SOUNDI 6–7/2015 WÖYH! WÖYH! KESÄ SAA TULLA! Soundin festarikalenteri A SA 6– 7/2015 8,50 € (sis.alv) -VUOTISPAKETTI TUHTI MUSE SEKOPÄISEN NERON VARJOSSA LINDEMANN SAKSA–RUOTSIYHTEISTYÖN VOIMA TUOMARI NURMIO KUN JUDGE BONE KOHTASI HOEDOWNIN DEVIN TOWNSEND METALLIMAAILMAN OUTOLINTU MUSE SEKOPÄISEN NERON VARJOSSA LINDEMANN SAKSA–RUOTSIYHTEISTYÖN VOIMA TUOMARI NURMIO KUN JUDGE BONE KOHTASI HOEDOWNIN DEVIN TOWNSEND METALLIMAAILMAN OUTOLINTU Sound I 11 kansi_6_2015_j.indd 1 5.6.2015 9.40
Live Nation aukeama.indd 2 5.6.2015 15.50
Live Nation aukeama.indd 3 5.6.2015 15.50
.. Warner tulostus.indd 4 4.6.2015 13.32. STANDARD / SPECIAL / VINYL / DIGITAL / SUPER DELUXE SISALTAA SINGLEN 'PRAISE ABORT' 19 / 06 / 2015 WWW.SKILLSINPILLS.COM .. .
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN LOG-SYX 06-15.indd 1 05.06.2015 12:18:20 Nuclear Blast 2 tulostus.indd 5 5.6.2015 14.01
KADAVAR (GER) , THE SHRINE (USA) , HORISONT (SWE) 17€/15€ (K-18) LA 21.11. TURMION KÄTILÖT, WHISPERED 15€/13€ TO 8.10. BATTLE BEAST 12€/10€ LA 24.10. JULIET JONESIN SYDÄN 17€/15€ (K-18) SU 16.8. PARIISIN KEVÄT, JOOSUA 18€/15€ LA 14.11. SCANDINAVIAN MUSIC GROUP 16€/14€ LA 17.10. TSEKKAA AJANKOHTAINEN OHJELMA: WWW.JELMU.NET EI IKÄRAJAA ELLEI TOISIN MAINITA. GRAVE PLEASURES, KESÄ 12€/9€ LA 19.9. Lutakonaukio 3, 40100 Jyväskylä. KENGURUMEININKI 10€/8€ PE 4.12. FREUD, MARX, ENGELS & JUNG 15€/13€ (K-18) LA 15.8. TURISAS, BARREN EARTH 16€/14€ LA 28.11. HALVEMPI HINTA JELMU RY:N JÄSENILLE. jelmu@jelmu.net LISÄYKSIÄ TULOSSA. ENNAKKOLIPUT: WWW.JELMU.NET JA TIKETTI. LAINEEN KASPERI & PALAVA KAUPUNKI, GRANNIES SMOKING PIPES 10€/8€ PE 30.10. CIRCLE, DEATH HAWKS 12€/10€ (K-18) SU 29.11. SVART FESTIVAL: JESS AND THE ANCIENT ONES, SAMMAL, SPEEDTRAP, HARD ACTION +muita 17€/12€ (K-18) Jelmu tulostus.indd 6 5.6.2015 16.33. BAARI K-18. STAM1NA, DISCO ENSEMBLE, THE METEORS (UK) , MERCHANDISE (USA), NIGHT (SWE) , MUSTA PARAATI, ASA & BAND, LAPKO, ATOMIROTTA, SANTA CRUZ, LIKANEN ETELÄ, HISSER, MNTTT, TUUTTIMÖRKÖ, JKL RAP ALL-STARS, KUUDES SILMÄ, THE SPLITS, FLESH ROXON, FORESEEN, APINA, JAAKKO AUKUSTI, NANCY, TOTAL RECALL, LÄSKIT LOKIT, ROCK. PAPERI T, HAAMU 10€/8€ MA 7.12. TUSKA PRESENTS: MOONSPELL (POR) , DAGOBA (FRA) , JADED STAR (GRE) 22€/20€ PE 6.11. KAMELOT (UK) , +support 26€/24€ PE 2.10. TUSKA PRESENTS: DØDHEIMSGARD (NOR) , SATURNIAN MIST 18€/16€ PE 9.10. UFOMAMMUT (ITA) 12€/10€ (K-18) PE 23.10. AUSTIN LUCAS (USA) 8€/0€ (K-18) PE 13.11. HIM LOPPUUNMYYTY!!! PE-LA 28.29.8. STRATOVARIUS 23€/21€ PE 25.9. PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT, VALSE TRISTE, HUONO IDEA, BORRELIOOSI 12€/10€ PE 16.10. AMORPHIS 25€/23€ KE 4.11. 50€/45€ (2 PÄIVÄÄ) LA 5.9. 25-VUOTIAS TANSSISALI LUTAKKO ONNITTELEE 40-VUOTIASTA SOUNDI-LEHTEÄ! PE 18.9. (014) 617 866. POPEDA, PAHA KAKSONEN 20€/18€ (K-18) LA 10.10. DIABLO 14€/12€ PE 20.11. ENTER SHIKARI (UK) 25€/22€ TO 24.9. TANSSISALI LUTAKKO. WILKO JOHNSON (UK) 35€/33€ (K-18) TI 29.9. PAULA KOIVUNIEMI 25€/20€ (K-18) TO 12.11
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN COF-FF-SOUL 06-15.indd 1 05.06.2015 12:21:58 Nuclear Blast 1 tulostus.indd 7 5.6.2015 13.59
Soundi 6–7/2015 > 10 Pääkirjoitus ja lukijoiden muistot 14 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 16 Uutiset 18 Tällaiseen maailmaan Soundi syntyi 22 Tommi Liimatan aikamatka 24 Sanoin kuvin 26 Elämäni soundit: Jaakko Eino Kalevi 28 E-liike 30 Soundi-haastattelu: Devin Townsend 38 Asa 48 Muse 52 Lindemann 56 Suomalaisen rockin klassikot: Kahdeksas ihme 62 Tuomari Nurmio 66 The Rolling Stones Yyterissä 70 Mustaa magiaa 76 Levyarviot 92 Oton vinyylit 94 Bazook Lamb Of God Abbath Shiraz Lane 98 Stalker: Sami Yaffa 102 Laulun paikka: Ne Luumäet 104 Tarkkailuluokka: Katéa 106 Viimeinen sana & Hei, kuka puhui K annen k uv a: Mark us P aajala www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 8 48 Muse ”Matt saattaa olla välillä hyvin kiivas ja korostuneen analyyttinen.” 52 Lindemann ”Piiskasin häntä kirjoittamaan roisimpia ja roisimpia tekstejä.” 95 Shiraz Lane ”Reissulta ei selvitty ilman kevyttä hotellihuoneen uudelleen sisustusta.” K uv a: W arner K uv a: W arner K uv a: Nausk a K uv a: Anthony Clark son 30 Devin Townsend ”Rakastin pikkupoikana moottoripyöriä ja haaveilin motocrosskuskin ammatista.” 56 Kahdeksas ihme ”Rahalla ostettu kitara ja tuossa se runnoo sitä tuolla tavalla.” K uv a: Jouk o Järvinen sisältö_2015_6-7_a.indd 8 8.6.2015 15.45
Tärkeimpänä kaikista: kiitos lukijoille! • Akun Tehdas • A-lehdet • Anttila • Buusteri • Cdon.com • Dex Viihde • Discshop • Eastway • Elmu • Elvis ry • EMP • Exogenic • F-Musiikki • Fender • Finnish Metal Events • Flow Festival • Fullsteam • Gaea • Genelec • Gramex • Hard Rock Cafe • Helsingin Juhlaviikot • Icelandair • Ilosaarirock • IO Kustantajapalvelut • J. Erityisen suuri kiitos jokaiselle kirjoittajalle, kuvaajalle, taittajalle, ilmoitusmyyjälle ja muille vuosikymmenten aikana urakkaan osallistuneille! Sekä tietenkin maailman hyvällä musiikilla ja lehtemme sivut ajatuksillaan täyttäville artisteille. Soundi kiittää kaikkia 40 vuoden aikana matkassa olleita yhteistyökumppaneita Ja jokainen, jonka unohdimme mainita. Karppanen • Kivenlahtirock • Klubi • Klustermus • Kuulotekniikka • Lehtipiste • Levykauppa Epe’s • Levykauppa Äx • Like Kustannus • Live Nation • Lost in Music • Loud n’ Live • Love / Siboney • Lönnberg • Maailma kylässä • MARS-festivaali • Minerva Kustannus • Monsp • Musamaailma • Music Finland • Musiikki & Media • Musiikkituottajat • Muusikoiden.net • MyFrank • Nem Agency • Nuclear Blast • Nummirock • Oulun musiikkivideofestivaali • Osku • Playground Music • Porispere • Provinssirock • Punamusta • Ratas Music Group • RLE • Rockadillo • Rockway • Roland • Ruisrock • Sakara • Scanweb • Scandinavian Musical Instruments • Sennheiser • Sinebrychoff • Sony Music • Sotkamon Syke • Sound Of Finland • South Park Tampere • Spinefarm • Suomen Muusikkojen Liitto • Supersounds • Svart • Tallinn Music Week • Tampere Talo • Tampere Film Festival • Teosto • Texicalli • Tuska • Universal Music • Universal Sony Pictures • Valtteri Festival • Warner Music • YLE Soundi kiittää.indd 9 8.6.2015 14.40
Myyjä häkeltyi ja yritti änkyttäen laittaa kaikkea muutakin tulemaan. Sitä ennen kaveerasin paljon Musa-lehden kanssa. Niin uutta kuin vanhaa. Siinä orotelles muistin repussa olevan Soundin ja ei muuta kuin sitä lukemahan. Jonakin kesänä ennen oman ajokortin hankkimista muistan pyöräilleeni 20 km meiltä kotoa kirjastoon Beatlesia kuuntelemaan, ihan lp:nä. Kiitos siitä.” – VESKU68 OLIN EHKÄ 10-vuotias nuori poika ja haaveilin kitaran soittamisesta, mutta vanhemmat eivät suostuneet soitinta ostamaan näin nuorena. Jopa niin paljon, että aivan kaikkia en armottoman lyhentämisen jälkeenkään saanut näille parille sivulle sopimaan. Mitä avuksi... Kyseenen Soundi, niinkuin muutkin vuosikerrat, ovat vintillä tallessa ja posti tuaa joka kuukausi uuren Soundin.” – JUHA KOSKI ENSIMMÄISEN KERRAN otin Soundin käteeni abi-vuoden syksyllä. Sain kuitenkin tilata Soundin ja siitä tulikin luettua musiikkikauppojen kitaramainokset tarkkaan. Se jaksaa aina minua naurattaa.” – KARI LAULAJAINEN MULLE SOUNDI on merkinnyt samaa, kun totaalinen musallinen herääminen jossain 80-luvun puolessa välissä. Kuka sinä olet?’ Toisella on persukset punaisena. Paras muisto on se, kun Juntunen piirsi kuvan, jossa kaksi poroa keskustelee: ’Moi, minä olen Petteri Punakuono. Tätä uutta sarjista piti vähä makustella mutta nytte seki toimii ku häkä. Sen jälkeen meijän Soundi lähtee kiertoon. Soundia olen tilannut alusta asti ja jatkanut tilausta edelleen, nyt viime aikoina jo lähinnä periaatesyistä kannattaakseni hyvää rockjournalismia. Mulla oli meneillään paha ja akuutti Yngwie J. Ei oo dementiasta tietookaan. Fanitin myös Beatlesia, mikä tavallaan hyppäsi meidän perheessä yhden sukupolven ylitse. Teillä on ollu hyvät kirjottajat. Minulla on kuitenkin tallella lähes jokainen Soundin numero alkaen eka Musasta. Lehtimyyjä soitti ja oli juuri aloittamassa paperistaan luettavan jargonin kun sanoin saman tien, että laita Soundi tulemaan. Ja on riittänyt tähänkin päivään asti.” – ARG OLEN ALOITTANUT tilaamisen jo heti ekasta Musasta asti. Vaikka ikää alkaa olla kohta 60, seuraan mielelläni rock-uutisia. Tämä oli Popeda-yhteen keikkabussi, jonka kyljessä komeili teksti: Soundi – Suuri suomalainen rocklehti. Vuosien mittaan oon lehden kautta löytänyt uusia hienoja artisteja ja bändejä, mikä on tosi hieno homma. Toivon Soundin porukalle menestystä ja hyvää jatkoa valitsemallanne kivikoisella, mutta niin antoisalla tiellä.” – SAKKE ENSIMMÄINEN KERTA oli ilmainen. Gunnarit oli iskenyt kovaa ja niitä juttuja todella janosi. Muistelen, että pääjutun aiheena taisi olla Pearl Jam. Yläasteen ja lukion vieressä sijainneessa kirjastossa törmäsin Soundiin ja sitä lueskelin usein koulubussia tai taksia odotellessa. Manic Street Preachers! Mulla on Soundin vuosikerrat säilytyksessä lapsuudenkotini kellarissa, sieltä on hyvä ottaa ja nauttia vuosikerta Soundia. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Lukijoiden puheenvuoro ”Kumpikin jaksaa ja voi hyvin, sekä Soundi että Popeda.” ”Meijän lapset ei oo lukenu Aku Ankkaa vaan Soundia.” pääkirjoitus-taitto_2015_6_b.indd 10 4.6.2015 11.23. Eli sillon jysähti rokki/hevimusa kunnolla ja Soundi oli se lehti, josta pikkujätkäkin tajusi ja vaistosi, että siitä löytyy ASIAA. Olen ollut suuri musiikin ystävä jo Pääkirjoitus A-PUOLI > 10 Tällä kertaa uhraan pääkirjoitukselle varatun tilan – ja vähän päälle – erittäin pätevän syyn takia. Nykyään ekana meijän aikuiselle pojalle ja sieltä tyttären perheeseen. Oman Soundi-lehden tilasin 2000-luvun alussa. Olin jostain syystä kiinnostunut demopalstasta. Koska olin erittäin kiinnostunut rockista ja erityisesti vieläpä erityisesti sen alakulttuureista, joista ei Kekkoslandian aikoihin ollut kovin helppoa saada hyvää tietoa, oli Musa minulle todella tervetullut lisä suomalaiseen populaarilehdistöön. Kesäisenä perjantaina tuli mielehen, että lähärempä viikonlopuksi serkkupoijalle kestihin Alahärmään. Oli kiva seurata jos joku demo, joka oli saanut hyvät arviot, nousi myöhemmin suuremman yleisön suosioon. Meijän nuorempi polvikin lukkee lehen kannesta kanteen. Sinne ne päätyy tulevatkin Soundit, hyvin luettuina sekä hyvin säilöttyinä. Ja niitähän tuli valtavasti. Musiikkimakuni on sittemmin kehittynyt lähemmäs juuria jazzin ja maailmanmusiikin suuntaan. Koska olen jo vuosikertaa 1952 on lehtien aktiivinen seuraaminen jäänyt vähemmäksi lähinnä nykyisten työkiireitten takia, mutta rock on kuitenkin lähellä sydäntä ja haluan jatkaa Soundin tilaamista. Pelkkä Soundi riitti. Piti nimittäin tehdä äidinkielen ja kirjallisuuden kurssille tekstitaitovastaus jostain lehdestä, jota ei ollut aiemmin lukenut. Ei muuta kuin vaatteita reppuhun ja juuri perjantaina ilmestyny Soundi myös mukaan. Meillä on kaikki Soundit mitä on postilaatikosta tullu niputettu ja säilötty sinisiin muovipusseihin turvaan kosteudelta ja homeelta jos niitä sattuis kellari varastoon jostain tulleen. Kumpikin jaksaa ja voi hyvin, sekä Soundi että Popeda. Ja tilauksemme jatkuu…” – TARIJA SOUNDI on ollut minulle hyvä kaveri vuodesta 1975 lähtien. Waldemar Walleniuksen jutut oli meistä parasta. Sitte puoliso vie Soundin noin viikoksi ja lukkee lehen joka ikisen sanan mitä ootta siihen kirjottanu. Loistavia juttuja vuosien varrella. Harmi vain levysoitin oli juuri silloin epäkunnossa, mutta onneksi Soundin uusin numero oli ilmestynyt ja luin sen reissun kohokohdaksi. Suuri hatunnosto menee Kanerva, Juntunen ja Wallenius -kolmikolle. Palttiarallaa tunnin lukuhetken jäläkeen oli sää muuttunu aurinkooseksi ja matka jatkui. Pyysin nimittäin sähköpostilla tilaajiamme verestämään Soundi-muistojaan ja kertomaan niistä minulle. Ei muuta kuin lähimpään heinälatoon sateen suajaan ja orottamahan että sää paranoo. Ja se perkele vielä muistaakin kaiken lukemansa. Odottamaan, jospa tyttärenpoika Otava haluaisi lukea meijän ajan piiseistä sekä niitten tekijöistä. Minä luin Juntusen ”karseet” sarjikset jo heti postilaatikolla ja nauroin itteni tärviölle. Silloin huomaa, että aika todellakin kultaa ja multaa muistot! Soundin nykymeininki toimii edelleen ja täytyy erityisesti kehaista Teppo Vapautta, jätkällä on helvetin hyvä ote ja palo koko hommaan! Joten: Kiitos Soundi!” – PESSI SOUNDI TULI tutuksi 90-luvun alussa kun selailin isoveljeni Soundeja. Ollaan nelihenkinen perhe ja meijän lapset ei oo lukenu Aku Ankkaa vaan Soundia. KULTAINEN Soundimuisto teinivuosilta, kaukaiselta 1990-luvulta: meillä kotona uskonnollis-agraarisessa perheessä ei populaarimusiikkia kuunneltu eikä todellakaan Soundia tilattu, mutta Radiomafia soitti mielenkiintoista musiikkia, varsinkin Upteekki. Matkaa Ylistarockista Alahärmään on noin 6o kilometriä ja sehän taittui hiaman viritetyllä Tunturilla reilussa tunnissa. Muuan Don Huonotkin oli aikoinaan noiden demojen joukossa. Tykkään itte levyarvosteluista sekä festarimainoksista ku ovat poptaidetta parhaimmillaan. Jäin Soundi-koukkuun alun perin yläasteeni kirjastossa ja välitunnit kuluivatkin uusinta numeroa kannesta kanteen useampaan otteeseen ahmiessa. Soundin tilasin heti, kun pääsin ensimmäiseen vakituiseen työhöni.” – KIRSI SOUNDI-LEHTI on ollut vuosikymmeniä suomalaisen rockjournalismin nro 1. Myöhemmin lukiossa ollessani julkaistiin yksi keikka-arvio Tavastialta, joka voiteli kolhittua sieluani hieman.” – KARI SAARILAHTI, DON JOHNSON BIG BAND OLI KESÄ 1984 ja kulkupelinä oli rippilahjaksi saatu Tunturi Super Sport. Suurkiitos! Olette maailman parhaat lukijat. Malmsteen -vaihe, ja muistankin pettyneeni karvaasti kerta toisensa jälkeen kun suosikkiartististani ei tehty kunnon syvähaastattelua. Varsinkin Tero Alangon jutut ja levyarvostelut avasi mulle poprockosastoa. 90-luvun alussa ei vielä päässyt internetiin ihailemaan kitaroita, joten Soundi toimi minun internetinä.” – TEARSOF ME OLLAAN tilattu Soundia ihan alusta asti. Tuskin vastaavaa kokoelmaa löytyy kovin montaa. Erikoismaininta loistavasta liikkuvasta mainoksesta joka muistaakseni kahdeksankymmentäluvulla kiersi Suomessa joka niemen ja notkon tanssilavat. Matka taittui mukavasti, kunnes puolessa väliä taivalta iski kunnon vesisare ja ukkonen
Lehti ja mies ovat muuttuneet maailman mukana, mutta yhdessä ollaan vieläkin.” – TANELI KARINEN PÄÄDYIN SOUNDIN vakiotilaajaksi muutamia vuosia sitten oman orkesterini julkaistessa ep:tään ja halusin seurata hieman Soundin demoarvioita josko sitä ruodittaisiin siellä. Juntusen sarjakuva piti lukea heti ensimmäisenä kun uusi numero ilmestyi ja tulihan niitäkin leikeltyä talteen. Itse tilasin samaan aikaan Musalehden mutta se meni pian konkurssiin, siitä lähtien olen ollut Soundin tilaaja katkeamatta.” – TAPIO KAPLAS ENSIMMÄISESSÄ tilaamassani Soundissa oli artisti-haastattelussa Geddy Lee, tämä oli Rushin Snakes & Arrows -levyn jälkeen. Sisältönä Juntusen hieno raportti Sielun Veljien treenikesästä jossain maaseudulla sekä raportti Helsingin tyylipoppareista ja uusromantikoista muun muassa Jay Havannasta ja Puka Oinosesta. En voi väittää, etteikö Soundin levyarvostelut olisi vaikuttaneet ostokäyttäytymiseeni musiikin suhteen. Paras musiikkilehti Soundi on ollut aina ja täysin ylivoimaisesti. Oli aikaisemmin käynyt mulla kitaratunneilla veljensä kanssa. Soundi tarttui käteeni ensimmäisenä, eikä muita tarvittu. Kaverin mutsi oli A-lehdillä duunissa ja sain irtonumeroita luettavaksi ja julkaisut kolahtivat kaikin puolin; jutut, levyarvostelut, sarjakuvat yms. Vanhoja Soundeja tulee selattua säännöllisesti vanhoja hyviä aikoja muistellessa. Mutta muutama vuosi sitten huomasin kaverin vessassa läjän Soundeja. Olin sitä ennen lukenut joitain irtonumeroita ennen kuin todella kiinnostuin lehdestä, ja Geddy Leen haastattelu on tähän päivään mennessäkin yksi lempiartikkeleitani, joten siitä oli hyvä aloittaa Soundin lukeminen.” – AAPELI SOUNDIA ALOIN lukemaan keväällä 1975. Tuossa kohtaa loksahti, ja aloin pitää Soundia ylivertaisena musajulkaisuna. Itselläni Soundi on tullut verenperintönä. Opeteltiin Musakoulun tutkintoon eräs hieno Metallican biisi kahden kitaran stemmoineen. Siinä kankkusessa paskalla istuessa lennähtikin flashback 90-luvun kirjastoon ja seuraavalla viikolla tein kestotilauksen, jota tuskin lopetan koskaan. Rokataan ja nauretaan yhdessä jatkossakin.” – PETRI RUOHONEN NOIN PARIKYMMENTÄ vuotta sitten aloitin kitaraopena paikallisessa musiikkikoulussa. Jossain vaiheessa huomasin porukan basistiksi tulleen Kaikan. Olen tallettanut kaikki lehdet vuosilta 1975–2014 eli 40 vuosikertaa. Hyviä hetkiä lehden äärellä jo varhaisteinivuosista toivottavasti kiikkustuoliin asti.” – ANDY H.C. Kun hurahdin lopullisesti metallimusiikkiin joskus 90-luvun lopulla, aloin ostaa lehteä irtonumeroina. Myös punk oli hyvin esillä sen ajan Soundissa Mikko Montosen jutuissa. Silloinkin kun laatu on ollut kuraa olen lehteä tilannut. Pian lehti tulikin tilattuna ja kotiin kannettuna, ja edelleen tulee. Olin luullut, että Waldemar ja kumppanit olivat lopettaneet koko lehtihomman, kun alkuperäisen Musan viimeinen numero ilmestyi vuoden 1974 lopussa. Taisi olla menossa numero 4, kun sain tietää siskoni kautta, että tälläinen lehti on ruvennut ilmestymään. Oltiin kaverin mökillä ja käytiin maalaiskylän ainoassa kaupassa. HALLIKAS 11 ”Kerääköhän Tauno muuten edelleen peräaukkoja?” ”Hyllyssä oli kylän ainoa kappale Soundia ja tappelimme Jussin kanssa kumpi sen saa ostaa.” pääkirjoitus-taitto_2015_6_b.indd 11 4.6.2015 11.23. Levyostokset tuli tehtyä suurimmaksi osaksi sen mukaan, mistä Soundin toimittajat olivat eniten innoissaan.” – JARMO KERÄNEN SOUNDI ON ollut arjessani mukana 90-luvulta asti. Soundissa on mahtavan monipuolista juttua musiikkija soitinaiheista ja se ylläpitää mielenkiintoa julkaisuun. Kerääköhän Tauno muuten edelleen peräaukkoja. Eniten on mieleen jäänyt 70-luku ja varsinkin Waldemarin innostuneet kirjoitukset. Entä miten Forssan levymessut voi. miehen ikään, aloin luonnollisesti tilata Soundia itsekin 90–luvun lopulla. Juho Juntunen oli toimittajista seuraava legenda ja myös alkuaikoina Juntusen sarjakuvat olivat erottamaton osa Soundia. Hyvä! Soundia olen ennen vakiotilaaja-aikojani lueskellut aina kun on eteen sattunut tai mielenkiintoisen etusivujutun bongatessani sen irtonumerona hankkinut.” – SAMPPA MUSIIKKIA kuuntelevana aikuisena ei parempaa luettavaa löydy, nuorena tilasin Suosikin ja jäin koukkuun ja nyt vanhempana Soundi on ehdoton! Aina kuunnellu heviä, joten mistä sitä tietoa saa – ensin Soundin lukua ja sitte nettiin yyriin lisää! Soundi on paras!” – EVILEVA ELETTIIN 1970-luvun loppupuolta ja teiniaikojen viimeisiä vuosia. Netin ja muun mediahässäkän myötä on se paras innostus hieman haihtunut, mutta ilo lehteä on yhä lukea. Samalla myös Soundi tuli käytyä lukemassa lehtilukusalissa, ja sinne tuli rynnistettyä aina Soundin ilmestymispäivänä. En muista millä röyhkeydellä lehden ostin, mutta asiaa puitiin vielä myöhemmminkin samana päivänä, kun sitä yhtä ja ainoata lehteä luimme samanaikaisesti aurinkoisella terassilla. Hyllyssä oli kylän ainoa kappale Soundia ja tappelimme Jussin kanssa kumpi sen saa ostaa. Naapuripitäjän poikia kun ovat. Tuttujen hevibändien arvosteluiden lisäksi hänellä oli usein viitteitä muihin bändeihin ja löysin näiden vinkkien avulla paljon hyvää musaa, ehkä isoimpana ja tärkeimpänä Mountainin Nantucket Sleighride –levyn, joka on aivan tajuttoman hyvä. Alkuaikoina Waldemar Walleniuksen kattavat tarinat kiinnostivat ja sieltä löytyi esimerkiksi Nick Lowe ja Dave Edmunds, joiden uraa on tullut seurattua sen jälkeenkin suht aktiivisesti. Soitot jatkuu ja Soundi tulee edelleen.” – A. Kun itse tulin ns. Säästössä on helminumeroita omaan makuuni ja niitä tulee luettua vieläkin joskus, those were the days. Olen pitänyt Soundin kanssa yhtä sekä huonoina että paskoina vuosina. Soundi on ehkä tärkein tekstimuotoinen jatkumo, josta on löytynyt lukemattomia uusia artisteja, vinkkejä ja tukea omiin bändiviritelmiin. Näin Soundin, jonka kannessa oli Pelle Miljoonan kuva ja lehdessä oli Pellen lisäksi juttua ainakin Lords Of The New Churchista, joka näytti valokuvassa komealta bändiltä. Soundista sain kuukausittaisen hyvän ystävän ja mielenvirkistäjän, kiitos teille toimituksessa siitä!” – MIIA SYYSKUU TAI lokakuu 1982. Onneksi ruskeassa nahkaisessa talouskukkarossa oli riittävästi rahaa, jotta sain maidon lisäksi myös reilut 8 markkaa maksaneen Soundin. Kiitoksia hyvästä työstä rockin hyväksi!” – EMOLAN ERIC SOUNDI ON ollut yksi ainoita koko elämäni mukana olleita asioita ja kiinnekohtia. Sain TT-vastauksestani täydet pisteet ja kirjoituksiin lukiessani pää pysyi kasassa, kun sai välillä muutakin lukemista. Sillä oli varmaan vaikutuksensa, kun olin jokusen vuoden aiemmin aloittanut vakavammin kitaransoiton ja nyt tuli tutustuttua ennakkoluulottomasti erilaiseen musaan. Tasaisesti se on postiluukusta tullut, muutamia taukoja lukuunottamatta, jo hyvän toistakymmentä vuotta. Noista palasista on jäänyt se, että Soundi tulee vieläkin tilattuna kotiin.” – JÖRTSI MUSIIKKI ON merkinnyt minulle aina eniten. Toki pienellä pohdinnalla tulee muitakin ostopaikkoja mieleen, mutta toistaalta 22 vuoteen en ole lehteä ostanut, koska olen ollut vuodesta 1993 lähtien tilaaja.” – AKU-TUOMAS MATTILA ITSELLENI TÄRKEIMMÄT ja rakkaimmat Soundi-muistot liittyvät Juho Juntusen levyarvosteluihin. 2000-luvulla menikin sitten muutama vuosi, että Soundin irtonumero tuli ostettua satunnaisesti silloin tällöin. Seuraavankin Soundin ostin ruokakaupasta seuraavana kesänä. Kannessa oli Ismo Alangon ja David Bowien kuvat. Sain täydellisen tietopaketin vanhoista suosikeistani ja silmäni avautuivat uusille musiikkielämyksille. Luin lehteä kirjastossa satunnaisesti. Pidän lehden toimittajia ja kriitikoita ylivoimaisesti Suomen parhaina.” – JUSSI VÄISÄNEN SOUNDIHAN ON tullut minulle melkein katkeamatta jostain vuodesta 1977 lähtien (ne vuodet kun en tilannut, ostin R-kioskilta irtonumerot). Maitoa tai margariinia oli liian vähän, joten vanhempani lähettivät minut pikaiselle reissulle lähikauppaan. Odotin niitä aina innolla ja ne olivat aina jollain tapaa kiinnostavia ja tietysti Juhon näköisiä. Monelta kantilta nähtynä sopiva musalehti, josta ammensin kulloinkin pinnalla olevia aiheita, joita kertoilla soittajille. Sitä ennen olin lukenut Musa-lehteä vuoden 1973 alusta. Skidinpänä Soundista ongin kaikki uusimmat levyja bändivinkit ja luin myös soitinmainoksia lehdestä samalla pieteetillä kuin lestat Raamattua. Mikään toinen lehti ei ole koskaan antanut minulle samanlaista lukunautintoa kuin Soundi. Erityisesti mieltä lämmitti artikkelit bändistä Stam1na. Musiikki oli alkanut kiinnostaa jo 1970-luvun alkuvuosina, ensin ostettiin jotain Soundi-lehden irtonumeroita kunnes kaverini tilasi sen. No, pitihän hommassa yrittää pysyä ajan virrassa mukana, joten päätin tilata Soundin. Ja kirjastosta löytyi aika kattavasti Soundin hehkuttamat albumit. Pojat saivat parhaan mahdollisen arvosanan soitostaan. Kiitos Soundi, kiitos Juho!” – ANSSI KORKIAKOSKI ENSIMMÄISET MUISTONI Soundista ovat 90-luvun puolenvälin jälkeen. Erityisesti 70-luvun loppupuolella jäi Kate Bushin kansikuva teinipojan mieleen. Paljon on sen jälkeen tapahtunut. Olin 10 vee ja harjoitellut musiikkilehtien lukemista Suosikilla ja OK:lla. 90-LUVULLA opiskeluaikoina oli hyvin aikaa hengailla paikallisessa kirjastossa, ja kirjaston levyhyllyt tuli käytyä aika tarkkaan läpi musiikkityyleittäin ja A:sta Ö:hön. pienestä pitäen joten luonnolliselta tuntui valita musiikkilehti. Kiitän Soundia, että se on kolmen vuoden ajan lisännyt tietoisuuttani musiikkista, jota en ollut aikaisemmin kohdannut. Kesään 1983 loppuvat näin selkeät ostomuistot. Soundi on tilattuna tullut minulle vuodesta 2002. Faija tilasi Soundia jo 70–luvulla ja omistan suuren osan niistä lehdistä vieläkin
Vuosiäänestykseen mietittiin vastauksia kynää purren. Epe’sin mai nosten levytarjontaa tiirattiin sillä silmällä, että olisiko siellä jotain kiinnostavan näköistä ostettavaa. Mieleen jäävin juttu on ollut varmasti joskus 80luvulla, kun lehdessä oli kaksiosainen historiikki Lynyrd Skynyrd yhtyeestä. Suomihan ei tunnetusti ollut rockmusiikin tarjonnan osalta mikään kulta maa ja Ylelläkin suhtauduttiin aika nihkeästi tähän ”nuori somusiikkiin”, joten printti mediat olivat enemmän kuin painonsa kultaa. Mutta sitten elämä tuli mukaan kuvioihin ja harrastaminen jäi sivuun – erinäköisten älyttö mien ja älyllisten valintojen muodossa. Äiti tilasi minulle pyynnöstäni Suosikin, jossa olikin tuohon aikaan paljon musiikkijuttuja. Joten aloitetaan alan leh distä ja otetaan selvää, mikä on pöhinä maailmalla. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 41. Tutustuessani erilaisiin alan julkaisuihin, aloin pikku hiljaa tulla siihen tulokseen, että siinä hetkessä Soundi oli kaikkein kattavin ja laajaalai sin, mitään alleviivaamatta ja mitään dissaamatta, kaikesta han ei tarvitse pitää. Se oli ainoa lähde, josta sain tietoa musiikista moni puolisesti, ja vielä ilmaiseksi! Elettiin 80luvun alkua/puo liväliä. vuosikerta 12 pääkirjoitus-taitto_2015_6_b.indd 12 4.6.2015 11.23. Uusi innostus Soundiin al koi oman soittamisen myötä. Niinpä teillä musiik kimedioissa on tärkeä tehtävä seuloa paskasta ne konvehdit.” – TERHI ARMEIJASSA OLLESSANI pääsin irti hetkeksi harmau desta lukemalla sotilaskodissa vanhoja Soundilehtiä, joita oli aimo nivaska. Toki kyseiseen kirjas toon tuli myös tämä toinen iso S:llä alkava musiikkilehti, mutta sen jutut eivät olleet niin kiinnostavia silloin, jos tain syystä… Sain vinkkejä uusista bändeistä, ja jos tar peeksi kiinnostuin, tilasin lplevyjä paikalliseen postiin, näin löytyi monta helmeä kokoelmiin.” – MINNA PARTANEN ALOITTELIN LUKEMAAN Soundia siina 13–14vuoden korvilla, kun Suosikin mega turbokultaplatinajulkaisut ikuisine Elviksen julisteineen alkoivat tympiä. Nyt miettii niitä ihania aikoja, kun oli ihanaa musiikkia – etenkin 80luvun musiikki, joka sai sukat pyöri mään jaloissa. Jossain vai heessa Rumba alkoi vaikuttaa nuorten, musiikkia hyvinkin tarkkaan seuraavien ihmisten lehdeltä. Halusin tietää artisteista muutakin kuin hei dän lempiruokansa. Ja saa edelleen, vaikka ikää on tullutkin. Tuli nuo ruus mieleen tässä kriisi iässä, miten aika meneekin nopeasti. Demosedän palstaa tuli tut kittua hartaasti; onko mei dän bändin kasetti arvioitu, onko arvio hyvä, lyödäänkö muut laudalta. Jatkakaa hyvää työtä jat kossakin ja olkoon maailman tuulet suotuisia.” – HARRI HATE HATERED LUESKELIN SOUNDI-leh teä joskus 80luvun alussa ja siellä oli juttua Iron Maiden yhtyeestä. Juttu oli mukaansa tempaava ja hauska, se kertoi yhtyeen historian mitään kau nistelematta ja sen parissa sai nauraa oikein kunnolla – vaik kakin tarinan loppu oli varsin surullinen kun osa yhtyeen jäsenistä kuoli lentoonnetto muudessa (mutta siinäkin osassa juttua oli humoristinen puolensa, sillä kun muutama eloonjäänyt bändin jäsen yritti verissä päin hakea apua koneen putoamisen jälkeen, niin heitä ammuttiin haulikolla kun kaverit olivat niin hurjan näköisiä). Tuolloin olin löytänyt tumma sävyisen rockin ja Rumban ekassa numerossa olikin esillä Musta Paraati, Syyskuu ja Kil ling Joke. Pian kuitenkin aika ajoi Suosikin ohi ja vaihdoin Soundiin. Lehti on hyvä, koska se on varustettu hyvällä meinin gillä ja tykkään eri yhtyeitten jutuista.” – PIKKU MYY INNOSTUIN MUSIIKISTA vuonna 1980, uuden aallon ja punkin myötä. Nykyisin tuntuu, ettei enää jaksa seurata aktiivisesti musiikkimarkkinoita, kun a) yli neljäkymmentä b) tarjontaa on liikaa. Olenkin ollut jo vuosikausia Soundin tilaa ja enkä näe syytä lopettaa ti lausta. Toissapäivänä tuli uusin lehti, selasin sen läpi ja ehdin lukea yhden eniten kiinnos tavimman jutun. Eli kannatti silloin lueskella Soundia. Olen nähnyt Maidenin kuusi kertaa livenä ja onhan se kova. Luin kuitenkin lehtiä vähän satunnaisemmin kirjastossa. Vuosien vieriessä ja asioiden tasaannuttua jos sain vaiheessa tuli jälleen ajan kohtaiseksi jatkaa siitä mihin jäin. Välillä kokeillut käydä kirjastossa lukemassa, mutta ei se ole sama asia, kyllä se on kotiin tultava.” – DILIGENT READER PÄÄDYIN SOUNDIN luki jaksi, koska olin kyllästynyt ns. Vuonna 83 aloitti Rumba, josta olinkin hyvin innoissani. Sykähdyttävimpiä hetkiä ovat olleet tietysti ne, kun on kantanut uutta Soundia posti laatikolta ja huomannut, että siinä iso juttu lempiartistis tani, esim. U2:sta. Mietin, että tästä bän distä tulee vielä iso. naisten lehtiin, jossa suorastaan lehti huutaa ”nyt rypyt sileäksi” ja samalla iski 40vuoden ikäkriisi. Tulee edelleen mulle ja aion sitä kyllä vielä lueskella varmaan eläkkeelläkin.” – TAPIO SEPPÄ ENSIMMÄISIÄ SOUNDEJA luin joskus 70luvun puolivälin jälkeen, kun Suosikki alkoi tun tua hivenen lasten lehdeltä ja Soundi oli jo todellinen musiik kilehti joka kirjoitti täyttä asiaa, ei pelkkiä kuulopuheita, juoruja ja huhuja. Vaihdoin takaisin Soundiin, nyt pysyvästi. Viikonlop puna pääsen lukemaan lisää ja monesti luen lehden kannesta kanteen, myös jutut niistä bändeistä joita en seuraa, sillä nekin jutut ovat hyvin kirjoi tettuja ja niistä saattaa oppia kin jotain.” – MIKA LONKA NUOREMPANA rockmie henä olin hyvin kartalla suun nilleen kaikesta mitä rock skenessä oli menossa. TUTUSTUIN SOUNDIIN ensimmäisiä kertoja pienen kirkonkylän pienessä kirjas tossa. Siinä tila tessani lehteä vähäksi aikaa ja ajatellessani vaihtavani johon kin toiseen, huomasin jälleen keväällä laskua maksaessani, että on taas vuosi mennyt ja muutama takana tyytyväisenä lukijana. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Soundi vaikutti tuo hon aikaan hieman vanhem man väen musiikkilehdeltä. Iski kiinnostus äijämeininkiin, ja rockmusiikki uppoaa aina sydämeen saakka. Ja niinhän siitä tulikin, ja on edelleen kovassa lyönnissä. Kiinnosti kovasti tämä bändi ja meninkin kat somaan sitä Ouluun Kuusrock festareille, ja kun näin eka kerran Iron Maidenin niin se oli siinä. Päästyäni sivii lin olen tilannut Soundia siitä lähtien kohta 20 vuotta. Kiitos hyvistä jutuista vuo sien varrella, jatkakaa samaan tahtiin.” – JARI VAHVIALA Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Tommi Liimatta, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Juho Äijö Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin 045 110 5522 Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. En tuntenut puolia kaan siinä esiintyvistä nimis tä. Pian lope tinkin tilaamasta Suosikkia ja siirryin Soundin ja Rumban tilaajaksi
GONG” MARLEYJAM BASTILLEUK \ GHOSTSWE \ CHARLI XCXUK APOCALYPTICA \ HALOO HELSINKI! SÓLSTAFIRISL \ AMORPHIS \ BERES HAMMONDJAM BIG K.R.I.T.USA \ ELASTINEN \ TOM ODELLUK \ SUNN O)))USA ANGUS AND JULIA STONEAUS \ APULANTA \ MOKOMA BEARDYMANUK \ POPEDA \ SANNI \ MICHAEL MONROE CMX \ PARIISIN KEVÄT \ OLAVI UUSIVIRTA \ KASMIR VON HERTZEN BROTHERS \ ROBIN \ EGOTRIPPI PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT \ PUTRO PARVELLA SMC LÄHIÖROTAT \ ATOMIROTTA \ GRAVE PLEASURES \ SANTA CRUZ \ PIMEYS MIREL WAGNER \ EVA & MANU \ PAPERI T \ GHOST BRIGADE \ JOOSUA \ SONIK JUKKA NOUSIAINEN \ LAINEEN KASPERI & PALAVA KAUPUNKI \ TEKSTI-TV 666 AIVOVUOTO+DJ KRIDLOKK+TUUTTIMÖRKÖ \ APINA \ PEKKO KÄPPI & K:H:H:L ROOPE SALMINEN & KOIRAT \ MÄKKI+ADI L HASLA+KUBE \ HC ANDERSEN KEINUVA LAHNA \ TOOT TOOT \ MUSTA PARAATI \ NO SHAME \ LOST BOOTS LASTEN HAUTAUSMAA \ TRYER \ FORESEEN \ DARFÜR \ HARD ACTION Liput: 2 pv 98 € Premium 2 pv 151 € 1 pv 32/69 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste Ilosaarirock tulostus.indd 13 4.6.2015 13.32. 1971 PLACEBOUK DAMIAN ”JR. est. Joensuu • 17.-19.7.2015 @ilosaarirock ilosaarirock.
Äänitteet tekivät viiden tähden esityksistä monistettavia ja jollain syvällisellä tavalla varmasti muuttivat tapaamme kuunnella musiikkia. Monesti ne ovat aivan oivallisia käsityötaidon näytteitä, joista huokuu hyvä fiilis ja meininki – ei mitään mullistavaa tai käänteentekevää vaan mukavaa menoa, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen ja jota kuuntelee kuin vanhan kaverin tarinointia. Mutta äänitteistäkin vain häviävän pieni prosentti on mestariteoksia ja monesti niihin kolmen tähden bändeihin tai levyihin onnistuu muodostamaan aika läheisen suhteen. Ennen ääniteteollisuutta myös mestariteoksista kuultiin yleensä korkeintaan kolmen tähden versioita. Musiikki levisi nuotteina ja sitä kuunneltiin kotona soitettuna tai jonkun kylän parhaan pianistin esittämänä. Mutta se oli poikkeus. Ehkä välillä, jos kyseessä oli suurempi kaupunki, joku oman aikansa Van Cliburn kävi kiertueella ja veti suvereenit viiden tähden versiot päivän hiteistä. Voi tosin olla, että tuskastuisin. Luulen, että kolmen tähden musiikin kyllästämässä ilmapiirissä kynnys tehdä itse musiikkia on matalampi eikä kenenkään tarvitsee pyydellä anteeksi, jos ei satu kuulostamaan viiden tähden vinguttajalta ja nerolta. Arttu Tolonen Suorat sanat A-PUOLI > Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Suurimman osan historiasta suurin osa ihmisistä on todennäköisesti kuunnellut korkeintaan kolmen tähden musiikkia. Kuulostaa minusta mukavalta. Ne olivat varmasti koskettavia. Kolmen tähden taikaa 14 kolumni_2015_6_a.indd 14 8.6.2015 13.43. Maailma jossa ei ole definitiivistä versiota mistään eikä ehkä edes musiikin ongelmakäyttäjiä kinastelemassa siitä mikä on definitiivinen versio jostain houkuttelee ainakin ajatuksen tasolla. Uskon tekemisen meininkiin. Tai kenties hyvistä harrastelijasoittajista koostuvan pienen orkesterin tulkitsemana
merikaapelihalli la 26.9.2015 0vet 18.00. HAMINA BASTIONI Klo 19.00-02.00 (portit auki klo 18.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €.€ Pietarsaaren lippuja myy myös Lipputoimisto. HELSINGIN KAAPELITEHDAS. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 010 841 4185. Liput toimituskuluineen alkaen 56,50 €. Klo 20.00 (OVET klo 18.30) LIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 52,50€/62,50€ € TIISTAINA 3. VIP SCORPIONS -paketit alkaen 99€ + Alv24% (122,76€) VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi Puh. VIP Myynti vain Menolipusta Haminassa lisäksi: SILVENNOINEN&MAIJANEN BAND, JONNE AARON Pietarsaaressa lisäksi: SANTA CRUZ, PAUL OXLEY´S UNIT, JONNE AARON PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ Klo 17.30-02.00 (portit auki klo 16.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €. Priority 79€. 010 841 4185 Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. YHTEISTYÖSSÄ: Eastway tulostus.indd 15 4.6.2015 14.56. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. MARRASKUUTA HELSINKI JÄÄHALLI THEPRODIGY.COM /THEPRODIGYOFFICIAL @THE_PRODIGY UUSI ALBUMI THE DAY IS MY ENEMY NYT KAUPOISSA VIP-paketit alkaen 129 € +alv24% (159,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh
Laulut tallennettiin edellislevyltä tutulla porukalla: Janne Haavisto (rummut), Tom Nyman (basso), Pekka Gröhn (koskettimet) ja Mikko Lankinen (kitara). Mietin sellaisia tarinoita, jotka on mulle merkityksellisiä ja joita minä halusin kertoa eteenpäin. – Viime talvena kokeilin taas, että syntyykö biisejä, ja niitä hän syntyi, Jukka kertoo. Toistaiseksi Antin työsopimus kattaa kesän keikat. – Pari vuotta sitten minusta alkoi tuntua siltä, että tässähän täytyy palata juurille, eli niihin musiikillisiin maisemiin, joissa viihdyin parikymppisenä, Mariska sanoo. Noel Gallagherilta ei ole koskaan puuttunut pokerinaamaa, kuten tämä tuore lausunto osoittaa: ”Jos Sir Paul McCartney lupautuu kirjoittamaan Oasisin comeback-singlen niin sitten alamme puhua Oasisin paluusta vakavammin.” Huomatkaa: silloin aletaan vasta puhua! Children Of Bodom löysi uuden kitaristin lähipiiristä. Karjalainen on saanut äänitykset päätökseen toissavuotisen Et ole yksin -menestyslevyn seuraajalle. 1970-luvun alusta saakka kansaa niin radio-ohjelmilla, kirjoilla kuin lehtijutuillakin valistanut toimittajakonkari Jake Nyman sai tämän vuoden Gramex-palkinnon. Metallica julkaisee peräti 50 levyä sisältävän liveboksin. – Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana seikkaillut monenlaisissa musiikillisissa kuvioissa ja nämä retket ovat olleet erittäin tärkeitä oman tyylin löytämisen ja kehittymisen kannalta. Iso muutos löytyy sanoituspuolelta, sillä sivupersoonien tai roolihahmojen sijaan luvassa on omakohtaisia kertomuksia. Lisäksi Pitäjänmäen E-studiossa piipahtivat perkussionisti Mamba Assefa sekä haitarimestari Veli-Matti Järven pää. – Tällä kertaa ei äänessä ole Lännen-Jukka tai Markku, vaan tämä on J. elokuuta. Yli satatuhatta kopiota myynyt menestysalbumi saa seuraajan ensi syksynä ja sitä ennakoiva single löytyy kaupoista 7. David Gilmour julkaisee syyskuussa Rattle That Lock -nimisen sooloalbumin. Albumin on tarkoitus ilmestyä joulukuussa ja luvassa on myös vinyylipainos. – Tavoitteena oli tehdä sellainen levy, mistä itse 70-luvulla nuorena poikana intoilin. Levyn ensisingle Itserakkausjuttuu on jo kuultavissa. Soundi onnittelee! J. Karjalaisen levy. 16 Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho Tähden välit Ei tullut Euroviisu-voittoa, mutta sen sijaan Pertti Kurikan Nimipäivien rumpali Toni Välitalo sai uuden polkupyörän. Kyseessä on tallenne yhtyeen Australiaan ja Uusi-Seelantiin suuntautuneilta keikoilta vuosilta 2010–2013. Sen lahjoittivat Hämeenlinna vankilan asukkaat, jotka keräsivät rahat kimpassa PKN:n huhtikuisen vankilakeikan innoittamana. Karjalaista ensimmäisessä persoonassa Melkoisen pitkään hiljaiseloa viettäneet eturivin naisartistit Mariska (Anna Maria Rahikainen) ja Chisu (Christel Martina Sundberg) ovat viihtyneet sorvin ääressä viime aikoina. Olen yleensä valmistellut koko albumin alusta loppuun noin puolessa vuodessa, joten tällä kerralla prosessi on näyttäytynyt aivan erilaisena, Chisu sanoo. Pink Floyd -miehen edellinen soolo oli vuoden 2006 On An Island, jonka tuottanut Roxy Music -kitaristi Phil Manzanera on remmissä tälläkin kertaa. Hintaakin on lähes 400 dollaria. Bändistä lähteneen Roope Latvalan saappaisiin astui kosketinsoittaja Janne Wirmanin veli Antti. – Treenailtiin ensin ahkerasti, ja sitten kun mentiin studioon niin eipä meillä kauan nokka tuhissut. J. Tulevan levyn nimen Jukka haluaa vielä pitää salaisuutena. Kyseessä on siis omaelämäkerrallista matskua. Mariska on työskennellyt alkuvuoden tuottaja Jukka Immosen kanssa ja lokakuussa ilmestyvän sooloalbumin valmistelu jatkuu myös kesän mittaan. Silloin kun kuunteli niitä levyjä ja sitä hyvää soundia, ei tullut ajatelleeksi, että ei musa tule koskaan tämän paremmalta kuulostamaan. Mutta tosiaan, seuraavalla albumilla singahdan takai sin tunnelmiin, joissa liikuin jo vuonna 2005. Chisun edellinen pitkäsoitto Kun valaistun saapui markkinoille vuonna 2011. Mukana on 25 parituntista keikkaa. – Tulevan levyn kappaleet ovat syntyneet aikavälillä 2012–15. – Tämä hiljaisempi aika on ollut hyvin antoisaa, mutta myös pian tapahtuva paluu tuntuu todella hienolta! Mariska ja Chisu aktivoituvat K uv a: Jyri Riik onen K uv a: Mat ti Matik ainen uutiset_2015_6_c.indd 16 8.6.2015 14.30. Jukka kuvailee tulevaa albumia tutun kuuloiseksi Jii-levyksi, mutta siinä missä Et ole yksin -albumilla maalailtiin isolla siveltimellä, mennään nyt intensiivisemmin ja pienimuotoisemmin
Levyn on määrä ilmestyä loppusyksystä. – Meitä ei kiinnosta tehdä samaa levyä uudelleen ja tämän vuoksi orkesterin sisällöllinen anti sekä ilmaisutyyli ovatkin entisestään avartuneet. Työnimi on tietenkin Kovin levy ikinä! Elbanna soitti äskettäin myös kokopitkän setin Metallican vanhempaa tuotantoa, kun amerikkalaisyhtyeen suomalainen faniklubi juhli 10-vuotista taivaltaan Helsingin The Circuksessa. – Olihan se hullun siistiä vetää Kirk Hammettina yhden keikan ajan ja löytyyhän niistä riffeistäkin kieltämättä ideaa... – Uusia biisejä täytyi kohdella niiden ansaitsemalla tavalla... – Saatamme laittaa biisin tai pari pihalle jo tänä vuonna, mutta kokonainen pitkäsoitto saapuu markkinoille varmaankin alkuvuoden aikana. Kaksi edellistä studioalbumiaan kovalla tahdilla pihalle rykinyt nelikko nauhoitti ensimmäiset uudet demot jo viime syksynä, joten tällä kerralla valmistelutahti on ollut verkkaisempi. – Kyllä vain: Morning Afro, Hey Ya SunRa, Sienet, Aave aavikon, Bass Is Deep, Running Man, Byrbaba, Future Moon ja Dream Machine. 17 17 Jyväskyläläinen thrash-ihme Lost Society on kirjoittanut koko talven ajan uutta materiaalia. – Uudet biisit ovat selvästi vaihtevampia kuin aikaisemmin, mutta taattua LS-laatua ei ole tietenkään hukattu mihinkään. – Sieltä löytyy ainakin astraalia jazzia, spoken word -trippailua, unessa tajunnan ovista läpi kaahaamista, Macca-kertsejä, vietteleviä egyptiläisiä kitarakudelmia, sfääreissä kelluntaa ja syvällä basson ytimessä istumista. – Vietimme saarella kahdeksan päivää ja onnistuimme uppoamaan todella syvälle levyn maailmaan. Miksi juuri Suomenlinnan studio. Death Hawksilta luvassa rönsyilevä kokonaisuus K uv a: K ons ta L eppänen KAUKO RÖYHKÄ KERTOO TARINAN JOKA TIISTAI www.soundi.fi uutiset_2015_6_c.indd 17 8.6.2015 14.30. Tuloksena on todella inspiroitunut kokonaisuus! Paljastaisitko vielä muutamia kappaleiden työnimiä. – Niin että kuullaanko tulevalla Lost Society -albumilla Metallicavaikutteita. Kävi myös niin iloisesti, että äänimiehemme Ilari Larjosto vei laitteistonsa Suomenlinnaan, entisen Seawolfstudion tiloihin, ja sinne rakennettiin monipuolinen nauhoituskompleksi, oikea musiikillisten mahdollisuuksien ihmemaa, Markkula sanoo. Yhtyeen tavoitteena oli työstää ”melodinen, kiehtova ja arvokas studioalbumi”. Erityisen mahtavaa oli soittaa lavalla pelkästään kitaraa, kun muut herrat keskittyivät laulamiseen, Elbanna avaa. Mukana on aikaisempaa enemmän niin teknisiä riffejä kuin ”fiilistelyriffejäkin”, hitaan raskasta möyrintää unohtamatta, kertoo laulajakitaristi Samy Elbanna. No, saattaa olla, että wah-wah -sooloja päätyy mukaan hieman aikaisempaa enemmän! Lost Society ja kovin levy ikinä Vuonna 2012 saapuneella Death & Decay -debyytillä ja seuraavana vuonna ilmestyneellä nimikkoalbumilla vakuuttanut Death Hawks nauhoitti kolmannen pitkäsoittonsa Suomenlinnan studiossa alkukesästä. Tulossa on tyylisuunniltaan hyvin moninainen teos, kertoo laulajakitaristi Teemu Markkula. – Tekstit ovat puolestaan tutusti aivokuollutta ja ilkeää meininkiä! Rakkaudesta kertovia sanoituksia ei aivan hirveästi löydy – siis vieläkään! Milloin albumi ilmestyy ja mikä on sen työnimi
Moniin musiikintekijöihin voimallisesti vaikuttanut Vietnamin sota rytisi kohti loppuaan, jossa napalmia anteliaasti paikallisiin tuhlannut AmeriKKKa yllättäen sai turpaansa halveksumiltaan kommareilta. Kännyköitä ei ollut olemassakaan, mutta Bill Gates lanseerasi juuri 1975 ensimmäisen tietokoneensa ja käytti ensi kertaa sanaa ”micro-soft”, vaikka harva silloin tajusi, miten merkittävästä asiasta oli kyse. Niinpä juuri! Tänään heitä ei voi sanoa eilisen teeren pojiksi/tytöiksi, mutta silloin he olivat vielä tuntematonta tulevaisuutta. No, hippiä tuo kaikki (Vietnamin sotaa lukuun ottamatta) lähinnä nauratti, koska se oli aika tarkkaan juuri sitä, mitä vastaan piippu oli jo pitkään ritualistisesti kohotettu. Että ei tapahdu tavallaan mitään samalla kun tapahtuu kaikki niin ovelasti tasaiseen tahtiin yht’aikaa ja pikku hiljaa, että vasta myöhemmin havahtuu ihmettelemään, mitä kaikkea tosiaankin tapahtui. 18 Universumin kaikista ominaisuuksista aika on ehkä ihmeellisin. Vasemmalta: Waldemar Wallenius, Pekka Markkula, Jussi Niemi, Jukka Nummelin ja Timo Kanerva. Olihan se hurjaa, kun niin sanotun sivistysmaan presidentti lähettää äijiä murtautumaan kilpailijoidensa toimistoon tietoja urkkimaan. Jutut väännettiin an lippulaivaa” nöyryytettiin: Watergate-skandaali oli jatkuvasti uutisissa. Helpotan tehtävää paljastamalla, että vuonna 1975 muun muassa Apulannan Toni, Fugeesissa kehiin tullut Lauryn Hill, näyttelijä Angelina Jolie ja poliitikko Jutta Urpilainen vasta syntyivät. Teiniliitossa moni nykyinen poliitikko on koulittu vallan kahvaan. Se oli Nixonin käsitys ”vapaasta maailmasta”. Netin puuttuessa kiinnostavia levyjä piti tosissaan etsiä alan liikkeitä kiertelemällä. Millaiseen maailmaan Soundi vuonna 1975 perustettiin. Suomessa, missä kaikki on aina pienempää, Teini liitto kärähti siitä, että oli kusettanut valtiolta huomattavia summia valehtelemalla jäsenmääränsä moninkertaiseksi. Tavallaan sama lehti, samoilla tekijöillä, oli jo toiminut muutaman vuoden Musana, mutta kun nimi kavalasti meiltä kaapattiin ja Musaa jatkettiin kokonaan eri porukalla, niin eihän meille jäänyt muuta mahdollisuutta kuin perustaa uusi lehti eri nimellä ja hiukan kokemuksistamme viisastuneina jatkaa sitä, mikä 70-luvun aamunkoitossa oli aloitettu. kirjoituskoneella tai jopa kynällä paperille, kuten Soundissa teki skottiystävämme Dougie Gordon. Teksti: Jussi Niemi 40 Tällaiseen maailmaan vuotta sitten syntyi Soundi-miehiä ensimmäisen numeron kynnyksellä. Watergate-skandaali kulminoitui Nixonin eroon. Muutenkin ”demokratiK uv a: Maija K anerv a / Soundin arkis to Ensimmäisten Soundi-lehtien logo A-PUOLI jussi niemi 1975 -taitto_c.indd 18 8.6.2015 15.24. Itse tosin olin töissä Epe’s Music Shopissa, joka silloin oli maan edistyksellisin levykauppa Digeliuksen ohella, joten olin aitiopaikalla tsekkaamaan kaikkea uutta. Musaa kuunneltiin vinyyliälppäreiltä, cd-levyistä ei tiedetty mitään. Eläytykäämme hetkeksi toden teolla siihen, miten paljon aikaa on kulunut
Suomalainen rock oli 1975 vielä niin lapsenkengissä, että esimerkiksi Tuomari Nurmiosta ja J. Tietysti tuollainen todellinen eteneminen on aivan yhtä jännittävää tämän ajan uusien artistienkin kohdalla. Musafriikin näkökulmasta mikään ei ollut jännittävämpää kuin seurata mihin Grateful Dead, Dylan, Neil Young, Bowie, Lou Reed tai Wigwam, Tasavallan Presidentti, Hector ja monet muut seuraavaksi suuntasivat. 19 Vuonna 1975 syntyneitä Thin Lizzy: Fighting Patti Smith: Horses Black Sabbath: Sabotage Kiss: Alive! Hurriganes: Crazy Days Kraftwerk: Radio-Activity jussi niemi 1975 -taitto_c.indd 19 8.6.2015 15.24. Toki silloinkin, kuten nytkin, oli monia artisteja, jotka ”löysivät tyylinsä” ja aika usein samalla hukkasivat niin kein jännittävimmästä) musiikista, jonka asian edistämiseen kaupallinen koneisto ei vaivaudu paljon satsaamaan. Soittajiksi meistä ei ollut, joten osaksemme jäi musiikista puhuminen, tai siis kirjoittaminen, koska joka tapauksessa olimme ja elimme musiikissa joka päivä. Kun asiaa tarkemmin ajattelen, niin loppujen lopuksi asetelma on nykyäänkin – ainakin minulle – pohjimmiltaan aivan sama, vaikka tekniikka ja musiikkiteollisuuden toimintatavat ovat tietenkin muuttuneet paljon. Se oli jatkumoa 60-luvun jälkipuoliskosta, jolloin niin rockissa, jazzissa kuin bluesissakin otettiin järisyttäviä uusia askelia, kun tajuntaa ihan kirjaimellisesti laajennettiin musiikissa. Wigwamin proge-orgasmi Being ilmestyi silloin, Juice julkaisi kakkoslevynsä Per Versin ja Dave Lindholm oli viitoittanut tietä kiihottavasti jo muutamalla täysin omanlaisellaan albumilla. Kaupallista aseman varmistelua kammonnut ”how way out can you go” -seikkailuhenki eli monin tavoin vielä 70-luvulla nyt rockin kivijalkoina tunnettujen artistien keksiessä itseään kroonisesti uudestaan. Viime kädessä kyse on kuitenkin siitä, että saa ujutettua teille lukijoille tietoa myös siitä (usein kaik”Jutut väännettiin kirjoituskoneella tai jopa kynällä paperille.” Vuonna 1975 Soundi näytti tältä. En tietenkään voi puhua kenenkään muun puolesta, mutta luullakseni Soundissa kenellekään meistä ei ollut kyse niinkään ammatinvalinnasta kuin luonnonvalinnasta. Siinä vaiheessa rock-kulttuuriin liittyi aika vahvasti tietynlainen soihdunkantamisen tai guerillatoiminnan fiilis suurta näkymätöntä petoa vastaan. Karjalaisesta ei ollut tietoakaan. Toisaalta juuri 70-luvulla elettiin lyhyttä hetkeä läntisen maailman musiikkiteollisuudessa, jolloin isoissakin levyyhtiöissä annettiin harvinaisen paljon tilaa, aikaa ja rahaa edistyksellisemmällekin musiikille, joka panostuksen seurauksena aika usein nousi listoillekin. Sulassa sovussa lehden sivuilla olivat amerikkalaiset jatsarit ja suomalaiset progemiehet
Itse kuuntelin viimemainittujen lisäksi runsaasti reggaeta, dubia, p-funkia, Dr. Kokemukseni mukaan rock voi parhaiten aina ottaessaan vaikutteita mukavuusalueensa ulkopuolelta. Soulista kehittynyt funk alkoi jäädä discon jalkoihin, mikä oli rytmisesti ja sielukkuuden kannalta järkyttävä isku. 70-luvun puolivälissä moni ennen hurja ja riskejä kaihtamaton bändi kasvoi areenatasolle eikä se taiteellisesti ajatellen, ikävä kyllä, ollut useinkaan hyvä juttu. Feelgoodin Suomen-keikat otettiin vastaan innostuneena. 20 A-PUOLI oleellisen kipinänsä, kun tuo tyyli alkoi myydä hyvin ja alettiin keskittyä saavutetun status quon ylläpitämiseen. Onneksi George Clintonin psykedeelinen p-funk pystyi panemaan discolle kampoihin. Lohtua tosin tarjosivat bändistä loikanneet Jorma Kaukonen ja Jack Casady, jotka Hot Tunassa sekä jatkoivat trippailua että antoivat upeaa juurihoitoa. Olen menettänyt palavimman kiinnostukseni moniin aikaisemmin rakastamiini bändeihin/artisteihin juuri tuossa kohdassa: kun tyyli on löydetty ja sitä on hiottu parin albumin verran, tehdään vain sama levy ”vähän paremmin” yhä uudestaan. Jutut olivat pääsääntöisesti pidempiä ja niitä tehtiin paljon enemmän myös reggaesta, afrosta, funkista, jopa jazzista tai vaikka hämärästä ambientista – aiheen ei tarvinnut olla niin ”rock”. Proge ja fuusio olivat tulossa siihen kohtaan, missä kihelmöivä uuden etsiminen alkoi muuttua mahtipontisen koukeroiseksi tiluttamiseksi. Aika usein tuloksena oli kesympää, seksittömämpää tai älyllisempää musiikkia. Yksi merkittävä asia 70-luvun puolivälin musiikkiskenessä oli se, että silloin rock muuttui leimallisemmin valkoiseksi: yhä useammalla bändillä ei enää ollut mustia vaikuttajia niin kuin niiden innoittajilla oli ollut. Otetaan vaikka Jefferson Airplane, yksi San Franciscon hippiräjähdyksen huimimmista tekijöistä. Vuonna 1975 listoilla jylläsivät Stonesin, Zeppelinin, Joni Mitchellin ja vastaavien huippujen rinnalla Foreignerin, Bostonin, Toton ja Journeyn kaltaiset särmättömät tuotteet, mutta New York Dolls, Dr. Vuonna 1975 syntyneitä Sleepy Sleepers: Sinulle äiti Pink Floyd: Wish You Were Here Bruce Springsteen: Born To Run David Bowie: Young Americans Alice Cooper: Welcome To My Nightmare Wigwam: Nuclear Nightclub 1975 rap ja punk tekivät vasta syntymää, mutta reggae tuli jo kohisten antamaan uutta verta rockillekin. Musiikkilehden tekeminen ei vielä 1975 ollut niin sidoksissa levyteollisuuteen kuin sittemmin. Nykyiset lyhytkestoiset digistreamit ja krediitittömässä muovitaskussa tulevat promot, joista ei myöhemminkään saa oikeaa levyä, ovat juuri sitä meininkiä, jolla levyteollisuus kaivaa omaa hautaansa. Esimerkiksi modernin jazzin mahtimerkki ECM lähetti tuolloin lähes kaikki julkaisunsa Soundiin arvosteltavaksi ja ne myös arvosteltiin. Johnia, Marvin Gayeta, Curtis Mayfieldiä, Fela Kutia, Little Featia, Terry Rileytä, Tangerine Dreamia, Miles Davisia, Weather Reportia, Pink Floydia, Hawkwindia, J.J. Kun suosio kasvoi niin isoksi, että nimikin piti vaihtaa Jefferson Starshipiksi, bändin musa laimeni ja sovinnaistui kummasti, mitä on erityisen vaikea niellä tajunnanlaajennuksen pioneereilta. Vauhtiin päässeen hevin kriitikot uskoivat keikahtavan pian, mutta se oli kyllä tyystin väärä arvio. Ei kovin jännittävää mielestäni. Dr. Wilko Johnson -kuvan otti Timo Kanerva. Calea, Johnny Winteriä ja tietenkin Skip Jamesin, Snooks Eaglinin ja Howling Wolfin kaltaisia mustia bluesmiehiä, jotka rakensivat sen talon missä me kaikki nyt mellastamme. Jutuntekoa ei laukaissut niinkään uuden levyn ilmestyminen kuin se, että kirjoittaja oli ylipäätään innostu nut artistista ja halusi tuoda tämän musiikkia muidenkin tietoisuuteen. ”Isoissakin levy-yhtiöissä annettiin harvinaisen paljon tilaa, aikaa ja rahaa edistyksellisemmällekin musiikille.” jussi niemi 1975 -taitto_c.indd 20 8.6.2015 15.24. Feelgood ja Iggy Pop toivat niille kaivattua vastalääkettä punkille väylää pedaten. Wallenius runoili raflaavan otsikon Zappaarvioonsa. Siihen aikaan levyt sai muuten arvosteltavaksi sellaisina kuin ne kaupassakin myytiin, ja kaikki voittivat
”Monethan sitä puhuvat aika tosissaankin, että 70-luvun rokki on aika kuollutta, nikeltynyt tekniseen näperrykseen”, Wallenius miettii Kontravirtas-haastattelussa. Wallenius listasi Soundissa 1/77, mitä punk ei ainakaan ole: kallista, hienostelevaa, tyytyväistä, vakiintunutta ja systeemin ympyröihin kietoutunutta. Jopa progefanit alkoivat kyllästyä, bändeiltä mureni markkinat. 22 K uv a: Mark us P aajala ”Kun nuorelle ilmiölle etsitään edustajia, leimasin lyö myös ohi.” liimatta_6_2015_a.indd 22 4.6.2015 11.31. Teksti: Tommi Liimatta Punk tuli Tampereelta Musa-lehden numerossa 5/74 ”tiettävästi ensimmäisen kerran Suomessa käytettiin sanaa PUNK-ROCK” (Waldemar Wallenius: Punk – rokkishokki, Soundi-kirja 2, 1978). Suomipunkin lähtöpiste on niiden päissä, jotka olivat kyllin lukeneita ja estyneitä suhtautuakseen irrotteluun filosofisesti. ”Systeemin lamauttava kuristus” oli saanut Pertti Veltto Virtasen kirjoittamaan uudentyyppisiä rajuja kappaleita. Tilanne muuttui äkkiä ja Sex Pistols oli Soundin kannessa 8/77. Toiset lopettivat, mutta Rekku Rechardt ja Heikki Silvennoinen liittyivät rohkeasti Veltto Virtasen Heru-yhtyeeseen, joka pääsi Soundin kanteen 11/78. Numerossa 1/77 Sex Pistolsin nähnyt Tapio Korjus luonnehti sitä ”täysin paskabändiksi”. Ja kuten Mothers, Sleepy Sleepers oli kyyninen, ei vihainen. Oliko se ”huuhaa-rokkia”. ”Suomessahan ei moista ilmiötä ole, jollei nyt olla hyvin hölläkätisiä ja lasketa (Kontra)Virtasta mukaan.” Numeroon 11–12/76 Wallenius oli haastatellut Moog Konttista, joka oli irtautunut Virtasesta ja pannut pystyyn Kontravirtasen. > Liimatan aikamatka A-PUOLI Pöyhimässä 1970-luvun Soundeja. Oliko Sleepy Sleepers punkia. Kuvituksena on Eddie & The Hot Rods, koska ”Seksipyssyistä ei ole vielä Suomessa saatavilla valokuvia”. Siinäpä vasta vaikea uusi termi, mutta ajatelkaa jotain sellaista kuin Troggs, Kinks tai Who joskus kauan sitten.” Samaan aikaan myös Lahdessa tapahtui. Veltto Virtanen, Moog Konttinen ja Sakke Däddändää Järvinen olivat lähempänä New Yorkin muinaista intellektuellimöykkää – johon lasken Lou Reedin ja Yoko Onon – kuin lontoolaista työttömyyspunkia. Järkyttäminen oli konsepti, ei innokkuuden sivuhöyryä. Soundin kannessa 9/76 luki ”Punk Rock” – varsinainen ilmiöjuttu lehdestä tosin puuttui, sellaisen virkaa toimitti arvosteluaukeama, jossa punk-otsikon alle viskattiin Ramonesin, Flamin’ Grooviesin, The Runawaysin ja The Modern Loversin albumit. Suunnitelmissa oli ep, ”joka on punk-rockin myötä kokenut uuden tulemisen”. Punkiksi ei Kontravirtanen tunnustautunut vaan ilmoitti työmaansa olevan ”raju 60-luku ja sen osittain jo unohtunut sävelaarteisto”. ”Ehkä Suomen ensimmäinen todellinen ’punk rock’ -bändi. Ja näin kävi, neljän biisin pikkukiekosta tuli punkin keskeinen julkaisumuoto. Veltto katsoi olevansa punkin sijaan ”uusi aalto, joka huutaa: ’LAND HO!’” – se termi oli jo käytössä. Kun nuorelle ilmiölle etsitään edustajia, leimasin lyö myös ohi. ”Meillä on niin vaikeata kotona”, puolivitsaili Soundissa 8/76 värikäs ryhmä, jonka levyjen groteskit kollaasikannet olivat selvästi velkaa varhaiselle Mothers Of Inventionille. Niiden energia ei ollut ”nuorta”. Juttu esitteli tamperelaisyhtyeen nimeltä Virtanen
Kylie minogue | Caro emerald | Wayne shorter Quartet | john Hiatt and the Combo | stanley Clarke Band | marius neset | sonny Knight & the lakers | Candi staton | mirel Wagner | melissa aldana with pablo menares & jochen rueckert | Beth Hart + monia muita to 16.7. 175 € RobeRt Plant and the SenSational SPaCe ShiFteRS laUantai 18.7. emeli sandé | jessie j | paloma Faith | ambrose akinmusire Quartet | erlend oye & the rainbows | jarrod lawson | Hiatus Kaiyote | miguel Zenon Quartet | Kasmir | Fatima & the eglo live Band | GoGo penguin | verneri pohjola Quartet | Kasmir | asa & Band + monia muita Pe 17.7. KeRtaa! PoRi JaZZ heinäKUUSSa Wayne ShoRteR QUaRtet lUe liSää Ja oSta liPPUSi: PoRiJaZZ.Fi lippupalvelu.. John hiatt and the Combo 16.7. 73,50 € Kolmen päivän lippu toimitusKuluineen alK. Jo 50. Pori Jazz tulostus.indd 23 4.6.2015 13.31. Kirjurinluodon päiväliput toimitusKuluineen alK. robert plant and the sensational space shifters | Kool & the Gang | orquesta Buena vista social Club | dee dee Bridgewater & irvin mayfield and the new orleans jazz orchestra | sly & robbie meet nils petter molvaer | vijay iyer trio | ed motta | aino venna | jukka perko jazztet + monia muita la 18.7. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. toRStai Kool & the GanG laUantai 18.7
– Jos miettii vaikka YUP:n tekemisiä 90-luvulla, niin minimimatkustamismäärä oli 1500 kilometriä, että saatiin yhdet treenit läjään. Mustavalkoisena tyylikkäästi kuvattu elokuva kertoo kiehtovalla tavalla siitä, miten pitkälle näyttelijä voi mennä valmistautuessaan rooliin. Schwarzeneggerin esittämä isä puolustaa tytärtään eikä halua antaa häntä viranomaisten hoiviin, vaikka tartunta etenee vääjäämättömästi. Tarina lähtee käyntiin siitä, mihin sarja päättyi. Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Levyllä ja vähäisillä keikoilla tapahtui kyllä hyviä asioita. Kun yhdistetään Schwarzenegger ja zombit, voisi kuvitella lopputuloksen olevan näyttävää räiskintää, jossa taistellaan elävien kuolleiden armeijaa vastaan. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A-PUOLI Ilosaarirockissa lauantaina 18. Tyypit ovat korkeintaan vähän vanhenneet, mutta läppä lentää yhtä hauskasti kuin ennen. Paljon hauskuutta siihen mahtui. – Aika päämäärätöntä haihatteluahan se oli. Kahdessakymmenessä vuodessa alkaisi väkisinkin tulemaan riitaa. HHHH SPY – VAKOOJAN ASUSSA Melissa McCarthysta on tullut Morsiusneidot-hitin myötä Hollywoodin suosituimpia komedienneja, joka tuntuu näyttelevän samantyyppistä räävitöntä nolojen tilanteiden naista joka elokuvassaan. Jos pitää alkuperäisestä sarjasta, niin se toimii varmasti myös leffana. McCarthy on lahjakas ja hauska näyttelijä, mutta Ranskaan, Italiaan ja Unkariin sijoittuva seikkailuparodia on ylipitkä eikä jaksa naurattaa. Keinuva Lahna julkaisi 90-luvun puolivälissä kaksi ep:tä ennen kuin sen jäsenet vähin äänin palasivat muiden bändiensa pariin joukossaan muiden muassa YUP:n Jarkko Martikainen, Petri Tiainen ja Janne Mannonen. Jos taas sarja ei innostanut, elokuva ei varsinaisesti tarjoa mitään muuta uutta kuin isommat puitteet komeine huvipursineen ja palkintogaaloineen. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Keinuva Lahna eli vain rakastumisen ajan 24 K uv a: Henrie tt a Has sinen sanoin kuvin_6_2015 -taitto_a.indd 24 5.6.2015 15.22. – Meillä on ainoastaan voitettavaa. Nikolai on sitä mieltä, että näyttelijän on tehtävä teatterista elämää suurempaa. Vincent Chasen leffaura jatkuu, ja tuttu posse hännystelee perässä. – Se on juuri se aika, kun rakastuneetkin viihtyvät toistensa kanssa. Tämä on ollut hauska projekti ja nyt olenkin perehtynyt levyyn, että saisi painettua mahdollisimman paljon kalloon. Järvenhelmi tekee hyvän sivuroolin Nikolain vaimona, mutta muistettavin rooli kuuluu pääosaa esittävälle Maksim Suhanoville. Se että tällä projektilla on selkeä alku ja loppu vetoaa minun huumorintajuun. Morsiusneitojen ohjaaja Paul Feig pestasi McCarthyn jo kyttäkomediansa The Heat pääosaan, ja nyt sama kaksikko on tehnyt agenttiparodian Spy – Vakoojan asussa. Keskeiset näyttelijät ovat mukana elokuvassakin, ja ohjaajana on sarjan alkuperäinen luoja Doug Ellin. Jude Law vetää agenttiroolinsa Roger Moore -tyyliin kieli sopivasti poskessa, mutta Jason Stathamin esittämä kovanaama on lähinnä kiusallinen tyyppi. HHH ROOLI Konstantin Lopušanskin ohjaaman venäläiselokuvan keskushahmo on näyttelijä nimeltä Nikolai, joka on vallankumouksen myrskyissä paennut Viipuriin. Se vaiva Martikaisen mielestä kannattaa kuitenkin nähdä. Suomalaisittain elokuva on kiinnostava siinä mielessä, että se sijoittuu meille rakkaisiin maisemiin Viipuriin 1920-luvulle, ja siinä nähdään suomalainen näyttelijä Maria Järvenhelmi. Puna-armeijan komentaja Plotni kovista tulee Nikolaille enemmän kuin roolihahmo. heinäkuuta lavalle nousee mielenkiintoinen kokoonpano. Mukana on myös suomalainen osatuottaja. Täysin kliseiltä ei kuitenkaan ole vältytty, ja tarina tuntuu polkevan paikallaan. Nikolai elää Plotnikovin elämää niin vahvasti, että katsojakaan ei välttämättä enää tiedä, mikä on osa roolihahmoa ja mikä ei. Yhtye ei nauttinut kansansuosiosta, mutta ystäviinsä se teki valtavan vaikutuksen. Yhdeksänjäsenisen Lahnan kokoaminen pitkän tauon jälkeen keikalle on sekin suuritöinen hanke. Maggie on kuitenkin rauhallinen draama. Sarjan tapaan mukana on valtava määrä cameorooleja Liam Neesonista Pharrell Williamsiin. ENTOURAGE Kahdeksan kautta pyörinyt Entourage-sarja päättyi vuonna 2011, mutta sarjan faneja ilahdutetaan nyt pitkällä elokuvalla. Vincent haluaa nyt paitsi näytellä myös ohjata, ja studiopomoksi noussut agentti Ari Gold lupaa sitä varten muhkean budjetin. Nimihenkilö on Abigail Breslinin esittämä teiniikäinen tyttö, joka on muuttumassa vähitellen zombiksi. Keinuva Lahna oli jo tuolloin kävelevä kuriositeetti, kun se yhdisteli tekstien kummallisia visioita vinoihin, mutta svengaaviin jazz-rytmeihin. Bond-elokuville silmää iskevä komedia lähtee lupaavasti käyntiin hupaisan toiminnallisella avauskohtauksella ja heti perään nähtävällä 007-perinteiden mukaisella alkutekstijaksolla, mutta sen jälkeen elokuva menettää teränsä. Maggie käväisee teatterissa vain pikaisesti ja tulee jo kesäkuussa VOD-levitykseen. Jarkko Martikainen sanoo suoraan, ettei osaa lainkaan arvioida kuinka hyvin yhtyeen 20-vuotias materiaali on kestänyt aikaansa ja vähättelee omaa rooliaan, joka tuli eteen, kun alkuperäinen laulaja ja tekstittäjä Ville Pirinen säikähti tinnitustaan. Ep:t Runosielu ja Haaleita kylpyjä julkaistaan nyt uudelleen yhdessä lp:nä bonusbiiseillä ryyditettynä siksi, että Hankikanto Tuotannon kautta levyn julkaiseva Kimmo Suomalainen näki unessa näyn, jonka mukaan olisi tärkeää, että yhtyeen tuotantoa on saatavilla. Vaikka paluu onkin tarkoituksella kertaluonteinen, muistelee Martikainen Keinunan Lahnan parivuotista taivalta tyytyväisenä. Schwarzenegger näyttelee yllättävän vahvasti, ja elokuva tuo kiehtovan näkökulman zombigenreen. HH MAGGIE Uutta Terminator-leffaa odotellessa Arnold Schwarzeneggerin voi nähdä zombielokuvassa Maggie. Siihen verrattuna tässä henki oli rentoutunut. Aivan kuin George Romero ja Terrence Malick olisivat tehneet yhdessä zombielokuvan
Mainosmusiikki itsessään on kiintoisa taiteenlaji, sillä se oli tehotonta jo aikoinaan. Kirkassilmäinen markkinointi näyttäytyy tietysti tässä hetkessä huvittavana, mutta musiikillistakin sisältöä löytyy. TEKSTI: TIMO KANERVA BILLIE HOLIDAY: LADY IN SATIN (CBS) JOHN SZWED: THE MUSICIAN AND THE MYTH (WILLIAM HEINEMANN) JOSE JAMES: YESTERDAY I HAD THE BLUES (UNIVERSAL) CASSANDRA WILSON: COMING FORTH BY DAY (SONY) Kaikkea kummallista rakastavan käytetyn tavaran tonkijan ilo oli ylimmillään, kun kainuulaiselta kirpputorilta ostetun Olavi Virran singlen kanssa samasta suojapussista löytyi Kai Lindin Tanssiva lehmä -seiskatuumainen. Kaupalliset radiokanavat syntyivät vasta vuosikymmeniä myöhemmin eikä sopivia esitysfoorumeita mainosiskelmille siis ollut. Nykyään mainoksiin ei tarvitse kokonaisia kappaleita säveltää, vaan korkeintaan muutamia kymmeniä sekunteja kestävät jinglet riittävät. Monet myös valittivat, että kova elämä olisi kuluttanut loppuun Billie Holidayn äänen. Sitten saapui se levy – Lady In Satin. Vuosi 1915 antoi maailmalle monta merkittävää laulajaa. Kaikki eivät ole olleet samaa mieltä. Ilmestyessään vuonna 1959 levy sai vihamielisen vastaanoton. Sen kunniaksi Lady Dayn musiikkia ilmestyy nyt juhlajulkaisuilla ja tribuuteilla. Mainoslauluja rallattelivat maan eturivin artistit ja säestyksestä vastasivat isot orkesterit tai muut piinkovat ammattilaiset. Billie Holiday ei kuitenkaan lunastanut paikkaansa yhtenä kaikkien aikojen laulajattarista kokemillaan vääryyksillä, vaan sillä, että hän osasi eläytyä jokaisen laulun tarinaan. Hetkellä, jolloin Jeanne Moreau asetti levylautaselle Billie Holidayn albumin, ja elokuvateatterin täyttivät Willow Weep For Men sävelet, olin haltioissani. Olin 17-vuotias, kun näin Joseph Loseyn Evan keväisen iltapäivän klassikkoesityksenä. Usein levyjä jaettiinkin kuluttajille ilmaiseksi. Raiskauksista, teini-iän prostituutiosta, rasismista, heroiinista ja väkivaltaisista miehistä Billie Holiday toki kertoi jo omaelämäkerrassaan. Sinänsä miellyttävässä albumissa ärsyttää se, että laulujen sanoja on muuteltu, jotta kaikille tulisi selväksi, että naiselle kirjoitettuja lauluja esittää nyt taatusti hetero mies. Kriitikot kysyivät: ”Onko tämä jazzia?”, ja kiirehtivät itse vastaamaan, ettei ole. Kaikki legendoja eläessään ja myyttisiä sankareita 100-vuotisjuhlissaan. Vaasan rehun kustantama mainoslevy esittelee varsin svengaavasti säilörehun ominaisuuksia. Yhdestäkään ei Billie Holidayn levyjä löytynyt. Juhlat tuovat mukanaan myös monenmoisia tribuuttilevyjä. Ilmankos viime vaaleissakin kävi niin kuin kävi, kun pääministeripuolueella on takataskussaan Ernosin rätväkästi rokkaava Kyllä. Lievästä akateemisuudesta huolimatta Rahojen rytmiä on koukuttava levy. Oma lukunsa levyllä on iskusävelmien muotoon puetut poliittisten puolueiden mainokset. Päädyin tilaamaan levy ulkomailta. Siksi täytyykin ihailla tämän levyn esityksiin nähtyä vaivaa. Se juhlistaa sitä tosiasiaa, että Billie Holidayn syntymästä on tullut kuluneeksi sata vuotta. Badding Somerjoen raisu E, E, E-liike on tunnustettu klassikoksi jo aiemminkin, mutta Laila Kinnusen ja Brita Koivusen kaltaisten laululintusten sekä Paroni Paakkunaisen tyyppisten 70-luvun huimapäiden esiintyminen krediiteissä takaa sekä laatuisaa että asiayhteyteen nähden yllättävän sielukasta tunnelmaa. Kevät muuttui kesäksi. Go ttlieb sanoin kuvin_6_2015 -taitto_a.indd 25 5.6.2015 15.22. En sano, että se olisi muuttanut elämäni, mutta en sano myöskään, ettei se olisi sitä tehnyt. Tämä ja yli 50 muuta mainosiskelmää löytyy Artie Musicin julkaisemalta Rahojen rytmiä -tuplakokoelmalta. Yesterday I Had The Bluesilla Jose James esittää omalla tyylillään Billien tunnetuimpia biisejä. Lady Day 100 vuotta 25 K uv a: William P . TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ERI ESITTÄJIÄ: RAHOJEN RYTMIÄ JA 55 MUUTA MAINOS ISKELMÄÄ (ARTIE MUSIC) Katkeraa satoa Kirkassilmäisiä kaupallisia tiedotteita Billie Holidayn syntymästä tuli huhtikuussa kuluneeksi sata vuotta. Hienointa Evassa oli kuitenkin musiikki. Ja mitä Billien laulamiseen tulee, niin Lady In Satinilla hän näyttää viimeistä kertaa taituruutensa rakkauslaulujen herkkänä tulkitsijana. Toisaalta, kukapa meistä ei tunnustaisi mainoksissa kuultujen biisien tarttuvuutta. Ymmärrän hyvin, etteivät Ray Ellisin dramaattiset sovitukset vastanneet jazzpuristien musiikkikäsitystä, mutta kokonaisuus toimii. Szwed kokee, että kaikessa, mitä Holidaystä on kirjoitettu, korostetaan liikaa elämäkerrallisia aineksia. USA:ssa syntyivät Billie Holiday ja Frank Sinatra ja Suomessa Olavi Virta ja Tapio Rautavaara. Kuuntelin sitä koko kesän ja syksyn. Millaisen vaikutuksen kepeä jazz lienee tehnyt pohjalaisisäntiin 50 vuotta sitten. Vuonna 1962 ilmestyneessä elokuvassa tuntui olevan yhtä aikaa jotain nostalgista ja jotain täysin ajatonta. Coming Forth By Dayllä Cassandra Wilson yrittää ottaa Holidayn haltuun – ja epäonnistuu. Vasta ilmestyneessä kirjassa The Musician And The Myth John Szwed painottaakin Billie Holidayn nerokasta tyylitajua. Minulle Lady In Satin on ylittämätön mestariteos. Sellaista ääntä ja fraseerausta en ollut milloinkaan aiemmin kuullut! Seuraavana päivänä kiersin kaikki Tampereen levykaupat. Sävykäs mustavalkokuvaus loi filmin unenomaisen maailman, ja pääosan esittäjät (Jeanne Moreau ja Stanley Baker) istuivat täydellisesti rooleihinsa. Nyt Lady In Satin on ilmestynyt kolmen cd:n boksina
26 27 Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > ENSIMMÄINEN MUSIIKIN TEKOON INNOITTANUT ALBUMI LEVYSTÖNI ERITYISESTI VAALIMANI HARVINAISUUS Mikhail Chekalin ??????. Osaan keikoista mukaan tulee fonisti ja toiseksi laulajaksi Suad Khalifa. Biisimateriaali saattaa vielä kehittyä levytetyistä versioista, joskin valmiit taustat rajoittavat vapauksia. ???. Mun eka soitin, kitara, tuli myös taas takaisin. Dream Theater tuo mieleen nuoruusajat Jyväskylässä, kun aloin soittaa kitaraa. Tämä oli ihan sattumalöytö kannen perusteella eräältä virolaiselta kirppikseltä. Jaakko Eino Kalevin kesäkuussa ilmestyvä nimikkoalbumi mainitaan debyyttilevyksi, vaikka Discogs tunnistaa peräti viisi aiempaa pitkäsoittoa Helmi Levyillä sekä yhden omalla JEKS Viihde -merkillä. – Keikan minimisetti on minä ja rumpali. ????. Elämäni soundit 6_15.indd 26 5.6.2015 10.30. ?. John Maus We Must Become The Pitiless Censors Of Ourselves Todella hieno levy. ????. PARHAITEN JA PISIMPÄÄN KUUNTELUA KESTÄNYT LEVYNI LEVY JOKA ON AVARTANUT KÄSITYSTÄNI MUSIIKINTEOSTA Lee Perry & The Upsetters Super Ape Voisi mainita vaikka Lee Perryn ja Upsettersin, joiden albumi Super Ape avasi minulle koko dubestetiikan. Suurin osa uudesta musiikista, mistä kiinnostun, tulee kavereilta ja yhteistyökumppaneilta. Myös Muksujen ensimmäiset levyt on aika harvinaisia. . Turnee jatkuu muutamalla keikalla Yhdysvalloissa ja loppukesäksi on ennakoitu Australiaa ja Etelä-Amerikkaakin. En hirveästi kiinnitä labeleihin huomiota, mutta nyt kun tsekkailin, Domino on kyllä julkaissut paljon tärkeää musaa. Silloin oli jo kasassa Dreamzone-ep:lle (2013) tulleita kappaleita, mutta lp-biisejäkin oli aluillaan. ALBUMI JA MUSIIKINLAJI JOKA ON SELVIMMIN JÄÄNYT KYYDISTÄ Dream Theater Images And Words Progemetalli tuntuu jääneen takaalalle, vaikka joskus oli hyvinkin tärkeää. Syyskuulla on vielä lämppäyskiertue Unknown Mortal Orchestralle. – Heti kesäkuun ensimmäisellä viikolla käynnistyy Euroopan kiertue, jonka keikat vaihtelevat festivaaleista klubikeikkoihin. Mun manageri esitteli vähän aikaa sitten Henry Badowskin levyn. Eri tyylilajeihin leviävän kokeellisen popmusiikin tekijäksi tunnustautuva Jaakko pitää uusinta albumiaan kuitenkin soundeiltaan yhtenäisimpinä levytyksenään, eikä enää aiempien kaltaisena biisikokoelmana. Albumi syntyi sessiofiiliksellä, treeniksellä ja kotona, tietokoneella ja eri soittimilla. Saksofoni tuo joka tapauksessa aika paljon lisää sävyjä soittoon. ?????. – Itse julkaisemani Töölö Labyrinth (2011) oli tyyliltään jonkinlaista jatsia, ja sen jälkeen alkoi tämä kolmen vuotta kestänyt pop-projekti, joka kulkeutui managerini kautta Lontooseen ja amerikkalaisen Domino-yhtiön korviin. Mun ensimmäinen vinyylilevyni oli sellainen Doorsin venäläinen kokoelma, jota vieläkin kuuntelen. Kuulostaa kiireiseltä. ??. – Uusi levy julkaistaan nyt isolla profiililla, joten tietyllä tavalla se tuntuu viralliselta ensilevyltä, Jaakko miettii. Henry Badowski Life Is A Grand... ARTISTI JOTA ARVOSTAN ERITYISESTI MUSIIKINTEKIJÄNÄ Paul McCartney McCartney ja Ram Mielestäni Paul McCartneyn ensimmäiset kaksi soololevyä ovat tosi hyviä. ITSELLE TÄRKEÄ LEVYTYS NYKYISEN LEVY-YHTIÖN DOMINO RECORDSIN TUOTANNOSSA VIIMEISIN YSTÄVILTÄ TAI YHTEISTYÖKUMPPANEILTA SAATU MUSAKIPINÄ Jaakko Eino Kalevi Aerosmith Big Ones Voisi oikeastaan sanoa että ensimmäinen bändini Masterpiece perustettiin Aerosmithin Big Onesin ja Guns N’ Rosesin Use Your Illusion -ykkösen innoittamana. Soitan synaa ja laulan
KLO 19.30 HARTWALL ARENA HELSINKI Liput palvelumaksuineen alkaen 93,50 / 83,50 / 73,50 € LATAA ILMAINEN BIISI TIGER IN YOUR TANK VIP-paketit: myynti ja tiedustelut eventsclub. 09 8567 3456 eventsclub.fi 5-2015_Soundi_joe_bonamassa.indd 1 20.5.2015 9.57 Live nation tulostus.indd 27 4.6.2015 13.30. tai p. THE GUITAR EVENT OF THE YEAR! JOE BONAMASSA LIVE IN CONCERT TI 29.9
– Vanha akustinen kitara, joka ostettiin antiikkikaupasta, hehee, ja maksoi 20 puntaa. Vasta 23-vuotias britti Laurence Jones edustaa bluesrock-kitarasankaruuden uutta sukupolvea. Voltista saan hyvän, luonnollisen overdrive-soundin värittämättä liikaa kitaran omaa tonea. – Stratocaster on tehty minun speksieni mukaan. 4 Miksi juuri nämä. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta. Les Paulini on Gibsonin Custom Shopissa duunattu 60-luvun mallin mukaan. Kova juttu minulle on, että esiinnymme Lontoon Royal Albert Hallissa 16. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. 8Vintage vai uusi soitin. Vai kenties käsityönä tehty. Leadbellylla (Huddie Ledbetter) oli suuri vaikutus minuun kuten myös suuriin artisteihin kuten Van Morrisoniin, Eric Burdoniin, ja jopa Eric Claptoniin. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Ericin kanssa soittaminen – se olisi jotain todella suurenmoista. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. – Ilman plektraa, vaikka pystyisinkin soittamaan keikan ilman sellaista, siis paljain käsin. Odotettavissa on siis todella hyvä keikka! 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. kesäkuuta Leadbelly Festissä ja että samassa konsertissa laulaa kyseisen biisin unohtumattomasti 60-luvun puolivälissä tulkinnut The Animals -vokalisti Eric Burdon. He kaikki ovat olleet huipputyyppejä. – En käytä kovin montaa pedaalia, tykkään siinäkin suhteessa pitää homman yksinkertaisena. Siinä on paksut 6100-nauhat kuten Stevie Ray Vaughanilla ja customoitu vibrakoneisto, joka ei mene millään epikseen vaikka kuinka vääntäisin sitä. – Soitan käsintehdyllä Probett Stratocasterilla, joka on nimikkomallini. Se on kuin perinteinen Straton kampisysteemi mutta käyttäytyy melkein kuin Floyd Rose. Meillä on rituaali ennen lavalle menoa. – Uudella albumillani, jonka tuotin yhdessä basistini Roger Innissin kanssa, on tulkintani alunperin Leadbellyn tekemästä kappaleesta Good Morning Blues. – Onneksi minulla on Damien Probettin kanssa mainosdiili ja hän huoltaa kitarani. – Eric Claptonin. Tykkäsin kovasti soittaa sillä. Näiden lisäksi käytössäni on vain MXR-viive ja wah-wah. Volt Amplificationsissa on puolestaan Jeff, joka tsekkaa vahvistimeni määräajoin. Koen edustavani Claptonin ja Creamin aloittamaa brittibluesjatkumoa. Halusin aina olla parempi kuin hän. Minulla on myös toinen overdrive, Mojo Hand FX Rook. Z -putiikkivahvistinta ja englantilaista Volt-styrkkaria, joka on kuin pleksi-Marshall. Myös isälläni oli kitara ja kisasimme paremmuudesta keskenämme. Dr. Makutottumukseni kitaroiden suhteen on siis melko traditionaalinen ja sama pätee vahvistimiin. Mukana on muitakin legendoja kuten Van Morrison, Paul Jones ja Jools Holland. Olen jo saanut soittaa monen idolini kuten Kenny Wayne Shepherdin, Johnny Winterin ja Walter Troutin kanssa. Käytän kimpassa Dr. E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. – Vintagekamoissa on ehdottomasti oma fiiliksensä, mutta uskon käsityönä tehtyyn. Jones tekee 27. Ulkoisesti lähinnä naapurin teinipojan oloinen Jones muuttuu lavalla rajuksi revittelijäksi, jolle on povattu pitkää uraa yhtenä alan eurooppalaisista ykköspelureista. Z puolestaan on kuin vanha Fender, paitsi että se ei hajoa (koska se ei ole vanha Fender). Silloin saa juuri sellaista laatua kuin haluaa. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Todellinen laatuinstrumentti. Raitaa levyttäessämme kuvittelin millaiselta se kuulostaisi jos Leadbelly eläisi vielä ja soittaisi sähköistä blueskitaraa. Minulla on myös Gibson Les Paul ja lisäksi käytän edesmenneelle Luther Allisonille kuulunutta Les Paulia, joka on lainassa nykyiseltä levy-yhtiöltäni Ruf Recordsilta. Kutsuin myös Walter Troutin oman bändini erikoisvieraaksi. – Kyllä se olisi tuo Probett Stratocasterini, koska se on tehty juuri minulle ja toista samanlaista ei ole. Teksti: Esa Kuloniemi 28 LAURENCE JONES INVENTAARIO #45 A-PUOLI E-liike 6_15 taitto.indd 28 5.6.2015 11.10. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. – House Of The Rising Sun, klassikkobiisi siis. Oikeaan mielentilaan pääsy on lopulta paljon tärkeämpää keikan onnistumiselle kuin plektra. Ykköspedaalini on Analog Manin valmistama King Of Tone -overdrive, joka on päällä koko ajan. Hän on yksi sankareistani. kesäkuuta Suomenensivisiittinsä yhtenä Puistoblues 2015 -tapahtuman pääesiintyjistä
Rundi on niin kattava, että pääsen käymään kotona noin neljä kertaa vuodessa. Kuulokeja äänitysulostulo eivät lainkaan vakuuttaneet, mutta kun kytkin erilaisten kaappikokeilujen jälkeen BluGuitarin klassiseen suoraan Marshall 4x12 kovapuhujaan, niin helvetti pääsi irti ja viimeisimmätkin vaikut pölähtivät vauhdilla korvakäytävistä. 29 Vika dösä ja päätepysäkki Miri Miettinen rumpaloi Laurence Jonesin bändissä! Thomas Blug on tuttu suunnittelijahemmo ja kitaristi muun muassa Hughes & Kettner –vahvistimien takaa. Vuokrasin kämpän, mikä ei ollut ihan helppoa, ja ostin auton, että pääsen liikkumaan. Tämän vuoden alussa tehtiin Cambridgessä tuo uusin levy What It’s Gonna Be ja sen jälkeen alkoi keikat. Hyvä kitaristi ja laulaja sekä valloittava persoona. Mutta kauheen mielenkiintoista tämä on. Myös Suomen äänimiehiin tottuneella on Mirin mukaan vaikeaa koska miksaajat ovat yleensä melko taitamattomia. Hän on eläväinen ja vahvan fiiliksen omaava taiteilija. Tulossa Irlanti, Saksa, Sveitsi, Itävalta, Puola, Kroatia, Italia ja tietysti Suomi! Ehkäpä kovin juttu meikäläiselle on ollut lämppärirundi Kenny Wayne Shepherdin kanssa, sillä sain hengailla rumpali Chris Laytonin kanssa ja kuunnella hänen soittoaan kaiket illat. Positiivisia puolia löytyy silti enemmän kuin negatiivisia. – Tämä on ollut mukavaa ja välillä hankalaa. Omista keikoista tähän saakka mieleenpainuvin oli levyjulkkari Leamington Spa Assemblyssa, joka oli hieno menestys. Viiden viikon Keski-Euroopanja Englannin-turneen jälkeen Laurence pyysi minua ja basisti Roger Innissia bändiinsä. Turneeseen kuului kolme artistia; Laurence, Albert Castiglia (USA) ja Christina Skjølberg (Norja). Jos hinta (649 €) sisältäisi tuon kalliin lisäjalkakytkimen, niin vempain olisi erittäin kohtuuhintainen. Vahvistin on tarvittaessa sietämättömän äänekäs, mutta toimii myös hiljempaa soitettuna. Hän asuu tätä nykyä Shipston On Stourissa, pienessä maalaiskylässä Oxfordin ja Birminghamin välissä lähellä Stratford Upon Avonia, joka tunnetaan Shakespearen syntymäpaikkana. Ajattelin, että voisihan sitä vaikka käväistä pienellä rundilla, mutta nyt sitä on kestänyt jo puoli vuotta. Katsotaan, mihin tästä vielä päätyy. Paljon on pyöritty myös Hollannissa, Espanjassa, Belgiassa ja tietysti Skotlannissa. cen kanssa syksyllä Kenny Wayne Shepherdin lämppärirundin. Rock! HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija Suomalaisrumpali Miri Miettinen asuu tätä nykyä Englannissa ja keikkailee Laurence Jonesin bändin kanssa. Nyt hän on kehittänyt oman efektipedaalilta näyttävän pienen ja kevyen BluGuitar Amp 1 -lattiavahvistimen. ” Miehemme maailmalla: K uv a: Tina K orhonen E-liike 6_15 taitto.indd 29 5.6.2015 11.10. Mirin uusi työpaikka edellytti muuttoa Englantiin. Kaikki neljä erilaista kanavaa toimivat treenitai livekäytössä erittäin hyvin. Klubeja, festareita ja lämppärirundeja hiukan isommissa konserttisaleissa, joista tykkään eniten. Tämä ei todellakaan ole putkivahvistin, mutta käyttäytyy hyvin paljon sellaisen tavoin: dynaamisesti ja hopeatoffeisesti. Keikkaliksat on pienempiä. Keikkoja on tänä vuonna noin 200. – Yleisö tulee täällä nauttimaan enemmän musiikista kuin alkoholista. Laurence myös laulaa ja juttelee omalla äidinkielellään, mikä vaikuttaa yllättävän paljon kaikkeen. – Hoidin Ruf Recordsin järkkäämän Blues Caravan -kiertueen viime vuonna. Muuten hän kuvaa Englantia ”keikkailun kehitysmaaksi”, jossa safkaa ja juomaa ei orkan pojille tarjota, vaan kaikesta on maksettava itse. Mutta skene on vaikea, mestoja on aika paljon ja kilpailu kovaa. Mielestäni BluGuitar on kehitetty nimenomaan pikkukeikkailuun tai lentokeikoille tai esimerkiksi ison ja kalliin livesetupin varalaitteeksi. Miri kehuu Laurencea mukavaksi työnantajaksi, joka ottaa aina koko bändin huomioon. Tein LaurenMiehemme maailmalla: Miri Miettinen rumpaloi Laurence Jonesin bändissä! ”Yleisö tulee täällä nauttimaan enemmän musiikista kuin alkoholista. Suomessahan mä asun kuitenkin. Mirin vuonna 2010 alkanut ja viime vuoteen saakka kestänyt pesti niin ikään Ruf-talliin kuuluneen Erja Lyytisen bändissä johti kiinnitykseen Laurence Jonesin trioon. Erilaisia kanavia on yhteensä neljä kappaletta, mutta niiden säätämiseen lennosta tarvitsee erillisen lisäjalkapolkusimen. Mirin yli 30-vuotiseen uraan mahtuu klassisisia kokoonpanoja kuten Broadcast, Gringos Locos, Ben Granfelt Band sekä monipuolista työskentelyä studiorumpalina ja rumpujen soiton opettajana. Laitteessa on kolmialueinen ekvalisaattori ja kelvollinen digikaiku. Ihan mielenkiintoisen oloisessa D-luokan 100 W -vahvistimessa on analoginen transistoreilla tehty etuaste ja nanotube-putkella ryyditetty päätevahvistin
Kysykääpä vaikka Stam1nan Antti ”Hyrde” Hyyryseltä, jonka ihoon on hakattu Devinin nimikirjoitus. 30 Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu > Monen muusikon uralta löytyy eriskummallisia piirteitä, mutta Kanadan lounaiskolkassa Suur-Vancouverin alueella vuonna 1972 syntyneen kitaristilaulaja Devin Garret Townsendin koko elämäntyö tuntuu koostuvan odottamattomista ratkaisuista ja käänteistä. No, sitä hän on totisesti rakentanut menneen kahdenkymmenen vuoden aikana – eri otsikoiden alla ilmestyneitä studiolevyjä löytyy lähes kolmekymmentä, puhumattakaan kaikenlaisista livepaketeista ja muista julkaisuista. Heti uran aluksi rysähti: Townsend jätti Vancouverin savuiset paikallisympyrät kertaheitolla vuonna 1993, kun kitaristisuuruus Aivan omia teitään metallimaailmaa kolunnut kanadalais muusikko Devin Townsend on nauttinut suomalaismuusikoiden ja fanien arvostusta jo parinkymmenen vuoden ajan. Rajusti toisistaan poikkeavia soololevyjä julkaisseen Townsendin varsinaisia yhtyeitä ovat olleet muun muassa enemmän tai vähemmän metalliset Strapping Young Lad, The Devin Townsend Band ja Devin Townsend Project sekä country-vaikutteinen Casualties Of Cool. Steve Vain yhtyeen rivimiehen pestin ohella Townsend päätyi muun muassa brittiläisen The Wildheartsin ja kanadalaisen Front Line Assemblyn sessiojäseneksi, kunnes koitti oman uran rakentamisen aika. Soundi tapasi Devinin hänen kotiseuduillaan Vancouverissa. ”Downshiftaaminen. Sehän on mahtavaa!” Steve Vai kiinnitti hänet Sex & Religion -studioalbumin ja sitä promotoineen kiertueen solistiksi. Kun poikkeuksetta omia teitään kulkenut artisti on pyörittänyt lukuihaast_devin townsend_b.indd 30 4.6.2015 12.31
– Elämä meni täysin uusiksi, kun vaihdoin koulua. Et kuitenkaan jatkanut Vain matkassa kovin kauan. En ollut itse asiassa kovinkaan vanha, kun tajusin kaikkien huumeiden kytkeytyvän alamaailman toimintaan. Hiljalleen tapasin muitakin soittamisesta kiinnostuneita ja ryhdyimme miettimään ensimmäisiä bändejä. Miten pärjäsit koulussa. Jos olen vaikkapa suuttunut niin ulkopuoliset eivät todennäköisesti huomaa tai tajua sitä. – 70-luku tarjosi Jesus Christ Superstarin kaltaisia > Soundi-haastattelu ken ja jouduimme muuttamaan todella huonomaineiselle ja halvalle seudulle. Se mahtoi tuntua hurjalta. Siitä se sitten lähti... Voi kuulostaa jeesustelulta, mutta tämän oivalluksen jälkeen en enää nauttinut polttelusta niin paljon. Mutta soitostani sen huomaa. Samalla opin ”näkemään musiikin”. Olikin sitten huimaa katsoa Tähtien sodan kaltaisia elokuvia, kun tajusin jo voimistuvasta musiikista, että kohta ruutuun pamahtaa pahoja tyyppejä. K uv a: Timo Isoaho K uv a: Timo Isoaho haast_devin townsend_b.indd 32 4.6.2015 12.31. Olen edelleen ylpeä Sex & Religion -levystä, mutta en pysty kuuntelemaan sitä. Sain siis ystäviä soittamalla heavy metal -riffejä. Ensimmäinen löytyy tunnin ajomatkan päästä Vancouverista ja toinen sijaitsee hieman kauempana. Miten sitten kiinnostuit musiikista. Millaisia muistoja sinulla on tästä alueesta. – Olen ollut aina hemmetin huono kertomaan tunteistani. Vain muutaman vuoden kuluttua sinut kutsuttiin maailmankuulun Steve Vain yhtyeeseen. Ollessani kolmetoistavuotias, kävi niin ikävästi, että vanhempani menettivät kai32 ”Olen kiertänyt maailmaa yli kaksikymmentä vuotta ja olen ystävystynyt yhden tai kahden kollegan kanssa.” Devin Townsend vietti nuoruutensa Vancouverin suurkaupungissa, mutta viihtyy nykyään paremmin maaseudulla. Seuraavaksi teit yhteistyötä muun muassa Front Line Assemblyn, The Wildheartsin ja Jason Newstedin kanssa. Rakastan maaseutua, sillä kukaan ei tunne minua siellä. Mutta en sinänsä pidä lajista tai seuraa sitä. Miten innostuit raskaammasta musiikista. 32 33 sia bändejä ja julkaissut vaihtelevaa materiaalia hurjalla tahdilla, ei ehkä tule valtavana yllätyksenä, että Devin Townsendilla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Rakastan korkeita vuoria sekä isoja puita ja niitä täällä riittää. Devin Townsendilla on erityinen suhde Suomeen. – Front Line Assembly tulee Vancouverista. No, löysin sitten kitaran. Tämä on klisee, mutta kitaran ääressä tajusin, että pystyn puhumaan instrumentin avulla. Äitini tuumasi, että unohdetaanpa tämä moottoripyörähomma. Olin valtavan innoissani. LSD, siis happo, tuli kuvioihin vasta myöhemmin. En todellakaan ollut se koulun viilein jätkä, mutta keihään kanssa olin vähän coolimpi kuin monet muut. Silloin ei ollut internetiä enkä tiennyt, tapaanko vanhoja ystäviäni enää lainkaan. – Rakastin pikkupoikana myös moottoripyöriä ja haaveilin jopa motocross-kuskin ammatista. Kunnes sitten loukkaannuin todella pahasti eräissä harjoituksissa ja jouduin viettämään koko kuudennen lukuvuoden pyörätuolissa. Viimeiset kahdeksan vuotta ovat kuitenkin olleet artistille henkisesti helpompaa aikaa ja mies onkin pystynyt luopumaan kaikesta lääkityksestä – kunhan hän ensin malttoi luopua kaikista päihteistä. Viime vuonna ilmestyneen Z2: Dark Matters / Sky Blue -tuplapaketin valmisteleminen otti todella koville ja tällä hetkellä Townsend elääkin selvästi rauhallisemmin: ”Viime kuukaudet ovat olleet mahtavia, ehkä parempia kuin koskaan – aivan kuin olisin istunut pöntöllä kaksikymmentä vuotta, kunnes yhtäkkiä se ulosteen vääntäminen vain loppui.” Istumme kahvilassa Vancouverin keskustassa, Granville-kadun varrella. No, opin samoihin aikoihin soittamaan muutamia Judas Priestin biisejä ja uudet koulukaverini pitivät minua tämän vuoksi hyvänä tyyppinä. Fear Factoryn Dino Cahienoja musikaaleja ja vanhempani veivät minut katsomaan niitä. – Oikein mainiosti: olin melkein mallioppilas. Olin parikymppinen täydellinen untuvikko ja pääni meni melkoisen pyörälle. – (naurua) No, tiedän suunnilleen, miten Vancouver Canucks pärjää, sillä jääkiekolta on tosiaankin mahdotonta välttyä näillä seuduilla. – Pidin jo aikoinaan kaikenlaisista tyyleistä: bluesista, jazzista, orkesterimusiikista ja vaikka mistä. – Pyörin näillä kulmilla nuorena ja poltimme suunnattomat määrät marijuanaa. Maalla on hyvin kaunista, eivätkä kaupunkien ongelmat – huumeet ja väkivalta – ole läsnä. Tässä käsissä Stam1nan SLKalbumi, jota ei olisi olemassakaan ilman Townsendin antamaa inspiraatiota. Nykyään inhoan huumeita ja esimerkiksi marin haju on ällöttävä. Entä pidätkö jääkiekosta kunnon kanadalaisen tapaan. Saan valtavasti inspiraatiota villistä luonnosta. – Ehdottomasti! Relativity Records -levylafkan kaverit pitivät demostani ja he antoivat sen Stevelle, joka pyysi minut laulajakseen... Albumiin liittyy aivan liikaa erilaisia tunteita. Missä asut nykyään. Että okei, tuolta näyttää, kun musiikki on surullista, vihaista tai vaikka iloista. Toimin myös oppilaskunnan puheenjohtajana. – Kahdessa eri paikassa
SPECIAL GUESTS Linkin Park tulostus.indd 33 4.6.2015 13.29
No, he antoivat myöhemmin kenkää kitaristilleen ja ilmoittivat minulle, että tulehan Englantiin. Olet silti oikeassa: Ziltoid The Omniscient (2007) ja Z2: Dark Matters (2014) ovat Punkyn sukulaisia, toki hieman varttuneempia ja kehittyneempiä. Mutta sainpahan ensimmäisen pitkäsoittoni pihalle ja se oli sellaisena äärimmäisen tärkeä pelin avaus. Niin, Metallican jäsenillä ei saa olla sivuprojekteja. – En juuri koskenut huumeisiin niihin aikoihin, mutta alkoholi kyllä maistui. Että teillä voisi hyvinkin synkata. No, minähän menin. Ihmettelin, että miksi kummassa, mehän olemme vain pelleilleet huviksemme. – The Wildhearts taas... Kaikkien projektien ja sekoilujen jälkeen päässäni oli vain yksi ajatus: minun täytyy julkaista oma levy. – Kaksi ensimmäistä biisiä sekä kappale The Filler: Sweet City Jesus ovat hyviä, mutta muuten en tästä kehnolta soundaavasta albumista perusta. – Big Mick kertoi, että Metallicassa silloin soittaneelta Jason Newstediltä löytyy kaikenlaisia biisiaihioita ja projekti-ideoita. Jason pirauttikin minulle eräänä päivänä ja päädyimme tekemään monia juttuja – meillä oli muistaakseni viisi erilaista projektiyhtyettä, joista ei tosin paljon huhuiltu ulospäin. Kaikki muut bändin jäsenet olivat enemmän tai vähemmän sekaisin – yleensä enemmän – enkä minä jaksanut sitä remuamista kovin pitkään. Mennäänpä sitten omien levyjesi pariin – niitähän riittää. 34 zaresin oli määrä soittaa heidän Millennium-albumillaan, mutta häntä ei päästetty Kanadaan. No, ei sentään, mutta outo ja typerä se ainakin on. Oma levy! Myös soolourasi käynnistyi lähes samaan aikaan. Hän oli aloittamassa yhteistyön myös The Wildheartsin kanssa ja Mick lupautui miksaamaan Steven keikat, mikäli brittibändi otetaan mukaan rundille. Ja tietenkin myös pähkähulluja. En ole muuten koskaan tavannut Jamesia tai Larsia, joten he eivät ole päässeet räyhäämään minulle päin naamaa (naurua). Minä käytän hotellihuonetta mieluummin nukkumiseen. Että eihän tässä ole mitään järkeä, kun isot miehet sekoilevat päivästä toiseen. – Punky Brüster on aivan hirveä tekele (naurua). Punky Brüsterista ja Heavy As A Really Heavy Thingistä on mel”Metallica-liiderit hermostuivat meidän yhteisten projektiemme vuoksi.” Kuva: Anthony Clarkson K uv a: W es sel de Gr oo t Soundi-haastattelu > haast_devin townsend_b.indd 34 4.6.2015 12.31. Joku The Wildheartsin kavereista saattoi intoilla: ”Hei, menemme pistämään hotellihuoneen päreiksi, lähde messiin.” Puistelin päätäni ja tuumin jättäväni tälläkin kerralla väliin. The Wildheartsin maine oli vähintäänkin hurja. Olin Sex & Religion -kiertueella ja managerinamme toimi Big Mick, Metallican maineikas miksaaja. Dino kertoi heille tuntevansa paikallisen muusikon ja FLA palkkasikin minut kitaristikseen vähäksi aikaa. – Monet luulevat, että Hetfield ja Ulrich hermostuivat Newstedin Echobrain-yhtyeestä, mutta itse asiassa Metallica-liiderit hermostuivat meidän yhteisten projektiemme vuoksi. Entä miten päädyit yhteistyöhön Jason Newstedin kanssa. Hullunkurista Punky Brüster – Cooked On Phonics -debyyttiä (1996) ei juuri tunneta, mutta siitä on helppo vetää yhtäläisyyksiä esimerkiksi Ziltoid-teemalevyjen maailmaan. Strapping Young Ladin debyytti Heavy As A Really Heavy Thing ilmestyi huhtikuussa 1995. Jason soitti minulle, että tiedätkö mitä, Metallican jätkät ovat täysin vittuuntuneita meidän jammailujemme takia. En ollut enää aivan parhaissa väleissä Vain bändin kanssa, mutta The Wildheartsin tyypit olivat superhauskoja. Muistan miettineeni, että tällaistako se Mötley Crüen meininki on ollut
– City ja Ocean Machine olivat ensimmäiset pitkäsoitot, joiden jälkeen saatoin todeta ylpeänä, että ”Hei, minä olen Devin ja minun musiikkini on tällaista.” Asiat vain loksahtivat paikoilleen: yhtäkkiä soundit toimivat, sävellyksistä löytyi ideaa ja niin edelleen. Vastasin, että ihmiset ovat puhuvia lihakimpaleita. – Olin niin väsynyt, etten voinut hetkeen muuta kuin levätä. – Joo, kahteenkin otteeseen, mutta ne olivat aika lyhyitä hoitojaksoja. On selvää, että huumeet pistivät pääkoppani sekaisin, sillä olen pärjännyt hyvin ilman lääkitystä. Se aiheutti kiitettävästi hämmennystä fanijoukkojen keskuudessa. – Kun tulimme Suomeen, meistä tuntui kuin olisimme saapuneet planeetan kaukaisimpaan kolkkaan. Ei levyjä, ei keikkoja. Se on siunaukseni ja kiroukseni. Lihoin sen takia 30 kiloa. ”Kitaran ääressä tajusin, että pystyn puhumaan instrumentin avulla.” haast_devin townsend_b.indd 35 4.6.2015 12.31. Urasi varrelta löytyy monia hämmentävän kiireisiä vuosia. Jos satun tarvitsemaan rahaa ja satun olemaan onnekas, sävellän jotakin Epicloudin (2012) kaltaista – siis tarttuvaa ja helppoa. – Etsin jatkuvasti uusia suuntia – ja eksyn uusiin suuntiin. Miten varsinainen toipuminen alkoi ja miten se eteni. – Devlab on hyvä esimerkki fiilispohjaisesta työskentelystäni. Sen vuoksi en tiedä yhtään, mitä teen vaikkapa kymmenen vuoden päästä – vai teenkö musiikkia lainkaan. En tajunnut, että tuollainen oli todella vaarallista kaltaiselleni epävakaan mielenterveyden omaavalle henkilölle. Aluksi rakastin niitä harhaisia tuntemuksia ja kävin läpi monia tietoisuuden tasoja. – Ryhdyin aikoinaan käyttämään happoa, kun halusin ”löytää itseni”. Yhden haastattelun puitteissa on mahdotonta puhua kaikista levyistäsi, mutta muutaman sanan ansaitsee joulukuussa 2004 ilmestynyt dark ambient / noise-levytys Devlab. Joskus homma menee maaliin asti, toisiaan hyydyn homman puolivälissä tankin tyhjennyttyä. niin, elämäni on aivan raiteillaan. Useimmiten käy aivan toisin. Lopullinen Casualties Of Coolin viime vuonna ilmestyneen debyyttialbumin toinen kantava voima Townsendin lisäksi on laulaja Ché Aimee Dorval. Esimerkiksi Ziltoid The Omniscientin jälkeen olit melko pitkään hiljaa oman yleisösi suuntaan. Näihin aikoihin havaitsit myös, ettei kaikki ole kunnossa oman pään sisällä. – Kaikki levyni ovat syntyneet tällä tavalla, fiilispohjalta. Devlabin ensimmäiset aihiot kuulostivat pelottavan kokeellisilta, mutta samalla tiesin, että minun on pakko kulkea tämä äärimmäisen mielenkiintoinen polku loppuun asti, mielipiteistä välittämättä. Vähemmästäkin voi mennä sekaisin, sillä minähän ryyppäsin kuin sieni ja vedin kaikkea muutakin. Päädyit lopulta sen verran sekaviin tunnelmiin, että sinut passitettiin psykiatriseen sairaalaan. – Provinssirockin-keikka toimi alkusysäyksenä minun ja Suomen erityislaatuiselle suhteelle. Ei minulla nytkään ole liikaa rahaa, mutta maksuni eivät mene ulosottoon, enkä laske jokaista penniä. Olet toki pitänyt taukojakin. Kun heureka-lamppu syttyy pääni yläpuolella, toteutan idean sen mahdollisesta outoudesta huolimatta. Olen puntaroinut, että okei, haenko töitä jostakin hampurilaisbaarista vai kasaanko uuden albumin. Miten ihmeessä olet selvinnyt kaikesta, vaikka olet toisinaan ollut hieman huonommassakin kunnossa. – Minulla ei ole ollut vaihtoehtoja, sillä olen tarvinnut rahaa esimerkiksi perheen menoihin. Sitten lopetin myös juomisen ja laihduin saman verran. Täytyy myöntää, että kaduin hieman sitä kommenttia ja päätin, että täältä pitää päästä pois mahdollisimman pian (naurua). Ennen tätä taukoa saimme sinut myös Suomeen, kun Strapping Young Lad kaahasi Provinssirockissa kesällä 2006. Sinulla todettiinkin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vajaan vuoden kuluttua SYL oli jo haudassa. Kun ryhdyin kirjoittamaan alkuvuodesta 2004, tajusin olevani kummallisilla vesillä. – Ylivoimaisesti tärkeimmän päätöksen tein, kun lopetin ensin huumeiden käyttämisen ja sitten myös alkoholin nauttimisen, noin kahdeksan-yhdeksän vuotta sitten. Ehkä julkaisen puhdasveristä hiphopia. 35 koinen matka Strapping Yound Ladin Cityyn ja Ocean Machine: Biomech -sooloalbumiin. Hieman myöhemmin lopetin myös mielialalääkkeiden popsimisen. Devin Townsendin nimeä ei edelleenkään löydy sanakirjasta kohdasta ”mielenterveyden perikuva”, mutta kykenen tekemään työni, huolehtimaan perheestäni ja ajamaan nurmikkoni... Tahti on paikoin ollut täysin epäinhimillinen. Molemmat ilmestyivät kuitenkin jo seuraavana vuonna. Tottahan tämäkin on, mutta lääkärin mielestä vastaukseni ei osoittanut kunnioitusta muita kohtaan ja hän ryhtyi pitä mään minua vaarallisena. Pistin myös lopullisen stopin marin polttamiselle ja olin siitä niin ylpeä, että kittasin pullon punaviiniä joka ilta vuoden ajan. Lääkäri kysyi eräänä päivänä, että mitä mieltä olen ihmisistä. Mutta joo, olet oikeassa: kun mietin kaikkea tekemääni ja julkaisemaani... Ei tuollaista kysymystä tarvitse kauan pohtia. Matka oli aivan jumalattoman pitkä! On kummallista, että nykyään Suomi tuntuu olevan ”tuossa vieressä”. Olin siis yhtä innostunut kuin vaikkapa mainitun Epicloudin tai Casualties Of Coolin (2014) aikoihin, mutta jotkut julkaisut vain maksavat niitä laskuja hieman tehokkaammin kuin toiset (naurua)
Olen myös kirjoittamassa elämäkertaa ja minun täytyy avata elämääni sitäkin kautta. Sitten satuin kirjoittamaan Ki-albumin nimikappaleen ja se oli taas menoa – minun oli pakko tehdä oma levy. Siis ystävystynyt oikeasti, niin että pidämme säännöllisesti yhteyttä. Konsertin etukäteisvalmisteluissa oli valtavasti työtä, mutta onneksi kaikki sujui hyvin. Palataan vielä Lontooseen: oliko Royal Albert Hallissa esiintyminen unelmien täyttymys. Lukema löytyy 31:n ja 80:n välistä. Aikaisemmin työskentelin pönttö sekaisin keskellä yötä. Jos sinun ja Suomen suhde on vakaa niin samaa voi sanoa suhteestasi Lontooseen, sillä olet soittanut siellä useita merkkipaaluiksi luettavia konsertteja. Tiedän varmaksi ainoastaan sen, että aion jatkossa seurata omaa polkuani entistä tiiviimmin. Ensinnäkin, esiintyminen Royal Albert Hallissa tuntui täysin epäluonnolliselta ja minulla kesti ainakin viikon verran palautua siitä. Siellä oli paljon tunnettuja kasvoja – muusikoita ja muita – ja mietin, että olivatko nämä ihmiset tosiaan keikalla. Kun lähden omalle kiertueelle, vedän syvään henkeä, ja valmistaudun pahimpaan, siis lukemattomiin keskusteluihin tuntemattomien kanssa. Käyn esimerkiksi katsomassa muita bändejä todella harvoin, sillä julkisessa tilassa joutuu puhumaan vieraille ihmisille. Viimeiseksi jäänyt The New Black -albumihan soundaa jo monilta osiltaan seuraavalta yhtyeeltäni, eli Devin Townsend Projectilta. – Tavallaan. Se oli mahtava tilaisuus. Minä pelkään sitä vaihtoehtoa, sillä mitä suuremmaksi oma suosioni tulee, sen vähemmän tilanne on hallinnassani. – Säveltäminen on edelleen pitkälle samanlaista, mutta puitteet ovat muuttuneet. Tämähän on mahtavaa! Käyn rannalla perheen kanssa, teen verhoiluja tuoleihin tai vaellan yksikseni vuorilla. Minulla ei ole nyt paineita tai kiireitä. Sitten kun rundi on ohi, katoan taas omaan maailmaani. – Mielessä pyörii kolme albumia, mutta niiden aikataulu on täysin avoin. 36 PB maailmaan, ainakin omalla mittapuullasi, huhtikuussa tapahtuneen ja myöhemmin tallenteena julkaistavan Lontoon-keikan jälkeen. Aion muuten remiksata The New Blackin jonakin päivänä, sillä en ole tyytyväinen sen soundeihin. ”He ovat mukavia, mutta he eivät ole kuin minä tai sinä”, hän vastasi. Aivan viime aikoina olen tehnyt melkoisen käännöksen ja luulen, että seuraavien julkaisujen sanoitukset ovat suorempia, avoimempia ja henkilökohtaisempia. Minulla on aiheesta paljon sanottavaa. Olen samalla tajunnut, että minun täytyy jatkossakin olla itsekäs ja varata aikaa itselleni sekä läheisille. Luvassa on toki muutamia kesäkeikkoja Euroopassa, mutta ilmoitit silti hyppääväsi hiljaiselon ”Mitä suuremmaksi oma suosioni tulee, sen vähemmän tilanne on hallinnassani.” K uv at: Timo Isoaho K uv a: Erich Saide Soundi-haastattelu > haast_devin townsend_b.indd 36 4.6.2015 12.31. Miksi Strapping Young Lad löi hanskat tiskiin. Minä nimittäin luulin, että osaan sen homman, mutta en ollutkaan kovin hyvä tuottaja. Lisäksi olen tehnyt uutta Casualties Of Cool -musiikkia ja toki myös Devin Townsend Project julkaisee uutta jossakin vaiheessa. – Montako virallista levyä olen julkaissut tähän mennessä. Niiden kirjoittaminen oli pitkään haastavaa ja jopa epämiellyttävää. Kuuntele vaikka nimibiisi, Anti-Product tai Monument. Pelkäsin aina paljastavani liikaa itsestäni ja sen vuoksi monet tekstini ovat silkkaa hölynpölyä. Millaisia seuraavat musiikilliset julkaisusi ovat. Uskon sen. Mitäpä luulet, kuinka monta levyä olet julkaissut, kun täytät 80. Siitä puheen ollen: onko taiteen tekemisen tapasi muuttunut vuosien aikana. Nyt esiinnyit yhtyeesi kanssa kuuluisan Royal Albert Hallin uumenissa. – Oletko valmis. En itse asiassa edes hirveästi välittänyt yhteistyökumppaneistani ja se tuntui pahalta. Olen ensinnäkin työstänyt mittavaa teosta belgialaisen sinfoniaorkesterin kanssa. Haastatteluja, dvd-nauhoituksen valmistelua ja kaikenlaista säätämistä. – En siis ole sosiaalisesti kovin lahjakas. – SYL:n ja Ziltoidin jälkeisellä tauolla päädyin muun muassa tuottajaksi. Olet nyt 43-vuotias. Mihin se ikinä johtaakaan, se on minulle oikea paikka. En voinut kuitenkaan kadota, sillä kaikki odottivat minua aftershowbileisiin. Kaikki taputtelivat olkaani, että hieno show, ja minä halusin vain pois. Ystäväni työskentelee U2:n organisaatiossa ja kysyin häneltä, että millaisia ihmisiä he ovat. Isäni, äitini, vaimoni ja poikani olivat siellä. – Onko tämä sitä downshiftaamista. huhtikuuta 2015 Starbucks, Vancouver, Kanada niitti oli se, kun promoottori Jouni Markkanen pyysi minulta Ziltoiderikoiskeikkaa Tuska-festivaalille kesäksi 2010. – Sanoitukset ovat kokonaan toinen juttu. Asialla on myös toinen puolensa, sillä hienot saavutukset mietityttävät. – Jotkut ihmiset kestävät supertähteyden menettämättä elämänhallintaansa. Soitimmeko todella siellä, kyselin itseltäni kerta toisensa jälkeen. Kuvaile hieman elämääsi tämän rauhallisemman jakson aikana. Kun uppoudun omiin juttuihini, hyvä energia virtaa lävitseni. Nykyään herään kuudelta ja tunnin päästä olen täydessä työn touhussa, luonnollisesti selvin päin. Hei, mietipä tätä: olen kiertänyt maailmaa yli kaksikymmentä vuotta ja olen ystävystynyt yhden tai kahden kollegan kanssa. – Se oli erittäin kiireinen päivä. – Ideat alkoivat loppua. Tämä kuulostaa kliseiseltä ja tylsältä, mutta säveltäminen pitää jalkani maan pinnalla. Aktivoiduit tosiaan uudelleen 2009 ja viime vuodet ovat taas olleet aikamoista lentoa – siis tähän asti. Kun näitä mahtavia juttuja tapahtuu kerta toisensa jälkeen, tuleeko minusta jonakin päivänä kusipää. Sanotaan kolmekymmentä. 24. Kun keikka loppui niin ensimmäinen pakokauhuinen ajatukseni oli: minun täytyy paeta paikalta läheisteni kanssa, sillä minulla ei enää ole tippaakaan voimia jutella tuntemattomien kanssa
Siitä on kitaristin keikkavahvistin tehty. Soittoon taipuvaa dynamiikkaa, musikaalista reunasäröä, sointia majesteetillisesti laajentava kaiku, voimaa enemmän kuin riittävästi ja kovaa käyttöä kestävä poppelirunko. Roland tulostus.indd 37 4.6.2015 13.28
38 Teksti: Ari Väntänen Kuvat: Markus Paajala asa-taitto_d.indd 38 4.6.2015 12.52
Raitoja ei ole kursittu kokoon vanhasta materiaalista, vaan Loven klassikot ovat pohja, josta musiikkia on lähdetty jatkojalostamaan. Kun saa idean vuonna 2005 ja pyörittelee sitä kymmenen vuotta, hetkittäin saattaa käydä mielessä, ettei se toteudu ikinä. Loven arkistossa läsnä oli paljous, jollaista levyä tehdessä ei yleensä ole. Loven samplet ovat peräisin Love Recordsin julkaisuilta. Levynkeräilijänä hän tunsi Loven tuotantoa ennestään, ja tarpeellisia levyjä löytyi omastakin hyllystä. RAKKAUDELLA asa-taitto_d.indd 39 4.6.2015 12.52. – Immosen Jukka sanoi, että olisi hienoa päästä katsomaan, mitä kaikkea Love Recordsin arkistossa on. Piti ottaa haltuun kokonainen katalogi. Asa kuitenkin myöntää tiedostaneensa jo aikoinaan, että ulkomaiset räppituottajat olivat hankkineet käsiinsä levy-yhtiöiden vanhoja kelanauhakakkuja. Ulkomailla vastaava monisärmäisen artistin ja legendaarisen levymerkin kohtaaminen toteutui Madlibin remixalbumilla Shades Of Blue: Madlib Invades Blue Note (2003). Asa antaa Soundille haastattelun Love-albumin masterointipäivänä ja naurahtaa, että olo on epäuskoinen. – Tuli kuunneltua paljon musaa. Se oli tavallaan mahdoton tehtävä. Sitten me tavattiin joku sankari, joka sanoi, että ”siellähän ne Hämeentiellä pölyttyy, menkää kysymään.” Siitä se lähti. Samplet eivät silti ole mikään vähäinen osa Jukka Immosen ja Didier Selinin tuottamaa levyä. Juuri se tekee Lovesta ainutlaatuisen albumin. Halusin, että levylle myös soitetaan instrumentteja ja tehdään kunnon lauluja. Näin kävi tämän levyn tapauksessa. Sellaista räppiä on tehty jo niin paljon. Sen kaltaista levyä ei ole Suomessa ennen tehty. – Tiesin suoriltaan muutaman jutun, jota halusin käyttää. 39 oisinaan ottaa aikansa, ennen kuin sanoista päästään tekoihin. Se, että projekti venähti pitkäksi, ei sinänsä ollut huono asia varsinkaan sanoitusten kannalta. Arkistossa oli myös paljon sellaista musaa, joka kuulosti saman tien siltä, että haluan sen mukaan. Homman teki hitusen helpommaksi se, ettei Asan ei tarvinnut astua tyhjän päälle. – En kuitenkaan halunnut tehdä levyä pelkkien samplejen varaan. Siinä piti vain luottaa omaan estetiikantajuunsa. Levy puhaltaa vanhoihin klassikoihin nykyajan henkeä, ja mikäs on puhaltaessa, sillä Asalla ja Lovella on paljon yhteistä. Tekotavoissa ja tekijöissä on kuitenkin sen verran eroja, ettei Love-levyä voi suoraan verrata siihen, ei sen enempää kuin räppäri-runoilija Asaa dj-tuottaja Madlibiin. Siitä arkistosta riittäisi materiaalia viidellekymmenelle räppärille, eivätkä niiden levyt muistuttaisi toisiaan. Asan elokuussa ilmestyvä albumi Love on tribuutti suurelle suomalaiselle levy-yhtiölle, mutta ennen muuta se on levyllinen omilla avuillaan toimivia lauluja
single on Dave Lindholmin Sirkus-levyn (1973) Meritaru-biisiä sämpläävä Mä haluun asa-taitto_d.indd 40 4.6.2015 12.53. Samoin oman yhteisön asiat. – Yhteiskunnalliset asiat pyörivät usein mielessä. Mä kuitenkin luulen, että Lovekin julkaisi sinkkuna levyn parhaan biisin. – Toivoisin, että kaikki artistit olisivat poliittisia. Jos kotikulmilla ilmenee ongelmia, oli se sitten käsilaukkuvaras tai nuorison sekoilua kaupungilla, niin kyllä se pitää mut hereillä öisin. Tällä levyllä tuottajat ovat myös taiteilijoita. Ja niin kuin Lovenkin, hänen poliittisuutensa on punaista ja vihreää. – On ihan sama, mitä mä kaupallisuudesta sanon, koska levy-yhtiön haukat kuitenkin miettivät jutut bisneksen kulmasta. Tiukan yhteiskuntakriittistä räppilevyä myytiin yli 14 000 kappaletta ja kriitikot pitivät siitä. , Christian Schwindt ja Atte Blom perustivat Love Recordsin lokakuussa 1966, he lähtivät alalle taide edellä. Asaa on voinut sanoa poliittiseksi artistiksi ainakin ajoittain. Diggaan siitä, että tuottajilla pysyi mielessä se, mitä meidän on tarkoitus tehdä. Sellaisella ideologialla ladatulla musiikilla on aina kannattajansa. Näistä lähtökohdista huolimatta tai niiden tähden Love oli 1970-luvun puolivälin tienoilla varsin toimiva firma. – Me ei lähdetty tekemään halpoja hittilauluja vaan jatsiräppiä. Toivoisin myös, että saisin asua maassa, jossa ongelmat olisivat ratkaistavissa. Erityisen vilkasta sillä rintamalla oli 70-luvun alussa, jolloin taistolaisliike oli nousussa. Me ei mietitty radiokanavia vaan sämplättiin progelevyjä ja fiilisteltiin, haihateltiin ja taiteiltiin. Aikoinaan antamissaan haastatteluissa kolmikko kertoi, että Love arvosti epäkaupallista ajattelua, ja että jos levyt myisivät hyvin, tuotoilla annettaisiin lahjakkaille taiteilijoille työtilaisuuksia ja mahdollisuus kehittyä. Love Records julkaisi myös paljon poliittista musiikkia. – En tunne Loven kavereita enkä tiedä, mikä heidän lähtökohtansa oli. Nykyaika menee aina raha edellä, mutta mua se ei kiinnosta. Asa – tai silloin Matti Salo operoi vielä nimellä Avain – julkaisi Punainen tii li -debyyttialbuminsa vuonna 2001. – Musa menee nyt sellaiseen suuntaan, että en usko, että uusi levyni soi radiossa kovin paljon tai että joku sen biisi valloittaa listahuippuja. Kun levyä alettiin tehdä, valmiina oli paljon aihioita ja ajatuksia siitä, mitä haluan sanoa. – Punaisen tiilen aikaan mä olin nuori kundi, jonka sisällä asui pieni dramaattinen marttyyri, Asa muistelee. Hän ei edelleenkään pidä musiikkialan kaupallisesta puolesta mutta tuntuu hyväksyneen sen osaksi kokonaiskuvaa. Tällainen mun räppi tai joku 90-luvun soundi näyttää sopivan lähinnä Radio Helsingin ja Basso radion ohjelmistoon. Asan mielestä se tie ei kuitenkaan vie kohti valtavirtaa. Hänen teksteissään kantaaottavuus on ollut välillä kirpaisevan suoraa, välillä runouteen verhottua. 40 – Mulla oli hyvin aikaa kasailla sellaisia tekstejä, jotka tuntuivat olevan nimenomaan Love-aiheisen levyn biisejä. Toisaalta myös epäkaupallisuus on omanlaisensa myyntivaltti. Hän ilmoitti levy-yhtiölleen kirjeitse, ettei halunnut jatkaa yhteistyötä eikä tehdä uutta musiikkia. Etsin siitä vain hyvää tunnelmaa. Avain ei kuitenkaan innostunut menestyksestään. Halusin tehdä kesäisen levyn, joka kertoo elämän pienistä hyvistä hetkistä. Musiikki antaa mulle paljon. Muun muassa Soundin Asko Kauppinen kirjoitti levystä neljän tähden arvostelun. Hän palasi alalle Asana vasta saman vuosikymmenen puolivälissä Leijonaa met sästän -singlellä ja -albumilla
Love-levy tehtiin ihan samalla metodilla. Asan albumi on tavallaan suuren juhlan etkot. K uv a: T apio K orjus 41 asa-taitto_d.indd 41 4.6.2015 12.53. Timo kertoi mulle kaikenlaisia tarinoita esimerkiksi Wigwamin keikasta Mustikkamaan juhannuksessa. Silloin päätin olla hiljaa. Siinä mielessä mun ei tarvinnut opiskella mitään uutta. Love sisältää sampleja esimerkiksi Dave Lindholmin, Pekka Pohjolan, Kasevan, Blues Sectionin ja Jukka Tolosen levyiltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä olisi ollut luottamukselliset välit Donnerin kanssa. Wigwamilta on mukana muun muassa pala nimetöntä, ennen julkaisematonta äänitystä. Miksi. Silloin meillä oli resursseja toimia omalla idealistisella ja laajaalaisella linjallamme. olla hippi. Määrittelin, että on neljänlaista musiikkia: kaupallista kaupallista musiikkia, epäkaupallista kaupallista musiikkia, kaupallista epäkaupallista musiikkia ja epäkaupallista epäkaupallista musiikkia. Se oli hieno levy-yhtiö, jolla on laaja ja monipuolinen katalogi. Mikä Loven ideologia oli. Tätä samaa tuhnuista soundimaailmaa silloinkin sämplättiin, mutta jenkkiläisiltä, ranskalaisilta ja saksalaisilta levyiltä. Asa sanoo, ettei tehnyt Lovea ensisijaisesti valistaakseen kansaa Love Recordsin kulttuurityöstä tai mistään muustakaan, mutta albumi on silti luonnostaan tribuutti. Vetäydyit aikoinaan julkisuudesta etkä antanut haastatteluja vuosikymmeniin. – Olisi kivaa kuulla uusien artistien versioita Loven kappaleista. Oli kivaa, kun messissä oli sellainen suora linkki niihin aikoihin. Oli äärettömän rauhoittavaa, kun sai tehdä töitä antamatta lausuntoja. – Kun mä ekan kerran aloin tehdä biisejä, etsin kuumeisesti musaa vuosilta 1968–1971. Mitä pitempi parta levyn kannessa oli, sen varmemmin sieltä löytyi käyttökelpoinen bassolinja tai rumpukomppi. – Seuraavan kerran suostuin puhumaan vasta Miska Rantasen Love Records -kirjaan (2005), koska kaikki Donnerin lausunnot eivät olleet totuudenmukaisia – hänhän työskenteli Yleisradiossa Loven keskeisinä vuosina. Hyviä hörhöjä. Love kuitenkin julkaisi myös paljon ikivihreää suomalaista musaa, joka kuulostaa korvissani siltä, että sen pitäisi vieläkin soida radiossa joka päivä. Parhaiten se tekee kunniaa Loven kulttuurityölle olemalla omaehtoinen ja persoonallinen taideteos. Toivottavasti Asa käsittelee Lovea rohkeasti, reippaasti ja omalla stailillaan. – Totta kai mä haluan tehdä kunniaa Lovelle. Sellaisten, jotka eivät olleet syntyneetkään Loven aikaan. Mitä tiedät siitä. Mutta olihan se myös riemukasta! Onnellisimmat vuodet olivat 1970–1975. Se on jo nimensä puolesta mainio johdanto albumille, joka ammentaa noilta ajoilta. Julkaisimme epäkaupallista musiikkia, jos se oli mielenkiintoista. – Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä minulla ja Otto Donnerilla tuli sanaharkkaa jostakin, mitä olin sanonut. – Erittäin positiivisia. Kun Hurriganes alkoi myydä, jotkut oikeistotoimittajat pilkkasivat, ettei Love taida epäkaupallinen ollakaan. Miten sitä pitäisi juhlia. – Minulle se oli välillä huomattavan raskasta aikaa. Sellaiset tyypit on mulle esikuvia. Se olisi hyvä tapa elävöittää katalogia. Elokuva käsittelee lyhyttä aikakautta Loven historiassa. Elämäntyöstään Soundinkin palkitsemasta Atte Blomista on tekeillä kirja, Love Recordsista elokuva. Baddingin jutut, Wigwamin Luulosairas ja monet muut sopisivat edelleen kansan korville. Se tuntee aikalaisensa. – Juoni on osin fiktiivinen, mutta henkilöhahmot perustuvat oikeisiin ihmisiin. Ja nyt on kiva fiilistellä, että puhelimessa on Wigwamin Jukka Gustavsonin numero. Hippivuosien vastakulttuuriliikehdinnän arvostus ei ole Asalle mikään uusi juttu, kuten Punainen tiili -levyn tarkkaan kuunnelleet tietävät. Loven kaltainen historiasta ammentava levy on osoitus siitä, että sen tekijä ymmärtää oman asemansa musiikin jatkumossa. Ensi vuonna tulee ensi-iltaan Aleksi Mäkelän elokuva Anna mulle lovee – Love Records. No, löytyyhän sieltä myös kaikenlaista ruotsalaista kansanlaulua, jossa hakataan kanAtte Blom, mitä ajatuksia Asan Love-projekti herättää Love Recordsin perustajassa. – Vaihtoehtojen tarjoaminen. Uutta ei ole myöskään inspiraation etsiminen tuon aikakauden musiikista. Se oli muiden käsissä. Oliko Loven tarina komediaa vai tragediaa. – Timo Vuorio, joka oli aikoinaan Lovella töissä, teki suurimman duunin. Vuonna 2016 tulee kuluneeksi 50 vuotta Loven perustamisesta. Asa ei tiedä, millainen työ musiikin käyttämisen lupien hankkimisessa on ollut. nelta ja käsiä yhteen ja joka ei väräytä mussa mitään. Moni luulee kaiken alkavan ja loppuvan oman genren sisällä, kun taas Asan ja vaikkapa Palefacen kaltaiset teAsa ei halunnut tehdä Love-levystään kansanvalistushanketta, vaikka yhtiön musiikista laajasti pitääkin. Työkenttänä oli koko äänen maailma
toimi vuosina 1966– 1979. Itsekin olen vetänyt 40 vuotta Dust My Broomia. Ensin sitä haluaa vain purra tyynyä. Olisi hienoa, jos kukaan, jonka juttuja me on sämplätty, ei loukkaantuisi lopputuloksesta. Jos sain vaiheessa tekstit eivät olleet runolli sia. Asa on toiminut samoin. – Mulla on ollut pitkään liian vähän aikaa musiikille. Sitten te kee mieli tehdä jotain uutta paskaa, jotta vanha hukkuisi sen alle. Davelta itseltään on tulossa suomenkielinen sooloalbumi ensi vuoden alussa Suomen Musiikin julkaisemana. Sirkus-levyltä (1973) on materiaalia päätynyt pariinkiin biisiin. Kolmentoista vuoden aikana se julkaisi 384 albumia, 347 singleä ja 24 ep:tä. ANTTI LUUKKANEN K uv a: Soundin arkis to Dave Lindholm pitää musiikkinsa uudelleenkäyttöä luonnollisena. – Aluksi en tehnyt poliittista räppiä. Muun elämän ja mu siikin suhde ei kuitenkaan vaivaa häntä siinä mielessä kuin luulisi. Vastikään julkaistulla Sarah Kivi & Non Orchestran Matkalla kotiin -singlellä kuullaan sample yhdestä Daven tunnetuimmasta kappaleesta Pieni ja hento ote. Myös asa-taitto_d.indd 42 4.6.2015 12.53. Olen lähtenyt eri teille kuin esimerkiksi Rähinän kundit. Eikä Dave suhtaudu asiaan millään muotoa uutena ilmiönä. Asasta tuli levyttävä artisti vuosi tuhannen vaihteessa, joten laiskottelulle ei ole jäänyt aikaa. Olen teh nyt tätä pitkään ja erottunut tuollaisilla jutuilla vanhoista frendeistä, jotka ovat tehneet keskenään samanlaista musaa. Hän on jät tänyt lokerot niissä viihtyville, pyrkinyt päin hyvää musiikkia ja julkaissut paljon levyjä. 42 sen vuoksi nämä laulut on tehty huolel la ja alkuperäisiä kunnioittaen. Asaa leimaa pikemminkin pyrkimys kohti uutta ja omaa. Se on hauska ajatus. Tämä on yksi tapa tehdä, ei siinä sen kummempaa. – Kun saan jotain tehtyä, saman tien is kee Ricky Gervais tyyppinen myötähä peä omaa musaa ja itseä kohtaan. Mutta ei toistu ainakaan yhtä hyvin. Sitten siihen tuli mukaan politiikkaa. Tästä on puhuttu aiemminkin räppäreiden kanssa. Siitä tuli omanlais taan mustalaisfolkkia ja piripolkkaa. Kyllä päiväs sä pari biisiä väsää, jos haluaa. – Ei siinä ole mitään ihmeellistä. – Ei tämä sinällään ole uutinen. Tai ainahan tällaiset on joillekin ihmeellisiä. – Kaikki artistit, joiden kanssa olen itse ollut puheissa, ovat olleet hyvillä mielin tästä projektista. Ei sitä muhun voi yhdistää. Love on hänen yhdestoista soolo albuminsa, ja JätkäJätkätbändi on jul kaissut kolme pitkäsoittoa. Ei musan tekeminen niin vaikeaa ole. Ihan erilaiseltahan se kuulostaa alku peräiseen verrattuna. Mittavassa katalogissa on progea, rockia, jazzia, bluesia, kansanmusiikkia, laulelmaa ja kaikkea, mitä Love piti jul kaisemisen arvoisena. Muiden artis tien levyillä Asa on fiitannut niin taajaan, että siitä voisi kirjoittaa pidemminkin. Asan materiaali ei Lindholmille ollut ennen tätä tuttua, mutta myöntää kuulleensa hänestä kaikenlaisia kehuja. Oman materiaalinsa kierrättämiseen Lindholm itse suhtautuu vailla suuria tunteita puoleen tai toiseen. Jos ei olisi perhettä ja muuta elämää, voisin tehdä vuodessa kaksi levyä enemmän kuin nyt. Sain aikoinaan Emir Kus turican leffoista kipinän tehdä musiikkia oman visioni mukaan. Dave Lindholm Asasta Asan tulevalla levyllä samplataan useammassakin kappaleessa Dave Lindholmin Love Recordsin aikaista tuotantoa. Jotenkin on silti vaikeaa uskoa, että tuotteliaisuus voisi perustua vanhan roskan hautaamiselle. Se oli oma uniikki juttunsa. Joistakin julkai suista tuli klassikoita ja osa unohtui heti ilmestyttyään, mutta kaikki ne täyttivät kriteerin, joilla julkaisukynnys ylitettiin: ne olivat Loven väen mielestä tavalla tai toisella ”hyvää musiikkia”. Siinä on ihan muut jutut päällimmäisenä. Kiinnostusta Love Recordsin katalookiin Dave ei ihmettele. Moni fiilistelee musan tekemis tä, mutta harvempi jaksaa keskustella vii si tuntia jostain runonpätkästä, sen per soonamuodoista, ensimmäisen säkeen sävystä ja siitä, kuinka se kaikki heijas tuu kakkossäkeen loppusointuun ja siitä kumpuaviin ajatuksiin. Sitten niistä tuli runollisia. Kuten Davekin mainitsi, hänen kappalevarastollaan on vierailtu ennenkin. Asa jatkaa kepeämpään sävyyn, että uuden luomiseen ajavat lähinnä edelliset luomukset. – Hirveän harvalla on aikaa panostaa lauluihin. kijät käsittävät, ettei musiikissa mikään synny tyhjästä. – Tuskin mitään vastaavaa enää tulee, vaikka määrätyt jutut toistuukin aika ajoin. Kun sen tietää, mennyt tä osaa myös arvostaa
ELASTINEN SAMULI EDELMANN ROBIN GOMMI & POMMI liput ja lisätiedot: www.porispere.fi VON HERTZEN BROTHERS VIIKATE DISCO ENSEMBLE NUCLEAR ASSAULT (USA) TURMION KÄTILÖT JULIET JONESIN SYDÄN OLAVI UUSIVIRTA LOST SOCIETY ATOMIROTTA JUJU MELROSE LAPKO TEFLON BROTHERS PÄÄ KII PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT Porispere tulostus.indd 43 4.6.2015 13.27. EPPU NORMAALI POPEDA perhepäivä su 2.8
– Pitää luottaa mielikuvitukseen ja antaa mennä, vaikka kaikelle ei aina oli sikaan selitystä. asa-taitto_d.indd 44 4.6.2015 12.53. Niitä kun jollekin annetaan, niin jengi alkaa kelaa, että toihan taitaa olla jotakin. Jos joutuu kuuntelemaan mui ta liikaa, se sotkee omat visiot. Hän ei siltikään tunnu joutuneen pulaan. Kou luissa lauletaan Lokinpoikia viiksekkäi tä vai mikä se oli. Kuinka niihin maisemiin pääsee. Jos olen liian kauan jul kisilla paikoilla, suusta saattaa päästä sammakoita. – Mä olen ujo mies ja maanisdepres siivinen hahmo. Ihmisen pitää nähdä omia uniaan ja seurata niitä. oleminen on. 44 Oman näkemyksen noudattaminen on tehnyt Asasta arvostetun sanataitei lijan, jolle on myönnetty monenlaista tunnustuspalkintoa, emmaa ja femmaa. – Joissakin mun jutuissani on runout ta, mutta osa on liian rationaalista. Enhän minä tiedä mitä pi tää sanoa, kun en ole insinööri enkä tie demies. Love Recordsin kultaaikana hippiaate hengit ti vielä, ja moni uskoi musiikin muutos voimaan ja parempaan maailmaan. Yhtenä päivänä lenkkisaunassa puhuin Davesta ja Kar jalaisesta, ja yksi kaveri alkoi intoilla, et tä Junnu Vainio on Juicen ohella hienoin tyyppi. Love sen sijaan ilmestyy vuosikymmenellä, jossa dystopiat tuntuvat realistisilta mutta utopiat eivät. Sille on pystytetty patsaita ja sen mukaan on ni metty katuja ja sitä hehkutellaan. Kun älypuhelin suoltaa Seiskan netti teeveetä mökkilaiturilla, Asan worst ca se skenaarion voi sanoa konkretisoitu neen. Ja vaikka levyt ovat ajoittain käyneet kaupaksi, Asa on onnistunut säilyttä mään uskottavuutensa. Täs sä elämänvaiheessa haluan tehdä mu saa, jossa on fellinimäistä elämän räjäh tävyyttä. Siinäkin suh teessa Asan ja Loven tarinat muistutta vat toisiaan. – No, uskottavuus nyt varmaan rapi see ihan näillä hetkillä. Hän kertoo elätel leensä jo parikymppisenä kauhukuvia siitä, kuinka internet ja televisio tun keutuvat kaikkialle. Haluaisin saada musiikkiini sellaista lapsenomaisuutta, ympäripyö reyttä, selittämättömyyttä ja ihmeellis tä unimaisemaa, joita voi kuulla esimer kiksi Daven ja Karjalaisen parhaissa ju tuissa. Taiteilijalle sellainen rauha on kullan arvoista. – Ihmisillä on ihan liian vähän sellais ta aikaa, että voi kuulla omat ajatuksen sa. Viralliset tunnustuk set ovat yksi syy siihen, että aletaan ar vostaa. Tämänkin haastattelun aikana on käynyt selväksi, että Asa osaa sekä ottaa oman tilansa että esiintyä eduk seen mediassa. Asa pitää tietyt asiat käsivarrenmitan päässä elämästään. Jäin miettimään sitä. Hän sanoo vierok suvansa ”kissanristiäisiä, joihin pitäisi mennä kaljoittelemaan ja minglaamaan” ja päättävänsä joka toinen päivä, että ei enää ikinä esiinny missään mediassa. Mutta niin kuin Dave Lindholm on sanonut: kun levy tulee, tätä paskaa pitää tehdä. Asaa ei nähdä hymy kor vissa koko perheen televisioohjelmissa, mutta se johtuu enemmän luovuuden varjelusta kuin siitä, ettei hän selviytyi si sellaisesta. Vaik ka mitä noloakin, mutta positiivisim millaan valoisaa idealismia, vapautta ja vaihtoehtoista, luovaa ajattelua
Fullsteam tulostus.indd 45 4.6.2015 13.26
Ovet 20.00 Show 20.30 RYTMIHÄIRIÖ ROTTEN SOUND MEDEIA KOVAA RASVAA to 30.7. Klubi, Humalistonkatu 8a, Turku klubinet/tku facebook.com/indieiltamat IndieIltamat2015_SOUNDI.indd 1 21.5.2015 0:18:12 Indie ilmo tulostus.indd 46 4.6.2015 13.25. INDIE-ILTAMAT ‘15 ke 29.7. Ovet 20.00 Show 20.30 PÄÄ KII JUKKA JA JYTÄMIMMIT NIGHT LIVES TRYER pe 31.7. Päivälippu 12 euroa ovelta / 11,50 euroa Tiketistä. Ovet 21.00 Show 21.30 CIRCLE TEKSTI-TV 666 BLACK MAGIC SIX BLACK TWIG LASTEN HAUTAUSMAA THE MANSION CONG. Ovet 21.00 Show 21.30 TRAFFIC ISLAND SAMMAL YAKUZI PATO MURSUSIKARI JAAKKO AUKUSTI la 1.8. Neljän päivän lippu 40 euroa (vain Tiketistä)
48 K uv at: W arner muse-taitto_d.indd 48 4.6.2015 11.47. Menestyksestä huolimatta kroonisesta mammuttitaudista ja vauhtisokeudesta hyveen tehnyt orkesteri on livennyt albumi albumilta vain yhä kauemmaksi perinteisestä rockestetiikasta ja viitannut kintaalla kaikille kohtuuden rajoille. Muse on henkilöitynyt aina vahvasti virtuoosimaiseen kitaristi-laulaja Matt Bella myyn, jonka villeihin visioi hin lähes kaikki stadion orkesteriksi kasvaneen yhtyeen sanoituksista ja sävellyksistä perustuvat. Teksti: Ville Hartikainen Sekopäisen neron varjossa Kolmen Englannin Devonista kotoisin olevan lukiolaispojan vuonna 1994 perustama Muse on kasvanut reilussa 20 vuodessa yhdeksi maailman suurimmista ja samalla mielenkiintoisimmista rockyhtyeistä. Siispä bändin antaessa haastatteluja vapunaattona pienelle toimittajajoukolle Lontoon hienostoalue Hampstedissa sijaitsevalla Air Studiolla, esitti Soundi orkesterin rytmiryhmälle vuorotellen identtisen kysymyspatteriston. Laulajaa huomattavasti vähemmälle huomiolle ovat jääneet yhtyeen basisti Christopher Wolstenholme, 36, ja rumpali Dominic Howard, 37. Jo The 2nd Law’lla (2012) maailman tilasta huolestunut muusikko piirsi synkän kuvan planeettamme tulevasta kohta losta. Yhtään sen lohdullisemmalta eivät näytä Bellamyn hahmottelemat tulevaisuuden raamit tuoreen albumijulkaisu Dronesin kohdalla. Inspiraation lähteenä konseptilevylle toimi CIA:n miehittämättömien ilma-alusten (drone) Al-Qaidaa vastaan tekemistä iskuista kertova teos. Herrasmiehiksi osoittautuneet Wolstenholme ja Howard kertoivat muun muassa suhteestaan orkesterin johtohahmoon, vallitsevaan yhtyedynamiikkaan ja omaan asemaansa bändissä
Minkä laiseksi henkilöksi kuvailisit itseäsi. 49 Hei Chris, aloitetaan helpolla kysymyksellä. Sellais ta hyvin normaalia ja tylsää. Juuri silloin syntyy kaikenlaisia riitoja ja vääntö jä. Pelaan jalkapalloa maanantaisin muiden isien kanssa ja muuten vietän aikaa lasteni ja vaimoni kanssa. Pidän mukavista ja yksinkertaisista jutuista. Sanoisin, että olen melko… Voi Jeesus. Muistaakseni hän yritti kasvattaa hiuksiaan pidemmiksi ja hänellä oli sellainen ylikasvanut pii kikäs kampaus, joka oli alkanut laota päältä. Tällaisissa asi oissa oma ego pitää pystyä laittamaan syrjään. – Enpä nyt tiedä. Sanoi sin olevani melko vilpitön tyyp pi. Sellaisen tyypin, jo ka ei tiedä mitä haluaa, kans sa on vaikeata saada mitään aikaiseksi. Mikä on ensimmäinen mielikuvasi Mattista. Matt joka tapauksessa säveltää ja sa noittaa suurimman osan Musen mate riaalista. En ole sellainen muiden seu rassa show’n käyntiin pistävä kaveri. – Riippuu täysin kappaleesta. Näissä tapauksissa minun ja Domin vaikutus musiikkiin on luultavasti kaikkein suurin. Musiikin suhteen Matt saattaa olla välillä hyvin kiivas ja korostuneen analyyttinen. Prosessin aikana tehdyt yksittäiset muutokset ovat usein niin pieniä, että on mahdotonta sanoa, missä kohdassa laulu muuttui joksikin aivan muuksi. – Hah hah. – Se, että hänellä oli todella surkea kampaus. En kuitenkaan tarkoita, etteikö Matt olisi kiinnostunut myös minun ja Domin ideoista. Joskus taas Mattin meille esittelemä demo tai kappaleaihio ei muistuta valmiiksi saatua studiover siota enää lainkaan. Ainakaan omasta mie lestäni en ole mitenkään erityi sen hankala tyyppi. Hän tavallaan menee lai dasta laitaan. Toivotko koskaan saavasi enemmän omia kappaleitasi albumille. Hetkessä hän voi kuiten kin muuttua sellaiseksi pöhköksi has suttelijaksi. Joskus esi merkiksi hyvin pieni muutos rumpuko pissa alkaa viedä kappaletta pikkuhiljaa aivan uuteen suuntaan. Kerran koulussa Matt tuli sitten luokseni ja kysyi saisiko koittaa akustis ta kitaraani. Oikeastaan ainut kontaktini heihin oli se, että oman bändini rumpalin veli oli laulajana Domin bändissä. Saatan esimer kiksi muuttaa hieman bassolinjaani ja jonkun ajan kuluttua huomaamme kap paleen kääntyneen täysin päälaelleen. Hah hah. Edelliselle levylle tein muuta ”Omasta mielestäni en ole mitenkään erityisen hankala tyyppi.” – CHRISTOPHER Christopher muse-taitto_d.indd 49 4.6.2015 11.47. Minkälainen henkilö Matt on kahden kesken. Onko hänen kanssaan mie lestäsi helppo työskennellä. Jois tain biiseistä Mattillä on valmiiksi hy vin selvä mielikuva. En vielä tuolloin tuntenut Mattia ja Domia kovin hyvin, sillä he olivat minua vuoden ylemmällä luokal la. Kotona halu an vain sulautua normaalin elämänme noon. – Hänessä on itse asiassa kaksi eri puolta. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä, mitkä kappaleet sopivat kokonaisuuteen. Perustitte Musen yli kaksikymmen tä vuotta sitten. – Ainakin omasta mielestä ni, sillä hänellä on hyvin sel keä visio siitä, mitä hän halu aa tehdä. Kuinka paljon sinulla ja Dominicilla ylipäätään on vaikutusvaltaa Musen musiikkiin
Uuden albumin kohdalla oli hetkiä, jolloin minä tai Dom saatoimme esimerkiksi sanoa Mattille, että kitararaidat lyövät nyt yli laidan. Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä. Toisaalta ajattelen, ettei minun kannata liiaksi puuttua sanoitusten sisältöön tai sanoa Mattille, että tässä sinä olet nyt väärässä. Enkä tarkoita nyt pelkkää musiikkia, vaan kaikkea yhtyeen ympärillä olevaa toimintaa. Jos olemme esimerkiksi nauhoittamassa kappaletta, jota joku yhtyeestämme ei voi sietää, on eteenpäin meneminen sellaisessa tilanteessa hyvin vaivalloista. Monet lauluista yksinkertaisesti kaipaavat ympärilleen selkeää ylilyömistä. Lähdetään liikkeelle helpolla. Aika helppo tapaus, sanoisin. Menevätkö kappaleenne koskaan omasta mielestäsi överiksi. Esimerkiksi minun pitää monesti sulatella joitain Mattin ideoita useamman päivän ajan. Toisaalta on mielestäni tärkeää olla avarakatseinen typeriltäkin tuntuvien ideoiden edessä. Mutta tätä tapahtuu meille kaikille, ei vain hänen kohdallaan. Dronesin kohdalla halusimme kuitenkin tehdä aiempaa selkeästi raskaamman ja synkemmältä soundaavan levyn. – Kyllä sitä voi. Yleensä he vääntävät oman aikansa ja sitten katsovat sitten minua kysyäkseen, ”Come on, kumpi meistä nyt on oikeassa?” Useimmiten nostan vain kädet pystyyn ja annan tilanteen mennä ohitse omalla painollaan. Sellainen rento ja jalat maassa pitävä tyyppi. – Kuten mainitsin, tuon yhtyeeseen tiettyä järkiperäisyyttä. Jos senkin jälkeen ajattelen kappaleen olevan surkea, avaan suuni ja mietimme porukalla, kannattaako kappaletta viedä eteenpäin. Lopuksi, mihin suuntaan toivoisit Musen musiikin tulevaisuudessa menevän. Ja onhan aina mahdollista, että pistän jonkun sivuprojektin pystyyn tai teen musiikkia johonkin elokuvaan. Jos musiikkimme alkaisi kuulostaa saarnaamiselta, ottaisin asian Mattin kanssa luultavasti puheeksi. Tunsin, että albumin vetävyys ja eheys tulisi kärsimään, jos alkaisin tuputtaa mukaan omia kappaleitani. Pidän ihan normaaleista asioista, lenkkeilystä ja kaikesta sellaisesta aktiivisesta paskasta. Häiritseekö musiikkinne ideologisuus koskaan sinua. – Vau. – Sitä on mahdotonta sanoa. Mutta välillä todella joudun toimimaan eräänlaisena yhtyeen kehätuomarina. ”Omasta mielestäni olen se bändin rationaalinen jätkä.” – DOMINIC muse-taitto_d.indd 50 4.6.2015 11.47. Meillä tehokeino on vain ollut ehkä vähän useammin käytössä kuin suurimmalla osalla bändeistä. Asetamme jokaiselle uudelle levyllä aina samat kriteerit: sen pitää kuulostaa erilaiselta kuin edellinen albumi ja levyn pitää olla mielestämme edellistä parempi. Voiko Musea mielestäsi silti kutsua demokraatti seksi bändiksi. Hah hah. Varsinkin Matt voi olla toisinaan vähemmän rationaalisesti ajatteleva tyyppi. Mitä tähän nyt sanoisi. Siksi en halua tehdä mitään ennustuksia tulevasta. Minkälaisen henkilökohtaisen panoksen tuot musiikin ohella yhtyeeseen. Niin, minkälaista roolia näyttelet yhtyeessä soittamisen lisäksi. Mutta jos olisit kysynyt minulta asiasta kolme vuotta sitten, en olisi luultavasti ollut samaa mieltä. Se ei vain toimi niin. Musiikkianne on usein arvosteltu yliampuvaksi. Se on oikeastaan aika huvittavaa. Mutta tulevaisuudessa tulen varmasti kirjoittamaan enemmän materiaalia Muselle. – No, helvetti. Mielestäni albumimme yrittävät pikemminkin tehdä havaintoja maailmasta, kuin kertoa mitä kunkin pitäisi tai ei pitäisi elämässään tehdä. Monen muun albuminne ohella myös Dronesia voisi kuvailla sanoituksiltaan poliittiseksi levyksi. huom.), mikä oli ihan jees, mutta esimerkiksi nyt Mattilla oli jo valmiina vahva ja toimiva konsepti ja taustatarina albumia varten. Kuten sanoit, musiikki ei yleensä parane kompromisseilla. Toisaalta rajan vetäminen sille, mikä on liikaa ja mikä ei, voi olla joskus hyvin vaikeaa. Chris on puolestaan muuttunut viime vuosien aikana paljon. Hän saattaa reagoida joihinkin käsillä oleviin asioihin vahvasti tunteella. Joskus törkeän pompöösit ratkaisut tekevät kappaleesta ainoastaan paljon paremman. Yritän tuoda siihen kaaokseen järjen äänen mukaan. Hah hah. 50 Hei, Dominic. Politiikasta, uskonnoista ja ideologioista voi vääntää vaikka koko päivän, mutta loppujen lopuksi toisen ihmisen mielipidettä on hyvin vaikeata – ellei mahdotonta – muuttaa. Minkälaiseksi henkilöksi kuvailisit itseäsi. Sanotaan vaikka näin: Matt ja Dom saavat aina silloin tällöin riidan aikaiseksi. Muuten ei ole suurtakaan merkitystä, mihin suuntaan musiikki meitä vie. Dominic – Toisinaan kyllä. Eihän kukaan oleta romaaninkaan kohdalla, että alkuja loppupuoliskon kirjoittaisi kaksi eri henkilöä. – Ei oikeastaan. Hän oli ennen paljon epävarmempi, hiljai sempi ja man kappaleen (Save Me ja Liquid State – Toim. Ja ainakin omasta mielestäni olen se bändin rationaalinen jätkä. Rumpali Dominic Howard (oik.) arvelee, ettei Muse ole tulevaisuudessakaan vannomassa minimalismin nimeen
Pidän suurelta kuulostavista jutuista. Keskustelen toki sanoitusten teemoista Mattin kanssa, mutta lyriikat ovat olleet aina hänen juttunsa. Matt esittelee meille kappaleraakileita ja demojaan ja Chrisin kanssa autamme häntä viimeistelemään kappaleet. Luulen, että hän on käynyt päänsä sisällä aikamoisen muutoksen. Dronesilla halusimme saada mukaan enemmän raskaan rockin elementtejä. On tietenkin selvää, että Matt on musiikillinen johtohahmomme, mutta kaikesta muusta yhtyeeseen liittyvästä sovitaan aina tasavertaisesti. Yhtyedynamiikka on tavallaan outo prosessi. Itse asiassa puhuimme toissa päivänä, että tekisimme kappaleen, jonka rytmiraidalla kuultaisiin pelkkää steppaamistani. En usko, että ne kuulostaisivat Muselta. Mutta tajusin hyvin nopeasti, että Matt on itse asiassa todella lahjakas muusikko. – Kyllä hänessä on iso ripaus sellaista sekopäistä neroa. ”Silloin harvoin kun meillä on musiikkiin liittyviä erimielisyyksiä, ovat ne minun ja Mattin välillä.” – DOMINIC Haluaisitko kuitenkin, että työstäisitte myös kokonaan omiin ideoihisi perustuvia kappaleita. – Joo. Hah hah. Musiikkianne on usein arvosteltu yliampuvaksi. Kerroit jo Mattin suhtautuvan moniin asioihin tunteella. Sanon kuitenkin, etten usko meidän vielä lopullisesti menettäneet järkeämme musiikkimme suhteen. – Minulla on itse asiassa jo vahva tunne siitä, mihin suuntaan haluaisin meidän seuraavaksi menevän. Heh. Ja kun sanoin ”menettäneet järkeämme”, tarkoitan sitä asian hyvässä mielessä. Monen muun albuminne ohella myös Dronesia voisi kuvailla sanoituksiltaan poliittiseksi levyksi. – Ei oikeastaan koskaan. Jokaisella bändillähän on omat toimintatapansa työskennellä. – Prosessi on ollut lähes samanlainen siitä lähtien kuin aloitimme yhtyeenä. Rajoja ei juuri ole. Ihan vakavasti ottaen osa hänen säveltämästään materiaalista edustaa parasta musiikkia mitä olen ylipäänsä koskaan kuullut. 51 omiin oloihinsa vetäytyvä tyyppi. Menevätkö kappaleenne koskaan omasta mielestäsi överiksi. Kuinka paljon sinulla ja Christopherilla on vaikutusvaltaa yhtyeen musiikkiin. Olen kuitenkin huomannut, että suurimmassa osassa riitatilanteita tavoittelemme itse asiassa ihan samaa lopputumuse-taitto_d.indd 51 4.6.2015 11.47. – Hm… En oikeastaan. Nykyisin hän on taas hyvin vakaa ja ulospäin suuntautunut persoona. – En sanoisi niin. Hah hah. – Kaivaisimme siis banjot kaapista. Mattin asema yhtyeessä on joka tapauksessa korostunut. Se olisi siinä. Sanoiksi puettuna se kuulostaa kuitenkin niin epämääräiseltä, että asian sanominen ääneen tuntuu vähän turhalta. Säveltäminen ja sanoittaminen ovat olleet aina Mattin heiniä. losta, mutta lähestymme vain asiaa eri näkökulmasta. Olin siihen aikaan yhtyeessä, jonka kitaristia soittaminen ei kiinnostanut paskaakaan. Voisiko Muse siis tulevaisuudessa tehdä esimerkiksi herkän folklevyn. Kyllä ihan huoletta voi. Muistan kuinka bändin aloittaessa saatoin istua ja katsella tuntikausien ajan vain hänen pianonsoittoaan. Hah hah. Seuraavalla albumilla menemme luultavasti jälleen täysin eri suuntaan. Mutta vakavasti ottaen, voisimme varmastikin tehdä muutakin kuin pelkkää päät räjäyttävää rockia. Mikä on ensimmäinen mielikuvasi Mattista. Minkälaista hänen kanssaan on työskennellä. Uskon kuitenkin, että se tietty synkkä raskaus tulee pysymään aina osana musiikkiamme. Ei siis sellaisessa ”omaan perseeseen tuijottavassa” mielessä. En ole sellainen tyyppi, joka menisi sanomaan, että tämä rivi on ihan perseestä tai marmattaisi jatkuvasti, mistä joka ikisessä lauseessa on kyse. Silloin harvoin kun meillä on musiikkiin liittyviä erimielisyyksiä, ovat ne minun ja Mattin välillä. Sanoittaminen on kuitenkin paljon henkilökohtaisempaa kuin esimerkiksi rumpujen soittaminen. (Alkoholiongelmasta kärsinyt Wolstenholme lopetti päihteiden käytön hakeuduttuaan katkaisuhoitoon The Resistancen (2009) nauhoitusten yhteydessä – Toim. – Hänen todella surkea tyylitajunsa. Jotkut tekevät musiikin alusta lähtien ryhmätyönä. Voiko Musea mielestäsi kutsua demokraattiseksi bändiksi. Siihen päälle tulisi vielä todella läski bassoraita ja vokaalit. – Olemme tähän mennessä pystyneet muuttamaan soundiamme albumi albumilta ja löytäneet musiikkiimme aina uusia kulmia. Matt säveltää ja sanoittaa suurimman osan Musen materiaalista. Sanoisin, että meidän on ollut aina vaikeaa saada kiinni minimalistisista jutuista (repeää nauramaan). Meillä sellainen ei kuitenkaan toimi. Tapahtumasarjaa voisi verrata taiteilijan tekemään nopeaan hahmotelmaan, josta lopulta syntyy kokonainen maalaus. On ilo tehdä töitä hänen kaltaisensa tyypin kanssa. Korostan kuitenkin, että vasta tuon kuvailemani prosessin aikana noista yksittäisestä kappaleaihioista muovautuu musiikkia, jota voi todella kutsua Museksi. En halua näissä asioissa kyseenalaistaa Mattin arvostelukykyä. huom.) Perustitte Musen yli kaksikymmentä vuotta sitten. Matt sen sijaan oli hyvin kunnianhimoinen ja valmis tekemään töitä kehittyäkseen muusikkona. Häiritseekö musiikkinne ideologisuus koskaan sinua. Lopuksi, mihin suuntaan toivoisit Musen musiikin tulevaisuudessa menevän. Ja kuten sanoin, olen aina ihaillut Mattin laulunkirjoitustaitoja
K uv a: W arner Teksti: Timo Isoaho Lindemann kaivaa verta nenästä Vuosikausia siihen hupeni, mutta lopulta Rammsteinin keulakuva Till Lindemann sekä Hypocrisyn ja Painin laulajakitaristi Peter Tägtgren löysivät yhteistä laatuaikaa. 52 lindemann-taitto_b.indd 52 4.6.2015 11.34. Ainaisesta abortin uhasta huolimatta armotta toisiaan piiskaavien muusikoiden ensimmäinen jälkeläinen kantaa otsikkoa Skills In Pills
Mutkat suoriksi laitettuna albumia voi kuvailla odotusten kaltaiseksi ”Rammstein kohtaa Painin” -pitkäsoitoksi, mutta äärimmäisen selvästi artikuloiva Lindemann esittelee itsestään myös uusia puolia – mies kun tulkitsee kaikki kappaleet englanniksi. Jätetään siis emoyhtye toistaiseksi taka-alalle, mutta pysytään edelleen elämysmatkalla Rammsteinin valtakunnassa. Lindemann johdattaa Soundin seuraavaksi rakennukseen, jonka ylimmässä kerroksessa toimii valtavan kokoinen valokuvausstudio. – Tillin kanssa työskenteleminen on äärimmäisen mielenkiintoista ja palkitsevaa. Nyt tuo ahkerointi palkitaan, sillä muun muassa drag-kuningattariksi muuntautuessaan Lindemann ja Tägtgren ovat erittäin näyttäviä ilmestyksiä – ja toki hieman huvittaviakin. Sitä Lindemann ei puolestaan tietenkään sano ääneen, mutta näillä seuduilla tyhmempikin ymmärtää, että tällaisen ”teollisuudenhaaran” ylläpitäminen vaatii koko ajan valtavia rahasummia – silloinkin, kun Rammstein ei varsinaisesti julkaise musiikkia tai tarjoa tulimyrskyjä maailman areenoilla. Olin siinä uskossa, että hän hioo lauluosuuksiaan päivätai jopa viikkotolkulla, mutta olin täydellisen väärässä, Skills In Pillsin materiaalin omistamassaan Abyss-studiossa ikuistanut Tägtgren sanoo. Varsinkin vinyylin mukana tuleva iso vihkonen tulee näyttämään todella komealta, laulaja kertoo ylpeänä. Kun julkaisimme Made In Germany 1995–2011:n, tiesimme jättäytyvämme pitkälle tauolle kokoelman kiertueen jälkeen, Till sanoo ja puuskahtaa: – Perustimme Rammsteinin vuonna 1994. Kun saamme tehdä omia juttujamme hetken aikaa, Rammsteinin uran rakentaminen maistuu taas sitäkin paremmalta. Jatketaanpa sitten, sillä meillä on edessämme vielä pitkä rupeama! Saksalaisella täsmällisyydellä – kuinka muutenkaan. Lännenmies-kulmaus on kuitenkin vain yksi pieni osa koko kattauksesta, sillä hieman tarkempi silmäily paljastaa ainakin viisi muuta vastaavaa asukokonaisuuden rakennuspistettä. Löytyy bling blingisti kimaltavaa hiphop-rekvisiittaa ja riuska kasa kalastustarvikkeita, puhumattakaan valtavista pilleripurkkikasoista. Jopa ”kompleksi” tuntuu terminä vähättelyltä, kun yhtyeen ei-ihan-vähän maskuliininen solisti Till Lindemann esittelee Tegelin lentokentän lähettyvillä sijaitsevaa rakennusrykelmää. – Nämä näyttävät erittäin hyviltä. Rammsteinin tauko siis päättyy jonakin päivänä. Avaraan tilaan on kannettu suuret määrät kaikenlaista tavaraa. Mietimme vielä kuluvan vuoden aikana seuraavia siirtoja, siis seuraavaa albumia ja tulevia kiertueita. Ei kannata huolestua. 53 aksalaisjätti Rammsteinin päämajakompleksi saa haukkomaan henkeä. Tunnelman erikoislaatuisuutta korostaa taustalla tauotta jylisevä Skills In Pills. – Niin tai näin, sillä ei ole mitään merkitystä. – etenevä työpäivä kestää lopulta kymmenisen tuntia. S lindemann-taitto_b.indd 53 4.6.2015 11.34. Laulaja nyökkäilee innoissaan katsoessaan kuvien alustavia versioita tietokoneen ruudulta. – Peter on Lindemann-yhtyeen musiikillinen johtaja, kun taas minun kontollani ovat sanoitukset ja visuaalinen puoli. Olen aidosti sitä mieltä, että ansaitsemme pienen hengähdyksen kahdenkymmenen vuoden armottoman ahkeroinnin jälkeen. Lindemann kertoo etsineensä sopivia asusteita ja muuta kuvauksissa tarvittavaa esineistöä viikkokausien ajan joka puolelta Berliiniä. Sukunimensä bändille lainannut Till Lindemann puolestaan vastaa sanoituksista ja visuaalisesta puolesta. Eräs kulma on niin täynnä erilaisia länkkärivarusteita – revolvereita, bootseja, flanellipaitoja, stetsoneita – että ne riittäisivät aivan hyvin Lucky Luke -elokuvan puvustamiseen. Emme todellakaan pyöritä ”Paavista tulee varmasti suurin fanimme.” K uv at: W arner Rammsteinia väkipakolla. – Saimme muuten juuri uuden myyntiartikkelin: Rammsteinin nimikkovodkan, laulaja lisää ylpeänä. Soundissakin äskettäin (11/2014) laajasti haastatellun kitaristi Richard Kruspen Emigrate-projektibändi sekä Lindemannin ja Tägtgrenin muodostama Lindemann-yhtye eivät siis ole välttämättä saaneet pelkästään suopeaa vastaanottoa Rammsteinin taustavoimilta. – Tottahan toki. ”Näissä halleissa säilytetään Rammsteinin kiertuelavasteita, tämän talon uumenista löytyy pelkästään toimistoja, tuo tuolla taas on merchandise-varasto” ja niin edelleen. Skills In Pills -debyyttialbumimme perusversiolta löytyy yksitoista kappaletta ja jokaista biisiä tukee viimeisen päälle mietitty kuva. – Till saapui ensimmäiseen varsinaiseen nauhoitussessioon eräänä päivänä Peter Tägtgren (oik.) on Lindemannin musiikillinen johtaja
Hän ei aluksi kertonut mitään muuta, mutta menin toki tervehtimään ystäviäni, kun he sattuivat esiintymään lähistöllä, Tägtgren sanoo. Tuo ”jonakin päivänä” otti oman aikansa, mutta loppukeväällä 2013 alkoi tapahtua. Olin oikeassa. Miten kaikki oikein alkoi. Paavista tulee varmasti suurin fanimme, Lindemann hymähtää. Entä onko teillä jo jatkosuunnitelmia Lindemann-yhtyeen varalle. – Rammstein oli tulossa soittamaan Bravalla-festivaalille kesäkuussa ja Till ilmoitti haluavansa tavata. Kun Lindemann ja Tägtgren ovat viimein saman pöydän ääressä, tilaisuutta ei voi jättää hyödyntämättä. Kaksi koiraansa kainaloihinsa nappaava Lindemann haluaa nimittäin viedä vieraansa erääseen suosikkipaikkaansa Mauerparkin puiston kulmilla. Kaikki tapahtuu toki Rammsteinin aikataulujen ehdoilla, päättää Tägtgren. Kyseessä on klassinen vanhan liiton ”vehnäolutta, bratwurstia ja hapankaalia” -anniskeluravintola. Mikä parasta, olin juuri tuolloin kirjoittanut uusia Pain-henkisiä kappaleita, ja aavistelin tämän tuoreen materiaalin olevan Tillin mieleen. – Minä taas törmäsin Painin ensimmäisiin julkaisuihin ja tykkäsin kuulemastani kovasti, Lindemann lisää. Aloitimme työskentelyn iltapäivällä ja puoleen yöhön mennessä olimme saaneet viiden kappaleen lauluosuudet purkkiin. 54 viime syksynä. myöntymisen merkiksi. Miten Skills In Pillsin lopullinen materiaali sitten sai muotonsa. Näin tapahtui ja toistensa töitä arvostavat muusikot kohtasivat Tukholman yössä, joskus viitisentoista vuotta sitten. Tahti oli todella kova! Kymmenen tunnin ahkerointi uuvuttaa työryhmän kuin työryhmän, mutta päivä ei suinkaan ole vielä ohi. – Ehdottomasti. Rammsteinin varhaiset levythän miksattiin Tukholmassa, lisää Tägtgren. Karkeasti sanottuna Till usutti minua riffeissä sekä melodioissa yhä hurjempaan suuntaan ja minä taas piiskasin häntä kirjoittamaan roisimpia ja roisimpia tekstejä. Ilmoitinkin eräälle tutulle Universalin työntekijälle, että kerrohan sitten, kun nämä saksalaisherrat tulevat taas kaupunkiin. – Löysin Rammsteinin Herzeleid-debyytin vuonna 1995 ja innostuin meiningistä saman tien. – Painelin sitten backstagelle ja Till ilmoitti Rammsteinin jäävän pitkälle tauolle kiertueen jälkeen. Olemme aivan valtavissa fiiliksissä tästä jutusta, joten aiomme keikkailla ja julkaista muitakin levyjä. Henkäisin syvään ja nyökkäsin saman tien K uv a: Timo Isoaho lindemann-taitto_b.indd 54 4.6.2015 11.34. Eikä siinä mennyt aikaakaan, kun keskustelu eteni ”olisipa muuten mielenkiintoista tehdä yhdessä musiikkia jonakin päivänä” -tasolle. – Ihan klassisella modernilla tavalla, nauraa Tägtgren. Molemmat vannovat olleensa toistensa musiikin faneja jo aiemmin. – Kirjoitin paljon musiikkia ja lähetin tuon tuostakin aihioita Tillille, kun taas hän taas työsti sanoituksia ja muuta projektiin liittyvää. On helppo ymmärtää, miksi tämä konstailematon, vuosikymmeniä railakasta elämää nähnyt paikka on Berliinissä erittäin tunnetun Till Lindemannin suosiossa – yksikään ravintolan lukuisista asiakkaista ei tule häiritsemään muusikkoa ”otetaanko selfie” -typeryyksillä. Albumin ensimmäinen single on nimeltään Praise Abort. – Joo. Rakennusvaiheen kenties antoisin puoli oli se, että uskalsimme potkia toistemme perseitä ilman pienintäkään armoa. Tämän saattaa toki kuulla myös Painin levyiltä, nauraa Tägtgren. – Niin, Rammsteinilla oli sopimus Universalin kanssa, aivan kuten Painillakin. Samaan hengenvetoon hän lisäsi, että nyt voisi olla oikea aika tehdä se yhteinen albumi. ”Uskalsimme potkia toistemme perseitä ilman pienintäkään armoa.” Lindemann ja Tägtgren tapasivat ensi kertaa viisitoista vuotta sitten. Ymmärrän. Kaivamme verta nenästämme
RLF tulostus .indd 55 8.6.2015 11.16
Nykyään kyseessä on Martin koti. Kahdeksannen ihmeen kansikuvat otti Jouko Järvinen Rantalassa, jossa asui silloin Pantse. Juhalla on jalassaan Mika Sundqvistilta käännöstyöstä palkaksi saadut Pomarfinit, Pantsen hopeiset lenkkarit ovat sponsorilta saadut Niket. 56 K uv a: Jouk o Järvinen eppu normaali -taitto_b.indd 56 8.6.2015 14.27. Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Mikko Meriläinen Vasemmalta: Juha, Martti, Aku, Vaari ja Pantse vuonna 1985
Siinä piti vuoden aikana ehtiä tekemään noin sata keikkaa, pitää pitkä tauko kevättalvella ja tekaista uusi levy. Levy per vuosi -putki kiertueineen oli jo muodostunut rutiiniksi, eikä nuorilla miehillä ollut ehtinyt kertyä ikävuosiakaan kuin 26–27. Yhtyeessä 1980luvun soittanut basisti Mikko ”Vaari” Nevalainen ei halunnut osallistua jutun tekoon. ”TEEN SELLAISEN LEVYN, JOLLA EI OLE AINOATAKAAN TÄYTEBIISIÄ!” en tuleminen perustuu siihen, että kun yrittää tehdä 12 biisiä mahdollisimman kunnolla, niin kyllä niistä joku voi hittikin olla. Ei kai siitä sen kummempaa numeroa silloin tehty, se oli vain riimi riimien joukossa. Martti: – Tulin suoraan sorakuoppakuvauksista ja mulla oli ehkä puolet Kitara, taivas ja tähdet -tekstistä valmiina. Siinä oli ihan hirveä työtaakka! Pantse: – Mutta nuoruuden energialla sitä jaksoi. Hitti-luvun puolivälissä Eppu Normaali oli luonut nahkansa uudestaan. Oltiin niin fiksaantuneita siihen, että keikkamyyjä myy keikkoja tuolle periodille ja sitä ennen pitää tehdä levy koska studio pitää varata siihen ennen kuin keikat alkaa. Kesällä 2015 Eppu-miehistö kokoontui Ylöjärvellä sijaitsevan Akun tehdas -kompleksin edustustilaan muistelemaan, kuinka Kahdeksas ihme syntyi ja kuinka siitä kaikesta selvittiin. Se jättää luomismarginaalin siihen alkuvuoteen ja jos silloin ei ala niin sanotusti tulla valmista, niin lähtökohta on aika paineinen. 1980 57 eppu normaali -taitto_b.indd 57 8.6.2015 14.27. MARTTI SYRJÄ LAULU MIKKO ”PANTSE” SYRJÄ KITARA, MIKSAUS JA TUOTANTO AKU SYRJÄ RUMMUT JUHA TORVINEN KITARA PÄÄOSISSA Martti: – Siihen aikaan työtahti oli jostain käsittämättömästä syystä kiveen hakattu. Rämäpäisistä punk-kaahaajista koko kansan rockbändiksi uudestisyntyneet ylöjärveläiset olivat selättäneet parin albumin mittaisen notkahduksen ja saaneet Rupisia riimejä ja karmeita tarinoita -albumilla (1984) sekä sävelkynänsä että uudistuneen tyylin uomaansa. Pantse: – Sitä me sitten viimeisteltiin yhdessä Sundqvistin studion pihassa. Ensin tehtiin Calamari Union (Aki Kaurismäen elokuva, jossa sekä Martti että Pantse näyttelivät) keväällä ja silloin kun Rossoa tehtiin, me oltiin samaan aikaan Sundqvistin Mikalla (MSL Studio) äänittämässä. Jättisuosion vuodet olivat alkaneet. Mä olin sitä mieltä, että vittu mä teen sellaisen levyn, jolla ei ole ainoatakaan täytebiisiä! Ja kehtaa sitä jälkikäteen sanoa, kun siitä melkein tulikin sellainen. – Sillä asenteella sitä lähdettiin tekemään, ei niinkään hitit mielessä. Lopullisesti Eppu Normaalin kultasuoni löytyi 30 vuotta sitten, elokuussa 1985 julkaistulla Kahdeksas ihme -albumilla, joka nimensä mukaisesti oli yhtyeen kahdeksas studioalbumi ja jonka valmistumisesta tuli lopulta pienoinen ihme. Martti: – Me ei vielä oikein tajuttu sitä, että ei se luomistyö aina onnistu niin aikataulutetusti. Juha: – Muistan, kun tultiin Pantsen kusiooppelilla hakemaan Marttia junalta. Martti: – Tosiaan, Rosso (Mika Kaurismäen elokuva, jossa Martti Syrjä näytteli) tehtiin siinä rytäkässä. – Olin just ryytynyt johonkin propagandaan, että riittää kun on pari hyvää biisiä ja loput täytemateriaalia. Juha: – Hämärästi muistan sen, olin paikalla. Pantse: – Oltiin päätetty, että nyt tehdään edes yksi biisi valmiiksi, että saadaan sinkku. Martti: – Ooppelin konepeltiä vasten. Pantse: – Mun pienimuotoista kuuluisuutta saanut tupakkalakko alkoi siinä vuoden alussa, ja mä tein tämän levyn siis tupakantuskissani. – Lisäksi vuoden aikana täytyi juoda kaikki ne viinapullot ja nussia ne kaikki naiset. Pantse: – Mä voin ottaa kunnian ”sitä soittaa Juha Torvinen” -rivistä. Martti tuli Pohjanmaalta ihan räjähtäneenä, yön valvoneena. Vaikka sehän on epäriimi: ”korvien – Torvinen”. Mä olin valinnut Kitara taivas ja tähdet -biisin, tosin sillä ei vielä ollut nimeä
Suomalaisen rockin klassikot > Juha: – Muistan, että taiteilija Syrjä osti samanlaisen kitaran, kun se Leskisen kitara piti palauttaa. Jostain tuli mieleen, että eikö tähän voisi sopia tällainen tom-tom! -patarumpulyönti. Pantse: – Mulla oli Rolandin 707 -rumpukone. Me aloimme sitten käyttää sitä. Aku: – Ne oli hyvin omatakeisia viritelmiä. Vonnegut kirjoitti Mikolle ja Martille nimikirjoituksen ja persereiän kuvan. Siihen se kakkaleima alkoi ilmestyä, kun biisejä miksattiin. Martti: – Se kakkaleimaaminen tuli tavaksi Rupisilla riimeillä. – Koska raitoja oli vähän, eikä ollut automaattipöytää, niin me tehtiin Akun kanssa rumpusounditkin valmiiksi. – Siinä biissähän on patarumpu. Vietin paljon öitäni studiossa ja rakensin pohjat aika lailla valmiiksi kitarasoundeja myöten. Me mietittiin, että mitä me keksitään. Yksinkertainen, mutta se aikalailla rakentaa sitä biisiä. Sä otit kaksin käsin kiinni siitä kaulasta ja rupesit vääntämään, että saatana! Se järkytti mua suunnattomasti, että rahalla ostettu kitara ja tuossa se runnoo sitä tuolla tavalla. Juha: – Nauhakakuissa oli tarra, johon tehtiin muistiinpanot, että mitä on milläkin raidalla. Näin on yksilöissä eroa. Muistaakseni ainakin Voi kuinka me sinua kaivataan me tehtiin siinä äänittäessä, että menisikö se näin. Paitsi vuotta vanhempi Pantse, jonka iäksi lyhyellä matematiikalla saadaan 27. Pantse: – Harmitti tietenkin kun se Leskiseltä lainattu oli niin hyvä, ja kun menin ostamaan itselleni samanlaisen niin se olikin ihan paska. VONNEGUTIN KAKKALEIMA 58 ”JOS ON TUOMMOISTA TAVARAA NIIN TEHKÄÄ IHAN KAIKESSA RAUHASSA!” Vuonna 1985 Eppu-miehet olivat 26-vuotiaita, myös peukaloa imevä Juha. Lauluja lukuunottamatta siellä oli kaikki, kitaroitakin mä jätin virheineen kaikkineen sinne lopulliseen biisiin koska niissä oli fiilistä. Pantse: – Sehän on Kurt Vonnegutilta alun perin: ”Olet ryöminyt persereikääsi ja kuollut.” Martti: – Mestarien aamiaisessa taisi olla. Pantse: – Pohjia tosiaan tehtiin keväällä, siis siihen tahtiin että oltaisiin saatu levy valmiiksi kesäksi. Kun oltiin hinkattu teksti laulettavaan kuntoon niin todettiin, että tämä ei tästä enää muutu ja vedettiin ruksit eli kakkaleima siihen päälle. Pantse: – Joo, lainasin sitä Juicelta studioon. Eppu Normaalin levyjen kansissa esiintyy säännöllisesti käsin piirretty ruksi – valmista merkitsevä sinetti, jota kutsutaan bändin sisällä kakkaleimaksi. Mutta se Pantsen ostama ei sitten ollutkaan kovin hyvä, ja taiteilija Syrjä sai raivokohtauksen että tämähän on ihan paska – kun se kaulakin eli miten tahtoi. Että tämä on valmis, paska kuin paska, ei se tästä kummemmaksi muutu, ei hieromalla parene. Aku: – Ensimmäinen lapseni syntyi juuri pohjia äänittäessä ja muistan, että suurin piirtein suoraan synnytyslaitokselta ajoin Sundqvistille. Pantse: – Mehän oltiin kovia Kurt Vonnegut -diggareita ja äiti kun kierteli maailmalla Pen-klubin (kirjailijoiden sanavapausjärjestö, jonka Suomen osaston puheenjohtaja Pantsen ja Martin äiti, kirjailija Kirsi Kunnas oli) kokouksissa niin se pyysi Kurt Vonnegutilta pojilleen nimmarin. Pantse: – Ja minä en tuntenut sääliä! Aku: – Ellei olisi ollut jopa Kitara, taivas ja tähdet -pohjat kyseessä. Martti: – Siitä asti levyjen kansiin on tullut tämä Kurt Vonnegutilta lainassa oleva persereikä. Juha: – Maailma oli niin erilainen, elektroakustisetkin oli aika uusi juttu ja niitä oli vain muutamia markkinoilla. Niissä oli gatet ja kompurat niin että me saatiin suoraan tallennettua niitä mahdollisimman vähille raidoille. K uv a: Soundin arkis to eppu normaali -taitto_b.indd 58 8.6.2015 14.27. Aku: – Pohjat oli tehty keväällä, joten mä olin tehnyt jo hommani tässä vaiheessa. Martti: – Käytössähän oli muuten Leskisen kitara! Joku elektroakustinen. Martti: – Loppukesästä vain laulettiin, soitettiin muutamat kitarasoolot ja miksattiin
Meillä on tapana prosessoida Pantsen kanssa tekstit yhdessä ihan vii meiseen hetkeen, jolloin ei enää voi pro sessoida ja pitää ruveta laulamaan. Sieltä pärähti soimaan Sultans Of Swing ja mä menin sanomaan, että minä ostan tämä levyn. Eppu Normaalin musiikki on porautunut niin syvälle suomalaisten tajuntaan, ettei se kuulosta muulta kuin Epuilta. Itsehän tätä ajatte lee ihan eri kantilta, mä tykkäsin Rupisista riimeistä enemmän, mutta en mis EPPU-SOUNDIN RAKENNUSPALIKAT K uv a: Soundin arkis to K uv a: Soundin arkis to eppu normaali -taitto_b.indd 59 8.6.2015 14.27. Paljon muutakin nuoret Eput diggailivat. Pantse otti todella närkästyneen ilmeen naamalle, että oletteko te nyt aivan tosissanne, että eihän tämä niin voi mennä. Siinä oli Läpivalaistu, Voi kuinka me sinua kaivataan ja joku kol mas biisi… Juha: – Läpivalaistu, varsinainen hitti biisi! (Naurua.) Pantse: – Mä olin vienyt sen kasetin nysväkkeen Epelle ja siinä oli kolme lau lettua biisiä, että tämmöistä tavaraa siel lä ollaan saatu aikaiseksi, mutta nyt vii västyy. Martti: – Se tekstiideahan tulee siitä, kun oli jonkun nuoren tytön kommentti, että Pantsehan suorastaan tihkuu seksiä. Ja loppujen lopuksi… siinä ne Eppu-soundin peruselementit on. Mä kävelin kurkona Epekseen kun he olivat juuri avanneet lähetyksen ja laittaneet siitä levyn soimaan. Kävelin Lestijärven hietikolla, potkiskelin kiviä ja kirjoitin sitä biisiä. Eikä se mennytkään. Martti: – Mä otin vähän löysin ran tein sen tekstihomman. Ja että me ei enää soiteta omia biisejä vaan soitetaan muitten tekemiä hyviä punkbiisejä. Ymmärtääkseni Pantse ei ole koskaan sii tä tykännyt mitenkään erityisesti. Ja kyllä mä tykkään, että tällä levyllä on ihan originaaleja ideoita teksteissä. Me oltiin Lestijärvellä, oltiin kuumana kesäpäi vänä murtauduttu sisään tanssilaval le kun piti saada kamat pystyyn ja ovi oli munalukolla kiinni. Pantse: – Mä voin myös tunnustaa, että mä harrastin jonkin asteista itsekidutusta diggailemalla Saarelan kanssa Chinn & Chapmanin tuottamia Sweet-biisejä 70-luvulla. Jos ajatellaan, että sinä aikana on ollut tietynlainen muoti, niin eihän se sitä ollut. Biisithän lähtivät kovalla tahdilla radiosoittoon. Paskanhajui sesta bussista mennään jonnekin Juma lan persreikään soittamaan ja minä itse olen tässä välissä. Ei ollut kauheasti mitä esittää, joten homma niin sanotus ti viivästyi. – Prosessi oli siis normaalia pidempi, mutta lopputulos on se mikä ratkaisee. Onhan tässä niin paljon hittibiisejä ja tämä on ih misten mielissä ollut yleisesti meidän oleellisimpia levyjä. Tie Vie -albumilla (1982) Eppu-soundi lähti selkeästi uusille urille jättäen pakonomaisen kaahauksen taakseen. Pantse: – Eppu-estetiikka oli suosia kitarasoundia, jonka demppikomppi pysyy kasassa. Aku: – Eihän se ollut varmastikaan muotisoundia. Mutta kyllä mä sain tuosta sen kuuloisen kuin mitä mä tykkäsin, että hyvä levy kuulostaa. Mä saatoin viedä Epelle kasetin että tällaista me ol laan demottu. Calea jo 70-luvulla kaksi vuotta vanhemman Oskarin luona, jonka luona me opeteltiin juomaan keskikaljaa. Martti: – Mä muistan jokaikisen teks tiprosessin hyvin tarkkaan, että mitä kaikkia vaiheita siinä on ollut. – Olen aina kuvitellut, että olin ensimmäinen Suomessa joka osti Dire Straitsin ekan levyn. Eppu Normaali oli saanut alkunsa vuotta aikaisemmin Heimo Hämähäkki -nimisenä häröilyprojektina. Juha: – Siihen aikaan se oli aika erilaista kuin kaikki muu. Että bassopää pysyy kasassa, siis pitää olla tiukkuutta. Ensimmäisten julkaistujen biisien kohdalla alkusykäyksenä oli punk – konkreettisesti Ramonesin keikka Tampereen Tekulla (Teknillinen opisto) sopivasti Martti Syrjän 18-vuotissyntymäpäivänä 17.5.1977. – No, taisi tulla jo seuraavana päivä nä puhelu Epeltä, että jos on tuommois ta tavaraa niin tehkää ihan kaikessa rau hassa! Martti: – Nämä tekstit sopii hyvin näi hin biiseihin, mikä oli lähtökohta ja on edelleen. Niissä oli hienoa dempattua zukkazukka-kitaraa. 59 Pantse: – Läpivalaistu oli pitkään mun suosikki, koska mulla on aina ol lut lukkarinrakkautta sellaisia ufobiise jä kohtaan. Alkoi olla hermostuneisuut ta ilmassa, että mitä tästä nyt tulee. Siis siinä iässä, kun tultiin kolmesta keskikaljasta ympärijuovuksiin. Että tuo toinen on unimaa ilma, joka ei koskaan ollutkaan totta ja tämä on sitä konkretiaa. Me oltiin alettu vuosien varrella yhdistää siihen puhdassoundisia kitarakuvioita dynamiikkaa tekemään. Ainakin se herätti, että mitäs touhua tämä on. Pantse: – Jos mua on köyhän miehen Mark Knopfleriksi tituuleerattu, niin en mä nyt tiedä onko se puhdas loukkauskaan. Mikä tarkoittaa tietysti lisäaikaa levyyhtiön maksettavaksi. Mutta toki heilläkin on olleet esikuvia, jotka ovat vaikuttaneet Eppu-soundin kehitykseen enemmän tai vähemmän suoraan. Kei kat on tuohon sovittu eikä vieläkään ole levy valmiina. No, eihän siitä sitten mitään tullut kun Pantse toiveikkaana kysyi, että missäs ne sanoitukset on kun olisi pitänyt ru veta lauleskelemaan. Martti: – Keikan jälkeen me oltiin sitä mieltä, että kaikki hyvät biisi on nyt tehty ja nimenomaan Ramones on ne tehnyt. Uusiutuneen tyylin kohdalla nostetaan usein esiin Dire Straits ja erityisesti Mark Knopflerin kitaransoitto. Ja se akustiikka, se asettaa tietyt rajat. Kesä meni sanoi tusvihkon kanssa. Pantse: – Eppu-soundiin on punkestetiikasta varmaan vaikuttanut Ramonesia enemmän Sex Pistols, diggasin siitä niiden kiinteämmästä kitarasoundista. Pantse: – Niillä mennään mitä on annettu. Juha: – Bändi sai ihan faktisesti lopullisen sysäyksen ja muodon siitä yhdestä ainoasta Ramonesin keikasta. Martti: – Mä olin suuri Grate ful Dead -fani ja kuuntelin sitä liikaakin yhdessä vaiheessa. Meillä ei ollut pohhootin-kosketinsoittimia, ja Sundqvistin vehkeet oli mitä oli. Mä en käyttänyt kovin paljon övereitä virvelikaikuja kun en mä halunnut, että oikein kuuluu kuinka jotain on ajettu kaikulaitteeseen. Juha: – Siinähän viitataan ymmärtääk seni myös muihinkin oikean elämän ih misiin, joita ei nyt tässä ruveta luettele maan koska he ovat vielä elossa ja saat taisivat pahastua. – Eikä kukaan tullut valittaamaan, että nyt ei ole tarpeeksi moderni soundi, itse asiassa pitivät soundista. Siellä oli hienot soundit ja hienoja kitaroita. Juha: – Tällä levyllä mä olen tykännyt Tihkumme seksiä biisistä, jostain syystä. Sellainen päivä, paikka ja se biisi, jotenkin siitä on syntynyt ajatus, että tämä on tosi ristiriitaista. Esiin nousee yllättäviäkin nimiä. – Mulle tilanne oli ihan hyvä, koska ai kaisemmin olisin ollut juovuksissa aa musta iltaan mutta jouduinkin sitten töi hin tekemään tekstejä. Juha: – Pakkohan se on uskoa, että tä mä on merkittävä levy. Roudarit pisti vät kamoja pystyyn ja mulla oli Vihreän joen rannalla -sanoitus kesken. Tein vir hearvioinnin, että ei niitä nyt välttämättä tarvitse kaikkea paperille kirjoittaa, että siellähän ne päässä pysyy. Se on nolo tilanne. Pantse: – En… Juha: – Kai se on tuo seksisana, joka on aina vedonnut. Pantse: – Jälkeenpäin se tuntuu siltä, että mitä siitä että levy viivästyi, mutta silloin kun tajusi että kohta jotuu mene mään sanomaan levyyhtiön johtajalle että sori, ei se levy valmistunutkaan ja keikat painaa päälle. Juha: – Minä ja Marttihan kuunneltiin J.J. – Siellä mä kekkasin sellaisen ratkai sevan jutun siihen tekstiin. – Sitä helpotti se, että me oltiin saatu sentään jotain valmiiksikin
Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä 4. Me lähdettiin cd-julkaisuihin pari, kolme vuotta ennen kuin siitä tuli järkevää liiketoimintaa, joka tapahtui joskus 1988 tai 1989. Kitara, taivas ja tähdet (4:40) Säv, sov. Albumia on myyty noin 125 000 kappaletta, täpärästi enemmän kuin seuraajaansa Valkoista Suomalaisen rockin klassikot > EPPU NORMAALI: KAHDEKSAS IHME Poko Rekords, 19.8.1985 A-puoli: 1. Kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen cd-levy, Riki Sorsan Kellot ja peilit, oli ilmestynyt vuotta aiemmin. Mikko Syrjä, san. Yhtye soittaa 24.6.2015 Jämsän Himos Parkissa peräti 2,5-tuntisen erikoiskeikan. Martti Syrjä 5. Voi kuinka me sinua kaivataan (5:02) Säv, sov. Se Sorsan painos taisi olla 300 ja se oli ihan puhdas mainostemppu CBS:ltä. Tien päällä taas (4:13) Säv, sov. Tihkumme seksiä (3:03) Säv, sov. Nimittäin edellisen levyn Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset -biisissä on käytetty kertosäkeessä ihan puhdasta ploink-ploinkkitaraa, sointukäännöksiä, niin tähän biisiin päätettiin, että tehdään nyt näin koska se toimi siinäkin biisissä. Mikko Syrjä, san. Se kasvoi Kitara, taivas ja tähdetsekä Vuonna ’85 -jättihittien siivittämänä Eppu Normaalin myydyimmäksi studioalbumiksi. Läpivalaistu (4:08) Säv, sov. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä 2. Mikko Syrjä, san. Kahdeksas ihme oli menestys. – Mä onnistuin siinä, mitä lähdin tekemään. Muistan tarkkaan sen ajatuksen, että ”tästä he ovat tykänneet”, kuten Sundqvistin Mika on tavannut sanoa. Martti Syrjä Kitara: Pantse Syrjä ja Juha Torvinen Laulu: Martti Syrjä Rummut: Aku Syrjä Basso: Mikko ”Vaari” Nevalainen Haitari: Eero ”Safka” Pekkonen (A4, B2) Tuotanto ja äänitys: Pantse Syrjä Äänityspaikka: MSL Studio Kannet: Martti Syrjä Valokuvat: Jouko Järvinen 60 Poko Rekords julkaisi Kahdeksannen ihmeen 19.8.1985 vinyylinä (PÄLP 61) ja kasettina (POKS 61). Se on Tien päällä taas -biisissä. CD-AIKAKAUDEN AIRUT Vuonna 2005 Eppu Normaali teki uuden version kansikuvasta levyn 20-vuotispainosta varten. tään järkisyistä vaan siitä syystä, että Rupisilla riimeillä me saatiin Pantsen kanssa kehitettyä kuntoon se tietynlainen kahden kitaran juttu. Vajaan vuoden päästä, 21.7.1986, se pääsi upouudelle formaatille, kun Poko Rekords julkaisi yhtiön ensimmäisen cd-levyn. Martti Syrjä, Mikko Syrjä 3. Siinä on siis sellainen slide-huudatus, jonka olen soittanut meisselilläni. Martti: – Oikeasti se oli sellainen pieni ristipäämeisseli, mutta se oli kuitenkin Juhan meisseli. – Kyllä me ihan eturivissä haluttiin olla, Poko-pomo Epe Helenius muistelee. Martti: – Vaikeuksien kautta voittoon. K uv a: Harri Hinkk a eppu normaali -taitto_b.indd 60 8.6.2015 14.28. Ja Juha soittaa ne aina ruuvimeisselillä. Sinä vuonna mä olin mukana parissa elokuvassa, koin yhden pitkän ihmissuhteen loppumisen ja uuden alkamisen, oli se tekstimunaus, tekstien tekeminen keikkabussissa ja jatkuva ahdistuminen deadlineistä… Aku: – Onhan tämä todella onnistunut tekele. kuplaa (1986). Martti Syrjä, Mikko Syrjä B-puoli: 1. Yöjuttu (3:31) Säv, sov. Elämän tarkoitus (5:06) Säv, sov. Mikko Syrjä, san. Pantse: – Mä en ole vedellyt slideja, se on aina ollut Juhan juttu. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä 2. Cd-markkinoiden kypsymättömyydestä kertoo se, että julkaisuvuotenaan platinaan myyneen Kahdeksannen ihmeen ensimmäinen cd-painos oli vain 1000 kappaletta, ja sekin riitti yli vuodeksi. Vuonna ’85 (4:47) Säv, sov. Onnistuminenhan tarkoittaa, että pystyy ylittämään oman tekemisensä tason, ja tässä me oltiin keksitty jotain aiempaa paremmin. Yhteensä bändin levyjä on myyty tähän päivään mennessä jo huimat puolitoista miljoonaa kappaletta. Juha Torvinen, Martti Syrjä, san. Martti Syrjä 3. Marraskuussa 1987 Poko Rekords julkaisi Suomen ensimmäisen cd-singlen, Eppu Normaalin ja Popedan yhdessä esittämän kappaleen 20 vuotta sikana (POKOCDS 1). Juha: – Minä en sitä kutsuisi pikantiksi. Mun mielestä me ollaan tällä levyllä jossain määrin jopa parempia kuin mitä me oikeasti oltiinkaan. Martti: – Toinenkin pikantti yksityiskohta on siinä samassa biisissä se sun omalla meisselilläsi soittama slide. Levystä tuli hyvä ja mä tunsin valtavaa helpotusta syksyllä kun aloin tajuamaan, että levy on onnistunut. Kesän 2015 festarikeikoilla Eppu Normaali keskittyy Kahdeksannen ihmeen biiseihin. Pantse: – Vaikka me Rupisilla riimeillä saatettiin alkuun jotain, joka jalostui tässä entisestään, niin säveltäjänä, äänittäjänä ja tuottajana täytyy sanoa, että tässä on dynaamisemmat ja erottelevammat rumpuja kitarasoundit. Mikko Syrjä, san. Cd-markkinat oli silloin pienemmät kuin vinyylillä nykyisin. Takarivissä oikealla Vaarin tilalle basistiksi vuonna 1989 tullut Sami Ruusukallio. 1990-luvulta lähtien Eppu Normaalin julkaistutahti on hidastunut huomattavasti. – Kun cd-soitinten markkinointi – ensin ylellisyystuotteena kovaan hintaan – alkoi laitevalmistajien toimesta vasta yli vuosi Sorsan julkaisun jälkeen, niin ei sen ja Pokon ekojen cd-julkaisuiden välissä juuri kukaan mitään julkaissut. Kahdeksannen ihmeen cd-painoksessa komeilee siis koodi POKO CD 1. Martti Syrjä 4. Juha: – Tuolla levyllä on ainoa kerta että me on studiossa käytetty pientä jippoa sillä ajatuksella, että tämä toimi viimeksikin niin saatanan hyvin. Ylenpalttisen säröiset ja suttuiset sähkökitarasoundit on tässä jalostettu kiinteämmiksi, joku voisi sanoa myös että siistimmiksi. – Yksi syy viiveeseen oli cd:n järjettömän kalliit valmistushinnat. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (4:07) Säv, sov
Sellosalitulostus.indd 61 4.6.2015 13.21
62 Teksti: Teppo Vapaus Kuvat: Leif Laaksonen LEIKKI SIKSEEN Tuomari Nurmiolle on tarjottu viisinumeroisia summia tosi-tv-formaatteihin osallistumisesta, mutta hän on skipannut leikit. Televisiossa pelleilyn sijaan Nurmio on lyönyt hynttyyt yhteen seitsenhenkisen juurimusiikkiyhtye Hoedownin kanssa ja julkaissut albumillisen englanninkielistä roots-kamaa. Vain elämää ja Tähdet, tähdet saavat ainakin toistaiseksi nuolla näppejään mitä tulee erääseen suomalaisen rockmusiikin arvostetuimmista auktoriteeteista. Tales Of Judge Bone on kaupoissa. tuomari & hoedown-taitto_b.indd 62 4.6.2015 11.25
63 selvyys. Hän on muuttanut kulmille pari kuukautta aiemmin, muttei ole mestoilla ensimmäistä kertaa. Hän kokee, että se saattaisi nakertaa omaa juttua. Albumi oli valtava suksee. Muiden joukossa duunia kärkkyi myös nuori Hannu Nurmio. Sitä korostaa sekin keskustelussa esiin käyvä seikka, että Hande ei tapaa peilata uutta materiaaliaan esimerkiksi tuottajakumppanilla tai kollegoilla. Siinä oli myös paljon kapinahenkeä. Amerikan padasta Tuomari Nurmion uusin albumi Tales Of Judge Bone julkaistiin kesäkuun alussa. Se on jokaisen oma asia. Tuntui, että tästä ei tavallaan pääse enää ylemmäs. – Tänne tultiin aamulla, ja duunia joko sai tai sitten ei. Nurmio toteaa, että voisi olla ihan hauskaakin vetää kamaa eri genreistä, mutta ohjelman kehyksissä olet kuitenkin osa formaattia, yksi palikka siinä pelissä. – Pitääkö tässä sopeutua siihen, että artistit tulee suoraan vähän niin kuin karaokekilpailuista, latvasta puuhun. Mutta mä pärjään ilman niitä rahoja, vaikka joutuukin tekemään helvetin monta keikkaa, että saa vastaavan summan kasaan. – Totta kai, ja olen sitäkin ajatellut. Virtaa on snadisti enemmän, kun ei ole pientä usvapilveä siinä ympärillä. Jos vedät countrya, yllesi laitetaan villin lännen ruutupaita. Omien sanojen mukaan pää kolahti kattoon heti kättelyssä. Ei musa ole sinänsä mikään yhdistävä tekijä, se voi olla myös erottava. – Mä viihdyn sopivasti varjoissa. Mun mielestä niiden pitäisi tulla kellarin kautta, hän karrikoi. Mistään stydimmästä kamasta ei ole kyse, ihan vaan Duactia ja tuollaista peruspilleriä, jotta paikat aukeavat. Se näyttäytyy täydellisenä antiteesinä tvja radioformaattien syöttämälle viihteelle. Kesällä joku saattoi goisata tuolla rantsussa, nousta sieltä sitten paskaisena ylös ja tulla kankkusessa huutoon. Voi olla snobistista ajatella, että ei halua lähteä leikkimään samaa leikkiä joidenkin omasta mielestä ihan huttuartistien kanssa. Soolokeikoilleen Nurmio kertoo kulkevansa joskus kuskin kanssa, toisinaan junilla ja lentokoneilla, ja nyt väliaikaisen streittauksen kuluessa lähemmille keikoille myös oman itsensä herrana – kuskina ja artistina. Mutta voisiko vaikkapa Vain elämää -formaattia ajatella siten, että sitä pystyisi rikastuttamaan omalla panoksellaan. Hän kertoo tajunneensa jossain vaiheessa kirkkaasti sen, että ikioma juttu on kaikista kovin, ja lanseeranneensa myös kärkevän iskulauseen: ”Mielummin huonompaa, kunhan se on omaa.” Tässä valossa on helppo ymmärtää, että tuotantoyhtiöiden kosiskelut koko kansan suosimiin tv-leikkeihin eivät ole kammenneet kulkuria reitiltään. En halua sen kummemmin julkisuuden valokeilaan. Olin kyllä jo soitellut musaa ja kierrellyt mestoja, mutta eka levy oli kuitenkin äkkinousu. Vappuaaton keikasta alkaen hän on esiintynyt tavoistaan poiketen ilman rohkaisuryyppyjä. Nyt kun olen vetänyt keikkoja streittinäkin, olen huomannut, että soittaessa on energisempi olo. Luonnonmenetelmällä 50-luvulta lähtien harjaannutettu kurkku kestää kyllä ”tällaisen rääkkymisen”, ja ”oopperalaulajat on sitten erikseen”. Se on ehkä ennakkoluuloisuutta, Nurmio myöntää. Levy on definitiivinen luenta Tuomari Nurmion englanninkielisen alter egon aiemmin lähinnä luonnosasteelle jääneistä kappaleista, jotka soivat folkin, bluesin, countryn, bluegrassin, gospelin ja rock’n’rollin ristisiitoksena. Siltikään Idols-mentaliteetti ei hattupäistä herrasmiestä oikein innosta. Erilaisia onnettomuuksia tapahtui, kun jengi oli aika ammattitaidotonta ja huonossa kondiksessa, Hande kertoo. Ei jaksaisi lähteä leikkimään niitä leikkejä. – Mutta joka tapauksessa noissa proggiksissa touhutaan aina tuottajien ja formaatin sanelemilla säännöillä. – On ihan hyvä tsekata, että homma ei ole siitä kiinni, että tarvitsisi olla jotain, jolla saa pöntön sekaisin. Mulla on ehkä varaa siihen, että en mene, Nurmio pohtii, ja toteaa samaan hengenvetoon, ettei myöskään tuomitse ketään, joka pyörii mukana leikeissä. Tuomari ja Hoedown vasemmalta oikealle: Mika Kuokkanen, Ninni Poijärvi, Topi Kurki, Tuomari Nurmio, Masa Maijanen, Esa Kaartamo, Jarmo Nikku, Olli Haavisto urmio on valinnut tapaamispaikaksi Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevan Huutokonttorin kuppilan. On hyvä testata ja todeta, ettei ole välttämättä riippuvainen yhtään mistään tai kenestäkään. Ideana oli se, että mielummin tekee päinvastoin kuin mikä olisi järkevää, Nurmio nauraa. Heikkona hetkenä fyrkka saattaa kyllä kiinnostaa silloin kun puhutaan kymppitonneista. Kannettiin kalajauhosäkkejä ja pyöriteltiin siansuolitynnyreitä. Miehet huudettiin hommiin päivittäisen tarpeen mukaan. Mutta en oikein tiedä, että ketä siellä on milloinkin kehissä. Omien vaistojen seuraaminen ja myönnytysten tekemisen välttely on ollut taiteilijalle luonteva itsestäänN tuomari & hoedown-taitto_b.indd 63 8.6.2015 15.44. Kunhan se on omaa Tuomari Nurmion musiikkiura lähti toden teolla käyntiin vuonna 1979 Köyhien ystävät -yhtyeen kanssa levytetystä Kohdusta hautaan -debyytistä. Häntä on pyydetty pari-kolme kertaa mukaan Vain elämääja Tähdet, tähdet -formaatteihin. Huutokonttorin nimi juontaa juurensa 60ja 70-lukujen taitteeseen, jolloin satamatyöläiset ilmoittautuivat aamuisin konttorilla laivalastien purkutöihin. Sen jälkeen Nurmio on levyttänyt 20 studioalbumia lisää, ja seilannut tyylilajista ja enemmän tai vähemmän poikkitaiteellisesta projektista toiseen vaalien suvereenisti ja ponnistelemattomasti oman polun kulkijan identiteettiään. Se oli ennen konttiaikaa. Soppa on Nurmion sanoin keitetty ”amerikan padan” raaka-aineista, johon siirtolaiset ympäri maailmaa ovat aikain saatossa vieneet mausteensa. Hän toteaa olevansa vähän klesana, ja että viikonlopun keikoille pitää siksi hieman doupata. – Buumi alkoi mun kohdalla yhtäkkisesti. Ääni häneltä ei kertomansa mukaan helpolla lähde. Mitä tulee dopingiin, Nurmiolla on parhaillaan käynnissä ihmiskoe
On helvetin nastaa soittaa ja huomata, että kun aksentoi jotain, bändi reagoi heti. Nurmion palatessa rock’n’roll-herätyksensä aikoihin hän kertoo olleensa sopivan herkässä iässä, kun Beatlemania oli ajankohtainen. 64 Samoista vaikutteista on Suomessa ammentanut basisti Masa Maijasen ja kitaristi-vokalisti Mika Kuokkasen vuonna 2002 perustama Hoedown-yhtye, joten ryhmää voi pitää luontevana valintana saattamaan Judge Bonen tarinat maaliin. Siellä juhlitaan myös tuoreen albumin julkkareita tiistaina 23. Missään kohtaa ei myöskään juolahda mieleen, että hän lähestyy hiljaksiin 70 vuoden ikää – persoonassa ei ole pappaviboja. Hoedownin kanssa hän on pyrkinyt palauttamaan musiikin sinne, mistä se on lähtöisin. Tämä on sitä kamaa, mikä on verissä sekä mulla että bändillä. kesäkuuta. Se kosketti häntä, mutta pian seurasi ”folk-buumi” ja ”rhythm’n’blues-juttu”. Seitsenhenkisen Hoedown-yhtyeen täydentävät Ninni Poijärvi (laulu, viulu ja tenorisaksofoni), Topi Kurki (rummut), Esa Kaartamo (laulu, sähkökitara ja tres) ja Jarmo Nikku (banjo ja mandoliini). Tämä viehättää vanhan liiton miestä. Tales Of Judge Bonen orgaaniseen musiikkiin voi vetää suoran viivan Stanley Brothersin älppäreistä rippileirillä folkbiisejä tapailevan Nurmion kautta helsinkiläisen Juttutupa-ravintolan nurkkaan, jossa Hoedown isännöi omaa klubiaan. – Hoedown on yhteen hitsautunut ryhmä. Sillä on todellinen merkitys näille jäbille, ja sitä kautta muillekin. Toinen albumillinen juurihoitoa on siis tuloillaan. Samaan vaikutteiden ketjuun hän liittää Muddy Watersin ja muiden Chicago blues -artistien julkaisut, joita markkinoitiin tuolloin folk blues -genren nimissä. Musiikki pelastajana Tunnin mittainen juttutuokio Tuomari Nurmion kanssa soljuu rentona keskusteluna. 40ja 50-lukujen rhythm’n’blues-artisteja ajettiin uudelleen esiin tavallaan folk-artisteina. Tuolloin akustisilla kitaroilla soitettu blues kiinnittyi syvälle nuoren Nurmion selkärankaan. – Levyjen kansissa luki ”folk blues masters”. Se ei ole sitä, että rakennat jotakin saatanan uraputkea itsellesi, vaan se on oljenkorsi, johon tartutaan. Musiikin avulla voi muuttaa omaa elämäänsä ja saada sille merkitystä. Hän oli rippikoulussa, ja nuotion äärellä soiteltiin folkbiisejä. ”Ei musa ole sinänsä mikään yhdistävä tekijä, se voi olla myös erottava.” tuomari & hoedown-taitto_b.indd 64 4.6.2015 11.25. Akustisesti soivan albumin pohjat on äänitetty yhdessä soittaen, ja vain viulut, laulut ja joitain pieniä mausteita on tehty päälleäänityksinä. Musiikkiin Nurmio haluaa suhtautua sopivan tosissaan, vaikka se sisältääkin aina myös leikin elementtejä. – Sitten kuulin yhtäkkiä Dylanin esityksen samasta biisistä yhdellä kitaralla soitettuna. Ainakin selvin päin Hande on mukava ja lempeä mies. Rupesin penkomaan folkskeneä ja kaivamaan sitä musaa syvemmältä. – Jos ajatellaan vaikka Pertti Kurikan Nimipäiviä, siinä on sellainen hyvä juttu, että musa on pelastaja. Hän on yhä 64-vuotiaana musiikista silminnähtävän innoissaan. Ei ole yritetty vääntää mitään modernia versiota tai runtata rajummin. Yhteistyön luontevuutta korostaa maestro Nurmion ja steel-kitaristi Olli Haaviston pitkä tuttavuus, joka juontaa juurensa aikoihin, jolloin Hande teki ensimmäisiä demojaan Love Recordsille. Kesän kuluessa hän aikoo myös käynnistää uusien suomenkielisten laulujen kirjoittamisen. Nurmio kertoo myös, että sessioista jäi yli neljä tai viisi biisiä, ja hänellä on lodjussa lisää. Sieltä tuli sitten kaikkea bluegrassia kuten Stanley Brothers ja muita vitun kovia valkoisia roots-bändejä, Nurmio muistelee. Me ollaan heti samassa asiassa ja uskollisia sille perinteelle, mistä tässä musassa on kysymys. Henkilöstä ei tunnista taiteilijahahmon tiettyä tylyyttä ja autoritäärisyyttä. Hän muistaa diggailleensa The Animals -bändiä ja valtavaksi hitiksi noussutta The House Of The Rising Sun -kappaletta. – Tämä on kaikki samaa kuviota, Nurmio kiteyttää
29 € ELVIS CHRISTMAS by Aron & Cool Company Liput alk. Liput alk. 26 € Liput alk. 24 € Kotimaisen rapin ja hip hopin omatunto akustisesti PALEFACE INTIMISSIMO PE 9.10. Liput alk. 30 €, opisk. Liput alk. 30 € LA 19.12. LA 24.10. juhlakonsertti PE 18.9. www.tampere-talo.fi Koko ohjelmisto Tampere-talon Lipputoimisto 0600 94500 (1,40 €/min.+pvm) 010 346 2000 Hämeenkatu 14 B Tampere @tamperetalo /tampere-talo /tamperetalo /tamperetalo @tamperetalo EDU KETTUNEN LA 10.10. 25 € PELIMUSIIKKIKONSERTTI Quinsonitus ja Takomo Percussion THE SUPER SOUND OF VIDEOGAMES PE 4.9. 38 € The Hands that Play the Blues JOHN MAYALL TO 10.9. 29 €, opisk. AIJA PUURTINEN & RYTMIRAIDE ALLSTARS Brooklynin satu Liput alk. 25 € Bullhorn Liput alk. ja lapset 24 € 40-v. 29 €, eläkel., opisk. 34 €, opisk. TUOMARI NURMIO ALIAS JUDGE BONE & HOEDOWN TI 24.11. IRINA BJÖRKLUND Ah quelle belle soirée! KE 2.12. 80 € Burleskin huiput 30–40-luvun tunnelmissa, big bandin säestyksellä, K-18 BURLESQUE EXPOSE 2015 LA 28.11. 29 €, opisk. 30 €, opisk. ...MUUTAKIN KUIN KLASSISTA Liput alk. ja eläkel. 25 € VERNERI POHJOLA QUARTET TO 19.11. Liput alk. Takapihan tarinoita Liput alk. 26 € Tre-talo_soundi_2015_2_h.indd 2 2.6.2015 17.23 Tre-talo tulostus.indd 65 4.6.2015 13.21. PIIRPAUKE Liput alk. 30 € Ainoa oikea Beatles-tribuutti THE CAVERN BEATLES TO 3.12. Roots-musiikin poluilla, sivuraiteilla poiketen Liput alk. The Hands That Play The Blues JOHN MAYALL TO 10.9. 35 € (klo 21 alkava esitys), koko illan show & illallinen alk
66 un The Rolling Stones kesällä 1965 vie raili ensi kerran Suomessa, rockmusiik ki oli vielä kapinallista, vaarallista ja pa heksuttua – eikä sanomalehtien toimi tuksiin ollut päässyt pesiytymään in nokkaita rockfaneja. vaa ti kukistamaan ”väärät epäjumalat” ja saattamaan ”oikeat ihanteet nuorison palvonnan kohteiksi.” Kirjoittaja esitti kriittisen arvion Stonesien musiikista: ”Täytyy sanoa, että taiteellinen teho näissä on, kuten muussakin tämäntapaisessa, olematon. Juttu alkoi huomiolla siitä, miten aikakauden hiusmuoti helpotti järjestyksenvalvo jien työtä: Teksti: Juha Mäkinen Epäjumalat Yyterissä The Rolling Stonesin ensimmäisen Suomen-vierailun yhteydessä 50 vuotta sitten suomalaislehdistön valtasi moraalinen paniikki. Laajimmin aihetta käsitteli Turun Sanomat. Mutta näennäinen kiinnostus tuleekin toista tietä suggeroivan rytmiikan, ei, tämäkin sana on heille liian arvokas, paremminkin takomisen välityksellä. vuotta sitten 50 ”Olin valmis repimään jo nyt paitani, ripottelemaan tuhkaa päälleni, kiipeämään yhdellä kädellä puuhun, roikkumaan oksasta ja karjumaan.” rollarit yyterissä_taitto_c.indd 66 8.6.2015 15.23. Siis alkuperäistä ja barbaarista Afrikan viidakkojyskytystä.” Koska keikka oli juhannusaattona, varsinaiset reportaasit ilmestyivät vasta maanantain (28.6.) lehdissä. Turun Sanomat viittasi lehtitietoihin, joiden mukaan ”ruotsalaisia raggarijoukkoja” oli saapu massa Yyteriin. Kuvaava on Turun Sanomien helpottunut otsikko: ”Palo ruiskuja ei tarvittu Yyterissä – ”Vierin kivien” ihailijat aisoissa.” Yyterin juhannusjuhlat herättivät huolta jo etukäteen. Suositun yhtyeen vie railu oli sen verran huo mattava tapahtuma, ettei sitä tietenkään voinut jät tää huomiotta, mutta aihet ta lähestyttiin ensisijaises ti järjestyksenpidollisesta ja moraalisesta näkökulmasta. Tämä heijastuu Stonesien juhannus keikan käsittelyssä suomalaislehdistös sä. Lehden haastattelema Porin poliisimestari Lars Pairo totesi, että kaikki ovat tervetulleita kuuntele maan The Rolling Stonesia, mutta lisäsi, että poliisi tulee ”kovin ottein puuttu maan kaikkiin järjestyshäiriöihin.” Rolling Stones puhutti myös lehti en mielipidepalstoilla. Juhannusaaton Turun Sanomissa nimimerkki V.L
Poliisisedät, järjestysmiehet ja soti laat saivat hiki hatussa ponnistella esiin tymislavan ympärillä pitääkseen muuta miin tuhansiin nousevan kirkuvan mas san kurissa.” Turun Sanomien kirjoittaja totesi kai ken lisäksi ”kalliin räminäporukan” tuo misen Suomeen olleen täysin turhaa, sil lä tuskin kukaan paikalla olleista kuuli juuri mitään sen musiikista: ”Tuhansista kurkuista lähtenyt jatku va kirkuna hukutti alleen voimakkaan kin rytmin, mutta ehkä tälle massalle riittikin vain epäjumaliensa näkeminen.” Yyterin yleisö oli joka tapauksessa hy vin innoissaan Stoneseista. Ja liikaa kuumenevia tyyppejä oli mon ta. Aamulehden Arto Seppälän kuvauksen mukaan lavan edessä on vallinnut aito festarikaaos: ”Poliisien ja järjestysmiesten ketju sai vaivoin, otsansa hiessä sananmukaisesti, nuorison pysymään kuta kuinkin alal ”Kirkuna hukutti alleen voimakkaankin rytmin, mutta ehkä tälle massalle riittikin vain epäjumaliensa näkeminen.” ”Niskavillan omistaja kuumeni liikaa englantilaisen kitarayhtyeen The Rolling Stonesin rytmistä.” ”Luolaihmiset The Rolling Stones suggeroivat yleisönsä Yyterin hiekkarannalla.” (Turun Sanomat, 28.6.1965) Kuva: Lehtikuva/Pentti Koskinen rollarit yyterissä_taitto_c.indd 67 4.6.2015 11.53. 67 ”Pimujen ja jannujen niskavillat olivat onneksi juhannusaattona Yyterin hiek karannallakin tarpeeksi pitkät! Niistä sai tukevan otteen, kun niskavillan omista ja kuumeni liikaa englantilaisen kitara yhtyeen The Rolling Stonesin rytmistä
Edeltävänä päivänä bändi soitti kaksi keikkaa Oslossa, seuraavana päivänä kaksi keikkaa Kööpenhaminassa. Mutta me toimittajat oltiin niin kipsissä, ettei me oikein osattu kysyä mitään. Savon Sanomien Olavi Alsta uskoi, että Stonesin jäsenet kasvaisivat vielä yhteiskuntakelpoisiksi: ”Köyhyydestä nousseilla nuorukaisilla on nyt nimeä, kuuluisuutta, rahaa. Kukaan ei ole koskaan opettanut heille käyttäytymistä. Ne veti jotain puoli tuntia, eikä biiseistä juuri saanut selvää: yleisön huuto oli hirveä, eivätkä vahvistimet olleet sitä luokkaa kuin nyt. Lentokentältä Stonesit kiidätettiin Hotelli Seurahuoneeseen lehdistötilaisuuteen. – Yyterissä olin lavalla ja jopa lavan katolla. Tästä suivaantuneena Stonesit vaihtoivat majapaikkaa Hotelli Turkuun. – Kysyin niiltä jotakin kappaleesta Satisfaction. Mick Jagger otti kuitenkin homman haltuun ja rupesi kyselemään jotain Keith Richardsilta. Se oli hämeenlinnalaispojalle kova juttu olla metrin päällä Mick Jaggerista. Liput Yyterin juhannusjuhlille maksoivat ennakkoon ostettuna 10 markkaa, mikä vastaa nykyrahassa 18 euroa. – Rolling Stonesin tulo Suomeen oli todellinen sensaatio. Mä olin saanut siitä levy-yhtiön koelevyn, ja se soi mulla radiossa ennen kuin sitä oli edes julkaistu Suomessa. Olin ensin vastaanottamassa niitä Turun lentokentällä, sitten hotelli Seurahuoneella lehdistötilaisuudessa ja sitten vielä Yyterissä keikalla. Se oli siinä vaiheessa julkaistu vasta jenkeissä ja ne ihmetteli, miten mä muka tiesin siitä. Tungos oli pusertava ja kohta ensimmäinen pyörtynyt – ainoa muuten – raahattiin lähistölle saapuneeseen ulvovaan sairasautoon. – Lehdistötilaisuus oli ihan suuren maailman malliin: oli pöytä ja viisi mikrofonia ja Rollarit siinä istumassa. Itkevä tyttö, jonka kasvoista valui verta, rynni väljempään tilaan, pullo oli aukaissut hänen poskensa. Vasta vuosikymmenien päästä, kun tukat ovat lyhentyneet ja kuuluisuus kadonnut, he voivat kasvaa tavallisiksi kansalaisiksi.” Ainoan poikkeuksen yleiseen kauhisteluun teki Satakunnan Kansa, jossa nimimerkki Jokke kirjoitti Yyterin keikasta eläytyvästi faninäkökulmasta. K uv a: MT V3 rollarit yyterissä_taitto_c.indd 68 8.6.2015 15.23. Yhtyeen piti saapua Turkuun puoliltapäivin Aeron vuorolennolla Tukholmasta. 68 laan. Juhannuspäivän aamuna yhtye suuntasi kohti Kööpenhaminaa. Vaikka The Rolling Stonesin musiikki ja nuorison käytös kummastuttivat, pyrkivät jotkut toimittajat suhtautumaan nuoriin pitkätukkiin ymmärtävästi. Yeah-yeah!” MARKKU VEIJALAINEN Markku Veijalainen (s. Toukokuussa, kesken Yhdysvaltain-kiertuetta, Stonesit olivat levyttäneet Satisfactionin, josta tuli myöhemmin samana vuonna jättihitti. Kiertueaikataulu ei juuri jättänyt aikaa maisemien katselulle, sillä Stonesit viipyivät Suomessa vain vajaan vuorokauden. Etäämpää huuhdottiin hiekkaa toisten päälle, tyhjät pullot paiskautuivat ihmisryppääseen. Jokenkaan mielestä Stonesien musiikki ei ollut ”järin ihmeellistä”, ja Charlie Wattsin rumpujen ”peltinen läiske ei kovin paljon vakuuttanut.” Hän kuitenkin ihaili Stonesien esiintymistä: ”Stonesit olivat hämmästyttäviä: he esiintyivät koko sen ajan minkä pitikin. Niiden ympärillä leijui hyvin vaarallinen maine, se oli suorastaan pelottava bändi. Toinen sairaalamatka.” Aamulehden jutussa mainitaan vain yksi pyörtynyt, mutta Helsingin Sanomien mukaan ”yhtyeen innokkaimpia ihailijoita pyörtyi kuusi kappaletta.” Hesari tiesi myös kertoa, että ensiapua jouduttiin aattoillan aikana antamaan 20 henkilölle, ja neljä vietiin sairaalaan. 1947) alkoi jo lukiolaisena tehdä Yleisradioon popmusiikkiohjelmia. Ohjelmiensa ansiosta hänestä tuli nuorisojulkkis. Se oli kuitenkin elämys: täällä ne nyt ovat! Todistajalausunnot Suomalaislehtien ennustukset 50 vuotta sitten Rollareitten tulevaisuudesta eivät pitäneet kutiaan. Rikosilmoituksiakin tehtiin 40. Bändi oli alkuvuoden aikana ehtinyt kiertää jo kolmella mantereella. Repeytyneitä vaatteen riekaleita ajelehti jaloissa. ”Alkuperäistä ja barbaarista Afrikan viidakko-jyskytystä.” Ei soppaa soittajille YYTERIN KEIKKA osui keskelle The Rolling Stonesin hektistä vuotta 1965. Se, että Rollarit oikeasti tuli Yyteriin, oli niin iso juttu, että päätin tehdä siitä radio-ohjelman. Lentokentällä vastassa olleet fanit joutuivat kuitenkin odottelemaan, sillä lento oli yli kaksi tuntia myöhässä perämiehen nukuttua pommiin. The Rolling Stonesien lämmittelijöinä Yyterissä esiintyivät muun muassa ruotsalainen Lenne And The Lee Kings Ruotsista, tanskalainen The Lions ja Kari Kuuva. Bändin oli tarkoitus myös majoittua Seurahuoneella, mutta hotellin keittiö oli juhannuksen vuoksi suljettu, eikä vieraille ollut tarjolla ruokaa. Se oli maailman toiseksi kovin bändi. Ei diivailua, ei mitään, vain tyhjää ilmeettömyyttä. – Aiemmin oli ollut kaiken maailman aprillipiloja, että Beatlesit tulee Hyvinkäälle ja niin poispäin. Kunnioitettavaa.” ”Kahden tunnin musisoinnilla jossakin sisällä olisi ollut valtava vaikutus: 45 minuutissa olin valmis repimään jo nyt paitani, ripottelemaan tuhkaa päälleni, kiipeämään yhdellä kädellä puuhun, roikkumaan oksasta ja karjumaan, vaikka se ei olisikaan kuulunut omia korviani pidemmälle
– En nähnyt Rolling Stonesin keikkaa, koska mua vietiin jo seuraavalle keikkapaikalle heti kun mä olin esiintynyt. Rollarit ei ollut mulle niin kova juttu, vaikka bändin maine kiehtoikin. Onneksi toisen hotellin johtaja tuli kuokkavieraaksi. Muuten me ei oltaisi päästy sinne lavalle ollenkaan. Juttelin tuntemalleni tanskalaiselle managerille ja kyselin, että onko mahdollisuus saada näitä Englannin poikia. Kuuva esiintyi Yyterissä yhtenä Rolling Stonesin lämmittely artistina. Keikkani jälkeen Jagger taputti mua olkapäälle ja sanoi että hyvin vedit, poika. KARI KUUVA Kari Kuuva (s. Mutta mulla oli kaksi listaykköstä alla, Tango Pelargonia ja Pikku Ni na, joten oli helppo mennä esiintymään. Tarjoilija sanoi, että ei sitä voi tilata pullokaupalla, mutta hotellin johtaja oli ajan tasalla ja sanoi että kyllä vaan! – Ennen keikkaa olimme isossa talossa metsikössä vähän matkan päässä esiintymislavasta. Samalla yritettiin saada myös Beatlesit. K uv a: K ari K uuv a K uv a: Mikk o Meriläinen rollarit yyterissä_taitto_c.indd 69 4.6.2015 11.53. Rollarit varmaan ihmettelivät, mihin ne olivat tulleet, kun mä kävin niitä ennen vetämässä Tango Pelargo nian. Se ei onnistunut, mutta minä sain kaksi lippua heidän konserttiinsa Kööpenhaminaan. Matkaa oli vain pari-kolmesataa metriä, mutta eiväthän pojat olisi kävelleet, ja sinne alkoi kertyä ihmisiä. Mulla oli fan clubikin siihen aikaan, ja yleisössä oli ihmisiä, joilla oli puserossa mun nimi. Multa oli jäänyt suunnittelematta se lavalle meno. Se kantoi pyykkikopalla ruokaa ja juomia meille. 1946) nousi kan sansuosioon vuonna 1964 jul kaistulla kappaleella Tango Pelargonia, joka oli alun perin tarkoitettu iskelmäparodiaksi. – Olin vasta aloittanut, enkä ollut tehnyt paljonkaan keikkoja. Hänen ohjelma toimistonsa toi Rolling Stonesit Yyteriin vuonna 1965. 1935) on legendaarinen manageri ja keikka myyjä. Siitä oli rokkiglamour kaukana. – Yyterin keikkajärjestelyt olivat nykymittapuun mukaan erittäin alkeelliset. – Se taisi olla meidän firman juoksutyttö, joka kysyi, että oletteko unohtaneet Rollarit juhannusjuhlien ohjelmasta. Mutta pojat olivat saaneet päähänsä, että mennään kaupunkiin ennen esiintymispaikkaa. Mä olin Beatlesmiehiä, tykkäsin melodisesta musiikista. – Siihen aikaan nuoriso oli jakaantunut Beatles-diggareihin ja Rollari-diggareihin. Hotellissa, jonka olin varannut Turusta, ei saanut ruokaa eikä viinaa ollenkaan. Kaupunkihan oli juhannusaattona ihan tyhjä, mutta menimme hotelliin ja tilattiin viskiä pöytään. – Mulla oli tervetulojuomana Koskenkorvaa, mutta Rollarit sanoivat etteivät he tuommoisia litkuja juo, että pitää olla viskiä. Hietikolla oli hutera lautarakennelma ja lavan takana bändille joku lautakoju. Jos siihen aikaan oli levymenestystä, juhannus oli sitä, että autolla tai helikopterilla vietiin monelle eri keikkapaikalle illan mittaan. – Sitä ei silloin oikein tajunnut, millainen juttu se oli historiallisesti. Oli sellainen tunne, että bändejä tulee ja menee, enkä pitänyt Rolling Stonesia sellaisena ikuisuusbändinä, josta tulee legenda. – Porin poliisimestari soitti mulle, että kaupunkiin ette saa tulla ollenkaan. Pelastus oli se, että siihen tuli yksi kaveri maastoautolla. TAUNO ”TAPPI” SUOJANEN Tappi Suojanen (s
Yli 100-vuotiasta tekniikkaa vinyyli-taitto_f.indd 70 8.6.2015 14.06. Berlinerin vaakatasoinen levy oli analogisten levyjen esiisä. Levysoitin on vanha keksintö. Nykyisillä levysoittimilla voidaan toistaa vuoden 1958 jälkeen valmistettuja stereofonisia vinyylilevyjä. Emil Berliner patentoi vuonna 1887 varsinaisen levysoittimen, eli levyn muotoisia tallenteita toistavan gramofonin, jonka myynti alkoi 1892. Apuun astuivat Hifimaailma-lehden audio-alan asiantuntijat, jotka ovat laatineet tämän perinpohjaisen paketin. Myös levy-yhtiöt ovat huomanneet tämän ja alkaneet panostaa vinyylinä julkaistaviin albumeihin. Samalla kokonaan uusi sukupolvi on hankkinut ensimmäisen vinyylisoittimen ja alkanut kartuttaa kokoelmaansa levykauppoja, kirpputoreja ja nettifoorumeita koluamalla. Nämä voivat olla vinyylilevyjen uuden tulemisen osatekijöitä. Sen seuraava kehitysaste oli stereofoninen äänilevy, joka ilmestyi kauppoihin vuonna 1958. Hiljalleen pyöreä levymuoto tuli suositummaksi muun muassa halvemman hintansa takia. Sellakasta valmistettujen levyjen pyörintänopeudeksi vakiintui 78 kierrosta minuutissa 1920-luvun kuluessa. Näitä levyjä kutsutaan valmistusmateriaalinsa haurauden takia myös savikiekoksi. Lp-levyjen valtakauden voidaan katsoa kestäneen 1980-luvun loppuun saakka, jolloin digitaalinen cd-levy alkoi vallata markkinoita. Nyt suoratoistopalvelut, kuten Spotify ja Deezer, ovat syrjäyttämässä cd-levyä ja sitä kautta koko fyysistä formaattia, jota ei tunnuta enää tarvittavan. Sen juuret ovat Thomas Edisonin jo vuonna 1877 kehittämässä fonografissa, joka toisti musiikkia sylinterin muotoisilta tallenteilta. eli vinyylilevy oli pitkään ainoa hifitasoisen musiikin tallennusformaatti ja levysoitin sen pääasiallinen toistoväline. Lp-levyn valmistamisessa välttämätön taajuuskorjaus (riaa) vakiintui vuonna 1954. Sen jälkeen lp-levyjen markkinaosuus on ollut pienempi – joskin nykyään taas kasvava. Heille vinyylilevy voi näyttäytyä uutena ja cd-levyä kiehtovampana formaattina. Vai tarvitaanko sittenkin. 12-tuumainen ja 33,3 kierrosta minuutissa pyörivä, muoviseoksesta valmistettu vinyylilevy tuli markkinoille vuonna 1948. Vinyylilevyjen myyntimäärät ovat voimakkaassa kasvussa erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Siksipä onkin hyvä palauttaa mieleen vinyylilevyjen ja -soittimien teknisiä periaatteita. Sitä käytti ensimmäisenä Record Industry Association of America. vissa. Onko ihminen kuitenkin vielä siinä määrin keräilijäevoluutionsa orja, että kaiken pitää olla käsin kosketeltavissa ja silmin katselta70 Teksti: Heikki Sihvonen ja Teppo Hirvikunnas / Hifimaailma Kuvat: Mauri Eronen / Hifimaailma Mustaa magiaa Vinyylilevyjen voimakas renessanssi on jatkunut jo suurimman osan 2000-lukua
Äänisignaali siis syntyy neulan värähdellessä äänilevyn uran muotojen mukaan. Tarkoituksena on sekä torjua ulkopuolelta tulevat värähPro-Ject Debut Carbon DC/2M Red Tavoitteena hyvä ääni Hinta: 459 € HHHH Tyylikäs ja testin kallein soitin on hintansa arvoi nen. Miten levysoitin toimii. Ne tarvitsevat vahvistusta, ja siksi ne voidaan liittää vain sopivilla ominaisuuksilla varustettuihin vahvistimiin tai erilliseen riaakorjaimeen. Äänivarsia suunnitellaan juuri äänirasioiden parasta toimintaa ajatellen, ja muutokset rasioissa ovat aiheuttaneet myös muutoksia äänivarsissa. Jousitetuissa rungoissa on ideana, että levylautanen, runko ja äänivarsi kelluvat jousien varassa eristettyinä ympäröivistä rakenteista, kun taas jäykkärunkoisissa levysoittimissa häiriötekijöitä pyritään minimoimaan esimerkiksi eristävillä materiaaleilla. EDULLISET LEVYSOITTIMET TEKSTI: KARI NEVALAINEN JA MAURI ERONEN / HIFIMAAILMA Vinyylisoittimet ovat hienomekaanisia ko konaisuuksia täynnä fysiikkaa. Ulkoisten häiriötekijöiden ehkäisyssä levysoittimet voidaan jakaa kahteen pääryhmään, jousitettuihin ja jäykkärunkoisiin. Levysoittimissa jokainen pienikin tekninen toimenpide, tai sen tekemät tä jättäminen, oikea mate riaalin valinta ja lukematto mat muut tekijät vaikuttavat suoraan siihen, kuinka hyvin soitin lopulta toistaa vinyyli levylle kaiverrettua ääntä. Soveltuu niin vinyylilevyjen digitointiin kuin puhtaaseen vinyyli toistoon. Äänirasioita on kahta tyyppiä: mm (moving magnet) ja mc (moving coil). Tämän vertailun hal vimpienkaan soittimien äänessä ei ole ilmiselviä toistovirheitä. + massiivisuus + monipuoliset ominaisuudet ja säädöt + kelpo ääni peittävää pehmeyttä keskialueella kevyt levylautanen 71 Vinyylilevyjen renessanssi on lisännyt myös soitinten kysyntää. Se toistaa vinyylilevylle äänen värähtelyn mukaisesti kaiverrettua uraa. Kalleimmat rasiat ovat yleensä mc-tyyppisiä. Soitin koostuu rungosta, moottorista, pyörittimeksi kutsutusta levylautasesta sekä äänivarresta ja -rasiasta. Testin parhailla soittimilla vaativampikin vinyyliharras taja pärjää jo melko pitkälle. Parhaissa soittimissa hyvää on myös se, että niiden ään tä voi vielä parantaa esimer kiksi äänirasiaa vaihtamalla, mikä ei ole mahdollista edul lisemmissa soittimissa. Äänirasia on yksi levysoittimien kehitykseen eniten vaikuttaneista seikoista. Mm-rasiassa neulan varren toisessa päässä oleva magneetti liikkuu kahden ohuesta kuparilangasta käämityn kelan välissä. Pyöritys voidaan toteuttaa suoraan levylautaseen keskiakseliin kiinnitetyllä moottorilla (suoraveto) tai hihnan välityksellä (hihnaveto). Tekniikkaan ja osiin panostaminen näkyy ja kuuluu testin voittaja äänessä. Nopeudet ovat tyypillisesti 33,3 (lp-levyt eli pitkäsoitot), 45 (singleja ep-levyt) tai 78 (savikiekot eli gramofonilevyt tai sellakat) kierrosta minuutissa. Lisäksi mm-rasioilla on suurempi antojännite. VERTAILUSSA vinyyli-taitto_f.indd 71 8.6.2015 14.06. Levysoittimen rungon pitää olla tukeva, jotta ulkopuoliset häiriöt, kuten tärinä ja värähtely, eivät välity äänirasiaan. Levysoitin on kuin kolme taideteoksen kaltaista tarkkuustyökalua yhdessä – ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Herkästi kääntyvän äänivarren päässä kiinni olevan äänirasian neula lukee levylautasella pyörivän levyn spiraalimaista uraa, jonka musiikkisignaalin mukaan kaiverretut poikkeamat liikuttavat neulaa. Äänirasia muuttaa neulan – joka on yleensä tietyllä tavatta hiottu pienikokoinen timantti – liikkeen sähköksi. Niiden ääni kelpaa hyvin huolettomaan soittoon. Yhä useampi niistä sisältää tek niikkaa, jota aiemmin oli vain kalliimmissa soitti missa. Soittimen pohjalevy eli plintti, jalat, levylautanen, ripustus, laakeri, moottori ja hihna ovat kaikki tärkei tä, mutta koskevat vain pyö ritinosaa. Mc-rasiassa taas neulan varren päässä on kela, joka liikkuu magneettikentässä. Levysoitin on lähes kokonaan mekaaninen laite. Edullisemmissakin hintaluokissa löytyy laatupelejä. + tasokas äänimaailma + hiilikuituvarsi + laadukas äänirasia hinta Audio-Technica AT-LP120-USB Ammattilaisen valinta Hinta: 289 € HHHH Ilmetyltä Technics 1200:lta näyttävä soitin on jämäkkä ja viimeistelty, tarjoaa monia ominaisuuksia ja on miellyt tävä käyttää. Levylautasen rakenteeseen ja materiaalin valintaan vaikuttavat kaksi eri päämäärää, joista toinen on värähtelyjen neutralointi ja toinen pyörimisnopeuden pitäminen tasaisena. Kokonaan uusi maailma monine mikrotason vaihtoehtoineen avautuu ää nivarren myötä ja vielä yksi äänirasian kautta. Viime vuosina on tullut tarjolle entistä enemmän edullisia levysoittimia. Mekaaniset ominaisuudet Levyn pitää pyöriä mahdollisimman tasaisesti ilman huojuntaa ja värinää. Keskimmäisen ja ylim män hintaluokan soittimet tuovat ääneen enemmän se kä rytmillistä että dynaamis ta painoa, tarjoavat jonkin verran lohkotumpaa ja muu ten kehittyneempää ääniku vaa ja saavat äänen kuulos tamaan elävämmältä ja to dentuntuisemmalta. Äänivarsien päätyypit ovat suora ja S-varsi. Mutta kuinka paljon tietotaitoa on todella valunut alaspäin ja kuinka lähelle kalliimpien soittimien suori tustasoa ovat kustannuste hokkaasti valmistetut soitti met tulleet
Tätä kutsutaan riaa-korjauk seksi. + perushyvä ääni + vankkaa tekniikka kevyt levylautanen äänessä voisi olla enemmän potkua Thorens TD-158 Luokassaan hyvää ääntä Hinta: 299 € HHH Aloitustason soitin, jossa rahat on pantu pyörittimen tekniikkaan, eikä elektroniikkaan. Levymatto toimii myös lisäeristeenä ja torjuu levylautasen värähtelyjen etenemistä levyyn ja sitä kautta ääneen. Toistettaessa tehdään päinvastoin. Vaivattomasti käytettävä soitin tarjoaa hyvin kilpailukykyistä ääntä edullisten levysoittimien sarjassa. Riaa-korjaus tarkoittaa tietynlaista taajuuskorjausta. Levyn sisäuralla etenemisnopeus on enää 30 senttimetriä sekunnissa, jolloin tuo sama värähdysmäärä on pitänyt kaivertaa vielä pienempään tilaan. 50 senttiä sekunnissa Levysoitinta ei voi noin vain kytkeä mihin tahansa. Näin levyn ja levylautasen tai -maton välille muodostetaan mahdollisimman tiukka kontakti, jotta mahdolliset värähtelyt siirtyvät levystä pois joko mattoon tai lautaseen. Matalien taajuuksien vaatima suuri liikepoikkeama ei mahdu sellaisenaan vinyyliäänilevyn kapealle uralle, eikä äänirasia voi myöskään toistaa kovin suuria liikepoikkeamia. Yksi ratkaisu on valmistaa koko levylautanen värähtelyjä kumoavasta materiaalista, kuten esimerkiksi akryylistä. vinyyli-taitto_f.indd 72 8.6.2015 14.06. Neula kulkee levyuraa pitkin, värähtelee kaiverruksen mukaisesti, muuntaa tämän liikkeen sähköksi ja lopulta välittää sen eteenpäin vahvistettavaksi. + jousitettu apurunko + voimansiirto apulautasella + massasta erottuva ääni kevyt äänivarsi kiinteällä vastapainolla ääntä ei voi parantaa rasiaa vaihtamalla Teac TN-300 Tyylikäs moniottelija Hinta: 399 € HHH Helppokäyttöinen, rakenteeltaan pääosin uskottava perussoitin tasokkaalla äänirasialla ja kilpailukykyisellä äänellä. Tämä välttämätön korjaus voi olla erillisessä äänentoistoketjuun kytkettävässä laitteessa tai sisäänrakennettuna soittimeen tai vahvistimeen. Se voi joutua lukemaan urasta 20 kilohertsin taajuista, eli 20 000 kertaa sekunnissa värähtelevää ääntä. 72 telyt että absorboida levyn soittamisesta syntyviä värähtelyjä. Tämä tarkoittaa, että neulan pitää lukea 400 värähdystä yhden senttimetrin matkalta. Vahvistimessa pitää olla sitä varten oma, yleensä phonotai turntable-merkinnällä varustettu liitäntä. Tasaisen pyörimisnopeuden ylläpitoa varten levylautasista tehdään hyvin raskaita, jolloin levylautasen inertia pitää huolen siitä, ettei nopeuden heittely kuulu äänessä, vaikka lautasta pyörittävä moottori ei aina kävisikään täsmälleen oikealla nopeudella. Soitinta on myös mahdollista parantaa Rega Performance Packilla. Mihin levysoitin kytketään. Asiaan voidaan vaikuttaa myös lautasmatoilla, joita voidaan valmistaa eri materiaaleista, kuten huovasta, kumista, korkista tai erilaisista akryyliseoksista. Eräs keino levyn soittamisesta aiheutuvien värähtelyjen torjumiseen on levyn puristaminen levylautasta vasten erityisen puristimen eli klampin tai levypainon avulla. Lp-levyn pyöriessä neula etenee ulkouralla 50 senttimetriä sekunnissa. + hyvä äänirasia + äänivarren eristys muoviosat äänessä voisi olla enemmän vivahteikkuutta ylärekisterissä Denon DP-200USB Levyjen digitointiin Hinta: 289 € HHH Kätevä vaihtoehto, kun tarvitaan helposti liikuteltavaa, ei liian vaatimattomasti soivaa soitinta vinyylilevyjen digitointiin. Tämä johtuu siitä, että levysoittimen antojännite on erittäin pieni, jolloin sitä pitää vahvistaa, sekä niin sanotusta riaa-korjauksesta. SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAKALENTERI METELI.NE T VIRON KAIKKI KEIKAT NYT OSOITTEESTA MELOMAAN.EE KESÄLLÄ TALLINNAAN. Muun muassa tästä syystä äänilevyä valmistettaessa matalia taajuuksia vaimennetaan ja korkeita taajuuksia korostetaan. + usb-dac sitä tarvitseville + reipas ääni muovinen rakenne äänen keveys Äänirasia lukee levyuran muotoja neulansa avulla. Rega RP1 Vähemmän on enemmän Hinta: 399 € HHH Minimalistinen, laadukkaista komponenteista tehty teknisesti pätevä soitin, joka tarjoaa hieman yleisluonteista, mutta muuten kohtuullisen tasokasta ääntä. Ulkopuolisia, muun muassa levylautasen laakeroinnista aiheutuvia värähtelyjä estetään esimerkiksi valmistamalla levylautanen useammasta osasta, jolloin akseliin kiinnitetyn levylautasen ja lp-levyyn koskevan lautasen väliin syntyy rajapinta estämään värähtelyjen etenemistä
Pieneen kokoonsa nähden aktiivikaiuttimet pystyvät tuottamaan ällistyttävän dynaamisen ja tarkan toiston. Genelec Gja F-sarjan aktiivikaiutinten suunnittelu pohjautuu yli 35 vuoden kokemukseen vaativista ammattilaisolosuhteista sovellettuna kotiympäristöön. Mallisto on varustettu signaalin tunnistavalla automaattisella virrankytkennällä, mikä pienentää AV-järjestelmäsi hiilijalanjälkeä merkittävästi. Genelec_Soundi_225x297mm_01.indd 1 27.5.2015 13.04 Genelec tulostus.indd 73 4.6.2015 13.16. Yhdessä muotoilija Harri Koskisen kanssa suunniteltu mallisto sulautuu vaivattomasti erilaisiin sisustuksiin tuoden skandinaavista tyylikkyyttä kotiisi. Löydä lähin jälleenmyyjäsi www.genelec.fi Tyylikästä äänentoistoa kotiisi Genelec on mukana Vantaan asuntomessuilla 10.7–9.8.2015
Äänirasiallakin pitäisi olla jäljellä soittotunteja. Sonab 85 S käy hyvin esimerkiksi siitä, miten levysoittimia rakennettiin 1970-luvulla. Se on puoliautomaattinen hihnavetoinen levysoitin, joita ilmeisesti Yamaha valmisti Sonabille vuodesta 1970 vuoteen 1982. Joukossa on loistavia, mutta kalliita vintage-soittimia 1960-luvulta, mutta myös asiallisia edullisia soittimia 1970–80-luvuilta kuten vaikkapa paljon kehuttu Lenco 75. Luonnollisesti täysin muoviton 85 S painaa 2–3 kertaa enemmän kuin testin hihnavetoiset soittimet. Sillä hinnalla se on todellinen uhka testin kaikille soittimille. Sonab 85 S:n hinta vuonna 1978 oli 1000– 1200 markkaa, mikä nykyrahassa inflaatiokorjattuna olisi noin 600–700 euroa. Jos harkitsee käytetyn soittimen hankkimista, on ensiarvoisen tärkeää huolehtia, että laite on huollettu ja varmasti toimintakunnossa. + tukeva runko + uskottava äänivarsi/ äänirasia-kokonaisuus kevyehkö levylautanen laahaava ääni Dual CS410 Aloitussoitin Hinta: 199 € HH Sopii niille, jotka ilman suuria äänellisiä ja teknisiä odotuksia haluavat päästä nopeasti ja edullisesti kuuntelemaan musiikkia vinyylilevyiltä. Turha tinkiminen voi myöhemmin kostautua moninkertaisesti. Huojuntaa lukuun ottamatta äänessä oli monia hyviä ominaisuuksia. Käytettyjen markkinoilla kunnossa oleva Sonab 85 S vaihtaa omistajaa 150–200 euron keskihinnalla. Vertailun vuoksi päätimme kokeilla käytettyä Sonab 85 S -soitinta 1970-luvulta. Käytettyjen levysoittimien markkinoilla on monia mielenkiintoisia vaihtoehtoja uusille soittimille. Painoa selittää paitsi jykevä runko, myös järeä neljänapainen acsynkronimoottori, painava metallilevylautanen, jonka päällä on varsin asiallisen tuntuinen kumimatto estämässä soimisen sekä suurimassainen metallinen äänivarsi, joka sopii erinomaisesti Ortofon F 15 E ”low-output” -äänirasialle. Vaihtoehtona käytetty KESKITAPPI LEVYLAUTANEN LEVYMATTO RUNKO VETOTAPA: HIHNA MOOTTORI PÖLYKANSI ÄÄNIVARSI PYÖRIMISNOPEUDEN VALINTA RASIAKELKKA ÄÄNIRASIA ÄÄNIVARREN LASKUVIPU SIVUTTAISVEDON POISTON SÄÄTÖ (ANTISKATING) NEULAPAINON SÄÄTÖ (TRACKING FORCE) Levysoittimen osat vinyyli-taitto_f.indd 74 8.6.2015 14.06. Ääni yllätti tasokkuudellaan. Isoääninen soitin poimii informaatiota levyiltä yhtään viivyttelemättä, kutkuttavasti lavan etuosaan tuoden, pienetkin soinnilliset ja dynaamiset vihjeet paljastaen. 74 PB Pioneer PL-30-k Painavarunkoinen Hinta: 375 € HH PL-30-k on aloitustason soitin tukevalla rungolla ja asiallisella äänivarrella. Soitin tarjosi hyvin tasapainoista ja helposti avautuvaa ääntä niin soinnillisesti, äänikuvallisesti kuin rytmillisestikin. + ei vaadi kokemusta levysoittimista + hinta köykäinen rakenne vaatimattomat osat ääni huojuu Perusteelliset testaukset, tekniset tiedot ja laajat arvioInnit löytyvät Hifimaailma-lehden numerosta 4/2015. Vanhoissa soittimissa hinta korreloi vahvasti laitteen kunnon kanssa
17,95 17,95 17,95 17,95 17,95 17,95 Kaikki nämä: www.mtvstore.fi Store TV:stä tuttu Sanni Lelu Antti Tuisku En Kommentoi Egotrippi Vuosi Nolla Muse Drones Lindemann Skills in Pills Adam Lambert The Original High Easyzone tulostus tulostus.indd 75 8.6.2015 8.17
Se on vain ja ainoastaan simppeli, herkkä balladi ja sellaisenaan vetää vastustamattomasti puoleensa. Musen maine on viime vuosina perustunut suureellisuuteen, kompleksisuuteen, tekniseen briljeeraukseen ja hyvän maun rajojen koettelemiseen, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi, Aftermath pysäyttää. Jättimäiseksi kasvavan kymmenminuuttisen Globalistin jälkeen albumi päättyy härskisti a cappellana kaanonissa hoilattuun nimibiisiin: ”Now you can kill / From the safety of your home with drones / Amen”. Muse alkaa olla niin tuttu, että sen omalaatuisuus on liiankin helppo ohittaa olankohautuksella. Kaikki on tietenkin suhteellista, ja toki Dronesilta löytyy kosolti myös niitä päinvastaisia, epäuskoisen päänpyörittelyn hetkiä. Esimerkiksi Psycho on niin simppeliä ja höpsöä boogierockia että suorastaan huvittaa ajatus, että sen esittää tämän hetken suurimpiin stadionbändeihin lukeutuva trio. Mutta eihän se vaadi kuin hyvät kuulokkeet ja 50 minuuttia, että tajuaa kuinka järjetön määrä lahjakkuutta, treenattua taitoa ja silkkaa pokkaa tähänkin albumiin sisältyy. Esimerkiksi Reapers alkaa kikatuskohtauksen laukaisevalla tapping-kitaralla ja kääntyy kertosäkeessä ysärihenkiseksi pehmofunkrockiksi. Albumin teemana on koneiden ja ihmisten välinen valtataistelu, jota kuljetetaan mukana läpi levyn, mutta toki monet tekstit edustavat vähintäänkin vertauskuvallisesti myös reaalimaailman aiheita yksilön mahdollisuuksista rakkauteen. Mercy puolestaan soi niin coldplaymaisena, että se tuntuu lähes pilkkaavan Chris Martinin koplaa huutaen, että näinkin mielenkiintoisesti voi palikat levylle kasata. Muse tuntuu yhä seitsemännellä studiolevylläänkin saavan vilpittömiä kicksejä rajojen hakemisesta sekä ihan vain siitä, että saa seikkailla rockin ihmeellisellä leikkikentällä. Muse Drones Warner ”Huvittaa ajatus, että sen esittää tämän hetken suurimpiin stadionbändeihin lukeutuva trio.” K uv a: W arner Levyarviot 6_15.indd 76 8.6.2015 14.46. Musen viime albumeihin verrattuna käsillä on yllättävän vähillä kikkailuilla kuorrutettu rocklevy, joka on parhaimmillaan omituisen lähellä perusrockia. MIKKO MERILÄINEN HHHH 76 Levyarviot >> ...nostalgia-sana kuitenkin juuttuu kurkkuun kuin vanha öylätti... Musen hyveet löytyvät normaalisti muualta kuin iholle tulevasta koskettavuudesta, mutta tässä uljaassa anthemissa on jotain epätyypillisen inhimillistä. Muse seisoo jääräpäisesti ja ylpeänä älyttömämpienkin ratkaisujensa takana. Teksteissä noustaan korkeisiin sfääreihin. Se sopii Muselle erinomaisesti. Siinä ei kuulla hurjia kitaralurituksia, efektoitua raskautta tai Matthew Bellamyn pakaralihaksista asti pinnistävää falsettia. Mitä enemmän Dronesia kuuntelen, sitä varmemmaksi tulen siitä että albumin paras biisi on se kaikkein epätodennäköisin. Oikeastaan koko Dronesin hämmästyttävin piirre on sitä määrittävä tavallisuus ja helppous. Tai mainio Revolt, joka etenee vaivattomasta säkeistöstä ylvääseen ja epäilyttävän tuttuun kertosäkeeseen – joka on kuin huumorintajulla varustettua U2:ta. Kitarasoundiin palaamisesta huolimatta yleisilmeeltään yllättävän kevyt ja pop Drones on löytänyt sikäli hienon tasapainon, että se jaksaa leikkiä mutta ei kuitenkaan lyö hommaa läskiksi
15 000 Heads rokkaa dylanmaisemmin kuin Meet The Meatballsilla (1984), jonka eräänlainen isä Tales Of Judge Bone on. Vanha Länsi näyttäytyy niissä yhtä tylyn raadollisena kuin loistavassa Deadwood-sarjassa eli juuri sellaisena kuin se oikeasti oli. Lamb Of God siis kurottelee vieraille vesille, rakentaen samalla tunnelmaa, joka on ahdistava kuin tsekkiläisessä vankilassa. Nostalgia-sana kuitenkin juuttuu kurkkuun kuin vanha öylätti, sillä mitään auvoista menneisyyden kultamaata näistä lauluista ei löydy. Originaali materiaali kierrättää sykähdyttävin sanakääntein paljolti vanhaa, mutta huolelliset sovitukset takaavat homman tuoreuden. Ameriikan tuomarin hiukan vaihdellut nimi on vakiintunut Judge Boneksi, joka hyvin sopiikin, koska tuomiot jaetaan tässäkin hahmossa luuta myöten. Vihdoin bändi luo rohkeasti nahkaansa. Elinvoimaisesti vaikka puhelinluetteloa laulavan Morenon kuuleminen tässä yhteydessä sävähdyttää siinä määrin, etteivät Alice In Chainsin vinksahtaneemmalta velipuolelta kuulostavan Overlordin puhtaan laulut edes yllätä. 77 ...nostalgia-sana kuitenkin juuttuu kurkkuun kuin vanha öylätti... Tätä voisi melkein sanoa nostalgiatripiksi sikäli, että Nurmio palaa siihen vanhemman afroamerikkalaisen musiikin kirjoon, jota hän soitteli ja kuunteli ennen kuin hänestä tuli suomalaisen rockin ylin oikeusaste ja terävin filosofi. Kuolemantuottamuksesta syytetyn, ja sittemmin syytteistä vapautetun, Blythen sellissä vietetyt 38 päivää kuuluvat miehen tarinoissa, mutta myös musiikissa. Taustalaulua voisi olla enemmänkin: runsaammin käytetty väljä kööri pukisi aihetta saumattomasti. Bonnie George Campbell on kaihoisan mystinen skottiviisu, Love In Laredo aivan upea desperadon rakkaustarina ja Buffalo’s Bone jäätävä tiivistys inkkarin osasta USA:ssa. Esimerkiksi Embers myllää perunat pellosta, mutta päättyykin äkkiarvaamatta vokalisti Randall Blythen ja Deftonesin Chino Morenon kimppaan. Lamb Of God VII: Sturm und Drang Nuclear Blast Reilun kolmen vuoden takaisen Resolutionin ja sen edeltäjien kohtaama kritiikki kertoo ilmestyessään rullaavinta metallia sitten Panteran huippuvuosien esitelleen Ashes Of The Waken (2004) briljanttiudesta. Seuraavilla albumeilla Lamb Of God pyrki kohti monimuotoisempaa materiaalia, mutta siinä missä tutut turpasaunat pitivät pintansa, valui linjasta loikkaaminen patetian puolelle. Tyylitaju on hallussa ja soitollista iskuvoimaa on kuin pienessä kylässä, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa, ettei kenenkään tarvitse ylisoittaa missään vaiheessa. Viimeisimmät kolme levyä rakennettiin muutamien avainraitojen ympärille, mutta Sturm und Drangilta on hankala löytää ilmiselvää sinkkulohkaisua. JUSSI NIEMI HHHH K uv a: T ravis Shinn K uv a: L eif L aak sonen Levyarviot 6_15.indd 77 8.6.2015 14.10. HENRI EEROLA HHHH Tuomari Nurmio & Hoedown Tales Of Judge Bone Sony Aina ajoittain Tuomari Nurmio piipahtaa englanninkielisen alter egonsa kautta puimassa musiikillista perimäänsä vähän toisenlaisesta vinkkelistä. Erityisesti lieskat lentävät moni-ilmeisyydellään kerta toisensa jälkeen hämmästyttävän kapellimestarin, rumpali Chris Adlerin suunnasta. Fare Thee Well avaa pelin rehevänä sea shantyna Fiddlin’ Billin päättäessä sen vanhasta Isokynästä muistuttaen. Päinvastoin, tummimmistakin molleista uutetaan väkevää elämänhalua. Mutta kuten Tuomarilla aina, karu meininki ei tarkoita masentavaa musiikkia. Muidenkin kuin yhtyeen jäsenten mielessä saattoi vuoden 2012 kesän ja sen lähikuukausien aikana käydä mielessä montakin erilaista skenaariota viisikon tulevaisuudesta. Vaikka Sturm und Drang on monelta osa-alueeltaan yhtyeelle täysin ennenkuulumatonta musiikkia, on kymmenen kappaleen liki täydellisestä diversiteetistä hankala löytää mitään luonnotonta. Se juuri on bluesin, kantrin, folkin ja gospelin idea. Isännän rosoisesti kokeneen laulun lisäksi solistiosastossa loistaa Olli Haaviston linjakas putkityö dobrolla, Weissenbornilla ja lap steelilla Jarmo Nikun mandoliinin/banjon sekä Ninni Poijärven viulun maustaessa Vanhan Maailman siirtolaisuutta heijastelevan keiton herkullisesti. Yhtye, ja eritoten vokalistinsa, kulki läpi helvetin, ja se kuuluu. Kannessa erittäin uskottavan näköisenä poseeraava Hoedown on tälle perinnekyydille ideaali kuski. Toki vaikkapa vuosien takaisen Omertan melodinen velipuoli 512 jää välittömästi soimaan päähän, mutta sen ja monen kaverinsa tarttumapinta tulee ihan muualta kuin totutusta rytäkästä
Old Friends / New War on musiikillisesti yhtä radikaali kuin rohkeimmat Shape Of Punk To Comen irtiotot, mutta mielenkiintoisempi. Nokkelasti nimetty The Best Of Greatest Hits paiskoo pöytään yhtyeen tuotannon alusta loppuun aina vuodesta 2012 alkaen. Bändi on tuotettu soittamaan kliinisen napakasti, mistä juontuu hetkellisiä heavy metal -mielleyhtymiä. Yhtye eteni muoto ennen sisältöä, omaperäinen soundinsa kärkenään. Vihaisin raita Francafrique kertoo kylmäävästi kansanmurhista, lapsikuoron avustamana, totta kai. K uv a: Dus tin R abin Refused Freedom Epitaph Refused oli sävellyksellistä osaamistaan nenäkkäämpi bändi, jonka imagoon kuuluivat niin poliittisuudella flirttailu, pseudo-taiteellisuus (joka lopulta manifestoitui yhtyeen vuoden 1998 Shape Of Punk To Come -julkaisulla) ja ärsyttävyyteen asti viety, itsetietoinen tyylihakuisuus. Tekee mieli laulaa mukana. Kun solisti Dennis Lyxzén karjuu Freedompaluualbumin Elektra-avausraidalla, kuinka mikään ei ole muuttunut, toivon, että jokin sentään olisi ja ikä olisi tuonut näiden nuorena omaan mahdottomuuteensa hajonneiden punkkarien asenteeseen hieman substanssia. Nyt bändi on lähes kyyninen ja uusi levy on musertavan synkkä. Varhainen Paradise Lost oli nykyistä aggressiivisempi, vihaisempikin. Se nostaa yhtyeen ainutlaatuisen ilmaisun seuraavalle tasolle. Tylsäksihän Bush nimittäin kovin äkkiä käy. MIKKO MERILINNA HHHHH RETRO DISTRIBUTED BY Soundi FIN Slayer 06-15.indd 1 05.06.2015 09:19:39 Levyarviot 6_15.indd 78 8.6.2015 13.30. Kvartetin konstailematon punktilitys vetää maton alta keneltäkään lupaa kysymättä, joten turhanpäiväiset stailaajat jäävät pureksimaan kynsiään. Ovat ne perhana sittenkin elossa! Freedom on edeltäjäänsä vähemmän kokeileva albumi, vaikka mukana on torvisektioita, reggaeta ynnä muuta erikoista. Pitkän seikkailun tehnyt Paradise Lost ei ole ollut matkoillaan aina täysin eksyksissä, mutta tällaista kotiinpaluuta on toivottu. Yhtä lailla kommentointi on universaalia irvistelyä, joka pursottaa kuonan seinille. Uudella levyllä on ripaus menneisyydestä napattua deathia sekä goottimetallia. Yhtyeen vahva kokemus puhuu niin sävellys-, sovitusja soittorintamalla keinoin, jotka olivat 90-luvun alussa vasta oraalla. JUHA SEITZ HHHHH Paradise Lost The Plague Within Century Media Paradise Lostin 14. Yltäkylläinen 37 esityksen kokoelma sukii samaistumisen paikkoja varsin tuhlailevasti. Luonnollisesti uutuus on tuotannollisesti valovuoden edellä reilun parinkymmenen vuoden takaisia levyjä, ja musiikillisten yhtymäkohtien kohdalla pesäeroa tekee oikeastaan eniten aika itsessään. Sympaattinen retkue on pitänyt punk-aatetta julkisuudessa enemmän kuin mikään muu suomalainen yhtye vuosikymmeniin. Olen silti aina halunnut pitää Refusedista, onttoudestaan ja itsekorostuksellisesta imagostaan huolimatta. Tai no, mikä olisikaan 43-vuotiaalle kameleontti-Snoopille tavallista – hän kun liikkuu ketterästi gangstaräppärin roolista reggaeleijonaksi tai pornolordista funkdiivaksi. Vieraslistalla vilisee sellaisia nimiä kuin Stevie Wonder, Gwen Stefani, Kendrick Lamar, Rick Ross ja T.I., mutta eivät hekään onnistu tätä albumia pelastamaan. Epätavalliset elementit on nyt valjastettu palvelemaan kokonaisuutta, ja albumilla on selkeästi edeltäjiään enemmän syvyyttä ja rehellisyyttä. Täydellisemmältä ja täyteläisemmältä ei skedepunk voi kuulostaa. studiolevyn äärellä on äidytty puhumaan jopa uudesta tyylistä, mutta ei siinä mitään uutta ole. LINDA SÖDERHOLM H Levyarviot > ...menestystarinan ohjailu on mahdotonta tämän orkesterin parissa... Bush on eniten jälkimmäistä: supertuotettua diskofunkia Rick Jamesin hengessä. Kappaleet jäävät järjestään alle kolmeen minuuttiin, kuorolaulut ja kitaraliiditkin on kuultu jo siinä ajassa. Aidosti muistettavia kappaleita bändin 1990-luvun uralla taitaa olla yhden käden sormin laskettava lukumäärä. Jos musiikin sijasta puhuttaisiin mielenterveydestä, selvät masennuksen riskitekijät olisivat olemassa. Lopetuseepos Useless Europeans värisyttää ja pysäyttää. Varmasti kuitenkin tämän kesän hittikamaa yökerhossa ennen pilkkua sateenvarjococktailien siivittämänä, missä tytöt ovat aina DTF. Elektra ja Dawkins Christ ovat suurille areenoille kirjoitettuja hc-anthemeita, miltei yhtyeen New Noise ja Tannhäuser / Derivee -teosten veroisia. Bush on pinkkiä poppipurkkaa, jolla ei ole mitään tekemistä Snoopin rapmenneisyyden kanssa. Avausraita Egocentric Man niputtaa lievästi Bad Religion -pastissilta haiskahtavan johtoriffinsä kautta meiningin: tarttuvaakin tarttuvammat kertosäkeet ja herkullisen pirullinen asenne ovat ennallaan, ja sävellyskynä on ollut varsin terävänä. True Brew’n tuotanto on miellyttävän pehmeää ja samaan aikaan särmikästä. Pertti Kurikan Nimipäivien biisien aiheista pulpahtelee kehitysvammaisen arjen olennaisuuksia. Ihailtavaa on innostuneisuus, joka veteraanien soittosuorituksesta ja yhtyeen soinnista yhä kuultaa. MIKKO MERILINNA HHHH Pertti Kurikan Nimipäivät The Best Of Greatest Hits Sony Eurooppalainen viisusiirapilla turvotettu massa ei sietänyt Pertti Kurikan Nimipäiviä, mutta se ei himmennä bändin arvoa. Täytebiisejä ei ole. Monilta osin levy muistuttaa Shades Of Godia (1992) ja myös Iconia (1993). Vuoden 2015 Refused keskittyykin siihen, jonka se on nähtävästi aina osannut ja jota se on tietoisesti vältellyt: tarttuvuuteen. Freedom on erinomainen levy. stuodioalbumi Bush ei ole ihan sitä tavanomaista Snoopia. Produktio on teflonia ja biisit mitäänsanomattomia. Levy jatkaa pitkälti siitä, mihin yhteistyössä DâmFunkin kanssa jäätiin: vocoderja autotune-kikkailua sekä synteettisiä äänimaisemia. Vaikka jälki on kulmikasta ja epätasaistakin, bändin persoona puskee esille jokaisessa soinnussa. Tuttuus ja tyyliuskollisuus ovat tässä genressä kuitenkin hyveitä, eikä siitä mitään tulisi, jos Millencolin muuttuisi. 78 79 Millencolin True Brew Epitaph Skeittipunkyhtyeistä skeittipunkein palaa seitsemän vuoden levytystauolta aurinkoisella ja iloisella otteella. Bändi vain kaivautuu takaisin 90-luvun alkupuolella tekemänsä musiikin sointumultiin. Destroy The Man yhdistää valloittavasti r&b:tä ja hardcorea. Luonnollisesti kappaleet ovat pääosin taiten jäsenneltyjä ja niille ladattu tunnelma vahva. Juuri tällaisena yhtyeen uskolliset seuraajat bändin haluavat. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Snoop Dogg Bush Columbia Pharrell Williamsin kokonaisuudessaan tuottama Snoop Doggin uutukainen, järjestyksessään jo 13. Menestystarinan ohjailu on mahdotonta tämän orkesterin parissa. Snoop ei myöskään enää juurikaan räppää, lauleskelee vaan menemään. Yhtye ei ole mikään sosiaalitätien lempilapsi, vaan rouheasti epäkohtia ruotiva haistattelija
78 79 ...menestystarinan ohjailu on mahdotonta tämän orkesterin parissa... DISTRIBUTED BY Soundi FIN Slayer 06-15.indd 1 05.06.2015 09:19:39 Levyarviot 6_15.indd 79 8.6.2015 13.30
Se kuuluu tämän boksin jokaisesta laulusta (kammottavaa Rotterdamin keikalla taltioitua Memphis Tennesseetä lukuun ottamatta). Albumin valttina on sävelmien melodinen vetoavuus, joka perustelee myös tunnevyöryjen mahtipontiset soitannolliset sävytykset ja alleviivaukset. ASKO ALANEN HHHH RETRO K uv a: Island Levyarviot 6_15.indd 80 8.6.2015 13.30. Albumilla on kuultavissa kaikki A.R.G.:n ominaispiirteet kipeää tekevistä piiskariffeistä solisti Tenho Kareenin rutikuivaan kärinään. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy levyn soundeihin. Tanssihittejä sen sijaan löytyy kosolti, kuten Over And Over ja indienörttianthem Boy From School. Vaikka kyse on tanssimusiikista, joka genrenä kautta aikain ei ole pyrkinytkään kirjallisiin ansioihin, on Hot Chipin suurin ongelma sanoitukset. Kertoo kyllä paljon nykyisestä levyteollisuudesta, että käytännössä unohdetulta bändiltä, joka eli vain yhden vuoden (1970) ja julkaisi uransa aikana vain yhden albumin (Fotheringay) voidaan julkaista kolmen cd:n ja yhden dvd:n hienosti toimitettu boksi. Bändin historia kuuluu, mutta se ei ole asettanut rajoitteita. Sen musiikki muistuttaa vahvasti Neurosista, etenkin vuoden 2001 A Sun That Never Setsiä, mutta on pääosin akustista. Akustisista soittimistaan huolimatLevyarviot > ...koko skenen nousu ja tuho tapahtui vain muutaman vuoden aikana... Sandyn äänestä löytyy huikaisevaa voimaa, mutta myös herkkää sensuaalisuutta ja tekstin sisimmän olemuksen syvää ymmärrystä. Welchille laulut ovat henkilökohtaisia elämyksiä ja kokemuksia, mutta hän on etäännyttänyt ne julkisiksi sekä työteliään tuotannon hionnan että teemojen valikoinnin kautta. Von Tillin rosoinen lauluääni ja tremoloefektien kyllästämät sähkökitarat täydentävät akustisen kitaran, pedal steelin ja jousien luomaa melankolista tunnelmaa. Tuo vuosi saattoi olla Sandy Dennyn elämän parasta aikaa. Siihen kun lisää viimeisimpänä porukkaan tulleen rumpali Timo Hanhijoen monipuolisen, piirun verran kokeilevammin soittotatsin, niin makusteltavaa löytyy toistuvaan kuunteluun. Redemption From Refaim Ranka Kun A.R.G. Kokemuksen myötä mukaan on tullut korkeintaan vieläkin rehvakkaampaa haara-asentoa ja kasvoihin syvempää uurretta. Varsinkin akustiset instrumentit ovat äänitetty ja miksattu erinomaisesti. Sandy perusti sen aviomiehensä Trevor Lucasin kanssa huomattuaan, ettei folkpurismia kohti kehittyvässä Fairport Conventionissa ollut tilaa hänen sävellyksilleen. Welch ei pura tunteitaan soul-tyyliniekkojen liioiteltuun äänenkäytön tekniseen taiturointiin, vaan lataa elämyksensä suoriin melodisiin koukkuihin ja popin kertovaan perusproosaan. Fotheringayn muistavat vain harvat. Ydinkaksikko Alexis Taylorin ja Joe Godardin suurin ansio onkin modernin tyylikkään tanssimusiikin tekeminen, johon yhdistyy luontevasti discon sekä konemusiikin perintö ja joka toimii ennen kaikkea singleinä. Hänen kuuluva ja konstailemattomasti soulahtava lauluäänensä pitää horjumatonta komentoa tiiviille taustatyöstölle. Ne eivät ole henkilökuvassaan kovinkaan intiimejä saati kattavan syvällisiä, vaan hyviin ja voimakkaisiin melodioihin puettuja kuohahduksia tai levollisenkin oivalluksen hetkiä. Florence + The Machine How Big, How Blue, How Beautiful Island Florence Welchin orkesterin kolmas albumi on kromatun kiiltävästi tuotettua, äänekästä popmusiikkia, joka tuo pintapuolisesti mieleen pahamaineisen AOR-radiorockin ja MTV-videorockin vakiokonstit läpitunkevien soundien, riffien ja kertosäkeiden muodostuksessa artistin luonnollisen karisman sijasta. Redemption From Refaim ei nimittäin kuulosta comeback-levyltä. A.R.G. Selväpiirteiset laulut on taitavasti muotoiltu tutumman oloisiin sävelkulkuihin, mutta tällä omalla reviirillään Welch vakuuttaa itsetietoisella tulkinnoillaan ja reaktioillaan muusikoiden Masiinansa myötäkäynnin ääniin ja tahteihin. TIMO KANERVA HHHH Steve Von Till A Life Unto Itself Neurot A Life Unto Itself on Neurosisin Steve Von Tillin neljäs soololevy. Redemption From Refaimiä ei tarvitse suhteuttaa nykyaikaan tai verrata sitä seuraavaan sukupolven näkemykseen. 80 81 Hot Chip Why Make Sense. Koko skenen nousu ja tuho tapahtui vain muutaman vuoden aikana, mutta se oli vaikutuksiltaan sitäkin kauaskantoisempi. Niinpä How Big, How Blue, How Beautiful paljastuu pakettia availlessa kuoriaan kiinnostavammaksi, hyvin kypsytetyksi ja tietoisen sulavaksi kuunteluelämykseksi koko albumin mitalta. Mukaan on otettu kesken jäänyt ja sittemmin vuonna 2008 viimeistelty kakkoslevy sekä runsain mitoin yllättävän hyvätasoisia liveja demoäänitteitä. No, yhtye kiertää koko kysymyksen. Tekstit ovat avointa ihmettelyä kohdalle osuneista asioista ja johtopäätöksillä tai viisauksilla höystettyä kerrontaa asioiden mielenkiintoisemmista puolista. oli levyillään ehtinyt runtata suoraviivaisen brutaalia thrashia ja astetta teknisempää kikkailua, kunnes motivaatio oli kulutettu loppuun. How Big, How Blue, How Beautiful -albumilla Welch on kuitenkin varmistanut joka kappaleen tekijänä, että sovitusja soundiratkaisuja sekä laveampaa tuotantopuolta on puleerattu ja paisuteltu niiden ehdoilla. Riitaisa Fairport oli jäänyt taakse, ja Fotheringayssä oli kiva tehdä musiikkia. Nyt ollaan ajattoman rässin äärellä. Domino Albumimitta on aina ollut haastava konsepti brittiläiselle Hot Chipille. Alexis Taylorin pintaan miksattu persoonallinen lauluääni ei enää riitä pelastamaan kappaleita, jos sanat ovat yhdentekeviä ja tuotanto ei ole riittävän kiinnostavaa. Sisään rakennetut erityissävyt, kuten torvisovitukset, antavat albumille luonnollista potkua ja yllätyksellisyyttä on viritetty muihinkin yksityiskohtiin. pisti pillit pussiin kahden albumin jälkeen 90-luvun alkupuolella oli suomalaisen thrash metalin ensimmäinen aalto jo nähty. True Detective –sarjan tunnariin tykästyneiden kannattaa tutustua myös Von Tillin lohduttomaan americanaan. Se luo paluulevylle kiintoisan asetelman: miten yhtye jatkaa 24 vuoden levytystauon jälkeen. Aloituskappale Huarache Lights ja single Need You Now ovat ainoita uusia relevantteja kappaleita, joista jälkimmäinen ilahduttavasti samplaa Sinnamons-yhtyeen Need You Now -kappaletta. Why Make Sense. ANTTI LUUKKANEN HHHH Fotheringay Nothing More Island 31-vuotiaana menehtynyt Sandy Denny otti paikkansa musiikin historiassa sekä Fairport Conventionin kulta-aikojen laulajattarena että erinomaisella soolotuotannollaan. on jälleen tuotannoltaan tyylikästä, mutta yllätyksetöntä Hot Chipia. ARTTU SEPPÄNEN HH A.R.G. Livenä hypnoottiset ja hurmokselliset tanssibileet järjestävä yhtye ei ole kertaakaan uransa aikana pystynyt luomaan täysin koherenttia levyä, vaikka edellinen In Our Heads oli jo lähellä huikealla tuotannollaan
Siinä on kuitenkin koLevyarviot 6_15.indd 81 8.6.2015 13.30. Hänen tarkka ja kulmikas soittotyylinsä kuitenkin tukee levyn biisejä täydellisesti. Sitten tuli Idols ja yhdeksän vähintään kultaa myynyttä albumia. Mukana tohinoissa kuullaan sopimusteknisiltä vaikuttavista syistä myös VilleGallea ja Mikael Gabrielia. Barnesin asenne uutta Leftfield-albumia kohtaan tuntuu niin yhdentekevältä, että kiekon julkaisua bändin nimellä on vaikea sulattaa. Von Tillin soitossa ei ole folktai bluesmuusikoiden joustavuutta. Ja oliko sen touhuissa jotakin uudelleen herättelyn arvoista. Jurek Reunamäen tuottaman kiekon kirkkaanpunaisena johtoajatuksena on itsensä hyväksymiseen kannustaminen. Varmasti monet vielä omaa matkaansa tekevät tämän hyökyaallon voimaa säpsähtävät. Kuten hän yli kymmenen vuotta sitten Coal Chamberin huhuttua paluuta vertasi. Eikä siinä mitään. Birch Bark Box on ehkä A Life Unto Itselfin paras biisi, mutta todella levy pääsee oikeuksiinsa vasta kokonaisuudessaan kuunneltuna. Myös artistimme yllä leijuvalla homo– hetero-mystiikalla leikitellään. Koska Von Tillin lauluääni ei ole erityisen melodinen eikä biiseissä ole koukkuja tai varsinaisia kertosäkeitä, vaatii levy muutaman kuuntelukerran avautuakseen. NUUTTI HEISKALA HHHH Antti Tuisku En kommentoi Warner Vuonna 2003 Antti Tuisku oli Siwan kassa Rovaniemeltä. Käsillä onkin kiistatta faniensa ja lukuisten kaappifaniensa kanssa kasvaneen Tuiskun rehellisin ja sitä kautta kiinnostavin albumikokonaisuus. Edellisen studioalbuminsa Rhythm & Stealth 16 vuotta sitten julkaissut duo on Alternative Light Sourcella kutistunut Neil Barnesin sooloprojektiksi Paul Daleyn jäätyä kelkasta jo hyvissä ajoin ennen tätä valjua comebackia. EERO TARMO HHH Coal Chamber Rivals Napalm Olkoonkin että Coal Chamber onnistui numetalin kultakaudella tekemään välttävää nimeä, ei ainakaan alleta A Life Unto Itself on selvästi metallimiehen levy. Listaennätyksiä rikottiin ja loppuun palettiin. Pään pyörtämisen syyt kun tuppaavat showbisneksessä olevan vuosi vuodelta moninaisempia. Vuonna 2015 Antti Tuisku on käsite. Vaatikin siis perusteellisen peruutuksen vuosituhannen vaihteen molemmin puolin julkaistujen kolmen albumin pariin, jotta saisi edes hieman kiinni mistä bändissä oli kyse. Älä koskaan sano älä koskaan. Teennäisin goottihuokailuin kuorrutetun viiden pennin Kornin perusteella en yhtään ihmettele Dez Fafaran irtiottoa, ja vuosia jatkunutta omistautumista, jyräävän ja ennen kaikkea persoonallisen Devildriverin pariin. Se on kaikkia ihailtuja artisteja yhdistävä piirre. Ei mielestäni. HENRI EEROLA HH Leftfield Alternative Light Source Infectious Leftfieldin 1995 ilmestynyttä Leftism-albumia voi hyvällä omallatunnolla kutsua konemusiikin klassikkolevyksi. Ripaus White Zombie -jolkottelua on pirtsakka lisä, mutta muuten pitäydytään kliseisen takaperoisessa rähinässä. KoneHELSINKI-farkuista ja viikoittaisista parturikäynneistä vapautetusta popparista huokuu jalostuneen itsetuntemuksen aikaansaamaa vapautuneisuutta. Alternative Light Sourcen soundi puolestaan kuulostaa valikoimalta moneen kertaan käytettyjä keinoja. Kymmenennellä En kommentoi -studioalbumillaan entinen koko perheen poju soutaa ennenkuulumattoman eroottisilla vesillä – lyriikoissa vaihkirjoittaneelle jäänyt sen muutaman vuoden pyrähdyksestä muuta mieleen kuin töksähtävä Shock The Monkey -duetto Ozzyn kanssa. Leftismin aikoihin Leftfield viihtyi myyntilistojen lisäksi musiikkialan palkintogaaloissa ja nautti edelläkävijän maineesta. Jopa Fafara, toisessa bändissään sanansa parhaimmillaan nerokkaasti asetellut keulakuva, vaikuttaisi taantuneen neljännelle luokalle. Kappaleet rakentuvat hitaasti, mutta määrätietoisesti. 80 81 detaan sylkeä, vaakamambataan ja puntaroidaan mimmien pantavuutta. Rivals ei ole millään mittapuulla hyvä albumi, mutta pesee sentään jokaisen edeltäjänsä. Alternative Light Source on parista vetävämmästä biitistään huolimatta seesteinen kokonaisuus. A Final Hit -biisi tallentui osaksi ajankuvaa Trainspotting-elokuvan soundtrackilla. Albumin parhaat hetket sijoittuvat Little Fishin tamppauksen keskelle ja Head And Shouldersin Sleaford Mods -turinointiin
Parhaimmillaan Spooky Tooth oli gospel-henkisimmillään, vaikka myös Beatlesja The Band -tulkinnat toimivat hyvin. 82 83 Monotony Fields ei silti perustu yksin intensiiviseen tunnelmaan. Artin kollektiivisesti toteutettu, monitahoinen Supernatural Fairy Tales (1967) kuuluu brittipsykedelian kärkipäähän Harrisonin laulaessa ilman Tooth-kauden Cocker-karjahteluaan. Ehdottoman suositeltava afrofolktuttavuus. Kaksikko on valinnut tällä kertaa työmaakseen Vantaan Kehäradan rakennustyömaat ja luolat, jonne he veivät Rinteen bassoklarinetin ja Majamäen marimban käymään herkkää dialogia. Levyn musiikilliseen tyylikirjoon mahtuu niin räjähtävä You Built Me Up kuin The Beatlesin Get Backin tavoin rytmittyvä Be With Me ja sovitukseensa Phil Spectorin ideapankista lainaa ottava In My Home. Olisi ollut mielenkiintoista saada levylle mukaan myös varsinaisesta työnteosta aiheutuneita ääniä. Then Again todistaa, etteivät vanhat hyvät ajat aina olleetkaan kovin hyviä. Jo sangen nuorella iällä musiikkiin pääosin isovanhempiensa ansiosta syventynyt Blick Bassy on myös ylistettyjen kamerunilaisten Jazz Crewsekä Macase -yhtyeiden perustaja. Projektin äänitystekniikkaa on korostettu tiedotteissa ja julkisuudessa eniten, mistä moni voisi epäillä meneekö muoto itse musiikin edelle. Varsinkin fonisoolot. LINDA SÖDERHOLM HHHH Spooky Tooth The Island Years 1967-1974 Island Chris Blackwellin Jamaikalta Lontooseen siirtämä itsenäinen Island-merkki näytteli isoa osaa brittirockin/ folkin kehityksessä. Tuloksena ei ole erityisen muistettavia teoksia, mutta silti viisi kaunista ja rauhallista dokumenttia Kehäradan rakentamisesta, jotka tulevat varmasti sopimaan äänimaisemiksi tuleville asemille. Suvereeni ja virtuoottinen Landreth on varmaankin tehnyt levyn ihan vilpittömällä mielellä, mutta miksi omien, ihan kivojen, bluesbiisien lisäksi äänitteelle on ollut pakko ottaa umpikaluttuja stankkuja, kuten Dust My Broom. Jos positiiviselle suhtautumiselle poplaulujen kirjoittamiseen ja esittämiseen pitäisi etsiä synonyymiä, niin The Proclaimers ja Let’s Hear It For The Dogs olisivat varteenotettavia ehdokkaita. Biisintekoon Wright toi vahvan lisän ja kirjoittikin valtaosan materiaalista. Ja pyh! Tosiasiassa tulee mieleen, että olisiko äijän ideasammio jo tyhjenemässä, kun hän vetää monissa kappaleissa tuttuja, tosin hyviä, slidekikkojaan kuin automaatiolla. JUSSI NIEMI HHH Levyarviot > ...moni voisi epäillä meneekö muoto itse musiikin edelle... Kuinka veljekset ovat ylipäätään kyenneet työskentelemään yhdessä yli 30 vuotta ja millä ihmeellä he ovat pystyneet säilyttämään musiikissaan yhä kuuluvan intohimon. Lumoavaa laulua säestävät aistikkaasti melodiset kitara, sello, pasuuna ja huuliharppu. Kovin kauas innoittajista ei silti missään vaiheessa jääty. Tämä boksi kattaa sen koko uran tuhdilla kirjasella ja yhdeksällä cd:llä bonuksineen, joista Live In Oldenburg 1973 julkaistaan vasta nyt. Echoja delay-efektit kun ovat miksauspöytiin kuuluneet jo jonkun tovin. EERO KETTUNEN HH RETRO INDIECO ONNITTELEE 40-VUOTISTA SOUNDIA! www.indieco.fi • www.facebook.com/indiecofinland JUKKA GUSTAVSON & HOEDOWN Mountain Information BLACK LIZARD Solarize PALEFACE Snaijaa – luova tuho remix LP / DIGITAL CD / DIGITAL ANTTI PAALANEN Meluta CD / DIGITAL CITYMAN EP LAPINPOLTHAJAT III CD / LP LP / DIGITAL VINYYLI EP 12” / DIGITAL ANNA KOKKONEN Kesän askeleet BLIND CHANNEL Unforgiving DIGI-SINGLE DIGI-SINGLE LAURI PORRA Flyover CD / DIGITAL THE NORTHERN GOVERNORS: All Rise CD / DIGITAL IndieCo mainos 6_15.indd 4 8.6.2015 13.27 Levyarviot 6_15.indd 82 8.6.2015 13.30. Jaakko Eino Kalevin uusi levy taas on maailmanluokan poppia. ARTTU TOLONEN HHHH Tapani Rinne & Teho Majamäki Under The Ground Aani Äänitettyään Inside The Temple -levyn (2011) Intiassa Tapani Rinne ja Teho Majamäki siirtyvät länsimaalaisen silmissä vähemmän romanttisiin, mutta vähintään yhtä eksoottisiin maisemiin. Laulaja/kosketinsoittaja Gary Wrightin liityttyä nimeksi tuli Spooky Tooth. Pohjattoman surumieliset, kauniit sävelkulut yhdessä harkiten käytettyjen eri laulutyylien kanssa vetävät kenet tahansa lopulta hiljaiseksi. Hard rockia lähestyttäessä laulajat ajoittain ylieläytyivät. Ehkä paras on omatekemä Johnny Winterin muistolle omistettu Firebird Blues. VILLE SORVALI HHHHH Jaakko Eino Kalevi Jaakko Eino Kalevi Weird World Record Co. Vuosia sitten Jaakko Eino Kalevi julkaisi Töölö Labyrinth –nimisen levyn, joka tuntui häviävän jälkiä jättämättä. Teksteisssään The Proclaimers kurkistaa toki myös menneeseen, mutta otteensa on moniin ikätovereihin verrattuna huomattavan kriittinen. Ja tämä vie mukanaan rajummin kuin mikään miehen aiemmista levyistä. PERTTI OJALA HHHH Shape Of Despair Monotony Fields Season Of Mist Monotonia on vaikea laji. sankielisillä lyriikoilla säestettynä. vin vähän tylsää, konventionaalista ja vanhanaikaista levyä pelastamaan. ARTTU SEPPÄNEN HHH Sonny Landreth Bound By The Blues Provogue Blues on pahimmillaan todella tylsää kliseemusaa. Levyn 5-minuuttinen alkusoitto (puolet avausraidasta) on hyvin linjassa 11 vuoden levytystauon kanssa. Levy on kaunista akustista tunnelmointia basThe Proclaimers Let’s Hear It For The Dogs Cooking Vinyl Identtisten skotlantilaiskaksosten Craig ja Charlie Reidin kymmenettä studioalbumia kuunnellessa joutuu kummastelemaan ja ihastelemaan ainakin kahta asiaa. Raja on vähintäänkin häilyvä. Viehättävintä on tapa, jolla Jaakko Eino Kalevi on onnistunut säilyttämään oman uniikin ja hieman kotikutoisen fiiliksensä siitä huolimatta, että levystä huokuu maailmanluokan tekemisen meininki. 53-vuotiaat Reidit ovat tasaisen innostuneita rakkaudesta, isyydestä ja Skotlannin itsenäisyyspyrkimyksistä. Ja vaikkei tästä mitään ymmärräkään, niin Bassyn laulannan kuuntelu on silti todellinen nautinto. Kiinnostukseni Shape Of Despairin uutta tulemista kohtaan heräsi, kun Monotony Fieldsilta julkaistiin ensimmäisenä maistiaisena sen nimikkokappale. Bluesin kulunut lyyrinen kuvasto ei kai vaan nappaa meikäläiselle. Tästä tulee hetkittäin mieleen Sebastian Tellier ja rakastamani levy My God Is Blue, mutta ilman massiivista egoismia. Kuulehan sie Sonni, pystyt parempaankin! Kokoo ittes, ole mies! HEMMO PÄIVÄRINNE HHH Blick Bassy Akö Naive Ranskassa suosiota nauttivan kamerunilaissyntyisen Blick Bassyn kolmas sooloalbumi Akö on ihastuttavaa maailmanmusiikkia Afrikan sydämestä. Tuloksena on herkkää, sulokasta, pirteää ja hyväntuulista fuusiomusiikkia sielukkaalla soundilla. Muutamakin tuntemani ihminen oli kuulemma ahdistunut kappaleesta niin paljon, ettei voinut kuunnella sitä kerralla loppuun. Näillä minimalistisilla aineksilla saadaan aikaan kauniisti resonoivia äänimaisemia, joista totta puhuen asiaa tietämättä ei pystyisi sanomaan ovatko ne äänitetty studiotilassa vai luolassa maanpinnan alapuolella. Hän on lisäksi tehnyt yhteistyötä Salif Keitan ja Manu Dibangon kaltaisten suuruuksien kanssa. Ratkaisu on tervetullut aikana, kun ylituotettua ja sisällöltään onttoa musiikkia tehdään enemmän kuin koskaan aiemmin. Levy on hieman puuduttava putkeen kuunneltuna ja parhaimmillaan yksittäisinä biiseinä. Tarinan mukaan artisti kiikutti laatikollisen levyjä Stupidoon ja lähti sitten itse matkoille. Spencer Davis Groupin menestyksen jälkeen yhtiö kiinnitti r&b-ryhmä The V.I.P’sin, josta psykedelian ja miehistömuutosten myötä tuli lyhyesti Art. Ei hittipotentiaalia, mutta kaunista kamaa, joka tempaisi mukaansa paremmin kuin miehen aiemmat levyt. Ja kerta kerralta siihen uppoutuu syvemmälle. Shape Of Despair tekee kaiken omana aikanaan. Levyn musiikki oli maalailevaa ja toi lähinnä mieleen Talk Talkin uran loppupuolen esteettiset irtiotot. Pääsääntöisesti mentiin jossain Trafficin ja Procol Harumin välissä, mutta niiden taso saavutettiin vain hetkittäin. Siksi en ilahtunutkaan, kun 64-vuotiaan slidekuningas Sonny Landrethin uusimman Bound By The Blues -levyn ensimmäinen kappale Walking Blues alkaa: ”Mie heräsin sängystäin, eikä ollu etes kenkiä jalassa.” Ihanko totta. Voi veljet! Aiemmin myös zydecoa viljellyt Sonny veivaa jo kolmannellatoista soololevyllään pelkkää bluesia, muka fanien toiveesta ja tämä on niinku paluu juurille. Let’s Hear It For The Dogs on riemukkaan energinen kokoelma tiukalla skottimurteella laulettua ja vivahteikasta folkilla silattua popmusiikkia. Monotony Fields etenee ihan tosissaan niin hitaasti, että se ahdistaa. Sitäpaitsi kesän kynnyksellä julkaistuna tällainen levy pääsee aivan eri tavalla oikeuksiinsa. Pääsolisti pianisti Mike Harrison oli vahva Stevie Winwood -tyyppinen, gospel/soul-sävyjä suosinut vokalisti urkuri Wrightin täydentäessä häntä vähän ylempää, usein falsetissakin. Tiedä sitten. Bassa on yksi Kamerunissa puhutuista 230 heimokielestä, jonka käyttöä Blick Bassy perustelee oikeutetusti kielen suojelemisella ja säilyttämisellä. Bändin erikoisuus oli kahden laulaja-kosketinsoittajan eturintama, toki myöhemmin Mott The Hoopleen liittynyt kitaristi Luther Grosvenorkin pääsi ääneen. Se jatkaa selvästi siitä mihin Modern Life (2010) jäi, mutta nyt musiikkia tekee huomattavasti kypsempi artisti paremmilla resursseilla. Myös sen jokainen musiikillinen teema on kiinnostava, ikään kuin osoituksena siitä että ajan kanssa sitä rakentaa vaikka minkälaisen linnan. Osittain suomalaisten Thergothonin ja Skepticisminkin lanseeraama hautajaisdoom on äärimmäisen hidasta, raskasta, harrasta ja vangitsevaa musiikkia – tai sitten vain helvetin tylsää. Toiminta-alue on tuttu pop, lounge, folk, indie ja konemusa mutta kaikki on isommalla. Blick Bassyn tyyli yhdistelee perinteisiä afrikkalaisia sävelmiä, etnistä jazzia ja vaikutteita bossa novasta
INDIECO ONNITTELEE 40-VUOTISTA SOUNDIA! www.indieco.fi • www.facebook.com/indiecofinland JUKKA GUSTAVSON & HOEDOWN Mountain Information BLACK LIZARD Solarize PALEFACE Snaijaa – Luova tuho Remix LP / DIGITAL CD / DIGITAL ANTTI PAALANEN Meluta CD / DIGITAL CITYMAN EP LAPINPOLTHAJAT III CD / LP LP / DIGITAL VINYYLI EP 12” / DIGITAL ANNA KOKKONEN Kesän askeleet BLIND CHANNEL Unforgiving DIGI-SINGLE DIGI-SINGLE LAURI PORRA Flyover CD / DIGITAL THE NORTHERN GOVERNORS: All Rise CD / DIGITAL IndieCo mainos 6_15.indd 4 8.6.2015 14.35 Levyarviot 6_15.indd 83 8.6.2015 14.37. 82 83 ...moni voisi epäillä meneekö muoto itse musiikin edelle..
Levyn vauhtiraitoihin kiteytyy yhtyeen vimmainen energia, kitaravetoinen sähäkkyys ja umpimelodisten kertosäkeiden iskevyys. Kahden viikon välein vuosina 2009-2010 ilmestyneet 26 pikkulevyä koottiin myöhemmin myös pitkäsoitoiksi, mutta nyt käsillä on Ashin seitsemäs varsinainen studioalbumi. VaikutteiLevyarviot > ...ja sahaan sen jälkeen kivekseni irti... Levy on kuin opastettu kierros lähivuosien brittiläisen klubimusiikin historiaan, mutta soundeista on tehty on helpommin lähestyttäviä. Mielestäni ihmisen on järkevää suhteuttaa mahdollista jäljellä olevaa aikaa omaan tekemiseensä. Tästä pidin aina David Axelrodinkin levyissä. – Ollaan pitkään vedetty livekeikkoja bändin kanssa ja tietyt biisit ovat toimineet niin hyvin, että ajateltiin että levy on tehtävä. KAISLA LEVEELÄ HHHH Mistä idea bändilevyyn ja millaiseksi kokemus osoittautui, Kasperi Laine. Inhimillistä ja helposti lähestyttävää, mutta silti jotenkin mahdottoman suurta. In Colour on upeaa musiikkia. Niissä yhdistyivät eeppisyys ja ihmisyys. Ash Kablammo! earMUSIC Jo 20 vuotta punkahtavalla ärhäkkyydellä voimapoppiaan silannut Ash pyörtää takavuosien puheensa ja palaa täydessä mitassa. Kitaristi Dave Mustaine näyttää viihtyvän hyvin valokeiloissa; kepittäjäkeisari pääsee hektisimmissä sovituksissa tiluttamaan hysteerisillä maneereilla. TEKSTI: KAISLA LEVEELÄ Maaliskuussa 2010 Hollywoodin Palladiumin areenalla filmattu keikka riipii kokonaan Rust In Peacen sekä sekalaisia konserttibravuureita. Toivottavasti. Axelrodin levyt ovat kuitenkin ajattomia eikä niistä ole tullut dekadenttia kitschiä. JUHA SEITZ HHH DVD K uv a: Sony Levyarviot 6_15.indd 84 8.6.2015 13.30. Miten on oman elämänsä supersankari Laineen Kasperin laita. Levy on looginen jatko edeltäjälleen, mutta piirun verran parempi kaikilla osa-alueilla. Twilight Of The Innocentsin (2007) ilmestyttyä nokkamies Tim Wheeler ilmoitti yhtyeen julkaisevan jatkossa pelkästään singlejä. Ei voi vaan dokata baarissa, koska siinä aika menee hukkaan ja muuttuu katkeraksi vanhaksi mieheksi. Yhteiskunnan epäkohtia ja ajan ilmiöitä nostetaan esiin, mutta ratkaisujen sijaan tehdään ennemmin pesäeroa vallitsevaan ajatusmaailmaan, tyydytään fiilistelemään katujen pieniä iloja tai fantasioimaan paremmasta huomisesta. Sitten kun kahdeksan jätkää laittaa tekemään sitä mikä jo riittäisi, niin musiikki vie mennessään ja pitää ruveta musiikin ehdoilla menemään. Kerralla nautittuna ryhmän sävelsoppa sakeutuu yksipuoliseksi, joten annostelu on paikallaan. Palava kaupunki on teemallisesti jatkumoa Pako-Laineelle. Vaikka intiimisti lähellä yleisöään riffejä tykittävä Megadeth osaa asiansa, setin dynamiikka ei aivan kestä loppuun saakka. Singlesarjan konepitoisuudesta kitaravoittoisuuteen palannut Ash sävyttää Kablammoa! myös Moondustin ja For Eternityn kaltaisilla pianon ja jousien koristamilla voimaballadeilla. Dvd:n lyhyessä bonusosiossa kuluttaja pääsee kurkistamaan säpinään lavan takana. 84 85 Megadeth Rust In Peace Live EV Classics Megadethin syyskuussa 1990 julkaistu thrashmetallikakku Rust In Peace kiilaa monien mielestä yhtyeen terävimpiin aikaansaannoksiin. – Ainakin sen verran on tajunnut, että hommat on tehtävä. ”Ei hätää, en oo ehdolla vaaleissa, meikä ehdottelee vaan baareissa”, laulaa Laine Sopeutumaton-kappaleessa tiivistäen oman supersankariutensa ongelmat yhteen riimiin. Onhan se monimutkaisempaa, mutta yhdessä soittaminen ja kerroksellinen musiikki on lähellä sydäntäni. Todennäköisesti. Uusintajulkaisuna päivänvalon saanut illanvietto tallennettiin pieteetillä. Vitaalisessa rypistelyssä tulee selväksi, kuka on bändin tähti. Laineen Kasperi Palava kaupunki Fullsteam/Sony Oman elämänkuplansa supertähti ja -sankari Laineen Kasperi palaa levytyskantaan kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen. Ashin uudestisyntyminen palauttaa hetkittäin mieleen Buzzcocksin kulta-ajat. – Kyllä siellä varmasti on jatkumoa esimerkiksi siihen miten nähdä maailma tuttu, arkinen ja turvallinen uusin silmin ja löytää syvyyttä sieltä missä syvyyttä ei ole. In Colourin eväät riittävät. Korjattava tiedostetaan, mutta baarit, bisset ja tissit miellyttävät arjen sankaria enemmän. Jamie xx:n soolo kuulostaa myös juuri tältä hetkeltä, ja konemusassa käytettävissä olevalla teknologialla – kuten Axelrodin kohdalla infrastruktuurilla – on taipumus leimata syntyneitä biisejä jos niiden eväät eivät jollain tasolla riitä kantamaan soundin taakkaa. PERTTI OJALA HHHH Jamie xx In Colour Young Turks Onko Jamie xx aikamme David Axelrod. Kablammon! liikkeelle räjäyttävä Cocoon todistaa pitkän julkaisutauon tehneen Ashille pelkästään hyvää. Albumi vankisti aikoinaan bändin suosiota perusmetallistien keskuudessa, joten ei ole ihme, että yhtye palaa äänitteen materiaaliin aika ajoin. Tim Wheelerin kombo tuli, näki ja voitti. Kamerat hiipivät muusikoiden iholle, eikä ääniraidan tuhdeista soinneista löydy valittamista. Mulla ei ole pakottavaa tarvetta löytää joka levylle uutta tapaa sanoa, vaan nauttia siitä mitä ja miten haluaa sanoa. Moottoripyörien näytösajojen legendalle omistettu Evel Knievel toimii westernrautalankaisena välisoittona tehokkaasti kuin Viikate. Nyt musiikkia täytyy tehdä, kun sitä tuntuu tulevan ja on aikaa tehdä. Go! Fight! Win! on raskaana jyräävine riffeineen ja kannustushuutoineen kuin Ashin paluun slogan. Palavan kaupungin lyriikat ovat teemallisesti jatkumoa Pako-Laineelle. Musiikki on totutun mollivoittoista, paikoin ahdistavaa, mutta koko ajan rikasta ja raikasta. Minusta on hieno fiilistellä asioita, jotka eivät lähtökohtaisesti ole fiilisteltäviä. Itse olen ajatellut, että hyvä rytmi, hyvä tarina ja motivaatio kertoa tarina riittää biisiksi tässä musiikkilajissa. Muista supersankareista poiketen Kasperi ei yritä pelastaa maailmaa, vaan tyytyy havainnoijan rooliin. Tämä on ainoa tapa saada ne toimimaan synnyinympäristönsä ulkopuolella. Onko havaintoni oikea. Supersankareilla ei ole tapana vanheta. Siinä missä Pako-Laineella ihastutti taiten samplatut kitarat, torvet ynnä muut soittimet, on Palavalla kaupungilla samanniminen yhtye soittamassa rytmit elävänä. Axelrodin levyt olivat myös selkeästi oman aikansa tuotteita, jo senkin vuoksi, että pian hänen aikansa jälkeen sen tasoiset studio-orkesterit olivat mennyttä maailmaa. Projektin aikana oppi muistamaan mistä hiphopissa on kysymys, ja mikä ero on musiikilla ja hiphopilla
Täydellinen kirkkaus ja selkeys loistavat levyn äänimaailmassa. 84 85 ta imetään soundeista joissa on äärimmäiset elementtinsä. Rautaisestakin kappalemateriaalista erottuu kovimmat vedot, nimittäin tiukka ja moniulotteinen kärkibiisi Yours Immortally, hitaammilla osillaan The Death Of Lovelle vertoja vetävä Blackest Magick In Practice ja loppupuolen Right Wing Of The Garden Triptych, joka voi viitata Queen Of Winter, Thronediin yhtään häpeilemättä. Levyarviot 6_15.indd 85 8.6.2015 13.53. Hienot popmelodiat leimaavat kokonaisuutta. Rumpali Martin Škaroupka taas on jo siinä asemassa, että häntä kuvataan bändin musiikkivideoilla yhtä paljon kuin Dani Filthiä. Hammer Of The Witchesilta löytyy kaikki tarvittava. Tässä on välillä jotain hienolla tavalla lapsellista. ASKO ALANEN HHHHH ...ja sahaan sen jälkeen kivekseni irti... EERO KETTUNEN HHHHH Shelby Lynne I Can’t Imagine Rounder Amerikkalaislaulajattaren uusin albumi noudattelee hyvin tuttuja latuja. Aivan kuin Julie Driscoll ja Brian Auger olisi yllytetty mellastamaan Hawkwindin eteerisen heavyllä avaruusmatkalla, garage-tuunatuilla menopeleillä. Laulujen kirjoittamisen ohella nainen on tehnyt levyjä omalla levymerkillä, ja onpa hän taannoisella albumilla soittanut kaikki soittimetkin itse. Kirjo vaihtelee komeista kantriballadeista synkeästi lonksahtelevaan juurirockiin. Samoista yhtenäisen tuhdeista talvisista sessioista tallentui valmista materiaalia vielä II-levynkin julkaisemiseksi. ANTTI ERVASTI HHHH The Exploding Eyes Orchestra I Svart Suurenmoisen psykerokkibändin Jess & The Ancient Onesin viisi jäsentä muodostivat oman erillisen iskupartionsa kitaristi Thomas Corpsen alias Tommi H:n toisenlaiseen palettiin valikoimien sävelmien toteuttamiseksi. Se tekee tästä levystä vähemmän hienovaraisen kuin The xx:n julkaisuista. Raidat eivät ole täyteen tukittuja vaan kokonaisuutta leimaa ilmavuus ja akustisuus. In Colour on tanssimusiikkia jota ei tarvitse tanssia. Menenkin tästä jo halkaisemaan kalloni kirveellä ja sahaan sen jälkeen kivekseni irti. Syntetisaattorien sijasta äänimattoa hallitsevat hurjistuneesti svengaavat urut, nerokkaasti sävyjään murtavat ja fuzzaavat kitarat sekä muhkean melodinen bassottelu. Albumi ei tee pesäeroa tuttuun Cradle Of Filthiin, mutta uutta pontta puhalletaan erityisesti kitaraosastolle. Slovareissa yhtye relaa ja keskittyy hartaampiin anthem-kaikuihin ja sointukudelmiin yhtä suurella sydämellä kuin nitrobuustattuihin menopaloihin. Hammer Of The Witches on niin saatanan rankka, tuore, tyylikäs ja kiehtova albumi ettei se jätä mitään vapaaehtoisen valinnan varaan. Juuri vaihtelevuus, loistavat tulkinnat ja tasokas kappalemateriaali nostavat levyn selvästi keskitason yläpuolelle. Lynnen kappaleet ovat vaihtelevia, mielenkiintoisia ja juurevan melodisia. Exploding Eyes ottaa vahvasti omakseen komean retropainotteisesti jalostetun soundimaailman, jossa Jessin/Jassen ääni kaikuu kuulaana ja kiivaana jumalaisen urkuja kitaramyrskyn silmässä. Love Is Strong –laulussa Lynne seikkailee upealla äänellään vähän gospelin puolelle. ARTTU TOLONEN HHHH Cradle Of Filth Hammer Of The Witches Nuclear Blast Cradle Of Filthin hirmukunto levytysrintamalla saa upeaa jatkoa. Nyt kuitenkin luotetaan pakottoman luontevasti soittavaan studiobändiin. Vanhakantaisten soundien kanssa pelaaminen ei ole mitään nostalgista näpertelyä tai vitsikästä kokeilua, vaan täydeltä laidalta lasetettua, ajatonta, tyylitajuista ja ryhdikästä työstöä. Laulujen kirjoittamisessa annetaan krediittejä muutamassa biisissä muun muassa Ron Sexsmithille. Ilman hienosti soittavia muusikoita se ei tietenkään olisi mahdollista. Tuottamisen Lynne on sysännyt omalle vastuulleen, ja albumin soundit ovatkin miltei levyn parasta antia. Uudet kitaristit Marek Šmerda ja Richard Shaw eivät ole tulleet bändiin vain vuolemaan puntia pahan päivän varalle, vaan kokoonpano kuulostaa jälleen lähes paremmalta kuin koskaan ennen
Koettelemuksia kasautui muillakin rintamilla. Siinä yhdistellään näennäisesti vastakkaisia elementtejä kuin kantonilaisessa keittiössä konsanaan. Samalla papereista löytyi pykälä, jonka perusteella yhtiön koko vuosien 1959-68 tuotanto siirtyi Atlanticin omistukseen. JARI JOKIRINNE HHH Baby Metal Baby Metal earMUSIC Jos ajatellaan, että aika paljon taiteen tehosta tulee erilaisista jännitteistä, Baby Metal hipoo täydellisyyttä. Believe-avausraidalla flirttaillaan trip hopille, mikä on miellyttävän perinnetietoinen ratkaisu. Staple Singers loisti uransa huipulla ja Booker T. Niin erinomainen kuin tämä keskimmäinen Stax-boksi onkin, se kuvaa myös Memphisin ylpeyden omaleimaisen soundin rapautumista. Jakelusopimus Atlanticin kanssa purkautui, kun Warner Brothers osti Atlanticin. Anssi Kela Pe 14.08. Kappaleet ottavat aikansa kehittyä ja musiikilliset teemat ja kaaret rakennetaan suurilla sivalluksilla. Tuoreet turvamiehet peräsivät kulkulupia muusikoilta, jotka olivat luoneet yhtiön maineen Motownin ainoana varteenotettavana kilpailijana. Verrattuna esimerkiksi Noisian suureellisuuteen tai Black Sun Empiren eeppisyyteen Nocturnal Sunshine on maalauksellisempi, elokuvallisempi ja melodisempi. Nocturnal Sunshinen materiaali on hyvin henkilökohtaisen tuntuista ja siksi huomattavasti helpommin lähestyttävää kuin usein kylmäksi jäävä tuottajavetoinen ilmaisu. Colesin sävellyskyvyistä albumi antaa erittäin lupaavan kuvan. Kotiteollisuus Pe 03.07. Sanni Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Nocturnal Sunshine Nocturnal Sunshine I/AM/ME Brittiläisen house-dj:n ja tuottajan Maya Jane Colesin sivuprojekti hypnotisoi vaan ei pörise, niin kuin vuoden 2015 dubstepilta on lupa odottaa. Martin Luther King murhattiin seuraavana keväänä. Ja vaikket olisi, tämä juttu tekee maailmasta surrealistisemman ja kauniimman. Wonderful -levyn ja varsinkin siltä irrotetun Baby Blue -hitin myötä tämän toteutuminen näyttää yhä todennäköisemmältä. Jenni Vartiainen Pe 21.08. Esimerkiksi Staples levytti Muscle Shoalsissa ja Jean Knightin sähäkkä Mr. Single säilyi silti Staxin tärkeimpänä julkaisumuotona, kuten käsillä oleva yhdeksän levyn napakka paketti todistaa. Voi vain ihmetellä, miksi Linda Lyndell, Lee Sain, Shack tai Hot Sauce ei lyönyt koskaan kunnolla läpi. Wonderful Atlantic Action Bronson on muutaman viime vuoden aikana hiipinyt yhä laajempaan tietoisuuteen, mutta varsinainen läpimurto antaa vielä odotuttaa itseään. ARTTU TOLONEN HHH Levyarviot > ...virheetöntä konseptisuunnittelua ja aika hyvää musaa... Mellakoitsijat jättivät Staxin tilat rauhaan, mutta rotusuhteiden kiristyminen tuntui yhtiön sisällä. Wonderfulia ei kuitenkaan voi pitää. Virheetöntä konseptisuunnittelua ja aika hyvää musaa. Artistivieraat Chelou ja Catnapp tuovat kaivattua pop-reunaa. Kaikkea ei enää työstetty alusta loppuun omassa East McLemore Avenuen studiossa. Nyt yritys jää väkisinkin puolitiehen. Uudistuminen ruumiillistui Isaac Hayesissa, josta Hot Buttered Soul teki supertähden. Keväällä 1969 julkaistiin kertaheitolla 27 albumia. & The MG’s laajensi reviiriään. Albert King ja Little Sonny rikastavat palettia funkylla bluesilla. Musiikillisesti Action Bronson on onneksi vakaammilla vesillä. MIKKO MERILINNA HHHH K uv a: Soundin arkis to RETRO Rufus Thomas Levyarviot 6_15.indd 86 8.6.2015 13.30. Maailman vanhin teini Rufus Thomas tanssitti ikuinen pilke silmäkulmassaan. Jos lyriikoissa olisi edes hieman enemmän makua, niin kyllähän tästä voisi ihan tosissaankin innostua. Sori, Apina. Baby Metal ottaa turboahdetun metallin muotokielen ja laittaa sen palvelemaan j-pop –melodioita. Eri esittäjiä RETRO The Complete Stax/Volt Soul Singles 1968-1971 Stax Memphisissä toimiva Stax Records oli vuonna 1968 kovan paikan edessä. Menestyspaineet olivat kovat senkin tähden, että lennossa sovitetun spontaanin soulin oli vähitellen väistyttävä hienostuneempien tuotantojen tieltä. Silti Stax ponkaisi jaloilleen kuin inspiroituneena uudesta logostaan, jossa sormet napsahtavat. Chance The Rapperin mukanaan tuoma pieni sokerisuus ei ainakaan heikennä menestysmahdollisuuksia. Käytännössä kyseessä on pirtsakampi versio samasta tempusta jonka timorautiaiset sun muut tekivät naittaessaan metallisen ulosannin laahaavaan suomalaiseen uhriutumisiskelmään. Ultratyylikästä ja hivenen tunteetonta, mutta jollain tavalla hyvin vetoavaa. Kiitos, Stax 1968-1971! PAULI KALLIO HHHH Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa www.sokoshotels.fi Pe 26.06. Mr. Makujen harmoniaan ei missään vaiheessa pyritä, mutta sekamelska toimii. Luovuttakaa. Bändin hitti Gimme Chocolate! tekee rap metalin genrenä tarpeettomaksi. It’s Alright viettää housen suuntaan ja Take Me There keinuttaa syvillä bassoillaan. Jos olet aina ajatellut, että jonkinlainen täysosuma on löydettävissä piirtämällä jana Aquasta heviin EDM:n kautta, Baby Metal on bändi sinulle. Reckless Love Pe 10.07. 86 87 Action Bronson Mr. Soulja funk-vaikutteet sopivat Bronsonin poljentoon erittäin hyvin ja jopa pienet jazz-sävyt puolustavat levyllä hyvin paikkaansa. Vaikka kuinka yrittäisi heittää aivot narikkaan, niin ei tästä paljoakaan irti saa. Se juttu on nyt niitattu. Genren kuluneimmat konventiot on täysin kierretty, ja tuotanto on minimalistista. Big Stuff synnytettiin Malacon studiossa. Maija Vilkkumaa Pe 17.07. Vaikka Action Bronson paikoin viljeleekin ihan maukkaita kielikuvia, liikkuvat tarinat silti liikaa pystyryöstöjen, kullinlutkutuksen ja yleisen häsläämisen maailmoissa. Minään sanataiteen juhlana Mr. Perustajajäsen Jim Stewart ja uusi pomo Al Bell patistivat väkensä urakkahommiin. Mokoma Pe 07.08. Ressu & Jussi Ysärihitit Tour Pe 24.07. Happoradio Pe 31.07. Aikanaan gospelista souliin vaihtanut Johnnie Taylor suolsi ytimekkäitä hittejä ennen muuttumistaan diskosudeksi. Mutta aikansa kutakin – ja tämä oli kunniakasta aikaa syvän etelän soulille. Staxin kirkkaimman tähden Otis Reddingin lento päättyi hyiseen veteen joulukuussa 1967. Jossain on ehkä tekeillä jo gradu, jossa tarkastellaan mitä Baby Metalin ja Die Antwoordin tapaiset projektit sekä niiden globaali suosio kertoo ajastamme
Levyn kuuntelun jälkeen päällimmäiseksi jää ajatus siitä, että tämä olisi ollut erittäin kova juttu kymmenen vuotta sitten. PERTTI OJALA HHH Soak Before We Forgot How To Dream Rough Trade Soak-taiteilijanimen takaa paljastuu vasta 18-vuotias irlantilainen Bridie Monds-Watson. Tänä vuonna ilmestyi jo Live In Dublin loistavan Popular Problems -studioalbumin (2014) jälkeen ja nyt sitten tämä. Siinä missä kaverinsa Ty Segall saa manattua kierrätysrockiinsa omakohtaisen hehkun ja hurmoksen häivähdyksiä, jää Mikal Croninin ilmaisu kovasta yrityksestä huolimatta introvertin touhuamisen asteelle. Niissä Cohen kokeilee uusia juttuja tai improvisoi vanhoihin vapautuneesti. Mikal Cronin näppäröi ansiokkaan kaihoisia popmelodioita, joista hän sovittaa ja sommittelee ankaralla pieteetillä oman virtuaalimaailmansa. Naapuristaan löytyneessä ladossa äänitetyllä Red Kitella Sarah Cracknell luottaa betonisen kaupunkiympäristön sijasta maaseudun raikkaudesta kumpuavaan inspiraatioon. High On Fire erottuu massasta tiukemman soittonsa, raskaamman soundinsa ja helpommin lähestyttävien biisiensä johdosta. Sitä erittävät Lassyn tenorisaksofoni ja varsinkin Giorgios Kontratourisin urut ja sähköpiano. Tietyn genreperheen niksit hyvin hallitseva fani tekee toisille faneille yhteistä uskontunnustusta. I Close My Eyes on taustallaan levyn ainoa selkeä viittaus Saint Etiennen suuntaan. Huhut ovat jo pitkään kiertäneet äijän huikeista soundcheckeistä, jotka saattavat venyä keikan mittaisiksi. Red Kite ei salaa sitä, että Cracknellin ja tuottaja-biisintekijäkumppaninsa Carwyn Ellisin ensimmäisiä innoituksia työhön ryhdyttäessä oli 60-luvun lopun barokkiseksi määritellystä popistaan muistettava Left Banke. Kiinnostavia seikkoja riittää. Luomuisuuden idea ulottuu laulujen ilmapiiristä myös paikoin epätavallisiin soitinja sovitusratkaisuihin. Kuuluuko FFS-levyssä enemmän Alex Kapranosin vai Maelin veljesten kädenjälki. Levyn päättävä Piss Off on terhakka ralli, Johnny Delusional tuo esiin molempien kokoonpanojen parhaita puolia ja Police Encounters rullaa lähes yhtä vastustamattomasti kuin Franz Ferdinandin debyyttilevyn singlehitit. Kolmanneksi pointiksi hahmottuu helppous. Tuntuuko musiikki päälleliimatulta ja kädenlämpöiseltä vai timanttisen tanssittavalta taidepopilta. Tuota osastoa tässä edustavat tyypillisen itseironisesti omaelämäkerrallinen Field Commander Cohen, elämänkokemuksen ja maalaisviulun leimaama tulkinta George Jonesin syLevyarviot 6_15.indd 87 8.6.2015 13.30. Monet niistä ovat varsin hyviä, esimerkiksi Black Tusk ja Baroness. Bändin faneille Luminiferous on varmasti tervetullut uutuus, mutta muut stonerin ystävät saattavat löytää paremman levyn uudempien bändien tarjonnasta. Kappaleet rakentuvat niin luontevasti, että koko levy sulautuu yhdeksi kuuntelukokonaisuudeksi. Sanojen välissä sykkivä näkymätön sydän paljastaa vielä enemmän. Vincent, The Walkmen, David Byrne) tuottama albumi on parhaimmillaan riehakas ja teatraalinen. High On Firelle on siis yhä enemmän kilpailua. Bändin soitossa ja sävellyksissä paistaa läpi kokemus ja itsevarmuus. Paatuneempi jatsari etsii haasteita toisaalta tai antaa itselleen luvan nauttia musiikista, joka on tehty nimenomaan nautittavaksi. Ja tottamooses puolet albumista pitää täyttää laulusarjalla, jonka nimi on Circle. John Congletonin (St. Sen paremmin Lassy kuin 70-luvun Rollarit ei uudista saati kyseenalaista rakkautensa kohdetta, vaan asettelee sen olemassa olevia osatekijöitä hellästi mieleiseensä järjestykseen. PEKKA LAINE HHH Sarah Cracknell Red Kite Cherry Red Saint Etiennen hurmaavalle laulusolistille 18 vuotta näyttää sopivalta sooloalbumien julkaisuvälilltä. Tällä ikäiselleen poikkeuksellisella havainnointikyvyllä ja kolhitun karsimalla siunatulla nuorella naisella on edellytyksiä tulla sukupolvessaan merkittäväksi lauluntekijäksi. High On Fire ei ole ottanut asemastaan mitään erityistä stressiä vaan Luminiferous jatkaa pitkälti samoilla linjoilla kuin edeltäjänsä De Vermis Mysteriis (2012). Soakin ilmaisu rakentuu pitkälti akustisen kitaran ja artistin hauraasti päättäväisen vokalisoinnin varaan. Eikä taso laske! Can’t Forget vetää aivan eri linjaa kuin perinteinen yhteen keikkaan perustuva edeltäjänsä ja täydentää sitä, ja Cohenin koko artistikuvaa, mainiosti. Näin meillä on edessämme FFS. Noviisikin uskaltaa antautua virtaviivaisen Love Bulletin vietäväksi. FFS:llä on havaittavissa ajoittain yliyrittämistä ja siitä johtuvaa rentouden puutetta, mutta parhaimmillaan se on toimiva albumi. Vokalistien vankasti symbolinen vuoropuhelu valaisee koko levyä, jonka miehen elämän perkaava Stages päättää sekä hauskasti että sattuvasti 80-vuotiaan isännän nöyrää viisautta heijastellen. Bändiä voidaan pitää yhtenä alkuperäisistä alan yhtyeistä ja nykyisten bändien innoittajana, varsinkin jos sen juuret Sleepissä otetaan huomioon. Kellojen kilkattelu keventää sydänten särkymistä Texasin Summer Sonin mieleen tuovalla Hearts Are For Breakingillä. Missä monet stoner-bändit keskittyvät grooveen, on High On Firen musiikki kuin modernimpaa Motörheadia. Välillä kaikua on mukana enemmän (Oh Brother), välillä vähemmän (Shuvels). Parhaiten kansakuntiin katsomatonta ajattomuutta henkii Blud, jonka raukea pinta yhdessä vaivattomasti löytyvän syvyysperspektiivin kanssa muodostaa totuudellisuudessaan sykähdyttävän paketin. EERO TARMO HHHH FFS FFS Domino Otetaan indiehuuman hekuman huipulla 11 vuotta sitten paistatellut skottinelikko Franz Ferdinand ja yhdysvaltalainen taidepopkonkariyhtye Sparks. Lipslidea (1997) seuraava Red Kite tulee harvinaisuutensa lisäksi kovin erilaisista maisemista kuin Saint Etiennen koneistettu tanssipop. Before We Forgot How To Dream -debyytillään Soak tutkiskelee nuoren ihmisen maailmaa ja sen joskus rampauttaviakin elinpiirejä lempeällä herkkyydellä ja ymmärryksellä tyytymättä missään vaiheessa ilmiselvimpiin tulkintoihin tai maailmoja pelkän hyvän tahdon varassa tuudittavaan söpöstelyyn. PAULI KALLIO HHHH Mikal Cronin MCIII Merge Mikal Croninista syntyy vaikutelma, että hän tekee juuri sitä, mitä kaikki musiikintekijät väittävät puuhaavansa. En vihjaa, että viisikko painelisi siitä, missä jazziksi kutsutun laitumen aita on matalin. Timo Lassyn neljäs pitkäsoitto on vain ja ainoastaan jazzia, ja nämä heput rakastavat sitä niin kuin Rolling Stones rakasti rock’n’rollia muutaman vuosikymmen sitten. 86 87 väkantrisesta Choices-kappaleesta ja pari vaikuttavaa urkuvetoista bluesia: ovelasti uhkaava Never Gave Nobody Trouble ja reggaemaisesti keinuva Got A Little Secret. Valittamista ei myöskään ole niin ikään harvinaisempaa reunaa taivaltavissa keikkavedoissa, kuten ranskaksi lauletussa La Manicissa tai ilmiasultaan vaan ei asialtaan höyhenen kevyessä I Can’t Forgetissa, jossa Leonardin syvä ja matala tilitys saa upeaa sparrausta Webbin sisarusten ja Sharon Robinsonin heleästä taustalaulusta. VISA HÖGMANDER HHH High On Fire Luminiferous Century Media Viimeisen kymmenen vuoden sisällä uusia stoner metal –bändejä on ilmestynyt tihenevään tahtiin. Nyt, vuonna 2015, se tuntuu pääasiassa yritykseltä saada Franz Ferdinand nousemaan relevantiksi nimeksi – Sparks on kannuksensa jo ansainnut 40-vuotisen uransa aikana. Kalifornialainen laulaja-laulutekijä luo todennäköisesti lähinnä omaksi ilokseen. Kuten asiaan kuuluu, aikaa ja sydänverta rutosti syönyt puristus yltää todellisen vision puuttuessa parhaimmillaankin vain ”oikein kiva” -sektorille. Ensimmäisellä albumillaan MondsWatson markkeeraa itsensä siihen 2010-lukulaisten lauluntekijöiden harvalukuiseen joukkoon, joiden kappaleita voi kuvitella kuunneltavan vielä 50 vuodenkin päästä. Kesäisessä puutarhassa keinuvaa On The Swingsiä seuraavalla, George Harrisonin tavaramerkkistä kitarasoundia hyödyntävällä rallattelulla Nothing Left To Talk Aboutilla Cracknell saa laulajavieraakseen Manic Street Preachersin Nicky Wiren. Svengin jälkeen toiseksi tärkein avainsana on lämpö. Suuri mies, innoittavaa musiikkia! JUSSI NIEMI HHHH Timo Lassy Love Bullet We Jazz Jo levy-yhtiön nimi We Jazz kertoo, mistä on kysymys. Välillä folkkaillaan, toisinaan jumitetaan ja siinä ohessa surrataan kitaroilla 1990-luvun indie-hengessä. NUUTTI HEISKALA HHH Leonard Cohen Can’t Forget – A Souvenir Of The Grand Tour Columbia Liveä pukkaa vanhalta Leonardilta tiuhaan tahtiin. Tarkoitan vieraannuttavien riitasointujen puuttumista. Croninin kolmas sooloalbumi kuulostaa lahjakkaan musanörtin rakkauden työltä. Koska estetiikka pohjimmiltaan on ammennettu 1960-luvun ikuisuuskaivosta, kokeillaan verryttelyn jälkeen tietysti kuninkuuslajia eli hauraille jousille rakennettua kamaripoppia. Taiteellisen paatoksellinen Collaborations Don’t Work -balladi hymähdyttää jo pelkällä nimellään. Oikeastaan biiseistä vain The Falconer erottuu edukseen. Croninin musiikista rakentuu samanlainen suljettu piiri, kuin niin monesti perinnetietoisen käsityötaiteen kohdalla on tapana. Lassy ja hänen tutut adjutanttinsa Lötjönen, Mäkynen, Assefa ja Kontratouris svengaavat taas siihen malliin kuin elämän tarkoitus piilisi osuvissa iskuissa ja terävissä tuuttauksissa
Pari taukoakin saadaan. ARTTU TOLONEN HHH Ilkka Heinonen Trio Savu Rockadillo Monista kansanmusiikkiyhtyeistä tuttu jouhikkomestari Ilkka Heinonen risteilee Savulla jännittävissä äänimaisemissa. Nimiraita Just niin kuin Elvis on suurpiirteinen kaahaus, jossa on hienoista läpiluennan makua. Heinosen käsittelyssä jouhikko soi monipuolisesti mutta kuitenkin säilyttäen sille ominaisen aavemaisen kolean soundin. Nimiraita Päinkävelijä on osuvan karski kiteytys ajastamme. Kappaleissa vuorottelevat koristeelliset melodiat ja lähes free jazz -tyyliset irtiotot. Plussapisteet kautta linjan humoristisista kitarasooloista. 88 89 kin jonkinlainen Bad Seedstai Ennio Morricone –kohtaus, jonka bändi saa kappaleessa Dead Cowboy. Ja lopuksi suuntaamme aivan toisaalle. Blast Of Silence on yksi esimerkillisimmistä pienyhtiöstä mitä laatuisan punkrockin kustantamiseen tänä päivänä tulee. Heinosen sanaton laulu lisää kappaleen shamaanitunnelmaa. TO ennakk. Hienointa on kuitenRETRO Levyarviot 6_15.indd 88 8.6.2015 13.30. B-puolen Sun ei olis pitäny tappaa sitä tyttöö on kuin kollaasi yhtyeen aiemmista tekemisistä, mutta astetta hienovaraisemmin. Jo seiskatuumaisen nimiraita Kuolemaa ja sen avausrivi ”Mitä sä teet kun et tiedä mitä teet” vavahduttaa. Levyllä kohtaavat kansanmusiikin juurevuus, jazzin vapaus ja konemaailman taiten hyödynnetyt pienet lisukkeet. Hälläväliä-asenne ottaa kuitenkin selkävoiton mukaan puskevasta hempeilystä. Rakastan levyn juurevaa mutta yksityiskohtia pursuavaa soundia, sitä että pystyn helposti laskemaan ja nimeämään äänessä olevat instrumenLevyarviot > ...sanaton laulu lisää kappaleen shamaanitunnelmaa.. Esimerkiksi Nyrkkitappelua ja God Given Assia julkaissut ansiokkaasti julkaissut yhtiö keskittyy nimenomaan seiskatuumaisen singlen hyväksihavaittuun formaattiin. Noteeraamisen arvoinen se on joka tapauksessa. Heinosen oivat soittokumppanit Mikko Hassinen (rummut, tehosteet) ja Nathan Riki Thomson (kontrabasso) hoitavat osuutensa mallikkaasti ja kurinalaisesti. Toimivaa paahtoa. Olen ollut siitä saakka kun sen ensimmäisen kerran teininä kuuntelin, parikymmentä vuotta julkaisunsa jälkeen. Sävellysten vahvat teemat tempaavat mukaansa kuten levyn johdantokappale Erlkönig, joka on saanut innoituksensa itsensä Göethen runoudesta ja heijastelee jykevillä sävelkaarillaan Sturm und Drang -epookkia. Samalla tavalla punkin ja post-sellaisen veteen vedetyllä viivalla taivaltaa seuraavaa sukupolvea edustava Kuudes Silmä. Levylle mahtuu muutama tylsempi paahto, joissa ei ole löydetty hc:n ja hiukan pöljän hard rockin parasta sekoitussuhdetta. Koivut ja kellot -kappaleessa soi marikansa -ja morodovolaismystiikka. Vuonna 1971 Rollarit oli aivan käsittämättömässä iskussa, ja yhdessä edeltäjiensä Beggars Banquetin ja Let It Bleedin kanssa Sticky Fingers muodostaa lyömättömän kolmikon. Esikoisalbumillaan punk-hypen käynnistänyt yhtye on pitänyt viime ajat matalaa profiilia, jonka katkaisee keskikesän tuntumassa ilmestyvä sinkku. Shiraz Lane kuuluu siihen ikäpolveen, että julkaisee ensi-ep:nsä Be The Slave Or Be The Change cd:nä. Yhdysvalloissakin kiertänyt yhtye on aiemmilla julkaisuillaan lunastanut oman paikkansa mustanpuhuvan punkin varjoissa. Poison Idea imi hienolla tavalla vaikutteita hard rockista. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Vaikka nuoruus ja kukkoiluasenne ovat edustamassaan hard rockissa muodostumassa itseisarvoiksi, joilla ei yksin tee mitään, villi veikkaus on, että viiden biisin ep miellyttää juuri näiden ominaisuuksien vuoksi. Tätä mielikuvaa tosin hämmentää b-puolen Daddy’s Pride, joka introllaan ottaa hihasta Hüsker Dü -kortin. Psychic Wedlockin pianointro ja parin minuutin kohdalla naamalle läsähtävä puolitempoinen psykedeliaosio ovat molemmat upeita. Verrattuna tähän oregonilaiseen poppooseen kalifornialaiset bändit kuten Dead Kennedys, Black Flag ja Circle Jerks olivat taiteellista venkoilua. Laulu on sen verran karskia rähinää ja soundit riipivää särinää, että tyhmempikin tajuaa asenteen nyt ratkaisevan tarttuvia iskusävelmiä enemmän. Uutta materiaalia pukkaa kuulemma vielä lisääkin. Ilolla siis tervehditään bändin aktivoitumista myös levytysrintamalla. Bändi onnistuu tartuttamaan paniikinomaisen tunnelman kuulijalle saakka. Tämä on Poison Idean ensimmäinen levy sitten Pig Championin kuoleman, mutta ruotuun on neljännesvuosisadan jälkeen palannut Vegetable Olsen ja uusi levy onkin hieno yhdistelmä klassista Poison Idea -junttausta ja nuoren rytmisektion intoa. Uudempaa kaartia lafkan katalookissa edustaa Lost Chords, vaikka ihan ensi kertaa eivät yhtyeen jäsenet taida räkäistä punkrockia ollakaan veivaamassa. Joten mikäs olisikaan sopivampi yhtiö julkaisemaan uutta Pää Kii -materiaalia. saakka. Mielleyhtymät Guns N’Rosesin ja etenkin Skid Row’n edustamasta roisista ja energisessä paahdosta lämmittävät sydänalaa erityisesti. Blast Of Silencen vanhemmasta julkaisuista kannattaa haltuun ottaa ainakin Seekretsin ja Lazardsin sekä Kytänsoittajien ja Vaarallista-yhtyeen splittiseiskat. OLE NERDRUM HHHH The Rolling Stones Sticky Fingers (Super deluxe) Universal Olen aseeton tämän albumin edessä. Ohjeet edustaa bändin historian suoraviivaisempaa osastoa ja tuo mieleen yllättäen jopa Radiopuhelimet. Vaikkei seiska se tärkein Pää Kii -julkaisu olekaan, se muistuttaa siitä, että bändin on yhä syytä olla olemassa. Savu on kokonaisuudessaan erinomainen osoitus nykyaikaisten pelimannien avarakatseisuudesta ja yltää siksi luontevasti hanuristien Kimmo Pohjosen, Markku Paalasen ja rokki-shamaani Pekko Käpin räiskyvien tuotosten rinnalle. Nyt uidaan syvissä vesissä. 70€ / portilta 80€ VIP PE 99€, VIP LA 99€ VIP PE-LA 170€ Poison Idea Confuse & Conquer Southern Lord Rakastin Poison Ideassa aina kikkailun puutetta ja suoraviivaista menoa. 40€ / portilta 50€ LA ennakk. 20€ / portilta 25€ perhelippu 75€ / 80€ (sis. 40€ / portilta 50€ PE-LA ennakk. 4hlö, minimi 1 aik.) PE ennakk. Punkissa pysyessämme tarvitsee ehdottomasti noteerata legendaarisen Nolla Nolla Nollan paluu-ep. ANTTI LUUKKANEN W.A.S.P REDRAMA URIAH HEEP JUJU NELJÄ RUUSUA ROBIN JENNI VARTIAINEN MAIJA VILKKUMAA NOPSAJALKA PÄÄ KII MATTI JA TEPPO HAPPORADIO S-Etukortilla PE-LA lippu 60€ 30.6. Hymyilen aina puolestaan nappaa kuulijan aikakoneen kyytiin muistuttamaan, kuinka kova 000:n aikalaisista oli esimerkiksi Widows. Kääntöpuolella toinen yhtä painostava oma ralli ja Dead Moon -käännös. Vaikuttava, ihokarvoja asennossa seisottava repäisy – silloinkin kun kitaristi referoi selvästi hymyssä suin Wicked Gamea. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Vaikutelman tarjoaa hitaampi tempo ja jollain kierolla tapaa 60-lukulainen melodisuus
Ehkä Carpark North on kaivanut itse itselleen liian syvän kuopan. The Staves ei ole niinkään puhtoinen enkelikuoro, vaan elämää nähneeltä kuulostava trio salaperäistä pilkettä silmäkulmissaan. Niistä eniten rakastan seitsenminuuttisen Can’t You Hear Me Knockingin transsiin vievää hypnoottisuutta. 70€ / portilta 80€ VIP PE 99€, VIP LA 99€ VIP PE-LA 170€ Levyarviot 6_15.indd 89 8.6.2015 13.30. Tummanpuoleinen mutta verrattain moni-ilmeinen albumi toimii sekä pelkistettynä että sävykkääksi koristeltuna. 20€ / portilta 25€ perhelippu 75€ / 80€ (sis. TO ennakk. Nyt yhtye julkaisee muualla maailmassa kotimaassaan jo tammikuussa päivänvalon nähneen Phoenix-albuminsa. Rakastan tätä bändiä, juuri tämän ajan Rollareita: edellislevyllä mukaan tulleen Mick Taylorin ja Keefin toisiaan täydentävää kitarointia, Wattsin ja Wymanin vähäeleistä groovea (Bitchin rytmi!) ja Jaggerin kaikkensa antavaa tulkintaa. Bonuksiakin riittää, painoksesta riippuen. Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. 40€ / portilta 50€ LA ennakk. Ja tietenkin rakastan näitä lauluja, kymmentä täyslaidallista. Laulajaksi ja pianistiksi on otettu alan kova nimi Mr. Black & White laittaa sähköt päälle ja tekee sen melko ronskilla tavalla. If I Was -levyn on tuottanut Bon Iverin Justin Vernon. Eric Claptonin avustuksella vedetty Brown Sugar nilkuttaa sumuisesti, eivätkä muutkaan vaihtoehtoversiot tarjoa mitään unohtumatonta. Pienistä moitteista huolimatta levyn tarjoama rock and roll toimii. Esa Pakarisen tulkintana tuttu Rokki on poikaa poikkeaa myös yleislinjasta, mutta ei välttämättä edukseen. Valtaosa yhtyeen toisen albumin kappaleista on ajattoman hyviä sävellyksiä. EERO TARMO HH Mr. Kol...sanaton laulu lisää kappaleen shamaanitunnelmaa.. MIKKO MERILÄINEN HHHHH Carpark North Phoenix Sony Carpark North on yksi Tanskan hienoista rockyhtyeistä ja aikansa parhaita livebändejä. Keskeisintä näissä myös muodollisesti moitteettomissa kappaleissa oli niiden syvältä kumpuava palo, joka nyt loistaa poissaolollaan. Avausraita Blood I Bled on hieno esimerkki The Stavesin rikkaasta soinnista kun taas No Me, No You, No More on jätetty aivan vereslihalle. Breathless & Esa Pulliainen C-Combo Keep On Rockin’ Turenki Täysin oman kitarasoundinsa luoneen Esa Pulliaisen polttoaineena toimii tällä levyllä rock and roll. Kannessa oleva ”no computers” -logo vahvistaa myös käsitystä ”luomusoundista”, jolta musiikki kuulostaa. 4hlö, minimi 1 aik.) PE ennakk. Rakastan albumin monipuolisuutta, mehevästä soulista karuun bluesiin ja hauraasta eläimelliseen yltävää skaalaa. Täysin niitäkään ei ole hylätty, mukana on kolme soittobiisiä, Heartbreak Hotel, legendaarinen Link Wray -bravuuri Rumble ja lopetusbiisi Maybe Baby, joka toistetaan lauletusta aloitusbiisistä, aivan kuin ei olisi osattu päättää, kumpi toimii paremmin. Nyt vain suosiolla henkeä vetämään. Huolimatta 32:n ja You’re My Firen ryhdikkäämmistä hetkistä, vaikuttaa dynaamisen sävykkäistä albumeistaan ja niiden sekavista julkaisuja uusintajulkaisukuvioista tunnettu yhtye tuoreimmalla pitkäsoitollaan liian pitkillä kiertueilla väsytetyltä hittimasiinalta, jonka joku ”tiimiin” kuuluva on osinkojen toivossa vetänyt käyntiin. C-Combon ensialbumi (Esa Pulliainen C-Combo, 2013) koostui instrumentaaleista, joten eroavaisuutta siihen löytyy. Siitä päästäänkin ohjelmistoon, joka on pitkälti lievästi sanoen kulunutta, joskin oivasti esitettyä. ”We’re badly bruised but we’re not broken” laulaa Lau Højen. 40€ / portilta 50€ PE-LA ennakk. On karvasta todeta, että Phoenix saattaa hyvinkin olla Carpark Northin heikoin levy. Sen parhaat kappaleet Martin de Thurahin häiriintyneen väkevällä videolla tuetusta Humanista Midsommer-elokuvassa aikanaan vavahduttaneeseen Transparent And Glasslikeen ovat niin kovia vetoja, että niihin vertautuminen olisi taakka kenelle vain. The Stavesin hippifolkista laajentavalla ilmaisulla on silti paljon muutakin sisältöä. Näin toivomme. W.A.S.P REDRAMA URIAH HEEP JUJU NELJÄ RUUSUA ROBIN JENNI VARTIAINEN MAIJA VILKKUMAA NOPSAJALKA PÄÄ KII MATTI JA TEPPO HAPPORADIO S-Etukortilla PE-LA lippu 60€ 30.6. Yleisilmeeltään haikealta albumilta löytyy yhtymäkohtia taustapirunsa musiikkiin, mikä on tietenkin kova kehu. saakka. 88 89 tit. ANTTI MARTTINEN HHH The Staves If I Was Atlantic Staveley-Taylorin siskokset tunnetaan ennen kaikkea kauniista lauluharmonioistaan. Breathless, joka hoitaa hommansa tyylikkäästi ja sopii mainiosti levyn vokalistiksi. Virkistäviä poikkeuksiakin löytyy, Going Up The Countryllä Pulliainen vielä soittaa hänelle epätunnusomaista slide-kitaraa. Sen sijaan hikisiltä liveraidoilta taikapöly leijailee vaivatta yli fyysisten ja ajallisten esteiden
045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT The Milk Carton Kids Monterey AntiThe Milk Carton Kids on jäänyt Suomessa turhan vähälle huomiolle, vaikka parivaljakon indiefolk on soinut meidänkin radioaalloilla. 90 PB perinnön voi kuulla, ja tuttuja sanaparejakin vilahtelee uudella levyllä. KAROLIINA KANTOLA HHH Brandon Flowers The Desired Effect Virgin Siinä missä debyyttisoololevynsä Flamingo (2010) oli kuin emobändinsä tekemisten jatke, The Killers -laulaLevyarviot > ...mielellään kuulisi vielä enemmän nuorta energiaa... 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Siinä kiteytyy se älykkään popin monitaiteellinen innoitus, joka on jokaisen Nits-julkaisun ytimessä. EERO KETTUNEN HHHH Ilmoitusmyynti p. Bändi on pystynyt poimimaan menneisyydestä juuri oikeat rusinat omaan pullaansa ja päivittämään kokonaisuuden nykyajan vaatimusten mukaisiksi. Hitaat ja pohdiskelevat laulut muistuttavat ehkä ennemmin perinteistä folkia kuin lajityypin uutta aaltoa. Unenomaisessa ja minimalistisessa levyssä on sitä samaa henkeäsalpaavaa kauneutta, kuin usvantäyteisessä matkustajasatamassa aamun ensimmäisinä tunteina. Kansien kuvituksena käytetyt otokset hotellien ikkunoista höystävät myös eri kappaleista tehtyjä videoita ja konserttien elävää taustakuvitusta. ASKO ALANEN HHHH Kilpi Juggernautti Killbee Kilvelle tuli sitten yllättävän pitkä paussi, sillä edellisestä levystä on peräti kuusi vuotta. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). The Stavesin kurkotellessa talvisista tunnelmistaan kohti valoa kuulijan sydämeen jää aimo annos kestävää, kaihoisaa lämpöä. VISA HÖGMANDER HHH Nits Hotel Europa – Live Recordings 1990-2014 WERF Nits-yhtyeen 40-vuotisjuhla venähti sulavasti tämän vuoden puolelle, kun juhlavuoden 2014 konsertteja lykkääntyi uudelle keväälle. Naukkarista on tukemassa myös jouhikkovirtuoosi Pekko Käppi, joka vastaa levyn jousisovituksista. Avausraita Dreams Come True soi tunnelmissa kuin Sam’s Townin (2006) aikainen The Killers, sliipatummassa kuosissa tosin. Suomen tallenteet ovat levollinen The Hours Helsingin Savoysta (2009) sekä Tampereen Pakkahuoneen Lenin And The Wounded Angel (2009), jonka videokuvitukseen ovat ikuistuneet mainitut paikalliset ikonit Vileeni ja Simbergin taulu. Hem. Runsauden pulasta bändi kärsii silti, sillä Hotel Europallakin voi vain kuvitella, kuinka monesta kiehtovasta kappaleesta ja konserttitallenteesta on hittien ohella luovuttu. Livetupla on hallitusti painotettu kokonaiskonsertti, joka on täynnä poptaiteellisia ja emotionaalisia kohokohtia. Levyn parhaat hetket on muutenkin sijoitettu alkuun. Yhtye on selvästi hyvässä iskussa ja tiukassa kunnossa, jonka tyyli on astunut vähän aiempaa raskaammille linjoille, mikä ei haittaa lainkaan. Keikkanautintoa laajentaa erikoinen konserttikollaasi Hotel Europa, jolla on livenäytteitä viimeisen 15 vuoden ajalta Euroopan eri kulttuurikaupungeista. Levykokonaisuus on jälleen edeltäjäänsä ehjempi, mutta erot näyttävät kapenevan levy levyltä. Pattengale ja Ryan kulkevat taitavasti Simon & Garfunkelin jalanjäljillä, mutta mielellään kuulisi vielä enemmän nuorta energiaa. Tällä saralla bändi näyttää parantaneen erityisesti. Monilla levyillä viime vuosina minimalistisuus on ollut itseisarvo, mutta Hem. Bronski Beatin Smalltown Boyta sämpläävä I Can Change toimii erinomaisen hyvin. Faneja on riittänyt, mutta esimerkiksi Soundissa yhtyeen levyt on arvotettu kahden tähden veroisiksi. Yhteistyön tuloksena on syntynyt tätä kevättä ennen kolme albumia ja huomiota musiikkipalkintogaaloissa Yhdysvalloissa. Någonstansilla Naukkarinen käyttää tyylikeinoa juuri oikealla intensiteetillä, ja on samalla tullut tehneeksi tähänastisen uransa parhaan kokonaisuuden. Tiesipä levytyspaikkaa tai ei, levyssä on kaunis tunnelma ja pääosassa ovat ne oleellisimmat: laulu ja soitto. Neljäs albumi Monterey jatkaa siitä, mihin parin vuoden takainen The Ash & Clay -albumi jäi. Hyönteispöly taas puolestaan on herkällä pianomelodiallaan lähimpänä traditionaalisia draamaelokuvan sävellyksiä. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Lau Nau Hem. Juggernautti on Kilveltä pätevä näyttö. Kilpi tietää keinot, joilla heviihmiset koukutetaan koko levyn mitalla. Levyltä jää kaipaamaan monelle tämän genren levylle tyypillisiä nopeatempoisia kappaleita. Samalla se toimii soundtrackina Lotta Petronellan Hem. Någonstansin äärelle pysähtyy samankaltaisella hauraudella ja unohtaa ajankulun. Riffit ovat nokkelia, melodiat nappaavat kiinni helposti ja levy kuulostaa isolta. Ykkössingle oli syystäkin ykkössingle – Can’t Deny My Love on The Desired Effectin paras hetki. ARTTU SEPPÄNEN HHHH www.soundi.fi www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Jos albumin useita kertoja kuunneltuaan tekee mieli etsiä hyllystä Duran Duranin ja Peter Gabrielin levyjä, monia asioita on tehty oikein. Edeltävän albumin ja Brandon Flowersin toinen sooloalbumi nojaa nostalgiaan. mikon yhteislaulu on toki tärkeä, viimeisen silauksen tarjoava tekijä The Stavesin musiikissa. Alun jälkeen Flowersin toinen soololevy hieman notkahtaa, mutta se johtuu kappalemateriaalista, ei tuotannosta: The Desired Effect nimittäin kuulostaa äänimaailmallisesti oikein mainiolta. Någonstans -elokuvalle. Kilpi on ollut vaikea bändi metalliväelle. Sielunveljekset Kenneth Pattengale ja Joey Ryan yhdistivät voimansa ja taitonsa vuosikymmenen alussa. Laulaja-soittaja-lauluntekijöiden kerrotaan levyttäneen kappaleita muun muassa kirkoissa, konserttisaleissa ja teattereissa. Luotsilaiva on kuin suomalainen tulkinta Angelo Badalamentin Twin Peaks -soundtrackin sävellyksien mestarillisesta muotokielestä. Kilven juuret ovat erittäin syvällä kasarihevin maaperässä. Bändin suurimpana kompastuskivenä ovat olleet tekstit, joita on moitittu lähes jokaisen levyn kohdalla. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 6_15.indd 82 5.6.2015 9.57 Levyarviot 6_15.indd 90 8.6.2015 13.30. Någonstans Fonal Lau Nau eli Laura Naukkarinen yllättää neljännellä levyllään, joka aiemmista levyistä poiketen on yhtä kappaletta lukuun ottamatta täysin instrumentaalilevy. Vain itsestään selvä päätösbiisi Dutch Mountains on pysyvä vetonaula. Ensimmäinen single Can’t Deny My Love on hyvä esimerkki tästä: kuin Michael Jacksonin They Don’t Really Care About Us olisi pyöräytetty tehosekoittimen läpi Kate Bushin Running Up That Hillin kanssa. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Muun muassa Carly Rae Jepseniä, Taylor Swiftiä ja Haimia tuottanut, Grammy-palkittu Ariel Rechtshaid on tehnyt komeaa jälkeä. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. 03-222 1300 SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Kappalevalikoimaan on poimittu niitä hienoimpia ja herkullisimpia livevaltteja, joita ei läheskään kaikkia löydä Nitsien rakastetuimpien hittien koosteilta. Mutta huilinki kannatti, sillä lepo on tuonut ainakin uutta raikkautta bändin rymistelyyn
Scott Bradlee’s Postmodern Jukebox on kaikenikäiset hurmaava musiikki-ilmiö.” Skannaa QR ja katso video biisistä Loca! postmodernjukebox.com chicotrujillo.com Live Nation sivu uusi.indd 91 8.6.2015 15.44. Live Nation proudly presents Kaikki tapahtumat: CHICO TRUJILLO Ke 28.10.2015 klo 19.30 Kulttuuritalo, Helsinki Liput palvelumaksuineen aikuiset 59,50 / 54,50 / 49,50 €, opiskelijat 29,50 € (seisomapaikka). ”A world class party band” – New York Times ”The Latin Gogol Bordello” To 12.5.2016 klo 19.30 Kulttuuritalo, Helsinki Liput palvelumaksuineen aikuiset 59,50 / 54,50 / 49,50 €, opiskelijat ja lapset 34,50 € Virallinen Youtube-kanava: youtube.com/ postmodernjukebox Tervetuloa-paketti, myynti ja info eventsclub.fi tai p. 09 8567 3456 ”Bon Jovia jazzina, Lady Gagaa swinginä ja Backstreet Boysia soulina
Samalla isot levy-yhtiöt kaatoivat miljoonia taaloja levyteollisuuteen. Saksalainen Neu! oli myös tehnyt paluun studioon ja julkaisi mestarillisen motorik-eepoksensa Neu! ’75. Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että minun olisi pitänyt skarpata ja olla hiukan varhaiskypsempi – 1975 oli hyvä levyvuosi. otto talvio 6_2015 -taitto_a.indd 92 4.6.2015 11.26. AC/DC:n vain Australiassa julkaistut kaksi upeaa ensimmäistä levyä – High Voltage ja T.N.T – julkaistiin, mutta maailmalle yhtye esiteltiin vasta seuraavana vuonna, kun niistä yhdisteltiin Atlanticin High Voltage –julkaisu. Progen, singer-songwriterien ja glamrockin kulta-aika oli jo ohitse, mutta punk ei ollut vielä lyönyt läpi, disco oli vasta tekemässä tuloaan ja AOR oli vasta Rhiannonin etäinen kaiku kalifornialaisessa auringonlaskussa. Ehkäpä yksi 70-luvun viimeisistä todella hyvistä levyvuosista. Bruce Springsteeniltä tuli Born To Run, Pink Floy dilta Wish You Were Here, Led Zeppeliniltä Physical Graffiti, 10CC:ltä The Original Soundtrack ja Queenilta Night At The Races. Tyydyin seuraamaan elämää sivusta, huolettomana. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin on paljon hauskempaa etsiä jotain vähän epätavallisempaa. Kahden kaljun, parrakkaan ranskalaismiehen duo Cortex julkaisi psykedeelis-sensuellin debyyttilevynsä Troupeau Bleu Ranskassa, mutta useimmilta tämä huohottavan eroottissävyinen fuusion mestariteos jäi luultavasti huomaamatta. Sillä saa juhlat kuin juhlat tyhjennettyä alta aika yksikön. Mikään yksittäinen genre ei dominoinut albumikenttää. Helsinkiläisenä vauvana minulla ei ollut suhdetta sen enempää Soundiin kuin niihin levyihin, joista Soundi kirjoitti. 1975 oli nimittäin musiikillisesti hämmästyttävän monipuolinen, ehkä siksi, että 70-luvun puolivälissä oli hetken aikaa tilaa liikkua ilman suurien musiikkitrendien puristusta. 92 PB ”70-luvun puolivälissä oli hetken aikaa tilaa liikkua ilman suurien musiikkitrendien puristusta.” Olin saavuttanut korkean, noin yhden vuoden ja kolmen kuukauden iän kun ensimmäinen Soundi nousi Musan tuhkista tammikuussa 1975. Olen iloinen, että se löytyy hyllystä. Listaa voisi jatkaa kymmenillä ja kymmenillä rockin kaanonalbumeilla. Sen unohtumista ei tarvitse surkutella, vaikka todelliset Gainsbourgin ystävät nauttivat joka hetkestä. Teksti: Otto Talvio 1975, it was very good year Kun kurkistan levyhyllyyni, niin huomaan, että 1975 on siellä lähes yliedustettu. Serge Gainsbourg julkaisi Rock Around the Bunkerin, uransa korneimman levyn, joka oli tietysti glam-henkinen rock ’n’ roll –kabaree natseista. Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Niin kauan kuin Kolumbian ja Bolivian kartellit jaksoivat lennättää tuotettaan Miamiin, ei kukaan ollut köyhä eikä kipeä. Ilman äänilevyjen painolastia. 1, josta löytyy edelleen riipaisevan hieno Desperados Waiting For the Train, Emmylou Harris puolestaan Pieces Of The Sky –levynsä, jossa on iki-ihana Boulder To Birmingham. Sen jälkeen yhtye ei julkaissutkaan mitään 20 vuoteen. Kanadanranskalainen varsin pilvinen psykedeliayhtye Harmonium puolestaan julkaisi huikean konseptilevynsä vuodenaikojen vaihtelusta ja ”viidennestä vuodenajasta”, Si On Avait Besoin D’Une Cinquième Saison, jonka kansi oli vähintään yhtä hieno kuin mikä tahansa Roger Deanin futuristinen hippifantasia. Countryn puolella Guy Clark julkaisi debyyttilevynsä Old No. Bob Dylan julkaisi Blood On The Tracksin ja Basement Tapesin, Neil Young julkaisi Tonight’s The Nightin ja Zuman. Useimmat ihmiset maailmassa eivät koskaan päässeet kuulemaan AC/DC:n progeballadia Love Song, ja ehkä hyvä niin. Lou Reed ei toki ole lainkaan hämäräperäinen, mutta 1975 hän julkaisi levyn, jota luultavasti juuri kukaan ei ole kuunnellut kokonaan – nimittäin tuplalevyllisen kitarafeedbackiä nimeltä Metal Machine Music
Scott Ian MINÄ JA ANTHRAX 2595 ROKKIA JA RANKKAUTTA Perttu Häkkinen & Vesa Itti VALONKANTAJAT 2350 Bob Gruen JOHN LENNON New Yorkin vuodet 2795 Matti Riekki TÄÄLTÄ POHJOISEEN Sentencedin tarina Kauko Röyhkä KAKSI AURINKOA 2250 Nick Cave BALLADI PAHASTA OLOSTA RAJATTU ERÄ SIGNEERA TTUNA! 2600 2450 NYT SUPERHINT aAAN! 1895 TARJOUS RAJATTU ERÄ SIGNEERA TTUNA! 795 /KPL SAATAVANA VAIN CDON.COM:sta 10.8. saakka Like tulostus .indd 93 4.6.2015 12.59
Kuten useimmat varmasti muistavat niin amerikkalaisyhtyeen solisti Randy Blythe tosiaan pidätettiin Prahan lentokentällä ja viskattiin jo vuonna 1889 avattuun Pankrácin pahamaineiseen vankilaan. Helpotuksesta huokaisivat toki myös Lamb Of God -fanit, jotka saavat nyt elää erityisen makoisia aikoja. LOG ja COB ovat tehneet monia yhteiskiertueita ja bändien jäsenistä onkin tullut erittäin hyviä ystäviä. En tiennyt lainkaan, mistä on kysymys, joten tilanne oli lievästi kutkuttava. – Minua uhkasi jopa kymmenen vuoden tuomio, mutta oikeuteen meneminen oli minulle itsestään selvää. Ei ole, vastasin. Rikosepäily liittyi siihen, että laulajan uskottiin työntäneen tsekkiläisen Lamb Of God -diggarin kovakouraisesti lavalta keväällä 2010. – En ole ilmeisesti kovin tärkeä ihminen, sillä Yhdysvaltain edustaja kävi luonani kerran. Ennakkovaikutelma olisi kieltämättä ollut varsin erilainen mikäli Lamb Of God olisi tarjoillut alkupalana Alice In Chainsilta paikoin kuulostavan Overlordin tai Deftones-solisti Chino Morenon tähdittämän Embersin. Suomen-vierailusta tulee muutenkin todella tunteellinen – pääsemmehän viimeinkin korvaamaan kolme vuotta sitten peruuntuneen Tuskan-keikan! 94 Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Aikaisemmin kaverit ovat veistäneet kappaleita tahoillaan ja tarjoilleet sitten alustavat aihionsa muiden bändin jäsenten ihmeteltäviksi. Vietin sitten tutkintavankeudessa muutaman viikon, Blythe muistelee. – Se toki lämmitti sydäntä, että kollegat ottivat kantaa tukalaan tilanteeseeni. En oikeasti malta odottaa. Tämä epäonninen fani menehtyi saamiinsa päävammoihin muutaman päivän kuluttua. Tätä visaista kysymystä pohtiessa ei voi ohittaa kesäkuun loppua 2012, kun tiedotusvälineet täyttyivät hätkähdyttävistä ”Lamb Of Godin laulajaa epäillään kuolemantuottamuksesta, yhtye peruu esiintymisen Tuska-festivaalilla” -otsikoista. Kesäkuun lopulla richmondilaisyhtye tekee paluun Tuska-festivaalille ja heinäkuun puolivälissä ilmestyy Lamb Of Godin uusi mainio albumi VII: Sturm Und Drang – siis jo mainitun Dark Daysin lisäksi. Alexi Laiho jo mainittiinkin, joten nostetaan myös Children Of Bodom tapetille. Tällä kerralla he kirjoittivat biisejä myös yhdessä ja tämä on helposti kuultavissa. Yritettiinkö sinua auttaa ulkopuolelta käsin. Halusimme avata pelin todella ärhäkällä biisillä, ettei kukaan pääse väittämään Lamb Of Godin ruuvien löystyneen, nauraa Blythe. – Laskeuduimme Ruzyn?n lentokentälle ja raskaasti aseistettu poliisiryhmä pisti minut saman tien rautoihin. – Mainitsemasi kappaleet ovat hyviä esimerkkejä kitarapartiomme (Mark Morton ja Willie Adler) uusista sävellystavoista. Amerikkalaiset pitävät omistaan huolta joka puolella maapalloa, joskus kovinkin ottein. Heinäkuun puolivälissä ilmestyvän 500-sivuisen Dark Days -opuksen vankilakokemuksistaan kirjoittanut Blythe pääsi vapauteen elokuun alussa 2012, mutta varsinainen oikeudenkäynti tapahtui vasta kuukausia myöhemmin. Mutta kyllähän siinä kieltämättä pääsi melkoisen syvä huokaus, kun tuomari kumosi syytteet ja totesi minun olevan vapaa, laulaja kertoo. Sitten hän lähti pois eikä palannut sen koommin, naurahtaa Blythe. Ozzy ja Sharon Osbourne puhuivat puolestani ja Alexi Laihon kaltaiset tosiystävät ilmaisivat tukensa. Viime vuosien ikävin uutinen metallimaailmasta. Nyt pitää huomauttaa, että Blythe tosiaan palasi vapaaehtoisesti tsekkiläistuomarin eteen, vaikka muusikko olisi toki voinut jäädä omille teilleenkin. Teksti: Timo Isoaho TUNTEELLINEN PALUU – NIIN ALBUMIKANTAAN KUIN SUOMEENKIN ”Pääsemme viimein korvaamaan peruuntuneen Tuska-keikan!” K uv a: T ravis Shinn Bazook 6_15.indd 94 8.6.2015 14.20. – Lohkaisimme levyltä maistiaisena Still Echoes -kappaleen eikä se ole sattumaa. En olisi muuten saanut asialta koskaan rauhaa. – En ole nähnyt Bodomin herroja pitkään aikaan, mutta tänä kesänä aikana tiemme taas kohtaavat. Hän kysyi, että onko minua kidutettu
– Tämä on sekä tietoista että sattumaa. – No joo... Tuntuihan se melko absurdilta saapastella valmiusasemiin, Kalske kertoo toukokuun lopulla tapahtuneesta keikasta. Tämän vuoksi jostakin kappaleesta saattaa tulla tyypillisempää rockjyystöä, kun taas seuraava ralli voi rönsyillä vaikka minne. – Kesä menee joka tapauksessa kuin siivillä, sillä pääsemme soittamaan monille Suomen suurimmista festivaaleista. Mutta kun kommentin takana löytyy Miki Kalske, vantaalaisen hard rock -yhtye Shiraz Lanen kitaristi, on syytä ihastella, kummastella ja vähän kumartaakin (kuten Japanissa on tapana). – Mahtavan musiikin tekeminen niin pitkään kuin mahdollista. Kenen kanssa Shiraz Lanen tekisi unelmarundin. Shiraz Lanen tuorein käyntikortti on Be The Slave Or Be The Change -pikkulevy. Shiraz Lanen musiikki on pohjimmiltaan perinnetietoista hard rockia, mutta toisinaan yhtye maustaa keitostaan hieman yllättävilläkin mausteilla muista tyylilajeista. Mutta kuten sanoin, onnistumme näkemään tunnelin päässä myös hieman valoa. – Tällaiset kohokohdat eivät ehkä olleet päällimmäisenä mielessä, mutta uskoa ja luottoa omaan tekemiseen on toki ollut koko ajan. – Kahdessa osassa nauhoitetusta ep:stä tuli puolivahingossa konseptimainen kokonaisuus, joka alun raa’an ja synkemmän poljennan jälkeen siirtyy toiveikkaampiin äänimaisemiin. – Olisi mahtavaa päästä avaamaan iltoja Whitesnaken tai The Darknessin kaltaisille ikonisille pumpuille, mutta varmasti vähintään yhtä hauskaa olisi rundata maita ja mantuja esimerkiksi Lost Societyn tai Block Busterin jätkien kanssa. Okei, mikäli vastaavan kommentin takaa löytyisi Alexi Laiho niin kukaan ei yllättyisi, sillä Children Of Bodomille tällainen on arkipäivää. Materiaalin vaihtelevuus on tärkeää. Soitamme mielimusiikkiamme, miettimättä genrerajoja sen tarkemmin. Shiraz Lane esiintyi Kanadassa paikallisen Hard Rock Cafen sisuksissa. Esimerkiksi viime vuonna orkesteri voitti Hard Rock Rising -kilpailun ja palkintomatka suuntautui Torontoon. – Myös Kanadan-reissu oli uskomattoman hieno elämys ja se hitsasi bändistä entistäkin tiiviimmän yksikön. – Biisiaihioita löytyy roppakaupalla eli kokopitkän albumin ainekset ovat kasassa. Lisättäköön nyt vielä, ettei kummaltakaan reissulta selvitty ilman kevyttä hotellihuoneen uudelleen sisustusta ja veljellistä sumopainikilpailua! Rehellisesti sanoen: olisitteko uskoneet vaikkapa pari vuotta sitten, että vedätte keikkoja Kanadan ja Japanin kaltaisissa maissa. – Kun valot sammuivat tokiolaisen Studio Coast -konserttisalin uumenissa ja intronauha pyörähti käyntiin niin sikäläiset rockfanit tosiaan yltyivät kollektiiviseen huutomyrskyyn. Olisihan se positiivista, jos levyn tekemistä ei tarvitsisi itse maksaa, Kalske sanoo. Törmäsimme Tokion yössä esimerkiksi Tiktakin hittejä sujuvasti laulavaan baarimikkoon! Viitisen vuotta perustetun ja huhtikuussa 2011 ensimmäisen keikkansa soittaneen Shiraz Lanen nousuvauhti on ollut kova jo jonkin aikaa. Tulkaahan katsomaan, sillä pettymystä ei ole luvassa! Jos katsotaan vielä vähän eteenpäin niin mikä on Shiraz Lanen ykkösunelma. – Lavan ulkopuolellakin tapahtui hienoja juttuja. TUNNELIN PÄÄSSÄ LOISTAA VALOA kään elleivät tavoitteet ole korkealla ja itseluottamus järkähtämätön. Ei näissäkään hommissa pääse mihinSHIRAZ LANE ja viisi vaikuttavinta albumia: MICHAEL JACKSON: Bad GUNS N’ ROSES: Appetite For Destruction THE DARKNESS: Permission To Land RED HOT CHILI PEPPERS: Stadium Arcadium LED ZEPPELIN: IV ”Materiaalin vaihtelevuus on tärkeää!” Bazook 6_15.indd 95 8.6.2015 14.20. Laajemmin katsoen lyriikkamme kertovat elämästä, siis rauhasta ja rakkaudesta! Mikä tulee olemaan seuraava julkaisunne. Loihan se uskoa nuoreen ryhmään, kun pääsimme soittamaan kauas kotoa, kitaristi kertoo. Muut hienot asiat tapahtuvat sitten siinä sivussa! 95 K uv a: Nausk a ”Siinä ne kaksi ja puoli tuhatta japanilaista huusivat kurkku suorana ja kädet pystyssä”, muusikko kertoo innoissaan. Musiikki, biisijärjestys ja sanoitukset palvelevat ep:n nimeä, joka viittaa ihmiskunnan itsetuhoiseen toimintamalliin
Eikö tällainen ole enemmänkin jenkkiyhtyeiden – Queensrÿche ja niin edelleen – maailmasta tutuksi tullutta sekoilua. Abbath esiintyy Tuska-festivaalilla. Kun Ozzyn ja muiden Black Sabbath -miesten yhteistyöstä ei tullut enää mitään, laulaja pisti pystyyn omaa nimeä kantaneen yhtyeen. – Ylivoimaisesti tärkeintä on se, että olen aivan valtavan innoissani tästä uudesta yhtyeestä. Entä uusi musiikki. Milloin Abbathin ensialbumi ilmestyy ja kuulemmeko Tuskassa vielä julkaisematonta materiaalia. Mutta kerrohan, Abbath, mistä päin Bergenissä nyt tuulee. Kun Tuska tarjosi esiintymismahdollisuutta uudelle bändilleni, minulle oli heti päivänselvää, missä Abbath tulee tekemään debyyttikeikkansa. Tosin minä en ole niin totaalisen pihalla kuin Ozzy aikoinaan oli, nauraa Abbath. Siis mitä ihmettä. Entä Immortalin tulevaisuus. – Immortal soitti Tuskassa kahdesti ja molemmat keikat jäivät mieleen todella onnistuneina. – Olemme jo treenanneet konserttiohjelmiston kuntoon ja soitamme Tuskassa todennäköisesti yhden uuden biisin. Immortalin ”veriveljet” Abbath Doom Occulta (Olve Eikemo) ja Demonaz Doom Occulta (Harald Nævdal) aikovat taistella yhtyeen nimen käytöstä siviilioikeuden edessä. Norjasta nimittäin kuului kummia viime joulukuussa esimerkiksi tällaisen otsikon verran: ”Immortal members embroiled in legal battle over rights to band name”. Kuten sanoin, valmistelemme Abbathin debyyttialbumia ja minä nautin elämästä suuresti, joten minulla ei ole mitään syytä katsoa taakse. Tässä vaiheessa voin paljastaa sen verran, että kyseessä on todella ripeästi etenevä, useasta osasta koostuva sävellys. Mutta ei, vanhojen bändikavereiden aktiivisuusasteessa ei missään vaiheessa tapahtunut muutosta parempaan. Soitamme Tuskassa myös Immortalin ja Between Two Worlds -albumin vuonna ”Immortal soitti Tuskassa kahdesti ja molemmat keikat jäivät mieleen todella onnistuneina!” 2006 julkaisseen I-yhtyeeni kappaleita. Abbathin rinnalla uudessa yhtyeessä soittaa muun muassa Gorgorothissa vaikuttanut basisti King Ov Hell (Tom Cato Visnes). Tuska on erittäin hyvin järjestetty festivaali ja suomalaisfanien sekä Immortalin suhde on erittäin lämmin. Bändi lopetti vuonna 2003, mutta aktivoitui uudelleen muutaman vuoden kuluttua. En lupaa mitään varmaa, mutta tällä hetkellä Immortalin paluu ei ole mielessä vähimmässäkään määrin. Voisiko sanoa, että kyseessä on hieman samanlainen tilanne kuin Ozzy Osbournella 80-luvun alkupuolella. (Okei, emme ole unohtaneet myöskään Entombed A.D.:n tarinaa). Tilanne on nyt mitä se on, mutta nähdäänkö Immortal vielä aktiivisena jonakin päivänä. Keikoilla käytämme myös kakkoskitaristia, mutta sitä en vielä tässä vaiheessa tiedä, että tuleeko hänestä yhtyeen virallinen jäsen, Abbath sanoo. Minä taas halusin puskea bändiä eteenpäin kiihtyvällä tahdilla, joten lopullinen yhteentörmäys oli vain ajan kysymys. – Vertaus ei ole liian kaukaa haettu, sillä tässä on ilman muuta kysymys samantyyppisestä asiasta. HILJAISTEN VUOSIEN JÄLKEEN 96 Bazook! > Teksti: Timo Isoaho ABBATH Bazook 6_15.indd 96 8.6.2015 14.27. Minusta tuntuu itse asiassa paremmalta kuin koskaan – ehkä Immortalin alkuaikoja lukuun ottamatta. – Emme me oikeuteen ole menossa. – Tom on erittäin kyvykäs muusikko ja lisäksi hänellä on palava into soittaa tällaista musiikkia. Olen kirjoittanut runsaasti biisejä All Shall Fallin ilmestymisen jälkeen ja yritin todellakin herätellä Demonazia sekä rumpali Horghia (Reidar Horghagen) monen vuoden ajan. Tilanne vain tulehtui hetkeksi sen jälkeen, kun päätin ryhtyä työskentelemään Abbath-nimellä. Aloitetaan tämäkin Bazook-tarina uutislainauksella. Ja nimenomaan työskentelemään, laulajakitaristi painottaa bergeniläisen irkkupubin hämärässä kulmauksessa. Kyseessä ei ole mikä tahansa konsertti vaan tämän ykkösluokan norjalaisyhtyeen ensimmäinen julkinen esiintyminen. Ryhdymme nauhoittamaan pitkäsoittoa loppukesällä ja tarkoituksenamme on saada debyytti pihalle alkuvuodesta, Abbath avaa. – Kuten sanoin, minulla on uusia kappaleita säkkikaupalla ja uskon näiden sävellysten toimivan Immortal-faneille todella hyvin. Mutta taas toisaalta: kukapa sen tietäisi, mitä tapahtuu kymmenen vuoden kuluttua. – Immortalin edellinen levy All Shall Fall nimittäin ilmestyi vuonna 2009, joten siitä on jo hieman aikaa toisin sanoen aivan liikaa aikaa. – Olen oppinut jotakin elämäni aikana
255 € 1 PÄIVÄ ALK. VISIONS SHOW TUSKAAN TURBO-VIPIKSI. 100€ 1 PÄIVÄ ALK. TUSKAN TURBO-MEININGIT: 3 PÄIVÄÄ ALK. 155€ WWW.TIKETTI.FI 3 PÄIVÄÄ ALK. OMA SISÄÄNPÄÄSY ALUEELLE SEKÄ KÄYTÖSSÄ VIP-SISÄTILAT MUKAVUUKSINEEN. LIPULLA MM. PRKL CLUB ON THE ROCKS Tuska tulostus.indd 97 4.6.2015 12.58. 70€ MOKOMA ARCHITECTS LOUDNESS BLOODBATH BLUES PILLS NE OBLIVISCARIS ENFORCER AT THE HOLLOW TRYER EINHERJER WARMEN THE SIRENS GHOST BRIGADE KROKODIL BOMBUS SOTAJUMALA ALFAHANNE ATOMIROTTA DR. 125€ 2 PÄIVÄÄ ALK. LIVING DEAD! MORBID EVILS FORESEEN DEATH TOLL 80K KYLMÄ SOTA RED MOON ARCHITECT APINA ADAMANTRA MORS SUBITA SHIRAZ LANE SPAWN FROM DECEIT STRONG SCENE PRODUCTIONS COLLECTIVE DARK SIDE OF THE MIME MANALA COMEDY PRESENTS: ROBERT PETTERSSON WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI VIRALLISET JATKOKLUBIT: TAVASTIA SEMIFINAL VIRGIN OIL CO
Yaffan rento hahmo kohtaa tavatessa täydellisesti televisiosta tutun valloittaTällä kertaa Stalker tapasi kiireisen maailmanmatkaajan Sami Yaffan, joka availi Kultaisella Venlallakin palkitun Sound Tracker -televisiosarjan tekeillä olevan toisen tuotantokauden seikkailuja. – Vedettiin neljän-viiden tunnin treenit keikkaa edeltävänä iltana. Yaffa kertoo, että ensimmäiset Monroe-treenit keikkatauon jälkeen olivat aikamoista hampaiden kiskomista. Haastatteluhetkellä takana olivat Jamaikan-, Senegalinja Intian-matkat. Tuli sellainen fiilis, että me ollaan vanhempia kuin Stones, Sami nauraa. Sami nauraa herkästi ja ryydittää tarinoitaan ”That’s rock’n’roll, yeah!” -tyyppisillä poikamaisilla huudahduksilla kertoessaan vaikkapa haulikon hylsyt sormissaan käsintehtyä rumpua soittavista afrikkalaismimmeistä tai intialaisten käärmeenlumoojien kakofonisesta performanssista aavikolla. Tämä Monroen musa on helvetin fyysistä, ja setti on puolitoista tuntia. Toisen kauden viidestä kohteesta koostuvan otannan tulevat täydentämään Indonesia ja Turkki. stalker_taitto2015_6_d.indd 98 8.6.2015 13.38. Teksti: Teppo Vapaus Michael Monroe katkaisi seitsemän kuukauden mittaisen keikkataukonsa lämppäämällä Slashia Helsingin Jäähallissa toukokuun lopussa. Keikan tykittämiseen tarvittava stamina kuitenkin löytyi, tottahan toki, ja energisen muusikon on helppo hymyillä. Kun ei ole tehnyt tätä seitsemään kuukauteen, kaikki on aika rapakunnossa. Treffaan yhtyeen basisti Sami Yaffan keikkaa seuraavana aamuna hotellin aulassa. Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Hän on saapunut Suomeen toisesta kodistaan Espanjasta (toinen on New Yorkissa), ja välittömästi tunnin juttutuokion perään koittaa lähtö Lontooseen jatkamaan myös Helsingissä ja Brightonissa kuvatun tulevan Michael Monroe -albumin Blackout Aina ajankohtainen kosmopoliitti States ensimmäisen singlen videon filmauksia. Treenien jälkeen tultiin suoraan hotellille nukkumaan. 98 "Mennään sellaiseen extreme vespa -garageen, missä soittaa indonesialainen black metal -bändi." Intiassa Sami tapasi musisoivia ja tanssivia aavikon mustalaisia
– Port Antoniossa tapahtuu aika paljon. Flamenco (Espanja), tango (Argentiina & Uruguay), romanimusiikki (Serbia) ja americana valikoitiin synnyinsijoillaan selkeiksi teemoiksi. – Välillä huvittaisi olla pidempään, vaikka pari viikkoa. Pienellä, köyhällä ja runsaan rikollisuuden riivaamalla saarella on enemmän jengiä kuin Suomessa, mutta saaren pienuudella on myös puolensa: saatat tavata eläviä legendoja kulmakuppilassa. Smith on soittanut Wailersin kanssa, Lee ”Scratch” Perryn The Upsettersissa ja yhteensä yli tuhannella levyllä. 99 "Kelaa kun panisi sellaiset pystyyn Stadissa. Valtavan kokoinen Brasilia rajattiin Koillis-Brasiliassa sijaitsevaan Pernambucon osavaltioon, jossa tutkailtiin ilmeisimpien samban ja bossa novan sijasta esimerkiksi paikallista punkkulttuuria. Se tekee hänestä täydellisen antiteesin vaikkapa ex-soittokumppani Andy McCoyn suosimalle kusipää-imagolle. Sieltä alkoi tulla sellaista tekstiä, että mennään Earl ”Chinna” Smithin himaan. Oli mieletöntä päästä juttelemaan sen kanssa näistä jutuista. van ja tyylikkään persoonan, jolla ei ole rocktähden elkeitä. Poliisit olisi siinä heti, ja se olisi Ilta-Sanomissa." stalker_taitto2015_6_d.indd 99 8.6.2015 13.38. Tiedostavan reggaen uusi sukupolvi Sami kertoo, että viimeiset pari kuukautta ennen matkaan lähtöä pallotellaan aina ideoita ohjaaja Otso Tiaisen kanssa, kartoitetaan netistä paikallisia artisteja, kysellään kontakteja frendeiltä ja pyritään hoitamaan pääkallopaikalSound Trackerin toinen tuotantokausi on vienyt Yaffan jo Jamaikalle, Senegaliin ja Intiaan. Nyt otetaan kaksi tai kolme per päivä. Yksinkertaisesti todella siisti tyyppi, jonka ehtymätöntä hattuvarastoa Stalker kadehtii avoimesti. Tulevan toisen tuotantokauden ensimmäisenä kohteena tuli kolutuksi Jamaika, jonka bassovoittoinen musakulttuuri on aina ollut Yaffalle läheinen. Pystyy hoitamaan kunnon soundit, perehtymään paikkaan missä ollaan, tekemään syvät haastikset artistien kanssa ja vetämään biisejä pari-kolme kertaa, että saadaan hyvät kuvakulmat. Neljän hengen reissuryhmä (Samin lisäksi ohjaaja Otso Tiainen, kuvaaja Juge Heikkilä ja äänittäjä Svante Colerus) viettää yleensä kuvauskohteissa kymmenkunta päivää, joskus vain kahdeksan. Varsinkin parissa ekassa filmauskohteessa me juostiin aivan liikaa. Ne oli mun connection siellä. GeeJam Records julkaisi 80ja 90-luvulla lähinnä hiphoppia ja räppiä, ja sitä pyöritti eräät Lontoon kautta tulleet jannut, jotka avasi myöhemmin studion. Otanta oli suuri ja projekti varsin kunnianhimoinen. Soitin niille ja kerroin, mitä ollaan tulossa tekemään. Soiteltiin vanhoja Max Romeon biisejä, Sami hymyilee. Ne hoiti mulle fikserin nimeltä Carleene Samuels, joka pisti kaikki jutut kasaan. Näin Samille kävi jo lomareissulla viisi vuotta sitten, kun 70-luvulta lähtien vaikuttanut The Congos nousi yllättäen lavalle paikallisen rannan konserttimestassa. Sinne pitää mennä Blue Mountainsin ylitse Kingstonista. Se oli myös legendaarisen Black Ark Studiosin house guitarist. – Ekasta kaudesta opittiin paljon. Päädyin myös jammaamaan sen kanssa. Oltiin hoidettu liikaa krääsää ja yritettiin saada neljä tai viisi juttua yhdelle päivälle. Hän vain on rocktähti ja kosmopoliitti, joka asettuu kohtaamisissa luontevasti samalle levelille kenen tahansa kanssa ja puhuu kenen tahansa kieltä, yleisimmin musiikin mahdollistamin keinoin. Eläviä legendoja YLE Teeman esittämän Sami Yaffa – Sound Tracker -sarjan ensimmäinen tuotantokausi kuljetti katsojansa eksoottisten musiikkikulttuurien äärille Yhdysvaltoihin, Serbiaan, Brasiliaan, Espanjaan, Etiopiaan, Argentiinaan ja Uruguayhin. Jamaikalle Samilla oli valmiita suhteita Portlandin Port Antonion alueella vaikuttaviin muusikoihin. Aiheiden rajaaminen oli työryhmälle haastavaa, ja välillä ahnehdittiin liikaa. Siellä on GeeJam Studio, joka on ollut pystyssä 15-20 vuotta. Ystävällinen persoona, tutkimusmatkailijan mieli ja rajaton mielenkiinto erilaisia kulttuureita ja musiikkityylejä kohtaan selittävät myös sitä, että Yaffa on aina ajankohtainen, voimainsa tunnossa ja ikään kuin jatkuvasti uransa huipulla. Mutta budjetti riittää tähän, Sami toteaa
– Se on helvetin hyvä edustaja siitä genrestä. Hyvää kamaa! Netistä löytyy myös vähän surullisempaa historiankirjoitusta, jossa dance hall -kulttuuri ja rikollisuus lyövät kättä. Kuuntelin, että miten siinä on niin vitun kova ja napakka soundi, mistä se tulee. MAJOR LAZER (US) FLOW FESTIVAL 14.–16.8.2015 Suvilahti, Helsinki FLOW FESTIVAL 14.–16.8.2015 Suvilahti, Helsinki Years & Years (UK) Diplo (US) Tyler, The Creator (US) Tiga (live) (CA) Ride (UK) Todd Terje & The Olsens (NO) Mirel Wagner (FI) Skepta & Wiley (UK) Lianne La Havas (UK) Natalie Prass (US) Timo Lassy Band with guests (FI) Songhoy Blues (ML) Nina Kraviz (RU) Seth Troxler (US) Dixon (DE) Mano Le Tough (IE) + Paljon muita... Hitaan alun jälkeen fikseri alkoi lämmetä ja alkoi löytyä ihan älytöntä krääsää. BECK (US) La 15.8. 100 muistettavimpia konsertteja, mitä olen koskaan nähnyt. Stalker neuvoo myös Soundin lukijoita valmistautumaan Sound Trackerin tuleviin herkkuihin poimimalla artisteja tästä jutusta ja katoamalla YouTubeen. Sitten lähetetään toivomuslista: saisikohan tämän, ja jos ei natsaa, onnistuisikohan tuo. Yhtäkkiä se sanoi, että ”hey guys, we’re going to Baaba Maal’s house tonight!” Olin nähnyt Baaba Maalin Brooklynissa Prospect Parkissa vuonna 1998, kun se soitti ensimmäistä kertaa Amerikassa. Kun näet sen, rakastut vielä enemmän, Sami lupaa. – Jah9 on mieletön. Se on sitä, mitä Marley teki 70-luvulla. Juurien kaivelun lisäksi Sami halusi mukaan myös nuorempaa polvea, jota kiinnostaa taas ottaa kantaa. Stalker on jo YouTube-diggailun myötä hieman rakastunut Jah-ysiin. Mumbai) 2500-päiselle yleisölle neljän ja puolen tunnin setin pyrkien ta fikseri, jonka kautta tapaamiset alkavat järjestyä. Hän kuitenkin päätti toisin, opiskeli musiikkia Dakarin yliopistossa ja Pariisissa, ja nousi 90-luvulla suureen suosioon. Päädyttiin keskelle ei-mitään ja tultiin kylän keskustaan. Listan kärjessä komeilee puolitoista vuotta sitten elinkautisen saanut superstara Vybz Kartel, joka tuomittiin kollegansa Clive ”Lizard” Williamsin murhasta. Ekan biisin aikana on hiljaisuus ja sitten kaikki vaan räjähtää! Se on yksi Sami jameissa Jamaikalla. PET SHOP BOYS (UK) Su 16.8. Se esiintyi Delhissä ensimmäisenä länsimaalaisena rockyhtyeenä ja soitti Bombayssa (nyk. Ei ole enää ainoastaan sitä eskapismia, dance hallia, jossa lauletaan pyllyistä, kamasta sun muusta. Yksi soitti sellaista pyöreää ontoksi kaiverrettua juurta, joka oli käännetty ylösalaisin. Erityisen merkittäväksi hän kokee mento-yhtye The Jolly Boysin saamisen nauhalle. Aavikon Ornette Coleman Hanoi Rocksin hulluina vuosina 80-luvun alussa yhtye teki Kaukoidän kiertueen pyörähtäen myös Intiassa. Baaba Maal on Podorin kaupungissa, Morfilin saarella vuonna 1953 syntynyt laulaja ja kitaristi, joka kuului kalastajakastiin. Huumekauppa ja henkirikokset ovat köyhän saarivaltion todellisuutta. – Conscious reggae on tulossa vahvasti takaisin. FLORENCE + THE MACHINE (UK) Pe 14.8. Ne veti tunnin verran biisejä. – Kelaa kun panisi sellaiset pystyyn Stadissa. Jamaikalla Sami halusi paneutua skaja reggaekulttuuriin vaikuttaneeseen jamaikalaisen folkmusiikin alkumuotoon, mentoon. Ne on krääsää, mitä en itse kuuntele. Sami kutsuu mentoa Jamaikan populäärimusiikin mutsiksi, josta kaikki on saanut alkunsa. Siksi hänestä ei olisi paikallisen perinteen mukaan kuulunut tulla laulajaa. Beck (US) Pet Shop Boys (UK) Major Lazer (US) Florence + The Machine (UK) Róisín Murphy (IE) CHIC featuring Nile Rodgers (US) Alt-J (UK) Belle and Sebastian (UK) The War on Drugs (US) Flying Lotus (US) Future Islands (US) Run The Jewels (US) Tove Lo (SE) flowfestival.com facebook.com/flowfestival sis. Syvemmän kuvan siitä, mitä dance hall on nykyään, Sami sai myös Jamaikan ulkopuolella menestystä niittäneeltä nimihirviöltä, Assassin aka Agent Sascolta. Rankkaa stooria, mutta ei se kaikki ole sitä. Se oli todella hienoa! Senegalista Sami halusi ehdottomasti esitellä muutakin kuin vain pääkaupunki Dakarin ilmapiiriä. Linnut lauloi, oltiin siellä puiden alla, ja sen kuusihenkinen bändi saapui paikalle. Isännät tapasivat vaatia orjia musisoimaan ja palkita heitä siitä. Ison puun alla istui varmaan 50 mimmiä, jotka soitti rumpuja kauhea meno päällä. Se on normaalia. Normaalisti porukalla on selkeä suunnitelma ja tiukka kuvausaikataulu. Ajatuksena oli painua aavikolle ja pieniin kyliin hakemaan varsinkin ”rumpumeininkiä”. Sami kertoo nähneensä Jamaikalla televisiosta poliisipäällikön haastattelun, jossa tämä kertoi Kartelin jengin olevan vastuussa yli 100 ihmisen murhasta. Rantsussa on pystyssä samaan aikaan kolme valtavaa soundsystemiä, jotka tuuttaavat musaa hirveällä volyymilla. Osuvana yhteenvetona Jamaikan musakulttuurista toimii Samin jakama tuokiokuva, jossa Sound Trackerin tekijätiimi viettää tavallista leppoisaa sunnuntai-iltaa rannalla, jossa paikalliset lapsiperheet ovat piknikillä. toimituskulut | K-18 lippupalvelu.fi Liput 89-169 € stalker_taitto2015_6_d.indd 100 8.6.2015 13.38. Su 16.8. Fuck, tämä on rock’n’roll! Haulikon hylsyillä, saatana! Se oli siistiä. Mento juureutuu länsiafrikkalaisten orjien maahan tuomaan musiikilliseen perinteeseen. Baaba kutsui Samin luokseen lounaalle kuultuaan ensin, mistä Sound Trackerissa on kyse. Oli traditionaalisia rumpuja, pesuvateja ja kaikkea. Eräskin sivusto listaa kymmenen dance hall -artistia käyttäen mittarina vankilatuomioiden pituuksia. Lauletaan yhteiskunnan asioista, siitä mikä sua ympäröi. Katsoin lähempää ja näin, että mimmillä on haulikon hylsyt sormissa, niillä se veti. Jolly Boysit ovat 70-80-vuotiaita pappoja, jotka tekivät musaa jo 1940ja 50-luvuilla ja soittavat yhä elannokseen. Puistossa oli varmaan joku 15 000 tyyppiä, joista 95 prosenttia mustia. – Sillä oli hieno talo, jossa oli iso puutarha, johon se oli hoitanut lounaan. Otso repi kässärin ja sanoi, että okei, katsotaan mitä löydetään. Se on duunannut sitä melkein 15 vuotta ja tehnyt yhteistyötä Kanye Westin ja Kendrick Lamarin kanssa. – Kun laskeuduttiin Senegaliin, me ei tiedetty yhtään, mitä tulee tapahtumaan. Haulikon hylsyt sormissa Senegaliin saapuessaan Sound Trackerin ryhmä joutui käyttämään keskivertoa enemmän luovuutta ja tukeutumaan vähän tuuriinkin. Sen musa ei ole ikinä ottanut kiinni ja sen persoonallisuus on niin hirvittävä, ettei oikein kiinnosta, Sami toteaa. Kanye Westiä en kestä. Poliisit olisi siinä heti, ja se olisi Ilta-Sanomissa, Sami nauraa. Hänen toivomuslistansa ykkösnimi Chronixx oli valitettavasti rundilla Sound Trackerin laskeutuessa Jamaikalle, mutta korvaajiksi löytyivät vasta yhden ep:n ja lp:n julkaissut Kabaka Pyramid -niminen jannu ja hurmaava mimmiartisti Jah9, joka myös liittyi Samin ja Earl ”Chinna” Smithin jameihin, vaikka oli kipeänä. Baaba Maal tulee lavalle, ja kukaan ei tiedä kuka se on. Halusin ottaa tämän uuden sukupolven messiin, Sami kertoo. – Ajettiin ensin viisi-kuusi tuntia, otettiin lautta ja ajettiin pari tuntia lisää
– Se alkaa Rajasthanista, menee koko Lähi-idän läpi ja päätyy Egyptin, Turkin, Romanian, Bulgarian, Slovakian ja Ranskan kautta Espanjan Andalusiaan. Nykyään monet elävät soittamalla ja tanssimalla. Heimo on alimpaan kastiin kuuluva Rajasthanin autiomaan alkuperäiskansa, joka teki taannoin elantonsa käärmeenlumoamisella. Ennen oli käärmeenlumoojia joka kulmassa, nyt pitää katusoittoonkin anoa lupa. Sinne on tullut rahaa ja yrityksiä, paikkoja on siivottu ja siistitty. Niin hämärää menoa, ettei mitään rajaa. – Rajasthanin landscape on ruskeaa ja kullanväristä autiomaata, vain yhtä väriä, mutta kaikki muu on vitun värikästä, esimerkiksi kuteet on ihan over the top, Sami toteaa. vastaamaan yleisön odotuksiin, joka oli tottunut paikallisten ryhmien jopa seitsentuntisiin esityksiin. Sitten ne veti teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: "Siinä ei ollut mitään järkeä. Me ajetaan sinne sitten 15 metrin vespoilla, Sami nauraa. Se oli ihan täyttä kakofoniaa, ihan kuin skidit olisivat soittaneet ensimmäistä kertaa. Ja me löydettiin. Sami kertoo olleensa aina kiinnostunut Intian pinta-alaltaan suurimman osavaltion, Rajasthanin, musiikista ja estetiikasta. toimituskulut | K-18 lippupalvelu.fi Liput 89-169 € stalker_taitto2015_6_d.indd 101 8.6.2015 13.38. Beck (US) Pet Shop Boys (UK) Major Lazer (US) Florence + The Machine (UK) Róisín Murphy (IE) CHIC featuring Nile Rodgers (US) Alt-J (UK) Belle and Sebastian (UK) The War on Drugs (US) Flying Lotus (US) Future Islands (US) Run The Jewels (US) Tove Lo (SE) flowfestival.com facebook.com/flowfestival sis. MAJOR LAZER (US) FLOW FESTIVAL 14.–16.8.2015 Suvilahti, Helsinki FLOW FESTIVAL 14.–16.8.2015 Suvilahti, Helsinki Years & Years (UK) Diplo (US) Tyler, The Creator (US) Tiga (live) (CA) Ride (UK) Todd Terje & The Olsens (NO) Mirel Wagner (FI) Skepta & Wiley (UK) Lianne La Havas (UK) Natalie Prass (US) Timo Lassy Band with guests (FI) Songhoy Blues (ML) Nina Kraviz (RU) Seth Troxler (US) Dixon (DE) Mano Le Tough (IE) + Paljon muita... Että nämä keksii tätä tässä paikan päällä. sen uudestaan ihan samalla tavalla. Ainakin Indonesian varalle on jo mielenkiintoisia suunnitelmia. BECK (US) La 15.8. – Jakartassa on sellainen extreme vespa -kulttuuri, missä ne tuunaa vanhoja vespoja. Erilaiset säännöt ovat myös karsineet ”tiettyä roughnessia”. Sami toteaa, että Mumbai on muuttunut samoin kuin koko muukin maailma. ”We want you to play the same song”, me sanottiin. – Siinä oli kolme muusikkoa ja kaksi tanssijaa. Yksi soitti rumpua, yksi pilliä ja yksi jousi-instrumenttia. Siellä on myös elävä paikallinen black metal -kulttuuri. Sinne oli päästävä. Päätettiin pyytää, että ne vetää uudestaan saman biisin. Me oltiin Otson kanssa ihan varmoja, että nyt meitä vedätetään. Me oltiin, että jumalauta! Mulla tuli mieleen aavikon Ornette Coleman, ihan freetä, mutta ne veti ihan yksi yhteen koko jutun. FLORENCE + THE MACHINE (UK) Pe 14.8. PET SHOP BOYS (UK) Su 16.8. Kuvausryhmä suuntasi Tharin aavikolle Kalbeliya-mustalaisheimon perinteestä ammentavien soittajien ja tanssijoiden kanssa. Mimmit hyppi ylös ja alas ja pyöri siinä ja teki jotain." Su 16.8. Siinä ei ollut mitään järkeä. Mulla on jäänyt se leffa mieleen, ja ajattelin, että olisi nastaa, jos löydettäisiin mustalaismuusikoita Intiasta. ”Same song?” ne ihmetteli vähän aikaa. Yleisön innostuttua rockmusiikista ja poliisin tulkittua liikehdinnän mellakaksi päätyi Hanoi Rocks The Times of India -lehden etusivulle otsakkeella ”Rockband causes a riot!” Sound Trackerin matkassa Sami Yaffa palasi nyt Intiaan yli 30 vuoden tauon jälkeen. Se oli älytöntä katsottavaa! Extreme vespalla kohti kakkoskauden starttia Seuraavaksi Sami Yaffa, Otso Tiainen, Juge Heikkilä ja Svante Colerus suuntaavat Indonesiaan, ja elokuussa on vuorossa vielä Turkki. Toki monet elävät edelleen aivan kamalissa oloissa, mutta Mumbain paremmalla puolella ei enää asuta roskaläjissä. Mimmit hyppi ylös ja alas ja pyöri siinä ja teki jotain. Me saatiin ne yhdistettyä niin, että mennään sellaiseen extreme vespa -garageen, missä soittaa indonesialainen black metal -bändi. Yhtenä pontimena Rajasthanin tsekkaukseen Yaffalle toimi vuonna 1993 ilmestynyt ranskalaiselokuva Latcho Drom, joka kertoo mustalaismusiikin jalanjäljistä. Katsotaan sitten mitä tapahtuu
– Laajasalosta kotoisin olevalle Hietaranta oli hieno paikka. Ne Luumäet teki uransa alkuvaiheissa pelkkiä Ramones-käännöskappaleita. Siitä aiheesta voi tehdä vaikka punk-biisin. Joey Luumäen mukaan KaakkoisHelsingissä jopa haaveiltiin Hietsuna tunnetulle rannalle pääsemisestä. Kertosäkeen lausehan ei tarkoita mitään. Sen sijaan tämä uusi hieno betonikahvilarakennus, jonka terassilla istumme, on säilynyt graffiteilta. Nykynuoriso on käynyt esimerkiksi sotkeK uv a: Visa Högmander laulun paikka_joey luuma?ki_b.indd 102 4.6.2015 11.29. – Liityin bändiin vuonna 1985. Yhtenä kesäsunnuntaipäivänä Roskilden festarien jälkeen mietin kaverin rivitaloasunnon takapihalla, että pitäisi saada lisää Ramones-käännöksiä tehtyä. Ne Luumäet: Hiekkaa Hietarannan Albumilta Ne Luumäet (1986) Sanat: Joey Luumäki ja Heko Luumäki Sävellys: Ramones 60° 10’ 26.8”, 24° 54’ 23.7” Luovassa tilassa syntynyt älytön kertosäe 102 ”Purukumi poskeen paukkumaan, uimahousut jalkaan vaan / Ei se ole kaukana, haukataan hiekkaa Hietarannan.” Nuorena Joey Luumäelle Hieta ranta edusti ihanteellista Helsinkiä. Sopiva annos villiyttä on Joey Luumäen mielestä siinä, että saa tehdä mitä haluaa, kunhan siitä ei ole kiusaa toisille. Asioita esiintyy maaseutua tiheämmässä. Joey Luumäki kertoo, että Ne Luumäet -yhtyettä ei nähdä enää keikkalavoilla. – Voimme bändin jäsenten 75-vuotispäivillä esiintyä yhdessä, mutta muuten emme esiinny enää. No, heidän rumpalinsa Laulun paikka Sarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. – Tietyt asiat kuuluvat elämään, siellä ja täällä. – Tarkoituksena oli löytää kappaleen tekstiin tunnettu paikka. Joey Luumäki ei muista 1980-luvun lopun olleen erityisen villiä aikaa. Jos asiat on itsellä huonosti, niitä voi myös itse parantaa. Jossain vaiheessa sitten vaan pitää mennä nukkumaan. Debyyttilevy Ne Luumäet julkaistiin vuonna 1986. Minun mielestäni on tehokkaampaa parantaa ne asiat ja tehdä se punk-biisi. Sitten mietin, että mitä siellä rannassa on. Ne Luumäkien muut jäsenet olivat Espoosta ja heille se oli vielä hienompaa. Kaikki muut rivit ovat melkein suoraan alkuperäisestä kappaleesta. Sitten tuli mieleen hyvinkin fiksu lause Haukataan hiekkaa Hieta rannan. – Tai yhteiselle omaisuudelle. Joey Luumäki palasi laulun tapahtumapaikalle vielä 1990-luvun puolella. Se ei ilmeisesti tuntunut yhteiseltä asialta. Siinä on vain h-kirjaimella alkavia sanoja peräkkäin, ei mitään Another One Bites The Dust -henkeä, vaan pidetään älyttömän hauskaa. Ehkä Hietarannassakin tapahtuu erilaisia asioita eri vuorokaudenaikoina ja eri viikonpäivinä. Emmekä treenaa. Ei siinä biisissä ollut aluksi oikein mitään. oli sentään surffari. – Siellähän on bikineitä. Jos syntyy yksi teksti, niin kannattaahan sitä aina kokeilla jos tulisi toinenkin. Ja niin edelleen. Siinä tekstissä ei ole paljoa omaa, paitsi se älytön kertosäe, Ne Luumäet -laulaja Joey Luumäki muistelee. Siinä vaiheessa oli viikonloppu tosiaan pohjustettu hyvin ja olotila oli hyvin luova. Teksti: Visa Högmander > massa Hietarannan vanhan hienon paviljongin tägeillä sun muilla. – Tein Hietarantaan-nimisen biisin. Ehkä täällä on välillä villiä ja välillä ei. Sitten tuli mieleen Pirkko Mannolan Pikkupikku bikinissä -ikivihreä ja Mannolasta tuli taas jostain syystä mieleen Brita Koivunen ja hänen kappaleensa Mamma, tuo mies mua tuijottaa. Itse voi vaikuttaa asioihin paljon. Siinä on melodiapätkä, joka päätyi sitten mukaan Hieta rantaan-biisiin. Kaikki biisit, jotka eivät ole selkäytimessä, ovat jossain muualla. Takana oli aurinkoinen kesäviikonloppu, joka oli kulunut keskiolutta haistellessa. Tein silloin samana ajankohtana Naulapääeli Pinhead-kappaleen käännöksen. Mutta me olimme Hiekkaa Hietarannan -kappaleen kohdalla ehkä vielä Beach Boysiakin huonommin mukana siinä, mistä kappaleemme kertoi. – Minulle punk on se asenne, että saa tehdä mitä haluaa, sen kun tekee, vaikka ei osaisikaan. Kaupungissa niitä asioita on enemmän ja useammanlaisia. Olimmehan me silloin nuorempia kuin nykyään, mutta ei bändistämme varsinaisia rantaleijonia löytynyt, Joey Luumäki naurahtaa. – Ramones-biisistä Rockaway Beach tehtiin sitten se käännös. Minulla oli siihen tehtynä kertosäe, joka oli mielestäni aika köyhä
Elämme maailmassa, jossa ärsykkeitä tulee joka suunnasta, jo ten ihmisistä on tullut aika paksu nahkaisia. Hän ei kuitenkaan tarkoituk sellisesti tähtää nimenomaan Suo men rajojen ulkopuolelle. Minun tähteni > Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan. – En oikeastaan ajattele niinkään paljon, missä teen musiikkia. Sii tä tulee monitasoinen, mutta hy vin tasapainossa pysyvä kokonai suus. – Ajan kanssa tilanne toivottavas ti muuttuu, kun ihmiset kuulevat enemmän kuin yhden singlen ja tu tustuvat lähemmin tuotantooni. Levyn tunnelma tulee olemaan dramaattinen ja jol lain tavalla myös teatraalinen. Musiikilliset juureni ovat vahvasti jazzpainotteiset ja lähte neet siitä kehittymään monen mut kan kautta modernimpaan suun taan. Ihan takki auki ei olla leuhotta massa, vaan tahti on tarkoituksel la verkkainen. – Toivon, että kuulijat oppivat tuntemaan minut musiikkini kautta eikä niin, että yksityiselämäni mää rittäisi minut artistina. Teksti: Antti Luukkanen 104 PB Katéa Draamalla ihon alle >Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Toivon, että pääsen vai kuttamaan mahdollisimman moniin ihmisiin mahdollisimman laajalla alueella, ja silloin kannattaa ajatella myös ulkomaita. Musiikillinen identiteetti velvoittaa toimimaan myös kaupallisuuden vastaisesti jos tarve on. Keski tyn musiikkiin, ja luotan siihen, et tä se löytää yleisönsä, missä ikinä se onkaan. Vai onko artistin taustojen tuntemi nen edes sinusta tarpeellista. Minusta tuntuu, että tämä on levy, jota varten olen heittäytynyt mitä kummallisimpiin tilanteisiin jo vuosikausia, joten kaiken koko aminen ja yhteen sovittaminen vie aikaa. Eihän tämä kuulostaa ollenkaan suomalaiselta! Ehkemme kuitenkaan vielä yhden singlen perusteella ryhdy leipo maan nuoresta helsinkiläisartis tista kansainvälistä menestystari naa, vaan keskitytään olennaiseen. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/thatkatea Kuva: Nadi Hammouda tarkkis-taitto_2015_6_a.indd 104 4.6.2015 12.55. – Olen 21vuotias artisti ja musii kintekijä. Biisit, jotka teen kello kolmelta aamuyöllä surkeata kitaraa rämpyttäen, ja jot ka kertovat jostain tippukivistä, tai muusta yhtä päättömästä aiheesta, ovat ihan yhtä tärkeitä kuin ne bii sit, jotka tuotetaan ja tehdään pi demmälle isommalla porukalla. Katéan biisintekijätiimissä on ruotsalaista väriä ja kustannus sopimus kattaa muutkin Pohjois maat. Alalle ponnistava uusi tulokas on väistämättä aina pakotettu kuule maan vertailuja muihin artisteihin ja Katéan yhteydessä on otettu esil le nimiä Florence + The Machines ta Lana Del Reyhin. Yksityisyys on minulle tärkeää. Haluan, että levy on minun näköiseni, ja että voin seistä jokai sen biisin takana. Se näkyy myös lop putuloksessa. – Kiirettä julkaisun kanssa ei ole. – Kaikki ulostulevat kappaleet on kirjoitettava, ja se mikä tulee ulos, tulee, oli se sitten hitti tai ei. Mitä kuulijan pitäisi sinusta tietää. Laulaja myön tää, että itse tällaisiin vertauksiin on hankala vaikuttaa. – Musiikin kautta olisi hienoa saada ihmiset tuntemaan ne samat tunteet, joita itse tunnen musiikkia tehdessäni – tai ylipäätään vain tun temaan. On paljon hankalampaa enää päästä ihmisten ihon alle. Katéan hienon äänen kannattelema, tyy likkään modernisti sovitettu That Ain’t Love ehti päätyä jo YleX:n soittolistalle, joten alku kotimaas sakin on lupaava. Neuvottelut tulevan albumin julkaisijasta ovat vielä kes ken, vaikka levyä on jo pitkään teh tykin. Katéan ensisingle That Ain’t Loven kuuleminen ensi kertaa laukaisee ikiaikaisen, joskin kyseenalaisen kehun. Olet uusi kasvo musiikkipiireissä. Mitään vihjettä julkaisuajan kohdastakaan ei heitetä ilmoille. – Artisteja tuodaan nykyään jul kisuuteen monesti liian nopeasti ja lyhytnäköisesti
41,50 € 2 pv pe–la alk. perjantai Juha Tapio / Kotiteollisuus Santa Cruz / Lauri Tähkä lauantai Apulanta / Jenni Vartiainen Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani Stratovarius ennakkoliput Tiketistä 1 pv pe alk. 32,50 € 1 pv la alk. 67,00 € Sotkamon Syke tulostus.indd 105 4.6.2015 12.56
> TUOMO MANNONEN ENNAKKOTILASIN puolisen vuotta sitten mesenointipalvelun kautta uuden voiveitsen, ja nyt se vihdoin saapui. Poikkeustapaus on Ravintola Lasihelmi, missä saattaa bongata vahingossa Pet Shop Boysia tai Ritariässän tunnuslaulun. Molemmat löytyvät hurjalla tahdilla vinyyliuudelleenjulkaisuja tekevän Music On Vinyl -lafkan katalogista. Automankka tuuttasi Räjäyttäjiä; Pimeä tie, pimeää maa... Arvomme vastaajien kesken levypalkintoja. Ajan tuhatta ja sataa/taivas mitä paskaa on olemassa… En tiedä mitä sä näät kun päässäs räjähtää... Vaihtuva maisema ei anna aivoille kiintopistettä. Lehtilegendan oikeudet omistava Otava media ei tempausta sulattanut, joten toisen numeron kannessa lukee Jari Aarnio. Hieno nimi sekin! Molempien lehtien sisältö on ihastuttavan ennalta-arvaamatonta niin aiheidensa kuin käsittelytapansakin puolesta. Levypalkinnon voitti Eero Lahti Lohjalta. Näköhavainnot vilisevät ja kappaleet menevät sisään, tekevät tehtävänsä ja poistuvat läpi suodatettuna. Laita viestisi otsikoksi ”Kuka puhui” ja liitä mukaan yhteystietosi. Muutin vuosi sitten uuteen kämppään, jonne raahasin mukanani vinyylit ja kahdet eri tavalla rikkinäiset kaiuttimet. Alkuvuodesta huomiota herätti Suosikki-zine, joka oli otta nut esikuvaltaan niin logon kuin Bees&Honey-palstankin, mutta on silti jotain täysin muuta. Kotkan Pub Jaakon keikallamme tapahtuman järjestänyt Antra pyöritti koko illan mahtavia levyjä, joista en tuntenut puoliakaan. Sitä toivoo matkan kestävän hieman kauemmin, vaikka istuu epämukavasti lattialla kahden penkin välissä. Seuraavaksi odotan kuumeisesti kunnianhimoisen Hai Jump -zinen ysinumeroa. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Rei’itetty teräs raastaa kauniita, helposti leviäviä voikiehkuroita. Uudet musankuuntelukokemukset painottuvat enimmäkseen ystävien seuraan – baarin hälinään, treenikämpälle, keikkareissuille ja kavereiden luo. Sitä ennen lohduttaa Gruenin John Lennon – New Yorkin vuodet -valokuvakirja, joka rakentaa Lennonin viimeisestä vuosikymmenestä lämpimän ja intiimin kuvan. Zine-kulttuurissa on ollut viime aikoina ilahduttavasti piristymisen merkkejä. Ikkunan raosta tuoksuu kesäyön kosteus, joka sekoittuu tupakan savuun. MIKKO MERILÄINEN Soundi 40 vuotta sitten Hei, kuka puhui. Tammikuussa ilmestyneessä kasissa on riittänyt lukemista moneen istuntoon, vaikka skeittijutut eivät itseäni kiinnostakaan. Hautausmaan rumpalin Kärkkäisen viimekertainen tilaus – viinipullo ja The Byrdsiä – toimii! 106 ”En vieläkään osaa säveltää lauluja – ikävä kyllä – eikä se suinkaan johdu yrittämishalun puutteesta.” (Soundi 6/1975) Arvaa tai tiedä – kuka oli äänessä . Sellaisessa hetkessä on irrallaan kaikesta; yksin ja läsnä, yhteisessä beam me up -kokemuksessa. PALASIMME Helsingistä Lasten Hautausmaan keikalta toukokuun lopussa. Liikkuva auto on tilana otollisimpia musiikin kuunteluun. Helsingin Viidennen linjan 5th Street Barin vinyylimenu miellyttää. Tätä kirjoittaessani en ole vielä ehtinyt valokuvaajamestari Bob Gruenin pian jo päättyvään Rockersnäyttelyyn, mutta tätä lukiessanne asia on korjattu. Piuhat ovat edelleen hankkimatta, joten kuuntelenkin kotioloissa musiikkia tietokoneen lisäksi vain c-kasetilta. Se hirtti kiinni, Keskitalo jäi viikoiksi pääkoppaan. Lähetä arvauksesi sähköpostilla osoitteeseen kilpailut@soundi.fi. Levysoittimeeni on pesiytynyt Paul Simonin ikuisesti lumoavan Gracelandin ohella powerpop-suosikkini 20 vuoden takaa, Matthew Sweetin 100% Fun. Biisit pyörivät päässä vaikkei muista miten ne menivätkään. a) Nico b) Dave Lindholm c) Roger Daltrey (The Who) Edellisen lehden siteeraus kuului Hectorille. Tarjonnan heikkouden tähden sitä innostuukin kun toisinaan keikoilla on dj soittamassa seiskoja. Laitoin Kyre & Duunareiden viimeisimmän seiskan sisään ja totesin, että vehkeet toimivat, kunhan hoitaa jostain ehjät kaiutinpiuhat. Itse asiassa kyseessä ei ole veitsi vaan voiraastin. Kuunnellaan ystävän keittiössä Joose Keskitalon On hyvä että olet surullinen repeatilla ja pelataan noppaa. Kello oli jotain kolmen ja neljän välissä, ja taivaanranta punersi peltojen päässä aamua. Baarissa on ruokalista-tyyppinen lista täynnä vinyylejä, joita voi toivoa kuultavaksi. Lasten Hautausmaa, Kivesveto Go Go viimeinen sana -taitto_15_6_a.indd 106 8.6.2015 13.14. Baarissa kuulee yleensä paskaa musaa – ainakin Kouvolassa. Se on juuri sellainen konstailematon mutta rakastettava kolmen tähden levy, mistä Arttu Tolonen tämän lehden kolumnissaan puhuu. Samat kehut pätevät Kuuma Linja -zineen. En saa järin suuria väristyksiä himassa musan kuuntelusta. Hyvästi jää, margariini. Myös se on ehtinyt toiseen numeroonsa, josta löytyy esimerkiksi Pertti Kurikan Nimipäivien surrealistinen Euroviisu-matkapäiväkirja sekä teatteriohjaaja Juha Hurmeen pitkä ja antoisa haastattelu. Ihmevehkeen nimi on ButterUp ja sen avulla jääkaappikylmän meijerivoin levittäminen käy kuin tanssi
14,99€ 19,99€ Universal tulostus.indd 107 4.6.2015 12.54. VESTERINEN YHTYEINEEN Onnellinen mies JANNA Janna ERI ESITTÄJIÄ Suomirokin järkäleet 2CD SAMULI PUTRO Taitekohdassa KOTITEOLLISUUS Murheenmailla II 2007-2014 3CD MICHAEL MONROE Horns and Halos VON HERTZEN BROTHERS Nine Lives THE ROLLING STONES Sticky Fingers 2CD MELODY GARDOT Currency Of Man DELUXE FLORENCE & THE MACHINE How Big How Blue How Beautuful STEVE´N´SEAGULLS Farm Machine PAPERI T Malarian Pelko Satoja levyjä sopuhintaan Huippu-uutuudet edullisesti 14,99 14,99 14,99 14,99 14,99 19,99 Norm
JUHLAN KUNNIAKSI SATOJA LEVYJÄ SOPUHINTAAN! RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA BURNAA HALOO HELSINKI! KIITOS EI OLE KIROSANA HECTOR HAURAS AGENTS & VESA HAAJA SOUND ON SOUND AC/DC BALLBREAKER TUOMARI NURMIO DUMARI JA SPUGET KINGSTON WALL THE GOODS! AC/DC STIFF UPPER LIP TUOMAS HOLOPAINEN THE LIFE AND TIMES OF SCROOGE PARIISIN KEVÄT JOSSAIN ON TIE ULOS NIGHTWISH IMAGINAERUM PATE MUSTAJÄRVI TAIVAS ON TÄYNNÄ takakansi 6_15.indd 108 4.6.2015 12.52