Soundi 7/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 7 FIN ParadiseCOF 08-17_BACKCOVER.indd 1 03.08.17 09:08 takakansi 7_17.indd 84 9.8.2017 10.04 7/ 20 17 9,50 € (sis.alv) ”MEIDÄN BILEEMME OVAT AIKA PIMEITÄ.” So un dI 11 So un dI 11 Q U E E N S O F T H E S T O N E A G E S O U N D I 7 / 2 1 7 T A L V I K U N I N G A S NÄIN TEHTIIN 10-VUOTIAS SCIFI-EEPOS LE EV I AND TH E LEAVING S PAINEET TULEVAT SISÄLTÄ PÄIN IMAGINE DRAGONS KAIVAUTUU MUSIIKIN SIELUUN MICHAEL KIWANUKA EI HUONOJA KEIKKOJA DISCO ENSEMBLE MR X PITKÄSSÄ HAASTATTELUSSA RICHARD STANLEY PAINEET TULEVAT SISÄLTÄ PÄIN IMAGINE DRAGONS KAIVAUTUU MUSIIKIN SIELUUN MICHAEL KIWANUKA EI HUONOJA KEIKKOJA DISCO ENSEMBLE MR X PITKÄSSÄ HAASTATTELUSSA RICHARD STANLEY 50 50 50 TOP TOP TOP kansi_7_2017_g.indd 1 11.8.2017 14.07 _1SD_ulkokannet_7/2017.indd 1 11.8.2017 14.08
KAUSTINEN, KAUSTINEN-SALI 24.9. LAPPEENRANTA, LAPPEENRANTA-SALI 6.10. TURKU, LOGOMO 7.10. TAMPERE, PAKKAHUONE 13.10. ESPOO, SELLOSALI 16.9. KUOPIO, MUSIIKKIKESKUS 28.10. PIEKSÄMÄKI, POLEENI 29.9. MIKKELI, MIKAELI 15.10. LAHTI SIBELIUSTALO 14.10. JYVÄSKYLÄ, KAUPUNGINTEATTERI 19.10. HELSINKI, KONEPAJA BRUNO FACEBOOK.COM/ISMOALANKO ISMOALANKO.COM FULLSTEAM.FI SONYMUSIC.FI TARNANEN.FI JULKAISTAAN 8.9.2017 JULKAISTAAN 15.9.2017 Albumi nyt ulkonA! sony tulostus.indd 2 9.8.2017 13.46 _2SD_sisa?kannet_7/2017.indd 1 10.8.2017 9.35. HELSINKI, SAVOY TEATTERI 8.10. LOHJA, LAURENTIUS-SALI 21.9. RAUMA, RAUMA-SALI 17.9. PORI, PORIN TEATTERI 27.10. OULU, KAUPUNGINTEATTERI 22.9. HYVINKÄÄ, HYVINKÄÄSALI 30.9. TUUSULA, KRAPIN PAJA 21.10. RAAHE, RAAHESALI 23.9. SALO, KIVA 22.10. Playground QOTSA tulostus.indd 83 10.8.2017 9.19 I S M O A L A N K O Y K S I N VA N H A L L A 1.9.2017 CD / 2LP ISMO ALANKO YKSIN -KIERTUE 15.9
KAUSTINEN, KAUSTINEN-SALI 24.9. MIKKELI, MIKAELI 15.10. HELSINKI, SAVOY TEATTERI 8.10. PIEKSÄMÄKI, POLEENI 29.9. OULU, KAUPUNGINTEATTERI 22.9. TAMPERE, PAKKAHUONE 13.10. SALO, KIVA 22.10. HELSINKI, KONEPAJA BRUNO FACEBOOK.COM/ISMOALANKO ISMOALANKO.COM FULLSTEAM.FI SONYMUSIC.FI TARNANEN.FI JULKAISTAAN 8.9.2017 JULKAISTAAN 15.9.2017 Albumi nyt ulkonA! sony tulostus.indd 3 9.8.2017 13.46. LOHJA, LAURENTIUS-SALI 21.9. LAPPEENRANTA, LAPPEENRANTA-SALI 6.10. RAUMA, RAUMA-SALI 17.9. PORI, PORIN TEATTERI 27.10. TURKU, LOGOMO 7.10. LAHTI SIBELIUSTALO 14.10. RAAHE, RAAHESALI 23.9. TUUSULA, KRAPIN PAJA 21.10. ESPOO, SELLOSALI 16.9. JYVÄSKYLÄ, KAUPUNGINTEATTERI 19.10. KUOPIO, MUSIIKKIKESKUS 28.10. I S M O A L A N K O Y K S I N VA N H A L L A 1.9.2017 CD / 2LP ISMO ALANKO YKSIN -KIERTUE 15.9. HYVINKÄÄ, HYVINKÄÄSALI 30.9
Live Nation HIM tulostus.indd 4 10.8.2017 10.18
Metal Blade tulostus.indd 5 10.8.2017 10.28
Soundi 7/2017 > 8 Pääkirjoitus 10 50 parasta Leevi & The Leavings -biisiä 11 Toinen kuvakulma 12 Uutiset 14 Tarkkailuluokka: Mustat kalsarit 16 Elämäni soundit: Samae Koskinen 18 Apparatus 20 E-liike 22 Jussi Niemen naamakirja: The Pretty Things 24 Soundi-haastattelu: Richard Stanley 30 Queens Of The Stone Age 36 Peter Perrett 38 Suomalaisen rockin klassikot: CMX: Talvikuningas 44 Imagine Dragons 50 Michael Kiwanuka 54 Teemu Tanner 56 Disco Ensemblen festaripäiväkirja 60 Levyarviot 76 Bazook Ensiferum Crimfall Wöyh! 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: A n d re as N eu m an n K u v a: P h il Sh ar p K u v a: M ik ko M er il äi n en K u v a: Ju u so W es te rl u n d K u v a: Sa m i Sa ra m äk i 50 Michael Kiwanuka ”Avain on siinä, että panee itsensä likoon sataprosenttisesti.” 6 SOUNDI 30 Talvikuningas ”Joku kävi sanomassa äänimiehelle, että tämä on musiikillista kidutusta.” 16 Samae Koskinen ”Powerslave puhutteli monin eri tavoin.” 76 Wöyh! ”Pohdin avaruusraketin törmäystä maahan valtavalla voimalla.” 56 Disco Ensemble ”Ihmiset katsoi vähän suu auki.” K u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk i sisältö_2017_7_a.indd 6 11.8.2017 13.15
@DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 FAST & FURIOUS 8 Maassa tuntuu vallitsevan rauha, kun vauhdikas tiimi viettää viimein tavallista arkea: Dom ja Letty nauttivat kuherruskuukaudestaan ja Brian ja Mia ovat jättäneet entisen elämän taakseen. Uhkarohkean eliittijoukon on matkattava niin Kuuban rannoille, New Yorkin kaduille kuin Barentsinmeren hyisille lakeuksillekin estääkseen vaarallista anarkistia syöksemästä maailmaa kaaokseen ja pelastaakseen miehen, joka teki heistä perheen. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun salaperäinen nainen (Oscar-voittaja Charlize Theron) viettelee Domin rikollisuuden ja petoksen pyörteisiin alamaailmaan, josta ei näytä olevan pakokeinoa. DVD 14,95€ Blu-ray alk. 19,95€ episodi_A_7_2017.indd 1 2017-08-10 10:44 Discshop tulostus.indd 7 10.8.2017 13.02
Tai isosiskon c-kasettivarastot... Ensin on juurikin se autoradio ja punastuttavat sanat. Kunpa Gösta olisi itse saanut lukea lähettämänne muistot, koska parempaa tunnustusta ei taiteilija voi saada. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Kesälomalta paluutani pehmensi huomattavasti se, että pääsin ensitöikseni lukemaan kesän aikana tulleita Leevi And The Leavingsin musiikkiin ja Gösta Sundqvistiin liittyviä muistoja. Se kertoo kaiken. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 43. Lapsuusmuistojen jälkeen koittaa toinen vaihe. Tekstissä vilahtelee lapsilta kiellettyjä sanoja, jotka jäävät askarruttamaan pientä mieltä. Oivaltavia tekstejä ihaillen ja aina muistikuvia kokeilevammaksi ja monipuolisemmaksi osoittautuvista sovituksista hämmentyen. Ai että kun niitä olikin paljon (seuraavalla aukeamalla niistä vain murtoosa), ja voi hitto kun niitä olikin mukava lukea. ja etenkin se mystinen hilloviiva: ”Mieletön Melinda, hitto mikä hilloviiva, ilman pöksyjä ja rintsikoita.” Erittäin moni myönsi pysähtyneensä ihmettelemään juuri tuota riviä. Melindan hilloviiva 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti SOUNDI 7/2017 TEHTIIN TÄMÄN MUSIIKIN VOIMALLA: Glen Campbell: Wichita Lineman Cigarettes After Sex: Cigarettes After Sex Fleet Foxes: Crack-Up Antti Pouta: Yhteys O len lapsi, istun auton takapenkillä. Radiossa soi hauskan kuuloista ja tarttuvaa musiikkia, jota äiti laulaa mukana. Elämä heittää eteen epäonnistumisia, parisuhdeongelmia, sairauksia ja rahaongelmia. Ja sitten on vielä ainakin yksi taso: Leevi And The Leavingsin musiikista voi tietysti nauttia myös sen kummemmin samaistumatta. Baarin jukeboksissa soi Leevi-biisi, joka osuu ja uppoaa, tuntuu pukevan sanoiksi oman tilanteen ja tuovan siihen kummallista lohtua. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Shining: Blackjazz pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_7_a.indd 8 11.8.2017 13.15. Kanavaa ei kuitenkaan vaihdeta, sillä jostain syystä tässä yhteydessä, tämän lempeä-äänisen sedän laulamana se on sallittua. Sana ”nero” mainittiin muistoissa kymmeniä kertoja. Tuo muisto on omani, mutta samalla se on tuhansien muidenkin suomalaisten muisto. Niissä hämmästytti kaksi päinvastaista seikkaa: kuinka henkilökohtaisia ja kipeitäkin muistoja aiheeseen liittyi, ja toisaalta, kuinka samankaltaisina muistot toistuivat
Fullsteam Opeth tulostus.indd 9 10.8.2017 10.20
Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen 30. Mäyrä 31. En tahdo sinua enää 5. Rin Tin Tin 8. 2. Muotitietoinen 48. En oo sen jälkeen ollu kännikuski na.” ERKKI, JOKELA ” En tahdo sinua enää on paras suomalainen synapopbiisi koskaan. Ei se tyttö tule takaisin 36. Ajoin pihaan ja menin sisään. Pihlajankukka 35. Oos siinä ny sitte. Itkisitkö onnesta. Ihanasti sanottu 34. Jos Helsinki on kaunis 10. Miljoona sydäntä Göstalle, jonka mukaan kissanikin on nimetty.” ANTTI, TAMPERE ” Gösta näkee ihmisen ja tarinan siinä arkisuudessa, johon muut eivät edes hoksaa katsoa.” LINDA, TAMPERE ” Kukaan muu ei mielestäni ole koskaan yhtä uskottavasti kyennyt sekä kirjoittamaan että tulkitse maan rosoisia, jopa rumia mutta silti niin inhimillisiä ihmiskohta loita, usein juuri sieltä sen vähän huonoosaisemman näkökulmasta.” JOHANNA, VILLÄHDE ” Tulin keikkareissulta kotiin ja huomasin, että kämppä oli tyhjä – avovaimo oli muuttanut sillä aikaa pois. Kymppiuu tiset katsoi suoraan silmiin. Yhden sormen synariffien aatelia.” TOMI, TURKU ” Asun mökissä keskellä ei mitään ja kuuntelen kaamosmasennuksis sani Koko talvi kesämökillä kappa letta samalla kun hakkaan hakulla huussisangosta jäätynyttä paskaa kompostiin.” OTTO, HAUSJÄRVI ” Göstalla oli tarkka ote suoma laiseen mielenmaisemaan, eikä hän käyttänyt sitä pahasti. Palava rakkaus 41. Tuhkimo Titanicin kannella 42. Vasara ja nauloja 46. Elina, mitä mä teen. Hän kannusti parempaa kohti tai lakonisesti kommentoi, miten kaikki paskaks menee kuitenkin. Maksoin 20 euroa.” SAMULI, KOUVOLA ” Pikkujouluissa puhdisti ilmaa aina kummasti, kun vedin kara okessa Kerro terveiset lapsille.” MIKKO, JÄRVENPÄÄ A-PUOLI Kesän ajan käynnissä ollut äänestys parhaasta Leevi And The Leavings -kappaleesta on päättynyt. Pohjoisen taivaan alla 15. 4. Itkin, kun Gösta kuoli ja uudelleen, kun kuun telin tribuuttilevyltä Mariskan Poika nimeltä Päiviä. Menin alakerrassa sijaitsevaan korttelipubiin funtsimaan tulevaa. Elämänmeno 43. Teuvo, maanteiden kuningas 6. Kyllikki 14. Pimeä tie, mukavaa matkaa 7. VILLE, TAMPERE ” Göstan musiikki on lempeän ironista, surumielisen nostalgista, kauniisti menneen rakkauden ja rakastettujen perään haikailua, onnellisuuden kuvailua, kadonneen ajan ja Suomen kuvailua. 17. Mitä kuuluu, Marja-Leena. Heinäpellon tuoksuista.” JUKKA, HELSINKI ” Eka tilattu soittoääni Nokiaan oli En tahdo sinua enää. 50 eniten ääniä saanutta kappaletta: 1. Onnelliset 45. Nykyään karaokessa laulan usein haikeana Kyllikkiä.” NIINA, TURKU ” Olin 1985 kännikuskina, ja api nat lauloivat Poika nimeltä Päiviä koko ***** illan. Kiinalaisessa pesulassa 44. Fiilistä Kälviän kylänraitilla, Kuhmon syrjä kylillä, Rymdmehun makuista ja samettisten Retukenkien tuntuista. Jouluaattona kännissä 20. Raparperitaivas 13. Turkmenialainen tyttöystävä 24. Tikapuut taivaaseen 22. Vakosamettihousuinen mies 25. 1963 – viisitoista vuotta myöhemmin 39. Koko talvi kesämökillä 32. Elämä ikkunan takana 11. Sinne missä kulutusmaito happanee tuhkakuppina käytetyn tyhjän maksalaatikkorasian vieressä.” JUHA, HALIKKO ” Kerran meinasin saada pillua koska pidän Leeveistä”. Mieletön Melinda 26. Pohjois-Karjala 3. Kerro terveiset lapsille 18. Sopivasti lihava 16. Menin ylös ja panin stereot soimaan, itkin ihan vähän, nukahdin ja äiti herätti tullessaan baarista. Ei mikään Robin Hood 49. Jos taivaalta sataisi rahaa 47. Matkamuistoja 50. Amalia 19. Nainen toiselta planeetalta 23. Unelmia ja toimistohommia 9. Jossain on kai vielä joulu 28. PARAS LEEVI -BIISI : ITKISITKÖ ONNESTA. Samalla kuin astuin sisään, alkoi soida jukeboxista En tahdo sinua enää.” JANI, HELSINKI ” Autokolarissa puoliksi sokeutu nut tatuoija teki olkapäähäni kyyh kysen ja kyykäärmeen Turkmenialainen tyttöystävä cd:n kansileh destä. Toteemipaalu 38. Tuhannen markan seteli 27. En vastannut. 10 SOUNDI SOUNDI 11 ” Muistan, kuinka sain tekstivies tin enolta: Ketä nyt kuuntelet, kun Göstä kuoli. Poika nimeltä Päivi 12. Pikku prinsessa 33. Noin 2700 ääntä jakaantui peräti 170 kappaleen kesken, joten hajonta oli ilahduttavan suurta eikä voittajallekaan lohjennut kuin 5,8 prosenttia koko äänimäärästä. Täysin kansainvälistä tasoa eikä häviä aikalaisilleen kuten Kraft werkin, Human Leaguen tai OMD:n vastaaville millään osaalueella. Paskaa lapsille Kuuntele: www.sound i.fi/ soittolistat Soundin lukijoiden Leevija Gösta-muistoja K u v a: So u n d in ar k is to leevimuistot-taitto.indd 10 10.8.2017 11.09. Listalta löytyy niin jättihittejä kuin albumille kätkeytyneitä aarteitakin. Rakkauden työkalu 21. Keltainen huivi 29. Sundqvist osasi olla roisi ja groteski, mutta koskaan hän ei ollut ilkeä.” ANSSI, MIKKELI ” Göstan musiikki on merkinnyt mystistä tarkkanäköisyyttä syvälle suomalaisuuden arkeen. Pojat tanssimaan 37. Kyykyssä 40. Hän painoi ste reot kiinni ja sanoi, että karaokessa oli vain yksi sävel, yhdet sanat ja yksi, jonka lauluja laulettiin.” LAURI, TAMPERE ” Gösta Sundqvist oli suomalaisen rockin Veikko Huovinen; tarkkailija joka näki kaiken turhan vöyhkää misen ja pintakiillon läpi ja osui poikkeuksetta maaliin teksteissään
leevimuistot-taitto.indd 11 10.8.2017 11.09. Tunnistin ulkopuolisuuden kokemukset sekä himot ja haaveet.” PEKKA, HELSINKI ” Göstan laulun sanoista olen aina peilannut omaa elämääni. Nykyään kun parisuhderintamalla menee taas paremmin, on hyvä kuunnella Göstaa, niin muistaa olla sekoile matta.” MARKO, HELSINKI ” Jonkun verran paljon on tullut haukattua paskaa elämänsä aikana. Tosin en ole pyllistänyt miestenlehdessä. Tämän kes kustelun jälkeen minulla on ollut täysin uusi perspektiivi ja ymmär rys sekä Leevien musiikkiin että sitä kautta erityisesti tällaiseen elä mään, jota ennen tuli katseltua ne nänvartta pitkin lievin pelonsekai sin ja halveksivin tuntein.” PEKKA, ESPOO ” Kaivoin 90luvun puolivälissä skidinä isosysterin sängyn alla ollutta laatikkoa, jossa säilytettiin leluja ja kaikenlaista pikkusälää. Gösta tuntui etäiseltä varaisältä, jonka sanoja kuuntelin kuin hänen poikansa. Miekkonen päätyi tunteella puhu maan siitä, miten Leevi And The Leavings laulaa juuri hänenlaisten sa ihmisten elämästä. 10 SOUNDI SOUNDI 11 ” 16.8.2003 pyöräilimme Nuuk sioon telttailemaan ystäväni kans sa. Häntä koipien välissä levyn pitäisi olla Suomen kansal lisalbumi.” MIRO, TURKU Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > ARVONTAVOITTAJAT Neljä Leevivinyylilevyä voittivat Jyrki Sinisalo Outokummusta ja Juha Halttunen Helsingistä. Viisas, hieno mies, kaunis sydän ja sielu.” KARRO, ESPOO ” Leevin musa soi tasaisesti soittimessa jopa läpi kaikkein puritanistisimpien metallivuosieni. Muis tan aina surullisenkauniin tunnel man illan pimentyessä täysin hiljai sena elokuun yönä metsälammen rannalla.” TIMI, HELSINKI ” Kyllikki on minun ja parhaan ystäväni Teron tarina. Onnittelut! Palkinnot postitetaan voittajille pian. Ja noissa pik kukylissä on jokaisessa oma auto amisTeuvo, nuoruuden ihastus MarjaLeena, huumeiden kanssa rimpuileva Jani ja surullisen koh talon saanut Elina. Kuuden vanhalle pik kutyypille oli melkoinen koke mus, kun lähti Mieletön Melinda soimaan.” JANNE, HELSINKI ” Avioeron aikana mulla meni muutama vuosi, etten pystynyt kuuntelemaan Leeviä ollenkaan. Gösta Sundqvist kirjan voittivat Hannu Haahti Helsingistä ja Tatu Jaakola Nivalasta. Aarteiden keskeltä löytyi nimetön Ckasetti, jonka laitoin vaivihkaa soimaan. Etenkin Kissanpentu on tahdittanut näitä käänteitä lohduttomuudel laan, mutta myös kierolla huumo rillaan, josta on saanut kaivettua sitä paljon puhuttua toivon pilkettä.” TUOMAS, HELSINKI ” Vieläkin kun laitan jonkun yh tyeen levyistä soimaan, silmät sul kemalla olen taas autossa, matkal la kesämökille niiden kylien läpi, joista biisit kertovat. 30 vuotta kestänyt ystävyys on säilynyt yhtä vankasti kuin rakkaus Göstan tuotantoon.” HANNE, MUSTASAARI ” Göstan tarinat vaikuttivat teini iän kynnyksellä olevaan voimak kaasti. Kun saavuimme illalla perille, ystäväni luki puhelimestaan teks tiviestin Göstan kuolemasta. Göstan biisit ovat taidetta meistä suomalaisista meille suomalaisille sopivimmas sa muodossa. Siihen ei yksikään muu bändi pys tynyt ennen kuin laimenin ja aloin taas kuunnella myös epämetallia.” ANTTI, KAARINA ” Hyvin lintukotomaisesta, ta sapainoisesta perheestä tulevana nuorukaisena päädyin aikoinaan bussissa istumaan tömäkästi tuok suvan, einiinkovinsiististi pu keutuneen herrasmiehen viereen. Göstan sanat osuivat liian tarkal la nuolella omiin fiiliksiin, joten oman mielenrauhan turvaamisek si piti vähän toppuutella
0600 900 900 (1,98 €/min.+pvm) LIPUNMYYNTI: * Jazzkimppa-tarjous: Kolme konserttia hintaan 60 € sis. Kuudes levy sisältää ennen julkaisemattomia, muille projekteille toteutettuja numeroita. Virolainen dokumentti Soviet Hippies kertoo 1970-luvun neuvostohippien tarinan. Ja Ultra Bra -kippari Kerkko Koskinen todellakin juhlii. BLUES CARAVAN 14.10. LAURI PORRA FLYOVER ENSEMBLE* 26.9. – Hautaamme HIMin sydämen Ur ho Kekkosen kadulle. AINO VENNA SYKSYN LIPUNMYYNTI KÄY NYT KIIVAANA, OSTA LIPPUSI NYT! tampere-talo.fi/tapahtumat Tre-talo_SD_2017_7_f.indd 1 11.8.2017 11.13 uutiset_2017_7_a.indd 12 11.8.2017 14.12. – Joskus on vaikea säilyttää sama lapsenomainen uteliaisuus ja innokkuus kuin uran alkuaikoina, mutta tämän levyn myötä se onnistui. Jazzin legendat (Liput yksittäin 29/24 €) 11.9. Tämän lehden ilmestyessä nekin on varmasti myyty loppuun. Helsingin Tavastia, 13.10. Turun Gong. Lauri Porra Flyover Ensemble, 7.12. Olli Soikkeli & Julien Labro, 22.9. Lokakuussa UMO Jazz Orchestra esittää Koskisen kymmenen vuotta sitten julkaiseman Agatha-albumin sekä hänen säveltämäänsä elokuvamusiikkia kolmen konsertin sarjassa Helsingin Vuotalossa, Espoon Sellosalissa ja Helsingin G Livelabissa. syyskuuta ja seuraavana päivänä Lahden Sibeliustalolla. Syyskuussa saa kantaesityksensä Koskisen säveltämä konsertto kahdelle saksofonille. Festivaalin musiikkiohjelmiston täydentävät kolme jazz-dokumenttia, joiden aiheina ovat saksofonisti John Coltrane, kitaristi Bill Frisell sekä trumpetisti Lee Morgan. UNDERGROUND ROCK ORCHESTRA 20.10. alkuperäisen soolokokoonpanonsa kanssa ja esityslistalla on Rakkaus viiltää -albumi. Hell donenkeikka on HIMin uralla jo kuudestoista. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 12 SOUNDI Varsinkin Keski-Euroopassa megaluokan suosiota nauttiva Sunrise Avenue julkaisee uuden Heartbreak Century -albumin lokakuun alussa. lokakuuta. Abel Ferraran (mm. Sinne on pa rasta päättää orkesterin maallinen taivallus, laulaja Ville Valo summaa. Sami Sänpäkkilän dokumenttielokuva Goodiepal Equation kertoo eksentrisestä tans kalais-färsaarelaisesta tie tokonemuusikko/hakkeri Goodiepalistä. Levytys seuraa neljä vuotta sitten ilmestynyttä Unholy Ground -pitkäsoittoa. Ennen pikavauhtia loppuun myy tyä Tavastianfinaalia HIM esiintyy myös Oulussa, Seinäjoella, Tampe reella sekä Helsingin Jäähallin Black Boxissa. Tulevaa albumia työstettiin noin vuoden ajan Berliinissä, Helsingissä ja Tukholmassa kolmen eri tuottajan (Jukka Immonen, Nicolas Rebscher ja Victor Thell) seurassa. Kokonaisuus julkaistaan myös peräti yhdentoista vinyylin mittaisena laatikkona. SAMANTHA FISH 15.11. Rumble: The Indians Who Rocked The World on dokumentti, joka valottaa Amerikan intiaanien vaikutusta populaarimusiikkiin. 2h ennen konsertin alkua, Puhelinpalvelu 0600 94500 (1,98 €/min+pvm, ma–pe klo 10-14) Lippu.fi ma-la 9-21, su 10-18, p. Vaikka mukana on akustisiakin soittimia niin albumilla on kauttaaltaan urbaani tunnelma, sanoo laulaja Samu Haber. Levyn ilmestymisen kunniaksi Sunrise Avenue tarjoaa erittäin harvinaista herkkua ja soittaa kolme keikkaa suomalaisklubeissa seuraavan aikataulun mukaan: 11.10. Paha poliisi) Alive In France tallentaa hänen oman rock-bändinsä Ranskan-kiertueen. SE 1.11. UTU – RUSSIAN POETS 7.12. Viikkoa myöhemminkin tapahtuu, kun Kerkko Koskinen Kollektiivi esiintyy Helsingin Savoy-teatterissa, solisteinaan Vuokko Hovatta, Manna ja Paula Vesala. Myös levyrintamalla on luvassa suuria, sillä Svart Records julkaisee syksyllä kuuden cd:n retrospektiivin, joka kattaa Koskisen Ultra Bran jälkeisen tuotannon. Rakkautta & Anarkiaa & musiikkia Neljännesvuosisata Kerkko Koskisen taidetta 25-vuotistaiteilijajuhla on sellainen merkkipaalu, että sitä kannattaa jo juhliakin. Euroopankiertue päättyy Lontoon Roundhouseen 19. Kahdeksan miljoonaa albumia urallaan myyneen HIMin vihovii meinen kiertuerypistys lähtee liik keelle Phoenixista 23. WE LOVE 80’S: DINGO JA EINI 26.9. OLLI SOIKKELI & JULIEN LABRO* 16.9. JAZZIN LEGENDAT* 13.12. Sunrise Avenue julkaisee uutta ja soittaa harvinaisia keikkoja Syyskuun 14.–24. Tindersticks-yhtyeen elokuvaprojekti Minute Bodies: The Intimate World Of F. VESTERINEN YHTYEINEEN 28.10. Lisäksi Koskinen nousee Helsingin Tavastian lavalle 11.11. K uv a : M in n a Hä t inen Yli neljännesvuosisadan kestä neen uransa tänä vuonna päät tävän HIMin naulat lyödään ruosteiseen arkkuun tutussa paikassa ja tuttuun aikaan, sillä HIM soittaa viimeisen keikkan sa Helsingin Tavastialla uuden vuoden bakkanaaleissa. 11.9. päivä Helsingissä järjestettävä elokuvafestivaali Rakkautta & Anarkiaa tarjoaa jälleen mainion kattauksen musiikkielokuvia. Percy Smith on yhdistelmä musiikkivideota ja luontodokumenttia. Konsertot koetaan Hämeenlinnan Verkatehtaalla 13. Yhtyeen rundi etenee Yhdysvallois ta Venäjän kautta vanhalle mante reelle. joulu kuuta. Ensimmäinen albumi sisältää artistin soolomateriaalia, toinen Kerkko Koskinen Kollektiivin tunnetuimpia lauluja, kolmas jazz-musiikkia, neljäs Koskisen säveltämää elokuvamusiikkia ja viides muille sävellettyjä kappaleita. ASA & BAND 22.9. HIM hautaa itsensä Tavastialle K u v a: V il le Ju u ri k k al a TAMPERE-TALOSSA SÄKENÖI SYKSYLLÄ Tampere-talon lipunmyynti ma-pe klo 9-18 sekä aina väh. Kehuja keränneessä elokuvassa esiintyvät muun muassa Slash, Steven Tyler, Link Wray ja Jimi Hendrix. – Biiseissä on ihan uutta fiilistä. Tampereen Pakkahuone, 14.10. Percy Smithin enimmäkseen mikroskoopin läpi kuvaamia luonnonihmeitä. Aineistona on käytetty 1900-luvun alussa vaikuttaneen tiedemiehen F
JAZZIN LEGENDAT* 13.12. ASA & BAND 22.9. Olli Soikkeli & Julien Labro, 22.9. Ykkös-cd keskittyy orkesterin hittipitoisempaan materiaaliin ja kakkoslevy taas lainakappaleisiin sekä harvinaisempaan tuotantoon. Lauri Porra Flyover Ensemble, 7.12. Merellinen ei tässä yhteydessä tarkoita Strömsötä vaan jotain aivan muuta: esimerkiksi ”Myrskyluodon Maija of heavy metalia”. Kovasti odotetun Silvër Horizon -albuminsa syyskuussa 2015 julkaissut Diablo on vetäytynyt sävellystauolle. Mahdollistitte meille kunniakkaan paluun pitkäksi venähtäneeltä keikkatauolta. Nettiasioista puheen ollen: suuntaapa osoitteeseen www.soundi.fi/artistit/viikate, mikäli sinua kiinnostavat Viikate-kippari Kaarlen videomuotoiset tarinat uuden kokoelman taustoilta! Viikate julkaisee kokoelman ja Soundin netissä tapahtuu! Kolme vuotta sitten uransa lopettanut Herra Ylppö & Ihmiset tekee yllättäen (vielä ainakin yhden) kiertueen. 2h ennen konsertin alkua, Puhelinpalvelu 0600 94500 (1,98 €/min+pvm, ma–pe klo 10-14) Lippu.fi ma-la 9-21, su 10-18, p. – Näin jälkeenpäin ajateltuna Silvër Horizon oli niin sävellyskuin sovitusprojektina käsittämättömän raskas. Kymmenen keikan mittaisen kierroksen aikana yhtye soittaa Sata vuotta -debyyttialbuminsa alusta loppuun. Tuoreiden biisien joukossa on Viikatteen innoittajalta Lyijykomppanialta lainattu Kyisen pellon kyntäjät. Diablo matkalla katastrofista toiseen Kouvostoliitosta kajahtaa molleja 8. – Mikäli Nygårdin (Rainer, laulajakitaristi) kryptisiä tarinoita on uskominen, niin seuraavaksi liikumme varsin merellisissä tunnelmissa. OLLI SOIKKELI & JULIEN LABRO* 16.9. LAURI PORRA FLYOVER ENSEMBLE* 26.9. Tuskaisen albumin maaliin saattamisen plussapuolena ja soittoteknisesti vaikean materiaalin live-esityksistä hengissä selvinneenä itseluottamus on nyt kuitenkin niin säveltäjänä, sovittajana kuin soittajanakin pilvissä. BLUES CARAVAN 14.10. – Mehän lopetettiin huipulla. Viralliseen Suomi 100 -ohjelmistoon kuuluva rundi alkaa 15.9. Porista ja päättyy kymmenen kaupunkia myöhemmin Hämeenlinnaan. Silloin tuli tunne, ettei me haluta muuttua rutinoituneeksi viihdeautomaatiksi. VESTERINEN YHTYEINEEN 28.10. syyskuuta, kun Viikate julkaisee Katkerimmat 2011–2017 -kokoelma-albumin. Jazzin legendat (Liput yksittäin 29/24 €) 11.9. UNDERGROUND ROCK ORCHESTRA 20.10. SE 1.11. Silvër Horizonin tunnelmat liikkuivat avaruudessa, mutta seuraavaksi on luvassa jotakin aivan muuta. Meidän kaikki neljä levyä ovat todella hyviä, mutta Sata vuotta on mestariteos, sanoo Herra Ylppö. Kuluvan vuoden aikana taltioidut uudet kappaleet ja lainat julkaistaan myös erillisenä Synkkä ventti -vinyylilaitoksena. 11.9. UTU – RUSSIAN POETS 7.12. 0600 900 900 (1,98 €/min.+pvm) LIPUNMYYNTI: * Jazzkimppa-tarjous: Kolme konserttia hintaan 60 € sis. SAMANTHA FISH 15.11. WE LOVE 80’S: DINGO JA EINI 26.9. Kappaleen liveversio, Timo Rautiaisen tulkitsemana, löytyy katsottavaksi Soundin YouTube-kanavalta. Ja ehkä jotakin muutakin. AINO VENNA SYKSYN LIPUNMYYNTI KÄY NYT KIIVAANA, OSTA LIPPUSI NYT! tampere-talo.fi/tapahtumat Tre-talo_SD_2017_7_f.indd 1 11.8.2017 11.13 uutiset_2017_7_a.indd 13 11.8.2017 13.16. Herra Ylppö & Ihmiset Suomi 100 -kiertueelle TAMPERE-TALOSSA SÄKENÖI SYKSYLLÄ Tampere-talon lipunmyynti ma-pe klo 9-18 sekä aina väh. Meidän huolena on nyt pitää huoli siitä, ettei uutta materiaalia ja seuraavia keikkoja tarvitse odottaa kovin monta vuotta, sanoo kitaristi Marko Utriainen. – Kiitos ja kumarrus kaikille, jotka olette olleet mukana Diablon tunnelmissa viimeisen kahden vuoden aikana
– Minulle se on ollut ongelmallis ta, sillä vaikka tykkäänkin punkis ta ja DIYkulttuurista, en pidä itseä ni punkkarina. Myös al kuperäinen rumpali Jari Koho lopetti bändissä levyn valmistuttua ja rum puja soittaa nykyään Samuli Tanner. – Olimme säestäneet Hulda Hui maa jonkun aikaa kun Minna liittyi bändiin. – Nykyään tekijä voi jo jossain määrin itse valita millaista soundia tekee. A-PUOLI Mustat Kalsarit Melun ja rakenteen välissä M ustat Kalsarit soittaa kaihoi saa, mutta toiveikasta suo menkielistä rockmusiikkia. Mustat Kalsarit rakentuu 2000lu vulla toimineen vapaan melun bän din Boris Morganan raunioille. – Levyä suunniteltiin monta vuot ta ja jossain vaiheessa tuntui, että tästä tulee best of Kalsarit. Se maailma on kotoi sa, Paaso tiivistää. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Kun en vielä soittanut tässä bändissä luulin, että levyt on nau hoitettu jonkun yksinkertaisuuden dogman mukaan. Juho Hotasen paikan basson varressa on ottanut Johannes Vartola. Mustien Kalsareiden historia on kuin tämän vuosikymmenen koti kutoisen särörockin Mitä missä milloin teos. uusia. – Vapaa melu on lähtöpisteeni musiikin tekemisessä. Toisen kitaran ja lauluäänen bän diin tuo Hulda Huima nimellä omaa musiikkiaan tekevä MinnaKaisa Kallinen. TEKSTI: JUHO HÄNNINEN k u v a: Ju h o H än n in en facebook.com/mustatkalsarit tarkkis_mustat kalsarit.indd 14 10.8.2017 11.11. On ollut olo, että oli si feikkiä sanoa soittavamme punk bändissä. Hänen mukanaan biiseihin tuli paljon enemmän rakennetta, Paaso kertoo. Ja siihen musiikkiin, jota olen sitä kautta kuullut. On tapah tunut tosi paljon vapaan ja kokeelli sen musiikin, punkin ja rockin sekä folkin parissa. On siellä myös muutama bii si, jotka ovat olleet seiskoilla, kitaris tilaulaja Paaso toteaa lähes puolen vuosikymmenen mittaan tapahtu neesta laulujen valikoitumista. – Minulla on joku viehtymys var haisen suomipunkin ajan vaihto ehtokulttuuriin ja kuvitelmaan Paaso kirjoittaa bändin laulut sekä soittaa kitaraa ja laulaa. Hän on ainoa Boris Morganan ajoilta yh tyeessä yhä vaikuttava jäsen. Nykyään yri tän tasapainoilla vapauden ja raken teen välissä. Bändin uunituoreen albumin Juhlat julkaisi Pertti Kuri kan Nimipäivien managerin Kalle Pajamaan levyyhtiö Hikinauhat. Studiossa bändiä pai mensi Talmud Beachin rumpali Petri Alanko. Suomirockia vahvemmin bändin tyyliin on vaikuttanut suomalainen punk ja uusi aalto. Kesäkuun alussa julkaistun albu min kappaleita leimaa monimuo toisuus. Mustien Kalsareiden analoginen äänimaisema on aina erottanut yhty een nykyisestä suomirockista. Kalsa reiden ensimmäinen julkaisu oli kah dessa päivässä yhdellä mikillä nau hoitettu kasetti. Monet ovat kutsuneet Mustia Kalsareita punkiksi. – Koemme kuuluvamme viime vuosien vireään ja laajaalaiseen vaihtoehtoliikehdintään. Se on filosofinen ja käy tännöllinen kysymys, pohtii bändin epävireinen sielu Juuso Paaso. Aikaisempien eplevyjen julkaisi joina ovat toimineet muun muassa Jukka Nousiainen, Teemu Bergman ja Joni Ekman. Loppu jen lopuksi yli puolet biiseistä onkin 14 SOUNDI siitä, mitä se todellisuus on ollut. Se on joku fiilis sii tä 1970–80lukujen taitteesta, Paa so selittää. Osin ne olivatkin, mutta olosuhteiden rajallisuus on myös iso osa luovuutta
Focus on your message – not on the equipment. Be confident. For all microphone options visit sennheiser.com/xs-wireless 20170612_225x297_Soundi_FIN.indd 1 12.06.17 12:03 Sennheiser tulostus.indd 15 10.8.2017 13.08. Raise your voice. Thanks to its intuitive, one-touch scanning and synchronization, XS Wireless 1 combines exceptional ease of use with great sound quality. If you’re ready to take the next step, XS Wireless 2 offers additional control, flexibility and ruggedness to withstand the toughest live conditions. To meet those demands, Sennheiser created the XS Wireless microphone system. It’s time to raise your voice. As a singer, speaker or instrumentalist, you want to connect with your audience. XS Wireless 1 & 2 microphone systems
KESTOSUOSIKKI VUOSI TOISENSA JÄLKEEN Bad Religion No Control – Näillä on samat soinnut kuin Maidenilla, mutta melodiat helpompia laulaa mukana. Teksteistä en ole kuulijana ikinä välittänyt, mutta tekijänä annan niille arvon. Nyt osaan albumin ulkoa ja rakastan sitä. Livenä erityisesti nimikappale Hillitön elämä on saanut aika imartelevaa vastakaikua yleisöltä. – Tähän asti olen tehnyt bändilevyjä, joilla olen tehnyt, sovittanut ja esitellyt musiikkia yhtyeelle. ALBUMI, JOLLA OMAT IHANTEET ALKOIVAT HAHMOTTUA The Kinks Lola Versus Powerman And The Moneygoround, Part One – Myös Green Dayn Dookie kävisi, niin samasta laarista biisinkirjoittajat ammentavat. Moderni indiepop puhutteli kaikkia, ja yhdessä löysimme tavan toimia monien vaikutteiden keskellä. – Kun sitten päätin ottaa rennomman viikon himassa akustisen kitaran kanssa, sain yksin tein valmiiksi neljä levylle tulevaa kappaletta. ENSIMMÄINEN OMALLA RAHALLA OSTAMANI ALBUMI Iron Maiden Powerslave – Faija suosi Van Halenia, Kissiä ja Sabbathia, mutta löysi Kirkan Surun pyyhin silmistäni -kasetin, ja fantasioi soittavansa joskus kuin Anssi Nykänen. Ekan tyttöystävän kanssa oli tämmöisiin hetkiin myös kasetti pelkkää Danzigin Mother-kappaletta, ettei tarvinnut alati kelaillla tai kääntää puolta. Tampereen mahtibändin seiskalla Lazer Eyes herättää positiivisia tunteita. – Aloitin työstämisen uudenlaisista lähtökohdista. Janne Lastumäki vei jazzin ja progen puolelle. TÄRKEÄ RAKENNUSPALIKKA SISTER FLO -YHTYEELLE Belle & Sebastian If You’re Feeling Sinister – Sister Flo oli jännä yhdistelmä lahjakkuuksia, jotka vaikuttivat bändin tapaan tehdä asioita. Kone käyntiin ja menoksi, ei tarvetta lesoilla. Menin lauluntekoon ”töihin” maanantaina ja pyrin saamaan ainakin kaksi biisiä valmiiksi perjantaihin mennessä. Disney-viuluja ja tunteikasta laulamista. Sieltä löydän London Grammarit ja uudet Fleet Foxesit. VUODEN 2017 KIINTOISA LEVY Beach Fossils Somersault – Koitan pysyä ajan tasalla, kuuntelen paljon uutta musaa. Molempia olen kuunnellut vähän liikaa. Samae on tehnyt yhteistyötä myös Kauko Röyhkän ja Jarkko Martikaisen kanssa, sekä Jussi Lehtisalon kombojen Circle ja Arkhamin kirjasto muassa. Eräs tuttuni listaa perjantaisin kiinnostavat uutuudet. Ennemmin kannattaa käydä yleisessä saunassa, hengata ihmisten kanssa tai vaikka kävellä luonnossa, eikä kattella vain jotain nettiä ja emuloida työhuoneella elämää. ALBUMI, JOKA ON MERKKI UKKOUTUMISESTANI Paul Simon There Goes Rhymin’ Simon – Menin kuukaudeksi Espanjaan kirjoittelemaan ja elelemään, mukana vain viitisen levyä. Eräs unelmistani on olla ihmisenä yhtä säntillinen kuin Pete Finestonen rummutus tällä levyllä – ei ole kauheasti turhaa. Spotifyssa jopa ahdistun, niin paljon hienoa musiikkia tulee joka viikko. LEVY, JOSSA KASVATTAJAN VASTUUN YMPYRÄ SULKEUTUU Diskelmä Burning Dreams (ep) – Kuuntelemme 4-vuotiaan poikani kanssa paljon musaa. Nyt jotenkin säästän itseäni ja heitä soittamalla kaiken itse tuottajani Jonas Olssonin taustatuella. Neroja. Minor Threat, DK, Negative Approach. Pidän taloudellisista, kauniista melodioista, tietyn energian saattelemina. Long Beachin tv-live vei Riihimäen Levy ja Kasettiin. Ensikuuntelulla albumi olikin unettavaa semiintellektuellia kyntämistä, mutta pian pääsin jyvälle. – Vaikka olenkin juuri nyt perheen kanssa saarilomalla Kentissä ja Lontoossa, olen duunissa kiinni, sillä kuuntelen Jonasin lähettämiä albumimiksauksia. Powerslave puhutteli monin tavoin: kansitaide, Dickinsonin laulu ja bändin kireän energinen tykitys. Pidin Simonia umpitylsänä sössöttäjänä, mutta tahdoin testata tämän. K u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk in Elämäni soundit 7_17 kopio.indd 16 10.8.2017 13.28. Dischargesta ja japsi-hc:stä vaikutteita, mutta bändin sahaamisessa on ainutlaatuista imua. Veikkaan, että kuratointi saa suuren roolin tulevaisuudessa. Kuudes oma albumi ilmestyy syyskuussa. Petri Nakari diggaili Teenage Fanclubista ja Byrdsistä. ”Toimistotöissä” en vain saanut lauluihin samaa rentoutta ja läsnäoloa. Vaikka se olikin tavallaan hauskaa, suuri osa näin syntyneistä 50 biisistä oli silkkaa paskaa. Erityisesti punkkia, mitä alkukantaisempaa, sen parempaa. TEINI-IÄN KESKEINEN KUTULEVYNI Elämäni soundit 16 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Samae Koskinen S ami ”Samae” Koskinen ehti vaikuttaa tämän vuosituhannen alkuun toistakymmentä vuotta omaperäisessä Sister Flo -yhtyeessä ennen kuin siirtyi soolouralle. Tällä periaatteella kävin töissä noin seitsemän kuukauden ajan. Uuden Hillitön elämä –levyn hän pitää omissa käsissään, – Levy on ollut aika pitkä projekti viime vuodelta asti, Samae toteaa. Musatiemme erkanivat. – Uusia biisejä on jo soitettu Samae Koskisen Korvalääkkeen keikoilla pari kerrallaan ja perstuntuma on hyvä. Queensrÿche Empire – En osaa sanoa, osasiko kutuhetkien toinen puoli osasi arvostaa, mutta onhan Silent Lucidity kaunis kappale
lippupalvelu Fullsteam Papa Roach tulostus.indd 17 10.8.2017 10.21
Alkuperäisyys voi merkitä esimerkiksi rockin alkuvoimaisuutta, mutta yleisemmin se merkitsee kliseistä ja konservatiivista fiftari-elvistelyä, jolle kaikki moderni on vierasta. Kitaramaailma on konservatiivista ja bränditietoista, ja tietyt soitinmallit – kuten Fender Stratocaster tai Gibson Les Paul – pysyvät vuodesta toiseen suosituimpina malleina. Vintage-laitteet sekä uusvanhat retrosoittimet hallitsevat kitaramarkkinoita ja ovat yleensä niitä kaikkein halutuimpia ja kalleimpia. ”Jos musiikki ei itsessään onnistu elämän draamaa tavoittamaan, niin ai nahan tunnelmaa voi etsiä vaikka soittopeleistään.” apparatus_autotune_taitto_7_17_a.indd 18 10.8.2017 11.14. Eikä siinä mitään. Kaikki ovat kuulleet tarinoita muusikoista, jotka nukkuvat kitaransa kanssa. Kalliita ja kauniita soittimia on relikoitu homeisiksi ja soittokelvottomiksi ritsoiksi. Valmiiden relic-kitaroiden ohella tuunaajille myydään vanhennettuja kitaran osia. Varsin usein uutta teknologiaa paketoidaan myös vanhanaikaisiin kuoriin. Eräs hassuimmista vintage-fetisismin muodoista on relikoidut kitarat, jotka ovat nykyään kovaa valuuttaa soitinmarkkinoilla. Tuote valmistetaan (massatuotantona) siten, että se näyttäisi jo ostettaessa vanhalta ja kuluneelta. Sen jälkeen on menty kehityksessä vain taaksepäin. Kitaraa on verrattu naisen ruumiinmuotoihin, fallokseen, aseeseen sekä muihin seksuaalisesti ja psykologisesti virittyneisiin asioihin. Suurimmat kitaravalmistajat Fenderin johdolla ovat lanseeranneet ”historiallisia” versioita klassikkomalleistaan. Kulti, vanhensin kitarani! 18 SOUNDI Apparatus A-PUOLI Vintage-instrumentit ovat monelle muusikolle tuttu juttu, mutta relikoidut, tarkoituksella kuluneen näköisiksi valmistetut kitarat ovat myös kasvattamassa suosiotaan. Tässä kohtaa vintage ja relikoiminen myös eroavat. Sen kanssa on kierretty maailmaa ja koettu paljon. Rockin historismi ilmenee selkeimmin erilaisissa vintage-tyyleissä. Relikointi osoittaa omalla hellyttävällä tavallaan sen, kuinka kitaravalmistajat ja -harrastajat hakevat innoituksena mieluummin rockin (kuvitellusta) historiasta kuin tulevaisuudesta. Relikoiminen on taas entisöimisen vastakohta. Kitaristeilla (ja basisteilla) on kamahifistelyssä omat luontaisetunsa, sillä onhan kitara niin viekoittelevan näköinen soitin. Tehtaalla soittimiin jyrsityt kolot ovat kuin arpia eletystä elämästä ja pitkäaikaisesta uskollisuudesta ”valitun” soittimen kanssa. Puisen rungon rankaisu on vain mielikuvituksesta kiinni. Harvinaisuudet ja laatu maksavat, mutta sen sijaan on kyseenalaista maksaa ekstraa ”melkein aidosta 50-luvun fibasta”, saati kitaraan tehdyistä koloista ja kulumisen jäljistä. Toisinaan fiilistelyssä mennään jo koomisuuteen asti. Aina relikointi ei mene kuitenkaan putkeen. Vintage-ajattelun mukaan paras musiikki (ja myös parhaat soittimet) tehtiin 1950ja 1960-luvuilla, rockin syntyaikoina. Vintage-ihmiset ihailevat vanhaa kunnon tyyliä ja soundia, ja yleensä siihen liitetään ajatus alkuperäisyydestä ja aitoudesta. Kitaran avulla on protestoitu ja aiheutettu mellakoita. Vintage on iso bisnes. Relikointi on tavaroiden tuunausta, jolla on selkeä funktio: tarkoitus saada soitin näyttämään aidosti vanhalta. Joku keksi suunnitella jopa Applen Garageband-ohjelmistoon graafiset puupaneelit. Relikoinnilla soittimelle pyritään luomaan tarina ja elinkaari. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen M uusikot rakastavat instrumenttejaan kuin lähimmäisiään. Nykyisessä kitaralaitemainonnassa yksi perusteema on vanhan ja uuden, vintagen ja modernin yhteen törmääminen. Jos musiikki ei itsessään onnistu elämän draamaa tavoittamaan, niin ainahan tunnelmaa voi etsiä vaikka soittopeleistään. Sähkökitara on rockin ehto, ja sen säröinen soundi pisimpään muuttumattomana säilynyt rockin peruselementti. Kitaraan ladatut moninaiset merkitykset on osattu hyödyntää markkinoinnissa. Vintage-ajattelussa vanha tavara on yleensä pidettävä ennallaan tai saatettava alkuperäiseen loistoonsa entisöinnin keinoin. Viimeistä huutoa olevat bluetooth-kaiuttimet muotoillaan näyttämään 50-luvun design-esineiltä. Historian havinan voi melkein kuulla. Kitara on vapauden symboli ja väline matkalla tähteyteen. Soitinkirpputoreilla törmää välillä itserelikoituihin soittimiin, joissa vanhennus on lähtenyt pahasti lapasesta. Relikoitu kitara on kuin resuiset farkut, joiden kankaan repeytymisen syyt ovat tärkeä osa henkilökohtaista elämäntarinaa. Niissä elämän ja soiton jäljet on tehty keinotekoisesti. Relikoidulle kitaralle jokainen voi keksiä itse haluamansa historian. Relikoitu soitin ilmaisee, että soitin on ollut mukana monessa ”legendaarisessa tilanteessa”
Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. Liput kuluineen alk. Ovet klo 18.00. La 30.9.2017 TAMPERE, Pakkahuone Klo 19.00. SPECIAL VIP-paketit kuluineen alkaen 119 € +alv24% (147,56€) Ke 29.11.2017 TAMPERE, Olympia Liput kuluineen alk. 010 841 4185. EWL tulostus.indd 19 10.8.2017 12.49. Liput kuluineen alk. Ma 5.3.2018 HELSINKI, Finlandia-talo Klo 19.00. HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 19.00. Liput kuluineen alk. 69,50 € / 79,50€. 39,50 €. Liput kuluineen alk. 44,50 €. + Special Guests PAVE MAIJANEN, ERJA LYYTINEN, JUKKA GUSTAVSON, EERO RAITTINEN, INA FORSMAN TAMPEREELLA lisäksi TOKELA Pe 29.9. Ke 18.10.2017 HELSINKI, The CIRCUS Ovet klo 19.00. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 38,50 €. Liput kuluineen alkaen 54,50 €. VIP-paketit kuluineen alkaen 149€ +alv24% (184,76€) L I P U N M Y Y N T I : w w w. 15V.-JUHLAKONSERTTI HELSINGISSÄ MUKANA MYÖS To 9.11.2017 HELSINKI, Finlandia-talo Su 12.11.2017 TAMPERE, Tampere-talo Ma 13.11.2017 TURKU, Logomo Klo 19.00. & HIS POWER BAND HECTOR 70v. Ovet klo 18.00. 39,50 €. alk
Viulisti Pekka Kuusistolle räätälöity board. Näihin päiviin saakka firma on toiminut Custom Soundsin yhteydessä. Isä oli sähköinsinööri, joka opetti poikansa juottamaan johtoja jo kahdeksanvuotiaana. Aroluoma testasi miestä ja totesi tämän kykenevän paineenkin alla vakuuttavaan jälkeen. Haluan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja koen vaikeaksi sovittaa teknistä ja taiteellista mielentilaa keskenään, sanoo Aroluoma, joka työskenteli ensin 1990-luvun puolivälissä HIMin kitarateknikkona ja siirtyi Backline Rentalin huoltomieheksi vuonna 2007, jota jatkoi kunnes perusti Custom Boardsin Kruununhakaan vuonna 2012. Nykyään hän johdottaa liki kaikki pedaalilautamme. Yhtenä päivänä kauppaan käveli Eetu Lehtinen kysymään töitä. Olen itse mukana suunnitteluja loppuJussi Jaakonahon pedaalilauta käsittää 12 poljinta. Yrityksen synty juontaa vuoteen 2010, jolloin Aroluoma rakensi Michael Monroen bändin soittajille pedaalilaudat hyödyntämällä kaikkea siihen saakka kitarateknikkona tien päällä oppimaansa. – Pelisi on pelattu jos luulet olevasi niin ainutlaatuinen, ettei kukaan muu voi tehdä työtäsi. – Soittaminen on kulkenut laitehommien rinnalla aina. Lopulta kaikki yhdistyi hänen omaksi tavakseen rakentaa lautoja. Rohkaistuin avaamaan pedaalilautaprosessiani paperille ja miettimään tarkasti, miten laudat pystyttäisiin tekemään niin, etten olisi itse niissä sataprosenttisesti kiinni. Vaati kuitenkin pokkaa tuoda koko konsepti kantakaupunkiin ja uskaltaa myöntää itselleen, että konsepti oli valmis. 20 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. – Opimme edelleen uutta joka viikko. Minkäänlaisesta bändiurasta en ole kuitenkaan haaveillut enää sen jälkeen kun aloitin teknikon työt. Custom Boardsin iloiset sepät: Kimmo Aroluoma (vas.) ja Eetu Lehtinen. Jazzkitarakurko Teemu Viinikaisen poljinkattaus. Palkkasin Eetun töihin ja jatkoimme yhdessä boardien rakennusprosessin hiomista. K u v a: M aa rit K y tö h ar ju K u v a: V ill e P aa sim aa K u v a: K ris ta P alo h ei m o K u v a: V ill e P aa sim aa E-liike 7_17.indd 20 10.8.2017 13.35. Seuraavaksi Aroluoma valmisti pedaalilaudat Von Hertzen Brothersille, HIMille ja Sielun Veljille. Meiltä löytyy paljon kitaraseppiä ja vahvistinhuoltajia, mutta pedaalilautojen suunnittelussa ja koko laitteiston yhteen integroinnissa edelläkävijä on Kimmo Aroluoman perustama Custom Boards. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 20 Suomen pedaalilautapaja P edaalilautakulttuurimme on nuori. Aroluoma oli kiinnittänyt jo vuosia huomiota eri tapoihin kiinnittää polkimia lautoihin ja varmistella johtojen kiinnityksiä. – Toimimme tuolloin vielä Custom Soundsin takahuoneessa. Lopulta Aroluoma huomasi, että henkilö joka ei pysty monistamaan osaamistaan ei tule pääsemään ammatissaan puusta pitkään. Tämä paja on se taho, jonka puoleen Suomen muusikot useimmiten kääntyvät polkusinalusta-asioissaan. Perusasiat ovat kuitenkin säilyneet muuttumattomina noista alun oivalluksista lähtien, kertaa Aroluoma, joka on elänyt koko elämänsä jollain tasolla sähkökitaran kanssa. Noin puolen vuoden päästä saimme tilan aivan Custom Soundsin vierestä. Hän oli myös mukana kyseisten bändien kiertueilla, tarkkaili lautojen kestämistä livekäytössä ja hioi metodejaan. – Tuntui, että tässä on itselleni luonteva ja mielenkiintoinen osa suomalaista laiteosaamista, johon kiertävän kitarateknikon työ oli erinomainen oppi. Ensimmäiset kokeilut Eetun kanssa hakivat vielä muotoaan, mutta hän oppi nopeasti mistä Custom Boardsissa oli kyse ja kehittyi huimaa vauhtia
Kokoonpanon moottoripyöräonnettomuuksissa nuorena kuolleiden perustajajäsenten, myyttisen kitaristi Duane Allmanin ja basisti Berry Oakleyn soittamiseen ja keikkailuun kehittämää lähes uskonnollista etiikkaa vaalittiin bändissä läpi vuosikymmenten. Kiinnostavinta luettavaa on analyysi sen suhteen, mikä teki ABB:n O len tavattoman perso salmiakille ja joudun sen vuoksi turvautumaan verenpainelääkkeisiin. Jussilla on liikennevalogimmojen mukaan terveet elämäntavat. Päättymätön tie kuvaa myös kiitettävästi bändin ja sen roudarien välistä harvinaisen vahvaa sidettä, joka kannatteli Allman Brothersia vaikeidenkin aikojen yli. Custom Boardsin asiakkailleen yksilöllisesti räätälöimät pedaalilaudat ovat tietä kestäviä ja esteettisesti tarkasteltuna sekä ulkoasultaan että johdotukseltaan kuin taideteoksia. Tällainen persoonallinen apu on kuitenkin vaikeaa toteuttaa kaupassa, jossa joku testaa säröpedaaleita ja toinen ostaa kieliä. Rokkilikööri fjongalla Nektarin suuntuntuma on pehmeä, mutta jälkimaussa on kivasti tyrnää fjongaa. Meiltä voi toki edelleenkin noutaa ja ostaa mitä tahansa pedaalilautoihin liittyvää, mutta kaikki konsultaatiot ja vianselvitykset tapahtuvat ajanvarauksella. Custom Boardsin ideologiana on tehdä parhaita mahdollisia pedaalilautoja sellaiseen hintaan, että ne ovat jokaisen soittajan ulottuvilla. Tämä on voima ja kompastuskivi teokselle, joka olisi vaatinut joiltakin osin tiukempaa kustannustoitarkistusvaiheessa ja valvon osaltani, että laatumme säilyy alusta loppuun. Myös chili on lähellä masuani, ja hanuri onkin jatkuvasti ruvella. Toivottavasti muuten Jussi saa tästä jotain rojalteja. Sen tekijä, 30 vuotta ABB:iin liittyviä myyttejä ja legendoja selvitellyt Alan Paul, on haastatellut käytännössä jokaista Allman-saagaan liittyvää elossa ollutta henkilöä, ja jos kahden muistot tapahtumista eroavat toisistaan, hän on esitellyt molemmat versiot rinnakkain. Käytämme laadukkaimpia valmiina saatavilla olevia tarvikkeita ja yhdistämme ne soittajan puolesta. Pikkutarkka veljessaaga ALAN PAUL Päättymätön tie – Allman Brothers Bandin tarina (Aviador) E-liike 7_17.indd 21 10.8.2017 13.35. Paul ei epäröi käsitellä ikäviäkään asioita, kuten lähes koko alkuperäistä kokoonpanoa riivanneita erilaisia päihderiippuvuuksia. Allman Brothers koki aivan perustellusti olevansa progeyhtye ja nautti Grateful Deadiin verrattavaa kulttimainetta. Toivoisin kuitenkin, että juoma ei olisi tilaustavaraa, vaan ihan jokaisen alkoholiliikkeen hyllyssä. Kokeilin miksata Chili Shottia ja 60-volttista Kossua 50/50-suhteessa ja lopputulos oli mainio: kuin lekalla päähän. Namskis! Uskon ja oletan, että Jussi 69 Chili Shot valloittaa koko rokkimaailman, kuten yhtyekin on tehnyt. Custom Boardsin kasvava suosio ei ihmetytä, työn jälki puhuu puolestaan. Sokeria on likööriksi sopivan vähän, vain 110 g/l. Tarkoituksena on Aroluoman mukaan uudistaa ajatusta soitinkaupasta ja viedä sitä enemmän palveluiden suuntaan. Olemme edelleen Custom Soundsin vieressä, joka toimii samalla odotushuoneena asiakkaillemme, jos meillä on esimerkiksi pedaalilaudan suunnittelu kesken. – Tarjoamme tällä hetkellä kolmea eri pedaalilautoihin liittyvää palvelua, jotka kattavat muusikoiden yleisimmät tarpeet. – Tärkeä osatekijä Custom Boardsilla on myös nykyinen puolisoni Krista Paloheimo. Kirja on kuitenkin enimmäkseen ansiokas ja suositeltavaa luettavaa jokaiselle etelän rockista ja Allmaneista kiinnostuneelle. Huomasin pari vuotta takaperin, että Backstage-blogiin kirjoittamieni juttujen myötä Custom Soundsiin saapui yhä enemmän välitöntä apua pedaalilautaongelmiinsa haluavia muusikoita. Huippuyhtye The 69 Eyesin huippurumpali ja ravintoloitsijanakin tunnettu Jussi ”69” Vuori on julkaissut yhteistyössä Scandinavian Drinksujen kanssa herkullisen Jussi 69 Chili Shot -liköörin, jossa on, oikein arvasitte, kurkkutorvea hyväilevän mikstuuran verran salmiakkia ja chiliä. Näin pystymme takaamaan muusikoille parhaan mahdollisen palvelun ja täyden huomiomme. Krista on visionäärinen kaupan murroksen ja palveluliiketoiminnan eteenpäin viemisen suhteen ja rohkaisi minua kehittämään Custom Boards -konseptiani helpommin ymmärrettäväksi ja ostettavaksi. Näin hinnat pysyvät järkevinä ja toimitusaika vakiona. Myös kertomukset kappaleiden taustoista ovat antoisia; selviää muun muassa, kuka oli mystinen Elizabeth Reed, jonka muistolle Dickey Betts sävelsi yhden bändin monista klassikoista. Hyvä! Kuka sitä nyt huppelissa koko aikaa olisikaan. Sen vahvuus on, että soittajien inhimilliset luonteenpiirteet ja keskinäiset jännitteet esitellään nahkoineen ja karvoineen. Selvänä symppis ja kännissä fantsu! HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen juomakriitikko kahden kitaran, kahden rumpalin, kosketinsoittajan ja basistin konseptista niin ainutlaatuisen. SOUNDI 21 www.customboards.fi Suomen pedaalilautapaja T he Allman Brothers Band lukeutuu bluesja southern rockin tarunhohtoisimpiin ikoneihin. Lähes puoli vuosisataa toiminut ryhmä vierasti omalla kohdallaan southern rock -määritelmää. mittamista. Käsite jam band syntyi paljolti 1960-luvun lopulla perustetulle Allman Brothers Bandille tunnusomaisten pitkien ja polveilevien, runsaasti improvisaatiota sisältäneiden konserttien ansiosta. – Emme tee kustomoituja ratkaisuja, jotka nostavat hinnan pilviin. Siksi on tervehdittävä ilolla bändin tarinan kertovan kirjan Päättymätön tie (alkukieliseltä nimeltään One Way Out) suomentamista. Syntyi tarve perustaa ajanvarausjärjestelmä ja yrittää kertoa muusikoille, että emme ole enää kauppa, johon vain kävellään sisään. Menisi nääs paremmin kaupaksi. Paul olisi voinut käyttää vielä enemmän kirjailijan oikeuttaan tehdä omia yhteenvetoja eikä vain ladella subjektiivisia puheenvuoroja peräkkäin. Custom Boards muutti uusiin toimitiloihin elokuun alusta. Mietin, että miksi näissä salmiakkilikööreissä on usein liian vähän potkua, tässäkin vain 21 prosenttia. Tymäkämpi voimajuoma voisi jäädä vain yhteen drinkkiin, eikä tarvitsisi siemaista kerralla koko pulloa. Kun jokainen mahdollinen sisäpiiriläinen on saanut puheenvuoron, on tekstissä paikoitellen jankuttamisen makua. Tärkein oivallus oli kuitenkin, että tällaiselle palvelulle oli huutava tarve
Miksi poliisi ahdisteli meitä. Se vaatii aikaa, huolellista valmistautumista ja tarkkaa harkintaa.” Phil nauroi remakasti: – Viv pani sitä halvalla! Prince jouduttiin erottamaan 1966 tolkuttoman bailauksen alkaessa ilmetä keikkojen missauksena. No, miten sun kävi. Rahaa ei ole paljon kertynyt, mutta ystäväpiiri laajeni ja I am experienced. . Pystyittekö silloin yhtään nauramaan teistä vaalitulle käsitykselle. Puheesta huokui sama energia kuin Prettiesin musasta. Niinkö. Meille teini-ikäisille toitotettiin koko ajan, miten sitä ja sitä ei voi tehdä, ja kun me kysyttiin: miksei, niin siihen ei koskaan vastattu. nehän siinä ääliöiltä näyttivät tylsän elämänsä kanssa. Kuunnelkaa tarkkaan, koska Mayn pointit ovat pelkkää asiaa. Oli pakko, meno oli niin kovaa. Kun koko ajan sai kuulla, että ”tuosta ei seuraa mitään hyvää, teistä ei ole mihinkään eikä varsinkaan isiksi lapsille, menisitte oikeisiin töihin.” Ja kun katsoi niitä sanojia... Sellainen syntyi Pretty Things -vokalisti Phil Mayn kanssa puhelimessa 1999, joten otan vapauden käsitellä noita yhä keikkailevia pioneereja, joissa rock’n’rollin kapina todella kiteytyy. Nauroin katketakseni, kun luin jostain, miten rumpalinne Viv Prince selitti jollekin ”puvulle”, että ”Ei se ole kuulkaa helppoa näyttää tältä. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Kaiken kaikkiaan ihan hyvin... Jännittävämpää tämä on kuin ”kunnon työt”. Niin sitä pitää, Phil henkäisi ja jatkoi kysymyksiä odottelematta: – Sanomaasi liittyen, on kiinnostavaa, miten musiikki, blues, veti puoleensa kaikkia samoin ajattelevia, kun kiersimme 60-luvulla Englantia ja Eurooppaa. Siksikö vaan, että meillä oli pitkä tukka ja farkut puvun ja solmion sijaan. Se olikin sitten meikäläisen menoa... . Sorrow (1968) oli historian ensimmäinen rockooppera, ennen Tommya ja ilman sen mahtipontisuutta. Pitkää tukkaa piti pestä useammin kuin lyhyttä. Sitä ennen kuiN aamakirjan ideana on, että olen tavannut kohdehenkilöt naamakkain, mutta olennaisempaa on, että haastateltavan kanssa on syntynyt muodollisuudet lävistävä yhteys. Psykedeliaa täysillä syleillyt neljäs albumi S.F. Miten sun kävi. Siitä vastarinnasta nousi se kiukku, jonka tunnisti nuorissa joka puolella. Me soitettiin musiikkia ja meillä oli kova fiilis. Nyt siis puhutaan Todellisen Soturin kanssa. Virallisen brittikatsannon mukaan te olitte likaisia, epäsiistejä ja huonosti käyttäytyviä. . Mojolehti kuvasi toissavuotista albumia The Sweet Pretty Things (Are In Bed Now, Of Course) ”lähes käsittämättömän vereväksi näytöksi”. Nämä boheemit näkivät rockin kaikki merkittävät muutokset (psykedelia, proge, hard rock, punk, uusi aalto) sisältä päin. Joo, mutta ironista oli se, kuten varmaan tiedät, ettei me oltu likaisia ja epäsiistejä. Bo Diddleyn (Willie Dixonin kirjoittamasta) biisistä nimensä napannut, Etelä-Lontoon Dartfordissa vuonna 1963 perustettu Pretty Things on sitä taidekouluissa (May ja kitaristi Dick Taylor kävivät samaa Sidcup Art Collegea kuin Keith Richards) kasvanutta britti-r&b:n ykkösaaltoa, jota kaikki amerikkalaiset autotallibändit matkivat – eikä vähiten Englannin pitkätukkaisimmaksi väitetyn Mayn röyhkeän vastahankaista fraseerausta. Kun tavallinen toimistotyöläinen kävi suihkussa kerran viikossa, mä peseydyin ja vaihdoin vaatteet pari kertaa vuorokaudessa. kai. Hienoa puhua kanssasi, Phil! Olin yksi niistä turmeltumattomista nuorista mielistä, jotka 60-luvun alussa tunsivat 22 SOUNDI The Pretty Things Kapina, joka ei kuivahda naamakirja_pretty things.indd 22 10.8.2017 11.16. Kokemuksen laajuus ja syvyys mykistävät. Lavalla hikosi litimäräksi, Phil tilitti. Muiden muassa Jimmy Pagen ja Bowien fanittama Pretty Things ei ole koskaan suostunut tekemään itsestään harmitonta kaupallista versiota, lepäämään laakereillaan tai esiintymään nostalgiafestareilla. Mitä vitun väärää siinä oli. Jos Stones oli epäsuotava yhtye, niin teidät haluttiin kieltää lailla. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI vetoa Pretty Thingsin uhkaavaan räminään ja ”pahat pojat” -olemukseen
Kiukkuun oli siis syytä. tenkin tuleva The Who -rumpali Keith Moon kävi kolme kuukautta Pretty Things -keikoilla omaksumassa Princen villiä tekniikkaa ja käytöstä. Jotkut tyypit, jotka joskus oli vihaisia, sanoo mulle nyt, että ”come on, eihän elämä niin rankkaa ole”. Jos meille sanoo, että teidän kannattaisi nyt tehdä tällainen levy, koska se on kaupallisesti viisasta, me tehdään taatusti juuri päinvastainen levy. Cover-puolella vanha Stones-suosikkini Play With Fire on alkuperäistä kohtalokkaampi, Eve of Destruction pelottaa ja Mony Mony rokataan Ronnie Spectorin kanssa yli purkkamuotin. Ja kun alat taistella sen puolesta, mihin uskot, niin tulet aina vaan vihaisemmaksi etkä taatusti anna alistaa itseäsi. Sorrow (1968) MAYN KIRJOITTAMAAN novelliin perustuva levy luotiin Abbey Roadin studiolla kovan happokuurin jälkeen samaan aikaan kun Beatles levytti siellä Sgt. Heikkoja raitoja ei löydy. Kas kun ei luutaa perseeseen, voisivat vielä lakaista lattiankin. Voi vittu! Täällä raahataan vammaisia kaksi kertaa kuussa haastatteluun, jossa heille kerrotaan, että jos he työntävät kynän nenäänsä, he voisivat olla yhteiskunnalle hyödyksi jossain kirjoitushommassa. No, tämä riittänee tästä aiheesta, Phil huokaisi. Miksi. Teillä on tietty maine ”hankalana bändinä”. Tietysti sitä ajattelee tajuavansa kaiken 17-18 vanhana, mutta meidän tapauksessa me todella nähtiin selvästi, miten kammottavan tylsään elämään meidät haluttiin pakottaa, eikä me voitu hyväksyä sitä. Ennenkuulumattoman kokeellisuuden leimaama ”ilmapiiri talossa oli uskomaton, kuin salaisia kokeita tekevä laboratorio, ja sitä piirittivät kirkuvat tytöt.” Useimmat kriitikot kehuivat Sorrow’ta, mutta se jäi legendaaristen kilpailijoiden varjoon, ehkä myös nimihenkilön traagisen tarinan vuoksi. The Pretty Thingsin pahaenteiset karvapäät eivät ottaneet vastaan neuvoja – ei heitä paheksuneilta auktoriteeteilta eikä silloin, kun heille kerrattiin menestyksen sääntöjä levybisneksessä. ”Ideana on aloittaa tyhjältä kankaalta ja päätyä jonnekin mitä ei osannut odottaa.” PSYKEDELIAN UNOHDETTU KLASSIKKO Rage Before Beauty (1999) TÄHÄN OLISIN voinut valita myös äreällä rhythm & bluesillaan minut aikanaan sytyttäneen Get The Picturen. Se on paljon jännittävämpää. Näin nöyryytetään pyörätuolissa olevia, jotka mahdollisesti on joutuneet siihen työtapaturman takia. Tietystä Beatles-vaikutteesta huolimatta musiikki luottaa itseensä. Englannissa vakuutellaan aina, että täällä on kaikki tasa-arvoisia, mutta todellisuus on niin raadollista. Pari viikkoa sitten joku sanoi mulle, että ”et sä enää ole yhtä vihainen”, mutta Rage Before Beautyn (1999) pointti on siinä, että nyt on vielä enemmän syitä olla vihainen. Katsos, menestyksen saavuttamiseen on tietyt säännöt. Silloin teitä on tosissaan kusetettu ja se vasta vituttaa. Nimenomaan! Englannissa asiat on nyt vielä huonommin. Mulle opetettiin taidekoulussa, että jos pystyy visualisoimaan taulunsa tyhjälle kankaalle, sitä ei kannata maalata, koska se on jo tehty. . Nyt se on ihan normaalia, mutta meitä pidettiin täysin perversseinä, Phil hahmotteli minullekin hyvin tuttua tilannetta. . Minkä neuvon annat nuorille bändin perustajille. . Not Givin’ In ja Vivian Prince potkivat kuin katutappelussa, Going Downhill on nerokas ja balladit (esimerkiksi David Gilmourin kitaroima Love Keeps Hanging On) mykistävät tunteensa syvyydellä. Taidekoulussa me luotiin ihan oma elämäntapa, mutta heti koulun ulkopuolella, pubissa tai missä vaan, tuli ongelmia ja joutui tappeluihin. (1965), orastavan psykedeelisesti soulahtavan Emotionsin (1967), jota mielestäni Reg Tilsleyn bändiltä salaa lisätyt kekseliäät torvi/jousisovitukset eivät pilaa, tai loistavan persoonallisen Parachuten (1970), mutta kun liki 40-vuotisen uran jo tehnyt bändi palaa 19 vuoden tauon jälkeen studioon tällaisella intohimolla, todellisuutta suoraan silmiin katsovalla näkemyksellä ja kategorioita väistelevällä musiikillisella monipuolisuudella, olen aseeton. Päinvastoin kuin EMI Harvest, tuottaja Norman Smith uskoi Sorrow-levyyn niin, että masentui sen flopattua. Tehkää juuri sitä musiikkia, mitä itse oikeasti haluatte tehdä. Jos se ei myy, niin ainakin olette tehneet jotain todellista ja saatte siitä tyydytystä. Kaikki muu seuraa siitä. Mitä vitun mahdollisuuksia sillä on elämässä. naamakirja_pretty things.indd 23 10.8.2017 11.16. Ideana on aloittaa tyhjältä kankaalta ja päätyä jonnekin mitä ei osannut odottaa. Sen energiassa, psykedeelisissä soundeissa ja visiossa ei ole mitään puolijauhoista. May jatkoi tyyliseikoista: – Siihen aikaan ei ollut kauppoja, joista olisi voinut ostaa villejä kuteita. VANHAT VIHAISET MIEHET OVAT TOSISSAAN SOUNDI 23 S.F. . Siksi kahnausta valtapiirien kanssa oli jatkuvasti. Cd sisältää bonuksena neljä saman ajan singlebiisiä. . Koska me ei totella mitään sääntöjä. Jos lähdette tekemään jotain minkä joku toinen sanoo myyvän, niin todellisuudessa se ei ehkä myykään. Niinpä! Minulle kolahti juuri se, että Rage on vanhojen vihaisten miesten levy. Sellaisia vaatteita ei myyty, joita me haluttiin pitää. Tyttöystävät ompeli meidän housuihin satiinija samettipaloja, jotta niistä saatiin rajumpia. Pepperiä ja Pink Floyd debyyttiään. Mene siinä sitten syömään ylellisesti kivaan ravintolaan paksun lompakkosi kanssa. Tsekatkaa myös Sorrow’n 1998 äänitetty live-versio Resurrection, jossa Arthur Brownin mehukas kerronta avaa hienosti tarinaa. Sillä periaatteella Pretty Things tekee levyjä. Silloin ei enää luo mitään. Mä vastaan, että ei niin, teille! Eilen metrossa makasi joku nuori sanomalehtiä peittonaan. Tuollaisen luulisi haittaavan ruokahalua, mutta moni on turruttanut mielensä kätevästi tunteettomaksi... Me haluttiin polttaa pilveä ja pyrkiä mahdollisimman monien tyttöjen pöksyihin. Myös Princen seuraaja Skip Alan ihaili hänen rumputyyliään. Ihmiset vaan selittelee laimeasti, että ”taloudellinen tilanne on sellainen”.
Yritetään pysyä mukana. Tästä syntyi vuosia kestänyt yhteistyö. Sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä. Pete Townshend oli vilkuillut vähän vä liä, mitä takanaan tapahtuu ja hän etsi visualistin käsiinsä. Elokuvanteon ja kuvaamisen omaksi lajikseen kokenut opiskelija poika oli itse parvella projisoimassa elokuvia lavan takaseinään. Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen > 24 SOUNDI R ichard Stanley on työstä nyt viime ajat elämäker taansa, joten kun aloitam me jutustelun, oma elä mäntarina on hyvin jäsen neltynä. Keskiluokkaiseen ja onnel liseen perheeseen Leicesterissa elo kuussa 1943 syntynyt Stanley tutus tui Suomeen jo 1960luvulla taide koulussa tapaamansa Ristomatti Richard Stanley tunnetaan rockpiireissä ennen kaikkea Hurriganes-tuottajana, mystisenä Mister X:nä, joka seisautti veret samannimisellä kappaleellaan Roadrunner-albumilla. Stanley oli tulossa Lontooseen suorittamaan maisterintutkintoaan, joten Town shend kutsui hänet luokseen. Englannista Suomeen 70-luvulla päätyneen herrasmiehen pitkä ja värikäs ura on muutenkin jättänyt ison jäljen täkäläiseen musiikkiin, taiteeseen ja mediaan. Koulussa Stanley toimi viihde toimikunnassa, mikä oli hänen ensimmäinen kosketuspintansa musa maailmaan. Ratian kautta, jonka häissä hän sai ensikosketuksensa Suomeen. Silloin tosin lupaava bändi tunnettiin jo nimellä The Who. Stanley työllistyi alalta, teki do kumentteja ja kameramiehen hom mia. Samoihin aikoihin bändit alkoi vat kyllästyä playbackesiintymisiin tv:n harvoissa musiikkiohjelmissa, Soundi-haastattelu ”Unohtakaa se, minkä pitäisi olla seuraava iso juttu, tehkää sitä mihin uskotte.” haast_richard stanley_a.indd 24 11.8.2017 13.12. Uudenvuoden aaton keikalle buukattiin esimer kiksi The Detours niminen yhtye, jonka keikka oli niin mahtava, että se kutsuttiin heti uudemman kerran esiintymään
SOUNDI 25 haast_richard stanley_a.indd 25 11.8.2017 13.12
– Perustin ystäväni kanssa firman, joka keskittyi vanhaan tietokonegrafiikkaan. The Whon jäseniin Richard Stanley tutustui jo opiskeluaikoina. Tämä oli kerännyt jo melkoisen maineen muotoilijana ja tunsi ihmiset, jotka 26 SOUNDI Scandialle, mutta itse pysyin uskollisena Lovelle. Mutta ihan hyödytön tämä tapaaminen ei ollut, sillä Jörkka esitteli tulokkaan sukunimikaimalleen Henrik Otto Donnerille, jonka kanssa Stanley tuli oikein hyvin juttuun. Näiden kontaktien joukossa oli Jörn Donner, jonka elokuvien maine oli kiirinyt jo Stanleynkin korviin. Myöhemmin hän viihtyi bändin lähipiirissä kuvaten keikkoja ja puolivirallisia dokumentteja yhtyeestä. Itse olin livistänyt vähän ennen sitä. Tein niitä hommia kunnes tapasin Alvar Gullichsenin, jonka kanssa työskentelin Bonk-hankkeen parissa seuraavat kymmenen vuotta. Hurriganes siirtyi myöhemmin K u v a: Lo v e R ec o rd si n ar k is to K u v a: C h ri s M o rp h et K u v a: C h ri s M o rp h et haast_richard stanley_a.indd 26 11.8.2017 13.12. Mutta Hurriganesin Rock And Roll All Night Long (1973) puhutteli, joten tsekkasin heidän Oulunkylän-keikan ja siitä eteenpäin tarina lieneekin tuttu. – Seuraavina vuosimme organisoimme kasaan Storyfilmin, mediatuotantofirman, joka teki videoita ja elokuvia. Levytystilanteessa tuottajan ja taiteilijan välillä viestejä tulkitsi Cisse. Stanley Remun ja Cisse Häkkisen välissä. Talous oli kuralla eikä kansa voinut hyvin. Edellisenä vuonna Stanley oli käynyt ystävänsä Ristomatti Ratian luona. – Tapasin Epe Heleniuksen, joka oli juuri aloittanut Poko Rekordsin toiminnan. > Soundi-haastattelu kuten Ready Steady Go! Siihen aikaan ei musiikkivideoita ollut olemassakaan, mutta kuvaamisesta innostunut Stanley teki lyhyitä pätkiä promootiomielessä bändeille. – Henrik Otto, Chrisse (Christian Schwindt) ja Atte (Blom) Lovelta vakuuttivat minulle, että myös heillä oli studioprojekti vireillä, Richard Stanley muistelee. Hän ehdotti, että työtä pelkäämätön britti muuttaisi Suomeen. Harmittavasti Donner itse oli tuolloin konkurssikypsä, joten koko homma raukesi siihen. Tässä 16 mm filmille tallentuu Jethro Tullia. Kuvaaja itse arvelee materiaalin nyt keräävän pölyä jonkun autotallissa Los Angelesissa. Hänen kuvaamansa Isle Of Wight -festivaalin nauhat vuodelta 1970 julkaistiin 25 vuotta myöhemmin. Vuonna 1973 Englanti ei ollut mitenkään mieltäylentävä paikka. Jos ei muuta, niin kertyisipähän uusia kontakteja ja muuta hyödyllistä. Isompi rupeama oli Santanan kokonaisen Euroopan-kiertueen tallentaminen. Mutta Stanley on toiveikas. Maailman näkeminen ja sen myötä perspektiivin laajeneminen miellytti Stanleya. Mainosalan ihmiset Paul Brück ja Juha Tapaninen kiinnostuivat, että kukas tämä englantilaissälli oikein on. Donnerilla oli projekti rakennuttaa ensimmäisen kunnon moniraitastudion Suomeen ja hän pyysi Stanleya tekemään liiketoimintasuunnitelman. Tuotinkin muutamia Pokon julkaisuja, etenkin Teddy & The Tigers oli hyvin suosittu. Autoin Epeä alkuun ja neuvoin kustannuspuolen asioissa, jotta Jee Jee Musicin kautta raha pysyisi firmassa. Hän tuskin tiesi, että asettuminen yhteen maahan oli jo lähellä. He olivat Pure Jenkki -tv-mainoksessa, johon tein myös voiceoverin. Kun kerroin heille, että olen työskennellyt myös kameramiehenä, he kiinnostuivat lisää. Oli lakkoja ja energiakriisi. Richard Stanley kuvasi aikoinaan promootiomielessä lyhyitä filminpätkiä bändeille – oman aikansa musiikkivideoita ennen kuin termiä oli vielä keksitty. Vuonna 1999 Bonk edusti Suomea Brysselissä Suomen ensimmäisenä EU-puheen”Koko luovuuden käsite oli täällä pelkkä musta aukko.” Hurriganes Herra X:llä vahvistettuna. Päähenkilömme tuolloin tekemä elokuva levisi taustavoimien taloussotkujen vuoksi käsiin. Tämän jälkeen Richard Stanleyn historia kirjoitettiinkin Suomessa. Ja kuten yleensä, menin virran mukana ja siirryin takaisin filmialalle. Sitä materiaalia ei koskaan julkaistu, koska bändi irtisanoi sopimuksensa silloisen managementin kanssa, joka oli maksanut koko roskan. En kuitenkaan ollut kiinnostunut suomenkielisistä bändeistä, koska en ymmärtänyt niistä tietenkään mitään. – Kävi kuitenkin ilmi, että se oli vielä pahasti vaiheessa eikä rahaakaan ollut, mutta sen sijaan Atte ehdotti, josko ryhtyisin tuottajaksi. kannatti tuntea. Menimme Tukholmaan tuottamaan Roadrunneria. Storyfilmi kasvoi melkoisesti, mutta koko firma meni lopulta konkurssiin. Tässä keikkatunnelmia Oxfordin yliopiston opiskelijajuhlista. Tie vei BBC:n tiedeohjelma Horizonin tiimiin, jonka myötä matkustelua kertyi paljon. Koko musabisnes oli tuolloin muutoksen tilassa, joten en ikinä päätynyt rakentamaan studiota, vaikka meillä oli Glyn Johnsin kaltaisten tuottajien käyttämä tiskikin valmiina
Esimerkiksi kun hän kehitteli Palaset-laatikostoa, hänen täytyi ratkaista ongelmia esimerkiksi valmistukseen tarvittavien muottien tekijöiden kanssa. Hän itse on ainoa, joka tuntee jokaisen työvaiheen ja ihmiset niiden takana. Studion omistaja Marcus Österdahlin mielestä tekemämme musa oli pelkkää paskaa. Tuottaja oli tuolloin se, joka tilasi sessiomuusikot ja kirjoitti sovitukset. Aina löytyy ihmisiä, jotka osaavat auttaa sinua juuri käsillä olevassa asiassa. Lisäksi hän kommunikoi jakelijan ja markkinoinnin edustajien kanssa, ylipäätään monenlaisten ihmisten kanssa, joilla kaikilla on oma kielensä ja näkökulmansa katsoa asioita. Tässä tuottaja Glyn Johns The Whon studiosessioissa. – Sen jälkeen olen työskennellyt lähinnä vaihtoehtoisten järjestöjen ja ylipäätänsä digitaalisen bisneksen, kuten erilaisten startup-yritysten parissa. johtajavuotena. Sain 15-vuotiaana taidekoulussa palkinnoksi kirjan Hokusaista, japanilaisesta puupiirrostaiteilijasta. Henrik Otto tiesi, että olin työskennellyt The Whon ja Santanan kanssa, eli varmasti minulla on jotain sellaista näkemystä, joita suomalaisilla ei ollut. Minun tehtävä oli löytää se oikea fiilis, mutta pitää bändi myös aisoissa. Henryllä oli Sennheiserin kuulokkeet, joista ”Minulle ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia siirtyä taidemuodosta toiseen.” Stanleyn tallensi tunnelmia rockin vauhdikkailta vuosikymmeniltä myös valokuvakameralle. En ole koskaan pitänyt mitään eroa työni ja yksityiselämäni välillä, ne ovat aina olleet keskenään symbioosissa. Tuottaminen oli ollut pienimuotoinen ja suoraviivainen, suorastaan teollinen prosessi, jossa luovuudella ei juuri ollut merkitystä. Hän tajusi, miten ana loginen ääni virtasi. Se ainakin erottui muista! Mutta se oli tavallaan myös homman loppu ja se siirtyi museoon Uuteenkaupunkiin. Hokusai oli ensimmäinen, joka suuntasi taiteensa tavalliselle ihmiselle – ei herttuoille tai kuninkaille. – Aina pitää vähän pystyä huijaamaan. Leifin mukanaolo oli suuri onni. Heidän kanssaan on äärimmäisen mielenkiintoista tehdä töitä! He ovat innoissaan asioista ja osaavat toimia yhdessä ryhmänä. Miltä tuntui lähteä ikään kuin pystymetsästä tällaiseen souviin. Silloin Suomessa ei ollut tuottajia sanan siinä merkityksessä. Esimerkiksi Roadrunnerilla minulla oli apunani Leif Måses, joka ei koskaan ollut äänittänyt rocklevyä. – Taide oli aina kaikissa pyrinnöissäni takana. Koko luovuuden käsite oli täällä pelkkä musta aukko. Suomalaiset ovat inhimillisiä ja empaattisia, nyt se vain täytyy kaivaa syvemmältä. Saamallani kirjalla oli iso merkitys minulle ja firmani nimikin on sen vuoksi Hokusai Programs. – Leif Måses oli oikeasti sähköinsinööri. Meidän konkreettisin ongelma oli se, että bändi oli lavalla fantastinen ja uskomattoman energinen, mutta kun samat ihmiset astuvat siistiin studioon, jossa ei ole väkijoukkoa hurraamassa, olosuhteet muuttuvat liian kliiniseksi. K u v a: C h ri s M o rp h et K u v a: C h ri s M o rp h et K u v a: R ic h ar d St an le y SOUNDI 27 haast_richard stanley_a.indd 27 11.8.2017 13.12. Eristetyt kansakunnat toimivat näin pelon takia, koska he epäilevät mitä toiset voivat heille tehdä. Tiesitkö tai toivoitko jo nuorena, että taiteesta tulisi sinulle oikea työ. Tuottajia joka olisi ottanut haltuun koko projektin ei tuolloin täällä ollut. – Roadrunnerin aikaan kaikki meni Cissen kautta, koska Henry ei puhu englantia. Mutta kun he tapaavat jonkun vaikkapa mustaihoisen ihmisen, epäilys hälvenee. Studiotekniikkaa Stanley oppi sivusta seuraamalla oppineempien työskentelyä omassa demostudiossaan. – Ensimmäisen kerran täällä käydessäni oli Lönnrotinkadun Primulan ovellakin portsari! Kahvikupillistakaan ei saanut, jos ei ollut oikeanlaisia kenkiä ja takkia. Levynteko oli hänelle hauska haaste. Totta kai rasismia löytyy, mutta se on sisäänrakennettua tällaisissa yhteiskunnissa, joissa ihmisiä ei ole altistettu kansainvälisyydelle. – Työnteko on muuttunut, vaikka vieläkin täällä takerrutaan pikkumaisiin sääntöihin. Miten Suomi on muuttunut siitä ajasta, kun itse muutit tänne 70-luvulla. Minullekaan ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia siirtyä taidemuodosta toiseen, kaikki on samaa ongelmanratkomista joka tapauksessa. Se inspiroi minua, koska totta kai minuakin kiinnosti tehdä taidetta mahdollisimman laajoille ihmismassoille. Siinä mielessä se stalinistisen yhteiskunnan vaikutus näkyy yhä. Miten levylle on saatu sellaiset soundit, kun studiossa oli taltioitu ennen sitä lähinnä svenskihumppaa. Tätä MSL-studiolta tuttu Mika Sundqvist häntä haastatellessani ihmettelikin. Suomalainen rasismi on vieraanpelkoa, vaikka puhdasverisiä idioottejakin löytyy. Ikäni puolesta minun pitäisi olla jo eläkkeellä, mutta tuskinpa jään sille koskaan. Siksi nyt onkin niin siistiä päästä seuraamaan tyttäreni sukupolven tapaa tehdä musiikkia. Kompromisseja täytyi tehdä, koska monet ideoista olivat mahdottomia toteuttaa. Miten Remun kaltaista, hyvin vahvatahtoista tyyppiä voi hallita ja ohjata studio-olosuhteissa oikeaan suuntaan. En tiennyt tekniikasta ennen tätä toimeksiantoa oikeastaan mitään. Vuonna 1967 työn alla oli huumeaddiktiosta kertova elokuva Withdrawal. Kyseessä siis oli enimmäkseen puhdas tuuri, koska esimerkiksi minulla ei ollut tällaisiin asioihin mitään tietotaitoa. Teen vieläkin jonkun verran voiceovereita ja ihmiset alalla ovat jotakuinkin kaksvitosia. – Ristomatti sanoi joskus hyvin, että hän näkee itsensä vastaavana tuottajana. Studio oli kyllä fantastinen
Entä oma taiteellinen luovuutesi – oliko sinulla kokemusta esimerkiksi biisinteosta. Siinä vaiheessa täytyy tehdä päätöksiä, kuinka aiot ihmisten kanssa kommunikoida. kesäkuuta 2017 Monin toimisto, Helsinki 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu – Yhden singlen tein Pantse Syrjän kanssa. Tuolloin tein biisejä, vaikkakin etupäässä omaksi ilokseni. Marcus mittasi 113 desibeliä. – Tunnen yhä paljon ihmisiä siltäkin alalta, mutta ala itsessään ei enää kiinnosta minua. Olet tehnyt paljon hyvin erilaisia projekteja kaikenlaisten ihmisten kanssa. – Juicen kanssa oli haasteellisempaa. Onko luonteesi sellainen, että pärjäät kenen tahansa kanssa. Näin siellä kerran erään naisen itkemässä ja kysyin, onko kaikki ok. Tiesimme heti, että Suomi ei voi olla hänen päämarkkina-alueensa, mutta tämä on hyvä paikka tehdä kaikki uran alun virheet. Kävin kerran hänen luonaan ilmoittamatta tulostani etukäteen. Sehän on kipurajan tuolla puolen. Hän oli vain niin iloinen, että joku kykenee keksimään jotain tällaista. Pidän kaikenlaisista ihmisistä ja haluan tietää, miksi he tekevät asioita, joita tekevät. – Tosin koko elämäni on ollut tietynlaista kirjoittamista, koska se selventää asioita. Tällaisilla neuvoilla yritin pitää etenkin nuoria bändejä ruodussa. Monikaan ei tienaa sillä rahaa, mutta se tuottaa heille mielihyvää. Taitoa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Teitkö biisejä myös Hurriganesin jälkeen. Ihan hyvin se silti sujui. Joten tullaan taas siihen vastaavan tuottajan käsitteeseen. – Kyllästyn nopeasti. Olin toki jotain kirjoitellutkin, mutta se oli vain yksi tekemisen muoto. Siksi kirjoittaminen on aina hyvästä, koska se auttaa hahmottamaan mitä voit tehdä ja mitä et. Teddy & The Tigersille hoin jatkuvasti, että pistäkää rahaa sivuun, kun sitä kerran tulee. Jos taas ajatellaan musabisnestä ja ihmisten ammattitaitoa, niin monikaan heistä ei pärjäisi esimerkiksi mainosalalla. Ja tottakai hän esittää hahmoa. Kun pistät asioita paperille, siirrät ne mielikuvituksesi visiot konkreettiseen muotoon. Onhan toiminnassani tietynlaista hippiaatetta mukana eli menen mieluusti virran mukana. On toki paljon ihmisiä joka genressä, jotka tekevät todella kiinnostavaa musiikkia. Miten suhtauduit ajatukseen, että tyttäresi Ronya suuntasi myös musiikin pariin. – Näemme nykyään hyvin harvakseen emmekä nyt suoranaisesti ole kavereita, vaikka olen käynyt hänellä monesti kylässäkin. Eli olet nähnyt myös Ronyan kautta mitä suomalainen musabisnes tänä päivänä on. Imin itseeni tietoa parhaani mukaan, mutta tietotaitoni Suomeen tullessa oli pahasti vajavainen. Pantseen tutustuin, koska pyörin niihin aikoihin muutenkin paljon Tampereella. Eli ei se ihan pelkkää esittämistäkään ole. En siis missään vaiheessa opiskellut musiikkihommia, mutta pyörin studiolla. Niin kauan kuin joku pystyy luomaan jotain tämänkaltaista, maailmassa on kaikki hyvin. Projektin nimi oli Art Pop Combo. Olet siis kirjoittamassa omaelämäkertaa, joka tosin kattaa paljon myös näkemyksiäsi teknologian kehityksestä sekä luovuudesta yleensä. – Olen aina sanonut lapsilleni, että tehkää sitä, mihin tunnette intohimoa. Olemme vasta hyvin alussa tuon kehityksen kulussa, mutta se käsitteleekin enemmän tuon analogisen ajan loppumista. – Jos sinulla on intohimoa ja tietoa, et tarvitse muuta isoa pääomaa aloittaaksesi. Täällä niillä ei ole niin isoa merkitystä. Haluat tietysti saada potilaan olon paremmaksi. Halusin auttaa ihmisiä. Kun ajatellaan uraasi aktiivisen musasäädön jälkeen, näetkö siellä jotain punaista lankaa, joka yhdistäisi kaikkia töitäsi. Bonkissa minua viehätti se, kuinka voitiin luoda tyhjästä jotain täysin turhaa, joka kuitenkin oli merkityksellistä. – Varmaankin Bonk, jonka tarinan käsikirjoitin. Myös me vietimme Marcus Musicin studiossa paljon aikaa, puhuimme siitä, mitä sanat merkitsivät. Älkää käyttäkö kaikkia. Hän vannoi, että ei hänellä ollut mitään hätää. Laitteet sain sinne etupäässä Pete Townshendilta. Hän oli juuri imuroimassa ja avasi oven sukelluspuvussa. Soft Machinen Robert Wyatt hengaili siellä paljon, vaikkemme tehneetkään mitään koskaan yhdessä. – Analogisesta digitaaliseen on sen perimmäinen teema. – Näissä hommissa pitää olla vähän niin kuin lääkäri. 7. Sellainen olisi kuin perustaisi ison hevosenkenkätehtaan vain huomatakseen, ettei ole tarpeeksi hevosia. Olimme hyviä ystäviä keskenämme, mutta hän oli aina varma siitä, mitä halusi. Mutta nyt hän asuu Berliinissä ja on juuri tekemässä musiikkia Tukholmassa Sunrise Avenuen Samu Haberin kanssa. Remulle kielitaidottomuus oli osin myös puolustusmekanismi. Teddy & The Tigersille tein montakin, kuten Tiger Twistin. Hänellä oli hyvin selvät näkemykset, mutta hän ei aina tiennyt, kuinka ne olisi voinut saavuttaa. Minun roolini oli toteuttaa ne ideat. – Juu, aika paljon. Sillä on hyvä hämätä. Se on siis vielä monessa suhteessa avoin, mutta yritän tuoda – kirjoitustyö on vielä kesken – laajempaa näkökulmaa aiheeseen. Se taisi olla aikoinaan kriitikon valinta kuukauden singleksi Soundissa. Onko uraltasi poimittavissa jotain erityisen onnistunutta tai mieleistä projektia, joka on jäänyt sinulle mieleen. Mutta tavallaan olin paremmin kartalla, koska olin nähnyt hommia tehtävän käytännössä – kuinka tekniikka toimii, kuinka ihmisten kanssa ollaan vuorovaikutuksessa. Jos sinulla on kipuja, se ei välttämättä ole sinun vikasi. Mutta nyt jonkun Warnerin kokoisen levy-yhtiön perustaminen alusta alkaen olisi järjetöntä enkä ymmärrä, miksi kukaan edes haluaisi sellaista. Minulla oli oma demostudio Lontoossa. näyttely Tukholmassa oli erityisen onnistunut. Ei hirvittävän haastavia tekstejä. – Juu. Minusta tuo muutos ei pohjimmiltaan ole vain tekniikan, vaan pikemminkin luovuuden kehitystä ja muutoksia yleisön vaatimuksissa. Jo siitä tiesi, että hänen kuulonsa oli paskana eli hän ei kuullut asioita suinkaan samalla tavoin kuin muut. Minulla oli myös kavereita, jotka myös käyttivät sitä. Ja hauskaa oli. Ja se oli ongelma. Olen avoin kaikenlaisille asioille. Tulette tienaamaan järkyttäviä summia seuraavan kahden–kolmen vuoden sisään, mutta se vaihe ei kestä kauan. Jostain syystä meillä synkkasi, Epen mielestä yhteislevy olisi hyvä idea ja antoi meille studioaikaa Mika Sundqvistilta ohjeenaan, että tehkää mitä huvittaa. Unohtakaa se, minkä pitäisi olla seuraava iso juttu, tehkää sitä mihin uskotte. Kulturhusetin ”Tämä on hyvä paikka tehdä kaikki uran alun virheet.” So u n d i 1 2 /1 9 7 9 K u v a: C h ri s M o rp h et haast_richard stanley_a.indd 28 11.8.2017 14.10
Fullsteam Disco E tulostus.indd 29 10.8.2017 10.23
Teksti: Ari Väntänen PIMEÄT BILEET Kahdenkymmenen levottoman vuoden jälkeen Queens Of The Stone Age on löytämässä lopullisen hahmonsa, mutta se pätee vain kokoonpanoon. Troy Van Leeuwenin mielestä musiikin pitää edelleen elää ja etsiä uusia muotoja, koska se pitää bändin elossa. 30 SOUNDI Kuvat: Andreas Neumann Queens of the stone age -taitto_b.indd 30 10.8.2017 11.18
– Halusimme tehdä rock’n’roll-levyn, jossa on tanssifiilistä, ja ottaa hiukan etäisyyttä edellisen levymme …Like Clockworkin (2013) raskaampaan maailmaan. – Se ajatus oikein korostui, kun treenasimme Villainsin biisejä. QOTSA ei ole koskaan ollut stereotyyppinen sellainen, ei edes alkuaikoinaan, ja nykyisin stoner-vaikutteet ovat hyvin vähissä. Queens Of The Stone Age on nykyisellään jäntevästi ja ilmavasti soittava rockbändi, jolle on tärkeää pysyä liikkeellä. – Kyllähän tämän bändin sydän lyö vanhaan tuttuun tapaan ja musiikki on samalla tapaa intensiivistä kuin ennenkin, mutta me olemme vakaasti päättäneet olla toistamatta itseämme, Queens Of The Stone Agen kitaristi ja multi-instrumentalisti Troy Van Leeuwen kertoo. Me teimme studiossa kaikenlaisia soundikokeiluja ja pidimme huolen siitä, että musiikki groovaa. Villainsin tapauksessa ”tanssifiilis” ei viittaa EDM-biitteihin eikä rock’n’roll viisikymmentäluvun tanssimusiikkiin. Queens Of The Stone Agen tanssittavuus on funkkaavaa ja kiperää sorttia, ja niin PIMEÄT BILEET Queens Of The Stone Age on tottunut muuttumaan levy levyltä. Siksi internetissä seikkaillessa on erityisen huvittavaa huomata, että jotkut lähteet lokeroivat sen edelleen sitkeästi stoner rock -bändiksi. Villainsin todellinen luonne alkoi paljastua, kun QOTSA meni studioon tuottaja Mark Ronsonin kanssa. Niin tälläkin kertaa, tuottaja Mark Ronsonin johdolla uutuusalbumi Villains kulkee jopa funkilla otteella. Tärkeintä oli liikkua uuteen suuntaan ja nostaa tempoa. SOUNDI 31 ”Minä kohtaan rock’n’rollin joka päivä. Uudella Villains-albumilla jotakin niiden suuntaista kuulee ehkä The Evil Has Landedin viimeisessä osassa, mutta eipä juuri muualla. Aina toisinaan joku meistä keskeytti soiton ja ehdotti, että eipä soiteta tätä biisiä ollenkaan, koska meillähän on jo tällainen raita sillä ja sillä levyllä. Q ueens Of The Stone Age on niitä bändejä, jotka eivät tahdo jämähtää aloilleen. En ole vielä kertaakaan kuullut, että se olisi valitellut oloaan ja kerjännyt pelastusta.” Queens of the stone age -taitto_b.indd 31 10.8.2017 11.18
Villains ei silti kuulosta erityisen synteettiseltä. 32 SOUNDI SOUNDI 33 on myös sen rock’n’roll. Era Vulgarisin (2007) ja …Like Clockworkin välissä Queens Of The Stone Ageen liittyneet kosketinsoittaja-kitaristiperkussionisti Dean Fertita ja basisti Michael Shuman ovat löytäneet paikkansa, ja sittemmin kokoonpano on vaihtunut vain rumpalin osalta. Van Leeuwenin ensimmäinen varsinainen sivuprojekti oli Enemy, basisti Eddie Nappin ja rumpali Kelli Scottin kanssa perustettu ”iso, hölmö rocktrio”, joka julkaisi ainoaksi jääneen albuminsa Hooray For Dark Matterin vuonna 2005. Itse asiassa siinä on paljon enemmän bändilevyn tuntua kuin yhtyeen aiemmissa julkaisuissa. Kaikkein tärkeintä kuitenkin oli se, että Mark ei nuku. Mikä Mark Ronsonista teki hyvän tuottajan rockyhtyeelle. Tänä vuonna ilmestyy silti vielä yksi levy, jolla Van Leeuwen soittaa: Chelsea Wolfen Hiss Spun. Fortress ei ole Villainsin ainoa herkkä kohta. Toinen Sweetheadlevy odotutti itseään pitkään Van Leeuwenin QOTSA-kiireiden vuoksi: Descend To The Surface ilmestyi 2016. Jos kuuntelee pari edellistä levyämme, huomaa, että ne ovat tehneet tuloaan musiikkiimme jo jonkin aikaa, nousseet hiljalleen yhä lähemmäs pintaa. Mark Ronson ymmärtää Queens Of The Stone Agen peräänkuuluttaman grooven päälle, onhan hän tuottanut muun muassa Amy Winehousen Back To Black -albumin, ja hänen ja Bruno Marsin yhteislevytys Uptown Funk on yksi kymmenluvun suurimmista hiteistä. QOTSA:n seitsemäs albumi ei silti ole mikään yksi-ilmeinen tekele. Me lähdemme studioon kuin merirosvolaiva ulapalle: takaisin ei tulla ennen kuin hallussa on kaikki, mitä lähdettiin hakemaan. Kun Dean Fertita tuli bändiin, muuttui musiikki …Like Clockworkilla entistä syntetisaattoripitoisemmaksi. Ja nyt me sitten soitimme niitä oikein huolella. Seuraavaksi Van Leeuwen perusti laulajatar Serrina Simsin kanssa Sweetheadin, jonka ensimmäinen eplevy ja eponyymi albumi tulivat vuonna 2009. Me myös ymmärsimme toisiamme hyvin ja meillä on samanlainen huumorintaju. Gone Is Gonen ensialbumi Echolocation ilmestyi tammikuussa. Queens of the stone age -taitto_b.indd 32 10.8.2017 11.18. Josh Hommen biiseissä on tunnusomaista melankolista tyylittelyä ja ironialla loivennettua syvyyttä. Mark Ronson osoittautui aivan loistavaksi valinnaksi. Sen jäsenet keskittyvät nyt pääbändeihinsä, joten jatkoa ei ole odotettavissa ihan pian. Kun Queens tekee levyä, se työskentelee täysillä ja intensiivisesti, ja kaikki eivät kestä sitä. Siltikin tuon Adelenkin kanssa työskennelleen kaverin nimen näkeminen Villainsin tekijätiedoissa yllättää. Tässä meillä oli sellainen. Uuden albumin avausraita Feet Don’t Fail Me jytää Arctic Monkeysin kaltaisten 2000-luvun kitarabändien hengessä eikä ole levyllä yksin. SOITTONIEKAN SYRJÄHYPYT TROY VAN LEEUWEN ON EHTINYT OLLA MONESSA MUKANA. Sellaisiin operaatioihin tarvitaan tiukka ja ahkera miehistö. Siitä tämä lähti.” E nnen Queens Of The Stone Ageen liittymistään Van Leeuwen hän soitti Jesterissä, 60 Cyclessa, Failuressa ja A Perfect Circlessä. Aikaa tuntuu yhä riittävän pääbändin ulkopuolisille hankkeille. Myös vähäeleisen hienostunut Hideaway on sellainen, samoin rauhoittava päätöskappale Villains Of Circumstance. Se muuten on yksi syistä siihen, että otimme tällä kertaa mukaan bändin ulkopuolisen tuottajan – tavallisestihan me hoidamme nekin hommat itse. Villains on kuitenkin helposti lähestyttävä ja vapautunut albumi, paljon rennompi ja kepeämpi kokonaisuus kuin paikoin hyTroy Van Leeuwen on varmasti tunnetuin Queens Of The Stone Agen multiinstrumentalistina, mutta hänellä oli pitkä muusikkoura takanaan ennen sitäkin. – Se, että hän antoi meidän olla sellainen bändi kuin me olemme ja jopa muistutti meitä siitä, millainen bändi me oikeasti olemme. Sittemmin häntä on kuultu muun muassa Nick Oliverin Mondo Generatorin sekä Josh Hommen ja Jesse Hughesin perustaman Eagles Of Death Metalin levyillä. – Aivan taatusti Villains on enemmän bändilevy kuin edelliset. Vaikka Queens Of The Stone Age on halunnut uusiutua ja myös tehnyt niin, Villainsilla on myös paljon tuttua. Sen keskellä on haavoittuvan herkkä balladi Fortress, jonka kintereillä kiitää kipakka ja hektinen Head Like A Haunted House. ”Minulla ja Joshilla oli yhteinen lempijuttu: me tykkäsimme käydä baareissa juhlimassa. Samana vuonna Van Leeuwenilla oli kovasti tekemistä: hän perusti Mastodonin Troy Sandersin, At The Drive-Inin Tony Hajjarin ja Sencit Music -tuotantoyhtiön Mike Zarinin kanssa Gone Is Gonen ja soitti myös Iggy Popin bändissä Post Pop Depression -kiertueella Josh Hommen ja Dean Fertitan kanssa. – Synat taitavat olla se kaikkein suurin muutos entiseen, mutta eivät nekään tyhjästä ilmestyneet. Mutkikkaalla nimellä paiskatun Un-Reborn Againin kaltainen laulu taas olisi voinut syntyä, jos David Bowie olisi opastanut Marc Bolania käyttämään Berliinistä ostamiaan hauskasti rutisevia syntetisaattoreita. Minä soitin suurimman osan Era Vulgarisin (2007) kosketinosuuksista
– Olen jo oppinut tuntemaan Joshin ainakin jossain määrin, niin kuin tässä vaiheessa yhteistä matkaa ehdottomasti kuuluukin. Hänhän on bändin sydän. K un Josh Hommen ensimmäinen tunnettu bändi Kyuss hajosi 1990-luvun puolivälissä, hän soitti vähän aikaa Mark Laneganin Screaming Treesissä. – Me törmäilimme Joshin kanssa kiertueilla jo ennen kuin Queensia oli perustettukaan. Yhteinen historia on pitkä ja kunnioitus molemminpuolista. Bändi on siis ollut olemassa tasan kaksikymmentä vuotta. Ja toki on selvää, että Queens Of The Stone Agea ei voisi olla ilman Joshia. Van Leeuwen sanoo, ettei tiedä tarkasti, mistä yhtyeen kappaleet kertovat, mutta voisi esittää valistuneita arvauksia. Van Leeuwen uskoo silti, että syvällä yhtyeen ytimessä on jotakin tunnistettavaa ja muuttumatonta. Sellaisia, joissa kaikki tanssivat, kunnes valot sammutetaan ja ihmiset alkavat kouria toisiaan. Oma persoonallisuus paistaa aina läpi. Vaikka Queens Of The Stone Age on nyt alkanut toimia studiossa perinteisempään bändityyliin, on biisien kirjoittaminen yhä Hommen henkilökohtainen prosessi. Ensimmäinen Queens Of The Stone Age -nimellä julkaistu biisi 18 AD ilmestyi Burn One Up! -stonerkokoelmalla vuonna 1997, ja samana vuonna bändi soitti ensimmäisen keikkansa. Viimeksi kuluneen puolentoista vuosikymmenen mittaan myös Troy Van Leeuwenista on tullut elimellinen osa Queens Of The Stone Agea. Kun hän sitten perusti Queens Of The Stone Agen, diggasin todella paljon bändin ensimmäisestä albumista (1998) ja Rated R:sta (2000). Sitten veri veti oman musiikin äärelle, ja Homme perusti Gamma Ray -yhtyeen. Ennen Villainsia Queens Of The Stone Age ei levyttänyt niinkään yhtyeenä kuin rönsyilevänä kollektiivina. Minulla ja Joshilla oli yhteinen lempijuttu: me tykkäsimme käydä baareissa juhlimassa. Se ehti julkaista yhden ep:n vuonna 1996 ennen kuin entisen Helloween-kitaristin Kai Hansenin saksalainen kaimayhtye vaati sitä keksimään uuden nimen. 32 SOUNDI SOUNDI 33 vin painostava …Like Clockwork. – Queensin soundin ovat tehneet ne, jotka ovat siinä kulloinkin soittaneet. Sitä voisi halutessaan kutsua jopa bilemusiikiksi. Mutta eihän kukaan voi muuttua kokonaan joksikin toiseksi. Queens of the stone age -taitto_b.indd 33 10.8.2017 11.18. Minä soitin niihin aikoihin Failuressa ja A Perfect Circlessä, ja hän taas oli Mark Laneganin kanssa Screaming Treesissä. Sanoisin, että hänen teksJosh Homme on aina ollut yhtyeensä kiistaton johtaja. Meillä oli silloin sama miksaaja, Patrick Hutchinson eli Hutch, joka on myöhemmin ollut mukana myös Queensin kuvioissa. Kun väki on vaihtunut, on bändikin muuttunut. Vaikka bändinsä onkin muuttunut aikain saatossa demokraattisemmaksi, tekee kitaristi-laulaja yhä QOTSA:n biisit itsenäisesti. Hän on bändin perämies ja Josh Hommen luottopakki, ja siinä missä monet vastaavat kumppanukset kasvavat erilleen, on hänen ja Queensin perustajan suhde muuttunut läheisemmäksi. Siinä vaiheessa kukaan ei tiedä eikä edes halua tietää, kuka hipelöi ketäkin. QOTSA on elänyt ja muuttanut muotoaan, ja sen jäsenillä on ollut erilaisia sivuprojekteja. – Rundilla aletaan aina bondata sellaisten tyyppien kanssa, jotka tykkäävät samoista asioista. Jokainen albumimme on erilainen myös siksi, että olemme tietoisesti kehittäneet itseämme koko ajan johonkin suuntaan. Tietty intensiteetti on ollut musiikissamme läsnä aivan alusta alkaen. Siitä tämä lähti. – Niin voisikin, kunhan vain pitää mielessään, että meidän bileemme ovat aika pimeitä. Sen julkaisuille on antanut panoksensa melkoinen määrä soittajia niin vakituisina jäseninä kuin vierailijoina
Queens Of The Stone Agen kokoonpano Josh Hommen ympärillä on elänyt vilkkaasti vuoden 1996 perustamisesta lähtien. – Rockin kuolemasta on tapana pu hua noin kahdeksan vuoden välein, hän tuhahtaa huvittuneena. En usko, että rockilla on oikeasti mitään hätää. Joskus lähtö on aivan selvästi ollut vain ajan kysymys. Hän on johta nut perustamaansa bändiä kaksi vuosi kymmentä ja kirjoittanut sen biisit. Tänäkin vuonna ilmestyy paljon hyviä rocklevyjä. Sillä välin väki temperamenttisen johtohah mon ympärillä on vaihtunut moneen kertaan. Troy Van Leeuwen sanoo, ettei miehistönvaihdoksiin ole ollut mitään yksittäistä syytä. Joskus heille tulee erimielisyyksiä. Ei niitä voi selittää yleisesti ja pintapuolisesti. Sittemmin tuo aikoinaan Danzi gista QOTSA:an siirtynyt mies on soit tanut muun muassa Glenn Hughesin California Breedissä ja Zakk Wylden Zakk Sabbath tribuuttiyhtyeessä. Jo kainen saa vapaasti etsiä niistä puhut televia juttuja. Isojenkin festivaalien pääesiintyjinä ovat viime aikoina olleet DJ:t, ja jotkut ovat ennustelleet, että rock’n’rollin aika on ohi, että kitara ei pian enää soi. Van Leeuwenista moiset puheet ovat hassuja. Jokainen miehistönvaihdos on oman laisensa tilanne, joka täytyy ymmärtää erikseen. ”Mark Ronson antoi meidän olla sellainen bändi kuin me olemme ja jopa muistutti meitä siitä, millainen bändi me oikeasti olemme.” 34 SOUNDI Queens of the stone age -taitto_b.indd 34 10.8.2017 11.18. Sen viesti voisi olla kaikessa yk sinkertaisuudessaan: ”Nouse ylös! Tee jotakin!” Mutta millaiseen maailmaan Queens Of The Stone Age Villainsin lähettää. Nyt väki tuntuisi vakiintuneen. teissään on paljon tulkinnanvaraa. – Sitä on hoettu siitä lähtien, kun Nirvana ha josi Kurt Cobainin kuolemaan vuonna 1994, ellei kauemminkin. Joskus ihmiset kuitenkin muuttuvat. Yllättävä lähtijä oli Queens Of The Stone Agessa kymmenen vuotta soit tanut rumpali Joey Castillo, jota Hom me pyysi poistumaan bändistä vuonna 2013. Bändit ovat ainakin toi vottavasti ystävistä koostuvia yhteisö jä. – Jos tämä musiikki koskettaa jota kuta, se tapahtuu sen kautta, miten hän on elämänsä elänyt. Sisältö on kuulijan päätettävissä. Kuulijalle se saattaa haluta sanoa jo takin sellaista, että jos diggaat tätä, tule messiin. Minä kohtaan rock’n’rollin joka päivä. Q ueens Of The Stone Agessa on ol lut pysyvää ja muuttumatonta vain Josh Homme. Screaming Treesistä omille teilleen edennyt jatka nut Mark Lanegan taas oli joitakin vuo sia enemmän tai vähemmän vakituinen jäsen, mutta hänellekin oli tärkeämpää saada keskittyä Hommen biisien sijaan omaan musiikkiinsa. Esimerkiksi mi nulle Villains kertoo tarinan siitä, mis tä Queens Of The Stone Age on tullut, missä se on nyt ja mihin se on menos sa. Jos kus he ajautuvat erilleen. – Kaikki on ollut kiinni olosuhteista. En ole vielä kertaakaan kuullut, että se olisi valitel lut oloaan ja kerjännyt pelastusta. Taannoisessa Rolling Stonen haastat telussa Josh Homme kutsui Queens Of The Stone Agea politiikasta vapaaksi vyöhykkeeksi ja vertasi sitä pelihalliin, johon on hyvä paeta arjen ruljanssia. Vii meisin havainto hänestä saatiin uuden Twin Peaksin jaksossa kahdeksan, jos sa hän esiintyi Nine Inch Nailsin rum palina. Menestysalbumi Songs For The Deafilla (2002) ja sitä seuranneilla kiertueilla rumpuja soit taneelle Dave Grohlille Queens Of The Stone Age oli pelkkää nastaa vaihtelua Nirvanasta Foo Fightersiin ulottuvalla rockin supertähden uralla. Ja entinen basisti Nick Oliveri oli niin villi tapaus, että potkuja jotenkin osasi odottaa. Van Leeuwen täydentää lausuntoa sa nomalla, että vaikka bändi ei saarnaa tai ohjeista, sillä voi silti olla asiaa. Se on albumi, jossa on liikkeen tuntua. Miksi rock’n’roll kuolisi, kun luovat ja aktiiviset bändit pitävät sen virkeänä
– Aikaisemmissa kokoonpanoissa soitin oikeastaan kaikkia perusbändin ulkopuolisia instrumentteja. Kokoonpanon muuttuminen ei välttämättä ole negatiivinen asia, koska uudet jäsenet tuovat aina mukanaan jotakin uutta. Me kutsumme minun ja Deanin puolta lavasta pimeäksi puoleksi. Minä olen sellainen jätkä, joka diggaa prätkistä, ralliautoista, juhlimisesta ja rock’n’rollista, mutta tajuan toki, ettei elämä voi olla koko ajan kivaa. Ilman pimeällä puolella tapahtuvia asioita keikoilta puuttuisi moni soundi, joka levyllä kuuluu. Playground tulostus.indd 29 11.8.2017 11.07 Queens of the stone age -taitto_b.indd 35 11.8.2017 13.18. Kun Mike tuli mukaan, se osasto alkoi toimia kunnolla. Siltikin tämä on aivan ällistyttävän mahtavaa touhua. Troy Van Leeuwen puolestaan hamuaa QOTSA:n toisen seniorijäsenen valtikkaa: hän on ollut mukana viisitoista vuotta. Nick ja Joey soittavat nyt samassa bändissä, Bloodclotissa, ja Mark Lanegan on paremmassa kunnossa ja rotevampi kuin ikinä ennen. Minä tapailen heitä hyvinkin usein. Toisin sanoen näihin vuosiin on mahtunut myös hyvin synkkiä hetkiä. Minulla on muistoissani jo tosi monta hyvää stooria, ja jonakin päivänä minä vielä kerron ne kaikki. Entäpä sinä itse. Nyt jaan sen homman Deanin kanssa. Elämä jatkuu. – Niinhän se on. Mielestäni meillä on nyt kasassa paras Queens-kokoonpano kautta aikojen. – Kitaristeista diggaan Johnny Thundersia, Jimmy Pagea, Albert Leetä, Robert Frippiä ja Adrian Belewiä. Musiikillisesti hänen roolinsa ei ole muuttunut kovinkaan paljon, mutta ei se ihan ennallaankaan ole. Uskon, että nyt bändissä soittavat juuri oikeat tyypit, ja eiväthän he olisi tulleet mukaan, jos kukaan ei olisi lähtenyt. Van Leeuwen haluaa uskoa, että siitä on yksinomaan hyötyä. Michael Shuman on mielestäni tämän ajan kovin bassokitaristi. Hänelle on olennaista se, miten soitetaan, ja hän sanoo pitävänsä muusikoista, jotka rikkovat rajoja ja ottavat riskejä ja ilmaisevat enemmän itseään kuin soittamiaan nuotteja. Nyt meillä on bändi, jossa jokaisen mielipidettä arvostetaan. He ovat keskenään hyvin erilaisia ja hyvin ilmaisuvoimaisia soittajia. Olen todella kiitollinen siitä, että saan tehdä maailman parasta duunia. Queens Of The Stone Agelle on varmasti ollut myös musiikillista etua siitä, että se ei ole seestynyt ja rutinoitunut vaan kuplinut ja kiehunut koko ajan. Ja vaikka jotkut – kuten juuri Castillo ja basisti Oliveri – poistuivat bändistä ikävissä tunnelmissa, riidat on aina saatu sovittua. Nähtäväksi jää, tekeekö kokoonpanon mahdollinen vakiintuminen Queens Of The Stone Agen levottomalle energialle hyvää vai pahaa. Kaikilla menee hyvin. – En ole tottunut porukan vaihtumiseen enkä haluakaan tottua. Kohtaloita on kaikenlaisia. Van Leeuwen huomauttaa, ettei bändissä oleminen ole helppoa ja ettei kukaan ole koskaan väittänytkään, että sen pitäisi olla. Voi olla, että Homme ja Van Leeuwen ovat lopultakin saamassa ympärilleen pysyvän kokoonpanon, tai ainakin soittajien meno-paluuliikenne näyttää hidastuneen. – Myötäja vastamäkiä on ollut paljon, mutta sopivassa suhteessa. Nickin lähdön jälkeen me soitimme Joshin kanssa bassoa Queensin biiseihin, kunnes käsitimme, että tämä bändi ansaitsee oikean bassonsoittajan. On kuitenkin hienoa, että kaikki kanssamme vuosien varrella soittaneet ovat pysyneet ystävinämme. Michael Shuman sekä Dean Fertita ovat pysyneet mukana kymmenisen vuotta, ja uusin tulokas, rumpali Jon Theodorekin jo neljä vuotta. Millainen matka viisitoista vuotta Queens Of The Stone Agessa on sinulle ollut. Sieltä tulevat kaikki värit ja kaikki meteli
K u v a: St ev e G u ll ic k peter perrett -taitto.indd 36 10.8.2017 11.19. – Yritän livahtaa studioon heti kuin vain ehdin. Käsittelet useissa lauluissa menneisyyttäsi. Rahoitit paheesi diilaamalla huumeita. Uskon kyllä, että viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu. Huumeiden diilaaminen ei ole moraalitonta, kun välität hyvälaatuista kamaa vain niille, jotka sitä tarvitsevat. Laulujen kirjoittaminen ei sinänsä ollut vaikeaa. The Only Ones teki paluun kymmenen vuotta sitten, mutta levy ei koskaan valmistunut. Minun täytyy niin kauan kuin tässä vielä ollaan. Kukaan ei tiedä, ketkä ovat täällä vielä ensi vuonna, joten aikaa ei parane heittää hukkaan. – Eniten aikaa meni siihen, että sain muutettua elämäni suunnan. Ylösnousemus S iinä hän nyt istuu, kotikulmillaan Lontoon Islingtonissa. mään levyä. Teksti: Jarkko Jokelainen 35 vuotta sitten Peter Perrett katosi. Perrett onnistui selättämään huumeongelmansa viitisen vuotta sitten ja kuulostaa taas itseltään. Levyn yleisilme on seesteisempi kuin punkin keskellä myllertäneen The Only Onesin kolmella albumilla, mutta Perrettin sävelkulut, tarinat ja nasaalisti nariseva laulu soivat tunnistettavina. Tapaaminen tuntuu lähes epätodelliselta: kukaan ei jaksanut enää uskoa Peter Perrettin, 65, ylösnousemukseen. Menneisyyteni on mitä on, ja turha sitä on katua. 70-luvun lopulla ajattelimme, että olemme maailman paras bändi, emmekä halunneet tahria tuota mielikuvaa. Perrett näytti hauraalta ja kuulosti loppuun ajetulta. Mustat aurinkolasit peittävät puolet kuihtuneista kasvoista ja keho on linnunlaiha, mutta muutoin olemus on hyvävointinen ja hyväntuulinen. Jos sinulla on rajattomasti hyvälaatuista kamaa, selviytyminen on helpompaa. Kuinka vaarallista elämää se oli. How The West Was Won ilmestyi vasta ja syksyllä suuntaat kiertueelle, mutta olen ymmärtänyt, että olet tehnyt jo uusia biisejä. Minä olin aina onnekas, koska pidin kiinni periaatteista ja joku suojeli minua siitä johtuen. Minun on nyt parempi nauttia tilanteesta, jossa elämäni on nyt. Hänen paluunsa on suuri ihme. Liian vähän, liian myöhään. – Menneisyydessäni on pimeitä hetkiä, mutta en ole koskaan halunnut velloa synkkyydessä. Oliko kokemuksistasi kirjoittaminen pelottavaa vai puhdistavaa. – Ha ha! Toimit pimeillä markkinoilla, jossa vahvin valuutta on huumeet. Sitä suurempi yllätys on kesäkuussa ilmestynyt soololevy How The West Was Won. – Aina tarvitaan myös onnea, riippumatta siitä, kuinka ammattimaisesti teet työsi tai kuinka monen rautaoven taakse suojaudut. Kuinka vaikeaa oli aloittaa levynteko näin pitkän tauon jälkeen. The Only Onesin piti olla hänen pääsylippunsa menestykseen, mutta yhtye hajosi vuonna 1982 ja laulajalauluntekijä syöksyi kohti tuntematonta, kokopäivätoimiseksi heroiinin käyttäjäksi ja diileriksi. Olin läsnä fyysisesti mutta en henkisesti. –Keikkojen soittaminen tuntui hyvältä, mutta mitä uuden musiikin tekemiseen tulee, meistä oli tullut toisillemme vieraita. Edellisen kerran kuulimme hänestä kymmenkunta vuotta sitten, kun The Only Ones teki paluun keikoille. Elämästä ei selviä ilman huumoria, ja olen yrittänyt pysyä positiivisena jopa kaikkein pimeimpinä hetkinä. Pelastivatko nopeat jalat sinut vankilalta. En ollut vielä valmis teke36 SOUNDI Peter Perrettin luovuus on lähtenyt kukoistamaan vielä vanhemmalla iällä, kun hän sai elämänsä järjestykseen ja ymmärsi, että hänenkin aikansa voi olla vähissä. Emme olleet pahoja ihmisiä. Olen tapo jeni orja, ja kun aloin soittaa kitaraa, laulut alkoivat syntyä päässäni. Ainakin itse uskoin, että kyseessä ovat loppusanat hänen epäonniselle uralleen. Kun olin päässyt kuiville, huomasin, että minulla on loputtomasti aikaa. Aivan viime hetkellä ymmärsin, että elämäni voi päättyä millä hetkellä hyvänsä ja vasta siinä vaiheessa minussa heräsi selviytymisvaisto. Me yritimme, saimme pari biisiä kasaan ja menimme studioon, mutta siitä ei tullut riittävän hyvää. Nykyään se olisi paljon vaikeampaa, koska vastapuoli voi jäljittää sinut helpommin uuden teknologian avulla ja jalkani eivät ole yhtä nopeat
FULLSTEAM 2002 2017 15 w w w . f i 1.-2.12.2017 KULTTUURITALO, HELSINKI Liput palvelumaksuineen alk. 37,50€ Fullsteam VHB tulostus.indd 37 10.8.2017 10.23. F u l l s t e a m
Basistilaulaja A.W. Vuonna 1996 ilmestyneen Discopoliksen konepoljento tuli enemmän tai vähemmän puun takaa, eivätkä kaikki osanneet odottaa Cloaca Maximan viemäreiden syövereistä tulvinutta tuplamittaista Dinosaurus Stereophonicustakaan. Monien varoitusmerkkien jälkeen syyskuussa 2007 ilmestynyt Talvikuningas ei enää tiputtanutkaan tuolilta CMX-faneja – ainakaan kaikkia – vaikka kyseessä oli hyvinkin eriskummallinen rocklevy: yli tunnin mittainen, yhdestä biisistä koostuva moderni proge-eepos, jonka tekstit kertoivat tarinaa sotaisasta tulevaisuudesta avaruuden kaukaisissa syövereissä. Yrjänä, kitaristi Janne Halmkrona sekä yhtyeen pitkäaikainen tuottaja Rauli ”Rake” Eskolin kokoontuivat Porvooseen ensin mainitun vehreälle pihamaalle keskustelemaan Talvikuninkaan syntyvaiheista ja vähän muustakin aiheeseen liittyvästä. 38 SOUNDI Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Timo Isoaho ”Eräs Talvikuninkaan lähtökohdista oli se, että olin joskus miettinyt, millaisen King Crimson -levyn haluaisin kuulla.” CMX ei ole koskaan pelännyt tai karttanut odottamattomia ratkaisuja. Pari keesiä siinä sivussa saattoi toki lässähtää. Faneilla oli sulattelemista CMX:n rivakan poukkoilun kanssa myöhemminkin. T A L V I K U N I N G A S 38 SOUNDI CMX-taitto_c.indd 38 10.8.2017 14.15. Bändin varhaiset diggarit saivat huomata tämän jo 90-luvun taitteessa, kun äkkiväärä 80-lukulainen hc/punk alkoi vaihtua oivaltavaksi vaihtoehtorockiksi
Että ollaanko me indiesurinaa, rockia, metallia vai jotain muuta. Tipikin (kitaristi Timo Rasio) muuten diggaa Yesistä. Se oli se ensimmäinen ehto. Sekin taisi vaikuttaa, että olin joskus ostanut Princen Lovesexy-cd:n, jossa kaikki biisit olivat yhdessä putkessa, ilman mitään indeksejä. Rake: – Yhteistyömme alkoi Dinosaurus Stereophonicus -albumilla, ja jo silloin aavistelin Talvikuninkaan kaltaisen levyn olevan tulossa jossakin vaiheessa. Rake: – Klassiset kitarabändit, Led Zeppelin, Deep Purple ja muut, kestävät aikaa ja avaruudellisia sfäärejä. Kun ne ei suostuneet tekemään sellaista itse, meidän piti ainakin yrittää. Tipi olisi voinut inhota kaikkea tässä projektissa, mutta se ei ollut todellakaan niin. AW: – Eräs Talvikuninkaan lähtökohdista oli se, että olin joskus miettinyt, millaisen King Crimson -levyn haluaisin kuulla. Janne: – Vanhat tutut Marillion ja Rush olivat tietysti isoja musiikillisia vaikuttajia. AW: – Levy-yhtiön innostaminen ei ollut kovin vaikeaa. Vielä Petojen tekemisen aikoihin luulin sen jäävän viimeiseksi yhteiseksi levyksemme, mutta ajatus kääntyi sitten päälaelleen, kun Aki lykkäsi eteen Talvikuninkaan tekstinivaskan. Rake: – Jotkut ihmettelivät, että miten niin yksi biisi, siellähän on kaksitoista eri osaa. Wemppa tuumi, että aivan loistava idea ja jatkoi matkaansa. SOUNDI 39 A.W. Ja tulihan sinne myös koskettimia, mutta ne ovat enemmän sellaista tunnelmaa luovaa synamattoa. Ei sitä oikein voinut välttääkään, kun System Of A Downin, Coheed & Cambrian, Mars Voltan, Queens Of The Stone Agen ja Toolin kaltaiset bändit olivat innoittamassa äänimaailmaa. Vähän kuin Misplaced Childhood tai 2112. Niin no, tietääkö joku tunnin mittaisen popkappaleen, joka noudattaa yhden biisin lainalaisuuksia. AW : – Lähdetään siitä, että Talvikuningasta ei olisi edes tehty jos Rauli ei olisi lähtenyt tuottajaksi. – Puhuttiin ennen Talvikuninkaan nauhoituksia myös kosketinsoundien hyödyntämisestä, mutta Rauli huomautti, ettei satojen vuosien päästä avaruudessa soi 60-70-luvun synat vaan sähkökitara. Janne: – Jälkikäteen Tipi on sanonut, ettei diggaa kitarasoundista, kun ne on niin hevit. Kun ajettiin studioon Alaveteliin, niin kuunneltiin melkein koko matka Yesiä. Sehän oli kuulijan kannalta ihan kauhea ratkaisu. Mutta Talvikuningashan on ihan oikeasti yksi biisi, vaikka se onkin jaettu alaotsikoihin. Ja tämä oli siis luonnehdinnan siistitty versio. Janne: – Sen sijaan Tipi inhosi, ja inhoaa, scifiä ja heviä. Muistan, kun olin käymässä EMI:llä ennen Dinosaurus Stereophonicusin tekemistä, ja toimitusjohtaja Wemppa Koivumäki tuli käytävällä vastaan. Jos mahdollista niin Talvikuninkaan suhteen oli vieläkin lyhyemmät neuvottelut. Mielipide myös vaihtelee noin kahden viikon välein. Rake: – Ainakin Aki oli myös vahvalla Yes-tripillä. Tunne vain vahvistui Pedot-levyn (2005) nimibiisin ja Syysmyrkkyliljan myötä. Janne: – Tipi myös ennusti, ettei Talvikuningasta tule kuuntelemaan ketkään muut kuin finninaamaiset tietokonenörtit, jotka eivät ole ikinä käyneet missään. YRJÄNÄ BASSO, LAULU, SÄVELLYS, SANOITUS JANNE HALMKRONA KITARA, SÄVELLYS RAULI ”RAKE” ESKOLIN TUOTANTO, KOSKETTIMET, ÄÄNITYS, MIKSAUS ”TIETÄÄKÖ JOKU TUNNIN MITTAISEN POPKAPPALEEN, JOKA NOUDATTAA YHDEN BIISIN LAINALAISUUKSIA?” Vaikka Talvikuningasta leimaa progressiivisuus, on levyllä raskaita kitaroita, joihin inspiroivat tuolloin System Of A Downin ja Queens Of The Stone Agen kaltaiset yhtyeet. AW: – Ainakin siihen asti, kun sanoit, että perkele, alkaa tämä skiffle riittämään. Rake: – Tuottajan näkökulmasta on silti sanottava, että Tipi oli helvetin motivoitunut. Jos se ei välttämättä allekirjoittanutkaan kaikkia huuruisia scififantasioita, teoreettisen fysiikan runkkailuja ja kaiken maailman esoteerisia viittauksia niin se kuitenkin diggasi levyn äkkivääryydestä ja älyttömyydestä. K u v a: A ri Ta lu se n PÄÄOSISSA CMX-taitto_c.indd 39 10.8.2017 14.15. AW: – Laitoin Talvikuninkaan tekstejä muille etukäteen niin Tipi tuumasi, että tämä moderni nykyisyyskin on niin vaikeasti hahmotettavissa ettei hän viitsi edes ajatella, millainen se tulevaisuuden maailma voisi olla. Sanoin, että aikomuksena olisi tehdä tuplalevy vanhakantaista progea. Janne: – ”Yhden biisin levy” taisi olla sopivan erikoinen koukku lehdistötiedotteeseen. Katsoin heti, että nyt on niin sairas idea, että tämä täytyy tehdä. AW: – CMX:lla on aina ollut skitsofreeninen suhtautuminen kitarasoundeihin
Siellä on varmaan luovinta soittoa, mitä Suomessa on kuultu ikinä. Steven Caldwellin 80-luvun Galax-sarja oli ollut kova juttu ja kävinkin lapsena kuolaamassa niiden kuvien perään Könönpellon sivukirjastossa. Musiikkia kuulin enemmän vasta myöhemmin, mutta levyn tekstit antoivat kuvitukseen vaikka mitä mahdollisuuksia. Vieläkin nolottaa! Albumin vinyyliversio oli varmaan sinullekin kiva uutinen. – A. Yrjänä tykkäsi portfoliostani ja pyysi minua mukaan. Olin juuri ottanut lopputilin päivätöistä ja siirtynyt freelanceriksi, ja oli mahtavaa lähteä tekemään näin laajaa ja näyttävää hommaa. Janne: – Studio57 oli kohtuuhintainen paikka ja sen hirsistä tehdyssä korkeassa soittotilassa oli helvetin hyvä soundi. Tipi puolestaan pudisteli päätään samaan tapaan kuin aikoinaan Discoinfernon riffin äärellä. Innostuin heti, sillä CMX oli teiniikäisenä suursuosikkini ja scifi-meininki on aina ollut lähellä sydäntä. Janne: – Akin tekemät alustavat demot kuulostivat hyviltä, paitsi Vallan haamujen alkuriffi. Halusin Talvikuninkaalle vähän samanlaisia tunnelmia. Niistä ja referenssikuvista tykättiin ja homma eteni. Tunnelma oli siis kohdallaan. Eikä ideana ollut muutenkaan kontrolloida ja analysoida liikaa vaan lopulliset sovituksetkin roiskittiin menemään aika pitkälle intuitiolla. Harjoiteltiin aina uusi osio päivän alkajaisiksi ja taltioitiin se sitten. Siinä olikin älyttömän kova urakka – varsinkin tekstien osalta. Olin ihan varma, että tästä tulee todella hyvä levy. Lopullisia sanoituksia taas kirjoitin... W. Kunhan tyylilaji ja luonnokset olivat lukossa, sain aika lailla vapaat kädet toteuttaa kuvia. – Samalla tavalla myös viimeiset kymmenen minuuttia puuttuivat. En rouvani kanssa ollut ymmärtänyt, että nämä juhlat oli nimenomaan meitä varten järjestetyt tervetuliaisbileet. Sen äärellä fiilis oli vähän, että et oo tosissas! AW: – Bändi meinasi hajota siihen paikkaan. – Todella inspiroivalta. Rake: – Materiaalia oli joka tapauksessa jo ennen studiota niin paljon valmiina, etten ollut tuottajan ominaisuudessa lainkaan huolestunut. Miten inspiroivalta Talvikuninkaan maailma tuntui. AW: – Tehtiin rummut, bassot ja osa komppikitaroista Alavetelissä Studio57:ssa. – Totta kai, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että suhtautumiseni on vähän ristiriitainen. Soitin sinne sekaan myös levyn käynnistävää riffiä ja se sitoi alun ja lopun hyvin yhteen. No, minähän istuin kämpillä jumittamassa avaruudessa. AW: – Saatiin kamat pystyyn ja alettiin katsomaan. Tulikin ensin mieleen tehdä ”lucasit” ja korjata kuvien efektejä ja kömpelöitä yksityiskohtia, mutta pikagallup lähipiirissäni tyrmäsi kaikki uudistukset, joten kuvitukset jäivät ihan ennalleen! PÄIVÄT JA YÖT TYÖLLISTÄNYT KUVITUS K u v at : Sa m i Sa ra m äk i CMX-taitto_c.indd 40 10.8.2017 11.20. Janne: – Kokeiltiin silti sen soittamista ja mietin, että niin typerä kuin tämä onkin, niin menköön nyt sitten. – Tein sitten luonnoksia Yrjänän pohjustusten sekä sanoitusten ja biisin nimien pohjalta. No, se syntyi sitten yhdessä päivässä. Saman tyyppisiä teemojahan siellä pyöriteltiin, ja ainakin Eja F-soinnut toistuivat vähän väliä. Kuinka työteliäs projekti Talvikuningas oli sinun näkökulmastasi. Ei me haluta residential studiota, me halutaan prison studio, jossa voi sitten iltaisin katsoa Babylon 5:ta. AW: – Osa Talvikuninkaan musiikista syntyi viime hetkellä ja studioonkin jäi vielä sävellettävää. Janne: – Saattoi olla, että Toolilla oli oma vaikutuksensa. Ansioitunut kuvittaja muisteli Soundille innostavaa mutta työlästä projektia. Tein aina jonkin vaiheen valmiiksi ja odottelin sitten Akin kommentteja, ja jatkoin eteenpäin. ”SUOMEN KIELEN JA SCIFIN SUHTEEN POH TIMISEEN JA SOPIVIEN TERMIEN MIETTIMI SEEN MENI HIRVEÄSTI AIKAA, KUN MONET JUTUT PITI KEKSIÄ TYHJÄSTÄ.” Suomalaisen rockin klassikot > 40 SOUNDI AW : – Ennen kuin päästiin studioon, materiaali piti tietysti valmistella. Aloitin sävellystyön joskus vuonna 2004 ja pari vuotta siihen ainakin meni. – Työteliäs! Mutta yllätyksenä se ei tullut – tiesin toki, että tässä riittää tekemistä. Päivän päätteeksi käsissä oli jonkun osion lopulliset basso-osuudet ja helvetin hyvä rumpuraita. Annoin TuomakselT alvikuninkaan alkuperäinen rajoitettu cd-laatikko sisälsi näyttävän 40-sivuisen vihkon, jonka tyylikkäästä kuvituksesta vastasi Sami Saramäki. Rake: – Herättiin siinä kymmeneltä, ja työskenneltiin yhdestätoista johonkin seitsemään tai kahdeksaan. Tahdottiin paikkaan, mistä ei todellakaan pääse karkuun. Sitten se sanoi, että te vissiin ootte tosissanne. Asuin näihin aikoihin Tokiossa, ja sitten oli eräätkin opiskelijabileet, joihin en ehtinyt tämän projektin takia. Taas kerran. Osa kuvista osui heti nappiin, mutta joidenkin kanssa piti vähän säätää. Illan kohokohta oli ollut iso kakku, johon oli koristeltu meidän nimet ja welcomet. Usein oli sen verran kiire, että koneen ääressä tuli istuttua aamusta yöhön ja joskus vielä se yökin. Janne: – Soittotilassa paloi kynttilät ja ikkunoista näkyi useimmiten pelkkää pimeyttä. Esimerkiksi levyn ensimmäistä kymmentä minuuttia, Kaikkivaltias-osiota, ei ollut vielä viikkoa ennen nauhoituksia. AW: – Jumalauta, että Talvikuningas onkin kova rumpulevy. Olen superkriittinen omien töiden suhteen ja Talvikuninkaasta on vierähtänyt jo kymmenen vuotta. no, ehkä kolmen vuoden ajan. Rake: – Sessio alkoi vähän nihkeästi, kun edellisten asiakkaiden paskat nousi ensimmäisenä iltana suihkuhuoneen lattialle. Eihän me oltu vedetty biisejä kertaakaan yhdessä. Janne: – Haluttiin mahtipontiselle levylle eeppinen lopetus ja melko isoksihan se Kaikkivaltiaan peilin loppu sooloineen sitten paisui. Luotettiin siihen, että kun saadaan koneet käyntiin, niin homma hoituu studiossakin
le (Peippo, rumpali) etukäteen parikin Toolin levyä, että kuuntelehan näitä. Se tuli sitten joku ilta kysymään, että olisikohan teillä ylimääräistä viinipulloa. Studioon taas toivottiin paljon tomeja ja pitkiä fillejä. Sillä tuntui olevan neljä kättä ja viisi jalkaa. Ei sitä tänä päivänäkään pystyisi tekemään teknisesti hirveän paljon paremmin. Janne: – Levyn tekstithän eivät etene kronologisesti tai loogisesti pisteestä a pisteeseen b. Ehdittekö, tai ehditkö, treenata Talvikuninkaan biisejä etukäteen lainkaan. Talvikuningas taltioitiin 24-bittisenä, hemmetin hyvillä muuntimilla. Kaiken kaikkiaan lähestyin hommaa paljon progemmasta lähtökohdasta kuin aikaisemmin. Mutta koska en ole itse tehnyt Talvikuninkaan tekstejä niin saan varmaankin sanoa, että tämä levy todistaa sen, että suomeksikin voi kirjoittaa uskottavaa scifiä. Projekti otti itse asiassa niin koville, että olin sen jälkeen aikamoisen pihalla pitkän aikaa. Se onkin sitten nimenomaan studiobiisi, sillä sitä ei pysty laulamaan ja soittamaan yhtä aikaa. Mukavaltahan se tuntuu jos albumia pidetään tärkeänä. – Aika paljon tämän alan teoksia lukeneena täytyy sanoa, että suomenkielisen scifin terminologia tuntuu useimmiten melkoisen kornilta. Vuonna 1997 CMX:ään liittynyt ja seitsemällä studioalbumilla soittanut mies jätti yhtyeen vuonna 2012, jolloin orkesterin pannuttajaksi saapui Olli-Matti Wahlström. YleX:ltä tuli studiolle jotakin porukkaa ja meidän piti esittää, että tehdään biisi. Entä mikä se valomuurin tuolla puolen savuava peili on. AW: – Tai ainakin pystyy olemaan nauramatta, kun tulkitsee vaikka lauseet ”minun otsaani iskeytyi tyhjyyden yöstä / sen liekkien keskeltä EMP”. Jossakin vaiheessa esimerkiksi Parvatin tietäjä koostui kahdestakymmenestäneljästä säkeistöstä. Siellähän viiniä meni ekan viikon aikana 23 litraa. – Kiva kuulla, että levy on noussut monen CMXfanin suosikiksi. AW: – Joo. Rumpuosuuksia ei oikeastaan mietitty etukäteen. – En ole kuunnellut sitä vuosiin, mutta tiedän olevani levyyn tyytyväinen. Se voi viitata esimerkiksi siihen, että atsteekkien jumalan Tezcatlipocan nimi tarkoittaa savuavaa peiliä. Pitää vaan lukea taas seuraavat viisikymmentä sivua ja toivoa, että pääsee juoneen paremmin kiinni. Usein oli tapana soittaa ensin klikkiin demokitara ja basso ja sen jälkeen soitettiin rummut. Sen suurimmat innoittajat olivat tietenkin Shakespearen Kuningas Lear ja Raamattu. Oikeasti meillä ei ollut yhtään kokonaista biisiä. Kirjoitettiin se materiaali sitten kahdessa viikossa. SOUNDI 41 T alvikuningas-levyllä CMX:n rumpalina toimi Tuomas Peippo. – Tehtiin pitkiä studiopäiviä ja majoituttiin samassa talossa, eli se oli hyvin tiivistä hommaa. No, sitä piti sitten tiiviistää vielä vähän lisää, sillä neljän minuutin kappaleeseen ei mahdu ihan 24:ää säkeistöä. Kaikenlaisia 50-luvun kalliita ja haluttuja laitteita. EMP ei muuten tässä yhteydessä tarkoita sitä postimyyntifirmaa vaan elektromagneettista pulssia. Ja vielä hienompaa, tai käsittämättömämpää, on se, että joku pystyy laulamaan tuollaisia sanoituksia uskottavasti. AW: – Yhden biisin sanoitusta kohden saattoi olla kahdeksankymmentä sivua kirjan tekstiä. Ehkä olisi pitänyt tehdä kaksikymmentäminuuttinen, folkhenkinen, akustinen biisi. Onneksi Talvikuningas on enemmänkin pitkä putki kauniita sanoja, jotka maalaavat kokonaiskuvan isommasta taideteoksesta. Paitsi jos irrottaa aivopuoliskot toisistaan. Tuomas taisi oivaltaa ainakin tomien käyttämisestä jotakin uutta. No, tehtiin Kosmologisen vakion laulu, joka tuli sitten levylle. AW: – Tuomaksen aivot nyrjähti hyvällä tavalla. Sen verran tuli runomuotoista tekstiä, kun puristin kirjan yhden luvun sisällön laulun sanoiksi. Sanoitukset on enemmänkin välähdyksiä kokonaistarinan varrelta. Oltiin suoraan sen rumpalin takana ja ihmeteltiin, että mitä täällä tapahtuu. Janne: – Katsottiin Tuomaksen kanssa Toolin keikka Provinssirockissakin. Hammaslääkärinä nykyään työskentelevästä Peiposta ei ole CMX-pestin jälkeen juuri musiikkipiireissä kuultu, mutta nyt mies kertoo muutamia ajatuksiaan Talvikuninkaan maailmasta. En ole ikinä nähnyt mitään sellaista. Kirjan tekeminen kuitenkin keskeytyi vuonna 2010, kun meillä kävi murtovarkaita ja ne veivät kaikki varmuuskopiot, teoksen taustamaailman muistiinpanot ja muut. – Kyllähän tuollaisen konseptilevyn tekeminen vaikutti hieman haasteelliselta, sillä esimerkiksi kokonaisuuden hahmottaminen oli huomattavasti haastavampaa kuin normaalia rocklevyä tehdessä. – Biisien tekstien tekeminen edellytti siis tiukkoja valintoja, eikä esimerkiksi ensimmäisessä biisissä varsinaisesti kerrota, että siellä ollaan varakkaalla planeetalla, joka on joutumassa jääkauden kouriin. Kun mentiin seuraavan kerran studioon (Iäti, 2010) niin oltiin ennen sessioita valehdeltu Raulille, että tässä on levyllinen uutta musiikkia. Rake: – Tällaisessa konseptissahan olisi voinut hukkua pöyristyttävään teknologiseen sanahelinään. Puhumattakaan niiden laulamisesta. Oletko jälkikäteen kuunnellut Talvikuningasta. Tarkempi tapahtumapaikka taas on tötterön muotoinen kaivoskaupunki, joka kasvaa samaan aikaan ylösja alaspäin, sillä maan alla louhitaan syvempää kaivosta ja ylhäällä rakennetaan yhä korkeampaa kaupunkia. – Suomen kielen ja scifin suhteen pohtimiseen ja sopivien termien miettimiseen meni hirveästi aikaa, kun monet jutut piti keksiä tyhjästä. Meininki oli siis vähintäänkin spontaania. Millaisia ennakkoajatuksia Talvikuningas sinussa herätti. Talvikuningas oli sen syntymässä olleen kirjan ensimmäinen traileri. Rake: – Ei silti juotu niin paljon kuin Petraxilla. Janne: – Studio57:sta palattiin tuttuun paikkaan, Inkfishille Helsinkiin. Rake: – Vaikka levyn peruspaalutus tehtiinkin Alavetelissä niin Inkfishillä tuli vielä kokonainen uusi biisikin. PALJON TOMEJA JA PITKIÄ FILLEJÄ CMX-taitto_c.indd 41 10.8.2017 11.21. Rake: – Studio57:n omistaja oli laitefriikki ja siellä olikin sitten pirun hyvät kamat. – Talvikuninkaan taustallahan on laaja tarina, sillä kirjoitin niihin aikoihin scifi-romaania. Ostettiin sitten jatkossa viiniä vähän varastoonkin. – Muistaakseni levyä ei juurikaan harjoiteltu, vaan pääosin studiossa sovitettiin ja soitettiin. Suurin osa Talvikuninkaan kitaroista, lauluosuudet ja kuorrutukset tehtiin sitten siellä. Tai sitten ei, sillä se olisi ollut ihan kauheaa. Ihan esimerkkinä: sanaa ”pretoriaanikyborgi” ei tietääkseni ollut olemassa ennen tätä levyä. – Käytiin etukäteen keskusteluja soittotyylistä ja puhe oli enemmän ”Rushmeiningistä” kuin peruslätkytyksestä. Toisaalta Raken kanssa tuntui onnistuvan lähes kaikki ideat. En ole tätä tiennytkään. Janne: – Parhaassa, ja vittumaisimmassa, scifissä sitä selventävää ”info dumppia” ei koskaan tule. Janne: – Studioisäntä asui siinä samassa pihapiirissä. AW : – Talvikuninkaan lopullisten tekstien tekeminen oli vähintäänkin haastavaa
Halmkrona/Yrjänä) III. AW: – Eivät kuitenkaan EMI:ltä ehdottaneet, että tehkää Talvikuningas myös englanniksi. Levy on tarjonnut innoitusta myös kollegoille: esimerkiksi Absoluuttinen Nollapiste on tehnyt omia scifi-oopperoitaan ja saattoipa myös Stam1na ottaa Talvikuninkaasta konseptioppia Viimeiselle Atlantikselle. K u v a: TI m o Is o ah o CMX-taitto_c.indd 42 10.8.2017 11.21. Saapa nähdä, mitä listoilla tapahtuu kymmenen vuotta alkuperäisen julkaisuajankohdan jälkeen, kun Svart Records laskee markkinoille Talvikuninkaan kirjoitusvirheistä vapaan vinyyliversion. Se, että läheskään kaikki eivät olleet edes kuulleet levyä, näkyi karusti syksyn keikoilla. Rake: – Sehän tapahtuu aina jossakin vaiheessa, että kriitikot kääntyvät suosittua bändiä vastaan. J anne: – Ensimmäinen painos, se cd-boksi, myytiin nopeasti loppuun. Halmkrona/Rasio/Yrjänä) IV. Yrjänä) Sanoitukset: A.W. Ehkä tämä oli CMX:lle se hetki. Muistan turhankin elävästi, että olin viettämässä kesää Torniossa, kun posti kiikutti sinne Talvikuninkaan painetun version. Talvikuningashan on varmaan meidän kovin levy. Parvatin tietäjä – 4:27 (Säv. Kriitikoiden ja keikkayleisöjen vaihtelevan alkuinnostuksen jälkeen Talvikuningas on noussut ajan vieriessä CMX:n arvostetun diskografian ylimmille portaille – monien mielestä jopa sille ylimmälle pallille. AW: – Porvoon-keikalla joku kävi sanomassa meidän äänimiehelle, että tämä on totaalista musiikillista kidutusta. Yrjänä – basso ja laulu Janne Halmkrona – kitarat Timo Rasio – kitarat Tuomas Peippo – rummut Rauli Eskolin – tuotanto, koskettimet, äänitys, miksaus Sami Saramäki – kansitaide Gabi Hakanen – vastaava tuottaja Pauli Saastamoinen/Chartmakers – masterointi Studiot: Studio 57, InkFish Levyn ensipainos oli 8000 kappaleen erikoispakkaus. Kaikkivaltiaan peili 8:31 (Säv. Ensi vuoden alkupuolella ilmestyvän, ”hyvinkin progressiiviselta vaikuttavan” pitkäsoiton materiaali on syntynyt eri tavalla kuin minkään aikaisemman CMX-levytyksen, sillä yhtye on tällä kerralla säveltänyt kaiken musiikin ennen tekstien tekemistä. Eppu-albumin painosta ei – yllätys, yllätys – oltu rajoitettu. Resurssikysymys – 1:54 (Säv. Langennut valo – 4:27 (Säv. Kaikkivaltias – 10:26 (Säv. Se lienee ainakin varmaa, että tällä kerralla albumin biisit saavat aikoja sitten loppuunmyydyltä yleisöltä ilahtuneen vastaanoton. Rusalkai – 3:41 (Säv. Pretoriaanikyborgit – 5:51 (Säv. – Varsinainen moka tehtiin silti siinä, että normaali cd-painos ilmestyi vasta seuraavana talvena. Kosmologisen vakion laulu – 3:52 (Säv. Yrjänä) VI. Yrjänä) IX. Esimerkiksi Rumba antoi varmaan huonoimmat pisteet ikinä. Yrjänä) VIII. Hämeenlinnassa eturivissä ollut pariskunta taas kyseli biisien välissä, että missä on CMX. Halmkrona/Yrjänä) XII. Janne: – Monista arvosteluista tuli lähinnä fiilis, että tuo kirjoittaja ei tajua mistään mitään. Laatikon sisällä oli hieno booklet, mutta se vähän närästi, että teksteihin oli jäänyt noin neljäkymmentä kirjoitusvirhettä. Yrjänä) X. Yrjänä) VII. Soundikaan ei juuri kehunut, kun taas esimerkiksi monet nettilehdet olivat innoissaan. Menin riippukeinuun, otin mukavan asennon ja aloin selailla cd-vihkoa – ja suunnilleen ekassa sanassa oli virhelyönti. Ja se oli vieläpä todellinen halpisversio, jonka bookletissa oli ehkä kaksi sivua. Paalupaikallekin olisi voinut olla mahdollisuuksia, mutta Talvikuninkaan kahdeksan tuhannen kappaleen rajattu painos otti armotta köniinsä Eppu Normaalin Syvään päähän -pitkäsoitolta. Tässä vaiheessa on siis täysin mahdollista, toki epätodennäköistä, että tuleva levy on Talvikuningas II. Rasio/Yrjänä) XI. Punainen komentaja – 4:05 (Säv. Janne: – Joku englanninkielinen nettisaitti sentään valitsi Talvikuninkaan vuoden parhaaksi albumiksi ennen Radioheadin In Rainbowsia. Yrjänä) II. Tai Culwitaningas II, kuten yhtye leikkisästi ilmoittaa. Vallan haamut – 5:32 (Säv. Quanta – 5:06 (Säv. Yrjänä Sovitukset: CMX ja Rauli Eskolin A.W. Talvikuninkaan uuden marssin ohella CMX on työskennellyt kuudennentoista studioalbuminsa kimpussa. Ajankohtaisen Talvikuninkaasta tekee albumin tuore vinyyli painos sekä Hel singin Juhlavii koilla esitettävä spesiaalikeikka. Jäämme odottamaan. Siitä tulikin sitten hirveä spekulaatio, että kenen syy tämä on ja kuka ei ole oikolukenut. 42 SOUNDI nellyt aikaisemmin Neljän Ruusun, tai siis 4R:n, kanssa. Levyn ensimmäinen vinyylipainos ilmestyi 25.8.2017. Samaan hengenvetoon CMX myös soittaa Talvikuninkaan alusta loppuun osana Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmaa. – Myös levyn arvostelut olivat hirveän kaksijakoisia. Yrjänä) V. Soitettiin innoissaan uutta materiaalia ja jengi katseli nyrpistyneinä toisiaan. Janne: – Tähän saattoi vaikuttaa, että sama tuotantopäällikkö oli työskenSuomalaisen rockin klassikot > CMX: TALVIKUNINGAS Herodes/EMI Julkaistu 5.9.2007 I. Tähtilaivan kapteeni – 4:08 (Säv. Normaali cd-versio tuli myyntiin 9.1.2008. T alvikuningas nousi heti julkaisunsa jälkeen Suomen virallisen listan toiselle sijalle
11.11.2017 JÄÄHALLI, HELSINKI L i p u t p a l v e l u m a k s u i n e e n a l k . l i v e n a t i o n . 70,00€ Liput ja lisätiedot osoitteesta: www.livenation.. 6 3 , € L i p u t j a l i s ä t i e d o t o s o i t t e e s t a : w w w . 48,50€ Uusi albumi kaupoissa 29.09.17 LI PU T MY YN TI IN MA 28 .8 . 18.2.2018 HARTWALL ARENA, HELSINKI Liput palvelumaksuineen alk. KL O 9! Live Nation Depeche Mode tulostus.indd 43 10.8.2017 10.24. f i 8.11.2017 Black Box, Jäähalli Helsinki Liput palvelumaksuineen alk
KEHITYSTÄ ILMAN RAJOJA nä, ylpeitä tekemästämme musiikista, ylpeitä show’stamme. Teksti: Mirko Siikaluoma Kuvat: Eliot Lee Hazel Jos listataan 2010-luvulla alkaneella levytysurallaan suursuosioon nousseita yhtyeitä, on Imagine Dragonsin sivuuttaminen mahdotonta. Kun miehille esitetään kysymys siitä tekeekö bändi paljon töitä kappaleidensa eteen, Reynolds sanoo näkevänsä laulujen kirjoittamisen enemmänkin päiväkirjana, jota hän kirjoittaa lähes päivittäin. Nyt meillä on pari vuotta kokemusta alla ja tiedämme mitä teemme, Reynolds luettelee rock-tähden itsevarmuudella. Kourallinen toimittajia odottaa päälavan backstagen portilla perjantai-illan pääesiintyjän saapumista paikalle. Toimittajat ohjataan backstagelle. – Sanoisin, että olemme nyt ujostelemattomasti omia itsejämme. Olemme ylpeitä siitä, mitä olemme bändiI losaarirock 2017, festivaalin ensimmäinen päivä. Yhtye oli edellisenä syksynä julkaissut Night Visions -debyyttinsä, ja viimeistään siltä irrotettu Radioactive-single nosti bändin parrasvaloihin. ”En pelkää sanoa mitään, olen käsi tellyt kaikki nolot ja syntiset asiat, jot ka olen kantanut harteillani.” 44 SOUNDI imagine dragons -taitto_b.indd 44 10.8.2017 11.21. Tuolloin Imagine Dragons oli vasta hyvin tuore nimi, ja bändi nähtiin festivaalialueen toiseksi suurimmalla lavalla Tähtiteltassa. On hyvä aloittaa katsomalla taaksepäin ja kysymällä, miten bändi on kehittynyt sitten ensimmäisen albuminsa. Ilosaarirockissa yhtye täytti perjantain pääesiintyjäslotin vaivattomasti. Soundin kanssa samaan pöytään istuvat laulaja Dan Reynolds ja kitaristi Wayne Sermon. Las Vegasista kotoisin oleva yhtye singahti kansainvälisen yleisön tietoisuuteen ja areenoita täyttäväksi vetonaulaksi jo vuoden 2012 Night Visions -debyyttialbuminsa jälkeen. Imagine Dragons on esiintynyt Joensuussa jo kerran aiemmin, päivälleen neljä vuotta sitten. Siitä huolimatta Imagine Dragonsin jäseniä tuskin tunnistettaisiin Suomessa kadulla. Ei paineita ulkopuolisilta Kitaristi Wayne Sermon arvioi bändin kirjoittaneen uutta levyä varten noin 150–200 kappaletta. Kansainvälisen huomion keskellä he osaavat varmasti arvostaa yksityisyyttään. Illan esiintyminen on keulamies Dan Reynoldsin syntymäpäivän johdosta erityinen myös bändille. Kaikki bändin lyriikat kumpuavat Dan Reynoldsin mukaan suoraan häKesäkuussa 2017 yhtye julkaisi kolmannen albuminsa Evolve, joka nousi streamausten kiidättämänä myös Suomen albumilistan ykkössijalle
– Paineita. Rey noldsin äänessä on kuultavissa vii leyttä, jonka voi tulkita täydellisek imagine dragons -taitto_b.indd 45 10.8.2017 11.21. Ei ainakaan ulkopuolisil ta ihmisiltä, enemmänkin meiltä itsel si itsevarmuudeksi – tai sitten mies on antanut saman vastauksen jo monessa haastattelussa. Emme halua epäillä itseämme jälkeenpäin tai ajatella, että olisimme voineet tehdä tuon tai tuon jutun pa remmin, Wayne Sermon tuumailee ja myöntää: – Tätä albumia kuunnellessani mi nulla oli vähemmän niitä hetkiä kuin kahden aiemman kohdalla. Silloin ajattelin lopputuloksesta monesti, et tä meidän olisi pitänyt muuttaa tätä kohtaa biisissä. Reynolds liittyy mukaan Sermonin ylistykseen. Viime vuonna Reynolds päätti vih doin tarttua ongelmaansa ja hakeu tui terapeutin vastaanotolle. Isoja massoja se ainakin puhuttelee, sillä hallussa on esimerkiksi Billboardlistan ykkössija. Evolvella hän huokuu uudelleen löyty nyttä optimismia, joka osaltaan on paitsi terapian, mutta myös bändin tämme. Onko hänen elämässään jotain niin henkilökohtais ta, mitä hän ei voisi käsitellä musiikis saan. Nyt mi nun tulee vain hyväksyä itseni. Oliko bändillä Evolvea teh dessään paineita menestyksen jatku miselle. – Jos olisit kysynyt minulta tuota vii si vuotta sitten, olisin sanonut kyllä, mutta tänään sanon ei, Reynolds sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen ja jatkaa: – En pelkää sanoa mitään, olen käsi tellyt kaikki nolot ja syntiset asiat, jot ka olen kantanut harteillani. Kakkosalbumi Smoke + Mirrors nou si Billboardin kärkeen pian julkaisun sa jälkeen. Imagine Dragons kaihtaa selkeitä luokitteluita, mutta yhtyeen esittämä vilpitön ja tunteellinen musiikki mahtuu helpoiten stadioineille. Tällä kertaa olin on nellinen lopputulokseen, Sermon hehkuttaa. SOUNDI 45 nen omasta elämästään. Hän kertoo rakastavansa bändin uutta levyä ja että se on paras ta mitä he ovat koskaan tehneet. Bändin nopea nousu suosioon ja henkilökohtaisen elämän paineet veivät nuoresta iästä lähtien masennuksesta kärsineen laulajan mielen uusiin syvyyksiin. Takaisin Vegasiin Reynoldsin itsevarmuus on kuiten kin pitkän tien tulosta
– Olimme säikähtäneitä. – Emme helvetissä. Jos jokin on ollut alusta lähtien sel vää, niin se, ettei Imagine Dragons ole etsimässä tietään rockpuristien suosi oon, vaan pyrkii tavoittamaan musii killaan ihmisiä genrerajojen yli. Tänään nou semme lavalle Suomessa ja vedämme niin hyvän show’n kuin vain pystym me. Esitän epäilykseni sii tä, että bändi olisi koskaan soittanut kakkoslevyltään löytyvää, hetkittäin jopa Disturbedia muistuttavaa Frictionia livenä. Se kä vi ilmi jo yhtyeen uran ensimmäisek si hitiksi nousseella Radioactivella, jo ka yhdisti stadionrockiinsa (julkaisu vuonnaan 2012 jo hieman väljähtänei tä) dubstepelementtejä. Bändi itse on monissa haastatteluissa kuvaillut ha luavansa olla vapaa genrejen rajoitteis ta. 100 000 ihmisen yleisöjä ei tempais ta tuulesta. Olemme esiintyneet ennen miimikkoa, syntymäpäiväjuhlissa, häis sä, kaikkialla… Olemme kieltäytyneet mistään todella harvoin. Me vain rakastamme mu siikkia ja pidämme hauskaa, ja menes tys osui kohdallemme, Dan Reynolds vastaa. Huominen, kuka siitä tietää. – Olemme soittaneet livenä jokaisen kappaleen, jonka olemme levyttäneet. Oli vain basso, kitara ja rum mut – ja se oli rockbändi. Ehkä soi tamme sen jopa tänään, heittää Rey nolds. Herää helposti kysymys, että pystyykö bändi yhdistä mään nämä kaikki kappaleet samaan settilistaan. Miltä isot lavat tuntuivat nuorelle bändille. Mitä jos asiat menevät pieleen. Pyrkimys genrettömyyteen kuuluu vahvasti bändin levyillä. Vapaaksi lokeroinnista Paremman termin puutteessa Imagine Dragonsin musiikki lokeroidaan usein stadionrockiksi tai alternative rockiksi. kiertämisestä pitämän vuoden tauon ansiota. Mutta sitten syntetisaattorit tulivat, sämplääminen syntyi, hiphop tapahtui. – Itselleen voi luoda jonkin verran onnea sillä, ettei koskaan luovuta ja suostumalla asioihin, joista muut kiel täytyvät. Musen hen gestä ammentavaa paisuttelua saattaa seurata gospelkuoroilla varustettu folk biisi (esimerkki napattu kakkoslevy Smoke + Mirrorsin biisiparista I’m So Sorry ja I Bet My Life). Soit taisiko bändi nyt strippiklubilla, jos hei tä pyydettäisiin. Rockin tulevaisuus – en tiedä mitä se edes tarkoittaa, Dan Reynolds jatkaa. Se virkisti meitä ja antoi meille perspektiiviä, ja auttoi löytä mään uudelleen rakkautemme musiik kiin, Reynolds kuvailee. Imagine Dragonsin menestys oli niin kokonaisvaltaista, että bändin piti perspektiiviä ja mielenrauhaa saadakseen pitää taukoa ja totutella välillä normaaliin elämään. Onko Imagine Dragonsilla jokin kap pale, jota he eivät ole koskaan soitta neet konsertissa. Mikäli Reynoldsia ja Sermonia on us kominen, tuo tauko tuli enemmän kuin tarpeeseen. – Se on kuin kysyisi uskoisitko voitta vasi lotossa. Rehellisyyden nimessä kerro taan, että eivät soittaneet. Imagine Dragonsin aloittaessa uraan sa rahaton bändi elätti itsensä muun muassa soittamalla kuuden tunnin keik koja Sunset Stripin halvimmalla kasinol la O’Sheasilla. Kokemus tekee mestarin. Nyt tiedämme mitä tehdä ja ketä olemme, ja olemme teh neet kaikki virheet, Reynolds kuvailee. Saan tähän nopeasti vasta uksen, että bändi on soittanut sitä joil lain kiertueilla jopa joka ilta. En tiedä tar koittaako rockmusiikki enää sitä, mitä se joskus oli, Sermon sanoo hyvin kiih keästi. 46 SOUNDI imagine dragons -taitto_b.indd 46 10.8.2017 11.21. Mikä saa Imagine Dragon sin musiikin vetoamaan ihmisiin. Wayne Sermon puistaa päätään ja ta pojensa vastaisesti alkaa puhua bändi kaverinsa päälle kesken tämän lauseen. – Minulla ei ole mitään aavistusta, Dan Reynolds toteaa vaatimattomasti. Olemme kiitollisia faneistamme, mut ta meillä ei ole mitään salaista reseptiä suosioomme. Näistä kahdesta stadionrock on parem pi termi kuvaamaan bändin taipumus ta teatraalisuuteen. 20 000, 50 000, 100 000 ihmistä… Mitä jos asi at menevät pieleen. Bändin oli aika pysähtyä ja löytää tuhansien lentomailien varrella kadotettu yhteys normaaliin elämään. – Se oli välttämätöntä. – Ei mitään hajua ja me emme välitä. – Elämme vain tässä päivässä. Rey nolds ja Sermon eivät näe rockia tänä päivänä enää relevanttina. Ihan oikeasti. Reynolds tarkentaa, ettei kyseessä ollut mikä tahansa strippiklubin ilta, vaan Jane’s Addictionin Dave Navarron strippiklubin avajaiset Vegasissa. Ainakin jossain vaiheessa, Reynolds sa noo kuin tykin suusta. Soitimme ker ran jopa vittu strippiklubilla, Sermon listaa. Tämä aiheutti taatusti harmaita hiuksia ihmisille, jot ka kokivat bändin vain yhdeksi suuren levyyhtiön tuotteeksi. Osasiko bändi haaveilla menestyksestä. Meidän piti mennä kotiin. Alussa kasva vat yleisöt jännittivät bändiä, mutta nyt Reynolds, Sermon sekä rumpali Daniel Platzman ja basisti Ben McKee ovat jo tottuneet areenoihin. Näkeekö nyt uuden vuosikymmenen elämässään aloittava Reynolds itsen sä kiertämässä vielä 10 tai 20 vuoden päästä. Wayne Sermon silmin nähden innos tuu kysymyksestä, mutta Reynolds eh tii vastata ensin. Genrettömyyteen pyrkiminen antaa Imagine Dragonsille täydellisen vapau den, Dan Reynolds sanoo ylpeydellä. Imagine Dragonsin vasta alle vuosi kymmenen kestänyt ura on vienyt yh tyeen jäsenet aavistamattomiin paik koihin ja Ilosaarirockin lavalla Dan Reynolds hämmästelikin, ettei olisi koskaan voinut kuvitella viettävänsä 30vuotissyntymäpäiväänsä Suomessa. – Mielestäni koko rockgenre syntyi 1960luvulla, kun paljoa muuta ei ollut olemassa. Kukaan ei voi maksaa minulle niin paljon, että tekisin sen uudelleen, laulaja vastaa kuin säi kähtäen ajatusta. Huo minen, kuka siitä tietää. Kysymys rockin nykytilasta saa kak sikon jopa hieman uhmakkaaksi. Imagine Dragonsia määritelmät eivät voi vähempää kiinnostaa. – Me soitamme musiikkia, josta nau timme – ihmiset voivat luokitella sen, miten haluavat. Me teemme vain omaa musiikkiamme, Reynolds sanoo nauraen. En halua asettaa itselleni mitään rajoja, se tekisi minut klaustrofobiseksi, Reynolds pohdiskelee
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHA KU METELI.NE T HUOM! SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON JA RUOTSIN KEIKKOJA. Sivun 47 tulostus.indd 47 11.8.2017 8.57
THE SECRET CABIN THE MAYAN TREASURE OUT OF MARS Room Escape.indd 48 10.8.2017 11.00. VARAA AIKASI OSOITTEESTA WWW.ROOMESCAPE.FI TAI NUMEROSTA +358 50 325 4331 TENNISPALATSI EI OLE ENÄÄ ENTISENSÄ! TOISEN SUKUPOLVEN PAKOHUONEPELIT NYT TENNARISSA
Stuntman tulostuso.indd 49 10.8.2017 10.25
Teksti: Jussi Niemi Kuvat: Phil Sharp 50 SOUNDI ”Minusta ei ole pop-laula jaksi, joten päätin kaivautua syvemmäl le musiikin sieluun ja pyrkiä laulamaan asioista, joita oikeasti koen.” michael kiwanuka -taitto_b.indd 50 10.8.2017 11.22
SOUNDI 51 michael kiwanuka -taitto_b.indd 51 10.8.2017 11.22. Hän vain lauloi ja soitti kitaraa, lieväs ti sanoen niukkaeleisesti. Minusta nyt vaan ei ole poplaula jaksi, joten päätin kaivautua syvemmäl le musiikin sieluun ja pyrkiä laulamaan asioista, joita oikeasti koen ja kelaan, Michael selittää lontoolaisella aksentilla. Noiden ääripäiden välissä ei oikeastaan ole mi tään. Michael vaikutti erittäin sym paattiselta ja täyspäiseltä tyypiltä, joka ei omassa päässään ollut mikään kan sainvälinen tähti, vaan täysin teeskente lemätön nuori laulajalauluntekijä. Joillain on tosi tarttuvia mutta ei välttämättä kovin sy vällisiä biisejä. Olin yrittänyt järjestää haastattelua jo hyvissä ajoin ennen keikkaa, mutta kiin nostus asiaan sekä levyyhtiön että Pori Jazzin puolelta oli masentavan olema tonta. Hän on tehnyt hiphopia, soulia, rockia, bluesahtavaa kamaa ja vaikka mitä, eikä istu oikein mihinkään loke roon helposti. Kyselin Brianilta, mikä hänen mielestään tekee Kaikkialla muukalainen Michael Kiwanukan soul syntyy kahden kulttuurin välissä Tänä vuonna Pori Jazzeilla esiintyneessä Michael Kiwanukassa on ainesta kuluvan vuosikymmenen suureksi soulääneksi, vaikkei hänen musiikkinsa edustakaan tyypillisintä soulia. Heitä kuunnellessa ja katsellessa al kaa pohtia, mikä tekee jostakusta ”ihan OK:n” ja mikä taas tekee jostain toisesta paljon koskettavamman. Vaikutuin äsken laulusi silkasta tun teikkuudesta. Sellaiseen ei koskaan tör mää liian usein, varsinkaan nykyään. Uransa alussa hän it se asiassa toimikin jonkin aikaa studio kitaristina. Älä piiloudu näppärien lyriikoiden taakse Siirryimme kahdestaan Kiwanukan omaan backstagevaunuun, jossa meillä oli täydellinen rauha ja tartuimme toi meen. Siihen kätkeytyy sellainen bonus, et tä pääsee seuraamaan lukuisien artistien esiintymisiä ja niistä voi ottaa paljon op pia. Olen jo vuosi kymmeniä ihmetellyt, miksi levyyhtiöt toisinaan toimivat näin selkeästi omia ja artistinsa intressejä vastaan. N äin Michael Kiwanukan jo muu tama vuosi sitten hänen ensim mäisellä Porin vierailullaan en kä ollut erityisen vaikuttunut. Sen voi tie tysti kuitata kypsymisenä, mutta kerro vähän tarkemmin, mikä siihen on joh tanut. Silkalla mää rätietoisuudella sain kuin sainkin back stagen (jonne siis ei presspassilla ole nykyään mitään asiaa) ovivahdin soitta maan Kiwanukan henkilökohtaiselle Po rioppaalle, joka sitten tuli tapaamaan minua. Sitä voi sanoa oikeaksi soullevyksi, vaikkei se sellainen stereotyyppisessä mielessä ole, ja siinä on jollain tapaa samaa henkeä kuin Marvin Gayen kuolemattomassa mestariteoksessa What’s Going On. Toisilla taas on musiikis sa jotain syvempää särmää ja ne puhuu asioista, joissa on sellaista toden makua, että laulut todella puhuttelee. Love & Hate on hieno levy ja huima harppaus debyytistäsi eteenpäin. Väärentämä töntä tunnetta musiikissa oli kuitenkin vahvasti, ja Danger Mousen tuottaman kakkoslevyn biisit ovat hienoja, vanhan liiton tyyliin melodisia. Vuosi sitten ilmestynyt kakkosalbumi Love & Hate, joka artistin kotimaassa Englannissa nousi listaykköseksi ja jon ka Soundin toimittajat valitsivat viime vuoden viidenneksi parhaaksi, kertoo kuitenkin kiistattomasti, että merkittä vää kypsymistä on tapahtunut. Viiden minuutin kuluttua Michael pu risti kättäni ja sanoi erittäin mieluusti juttelevansa kanssani. Näin sinut täällä ensivierailullasikin, mutta selvästi olet nyt noussut niin sa noakseni seuraavalle tasolle. Taval laan haluan tehdä juuri samaa. Selitin tilanteen naiselle ja pyy sin häntä kysymään suoraan taiteilijalta itseltään haastattelumahdollisuutta. . Tänä vuonna Pori Jazzissa kolmi kymppisen Kiwanukan esiintyminen sä väytti jo ihan eri tavalla, vaikkei mies varsinaisesti ”esiintynyt” millään tavalla. Tosi merkittävän. Kokemuksesta arvasin, että artisti itse suhtautuisi asiaan mitä todennäköi simmin aivan eri tavalla. Hän on loistava muusikko ja olen aina pitänyt Brianin tekemisistä paljon. Olin jotenkin ju missa toisen albumini kanssa, kun Brian tuli mukaan. . Millai sen panoksen hän antoi albumille. Se vetoaa muhun. Kiwanuka pal jastui myös oivalliseksi kitaristiksi heti pitkästä, vähän pinkfloydmaisesta slide introstaan lähtien. Dan ger Mouse (Brian Burton, joka on soitta nut Gnarls Barkleyssä ja Broken Bellsis sä, tuottanut Black Keysiä, Beckiä, No rah Jonesia, Gorillazia ja Red Hot Chili Peppersiä) on tehnyt mielestäni ennen kin erinomaista jälkeä tuottajana. No, yksi merkittävä asia on se, että ensimmäisen albumini jälkeen olen esiintynyt valtavalla määrällä festivaale ja
Kun aloin tehdä mu siikkia, niin ihmiset odottivat multa jo tain tietynlaista mustaa musiikkia, mut ta mä halusinkin soittaa ”liikaa” kitaraa ja tehdä jotain muitakin juttuja, jotka ei istuneet yleisiin käsityksiin ”mustasta musiikista”. Perim mäinen sisältö oli jotenkin samaa mus tilla ja valkoisilla 1960–70luvuilla. Muzungu Black Man In A White World tuntuu ole van jonkinlainen avainbiisi albumilla. Kun kuulin nuorena Dylania, Sly Stonea, Gil ScottHeronia, Hendrixiä ja lukuisia bluesartisteja, niin ne vaan olivat niin kovaa kamaa. Sil loin ei myöskään ollut niin suurta eroa mustan ja valkoisen musiikin välillä. Sitten kun menin käymään Ugandas sa, huomasin, että siellä mua ja veljeäni sanottiin muzunguksi, mikä tarkoittaa periaatteessa muukalaista, mutta käy tännössä valkoista miestä. Laulu puhuttelee tietenkin ketä ta hansa mustaa Euroopassa tai Amerikas sa, mutta on kiinnostavaa, että se näyt tää puhuttelevan valkoisiakin. . Ehkä kaikki sekasorto ja hämmennys aiheuttavat sen, että 60lu vun meininki tekee jonkinlaisen päivite tyn paluun ja syntyy uusi tietoisuuden vallankumous. Uusi vallankumous, anybody. Esimerkiksi Kendrick Lamar ja vaikka täälläkin esiintyvä Erykah Badu. En halunnut, että ihmiset saa musta väärän kuvan. Studiossa oli valkoinen äänittäjä, joten kysyin siltä, mitä se ajattelee sen biisin kuullessaan. Syntyikö se jostain määrätystä tilantees ta vai paremminkin yleisemmästä fii liksestä. Kun diggailin nuorena rockia, Nirvanaa ja muuta, sitä pidettiin kummallisena mustalta kundilta. Hän vaikutti jousiin ja taustalauluihin. Se on vaan hyvä biisi. Sen on täytynyt olla aivan huikeaa aikaa elää, Michael hehkuttaa päätään pudistellen. En kuulosta häneltä, mutta se tunnelataus sekä biiseissä että esiintymisessä on vaikuttanut muhun syvällisesti. Tyyppi sanoi, että häntä puhuttelee sen groove ja melodia ja ettei hän sitä sen kummemmin kelaa. Ne pantiin levylle vasta kun se oli jo muuten valmis. Alussa mulle tarjottiin sellaisia juttuja, mutta inhosin niitä vä littömästi. Kysyessäni kuinka paljon Michael on paneutunut musiikillisiin juuriinsa Afri kassa, käy ilmi, ettei vielä kovinkaan pal jon. Niissä lauluissa puhuttiin oikeasti tärkeistä asioista. Lopuksi meille syntyy pieni keskustelu siitä, että kun ajat ovat käyneet niin älyt tömiksi . Niinpä. Kyllä kyse on enemmän yleisestä tunteesta, jota koen elämässäni. Jonkinlainen melan kolinen blueshan se on. Kateeksi käy! Puhutaan vielä vaikutteistasi. Se on hyvä neuvo, hän nyökyttelee päätään. En minäkään koe sitä mitenkään viha mielisenä, vaan jotenkin filosofisesti su rumielisenä. Neil Young. Michael Kiwanukan kakkoslevy Love & Hate on ollut huikea menestys, vaikka uran alussa hänen vaikutteensa herättivätkin hämmennystä. . Mainitse joitakin, joita ei yleensä koskaan yhdistetä sinuun. Kenen idea ne olivat. Että panee itsensä likoon sataprosentti sesti ja uskaltaa olla haavoittuva. En sanoisi sitä popkappaleeksi. Pelkäsin aluksi aika lailla sen mahdollisesti aiheuttamia reaktioita. Olen pohtinut sitä paljonkin. . On aika mielenkiintoista, että vaikuttee si tuntuvat tulevan pääsääntöisesti 60 ja 70luvuilta, vaikka olet noin nuori. michael kiwanuka -taitto_b.indd 52 10.8.2017 11.22. Olen nähnyt hänet livenä… huhhuh! George Harrison, sekä tunne latauksen että hyvien biisien vuoksi ja koska hän oli loistava slidekitaristi, jolla oli täysin oma tyyli. Sanon, että se hänen on tehtävä ja kun hän alkaa yhdistellä niitä siihen mitä jo tekee, meillä on todellinen Michael Ki wanuka lyhentämättömänä. 52 SOUNDI SOUNDI PB artistista suurenmoisen, ja hän sanoi avaimen piilevän siinä, ettei piiloudu minkään näppärien lyriikoiden taakse, vaan todella tarkoittaa sitä mistä laulaa. Biisin ollessa vielä demovaihees sa puntaroin sen vaikutusta, että kokee ko valkoiset sen jotenkin aggressiivisek si. Niin mun tosiaankin pitää tehdä. . Jol lain tavalla koen, että Funkadelic ja Cros by, Stills & Nash on samaa juttua. Valo syttyy hänen silmiinsä ja poikamaisille kasvoil le leviää hymy. . . Tämä juttu juontuu juuri siihen, mitä Brianin kanssa puhuin, että ollakseen todellinen artisti, täytyy puhua suoraan sydämestään, oikeista fiiliksistään. niin ehkä se vaikuttaa musiikissa siten, että alkaa syntyä entistä enemmän levy jä, joissa halutaan herättää ihmisiä tajua maan, että meidän on muutettava laivan kurssia ja pian. Tun nen eläväni kahden kulttuurin välissä. No, tavallaan. Ne ei vaan tuntuneet oikeilta mulle. Hän ei kokenut siinä mi tään aggressiivista. . Olen englantilainen, mutta molemmat vanhempani on Ugan dasta (he pakenivat sieltä Idi Aminin hirmuhallintoa), joten joillekin ihmisille olen enemmän afrikkalainen kuin brit ti. Sanos muuta. Jouset oli mun ja osan levystä tuottaneen Inflon idea. Tie tenkin Brian soitti mulle myös monia le vyjä, jotka tsekkasin tarkkaan. Inflo on Lontoosta ja levyn salainen ase. Ja Kurt Cobain, hän kin oli hyvin tunteellinen tapaus. Mutta toisaalta, nykyäänkin tehdään taas mie lestäni todella hyvää musiikkia, jossa puhutaan siitä mitä oikeasti tapahtuu. . Harkitsitko jossain vaiheessa ”oikeak si poplaulajaksi” ryhtymistä, kysyn vä hän nauraen. Minusta vaan tuntui, et tä jotain se vielä kaipasi. Nimenomaan. Ajatteleeko ne, että vihaan valkoisia. . Tuntui häm mentävältä, että olin sielläkin muuka lainen, mutta sellaisiksi meidät koet tiin, koska me oltiin Englannista, meillä oli coolimmat vaatteet ja niin edelleen, Michael kertoo ja jatkaa olkiaan kohaut taen: – Minkäs teet. Sieltähän valtaosa vaikutteis tani tulee. Vähän niin kuin bluesina. Toki musiikillisetkin ideat on tärkeitä, mutta nuo asiat on ainakin yhtä tärkeitä. on Trumpia, ilmastonmuutosta, äärioikeiston nousua, Brexitiä ja ties mitä . Jouset toimivat Love & Hatella upeas ti. Ainakin Michael Kiwanu ka ja minä toivomme niin. Kuulen sinussa paljon varsinkin Marvin Gayeta, Curtis Mayfieldiä ja Terry Callieria, mutta pinnan alla muhii varmaan paljon muu takin. Sitä se tosiaan oli! Voin sanoa näin, koska olen elänyt ne ajat
Hevisaurus tulostus.indd 53 10.8.2017 10.26
Sanoituksissa kuuluu kolmekymmentä täyttäneen miehen tuska ja tuskailu. – Sitten tuli The Jam aika alkuvaiheessa. Faijalla on aina ollut soft spotti tommoiseen. 54 SOUNDI Antaa nyrjäht ää jos on nyrjäht ääksee n kynnet-taitto.indd 54 10.8.2017 11.23. Sekaan mahtuu myös aimo annos Tannerin lapsuuden muTeksti: Juho Hänninen K u v a: Ju h o H än n in en siikkia: 1960ja 1970-lukujen musiikkia. Miehen moninaisia musiikillisia pyrkimyksiä yhdistää estetiikka, joka on velkaa 1980-luvulla alkaneen ”pitkän 1990-luvun” angloamerikkalaiselle alternativelle ja indielle. Tanner ei pelkää ärsyttää musiikillaan muttei myöskään paljastaa haavoittuvuuttaan sanoituksissa. – Toki soi ihan perinteinenkin lastenmusiikki. Juuri nyt ajankohtaisin niistä on sooloprojekti Kynnet, joka on onnistunut siinä missä moni vain toivoo: se on yhtä aikaa tutun ja tuoreen kuuloinen. Se biisi pitää yhä pintansa tietysti. Millaiset bändit veivät sinua ”definitiivisessä vaiheessa” musiikkimaun kehittyessä. Yli kahdenkymmenen bändin ja projektin repertuaariin kuuluu niin Hopeajärven monipolvinen melurock, Love Sportin heleät indie-melodiat, kitaristin paikka Teksti TV-666:ssa kuin yhden miehen elektroniikkashow Shit Mittens ja rapalter ego Tohtori Käärme. Faija on ollut myös töiden puolesta Ruotsissa, joten kaikki ruotsalainen uuden aallon musiikki kuten Ebba Grön. Tosin sen ajan lastenmusiikki kuulostaa yhä kiehtovalta ja jännittävältä. Millainen musiikki lapsuuden kodissasi soi. Se oli pyörinyt siinä sivussa, mutta 2000-luvun suomi-indien ehdottomasti ahkerimpiin tekijöihin lukeutuvalla Teemu Tannerilla on yhtyeitä enemmän kuin sormia ja varpaita yhteensä. Police. Kynnet edustaa perinteistä, riisuttua rockia, mutta tämä ei tarkoita Tannerin musiikillisen ilmaisun olevan rajoittunutta. Ja 22-Pistepirkon Frankenstein täytyy aina tällaisissa yhteyksissä muistaa, koska se on täytynyt kuunnella monta kertaa ennen taloyhtiön saunavuoroa. – Tarhaikäisenä on kuulemma Miljoonasade ollut minulle iso juttu. – Pavement oli käänteentekevä bändi. K ynsien persoonallisessa äänessä soi kaikista soittimista, sävelistä ja sanoista vastaavan Tannerin laaja musiikillinen tausta. Isäsi ohjasi sinut musiikilliselle polulle, jota yhä tallaat
Muodonmuutosta en haluaisi tapah tuvan. Vaikka jonkun Sonic Youthin kautta, mutta jos miettii niiden kahden välillä, niin Pavement on aina ollut minulle tärkeämpi. ”Nautin paljon ajatuksesta, että visioidaan joku kokonaisuus, äänitetään se ja that's it.” Vaikka Teemu Tanner pyörittää juuri nyt ajankohtaista Kynnetprojektiaan yksin, hänelle on tärkeintä lukuisissa muissa kokoonpanoissaan oleva yhteisöllisyys, päästä tekemään musiikkia porukalla. – Olen lyönyt jotkut kuvitteelliset raa mit sille bändille. Jos haluaa tehdä jotain täysin älyvapaata, voin improvi soida tai tehdä ihan puhdasta meteliä. Hopeajärven maa lailevien näkyjen sijaan Kynnet laulaa paljaasti rakkaudesta, juhlimisesta, ja pettymyksestä. Siinä menee se yksityisyyden raja, että itse voi omista tuntemuksis taan ruikuttaa, mutta pitää sellaisen etäisyyden, ettei tarvitse muita ihmisiä mukana viedä. Se ei ole tekijän päätettävissä, koska niin tapahtuu. Minulla on pyrkimyksenä päästä soittamaan niin monen kanssa kuin vain on mahdollis ta. En tahallani halua olla mitenkään vai kea. Kun sitä ei päivätyökseen tee... – Olen lakannut välittämästä siitä kin. Enemmänkin raivata sieltä it selle tilaa ja tulla kuulluksi ja nähdyksi. Palo oli suuri – emme ehkä kaikkein järkevimpiä diile jä bändin kanssa tehneet, mutta se in to! Varsinkin alkuaikoina lupauduimme kaikille mahdollisille keikoille mitä oli. – Niin omasta mielestäni ainakin. Olen ymmärtänyt, että ei ole enää paluuta – näin sitä tehdään. – Yhtye hiipui pois luontaisesti. En kä kaihda sitä millään lailla. Tiedostan sen toteu tustavan rajallisuuden. Halusin lähem mäksi sitä ajatusmaailmaa ja toiminta tapaa Kynsien kautta. Taisimme tehdä bändin kanssa 30–40 keikkaa vuodessa. Nautin paljon ajatuksesta, että visioi daan joku kokonaisuus, äänitetään se ja that’s it. – Muusikkous ylipäätään. – Suuri kunnia on päästä toimimaan tasavertaisesti tällä hetkellä operoi vien kanssa. Tulee vastaan ih misiä, joiden kanssa olisi kiva tehdä jo tain. Ettei parkkiinnu samojen tyyp pien kanssa samoihin juttuihin. Minun tapauk sessa teen molempia. Musiikillinen ilmaisusi on pohjim miltaan popmusiikkia. Tulee itselle hyvä olo, kun tajuaa kirjoittaneensa jonkun hy vän tarttuvan osan tai jopa kokonaisen biisin. – Joo, miksei. Onko vaihtoehtomuusikko sopiva il maisu kuvaamaan tekemisiäsi. Jos se on vaihto ehto sille, että myy paljon levyjä ja jo ku kirjoittaa ja sanoittaa biisit puoles tasi niin ehkä sitten koen, että voin olla vaihtoehtomuusikko. kynnet-taitto.indd 55 10.8.2017 11.23. Se olisi vaatinut taus tavoimia, jotka olisivat voineet viedä meidät pois täältä, muualle. Musiikintekosi taisi alkaa toden teol la kaksi ep:tä ja kaksi albumia nauhoit taneen indie rock bändi Lady Escapen (20042012) parissa. Vaikka ympy rät onkin hyvin rikkaat, niin kyllä mi nusta tuntuu, että aina silti vaan jollain tapaa samat ihmiset pyörii. Sanoi tuksien pitäisi olla niin monisyisiä, että sieltä voi halutessaan tarttua kyytiin. Ääni & Wimma katselmuksen toinen sija mahtui myös mukaan. Siinä mennään suoraviivaisen rockin ehdoil la. Tajusin, että näin minä olen aina ha lunnut tehdä myös. Mistä siinä on kyse. Sitä tekee ihan helvetisti, mutta ei siitä kuitenkaan vielä ole järkeä verottajalle ilmoittaa. Ymmärsin, että niin kita raa voi soittaa, tai sellaisia biisejä voi ki taralla tehdä. Bändi eroaa myös sanoituksellisesti muista yhtyeistäsi. Ja kyllähän se vie paljon eteenpäin, pyr kii ainakin pysäyttämään semmoisen harmaan massan, joka pyrkii ylläpitä mään jotain semmoista hyväksi todet tua tapaa tehdä. Vä hän surkuhupaisa, mutta helvetin re hellinen. – Se oli semmoinen pois systeemistä tyyppinen. – Jo silloin poikkeuksellisuus oli vah va lähtökohta ruveta tekemään musiik kia. Soitat kymmenissä aktiivisissa bän deissä ja projekteissa. Tai ehkä joku on niin vitun fiksu, että se tajuaa... – Sitten jotkut herää taas kohmeesta ja jatketaan siitä mihin on jääty. Mel kein suoraan siitä jatkoimme Mikon kanssa, ja siitä kehkeytyi Love Sport. – Sanoitukset on kirjoitettu tietyille henkilöille. – Jos koet koukkuja sisältävän, mu kana laulettavan musiikin täysin sietä mättömäksi, niin taistele vastaan vaan ja tee mitä vaan sottaa. Hopeajärvi julkaisi Mahdotontaalbu min huhtikuussa. Kynnet on uusin sooloprojektisi, jos sa vastaat kaikesta säveltämisestä nau hoittamiseen asti itse. Ei toisteis ta, mutta tulee se joku löyhä kaava. Se yhteisöllisyys on kaik kea muuta tärkeämpää. Uuni tuore yhtye Ryeders on tehnyt ensi esiintymisen. – Jos olisin tosi muutoksenhaluinen tai eteenpäin pyrkivä, tuntuisi se vähän falskilta. Tuntuu myös siltä, että mitä pi dempään ja hartaammin sitä tekee ja harjoittelee biisin kirjoittamista, sitä helpommaksi se muuttuu. se on vähän vä limalli siitä, puoliammattilainen. Olimme niin saatanan itsevarmoja: ”Tää on ihan iisi biisi, mennään ja hoidetaan homma”. Teemu Tannerin, Teemu Ojalan ja Ville Linnan bändi Pursiseura julkaisee ep:n vuoden 2017 aikana. Ei Kynnet tee mitään omaa Ainolevyä koskaan. Löytyi taiteellinen koti tavallaan. – Aina tulee jotain mielenkiintoisia ajatuksia ja visioita. Välillä oli sellaista päätä seinään menoa koska puhutaan Suomen kokoisesta maasta. Ne synty vät kuitenkin sinne paperille jossakin tilassa. Miten uutta syn tyy koko ajan. Eikä se mene kauhean kauas, juuri sinne lapsuuteeni ja 1970–80lukujen pop estetiikkaan. Ajattelen vaan, että miksei. Ym märtää sointuvaihdosten merkitystä ja sen sellaista, vaikka en ole millään lailla teoreettinen. Se on mi nulle luontainen tapa ilmaista itseäni. Se on tarpeeksi lähellä, mutta sopivan kaukana, että sieltä pys tyy vain imemään ne vaikutteet ja aja tukset ja yhdistää ne tämänhetkiseen. Kynsien albumi Kaipaa esittelyjä on juuri ilmestynyt. Molem mista pidän kovasti. – Nautin siitä. Se on vähän tragikoominen viihdyttäjä se sanoitusten hahmo. – Vaihtoehto mille. Ei ymmär rystä riitä kaivamallakaan tuon kaltai selle musiikille. En halua kaikista pro jekteista jatkuvalla syötöllä toimivia. Jos vaan on aikaa. Kunnioitukseni perinteistä koh taan on kuitenkin niin voimakas. Ahdistaako laulujen henkilökohtai suus. – Henkisiä voittajia. Minulla ei ole koskaan ollut mikään älytön halu muuttaa ole massa olevaa tai mullistaa jotenkin kenttää. Jos jotain nyrjähtää siinä tekopro sessissa, en pyri niitä hiomaan pois siitä vain ollakseni helpommin lähestyttävä. Erilaisia juttuja, erilaisissa yhteyk sissä... Olin pitkään miettinyt, että haluan tehdä jotain tuon kaltaista yksin. – Toki Pavementiä kohti oli seikkail tu ihan perusteellisesti. kun sitten bändiä kuuli, tuli se rytinäl lä. To be continued. – Ennen sitä oli tullut keikkoja soitet tua aika harvakseltaan. Kaikki soittajat kohtasivat saman ideologian ja olivat ylpeitä siitä, mitä olimme tekemässä. Se oli hauskaa sil lä lailla, että kun osallistuimme, olim me olleet kasassa vuoden. – Koen, etten ole tarpeeksi fiksu sii hen. Onko monimuotoisuus, uudenlaisen ilmaisun tavoittelu tai jopa avantgarde ajattelu sinulle tärkeää. En tavoittele ketään puolel leni tai olemaan samaa mieltä. ja jos kus se onkin parhaimmillaan niin, että se näkijä tai kokija ajattelee ”miksen mä tajunnut tota” tai ”totta kai just noin!”. Olin vaikuttunut tällä hetkellä itsenäi sesti ja riippumattomasti itseään tote uttavista muusikoista
Teksti: Miikka Koivisto Ilosaarirockin keikalla oli teltta täynnä ja yleisö vastaanottavaista. K u v a: K at ja V au h ko n en K u v a: M ik ko M er il äi n en kesäpäiväkirja_disco ensemble -taitto_e.indd 56 10.8.2017 11.24. Ilmankos bändi itsekin piti vetoa kesän toistaiseksi onnistuneimpana. 56 SOUNDI DISCO ENSEMBLEN FESTARIPÄIVÄKIRJA KUKA HEITTI RUMPALIA KENGÄLLÄ
HELSINKI SIDEWAYS K esän ensimmäinen festari keikka jännittää yleensä aina, ja lavakuuntelu on yksi niistä tekijöistä – millai nen se soundi siellä lavalla sattuu olemaan. Jussi ja Lasse kun on vielä vasenkätisiä, niin se tekisi korvaa vien skebojen nopean hommaamisen vieläkin vaikeammaksi. Meinattiin tehdä jal kapallo jostain vaatteista ja tei pistä mutta ei meillä ollut teip piäkään. Tiedätkö, sellai nen olo kun tuntuu että ai vastus on tulossa ja sit se ei tulekaan. Lentoyhtiö hukkasi meidän soittimet menomatkalla ja vehkeet jäivät tulematta lennon mukana. Hakila vempaisi kengän tyy likkäästi siitä sivuun eikä komppi katkennut hetkek sikään. Yhtyeen laulaja Miikka Koivisto kirjasi Soundille festaripäiväkirjan, jonka kyydissä mennään niin Kajaaniin, Saksaan kuin Red Hot Chili Peppersin lämppäriksikin. Klubikei koilla ehtii tehdä rauhassa kunnon soundcheckin, mutta festareilla mennään aika lailla suoraan linjatsekin kautta, joten soundi on aina vähän yllätys. Siirryimme onneksi korvamoni toreihin vuoden alussa, ja se poistaa jonkun verran kysymysmerkkejä. NEUHAUSEN OB ECK SOUTHSIDE FESTIVAL 25.6. Jollekin yleisössä tuli kuitenkin hyvien ideoiden keiju kylään, ja tämä joku päätti heittää rumpalimme Hakilan päälle kengän, joka laskeutui suoraan virvelin päälle. Peruuntuminen hatutti tietysti aivan fantasti sen paljon. Se oli meidän uran ENSIM MÄINEN no show, joka on aika uskomatonta kun miettii pal jonko niitä keikkoja on tullut kaan tehtyä. SOUNDI 57 10.6. K u v a: M ik ko M er il äi n en K u v a: K at ja V au h ko n en K u v a: Ju ss i Y li ko sk i kesäpäiväkirja_disco ensemble -taitto_e.indd 57 10.8.2017 11.24. Seuraava päivä vietettiin auto bahnilla. Hurrica nessa päästiin sitten vihdoin aivas tamaan ja keikka oli erittäin siisti. Sak sassa teiden yllä lipuu joskus sellai sia isoja haukkoja ja kotkia. Keikka meni kuitenkin tosi hyvin, jengi tuntui tykkäävän ja lavasoundi oli hyvä. ”Joku päätti heittää rumpalimme Hakilan päälle kengän, joka laskeutui suoraan virvelin päälle.” Jo 20 vuotta Suomen ja vähän muunkin maailman rockfaneja viihdyttänyt Disco Ensemble vietti myös kesän 2017 tiiviisti tien päällä. Virkistävää. Kaikki kujeet yritettiin, mukaan lukien siirtää keik kaa alkamaan myöhemmäksi mut ta keikka piti peruuttaa. Hurricanefesteille mat kaa oli sellaiset 800 kilometriä. Keikan jälkeen maistel tiin festareiden tunnelmaa ja katsottiin Die Antwoordin keikkaa, joka oli täysin pöpi, mutta just sen takia niin erin omainen. Ne luvattiin tuoda seuraavalla lennolla ja toimittaa hotellille hyvissä ajoin. SCHEESSEL HURRICANE FESTIVAL Juhannukselle oli buukattu Saksaan kaksikin jättifestari keikkaa, Southside ja Hurricanefestivaalit. Eivät tulleet. Ilman mei dän omia soittimia, efektejä ja synia ei oi kein pysty vetämään. Showtime oli klo 18:00 ja lentoyhtiö sai lah jakkaasti kaikki kamat toimitettua paikalle vasta klo 22:00. Mutta ei suositeltavaa. 23.6. KUKA HEITTI RUMPALIA KENGÄLLÄ. Sideways on fantastinen festari, jossa on omanlaisensa mukava tunnelma. Ilosaarirockissa ja Provinssissa keikat ovat bändeille yhtä juhlaa, mikä näistäkin tunnelmista käy ilmi. Käytiin festareilla kuitenkin syömässä ja palattiin pikkukau punkiin, jossa istuskeltiin joki rannassa. Siellä me sitten lopulta odoteltiin sel laisessa pikkukaupungissa hiki päässä ja keikkaan oli enää pari tuntia
Fiilisskaalan toiseen ääripäähän kuului Disco Ensemblellä ison festarikeikan peruminen Saksassa, kun lentoyhtiö löysi bändin soittokamat vasta keikkaslotin jälkeen. Huonoja keikkoja bändi ei ole juuri tavannut soittaa. K u v a: Sa m u li K es k it al o K uv a: M iik ka ko iv is to K u v a: Sa m u li K es k it al o K u v a: K at ja V au h ko n en 58 SOUNDI DISCO ENSEMBLEN FESTARIPÄIVÄKIRJA Ruisrockin hienoihin hetkiin kuuluu aina ruotsinlaivojen ohi lipuminen. ”Lentoyhtiö hukkasi meidän soittimet menomatkalla ja vehkeet jäivät tulematta lennon mukana.” Oulun Qstockissa esiintyi teknisiä ongelmia, mutta Disco Ensemblen suoritustaso on niin rautainen, ettei se tunnelmaa päässyt latistamaan. kesäpäiväkirja_disco ensemble -taitto_e.indd 58 10.8.2017 11.24
Myöhäinen soittoaika yhdeltä yöllä vähän arvelutti, että jaksaako jengi vielä tykitellä, mut kyllähän ne jaksoi. Kajaanissa ei olla kos kaan käytykään ja tuntui, että ihmiset kattoi vähän suu auki, mut se on joskus hauskaakin. JOENSUU ILOSAARIROCK Ehkä omalta kohdalta kesän toistaiseksi parhaimman tuntui nen keikka oli Ilosaaressa. HELSINKI KAISAFEST Helsingin Kaisaniemessä lämpättiin Red Hot Chili Pepper siä ja keikka oli tosi hyvä. Kaiken maailman ilotulituksiakin oli hieno seurata ja jaksettiin nauttia tunnelmasta loppuun saakka. Monen laisia artisteja, meidän kanssa samassa illassa muun muassa Vesala, Poets Of The Fall ja Klamydia. RHCP ei lukeudu henkilö kohtaisiin suosikkeihin mut niiden keikka oli oikeastaan tosi hieno. Seuraavana päivänä kuitenkin keikka He sassa, joten yöksi täräytettiin Varkauteen, jossa ehdittiin vie lä paikalliselle grillikioskillekin. Lähdettiin heti keikan jälkeen ajamaan, kun matkaa Turun Ruisrockiin on melkoisesti. OULU QSTOCK 29.07. Kunnon jatkot. Päätämme Afterlifealbumin kiertueen vuoden lopussa ja sitten onkin luvas sa keikkatauko. 15.7. 29.07. TURKU RUISROCK Ruisrock oli erittäin hyvä ja runsas yleisö hyvin messissä. Oulun Qstockissa soitettiin Kalevalavalla, ja keikka meni hy vin pieniä teknisiä röpellyksiä lukuun ottamatta. Sitä ennen ehdimme syksyllä kuitenkin kier tää Sveitsissä, ja tehdään vielä lokakuun lopusta alkaen keik kakierros Suomessa. Rantalava on klassikkomateriaalia ohi lipuvine laivoineen ja YleX taltioi keikan. Tähtiteltassa on todella hyvä ve tää, slotti oli kohdillaan Timo Rautiaisen ja Hellacoptersien välissä ja vetreä yleisö oli erittäin runsaslukuinen. Armoitettu kuskimme Jarno Puranen sanoi, että taas tulee ”linnunviser rysteknoa”. ”Meidän backstage oli Mukkelis Makkelis -touhu paviljongissa.” SOUNDI 59 30.6. KOUVOLA TYKKIMÄEN HUVIPUISTO Kouvolan Tykkimäen Huvipuistossa vedettiin keikka Atomi rotan kanssa ja erikoismeininkihän siellä oli. 28.7. SEINÄJOKI PROVINSSI Uran yhdeksäs keikka Provinssissa, ja hienoa oli. Eikä sellai sia huonoja keikkoja nyt ole ollutkaan. Join mustikka shotin, jossa on kerma vaahtoa mutta ei aavistustakaan kenen kanssa. 8.7. Kesän viimeisiä keikkoja menossa. 6.7. Meidän back stage oli Mukkelis Makkelis touhupaviljongissa, joka on sisä leikkipuisto lapsille. Joskus lämppäyskeikat saattaa ol la aika jäisiä, kun jengi venaa sitä pääaktia, mutta tuntui et tä yleisö otti meidät aika hyvin vastaan. Sitten keikan jälkeen oltiin siinä puistossa hotellin vieressä. Oli kivaa kun tuli edes pikkuisen hämärää niin sai va lotkin näkymään. Kaisafestin jälkeen on luvassa vielä Mikkelin Jurassic Rock ja Porissa Pori spere, se kä syyskuun alussa Jyväskylän WaterXfest. Alkuvuodesta ilmes tyneen Afterlifealbumin jälkeen ollaan kierretty Suomea ja kesa?pa?iva?kirja_disco ensemble -taitto_f.indd 59 10.8.2017 13.13. The Holy on hyvä bändi ja ne on mukavia tyyppejä. Keikan jäl keen mentiin katsomaan Huoratron, joka ei koskaan petä li venä. Keikan jälkeen istuttiin Turussa kirjaston rappusilla kesästä nauttien. Keikan jälkeen oltiin The Holyn tyyppien kanssa Me rihaassa laulamassa karaokea. 7.7. Yöpyminen tapahtui Jyväskylässä ja ehdittiin hieman nukkuakin. Meillä on aina ollut Provinssissa erinomaisia keikkoja ja taas oli fantas tinen meininki. Au rinko laski nätisti ja hoidin autossa DJ:n virkaa. Oulussa backstagella on vesi vieressä, jo ten käytiin uimassa, ja muutenkin Qstockissa oli hyvä back stage ja meininki. KAJAANI KAINUUN MUSIIKKIJUHLAT Kajaanin Musiikkijuhlilla oli aika nasta ohjelmisto. Saksaakin ristiin rastiin, ja vastaanotto on ollut tosi innokas lähes joka paikassa. Siellä tuli hieman pompittua tram poliinillakin. Siellä oli paljon kavereita ja muita muusi koita eri bändeistä. Muutenkin oli siisti päivä ja porukkaa oli tosi paljon
Kiinnekohdattomuutta korostaa iskusävelten puute. Pieni pettymys nostaa kuitenkin jatkuvasti päätään. The National Sleep Well Beast 4AD K u v a: G ra h am M ac In d o e ”Kosketinvetoinen äänimaailma on niin rikkumaton että pienikin rasahdus herättää koko korttelin.” Levyarvostelut 7_2017.indd 60 11.8.2017 10.46. T he Nationalin tuotanto jäsentyi viime vuosikymmenellä hohdokkaaksi kehityskertomukseksi, jossa haparoiva alku kääntyi yhdeksi 2000-luvun merkittävimmistä levykolmikoista. Merkityksellisistä kitaraiskuista tai Matt Berningerin maanisimmista julistuksista puuttuu kuitenkin shokkiarvo. Vaikka The National vyöryy esimerkiksi Turtleneck-bluesrunttauksella harhaisempana kuin aikoihin, ei musiikista välity missään vaiheessa vaaran tai ennakoimattomuuden tuntua. Monista hienoista kappaleista ja rikkaasta sävypaletista huolimatta äänite oli kokonaisuutena raskas ja kaavamainen. Välillä jälki on taianomaista (Nobody Else Will Be There, I’ll Still Destroy You, Guilty Party), mutta usein tunnelmallisuudessaankin tasapäistä. Kyse ei ole kuitenkaan Kid A:n kaltaisesta irtiotosta, jossa musiikin perusrakenteet olisi kyseenalaistettu koneiden avulla. Vaikka lauluissa huojutaan kohti kiertelemätöntä ahdistusta, kuulostaa kokonaisuus lähinnä kalliissa asunnossa podetulta leudolta laskuhumalalta. Yhtyeen luomat asetelmat ovat kyllin traagisia koskettaakseen, mutta liian siloteltuja ja mukavuudenhaluisia tehdäkseen todellisen vaikutuksen. Vain harvat nuottikulut upottavat kyselemättä syliinsä ja kouraisevimmistakin hetkistä palataan nopeasti rutiinitason narraatioon. Levylle tekee mieli antaa aikaa ja jättää sitä koskeviin tulkintoihin kasvunvaraa. Samalla soittoa on täydennetty elektronisilla rytmiraidoilla ja hienovaraisella efektiikalla. Troikkaa seurannut Trouble Will Find Me (2013) oli jo ongelmallisempi julkaisu. Yhtyeen seitsemäs studioalbumi Sleep Well Beast on joko maltillinen yritys etsiä jotakin uutta tai lopullinen osoitus ilmaisun manerisoitumisesta. Sleep Well Beast on mietteliäs levy, jossa musiikki tukee entistä orjallisemmin Berningerin vertauskuvattomia ihmissuhdetarinoita. Laulujen yleissävy on totutun alakuloinen, melodiset irtiotot rohkeimmillaankin hillittyjä ja kosketinvetoinen äänimaailma niin rikkumaton että pienikin rasahdus herättää koko korttelin. Pikemminkin The National alleviivaa tasaisiksi silotelluilla luupeilla sointinsa myötäsyntyistä mantramaisuutta. Uutukainen tukeutuu hitaasti kasvaviin intensiteettitasoihin sekä taipuilevaa mattapintaa naarmuttaviin yksityiskohtiin. Olikin luontevaa, että sitä seurasi neljän vuoden paussi moninaisine sivuprojekteineen. Tämän jälkeen Boxer (2007) lisäsi reseptiin monta senttilitraa tummaa eleganssia. Vaikka The Nationalin päätös vastata menestykseensä kaunistelemattomalla albumijärkäleellä oli kunnioitettava, huomautti levy kasvutarinan päättyneen. Sleep Well Beast on ennemmin estetiikkaa kuin tunnetta. Ensin Alligator (2005) asetti rosoisen arvaamattomuuden ja pehmeän seesteisyyden täydelliseen tasapainoon. Lopuksi High Violet (2010) huipensi suoran esittelemällä yhtyeen kypsyydessäänkin kiehtovampana kuin koskaan. Tällä levyllä esiintyy pikemminkin se orkesteri, joka soitti Sorrow’ta kuuden tunnin ajan newyorkilaisessa taidehallissa kuin se, jonka laulaja paiskoo lavalla tyhjiä viinipulloja olkansa yli. Kun musiikista puuttuu se koskettava raadollisuus, jolla yhtye voitti aikoinaan puolelleen, jää jäljelle yllättävän vähän. HANNU LINKOLA HHH Levyarviot >> 60 SOUNDI ...opportunismi on vaikuttanut oikeutetulta..
Alice Cooper Paranormal Ear Pitkän uransa varrella Alice Cooper on usein pyrkinyt olemaan ajanmukainen, mutta hän on tehnyt sen tyylillä. Kun tunteiden pato on avattu, värittyvät levyn höpsöimmätkin hetket sen kautta ja yhtäkkiä kaikella tuntuu olevan syvempi merkitys. Ursus Factory Älä lopeta uskomasta rakkauteen beibe Soit Se Silti Mitäpä sinä kaipaat hyvältä rocklevyltä. Mutta nyt rock on uponnut avantoon eikä jäällä ole uutta kelkkaa, johon Cooper voisi hypätä. Loppulevyn livebiisit todistavat, että Cooperin nykyinen bändi on tappavan kova keikalla. Onneksi ensilevyä ei koostettu niistä, sillä tämä biisinippu on parasta, mitä Ursus Factory on lyhyellä mutta syviä ihastuksen huokaisuja kirvoittaneella urallaan toistaiseksi julkaissut. Kiehtovimmat sävellykset löytyvät alusta ja lopusta: levyn avaa hillityn painostava nimikappale ja päättää juhlava The Sound of A, joka on kuin Pink Floydin Bond-tunnari. Ensikuuntelulla kuulija yllättää itsensä nieleskelemästä kyyneliä viimeistään Äiti-kappaleen kohdalla. Älä lopeta uskomasta rakkauteen beibe on nimittäin tarvittaessa myös kaunis, herkkä, koskettava, harkittu ja fiksu. Hän on tehnyt biisejä legendaarisen Alice Cooper Bandin nerokkaan basistin Dennis Dunawayn kera ja mennyt studioon vanhan partnerinsa Bob Ezrinin kanssa. Kappaleet kadonnevat historian hämäriin pian levyn kiertueiden jälkeen. Milloin viimeksi törmäsit sellaiseen. Aluksi vedetään alta pois pari älyvapainta paahtoa, seuraavaksi lisätään melodiaa ja samalla uitetaan mukaan kuin salakavalasti tunnepuolen koskettavuutta. Nykymusiikin sijaan Cooper on marjastellut historiassaan. ARI VÄNTÄNEN HHH K u v a: R o b Fe n n K u v a: A n n i P o rr as m äk i Levyarvostelut 7_2017.indd 61 11.8.2017 10.46. Kääriytymällä new waven, hevin, glam metalin, industrialin tai garage rockin viittaan hän on osoittautunut vahvaksi, ulkomusiikilliseksi hahmoksi, joka voi laulaa mitä tahansa kadottamatta identiteettiään. Niin, en minäkään pysty sitä kuvittelemaan, mutta tätä valloittavaa albumia kuunnellessa tuo ajatusleikki kummallisesti loksahtaa paikalleen. Kitaristi-laulaja-pääjehu Jussi Pelkosen ja rumpali Aleksi Ripatin muodostama yhtye on saapunut tähän pisteeseen julkaisemalla pari ep:tä. Alice ei tuota pettymystä, mutta hän olisi saanut säikäyttää yleisönsä tekemällä vaihteeksi jotakin hard rockia jännittävämpää. Se on juuri niin energinen, rämisevä, hiomaton, kliseinen, ärsyttävä ja höpsö kuin onnistuneet rocklevyt tuppaavat olemaan, mutta poikkeuksellisen hyvän rocklevyn siitä tekee kontrastit. Helsinkiläisduon ensialbumi onnistuu hämmentävän monella osa-alueella. Uusien temppujen oppimisen luulisi vielä luonnistuvan, kummajainenhan täyttää helmikuussa vasta 70 vuotta. Oli mitä oli, löydät sen todennäköisesti tältä levyltä. Suurin osa Paranormalista on toimivaa mutta yllätyksetöntä perusrockia, johon tuo toisenlaista tatsia vain rumpali Larry ”U2” Mullen Jr. Raidat vain ovat vuoden 1991 Feed My Frankensteinia lukuun ottamatta 1970-luvun merkkiteoksia, joiden rinnalla itse Paranormal kalpenee. MIKKO MERILÄINEN HHHH SOUNDI 61 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...opportunismi on vaikuttanut oikeutetulta... Kakkoslevy alkaa kahdella Alice Cooper Bandin jäsenten tekemällä ja esittämällä biisillä. Yksi väylä havainnollistaa Ursus Factoryn olemus on ajatella varhaisen Tehosekoittimen, The Black Keysin ja Musen väliin jäävää aluetta. Vaikka vanha taika ei välity niistä, makea svengi nostaa ne kärkikahinoihin. Viisas päätös on tehty siinä, ettei studiossa olla yritettykään yksi yhteen toisintaa Ursus Factoryn keikkojen pitelemätöntä ja arvaamattoman villiä menoa, vaan on huolella tehty kahdeksan hyvää biisiä (plus pari lyhyttä välikevennystä), sovitettu ne ajatuksella (etenkin kitarasoundien monipuolisuus ilahduttaa) ja kaiken lisäksi järjestetty ne esimerkillisen hyvää sekvenssiin. Ursus Factory on jännittävä, innostava, hauska – ja varmasti myös mielipiteitä jakava – rockyhtye. Ja koska hän on lähes aina ollut idoli niille, joiden takinliepeisiin on tarttunut, opportunismi on vaikuttanut oikeutetulta. Silti kaipaisin levylle lisää hassuttelun ja ironian tarjoamasta suojakuoresta vapaita hetkiä. Se on viihdyttävä ja hetkittäin mielenkiintoinenkin rockalbumi, jolla Alice laulaa paremmin kuin koskaan. Huippumusikaalinen ja näkemyksellinen tuottaja on ehostanut musiikin kaikkia osa-alueita aina melodioihin saakka. Kenties juuri siksi Paranormal ei purista liikaa
En täysin saanut kaikista kielikuvista kiinni. Tällä kertaa Jonna on hieman yllättävästi liittoutunut The Posies -yhtyeen kitaristilaulaja Ken Stringfellow’n kanssa. Toisaalta levyllä on myös vaikuttavia Posies-tyylisiä runsaita popvyörytyksiä. Jonnan käheään vivahtava lauluääni viehättää minua aina vain, ja joissakin kohokohdissa lauluun tulee jopa luontaista säröä. VESA SILTANEN HHH K u v a: A n d re as N eu m an n Levyarvostelut 7_2017.indd 62 11.8.2017 14.07. Levyä voisi sitä vastoin kuvailla aikuismaiseksi, kypsäksi ja turvalliseksi jytärokiksi. Jäin kaipaamaan taustasoitoista bändifiilistä ja sitten mieleeni juolahtikin, että haluaisin kuulla kaikki esitykset pelkästään Jonnan ja pianon esittämänä, koska sovitukset taipuisivat kenties intiimimpään moodiin. Suosittelen niitä juuri sinulle, beibi. Kokonaisuutena Villains ei ole läheskään niin väkevä, rohkean repäisevä ja hullutteleva kuin bändin kirkkaimmat helmet. Olisikohan Iggy Popista tarttunut Hommeen ja kumppaneihin kaivattua virtaa, sillä uusi albumi etenee ihan erilaisella, positiivisella energialla eteenpäin. Tylsän tasaisuuden rikkoo sentään The Evil Has Landed -kappaleen loppurymistelyt, joiden jälkeen levy päättyy Villains Of Circumstance -fiilistelypalaan. K u v a: Sa n n a Sa as ta m o in en -B ar ro is Queens Of The Stone Age Villains Matador Queens Of The Stone Age ei ole hetkeen onnistunut vakuuttamaan julkaisupuolella. Lievästä kritiikistä huolimatta kaikki laulut ovat sydämellisiä, melankolisia, oivaltavia, postromanttisia, kauniita, pakahduttavia, keskivoittoisia, inspiroivia, emotionaalisia, voimaannuttavia ja tasalaatuisia. Tajunta jää räjäyttämättä, mutta hyvä korjausliike kohti parempaa suuntaa se kuitenkin selvästi on ja osoittaa, ettei Queens Of The Stone Agen suhteen kannata heittää vielä pyyhettä kehään. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Levyarviot > ...jotenkin sitä vaan kerta toisensa jälkeen tahtoo enemmän kuin lopulta saa... Jonna on laulajana mielestäni ikuisesti superluokkaa A1. Ken on tuottanut levyn ja soittanut kaikki kitarat, bassot sekä kiipparit. Singlenä julkaisu Oo mun kaa on lievän pissismäisestä otsakkeestaan huolimatta levyn parasta antia. Rakennustekniikan asiantuntijana minun on myös pakko rutkuttaa, kun Jonna laulaa Väärät vaatteet -biisissä kosteasta sementistä, vaikka kyseessä on tietysti betoni. Rummuissa on sentään luottohemmo Juho Viljanen, joka puhaltaa myös pasuunaa. Kuuntelin kerrankin kaikki lyriikat erityisen tarkasti, vaikken yleensä kiinnitä niihin paljoakaan huomiota. Koskettimia ja synajuttuja käytetään paljon ja meno on paikoin kuin David Bowiella diskoillessaan, erityisesti Feet Don’t Fail Me -avausraidalla ja Domesticated Animalsilla, joka sujahtaisi Iggy Popin levyllekin vaivattomasti. Välillä fiilistellään jousisoittimien säestyksellä (Fortress) ja sitten pogotaankin Head Like A Haunted House -jytän tahtiin. Siksi odotukseni tätä uutta Ääni-levyä kohtaan olivat ehkä liiankin korkealla. Esimerkiksi edellislevy ...Like Clockwork (2013) oli minimalistisen tylsä ja väsynyt, hyvin mitäänsanomaton kokonaisuus. Jos nämä löytyvät skaalan päistä, niin mihin väliin Villains siinä sitten sijoittuu. Viimeksi mainitusta voineekin povata seuraavaa keikkavakiota. Sen jälkeen Josh Homme on tehnyt yhteistyötä muun muassa Iggy Popin kanssa, josta lopputuloksena syntyikin erittäin mainio ja pirteä Post Pop Depression (2016). Jos Clockworkilla oltiin masentuneina leuka rinnassa, nyt laitetaan tanssilattialla puntteihin vipinää. 62 SOUNDI Jonna Tervomaa Ääni Johanna Jonna Tervomaan edellisen hienon Eläköön-levyn (2013) riemastuttava Minä toivon -kappale on positiivisessa kohottavuudessaan eräs maailman kauneimmista lauluista. Villains on dynamiikaltaan ja tyyleiltään monipuolisempi ja sävykkäämpi kuin yhdestä puusta veistetty edeltäjänsä. Pakko sanoa, että vaikka Jonnan verbaliikka karttelee fiksusti kuluneimpia fraaseja ja karikoita, niin sisimpäni ripsi ei tällä kertaa ihan värähtänyt. Ja tällä kertaa homma hoidetaan kotiin ilman vierailevia tähtiä. Ihan maaliin asti virtaa ei kuitenkaan riitä ja loppua kohti meno seestyy ja palataan väsyneisiin uriin
Nämä nuotiolaulut istuvat oikein hyvin luvassa oleviin pimeneviin iltoihin vaikkapa takan loimutessa taustalla. MIKKO MERILINNA HHH Wöyh! KRTKRTK Kaskelotti Hyyrysen veljesten eksentrisen rock-projektin kolmas kokopitkä on tuotos, josta haluaisin pitää enemmän. On toki myös viehättävää, että levyä ei ole tuotettu tukkoon, niin kuin nykyään usein tapana on. Neon Bible (2007) ja The Suburbs (2010) asettivat riman niin korkealle, etten usko yhtyeen enää koskaan yltävän samalle tasolle. Elektroniset rytmit, pehmeät bassolinjat ja ylitsevuotava melodisuus luovat helposti pureksittavan viitekehyksen koko pitkäsoitolle. Suurimpiin ilonaiheisiin kuuluu kuulasäänisen Kapa Ahosen (Nääsvillen veljekset) neljän hyvin räätälöidyn lauluhelmen osuus. Entistä monipuolisemmin ja melodisemmin laulettu levy kipinöi aitoa soiton riemua. Together At Last on kiinnostava välityö melkoiseksi mestariksi nousseelta Tweedyltä. Myös Freukkari-styke Vanha kaarti on kovasti paikallaan. Jos yhtye 2000-luvun vaihteen tienoilla halusi irtiottoa ja kokeilla popimpaa ja koneistetumpaa ilmaisua, ollaan nyt liiankin ilmeisesti perusasioiden äärellä. Quebecin provinssin pääkaupungissa yhdistyy ranskalainen ja pohjoisamerikkalainen kulttuuri tavalla, joka menee paljon kielikysymystäkin syvemmälle. HENRI EEROLA HHH Jeff Tweedy Together At Last dBpm Wilcon vapaamuotoisella musiikilla ei tunnu olevan tiukkoja raja-aitoja, joten sen nokkamiehellä ei luulisi olevan tarvetta tehdä soololevyä. Valloittavan hölmö kansitaide, hieman höpsähtänyt scifi-okkultistinen konsepti sanoituksissa ja ehdottomasti yksilöllinen musiikillinen tyylisuunta ovat yhdessä lähtökohtaisesti hurmaava resepti. Two Paths äänitettiin vanhan koulun tyyliin analogisesti nauhalle, mahdollisimman paljon yhdessä soittaen ja ilman klikkiträkkejä. Jokin loppuviimein kuitenkin jää kaihertamaan, tai oikeastaan: lähinnä kuuntelu jättää onton tunteen. (!) studioalbumi ja vaihteeksi doomahtavampaa ilmaisua. Tunnelman keveys on osaltaan silkkaa harhaa, sillä teksteissä Win Butler ja kumppanit luotaavat viiltävän tarkkanäköisesti hullua aikaamme, jossa sisältö ja todellinen osaaminen on jäänyt keinotekoisen pinnallisuuden jalkoihin. MAPE OLLILA HHHH Arcade Fire Everything Now Columbia Montreal on yksi mielenkiintoisimmista kaupungeista, joissa olen päässyt vierailemaan, mutta samalla se on eittämättä yksi ristiriitaisimmista. Kummallinen dilemma, koska Alice In Chainsin ja Foo Fightersin kimppakivaa ei kukaan paremmin tee. Huojuvan Ladon huomassa muuttuvat entistä maukkaammiksi niin Jussi Raittisen rennot haltuunotot kuin Mikko Alatalon rempseät rallitkin. Omaleimaisen päivityksen bändin sointiin tuo myös koskettimet korvannut Netta Skogin digihaitari. KRTKRTK on tämän miehistön mittapuulla suorastaan seesteinen kokonaisuus, vaikka biisit toki edelleen pursuavat hilpeitä kielisoitinkirmailuja, epäsovinnaisia kosketinsointukulkuja ja mielikuvituksellisia laulustemmoja, -melodioita ja tietenkin sanoituksia. Anssi Kipon orgaaninen tuotanto tuo riehakkuuden kotikuulimoihin ihanasti ja herättää kysymyksen: oliko jo harvinaiseksi käynyt analoginen äänitystapa sittenkin digihelvettejä parempi. ANTTI MARTTINEN HHH Paradise Lost Medusa Nuclear Blast Paradise Lost on tumman metallin arvostetuimpia ja vaikutusvaltaisimpia bändejä, jonka alkuaikojen levyt lienevät soineen niin HIM:in kuin Katatonian autotalleissa. Pilli Pajukallion mainio oivallus toi repertuaariin Juliet Jonesin Sydämen tunteikkaan pastissin Kantri. Vauhdikkaasti lempibiisikseni Ensiferumin koko diskografiassa nousevassa King Of Stormsissa bändi hyppää silmille ja repii kuulijan naaman irti kuin Bodomin lapset nuoruuspäivinään ja God Is Deadin vaihtoehtoversiossa bändi talloo varpaillesi ja oksentaa tuoppiisi kuin aggrokänninen kiljupunkkari. Jotenkin sitä vaan kerta toisensa jälkeen tahtoo enemmän kuin lopulta saa. Takkulan baari on sydämellisesti omistettu Pekka Myllykosken muistolle. Akustiset versiot tuovat uutta näkökulmaa sellaisiin tuttuihin lauluihin kuin Via Chicago ja I´m Always In Love. Hieno, kouraiseva Särkynytsydämiset-tulkinta jäi hänen viimeiseksi levytyksekseen. Everything Now -levyllä yhtye on saanut tuottajikseen Daft Punkin Thomas Bangalterin ja Pulpin Steve Mackayn, joista erityisesti ensiksi mainitun kädenjälki kuuluu selkeästi. Hän purkitti koskettavasti myös Joe Elyltä plokatun Tuuli puita taivuttaa -laulun sekä Konosen suomentaman Waylon Jenningsin ohjelmanjulistuksen Kantripaskaa (Outlaw Shit). JARI JOKIRINNE HHH Stone Sour Hydrograd Roadrunner Tasaiseen Slipknotin kanssa Corey Taylorin työnantajana vuorotteleva Stone Sour on kaksikosta se rockimpi osapuoli, ja tuskin keikkuisi nykyisissä mittasuhteissaan ilman kakkoslevynsä Come What(ever) Mayn (2006) yllätyshittiä Through Glass. KRTKRTK tuntuu hieman itsetarkoitukselliselta hyvän mielen höpsöttelyltä, mutta ei vie sitäkään tarpeeksi pitkälle jättääkseen mitään todellista vaikutusta kuulijan mieleen, kun se on ohi. Vaikka muutos on pieni, se erottaa ”Enskat” vertaisistaan entistä paremmin. Onhan Stone Sour jälleen kerran hemmetin tiukasti soitettua ja persoonallista rymistelyä, mutta Song #3:n ja Fabulessin asettamat standardit syövät valokeilan valtaosalta muuta materiaalia. Medusa on yhtyeen 15. Montrealissa ranskalaisuus puskee kokonaisvaltaisesti läpi niin arkkitehtuurissa, ruokakulttuurissa kuin musiikissakin. Tässä hengessä Sarjasen Takkulan baari valikoitui nimeksi ja nimikappaleeksi tribuuttialbumille, jolla Huojuva Lato komppaa eturivin kantrisankareitamme. Wöyh! on sekoitus muutaman Suomen hienoimpien ja omintakeisimpien sanoittajien, säveltäjien ja muusikkojen omia projekteja, joista kuuluu läpi edelleen selvimmin YUP — tällä levyllä ehkä jopa enemmän kuin äkkivääremmällä Dzwyrek-edeltäjällä (2015). Ja se on tässä yhtälössä sekä hyvä että hemmetin huono. Lieneekö kyse nostalgian kaipuusta tai omalla mukavuusalueellaan pyörimisestä, mutta hieman on valjua vuosimallin 2017 Paradise Lostin täsmälleen samanlainen death metal -boogie kuin vaikkapa miltei 30 vuotta aiemmin julkaistulla Gothic-levyllä. Samaa asiaa edistävät myös Skogin pätevät puhtaat laulut. Biisivalikoima on erittäin tyylikkäästi poimittu ja vain Petri Petterson on tunnetuimpien hittiensä (Päättömällä pollella, Maalaismaisema) varassa, moitteettomasti toki hänkin. Valmiista lopputuloksesta kuitenkin tuntuu puuttuvan viimeinen hyppynen suolaa. Medusalla on kaikki, joka on tehnyt Paradise Lostin: valittavat ja lievästi nuotin vieressä vinkuvat leadkitarat, solisti Nick Holmesin tunnistettava raspi sekä välittömästi tutun kuuloinen doom-murjonta kokonuotteihin painottuvine kitarasointuineen ja rumpusovituksineen. ProToolsille ja kovalevyäänityksille on näytetty miekkaa ja kilpi on torjaissut useimmista kappaleista myös sinfoniset paisuttelut. SOUNDI 63 Huojuva Lato & Ystävät Takkulan baari Ramasound Huojuvan Ladon puhemiehen Suonna Konosen matematiikalla härmäkantri viettää ensi vuonna 50-vuotisjuhlaa, kun ensimmäiseksi täysin kotimaiseksi kantrilevytykseksi naulitaan Jarno Sarjasen Nukkekoti-single. Vaikka kahden muita tasokkaamman biisin sijaan tällä kertaa narulle niitä on päätynyt viisi, on myös kappalemäärä naurettavat viisitoista. Levyarvostelut 7_2017.indd 63 11.8.2017 10.46. Pelkistetty esitystapa tuo mukanaan tietyn melankolisuuden, jota aiemmissa levytyksissä ei välttämättä ole. Mies, kitara ja huuliharppu on toki vanha ja hyväksi havaittu yhdistelmä, ja hyvin se tälläkin levyllä toimii. Kun kyseessä ovat kuitenkin riisutut versiot enimmäkseen Wilcon levyttämistä lauluista, ratkaisun ymmärtää. Isoin muutos on levyn tekotapa, sillä levy levyltä soundiaan mahtipontisempaan suuntaan vienyt yhtye ottaa nyt kerralla useita askelia taaksepäin. SALLA HARJULA HHH ...jotenkin sitä vaan kerta toisensa jälkeen tahtoo enemmän kuin lopulta saa... Hittibiisit onkin hyvä ottaa heti kättelyssä puheeksi, sillä niitähän jenkkiorkesterilla on siinnyt joka levylle. Monet laulut kuulostavat hyvin erilaisilta kun ne on riisuttu isoista tulkinnoistaan. Ja on toki oikein mukavaa, että tämän legendaarisen yhtyeen rumpupestiä hoitaa nykyään Waltteri Väyrynen. Koskapa niitä keskinkertaisia sävellyksiä levyille vasta onkin mahtunut. Paras esimerkki tästä musiikillisesta sulatusuunista on viidenteen pitkäsoittoonsa ehtinyt Arcade Fire. ASKO ALANEN HHHH Ensiferum Two Paths Metal Blade Kotimaisen pakanametallin viennin keihäänkärki Ensiferum muuttuu rajusti uudella Two Pathsillaan. Nyt, viidennen albumin kohdalla onkin jo helppo taipua poikkeuksen sijaan säännön suuntaan, kun Stone Sourin julkaisujen epätasaisuutta alleviivataan. Kun Arcade Firen levyjä laitetaan paremmuusjäjestykseen, ei Everything Now nouse aivan kärkisijoille. Arcade Firen satiiria tihkuva lähestymistapa markkinatalouden raadollisuuteen on kyllä kieltämättä hieman ontuva, sillä bändi itsessään on soljunut valtavirtaan jo ajat sitten. Toisaalta, Arcade Firen tapauksessa ei ikinä pitäisi vannoa mitään. Myös alt.country -miesten sivuprojektia Golden Smog muistetaan laululla Lost Love
Kokoonpanossa ovat siis mukana Mantas, Abaddon ja Tony ”Demolition Man” Dolan eli samat miehet, jotka pyörittivät Venomia vuosina 19891992. 64 SOUNDI Riitaoja Täytettyjä lintuja Stupido En suosittele aloittamaan päivää Täytetyillä linnuilla. Tämä kuvaa täydellisesti kanadalaisten tinkimätöntä modernia hardcorea. Yksin Vanhalla tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden nauttia Ismo Alangon lauluista sellaisinaan ja virittäytyä Yksin-kiertueen lähikuukausien jatkokonsertteihin. Varsinaista klassikkolevyä bändi ei kuitenkaan ole pystynyt tekemään, eikä Strength In Numberskaan sellainen ole. Uudella levyllä The Haunted kuulostaa vielä Exit Woundsiakin itsevarmemmalta. Sekin, kuten mihinkään liittymättömät outoudet tuntuvat hiukan alleviivatulta tyylikeinoilta, vaikka jousija puhallinkvartetit soivat hienosti. Klassikkomelodian noustessa vihdoin kokonaisena metelistä, kuin aurinko myrskyn viime hetkillä, se kuulostaa kaikessa rujoudessaankin ylimaallisen kauniilta. Outsiderilla Comeback Kidin kehitys on edennyt vaiheeseen, jossa melodiat ovat saaneet edeltäjiään enemmän siimaa. Bändin muodostavat nykyään Antti Hämäläinen (Black Audio), Arttu Tolonen (Black Audio, Them Bird Things, Giant Robot) ja Arimatti Jutila (Flaming Sideburns, Jolly Jumpers). Vaikutelma on kuin tehosekoittimeen olisi heitetty Pet Sounds, Animal Collective ja Crosby, Stills, Nash & Young. Se ei kuitenkaan tunnu päälle liimatulta, vaan pitkän kehityksen luonnolliselta tulokselta. Heidän laatimiaan pahaenteisiä, enemmän tai vähemmän syrjäytyneiden hahmojen ajatuksia tulkitsee joka kappaleella eri solisti. Rytmisektio venyy hienosti levyn dynaamisten ääripäiden välillä. Koukkuna tuntuu nyt olevan intiimisti akustisten ja ylenpalttisen laajakangasmaisten, vaan ei sähköisesti raskaiden jaksojen limitys. Uusi melodisuus ei ole kuitenkaan vesittänyt Comeback Kidiä. Upeita laulumelodioita ja harmonioita tiukkuvan soinnin kyllä tunnistaa. Parhaiten onnistuu Joose Keskitalo, jonka Henriksson saa vinosti hymyilemään hyväntahtoisen roolihahmon säälimisen ohessa. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Comeback Kid Outsider Nuclear Blast Comeback Kid on ainoa bändi, jonka keikalla olen onnistunut satuttamaan itseni jo ensimmäisen biisin aikana. Moniosaiset, käsittämättömiä sanahirviöitä (?daigahara, Mearcstapa) vilisevät biisinnimet viestivät yliyrittämisestä eikä tekstien merkityksiäkään, hetkittäisiä selkokielisyyksiä (“I know you’ll be / bolder than me, I was high, I was unaware”) lukuun ottamatta, aina tunne täysin tajuavansa. Ruotsalaiset ovat tehneet luotettavan hyvää jälkeä jo yli kaksikymmentä vuotta. Faarao Pirttikankaan Saari kiehtoo Pentti Dassumin säätämällä melulla. Toki pitkä kokonaisuus kepeästi yli hyvän nousee, ei kuitenkaan suurenmoiseen asti. Kun Suomi putos puusta -kappaleen yhteiskunnallinen perusajatus ei ole 27 vuodessa vanhentunut. Biisit eivät ole erityisen mielenkiintoisia. Ajoittain olen myyty, sitten taas Pecknold tuntuu heittäytyneen liiankin kunnianhimoiseksi. Se ihan alkuperäinen Venom on toki oma lukunsa, eikä näitä nykypäivän Venomeita oikeastaan kannata alkuperäiseen edes verrata. Levy muistuttaa hetkittäin (esimerkiksi Hell Of A Scenellä) nyt jo pillit pussiin pistänyttä brittikollegaansa Your Demiseä. Tosin esimerkiksi Dein Fleisch on niitä harvoja raitoja, joiden piina jaksaa vain kasvaa loppuaan kohden Vaikka Avélla on puutteensa, bändi rytistelee menemään sen verran sukkelasti, ettei pikkuvioille viitsi sittenkään pahemmin nyrpistellä nenäänsä. Konevitsan kirkonkellot mieleen tuova Seitsemän päivää tulvii Vanhalla istumisen riemua ja raskautta ja Nuorena syntynyt myöntää, että nuorena kuuluu olla hurja vaikka väkisin. ARTTU TOLONEN HHHHH Venom Inc. Pakko sanoa, että kotikuuntelussa tämä miellyttää, mutta keikalla saamme toivottavasti kuulla pidempiä luentoja samoista aiheista. Bändi soittaa perusthrashiaan hyvin, mutta komean kuoren alta löytyy aika vähän sisältöä. Lopulta Strength In Numbersia kuitenkin vaivaa sama ongelma kuin jokaista muutakin The Haunted -levyä tähän mennessä. Beyondin esitykset ovat yllättävän lyhyitä, ainoana poikkeuksena yli seitsemään minuuttiin kurottava, maalaileva Petals. Venom Inc. 37 minuuttia, 13 kappaletta, ei yhtään tyhjäkäyntiä. Affe Forsman on jättänyt bändin rumpupallin ykkösalbumin jälkeen, mutta hoitaa kuitenkin kaikkien näiden 12 kappaleen rumpuosuudet. Avé Nuclear Blast Mutkikkaita nämä bändien sukupuut joskus. Levyn vierailijat (varsinkin Devin Townsend) eivät ole itsestään selviä vaihtoehtoja. Sen jälkeen yhtyeen johtaja Robin Pecknold palasi opiskelemaan, ja rumpali Josh Tillman lähti soolouralle Father John Mistynä, joten kolmosen syntymä vei yli viisi vuotta. Kovasti kehuttiin Helplessness Bluesiakin (2011), molempia ihan aiheesta. JUSSI NIEMI HHH The Haunted Strength In Numbers Century Media The Haunted on aina ollut tasainen kolmen tähden bändi. Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä bändin liikkuessa omalla mukavuusalueellaan sille jää tilaa keskittyä soittoon. The Hauntedilla ei ole Slayerin tai Sepulturan kaltaista vahvaa omaa ääntä. Helsingin Vanhalta ylioppilastalolta taltioidut 16 laulua seuraavat kattavasti Ismo Alangon uraa Hassisen Koneen ensialbumista aina viimeisimpään pitkäsoittoon saakka. Yksin Vanhalla -levyllä Alangon laulut soivat ensimmäistä kertaa syntymäasussaan. Sitä usein odotamme Björkenheimilta – ja kyllä miehen tämän hetken aktiivisimman keikkakokoonpanon debyyttilevytys sitä tarjoileekin ihan sopivasti – mutta levyn pääpaino on huomattavasti hienovaraisemmassa ilmaisussa ja jopa ambientissa maalailussa. Vaikka laatu onkin ollut tasaista, samaa ei voi sanoa tyylistä. Maalailun vastapainoksi löytyy jo nimensäkin puolesta Björkenheimin uran alkuaikojen tuotannon mieleen tuova Arise. Varsinaisen setin ilman säestystä päättävä Laulu pysähdyttää ja muistuttaa samalla melodisesta lähisukulaisuudestaan konsertin puolivälissä kuultuun Kulkurin iltakaljaan. PERTTI OJALA HHHH Raoul Björkenheim Triad Beyond Eclipse Mättöä. Triadissa maestron kanssa soittavat Suomen varmasti kiireisin basisti Ville Rauhala ja rumpali Ilmari Heikinheimo. Näin raikkaan levyn jälkeen olisi sääli laittaa hanskoja naulaan. Syvän baritoninsa lisäksi läsnä ovat vain piano tai akustinen kitara. Crack-Upilta odottaa väkisinkin paljon enkä ole varma, lunastaako levy odotukseni. Edellisellä Exit Wounds -levyllään (2014) The Haunted palasi taas alkuvuosiensa suoraviivaisemman thrashin pariin ja pitkälti samoilla linjoilla Strength In Numbersillakin jatketaan. Sen verran moneen suuntaan bändi on musiikkiaan vuosien varrella vienyt. Levyarvostelut 7_2017.indd 64 11.8.2017 10.46. Riffit ovat iskeviä ja millintarkasti soitettuja ja Russ Russellin tuottaman levyn soundit ovat erinomaiset. Selkeästi tunnistettavan omakohtaisuuden sijasta mieluummin mielentiloja ja tunnelmia välittävät biisit jättävät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sijaa kuulijan tulkinnanvapaudelle. Persoonallisuuksia vilisee Maritta Kuulasta ja Espe Haverisesta Petri Hannukseen ja Salla Dayhin, mutta tietty huumorintajuttomuus himmaa elämystäni. Monien modernin hardcoren edustajien kohdalla rajojen kokeilu on edeltänyt uran tulevaa loppua. Melkein jokaisen biisin alku vaikuttaa huippuunsa viritetyltä, mutta joidenkin biisien kohdalla tunnelma pääsee latistumaan. Tietysti kun bändin nimi on Riitaoja, ei voi kovin pirtsakkaa menoa odottaakaan. Nosturissa vuonna 2014 löin leukani edessä seisovan tyypin päähän ja melkein puraisin kielenpääni irti. Samaa en todellakaan toivo käyvän Comeback Kidille. Venom Inc. Avéssa on paljon hyvää ja kaunista, mutta käytännössä levykokonaisuus tahtoo ailahdella. on siis tavallaan myös Venom, mutta koska Venomeita on kaksi Cronosin edelleen jatkaessa alkuperäisellä nimellä, tämä kaksi vuotta sitten perustettu trio käyttää Inc.-päätettä nimessään ja osin myös siksi, että se haluaa kuvastaa omaa edistyksellisyyttään. JUSSI NIEMI HHHH Ismo Alanko Yksin Vanhalla Sony Ismo Alanko teki keväällä soolokiertueen, jonka päätöskeikka ikuistettiin Alangolle jo Hassisen Koneen päivistä lähtien erityisen merkityksellisessä miljöössä. Se ei ole tämän tyylin levyille tyypillistä. Se on sikäli ironista, että ne kuulostavat hitaasti tallustavassa jäykkyydessään aika konemaisilta eli erittäin epäaffemaisilta. Tyylikirjo on huomattavan laaja, ja jos siihen toiseen Venomiin on edes vähän verrattava, niin tämä ryhmä rokkaa. ei musiikillisesti linjaudu vain black metaliin, vaan bändi tarjoilee jo käsitteellisesti laajemman kattauksen. Herrojen jälki kielisoittimilla on epätyypillisyydessään jännittävää, hetkittäin rajuakin. Marko Haaviston Kerron kaiken ja Pekko Käpin Maantietä 2 kilometriä sijoittuvat maanläheisimpään päähän. NUUTTI HEISKALA HHH Fleet Foxes Crack-Up Nonesuch Harvan bändin debyyttiä on ylistetty niin kuin Fleet Foxesin vuonna 2008 ilmestynyttä samannimistä albumia. Outsiderin on tehnyt rajojaan kokeileva bändi. Levyn huippukohta on Ilman muuta Arlen Specterin ikivihreätä Somewhere Over The Rainbow varioiva The Rain Is Over. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Levyarviot > ...kuulostaa kaikessa rujoudessaankin ylimaallisen kauniilta..
SOUNDI 65 ...kuulostaa kaikessa rujoudessaankin ylimaallisen kauniilta... Levyarvostelut 7_2017.indd 65 11.8.2017 10.46
Elleivät bändin raflaava nimi ja metallinen maine edelleen säikäytä suurta yleisöä pois, Leprous saattaa taianomaisen Malinan myötä räjähtää käsiin. Se kiteyttää bändin kyvyn luoda sanoinkuvaamattoman kauniita melodioita ja tunnelmia pohjimmiltaan erittäin kompleksista materiaalista. Se jättää bändin metallijuuret kauas taakseen ja keskittyy välittömästi vetoavien biisien luomiseen. Bändin muusikot ovat kaikki poikkeuksellisia ihmelapsia, joista ylivoimaisen kirkkaasti loistaa laulaja-kosketinsoittaja Einar Solbergin ilmaisu...sitten kemialliset aineet tulivat kuvaan mukaan... Levyarviot > 66 SOUNDI voimainen tenori ja rumpali Baard Kolstadin energinen ja täysin uniikki ote soittimeensa. Modernin synteettisen popin kehissä täyskontaktilla ottelevalta laulaja-lauluntekijältä puuttuvat kaikki uuden megamusiikin rasittavimmat piirteet. Pitkään ja hartaasti valmistellulta Melodramalta puuttuvat esikoisen hittilekat. Dearilla ollaan taas drone metalin kimpussa. Sloganmaisen jankkaamisen, pingotettujen roolileikkien ja hysteerisen soundigimmickien mehustamisen sijaan Lorden musiikki ponnistaa kestävistä hyveistä. Sparks, basso ja The Big Figure, rummut), jäi jäljelle yksinäinen herrasmies, alati vaihtuvien muusikoiden matkassa. Syntikkavetoinen disco on tullut ainakin toistaiseksi jäädäkseen. Parhaimpia osoituksia uuden ilmaisun voimasta ovat J-Boy ja Fior Di Latte, jotka kuulostavat autenttisimmalta Phoenixilta pitkään aikaan. Sunn O))):n faneille Dear on varmasti mielenkiintoinen uutuus. Kun Wilko istui huoneessaan tekemässä uusia biisejä, lojuivat muut kapakan pöydässä kiroillen, että ”mikä se oikein kuvittelee olevansa!” Niinpä enemmistö meni kännipäissään antamaan Wilkolle potkut, eikä mikään ollut enää entisensä. Vaikka Boris välillä onkin tehnyt itsetarkoituksellisen vaikean vaikutelman (esimerkiksi bändin Heavy Rocks -levyllä (2002) ei ole mitään tekemistä vuonna 2011 ilmestyneen samannimisen levyn kanssa), vaatii Dear kuitenkin keskittymistä vain monitahoisuutensa takia. PEKKA LAINE HHHH RETRO Levyarvostelut 7_2017.indd 66 11.8.2017 10.46. Jos tämän vuosikymmenen trendi indiemusiikissa on ollut kitaroista luopuminen, niin ainakin Phoenixin ylle uusi puku sopii varsin hyvin. NUUTTI HEISKALA HHHH Phoenix Ti Amo Glassnote Phoenix ehti jo väljähtyä, ja pahasti, mutta nyt voi olla taas hyvä aika sijoittaa ranskalaispoppareiden osakkeisiin. Pelkistetty balladi Liability paukauttaa pianosäestyksellä ihon kananlihalle ilman maneerista tunteilua tai sankarilaulantaa. Bankrupt! oli pöhkösti tuotettu ja miksattu, läpimurtolevyn mahdollistama hupsuttelu; samankaltainen pöhöttyneen indiebändin kyyninen statement, kuin Arcade Firen uusin Everything Now. Ti Amo näyttää, että Phoenix myös onnistui siinä. Näihin hetkiin kiteytyy Lorden erityislaatu. SALLA HARJULA HHHHH Lee Brilleaux Rock’n’roll Gentleman – His Musical Journey With Dr. Kaoottinen Dear ei silti missään nimessä ole, vaan pikemminkin tavanomaisempaa harkitumpi ja hallitumpi Boris-levy. Feelgood oli paljon enemmän kuin osiensa summa. Black metal -legenda Ihsahnin taustabändistä omaksi aktikseen muuntautunut bändi on pitkään kuplinut kovaa pinnan alla, mutta sen materiaali on aina ollut liian haastavaa löytääkseen aidosti kuulijamassoja. Sillä yhtye on tosiaan muuttunut. Wilko Johnsonin tiukat rockbiisit, maaninen lavashow ja tulinen kitarointi siivittivät Lee Brilleaux’n ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen. Wilko-ajan materiaali elää ja hengittää. TIMO KANERVA HHH Accept The Rise Of Chaos Nuclear Blast Saksaheavyn jättiläinen Accept on tehnyt pitkällä urallaan uutukaistaan huomattavasti parempiakin levyjä. Viimeksi mainittu on toistaiseksi paras synteesi vanhasta ja nykyisestä Phoenixista. Malina on täynnä vangitsevia hetkiä, joista edustavina esimerkkeinä voi nostaa ensimmäisen sinkkulohkaisun From The Flame tai kujeilevalla kitarariffillä leikittelevän Stuckbiisin. Levyltä silti uupuu ne kaksi-kolme hittibiisiä, joita Phoenixilta on totuttu kuulemaan. Välillä bändi on tehnyt stoner rockia, välillä dronea, välillä poppia. Feelgood 1974-1994 Parlophone Kaikki lähtee kemiasta. Lee lauloi, puhalsi huuliharppuaan ja eli rockista. Alussa Dr. Älykkään ja pelottoman nuoren naisen yksinäinen ääni iskee lujempaa. ARTTU SEPPÄNEN HHH Leprous Malina InsideOut Progenörttien nuhruisissa piireissä nuoremman polven ykkösnimien joukkoon jo vuosia sinnikkäästi kavunnut Leprous on nyt kriittisellä kynnyksellä. Miten on mahdollista että kuutta-seitsemäätoista käyvä artisti raivaa kättelyssä itselleen niin suvereenisti tontin uuden popin melskeissä. Nuoren aikuisuuden ristiriidoista ja tunneryteiköstä kasvava lyriikka on oivaltavaa ja kielellisesti värikästä. Albumia voi pitää yleistunnelmaltaan jopa intiiminä. Levyä ajatuksella kuuntelevaa palkitaan Borisin uran kauneimpiin lukeutuvilla biiseillä. Feelgoodin kemiat toimivat. Lorde ei myöskään laulajana pakene tuotannon taakse piiloon. Tempot ovat hitaita ja kitarat raskaita ja alavireisiä. Mutta sitten kemialliset aineet tulivat kuvaan mukaan. Vaan sitten, kun ensin sai lähteä Mayo ja hänen vanavedessään maanmainio komppikaksikko (John B. The Rise Of Chaos on muodollisesti pätevä, Acceptilta kuulostava albumi ja tarjoaa juuri mitä bändiltä odotetaankin: yhtyeelle tavaramerkiksi muodostuneet muskeliriffit, jengiköörit ja Wolf Hoffmannin tyylikäs, klassisväritteinen kitaratyöskentely ovat kaikki entisellään. Yhtye ui neljän vuoden takaisella Bankrupt!-levyllään syvälle koralliriutan pastellisävyihin. Kyllähän Lee hommansa yhä osasi, mutta liekki oli sammunut. Sitä sen toisaalta pitäisikin olla, sillä bändi on työstänyt Dearia kauan suunnitellen siitä viimeistä levyään. Ei tarvita sesonkiin sopivia tyylikulisseja, joilla lunastetaan popuskottavuus. Siten, että nuori uusiseelantilainen popvelho on poikkeuksellinen artisti. Wilko veti spiidiä ja muu bändi viinaa. Levy on edeltäjäänsä verrattuna huomattavasti viimeistellympi, ja he ovat vihdoin malttaneet luopua levyn keskivaiheen kahden kappaleen suvannosta. Borisia ennalta tuntemattomalle kuuntelijalle suosittelisi kuitenkin ehkä ensin helpompia Pinkiä (2005) tai Heavy Rocksia (2011), sillä grungehtavaa Absolutegota lukuun ottamatta Dear on aika vaikea ja hitaasti aukeava levy. Uudet rumpali ja komppikitaristi Christopher Williams ja Uwe Lulis istuvat yhtyeen formuun kuin olisivat olleet bändissä Boris Dear Sargent House Uuteen Boris-levyyn kannattaa aina tutustua ilman ennakko-odotuksia. Hänen kappaleensa ovat musikaalisia ja yllätyksellisiä. Se on kuitenkin seattlelaisia meluisampaa ja vapaamuotoisempaa musiikkia. Phoenix joutui luomaan nahkansa uudestaan, kuten Arcade Fire joutuu nyt. Lorde Melodrama Universal Lorden esikoisalbumi Pure Heroine kolmen vuoden takaa oli hämmentävän vahva levy. Ti Amo todistaa, että heillä ei ole ollut kiire golfkentän pukukoodista takaisin It’s Never Been Like That -levyn (2006)kitaravetoisuuteen, saati läpimurtolevy Wolfgang Amadeus Phoenixin (2009) ilmaisuun. Hänen seuraajakseen palkattu John Mayo ei pystynyt täyttämään Wilkon saappaita, mutta vielä bändi tykitti taattua rytmibluesia. Tämä neljän cd:n boksi on kronologisesti kuunneltuna surullinen dokumentti hienon bändin noususta ja tuhosta. helpoin. Malina on bändin levyistä kevein, musikaalisin ja suoraan sanoen..
Ride tuntuu onneksi tiedostaneen tämän. Valitettavasti turhan sisällyksetön täytemateriaali kuitenkin dominoi kokonaisuutta ja mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä hanakammin läppärin skip-painiketta tulee näppäiltyä. Tummista ja synkemmistä piirteistäänkin huolimatta levy saa ainakin tämän kuulijan hyvälle mielelle. Olenpa kuulevinani joukosta vielä kaikuja 80-luvun Genesisistä, tosin ilman niitä upeita/ karseita kasarisoundeja. Comme ci comme ça, mutta yhtyeen menneisiin saavutuksiin verrattuna The Rise Of Chaos on taskulämmintä äänitapettia. 1990-luku on taas täällä, vaikka vuosikymmen teki itsensä tarpeettomaksi jo aikoja sitten. Ride hyödyntää kitarakaikujen keskeltä muinoin löytämäänsä nyanssintajua luomalla mutkattomasti toinen toistaan avarampia ja irtonaisempia kudelmia. Määrittelemättömän ajan kuluttua kuitenkin tajuaa, että pitkä levy on vähän yli puolessa välissä, lauhkeita trip hop -biisejä on tullut ja mennyt, mutta mikään ei ole ylettänyt pintaa syvemmälle. SALLA HARJULA HHH Ride Weather Diaries Wichita The Jesus & Mary Chain, Slowdive, The Charlatans, Ride… Levyhyllyn uutuusosasto näyttää oireellisesti vuodelta 1995. Ajankohtaiselta Weather Diaries ei kuulosta, mutta ilmavuudessaan kokonaisuus on äärimmäisen kutsuva. VESA SILTANEN HHHH UNKLE The Road: Part 1 Songs For The Def James Lavellen sooloprojektiksi muuttuneen UNKLEn viides studioalbumi alkaa upeasti. Se ei hamua paluulevyllään kohti vanhaa äänisumuaan, vaan korostaa kirkkaita melodioita ja erottelukykyistä tuotantojälkeä. MAPE OLLILA HH Steven Wilson To The Bone Caroline Wilson jatkaa ”välityönä” julkaistun 4½-levyn (2016) tavoin helpommin lähestyttävällä linjalla. To The Bone on monipuolinen ja dynaaminen, mutta ei kadota punaista lankaa ja muutu tyylien sekamelskaksi. Maailman sekavaa tilaa ruotiva ja nostalgiallakin pelaileva The Rise Of Chaos ei onnistu tarjoamaan ensimmäistäkään niin kovaa biisiä kuin vaikkapa Blood Of The Nations (2010), Acceptin lukuisista teutonihevin klassikoista puhumattakaan. Mutta paistaa se aurinko välillä myös tähän risukasaan. Soittimien ja soundien kirjo on laaja, mutta kaikki ne palvelevat biisejä. Vaikuttavat tunnelmat jatkuvat Cowboys Or Indiansin acid house -sävytteisellä sinkulla. Myös vierailevia ääniä käytetään tyylillä ja ne tuovat biiseihin lisäarvoa, kuten Pariah-kappaleessa. Niin erilaisia kuin näiden yhtyeiden suhteet menneisyyksiinsä ovatkin, on julkaisujen yleisviesti ilmeinen. Tämä on sääli, sillä levyn hienoimmat hetket ovat aidosti loisteliaita. Parasta levyllä on soiton paineettomuus. HANNU LINKOLA HHH Promohobby tulostus.indd 29 9.8.2017 9.35 Levyarvostelut 7_2017.indd 67 11.8.2017 11.43. Muinaisten edelläkävijöiden paluukierrokset ovat usein apeita. Loppumetreillä levyn nimibiisi The Road herättää lähes rokkaavan sielukkaalla psyekedeliallaan muistamaan, että Lavelle kykenee vierailevine tähtineen tarjoamaan jotain varsin puhuttelevaa, kun vain haluaa. SOUNDI 67 aina, eikä solisti Mark Tornillonkaan suoritus saa ketään varmasti enää kaipailemaan ex-solistin perään, mutta kappaleista yksikään ei saa punttiin värinää. Pitkäksi venähtäneen viikonloppuyön jälkeisenä sunnuntaina tuntuu, ettei mikään soundtrack säestäisi hidasta ja hämyistä päivää tämän paremmin. Kuulaan levollinen, jousisoittimilla ja pianolla sävytetty avausbiisi Farewell pohjustaa hypnoottista Looking For The Rainia, jossa Mark Laneganin käheä baritoni manaa kylmiä väreitä kuulijan niskan seutuville. Niiden funktio on perusteltua eikä niitä ole lisätty vain, koska voidaan. Nimikkokappaleen päättymätöntä äänivirtaa syventäessään tai Lannoy Pointin vaivattomasta rullauksesta nauttiessaan orkesteri on lähes elämänsä vedossa, ja tasapainoinen yleistunnelma kantaa levyä silloinkin, kun perusilmaisu kangistuu triviaaliksi. Aivan kuin albumi tahtoisi kertoa, mihin suuntaan brittipop olisi voinut aikoinaan kehittyä, jos se ei olisi tukehtunut turpeaan omahyväisyyteensä. Levy kohtaa kuitenkin taustansa pystypäin. Voi olla, että Weather Diaries pikemminkin kirvoittaa ilmoille vanhoja muistoja kuin luo uusia. Näistä vaikutteista johtuen levy on miehen mittapuulla hyvin popahtavaa, melodista ja paikoin jopa vallan iloista, vaikka sillä käsiteltävät teemat – terrorismi, viharikokset, totuuden jälkeinen aika ovatkin synkkiä. To The Bone on hakenut inspiraationsa progen kevyemmältä ja popimmalta laidalta; esimerkiksi Peter Gabrielin ja Kate Bushin vaikutus kuuluu hyvin. Wilson ei kuitenkaan piehtaroi nostalgiassa, vaan osaa viedä vaikutteet seuraavalle tasolle luontevasti. Alkaakohan Acceptin comebackista loppua virta vai julkaiseeko se levyjä nyt jo liian tiuhaa tahtia
Osa minusta haluaisi sanoa, että se päivittää termin “post-punk” tähän päivään, ihan vain koska “post” ei musiikillisesti tarkoita oikeastaan mitään. Ghost Riot on hyvin mielenkiintoisten ja vangitsevien sävelteosten kimara, jonka jännite ja äänimaailma on koko ajan etualalla, eikä se jää synnyttämiensä mielikuvien taustaksi. 70-luvun lopun punkin ideahan oli aika lailla vastakohtainen. NUUTTI HEISKALA HHHH K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 7_2017.indd 68 11.8.2017 10.46. LINDA SÖDERHOLM HHHH Haim Something To Tell You Polydor Sisarukset Alana, Danielle ja Este Haim tekivät sukunimeään kantavan bändinsä ensialbumilla Days Are Gone (2013) raikkaan vaikutelman, vaikka musiikkinsa huokuikin menneitä aikoja. Bread And Circuses on jo lähestulkoon hitti, eikä muitakaan biisejä voi olankohautuksella ohittaa. Jaakonaho Ghost Riot Grandpop Kitaristi-tuottaja Jussi Jaakonaho on pari vuosikymmentä toiminut nimiartistien luotettuna ja luovana sidekickinä. Vaikka ensikuulemalta ei tunnutakaan liikkuvan Mobyn vahvuusalueilla, on tämä kuitenkin lopulta yksi Mobyn minimalistisimmista ja täydellisimmistä levyistä. Levyarviot > 68 SOUNDI Jay-Z 4:44 Roc Nation Bisnesmies Jay-Z:n järjestyksessään 13. Night So Long taas pelkistyy käytännöllisesti katsoen Danielle Haimin soolonumeroksi. Biisintekoon osallistunut tuottajaohjelmoija Ariel Rechtshaid on albumilla niin tärkeässä roolissa, että toteutuksen yltäkylläisyys uhkaa hetkittäin viedä päähuomion. Something To Tell You jatkaa samoilla linjoilla 70ja 80-lukujen radioystävällisen pehmorocktradition sekoittuessa vahvoihin rytmeihin. Mukana ei ole vierailijoita eikä sampleja, vain yhdeksän kovaa post punk -biisiä. Levyn äänimaailma on kuin rumpukoneen mukana tulleilta demoraidoilta ja biisit ovat täynnä toinen toistaan monotonisempia voimasointuriffejä. Parhaimmillaan kanadalaiskollektiivi tavoittaa sen yhteisöllisen riemun, joka on tehnyt sen vanhemmasta materiaalista indiemusiikin kaano...kypsääkin kypsempi hedelmä, joka on antanut odottaa poimimistaan... Mobylle tyypillisiä kauniita melodioitakin kuullaan, mutta tämän levyn todellinen vahvuus on hengästyttävästi samoilla nopeilla tempoilla ja soundeilla takovien konerumpujen ja junnaavien kitaroiden luoma hypnoottinen tunnelma. ASKO ALANEN HHHH anteeksipyyntö – vastaus kuningatar Beyoncén viime vuonna julkaistulle Lemonadelle, jolta on löydetty viitteitä Jay-Z:n uskottomuudesta ja parisuhteen rakoilemisesta. VILLE SORVALI HHHH Broken Social Scene Hug Of Thunder Arts & Crafts Tervetuloa takaisin Broken Social Scene! Ja kaikki muut kymmenen vuoden takaiset indiebändit! Broken Social Scenen lisäksi esimerkiksi Grizzly Bear, Dirty Projectors, Arcade Fire, Phoenix ja Fleet Foxes kuuluvat niiden bändien joukkoon, jotka olivat jokaisen indiestä kiinnostuneen kuulokkeissa kymmenen vuotta sitten. Rytmikkyydestään huolimatta räikeän hittihakuisella Something To Tell Youlla kuulee enemmän länsirannikon aurinkoa kuin itärannikon kiihkeyttä. NWOBHM, crust punk, “postrock” sekä kaikenlainen synkkä jynkytys ja tunnelmointi lyövät sopuisasti kättä Tau Crossin vinksahtaneessa maailmassa, eikä yksiselitteistä verrokkia yhtyeelle löydy. Eli voi perustellusti puhua paluusta. Levyn oheistekstit kertovat biisien tarinat ja vaikutteet, mutta kannattaa ensin kuunnella musiikki ja vertailla mielikuvia Jaakonahon visioihin ja elokuvallisiin assosiaatioihin. Aliarvostetun Animal Rights -levyn (1996) ja viime vuoden The Void Pacific Choirin kanssa äänitetyn These Systems Are Fallingin kautta Mobyn punkpuolen tuntevillekin More Fast Songs About The Apocalypse saattaa tulla puun takaa. Sävelmät ovat hyvin joustavia tunnelmansa määräytymisessä, olipa kyse musiikin moderneista tai etnisistä elementeistä tai soiton skaalasta, joka liukuu ehyistä melodioista visualisoiviin ääniefekteihin. Amebixja Voivod-kytkyt toki määrittävät yhtyeen soundia paljonkin, mutta harhaiset sivupolut ovat kauttaaltaan uusia. Napakkuuden vastapainoksi Found It In Silence tuo jousisovituksellaan mukaan dramatiikkaa. Kypsääkin kypsempi hedelmä, joka on antanut odottaa poimimistaan. Ja nyt näiden yhtyeiden julkaisuaikataulu on synkronoitu pitkän tauon jälkeen. BSS:n edellinen, epätasainen mutta kosolti hienoja hetkiä sisältänyt Forgiveness Rock Record ilmestyi seitsemän vuotta sitten. Pillar Of Fire sisältää jo hennon punaisen langan, ja tuntuu pyörähtävän alusta loppuun liiankin nopeasti. Kappaleiden nimet vihjaavat siitä, minkälainen musisointi istuu Jaakonaholle parhaiten (What Suits You), mikä pitää luovasti varuillaan (Cold Feet), missä liikutaan hämärän rajamailla (Ghost Riot), missä piilee artistin omin taika (Secret Sauce) tai millaista identiteetin säätöä oma musiikki vaatii (Zelig). Bändi ei ole seitsemän vuoden aikana turhaan uudistunut – kitarat ja rummut sätkivät säröllä, ja kuin varmuuden vuoksi torvet tuuttaavat mittarit punaisella vielä siihen päälle. Myöhempien aikojen Fleetwood Mac -helmien veroinen raita on Haimin toistaiseksi täydellisin pophitti. Vapaimmin levyn lauluista hengittää Este Haimin basson kuljettamana rullaava You Never Knew. Tehotoistoon luottavan avausraita Want You Backin kiintopisteenä on lauluharmonioiden lisäksi väkevän funkisti peukaloitu basso. Nimibiisi on aamuyön tunteina syntynyt tilitys pro black -teemoja sekä perhedraamaa, julkinen Tau Cross Pillar Of Fire Relapse Kai sitä iän myötä muuttuu tylsemmäksi ja valikoivammaksi, mutta tuntuu kuin mielenkiintoiseen sisältöön törmäisi musiikissakin aina vain harvemmin. Upea, ajaton äänimaailma tukee rönsyilevää sävelmateriaalia, ja Rob Millerin kähinä sitoo paketin kasaan juuri oikealla tavalla. PERTTI OJALA HH Moby & The Void Pacific Choir More Fast Songs About The Apocalypse Little Idiot Mobyn tuotannon lähinnä radiosta tunteville ajatus Mobysta tekemässä punkia voi tuntua oudolta. sooloteos 4:44 on täynnä selkäpiitä karmivan timanttisia sämplejä, suurenmoisia skitejä, viihdyttäviä videoja ääniklippilainauksia sekä jäätävän taitavia vierailijoita. 4:44 on maailmankuulun multimiljonäärin, aikamme räppistaran sekä keski-ikäisen perheenisän henkilökohtainen avautuminen, joka paljastaa Jay-Z:stä aivan uusia puolia. Tätä lisää. Debyytillä siivet todettiin kantaviksi, nyt suunta on ylöspäin. Kaikki tämä tuodaan soitossa esiin verrattoman ekstrovertisti, omaan maailmaan käpertymättä. Jay-Z pohdiskelee avoimesti elämäänsä historiasta perintöön ja dissaa siinä sivussa diskreetisti paria kollegaa. Tuottajana on heilunut useammankin etabloituneen amerikkalaisräppärin oppi-isä ja mentori No I.D., jolle tuhat pistettä ja papukaijamerkki levyn soundeista – kappaleiden instrumentaaliversiot ovat silkkaa kultaa! Jay-Z ei ole edelleenkään Amerikan lahjakkain räppäri, mutta 4:44:lla hänen riiminsä ovat jotakuinkin kohdillaan, ehkäpä jopa herran parhainta antia. Hug Of Thunder kuulostaa nimenomaan muistutukselta siitä, että kitarat ovat yhä olemassa. Mobyn parhaita biisejähän (We Are All Made Of Stars, Porcelain, Feeling So Real) ovat aina leimanneet puhtaan kauniit soundit ja askeettisen minimalistinen pyrkimys selkeyteen ja täydellisyyteen. Tau Crossin musiikki on tyylikäs ja aidosti yllättävä yhdistelmä vähän kaikkea. Vuoden 2015 tähtihetkiä oli Tau Crossin pölähtäminen kuin tyhjästä samannimisellä debyyttialbumillaan – ja nyt pölähtää taas. Soolodebyytiltä aistii kitaravoittoisten instrumentaalien korkean jalostusasteen, mutta myös aukottoman tyylitajuisen vaiston, jolla tarkkoihin kitarakuvioihin, kaikuihin ja rytmityksiin latautuu arvoituksellisuutta ja moniselitteisyyttä. Ohjelmoidustikin sykkivät taustat ja voimakkaiden kertosäkeiden sävyttämä laulu sulautuvat jopa stadiontason tehoja hakevaksi soinniksi
Levyarvostelut 7_2017.indd 69 11.8.2017 10.46. SOUNDI 69 ...kypsääkin kypsempi hedelmä, joka on antanut odottaa poimimistaan..
Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Lyyrisesti Staples liikkuu yhä kadun pimeällä puolella, mutta tällä kertaa ekonomisemmin. Femme Fatale. Olemmeko todistamassa täysosumaa. Levyllä on monta hyytävää kertomusta, joiden todenperäisyyttä uskaltaa vain arvata. Jenni kierrättää hienovaraisesti Mies vailla menneisyyttä -elokuvan tematiikkaa ja Toiveunta on lähimpänä Rauli “Badding” Somerjokea Haaviston tuotannossa sitten Badding Rockersin. Sitten toistat sen hieman eri sanoin. Tuijotat kuulijaa suoraan sieluun, sanot asiasi. Eetteristä kaikuu loppumattomana ääninauhana free jazzia, elektroa, klassisia funk-riffejä, avaruussoundeja ja kaleidoskooppisia hiphop-rytmejä, jotka vievät meidät seikkailuun Shabazz Palacen astraalitodellisuuksiin, Butlerin ekstraterrestiaalin alter egon, Quazarzin, pseudouniversumiin, missä koneet hallitsevat ihmiskuntaa. Noir. The Jealous Machines HHHH Sub Pop Eksperimentaalinen hiphop-duo Shabazz Palaces, eli alykköräppäri Ishmael Butler alias Palaceer Lazaro (aiemmin Digable Planetsin Butterfly) sekä tuottajanero Tendai Maraire tarjoavat yleisölle puolitoistatuntisen kosmisen koktailin vaihtoehtoräppiä Quazarz-konseptialbumeillaan Born On A Gangster Star sekä Quazarz vs. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Fragmenteista syntyy modernin teknologian avulla palapeli nyt viidennen kerran. Ei sittenkään. Keikoilla repertuaariin kuuluu laveamminkin roots-ralleja kera vierailevan solistin. Rappion ja viattomuuden rajalla modernisoidusti retroileva maailma tuntuu aluksi täydelliseltä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. ANTTI LUUKKANEN HHH Shabazz Palaces Quazarz: Born On A Gangster Star HHH Quazarz Vs. Nyt se uhkaa jo musiikin roolia. The Jealous Machines, joista jälkimmäinen on edellistä mahdollisesti hieman helpommin lähestyttävä. Lanaa ja Spectoria yhdistää toisaalta ymmärrys poplaulun perimmäisestä olemuksesta ja toisaalta oman estetiikan lähes pakkomielteenomainen soveltaminen laulusta toiseen. Edellämainittu Jenni on ainoa selkeä jalokivi. Big Fish Theory on hieno irtiotto ja todistaa, että konemusan ja hiphopin liitolta on yhä lupa odottaa suuria. Itse Synkkä ventti on nerokas yhteenveto Viikatteen syvimmästä olemuksesta. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Klassikko. Olisipa Lanalla ollut rohkeutta saksia muutama raita ja parit pakkopullalta tuntuvat rap-vierailut pois. Irralliset kuvat ovat syöttejä ja vihjeitä. Näiden lisäksi mukana on muun muassa Kotiteollisuuden kanssa tehdyn yhteistyön hedelmiä. PERTTI OJALA HHH K u v a: N ei l K ru g Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. 70 SOUNDI Vince Staples Big Fish Theory Def Jam Debyytillään Summertime ’06 pari vuotta sitten läpilyöneen Vince Staplesin toinen täyspitkä levy on hieno ja orgaaninen suunnanmuutos. Kunnianhimoisella projektilla virkistävän erilaista ja valveutunutta kokeellista räppiä on hetkensä, mutta se kompastuu ajoittain liikaan kikkailuun – kahden lätyn jättikokonaisuus on epätasainen laadultaan, joskin sieltä voidaan poimia pari faktista viiden tähden biisiä. Nuutuneet ihmiskohtalot ja niistä sydämellisesti kirjoittaminen on solistin ydinosaamista. PEKKA LAINE HHHH Kuutamo, kaiho ja katkeruus -koosteen (2011) jatkona soivan uutuuden aikahaarukkaan mahtuu näytteitä omamateriaalisilta albumeilta Petäjäveräjät (2012), Kymijoen lautturit (2013) ja XII Kouvostomolli (2016) ja peräti puolet Motörhead-tribuutista Panosvyö (2014). Tulos on virtaviivainen ja tiukka, jo yksin 36 minuutin pituutensa ansiosta, mutta myös luontevasti hetkestä toiseen soljuvan sisältönsä puolesta. ARTTU TOLONEN HHHH Viikate Katkerimmat 2011-2017 Spinefarm Useimmat yhtyeet noteeraavat korkeintaan uransa tasakymmeniä etappeja, mutta painavan metallin rautalankaisin, iskelmällisin ja suomifilmimäisin yhtye juhlii 21 elinvuottaan totutun synkkään ja humoristiseen tyyliinsä. Lyöt aina puukon pohjaan asti. Bruce Springsteenin jälkeen tuskin on kuultu toista amerikkalaisartistia, joka olisi yhtä oivaltavasti päivittänyt esiälyllisen ajan popin muotokieltä oman ilmaisunsa lähtökohdaksi. ARTTU SEPPÄNEN HH Vaeltava Vitsaus Vaeltava Vitsaus Turenki Rakkaus countryyn ei ole Marko Haaviston mittavaan tuotantoon tutustuneille yllätys, mutta Vaeltavan Vitsauksen esikoispitkäsoitto edustaa tyylilajia hänen urallaan puhtaimmillaan. Sisuskalut epäsynkkaan saavia sävellyksiä on sen sijaan niukemmin. Levyllä maestron itsensä historia on sen sijaan selvästi läsnä. RETRO nia. Tunnelmiaan myöten edellisen Levyarviot > ...konemusan ja hiphopin liitolta on yhä lupa odottaa suuria... Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Glamour. LINDA SÖDERHOLM Lana Del Rey Lust For Life Polydor Lana Del Reyn musiikista on mahdoton puhua ilman mielleyhtymiä amerikkalaisen popkulttuurin menneisyyteen. Staplesin kanssa työskennelleet tuottajat, joihin lukeutuvat Zack Sekoff, Flume, SOPHIE, Jimmy Edgar ja GTA, ammentavat hienosti viime vuosien brittityyleistä grimestä dubstepiin ja Yhdysvaltain omasta konemusaperinteestä. Lujiten nämä lyövät kättä bändin versioidessa klassisimman itsemurhaiskelmän Elämän valttikortit kuin se olisi Hank Williamsin tosissaan kynäilemä. Levy jopa osittain onnistuu tässä pyrkimyksessä ja vielä noudattamalla suhteellisen edistyksellistä soundipolitiikkaa. Neljä uusinta raitaa muodostavat erikseenkin saatavan Synkkä ventti -ep:n. Hollywood. Mutta siinä missä jokaisella BSS:n aiemmalla levyllä on ollut oma sävynsä, Hug Of Thunder on väkinäisen kuuloinen toisinto vanhoista tempuista. Albumin avaava nimikkoraita esittelee samannimisen yhtyeen tarinan, jonka elämänmakuisuus ja reissun päällä olemisen romantiikka on myös lähellä härmäläistäkin verenperintöä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Lust For Life ohjaa oman assosiaatioketjuni toistuvasti 1960-luvun alun teinipopin ja suuren tuottajamaanikko Phil Spectorin suuntaan. Vaeltava Vitsaus on perin tarinavetoinen levy ja sellaisena erinomainen. Elizabeth Woolridge Grant pitää siitä huolen. Lyijykomppanian keikan innoittamana vuonna 1996 syntyneen Viikatteen juhlajulkaisu on tuplakokoelma Katkerimmat 2011-2017. Popissa ei pidä yrittää kertoa maailmasta kaikkea. Siinä missä ensimmäinen levy oli soundiltaan kulmikas ja hälyisä, lähes epämukavalla tavalla, on Big Fish Theory upottava ja miellyttävä, pyrkien kohti jonkinlaista klubibängerinirvanaa. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kelpo kokoelman lainat & harvinaisuudet -osaston helmi on suomeksi lauletun metallin kantabändin Lyijykomppanian minialbumilta Suden hetki (1994) poimittu Kyisen pellon kyntäjät luontevana solistivieraanaan kappaleen alkuperäinen laulaja Timo Rautiainen. Pianoja jousisäesteisenä haikean raadollisen kotiseutuballadin Mies, joka nolasi Kouvolan taas soisi tuovan yhtyeelle kotikaupunkinsa avaimen. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Levyarvostelut 7_2017.indd 70 11.8.2017 10.46. 11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Chicagon ja varmasti myös Detroitin vaikutus kuuluu. Vaeltava Vitsaus on kuitenkin oikea bändi eikä sooloprojekti. Se on kaksikon kasaama musiikillinen teknokratian kritiikki, joka on mahdollisesti aikaansa edellä ja entiteettinä todellinen taideteos. Hän on ladannut alter egonsa musiikin niin täyteen viitteitä kadotettuun, uneksi muuttuneeseen aikaan. Melodraama. Pop iskee kapealle alueelle, kovaa ja syvälle
03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % RUMBLE: THE INDIANS WHO ROCKED THE WORLD – Catherine Bainbridge, Alfonso Maiorana – MINUTE BODIES: THE INTIMATE WORLD OF F. SOUNDI 71 ...konemusan ja hiphopin liitolta on yhä lupa odottaa suuria... PERCY SMITH – Stuart A. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Staples – CHASING TRANE: THE JOHN COLTRANE DOCUMENTARY – John Scheinfeld – BILL FRISELL, A PORTRAIT – Emma Franz – INTIAANIT KEKSIVÄT VOIMASOINNUN! TINDERSTICKS-POMO TEKEE ELOKUVAN! R&A GOES BIRDLAND! Levyarvostelut 7_2017.indd 71 11.8.2017 10.46. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. 11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh
Vaikutelma voi toki syntyä myös Grizzly Bearin musiikin aiheuttamasta yleisemmästä hämmennyksestä. Milloin Hectorin, milloin Rautavaaran, Sirkesalon tai jenkki-indien suuntaan nyökkivällä esikoisellaan Pouta onnistuu vääntämään virtaa kauneudenjanoisen suoratoistokuluttajan koiranunille kellistettyyn sieluun. ANTTI GRANLUND HHHH Grizzly Bear Painted Ruins RCA Ed Drosten sooloprojektina New Yorkissa syntynyt Grizzly Bear debytoi nykyisenä kvartettina kakkosalbumillaan Yellow House (2006) Daniel Rossenin tultua bändin toiseksi kitaristi-kosketinsoittajaksi, lauluntekijäksi ja päävokalistiksi. Jakke Viitalan ohjaaman äänielokuvan staroina loistavat notkeaääninen Helena Haaparanta enkelimäisine laulusoundeineen sekä Mikko Häkkinen, jonka kärinää kuivempaa ei saa aikaan, vaikka sepeliä kurkkutorveensa survoisi. Ja ehkä sellaisille, joiden mielestä tällainen hieman melodisempi, amerikkalaiseen vaihtoehtomusaan nojaava juttu on puuttunut Suomen popmusakentältä. Jos Antti Pouta olisi eläin, mitä se söisi ja missä eläisi. EERO TARMO HHHH Sinut tunnetaan Pariisin Kevät -yhtyeen kitaristina ja kosketinsoittajana, minkä lisäksi olet säveltänyt musiikkia muun muassa Päin seinää -elokuvaan. Mitä enemmän kuuntelee bändin Hantu Belia Rockja Tiikeri -ep:istä koottua levyä, sitä paremmalta se kuulostaa. Ja tavallaan ei, sillä nyt olen itse luonut biisit alusta asti ja vienyt ne haluamaani suuntaan. Neighborsilla Bearin rummut aiheuttavat kuuloharhaa luomalla illuusion todellista nopeammasta temposta. Muinaisten uskontaistojen soundtrackin äänipaletti on laaja ja dynamiikkaa albumilla piisaa enemmän kuin kotitarpeiksi: kun tuutataan, äänivalli on sotaisan mahtipontinen, mutta tarvittaessa osataan rauhoittua nuotiolaulutunnelmiinkin. Edellisen jazzahtava tyylittely ja Taylorin basson linjakkuus kruunaavat etenkin Three Ringsin, vaikka yhtä lailla persoonallinen kitarointi nostaakin profiilia biisin lopulla. Musiikillisesti arvaamaton ja siksi kiehtova Amain ei ole ihan helppoa kuultavaa. Hankalien elementtien kanssa, sellaisten, joissa ei sinänsä olisi mitään pahaa, jos niin suuri osa niihin tarttuneista yhtyeistä ei olisi epäonnistunut. Painted Ruinsilla miesten liki telepaattinen yhteistyö synnyttää jo neljännen albumillisen omintakeista popin, folkin, pikkupsykedelian ja taiderockin fuusiota. MAPE OLLILA HHHH Missikisat Hantu Belia Rock – Tiikeri Soit Se Silti Tamperelainen Missikisat flirttailee vaarallisten asioiden kanssa. PERTTI OJALA HHH Paul Weller A Kind Revolution Parlophone Umpibrittiläisyydessään lähes nuoruuden idolinsa Ray Daviesin veroiseksi instituutioksi kasvanut Paul Weller julkaisi soolodebyyttinsä 25 vuotta sitten. Tiikerin groovaava riffi ja upea kertosäe, Yövuoron rageagainstthemachinemainen alku, jännitettä kasvattava säkeistö ja karjunnaksi kasvava huipennus, Kuuhulluuden kauneus. Siellä navetassa viettäisin yöni, hiirille laulaisin. – Mun mielestä levy on suunnattu sellaisille tyypeille, jotka jaksavat vielä keskittyä itse musiikkiin ja teksteihin. Crimfall Amain Metal Blade Crimfallin kuusi vuotta rakenneltu kolmosalbumi Amain soi eeppisesti. Onko Yhteys-albumi suoraa jatkumoa aiemmille tekemisillesi. Painted Ruins on ilmeeltään mietiskelevä ja pehmeällä soinnillaan rauhoittava laulukokoelma. 72 SOUNDI Antti Pouta Yhteys M.dulor ”Eksyneet miehet vaahtoa viiksissään.” Pariisin Kevään riveistä tiedettävän Antti Poudan soolodebyytti on Itsenäisyyspäivä-avaukselta löytyvän kaltaisia, välittömästi aivokuoren alle poteroituvia huomioita pullollaan. Hitaan syntsaisena maalailevaan Wasted Acresiin yhdistyy uuden vuosisadan beachboysinen laulu. Soitannollisesti levyn tähdiksi kohoavat kuitenkin rumpali Christopher Bear ja levyn tuottanut basisti Chris Taylor. A Kind Revolutionin myötä The Jamja The Style Council -veteraani on tehnyt enemmän studioalbumeita kuin vanhat bändinsä yhteensä. Yhteys on ajatonta, pakotonta ja äärimmäisen detaljirikasta pop rockia, joka peilaa tekijänsä sielunmaisemaa juuri sellaisesta kulmasta kuin sävelja sanataiteen kiinnostavaksi tekeminen vaatii. Missikisat on nimittäin hyvin epämuodikas yhtye. Tai ylipäänsä niille, jotka tahtovat jotain muuta. Suomirockin ja progen. Sitä tekisi mieli verrata CMX:n tai YUP:n kaltaisiin suuruuksiin, tai sitten niihin muihin modernia suomirockia vuosituhannen vaihteessa soittaneisiin, vähemmän mieluisia muistoja mieleen tuoviin bändeihin, Sadetanssiin, 51koodiaan ja sen sellaisiin. – Antti Pouta olisi kissa maatilalla, vapaana, hyvän ihmisen pihapiirissä. Mutta Missikisoja ei oikein voi verrata mihinkään, koska yhtye on niin oma tapauksensa. Monipuolisesti ja luovasti aaltoileva sinfoninen vyörytys tuo mieleen milloin Rhapsodyn, milloin Nightwishin, Turisaksen, Finntrollin ja mitä milloinkin eikä melodioissa vältytä tyylipuhtaalta suomi-iskelmältäkään. Keille levysi on suunnattu. Omarytmiset biisit ovat mieluummin abstrakteja hahmotelmia kuin konkreettisia iskuja. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri kaiken tämän yhdistelmänä – Crimfall kuulostaa ainoastaan itseltään. Jännittäviä soundeja ja kikkojakin on toki tarjolla, mutta millään Grizzly Bear ei lyö kuulijaansa päin korvia. Erittäin tervetullut lisä suomalaisen rockin uuteen aaltoon. Taidokasta, puoleensavetävää musiikkia, ja hyvin toisenlaista, mihin Suomessa on saanut viime vuosina tottua. Näissä myös oma ääneni kuuluu konkreettisesti. Haaveellisista raadollisiksi äityvistä tarinoista koostuva Yhteys soi täytenä muttei ahtaana ja rytmityskin on kohdillaan; hallusinatorisella nimibiisillä varhaisvuosien Coldplay kohtaa Nuuskamuikkusen, kun taas Olen tottunut pimeään osoittaa, kuinka palkitsevan ahdistavalta voikaan tuntua lojua viimeinen mahdollisuus hukattuna tähtilampun alla. Säveltäjä Viitalan työkalupakista löytyy muun muassa power metalia, black metalia ja pieni rullakebab, eikä musiikin visuaalisuudesta elävä bändi karta erikoisiakaan ratkaisuja, sillä hyvinkin erottuvissa rooleissa kuullaan muun muassa trumpettia, haitaria, munniharppua ja joikausta. Erinomaisen soittotaidon, falsettilaulun, haastavien rytmien, klassikkoriffien, runollisten sanoitusten, luovien biisirakenteiden, hassun nimen. Taiteilijana vielä tänäänkin tinkimättömyyden perikuvasta käyvä Weller on matkan varrella tehnyt moneen suuntaan kurottuneita tyylillisiä kokeiluja, Levyarviot > ...sävellysten jännite kipinöi viimeiseen nuottiin saakka... Äärimmäisen musikaalisesta Amainista saattaa hyvinkin tulla pakanametallin virstanpylväs. Tunnustuksellisesti sykähtelevän Tähtimiehen kautta siivilöidytään osaksi aamuruskoa Me kissat -finaalin pyyhkiessä surut silmistä. – Tavallaan kyllä, sillä olen aina pyrkinyt luomaan vahvaa atmosfääriä ja korostamaan sellaisen tietynlaisen taustatunnelman tärkeyttä. EERO TARMO K u v a: R is to V au ra s Levyarvostelut 7_2017.indd 72 11.8.2017 14.07
Rauhan, myönteisyyden ja yhteisymmärryksen asialla oleminen ei välttämättä vaadi ruusunpunaista folkia eikä trippailevaa psykedeliaa. Otteen keventäminen on tehnyt yhtyeelle muutenkin erittäin hyvää. Levyn pakollinen slovarikaan (Reason To Believe) ei ole imelä. Willie Nelsonin kanssa vedetty nimiraita varoittaa outlaw-elämän olevan kovin yksinäistä. Vuoden kovin. Kekseliäät bassoraidat, sopivasti rikotut kappalerakenteet ja raikkaudessaankin kaihoisat melodiat kertovat paitsi Piercen idearikkaudesta myös näkemyksen tueksi kehittyneestä itsekurista. HANNU LINKOLA HHH ...sävellysten jännite kipinöi viimeiseen nuottiin saakka... Ryhmän neljä studioalbumia esittelevät kekseliästä vanhan koulun kokeellisuutta, joskin kokonaisuuksina ne ovat hivenen hajanaisia. Levyllä on juuri niitä elementtejä, joita usein arviolevyiltäni peräänkuulutan! Biiseissä on kokoa ja eeppisyyttä, mutta ne eivät kuitenkaan tukehdu omaan suuruuteensa. Closer soi kaiutettuna, heleänä, välillä feedbackin kannattelemana ja usein kolmen soinnun pahimpia tavanomaisuuksia vältellen. CD / DI GI TA L LP / DI GI TA L CD / DI GI TA L LP / CD / DI GI TA L UUTUUDET ARTTU TAKALO L’Alliance Takalo Häkellyttävän hienoa musiikkia. Komeat sävellykset On We Sail ja Elements Of Life riipivät kaiken irti The Samurai Of Progin jylhistä ambitioista. Siellä hän seikkailee nytkin. Woo Sé Maman purevan funkin rinnalla Long Long Road on Philly-soulin suuntaan jousitettuna balladina kuin Wellerin Let It Be. Se onkin tervetullut ja kaihoisan kaunis tunnelmapala keskellä muutaman minuutin rockralleja – ja eräs vuoden komeimpia kotimaisia kappaleita. Levy täyttää vanhat tunnusmerkit, mutta ottaa etäisyyttä esityksiä aiemmin vaivanneeseen huomiohakuisuuteen. Koskettavin kaikista on silti akustinen päätössoolonumero Goodbye Michelangelo, jossa Steve nostaa hattua edesmenneelle mentorilleen Guy Clarkille. mutta nyt keskiössä ovat jälleen soulvaikutteet väkevillä funkripauksilla maustettuina. Vaikka tarinat eivät ole riemukkaita, ne voimauttavat. JUSSI NIEMI HHHH Arch Enemy Will To Power Century Media Will To Power on Arch Enemyn nykykokoonpanon ensimmäinen pitkäsoitto ja se lupaa hyvää jatkoa ajatellen. Closer on myös erittäin vilpitön ja positiivista energiaa pursuava pakkaus, jossa tärkeämpää on sydänveri kuin soiton suvereniteetti. Tämän tyylipuhtaasti alle puolituntisen lätyn haluaa pyöräyttää heti uudelleen – ei siksi, että se olisi poikkeuksellisen hyvä vaan koska siitä tulee hyvälle tuulelle. Kappaletasolla orkesterin jälki on ollut parhaimmillaan riemukasta, mutta albumimitassa lähinnä rasittavaa. MAN DUO Orbit Jaakko Eino Kalevin ja Long-Samin uusi tuleminen – Man Duo. Abysmal Thoughtsissa on odottamatonta vetovoimaa, joka piristää mutta houkuttelee myös suhtautumaan musiikkiin vakavasti. Kuitenkin Pierce seisoo niin muusikkona kuin havainnoitsijanakin entistä itsevarmemmin innoittajiensa rinnalla. Pääpaino on popmaisen kevyessä mutta punkin raskaalla kädellä soitetussa kitaramusiikissa, mutta esimerkiksi instrumentaalina tulkittu nimikappale antaisi ymmärtää, että The Phoenix Foundation haluaa venytellä yhä enemmän ilmaisuaan ja tutkia soittotapansa rajoja. SOUNDI 73 Steve Earle & The Dukes So You Wannabe An Outlaw Warner Niin kirjailijana kuin näyttelijänäkin (hieno rooli Treme-sarjassa)kunnostautunut Steve Earle on 80-luvun alkupuolelta asti operoinut countryn, folkin, bluesin ja rockin paaluttamassa tilassa. Jälki ei ole mitenkään radikaalia, mutta mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä enemmän se syvenee. Pitkästä aikaa myös vinyylillä – ensimmäinen painos punainen. Ystävänsä Robert Wyatt vierailee She Moves With The Fayrellä laulajana ja trumpetistina ja One Tearin sielukkuus nettoaa Boy Georgen laulusta. Nyt kaupoissa! ANTERO LINDGREN Blood Red Maan parhaisiin lauluseppiin lukeutuvan Antero Lindgrenin kolmatta levyä on kypsytelty neljä pitkää vuotta ja sen kuulee! PELLE MILJOONA UNITED Olla joku Pelle ja United verevässä iskussa. The Dukes soittaa niin kuin monissa mehuissa marinoidut kehäketut ja koko hoito rullaa konstailematta ilman pienintäkään Nashvillekiiltoa. On se kone! Alissa White-Gluzin puhtaita vokaaleja soisi kuitenkin käytettävän INDIE www.indieco.fi www.facebook.com/indiecofinland CD / LP / DI GI TA L SAXMAN SYRJÄNEN & JUKKA GUSTAVSON Mojomen Luomumusiikin juhlaa! Jazz, blues, soul ja R & B soivat alan mestareiden voimin. Fixin’ To Die kätkee räyhäkkään menoonsa teloitettavan kauhun. Laadukkaan tuotantonsa parhaimmistoon lukeutuvan ja soinnillaan lähelle kuulijaa tulevan A Kind Revolutionin lopuksi Paul Weller pohtii Noel Gallagherilta lainaamansa otsikon The Impossible Idea alla maailman ja oman elämän muuttamisen haasteellisuutta. Karheaäänisen Earlen lahja on osata kirjoittaa syvällisesti ekonomisin, liki traditionaalisin sanakääntein. Elektronista poppia, krautrockia ja funkia. Uhkean levyn viimeistelee Ed Unitskyn häikäisevän komea kansitaide. Uusi levy on yllättävän vivahteikas. Paul Weller kaipaa lempeää vallankumousta haalistumattoman intohimoisesti. Viides ja tuorein teos On We Sail tuntuu kuitenkin täydelliseltä. Sen sävelet ovat röyhkeän tarttuvia, rytmit irvokkaan pirteitä ja äänimaailma pisteliään makeileva. Viime aikoina musiikillisesti paikallaan polkenut yhtye on saanut jostain uutta virtaa – olisikohan soolokitaristi Jeff Loomis sitten tuonut sitä kaivattua tuoreutta tullessaan. Takalo & kumppanit akustisempana ja modernimpana kuin koskaan. MIKKO MERILINNA HHHH The Samurai Of Prog On We Sail Seacrest Kansainvälinen progressiivisen musiikin kokoonpano The Samurai Of Prog pohjaa pitkälti rumpali Kimmo Pörstin, Suomessa viihtyvän italialaisen säveltäjän ja basistin Marco Bernardin sekä yhdysvaltalaisen laulajan ja multiinstrumentalistin Steve Unruhin kimurantteihin näkemyksiin. Syy juontunee elämänkokemuksesta, jota ex-narkkari on saanut seitsemässä avioerossa ja autistipojan isänä. JUHA SEITZ HHHHH The Drums Abysmal Thoughts AntiThe Drums tuntuu provosoivan. Levyarvostelut 7_2017.indd 73 11.8.2017 10.46. Keulahahmo Jonny Piercen sooloprojektiksi pelkistynyt Abysmal Thoughts osoittaa kuitenkin, että The Drumsilla on edellytykset pärjätä myös suurempina annospaloina. Samaan aikaan ilmaisu on kuitenkin ihailtavan vaivatonta, ikään kuin indiepopin kepeimmät konventiot olisivat syntyneet vain kohdatakseen toisensa yhtyeen sävellyksissä. On We Sail seikkailee eheästi valoissa ja varjoissa, jättäen tilaa vivahteikkaalle ilakoinnille. The Waken, Orange Juicen tai The Legendsin ystäville The Drums ei tarjoa vieläkään mitään uutta – eikä varsinkaan mitään mikä syventäisi näiden synnyttämiä tunnejälkiä. PERTTI OJALA HHHH The Phoenix Foundation Closer Waterslide Kotimaiset punktunnelmoitsijat lyövät pöytään epäsuomalaisia melodioita ja indie rockin perinteikkäintä estetiikkaa pursuavan levyn, jollaista ei ole ihan vähän aikaan tullut vastaan näillä leveysasteilla. Sävellysten jännite kipinöi viimeiseen nuottiin saakka, eikä sävyistä löydy moitteen sijaa. Analogisten kosketinsoittimien, viulun ja huilun muodostamat kerrostumat puhaltavat lämpöä täyteläisiin sovituksiin, joihin kitarariffittelyt sekä etenkin Marco Bernardin tanakka Rickenbacker-bassottelu veistävät kulmikkuutta. Riffit ovat koukuttavia ja tilusoolotkin harvinaisen tyylitajuisia. Tässä kohtaa on syytä myös nostaa jälleen hattua Jens Bogrenin modernille, mutta hengittävälle miksaukselle. Miranda Lambertin kanssa laulettu This Is How It Ends purkaa eroa laulaja Allison Moorerista lakonisen filosofisesti vaan ei kuivasti ja viulun leimaama You Broke My Heart voisi olla Hank Williamsin kynästä
Hieman lopputuloksessa hiertää pikkusievyys, tuhdimmalla runttauksella biisit saisivat huomattavasti lisätehoa. Bändi vetää hämmentävän tuoreella otteella vanhaa jenkkipunkkia kuitenkin suomalaisesta hardcore-perinteestä ammentaen. Muusikkojen avustuksella pengottiin äänitearkistoja, mikä laajensi julkaisun tuplaksi runsaine bonuksineen. ANTTI LUUKKANEN Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Biisit ovat kompaktia käyttötavaraa, tasalaatuista mutta vähän liiankin hyvin muotissaan viihtyvää rähinää. Wlodek Gulgowskilta lainattu Love Is Back sekä Chick Corean bravuuri Nite Sprite rullaavat perin vapautuneesti. Poikkeuksellisesti on pakko sanoa, että tämä julkaisu toiminee digitaalisessa formaatissa seiskatuumaista paremmin. Ambientmaisin humina puuttuu tällä kertaa repertuaarista. Basisti Pekka Pohjolan, kosketinsoittaja Olli Ahvenlahden, kitaristi Seppo Tynin sekä rumpali Vesa Aaltosen muodostaman superyhtyeen pitkäsoitto masteroitiin tasapainoiseen juhlakuntoon. Kelpo nelibiisinen nuoren bändin temmellyksestä toki syntyy. Tätä punkin laitaa on vähemmän näillä main viime vuosina harrastettu, joten senkin takia Ein panos merkitään plussarakkeeseen. Tamperelainen Ei houkuttelee nimivalinnallaan keksimään puujalkavitsejä ja sanaleikkejä. Vanhan linjan mukaisesti mukana on jälleen ihan turhia välisoittoja keskellä levyä. Läjä Äijälä on päässyt vauhtiin keskityttyään enimmäkseen elektroprojekteihinsa. Ja niin kuin asiaan kuuluu, perinteet ovat hallussa, klassikot sisäistetty ja rokkenrollin high schoolista valmistuttu. JUHA SEITZ HHHH The Lurking Fear Out Of The Voiceless Grave Century Media Vanhan koulun death metalia Tomas Lindbergin (At The Gates, Disfear) vokaaleilla. No, biisinnimet kuten Koskilainen dystopia, Lyhyt mylly ja Hauho 1918 ehkä antavat osviittaa. Onneksi voimatrio ei ole kuitenkaan jäänyt yhden katsantokannan vangiksi, vaan höystää boogietaan classic rockin pärinällä. Yhtyeen terhakan soundin pohjana on ysärin lopulla tuhoa tehnyt action rock -buumi, niin kuin kymppituumaisen otsakkeesta Ambassadors Of Action voi päätellä. The Backstabbersin juuret ovat pohjoisessa, vaikka yhtye on uudelleen asettautunutkin pääkaupunkiseudulle. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Alkuperäisen levytysrupeaman kaksi ylijäämäkappaletta vihjaavat, että The Groupilla ei ollut pulaa materiaalista. Etenkin Pekka Pohjolan Visitation-albumille samana vuonna päätynyt uhkea Try Joni Ekman & Koira Joni Ekman & Koira Fuck Records London Metropolitan University julkaisi vuonna 2013 tutkimuksen, jossa oli selvitetty, mitkä laulut saivat ihmiset ajamaan liikenteessä hiljempaa ja turvallisemmin. vieläkin enemmän ja monipuolisemmin. VESA SILTANEN HHHH Joni Ekmanin & Koiran kappaleet eivät olisi päässeet kyseiselle listalle. Siinä on oikeastaan kaikki tarvittava, mitä tästä tuoreesta kokoonpanosta on sanomista. Näissä lauluissa ääneen pääsee ääneen se Suomi, jota ei satavuotisjuhlapuheissa kuulla. 74 SOUNDI RETRO K ivesveto Go Gon tuoreimman julkaisun formaattikäänteet olisivat oman artikkelinsa paikka, mutta pääasia on, että uutta tuotantoa on jälleen saatavilla. Jos ihmisellä on ikävä punkimpaan kamaan liukuneen Lindbergin riivattua rääyntää, mutta rapaisilla ja raskailla kuolokitaratiluilla höysLevyarvostelut 7_2017.indd 74 11.8.2017 10.46. Tästä huolimatta Will To Power osoittaa, että Arch Enemy on pitkästä aikaa todella vahvassa iskussa. Ulkoisesti ja sisällöllisesti tyylikkään paketin herkkupalaksi kiillotettiin Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1979 nauhoitettu sessio, jossa yhtye esiintyy Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin säestämänä. Sanoitukset olisi ollut kiintoisaa nähdä, sillä Eetun laulu on melko karskia. Kovin yhtenäistä koko naisuutta niistä ei rakennu, liekö tarkoituskaan. Nopeempi kuin Veijo on julkaistu 12” vinyylinä, cd-versio paisuu edellisen ep:n mukanaolosta lähes kokopitkäksi. Tässä muodossa minimalistisesti V-MOÄ-nimellä esiintyvän musiikkitiedemiehen kokeilunhalu ja rönsyilevyys on tottakai eduksi. Lisäksi sanoituspuolelta löytyy kliseitä ja korneja pätkiä. Pohjoiseen on paikallistettavissa myös kierroksen viimeinen vinyylin siivu. ANTTI GRANLUND HHH To Remember kehittyy komeaksi eepokseksi. Tällä kertaa ollaan vahvasti käsitetaiteen äärellä, kun tuoreella Minuuttibiitti-ep:llä kuullaan nimensä mukaisesti kahdeksan erilaista minuutin kestävää äänikuvaa. Ensikuuntelulla tuntuu, että porukka veivaa taas yhtä ja samaa biisiä, mutta niin vaan löytyy tälläkin kertaa hykerryttävää kulmaa ja toisistaan erottuvia huippuhetkiä. Rockmusiikin raaimpia loukkoja poikkeuksellisen ahkerasti kolunnut Ekman (Lähtevät Kaukojunat, Koiran Näköinen Nainen, The Achtungs, Juice Normaali) on nykyisen Koira-bändinsä kanssa niin sanotussa ytimessä. Vaikka Ekmanin biisit ovat ennemminkin vanhan ruudin uudelleen keksimistä kuin tuntemattomien teiden raivaamista, Joni Ekman & Koira -albumin tarttuvimmat biisit, Takaisin Somerolle ja Rokkaa vaan osoittavat jälleen kerran, että hän osaa halutessaan kirjoittaa myös hienoja pophittejä. Los Mogulosin samannimisen singlen a-puoli, tyhjentävästi nimetty I on horjahteleva mutta tunteellinen punkpäästö. The Group The Group Svart Svart jatkaa kulttuuritekojaan tuomalla uudestaan markkinoille kotimaisen The Groupin ainoaksi jääneen fuusiojazz-albumin vuodelta 1978. Leppoisa vitsailu on kuitenkin yhtyeen II-seiskatuumaisesta kaukana. 60ja 70-luvuilta vaikutteensa hakeva jytärokki raikaa yhtyeen musiikissa virkeästi ja vilpittömästi. Oikeaoppinen, rähjäinen peruspunk viehättää näin pienissä annoksissa, kun tavallisesti vähänkin melodiset punk-tulokkaat tuppaavat lipua enemmän uuden aallon puolelle. B-puolella kuullaan vanha Aivoproteesi-laina Taistelija, jolla soittaa myös alkuperäisen rallin kynäillyt kitaristi Jari Mikkola. Bändin soundi on elävä, rosoinen, raaka – ja tuhnuinenkin, tosin ilmeisen tarkoituksellisena valintana, ei osaamattomuudesta seuranneena pakkona. Levyarviot > ...klassikot sisäistetty ja rokkenrollin high schoolista valmistuttu... On taito itsessään höystää punk rock huumorilla, ja onneksi Kivareiden kappaleissa onkin – usein traaginen – sivujuonne, joten homma ei missään vaiheessa uppoa pohjaan hassutteluksi. Vaikka jamittelu voisi olla villimpääkin, virtaviivaiset loimuttelut täyttävät odotukset. Samoin örinävokaaleissa voisi olla enemmän sävyjä, vaikka se onkin teknisesti moitteetonta. Kärkisijoilla olivat muun muassa Elton Johnin Tiny Dancer, Aerosmithin I Don’t Want To Miss A Thing ja Coldplayn The Scientist
Bonuslevyn suurimpia ilonaiheita ovat varhainen We Can Fuck -versio (huimasti parempi kuin vuonna 1990 julkaistu versio), ytimekäs Possessed ja ihastuttava Wonderful Ass. Tuoreessa Magnetia Orkesteri -projektissaan Pauli Lyytinen yhdistää voimansa trumpetisti Verneri Pohjolan, kontrabasisti Eero Tikkasen sekä rumpali Mika Kallion kanssa ja pakersi levyn, joka pursuilee kaavoista irtautunutta jazzia. Feed The Machine ei saa minua edelleenkään Nickelbackia inhoamaan, mutta ei se myöskään puhuttele. Äänenvoimakkuutta ja bassoa buustaava, ikävän tukkoiselta kuulostava remasterointi ei itseäni miellytä, mutta onneksi levy löytyy hyllystä formaatissa jos toisessakin. Nimensä mukaisesti kylähullumainen kokonaisuus päästää koko bändin kirmailemaan ennakkoluulottomien sävelien laitumilla. Puhaltimien näytökseksi rakentuvassa kokonaisuudessa porisee runsaasti poikamaista veikeyttä. MAPE OLLILA HH Hayseed Dixie Free Your Mind And Your Grass Will Follow Hayseed Dixie Hillbilly-tribuutti AC/ DC:lle vuonna 2001 avasi aikamoiset padot Hayseed Dixien bluegrass-versioiden kymelle jytämusiikista uusimman, kahdennentoista albumin mustan musiikin painotuksiin. Rummuissa kaahaa tietenkin Adrian Erlandsson (At The Gates, The Haunted) ja kieli-instrumenttien varteen on valikoitunut miehiä Lindbergin muista bändeistä kuten Disfear ja Skitsystem. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Orkestraatiot eivät Septicfleshillä ole jälkikäteen lisätty mauste vaan orgaaninen osa äänimaisemaa, jota ilman biisit eivät yksinkertaisesti olisi valmiita. Ainakin Purple Rainin kylkeen on koottu erinomainen valikoima aikakauden herkullisimpia arkistojen aarteita, joilla Princen minimalistinen elektrofunk ja kiihkeä pop soivat kyltymättöminä. Kaksitoista biisiä tasaisen tuimaa, varsin perinteistä, mutta kiistämättömän ärhäkkää ruotsikuoloa lähtee satavarmasti monelle, ja kyllä se lähtee myös allekirjoittaneelle. Sam Cooken A Change Is Gonna Come muuntuu nopeammaksi ralliksi menettämättä sävelmän filosofista hartautta. Jokaisesta kappaleesta pursuaa kaikkensa peliin laittaneen Princen dna:han kirjoitettu tie rockin suurimpien tähtien joukkoon. Free Your Mind And Your Grass Will Follow alkaa suorastaan uhkarohkealla cover-kolmikolla, mutta punaniskaroolinsa omaksuneiden takametsien miesten pokeri pitää erinomaisesti. Pettämättömän tiukkaa, raakaa kamaa tämä kuitenkin on. Tutuista raaka-aineista huolimatta Feed The Machinelta ei kuitenkaan löydy selkeää hittirallia. 03-222 1300 Pikkuilmot 7_17.indd 82 10.8.2017 14.04 Levyarvostelut 7_2017.indd 75 11.8.2017 10.46. ASKO ALANEN HHH Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri I Eclipse Saksofonisti Pauli Lyytinen on uurastanut laajentaakseen katajaisen kansan jazzymmärrystä. Hayseed Dixie ei ole antanut coverointi-formaattinsa vanhentua ja kulahtaa pelkkänä vitsinä, vaikka näkemyksen kapeus alati viekin musiikkia lähemmäs parasta ennen -päivämäärää. Vaikuttaa siltä, että Princen holvia vartioivat tahot on varustettu terveellä järjellä ja hyvällä maulla. Mieleni tekisi väittää, että äänihuulistaan kystan poistattaneen laulaja Chad Kroegerin laulusoundi on muuttunut pikkiriikkisen verran varovaisemmaksi, mutta muilta osin akateemisella tutkimuksellakin maailman vihatuimmaksi todistettu yhtye on entisellään niin hyvässä kuin pahassa. MIKKO MERILÄINEN HHHHH SOUNDI 75 tettynä, Out Of The Voiceless Grave on ihmiselle hyvä. Codex Omega on myös sikäli hassu levy, että huolimatta julmasta pohjavireestään, tulisista tempoistaan ja äärimusiikin keinovalikoimastaan sitä on vaivatonta kuunnella. Septicflesh Codex Omega Season Of Mist Kreikkalainen äärimetallin pioneeri Septicflesh saa kympin täyteen tällä syyskesän upeimmalla death metal -levyllä, joka venyttää niin genrensä kuin yleisemminkin metallimusiikin ilmaisun rajoja. Tuttuun Nickelback-tapaan liian varman päälle pelatulta vaikuttavalta Feed The Machinelta löytyvät kaikki yhtyeen aikaisemmastakin tuotannosta tutut biisireseptit: fuzzisti pöriseviä rokkivetoja, radiohakuisesti särmättömiä altsurokkikappaleita ja tietenkin pari pikkukaupunkiamerikkalaisen sieluun vetoavaa, entisten nuorten takaisin vuosikymmenten taa yksinkertaisempiin aikoihin kaihoavaa nostalgiarenkutusta. 03-222 1300 www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Timanttinen on myös dvd:ltä löytyvä vuoden 1985 keikka, joka on aiemmin julkaistu vain vhskasettina. Erinomainen sävellys Village Fool tihkuu mielenkiintoisia kontrasteja. Niitähän Nickelback on tehnyt kaikille albumeilleen All The Right Reasonsin (2005) Photographista lähtien. MIKKO MERILINNA HHHH Prince Purple Rain (Deluxe) NPG/Warner Voinemme huokaista helpotuksesta. Onko levy erityisen tarpeellinen ja jääkö siitä uniikkeja biisejä mieleen. Asian harrastajan mielestä kokonaisuus saattaisi hyvinkin ansaita ylimääräisen tähden. On toki kutkuttavaa, kun Temptationsin psykedelinen Ball Of Confusion saa leimallisen banjojolkotuksen tueksi Norman Whitfieldin ylimaallisia sovituksia kotikutoisemmat jousitaustat, tai O’Jaysin diskohitti Love Train kulkeekin white trashin sivuraiteita. Bob Marleyn Buffalo Soldier, Marvin Gayen What’s Going On ja Elvis Costellon Oliver’s Army eivät ole ilkkuvan vitsikkäitä parodioita, vaan hersyvästi melodioita vaalivia, pohjimmiltaan asiallisia tulkintoja. Death metal ei ole Septicfleshille kokoelma riffejä ja murinoita vaan pohjavire ja estetiikka, jonka päälle yhtye punoo monipolvista melodista verkkoaan, apunaan orkesteri ja kuoro sekä tinkimättömän tyylitajuinen sovitustaito. Herkullisesti kasarikauden leffatunnaria muistuttava Move It In The Night paljastuu yhtyeen kokkamiehen John Wheelerin tekemäksi. Eipä juuri. Taiteilijan elektroakustiset kokeilut sekä intohimoiset sooloteokset annostelevat vastapainoa kollektiivisille töille, joista herkullisimmat ovat muotoutuneet Elifantreen, Equally Stupidin sekä Raoul Björkenheim Ecstasyn riveissä. Eikä tässä ole mitään humoristista tai ylilyövää – Septicflesh on tyylikkäästi isoa ja dramaattista! Aloituskappale Dante’s Inferno (tietenkin) voisi olla sävelkieleltään elokuvamusiikin legendan Bernard Herrmannin kynästä, ja albumin mestarillisin raita Portrait taas groovaa äkkiväärästi ja naittaa täysin saumattomasti yhteen särökitaroita ja jousisektioita. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Itse 30-vuotias albumi kuulostaa juuri niin ainutlaatuiselta kuin aina ennenkin. SALLA HARJULA HHH Nickelback Feed The Machine BMG Nickelback julkaisee yhdeksännen studioalbuminsa tekemättä muutoksia myyväksi havaittuun kaavaan. Polveilevat esitykset Ljubljana ja Triangulum osoittavat, että ryhmän virtuositeetti palvelee tunnelmia. Yhtyeen dynamiikka vaikuttaa toimivan, joten ajoittain vimmaiseksikin heittäytyvä svengailu purkautuu jäntevin linjoin. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. JUHA SEITZ HHHH RETRO www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Näin musikaalista extreme metal -levyä en muista vastaan tulleen. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh
Ensiferum valmisteli One Man Armyn Astia-studiolla Lappeenrannassa Anssi Kipon kanssa. Niinpä niin. No, jostain alitajunnasta se sitten lähti... – Meillä oli käytettävissä 24 raitaa, mutta Anssi uhkaili ostavansa toisen masiinan, joten seuraavissa sessiossa olisi sitten tarjolla 48 raitaa. For TOTAALISTA LUOMUSOUNDIA, KEIKKA-AGGRESSIOTA JA LIVEGROOVEA SAMI HINKKA ja viisi biisiä, jotka olisin halunnut tehdä: IRON MAIDEN: The Clairvoyant NIGHTWISH: Ghost Love Score DARK TRANQUILLITY: Lethe BJÖRK: Pagan Poetry PINK FLOYD: Echoes (Part 1) K u v a: M ik ae l K ar lb o m Bazook 7_17 taitto.indd 76 10.8.2017 13.20. AC/DC... Sitten kun varteenotettavia kappaleita on sopivasti kasassa niin ruvetaan pähkäilemään levyttämisen ajankohtaa, aloittaa basisti Sami Hinkka. Olin pyöritellyt sitä alkumelodiaa hieman eri muodossa jo jonkin aikaa ja tykkäsin sen sankarillisesta fiiliksestä. Tartuimme härkää sarvista ja äänitimme rummut, bassot, rytmikitarat ja Peten (Lindroos, laulajakitaristi) rähinät kelanauhalle. Anssi heitti jossakin vaiheessa ilmoille myös ajatuksen, että ”jos Kurt Cobainin lauluja olisi tunetettu ja hierottu ikuisuuksiin teknisesti täydellisen oton saamiseksi niin olisiko ne Nirvanan levyt olleet niin hyviä ja koskettavia”. Kaikista näistä aineksista For Those About To Fight For Metal lopulta kasautui, eikä siitä ihan huono ralli tullut! 76 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. hyvä melodia... tribuutti... Sehän harmitti, sillä AC/DC on niitä yhtyeitä, joita tuli kuunneltua jo pikkupoikana. Teksti: Timo Isoaho M aailman ääriin asti kiertueillaan ehtinyt Ensiferum on eräs Suomen kokeneimmista ja ansioituneimmista melodisen death metalin ja folkimman ilmaisun äärellä viihtyvistä yhtyeistä. Anssi siirsi kelalle äänitetyt raidat tietokoneelle, jotta nauha ei kuluisi turhaan ja loput elementit äänitettiin sitten tietokoneelle – raitojen puutteen vuoksi. Painotimme Netalle alusta asti, että hänen pitäisi heittäytyä täysillä mukaan sävellysprosessiin. Pari rallia vedettiin ilman klikkiä ja kolmen biisin basso-osuudet otettiin suoraan rumpuäänityksistä. Kahdenkymmenenkahden vuoden urasta huolimatta meno ja meininki eivät ole vaimenemaan päin. – Meillähän on sävellysprosessi käynnissä oikeastaan koko ajan ja joku yksittäinen biisi saattaa hakea muotoaan jopa useamman vuoden ajan. – No, FTATFFM on yksi levyn tarttuvimmista biiseistä ja siihen liittyy muutenkin tarinoita. – Keskityttiin huomattavasti enemmän fiilikseen ja tulkintaan kuin teknisesti täydellisiin ottoihin ja kaikenlainen editointi jätettiin minimiin. – One Man Armylla hyvin moni asia loksahti kohdalleen, mutta Anssi tahtoi kunnianhimoisena kaverina pistää vieläkin paremmaksi ja sehän kelpasi meille. Ei helvetti, taas yksi Ensiferumiinkin vaikuttanut bändi on päättämässä uraansa... Valtaosa riveistä oli jo valmiina, mutta kertosäe haki vielä muotoaan. Entä mitkä ovat kahden uusimman albumin suurimmat erot. Mietinkin, että tästä olisi siistiä tehdä tribuutti meidän faneille ympäri maailmaa. Perkele, tästähän saadaan toimiva juttu! Äänitin ideasta demon ja muilta tuli vihreää valoa ja jatkoin sen työstämistä. – Anssilla on muutenkin mahtava tapa äänittää mahdollisimman valmista soundia. Those About To Fight For Metal on ainakin ”riittävän hevi” jo otsikoltaan. Rumpuja äänitettäessä koko bändi soitti samaan aikaan livetunnelman maksimoimiseksi. Eteen ponnahti otsikko Brian Johnsonin jäämisestä pois AC/DC:n kiertueelta kuulo-ongelmien vuoksi. Kerrotko hieman myös ensimmäisestä singlelohkaisusta. Oikeastaan päinvastoin: tuore albumi Two Paths laukkaa sellaisella raivolla ja intensiteetillä, että nuoremmat kollegat ovat taatusti ihmeissään. – Netta on virtuoosimainen soittaja – digihaitarin soiton maailmanmestari – ja hänen musiikillinen taustansa on muutenkin hieman erilainen. Ja sieltähän sitten tulikin ideoita, sanoo Hinkka. Ei tehdä todellakaan niin, että ”korjataan se sitten miksauksessa”. Tämän ansiosta hän toi todella raikasta tuulahdusta säveltämiseen. Jäin sitten kerran tree-nien jälkeen rämpyttämään yksin kitaraa ja lueskelin sivusilmällä uutissivustoja. – Lyriikoiden kanssa kävi vähän samanlainen juttu. Ensiferum etsi ”oikeaa fiilistä” myös muilla tavoilla. Sitten olin taas kerran yksin treeniksellä kitaran kanssa ja luin jostakin, että Manowar lopettaa. – Kiipparistimme Emmi Silvennoinen vaihtui tässä välillä digihaitaristi Netta Skogiin. Totaalista luomusoundia, keikka-aggressiota ja -groovea lähdettiin metsästämään ja ainakin omasta mielestä onnistuttiin erittäin hyvin. Yhteistyö sai jatkoa uuden albumin myötä. Tällä metodilla työskenneltäessä kuulee koko ajan, miltä valmis levy tulee suunnilleen kuulostamaan ja miten eri elementit soivat yhdessä. Saapa siis nähdä, tehdäänkö seuraava pitkäsoitto kokonaan analogisesti. – Two Pathsin eräänä suurimpana tavoitteena oli nokittaa edellisellä One Man Army -levyllä alkanut ”mahdollisimman livelevyn kuuloinen studioalbumi” -prosessi. Thunderstruck..
Kyseessä on vuonna 2011 armottoman wöyhötyksen aloittaneen orkesterin wöyhöin julkaisu tähän mennessä, ja sen kunniaksi lähestyimme laulajakitaristi Jussia muutamilla wöyhöillä kysymyksillä. Yhdistelen niitä sitten kokonaisuuteen sopiviksi. syyskuuta starttaavan Rohkeus voittaa järjen -levynjulkkarikiertueen aikana. Luin paljon kaikenlaista ja juoksin loputtoman pitkiä lenkkejä. Jussi, olet siviiliammatiltasi lääkäri ja harrastuksiisi kuuluu pitkien matkojen juokseminen. Veljeytemme täydentää paletin oudon hyvin. Silloin niille käy huonosti. – Jotkut ihmiset tuntevat minut jopa piinallisen sitkeänä kaverina. – Oudoimmat jutut tulevat tapahtumaan Tampereen Olympiasta perjantaina 15. Mistä uuden albumin suurin inspiraatio kumpuaa. Perfektionismi on näissä hommissa joskus rasite ja täytyisi oppia hahmottamaan paremmin, millä jutuilla on lopputuloksen kannalta jotakin merkitystä. JUSSI HYYRYNEN ja viisi sävelteosta, jotka ovat vaikuttaneet vähiten WÖYH!-yhtyeeseen: ANNELI SAARISTO: Tuuli, laivat ja laulu JVG: Voitolla yöhön RICHARD CLAYDERMAN: Zeit Zum Träumen VENOM: Black Metal MEZZOFORTE: Playing For Time Jussi lisää: – Tarkemmin ajateltuna nämähän ovat pahinta wöyhötystä ikinä eli siis tärkeimpiä esikuviamme! KAIKKI PELIIN WÖYHÖMAAILMASSA WÖYH! WÖYH! K u v a: A k i-P ek k a Si n ik o sk i Bazook 7_17 taitto.indd 77 11.8.2017 10.49. Millä tavalla nämä asiat näkyvät ja kuuluvat Wöyh!-yhtyeen tekemisissä. Nyt on nimittäin tulossa ihania kauko-ohjattavia asioita lavalle. Kerroin visioistani rumpalillemme Anssi Nykäselle, joka sitten keksi pyytää Kari Kriikun studioon klarinetteineen. Päähäni välähteli näkymiä okkultistisesta alueesta, jossa asioita tapahtuu hidastetusti ja väärinpäin kuin Andrei Tarkowskin elokuvissa. – Lasikraatteri lähti liikkeelle, kun pohdin avaruusraketin törmäystä maahan valtavalla voimalla. Mitä ovat takaperoiset kuiskaukset. Kertoisitko hieman myös Lasikraatterista ja Kellonpurijasta. SOUNDI 77 TOTAALISTA LUOMUSOUNDIA, KEIKKA-AGGRESSIOTA JA LIVEGROOVEA Mitä sinusta ja Antista pitäisi tietää, jotta Wöyh! avautuisi meille maan matosille entistäkin paremmin. Silloin muodostuisi kraatteri, jonka kuumuus sulattaisi kaiken, lasinsirpaleetkin. syyskuuta. Näin mielessäni noiden lasinpalasten muodostavan valonsäteistä hologrammeja ja se vaikutti varsin kiinnostavalta. Minä taas olen prosessin konservatiivisempi osapuoli ja tehtäväni on pitää paketti kasassa. – Ehkäpä Lokki. – Takaperoisten kuiskausten metsä toimii välietappina ja esteenä päähenkilön matkalla hänen yrittäessään päästä ratkaisemaan ongelmaansa. Tätä taitoa olen yrittänyt kehittää matkan varrella: levyprosessissa tehdään alusta loppuun valintoja, heitetään suurin osa roskiin ja säästetään vain ne oikealta tuntuvat jutut. Magia ja klassiset arkkityypit ovat väkevästi läsnä läpi koko tarinan. Onko mitään ideaa koskaan terminoitu liian wöyhönä. Antin luovuus innostaa ja inspiroi etsimään uudenlaisia näkökulmia teksteihinkin. Wöyhömaailman rakennus etenee kiivaasti! J ussi ja Antti Hyyrysen kipparoiman Wöyh!-yhtyeen kolmas pitkäsoitto KRTKRTK ilmestyy 1. Tyhjyyden ja tylsyyden tiloissa sanoitusideoita alkoikin putkahdella mieleen. Jaksan hioa loputtomiin vaikkapa jotakin yksityiskohtaa, jota 99 prosenttia kuulijoista ei tule ikinä huomaamaan. Lopputulos on lumoava. – Antti on ekspansiivinen visionääri, jolta saan sävelaiheita ja erilaisia kummallisia riffinpätkiä. – Tunnelmiin sopivat sävellykset taas valikoituivat intuition perusteella. – Kellonpurija puolestaan tuunailee kyklooppiluolassaan aikarautoja, joilla se loihtii eläviä olentoja kivipatsaiksi. Toisaalta uskon, että musiikkia voi ja kannattaa tehdä vain kaiken peliin laittamalla. – Mikäänhän ei ole meille esimerkiksi liian villiä, mutta joskus ideat eivät vain toimi. Ainakin se on tehty yleisen hittikappaleen rakennetta kunnioittaen. – Keväällä 2016 päätin, että kolmosalbumi KRTKRTK tulee viimeistelemään IKKILLYKja DWZYREK-albumien aloittaman trilogian. Kellonpurija poukkoilevine komppeineen ja kohkaavine tarinankuljetuksineen lähestyy wöyhötyksen terävintä ydintä. Entä mikä on tavanomaisin kappaleenne. Vielä yksi: mikä on kummallisin asia, joka on tapahtunut keikoillanne
Puhuttiin sitten yhtyeestä välillä poistunut Helena (Haaparanta, laulu) takaisin, maksettiin uuden levyn tekeminen omasta pussista ja tehtiin kaikki viimeisen päälle valmiiksi. – Päästiin mukavasti veren makuun The Writ Of Swordin julkaisun jälkeen. Onneksi ollaan tultu näistä varhaisista ajoista – erityisesti ensilevystä – paljon eteenpäin, kitaristi Jakke Viitala sanoo. Tässä vaiheessa täytyy lähettää kiitokset Ensiferumin Mahille (Markus Toivonen), joka sai työnnettyä materiaalin oikeisiin käsiin Metal Bladen toimistolla. Se on riittänyt, kun biisejä on soitettu keikoilla aika ahkerastikin. JAKKE VIITALA ja viisi CRIMFALLIN taustalla vaikuttavaa albumia: IRON MAIDEN: Seventh Son Of A Seventh Son • DREAM THEATER: Images And Words • SYMPHONY X: Divine Wings Of Tragedy • TURISAS: Varangian Way • MOONSORROW: V: Hävitetty LUNASTUKSEN AIKA CRIMFALL Bazook 7_17 taitto.indd 78 10.8.2017 13.20. Oli Euroopan-kiertueita ja vaikka mitä, mutta homma katkesi kuin kanan lento, kun huomasimme olevamme ilman levytysdiiliä, kertoo laulaja Mikko Häkkinen. Isolta soundaavan Amain-albumin julkaisee maineikas Metal Blade Records. Jokunen vuosi kärvisteltiin ja sitten oltiin kahden vaiheilla, että pistetäänkö bändi pakettiin lopullisesti vai laitetaanko vielä kerran kaikki peliin. – Voisihan tässä luetella vaikka mitä kliseitä luonnosta ja sisusta, mutta omasta mielestäni vahvoja tekijöitä ovat itsekritiikki ja työmoraali. Yksi suuri askel on otettu tuotannossa ja miksauksessa. Tämä toki kuvastaa meidän ”nyt sitten kaikki peliin” -asennetta. Miten Amain vertautuu vanhempiin levyihinne. – Mitään varsinaista pesäeroa vanhaan tyyliin ei pyritty tekemään, mutta haluttiin tehdä hommat kaikin tavoin paremmin. – Nimihän on arkaaista englantia ja se tarkoittaa ”kaikin voimin”. The Writ Of Sword saa odotettua ja ansiokasta jatkoa nyt, kuuden pitkähkön vuoden jälkeen, kun Crimfall julkaisee kolmannen albuminsa. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 78 SOUNDI K u v a: O lli H äk k in en E eppisen folk-vaikutteisen metallin sanansaattaja Crimfall julkaisi As The Path Unfolds... Onneksi edes julkaisee. – Uutta materiaalia rupesi silti syntymään, mutta pientä turhautumista oli kuitenkin myös havaittavissa. Nykypäivänähän on ihan turha lähetellä mitään demoja mailitse tai kirjeitse, joten ensiksi kävimme läpi ne yhtiöt, mihin meillä oli jonkinnäköiset kontaktit. Entä mistä albumin otsikko tulee ja millainen tarina siihen liittyy. -ensilevynsä Napalm Recordsin kautta 2009, kun taas kakkoskiekko The Writ Of Swordin toi markkinoille Spinefarm kahta vuotta myöhemmin. Jos se ei tällä levyllä onnistu niin ei sitten millään! Crimfall ei edusta sitä aivan puhdasverisintä folk metalia, mutta sen verran läheltä liipataan, että käydäänpä vielä tämän ikiaikaisen kysymyksen äärellä: miksi suomalaiset bändit ovat niin äärettömän kovia luita folk metal -ympyröissä. Tuntuu, että tämä uusi äänimaailma palvelee ihan eri tavalla meidän musiikkia ja sävellyksiä, sanoo Häkkinen. Samanlainen meininki jatkuu myös levyn julkaisun jälkeen, sillä eräällä tavalla meidän pitää lunastaa paikkamme uudelleen. – Molemmat vanhemmat levyt ovat jääneet itselläni vähän hyllyyn pölyttymään. Kunnon suomalaisten tapaan paskavuori korvien välissä alkoi kasvaa ja ajauduttiin kommunikaatioongelmiin ja lopulta soittamisestakin katosi hauskuus. Toisaalta myös genren soihtua kantavat maestrot Mäenpäästä Sorvaliin ovat nostaneet riman sen verran korkealle, että sieltä varjosta nouseminen vaatii jo väkevämpää lahjakkuutta ja omistautuneisuutta. – Meillä oli käsissämme melkoisen valmis paketti ennen kuin rupesimme edes lähestymään levy-yhtiöitä uudelleen
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 7 FIN EpicaKadavarNovelists 08-17.indd 1 02.08.17 17:32 Nuclear Blast tulostus.indd 79 10.8.2017 10.29
Kiimaisella vimmalla keulinut biisi jäi näkyvyydestään huolimatta pikkuhitiksi, joita suomikasarin fanaatikot nyt kaivavat nostalgian nälässään YouTubesta pikku kaljapäissään. Rajuilma oli yhtaikaa sekä väliinputoaja, uudisraivaaja että amatöörimäinen porukka alkoholiin ja naisiin viehtyneitä nuoria miehiä, joille musiikki oli tekosyy päästä nauttimaan sen tuomista etuuksista. Rajuilman musiikkia pystyy tänä päivänä kuuntelemaan hyvin pienissä annoksissa. Cullinanin romaanista. Pitkä televisiosarja olisi ehkä ollut parempi idea. Rautaratsun seläs sä sen sijaan tuli ahmittua hotkien. Kerrankin voisi kiittää isoa Holly wood-tuotantoa siitä, ettei se ole ylipitkä, mutta Musta torni on hahmoton sekamelska, jossa tuhansia sivuja Kingin tekstiä on yritetty saada mahtumaan puolentoista tunnin elokuvaan. Tommi Korpela uhkuu karismaa kovan kohtalon kokevana pohjalaismiehenä. Yön ritari -trilogian ja Inceptionin ohjaaja on kuin nykyajan Stanley Kubrick, joka tekee elokuvia taiturimaisin ottein ja täysin tinkimättömästi. AJ Annilan ohjaustyötä ei voi kuin ihailla. Tanskalaisohjaaja Nikolaj Arcel on materiaalin kanssa eksyksissä, eikä hänen näkemyksensä tieteisfantasian ja westernin yhdistelmästä toimi. Kirjoittaja on oikeassa siinä, että suomeksi laulanut heavy rock -bändi oli aikaansa edellä. Ohjaajan taustan huomioon ottaen tuntuu kuitenkin hieman erikoiselta, että hänet on valittu Antti Tuurin romaaniin perustuvan Ikitien ohjaajaksi. Idris Elba on osuva valinta mystisen revolverimiehen rooliin, ja Matthew McConaughey tuntuu myös nauttivan roolistaan tummaäänisenä pahiksena. ANTTI LUUKKANEN JUHO HÄMÄLÄINEN: RAUTARATSUN SELÄSSÄ – RAJUILMAN NOUSU, UHO JA TUHO (DOCENDO, ILMESTYY 21.9.) Keskisuomalaisen törkytehtaan tarina sanoin kuvin_7_2017 -taitto_a.indd 80 11.8.2017 13.02. Clint Eastwood näytteli pääosaa vuoden 1971 elokuvassa, jonka ohjasi Don Siegel (Likai nen Harry). HH LUMOTUT Lumotut (The Beguiled) on toinen filmatisointi Thomas P. Päihdeja sekoilusaagana Rauta ratsun selässä on jossain Spinal Tapin ja The Dirtin välimaastossa. Vaikka loppu on traaginen, ei naurultakaan voi välttyä. Coppola kulkee samoja polkuja kuin Siegel, mutta nyt tarina nähdään naisten näkökulmasta. DUNKIRK Christopher Nolan on tämän hetken merkittävimpiä elokuvaohjaajia, ja Dunkirk on siitä selkeä osoitus. Sofia Coppola (Lost In Translation) on tarttunut samaan teokseen, ja Eastwoodin roolin on perinyt Colin Farrell. HHHHH IKITIE AJ Annila tunnetaan kungfu-seikkailusta Jadesoturi ja kauhuelokuvasta Sauna. Miksi se jäi melkeinpä lähtötelineisiin, oli lähes kokonaan bändin omaa syytä. Kameratyö ja visuaalinen kekseliäisyys ilahduttavat silmää valoine ja varjoineen. Bändin tunnetuin biisi, häkellyttävän tehokas ja mauttomuudessaan nerokkaan ja sietämättömän väliin osuva Naidaan oli varmasti se, josta Rajuilma muistetaan. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Merivoimien upseeria esittävä Kenneth Branagh, One Direction -laulaja Harry Styles ja lentäjää esittävä Tom Hardy tekevät vakuuttavat roolityöt, mutta elokuvan varsinainen tähti on Christopher Nolan, joka hallitsee suvereenisti kaikki elokuvan osaalueet. Katsoja ei tunne elokuvan päätyttyä itseään lainkaan lumotuksi, vaikka kaikki ainekset siihen ovatkin olemassa. Lumotut on upean näköinen ja hallitusti ohjattu elokuva, mutta Coppola tuntuu suhtautuvan roolihahmoihinsa liian etäisesti. Ennakkoluulot ovat kuitenkin turhia. Dunkirk on taattua Nolania: loisteliaasti kuvattu ja kerronnallaan katsojan haastava suurtyö. Ehkä ihan esitetyn kaltaista kulttuurivaihto ei tuolloinkaan normaalisti silti ollut. Eli alkoholista ja naisista. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT J yväskyläläinen Rajuilma ei ehkä suosiossa saavuttanut keskivertomenestyjän tasoa tunnetuimmillaan 1980-luvulla, mutta sen historia kyllä ansaitsee tulla kerrotuksi. Nyt käy niin, että Kingin fanit eivät lämpene elokuvalle, ja kirjasarjaa tuntemattomat eivät saa eeppisestä kertomuksesta mitään käsitystä. Nicole Kidmanin, Kirsten Dunstin ja Ellen Fanningin roolihahmot joutuvat kaikki omalla tavallaan korpraali McBurneyn lumoihin. Ikitie on mitä positiivisin yllätys ja vuoden toistaiseksi parhaita kotimaisia elokuvia Zaida Bergrothin Miamin ohella. HHHH MUSTA TORNI Stephen Kingin kirjasarjasta on odotettu filmatisointia pitkään ja hartaasti. Mukana on myös vapaaehtoisesti Amerikasta työläisten paratiisiin saapuneita siirtolaisia. Toisen maailmansodan laajasta evakuointioperaatiosta kertova elokuva etenee kolmella rinnakkaisella juonikuviolla, ja rakenne on kekseliäs: jalkaväen sotilaista kertova jakso kestää viikon, merelle sijoittuva osuus päivän ja hävittäjälentäjän tarina tunnin, mutta katsojan silmissä ne etenevät samaa tahtia. Ikitie on 1930-luvun Etelä-Pohjanmaalta alkava vaikuttava draama, joka kertoo Jussi Ketolan uskomattoman tarinan. Lapuan liikkeen muiluttajien kyyti vie Ketolan Neuvostoliittoon, missä hän joutuu aloittamaan uuden elämään kolhoosin työntekijänä. Yhdysvaltain sisällissodan aikoihin sijoittuva elokuva kertoo haavoittuneesta sotilaasta, joka saa suojan vihollisen puolella sijaitsevasta tyttökoulusta. Kirja toimii sekä paikallishistoriana, ajankuvana, suomalaisen metallin viitekehyksen määrittäjänä että toki yksittäisenä bändihistoriikkina. Juho Hämäläisen tallentama historiikki kertaa perusasiat, jotka tällä kertaa ovat vain ohuesti musiikillisia. Etenkin raportit Ruotsin-kiertueelta ovat absurdeja, mutta aikaansa nähden myös tavanomaisia. Vahvat näyttelijät eivät kuitenkaan pelasta kokonaisuutta, ja lopputulos on selkeä pettymys
Upeinta näissä albumeissa on se, että kokemukseni mukaan näitä on mahdotonta kuunnella liikaa. Albumit niputetaan usein Enon ”rocklevyiksi”, mikä toki pitää paik kansa suhteutettuna Enon laajaan ambienttuotantoon, mutta samal la se on melkoinen yksinkertaistus. Usein kappaleet ovat melodisia ja rytmikkäitä, svengaaviakin, mut ta vähintään yhtä usein tapahtuu jotain odottamatonta ja haastavaa. Kappaleiden yksityiskohdat ja soundileikittelyt tuntuvat nykyajas sakin jännittäviltä ja tuoreilta. Äänitysses sioiden jälkeen Eno sulkeutui mik sausstudioon ja teki raidoille taiko jaan, usein yhdistellen ja muokaten muusikoiden panosta radikaalisti kin. Toisinaan tenkkapoon edessä turvauduttiin Enon kehitte lemiin Oblique Strategies ongel manratkaisukortteihin. B rian Eno viihtyi Roxy Musicis sa vain kahden albumin ver ran ja syöksyi oitis soolouralle. Kahdella jälkimmäisellä painotus siirtyy koskettimiin ja mu kaan tulee seesteisyyttä ja nyökkä yksiä ambientin suuntaan. Hie noissa poplauluissa ja kekseliäässä soitossa on välitöntä viehätystä, mutta levyt myös kätkevät sisäänsä otetta vältteleviä mysteerejä, jotka vetävät puoleensa vuosikymmenes tä toiseen. MIKKO MERILÄINEN BRIAN ENO: HERE COME THE WARM JETS (1973) TAKING TIGER MOUNTAIN (BY STRATEGY) (1974) ANOTHER GREEN WORLD (1975) BEFORE AND AFTER SCIENCE (1977) Erottamaton nelikko K u v a: So u n d in ar k is to Riverside korjattu.indd 1 15.6.2017 15.25 sanoin kuvin_7_2017 -taitto_a.indd 81 11.8.2017 13.02. Levyistä kuulee sen valtavan innos tuksen ja pirskahtelevan luovuuden, jonka vallassa äänistä ja studion mahdollisuuksista huumaantunut Eno ne loi. Eikä matka olisi voinut kiehtovam min alkaa, sillä nämä nyt täydelli sesti soivina vinyylipainoksina (puolinopeustekniikalla kaiverret tuja, 45kierrosnopeuksisia tupla levyjä) uudelleenjulkaistut neljä al bumia vuosilta 1973–1977 muodos tavat täysin uniikin kokonaisuuden niin Enon uralla kuin popmusiikissa muutenkin. Hän käytti huippumuu sikoita (Robert Fripp, John Wetton, Phil Manzanera, Robert Wyatt, Phil Collins, John Cale ja lukuisat muut) luovasti ja usein improvisaatioon pohjatuen. Yhdessä albumit muodostavat rikkomatto man, keskenään kommunikoivan nelikon. Levyjen ytimessä, etenkin kahdel la ensimmäisellä, on jännittäväksi efektoitujen kitaroiden vetämä glam rock vahvalla art rock paino tuksella
Kukin kai raken taa kuulemastaan omaa uniikkia sekoitustaan, toisin sanoen uutta mu siikkia. Sinä osaat aavistaa kyllä minne, joten anna sen tapahtua. SÄVELTÄMINEN on aina ollut mulla varastamista. Kesän aikana tuli pieteetillä täytettyjä ristikoita toimitukseen niin sähköisesti kuin postin kautta yhteensä yli kaksisataa. Näitä onkin mielenkiintois ta analysoida, että mikä oman biisin musiikillinen idea on mahtanut tulla ja mistä. On pyrittävä hakeutu maan uusien ärsykkeiden pariin, ja oma kuuntelu historia ja musiikillinen mieltymys hoitaa sitten loput. Rohkeasti siis rosvoilemaan! HENRIK ILLIKAINEN Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Viimeisimpänä cocktailina syn tyi yhdistelmä Katsuhiro Otomon Akiraelokuvan soundtrackia ja Brian Wilsonin pahamaineista Fire teosta. Esimerkiksi, kun kuulen jotain tuttua tietyssä sointu käännöksessä, tajuan, että jossain biisissä se purettiin tietyllä tavalla, ja päätän toteuttaa sen omassani samaan tyyliin, alitajuisesti tai en. Ristikon ratkaisseiden kesken arvottiin Sennheiser Momentum Wireless -huippukuulokkeet (arvo 449 euroa). 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Suuret onnittelut! Palkinto lähetetään postissa lähiaikoina. Tämä on kliseistä ”kaikkihan kierrättää” settiä, mutta nyt olen alkanut nähdä siinä itselleni uudenlaisia inspiroivia puolia. Tähän auttoi Elliott Smith ja eräs klippi, jossa hänen kolle gansa muisteli, kuinka Elliott kannusti häntä luottamaan biisiin siten, että antaa sen viedä itsensä loppuun. Tiisu Tuomas Holopaisen ja Johanna Kurkelan Soundin lukijoille tekemä kesäristikko (Soundi 6/2017) sai innostuneen vastaanoton. Samanaikaisesti saatan kuulla, että jossain toisessa sävellyksessä pil kahtava melodian pätkä voisi sopia tuohon päälle. Sen häikäilemättö myyttä olen vähän häpeillyt, mutta nyt oma pääni on viimein antanut moiseen luvan, sillä osasin vihdoin sanal listaa itselleni, miten minun biisit syntyvät. Viimeksi menin mö kille tekemään levyä nimeltä Kuulin Elliott Smithin XO:n. Tämän tietyllä tapaa allekirjoitan, mutta tarkentaisin sitä, miten se sävellys on jo valmiiksi olemassa. Kuulokkeet voitti Aino Stormi-Lundén Turusta. Jokainen biisi on tie tyllä tapaa olemassa ja kun otat sen ensimmäi sen soinnun, se tahtoo päästä jonnekin. Paketista löytyvät: Kynnet: Kaipaa esittelyjä, Tryer: Samaa tarinaa, Missikisat: Hantu Belia Rock/Tiikeri, HÄN: Ulottuvuusportti/Aina samat jätkät ja Tomi Nordlund & Syvä Joki: Maisemia. viimeinen sana -taitto_17_7_a.indd 82 10.8.2017 14.38. Näin kaksi aivan eri maailmaa ovat saattaneet yhdistyä. KESÄRISTIKON RATKAISU Kielen löytäneiden kesken arvotaan tuhti paketti Soit Se Silti levy yhtiön vinyylijulkaisuja. Kun kuulen musiikil lisen ärsykkeen, kor vani haluaa viedä sitä johonkin suuntaan, ja uskon, että se suunta rakentuu kaikesta elämäni aikana kuulemas tani musiikista. Par haimmillaan tekijän sisäinen man keli, jonka läpi ideat murjotaan, voi taata alibin tehdyistä biisivarkauk sista. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Samalta Tiisuhum palta se kylläkin kuulostaa. Jo kainen kuunneltu biisi saattaa tuoda oman säväyksensä tuleviin sävellyksiini, joten siinä hyvä syy kahlata uutta musiikkia jatkuvasti
RAUMA, RAUMA-SALI 17.9. LOHJA, LAURENTIUS-SALI 21.9. LAPPEENRANTA, LAPPEENRANTA-SALI 6.10. HELSINKI, KONEPAJA BRUNO FACEBOOK.COM/ISMOALANKO ISMOALANKO.COM FULLSTEAM.FI SONYMUSIC.FI TARNANEN.FI JULKAISTAAN 8.9.2017 JULKAISTAAN 15.9.2017 Albumi nyt ulkonA! sony tulostus.indd 2 9.8.2017 13.46 _2SD_sisa?kannet_7/2017.indd 1 10.8.2017 9.35. KUOPIO, MUSIIKKIKESKUS 28.10. JYVÄSKYLÄ, KAUPUNGINTEATTERI 19.10. Playground QOTSA tulostus.indd 83 10.8.2017 9.19 I S M O A L A N K O Y K S I N VA N H A L L A 1.9.2017 CD / 2LP ISMO ALANKO YKSIN -KIERTUE 15.9. TURKU, LOGOMO 7.10. TAMPERE, PAKKAHUONE 13.10. SALO, KIVA 22.10. KAUSTINEN, KAUSTINEN-SALI 24.9. OULU, KAUPUNGINTEATTERI 22.9. PIEKSÄMÄKI, POLEENI 29.9. ESPOO, SELLOSALI 16.9. PORI, PORIN TEATTERI 27.10. RAAHE, RAAHESALI 23.9. MIKKELI, MIKAELI 15.10. HYVINKÄÄ, HYVINKÄÄSALI 30.9. TUUSULA, KRAPIN PAJA 21.10. LAHTI SIBELIUSTALO 14.10. HELSINKI, SAVOY TEATTERI 8.10
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 7 FIN ParadiseCOF 08-17_BACKCOVER.indd 1 03.08.17 09:08 takakansi 7_17.indd 84 9.8.2017 10.04 7/ 20 17 9,50 € (sis.alv) ”MEIDÄN BILEEMME OVAT AIKA PIMEITÄ.” So un dI 11 So un dI 11 Q U E E N S O F T H E S T O N E A G E S O U N D I 7 / 2 1 7 T A L V I K U N I N G A S NÄIN TEHTIIN 10-VUOTIAS SCIFI-EEPOS LE EV I AND TH E LEAVING S PAINEET TULEVAT SISÄLTÄ PÄIN IMAGINE DRAGONS KAIVAUTUU MUSIIKIN SIELUUN MICHAEL KIWANUKA EI HUONOJA KEIKKOJA DISCO ENSEMBLE MR X PITKÄSSÄ HAASTATTELUSSA RICHARD STANLEY PAINEET TULEVAT SISÄLTÄ PÄIN IMAGINE DRAGONS KAIVAUTUU MUSIIKIN SIELUUN MICHAEL KIWANUKA EI HUONOJA KEIKKOJA DISCO ENSEMBLE MR X PITKÄSSÄ HAASTATTELUSSA RICHARD STANLEY 50 50 50 TOP TOP TOP kansi_7_2017_g.indd 1 11.8.2017 14.07 _1SD_ulkokannet_7/2017.indd 1 11.8.2017 14.08