestämistä, ja myös kaikkein vaivalloisinta. – Kaikki me artistit halutaan hitteja, ja ne sementoivat sen oman paikan, mutta myöskin samalla haluaisi vapauden niistä siteistä. – Joo, kyllä mä rakastan keikkailua, Vilkkumaa myöntää. Se on vaikea fiilis. Vapautus tulee tietenkin niiden suurimpien hittien myötä, eikä Vilkkumaa jätä Satumaa-tangoa soittamatta koskaan. klo 19 VERNERI POHJOLA QUARTET La 15.10. – Keikkapäivät on ihania, koska niissä kaikki tähtää siihen, että keikka on hyvä. klo 19 ARPPA Ke 2.11. – Biisinteon ja keikkailun yhdistelmä on se, mitä mä tarvitsen. Hän puhuu innostuneesti kovalevyltä tulevan soundin sekoittamisesta livesoittoon, visuaalisuuden merkityksestä ja keikan rakenteesta. klo 19 ARTTU WISKARI Pe 21.10. Viisikymppisten lähestyminen kannusti omalta osaltaan tarttumaan aiheeseen. KARJALAINEN SOULAVARIS -KONSERTTISALIKIERTUE www.espoonkulttuurikeskus.fi Kulttuuriaukio 2, Espoo, Tapiola TULOSSA SYKSYLLÄ. – Kyllä mulle se rockbändin estetiikka on livenä tärkeää, ja tuntuu, että nykyään bändiestetiikka toimii taas freesimmin kuin vielä vähän aikaa sitten, Vilkkumaa sanoo. Paljon puhuva biisinnimi sekin. Keikkareissut Vilkkumaa tekee bändeineen aina keikkabussilla. – Siinä on ihanaa se, että lavalla on ystäväjoukko, jolla on kontakti toisiinsa. Se on sellaista tasapainoilua. Heinäkuussa on luvassa Maija Vilkkumaa & Ystävät -erikoiskeikkoja, joilla kokoonpano täydentyy kolmen taustalaulajan myötä. Ajatus alkoi rakentua hänen valmistautuessa esiintymään itsenäisyyspäivänä 2020 Linnan juhlien jatkoilla. – Minua on auttanut ja inspiroinut tämä ajatus 50-vuotisteemalevystä. Juhlilta, joita sä järjestelet hirveällä vaivalla ja ennakkosuunnittelulla. Vilkkumaa suhtautuu keikkojensa kehittämiseen erittäin tosissaan. klo 19 TIMO LASSY TRIO To 15.9. – Se aiheutti sen, että ihmiset kuuntelivat tosi intensiivisesti, koska seuraava biisi oli aina yllätys. – Etenkin viimeiset kahdeksan vuotta olen miettinyt tosi paljon keikkoja dramaturgian kautta, että mitä haluan niillä sanoa. – Ajattelin etukäteen, että nyt leijonakorujengi hyökkää taas mun kimppuun, koska minä olisin jotenkin väärä ihminen olemaan siellä. Siellä voi olla itsekseen tai rentoutua yhtyeen kanssa. Ja sitten toisaalta ei halua. klo 19 NELLI MATULA La 10.12. Vilkkumaakin myöntää, että etenkin nuorempana hän olisi ollut pettynyt, jos ei olisi kuullut suosikkiartistinsa keikalla niitä tärkeimpiä biisejä. klo 19 IISA Pe 16.9. klo 19 TIMO LASSY FEAT. JOYCE ELAINE YUILLE Pe 4.11. K u v at : P at e E n gs tr ö m Ke 14.9. Välillä ne hyökkäiKeikkabussiin rentoutumaan Maija Vilkkumaalle keikkabussi on tärkeä. Siitä tulee outo pettymyksen ilmapiiri, jota on vaikea käsitellä. Hänen nykyinen yhtyeensä on ollut kasassa kymmenisen vuotta. Nimeksi tulee 1973, joka on mun syntymävuosi, ja siitä tulee se näkökulma. Vilkkumaa sanoo, että albumin tekeminen sekä innostaa että myös pelottaa häntä – mitä jos se meneekin kaikilta ohi ja katoaa pimeyteen. M aija Vilkkumaalla studiotyön rinnalla kulkee elintärkeä vastavoima: vuodesta toiseen rinnalla pysyvä perusyksikkö eli keikka bändi. 32 SOUNDI – Aluksi mietin, että olisipa jotenkin ankeaa, jos mä rupeaisin kertomaan jotain totuuksia. Vilkkumaa kuvailee kappaletta tyyliltään ”karnevalistiseksi hassutteluksi”, tosin aiheesta löytyy kaikissa kuulijoissa resonoivaa syvyyttä kerrakseen: mikä tekee niin sanotun ”oikean miehen”, ja toisaalta, millaisia rakenteellisia sukupuoleen nivoutuvia vääristymiä on olemassa. klo 19 DON JOHNSON BIG BAND Pe 30.9. Mä luulen, että se liittyy sukupuoleen rakenteellisella tasolla. klo 19 PAMBIKALLIO + SEPIKKA (SOOLO) La 17.9. klo 19 J. klo 19 SAMAE KOSKINEN To 13.10. – Tajusin, että nyt mun täytyy tehdä levy, jossa mä kerron, miltä musta tuntuu tällä hetkellä. Sillä keikalla ei soitettu yhtään hittiä. Siinä ei ole mitään sosiaalisesti raskasta, vaan se on semmoinen kupla, missä on tosi rauhallista ja helppoa olla. Keikkailu taas tuntuu musta usein ihan juhlilta. klo 19.30 HAPPORADIO Pe 23.9. Että ihmiset kuuntelisivat eivätkä vain laulaisi mukana. – Olen minäkin tehnyt sellaisia keikkoja, että ihmiset tulee maakuntien yökerhoon ajatellen kuulevansa valtavan hittisetin, ja sitten tuleekin ehkä just se kaksi hittiä. Se oli ihana kokemus, ja itse asiassa me aiotaan tehdä ensi vuoden keväällä Neverheard-kiertue. SEURAAVAKSI läppäriltä lähtee soimaan albumin toinen single Jos oisin mies. Se ei ole vain kokoelma sekalaisia biisejä vaan teos, jolla haluan sanoa jotain. klo 19 IRINA La 29.10. Alla keikan loppukumarruksessa Ville Salminen, Ville Aalto, Maija Vilkkumaa, Malla Rantanen ja Ilkka Tolonen. Sitten sain itseni kiinni tuosta ajatuksesta – että miten niin muka olisi. Siinä on tavallaan lomalla, koska pitää hoitaa itsensä mahdollisimman hyvään, rentoon ja innokkaaseen kuosiin ennen keikkaa. Miltä kotimaa näyttää nimenomaan mun ikäisen naisen näkökulmasta kerrottuna. – Silti sitä kuitenkin samalla kaipaa lupaa olla oikea taiteilija
klo 19 VERNERI POHJOLA QUARTET La 15.10. Ja se kyllä auttoi siihen fiilikseen, että en pärjää. – Yhtäkkiä aloin ajatella, että varmastikaan joku Ismo Alanko ei mieti tällaista. Vilkkumaalla on sen selittämiseen sana, joka ei tavallaan kerro mitään mutta toisaalta sisältään kaiken tarvittavan: magia. Sitä hän on tavoitellut jo yli 30 vuotta, ja hänen kädessään kameralle poseeraava Taatto Taivahinenkin omalta osaltaan todistaa, että sitä hän on myös löytänyt. klo 19 ARPPA Ke 2.11. Biisin teossa on juuri se, että miten voi puhua jostain asiasta niin, ettei se ole vanha jo ilmestyessään. klo 19 IRINA La 29.10. klo 19 IISA Pe 16.9. ”Minua on auttanut ja inspiroinut ajatus 50-vuotisteemalevystä. Siinä täytyy olla joku muu juttu, kuin vain toistella jotain sun oman kuplan mielipidettä. klo 19 J. Ja mietin tietenkin myös sellaista, että mitä jos mä mokaan. klo 19 TIMO LASSY FEAT. Ehkä jotain siitäkin kokemuksesta on siirtynyt kappaleisiin, vaikka pohjimmiltaan kyse on hyvin erilaisesta prosessista. klo 19.30 HAPPORADIO Pe 23.9. klo 19 DON JOHNSON BIG BAND Pe 30.9. klo 19 PAMBIKALLIO + SEPIKKA (SOOLO) La 17.9. Mutta mikä se ”joku muu juttu” olisi, jonka löydettyään lauluntekijä pystyy tekemään kappaleen, joka on suhteessa aikaansa mutta ei kuitenkaan tyhjene ja kuole parissa kuukaudessa. Se ei ole vain kokoelma sekalaisia biisejä vaan teos, jolla haluan sanoa jotain.” Ke 14.9. – Se on ollut kyllä mahtava kokemus, ja varmasti sekin on muokannut mun ajattelua. Siinä hän on saanut tottua kaikenlaisten yhteiskunnallisten ja muuten vain ajankohtaisten asioiden pohtimiseen ja kommentointiin. JOYCE ELAINE YUILLE Pe 4.11. klo 19 ARTTU WISKARI Pe 21.10. KARJALAINEN SOULAVARIS -KONSERTTISALIKIERTUE www.espoonkulttuurikeskus.fi Kulttuuriaukio 2, Espoo, Tapiola TULOSSA SYKSYLLÄ. Maija Vilkkumaa on jo kymmenen vuoden ajan ollut vakiovieras Ylen Pyöreä pöytä -keskusteluohjelmassa. klo 19 SAMAE KOSKINEN To 13.10. Rupesin kuvittelemaan, että nyt kun mä menen sinne, niin mitä jos mä olisinkin mies. lee mun kimppuun muutenkin. klo 19 NELLI MATULA La 10.12. klo 19 TIMO LASSY TRIO To 15.9. klo 19 YONA (TRIO) To 22.9
Laulajat ovat saavuttaneet tavoitteensa. – Seuraavana iltana mä olin päässyt Ouluun asti broidin ja sen tyttöystävän kanssa johonkin terassille ja hetkessä siihen viereen muodostui nimmarijono, ihan kuin olisin ollut joku kansal lissankari tai vastaavaa. – Me vaan naurettiin kaikelle, koska oltiin niin väsyneitä ja... Teksti: Aki Nuopponen SUURET PUHEET, HAAVEET JA TEOT Blind Channel AIKOO NOUSTA MAAILMAN SUURIMPIEN ROCKBÄNDIEN JOUKKOON, EIKÄ PELKÄÄ SANOA SITÄ ÄÄNEEN. Tunti innostuneiden Joelin ja Nikon kanssa juttelemista jättää yhtä aikaa hengästyneen ja latautuneen fiiliksen. Takana on kymmeniä keikkoja Yhdysvalloissa ja Euroopassa. B lind Channelilla on pitänyt kiirettä sen jälkeen, kun yhtye sijoittui kuudenneksi Euroviisuissa touko kuussa 2021. Edessäni on kaksi muusikkoa, jotka eivät yritä olla rocktähtiä. – Mulla on hirveän vähän muistikuvia siitä, mitä finaalia seuranneiden parin vuorokauden aikana tapahtui, koska yhden jännityksen lauet tua tapahtui vielä kymmenen kertaa enemmän asioita, Niko naurahtaa ja nostaa tuoppia. Niko Moilanen ja Joel Hokka ovat matkalla Saksan Ludwigsburgista Italian Milanoon, kun videopuhelun yhteys aukeaa. EUROVIISUT OLI YKSI VÄLIETAPPI JA NYT KUUSIKKO ON VALMIS VALJASTAMAAN KAIKKI TARVITTAVAT KEINOT TOTEUTTAAKSEEN TODELLISET UNELMANSA. Se oli epätodellista.. Siinä sitä Joonas Nordman Show’ta ja kaikkea sitten tehtiin! – Se oli hurja hetki, kun palattiin Helsinki Vantaan lentokentälle, siellä oli hirveä määrä jengiä vastassa, salamavalot välkkyi joka puo lella ja jotenkin se oli se taitekohta, kun entistä elämää ei enää ollut, Joel komppaa laulajakave riaan. Tai ainakin muutamia välietappeja päämäärässään. Seuraavassa lyhyt oppitunti siitä, etteivät röyhkeys ja nöyryys, maailman tavoitteleminen ja taiteellisesta vapaudesta kiinni pitäminen tai 34 SOUNDI varsinkaan vastuullisuus ja ilolla hetkessä eläminen ole toisiaan pois sulkevia asioita. vähän kännissäkin, jos totta puhu taan, kun promillet huitelivat varmaan kahden suunnalla. Valtavista tuopeista olutta huikkailevien laula jien koko olemuksesta huokuu, että he tekevät tällä hetkellä sitä, mitä rakastavat eniten. SEURAAVA SIIRTO OLI TEHDÄ ALBUMI, JOKA ON TÄYSIN TINKIMÄTTÖMÄSTI BÄNDIN ITSENSÄ NÄKÖINEN. TIEDOSTAKAA PÄÄMÄÄRÄNNE! 183 miljoonalle ihmiselle Rotterdamin euroviisu finaalissa esiintymisen jälkeen koitti seuraava aamu. He ovat sitä. Tuntia myöhemmin juttutuokiomme lopuksi kaksikko räjähtää nauramaan todetessaan jo itsekin, että heidän pitäisi varmaan alkaa jär jestää motivaatiokursseja, kun rohkaiseville tsemppaus puheille ei ole tulla loppua. Vuosi päättyy ja huipentuu jätti keikkaan Helsingin jäähallissa. Edessä on täpötäysi festarikesä Suomessa, jonka jälkeen yhtye lähtee taas syksyksi kiertämään Eurooppaa. Finaali oli Uuden musiikin kilpailusta käynnistyneen matkan ensimmäinen kliimaksi, mutta Blind Channelin myllytys oli edessä. Kuten ovat aina halunneet olla
Tavoitteet ovat tarkoituksella korkealla. SUURET PUHEET, HAAVEET JA TEOT Tähän tähdätään. Blind Channel haluaa tavoittaa mahdollisimman suuren yleisöpohjan ja saada sen hullaantumaan. SOUNDI 35 K u v a: Jo o n a M äk i
On pystyttävä piirtämään lähtöruutu, päämäärä ja kaikenlaisia välietappeja. Tämä suosio Suomessa ja jopa Euroopassa. Tästä on vielä hirveän pitkä matka siihen, missä me halutaan olla. Joel jatkaa sanomalla, että Blind Channelin vaatimaton tavoite on olla maailman suurin rockbändi ja he haluavat kyllä nauttia saavutuksista yksi kerrallaan, mutta eivät ole jäämässä paistattelemaan mihinkään liiaksi. Tämä kaikki on vasta alkua. Meillä ei ole varaa tehdä huonoa biisiä. Me ollaan nuoria ja nytkin näillä rundeilla me ollaan biletetty ihan vitusti. Meillä on sääntö, että keikkojen pitää mennä aina hyvin. Kisa oli bändille yksi osa suurempaa suunnitelmaa. Sitten mentiin esittämään se Suomessa kahdelle miljoonalle ihmiselle. Ei poikkeuksia. Joel sanoo, ettei hän voi ihan täysin ymmärtää bändejä, jotka vaikeroivat kun pientäkään läpilyöntiä ei meinaa tulla ja samaan aikaan ne samat bändit välttelevät käyttämästä kaikkia työkaluja, koska takertuvat liikaa vanhan liiton menoon. – Kyllä mä oon miettinyt, että jos tämä kaikki olisi tapahtunut vaikka silloin, kun me oltiin kaksi vuotta vanha bändi, me oltaisiin oltu aika nopeasti Seiskan lööpeissä ja sekoiltu koko juttu heti pilalle, Joel puolestaan tunnustaa. Me halutaan iloita tästä, mutta samalla kuitenkin järkevyyden rajoissa. Meillä ei ollut aikomustakaan jäädä paistattelemaan siihen. – Jos haluat että bändistäsi tulee iso tänä päivänä... Me katsotaan koko ajan myös kristallipalloon. Vastaavaa ei ole. – Me lähestyttiin koko juttua kuin se olisi isoin promotempaus koko maailmassa. – Myös meidän lähtökohdat oli aika erilaiset kuin monilla muilla, koska me ei oltu hirveitä euroviisufaneja, eikä me oltu koskaan unelmoitu pääsevämme edustamaan sinne ihan vaan Euroviisuissa vetämisen tähden, Niko avaa. Niin paljon, että just nyt tuntuu siltä, ettei tarvitsisi bilettää enää ikinä. Tämä vaatii, että ollaan skarppeja oikeissa hetkissä. Joka ikinen kerta. Se oli täydellistä ohjelmaa siksi aikaa, kun keikkoja ei voinut tehdä. – Mä en valehtele. – Se kuuluu tähän ikään. Mutta me tunnetaan yhä rajamme, Niko puolestaan toteaa. KAIKKI KEINOT KÄYTTÖÖN! Toisin kuin monien muiden Euroviisuihin osallistuneiden kohdalla, Blind Channelille finaali tai edes voitto eivät olleet se lopullinen määränpää. Viisut oli yksi työkalu. – Sen sijaan me tehtiin ensin helvetin kova biisi. Sitten Euroopassa 200 miljoonalle. – Tämä kaikki mitä ollaan nyt tehty. 36 SOUNDI SOUNDI 37 36 SOUNDI Niko sanoo, että avain huomion pyörteestä selviämiseen on se, että samat kaverukset ovat tehneet Blind Channelia jo vuodesta 2013 ja kuluneiden vuosien aikana on otettu sekä oppia että kasvettu. – Euroviisuilla me siis luotiin se noste, lähtölaukaus, jolla me pyritään nyt eteenpäin, mutta se ei todellakaan yksinään riitä. siis oikeasti iso, ei ole varaa sanoa ”Hyi vittu, joku Tiktok! Sehän on vaan teinien juttu”, laulaja hekottelee imitoidessaan rockuskottavaa äijää. Jos me oltaisiin menty vaikka New Yorkiin tai Los Angelesiin mihin tahansa isoimpaan promotoimistoon ja haluttu, että meidän uusi biisi soitetaan yhden illan aikana 200 miljoonalle ihmisille, mikään toimisto ei olisi pystynyt tuohon. Me ei olla vielä Wembleylla, Niko lisää. – Me opiskeltiin jo tosi nuorina kaiken maailman biografioista yleisimmät muusikkojen sudenkuopat, mutta samalla me tiedettiin jo etukäteen, ettei tällaiseen ”läpimurtoon yhdessä yössä” voi valmistautua etukäteen, laulaja muistelee. Kuvissa myötäpäivään Joonas Porko, Olli Matela, Tommi Lalli, Aleksi Kaunisvesi, Joel Hokka ja Niko Moilanen K u v at : Jo o n a M äk i. Seuraava askel oli tärkeämpi. – Vaikka Blind Channel on meidän lapsuuden unelma, me ollaan hyväksytty myös se, että tämä on myös bisnestä. – Se, että sanoo nyt Tiktokille, Snapchatille tai vaikka koko somelle ”ei”, Blind Channelin sekstetti on ollut melkoisessa pyörityksessä Euroviisuesiintymisensä jälkeen. Blind Channelilla ei ole varaa soittaa huonoa keikkaa. – Dark Side striimaa yhä 70 000 päivässä ja uudet singlet yltää kymmeniin tuhansiin, Joel jatkaa. Ihan timanttisesti
– Kun me tehtiin Century Median kanssa soppari, me vaadittiin siihen pykälä taiteellisesta vapaudesta, Joel paljastaa. – Dark Side oli eka biisi, joka tehtiin just näin. Se oli meidän kiirastuli. – Siihen voin sanoa vaan että oltaispa! Laulaja hekottaa ja nostaa tuopin huulilleen. Sen takia fokus on bilettämisestä huolimatta aina olennaisessa. Me tuotettiin levy itse. Niihin teknisiin juttuihin asti me ei venytty, mutta me luotettiin siihen, että. Tämä kaikki, kaikki tämä mitä näette, se on vain ja ainoastaan Blind Channelia. – Näin me myös tehtiin. – Sä voit kyllä larpata 90-lukua Kallion Majava-baarissa ja haikailla siellä esikuviesi tapoja tehdä asioita, kun kaikki oli muka paremmin, mutta jos sä haluat elää isosti tässä ajassa, sun on otettava myös Tiktokit ja muut haltuun. – Olisi meinaan paljon vähemmän duunia tehtävänä, jos joku muu käsikirjoittaisi musavideot, sanoisi studiossa mitkä asiat pitää tehdä mitenkin ja tekisi vaikka meille keikkakuteet valmiiksi, mutta ei... Meidän jengin tekemisiä. Kaikki eivät ole aina uskoneet Blind Channeliin ja bändi antaa sen kuulua, mutta laulajien äänessä kuuluu yhtälailla valtavasti kunnioitusta, kun he kertovat, ”KUKA VAIN VOI TEHDÄ NÄIN, JOS HALUAA TARPEEKSI KOVASTI. Syteen tai saveen! Niko nauraa sanoessaan, että tietää monen epäilevän yhä Blind Channelin olevan juurikin lafkojen luoma tuote. Joonas Parkkonen miksasi albumin ja sitten se masteroitiin Berliinissä. varsinkin Aleksin (Kaunisvesi, DJ) tultua bändiin meiltä löytyy kyllä se ammattitaito ja näkemys siitä, mikä on meidän juttua tässä musassa just nyt. Kun se meni sitten läpi näin isosti kuin on mennyt, me saatiin itsevarmuutta siihen, että perkele, ainakin tämä levy tehdään itse. Kaksikko vaihtaa merkitseviä katseita keskenään, kun Niko alkaa kertoa, että uuden albumin kappaleessa Glory For The Greedy on Blind Channelin historian ”suolaisin säkeistö”, eikä laulaja ole lainkaan väärässä. – Oli helvetin kuumottavaa laittaa iso soppari vielä kerran takaisin ja vaatia, että me päätetään musasta ja lafka taas käytännön asioista sen julkaisemisen suhteen, mutta jumalauta se meni läpi, kunhan vaan kehdattiin vaatia. KEHDATKAA VAATIA! Eräänlainen piste Blind Channelin itseluottamuksen i:n päälle on se, miten pian julkaistava neljäs albumi ja jo sitä edeltänyt, Euroviisuissakin kuultu Dark Side -single tuotettiin ja äänitettiin: langat pidettiin tiukasti bändin käsissä. 36 SOUNDI SOUNDI 37 Kaikkensa antava Blind Channel tietää, ettei sillä ole varaa soittaa huonoa keikkaa tai muutenkaan löysäillä. ME OLLAAN VIELÄ MATKALLA LOPPUOTTELUUN OTTAMAAN SELVÄÄ, MITÄ MEISTÄ VOI TULLA.” K u v a: Jo o n a M äk i on sama kuin olisi kieltäytynyt MTV:sta 80-luvulla, jättänyt perustamatta Myspacen 2000-luvulla tai kiukutellut striimausta vastaan 2010-luvun taitteessa
Uusia tuoppeja kannetaan pöytään ja hetken aikaa ruudun toisella puolella raikuu naurunremakka, kunnes laulajat vakavoituvat taas salamannopeasti palatessaan siihen, että levylle sai syntyä vaikka 11 erilaista biisiä jos siltä tuntui. Se on sitä mitä me tehdään. – Me koottiin biisin säkeistöön eri levy-yhtiöiden edustajien viestejä, joita me saatiin näiltä musabisneksen ammattilaisilta vuosien ajan ennen kuin me breikattiin, Niko sanoo virnistäen. Ja sanoa levyllä just ne asiat mitä on sanottavana. Samat ihmiset ovat sanoneet ensin ”Teistä ei tule ikinä mitään” tai ”Voidaan kattoa hommaa, jos heivaatte toisen laulajan” tai ”Vaihtakaa kieleksi suomi ja ottakaa suomiräppäri feattaamaan”, mutta nyt viisujen jälkeen ollaankin sitten latelemassa, että ”Kyllä me aina uskottiin teihin!” – Ei me tietenkään mainita biisissä, kuka on sanonut mitäkin. Käytiin maailman isoimmassa musa kilpailussa. – Yhtäkkiä meistä tuli Suomessa julkkiksia. Metal Hammerit ja Kerrangit kirjoittivat meistä. He ovat tukeneet sitä, mitä haluamme olla. Saatiin kansainvälinen levytysdiili. Siinä oli aika paljon käsiteltäviä fiiliksiä biiseihin. – Me oltiin kirjoitettu paljon biisejä jo ennen Rotterdamin hässäkkää ja ennen kuin saatiin levytyssoppari. – Kyllä me oltaisiin saatu aikaiseksi vaikka kymmenen Dark Side -tyylistä nostattelua, mutta me haluttiin käyttää kaikien kuuden jäsenen vahvuuksia, dj:tä vetämässä sampleja ja kahta erilaista laulajaa, mistä syntyy luonnostaan tällaista älytöntä genrejen sekoitusta, jossa nu metal, surffirock, konepop tai vaikka mikä voivat kaikki olla yhtä. Silläkin riskillä, että jotkin biisit työntää ekana jengiä pois luotaan koska ne on niin erilaisia. KAIKKI ON MAHDOLLISTA! Lifestyles Of The Sick & Dangerous, Blind Channelin neljäs albumi, julkaistaan 14 kuukautta Euroviisujen jälkeen. – Meillä syntyi aikanaan tapa, jossa levyn ekan biisin nimi liittyi jotenkin asei38 SOUNDI SAATIIN KANSAIN VÄLINEN LEVYTYSDIILI. etteivät olisi todellakaan pystyneet kaikkeen nyt saavutettuun täysin yksin. – Me ei oltaisi tässä ilman Linkin Parkia, mutta me ei koskaan haluttu olla ”Suomen Linkin Park”, vaan me haluttiin olla alusta alkaen Blind Channel, vaikka ensimmäisenä mainittu tie olisi varmasti ollut helpompi, Joel summaa hymyillen. Mitkä biisit kuvastaa parhaiten sitä, mitä me ollaan juuri nyt ja mitä levy vielä kaipaa, jotta siitä tulee ihan killeri kokonaisuus. Ja summata Blind Channelin kulkeman tien. SIINÄ OLI AIKA PALJON KÄSITELTÄVIÄ FIILIKSIÄ BIISEIHIN.” K u v a: Jo o n a M äk i Hämeenkatu 3 D, 05800 Hyvinkää www.hyvinkaantaidemuseo.fi Avoinna ti–pe 12–18, la–su 11–17 Hyvinkään taidemuseo Museokeskus Taika. Pitää muistaa myös meidän eka manageri Toni Törrönen. KÄYTIIN MAAILMAN ISOIMMASSA MUSAKILPAILUSSA. Nytkin kiertuebussissa soi koko ajan uusia demoja, Niko kertoo. – Levyn outro-biisi on Thank You For The Pain ja siinä kuullaan pitkä puheosuus, joka on Blind Channelin ihan ensimmäisestä haastattelusta vuodelta 2013. Nikon ja Joelin mukaan albumia ei haluttu hätiköidä, eikä hyödyntää väkisin Euroviisujen nostetta julkaisemalla jotain puolivillaista. – Tarina on kuin suoraan musabisneksen oppikirjasta. Me tehdään aina biisejä. Niko jatkaa sanomalla, että tavallaan albumi kertoo kaikesta bändin täyden tuntemattomuuden ja maailmanmaineen välillä, summaten kaiken sen, mitä bändi on tähän mennessä kokenut. Samplattiin se siihen loppuun ja siinä kuullaan muutaman junnun juttelemana sellaista Oulun murretta ettei mitään tolkkua, mutta se korostaa sitä, mihin asti me ollaan jo tultu. Tämäkään ei ole sattumaa. Bändi ei ole luopunut myöskään perinteistään: aloitusbiisin luonne on yksi niistä, mistä pidetään kiinni. Me luotetaan siihen, että ehkä ne erilaiset biisit uppoaa pikkuhiljaa, ja jengi löytää sitä myöten erilaista musaa. Se olisi vähän liian ilkeää. METAL HAMMERIT JA KERRANGIT KIRJOITTIVAT MEISTÄ. – Me haluttiin kirjoittaa tosi monipuolinen levy. Sitä paitsi monet epäilyt ovat vain lisänneet meidän näyttämisenhalua ja pisti yrittämään vielä kovemmin. Ja meidän nykyinen manageri Antti Eriksson. Tässä on sellaisia tyyppejä, jotka eivät olleet ostamassa meidän sieluja setelinippu kädessä. Miettimättä mitään genrejä tai sellaisia. – Kun Euroviisut oli ohi, me alettiin taas keskittyä siihen, millainen levy me halutaan tehdä. Riku Pääkkönen sai ansaitusti Emma Gaalasta meiltä täydet hypet. Levy sai syntyä hiljalleen. – Kun me alettiin tehdä tätä hommaa, kesti tosi kauan löytää ne tyypit, jotka haluaa tehdä tällaista hommaa isolla pensselillä sen sijaan, että vaan ”katsottaisiin mitä tästä tulee”, Joel sanoo. – Levy ei ole biiseiltään kronologinen, mutta se matka joka alkoi Dark Sidesta, kuuluu levyllä, Joel kuvailee. – Sellainen löytyi Ranka Kustannuksesta
Kuka vain voi tehdä näin, jos haluaa tarpeeksi kovasti. – Meistä on tullut koko ajan parempi bändi. – Ajatelkaa isosti! Se ei ole helppoa, mutta kun painaa duunia, asioita voi saavuttaa. Vaikkei kaikki onnistuisi, niin sitten tiedätte yrittäneenne kaikkenne. Otetaan siinä heti luulot pois ja sanotaan, että levyllä voi tapahtua mitä vain. Pistäkää unelmat tapahtumaan vaikka miljoonan epäonnistumisen kautta. Armotonta ganstaräppiä ennen kuin kitarat ja muut bändisoittimet lyödään mukaan. siin ja ekalla levyllä olikin Bullet, tokalla Trigger ja kolmannella Gun, mutta nyt neloslevyllä taas... Se on yhteisö, jossa kaikkien on kannettava vastuuta, Niko sanoo. Tämä bändi on kahdentoista osasen joukkue. Laulajat kilistelevät tuoppeja ja lopuksi Niko heittää haasteen kaikille nuorille bändeille ja ihmisille ylipäänsä, jotta suurista haaveilevat tohtisivat tähdätä ihan oikeasti ja armotta siihen, mitä he oikeasti haluavat. K u v a: Jo o n a M äk i Kohta kymmenen toimintavuotensa aikana Blind Channel on sisäistänyt, että lapsuuden unelma voi olla myös bisnestä. Niko kysyy Joelin suuntaan vinkaten. K uv a: R au n o L i i v a n d Hämeenkatu 3 D, 05800 Hyvinkää www.hyvinkaantaidemuseo.fi Avoinna ti–pe 12–18, la–su 11–17 Hyvinkään taidemuseo Museokeskus Taika. Yhtä hyvin he tietävät sen, millaisia asioita peräti kuusihenkisen bändin on vältettävä. – Tärkeää on pitää jalat maassa ja kunnioittaa faneja, ihmisiä ja myös toisiamme. Opinions. Nyt otettiin biisiin ihan jäätävä räppibiitti ja pääsin hetkeksi elämään mun omaa Travis Scott -unelmaa. – Tässä on mukana paljon ihmisiä ja tässä liikkuu jo isoja rahoja, Joel jatkaa ja sanoo sitten, että päihteet, laittomuudet ja omia bändikavereitaan kohtaan kusipäistyminen eivät kuulu Blind Channelin suunnitelmiin. Me aiotaan välttää ”laulajasyndrooma”, eikä olla alkamassa kuvittelemaan, että me ollaan jotain ylivertaisia keulakuvia, jotka määrittää tätä bändiä. Me ollaan kuusi jätkää, mutta tähän BC-porukkaan kuuluu kaksitoista ihmistä. – Idea on silti yhä sama. AJATELKAA ISOSTI! Joel ja Niko vaikuttavat tietävän vielä tälläkin hetkellä, mitä Blind Channelin on tehtävä seuraavaksi saavuttaakseen päämääränsä. Me halutaan lyödä kuulija kanveesiin heti ekalla biisillä. Me tähdättiin niihin playoffseihin jo kauan sitten, ja nyt me ollaan siellä, koska me ollaan tehty omaa juttua ja uskottu siihen. Me ollaan vielä matkalla loppuotteluun ottamaan selvää, mitä meistä voi tulla. Parempi joukkue. – Me kaksi ollaan laulajia
ELDER | HIGH ON FIRE | ORANSSI PAZUZU | VOLA | THE NIGHT FLIGHT ORCHESTRA VLTIMAS | WHEEL | OMNIUM GATHERUM | BLOODRED HOURGLASS | LÄHIÖBOTOX SHAPE OF DESPAIR | CHURCH OF THE DEAD MARIANAS REST | HUMAVOID | DETSET | POLYMOON | ONE MORNING LEFT | VERIKALPA | ENPHIN ABSTRAKT | THE RIVET | SHEREIGN | AMOTH | ASTRALION | DENOMINATE | KING SATAN | CRYPTIC HATRED THE MIST FROM THE MOUNTAINS | REBELLIX | EDGE OF HAZE | ATLAS | NUMENTO | SACRED DIMENSION DEVIN TOWNSEND | HEILUNG | STAM1NA | BEAST IN BLACK STRATOVARIUS | NORTHERN KINGS | JINJER | ENSIFERUM BARONESS | ELUVEITIE | INSOMNIUM | SOILWORK | LOST SOCIETY BLIND CHANNEL | RECKLESS LOVE | SONATA ARCTICA | PERTURBATOR RED FANG | GLORYHAMMER | JOE LYNN TURNER RAINBOW & DEEP PURPLE SET 109,00 € lippupalvelu
Paitsi että on. On toukokuun loppu 2022, ja kaksikko on saapunut metropoliin tekemään haastatteluja elokuussa ilmestyvään uuteen studioalbumiin liittyen. – Teimme ison Euroopan-kiertueen Amon Amarthin kanssa, ja tämä rundi päättyi joulukuussa 2019. En edes videoiden tai haastattelujen tekemisestä, nauraa Amott. – Valonpilkahduksiakin on ollut, mutta kyllähän menneet ajat ovat olleet todella masentavia... TAIDETTA ILMAN DEADLINEA K u v a: P at ri c U ll ae u s. En myöskään aio enää koskaan valittaa yhdestäkään asiasta, mikä liittyy bändin aktiviteetteihin. Deceivers on Arch Enemyn yhdestoista levy, joten tilanteessa ei ole muusikoille mitään uutta. SOUNDI 41 Teksti: Timo Isoaho ARCH ENEMYN laulaja Alissa White-Gluz ja kitaristi Michael Amott istuvat levy-yhtiö Century Median edustustiloissa Berliinissä. – Kun vetäydyimme lavoilta eurokierroksen päättäneen Amsterdamin-keikan jälkeen, tarkoituksenamme oli vetäytyä parrasvaloista noin vuoden ajaksi. Jos joku olisi tuolloin huomauttanut, ettei Arch Enemy tule nousemaan estradille kertaakaan seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana, en olisi ihan siltä istumalta uskonut, White-Gluz puistelee päätään. Arch Enemy ei ole poikkeustapaus: takana on kaksi haastavaa vuotta. No, olemme ainakin oppineet sen, että tässä maailmassa mikään ei ole itsestäänselvää. Aluksi – noin parin kuukauden ajan – asiat etenivät suunnitelmiemme mukaan, kertaa Amott. Nyt tummat pilvet ovat kuitenkin väistymässä, ja bändin uusi albumi Deceivers julkaistaan elokuun puolivälissä
– Toki esimerkiksi edellisen Will To Power -albumin Reason To Believe -kappaleesta löytyi puhdasta laulua, mutta se olikin balladi – ainakin meidän mittapuulla. Miksi päätitte työskennellä Esbjergin lähistöllä Tanskan länsirannikolla Hansen-studiota pyörittävän Jacob Hansenin (Volbeat, Amaranthe, U.D.O.) kanssa. Mitä tämä tarkoitti uuden albumin nauhoittamisen suhteen. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin loppuun asti. Eihän sellaista tietenkään ollut. Monet puritaanit metallifanit suhtautuvat suosikkeihinsa hyvin omistushaluisesti. Arch Enemyn ”jenkkisettiin” kuului myös tulevan levyn biisejä. – No, melko vaivattomasti, naurahtaa White-Gluz. Ehkä kuudennen biisin kohdalla alkoi tuntua uhkaavasti siltä, etten jaksa mitenkään loppuun asti, nauraa Amott. Vietin sitten Euroopassa kahdeksan kuukautta, sillä en yksinkertaisesti uskaltanut lähteä takaisin Kanadaan. Miltä rundaaminen tuntui pitkän tauon jälkeen. – Kun toimitin Alissalle demon, annoin hänelle vapaat kädet biisin jälleenrakentamisen suhteen. Treenasimme intensiivisesti ennen keikkarupeamaa, mutta varsinkin ensimmäinen konsertti oli silti raju kokemus. Matka olisi saattanut tyssätä siihen, mutta onneksi rajavartija oli Arch Enemy -diggari. No, eipä mennyt aikaakaan, kun maailma sulkeutui ja meidän piti ottaa käyttöön suunnitelma B. Handshake With Hellin alkuperäinen aihio on tuttuun Arch Enemy -tapaan Michael Amottin käsialaa, mutta laulumelodiat ja sanoitukset ovat puolestaan White-Gluzin aikaansaannoksia. – Olin treenannut omin päin jo ennen bändin yhteistä harjoitusrupeamaa, mutta eräs juttu oli päässyt unohtumaan: treenitilassa soittaminen ja ihmisten edessä esiintyminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Arch Enemyn uusi studioalbumi Deceivers on ollut haastatteluhetkellä valmiina jo melkein vuoden, mutta yhtye ei ole halunnut hätäillä sen julkaisun kanssa. Studiosessioiden jälkeen bändin ohjelmassa oli esimerkiksi videoja promokuvauksia, enkä voinut ottaa pienintäkään riskiä niiden suhteen. Tiesin saman tien, että tästä tulee uuden albumin avausnumero. Erityisesti komea singlelohkaisu Handshake With Hell on herättänyt huomiota, sillä kappaleesta löytyy melodisia ja tarttuvia lauluosuuksia, eivätkä ne ole Arch Enemyn materiaalin tavallisimpia rakennuspalikoita. Nythän on niin, että Arch Enemyn kokoonpano on varsin kansainvälinen, sillä Amott, Erlandsson ja basisti Sharlee D’Angelo ovat ruotsalaisia, kun taas White-Gluz asuu Kanadassa ja toinen kitaristi Jeff Loomis puolestaan Yhdysvalloissa. Mutta Kanadasta pääsi matkustamaan Skandinaviaan. – Tässä maailmantilanteessa niin ennustaminen kuin ennakoiminenkin on varsin vaikeaa, mutta päätimme odottaa levyn julkaisun kanssa niin kauan, että maailman ovet ovat taas oikeasti auki. Tai siis... Ajatus tuntui vähintäänkin ahdistavalta, sillä olen soittanut raskasta musiikkia teini-ikäisestä asti, enkä osaa mitään muuta! UUSIA TUULIA Kitaristin huoli oli toki turha, sillä hänen uransa ei tietenkään ollut siinä. – Sama täällä, sanoo White-Gluz. – Kun tulin Eurooppaan alkuvuodesta 2021, minut pysäytettiin lentokentällä. Kerroin hänelle, että olen tulossa tekemään uutta albumia, ja pääsin maahan, laulaja huokaisee. Faneista huokunut energia vei totaalisesti mennessään, ja jossakin ensimmäisen keikan puolivälissä huomasin riehuneeni ja hyppineeni itseni aivan näännyksiin. – Useimmat tuntuvat pitävän biisistä kovasti, mutta toki joukkoon mahtuu myös soraääniä. – Matkustin nimittäin alkuvuodesta 2020 rumpalimme Daniel Erlandssonin kanssa Meksikoon, ja aloimme katsoa uusien biisien ensimmäisiä aihioita. Mutta kuten sanonta kuuluu: me teemme musiikkia itsellemme, ja muut saavat tykätä jos siltä tuntuu. Kahden edellisen Arch Enemy -levyn miksauksen teki Jens Bogren (Kreator, Opeth, Amorphis), mutta nyt puikoissa oli eri mies. Kevät 2020 hupeni sitten siihen, kun mietimme hämmentyneinä, että siinäkö se Arch Enemyn ura nyt sitten oli. Toisin sanoen tahdomme tehdä studiotyötä kasvotusten ja antaa kollegalle palautetta saman tien, kertoo Amott. – Euroopan-matkasta tuli sitten hieman pidempi kuin olin suunnitellut. Päätimme siis etsiä uusia kulmia, ja Jacob osoittautui taitavaksi studiovelhoksi ja mukavaksi mieheksi, sanoo Amott. Millaista palautetta olette saaneet Handshake With Hellin uusista vivahteista. Kun hän sitten palasi omien ideoiden kanssa, olin lentää perseelleni, sillä koko juttu oli aivan uudella tasolla. Uuden levyn valmis. – Se tarkoitti jonkinasteisia ongelmia, sillä me olemme old school -tyyppejä... – Jacob äänitti ja miksasi Deceiversin, kun taas Jens teki edellisille levyille vain miksauksen. Handshake With Hell taas on puhdasverinen metallibiisi, ja tässä mielessä se tuo uusia tuulia tämän yhtyeen maailmaan, sanoo solisti. – Jens on äärimmäisen kova ammattilainen, mutta en koskaan halua tehdä liian monta levyä saman taustatiimin kanssa. Olen itsekin piinkova hevidiggari, ja pystyn jollakin tasolla ymmärtämään, mikäli joku fani nyrpistelee nokkaansa tällaisen ”nössöilyn” äärellä. Nyt näyttää varsin hyvältä, ja mehän ehdimme jo aikaisemmin keväällä tehdä Amerikan-kiertueen Behemothin kanssa, White-Gluz sanoo. JONKINASTEISIA ONGELMIA Otetaanpa kuitenkin muutama taka-askel, ja palataan valmisteilla olleen Deceivers-levyn äärelle. – Vaikka homma on verissä, niin olihan siinä aluksi totutte lemista. – Nauhoitimme uuden levyn Ruotsissa ja Tanskassa, mutta Jeff ei päässyt paikan päälle tiukkojen matkustusrajoitusten vuoksi. Hän päätyi purkittamaan omat soolo-osuutensa kotikaupungissaan, ja vaikka kaikki sujuikin oikein hyvin, tämä ei ollut meille ideaali ratkaisu
Arch Enemy nimittäin saapuu Turun Knotfest-tapahtumaan elokuun puolivälissä, kun taas loppuvuodesta on tiedossa konsertti Helsingin jäähallissa. Mehän kiersimme heidän mukana Eurooppaa joitakin vuosia sitten, ja se oli eräs parhaista rundeista koskaan. Tuskin maltan odottaa Nightwishin keikan ja yhtyeen muusikoiden näkemistä, hymyilee White-Gluz. Jo singlevalinnat ovat esitelleet bändistä uusia ominaisuuksia. Tämä seikka ilahduttaa minua erityisen paljon, kitaristi sanoo. ILMAN DEADLINEA Miten vertaisitte Deceiversiä vanhempiin Arch Enemy -julkaisuihin. – Huomasin juuri, että soitamme Knotfestissä samana iltana Nightwishin kanssa. – Tämä toki jää fanien päätettäväksi... Mutta emme me ainakaan kauaksi jääneet, nauraa Amott. Nimittäin se, että onnistuuko Deceivers nousemaan Suomen virallisen albumilistan kärkipaikalle. Ajattelin myös, että jos sellainen tilanne tulee eräänä päivänä eteen, niin sitten kirjoitamme ja nauhoitamme mestariteoksemme. Knotfestin aikoihin on myös selvillä eräs mielenkiintoinen juttu. Onko Deceivers siis Arch Enemyn mestariteos. Will To Power -albumi kiilasi suoraan kakkoseksi vuonna 2017. Faneista puheen ollen: Arch Enemyn suomalaisdiggareiden edessä on mainioita aikoja, sillä uuden levyn lisäksi luvassa on myös keikkoja. Pitkään julkaisuaan odottanut Deceiversalbumi esittelee Arch Enemyn monet puolet klassisista heavy-tunnelmista death metaliin. ”Treenitilassa soittaminen ja ihmisten edessä esiintyminen ovat kaksi täysin eri asiaa.” K u v a: P at ri c U ll ae u s. – Olisihan se uskomatonta, jos tällainen pieni halmstadilainen death metal -bändi kykenisi tuollaiseen temppuun, hymyilee Amott. – Se on ainakin selvää, että uusi albumi on tähän mennessä monipuolisin Arch Enemy -kokonaisuus, ja klassisista heavy metal -tunnelmista mennään todella ärjyyn death metaliin. teleminen oli erityisen hienoa juuri sen vuoksi, että pystyimme miettimään kokonaisuutta – myös miksausja masterointiratkaisuja – jo nauhoitusvaiheessa, huomauttaa puolestaan White-Gluz. – Takavuosina haaveilin aina siitä, että pääsisipä yhtyeeni joskus tekemään levyn ilman aikarajoituksia ja deadlinea. Tällä kerralla meillä ei ollut mitään rajoituksia
Aiemmin teksteihin pääRovaniemeläislähtöinen laulaja-lauluntekijä Otto Mikkola (Puhelinseksi, Autiomaa) on koronavuosista huolimatta viettänyt viime ajat musiikin parissa töitä paiskien. Soundi kyseli Mikkolan kuulumisia Puhelinseksin Vieraita toisillemme -albumin julkaisun kynnyksellä. 44 SOUNDI Teksti: Vilho Pirttijärvi O tto Mikkola on soittanut keikkailevissa kokoonpanoissa aktiivisesti jo yli puolet elämästään. Vakavoituminen ei ollut tietoista. Debyyttilevyn nimikappale päätyi radiokanava YleX:n soittolistalle ja toi Puhelinseksille uutta kuulijakuntaa. Uuden Puhelinseksi-levyn biisejä Mikkola alkoi kirjoittaa välittömästi koronarajoitusten alettua. Otto Mikkola kertoo, että ensilevy kuitenkin vältti ”koronalimbon”. Bändin lähipiiriin kuuluva äänittäjä Antti Kangas oli perustanut studion Jääliin, ja Puhelinseksi sai kunnian olla ensimmäinen tiloissa levyttänyt kokoonpano. Uudemmalla levyllä Puhelinseksi viljelee aiempaa vähemmän huumoria. Vinyylipainokset on myyty loppuun ja yhtyeen kaksi kuunnelluinta kappaletta Spotifyssa ovat kirjoitushetkeen mennessä keränneet kumpainenkin lähes puoli miljoonaa kuuntelua. Pian levyn julkaisun jälkeen yhtyeen keikkakalenteri tyhjeni. – Siinä biisissä on tämmöisiä onelinereita, Mikkola avaa selkeästi häntä hämmentänyttä somehuomiota. ENEMMÄN TUNTEITA Puhelinseksi hurmasi ensin punkimmasta ilmaisusta innostuneet kuulijat, mutta on toiseen albumiinsa mennessä tavoittanut ihmisiä jo laajemmaltakin rintamalta. Viikonloput olivat vuosikaudet keikkareissuille varatut ja alkoivat jo rasittaa miestä. Keikkojen puutetta lukuunottamatta Helsingissä asuvien Mikkolan, laulaja Noora Määtän ja basisti Atte Viljamaan ja Oulussa asuvan rumpali Antti Keskipoikelan punkyksikön toiminta jatkui normaalisti. Siksi Mikkola sanoo koronan pakottaman keikka tauon olleen paikallaan. Nyt keikalle meno ei vituta ja puuduta entiseen tapaan, kun etäisyyttä lavoihin ja takahuoneisiin on tullut riittävästi. -minialbumilla (2018) julkaistu Haista Helena vittu (Mä ryyppään taas) on kerännyt yhtyeelle kuuntelijoita yhtyeen yllättäneenä Tiktok-hittinä. Yhtyeen ensialbumi Sydänkohtaus tanssi lattialla julkaistiin vuoden 2020 alussa. Mitä meistä tänne jää. VÄHEMMÄN SUTKAUTTELUA, K u v a: E ll a A re sv u o. Niin Oulussa kuin myös Helsingissä järjestettiin treeniviikonloppuja, joiden aikana materiaali hioutui levytyskelpoiseksi. Mikkolan eri yhtyeet tekevät ja julkaisevat uutta musiikkia jatkuvasti, ja ensi vuonna hän julkaisee ensimmäisen soololevynsä. Yhtyeen jäsenet olivat yhtä mieltä siitä, että heidän on turha jäädä lepäämään laakereillaan. Puhelinseksin toinen täyspitkä albumi Vieraita toisillemme julkaistiin kesäkuun alkupuoliskolla. Puhelinseksin kesä on varattu niin täyteen kuin mahdollista, ja loppuvuodelle on jo buukattu läjä keikkoja, joilla Mikkola esiintyy itsekseen kitaran kanssa. Mikkola teki kotidemoja läppärillä ja kappaleet kehittyivät näistä aihiois ta lopulliseen muotoonsa. 28-vuotiaan Mikkolan ensimmäiset keikat olivat 13-vuotiaana ja tahti on vain kiihtynyt iän karttuessa
Nopealla Spotify-haulla on löydettävissä ainakin tusina vuosina 2020–2022 julkaistua kotimaista kappaletta, joiden otsikossa mainitaan terapia. – Se on hyvä, että tämmöistä tehdään enemmän, eikä mua yhtään haittaa se, että mie laulan tunteista, Mikkola kertoo. Erikoisimmalla tavalla Mikkola käsitteli näitä aiheita taiteilijanimellä Vampyyri julkaistulla kasetilla Katujen Nosferatu. Vastasin miettimättä ”Joo joo!”, Mikkola valottaa soololevyn alkuhetkiä. Mikkola on viime vuosina käsitellyt teksteissään myös paljon suhdettaan päihteisiin lopetettuaan alkoholinkäytön muutama vuosi sitten. Hiottuun soundiin vei halu kokeilla, kuinka pitkälle hän voi tietyntyyppisen ilmaisun musiikissaan viedä. tyi paljon bändin sisäpiirivitsejä ja aiemmin mainittuja onelinereita, mutta seitsemän vuoden aikana on Mikkola biisinkirjoittajana ja bändi porukka na kypsynyt, ja vitsit ovat vähenneet. Mikkola lienee soolomateriaalinsa mahdollisesti herättämistä reaktioista ja paikasta iskelmällisen rockin viitekehyksestä varsin tietoinen. Puhelinseksin levyn tekstit kertovat paljolti tunteista ja tietynlaisesta herkkyydestä. – Se Vampyyri-levy on kokonaisuudessaan äänitetty, sävelletty ja sanoitettu kolmen vuorokauden aikana ja materiaalin filtteröinti ja puhtaaksikirjoittaminen jäivät pois, joten materiaali on raaempaa. Soololevyään Mikkola on työstänyt jo hyvän aikaa. Mikkola kokee, että mitä enemmän synkistä aiheista keskustellaan ääneen, sitä vähemmän synkkiä ne lopulta ovat. – Tiiviimpi ja yksiselitteisempi ilmaisu vailla bändin sisäistä sutkauttelua tekee yhtyeen musiikista helposti lähestyttävämpää, Mikkola miettii. Autiomaa-yhtyeen seuraava levy on jo nauhoitettu, mutta pitkän aktiivisen vaiheen jälkeen yhtye on jäänyt luovalle tauolle. Vampyyri ei jäänyt kertaluontoiseksi projektiksi, vaan jatkoa on luvassa. Puhelinseksin levyllä aihe ei ole päätynyt otsikkotasolle, mutta maini taan heti ensimmäisessä kappaleessa Et jää yksin. Iskelmällinen debyyttisingle Surun musta koira on muutamaa yksinkertaistusta vaille lähes valmista tavaraa iskelmäkanavien soittolistoille. Singlellä nimittäin kuullaan rivi ”Aamulla radiossa soi laulu, joka tältä kuulostaa, huomaamatta vaihdat kanavaa.” Otto Mikkola on useissa kokoonpanoissa vaikuttanut musiikin tekijä, joka kokeilee seuraavaksi siipiensä kantavuutta iskelmällisemmällä soolo albumilla. K u v a: E ll a A re sv u o. – Se on ehkä musaa ihmisille, jotka tykkää tämmöisestä, mutta eivät halua kuunnella Iskelmäradiota. Eikä iskelmällisyys tee kappaleesta lainkaan huonoa. Hardcorea, perinteisempiä punksävyjä ja black metal -vaikutteita yhdistelevän julkaisun kappaleessa Verenhimo Mikkolan verenimijä -alter ego karjuu ”Vaivaa verenhukka, on pakko jatkaa, on pakko juoda.” Mikkola on maininnut aiemminkin raittiutensa julkisuudessa ja myöntää, että tulkinta kappaleesta päihdeallegoriana on osuva. Mikkola kertoo levyn olevan pikkutarkinta musiikkia, jota hän on ikinä levyttänyt. – Sinne jäi läjä tämmösiä biisejä, ja juuri Harava Records -levymerkin perustanut hyvä ystäväni Dave Klas Slack Bird -yhtyeestä kysyi, että jos julkaisen, niin teetkö soololevyn. Otto Mikkolan mielestä on pelkästään positiivista, että mielenterveysongelmien status tabuaiheena on murrosvaiheessa ja asiaa käsitellään avoimemmin kuin koskaan. Viime vuosina on ollut silmiinpistävää, kuinka kevyen musiikin vallitsevaksi tekstiaiheeksi on noussut mielenterveysteemat. Koronarajoitusten myötä päivittäin biisinkirjoitustyötä tekevän Mikkolan biisipankkiin alkoi ilmestyä kappaleita, jotka eivät tuntuneet Puhelinseksi-materiaalilta eivätkä myöskään Autiomaan Lappiamericanalta. Mikkola painottaa, että hän haluaa mennä koko ajan musiikissaan eteenpäin ja siksi soolomateriaalikin poikkeaa kaikesta, mitä hän on aiem min tehnyt. Mikkola kertoo ryhtyvänsä työstämään seuraavaa Vampyyri-albumia heti, kun soololevyn äänitykset ja miksaukset on saatu valmiiksi
K u v a: V ei k ko K äh kö n en. Teksti: Jussi Niemi 46 SOUNDI Bobby Orozalle soul on suorasukainen ilmaisu muoto. Tunnelataus pitää välittyä kuulijalle mahdollisimman sel keästi
Nyt 36-vuo tias tekijä on ehtinyt nähdä elämää pintaa syvemmältä ja se vaikuttaa hänen musiikkiinsa olennaisesti. Jos Bobby Orozan musiikki on tekstuuriltaan pehmeää, niin spirituaalisella tasolla siitä löytyy särmää. Puhelimessa Bobby tarkentaa asuneensa Itä-Helsingissä Alakiventiellä ikävuosina 9–20 ja nyttemmin palanneensa Itä-Helsinkiin oman perheensä kanssa. Yksi hyvä paikka siihen löytyy helsinkiläisen Bobby Orozan sensuellista ja avarasta dream soulista. Itä-Helsingin hienouksia on jengin heterogeenisyys. Siellä ei suoriteta eikä tavoitella tehokkuutta. Molemmat on tehty Helsingin Timmion-studiolla, vaikka newyorkilaisen Big Crownin julkaisuja ovatkin. — Kyllä lähdin. Bobbyn perhekuvaukseen viitaten totean, ettei hänestä noilla spekseillä voinut muuta tullakaan kuin taiteilija. Kuuntelin paljon instrumentaalia hiphopia. Rupesin duunaan niillä biittejä ja ohjelmoimaan. Mä olen kasvanut kaikkea sitä kuunnellen. Luultavasti syy, miksi pysyin niinkin kaidalla tiellä, piilee siinä, että mulla oli himassa… ei välttämättä kaikkein stabiilein tilanne, mutta musaa, päinvastoin kuin monilla mun kavereilla. On monenlaista porukkaa, sitä olen aina digannut. Meininki oli hyvin kollektiivista. Passissaan Bobby onkin Boris Nordin. O rozan debyyttialbumi This Love ilmestyi 2019 ja nyt on vuorossa kakkospitkä Get On The Other Side. — No joo. Huumorintajukin pelaa, ja usein hän naurahtaa spontaanisti. Soititko jo silloin kitaraa ja miten aloit hakeutua nyt tekemäsi tyyppiseen kamaan. Bobby ei yhtään kakistele suorasukaisia kysymyksiä, vaan vastaa niihin empimättä ja tuntuu sanovan mitä oikeasti ajattelee. Kerrottakoon selvennykseksi, että Bobbyn isä on jazz-kitaristi Antti Nordin ja äiti bolivialainen tangolaulaja ja kääntäjä Siboné Oroza. Soul-musa on oikeastaan aina kulkenut mulla mukana. — Nyt kun retrospektiivisesti asiaa ajattelee, niin kyllähän se niin on. Joku ovi aukesi.” Haaveilija, joka ymmärtää elämän tosiasioita. Siinä mielessä olin tosi onnekas. Siitä junasta jäin aika pian, mutta nyt tuntuu taas hyvältä. — Sitä vaan, että me oltiin taiteilijaperhe ja meillä asui paljon jengiä, esimerkiksi mun mutsin sukulaisia. Hänen kanssaan on erittäin mukava jutella. SOUNDI 47 ”Silloin tajusin, että se on kaikki samaa jatkumoa. Nimestään huolimatta Bobby Oroza on aito Itä-Helsingin kasvatti, eikä seutua tunneta varsinaisesti pumpulissa kasvamisesta. Kyllä tyypit, niinku Asa ja vastaavat ennen Fintelligensin nousua, merkitsi mulle paljon. Siis tosiaan houkutteli. Meillä oli tosi kattava levyvalikoima afroamerikkalaista musaa: länsija itäafrikkalaista musaa, latinokamaa, soulia, bluesia ja jazzia. Ymmärrän täysin. Faija teki musaa johonkin elokuvaan ja sai käyttöönsä varhaisia midisysteemejä, keyboardeja ja muun muassa ensimmäisen Micrologic-ohjelmiston. Itse en räpännyt, mutta tuotin räppiä. — No, se oli tietty vastareaktio jossain lukion loppupuolella, että jumalauta, suomalaisessa yhteiskunnassa eletään ihan eri periaatteilla. Käytiin Itävallassakin räppifestareilla. Aina löytyi joku hengailemaan lasten kanssa ja näyttämään jotain soitinta. Sen myötätuntoisessa ja kaihoisassa kaikumeressä voi kellua rentouttavasti. Että mulla ei oo mitään hajua siitä, kun ostetaan hyvä kämppä ja hommataan asiallinen duuni. Kyllä mä välillä haaveilin muutakin, jonkinlainen insinöörielämä vähän houkutteli. Se on aina erittäin innostavaa kun jokin skene alkaa tosissaan syntyä… — Joo, intoa oli ja ihmiset osti hirveästi levyjä ja muuta. Pysyitkö nuorena kaidalla tiellä niissä olosuhteissa. Pete Rock ja J-Dilla oli mulle suuria vaikuttajia. Mitä tarkoittaa ”ei välttämättä kaikkein stabiilein tilanne”. Sitten Nyt kun ajat ovat ankarat, itse kukin kaipaa paikkaa, jossa sielu saa hetken levätä ja akku latautua. — Kyllä soitin, aloitin sen tosi varhain. Myllypuron nuorisotalolla meillä oli Mamba Assefan pikkubroidi Hunden kanssa paljonkin räppikuvioita. Muistan elävästi sen pöhinän, mikä silloin oli ilmassa. Ei oltu yhtään perinteinen, niinku virkamiesperhe… vähän sekava ja meillä oli paljon vapauksia, mikä oli tietysti hienoa. Itä-Helsingissähän raikaa lähinnä räppi, etkö lähtenyt siihen mukaan. Sisaruksia ovat pikkusisko Franca ja isän edellisestä avioliitosta Reino ja Siiri Nordin. Mutta elämähän on eräänlaista vuoristorataa. Älä muuta virka
Se on kiinnos tava tila, kun haaveilee jostain minkä haluaisi toteuttaa. — Noin minäkin sen näen. Hehkutan kahdesti livenä näkemääni Bradleytä loistavana esimerk kinä vanhan liiton raa’asti intohimoises ta, bluesia tihkuvasta sielukkuudesta, ja Bobby kertoo New Yorkin Daptone piireissä pyörineenä usein miettineensä, mikä tekee Bradleystä, samoin kuin myös edesmenneestä Sharon Jonesista tai Lee Fieldsistä niin relevantteja tässäkin ajassa, vaikka he ovat aivan toisen ajan tuotteita. Mulla oli raksafirmakin, tai on vieläkin, mutta nyt nää musahommat on ajaneet siitä ohi. — Kyllä niin voi sanoa. Mulle on ehdottoman tärkeää, että voin tipahtaa johonkin nostalgiaan, muistoon tai tu levaisuuden haaveeseen. Siitä puhut tiinkin studiossa, kun pitkät kitarasoolot ei nykyään välttämättä toimi, mutta itse asiassa kaikki oli sitä mieltä, että se on hyvä siellä ja tuo jotain lisää. — Kiitos, tosi kiva kuulla. Mä en kuitenkaan haikaile mihinkään muuhun aikaan, vaan koen tekeväni musaa juuri tähän aikaan ja tilanteeseen. Sitten siinä on sekin, että kun niiden tyyli on niin selkeä, niin muissa projekteissa voin mennä muihin suuntiin, koska mä kyllä rakastan seikkailla. Nykyisen musiikkisi haaveellinen viba on kuitenkin aika kaukana räpistä. Tähän asti cumbia on ilmennyt mulla lähinnä teks tien emotionaalisessa suoruudessa, jo ta kuulen niissä mutsin lattarijutuissa. Olin myös kokki. Se kaikumeri ja soundi tulee paljolti niiltä, mutta multa on tulossa toinen kin proggis, jota teen Leon Michelsin (Big Crown –yhtiön toinen pomo ja El Michels Affair –yhtyeen johtaja; soitta nut mm. Silloin tajusin, että se on kaikki samaa jatku moa. Tuo mielestäni merkittävää lisää kokonaisuuteen. Kun vääntää 16tuntisia päiviä raksalla tai keittiössä, niin siinä alkaa välittyä, mikä tässä elämässä on olennaista. — Se on just noin. Se on juuri se mikä muakin motivoi tekemään musaa. Itse asiassa tein jo pari biisiä espanjaksi ja ensi vuonna mulla on keikkoja Meksi kossa ja vietän siellä vähän aikaa. Johnin Lock’d Downilla). Bobby Orozan elämä ei ole ollut pelkkää musiikkia, vaan hän on samaan aikaan tehnyt pitkiä päiviä myös raksalla ja kokkina. Mut si opiskeli siellä nuorempana ja Meksiko on myös eräänlainen silta LA:n chicano skeneen. Ne on aika intensiivisiä työpaikkoja, mutta nyt olen tosi kiitollinen, että olen saanut olla niis sä jutuissa, koska siellä on paljon hie noja ihmisiä, joilla on huikeita tarinoita. On tosi tärkeää muistaa aina elämän nauret tavatkin puolet. Varmasti. Miten en kuule dream soulissasi yhtään cumbiaa, vaikka äitisi on Boli viasta. Että vaikka se missä nyt ollaan, on aivan pas kaa, niin tässä nyt kuitenkin killutaan ja jotenkin siitäkin selvitään. Siellä on iso skene, joka kiinnostaa mua. Todellisista kokemuksista puristetut todelliset fiilikset on aina relevantteja, oli aika mikä hyvänsä. Rinnalla soit telin keikkoja eri ihmisten bändeissä ja haaveilin omasta solistin urasta, mutta kun en halunnut hakeutua keikkamuu sikoksi ja soittaa musaa, jossa en voisi olla täysillä mukana, niin fyrkkaa ei tullut tarpeeksi, joten menin raksalle. Nauru ja musa on lääkkeitä. — Todellakin, mutta samalla siellä nauretaan paljon ja heitetään läppää. Onneksi tähän ikään mennessä pystyy jo jotenkin klaa raan molemmat osastot: hoitamaan arjen askareet kotona kunnialla ja sitten elämään myös siinä fantasiassaan ja rakentelemaan siitä musaa. Sooloilet Other Sidella kunnolla vain Passing Timessa, mutta jälki onkin sitten todella persoonallista ja hienolla tapaa coolia. Mä en ole kovin kryptinen, tavoittelen mahdollisimman suoraa tunnelatausta. Timmionin porukka on niin tiiviisti studionsa töissä, että Bobbylla on nyt kansainvälinen livebändi, jossa Suomes ta hänen lisäkseen on mukana vain Cold Diamond & Minkissäkin soittava kitaristi Seppo Salmi. 48 SOUNDI SOUNDI PB 48 SOUNDI tuli oivallus sämpläyskulttuurin kautta: soitin jotain biisiä faijalle ja se sanoi, että ”okei, mutta tunnetko sitä alku peräistä” ja se esitteli sen mulle. Olen tullut siihen tulokseen, ettei siihen sen kum mempaa magiaa liity, paitsi esittäjien karisma. Nimenomaan! Muuten lähtee järki. — Samaan aikaan olen aina ollut rak salla töissä, junnusta asti. Kahden levysi dream soul toimii vakuut tavasti, mutta on aika tiukasti rajattu paketti. K u v a: A n d re P o zu si s. Vaadin, että alat soittaa enemmän kitaraa. Rytmiryhmänä ovat edes menneen soullaulaja Charles Bradleyn bändissä soittaneet Vince Chiarito ja Caito Sanchez. Se on perimmäinen juttu. Meillä on ollut hyvä meininki, kokeil laan kaikenlaisia juttuja. Eväitä biiseihin löytyy runsaasti. Sikäli latino meininki manifestoituu mun musassa, että mulla on bongot messissä keikalla ja soittelen niitä kitaran ohessa. Joku ovi aukesi. — Ei sitä tässä proggiksessa kuule, koska nää mun kaksi dream soul levyä on vahvasti yhteistyötä Timmionin hou sebändi Cold Diamond & Minkin kans sa. Dr. Musta on huikeaa nähdä, millaisia kuperkeikkoja ihmiset on valmiita heittään, että ne saa perheelleen jotain taloudellista ja muu takin turvaa. — Tuosta on puhuttu, mutta tosiaan ne levyt on vahvasti yhteistuotantoa Cold Diamond & Minkin kanssa ja aina kin pari vielä tehdään yhdessä. Ne tuo tiettyä draamaa ja nostetta rytmipuo leen, ja muutenkin väriä kokonaisuu teen. Cumbiaa soitan kyllä djkeikoilla, kos ka rakastan sitä musaa. Eiköhän noita mun latinojuuria vääjäämättä ala uuttua mun omaankin musaan, koska olen ski distä lähtien soittanut faijan ja mutsin kanssa latinojuttuja, kuubalaista musaa, ja pikkusiskon kanssa brassiklassikoita. Cumbiassa ja muussakin latino musassa on sama juttu: kun sanotaan rankkoja juttuja ääneen, niin se vapauttaa jotain, sun fiilis jotenkin muuttuu. Muutenkin rohkaisisin sinua jatkossa seikkailemaan muka vuusalueesi ulkopuolelle ja ottamaan mukaan enemmänkin latinojuuriasi. — Multakin sitä kysellään usein, koska mun referenssit tulee 60–70luvuilta ja vieläkin kauempaa ja mun musa on analogisesti äänitettyä, joten se soundaa tässä ajassa erilaiselta. Oletko haaveilija. Blues ja soul purkaa tuskaa ja muuttaa sen positiiviseksi ener giaksi. Moni on tullut jostain toi sesta maasta, painaa täällä armottomasti duunia ja lähettää kotiväelleen rahaa. Siinä ollaan syvissä vesissä. Haluan tsekkailla, mikä siellä on nyt uutta ja ketkä soittaa vanhoja rootseja
ODYSSEUSFESTIVAL.FI). o d y s s e u s FESTIVAALI LONNAN SAARELLA HELSINGISSÄ 22.–24.7.2022 LIPUT: TIKETTI.FI/ODYSSEUS2022 Y H T E IS T Y Ö SS Ä : LO N N A , H O T E L H A V E N , O LV I, P O P M E D IA , R A D IO H E LS IN K I T U K IJ A T: E LM U , H E LS IN G IN K A U P U N K I, M E S AINON ALABASTER DEPLUME BOBBY OROZA ETRAN DE L’AÏR GROUPE RTD HAILU MERGIA ILL CONSIDERED ILPO NUMMINEN & SAMI PEKKOLA ISLAJA JOOSE KESKITALO JUKKA ESKOLA SOUL TRIO w/ TIMO LASSY KADONNUT MANNER MAKAYA MCCRAVEN MARJA AHTI OLLI AHVENLAHTI NEW QUARTET PERUSSASTAMALA & TAISTOKISU TEDDY ROK: ATONAL DRUMS TIMO LASSY & TEPPO MÄKYNEN UUSI AIKA WE JAZZ DJs & FRIENDS +LISÄÄ (KTS
Mietin jo silloin, että surevatkohan muutkin näin. Ensin Olsen keräsi rohkeutta uskaltaakseen kertoa iäkkäille vanhemmilleen, että on homoseksuaali. Suruun lääkkeeksi naurua ja musiikkia Joskus dramaattiset tapahtumat kasaantuvat. pohtii Olsen ja sanoo, että usein ruokakaupassa hänelle tulee halu soittaa äidilleen. Yhdysvaltalaiselle laulajalauluntekijälle Angel Olsenille niitä sattui lyhyen ajan sisään epätodellisen paljon, mutta selviytymiskeino löytyi musiikista. Kun päivittelen tuota kaikkea videoyhteyden päässä PohjoisCarolinassa juuri heränneelle Angel Olsenille, hän helähtää yllättäen nauramaan. 50 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen M itä minä juuri luin. Yhtä vaille. Ja ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi, parin viikon päästä hänen äitinsä menehtyi. Angel Olsenin Big Time -albumin mediatiedotteen jälkeen on lähinnä epäuskoinen olo. Jonathan Wilsonin tuottama country-sävyinen Big Time -albumi tihkuu surua mutta myös tyyneyttä ja hyväksyntää. Surullisten tapahtumien sattuessa Big Timen kappaleet oli kuitenkin jo kirjoitettu. – Kun äiti oli saattohoidossa, minä vain istuin hänen vierellään katsoen tv:stä remonttiohjelmia ja pelaten kännykällä. ”Countryssa on mahtavaa se, kuinka siinä voi laulaa surullisista asioista pirteällä tyylillä.”. Kunnes muistaa ettei voi. Etäännyttävätkö muutkin itsensä tapahtumista näin. – Jep, se kaikki on epätodellista, hän sanoo ja hämmennykseni nähtyään lisää, että nauru on hänen keinonsa käsitellä tapahtumia. Siitä seurannutta helpotusta ei kestänyt kauaa, sillä vain muutama päivä myöhemmin hänen isänsä kuoli
– Ainoastaan This Is How It Works on kirjoitettu kuolemien jälkeen, ja sen kyllä kuulee, Olsen sanoo. Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Tilaajapalvelu puh. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. – Ehdottomasti, Sharon on upea tyyppi ja pystyn samastumaan häneen. Sekin auttoi, että hän lähti teke mään levyä pois kotikaupungistaan Ashevillesta Kalifornian Topangaan. – Joskus Larkin esittäminen Impassen perään (All Mirrorin dra maattisimmat kappaleet) saa minut hermoromahduksen partaalle. Olsen etsi sopivaa tuottajaa pit kän aikaa ennen Wilsoniin pääty mistään. – Siellä on paljon surullisia hetkiä. – Hän on upea rumpali, tuottaja ja ihan vain mahtava tyyppi, Olsen sanoo ja hehkuttaa myös Wilsonin pittoreskiä studiota, joka sijaitsee kanjonin reunamilla puron rannalla. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Hän kertoo kuunnelleensa pal jon 1960 ja 1970luvun musiikkia pandemian aikana kotona istues saan. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Wilsonin tuotta ma levy tosiaankin soundaa täyte läiseltä ja lämpimältä, mutta miltä se tuntuu. Esimerkiksi Kris Kristofferso nia, Lee Hazlewoodia ja JJ Calea. Heti kun saamme aika taulumme sopimaan, kirjoitamme lisää kappaleita yhdessä. Mikä on Big Timesta välittyvä tunne. Myöhemmin vastaavan tyyli siä kappaleita alkoi tulla lisää. Mutta sen lisäksi levystä voi aistia tyyneyttä, hyväksyntää ja irti pääs tämistä, Olsen pohtii. Sellaisessahan Beatleskin oli to della hyvä. – Minulle on tärkeää muuttua muusikkona. Country sopii myös täydellisesti surullisen musii kin välineeksi, ja alakuloa Olsenin musiikista on löytynyt aina. – Tämä ei päde tähän albumiin, mutta countryssa on mahtavaa se, kuinka siinä voi laulaa surullisista asioista pirteällä tyylillä. – Tajusin heti, että haluan tehdä albumin juuri siinä paikassa. Olet tehnyt Ju lien Bakerin ja Sharon Van Ettenin kanssa yhteiskiertueen, ja viimeksi mainitun kanssa julkaisit upean Like I Used To singlen (2021). Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Oli tär keää, että minulla oli jotain, johon keskittyä, Olsen lisää. Ja sekin on hyvä, olenhan minäkin työskennel lyt sellaisten kanssa. Olsen sanoo, että uuden levyn kappaleet ovat erittäin tervetullut lisä keikkasettiin. On todennäköistä, että Big Timen jälkeen vuorossa on taas jotain erityylistä. Maanläheinen ja vähäeleinen joskin suuritunteinen Big Time eroaa tyylillisesti selvästi vuoden 2019 erinomaisesta All Mirrorista, jonka tehokeinoina olivat jättimäi set dramaattiset loikat, pauhaavat jouset ja muut rohkeat sovitukselli set ratkaisut. Juu revampi tuotanto sopii Olsenin musiikkiin hienosti, sillä se nostaa keskiöön sekä sävellykset että Ol senin aiempaakin vakuuttavam pana soivan laulun. Yhteistöihin liittyen vielä yksi kysymys ennen kuin päästän sinut jatkamaan aamuasi. Albumin julkaisun alla Angel Olsen hehkutteli Instagramissa, että rakastaa sitä miltä Big Time soundaa ja tuntuu. Suruun lääkkeeksi naurua ja musiikkia Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tuntuu, kuin olisimme jokin goot tiyhtye, joten uusien kappaleiden tuoma raitis ilma tulee todella tar peeseen. Se on luonnollista koska muutun itsekin koko ajan ja olen pakkomielteisen kiinnostunut monenlaisesta musiikista, Olsen sanoo ja mainitsee esimerkiksi haa veilevansa instrumentaalisen syn tetisaattorimusiikin tekemisestä ja yhteistyöstä kanadalaisen kokeelli sen elektroyhtyeen Organ Moodin kanssa. – Monille tuottajille yhteistyö tar koittaa sitä, että he laittavat levyyn oman kädenjälkensä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 104,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 119,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa. Pidän sii tä. Paikkavalintaan oli syynä albumin tuottajaksi pestatun, upeista soolo albumeistaan sekä Roger Watersin yhtyeestä tutun Jonathan Wilsonin studio. En ajatellut, että istunpa alas ja teen countrylevyn, Olsen naurahtaa ja huomauttaa, ettei Big Time kuitenkaan kokonaisuudes saan ole countrya. Voit han luvata, että singlelle on tulossa jatkoa. Jep, sen kyllä kuulee: ”I know you can’t talk long/But I’m barely hanging on/And I’m so tired of say ing I’m tired/It’s a hard time again.” – Tämän albumin tekeminen aut toi minua ankkuroitumaan. Mutta nyt ha lusin vain jonkun, joka saa kappa leeni soundaamaan upealta ilman että muokkaa niitä. – Halusin vain tehdä jotain sen tyylistä. Aloituskappale All The Good Timesin Olsen kirjoitti jo vuonna 2017, mutta ei löytänyt sille sopivaa paik kaa
ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. TAMPERE . Selvitätkö tiesi ulos. TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON. ROOMESCAPE.FI HELSINKI . Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet
pelaaja. twitter.com/pelaaja instagram.com/pelaajalehti facebook.com/pelaaja hikinen historia Urheilupelien ja ilmaispelit 1990-luvulta Suomalaiset sharewareValven kannettava pelikone
Onneksi ihminen on erehtyväinen. 54 SOUNDI Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen T unnustan: en odottanut Michael Monroen kahdeksannelta soololevyltä paljoa. Kappale onkin levyn ainut hetki, jolloin Monroen toivoisi himmaavan edes hitusen. Erno ”Error” Laitisen miksaama muhkea desibelivalli jättää rollarifiilistelyt taka-alalle ja kaasuttaa kohti virtaviivaisen kasarirockin ja punkin hybridiä ilman tarpeetonta retroilua. Onkin herkullista mieltää levyn kohokohtiin lukeutuva Young Drunks – Old Alcoholics piikiksi Vince Neilin kaltaisille pystyyn lahoaville ukkeleille. I Live Too Fast To Die Young! on mainio levy, joka tunnistaa tekijänsä menneisyyden hetkeäkään siihen kompastumatta. I Live Too Fast To Die Young! ei ole missään muodossa paluulevy, sillä eihän Monroe ole mihinkään lähtenyt – enemmänkin kyseessä on ärhäkästä Sensory Overdrivestä (2011) alkaneen voittokulun tuoreimmasta käänteestä. Vaikka tähtivierailuja kuullaan sekä Lenni-Kalle Taipaleelta että itse Slashilta, valokeila kuuluu silti ikinuorelle rock-elohiiri Monroelle, joka kuuttakymppiäkin lähestyessään kuulostaa juuri siltä, miltä pitääkin. Se ei silti tarkoita, etteikö kyseessä olisi – pikkuvirheistään huolimatta – erittäin verevä ja hauska levyllinen autenttista katuräimettä Suomen kansainvälisimmältä glam rock -kukolta. Toki esimerkkejä löytyy lähempääkin, ihan täältä kotoSuomesta. Tuttua kapinahenkeä huokuvan All Fighterin kertosäe saa käden puristumaan nyrkkiin ja pumppaamaan kohti taivasta. Maneereilla kyllästetty hönkiminen, delay-kitarat ja glockenspiel eivät yksinkertaisesti kuulu samaan kappaleeseen. Ja hyvinhän se toimii. Olen tuskin ainoa, jolle lähivuosien Monroe-mielikuvat koostuvat tv-tuomaroinnista, satunnaisista saksofoni-cameoista sekä kuvista Monroesta kiipeämässä jonnekin, minne ei kuuluisi kiivetä. Vaikka resepti on säilynyt varsin koskemattomana, pienen täkyn Mike ja kumppanit ovat kuitenkin ujuttaneet mukaan: mukavasti räyhäävällä I Live Too Fast To Die Youngilla Monroe yhtyeineen soi aiempaa suurempana, ajoittain jopa raskaana. Sami Yaffan kaahaavan basson ajama Pagan Prayer taas antaa foliohatuille ansaitusti kyytiä, kunnes purkautuu jykevään gunnari-breakdowniin. LASSI LINNOLA HHHH Michael Monroe I Live Too Fast To Die Young! Silver Lining ”Erittäin verevä ja hauska levyllinen autenttista katuräimettä Suomen kansainvälisimmältä glam rock -kukolta.” K u v a: V il le Ju u ri k k al a. Ne ajat jäivät taakse siinä vaiheessa, kun Hanoi Rocksin taival koki ensimmäisen ennenaikaisen päätepisteensä. Pienet kauneusvirheet (kuten kädenlämpöisen Everybody’s Nobodyn) voi ohittaa olankohautuksella, mutta pysäyttäväksi finaaliksi kaavailtu Dearly Departed menee pahasti ohi maalista. Monroen kun ei tarvitse nojata menneiden estetiikkaan – riittää, että on oma itsensä. Vähän pitää kuitenkin motkottaa. Perehtyneitä tämä ei yllätä. I Live Too Fast To Die Young!, kuten Monroen muutkaan soololevyt, tuskin jättää lähtemätöntä jälkeä genreen. Monroe ja kitaristit Steve Conte ja Rich Jones latovat koukkua toisen perään jo avausraita Murder The Summer Of Loven ensitahdeista lähtien, eikä tunnelma laske kuin hetkittäin
Harryn talo on pääosin rakennettu samoista aineksista, joiden havaittiin toimivan Fine Linella. Musiikki on julkista itseterapiaa, mutta Lamar leipoo yksityisestä yleispätevää. Parhaimpana esimerkkinä lohdusta kertovista kappaleista toimii Matilda. Tästä huolimatta Harry’s Housea voi pitää hienona askeleena eteenpäin Stylesin uralla. Stylesin debyytti rockmusiikin saralla (Harry Styles, 2017) herätti vielä epäilyksiä uskottavuudesta, mutta sen seuraaja Fine Line (2019) voitti sydämet puolelleen nousten jopa Rolling Stonen 500:n kaikkien aikojen parhaan levyn listalle. Sydämeen ???. Levyn aloittava Music For A Sushi Restaurant leikittelee musiikillisesti (erityismaininta scat-lauluille) ja haluaa sanoituksillaan korostaa, ettei levyssä ole kyse lopulta mistään kryptisestä tai haudanvakavasta. Kun Styles laulaa ”You can throw a party full of everyone you know / not invite your family”, on helppo uskoa kappaleen löytävän paikkansa sellaisten ihmisten mielissä, joille sukulaisuus ei ole merkinnyt rakkautta. Seksi on politiikkaa, kuluttaminen on sekä kapinaa että sopulimaista peesailua ja yhteiskunnallinen särmä on omassa tarinassa – ei ulkoa opitussa jargonissa. Hän päättää itse oman agendansa ja puhuu mistä haluaa. Soittimeen ??. Roskiin Harry Styles Harry’s House Sony Harry Styles on onnistunut viimeisen viiden vuoden aikana mahdottomassa: karistamaan poikabänditaustan harteiltaan ja luomaan itsestään niin musiikkikuin muotiikonin. Tämä ei ole välipala. Morale & The Big Steppers Aftermath Harva asia jähmettää asetelmia uuden musiikin ympärillä yhtä tehokkaasti kuin se, että uusi julkaisu on ”tapaus”. Kitaroinnista, joka ei rouheimmillaan säikäytä keskitien popfania (Daylight), moderneihin raameihin sovitetusta 1970-lukulaisesta groovesta (Late Night Talking), sopivasta annoksesta psykedeliaa ja kylmiä väreitä herättävistä balladeista. SOUNDI 55 ????. Oma tausta, perhe, homiesit ja se mitä edustan ovat hiphopin ydinteemoja. PEKKA LAINE HHHH K u v a: Li ll ie E ig er. Lienee ymmärrettävää, että paineet Stylesin kolmannen albumin Harry’s Housen harteilla ovat suuret. Levyltä löytyy omat helmensä, mutta kokonaisuutena Harry’s House jää Fine Lineen nähden hopealle. Hänelle hiphop ei ole yhden tonaliteetin musiikkia, joka kaivaa iskuvoimaa kapea-alaisuudesta. Levyn vierailijakaarti kertoo paitsi oivalluksesta myös uhmamielestä. Toisin kuin kotikulmiensa aiemmat nimimiehet, Comptonin uusi kingi on assosiaatioiltaan rikkaan rönsyilyn mestari. Maestron päätös rönsyillä ja antaa tuotantoratkaisujen palaa iloisesti roviona ilman jarruttelua tekee tupla-albumimittaisesta Mr. Lamar on virtuoosi kiinnostavalla tavalla, koska hänen taituruutensa ei paikannu johonkin yhteen asiaan, kuten puhtaaseen räppitekniikkaan. Yksi tärkeistä tunnetiloista Harry’s Housella on lohtu – niin toisia kuin itseään kohtaan. Siinä missä Fine Linen kappaleet tuntuivat asettuvan taloksi päähän parin kuuntelun jälkeen, Harry’s House vaatii pitempää kypsyttelyä. Piinallista lähestyvä henkilökohtaisuus taas edustaa post-Kanye ajan henkeä. Morale & The Big Steppers -kokonaisuudesta lievästi uuvuttavan kuuntelu-urakan. Divariin . Styles tiimeineen ei kulje sieltä, mistä aita on matalin, mutta päätyy hetkittäin kompastelemaan. Kendrickille lähiympäristö ei ole ajattelun kättelyssä aloilleen karsinoiva vankila. Levyhyllyyn ?. Levyn avaavassa United In Grief -kappaleessa on tiivistetyssä muodossa Lamarin vahvuudet eli ne syyt, miksi hän on erityistapaus aikamme popissa. Styles tuntuu hetkittäin vitsailevan itsetietoisesti ”poptuotteesta vakavasti otettavaksi taiteilijaksi” -statuksellaan. Albumin ensimmäinen kolmannes raivaa pelikentän auki. Meditatiiviset jazzpianon akordit vaihtuvat maaniseen hyperfunk-rumpuraitaan ja eteen levittäytyy avara musiikillinen maisema. Mukana hiphop-freskoa maalaamassa on niin törkeissä oikeussotkuissa ryvettynyt Kodak Black kuin Portisheadin Beth Gibbons. Intensiivisen verbaalivyörytyksen alla rohkein leikkauksin etenevä dramaturgia toimii todistusaineistona. Hyytävän kovan versen pudottava Ghostface Killah tuo Kendrickille terveiset hall of fame -jengiltä: olet yksi meistä, yksi kaikkein kovimmista. Rap-messias Kendrick Lamar repii itsensä vapaaksi kohtuuttomien odotusten kahleista heti kättelyssä. MIRKO SIIKALUOMA HHH Kendrick Lamar Mr. Uuden levyn tarinat painottuvat selvästi lähelle kotia. Kendrick on oma briljantti itsensä ja arvaamattomampi kuin koskaan
Pienisuuri Tellus-planeetta on omakohtaisuudesta lähtevä pohdinta. 56 SOUNDI Levyarviot > ...aikuisuuden kynnyksellä, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä... Rutisevaa ja jyräävää kitaravetoista rockia ilman metallista raskautta ja heti perään yhtä lailla uskottavaa herkkyyttä. Kestoltaan Maranormaalin ilmiön pääteoksesta käyvä Yksi laulu avautuu hitain ja pienin askelin, kasvaa ja voimaantuu ja leijuu lopulta hiljaisuuteen. Kun tiedossa on yhtyeen perustamisen aikojen tietoisuus omista vaikutteista ja ehdottomuus omasta tyylistä, tuntui siltä kuin Kent olisi muuttunut irvikuvaksi itsestään. Ytimekkäästi nimetyssä 4:ssa runolliset kuvat aikuisesta rakkaudesta rinnastuvat häiritsevästi aikakautemme poliittisiin virtauksiin suloisen melodian kantamana. Verkkaisella Valo voittaa pimeän -kappaleella optimismi ja pessimismi aloittavat paininsa ja ahdistus nostaa päätään. Levyn konevetoista sointia hallitsevat hillityt rumpubeatit ja synamatot, ja sillä kuullaan hyvin vähän kitaraa. Hiljaa on Maranormaalin ilmiön pysähdyttävä suvanto. K u v a: P ap a W il sk a Mara Balls Maranormaali ilmiö Stupido Maralandiasta kuuluu parin vuoden hiljaiselon jälkeen hyviä uutisia. Ylipäätään Berg onnistuu kehittämään kliseisiin ja toisteisiin harmonioihin oivallisia laulumelodioita. Korukielestä riisuttu rakkaudentunnustus Ainoa oikea ei jätä sanomaansa epäselväksi. Yhtye oli juuttunut toistamaan samaa kaavaa, aivan kuin se olisi keksinyt itse diskorockin ja lumoutunut siitä ikihyväksi. Vaikuttavan levynsä päätteeksi Mara Balls löytää vahvasti progen sisäisen portin. Tällaisia keskitempoisia mollissa kulkevia jollotuksia Berg on tehnyt satapäin. Kliseiden ja maneerien seasta paljastuvat kestävimmät ja kauneimmat melodiat. Onko ihmisestä ottamaan vastuuta siitä mitä asuinplaneettamme yrittää meille opettaa. Eikä Bergin eläytyminen yhtyeen sadannessa parisuhdeballadissa – joita yhtye alun perin ei aikonut tehdä – tuntunut enää koskettavalta. Villeimmillään Mattilan, basisti Aapo Palosen ja rumpali Antti Palmun telepaattinen soitto uhkaa jättää maan kamaran ja suunnata kohti kaukaisuutta. ja avausriffillään The Rolling Stonesiin viittaava Tuu mun mukaan täydentävät albumin soitannollisesti suoraviivaisemman ja lyriikoiltaan ”kevyemmän” kolmanneksen. Progahtavuus ja Jimi Hendrixin haamu sulautuvat nekin osaksi Maranormaalia ilmiötä. Sen tahdissa sain kokea monet huippuhetket aikuisuuden kynnyksellä, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Nimittäin luulisi, että hän olisi säästänyt pöytälaatikkonsa parhaat viisut ensimmäiselle soololevylleen. Asiaankuuluvan herkällä laululla soivat poikkeuksellisesti vain Mattilan akustinen kitara, levyn tuottajan Jani Viitasen basso ja Marian isän Maki Mattilan etäiset kitarakoristelut. PERTTI OJALA HHHH Joakim Berg Jag fortsätter glömma Universal Kentin Isola (1997) on minulle rakas levy. Maria Mattilan lauluista välittyy jälleen sekä syvää henkilökohtaisuutta että universaalia huolenkantoa. Berg on itse todennut, että tavoitteli soololevyllään jotain erilaista ja uutta, riisutumpaa ja mietiskelevämpää tunnelmaa, mutta lopputulos alkoi tuotantovaiheessa muistuttaa Kentiä. Maranormaali ilmiö on monin tavoin painava levy. Umpitylsältä vaikuttava levy yllättäen paranee hieman kovassa kuuntelussa. Ensikuuntelussa hämmästyttää se, kuinka samankaltaisia levyn kappaleet ovat keskenään. SAMI NISSINEN HH K u v a: E v a D ah lg re n K u v a: Jo n n e R en v al l. Kent oli muutaman vuoden ajan yksi maailman tärkeimmistä ja hienoimmista bändeistä, mutta menetin mielenkiintoni viimeistään Vapen & ammunition – levyn (2002) kohdalla. Seinät kaatuvat päälle, mutta päivän piteneminen lupaa lopulta kesää ja synkkä mieli pakenee odottamaan seuraavaa pimeää. Bergin itsensä tuottama levy olisi kaivannut kipeästi ulkopuolista tuottajaa, joka olisi ymmärtänyt vaatia siltä enemmän irtiottoja ja ääripäitä. Loveen, maailman paikoillaan pyörimistä ihmettelevä Lähdetkö kanssani tanssimaan. Yritäpä siinä sitten tarinoida jotain sanomisen pakosta. Siitä huolimatta odotin Joakim Bergin ensimmäiseltä soololevyltä onnistumista. Kyynelten voi antaa puhua hiljaa, jos näkymätön tulevaisuus pelottaa. Kahden studioalbumin ja Mara Ballsin liveenergian upeasti ikuistaneen Ratina Live ’18 -albumin jälkeen Maria Mattilan voimatrio lataa levyllisen uusia lauluja
Tuuleen kadonneet -debyytin avaavat ja päättävät kappaleet Kuusamon kutsu ja Kuusamon kraut, mutta enimmäkseen paikkakunta väijynee biisien metaforisena taustamaisemana, jonka näkee jos haluaa nähdä. Albumi on nautittava, hieman yleisöystävällisempi levy kuin edeltäjänsä. Yleisön häly – jos sellaista näin rauhallisessa musiikissa on ollutkaan – on poistettu hyvin ja ohjelmisto on läpileikkaus yhtyeen tuotannosta: mukana ovat muun muassa kestosesonkisuosikki Kesä ja yhtyeen kauneimpiin kappaleisiin kuuluva Meritähti. Lopputulokseen vaikuttavat taiteilijan toiminta ja intentio sekä aika, joka on elementti johon kellään meistä ei ole kuin illusorista valtaa. Hienoa, että nämäkin arkistojen aarteet on saatu päivänvaloon. Nämäkin äänitteet ovat takavuosilta. Kertsimelodi. Oiva metafora sille miten käsittelemme historiaa yleisesti. Kitarasoolot ovat vähissä, mutta Pike Kontkanen värikkäine viuluineen ja Arto Piispanen ilmaisuvoimaisine koskettimineen ottavat tilan hienosti. Säästellen käytetyt sovitetut kosketintehosteet tuovat yhtyeen ilmaisupalettiin tuoretta värinää. Nyt yhtye on asettunut soittimineen kuistille ja antautunut maalaismusiikin rentouden ilmapiirille. Mekkalan sijaan se painottaa kuitenkin melodisia elementtejä ja käyttää suomirockin ja jopa iskelmän sävyjä. Bändin ilmeessä on jälleen runsaasti mukana leikkisyyttä. Kaunista kitaramelua bändi saa aikaiseksi, mutta lauluosuuksien sovittamisessa siihen on ongelmia. Joitakin lauluja on levytetty uudelleen myöhemmille albumeille. French Filmsissä ja Teksti-TV 666:ssa, ja jälkimmäisen jumitusestetiikkaa Kuusamokin osin hyödyntää. On niin hemmetin mahtavaa soittaa ja olla yhdessä, olla yhtä. Meille kerrotaan tämän Kuusamon innoittuneen kuitenkin jäsentensä auvoisista lapsuudenkokemuksista Koillis-Suomen korvissa. Usein instrumentteja on monia päällekkäin Kuloniemen soittaessa paikoin bassoa ja perkussioitakin. Vainion teoksssa yleisesti kohtaavat kauneus, aika ja äänen tuottamiseen ja tallentamiseen liittyvät teknologiat eri aikakausilta modulaarisyntetisaattoreista erilaisiin nauhureihin. Automatonin riffeissä on imua ja melodioissa vaihtelevuutta. Kokeellista otetta löytyy aina zappamaisuuksiin saakka, kuten Samannalta on totuttu kuulemaan. PEKKA LAINE HHHH Project Vainiolla Waves Of Inner Peace Shimmering Moods Project Vainiolla on taiteilija ja multi-instrumentalisti Kalle Vainion äänitaiteen ja musiikin rajalla operoiva projekti. Lempeästi se viettelee puolelleen ja sen hohto vain kasvaa kuuntelujen myötä. Paikoin muusikon purkauksista voi vetää linjoja jopa Van der Graaf Generatorin maineikkaan puhaltajapersoonan David Jacksonin villeihin visioihin. Teos syntyy siis eräällä tavalla tallenteen tallenteesta, alkuperäismateriaalin manipuloinnista, jolla kurkistetaan menneisyyteen ja samalla vääristetään sitä. Ehkä Crashdïet on nykyisellään muutenkin liian hienostunut enää sleaze-karsinaan kuuluakseen, sillä koko levyä leimaa sama kiltteys kuin laulajaa. Yhtyeen jäsenillä on taustaa mm. Eihän yhtye ole koskaan ollut näin country! Kyseessä on siis pikemminkin oman identiteetin tietyn kaistan hyväksyminen, viimeinkin. Ehkä Kuusamo ei ole aivan keksinyt, miten se saisi eripariset aineksensa pelaamaan yhteen. Näiden hetkien takia bändejä perustetaan. Rimpuilu on ohi, olemme osa virtaa. Tämä kannattaa itse kunkin arjessakin muistaa. Vainion sävy on haikean miellyttävä ja se on valintana täydellinen tälle aihepiirille. Usein vähän turhaan. Jukka Nousiaisen studiolla Sastamalassa äänitetty kiekko pyörittelee monipuolista musiikkia, jonka ytimessä kaikuu orgaaninen jazz. ”Taiteellisuus” ei kuitenkaan ole mikään luotaantyöntävä elementti, päinvastoin. Kirjaimellisesti duona esitettyjä biisejä ovat vain mieleenpainuvan sitarmelodian leimaama Lynnut, lynnut ja sähköisellä sekä akustisella kitaralla toteutettu, mietteliään herkkä Vipeltäjä, jossa Anteron sähkis koristelee Esan pikkauksen välkkyvin kristallein. Saniaisolento toimii sillä tavalla ajan ulkopuolella, että sen puoleen tulee varmasti käännyttyä vielä aikojen päästäkin. ToukkaNymfi-Aikuisessa keskustelee peräti viisi kitaraa ja hyvin sofistikoidusti sittenkin. Sekoitussuhde vaihtelee biisistä toiseen, mutta mekaaninen kraut-pulssi taustalla hahmottuu kokoavaksi elementiksi. Teos kertoo kaiken ja etenkin kauneuden väliaikaisuudesta ja katoavaisuudesta. Tärkeä voimavara on myös se, että esitykset eivät ole aikaan sidottuja ja niistä voi nauttia koska tahansa. Waves Of Inner Peace syntyy siis erilaisille nauhoille – kelanauhoista harvinaisempiin formaatteihin – tehdyistä loopeista, joita toistetaan ja muokataan. Ykköslevyn tulkinta vanhasta kansanlaulusta Paljon on kärsitty vilua ja nälkää oli niin veret seisauttava, ettei ihan sitä tasoa nyt saavuteta, mutta eipä noiden kovimmissa liemissä keitettyjen muinaisrallien karismaa hevillä saavutetakaan. Cruel Country kuulostaa akkujaan lataavan ja soittamisesta silkkaa nautintoa etsivän yhtyeen tekemältä musiikilta. Jokaisen Gram Parsons -häivähdyksen vastavoimana oli kuitenkin aina sähkökitaroiden räyhä ja 1970-lukulaisen rähjäisen tiukka rokkigroove. JUSSI NIEMI HHHH Wilco Cruel Country dBpm Aluksi Cruel Country -albumin lauluja kuunnellessa ajattelin, että Wilco on palannut kotiin. Rytmiryhmä tukee musiikkia hienovaraisen tyylikkäästi. Anna Pesosen sähköpiano ja heleät lauluosuudet, Inari Ruonamaan basso, Sami Sippolan saksofoni sekä Sebastian Krühnin rummut sulautuvat yhteen ihastuttavan juohevin elkein. Onko levyn avausnumeron nimi I Am My Mother jonkinlainen statement. Vaikutelma on turhan konseptuaalinen ja projektibändimäinen, vaikka paljon hyvääkin tässä on. NIKO PELTONEN HHH Samanna Sinisellä sametilla Humu Samanna-yhtyeen kolmas albumi Sinisellä sametilla syntyi seesteisemmissä tunnelmissa kuin ryhmän aiemmat äänitteet. Peruskokoonpanon lisäksi lisämausteena toimii parissa biisissä Heikki Keskisen saksofoni. Waves Of Inner Peace jatkaa tällä linjalla, mutta nauhurit pääsevät päärooliin. Protorytmikone klopsottelee vain Vuorenkiipijässä eikä se siihenkään kauheasti lisäarvoa tuo, paremminkin puolihumoristisen vivahteen. Musiikki on korostetun minimalistista ja yksinkertaista, mutta syvää. 1990-luvun lopun Wilcossa kuului country-juonne, josta koko americanajankutus bändin yhteydessä sai vahvaa pontta. Rust-albumille (2019) pestattu vokalisti Gabriel Keyes on laulajana bändin tähänastisista paras, mutta hemmolla on suttuiseen katurockiin liian kiltti soundi. Livenä Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut on yksi Suomen rajatuimpia salaisuuksia: se on keikkaillut harvakseen lähinnä Tampereella, ja sieltä nämäkin kaksi taltiointia ovat peräisin. Sitten tajusin olevani väärässä. ANTTI MARTTINEN Emola-Hatsina String Band Saniaisolento Rockadillo Olenkin odotellut milloin Esa Kuloniemi ja Antero Mentu palaavat rikospaikalle. Biisintekijä Anna Pesosella oli poikkeuksellisen paljon aikaa hioa sävellyksiään, mikä kuuluu pitkäsoiton mietityissä elementeissä. Melodisuus on merkittävä tekijä Samannan teoksissa, joskin tilaa raivataan myös avantgardistiselle rosoisuudelle. Kokoonpano on pysynyt pitkään muuttumattomana ja yhtye kokonaisuudessaan on mainio tulkki Närhen lauluille. Seuraavana aamuna piti julkaista yhtyeen kolmantena albumina vuonna 1984, mutta toisin kävi: levy jäi hyllylle levy-yhtiön talousvaikeuksien vuoksi. SOUNDI 57 Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut Seuraavana aamuna HHHH Telakka ja Pieni sali HHHH Ainoa! Tämän yhtyeen intiimiin pienimuotoisuuteen sopii hyvin, että se on oikeastaan koko olemassaolonsa ajan pitänyt matalaa profiilia, välillä kadonnut kokonaan kuvasta vuosiksi. Vahva ja edeltäjäänsä paljon ehjempi kokonaisuus kokonaan omalla materiaalilla operoiva Saniaisolento kuitenkin on. Laulaja-lauluntekijä Ari Närhen sanoitukset ovat usein kuin novelleja, pitkälti haikeita, mutta hyvin koskettavia ja mieltymys kuvataiteisiin näkyy kansissa. Ajoin pakonomaiset taiderockpyristelyt uudella vuosituhannella veivät Wilcon todella etäälle siitä maailmasta, joka uudella albumilla soi. JUHA SEITZ HHHH Crashdïet Automaton Golden Robot Tukholman sleazerockkurkojen kuudes albumi on verevä kokoelma liian kivoja biisejä. Siinä missä Hobo Sapiensin b-puoli poikkesi täysin apuolesta särökitaroineen ja vanhoine rytmikoneineen, nyt mennään kitaroiden ja sitarin voimalla. ARTTU TOLONEN HHHH Kuusamo Tuuleen kadonneet Svart Kuusamon asukkaiden olisi syytä vihata Dannya, sillä camp-klassikon pitkä varjo saa pitämään tämänkin yhtyetulokkaan nimeä ensin jonkinlaisena ironisena metatason vitsinä. Parin vuoden takainen debyytti Hobo Sapiens oli päräyttävä avaus ja hieno on toinen eräkin. Pakottoman yhteissoiton ja Jeff Tweedyn rauhallisen tarinankerronnan yhteisvaikutuksessa on jotakin hyvin puhuttelevaa. Etenkin saksofonisti Sami Sippolan irrottelut maistuvat
Mikä parasta, Kreator alkaa olla asemassa, jossa sen ei tarvitse eikä se halua muuttua. Family Album on konstailematon rocklevy, jota leimaa ennen muuta maestron itsensä murea kitarointi. Vuonna 2005 Crashdïet kuulosti vielä räjähdysherkältä, siltä että se saattaa arvaamatta iskeä vastaantulijoille tiiliskiven hampaisiin. Se ei ollut kehu. Diamond Star Halos on kuin ryöstökalastusta: ihan sama mitä nuottaan tarttuu. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Puhelinseksi Vieraita toisillemme Svart 70-luvun lopun ja 80-luvun alun punkia ja uutta aaltoa rakastava Puhelinseksi vakavoituu toisella pitkäsoitollaan. Hyvän aloitusbiisin jälkeen hyökyy yhdentekeviä kevyt-hardrockeja, kamalaa country rockia, juustoista balladia, kankeahkoa INXSja U2-poppia sekä kaiken kukkuraksi vielä Beatles-vyörytystä. Vaikka yksityiskohdat on hiottu huolellisesti, kuulostavat biisit kotikutoisilta. Enää ei lauleta vain menneiden heilojen perään. Bändi luottaa edelleen suoraviivaisten ja siksi niin koukuttavien kitaramelodioiden voimaan, ja jo tästä syystä esimerkiksi Strongest Of The Strong arvatenkin tulee nousemaan yhtyeen keskeisimpien sävellysten joukkoon. Vaikka sävellysten perusolemus saattaa vaikuttaa suoraviivaiselta eikä se thrashkaan aina ole niin läsnä, Kreatorin tapa syventää sovituksilla kappaleidensa ilmettä tekevät ihmeitä tälläkin kerralla. VMP-tokaisuhan siinä kirposi huulilta. Uusi levy kohoaa mukavasti loppua kohti, ja harvasta thrash-levystä tulee sanottua, että se rokkaa, mutta niinkin Hate Über Alles tekee. Tämä albumi on kooste ylituotettuja irtoraitoja, jotka on suunnattu eri kuluttajasegmenteille. Epämukavuusalueelle astuminen on aina rohkea ja oikea päätös, mutta levyä ei voi sanoa onnistuneeksi. VIRPI PÄIVINEN HHH Stenfors Family Album Rolling Hanoi Rocks -veteraaneistamme Jan Stenfors on pitänyt viime vuodet matalinta profiilia. Vaikka levyn sisältöä eritellessä selkenee, että aiheita on joka lähtöön, on levyn päättyessä aina se fiilis, että olisi taas kuunnellut sen yhden erolevyn. Synkät tunteet kyllä laantuivat, mutta melkoinen sillisalaatti tämä 15 biisin turaus on. Ilmeisen rakkaan ja rakastavan Family Albumin avainlauluna voi pitää Then It’s Gonea, joka vakavoituu keskiyön auringon kauneuden ja katoavaisuuden äärellä. KOSKINEN HH Lauri Haav Se viimeinen kesä PME Lauri Haavin toinen albumi Se viimeinen kesä lähtee liikeelle väkevästi nimiraidallaan, joka antaa kuulijalle lupauksen elämää suuremmasta meiningistä ja debyyttilevyn synteettisen funk-estetiikan kehittymisestä eteenpäin. Keskitempoisten perusrockien lomaan mahtuu tasatahtista bluesahtavuutta ja jopa ripaus kantria. Haavin lähestymistapa on ilahduttavan henkilökohtainen, mutta mitään eriK u v a: h ri st o p h V o y FATLIZARD.BEER. PERTTI OJALA HH Def Leppard Diamond Star Halos Mercury Vuonna 1977 perustetun brittiheavyn uuden aallon yhtyeen 12. Lopputulos kuulostaa takavuosina muutaman levyn tehneeltä Elokuukokoonpanolta. Varsinainen ensimmäinen purkaus Hate Über Alles on vielä lämmittelyä, mutta laadusta ei edelleenkään tingitä. KIMMO K. Lauri Haav on selkeästi pyrkinyt laajentamaan laulujensa tematiikkaa. Ei aivan Vinegar Blood -debyytin (1996) kannoilla tulevalla Family Albumilla Stenfors on tutussa seurassa tekijäkaartin ollessa tuottajaa myöten yksinomaan Stenforseja. Missä ei tietenkään mitään vikaa, ellei kuulija odota katurockilta tietynlaista tahallista ärsyttävyyttä. Albumin käynnistävä italowesternien leffamusaan kallellaan oleva intro Sergio Corbucci Is Dead vaikuttaa lupaavalta. ”Antaisin kaiken et täyttyisin elämästä / ja pääsis tunteesta tästä / etten ole riittävä ikinä” angsteilee Huomisen kyyneleet -niminen laulu. Levyarviot > 58 SOUNDI Levyarviot > ...ihan sama mitä nuottaan tarttuu... Loputtomasta tunteilusta tulee melkein ähky. 2022 se on about yhtä vaarallinen kuin H.E.A.T. Mielenkiintoisinta on laskea, montako säettä loppuu yksinäiseen lauluun, monessako läpytellään käsiä yhteen tai montako Beatles-viittausta levyltä voi bongata. Se lupaus on väärä. Parasta albumilla on Noora Määtän vahva ja teeskentelemätön ilmaisu, joka tuo mieleen 1980-luvun ihanasti kähisevät rockartistit. Diamond Star Halosia ei voi pitää samaan tapaan albumina kuin kokonaisuutena alusta loppuun loistavaa Hysteriaa (1987) tai bändin viimeistä heavy-levyä Pyromaniaa (1983). 58 SOUNDI 58 SOUNDI oiden tarttuvuudessakaan ei ole vikaa, mutta biiseistä puuttuu vaaran tuntu – sellainen ”me vastaan muu maailma” -tyyppinen riidanhalu, josta kuolemattomat katurockanthemit on tehty. Johnny Cashin Folsom Prison Blues tosin muovautuu levyn ainoana coverina Status Quon sukuiseksi boogiejyräksi. Hyvistä aineksista suurella sydämellä kasattu paketti riittää. Simppelit melodiat taas takaavat, että kertosäkeet soivat päässä kauan, halusi tai ei. Kokonaisuutena levy on välttävä, vaikka mukana onkin jokunen aivan mainio biisi niin tanakalta kuin herkältä osastolta. Etenkin taustakuoron gospel-tulkinta vie ajatukset myös Jan Stenforsin taisteluun syöpäsairauttaan vastaan. Vieraita toisillemme osoittaa, ettei loputon omaperäisyyden tavoittelu ole välttämätöntä. Havaittavinta tämä on kiusallisen huonolla Shampoota-singlelohkaisulla. Bändin nokkamies Mille Petrozza on sanonut, että bändi haluaa haastaa itsensä tehdessään levyjä, ja siksi Kreatorin standardit ovat jo lähtökohtaisesti korkealla. Janin isä Harry laulaa albumin erikoisvieraana 30-lukulaisen swing-palan ja kitaroi vanhan jatsin hengessä levyn päättävän instrumentaalisen valssin. – kohteliaiden naapurinpoikien harmiton rockbändi. Opiskelu ja työura syrjäyttivät kauan sitten päätoimisen muusikkouden, mutta nyt käsillä on paluu sooloartistina. MAPE OLLILA HHH Kreator Hate Über Alles Nuclear Blast Kreatorilla on jotakin sellaista, joka aika monelta muulta thrash metalin ja vähän muunkin metallin pitkän linjan orkestereilta puuttuu. Levy on täynnänsä hämmentävää nyky-r’n’b:tä ja folkahtavaa indiemeininkiä yhdistelevää soundia, jonka on varmaan ajateltu kuulostavan tuoreelta ja jännittävältä. Yleisen epätoivon lisäksi lauletaan tietenkin myös sydänsuruista ja päihdeongelmista. albumin ensikuuntelu oli yhtä vuoristorataa. Se tunnistaa keskeisimmät osaamisalueensa ja jaksaa sieltä ammentaa laadukasta kuunneltavaa. Musiikillisesti mielenkiintoisimpina erottuvat kappaleet On yksinäisyys julmempaa kaupungissa sekä Missä tahansa muualla. Asiaa valitettavasti korostaa myös Powerline-kappaleessa vieraileva Steel Pantherin glam-koomikko Michael Starr. Muidenkin Stenforsien mainio soitto ja useat laulusolistit kompensoivat osaksi itse biisien yllätyksettömyyttä. Suurin osa materiaalista on aika geneeristä kevytrockailua ja on joukossa pari aika kamalaakin veisua. Se on syvälle juurtunut käsitys lajityypin estetiikasta ja tapa tehdä musiikkia sanomisen tarpeesta. Lyhyt ja ytimekäs punkpoppis Kelan paperit kuvaa osuvasti aaltoilevia mielialoja: ”Tunteet on sekaisin kuin Kelan paperit / ensin katoaa viikoiksi ja sitten palaa takaisin”
SOUNDI 59 FATLIZARD.BEER
2022 OULU KUUSISAARI LIPUT ALK. 69,90 € 10.-11.6. Mutta niin se tekee. Skinty Fian irlantilaisin raita sijoittuu heti levyn avaukseksi. Dave Grohlin kanssa kirjoitettu Everything’s Electric on stadioneille räätälöity, hullaannuttava voima-anthem. 59,90 € ESIINTYMÄSSÄ MM. 69,90 € / 99,90 € Priority 30.7.2022 KERAVA, ROCK IN THE CITY Perjantai 5.8.2022 TAMPERE Sorsapuisto Live Lauantai 6.8.2022 HELSINKI Kaisaniemenpuisto Sunnuntai 7.8.2022 TURKU Paavo Nurmi Stadion KLO 14-23 | K-18 | LIPUT ALK. Kappaleiden taso ratkaisee Junesin menestyksen – ja hänen kirjoittamansa nimibiisi, Ametistisilmät ja Porteilla ovat niin vahvoja, että jatkossa on lupa odottaa artistilta todella kovaa materiaalia. 2022 ROVANIEMI OUNASPAVILJONKI LIPUT ALK. Rummuissa loistaa jazz-tähti Makaya McCraven. ...yksi viimeisistä suurista rocktähdistä on vielä voimissaan... Hienoa, että yksi viimeisistä suurista rocktähdistä on vielä voimissaan. Junesin debyyttialbumin täysosuma Ydin on peräisin samasta kantrirock-lähteestä, ja tuoreella kiekolla Matias Kiiverin sovittamat ja tuottamat bänditaustat potkivat aiempaa tanakammin. Harvemmin törmää uuteen Junesin tasoiseen, omaääniseen ja persoonalliseen vokalistiin, jonka tenho ei tyhjene mihinkään pitemmän päälle ärsyttävään maneeriin. 59,90 € 15.-16.7. Lisäksi palettia on uskallettu avata tuotannollisesti ja tyylillisesti uusiin suuntiin, mistä lienee kiittäminen albumin amerikkalaisia tuottajia. Nopeita lauluja on vain kaksi: epämääräisesti Bolanista ja glamrockista muistuttava Rock Bottom ja väkevä nimiraita, joka puoliafrikkalaisesti kipakalla bluesriffillä polkee vinhaa vauhtia pois Morbyn mukavuusalueelta. Yhteissoiton ilo, kielisoittimien laajempi kirjo, kapakkapiano ja Joachim Cooderin hienosäädetyt rummut ja basso elävöittävät sessiota suurenmoisesti. Gallagher ei toki pääse tulkitsijana karvoistaan eikä näin hyvän rocklaulajan tarvitsekaan, mutta onneksi hän tuntuu nyt ymmärtävän enemmän varioinnin päälle. Skinty Fialla Fontaines D.C. Tutut trad-raidat The Midnight Special ja Pick A Bale Of Cotton palautetaan sovituksina McGheen ja Terryn nimiin, mutta inspiroivampia elämyksiä ovat rennommat renkutukset Hooray Hooray ja Cornbread, Peas And Molasses sekä Blind Boy Fullerin kauniin melodiseksi loihdittu Pawn Shop Blues. Se kuitenkin tehdään lähes aina tekstin kautta, hienovaraisesti. Dub-sekoilu I’m Free taas on kammottava kauneusvirhe muutoin tasavahvalla albumilla. Tähän formiin sovittautuessaan monitaitoiset ja kokeilunhaluiset Taj Mahal ja Ry Cooder joutuvat alimitoittamaan multitalenttejaan, mikä korostaa väkisinkin kantabluesin alkeellisimpia peruskaavoja. ei kiistä koti-ikäväänsä, mutta mahdolliset syyllisyyden tunteet bändi kanavoi osaksi intensiivisen ehjää albumikokonaisuutta. TOMI NORDLUND HHHH Taj Mahal & Ry Cooder Get On Board – The Sounds Of Sonny Terry & Brownie McGhee Nonesuch Jo 57 vuotta sitten Taj Mahal ja Ry Cooder soittivat lyhytikäisessä Rising Sons -kokoonpanossa, joka sovitti delta bluesia helisevän folkrockin kuosiin samaan tapaan kuin paikalliskollegat The Byrds kantria. C’mon You Know kuitenkin nostaa Gallagherista esiin uusia positiivisia puolia. 49,90 € 29.-30.7. Päinvastoin, koko This Is A Photograph on erittäin elossa ja elämän puolella. Get On Boardin toverillinen työstö palauttaa hyvin elävästi mieleen 1980-luvun taitteen Suomen-keikan, jossa Terry ja McGhee olivat rakastettavan hyvää pataa yleisönsä kanssa soittoineen ja jutusteluineen. PERTTI OJALA HHHH K u v a: So il e V es al a 7.-9.7. ASKO ALANEN HHH Fontaines D.C. 69,90 € 1.-2.7. Skinty Fia Partisan Kitaristia lukuun ottamatta Dublinista Lontooseen muuttaneen Fontaines D.C.:n Dogrel (2019) ja A Hero’s Death (2020) toivat kitaravetoiseen rockiin raikkaan ärhäkän tuulahduksen. Skinty Fian mieluusti matalat kitarat, verevä rytmikaksikko ja Grian Chattenin omintakeinen puheen ja laulun fuusio antavat paikoitellen aiheen epäillä Fontaines D.C.:n olevan puuttuva lenkki Joy Divisionin ja The Fallin väliltä. Epäilemättä korona on sponsoroinut tätä albumia: ”I wanna go out dancing / soon as the world returns”. Miehet kulkivat kumpikin omaa hyvin suopeasti noteerattua soolo-, sessioja bändiuraansa, kunnes vihdoin päätyivät tekemään sydämellisen tribuutin esikuvallisen bluesduon soitoille, vintage-soundeille ja aidolle folkbluesille. Junesin akustisilla keikoillaan esittämät vähäeleiset, tunnelmalliset folkbiisit kuten Pieni ja Sumea maisema eivät henkilökohtaisesti putoa minulle yhtä hyvin kuin tuotetummat raidat, mutta uskoisin Junesin yleisön ytimen (sic) olevan jopa täysin vastakkaista mieltä. JARI MÄKELÄ HHH tyisen kiinnostavaa hän ei toistaiseksi ole saanut aiheistaan irti. Vastustamattomasti svengaavalla Jackie Down The Linella puolihuolimattomasti suusta tipahteleva do-do-do-la-la-la hymyilyttävät ja haitarisäesteinen The Couple Across The Way seuraa ikääntyneen pariskunnan riitelyä kuin Alfred Hitchcockin Takaikkunasta. Syvällinen ja kaikessa lakonisuudessaan tunteikas levy tiukkuu pysäyttäviä rivejä, kuten ”oh mama, I miss the good times / they’ve gone out of style” dylanmaisesti rämpyttelevässä Goodbye To Good Timesissa, joka kaikesta huolimatta ei suinkaan masenna. JA MONIA MUITA RH ENTERTAINMENT PROUDLY PRESENTS: KLO 13 01 | K18 | Koko ohjelma: www.rockinthecity.fi Liput: alk. Texasissa syntyneen Morbyn Memphisissä tehty seitsemäs albumi painottaa muistoja ja nostalgiaa, mutta hienolla eikä tippaakaan imelällä tavalla. 49-vuotias rääväsuu tuntuu muutenkin ottavan aiempaa rennommin ja syleilevän avoimesti niin menneisyyttään kuin vanhoja fanituksen kohteitaan. Levyarviot > 60 SOUNDI Miia Junes Sadekuuroja Idealeka Keminmaalaislähtöinen biisintekijä Miia Junes julkaisi pari vuotta sitten hienot, 70-lukulaisen kantrisävyiset kappaleet Virta ja Tyhjiö, jotka olivat myös viimevuotisen esikois-ep:n Ulappa helmet. 2022 KUOPIO SATAMATORI LIPUT ALK. Tyylikkäästi instrumentaatiota lisäävän ja kirkkolauluksi sävytetyn In ár groithe go deon synty muistuttaa kuinka erikoisella tavalla Irlannin ja Iso-Britannian välinen ikiaikainen kitka voi vielä tänäänkin ilmetä. Single Diamond In The Dark koukuttaa ensikuuntelulla Don’t Go Halfwayn psykedeliarokatessa kuin The Beatles aikoinaan. 29,90 € 10.-11.6. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Kevin Morby This Is A Photograph Dead Oceans ”The living took forever, but dying went quick… there’s no time/suddenly”, Kevin Morby laukoo varsin lakoniseen tyyliinsä Bittersweet, TN -biisissä ja tavoittaa muutamalla sanalla, miten arvaamattomia ja peruuttamattomia elämän käänteet ovat. Siinä Kevin sukeltaa valokuvan kautta vanhempiensa nuoruuteen koskettavasti. JUSSI NIEMI HHHH Liam Gallagher C’mon You Know Warner En olisi ihan heti uskonut, että Liam Gallagherin uusi levy käynnistyy akustisella kitaralla ja lapsikuorolla. Yhtyeen tiukka asenne huokui Grian Chattenin tehotoistoista laulua myöten poikkeuksellista itsevarmuutta. Molemmilta levyiltä on silti löytynyt muutama helmi ihmisten Spotify-listoille sekä herran soolomateriaalia ja Oasista sotkeviin keikkasetteihin. En olisi myöskään uskonut, että albumi on näin hyvä. 2022 KERAVA KESKUSTAN KOULUN KENTTÄ LIPUT ALK. Kahdella aiemmalla soololevyllään ex-Oasis-solisti on rokannut tuhdisti mutta samalla tunkkaisen ennalta-arvattavasti. Biiseissä vilisee muun elämän ohessa viittauksia vanhoihin lauluihin ja artisteihin. Vaikka julkaisu on pettymys, siltä on kuultavissa välähdyksiä artistista, jolla on eväät kirjoittaa vielä monta rohkeaa ja tuoretta, suomenkielisen popin kenttää uudistavaa laulua. Albumin toinen häränsilmä, nordic noir -leffan tunnusmelodiaksi (vink vink) sopiva Kuu muistuttaa kohtalokkaalla sovituksellaan hieman Vestan Sun katua, ja se on tarkoitettu isoksi kehuksi. Kappaleet ovat uhkuneet lad-henkistä rock-paatosta, mutta kokonaisuudet eivät ole kantaneet. 2022 VANTAA HIEKKAHARJUN LIIKUNTAPUISTO LIPUT ALK. 69,90 € / 99,90 € Priority / 149,90 € VIP 29.7.2022 PIETARSAARI OPEN AIR. 69,90 € 28.7.2022 TAMPERE, ETELÄPUISTO KLO 15 00 |K18 |Mukana myös ACCEPT ja URIAH HEEP Liput: alk. Brownien pikkuveljen Stick McGheen Drinkin’ Wine Spo-DeeO-Dee -klassikko saa myös muikean maanläheisen muodon. 49,90 € 21.8. 2022 PORI KIRJURINLUOTO LIPUT ALK. Puoliakustisesti lämmintä sointia väritetään paikoin myös saksofoneilla, jousilla ja lapsikuorolla, jopa harpulla. 59,90 € PAIKKAKU NTAKOHTA ISET ESIINTYJÄ T JA LIPUT OSOITTEE STA WWW.ROC KINTHECIT Y.FI 19.-20.8. C’mon You Know ilahduttaa ja vakuuttaa pätevällä laulunkirjoittamisellaan. 69,90 € / 99,90 € Priority / 149,90 € VIP (loppuunmyyty) KLO 15 01 | K18 (+ikärajaton alue) | Mukana myös ACCEPT ja URIAH HEEP Liput: alk. 2022 PORI EXTRA IKÄRAJATON KIRJURINLUOTO LIPUT ALK. 2022 KOUVOLA HALKOTORI LIPUT ALK
2022 VANTAA HIEKKAHARJUN LIIKUNTAPUISTO LIPUT ALK. 2022 KOUVOLA HALKOTORI LIPUT ALK. 59,90 € 15.-16.7. 2022 PORI KIRJURINLUOTO LIPUT ALK. 59,90 € ESIINTYMÄSSÄ MM. 7.-9.7. 69,90 € 10.-11.6. 2022 KUOPIO SATAMATORI LIPUT ALK. 2022 ROVANIEMI OUNASPAVILJONKI LIPUT ALK. 69,90 € / 99,90 € Priority 30.7.2022 KERAVA, ROCK IN THE CITY Perjantai 5.8.2022 TAMPERE Sorsapuisto Live Lauantai 6.8.2022 HELSINKI Kaisaniemenpuisto Sunnuntai 7.8.2022 TURKU Paavo Nurmi Stadion KLO 14-23 | K-18 | LIPUT ALK. 69,90 € 28.7.2022 TAMPERE, ETELÄPUISTO KLO 15 00 |K18 |Mukana myös ACCEPT ja URIAH HEEP Liput: alk. 29,90 € 10.-11.6. 2022 OULU KUUSISAARI LIPUT ALK. 49,90 € 21.8. JA MONIA MUITA RH ENTERTAINMENT PROUDLY PRESENTS: KLO 13 01 | K18 | Koko ohjelma: www.rockinthecity.fi Liput: alk. 59,90 € PAIKKAKU NTAKOHTA ISET ESIINTYJÄ T JA LIPUT OSOITTEE STA WWW.ROC KINTHECIT Y.FI 19.-20.8. 2022 KERAVA KESKUSTAN KOULUN KENTTÄ LIPUT ALK. 2022 PORI EXTRA IKÄRAJATON KIRJURINLUOTO LIPUT ALK. 69,90 € / 99,90 € Priority / 149,90 € VIP 29.7.2022 PIETARSAARI OPEN AIR. 49,90 € 29.-30.7. 69,90 € / 99,90 € Priority / 149,90 € VIP (loppuunmyyty) KLO 15 01 | K18 (+ikärajaton alue) | Mukana myös ACCEPT ja URIAH HEEP Liput: alk. 69,90 € 1.-2.7
Samankaltaisuus kangistaa matskua koko albumin mitassa, vaikka kantaaottavien sanoitusten sekä garageviitteiden särmää löytyykin aika ajoin, esimerkiksi Vapenlös-biisin hiekkapaperisessa bassonrämpytyksessä. Merkillisin veto on pohjustaa mustelmien (Blåmärken) merkityksiä pohdiskelevaa lopetusta Outro-viihdefanfaarilla, joka sopisi paremmin Abba-shown finaaliksi. Sittemmin musabisnes on tietysti mullistunut täysin ja helsinkiläiskollektiivi jäänyt ehkä tarkoituksellakin syrjään sen kehityskuluista. Levyjä on tullut harvakseltaan, tämän uutuuden ensiosa Physical Digital jo neljä vuotta sitten. Ohto Pallaksen ja Antti Kivimäen tanssittava rytmisektio sekä Taimisen laulutulkinta ja kauniisti heläjävä akustinen kitara voisivat soveltua iskelmäradioiden soittolistoille, esimerkkeinä avausraita Charlene ja levyn tylsin biisi Taivaankartta. Porridge Radion tapauksessa hokema kertoo kuitenkin muusta. Nyt osaavat ammattilaiset vierailijoineen ovat puristaneet kasaan reilun puolituntisen rytmipoppia, jossa on sovitusideoita ja genrevaihtelua tuttuun tyyliin, mutta henkeä vähemmän. JARI MÄKELÄ HHH Action Bronson Cocodrillo Turbo Loma Vista Amerikkalaisen räppärin ja myös kirjailijana kunnostautuneen julkkiskokin Action Bronsonin seitsemäs studioalbumi on artistin lempielementistä vedestä inspiraationsa hakenut teos. Ja vaikka seuraavan purkauksen arvaa vaanivan kulman takana, pysyy tunnelma yllätysvalmiina. Sama painokas anthem-poljento ja kailotus jatkuu läpi koko albumin. NIKO PELTONEN HH Drive-By Truckers Welcome 2 Club XIII ATO Kun yhtye alkaa kuulostaa instituutiolta, kyseessä on merkittävä saavutus ja kuolinisku yhdellä kertaa. Queensistä ponnistava puolialbanialainen artisti on huumorintajuinen mutta vakavastiotettava taiteilija, jonka kaikesta tekemisestä (niitä kokkausohjelmia myöten) heijastelee ainutlaatuinen aitous, jota ei voi sulkea häkkiin. Jos musiikki on ”taattua XYZ” -meininkiä, se on fanille ilouutinen ja asiaan vihkiyLevyarviot > ...melodisia koukkuja kuin pitkäsiimassa.... Uskon kyllä edelleen Hurulaan ja aiempien albumien skarpimpaan briljeeraukseen, mikä tietää peruskursseihin palaamista. Albumi alkaa odotetun karhealla otteella, rujolla garagekitarariffillä, ja Våldsam busshållplats tarpoo keskitahtisella, ilmavalla kompilla oikein mukavasti. Mutta mitä peijoonia, nimibiisi venyykin heti perään paikallaan polkevaksi voimapopiksi. Mitään perusvesiurheilua tämä ei kuitenkaan ole, vaan karismaattisen partanaaman uniikkeja sanoituksia ja verbaalista lahjakkuutta säestävät oudon mielikuvitusmaailman ukkosenjylinät ja muut trooppisen metsän äänimaisemat, pianohookit ja soul-samplet, joiden tuotannoista vastaavat Alchemist, Roc Marciano, Daringer sekä räppäri itse. Jostain syystä albumilta on ollut varaa jättää pois pari vuotta sitten julkaistu Hande Nurmion ja J.A. Vesimies-Bronson sukeltaa konseptiräpin syvään päätyyn ja sylkee tunnistettavalla flow’llaan kaiken maailman villipedoista – ja villipetona – vakioannoksella seksiä, misogyniaa ja naisten halventamista. Periaatteessa tässä albumissa ei ole erityisempää vikaa, mutta se kuulostaa muodon vuoksi tehdyltä. Harva on myynyt jalometallia niin anarkistisen mielikuvitusrikkaalla musiikilla kuin DJBB nollariluvulla. ASKO ALANEN HHH Don Johnson Big Band Digital Physical Beat Back Oli aika, jolloin Don Johnson Big Band ei voinut tehdä mitään väärin, ei edes suuren ostavan yleisön silmissä. Alkuperäisestä julkaisupäivästäkin myöhästyttiin kolme vuotta, vaikka väliin tuli tietysti muuan kulkutautikin. Vasta sitten niihin voi luottaa. Kuulaasta indie-popista alternative-vimmaan kuljettava vuoristorata kysyy voimia niin yhtyeeltä kuin kuulijaltakin, mutta muu ei taida Porridge Radiolle kelvata. LINDA SÖDERHOLM HHH Porridge Radio Waterslide, Diving Board, Ladder To The Sky Secretly Canadian ”I don’t wanna be loved, I don’t wanna be loved, I don’t wanna be loved…” Kun ihminen toistaa saman lauseen yli 50 kertaa, hänen voi olettaa olevan tosissaan. Koponen vastaa useimmista lyriikoista, jotka eivät kaikki täysin istu Taimisen laulettavaksi. Musiikillisen kasvunsa yhtye osoittaa siellä missä räjähdysvaara liudentuu melodiseksi kerroksellisuudeksi. Kaikki ääripäiden väliin jäävä olisi kompromissia. Ja tunteita brightonilaisten musiikissa riittää. 60-luvun loppuun kurkottavasta apokalyptisesta kappaleesta Pääskyt lentää matalalla tulee mieleen Nuggets-klassikko Shape Of Things To Come. Se paljastaa tunteiden olevan lauluntekijä Dana Margolinille niin tärkeitä, että niitä on pyöriteltävä kunnes sisällöt tulevat täysin tutuiksi. Ingen är kär i år -albumiin tartuin avoimin mielin, käymättä aiempaa, ylistettyä ja palkittua tuotantoa läpi. Vinyyliversion b-puolen alkuun on perinteisesti laitettu albumin paras biisi, ja niin on tehty nytkin. Persoonaa motivoi raaka voima ja liskon logiikka, mutta silti hän onnistuu löytämään ja tekemään ihmeitä jokapäiväisestä arjesta. Tyynetkin kappaleet purskahtavat säännöllisesti ryöpyiksi, joissa sähkö rikkoo tekstuurin, tulkinta patoutuu neuroottiseksi, ja viestit välitetään sanojen sijasta intensiteetillä. Vierailijalistakaan ei varsinaisesti yllätä, tarkoittamatta ketään dissata: Petteri Sariola, Heini Ikonen, Tuomo, Eva & Manu... Valitettavasti Digital Physical kuulostaa aika paljon elektroniselta versiolta sellaisesta musiikista, jonka yhteydessä ennen mainittiin Oulunkylä. Eivätkä kokeilut rikotuilla biiteillä ja vokaalitaiteella paranna asioita. Sävelmiä on hankala moittia, sillä niissä on melodisia koukkuja kuin pitkäsiimassa. Albumin tapahtumat sijoittuvat artistin luomaan psykedeeliseen rinnakkaistodellisuuteen (tai -utopiaan), jossa käydään jatkuvaa keskustelua ja taistelua luonnon kanssa. Yrjänä -parodialta. Tunteiden pettämättöminä vastinpareina. Hengityksen tasaantuessa lauluista paljastuu kekseliäitä yksityiskohtia ja kevyiksi aalloiksi taipunutta tarttumapintaa. Taiminen Tiskin alta Longplay Viikatteen, Koljosen Tiekiistan ja ATK:n Ari Taimisen soolodebyytti poikkeaa aika paljon kitaristin bändien säröisämmästä tuotannosta. Levyn toinen ässäbiisi, Saduton maa -tango kuulostaa mainiolta A.W. HANNU LINKOLA HHHH Hurula Ingen är kär i år och andra sånger Razzia Heti kärkeen on tunnustettava, että Hans Robert Hurula Petterson Ruotsin Luulajasta on nyt kahdeksan vuoden aikana tehnyt kahdeksan albumia, joista olen kuullut satunnaisia mielenkiintoisia kappaleita luotettavien makutuomarien linkittäminä. Hurulan antaumuksellinen laulu nousee pintaan, mutta samalla se etääntyy kaikusäätöjen taakse. Mäen risteyttänyt Rantojen mies, jonka albumikokonaisuuteen sopimattoman sähkökitaran olisi voinut korvata akustisella. Reitit jäävät avoimiksi ja äänet hivuttautuvat tykö juuri sellaisina kuin kulloinkin haluavat; epäkeskoina, kohtuuttomina ja sittenkin lohdullisina. Rockyleisölle on suunnattu kansanlaulumaiset Väärä mies, Koditon sekä Liha ja teräs, joissa on vaikutteita bluegrassista ja Toppo Koposen bändien kiperästä punkhumpasta
Oikeaa vastausta tähän ei ole, sillä molemmat näkökannat pitävät yhtä lailla paikkansa. En oikein tiedä itsekään miten suhtautua koko juttuun, mutta en voi olla rakastamatta tätä albumia, joka kuitenkin viime kädessä juhlii alkuperäistä cumbiaa. Ehkä sitten niin. Itsepäinen ote kavaltaa myös väitteen performanssista itseironiseksi harhautukseksi. Avoimimmin AHO lyö kortit musiikkisalonkinsa pöytään toiseksi viimeisellä raidalla Muses, joka on omistettu digitaalista ja manuaalisoittoa yhdistelevän disklavier-pianon sekä huilun ja jousien kamariorkesterille. Pelkkiä versioitako. Hienoa, uusi sukupolvi on sittenkin keksinyt omat käärmekeittonsa. Meininki on jotenkin maalaisesti nukkavierua, mutta samalla huikean haikeaa ja supercoolia. Karu totuus on se, että bändin luova liekki hehkuu siellä paljon kuumempana. Levyn orientaatio on pikemminkin postmodernin kuin modernin ajattelun luomus; järjestystä kyseenalaistava ja dekonstruktioon kannustava. Pääsääntöisesti instrumentaalinen meno vaihtelee nimiraidan torvisektion ja sähkökitaran vakavasti viileäksi säätämästä jatsahtavasta salsaamisesta Lucho Gavilanesin La Danza del Monon hillittömään urkugroovailuun sekä Los Gatos Blancosin ja Los Atomos de Paramongan psykedeelisempään cumbiaan, jossa linkwraymäiset kitarat irrottelevat komeasti. Ottakaa heti haltuun! JUSSI NIEMI HHHHH AHO Odyssey PME Matti Ahopellon toinen AHO-sooloprojekti Odyssey seuraa edellisen Nowinter Nosummer -tuplan tyynen vakaata elektronista musiikkimaalailua, joka on sykähdyttävässä melodisuudessaan muutaman askelman olotilojen yleisambientia korkeammalla jalostustasolla. Uusista kappaleista parhaiten toimii Rage Against The Machinen hengessä etenevä Puzzles. Mutta otsikko paljastuu myös harhautukseksi. Patterson Hoodin luotsaaman Drive-By Truckersin uuden albumin järjestysluku on 14 ja se kuuluu. Jollei Saturno 2000:lla lähde niin sitten ei millään. Normaalin konserttipianon klangi on monella kappaleella johtomelodian viejä, jonka ympärille melodia vetää muiden soittimien soundeja ja sävysovituksia kuin magneetti. AHO on elävissä kuvissaan silti vähemmän mystinen ja dramaattinen, ikään kuin musiikki tottelisi hänen tutkaintaan eikä päinvastoin. tymättömille varoitustarra. Trion juuret – shoegazing, noise rock ja post-punk – ovat niin kaluttuja, että musiikki voi luovimmillaankin olla vain avainmuotojen versiointia. ”Hidastettu cumbia” syntyi 90-luvun alussa Meksikon Monterreyssa erään soundsystemin levarin alettua jätättää moottorivian takia. Esityksellisyyden sijasta Horsegirlin soitto määrittyy roolittomaksi hitsautuneen kollektiivin keinoksi kuvallistaa vaikutelmia, joiden luo kukaan ei pääse yksin. Tyynen yleisilmeen ja äyskähtelevien akanvirtojen välinen dissonanssi välittyy kaikkialta. Halutaanko näihin bileisiin uusia juhlijoita. Vakaista askelmerkeistään huolimatta yhtye hakeutuu toistuvasti kuilun reunalle, aivan kuin se ei haluaisikaan mahtua kehyksiinsä. Supernova on duon toinen pitkäsoitto, joskin tämän levyn timantein biisikolmikko (Cleopatra, K.M.B., Antagonist) julkaistiin hivenen erikoisesti jo keväällä ep:n muodossa. Jos Ahopeltoa vertaa juuri menehtyneeseen Vangelikseen, yhteistä ovat sävelkaarien hartaus ja äänimaiseman kokonaisvisiot. Ajattelevan ihmisen baariyhtyeillä on tämä ominaisuus: musiikki ei ole koskaan niin streittiä miltä se kuulostaa. Kielellisesti rehevän ja soiton puolesta keskitempoisen rautaisesti roikaavan neilyoung–fiksucountry–southernrock-fuusion seassa soi kuitenkin kipeä kysymys: bändistä on nykyisellään helppo pitää, mutta voiko siihen oikeasti rakastua. Matka päättyy juhannuksen taikoja loihtiviin La-la-la-tunnelmiin. Ja juuri tässä käsittelyssä tutuista aineksista kasvaa omanlaisiaan luomuksia. Onko tämä loppujen lopuksi sen ihmeellisempää kuin mitä vaikkapa Babes In Toyland, L7 tai jopa Skunk Anansie tekivät jo 90-luvulla. Onko kyse vain luonnollisesta sukupolvien jatkumosta, johon on sotkettu nykyteknologian mahdollistamia mausteita ja Black Lives Matter -estetiikkaa. Vaikka fuzzilla pehmennetyt kappaleet ovat perusmuodoiltaan järkähtämättömiä, reunustaa lakonisen harmonisia melodioita jatkuva myllerrys, ja junan lailla vyöryvässä soitossa vaanii pirstoutumisen uhka. Ihan oma lukunsa on Junior y Su Equipon La Borrachita ja Bien Bailadito tai Manzanitan Paga La Cuenta Sinverguenza, joissa ikivanhat huilumelodiat pimputellaan halvalla syntikalla tai uruilla. JARI JOKIRINNE HHH Horsegirl Versions Of Modern Performance Matador Chicagolainen Horsegirl on nimennyt debyyttinsä rehellisesti. Mutta autuaan väkeviä sellaisia. Elektronisten sointukulkujen insertit vaihtelevat futupopin pulputuksista luonnollisen ympäristön tuottamien rytmillisiin ääniin. Johtuen historiasta yhtyeen parissa tiedän, että musiikillisen ennalta-arvattavuuden ensivaikutelman yli pitää puskea ja astua sisään Pattersonin ja kitaristi Mike Cooleyn hirtehisen lyriikan syleilyyn. Forged In Hell And Heaven Sent -laulussa vierailevan Margo Pricen lauluharmonioista nautiskellessa mietin: pitäisikö tätä lisähappea olla enemmän. PEKKA LAINE HHH Nova Twins Supernova Marshall Nova Twins -kaksikon musiikkiin on kaksi lähestymistapaa: näistä ensimmäisenä tulee mieleen, että käsissä on genrerajoja venyttävä ja piristävän monipuolisesti aggressiivinen yhtye, joka vastaansanomattomasti jyrää alleen kaikki vastaantulijat. Spencer King ja Karinayhtye vierailevat AHO-impressioihin etevästi sointuvin lauluäänin. Nolot dj:t ällistyivät kansan innostuessa liian hitaasti pyörineistä cumbioista, joten he alkoivat tehdä niistä kokoelmia kaseteille ja kysyntä sen kuin kasvoi. Voin kuunnella Saturno 2000:ia vaikka kuinka paljon eikä se tunnu kuluvan mitenkään. AHO:n odysseia on lämpimän eteerinen, suorastaan kutsuva, verrattuna vaikkapa Erik Satie’hin, jonka gymnopediset tanssit ovat tautologisempia ja tunnekylmempiä. Drive-By Truckers -ummikon kannattaa kääntyä suosiolla aiemman tuotannon puoleen ja tarttua vaikkapa Lynyrd Skynyrdin tarinan ympärille rakentuvaan Southern Rock Opera -eepokseen (2001). Laulujen teemat ovat syöttöjä, joihin soittajat reagoivat toisistaan rohkaistuen mutta yhteisestä ytimestä erkaantumatta. Toisaalta, kun yhtyeen tuotantoon – siis myös aiempiin julkaisuihin – perehtyy hieman enemmän, niin väistämätön kyynisyys nousee mieleen. HANNU LINKOLA HHHH Eri esittäjiä Saturno 2000 – La Rebajada de Los Sonideros 1962–1983 Analog Africa Cumbia on viime kuukaudet ollut intohimoni kohde, mutta ennen tätä eteläamerikkalaisia artisteja niputtavaa kokoelmaa en tiennyt rebajadasta mitään. ASKO ALANEN HHHH ...melodisia koukkuja kuin pitkäsiimassa.... Tämän takia pitkäsoitossa on väkisinkin kakkoslaadun makua, sillä täytteeksi nostettu materiaali ei nouse lähellekään samalle tasolle
– Levyllä lauluja rikastavat myös ystävämme. Oliko mielessänne joitakin tiettyjä näkymiä tai asetelmia, joita lähditte kehittämään lauluiksi. Tyylimme vakiintui vähitellen, kun lauloimme kotiurkujen säestyksellä. He suosittelevat Team Play -debyyttinsä oheislukemistoksi Charlotte Brontën kirjallisuutta ja toivovat musiikkinsa soivan Luca Guadagninon elokuvassa. 64 SOUNDI Levyarviot > ...epäsovinnainen estetiikka ja hurmiollinen uudismielisyys... Levyllä toistuvat alakuloiset aiheet, kuten yksinolo, erkaantuminen ja kaipaus. Matti Ahopelto esimerkiksi toi co-tuottajana kaivattua täyteläisyyttä Sunriseen ja Mikko Joensuu rauhaa ja aikaa Keep Me In The Darkiin. HANNU LINKOLA HHH Tapio Viitasaari, esittäydytte Minja Koskelan kanssa ystävinä, jotka rakastavat laulujen kirjoittamista ja keskusteluja. Mikko ja Markus Joensuu, Matti Ahopelto) näkemyksiin luontevasti. Silloin musiikin merkitykset avartuvat laajimmilleen ja tuokiokuvista muodostuu tumma, yksinäinen ja kaunis kokonaisuus. Huolellisesti kirjoitetut laulut ripustautuvat kohtalokkaan duetoinnin varaan, ja lisukkeiksi asetellaan niin harvatahtisia pianonpainalluksia kuin ilmavia orkestraatioitakin. Team Play Wishes And Desires Soliti Minja Koskela ja Tapio Viitasaari tuntevat kulttuuriset viitekehyksensä. Vaikka Wishes And Desires kuulostaa ajankohtaiselta, häivähtää soinnissa menneisyydellisyyden tuntu. Kaksikon lauluista huokuu innoittajilta tuttua herkkyyttä ja melankolian heijastuspinnaksi avartuvaa tilallisuutta. Antoisimmillaan levy onkin, kun kappaleita lähestyy yksitellen nautittavina pienoisnovelleina. Niistä aika moni oli yhteinen – esimerkiksi The Knife, jota moni koulussamme piti epämusiikkina – joten meistä tuli heti ystävät. Toisaalta Ave Maria ja Please Come Home perustuvat yksinkertaisille pianokuvioille, jotka ovat inspiroineet koko kappaleet tekstiä myöten. Intiimien folk-balladien ja maalailevamman pop-taiteen välille syntyy kiireetön jatkumo, jolla Koskelan ja Viitasaaren paljaat tulkinnat nivoutuvat vierailevien muusikoiden (esim. – Osa kappaleista sijoittuu selkeään paikkaan ja tilanteeseen. – Jossain vaiheessa päätimme tehdä yhdessä musiikkia, ja folk-henkinen yhdessä laulaminen muodostui kaiken ytimeksi. Kuinka tietoisesti tematiikka on rakentunut. Esimerkiksi Foggy Night on öinen hetki rintamamiestalon pihassa ja A Ripe Fruitin tekstiä on ohjannut Call Me By Your Name -leffan mehevä luonto. Olemme olleet hyvin intuitiivisia, mutta jälkeenpäin voi huomata, että laulut käsittelevät aikamoisia pettymyksiä ja tuhoja, tosin kauniilla tavalla. – Biisit seurailevat albumin nimen mukaisia teemoja teksteineen ja soundeineen. Vaikka Koskelan ja Viitasaaren äänet osuvat erinomaisesti yhteen, pelkistyy vuoropuhelu helposti toisteiseksi, ja emotionaalinen samansävyisyys nakertaa kerronnallista potentiaalia. Viipyilevässä hartaudessa on kuitenkin vaaransa. Musiikkinne tuntuu hyvin visuaaliselta. – Tapasimme Sibelius-Akatemian kuppilassa. Esimerkiksi Black Is The Color kansanlaululla on ollut suuri vaikutus valintoihimme. Miten ystävyytenne jalostui Team Playksi. TEKSTI: HANNU LINKOLA K u v a: Il k k a Sa as ta m o in en. Otteeltaan levy on hienovarainen mutta voimakas. Eikä esikuvien vieno nostalgiakaan liene vierasta. Vähintäänkin levy puolustaa romantiikkaa, dramaattisuutta ja heikkouksia, toisin sanoen useimmiten epätoivottuja tapoja käsitellä asioita. Minja kertoi olleensa Belgiassa festivaaleilla kuuntelemassa lempibändejään. Moni biisi löysi lopullisen muotonsa heidän avullaan. Eivätkä nimet jää heitoiksi
My Lazy Mind vie Dream Syndicaten indie-pilttuusta jazz-klubille. Siten Misery Indexin rooliksi taitaa edelleen jäädä toimia astinkivenä Napalm Deathin kaltaisten haastavampien ja kiinnostavampien grindcore-bändien maailmaan. Syke pidetään kuitenkin sen verran kiivaana ettei jyräys äidy aivan doomiksi. Nyt käsissä oleva Heavy Pendulum on siis ensimmäinen varsinainen uusi levy bändiltä vuosikymmeneen. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Cave In Heavy Pendulum Relapse Amerikkalaisen alternative-/metalcore-/sludgeyhtye Cave Inin tarinalle oli tulla traaginen piste, kun jatkoa vuoden 2011 White Silence -levylleen työstämässä olleen bändin pitkäaikainen basisti Caleb Scofield menehtyi liikenneonnettomuudessa 2018. Maine Coon on hyvä osoitus yhtyeen valmiudesta kehittää soundiaan, mutta kolmannelta levyllä toivoisi kuulevansa jo uusia lähestymistapoja eikä vain viitteitä sellaisesta. Omiin Spotify-suosituksiini Typerä tyttö ilmaantui viime elokuussa. Tälläisenään yhtyeen päällekäyvä soundi on edelleen hiukan puuduttava. Beyond Control tunnelmoi Brian Enon mieleen tuoden ja siirtyy sitten Neu!-vaikutteiseen rytmiseen grooveen. Taidokas ja intiimi soitanto pursuaa messeviä elementtejä aina havaijikitaroista piinaaviin konesoundeihin. Lopun eeppinen Wavering Angel pelastaa onneksi paljon tarjoten hienon ja nostattavan kliimaksin. Complete Control on jälleen tuttua ja välittömästi tunnistettavaa Misery Indexia, mutta astetta häijympi ja energisempi ote on tehnyt hyvää. Toisaalta kappaleiden sanoituksista saa hyvin selvää ja soundit riittävät mobiilikuunteluun. SAMI NISSINEN HHHH. Räkäurku tuuttaa kaikki liu’ut auki silti läpi koko levyn, eli sellaista rakastavat eivät tule pettymään. Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS. Voin sanoa, että aiempien levyjen yksioikoisuus on minulle hiukan raskasta kuultavaa ja sen vuoksi näen sävypaletin laajentumisen erittäin tervetulleena. Romantiksien käsissä vanhahtava tyyli taipuu hersyvästi nykypäivään. Seuraavana vuonna yhtye julkaisi keskeneräiset treenikämppädemonsa lähes sellaisenaan Final Transmission -levyllä omistaen julkaisun Scofieldin muistolle. Jos hävyttömän tarttuvilla melodioilla sekä suomi-iskelmän ja -rockin romanttisia kliseitä estottomasti hyödyntävillä, melankolisilla, sopivasti ontuvilla lyriikoilla riittää vetovoimaa sukupolvesta toiseen – ja miksei riittäisi – Ananaksen goottipop voi hyvin nousta Dingon ja Movetronin jalanjäljissä suureen suosioon. Laulu on kaunista ja tarinankerronta tarkkaan harkittua. Keskittyneemmällä kuuntelulla Feeniks osoittautuu ensivaikutelmaansa huomattavasti monipuoliDream Syndicate Ultraviolet Battle Hymns And True Confessions Fire 1980-luvun alkupuolella Kaliforniassa kehittyi kitarabändien skene, josta alettiin käyttää nimeä Paisley Underground suositun paitakuosin mukaan. Kaiken yllä leijuu kohtalokas, liki goottilainen aura. Cave Inin puristus on varsin tiukka ja lanaus painavimmillaan murskaavaa. on kolmannella albumillaan Maine Coon lähtenyt kehittämään ilmaisuaan hiukan ujoin ottein. 1980-luvun alussa rockin ns. VIRPI PÄIVINEN HHHH Misery Index Complete Control Century Media Misery Index on kuin raskaamman metallin Volkswagen. Chikago puolestaan yhdistää kirjoituskoneen nakutuksen ja paheellisen yökerhotunnelman. Mukana on myös eteerisyyttä ja kuulautta sekä melodista puhdasta laulua balanssia tuomassa. VESA SILTANEN HHH Pelle & Romantiks Konerunoja Helmi Levyt Eri taiteilijoista ja muusikoista koostuvan Pelle & Romantiks -ryhmän Konerunoja-levy pohjautuu runoilija Pelle Romantiquen ja kuvataiteilija Lotta Nevanperän taiderunokirjaan. Varhaisvuosien jälkeen yhtye omaksui tyyliinsä vaikutteita brittiläisestä glamista ja postpunkista sekä saksalaisesta progesta ja krautrockista. Levyn päättävä Straight Lines on riemukkaan maaninen garagerockrymistely. SOUNDI 65 ...epäsovinnainen estetiikka ja hurmiollinen uudismielisyys... Dream Syndicaten soinnissa se kuului etenkin Velvet Undergroundin vaikutuksena, mikä ei MTV-aikakaudella ollut kovinkaan kaupallinen lähtökohta. Vuonna 2012 comebackin tehneen yhtyeen neljäs paluunjälkeinen pitkäsoitto Ultraviolet Battle Hymns And True Confessions yhdistää perinteisempiä laulunkirjoituksen elementtejä seikkailunhaluisiin sovituksiin tyylitajuisesti. Bändi on jo 20 vuotta yhdistellyt grindcore-, hardcoreja death metal -vaikutteitaan sataprosenttisen luotettavasti toimivilla ja helposti lähestyttävillä, mutta ei erityisen innovatiivisilla levyillään. Sanat nousevat irti arkisesta maailmasta, johon äänteelliset ja musiikilliset tehosteet luovat lisämerkityksiä. Eteenpäin meneminen ei valitettavasti kuitenkaan tarkoita suurta harppausta, vaan pieniä yksityiskohtia siellä täällä. Vaikka levyä jouduttiin pandemian takia äänittämään vähän missä milloinkin ja osin myös etänä, soittaa bändi Complete Controlilla paremmin ja iskevämmin yhteen kuin koskaan aiemmin. Jotkut tykkäävät, toiset ylenkatsovat. Myös äänimaisemat kosiskelevat suurimmaksi osaksi samaista aikakautta. Konerunoja on kunnianhmoinen mutta konstailematon projekti, joka sykkii yhdessä tekemisen iloa. Ihmisääni on keskeisessä osassa. kulta-aika, 1960-luvun loppupuoli, oli vielä lähimenneisyyttä. Jazz-painotteinen musiikki istuu saumattomasti runoteksteihin herättäen ne uuteen eloon. Jos Complete Controlilla ei ole yhtään huonoa biisiä, ei sillä toisaalta ole yhtään erityisen hyvääkään. Maine Coon Vild Kouvolalaiskokoonpano Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS. Aiempiin levytyksiin verrattuna ero on hiuksenhieno, mutta läsnä. Kyse oli psykedeelisen kitararockin elävöittämisestä ja uudelleen arvioimisesta, jota manifestoitiin moppikampauksilla ja kukertavilla paitakuoseilla, vain farkunlahkeet olivat kaventuneet. Ensimmäisenä kuultavan Kevät-teoksen ääniraidat täyttyvät viserryksestä, tööttäilyistä ja kolinasta. Olisin silti toivonut enemmän Serial Mama -biisin kaltaisia huomattavasti säyseämpiä, psykedelian suuntaan kurottavia raitoja. Mukana on yhä tuttu kolmikko Stephen Brodsky, Adam McGrath ja John-Robert Conners sekä uutena tulokkaana Convergesta ja Old Man Gloomista tuttu Nate Newton. Ananaksen genre on autotunetettu synthwave, jonka tuotannolliset arvot ovat ainoastaan kohtuulliset. NUUTTI HEISKALA HHH Ananas Feeniks Luova Tuottaja-säveltäjä Ana Välimäen ja vokalisti-sanoittaja Nana Liukkosen neljä vuotta sitten perustama duo jakaa levy-yhtiön tiedotteen mukaan mielipiteitä kuin ananas pizzassa. Vaikka Heavy Pendulum tarjoaakin maittavan rouheaa riffittelyä, tarttuvaa groovea ja komeita melodioita, tuntiin ja kymmeneen minuuttiin mahtuu myös jonkun verran joutokäyntiä. Monitaiteisen albumin säkeissä kuuluu 1920-luvun naiivi epäsovinnainen estetiikka ja hurmiollinen uudismielisyys. Yhtyeen garagerock-urkutykitykseen on lisätty hiukan syvyyttä tuottaja Lauri Elorannan kanssa. Aggressiivista blastbeateistaan ja raskaasti sahaavista kitaroistaan huolimatta bändin soittaminen on niin millintarkkaa ja metallivelho Jens Bogrenin luoma äänimaailma niin puhdas ja virheetön, että Complete Control on genreensä nähden yllättävänkin vaivattomasti lähestyttävää musiikkia
Raakuutta ja intensiteettiä on paljon, eli juuri sopiva määrä. Meno on tiukasti ja rosolla vedettyä karskia post punkia, jossa on metallisävyjä ja touhu muljahtaa myös ihan silkan punkin puolelle. Vai riittäisikö kenties pienempi tila. Tarvitseeko tämä asia kokonaisen seinän tullakseen kuvatuksi oikein. Vanha yhteistyökumppani Björn Yttling on tuottajana ja biisintekoapuna talossa ja yhteistyön hedelmänä on syntynyt tarkkarajainen ja ehyt pophelmi. Synkkäsävyistä ja hyökkäävää rymistelyä jaksaa kuunnella yllättävän mielellään. Masennus on eri asia. Uutena aiheena nostetaan ahdistuneisuuden ja yksinäisyyden tuntemuksia sekä syitä, joihin liittyy myös vahvasti bändin yhteistyö HelsinkiMission kanssa, jonka avulla kerätään hyväntekeväisyydellä varoja suomalaisten yksinäisyyden vähentämiseksi. Ajatuksia ei tarvitse kätkeä tuotannollisella tauhkalla, jos ne ovat kirkkaita ja kantavia. Vaikka Röyksoppin perussoundi on edelleen ihan miellyttävä, on meno Profound Mysteriesilla sen verran mielikuvituksetonta, että samaan pystyisi varmaan jo tekoälykin bändin aiempien albumien perusteella. (2001) osui hyvin 2000-luvun alun chill out -boomin ajan hermoon. Toinen volyymi kuitenkin laajentaa tematiikkaa käsittelemään suurempaa kokonaisuutta, eikä pelkästään vähemmistöjen tai erityisesti romanien oikeuksia. Mainiosti. Napakan mittainen kokonaisuus ei puuduta, materiaalikaan ei ole ihan yhdestä puusta veistettyä. Juuri ne vähintään elämän suuruiset laulut, jotka ovat lunastaneet paikkansa monen entisen nuoren järisyttävimpinä sukupolvikokemuksina. Pidättelevien ja kuulijan huomion vangitsevien suvantojen jälkeen avataan tunnehanat, mutta ilman spektaakkelia ja pullistelua. Niitä yhdistävä teema on melankolisuus, johon sävelien pirskahtelu kantaa kontrasteja. Suurimpaan osaan biiseistä tuovat lisäväriä vierailevat artistit, joihin lukeutuvat niin ikään vuosituhannen vaihteen chill out -aallonharjalla menestystä saavuttanut Alison Goldfrapp, edelliseltä levyltäkin tuttu Susanne Sundfør sekä Astrid S. Lotta Ahlbeckin sähköviululla marinoidut kirmailut tuovat ajoittain mieleen The Mahavishnu Orchestran viriilit edesottamukset. Kymmenen miljoonaa -albumilla on parilla raidalla vierailevan Pelle Miljoonan hyväksyntä, mutta alkuperäisesitystensä definitiivisyys estää pitämästä Esa Elorannan ja Marko Haaviston tribuuttia muuna kuin kuriositeettina. exBattle Beast) ja Jarno Vitri (Mad Hatter’s Den) jakavat lauluvastuut. Ja tällä taustakokemuksella – Riistetyt, Prestige, Rytmihäiriö, Pyhät Nuket – käsistä ei päästetä puolivillaista lässyttelyä. Pakahduttava emootio ei tarvitse diivan eleitä tai megafonia välittyäkseen. Bändissä vaihtuu väki kuin Stockan ovissa Hulluilla päivillä, mutta sitkeän säveltäjä-kitaristi Rami Keräsen visio ei horju. Miljoonan markan kvartetiksikin kutsuttu nelikko ottaa albumillaan käsittelyyn kymmenen klassisinta Pelle Miljoona -biisiä. PERTTI OJALA HH GG Caravan Vol. Raikkaan perinnetietoinen 11:59 on raaka mutta myös ihmeen sävykäs ja tarttuva kiekko. Bändin romuluinen sointi on kauttaaltaan voimallista kuultavaa. KIMMO K. Instrumentaaleja sekä laulettuja teoksia sisältävä levy pohjautuu Helena Anhavan, Helvi Juvosen, ?tomo no Yakamochin sekä Jupu Groupin laulajan Meerika Ahlqvistin runoihin. Kiivas tempo sekä liukasnäppinen kisallislaulusta Gelem, gelem, suomeksi ”kuljen, kuljen”). Albumin radikaalein uutuus Dreamtale-kontekstissa on kahden vokalistin käyttö, kun Nitte Valo (mm. Albumin aloittava balladi Tiara ja nimikappale paljastuvat levyn kiehtovimmiksi biiseiksi tuoreimman Kauris-singlen ohella. Useammassakin maassa platinaa myyneen läpilyöntinsä jälkeen bändin ei kuitenkaan ole enää onnistunut pitää yllä vastaavaa relevanssia. Dynaamisen kimurantti svengi annostelee sopivassa suhteessa kulmikkuutta ja herkkyyttä. Lykke Li on muutaman vuoden julkaisutauon jälkeen liikkeellä selkein ajatuksin. KOSKINEN HHHH Dreamtale Everlasting Flame Dreamtale Pirkanmaan powermetallitoteemi julkaisee jo kahdeksannen albuminsa. Levyarviot > 66 SOUNDI ...samaan pystyisi varmaan jo tekoälykin... semmaksi, ja sillä saattaa olla mahdollisuuksia kivuta vuoden parhaiden albumien listalleni. Everlasting Flame on tuttua, tehtaan laatutakuulla sorvattua europoweria, johon eivät mitkään vuoden 1999 jälkeen keksityt kotkotukset kuulu. Sen rauhalliset biitit ja unenomaiset melodiat muodostivat levyn nimen mukaisesti hyvin yöaikaan sopivaa musiikkia. Nyt bändi on kuitenkin muuttanut mieltään. Käsipäivää ja Shakki ovat Tuomas Saarisen kitaralla maustettuja synth/post-punk-biisejä. Eyeye on mittakaavaltaan juuri oikeanlainen levy. Ajatus tribuutista syntyi jokunen vuosi sitten keikkamatkalla Lapissa ja projektia toteuttamaan päätyivät myös veljekset Janne ja Olli Haavisto. Musiikillisten rakennuspalikoiden selkeys on hyvä merkki. Yhtye hajosi, mutta sen maine pysyi, kun levy kasvatti kulttistatustaan. Inevitable Endin (2014) jälkeen Röyksoppin oli tarkoitus kokonaan kuopata studioalbumikonsepti ja jatkaa uraansa vapaamuotoisemmin. NUUTTI HEISKALA HH Lykke Li Eyeye PIAS Lykke Li on oivaltanut musiikintekijänä yhden aivan keskeisen asian. Mielenkiintoinen pitkäsoitto Umpeen kasvoivat polut osoittaa, että kokoonpanolla on paikka nykymusiikin kartalla. Kokonaisuus on radioystävällistä folkahtavaa populaarimusiikkia, jossa toistuvat kaikki hittiainesosat räppiverseistä naisvokaaleihin, rokkikitarariffeistä tarttuviin kertseihin, jousiinstrumentein sekä haitarein vahvistettuna. Paleface, Anssi Kela, Remu) julkaisee toisen albumillisensa tiedostavaa soitantaa, joka yhdistelee rapja mustalaismusiikin eri elementtejä. Bändin ote hahmottuu jännittävällä tavalla Killing Joken, Dischargen ja Pelle Miljoonan kautta yllättävän linjakkaaksi ilmaisuksi. PEKKA LAINE HHHH Deus de Caos 11:59 Hiljaiset levyt Kun tekijäsedät laittavat baaripöydässä bändin pystyyn, se johtaa myös tuloksiin. Kertosäkeiden pakahduttavat melodiat kertovat juuri tästä. 2 Menevä Kymmenen vuotta sitten julkaistu GG Caravanin debyytti saa jatkoa, kun noin 20-henkinen kotimaisen eturivin muusikoista koostuva ryhmä vierailijoineen (mm. Idean kantavuuden arvioiminen on vaikeimpia asioita taiteessa. Perusmäiskettä höystää napakka punk-rykäisy Tappomeininki ja iisimpi Malja kuolemalle. Parisen vuotta sitten Poutanen kokosi uuden yhtyeen nuorista muusikoista. JARI MÄKELÄ HHHH Esa Eloranta & Marko Haavisto Kymmenen miljoonaa Emsalö Kymmenen miljoonaa on Esa Elorannan ja Marko Haaviston kunnianosoitus nuoruusvuosiensa idolille Pelle Miljoonalle. Eloranta ja Haavistot tarjoavat biiseihin uusia ja paikoin hyvinkin yllättäviä näkökulmia. Eniten esiin nousee Lazze Aaltosen hyökkäävästi kailottava karjunta, joka peilaa punk-skeneen välittämättä nuottien tarkkuudesta tai äänenkäytön finesseistä – mutta asenteella artikuloitu laulu on juuri sellaista kuin tällaisessa ilmaisussa pitääkin. Dramaattiset sovitukset takaavat energisen ja positiivisen buugin ja kaikesta päätellen tämän unelmatiimin keikoilla on rankoista aiheista huolimatta aivan spesiaalimeininki! LINDA SÖDERHOLM HHH. Lykke Li ja Yttling ovat päättäneet valita miniatyyrikoon ja sanoa sanottavansa hauraina mutta samalla intensiivisinä tuokiokuvina. JUHA SEITZ HHHH Röyksopp Profound Mysteries Dog Triumph/Warner Röyksoppin debyyttialbumi Melody A.M. Kantrihumppaisuus tuntuu Väkivalta ja päihdeongelman vähättelyltä, mutta Hyvää yötä maailman kauneus jättää tälläkin kertaa sanattomaksi. Moottoritie on kuuma soi hempeän kiihkottomana, Olen kaunis kantrihölkkänä ja Olen työtön lainaa rytminsä Bo Diddleyltä. Kaikkien äänet ja laulumelodiat kuitenkin sovitetaan perinteiseen Röyksopp-muottiin. GG Caravanin perimmäinen tarkoitus on ollut ajaa Suomen romanien yhdenvertaisuutta sekä tasa-arvoa (GG nimessä tulee romanien kanJupu Group Umpeen kasvoivat polut Svart Viulisti Juhani ”Jupu” Poutasen perustama Jupu Group julkaisi vuonna 1975 tasokkaan esikoisalbuminsa Ahmoo, jolla soittivat muun muassa Jukka Linkola, Upi Sorvali ja Janne Louhivuori. Progen, taiderockin ja jazzin hybridi soi miellyttävän raikkaalla tavalla. Tuloksena syntynyt Profound Mysteries sortuu vastaavaan vanhojen ideoiden kierrätykseen, mikä bändin uraa on aiemminkin vaivannut. Gabriel säilyttää hartaan dramaattisuutensa ja reggaesta riisuttu Pelko ja viha paljastuu levyn tyylikkäimmäksi sovitukseksi. Mitä järkeä on tehdä iloista musiikkia kun melankoliakin on keksitty! Alakulossa riutuminen on ihanaa, jos tietää pääsevänsä murheesta joskus ulos maistamaan muitakin tunnetiloja. Musiikkia levyllä on pääasiassa kahdenlaista, suoraviivaisen melodista europoweria parhaiden Helloween/Stratovarius-perinteiden velvoittamaan tapaan sekä saman asian kevyehkösti orkestroitua varianttia
Howerdelilla oli myös soolosivuprojekti Ashes Divide, joka julkaisi yhden levyn vuonna 2008 jääden sitten taka-alalle A Perfect Circlen vietyä kaiken ajan ja huomion. Nyt Keenanin keskittyessä taas Tooliin on Howerdelillakin ollut aikaa omille projekteilleen. Päällimmäiseksi jää fantastisen positiivinen ja kevyt tunnelma. Dirtin ote on hyvin jämäkkä ja musiikki kautta linjan mainiota ja iskevää. VESA SILTANEN HH Negatiiviset Nuoret Negatiiviset nuoret II Kreme Tiputeltuaan muutaman kiinnostusta herättävän singlen viimeisten vuosien aikana lahtelainen punkyhtye Negatiiviset Nuoret julkaisi viimeinkin toisen albuminsa. VESA SILTANEN HHH K u v a: A n d re P o zu si s. Bobby Oroza Get On The Otherside Big Crown Monet tuntevat maineikkaalle yhdysvaltalaiselle Big Crown -levy-yhtiölle levyttävän suomalaisen ja sielukkaan Bobby Orozan ennen kaikkea herkistä rakkauslauluistaan. Kakkoslevy jatkaa pitkälti samalla soundilla kuin edeltäjänsä. Bändin tyyli on näin tietyllä tavalla uniikki. Negatiivisilla Nuorilla on jo vakaa asema vaihtoehtomusiikin piireissä, mutta jättää kuuntelijan yhä janoamaan vain lisää. Mikään muu ei olekaan muuttunut, onneksi. ISLA MÄKINEN HHH Horseface Sanakirjan takana Joteskii Groteskii/Kopotikop Horseface on suomeksi laulava ruotsalainen indieyhtye, joka on julkaissut tätä ennen yhden mainion täyspitkän (Jääkausi, 2017) sekä nipun epämääräisempiä kokonaisuuksia. Varsinkin Alice In Chainsin ja Jerry Cantrellin tekemiset on opiskeltu tarkkaan, joiden lisäksi mieleen nousevat vaikkapa Corrosion Of Conformity ja Down. Negatiivisilla Nuorilla on tietynlainen taito tehdä rujoa suomipunkia, jossa on myös vahva kitarapainotteinen, jopa melodinen puoli. Sanakirjan takana on täydellinen nimi albumille, jonka kiehtovuudesta iso osa perustuu säännöistä vapaaseen kielen käyttöön. Levyn tempo on edelleen hitaammanpuoleinen ja tunnelma on retrohenkistä kaurismäkeläistä mutta aurinkoista lattarisoulia, jossa Bobbyn rauhoittavan minimalistista ulosantia ja taidokasta kitarointia säestävät pirteät huilut, nostalgiset synasoundit, rokkaavat rummut sekä poukkoilevat bassolinjat. Vaikka musiikki onkin oikein nättiä, tuudittaa se turhankin tehokkaasti zenmäiseen tilaan muuttuen vaivihkaa taustalla soljuvaksi matoksi, joka ei nostata sen kummempia väristyksiä tai tunteita. What Normal Was on tummaa ja maalailevaa vahvasti elektronista tunnelmarokkia, jossa voi kuulla vaikutteita esimerkiksi Depeche Modesta, Tears For Fearsista sekä Nine Inch Nailsista, jonka kitarateknikkonakin Howerdel muinoin toimi. Uusi levy on kuitenkin muutos perspektiiviin: käännös sisäänpäin, kun artisti on tiivistänyt kokemuksensa parista viimeisestä koronavuodesta yhtenäiseksi albumiksi yhdistellen teksteissään lyyristä itsetutkiskelua, inhimillisyyden kokemuksia sekä yleismaailmallisten merkitysten etsiskelyä. Paikoitellen esikuvat paistavat kuitenkin ehkä hieman liikaakin läpi ja pahimmillaan hommaan tulee jo vähän apinoinnin makua, varsinkin silloin kun laulaja Aleksi Tiainen oikein vääntää ja venyy kuin Layne Staley konsanaan, kuten Real Worldilla tai Blood Of The Damnedilla, joka haiskahtaa jo muutenkin vahvasti Alice In Chainsilta. MIKKO MERILÄINEN HHHH Dirt Deadbeat Ranka Vuonna 2016 perustettu helsinkiläisyhtye on tähän mennessä esitellyt osaamistaan sinkkujen ja ep:n muodossa ja nyt pöytään pamautetaan ensimmäinen kokopitkä. Vielä kun yhtye karsii kaikki ilmeisimmät suorat kopioinnit pois ja sulauttaa ne paremmin osaksi omaa ilmettä, on sillä potentiaalia isompiinkin urotekoihin. Horsefacen tekstit eivät ole dadaa, mutta kuitenkin surrealistisia ja ilahduttavan kaukana perinteistä: "Elämäni naiset, peilitunneli, sä toistut, mykät seinät helisee." Sanoja on vähän ja niitä hoetaan mantramaisesti. Jo julkaistujen singlejen (Lopunaikojen laiha Irwin, Aurora kutsuu ja Huono juhlissa) takia levyä on odotettu ja pitkään, eikä se tuota pettymystä. SOUNDI 67 ...samaan pystyisi varmaan jo tekoälykin... Biisien aiheet pyörivät pääasiassa dokaamisen, itsesäälin ja itseinhon ympärillä. Vilpittömän oloisia balladejakin löytyy, ja sitten on vielä Korpiklaanin mahdollisesti manselaisten treenikselle unohtama Tanhupullo. Keräsen ansioksi on luettava, että toisin kuin useat muut genren biisisepät, hän ei lataa kaikkia melodisia paukkujaan kertseihin, vaan myös biisien cosista löytyy mallikkaita nostatuksia, eikä säkeistöjäkään voi staattisiksi sättiä. LINDA SÖDERHOLM HHHH tarismi ja synismi ovat itsestäänselvyyksiä. Kielivalintaa selittää laulaja Hanna Kangassalon ruotsinsuomalainen äiti. Sanoitukset ovat tuttuun tapaan, no, negatiivisia. MAPE OLLILA HHH Billy Howerdel What Normal Was Alchemy Billy Howerdel on pitkän linjan multi-instrumentalisti ja biisintekijä, joka tunnetaan parhaiten Toolin Maynard James Keenanin kanssa perustamastaan A Perfect Circlestä. Minimalistista, eteeristä ja kaunista, mutta synkähköä tunnelmointia on siis tarjolla. Mantramaisuus ulottuu Horsefacen musiikkiin, joka ei omaleimaisuudessa teksteille juuri jää. Tämän evoluution myötä taiteilijalla on yhä vähemmän egoa ja enemmän empatiaa ja prosessin kautta hän on muuntautunut balladipojasta optimistis-filosofiseksi runoilijaksi sekä taidokkaaksi tekstinkirjoittajaksi. Dirt tietää hyvin vahvuutensa, joihin nojata ja Deadbeat on kokonaisuutena hyvin mallikas paketti. Siitä huolimatta meno pysyy tasaisen tarmokkaana. Yhtyeen tyyli on hauskasti leikittelevä sekoitus lofi-indietä, makuuhuone-dubia ja lempeää post-punkia. Ilman taustoitustakin kappale on kummallisen koskettava. Kappaleiden tunteellinen tekstuuri herättää satavarmasti paatuneimmatkin kuulijat. Omituista mutta välittömästi rakastettavaa musiikkia. Soundit saisivat olla tykimmät. Levyn kulmakiveksi nousevan nimikappaleen teksti pohjautuukin Hannan ennenaikaisesti kuolleen äidin kirjoittamaan tarinaan. Vasta päätösraita Stars onnistuu vähän herättelemään horroksesta selvemmin pintaan nostetuilla, mutta yhä maltilla käytetyillä särökitaroillaan. Bändin linja on ysärin grungesta ja vaihtoehtorockista ammentavaa raskaalla kädellä soitettua rockia stoner-, southernja sludge-vivahteilla höystettynä, eli groovea, melodisuutta ja painavaa riffittelyä piisaa. What Normal Was -levystä ei kuitenkaan tullut uusi Ashes Dividen albumi vaan se julkaistaan Howerdelin omalla nimellä. Sitten viiden vuoden takaisen debyyttialbumin erityisesti laulaja Olli Antonion ääni on kehittynyt reippaasti
PÄÄSYN OMALLE PRIORITY-ALUEELLE JOSSA OMA TELTTA / PRIORITY-PASSIN JA -KAULANAUHAN NÄKYVYYS LAVALLE / OMA BAARI ALUEELLA / OMAT SANITEETTIPALVELUT / PIENTÄ SUOLAISTA NAPOSTELTAVAA. Albumille on valikoitunut henkilökohtaisten Perkins-suosikkien kimara, jossa Blue Suede Shoesin sadastuhannes versio ei löydä paikkaansa. Antti Reikko on osoittanut hallitsevansa englanninkielisen indierockin muotokielen Koria Kitten Riotin ja Johnny Superheron keulilla, mutta nyt hän on julkaissut suomenkielisen soolodebyyttinsä. Reikko A. RUOKAILUN BUFFETISTA / 3 DRINKKILIPPUA / ALKUMALJAN / OMA VIP-ALUE / OMAT SANITEETTIPALVELUT / OMA BAARI ALUEELLA / ISTUMAPAIKAT OMALLA ALUEELLA / VIP HOST -PALVELUT / FESTIVAALIN T-PAIDAN OSTA LIPUT NYT:. HUOM ! PRIORITY-LIPPU EI SISÄLLÄ OMIA ISTUMAPAIKKOJA VIP-LIPPU SIS. Suosittelen niin Jason Falknerin kuin Egotripinkin fanien kesäiltoja lämmittämään. KLO 12-01 PERJANTAI 8.7. MIKKO MERILÄINEN HHH Dave Forestfield & Ville Lehtovaara Teleport Operation Eclipse Rumpali Ville Lehtovaara rikkoi taannoin kaikki roots-säännöt ”leikkaa ja liimaa” -tyyppisesti kehitellyllä Regroovable-albumillaan ja tulos oli häkellyttävän raikas. Forestfield lähetti laululla, kitaroilla, bassolla ja koskettimilla toteuttamansa biisinsä Villelle, joka sitten soitti niihin rumpuluuppeja, lisäsi kaikenlaisia sampleja, efektejä, taustavokaaleja ja muutenkin ohjelmoi pakettia. Mehukkaita grooveja löytyy viljalti ja mukavan likaisen kuuloinen kokonaisuus on rutkasti normaaleja juurimusiikkilevyjä psykedeelisempi ja moniulotteisempi. Musiikillisesti hän ei ole lähtenyt kauas aiemmista tekemisistään, ja miksi lähtisikään jos hallitsee näin suvereenisti power popin perinteen. Kielen vaihtaminen tuo sinänsä tuttuja latuja tallaavaan, mutta tarttuvaksi sävellettyyn materiaaliin lisää särmää. Tosin tomwaitsmaisella Come As You Arella vierailevat Jorma Välimäki tuuban ja Tapsa Kojo hanurin kanssa. Menetelmä toimii mukavasti. Hal Petersin roolissa Heikki Laakkonen oivaltaa hyvin Perkinsin laulutavan ja siinä helkkyvän hyväntuulisuuden, eikä ryhdy kaavamaiseen jäljittelyyn, vaan saa oman äänensä soimaan täsmäpainotuksin. PRIORITY 139,90 € VIP 169,90 € LA 89,90 € ... Yllytän parivaljakkoa jatko-osaan, jossa trippailtaisiin vielä törkeämmin. Reikko on syvällä pelissä mutta pysyy helposti lähestyttävänä. Big Wheels Are Rolling Againin takaperoinen kitarasoolo on vallan mainio. 68 SOUNDI Hal Peters and His Trio Takes On Carl Perkins Bluelight Retro-rock’n’rollin perusongelmat ovat pois pyyhkäistyt kun Hal Petersin Trio pöyhii innolla Carl Perkinsin aarteistoa. Kaikkea on yltäkylläisesti: kekseliäät melodiat, runsaat ja hymyilyttävän oivaltavat sovitukset. Boppin’ The Blues taitaa olla tunnetuin hitti, mutta siinä on pistämättömän taitava ja lennokas bändiveto, jota ei henno skipata. Reikon laiskasti lesoileva laulutyyli istuu suomen kieleen hauskasti. ASKO ALANEN HHHH A. KLO 12-01 LAUANTAI 9.7 KLO 12-01 TO 79,90 € ... Imelyyttä ei pelätä, eikä toisaalta törkeitä fuzz-kitaroitakaan – vaikka samassa biisissä. Uhkaavasti hiipivällä C.B’s Seven Dollarsilla valehtelee arkkikonna Richard Nixon. Ytimessä sykkii Perkinsin paras rock’n’roll-perintö, uupumattoman viriili ja nuorekas rytmiikka sekä aidon rockabillyn villisti vikuroiva säksätys, kitaranpikkaus ja läskibasson lätke. Soittotaitonsa tunteva nelikko ei tyydy puolivillaiseen työstöön, eikä myöskään takeltele ylipiukean puritanismin kahleissa. Kaikkea vetää eteenpäin juuri sellainen McCartney-bassottelu, joka tällaiseen musiikkiin kuuluukin. Levyarviot > ...laiskasti lesoileva laulutyyli istuu suomen kieleen hauskasti... PRIORITY 129,90 € VIP 1 59,90 € 3 PV 169,90 € PRIORITY 249,90 € VIP 349,90 € 3 PV LIPPUJA MYYNNISSÄ RAJOITETTU ERÄ PRIORITY SIS. PRIORITY 109,90 € VIP 149,90 € PE 99,90 € ... Reikko Karhuvaltio Records On levollista kuunnella albumia, jossa tekijä tuntuu olevan näin sataprosenttisesti omalla alueellaan. Tässä hän on tuottaja/ miksaajan ja tietysti myös soittajan ominaisuudessa lähestynyt laulajalauluntekijä Dave Forestfieldiä samantapainen vilppi mielessään. Settilista toimii verrattoman hyvin rockabillyn dynaamisen perushytkeen saadessa sävyjä ruraalibluesista (Matchbox), nautinnollisen alakuloisista kantrislovareista (Let The Jukebox Keep On Playin’), crossover-potentiaalisista pop-melodioista (Dixie Fried), kepeän näppärästä kitarainstrumentaalista (Just Coastin’) sekä musiikin paikanmäärityksestä (Tennessee). Erinomaisen komppiparin yllyttämä kitaramestari Lester Peabody hallitsee ja uusintaa Sun-tallenteiden kuviot ja kikat tuoreesti ja elävästi kautta kiekon. Jotenkin perusidea tuntuu vapauttaneen Forestfieldiä kitaristina: Circles ’round The Sunilla hän pudottelee hienon hippisoolon ja modifioidulla Bo Diddley -biitillä nytkyttävällä Indescribablella kitara kuulostaa marokkolaiselta luutulta. Matkailu avartaa! JUSSI NIEMI HHH TAMPERE 7.-9.7.2022 HAKAMETSÄN PARKKIALUE SAUNAOPENAIR.FI TORSTAI 7.7
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T
Olen täsmälleen samaa mieltä. – Niin, enpä olisi osannut arvata, että liityn jossakin vaiheessa uraani superbändiin, laulaja vitsailee. Kun takamus kohtaa sohvan, mies huokaa syvään. – Eräs varhaisista biiseistä oli Shadowminds, ja olin kuin puulla päähän lyöty. Tämä ei tule kovin isona yllätyksenä, sillä yhtyeen kokoopanossa vaikuttavat kitaristit Jesper Strömblad ja Niklas Engelin, basisti Peter Iwers, rumpali Daniel Svensson ja laulaja Mikael Stanne. Eikä ihan minkä tahansa kiertueen, sillä Ensiferumin kanssa tehty rundi on käynnistynyt jo ensimmäisenä huhtikuuta. – Ihmiset saavat tietenkin puhua mitä haluavat, mutta itse olen sydämeltäni edelleen painavaa metallia rakastava underground-tyyppi, ja omassa mielessäni kaikenlaiset ”super-jutut” liittyvät Def Leppardiin ja vastaaviin bändeihin. Tuskin maltan itsekään odottaa ensilevymme elokuun puolivälissä tapahtuvaa ilmestymistä. Sen jälkeen ohjelmassa on ollut joitakin projekteja, joista osa odottaa vielä julkaisua off the record -kansiossa, sanoo Stanne. The Halo Effectin kokoonpano on kiistämättä erittäin nimekäs. Mutta jos jonkun mielestä The Halo Effect on superhyvä yhtye, niin se kelpaa jo huomattavasti paremmin. – Niklas Engelin oli kirjoittanut muutamia uusia biisejä, ja hän oli työstänyt niistä myös alustavia demoja paikallisessa Crehate-studiossa työskentelevän Oscar Nilssonin kanssa. Peter laittoi sitten jossakin vaiheessa viestiä, että hän lähtee mukaan tähän uuteen bändiin. Hän on hieman uupunut. THE HALO EFFECT THE HALO EFFECT K u v a: M ar k u s E ss el m ar k. Daniel on ollut pitkään mukana myös panimobisneksessä ja olin melko varma, että hän keskittyy jatkossa niihin hommiin sekä perhe-elämään... Entä miten In Flamesissa aikoinaan pitkään vaikuttaneet Jesper Strömblad, Peter Iwers ja Daniel Svensson päätyivät tämän ryhmän jäseniksi. Ajattelin heti, että vau, tämähän alkaa vaikuttaa todella lupaavalta. Mutta kulissien takana. Raskaamman puoleista asiaa. – Uusi kokoonpano The Halo Effect on sen sijaan päässyt jo hyvään vauhtiin. Mitä ajattelet ”superbändi”-termistä. Mutta heavy metalin soittaminen on näköjään niin syvällä hänenkin sielussa, ettei näitä hommia niin vain lopeteta. Mutta en ryhdy valittajaksi, pois se minusta, hymähtää Stanne. – Työskentelin ensin Dark Tranquillityn Moment-albumin (2020) parissa. ISO PYÖRÄ LIIKKEELLE Palataan Days Of The Lost -albumin äärelle tuota pikaa, mutta hypätään sitä ennen The Halo Effectin syntytarinan pariin. – Ensin ei tapahdu oikeastaan mitään pariin vuoteen, ja nyt tapahtuu melkein liikaakin. LAPSI KARKKIKAUPASSA Millaista Days Of The Lost -albumin tekeminen oli. – Kun bändin kokoonpano oli lukossa, teimme heti päätöksen KUNNIANOSOITUS GÖTEBORGIN METALLISKENELLE THE HALO EFFECT kipuaa Days Of The Lost -debyytillään Göteborgin kuuluisan melodeath-skenen kuninkaiden joukkoon. Sillä kerralla hän ilmoitti myös Jesperin ja Danielin olevan kiinnostuneita. Silloin olin jo pudota tuolilta, sillä tajusin tietenkin heti, että iso pyörä on nytkähtämässä liikkeelle. Ei mennyt kauankaan, kun Peteriltä kilahti taas viesti. Sitten Niklas lähetti nämä aihiot minulle, ja kertoi samalla etsivänsä laulajaa, aloittaa Stanne. Kappale soundasi mahtavalta, ja päätin lupautua tuolloin vielä nimettömän bändin solistiksi siltä istumalta. Alkuvuodesta yhtye puolestaan ehti kiertää ympäri Yhdysvaltoja monen viikon ajan. Siellä Mikael Stanne on häärinyt aikamoisella tahdilla menneen kahden vuoden aikana. Kun mies lähti In Flamesista vuonna 2015, jostakin syystä tuntui vahvasti siltä, ettei häntä enää nähdä isoilla lavoilla. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 70 SOUNDI M ikael Stanne istahtaa helsinkiläisen rockhenkisen ravintolan perimmäisen nurkkaan. Olemme ehtineet julkaista muutaman biisin, ja ne ovat saaneet suorastaan haltioituneen vastaanoton. Vielä yksi asia bändin kokoonpanoon liittyen. – Tunnen kolmikon hyvin jo vuosikymmenien ajalta. Laulaja toki tarkoittaa ”tapahtumisella” sitä, etteivät bändit ole juuri päässeet keikoille, rundeista nyt puhumattakaan. Eräs ilahduttavimmista asianhaaroista on se, että The Halo Effectin rumpalina toimii Daniel Svensson. Eletään toukokuun ehtoopuolelta ja Stannen kipparoima, 90-luvun taitteessa perustettu metallipioneeri Dark Tranquillity on Euroopan-kiertueensa viimeisillä metreillä
The Halo Effect on musiikillisesti eräänlainen kunnianosoitus Göteborgin metalliskenelle, ja tekstien täytyy toki edetä samassa linjassa, kertoo Stanne. No, yhteinen punainen lanka löytyi saman tien, kuvailee Stanne. Mitkä ovat rakkaimpia muistojasi liittyen 90-luvun taitteeseen. Mutta metallisen musiikin kiehtova maailma tarjosi minulle eräänlaisen lohdullisen turvapaikan, ja niin se tekee edelleen. Esimerkiksi levyn nimibiisi Days Of The Lost on pitkälti Jesperin sävellys. – Kun me aloitimme soittohommia 80-luvun lopulla, Göteborg ei todellakaan ollut mikään raskaan musiikin mekka. SOUNDI 71 kokonaisen albumin valmistelemisesta. Koska Göteborg on varsin lähellä Norjan rajaa, kyytiin tuli myös sikäläisiä tyyppejä. Miten kitaristien yhteispeli ylipäänsä sujui niin sävellyksien kuin studiotyönkin osalta. – Olen kirjoittanut Dark Tranquillitylle todella monenlaisia tekstejä menneen kolmenkymmenen vuoden aikana. – Niklaksella oli siis jo lähtökohtaisesti muutamia biisejä, mutta ne kokivat lopulta hieman muutoksia, kun erityisesti Jesper heitti niihin omia sävellysja sovitusideoita. Niklas ja Jesper ovat tunteneet toisensa iäisyyden, mutta he eivät ole aikaisemmin soittaneet yhdessä. Kun The Halo Effectin biisien sanoittaminen tuli ajankohtaiseksi, mietin sopivia lähestymiskulmia oman aikani. – Itse tunsin olevani kuin lapsi karkkikaupassa, kun pääsin seuraamaan vierestä Niklaksen ja Jesperin työskentelyä. – Mahtavia tarinoita olisi melkein loputtomiin, mutta jos valitsen vain yhden, se menee seuraavasti... – Se oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu. Se on kiistämättä eräs debyytin kohokohdista, vaikka kokonaisuus onkin kautta linjan todella tasokas. Meitä oli bussillastillinen, ja kyydissä olivat niin sanotusti kaikki. Se soundaa äärimmäisen klassiselta Jesper Strömbladin tavaramerkkikappaleelta, nauraa Stanne. Tämän ymmärtäminen muutti minun elämäni, ja kuljen edelleen sillä samalla vasemman laidan polulla! ”Kun me aloitimme soittohommia 80-luvun lopulla, Göteborg ei todellakaan ollut mikään raskaan musiikin mekka.”. Jesper on toki toiminut niin varhaisen In Flamesin kuin muutaman muunkin mainion yhtyeen kantavana biisinikkarina, ja hän alkoikin sitten tehdä uusia kappaleita myös The Halo Effectille. Morbid Angel ja Pestilence saapuivat soittamaan Fagerstaan Bergslagsrocken-festivaalille kesällä 1990, ja lähdimme paikan päälle Göteborgista. – Kyllä vain. Koronatilanne oli silloin pahimmillaan ja me päätimme käyttää kaiken ajan hyväksi, sanoo Stanne. VASEMMAN LAIDAN POLULLA Days Of The Lost ei ole tekstien puolesta tiivis teemalevy, mutta Mikael Stannen kirjoittamat sanoitukset liittyvät varsin tiiviisti Göteborgin kuuluisaan metalliskeneen ja The Halo Effectin muusikoiden takavuosiin. Esimerkiksi yläasteella minun luokallani ei ollut ketään toista hevifania, ja jouduinkin kuuntelemaan pilkallista naureskelua ja rankkaa naljailua päivästä toiseen. Kaikki The Halo Effectin sanoitukset liittyvät enemmän tai vähemmän tällaisiin ajatuksiin. Sitten eräänä päivänä tajusin, että minun kannattaa tietenkin kirjoittaa meistä itsestämme. ”Hei muuten, tuon riffin jatkoksi sopisi mainiosti tällainen idea” ja niin edelleen. Ainakin Darkthronen Fenriz oli mukana, muistelee Stanne. Uusia hienoja kappaleita alkoi syntyä melkein kuin liukuhihnalta, ja voinkin jo nyt paljastaa, että meillä on reilusti kovatasoista materiaalia myös seuraavalle levylle. – Loistavasti. Täytyy myös sanoa, että Days Of The Lost -biisi on käytännössä suoraa jatkoa In Flamesin 2000-luvun vaihteen klassisille Colonyja Claymanlevyille... Siis tyypit, jotka pistivät myöhemmin pystyyn muun muassa At The Gatesin, HammerFallin, Dissectionin ja niin edelleen. Kaikista parasta oli silti se, että minä tajusin Morbid Angelin soittaessa vahvasti sen, että death metal ei ole enää mikään pieni undergound-juttu vaan tällaista musiikkia soittavat yhtyeet rundaavat ympäri maailmaa ja saavat siitä jopa elantonsa
Levystä tuli sen aikakauden näköinen ja kuuloinen varsin raaka teos. Vaikkapa tuotanto. Uusi albumi on äänimaailmaltaan selvästi raskaampi ja dynaamisempi. – Muut orkesterin jäsenet tulivat mukaan yksi kerrallaan monenlaisten yhteyksien kautta. – Levyn saama vastaanotto oli kuitenkin todella hyvä, ja After The Stormin Spotify-menestys yllätti meidät täysin. Olette nimittäin lähdössä ruotsalaisen death metal -yhtye Hypocrisyn avausbändiksi pitkälle Euroopan-kiertueelle. – Horizon Ignited perustettiin vuonna 2017 kitaristi Vili Vottosen ja minun toimesta, sanoo toinen kitaristi Johannes Mäkinen. – Onhan se älyttömän hienoa... Mutta jos ekalla levyllä maksettiin vielä oppirahoja, niin kakkosella monet asiat ovat jo aivan eri mallilla. Tarpeeksi taitavaa laulajaa ei kuitenkaan tahtonut löytyä, ja Vili olikin jo ottamassa solistin pestin haltuun. Albumin nimibiisissä vierailee Insomniumista ja Omnium Gatherumista tuttu Markus Vanhala. – After The Storm oli sataprosenttinen omakustannealbumi, ja se kasattiin ilman suurempaa studiokokemusta tai esimerkiksi managementia. Ottakaa siis koppi Horizon Ignitedin väkevästä pallosta. Onneksi kysyimme hänet mukaan, sillä mies soitti kappaleeseen aivan mahtavan kitarasoolon! Myös loppuvuosi näyttää lupaavalta. – Mainitsemasi genre on varsin kuvaava, mutta kappaleista kuulee myös metalcore-vaikutteita. Mutta sitten eräänä päivänä Ikinä-yhtyeen Samuli Suokas mainitsi nimen Okko Solanterä, ja pian hän ilmestyikin paikan päälle katsastamaan soittotreenejä. Millaista debyyttilevyn tekeminen oli. Toivon mukaan vielä parempaa on luvassa! M A T K A L L A M A A I L M A L L E ”Jos ekalla levyllä maksettiin vielä oppirahoja, niin kakkosella monet asiat ovat jo aivan eri mallilla. Vaikkapa tuotanto.” HORIZON IGNITED HORIZON IGNITED. Yhtyeellä ei ollut minkäänlaista fanipohjaa, mutta yhtäkkiä biiseillämme oli valtavasti kuuntelijoita! Horizon Ignitedin on sanottu soittavan melodista death metalia, mutta miten itse kuvailisitte yhtyeen tyylisuuntaa. Yhtyeen omakustannedebyytti After The Storm ilmestyi vuonna 2019, ja vaikka se herättikin reilusti huomiota, todellisen iskun paikka on käsillä vasta nyt. Horizon Ignitedin kakkoslevy Towards The Dying Lands ilmestyy heinäkuun ensimmäisenä, ja albumin tuo markkinoille saksalaisjätti Nuclear Blast Records. Kun maailma sitten sulkeutui, meillä ei muuta ollutkaan kuin aikaa, ja päätimme viimeistellä levyn kaikessa rauhassa, kertoo Mäkinen. Olemme sanoneet joskus myös näin: ”Horizon Ignited ammentaa ulosantiinsa vaikutteita monesta sopasta, ja biiseissä retrompi kama sekä modernit jutut kohtaavat isojen melodioiden, jykevien kitaravallien ja brutaalien murinoiden äärellä.” Mennäänpä sitten kohti kakkoslevyä. Miten hän päätyi mukaan. Emme toki enää tekisi asioita samalla tavalla, mutta seisomme silti edelleen debyytin takana, sanoo kitaristi. Hard Impact Managementin Maurizio Iacono – tuttu myös Kataklysm-orkesterin riveistä – otti kopin, ja pian meillä oli sopimus Nuclear Blastin kanssa! Miten vertaisit debyyttiä ja uutta tulokasta toisiinsa. Levyn sävellykset olivat itse asiassa lähes valmiina jo ennen koronan iskua. Milloin Towards The Dying Lands alkoi löytää muotoaan. Palataan levyn äärelle tuota pikaa. 72 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 72 SOUNDI M elodisen death metalin maailmanlaajuinen valtikka pysyy tiukasti ruotsalaisten ja suomalaisten käsissä. – Olemme lähtöisin samoilta seuduilta, sieltä Kouvolan ja Kymenlaakson kulmilta, ja Markus on tullut tutuksi vuosien aikana. – Elementit ovat pitkälti samoja, ja bändin tunnistaa edelleen. Mutta siinä missä länsinaapurin puolella luotetaan pitkälti kokemuksen voimaan (lue näiltä sivuilta myös The Halo Effectin haastattelu), suomalaiselle kentälle puskee tuoreita pelureita. Toki kun yhteistyö Nuclear Blastin kanssa alkoi, tällaisia mahtavia juttuja uskalsi vähän odottaakin. Tämän kokemuksen jälkeen Okko ilmoitti liittyvänsä porukkaan, ja yhtyeen kokoonpano oli lukossa. – Kun käsissä oli sitten valmista materiaalia, aloimme lähestyä mahdollisia yhteistyökumppaneita
SOUNDI 73
Hah hah! Misery Indexin juuri julkaistu mainio studioalbumi on nimeltään Complete Control. Mainion underground-puodin taustalta löytyvät monista raskaista yhteyksistä tutut Petri Eskelinen sekä Yhdysvalloista Suomeen joitakin vuosia sitten muuttanut Jason Netherton. – Olemme tähän mennessä julkaisseet seitsemän studioalbumia ja soittaneet noin 1400 keikkaa 44 eri maassa, sanoo Netherton. 74 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 74 SOUNDI J os pidät esimerkiksi grindcoresta tai thrash-, deathja black metalista, olet toivon mukaan tietoinen Helsingistä löytyvästä The Other Records -levykaupasta ja -yhtiöstä. – Puhuin Petrin kanssa muutamia vuosia sitten siitä, miten mahtavia mestoja ja samanhenkisten tyyppien kokoontumispaikkoja nämä vanhan liiton levykaupat olivatkaan. Millaisia tavoitteita teillä oli albumin suhteen. Misery Indexin teksteissä kiinnitetään huomiota tämän planeetan sosiaalisiin, taloudellisiin ja muihin ongelmiin, sillä en todellakaan halua huutaa mitään aivan yhdentekeviä juttuja! JASON NETHERTON ja viisi vaikuttavaa albumia takavuosilta: IRON MAIDEN: Somewhere In Time DEATH: Leprosy NASUM: Inhale / Exhale SNAPCASE: Progression Through Unlearning TRAGEDY: Tragedy K u v a: R y an P h il li p s LINTUBONGAUSTA, MAAILMAN ONGELMIA JA DEATH METALIA LINTUBONGAUSTA, MAAILMAN ONGELMIA JA DEATH METALIA. No, tuumasta toimeen, ja tänä päivänä The Other Recordsin nimen alla tosiaan toimii niin kauppa kuin musiikkia julkaiseva undergroundlafkakin! Netherton on itsekin ansioitunut muusikko. – Valmistelutyö ei juuri poikennut edellisistä levyistä, vaikka Complete Control syntyikin pandemia-aikana. – Niitä on monia, mutta toki debyyttilevy Retaliate (2003) oli äärimmäisen tärkeä julkaisu, sillä se toi meidät tällaisen musiikin ystävien tietoisuuteen. Entä millaista Complete Controlin tekeminen oli. – Vierailin Suomessa ensimmäisen kerran joskus 1990-luvulla, ja mieleeni jäi vahva muisto siitä, miten pirun hienoa oli käydä vaikkapa Spinefarm-levylafkan omassa kaupassa tutustumassa täkäläiseen underground-kamaan, kertoo Netherton. – Tehdä vahvin ja tasapainoisin kokonaisuus tähän mennessä. Silloin löimme Complete Controlin suuntaviivat lukkoon. Ne ovat minulle hyvin tärkeitä. Niin tosiaan, olen lintuja bongaileva death metal -entusiasti, eikä se liene aivan tavallisin yhdistelmä... Otetaan siitä muutama sananen aivan pian, mutta kysäistään ensin, mikä vanhempi Misety Index -pitkäsoitto merkitsee Nethertonille tänä päivänä eniten. – Sanoitukset taas. Erään kerran olimme Australiassa Perthissä – sen on sanottu olevan maailman eristynein pääkaupunki – ja törmäsin sikäläisissä puistoissa moniin mielenkiintoisiin lintulajeihin. – Olen aina rakastanut matkustamista, ja lukuisilla reissuilla on tietenkin sattunut kaikenlaista. Se oli toki myös levy, jolla Misery Indexin hardja grindcore -vaikutteet kuuluivat selvimmin, sanoo Netherton. Se oli mahtavaa. Asumme eri paikoissa ja kirjoitimme tälläkin kerralla kappaleita tahoillamme, kunnes kokoonnuimme koko bändin kanssa saman katon alle toukokuussa 2021. Death metal ja muut vaikutteet ovat levyllä paremmassa sovussa kuin kertaakaan aikaisemmin. Muun muassa Dying Fetusissa pitkään vaikuttaneen basisti-laulajan aktiivisin oma yhtye on tällä hetkellä vuonna 2001 perustettu grindcore-vaikutteinen death metal -rykmentti Misery Index. Emme hakeneet varsinaisesti mitään uutta vaan päätimme vain tehdä kaiken piirun verran paremmin kuin aikaisemmin
2 2 2 T U R K U | L O G O M O LIPUT ALK. 59,00€ | IKÄRAJA: K-18 | OVET 18:30 | ENNAKOT: TICKETMASTER & LIPPU.FI 2 2 . 2 2 2 O U L U | T U L L I S A L I LIPUT ALK. 59,50€ | IKÄRAJA: S/K-18 | OVET 18:30 | ENNAKOT: LIPPU.FI +SUPPORT SPECIAL GUEST. 1 . MCMLXXXI MMXXI T U S KA L I V E & G R EY B EA R D P R O U D LY P R E S E N T I N A S S O C I AT I O N W I T H K 2 A G E N CY 2 1 . 1
Rock nähtiin arvokkaaksi, jos se sisälsi poliittista kantaaottavuutta, vapauden julistusta, avointa seksuaalisuutta ja myönteistä suhtautumista kulttuurin muutokseen. Underground-lehdistön luomat arvostukset hyvästä ja huonosta rockmusiikista omaksuttiin laajemmalle, myös 1960ja 1970-luvun vaihteessa ensiaskelia ottaneeseen ”heavy rockiin”, kuten tyyliä silloin kutsuttiin. 2000luvun metallityyleissä, kuten nu-metalissa ja metalcoressa on taas omanlaisensa soundi-ihanteet. Metallissa suositut säröt erottuvat muista genreistä ”rankkuudellaan”. Onko se löydettävissä musiikista, vai onko se pikemminkin ulkomusiikillisten asioiden seurausta. Kyse on kaiketi niin sanotusta luonnollisesta kehityksestä. Tractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen ”Mitä tarkoittaa, kun sanomme jotain musiikkia raskaaksi?”. Esimerkiksi pieni sekunti (puolisävelaskel) ja vähennetty kvintti (tritonus) luovat harmoniaan dissonanssia, mikä on historiallisesti yhdistetty pahuuteen. Viime kädessä rankkuus on kuitenkin subjektiivinen ja kulttuurisidonnainen asia. Ensimmäiset säröpedaalit 1960-luvulla olivat fuzztyylisiä. M etalli on musiikkityyli, jossa arvostetaan äärimmäisyyksiä. Johtava trendi on ollut, että metalli on muuttunut koko ajan kovaäänisemmäksi ja raskaammaksi. Mistä metallimusiikin ja maksimaalisuuden yhteys johtuu. Kun kaikki taajuudet ja ilmaisukeinot on käyty läpi eikä särön määrää voi enää lisätä, voidaanko tästä enää mennä rankemmaksi. Taiteissa on turvallista olla räävitön. Silti metallimusiikin tyylit jakavat keskenään samankaltaisia piirteitä, jotka ovat ominaisia erityisesti niille. Tähän on kitarasoundien lisäksi vaikuttanut olennaisesti laulutavan muutos. Mitä tarkoittaa, kun sanomme jotain musiikkia raskaaksi. Ainoastaan muuttuvat. 1970-luvulla markkinoille tulivat ensimmäiset over driveja distortion-efektit. Modernit putkivahvistimet pystyvät tuottamaan hyvinkin aggressiivisen särön. Kyse on kulttuuristen tabujen rikkomisesta, eivätkä tabut katoa koskaan yhteiskunnasta. Merkittävin vedenjakaja tämän suhteen oli Mesa Boogien vuonna 1989 julkaisema Dual Rectifier, josta tuli uusi standardi modernille särökitarasoundille. Tutkija Pekka Oeschin mukaan varhaisinta rockkritiikkiä edustanut 1950-luvun amerikkalainen underground-lehdistö perusti toimintansa etupäässä yhteiskunnassa vallitsevien normien rikkomiseen ja vaihtoehtoisten elämäntapojen esittämiseen. Tosin poliittinen kantaaottavuus unohtui matkalla jonnekin ja korvautui usein fantasialla. Samalla laitevalmistajien määrä on kasvanut niin, ettei yksikään firma dominoi markkinoita, ja uusia ”mullistavia” laitteita tulee markkinoille joka vuosi. Varhaisten heavy rock -yhtyeiden, kuten Creamin ja Led Zeppelinin, aikoihin syntyi kitarasankarimyytti, joka johti kilpailuun siitä, kuka soitti nopeimmin ja hienoimmalla soundilla. Musiikkiin artikuloitu ”toksisuus” on pikemminkin resistanssia ja henkinen varaventtiili, jonka kautta on mahdollista purkaa paineita ja näyttää mentaalisesti keskisormea kaikkea ikävää paskaa kohtaan. Se korvasi 1980-luvun heavylle ja hard rockille tyypillisen Marshall JCM 800 -vahvistimen soundin. 76 SOUNDI SOUNDI PB voikin tarkastella erilaisten särötyyppien evoluution näkökulmasta. Nähdäkseni jotkin asteikot ja intervallit yhdistetään rankkuuteen. Tämä asenne johtaa toisinaan typerään pullisteluun ja mauttomaan temppuiluun, mutta toisaalta metallin mustanpuhuvassa karnevalismissa voi nähdä myös itseironiaa ja huumoria. Metallimusiikki on tänä päivänä jakautunut niin moneen alagenreen, että siitä puhuttaessa on varottava yleistyksiä. Overdrivella tarkoitetaan yleensä miedompaa, putkivahvistimen säröytymistä matkivaa pedaalia, jollaista suositaan etenkin bluesissa ja rockissa. Metallilaulajat omaksuivat punkista ja hardcoresta huutolaulun, joka kehittyi edelleen ”örinäksi”. Voiko raskaus piillä itse sävellyksissä. Distortion luo paljon kylläisemmän soundin sekä vähemmän luonnollisen, ”moottorisahamaisen” signaalin, jota on suosittu grungessa, metallissa ja muissa raskaammissa genreissä. Olennaisin eri metalligenrejä yhdistävä piirre on tietysti sähkökitaran särösoundi ja soittotyyli. Örinälaulu on etenkin death metalille ominaista, mutta sitä on käytetty laajalti myös muissa metallityyleissä. Se, mikä on olennaista ja merkittävää yhdessä alakulttuurissa, ei välttämättä ole sitä toisessa. Raskaamman kitararockin kehitystä Aina vain rankempaa
Törmäsin Suomessakin useampaan otteeseen viime vuosina nähtyyn ”arkesteriin” Wilco-yhtyeen järjestämällä Solid Sound -festivaalilla Massachusettsin North Adamsissa. Vaikka Sun Ran joskus väitetäänkin tulleen Saturnuksesta, oli hän kuitenkin ihan oikea Maan asukki. Kaikki on yhtä. Mitä on ”aitous”, jos puhutaan kosmisesta musiikista, ja mistä se tulee. Samalla Sun Ran originaalilevyt ovat nousseet tuhansien eurojen arvoisiksi ja laadukkailta uudelleenjulkaisuita pukkaa tiukkaan tahtiin monilta eri julkaisijoilta. Jotain, mitä ei voi ”ostaa”. Sun Ra Arkestran nykymenoa seuratessa tulee myös esille, missä jotkut ”spiritual jazz” -buumin aallonharjalla ratsastavat kevytyhtyeet epäonnistuvat. M arshall Allen on 98-vuotias muusikko, joka johtaa maailman tärkeintä soivaa jazzmuseota. Tämä soiva monumentti on ikuinen. Sun Ra oli läsnä, kaikilla mahdollisilla tavoilla – paitsi fyysisesti tilansa ottavana elävänä ihmisenä. Uskottavat rokkarit Thurston Mooresta Kurt Vileen ovat jo vuosikausia ylistäneet Sun Ran merkitystä, ja Solid Soundista Arkestra siirtyykin luontevasti lämppäämään Kurt Vile & The Violatorsia New Yorkin Webster Halliin. Pikkukaupungin museokompleksi MASS MoCaan levittäytyvä festivaali oli juuri oikea areena kosmisen jazzin legendayhtyeelle, eli arvostava ja helposti hurmioon syttyvä. Sun Ra Arkestran keikoilla silmä ja korva ovat kohdanneet yhtyeen, jonka erikoisuus on hitaasti pitkän ajan kuluessa kehittynyttä perinnettä. Space Is The Place, Rocket #9, Door Of The Cosmos, Angels And Demons At Play… Kyllähän tällä repertuaarilla kelpaa rällätä. Olimme yhdessä. Yleisön ei ole vaikeaa päästä mukaan tähän kaikkeen. Se kaikki, mitä Sun Ra Arkestra on nykyään, on täysin uskomatonta ja toivottavasti ikuista. Marshall Allenin fonisoolot olivat ryöpsähteleviä, lyhyitä ja arvostettuja. Kaveri on 98-vuotias, joten kun hän soitti täydellä voimalla ”skriik!” hyvin korkealta, oli yleisön syytäkin huutaa ”yeah!”. Solid Soundissa bändi revitteli täysimittaista free-kakofoniaa ja kelluskeli välillä avaruusballadien painottomuudessa. Ra on saatavilla jokaiseen levyhyllyyn, enkä oikeastaan osaa kuvitella yhtään levyhyllyä, jonne tämä musiikki ei kuuluisi. Toivon syvästi, että kun Marshall Allenista aika vääjäämättä jossain kohtaa jättää, on uusi johtaja Arkestralle jo valittu. täydellisesti. Kyseessä on kokonaistaideteos, jossa on mahdotonta erottaa pintaa itse sisällöstä. Jazzmuseo, kyllä, mutta nykyaikaan sopivasti hyvin ”immersiivinen” sellainen. Marshall Allenin 98-vuotispäivän kunniaksi festivaaliorganisaatio palkitsi maestron kakulla, joka toimitettiin lavalle. Liikuttunut Allen oli sydämen sulattava näky. Se, missä hänen yli-ihmisyytensä tuli toden teolla esille, oli Sun Ra Arkestran keikka toukokuussa 2022. Yllä lausutun todistaminen verbaalisesti on haastavaa. Vintagen näköiset avaruuspuvut ovat yhtä erottamaton osa asiaa kuin mikä tahansa muukin, esimerkiksi Sun Ran musiikki. Sun Ra Arkestran festarikeikka todisti jälleen, että puhtaasti älyllinen analysointi on musiikissa useimmiten turhaa. Oikea ”spirituaalisuus”, ”kosmisuus” ja musiikillinen syvyys ovat asioita, joita ei keksitä vain lehdistötiedotetta varten. Mutta asiaa kannattaa silti pohtia. Ne kehittyvät musiikin ohjaamana. Post-genre on totta. Sen täytyy olla. Hänen nimensä oli Herman Poole Blount. Yhtye ei soittanut kovin tarkasti, mutta se soitti Sun Ran musiikkia Sun Ran ikuisesti soiva jazzmuseo Silva Kallionpää Quartet: Unadaptable E clipse Music Amalie Dahl: Dafnie Sonic Transmissions Pekka Airaksinen / Sami Pekkola / Samuli Tanner: Uudet Jes Opot Artsy Records KOLME HIENOA JAZZ-UUTUUTTA: ”Kyseessä on kokonais taide teos, jossa on mahdotonta erottaa pintaa itse sisällöstä.” K u v a: Im p u ls e Sun Ra 1973 Marshall Allen K u v a: H ar al d K ri ch el. 78 SOUNDI SOUNDI PB Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Orkesteri oli aito asia jokaista soluaan myöten ja – kuten jo Monk aikoinaan Ran musiikista totesi, se svengaa. Hän syntyi 1914 ja kuoli 79-vuotiaana 1993. Jokainen konsertti on lahja. Sun Ran kehittäessä musiikkiaan takavuosikymmeninä mikään ei ollut helppoa. Elämme hienoa aikaa musiikissa, sillä tässä ei ole mitään kummallista. Tarkoitan Sun Ra Arkestraa, joka kiertää maailmaa tiiviiseen tahtiin jäsentensä kunnioitettavan korkeasta keski-iästä huolimatta. Bändi iloitsi hänen läsnä olostaan aidosti. Sen observoiminen keikalla antaisi varmemmin tuloksia
WASTED WASTED RISTO RISTO .. LASTEN HAUTAUSMAA LASTEN HAUTAUSMAA THE FLAMING SIDEBURNS THE FLAMING SIDEBURNS .. LA 16.7.2022 VANHA SUURTORI, TURKU INDIE-ILTAMAT INDIE-ILTAMAT O P E N A I R O P E N A I R TEKSTI-TV 666 TEKSTI-TV 666 .. BAD SAUNA BAD SAUNA JARKKO MARTIKAINEN . KIVESVETO GO GO KIVESVETO GO GO RADIOPUHELIMET RADIOPUHELIMET .. JOENSUU 1685 JOENSUU 1685 .. PE 15. KÄRMES. MIDSOMMAREN . PUHELINSEKSI . TEINI-PÄÄ MARY ANN HAWKINS . TIIKERI KISS DISEASE . SARPARANTA . THE HOLY THE HOLY .. JONI EKMAN JA KOIRA ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO . SEREMONIA MEAL . TRYER . SALALIITTO
Tiukempi kustannustoimit taja olisi poistanut tekstistä toiston ja täytesanat. 13 on koruton kertomus pojasta, joka sai ongelmaperheeltä perinnök si taipumuksen päihde ja ihmis suhdeaddiktioihin. Kulttuurisesta kiinnostavuudestaan huolimatta ilmiö oli hetkellinen ja syvyydeltään vähäinen. Infantiilia huumoria. The Sun Shines At Midnight koostaa kavalkadin diskosuuruus Giorgio Moroderin suomalaisia käännösversioista, kun taas Superkingi niputtaa tykimmät härmäläiset jytäboogiet. Juoni tii vistetysti: entinen huume diileri, nykyinen jepari löytää ruumiin. Rothen ei väistele tai uhriudu vaan kertoo katastrofistaan kaunis telematta. Levyn parhaimmat vedot ovat tuikituttuja, huonoimmat syystä kin vähälle huomiolle jääneet hirveää tauhkaa. Toimii, mikä kertonee yhtä paljon minusta kuin kirjasta. Mies ei ole maan tunnetuin, mutta Rothenin bändikaveri, kirjailija toimittajarunoilija Nalle Österman on nähnyt hänessä tarinan. Pulverit, pillerit, nesteet ja vakavat mielenterveysongelmat sekä niiden vuoksi hajonneet pari suhteet ja perhe eivät jää yksityis asioiksi. Levyltä hahmottuu viattomuuden aika, jolloin mikään ei rajoitta nut tuuttaamasta totisesti aiheesta kuin aiheesta. 1960luvulla aloittanut Coover on amerikkalaisen kokeellisen kirjal lisuuden merkkihahmoja, Mausista syystäkin ikuisesti muistettu Spiegelman puolestaan sarjakuvan arvostetuimpia nimiä. ANTTI LUUKKANEN ERI ESITTÄJIÄ: THE SUN SHINES AT NIGHT – GIORGIO MORODER IN FINNISH 1972–1989 ERI ESITTÄJIÄ: SUPERKINGI – KOVIMMAT JYTÄHITIT 1969–1977 (SVART) O mituinen pieni kirja! 70 sivun verran erikoisia tyyppejä (elä viä, enemmän tai vähemmän kuolleita ja robotteja) dystoop pisessa maailmassa, jota heräte tään henkiin tarinaan verrattomas ti sopivilla kuvituksilla. Lyhyitä, toteavia lauseita. Kovan pinnan alla on välittämistä. Juonta tärkeämpää on synkkä maailma ja tyly kieli, jolla siitä kerrotaan. Siitä seuraa kaikenlaista. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja N icky Rothen (s. MIKKO MERILÄINEN ROBERT COOVER, ART SPIEGELMAN: KATUKYTTÄ MOEBIUS Jig-Saw. Alati muotoaan (konk reettisesti) muuttava kau punki ja sen asukit näyttäytyvät epämiellyttävänä, mutta jonkun kieron tvistin kautta mukana on myös lämpöä. Kerronta muistuttaa hassul la tavalla yläkouluikäisen aine kirjoitusta: nyt tää heppu me nee tuonne, ja sit tapahtuu jotain tosi kreisiä. 1984) on suo malainen rockmuusikko, joka muistetaan horrorpunkilta ja psychobillylta tuoksahtavista yh tyeistä Multi Climex ja Flesh Roxon. Kuvia on vähän mutta ne ovat täynnä yksi tyiskohtia. Ennakkoluuloja tai turhia rajoja ei tunneta. Käännösiskelmä ja 1980luvulla lyhyen kukoistuksensa elänyt koneiskelmä on kokenut pinnan alla tietynlaista retroarvostusta, vaikka samaa laaria pöyhittiin jo parikymmentä vuotta sitten kah della Mikä fiilis kokoelmalla. En olisi ikinä osannut Kaikilla tasoilla tylyä menoa Woodoo K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to kuvitella Katukytän löytämää zombielemmikkiä yhtä friikiksi kuin Spiegelman. Ville Piri sen rakkaudella rakentama kokoelma on täynnä kuppaisilta halpis kokoelmilta ja keräilyharvinaisuuksilta peräisin olevaa jytää. Fiksun oloisen Rothenin tarinaa haluaisi pitää kasvukertomuksena, mutta viimeisten sivujen tyven taitaa edeltää uutta myrskyä. Pohjusta mattomia käänteitä. Tekijät ovat todellisia konkareita. Impulsiivinen tyyli sopii sekä pää henkilön että kirjoittajan pirtaan ja kokonaisuus on mukavasti pa ketissa, mutta kuka tietää, miten syvälle asioihin olisi ajan kanssa päästy. Laulun aiheina sijansa saavat niin poikuudesta pääseminen, tiedostava Amerikka kritiikki kuin Dannyn huikea tilitys kuinka häntä, ajan hermolla ole vaa vaikuttajaa pidetään vain yhtenä rokkilaulajana muiden joukos sa! Biiseihin on ladattu uhoa ja nuoruuden kaikkitietävyyttä sopi vasti yli maksimin. Rock’n’rollunel maa toteuttaessa saattoi valehdel la itselleen, että riippuvuus on ro manttista, mutta viimeistään käden palaessa leivinuunissa faktat oli myönnettävä. Kol meltatoista raidalta piirtyy kuva susirajan hard rockin kehityksestä, johon ottivat osaa niin popparit, progekurkot kuin maakunnan ras vaisimmat pitkätukat. Tragikoomiset seikkailut keventävät tunnelmaa, ja oikeista töistä kertominen muistuttaa mitta suhteista, mutta koronaan keskitty vä luku on vanhentunut. Ilmiö on kiinnosta vampi sittenkin ilmiönä, ei kokonaiselta albumilta kuunneltuna. Haastattelut on tehty neljän päi vän puuskassa vuoden 2021 alussa. Näitä julkaisuja suositeltakoot siis jo lähtökohtaisesti niille, jotka hakevat suurimmat musaelämyksensä kirpputorien alalaareista. ARI VÄNTÄNEN NALLE ÖSTERMAN: NICKY ROTHEN – 13 FRANK CRAY PUBLISHING Elämän kylmät ja kovat faktat Jytäkunkkujen ja diskohileiden aarteet N ämä kaksi Svart Recordsin jul kaisemaa arkistokokoelmaa muodostavan hauskan vastin parin 70 ja 80lukujen suomalaisesta musiikkiilmastosta. Sen sijaan Superkingi täyttää funktionsa täydellisesti. Moro derin kappaleista laatukoosteen saakin varmasti, suomalaisista ver sioista ei
Harmillisesti herkullisista lähtökohdista ei ole saatu aikaan kunnon juonta, vaan elokuva koostuu toisiaan seuraavista, sopivien yhteensattumien sitomista vauhdikkaista takaaajoja/tai pakoonjuoksukohtauksista. BAZ LUHRMANN) Jos ei pidä Moulin Rouge! -elokuvallaan musikaalia uudistaneen Baz Luhrmannin räiskyvästä ja melodramaattisesta tyylistä, mitään ei liene enää tehtävissä. BARRY LEVINSON) Pitkän uran tehnyt, vuoden 1988 Sademies-elokuvasta (Rain Man) Oscarinkin voittanut Barry Levinson ei viime vuosina ole ohjannut pitkiä elokuvia. Garland ei kuitenkaan olisi Garland, ellei hän pyrkisi myös tulkintoja uhmaavaan – tai niihin yllyttävään – yhtä aikaa överiin ja hienovaraiseen arvoituksellisuuteen. Kantrifolkkari vie sivuroolinsa tien päälle. Loppua kohti meno yltyy niin hallusinatoriseksi, että se saattaa jopa turhauttaa – mutta myös saada haluamaan nähdä koko hoidon uudelleen! ???. Pinnallisella tasolla perusaihe on suhteellisen selkeä. Itse asiassa The Survivor on myös HBO:lle tehty projekti, mutta se on päässyt maailmalla myös valkokankaille. Siinä tapauksessa Elviskään tuskin voittaa puolelleen, vaikka tuntuu kuin Luhrmann olisi hieman jarrutellut tunnistettavaa tyyliään. Pikkurooleistä nimiosaan nostettu Austin Butler (The Shannara Chro nicles, Once Upon A Time In... Elokuva ei ole kuitenkaan pelkästään kertomus nuorukaisen noususta maailman suosituimmaksi viihdyttäjäksi. Oma rooliviisteensä on viisikymppinen perheenisä ja rakastaja elämänmuutoksen karusellissa. MEN (OHJ. JURASSIC WORLD: DOMINION (OHJ. Huovisen humoristinen Lampaansyöjät-äijäturismi ja Rushrumpalin Neil Peartin prätkäpäiväkirjat miksautuvat romaanissa hedelmällisesti. Yhtä tärkeä osa on tähden alun manageriksi värväytyvällä Tom Parkerilla. Mutta kun valloilleen päässeiden dinosaurusten myötä on kehittynyt kokonainen uusi rikollinen alamaailma ja paha jättiyritys punoo juoniaan, on sankarien lähdettävä pelastusoperaatioon. Valkokangasveteraani Tom Hanks esittää ristiriitaista hahmoa, joka toisaalta edistää suojattinsa uraa, toisaalta tuntuu käyttävän tätä hyväksi ja jopa tavallaan elävän tämän kautta. ??. Tosielämän keikkakumppani Pilli Pajukallio lie myös vaikuttanut hahmoon. Alkaen siitä, että kaikkia Harperin kohtaamia erilaisia miehiä esittää yksi ja sama näyttelijä, Rory Kinnear (Spectre, Penny Dread ful). ???. ALEX GARLAND) Kirjailijasta käsikirjoittajaksi siirtynyt Alex Garland säväytti vuonna 2014 ensimmäisellä omalla ohjauksellaan Ex Machina ja hämmensi sitten katsojaa huomattavasti vaikeammalla Hä vityksellä vuonna 2018. Tarina on kolmivaiheinen, ensin pesäero perhe-elämästä, musisoinnista ja sävellystyöstä kapean progegenren kärkibändissä. TEKSTI: JOUNI VIKMAN ELOKUVAT H uojuvan Ladon kantrinikkarina ja kulttuurijournona Suonna Kononen hyödyntää esikoisromaanissaan tarinankertojan lahjaa ja muusikkoelämän asiantuntemustaan sanavalmiisti ja mukaansatempaavasti. Kolmas osa on omistettu uudelle elämänkumppanille, jolle päähenkilö lausuu happy end -kiteytyksen: ”Enkös minä ole aika hyvin päässyt eroon ’kärsivä miestaiteilija etsii inspiraatiota’ -tyyppisestä elämänasenteesta?” ASKO ALANEN SUONNA KONONEN: TIE PÄÄTTYY MEREN RANNALLE KARISTO ROCKIN KUOLEMA P O D C A S T Rockin kuolema -podcastissa päätoimittajat Jukka Hätinen (Rumba), Mikko Meriläinen (Soundi) ja Matti Riekki (Inferno) keskustelevat musiikkimaailman ajankohtaisista aiheista, iänikuisista totuuksista ja alaa tuulettavista ilmiöistä. Nyt hän tekee molempia uudella elokuvallaan Men. Bändiin ja arkielämään turhautunut progemuusikko saa pakokumppaniksi suulaamman ja rennomman basistin. Vilkas leukailu, musatrivia ja tajunnanvirta tarkentavat henkilökuvia. Tuttuja kasvoja vilisevän elokuvan tehoa vähentää hienoinen hymistely, kun lukuisista eri teemoista oikein mitään ei saada kunnolla vietyä loppuun, vaan ne vain katoavat hieman pomppivasta juonenkuljetuksesta. ??. COLIN TREVORROW) Kahden aikaisemman Jurassic Worldin sankarit Owen ja Claire (Chris Pratt ja Bryce Dallas Howard) yrittävät piilotella Yhdysvaltojen erämaissa edellisessä elokuvassa klooniksi paljastuneen Maisie-tytön kanssa (Isabella Sermon). Ja mikä on päästessä, sillä onhan tosipohjainen aihe sekä koskettava että vaikuttava: toisen maailmansodan keskitysleiriltä selviytynyt puolanjuutalainen Harry Haft (Ben Foster) tekee pienoista uraa nyrkkeilijänä Yhdysvalloissa. Samaiset juonet vaikuttavat siihen, että vuoden 1993 Jurassic Parkin keskeiset hahmot, niin hyvikset kuin pahikset, ajautuvat jälleen yhteen. THE SURVIVOR (OHJ. ELVIS (OHJ. Jessie Buckleyn (The Lost Daughter) esittämä Harper saapuu vuokraamaansa maataloon toipumaan avioliittonsa raastavasta lopusta. Ydinstoori on vaiherikas autoreissu Joensuusta baaripianistiksi pohjoisen Norjan Vuoreijaan. Menestykseen ajaa urheilumieltä enemmän halu saada julkisuutta sodan tiimellyksessä kadonneen mielitietyn löytämiseksi. Holly wood) loistaa karismaattisena Elviksenä. Siellä hän kohtaa miehiä, jotka passiivis-aggressiivisesti tai suoremmin pyrkivät osoittamaan, mikä on naisen paikka miehisessä maailmassa. Lopulta kahden erillisen seikkailun juonet lomittuvat keskenään, kun vähemmän yllättävästi ihmiset joutuvat entiseen tapaan yhä uusien hirmuliskojen saalistettaviksi. Vuoden 1995 Rock The Kas bah -satiirin jälkeen hän on ennemmin keskittynyt tuottamiseen ja tv-sarjoihin. Toisaalta se olisi ollut turhaakin, kun elokuvan kohteena on Elvis Presleyn kaltainen oman aikansa viihdemaailman järisyttäjä
Rinta liivien käyttäminen on pakollista, eivätkä nännit saa paistaa paidan läpi. Mil loin tulee hetki, jolloin nais artistin ulkonäkö ei enää ole ratkaiseva tekijä tämän uran kannalta. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Viime aikoina olen fiilistellyt Bowers & Wil kinsin kuulokkeita, jotka sain frendiltä jokin aika sitten. Mutta tämäkin tuntuu pätevän vain miehiin. Vaikka tehtiinkin levy aika rennolla otteella, oli se snadisti stressaavaa aikaa. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Rammsteinin Zeitvinyyli ja tpaidan voitti Piia Rantala Kangasalta. Mutta naiset! Naisille muotti on yhä tiukempi, vaikka tatuoinnint, lävistykset ja lyhyet hiukset hyväksytäänkin. Siellä oli pitkään pelkästään sel lainen puinen ruokapöytä, jonka pinnalla oli varmaan sentin kerros tuhkaa ja tumppeja, niin ei siellä tehny mieli viettää yhtään ylimää räistä aikaa. Onnittelut! FEMINISTI-IDOLINI Caitlin Moran kirjoitti kirjassaan Naisena olemisen taito (2011) paitsi kokemuksistaan nuorena naistoi mittajana musiikki maailmassa (asia, johon voin vahvasti samaistua) myös nais ten ulkonäköpaineista, niin musiikkipiireissä kuin maailmassa ylipäätään. Musiikki jää toissijaiseksi asiaksi, kun julki suudessa ruoditaan armottomasti naisten ihokarvoja, rintoja, sellu liittia ja meikittömyyttä. Ei ole varmaan koskaan ennen ollut näin smuuttia kuunnella musiikkia, ja olenkin kuunnellu nyt aika pal jon uusia levyjä. Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 14. Sen jälkeen ostin toiset kuulokkeet niiltä, ja nämä on olleet vielä paremmat kuin ne edelliset. Mutta onneks saatiin, nyt on paljon rennompi fiilis sen suhteen, ja siistiä on myös se, että nyt voi kes kittyä paremmin keikkai luun ja lähteä kesäksi vähän kiertelemään ympäri Suomea. Koko ajan oli pieni kuumo tus päällä, et mitä jos vaikka kovo menisi paskaksi, studio keikattai siin tai Eetu sekoisi ja levyä ei saa taisikaan koskaan pihalle. Puhumat takaan painosta ja erityisesti sen muutoksista! Milloin lakkaamme arvottamasta naisia ja heidän teke misiään ulkonäön perusteella. En voi olla ajattelematta, mikä määrä upeita artisteja meiltä jää huomaa matta yksinkertaisesti siksi, että he ovat raamikkaita naisia, jotka eivät meikkaa tai ajele ihokarvojaan! Vaikka punk on antanut alustan myös naisille, jotka eivät ole siroja ja hentoja, vaan rujoja ja vihaisia, on yhteiskunta edelleen obsessoi tunut naisten ulkonäöstä. Koitan etsiä vielä jotain kasveja tai kukkia sinne, että se saisi vähän eloa. Legs McNeilin ja Gillian McCainin kir jassa Please Kill Me (1996) punkin historian naisvaikuttajia ja heidän ulkonäköään kuvailtiin seksististä kieltä säästelemättä osana tilantei den kuvailua. Siitä tulee salee vähän mummoparveke, mut eikö hän siellä viihdy. Suuririntaiset ISLA MÄKINEN naiset tyrkyttävät itseään. Meikkaamattomuus ja ihokarvat naisella, niin luonnollisia kuin ne ovatkin, nähdään joko feministi senä kannanottona tai ulkonäöstä piittaamattomuutena. Sitten mä olen kuunnellu vähän vanhempaa suo miräppiä aika paljon tässä viime aikoina. Siitä innostuneena olen alkanu kelaamaan, että haluan koettaa tehdä syksymmällä vähän enemmän sellaiselta perinteiseltä suomiräpiltä kuulostavan levyn. Molemmat palkintolevyt tulevat vinyylinä.. Nyt olen saanut rou dattua pöydän helvettiin, hank kinut tuolit ja uuden fiksumman kokoisen pöydän. Ne oli ihan sairaan hyvät, mut sitten mä onnistuin jotenkin löhöilemään niiden päällä soh valla ja ne meni silleen paskaksi, ettei niitä saanut pelastettua enää mitenkään. ENSINNÄKIN, olen ollut hyvällä tuulella viime aikoina, koska on kesä. Ai niin, Peep Show on tvhisto rian paras sarja nyt ja aina. Kaikista parasta silti tällä hetkel lä on se, että saatiin Negatiivisten Nuorten toka albumi vihdoin ulos. Punkpiireissä ulkonäkö ei ole ratkaiseva tekijä bändin menes tymisen kannalta. Nostalgia pärinöissä olen luukuttanut esi merkiksi Lord Finesseä, Redma nia ja MF Doomia jonkun verran. Lavoilla näkee mitä omalaatuisempia ihmisiä, joille länsimaiset kauneusihanteet eivät ole tärkeitä. OLLI ANTONIO Negatiiviset Nuoret Kielen löytäneiden kesken arvotaan pakettina Svart Recordsin uudelleenjulkaisemat suomalaiset kulttiaarteet 1970luvulta: Kummituksen Kahdet kasvot ja Uranuksen Aamun hauta. Tänä vuonna kelasin ottaa mun kämpän partsin haltuun. Vatsamakkarat ja leveät hartiat ovat epäviehättäviä piirteitä. Ainakin Pusha T:n, Kendrick Lamarin, Billy Woodsin ja Conway The Machinen levyt oli kovia mun mie lestä. Kiinnostuttuani vaihtoehtomu siikista huomasin ilokseni, että pop kulttuurin tiukat kauneusihanteet eivät päde undergroundkulttuurissa
POWERWOLF KATATONIA MUSTASCH MOKOMA ALCEST TO/DIE/FOR LOST SOCIETY KOTITEOLLISUUS PSYCHEWORK ANZILLU PERJANTAI 22.7. AIRBOURNE INSOMNIUM BATTLE BEAST TURMION KÄTILÖT DIABLO BLOODRED HOURGLASS ORDEN OGAN ORBIT CULTURE INFECTED RAIN SILENTIUM MARTTI SERVO & NAPANDER LAUANTAI 23.7. 23.7.2022 PEURUNKA, LAUKAA OSTA LIPUT OSOITTEESTA @ WWW.JOHNSMITH.FI DARK TRANQUILLITY STAM1NA EISBRECHER NORTHERN KINGS SOEN WOLFHEART BATTLELORE RANE RAUTIAINEN & PAHA KAKSONEN TORSTAI 21.7. JOHN SMITH ROCK FESTIVAL SINUNKIN PÄIVITTÄISEEN HYVINVOINTIISI 1 PV ENNAKKOLIPPU TO, PE 69 € / LA 79 € 2 PV ENNAKKOLIPPU TO-PE, PE-LA 119 € 3 PV ENNAKKOLIPPU TO-LA 149 € ENNAKKOLIPUT MYYNNISSÄ NYT! www.johnsmith.fi 83. 21
PUHELINSEKSI BOBBY OROZA ARCH ENEMY ANGEL OLSEN MUSKA Maija Vilkkumaa ON AIKA KERTOA TOTUUKSIA 6/ 20 22 10,90 € (sis.alv) S O U N D I 6 / 2 2 2 So un dI 11 So un dI 11 M A I J A V I L K K U M A A SOU ND I-PA LKI NTO 202 2 MICHAEL MONROE, WILCO, JOAKIM BERG, MARA BALLS, KENDRICK LAMAR, LIAM GALLAGHER… 50 YLI LEVYARVIOTA! matkalla maailmantähteyteen BLIND CHANNEL