Soundi 6-7/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ROCKIN JA FUTIKSEN PYHÄ LIITTO TOMMY LINDGREN, SAMAE KOSKINEN, KALLE AHOLA 6 –7 / 2 0 1 4 6,50 € (sis.alv) SoundI JUDAS PRIEST METALLIJUMALA ROB HALFORD LEVYJENKERÄILIJÄT KUN KYMMENET TUHANNETKAAN EIVÄT RIITÄ RIVAL SONS POSITIIVISTA SANOMAA LEVITTÄMÄSSÄ LINKIN PARK KATEGORIOISTA VAPAA N E N I K O J U IKUISESTI K S E KUUSITOISTA 11V
AKASTU UUTUUKSIIN DALLAS BUYERS CLUB Dallas Buyers Club on voittanut kolme Oscar-palkintoa, kaksi Golden Globea sekä mm. ELLA JA KAVERIT 2 – PATEROCK Elokuvateattereissa yli 100.000 katsojaa viihdyttänyt Ella ja kaverit leffan musiikkimaailmaan sijoittuva itsenäinen jatko-osa Ella ja kaverit 2 – Paterock.. kaksi Screen Actors Guild -palkintoa
My Kaywa QR-Code www.r-kioski.fi/mobiili Leffapassi Osta viisi, saat kuudennen hintaan 0€! My Kaywa QR-Code www.r-kioski.fi/mobiili http://kaywa.me/HuY9L MANDELA: PITKÄ TIE VAPAUTEEN “Rakkaus vapautti kansakunnan, ei politiikka”, sanoo Apartheidin vastaisen kamppailun perikuva, Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti, rauhannobelisti Nelson Mandela (1918 - 2013). BAD ASSES Kulttielokuvan jatko-osa tarjoaa kaksin verroin räyhäkästä toimintaa! LONE SURVIVOR Afganistanissa toimiva amerikkalaisten erikoisjoukko, Seal Team 10, lähtee suorittamaan huippusalaista ja äärimmäisen vaarallista tehtävää. PHILOMENA Philomena (Judi Dench) etsii Yhdysvaltoihin adoptoitua lastaan viidenkymmenen vuoden ajan - turhaan. K18 http://kaywa.me/HuY9L JOKA KUUDES VUOKRAUS VELOITUKSETTA ÄRRÄN MOBIILIAPPSILLA! Download the Kaywa QR Code Reader (App Store &Android Market) and scan your code! Lataa mobiiliappsi oheisella QR-koodilla tai osoitteessa www.r-kioski.fi/mobiili Tulossa: 23.6. Talvinen tarina, myös BD. Vaahtemäen Eemeli ja Iida | 30.6. THE WOLF OF WALL STREET CHINESE ZODIAC CLOSED CIRCUIT Tom Clancyn luomiin romaanihahmoihin perustuva toimintatrilleri. CAPE TOWN COPS Etsivät Sokhela (Forest Whitaker) ja Epkeen (Orlando Bloom) taistelevat apartheidin syvistä haavoista toipuvan Cape Townin poliisin pahamaineisessa väkivaltayksikössä. JACK RYAN: SHADOW RECRUIT KUMBA – PUOLILE WEEK-END RAIDALLINEN SEEPRA Viisikymppinen Vain puoliksi raidallisena syntynyt seepra Kumba aiheuttaa laumassaan suuren suurta ihmetystä. Elokuvan PAPPI, LUKKARI, TALONPOIKA, VAKOOJA tuottajien uusi, tiivistunnelmainen jännäri. NURSE Download the Kaywa QR Code Reader (App Store &Android Market) and scan your code! Suomalaissukuinen Douglas Aarniokoski on käsikirjoittanut ja ohjannut rehellisen eksploitaatioelokuvan, josta ei puutu paljasta pintaa, hotteja hoitsuja, ruiskuja ja roiskeita. Perhe - August: Osage County | 27.6. stunttinsa. Yhdessä elämään kyllästyneen toimittajan Martinin (Steve Coogan) kanssa Philomena lähtee Amerikkaan matkalle, joka muuttaa kaiken. Presidentintekijät 27.6. brittiaviopari, Nick ja Meg, suuntaa rakkauden ja romantiikan kaupunkiin, Pariisiin, viikonlopuksi puhaltaakseen vanhan kipinän uudelleen liekkeihin. on räiskähtelevä seikkailu, jossa nähdään viimeistä Martin Scorsesen ohjaama tositarina kertoo New Yorkissa kertaa elokuvakankaalla esiintyvä Jackie Chan asuvasta pörssimeklarista, hoitamassa kaikki omat Jordan Belfortista. ROBOCOP Maailman johtava robottiteknologia-alan yritys – näkee mahdollisuuden takoa miljoonia yhtiölleen muuttamalla vakavasti loukkaantuneen lainvartijan puoliksi robotiksi. The Lego Movie, myös BD | 25.6. Afganistanin sodan veteraani Jack Ryan (Chris Pine) työskentelee peitetehtävissä Wall Streetilla
“Genelec oli alusta loppuun “Genelec loppuun uuden uuden Pariah´s Pariah´s Child levyn kuuntelutekninen Child kuuntelutekninen kulmakivi.” kulmakivi.” Tony Kakko, Sonata Arctica Tony Arctica
Ehdottomasti fantastinen.”. > Soundi 6–7/2014 32 80 82 86 88 90 30 24 Vesku Jokinen ”Huomasin vasta kolmannessa biisissä, ettei mulla ole mikki päällä.” www.soundi.fi 6 SOUNDI Kuva: Timo Isoaho 80 Linkin Park ”Olemme aina kuin uusi bändi, kun julkaisemme uuden levyn.” Kuva: Bill Boyd Alice In Chains ”Olisimme todella tyhmiä, jos jättäisimme leikin kesken.” Kuva: Tuukka Kiviranta 48 52 69 70 72 74 Pääkirjoitus Suorat sanat & Toinen kuvakulma Uutiset Päivä musiikkiteollisudessa: Jarmo Saari Soundin festariopas Sanoin kuvin Elämäni soundit: Pimeys E-liike Inventaario: Jo Buddy Jussi Niemen naamakirja: The Pogues Digi Soundi-haastattelu: Vesku Jokinen Alice In Chains Jalkapallo ja rock Stalker Lapko Tiisu Ovipuhelin Kotialbumi: Paleface Arviot Oton vinyylit Settilista: Olavi Uusivirta Live: Finland Fest Bazook Rival Sons Hammerfall Powerwolf King Diamond Linkin Park Levynkeräilijät Laulun paikka: Happoradio Tarkkailuluokka: Superfjord Viimeinen sana & Syntymäpäivä Kuva: Markus Paajala 8 9 10 11 12 14 16 18 19 20 22 24 30 38 44 38 Jalkapallo ja rock ”Vuosikymmenien mittainen odotus voi päättyä, kun bändi palaa viimein lavalle tai joukkue voittaa mestaruuden.” Kuva: Johnny Buzzerio Kannen kuva: Tuukka Kiviranta Judas Priest ”Metallimusiikin maailmanlaajuinen tila
Led Zeppelin I, II, III Uudelleen remasteroitu Ennenjulkaisematonta oheismateriaalia CD, LP, Super Deluxe Boxset, Download, Stream C 2014 Atlantic Recording Corporation, a Warner Music Group Company.
Ala-asteelta muistan vain pelkoni pesäpalloa kohtaan, yläasteelta sen kuinka minut pituuteni takia pakotettiin koripallojoukkueeseen. Ehdoton ja ikuinen fanius sekä äärimmäisen syvälle menevä tietopohja herättävät kunnioituksen. Aikuisiällä olen urheillut lähinnä muutamissa Rockfutis-turnauksissa, ja niissäkin peliminuutit ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Suosikkipelaajista ja -joukkueista väittelevien ystävien keskusteluja on kiehtova seurata, vaikka ei itse aiheesta mitään ymmärtäisikään. vuosikerta TOIMITUKSESSA SOI: Pöllöt: Pöllöt LISÄÄ KUUNNELTAVAA: www.soundi.fi/soittolistat 8 SOUNDI. Siis heille, jotka löytävät urheilun seuraamisesta jopa kiihkeämpää yhteisöllisyyttä ja intohimoa kuin musiikin maailmasta. On kuitenkin todennäköistä, että kun alallaan maailman parhaat miehet parhaillaan potkivat palloa Brasiliassa, pysyy minulla tv kiinni ja levysoittimen kansi auki. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. En muista vastustajaa tai pelin lopputulosta. Olin surkea. Vaikka ulkopuolisena sitä toisinaan tuleekin helposti naljailtua urheiluhulluille, täytyy kuitenkin rehellisesti myöntää, että samalla olen heille kateellinen. Se tuntui kieltämättä hyvältä, etenkin kun pallo meni Rumban joukkueen verkkoon. Pelkästään omaa Facebookfeediäni seuraamalla tuntuu siltä, että joka toinen ystävistäni juoksisi maratoneja tai tekisi päivittäin kymmenien kilometrien pyörälenkkejä. Formula-fani taisin pienenä olla, sillä Sennan kuolema on jäänyt muistoihini vahvasti. Suurin saavutukseni urheilun saralla on se, kun pääsin elämäni ensimmäisen kerran Rockfutis-pelissä kentälle ja yllätin itsenikin tekemällä välittömästi komean maalin. Tosiasiassa muusikoiden joukossa tuntuu olevan vähintään yhtä paljon urheiluhulluja kuin muissakin ihmisryhmissä. Mikko Meriläinen Päätoimittaja Päätoimittaja Mikko Meriläinen Toimituspäällikkö Heta Hyttinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Juho Äijö Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin (09) 4369 2407 (Pop Median vaihde) Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Isojen urheilukisojen aikaan someen on kaltaiseni urheilua ymmärtämättömän aivan turha edes mennä. Lienen siis elävä esimerkki siitä sitkeään juuttuneesta sanonnasta, jonka mukaan musiikki pelasti minut urheilulta. Jalkapallopeliä olen ollut katsomassa yhden kerran, Arsenalin kotistadionilla. A-PUOLI > Pääkirjoitus Muusikin pelastama M inun ja urheilun suhteesta ei ole paljon kerrottavaa. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 40
Kundi laulaa huoneessaan nyrkkimikrofoniin ja esiintyy seinille, mutta näkee edessään stadionin täydeltä yleisöä. Kundi kirjoittaa sata laulua. 2002. 2005. Kundi perustaa nettilehden tutustuakseen soittajiin. Kundi rakastuu. 1999. Kundi soittaa nuorisotaloilla. Kundi menee Lepakkomieheen keikalle, laulaa epävireisesti ja soittaa töksähdellen perussointuja kitaralla, josta puuttuu ylä-E. Kundi soittaa huonosti rumpuja, uskoo olevansa Keith Moonin inkarnaatio ja toteaa soittotovereidensa kanssa: ”Kyllä me voitais vetää nuorisotalolla niin kuin ne muutkin!” Teppo Vapaus 2003. Kundi miettii, ettei tule koskaan soittamaan oikeassa rockbändissä. Kundi on onnellinen. Kundi ihailee bändiä ja kuuntelee Stretch Your Religion -platan puhki. 2010. It’s only rock’n’roll but we like it. Kuvat: Jarkko Vehniäinen SOUNDI 9. Harva meistä elää radiosoitolle, kultalevyille tai Emma-gaalalle. Kundi kirjoittaa laulun. > Toinen kuvakulma 2012. Kundi tutustuu tyttöihin. He valmistautuvat kundin uuden laulun äänitykseen. Kundi on soittanut 300 keikkaa hirveällä persnetolla ja ilman mainittavaa sukseeta. > Suorat sanat It’s only rock’n’roll 1996. 2009. Moni meistä elää Odelayn, Midnite Vulturesin, Stretch Your Religionin, Colorgunin ja muiden suosikkilevyjemme diggailulle. Kundi soittaa onnistuneen keikan Forssassa ja ostaa grilliltä valtavan hampurilaisen. Manboy esiintyy Jyrkissä ja saa Soundista viisi tähteä. 2014. Kundi mokaa. Beckin Midnite Vultures soi, mutta mikään muu ei ole muuttunut. Down By The Laiturissa kundi nykäisee haastatteluun bändin laulajan, Karon. Kundi kuuntelee Colorgunin puhki, paukkaa keikalle ja funtsii: ”Noiden kanssa kun pääsisi soittamaan!” 2006. Kundi on liekeissä! 2004. Beckin Odelay soi stereoista. Superchrist saa Nyt-liitteessä viisi tähteä. Kundi istuu studion tupakkatilassa Manboyn Karon ja Superchristin Lassin kanssa. Moni meistä elää valtaville hampurilaisille. 2011. Jotkut jopa elävät Forssassa. Kundi huomaa, ettei hänen bändinsä kiinnosta ketään. Mutta kyllä kundilla on ollut hauskaa, voi perskeles! 2007. Hän jaksaa syödä vain puolet. Kundi on niitä, jotka eivät vaan osaa. Kundi soittaa nuorisotaloilla. Kundi pääsee pitkälle lämppärikiertueelle. 2001
Jotkut on valittu ainoastaan musiikin vuoksi. Bändinä puolestaan jo 20 vuoden rajapyykin ohittanut Apulanta on jo aloittanut kesän keikkaurakkansa Ville Mäkisen kanssa, ja Apikset nähdään tämän lehden ilmestyessä seuraavan kerran Jämsän Himosfestivalilla juhannuksena. 10 SOUNDI Etelä-Amerikkaan, Jenkeistä Eurooppaan. Tv-sarjan ohjaaja ainakin tuntee aiheen hyvin‚ onhan kyseessä Dave Grohl -tuotanto. Jos oon, Sami hymyilee. Uuden Foo Fighters -albumin synty televisiosarjaksi Ensi marraskuussa julkaistava uusi Foo Fighters -studioalbumi tulee askeleen verran lähemmäksi kuulijaa jo valmistumisvaiheessaan: HBO innostui seuraamaan levyn nauhoituksia ympäri Yhdysvaltoja eri studiossa, ja kahdeksanosaisen televisiosarjan trailerikin on jo netissä. Hyvää musaa löytyy joka puolelta. Meneekö tuolla miehellä koskaan mikään mönkään?. TEKSTI: HETA HYTTINEN Ääni & Vimma tulee taas Muutaman vuoden taukoa pitänyt Ääni & Vimma -bändikatselmus pidetään jälleen tulevana syksynä. – Kerron sitten kun oon. Näyttäisi vähän maailman musikaalisia antimia jengille ja sitä vibaa, mikä muualta löytyy, Sami kertoo. syyskuuta. Ensimmäistä kertaa Suomessa jo vuonna 1970 esiintynyt miekkonen on ehtinyt julkaista jo nelisenkymmentä albumia ja tänä vuonna viettää myös 70-vuotissyntymäpäiviään, mutta jatkaa edelleen aktiiviuraansa. Ääni & Vimma -ilmoittautuminen aukeaa 1. Miltä tuntuu. Ylen Teema-kanavalla esitettävä Sami Yaffa – Sound Tracker -ohjelma vie niin Samin kuin katsojankin ympäri maailmaa löytyvän musiikin pyörteisiin seikkailuasenteella. Toimesta väistynyt Sami ”PartaSami” Lehtinen toimi yhtyeen nelikielisen taitajana ensin keikkamuusikkona ja sittemmin virallisena jäsenenä kaikkiaan 13 vuoden ajan. Kyseessä on 26 biisin 3D-livetaltiointi viime marraskuulta. Muusikkona täytyy pitää korvasi ja mielesi auki. Ai niin, sinustahan tulee nyt rocktähden lisäksi myös tv-tähti. päivästä lähtien myös televisiossa. Ohjaaja ja myös Yaffan kaveri Otso Tiainen oli saanut liki samanlaisen ajatuksen ja otti yhteyttä pari päivää Bourdain-kuvausten jälkeen Samille ehdottaen maailman musaan liittyvän ohjelman isännöintiä. – Mähän olen yhdistänyt oman Mad Juana -bändini kanssa kaikenlaista musaa jo kohta kaksi vuosikymmentä. Tänä vuonna Ääni & Vimma -bändiareenan finalistibändit voivat saada vetoapuna muun muassa studioaikaa sekä keikkoja festareilla ja klubeilla ympäri Suomea. lokakuuta yksi maailman suurista legendoista, kun Johnny Winter palaa jälleen Suomeen. Idea ohjelmaan syntyi Samin itsensä osallistuessa taannoin kansainvälisen kokkiohjelman Suomijaksoon. – Nämä kaikki matkat ovat olleet täynnä yllätyksiä aina Afrikasta Ville Mäkinen Apulannan basistiksi Aikaisemmin muun muassa Bomfunk MC’s:n ja Flesh Roxonin riveissä nähty basisti Ville Mäkinen on Apulannan uusi basisti. Mun on mahdotonta valita yhtä juttua yli muiden, koko matka on ollut perkeleen trippi, Sami kuvailee osuvasti. Myös tekijätiimin yhtä aikaa ammattimainen ja luova meininki teki vaikutuksen. Sami kuvailee sarjan tekemistä ehkä jopa antoisimmaksi kokemukseksi polullaan koskaan. Kun mukaan saatiin innostettua vielä Madventuresmiehet Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff sekä Yleisradio, homma lähti käyntiin. Gunnareilta 3D-livepläjäys Guns N’ Roses julkaisee heinäkuun ensimmäisenä päivänä Appetite For Democracy 3D -dvd:n ja blu-rayn, mutta jo ennen tätä live oli mahdollista nähdä rapakon takana isolta kankaalta teattereissa. – Tässä joku maailmankaikkeus yhdistyi ja tähdet menivät jonoon. Reissujen anti tulee kuulumaan takuulla myös miehen musiikillisessa tuotannossa. Sami Yaffa ja maailman soundit S ami Yaffa nähdään elokuun 25. – Jotkut sarjan paikoista ovat mestoja, jotka on mulle jo geograafisesti tuttuja, eli olen käynyt tonteilla. Halusin valita mestoja, jotka ovat rikkaita niin kulttuurisesti kuin musiikillisesti. 15–25-vuotiaille muusikoille tarkoitetusta skabasta on ponnistanut vuosien mittaan huikea määrä tulevaisuuden menestyjiä. Anthony Bourdaininin No Reservations -tv-ohjelmaa filmatessa aloin kelata, että mitä jos ottaisi ruuan pois ja panisi musan tilalle. Mieletöntä vieraanvaraisuutta ja kokemuksien jakamista, uskomatonta soittoa, filosofiaa ja sairaan hyviä pirskeitä. A-PUOLI > Uutiset Johnny Winter Tampereelle Tampereen Klubilla nähdään 29. Semifinalistit ja finalistit saavat myös mahdollisuuden osallistua Ääni & Vimma -bändikoulutuksiin
Vastaan puskee tuttu sunnuntai-angsti. Mikä on lempimusiikkiani. Kenties pari tehokasta puhelinsoittoa tai meiliryöppy. Iloitsen, että uskallan, riitän ja tulen kuulluksi. Miksei aina voi olla lauantai. Aiemmat Woodstockfestarit on pidetty vuosina 1969, 1994 ja 1999. Rumpalia ei ole tarvinnut hakea kaukaa: rytmiä levyllä lyö Tweedyn 18-vuotias poika Spencer. Sata minuuttia ryöpsyjä, suvantoja, yllätyksiä, umpikujia, vapaapudotusta, vuoropuhelua, hikeä, hymyjä. Tiistaina saattaa moni tylsä asia tulla kerralla hoidetuksi. Niistä saa ryhtiä ja mielekkyyttä arkeen. Rumpujen kutsuun on vastattava. Festarin alkuperäinen järjestäjä Michael Lang vihjaili suunnitelmista Rolling Stone -lehdelle. Mitä tekee kolmevuotias Jarmo sinapinruskealla 70-luvulla. Kenen kanssa kokeilisin. Siispä haaveilen ja lähden toteuttamaan haaveita. Mikä liikuttaa, saa karvat pystyyn. Ainakin Universalilla joku vielä muistaa, sillä jättifirman Suomen-osastolta joku oli sainannut nuo entiset teinipoppunkkarit. Saako logon projisoitua. Ehkä pari keikkaa. Kolme. Kuin olisimme porukalla patikoimassa tai metsästämässä päästen perille kiertoreittien ja yllätysten kautta. Tai muita velvoitteita. Ohikiitävä hetki varsinaisen kutsumusammatin äärellä iänikuisen säädön sijaan. Tai sitten on välipäivän paikka. Omat odotukset ja rima ovat taivaissa. Fantisoidessa ja lopulta toimiessa huomaa poistuvansa maneereista, mukavuusalueelta. Bittiavaruuteen sinkoaa jopa rollarifonistin raitoja sinne jonnekin Steely Danin käyttämättömien ottojen sekaan. Sitten läheisiä, ystäviä, hetki kiireettömyyttä. Torstain euforia saattaa säteillä perjantain luovaan ryöpsyyn. Ajantaju katoaa. P idän pitkistä ja rönsyilevistä prosesseista. Etuoikeutettu olo. Rummut virittävät aistit ja luovat yhteyden ikiaikaiseen. Koulutaipaleella mukaan tarttuu monta soitinta ja kanssasoittajaa. Adrenaliini ja palaute antavat siivet armottomalle loppuroudaukselle. Niin moni lahjakas valon soturi sanoo siinä sanottavansa. Lauantai. Aluksi aivomyrskyilemme ja etsimme jotain uutta ja kiinnostavaa. Pitkäjänteisen uurastuksen jälkeen kädessä on lämpimäinen levy, josta on niin ylpeä että punastuttaa. Syynä ei ole albumin sisältö, vaan kansikuva, joka kuulemma muistuttaa liikaa hindulaista jumalaa Vishnua. ”Olenko hullu, tyhmä, tosikko. Uuden opettelua. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat vaatineet Metallican poistamista Glastonbury-festarin pääesiintyjän paikalta. Tuleeko ketään. Motiivit jalostuvat kappaleiksi ja kultamuruja tapetaan. Onko sillä väliä?” SOUNDI 11. Poimuileva prosessi saavuttaa huipennuksensa levyjulkaisukeikalla. Onko sillä väliä. JARMO SAARI Muistatteko Juustopäät. Ponnistan mestarieni hartioilta kohti uutta ja tuntematonta. Mitä en malta jättää kokeilematta. Ei taida olla sellaista vastaanottokotia, joka ottaisi niitä vastaan edes ilmaiseksi. Jos tämä on parasta niin miksi minua tärisyttää. Olenko hullu, tyhmä, tosikko. Oma tai yhteinen tavoite. Merkitystä levottomaan elämään. Festivaalihumussa on hyvä lillua. Keskiviikkona voi tulla takkiin tai jumittaa. Havahdun siihen, että satoja ellei tuhansia levyjä viedään myymättöminä kaatopaikalle varastoista. Wilcon Jeff Tweedy julkaisee Sukirae-nimisen albumin syyskuun puolivälissä. Jokin minua silti aina niin hämmentää kun haaveesta tulee jaettu haaste ja jaettu ilo. Tosin syynä ei ole niinkään musiikki vaan se, että Hetfieldin mieltymys karhumetsästykseen ei sovi maanläheisen brittifestarin henkeen. Mikä olisi jännittävintä, upeinta ja vaarallisinta. Ketkä. Tuleeko ketään. Ei kannata ihan vielä telttaa pakata, mutta kerrottakoon että Woodstockin 50-vuotisjuhlat häämöttävät vuoden 2019 kesällä. Mutta koko ajan suunta kohti jotain. Kuulemmeko toisiamme. Logistiikkaa, uskonpuutetta, innostumisia, oivalluksia, ryhmäytymistä. Hakkaa tauotta leikkirumpua inkkarihattu päässä syntymäpäivillään. Maailma hukkuu paskaan ja liemessä on toteutuneita unelmia. Entäpä lyriikat, saliääni. Ensimmäinen näyte I’ll Sing It on jo julkaistu. Tulee aika perustaa se bändi, jossa on kolme unelmarumpalia. Henkeä pidätellen odottelemme, että syntyykö Janskun, Haden ja Teemun kynästä uusi Voit sä lopettaa -hitti. Kamoja pakatessa puramme kaikkea juuri yhdessäkoettua. Kolea maanantai voi olla askel kohti orastavaa ideaa. Tähden välit PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat. Heille olen kaikesta velkaa. Kuva: Sami Mannerheimo Sensuuri ei nuku koskaan! Vuonna 1967 julkaistu Jimi Hendrix Experiencen Axis: Bold As Love -albumi on kielletty Malesiassa. Ketkä. Jos tämä on parasta niin miksi minua tärisyttää. Meneekö viesti perille
Jämsä Haloo Helsinki!, Happo radio, Klamydia, Pariisin Kevät, Stam1na, Petri Nygård, Viikate, Martti Servo & Napander, Ruudolf & Karri Koira & Musta Barbaari, Apulanta, Sanni, Popeda SIERAVUOREN JUHANNUS 19.6.-21.6. Hailuoto Kuva: Mikko Meriläinen 4 1 0 2 S A P O I R A T SOUNDIN FES Asa & DJ Polarsound, Cold Pupu Sauna, Bubble Scum, Elysium, DJ Bull, Aivo vuoto, Tapani Kansalainen, 22pistepirkko, Heads & Bodies, Texas Faggott, Ato mirotta, Goon 27.6.-5.7. Järvenpää Basic Element, Pandora, Redrama, Waldo’s People, Popeda, Cheek, JVG, Sanni, Haloo Helsinki, Petri Nygård, Brädi, Jannika B Status Quo, The Ford Blues Band, Heritage Blues Orchestra, Eric Bibb and The North Country Far, Riku Niemi Orchestra, Erja Lyytinen VALTTERI FESTIVAL 20.6. Kotka BÄTTRE FOLK FESTIVAL KUOPIO WINE FESTIVAL Samuli Putro, Mirel Wag ner, Asa, Räjäyttäjät, Hopeajärvi, Olavi Uusi virta, Iisa, Heikki Kuula, The Scenes, Death Hawks, Mikko Joensuu, Jaakko Laitinen & Väärä raha ÄMYROCK 28.6. Tampere Dimmu Borgir, Children Of Bodom, Carcass, Philip H. Kuopio Anna Abreu, J. Alppipuisto, Helsinki Svjata Vatra, Pietarin Spektaakkeli, 22Piste pirkko, Sarah Kivi & Non Orchestra LUMOUS GOTHIC FESTIVAL 3.7.–6.7. Karjalainen, Lauri Tähkä PROVINSSIROCK 27.6.-28.6. Ihalainen SUMMER UP 4.7.-5.7. Tampere Busdriver, Random Hand, Eläkeläiset, Jarkko Marti kainen & Luotetut Miehet, Jätkäjätkät, Laura Moisio, Lost Boots, Olavi Uusivirta, Risto, Samuli Putro, Scan dinavian Music Group, Tal mud Beach, Grillin’ Willie & The Vegetarians, Nicolas Kivilinna, Iisa, Radiopuhe limet, Pariisin Kevät, Tundramatiks VISULAHDEN JUHANNUS 20.6. Peter Hayden, Empe ror, Satyricon, Neurosis, Insomnium, Speedtrap, Amendfoil Kolmas Nainen, Jonne Aaron, Yö, Kolmas Nainen, Neljä Ruusua, Paula Koivu niemi, Samuli Putro, Martti Servo, Popeda, Suvi Teräs niska, Erin IMATRA BIG BAND FESTIVAL 27.6.-3.7. Helsinki 27.6.-5.7. Lahti Sean Paul, Tinie Tempah, Cheek, Elastinen, Brädi, Sanni, Sini Sabotage, Red rama, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Asa, Ruu dolf & Karri Koira & Musta Barbaari, Stig, Raappana, Teflon Brothers. Rasta HAAPAVESI FOLK 23.6. Raahe Kotiteollisuus, Poison black, Mikael Gabriel, Dingo, Anssi Kela, Sanni TUSKA OPEN AIR METAL FESTIVAL TAMMERKOSKEN SILLALLA 27.6.-29.6. 28.6. Nummijärvi, Kauhajoki W.A.S.P., Behemoth, The Black Dahlia Murder, Sui cide Silence, Deals Death, Iced Earth, Stam1na, Stone, Turisas, Turmion Kätilöt, Wolfheart, Medeia ROCK’N’ROLL JAMBOREE 19.6.-21.6. Turku Kari Peitsamo, Jippu, Tuomas Kauhanen, Kurtis Wade PAX-FESTIVAALI 29.6. NUMMIROCK 19.6.-21.6. - 21.6. Himos, Jämsä Haloo Helsinki, Juha Tapio, Jukka Poika, Popeda, Kake Randelin, Kolmas Nainen, Stig & Kullankaivajat, Tuure Kilpeläinen, Jonne Aaron, Pete Parkkonen, J. Mäntyharju Hosni, Kuningasidea, Raap pana, Salomo, St. Imatra Henrikki & Isomäki, Markku Kujala plays Val koinen Pilvi, Ratiokratia, Kari Peitsamo, Kaupungin valot, Sammal, Laulurastas, Mr Peter Hayden KALLIOLA ROCK 28.6. Alppipuisto, Helsinki Cheek, Popeda, Jenni Vartiainen, JVG, Mikael Gabriel, Klamydia, Kaija Koo, Petri Nygård, Death Hawks, Pelle Miljoona United Nicole Willis & The Soul Investigators, Super Janne, Lossi T & Juoksut, Strakto beam, Amapolar 27.6.-28.6. - 29.6. Hämeenlinna RIIHIMÄKI ROCK Duudsonit, Eva & Manu, Duke Robillard, Leningrad Cowboys, Aili Ikonen & Tribute to Ella, M.A. Tampere Leaether Strip, Ordo Rosarius Equilibrio, Two Withces, Antti Lautala & Matthew Pallasoja, J.K. Mikkeli Eppu Normaali, Kolmas Nainen, Klamydia, Kaija Koo, Hausmylly, Waldo’s People, Erin, Sini Sabo tage, Mikael Gabriel, Petri Nygård, Matti Nykänen, Pandora, Basic Element, Happoradio WIBES FESTIVAL 20.6.-22.6. Anselmo & the Illegals, Ensiferum, Poisonblack, Battle Beast, Santa Cruz, Anthrax, Bring Me the Horizon, Stone, Lost Society, Tankard, Beast milk, Amoral, Ranger, Mr. Sastamala Jackson Sloan, Dr. - 21.6. Haapavesi 12 SOUNDI PUISTOBLUES 19.6.-21.6. Törnävä, Seinäjoki The Prodigy, Jake Bugg, North Mississippi Allstars, Karnivool, Nonono, Cheek, Eläkeläiset: Humpfonia, Haloo Helsinki!, M.I.A., Dropkick Murphys, Banks, Blind Architect, Hannibal & Musta Moottori, Kakka Hätä 77, Kolmas Nainen, No Shame, Risto, Samuli Putro, Stam1na, Viikate, Damn Seagulls RAAHE FESTIVAL 26.6.-28.6. Eura Haloo Helsinki, Jukka Poika, Petri Nygård, Tuomas Kauhanen, Stig KALAJOEN JUHANNUS 25.6.-29.6. Snout and His Hogs of Rhythm, Burning Wheels, Johnny Trouble, Adels, Miki Lamarr, Johnny Legend, Rob Ryan Roadshow, Deke Dickerson HIMOSFESTIVAL 19.6.–21.6. Kalajoki Eric Bibb & the North Country Far, American Café Orchestra, Kevin Burke, DakhaBrakha, Timo Rau tiainen ISKELMÄ FESTIVAALI 26.6.-28.6. Num minen & Junior All Star Big Band, Sanni, Mb Project plays Hassisen Kone, Jukka Poika 27.6.-29.6. Karjalainen, Tuure Kilpeläinen, Haloo Helsinki!, Kolmas Nainen, Jukka Poika, Erin, Cheek, Jenni Vartiainen, Popeda, Yö, Movetron, Kaija Koo TURKU ACOUSTIC 27.6. Riihimäki LAWATANSSIT 27.6.-29.6
Rovaniemi Haloo Helsinki!, JVG, Jukka Poika, Stepa & Are, Mikael Gabriel, Hannibal & Musta Moottori, Flesh Roxon, Rauhatäti, Tiisu JALOMETALLI 8.8.-9.8. Pori Patti Smith, Bob Dylan, Mac Miller, Kelis, James Blunt, Jamie Cullum, George Clinton & Parliament Funcadelic, Suzanne Vega, Pet Shop Boys, Hurts TAMMERFEST 16.7.-19.7. Turku Apulanta, Egotrippi, Modernistit, Irina, Martti Servo & Napander, Jarkko Martikainen, Uniklubi, Peer Günt, Herra Ylppö & Ihmiset, Lauri Tähkä, Pariisin Kevät, Poets of the Fall, Shitter Limited, My First Band QSTOCK Megadeth, Volbeat, Graveyard, Michael Monroe, Viikate, Radiopuhelimet, Lost Society, Risto, Kypck, Apulanta, Pariisin Kevät, Stam1na, Poisonblack, Samuli Putro, Wolfheart KUOPIO ROCKCOCK 25.7.-26.7. Karjalainen, Erin, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Kari Peitsamo TWIN CITY FESTIVALS 17.7.-19.7. Ykän Pub, Oulu Fru Dörr, The Heartburns, Kakka-Hätä 77, Kaupungin Valot, Lighthouse Project, Maailmanloppu, Obnoxious Youth, Rövsvett, Radiopuhelimet, Sur-rur, Tryer HARJU FEST 4.7.-5.7. Lappeenranta 15.8.-31.8. Vääksy, Asikkala Manowar, Teräsbetoni, Imperia, Hostile Dingo, Osmo’s Cosmos, Hukka ja Mama, Anna Abreu, Sanni, My First Band, Modernistit 25.7.-26.7. Ivalo, Inari The 69 Eyes, Timo Rautiainen & Jussi Lampi, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, E-Type, Turo’s Hevi Gee, Mamba, Martina ROCKFESTARI NAAMAT 25.7.-27.7. Seinäjoki Cheek, Jenni Vartiainen, Apulanta, Haloo Helsinki, The Rasmus, Klamydia, Eppu Normaali, Michael Monroe, Erin, J. Valkeakoski Herra Ylppö & Ihmiset, Paleface, Jonna Tervomaa, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Jukka Takalon Maakinen Mysteeri Trio, Olavi Uusivirta, Laura Moisio, Topi Saha, Herra Ylppö & Ihmiset, Eppu Normaali, J. Karkkila 24.7.-27.7. Suvilahti, Helsinki OutKast, The National, Janelle Monáe, Blood Orange, Slowdive, Mac DeMarco, Nina Persson, Bill Callahan, Tinariwen, Iisa, Death Hawks, Risto, Noah Kin, Magenta Skycode JURASSIC ROCK 8.8.-9.8. Oulu KARJUROCK 18.7.-20.7. Inventive, Jukka Ässä, Poutatorvi SIMEROCK 8.8.-9.8. Karjalainen, Dumari & Spuget, Maarit, Jenni Vartiainen, Erin, Kolmas Nainen RUISROCK 10.7.-12.7. Suvilahti, Helsinki Dr Alban, Rednex, Bad Boys Blue, E-Type, Gunther, E-Rotic, Captain Jack, Waldo’s People, Alexia, Aikakone, CatCat, Thomas Anders Modern Talking Band, DJ Bobo, Haddaway, Pandora, Captain Hollywood Project, Basic Element, Hausmylly, Spandex LUTAKKO LIEKEISSÄ 29.8.-30.8. Jyväskylä 4.7.-6.7. Kouvola Islaja, Hopeajärvi, Outo homo, Talmud Beach, Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS?, Jing & Jangsters DOWN BY THE LAITURI 23.7.-27.7. Karkkila Agents, Paleface, Marko Haavisto & Poutahaukat, Polarin Sieppari, Lieminen, Scandinavian Music Group, Egotrippi, Herra Ylppö & Ihmiset AITOON KIRKASTUSJUHLAT 5.7.-7.7. Helsinki Death Hawks, Melrose, Stig, Klamydia, Polarin Sieppari, Pää Kii, Jonna Tervomaa, Samuli Putro, Olavi Uusivirta, Happoradio, Voimaryhmä, Santa Cruz Lauri Tähkä, Vesa-Matti Loiri, Sini Sabotage, Jenni Vartiainen, Popeda, Neljänsuora, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani, Janna, Olavi Uusivirta Ringworm, H2O, Anal Thunder, The Heartburns, Kivesveto Go Go, Laineen Kasperi & Palava kaupunki, Maailmanloppu, No Shame, Notkea Rotta, The Pistones, Räjäyttäjät, The Splits, Terveet Kädet, Ydinperhe Ginger Baker Jazz Confusion, Black Motor, John Boutté, Jonathan Wilson, Laurie Anderson & Kronos Quartet, Los Lobos, Esa Pulliainen C-Combo & Mr. Kuopio Therapy?, Scorpions, Haloo Helsinki!, Popeda, Stam1na, Turmion Kätilöt, Klamydia, Kotiteollisuus, Lauri Tähkä, Bat & Ryyd, Santa Cruz, Lost Society IVALO ROCK-SITY 25.7.-26.7. Kaustinen Svjata Vatra, Frigg, The World Mänkeri Orchestra & Paul Austerlitz, Pauli Hanhiniemi & Hehkumo, Jarkko Martikainen, New Better Spring Band, Captain Cougar, J. Jyväskylä Catharsis, Looptroop Rockers, Truckfighters, Beastmilk, Wolves Like Us, INVSN, Satan’s Satyrs, Honningbarna, Pää Kii, SMC Lähiörotat, Ghost Brigade, Laineen Kasperi, Paperi T & Khid, Tombstoned, Oranssi Pazuzu, Delta Force II Yllä valikoima kesä–elokuun festivaaleja. Kerimäki Popeda, Haloo Helsinki, Nerve End, Jenni Vartiainen, Karri Koira & Ruudolf, Virve Rosti, Solonen & Kosola, Dave Lindholm B. Karjalainen LAHDEN YÖT 9.7.-12.7. Tapahtumien yhteydessä luetellut artistit ovat vain osa ohjelmaa. Harjavalta Anssi Kela, Eva & Manu, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Von Hertzen Brothers, Honey B & T-Bones, Ten Years After, Kämäräinen Toppola Viinikainen play Tolonen, Dalindèo, Wigwam Revisited! Louise Distras, Anssi Kela, Maj Karma, Iisa, Death Hawks, Barren Earth, Hebosagil, My First Band, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi TYÖVÄEN MUSIIKKITAPAHTUMA 24.7.-27.7. Karjalainen H2Ö 18.7.-19.7. Messukeskus, Pasila Avicii, Laidback Luke, Dvbbs, Blasterjaxx, Noisecontrollers, Wildstylez WANAJA FESTIVAL 18.7.-20.7. Breathless, Pietarin Spektaakkeli, Pepe Willberg, Suvi Isotalo KANAVAROCK 26.7. Himos, Jämsä 9.7.-12.7. Kotka MAGIC CIRCLE FESTIVAL 18.7.-20.7. Tampere Happoradio, Haloo Helsinki!, Stam1na, Apulanta, Viikate, Eppu Normaali, Popeda, Cheek, J. Suvilahti, Helsinki SUNSET BEACH PARTY 18.7.-19.7. Tampere Snoop Dogg, Tyga, JVG, Mikael Gabriel, Asa, Redrama, Gracias & The Globe Band, Kube x Mäkki, Tuomas Kauhanen, Sini Sabotage FLOW FESTIVAL 8.8.-10.8. Hämeenkyrö Klamydia, Lauri Tähkä, Jukka Poika, Uniklubi, Happoradio, Jesse Kaikuranta, Oliver, Numero 83 VANHAN PAUKUN FESTIVAALI 1.8.-2.8. Karjalainen, Popeda, Haloo Helsinki!, Apulanta, Eppu Normaali, Pariisin Kevät, Kolmas Nainen LOHJAN RANTAJAMIT 10.7.-12.7. Muurame Kumikameli, Olavi Uusivirta, Get Your Gun, Hopeajärvi, Asa & Band, Plutonium 74, Death Hawks, Soul Valpio Band HÄMYVESTARIT 1.8.-2.8. Joensuu Alice in Chains, A$AP Ferg, Ellie Goulding, Haim, Portishead, Eppu Normaali, Pariisin Kevät, Anssi Kela, Mustasch, Black Lizard, Damn Seagulls, Gracias & The Globe Band, Herra Ylppö & Ihmiset, Oranssi Pazuzu, Pää Kii, Ranger, Santa Cruz, Stam1na PIONEERIFESTIVAALI 11.7.-12.7. Iisalmi Kolmas Nainen, Suvi Teräsniska, Anssi Kela, Happoradio, Erin, Juha Tapio SUOMIPOP-FESTIVAALI Erin, Jenni Vartiainen, Cheek, Happoradio, Stig, J. Oulu King Diamond, Dark Angel, Sacred Reich, Loudness, Speedtrap, Ranger WE LOVE THE 90’S FESTIVAL 29.8.-30.8. Karjalainen VASKI AREENA 24.7.-27.7. Uusikaupunki Helloween, Anna Abreu, Elastinen, Jonne Aaron, JVG, Stratovarius, Yö JÄTTÖMAA 19.7.-20.7. Lappeenranta Cheek, Kotiteollisuus, Haloo Helsinki!, Turmion Kätilöt, Metsatöll, Santa Cruz, Eppu Normaali, Poisonblack, Stam1na, Bat & Ryyd, Sanni, Apulanta, Pää Kii SUMMER SOUND FESTIVAL 18.7.-20.7. Lapua Kolmas Nainen, Softengine, Elonkerjuu, Neljänsuora, PistePiste, Flute of Shame PURUVESI POP 1.8.-2.8. Vuokatti, Sotkamo Stam1na, Viikate, Battle Beast, Lost Society, Dog Days Revolution, Sonata Arctica, Sabaton KEITELEJAZZ KARMAROCK 23.7.-26.7. Mikkeli HIM, Flogging Molly, Clean Bandit, Haloo Helsinki!, Stam1na, Vesa-Matti Loiri & All Stars, Jenni Vartiainen, Sanni, Damn Seagulls PORISPERE 8.8.-10.8. ajantasaiset tiedot: www.meteli.net SOUNDI 13. Aitoo, Pälkäne Kolmas Nainen, Juha Tapio, Sanni, Olavi Uusivirta, Stig, Suvi Teräsniska, Neljänsuora, Apulanta KAUSTINEN FOLK MUSIC FESTIVAL 7.7.-13.7. Muutokset mahdollisia. Lahti Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani, Haloo Helsinki, Popeda, Jannika B, Bat & Ryyd, E-Rotic, Basic Element, E-Type, J. Hiekkaharju, Vantaa Michael Monroe, Apulanta, Scandinavian Music Group, Herra Ylppö ja Ihmiset, Uniklubi, Pertti Kurikan Nimipäivät, Pariisin Kevät, Reckless Love, Anssi Kela, Jonna Tervomaa, Räjäyttäjät, Death Hawks, Black Lizard, Roope Salminen & Koirat SATAMA OPEN AIR 1.8.-2.8. Lohja Sanni, Kaija Koo, Cheek, Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani, Lauri Tähkä, Jenni Vartiainen ILOSAARIROCK 11.7.-13.7. Rääkkylä Arttu Wiskari, Banda Madrugada, Huojuva Lato, Timo Rautiainen Folk band, Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani, Väinö Tuonela & Kerettiläiset HÄSSÄKKÄ-PÄIVÄT 4.7.-5.7. Turku The Offspring, Phoenix, Suede, Tame Impala, First Aid Kit, David Guetta, Example, Mando Diao, Children Of Bodom, Olavi Uusivirta, Pariisin Kevät, Stone, J. Koria, Kouvola Apulanta, Stam1na, Turmion Kätilöt, Sonata Arctica, Kaija Koo, Aarne Tenkanen, Poisonblack, JVG PORI JAZZ 12.7.-20.7. Ruissalo, Turku Hawkwind, Josephine Foster, Absoluuttinen Nollapiste, Cleaning Women, Cola & Jimmu, Cosmo Jones Beat Machine, Gommi & Pommi & Sesse-Possu, Hannibal & Musta Moottori, Kuusumun Profeetta, Kytäjä, Pietarin Spektaakkeli, Pöllöt, Risto SOTKAMON SYKE 18.7.-19.7. Lieksa Mokoma, Hevisaurus, Suvi Teräsniska, Dingo, Neljänsuora SEINÄJOEN VAUHTIAJOT 24.7.-27.7. Karjalainen, Happoradio TIKKURILA FESTIVAALI 1.8.-2.8. JYSÄRI ROTUAARI PIKNIK 4.7.-5.7. Keskisen Kyläkauppa, Tuuri HIM, Robin, Eppu Normaali, Popeda, The 69 Eyes HELSINGIN JUHLAVIIKOT KOTKAN MERIPÄIVÄT LPRHC FEST 1.8.-2.8. Pori Sonata Arctica, Stam1na, August Burns Red, Amaranthe, Insomnium, Reckless Love, Santa Cruz, Circle, Ranger, Flogging Molly, Apulanta, Kolmas Nainen, Nekromantix, Death Hawks, Eleanoora Rosenholm MILJOONAROCK 9.8. Karjalainen OLUSET 9.7.-12.7. Hämeenlinna Michael Monroe, Popeda, Happoradio, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Erin, Grease Helmet, Turisas, Kotiteollisuus, Klamydia, J. Karjalainen, Popeda, Michael Monroe, Haloo Helsinki!, Lost Society KIHAUS FOLK MUSIC FESTIVAL 4.7.-5.7. Oulu Scooter, E-Type, Pandora, Movetron, Bat & Ryyd, Thomas Anders & Modern Talking Band, Bad Boys Blue, 2Unlimited, Captain Jack, Waldo’s People Cheek, Haloo Helsinki!, Jukka Poika, J. Tornio Cheek, Jenni Vartiainen, Egotrippi, Rähinä Special, Herra Ylppö & Ihmiset, Matti Nykänen RAKUUNAROCK 18.7.-19.7. Kemi Lauri Tähkä, Erin, Jannika B, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani, Sanni, Irina BLOCKFEST 1.8.-2.8. Äänekoski 26.7
Näyttelijänäkin tunnettu Ayoade osoittaa toisella pitkällä elokuvallaan olevansa yksi kiinnostavimmista uusista ohjaajista. Ohjaaja Seth MacFarlane tunnetaan Family Guy -animaation ja hittikomedia Tedin tekijänä. Oncen menestyksen myötä Carney on saanut pääosaan Hollywood-tähdet Keira Knightleyn ja Mark Ruffalon. Simon (Jesse Eisenberg) on neuroottisen oloinen ja kömpelö nuori mies, joka työskentelee ankeassa toimistossa. HHHH EDGE OF TOMORROW Fjodor Dostojevskin romaaniin perustuva The Double näyttää katsojalle oudon maailman, joka tuo mieleen Terry Gilliamin elokuvan Brazil (1985) ja sen orwellilaiset visiot. Erikoista tunnelmaa lisää se, että suomalaismuusikko Danny nähdään elokuvan ravintolakohtauksessa, jossa hän esittää kappaleen East Virginia. Edge Of Tomorrow’n tehoa vähentää se, että siinä on liikaa asioita, jotka on nähty monta kertaa ennenkin. Kun poikaystävä saa sopimuksen isolta levy-yhtiöltä, Gretta jää syrjään. Vaikka Ayoadella tuntuu olevan selkeitä esikuvia sekä kirjallisuudessa että elokuvassa, hänen tyylinsä on täysin omaperäinen. Hakuaika päättyy 14.9.2014. Elokuvassa kuultavista mukavista biiseistä vastaa New Radicals -yhtyeen Gregg Alexander. Gretta saa kuitenkin oman tilaisuutensa, kun parhaat päivänsä nähnyt levy-yhtiöpomo Dan (Ruffalo) sattumalta kuulee tämän esittävän pubissa yhden kappaleensa. Ei siis ihme, että vanhoissa valokuvissa kukaan ei hymyile. Entisenä muusikkona Carney selvästi tuntee musiikkibisneksen, ja hän osaa kertoa kiinnostavia tarinoita. Jokaisella toistokerralla tarinaan tulee mukaan jotain uutta, ja siinä päästään hieman pidemmälle. Hän esittää pelkurimaista lammasfarmaria nimeltä Albert, joka ei pärjää aseiden kanssa mutta joutuu opettelemaan kuudestilaukeavan käytön, kun kaupunkiin ratsastaa Liam Neesonin esittämä kostaja. Mark Ruffalon levymogulissa on renttumaista karismaa. Gretta ei kuitenkaan halua tehdä kompromisseja oman musiikkinsa suhteen, eikä häntä kiinnosta poptähteys. Ulkoavaruuden oliot ovat valloittaneet maapallon, ja taistelu näyttää hävityltä. Dan on levyalalla vanha kettu, joka kokee K EN AUD LEF FA löytäneensä hiomattoman timantin. HHH HHH 14 SOUNDI Palkintona studioaikaa ja muuta arvokasta apua Kokki Henri Alénin ravintola Muru järjestää lokakuun lopussa rock-teemapäivät, jonka tuotoilla tuetaan yhtä lupaavaa artistia uransa alkutaipaleella. A-PUOLI > Sanoin kuvin Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Tapahtuman suojelijaksi on lupautunut itse Ridge eli Ron Moss.. Uusia alkuja -elokuvasta puuttuu Oncen rosoinen maanläheisyys, mutta se on yhtä lailla sympaattinen ja todenmakuinen elokuva. Kilpailua järjestämässä: Ravintola Muru, Soundi, Sonic Pump Studios, KLOK ja Teosto. Hauskaksi tarkoitettua läppää heitellään ilmaan jatkuvasti, mutta suuri osa on mielikuvituksetonta alapäähuumoria. Toistuvasta aikaluupista ja lukuisista kuolemista otetaan irti myös kieroa huumoria. Soundi on yksi tapahtuman yhteistyökumppaneista ja auttaa palkittavan artistin löytämisessä. THE DOUBLE HHHH Osallis tu bändikilpail uun! MILJOONA TAPAA KUOLLA LÄNNESSÄ Kilpailun voittanut artisti saa palkinnoksi viisi päivää studioaikaa ammattimaisessa opastuksessa, mainostoimiston suunnittelemat levynkannet sekä musiikkivideon. Tom Cruisen esittämä toimistoupseeri William Cage joutuu vasten tahtoaan etulinjaan. Elokuvassa nähdään samoja kohtauksia uudestaan ja uudestaan hieman eri näkökulmasta, mikä voisi ehkä tuntua turhalta toistolta, mutta se toimii. Muutamat iloiset yllätykset ja häpeilemättömän räävitön asenne jättävät kuitenkin lopulta hymyn huulille. Miljoona tapaa kuolla lännessä -komedia esittää villin lännen vaarallisena paikkana, jossa kuolema kolkuttaa joka puolella. Voittajasta tehdään haastattelu Soundin nettisivuille, ja lisäksi Teosto opastaa musiikkibisneksen saloihin ja sudenkuoppiin. Voittajan valitsee Soundi yhdessä kitaristi Mikko Kososen vetämän raadin kanssa. Toimintakohtaukset ovat näyttäviä mutteivät erityisen omaperäisiä. Yhtäkkiä elokuva alkaa muistuttaa Päiväni murmelina -komediaa, ja Cage käy läpi saman taistelun kerta toisensa jälkeen. Hyönteismäisistä örkeistä tulee mieleen köyhän miehen Starship Troopers. Miljoona tapaa kuolla lännessä ei ole yhtä kekseliäs ja hauska elokuva kuin Ted. Keira Knightley on hieman yllättävä valinta tinkimättömäksi muusikoksi, mutta hän kantaa roolinsa hienosti. Mukaan kilpailuun voi hakea Soundin nettisivujen kautta osoitteessa www.soundi.fi/mururock Kilpailuun voivat hakea artistit, jotka eivät ole julkaisseet albumia ja joilla ei ole voimassa olevaa levytyssopimusta. Oncen ohjaajan John Carneyn uusi elokuva Uusia alkuja kertoo myös musiikkielämästä. Simonin työpaikalle ilmestyy uusi työntekijä, joka on hänen ilmetty kaksoisolentonsa, mutta kukaan ei tunnu huomaavan yhdennäköisyyttä paitsi Simon itse. Ohjaaja Richard Ayoade löysi laulajan YouTubesta. Knightleyn esittämä Gretta tekee poikaystävänsä kanssa lauluja yhdessä. ELOKUVAT TEKSTI: JUSSI HUHTALA UUSIA ALKUJA KUU Matkalla maineeseen V uonna 2007 ilmestynyt irlantilaiselokuva Once oli ihastuttava musiikkidraama, jonka pääosassa näyttelivät The Frames -yhtyeen Glen Hansard ja Markéta Irglová. Jos kuolema ei tule kaksintaistelussa tai kapakkatappelussa, niin henki lähtee tapaturmaisesti tai viimeistään eläinten raatelemana
Hyvä proge murtaa silti suojauksen. Näiden bändien musan kuuntelu on poikkeuksetta nostattavaa. Eels Things The Grandchildren Should Know – Kiteyttää mulle jotain olennaista progesta ja monimutkaisista lyriikoista, mitkä toimivat lukioikäisenä loistavasti. – Siinä missä YUP ja CMX ovat menettäneet ajankohtaisuutensa, Suljettu jaksaa sykähdyttää säännöllisin väliajoin. – Ehdittiin tehdä musiikkia pari vuotta kaksin, Joel muistuttaa, – Ja edelleen on helkkarin hienoa pallotella yhdessä ideoita, kun ymmärtää välittö- MUSIIKKI, JOKA ON TEHNYT ERITYISEN VAIKUTUKSEN LAULUNTEKIJÄNÄ MUSIIKKI, JOKA ON VAIKUTTANUT MUUSIKKONA/ KOSKETINSOITTAJANA Pekka Pohjola Changing Waters Vladimir Ashkenazy Šostakovitš: 24 Preludes And Fugues, Op. Nykyään ne aiheuttavat hikisen ja vaivaantuneen olon. Varttuneemmalla iällä olen alkanut arvostaa suorempaa viestiä, sydämestä sydämeen. 16 SOUNDI – Fiiliksestä ja patetian määrästä riippuen Eelsin Things The Grandchildren Should Know tai Sibeliuksen Sydämeni laulu, Ylioppilaskunnan laulajien esittämänä. Huomaan, että laulaja Magnus Carlsonin laulusoundi hyväilee samoja sielun kieliä kuin Kuningaskin. Olemme kaikki neljä musiikin rakastajia ja bändi-ihmisiä, jotka tykkäämme kehittyä ja kasvaa yhtyeenä. Bändi on kuitenkin parantunut, joten soundi varmasti syvenee. Beatles soi meillä kotona todella paljon ja oli hieno juttu käydä faijan kanssa Abbey Roadilla. – Ashkenazyn ohella intoilen Janne Mertasen Chopin-levytyksistä. Arvostan ennakkoluulottomuutta klassisen, jazzin, teatterimusiikin ja rockin genreissä. Myös rouhea, amerikkalainen blues/gospelpianokulttuuri sytyttää. Samaan kategoriaan niputan Richard Hawleyn. Faija kiljui, kun näki Paul McCartneyn kävelevän kadulla. 87 – Harmoniakäsitykseeni on vaikuttanut akseli: Pekka Pohjola, Anssi Tikanmäki ja Jukka Linkola. Jukka Gustavson on uruissa ykkönen ja Wigwam kuuntelussa jo faijan levyhyllystä. A-PUOLI > Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen Joel Mäkinen V uonna 2011 perustetulle Pimeys-kvartetille avautuivat varsin pian monet ovet. Liimatan tarinat (lyriikat, sarjakuvat, proosa) inspiroivat todella paljon. Keane ja CP70- sähköpiano. (Pimeys) mästi toisen ajatuksia. Pimeys on kuitenkin kanavoinut nosteen tyynesti omaan kehitykseensä ja valmistellut ”vaikeaa toista albumia” ironisen hymynkareen naamioimalla innolla. Diggailen ylipäänsä kukkoilevaa vanhaa rockia, Led Zeppeliniä, Rollareita ja The Whota. Kajaanin kaupunginteatterin Liekeissä-musikaalin kautta tuli tutustuttua Elviksen musaan lähemmin. Oli kivaa, että kohdalle osui nostetta, mutta emme aio väljähtyä kuin Idols-tähdet, vaan teemme työmme mieluummin ”kestävyysjuoksun genressä”. – Ensilevymme oli sellainen ”greatest hits” siihenastisesta kamasta. LEVY, JOKA TUO MIELEEN LUKIOAJAN MUSADIGGAILUN LEVY, JOKA TOIMII ERINOMAISESTI PUNTTISALILLA TUOREIN LEVYTYS, JOKA ON KOLAHTANUT MINKÄ KAPPALEEN HALUAISIN SOITETTAVAKSI HAUTAJAISISSANI YUP Toppatakkeja ja Toledon terästä ZZ Top Greatest Hits Weeping Willows The Time Has Come – I’m just looking for some tush -testosteronitaso kymmenkertaistuu. Kummassakin tapauksessa on olennaista, että eletty on.. Pohjolan Changing Waters on hienoin instrumentaalilevy. Syksyksi suunnattu kakkoslevy syntyy lyhyemmässä ajassa. Intiimiä hommaa yhteisellä aaltopituudella. Oivan debyyttisinglen ja odotuksiin vastanneen monitahoisen esikoisalbumin Muut on jo menneet myötä yhtye sai harteilleen niin kimaltelevaa suomirockin toivon ja tulevaisuuden viittaa, että hypehaukatkin pörhistyivät. Ja persoonalliset laulaja-kosketinsoittajat: Elton John, Rufus Wainwright, Stevie Wonder. – On osoittautunut erinomaiseksi levyksi. ALBUMI, JOKA TUO ELÄVIMMIN MIELEEN LAPSUUDEN PISIMPÄÄN SOITTIMESSANI VIIHTYNYT KESTOALBUMI The Beatles Ballads Absoluuttinen Nollapiste Suljettu – Ballads-muistoon liittyy kaunis yhteinen kokemus ja sen jälkeisen menetyksen tuoma suunnaton suru. Myös Nollapisteen huumori vetoaa nörtin mieleen. Albumi on hienoin teema-levy, jonka tiedän. Joel Mäkinen toteaa kahden laulajan ja lauluntekijän yhteistyön Pekka Nisun kanssa yhtyeen keskeiseksi voimaksi. Arkaaisuus, sibeliaanisuus, alt-asteikon käyttö, teatraalisuus ja lyyrisyys. Tyylilajissa ei mennä merta edemmäs kalaan, eikä siis lähdetä riskillä ottamaan uutta tonttia haltuun
KON S ERT T I) Eläkeläiset: Humpfonia! Pariisin Kevät \\ Anssi Kela P E 1 1 .7 . FI Viikate \\ Risto \\ Aksim & Musta Barbaari \\ Dalindéo JA T I K E T T I LI P P UVAI H TO EH D OT : L A- S U 9 5 € LA 60 € \\ SU 75 € P E S ULO -K LU BI 29 € Lost Society \\ Pää Kii \\ Tuomo \\ Turmion Kätilöt \\ Lapko Wasted \\ Wolfheart \\ Santa Cruz \\ KC/MD Mafia Eppu Normaali ( 12 0 MIN . + L U K U I S I A M U I TA ! KL UB I. Seuraa @ilosaarirock 11.-13.7.2014 \\ Laulurinne \\ Joensuu www.ilosaarirock.fi \\ www.fb.com/ilosaarirock A LIC E IN CH AI NS (US) P O RT I S HEA D ( UK) H A IM ( U S) O P E TH ( SWE) EL L I E G OU L D I NG (UK ) TRE NTE MØ L L E R ( D E N ) R IV ER SIDE (P O L) A S AP FE RG ( U S ) M USTAS C H ( S WE) S T UD I O K I LL ER S (U K) I N S OM N I U M H A PPOR A DI O JE N N I VA RTI AI NE N Haloo Helsinki! \\ Stam1na \\ Sanni \\ J. Karjalainen E N N A K KO L I P U T : Asa & Band \\ Olavi Uusivirta \\ Herra Ylppö & Ihmiset I LO S A A R I RO C K
Tätä myös kansainvälisillä rock’n’roll-estradeilla debytoinutta showta ei kannata missata, jos se kohdalle sattuu. Padeja voi soittaa käsin tai kapuloilla. Soundeja – jotka ovat siis ihan kelvollisia – voi säätää monipuolisesti. Hinta (89 euroa) on naurettavan halpa. Rumpu on todella kätevä treenivehje vaikka takahuonelämmittelyyn. Kun vetää padien herkkyydet tappiin, niin dynamiikkaa piisaa yllättävän mukavasti. Lisäksi laitteen habitus on muovisen oloinen. Minulle tämä. Tämä ei ole lelu, vaan käyttökelpoinen lisä vaikka rumpusetin kylkeen. Suuri yleisö tuntee Haajan Agents-solistina, mutta rootsrokkauksen salat mies on opetellut vuosikymmeniä pitkän rupeaman aikana Whistle Baitin ja The Barnshakers -yhtyeen frontjäbänä. Perinteisen New Orleansin brass band -meiningin lisäksi yhtye on laajentanut skaalaansa jopa funkin ja hiphopin alueille ja esittää nykyään mitä haluaa ainutlaatuisella puolikuukaupungin meiningillä ja on tässä lajissa toiminut suunnannäyttäjänä New Orleansin liikkuvien puhallinbändien renessanssille.. KIT-KAT T ämmöisenä huippurumpalina olisi joskus kiva treenata himassa, mutta sähkösetti ei musanurkkaukseen mahdu ja virpan sutkuttelu vispilöillä ei kiinnosta. Kiitos! HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija TORVIMUSIIKKIA J os haluaa kuulla Suomen suvessa suunnilleen maailman parasta neworleansilaista brass band -meininkiä, kannattaa suunnistaa Rauma Blues -tapahtumaan 12. Villistä rockabillysta räkäiseen rhythm and bluesiin vaivattomasti leikkaava The Roughshods onkin koottu paatuneista rytmimusiikin taitajista (Pekka Laine: soolokitara, Lasse Sirkko: pystybasso ja Jupe Litmanen: rummut). Herrojen ansioluettelosta löytää yhtyeitä Nieminen & Litmanen -duosta Whistle Baitiin ja The Hypnomenistä Heartworniin. Tapahtumaa odotellessa voi virittäytyä taajuudelle hankkimalla Spudarien seiskatuumaisen vinyyli-ep:n, jolla kuullaan sekä yhtyeen omia hengentuotteita että näppäriä rock’n’roll-lainoja esimerkiksi Burnette Brothersin kuolinpesästä. Laiteen perseeseen voi liittää piuhoilla sähköiset hihat- ja bassaripedaalit. Mikä siis neuvoksi. Nämä ovat kuitenkin pieniä puutteita, sillä KATilla on kiva vätkytellä menemään. Grammy-palkittu ryhmä perus- tettiin Frazierin veljesten toimesta jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Ääniä voi virittää, panoroida stereokuvassa ja herkkyys sekä voimakkuus on säädettävissä. Rockin’ 8-Balls -yhtyeen legendaarinen villimies Kekka Uitto on Haajan tavoin kansainvälisesti arvostettu fifties-henkisen rock’n’rollin tulkki. A-PUOLI > E-Liike Teksti: Esa Kuloniemi Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Vehkeessä ei ole patteritoimintoa ja erilaisia settejä ei voi tallentaa muistiin, mutta laite muistaa viimeisimmät säädöt. Kuva: Goofin’ Records SPUD JA NICK JA KOVAOTTEISET MIEHET J o oli aikakin! Spud’n’Nick & The Roughshods julkaisi debyyttivinyylinsä, vaikka kyseessä on kaikkea muuta kuin vasta-alkajien kopla. Bändin keulakaksikko Vesa Haaja & Kekka Uitto edustaa suomalaisen rockabillyn aatelia. Rumpusoundeja voisi olla enemmän ja perkkuja vähemmän. Yhdessä parivaljakko loihtii ilmoille näillä lakeuksilla harvoin kuultua stemmalaulusoundia, joka henkii Everly Brothersin ja Don & Deweyn tapaisten legendaaristen rock’n’roll-duojen energiaa ja tyyliä. Mukana tulee pohjaan kiinnitettävä 18 SOUNDI 1 KAT KTMPd Multipa telineadapteri, jollaista ei saa ilmaiseksi edes 700 euron Bossien mukana. Entäs sitten komppi. Jopa huonekaikua (reverb) voi nysvätä. Stereoulostulo- ja midiliitännätkin löytyvät. Kyseessä on pieni neliosainen virvelin kaltainen monitoimirumpu, joka pitää sisällään 50 erilaista rumpu- ja perkussiosoundia. Säätäminen ja soittaminen ovat hauskaa ja helppoa. KAT KTMP1 Multipad on vastaus tarpeisiini. Myös muut kuin KAT-pedaalit ovat yhteensopivia. New Orleansin ylpeys ja instituution asemasta nauttiva Rebirth Brass Band on tullut meilläkin tutuksi HBO:n mainion Treme-televisiosarjan kautta. Myös ulkoisen äänilähteen liitäntä puuttuu. Se on osuvasti kastettu, sillä verbinä ”roughshoddaaminen” tarkoittaa brutaalin väkivaltaista käsittelyä. heinäkuuta
– Grady Martinin kitarajutut Johnny Burnetten Rock’n’Roll Trion sinkulla Honey Hush / The Train Kept-ARolling ja Link Wrayn Ace Of Spades Kuva: Jyrki Kallio 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. – Pääkitarani on Esa Hokkasen modifioima EH eli Höfner Club 1962/63 sekä pari Gibson Melody Maker -mallin kaksimikkistä reissueta. Esikuvikseen muun muassa legendat Lonnie Johnson, Django Reinhardt, Charlie Christian, Les Paul, Sister Rosetta Tharpe, T-Bone Walker, B.B. Kaikissa kolmessa on P-90-mikit ja Bigsby-vibrakampi. Päävahvahvistimeni on amerikkalalainen 5-wattinen uusioihme Swart Space Tone. – Efekteinä käytän BOSS-tremoloa, BOSSin Fender Reverb Unit-mallinnusta, Excalibur Analog Device AD350 -delayta sekä Maggie Vibea eli Magnatonen stereo-vibratoa mallintavaa pedaalia. – Kanadalaisen LaPatrie Motif -kitarani. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Ollaan puhuttu yhteisestä albumista jo vuosia, joten jonain päivänä... Vaihtelu virkistää. Vai kenties käsityönä tehty. JO’ BUDDY INVENTAARIO #34 2 Ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. – Uusin lp:ni, joka on samalla ensimmäinen äänitallenne soitosta nykykamoillani. Se oli samannäköinen kuin ekan hankkimani levyn, Elmore James -lp:n kannessa ollut soitin. Soundcheckissä tajusin, kuinka kusessa olin, mutta onnistuin noin kymmenen puhelun jälkeen saamaan yhden juuri ennen keikkaa lainaksi. Samoin varakieliä on hyvä olla mukana riittävästi. Eikä viritysmittaristakaan haittaa ole. – Ystäväni Rick Holmstromin. 6 Tallenne, jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. – Lintsasin lähes koko yhdeksännen kouluvuoteni, mutta käytin nekin päivät muun muassa musakauppojen kitaroihin tutustumiseen. Levyn on tarkoitus olla ulkona alkuvuodesta 2015, kertoo kuulumisiaan Jussi Raulamo alias Jo’ Buddy, maamme juurimuusikoiden individualisteihin lukeutuva kitaristi-laulaja. Toivossa on hyvä elää! SOUNDI 19. Joskus hukkasin yhden eräällä rundilla Oulun kohdalla. – Ensimmäiset plektrani askartelin leikkaamalla sellaisia saksilla kaikenlaisista muovirasioista. – Kaikki käy, kunhan se inspiroi palvelemaan biisiä. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Siihen minulla on varmasti syvin yhteys, koska kyseisellä nylonkielisellä akustisella sävellän ja soitan sekä kotioloissa että lomamatkoilla. King, Gatemouth Brown, Johnny Guitar Watson, Guitar Slim, Snooks Eaglin, Earl King, Jimmy Nolen, Big Boy Crudup, Mississippi John Hurt, Tampa Red, Elmore James, Pops Staples, JB Lenoir, John Lee Hooker, Frankie Lee Sims, Eddie Taylor, Chuck Berry, Bo Diddley, Robert Ward, Curtis Mayfield, Ernest Ranglin, Manuel Galban, Grady Martin, James Burton, Reggie Young, Link Wray, Joey Long, Onni Gideon ja Marc Ribot lukeva Jussi ehti inventoida kiireen keskellä kalustonsa. Silloin keskityn toviksi esimerkiksi rumpujen paukutteluun tai pianon pimputukseen ja johan alkaa taas kitaransoittokin maistua. – Capoa. – Huollan itse vain joitain hyvin pieniä juttuja. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta . ”Loppupeleissä tärkein asia on komppi.” -intrumentalin väliriffi, jotka kaikki opettelin ennen kuin edes omistin oman soittimen. 8 Vintage vai uusi soitin. – Kitarani viritän standardi-C-vireeseen, mistä syystä kielitys on 015-018-024-038-049-060 ja joissain biiseissä lasken vielä paksumman kielen Bb:hen. Juuri nyt hänellä on kiireensä Mavis Staplesin bändinjohtajana, mutta me ollaan kuin veljeksiä ja toistemme faneja, jotka vain asuvat maapallon äärilaidoilla ja tapaavat liian harvoin. Ja ensimmäinen omalla kitaralla opettelemani biisi oli Sonny Fisherin Pink & Black, jonka myös tallensin loppukesällä 1983 soittamalla ja laulamalla kaiken eli kitaran, basson ja rummutkin itse. – Loppupeleissä tärkein asia on komppi ja hieman myöhemmällä iällä päätin opetella soittamaan Jimmy Reedin kuuden cd:n Vee-Jay-boxin alusta loppun Eddie Taylorin alullepaneman kitarabassokuvion mukana. – Aloitin itsenäisen kepityksen kesällä 1983 hankkimallani Landolan western-kitaralla. Jo’ Buddylla tosiaan riittää vilskettä, kun miehen ja rumpali Tyko Haapa-sen tehoduo Jo’ Buddy & Down Home King III juhlii parhaillaan ensimmäisiä pyöreitään keikkailun merkeissä ja Jussin liidaama Groovy Eyes -combo toimii taustabändinä brittipianisti-laulaja Diz Watsonin piakkoin julkaistavalla albumilla. Vasta sen jälkeen komppaukseni alkoi rullata toivotulla tavalla ja uskon, että juuri sen ansoista olen pysynyt hengissä. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Ja capolle tulee luonnollisesti hyötykäyttöä. Ja aika pian hommasin mustan Fenderin Telecaster Thinline -sähkökitaran ja Fenderin Super Twin -vahvarin, joka tosin pöllittiin silloiselta treenikämpältä. 4 Miksi juuri nämä. Samalla hommasin slideputken. Kuva: Jyrki Kallio -P arhaillaan treenaan tamperelaisen Funky Kingston -orkesterin kanssa seuraavan pitkäsoittoni biisejä löyhällä New Orleans r&b meets Jamaica -teemalla. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. – Haluan erottua joukosta ja välttää turhia kliseeruuhkia soittamalla aikalaisistani poikkeavilla kamoilla ja soundeilla. Vaativimmissa huolto- tai korjaustöissä käytän pääasiassa Tampereella vaikuttavia Seppo Kaskenmäkeä (Kitarakuu), sekä Harri Kauppilaa (Kitarafaktori), Jukka Törmää ja Kalle Kaskelaa. Välillä tulee kriittisempiä kausia, jolloin joku pikkuasia soundeissa alkaa tökkiä. Ikuisuusprojektihan tämä on; koskaan ei tule valmista, mikä on vain hyvä koska siinähän koko homman tuoreusviehätys piilee
Poguesin banjonsoittaja Jem Finer oli jäänyt pois kiertueelta, koska hänen vaimonsa oli juuri saamassa lapsen, ja Finerin tuuraaja Phil Ryan puolestaan oli kiidätetty Meilahden sairaalaan, koska mies oli onnistunut laivamatkalla Ruotsista juopottelemaan jo orastaneen vatsahaavansa hälytystilaan eikä hänestä ehdottomasti ollut esiintymään. Hän tarvitsi sitä rauhoittavaksi lääkkeeksi. Onneksi vuodatuksessa oli paljon kiinnostavaa asiaa. Hän kysyi heti kättelyssä, olisiko minulla yhtään pilveä. The Poguesin piti nimittäin tulla keikalle Tampereen YO-talolle, mutta veto peruttiin viime hetkellä. A-PUOLI > Jussi Niemen naamakirja Teksti: Jussi Niemi Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Vastasin, että ensi apuun löytyy, mutta (pahinta peläten) ei tosiaankaan koko bändille. Mitään ei tapahdu! Englannissa kaikilla laivoilla on hirvee meno: jengi valelee itseään viskillä ja sytyttää itsensä tuleen tai jotain muuta yhtä hupaa, reissussa melko rähjääntyneeseen harmaaseen pukuun ja mustaan paitaan sonnustautunut Spider päivitteli silmiään ällistyneenä pyöritellen. Kelttimusiikki sinänsä oli suhteellisen tuttua, mutta punk-viritys heitti koko homman aivan uuteen valoon. Juttua tuli niin vuolaasti ja savukkeita kului niin kiivaaseen tahtiin – silloin sai vielä polttaa joka paikassa . Olin lukenut vasta Red Roses For Me -debyyttialbuminsa julkaisseesta Poguesista brittilehdistä innostuneita juttuja sekä levy- että live-arvioita mutta siitä, miltä meno oikeasti kuulosti minulla ei ollut mitään henkilökohtaista käsitystä, koska en ollut levyäkään kuullut. Tosin hänen haastattelemisensa osoittautui vaikeaksi: loputonta monologia tuli niin tiuhaan tahtiin, että kysymysten väliin saaminen vaati todellista ponnistusta. Spider Stacy paljastaa countryn ja reggaen sukulaisuuden Kuva: Soundin arkisto Ruotsinlaivaa tylsäksi haukkunut Peter ”Spider” Stacy kuvassa slaavikyykky-asennossa Kuva: Soundin arkisto ämä juttu jäi melkein tekemättä. että epäilin olutpullo kädessä paikalle saapuneen Stacyn joko vetäneen spiidiä tai olleen juopottelun jäljiltä jonkinlaisessa hyper-tilassa. Päätöstä avitti suuri uteliaisuuteni nähdä aivan uutta tyyliä edustava bändi, jolla oli hurja maine villinä lavaeläimenä. Oli kiihottavaa päästä ensimmäisenä uuden jutun kimppuun, joten panin haastattelutoiveen Poguesin suuntaan heti Helsingissä. Spider kuitenkin paljastui mukavaksi ja älykkääksi tyypiksi. Ensimmäiset uutiset pääkaupungissa ennakoivat pahaenteisesti bändin tulevaa historiaa. The Pogues T 20 SOUNDI R yanin katastrofin valossa oli huvittavaa, että tavatessani Spider Stacyn ennen keikkaa eräässä Vanhan yläkerran tyhjässä huoneessa – haastateltavaksi siis ilmestyi Poguesin tinapillisti eikä päävokalisti/lauluntekijä Shane MacGowan – mies halusi erityisesti esittää yhden kritiikin Suomesta: Kuinka helvetin tylsiä täkäläiset ruotsinlaivat olivat! . Saadaksenne todellisen käsityksen asiaan liittyvästä latauksesta, teidän pitää eläytyä siihen tosiasiaan, että keväällä 1985 iiri- ja ylipäätään kelttipunk oli tyystin ennenkuulematon musiikinlaji; päinvastoin kuin nyt, kun maailmalla operoi lukemattomia alan yhtyeitä, kaikki nimenomaan Poguesin innoittamina. No, meininki niillä on niin hillittyä ja sivistynyttä. Kyyti pääkaupunkiin järjestyi saman tien, joten ei kun matkaan. Tieto vahvisti jo lehtijutuista saamaani käsitystä Poguesin taipumuksesta suhtautua viinan vetämiseen lähes uskonnollisella kiihkolla.. Edessäni oli pikapäätös: jättääkö koko homma väliin vai suoriutua välittömästi Helsinkiin, missä Vanhan keikka oli toteutumassa sovitusti
Spider kertoi Poguesin alkuperäisen nimen olleen Pogue Mahone (brittiääntämys gaelinkielistä póg mo thóin/pussaa persettäni -ilmaisusta), mutta se oli jouduttu vaihtamaan, koska Poguesia oli lakattu soittamasta radiossa. Täysin mystistä oli, ettei hänen otsansa alkanut edes punottaa. Hän sanoi itse soittaneensa kotikulmillaan Pohjois-Lontoossa punkia Millwall Chainsawsissa, jonka vieraaksi Shane MacGowan usein tuli keikoilla. Jos tutkit Englannin suurmiehiä vähän tarkemmin, niin valtaosa niistä on irlantilaisia, skotteja tai walesilaisia. Tää meininki on tarttunut muhun. Se on jotenkin niin hellyttävää, kun leikataan suoraan kaiken hevonpaskan läpi eikä selitellä, miten vitun hienoja kirjoja on luettu tai jotain. Millwall ”tunnetaan” lähinnä erityisen brutaaleista jalkapallohuligaaneistaan. Ei se mitään, kyllä me tästä selvitään. Niillä on huikea musikaalinen ja verbaalinen perinne. . Punkpitoisuu den vähetessä musiikillinen paletti laajeni, kun soppaan lisättiin espan jalaisia (Fiesta) ja lähiitäisiä (Turkish Song Of The Damned) sävyjä. kitaristi Phil Chevron osallistuvat nyt sävel lyksiin. Reggae-vaikutetta ei juurikaan kuule Poguesin musiikissa muodollisesti. Ajattele vaikka Culturen Two Sevens Clashia. Puolet ohjelmistosta on vanhoja irlantilaisia juoma- ja kapinalauluja, puolet meidän omia biisejä, mutta molemmissa on paljon vaikutteita amerikkalaisesta countrysta, rockabillystä ja englantilaisesta punkista, pillipiipari selitti ja lisäsi vielä, että Pogues oli saanut pientä alkujulkisuutta Shanen edellisen punkbändin, John Peelin diggaileman The Nipsin (alun perin The Nipple Erectors) kautta. Streets of Sorrow / Birmingham Six otti suoraan kantaa tuoree seen poliittiseen tilanteeseen puhu malla PohjoisIrlannin sotatilasta ja brittien syyttömänä elinkautiseen tuomitsemista irlantilaisista muka IRAterroristeista. Avasin ”virallisen” osuuden tunnustamalla, etten tiennyt Poguesista paljon paskaakaan. RAAKA TIMANTTI JA KLASSIKKO PALETTI LAAJENEE Rum, Sodomy & The Lash (1985) If I Should Fall From Grace With God (1988) POGUESIN debyytti albumi herätti ansaitusti huomiota osoittamalla selvän yhteyden vanho jen irlantilaisten kapinalaulujen ja punkin välillä, mutta tämä Elvis Costellon nappiin tuottama kakkosalbumi esit teli täyteen kukkaan puhjenneen yhtyeen, joka ei vaipunut tämän tästä itseään toistavaan piripolk kaan, vaan tarjoili monipuoli suudessaan upean kattauksen päivitettyä iirimeininkiä. Kelteille puhekin on kuin musiikkia. Niillä kuuli aina Dublinersia tai jotain vastaavaa. Levy sisältää bändin isoimman hitin, Shanen Kirsty MacCollin kanssa duetoiman Fairytale Of New Yorkin, tekstiltään historian ehkä rankim man joululaulun, joka nousee listoille aina kun se julkaistaan uudestaan. Vastaavasti Eric Boglen sodan vastainen The Band Played Waltzing Mathilda ja Ewan MacCollin alipalkatun ja ylityöllistetyn duunarin katkeruutta tuulettava Dirty Old Town klassikko tulkitaan kerta kaikkiaan definitiivisesti. Jumalauta, mikä albumi! Pelkkiä klassikoita joka biisi! Siinä mielessä country on samanlaista, että sekin on hyvin sentimentaalista ja iskee suoraan sydämeen. Y htäkkiä huoneeseen ryntäsi Shane MacGowan. Siis kelttejä. . Punk-virityksen kruunasi se, että Spider ja Shane olivat ensi kerran tavanneet ja ystävystyneet Ramonesin Roundhousen keikalla vessassa. Sanotaan, ettei britit pidä irlantilaisista. Sitähän nykyisestä rockmusiikista usein puuttuu. Illan keikka tarjosi lyyrisiä balladeja ja rajua raikulipolkkaa, jonka aksentit Spider löi peltitarjottimella otsaansa järkyttävän lujaa. Albumikin nousi Englannissa kolmo seksi. Ladataan vaan suoraan, että tältä musta tuntuu! Se on upeeta ja niin todellista! Irlantilaiset rakastaa countrya, mutta se onkin loppujen lopuksi vaan eräänlainen versio irlantilaisista ja skotlantilaisista kansanlauluista. Olen hengannut vuosia Shanen kanssa. BÄNDIN HUIPPUKAUSI jatkui tällä kolmannella albumilla, sitten alkoi alamäki Shanen rap pion myötä. Hoidetaan tämä ihan vaivihkaa, Spider kuiskutti liikuttavan huojentuneena vetäessäni pikku murusen esiin. Spider jatkoi juttua silmää räpäyttämättä. Juu, ei, ei tietenkään. Avartu mista henki sekin, että banjoisti Jem Finer ja uutena mukaan tullut multi instrumentalisti Terry Woods sekä Shanen nerokkuus lauluntekijänä ilme nee paitsi hienosti perinnettä peilaavissa melodioissa, myös hänen raadollisuudes saan sattuvasti todel lisuutta peilaavissa teksteissään. Varmaa on, ettei ainakaan Englannissa samanlaista soita toistaiseksi kukaan muu. Mä muuten en ole irlantilainen, mutta useimmat Poguesin jäsenet on. Tietysti jamaikalainen reggae on tavallaan kajahtanutta, niinku pihalla tai vieläkin pidemmällä, mutta silti se on niin suurenmoista, ettei sitä voi olla rakastamatta, jätkä vaahtosi naulan kantaan, ties monettako tupakkia sytyttäen. Gaelia ”Leikataan suoraan kaiken hevonpaskan läpi eikä selitellä.” mahdollisesti puhuvien kuuntelijoiden oli pelätty närkästyvän. Spider painotti Poguesilla olevan tietty yhteys myös reggaeen ja että he esittivät livenä omaa versiotaan Bob Marleyn Redemption Songista. Pelkkä vitsihän se oli ja sikäli erityisen huvittava, että tosi harvat tiesi sen merkityksen ennen kuin siitä nousi kohu, Spider totesi kuivasti naurahtaen. . – Mistä täältä saa kovaa viinaa, hän kysyi minulta pelottavan kiihkeästi ja häipyi heti opastusta saatuaan. . . Ne pitää niitä tyhminä, mutta se vasta tyhmää on. Punk oli silti vankasti läsnä Shane Mac Gowanin antaumuksellisessa lau lussa, jonka röyhkeys veti vertoja Johnny Rottenille. The Old Main Drag maalaa hil jentävän kuvan siitä tänäkin päivänä elävästä Lon toosta, josta yleensä vaietaan. Me soitetaan aika hankalasti kategorioitavaa musaa. Monien mielestä tämä on Poguesin paras levy. Sukulaisuus tulee siitä, että reggaekin tähtää ihmisen sydämeen eikä aivoihin ja siinä on aivan suunnatonta arvokkuutta. Tyhmä kansa ei tuota James Joyceja, Oscar Wildeja tai Brendan Behaneita. Costello jäi kuhertelemaan Pogue sin jättäneen basistin Cait O’Riordanin kanssa ja tuotanto siirtyi Steve Lillywhitelle. Meininki meni askeleen profes sionaalimmaksi, mutta ei sentään sliipatuksi. SOUNDI 21. Kerron sulle kaiken, Spider rauhoitteli minua olutta kulauttaen ja alkoi tyhjentävän meriselityksen Poguesin silloin vielä lyhyestä historiasta. . . Sointia lihavoi tetaan myös paikoin torvilla. Se tarttuu jokaiseen, joka viettää aikaa irkkupubeissa
Osaava kysyjä löytäisi moisesta datamassasta erit täinkin mielenkiintoisia vastauksia – ja paljon nykyistä kerran kuukau nykyaikaisissa autoissa. Nyt tämä aika on ohi, kun pelkästään suomalaiset toimi luvan saaneet radiot löytyvät saman sovelluksen sisältä. FMjakelutie tulee Suomessa olemaan vielä vuosia radion pääasi allinen kulkuväylä kuulijan korviin, mutta digitaaliset ratkaisut rynnivät lujaa mukaan. 22 SOUNDI AUTOSSA FM ON EDELLEEN YKKÖNEN USA:SSA radiot ovat maan hillittömän koon vuoksi lähinnä paikallisia asemia. Perinteisesti keskivertokuulija kuuntelee kuitenkin viikon aika na yli viittä kanavaa, joten hänen on ollut välttämätöntä ladata aina kin kaksi eri radioyhtiön sovellus ta käyttöönsä. dessa päivittyvää päiväkirjavetoista tutkimusta nopeammin. Kuinka pitkään juontaja voi ju tella ennen kuin kanava vaihtuu. Koko maan kattavia asemia tarjoaakin lähinnä Tätä kirjoittaessani en ole vielä päässyt kokeilemaan lopullista tuo tetta, mutta demo näytti juuri niin kätevältä ja sulavalta kuin ainakin minun työpaikallani on uskallettu toivoa. Oli nimittäin jo aikakin, että tä mä sovellus saatiin valmiiksi. FM-jakelutie on autossa edelleen kätevin, vaikka myös nettipohjaiset radiot yleistyvät ta pääsee seuraamaan halutessaan reaaliaikaista käyttäjädataa – aivan kuten Spotify tarjoaa julkaisijoille mahdollisuuden tutkia omien bii siensä tietoja. Radio toimijoiden – niin mainosrahoitteis ten kuin verorahoitteisen Yleisra dion – intressinä on ollut saada täl lainen sovellus aikaiseksi, mutta il meisesti johtajat eivät ole olleet ai van yksimielisiä yksityiskohdista, kun Radiotsovellus saatiin julkais tua vasta nyt kesäkuussa. Euroopassa satelliittiradiot eivät ole saavuttaneet merkittävää jalansijaa. Radioissa on pohdittu paljon, mi ten nuoret saataisiin kasvatettua ra dion kuulijoiksi. Toistaiseksi huo li sukupolvesta, jolle radio olisi vie ras väline on osoittautunut turhak si, sillä suoratoiston aikanakin radio tavoittaa myös nuoria. Suomalaiset radiot yhden sovelluksen alle Tätä lukiessasi on ehditty julkaista Radiot-kännykkäsovellus, joka yhdistää kaikki suomalaiset radiot yhteisen sovelluksen suojiin. Eli kännyköiden sä ruudulla.. En tiedä, mutta toivon, että sovelluk seen on koodattu myös kaikille yh teinen tutkimusalusta, jonka kaut autoissa toimiva satelliittiradio Sirius XM, jonka vetonaulaksi ostettiin joitain vuosia sitten Howard Sternin suosittu ohjelma. Runsaan kanavavalikoiman lisäksi etua FM-radioon verrattuna ei juuri ole, ja kun toimiva nettiradio autossa vaatisi Suomessakin mobiiliverkkojen parannuksia, voidaan olettaa etteivät ne ainakaan lähivuosina ole lyömässä meillä läpi. Rajaus toimilu van saaneisiin on siksi tärkeä, ettei radioyhtiöille tule houkutusta luo da kymmeniä nettiradioita tukotta maan sovelluksen tarjontaa. Minkä biisin kohdalla ih miset kääntävät herkimmin kana vaa. A-PUOLI > Digi Teksti: Jussi Mäntysaari Palstalla pohditaan digimaailman ajankohtaisia ilmiöitä. Lähinnä olen kuiten kin tyytyväinen radion kuuntelijoi den puolesta. Minne menevät. Jakelutie sinänsä on kuitenkin sivuasia, sillä kanavien sisältö on se, joka saa ihmiset kuuntelemaan. Pääasia, että kanava on tarjolla kuulijoille vaivattomasti ja silloin kun he haluavat. Tämä mahdollistaisi radioille ar mottoman rehellisen statistiikka työkalun. H eti kärkeen todettakoon, et tä kirjoittajalla on tässä so vellusasiassa niin sanotus ti oma lehmä ojassa, sillä toimin tä män palstan toimittamisen lisäksi myös radiokanava Voicen musiikki päällikkönä. Kansallisen radio tutkimuksen materiaaleista selviää, ettei radion kuuntelu kännykällä ole viime vuosina juuri kasvanut. Vuodesta 2001 toiminut Sirius XM on maailman suurin satelliittiradiotoimija. Digitaalisuus luo uusia mahdolli suuksia myös muun muassa radion kuulijalukujen seuraamiseen. Hyvin mahdollista varsinkin kun miettii, että FMvastaanottimella varustet tuja puhelimia on yhä vähemmän, ja digitaalisesti radiota on pitänyt kuunnella joko vaihtelevanlaatuisil la ja vaihtelevasti toimivilla kolman nen osapuolen sovelluksilla tai radi oiden omilla sovelluksilla. Parempi myöhään kuin ei mil loinkaan, kuten sananlasku niin osuvasti toteaa. Miltä kanavalta kuulijat ovat tulos sa. Luke mattomat vaihtelevasti toimitetut genreradiot ovat nimittäin suuri syy siihen, että aiemmin tarjolla olleita nettiradiosovelluksia on niin ärsyt tävä käyttää. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että suomalai nen radio on tällaisen toimivan työ kalun myötä läsnä entistä parem min myös siellä, missä nuoret ai kaansa viettävät
Vesku Jokinen on vastassa Vaasan Matkakeskuksella, jossa pähkäämme tekopaikkaa haastattelulle. > Soundi-haastattelu Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen ”Ei näitä hommia tekisi, jos olisi vakavoitunut tai seestynyt” Vesku Jokinen on vaikuttanut 25 vuotta yhä Suomen suosituimpiin rockbändeihin kuuluvan Klamydian keulilla. Mies ehti jo ennen Klamydiaa mellastaa useissa punkbändeissä. Moni muistaa Veskun myös suomalaisen musabisneksen aikoinaan mullistaneesta Kråklund Recordsista. Klamydia on yksi niistä vanhan liiton työmoraalilla liikkuvista jääristä, jot- ka jaksavat kiertää maaseudun vielä pystyssä olevat lavat. Vankkumattomasta tiimihengestä huolimatta Klamydia henkilöityy vahvasti laulaja Vesa ”Vesku” Jokiseen, joka on ainoa yhä mukana oleva alkuperäisjäsen. Ollaan artistin kotikentällä.. Emme ehdi edetä viittäkymmentä metriäkään, kun sekavanoloinen teini ölisee Veskun perään. Suurille 24 SOUNDI ikäluokille tuon pestin täytti Irwin ja nuorempi ikäpolvi sekoilee suvereenisti Petri Nygårdin mukana hyvän ja huonon maun rajamailla. Sellaisia jotka ovat heidän kaltaisiaan, suorapuheisia ja aitoja. Jos ei aivan valtakunnannarreja, niin kuitenkin ihmisiä, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon miettimättä mitä muut hänestä ajattelevat. Sen ensilevytyksistä tulee tänä vuonna kuluneeksi neljännesvuosisata. Lyhyen matkan aikana päät kääntyvät ja ihmiset tuijottavat kuka avoimemmin kuka vaivihkaa. Kansa on kiittänyt ostamalla yhtyeen levyjä listaykkösiksi ja tulemalla uskollisesti keikoille. Klamydian lisäksi muista yhtyeistä tunnetaan parhaiten Kylähullut ja Elonkerjuu-jä- senistöäkin sisältävä Sundin Pojat -kokoonpano. S uomalaiset ovat aina tarvinneet kevyen musiikin saralla rempseitä hahmoja. Kansan syvien rivien puolestapuhujaksi kuulijoidensa keskuudessa valittu solisti muistelee Soundi-haastattelussa jo nuorena alkanutta muusikon uraansa. Sellaisia joihin voi samaistua, mutta jotka työllään ja saavutuksillaan näyttävät myös esimerkkiä. Popedan siirryttyä astetta verkkaisempaan tahtiin on tuon tyhjiön rocksukupolvelle täyttänyt vaasalainen Klamydia. Hunsvottien sekoilusta on muotoutunut työteliäs ja faneilleen uskollinen keikkakone. Sellaisia joilla saattaa huonona päivänä hommat mennä myös pieleen
SOUNDI 25
Jos menee illalla baariin, on hyväksyttävä myös se, että ihmisillä on sulle asiaa. Mutta se on jo sitten oma valinta. – Punkryhmä oli tosi aktiivinen. – Ei (naurua). Mutta muu vaasalainen bändiscene... – Broidilla oli Sex Pistolsia ja sitä kautta rupes oma musamaku laajenemaan. Sen jälkeen tuli Musta Lammas, jossa meidän nykyinen kitaristi Jakke soitti kitaraa ja lauloi. Sitä ei ole vielä löytynyt. Sitten vasta tuli Treblinka. > Soundi-haastattelu Kuinka rauhassa saat liikkua omassa kotikaupungissasi. Sitten oli Mielen- 26 SOUNDI tuin uvaiheen tunne oi. Apa, joka lauloi kolmissa ekoissa treeneissä – musta piti tulla vain kitaristi – kyllästyi heti, mutta just sen känniset sepustukset siitä 77-bändistä sai tämän lumipalloilmiön aikaan. Mikä sai nuoren Vesa Jokisen sitten aloittamaan itse punkin soiton. Bändejä oli A.K.K., jossa Klamydian nykyinen rumpali Riku soitti kitaraa, Lauri Tähkän nykyinen keikkamyyjä Ekku soitti rumpuja ja Klamydian eka laulajaehdokas Apa lauloi. Kyllä sitä anarkistinkin viittaa koetti joskus nuorena päällensä sovittaa. Ennen Klamydiaa soitit levyttäneistä bändeistä ainakin Treblinkan riveissä. Mutta näin keskustassa keskellä päivää en ole oloani kovin tuskaisaksi koskaan tuntenut. Ja on vieläkin. Nehän oli jo lujaa Jenkkilässä tekemässä videota. – En mä siihen aikaan mitään sanomaa miettinyt. Mulla jäi lastenlaulut hyvin äkkiä takataskuun. ”Isot levy-yhtiöt kasvatti sellaisen sukupolven, jolla ei ole hajuakaan mikä on levykauppa pitämällä niin törkeitä hintoja niin halvoista formaateista kuin cd.” Musisointi ”Jengi huusi niin lujaa niitä sanoja, että huomasin vasta kolmannessa biisissä, ettei mulla ole mikki päällä.” häiriö, jossa Klamydian alkuperäinen basisti Arto lauloi ja mä soitin rumpuja. – No, kyllä se aika sekoilua oli. ka on im va en eh päättyi talonmi Perseenreijän Ritareita pidetään Klamydian esiasteena. – Kyllä mulla ja alkuperäisellä basisti Artolla oli ehdottomasti se kovin into. Sitten kun mä vielä huomasin, että mähän osaan tehdä jonkinlaisia lauluja, niin luomisvimma oli jotain aivan sairasta. Vuonna 1983 oli Harhakuva, jossa mä soitin rumpuja. een bileissä Miele Keikalla yläast tkaistua sähköt. – Mulla oli kyllä aikaisempiakin bändejä. – Myöhemmässä vaiheessa rupesin kelailemaan sitä ideologistakin puolta. Klamydian alk rstaalla. Jätkät repii mulle vieläkin naamaansa siitä väliaikaisesta laulajasta. Siinä vaiheessa mä en pystynyt kuvittelemaankaan, että musta tulis laulaja. Mä olin 7-vuotias, kun 1977 alkoi tulla näitä Englannin ihmeellisyyksiä. Koska ja miten löysit aikoinaan musiikin ja erityisesti punkin. Ne ei ollut ihan mun juttu. Me alun perin sovittiin, että mä olen Klamydiassa laulaja niin kauan kunnes löytyy oikea laulaja. we Tästä kaikki alk ck Ro to Ar u, Vesku ja kokoonpano Rik Vieraileva rumpali A.K.K.:n treenikämpällä. Olitko tutustunut punkiin myös aatteellisella tasolla vai pelkän tekemisen vapauden kautta. Ja kun oli hirveä into siihen soittamiseen, niin jossain vaiheessa tuli opeteltua myös kitaran ja basson soiton alkeet. – Vaasassa saa olla rauhassa siihen asti kunnes menee illalla baariin. Millainen oli Vaasan bänditoiminta 80-luvun lopussa. Eput käsitteli asioita enemmän humoristisesti. – Siinä oli 30–40 äijää käsittänyt lauma, jolla oli bändejä. Kun pienlehdissä noihin aikoihin oli Klamydia-haastatteluita, tuli joissain hyvin suoraan ilmi, että olitte itsekin epävarmoja siitä ketä bändissä oikein soitti. Tällä kertaa Vesku basistin ominaisuudessa. Neljä–viisi ensimmäistä vuotta meni rumpuja soitellessa. nhäiriön riveissä. Meillä oli hurja rumpaliongelma, kun Kape oli armeijassa ja Riku kävi siinä välillä pyörimässä ja oli meillä muitakin tuuraavia rumpaleita. Se musta tuli ihan vahingossa. Olihan täällä kaikenlaista hevibändiä. Soittohinku oli vaan niin kova, että se rumpali revittiin vaikka kiven silmästä. Me tehtiin kimppaep, jonka nimi oli Vaasa palaa. Se oli vaan sitä, että mitä kovempi meteli sitä kovempi juttu. Sitten oli Vihan Lapset ja meidän Treblinka. Kun kymmenkesäisenä aloin kuunnella Eppu Normaalia ja muita, niin siihen aikaan ne tiedostavimmat bändit oli aika raskasta kuunneltavaa. Oli Shock Tilt ja mikä se Europe-kopio (Wild Force – toim. Osa bändeistä jäi vajavaisten taitojen takia vähän hiljaisemmiksi. huom.) olikaan. Ei sitä silloin ainakaan ajateltu, että tässä tehdään 25-vuotinen ura. Periaatteessa vuodesta 1977 oon ollut touhussa mukana. Mutta ne kasvissyöntikokeilut jäi hyvin lyhyiksi. – Se oli se hirveä hinku ja polte. Ja melko pian sen jälkeen tuli myös suomalainen osasto, Eppujen ja Ratsian ekat. Nytkin on seuraavalle levylle valmiina melkein 30 biisiä.. Onko Klamydian laulusolisti automaattinen turomagneetti. Kyllä Vaasassa on aina ollut helvetisti bändejä, mutta täältä on aina sata kertaa vaikeampi ponnistaa kuin jostain Helsingistä
Mulla oli jäänyt mikrofoni pois päältä ja jengi huusi niin lujaa niitä sanoja, että huomasin Nykyinen miehistö on vaikuttanut vuodesta 2000 ja on näin ollen Klamydian pitkäaikaisin kokoonpano. ”Alun perin sovittiin, että mä olen Klamydiassa laulaja niin kauan kunnes löytyy oikea laulaja.” – Sen myötä sanoitukset lähti myös aivan päättömään osastoon. Kapehan oli oikea punkrockin Arto Paasilinna. Äänentoisto oli mitä oli eikä monitoreja ollut. – Ensimmäisen kerran herättiin siihen, että meistähän tykätään, kun joku oli hoitanut meidät keikalle Kokkolaan. Yksi syy varhaiseen suosioonne oli varmasti Kapen tekemät sanoitukset, joiden hulvattomat tarinat poikkesivat kaikesta tuon ajan punk-teksteistä. Ensimmäisellä Saksan-kiertueella jonkun vallatun talon takapihalla. Siitä Klamydian touhusta paistoi täydellinen kyllästyminen siihen tiedostavaan vakavamieliseen paskaan. Klamydian 15-vuotisbileet. – Kapehan niillä omilla hassuilla pikku tarinoillaan loi sen tietyn rempseän meiningin, joka on jatkunut tähän päivään asti. kuva: Julius Konttinen Basisti Hantan (vas.) tultua Klamydiaan alkoi yhtyeellä uusi nousukausi. Toiset huusi siihen aikaan naama punaisena kuinka paska systeemi on, niin me laulettiin mieluummin Hiileppi Kotilosta, joka tykkää pölliä pirtua apteekista. Yllättikö suosio. Veskun vieressä Klamydian alkuperäinen laulaja Apa. Kapen jutut oli vaan sata kertaa päättömämpiä. Kuinka paljon ne ovat määritelleet Klamydian sanoituksia myöhemmin. Klamydia sai heti perustamisensa jälkeen lentävän lähdön, sillä kaikki kolme vuonna 1989 ilmesty- nyttä ep:tä (Heja grabbar, ...Ja tauti leviää sekä Heppi keippi) ja vielä samana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto Älpee myytiin loppuun rivakasti. Siihen aikaan oli vielä päälle ja pois kytkettäviä mikkejä. SOUNDI 27. Me ei haluttu ottaa kantaa yhtään mihinkään
– Arto tuli juttelemaan mulle baarissa, että voitais perustaa oma levy-yhtiö. 17 vuotta oltiin viikonloput keikoilla ja viikot firmalla, ei paljon vapaata ollut. Sitten kun se oli noussut sille tietylle tasolle, niin siinä se meni sellaista tasaista mattoa vaikka kuinka kauan. Jos kahdentoista biisin cd maksaa 25 euroa, niin onhan se nyt vittu. Huomattiin ettei tämä toimi näin, että meidän levyt kustantaa joku muu. – Isot levy-yhtiöt kasvatti sellaisen sukupolven, jolla ei ole hajuakaan mikä on levykauppa pitämällä niin törkeitä hintoja niin halvoista formaateista kuin cd. Tehtiin aika vallankumouksellinen juttu senaikaisessa Suomen musiikkimaailmassa. – Meillä on pari sellaista levyä mihin mä en ole yhtään tyytyväinen. Tärkein juttu oli, että ne sai itselle cd-muodossa. Sitä edellinen oli varmaan Klamytapit (2001). Ei ne sitä pelkästään Spotifysta kuuntele, vaan ne käy hakemassa ihan sen fyysisen levyn kaupasta. Arto ja minä hoidettiin se puhelinmyynti, jätkät pakkasi ja laskutti. Yleensä mä olen siellä mukana alusta loppuun. Julkaisutoiminnan lisäksi teillä oli Vaasassa myös levykauppa ja omien levyjenne lisäksi jakelitte muidenkin yhtiöiden levyjä. Kulttuuriarvoltaan suurimmaksi noussee silti suomalaisen hardcorepunkin merkittävät uudelleenjulkaisut muun muassa Riistetyiltä, Bastardsilta ja Varaukselta. Kråklund tuli Klamydian ohella kuuluisaksi olemalla suomalaisten Ramopunk-bändien kotisatama. kuva: Jussi Kilponen vasta kolmannessa biisissä, ettei mulla ole mikki päällä. Se onnistui helvetin hyvin. – Se ei ole mahdollista monelle tänä päivänä mitenkään päin. Suoritukset alkoi olla aika räpellystä. Sitten on tämä 15-vuotiskokoelma Piikkinä lihassa (2003)... Se oli ensimmäinen levy sen jälkeen, kun oltiin päätetty jäädä täyspäiväisiksi muusikoiksi. Sinulla on varmasti näkemys mikä siinä tällä hetkellä mättää. Siinähän meitä tributoi aika moni bändi ja niiden versiot on ihan helvetin hyviä, mutta meidän osuuden biiseistä en suostuisi montaa tekemäkseni myöntämään.. Sitten me vielä päätettiin jaella ne levyt itte. Kyllä se oli hieno hetki, kun pisti Riistettyjen Valtion vankina -levyn ensimmäistä kertaa cd:nä soimaan eikä tarvinnut enää kuunnella sitä venyvää c-kasettia. Mä en sitä kauhean kauaa harkinnut. Niihin aikoihin mä istuin kaverin takapihalla ja pummin kaljasta pohjia. – Kun Hantta tuli bändiin, niin siitä alkoi uus nousukausi. Se on varmaan ainoa levy, jonka mä olen käynyt studiossa vaan laulamassa. – Me jaeltiin kaikkea aina Metallicasta hardcoreteknoon justiin sen takia, että jos kauppias ei saanut pakettia täyteen meidän omista julkaisuista, niin se sai sen täyteen muilla levyillä. Musiikki ei enää ollutkaan tärkeintä vaan kaikki muu mikä siihen liittyi. Mitä levyjä pidät Klamydialta tähän asti onnistuneimpina. Musiikki on kaikkien omaisuutta ja mitä sä sun tekemästä biisistä rahaa tahdot. – Siihen ettei levyt enää myyneet. Siitä on nyt seittemän vuotta enkä ole katunut kyllä pätkääkään. – 90-luvulla oli yksi ojanpohjakin. Siellähän se on YouTubessa ja kyllä mä saan käyttää sitä niin kuin mä haluan. En mä koskaan niin taiteilija ole ollut, ettenkö mä olis sitä tajunnut, että mä haluan rahat omista tekeleistäni ittelle. Mutta silloin Klamydia oli vastenmielinen työpaikka. Ettei sitä kukaan tee. Olenhan mä siitä pitänyt aikoinani helvetinmoista meteliä. Ei siinä paljon rahoja ajateltu. Osaatko taaksepäin katsomalla osoittaa joitain tiettyjä kulminaatiopisteitä, jolloin bändi on siirtynyt urallaan selkeästi eteenpäin. Ilman Hanttaa Klamydia olis varmaan silloin hajonnut. – Meillä on nykyään Usvaputki Oy, joka hoitaa Klamydian rahapolitiikan ja kustantaa Klamydian levyt. Se uusi levy on yhä monille edelleen kova juttu ja ne odottaa sitä kuin kuuta nousevaa. Vaikka Kråklundia ei enää ole, kustannatte yhä levynne itse. Lopulta viivan alle jäi sellainen voitto-osuus, että ei paljon kannattanut sitoa viittä jätkää viikkokausiksi siihen. Hei, meistähän tykätään! Siitä alkoi se sitkeä kiertämi- nen. Se kertoo jotain Klamydian suosiosta, että olette saaneet kultalevyn vielä viime vuonna ilmestyneestä XXV -levystännekin. Oli kunnia julkaista ne uudelleen. Se oli hienoa aikaa. – Ihmiset aivopestiin vai onko ne aivopesseet itsensä siihen ihmeelliseen uskoon, että musiikki vaan tulee jostain. Ei me edes älytty pyytää keikoista kunnolla rahaa. Mulle ei jäänyt siitä yhtään mitään. Severi oli silloin vielä nuori mies ja se puhalsi jo pikkuisen raakkintuneisiin ukkoihin lisää happea. Mutta ne kasvissyöntikokeilut jäi hyvin lyhyiksi.” Mihin Kråklundin toiminta loppui. Ei ollut mitään fiilistä. Siihen satsattiin henkisesti ja ruumiillisesti ihan kaikki. – Ne oli niitä meidän lapsuudensuosikkeja. Lisäksi Kråklund löysi tunnelmametalliyhtye Saran ja julkaisi Saukki & Pikkuoravia cd:llä. Olet siis seurannut vuosikausia suomalaista musabisnestä monesta näkövinkkelistä. Samoin Hantan mukaantulon myötä Siittiöt sotapolulla (1995) onnistui kans oikein mukavasti. Joku Tullikamari oli loppuunmyyty ja me oltiin dokattu meidän keikkaliksa ennen kuin me oltiin päästy edes lauteille. Kyllä mä olen myynyt kaikkea Meiju Suvaksesta lähtien. Jos nyt myöhemmässä vaiheessa on innostunut vetämään aamukännejä, niin on sentään nukkunut välissä. Siihen aikaan ei saatu vielä keikoistakaan mitään. Se oli jo luonut suhteet levykauppoihin muuta kamaa myydessään. Sitten alkoi olla monta levykauppaa, jotka tilasi meiltä kaiken mainstreaminkin. – No, ekan kerran se oli se kun Kokkolassa huomas, että biisit lauletaan mukana. Los Celibatos (1991) myi helvetisti, oli listoilla ja sai kauheat suitsutukset. Zulupohjalta (1999) oli paska. – Varmaan Klamydiaa (2007). Levymyynti laski, laski ja vielä senkin jälkeen laski. Arto on sellainen kauppamies, että se myy vaikka eskimoille jäitä. Silloin meillä on taloudellisen hyödyn lisäksi myös langat omissa käsissä. Sitten tietysti kultalevyt, listasijoitukset ja loppuunmyydyt tuvat. Ainakin meidän porukalla on lojaalisuutta sitä bändiä kohtaan. Mutta todennäköisesti se ei julkaise koskaan mitään muuta. Ruvettiin ajamaan sitä pikkuhiljaa alas. Se kertoo, että meidän diggariporukka on uskollista ryhmää, joka ymmärtää, että jos ei osta äänitettä, niin sellaisia ei kannata tehdä. Hantta oli helvetin hyvä jätkä, mutta mies diggaa jotain Nick Cavea, niin ei se pidemmän päälle Klamydiaan sovi. ”Kyllä sitä anarkistinkin viittaa koetti joskus nuorena päällensä sovittaa. Taso nousi hyvää vauhtia siihen vuoteen 2000 ja kun Hantta lähti kävelemään, niin Severi tuli tilalle ja saatiin kokoonpano, jossa kaikilla on samanlainen musiikkimaku. Hyvin varhaisessa vaiheessa Klamydian menestykseen kietoutui osaltaan myös perustamanne Kråklund Records. Sitten tuli Mustanmäen piraattikauppa, net- tipiratismi ja ilmaiseksi jakaminen, niin siitähän se cd-formaatin alamäki alkoi. Kun lähdettiin reissuun, niin kossupullo aukes heti aamusta eikä sillä illan keikalla ollut mitään väliä. – Arton bändistä katoamisen jälkeen juteltiin aiheesta. Me keskityttiin liikaa lieveilmiöihin. Siihen aikaan ei ollut puhettakaan mistään sellaisesta. – Siinä tuli sitten se tosiasia vastaan, että pitääkö ruveta kattelemaan muita hommia vai heittäytyä kokopäivätoimiseksi muusikoksi. > Soundi-haastattelu 28 SOUNDI Huumoribändin maineestaan huolimatta Klamydia osaa olla myös vakava. Siihen aikaan henki oli todella huono
– Onhan se osa lapsuutta, kun sitä on radiosta kuullut. Mun mielestä on hauska, että kun tekee yhden biisin, joka on jumalattoman vakava, niin perään tulee Antti Tuiskun vuosirenkaat. Niin kuin Pohjanmaalla sanotaan, nyt ei tarvi kuin pitää ja päästää. – Mä olen aina ollut sellainen ihminen, että jos mä joudun pitämään jotain asiaa sisälläni, niin mulla menee hermot. toukokuuta 2014, Kaksi Kupolia, Vaasa SOUNDI 29. ”Klamydian touhusta paistoi täydellinen kyllästyminen siihen tiedostavaan vakavamieliseen paskaan.” Klamydia on Pohjanmaa. Meillä oli ensimmäisissä studiosessioissa niin hauskaa, että päätettiin, ettei tämä tähän jää. Toinen yhtyeesi Vesku Jokinen & Sundin Pojat julkaisee kesäkuussa toisen levynsä Lomalla, jossa coveroidaan suomalaisia iskelmiä. Joillekin voi tulla yllätyksenä, että vanha punkkari laulaa iskelmiä, mutta levyttihän Klamydia jo vuonna 1990 Jukka Kuoppamäen Sinisen ja valkoisen. Monista syistä junttimaisuus on nostettu yhdeksi suurimmista. Totiset asiat tehdään totisena, mutta seuraavana voidaan taas nauraa. Harmittaako sinua ikuinen huumoribändin leima. Meillä vaan ei ole kauheasti aikaa tehdä keikkoja, kun Elonkerjuulla on omat keikat ja Klamydialla omat, mutta muutama festarikeikka Sundin Pojilla on tossa kesällä. Kuinka suurta roolia musiikki näyttelee elämässäsi arjen tasolla. En mä nyt Poikaa silmissäni näe, kun mä tota porukkaa katson, mutta toivon vakaasti, ettei siitä tulis mikään heittopussi. Minussa asuu vaan aina se pieni kakara, joka pääsee hyvin usein irti. – Mä voin sanoa sataprosenttisella varmuudella, että Klamydia ois jatkanut, mutta eihän se sitten olis näin ammattimaista. – Me rakastetaan vieläkin tätä touhua. Se ärsyttää tiettyjä piirejä aivan saatanasti. Lopuksi käsi sydämelle: mitkä ovat rakastamasi Vaasan Sportin menestysmahdollisudet ensi kauden jääkiekkoliigassa. Klamydia on kuitenkin mun elämäntyö. Niin kuin joku mulle joskus sanoi, niin Vesku Sundin Poikineen lomatunnelmissa. – Siellä on vasta ulkomaanelävien peluutukset menossa ja mä en ole sen pelaajarungon suhteen aivan kärryillä. Ja samoissa baareissa istuttu ja samat sähläykset yhdessä tehty. 7. Pää ei pysyis kasassa, jos ei sais tehdä keikkaa. – Mä oon aina sanonut, että mä tekisin näitä biisejä, vaikka niitä ei kuuntelisi kukaan. – No just se, että siihen aikaan halus tehdä jotain vakavahenkisempää. Saatiin siihen vähän hevimpi poljento. Mutta tulipahan tehtyä. Olisitteko jaksaneet jatkaa pienemmän piirin kulttibändinä. Se on elämässä vähän joka alueella sellainen henkireikä. Joku tiesi kertoa, että sieltä oli viety parhaat päältä ennen kuin edes tiedettiin, että Sport pääsee liigaan. Voiko sellainen ihminen, joka ei ole perehtynyt meidän tuotantoon ymmärtääkään sitä pointtia. – Ei varmaan ole yhtään sellaista päivää, ettenkö jotain biisiä pyörittelis päässäni. Suomalaisten halutaan olevan nöyriä ja hillittyjä, mutta räväkät ja suurisuiset pohjalaiset ovat aina herättäneet tunteita. Eihän se mikään kaupallinen menestys ollut, mutta en mä sillä sitä kyllä hakenutkaan. Entä jos Klamydian historia olisi kirjoitettu toisin ja sitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa tullutta menestystä ei olisi koskaan kuulunut. Se ois varmaan pysynyt jossain kulttisuosiossa ja käynyt silloin tällöin keikoilla. Kesä on niin lyhyt, että kyllä sitä pitää lauluilla juhlistaa. Mutta voiko tässä olla kyse myös pohjalaisuudesta. – En mä oikeastaan löydä itte mitään bändejä. – Olisin voinut sanoa, että on tullut 25 kiloa lisää, mutta taitaa olla 30. Jos ei sitä saisi tehdä, niin mä olisin varmaan jo lasaretissa selittämässä seinille. Jos miettii oman elämäni ojanpohjia, niin aina musiikki on mut sieltä ylös nostanut. Ne on mulle sellainen paineventtiili. Mutta jos kotona on rauhallinen hetki, niin kyllä sieltä Motörhead tai Ramones levariin löytyy. Kesälauluja pitää olla. Ei näitä hommia tekisi, jos olisi vakavoitunut tai seestynyt. Kuulemma on tulossa nuori ja nälkäinen joukkue, mikä on hyvin positiivista. Samasta syystä esimerkiksi Lauri Tähkä tuntuu herättävän vahvoja vastareaktioita. Se olis vaan hassujen veikkojen hulluttelubändi, joka menis silloin tällöin johonkin juomaan kaljaa ja pitämään hauskaa. Klamydiaa pidetään yhä huumoribändinä, vaikka teidän levyillä on aina ollut biisejä myös vakavista aiheista. Tää on ollut vuosi vuodelta vaan mukavampaa. 44-vuotias ei ajattele samalla lailla maailmasta kuin kaksikymppinen, se on ikävä tosiasia. Sillä tavalla iskelmät on olleet lähellä sydäntä. Mikä oli pohjimmainen motiivi sen tekemiselle. Se olis pitänyt toteuttaa eri lailla ja hoitaa siihen erikseen soittajat. En mä nyt Katri Helenaa ja Paula Koivuniemeä ihan työkseni ole kuunnellut, mutta Paulalla on monta loistavaa laulua. Niillä on ollut eri bändit kuin mulla, mutta samoilla nuoriskoilla ollaan koluttu. Siitä tu- li vähän liian Klamydian kaltainen soitannollisesti, koska enhän mä mikään megamuusikko ole. Eli vedetään matto omien jalkojen alta. Ja onhan se varmaan jokaisen popparin unelma tehdä se soololevy. Te edustatte kuitenkin yhä kiertämisen varaan laskevaa työläismentaliteettia. Miten Vesku Jokinen on muuttunut ihmisenä sen 25 vuoden aikana, jolloin Klamydia on ollut osa elämääsi. Vanha kulunut fraasihan se on, mutta kyllä mä koen olevani yhä 16-kesäinen. Jos mä tekisin kokonaan vakavan levyn, niin mähän nauraisin siinä ittelleni. Mä en näe elämääni ilman, että mä laulaisin Klamydiassa. Meidän Severi on musiikillisesti hyvin aktiivinen ja kuuntelee paljon juttuja ja se silloin tällöin mulle tyrkyttää uusia juttuja. Ei ole mikään salaisuus, että uskollisten fanien lisäksi Klamydia on kerännyt myös ison joukon ihmisiä, jotka eivät yhtyettä siedä. Joskus jopa aiheista, joista ei leikkiä saakaan laskea. – Pohjalaisuushan on juuri tätä ja monelle punainen vaate. Sitten se asia tulee monesti aivan väärässä paikassa esiin ja ulos ja todella lujaa. Me ollaan oltu aina hyvin suorapuheisia. Tässä nyt yritetään leikkiä perheenisää, että kai sitä siinä mielessä on aikuistunut, mutta muussa mielessä mä en katso aikuistuneeni. Meillä on se huumoriosasto, joka kulkee aina meidän mukana. Ajat ovat muuttuneet sen neljännesvuosisadan aikana, kun Klamydia on ollut olemassa, mutta keikkoja teette yhä samaa tahtia kuin rockbändit tapasivat takavuosina tehdä. Jos siellä nuoria miehiä, joilla on hirveä näyttämisen halu, niin en mä nyt ainakaan mitään katastrofin merkkejä näe ilmassa. Millainen suhde sinulla on ollut iskelmään. Monesti jos on tylsä hetki tai muuten vaan pitää päästä oman pään yläpuolelle leijumaan, niin se on hyvä keino ruveta miettimään jotain biisintynkää. Halusin vielä soittaa kaikki soittimet itte. Niin kuin vaikka meidänkin tekemä Sata kesää tuhat yötä. Olet tehnyt myös aikoinaan soololevyn (Outo kunnia, 2000). – Aatu, Ana ja Jukke on hyviä kavereita ja ollaan tunnettu kakarasta asti. Ei se ihan kaukaa haettua ole. Seuraatko yhä uutta musiikkia vai valitsetko musiikkia kuunnellessasi aina ne vanhat hyväksi havaitut suosikkisi. Oon mä sillä lailla aika kaavoihin kangistunut. – Mä en nyt niin peräänkuuluttaisi tuota harmittamista. Mä olen todella huono pitämään sisälläni asioita, jotka mua riepoo. Ja nimenomaan sellaisissa paikoissa, joihin muut eivät enää vaivaudu tai joissa ei ole muille kysyntää. Vieläkin nautin siitä, että saa lähteä ja siitä, että saa mennä lavalle. – Osa suomalaisista rakastaa, kun asiat sanotaan suoraan ja tietyt ihmiset inhoaa sitä
Olisimme todella tyhmiä, jos jättäisimme leikin kesken. – Olemme nyt keskellä kiertueen rutiineja. – Jännitin todella paljon yleisön reaktioita, mutta kaikki olivat aivan haltioissaan, näin jopa kyyneleitä joidenkin silmissä. – On mahtavaa palata takaisin Suo meen! Luvassa on hyvä läpileikkaus yhtyeen koko urasta. Teksti: Laura Vähähyyppä Dinosauruksen toinen elämä Alice In Chains haluaa saada universumin nauramaan. Paikalla olivat kaikki yhtyeen vanhat ystävät, perheet ja yhteistyökumppanit. Laulaja myöntää, että toisen levyn kohdalla tilanne oli jo helpompi. Se antoi melkoisesti itse luottamusta, DuVall huokaa. Vain muu tama yhtye rockin historiassa on saanut onnistuneen toisen mahdol lisuuden. William DuVall kiittelee muuta yhty että saamastaan valtavasta tuesta. Yritän olla lu kematta liikaa esimerkiksi keskuste lupalstoja. William DuVall esiteltiin Alice In Chainsin faneille paluualbumil la Black Gives Way To Blue. Jokainen voi laukoa mielipiteitään anonyymisti ja ilman minkäänlaista tietoa. Phil Anselmo lauloi Would?:in, minulle lankesi Man In The Box ja Ann Wilsonin piti laulaa Rooster. – Ensimmäinen keikkani ikinä oli VH1:n ohjelmassa. Tänä kesänä Alice In Chains soit taa Joensuun Ilosaarirockissa. Pitää vain katsoa mitä tulevaisuus tuo tulles saan. Keskellä tätä tylsyy den, odottelun ja matkustamisen kuplaa keikat ovat kyllä palkitsevia. Jännitin heille esiintymistä enemmän kuin mitään aiemmin. Yritän ylittää it seni joka ilta, joten ainakin teen par haani myös tuolla keikalla.. – Seuraava keikka oli Seattlessa, historiallisessa yhtyeen kotikau pungissa. – Muistan tuon keikan hyvin! Kaik ki muut esiintyjät olivat jotain me tallibändejä, ja sitten me nousimme lavalle pääesiintyjinä. Onhan hyvän palautteen lukeminen tietysti aina mukavaa, DuVall nauraa. Jotenkin selvisin siitä kei kasta ja se antoi runsaasti itseluot tamusta. Paras tapa saada universumi nauramaan sinulle on tehdä suuria suunnitelmia, DuVall pohtii. William DuVall kuulostaa hieman väsyneeltä, kun hän vastaa puheli meen Pennsylvaniassa. Kukaan ei ole immuuni kritii kille, mutta sitä ei voi ottaa henki lökohtaisesti varsinkaan internetin aikakaudella. – Me, jos ketkä, tiedämme, että mitä vain voi tapahtua. Hän kuitenkin kuuli minun vetävän sen harjoituksissa, ja vaati minua laulamaan sen itse oh jelmassa. Ohjelma oli omis tettu Heartille, ja he pyysivät Alice In Chainsin mukaan. Tällaiset keikat vahvistivat päätöstämme nauhoittaa Black Gives Way To Blue. Uuden albumin nauhoittaminen Black Gives Way To Bluen jälkeen ei ollut yhtyeelle itsestäänselvyys. Olinko innoissani kiertu eelle lähtemisestä. 30 SOUNDI Kuva: Johnny Buzzerio K esällä Ilosaarirockissa esiin tyvä Alice In Chains teki mahdottomasta mahdollisen. Ikonisen laulajan kuoleman jälkeen yhtye palasi ja julkaisi viime vuonna uuden laulajansa William DuVallin kanssa toisen ylistetyn albuminsa The Devil Put Dinosaurs Here. Layne Staleyn saappaiden täyt täminen ei ole ollut helppo urakka. – On pakko vain keskittyä musiik kiin. Olemme hyvin kiitollisia saamas tamme hyvästä palautteesta, yleisön reaktioita kun ei voi ennakoida. – Toki tajusimme kiertueella, että olisi idiotismia nähdä kaikki se vaiva yhtyeen uudelleen esittelemiseksi ja sitten jättää kaikki siihen. – Nyt tiesin, että kaikki keskittyi sivät enemmän itse musiikkiin. En käyttäisi ai van sitä sanaa. – Ainakin meillä on enemmän kap paleita joista valita, DuVall nauraa. ”Kukaan ei ole immuuni kritiikille, mutta sitä ei voi ottaa henkilökohtaisesti varsinkaan internetin aikakaudella.” Suomalaiset pääsivät ensimmäis ten joukossa todistamaan Alice In Chainsin paluukeikkoja, kun yhtye esiintyi Seinäjoen Provinssirockis sa ensimmäisellä Euroopankier tueellaan. Se oli todella iki muistettava keikka
REPRODUCED BY JACK WHITE III & NEIL YOUNG NEW ALBUM OUT NOW! A LETTER HOME INTRO CHANGES / OCHS GIRL FROM THE NORTH COUNTRY / DYLAN NEEDLE OF DEATH / JANSCH EARLY MORNING RAIN / LIGHTFOOT CRAZY / NELSON A LETTER HOME INTRO #2 REASEON TO BELIEVE / HARDIN OF THE ROAD AGAIN / NELSON IF YOU COULD READ MY MIND / LIGHTFOOT SINCE I MET YOU BABY / HUNTER MY HOMETOWN / SPRIGSTEEN I WONDER IF I CARE AS MUCH / EVERLY mastodonrocks.com facebook.com/mastodon twitter.com/mastodonmusic ONCE MORE ‘ROUND THE SUN UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA
32 SOUNDI. Heinäkuussa julkaistava uusi Redeemer Of Souls -studioalbumi vie jäähyväisikiertueensa jo tehneen yhtyeen jälleen tien päälle. Teksti: Timo Isoaho ”Miksi me lopettaisimme nyt?” Metallin alkuperäisestä mekasta Birminghamista saapuvan Judas Priestin vaikutusvaltainen metallihevonen saattaa toki ratsastaa kohti verenpunaista auringonlaskua, mutta muutaman vuoden takaiset puheet uran päättymisestä ovat menneen talven lumia
Hammersmith Apollon uumeniin. Monen mielestä illan men kamaralla viimeistä kermielenkiintoisin muusiktaa sunnuntaina 22. Kuva: Timo Isoaho P arin vuoden takainen keLavarakennelmat, pyrot, laserit ja tausväinen ilta on päättymässä tascreen takaavat näyttävät puitteet eikä ja tunnelma on kiistämättä bändin iskukyvystä löydy nurinan aiheihaikea. Keikka kestää ja Reilun kuukauden verran Helsinginkestää, mutta aivan aamuun asti veteraakeikan jälkeen Epitaph-rundi – siis birnit eivät silti soita, vaikka finaalinumeminghamilaislegendan viimeinen maailro käynnistyykin lauseella ”lovin’ ’til the mankiertue – päättyy Lontoon kuuluisan morning, then I’m gone, I’m gone”. huhtiko, pitkäaikaisen Priest”Judas Priestillä kuuta Helsingin jäähallissa.” kitaristin Kenneth ”K.K.” ei ole enää Ja millainen tämä konsertDowningin paikalle vuonna kiire yhtään ti onkaan! Rapid Firellä käyn2011 tullut Richie Faulkner, minnekään.” nistyvä kahdenkymmenenesiintyy ja soittaa vähinyhden biisin mittainen settään yhtä energisesti kuin ti päättyy usean encoren jäledelliskesänä Sauna Open keen toiseen British Steelin raitaan eli Air -festivaalillakin. Ozzy Osbourne teki ensimmäisen eläköitymisyrityksen eli No More Tours -kiertueen jo ennen 90-luvun puoliväliä, Kiss on ilmoittanut lukemattomia viimeisiä rundeja ja The Scorpionsin jäähyväiskierros tulee kestämään tasan niin pitkään kun saksalaisveteraanien keuhkoista kuuluu yksikin pihahdus. Eikä homma jää tänään le saapuneet suomalaisfanit ainakin ovat laulusuorituksestakaan kiinni, sillä iän – onhan tapahtumaa markkinoitu seuraakarttuessa jotakin rekisteristään menettävasti: ”Kirkuvan heavyfalseton alkuperäinyt Rob Halford kerää tänään roppakaunen lanseeraaja Rob Halford palla hyväksyviä nyökkäykjoukkioineen nähdään Suosiä. Lopun aikojen tunnelmaa alleviivaa Glenn Tiptonin viimeinen päivitys ennen hiljaiseloa: ”On tullut aika antaa tilaa nuoremmille.” E ihän se tietenkään näin mene – fanien suureksi riemuksi. Tyylikkäästi takovan Scott Travisin tu1991, 2001, 2005, 2007 ja 2011 tun painava komppi ja rikollisen aliarvosSuomessa konsertoinut metetun Ian Hillin basso takaavat jämäkän tallilegenda Judas Priest on pohjan, jonka päälle Glenn Tiptonin on nimittäin juuri päättänyt viimeisen Suohelppo tikata toinen toistaan klassisemmen-keikkansa. Vuosina 1976, 1986, ta. Samal- la Judas Priest ilmoittaa julkaisevansa kamera-armeijalla taltioidun Lontoon-konsertin myöhemmin ja luvassa on myös viimeinen studioalbumi, mutta kaikesta näistä tulevista julkaisuista huolimatta Judas Priestin tarina tuntuu hiljalleen kerrotulta. Tai siinä uskossa paikalpia Priest-riffejä. Klaus Meinea on itse asiassa pakko ihailla rehellisyydestä, sillä ensi vuonna viisikymppisiä juhlivan hannoverilaisyhtyeen keulakuva totesi brittilehden haastattelussa tosiasiat varsin koruttomasti: ”It’s one thing to say ’this is going to be the end of the Scorpions’ and another to do it.” SOUNDI 33. Living After Midnightiin
Tekstittäminen on hyvinkin mielen-. Jos minulla ja Glennillä oli edes pieniä huolia Kennethin lähdön jälkeen niin ne kaikkosivat heti Redeemer Of Soulsin kirjoitustyön alkuvaiheessa, Halford vakuuttaa. Miltä kappaleiden kirjoittaminen tuntui ilman Downingia. Downingia. Mittavan Nostradamus-konseptilevyn (2008) jälkeen tuntui hienolta käydä selkeästi yksittäisten biisien kimppuun ja sisällyttää niihin kaikki mahdollisia isoja juttuja ja yksityiskohtia, jotka meidän mielestämme kuuluvat Priestiin vuosimallia 2014. Ainakin kappaleiden otsikot viittaavat hyvinkin monenlaisiin maailmoihin. Hänen ja Glenn Tiptonin säveltämät kappaleet ja tuplakitaraliidit ovat innoittaneet tuhansia ja tuhansia muusikoita ympäri maailman – muun muassa Battle Beastin Anton Kabasta ja Dimmu Borgirin Sven ”Silenoz” Kopperudia. Judas Priestin suhtautuminen tekniikkaan on vähän kaksijakoinen: haluamme toki ottaa kaiken mahdollisen hyödyn edistyksellisistä laitteista, mutta emme todellakaan halua kuulostaa maailman modernimmalta bändiltä. Emme olleet koskaan aikaisemmin tehneet kiertuetta, jonka aikana soitamme vähintään yhden biisin jokaiselta Priestalbumilta. – Rocka Rolla oli melkeinpä livealbumi ja törmäsimme studiossa kaikenlaisiin ongelmiin. Judas Priestillä ei ole enää kiire yhtään minnekään. Oman paikkansa yllättävän helposti löytänyt löytänyt Richie oli mukana tekemässä kaikkia biisejä, enemmän tai vähemmän, mutta hän oli koko ajan osa kirjoitustiimiä ja hän toki tiesi etukäteen, miltä Priestin täytyy kuulostaa. – Epitaph-kiertue palautti mieleen myös sen, miten erilaisia lähes kaikki Judas Priestin levyt ovat toisiinsa verrattuna, sillä olemme liikkuneet heavymetalin karsinassa sinne ja tänne. Kennethin kanssa kirjoittaminen oli hienoa, mutta se oli myös tuttua ja turvallista. Redeemer Of Souls on ensimmäinen Judas Priest -albumi, jonka tekijätiedoista ei löydy K.K. – Sanoitukset tosiaan liikkuvat hyvin laajalla skaalalla, täydellisestä fantasiasta hyvinkin tosipohjaisiin tarinoihin. Puoli vuosisataa hurrikaanin lailla rokanneet muusikot eivät yksinkertaisesti pysty elämään ilman tuhansien fanien tuottamaa adrenaliinimyrskyä. Downingin erouutinen tuli aikoinaan kovana shokkina Priest-faneille, mutta tässä onnettomuudessa on ilmiselvästi myös onnea mukana. kitaristin lisäksi Priestin materiaalista vastaavaan pyhään kolmiyhteyteen on aina kuulunut myös Rob Halford, lukuun ottamatta albumeja Jugulator ja Demolition. Hänen suunnaton intonsa vaikutti vahvasti myös minuun ja Glenniin. – Tähän vastatakseni minun täytyy palata hieman taaksepäin, vuoden mittaisen Epitaph-kiertueen varrelle. Mutta palataanpa Judas Priestin maailmaan. Nyt väsäsimme uusia juttuja Richien kanssa ja hän oli ratketa liitoksistaan – hyvällä tavalla. Emme halunneet kopioida itseämme, mutta asetimme tavoitteeksi sen, että Redeemer Of Souls kuulostaa monen eri aikakauden klassiselta Judas Priestiltä. – No, levy ei ole varsinaisesti myöhässä vaikka prosessi osoittautuikin aiottua hitaammaksi. K.K. Mieshän oli todella kova Priest-fani ennen kuin hän liittyi bändiin. Aivan heti Priest-pestinsä alkajaisiksi hän ei kehdannut paljastaa tätä maukasta yksityiskohtaa! Mitä uutta Richie Faulkner on tuonut Judas Priestin maailmaan. – Richie on sähköistänyt bändiä huomattavasti, siitä ei ole epäilystäkään. Vähän myöhemmin paljastui, että Judas Priestin seitsemännentoista studioalbumin otsikko on Redeemer Of Souls ja levyn deluxe-versiolta löytyy peräti kahdeksantoista uutta kappaletta. Tuo arvio rysähti kuitenkin varsin lahjakkaasti metsään, sillä seuraavan kerran Halfordilla oli varmoja uutisia kerrottavanaan vasta nyt kuluvan vuoden maaliskuussa. Laulajan mukaan ”Priestin viimeinen studioalbumi ilmestyy mitä luultavimmin vuonna 2012”. – Sitä on hankala eritellä. – Ehkä koko kiertueen hienoin juttu oli kuitenkin se, että Richie Faulkner nousi keikkojen myötä Judas Priestin täysivaltaiseksi jäseneksi ja mies oppi tuntemaan tämän bändin sielun. Ajoitus on varsin sopiva, sillä heinäkuun puolivälissä ilmestyvä Redeemer Of Souls saapuu markkinoille lähes tarkalleen neljäkymmentä vuotta debyyttilevy Rocka Rollan jälkeen. Jo reilusti ennen aikaisemmin mainitun Epitaph-jäähyväiskiertueen päättymistä elokuussa 2011, Rob Halford kertoi yhdysvaltalaiselle Billboardille ”yli kymmenestä uudesta biisistä”. – Studiotekniikka on tietenkin muuttunut täydellisesti menneiden vuosikymmenien aikana ja nykyään työskentely on valtavan paljon helpompaa. 34 SOUNDI Kuva: Timo Isoaho ”Richie on sähköistänyt bändiä huomattavasti, siitä ei ole epäilystäkään.” Kuva: Timo Isoaho Varmasti. Kun olimme kiertäneet Epitaph-otsikon alla jo jonkin aikaa, Richie kertoi meille soittaneensa pikkupoikana ilmakitaraa peilin edessä Screaming For Vengeance -levyn biisien tahdissa. Epitaph-kiertue oli yhtä juhlaa Judas Priestille ja metallimusiikille yleisemminkin, Halford painottaa. Meillä oli jo aikoja sitten runsaasti tuoreita biisejä, mutta päätimme sitten säveltää vielä lisää ja katsoa, mitä saamme aikaiseksi ilman yhtäkään deadlinea. Kunnioitamme perinteitä ja klassista vanhan liiton metallisoundia. Redeemer Of Soulsin laajalta versiolta löytyy melkein parikymmentä biisiä ja kyllähän se kertoo jotakin innostuksemme tasosta, laulaja naurahtaa. – Saatan itsekin vain arvailla, millaiset Richien tunnelmat olivat biisinkir- joitussavotan aikana. Tuskin Ian ”Lemmy” Kilmisterkään kupsahtaa muuten kuin bootsit jalassa estradilla, oletettavasti Killed By Deathin aikana. Levyn soundi ei ole paras mahdollinen ja bändin pitävimmät perustukset olivat vasta muovautumassa, sillä esimerkiksi Glenn oli juuri liittynyt bändiin, Rob Halford muistelee Soundille. Veri vetää takaisin lavalle yhä uudelleen ja uudelleen. Miksi Redeemer Of Souls ilmestyy vasta nyt vaikka te olette puhuneet albumista jo vuodesta 2011 asti. Tarkoitat ilmeisesti myös tekstejä. Tajusimme rundin aikana konkreettisesti, miten hienoja biisejä vanhoilta levyiltä löytyy ja mitä kaikkea olemme saaneet aikaan neljänkymmenen menneen vuoden aikana. Kahden Uraansa jo lopetellut Judas Priest on Halfordin mukaan energisempi kuin vuosiin
– Koko juttu lähtee toki ta biihyvistä ja omaleimaisis sa seistä, mutta suuressa osas visuon myös bändin vahva st aalinen juttu. Se isku osui leukaan täydellä voimalla! – Otin saman tien selv ää Judas Priestistä ja taju sin pian, että se on kaikki en aikojen kovin ja reh ellisin raskaan musiikin bän di. Slayerin kitaristit (Jeff Hannem an ja Kerry King) kumars ivat aikoinaan K.K. Painkillerin bon raita Living Bad Dreams in saattaa olla kaikista kov Priest-ralli. Milloin törmäsit Jud as Priestiin ensimmäise n kerran. Tosin pitä tässä olla tyytyväinen jo st siihenkin, että Judas Prie julkaisee jotakin! ”Jawbreaker osui leuk aan täydellä JUDAS PRIEST on vai kuttanut vahvasti myös äär imetallin kehitykseen Rap id Firen kaltaisten varhaisten speedmetal-biisien myötä . – Albumilta julkaistut vielä ennakkonäytteet eivät keiliek iin täys eet sytyttän hin, mutta toivon mukaan empitkäsoitolta löytyy tiuk ähän piakin ralleja. – Downing on luultav asti suurin musiikillinen idolini. Eräs Judas Priestin kantavista voimista, K.K. tikk oaikoinaan hardrock-kok s elman ja sieltä löytyi myö kPriestiä. Downin gin sekä Glenn Tiptonin edessä ja myöhempien aikoje n diehard-fanien joukko on lukeutuu myös Dimmu Borgirin kantava voima Sve n Atle ”Silenoz” Kopperud: – Ainoa ”bänditatuoin tini” liittyy Judas Priestii n – se kertoo jo jotakin, Sile noz nauraa. Se tuntui aik a hyvältä kesätyöltä! SOUNDI 35. Millaisia keikkamuistoja sinulla on Judas Priestiin liittyen. No, rum tien laittoi nimemme saman lvieraslistalle ja säästi mei tä hieman aikaa ja vaivaa. – Ne olivat elämäni parhaita viikkoja! Tämä seuraava tapahtui noin 35 kertaa peräkkäin: soitimme ensin oman keikkamme ja katsoimme sen jälkeen lavan sivusta Black Sabbat hin, Judas Priestin ja Slay erin vedon... tek i oikean ratkaisun, mik äli hänen mittansa oli tullut täy teen, Silenoz aloittaa. Ilmo me timme Scottille tulevam iltabändin keikalle samana na, mikäli saamme hankitpali tua pääsyliput. Tosiaan, Dimmu Bor gir kiersi Yhdysvalloissa kesällä 2004 ja Ozzfest-paket tiin kuuluivat myös esim erkiksi Black Sabbath, Judas Priest ja Slayer. voimalla!” Ihannoin sitä soittoty yliä, mutta olen oppinut häneltä paljon muutakin: kui nka tehdään hyviä haastat teluja, miten kunnioitetaan faneja ja niin edelleen. Downing, jättäytyi syrjään mu utamia vuosia sitten. – Ruotsin radion Roc kboxohjelma soitti Jawbre aker- biisin 80-luvun puo livälissä. – Ensinnäkin, K.K. Missä piilee Judas Priesutustin menestyksen ja vaik vallan salaisuus. elma, Kabanen muistele – Eräs Priestin hienoimmista piirteistä on levyjen ikkini vaihtelevuus. Kuva: Travis Shinn Kuva: Nuclear Blast Kuva: Warner ista ”Sopivasti tuttua ja turvall sekä uutta ja rohkeaa!” oleVAHVASSA NOUSUSSA i van Battle Beastin moottor Anton Kabanen on kovan aaluokan Judas Priest -fan ulle min i anto i Isän – o. Myöhemmin han mi kimani ensimmäinen albu otaas oli Judas Priestin kok e. Judas Prie ältä näyttää rajulta, tyylikkä ja puhuttelevalta, mutta liian imago ei ole kuitenkaan yy löyt sta okse Keit . n Keikka oli loistava ja sitte e seuraavana iltana soitimm titse samalla estradilla, Nigh wishin avausyhtyeenä. Kuinka kova isku se oli sinulle. outo ta sopivasti tuttua ja turvallis sekä uutta ja rohkeaa. Heavymetal-termi tark oittaa ennen kaikkea Judas Priestiä: niitä biisejä, sitä imagoa ja niin edelleen. – Eräs mukavista tarinoista on se, kun törmäsimme rumSaksassa Judas Priestin ipaliin Scott Travisiin. Oma suos s löytyy kaksikosta Defender r– Of The Faith ja Painkille kummatkin ovat törkeän ustiukkoja. Kesällä on luvassa tuore Of Priest-levytys Redeemer Souls. Millaisia odotuksia
– Aah, ensimmäinen Suomen-keikkamme! Se oli erikoinen reissu, sillä saavuimme maahan yksityiskoneella brittiläisen The Climax Blues Bandin kanssa. – Halls Of Valhalla on kunnianosoitus Skandinavialle – minähän olen kova death/ blackmetal-fani ja tämä biisi kunnioittaa kaikkia pohjoisia bändejä. Kaikki vitsailivat, että jaahas, milloin te olette ryhtyneet soittamaan deathmetalia. Epitaph-rundi saattoi todellakin olla viimeinen todella tiukkatahtinen maailmankiertue, mutta Priest-fanit saavat vielä monta tilaisuutta tutustua livekuntoomme. Miksi lopettaisimme nyt, kun Judas Priest on täynnä positiivista energiaa. Jos Black Sabbath keksi ensimmäisellä albumillaan hevin niin Judas Priestiä voi hyvällä syyllä pitää ensimmäisenä metallibändinä. Osuva esimerkki löytyy tammikuulta, kun Judas Priest esiintyi cameoroolissa Simpsonien jaksossa. Tämä taas lähti liikkeelle musiikkimme ystävistä, sillä Priest-diggarithan lähettivät Simpsonien tekijätiimille loputtoman määrän tätä karmaisevaa virhettä paheksuvia sähköposteja! Palataanpa taas Judas Priestin toukokuussa 2012 päättyneen ”viimeisen kiertueen” ja ”viimeisen studiolevyn” eli Redeemer Of Soulsin maailmaan. – Kun se jakso näytettiin Yhdysvalloissa, sain välittömästi lukemattomia tekstiviestejä ja sähköposteja ystäviltäni ympäri maailman. situn amerikkalaisen piirrossarjan tekijät ottavat käsikirjoitukseen mukaan brittiläisen metallibändin, laulaja nauraa. Joku voi valittaa bändien valtavasta määrästä, mutta minä en näe sitä ongelmana. – Metallimusiikin maailmanlaajuinen tila. Aivan putkeen homma ei kuitenkaan mennyt, sillä Simpsonit-jaksossa Judas Priestin väitettiin soittavan deathmetalia. Diehard-faneja kiinnostaa ennen kaikkea yksi asia: onko ”viimeinen”-sanan ahkera käyttö liioittelua. Tilanne on tänä päivänä monissa maissa samanhenkinen kuin Iso-Britaniassa 70-luvun alussa Judas Priestin aloittaessa, sillä meitähän oudoksuttiin, vieroksuttiin ja jopa pelättiin, sanoo Halford. Minua kiehtoo yhä enenevässä määrin se metallimusiikin mystiikka, joka saa tulevat muusikot treenaamaan kymmeniä tunteja viikossa. Redeemer Of Soulsin tekeminen Richien kanssa oli valtavan hieno kokemus ja Judas Priest katsoo- kin tällä hetkellä luottavaisesti kohti tulevaisuutta, Halford aloittaa. Tarinat levittäytyvät hyvin laajalle. Miksi emme soittaisi jatkossakin suomalaisille faneille, kyselee Halford. Y mpäröivä maailma on kuitenkin muuttunut paljonkin. – Judas Priest ei tietenkään ole maailman raskain tai nopein yhtye, mutta Redeemer Of Soulsin puhdasoppisuutta kukaan ei voi kiistää. – En uskalla luvata mitään varmaa, mutta ainakin yhden asian tiedän: bändi on nyt energisempi kuin moniin, moniin vuosiin. Tunnetun lausahduksen mukaan ”Sabbath was heavy, but Priest was metal”. Aika railakkaasti. – Emme tienneet myöskään sitä, että keskikesää juhlitaan Suomessa... Halfordin mielestä metallimusiikin tila on erinomainen. Mitä enemmän yhtyeitä, sen vahvempi skene. – Tällä hetkellä mieleesä ovat Redeemer Of Soulsin julkaiseminen ja syksyllä käynnistyvä albumiin liittyvä kiertue. – Olen ylpeä siitä, että Judas Priest on pysynyt metallisella puolella koko uransa ajan, vaikka bändiltä onkin ilmestynyt monenlaisia levyjä. Emme todellakaan tienneet, että kesäaikana Suomessa on koko ajan valoisaa ja olimmekin todella ihmeissämme noustessamme lavalle keskiyöllä, muistelee Halford. March Of The Damned perustuu kovasti diggaamaani The Walking Dead -televisiosarjaan, Crossfire kertoo uskonnoista ja Sword Of Damocles viittaa luonnollisesti taruun Damokleen miekasta. 62-vuotias Rob ”Metal God” Halford tunnetaan väsymättömänä raskaan musiikin puolestapuhujana. Metalli on edelleen nousussa: mietipä vaikka Lähi-Itää tai Kaakkois-Aasiaa, joista alkaa tulla raskaita ja kapinallisia bändejä, vaikka yhteiskunta ja yleinen mielipide ovatkin sellaisia vastaan. – Se oli hassunkurista. Ei taida olla kovin helppoa vetäytyä estradeilta, mikäli esiintyminen on olut suuri osa elämää viimeisen neljänkymmenen vuoden ajan. Kuinka voimaannuttavaa oli esiintyä Saarijärvellä vuonna 1976. – Tämä on kiehtova aihe. Se on niin voimaannuttavaa! Miksi haluaisimme vapaaehtoisesti luopua tästä hienosta mahdollisuudesta, jos pystymme edelleen soittamaan korkean profiilin keikkoja. En olisi takavuosina voinut kuvitellakaan, että suo- 36 SOUNDI ”Metalli on edelleen nousussa: mietipä vaikka Lähi-Itää tai Kaakkois-Aasiaa, joista alkaa tulla raskaita ja kapinallisia bändejä, vaikka yhteiskunta ja yleinen mielipide ovatkin sellaisia vastaan.” Kuva: Timo Isoaho kiintoista yrittäessäni miettiä, että miten näinkin erilaiset ajatukset saisi upotettua Judas Priestin metalliseen maailmaan, Halford nauraa. Tänä päivänä metalli on maailmanlaajuinen ja pysäyttämätön voima, jonka lonkerot levittäytyvät yhä laajemmalle. Kiihkeiden metallifanien edessä esiintyminen... Juopuneilla ihmisillä ei näyttänyt olevan mitään estoja ja pusikoissa tuntui suhisevan täysin estotto-. Olemme kantaneet tätä raskasta lippua ylpeydellä ja olemme uskoneet itseemme ja luottaneet faneihimme kaikki nämä vuosikymmenet, Halford sanoo. Brittilaulajan mielestä ”paskinkin hevi on parasta” -lausahdus on luultavasti parasta eikä metallijumalaa tarvitse tälläkään kerralla juuri maanitella puhumaan aiheesta. Minua huvitti koko kuviossa ennen kaikea se, miten suuri voima piirrossarjalla voi olla, Halford sanoo. Ehdottomasti fantastinen. – Vaikka olihan sekin hupaisaa, että seuraava Simpsonit-jakso alkoi Bartin kirjoittaessa liitutaululle yhä uudelleen ja uudelleen tekstiä ”Judas Priest Is Not Death Metal”. Judas Priestin perustukset eivät siis ole muuttuneet miksikään viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. – Ei todellakaan
masti. Albumi soundaa edelleen loistavalta eikä sen neljänkymmenen minuutin matkalle mahdu kehnoja raitoja. Aiomme muuten soittaa muutamaakin Defenders Of The Faithin kappaletta tulevalla kiertueella... Kuva: Timo Isoaho Judas Priest on yli 40-vuotiaalla urallaan saavuttanut paljon. Yhtye pääsi myös Simpsoneihin. – Taisimme myös olla onnekkaita tai lahjakkaita, tai kumpaakin, sillä mehän kirjoitimme suurimman osan levyn materiaalista studiossa. Ylipäänsä: miten ihmeessä me edes ehdimme tekemään tämän Defenders Of The Faithin. Julkaisimme niihin aikoihin albumin melkein joka vuosi ja olimme kiertueella aivan koko ajan. Ai niin, hyttysiäkin oli aika lailla! Lopuksi täytyy nostaa esiin eräs Judas Priestin ehdottomista virstanpylväistä eli kolmekymppisiä tänä vuonna juhliva Defenders Of The Faith. – Ajauduin usein keskustelemaan näistä mahtavista ajoista Ianin ja Glennin kanssa, mutta meidän kaikkien muistikuvat ovat hyvin häilyviä ja epätarkkoja. – Kiitos kohteliaisuudesta – tämä levy on itsellenikin erittäin rakas! Raskas musiikki oli vuonna 1984 huimassa nousussa maailmanlaajuisesti, muun muassa Metallican Ride The Lightningin ja Iron Maidenin Powerslaven myötä. Tuollainen työtahti tuntuu nyt täysin käsittämättömältä ajatukselta. Joten välitähän terveiseni rakkaille suomalaisille faneille: ”You’ve Got Another Thing Comin’!”. Meillä oli toki hajanaisia ideoita, mutta sitten me vain pistimme kappaleet kasaan ja lopputuloksesta tuli loistava. Bändit sekä fanit olivat valtavan nälkäisiä ja nämä ajatukset puskivat meitäkin eteenpäin, Halford aloittaa
38 SOUNDI ”On jotakin aivan mieletöntä, millä tavalla MM-kisat yhdistävät koko maailmaa.” – Tommy ja Samae ovat nykyään herttoniemeläisiä ja minä taas asuin siellä lukioikäiseksi asti. On tullut aika puhua jalkapallosta Don Johnson Big Bandin Tommy Lindgrenin ja soolouria tällä hetkellä työstävien Samae Koskisen sekä Kalle Aholan kanssa. Amsterdamin Ajax nimittäin kaatoi Bayern Münchenin, siis pitkälti Saksan maajoukkueen, Mestarien liigan semifinaalissa keväällä 1995. Soundi on kuitenkin musiikkilehti. Tommy Lindgren, Kalle Ahola ja Samae Koskinen liputtavat kukin omien suosikkijoukkueidensa puolesta, mutta Herttoniemen Toverit saavat kaikilta hyväksyvät nyökkäykset.. Silloin suosikkijoukkueeni Italia voitti Saksan välierässä 2-0, tosin vasta jatkoajan jälkeen. Aktiiviurallaan muun muassa Barcelonaa, Evertonia ja Tottenhamia edustanut loistava brittihyökkääjä Gary Lineker kutsui jalkapalloa peliksi, jossa ”22 pelaajaa jahtaa palloa 90 minuuttia ja lopussa saksalaiset voittavat.” Lausunnosta saattaa toki löytää myös pien- tä katkeruutta ja Lineker olikin urallaan häviämässä vuoden 1990 MM-kisojen välieräottelua – Saksaa vastaan. Kalle: – Eräs suomalainenkin on ollut horjuttamassa tätä Linekerin totuutta. Tiesitkö, että Herttoniemen Tovereiden naisten edustusjoukkue voitti Suomen Cupin vuosina 1987–1989. Ei riitä. Jos joku Soundin lukija ei tiedä niin kerrottakoon, että jalkapalloottelussa toisensa kohtaa kaksi yhdentoista pelaajan muodostamaa joukkuetta (10 kenttäpelaajaa ja maalivahti) ja tarkoituksena on saada peliväline vastustajan maaliin. Ei tässä ole paljon vaihtoehtoja jos meidän suosikkijoukkuetta kysytään – kyllähän se on HerTo, Helsingin Jalkapallopubin uumenissa istuva Kalle Ahola sanoo, Samaen ja Tommyn nyökkäillessä vieressä. Tommy: – Kyllähän Linekerin kommentista totuuden siemen löytyy, mutta mieleen nousee myös MM-kisat vuodelta 2006. Italia siis tarvitsi Saksan kaatamiseen 120 minuuttia, 90 minuuttia ei riittänyt mihinkään. J alkapallo on maailmanlaajuisesti suosituin joukkuelaji ja eri arvioiden mukaan sitä joko seuraa tai harrastaa peräti 3,5 miljardia ihmistä. Jari ”Litti” Litmanen oli uskomaton: hän teki kaksi maalia ja oli pohjustamassa muitakin osumia. Samae: – Tässä tullaan erääseen jalkapallon parhaista puolista. Miljardeja televisiokatsojia ruutujen ääreen keräävä globaali tapahtuma herättää syviä intohimoja myös suomalaismuusikoiden keskuudessa. Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Markus Paajala Jalkapallon ja rockin pyhä liitto Vierivä nahkakuula ei sammaloidu! Jalkapallon MM-kisat pelataan joka neljäs kesä – ja tämä kesä on yksi niistä. Kahdesta 45 minuuttia kestävästä puoliajasta koostuvassa ottelussa enemmän maaleja tehnyt joukkue on voittaja. Yksikään joukkue ei voita aina vaan kentällä on aina tilaa yllätyksille. Jos lisätään hieman asiantuntijatasoa niin kerrottakoon, että ranskalainen Arsene Wenger on lontoolaisen Arsenalin manageri ja Saksassa syntynyt Mikael Forssell pelaa nykyään Helsingin Jalkapalloklubissa
ttaa MM-k Kuka voi taa. Luulen, että kan natan Saksaa. Järjettö kamaa, ku män kova in parasta a zen-runout ta. – Hollanti voittaa MM -kultaa, m vottavasti utta toiArjen Robb en tai Robi Persie ei te n van e yhtään m aalia, kosk mat ovat m a moleminusta ällö ttäviä. Kuten Han Hänninen nu-Pekka takavuosin a. ssa 2013 voittaa. SOUNDI 39. tions Cupi reen maa an mante om . KAI LATVALEH TO AKNESTIK Kuka voit taa MM-kul taa. – Tämän hetkisest ä tilanteesta min ulla ei ole mitään haj ua. a io ss is v lo le va kia te kai hank Nyt pitää MATTI JOHANNES KOIVU Kuka voittaa MM -kultaa. Löivät on pakko psesta as la t nu ta at ittann vo ka s en he ol njan lä yös Espa ederahän ne m een Conf aajoukku m an m tilastojen s matto yö M . Tai ole välttäm ättä edes vaan kunn ottelu, on selostus . Minun it vo lia – Brasi in, koska sanoa nä ti. LPP HERRA Y Ö ultaa. Tärk ole voitto, eintä ei vaan että se tulee oi tärkeintä ei kein. Jot enkin pidin niiden pelistä Italia 1990 -kisoissa, joten pitäydyn siinä aja tuksessa
Amsterdamilaisten suosionosoitukset olivat huikeat. Eräs unohtumattomimmista peleistä paikan päällä oli muuten Litin viimeinen peli Mestarien liigassa loppuvuodesta 2003. MIKKI KAUSTE EGOTRIPPI Kuka voittaa MM-kultaa. – Eteläamerikkalaiset joukkueet tulevat olemaan vahvoilla kuuman ilmanalan takia. – Uskon, että Italia voittaa mestaruuden. Yhdistäviä tekijöitä on vaikka kuinka paljon. Kalle: – Ilman muuta, sillä samoista raaka-aineistahan nämä tapahtumat on tehty. Soundin lukijat, tai edes Herttoniemen toverit, eivät välttämättä tiedä tositarinaa, joka liittyy Ajaxin voitonjuhliin. Kalle: – Portugalin vuoden 2004 EMkisojen virallinen kisabiisi oli oikeastaan aika herkullinen kappale kaikessa camphenkisyydessään. Siinä on neljä parasta ja järjestys tiedetään heinäkuun puolella. Knopflerhan muutti Newcastleen nuorena, joten hän on paikkakunnan oma poika. Veikkaan, että voittaja tulee joukosta Brasilia, Argentiina, Uruguay ja Espanja. Tommy: – Omia juttujaan ovat klassikkobiiseistä tehdyt fanichantit. Niitähän on niin pirusti. Tommy: – Tämä on tosiaan aika yleistä. anteeksi, helppo. Kalle: – Oikeasti. Oli melko häkellyttävää, kun joukkue asteli stadionille ruotsalaisen jousipohjaisen folkmusiikin tahdissa. Toki pelaajistosta löytyy hittiyksilöitä ja ehkä vähän keskinkertaisempia biisejä ja miksei mahtavia introjakin. 40 SOUNDI Intohimoisiksi yltyneet futis keskustelut käy tiin asiaan kuulu vasti äskettäin avatun Helsingin Jalkapallopubin uumenissa. Kalle: – Se on ehdottomasti top kolmosessa. Tämä on pah... O tetaanpa Tommi ”Boycott” Läntisestä aasinsilta. Siihen törmää aivan käsittämättömän usein. Kalle: – Ja jos löytyy joku aiheeseen osuva biisi, vaikkapa liverpoolilaisen Gerry And The Pacemakersin vuonna 1963 versioima You’ll Never Walk Alone, niin se on sitten ainakin kolmentoista eri seuran virallinen kannatusbiisi. Kalle: – Ajax voitti Mestarien liigan tuolla samalla kaudella... Mutta pääsääntöisestihän ”futisbiisit” ovat aivan hirveitä. Jos mietitte itseänne yleisön edustajina, niin voiko esimerkiksi mahtavan keikan ja hienon jalkapallo-ottelun nostattamaa tunnelmaa verrata toisiinsa. Kummastakin löytyy käsikirjoitus ja draaman kaari. Se oli yllättävän herkkä hetki ennen peliä. Tommy: – Urheilubiiseistä on sanottava sekin, että monissa todella isoissa matseissa, esimerkiksi NHL:n pudotuspeleissä, viime hetken vaiheiden hehkutusbiisi tuntuu olevan Daruden Sandstorm. Kovista biiseistä puheen ollen: iskelmälaulaja Brita Koivusen Klubi klubi! Siinä on hienoa vanhan iskelmän meininkiä ja Klubia hehkuttavat sanat. Tommy: – Amerikkalaisen Spearhead-yhtyeen Michael Frantin mukaan esimerkiksi pelit, rockkonsertit ja mie-. Tai sitten siellä on käytetty niin symbolisia kier- JUSSI SELO UNIKLUBI Kuka voittaa MM-kultaa. Espanjalla on nimien ja pelitavan puolesta kovin joukkue, mutta voi olla, että hyytyvät Brasilian paahteessa. No, Tommi Läntinen lensikin pian kohti Amsterdamia ja siellä odottavia Ajaxin jättibileitä. Vuosikymmenien mittainen odotus voi päättyä, kun bändi palaa viimein lavalle tai joukkue voittaa mestaruuden. Tommy: – Oikeasti. Zlatan Ibrahimovic loukkaantui ja Jari tuli hänen tilalleen ensimmäisellä puoliajalla. Esimerkiksi Liam ja Noel Gallagherin biiseistä ei paljon löydy futista, vaikka kaverit ovatkin todella kovia Manchester Cityn faneja. Kivenkova puolustus ja keskikenttä. ”Baggio ampui rangaistus laukauksen taivaan tuuliin... Kun on jännät paikat ja peliä on vain pari minuuttia jäljellä niin Sandstorm on kohta eetterissä. Seurajohdon edustajat nimittäin kysyi avainpelaaja Litmaselta, että minkä artistin haluaisit saada esiintymään tuleviin suuriin voitonjuhliin – siis ihan kenet tahansa. Samae: – Nousee mieleen reissu, kun olin kuvaamassa videota Göteborgissa ja kävin sitten samalla katsomassa IFK Göteborgin peliä. Newcastle United FC:n kotipeleissä taas soi Dire Straitsin Mark Knopflerin yllättävä instrumentaalibiisi Going Home (Theme Of The Local Hero). You can get anyone in the world... Samae: – Emme näköjään pääse Jarista mihinkään. Siellä olivat Patrick Kluivert ja muut nuoret Ajax-tähdet eturivissä diggailemassa, kun Tommi johti juhlia. Hitti-Litti Litmanen on ainakin kova. Esimerkiksi The White Stripesin Seven Nation Armysta on tullut suosittu hoilailubiisi maailman stadioneilla. HJK:n kannatusbiisi Taas kansa täyttää – Vexi Salmen suomennos muuten – on alun perin Chelsea FC:n virallinen Blue Is The Color -biisi. Jalkapallon julmuus oli silloin jotakin sietämätöntä.” toilmaisuja, etten ainakaan minä ole ymmärtänyt. Onhan se nyt kova juttu, että suomalainen artisti on esiintynyt tuollaisessakin paikassa. Tommy: – Niin suomalaisten kuin kansainvälisten poppareiden joukoista löytyy hirveästi jalkapallofaneja, mutta esimerkiksi sanoituksiin asti tämä intohimo ei päädy juuri koskaan. Onko olemassa oikeasti hyviä jalkapallobiisejä – mitä tällä sitten ikinä tarkoitetaankaan. Kumpikin voi olla parhaimmillaan rituaalimainen tapahtuma, niin pelaajille ja muusikoille kuin faneillekin. Siinä ei ollut yhtään sellaista miehekästä uhoa vaan kappale oli todella kaunis kansanlaulumainen sävellys
Samae: – Jaa-a! Se on kuitenkin selvää, että jengi menee katsomaan parhaita pelaajia. Jalkapallon julmuus oli silloin jotakin sietämätöntä. Tähtitason pelaaja voi tienata urallaan mitä tahansa, mutta ei se takaa hyvää elämää taloudellisesti. M uun muassa venäläisten oligarkkien, Lähi-idästä tulevien öljysheikkien ja jättimäisten televisiosopimusten takia, tai ansiosta, jalkapallon maailmassa liikkuvat rahavirrat ovat edelleen nopeassa kasvussa. Tommy: – Ammattilaisurheiluun kuuluu älyttömyys, monellakin tavalla. Tommy: – Ihastuin Italiaan toden teolla vuoden 1986 maailmanmestaruuskisojen aikana. Kaikki lasketaan – montako maalia teit tällä kaudella – ja hyvyys mitataan pelkästään tällä tavalla. Kalle: – Tässä yhteydessä pitää tosin mainita suomalaisessa jalkapallopyhätössä eli Helsingin olympiastadionilla koettu rocktapahtuma. Mitä ne seuroille maksavat, sen ne sitten maksavat. Että tässäkö tämä nyt oli. Näin nimittäin AC/DC:n ensimmäisen kerran lavalla stadikalla ja se oli mahtavan... Eikä se huipulla oleminen ole helppoa, vaikka rahaa tulisikin. Onko tässä mitään järkeä. Ei se ole helppoa. Jenkkiläinen ESPN on tehnyt esimerkiksi Broke-dokumentin, jossa kerrotaan kaikki rahansa menettäneistä urheilijoista... Ne tekevät samaa duunia kuin vaikkapa muusikot, viihdyttäessään ja ilahduttaessaan suuria massoja taidoillaan. Jäähalleja lobataan ja niitä rakennetaan joka puolelle. Esimerkiksi huipputason saksalainen maalivahti Robert Enke surmasi itsensä vuonna 2009 ja puolalainen hiihdon olympiavoittaja Justyna Kowalczyk ilmoitti juuri saaneensa hermoromahduksen ja olevansa syvästi masentunut. Voitot kuitenkin karttoivat Italiaa pitkään vaikka esimerkiksi vuoden 2000 EM-finaalissa mestaruus oli sekuntien päässä. Mutta kyllähän tämä rahan valta ja ”me ostamme kenet tahansa ja millä hinnalla tahansa” -filosofia tekee jalkapallon vilpittömästä kannattamisesta hieman hankalaa. Toivottavasti olen väärässä. Juhlat olivat siinä! Tommy: – Täytyy kyllä sanoa, että jos Suomi joskus selviytyy karsinnoista jalkapallon MM-kisoihin asti niin siinä on ison juhlan paikka. Entä 1994. Se olisi voinut olla hyvällä tavalla unohtumaton kokemus maksimissaan kolmenkymmenen metrin päässä lavasta, mutta takakaarteessa ei ollut minkäänlaista tunnelmaa. Siellä ne parhaassa iässä olevat pelimiehet sitten istuvat vaihtopenkillä. Vähän on sellainen fiilis, ettei Suomi pelaa maailmanmestaruuskisoissa minun elinaikanani. En todellakaan lähtenyt kiljumaan kaduille, että suosikkijoukkueeni on paras. Samae: – Kunnallispolitiikastahan tässä on kysymys. Kalle: – Mutta onhan se mieletöntä, kun rikkaimmat sheikit pystyvät ostamaan kaikki parhaat pelaajat ja sitten äveriäimpien seurojen listoilla on kaksi joukkueellista maajoukkuetason pelureita. Ihmiset saavat käyttää yhdessä omaa ääntään eikä primäärireaktioita tarvitse hävetä. Keväällä menehtynyt legendaarinen Aulis Rytkönenhän siirtyi Ranskan Toulouseen vuonna 1952 ja pelasi siellä lopulta kahdeksan kautta. Sellainen kotikutoinen vanhan Englannin liigan sympaattisuus on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Torilla tavataan. Kun Italia sitten viimein voitti maailmanmestaruuden vuonna 2006, olo tuntui kummallisen tyhjältä. Onneksi jatkuva voittaminen on kuitenkin mahdotonta rikkaimmallekin seuralle, sillä häviäminen on luonnollisesti hyvin paljon yleisempää. Roberto Baggio ja hänen jumalainen poninhäntänsä johdattivat Italian finaaliin ja sitten Baggio ampui rangaistuslaukauksen taivaan tuuliin... Skidit valitsee lätkän paljon mieluummin kuin fudiksen. Entä Barcelonan, tai ystävien kesken Barçan, Lionel Messin äskettäin julkistettu tuore sopimus. Enemmän siinä fiiliksessä oli sitä huojennusta, että nyt ei vituta niin kuin yleensä! Samae: – Asuin pitkään Riihimäellä ja siellähän kaikki kannattavat Hämeenlinnan Pallokerhoa. Tarinan mukaan huomattavasti isompi seura Atletico Madrid olisi myös halunnut SOUNDI 41. Kun HPK sitten voitti Suomen mestaruuden keväällä 2006 niin pistin HPK:n paidan päälle ja kävelin Riihimäen Hämeenkadun päästä päähän. Sen mukaan Messi – siis maailman kenties paras pelaaja – ansaitsee joka päivä noin kuusikymmentä tuhatta euroa. Markkinatalouden laithan tässä jylläävät. Mutta niin, ovathan urheilijat myös suuria taiteilijoita. Mutta kuten amerikkalaisvalmentaja Henry Russell ”Red” Sanders on sanonut: ”Winning isn’t everything; It’s the only thing.” Jos voittaminen todella on ”ainoa asia elämässä” niin mitäpä sillä rahalla sitten on väliä – varsinkin jos sitä rahaa on loputtomasti. Ainakin peli on kaukana juuriltaan, kun vip-vieraat syövät kaviaaria aitiossa ja fanit joutuvat maksamaan sata puntaa pääsylipustaan. Katselin sitten yleisöä ja kaikilla oli tietenkin AC/DC:n paita ja he joivat kaljaa AC/DC-mukista, sellaiset Angus-pirunsarvet päässä. Joka päivä. Kalle: – Pienestähän nämä jutut ovat kiinni. paska kokemus. Ja kun urheilu-ura loppuu niin mitä sitten. No, otetaan veikkauksia: milloin Suomi pääsee MM-kisoihin. Tai kaksisataa, jos he joutuvat asioimaan mustan pörssin kauppiaan kanssa. ”Ajax-tähdet eturivissä diggailemassa, kun Tommi Läntinen johti juhlia.” lenosoitukset ovat hyvin pitkälti samanlaisia tapahtumia. Otetaan pari esimerkkiä: kun walesilainen Gareth Bale siirtyi Tottenhamista Real Madridiin syksyllä 2013, siirtosumma oli noin sata miljoonaa euroa. Koko konsertti tuntui olevan suurelle osalle faneistakin jonkinlainen sivuseikka ja se iltama olikin melko täydellinen irvikuva siitä, mitä intensiivinen rockkeikka voi parhaimmillaan olla – samalla tavalla kuin vaikkapa Chelsea FC:n kotipeli Stamford Bridgellä voi olla futispelin irvikuva tänä päivänä. Tommy: – Olen nyt 37-vuotias ja jos elän kasikymppiseksi niin ehdin nähdä ehkä vielä yhdettoista kisat. Samae: – Urheilijoiden ura on niin ”numeraalista”
Tommy: – Ainakin se on elämään suurta iloa tuottava asia. Tommy: – Minusta ei olisi ollut Espanjaan eikä juuri muuallekaan, sillä oma peliura jäi hyvin lyhyeksi. Kun jouduin kentälle, pelkäsin että minulle syötetään ja mokaan koko jutun. Kamerunilainen Roger Milla nimittäin vaihtaa kansalaisuutensa juuri ennen kisoja ja valitaan FIFA:n erikoismandaatilla Brasilian MM-joukkueeseen. Mutta löytyykö niiltä tällä kerralla tarpeeksi karismaattista ja legendaarista johtohahmoa, tyyliin Sócrates, Zico, Romario, Rivaldo, Pele, Ronaldinho tai Romario. ”Kun jouduin kentälle, pelkäsin että minulle syötetään ja mokaan koko jutun.” Veikkaukset Suomen joukkueen mahdollisuuksista päästä tulevien vuosien MM-kisoihin herätti haastateltavissa naurunsekaista epäuskoa. L ähdetäänpä vielä Riihimäen kautta maailmalle. Kalle: – Aloitin pelaamisen Herttonimen Tovereissa kuusivuotiaana. Toivoa kuitenkin on! Rytkösen ja he lähettivätkin Suomeen kirjeen. Tällä kerralla finaalissa ovat vastakkain Brasilia ja Meksiko. Tajusin nimittäin jo pikkupoikana, että olen ihan paska pelaaja. Jälkimmäinen ei ole nyt mukana lopputurnauksessa, joten pidän peukkuja Englannille. Siis pelikavereita. Niin, onko elämä vain osa jalkapalloa. Nykyään pelaaminen on jäänyt hyvin vähälle, sillä en ole löytänyt Helsingistä sopivia kavereita. Meksiko voittaa 1–0. Tämän kesän MM-kisat pelataan Brasiliassa ja isäntämaa on massiivinen suosikki. Vähän tummempina hevosina tullee Belgia, Englanti, Ranska ja Venäjä. Saapa tosiaan nähdä, mitä tapahtuu jos Brasilia putoaa jatkosta... En tosin ollut niin hullu kun eräs riihimäkeläinen kaverini, joka pelasi Football Manageria 35 tuntia putkeen! Kalle: – Brasilian maajoukkue ei jätä kylmäksi ketään jalkapallosta pitävää. Mutta kestävätkö he niskoillaan olevia äärimmäisen kovia paineita. Se on jotakin aivan mieletöntä, millä tavalla MM-kisat yhdistävät koko maailmaa. Ja puikoissa on Italiassa ja Englannissa vakuuttanut Fabio Capello. Esimerkiksi Etelä-Korean ja Japanin järjestämien MM-kisojen aikoihin tuomareita lahjottiin – jää nähtäväksi, miten käy nyt. Auliksen vanhemmat eivät kuitenkaan halunneet avata pojalle tullutta postilähetystä ja sopimus meni sivu suun. Huikea määrä taitoa ja varmasti kova näyttämisen halu. Voittomaalin tekee pilkulta Jorge Campos, jonka kaataa boxissa Roger Milla. Kukaanhan ei tavallan halua sitä, sillä sehän merkitsisi bileiden loppua. Se on hyvä kombo. Tommy: – Myös Espanja on kestosuosikki, mutta en jaksa uskoa heihin. Pelifilosofiani oli siis se, että yritin pysytellä mahdollisimman näkymättömissä. Se Suomi... No, ehkä meilläkin on toivoa! Samae: – Englanti ja Ruotsi ovat suosikkimaitani. Meksikon pelejä on tullut seurattua 90-luvulta asti heidän legendaarisen maalivahtinsa Jorge Camposin vuoksi. – Tämä on vaikea. Pitää muuten muistaa, että peliä dominoinut Suomi voitti Belgian ihan pys- 42 SOUNDI HENRI ”HENKKA” SEPPÄLÄ CHILDREN OF BODOM Kuka voittaa MM-kultaa. Nykyään oma seura on FC Tavastia eli en ole vieläkään ymmärtänyt lopettaa! Samae: – Minä futasin skidinä Riihimäen Nappulaseurassa eli legendaarisessa RINSissä. Mutta ne paineet! Brasiliassa on kaksisataa miljoonaa jalkapalloa rakastavaa ihmistä ja ne kaikki odottavat omien poikien tuovan kannun kotiin. Aulishan olisi siis voinut hyvinkin avata suomalaispelaajille väylän Espanjaan jo aikoinaan ja sen seurauksena jalkapallo olisi Suomessa aivan eri asemassa tänä päivänä. Sanotaan ihan piruuttani vaikka että Venäjä. Näillä eväillä kohti Brasilian kisoja! tyyn kesällä 2007, mutta nyt Belgia on eräs MM-kisojen mahdollisista mustista hevosista. Samae: – Odotahan nyt, kun mietin hetken... No, ei se jalkapallo taida elämää suurempi asia kuitenkaan olla! Kalle: – Hahmottelin Klo 7 -biisini demosanoitukseen, että ”Lehti kirjoittaa, Littikin myytiin Barcelonaan.” Se ei kuitenkaan päätynyt levylle, mutta kyllähän jalkapallo tästä huolimatta on lähes elämää suurempaa!. Brasilia, Saksa, Hollanti, Espanja ja Argentiina on varmaan ne suosikit. Tommy: – Kyseessä on joka tapauksessa maailman siistein kuukauden mittainen urheiluturnaus. RAMI JÄMSÄ CONVULSE Kuka voittaa MM-kultaa. Espanja on menestynyt viime vuosina niin huikeasti, ettei heidän voittamisen nälkänsä voi olla tarvittavalla tasolla. Ruotsidiggailu lähti aikoinaan esimerkiksi Football Manager -pelistä, sillä valitsin joukkueeseeni aina ruotsalaisia. – Meksiko voittaa
E-Type, E-Rotic, Basic Element Bat&Ryyd, Ressu & Jussi, Jannika B Lauantai 12.7., kello 17.00–02.00 Liput toimituskuluineen 69 €. Ikäraja K 18 v. Su 2.11.2014 HELSINKI, Kulttuuritalo Lisätiedot ja lipunmyynti: www.menolippu.fi Keskiviikko 9.7., kello 18.00-02.00 Liput toimituskuluineen 39 €. Juhla-alueella on A-oikeudet. Popeda, Haloo Helsinki!, Juha Tapio Perjantai 11.7., kello 17.00–02.00 KUNNON YSÄRI-BILEET! Liput toimituskuluineen 39 €. Ikäraja K 18 v. Juhla-alueella on A-oikeudet. HEINÄKUUTA 2014. www.menolippu.fi (ovet auki klo 20.00) Liput toimituskuluineen alk. www.lahdenyot.com 2014 KEMIJÄRVI 3.-6.7.2014 r a n na n YÖT Kauppatori 10.–12. Ikäraja K 18 v. Karjalainen, Paula Koivuniemi, Neljänsuora H U O M ! Lauantain lipun hinta muuttuu. Tarkemmat ohjeet lippujen vaihdosta ja palautuksesta www.menolippu.fi/lahden-yot-2014 Vip-liput 99€+alv 24% (yht. Ikäraja K 18 v. 172,36€) VIP-liput nyt myös myynnissä! Lauantain Vip-liput One Love, Jammin’, Buffalo Soldier, No Woman No Cry, I Shot The Sheriff… HELSINKI, The Circus VIP Myynti ja Tiedustelut: vip@menolippu.fi /010 841 4185 Ke 20.8.2014 klo 22.00 Matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min. Lankapuhelimesta 8,28snt/puh + 5,95snt/min. 52,50€ www.lahdenyot.com Katso myös: www.kesafestarit.fi L appeen L a h de n YÖT Linja-autoaseman alue 9.–12. www.lappeenrannanyot.com VARMISTA PÄÄSYSI KESÄN PARHAILLE FESTAREILLE! Kantasatama 24.-26.7.2014 www.meripaiva-areena.fi OSTA LIPPUSI ENNAKKOON! www.kemijarvenyot.fi www.chicagobluesalivinghistory.com. Kaikkien jo lipun ostaneiden on mahdollista palauttaa tai vaihtaa lippunsa uuteen lähimmässä Lippupalvelun myyntipisteessä maksamalla erotuksen. 7. Juhla-alueella on A-oikeudet. 122,76€) 139€+alv 24% (yht. E A S T W AY L I V E Y L P E Ä N Ä E S I T T Ä Ä : TULOSSA MARRASKUUSSA SUOMEEN! L a h de n YÖT Linja-autoaseman alue 9.–12. 2014. Scorpions, J. Juhla-alueella on A-oikeudet. Jari Sillanpää, Suvi Teräsniska Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani Torstai 10.7., kello 18.00-02.00 Liput toimituskuluineen 39 €. 7.2014
Lapkon Baltianreissu tehtiin Wannabe Toursin kanssa. – Nimenomaan. Siinä oli pullo välissä ja se viilsi siltä pään auki. Jos musiikin pitäisi saat- Kuva: Jussi Sallinen Tällä kertaa Stalker jututti nelihenkisenä uudestisyntyneen ja Baltiaa kiertäneen Lapkon Ville Maljaa, hiljattain Sonylle signatun omalaatuisen suomirock-bändi Tiisun johtohahmoa Henrik Illikaista ja folk/pop-yhtye Ovipuhelinta. Näytin kundeille, että kill switch, nyt tää homma loppu. Miten sen Riikan verisen miehen kävi. Haaviin jäivät ainakin verinen mies Latviasta, 13-vuotias Ron Jeremy Somerolta ja soittorasia. Ehkä tuossa on jotain sellaista, mitä toivoisi, että Lapkon keikoilla voisi tulevaisuudessa tapahtuakin, ilman, että tarvitsee ambulanssia. Nyt alkaa jengi delaan. Rock sinänsä on nykyään niin hel-. Oli joku moshpit-asia, joltain lähti jalat alta, ja se löi päänsä lattiaan. taa ihmisiä yhteen, niin tuossa sen näki konkreettisesti. Vaikka ne dokasi, ne todellakin antoi työrauhan. Jos ei halunnut, ei tarvinnut olla koko ajan Viru Valge -pullo huulilla. – Kyllähän me jännitettiin, että tuleeko siitä mitään, kun bussilastillinen lapkoihmisiä bailaa Baltiassa. Lapkon Ville Malja muistelee yhtyeensä uuden nelihenkisen kokoonpanon koeajona toiminutta Baltian kiertuetta lämmöllä, siitäkin huolimatta, että Riikan keikalla lasinsirut viilsivät paikallista fania. Se oli tolkun reissu, Ville miettii. Tuli sellainen olo, että tehdään jotain oikeasti merkityksellistä. Aattelin, että ei vittu pitäiskö tämä nyt vetää poikki. Asetelma murtuu. Me ei oltu enää esittämässä jotain arkea suurem- paa vaan yhtäkkiä tultiinkin takas siihen, että okei, nyt tuolla on vitun huono meininki ja tänne pitää saada ambulanssi tai tuolta lähtee henki. Sitten joku äijä nousee sieltä kädet ihan veressä ja näyttää, että se on pitänyt sitä päästä kiinni. > Stalker Teksti: Teppo Vapaus Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Katoin, että joku möyrii maassa, mutta kauhee mylly pyörii kuitenkin. Ikähaarukka meidän bussissa oli 17–60. Mutta porukka oli skarppia. ”Jos ne sanoi homoksi, niin puristin heidän pyllyjä ja juoksin puskaan” 44 SOUNDI á te Filipov ”Me ollaan maailman ensimmäinen nelihenkinen trio.” Kuva: Ka –S iellä oli kivilattia, jolle oli tippunut kaljapulloja, ja lattialla oli lasinsiruja. – No, se oli itse asiassa mielenkiintoinen hetki, koska sinne laitettiin salivalo päälle ja niin sanottu rockteatteri häipyi siitä kahdessa sekunnissa. Wannabe Toursin kolmen keikan konseptilla myös toiselle Latvian keikalle Liepajaan ja Viron Tarttoon matkannut Lapko pakkasi mukaansa bussillisen lapkotyyppejä
Mutta! Se tyyppi nousi vielä. Verenhän saa vuotamaan helposti. Jos yhdenkin tyypin panos ailahti tai joku tuli vähän vittuuntuneena treeneihin, tiesi heti, että tästä ei tule mitään, Ville kertoo. Kuulemma tätä oli sattunut kyseisessä paikassa ennenkin. Ja se aitous on kirjoittamista verellä. Ne kurkkaa kitaraa ja miestä lavalla, ja kun ne alkaa tuijottaa tuopin pohjaa, tietää lavalla olleen joku feikki. Ei siitä voi koskaan parantua. – Jos joskus saa vähän maistaa rokkia, rauhaa ja rakkautta samassa paketissa, niin se on yksisuuntainen tie. Ne saman muotin urheilijanuoret otti aikalailla silmätikuksi murskaten itsetunnon. Eikä se aina ole rakkaus. – Salossa mua yritettiin imukupilla saada ulos äidistäni. Miten Somerolla kasvaminen on vaikuttanut persoonaasi. Jos ne sanoi homoksi, niin pu- SOUNDI 45. – Me tehtiin viisi levyä kahdeksan vuoden aikana triona. – Totta kai toivoo, että voisi keskittyä mahdollisimman paljon musiikin tekemiseen. Ville toivoo, että tapaamisessa saadaan aikaan päätöksiä tulevan albumin tuottajasta ja äänityslokaatiosta. Syksyllä ilmestyy debyyttisingle. Nietzsche sanoi: ”Kaikesta mitä on kirjoitettu, rakastan vain sitä, mikä on kirjoitettu verellä.” Mitäköhän se tarkoitti. Edellä mainittu äiti sitten keksi runon, ”Äätin kuuta, urupuuta, armas on, verraton, Tiisu!” Tämän runon kuulivat sukulaiset ja myöhemmin koulutoverit, jotka sitten alkoivat härnäämään allekirjoittanutta pilkkaamalla Tiisuksi. Kauko Röyhkä kirjoitti Facebook-päivityksen eräästä unohtuneesta hepusta, joka löytyi muumiona. Me ollaan maailman ensimmäinen nelihenkinen trio, Ville julistaa. ”Levy-yhtiö on lätkäfaija, joka kuskaa Bemarilla pojat treeneihin ja huutaa katsomosta. Oli muitakin haukkumanimiä kuten Kikkaramuna-Henrikki, Hevihomo, ja Mediahullu-kikkarapääpornotähti. – Tullut aika arka, ujo ja itsetunnoton heppu, joka katsoo peilistä, että tuleeko makkaroita istuessa. Menestystä Malja myöntää yhä toivovansa. Siitä nimi. Lapko suuntaa studioon todennäköisesti piakkoin Ilosaaren jälkeen, joten uusia biisejä tullaan kuulemaan koeajossa. Muistan, kun Weezer oli aikanaan Provinssissa ja soitti pelkästään uuden levyn biisejä, joka ei ollut ilmestynyt Suomessa. Vai onko. Muistan vittuuntuneisuuden. Tästä kaikesta selvittiin pellen roolilla, että heitettiin kaikki läskiksi. Tiisun matka on vasta alussa. Kuulemma näytin Ron Jeremyltä 13-vuotiaana. Stalker jututtaa pääjehua, somerolaista laulaja Henrik Illikaista, 19. Kaikki me annetaan jollekin jotain. Juttutuokiotamme seuraavana päivänä Lapko on pitämässä palaverin Fullsteamin tiiminsä kanssa. Ne tunnistaa heti, kuka on teennäinen ja kenellä on treenattu karisma. Mutta. Tämä on ollut meidän duuni aika monta vuotta jossain vaiheessa. – ”Mekin tähtitaivaana joillekin tuikitaan.” Se on biisistä, joka on mielestäni parhaiten taltioinut ajatusmaailmani: tähdet hymyilevät meille. Se voi olla vain yksi ränsistynyt trubaduuri jossain terassilla, joka saa ikuisen soittoliekin leimahtamaan. – Uusi levy ei ole vanhan trion levy. Niin myös aitouden. Trio oli armoton. Vielä tänä iltana hän ei osaa päättää, kannattaisiko Jenkkeihin lähteä tehtyään siellä jo kaksi levyä vai olisiko mielekkäämpää jättää levyn budjetti Suomeen. Kun oikeanlaiset pojat tulivat nyrkkiä heiluttamaan, niin heittäydyin maahan ja aloin parkua äitiä, överisti. Bändin on itse kuitenkin rimpuiltava jäällä.” Pilkkanimistä lapsiystävällisin ”Tiisu on kuin ujo suomalainen mies nousuhumalassa. Tuollaisilla pienillä jutuilla sitä saa helposti, ehkä, tölväistyä. Maailman ensimmäinen nelihenkinen trio Lapko on kirjoittanut jo noin puolentoista vuoden ajan uutta materiaalia nelihenkisenä ex-rumpali Janne Heikkosen siirryttyä kitaraan ja ex-Tuvalu Jussi Matikaisen löydyttyä rumpuihin. On hyvin sanottu, että siitä ei voi parantua. – Pakkohan meidän on nuo Lapkostandardit nykiä. Mieleeni tulee suomalainen yleisö, jolla on kryptinen haukankatse. Jussin osa sillä tulee olemaan vähintään yhtä iso kuin meillä kaikilla on ollut aiemmilla levyillä. Entä musiikkiisi. Jokainen pilkkanimi oli ikuinen leima otsassa, joista Tiisu oli lapsiystävällisin. Miten sinusta tuli pitkätukka, joka heiluu ja julistaa. Suomessa nelihenkinen trio esittäytyy ensi kertaa julkisesti Ilosaarirockissa. Mikä on paras kirjoittamasi säe. Trio on kuollut. Sit vaan paikalliset huutaa, että no niin, jatkakaa! No ei kai siinä, sit vaan taas rockfasaadi päälle. Ujouden paineiden purkautuessa käytös muuttuu epäasialliseksi mutta sympaattiseksi.” Lainaus Tiisu-yhtyeen biografiasta kuvastaa suuntaa-antavasti hiljattain Sony Music Finlandille signatun erittäin omalaatuisen suomirockbändin olemusta ja musiikkia. Se tulee itsestään, ei käytännössä anna diagnosoitavaa mielihyvää, silti tuntuu niin kotoisalta, nautinnolliselta ja huumaavalta, vaikka järkeä vastoin se alastomuus sattuu ja saa ajattelemaan hulluja. Tai se nostettiin. vetin turvallista ja keskiluokkaista. Syksyllä debyyttisinglensä julkaiseva Sibelius-lukiolaisista koostuva yhtye on taidokkaan lisäksi hullu, varsin hyvällä tavalla. Tämä muumio antoi Röyhkälle monta sataa tykkäystä. Kokoonpanovaihdoksessa ensimmäinen askel tuli Heikkoselta, joka otti Jussin puheeksi. Kysyessäni uuden levyn aikataulusta Ville vastaa: – Kyllä me festareille 2015 halutaan. Verellä kirjoittaminen kuulostaa makaaberilta ja tuskalliselta. Jussi istui ryhmään niin hyvin, että Malja ei tohdi taikauskoisuutensa tähden analysoida asiaa. – Nyt kun ollaan hurjan musiikkilehden palstalla, missä suomirokkarit viljelee verbaaleita onelinereitaan, niin hävettää myöntää, että googletin, että kukas tämä Nietzsche on, jotta olisin asiantuntevampi. Olen tulisen varma, että jokainen meistä antaa jollekin jotain niin suurta, että se määrittelee toisen elämän
– Layne Staley, Joose Keskitalo, Tuomas Skopa, Kurt Cobain, Ismo Alanko, Toni Wirtanen ja Pyotr Mamonov. Teillä oli kokoonpanossa myös Kilpeläisen Tuure. – Keikkareissu tuli lyhyellä varoitusajalla, joten sijaistava basistintapainen tarvittiin. Mehän funtsittiin, että teille sopisi julkaista single soittorasiana. Tuntui hurjalta! Muodostui jännite, jonka voi aistia. Sinne kaipailtiin suomalaista tyttöbändiä, joka sopisi näyttelyn teemaan, jossa olivat esillä tytöt ja sananvapaus- ja tasa-arvokysymykset. – Vähän joo! Tiedettiin, että ne jotka ovat kuulleet ainoastaan tuon meidän alkuaskelten spontaanin tuotoksen, saattavat yllättyä. Mitä toivoisit tuovasi suomalaisen populaarikulttuurin kentälle Tiisu-orkesterin jäsenenä. Toinen keikka soitettiin Suomen suurlähetystön pihalla osana ravintolapäivän ohjelmaa. Syvemmällä tasolla ehkä inhimillisyyttä musiikkiin ja esiintymiseen. Tuure on loistava muusikko ja ihana tyyppi, oli antoisaa soittaa yhdessä. Oli ihanaa, että ihmisiä oli niin paljon. Musiikin lisäksi valokuvausta (Ida) ja kirjoittamista (Aino) intohimoisesti tahoillaan kehittävien ystävysten kämpillä pyörii puolihuumorilla Ovipuhelin-toimisto. Kun itsestä tuntuu, että syntyy yhteys yleisöön ja saa välitettyä erilaisia ihmismielen tunteita. Kyselimme aluksi häneltä basistikontakteja, mutta hän päätyi itse lähtemään kanssamme. Lähinnä siksi, että se on loistava popbiisi, jossa on kerrassaan kaunis kertosäe. Aino houstaa vierailuani ja soittaa bändin uusimpia äänitteitä. Yllätyittekö. Aivan keikkataipaleensa aluksi Ovipuhelin onnistui herättämään verraten mukavasti huomiota ja hilpeyttä videolla Kulta hei -kappaleestaan, jossa lauletaan pienistä tisseistä. – Saatiin mahdollisuus soittaa taiteilija Katja Tukiaisen näyttelyn avajaisissa. Minkälainen on hyvä Ovipuhelinkeikka. Simppelit melodiat on salainen perversio. – Soittorasia on ehdottomasti ykkönen. Olemme kiitollisia, se on edelleen yksi parhaista keikkakokemuksistamme. Olisiko muita ideoita hyviksi Ovipuhelin-tuotteiksi. Ollaan ihmisiä, hyvine ja huonoine puolineen. Aino lupailee biisin julkaisua videon kera kesän aikana. Silloin voi kertoa tarinoita kappaleilla, ja tietää, että ne otetaan vastaan. Bändin on itse kuitenkin rimpuiltava jäällä. Kaikilla muilla on niin eksoottiset naisseikkailut, itellä niin mitättömät. Vauhdikkaan alun jälkeen Ovipuhelin kiertää nyt ahkerasti muiden esille kaipaavien artistien seassa pienten klubien ja soittokuppiloiden nurkkia ja julkaisee säännöllisesti omaleimaisia ja kerta toisen jälkeen selkeämmin tekijöidensä lahjakkuutta ilmentäviä pienimuotoisia, kauniita poplauluja. – Voimakkaimmissa keikoissa on jotain taikaa ja tunne, jota ei voi selittää eikä ennakoida. Odotamme, että levy-yhtiö tarjoaa nopeamman kyydin kaukaloon, sillä onhan se rankkaa polkea pyörällä mestoille, tiedätkö, varustekassit tarakalla. Semmoisen tunteen, että ”nyt minäkin saan olla kömpelö ja hölmö.” Onko sulla paljon naisia. > Stalker ristin heidän pyllyjä ja juoksin puskaan. – Ei. Avajaiset olivat hektinen tilaisuus, eikä Ovipuhelin ollut pääosassa, mutta kuulemma musiikkimme toi paljon tilaisuuteen. Ketkä on sun musajumalia. Kuuntelija voisi vaikuttaa biisin tempoon ja rytmiinkin, ja soittorasiassa olisi kyllä soundit kohdillaan! Aika siisti olisi myös oikea ovipuhelin, joka soittaisi meidän biisejä, kun joku on alaovella. – Levy-yhtiö on lätkäfaija, joka kuskaa Bemarilla pojat treeneihin ja huutaa katsomosta. Bändin keikalle Kallion Cafe Mascotiin änki oikein huolella porukkaa. Soitimme Idan kanssa kahdestaan ilman äänentoistoa pienessä ja tunnelmallisessa teatterissa istuen pienellä puupenkillä aivan yleisön vieressä. – Yksinkertaiset Beatles- ja Nirvana -melodiat takaisin. Ei mietitä ja kiilloteta liikaa! Mitä odotatte levy-yhtiöltä. Vaikka musaa tehdään Suomeksi, kenties vahvimmat vaikuttajat ja luontevimmat samaistumisen kohteet Idan ja Ainon sielunmaisemalle ovat Joan Baezin ja Joni Mitchellin kaltaiset luonnonvoimaiset tulkitsijat. Tämä ei ole niin vakavaa tämä musiikki. OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: teppo.vapaus@gmail.com 46 SOUNDI. Ovipuhelimen musiikkia ja videoita voi tutkia SoundCloudissa ja YouTubessa, mutta vielä toistaiseksi julkaisematon uusi versio Hiekkatie-nimisestä kappaleesta herättää Stalkerissa erityistä lämpöä. Mitä ihmiset saavat kesän tulevilta Tiisu-keikoilta. Kävitte Budapestissa keikoilla. Tuureen olemme törmäilleet silloin tällöin ja tutustuneet pikkuhiljaa. Sellaisen inhimillisen lämmön. – Vapautuneen fiiliksen. lusta kantava Ida Stenros ja Aino Vähäpesola bunkkaavat kämppiksinä nastalla merinäköalalla varustetussa kerrostalossa Hermannissa, korttelin päässä Sörkan vankilasta. Ilvesteatterin IlvesLives-festivaalin keikka kuului näihin. Kuinkas näin ja miten meni. ”Aika siisti olisi oikea Saanko esitellä: ovipuhelin, Folkpop-yhtye Ovipuhelin joka soittaisi meidän biisejä, Helsinkiläisen folk/pop-yhtye Ovipuhekun joku on limen parikymppiset biisinkirjoittaalaovella.” jat ja laulaja-kitaristit, päävastuun lauOvipuhelimen Kulta hei -kappaleessa lauletaan pienistä tisseistä. Trion täydentää viulisti Milena Törmi. Noin sitä ajattelee, vaikka koko ajan paljastuu, että ei ne kummoisia kellään muullakaan ole
> Kotialbumi Muistoja artistien valokuvakansioista. Pönötystä Flow Festival 2013 -bäkkärillä RTBB-keikan jälkeen. Kuvassa minä (vas.), Cody Chesnutt, sankarini Chuck D (Public Enemy), Tommy Lindgren, Redrama ja hiphopin legendaarinen taustavaikuttaja Davy DMX. Meininki on isoo, kun poikavuosien idolit Public Enemystä diggailee keikkaa lavan vierestä. Tällaiset kohtaamiset muistaa ikuisesti. 48 SOUNDI. Sama Flow 2013, pasuunassa vasemmalla Juho Viljanen, saksofonissa Jussi Kannaste, eturivissä Julkinen Sana -MC:t, rumpujen takana Jaska Lukkarinen ja oikealla Ricky-Tick Big Bandin kippari Valtteri Pöyhönen. Vanhan koulun tyylillä Paleface alias Karri Miettinen levytti ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten, mutta esiintymisiä on takana jo 20 vuoden ajalta. Kuvajana Joni Sarkki, joka on tallentanut keikkojani kohta kymmenen vuotta. Paleface palasi kuvin menneeseen ja valitsi parhaat muistot tien päältä niin soolona kuin esimerkiksi Hoaxin ja Julkisen Sanan riveissä
Silloisen Hoax-bändin Tuomas Ilmavirralla (piano) on nykyisin M.dulor-levymerkki, bastisti Teemu Vilmunen pyörittää studiota ja soittaa Ultramariinissa, kitaristi (oik.) Antti Rajala on Matti Johannes Koivun bändissä. Rumpali Jaska Salminen ei näy kuvassa, mutta tunnetaan muun muassa Chisun rumpalina. Aika ghettonen meininki. Kansainvälistä yhteistyötä. Samassa Joni Sarkin ottamassa kuvassa on todella paljon läheisiä ystäviä vuosien varrelta, muun muassa Tannerin Antti pittbullin kanssa, albumin tuottaja Sonjay Beats (mun oikealla puolellani) sekä kasvonsa vinyylillä peittävä DJ Mobster. Mulla oli mukana DJ Jonny Bro, DJ Leijonamieli, Jinx ja Luukkosen Kari miksaamassa. Tässä ollaan Conscious Youthsin kanssa Tavastialla 2008 See Why -albumin julkkareissa. Tässä ollaan Gentlyvideon kuvauksissa Nosturin pihassa. Vuosi on 1998 tai 1999 ja bändini Hoax on keikalla Senaatintorilla. Vuonna 2001 Euroopan-rundilla, jossa pääsimme isoille estradeille Mark B & Blade -kaksikon lämppäreinä lähinnä Englannissa. Cosmicin nykyisen isännän Kusmar Surakin ottamassa kuvassa heräilen yhdistetystä kahvi/ suihku/varastohuoneesta. Tässä muutaman keikan passit, muun muassa Amsterdamin legendarinen Paradiso. Kuvaajana toimi Anssi Männistö. Jenkkilippu oli väärin päin seinällä ja meno varsin poliittista WTC:n jälkimainingeissa. SOUNDI 49. Mukana Redrama (vas.), Narinder Singh, minä ja Looptroopin Promoe. Seuraava suomenkielinen Paleface-albumi Luova Tuho ilmestyy syksyllä 2014. Kuvan otti Juuso Husto Aranko. Tää oli tyyliin joku Juhlaviikkojen juttu tai joku maakuntien matkailumarkkinointitapahtuma, enkä mä edes muista, miten me päädyttiin sinne, mutta nuorilla kundeilla oli Ameriikan-meininki. Kiukkuinen kaveri. Myös saksofonisti Heikki Vertanen sekä toinen kitaristi Antti Paranko ovat ammattimuusikoita. Keikalla Porin Jazz Caféssa ysärillä. Samaisella kiertueella pääsin lavalle myös Run-DMC:n kanssa. Tämän mikrofonin ääressä äänitin kaksi ekaa levyäni Lex Luthorin tuotannossa. Hämeenlinnasta isolle kirkolle! Kun teimme Suomalaisen Antin kanssa The Pale Ontologist -albumia (2000), asuin hetken aikaa Cosmic Studiolla Tampereen Sorsapuistossa
Nämä hetket ovat kiertueella parhaita, kun ei ole kiire ja voi pysähtyä nauttimaan Suomen kesästä. Tässä tyttäreni Rebecca tutustuu Pöyhösen Mikon rumpusettiin. Tommin kanssa vietettiin yhdessä ikimuistoisia aikoja ja ikävä on kova. 50 SOUNDI Loppukumarrus Lutakossa 2012. Kuvan otti Jaakko Alhola. Mistä tietää, että on tehnyt jotain huomionarvoista. Kun kävelee kaupungilla Helsingissä ja tulee pakettiauton kokoinen omakuva vastaan. Televisioidulla keikalla olivat mukana myös Joose Keskitalo ja korkealle arvostamani diiva Anneli Sari. Tässä kohtaa takana on jo sen verran keikkoja, että bändini Räjähtävä Nyrkki on hirmuisessa iskussa. Tässä vuonna 2011 otetussa kuvassa läheinen työtoverini ja luottomieheni kitarateknikko Tommi Strömberg, joka siirtyi viime vuonna ajasta ikuisuuteen aivan yllättäen. Aki (vas.), Tuukka, minä, Jaska, Heikki ja Emppu. Auto mainosti City-lehden sponsoroimaa kaupunkifestaria 2011. Välillä joutuu nipistämään itseään, että saa soittaa näin virtuoosimaisten jätkien kanssa. Kiitos kaikesta Tommi. Paulan ja Miran kanssa Tavastian bäkkärillä 2011, vierailimme Jätkäjätkien levynjulkkareissa. Silloin aika pysähtyy ja muistaa taas miksi tätä tehdään. Nyrkin kanssa pysähdyimme uimaan jossain Keski-Suomessa heinäkuussa 2011. Paikkana on Akin faijan ravintolalaiva Hakaniemessä Pitkänsillan kupeessa.
DBTL:n bäkkärillä varmaan vuonna 2002. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3krs. Lavalla pitkäaikainen aisaparini Jinx alias Joonas Pesu (vas.) ja toinen lojaali aseenkantajani Leijonamieli alias Tuukka Rihkola, jonka kanssa olen esiintynyt jo yli kymmenen vuotta. 12 numeroa (11 lehteä)/12kk 61,90 Tilaa Soundi! Nyt ollaan luultavasti Hämeenlinnan Roadhousen backstagella 1998. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tässä ollaan Tallinnan Bar Hollywoodissa 2004. Kuvassa ovat minun lisäkseni mun pitkäaikainen miksaajani Peve Hämäläinen (kesk.) ja DJ Infekto alias Riku Pentti, joka tunnetaan nykyisin Rico Tubbs -nimellä. Parhaimmillaan tää on maailman paras ammatti. Tarjous on voimassa 31.12.2014 saakka. Tämä oli viattomuuden aikaa ja räppäsin, koska se oli siistiä eikä ollut mitään käsitystä siitä, että tästä voisi jonain päivänä tulla ammatti. 09 4369 2409 www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Tää oli yksi niistä keikoista, kun flow kulki, soitto kulki ja yleisö oli ekstaattista. Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 61,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 71,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Me tsiigataan polaroid-kuvaa, jonka olin ottanut just meidän levareista. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tässä loppusetin sytkärimeri Provinssissa 2011. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Vieläkin nousee karvat pystyyn. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kuvan otti Tuomas Ilmavirta. 00100 Helsinki Fax. Ainakin seinäkirjoituksista päätellen
Jack White Lazaretto XL K un The White Stripes vuonna 2011 vihdoin kaatui omiin henkilökemiallisiin mahdottomuuksiinsa, odotukset Jack Whiten soolouraa varten nousivat korkealle. > Levyarviot ...levy vaatii tavallistakin enemmän kuuntelua alkaakseen avautua kunnolla... Kun mukaan laitetaan ripaus Motownin melodista herkkyyttä ja Zeppelin-aikakauden sähköistettyä muskelirokkia, ollaan hyvin lähellä itse alkuperäistä sylttytehdasta. Whiten ”pelastus” tilanteessa on ollut se, että miehellä on aina ollut vahva ote omaan musiikkiinsa, eikä hän ole missään vaiheessa suostunut bisneksen sätkynukeksi, vaan on aina kulkenut päämäärätietoisesti tahtomaansa suuntaan. Terveen ja epäterveen intensiivisyyden raja on suurilla lahjakkuuksilla usein häilyvä, ja kun tähän yhtälöön vielä lisätään selkeästi epävakaa persoonallisuus ja kaiken vääristävä musiikkibisnes, on tulos usein katastrofaalinen. Jack Whiten syntilista on varmasti pitkä, mutta musiikillisesta laskelmoinnista ei miestä voida vähäänkään syyttää. Nykypäivänä tämän kaltaiselle lähestymistavalla täytyy vähintäänkin nostaa peukkua. Miehen musiikilliseen tarinaan ei Lazaretto varsinaisesti uutta juonta tarjoa, mutta omana lukunaan se on yllättävänkin vahva. Toisaalta, Whiten ideologia musiikin suhteen on aina ollut ihailtavan mutkaton – levyjä on suollettu ulos 60-lukuisen huolettomuuden hengessä, eikä aina ole jaksettu tuijottaa optimaalisia julkaisuaikatauluja tai edes sitä onko levylle asti päätynyt materiaali ihan sitä parasta laatua. Hyvistä hetkistään huolimatta levy oli kokonaisuutena selvästi vaisumpi kuin yksikään White Stripesin levyistä. Lopulta tilanne ilmeisesti kärjistyi siihen pisteeseen, että ex-rouva Karen Elson haki miehelleen onnistuneesti lähestymiskieltoa. Omassa henkilökohtaisessa elämässään kiivasluonteinen White on joutunut useaan kertaan hankaluuksiin. Viimeisin uutisointi kertoi miehen toisesta kariutuneesta avioliitosta (kyllä, Meg White oli se ensimmäinen) ja siihen liittyvistä epäselvyyksistä. Aika hyvin mieheltä, jonka tekemistä kappaleista yksi on päätynyt Bond-tunnariksi (Another Way To Die) ja toinen soi standardina viikosta toiseen ympäri maailman urheiluareenoita (Seven Nation Army). Tästä kolmiyhteydestä ei White tule ikinä pääsemään pois, mutta toisaalta eipä siihen ole suurta tarvettakaan. JARI JOKIRINNE Omassa henkilökohtaisessa elämässään kiivasluonteinen White on joutunut useaan kertaan hankaluuksiin. Näin jälkikäteen on toki helppo viisastella, mutta miehen ensimmäinen soolo Blunderbuss (2012) oli hyvin kaukana veret seisauttavasta mestariteoksesta. Lazaretto ei ole puuduttavan yksiulotteinen, vaan Whiten omassa viitekehyksessään monipuolinen ja -ulotteinen albumi. Vaikka White oli julkaissut hyvää materiaalia yllin kyllin muun muassa The Raconteursin ja The Dead Weatherin riveissä, oli yleisenä olettamuksena, että nyt kajahtaa ja isosti. Lähtökohdat tuntien ei varmasti ole kenelläkään yllätys, että pääosa Lazarettosta kampeaa voimansa autotallilta haisevan bluesrockin maailmasta. Sen enempää ottamatta tilanteeseen kantaa, on Jack Whiten luonteen ilmiselvä intensiivisyys aina heijastunut myös miehen musiikkiin. Lazarettoa lähemmäksi The White Stripesia ei enää tulla pääsemään, sen tietänee White itsekin. 52 SOUNDI Kuva: XL HHHH
Kenties juuri tästä syystä levyn jännite hieman ailahtelee ja aiheuttaa taisteluväsymystä. Tästä taas seuraa se, että levy vaatii tavallistakin enemmän kuuntelua alkaakseen avautua kunnolla. Se on parempi kuin vuoden takainen edeltäjänsä, joskin valjumpi, kiihkottomampi ja havaittavasti intohimottomampi kuin bändin 2000-luvun selkeä huippukohta Send Away The Tigers (2007). Futurologyn sointi flirttaa bändin uran alkupään tuotoksille – elektronisemmin, mutta ilman minkään sortin vaivaannuttavaa kokeellisuutta. Märkäkorvalle ammattitaitoista ja tyylipuhdasta Futurologyä voi kuitenkin lämpimästi suositella siinä missä vaikkapa tuoreinta Springsteeniäkin. Eurooppalaisten sisar- ja veljeskulttuuriemme emotionaalisen perimän ylistyksenä näyttäytyvä Futurology kamppailee lopulta klassikoita leiponeiden yhtyeiden perusongelman kanssa: se on hyvä albumi, mutta vain ihan hyvä Manics-albumi. Sanoittajana basisti Nicky Wire vaikuttaakin olevan entisellään. MARKO SÄYNEKOSKI HHH SOUNDI 53. Distant Satellites on bändin kokemista muutoksista huolimatta tunnistettavaa Anathemaa, mutta vielä vuosituhannen vaihteessa yhtyeen levyiltä pystyi aistimaan väkevämpää tunteen paloa. Lisäksi hän on bändistä ainoa, joka pystyy pistämään itsensä oikeasti likoon kappaleiden puolesta, kun muut tuntuvat kiipeävän tekniikka edellä puuhun. Uran varrelle on mahtunut enimmäkseen nousuja ja jyrkempiä huippuja, jos varhaiskeski-ikäisesti hummanneella Lifebloodilla (2004) tapahtunutta suvantoa ei oteta lukuun. Uutuuden kappalevalikoima leijailee samaan tapaan kuin edeltäjiensä, mutta tila ei tule nyt samalla tavalla täyteen kuin ennen. Distant Satellites on parhaimmillaan erinomaista pienimuotoista maalailua, mutta monilta osin uusi levy kuulostaa hieman muoviselta – ikään kuin bändille olisi ollut tärkeämpää ohjelmoida syntetisaattoreitaan sen sijaan, että he olisivat heittäytyneet sävellystensä vietäviksi. Kappalemateriaalista löytyy tasapuolisesti niin Let’s Go To Warin kaltaista massojen marssittajaa kuin The Next Jet To Leave Moscown itsetutkiskelevaiseksi virtaviivaistettua piilopropagandaa. Yhtye jätti jo aikapäiviä sitten deathin ja doomin siirtyessään Pink Floyd -tyyppiseen musisointiin. Vuoden 1992 vimmaisesta Generation Terrorists -debyytistä, tai muotovalioita pophelmiä pursunneesta This Is My Truth Tell Me Yoursista (1998) puhumattakaan. Manic Street Preachers kuuluu yhtyeisiin, jonka parhaudet painivat sarjassa, jossa ainoa vertailukohta – onneksi ja valitettavasti – on oma itse. Ennen pitkää taukoaan tekemillä levyillä Anatheman onnistui olla kokonaisvaltainen ja tiheätunnelmainen. Liekö juuri bändin varhaishistoria syynä siihen, että metalliväkikin kokoontuu mielellään Anatheman levyjen äärelle, vaikka metallin kanssa Anathemalla ei ole ollut enää aikoihin mitään tekemistä. Nyt nekin päivät näyttävät olevan takanapäin, kun bändi on liukunut kohti jonkinlaista postprogressiivista musiikkia. Tavoitteena on kuulemma ollut tehdä niin sanotut Radioheadit. Anathema on käynyt läpi merkittäviä metamorfooseja sitten perustamisensa vuonna 1990. Bändi on riisunut ilmaisuaan ja ihan tarkoituksella. Nyt julkaistavalla Futurologyllä bändin ilmaisu on kärjistetympää kuin samoissa kirjoitussessioissa siinneellä, viime vuonna pullautetulla Rewind The Film -esiosalla. Anathema Distant Satellites Kscope EERO TARMO HHH Kuva: Alex Lake Anathema näyttää palanneen normaaliin julkaisurytmiin seitsemään vuoteen venähtäneen levytystauon jälkeen. Laulaja Vincent Cavanagh pelastaa monilta osin koko levyn, sillä vaikka hän ei perinteisessä mielessä ole erinomainen vokalisti, Anathema on juuri oikea foorumi hänen kaltaiselleen äänelle. Sinkkukappaleet Walk Me To The Bridge ja toukokuisella Helsingin keikallakin kuultu vanhan mantereen ylistys Europa Geht Durch Mich läpileikkaavat päämäärätietoisesti takovaa Futurologyä edustavasti. Temaattisesti tiivistä kattausta verottaa vain tietty sävyttömyys, sama kuin yleisilmeeltään ilmavampaa Richey Edwards -muistelo Journal For Plague Loversia (2009) aikanaan. Manic Street Preachers Futurology Sony Kuva: Kscope Vastikään Suomessakin piipahtanut walesilainen Manic Street Preachers on ennättänyt jo kahdenteentoista studioalbumiinsa
Sarparannan maailmankuvan joskus kritisoitu naiivius ei ole lähellekään yhtä paha tyylirike kuin tekstien paperinmaku. VISA HÖGMANDER HHHH I Don’t Wanna Be An Asshole Anymore ja Nothing Feels Good Anymore liputtavat posttraumaattisen ikiteiniyden rauhoittavan ankeuden puolesta. Ja heti futaa huomattavasti paremmin. Koskettimet ja synteettiset rummut ovat Pallettin melodioiden ja paikoin efektimäisen, instrumentaation pääroolia kantavan viulunsoiton lisäksi isossa osassa. Sitä ei käy kiistäminen. Tämänkin levyn rallit on kuin tehty ahtaissa keikkapaikoissa hikisten eturivien mölistäviksi. Se ei tosin taida olla tarkoituskaan. Albumi on edeltäjäänsä rauhallisempi, mutta silti se on levy, jossa riittää pureskeltavaa koko loppuvuodeksi. Se on helpommin lähestyttävä ja melankolisempi levy, joka tempaisee ensimmäisistä tahdeista lähtien mukaansa. VISA HÖGMANDER HHHH Owen Pallett No Shame In Conflict The Last Drop Domino Viulisti-laulaja Owen Pallettin edellinen albumi Heartland (2010) oli ensimmäinen miehen omalla nimellään julkaisema levy. Kuva: Domino ta löytyi tyylikkäästi vinksahtanutta rytmikkyyttä Garbusin akrobaattisella laulutyöskentelyllä sekä paikoittaisilla hiphop-vaikutteilla siloiteltuna. Merrill Garbus ja hänen tuotanto- ja laulunkirjoitusapunaan toiminut basisti Nate Brenner ovat luoneet albumillisen kiehtovan erikoista musiikkia runsaine yksityiskohtineen. Soldiers Rockin päättäessä levyn toiveikkaasti ja jopa vähän pilke silmäkulmassa ennen irrallista outroa, voi todeta, että In Conflict on vuoden parhaita pitkäsoittoja tähän asti. Albumi sisälsi Pallettin suurimman hitin tähän asti (Lewis Takes Off His Shirt), mutta levy osoittautui melko raskaaksi ja etäiseksi. Nikki Nack jatkaa Tune-Yardsin laadukasta linjaa. Tune-Yardsin kolmas levy tuntuu Whokillin tavoin albumilta, jonka on tehnyt hullu mutta lahjakas professori, joka on suljettu viikoksi kellarilaboratorioon luomaan jotain erityistä. Levyn rytmikkyys leviää hetkittäin tavalliselta tuntuvista R&B-rytmeistä maaniseen afrogrooveen. No Shamen soundi on siis suurempi yhteinen nimittäjä kuin sen jäsenet. Vaan ei kuulija tästä etsimälläkään ihan hirveästi löydä. 54 SOUNDI rinteistä modernia popmusiikkia – eikä tämä ole missään nimessä moite. > Levyarviot ...aurinkoinen räkytys on saanut tummempia sävyjä... The Menzingersillä on tyylitajua, mutta se on toistaiseksi liian selkeästi itselleen rakentamansa lokeron vanki. Materiaaliltaan The Last Drop on heittämällä No Shamen paras levy. Samalla Pallettin musiikki on entistä lähempänä pe- The Menzingers Rented World Epitaph Tom Maysta, Joe Godinosta, Eric Keenistä ja Greg Barnettista muodostuva ja nykyisin philadelphialainen The Menzingers paahtaa menemään jälkinirvanaisen kirskunta-ahdistuksen ja 1990-luvun lopun Green Dayn hengessä. Aiemmin ehkä liiankin aurinkoinen räkytys on saanut tummempia sävyjä. ANTTI LUUKKANEN HHHH. Lopulta jäi hieman epäselväksi, että mikä muun muassa Arcade Firen kanssa yhteistyötä tehnyt Owen Pallett on miehiään. Kuvaavaa on, että kolmella vuosikymmenellä vaikuttanut pumppu on urallaan vaihtanut rumpalia parikin kertaa ja sama etunojainen kolaus jatkuu yhä. Se selittääkin niiden ajoittaisen kömpelyyden. Rented Worldin puolivälissä kuultava Transient Love antaa viitteitä potentiaalista hieman omaäänisempäänkin sävellys- ja sovitustyöhön. In Conflict näyttää Pallettin avoimempana ja henkilökohtaisempana kuin aiemmin. Albumil- Fullsteam Luin jostakin, että No Shamen solisti ja kitaraansa lyömäaseena käyttävä Sampsa Sarparanta kirjoittaa sanoitukset ensin suomeksi ja sitten kääntää ne englanniksi. Silti lauluosuuksia ympäröivä äänimaailma pitää huolta siitä, että Pallettin oma leima säilyy vahvana levyn loppuun asti. ”The world will forget any good you have done”, Pallett laulaa katkeransuloisesti ja saa kuulijan vakuuttumaan viulun, koskettimien ja rumpujen takoessa taustalla. Albumin tuottajana itse toimineen Owen Pallettin apuna levytyssessioissa häärineen Brian Enon vaikutuksen kuulee parhaiten Infernal Fantasy -kappaleessa, jonka taustaköörit ovat brianenomaiset. Nelikon neljäs albumi on tasavahva, mutta myös tasapaksu jööti, jonka harmaasta paletista on vaikea erottaa sävyn vaihtumista. EERO TARMO HH Tune-Yards Nikki Nack 4AD Yhdysvaltalaisartisti Merrill Garbus eli TuneYards murtautui indiemaailman tietoisuuteen vuonna 2011 kehutulla toisella levyllään Whokill. Itkupotkuiluun ottaa kunnolla etäisyyttä oikeastaan vain balladihakuisempi Where Your Heartache Exists, jonka 2000-lukulainen billiejoearmstrongmaisuus palvelee hengähdystaukoa anelevaa löytöretkeilijää. Sillä aiemmin artistinimellä Final Fantasy tunnettu kanadalainen seikkaili syvällä mielikuvitusmaailmassa, jonka päähenkilönä toimi henkilö nimeltä Lewis. Tempoa pudottamalla esimerkiksi The Gamesta on saatu aika väkevä manifesti. Levyltä julkaistut singlet, rytmisesti nykivä ja silti melodisesti tarttuva Song For Five & Six sekä albumin huikea ensisingle, ahdistava, vaikuttava ja Pallettille epätavanomaisen väkivaltaisesti jyräävä The Riverbed ansaitsisivat runsain mitoin radiosoittoa. No Shame luottaa enemmän rehevään punkölinään kuin varsinaisiin laulumelodioihin, mutta rautaisten kertsien merkitystä ei voi väheksyä. Nikki Nackilta ei löydy edellisen levyn Gangstan ja You Yes Youn kaltaisia ensikuulemalta alitajuntaan juurtuvia kappaleita, mutta se on levy, jossa riittää ihmeteltävää pitkäksi aikaa. Albumin lyriikoissa on myös tartuntapintaa aiempaa enemmän. Tunnettavuudestaan huolimatta liian vähälle arvostukselle jäänyt yhtye vetää uudella albumillaan useammankin biisin ensimmäisellä kotimaisella. In Conflict on eri maata. Huomio yksityiskohtiin niin hyvä tulee. Merrill Garbus on yksi tämän hetken suurimpia lahjakkuuksia musiikkimaailmassa. Idealismin ja kyynisyyden rajapinnalla taiteillessa on saatu aikaan pysäyttävä ajankuva
Kridellä ja Roope K:lla on juuri nyt menossa niin käsittämättömän hedelmällinen hetki taiteilijoina, että sitä on välillä vaikea uskoa todeksi. Progressiivisen rock-konsertin elämyksellisimmät hetket ajoittuvat sen alkuun. New Yorkissa asuva taiteilija esittää musiikkinsa venäjäksi, mikä osaltaan rakentaa avantgardistisista kuplinnoista eksoottisia. Ei tämän kuunteleminen ole hetkeäkään raskasta, vaan kuin katsoisi hyvän pelottavan elokuvan. Kyseenalaistamisen ytimessä on arveluttava ajatus taiteesta omaelämänkerrallisena tai räpistä mustan Amerikan CNN:nä. Eipä astetta rivakampi, supisuomalainen Jaakko & Jaykaan täysin pöljä vertailukohta ole. Jousiakin käytetään harkiten (No More Bad Days). Viime vuodet bändi on näyttäytynyt lähinnä kitaristinsa Michael Amottin laboratoriona tavoitteenaan selvittää, kuinka virheetön ja turbotuotettu metallialbumi on ylipäätään mahdollista synnyttää. Klassisella puolella oppinsa saanut Olga Bell vaikuttaa hurahtaneen nyrjähtäneisiin kollaaseihin, joiden kurimuksissa sellot, perinteiset bändisoittimet sekä elektroniset apuvälineet kirmailevat estoitta. Ruotsalaisen The Flower Kings -yhtyeen visionääri Roine Stolt heittäytyy esityksen lopun kitaraduettoon täysin siemauksin. Tunnelmalliseen tapaan tallennetun keikan vieraslistalta löytyy muiden muassa äänensä hyvin säilyttänyt John Wetton, joka sävyttää majesteettisuuksiin kurkottavaa Firth Of Fifth -tulkintaa. ”RPK tiputtaa rytmiä avantoon…” Myös Kridlokkina tunnettu Khid todistaa tällä levyllä olevansa yksi maan parhaita räppäreitä ja mies, jolla on täysin oma, tunnistettava tyylinsä. Lisäksi Vainaja on löytänyt biiseihinsä sopivasti poikkeuksellisia yksityiskohtia, jotka saavat virittymään tunnelmaan. Flow pysyy kasassa Roope K:n välillä haastaviksikin yltyvien biittien päällä. Genesiksen Nursery Cryme -albumilta (1971) poimittu hurmeinen ee- pos The Return Of The Giant Hogweed osoittautuu setin nappivalinnaksi. Vaikka Bell taitaa vienosti väreilevät palapelit, levy äityy kekseliäimmilleen rytmisesti haastavilla sävellyksillä. EERO TARMO HHHH Vainaja Kadotetut Svart This Wild Life Kun Vainajan hitaasta deathista ja doomvaikutteista alkoi tihkua tietoa, tuli ajatelleeksi, saako edesmennyt Reverend Bizarre lyhyeksi jääneelle uralle jatkajan. JUHA SEITZ HHHH OG Ikonen Se on gangsta 3rd Rail Music / Napoleon Digital Suomalaisen gangstan ajatus synnytti pienen myrskyn vesilasissa jokin aika sitten. Arch Enemy War Eternal Century Media Vuosituhannen vaihteessa siihen hetkeen deathmetal-bändille eriskummallisella laulajarekrytoinnilla useammankin leuan lattiaan loksauttanut Arch Enemy on vuosien vieriessä taantunut lähinnä antiteesiksi sille innovaattorille, jollaisena se koko lailla kankeassa genressään näyttäytyi. Se on saumaton. Harmi vaan, että edelleen liian usein jytäkän tymäkästi lanaavat hetket munitaan neonklassisilla välisoitoilla, joilla harvemmin on mitään tekemistä kappaleen muun sisällön kanssa. Tunnustuksellisesti savolaisen Ikosen uusi levy on huomattavasti mielenkiintoisempi, melankolisempi ja rauhallisempi tapaus kuin edellinen Mieron tiellä. ”Mä matkustan näiden ihmisten sydämessä pummilla…” Olen vuosien varrella kuullut Roopen biittejä aika monen äänen taustalla, mutta koskaan ei yhdistelmä ole kuulostanut näin kohtalon sanelemalta. Vainajan debyytti on mielenkiintoinen päänavaus, joka jättää bändille portit auki useampaankin suuntaan. Mikäli samat kappaleet olisi suollettu ulos perinteisemmässä ”Sum 41 jamitänäitäon” -muotissa, kokonaisuudesta ei olisi tullut likimainkaan yhtä puhutteleva. Lyriikka luotaa pimeyttä, mutta vangitsevalla ja runollisella tavalla. Uusi ote kiteytyy hienosti levyn päättävään biisikaksikkoon Takasi mettään ja Hämärää. Siinä missä joka albumi edelleen erinomaisen Wages Of Sinin (2001) jälkeen on kaunistelematta kulminoitunut muutaman hitin ja sen seitsemän sekundaraidan salaatiksi, riittää War Eternalilla ihmeteltävää alusta loppuun. Yhtyettä pitkään riivannut samasta puusta -syndrooma näyttäisi vihdoin hellittävän. Kadotetut tarjoilee paljon kiinnostavia piirteitä. Vinkunaakin löytyy, mutta lähinnä Hermanni-funkista. Polveilevat purkaukset kuten Perm Krai sekä Khabarovsk Krai puhkuvat kiintoisia yhtäläisyyksiä Kate Bushin vuoden 1982 The Dreaming -albumin kaltaiseen uhkaavaan ilmastoon. Ein tunnelma on synkkä eikä se herpaannu hetkeksikään. Koukut ovat uudella levyllä paljon tarttuvampia ja myös itse päätähden flow on huomattavasti varmempi kuin ennen. Instrumenttien ilakointi piirtää puitteet venäläisiä ympäristöjä kuvaileville kappaleille. Bändi kuulostaa todella raskaalta, ja sovitustensa puolesta bändi on rakentanut kappaleensa siten, että mitään ei ole liikaa, mutta ei liian vähänkään. Lokakuussa Hackett julkaisi studioprojektiinsa pohjautuvan dvd:n Genesis Revisited: Live At Hammersmith, ja nyt vuoron saa saman kiertueen audiovisuaalinen elämys The Royal Albert Hallista. Rapakon takaista vinkunaa ei referoida enää yhtä suoraan, vaan nyt on löydetty itäsuomalainen ote tähän musiikkiin Funk on silti läskiä ja keinuu kuin tuunatulla hydrauliikalla varustettu 1962 Chevy Impala. Onhan se aika helppo maalitaulu, mutta lähtökohtaisesti gangstaräppi Suomessa ei ole yhtään sen enempää rahtikultti kuin muutkaan kevyen musiikin genret, joita tänne on tuotu. OG Ikonen on yhä oman genrensä tasavarmin ja kiinnostavin tekijä tässä maassa. Toinen on aihepiirinsäkin puolesta lokalisoitu hienosti ja molemmissa kuuluu hiphopin lisäksi esimerkiksi pohjoismaisen progen perintö. Oikeilla valinnoilla Vainajasta voi hyvinkin tulla suunnannäyttäjä jollekin uudelle ja nimenomaan Vainajalle ominaiselle metallille. Liekö sitten syy vokalistinvaihdoksen vai yksinkertaisesti säveltäjänsä heräämisen kehän kierron keskeltä, mutta ruotsalaisyhtyeellä kuulostaisi pitkästä aikaa olevan tekemisen meininki. Ilmavuuden tunne säilyy ja tavoittaa taivaallisen yhteyden. Äänimaailma todistaa, että mustaankin voi kuulua loputon määrä eri sävyjä. Vainajan debyytti ainakin alkaa hyvin: hautajaiskirkonkellojen soitto, kesäinen linnunlaulu ja petollisen kaunis akustinen instrumentaali antavat ymmärtää, että nyt on tulossa jotakin poikkeuksellista. MARKO SÄYNEKOSKI Embrace Embrace Cooking Vinyl Läntisestä Yorkshirestä ponnistavan Embracen kohdalla on joskus törmännyt genrenaurettavuuteen nimeltä post- SOUNDI 55. Petergabrielmaisesti elehtivän Nad Sylvanin tyylittelemä Dancing With The Moonlit Knight sekä hiipivä Fly On A Windshield kattavat Steve Hackettille oivan tilaisuuden esitellä harvinaislaatuisen aistikasta kitarataidettaan. Liekö sitten loppujen lopuksi Kevin Jordanin karhean ja samettisen välillä kutkuttavasti arpovasta lauluäänestä, vai ikkunan takana tervehtivästä kesästä johtuvaa, käsityöläisyyden ilosanomaa julistavaa Cloudedia voi ilolla suositella paatuneelle punkkarille siinä missä 14-vuotiaalle jannullekin. HENRI EEROLA HHH Steve Hackett DV D Genesis Revisited: Live At The Royal Albert Hall Inside Out Genesiksen klassikkoajan kitaristi Steve Hackett on soolokonserteissaan sivunnut emoyhtyeensä tuotantoa, mutta täyden huomion hän on sille antanut vasta viime vuosina. Monikerroksiset lauluosuudet rikastuttavat Krain äänimaisemia. Kielen slaavilaiset ominaispiirteet sulautuvat säveliin hämmentävän juohevin elkein. Bellin päällekkäisäänitykset ovat runsaita ja tuovat harmonisissa säikeissään mieleen Trio Bulgarkan edesottamukset. JUHA SEITZ HHHH Khid X RPK Ei Monsp ”Mä kävin jo toisella puolella ja heitin tägit Tuonelaan… ” Sieltä tulevalta lähetykseltä tämä levy tuntuu. Jokin Khidin äänen tekstuurin ja Roopen tämän hetken ääniavaruuden yhdistelmässä yksinkertaisesti toimii. Ja tämä on kaikista Roopen tekemistä levyistä ehjin kokonaisuus. ARTTU TOLONEN HHHH Olga Bell Krai One Little Indian Venäläissyntyinen Olga Bell astelee Krai-teoksellaan viehättävän samanhenkisillä kimuranteilla reiteillä kuin Laurie Anderson sekä Amy X Neuburg. Nyt vertailukohdat löytyvät pikemminkin City And Colourin ja Feeling Left Outin tyyppisten akustikkojen keskuudesta. Epitaph HHH ARTTU TOLONEN HHHHH Clouded This Wild Life tekee Clouded-debyytillään hienosti oikeutta skeittipunkille. Kalifornialaiskaksikon kappaleet ovat tulvillaan mitä otollisimpaan vuodenaikaan julkaistuja kolmen ja neljän soinnun melodioita, jotka tarjoillaan ainoastaan akustisen kitaroinnin, stemmalaulannan ja ajoittaisen rumpaloinnin säestyksellä. Sen sijaan monotoninen örinä kaipaisi rinnalleen lisää keventäviä elementtejä kasvattamaan kappaleiden polveilua. Jotain hämmentävän originellia This Wild Lifen keitoksessa kuitenkin on
Miksi. Martin Chamberskin olisi mahtunut mukaan. Kaikkien kanssa (Freddie King, Beatles, Stones, Willie Nelson, Dylan…) työskennellyt ja monia ikivihreitä kynäillyt Leon on parhaimmillaan murhaava sovittaja ja tulkitsija. Chrissie osaa vieläkin tehdä tarttuvia hyräiltäviä melodioita ja laulaa ne edelleen sensuellin kähisevään tyyliinsä. Chrissie laulaa sujuvasti maineesta ja rakkaudesta, mistäpä muustakaan. Life Journeyn kuuntelu on kuin tapaisi hyvän ystävän pitkän tauon jälkeen. Äijän rennosti repäileinen ääni välittää aitoa sydämellisyyttä ja sellaista kokemuksen syvyyttä, jota ei voi kiistää. Marakasseja. Osassa kappaleista on ideaa (The Killersmäinen In The End ja Coldplayn tuoreimmilta edm-retkiltä kalskahtava Refugeessinkku), mutta biisi toisensa jälkeen romutetaan överiksi vedetyllä turvakompressoinnilla ja soinnillisten elementtien piiloon miksauksella. EERO TARMO HH ...ihmettelen miksi levyn ihan jokaiselle kappaleelle on tungettu tamburiinia... Levyllä on kolme kohokohtaa, joista Down The Wrong Wayllä vierailee rämisevine kitaroineen Neil Young, joka miltei varastaa koko shown. HEMMO PÄIVÄRINNE HHH 56 SOUNDI mieleen NYConnectionin uutta ja vahvasti melodista levyä kuunnellessa. Tämä on kuitenkin ihan kelpo popmusaa, jota voi kuunnella hanuria keikuttaen meikkauksen lomassa, kun juodaan lämmintä Motörhead-olutta ja ollaan lähdössä jortsubileisiin. Mikään ei erotu mistään, vaan kokonaisuus maistuu tuhnulta kuin vihreä sinappi paahtoleivällä. Olihan Pretendersien edellinen Break Up The Concrete vuodelta 2008 meksikolaissävyineen tavallaan jo soololevy studiomuusikoineen. Hän löytää uutta ilmettä Robert Johnsonin Come On In My Kitchenistä siinä kuin lopussa kirkkoon päätyvästä That Lucky Old Sunista. Naurettavia eivät ole genren edustajiksi luokitellut bändit, vaan itse määritelmä, jonka voi käsittää kattavan suurin piirtein kaiken Travisista Lily Alleniin. Paul Ankan I Really Miss You hipoo imelää, mutta New York State Of Mind pesee Billy Joelin alkuperäisen ja Fever rokkaa kuninkaallisesti Down In Dixieland -originaalin haistessa väkevästi suiston mudalta. Koska sain matskun arvosteltavakseni fyysisen levyn sijasta mp3-linkkinä, niin en osaa sanoa levyn soittajista tällä kertaa paljon mitään, mutta siitä olen varma, että parilla raidalla on selvästi konerummut. JUSSI NIEMI HHHH NYConnection Urban Griot Helsinki Jazz Underground Yksi hienoja hetkiä jazzissa oli kun Keith Jarrett aloitti levyttämisen Impulse!-merkille vuonna 1974. Levy on vahvimmillaan kun tämä taipumus kohtaa bändin lähes romanttisen lyyrisyyden, kuten Inner Blurilla. Leon Russell Life Journey Universal Lähikuva Leon Russellin (72) juomunaamarista paljastaa heti, ettei nyt olla minkään sortin naamiaisissa. Jarrettin vaikutus kuuluu vahvana pianisti Roy Assafin soitossa, mutta kyllä myös muun bändin otteista huokuu 1970-luvun alun henki, kuulostaen kuitenkin omalta itseltään, kiitos osittain pienten kiertoteiden, jotka vievät kohti abstraktimpaa ilmaisua. Toisaalta ”vaihtoehtoisuuskin” on jo inflaationsa kokenut. Life Journey palaa Elton Johnin kanssa tehdyn Union-albumin elvyttämälle rikospaikalle pitkällä kattauksella tulsalaisveteraanin suosikkeja kahdella omalla biisillä täydennettynä. Valitettavasti kaikki biisit eivät kohoa edellä mainittujen tasolle, varsinkaan slovarit. Lopputulos olisi ollut verevämpi, jos Neil Young olisi vonguttanut tunnistettavaan tyyliinsä jokaisella iskusävelmällä, mutta ei tämä enää sitten olisi ollut Chrissien soololevy. Mikäli olet aiemmin tykännyt Pretenders-levyistä, niin pidät luultavasti tästäkin. Myös ensimmäinen You Or No One ja viimeinen Sweet Nothin’ ovat erinomaisia pop-helmiä. Välillä lyyrinen melodisuus puree bändiä nilkkaan ja atmosfääri siirtyy 1970-luvun jazz-konsertista 1980-luvun televisiotunnareihin. Nimikkoalbumillaan Embrace yrittää olla vaihtoehto itselleen. Kuudennella kokopitkällään yhtye viljelee pateettisia kertosäkeitä (Follow You Home) ja ujoa elektrosätkintää (Quarters), sekä vokooderia ja ties mitä tunteentappajia siellä täällä. Hyi! Ja missä on maailman paras The Pretenders -rumpali Martin Chambers. Taustalla häärii Abe Laborielin, Willie Weeksin ja Robben Fordin kaltaisia studiokettuja. Levyn päättävä Löyly kapsahtaa tähän katajaan. Jousikvartettiakin viljellään muodikkaasti joka toisessa stygessä. Sitä ihmettelen miksi levyn ihan jokaiselle kappaleelle on tungettu tamburiinia, joka on vielä miksattu aika pintaan. Tällä kertaa Chrissie on tehnyt kimaran tanssittavia pop-biisejä Tukholmassa yhdessä ruotsalaisen tuottajaguru Björn Yttlingin (Peter, Björn and John) kanssa Ingrid-studioilla. Yleiskuvaa leimaa kitaristi Richard McNamaran jäätävä ylituotanto. Ensimmäinen albumi oli nimeltään Treasure Island ja sillä soittivat Jarrettin lisäksi basisti Charlie Haden, rumpali Paul Motian ja saksofonisti Dewey Redman. Joulupukilta näyttävän multi-instrumentalistin piano soi upeasti niin räväköissä rockeissa kuin isosti jousin ja torvin tehdyissä balladeissa. Aikamoista einestä. Olisi sitä voinut vaikka salaa hieman lehmäkelloakin kolkuttaa. Mutta siinäkin on hetkensä, nimittäin basisti Jori Huhtalan upea soolo.. Slide-kitarassa loistaa Chris Simmons ja Steelissä Greg Leitz Tommy LiPuman vääntäessä nappeja. Kuva: Playground Chrissie Hynde Stockholm Playground The Pretenders -yhtyeen keulakuva ikinuori ja hehkeä Chrissie Hynde tekee 63-vuotiaana ensimmäisen soololevynsä. > Levyarviot britpop. Tämä hetki ja tuo Keith Jarrettin American Quartet -nimellä kulkenut kvartetti (European Quartetiin kuuluivat Jan Garbarek, Palle Danielsson ja Jon Christensen) tulevat toistuvasti ARTTU TOLONEN HHHH Kube Flow Monsp Kuben uusi levy esittelee monta eri asiaa, jotka ovat nykyisessä suomalaisessa räpissä kohdillaan. Kahdeksan vuotta sitten julkaistun This New Dayn jälkeen Embrace on palannut haaleana, hajuttomana ja epävarmana
Blu-ray Disc is a registered trademark. VIIDEN OSCARIN EHDOKAS LEONARDO DICAPRIO, JONAH HILL, MATTHEW MCCONAUGHEY MARTIN SCORSESEPICTURE THE WOLF A OF WALL STREET ”THE WOLF OF WALL STREET ON MARTIN SCORSESEN HAUSKIN, HÄVYTTÖMIN JA HILLITTÖMIN ELOKUVA.” -IS © 2014 Universal Studios. SOUNDI 57. All Rights Reserved. All Rights Reserved. Layout and Design © 2014 Universal Studios
> Levyarviot Osan aikaa seikkaillaan nykyään jo kovin tutulla Memphis-tontilla, mutta meno ei ole yhtä synkkää kuin Krid-lokkin levyillä, Khid X RPK:sta puhumattakaan. Kube onnistuu tekemään tästä soundista jotenkin isompaa, melodisempaa ja ehkä radioystävällisempää, mutta välillä myös taiteellisempaa. Rytmien pehmeys tekee materiaalista helposti lähestyttävää. Mutta ei tämä kuitenkaan ole hauskaa musiikkia kuten Tuuttimörkö. Kappaleiden ytimet rakentuvat pel- kistetysti Amosin laulun ja Bösendorfer-pianon ympärille, mutta laveat sovitukset kutovat lihaa luiden seuraksi. MIKKO MERILINNA HH Tori Amos Unrepentant Geraldines Mercury Classics Muistan, kun ensimmäisen kerran näin Tori Amosin esiintyvän. Toivottavasti edes niissä levyä edeltäneissä jameissa ja studiosessioissa oli hauskaa. Yhdysvaltalaisen keskusteluohjelman artistiksi rekrytoidussa punapäässä väreili hänen uransa alkuvaiheessa hienovaraisen herkkää heleyttä. Omiin nimiin henkilöity Natalie Merchant -levytys ei ole levoton syrjähyppy laulajan ja lauluntekijän tuotannon eheällä kaarella, sillä kappalemateriaali on syntynyt pitkin matkaa folk- ja faabeliprojektien Soundi-TV 12.–13.7. Levyllä kuuluu runsaasti elementtejä monista muistakin tuoreemmista konemusiikin genreistä ja Jumal flowlla voi jopa kuulla vaikutteita eteläafrikkalaisesta kwaitosta. KXM KXM Rat Pak Miksi superkokoonpanot tekevät usein niin tylsää musiikkia. Tämä basisti-solisti Doug “dUg” Pinnickin, Dokken- ja Lynch Mob -kitaristi George Lynchin ja Kornissa laajempaan tunnettuuteen nousseen rumpali Ray Luzierin jammailuna alkanut projekti sisältää tasapaksuja ja tunteettomia rock-kappaleita, joissa on tuotantoa ja omituisia soundeja myöten keskeneräisyyden ja kiireen maku. Lentokonetila oli jo hyvä, mutta tämä on upea suoritus. JUHA SEITZ HHH Natalie Merchant Natalie Merchant Nonesuch Musiikillisesti häikäisevän rikkaan ja sävelissään suurenmoisen nonsense-runollisen suurtyönsä Leave Her Sleep (2007) jälkeen Merchant on levyttänyt ensimmäisen kokonaan omia lauluja sisältävän albumin sitten vuoden 2001 Motherlandin. Eikä unohdeta ihan vaan hipitihoppia, sillä levyn avaava Homma menee alas on takuulla yksi vuoden kovimpia vanhan koulun taustoja. Niin kuin suurin osa taiteilijoista, myös Amos kehitti ilmaisuaan. Tuloksena on korvakäytävät lävistävää, muodollisesti tyylikästä ja ylisuorittamisen paineessa kupruilevaa äänitapettia. Kitarasooloja laskin muuten noin 15, joka on pari-kolme enemmän kuin albumilla on kappaleita. Lokakuussa 2012 julkaistun Tori Amosin Gold Dust -albumin orkestroidut herkuttelut palauttivat vanhaa taikaa, ja tasapainoiset tunnelmat jatkuvat nyt tuoreella Unrepentant Geraldinesilla, jonka intiimit sävellykset muistuttavat paikoin muusikon 1990-luvun alkupuolen töistä. AOR- ja funk-vaikutteita tummasävyisiin ja raskaisiin kitarasovituksiin yhdistelevä levy nojaa yllättävän paljon Pinnickin emobändin King’s X:n suuntaan, joskin Pinnick(kin) tuntuu pidättelevän. Vaikka nämä virtuoosit voisivat soittaa ja levyttää ihan mitä tahansa, he ovat valinneet tekevänsä konformistista rockia, jossa ei uskalleta revitellä ja jossa pelätään kaikkia mahdollisesti ylilyöviä (lue: kiinnostavia) ratkaisuja. Lastenlaulujen keinoin irvistelevä tulkinta vihjaa, että Tori Amosin sisällä asustelee kujeileva satutäti. ARTTU TOLONEN HHHH ...kosminen virus uhkaa ihmiskuntaa... www.soundi.fi/tv Suomen suurin musiikkilehti. Hänen havinansa nostavat levyn yhden askeleen perustason soitinpornon yläpuolelle. Laululintusen teoksiin hiipi kokeilevia elementtejä, joista osa ei istunut mutkattomasti hänen olemukseensa. Pohdiskelevaa kokonaisuutta piristää veikeä raita Giant’s Rolling Pin. www.soundi.fi 58 SOUNDI. Seuraa Ilosaarirockin tapahtumia ja esiintyjähaastatteluja. Ja välillä kaikkea yhtä aikaa. Mac Aladdinin koskettelema kitara helmeilee sävelien suonistoissa miellyttävin soinnein. Eipä mikään näistä kauas kantaisi ellei Kubella olisi niin hyvä tyyli, jossa kuuluu uuden sukupolven Asaa, Laineen Kasperia, Super-Jannen lauluharmonioita, Thono Slowknowoa (tai Tonoslonoa vai mitä nimeä Shengin Tony nyt tällä hetkellä käyttääkään…), Ceebrolistics-jatkumosta syntyneitä juttuja ja muuta vastaavaa kasvaneen vokalistin ääni
– Joka biisissä on omia suosikkikohtia ja pisimmissä biiseissä niitä on eniten. Levyllä on hetkiä, jotka tuntuvat onnistuneimmilta koko tuotannossamme. Rock-oopperan roolijako kuulostaa erittäin onnistuneelta. Absoluuttinen Nollapiste Pisara ja lammas 2 Diu Dau Tietyssä mielessä Absoluuttinen Nollapiste palasi juurilleen Pisara ja lammas -rock-oopperallaan. Tarinan jakaminen kahtia antoi meille harkinta-aikaa. Ykkösen valmistuessa oli suuri osa kakkosen biiseistä jo kirjoitettu ja demotettu, vähän äänitettykin. Nyt kertomus kohtaa huipentumansa sopivan suureellisissa puitteissa. Aki Lääkkölän sekä Aake Otsalan masinoimat kosketinsoitinkarkelot nyrhivät useimmiten tehonsa viehättävän ekonomisista virnistyksistä. Tarinan naishahmoa tulkitseva Paula Vesala heläyttää osuutensa virkistävällä pirteydellä, eikä Olavi Uusivirta horju paimenen kuosissa. Kuinka levyn äänittäminen erosi kokonaisuuden ensimmäisen osan tekemisestä. – Kokonaisuus oli neljän vuoden prosessi, jossa sessiot sulautuivat toisiinsa. Hammond-urkuosuudet purkautuvat eetteriin todella tyylikkäästi. Liimatan rikas kuvakieli on tällä kertaa helpommin lähestyttävää kuin monilla Absoluuttisen Nollapisteen aiemmilla pitkäsoitoilla. Saatoimme kohentaa kakkosessa niitä asioita jotka ykkösessä mielestämme jäivät vajaiksi. – Emme ole viiteen vuoteen julkaisseet irrallisten itsenäisten biisien albumia. Lisäksi pääsee liittämään irtolangat yhteen.” Millaisiin seikkailuihin Absoluuttinen Nollapiste suuntaa seuraavaksi. Onko mahdollisesti luvassa lisää mammuttiteoksia. Vuonna 2012 ilmestynyt kokonaisuuden ensimmäinen osa käynnisti absurdin tarinan, jossa kosminen virus uhkaa ihmiskuntaa. Vältin tietoisesti takautumia ja niinpä juttu juokseekin koko ajan eteenpäin. Poimittakoon tähän yhdeksänminuuttisen Tavernan ”Piti sitten kuulla tämäkin” -osa, jonka laulaa Nainen (Paula Vesala). Myös eräs teemalevyaihe on ollut suunnitteilla kesästä 2006 asti. Pisara ja lammas vaikuttaa kaikilta osiltaan hyödyntävän täysipainoisesti kokoonpanon kokeellisia ambitioita. Jatko-osassa on otettava huomioon se ensimmäinen ja suhteutettava tuotanto siihen. Yhtye on aina sivunnut sävyissään 1970-lukulaista progressiivista ilmaisua, mutta välillä punainen lanka hukkui turhan suoraviivaiseen survomiseen. TEKSTI: JUHA SEITZ Kuva: Diu Dau HHHHH SOUNDI 59. Käytin niin tarkkoja sanoja kuin suinkin, jotta asia välittyisi tarkoittamassani sävyssä mahdollisimman monelle. Albumi liikkuu vaivattoman oloisesti kunnianhimoisen laulelman ja progressiivisen rockin välimaastossa. Mikä itsellesi on teoksen kohokohta. Nyrjähtäneitä ilmaisuja toki pulpahtelee sinne tänne tyyliin ”pensas hervahtaa ja maito piimii kannuun”, joten bändin vanhan liiton fanit voivat myhäillä tyytyväisyydestä. Tommi Liimattan rustaamassa eepoksessa väreilee jopa messiaanisia virtauksia. – Sanoman avaaminen on ennenaikaista nyt kun levy on kuulijoille vielä uusi. Ohjakset ovat Tommi Liimatalla, jonka kertojalaulu kuljettaa juonta suoraselkäiseen tyyliin. Absoluuttisen Nollapisteen groovailussa voi havaita ripauksen kasarisyntikkapoppia, mutta muuten sointi kuulostaa retrommalta. – Esitin kysymyksen myös Aakelle, joka vastaa levykaksikon äänisuunnittelusta ja tuotannosta: ”Ensimmäistä osaa tehdessä luodaan uutta teosta, joten pelikenttä on hyvin vapaa. Sellaisia alkaa olla jo aika varasto. Teos yhdistää mestarillisesti kerronnan ja musiikin. Siinä missä esimerkiksi Frank Zappan epätasainen sävelnäytelmä Thing-Fish (1984) ajautui latteisiin ja tylsiin ratkaisuihin, Pisara ja lammas pitää jännitteensä erehtymättömällä dynamiikalla. Tiesin, että tarinassa on tietyt mutkansa ja siksi kirjoitin sen selkeästi. Eiköhän sekin materialisoidu ennen vuotta 2021. JUHA SEITZ Absoluuttisen Nollapisteen laulaja, lyyrikko ja säveltäjä Tommi Liimatta, haluatko syvemmin analysoida Pisara ja lammas -rock-oopperan huipentuman sanomaa
Melodiat tekevät itsensä ja elämän vaihtuvat emootiot rauhallisesti tykö. Magic ja Midnight olivat minimalistisia, kohtuullisen raikkaita näytteitä ja viittasivat yhtyeen uudistumiseen kiinnostavalla tavalla. oma kokopitkä albumi, vain hieman yli puolituntinen, mutta ei missään nimessä mikään helppo ja nopea kuuntelukokemus. Pöllöt-albumi on mummon laittamaa omppumehua kusen makuiseksi eltaantuneiden energiajuomien keskellä. Pöllösoittajiston taustalta löytyy pitkä New Tigersista Lau Naun kautta Barry Andrewsin diskoon ulottuva lista indieorkestereita. Jokainen vie- Def Jam Fonal PEKKA LAINE HHHH Pete Molinari Theosophy Cherry Red Maltalaista, italialaista ja egyptiläistä sukua oleva Chathamin britti Molinari solahtelee mielenkiintoisen 60 SOUNDI huolettomasti tyylilajeihin amerikkalaisesta rock’n’rollista ja protestilaulajista postpunk-särmäiseen kitarapoppiin. Näin viattoman valloittavaa, rennon sielukasta ja salaa viisasta popnaivismia en muista kuulleeni herran aikaan. ASKO ALANEN HHH Coldplay Ghost Stories Parlophone Chris Martinin ja Gwyneth Paltrown eron soundtrack. Muistettakoon, että Merchant on tällä välillä vastannut kaikista runotuplan monisävyisistä sävellyksistä, soittokumppanien valinnasta ja kaikkien albumien sovituksista Motherlandin antoisan T-Bone Burnett -yhteistyön jälkeen. Tähän asti yhtyeen kaikilta levyiltä on. Kartan ulkopuolisena oman tien kulkijana hänet on saattanut nähdä esiintymässä Ameriikan raiteilta ja Tampereen Telakalta Jools Hollandin tv-vieraaksi ja aina Lontoon mittaville Meltdown-festivaaleille asti. Pöllöjen padassa kiehuu laadukkaita raaka-aineita: melankolisia melodioita, arkisesta absurdiin esteettömästi liukuvaa lyriikka, vienoa piipitysurkua, romuluista luomusvengiä ja laululle vastamelodioita villisti kehräävää helinäkitaraa. Edelleen sukelletaan nuorten mustien amerikkalaismiesten arkeen. Edellinen konseptialbumi kuulosti vielä huomattavasti enemmän The Rootsilta kuin tämä, jossa on lähdetty yhä enemmän indien ja kokeellisten samplejen maailmaan. Kolmas single, täsmätuotannolta muovisten yökerhojen tahmaisille tanssilattioille tuntuva A Sky Full Of Stars veti maton kahden ensimmäisen singlen jalkojen alta. ASKO ALANEN HHHH The Roots Pöllöt Pöllöt … And Then You Shoot Your Cousin Joskus sitä vain rakastuu heti. Paluu pienempään yhtyeeseen, erityisesti pitkän linjan kitaristien Erik Della Pennan ja Gabriel Gordonin seuraan, syventää soundia. LINDA SÖDERHOLM HHHH kaan kiertelijän ja vetovoimaisen lavaesiintyjän studioduunissa on vähän levottomuuden ja väkisin paneutumisen makua, joka korostaa enemmän laulujen tavanomaisimpia puolia kuin virkeintä potentiaalia. Midnight nostatti hieman kulmakarvoja bonivermaisella tunnelmallaan, mutta sai silti kiinnostumaan yhtyeen tulevasta suunnasta. Kuva: Def Jam intiimimmällä sivuraiteella, osittain samoja sävel- ja tyyli-ideoita hyödyntäen. … And Then You Shoot Your Cousin on The Roots -hiphop-mammutin jo 11. Laulussa värähtelevä tunne ja tulkinnan varmuus ovat projekteissa vain parantuneet. Kyllä, brittinelikon kuudes studiolevy on vahvasti eroteemainen ja soundi totuttua koneellisempi, mutta albumin julkaisua edeltäneet kaksi singleä antoivat odottaa enemmän. Lähempi tutkiskelu kuitenkin paljastaa, että levy on tavallaan jatko-osa The Rootsin konseptialbumisarjaan, jonka aloitti vuonna 2011 ilmestynyt Undun, joka kertoi tarinan päivästä pseudofiktiivisen Redford Stevensin elämästä. Coldplayn siirtyminen äänimaailmallisesti uusille vesille. Monista valovoimaisista yhteistyökumppaneista neljännellä albumilla ovat mukana tuottaja Tchad Blake sekä vierailevat kitaristit Dan Auerbach ja Barrie Cadogan. Black Thoughtin mukaan jokaisella hahmolla on esikuv(i)a, jonka jokainen taiteilija, muusikko, philadelphialainen, newyorkilainen, musta mies tunnistaa oman sosiaalisen asemansa sekä historiansa kautta. Erinomaista ja mielenkiintoista, joskin hyvin erilaista The Rootsia, joka juurikaan muistuta yhtyeen 1990- ja 2000-luvun taitteen hiphop-helmistä. Ensimmäisen albumin ensimmäisen kappaleen ensimmäinen säkeistö soi. Realismi on rankkaa, riimit radikaaleja, kokonaisvire on synkkä, toivoton ja melankolinen. Kappale ei istu albumikokonaisuuteen lainkaan ja tuntuu lähinnä levy-yhtiön edustajien vaatimukselta saada mukaan yksi nopeatempoisempi, moderni ja takuuvarma hittibiisi. Jalostetun akustisen folkin lisäksi omia sovituksia laventavat Black Sheepin kiehtovat varhaisjatsin kaiut tai jousipartion hillitty säestys The Endin tullen. Tämä on syrjähyppy tuntemattomaan – ei hittibiisejä, eikä muutenkaan tyypillistä The Rootsia. > Levyarviot ...albumi on mummon laittamaa omppumehua... Kolmas single puolestaan lähes romahdutti nuo odotukset. Kaikkiaan viidentoista taustamuusikon ryhmästä huolimatta Theosophya hallitsee Molinarin oma presenssi ja lauluääni, joka taipuu P-K Kerästä muistuttavasta äänensärmästä Everlytyyliseen kantripopin veisuuseen. … ATYSYC on kuitenkin siinä mielessä erilainen kokonaisuus, että tällä albumilla päähenkilöitä on Undunin yhden sijaan useita. Pöllöt-yhtyeen kohdalla kävi näin. Räppäri on myös kuvaillut levyn satiiriseksi katsaukseksi väkivallasta hiphopissa sekä amerikkalaisessa yhteiskunnassa kaiken kaikkiaan. Seos on keitetty kasaan sitä omaperäisesti ja pöllömäisen viisaasti maustaen. Yhtyeen musiikilliset hengenheimolaiset löytyvät kuitenkin 2000-luvun muotitietoisuutta etäämmältä. Albumin avaa irralliselta tuntuva Nina Simonen esittämä Middle Of The Night -teemakappale vuoden 1959 draamaelokuvasta ja keskivaiheilla kuullaan minuutin mittainen sample Michel Chionin Requiemista. Vilk- railija – joita onkin melko liuta – tuo mukanaan kertomukseen uuden persoonan äänen. Ensi kuuntelemalta tämä vaikuttaakin lähinnä siltä, että nyt ovat Rootsit ampuneet itseään jalkaan serkun sijaan. Ainakin Kasevan, Kari Peitsamon, Leevi and The Leavingsin, Karkkiautomaatin ja Riston nimet voisi ripustella tämän hienon ja omintakeisen kitarapopyhtyeen esteettiseen sukupuuhun naapurioksille. Uskonnollis-mystisestä otsakkeesta huolimatta albumi on omaperäisen juurevaa ja rempseästi etenevää urbaanifolkia tai bluespohjaista revittelyä. Laulusolistin ääni kohoaa falsettiin kotikutoisesti louhittujen mollisointujen ylle, suojaus valahtaa alas ja hanskani putoavat lattialle. Se on uudenlaista The Rootsia, sirpaleinen kuin kansitaiteen kollaasi. Ghost Storiesilla Coldplayn ongelma on se, että kappaleet eivät lopulta jätä juuri minkäänlaisia muistijälkiä
TOSITARKOITUKSELLA. ARTISTIT ETSIVÄT YLEISÖÄ. LIIKUTTAVAN HYVIÄ KEIKKOJA www.meteli.net SOUNDI 61
The Chant on rakentanut korttitalon, joka hahmottuu parhaiten pohjattoman surumielisen Drifter-kappaleen kautta. Symboliikka ei jää epäselväksi. ANTTI ERVASTI HHHH. Sisältö edellä mennään. Utuisen, tunteikkaan ja raukean R&B:n ystävät edellisellä Total Loss -albumillaan (2012) vakuuttaneen yhdysvaltalaisen How To Dress Wellin uusi What Is This Heart. Yhtye soittaa kuin Neil Youngin Crazy Horse parhaimmillaan mutta pohjoisuudesta kumpuavia sanoja ja sävelmiä. Aloitus tuo mieleen Turin Brakesin ja Damien Ricen kaltaisia nimiä. Kyse on ikään kuin Youngin vasta löytyneistä, äidilleen muinoin lähettämistä äänityksistä, jotka vasta nyt tulevat julkisuuteen. Parilla raidalla White hiukan avittaa, muuten äänessä on akustisella kitaralla, huuliharpulla ja hiukan pianollakin aseistautunut, ajoittain viheltelevä Young. Neil Young meni Whiten koppiin ja äänitti siellä tämän levyn. Kesähittipotentiaalia löytyy vain singlenä julkaistussa Feverissä sekä levyn iloisesti päättävässä Gotta Get Awayssä. VISA HÖGMANDER HHH The Black Keys Turn Blue Nonesuch Yksinkertaisuus on hyve – myös rockmusiikissa. Harvinaisen luontevaa tekstittelyä nyky-Suomessa. -albumi käynnistyy 2 Years On (Shame Dream) -kappaleella, joka koostuu pelkistetystä akustisesta kitaranäppäilystä, yksinäisistä pianosävelistä ja taiteilijanimen takaa löytyvän Tom Krellin haikeasta ja herkästä laulumelodiasta. Tom Krell on maininnut Total Lossin kiertueella sävelletyn ja viime kesänä Berliinissä tuottaja Rodaidh McDonaldin kanssa äänitetyn albumin innoittajiksi muun muassa Princen, Lou Reedin, Burialin ja Tracy Chapmanin. Miksaaja olisi saanut nostaa enemmän pintaan Antti Karjalaisen konstailematonta mutta tunteikasta laulua. New Havenin edeltäjä A Healing Place (2012) oli ilmava ja toiveikas levy, jolla The Chant eksyi toistaiseksi kauimmas metallisista juuristaan. Weird World Yllättävää. Noille kopeille ei ole vuosikymmeniin ollut tungosta, mutta vanhojen äänitystekniikkojen friikki Jack White rakastaa niitä. Erityisesti Radio Rockin suosima tukkoinen puolihevi ja metalli ovat vaivaannuttavaa kuunneltavaa. Dan Auerbachin ja Patrick Carneyn muodostamalle yhdysvaltalaisduolle The Black Keysille vanha sananparsi on toiminut aina eräänlaisena huoneentauluna: yhtyeen musiikin ydin on pysynyt bändin uran alusta alkaen tarttuvassa ja vilpittömän mutkattomassa kitararockissa. Ajatus siitä, että yksi ainoa teema voi kantaa kokonaisen kappaleen läpi sen kestosta riippumatta, ei ole koskaan ollut musiikille vieras. Unenomaisen ja unettavan ero on tuulisena päivänä hiuksenhieno. Kuin pitkitetty crescendo, joka mammuttimaisiin mittoihin kasvettuaan vain loppuu, se valmistaa kuulijaansa johonkin jota ei koskaan tapahdu. Hieman Kotoisien Sävyjen aiempien levyjen riehakkuutta ja huumoria jää kaipaamaan. Materiaali koostuu covereista, valtaosin 60-luvulla tehdyistä Neilille tärkeistä lauluista, jotka iso mies tekee omikseen. Avausraidan jälkeen How To Dress Wellin kolmas pitkäsoitto palaa raiteille, jotka ovat tällä kertaa puoliutuisia. Pesäeroa bändin railakkaaseen autotallisoundiin tehdään jo levyn komeasti avaavalla Weight Of Timella, jonka eeppiset ki- 62 SOUNDI taraliidit ja leijaileva hienostuneisuus ovat silkkaa Pink Floydia. Väkevän kokonaisuuden viimeistelevät yhtyeelle ominaiset, korvia hivelevät retrosoundit. Kai se on hinta siitä, että nuorukaiset vanhenevat, viisastuvat, kehittyvät ja oppivat tekemään entistä hienompia biisejä. > Levyarviot VISA HÖGMANDER HH How To Dress Well What Is This Heart. Tuorein biisi on Springsteenin My Home Town (1984), joka näin riisuttuna kuulostaa Woody Guthrielta. Toisinaan ne peilaavat jotain Youngin omaa biisiä, kuten Dylanin Girl From The North Country Harvestia ja Bert Jancshin Needle Of Death innoittamaansa Needle And The Damage Donea. New Haven on jos nyt ei toivoton, ainakin raskaampi, tunkkaisempi ja vaikeammin lähestyttävä. The Chant oli sisäistänyt tuon ajatuksen sen verran hyvin jo Ghostlines-debyytillään (2008), että yhtyeen maalaamat tunnelmat saavuttivat sen kautta unen- ja taianomaisia ulottuvuuksia. Sen nostalgian ja todellisuuden vastakkainasettelu kuvaa aika hyvin koko levyä. Onneksi Ranualta oululaistunut Kotoisat Sävyt pitää kunnon meiningin lippua korkealla. Ivory Joe Hunterin Since I Met You Baby on yllättäin ainoa blues. Äänentoisto rahinoineen ja huojumisineen on siis autenttista. on How To Dress Wellille tyypillinen seksuaalisesti latautunut levy, jonka suurin yllätysmomentti käytetään jo ensimmäisessä kappaleessa, mutta joka ei petä missään kohtaa. VILLE HARTIKAINEN HHHH The Chant New Haven Lifeforce The Chant on levytysuransa alusta lähtien ollut hyvin tyylitajuinen yhtye. Lonely Boyn ja Gold On The Ceilingin kaltaiset tarttuvat glamrockpastissit loistavat muutoinkin poissaolollaan. Levyn molempien puolten aluksi Neil puhuu äidilleen, kehottaa häntä puhumaan isälle ja kertoo mystisestä ”globaalista säätieteilijästä”, joka syyttä saa ihmisten vihat niskaansa aina ennustaessaan huonoa säätä, jota ”viime aikoina on ollut aika paljon ympäri maailmaa”. Levyn aloittaa killeriluenta Phil Ochsin Changesista ja päättää setin vanhimpana Everly Brothersin I Wonder If I Care As Much (1957). JUSSI NIEMI HHHH Kotoisat Sävyt Halki synkkien maisemien Kioski Eihän suomessa ole oikeita rokkibändejä, jos on radiosoiton tarjonnan varassa. What Is This Heart. VILLE SORVALI HHHH Neil Young A Letter Home Reprise 1900-luvun alkupuolella Amerikassa, missä ”joka mies oli kuningas”, oli paljon puhelinkoppimaisia levytyskoppeja, joissa kuka tahansa saattoi äänittää itseänsä yleensä akustisella kitaralla säestäen, ja saada saman tien valmiiksi prässättyjä levyjä. Jo pelkästään bändin sointi on raikas, selkeä, energinen ja kirkas. Tyylikäs melodisuus on bändin toinen erinomainen valtti. Sen jokainen levy on ollut kuin taideteos, joka ei vielä olemassaolollaan kerää katseita, mutta jonka puuttuessa sisustus tuntuu epätäydelliseltä. Vanhanaikainen. Willie Nelson sen sijaan on edustettuna kahdella kappaleella, Crazy ja On The Road Again (1979), samoin Neilin kanadalaiskaveri Gordon Lightfoot (Early Morning Rain ja If You Could Read My Mind). Kyllä, ja se on pelkkää plussaa. Vaikutteet kuuluvat parhaiten albumin nopeatempoisimmissa kappaleissa, kuten singlebiisi Repeat Pleasuresissa, joka ei ole tavallisinta Tom Krell -materiaalia. Ylituotetun ja -kompressoidun popmusiikin aikakaudella ratkaisu on tuntunut kuin raikkaalta tuulenhenkäykseltä. Kehykset, joissa on uteliaille kerroksittain informaatiota ja inspiraatiota. Iloisesti svenganneeseen El Caminoon (2011) verrattuna yhtyeen uutuus on huomattavasi hillitympi ja alakuloisempi teos. Sovitus- ja äänimaailmansa osalta levy kerääkin odotetusti täydet tyylipisteet. ...yksinkertaisuus on hyve – myös rockmusiikissa... Sanoitukset peilaavat taidokkaasti arkielämän taaperrusta ja syvempiäkin vesiä, kuten päätösraidassa Hänen lankansa paloi loppuun. Hittitehtailun sijaan yhtye on keskittynyt vahvojen tunnelmien luomiseen. Kuva: Reprise löytynyt yksi tai useampi mieleen painunut hetki, mutta tällä albumilla ne potentiaalisimmatkin yksilöt uppoavat keskinkertaisuuden suohon. Hänen kanssaan samaa mieltä on toinen saman alan intoilija. Albumi on edeltäjänsä tavoin tyylikäs paketti
LIIKUTTAVAN HYVIÄ KEIKKOJA www.meteli.net SOUNDI 63. TUHANNET KEIKAT LÄHEMPÄNÄ KUIN KOSKAAN
Viisiraitaiselta albumilta löytyy nimittäin sekä loistosuorituksia että täyttä kuraa. Mutta Polarin Siepparin lempeä ironia ei ole vain nauramista varten. Sen sijaan seuraavalla raidalla Every Little Thing laulaja Robyn onnistuu kuulostamaan yhtä laimealta kuin 1990-luvun eurodance-tähti eteeriseksi tarkoitetulla euroviisukappaleella. Käytännössä musiikki on kuin The Smithsin tuolla puolen, sillä jokaista yhtyettä yhdistää byrdsmäisesti helisevät kitarat ja nätisti sanottuna haparoiva soittotaito. Uusi kolmelle cd-levylle laajennettu kokoelma on malliesimerkki A-luokan uudelleenjulkaisusta. Konsepti kuulostaa vetovoimaiselta ajatuksen tasolla – varsinainen kuuntelukokemus sen sijaan on sekä vakuuttava että ärsyttävä. Muusikot ovat levyttäneet aikaisemmin yhdessä kaksi kappaletta, mutta Do It Again on ensimmäinen yhteinen albumi. Yhtye on oppinut, miten tehdään voimametallin ja heavyn ristisiitoksen kestävää väkevää taistelutannerheviä. Elokuvakohtaiset kappaleet muotoutuvat vapaasti ja haurain kytkennöin Buñuelin luomiin mielikuviin. Belle de Jourin pikantilla pehmeydellä ja Diary Of A Chambermaidin pidättyväisellä hienostelulla on selvä logiikkansa, joka jatkuu The Discreet Charm Of The Bourgeoisien äkkiväärillä ryöpsähdyksillä. > Levyarviot ...suomalainen Lauri Törnikin pääsee bändin käsittelyyn... Sabatonin materiaali on kohtuullisen vahvaa ja voimakasta. Epäilyt ”keisarin uusista vaatteista” kaikkoavat jänteväs- Sabaton Heroes Nuclear Blast Ruotsin pojat ovat ottaneet kohtuullisen tärkeän urakan alkaessaan työstää levyä sotasankareista. Nyt 64 SOUNDI Jos Suomen paras nuorisoelokuva Täältä tullaan elämä (1980) olisi kuvattu pikkukaupungissa ja sille tehtäisiin nyt jatko-osa, niin Polarin Siepparia parempaa soundtrackia sille ei voisi kuvitella. Siinä kättä lyövät Ebba Grön ja The Clash ja ylävitosia läpsivät Ratsia ja levyllä vieraileva Pelle Miljoona. Ohjaajan huumori pilkahtaa farssisävyisessä That Obsecure Object Of Desiressä. Musiikillisesti C86-yhtyeillä ei ollut mitään yhteistä punaista lankaa, ja yhtyeiden kappaleet poukkoilevat aurinkoisen nihilismin, punkin, psykedelian, ujon popin ja loungemusiikin välimaastossa. Albumin kohokohdat ovatkin liki kymmenminuuttiset aloitus- ja lopetuskappaleet, jotka muistuttavat, miksi Röyksoppin Melody A.M. Orkesterikin on tulkinnassaan paikoin jopa räjähtävä, mutta jotakin jää puuttumaan biisien saattamiseksi kunnolla lentoon. Saman vuoden keväänä julkaistu C86-kasetti saattaa jälkikäteen ajatellen olla koko vuoden merkittävin julkaisu, samalla ollen kenties merkittävin koskaan julkaistu kokoelma-albumi. Kuva: Dougie McBride sä soitossa, vaikka jazz-esikuvat lienee helpompi tunnistaa kuin kuvakerronnan teemat. Molemmat enemmän garagen ja suoranaisen outoilun puolelle menevistä bonuslevyistä eivät häpeile varsinaiselle pihville yhtään millään tapaa, vaan pikemminkin antavat uutta perspektiiviä alkuperäisjulkaisulle, tai ainakin Geoff Travisin omaan levyhyllyyn. ANTTI LUUKKANEN HHHHH Buñuel De Jour Polarin Sieppari Let’s Euse Eri esittäjiä HHHH Luis Buñuelin surrealistisia ja ristiriitoja lietsovia elokuvia analysoidaan avantgardistisin jazz-sävelin. Keikalle kannattaa kuitenkin mennä katsomaan, sillä lavalla Sabaton on yleensä viihdyttävä paketti. JUHO ÄIJÖ Kalle Kalima ja K-18 TUM Kaliman ja K-18- yhtyeen filmaattiset teema-albumit Some Kubricks Of Blood ja äsken Emma-palkittu Out To Lynch saivat haasteellista jatkoa. Tämän levyn kappaleissa ei pahemmin vastakaikua tule. Ensimmäinen levy sisältää koko alkuperäisen kasettijulkaisun remasteroituna ja loput kaksi hyllylle jääneitä kappaleita. Monelle kokoelman bändeistä C86kasetti oli ensimmäinen keino tuoda musiikkiaan julki, joillekin se jäi myös viimeiseksi. Yleissivistykseen kuuluva C86 on upeasti koottu paketti väliinputoajilta väliinputoajille ja täynnä yhtyeitä, jotka olivat juuri ja juuri olemassa. Kitaristi Kaliman kumppanit ovat fonistit Mikko Innanen ja Teppo Hauta-Aho sekä haitaristi Veli Kujala. Merkillistä kyllä, Kaliman sähkökitaraosuudet kuulostavat helpoimmin irrallisilta, vaikka fonit tai haitarikin pysyttelevät kaukana kliseisistä periodisävyistä tai teatraalisesta kerronnan korostuksesta. Vielä kamalampi on kuitenkin monotoninen konejumputus Say It, joka on tungettu täyteen halvan kuuloisia robottiääniä. Kappaleiden aiheet kimpoilevat pääosin seksuaalisen turhautumisen, eli historian yleisimmän rakkauslaulujen aiheen, helppojen huumeiden ja esikaupunkialueiden ahdistuksen välillä. Mielenkiintoisen vuodesta teki se, että julkaistujen klassikkolevyjen (The Queen Is Dead, Skylarking, Evol – vain muutamia mainitakseni) impakti tuli esiin, jos ei viiveellä, niin hiljalleen tapahtuneen indierokin muutoksen myötä. Yhtyeen debyytti on nostalgian ja ilkikurisuuden pippuroima aikamatka kylän ainoaan kerrostalolähiöön, jossa 70-luvun nuorten ainoa linkki kansainvälisyyteen oli punkin tai rockabillyn kuuntelu. Sabaton on kasvattanut suosiotaan tasaiseen tahtiin, mutta on matkakin ollut kohtuullisen pitkä. ASKO ALANEN HHH The Pastels Vattola C86 Cherry Red Records 1986 oli eräs popmusiikin käänteentekevistä vuosista. Albumin äänimaiseman laajuus ja mahtipontisuus tahtoo jatkuvasti ajaa solistin ohi, eikä tämä suinkaan aseta laulajaa ainakaan parempaan valoon. Heroes on tästä kaikesta laadukas kouluesimerkki, mutta niin hyvin kuin Sabaton on palikoitaan järjestykseen pistänytkin, jonkinlainen korniuden klovni tuntuu vähän väliä kurkistelevan bändin hartioiden takaa. Uusi aalto on tehnyt ansiokasta paluuta nuoremman polven edustamana, mutta kun samasta Kekkosen ajan henkisestä perinnöstä kerrotaan oman kokemuksen tuottamalla perspektiivillä ja vedet silmiin nostattavilla kielikuvilla, ollaan jo pitkällä pelkän nostalgiapastissin tuolla puolen. Onneksi sentään Primal Scream, The Pastels ja McCarthy saivat muutamaa vuotta möyhemmin ansaitsemansa sukseen. JUHO KANKAANPÄÄ HH. Yhtye kun osaa halutessaan rakentaa orgaanisista ja elektronisista aineksista jotain ainutlaatuisen spektaakkelimaista ja kokeilunhaluista. Nykyajan ilmiöt näyttäytyvät keinotekoisilta ja hölmöiltä, jolloin niitä voi siinä sivussa pikkuisen piikitellä. Sabaton tietää, miten hyvän melodian saa puraisemaan ja minkälaisilla riffeillä pystyy koukuttamaan kuulijat kuin sormen näpäytyksellä. Uljaasti ujeltava nimikkokappale edustaa pohjoismaista elektropoppia parhaimmillaan. Matka alkaa The Phantom Of Libertyn vauhkommalla free-säpinällä, mutta The Milky Wayn yli 11-minuuttinen matka luo jo selvempiä etappeja ja soitinosuuksia. The Bodines, The Shop Assistants ja The Mighty Lemon Drops nousivat omalla kohdallani unohtuneiden, aikaansa edellä olleiden kitarabändien joukkoon. -levystä kohistiin reilu kymmenen vuotta sitten. Suomalainen Lauri Törnikin pääsee bändin käsittelyyn, ja kuuluupa siellä vilisevän liuta keskitysleirejäkin. Tiedä sitten, liekö syynä laulaja Joakim Brodénin laulutapa, jossa teennäisyyttä riittää, vaikka hän periaatteessa on ammattimies. Nyt yhtye on lyönyt hynttyyt yhteen ruotsalaisen elektropopdiiva Robynin kanssa. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Röyksopp & Robyn Do It Again Warner Norjalainen koneduo Röyksopp esitteli chilloutin ja ambientin popahtavan hybridin 2000-luvun alussa. Taakse katsotaan kuitenkin lämmöllä eikä katkeruudella. Seiskari-Suomeen intohimoisesti suhtautuvana ja levyllä kertovasta kaupungista kotoisin olevana saatan olla jääviyden rajamailla, mutta kukaan ei voi kyseenalaistaa Siepparin korvaa tuota aikaa kuvaavalle musiikille
Laulumelodiat ovat musikaalisia, nykivät ja tekniset riffit parhaimmillaan erinomaisia, rytmit mielenkiintoisia ja tunnelma perinnetietoisempi kuin monilla kanssaeläjillään. Kenties nuori nainen ei ole vielä aivan valmis seisomaan itse kirjoittamiensa laulujen takana, tai sitten albumin tuotannossa on liiaksi patisteltu kokematonta. Tuska-etkot! 20:00-03:30, K-18 Barren Earth, El Grende plays Misfits (acoustic) Ennakko Tuska-lipulla 9,50 eur, ovelta 10,00 eur Ennakko muut 14,50 eur, ovelta 15,00 eur Pe 27.6. Frontiers HHH MIKKO MERILINNA HHHH High Road Muistaakseni Night Ranger oli 80-luvulla mainio orkesteri eikä vähiten siksi, että yhtyeessä soitti Ozzynkin joukoissa vaikuttanut kitaristi Brad Gillis. Vaikka Night Ranger edustikin aikuisrockia, Gillis sai silti riittävästi tilaa näyttää, miten sitä kitaraa kuuluu soittaa. Sandhja Gold Sony Epäsuomalaisesti fraseeraavan Sandhjan Gold-debyytti saanee streamauspalveluissa odottamatonta promootioarvoa levyltä löytyvän Rise Like A Phoenix -kappaleen nimen ansiosta. Kyllä tällä albumilla jälleen paitamyyntihommiin kehtaa lähteä. Eksotiikan himmennyttyä musiikki asettuu vain yhdeksi lenkiksi pitkässä jonossa samanhenkisiä alakuloisella sisäänpäin kääntymisellään brassailevia indie-rokkareita. Siinä missä bändi on aiemmin tuntunut lähinnä esikuviensa summalta, nyt yhtye tuntuu löytäneen loputkin syntetisaattorit kaapista ja niiden myötä oman äänensä. Pinnallisuudestaan huolimatta The Amanuensis jättää muikean jälkimaun. Klo 22-04, K-18 Omnium Gatherum, Medeia Ennakko 8,00 eur, ovelta 12,00 eur Ennakot: Tiketti ja Ravintola Virgin Oil co. EERO TARMO HHH The Horrors Luminous XL Recordings Brittiläinen The Horrors astuu neljännellä albumillaan kohtuullisen kauas ensimmäisten levyjensä garagerock- ja post-punk-vaikutteista. High Roadilla on annettavaa, jos pitää perusjenkkirockista tai arvostaa soittotaitoa. | Mannerheimintie 5 Pe 27.6. Bäkkäri, alakerta auki 16.00 - 04.00, Free In! yläkerta auki 22.00 - 04.00, liput 5€ + narikka 3€ Dj Sammy Aaltonen (Private Line) Goes Mono Winoon In Stereo Lisäinfot: www.tuska-festival.fi Oikeudet kaikkiin ohjelman- ja aikataulunmuutoksiin pidätetään. Make My Head Singin juttu on tanakan grunge-kitaran, viileän indie-estetiikan ja omissa taajuuksissaan hauraasti värähtelevän dreampop-laulun yhdistelmä, joka kieltämättä maistuukin aluksi pikantilta, mutta enemmän kuuntelun myötä kummallisesti laimenee kuin elokuva, joka ensi katsomisen jälkeen ei enää kolahda läheskään yhtä lujaa, kun juoni on paljastunut. Avausraita Obliviousin tyrnä stoner-ulvotus tuo muistumia yhtä paljon Hendrixistä kuin Nirvanasta ja Foo Fightersista, jotka ovat Mayfieldin vanhoja innoittajia. Mutta soittajien työn jälki on komeaa, vaikka bändin esitys ei perustukaan yksilösuorituksilla hehkuttamiseen. Kasarivuosien jälkeen bändin kokoonpano on vaihdellut usein ja toisi- MARKO SÄYNEKOSKI Conor Oberst Upside Down Mountain Nonesuch Parhaiten Bright Eyesin nokkamiehenä tunnettu Conor Oberst on ehtinyt olla monessa mukana. Bäkkäri, alakerta auki 16.00 - 04.00, Free in! yläkerta auki 22.00 - 04.00, liput 5€ + narikka 3€ Dj Sammy Aaltonen (Private Line) Goes Mono Winoon In Stereo Su 29.6. Power to the people! 22:00-03:30, K-18 Thunderstone, Constantine Ennakko Tuska-lipulla 9,50 eur, ovelta 10,00 eur Ennakko muut 14,50 eur, ovelta 15,00 eur Su 29.6. VISA HÖGMANDER HHH Jessica Lea Mayfield You Make My Head Sing ATO Dan Auerbachin löytämä Jessica Lea Mayfield irroittautuu kolmannella albumillaan Black Keys -kitaristin tuotannosta, joka tavallaan peilasi ohiolaistytön vankkoja country/bluegrassjuuria, vaikka samalla vei häntä modernimmille vesille. Toisaalta virheettömyydessään ja sisäsiisteydessään ei bändistä eikä keikasta huokunut rock’n’rollia tai intohimoa. BAR BÄKKÄRI | Pohjoinen Rautatienkatu 21 To 26.6. Bändi käyttää vuosien osaamistaan turhankin säästeliäästi löytääkseen kappaleisiinsa edes hieman jotakin uutta ja poikkeavaa. High Roadia kuunnellessa voi hyvin aistia yhtyeen innostuksen biiseihinsä, ja bändin esityksessä on väkevää fiilistä. Ennakot: www.tiketti.fi VIRGIN OIL CO. Keveys lienee kaupalliseksi tähdätty tietoinen ratkaisu, ja on myös piristävää, että tämän tyylisen orkesterin solisti (joka on viime tapaamisemme jälkeen vaihtunut) laulaa enimmäkseen puhtaasti. Albumi on diskanttinen ja kepeä, vaikka kitarat säksättävät huomattavassa alavireessä ja vaikka ultramodernin metallin ydinalueilla liikutaankin. Bändi pelaa noppaa kliseillä onnistuen harvemmin vähän paremmin ja useammin vähän huonommin. Biisiensä puolesta Night Ranger tuntuu kuulostavan usein perin tutulta – joltakin. Äärimmäinen coolius haiskahtaa liian suunnitellulta. 23-vuotiaan Sandhjan esikoinen pursuaa turpeaksi prosessoitua mittatilaussoulia Paloma Faithin ja lukuisten sielunsiskojen hengessä. Useissa kappalaissa (etenkin sinkkubiisit Hold Me ja Gold) on sävellyksellistä jujua, mutta keskeisenä ongelmana on, että Sandhjan ihka omaa sielua on albumilta haasteellista löytää. Se on aina vähän ärsyttävää, kun kokematon ihminen teeskentelee kokenutta, vaikka biisit eivät huonoja olekaan. K-18 A Tribute To Kyuss: Mighty Scoop Plays Welcome to Sky Valley (20th anniversary) Ennakko 6,00 eur, ovelta Tuska-lipulla 6,00 eur, muut 8,00 eur. Luminous on sen sijaan täsmätuotantoa indiediskoihin ja trendikkäiden lähiöiden trendikkäiden nuorten aikuisten etkoille. Klo 20-02, K-18 Metsatöll, Talbot Ennakko Tuska-lipulla 10,00 eur, ovelta 13,00 eur Ennakko muut 13,00 eur, ovelta 15,00 eur Pe 27.6. Juuri muuta yhteistä juuriltaan eteläamerikkalaisen suomalaisneidon ja Euroviisut parran mitalla voittaneen Conchita Wurstin välillä ei välttämättä sitten olekaan. Klo 22-04, K-18 Viikate, Impaled Nazarene Ennakko 15,00 eur, ovelta 17,00 eur La 28.6. Bäkkäri, alakerta auki 16.00 - 04.00 Free In! Pe 27.6. SOUNDI 65. Yhtye näytti tyylikkäältä, esiintyi vakuuttavasti ja tulkitsi djent-vaikutteista, keskitempoista groovemetalliaan äärimmäisen tiukasti. JUSSI NIEMI HHH Monuments The Amanuensis Century Media Näin brittiläisen Monumentsin runsas vuosi sitten konsertissa. Night Ranger naan studiolevyjen välillä on venähtänyt vuosia, mutta nyt yhtye näyttää jälleen aktivoituneen silläkin saralla. Se on kuitenkin levy, joka saa odottamaan mielenkiinnolla yhtyeen seuraavaa askelta. Sandhjassa itsessään on potentiaalia, kun vain luotto omiin palkeisiin saadaan psyykattua esiin ja sovituspuoleen maltetaan paneutua samalla määrällä ajatusta ja intohimoa kuin mitä artisti itse on kappaleidensa rakenteisiin ujuttanut. Bäkkäri, alakerta auki 16.00 - 04.00, Free In! yläkerta auki 22.00 - 04.00, liput 5€ + narikka 3€ lavalla House band HELSINKI UNDERGROUND UNITED ja Dj HULK138 La 28.6. Pääpiirteittäin homma toimii, vaikka viimeksi mainittu kappale laskeekin Change Your Mindin kanssa levyn intensiteettiä. Saatanan savolaiset! 22:00-03:30, K-18 Black Light Discipline, Bloodred Hourglass, Carnal Demise Ennakko Tuska-lipulla 9,50 eur, ovelta 10,00 eur Ennakko muut 14,50 eur, ovelta 15,00 eur La 28.6. Kun kaikki miehen kokoonpanot ja alkuvuosien omakustan- TUSKA 2014 JATKOKLUBIT TUSKAN TULISET JATKOKLUBIT JÄRJESTETÄÄN TÄNÄ KESÄNÄ TAVASTIALLA, ON THE ROCKSISSA, VIRGIN OIL CO:SSA SEKÄ BAR BÄKKÄRISSÄ. Tulivat vielä paitakojulle ammattimaisesti hymyilemään ja ottamaan selfieitä hädin tuskin täysiikäisten ravintola-asiakkaiden kanssa! The Amanuensisin myötä palaavat muistot välittömästi kyseiseen iltaan. The Horrors ei nouse neljännellä al- bumillaan kuumimpien indienimien joukkoon eikä Luminous ole omalaatuisinta Brittein saarilla tehtyä musiikkia. Nyt 24-vuotias Jessica on pannut piuhan kitaraan, pohjaan asti. Voimalla loppuun saakka! 22:00-03:30, K-18 Profane Omen, ENF?RCE HUOM! Ilmainen sisäänpääsy Tuska-lipulla tai -rannekkeella! Free entry with Tuska ticket or wristband! Ennakkot muut 7,50 eur, ovelta 8 eur Ennakot: www.tiketti.fi TAVASTIA | Urho kekkosen katu 6 To 26.6. Muille tunteen paloa ei taida sittenkään olla tarpeeksi. Klo 20-02, K-18 Amorphis, Wolfheart, Red Moon Architect Ennakko Tuska-lipulla 18,00 eur, ovelta 21,00 eur Ennakko muut 22,00 eur, ovelta 25,00 eur SEMIFINAL Pe 27.6. Albumi sisältää paikoin hyvinkin psykedeelisesti tanssittavaa rockia, josta löytyy niin Moroder-henkistä discoa (I See You), LCD Soundsystemin ja Airin risteytyksen mieleen tuovaa tanssipopia (In And Out Of Sight) ja jopa krautmaisiin ja mybloodyvalentinemaisiin tunnelmiin kohoavaa junnausta (Jealous Sun). Puoliakustinen sointi oli folkahtava. Laulaja Faris Badswanin johtama yhtye vaikutti uransa alussa pyrkivän Primal Screamiksi Primal Screamin paikalle. ON THE ROCKS | Mikonkatu 15 To 26.6. Nyt Night Ranger lähinnä toistaa kasarivuosien tarjontaa. Niin tai näin, lyriisesti geneerinen Gold sortuu toistuvasti suoritusmaiseen elämöintiin, joka peittää laulajan luonteen. Jotenkin tämä tuntuu takapakilta edellisiin levyihin verraten. Norahjonesmaisesti hauras vereslihainen laulukin on siirtynyt indiemäisemmin lakoniseen ”narkoosiin”
Pakko se on taas myöntää, Conor Oberst on onnistunut jälleen. Varsinkin arkistomateriaalista, bändin jäsenten haastatteluista ja konserttipätkistä koostuva dokumentti on herkkua yhtyeen ystäville. JUSSI NIEMI HHHHH Imelda May Tribal Decca Dublinilainen Imelda May porskuttaa uudella albumillaan eteenpäin tutulla tyylillä. Deep Purplen klassinen kokoonpanon (Blackmore, Lord, Paice, Gillan, Glover) tyylipuhdasta ja energiaa pursuavaa yhteistyötä kuunnellessa ei voi välillä kuin pudistella päätään – kunpa bändit kuulostaisivat nykyäänkin yhtä hyviltä. Tämä salakavalaa groovea painottava politiikka huipentuu mykistävästi Forget My Namessa. Meshell Ndegeocello RE TR O Comet, Come To Me Naïve 2012 ilmestynyt Meshell Ndegeocellon tribuutti Nina Simonelle oli yksi hienoimpia vaikeassa lajissaan. May on kirjoittanut suurimman osan albuminsa kappaleista itse. Suurin ero aiempaan lieneekin se, että yleensä Oberstin levyillä on ollut vähintään pari kerrasta tarttuvaa kappaletta, mutta nyt levyyn perehtyminen vaatii enemmän aikaa. Välissä Metallican ja Guns N’ Rosesin kaltaisten bändien jäsenet käyvät hehkuttamassa reissun aikana nauhoitetun albumin merkitystä. Hurja suoritus, varsinkin kun ottaa huomioon, että ikää miehellä on vasta 34. Paketti sisältää muun muassa upeasti kuvitetun ja tyylikkäästi taitetun kirjan, jonka sisäkansiin kolme remasteroitua livelevyä, keikkojen encoreista koottu levy ja yhtyeen urasta ja Made In Japanin teosta kertova dvd on upotettu. Angus Andrew naittaakin kaikessa kyynisyydessään osuvasti levyn vahvuuden ja heikkouden Perpetual Villagella: ”Life is long / Way too long”. Suurimman vaikutuksen tekee melankolisen kaunis Gypsy In Me, joka esittelee aivan uuden puolen Maysta.. Lähtökohdat tuplavinyylinä joulukuussa 1972 alun perin julkaistulle Made In Japanille eivät olisi voineet olla juuri paremmat. Kolmesta Osakassa ja Tokiossa elokuussa 1972 nauhoitetusta konsertista koostuva Made In Japan lasketaan nykyään itseoikeutetusti yhdeksi kaikkien aikojen hienoimmista livealbumeista. Oma suosikkini Oberstin laajasta tuotannosta on kiistämättä Outer South (2009), jonka pariin tulee säännöllisesti palattua. Artefact #1 on klassista Oberstia, tämän ajan vastine Simon & Garfunkelin ajattomalle kauneudelle. Mayn suurin vahvuus laulajana on hänen muuntautumiskykynsä. Hänen äänensä on tarpeen vaatiessa lempeä tai ronskikin. Päälle tulee vielä Smoke On The Water -vinyylisingleä, japaninkielistä esittelylehtistä, kuponkia netistä löytyvään lisämateriaaliin ja vaikka mitä muuta bonussälää. May pystyy laulamaan ihastuttavan käheästi ja ilkikurisesti, mutta toisessa hetkessä vakavoitumaan. Sen sijaan ylistyslaulu jälkikasvusta on jo hitusen liian sokerinen. Nyt avarasti kerroksellista, äärimmäisen hienostunutta sointia säätää lukuisien muiden elementtien läpi leikkaava 70-luvun jamaikalainen dub, joka heijastuu sekä upeina bassolinjoina ja kaiun suosimisena että vähäeleisen kauniina melodioina. Oli Oberst minkä tahansa kokoonpanon kanssa liikkeellä, niin aina on voinut luottaa siihen, että tarjolla on pieteetillä ja käsityöläisen taidolla tehtyä musiikkia – ja niin on nytkin. Muun muassa Rolling Stone -lehden vuonna 2012 järjestämässä äänestyksessä levy nappasi kuudenneksi parhaan konserttitaltioinnin tittelin. Levyn päättävä Left Speaker Blown onneksi vie jalat alta synkällä kauneudellaan, ja loppua kohti yhtälailla kasvava ja ihmisen täysin latistava (”Say the word shout, say the word die”) tunnelma on liikuttava hetki näiltä hämmentämisen mestareilta. Hunajaisesti vokalisoiva Meshell on aina peilannut mustan musiikin laajaa kirjoa luovasti. Sitä paitsi, välillä on ihan oikein valehdella. Samaa signaalia antaa Ndegeocellon yhdestoista pitkäsoitto, jota olen kuunnellut viimeisen viikon lähes kroonisesti. Edukseen erottuu esimerkiksi vastustamaton korvamato I Wanna Dance, joka vetäisi keikkapaikan yrmeimmätkin tanssimaan. Mess ei, tietenkään, ylitä yhtyeen merkittävimmän albumin, The Drum’s Not Deadin, korkealle kohonneeseen rimaan, mutta on Liarsin uran selkeästi tasapainoisimpia albumeita. > Levyarviot ...ei tule eteen näin kerta kaikkiaan valmista ja loistavaa debyyttialbumia... Biisin haikeus hypnotisoi. Deep Purplen Made In Japan -liven turboahdettu erikoisversio on juuri sellainen. teet otetaan huomioon, niin Oberst on julkaissut kahdenkymmenen vuoden ajan lähes levyn per vuosi. Tai Folie A Deux… No, te tajuatte. Deep Purple Made In Japan (Super Deluxe) Universal Silloin tällöin eteen tulee levykokonaisuuksia, joiden kohdalla ylisanoja on vaikea säästellä. Tai Conviction, josta moderni soul ei parane. Mestariluokkaa ovat myös tumman arabiviulun leimaama nimiraita, monikerroksisen laulun ja vienon Albatros-kitaran kohottama Good Day Bad, haikeasti memphis-soulahtava Tom sekä pizzicato-viulujen ja putouksena laskevan syntikkariffin alleviivaama hiphop-sovellus Friends. Kohokohdaksi nousevat Pro Anti Anti on lähes tuhota itsensä väkivaltaisuudellaan ja heti perään tulevat Can’t Heart Well ja Mess On A Mission eivät jää paljoa jälkeen. Upside Down Mountain on Oberstin ensimmäinen levy Nonesuch-levymerkille, mutta mitään varsinaisesti uutta ei tämän yhteistyön kautta ole miehen musiikkiin tullut. Minimalistinen nihilistidisco vie mennessään ja sen tahtiin keikuttaa persettä parhaimmillaan hyvinkin kevytkenkäisesti. Kuten niin usein, niin perehtyminen asiaan lopulta palkitsee kuulijan. Komeaan pahvikoteloon pakattu, viidestä levystä koostuva Made In Japanin deluxe-edition on varsinainen aarrearkku. Katkeransuloinen melodia ja ”If you love me, forget my name” -pyyntö muodostavat herkän pianon, sytkyttävän rydimin ja valtameren tuulessa huojuvan torvisektion sponsaamana purkamattoman mysteerin. Loppua kohden Mess juuttuu hieman paikoilleen – vaikka etenkin sanoituksellisesti hieno onkin. Mayn ja hänen nelihenkisen bändinsä käsissä rockabilly ja rock’n’roll taipuvat moderniksi ja turhaa nostalgisointia välttäväksi viihdemusiikiksi, joka vetoaa varmasti kaikenikäiseen yleisöön. JARI JOKIRINNE HHHH Liars Mess Mute JUHO ÄIJÖ HHHH 66 SOUNDI VILLE HARTIKAINEN HHHHH Kuva: Universal Kuin huomaamatta pitkän uran tehnyt Liars on sukeltanut yhä syvemmälle synkeän minimalistisen elektron maailmaan ja edellislevy WIXIW:iin verrattuna laittanut bilevaihteen päälle, mutta kuulostaa onneksi vain IDM:ää popsineelta itseltään. Yhtyeen koko uran suosituimmaksi äänitteeksi vauhdilla kohonnut Machine Head oli saatu kauppojen hyllylle vasta kahdeksaa kuukautta aiemmin ja hype orkesterin ympärillä valtavaa. Se valottaa kiehtovasti supertähteyden reunalla killuneen ja sisäisten ristiriitojen kalvaman yhtyeen matkaa kohti ensimmäistä Japanin-kiertuetta. Yhtä dynaaminen on myös renkutus siitä, kuinka oma kulta kaikista ärsyttävistä piirteistään huolimatta on ihan kelpo seuraa. Samaan jatkumoon mahtuu upea Night At Lake Unknown, jota kuunnellessa on vaikea pidättää liikutusta. Singlehitti Smoke On The Waterin lisäksi tuoreen albumin menekkiä vauhditti elämänsä vedossa olleen yhtyeen hurja livekunto. Sulateltavaa riittää pitkäksi aikaa
Ihmiskunnalla on vielä toivoa, siis. JUHO ÄIJÖ HHHHH Wilderwoman Swans New Yorkista tulevaa viisikkoa on mainostettu parhaaksi bändiksi jota et ole vielä kuullut. Nyt Winger on ehtinyt taannoisen comebackinsa jälkeen jo kolmanteen albumiinsa. Wingerin kaltaiset suureleiset rockyhtyeet olivat 1990-luvun grunge-ilmapiirissä homehtuneet hetkessä. Perinteisellä kahdella kitaralla mennään, mutta sooloihin lähdetään harvoin ja kun se tehdään, jälki on lähes abstraktia melua. JUHO KANKAANPÄÄ HHH Winger Better Days Comin’ Frontiers Beavis & Butt-Head -piirretyissä oli kiusatulla naapurin pojalla Stewartilla päällään Winger-paita – hänhän oli nörtti ja hänen musiikkimakunsa oli yksinkertaisesti huono. Tämä ei olisi mitään, ellei Lucius olisi onnistunut tekemään täyslaidallisen välittömästi iskeviä sävelmiä, jotka soivat paikoin kesäisen riemuisasti, toisinaan taas haikean kauniisti. Vaikka kuolemattomiksi osoittautuvia hittejä ei levyltä varmasti lohkotakaan, sävelet tuntuvat olevan vaivattomasti – ja 25 vuoden kokemuksella – juuri oikeilla paikoillaan. Aivan äkkiseltään ei tule mieleen toista yhtyettä, joka olisi yli kolme vuosikymmentä kattaneen historiansa aikana julkaissut parhaan albuminsa uran ehtoopuolella, ja vieläpä sellaisen, jota on hankala verrata mihinkään muuhun levyyn. Kuin ikävän säälimätön leka takoisi epätoivon alasinta. Iskelmäistä kaihoa kuulisi mieluusti lisää jatkossakin. LAURI TÄHKÄ PE 04.07. Bändi onnistuukin niinkin vaikeassa asiassa kuin vain itseltään kuulostamisessa, vaikka herättää muistumia monista yhtyeistä varsin pitkältä ajalta. AKI SIRKESALO TRIBUTE (Sami Saari, Sami Pitkämö, Jussu Pöyhönen) tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi HHH OSTA LIPUT ENNAKKOON Bob Mould Beauty & Ruin Cranary Music Punkrock-ikoni Bob Mould on tehnyt Hüsker Dün ja Sugarin jälkeen jo toista kymmentä rätväkkää soololevyä. NOPSAJALKA PE 01.08. Play It Again Sam HHHH tila Giran mielessä on, mutta en todellakaan halua sinne vierailulle. Levyn mielenkiintoa pitää yllä se, että räväköitä punk-rykäisyjä ja poppeja on osattu taitavasti vaihdella. 12-kieliset akustiset kitarat helisevät makeasti taustalla tai pinnassa. JUKKA POIKA PE 11.07. Young God, Mute HHHH MIKKO MERILINNA HHHH To Be Kind On upeaa kuulla, miten yhtye voi luoda nahkansa jälleen kerran kokonaan uudelleen ja silti kuulostaa vain itseltään. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH MUSIIKKI ON PARASTA LIVENÄ PE 27.06. Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaavat Reginald Harkema, Scott McFadyen ja Sam Dunn ovat visualisoineet vanhat arkistofilmit ja valokuvat tyylikkäästi. IRINA PE 25.07. Beavis, Butt-Head, grunge ja 1990-luku tulivat ja menivät, kauan eläköön Winger! Lucius tomalta. Vaikka näytösten väleihin on hieman kökösti leikattu pätkiä vanhoista Dr. To Be Kindin lähin vastine ei löydykään musiikista, vaan David Lynchin Inland Empiremestariteoksesta. To Be Kind on niitä levyjä, jotka hyökkäävät arvaamatta kuulijan kimppuun ja raapivat pysyvät jäljet ihoon. Imelda May antaa vielä odottaa lopullista täysosumaansa. NELJÄ RUUSUA PE 18.07. Loppupuolisko kertaa laulaja Alice Cooperin soolouraa 1980-luvun puoliväliin saakka, jolloin mies raitistui ja teki paluun konserttiareenoille viiden vuoden tauon jälkeen. Muutaman nykyvuosikymmenen konesoundeja hyödynnetään tarkalla tyylitajulla. Erinomainen paiskoja. Monesti ei tule eteen näin kerta kaikkiaan valmista ja loistavaa debyyttialbumia. Väite on sikäli oikea, että tämän tyylisiä bändejä et ole juuri kuullut. Levyn ehdoton herkkupala on I Don’t Know You Anymore, jossa Bobin luontaiset beatlesiaaniset melodiakyvyt näyttävät taas närhen munat epäilijöille. Tällä levyllä ei tavallaan ole mitään erityisen uutta, vaan aiemmilta levyiltä tuttu muotokieli on läsnä. ANTTI ERVASTI Jossain vaiheessahan Bob ilmoitti julkisuudessa vetäytyvänsä soittohommista kuulo-ongelmiensa vuoksi, mutta ilmeisesti ne ovat nyt takana ja hyvä niin. Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa SOUNDI 67. Hyde -elokuvista, juttu toimii paremmin kuin se normaali jatkumo puhuvia päitä. NMEn ja Howleria julkaisevan Rough Traden innostuksen ymmärtää sikäli hyvin, että bändissä tuoksuu epämääräisesti tietty brittiläisyys. Tribal on siis onnistunut levytys, mutta ehkä liian siloteltu erinomaiseen arvosanaan. On se alkuperäinen Alice Cooper -kokoonpano vain ollut energinen livebändi aikanaan. Meteliyhtye Swansin To Be Kind on malliesimerkki siitä, ettei hyvän kappaleen – tai albumin – tekemiseen tarvitse muuta kuin rytmitajua ja dynamiikkaa, ja Michael Gira on jo vuosia ollut molempien kruunaamaton kuningas. Aikoinaan Tavastiallakin rumpujen tienovilla oli kauhea läjä katkottuja keppejä. Joka hetki hillittömän hitikkäästi. Sopassa maistuvat muun muassa 1950-luvun laulupop, 1960-luvun beattyyli ja tyttöbändit, 1970-luvun rock ja huh, huh, vaikka mikä muu. Niin tekevät tosin monet muutkin, mutta Lucius onnistuu luomaan aivan omanlaisensa retrosekogenren. Mitään uutta tietoa ei dokumentti tarjoa Cooperinsa opiskelleille, mutta tarina soljuu sujuvasti. Biisit ovat järjestään iskeviä ja niiden vaikutus levyn nimen veroisesti kohottava. En tiedä missä aiheeltaan univejetta alati sivuavan levyn alati vainoarhaisemmaksi käyvä ANTTI ERVASTI Howler World Of Joy Rough Trade Englantilainen NME sauhusi kovasti Howlerista jo sen debyyttialbumin America Give Up (2011) tiimoilta. Jekyll Mr. Parasta antia ovatkin paljolti ennen näkemättömät livenauhoitteet bändin alkuajoilta. Selkeä plussa on Howlerin perustajan ja päälauluntekijän, vasta 21-vuotiaan laulaja-kitaristi Jordan Gatesmithin kursailemattoman intohimoinen ääni. Kitarasooloissa on upeita melodisia judansseja. On pakko mainita myös rumpali Wurster, joka pitää paletin tiukasti kasassa. Monet vihaavat, useat hämmentyvät, mutta onneksi osa sentään tajuaa. Dokumentti keskittyy aluksi Alice Cooper -yhtyeen syntyyn, nousuun ja tuhoon. Lucius ammentaa noin seitsemältä viimeksi kuluneelta vuosikymmeneltä ja tekee aivan omankuuloista, täysin tältä päivältä kuulostavaa musiikkia. Musiikkia kuullaan runsaasti poikkeuksena moniin muihin musiikkidokkareihin. Yhtyeen tyylipuhdas heavyrock-soundi on ensimmäisistä kitaraujelluksista eteenpäin entisellään, joskin tuotanto on päivitetty modernin tanakaksi. Särökitara on parhaimmillaan kuin aarpora, joka jyskyttää ämyreistä suoraan kallooni. Kuuttakymppiä käyvät tai sen ylittäneet alkuperäisjäsenet Kip Winger, Reb Beach ja Rod Morgenstein, höystettynä 20 vuotta mukana soittaneella John Rothilla, ovat tehneet genressään erinomaisen levyn, jolla on tarttuvia kertosäkeitä, virtuoosimaista tulkintaa ja oikeaa asennetta. Mehukas yhdistelmä laakakiitobiittien, uu-uuuu-köörien ja jopa Merseybeatiin yltävän pop-sensibiliteetin kanssa. Kaikesta huolimatta se on samalla sisältä puhdistava levy, jonka pariin palaa kokeakseen katharsiksen silkan fyysisyyden kautta. Kitara-asteikoiden ystäville maistunevat myös Beachin ja Rothin tyylikkäät ja hyväsoundiset tiluttelut. Winger vuosimallia 2014 soi paineettomasti ja rennosti. Ykkösmoottori on tietysti laulajakaksikon Jess Wolfen and Holly Laessigin suoritukset ja upeat harmoniat. Sanoituksissa on selkeää jujua, ei siis ihan tavanomaisinta räiskälehommaa. Äijä muuten lyö lujaa ja katkoo kapuloita kuin peijooni. KOTITEOLLISUUS PE 08.08. Chris Heidmanin tuotanto käyttää miellyttävän orgaanista kaikua, joka tuo tuulahduksen 60-luvulta. Tuleva klassikko, jota voisin kuunnella vaikka viikon putkeen. Bob laulaa vetävän tenhoavasti ihmissuhteista ja rakkaudesta. Howler rokkaa lujaa kuulostaen samalla kertaa ehdottoman modernilta ja ovelassa perinteisyydessään ajat- JUSSI NIEMI Alice Cooper Super Duper DV D Alice Cooper Eagle Vision Lukemattomista (myös Alice Cooperista tehdyistä) rokkidokumenteista Super Duper poikkeaa edukseen siinä, että tarinaan on haettu draamallisuutta draaman ja elokuvan keinoin. Eniten tässä kuuluu 70-luvun Modern Lovers, Ramones ja Smiths, alempana väreilee Stooges ja Gatesmithin diggailema Stonesin psykedeliavaihe. Lisämateriaaleina poistettuja kohtauksia Sekä Alicen, Dennis Dunawayn ja Neal Smithin haastattelut
Genre on pääasiallisesti funkaavaa partyräppiä, joka karkaa välillä freejazziksi ja on mukaan eksynyt eräs hyvin house-henkinenkin biisi. Gossipin Beth Ditton läsnäololle A Rohigh-end ja kotiteatterilaitteita. bilta vuonna 1977. Pinninkatu 26–28 TAMPERE Puh. Sijoituksen loJokaisen kitaristin kuuluu teos maneerein. rockin dinosaurus Uriah Ghosts Of Downloadilla Blondie soi Heep on jaksanut rollata aiempaa koneistetumpana ja ohjellavoilla ja studiossa häimoidumpana. Lisää näitä! Pientä mieliharmia tuottaa levyn miksaus: syntikat kilisevät muovisina, kitara on kesytetyn kuuloinen ja sekä huudot että melodiset laulut on piilotettu särövallin taakse. Myös solisti Heini Ikosen heleää ääntä on ilo kuunnella. Haluaisin pitää tästä albumista enemmän. ja ainoa alkuperäisjäsen, kitaristi load jää Blondien albumeita rankatta0500-789692 ja 03-6171018 Mick Box puurtavat melko eleettömin Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna essa hännän huipuksi. Tutkinnot suoritetaan www.soundi.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com musiikkiteoriassa, säveltapailussa, laulussa ja pääsoittimissa. Albumi on ennen kaikkea humoristista hyvän mielen kesämusaa. Läpitunkevat Hammond-urerottuvat edukseen, vaikka kolumbiakuluennat sukivat Uriah Heepin soinlaisen Systema Solarin ja panamalaisnin miellyttävän retroksi, mikä nostaa lähtöisen hiphop-ryhmä Los Rakasin puolivillaisempienkin sävellysten proräpit ovatkin korkeintaan ajan hengen fiilia. Pi t k ä k a t u 2 8 , 6 5 1 0 0 VA A S A • 0 6 -3 1 7 0 1 5 9 viiltävällä karismalla legendaarinen bootlegin tasoinen dvd-taltiointi Blonediside@luukku.com nokkamies David Byron olisi homman dien keikalta New Yorkin CBGB’s-kluhttps://sites.google.com/site/eijauhi hoitanut. Tyydyty! Monsp Tyydyty! on Jyväskylästä Suomen rap-funkskeneen pari vuotta sitteen Metsän keskellä -esikoisellaan ponnistaneen Soul Valpio Bandin toinen kokopitkä. Valpion räpit sen sijaan turruttavat nopeasti. pullinen niitti onnuottihyllyyn poikkeuksellisen inLaulaja Bernie Shaw lipuu tunnenoton ja turha versio Frankie Goes To tasolla mainiosti mukana Outsiderin Hollywoodin Relaxistä. ma-pe 10-18 la 9-15 www.soundi.fi O KAUHAJOEN O OPISTO Puh. Viime vuoden toukokuussa syöse By Any Namellä. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi SK1 Uutuus! kitarat bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi SK2 Uutuus! Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit hieman kauhtuneeseen genreensä liittää. Levyn huippuhetki Unbreakable ja päätöskappaleet So Addicted ja The Flame That Changed The World ovat valaistuneita ja vapautuneita metalcore-teoksia, jos tällaisia adjektiiveja voi ylipäänsä Pienet ilmot Pienet PiENETilmot iLMOT Ilmoitusmyynti p. Bändin johtohahmo ja taiteellinen johtaja on Ossi Valpio, jolla on takanaan jo yli vuosikymmenen pituinen räppääjän ura. Caroline/Universal Blondien uuden tulemisen neljäs ja kaikkinensa yhtyeen kymmenes studioalbumi on kokenut ilmestymisensä viivästymisen myötä muodonmuutoksen. Lämahtipontiseksi, joten turha nöyrishimmäksi pophenkistä traditiotaan tely loistaa tälläkin kertaa poissaololBlondie tulee, kun biiseissä soi jäänlaan. Etenkin raidat Is Anybody Gonna mukaista kredibiliteettiä lisäämässä. Greatest Hits Deluxe Outsider Reduxilla bändin tunnetuimmat biiFrontiers sit tarjoillaan uudelleen miksattuina ja Kunnianhimoisen hardosin myös soitettuina. teitä lattarin ja reggaen vaikutuksesta. Pääasiallisesti levy kristalloituukin hänen riimittelyihinsä, vaikkakin myös muita kuullaan mikrofonin varressa. Levyn ehdottomasti parasta antia on etevä bändi. Tule sinäkin ja ole yksi heistä. vaiheissa, mutta nostalgikko ei voi olPaketin täydentää niin äänen kuin www.unisound.fi la leikittelemättä ajatuksella, kuinka kuvankin laadunilman suhteen kehnon Suoraan tekijältä postikuluja (24€). Levy ei yllä Soul Valpio Bandin esi- LINDA SÖDERHOLM HHH Sonic Syndicate Sonic Syndicate Nuclear Blast Ruotsi-Englanti-Helsinki-akselilla operoiva Sonic Syndicate on käsittääkseni joissain piireissä vihattu orkesteri. Opinnoissa perehdytään myös musiikkivideon kuvaamiseen ja editointiin. stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Help Me. vyn soitoista olisi perinteisen studioUriah Heepin 24. Naivistinen seikkailu, joka paranee kuuntelukerrasta toiseen. paikalle kiinnitetty basisti Davey Rimsäyksestä huolimatta Ghosts Of Downmer Puh. sekä Jessie kehittyvät LanzoSamaa voi arvella motiiviksi myös The Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat nin suvereeneiksi näytöksiksi. Alun perin loppuvuodeksi luvattu Ghosts Of Download on päätynyt osaksi Blondien 4(0)-Ever -juhlajulkaisua. > Levyarviot Soul Valpio Band ...häröilyä ja tekohauskoja riimejä on paikka paikoin liikaa... 03-222 1300 Pikkuilmot 11_10.indd 93 68 SOUNDI (Tammelantorin laidalla) Av. Solisti Nathan Biggisin tulkinta nostaisi yhtyeen monta pykälää keskitason yläpuolelle, jos sen annettaisiin nousta pääosaan. 020 765 9230, www.keo.fi 9.11.2010 9.18. Ilmeisesti siksi, että ovat nuoria, stailattuja ja jokseenkin menestyneitäkin – ja musiikkinsa on liian kevyttä ja tarttuvaa, siksi ei ”true metal”. Ilmoitusmyynti VEIKKOkeitoksen VIRTANEN, veikko.virtanen@soundi.fi Stadioneille istuvan hi- 09-5627 Tässä7110, suhteessa haitarillakin maustedalgona häärii kosketinsoittaja Phil tut Sugar On The Side ja I Screwed Up Lanzon. MIKKO MERILINNA Kattaukseen sisällytettynä Ghosts HHH Of Download jää sivurooliin, jonka pienuus valitettavasti vain korostuu Blondien suurimpien hittien uuUriah Heep sintojen rinnalla. Sonic Syndicaten nimetön uutuuslevy täyttää näkemyksekkäästi Göteborg-soundiin kallellaan olevat laatuvaatimuksensa. Toivottavasti seuraavalla levyllään Sonic Syndicate vapautuu lopullisesti näkymättömistä kahleistaan. WWW.TLAUDIO.FI MUSIC SHOP Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Blondie 4(0)-Ever: Greatest Hits Deluxe Redux / Ghosts Of Download SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN JUHA SEITZ PERTTI OJALA HHH HH Myy kitara! Löydä rumpali! Jo yli 30 vuotta musiikin Osta levy! ammattilaisia Suomen tähtitaivaalle! Liity bändiin! Hyvän fiiliksen musakauppa www.tammerpianojasoitin.fi TULE POP-JAZZ -LINJALLE! Pikkuilmot osoitteessa Monet eturivin muusikot ovat hakeneet meiltä oppinsa. koisen nerokkuuteen – häröilyä ja tekohauskoja riimejä on paikka paikoin liikaa. Kokoonpanon materiaali pyrkii si mukaan vierailijoiden osuudet. Mutta antaa vihaajien vihata. studiotuotos Outtyöskentelyn sijasta tehty kotona läpsider kaiuttaa kovin tuttuja elementpäriä näpelöiden ja liittäen lopuktejä. Palvelemme myös iltaisin pään menehtyneen Trevor Bolderin Juhlavuoden tuomasta statuksen lija viikonloppuisin. Aivan kuin iso osa lekäisevät 45 vuotta
Asetaateilla julkaistiin takavuosina demoja ja testilevyjä, joka luonnollisesti tarkoittaa, että ne ovat yksittäiskappaleita tai parhaimmillaankin vain muutaman kappaleen sarjoja ja näin ollen äärimmäisen harvinaisia. Ne eivät vertaudu piraattilevyihin, jotka useimmiten pyrkivät saattamaan vinyylimarkkinoille kauan loppuunmyytyjä harvinaisia levyjä (niidenkin kukoistusaika alkaa olla ohi ja laadukkaat, virallisten reittien kautta toimivat uudelleenjulkaisijat ovat onneksi ottaneet niiden paikan ja artisteille virtaa jälleen vähän tuloja), vaan pikemminkin taideväärennöksiin. Nämä asetaattiväärennökset ovat pitkään olleet iso bisnes Beatles-, Led Zeppelin-, Rolling Stones- ja Bob Dylan -keräilijöiden piireissä, joille niitä on kaupattu vuosia kovilla hinnoilla. Record Collector arvioi tämän Paul McCartneyn omistaman historiallisen artefaktin 100 000 punnan arvoiseksi 2004, mutta todennäköistä on, että jos se ikinä tulisi myyntiin, niin sen hinta nousisi paljon korkeammalle. RMJ:n Ebaystä löytämä rariteetti oli myyjän mukaan Nick Draken varhainen yksityislevytys, joka olisi levyn etikettitietojen mukaan äänitetty tämän kotikaupungissa Stratford-Upon-Avonissa toimineessa yksityisessä pienessä studiossa, jolla oli mahdollisuus suorakaivertaa äänityksistä lakkalevyjä. Maailman kallein levy, esi-Beatles-kokoonpano The Quarrymenin In Spite of All the Danger / That’ll Be the Day on tällainen yhden kappaleen lakkalevy. Niiden valmistaminen on erikoinen yhdistelmä vinyylikaiverrusta, oikean äänimateriaalin hankkimista, asiakirjaväärennöstä ja perinteiseen taideväärentämiseen liittyvää epookkimateriaalien hankintaa. Lisäksi on olemassa keräilijöitä, joilla on enemmän rahaa kuin järkeä, ja jos joku näyttää tarpeeksi aidolta, se ehkä riittää tekemään vaikutuksen keräilijän lähipiiriin. Toki monet väärennöksistä ovat yksinkertaisesti hyvin heikkolaatuisia ja niiden tunnistaminenkaan ei vaadi erityistä asiantuntijasilmää. Kyseessä oli luultavasti väärennös. Myyjä ei myöskään vastannut kyselyihin, joka oli erikoista, sillä kyseessä oli kallis levy (se myytiin myöhemmin hintaan 3211 puntaa), eikä levyltä ollut tarjolla minkäänlaista ääninäytettä. Lakkalevyhuijausten eksoottinen maailma S eurasin viime viikolla kiinnostavaa keskustelua Flashback-lehden Facebook-profiilissa: siinä lehden julkaisija, laadukkaan reissue-firman Sunbeamin omistaja ja keräilijä Richard Morton Jack ihmetteli jälleen kerran Ebaystä myynnistä löytämäänsä asetaattia eli lakkalevyä. SOUNDI 69. Nyrkkisääntö harvinaisten asioiden ostamisessa kuitenkin on se, että jos joku tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta – se lähes joka kerta on. Ongelma oli vain siinä, ettei myyjä pystynyt tarjoamaan tälle äärimmäiselle harvinaisuudelle yksityiskohtaisia alkuperätietoja (ilmoituksessa mainittiin epämääräisesti, että se oli tullut kokoelman mukana), tietoja äänityspalvelusta ei löytynyt mistään ja Nick Draken sisar Gabrielle, johon RMJ oli ollut yhteydessä, piti hyvin epätodennäköisenä, että Nick olisi käyttänyt paikallisen studion palveluita, kun hänellä oli erinomainen kelanauhuri kotona, jota hän – kuten Draken postuumit julkaisut hankkineet musiikinystävät tietävät – osasi käyttää hyvin itse. > Oton vinyylit Teksti: Otto Talvio Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista
Uusi sovitus O O O O O O OO OO O O O O O O O O OO on alkuperäistä selvästi rujompi ja arkaaisempi. Mukaan mahtuivat O O O O OO OO O O OO O O O O OO O niin OlavinOomat livesuosikit kuin muodonmuutos Pohjolan Beach Boysiksi. Action Bronson Action Bronson (US)Bronson (US) (US) Tämä oli oma livesuosikkini hetiKalkbrenner alusta lähtien. O O O OO OO OOOfacebook.com/flowfestival OOO OOO O O OO OO OOO OO sis. Nicolas (feat. O OO O OO O O O O OO OO O OOO OOO O OO OO OO O O Uskaltaisin OO O O OOväittää, O OO O että OO isomOO O OOO OOO O OO OO OO mat hitit alkavat usein jossain O O O O O O OO OO O O O vaiheessa O O O O O OO vituttaa esittäjiään, (feat. O OO OYleensä OO O Okeikka O OO O menee OOO OOOhyvin, O OO OO OO O O siin OO Oja totesin O OO OsenO varsin O O OO oivalliOO O OOO OOO O OO OO OO jos yhtye onnistuu välttämään valtaosan viidestä perusvirheesseksi ajanvietteeksi. InstruPusha Pusha Tsevaksi (US) T (US) Little Little Dragon Little Dragon (SE) Dragon (SE) (SE) Janelle Janelle Monáe Monáe O (US) OO O(US) OO O O O O O OO O O O O OO O O mentaaliosissa OO O O OO O kannattaa O O O Okiin-OO O O O O OO Jon Hopkins Hopkins (UK)Hopkins erityistä huomiota Jaakon O ODie O O Antwoord ODie O OAntwoord OO (ZA) O O (ZA) OO O O O O OO Joey O O O Joey OBadA$$ Onittää O BadA$$ OOJon O OJon OO(UK) O O(UK)O O (US) (US) yliO O O O O OO O O OO O O OO O O O O O ensiluokkaisen OO O Estate O O Oautenttisiin OO O O Estate OO O O OO(US) O OO Real Real Estate Real (US) (US) OutKast OutKast (US)OutKast (US) (US) opistonörttipophyppyihin. Alkunauhana olemme kevään O O mikOO O keikoilla käyttäneet saajamme Matti Kemppaisen Baba O’ Rileyn introsta virkkaamaa luuppia, jonka päälle pojat alkavat louhia. OO OO O O O O tämä onkin ollut keikanOodo- O O O O O tä: ruokavirhe, univirhe, lenkkivirhe, en O O Ooikeasta O OO O O O OO O O O O jaOajoituksesta. Siitä lähtiO O Osaunavirhe O O OjaO alkoholivirhe. Nicolas Introt ja a-osat meneJaar Dave &ODave &ODave O O O O OO O O O OO O O O O OO OO O OOO OOReal OO OOvoi OOhuoletta OOJaar O OOJaar O(US) OOOHarrington) O OO OO O(US O OO O O &OO Oryttyyttää OHarrington) OHarrington) O(US) Estate Estate (US) (US) OutKast OutKast (US) (US) OO O OO O O O O O OO O Real mään vähän paksummalla pensJamie Jamie xxkertosäkeissä (UK) Jamie xx (UK) xx (UK) selillä, mutta pitäiMac Mac DeMarco DeMarco (CA) (CA) O (US) O O O O OO O O OO O O OO O O O O O sikin OO sitten O O silmänräpäyksessä O O(Outrun OO O O OO O O OO O O O National (US) Kavinsky (Outrun (Outrun ( O OOThe ONational OThe OO O O OO O O O O OO OO OO OO Omuuntautua O O Kavinsky O täyteläisesti OOKavinsky O Live) O O(FR) OLive) O(FR) O Live)OO soliBeach Boysiksi. OO O O O O O O O O O O OO O O O O O O O OO O O OOOO O OO OO OO O O O OOO O OOO OOO OO OO O O. O O OO O O O O O O OO O O O O O OO O O OO Darkside Darkside OO O OO O FLOW FLOW FLOW FESTIVAL FESTIVAL FESTIVAL OO O O O O Helsinki Helsinki Helsinki 8.–10.8.2014 8.–10.8.2014 8.–10.8.2014 O O Jaar & Harrington) Dave Harrington) (US) (US) O O O OOO OO OOOO OOOOO OO O O OOOOO OOO OJaar OO OO OO&OODave O O OOO OO O OOO O OOOOO OO OOOOO OOOOO OOOO OO OO OOOO O OOOOOOOO OO OO OO OO Jamie Jamie xx (UK)xx (UK) O O O O OO O O OO Kavinsky Kavinsky (Outrun(Outrun Live) (FR) Live) (FR) MUN PÄÄN O OO O OO O O O O O OO O O O O OO O O OO O O OO O O O O O OO O O O O OO Tämän biisin suurin haaste Little Little Dragon Dragon (SE) (SE)liitO OO OO O O O O OO O O O O O O OO OO OO OtyyOirtonaisuuden O O OOja kontrollin O O O O OO OO O O O O O OO O O OO O O OOJon O O O O O välisen OO Obalanssin O O O löytämiseen OO O O OO Oja O OO O O O Hopkins Jonsäilyttämiseen. Nicolas (feat. poherkimpiä biisejä. Nicolas O O O O OO O O O OO OO O O OO O O OO O O O O OO OO O mutta OOO OOtätä O Oon O O OO O O O O O O O O OO O O OO todella kiva vetää edelleen. O O O OO O O O O O O OO WWW WWW WWW LIPUT LIPUT WWW LIPUT WWW 89–159 89–159 € (K-18) € (K-18) flowfestival.com flowfestival.com 89–159 €89–159 (K-18) €89–159 (K-18) flowfestival.com € (K-18) flowfestival.com flowfestival.com OO sis.OO toimituskulut OO OO O Osis. O OO O O OO OO OO OO O O O OO OO OO ONONIIN O O HELPPOO O O OO OO OLLA ONNELLINEN Helsinki Helsinki 8.–10.8.2014 8.–10.8.2014 O O O O O O OO OO OO OO O Tämä oli setin aloitusbiisinä koko viime vuoden, oikeastaan O O OO O O O O O O OO siitä lähtien kun Timo liittyi yhtyeeseen. ELVIS ISTUU OIKEALLA Action Action Bronson Bronson (US) (US) PaulOOKalkbrenner Paul Kalkbrenner (DE)National (DE)The DeMarco Mac DeMarco Mac(CA)DeMarco (CA) (CA) Elvis on osoittautunut O O O O O O OO OO OThe O OOOThe OO OO ONational O OOOO(US)O OOO(US) OO O OMac O O OO(US) ONational O O OOO OOOO OO OOO O OOOO OO O O OOO O O OOOO O OO OO kestosuosikiksi, jonka Blood Blood Orange Orange (US) (US) Pusha Pusha T (US)Pusha T (US) T (US) Janelle Janelle Monáe Janelle Monáe (US) Monáe (US) (US) The Horrors The Horrors (UK) (UK) puuttuminen setistä aiheuttaa herkästi nurinaa O OAntwoord ODie O OAntwoord OO O O(ZA) OO O (ZA) O OO O (ZA) O O O O Joey OO O BadA$$ O O O BadA$$ OO O(US) O O O O(US) O OO (US) O OO Joey BadA$$ Die Antwoord AUTTAKAA! (UK) OLET(UK) O OCallahan OBill O OCallahan OO (US)OO Die O O O James O Holden OKAIKEN O OHolden OJÄLKEEN O OJoey OO O O O O yleisön joukossa. Hopkins (UK)(feat. (UK) Darkside Darkside Darkside Nicolas (feat. Lopputulokseen vaikuttaa ennen kaikkea yhteinen aalkeikalla O O O O O OO OO O O O O O O O O sitten O O huomasin OO OO itsekin OO O O lonpituus, se että ”kaikki on samoissa”, niin kuin vaativan nokkaheittäytyneeni valssin pyörteimiehen klassinen O vaatimus OO kuuluu. Ei kyllästytä. O Levy-OBill (US)OO O O O O OO James ”VALSSI”) Action(A.K.A. FLOW FLOWFESTIVAL FESTIVAL O O O OO O O Olavi Uusivirta O O OO O OO O O O O O OO OO O O O O O M/s Grace, Turku 31.5.2014 O OO Olavi OO Uusivirran OO O O OO O O O O OO OO OO Laiva oli Olastattu musiikilla koulujen päättäjäispäivänä. versiota tehtäessä tuottaja Paul Paul Kalkbrenner PaulOAjattelen Kalkbrenner (DE) itse (DE) (DE) KAUNIS O OOsoundia O OOeräänlaisena O O O O triorockina OO OeteeriO O O OO O O Tästä OO O onOparin OO Ovuoden O O Oaikana O OO O O O O OO uuden kokoonpanomme Julius Maurasella oli ajatus Slowdive Slowdive (UK) (UK) BloodBlood Orange Blood Orange (US) Orange (US) (US) Horrors The Horrors The (UK)sointi Horrors (UK) sillä Kaseva-stemmoilla.The on silti(UK) trion, muodostunut keikan interaktiiboleromaisesta, hitaastiO O O OO kun OO O O OO Vaikka O O meitä O O onOneljä, O O O O O O O O O O O OO O O O O OO OO olen itse viime aikoina onnistunut pidättäytymään olen kasvavasta kaaresta, josJames OBill OCallahan OBill O OCallahan OO O(US) OCallahan OO O(US) Osuurelta OO O(US) O O O O visin OO numero. Silloin alkunauhana oli The Smithsin How Soon Is Now, O O O O O OjokaO oli O kuin OO tehty OO siiOO O O hen tarkoitukseen: sama tempo, sama sävellaji ja jännitteinen, odottava tunnelma. Huonoimmillaan se on tietysti krapulaista pubinurksa valmiiksi treenattu. Livesetissä tämä on vakiintunut aloitusbiisiksi. (UK)OO (UK) O OBonobo O O OBonobo O Osynnytetyksi O OOO OOOalkemistisen O O OO O OOO OOOO OOhiihtoliittoa, OO O OOOOO kun O OO askeleetOrockmusiikin OO O OO OO ihmeen O OO O—O O O O One O O OOOO O OO OO O O OO saa illuusion Livenä olemme pyrkineet O O OO OO OO O O OO O O OO OO OO O OOO OOO O O O OO OO O O OO O O OO O O OO O O O O O OO OO O O O OKAUNEUS O OO SEKOITTAA O O OO O O O O O O O O OO OO O O O O O O O O O O O O O O O O O O O OO O OO O O O OO O OO OO O OO O O O O O O OO O O OO O OO O OO O OO O O O O O OO O OO O O O O O O O OO O OO O O OO OO O OO O O O O O O O OO O O O O O OO O O O OO O Nina Persson Nina Persson Nina Persson Bonobo Bonobo Bonobo O OO OO O O O O O O OO O O O O O O O O OO O O O O OO OO O O O O O O O O O O O O O OO O O O O OO O OO O O OO O OO O O O O O O O O OO O OO O O O (SE)keskivakavia (SE) (SE) ajan ja paikan katoamisesta ja sivuvaikutuksena viekin kerran on vanhojentansseisroitusoireita. > Settilista Mitä soitettiin ja miksi. toimituskulut facebook.com/flowfestival lippupalvelu.fi lippupalvelu.fi lippupalvelu.fi twitter.com/flowfestival twitter.com/flowfestival twitter.com/flowfestival lippupalvelu.fi lippupalvelu.fi twitter.com/flowfestival twitter.com/flowfestival LIPUT LIPUT 70 SOUNDI O OO O O O OO O O O O O O OO O O O O O O O O O O O korostamaan tätä ajatusta aloittamalla biisin pelkällä Timon kitaralla ja lopettamalla mahdollisimman eeppisiin laajakangaspoptunnelmiin The NatioO Setin O temOO O nalin hengessä. Koskettimien puuttuminen tietysti muuttaa OO O O OO O OO O O OO O O OO OOO OO O yleisklangia O OOO O O O OO O O OOOO OOOOO OO OO OO O OO OOO O OO O O OO OO OOOO O O OOOO O O jo O automaattisesti OO suoraviivaisempaan suuntaan. O OO OO O O O O OO O O O O O O OO OO O OO O OO O O O O OO O OO RAKKAUTTA ILMASSA Tämä oli ensimmäisiä suoraan uudelle kokoonpanolle syntyneitä biisejä, O OO O ja siitä tehtiinO studiossa kaksi eri versiota. O O O OO O O OO OO OO O tettu OOO OOO O O O OO OO O O OO O O OO O O O O Kyse on ennen kaikkea annostuksesta tanhu-moment. Hyllylle jääneessä sovituksessa oli enemmän kaikuja The Whosta, mutta pitkällisen pureksinnan jälkeen päädyimme tähän asteen verO Oja mahOO O ran törkeämpään dollisesti hieman AC/DC:n suuntaan kallellaan olevaan tulkintaan. Otoimituskulut O O O O Ofacebook.com/flowfestival OOsis.OOtoimituskulut O Otoimituskulut O Ofacebook.com/flowfestival OO O OOOOO OO OOOOO facebook.com/flowfestival sis. Triorock kannustanut porukkaa tanssisa ei ole valtavan suurta puolestaan on kokonaanSlowdive oma taiteenlajinsa, joka parhaimmillaan maan rohkeasti niin kutsuttua Slowdive (UK) Slowdive (UK) (UK) dynamiikkaa osien välillä. Yhdellä (UK) (UK) (UK) O O O O OO O O O OO OO O O OO O O OO O O O O OO OO O OOO OOO O O O OO OO O O OO O O OO O O O O kajyystöä. Vielä. O James O Holden O Väliosassa O James OO Holden O O(UK) OOHolden O (UK) O OO O (UK) OO Bill Nina Nina Persson Persson (SE) (SE) osin kitaransoitosta ja keskittynyt pystysolistin tehtäviin
Keita, Salif Amadou Keita, Bagayoko Bagayoko & & O OO Tinariwen O OO OOO Tinariwen O O O OO (MLI) OO O O (MLI) OO O O (MLI) OO O O OO OO OO O OOO OOO O O O OO OO O O OO O O OO O O OO OO O O OO OO Cheick OO O O Tidiane O Tinariwen O O Tidiane OO (MLI) O O (MLI) OO O O O O O OO OO O O O O O OO O O Cheick Seck) Seck) O O O Les Ambassadeurs Les Ambassadeurs Les Ambassadeurs OO O O O O O OO OO OO O O OO O OO O OO OOO O O OO OO O O OO O O OO O O OO O OO O OO OOO Mark Mark Ernestus Ernestus presents slowdive (uK) (feat. pÄivÄJaKo JulKistettu, KaiKKi lipputYYpit nYt MYYnnis sÄ. O O O O OO OO O OO O O O O O O O O OO OO O O O (us) O OO O O sunnuntai 10.8. OO Salif OO O O O O O OO OO O O O O O OO OO OO O O O O O O O O O O O O OO O O O O O O O (Fi) OO O O O O O OO O O O O OO O O O O O O O O O O OO O O O O O O O rocketnumbernine (se/uK) OO O OO O O O O OO O (se) with O OO O O (se) OO O O O O O O (us) O OO O O O O O O O O O O O O O (Fi) O O OO O O O O O O O O O O O O “a festival for all the senses and O O one O Othat O successfully OO OO manages to be cool and cosy at the same time.” O OO OO OO O O O O O OO O O O O O O (Fi) OO O O O O O O O OO O Big ups OO OO O O O O O OO (us)O O O O O OO O O OO O O OO O O O O O O Jeri-Jeri Jeri-Jeri Janelle Mark Mark Ernestus Mark Ernestus presents Ernestus presents presents Monáe (us) Spektaakkeli O OOO OOO Pietarin OOOSpektaakkeli OO O O OOOO(FI) OO OO O OOOO OO O O O OO O OO OO OOO O O O O O OO O OO O OOO OOPietarin OO O O OO O O O O O O O OOOOO(FI) OO O O O OO O O O OO Jeri-Jeri Jeri-Jeri (SN)Jeri-Jeri (SN) (SN) Aivovuoto Aivovuoto (FI) O (FI) O O O Pietarin O O Pietarin O O Spektaakkeli O Pietarin OO O Spektaakkeli O OO O Spektaakkeli O(FI) O O O (FI) O O O (FI)OO O O O O OO O O OO O O OO O O O O O O OO O O Aivovuoto OO Aivovuoto OO O O O O OO O O O O O O OO O O OO O O O O OO O O O O O O OO O (FI) Aivovuoto (FI) (FI) Joose Joose Keskitalo Keskitalo (FI) (FI) Gim OO O O O O O OO OO OO O O O O O OO O O O O OO O O OO O O OO O O O O O OO O O O O OO O O O O O JooseJoose Keskitalo Joose Keskitalo (FI) Keskitalo (FI) (FI) O O O O O O OO OO O O OO O(us) O O O OO O O O OJungle O O OO(uK) O OBeastmilk OO (Fi) O OKordon O O O(Fi) OO O OO O OO Cheick O Odie O OOOantwoord O O O OO Seck) OO(Za) O(SN) O Seck) OO O (MLI) OSeck) OO O (MLI) OO O OO OO O OOO Tidiane Cheick Tidiane Cheick (MLI) Tidiane (SN) OO O O O OO O O O O OO O OO O O O O O O O PÄ ÄY HTEI ST YÖ KUMP PA NI MEDI A KUMP PA NIT PÄ ÄY HTEI ST YÖ KUMP PA NI PÄ ÄY HTEI ST YÖ KUMP PA NI PÄ ÄY HTEI ST YÖ PÄ ÄY HTEI ST YÖ KUMP PA NI KUMP PA NI OOOO O OOO O OO outKast OO O O OO O O OO O O OO O O OO O OO OO O OOO OO OO O OO O O O O O O OOO O O O O OO O O OO O O OO O OO OO O O OO CREATIVE VIDEOTECHNOLOGY O O O O O OO O O OO O O O O O O O O OO O CREATIVE VIDEOTECHNOLOGY O O O O O O O O O O KUMP PA NIT O OO O MEDI A O OO O OO O OO O OO OOO O O O OO OO MEDI A MEDI A KUMP PANIT NIT KUMP PA O O MEDI A KUMP PA NIT KUMP PA NIT O O O O O O KUMP PA NIT O O KUMP PANIT NIT KUMP PA O KUMP PA NIT O OO CREATIVE VIDEOTECHNOLOGY CREATIVE CREATIVE VIDEOTECHNOLOGY VIDEOTECHNOLOGY. Keita, Salif (feat. o otoimituskulut o o o lippupalvelu.fi o o o o o perjantai 8.8. OO O OO pusha t (us) Flow Festival valittu OO O OO O O OO OO o o o o o o o o o o flowfestival.com facebook.com/flowfestival o o o o o o o o twitter.com/flowfestival o o o o o o o o uusi venue MiXradio MusiC Hall Jon Hopkins (uK) Oeurooppalaisten O O O O O O OO FestiOO O O O O O vaalien top 10:een! O O o www o liput o Ballet school (de) O O OO O O O OO O O Phantom Phantom (FI) (FI) OO O O O O OO O O O O O O OO O Mirel Mirel Wagner Wagner (FI) (FI) sasse & Jori paul -susan Greenwood / the Guardian Kalkbrenner (de) Hulkkonen O O O O O O OO OO O O OO O O O O OO Sin O O OCos O OTan OCosO(FI) OTan O O(FI) OO O O O O O Sin dj set darKside (us) Bonobo (uK) aksim (Fi) RistoRisto (FI) (FI) OO O O OO OO O O O O OO O O O O O O OO OO OO O O O O OO O O O O O O OO O Tuomo Tuomo (FI) (FI) Iisa O O O O O O OO OO O O OO O O O O OO Iisa O O O(FI) O O O(FI)OO O O OO O O O O O Magenta Magenta Skycode Skycode (FI) (FI) Yasiin Bey O O O O O O O O OO O O OO O O OO O O O O O OO O O O O OO O O OO O O OO O O O O O O XCX (uK) OO O O aka OO MosOdef O O O O O OO O Jenny O O Owilson O O OCharli O OO OO O O O O OO phantom O O O O(Fi)O O OO O Noah Noah Kin (FI) Kin (FI) Phantom Phantom (FI) Phantom (FI) (FI) OO O O O O O OO OO OO O O O O O OO O O O O little OO O Odragon OO O O OO O O O O O OO O O O O OO O O O Osamuli O the Jaakko Jaakko Eino Kalevi Eino Kalevi (FI) Mirel Mirel Wagner Mirel Wagner (FI) Wagner (FI) (FI) O O O O O O OO OO O O OO O O O O OO O O O O O O OO O OKemppiOO (FI) OO O O O Horrors (uK) O O O O O O O O OO O O OO O O OO O O O O O Sin OO OCos O OTan OCos OO OTan OCos OO(FI) OTan O OO(FI) O OO O O O Sin Sin (FI) Eurocrack Eurocrack (FI) (FI) Risto (FI) Risto (FI) Risto (FI) OOOO O OOO OOO OOOOOO OOOOO O O OOOO O OOO O OOO O OO OOO OO OO OOOOOO OOOOO O O OOSound OO OOOOSound OO OOO OO O OOO O O OO O O O O OO O O& OOOFury & Fury (FI) (FI) Tuomo Tuomo (FI) Tuomo (FI) (FI) (FI) Iisa (FI) IisaDeath (FI) Death Hawks Hawks (FI) (FI) O O O O O O O O OO O O OO O O OO O O O O O Iisa O O O O O O O O neneh OO Cherry O O OO OOOO OO OOO O OOOO O OO OOO OO OO OOOOO O O OOO O OO O OO O O O O O Magenta Magenta Skycode Magenta Skycode (FI)Skycode (FI) (FI) aivovuoto (Fi) OO O O O O O OO OO OO O O O O O OO O O O O OO O O OO O O OO O O O O+O OO +O O O O OO O O O O O Noah Noah Kin (FI) Noah Kin (FI)Kin (FI) XCX OO O O Charli OO OCharli OXCX O O (UK) O O (UK) OO O Kavinsky O O O OO OO OPALJON O OOPALJON OLISÄÄ O O OLISÄÄ OO O O O O OO OO O Jaakko Jaakko Eino Jaakko Kalevi Eino Kalevi Eino (FI) Kalevi (FI) (FI) O O O O O O O O OO O O OO O O OO O O O (outrun O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O live) (Fr) Jungle Jungle (UK) (UK) Eurocrack Eurocrack (FI) Eurocrack (FI) NIMIÄ (FI) NIMIÄ TULOSSA! TULOSSA! S) O OOO OOO OO O O OO O OOOO O O O O O O OOOO OO O O O O OO OOO O O O O O OO O OO O OOO OOPolica O O O O O OO O O OOOOO OO OO OO O O O OO O O O OO Polica (US) (US) SoundSound & Fury Sound & (FI) Fury & (FI) Fury (FI) O O OO Death Hawks Death Hawks (FI) Hawks (FI) (FI) O O O O OTwigs O OO O O (UK) OO O O OO O O O O O Death OO O O O O OO O O OO O O OO O O O O O OO(FR) O OO O FKA OO OFKA O O Twigs O O O (UK) OO O O O O + O O + OO + O O OO O O O O OOO shivan O O O O O teksti-tv O OO O national 666 (Fi) XX Bill Charli XCX (UK) Marissa Nadler OO O O O O OCharli OO OCallahan O Charli OXCX O Marissa O O(UK) OXCX O Jamie O(UK) OONadler O(US) O(uK) O O (US) OO O O O O O O OPALJON O the OLISÄÄ OO OLISÄÄ O OOLISÄÄ O O O O OO(us) O O O OdragnO PALJON PALJON O O Jungle O OJungle O(UK) O Jungle O O(UK)(MLI) OO(UK) (MLI) O O OO ONIMIÄ O O NIMIÄ OTULOSSA! OONIMIÄ O O TULOSSA! O O O O OO O OJaakkoOOeino O O O O O TULOSSA! Tinariwen Tinariwen O O O O KakkmaddaO O O O OO O O OO O O OO O O O O O OO O O O O OO O O OO O O real OO O O O O O O Polica Polica (US) Polica (US) (US) Kalevi fakka (no) estate (us) Les Ambassadeurs Les Ambassadeurs FKA (UK) FKA (UK) OO O O FKA OO Twigs OO Twigs O OTwigs O O (UK) OO O O O O OO OO OO OO O O O O OO O O O O O O OO O OO O O OO O O O OO O O O OO OO OO O O O O O O O O O O O OO O lauantai 9.8. Amadou Keita, Salif Amadou Bagayoko Keita,presents Amadou Bagayoko & Bagayoko & & OO O O (feat. O OO OO O O O OO O OO OO O O OO O OO O O O OO O O O O OO O O O OO O O O O O O OO O OO OO O OO O O O O O OO O OO O O O OO O O OO O O O O O O O O O OO O OO O OO O O O O O O O O O O O OO O OO O O O O O OO O OO O OO O OO OO O OO O O O O O O O OO O OO O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O (Fi) O O O O O OO OO OO O O OO OO OO O OOO O OOO O OO OO OO O O OO O O OO O O OO OO OO O OOO OOO O OO OO OO O OO O O Marissa Marissa Nadler Marissa Nadler (US) Nadler (US)Amadou (US) (feat. o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o€ (K-18) o o 89–159 sis. Salif (feat
Helppoa olemista Japanissa lisää se, että suomalaisilla ja japanilaisilla on samanlainen mielenlaatu. – On hienoa, että meidät kutsutaan tänne vuodesta toiseen. Yhteistyökumppaneita ei tarvitse kalastella. Mokata ei kuitenkaan kannata. Tokio on viime vuoden UMK-tulokkaille ensimmäinen ulkomaan kohde – mitäpä sitä vähemmästä aloittamaan! – Meillä on Japanissa yksi fani, eipäs kun kaksi, laskee kitaristi Iivo Kaipainen ennen festiä järjestetyssä networking-tilaisuudessa. Studio Coastilla suosio näkyy: valtaosa konserttivieraista on sonnustautunut joko Stam1nan tai Amorphiksen paitoihin. – Kalevalainen kuvio kiinnostaa, ja teemoista, tarinoista ja hahmoista kysellään usein, sanoo Tomi ja lisää, ettei lentoväsymyksen vuoksi yleensä jaksa edustaa keikan jälkeen, vaikka se fanien tapaamisen kannalta olisikin otollista. Kampai ja tervetuloa – Suomi on jälleen saapunut Tokioon! Vuodesta 2005 ovat Tokion toukokuuta sulostuttaneet sinivalkoiset soundit. Lahjoja annetaan ja hihitellään. Tarkoituksena on nyt vähintään tuplata fanimäärä. Huolimatta backstage-huoneensa sydämenmuotoisista sohvista kaikki on lopulta kiinni arkisesta raadannasta. Amorphiksen, Arionin ja Stam1nan ohella Studio Coastille ovat. Music Finlandin ja japanilaisen promoottorin Creativemanin organisoimassa showcasessa Tokion klubeilla ja Studio Coastilla on nähty muun muassa Apocalyptica, Stratovarius, Negative, Indica, Turisas, Korpiklaani ja Swallow The Sun. Aivan toisenlainen näkökulma on yhtye Arionilla, jonka alle parikymppisistä muusikoista osalle lento Tokioon oli ensimmäinen kerta ylipäänsä lentokoneessa. Amojen fanit tietävät, missä bändi liikkuu. Kummankin yhtyeen biisit osataan ulkoa, ja kiihkeä säntäily alkaa, kun bändit saapuvat nimmarinjakoon. – Musiikki edellä mennään, ja vaikka headline-esiintyjän asema onkin tavoitettu, on ylläpito kovaa työtä, muistuttaa laulaja Tomi Joutsen ja vitsailee, että oma nimikkokatu sentään on vielä saamatta. Viime vuonna Nightwish keräsi yleisöä eniten koko showcasen historian aikana, noin 1500 henkeä. Finland Festinä tunnetun tapahtuman titteli on komeasti ”Loud & Metal Attack”. 72 SOUNDI Painopiste on metaliin kallellaan ja suosio tasaista. Amorphiksen jäsenet ovat itse mielissään vakaasta asemastaan, mutta muistavat nöyrän asenteen. Ja se, että jengi vetää täällä erittäin korkealla moraalilla, kitaristi Esa Holopainen pohtii. > Live Teksti: Siru Valleala Kuvat: Petri Artturi Asikainen Suomimusiikin juhlaa Japanissa FINLAND FEST 24.5.2014 Tokio, Japani L auma japanilaisia baarimikkoja pyörähtelee oikeaoppisen koreografian mukaan laulaen antaumuksella: ”Hieho on kultaa, hieho on hopeaa, hieho on pronssia, hieho on nopea, nivelet maistuu, voissa ne paistuu...” Wöyh!-rytmeistä riemastunut pieni baari yltyy hurraamaan Stam1napaidat yllään. – Nyt emme yllä samoihin lukemiin, mutta varmana täkynä on Amorphis, yhtye, jolla on Japanissa uskollinen kuulijakunta, kertoo Music Finlandin tiimijohtaja Sami Häikiö
Showcase-haku on auki! SOUNDI 73. – Stam1na on coolein kaikista yhtyeistä koko maailmassa! huutavat kuorossa suurfanit Yuko, Maiko ja Tomomi, jotka ovat hengailleet bändin kanssa jo pari päivää. Millaisia ohjeita Amorphis pitkän tien kulkijana antaa uudemman polun polkijoille. Seuraavana vuorossa on Arion, joka varmasti yllättää niin itsensä kuin yleisönkin: jengi lähtee melodiseen metallimättöön heti mukaan. Heitä bändit käyvät vielä illalla moikkaamassa paikallisessa rokkibaarissa, jossa suomivideot jälleen pyörivät ja volyymit kohoavat kattoon. Pojat vetävät hienon shown, ja etenkin Lost ja Seven sekä väkevä teholopetus tuntuvat vakuuttavan väen. Ghibli-museossa en päässyt kissabussiin, sillä se oli tarkoitettu vain lapsille! Kie von Hertzen manailee samalla, kun Mikko muistelee maagista aamuvarhaishetkeä Meiji Jingun temppelillä. – Heillä oli tosi hyvä show, eikä yhtye kuulosta laisinkaan nuorten musiikilta. Yhtye esiintyi samassa tapahtumassa vuonna 2007, ja bändillä on reissusta värikkäitä muistikuvia. Ei täydellistä, mutta tunteella toimitettua. Nuorukaiset ovat myös jo oppineet hyvän superstarasäännön: Aina ehtii sooloilla! Loppuilta sujuu rutiinilla, jonka konkaribändit Stam1na, Von Hertzen Brothers ja Amorphis hallitsevat. Ilman kumppaneita mitään ei tapahdu, toteaa Mikko. Eläähän Tokio läpi yön! Ja syksyllä bailataan taas: marraskuussa Music Finlandilla on Japanissa vuorossa Hokuo Music Fest, yhteispohjoismainen indien, elektronisen musiikin ja metallin vientimatka Tokioon. Soundit tosin jyräävät turhallakin voimakkuudella. Ghibli-museossa en päässyt kissabussiin, sillä se oli tarkoitettu vain lapsille!” saapuneet Von Hertzen Brothers ja The Blanko. Veljesten ohjelmaan ennen Studio Coast -iltaa ovat sisältyneet Amorphiksen partnerina puoliksi akustiset keikat Osakassa ja Tokion Liquidroomissa. Yhtye esiintyy tasapaksuhkon varmasti, mutta lopussa irtoaa jo pientä revittelyäkin. – Aina se ei ole nousujohteista tai helppoa, mutta pitkä puurtaminen tuo hedelmää. Amorphiksella on eittämättä suurin ja keskittynein yleisö, ja etenkin encoret Black Winter Day ja House Of Sleep odotetusti villitsevät kollektiivisiin käsiliikkeisiin. Mutta mikä bändi olikaan paras. – Olemme fiilistelleet kaiken aikaa mahdollisuutta päästä takaisin Japaniin, kertoo Jonne von Hertzen. The Blankon miekkoset saavat esiintymisvuoron japanilaisen aloittajan The Jupiterin vanavedessä. – Nämä ovat rankkoja reissuja, mutta niistä saa myös paljon virtaa. – Minulla on traumaattinen muisto. – Amorphis oli myös taidokas ja kävin kaikilla heidän keikoillaan, Osakassakin. ”Minulla on traumaattinen muisto. Energisessä esityksessä on bändille tuttua kokeellisen alkuvoimaista asennetta, joka lämmittelee tehokkaasti yleisöä. Viljami on kuin suomimetallin Justin Bieber – ja varmasti kuullut saman ennenkin, nauraa suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen ihastunut Rina ja kehuu myös yhtyeen kontaktia yleisön kanssa. – Etenkin basistilla oli mainio meno! Arion jatkaa seuraavana päivänä vielä Nagoyaan pienelle metallifestarille. – Koska lyriikat ovat niin hulluja ja koska yhtyeen miehet ovat ihania! – The Blankolla oli tyylikkään tiukka asenne, vanhemman polven metallifani Yuto kiittelee. Ylimääräisenä soi- tetun Let Thy Will Be Donen päätteeksi Mikko kukittaa eturivin naiskuulijat. – Kunhan tekee omat hommansa niin hyvin, kuin pystyy ja panostaa täysillä, Esa Holopainen sanoo. Suomalaisjuhlalla on leppoisa maine. Aion hankkia levyn, kertoo Amorphista katsomaan tullut Keiji. Miksikö. Studio Coast Tokion Shinkibassa on hitaasti mutta varmasti täyttynyt sadoista Suomi-musiikin ystävistä. Mielestäni jo se, että yksikin uusi tyyppi löytyy diggaamaan, antaa merkityksen työlle. Kun Stam1na kerää kiehuvan moshpitin lavan edustalle ja saa fanit laulamaan vimmalla mukana, maalailee VHB fiilistelevää tunnelmaa, progeilee rohkeasti ja vastapainoksi saa porukan rokkaamaan tehostetuimmin kappaleiden Flowers And Rust, Coming Home ja Kiss A Wish aikana. Versailles-yhtyeen entisten jäsenten visual kei -ryöpytyksen jälkeen laulaja-kitaristi Pauli Hauta-Ahon luotsaama trio ei anna hetken hengähdystä. Myös tänä vuonna tunnelma on letkeä – ja kunnioittavan kannustava. Yleisö taputtaa, heiluu ja laulaa heti, kun saa kehotuksen, aplodit ovat sydämelliset ja hymyä riittää. Entäpä Arion. Tärkeä seikka kasvussa kuuluisuuteen ovat fanit, musiikin kuuntelijat. – Kaikki oli hirveää säätöä, mutta loistofiiliksellä, Mikko von Hertzen sanoo. – Menestys maassa on kiinni julkaisusuunnitelmasta ja yhteistyökumppaneista. Vaikka muutaman tunnin kuluttua finskidelegaatio Arionia lukuun ottamatta lennähtää takaisin Suomeen, ehtii pikkuriikkisen bailata. Paikalla on japanilaisten ohella niin Suomen suurlähetys- tön väkeä kuin Amorphiksen ulkomaalaisiakin faneja. Myös Hertzen-veljet saavat kannatusta. – Mielenkiintoista ja kaunista musiikkia
Miksi tekisin niin. – No, keikka sujui loistavasti ja syntymäpäiväbileet olivat vertaansa vailla. Emme missään nimessä ole. Buchanan miettii pitkään, mutta hän ei kuitenkaan pysty nostamaan esiin erityistä huippukohtaa menneiden vuosien varrelta. ”Yksi tai maksimissaan kaksi ottoa saa luvan riittää!” ”K uulen usein päivittelyä, miten lahjakkaita ja onnekkaita me olemme. Illan mittaan tapahtui sellaistakin, että Pulpin hieno keikka onnistui räjäyttämään pääni täysin palasiksi! Vuonna 2009 perustetun ja nopealla tahdilla retrorock-liikehdin- nän ykkösnimeksi kohonneen Rival Sonsin loisteliaat keikat ovat myös räjäyttäneet lukemattomia päitä, niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa. Kyllä sinä sen kirjoitat vaikka et mielestäsi osaisikaan. – Voisin itse asiassa kääntää asian päälaelleen ja painottaa, etten ainakaan kadu mitään tekemäämme. Olimme tuolloin kuolemanväsynei- tä monen päivän matkustamisen ja aikaeron vuoksi, mutta tästä huolimatta minun oli määrä viihdyttää suomalaisfaneja yhden konsertin verran ja jatkaa sen jälkeen oman syntymäpäiväni juhlintaa, Buchanan muistelee. > Bazook! Teksti: Timo Isoaho Raskaamman puoleista asiaa. Rival Sonsin menestys liittyy ehdottomasti siihen, että me vasta aloitamme siitä pisteestä, missä muut jo luovuttavat.” 74 SOUNDI Näin runollisesti kalifornialaisen Rival Sonsin laulaja Jay Buchanan puhui Soundille helteisen Ruisrockin backstage-alueella kaksi vuotta sitten, kolmisen kuukautta ennen Head Down -albumin saapumista markkinoille. Jos suljen sinut kuolemanselliin ja ilmoitan, että elämänlankasi katkeaa huomenna mikäli et kirjoita biisiä... Vahva usko ja oikea asenne vievät vaikka paksun kiviseinän läpi. Rival Sonsin tavoitteena on levittää. – Ruisrock porautui lähtemättömästi mieleen monestakin syystä. Ruissalon komeat maisemat ja lämmin tunnelma ovat edelleen vahvasti solistin muistissa vaikka Head Downin mainio seuraaja Great Western Valkyrie on jo ilmestynyt. Mennyttä ei voi muuttaa ja jo tapahtuneiden asioiden harmitteleminen on turhaa. Me olemme ryhmä, jonka elämä riippuu näistä lauluista
– Steven Tyler on eräs kaikkien aikojen tunnistettavimmista rocklaulajista. Yksi tai maksimissaan kaksi ottoa saa luvan riittää. – Varastin Zeppelinin debyytin isosiskoni poikaystävältä ja levy muutti tuolloin käsitykseni rockmusiikista. Ymmärrän häntä täysin ja olemme edelleen läheisiä ystäviä, Buchanan sanoo. Mutta kuinka suuri vaikuttaja Led Zeppelin Rival Sonsille lopulta on – onhan tämän kalifornialaisbändin yhteydessä mainittu myös esimerkiksi nimet Free, Bad Company ja Deep Purple. – Tiedän tämän kuulostavan epäuskottavalta rock and roll -kliseeltä, mutta jo ensimmäinen yhteinen soittokerta Scottin, Michaelin (Miley, rummut) ja Robinin (Everhart, basso) kanssa oli unohtumaton kokemus. – Olemme kuitenkin vuosien mittaan saavuttaneet hyvän yhteisymmärryksen, luottamuksen ja toisten kunnioittamisen tason. Rival Sonsin maailmassa pitää siis olla parhaimmillaan joka päivä ja levyistä tulee aina äärimmäisen rehellisiä ajankuvia. Räjähdys saattaa olla silloin lähellä! Nostetaanpa esiin myös eräs mielenkiintoinen lause Rival Sonsin tuoreesta biografiasta. Miley on erittäin lyyrinen ja musikaalinen rumpali, eikä hän yritä väkisin olla uusi John Bonham, Ginger Baker tai Keith Moon. Singlebiisi Open My Eyes on eräs omista bassosuosikeistani, sillä Daven tulkinta on hyvin sydämellinen. Siis että tässä se nyt on, pitkään etsimäni unelmakokoonpano. – Totta! Onhan se hienoa, että Rival Sonsille on annettu tuollainen lempinimi, Buchanan huokaisee. Hän on Michael Miley ja hän on sitä Great Western Valkyrien raidoilla enemmän kuin koskaan ennen. Kompromissit ja uhraukset ovat joskus väistämättömiä, mutta niin kauan kuin yhtyeen jäsenten keskusteluyhteys säilyy, Rival Sonsilla ei ole mitään hätää. – Kuinka moni rockbändi voi ylipäänsä kiistää Led Zeppelinin vaikutuksen. – Robin pohti ratkaisuaan pitkään, mutta lopulta hän päätti keskittyä elämässään muihin asioihin. Onhan se raakaa, kun joku yhtyeen jäsen on kirjoittanut mielestään loistavimman kappaleen koskaan ja me muut sitten kohauttelemme olkapäitämme, että ”no joo, mietitään nyt vielä”. Nyt voin vain toivoa, että karman laki antaa minulle armoa ja eivätkä kaikki Rival Sonsin levyt joudu pitkäkyntisten käsiin! SOUNDI 75. Uudeksi basistiksi nousi bändin jäsenten vanha ystävä Dave Beste. Eräs Iso-Britannian suurimmista on puolestaan Led Zeppelin eikä Buchanan ole todellakaan välttynyt ”nuori Robert Plant”- vertauksilta. Päätimme nimittäin tehdä enemmän kokeiluja, emmekä tällä kerralla välttämättä päätyneet ensimmäiseen vaihtoehtoon, Buchanan kuvailee. Kuten aina kokoonpanon muuttuessa, uusi jäsen nostaa bändin energiatasoa ja tämän todellakin kuulee Great Western Valkyrielta. Rival Sons sai alkunsa, kun eri kokoonpanoissa aikaisemmin laulanut Buchanan tapasi kitaristi Scott Holidayn. Montako kertaa Rival Sons hajosi Great Western Valkyrien nauhoitusten aikana. – Dave taas... Rival Sonsin kesäkiertue on tämän haastattelun ilmestyessä täydessä käynnissä ja Suomen-keikka Aerosmithin areenakonsertin avausyhtyeenä on jo jäänyt taakse. – (Naurua) Hajoaminen on tietenkin liioittelua, mutta sessioihin ”Kuinka moni rockbändi voi kiistää Led Zeppelinin vaikutuksen?” mahtui turhankin rajuja hetkiä... Kaikille bändin jäsenille on varmasti jäänyt levytyssessioista jotakin hampaankoloon, mutta loppujen lopuksi me tiedostamme olevamme kollektiivi – se on vahvuutemme. Buchanan kehuu kollegoitaan vuolaasti. Buchanan nimittäin kuvailee rumpalin työskentelyä seuraavasti: ”I thoroughly enjoyed watching Miley during the recording; I believe his playing on this record is his most lyrical and musical yet.” – Rakastan oivaltavaa rumputyöskentelyä – se on bändin kuin bändin ehdoton selkäranka. Alustavien biisien esitteleminen on herkkää puuhaa eikä toisten syvimpien tunteiden loukkaamiselta voi koskaan kokonaan välttyä, miettii Buchanan. Saavumme aamulla studioon, ryhdymme säveltämään sekä sovittamaan ja uuden biisin on tarkoitus olla purkissa illalla. Rival Sonsin veriveljistössä tapahtui kuitenkin ensimmäinen vaihdos viime vuonna, kun Everhart jättäytyi pois yhtyeen riveistä väsyttyään tauottomaan kiertämiseen. – Nauhoitimme esimerkiksi Head Downin metodilla ”jätkät, meillä on tasan kolme viikkoa aikaa säveltää, sovittaa ja nauhoittaa koko pitkäsoitto”, mutta Great Western Valkyrien työstäminen kesti tarkoituksella hieman kauemmin. Bändi ei koskaan kirjoita valmiita biisejä ennen studiosessiota vaan tämä kalifornialaisnelikko luottaa siihen, että kova paine synnyttää timantteja. Toki oma soundi on silti ehdoton tavoitteemme, Buchanan aloittaa. – Työskentelytapamme on erittäin intensiivinen. Jotkut bändit perustuvat yhden biisinkirjoittajan väkevään visioon, mutta Rival Sons työskentelee neljän työnjohtajan voimin. Olen tutustunut vuosien mittaan täysin toivottomiin veteraaniluokan yhtyeisiin, mutta Aerosmithilta tuntuu löytyvän edelleenkin nälkää. Kyräilevä hiljaisuus on sen sijaan kaikista pahaenteisintä... Yhteinen sävel löytyi välittömästi. Luottotuottaja Dave Cobbin kanssa ikuistettu Great Western Valkyrie syntyi pitkälti samalla tavalla kuin aiemmatkin Rival Sonsin albumit. Sitä täytyy kunnioittaa. positiivista sanomaa ja eräs tunnuslauseistamme kuuluu seuraavasti: tämä päivä tarjoaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin eilinen, Buchanan naurahtaa. Muistan vilkuilleeni muita kavereita kulmieni alta ja pohtineeni, että aistivatko he saman kuin minä... On varsin sopivaa, että America’s Greatest Rock And Roll Band -nimellä kutsuttu Aerosmith kiertää yhtyeen kanssa, jonka yhteydessä on mainittu määritelmä America’s Next Great Rock And Roll Band. No, tiesimme miehen olevan fantastinen bassotaituri, joten hänen pestaamisensa oli pelkkä muodollisuus
Infected-albumin (2011) jälkeiset ajat eivät nimittäin ole olleet helppoja, mutta painostavissa tunnelmissa puolitoista vuotta sitten alkanut hiljaiselo on nyt päättymässä. (r)Evolutikään HammerFalon antaa siihen vaslin oikea ystävä ei tauksen, Cans vaole unohtanut bänkuuttaa. VIC RATTLEHEAD (Megadeth) 76 SOUNDI TARJOLLA VANHAA JA Synttärijuhlallisuuksien lisäksi Andersilla ja muilla HammerFallmuusikolla on toinenkin syy hymyillä helpottuneesti. Kun Infected-maailmankiertue oli viimein loppumassa, olimme aivan poikki ja täysin kypsiä koko touhuun. Cans lisää kiireesti, ettei (r) – Se rundi oli hieno kokemus. In Flames -kitaristi Björn Gelotte myhäilee taustalla, mutta hän ei ole tänään juhlinnan polttopisteessä. Lopulta deadline alkoi painaa päälle ja päätimme pelastaa sen mikä pelastettavissa oli. Se oli erittäin Infectediä, mutta albumi soundaa tärkeä kiertue Sabatonille, sillä ehdottomasti tältä päivältä. Michaelin (Sixx:A.M.) kanssa ja – HammerFall oli tosiaan telajatkoin yhteistyötä myös tällä kerkalla puolisentoista vuotta ja ehralla. > Bazook! Teksti: Timo Isoaho Kuva: Timo Isoaho SSÄ: TAUKO ON PÄÄTTYMÄ O n kesäinen lauantaiyö ja iloinen Happy Birthday To You kaikuu In Flamesin jäsenten omistaman 2112-ravintolan uumenissa Göteborgin keskustassa. dimme tuossa ajassa miettimään Muutama vuosi on hektisesmonta kertaa, että mistä tässä bänsä nykymaailmasdissä on lopulta kysa pitkä aika. Hector tekee paluun elokuun lopulla ilmestyvän (r)Evolution-pitkäsoiton myötä. nelmiin palaaminen ei tunnu on– Tämä hyväntahtoinen kilpainistuvan keneltäkään, emmekä luasetelma toi meillekin uutta me edes harkinneet sellaista. Yksisymys. me bändin sounParas esimerkki on din hänen kanssaan ja päätimmeSabaton, joka toimi HammerFalkin nyt palata yhteistyöhön Fredlin eurokiertueen avausyhtyeenä rikin kanssa. Eli julkaisimme levyn kokomustana. Joskus takavuosina Johansson olisi taatusti heittäytynyt raisummankin juhlinnan maailmaan, mutta nyt hän tyytyy muutamaan mallasjuomaan. – Törmäsimme monenlaisiin ongelmiin managerien ja keikkamyyjien taholta. JESTER HEAD (In Flames) 5. 5 JOACIM CANS ja parhaimmat bändimaskotit: 1. FANGFACE (Gamma Ray) 4. HammerFallin faneja tuntui jurppivan erityisesti se, ettei maskottimme Hector ollut albumin kannessa – ensimmäistä kertaa bändin historiassa. EDDIE (Iron Maiden) 2. Päätimme jättäytyä pitkälle tauolle Gates Of Dalhalla -konsertti-dvd:n (2012) jälkeen, laulaja Joacim Cans kertoo. Esimerkiksi ovat nyt!. pääesiintyjän suohon jokaisena il– Klassisen debyyttilevyn tuntana, Cans muistelee hymyillen. – Pieni lapseni herää aamulla kuudelta eikä kunnon isän parane olla silloin humalassa tai edes krapulassa, rumpali hymähtää. Muitakin samansuuntaisia tunnelmia on ilmassa, sillä UUTTA HammerFall nauhoitti pitkäsoiton Infectedin aikoihin ryhdyin työstutun ja turvallisen Fredman-stukentelemään laulutuottaja James dion uumenissa. diä, mutta hiljais”Olimme poikki – Tuottaja Fredrik elon aikana monet ja täysin kypsiä Nordström oli isosyhtyekollegat ovat sa roolissa Hamnousseet Hammerkoko touhuun.” merFallin alkuaiFallin suosion takoina, sillä kehitimsolle tai jopa ohikin. Evolution ole HammerFallin maiSabaton oli jo tuolloin kovassa neikkaan ensilevy Glory To The nousussa ja he halusivat soittaa Braven kopio tai jatko-osa. ADRIAN (Running Wild) 3. (r) puhtia ja normaalin sadan sijasEvolutionin fiilis saattaa olla läta annoimme yleisölle ainakin 110 hempänä Glory To The Bravea kuin prosenttia joka ilta. Pylukemattomat ihmiset tutustuirimme myös hyödyntämään kaikvat heihin niihin aikoihin – ja katkia hyväksi havaittuja asioita nyso miten valtavan suosittuja he kyisessä tekemisessä. Syntymäpäiväonnittelut raikuvat 52 vuotta täyteen saavalle rumpali Anders ”Jensin veli” Johanssonille, jonka kompit ovat kiidättäneet göteborgilaisen powermetalin lippulaivaa HammerFallia jo vuodesta 1999. Michael on idearikas kaveri. – Infected onnistui musiikillisesti, mutta valitettavasti levyn kansi pilasi koko paketin. Meillä oli hienoja graafisia ideoita, mutta silloiset yhteistyökumppanimme eivät yltäneet samalle aaltopituudelle. vuonna 2009
PETER HAYDEN • CHURCH OF THE DEAD CUTDOWN • PSYKOANALYYSI • ALTAIR • CANNIBAL ACCIDENT • SHEAR • ARION • MANALA COMEDY PRESENTS: STAND UP -KOOMIKOT ALI JAHANGIRI • IDA GRÖNLUND • ROBERT PETTERSSON SUVILAHTI, HELSINKI, 27.-29.6.2014 WWW.TIKETTI.FI: 3 PÄIVÄÄ ALK. T KLUBIT TUOSK2AN VIRALLISET 6.6.–SU BAR BÄ ON THE ROCKS 29.6. ANSELMO & THE ILLEGALS • DEVIL YOU KNOW • TURMION KÄTILÖT • INSOMNIUM • ENSIFERUM • ORPHANED LAND METAL CHURCH • WE CAME AS ROMANS • POISONBLACK • LOST SOCIETY • BATTLE BEAST • TANKARD HAMFERÐ • DIESEAR • EGO FALL • POWERWOLF • NAILS • SANTA CRUZ • BEASTMILK • AMORAL • RANGER • SPEEDTRAP • AMENDFOIL • MR. 71€ WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI OSTA LIPUT: SOUNDI 77 Oikeudet muutoksiin pidätetään. PHILIP H. K K Ä RI & TAVASTIA,RVAVINTOLA KOMPPI IRGIN OIL. 122€, 2 PÄIVÄÄ ALK. 98€,1 PÄIVÄ ALK
Tavastia ei ollut täynnä, mutta paikalle saapuneet fanit olivat sitäkin innokkaampia, Schlegel sanoo. Tällainen kysymys saattoi nousta muutamankin raskaasta musiikista kiinnostuneen suomalaisen mieleen kesällä 2013, kun saarbrückenilaisyhtyeen Preachers Of The Night -albumin uutisoitiin nousseen Saksan virallisen listan paalupaikalle. King Diamond sekä hänen varhainen yhtyeensä Mercyful Fate lukeutuvat Metallican suosikkiartistien joukkoon ja James Hetfield ja kumppanit kutsuivatkin King Diamondin esiintymään 30-vuotisjuhlallisuuksiinsa joulukuussa 2011. Esiinnyimme viime kesänä Wacken Open Air -festivaalilla vain muutamia päiviä listauutisen jälkeen, ja kymmeniä tuhansia käsittänyt yleisö antoi meille sankarillisen vastaanoton. – Sydänkohtauksesta oli tuolloin kulunut reilu vuosi eikä minulla ollut hajuakaan, että pystynkö laulamaan yhtään mitään. Kosketinsoittaja ei vähättele tai liioittele. Se olisi voinut olla kaiken loppu. Ette tule pettymään, Schlegel hymyilee. Kuva: Metal Blade M 78 SOUNDI Kuva: Metal Blade ikä ihmeen Powerwolf. Emperorin In The Nightside Eclipse -albumin parikymppisiä tänä kesänä Tuskassa juhlistava Vegard ”Ihsahn” Tveitan katsoo yhtyeen toimitusta suu ihmetyksestä auki. – Tuskan-konsertti oli hieno kokemus, kuten koko viime vuosikin. Entä vuonna 2007 ilmestyneen Give Me Your Soul... Jos kollegat ja fanit ovat ilahtuneet tanskalaislegendan väkevästä paluusta niin artisti itse on vähintään yhtä onnellinen. > Bazook! Teksti: Timo Isoaho 5678567856785678567856785678 TUSKA OPEN AIRIN YLLÄTTÄJÄ. Valikoituja keikkoja lähikuukausina heittävä Powerwolf rakentaa parhaillaan Preachers Of The Nightin odotettua seuraajaa. Laulaminen on nykyään äärimmäisen mukavaa, King Diamond kertoo. – Luvassa on tarttuvaa ja eeppistä materiaalia. – Heitämme tänä kesänä vain muutaman konsertin ja luvassa on paranneltu versio viime kesän spektaakkelista, laulaja lupaa. Tuska Open Airin ensimmäinen ilta on päättymässä ja King Diamond on viimeistelemässä puolentoista tunnin settiään näyttävästi lavastetulla estradilla. Please -levyn seuraaja. Remontoin elämäntapani täydellisesti sairaskohtauksen jälkeen, ja tupakoinnin lopettamisella sekä terveellisellä ravinnolla on ollut ihmeellisiä vaikutuksia. Tavastia ei natissut liitoksistaan, mutta puolitoista tuntia paukuttanut Powerwolf esiintyi sata lasissa, aivan kuin bändi olisi soittanut loppuunmyydylle stadionille. Mieshän sai erittäin vakavan sydänkohtauksen syksyllä 2010, ja jos joku olisi tuolloin ennustanut, että King nousee vielä tällaiseen loistoon niin... Päätin kuitenkin yrittää ”kaikki tai ei mitään” -pohjalta, sillä joskushan paluun on tapahduttava. – Se on työn alla. Kun maalaamme kasvomme, vedämme esiintymiskuteet niskaamme ja nousemme estradille niin vaihtoehtoja ei ole: se on täysillä tai ei ollenkaan. Festivaalikeikoista puheen olleen: erittäin tarttuvista bii”Helsinginseistä, teatraalisen taidokkaaskeikka antoi ta esiintymisestä ja blackmemeille uskoa.” tal-henkisistä kasvomaalauksista tunnettu Powerwolf saattaa hyvinkin nousta tämän kesän Tuska Open Air -festivaalin yllättäjäksi. Kaverihan laulaa 57-vuotiaana paremmin kuin koskaan, Ihsahn hämmästelee. Se oli Powerwolfin uran unohtumattomin viikko, siis tähän mennessä, kosketinsoittaja Falk Maria Schlegel hymyilee. E letään viime kesää. – King Diamond on eräs kaikkien aikojen suosikeistani. Kaikki tai ei mitään KiNG DIAMOND. – Tulihan ykkösspotti yllätyksenä, vaikka Blood Of The Saints -levy (2011) olikin menestynyt mukavasti. – Suomalaiset eivät tunne Powerwolfia vielä kovin hyvin, mutta maaliskuussa tapahtunut Helsingin-keikka antoi meille uskoa. Kuoleman porteilta palannut King Diamond palaa myös Suomeen, kun bändi soittaa Oulun Jalometallifestivaalin pääesiintyjänä. Lyhyt esiintyminen Metallican kanssa sujui yllättävän hyvin ja se tuntui fantastiselta. Aikomuksenamme on julkaista ilmat pihalle lyövä paluualbumi. – Onhan se kliseistä vakuuttaa, että ”me vedämme aina sata lasissa, paikasta riippumatta”, mutta Powerwolfin kohdalla tämä pitää paikkansa
CHECK OUT! DISTRIBUTED BY NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
80 SOUNDI. Soundi tapasi Linkin Parkin keulahahmot, Chester Benningtonin ja Mike Shinodan Los Angelesissa. Teksti: Kirpi Uimonen ”Missiomme on tehdä musiikkia, joka ei ole syvältä” Kuva: HFPA Aggressio on säilynyt vaikka tyyli on muuttunut
Teemme musiikkia itsellemme, emme markkinointiasiantuntijoiden määrittämälle keskivertofanille Idahossa, Mike Shinoda toteaa. Olisi pitänyt olla todella täynnä itseään, jos olisi arvioinut esikoislevynsä myyvän enemmän kuin pari tuhatta kappaletta ensimmäisellä viikolla, Bennington sanoo. Se on ollut hauska kokemus. On haastavaa olla luova studiossa viiden muun tyypin kanssa. Kuuntelin sen jälkeen uusia demojani ja tajusin, että olin harhateillä. Albumia myytiin kuitenkin ensimmäisellä viikolla Yhdysvalloissa yli 50 000 kappaletta ja yhteensä melkein viisi miljoonaa kappaletta ennen vuodenvaihdetta. Siksi meitä on vaikea luokitella yhteen kategoriaan. Living Thingsin soundi taas oli kokeellista ja psykedeelistä, aikaisemmat Minutes To Midnight ja A Thousand Suns sitä vastoin sisältävät kauniita keskitempoisia biisejä. Linkin Parkin keulahahmot Chester Bennington, 38, ja Mike Shinoda, 37, kuvaavat bändin uutta vastikään julkaistua The Hunting Party -levyä energiseksi, kovaääniseksi, raa’aksi ja aggressiiviseksi. – Kirjoitin uusia biisejä heti edellisen Living Things -levyn ilmestyttyä, kunnes luin Rock Music Sucks and It’s Depressing -blogikirjoituksen Pigeons & Planes -nettisivulta. Missiomme on tehdä musiikkia, joka ei ole syvältä. – Saavutimme suosion nopeasti ja se olisi voinut muuttaa asennettamme. Emme halua pelata varman päälle vaan tuntea, innostua ja saada energiaa musiikistamme. – Ensimmäiset kaksi albumia muistuttivat soundeiltaan toisiaan. Pidin hauskasta, mutta totuudenmukaisesta kirjoituksesta niin paljon, että lähetin vastineen blogin pitäjälle. Sen jälkeen mietimme, että jos kolmas levymme jatkaa samaa linjaa, olemme jumissa saman tyylin kanssa loputtomiin. – Korkein arvio taisi olla 12 000 kappaletta, Shinoda muistelee. Hän kuitenkaan ei koe siinäkään törmänneensä vahvaan egoiluun. Se olisi ajanut meidät hulluiksi. Myynnit ovat yhtyeen vuosien mittaan ehtineet sekä nousta että laskea, mutta asuntoautoon ei ole ollut paluuta. S Kuva: Warner ama asenne vaikka soundi vaihtuu. Ajat olivat hyvin erilaiset monin eri tavoin. – Viha on normaali tunne, mutta aikuisena suutun eri asioista kuin nuorena. – Sen jälkeen jokaisen albumin tekeminen on ollut erilainen prosessi. SOUNDI 81. Hän röykytti demojen ohella samaan syssyyn myös bändin kitaristia, Brad Delsonia, 36. Sanoin Bradille, että kun kuuntelen viimeaikaisia levyjämme, hänen soittonsa kuulostaa sen verran vaisulta, että on vaikea uskoa hänen olevan lahjakas kitaristi. Hiljaisempi Chester Bennington pitää bändiläisten suorasukaisuutta Linkin Parkin pitkän uran salaisuutena. Brad tietää, että kun- nioitan häntä ja rakastan bändiämme. – Kiersimme silloin ensimmäistä tai toista kertaa Jenkkejä asuntoautolla. Uskoimme, että jos teemme työmme hyvin, fanit seuraavat meitä. Linkin Parkin ensimmäisen levy, Hybrid Theory, julkaistiin lokakuussa 2000. Yksi teema, aggressio, on säilynyt läpi vuosien. Näihin muihin bändeihin lukeutuu myös Stone Temple Pilots, jonka solisti Chester Bennington myös nykyisin on. Yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa, mutta Linkin Park on prioriteettini. Olisi ollut helppoa alkaa yrittää miellyttää kuulijoita, tehdä musiikkia heille ja ajatella vain levynmyyntilukuja, mutta sen sijaan keskityimme tekemään sellaista musiikkia, mistä olimme innostuneita. Yritämme oppia koko ajan ja tehdä aina parhaan mahdollisen levyn sen hetkisiin olosuhteisiin nähden, Shinoda kertoo. – Se on yksi suuri syy, siihen että olemme pysyneet yhdessä vuosia. Emme osanneet ennakoida levyn menestystä. Siksi olemme aina kuin uusi bändi, kun julkaisemme uuden levyn, Bennington miettii. Nyt voin kirjoittaa esimerkiksi angstisen kappaleen ihmiskaupasta, Shinoda toteaa. – Jopa turvallisesta popista, mutta suutun, kun kuulen keskinkertaista musiikkia tai huomaan, että mainstream pop- tai rockbiisi on yritetty naamioida indie-kappaleeksi, Chester Bennington sanoo. Kysyin, että rakastaisiko 14-vuotias Brad sitä, mitä hän tekee nyt. – Olen kuunnellut bändiä pitkään, mutta en uskaltanut edes unelmoida, että laulaisin sen riveissä ennen kuin Robert, Dean ja Eric pyysivät minua mukaan. Silti keikkailu on meille tärkeää, sillä olemme aina halunneet investoida faneihimme ja kommunikoimme heidän kanssaan, Mike Shinoda kertoo. Onneksi Brad nauroi Miken kommentille, eikä tilanne kärjistynyt riidaksi. Ulkomaankiertueilta olemme saaneet juuri ja juuri rahamme takaisin tai olemme tehneet hieman tappiota. Hän kuvailee The Hunting Party -levyä hardrockiksi. Bennington jatkaa pitävänsä myös yleisesti hyvin tehdystä musiikista. – Kun Brad ja basistimme Dave Farrell olivat kämppäkavereita kouluaikoina, Dave hehkutti, että Brad oli paras kitaristi, jonka hän tunsi. – Keikkailu on kallista. Biiseistäni kuului nostalgia, ne ihannoivat menneisyyttä ja toistivat vanhaa kaavaa, vaikka halusin elää nykyhetkessä ja kokeilla uusia asioita, puhelias Mi- Suorasukaisuus on pitänyt Linkin Parkin kasassa jo 18 vuoden ajan. – Jossain toisessa bändissä kommenttini olisi voinut aiheuttaa nyrkkitappelun, mutta meidän bändissä puhutaan asioista suoraan. – Olemme muuttaneet luonnollisesti suuntaa ja tehneet aina oman näköisemme levyn. Se on ollut mottoni aina. Olen huomannut muiden bändien kanssa työskennellessä, että biisiin tai musiikilliseen kokonaisuuteen keskittyminen ei ole itsestään selvää, vaan usein homma menee egojen pönkittelyksi. Haluan, että teemme musiikkimme niin hyvin kuin pystymme. ke kertoo Hollywood Foreign Press Association -järjestön toimistolla Los Angelesissa. Hybrid Theory ja Meteora olivat kuin rapmetalliveljeksiä. He ovat hyviä muusikoita ja biisinkirjoittajia
Heidän kodeissaan levyillä on sielu. Eikä se ole häviämässä minnekään – ainakin jos kysyy levyjenkeräilijöiltä Atsu Kylänpäältä, Marko Hakalalta ja Janne Sorasahilta. Elämme aikaa, jolloin musiikin lataaminen netistä on jokapäiväistä, ja levykaupat yksi toisensa jälkeen laittavat lapun vuosikymmeniä palvelleen liikkeensä ovelle. 82 SOUNDI Kuva: Elina Luoma Teksti: Elina Luoma. Toisaalta levyjenkeräilykulttuuri elää yhä vahvana
– Tämä on hieno harrastus, joka kannattaa ehdottomasti aloittaa, jos vähänkin kiinnostaa. Hauskin muistosi keräilyharrastuksesi parissa. – Joka päivä kuulen hauskoja kommentteja, kun ihmiset näkevät levyni. kertaa järjestettävä Rock’n’Roll Jamboree. Spotifyn pitäisi maksaa kuluttajalle vaikka 200 euroa kuussa, niin se olisi paljon reilumpaa kaikille. Oli kauan tiedetty, että Sam Phillips äänitti SUNin studioilla 1956-session, jossa musisoivat Elvis, Jerry Lee Lewis, Carl Perkins ja Johnny Cash. Mutta tässä uudessa oli myös rock’n’roll-biisit samasta sessiosta. Kuuntelen myös paljon levyjäni ja tutkiskelen niiden kansia. – Omistan Elviksen kultalevyn Suomesta. Eka julkaisu oli ilmestynyt muutamaa vuotta aikaisemmin, se piti sisällään vain kyseenomaisen äänitysten gospelpätkät. l Hakalan levykauppa Jungle Records on Pohjoismaiden suurin juurimusiikkiin keskittynyt kauppa. Keräilee pääasiassa rootsmusiikkia, eli rock’n’roll- ja rockabillylevyjä, sekä kantri- ja blues-levyjä keskittyen 50- ja 60-luvun julkaisuihin. Muuten kuuntelen musiikkia netistä todella vähän. ”Monet pitävät minua ihan kahjona ja sellainen kyllä olenkin.” Mitä hyviä vinkkejä antaisit aloittelevalle levyjenkeräilijälle. SOUNDI 83. Kyseisen levyn piti mennä alun perin Elviksen vaimon Priscilla Presleyn mukana Gracelandiin, mutta hän estyi tulemasta Suomeen ja niinpä levy huutokaupattiin minulle. Aloitin vuonna 1983 ystäväni Henri Keto-Tokoin kanssa Frantic-nimisellä rockabillylehdellä ja sen jälkeen oli vuorossa Raunchy Records -levy-yhtiön perustaminen ja levyjen postimyynti. Mitä mieltä olet netistä ladattavasta musiikista. – Tarina liittyy yhteen rakkaimmista levyistäni, Million Dollar Quartetin tupla-albumiin, joka julkaistiin tuplaversio-bootlegina ensi kerran vuonna 1986. En kuitenkaan pidä nettimusiikkia mitenkään uhkana keräilykulttuurille. Onko sinulla mittava kokoelma jonkun tietyn artistin tai tyylin levyjä. Kotona sitä kuunneltiin sitten viikkoja putkeen, ja taitaa se edelleen olla kuunnelluin albumini. l Arvokkain levy on Johnny Burnette & The Rock’n’Roll -trion ensimmäinen albumi uudenveroisena. Lisäksi olisi mahtava saada käsiin Carl Perkinsin Dance Album hyväkuntoisena. Kuuluuko kokoelmaasi jotain harvinaisuuksia. Kerro ensimmäisen levysi tarina. – Olen toiminut alalla jo 14-vuotiaasta saakka. Lähetä vapaamuotoinen esittely kokoelmastasi kuvan kera osoitteeseen soundi@soundi.fi Esittelemme lukijoidemme kokoelmia tulevissa Soundeissa. Haluaisitko esitellä sitä Soundin lukijoille. Varasin levyn Fennica Recordsista Helsingistä ja kävimme hakemassa sen sieltä. – Levyjenkeräilyn aloitin vuonna 1977 lähinnä päällyskansien sekä tietenkin musiikin itsensä takia. – Vuonna 1976 retkahdin Elviksen musiikkiin totaalisesti, kuultuani sitä radiosta. Seuraava tapahtuma on jo 93. Mukavampi sitä levyjä on hypistellä kuin osakekuitteja. – Olen ladannut netistä peräti kaksi biisiä, kun muualta niitä ei saanut. Suosittelen tätä, sillä levyjen soundit ovat paljon paremmat, kun taas netistä ostetaan vaan jotain bittejä, jotka kuulostavat vähän sinnepäin musalta. Niitä metsästän tälläkin hetkellä. Sen arvo on noin 3000 euroa. Elviksen kultalevy ja muita juuriaarteita MARKO HAKALA [PORI] l Omistaa noin 10 000 kappaletta vinyyleitä, savikiekkoja, ep-levyjä, singlejä ja cd-boxeja. – Nykykuluttajaa on hankala saada kiinnostumaan levyistä muuten kuin lopettamalla ilmainen nettimusiikki kokonaan. Oli pakko juosta heti Anttilaan ostamaan Elviksen Double Dynamite Vol 1 -kasetti. Levyjen kerääminen on niin kuin laittaisi rahaa pankkiin. – Roy Brownin King-ep levymessuilta ja Du-Droppersin Groove-ep Ebaystä. Tämän jälkeen alkoi tapahtumien järjestäminen. Millaista on levyjenkeräilijän arki. Monet pitävät minua ihan kahjona ja sellainen kyllä olenkin. Hulluna on hyvä olla. Musiikin lataaminen on todella helppoa ja lähes ilmaista. Koko paluumatkan pidin sitä sylissä ja katselin kuvia odottaen, että olisimme kotona ja pääsisin kuuntelemaan levyn. Minkä levyn ostamatta jättäminen harmittaa. Jos en tiedä bändistä mitään, niin sitten kuuntelen pätkän, mutta jos tiedän bändin, odotan kiltisti fyysistä julkaisua. l Kuva: Elina Luoma M illainen on historiasi musiikin parissa, Marko Hakala. Muuten keräilijän arki on ihan normaalia, vaikka usein tulee katseltua musiikkilistoja netistä ja postista tulleita levylistoja
l Arvokkain levy on Christian Schwindt Quintetin For Friends And Relatives -levy, josta eräässä huutokaupassa huudettiin yli 1000 euroa. Siinä on aika vaikea lähteä tyrkyttämään tuhansien biisien tietokoneen omistajalle fyysistä levyä, josta joutuu jopa maksamaan. Listalla oli pitkään Anna Mutasen levy, joka herätti hilpeyttä. Molemmat levyt löytyvät kokoelmistani edelleen, mutta eivät enää samoina levynä. M illainen on historiasi musiikin parissa, Atsu Kylänpää. l ”Ladattava musiikki sopii päivän hiteille ja muille vastaaville biiseille, joita kuunnellaan vain vähän aikaa ja unohdetaan sitten.” kunto on huonompi. Onneksi sain tuon levyn hankittua, ei tarvinnut enää kuunnella kommentteja Annasta.. – Pari kertaa viikossa pitää lähteä penkomaan levyhyllyjä, vaikka se usein onkin turhaa. Kuuluuko kokoelmaasi jotain harvinaisuuksia. En usko, että toista vastaavaa löytyy Suomesta. Ehkä levy-yhtiöiden pitäisi luopua siilipuolustuksesta ja muuttaa toimintatapojaan, jotta fyysisen levyn ostaminen olisi houkuttelevampaa. Osto- ja myyntiliikkeitä ei enää ole, divarit ovat harvassa ja jobbarit pitävät huolen kirpputorien annista. Puutelista on hyvä tehdä ja jakaa sitä. Jos kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä iskee nostalgianälkä, niin fyysinen levy olisi ollut hyvä olemassa. Hanki samanlaisesta musiikista pitäviä kavereita ja vaihda levyjä heidän kanssaan. – Innostukseni musiikkia kohtaan juontaa juurensa jo lapsuudesta, kun olin lapsikuorossa sekä myöhemmin nuoriso-orkesterin trumpetisti. Vaihdantakauppa on nykyään tuloksellisempaa ja jonkin verran ostan myös nettikaupoista. Välillä aika turhauttavaa, kun ajat parisataa kilometriä ja saaliina on yksi rupinen sinkku. Kuva: Elina Luoma Kattavasti kotimaista 60-luvulta – Rajaa keräilysi aihe tarkkaan, äläkä rupea rönsyilemään. Minkä levyn ostamatta jättäminen harmittaa. – Ensimmäiset levyni olivat nippu 60-luvun puolivälin popsinkkuja, jotka sain kaveriltani joskus 60-luvun loppupuolella. Sen lisäksi on hyvä kerätä listan ulkopuolelta muutakin musiikkia itsensä sivistämiseksi, kunhan pitää kohtuuden mielessä. Keskustelu alkoikin yleensä kysymyksellä kyseenomaisesta levystä. Kylänpää teki 1990-luvun alussa Suomen Äänitearkistolle kirjan, jossa oli luetteloituna suomalaiset vinyylit 1953–1969. – Minulla on täydellinen suomipopsarja, joka käsittää kaikki sinkut, ep:t ja lp:t vuosilta 1960–1969. Mitä mieltä olet netistä ladattavasta musiikista. Hauskin muistosi keräilyharrastuksesi parissa. l Keräilee musiikkia laajasti 50-luvun viihdeorkestereista 70-luvun alun melodiseen brittiprogeen. Nykyhintoihin saa lisätä nollan tai kaksi perään, lisäksi levyjen 84 SOUNDI ATSU KYLÄNPÄÄ [EURA] l Omistaa 15 000 vinyyliä ja yli 1000 kappaletta muita musiikkiformaatteja. Molempien yhtyeiden uran alkupuolen levyt löytyvät alkuperäisinä hyllystäni. Jätin elävän musiikin minua taitavammille ja keskityin musiikin keräilyyn, kuten myös monet kaveriporukastani tekivät. – 80-luvun loppupuolella minulla oli laaja tuttavapiiri levyjenkeräilijöitä, joille jaoin suomisarjan puutelistaa. Minulla oli myös pieniä bändivirityksiä, mutta pian huomasin, ettei pelkkä nuotinlukutaito riitä, pitäisi olla myös rytmitajua. – Sääli, etten 80-luvulla ostanut Englannista enemmän 60-luvun brittipoppia, kun sen hinta oli 3–5 puntaa. – Nykyinen musiikin suurkuluttajasukupolvi on elänyt vaiheessa, jossa se ei ole tottunut maksamaan musiikista. – Ladattava musiikki sopii päivän hiteille ja muille vastaaville biiseille, joita kuunnellaan vain vähän aikaa ja unohdetaan sitten. Kerro ensimmäisen levysi tarina. Millaista on levyjenkeräilijän arki. Sitä on ollut koko ajan tarjolla ilmaiseksi netissä. Benefitin olin kuullut moneen kertaan jo aiemmin, mutta Salisburyn hankin vähän sokkona. Kaatunutta maitoa on kuitenkin turha surra. Kappaletta kun ei välttämättä löydykään enää netistä tai omalta koneelta. Levy harvoin on ainoa lajissaan, seuraava samanlainen tulee vastaan, kun jaksaa vain odottaa. Pääkohde ovat kuitenkin suomalaiset vinyylit 1953–1969. Ensimmäinen ostamani levy oli joko Jethro Tullin Benefit tai Uriah Heepin Salisbury. Mitä hyviä vinkkejä antaisit aloittelevalle levyjenkeräilijälle
Mitä mieltä olet netistä ladattavasta musiikista. l Keräilee etupäässä vanhaa punkrockia, mutta levyhyllystä löytyy myös rockabillyä, psychobillyä, countrya, action rockia, glam rockia. Kavereilta saa vastaanottaa välillä aika hauskoja kommentteja ja ilmeitä, kun he tulevat ensimmäistä kertaa kotiini. Millaista on levyjenkeräilijän arki. – Kannattaa muistaa, että ainakin ne harvinaiset levyt ovat hintavia. Sitä ennen tuli osteltua jonkin verran c-kasetteja, lähinnä uutta aaltoa ja rockabillyä. Levyjenkeräilykulttuurille hintavat postimaksut ovat suurempi haitta. Kuuluuko kokoelmaasi jotain harvinaisuuksia. Itse kuuntelen netistä musiikkia todella vähän, mutta joskus saatan muistin virkistämiseksi kuunnella Youtubesta jonkun kappaleen, mitä en jaksa alkaa etsiä levyhyllystä. – Keräilyharrastukseni lähti siitä, kun kaverini alkoi haalia The Clashin levyjä ja tämä into tarttui minuunkin. Siitä lähtien on ollut pystyssä monenlaisia bändivirityksiä. l Arvokkain levy on Kaaoksen ja Cadgersin split-ep vuodelta 1981. Tatuoinnin päällä on teksti M.A. l la, mutta eipä tästä viitsi stressata, sillä tässä maailmassa on paljon muutakin murehtimista kuin äänilevyt. Nummisen fani. Jos on keräilystä kiinnostu- neita ystäviä, heidän kanssaan voi tehdä vaihtokauppoja. Kävin myös hakkauttamassa reiteeni fotorealistisen tatuoinnin kyseisen taiteilijan Suosituimmat-lp:n kannesta. – Levyjenkeräilyharrastukseen nettimusiikki ei vaikuta, mutta isompi haitta se on fyysisten äänitteiden julkaisulle. l Sorasahi ei ole koskaan polttanut tupakkaa, sillä tupakkarahat ovat menneet äänilevyihin. Kerro ensimmäisen levysi tarina. ”Kävin hakkauttamassa reiteeni fotorealistisen tatuoinnin kyseisen taiteilijan Suosituimmat-lp:n kannesta.” Kuva: Mikko Meriläinen M illainen on historiasi musiikin parissa, Janne Sorasahi. Nyt viimeiset 14 vuotta olen soittanut Mean Idolsissa bassoa. Myös ulkomaanreissut ja levymessut kannattaa hyödyntää. Pidempään harrastaneilta levyjenkeräilijöiltä saa myös paljon tietoa ja vinkkejä keräilyyn. – Kaikki sai alkunsa siitä, kun joskus 80-luvun alussa nauhoitin Rockradiosta musiikkia c-kasetille. – Yksi kummallisuus on puolalainen postikorttisingle, jossa on Hanoi Rocksin Boiler-kappale. – Nettimusiikki on kuin tehty nykyajan kiireisille ihmisille, joille kaikki pitäisi tapahtua helposti ja vaivattomasti. Punkin ja M.A. Levyhyllystäni löytyy erikseen M. Sen arvo on noin 1000 euroa. Toki pienemmälläkin rahasummalla pääsee alkuun, sillä kirpputoreilta saattaa saada jopa muutamalla eurolla kattavan kokoelman Viktor Klimenkoa. Numminen In Memoriam ja hänen ensimmäisen levynsä nimi. Mitä hyviä vinkkejä antaisit aloittelevalle levyjenkeräilijälle. Netistä musiikki tulee helposti kiintolevylle, eikä tarvitse lähteä penkomaan levykauppoihin tai divareihin. A. – Hieman on jäänyt harmittamaan, kun en hankkinut The Meteorsin Meet Screaming Lord Sutch -ep:tä, kun se oli vielä Englannissa edullisesti saatavil- SOUNDI 85. Monet vanhat suomipunklevyt tuntuvat olevan myös aika harvinaisia nykyään. – Reissuilla tulee kulutettua aikaa levyjenkeräilyharrastukseen ja tutkittua paikallisten divareiden tarjonta. Minkä levyn ostamatta jättäminen harmittaa. Nummisen pauloissa JANNE SORASAHI [TAMPERE] Omistaa yli 10 000 äänitettä kaikissa muissa formaateissa paitsi savikiekkoina. Se tuli ostettua Tampereen keskustan Valintatalosta 19 markalla joskus 80-luvun alussa samoihin aikoihin, kun saimme kotiin ensimmäisen levysoittimen. Nummisen osasto, joka sisältää myös hänen kirjallisuuttaan ja Nummisen paperinuken vanhasta Apu-lehdestä. Hauskin muistosi keräilyharrastuksesi parissa. Sittemmin soittaminen alkoi kiinnostaa ja aloin rämpyttää kitaraa. – Olen suuri M.A. – Ensimmäinen ikioma lp oli Mac Curtisin Ruffabilly
Tuli dokailtua tosi paljon ja oli ihan okei, että päivät istutaan kahviloissa ja illat baareissa. Päädyimme kaikki lopulta Kallioon, Happoradion laulaja Aki Tykki muistelee kalliolaiskahvilan terassilla. Onneksi valitsimme näin. Kaikki kaverit asuivat noin kilometrin säteellä tästä ja kävimme paljon baareissa. En repinyt konkreettisesti tapetteja seiniltä, mutta kyllä ne vähän rapistuivat. Bändin alkuperäinen idea oli tehdä lauluja pelkästään näistä aiheista. – Hirveästihän me kaikki tykkäsimme Kalliosta. > Laulun paikka Teksti: Visa Högmander Sarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Se oli selvää, että teemme joka tapauksessa jotain. – Tilasin usein pizzaa. Oli jotenkin hienoa saada kalliolaisen pornokauppiaan poika eli Ville Valo mukaan tekstiin. Minulla oli säkeistöidea. Nyt kun taas olen täällä, keväisin ja kesällä, kyllä minulla vähän sydämessä läikähtää. ”Päästäkää minut pois Kalliosta, viekää vaikka maalle, kalliolle kukkulalle / Päästäkää minut pois Kalliosta, pornokauppiaan poikakin myy kultaa Euroopassa” Kalliolaiset muurahaiset päätyivät Happoradion hittibiisiin todellisten tapahtumien kautta. Pyysin Mikiä soittamaan kaiken maailman riffejä ja juttuja E-soinnusta. – Puhuimme ensimmäisen Asemalla-levymme tuottaneen Gabi Hakasen kanssa Pois Kalliosta -biisistä paljon. Se poikkesi luuppeineen ja säksätyksineen muusta ekan levyn linjasta paljon. – Minulla on ollut aina taipumus kirjoittaa asioista, jotka ovat itsellä pinnalla. – Asuin silloin yksiössä Pengerkadulla. Aki Tykki sanoo biisin olevan debyyttilevyn lauluista ainoa, joka ei kuulosta tänä päivänäkään vanhalta. Silloinen kitaristimme Miki Pii asui myös Kalliossa ja bändin linja oli vähän hakusessa. ”Helle kuulemma jatkuu vielä, nahkahousut sanoi teeveestä / Minä lasken muurahaiset keittiöstä ja revin tapettia seinästä” Kuva: Visa Högmander H apporadion suurimpiin hitteihin lukeutuva Pois Kalliosta on syntynyt krapula-aamuna kesähelteisessä yksiössä. – Keikkoja on tiedossa paljon. Tykki editoi kotonaan tietokoneella yhden riffeistä käyttökelpoiseksi ja kirjoitti tekstin kämppänsä inspiroimana vuosituhannen vaihduttua. Soitamme sen edelleen joka ikisellä keikalla. Tästä syystä laulussa mainitaan muurahaiset. Tuotannollisestihan kappale on erikoinen. Ensimmäinen single Sinä & hän taas lähti soimaan radioissa odotusten vastaisesti. Mutta eipähän käy ainakaan elämä tylsäksi, Aki Tykki naurahtaa. Se oli siinä. Sävellys syntyi jo ennen Happoradion aikoja. Happoradio julkaisi kuudennen studioalbuminsa Elefantti helmikuussa. Mietimme, että alammeko käyttää koneita. Asuin ensimmäisessä kerroksessa ja pizzerian väki toimitti ruoan koputtamalla ikkunaan. – Ei näistä kuvioista tänä päivänä enää oikein tiedä. Sitä täydellistä vastakohtaa. Kun olimme äänittäneet biisin pohjat ja teksti oli valmis, päivää ennen kuin menin studioon laulamaan kappaleen narulle, tein vielä pienen melodiamuutoksen kertosäkeeseen. Levy on myynyt kultaa ja kävi listaykkösenä, mutta albumin toinen single Luonasi on linnani ei lähtenyt radiorotaatioon. Tajusimme, että se oli se jokin, mikä siitä puuttui. Krapulanmakuinen kaipuu pois kaupungista 60°11’12.9”, 24°57’35.9” Happoradio: Pois Kalliosta Levyltä Asemalla (2003) Sanat: Aki Tykki Sävellys: Miki Pii ja Aki Tykki 86 SOUNDI A ki Tykiltä on kysytty usein, että miksi hän tahtoo pois Kalliosta ja onko hän päässyt jo pois Kalliosta. – Se oli omituinen silloin. – Siinä vaiheessa alkoi haista vahvasti siltä, että biisi jää joko pois levyltä tai sitten se on seuraava single. Tykin asunnossa asui miehen itsensä lisäksi muurahaisia, jotka tykkäsivät tonnikalasta. Pahimmassa kankkusessa kuumassa yksiössä usein huomaa kaipaavansa kotikulmille Pohjois-Karjalaan järven rannalle. En kirjoita siitä, mistä ehkä pitäisi kirjoittaa, vaan siitä, mikä nyt sattuu olemaan mielen päällä. Saa nähdä, saammeko tänä vuonna ensimmäistä kertaa sadan soitetun keikan rajan rikki.. Kämppä oli helvetin kuuma kesällä. Se oli todella ahdistava asunto krapulapäivänä. Jos pizzaa jäi vähän syömättä, pizzalaatikossa oli muurahaisten juhlat. Se on omituinen edelleen. Koko Joensuun kaveriporukkamme muutti Helsinkiin 1990-luvun lopulla. Siitä tulee Happoradio-nimikin. Tunsimme kuuluvamme johonkin suurempaan, siinä oli rappioromantiikkaa ja dekadenssiä. Koimme, että siinä oli jotain hienoa, jotain persoonallista, mutta siitä puuttui silti jotain
– Tämä oli taide- ja terapiaprojekti, kunnes Suomen Musiikin Kari Hynninen ehdotti julkaisun tekemistä, Jussi kertoo. – Kyllä tämä levy oli selkeästi aikamoinen kuherruskuukausi oman tuotannollisen luovuuden kanssa, vaikka kriisejäkin oli, Jussi muistelee. – Instrumentaalimusiikkiin keskittymiselle on useita syitä. Julkaisun häämöttäminen toi projektiin ryhtiä ja Ristikaarto al- ”Instrumentaali musiikilla pystyy ilmaisemaan enemmän kuin lauletulla.” koi keskittyä levyn äänittämiseen tai näyttöpäätetyöhön päivän tai kaksi viikossa joskus viime vuoden loppupuolella. Keikalla, joita on toistaiseksi sovittu kaksi syyskuulle, Ristikaarto luottaa orgaanisempaan ja vapaampaan ilmaisuun kuin tarkkaan tuotetulla levyllä. Toisekseen, minusta tuntuu, että instrumentaalimusiikilla pystyy ilmaisemaan enemmän kuin lauletulla. Paljon improvisointia. > Tarkkailuluokka Superfjord Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Selkein ero entiseen Ristikaarron uuden projektin kohdalla on ilmiselvä – Superfjord tekee instrumentaalimusiikkia. Prosessi oli opettavainen. Perinteisissä bändeissä uransa soittaneelle Ristikaarrolle Superfjordin debyytin palapelimainen toteutus oli uusi aluevaltaus. Sitä tehtiin varsin rauhallisesti, pätkä ja soittosuoritus kerrallaan, täysin kaupallisen studioympäristön ulkopuolella. Levyltä löytyykin versio John Coltranen A Love Supremesta. Levyllä soittavan miehistön historiassa ja nykyisyydessä kummittelevat yhtyeet kuten Pariisin Kevät, Rubik, Major Label, Kytäjä ja tietenkin Kevin, joka on bändin sydämen, multi-instrumentalisti Jussi Ristikaarron entinen koti. Kosmisen hengen ilmentymä 88 SOUNDI Kuva: Suomen Musiikki S uperfjordin miehistö koostuu pitkän linjan tekijämiehistä. Superfjordin It Is Dark But I Have This Jewel -albumin vaikutteet löytyvät kiinnostavasta ajasta musiikin historiassa eli 1960- ja 1970-lukujen vaihteesta ja kohdasta, jossa uudenlainen hengellisyys alkoi löytää tiensä jazziin, folkkiin ja rockiin. – Livestä haemme tosiaan jonkinlaista kontrastia levyyn – ehkä hiukan fuusiojazzmaista meininkiä vaikka kukaan meistä ei ole jazzmuusikko. TEKSTI: ARTTU TOLONEN www.facebook.com/superfjord. Kun joku laulaa, ”Baby, I love you!”, se on siinä. – Kyllä se on minulle tärkeä juttu, mutta ei dogmaattisena asiana. Tykkäsin tästä uudesta tavasta tehdä töitä ja minusta se on sopiva tälle projektille. Vaikka tulevaisuudessa menisimme studioon muutamaksi päiväksi soittamaan, siitä syntyisi todennäköisesti improvisoitua raakamateriaalia, jota sitten työstäisin edelleen samalla lailla kuin tämä levy tehtiin. Olen agnostikko ja kyllä minut tuon ajan musiikkiin yhdistää halu kanavoida jonkinlaista transsendenssia tai tuntemuksia suuremmista voimista, Jussi miettii. Ensinnäkin, en ole kaksinen lead-laulaja, vaan enemmän sellainen stemmojen vetäjä. Instrumentaalimusiikki tarjoaa laajemmin samaistumispintoja sekä muusikolle että kuulijalle. Miehistökin on osittain eri. Ja esimerkiksi Kevinin valot tehnyt VJ Hellstone on luvannut tulla keikoille visualistiksi. – En etsiskele vaan kanavoin voimallisia tuntoja. Minulla on hyvin vahvoja kokemuksia esimerkiksi luonnosta ja tässäkin musiikin instrumentaalisuus antaa vapauksia ja jättää tulkinnanvaraa
HAE LAINAA NYT JA TSEKKAA KESÄN FESTARIKASSA KUNTOON!
Siihen liittyen, edellisessä lehdessä tällä palstalla esiintyneelle The Scenesin Mikille terveisiä: kyllä ne sydämet pakahtuu joka päivä. Samalla tulee pidettyä kunnosta edes jonkinlaista huolta ja kun meillä miehillä ei oikein muutakaan sodan ja taistelun korviketta enää ole. Ehdottomasti parasta puistolukemista aikoihin ovat kuitenkin aivan ihastuttavat Tekken-zinet, Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Sen sijaan joutuu tuijottamaan Stockersin ja monen muun muutenkin närästystä aiheuttavan bändin promokuvia. En edes halua käydä katsomassa miltä toimittaja näyttää – unelmissani Suomen Susanna Hoffsilta. Olen kevään kotimaisia julkaisuja läpi plärätessäni lähinnä turhautunut, ettei yksikään yhtye pyri katumuodin edelle omalla, selkeästi erottuvalla visuaalisella ilmeellä. Toistaiseksi olen ehtinyt vain juosta Less Than Zeron läpi. Ja tämä nyt tietysti on kaikkein väsyneintä, ruveta hehkuttamaan omia keikkoja, mutta ei voi mitään. On myös yksi parhaita krapulan pois pyyhkijöitä. Kesää on odotettu ja sen myötä lähes joka aamuisia aamu-uinteja läheisessä järvessä, tai mökillä ollessani meressä. Koska kesäisin ei sään puolesta ole muuta tekemistä kuin olla sisätiloissa iltaan asti, otin tavoitteeksi käydä läpi oleellisemmat elokuvat Cinéma du look -liikkeestä, jonka edustajat laittoivat muodon sisällön edelle. Minulle kesän paras asia tapahtui jo heti kesäkuun ensimmäisenä päivänä, kun vaihdoin päikseni erään kollegan kanssa levyjä ja sain viimein haltuuni vuosia metsästämäni The Replacemensin Let It Be -lp:n – eli maailman parhaan rocklevyn – alkuperäispainoksen. Jotta kesä ei menisi aivan täysin hyvien värinöiden merkeissä, olen tänäkin vuonna varannut kesälukemiseksi Bret Easton Ellisin tuotannon. 90-luvun cooleimmat Bowie-fanit tuskin soittavat näillä leveysasteilla Dog Man Star -klassikkoaan alusta loppuun, kuten alkukevään keikoilla. JUHO ÄIJÖ KESÄ! Vihaan kesää. Hieno laji, vaikka huipputasolla bisnes tätäkin hommaa yrittää tietysti parhaansa mukaan pilata. Loistavaa äänimaiseman täyttäjää kun maalailee työhuoneella aamusta iltaan. Oman bändin levyähän ei julkaisun jälkeen enää halua kuunnella yhtään, mutta varsinkin näin parin vuoden hiljaiselon jälkeen ovat nuo muutamat levynjulkkarikeikat kyllä muistuttaneet itselle vahvasti siitä, mikä tässä rokkitouhussa on kaikkein hienointa ja tärkeintä. Musavisat, Poplaari, Jake Nyman, tietysti Kansanradio, Enska sekä ehdottomina helminä Susanna Vainiolan toimittamat Lakatut varpaankynnet lauantaisin ja Kissankehto sunnuntaisin. Onneksi vanha räkärodeon kuningas, seksihullu Elvisimitaattori ja hektinen perseenheiluttaja Jon Spencer tulee Tampereelle The Blues Explosion -bändinsä kanssa kompensoimaan mahdollista pettymystä. Aivan parasta. Myös Yle puhetta tulee kuunneltua varsinkin autossa, koska esimerkiksi bänditreenien jälkeen ei useinkaan jaksa kuunnella musaa. Olen laskenut päiviä lapsuuden lempibändini Sueden näkemiseen Ruisrockissa, samalla kaivaen esiin levyt, nimmarit, vanhan fanikrääsän ja bootlegit, ikään kuin alttariksi. > Syntymäpäivä 50 VUOTTA SAMPSA SARPARANTA No Shame EN OLE koskaan oikein radiota kuunnellut, koska tarjonta on yksinkertaisesti aika kamalaa, mutta kuluneen vuoden aikana olen fiilistellyt Radio Suomen viikonlopun ohjelmistoa. Virkistää ja kirkastaa ja jollain lailla levollistaa päivän käyntiin. 9.7.1964) ”Et ole yhtään mitään rock-alalla, ellet ole riidellyt kanssani tai maannut Winona Ryderin kanssa.” – Courtney Loven ehkä kuuluisin tapa määritellä rocktähteyden rajat. Tässä maassa riittää hienoja mestoja harrastaa tätä meditatiivista seikkailua. 90 SOUNDI myös mahtavaa pulahdella järviin milloin missäkin päin Suomea bändin keikkareissuilla. jotka ovat nousseet klassisimpien pienlehtien joukkoon jo viidenteen numeroon mennessä. Kuva: Cherry Forever > Viimeinen sana. Näin MM-kisojen kynnyksellä on myös pakko mainita jalkapallo, vaikka se nyt vähän itsestään selvää ja leimiä onkin. Kuitenkin olen tyytyväinen siihen, ettei ainakaan tarvitse kärvistellä kuluneessa parkatakissa tuulen vietävänä. Enkä nyt tarkoita pelkästään penkkiurheilua, vaikka sekin on mahtavaa ajanvietettä, vaan ennen kaikkea hyvällä kaveriporukalla pyöritettyä, ei tosikkohenkistä höntsäpalloa Teijon luonnonsuojelualueen kupeessa. Varsinkin näin kun on aina aikaisemmin pitänyt kaikenlaista urheilua hölmöjen hommana, voi itsensä voittaa ja saada onnistumisen kokemuksia helposti. Täydellistä ajankuvaa, loistavaa tai kauheaa musaa ja ihanan sensuelli ääni. Se on osoittautunut itselleni enemmän kuin sopivaksi, sillä sisältö ilman pintaa on yhtä tyhjän kanssa – ja sama pätee popmusiikkiin. On Courtney Love (s. Sääli. Toivomani optimilämpötila on aina ollut noin +10 celsiusastetta, mutta joka vuosi se menee jossain vaiheessa yläkanttiin
CHECK OUT! DISTRIBUTED BY NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
HEINÄKUUTA! WWW.THISISFIRSTAIDKIT.COM WWW.SONYMUSIC.FI METALLILEGENDA UUSI ALBUMI REDEEMER OF SOULS ILMESTYY 11. HEINÄKUUTA JUDASPRIEST.COM FACEBOOK.COM/OFFICIALJUDASPRIEST. UUSI UPEA ALBUMI NYT KAUPOISSA SISÄLTÄÄ SINGLEN MY SILVER LINING FIRST AID KIT RUISROCKISSA SUNNUNTAINA 6