Soundi 7/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN BluesPills-HeathKata 08-20_BACKCOVER.indd 1 05.08.20 11:20 Soundi takakansi 7_20.indd 76 13.8.2020 18.23 LÄHIÖ BOTOX 7/ 20 20 9,90 € (sis.alv) VUOTTA S O U N D I 7 / 2 2 So un dI 11 So un dI 11 L Ä H I Ö B O T O X ROSITA LUU COSTELLO HAUTAMÄKI PLUTONIUM 74 BLUES PILLS Popeda-johtaja pitkässä haastattelussa COSTELLO HAUTAMÄKI Merita Berg lataa elämänsä lauluihin ROSITA LUU Mutkaisen tien kautta perille PLUTONIUM 74 Rockia ja lieveilmiöitä BLUES PILLS JARKKO MARTIKAINEN TÄLLÄ KERTAA KUKAAN EI KUOLE JARKKO MARTIKAINEN TÄLLÄ KERTAA KUKAAN EI KUOLE Kansi_7_2020_g.indd 1 14.8.2020 13.38 _1SD_ulkokannet_7_2020.indd 1 14.8.2020 13.39
Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä. MUSIC IS OUR PASSION Soundi.indd 1 10.08.2020 14:01:50 Thomann tulostus.indd 75 13.8.2020 18.22 SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden. SMI_Pearl_2020_225x297mm.indd 9 11.8.2020 15.35 SMI aukeama tulostis.indd 2 13.8.2020 18.22 _2SD_sisa?kannet_7_2020.indd 1 14.8.2020 9.17
0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden. Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. SMI_Pearl_2020_225x297mm.indd 9 11.8.2020 15.35 SMI aukeama tulostis.indd 3 13.8.2020 11.33. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi
Soundi 7/2020 > 6 Pääkirjoitus 8 Peter Green 1946–2020 10 Tapahtuu näinä päivinä 11 Toinen kuvakulma 12 Elämäni soundit: Antti Lötjönen 14 Tarkkailuluokka: Arppa 16 Martti Luther ja muovipussi: Kolmas Nainen 18 Arttu Seppänen 20 Soundi-haastattelu: Costello Hautamäki 26 Lähiöbotox 34 Jarkko Martikainen 39 Rosita Luu 42 Blues Pills 45 Emola-Hatsina String Band 46 Plutonium 74 48 The Gun Club 50 Levyarviot 60 Matti Jasu 66 Bazook Napalm Death Philip Anselmo Silentium 70 Jazz kiinnostaa 72 Sanoin kuvin 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: Ti m o Is o ah o 4 SOUNDI K u v a: P as i N ev al ai ta 20 Costello Hautamäki K u v a: M ar ek Sa b o ga l K u v a: So u n d in ar k is to 34 Jarkko Martikainen K u v a: P in ja P o rv ar i 39 Rosita Luu 46 Plutonium 74 42 Blues Pills K u v a: P at ri c U ll ae u s sisa?lto?_2020_7_a.indd 4 14.8.2020 13.42
Teholla 19.11. Yksin 18.11. Kun Suomi putos puusta & Hallanvaara 11.11. Jäätyneitä lauluja 20.11. Suurimmat ja kauneimmat 1980–2020 ismo40_soundi.indd 1 2.4.2020 15.04 Fullsteam Ismo tulostus.indd 5 14.8.2020 10.06. Synttäribileet 13.11. Harvoin kuultua 1980–2020 21.11. Pulu 14.11. Pulu 17.11. www.ismoalanko.com Liput 49 euroa / ilta – 8 konsertin sarjaliput 350 euroa (rajoitettu erä) Kymmenen konserttia, kahdeksan teemaa, kuusi eri kokoonpanoa: 10.11. Kun Suomi putos puusta & Hallanvaara 12.11
Sävykkäästä kappaleesta on kuitenkin mahdoton löytää orjuutta kannattaneiden Etelävaltioiden ymmärtämistä saati puolustamista. On kuitenkin aina hyväksi, että taideteoksia tutkitaan uudestaan eri aikakausina tarvittaessa kyseenalaistaenkin. Casualties Of Cool: Casualties Of Cool SOUNDI 7/2020 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Badly Drawn Boy: The Hour Of Bewilderbeast Kairon; IRSE!: Polysomn Arppa: Laavalamppuja Amuri: Amuri Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2020_7_a.indd 6 14.8.2020 10.30. On kuitenkin vaarallista lähteä Jamesin henkilökohtaisesta taustasta kumpuavan tulkinnan pohjalta tekemään yhtään laajempia olettamuksia The Night They Drove Old Dixie Downin sanomasta. Omien sanojensa mukaan (Rolling Stonen haastattelussa) poistaakseen laulusta mahdollisuudet tulkita sitä Amerikan konfederaatiota symppaavana teoksena. Se ei tarkoita historian pyyhkimistä saati sensurointia, vaan sen ymmärtämistä. Taide reagoi aikaan 6 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti E lokuun alussa 26-vuotias alabamalaisartisti Early James nousi lavalle Nashvillessä ja esitti oman versionsa The Bandin ikonisesta ja arvostetusta The Night They Drove Old Dixie Down -klassikosta. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Näin kaukaa – maantieteellisesti, ajallisesti ja kulttuurisesti – on myös vaikea samaistua siihen, millaisia keskenään erilaisiakin konnotaatioita tuo vuonna 1969 tehty ja 150 vuoden takaisia tapahtumia kuvaava laulu Yhdysvalloissa herättää. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Hän perusteli tottuneensa kotipuolessaan siihen, että kappaleen ovat omineet Etelävaltioita (”Dixie”) kaiholla muistelevat rasistit. Huomionarvioisaa oli, että James oli muuttanut laulun sanoja melko radikaalisti. Ja miksipä kanadalainen, intiaaniverinen Robbie Robertson olisi sellaista kirjoittanutkaan. Maailma ja asenteet muuttuvat, onneksi, ja taideteosten kokeminen siinä samalla. Early Jamesilla oli täysi oikeus esittää kappaleesta uusi versio, ja hänen motiivejaan tehdä niin on myös hyvin helppo ymmärtää. Kappale kertoo tarinan köyhästä Konfederaation sotilaasta tappion hetkillä, kuvaillen hänen tuntojaan koskettavasti. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 46. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K
Vallila tulostus.indd 7 13.8.2020 16.41
Peter Green ei kuitenkaan ollut enää se Peter Green, joka pysäytti maailman yhdellä ainoalla äänellä. 29.10.1946–25.7.2020 Peter Green Soundin toimittajat kunnioittavat 73-vuotiaana kuolleen brittilegendan muistoa. Hitaammin, keskittyneemmin ja syvemmälle oli hänen ankara ohjenuoransa. Hän oli matkalla kohti jotakin todella suurta. Peter Greenin tarina osoittaa, että tuossa ajassa ehtii tapahtua liikaakin. Hänelle blues oli totuuden etsimistä ja syvimpien tunteiden välittämistä. Peter Green näki syvemmälle bluesin lumoavan pinnan alle. Peter Green oivalsi, että yhteen valittavaan ja itkevään sähkökitaran parkaisuun voi pakata kaiken. Hän ei kitaroidessaan lörpötellyt joutavia vaan antoi soittimen laulaa ääniä, joilla oli merkitys. Elämä jatkui, soittaminenkin. LSD-trippien ja hauraan persoonallisuuden yhdistelmä oli seurauksiltaan traaginen ja Greenin psyyke antoi periksi. Varhaisesta rock’n’rollista sähköiskun saanut ja The Shadows -yhtyeen Hank Marvinia ensimmäisenä kitaraidolinaan fanittaneelle Greenille kävi kuten monelle: blues-kipinä muutti kaiken. Tätä ei voi sanoa yhdestäkään toisesta bluesista eväät omaan rocktähteyteensä ammentaneesta aikalaisikonista. Peter Green oli aikansa sankareista nöyrin. Itä-Lontoossa kasvanut juutalaispoika suhtautui 1960-luvun rock-mullistuksen pohjavirtana pulputtaneeseen juurimusiikkiin totisemmin kuin muut samoilla apajilla kalastelleet nuoret brittimuusikot. N eljä vuotta tuntuu äkkiseltään ajateltuna lyhyeltä vilaukselta ihmisen elämässä. Peter Greenin tapauksessa voi helpottuneena todeta, että kerrankin hurmahenkiset aikalaistodistukset ja myöhemmän historian tuoma perspektiivi puhuvat samaa tarinaa. Peter Green ei jäänyt kuitenkaan bluesin vangiksi. Hän oli myös sisältä rikki räjähtänyt tähti, jonka mielenterveys oli murusina ja ura rockin huipulla paketissa. Mystinen ja synkkämielinen energia väreili Peter Greenin viimeisten Fleetwood Mac -aikojen ja -musiikin ympärillä. Kesällä 1970 Green oli hippikristuksen näköinen palvottu kitarajumala. Beatnikin ja muodikkaan modin risteytykseltä näyttänyt Green oli ujo tulokas raskaassa sarjassa. Hän oli sekä traditiota kunnioittava musiikillinen puritaani että rock-ilmaisun utelias uudistaja. John Mayallin riveissä Eric Claptonin jättämän ammottavan aukon tyynesti paikannut ja kesällä 1967 perustamansa Fleetwood Mac -yhtyeen pomona 1960-luvun brittiläisen bluesaallon taiteelliseen lakipisteeseen nostanut Peter Green on ohittamaton osa rockin tarinaa. Laulaessaan ja soittaessaan hidasta raastoa mollissa tai rehentelevän seksikästä shufflea Peter Green kohosi nopeasti huippulahjakkaasta oppilaasta mestariluokkaan. Mustan Amerikan sähköisesti väreillyt ja tikarin lailla hermoon pistänyt kitarasoundi oli hänelle paljon enemmän kuin poptrendi, kiehtova roolileikki tai musiikillisen pyssysankariuden muoto. Kingin johdolla syntyneessä modernissa kitarabluesissa oli oikeasti kysymys. Spirituaalis-taiteellisessa mielessä tuo matka katkesi jo 1970. Rytmikkääksi tanssimusiikiksi vääntynyt sähköblues oli muotisoundia, jonka röyhkeän itsevarma ja vahvasti eroottinen energia tarjosi vastavoiman sodanjälkeisen Englannin ankeudelle. Vuonna 1969 ilmestynyt Then Play On –albumi ja sen ympärillä julkaistut singlet olivat jo toista maata. Hän oli erinomainen laulaja ja säveltäjä, joka näki musiikin laajemmassa kuvassa, ei kitarismiaan haastavana soittoteknisenä esteratana. Hänen jäsennetty ja ajatuksellisesti kirkkaaksi pelkistetty soittonsa tutki aina olennaista. Greenin taiteessa soi ristiriita. Hän ymmärsi, mistä T-Bone Walkerin ja B.B. Hänen ansionsa avautuvat sekä nostalgisella sukupolvikokemuksella että ilman. – PEKKA LAINE 8 SOUNDI K u v a: N ic k C o n ta d o r/ W ik im ed ia C o m m o n s Peter Green -taitto.indd 8 14.8.2020 13.42. Hän ei rakentanut mustan musiikin muotokielestä spektaakkelia tai kehikkoa omien soitannollisten jonglööritaitojensa esittelylle. Fleetwood Macin ensimmäiset kaksi levyä olivat vimmaisessa energisyydessäänkin lähes lestadiolaista bluesin palvontaa. Kesällä vuonna 1966 Peter Allen Greenbaum pestattiin vakituiseksi jäseneksi John Mayallin Bluesbreakersyhtyeeseen, brittibluesin kunnioitettuun korkeakouluun. Hän oli parhaimmillaan yhtä hyvä kuin esikuvansa
ANTTI MARTTINEN Oh Well (Fleetwood Mac: Then Play On, 1969) Kaksiosainen sävellys esittelee herkullisella tavalla Peter Greenin monipuolista kitarointia. Rouheasta bluesrockista päästään mutkitta keskiaikaisiin tunnelmiin. JUSSI NIEMI Love That Burns (Fleetwood Mac: Mr. Peter Greenin tyy lin voi sanoa olevan täydellinen yhdistelmä Otis Rushin tuskaista intohimoa, B.B. Wonderful, 1968) Sydäntäriipivä slovari, jonka vangiksi jää heti alun kitara introsta. JUHA SEITZ Jumping At Shadows (Fleetwood Mac: Live In Boston, 1970/1985) Pidättyväiseen ahdistukseen ja rujoon kauneuteen nojaava blueshituri ei ole Greenin oma sävellys, mutta sen verevä liveversio henkii hämmentävän osuvasti nerokkaan kita risti–laulajan melankolista mielenmaisemaa. ARTTU TOLONEN The Supernatural (John Mayall & The Bluesbreakers: A Hard Road, 1967) Kun brittibändit ja kitaristit vasta hakivat valkoisia blues linjauksiaan, lontoolainen kisälli liiti jo korkealla kitaransa sävel ja sointusfääreissä ja laskeutui laulussaan multa maan ja kovien katujen tasalle hivelevämmin ja värisyttä vämmin kuin kukaan muu. Raidalla kuullaan myös Greenin riipaisevaa laulua ja vierailevia puhaltimia sekä tulevan Fleetwood Mac kosketinsoittajan Christine Perfectin pianoa. ESIMERKKEJÄ PETER GREENIN AINUTLAATUISUUDESTA www.soundi.fi/soittolistat KUUNTELE: A Fool No More (Peter Green: In The Skies, 1976) Jos tästä ei tule kylmiä väreitä, niin lääkäriin ja vähän äkkiä! Ajan seisauttavaa intensiteettiä. Kiihkeän sähköinen, vahvan riffipohjainen jamittelu kehittyy kuulaaksi loi mutteluksi, jossa on klassisen musiikin ja folkin sävyjä. ASKO ALANEN If You Be My Baby (Fleetwood Mac: Mr. ESA KULONIEMI Zultan Rock Beat series 20% zinc 80% copper 100% passion Inferno_Soundi_ExtraPage.indd 1 10.08.2020 14:02:29 Peter Green -taitto.indd 9 13.8.2020 13.45. Wonderful, 1968) Peter Greenin tapansa mukaan pelkästään olennaiseen kes kittyvä blueskitarointi tihkuu rakkaudenkaipuuta. Kingin eleganttia ekonomisuutta ja Hank Marvinin kaiutettua melodisuutta, mutta olennai sempaa on, että Peter ymmärsi ja aisti bluesin syvimmällä mystisellä tasolla. TOMI NORDLUND Man Of The World (single,1969) Peter Green oli kitarasankariksi harvinaisen sävykäs lau laja sekä loistava säveltäjä, kuten Man Of The World niin vastaansanomattomasti todistaa
lokakuuta. Esimerkiksi tämmöistä: The Clashin keikkaan huipentuva White Riot -dokumentti kertoo 1970-luvun lopulla Britanniassa nousseesta Rock Against Racism -liikkeestä. Uskon sen myös kuuluvan: pitkäsoitto on tilinpäätös itselleni hyvin määrittelevästä ja rajatusta ajanja elämänjaksosta. Rakkautta, Anarkiaa ja musiikkia K u v a: Jo o n at an K u is m a, M at th ia s Tö rn gr en , Sa il a Se m er i K u v a: H et ta K o m i uutiset_2020_7_a.indd 10 14.8.2020 13.43. järjestettävän Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin ohjelmistossa on tänäkin vuonna runsaasti musiikkiaiheista tarjontaa. Once Were Brothers kertaa The Band -yhtyeen tarinan kitaristi-lauluntekijä Robbie Robertsonin näkökulmasta. – Pohjimmiltaan kyse on joka tapauksessa poplevystä – ja sellaisen minä nimenomaan halusinkin tehdä! TEKSTI: TIMO ISOAHO Elokuvateattereissa ympäri Helsinkiä 17.–27.9. – Kun pääbändiemme kiertueet viime keväänä peruuntuivat, yhtäkkiä käsissä olikin runsaasti aikaa. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Korona synnytti nimekkään metallikokoonpanon Red Wolf on uusi yhtye, jossa vaikuttavat kitaristi Euge Valovirta (Cyhra ja monta muuta), laulaja-kitaristi Samy Elbanna (Lost Society), basisti Janne Joutsenniemi (Stone ja monta muuta) ja rumpali Adde Larsson (Cyhra). Tuttu ruotsalaisrumpali Adde Larsson ilmoitti diggaavansa näistä raakileista ja vuonna 2018 ilmestyneestä Easy It Does -soolo levystäni, kertoo Valovirta. Miten vertaisit soolomateriaaliasi vaikkapa The Pansiesiin. Julkaisen ensimmäistä kertaa musiikkia omalla nimelläni, ja se toki aiheuttaa ylpeyden tunnetta, mutta onhan tämä myös erittäin jännää, sanoo Shingler. lokakuuta. Molemmat lupautuivat mukaan samalta istumalta. Millaiselta ajanjaksolta sooloalbumin kappaleet ovat peräisin. – Keskustelin muiden herrojen kanssa aiheesta sen verran, että olisihan se kiva raapaista joku keikkakin. Tiedostan silti sen, että nämä biisit ovat varmasti lähempänä omia musiikillisia juuriani kuin omasta kuplastani kykenen näkemään, sanoo Shingler. Shinglerin soololevy Strange Security ilmestyy 2. Sitten perustimmekin The Lieblingsin, ja sen parissa vierähti useampi vuosi, muusikko kertoo. – Tämän lokakuussa julkaistavan soolon materiaali syntyi pääosin kesän 2019 ja kevään 2020 välisenä aikana. Run Uje Run -komedia sekoittaa totta ja tarua kertoessaan odottamattoman sairauden kohtaavasta Doktor Kosmos -yhtyeen johtohahmosta Uje Brandeliuksesta. Ensimmäinen singlelohkaisu Crossing The Line puolestaan julkaistaan 2. Entä nähdäänkö Red Wolf jonakin päivänä myös lavalla. – Uuden albumin ytimestä löytyy kokeilunhalua ja keskenään hyvinkin erilaisten vaikutteiden yhteensovittamista. – Crossing The Line oli ensimmäinen valmis Red Wolf -biisi, ja se antoi vahvoja suuntaviivoja levyn muulle materiaalille, sanoo Valovirta. Palkitun Mogul Mowglin keskiössä on brittläis-pakistanilainen räppäri, joka sairastuu maailmankiertueen kynnyksellä. – Julkaisin taannoin YouTubekanavallani 1–2 minuutin mittaisia riffiryppäitä ja muita aihioita. Nyt on tullut pitkän linjan artistin ensimmäisen oman albumin aika. Monipuolisen groove metalin parissa ansiokkaasti seikkailevan Red Wolfin debyyttialbumi Sessions Vol. Jo tuolloin kasassa oli levyllinen kappaleita, mutta jokin materiaalissa ei lopulta tyydyttänyt. – Bändeillä on usein kollektiivinen identiteetti, jonka taakse voi tarvittaessa mennä piiloon. – Ensimmäisen kerran aloin työstämään sooloa Montevideo-yhtyeen lopetettua vuonna 2009. Max Richter’s Sleep -dokumentti taltioi säveltäjän uniteoksen live-esityksen valmistumista Los Angelesin Grand Park -puistossa. Kliseisesti voisi todeta, että aika ei vielä tuolloin ollut kypsä. 1 ilmestyy 14. Yellow Rose kertoo 17-vuotiaan Texasissa paperittomana elävänä filippiiniläisen Rosen unelmista päästä country-artistiksi. syyskuuta, mutta kappaleesta tehtyyn vi deoon voi tutustua Soundin nettisivulla jo nyt. Nyt ei voi. Jos siis koronatilanne joskus sallii ja aikataulut natsaavat, niin Red Wolf saattaa hyvinkin nousta estradille! TEKSTI: TIMO ISOAHO Sam Shingler julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa Helsinkiläinen muusikko ja lauluntekijä Sam Shingler on menneiden vuosien aikana vaikuttanut lukuisissa yh tyeissä, joista mainittakoon vaikkapa The Pansies, The Lieblings, Husky Rescue ja Shadowplay. Päätin sitten kasata mainituista klipeistä kokonaisia biisejä, ja Adde soitti niihin sitten rumpuosuudet. – Seuraavaksi päätin tiedustella mukaan Samya sekä Jannea, jonka kanssa soitin jo takavuosina Suburban Tribe -yhtyeessä
Ensimmäinen single, parisuhdeväkivallasta kertova Tee se itse ilmestyi kesäkuussa, ja seuraava single Ne tulivat isäni maalle on luvassa syys–lokakuun vaihteessa. Paljon aitoja instrumentteja ja ison maailman meininkiä, naurahtaa Louhimo. – Hyvinkin monipuolista! Olen kuvaillut musiikkia soulilla kyllästetyksi bluesrockiksi kantri vivahtein, Louhimo sanoo. – Lisäksi albumin äänimaailmaa värittävät esimerkiksi torvija viulusektio sekä joukko taustalaulajia. – Sanoitukset taas muodostavat eräänlaisen omiin kokemuksiini pohjautuvan fantasiatarinan. – Tuleva pitkäsoitto sai varsinaisen alkusysäyksensä vuonna 2018, mutta olenhan minä haaveillut omasta levystä jo ainakin kymmenen vuoden ajan, kertoo Louhimo. Millaista materiaalia on luvassa. Maustetytöt ei vitkuttele uutiset_2020_7_a.indd 11 14.8.2020 9.08. Kuulija pääsee heti pitkäsoiton alkajaisiksi hyppäämään minun pääni sisäiseen universumiin, ja siitä alkaakin sitten aikamoinen seikkailu! Eternal Wheel Of Time And Space -levyyn liittyy myös mittava ennakkomyyntikampanja, joka kestää lokakuun loppuun asti. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Noora Louhimo valmistelee soololevyä Uusia kappaleita parhaillaan kirjoittavan Battle Beastin komeaäänisenä laulajana tunnetuksi tullut Noora Louhimo julkaisee ensimmäisen soololevynsä ensi helmikuussa. – Ennakkoon pystyy tilaamaan erilaisia vinyylija digibundle -paketteja. TEKSTI: TIMO ISOAHO Viime vuoden lokakuussa Kaikki tiet vievät Peltolaan -debyyttinsä julkaissut Maustetytöt valmistautuu jo toisen pitkäsoiton julkaisuun. Noora Louhimo Experience -kokoonpanon debyyttilevy on nimeltään Eternal Wheel Of Time And Space, ja sen soittoosuuksista vastaavat rumpali Juuso Raatikainen, kitaristit JC Halttunen sekä Samuli Erkkilä ja basisti A-P Kauppinen. Kalifornia-Keken tuottama albumi on tarkoitus saada kauppoihin vielä kuluvan vuoden aikana. Kaikki kampanjaan osallistuneet saavat nimensä myös albumin kansilehteen, kertoo Louhimo
Meitä seurasi tanskalainen TysTys. Jaco Pastoriuksen soololevy mullisti mieleni sittemmin. Parhaat arviot osuvat hyvin musiikin keskeisiin painopisteisiin, enkä ole pöyristynyt, jos joku on kuullut soittoamme ihan omalla tavallaan. ILMILIEKKI QUARTETIN KANSSA TEHTY YHTEINEN LÖYTÖ TysTys Go Get Some – Oltiin elämännälkäisinä nuorina Bathissa Englannissa festarilla 2005. Ja tulen kuuntelemaan. Elämäni soundit 12 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Antti Lötjönen ALBUMI, JONKA TEOSSA TOIVOISIN OLLEENI MUKANA Coltrane "Live” At The Village Vanguard – 60-luvun Coltrane lienee se muusikko jonka livepresenssin kokemista eniten toivoisin. Piireissä hiphop-musaa seurattiin tarkasti ja samplemaailma johdatti myös funkja jazzmusiikin pariin. Ne eivät useinkaan palvele yhtyesoiton kokonaisuutta musiikissani. Sillä on sämplätty Coltrane & Hartmania, josta tuli myöhemmin minulle tärkeä levy. Kuusivuotiaana. Kuuntelen edelleen. Kinusin sen vanhemmiltani heti sen ilmestyessä 1986. VOIMAKUUNTELUSSA, KUN OMA QUARTET EAST AKTIVOITUI Bill McHenry Roses – Omaa linjaansa vetävää McHenryä kuuntelin paljon. – Hankalaksi meni, mutta onneksi tärkeimmät PoriJazzin ja G Livelabien keikat saatiin siirrettyä ensi kesään, syksyyn tai alkuvuoteen, Antti huokaa. Muutoin puhaltajat (Verneri Pohjola, Mikko Innanen, Jussi Kannaste) ottavat solistisen vastuun. Sitä voi syyttää siitä, että yritin tosissani alalle. Kuulija ei aina huomaa pohjalla poreilevia pieniä kuvioita, mutta basso on aivan oleellisesti sen musan perustuksessa. Tosin joskus kantaisin keikoille mieluummin sähköbassoa kuin ”koirankoppia”. – Minulla on tuossa Aija Puurtiselta ostamani Höfnerin viulubasso, Lama-punkkarin entinen. Rummuissa yksi ikisuosikeistani Paul Motian. Keikkojen lykkääntyessä piti tyytyä kekriin suopeiden levyarvioiden ilotulituksessa. Mutaveijarien kekseliäs Nyt mennään! soi nyt repeatilla kaksija viisivuotiaiden tyttäriemme valintana. – Alqen vastaanotto on piristänyt mieltä erittäin paljon. Nimihitin lisäksi mieleen on syöpynyt älppärin juliste, jonka huoneeni seinälle kunniapaikalle ripustin. Otelaudan lihasmuistini on kuitenkin kontrabassoon mukautunut, sen sointivärien ja ekspressiivisten äänien hakuun. Odotukset olivat korkealla Five Corners Quintetin ja Ilmiliekki Quartetin innostavien näyttöjen jälkeen. Jokaista hetkeä pitäisi muistaa ja osata arvostaa. ALBUMI, JOKA JOHDATTI BASSON VALINTAAN PÄÄSOITTIMEKSI Red Hot Chili Peppers Blood, Sugar, Sex, Magik – Hurautti minut bassonsoittoon ollessani ehkä 11-vuotias, ja trumpetti jäi taka-alalle. Bonuksena Eric Dolphy ja kaikkien aikojen legendaarisin jazzklubi parhaina päivinään. VARHAISIN LEVY, JOKA HERÄTTI MUSIIKKIKIINNOSTUKSEN Europe The Final Countdown – Ensimmäinen oma levyni. Sähköbassonsoittoa uudistava virtuoosilevy on myös musiikillisesti ja taiteellisesti erittäin vahva. ALBUMI, JOKA PALAUTTAA MIELEEN KUOPION SKEITTIPIIRIT The Pharcyde Bizarre Ride II The Pharcyde – Nuoruuteni 90-luvulla sisälsi tavoitteellisen ja aktiivisen skeittausjakson. Eikä Elvin Jonesin ja McCoy Tynerin mukanaolo varsinaisesti haittaa. Taiteellinen perusratkaisunihan on, että kappaleissa ei ole bassosooloja. U uden vuosituhannen jazz-sukupolven kärkikaartiin kuuluvan Antti Lötjösen piti huhtikuussa juhlia 40-vuotispäivää julkistamalla Quintet East -yhtyeensä debyyttilevy Alqe. Emotionaalisesti meihin ilmiliekkiläisiin vaikuttavat pitkälti samat musiikilliset asiat. ”If you look back and listen to all the records I've made, they're not really about jazz. (Quintet East, Ilmiliekki Quartet) K u v a: Tu o m as Ti m o n en Elämäni soundit 7_20.indd 12 13.8.2020 18.34. MINUN ELÄMÄNI RAKKAUDEN LEVY Pepe & Paradise Niin vähän on aikaa – Minun ja puolisoni, elämäni rakkauden, yhteinen levy. Myös Ornetten alumnikvartetti Old And New Dreams toimi vahvana inspiraationa yhtyeelleni, joka kasvoi kvintetiksi puupuhallinnero Mikko Innasen myötä. They're about beautiful music”. Keikan jälkeen joka silmäkulma kiilteli oudosti. Viime aikoina olen soittanut bassokitaraa lähinnä studiotöissä, kuten elokuvamusiikissa. Upeita Otto Donnerin sävellyksiä ja sovituksia hienoihin teksteihin. – Levyllä on kaksi lyhyttä soolobassoteosta. Siksi yhtye toimii ja nauttii yhdessä soittamisesta edelleen. Silti en juurikaan soita sähköbassoa, vaikka Beatle-Paulin hyvällä tavalla ”huono” plonks-soundi viehättää. – Onhan itselleni joitakin pienempiä keikkoja järjestynyt, joilla olen saanut levyäkin myyntiin. Tavallaan soitan vähän koko ajan sooloa, sointukulun avointa variaatiota ja jatkuvaa improvisaatiota. Antin kypsyttämä visio bassonsoitosta ja yhtyeen johtamisesta täytti lupaukset jazzkonventioita muokkaavilla omilla ideoilla kruunattuna. Bizarre Rideen palaan edelleen. Hienosti esitettynä. ERITYINEN SUOSIKKINI BASISTINA JA MUSIIKINTEKIJÄNÄ Charlie Haden & The Liberation Music Orchestra Ballad Of The Fallen – Haden on itselleni tärkeä basisti, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja, joka loi ennakkoluulotonta, tunnetasolla operoivaa, vahvaa musiikkia, genrerajoista piittaamatta
KLO 19 VERNERI POHJOLA QUARTET TO 17.9. KLO 19 MICHAEL MONROE AKUSTISESTI TO 24.9. KATSO KAIKKI TAPAHTUMAT: SELLOSALI.FI PE 4.9. KLO 19 HOEDOWN: ILTA THE BANDILLE KE 9.9. KLO 19 EMEL MATHLOUTHI (TN) KE 23.9. KLO 19 LAULUN TAKAA -KLUBI: AKI TYKKI PE 11.9. KLO 19 HANNU SALAMA & VAPAAT RADIKAALIT PE 25.9. KLO 19 IIRO RANTALA: MY FINNISH CALENDAR TI 15.9. KLO 19 RAJATON SYKSY PE 30.10. KLO 19 ATOMIROTTA Sellosali tulostus.indd 13 13.8.2020 16.18. KLO 19 SIR ELWOODIN HILJAISET VÄRIT TO 29.10. KLO 19 ILTA ADELEN MUSIIKIN PARISSA KE 30.9. KLO 19 TUOMO & MARKUS PE 20.11. KLO 19 SOPHIE ZELMANI (SWE) KE 4.11. KLO 19 MIKAEL GABRIEL KE 18.11. KLO 19 MAIJA VILKKUMAA AKUSTISESTI KE 11.11. BREATHLESS SOITTONIEKANAUKIO 1 A, ESPOO I SELLOSALI.FI SYKSY 2020 TO 8.10. KLO 19 MAUSTETYTÖT LA 17.10. KLO 19 ANTTI RAILIO & JP LEPPÄLUOTO: ENSI-ILTA! TO 22.10. KLO 19 IRINA BJÖRKLUND – BARELY ANN-MARI KE 21.10. KLO 19 DALINDÈO: DARK MONEY TO 1.10. KLO 19 ESA PULLIAINEN W/ MR
14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Palataan vielä Kokkolan Ykspihlajaan, Airolan kotikulmille. Paikkaa pyörittää Airolan äiti Outi – näyttelijä hänkin. Ja lahjakas bändi sparraa myös itseäni eteenpäin. – Tietenkin Helsinkiin muutettuani olen pohtinut, onko käsitykseni muusta Suomesta samentunut… Mutta sitten on aina yhtä hienoa käydä pienillä paikkakunnilla keikoilla ja todeta, että sielläkin on mahtava meininki. – Ammattimuusikoista luullaan, että ne on maailman kiireisimpiä, mutta aina kannattaa kysyä! Jos he kieltäytyvät, voi kysyä jotakin toista. TEKSTI: MIKAEL MATTILA Laulunteon ensikertalainen sai aseveljikseen sukupolvensa kovimmat tekijät. ”Lahjakas bändi sparraa myös itseäni eteenpäin.” keikkoja kuin teatteriakin. Lämmitti, kun keikkaa kädet puuskassa seurannut, sellainen päälle 70-vuotias herra tuli jälkeenpäin kehumaan, että hienoa musaa oli. A-PUOLI Arppa Googlen opettama biisintekijä LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti K oronakesä sai suomalaiset oivaltamaan, että kotimaassakin on nähtävää. – Kommuunissani asui pari musikaalista jäbää, ja meillä oli piano. En haluaisi sillä lailla erotella näitä kahta asiaa. Airolan musiikissa kuuluu tietty seepiasävy, mutta mitenkään ”maakuntamaista” se ei ole. Enemmän helisevää folk rock -soundia voisi verrata paitsi aikalaiseen Antti Autioon, myös Matti Johannes Koivuun tai Pekka Strengiin. Kaupunginosan sydämeksi on muodostunut Kahvila Saha, jossa järjestetään niin facebook.com/arppamusic K u v a: R o n ja Si it o n en tarkkis_Arppa.indd 14 13.8.2020 13.47. Tämä tykästyi, ja ehdotti bändiin bastistiksi Syskofrenian Antti Ahoniemeä ja kitaraan joka paikan ammattilaista Ville-Veikko Airaniemeä. Airola nostaa Sahan esimerkiksi verevästä paikalliskulttuurista. Sellaisen suosio on kasvamaan päin. – Lapsuudenkodissani kuunneltiin paljon Liisa Tavia, Tamara Lundia ja muuta vanhempaa iskelmää… Ennen kaikkea vaikutteeni ovat aika biisikohtaisia. Juuri ilmestynyttä Laavalamppuja-debyyttiä saapui vielä tuottamaan Väinö ”J. Ensin hän skeittasi, myös vähän näytteli. Olavin biisejä olen soitellut paljon pianolla. Ei siinä sen kummempaa. Katselin Googlesta, että mitenkähän tätä soitetaan, ja sitten aika automaattisesti päädyin tekemään biisejä. Hän soitti kappaleitaan tuoreelle rumpalitutulleen, OK:KO ja Syskofrenia -yhtyeistäkin tiedetylle Okko Saastamoiselle. – Olimme siellä heinäkuussa keikalla. Aikamoista. Vaikka tykkäänkin pienimuotoisista kahvilakeikoista, niin siellä meno äityi ihan rokkaamiseksi! Tajusin ehkä ensimmäistä kertaa, että mun jutut kiinnostaa Kokkolassakin. Turun skeittiyhteisön kautta hän kuitenkin innostui laulunteosta. Aaro ”Arppa” Airola on äskettäin ollut keikalla Kannuksen Kahvibaarissa. Maakuntamatkailun buumi on sopinut yksiin myös kotimaisen popin trendin kanssa, jossa kasvukeskuksista syrjään kaipaavat niin Arttu Wiskari kuin Litku Klemettikin. Lauluäänessä häivähtää Olavi Uusivirta. ”Menkää vaan, ei meitä kiinnosta Helsingin hulina”, laulaa myös Airola – lauluntekijä, joka muutti kotoaan Kokkolasta Turun kautta Helsinkiin pari vuotta sitten. Airola ei ole aina tehnyt musiikkia. – Aluksi mä olinkin, että miksi te edes soitatte mun kanssa! Mutta näköjään jätkät tykkää mun musasta. – Siellä oli tupa ihan täynnä. Karjalaisen poika” Karjalainen
DEVIN TOWNSEND [CAN] BODOM AFTER MIDNIGHT [FI] INSOMNIUM [FI] MOKOMA [FI] BEAST IN BLACK [FI] SYMPHONY X [USA] ELUVEITIE [CH] JINJER [UA] LOST SOCIETY [FI] BELZEBUBS [FI] HIGH ON FIRE [USA] PERTURBATOR [FR] ORANSSI PAZUZU [FI] VLTIMAS [USA] GAAHLS WYRD [NO] [USA] [USA] SUVILAHTI HELSINKI JULY 2 JULY 4 2021 T U S K A . F I 3 DAY TICKET from 159€ GET YOUR TICKETS FROM FME Inferno.indd 15 13.8.2020 16.25
Hanhi niemi on parhaimmillaan miljöökuvaajana, eikä häntä ole ainakaan haitannut se, että pohjalaistausta on tarjonnut miljöitä, jotka eroavat virkistävästi rockissa yleensä kuvatuista. Teksti: Niko Peltonen RAKENNEMUUTOS POHJALAISEEN TAPAAN Kolmas Nainen: Paskanhajua (1992) ”Kirkuen juoksevat karkuun ne, joilla on tapana valittaa suomalaisen musiikin ja yleensäkin taiteen liiasta arkirealistisuudesta.” martti luther 7_2020 -taitto_a.indd 16 13.8.2020 13.48. Mutta pari vuotta myöhemmin yhtyeen menestyskautta jatkaneelta Tiheän sisään -albumilta löytyy niin ikään varsin tunnettu laulu, jota voi pitää Hanhiniemen definitiivisenä analyysinä kehityskuluista, joita hän on kaiketi kotiseudullaan todistanut. Rakennemuutoksesta, elinkeinojen muutoksesta, on toki silti kysymys. Vauraalla ja itsetietoisella Pohjanmaalla isojen talojen isäntien ei ollut pakko muuttaa leivän perässä kaupunkiin, ja jos lapset sinne muuttivatkin, tekivät he niin rinta rottingilla: ”Esikoiset aikoinaan läksi herroiks oppimaan.” Näistä taloista ei lähdetty kurjiksi siirtotyöläisiksi, vaan hankkimaan menestyksen eväitä muuttuvaa yhteiskuntaa varten. Karkeassa jaottelussa se olisi itäja pohjoissuomalainen kokemus. Ei aivan näin. Eteläpohjalaisesta mentaliteetista liikkuu loputtomiin stereotypioita, mutta jotakin hupaisan rehvakasta häpeilemättömyyttä on siinä, että suosittu rockbändi laittaa levynsä ensimmäiseksi kappaleen nimeltä Paskanhajua ja aloittaa sen: ”Ei tuo tuuli enää pellolta paskanhajua / On tupa kylmillään ja tyhjä navetta.” Tässä vaiheessa juoksevat kirkuen karkuun ne, joilla on tapana valittaa suomalaisen musiikin ja yleensäkin taiteen liiasta arkirealistisuudesta. Kun tuo kultakausi kääntyi ehtoopuolelleen, asteli Etelä-Pohjanmaan Alavudelta kuitenkin julkisuuteen ruutu paidoissaan Kolmas Nainen, jonka laulaja-sanoittaja Pauli Hanhiniemi purkaa monissa teksteissään nimenomaan maalaista elämänkokemusta ja sen yhteiskunnallisiakin ulottuvuuksia. ”Ja seuraintalolla kun häitä tanssittiin / notkui lattia jalkain alla jenkan tahdissa / Nyt on piha ruohottunut, vuoto katossa / ja rikki kivitetty joka ainoo ikkuna.” Kappaleen toistuva avainlause tiivistää sen, mitä esikoiset lopulta kotiseudulleen tekivät: ”Eivät siltoja polttaneet vaan maan takanaan.” Vuosikymmeniä aiemmin esikoiset tai ehkäpä useammin juuri nuoremmat lapset lähtivät Pohjanmaalta Amerikkaan luodakseen oman omaisuutensa siellä; maakunta ulkoisti sukupolvenvaihdoksen aiheuttaman potentiaalisen kriisin valtameren taakse. Toiset taas saattavat epäillä, että tulossa on moneen kertaan kuultu kuvaus rakennemuutoksesta ja maaseudun kuolemasta – surumielinen oodi menetetyille asioille. Mutta lamaa edeltävässä kasino-Suomessa elämän peruspilareiden muuttumattomuutta ei voinut enää taata tällaisilla taikatempuilla. Se, joka omistaa maata tai tulee sitä joskus omistamaan, tuppaa suhtautumaan omaisuuteensa hyötynäkökulma edellä. Näin on jo Kolmannen Naisen läpimurtohitissä Tästä asti aikaa (1990), jonka nuoruusnostalgia sijoittuu selvästi, mutta alleviivaamatta sinne, missä pillurallia ajetaan traktoreilla. Kyse on kuitenkin ollut sukupolvista, joista valtaosan tausta on ollut vähintään pikkukaupunkilainen. ”Poikakulta tuli käymään stadista /Saunan jälkeen kammarissa juotiin tuliaisia / Lyötiin kättä päälle, pannaan metsät lappeelleen / ja rahat pannaan nousukauden pörssibisnekseen” Lopputulos on joka tapauksessa sama: yhden kulttuurimuodon kuolema, joka näyttäytyy ehkä surullisempanakin, kun tuo kulttuuri on vain sukupolvea aiemmin ollut niin uhoavan voimissaan. Maalle voi olla tuottoisampaakin käyttöä kuin sen viljeleminen. Suomi epämääräisenä yleiskäsitteenä ja mielentilana kummittelee toki taustalla suuressa osassa suomirockia, vaikkapa nyt Eppu Normaalin kultakauden tuotannossa. 16 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa S uomirock-käsitteessä on ainakin monen helsinkiläisen mielestä aina ollut jotenkin maalainen leima, mutta varsinaista maaseudun elämää sen piirissä ei olla hirveästi käsitelty. Ja miten kävikään 1990-luvun alussa niille, jotka olivat laittaneet ikiaikaisen maavarallisuutensa ”nousukauden pörssibisnekseen”. Globaalit taloudelliset voimat eivät nyt riepotelleet pohjalaisia kaukaisille pilvenpiirtäjätyömaille ja kaivoksiin, vaan tulivat paikan päälle kylään, eivätkä hattu kourassa
Fullsteam tulostus.indd 17 14.8.2020 10.05
Tällä hetkellä Mun nimeni on Eetu on suosioltaan striimauspalvelussa suu rempi hitti kuin Fill My Cup Lord. Myös Kikan levyyhtiönä tunnettu AXR ymmärsi laittaa Ringan ja Tuijan yhdessä studioon. Jos elettäisiin 90lukua, joku tuottaja taa tusti virittelisi jo hitti singlen levyttämistä pikaaitajuoksija Korteen kanssa, jolta löy tyy tällä hetkellä julkisuusarvoa. Jos 90lukulainen huumoribiisikulttuuri ja fyy sisten levyjen myyntikäppyrät olisivat pitäneet pintansa, niin ehkä olisimme kuulleet ainakin Mikael Granlundin levyttämässä ilmaveivibiisiä ja Huuhkajat laulamassa vuoden 1991 jääkiek komaajoukkueen tavoin. Mitähän Isometsä on mahtanut kuvaushetkellä ajatella. Hän esiintyi elämänsä lop puun saakka ja hänen kappaleensa laa jenivat käsittelemään myös muuta kuin urheilua. Kyllähän sama temppu piti tehdä suomeksi: Mun nimeni on Eetu/Eddien siivellä ilmestyi vuonna 1991. Silloin Laulavat leijonat ylistivät lajiaan: ”Ice Hockey, Ice Hockey/Totta toki/Ice Hockey/On siinä jokin!” Sen kappaleen unohtaisin mieluusti, mutta Ringan ja Tuijan muistan ikuisesti. Kiitos ja hyvästi! arttu seppa?nen 7_2020 -taitto_a.indd 18 13.8.2020 13.49. Hän edusti IsoaBritanniaa ensimmäisenä mäkihyppääjänä olympialaisissa, joskin vain siitä syystä, ettei muita ehdokkaita ollut. Studiossa on luotettu siihen, että hauskaa tulee, kun suomea osaamaton laulaa suomeksi. Biisissä on sanoma, johon moni voinee samaistua: ”Juokse pois, se kannattaa.” Ropolla on edelleen hallussaan naisten pituushypyn Suomen ennätys. Niistä par haiten menestynyt Viikinki tehtiin Frederikin esittä män Titanicin säveleen. Eddie Edwardsin kappaleet löytyvät Spotifyssa kätevästi myös samanni misen gospellaulajan artistiprofiilista. Enää tuskin kannattaa raahata urhei lijoita levytysstudioon. 18 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Hyvästi laulavat urheilijat K uluneen kesän aikana törmäsin jatku vasti uutisiin pikaaitajuoksija Annimari Korteesta. Insta gramissakin seuraajia on miltei 50 000. Onhan urhei lijoiden levyttämä musiikki tuonut ilahdut tavia hetkiä kotimaisen popmusiikin histo riaan. Levyn jul kaisu oli sangen kannattava projekti, sillä se myi yli kultalevyn rajan. Mutta hänen persoonaansa rakas tettiin julkisuudessa. Internet ei koskaan unohda vuonna 1995 tehtyä Souvareiden ja hiihtäjä Jari Isometsän yhteistyötä Karpaasi on jätkä raju. Se on tavallaan harmillista. Musiikkialan opportunismi kohdistuu näinä aikoina tyystin toisenlaisiin keinoihin ja hah moihin kuin urheilijoihin ja heidän yhden kappaleen mittaiseen uraan. Fyysisiä levyjä ei mene kaupaksi, eikä yhden singlen striimauksella kummoisia rahoja revittäisi. Koska kiinnostukseni urhei luun on rajallinen, niin aloin tietysti miettiä, että milloin viimeksi suomalainen urheilija on viritellyt uraa myös musiikin puolella. Hän oli levyttänyt yhden singlen jo vuonna 1988, nimeltään Fly Eddie Fly/Straight To The Top. Showpainija ja nyrkkeilijä Tony Halme levytti vuosituhannen vaihteessa yhden albumin ja muutaman singlen mittaisen tuotannon. Laulupartneri Tuija Helander puolestaan toimi pikajuoksun ja viisiottelun parissa. Suosikkini on Ringa ja Tuija sekä lapset poppoon levyttämä Juokse pois vuodelta 1990. Vuotta myöhemmin AXR julkaisi Matti Nykäsen debyyttialbumin Yllätysten yö, joka on tietysti klassikko. Edwardsin biisejä kuunnellessa tulee aika vaikea olo. Kenties ”kai tämä kuuluu urheilijan ammattiin.” 2000luvulla on ollut urheilijoiden laulamisen suhteen hiljaisempaa. Epävireinen laulu, omituinen lap sikuoro sekä ysäri estetiikka syntikoineen ja kitaroineen saa aina haikailemaan juoksuratojen sijaan lähikuppi lan nurkkaan. Toisin kuin Edwards, Nykänen tun netusti menestyi mäkihypyssä. Vuotta myöhemmin AXR tarttui mäkihyppääjä Eddie Edwardsiin. Edwards oli laulavana urheilijana siinä mie lessä poikkeus, että hän oli lajissaan umpi surkea. Mutta Nykänen oli siinä mielessä poikkeus, että lauluura ei ollut hänelle mikään pistokeikka. Youtubesta löytyvässä videossa Isometsä istuu sadesäällä kumppareissa mökkirappusilla ja laulaa hytkyttää poissaolevan näköisenä. Hän oli altavastaaja: muita paljon painavampi mäkihyppääjä, joka kärsi myös korkean paikan kammosta
Anna sen soida -radiokanava on perustettu auttamaan muusikkoja ja musiikkialan ammattilaisia, joilta virus vei työt. Anna sen soida -radio antaa äänen suomalaiselle musiikille. Kun korona syntyi, elävä musiikki kuoli. Osoita tukesi, kuuntele huikeita tarinoita keikoilta ja festareilta sekä nauti musiikista ilman genrerajoja: supla.fi/annasensoida Lue lisää ja auta: annasensoida.fi Anna sen soida ilmo.indd 19 14.8.2020 9.18
Pitkästä aikaa on levytetty myös soolomateriaalia. Hän on päässyt mukaan bändeihin, joissa soittamisessa monet ovat vain unelmoineet. Popedan pitkästä urasta hän on syystäkin ylpeä, vaikka hulluihin vuosiin verrattuna suomirockin ikoni toimiikin nykyään seesteisemmällä tahdilla. Märkä betoni -singlelle vetoapua saatiin ammattikirjoittajilta, mutta ei Costello biisinteosta ole luopunut. Palkintona on ollut näköalapaikka suomalaisen rockin historiassa kuudella vuosikymmenellä. Aktiivinen on myös kokoonpano, jossa Costello on lyöttäytynyt kimppaan Michael Monroen ja Sami Yaffan kanssa. Punkbändi Sensuurissa 15-vuotiaana alkanut soitto ura on poikinut monenlaisia hankkeita ja pestejä. Costello Hautamäki ei ole soittourallaan haasteita pelännyt. Trubaduurikeikkojen lisäksi hän on soitellut paljon poikiensa Jimin ja Alexin kanssa. V esa-Pekka ”Costello” Hautamäen (s. ”Ei ole tarvinnut mennä varasto mieheksi eikä raksalle hommiin” COSTELLO HAUTAMÄKI: haast_Costello_b.indd 20 13.8.2020 13.51. Hän on se tyyppi, jolle soitetaan, kun jotain on pielessä tai kun tarvitaan jonkun asian hoitamista. 1963) nuorekas olemus on varmasti jokaiselle suomirockin ystävälle tuttu Popedan kitaranvarressa. Vaikka hän on luopunut muille tehtävästä studiotyöstä, askeleet usein vievät kotistudion ovesta sisään soittelemaan. Vuonna 1982 Popedan riveihin tulleella Hautamäellä on päätyönsä ohella ollut paljon muitakin musiikillisia virityksiä. Soitto Costilla kuitenkin soi koko ajan. Lopulta tie on kuitenkin aina vienyt takaisin Popedaan. Materiaalia kertyy Popedan albumille, kun sen aika taas joskus koittaa. Harvalla suomalais muusikolla on CV:ssään esittää tällaista nimilistaa. 20 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Sensuuri, Popeda, Sleepy Sleepers, Hanoi Rocks... Ymmärtäväisen levy-yhtiön ansiosta hän on saanut myös tehdä soololevyjä oman mielensä mukaan. Harvoin tulee kuitenkaan miettineeksi, että Pate Mustajärven varjossa Costello on juuri se, joka bändiä käytännössä pyörittää
SOUNDI 21 haast_Costello_b.indd 21 13.8.2020 13.51
– Oikeastaan heti ekojen treenien jälkeen. Harrastus, työ, taiteellinen ura artistina vai jotain mitä vaan tehdään sen kummemmin pohtimatta. Oltiin samalla ohjelmatoimistolla Karppasella ja samalla levy-yhtiöllä Pokolla. Sitten käytiin keikoilla ja juotiin sielläkin. Vuonna 1990 kitaristi oli vielä vahvasti kiinni studiotöissä. Tapasin Popedan rumpalin Holmin Kaitsun soitinkaupassa ja he olivat kuulemma sinkkua tekemässä, mutta vähän vaikeata on, kun ei ole toista kitaristia. Millaista 1980luku – härmä rockin kultainen vuosikymmen – oli suositun bändin näkökulmasta. – Kyllä. Ihan sama juttu, kun menin 20 vuotta myöhemmin Hanoi Rocksiin. Siinä vaiheessa rupesin miettimään, miltä tämä musa kuulostaa ja mitä voisi tehdä, että se kuulostaisi paremmalta. – Meille se alkoi, kun tehtiin vuonna 1983 ensin Delilah-sinkku ja sitten Kaasua... Kärkikastiin päästiin vasta pari vuotta myöhemmin. Sitten tulee joku Mörri-Möykky! Ja Suuret setelit! Oliko Popedassa tuolloin tarjolla myös musiikillisen johtajan paikka. Musajuuresi olivat siis bändi valinnasta huolimatta muualla kuin punkissa. Eipä siinä paljoa tarvinnut miettiä, kyllä pomot junaili sen mun selän takana (naurua). – Ne oli jo sellaisessa kohtaa elämässä, että oli lapsia, asuntovelat ja muut. Oli loogista kysyä multa. Kun rupesin tekemään biisejä, niin nehän täytyy saada nauhalle. Ne ei ollut pelkästään hönössä, vaan siinä ei ollut muutenkaan järjen hiventä. Kun oli innokas nuorimies, niin kyllähän niitä biisejä tuli väännettyä päivittäin. ”Tuli punk ja armahti meidät Tasavallan Presidentiltä. Se oli eka bändi, joka näytti makeelta. Bändit kävi vuonna 1985 alkoholilla. Mä tein kaikkea Riistetyistä lähtien. – Mutta kyllä mä siitä kysyin. Mutta se ei tarkoittanut sitä, että oltiin räkä poskella. – Viikonloppuisin käytiin soittamassa, viikot istuttiin studiolla. Kävin katsomassa yhden tai kaksi keikkaa ennen kuin tein päätöksen liittymisestäni. Mutta ei kuitenkaan niin, että meidät olisi hyväksytty esimerkiksi ensimmäiselle Tuuliajolla-kiertueelle. Mitä rockin soittaminen sinulle silloin oli tai halusit sen olevan. Mutta kivaa se oli. Bändejä voitiin perustaa tosta vaan koulun pihalla.” 22 SOUNDI K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: Co st el lo H au ta m äe n ko ti al b u m i K u v a: So u n d in ar k is to haast_Costello_b.indd 22 13.8.2020 13.51. Yhteen bändiin hain ennen sitä, mutta mua ei hyväksytty. Kasevaan. Moni kysyi, että mitä sä niiden vanhojen äijien kanssa teet. Se näytti tien ja he olivat ensimmäiset suomalaiset rocktähdet. -albumi. Kaikkea sellaista, mitä Sensuurilla ei tietenkään ollut. Se siinä oli makeeta: kaikki osaa soittaa ja kaikki voi perustaa bändejä. 22 SOUNDI > Soundi-haastattelu – Popedahan oli tosi huonossa jamassa, kun mä menin siihen. Tyypeillä oli rokkitähtien elkeet. Piti mennä tekemään levyä eikä jätkillä ollut materiaalia. – Olisi voinut ajatella sen silloin artistimaisemmin. Oltiin jo melkein mukana suomirockin kermassa. Mitä kautta päädyit aikoinaan Popedaan vuonna 1982. Se oli pelastus meidän sukupolvelle. Siitä alkoi se mun studiovaihe, mikä kesti vuoteen 1995 asti. – Kyllä mä ihan kitaristina siihen menin. Niin kuin Karppanen on sanonut, se oli polttoainetta. Haussa olisi joku nuori tyyppi, joka osaisi tehdä biisejä. Vasta kotona tajusin, että hitto, nehän voi etsiskellä vaikka mua. Vaikka oli mulla silloin oli vähän vaikeaa, kun olin digannut Hurriganesia ja Royalsia ja sitten pitikin soittaa Ramonesia ja Clashia. Nehän soitti jotain I Wanna Be Your Dogia, paljon Rolling Stones -covereita... – Sitten tuli punk ja armahti meidät Tasavallan Presidentiltä. Oliko sinulla jotain ennakkoluu loja bändiin liittymisen suhteen olosuhteista johtuen. Niillä oli jo vähän show’ta, oikeat kamat ja roudarit. Ei mulle tullut mieleenkään, että voisin soittaa bändissä! Bändien tyypit oli paljon taitavampia kuin minä, joka rämpyttelin itse kotona kitaraa. – Se oli hyvinkin loogista, kun asiaa näin jälkeenpäin miettii. Studiohommista taisi tulla kuitenkin päätyö. Ajattelin, ettei mulla ole niihin mitään asiaa, etenkin kun sain pakit siitä ekasta bändistä. 1960-luvulla Costello tunnettiin vielä Vesa-Pekkana, 1988 oli ensimmäisen soololevyn vuoro. Se olisi ollut sama, kun olisi liittynyt vaikka... Juliet Jonesin Sydämen eka sinkku oli multa, Top Rank, Pyhät Nuket... Kuin olisi ollut ikuinen kesä. Miltä Popedaan liittyminen tun tui, kun osa jäsenistä oli sinua lähes kymmenen vuotta vanhem pia aikamiehiä. Popedassa se sinulle kuitenkin lankesi. Tätäkö se bändissä soittaminen tarkoittaa. Kymmenen vuotta istuin studiossa. Bändejä voitiin perustaa tosta vaan koulun pihalla. Missä vaiheessa rockin soittami nen muuttui kohdallasi ammatti maisemmaksi. – Niin kuin kaikilla vuonna 1963 syntyneillä kitaristeilla: oli vain Hurriganes. Mutta kyllä me keikkoja tehtiinkin vuoden ympäri. – Sanotaan näin, että se kiinnosti. – Ehdin soittaa kotona vuosikaudet. Oliko Sensuuri ensimmäinen bändisi. Ettei se enää ollut pelkkä bailaamisen sivutuote. – Studiohommat tuli joskus 1984. – Miltä se tuntui. Suoraan keikoille ja me päästiin heti levyttämäänkin. En ajatellutkaan, että siellä olisi mikään liiderin paikka auki. Silloin bailattiin ja tehtiin musaa, sellainen mielikuva siitä ajasta on jäänyt. Ei silloin parikymppisenä miettinyt, onko kuukauden päästä keikkaa
Ensin Hong Kongiin levyttämään ja sitten maailmankiertueelle. Mieli poltteli kuitenkin enemmän Hurriganesin ja Royalsin suuntaan. – Dave Lindholm sanoi mulle myöhemmin, että liian moni kitaristi on yrittänyt tehdä Sleepy Sleepersista oikean bändin. Olisi pitänyt tehdä Sliipparibiisejä eikä oikeita rock’n’roll-biisejä. Nyky kokoonpanon toimintakunnosta Costello on puolestaan erityisen ylpeä. Siksi olin ilman muuta lähtemässä mukaan. – Kitarasankari on sellainen, joka osaa soittaa kaikkea musaa. Kun tekee bändiä, jonka musasta et diggaa, niin joudut kuitenkin kuuntelemaan sitä 8–10 tuntia päivässä. – Joo, olin yhdellä levyllä (Alma tädin illuusio, 1983). Miksi pestistä ei tullut kaan pysyvää. – Jopa yksi sellainen, jota en ollut edes tehnyt! Jätkät teki jälkeenpäin jonkun sekoilubiisin, joka pistettiin mun nimiin. Costello Sensuurin riveissä vuonna 1979. – Menin siihen kovalla innolla. Kunnes kuvaan tuli mukaan laulusolistit, jotka ei olekaan laulajia. Millaisena kitaristina pidät itse äsi. ”Popeda on mun näkemys hyvästä rock’n’rollbändistä. En enää ajattele sitä huonona juttuna. Se kuulosti hyvältä jo ekoissa treeneissä. Siihen mä petyin. Entä miten määrittelisit kitara sankariuden. Sillä on isot pedaaliboardit, ja se osaa soittaa Stairway To Heavenin ja Red Hot Chili Peppersia. Mutta bändi oli loistava! Kinnusen Harri suoraan Hassisen Koneesta, Pitkä Lehtinen oli legenda jo itsessään. Dan Tigerstedt on sanonut hyvin, että kun mikit on paikallaan ja tasot katsottu, niin äänittäminen on sitä, että painat playta, stoppia ja reciä seuraavat kaksi viikkoa. – Se oli aikansa kivaa, kunnes tajusi, että tämä vain syö miestä. Menin siihen samaan miinaan kuin kaikki muutkin. Bändissä kukaan muu ei menetä yöuniaan Popedan biisien takia.” Muurin päällä naureskelevalla kokoonpanolla Popeda saavutti muun muassa Svoboda-albumilla olleet isot hitit Kersantti Karoliina, Punaista ja makeaa sekä Repe ja Lissu. SOUNDI 23 K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: La rs Jo h n so n K u v a: So u n d in ar k is to haast_Costello_b.indd 23 13.8.2020 13.51. Se oli kova juttu nuorelle kundille mennä kuukaudeksi kansainväliseen studioon. Väinö oli ensimmäinen biisi, jonka opin kitaralla soittamaan korvakuulolla. Tärkein syy oli selvä. Se menee ihan työnteoksi. Hauskan musiikin tekeminen ei ollut hauskaa. Levyllä kaikki biisit on muuten merkitty sinun tekemiksi. Olisi pitänyt tehdä enemmän Kesämopoa ja Putka bileitä. Keikkoja soitin alle kymmenen. Se on aina ollut se miina. Reijo Heiskanen onnistui tekemään sen Onko järkee vai ei -biisillä, siinä kohtasi hyvä biisi ja hyvä bändi. Tästä kaikki alkoi. Siinä luvattiin nuorelle pojalle kuu taivaalta. Pitääkö paikkansa, että olet läh tenyt Popedasta liittyäksesi Sleepy Sleepersiin. Bändissä oli tietty nokkimisjärjestys, mihin en ollut tottunut Popedassa. Levy kyllä tehtiin Lontoossa, mutta muuta ei tapahtunut. Sen piti olla Suomen hauskin ja anarkistisin bändi. Se oli valtava ahaa-elämys
Kysehän oli siitä, että... – Toisesta tuli valosuunnittelija, mutta huomenna mennään kimpassa taas keikalle kolmistaan. – On on! Olen tykännyt aina vetää rokkibändiä. Sillä oli sama kitara kuin Tekun keikalla (Ramones soitti Tampereen Teknillisellä opistolla toukokuussa 1977) ja se soitti edelleen samalla staililla. Onko tämä mielestäsi hyvä vai huono asia. – Joudut organisoimaan omaa tekemistä ja olet vielä vastuussa siitä keikkajärkkärille. Tiesitkö Hanoi-pestin pituuden jo tullessasi mukaan vai loppuiko se ennen aikojaan. Mutta jos perustat nuorena rokkibändin, niin sun täytyy tulla toimeen sun bändin kanssa, managerin kanssa, keikkajärkkärien kanssa, tosi monien erilaisten ja eri ikäisten kanssa, joilla on vielä eri motivaatiot. – Ei se ollut, koska mä ymmärsin heti ekoissa treeneissä, mitä mun pitää tässä bändissä tehdä. K u v a: P at e K iv in en haast_Costello_b.indd 24 13.8.2020 13.51. Meillä oli hyvä rumpali, hyvä basisti ja Mike oli tosi hyvä, mutta siinä se toinen kitaristi ei saanut olla lepsu. – Ei sitä etukäteen koskaan mieti, kauanko se kestää. Ainoastaan silloin, kun ne kirjoitti ekan levytyssopparin. Toiminta oli kuitenkin käytännössä paikoin hankalaa eikä kahdessa bändissä soittaminen ollut kauaa muutenkaan mahdollista. Olet ollut Popedan musiikillinen johtohahmo jo vuosikymmeniä. Musa ajateltiin levyjen kautta. Eipä tarvitse soittaa muiden biisejä. Ei tarvitse välittää, olenko luonut oman soundin. Ja vaikka Pokoa on arvosteltu, niin se oli vapaudessaan hieno levy-yhtiö. No, aikataulut menikin uusiksi, katotaan edellisellä viikolla ennen kuin lähdetään. Siellä saattoi tulla kiertueita kahden viikon varoitusajalla. Mulla on vähän sama juttu. Eka mun Hanoi Rocks -keikka oli sellainen, mistä Andy sanoi, ettei ole ikinä ollut niin kaaosmaisella keikalla. Ei mun tarvi opetella Stairway To Heavenia. Millaisia neuvoja on isä pojilleen antanut. Ymmärsin kuitenkin paikkani, olin hired gun. – Hanoi Rocksin organisaatio oli ihan kaaoksessa. Keikalla kamat hajosi pikkuhiljaa kaikki. Kuinka skitsofreenistä tällainen yhtälö oli toteuttaa. Siellä ei toiminut mikään. He olivat silloin tosi pieniä. Tein sitä niin kauan kuin pystyin Hanoissa ja Popedassa yhtaikaa. Se teki siitä aika raskasta. niin (naurahtaa). – Pojat näki jo niin pienenä kaikenlaista sellaista, mitä edes harva aikuinen näkee rokkibändistä. Mun ei tarvitse osata soittaa muuta kuin omaa musaani. Luulisi tilanteen olleen todella ristiriitainen: päästä nyt vetämään Hanoi Rocksissa tietäen kuitenkin olevasi pysyvästi Andy McCoyn varjossa hyvin pienellä liikkumamiin. Meitä ei koskaan kyseenalaistettu. Bändissä kukaan muu ei menetä yöuniaan Popedan biisien takia. Kuinka ollakaan, Midemissä ei päästy treenaamaan ääntäkään. Hänellä on omat ongelmansa kadulla liikkuessa. Tällaiset ovat varmaan hyviä varoittava esimerkkejä. Poikasi Jimi ja Alex ovat myös soittajia. Kyllä mä tietysti sen ymmärsin, siellä oli biisit valmiina ja laulaja ja toinen kitaristi pyörittää sitä palettia. En mä kyllä ole antanut niille neuvoja. Se oli silti outo asia suhtautua. Se oli vielä Midemin musiikkimessuilla (Cannesissa). Mutta se ei johtunut bändistä, vaan tekniikasta ja siitä hirveästä hässäkästä, mikä siellä oli. – Kun nuoret miehet lähtee keikalle, niin siinä sattuu ja tapahtuu. 24 SOUNDI – Tänä aamuna just katselin Ramo nesin videopätkää ja ihailin Johnny Ramonen tyyliä. Ei mulla mitään sellaisia suunnitelmia ollut. – Meidän piti treenata kaksi viikkoa ennen kuin lähdetään Mide”Hanoi Rocksin organisaatio oli ihan kaaoksessa. Tiesin, että jossain kohtaa ei enää pysty eikä jaksa luovia aikatauluja. – Se oli ajankuva. Onko näin vastuullinen ja kuormittava rooli sinulle siis ihan ok. Mutta jos Mikko Alatalo pyytää soittamaan Ihmisen ikävä toisen luo -kitarasoolon, niin voin mä tulla. Silloin se soi tosi hienosti yhteen. Silti suurelle yleisölle Popeda tulee aina olemaan yhtä kuin Pate Mustajärvi. Hienoimmillaan se oli tosi hienoa. Sitten osa orkesterista menettää hermonsa. Hän ei voi mennä turistibussilla Tallinnaan. – Mutta silloin julkaistiin levyjä. Mulla ei ole ikinä ollut sellaisia ongelmia. Siinähän oppivat. En ollut soittanut kertaakaan niitä biisejä bändin kanssa. Ihan katastrofi. Midemissä meille oli varattu koko päivä treenaamiseen. Mun piti pitää se Hanoi Rocks -soundi läjässä. Tein ekat soolokeikat vasta 2000-luvulla. Se on ollut sitä pitkään, jostain 80-luvun puolestavälistä lähtien. Pitää olla ajoissa, > Soundi-haastattelu varalla. Kyllä se kitaristin egoa ruokki, jos levy-yhtiö antaa vihreää valoa, että mene tekemään vaan. Hän on hyvä rocklaulaja ja esiintyjä. Siellä saattoi tulla kiertueita kahden viikon varoitusajalla.” Vuonna 2002 Costello löysi itsensä jokaisen suomalaiskitaristin unelmatyöpaikasta Hanoi Rocksista. Popeda vaatii ehdottomasti Mustajärven ja silloin se myös henkilöityy häneen. Mikä oli taas mulla ongelmana, kun menin Hanoi Rocksiin. Mikä siis oli motiivisi tehdä kitarasankariutta tirskuva soololevy A Little Bit Crazy vuonna 1988. Karppanenkin kysyi, että meinaanko mä perustaa oman bändin ja tehdä omia keikkoja. Ei katsottu. – Mutta Popeda on mun näkemys hyvästä rock’n’roll-bändistä. Mä en ole kumpaakaan. – Hyvää on hänen karismansa, huomio siirtyy häneen. Kamalimmillaan se oli ihan kamalinta
Nyt vaan huomasin, että Popedan levy tyssoppari päättyi. Musta järvi ehdotti, että entäs My Little Pony, tehdään My Little Popeda! Ju malauta! Kukaan muu ei tekisi sitä. Soitin Rintalan Jan nelle ja parille muulle biisintekijäl le, että nyt kävi näin. Nyt ollaan sellainen rok kibändi, jollaisessa olen aina halun nut olla. Sundqvistin Mika sanoi joskus, että kyllä sun pitäisi miettiä sun taiteilijanimeäsi vielä. He ti tulee mukaan bisnes ja se, että pi tää tulla toimeen ihmisten kanssa. – Riparilla pyörin kuitenkin punkkareiden kanssa. Sun pitää toimittaa lisää. Oletko koskaan ajatellut, mikä on suurin saavutuksesi. Miltä Popedan tilanne ja tulevai suus näyttää juuri nyt. Löin lopul ta viisi biisiä pöytään ja he sanoivat, että yhdestä he ovat kiinnostuneita. Osa bändistä haluaa ostaa kaljaa tai uudet kitara kamat. Sellaista voi kek siä vain Mustajärvi Popedan tree neissä. Asioita tapahtuu Seitsemän vuoden tauon jälkeen Costello on työstänyt soolomateriaalia. Jos sä pystyt toimittamaan levyyh tiölle julkaisukelpoista materiaalia, niin kyllä ne sen julkaisee. Otin puheli men käteen ja kyselin levyyhtiöiltä kiinnostusta. Millainen suhde sinulla on Elvis Costellon tuotantoon. Jokainen sa noi, että tuttu tilanne! – Sieltä sitten pompsahti se Märkä betoni. Mutta siitä pitäisi silti mak saa bensat ja maksaa roudarille. – Mun vanhempi poika potki mua perseelle ja sanoi, että koeta nyt saada jotain julkaistua. Ihan turha pyris tellä enää vastaan. Tykkäsin siitä kovasti ja levyyhtiökin tykkäsi. Se on ollut se palkinto. Popedan suosiohan tulee siitä, kuinka se on pystynyt nousemaan menestystä seuraavien aallonpoh jien jälkeen takaisin merkittäväksi bändiksi, aikakausista ja trendeistä välittämättä. – Universalilta sanottiin, että lyö tiskiin viisi hyvää biisiä, niin he ovat kiinnostuneita. Tehtiin kol men vuoden soppari. Ei ole tarvinnut mennä varastomieheksi eikä raksalle hommiin. Ei ole minkään laista stressiä Popedan seuraavasta levystä. Rupesin valit semaan, että vaikka tämä biisi olisi hauska. Ihanaa! Kerrankin jo ku käskyttää. Toistaiseksi on ilmestynyt vasta singlekappale Märkä betoni. ”Välillä ollaan oltu eksyksissä. – Siinä joutuu lyömään päätä seinään. Välillä ollaan oltu eksyksissä. Sitä kohti ollaan menty, vaikka aina ei olla tiedettykään mille ladulle olisi pitänyt mennä. SOUNDI 25 nopeallakin syklillä. 10. Olin niin kuin Elvis, mutta kuitenkin punk eli El vis Costello. Nyt ollaan sellainen rokkibändi, jollaisessa olen aina halunnut olla.” K u v a: Sa n n a H au ta m äk i haast_Costello_b.indd 25 13.8.2020 13.51. Mutta jos ta voitteita asetetaan, niin ne on siellä vuodessa 2027. kesäkuuta 2020 Hotelli Tammerin terassi, Tampere vehkeiden pitää pelata. Ei me ihan kaikkea ruveta tekemään. Niin kuin lempinimille käy, ne jää elämään omaa elämäänsä. Istun kuitenkin siellä omas sa studiossani ja soitan kitaraa, niin miksipä ei sitten voisi julkaista jo tain. Osa on kyllä vähän kyseenalaista nut tämän. – Edellisen soololevyn olen jul kaissut seitsemän vuotta sitten. Se sateenkaari ja ne hassut piirros hahmot, jotka on tehty vähän mei dän näköisiksi. Itselle ei koskaan ole tainnut pis tää silmään, mistä lempinimesi on peräisin. Musta oli tosi hieno hetki meidän treeneissä, kun tuli puheeksi, mikä me otetaan festareille taustakankaaksi. – Olen ylpeä siitä, missä kunnos sa Popeda on ollut viimeiset 5–6 vuotta. – Juuri ennen Sensuuria oli rockabillyaalto ja punkaalto. – Ei minkäänlaista. – Mielenkiintoinen elämä. Ja kun Elvis oli varattu, niin musta tuli Costello. – Ei me voida tietää, ollaanko me silloin hengissä. Olen tehnyt jo pienestä asti sitä musaa sillä soundilla, jolla olen halunnut. Saat kaksi viikkoa aikaa. Olet viritellyt jälleen sooloku vioitasi. Olin riparilla, jossa tapasin Lempisen Pepen, jonka kanssa sitten pari kuukautta myöhemmin perustettiin bändi. Julkaistaanko ajan hengen mu kaisesti vain irtobiisejä vai onko al bumi luvassa jollain aikavälillä. Mennään isommalla tähtäimellä. Mieti kun olet vanha ja sun nimi on Costello. Ja kun Cisse (Häkkinen, Hur riganes) veti tukan Brylcreemillä taakse, niin tietysti minäkin. Mutta niin se olisi varmaan Popedankin mielestä... Single Märkä betoni on saamassa myös jatkoa. – Meillä voi olla viisi eri suunni telmaa, mutta mun suunnitelmani on, että 50vuotisbileet pidetään. – Mulla on kolme vuotta aikaa, jos ne ei potki ennen sitä pellolle. Me ollaan me. Ne sa noi, että eivät he ryhdy yhtä biisiä julkaisemaan. Ja lopulta joudutte tappelemaan vielä siitä saadusta 200 eurosta. Ne näytti vihreää va loa, mutta ei tietenkään heti
26 SOUNDI SOUNDI 27 26 SOUNDI SOUNDI 27 Teksti: Timo Isoaho SUOMEN SISU La?hio?botox-taitto_d.indd 26 14.8.2020 13.46
Yksi tuttu oli siellä töissä, ja ryöstäjä lukitsi sen kiskan kylmiöön. Ilme kertoo, ettei hän vitsaile. ihmettelee Suklaa. – Siinä lähdettiin kiireellä karkuun. Konssi taas saapui Angolasta Suomeen yhdeksän ikäisenä vuonna 2001. Totta kai suurin osa jengistä on okei, mutta valitettavasti jostakin löytyy aina se kusipää, joka muistuttaa sua, että sä oot erilainen. Auto jatkaa renkaat ulvoen kohti Mellunmäkeä. Hassan syntyi Itä-Helsingissä vuonna 1993 Somaliasta sisällissotaa paenneeseen perheeseen. Muusikot ovat toimineet niin metallin, rap rockin, hardcoren kuin hiphopin parissa. – Mee melkeen mihin tahansa tän ostarin pubeista, ja saat takuuvarmasti turpaan, sanoo Luyeye Konssi. – Olin pikkujätkänä Salon Shellillä, ja joku aikuinen tuli aukomaan mulle päätä. Kaikki tämä kuuluu myös Lähiöbotoxin musiikissa. No, nää on aika raffeja huudeja. 26 SOUNDI SOUNDI 27 26 SOUNDI SOUNDI 27 H ätääntyneen näköisen miehen kuljettama taksi kaahaa Kontulan ostoskeskuksen parkkipaikan läpi. Onneksi joku päästi sen pois ennen kuin se jäätyi kuoliaaksi, sanoo Dosdela. Konssit asettuivat ensiksi SaLähiöbotoxin jäsenten aiempi musiikillinen kokemus on varsinainen tyylien ilotulitus. – Nää paskamaiset kokemukset on jääneet mieleen, mutta mä olen silti miettinyt, etten voi katkeroitua tällaisten juttujen takia. loon, mutta muutaman vuoden kuluttua perhe muutti Helsinkiin. Hassan ja Konssi – taiteilijanimiltään Dosdela ja Seksikäs-Suklaa, usein pelkkä Suklaa – tietävät pilkuntarkasti, mistä he puhuvat. Kun he nyt muistelevat menneitä, esiin nousevat tarinat eivät ole kovin kauniita. Se keikattiin varmaan kolme tai neljä kertaa kuukaudessa. K u v a: Ti m o Is o ah o La?hio?botox-taitto_d.indd 27 14.8.2020 13.46. – Tuossa lähellä oli Suomen ryöstetyin R-kiska, mutta se on jo lopettanut toimintansa. Hanad Hassan seuraa tilannetta vakavailmeisenä. Että vittu sä oot aikuinen ja huudat törkeyksiä pikkulapselle. Ja mieleen ei äkkiseltään tule osuvampaa paikkaa kuin tämä ostari, jonka ympäristössä pyörii pilvin pimein juoppoja, narkkareita ja muita laitapuolen kulkijoita. Olemme Kontulassa, sillä tarkoituksena on ottaa valokuvia Lähiöbotox-yhtyeestä
28 SOUNDI SOUNDI 29 – Mun ja Hanadin IG-tileillä on aika paljon seuraajia ja me tehdään YouTube-videoita ja niin edelleen. Niiku97 antoi viitteitä tulevasta, vaikka Dosdela ja Suklaa eivät sitä silloin aavistaneetkaan. Totta kai me tehtiin teinimäisiä ratkaisuja, sävellettiin paskoja riffejä ja otettiin muitakin harha-askelia, mutta eipähän ole sitten myöhemmin tarvinnut tehdä samoja virheitä. – Jäbä, mieti! Ooksä ikinä ennen törmännyt somppuun hevariin. Piste. Avasin tiedoston ja... Spinefarmin alamerkki Ranch julkaisi Sleeping With Angels -studioalbumin ja tehtiin keikkoja ulkomailla asti. Kuvaussessiot ovat takana, ja kaksikko on luvannut paneutua Lähiöbotoxin tarinaan ennen illan harjoitussessioiden alkamista. Että sussa on paljon patoutunutta vihaa ja sä voisit tarvita just tätä. Äänessä on Lähiöbotoxin kitaristi Jaakko Luomanen. Sitten keksin, että otan Hanadin mukaan. Taisi siellä tulla joitakin tappouhkauksiakin. Tää on mun periaate: kaikki ovat samanarvoisia. – KMA hajosi aika pian ensialbumin ilmestymisen jälkeen musiikillisiin erimielisyyksiin – ihan oikeasti – ja sen jälkeen minä ja Harto perustettiin Heaven ’N’ Hell. Dosdela ja Suklaa ovat julkaisseet aikaisemmin r’n’b-vaikutteista hiphopia, eikä kevyempien ja hyväntuulisempien biisien tunnelmiin ole useinkaan mahtunut Itä-Helsingin tummempia sävyjä. Tänä päivänä he ovat metallibändi Lähiöbotoxin solisteja, eikä tämä Suomen Body Countiksikin kutsuttu yhtye aristele kipeiden kissojen nostamista pöydälle. Dosdela ja Suklaa nauravat. – Sitten pistin viestiä räpin grand old manille Ruudolfille, että sä tiedät ihan saletisti, kuka suomalainen voisi tulla räppäämään meidän metallibändiin. Vittu, ihan sama, nyt ulos. Kaksikko perusti juuri mainitun heavy metal -bändi Heaven ’N’ Hellin numetal-yhtye KMA:n raunioille 2000-luvun alkupuolella. Mutta mä olen helvetin tarkka siitä, että mua ei hyväksytä sen takia, että mun naama on ollut telkkarissa. Meni ehkä kaksi minuuttia, ja Lauri Ojalalta pamahti vastaus, että mä tulen. Suklaa naurahtaa muistellessaan yhtyeen alkuaikoja. Tämän seurauksena levyn julkaisija vaihtui, mutta kompromisseja ei tarvinnut tehdä. Tällaisten juttujen taustalla oli se, että me haluttiin tehdä helvetisti duunia bändin eteen. Voi vittu, musa iski ihan järjettömällä voimalla. Myös Samuli on Lighthouse Project -tyyppi, ja hän on kaiken lisäksi ihan guru biisinkirjoittaja. – Vittu, nyt oot! IHAN ERILAISTA JUTTUA Lähiöbotoxilla on haastattelupäivänä myös treenit. Alku oli siis varsin lupaava, mutta myös Heaven ’N’ Hell hyytyi aika nopeasti, ja Harto muutti Pariisiin. Toki poikkeus vahvistaa tätäkin sääntöä, sillä kaksikon muutaman vuoden takainen yhteisbiisi Niiku97 viittaa Kontulassa vuonna 1997 tapahtuneeseen somalien ja skinien väliseen rajuun tappeluun. K u v a: Ti m o Is o ah o La?hio?botox-taitto_d.indd 28 14.8.2020 13.46. Menin sanomaan, että sä lähdet nyt vittuun ja tyyppi alkoi selittää, että ”älä ny Suklaa, mä oon sun fani”. No, homma oli sillä selvä, ja kohta messiin tuli basisti Samuli Peurala. Meillä oli myös sakkosysteemi, jos joku myöhästyi sessioista. Oksala – rauha hänen sielulleen – laittoi ihan omin päin biiseihin kaikenlaisia säksätyksiä, ja homma meni vähän liikaa Limp Bizkitin ja Crazy Townin suuntaan. – En tuntenut Botoxin äijiä yhtään, ja vittu mua kuumotti ennen ekoja treenejä. Piti oikeasti olla helvetin hyvä syy, ettei menty jonakin päivänä treenaamaan. – Kun KMA:n Pommeja-single ilmestyi vuonna 2001, olin 18-vuotias. Seuraavaksi pistin Instagramiin viestiä, että metallibändi etsii rumpalia. – Vaikka esimerkiksi Lieminen oli – ja on edelleen – älyttömän hauska proggis, niin kyllä mä kaipasin hevin soittamista. Meidän oma idea KMA:sta oli jotakin Deftonesin, Rage Against The Machinen ja System Of A Downin suun– Sitten vuodet vierivät, ja kehissä oli monenlaisia musajuttuja. Rudi pistikin sitten Suklaalle viestiä, että nyt olisi tiukka bändi, jossa sä pääsisit duunaamaan ihan erilaista juttua ja purkamaan paskoja fiiliksiä. En mä siis ollut tajunnut ollenkaan, että tämä Lauri on just se Lauri – siis Lighthouse Projectin jäätävän kova rumpali. taista, mutta tuottajaksi tullut T.T. Yhtyeen viihtyisä soittokämppä (”me on ansaittu tää mesta, ne edelliset rotanloukut oli ihan hirveitä”) sijaitsee Myllypuron metroaseman kupeessa, ja nyt Jaakko Luomanen ja Suklaa istahtavat eräälle sen upottavista sohvista. Aloin duunata tekstiä saman tien, ja siitä tuli sitten Kato mua silmiin (Kusipää). Mä oon kuka mä oon, ja sä hyväksyt mut tällaisena, tai sitten et. Lauri vastasi, että tsekkaa vaikka se Lighthouse Project -yhtyeen levy, jonka sä olet itse äänittänyt. Se on kuitenkin kaikista omin juttu. Että se on nasta kundi ja sillä on ihan älytön live-energia. Heitin, että all right, mutta onko sulla jotain referenssejä. Pyöritin muun muassa punkia ja hardcorea julkaissutta The Hood Took Us Under -levymerkkiä, ja tein popimpaa kamaa Lieminen-projektin puitteissa. Eihän näissä musahommissa saa mitään ilmaiseksi. Mietin, että miten tää hoituu. – Se oli ihan älytöntä. Rudi pisti mailia, että tässä on liitteenä mun frendin Jaakon bändin biisi, ja sun täytyy tsekata se. Rudi kuittasi, että tää saattaa kuulostaa hullulta, mutta Seksikäs-Suklaa voisi olla todella kova. Tuleva on käsillä nyt. Lähiöbotoxin ehdottomuus on tullut selväksi jo ennen ensimmäistä täyspitkää albumia, kun kävi ilmi, ettei yhtye ole valmis siistimään sanomisiaan. Olin yks kerta Joensuussa esiintymässä, ja huomasin erään äijän huutavan jollekin tummaihoiselle jotain neekerijuttua. Se vitutti silloin ihan kunnolla, ja KMA taas vitutti puritaaneja hevifaneja. Ollaan siis jossakin määrin julkisuuden tyyppejä. Harto Haukkaluoma taas on hänen kitaristiveljensä. Opittiin silloin sekin, ettei anneta muiden vaikuttaa meidän musaan. Harto oli tällä välin palannut Suomeen, ja veljekset huomasivat veren vetävän taas metallisemman musiikin pariin. Harto piti silloin aika kovaa kuria, ja me soitettiin käytännössä joka ilta. – Me treenataan paljon, mutta ei sentään niin paljon kuin Heaven ’N’ Hellin aikoihin. Otin uuden bändin puheeksi, ja Harto oli heti messissä
Silloin mä suutun aika pahasti. – Suklaa tuli treeneihin, ja sillä oli kaveri messissä henkisenä tukena. Helvetti, mulla oli kaikki ihokarvat saman tien pystyssä. 28 SOUNDI SOUNDI 29 Että jäbä, tuu messiin, siellä on jotain pitkätukkia, mutta tuu nyt vaan messiin. Se oli ihan puhdasta magiaa! Suklaa nappaa tarinan päästä kiinni. Että saatanan jäbä, sä et tiedä paskaakaan, mitä mä oon kokenut. En unohda ikinä sitä, kun oltiin tekemässä Botoxin K u v a: M ar k u s P aa ja la La?hio?botox-taitto_d.indd 29 14.8.2020 13.46. No, kytkettiin pari mikkiä, ja alettiin tsekata Kusipäätä... Se ei ole sitä mitä mä olen. Katsottiin, että jaahas, meillä onkin sitten kaksi uutta laulajaa. Hiphop-skenen arvomaailma ja se, miten siellä kohdellaan toisia ihmisiä... Nää biisit kertoo sadan prossan rehellisyydellä siitä, miten mä ja Hanad nähdään tää maailma. Nyt on Luomasen vuoro nauraa. Tultiin mestoille, ja näin ekana Harton. – Mä olen vuosien mittaan tehnyt paljon hiphopia Hanadin kanssa. – Jäbillä ei ole raskaasta musasta mitään fakkiutuneita ajatuksia, ja heiltä tulee helvetin tuoreita ideoita. Että vittu kuuntele nää biisit niin sä tiedät, että tää on niin kaukana vitsistä kuin olla ja voi. Että tää on muuten tässä. No, mä rakastuin siihen meininkiin ihan täysin. Ne biisit on mielikuvitusta, mutta Botox on totta. – Jotenkin mä en koe räppihommia enää niin omaksi kuin joskus aikaisemmin. Botoxissa on paljon lovee ja vihaa, ja siinä on koko mun sydän ja sielu. Oli ihan älytöntä tajuta, että me ollaan täysin samalla levelillä näiden hemmojen kanssa, vaikka me on just tavattu ja me tullaan ihan erilaisista maailmoista. Mutta sitten me alettiin vaan vetää. No, kesällä 2018 mä menin sitten Tuskaan, ja siellä oli Body Count ja muut. Kelasin siinä, että syököhän toi äijä mut. Vittu, jengi tulee joskus kysymään, että onks tää bändi joku vitsi. Luomanen huomauttaa, että yksi Lähiöbotoxin vahvuuksista on juuri se, etteivät Suklaa ja Dosdela ole kuunnelleet heviä koko ikäänsä. Että tää on mun uus koti
Miks sä vihaat mustia tai vaikka arabeja. Samanlaista juttua löytyy meidän uudelta albumilta: siellä sanotaan vittu aika monesti. Oon hakenut sitä monta kertaa, ja nyt näyttää vähän siltä, että musta tulee suomalainen – siis ihan virallisesti. LÄPI UNIVERSUMIEN Lähiöbotoxin nimetön debyytti-ep ilmestyi Monsp Recordsin kautta kesällä 2019. – Puhdasverinen vihaaja taas... Olikin sitten aika huvittavaa, kun meidän veto oli yhtä piip piippiä. – Rikkinäinen Suomi kertoo nimenomaan siitä, että Suomi on muuttunut. – Niin, en tiedä, olisiko levy mennyt tällaisenaan Warnerilla läpi, Luomanen huomauttaa ja jatkaa: – Kun levyllä kiroillaan, se voi joskus olla tosi kömpelön, kiusallisen ja teennäisen kuuloista, mutta Suklaan ja DosR ikkinäinen Suomi -albumin nimibiisi ja päätösraita Puhdasverinen vihaaja pureutuvat aina valitettavan ajankohtaiseen aiheeseen nimeltä rasismi. Biisi oli Paranoid. Sitten niistä tulee vihaajia, sanoo Suklaa. Hanadin tekemä kakkosverse taas on sen omakohtaisia kokemuksia: ”Jo lapsena hän tiesi olevansa erilainen/Kaksikielinen tumma kummajainen/Synnyinmaassaan oleva muukalainen/Teiniikä oli pelkkä painajainen/Äiti luuli lastaan suojelleen/Tietämättä että lapsensa päivittäin itkee vuoteessa/Toivoen mieluummin kuolemaa kuin asua Suomessa/Koska tää jatkuu taas huomenna.” SUOMI ON RIKKI ensimmäistä ep-levyä viime vuonna, ja Suklaa tuli tohkeissaan selittämään, että hei Jaakko, onko tää juttu sulle tuttu, tää on kova. Et. Nopealla laskutoimituksella 45 kertaa. Ja muuttuu jatkossakin. Jengi lukee esimerkiksi iltapäivälehtiä ja uskoo kaiken niiden suoltaman paskan. Mä oon ollut rauhassa, mutta monet maahanmuuttajat on turhautuneet ja menneet väärille poluille, rikosten maailmaan. Kun me tehdään siistejä biisejä, meillä ei ole mitään sääntöjä. 30 SOUNDI SOUNDI 31 mutta Lähiöbotox ei tuntenut oloaan kotoisaksi suuren yhtiön listoilla. Tunnetko sä vittu yhtään sellaista tyyppiä. – Kun me esiinnyttiin MTV3:n Possessa syksyllä 2018, niin vedettiin Kusipää, ja siinä on aika paljon vittu-sanoja. Mä olen asunut Suomessa kohta kaksikymmentä vuotta, mutta mulla ei ole tämän maan kansalaisuutta. Nämä jutut ei välttämättä sovi toisiinsa, sanoo Luomanen. – Nyt eletään vuotta 2020, ja suomalainen voi näyttää miltä vaan. Mieti nyt vaikka Botoxia: musta mies voi laulaa hevibändissä, nauraa Suklaa. Samoihin aikoihin monikansallinen Warner Music osti Monspin, K u v a: Ti m o Is o ah o La?hio?botox-taitto_d.indd 30 14.8.2020 13.53. Joskus aikaisemmin mä mietin, että katkeroidunko mä systeemin vittuiluun vai otanko ihan iisisti. – Isot toimijat on isoja, ja ne pelaa tietyillä säännöillä. Kertsissä on kolme sanaa, ja kahden kohdalla oli piip. Suomalaisuus ei ole jostain ihonväristä kiinni vaan siitä, miten sä tunnet sun sisällä. – Biisin ekat lauseet on mun kirjoittamia, ja mä niittaan siellä juttuja, joita olen kuullut suomalaisten suusta. Systeemi tietysti toimii ihan eri tavalla... Jos mä ajattelen mua, niin musta tuntuu, että sisu virtaa mun suonissa ja mä olen suomalainen. – Kyllähän jonkun peruspersun verenpaine saattaa kohota kummasti, kun Hanad tykittää jotain ”kohta koko Suomella on paksut huulet” -lauseita, hymähtää Luomanen
Tästä syntyi styge Sydämetön, ja siinä tekstissä on niin paljon vihaa, katkeruutta ja tuskaa. Jos Suklaa ja Dosdela astelivat yhtyeen maailmaan varsin yllättäen, niin jotakin samantyyppistä tapahtui myös syksyllä 2019. Kun jäbät avaa suunsa, niin sen täytyy kuulostaa tältä. Esimerkiksi Saunan takana -biisissä on periaatteessa yksi riffi. Tiedettiin, että me klaarataan biisit, mutta me tarvitaan jonkinlainen guidaaja, joka johdattaa meidät läpi universumien, kertoo Luomanen. Että vittu, täähän on Nightwishin manageri! EI MITÄÄN TURHAA Nappiin osuneiden Petraxin-sessioiden lopputulos kantaa otsikkoa Rikkinäinen Suomi, ja tämä kymmenen biisin mittainen täsmäisku ilmestyy samana päivänä tämän lehden kanssa. Ihan oikeasti. Ewo hehkutti keikan jälkeen, että tämä on heittämällä kovinta kamaa pitkään aikaan. Se oli ihan sairasta, ja mä olin, että sä et vittu voi tehdä näin. – Mä en ensiksi tiennyt, että kuka tämä Ewo oikein on, nauraa Suklaa. Päätettiin suunnilleen saman tien aloittaa yhteistyö. Hyvä kun ei tippunut luuri kädestä... Lähiöbotoxin tekstien maailma kumpuaa lähiö-Helsingin arjesta ja tekstittäjien omista elämänkokemuksista. Siitä tuli sitten parin minuutin mittainen rykäisy. K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o La?hio?botox-taitto_d.indd 31 14.8.2020 13.46. Menin ottamaan yhden jallun ja googletin samalla. Oikeasti mä vihaan tappeluja ja väkivaltaa, mutta tän biisin tarkoituksena on sanoa, etten mä myöskään peräänny tiukassa paikassa. – Sitten oltiin keikalla Lost In Music -tapahtumassa Tampereella, ja Harto sattui törmäämään vanhaan kaveriinsa Ewo Pohjolaan. Okei, joku ”toivon että nukahdat etkä enää herää” on aika tyly laini, mutta ei sitä tarvii ihan niin kirjaimellisesti ottaa... Harto pyysi Ewon katsomaan meidän vetoa, ja se oli ihan myyty. Eikä tarvii esimerkiksi Tuu kokeilee -biisiäkään. Niiden realistinen sävy painottuu enimmäkseen nurjalle puolelle. Jatketaan matkaa Lähiöbotoxin omalla aikajanalla. Suklaa tykittää Saunan takana -biisissä muun muassa seuraavasti: ”Mutsi delas himas / Siksi mä hukun vihaa / Ero tuli siks mä vittu flippaan / Millään en saa pois tätä vihaa.” – Mun äiti kuoli syksyllä 2019, ja se oli hirveä juttu. Okei, venaa, mä tuun kohta takasin. – Vitun iso vaalea äijä tuli Tampereen-keikan jälkeen, että jätkät, nyt oli muuten kova. Ideana oli toteuttaa levy pelkillä bändisoittimilla ja unohtaa myös klikki, koska Lauri jyskyttää menemään kuin juna, kuvailee Luomanen. Jos tekstejä lähdettäisiin silottelemaan, niin tästä hommasta tippuisi yksi tärkeä osatekijä pois. Eikä mennyt sitten kauankaan, kun Ewo ilmoitti, että Petrax-studio on varattu alkuvuodesta 2020. Mä olin, että kuka sä oot. 30 SOUNDI SOUNDI 31 delan tekstit... Kyseessä on ylivoimaisesti vaikuttavin suomalainen debyyttialbumi pitkään aikaan. – Monsp-yhteistyö oli päättynyt. – Meininki on tällä kerralla enemmän Slayeria ja NYHC-punkia kuin Linkin Parkia. – Lähdettiin tekemään pitkäsoittoa, jossa ei ole mitään turhaa. Jäbät puhuvat juuri tällä tavalla, ja sen takia nää sanat sopii niiden ilmaisuun ihan täysin. Siinä oli aluksi vain yksi verse, mutta lopulta kelattiin, että tää on sen verran kova, että laitetaan nyt toinenkin. En mä tiedä miten mulle olisi käynyt. Ilman tätä bändiä... Mä oon Ewo. Botox piti silloin mun pään läjässä. Säksätyksiä ei ole. Sillä hetkellä meistä tuli Lähiöbotox 2.0. – Kun mutsin aika koitti, mun tyttöystävä tuli käymään, ja se sitten jätti mut samana yönä. Että jos sä haluat uhkailla mua tai mun perhettä, niin sitten sun täytyy tulla kokeileen
Sitten hän nappaa puheenvuoron. – Kaikki hajoo taas on Hanadin sanoitus. Jaakko nyökkää. Aggressiivi selle ilmaisulle löytyi silti valmiudet luon tevasti. Vittu, me tuhotaan kaikki mestat, kun me päästään taas keikkailemaan! Lähiöbotoxin joke rikortti on yllättävät solistivalinnat. Kukaan nainen – tai ylipäänsä kukaan – ei saisi tulla lyödyksi, mutta silti sitä tapahtuu koko ajan. Että täähän on just se juttu: jäbät puhuu näin, eikä sitä aleta korjailemaan piiruakaan. Länsimaat riistää Afrikan maita ilman mitään armoa, ja mä tiedän Suomestakin rikkaita tyyppejä, jotka omistaa maata Kongosta. Se on törmännyt vuosien mittaan aika koviin juttuihin. – Nigi Nigi puolestaan kertoo... – Lähetin taannoin jotakin meidän juttuja Rudille, ja se kommentoi, että helvetin kovaa settiä, mutta aiotteko te jättää noi tekstit tolleen. Meidän luokalla oli kolmetoista kaveria, ja tällä hetkellä kolme niistä ei ole joko linnassa tai kuollut. Onneksi mä itse tajusin jossakin vaiheessa, että tässä on kaksi vaihtoehtoa: mennä pohjalle tai sitten jonnekin muualle. – Aamuun asti taas syntyi osittain Petraxilla, ja se on sellaista huoletonta pämppämetallia. Miten syntyivät tekstit kappaleisiin Soittakaa kytät!, Nigi Nigi ja Kaikki hajoo. Kongo kertoo siitä, että se on luonnonvaroiltaan yksi maailman rikkaimmista maista, mutta silti paikalliset on vitun köyhiä ja niiden elämä on todella karua. Ei oltu väärässä. Se itse asiassa huusi studiossa niin kovaa, että Neumannin U67-mikki meni paskaksi yhden lauluoton aikana! Albumin otsikko Rikkinäinen Suomi oli monimerkityksellisyydessään helppo valinta Lähiöbotoxin debyytille. Levy on aika täynnä poliittisia juttuja, rajuja kannanottoja ja kaikenlaisia kipupisteitä, joten päätettiin ottaa mukaan yksi vähän rennompi biisikin. Kun me muutettin Salosta Helsinkiin, niin mä jouduin keskittymishäiriön takia erityisopetukseen. Sen suomen kieli on siis vähän rikkinäistä. Tää on mulle erittäin tärkee biisi. Sen elämässä oli vähän vihaa ja sekasortoa, kun se kirjoitti nää ”mun paskin sijoitus on sijoitus itteeni” -jutut... Vastasin, että todellakin aiotaan. Kytissä nuori poika näkee, kun viinapirun valtaan joutunut faija hakkaa äitiä, mutta kukaan ei tule auttamaan. Seksi käsSuklaa ja Dosdela ovat meritoituneet huomattavasti kevy emmän musiikin parissa. Vesa Keskinen voi tehdä omia juttuja Pohjanmaalla, mutta lähiöäijien bisnekset on vähän erilaisia: ”Taskus pari gigii / Älä luota fiktii / Näin laulo nisti / Kun tulee hiki hiki.” Tän biisin idea tuli osittain mun kouluajoista... Aihe tuntuu olevan vähän tabu, mutta me ei todellakaan lakaista näitä juttuja maton alle. – Ekana on tietysti se, että Suomi on paskana, ja leirit näyttävät jakaantuvan entistä pahemmin, Luomanen avaa levyn nimeä. Kysyn biisin kertsissä, että kuinka kauan länsimaat vielä nussii Kongoa. – Tää Hanadin juttu on jotenkin ihan älytön... – Sitten on se juttu, että Hanad on syntynyt Suomessa, mutta Suklaa ei puhunut sanaakaan suomea tänne tullessaan. no, yrittäjistä. 32 SOUNDI SOUNDI PB 32 SOUNDI – Levyllä on ihan erilaisia tekstejäkin, eikä kaikki oo näin henkilökohtaista kamaa. Kuten me jo kerrottiin, niin se tuli treeneihin hengailemaan Suklaan messissä, mutta mehän alettiin katsoa heti, että täähän on ihan guru jäbä. Oikeesti, mä en tajua, että mä oon yhtäkkiä näin kovassa bändissä. Hanad teki levylle ihan mielettömiä sanoituksia ja lisäksi sillä on helvetin hieno ja voimakas huutoääni. Suklaata naurattaa taas. Palataan kuitenkin niiden syvältä kouraisevien aiheiden äärelle. K u v a: Ti m o Is o ah o La?hio?botox-taitto_d.indd 32 14.8.2020 13.46. – Mä tiedän perheitä, joissa mies pieksee vaimoa. – Hei, saanks mä fanittaa omaa juttua. Siellä aseistetut sotilaat vartioi, kun lapsiorjat kaivaa älypuhelimissa tarvittavia mineraaleja. Että siellähän on virheitä
KAIKKI ELOKUVISTA episodi.. facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Episodi tulostus.indd 33 14.8.2020 10.38
”Eijei, mä oon käynyt täällä kymmenen vuotta katsomassa näitä keikkoja, ja sä oot ihan eri tavalla auki kuin ne muut. – Frantsilan Kehäkukassa oli aika iäkästä yleisöä. Tänä syksynä Martikainen täyttää 50 vuotta ja julkaisee samanaikaisesti laulutekstejään avaavan Lihavia luurankoja -kirjan ja Luotettujen miesten kanssa äänitetyn Ystävien taloissa -albumin. jarkko martikainen -taitto_c.indd 34 14.8.2020 11.45. Tepastellessamme talon takapihalle Martikainen sytyttää pikkusikarin ja virnistää leveästi kun totean, että hän tuntuu tätä nykyä olevan yhä enemmän sinut elämänsä ja tekojensa kanssa kuin aiemmin. Hämmennyin, kiittelin. Siihen viereen asteli noin seitsemänkymppinen nainen, joka hymyili sellaista tupakan värjäämää jännää hymyä. Tuntuu kuin muutos olisi tapahtunut pitkän kypsyttelyn sijaan nopealla heräämisellä. Ihan kuten kissoillaan, ei Jarkollakaan ole hoppua mihinkään tai syytä vetää minkäänlaista roolia. Eihän sulla ole itsesuojeluvaistoa ollenkaan!”. Menin sitten tämän addiktioni takia keikan jälkeen sikarille. – Aivan selkeä tällainen hetki oli se, kun olin toissa vuonna keikalla Hämeenkyrössä, Jarkko innostuu kertomaan. Nyt tilanne on toinen. Martikaisen kiireetön tapa jutustella tuo mieleen sanonnan, jonka mukaan eläinten omistajat muistuttavat usein lemmikkejään. Mitä on tapahtunut. Viisissäkymmenissä. 50 Vuosikymmeniä sitten Jarkko Martikainen kirjoitti valtaosan lauluistaan kertojaminän suulla tarinoita kertoen, ja harvemmin avoimesti oman elämänsä todellisuuksia paljastaen. Näillä teoksilla todellisia kertomuksia jakaa mies, joka tuntuu olevan sinut oman ihmisyytensä ja historiansa kanssa. Että kai joku muukin on. – Se poltteli siinä tupakkaansa ja tokaisi minulle: ”Sä oot Jarkko poikkeuksellisen auki.” Minä siitä hämmennyin, että en kai minä ole. Jarkko Martikainen kertoo huomanneensa, ettei laulunkirjoittaja ole koskaan valmis. Kaikista saavutuksistaan huolimatta hänellä tulee aina olemaan vielä jotain tekemättä ja oppimatta. Hänkin pisti palamaan. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Teksti: Aki Nuopponen K aksi kissaa kiertelee Jarkko Martikaisen omakotitaloa samalla, kun talon isäntä toivoo toimittajan olevan kuin kotonaan ja kyselee uteliaasti viime aikaisia kuulumisia musiikkirintamalla. Ihmisten vaste keikalla oli todella hyvä
Sitten annoin jotenkin periksi itselleni. Merkittävää on se, että kirja kattaa koko Jarkon taipaleen varhaisista Euthanasiaja YUP-kappaleista aina tuoreimpaan soolomateriaalin, sekä esimerkiksi Timo Rautiaiselle ja Vesa-Matti Loirille kirjoitetut tekstit. Keikkojen ollessa spontaanimpia on kirjan kirjoittaminen harkitumpaa. Saiko formaatti empimään suoruuttasi. Voinhan minä kertoa nämä kaikki. – ”Ei sellaista voi kirjoittaa”, ”Ei tällaista saa kirjoittaa”... Mitä väliä sillä on. En halunnut olla se tyyppi, VUOTTA KAKSISSA KANSISSA K u v a: M ar ek Sa b o ga l jarkko martikainen -taitto_c.indd 35 14.8.2020 11.45. Avoimesti. – Kun aloin kirjoittaa, pidättelin vielä kaikenlaisia asioita hetken ja ajattelin, etteivät ne kuulu sinne, Jarkko myöntää. Peittelemättä. Se kokoaa yksien kansien väliin lyriikat ja tarinat niiden takana lähes sadasta kappaleesta. Jopa tarinoin, musiikin ohella. 34 SOUNDI SOUNDI 35 ”Olin monesti ollut keikoilla, joilla toivoin tyyppien antavan vielä enemmän itsestään.” 50 – Jäin miettimään tämän naisen sanoja. Enhän minä häpeä mitään. Huomasin että just tuota, mitä olin itse alkanut tehdä keikoilla, olin itse kaivannut muiden soolokeikoilta. Olin monesti ollut keikoilla, joilla toivoin tyyppien antavan vielä enemmän itsestään. Sovun rakentelua itsensä kanssa Lihavia luurankoja -kirja on kuin niteen muotoon rakennettu kokonaisuus Martikaisen soolokeikoista. Olin sitten päätynyt toteuttamaan tuota itse. – Aiemmin ajattelin aina, etten halua jakaa vaikeita asioita, koska en halua pilata ilmaa. Sanoin itselleni, että menkööt loputkin
– Mutta toisaalta minussa virtaa myös niin paljon melankolista verta, joka on peräisin yhtälailla sukuni historiasta perimänä kuin omasta elämänhistoriastani. – Kymmeniä ”Play...” -alkuisia toteamuksia myöhemmin Bob lauloi ”Play The Blood-Stained Banner, play Murder Most Foul” ja huomasin ajattelevani: ”Ja sieltä se tulee! Se onnistui taas! Miten tämä on mahdollista?” – Tuon jättiläismäisen laulun jälkeen ajattelin, että ei, eihän tässä tarvitse lauluntekoa vielä aikoihin lopettaa. Päinvastoin. – Juuri G Livelabin -keikalla olin matkalla Kaikki me kuolemme pian -kappaleeseen ja kerroin siitä, kun olin 5-vuotias ja minut oli laitettu perhepäivähoitoon. Sehän vain ahdistaa. J arkon viimeisin levyostos, Bob Dylanin kesäkuussa ilmestynyt Rough And Rowdy Ways, sai hänet peilailemaan ikää ja laulunkirjoittamista. – Ihmiselle, minullekin, on elämän mittainen prosessi päästä ikään kuin sopuun itsensä kanssa, Jarkko sanoo. Olin sitten kertonut siellä ylpeästi heti ekana päivänä vanhempieni töihin liittyen, että minäpä tiedän mitä jää jäljelle kun ihminen kuolee: pussillinen paskaa ja läjä luita. Ja tarkoitan siis henkistä duuria, enkä sitä sävellajia. – Joku minulle kritisoi, että eihän levyllä ole oikein melodioitakaan. – Mutta en ole vain sitä hymyä. Aiemmin levyilläsi oli usein vallitsevasti valloillaan melankolia tai riemu, nyt taas tunteita ja kulmia on yhtä monta kuin kappaleitakin. 36 SOUNDI SOUNDI 37 36 SOUNDI joka vaikka pirskeissä alkaa kertoa ongelmistaan, kun häneltä kysytään, että mitä kuuluu. Silti en ollut nähnyt sitä koko kuvaa ennen kuin nyt. – Minullehan kävi kuin vahingossa sekä kirjan että levyn kanssa niin, että kirjoitin ison niteen verran tarinoita itsestäni, ja vaikkapa lauluja kuten Kaaos käskee ja Aina jotain jää, mutta huomasin vasta myöhemmin rakentaneeni niiden rinnakkaisella avulla itseni kanssa sopua aiheista, jotka ovat olleet joskus tavattoman kipeitä. Nyt mietin jo, tuleeko se iskulause sieltä, kun Bob on jatkanut vartin, ja ne soivat riimit jatkuvat yhä ja draamallisia kulmia löytyy lisää. Meitä oli kolme perhekunnassa. Yhtäkkiä tajusin sen oman tarinani niin paljon paremmin. – Nyt tiedän, etten tule koskaan tekemään levyä, joka on ainoastaan duurin puolella. ”Tämän täytyy olla vaikuttavin 79-vuotiaan ihmisen ikinä julkaisema levy.” K u v a: O ll i H äk k in en jarkko martikainen -taitto.indd 36 13.8.2020 14.08. Bob Dylan tekee 79-vuotiaana uransa pisimmän kappaleen, jonka ansiot eivät todellakaan jää itsetarkoituksellisesti kestoon. – Bob murahtelee vastenmielisimmästä murhasta, Kennedyn kuolemasta, ja viljelee sekaan pieniä itseironisia vitsejä. No ei ollutkaan. – Minähän olen ulkoisesti välillä hyvinkin hilpeä mies, ja olenkin toisinaan verrannut itseäni lapsuuden rakkaista Robin Hood -kirjoista tuttuun Veli Tuckiin, joka on yksi Sherwoodin metsien iloisista veikoista, Jarkko naurahtaa. Vaikka saattaakin olla sattumaa, että kirjan ja albumin julkaisut osuvat samalle syksylle kun täyteen tulee pyöreät 50 vuotta, on molemmissa teoksissa aistittavissa eräänlaista välitilinpäätöksen tekoa. Tai kuollut. – Etenkin 17-minuuttinen Murder Most Foul. Minunkin huumorini on toisinaan vähän harmaata, mikä voi, ja saakin aiheuttaa hämmennystä. Oletko toistaiseksi törmännyt siihen toiseen äärilaitaan, että liiallisen itsensä verhoamisen sijaan olisitkin huomannut kertoneesi liiankin suoria tarinoita ja pohtineesi jälkikäteen, mitä ihmettä sitä tulikaan keikalla sanottua. Opin nopeasti sulkeutumaan. Onko laulunkirjoittajalle yläikärajaa. Tämä oli tietenkin isän juttuja, koska ukko availi ruumiita ja huumori oli aika mustaa. Sillä iällä ei yleensä taideta paljon levytellä. Se oli sen tapa selvitä työstään järjissään. – Bob Dylanin uutta kuunnellessani muistelin, että mies on jossain seitsemänkympin puolivälissä. Se kuuluu nyt peittelemättä Ystävien taloissa -levyllä. En ole koskaan elänyt sellaista vuotta, että olisin joka päivä 365 kertaa vuodessa saanut olla henkisessä duurissa, ja se vaikuttaa myös siihen mitä teen. – Ainakaan vielä ei ole tullut reklamaatioita, Jarkko naurahtaa. Koko teos huutaa, että sen on tehnyt yhäkin utelias taiteilija. Olen kyllä vuosikymmenien ajan pitänyt päiväkirjaa. Kuka muu muka voisi laulaa tuollaisessa asiayhteydessä: ”The Beatles are comin’, they’re gonna hold your hand.” – Hänen lauluissaan on aina voinut luottaa siihen, että niistä löytyy se huipentuma, laulun kärki. Niitä on kymmeniä tuhansia sivuja. Tottakai taistelen sitä vastaan, ettei melankolia nappaisi minusta liian kovaa otetta, mutta jotenkin olen hyväksynyt sen, etten ikinä pääse siitä ihan täysin irti. Elävien ihmisten levy Kaikki viime vuosina Martikaiselle tapahtunut kuuluu selvästi myös uudella levyllä, jolla ei peitellä hänen eri puoliaan. Hymyilemään, kohteliaasti. Ei edes kasikymppisenä! Kunhan pitää kiinni siitä, että laulaa niistä asioista, jotka on omasta mielestä pohtimisen arvoisia. Ajattelin etteivät ihmiset halua kuulla sellaisesta. – Äitikin kauhisteli, ettei hän ollut lapselleen tuollaista kertonut. Noiden kilometrien jälkeen aika moni on jo lopettanut. Jokuhan voisi olla sitä mieltä, etteivät sävellykset kuten railakas Votkaa ja suolasieniä sekä Aution sairaalan balladi kerta kaikkiaan sovi yksien kansien väliin. – Tämän täytyy olla vaikuttavin 79-vuotiaan ihmisen ikinä julkaisema levy. Kaikki ne laidat täydentävät toisiaan, Jarkko pohtii. – Ajattelen asian niin, ettei koko levyn mitassa tarvitse olla niin hilpeä kuin niissä kiitollisimmissa lauluissa. Sävypaletti on laajentunut aiempaakin laajemmaksi. Piti oikein varmistaa asia Wiki pediasta, mutta miehellä olikin vuosia koossa jo 79, Jarkko hämmästelee. Kun sitten itse kuulostelin tuota 70-minuuttista, totesin keskenäni, että ei, ei niitä melodioita niinkään ole, mutta sen korvaa se läsnäolo ja se lopputulema. – Jotta kykenin tuomaan tämän kaiken julki, oli minun järkeiltävä asia itselleni jotenkin niin, että jos tämä aihe on minulle totta ja hirvittävän tärkeä, silloin se voi olla sitä myös jollekulle kuulijallekin
Eihän me todellakaan kuunneltu mitään Wigwamia kun tehtiin Huuda harki ten ep:tä. – Kun Riku sanoo, ettei tämän tarinan kirjoittaja voi olla minä, voin luottaa siihen, että asiaa on pohdittava. Rikukin (Mattila) meinaan huomasi jo varhaisessa vaiheessa demoja kuunnelles saan, että tällä levyllähän ei yhdessäkään laulussa kuole kukaan. Meillä oli ihan eri suosikit tuolloin. Karjalaiseni”, ja vasta nuo Ri kun neljä sanaa saivat minut ymmärtämään, että enhän minä ole sellainen. Laiturillalaulun kohdalla menin kotiin ja myönsin, että perkele, Riku on oikeassa. Välillä on kyllä hauskaa kirjoit taa kappaleita siitä, mitä toivoisi olevansa, mutta nyky ään on vielä palkitsevampaa olla rehellinen sille, mitä on juuri nyt. Avattuaan inhimillistä mielenlaatuaan Martikainen ke ventää tunnelmaa nostamalla esille yhden poikkeukselli sen yksityiskohdan albumilta. Silloin se Frank Zappa tuntui paljon tärkeämmältä. – Yksi äärilaita sentään on tällä levyllä ihan tarkoituk sella jäänyt tahallisesti sivuun. Uudenkin Jarkko Martikais -albumin soitosta vastaa Luotetut Miehet -kokoonpano: Anssi Salminen, Luis Herrero ja Ema Hurskainen. – Se pieni tunnelma Laiturillakappaleen introssa on kuin suoraan lapsuudestani. – Minä olen epäilevämpi kuin Jukka lauluissaan, ja sa malla myös sellainen huvittelijan ja epäilijän risteytys, enkä voi kuin korkeintaan larpata jotain muuta, jos kirjoi tan tarkoituksella tarinaa erillisen kokijan kulmasta. – Tuo Laiturilla oli jännä juttu, koska halusin jotenkin löytää sellaisen ”sisäisen J. Samainen Laiturilla on sadunomaisessa melodisuu dessaan jotain sellaista, mitä tuskin kukaan olisi 90lu vulla uskonut sinun ikinä tekevän. – Monet tasaisempaa elämää elävät eivät ole koskaan päässeet siihen ”Eino Leinon Jumalien keinuun”. – Kun tein Laiturillaintroa, ajattelin, että voisiko se harmonia olla kuin Wigwamilla. Konkreettisella kuolemalla ei ole tosiaan tällä le vyllä sijaa. Levylläkin on elä mä vahvasti läsnä. Tämä on elävien ja tuntevien ihmisten levy. Se maalaa mielikuvaa sii tä, kun olin penikkana Polvijärvellä isäni vanhemmilla. Nyt ajatte len asian niin, että Zappa teki paljon ja vuolaasti, mutta Wigwam taas sydämestä. Yhä suuremmalla sydämellä Yksi tuoreista kappaleista, josta löytyy tarina myös Liha via luurankoja kirjasta, on levyn toinen raita nimeltään Laiturilla. Koke neet sitä hurjaa kyytiä, jossa depikset ovat rajumpia, mutta niin myös ilon tunteet. Kerrot tarinassa, kuinka levyn tuottaja Riku Mattila oli tokaissut ”Mä en usko sua”, kun kuuntelitte kappaleen demoa. 36 SOUNDI SOUNDI 37 – Tietenkin olen niissä aidosti kiitollinen, se ei ole fals kia, mutta olen myös niin keskeneräinen ihminen, etten aina osaa olla aidosti kiitollinen oikein mistään, kun me lankolia ottaa minusta vallan. Pään sisäiset dialogit auttavat varmasti tiettyyn pistee seen asti omien lukkojen avaamisessa ja muille avautu misessa, mutta Mattilan Rikun kaltainen luottohahmo on varmasti tärkeä apu, jos olet lähellä vetäytyä. Toteat, ettei kuulija voi uskoa laulun viestiin, jos kirjoittaja ei ole ollut rehellinen itselleen. Jollain tavalla koen, että juuri tuo liike laidasta laitaan on itselleni se kaikkein oi kein, vaikkakin se on myös se vaikein. K u v a: To m i P al sa jarkko martikainen -taitto.indd 37 13.8.2020 14.08. – Tarinan hyvä puoli on se, että sitten kun on ollut kyl liksi depistä, niin ainakin omalla kohdallani tiedän, että kun kaikki asiat tuntuvat olevan järjestyksessä, osaan ol la aidosti kiitollinen siitä että minua ei vituta. Hyvä jos muutamia vuosia sittenkään. Jotenkin näin laulunkirjoittajana se tuntuu sellaista tasaista kulke mista arvokkaammalta vaihtoehdolta
Leskinen oli ikään kuin saa vuttanut tilan, jossa hän taisi jollain tasolla tuntea teh neensä ja kokeneensa kaiken, mitä on tehtävissä ja koet tavissa. Se ei ole vittuilua, ja tiedän etten muuta mitään, mutta kunhan ihmettelen ää neen ihan sen takia, että laulun ja myöhemmin keikalla vuorovaikutuksen kautta voin käsitellä asiaa myös itseni kanssa. – Tämän kappaleen kolmossäkeistöstä Riku sanoi, et tei me hävetä tätä päähenkilöä kylliksi. – Aika iso askel elämässä on se, kun vihdoin ymmärtää sen, että ihminen on aina keskeneräinen, Jarkko summaa. Suhtauduin liian järkeillen asioihin ja kaikilla tarinoilla pi ti olla kirjallinen kertoja. Elämme maassa, jossa on 5,5 miljoonaa asukasta, ja silti me suomalaisetkin olemme keskenään niin kovin erilaisia, mutta silti täällä kategori soidaan erilaisuutta hyvään ja pahaan todella jyrkästi. No tuskinpa ne nyt ihan kaik kia vievät! Eivätkä ne naiset tainneet olla heidän alun al kaenkaan. T. – Riku kaivoi esille Magnus Krepperin kuvan. Juu ri nyt suorastaan kutkuttaa se, miten paljon on vielä teke mättä ja oppimatta. ”Iso askel elämässä on se, kun vihdoin ymmärtää sen, että ihminen on aina kesken eräinen.” jarkko martikainen -taitto.indd 38 13.8.2020 14.08. – Yritän laulussa ymmärtää, mikä saa ikääntyvän ihmi sen pakkautuvan vihan kohdistumaan niin voimakkaasti esimerkiksi maahanmuuttajiin. – Minulla on vanhoja kavereita, jotka ovat ajautuneet sellaiseen omituiseen... 38 SOUNDI SOUNDI PB Siellä oli isoja peltoja, muttei aina aikaa viikatehommiin. Että kirjoita tämä lau lu niin kuin se päähenkilö olisi suomalainen henkilö, jo ka näyttää ihan Krepperiltä, ja käyttäytyy kuin hän Solsi danissa. Siivosin ne vielä siten, etten edes minä itse laulutekstin kirjoittajana laulanut juurikaan it sestäni. turbulenssiin. ”Tutustuttiin Tukholmaan/Vielä on se paikoillaan, vaikka siihen nojasin/Ehkä päälleen kaaduinkin?/Mitään siitä kiellä en, mistä mua syyttää lappunen/Haastemiehel tä sen saan/Tutustuttiin Tukholmaan”, Jarkko laulaa kap paleessa. Uteliaan keskeneräinen Tepastelemme jälleen Martikaisen pihalle katoksen suo jiin, pöydän ääreen. – Jotenkin tuollainen naurettavan pieni mielikuva kir kasti minulle, kenestä kirjoitan ja millaista kuvaa raken nan! Tällaisien kepeiden aiheiden vastapainoksi, kuten kap paleessa Suomineidon puolustaja, on kuin onkin mukana myös erillinen kertoja tuomassa asioille uusia kulmia, jot ka johtavat arkojenkin aiheiden äärelle. Sellainen tyyppi, joka suurin piirtein kaatuu saamattomuuttaan omiin kengännauhoihinsa. – Silläkin uhalla, että tässä piilee vaara sille, että joku käsittää minun katsovan muita tuomitsevasti ylhäältä päin, minun oli laitettava kappale mukaan levylle ja pu rettava tuntojani, Jarkko sanoo. – Minä jopa toivon, etten koe ikinä olevani ”valmis”. sehän on ihan Wigwamia. Juice” Se ”kin” pää te saattoi olla tuossa tahaton, mutta se oli myös tilannet ta kuvaavaa. Se paljastuu Tutustuttiin Tukholmaan kap paleeksi. Nyt olen myös hyväksynyt sen, että päässäni kuuluu aina sekä se luottavaisempi että se epäi levämpi ääni, joilla on paljon keskinäistä dialogia käytä vänä. Vielä näin 50 vuoden jälkeenkin. Se on sama kuin se, että raivoaisin siitä, kun ihana Mikko Leppilampi kään tää naisten päät ja minä en. Pikku poikana vaeltelin siellä jättimäisien voikukkamerien keskellä, ja se tunne, se tuon hetken kauneuden määrä... – Miksi ne on niin raivoissaan asiasta. Jarkko pistää palamaan summailles saan sitä, että uuden albumin ja kirjan keskiössä on yhä elämänsä matkalla oleva ihminen. En ihan heti saanut kiinni siitä, mitä Riku oi kein tarkoitti sillä. Samalla tavalla näiden tietty jen purnuttajien mielestä ulkomaalaiset tulevat tänne ja vievät heiltä kaikki naiset. – Tuolla, laulanko kertojana itse itsestäni vai ikään kuin jollain fiktiivisellä suulla, ei ole välttämättä kuulijoille mi tään merkitystä, mutta minulle sillä on. – Parikymmentä vuotta sitten en olisi ikinä tehnyt noin. – Krepper on Solsidanissa sellainen täysin leväperäi nen hahmo. Kappaleessa lauletaan: ”Ei tahdo kuulla mitään muuka laisten puheenpartta/On niillä naamatkin kuin Tikkurilan värikartta ja pitkin jotain pikakaistaa vielä saavat naista!/ Miksi akat eivät aina suosi suomalaista?/Taas Raamattua kuin rautalankaa Antin täytyy vääntää: hän melkein yksin edustaa koko kansan ääntä/Ja millä taikakeinolla vois sitä sietää kukaan, että toiset elää täällä oman mielensä mu kaan?” Tällaisien aiheiden äärellä saa olla tarkkana, että kuu lija oikeasti ymmärtää kertojaminän olevan eri kuin sinä. Yhden päähenkilön vaimon isoveli. – Se antaa ikään kuin useita mahdollisia perspektiivejä kirjoittaa kappaleita sekä koko historiani kokemuksen rin taäänellä, että jatkuva utelaisuuteni ja haluni ymmärtää toisena kantimena. Etten voi koskaan vain jäädä lepäilemään laakereille. Että pitäisi hävetä enemmän. Sitä, ettei keskiiässä oleva lauluntekijä ole elämänsä lopussa, kuten moni krii seillessään samassa iässä tuntuu ajattelevan. – Sitäkään ei ihan täysin voi ymmärtää, mutta otin ainakin askeleen ajatusta kohti kirjan ja levyn parissa. Kepeitä aiheita, raskaita pohdiskeluja Siirtyessämme kahvittelemaan keittiöön ja kahden kissan makustellessa kaikessa rauhassa päivällistään Jarkon keit tiö kaikuu hänen hyräillessä esimerkkinä erästä melo diaa levyltä. – Olihan Leskisellä syytäkin kohottaa itseään jalustalle, ja se varmasti näki itsensä tietyssä valossa, kun kaikki oli vat sille vuosikymmeniä tolkuttaneet, että sinä keksit suomalaisen rockmusiikin. Sillä, että nyt mu kana on enemmän sydäntä kuin koskaan aiemmin. Varsinkin kun laulat suuren osan levystä omalla suullasi. – Tällaisia ihmettelyjen takia päädyn toisinaan kirjoit tamaan sellaisia juttuja, joka voi näyttää siltä kuin olisin jonkinlainen henkinen riettalintu. Sellaiseen, missä se painekattilan kansi väräjää koko ajan, ja heitä ahdistaa ja vihastuttaa ihan kaikki ja koko ajan. – Muuten voi käydä kuin Juice Leskiselle! Sehän oli jos kus vuosikymmeniä sitten katsonut Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta konserttia telkkarista ja lähettänyt sen jälkeen Ismolle kortin, jossa luki suurin piirtein että: ”Vittu, Ismo, sinäkin olet nero. Siis Solsi danohjelman Magnus Krepperin. Martikaisesta nimittäin huokuu valtava elämänkoke muksen ohella tyytyväisyys siihen, että paljon on yhä ko kematta
SOUNDI 39 rosita luu -taitto_d.indd 39 14.8.2020 10.05. Mutta jos sen osaa valjastaa sofistikoituneesti ja on hyvä käyttämään metaforia, se ei ole sellaista ”kävin kaupassa ja ostin maitoa” -tyyppistä tylsää, Berg kertoo. Jälkimmäisessä käytettiin sanaa mielenterveysindie. Keikat ovat Bergille totisia paikkoja. Lavalla on Rosita Luu -nimellä musiikkia tekevä Merita Berg sekä kosketinsoittaja Otso Kauniskangas. Sanoituksiltaan astetta rankempi Hullu Ruusu -duon debyytti nostettiin Keskisuomalaisessa ja Helsingin Sanomissa vuoden parhaimpien kotimaisten albumien joukkoon. He seuraavat keskittyneenä vakavakasvoista naista, joka laulaa. – Nyt sanoitukset ovat enimmäkseen olleet oman napanöyhdän kaivuuta. Kepeissä iskelmäpopkappaleissa lauletaan väkivallasta, kuolemasta, neurooseista ja seksistä. Bergin ainoa kriteeri tekstille on se, että sen on ”kolistava tunteisiin”. Lavalla ulos tulee paljon kipua, mitä on vaikea selittää. Teksti ja kuvat: Pinja Porvari K allion Tenho-ravintolan kaikki tuolit ovat varattuja. Myös Bergin laulujen teemat ovat melko vakavia. Vierasta maaperää ovat juhlimiseen ja moderniin Instagram-maailmaan viittaavat aiheet. Kukaan ei kuitenkaan syö. Soololevy SOS keräsi kolmen ja neljän tähden arvioita Soundilta ja Keskisuomalaiselta. Syyskuussa ilmestyvällä Samettisuu-levyllä käsitellään murskaantunutta sydäntä, pakkomielteistä rakkautta, enti siä parisuhteita ja kuvitteellisen pop-tähden vainoamista. Lyriikat kumpuavat Bergin henkilökohtaisesta kokemusmaailmasta. Laulun aiheista suurin on kuitenkin rakkaus. Albumin julkaisee Helmi Levyt. Olisikin sellainen, et löysää vähän, potkaise vähän ilmaa, pöyhkeile ja röyhkeile, hän sanoo. – On hämmentävää, miten se onkin niin tenavatähtimaisen todenomainen tilanne. Väsyneiden ihmisten lauluja Merita Berg tekee kappaleita renkaiden viiltelystä ja keskiluokkaisen miehen ahdingosta. Rosita Luun tulevalla toisella albumilla tarkoitus ei ole enää etäännyttää tarinoita jatkuvasti hahmojen taakse. Ihmisiä istuu pöydissä edessään punaviinilaseja ja pizza lautasia
Se selitti sitä, miksi pitkäjänteinen keskittyminen oli niin vaikeaa. Kylässä on äidin kutsumia lapsia pihapiiristä. Oleskelu sujuu luontevammin treeni kämpällä kuin juhlissa. Loppua kohden juontohommat piti jättää uudelleen pinnalle nousevan paniikkihäiriön vuoksi. Hänelle sopii paremmin toimenkuva eräänlaisena priimusmoottorina. Myös Berg on viime aikoina opetellut tekemään elektronista musiikkia Gara geband-ohjelman avulla. DIY-kulttuurissa arvostetaan hirveästi sellaista ”jokainen osaa soittaa soitinta” -ajatusta, hän sanoo. Valinnat ovat tehty täysin intuition mukaan. Vuonna 2013 Berg muutti Turkuun ja aloitti valokuvauksen opinnot Turun Taideakatemiassa. – Vihaan, että pitää olla äärimmäisen nöyrä, vitut pitää. Nyt 29-vuotiaana Berg suosii edelleen yksin oloa. Kukaan ei ainakaan ole tullut suoraan kyseenalaistamaan hänen asemaansa biisintekijänä sillä perusteella, ettei Berg soita mitään instrumenttia. Täysin tuntemattomia soittajia hän on pyytänyt mukaan esimerkiksi tuttavien suositusten perusteella. Berg liittää ilmiön osaksi laumasieluisuuteen. ”Vihaan, että pitää olla äärimmäisen nöyrä, vitut pitää. – Antti on hyvä insinöörin työssä. Bändikaverit näkevät toisiaan lähinnä treeneissä ja keikoilla. – Triokokoonpanoa varten googletin aluksi ”hyvä kosketinsoittaja”, hän nauraa. Syynä on Rosita Luun niputus alakulttuuriin ja sen do it yourself -henkeen. Vuonna 2015 Bergin kiinnostus siirtyi valokuvauksesta runouteen. Lapsuuden parhaimmat muistot liittyvät opettajiin ja päivä kodin työntekijöihin. – Olen yrittänyt pyrkiä siihen, ettei minun tarvitse määrittää sitä yksinäisyyttä ulkopuolisuudeksi. Mutta silloin musiikki oli jo vienyt Bergin huomion. Parisuhde Hermajan kanssa oli päättynyt ja eron käsittely pahasti kesken. – Alakulttuuri mieltää itsensä aika avoimeksi, mutta ei sitä todellisuudessa ole. Editointi tuntuu hankalalta. Jos on hyvä jossakin, mukava ja haluaa olla osana jotakin, niin se pitäisi ottaa avosylin vastaan, eikä uhkana. Äiti taas trauman niellyt hakattu nainen, yrittänyt siinä parhaansa, Berg muistelee. Ensimmäisen lukuvuoden aikana hän sai ADDdiagnoosin. Rakkautta löytyi, mutta ohjenuorat elämään uupuivat. Joskus Berg kokee alemmuuskompleksia metodeistaan. Lopulta pestiin löytyi Antti Vuorenmaa, joka soittaa muun muassa Tiisu-yhtyeessä. Tyttö pyytää äitiä lähettämään kaverit koteihinsa. Että pyöritellään sitä sanaa, löydetään oikea tavumäärä. On minun valitsemaa, miten haluan aikani viettää, hän kertoo. Minä taas raivostun, että en jaksa tätä. Sanoituksia on pohdittu myös yhdessä Antti Hermajan kanssa. He asettivat kaivattuja rajoja. Kuluu vain puoli tuntia, kunnes Berg tarttuu äitinsä hameenhelmaan kiinni. Bergin eri bändien kokoamiset eivät ole koskaan perustuneet läheiseen kaveriporukkaan, joka päättäisi pitää yhdessä hauskaa. Edessä oli suuret näytön paikat Sideways-, Uusi Tampereja Ruisrock-festivaaleilla. Esiintymiset saavat Bergin pakokauhunomaiseen tilaan. – Tuntuu, etten tunne yhtäkään toista lauluntekijää, joka tekee tällä tavalla. – Muistan, kun kotiolot olivat kaootti sia. Kaikille heistä voisi laittaa viestiä ja kysyä kahville, mutta Berg ei koe sellaiseen tarvetta. Vielä vuosi sitten kesällä tilanne oli toinen. Viisitoistaminuutti nen, eli keskittymiskykyni, meni jo, Berg sanoo. Isä on ollut suonensisäisiä vetävä narkomaani, mutta yrittänyt oikeasti parhaansa siinä tilan teessa. BERG ON KUUSIVUOTIAS. Proosarunot vaihtuivat lyriikkaan. Berg on kokeillut myös internetin voimaa. Yksin tekeminen ei kuitenkaan tunnu Bergin mukaan kovin mukavalta. Berg sai elää kuin pellossa. rosita luu -taitto_d.indd 40 14.8.2020 10.05. Berg kokee, että silloin saa aikaan laadukkaimman lopputuloksen. Hermajan lisäksi Rosita Luun basisti Tuukka Tervo on ollut isossa roolissa tulevan levyn sovitusten teossa. Parhaimmassa tapauksessa teksti tulee kuin annettuna. Bergin yksityiselämässä sen sijaan tuntui, että kaikki oli murenemassa. Heti perään Berg mainitsee, että ajatus voi toisaalta olla värittynyt hänen päässään. Entisen pariskunnan yhteistyö on jatkunut Hullu Ruusun jälkeen Rosita Luun tuotannossa. 40 SOUNDI KUOLLUT MONTA KERTAA -kappaleessa käydään läpi Kirkkonummelta kotoisin olevan laulaja-lauluntekijän epävakaata lapsuutta. Hän lausui runoja pienissä tilaisuuksissa silloin tällöin, kunnes päätti perustaa lavarunouteen keskittyvän Runöklubin. Hän on itse ollut aina tässä suhteessa vastarannankiiski. Muutamat ihmiset eivät ole edes katsoneet, saati puhuneet minulle ennen kuin julkaisin levyn, Berg jatkaa. Silloin hän säveltää laulaen, valitsee soittimet ja hyräilee soolo-osuudet. Berg haluaa katsoa videoita yksin. Turun Bar Ö:ssä järjestetyissä illoissa Berg toimi tuottajana ja juontajana. Jos on hyvä jossakin, mukava ja haluaa olla osana jotakin, niin se pitäisi ottaa avosylin vastaan, eikä uhkana.” Berg on kasannut Rosita Luulle useita kokoonpanoja erilaisia liveesiintymisiä varten. Kritisoitavaa kuitenkin löytyy taidealojen hyvä veli -verkostoon liittyen
Romanttisuus onkin iso osa Bergiä. On viimeisen kappaleen vuoro. Minä olen aika väsynyt. – Meillä on kaikilla ristinsä kan nettavana, hän naurahtaa. Si ten hän ymmärsi kaksi asiaa. Kulttuuriaukio 2, Tapiola, Espoo rosita luu -taitto_d.indd 41 14.8.2020 10.05. Kysyessäni asiasta hän naurahtaa ja kertoo rakkauden ajaneen välillä hölmöihin tekoihin. Hänet Berg nimeää elämänsä suureksi rakkau deksi. Pe 18.9. Punaviinilasit ovat tyhjentyneet yleisössä tasaisesti keikan ajan. – On joku haava siitä, ettei ole ollut kodin tuntua, ei ole ollut turvaa. Berg pyytää aina soittajilta anteeksi, mutta suotta. Läheisriippu vaisuuden varjostamien suhteiden jälkeen Berg kokee nyt ensimmäistä kertaa aidosti nauttivansa sinkkuelä mästä. Vaadittiin prosessointia. Bergiä ärsyttää yhteiskunnan me nestystarinoiden luominen ja elämän menestyjiin keskittyminen. 1 €). – Esiintyessä on joku huutava toi ve siitä, että voisiko tämä olla se kosketuspinta ja yhteys maailmaan. Berg viittaa esimerkiksi siihen, kuinka ei saanut pitkään aikaan mi tään iloa musiikista. Eri puolilla salia välkkyy kynttilöiden liekkejä. SYKSY 2020 Katso koko ohjelmisto: www.espoo.fi/kulttuurikeskus Muutokset mahdollisia. Berg oli tehnyt musiikkia tästä lähtökohdasta jo pitkän aikaa. Tekstin hän arvelee voivansa kirjoittaa jos kus loppuun. klo 19 Louhisali BEHM Liput 22,50 €, ticketmaster Huom! Lipun hintaan lisätään myyntikanavan mukainen toimitusmaksu (alk. Olen joutunut muovaamaan elämää sen mukaan, hän sanoo. Idea lähti siitä, ettei hän ollut kuullut sel laista kappaletta koskaan. – En ole halunnut olla katseiden alla. Varsinkin Hermajalle hän on kirjoit tanut paljon kappaleita. Alkoholi sai Bergin jännityksen katoa maan täysin. Berg omistaa laulun ”rakkaalle ex miehelleen Antti Hermajalle”. Se ei silti tee minusta miel lyttämisenhaluista. Voisiko nuo hyväksyä ja rakastaa minua. Sitten kaikki romuttui, hän kertoo. klo 19 Louhisali LASTEN HAUTAUSMAA Liput 19,50 €, lippu.fi Ke 18.11. Tosi typerä juttu. klo 19 Louhisali SOINTI JAZZ ORCHESTRA – LEVYNJULKAISUKONSERTTI Liput 15 €, lippu.fi La 14.11. klo 19 Louhisali PATE MUSTAJÄRVI – TEATTERIN KUMMITUS VOL. – Toiseksi, olisin seonnut, hän to teaa. Välillä hän hymyilee, mutta vain nopeasti. Ajattelin, että jos olen Antin mielestä paras, niin hän rakastaa mi nua ikuisesti. Musiikinteko on nostanut myös kateuden tunteita pinnalle. Berg nostaa kätensä jyrkkään yläviistoon kuvaa maan Maustetyttöjen äkillistä nou sua valtavirtaan. Vähän perverssi ja outo juttu. – Antti ei ole ikinä ollut sellainen, etteikö hän hyväksyisi minua sellai sena kuin olen, hän toteaa. Vaikka ottaisi kuinka vähän tahansa, se vie terävyyden koko esi tyksestä, Berg kertoo. Musiikki on mainio syy olla älykkäiden ihmisten, soitta jien, seurassa. Hermostunut käytös saa poikkeuksetta bändin hy väksynnän. Lyrii koiden ei ole hänen mukaansa tarkoitus olla sisäänpäin käänty neitä. – Melkein jokaisen keikan alle tuli kesällä otettua alkoholia. Ju mankauta, haluan kokea sen. Kyseessä on sarjakuvapiirtäjämuusikkokuva taiteilija Jyrki Nissisen sarjakuvaal bumista löydetty vanha tekstinpät kä. Molem pien edustamat yhtyeet olivat sil loin lupaavia tulokkaita suomalai sen musiikin kentällä. Ensim mäinen oli, ettei muiden suosio ole häneltä pois. klo 19 Tapiolasali ERIN – AKUSTISESTI Liput 39,50 €, ticketmaster To 10.12. Nykyään jännitystä joutuu hillitsemään eri keinoin. Kau niskangas soittaa Miljoonat tähdet kappaleen ensimmäiset sävelet. Yhteyt tähän me täällä etsitään, hän sanoo. Biisi, jonka sanoitukset kertovat ahmimishäiriöstä kärsivästä naises ta, on jäänyt Bergillä kesken. Suuri kivi vierähti sydämeltä. Berg siirtelee painoa jalal ta toiselle mikrofonin johto kädes sään. klo 19 Louhisali KNIPI Liput 22,50 €, lippu.fi Pe 13.11. Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriöni nousee tapetille, kun herään keikkapäivään. Hän teki kesän jälkeen kuitenkin päätöksen olla juomatta pisaraakaan ennen esiin tymisiä. – Joskus on jäljellä vain ja ainoas taan vähän sirpaleisia ja väsyneitä ih misiä. Kun voisi vaan vetää lakanan päälle ja laulaa siinä, Berg sanoo. Berg toivoo, että hänen kappa leissaan on tarttumapintaa. Silloisia motiivejaan Berg kutsuu li kaisiksi. LAULUJA KIRJOITTAESSA Berg miettii ihmisiä menneisyydestään. Berg pitää sitä täydellisenä me taforana romanttisuudelleen. ”JOS NAINEN PYYTÄÄ TULTA, syty tän itseni palamaan.” Virke toistuu Bergin sosiaalisen median profiileissa. Joulukuussa Berg sai tunnustettua entisen ajattelutapansa Hermajalle. klo 19 Tapiolasali SANNI Liput 34,50 €, lippu.fi To 12.11. Siihen Berg toivotti tsemp piä. Kyseisen läpimurron aikaan Berg mietti, miksei sama voinut tapahtua hänelle. – Kilpailin kaikessa Anttia vastaan, halusin tehdä kaiken paremmin kuin hän. Kerran eräs kuuntelija tuli kerto maan ”olevansa tuo mies Espoosta” viitaten Pyramidin huipulla kappa leeseen. 2 Liput 33,50 €, lippu.fi La 10.10. Silti toive perheestä, kodista ja koirasta on säilynyt. Nyt hän on luonut sen tilalle tietoisesti uuden motiivin. Mielenterveys ei ollut kunnossa ja sillä oli hintansa. Rumba haastatteli Bergiä samaan juttuun Maustetyttöjen Kaisa Karjalaisen kanssa joulukuussa 2018. Takahuoneessa hän kiroilee run saasti. Olen totinen tenava tähti, Berg sanoo
– Osuimme kaiketi johonkin juuri oikeaan hetkeen. – Olin pitkään ihan shokissa, kun kommentteja meistä ja tekemisistämme alkoi tulla julki. Tämän hetken särmikkäimpiin rockyhtyeisiin lukeutuva Blues Pills sai uutta albumiaan työstäessään huomata, että aika on todellakin ollut suhteellista. Jo debyyttialbumin räjäytettyä Blues Pillsin suosion alkoivat myös blues pills -taitto.indd 42 13.8.2020 14.16. Räikeillä reaktioilla oli vastareaktionsa, ja takuuvarman kakkosalbumin tekemisen sijaan Blues Pills vetäytyi kuoreensa, ja valmisteli pian ihan odottamattoman levyn Lady In Goldin (2016). – Se kaikki tapahtui ihan liian nopeasti, enkä todellakaan ollut valmis siihen, Elin kertoo jälkiviisaasti nauraen. ja kyllä, se kaikki meni jotenkin ihan hallitsemattomasti ihon alle. Se oli ihan hyvä studioalbumi, ja meidän oli pakko tehdä se tuolloin, mutta niiden kappaleiden toteuttaminen livenä oli lähes mahdotonta. Tämä vuoristorata alkoi heti, kun raskaasti blues-rokahtava ensilevy näki päivänvalon heinäkuussa 2014. – En voi vieläkään uskoa, että vain paria päivää ensimmäisen levymme julkaisemisen jälkeen seisoin Wackenin lavalla kymmenien tuhansien ihmisten edessä. Täysillä houkutuksien pauloihin Tällä tuhkimotarinalla oli myös kääntöpuolensa. mattomaan ryöpytykseen olisi ollut paikallaan. – Me ikään kuin hyppäsimme pari levyä yli suoraan Physical Graffitiimme tai The Walliimme, jos tiedät mitä tarkoitan, Larsson naurahtaa verratessaan Lady In Goldin suuruudenhulluutta Led Zeppelinin ja Pink Floydin mammuttiteoksiin. – Olimme ihan liian nuoria siihen paineeseen ja luimme kehujen ohella ihan liikaa kaikkea sitä paskaa, mitä meistä kirjoitettiin. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Patric Ullaeus n hullua ajatella, että ruotsalaisen Blues Pillsin nimikkodebyytti julkaistiin vasta kuusi vuotta sitten. – Kaikki ne kuorot, jouset ja sovitukset olivat ehkä hieman liikaa. Hypen syitä arvuuteltuaan Larsson paljastaa, että valmistaminen odottaKokonainen rokkielämä pikakelauksella Voiko bändi elää kokonaisen rock-tarinan jo muutamien vuosien aikana. Joukko parikymppisiä ihmisiä teki mitä lystäsi, levytti 70luvun käryistä rockia, ja se juttu sattui olemaan jonkinlainen tahaton vastalause ylituotetulle metallille. Jotenkin kaikki se huomion keskipisteenä oleminen purkautui sisäänpäin kääntyneeksi albumiksi. – Jälkeenpäin huomasin nopeasti, miten iso vastahuuto Lady In Gold oli kaikelle sille, mitä debyyttimme jälkeen oli tapahtunut. Kun bändin räväkkä laulaja Elin Larsson kertoo nyt kaikesta tapahtuneesta, tuntuu kuin hän muistelisi vuosikymmenien uraa, joka nyt vain on sattunut puristumaan kuuteen vuoteen. Kaiken innostuneen vastaanoton ohella meitä haukuttiin tuotteeksi, ulkonäköämme arvosteltiin, minuakin kohtaan hyökättiin aika armottomasti..
Laula jana hän kuitenkin ymmärtää epätäy dellisyyden merki tyksen. Toisenlaisilla lääkkeillä itsensä turruttamisen sijaan Elin löysi parannuksen terveellisemmistä elämäntavoista. – Kun dokasin, poltin tupakkaa ja käytin kamaa, en vain kyennyt lopettamaan. Kotona, keikkamatkoilla, ihan sama. – Jos olisin mennyt aidan matalimmasta kohdasta, olisin tehnyt kuten terveydenhoidolla on tapana suositella: Pumpannut itseni täyteen kaikenlaisia Elin Larsson kävi läpi elämäntapa remontin selviyty äkseen menestyk sen ja sitä myötä päihteiden muka naan tuomista paineista. Se oli niin pienestä kiinni. Se oli se hetki, kun minun oli tehtävä lääkärin määräämä valinta. – Laulajana kävin silti lääkärillä säännöllisesti. Siinä ei ollut mitään siistiä. Arvaa mitä. Se oli kuin paraskin rock’n’roll kaaos puristettuna pariin vuoteen. Koko jutustelun ajan nauravaisena näyttäytynyt Larsson ei lähde glorifioimaan umpikujaa, johon hän oli ajautumassa Blues Pillsin saavutettua toisen levytyksensä jälkeen yhä suuremman suosion. Sitten eräällä kerralla tohtorini sanoi suoraan, että tällä tahdilla minun on valittava: joko juon ja sekoilen tai sitten laulan. Heräsin joka yö omaan huutooni. Juosta joka kerta kun alkoi vähänkin ahdistaa. Ainoa keino selvitä siitä kaikesta oli sekoittaa päätä mahdollisimman paljon muulloin paitsi itse keikkojen aikana. ”Tohtorini sanoi suoraan, että tällä tahdilla minun on valittava: joko juon ja sekoilen tai sitten laulan.” blues pills -taitto.indd 43 13.8.2020 14.16. – Kiukuttelin aikani, mutta sitten masennus ja ahdistus saivat minut kiinni. – Sain paniikkikohtauksia, en ollut oma itseni lavalla, yritin nauttia siitä kaikesta, mutta... Pelkäsin kuolevani. – Jätin aineet ja päätin alkaa juosta. Pian yölliset huutokohtaukseni loppuivat. Se oli eräänlaista oikeiden ongelmien eteenpäin siirtämistä, ja jälkeenpäin koen olleeni kuin haamu itsestäni jyrkimmän nousumme aikana. Juosta niin helvetisti. 42 SOUNDI SOUNDI 43 rock-bändin elämän lieveilmiöt houkutuksineen vyöryä joukon päälle. – Pelkäsin ihan vitusti niitä isoja lavoja ja yleisömassoja koko ensimmäisen rundimme, Larsson kertoo. Molemmat eivät ole enää pian mahdollisia yhtä aikaa. Korvasin juhlimisen treenaamisella
Menin siitä niin alamaihini, että minulle tultiin jopa sanomaan, että älähän nyt, sehän oli vain koira. Piste. Ihminen ei ole täydellinen olento, ihmisen tekemän musiikin ei tule olla ”täydellistä”, eikä sitä kuulu laulaa ”täydellisesti”. Laulajia, jot ka vetävät itsensä kuuloisesti ja mietti mättä liikaa sitä, osuuko joka helvetin ääni varmasti nuottiin, Elin sanoo. – Levy on kieltämättä kuin se vuosi kymmenien ajan soittaneen bändin krii sivuosien jälkeinen renessanssi, Lars son sanoo. Inhi millinen epätäydellisyys on täydellistä! Sama vapaus pätee Elinin mukaan myös albumin sanoituksiin, jotka ovat kuin vastalause tuotetulle yksitotisuu delle. Onneksi valitsin luomumman keinon! Kuin itsevarma paluualbumi Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun bändi on saavuttanut jättimäisen suosion, vienyt visionsa äärimmilleen kunnianhimoi sella kakkosalbumilla, ja kohdannut sit ten omat demoninsa, raitistunut ja teh nyt eräänlaisen paluun. no, sanotaanko vaikka näin, että levyllä vanhan liiton heavy ja rock’n’roll ovat läsnä ennen kaikkea asenteena: haluna pistää na rulle meitä itseämme mistään tinki mättä ja ketään tai mitään kumartele matta. – Holy Moly taas... Eli siihen, kuinka aina sanotaan, että parhaat rockalbumit on tehty aineissa, ja huuruisien vuosien jälkeen bändeillä on edessään väistämätön luova alamäki. Halusimme kuulla itse ja näyttää muille, mitä Blues Pills vuosimallia 2020 todellisuudessa on, Elin pyörittelee. Täydellistä epätäydellisyyttä Kuulijalla täytyy olla vikaa kuulossaan, jos hän ei kiinnitä välittömästi Holy Molyn startatessa huomiota juuri Eli nin lauluihin, joista löytyy särmää, eloa ja rosoa vaikka muille jakaa – ja nimen omaan hyvässä mielessä. Se on peittelemätön kertomus masennuksesta ja siitä, kuinka se on osa minua koko loppuelämäni ajan. blues pills -taitto.indd 44 13.8.2020 14.16. – Kyse on ennemmin asenteistamme päihteisiin, jotka luovat ”cooliuden” ja vaaran tuntua rokkibändeille vielä tänä kin päivänä. Samalla tiedän, että huu meiden käyttöä on myös liioiteltu rockin hengessä, vaikka moni näistä muusikois ta on todellisuudessa tehnyt levyjään ammattimaisesti, mieli kirkkaana. Blues Pillsin keväästä loppukesään siirtynyt Holy Moly -levy on paluu perusasioihin liian suureelliseksi muodostuneen kakkos albumin jälkeen. Ei niin yllättäen se on jo ehditty ymmärtää hyökkäykseksi mie hiä vastaan, vaikka minähän rakastan miehiä! – Toisaalta kirjoitin mukaan myös kappaleen Song From A Mourning Dove, joka on omistettu onnettomuudessa kuolleelle koiralleni. musiikin elämistä, jos tiedät mitä tarkoitan. – Rakastan vanhoja laulajia kuten Aretha Franklinia, Otis Reddingia, Ian Gillania ja Robert Plantia. – Keräiltyämme itseämme tovin kaik kien haasteiden jälkeen päätimme tuot taa ja äänittää levyn itse. Vain koira. – Ihan kuten hyväksyin masennuksen osaksi minua, olemme bändinä hyväk syneet kaikki puolemme osaksi itseäm me. Sii tä oli tarkoitus tulla voimaannuttava anthem kaikille naisille, ja varsinkin itsensä ulkopuoliseksi tunteville rok karinaisille. Hänen kuoleman sa oli musertaa minut. 44 SOUNDI SOUNDI PB mielialalääkkeitä ja toivonut parasta. – Se oli sellaista... Holy Moly onkin kuin Blues Pillsin mää rätietoinen paluualbumi. Monen muun bändin kohdalla tämä kaari on vaatinut kymmenen tai pari kymmentä vuotta, mutta Blues Pills pitää kiinni omasta rajusta tahdistaan. – Sörkin vähän vaarallisiakin kul mia, kun kirjoitin Proud Womanin. – Siellä on vanhan liiton heavya ja rockia, kyllä, mutta jos meitä sattui huvittamaan kirjoittaa silkkaa Motör headia, herkistellä countryballadin merkeissä, sotkea mukaan vähän fol kia tai fiilistellä soulin sävyin, annoim me mennä. Kun bändi on rynnännyt näin lyhyessä ajassa läpimurron kautta vauhdikkaa seen bändielämään ja sitä myöten pie nen tauon kautta terveellisempiin elä mäntapoihin ja itsevarmempaan albu miin, on tartuttava vielä yhteen rockkli seeseen. Ne ovat ilmavia bii sejä, joissa on mahdollisuuksia vaikka minkälaisille livejammailuille. Onko rockia ilman päihteitä. Kuvitte limme itse odotuksia lafkalta, luimme kuulijoiden kommentteja ja vaadimme itse itseltämme mahdottomia. Larsson tirskuu itsekin viitatessaan yhteen rockkliseeseen, eli ”vaikeaan kolmanteen albumiin”, ja kertoo bändin hypänneen sen yli jo jossain ykkös ja kakkosalbuminsa välissä. – Keikat, joilla tyypit ovat tuhannen jurrissa tai pilvessä, toimivat tasan sil loin, kun olet itse samoissa tiloissa. – Biisit kestävät 35 minuuttia ja jokai selle niistä voi halutessaan lyödä vaik ka oman genrelapun, mutta ne pelaavat silti hyvin yhteen. – En kiellä kaman vaikutusta legendaa risiin levyihin. Se kuului Lady In Goldilla. – Holy Moly on ehkä tehty tajunta sel keämpänä, mutta se on myös siksi Blues Pillsin paras albumi tähän asti. – Väitän että se on täyttä hevonpaskaa, Larsson repäisee heti nostettuani aiheen pöydälle. – Viisi vuotta sitten olimme kaikenlai sien odotusten ristipaineessa. Sen takia kuvittelemme juuri niiden huuruisimpien levyjen ole van huuruissa tehtyjä. Jumalauta, hän oli yksi parhaista ystävistäni! – Longest Lasting Friend summaa kui tenkin ehkä parhaiten viimeisen nel jän vuoden henkilökohtaisen turbu lenssini
Esalla on tieten kin valtava tietomäärä bluesista, ja mulle taas on kova juttu Esalle ei ihan niin tuttu brittifolk, Antero Mentu selittää tuntia myöhemmin Tampereella Amurin Helmessä kahvin ääressä. Mutta se ei vielä ole koko totuus. Hänet on vihitty perusteellisesti 1960–70-lukujen musiikkityyleihin, vaikka ikää on ”vasta” 35. Mentun isä on levyjenkeräilijä tositarkoituksella, ja hän pani Anteron pienestä pitäen kuuntelemaan albumikokonaisuuksia yksittäissuosikkien sijaan. Nykyään poika osaa arvostaa tuollaista kuria kovasti. Näiksi hän nimeää bluesin ja intialaisen musiikin lisäksi ennen muita niin sanotun amerikkalaisen primitiivikitaroinnin suurmiehen John Faheyn ja brittifolkin hipeintä reunaa edustaneen Incredible String Bandin. PB SOUNDI SOUNDI 45 S itarin venytellen naukuva soun di leimaa monia 1960– 70-lukujen psykedeelisiä helmiä, mutta säännönmukaisesti ikivanha intialaisinstrumentti on länsimaisessa musiikissa jätetty vain värittäjän ja tunnelman luojan asemaan. Levykannessa haitaria soittava sotasokea on niin ikään Kuloniemen lapsuuden konkreettista kuvastoa. Kuten moni muukin raikkaamman pään projekti, Emola–Hatsina synnytti itse itsensä, tyystin suunnittelematta. – Lauloin sitä usein taatani kanssa pikkupoikana, Kuloniemi huomauttaa ja paljastaa myös duon oudon nimen hyvinkin maanläheiseksi ratkaisuksi. Sitaria Mentu on opiskellut Ravi Shankarin oppilaan Sanjay Guhan johdolla. Tämäkin epäkohta jäi sitten suomalaisten korjattavaksi. Ainakin Mentu on sen seurauksena myös huikean monipuolinen ja ilmeikäs kitaristi, kuten Jimmy Pagen ja Robert Frippin pohjalta ponnistavalta, Grateful Deadia diggaavalta mieheltä sopii odottaakin. Suomalaissotilaiden tuntoja Balkanin sodasta välittävä viisu on ugribluesia syvimmillään ja huokuu nuottien välistä myös sitä funkyä seksikkyyttä, joka valitettavan usein on putsattu pois suomalaisten kansanmusasta. Emola ja Hatsina ovat molemmat hänelle erittäin tuttuja kaupunginosia hänen lapsuutensa Mikkelistä. Hän tunnustaa melkein häpeillen trenaavansa juttuja ”lähes pakkomielteisesti” aina kun jokin todella kolahtaa. Toimeen suositeltiin Mentua, joka panikin soittimen hyvään kuntoon. – Yhteistä löytyy paljonkin, mutta me myös täydennetään toisiamme hyvällä tavalla. Idän ja lännen tasa-arvoinen kohtaaminen EMOLA–HATSINA STRING BAND Antero Mentu (vas.) ja Esa Kuloniemi löysivät yhteisen sävelen sitarin kautta. ”Suomalais sotilaiden tuntoja Balkanin sodasta välittävä viisu on ugribluesia syvimmillään.” Teksti: Jussi Niemi Kuva: Leif Laaksonen Emola-Hatsina-taitto_b.indd 45 13.8.2020 14.17. Juteltiin tietysti paljon ja havaittiin, että meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, Kuloniemi kertoo puhelimitse heinäkuun lopulla. Kuloniemi suosii Emola–Hatsinassa nimenomaan slideä ja resonaattorikitaraa, jonka rosoisen tunteikas viilto nivoutuu sitarin herkkään pehmeyteen parivaljakon vaikuttavasti pakatulla Hobo Sapiens -vinyylillä hetkittäin veret seisauttavasti. Esa ”Bluesministeri” Kuloniemen (Honey B & T-Bones) ja Antero Mentun (Utopianisti, Landscaping Team, Secretones, Sound The Bell) Emola– Hatsina String Band on akustinen instrumentaaliduo, jossa Mentun sitar ja Kuloniemen slide-kitara yhdistelevät itää ja länttä ainutlaatuisessa tasapainossa erittäin maukkain tuloksin. Kuloniemen Intiasta tuoma sitar, ”ihan soitettava peli”, oli ensi-innostuksen jälkeen jäänyt pölyttymään ja piti huoltaa ennen myyntiä. – Kun Antero toi sitarin takaisin, se istui lattialle soittamaan sitä ja mä olin, että ”oho, jopas kuulostaakin hyvältä!” Sitten me alettiin vaan jammailla ja huomattiin nopeasti, että meidän kannattaa soitella enemmänkin yhdessä. Näin etenkin levyn avaavalla pitkällä tulkinnalla ikivanhasta suomalaisesta kansanlaulusta Paljon on kärsitty vilua ja nälkää. Herroilla on myös täysin improvisoituna elektro-noisena ilmenevä pimeämpi ja erittäin sähköinen puolensa, joka uunituoreen Hobo Sapiens -lp:n kakkospuolella jatkaa siitä, mihin suomalaisen undergroundin legenda Sperm muinoin jäi
Sillä oli sellaiset rillit, joista toinen linssi oli teipattu. Pussikaljaelokuva oli melkoinen hitti ilmestyttyään, ja varmaan jokainen sen nähnyt muistaa remuavassa miesporukassa mukana haahuilevan Lihin. – Peppe Tallberg, semmoinen pihan lapsi. Teksti: Virpi Suomi Äänimyrskyjä ja vääriä isotooppi numeroita Omalaatuinen rytmimusiikkiyhtye Plutonium 74 ehti jo pohtia olemassaolonsa mielekkyyttä, mutta viimein pitkän prosessin läpi kulkenut Matkalla perille -albumi on saatu julki. Sil46 SOUNDI Plutonium 74:ssä on havaittavissa jäsenten välistä sielunkumppanuutta. Musiikin tekemisen lisäksi hän on näytellyt lukuisissa elokuvissa sekä tv-sarjoissa. Masalan nuorisoteatterissa tehtiin Skavabölen pojat joskus yli 20 vuotta sitten. Hänet on totuttu näkemään myös teatterin lavalla vaihtelevissa rooleissa. P lutonium 74 -yhtyeen nokkamies Ylermi Rajamaa on ehtinyt puuhata elämässään paljon. Mikä on ollut kaikkein tärkein roolihahmo näyttelijänurasi aikana. Se oli ensimmäisiä roolihahmoja mitä mulla on ollut. Rooleja on ilmaantunut vuosien varrella paljon ja monipuolisesti. K u v a: P as i N ev al ai ta Plutonium 74 -taitto.indd 46 13.8.2020 14.18. Livetohinoissa hymy huulilla näyttelijänäkin tunnettu Ylermi Rajamaa sekä astetta vakavampina Eero Savela ja Erno Haukkala
Biiseissä on vaikutteita aina dis kosta rockiin ja rapistä reggaetoniin. Joku henkilökohtai suus ja tunnistettavuus siinä usein on mukana. Päätettiin sitten kuitenkin tehdä, sillä se alkoi näyttää jo hyvältä ko konaisuudelta. On hyvä jengi kasassa, joista jokaisella on hyvällä tavalla omituinen musamaku. Musiikin maailmaan ajautuminen ta pahtui jo varhain. Mahdollisim man livenä siis mentiin. – No tässä bändissä ainakin kaikki toi mii. Yläasteella sitten perustettiin grunge bändi, jonka nimi vaihtui kuukauden vä lein. Niinpä on luontevaa istuttaa miehet toviksi saman pöydän ää reen. Joskus sitä hylkää kai ken ja sitten taas prosessin edetessä tu lee selkeämpi mielikuva kertomuksesta. V ille Pystynen on Plutonium 74 yh tyeen rumpali ja toinen vahva vai kuttajajäsen. Se oli meille ai van ensimmäinen pitkäsoitto ja levy oli vielä pitkälti leikkaa–liimaatekniikalla tehty. – Jätkäsaari. Kivaa kyllä kun on monen ikäisiä soittajia mukana. Viimeinen vuosi olikin aikamois ta vatvomista. Mitä sitten hyvässä tekstissä kuuluu olla. – Se on varmaan myös hyvä vuosi, Pystynen lisää. – Se saun di, kuten kaikki muukin, syntyy siitä, et tä mennään muuten vaan bändikämpälle tekemään jotain. – Aluksi ne sanoitukset oli ihan non sensea, ja onhan ne itseasiassa vieläkin. Se on moderni ja kaunis, Rajamaa sanoo. Jotain mistä haluaa sanoa.” Plutonium 74 -taitto.indd 47 13.8.2020 14.18. Teet bändissä useampaakin asiaa: lau lat, soitat, sävellät ja sanoitat. Sitä seura si Peittoalueen ulkopuolella levy. Keskustelun edetessä tulee selväksi, kuinka hyvä yhteishenki bändissä on. Noihin aikoihin tapasin Ville Pystysen, jonka kanssa olen siitä lähtien tehnyt musiikkia. – Hyvässä tekstissä pitää olla joku tari na tai teema. Oon huomannut että se toimii hyvin. – Jostain syystä tässä bändissä järjes tys on niin, että sanat tulee jälkijunassa. R ajamaa kertoo alkaneensa tehdä sa noituksia samaan aikaan kun isoveli kuunteli Juice Leskistä ckasetilta. Rajamaa avaa hieman tuoreen levyn syntyvaiheita, jotka eivät olleet täysin ongelmattomia. Ja voisi sanoa, että vuo den aikana me lyötiin sitten ajatukset ja jutut yhteen. Sympaattiset kaverukset täydentävät toi siaan, muutenkin kuin musiikillisesti. – Nimi on Plutoniumalkuaine vääräl lä isotooppinumerolla. Siinä on sekä livesoittoa että leikkaa liimaaestetiik kaa, kertoo Pystynen. Jotain mistä haluaa sanoa. Aiheesta kysyessäni miehet naurahtavat ja kertovat kutsu vansa musiikkiaan termein ”haikea me rellinen groove”. Yh tyeen jäsenten monipuolinen musiikki makukin kuuluu. Missä mu siikillisessa roolissa olet mielestäsi paras. – Niin ja varmaan sellainen oikean lainen kaveriporukka, joka on nivoutu nut yhteen, Rajamaa jatkaa. Paljon olen Kaitsulta oppinut ja hän kin varmaan jotain meiltä, ainakin kär sivällisyyttä. Sekä toki keikoilla! Viimeksi olin Kyyn Eleet nimisen bändin keikalla Eläintarhan skeittipuiston hautajaisissa. – Eka levy kun tehtiin, niin harjoitel tiin vasta sitä hommaa. Sellaista studiossa kokeilemista. Löydetään uusia soitti mia, joita kokeillaan. Mehän duunattiin kauan sitten eng lannin kielellä. Usein se lähtee kuitenkin jostain selkeäs tä yhdestä ajatuksesta. No, ei sentään nonsensea, mutta ehkä semmoista assosioivaa. Siitä syn tyy myös sitä ominaista saundia josta jo aiemmin puhuttiin. – Mäkin sain 6vuotiaana rummut. – Meillä tapahtuu kaikki aika jamittelupohjalta, kuten biisien tekokin. Kuusi vuotta on näköjään joku maaginen ikä, paikalle saapunut Pystynen huikkaa. Kun biisejä on tarpeeksi, tehdään levy. Ja sieltä jostain ne varsinai set rokkihommat sitten lähti. Bändin esikoisalbumi Pasilasta Kal lioon ilmestyi jo vuonna 2003. Sitten alkaa seuraa va työvaihe, käsitellään syntynyttä ääni myrskyä ja laitetaan sitä järjestykseen. – Kuuntelen musiikkia lenkkeillessä ja siivotessa. Verkkarit oli vedetty aika ylös, Raja maa nauraa. Ja vaikka ei käytäkään perinteistä ta rinankerrontaa, niin voi silti tuoda kuun telijalle oikean fiiliksen. Se oli ihan ensimmäisiä bändejä. Juttelu etenee muistelulla bändin nimen synnystä. Myöhemmin kielen vaihtuessa etuliite tippui pois. Oikeastihan se on 94 mutta 74 kuulosti meidän sen aikai sen basistin Laurin mielestä coolimmal ta, hymähtää Rajamaa. On havaittavissa jonkinasteista sielunkump panuutta. Tää kolmas levy taas on niiden välimuoto. Itse levyn tekoon ei men nyt niin kauan, mutta kaikista elämässä tapahtuneista johtuen meidän piti tehdä päätös lopetetaanko me vai tehdäänkö tää levy. Ja kun on ammatti muusikoita ja vähemmän ammattilaisia yhdessä, niin siitä tulee ehkä ei niin pe rinteisellä tavalla tuotettua ja omintakei sempaa. Rokkihommiin tosin päädyttiin vasta myöhemmin, varsin klassisen kaavan kautta. Rooleja ei vedetä myöskään muusikkona, joten näyttelijän työ ja musiikki eivät juurikaan yhdisty miehen elämässä. Näin tulee vähitellen biisejä. Esimerkiksi mul la on joku riffi ja me aletaan kehittämään sitä. – Villen kanssahan me sävelletään bii sit. Rajamaan mukaan Plutonium 74:n ly riikat syntyvät lähes aina viimeiseksi, kaiken muun musiikillisen työstämisen jälkeen. Juttu voi lähteä esimerkisi siitä, että on yksi lause mistä se alkaa kehittyä. Toinen levy oli sitten enemmänkin soit tolevy, johon nauhoitettiin lähes kaikki soittimet samaan aikaan. ja tietenkin kolmantena kaikki muut jotka tuo omaa juttua mukaan. – Sekä näyttelijäntyö että soittaminen ovat mulle tarinan kertomista, työkalut vain ovat erilaiset. Sitten kun tehdään yhdessä niin jostain syystä, vaikka tän ekan ja kolmannen le vyn välillä on 20 vuotta, niin niissä on silti jotain samaa, maalailee Pystynen. Päätettiin mitkä biisit tulee levylle ja tehtiin se ikäänkuin loppuun. – Isä laittoi 6vuotiaana sellotunneil le. Lukuun ottamatta tietenkin joitain vält tämättömiä poikkeuksia. – Meistä se tulee, kun me soitetaan si tä. Nimi oli silloin The Pluto nium 74. Bändin fuusioivaa tyyliä on vaikea lo keroida. Mutta se ei tarkoita mitään klassista teks tiä. Se on sellais ta portaikkoa pitkin kipuamista. Näyteltäviin hahmoihin liittyy soitta minen vain harvoin. Juicen voisi tosi aan sanoa sellaiseksi sanoittajaesikuvak si. Millaisissa tilanteissa kuuntelet mu siikkia. Mutta mistä aineksista syntyy jo tun nistettavaksi muodostunut Plutonium soundi. Mikä on Helsingin paras kaupungin osa. Aihiot pääsee lopulta jotenkin sii hen vaiheeseen, että me päätetään tehdä niiden pohjalta biisi. Eli kaikissa, naurahtaa Rajamaa. – Se päätettiin tehdä aika monen vuo den raakileista. – Meidän bändistä eh kä ainoastaan kitaristi Kaitsu ”Grand Old Shaman” Kääriäinen on syntynyt ennen sitä. Että se ymmär tää mistä kerrotaan. – Itse tekoprosessi ei poikennut sinän sä mitenkään, Rajamaa jatkaa. lä oli myös ässävika ja se puhui kirjakiel tä. SOUNDI 47 ”Hyvässä tekstissä pitää olla joku tarina tai teema. – Tällä hetkellä se on lemppari myös siksi, että siellä on Uusi Sauna, johon mulla on kymmenen ker ran saunakortti. – Aloin bänditouhuihin kun olin tavan nut Ylermin. Ville on enemmänkin se rytmimestari ja mä hoitelen melodia ja sanoituspuol ta. Kolmas pitkäsoitto Matkalla perille julkaistiin ku luvan vuoden kesäkuussa. Poikkesiko uuden levyn tekoprosessi aiemmista
Vai sillä tavalla. Merihotellissa kiertuemanageri Steve Hawkins – jolle olin ennakkoon lähettänyt faksin – selitti, että haastattelu ei tule kysymykseenkään, koska Jeffrey on sängyssä. Sopiihan sekin, mutta kun tiesin bändin menevän lavalle vasta kello 23 ja joutuvan lähtemään aamulautalla Turusta, niin asetelma ei näyttänyt kovin lupaavalta. Laulu vain tuli alkupuolella kuin peltiämpäristä. Suomenkeikan jälkeen The Gun Clubilta niitä tuli enää vain yksi, vuonna 1993 ilmestynyt Lucky Jim. Mutta kyllä hän varmaan puhuu keikan jälkeen kanssasi. Bändin intensiivisen koruton meininki oli valovuosien päässä imagonrakentelusta ja olutmainosrockista. Mikäli Pierce olisi edelleen raittiina. Soundin Jussi Niemi oli paikalla ja jututti Jeffrey Lee Pierceä, mutta epäonnisten sattumusten takia valmiiksi kirjoitettu artikkeli jäi aikoinaan tyystin julkaisematta. Ei, Jeffrey ei ole juonut pisaraakaan neljään vuoteen, mutta ehti valitettavasti jo sitä ennen tuhota kalustonsa niin pahasti, että hänen on nykyään levättävä koko päivä jaksaakseen heittää keikan. Sen kauhtunutta mustuutta korosti toiseen sääreen sitaistu punainen huivi ja valkoinen Stratocaster, jota Jeffrey kepitti pitkissä sooloissaan syvästi keskittyen kuin transsissa. JULKAIS EMATON HAASTA TTELU VUODEL TA 1992 K u v a: So u n d in ar k is to Gun Club -taitto_b.indd 48 13.8.2020 14.21. Oli vasta puolipäivä, joten kerrankin aikaa olisi hyvin. Vääntää vibrakampeakin ”En ymmärrä valkoista musaa” Rockia, bluesia ja countrya erittäin punkilla otteella sekoittanut The Gun Club soitti ainoan Suomen-keikkansa Tavastialla toukokuussa 1992. Julkaisemme sen siis nyt – ihan jo siitä syystä, että The Gun Club ansaitsee kaiken mahdollisen palstatilan! Jeffrey Lee Piercen kantava suunnitelma urallaan oli vain tehdä lisää levyjä. Hän on vaikuttava ja melodinen kitaristi. Melutasosta huolimatta instrumenttien balanssi oli hyvä. Onneksi tilanne parani siltäkin osin aikaa myöten, sillä Piercen epävireisesti väräjävässä, ajoittain koleaan falsettiin kohoavassa äänessä oli entinen mystisen surumielinen tenho tallella. 48 SOUNDI SOUNDI 49 Teksti: Jussi Niemi J unassa Tampereelta Helsinkiin näin toiveikkaita visioita siitä, kuinka kohta istuisimme Jeffrey Lee Piercen kanssa kahden hänen hotellihuoneessaan kaikessa rauhassa juttelemassa syvällisesti elämästä yleensä ja Gun Clubista erikseen. Hopeisen inkkarivyön koristamassa lierihatussa, cowboysaappaissa, farkuissa, nahkarotsissa ja pyöreissä silmälaseissa niukkaeleinen Pierce näytti tukevalta hipiltä, joka on koko kiertueen käyttänyt samaa vaatekertaa. Bändi soitti naurettavan lujaa, mutta tosissaan. – Hän ei todellakaan voi hyvin. Hyväksi uutiseksi voi laskea sen, että ennakkotiedoista poiketen Piercen alkuperäinen aisapari Kid Congo Powers kuuluu sittenkin joukkueeseen. Viimeisten, ei kovin tuoreiden, tietojeni mukaan hän on lopettanut ryyppäämisensä, joka oli jo alkanut ilmetä fyysisinä vaurioina. Lavalla Gun Club kolisi tanakasti, sanan kahdessa merkityksessä
Kyselen sitten varsinkin varhaisemman Gun Clubin musiikissa minua kiehtoneen hoodoo-viban alkuperää. Täytyy ottaa vaan iisisti... Haluaisin tietää suhteestasi bluesiin. – Kaikkea Blind Willie McTellistä Public Enemyyn. Tein sen naapureitteni kanssa helmikuussa... Päihdeongelmien riivaama Jeffrey Lee Pierce menehtyi aivoverenvuotoon 37-vuotiaana neljä vuotta haastattelun jälkeen. Samoin kun Kidillä. En ymmärrä sitä, Jeffrey päättää yllättävän lausuntonsa eteensä liikkumatta tuijottaen. Se ei kuulostaa keneltäkään muulta. Piercen ja patteriston takaa Simon Fishistä ei näkynyt juuri mitään, mutta britti piti rytmit jämäkästi, tylsän halonhakkuun välttäen. Tavastian käytävämäisessä takahuoneessa, jossa tietenkin hyöri koko bändi, Jeffrey Lee Pierce retkotti sohvalla kuin märkä rätti. Ainutlaatuista kamaa ja teki muhun suuren vaikutuksen. En tehnyt tällaista levyä aikasemmin, koska siihen ei yksinkertasesti tarjottu tilaisuutta, mutta... Vähän myöhemmin Jeffrey paljasti soittelevansa Charlie Pattonia Urban Dance Squad-kitaristi Tres Manosin kanssa. Akustinen kantrilevy tuntui tylsältä idealta. Näytät nauttivan kitaransoitosta. En enää. Tein sen vaan sen tähden, että Chris ja Debbie oli niin mukavia ihmisiä. Mitä pidät Metallicasta, Rumba kysyy. Me ollaan samalta alueelta. Me tutustuttiin niihin ja tehtiin sitten yhteistyötäkin Mother Juno -lp:Ilä (1987) ja muutamalla muullakin projektilla, kuten Kidin singlellä. lemppareitani, ja pari originaalia. Yhtä kaikki halusin ensimmäiseksi tietää Piercen vastajulkaistusta soolo-lp:stä (Ramblin’ Jeffrey Lee & Cypress Grove With Willie Love) jota en ollut sen paremmin nähnyt kuin kuullutkaan. Mutta eihän tää ole mitenkään tärkeetä. Ideoita saan lähinnä unista. Mäkin olen meksikolainen, Jeffrey huomauttaa melkein painokkaasti ja jatkaa: – Äitini on meksikolainen ja isä on puoliverinen intiaani. – Se oli eri sukupolvi. Sehän on kuin Black Sabbathia. Terävästi pukeutuneen meksikolaishipsterin näköinen Kid Congo puolestaan pieksi vääntelehtien ja tanssien aseestaan brutaalin simppeleitä komppeja tai väritteli kokonaisuutta tilassa liikkuvilla feedback-ujellutuksilla ja melkein dadaistisella slide-työskentelyllään. Saan aiheen tiedustella miehen terveydestä. Sinähän vedit Blondie Fan Clubia siihen aikaan, Jungle-mies pistää väliin. Tämä oli eräänlainen ohari. Mun vanhemmat on Texasista. – Ei. Oletko kuunnellut sitä pienestä pitäen vai kasvoitko siihen punkin kautta. Mun suosikkikama tulee ltä-Texasista, Louisianasta ja Mississippistä, Memphisistä on myös tullut paljon hienoa kamaa: Lightning Slim, Slim Harpo, Frankie Lee Sims, Lightning Hopkins, ne toimi Lousianan ja Texasin välimaastossa... – Tiedän. Ne ovat hänestä ajastaan jäljessä, perustavat ideansa useimmiten amerikkalaisten jo tekemiin juttuihin. Mä opin Robin Guthrielta paljon tuottamisesta... Se tuntui niin tuoreelta discon ja progen jälkeen. Kai se tulee jostain blues-maneereista. Ei siksi, että viidakkopartion pojissa olisi ollut mitään vikaa, mutta puhe oli alusta lähtien ollut yksityishaastattelusta. En ilahtunut. Kuuntelet siis pelkästään mustaa musaa. Jeffrey mainitsee Red Hot Chili Peppersien alustavan punkversion soittaneen Gun Clubin lämmittelijänä ja antaa Junglen kaverille aiheen tiedustella hänen mielipidettään valkoisissa bändeissä riehuvasta funk metal -kuumeesta. Näin Sabbathin livenä 1972. Jeffrey ei tunne yhtyettä ja huomauttaa, ettei yleensäkään pidä brittibändeistä. Puhe tuli niin hiljaa mutisten, että nauhuri oli pakko tunkea melkein suuhun. – Soittelen kitaraa joka päivä ja lopulta siitä aina kehittyy laulu. Tosi kodikasta. Tällä kiertueella erityisesti Miles Davisia. Tiedän miten tällasta kamaa soitetaan. Siksi olenkin asunut Lontoossa vuodesta 1985 lähtien. Kyllä mä jostakin popistakin pidän... Olen ymmärtänyt, että olet kasvanut Etelässä. Ohjelmisto ammensi Gun Clubin koko uralta aina primitiivisesti polkevasta Sex Beatista ja atomeiksi räjäytetystä Preaching Bluesista lähtien. L.A. Meidän kulmilla asui vaan meksikolaisia ja mustia. Lääkäri on määrännyt säästämään nin paljon energiaa kuin mahdollista. Silloin kukaan ei ottanut niitä vakavasti. – Rakastan sitä, mutta tänä iltana oli vaikeuksia kamojen kanssa. Gun Club -taitto_b.indd 49 13.8.2020 14.21. – Sehän meillä oli alkuperäisenä ideana: sekottaa ne keskenään. 48 SOUNDI SOUNDI 49 ja improvisoi tavalla, joka kavaltaa pitkäaikaisen mieltymyksen John Coltranen ja Pharoah Sandersin kaltaisten jazz-velhojen musiikkiin, Hendrixiä unohtamatta. Me asutaan Romin kanssa Simonin naapurissa Kensingtonissa, talossa jossa kukaan ei ole englantilainen. K ymmenen minuuttia toisen encoren jälkeen seisoin pukuhuoneen ovella. – Ainoa viime vuosina kuulemani todella omaperäinen brittibändi on Cocteau Twins. Siihen aikaan, 1977, ei pidetty mitenkään kummallisena, että piti molemmista. Entä hipit. on täysin jakautunut eri rotujen alueisiin. Beatleseista. Niitä tekee kaikki, ja ylipäätään mä en kuuntele valkoista musaa enää ollenkaan. Useimmiten kun ihmiset puhuvat bluesista, he tarkoittavat Chicago bluesia, mutta sinua se ei tunnu kiinnostavan... – Ei, ei, mä lauloin bluesia ennen punkia. Mun parhaat kaverit oli N.Y.:n, L.A.:n ja San Franciscon ensimmäisen aallon punkkareita, niin kuin Debbie Harry, Richard Lloyd ja Tom Verlaine Televisionista, Joey Ramone, Johnny Thunders... Ok. Hän oli aivan poikki ja lisäksi ilmeisen ujo. Sitten tuli uusi sukupolvi joka otti ne todella vakavasti. Oletko kuullut englantilaista Two Tribesia, paikalle saapunut Rumban edustaja haluaa tietää. – En voi sietää sitä paskaa. Mitä ajattelet omista levyistäsi näin jälkeenpäin. En tiedä miksi, koska mä en erityisemmin pitänyt Blondiesta. Olen luvannut tehdä seitsemän. – Että niitä on tehtävä lisää. Esimerkiksi mitä. Mä en tuntenut hippejä. – Mulle mainitaan siitä usein, mutta mä en sitä erityisemmin kuule. Siellä seisoi myös pari kundia Jungle-fanzinesta. Asuin nimittäin New Yorkissa 1978-79. – Se sisältää vanhoja blues-covereita... Soinnissa kuulsi läpi myös Jorma Kaukosen ja John Cipollinan tapaisten vanhan kaartin west coast -kitaristien vaikutus. P ierce kertoo, että uusi Gun Club -lp on ollut suunnitteilla ”ikuisuuksia”, vaikka hänen ”täytyy pitää pitkiä taukoja”. – Huono maksa tai jotain. Me on kierretty kaksi kuukautta, kaikki Euroopan maat. Piercen parhaisiin puoliin on aina kuulunut kyky suhtautua musiikin eri lajeihin tasapuolisesti, olipa kyse pitkälle viedystä modaalisesta improvisoinnista, delta bluesista tai kahden soinnun urbaanista jyskeestä. – Teidän on hoidettava homma yhdellä kertaa, ilmoitti Hawkins lyhyesti. Mä vaan auttelin vähän niitten pressiagenttia, mutta Chris Stein teki siitä ison numeron. Funk on vallan mainiota musaa... Sen rytmin ja melodioiden alkeelli suudesta. – En ole koskaan erityisemmin välittänyt siitä. Lähinnä L.A.:n itäreunalla, meksikolaisella puolella... – Minusta se on hienoa. Kai niiden musa oli ihan hyvää poppia. Me soitettiin sitä Hollannissa ja kaikki tuntui pitävän siitä, joten me heitettiin se taas... joten aloin lisäillä instrumentteja ja niin siitä tuli jonkinlainen bändilevy kuitenkin. – En oikeastaan. Mutta lähinnä mustasta musasta, koska kasvoin sitä kuunnellen. paitsi delta bluesista... Mutta L.A:han on juuri sitä... Ei mitään kuntoilua enää eikä muutakaan raskasta. – Mulla on jonkinlainen tauti, hän vastaa vastahakoisesti ja epämääräisesti. – Ei, se nyt vaan oli sellasta jammailua. Sitten lopetan. Mikä on suhteesi heihin. Vihaan autiomaata. The Gun Club julkaisi seitsemän studiolevyä vuosina 1981–1993. Vahvarit alkaa levitä näin kiertueen lopulla. Naurettavaa! Miten teet laulusi. Viihdyn hyvin. Se on osa Etelän kulttuuriperinnettä, Jeffrey arvelee kulmiaan kohauttaen. Mä innostuin punkista aikaisin, 1975 kun olin katsomassa Patti Smithiä. Estraadin vastapäisessä reunassa hän sai vertaistaan vastinetta bassostaan pelkistettyjä kuvioita tuimasti tempovasta Romi Morista, Piercen japanilaisesta tyttöystävästä joka tiukassa tulipunaisessa asussaan ja pitkissä korpinmustissa hiuksissaan oli sykähdyttävä hahmo. Me aloitimme 1980 kun kaikki vielä soitti punkia ja mä pidin punkista paljon. Esitättekö muuta Hendrixiä kuin Little Wingiä. Lontoo on paljon sekarotuisempi eikä siitä kukaan ole huolissaan. New York on ainoa siedettävä amerikkalainen kaupunki. Hengasin kyllä paljon punkkareitten kanssa, jotka myös piti bluesista. Mä en kasvanut siellä, mutta kävin siellä paljon sukuloimassa. Alun perin ne (levyyhtiö New Rose) halusivat akustisen levyn, jonkinlaista kantria, mutta mä en pidä akustisesta musiikista... Olitko silloin Los Angelesissa. Kuitenkin vedit Robert Johnsonin Preaching Bluesin — vai oliko se Son Housen Death Letter — edelleen täytenä punkina. Siellä on niin kuumaa ja kuivaa, tylsää
Pidin niitä pakosta, jotta sukat eivät kastuisi. Sen päälle oli kiskaistu itsekudottu slipoveri. Heidän musiikissaan soivat 1970-luvun kaiut ovat kuitenkin niin väkeviä, että mieli alkaa temppuilla – onneksi hyvässä hengessä. Pilke silmäkulmassa ei merkitse läskiksi pistämistä perimmäisissä kysymyksissä. Kuten suuren manselaisinnoittajansa, myös Amurin ilmaisu on herkkää, melodista ja pullistelusta vapaata. Leevi And The Leavingsin jälkeisessä suomi popissa tilanne on ollut epäselvempi ja samalla vapaampi. Amuri-albumin yhtymäkohdat yli neljänkymmenen vuoden takaisen Suomen musiikilliseen maisemaan eivät ole kuvitelmaa eivätkä sattumaa. Vuosi taisi olla 1975. Onko kaipaava puhe menneistä jenkoista, rokeista ja saunoista totta. Housut oli samettia ja paidassa poolokaulus. K uuntelen Amurin levyä ja huomaan ajattelevani vaatteita. Vakavissaan olevan yhtyeen tunnisti helposti ja hauskuuteen pyrkivän vielä helpommin. Tarkemmassa syynissä Amuri osoittautuukin villaisesta soundista huolimatta täysveriseksi nykyajan yhtyeeksi. Tikkitakki, pipo ja sen alla pottamallinen tukka silasivat ehjän kokonai suuden. Onko Amuri aivan tosissaan kirkasotsaisessa pateettisuudessaan ja herkistelyssään. Alakuloisuuden eri asteita kartoittavat laulut on sommiteltu kauniisti soiviksi asetelmiksi. Pakoton luonnonsvengi luo kehyksen olennaiselle eli lauluille. Muistan hyvin perustamineeni, kun äiti vielä päätti. Minun saapikkaani eivät olleet statement. Yhtyeen laulavat nikkarit Kalevi Suopursu ja Mikko ”Silli” Siltanen eivät ole ensimmäistä kertaa inspiroitumassa 1970-lukulaisesta rockista. 1960-luvulta maistuva termi ”kamaripop” kuvaa bändiä hyvin. 1970-luvulla ei tarvinnut kysyä. Kyseessä on harkittu rikos. Amurin ilmeisin historiallinen verrokki on Kaseva, kaikkien aikojen paras melodista kitarapoppia esittävä suomalaisyhtye. sellaiset nimet kuin Jukka Nousiainen, Mara Balls ja Joni Ekman. Amurin lauluntekijät pingottavat kappaleidensa melankolis-nostalgisen vireen äärimmilleen ja näin haastavat kuulijaa. Olennaista on se, että lauluista välittyvä tunne on aitoa. Samaan skeneen kytkeytyvät mm. Sanoitusten kautta pääsemmekin jännän äärelle. Yhtyeen musiikin voi kuulla osana alakulttuurin vireää alakulttuuria. Amurin pääpirut ovat tuttuja naamoja, mikäli on vähänkään seurannut suomalaista riippuLevyarviot > ...onko elämän ohi lipumista seuraava kertoja apaattisessa murheessaan vilpitön... Amurin kohdalla taustaselvitys selittää osin miksi yhtyeen ensilevy on niin vakuuttava. Onko elämän ohi lipumista seuraava kertoja apaattisessa murheessaan vilpitön. Kyseessä on löyhä joukko nuoria tai nuorehkoja tekijöitä, jotka ovat soittaneet samoissa ympyröissä, ammentaneet kekseliäästi suomirockin kultakauden rupisemmasta perinnöstä ja oleskelleet Tampereella. Amurin soittajat eivät tietenkään olleet syntyneet vielä. PEKKA LAINE HHHH Amuri korjattuna.indd 50 14.8.2020 11.27. 50 SOUNDI Amuri Amuri Helmi K u v a: Sa m i Sa n ta p u k k i matonta rokkailua hiljattain. Soittajat tukevat toisiaan eikä kiimaisesti huomiota kerjääville yksilösuorituksille ole sijaa Amurissa. En vaatteita yleensä, vaan kauan sitten itse käyttämiäni. Aito surumielisyys, emotionaalinen rehellisyys ja itseparodian rajoja kolkuttelevat korostukset mahtuvat hyvin samaan taiteelliseen visioon. Jalassa oli kumisaappaat, jollaisia on viime vuosina näkynyt Flow-festareilla
Ja kiinnostaako häntä itseäänkään enää, mitä tekstien taustalla tapahtuu. Rough And Rowdy Ways on elinvoimainen ja toisinaan hauskakin albumi, jossa on pilkahdus modernia. Silti Bob-setä värittää levyllä lähinnä vanhan päälle. Kyseessä on kuitenkin miehen korkeaprofiilisin julkaisu sitten Further Complicationsin (2009). Maestron laulu sentään sujuu mallikkaasti, ja levyn loppu palkitsee: Murder Most Foulin lisäksi kaunis haitariballadi Key West (Philosopher Pirate) tuntuu raikkaalta kuin merituuli Floridan eteläkärjessä. Niin Dylan kuin mainittu Habermaskin lähestyvät nykyaikaa juuri historian perspektiivistä. Siksi levyn tärkein teos, 17-minuuttinen sirpaleromaani Murder Most Foul, voidaan rakentaa shakespearelaiseksi draamaksi, jossa John F. Teksti resonoi kulkutautiaikaankin, mutta kuvastanee kai sentään eniten vanhenemisen sanelemia tosiasioita. Tosin on selvää, ettei Beyond The Pale tule vannoutuneen fanikunnan ulkopuolella kummemmin resonoimaan, mutta samassa tilanteessahan käytännössä kaikki Cockerin sukupolven ja yleisödemografian artistit ovat. Siinä hän kartoittaa paitsi filosofian historiaa, myös sitä, mitä filosofia merkitsee 2020-luvun ihmisille alati tieteellistyvässä maailmassa. Tosin House Music All Night Longissa tätä toimintaa ei harjoiteta klubilla, vaan olohuoneessa. Cockerin sanansäilä on nautittavassa kunnossa, ja neljännen tähden takaa viimeistään yksi vuoden parhaista biiseistä. Jarv Is Beyond The Pale Rough Trade Hölmösti nimetty Jarv Is -projekti tuntuu Jarvis Cockerin paluulta, vaikkei hän varsinaisesti ole täyttä hiljaiseloa viettänyt. Se tuntuu samanlaiselta massiiviselta puheenvuorolta, jota ymmärtääkseen täytyy ymmärtää tekijää jo ennalta. Viimeistään Nobel-palkinto irrotti Dylanin tästä traditiosta, ja pakotti tarkastelemaan hänen tekemisiään genealogisina tiiliskivinä. Piilopaikkamuistelossa on samaa tunnelmaa kuin vuoden 1997 upeassa Highlandsissa. Aivan niin korkealle tasolle ei Beyond The Pale muuten yllä, mutta ei se odotuksia ainakaan petä; eiköhän kyseessä ole paras Cocker-levytys sitten vuoden 2006 debyyttisoolon. Lopulta laulu nivoutuu nykypäivään, ”Antikristuksen aikaan”. MIKAEL MATTILA HHH Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 51 14.8.2020 13.37. Bob Dylanin (79 v.) Rough And Rowdy Ways kestää 71 minuuttia. Kennedyn haamun ympärillä tanssivat sekä Eagles että Fleetwood Mac. Jos on allekirjoittaneen tapaan digannut erityisesti Pulpin dramaattisista puolipuhutuista narratiiveista – aina Separations-albumista (1992) jäähyväisalbumin klassikkoon Wickerman (2001) – saa tyytyväisenä huomata Beyond The Palen edustavan pitkälti juuri tätä tyyliä. Kokonaisuutena albumin dramaattinen elektrokabaree on toki suurieleisempää kuin mihin Cohen olisi koskaan ryhtynyt. Avausraita Save The Whale tuo naistaustalauluineen häkellyttävästi mieleen Leonard Cohenin myöhäistuotannon. NIKO PELTONEN HHHH ...onko elämän ohi lipumista seuraava kertoja apaattisessa murheessaan vilpitön... Tällaista finessiä levyltä kaipaisi enemmän. Albumin rautakankisen pseudovanha hattublues rämpii raskaasti ja persoonattomasti. Soiton musiikkiopistosiisteys on kovin kaukana Dylanin itsensä eksentrisyydestä. Silti albumia on liki mahdoton käsitellä ”popmusiikkina”. Aiheestaan Dylan tietää ainakin kaksi asiaa: hyvät arkkityypit ja tarinat elävät sukupolvien yli, eikä rajaa korkean ja matalan välillä ole. SOUNDI 51 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin K u v a: B ra d le y W o o d Bob Dylan Rough And Rowdy Ways Sony Kun filosofi Jürgen Habermas täytti 90 vuotta, hän julkaisi 1700-sivuisen kirjan. Siihen viittaa myös populisteja sivaltava False Prophet. Kanadalainen tuskin olisi myöskään sijoittanut levynsä kärkiraidaksi kappaletta, joka kertoo housemusiikin kuuntelemisesta läpi yön. Taiteen zeitgeist löytyy merkitysten välistä. Muun muassa elektroveteraani Jason Bucklen ja harpisti-lauluntekijä Serafina Steerin kanssa tehty 40-minuuttinen on tyylikkäästi trendeistä irrallaan ja seuraa omia polkujaan siinä kuin vaikka Marc Almondin myöhemmät levytykset. Joka tapauksessa biisi – joka ei musiikillisesti ole lainkaan housea – on huikea elegia ja tribuutti vallankumoukselle, joka on jo historiaa. Silti kunnianhimoisen levyn tapa syleillä ihanteitaan on lähinnä mukavuudenhalun voitto radikalismista. Kyseessä on kirjallis-musiikillinen amerikkalaisen kulttuurin läpipeluu
52 SOUNDI Levyarviot > ...moni olisi luovuttanut kokiessaan sen, mitä tämä yhtye on käynyt läpi... Konsertti lähtee käyntiin Ennio Morriconen sävellyksellä The Ecstacy Of Gold, jota seuraa The Call Of Ktulu – siis samoilla biiseillä kuin alkuperäinen S&M. Polysomn on myös erinomaisesti järjestetty muutaman selkeän täkybiisin ympärille toimiessa ankkureina. Metallican paketti on varsin massiivinen, eikä siksi voi kokonaan välttyä taisteluväsymykseltä. Vaikka biisit eivät aina vaikuttaisikaan kovin ”klassisorientoituneilta”, orkesterisovitus tuottaa kuitenkin pääsääntöisesti saumattoman ja tasapainoisen lopputuloksen ja instrumenttien erottuvuus isosta äänimassasta toimii hienosti. Esimerkiksi konsertin ensimmäisen puoliskon päättävä Halo On Fire sekä Aleksander Mosolovin Teräsvalimo (The Iron Foundry, Opus 19) ovat huikeita yhteissuorituksia Onesta nyt tietysti puhumattakaan. Oli lähestymistapa mikä tahansa, bändi osaa pitää ilmaisunsa samaan aikaan venyvänä ja asiallisen tiiviinä. Hitaasti polttava aloituskappale Psionic Static, iskevä videobiisi An Bat None ja kipakka White Flies asemoituvat hienosti jaksottaen kokonaisuutta utuisempien ja hillitympien kappaleiden ympärillä. Polysomn on vaihtelevuudestaan ja aiheuttamistaan moninaisista eklektisistä mielleyhtymistä huolimatta hämmästyttävän linjakas paketti. Tästä epäkohdasta muodostuu lopulta yllättävänkin pitkä miinus. Metallica oli tällä saralla edelläkävijä ja julkaisi sinfoniaorkesterin säestyksellä konserttitallenteen S&M jo vuonna 1999, jolloin tällaiset yhteenliittymät olivat ääriharvinaisia ja siksi Metallicankin voimainponnistus sai joidenkin fanien karvat nousemaan pystyyn. Bändin mainio kakkoslevy Ujubasajuba (2014) oli jopa stoneria muistuttavaa kovapintaista psykeluukutusta ja sen hieno seuraaja Ruination (2017) kokeellisemmin jatsailevaa post rock -huuruilua. KOSKINEN HHHHH K u v a: R ai n er P aa n an en K u v a: A n to n C o rb ji n Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 52 13.8.2020 17.57. Sinfoniaorkesterin ja metallibändin yhdistäminen ei ilmeisesti ole teknisesti mikään läpihuutojuttu, sillä vaikka laadukasta laitteistoa ja tietotaitoa löytyy, lopputulos jää toisinaan ihmeellisen latteaksi. Niiden aikana tunnelman voi aistia helposti jopa ruudun tällä puolella. Polysomnilla Pink Floydin yläpilvipsykedelia, Airin tyylikäs pop-finesse ja My Bloody Valentinen herkkänä riipivä meluvalli nivoutuu hämmästyttävän onnistuneeksi kokonaisuudeksi, aiemmilla albumeilla määrittynyttä estetiikkaa unohtamatta. Kaiken kaikkiaan biisilistoista löytyy kahdeksan yhteistä nimittäjää, ja tuoreen tallenteen kappalevalikoima on kaikin puolin kohdallaan. Tälle pohjalle Kairon; IRSE! loitsuaa 60-lukulaista psykepoppia ja 90-lukulaista surisevaa shoegazea. Bändi ja orkesteri esiintyivät kahtena iltana San Franciscon Mission Bayssa sijaitsevassa uudessa Chase Centerissä. Kuitenkin sovitukset vaikuttavat hieman vaisuilta ja orkesterista olisi ollut puristettavissa reilusti enemmänkin irti kasvattamaan kappaleista vielä massiivisempia. Sille rakentaen yhtye pinoaa mielenkiintoisesti muuttuvia huojuvia torneja, joista ryöpsähtelee ihanaa melua ja lämmintä utua. Polysomnista ei löydä moitittavaa, moninaista mielihyvää sitäkin enemmän. KIMMO K. Huippukohdat kuitenkin ovat selkeät. Tässä suhteessa Metallican leirissä on tehty huippujälkeä. Kairon; IRSE!:n ilmaisun pohjana on eteerisenä leijuvan laulun, tomerasti jyskyvän ja rymisevän rytmipohjan sekä kirskuvan kitarasurinan luoma perusta. Intensiteettitasosta riippumatta kovaääniseltä tuntuva ja riipien hyväilevä soundi yhdistyvät kautta levyn nautinnollisella tavalla eteerisenä tarttuvaan sävelmaailmaan. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Kairon; IRSE! Polysomn Svart Äärimmäisen hankalalla nimellä varustettu ja silti jo kansainvälisesti tunnustettu kotimainen yhtye on jalostanut ilmaisuaan päätyen yhä värikkäämpiin ulottuvuuksiin. Se ei haahuile tai käytä konetta tyhjäkäynnillä, mutta kappaleet kehittyvät ja junnaavat mukavan hypnoottisesti. Metallica S&M2 Universal Maailmalla metallibändeille näyttää muodostuneen jonkinlaiseksi trendiksi esiintyä yhdessä sinfoniaorkesterin kanssa. Taiten koostettu albumikokonaisuus kattaa kuitenkin saman suureellisen kaareutuman. Biisit ovat järjestään mielekkään pituisia, ja samalla tietyllä tavalla helpompia omaksua kuin aiempien albumien järkälemäiset teokset. Metallica ryhtyi viime vuoden puolella uudelleen toimeen San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa kunnioittaakseen S&M-levynsä 20-vuotisjuhlaa
Kun vokalisti Jonathan Vigil julistaa introkappaleella 1333 bändin palanneen kuolleista, sen todella uskoo. Kaiken kaikkiaan Pindarin sävel on vahvaa lääkettä informaatioähkyyn ja vie kuulijan olennaisemmille ja mystisemmille taajuuksille. Palkinnoksi se on kuitenkin myös edeltäjäänsä eheämpi kokonaisuus. Ystävien taloissa paneutuu yksittäisen elämän iloihin ja murheisiin, vieläpä jossain määrin ensin mainittuihin painottaen. Vaikka musiikki loitontuu viitteiden varassa leijuvaksi fantasiamaailmaksi, tarjoavat kohtalokas tulkinta ja James Fordin ilmankevyt tuotanto aarikaupalla kosketuspintaa. Hatunnoston arvoinen teko. MIRKO SIIKALUOMA HHH Liam Gallagher MTV Unplugged Warner Oasiksen MTV Unplugged -esiintyminen osui vuodelle 1996, sekä bändin että Unplugged-sarjan parhaaseen kulta-aikaan. Toisinaan niissä kosketellaan epäjärjestystä, mikä tekee levystä mielenkiintoisen. Soitto pelaa saumattomasti ja folk-soittimia käytetään säästellen ja tyylikkäästi. Lisäksi hänen levynsä muuttuvat koko ajan seesteisemmiksi. NUUTTI HEISKALA HHH Otto Eskelinen Pindarin sävel Helmi Viime vuosina Otto Eskelistä on kuultu etenkin Mystic Revelation Of Teppo Revon ja Astro Can Caravanin puitteissa, mutta ovat hänen puhaltimensa soineet monissa muissakin yhteyksissä. Uutukaisella konsepti on kuitenkin viety äärimmilleen. SOUNDI 53 kehittämään musiikkinsa kansanmusiikkielementtejä ja siistimään soundiaan. Vaivattoman tarttuvat keikkahittityrkyt (Elän yhä kuin pellossa) ja herkemmät helmet (Aution sairaalan balladi) ovat hyvässä tasapainossa. Monitoimimies tunnetaan rupeamistaan UMO Jazz Orchestran ja Tasavallan Presidentin riveissä, minkä ohella muusikko on ollut haluttu vieras monissa musiikkisessioissa. Mestarilliseksi What’s Your Pleasuren tekee Waren kyky saada muototasolle idealisoitunut tunneilmaisunsa puhuttelemaan. The Ghost Inside on syystäkin raskas musiikin sekä sanomansa puolesta, mutta monipuolisempi ulosanti voisi tehdä siitä kiinnostavamman. Vredesvävdin äänimaailma on edellistä Blodsveptia (2013) massiivisempi ja vaikeampi. Yksi Juhani Aaltosen suurimmista ihailijoista on ruotsalainen saksofonisti Jonas Kullhammar, joka lähti mielellään mukaan yhteiseen projektiin. Langat yhdistyvät päätösraidalla Remember Where You Are, joka avartuu koko albumin vapauttavaksi täyttymykseksi, puhtaaksi rakkaudeksi keskellä ikuisesti palavaa kaupunkia: ”But nothing is different in my arms / So darling, remember, remember where you are.” HANNU LINKOLA HHHH Aaltonen, Kullhammar, Heikinheimo & Meaas Svendsen The Father, The Sons & The Junnu Moserobie Puhaltaja Juhani ”Junnu” Aaltonen täyttää ensi joulukuussa kunnioitettavat 85 vuotta. Biisimateriaali on tasaisen varmaa, joskin välittömät klassikot puuttuvat. Stjärnors mjödin kaltaiset biisit joissa Vrethille annetaan enemmän tilaa toimivat selvästi muuta levyä paremmin. Nykyistä bändiä ei pääse syyttämään progesta, mutta ei tämä mitään vähäeleistäkään musiikkia ole. Hattaraista soulpopia, ajantasaistettuja diskolainoja ja täsmäkirjoitettuja melodioita sekoitteleva levy ei jätä erehdyksille tai tyylirikoille vähäisintäkään sijaa. Isännän arsenaali koostuu erilaisista etnohuiluista, alttoklarinetista, puusaksofonista, mellotronista ja kanteleista. Moni olisi luovuttanut kokiessaan sen, mitä tämä yhtye on käynyt läpi. Sjulem Dartjosissa hän lausuu jonkinlaisen pakanaversion Isä meidän -rukouksesta ja Ummpussa (Unipuu) mies joikaa sanattomasti Oton ja Simo Laihosen säestäessä koivuhocchikuilla. Etenkin Christian Meaas Svendsenin notkea bassottelu hakee paikkansa valokeiloissa. Jonkin sortin odininsolttua sarkastisesti kuvaava Suomi-neidon puolustaja tuntuu tällä levyllä pakolliselta kuviolta. Nyt on vuorossa Eskelisen ensimmäinen soololevy. Hienot Liam-raidat (Wall Of Glass, Once) muodostavat akustisina versioina Oasis-klassikoiden (Some Might Say, Champagne Supernova) kanssa yllättävänkin tasapainoisen ja yhtenäisen setin. Nimensä mukaisessa Hengetkappaleessa soittaa bansuria ja tabloja Ashok Kumar Mehta, toisaalla Antero Mentun sitar tuo Intiaa kehiin. Puhtaita lauluja kuullaan harvoin, ensimmäisen kerran albumin keskivaiheilla Make Or Break -biisillä. Sen takia levyä joutuu pyöräyttämään muutaman kerran ennen kuin se kunnolla avautuu. Laulua toivoisi kuitenkin vähän paremmin esille miksauksessa. Kontrastit antaisivat vielä enemmän voimaa tummille sävyille. Osin improvisoitu kokonaisuus kuulostaa ilmavalta. Siinä sukelletaankin syviin vesiin. Ihan Nirvanan tai Alice In Chainsin Unpluggedien tasolle ei kuitenkaan nousta. JUHA SEITZ HHHH The Ghost Inside The Ghost Inside Epitaph The Ghost Insiden tarina oli katketa vuonna 2015, kun losangelesilaisbändi joutui keikkabussillaan kuolonuhreja vaatineeseen kolariin. Oasiksen pääasiallinen säveltäjä Noel Gallagher joutui vetämään keikan ilman Liamia. Sekä 43-minuuttinen levy että osa sen versioista (Champagne Supernova) tuntuvat vähän liian lyhyiltä ja luonnosmaisilta. JUSSI NIEMI HHHH kaari, joka kulkee viettelysten ja lankeemusten kautta kohti kliimaksia. Viidestä Oasis-biisistä ja viidestä soolouran raidasta muodostuva MTV Unplugged on aika lyhyt livelevyksi, mutta kappalevalinnat ovat onnistuneet. Luotettujen Miesten ongelma on, että näin runsaassa musiikillisessa ympäristössä Martikaisen ilmeikäs laulutapa kuulostaa raskaalta. Jos Finntrollin kappalemateriaali onkin vuosien saatossa ajautunut ennalta arvattaville urille, on aikuistumisessa puolensakin. Mutta se lienee makuasia. Itseoikeutetusti bändin nimeä kantava albumi on koko kestonsa ajan tyylitajuisesti ja ammattitaidolla koottu kokonaisuus. Tarina, joka yhtyeellä on kerrottavanaan antaa sanoille erityistä painokkuutta. Ilmeikkään hittikeskeisyyden lomasta paljastuu myös kerronnallinen Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 53 13.8.2020 17.57. Albumin musiikkia päästiin esittämään lavoilla ennen äänityksiä, joten materiaalilla oli aikaa kypsyä lopulliseen muotoonsa. Vaikka jamittelun polttopisteessä soivat estoitta kirmailevat saksofonit ja huilu, myös rytmiryhmä pääsee hyvin esille. Paljastuksen uutisarvo on pieni. Paljon hyväähän tässä toki on. Nyt Liam on kutsuttu yrittämään uudestaan ja hänen vuosien varrella käheämmäksi käynyt äänensä on hyvässä iskussa. Bändin tasapäisesti säveltämät teokset antavat luovuuden kukkia vapaasti. Jälki on kirjaimellisesti ”maailman musiikkia”, joskin kappalekohtaisesti enemmän tai vähemmän ugrilaisella virityksellä. Akustissävyisten soololevyjen jälkeen Martikainen tuntuu siis löytäneen pidempikestoisen linjan niiden ja YUP:n välimaastosta. Bändin jäsenet selvisivät bussionnettomuudesta kuin ihmeen kaupalla hengissä, ja kuten arvata saattaa, onnettomuus ja raskas kuntoutuminen kuuluvat synkällä albumilla. Ehkä vahvasti soolomateriaalipainotteisen keikan typistäminen kymmeneen parhaaseen biisiin oli kuitenkin hyvä ratkaisu, sillä levyn haluaa heti sen loputtua laittaa uudestaan soimaan. Kun yhtyeeseen liittyivät rumpali Ilmari Heikinheimo sekä kontrabasisti Christian Meaas Svendsen, kvartetti oli valmis. The Father, The Sons & The Junnu pursuaa häikäisevän tyylikästä jazznäkemystä. NIKO PELTONEN HHH Jessie Ware What’s Your Pleasure. NUUTTI HEISKALA HHHH Finntroll Vredesvävd Century Media Finntrollin puun takaa tullut humppametallinen Midnattens Widunder (1999) -debyytti on edelleen sen paras levy. Liam Gallagher jätti kuitenkin viime hetkellä keikan väliin valittaen kipeää kurkkuaan. Ware on sitonut koko uransa kokonaisestetiikkaan, joka tuottaa helposti lähestyttävää mutta teoksellisen etäisyytensä säilyttävää jälkeä. Vaikka paluualbumi ei ole täydellinen, ei voi olla hämmästelemättä The Ghost Insiden sisua jatkaa siitä, mihin tie oli katketa lopullisesti. Virgin ”What’s your pleasure”, kysyy Jessie Ware neljännen albuminsa nimiraidalla, ja paljastaa rivien välissä oman nautinnonlähteensä: millintarkan pop-musiikin, jossa niin sävelet, sovitukset kuin tuotantokin tavoittelevat häpeilemättä täydellisyyttä. Alkuperäislaulaja Katlan raakaan rääkymiseen verrattuna vuodesta 2006 bändissä vaikuttaneen Vrethin vokalisointi on myös vähän geneerisempää. Vaikka sävellystaidot ovatkin selvästi karttuneet ja äänimaailma ammattimaistunut, on Finntroll samalla menettänyt paljon siitä mikä siinä oli uniikkia. Liioittelematta voi sanoa Oton ottavan eri maissa äänitetyllä levyllä yhteyden jonkinlaiseen arkaaiseen ihmiskunnan sieluun. Vaikka Noelin esiintymistä ylistettiinkin, ei konserttia ikinä julkaistu levynä. Lähes demomaisen primitiivisen rytistyksen jälkeen bändi on keskittynyt Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet Ystävien taloissa Sakara Luotetut Miehet näyttää vakiintuneen Jarkko Martikaisen taustabändiksi, ja sen melodinen, muun muassa puhaltimilla maustettu rocksoundi alkaakin jo kuulostaa luontevalta Martikaismusiikilta siinä kuin YUP:n venkoilu aikoinaan. Jälkimmäistä piirrettä vahvistaa erityisesti udmurttishamaani Kuchyran Yuri kahdessa kappaleessa. Jos nimiraidan suomalaiskuoro muistuttaa vähän turhaan musiikkiopistosta niin Murskautuneet tähdet naittaa ikiaikaista moderniin täysin saumattomasti
Panther ei ole samalla tavalla synkkä kun edeltäjänsä. Swiftin miellyttävä ääni sopii täsmäohjatun radiopopin lisäksi myös introvertimpaan materiaaliin. Nyt yhtye on ehtinyt toiseen albumiinsa, joka kantaa nimeä Luonnollisesti. Laavalamppuja on bändilevy ja kollektiivisen onnistumisen mahtavasoundinen lopputulos. Pantherin edeltäjä oli raju ja aggressiivinenkin albumi, mutta nyt yhtyeen voima kumpuaa seesteisestä perusvireestä, jonka pinta kuitenkin pirskahtelee ja ryöpsähtelee voimakkaan eloisasti. Erilaiset rock-, pop-, punkja metallivaikutteet vaihtelevat levyllä tiuhaan tahtiin. Ja jos oikein kaivellaan, niin ripaus aitoa hauskuuttakin löytyy. Toteutuksessa ei sinänsä ole moitittavaa ja muun muassa Amoralista ja Diablosta tutut soittoniekat pitävät teknisesti haastavan kaoottisen meuhkaamisen hyvin näpeissään. Matka tuntuu olevan kesken ja sen suunta haussa. Kriitikot ovat jo sulaa vahaa, ja hurjien striimilukemien perusteella uusi suunta kelpaa faneillekin. Folkloren yleissoundi on minimalistinen mutta samalla sopivan täyteläinen. Samojedilaista logiikkaa ja kiertoratoja kuhiseva levy on kielellisesti uteliaan hepun tekemä. Bändi astuu kuitenkin samaan miinaan kuin valtaosa genretovereistaan eli oma ilme hukkuu, kun soundit ja osa riffeistäkin on tehty kaikkien djent-oppikirjojen sääntöjen mukaan mikä laskettakoon kyllä enemmän koko tyylilajin kuin ainoastaan Humavoidin kompastuskiveksi. Arpan albumi on poikkeuksellisen kova esikoislevy. Songs For The General Publicille veljesten biisintekijäkyvyillä ja multi-instrumentalistisilla ja laulullisilla taidoilla on luotu mitä puhtainta voimapopia. Joukossa on kuitenkin muutamia paloja jotka miellyttävät. Kelpoinen viisu Musta aukko etenee progressiivisesti funkaten. Ehkä Aaro Aitua myös napakampaa otetta, hänestä tulee vielä kovempi luu. Melodioissa kylpevä August henkii aistikkaan nostalgisesti loppukesän romantiikkaa. Levyarviot > 54 SOUNDI Swiftin lähestymistapa genreen on hivenen kliseinen, mutta paha levystä on enempää motkottamista löytää. Kokkolan Ykspihlajan kasvatilla on kosketus ja ääni, jossa on jotakin omaa. This Is Me Trying taas on alakuloballadien aatelia. Persoonallisella näkemyksellä ei tee mitään, ellei se muutu soivaksi musiikiksi. Pain Of Salvation Panther InsideOut Pain Of Salvationin edellinen levy In The Passing Light Of Day (2017) on kiistatta ruotsalaisprogeilijoiden paras kiekko monellakin tapaa, kun sitä aiemmilla levyillä bändin tyyli tuntuu aina välillä horjahdelleen. PEKKA LAINE HHHH Sivulliset Luonnollisesti Plastic Passion 90-luvulla alkunsa saanut turkulaistrio Sivulliset teki paluun kolme vuotta sitten. 54 SOUNDI Humavoid Lidless Noble Demon Kotimainen progemetalliorkesteri Humavoid on elinkaareltaan vielä melko nuori, mutta se on onnistunut jo herättämään mukavasti mielenkiintoa. Kaikki mahdolliset ideat on pyritty jälleen toteuttamaan ja se todella kuuluu. On hienoa, että Swiftin kaltainen supertähti on innostunut tekemään tällaisen “kokeilun” urallaan. 16 biisin ja yli tunnin mittaan venytetty albumi olisi vielä parempi tiiviimpänä, mutta sillä riittää ajattoman upeaa musiikkia. Bon Iver -yhtyeen Justin Vernonin kanssa laulettu Exile on pakahduttavan komea balladi. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH ...hurjien striimilukemien perusteella uusi suunta kelpaa faneillekin... Jos ne olisivat menneet ihan vähän toisin, ehkä Arpan luomuhenkisesti folkahtava ja funky poppirokki olisi jäänyt ”ihan sympaattista” -kategoriaan. Kenties luovuuteen yllyttänyt koti on lannoittanut hänen mielensä juuri parahultaisesti. Suvimarja Halmetojan keytar-näppäilyt sekä vierailevana tähtenä toimivan jazzpianisti Iiro Rantalan soolo tuovat sentään jotain omaleimaisuutta, mutta nekin kortit on nopeasti katsottu. Levyä on työstetty koronakevään ja -kesän mittaan The National -yhtyeen Aaron Dessnerin kanssa. Kaikkein suurimmat pisteet levyllä saa rehellisyys. Muitakin positiivisia äänihavaintoja tulee eteen, kuten ajoittain varsin röyhkämäisesti saundaavat bassolinjat. Arpan äänessä on lämpöä, joka saa kuulijan nojaamaan kohti äänen lähdettä. Laulava lauluntekijä tarvitsee oikeat ihmiset ympärilleen. 30-vuotiaan Swiftin kahdeksas albumi täyttyy pianon ja kitaran ja pehmeiden elektronisten kudelmien täyttämistä tunnelmapaloista. Yllätyksellistä on myös levyn sisältö: Folklorella artisti siirtyy valtavirran popista kohti indie-popin ja -folkin estetiikkaa. rola on nuorena skeitatessaan törmäillyt ja saanut juuri sopivan tällin. Levy starttaa kovaäänisen lapsen jokeltelulla tehden olon jo intron aikana epämukavaksi. Kerro lisää! Hänen teksteissään on aina joku nyrjähdys, joka sysää tutunoloiset sävelet, moodit ja tarinaasetelmat kiinnostavan puolelle. Uudella levyllä kaikella kuullulla on tarkoituksensa, paikkansa kokonaisuudessa ja sen harmonia tähtäimessään. Daniel Gildenlövin johtama joukko ei ole tyypillisesti ollut ihan helppo seurattava, sillä yhtyeen tyylien sekametelisopan sattumat ovat olleet välillä iloisesti hajallaan, eikä yhtyeen retrosoundeja ole aina ollut helppo omaksua. Do Hollywood (2016) ja Go To School (2018) huokuivat karkkikaupassa irti päästettyjen lasten riemua eikä ilo ole laantunut. Niinpä voi olla pelkästään ilahtunut siitä, että tuorein levy lähtee liikkeelle edeltäjänsä askelmerkeistä. Arppa on löytänyt unelmatiimin itselleen. Edellisen levyn tyylillinen tiivistyminen oli merkittävä tekijä albumin erinomaisuuden alleviivaajana, ja saman linjan jatkuessa Pain Of Salvation on vihdoin löytänyt täydellisen tasapainon toisinaan hurjastikin toisistaan poikkeavien äänimaisemien tasapainossa. VIRPI SUOMI HH The Lemon Twigs Songs For The General Public 4AD The Lemon Twigsin Brian ja Michael D’Addario olivat ensilevyllään vielä teini-ikäisiä ja lumoutuneita kaukaisen 70-luvun soundeista ja pop-estetiikasta. Uppiniskaiset soitannolliset ryppäät toimivat hetkittäin. Hänen laulutyylissään ja biisinteko-otteessaan on kuitenkin jotain erityistä. TOMI NORDLUND HHHH Arppa Laavalamppuja Arppa Music Ei haaskata aikaa, vaan sanotaan suoraan. Asiat ovat pienestä kiinni. Usein yksittäiset sanat ovat ratkaisuroolissa. Nuori lahjakkuus on kuitenkin oivaltanut jo tärkeimmän asian. Nyt pöytään täräytetään levy-yhtiödebyytti, joka vilisee outoja tahtilajeja, 8-kielisellä soitettuja alavireisiä ja nykiviä kitarariffejä, fuusiojazz-elementtejä sekä niin muristen kuin puhtaasti toimitettuja vokaaleja. Jonkinasteinen ahdistavuus seuraa perässä kuin nälkiintynyt dobermanni. Räyhän ja popin liitto ei toimi, vaan lopputulos on väärällä tavalla sekava. Lidlessillä on hetkensä, kuten singlelohkaisu Aluminum Rain sekä levyn päättävä biisikaksikko Undercurrent ja Drywall Cracks, mutta vaikka siitä kuinka haluaisi pitää enemmänkin, hukkuu kokonaisuus ikävästi harmaaseen djent-massaan. Yleistunnelma on silti puuduttavan yksitoikkoinen. Pikemminkin siinä kuuluu kokeileva ilottelu, joka tuntuu aidommalta kuin koskaan. VESA SILTANEN HH Taylor Swift Folklore Republic Popstara Taylor Swift yllätti heinäkuussa julkaisemalla uuden albumin vain 16 tunnin varoitusajalla. Kun Arppa saa tunnelmoivaan ja lievästi haahuilevaan tekstimaailmaansa sekoitetLevyarvostelut 7_20 uusi.indd 54 13.8.2020 17.57. Ekokriittinen rockabillypaahto Ihmeellinen luonto peilaa sanoituksissaan maapallon nyrjähtänyttä tilaa
SOUNDI 55 ...hurjien striimilukemien perusteella uusi suunta kelpaa faneillekin... Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 55 13.8.2020 17.57
Kun ensisekunneista asti on täysin selvää, mikä on kupletin juoni, Metal Commandon ansioita voi tarkastella enimmäkseen vain laulunkirjoituksen sekä retrospektion näkökulmista. Soundit ovat miellyttävän orgaaniset eikä varsinkaan kaikuefekteissä ole säästelty. JUSSI NIEMI HHHH facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 56 13.8.2020 17.57. Esimerkiksi Scott ”Wino” Weinrichin laulamana levylle voisi ropista ihan toisella tavalla pisteitä. NUUTTI HEISKALA HHH Kelly Lee Owens Inner Song Smalltown Supersound Globaalien kriisien sähköistämässä maailmassa katastrofit suodattuvat henkilökohtaisiin identiteetteihin. Hell On Wheelsin glam-henkisyys on sukua Mott The Hooplelle ja jatkossa vastaan tulee välähdyksiä muun muassa The Movesta, ELO:sta, The Beatlesistä, Queenistä ja lähimpänä tätä päivää Suedesta. Rajaaminen ensimmäiseen levyyn on onnistunut valinta. Suhinaa ja pörinää piisaa, mutta melodiat ja koukut eivät missään vaiheessa jää jalkoihin. Vaikka yksitotisuus raapaisee ilmaisun jännitteistä voltteja pois, välittää Owensin lohdullinen tunnelmankäsittely ydinsanoman tarkkapiirteisesti. Parhaimmillaan äänivirrat hierovat miellyttävin painalluksin ja lumonnälkää ruokkivin taajuuksin. Jos jo yli viisikymppinen äijä näyttää melkoiselta riikinkukolta, niin pari kolme vuotta sitten Pori Jazzissa hän todisti olevansa varsin maanläheisesti räjähtävä pakkaus lauteilla. VESA SILTANEN HHHH Tuttuja kuulokuvia pursuavat biisit ovat joistakin tylyistä sanakäänteistä huolimatta ehdottoman ystävällisiä. Corner Of My Sky -kappaleella vieraaksi saapuu John Cale, jonka mutisemat rivit ankkuroivat levyn Owensin lapsuusmaisemiin Walesissa. Cooking Vinyl Levyn nimestä voi jo päätellä, että artisti on ajan tasalla. varsinaisesti mitään täysin uutta keksi, mutta vatkaa mustan musiikin historiasta Son Housesta ja James Brownista alkaen miellyttävän tuoreen cocktailin, eikä Zeppelinin ja Black Keysinkään kai’uilta vältytä. Ristiriidat ja niiden ylittäminen innoittavat Owensia muuallakin kuin pahaenteisellä Melt!-singlellä. Only A Foolin perusteella kaksikolta taittuvat tarvittaessa myös progehtavat äkkiliikkeet. Henkilökohtaisuudestaan huolimatta Inner Song pitää huolta kuulijastaan. Biisien osumatarkkuus on kauttaaltaan hyvällä tasolla. Nyt samaiselle kentälle astuu esikoisensa julkaiseva Polymoon ja ryminällä saapuukin. Dynaamisesta ja raskaasta lopputuloksesta kuulee, että yhtyeen kaikki jäsenet ovat instrumenttiensa ehdotonta huippua. PERTTI OJALA HHHH Fantastic Negrito Have You Lost Your Mind Yet. Toinen ja pahempi ongelma liittyy lauluun. Helicalingissa avaruusmatkailu saavuttaa jo lähes kaoottisia mittasuhteita yhtyeen räimiessä estoitta menemään. Avausraita I Am Alive kutittelee vaan ei aiheuta kylmiksiä. Zakk Sabbath Vertigo Magnetic Eye Ozzy Osbournen kitaristina mainetta niittäneestä Zakk Wyldesta, Rob Zombien Blaskosta ja Queens Of The Stone Agessa vaikuttaneesta Joey Castillosta muodostuva Zakk Sabbath on vähän toisen tason Sabbath -coverbändi kuin mitä lähiöbaareissa ollaan totuttu kuulemaan. Leather Together on eloisan ja lämminhenkisen albumin raa’asti roiskiva rockbiisi ja hälyiseen feedbackiin matkan päättävä Ashamed paljastuu variaatioksi kansansävelmästä Auld Lang Syne. Kakkosalbumin julkilausuttuja aiheita ovat juurien tunnustelu ja luonnon ääreen kuljetettu ahdistus. Bombastinen My Name Is Fear maistuu kuin Manulle illallinen. Vertigo on uusintaversio Black Sabbathin 50 vuoden takaisesta debyytistä. Levyarviot > 56 SOUNDI K u v a: K al le -E ri k K o so n en Polymoon Caterpillars Of Creation Svart Jotain erikoista Tampereen juomavedessä täytyy olla, sen verran runsaasti sieltä on viime vuosina ponnistanut psykedeelisen rockin kentälle kovatasoisia yhtyeitä. Sabbathin vanhin materiaali hyötyy eniten päivityksestä ja yhden albumin coverina kokonaisuus on eheä. Caterpillars Of Creationilla draaman kaaret ovat pitkiä ja polveilevia, ja jo aloituskappaleen aikana kuljetaan hippeilystä fuzz-särön täyteisen rokkijamittelun kautta tunnelmalliseen ja kosmiseen trippailuun. Ensinnäkin alkuteoksesta on mahdotonta enää parantaa. Tuplabassaripala Halo viettelee eeppisyydellään ja hymyilyttää kliseillään. Niin se on! Siksi meidän pitää olla hereillä ja välittää kaikenvärisistä elämistä, kuten Fantastic Negrito tässä niin vetoavasti vaatii. E-40:n rappaama Searching For Captain Save A Hoe päivittää Bay Area -räpin ysärihelmen ja Shigamaboo Blues toteaa funkein handclapein, että “all kinds of things can happen in the world”. on Xavier Dphrepaulezzin kolmas Fantastic Negritona tekemä albumi ja perkaa edeltäjiensä tapaan Amerikan nykytodellisuutta bluesista lähtevän tyylin sisältäessä runsaasti aineksia modernista ja klassisesta soulista, p-funkista, hiphopista ja rockista. Rauhallisempi Hear Me Calling on vilpittömästi tosi hyvä samoin kuin yllättävästi sovitettu slovari I Will Be Gone. Vaikka esimerkiksi The Wizardin huuliharput kuulostavatkin uusintapainoksessa häijymmiltä ja aggressiivisemmilta ja Wylden upeat soolot tuovat biiseihin villiä energiaa, ei Vertigo lopulta kuitenkaan tarjoa mitään varsinaisesti uutta. Taiteilijan ääneen kudostuessaan maapallon kärsimys purkautuu monitasoiseksi viestiksi, jonka raadollista rehellisyyttä on vaikea väistää. Musiikillisen muotonsa teemat saavat selvälinjaisesta ambient-teknosta, jota jäsentää pelkistettyjen instrumentaatioiden, pehmeiden melodioiden ja itsemyötätuntoa etsivien lauluraitojen vuoropuhelu. Kun on ehtinyt toimia huumediilerinä, maata onnettomuuden jäljiltä viikkoja koomassa nipin napin kuolematta, saanut isohkon levysopimuksen ja sen jälkeen joutunut palaamaan kaduille soittamaan, niin kyllä siitä väkisinkin seuraa selväjärkistä perspektiiviä havainnoida elämää ympärillään. Ei Have You Lost Your Mind Yet. Rytmiryhmä luo jämäkän, mutta eloisan pohjan, jolle muun yhtyeen kelpaa rakentaa sävelteoksiaan. Vakavateemaisen Why Do Lovers Own Each Otherin kaltaista leikkisyyttä on totuttu kuulemaan huomattavasti D’Addarioita pidempään parityötä tehneiden veljesten Ron ja Russell Maelin toimesta. Kokonaissointi on hyvin in your face ja Negriton äreässä äänessä riittää intensiivistä särmää. Onko siis kirjoitettu uusia voimametalliklassikoita vai putoaako sävellystyö keskinkertaisuuden kuiluun. Primal Fearin yleissointi on yhä genrensä raskaimmassa kolmannek...meidän pitää olla hereillä ja välittää kaikenvärisistä elämistä... Bändi soittaa aidosti hikoillen slide-kitaraa ja vanhan liiton urkuja kaihtamatta. Hektisimmillään meininki muistuttaa jollain tasolla hieman Kingston Wallia tai Von Hertzen Brothersia, jonka vastapainoksi tarjoillaan kauas avaruuteen vievää fiilistelyä. Saattaa näin paperilla kuulostaa vaikeasti avautuvalta, mutta levy on lopulta varsin helposti lähestyttävä ja mukaansatempaava eikä jumittele paikallaan. Vertigossa on kuitenkin kaksi perustavanlaatuista ongelmaa. Erittäin onnistunut pelinavaus. Niinpä on täysin luontevaa, että minuuttaan mitatessaan Kelly Lee Owens samplaa mukaan sulavan jäätikön voihkintaa. Vaikka Wylde onkin varsin pätevä rocklaulaja, ollaan tässä todella kaukana Ozzyn pahaenteisen maanisesta suorituksesta. HANNU LINKOLA HHH Primal Fear Metal Commando Nuclear Blast Saksalaisen Primal Fearin kolmattatoista studiolevyä ei hienovaraisuudesta voi syyttää. Judas Priest -henkinen power metal soi tanakkana kuin aina, ja tyylilaji on soittoja lauluniekoilla tietenkin täysin hallussa. Tummine sävyineenkin musiikki kertoo, että myös ympäristön kauneus on yhä osa ihmistä. Have You Lost Your Mind Yet
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 57 13.8.2020 17.57. ...meidän pitää olla hereillä ja välittää kaikenvärisistä elämistä..
Tätä on hauska kuunnella kuin K u v a: To m m i O ll ik ai n en Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 58 13.8.2020 17.57. Hall Levyarviot > ...onneksi pelastus odottaa viimeisessä luvussa... Rikkinäisen sydämen tuoksun kertoja tekee vielä jotain itselleen. Levy on vahvasti kuuntelukokemukseen satsaava, hypnoottinen debyytti ryhmältä, jonka ensitapaamisista liikkuu monenlaisia urbaaneja legendoja. Musikaalisimmillaan yhtye lienee Tieto-raidalla, joka tuo mieleen jopa Massive Attackin ja jälleen coveroitu Interstellar Overdrivekin on kohtuullisen tunnistettava. MIKKO MERILINNA HHH Lapsuus Kaikki menee mustaksi Stupido Loppuunmyydyn kasettijulkaisunsa myötä hurjaan nousukierteeseen tempautunut mikkeliläinen Lapsuus räjäyttää skenen pölyt puhtaaksi viime talvena äänitetyllä debyyttialbumillaan. Elämisen mielettömyyteen vastataan romanttisella itsemurhalla (C’mon baby yeah) tai hukkumalla yhdessä käsi kädessä (Laiva). Vaikka levy kyllä soi ja siinä on sointia ja kappaleitakin, kansissa yhtyeen jäsenten yhteydessä ei nyt mainita soittimia. Liekö niitä käytettykään, yhtye kun keksi laitteen, joka määräsi tekemään tällaisen levyn. Sylvietta ehti jo tappaa itsensä, koska kukaan ei soittanut. Lukemattomat esimerkit ovat osoittaneet, että retroilevan syntikkapopin kentällä on näennäisen sallittua täyttää kokonainen levy analogista ääntä mallintavalla surinalla ja kliseisillä lyriikoilla. maailma. ARTTU TOLONEN HHH Rules Rules Soliti Vanhoihin soundeihin perustuvan musiikin polku on helppoudessaan petollinen. Näissä kehyksissä Metal Commando tuntuu rutinoituneelta vaan ei kyllästyneeltä. Tämä voisi helposti taantua jipoksi. KIMMO K. Lopputulema on hyvinkin kokeellinen, ja mieleen tulee kumma synteesi elektronisesti operoivista Keuhkoista ja Aavikosta. Solisti Ralf Scheepersin tulkinta on legendaarista ja ylilyönneissään tutun humoristista. Vuonna 1976 debytoinut teos oli yksi merkittävimpiä hetkiä minimalismin nousussa marginaalista merkittäväksi nykymusiikin genreksi. Erik Hall soittaa tällä levyllä koko teoksen syntetisaattoreilla, kitaralla, urulla, pianolla, sähköpianolla, bassolla, rumpukoneella ja ihmisäänellä. Helsinkiläinen synth pop -duo Rules ei välttämättä mullista tyylilajiaan, mutta onnistuu välttämään sen ilmeisimmät sudenkuopat. Se perustuu yhdentoista soinnun kiertoon, jossa jokaisella soinnulla on oma aiheensa. Onneksi pelastus odottaa viimeisessä luvussa. Miltei jokainen Kamilan hoilaama säe iskeytyy sydämeen moukarin lailla. Hall on löytänyt oman kulmansa teoksen liikkeellepanevaan voimaan. Se kuulostaa kuin vaikuttimina olisivat rakkaus ja uteliaisuus. Muihin kuulemiini versioihin verrattuna Hallin sovitus on tummempi ja elektronisempi. Nimikappaleen teema on sinä ja minä vs. Puhelinseksin Nooran fiittaus vielä vahvistaa Autolla mereen -kappaletta. Maailmanlopun kynnyksellä romanttinen suomipunk on edennyt romantisoimaan kuolemaa ja itsetuhoa. Idea on ihana, mutta toteutus takeltelee. Jokainen biisi on pitkälle mietitty komponentti monimutkaisen tarinan kaaressa, joka kantaa kokonaisuutta liian pian koittavaan päätökseensä, jättäen kuulijan himoitsemaan lisää tätä harvinaista herkkua. KOSKINEN HHH Erik Hall Music For 18 Musicians Western Vinyl Steve Reichin Music For 18 Musicians on yksi minimalismin avainteoksia. Surinan, ujelluksen, säksätyksen ja sykkeen muotoileman DIY-elektron päälle joku tai jotkut bändin jäsenet lausuvat – tai pikemminkin kuuluttavat – sähkölaitepainotteisia toteamuksia. Hallin luenta ei kuitenkaan tunnu siltä. Se on riski. Rulesin suhde nimeensä onkin melkoisen kaksijakoinen. 58 SOUNDI sessa, ja yhtyeen melodisuus antaa toisinaan tietä yksioikoiselle speedpaahdolle. Ja millaisia sanoituksia Lapsuus-yhtyeen mukana hoilataan. Se on hieno saavutus ikonisen teoksen kohdalla. Pääosin instrumentaalimusiikista koostuvan albumin narratiivi liikkuu politiikasta henkilökohtaisiin iloihin ja suruihin sekä hassunhauskoista sampleanekdooteista yhteiskunnalliseen kritiikkiin. Hämmennys on Kaiken teorian äärellä ilmeinen, joskin elähdyttävä tuntemus. Yleisvaikutelma on rytmisesti pehmeämpi kuin äänten iskunopeus olisi hiukan hitaampi. Hurmaavan, mutta turhan tasapaksun levyn loppukaneetiksi säästetyt Susie ja Eleanor ovat mestarillisia sävellyksiä, jotka jäävät kummittelemaan korvakäytäviin vielä musiikin vaiettua. Urut ja varsinkin Rhodes-sähköpiano tuovat soundiin säröä ja rosoa verrattuna perinteiseen lyömäsoittimia painottavaan kokoonpanoon. Kappaleiden sisäiset täyskäännökset tuntuvat usein irrallisilta – esimerkkinä vaikkapa Nils ja Catherine – ja rikkaat sovitukset hukkuvat kaikuisaan ja suhisevaan tuotantojälkeen. Sarra Keppolan ja Pintandwefallista tutun Iiti Yli-Harjan muodostama kaksikko kunnioittaa tyylilajinsa estetiikkaa ja äänimaisemaa, mutta pyrkii myös määrätietoisesti rikkomaan sen sovinnaisuuksia ja tarjoamaan tuoreita näkökulmia jo koluttuihin kertomuksiin. JARI MÄKELÄ HHHH rauhoittuu tai hiljenee tutkimaan Reichin teosta, kerros kerrokselta. Mutta me tässä vain kuolemme, ei rakkaus. Kuten Odd Funkin tuotoksissa yleensäkin, rajoitettuna painoksena ilmestyneen platan soundi on viimeisteltyä, mutta siinä kuuluu vahvasti tekemisen meininki sekä artistien kätten jälki ja jokaisen skrätsin vinyyliin jättämä naarmu. On helppo ennustaa, että näiden biisien tahdissa tullaan vielä hyppimään ja pomppimaan raivokkaasti kautta koko Suomen niemen. Aikaa on vain kulunut, edellislevy Beyondin ollessa jo yli vuosikymmenen ikäinen. Bändin komppi puskee eteenpäin kuin höyryjuna, melodiset kitaran juoksutukset ja riffittelyt kuljettavat biisejä nopeasti ja ketterästi. päiväkirjaa – tai lukea kuin karttaa – mutta jokin viimeinen magia jää puuttumaan. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Cucumber Farmer Kaiken teoria Tampere Erikoisbändi Cucumber Farmer on tullut vuosituhannen alussa tuuttaamastaan psykegaragesta kauas, mutta samalla kuitenkaan ei. Viisto ja omituinen albumi ei ole musiikillisesti kummoinenkaan, mutta sen omaehtoisessa touhuamisessa on jännittävän kiehtova ulottuvuus. LASSI LINNOLA HHH Broaks Broaks Odd Funk/HHV Odd Funkin analogistudiolta Hämeenlinnasta yllättäen ilmoille singahtanut Broaks on hiphopin konventioilla leikittelevä, turntablismia, orgaanisia grooveja, modernia funkia, freestyleä, spoken wordia, live-instrumentteja, sampleja, breikkejä ja vetäviä biittejä yhdistelevä kokoonpano. Lauri Elorannan tuottama Kaikki menee mustaksi on toistaiseksi vuoden ja vuosikymmenen raikkain suomipunklevy. Kahdella kappaleella vierailee lumoava, tähtisilmäinen Mariah Voutilainen, ihastuttava ensituttavuus, jonka kaunista ääntä ja runollista lausuntaa voisi kuunnella loputtomiin
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 59 13.8.2020 17.57
Kappaleissa Biennale, Helsinki Kemiö 175 km ja Krarttu on jotain samaan aikaan meditatiivista ja ekstaattista. Kappaleen tahdissa olisi mahtava rullailla fillarilla 3D-lasit päässä. Parhaimmillaan Matti Jasun taidokas ITE-pop on näkemystä ja euforista tunnetta tulvillaan. Se on ehkä se ihme. Se on pehmeästi päällekäyvä, kuin valtameri. Rennosti louhivat kitarat, juohevat sointukierrot ja yleisorgaaninen tunnelma tekevät selvää pesäeroa varsinaiseen konemusiikkiestetiikkaan. Varsinkin viimeisessä kappaleessa, jossa on tavoitettu jotain Tangerine Dreamin fiiliksestä. Nummisen kokoelma ammentaa todella vahvasti 1970-luvun Berliinin soundista. Opin, että hän korjaa saappaansa polkupyörän kumin paikkaamiseen tarkoitetuilla paikoilla. TEKSTI: PEKKA LAINE Ilpo Numminen I Guess You Could Call This A Long Play Lal lal lal Etsin tietoa Ilpo Nummisesta. Uljaimmillaan levy on b-puolella. K u v a: Si rp a Sa ar ia h o Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 60 13.8.2020 17.57. Kitara on paljon tiukemmin nivottu musiikin tekstuuriin kuin a-puolella, jossa sillä on solistisempi rooli. Kokeilin kaikkea mikä tuntui hauskalta. Biisien ja levyjen tekeminen on edelleen hauskinta tässä touhussa. 60-70-luvun folkrockpsykepop-groovailusta ammentavalle pohjalle on rakennettu rikas maailma, jossa luistellaan hauskasti tunnelmasta toiseen. Jasun popnäkemys tuntuu raikkaalta ja viehkolta. Uusimmalla levyllään Barwick tavoittaa jotain aikamme hengestä tämä musiikki myöntää, että olemme ihan vitun kusessa monella tapaa, mutta uskoo ettei toivoa ole vielä menetetty. Hieman puolihuolimattoman oloisesti kuljeskeleva laulu on myös taattua kitaraindie-ilmaisua. Levyllä on oma pulssi, jossa on jotain aaltomaista, mutta sen huippukohdassa, kappaleessa Flowers, pulssi muuttuu hetkeksi staccattoksi. Omassa musahörhökuplassani tällainen soundi oli todella kuumaa kamaa 20 vuotta sitten. Pahastutko, jos löydän musiikistasi leikkiä. Se lisäsi entisestään keskittymistä muuhun kuin soittovirtuositeettiin. Uutta levyä kuunnellessa tule mieleen vanha fraasi: ”play” tarkoittaa paitsi soittamista myös leikkimistä. Musiikki on tehty vaikeamman kautta – suurimmaksi osaksi modulaarisynilla enimmäkseen nauhalle. Sen loppuessa on vaikea uskoa, että vain 33 minuuttia on kulunut. Syleilyssä on voimaa. Oh my god, jos joku olisi Suomessa saanut aikaan tällaista musiikkia vuonna 1999! Mitä kuuluu vanhat frendit. – En osaa oikein sanoa tarkalleen mihin genreen itse kuulun, mutta koen samanhenkisyyttä niiden artistien kanssa, jotka ammentavat samasta, 60-luvun perintöä olevasta melodialaarista. Se on sakraalia ja taivaisiin kurottavaa sekä profaania ja ehkä jopa hiukan pahaenteistä. PEKKA LAINE HHHH Musiikillinen elämänkaaresi keskikokoisen pähkinän kuoressa eli miten sinusta on tullut tuollainen artisti. Ensinnäkin hän on selvästi tehnyt musiikkia jo tovin. I Guess You Could Call This A Long Playlle koostettu materiaali on taltioitu vuosien 2015 ja 2020 välillä, mutta niiden henkinen koti on kauempana täältä – maantieteellisesti ja ajallisesti. Oletko yksinäinen ratsastaja. Kuvaako se tämän levyn musiikkia. Tämä on krautia, kosmische musikia. ARTTU TOLONEN HHHHH Levyarviot > ...olisi mahtava rullailla fillarilla 3D-lasit päässä... Leikki ja huumorintajuhan eivät kuitenkaan vie musiikilta painoarvoa tai tarkoita, että se olisi pelkkää puuhastelua. Ekassa bändissäni Goodnight Monstersissa tuli otettua varaslähtö kunnolla musahommiin ja muutamassa vuodessa opin paljon, varsinkin kun lavakokemus lähti täysin nollasta. Ehkei. Healing Is A Miracle kuulostaa syvän inhimilliseltä, mutta samalla koneelliselta, kuin kuolematonta sieluaan etsivän kyborgin tekemältä. Niiden rakentaminen ja niiden purkaminen. Missä päin hengenheimolaisesi luuhaavat nykymusiikin kentällä. – Kitaransoittoa aloitellessa tärkein päämäärä oli omien biisien tekeminen. Tyhjästä tärähtävät puhesamplet ja ufoäänet sekä väkevästi esiin miksatut rummut muistuttavat vanhan hiphopin hurvittelevasta hengestä. Matti Jasu Up And Running Omakustanne Matti Jasun levystä kuulee heti kaksi asiaa. Samoihin aikoihin löysin Neil Youngin omaperäisen soundin ja lentopallo rikkoi sointukäden nimettömästä nivelen pysyvästi. Kokemus tuntuu suuremmalta. 60 SOUNDI Julianna Barwick Healing Is A Miracle Ninja Tune Musiikissa, kuten niin monessa muussakin asiassa, kontrastit ja jännitteet ovat se juttu. Vaikka Up And Running laukaisee passelin ikäisessä 1990-luvun loppuun vieviä mielleyhtymiä, tässä albumissa ei ole mitään homeista. Huomionarvoista on myös se, että Healing Is A Miracle taitaa taittaa aikaa. – En pahastu lainkaan! Tämän levyn teko oli palapelin kasaamista eri elementtejä, rytmejä ja melodioita pyöriteltiin paikasta toiseen. Toiseksi: miettiessään musiikilleen suuntaa Matti ei ole tutkinut tuoreimpia trendibarometrejä. Julianna Barwickin uusin on täynnä kontrasteja ja niiden synnyttämiä jännitteitä, mutta se on samalla uskomattoman levollinen ja meditatiivinen kokemus. Se on hätkähdyttävää. En tiedä. Vocoder-leijailusta funkyyn purkkapopriffittelyyn kurvaava Bicycle Boy on hyvä muistutus siitä, kuinka kovaa kamaa popkenttämme katvealueilla tehdään. Se kertoo mielestäni käytännönläheisestä otteesta elämään. Tuotanto voi olla sliipattua ja modernia tai rujoa ja riisuttua, mutta kunhan on tarttuvia pop-melodioita niin ollaan samalla aaltopituudella. Vieläkö Beck, Flaming Lips, Beta Band ja kumppanit saavat aivot sulamaan onnesta. Goodnight Monstersin jälkeen olen tehnyt musiikkia soolona
HANNU LINKOLA HHH Widowspeak Plum Captured Tracks Vokalisti ja biisintekijä Molly Hamiltonin sekä kitaristi Robert Earl Thomasin Widowspeak ei enää kymmenen toimintavuoden jälkeen ole mikään uusi lupaava indie-tulokas, jonka haahuiTätä juttua yritetään koko ajan, meillä ja muualla, yleensä heikolla menestyksellä. SOUNDI 61 maan koko albumin Prestwoodin lauluista. Reilun simppeleillä sävellyksillä, reippaalla tasajakoisella rytmillä ja kokoomusvihalla bändi hukkuu lukemattomien muiden punkbändien sekaan. Kiehtovalla kantrifunk-biisillä The Good Ones ja koko albumin toisella kohokohdalla Amy albumin äänittäjä Sam Evianin ja Andy Weaverin hypnoottinen komppaus päihittää perinteisen alt-country -humpan. Silti jää tilaa neljälle tuoreemmallekin viisulle, jotka jakavat tyynesti säestyksen hienoudet eloisasti näppäillyistä ja tarinaa kuljettavista kitaroista kiehtovan kampiliiran eli hurdy-gurdyn hurinaan. ASKO ALANEN HHHH K u v a: E n d a B o w e Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 61 13.8.2020 18.09. Viidennellä albumillaan Mazzy Starin jalanjäljissä asteleva brooklynilainen americana-duo on onneksi terävöittänyt ja virtaviivaistanut kappaleitaan soundimaailma edellä kulkeneen Expect The Bestin (2017) jälkeen. Tähän pirteään nousuhumalaan on liittynyt myös Tohtori Koira. Ihmissuhdepohdiskelu Hard Time For Lovers tai aavemaisen yksinäisyyden hymni Ghost In This House saavat rinnalleen monta yhtä linjakasta ja tunteikkaasti tulkittua kuvausta, kuten hienoista hikeä pintaan pukkaava Deep Summer In The Deep South. Plum ja Even True Love muistuttavat The Cardigansin klassikkolevy Long Gone Before Daylightin parhaista hetkistä. Seuraavat askeleet taiteilijan kannattaisikin ottaa vaaran suuntaan, esimerkiksi orgaanisempaa kollaasimaisuutta etsimällä tai pastellisävyistä väripalettiaan sotkemalla. ASKO ALANEN HHHH Winter Endless Space (Between You & I) Bar None Parilla aiemmalla levyllään Samira Winter on lainannut sukunimensä nelihenkisen yhtyeen otsakkeeksi. Sure Thing taas osoittaa, että joskus pelkkä laulu ja kitara riittävät vangitsemaan kuulijan mielenkiinnon. Musiikin perusvirettä muutos ei ole koetellut. Ellei hän koe jo olevansa sillä tiellä. Tammelalaisen kolmen hengen punkpoppoon toinen albumi on kokoelma yhteiskuntakriittistä tylytystä ja lähes aggressiivista intohimoa. Äänen hienoinen hauraus ei vie tulkinnoista niiden määrätietoista voimaa ja tarinoinnin maagista tenhoa. Hugh Prestwood on saanut kymmeniä laulujaan nimiartisteille 70-luvun lopulta lähtien, kourallisen top-kantrihittejäkin. Gibbsin kädenjälki paikallistuu aiempaa rikkaampaan sävymaailmaan. Paikka auringossa on siis kuuntelemisen arvoinen levy, mutta sen kohtaloksi voi koitua keskinkertaisuus. I Guess You Could Call This A Long Play on parhaita viime vuosina kuulemiani krautja motorikestetiikasta ammentavia levy. ISLA MÄKINEN HHH Rumer Nashville Tears – The Songs Of Hugh Prestwood Cooking Vinyl Rumer on paitsi herkkä-ääninen laulaja myös hienostunut lauluntekijä oikealla Sarah Joyce -nimellään. Winter luottaa yhä kuultokuvien keskeltä versovaan dreampopiin, jota kuplivat koskettimet, fuzzsumut ja sisäänpäin kääntynyt laulu laajentavat mieluummin syvyyskuin leveyssuuntaan. Nyt Brasiliassa syntynyt, mutta Yhdysvalloissa uransa luonut muusikko päivittää toimintamalliaan. Tunteikas Oklahoma Stray -demo sai Rumerin hylkäämään satunnaishaun ja kokoalua voisi katsoa läpi sormien. Ja hurmaavan kotikutoinen! ARTTU TOLONEN HHHH Tohtori Koira Paikka auringossa Blast Of Silence Maailman ottaessa takapakkia ihmisoikeuksissa ja vähemmistöjen kohtelussa on suomipunk kääntynyt uuteen nousuun. Jäisten merten legendat rinnastuvat arkisempiin lemmenhaihatteluihin (Rolling In The Dew), työlaulut tanssin iloihin. Suomipunk tuntuu jakautuvan karkeasti arvioituna kolmeen leiriin: oman dokaamisen ja yleisen taitamattomuuden glorifiointiin, politiikan tuomaan krooniseen vitutukseen ja yleispessimistiseen asenteeseen. Vaikka se tuskin on valtuutettu minkäänlaiseen lääketieteelliseen neuvontaan, tuntuu se olevan poliittisesti varsin valveutunut. Uusin Nashville Tears -levy sai nimensä Rumerin ideasta koota levy kantrinikkarien tyyssijan hylätyistä sävelmistä, mutta tyrkkybiisien tulvasta valikoitui lopulta vain yksi lauluntekijä. Syntyi ihailtavan täyteläinen ja tasavahva valikoima, jossa Rumer sulauttaa Judy Collinsin ja Shenandoahin jo purkittamia parhaita deep cut -raitoja yhtä upeisiin omiin löytöihinsä. Hamiltonin eteeristä huokailua säestävät entistä tarttuvammat melodiat. Albumin herkullisin hetki lienee silti 80-90-lukujen juppivaihteen Oscar-leffan soundtrackilta pöllityltä kuulostava Breadwinner. Thomasin yksinkertainen synamatto ja Weaverin polkema hi-hat taustoittavat majesteetillisesti Hamiltonin hunajaista oodia kapitalismin loppumiselle. Endless Spacella Winter esiintyy sooloartistina, jolle sovitusja tuotantotukea antaa Vinyl Williamsin multi-instrumentalisti Ian Gibbs. Satunnaiset pulahdukset naapurialtaissa kirkastavat Endless Spacen avaramieliseksi teokseksi, joka ei kuitenkaan pääse eroon kaikista lajiominaisuuksistaan. Shirley Collins Heart’s Ease Domino Jo 85-vuotiaaksi ehtinyt Shirley Collins jatkaa Lodestar-albumilla (2016) hänelle palautettua hallintokauttaan brittifolkin johtotähtenä ja musiikkihistorian kansallisaarteena. Heart’s Ease jakaa mielikuvia, joista rakentuu suuren maalauksen kaltainen kollaasi, vanhanaikaisen värikäs ja kauniisti patinoitunut, mutta ytimeltään tuore ja mielenkiintoinen historian tiivistelmä. Kolmas ja poikkeuksellisin vahvuus on tahto ja taito etsiä laulettavakseen ja levytettäväkseen hittien katveeseen jääneitä intiimejä sävelaarteita. Viihdesovitusten lush-silaus ja miellyttävä roots-särmä tukevat tosiaan mainiosti. Collins kuitenkin heittää sympaattisella kertojan karismallaan tittelit nurkkaan ja tulkitsee sävelmät ilman juhlallista vakavuutta tai trad-puritanismia. Muodollinen kunnia ei ole millään muotoa taakkana Heart’s Ease -albumillakaan, joka on pelkistettyä pitkän linjan perinnemusaa hyvin kauniisti soinnutettuna ja lämpimästi laulaen kerrottuna. Endless Spacella lähtökohtia on täydennetty esimerkiksi Melody’s Echo Chamberin uuspsykedelialla sekä Mercury Revista ja Grandaddysta muistuttavilla melodianjuoksutuksilla. Anglofolkin juonteet vievät mielenkiintoisesti kauas menneille vuosisadoille sekä Yhdysvaltain kulttuurisen sulatusuunin klassisiin kenttä-äänityksiin että Britannian trubaduurien kautta aikojen laulamaan ”uutisaineistoon”. Muutama helmi levyltä löytyy, kappaleiden Aseita Jemeniin ja Valtaa, voimaa, valuuttaa muodossa. Heti toinen albumi koostui tuttujen miessäveltäjien tuntemattomista pophelmistä ja neljäs Bacharach-suosikeista. Paikka auringossa on sekoitus kahta viimeksi mainittua. Niin sydämeenkäyvästi kuin levy eteneekin, on Winterin elkeissä myös eheyden tavoittelusta kielivää varovaisuutta. JARI MÄKELÄ HHHH ...olisi mahtava rullailla fillarilla 3D-lasit päässä..
Ja miten upea kappaleen teksti onkaan! Hieno eskapistinen ajatusleikki, kuinka kaikki elämän murheet katoaisivat eläessä huolettomana hotellin puhtaissa lakanoissa minibaarin limua korkatessa. Silti kovatasoisen pienjulkaisusetin ykkönen on Teini-Pää, joka seiskatuumaisellaan hurmaa kuulijansa. Tykittelee bändi sitten keskitempoisemmin tai täysillä, post punkiin vilkuillen tai pää punaisena raakaa hoocee-ajoa, on lopputulema sama. Bitterheartsin tyylillinen kivijalka lepää brittihenkisessä pubirockissa, mutta yhtä lailla jäljessä kaikuvat kasariorientoitunut voimapop sekä poikamainen autotalliheilunta. Näillä näytöillä Sick Urge kipuaa Generalsin vierelle suomalaisen haistapaska-punkin ykkösketjuun. Jollain ihme konstilla tällaiseenkiin murjomiseen on saatu toimiva rakenne näennäisine suvantoineen ja tahdin kiristyksineen. Rollaaminen rakentuu varsin vaivattomaksi. tavat kotikutoisilta, mikä tuo raidoille maanläheistä lämpöä. Split-julkaisun toisella puolella Rock Siltasen Tulevaisuus ei oo sitä mitä se oli ottaa sekin ajankohtaisen tarkastelukulman. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Solisti Saineella on erityisen uskottava ote tulkintaansa vailla alleviivaavia maneereita. Mahdollisesti koko vuoden kovin singlejulkaisu. Kitaroiden varressa häärivät Kimmo Ahokas ja Juha Koskinen sekä basisti Esa Kerkola ja rumpali Matti Kuisma tietävät, kuinka luodaan mutkattoman melodista liikettä. Hotelliin on vastaansanomaton napakymppi raskaskätisesti vellovan soiton yhdistyessä solisti Lucan lakoniseen lauluun. Muhjuksi levy ei sotkeennu missään vaiheessa. Kyseessä on 70 dollaria maksava meditaatiosovellus, jonka käyttäjä voi henkistyä esimerkiksi näyttelijä Laura Dernin ääntä kuunnellen. Ensikuulemalta action rock -flashbackeja aiheuttava räminä kuulostaa hieman standardiasetuksiin ruuvatulta läpijuoksulta, mutta kun tajuaa kuunnella miten maukkaan päällekäyvästi kitarat poraavat tietään kuulijan kalloon parhaiden James Williamson -kikkojen tapaan, tajuaa että ollaan aidon asian äärellä. Se julkaistiin alun perin Calm-nimisen applikaation kautta. Elä totuudesta -ep on edellisjulkaisujen tapaan olennainen lenkki yhtyeen tuotannossa. Äänite helkkyy nostalgiseen tapaan. Se pulputtelee pehmeissä ja toisinaan tarkoituksellisen korneissa tunnelmissaan säyseästi, mutta soundista puuttuu tietty uutuudenviehätys. Indie-henkiset projektit ovat vieneet puurtajat useampaan kokoonpanoon. JUHA SEITZ HHH Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 62 13.8.2020 17.57. Pääosin kitaristi ja laulaja Kimmo Ahokkaan rustaamat biisit kuulosKaitlyn Aurelia Smith The Mosaic Of Transformation Ghostly International Oli vain ajan kysymys, milloin 2010-luvun lopun new age -restauraatio muuttui nostalgiafiilistelystä taas vakavaksi. Detroit meets Sydney meets Helsinki, kuvailee itseään debyyttisinglensä merkkipaalulla ylpeänä hengaileva Sons Of Cobra. Kaitlyn Aurelia Smithin tuorein albumi on tämän siirtymän symboli. Uskon että tätä aikakautta tullaan suomipunkin historiassa tarkastelemaan vielä joskus tämän yhtyeen dominoinnin kautta. ”Meidän ei ole pakko kyynistyä”, on kappaleen universaali ja iätön viesti näinä vaikeina aikoina. Jo nettijulkaisuna hurmannut laulu on jo syystäkin ehditty julistaa ensimmäiseksi korona-ajan klassikoksi. Ronskisti kirskuvat kitarat tekevät pohjimmiltaan herkkätunnelmaisesta biisistä suorastaan kohtalokkaan. Ihan juniorit eivät ole kyseessä, joten on helppo uskoa, kuinka koulukunnan historia on paitsi opittu, myös sisäistetty. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Päätöskappale Expanding Electricity nousee ylitse muiden jylhän juli...ääni on yhä intensiivinen ja viesti välittyy... B-puolella yhtye tekee upean silmänkääntötempun pyörittämällä Abban SOS:ista täydellisen garage pop -helmen. The Mosaic Of Transformation onkin kiinnostavampi juuri tällaisena yksilökvantifioinnin osoituksena kuin musiikkina sinällään. K ohti Tuhoa kuuluu niin lujasti suomihardcoren kärkikaartiin, että yllätysmomentin puuttuessakin vaikutus porautuu yhä edelleen luihin ja ytimiin. ”Antaa mulkkujen mölytä, laita kuulokkeet päähän”, on neuvo, josta on vaikea pistää paremmaksi. Jos laulun teksti osuu imelyyttä välttäen naulan kantaan, on kappaleen hauras kitarakudelma upeaa kuultavaa kerta toisensa jälkeen. Se, minkä Visible Cloaks sai pari vuotta sitten kuulostamaan oivaltavalta, tuntuu nyt vain aikansa ääneltä. Levyarviot > 62 SOUNDI Bitterhearts Bitterhearts Plastic Passion Vaikka turkulainen Bitterhearts on bändinä suhteellisen tuore tapaus, sen muusikot ovat ehtineet olla monessa mukana. Tee-se-itse tuotanto pakottaa keskittymään, mitä kaikkea jännää periaatteessa yksinkertaisen kipaleen taustalla kulloinkin tapahtuu. MIKAEL MATTILA HH Offside Reidars Offside Reidars Roku/Hiljaiset Levyt Kun ottaa huomioon kansallisurheilumme valtaistuinta havittelevan jääkiekon hikeä, vauhtia, kepitystä ja adrenaliinipurkauksia pursuvan luonSiitä tuli estetiikan sijasta jälleen käyttömusiikkia: taustaa rentoutumiseen ja menestymiseen. Siinä yhtä tärkeä tekijä on bändin suvereeni asema myös nykyhetken kuvaajana. Eikä ihan väärässä olekaan. Biisien pituudet luovat mielikuvaa Napalm Deathin varhaisvuosista sekä Sore Throatin ja Heresyn kaltaisten bändien kulta-ajasta, mutta ei levyä mihinkään raja-aitojen sisään ole rakennettu. Paremmin, tai ainakin rehellisemmin tällaista narratiivia kuvaa esimerkiksi Marie Davidsonin parin vuoden takainen Working Class Woman -albumi. Tekstien kantavana teemana on, kuinka ihmiset eivät halua toisilleen hyvää, vaan tekevät kaikkensa pahan kierteen vetävän toisia yhä syvemmälle. Alun perin yhtä keikkaa varten kootun ryhmän purkaukset kulkevat esikoisalbumilla mallikkaasti. Ja taloudellisuus on lumoavasti vailla mitään siloittelua paahtavan trion yksi suurimmista avuista. Osa heistä aloitti levytyssessiot jo 1980-luvulla. Kyllä tämä maistuisi albumimitassakin. Jos Kohti Tuhoa kuvaa nykyajan nihilismiä, tuo Ville Pirisen Pysy kilttinä sille täydellisen vastaparin. Teoreettisesti ajatellen Sick Urgen ihailtavan härski Structures Of Domination voisi olla täyspitkäkin, mutta yksipuolisesti 12-tuumaiselle prässätty hc-mökä kellottaa pikemminkin ep-mitan. Tasaisen albumin vahvuuksiin voi lukea juohevan yhteissoiton. aholteriaaniseksi kamariambientiksi, jota vasten muun levyn laimeus harmittaa: se on laimeaa itsensärakastusmusiikkia menestyjille, joiden pöydillä kiiltävät moraalittomasti louhitut energiakivet
Äidinkielellä uransa luoneiden artistien ja bändien laulukielen vaihto kun on poikkeuksetta synnyttänyt toistuvaa kuuntelua kestämättömiä kuriositeetteja. JUHA SEITZ HHH JAF Trio JAF Trio We Jazz JAF Trion samaa nimeä kantava debyytti on pohjoismaista yhteistyötä parhaimmillaan. Jonna Tervomaa lauloi Ääni on minun ja Jonna T Leaving A Message. Molemmat ovat oikeassa, sillä ääni on yhä intensiivinen ja viesti välittyy. Pure Reason Revolutionin kosketinvoittoiset sovitukset kaikuvat paikoin jylhästi. Elinvoimaisen JAF Trion mielikuvitukselliset jazz-rytmit saavat ajan katoamaan. SOUNDI 63 DOWNLOAD BANDBOND ON APP STORE & GOOGLE PLAY APP ALL THINGS METAL IN ONE PLACE Get ALL band and member posts! It’s free! + NEWS, EXCLUSIVE INTERVIEWS, TRIVIA, FAN FEED, TOUR CALENDAR NEW BANDS ADDED DAILY! + 500 HARD ROCK AND METAL BANDS IN BANDBOND ALREADY! Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 63 14.8.2020 13.41. Tunneskaala on kuitenkin valtava, levyllä pusketaan hurjalla vauhdilla hilpeästä ilottelusta melankoliseen mietiskelyyn ja takaisin. ASKO ALANEN HHHH Jonna T Fortunate Beast Omakustanne Digijulkaistu Fortunate Beast toteuttaa yhden kärkipään laulaja-lauluntekijämme haaveista. Kaksikon noukkimat vaikutteet paikallistuvat Pink Floydin sekä Porcupine Treen suuntaan, joskin esikuvien väreily filtteröityy harsoisen pop-estetiikan läpi. Fortunate Beast rukkaa Äänen biisijärjestyksen uusiksi ja alkuperäisen albumin kokeellisin ja samalla vaatimattomin raita Mitä jos... Toisinaan jäädään kelailemaan junnaavia elementtejä, mutta edesottamusten uhkeus miellyttää korvaa. Jääkiekon termistö linjautuu väkevästi ”hockey core” -soitantaan, joka on hiottu rullaaviksi voimariffeiksi ja volyymia säästelemättömiksi iskulauseiksi. PERTTI OJALA HHH ...ääni on yhä intensiivinen ja viesti välittyy... Turha vaatimattomuus loistaa poissaolollaan, ja hyvä niin. Levyn toimivuuden kannalta on myös olennaista, että rumpuja ja Haten jousitaustaa lukuun ottamatta levyn soitoista vastaavan The Posies -yhtyeen Ken Stringfellow’n tuotanto ja Jussi Jaakonahon miksaus säilyttävät originaalin voimansa. Pure Reason Revolution Eupnea Inside Out Lontoon Westminsterin yliopistossa vuonna 2003 alkunsa saanut Pure Reason Revolution on ajan saatossa tiivistynyt Jon Courtneyn ja Chloë Alperin aivoitusten keitaaksi. We Jazzin tallista ponnistavan, useista muistakin suomi-jazzyhteyksistä tutun trion repertoaariin kuuluvat saksofoni, basso ja rummut, joiden avulla he skulaavat pirteän rytmikästä, vitaalia ja leikkisää avantgarde-jazzia. Huuruista tuntuu olevan lyhyt matka kirpeään sähköisyyteen. Teosten ilme päätyy sakeaksi, unohtamatta orastavaa kulmikkuutta. Reidarit panevat kaikkensa peliin Gamechanger-pohjalta, blokkaavat lämäreitä naamallaan ja kantavat vihaista huolta ilmastonmuutoksen vaikutuksesta tosilätkän ulkopeleihin. Fortunate Beastillä Jonna Tervomaa on tarttunut Ääni-albumiinsa (2017) ja kääntänyt levyn laulut englanniksi niin, että uudet lyriikat pysyvät mahdollisimman uskollisina alkuperäisille niin kielellisesti kuin tunnelmiltaan. Mitä vain, ettei voitto karkaa vastapuolen persläville. Kymmenen vuoden levytystauon jälkeen syntynyt Eupnea kutoutui eteeriseksi kiekoksi, jonka kudokset taipuvat kevytpsykedeliaan. Suomalais-tanskalaisen kolmikon vahva läsnäolo vakuuttaa heti alkutahdeista alkaen. LINDA SÖDERHOLM HHHH teen, on jo aikakin, että kolmihenkinen lappilainen punk-veteraanijoukkue ottaa asiakseen antaa pelivimmalle otollisemman soundtrackin kuin latteat fanihoilotukset tai lainatunnarit. Jotenkin – jopa digitaalisella tallenteella – muusikot onnistuvat pääsemään yhteisessä rintamassa hyvin lähelle kuulijaa, mikä tuo musiikkiin aivan uuden syvyyden tason ja intensiteetin. Singlenopeudella pyörivä kahdeksan rymyraidan miniälpee ei jää kentän laidalta huuteluksi, vaan Offside Reidars on aktiivisesti hyökkäävä ja vyöryttävä kenttäkokoonpano, joka ei jää millekään vastustajalle alivoimaiseksi. Ansaitussa irtiotossa ei kuitenkaan ole tiukkaa ja skarppia hc-musiikillista ulosantia huuruunnuttavaa humalahakuisuutta, vaikka rakkaudessa lajiin on myös kipeähköä kiintymystä sen tuottamiin kolhuihin ja tuskaan. Levy on aiemmin live-esiintymisistään kiitosta saaneen bändin ensimmäinen studionauhoitus – kaikki bändin jäsenten originaalisävellyksiä. Eupnea kurottaa kiintoisimmilleen, kun se sukeltaa rohkeasti orgaanisiin muotoihin. on viisaasti jätetty rannalle. Artistinimensä ”kansainvälistänyt” Jonna Tervomaa laulaa nyt tositarkoituksella englanniksi ja lopputuloksen kanssa on huomattavasti helpompi elää kuin aiemmin vastaavaa yrittäneiden kohdalla. Melodinen, energinen loft-jatsi valloittaa olohuoneen ja tuntuu melkein kuin kolmikko olisi paikalla. Punk-joukkueiden niin sanotun kaljaliigan pelipäiviin kuuluvat myös remuisat jälkipeli-illat mökäöljyjen parissa. Soljuva Silent Genesis kasvaa hallittuun kaaokseen saakka
Luyeye Konssin ja Hanad Hassanin ilmaisu on aggressiivisimmillaan töksähtelevää, kun taas puhtaat lauluosuudet sujuvat kyllä. Yllätyksettömyydestä Ulveria ei ole siis voinut syyttää – ainakaan tähän saakka. Lähiöbotoxin riffijuntta on sekä tehokasta että luontevaa. Tekninen tuotantokin on jotenkin liimainen – ihan kuin julkaisuun olisi päätynyt viimeistelemätön miksaus tumpun kuuloisine rumpuineen, viiltävine kitarasävyineen ja amatöörimäisine elektrosoundeineen. Eikä Lähiöbotox hirveän kauaksi suunnitelmastaan jää. Keskitempoinen coolius kuuluu oleellisena osana Washed Outin konseptiin, mutta Purple Noonin ongelma on se, etteivät tasaiseen sykkeeseen ja viileästi henkäillen lauletut biisit erotu toisistaan. Tähän tavoitteeseen viittaa jo isompaa teemaa avoimesti liputtava levyn nimi. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Jännästi barokkisen oloista soundia hallitsevat koskettimet, kitarat nostavat päätään vain paikoin, joskin silloin aika napakasti. Eikä suotta, onhan yhtye tehnyt pitkän ja polveilevan matkan 1990-luvun alun black metalista nykyiseen elektroniseen tyyliinsä ja tarttuvan popin seassa on saattanut yhtäkkiä olla ambientia tai avantgarden puolelle kallistuvia kierrepalloja. Kasarifiilistelyn sijaan mieleen tulee parin vuoden takainen tropical house -villitys, joka onneksi katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Viritykseen sopivaa väriä antavat 60-lukuisesti sovitetut viulut, huilu ja köörit. Marilyn Manson, System Of A Down ja Rammstein käyvät ideatasolla moikkaamassa, Slipknotin ja Stone Sourin Corey Taylor ihan reaalimaailmassakin – kaikki tämä ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Elämä on sen jälkeen ollut hänelle jatkuvaa kamppailua kaikenlaisia pelkotiloja ja ahdistuksia vastaan. ti tai tanssahdella villimmin samalla kun syntikat maalaavat tunnelmaa ja pyörittelevät melodioita Kristoffer Ryggin laulaessa pehmeällä äänellään. Toisaalta taas kuulee, ettei nyt liikuta solistien omalla vahvuusalueella. 64 SOUNDI www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Lopuillaan gospeliksi paisuva Jimi Hendrixin Angel-mukaelma Wish I’d Known on yksi kiihkeän levyn suvantopakoista. Muutos ja pitkä julkaisutauko ovat tehneet vain hyvää. Bändi taitaa niin suoraviivaisen hevipoljennon kuin alavireisen nu metal -väännön. Lempeää valoa, lämpöä ja hellää romantiikkaa tässä onkin yllin kyllin, ja myös pop-sensibiliteettiä. MIRKO SIIKALUOMA HH Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 64 13.8.2020 17.57. Kokonaisuus on toisaalta hyvin tuotettu ja yhtenäinen, toisaalta käy pitemmän päälle yksinkertaisesti unettavan tylsäksi. Caravan Chateau on toinen Izenbergin albumi (Harlequin, 2016) ja hän toivoo sen tuovan valoa itsensä kaltaisille ihmisille. Keittiösosiologi olisi halunnut myös hieman syvempää otetta teksteihin. Uho kuuluu asiaan, mutta kökköys vähentää turhaan pisteitä. Flowers Of Evil jatkaa nimittäin samaa elektropop-linjaa kuin edeltäjänsäkin, tosin sillä erotuksella, että ne viimeisetkin kokeilulliset rippeet, jotka The Assassination Of Julius Caesarilla (2017) vielä pitivät pintansa, on riisuttu pois ja lähdetty sukeltamaan synthwaven ja tanssittavan elektronisen musiikin syvempään päätyyn. Tuolla ovat powerja glam metal -vaikutteet pinnassa, toisaalla isketään death metal -vaihde silmään. Kun Purple Noon päättyy, albumista ei ole jäänyt aloituskappaleiden lisäksi juuri mitään muistiin. Yhtyeen ilmaisu yltyy sirkuspelleilystä musiikilliseen brutalismiin ja Scorpionshenkisestä viheltelystä progressiiviseen hardcore-tempoiluun, mutta tyyli(ttömyys)kirjolla ei olisi sinänsä väliä, kunhan sisältö toimisi ja tekemisestä välittyvä into olisi piukeana. Levy on ilmeeltään tumma ja minimalistinen ja sopisi vaikka Stranger Things -sarjan soundtrackiksi. Viimeistään Time To Walk Away vääntää trooppisella kompillaan kasvot outoon virneeseen. Tukea tulee Grizzly Bearin, Foxygenin, Whitneyn ja Lemon Twigsin soittajilta. Simppelien biittien tahtiin voi joko keinahdella hillitysLevyarviot > ...yhden biisin kuultuaan on kuullut ne kaikki... Purple Noon starttaa lupaavasti vuoden parhaimpien indie-kappaleiden joukkoon kuuluvalla Too Latella, jonka perään kuultava Face Up säväyttää myös. Näin ei nyt ole ja Avatarin ideat jäävät piippuun. Mies tekee musiikkia kirjaimellisesti pysyäkseen järjissään. Kyseessä on kuitenkin aikuiset miehet. Kammottavista demoneista sen sijaan ei ole tietoakaan, mutta niiden karkoittamiseksihan tämä on tehtykin. Mitä vähemmän jää pohtimaan levyä kokonaisuutena ja keskittyy levyyn biisi kerrallaan, tavoittaa paremmin Lähiöbotoxin katuviisauden. Wolfmotherin ja Rival Sonsin tavoin 60-luvun lopun bluesjuurista hard rockia peruskalliona pitävä kvartetti tiivistää Holy Molyllä rivejään sikäli, että sielulla ja voimalla laulavan Elin Larssonin kanssa yhtyeen perustanut biisintekijäkumppani Zack Anderson on vaihtanut bassonsa kitaraan. Ollaan päästy eroon genreapinoinnista ja ironisesta virneestä. Washed Out Purple Noon Sub Pop Washed Outin viides albumi Purple Noon on kuin marketista pullossa ostettava piña colada; paperilla kaikki kuulostaa siltä, miltä pitää, mutta pidemmän päälle suuhun jää teollisen muovinen maku. Varsinkin mellotronin ja urkujen värisevä sointi leimaa rauhallisesti soljuvia lauluja, joissa kuuluu selvästi Lennon ja 70-luvun proge. Kiss My Past Goodbyen uhkauksesta huolimatta Holy Moly! merkitsee Blues Pillsille paluuta vähintäänkin ensialbuminsa rinnalle. Melodiat eivät kanna loppuun asti, riffit eivät ole muistettavia, kulmikas soitto ei ole raskasta vaan enimmäkseen raskassoutuista, ja päällimmäisin tunnetila on väkinäisyys. PERTTI OJALA HHHH Ulver Flowers Of Evil House Of Mythology Ulveria kuvailtaessa näkee usein sanoja kuten kokeellinen, haastava, outo. Levyn lopetuskappale Puhdasverinen vihaaja tavoittaa sen, mitä koko levyltä olisi toivonut. VESA SILTANEN HH Avatar Hunter Gatherer Century Media Göteborgista ponnistava Avatar kuulostaa kahdeksannella albumillaan oudolta ja hajanaiselta. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Seikkailunhalun ja mauttomuuden rajapinta on viisto ja liukas. Lähiöbotox kuvaa täkäläisten betonilähiöiden elämää ronskisti ja uskottavasti, mutta vain paikoitellen tavoitetaan se tärkeä piste, että tekstien tulkitsijat olisivat analysoineet itse kokemiaan tunteita. Song From A Mourning Dove kasvaa puolestaan Holy Molyn kunnianhimoisimmaksi sävellykseksi ja toteutukseksi pianoineen ja pitkine kitarasooloineen. Parhaat palat tarjoillaan heti alkuruokana. Maailman paras urkusoundi. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Moottoristaan turbovaihteen löytäneen Blues Pillsin energia on hetkittäin jopa vähällä vyöryä yli äyräiden. Olo on tokkurainen kuin päiväunilta herätessä. MIKKO MERILINNA HH Lähiöbotox Rikkinäinen Suomi Deggael Communications Tässä olisi voinut olla Suomea vuonna 2020 uudella tavalla määrittävä ja sitä uskottavasti kuvaileva albumi. Purple Noonin edetessä voi jo ennustaa, millainen seuraavan kappaleen rakenne on, eivätkä biisien melodiatkaan ole (poikkeuksena Too Late) mitenkään mieleenpainuvia. Eikä vähiten rumpali André Kvarnströmin ja basisti Kristoffer Schanderin ansiosta. Introllaan sukupuolista tasa-arvoa vaativa Proud Woman vakuuttaa Elin Larssonin olevan juuri sitä. Tällä levyllä askel näyttää pettäneen. Ja ihan perustellusti. Tietystä ujoudestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, kokonaisuus huokuu omanlaistaan luonnetta. Yhden biisin kuultuaan on kuullut ne kaikki. ANTTI LUUKKANEN HHH Alex Izenberg Caravan Chateau Domino Kun kuuntelee Alex Izenbergin hauraan käheää ja herkästi intiimiä laulua – kuin Randy Newman ilman mustaa huumoria ja viiltävää sarkasmia – tuntuu vaikealta uskoa, että Los Angelesin reunamilla elävällä laulaja-lauluntekijällä diagnosoitiin paranoidi skitsofrenia 2012. JUSSI NIEMI HHH Blues Pills Holy Moly! Nuclear Blast Ruotsin Örebrossa vajaa vuosikymmen sitten perustettu Blues Pills teki debyytillään niin väkevän vaikutuksen, että seuraajansa Lady In Gold (2016) jäi ”vain” kakkoslevyksi. Mutta miten hitossa kookosesanssin maun saa huuhdottua makunystyröistä. Ollaan siinä pisteessä, että 2000-luvun alun rapin ja rockin fuusion toinen aalto otetaan jälleen tosissaan
Mark II -kokoonpanosta niin ikään peräisin oleva Ian Gillan käyttää ikääntynyttä äänialaansa tyylikkäästi. Tutuista aineksista yhtye on miltei kahdenkymmenen vuoden levytysuransa aikana kaivertanut oman, hieman rosoisen kulmansa, jonka partainen sointi on välittömästi tunnistettavissa. Musiikkiteknologian näkökulmista lähestyttynä kyseessä lienee yksi kuluvan vuoden tähän mennessä komeimmista saavutuksista. KOSKINEN HHH Biffy Clyro A Celebration Of Endings Warner Skottitrio julkaisee yhdeksännen levynsä ja tunnelma on edelleen kliffa. Rehevästi puksuttava Whoosh ei ehkä kokonaisuutena jää aikakirjoihin, mutta on silti taas yksi legendaarisen yhtyeen vireä ja laadukas rock-albumi. Kaikilla 21 albumilla soittaneen rumpali Ian Paicen tyylikkäästi groovaava työskentely on hekumallista ja aisapari Roger Glover hallinnoi bassoaan mainiosti. PERTTI OJALA HH Deep Purple Whoosh Ear Whooshin myötä seitsemällä vuosikymmenellä levyjä julkaissut heavy rock -legenda on verevässä kunnossa. Miehen karismaattisen tarinoiva ote on mukavaa kuultavaa. A Celebration Of Endings soi yhtä aikaa modernisti, popisti ja samalla erittäin rouheasti. Bändin tähtihetkeksi jäi Talk Talk Talk -albumilta (1981) poimitun Pretty In Pinkin käyttö John Hughesin vuosia myöhemmin ohjaaman nuorisoelokuvan nimibiisinä. SOUNDI 65 The Psychedelic Furs Made Of Rain Cooking Vinyl Alkuperäisjäsentensä Richard ja Tim Butlerin yhä johtama The Psychedelic Furs jäi 80-luvulla pahan kerran aikalaistensa Simple Mindsin ja The Curen varjoon. Albumin biisimateriaali on pääsääntöisesti vahvaa, ja pienellä karsinnalla kokonaisuus olisi saatu tiiduurissa soivat melodiat, alati läsnä olevat, täyteläiset laulustemmat sekä altsurockin dynaaminen sovitustapa, jossa kertosäeräjähdyksiä edeltävät eteerisemmät ja rauhallisemmat säkeistöt. Biffy Clyron kitararockia määrittävät lisevästi soittava rumpali Paul Garisto, saksofonisti Mars Williams ja basisti Tim Butler ovat Made Of Rainin soitannollisen laadun takuumiehet, mutta biisimateriaalin puutteita ei noin vain korvata. Nyt palettiin on lisätty valtavirran pop-elementtejä, esimerkiksi 2020-lukulaisia, huomiohakuisia laulukoukkuja sekä äärikompressoitua ja pumppaavaa yleissävyä, mutta myös aiempaa raskaamman käden rock-soitantaa. Biffy Clyro operoi nykyäänkin hymy korvissa ja keskisormi pystyssä! Toisinaan pianoja jousimausteilla ryyditetty bändisoitto on voimaannuttavaa ja suorastaan häikäisevän yhtenäistä. Albumin kiinnostavinta materiaalia ovat syvällisemmät kappaleet kuten nimibiisin virkaa toimittava Man Alive ja vaaniva Step By Step. Lähes koko 90-luvun vaiennut yhtye palasi tien päälle vuosituhannen alussa, mutta uutta albumia ei ole kiirehditty. MIKKO MERILINNA HHHH Levyarvostelut 7_20 uusi.indd 65 13.8.2020 17.57. Jyvistettyä varsin rautaiseksi. Valitettavasti jatko ei suju aivan yhtä hyvissä merkeissä. Butler alleviivaa draamaa pisteliäisyyttä tai itseriittoista ilkeyttäkään säästämättömillä lyriikoillaan. The Psychedelic Fursin tapauksessa ongelma on toki vanhastaan tuttu. KIMMO K. Jon Lordin kuoleman jälkeisistä laatulevyistä Whoosh ei yllä aivan And Now What -albumin (2013) loistoon, mutta saavuttaa kyllä mainion edeltäjänsä InFiniten (2017) tason. The Boy Who Invented Rock & Rollin ajan The Psychedelic Fursin uudestisyntyminen soi lupaavana ja raikkaana. Bändi kuulostaa aivan Deep Purplelta, nimenomaan siltä charmantisti ikääntyneeltä versiolta. World Outsidea (1991) seuraavan Made Of Rainin hämmästyttävin piirre on kaiken muuttumattomuus. Tätä miellyttämisen ja omaehtoisuuden liittoa maustetaan miltei laulusta toiseen voimasanoilla. Richard Butlerin ääni on yhtä välittömästi tunnistettava kuin The Psychedelic Fursin määrätietoisina etenevät tummasävyiset biisit. Parissa kohdassa Lordin korvanneen Don Aireyn kapakkapiano irvistyttää, mutta urkuhommat toimivat oivasti
Greenway syntyi Birminghamissa vähän yli viisikymmentä vuotta sitten, ja tämä maailman ehdoton metallimekka – Birmingham on muun muassa Black Sabbathin ja Judas Priestin syntymäpaikka – on myös Napalm Deathin kotikaupunki. En ole koskaan pystynyt kirjoittamaan tien päällä, joten uusien sanoitusten tekeminen venyi ja venyi, kertoo Greenway. Throes Of Joy In The Jaws Of Defeatism on pian nelikymppisiä juhlivan yhtyeen uran kuudestoista studioalbumi, ja se seuraa tammikuussa 2015 ilmestynyttä Apex Predator – Easy Meat -levyä. Vaikka tässä onkin puhuttu vuosien – ja vuosikymmenien – vierimisestä, täytyy samaan hengenvetoon todeta, etteivät ajan hammasrattaat ole onnistuneet nakertamaan Napalm Deathin perustuksia millään tavalla. Diggaan meri-ilmastosta enemmän kuin Birminghamin jälkiteollisesta savun tuoksusta, Greenway nauraa. Aina kun alamme kirjoittaa uutta musiikkia, se kuulostaa aivan mahdottoman päällekäyvältä ja aggressiiviselta. Se on vuonna 1981 ensirääkäisynsä päästäneen grindcore-pioneeri Napalm Deathin syyskuun puolivälissä ilmestyvän uuden studioalbumin otsikko. Kuinka paljon kaipaat fanien edessä esiintymistä. – Kun aloin työskennellä, päätin tehdä sanoituksia teemasta ”ne muut”. Rakastamme Voivodin, Killing Joken, Crassin sekä The Young Godsin kaltaisia ryhmiä, emmekä halua piilotella näiden yhtyeiden vaikutusta Napalmiin. Greenway ei kuitenkaan enää asu Keski-Englannissa. – Hyvin paljon, sanoo Greenway. Kun tuoreen albumin avausraita Fuck The Factoid käynnistyy, tulee noin viidessä sekunnissa selväksi, ettei Napalm Death ole edelleenkään kadottanut kuuluisaa intensiteettiään. Saman tien ruudulle avautuu näkymä vaaleasta huoneesta, jonka seinällä komeilee pari kookasta taulua. kuulostamaan hamaan loppuun asti, naurahtaa Greenway. Entä ne sanoitukset. – Toki Napalm Deathilla on aina ollut myös kokeellisia biisejä, ja uudella albumilla tämä puoli on esillä vahvemmin kuin koskaan ennen. – Lisäksi henkilökohtainen elämäni oli isojen muutosten kourissa, ja minulla meni pitkiä aikoja, etten pystynyt tarvittavalla intensiteetillä keskittymään Napalm Deathin uuteen materiaaliin. Mistä ammensit ideoita tällä kerralla. Tilanne on mikä se on, enkä halua kuluttaa päiviäni murehtimalla asioita, joille en voi yhtään mitään. – Mutta sitten taas toisaalta... – Muutin joitakin vuosia sitten Englannin etelärannikolle. Kirjoitin siis erilaisten vähemmistöjen huonosta asemasta ja karusta kohtelusta, ja näinä Black Lives Matter -liikkeen aikoina levyn sanoma tuntuu olevan valitettavan ajankohtainen. Ja siltä se tulee PÄÄLLEKÄYVÄÄ JA AGGRESSIIVISTA LOPPUUN ASTI ”Kirjoitin siis erilaisten vähemmistöjen huonosta asemasta ja karusta kohtelusta, ja näinä Black Lives Matter -liikkeen aikoina levyn sanoma tuntuu olevan valitettavan ajankohtainen.” NAPALM DEATH NAPALM DEATH Bazook 7_20.indd 66 13.8.2020 18.56. Mennäänpä saman tien tarinatuokion varsinaiseen aiheeseen, joka kantaa nimeä Throes Of Joy In The Jaws Of Defeatism. No, kysymys lienee varsin oikeutettu, sillä Napalm Deathin basisti Shane Embury kertoi minulle jo vuonna 2017, että suurin osa seuraavan pitkäsoiton musiikista on kirjoitettu. Aikomuksenamme oli julkaista uusi albumi paljon aikaisemmin, mutta sitten matkalle alkoi ilmestyä mutkia. – Emme yksinkertaisesti osaa tehdä näitä hommia millään muulla tavalla. Vielä yksi kysymys: Napalm Death tunnetaan ahkerasti rundaavana, erittäin intensiivisenä livebändinä. Kun pahimmat myllerrykset olivat viimein takana, sain ajatukseni paremmin kasaan ja uusia tekstejä alkoi syntyä mukavalla tahdilla. – Tämä pitää paikkansa. Teksti: Timo Isoaho 66 SOUNDI K u v a: G o b in d er Jh it ta B rittilegenda Napalm Deathin Mark ”Barney” Greenwayn Skype hälyttää, ja laulaja hyväksyy Suomesta tulevan videopuhelun. Ensinnäkin hyväksyimme useita varteenotettavia keikkatarjouksia, ja päädyimme tekemään mittavan rundin toisensa jälkeen. Napalm Death lähtee kiertueelle heti mahdollisuuden tullen, mutta saa nyt sitten nähdä, milloin se mahdollisuus tulee! Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Tiedän, tiedän! Seuraavaksi varmasti aiot tiedustella, että miksi uuden pitkäsoiton tekeminen on kestänyt näin kauan, naurahtaa Greenway
Puhumattakaan lyhytikäisemmistä projekteista. Power Metal -albumi (1988) alkoi kiinnittää isompien toimijoiden huomion, ja saimmekin kiinnityksen suurelle ATCO Recordsille. Monenlaisten kokoonpanojen vuoksi ei tule varsinaisena yllätyksenä, että Anselmon ympärillä on taas uusi ryhmä. 2010-luvun alkupuolella muusikko perusti myös Philip H. Panteran menestys tuli ensisijaisesti kiertämisen ansiosta, sillä rundasimme vuosikausien ajan kuin pähkähullut. – Tuntuu aivan uskomattoman hienolta ja helpottavalta julkaista En Minorin pitkäsoitto. Hah hah! SOUNDI 67 P hilip Hansen Anselmo nousi metalli-ikoniksi amerikkalaislegenda Panteran riveissä 1990-luvulla. Anselmo pitää merkitsevän tauon. No, oletko sattunut kuulemaan Behemoth-yhtyeen kipparin Adam ”Nergal” Darskin Me And That Man -projektibändiä. Kappaleet saivat nopeasti lihaa luidensa ympärille, ja päätimme julkaista jossakin vaiheessa pitkäsoiton. Heidän mukaan pyytäminen oli itsestään selvää! En Minor alkoi saada vakavampia piirteitä vuonna 2012, kun yhtyeen Anselmo alkoi jammailla Steve ”Schteve” Taylorin kanssa. Anselmo & The Illegals -sooloyhtyeen. Kirjoitimme uutta materiaalia parin vuoden ajan, ja Cowboys From Hell ilmestyi sitten kesällä 1990. Millaista musiikkia En Minor sitten tarjoilee. Huh huh, viimeinkin, sanoo Anselmo. – Tämän vuoksi tuntuu joskus ärsyttävältä, kun monilla on Panterasta täysin väärä mielikuva. Erityisesti sen vuoksi, että New Orleansissa 1990-luvun alussa perustetun Downin ensilevyn ilmestymisestä tulee tänä syksynä kuluneeksi 25 vuotta. No, tämä ei voisi olla juuri kauempana totuudesta. Hulluimmat taitavat jopa kuvitella, että levy-yhtiö kasasi Panteran, ja alkoi tehdä meistä menestyvää nimeä. – Muistikuvani Cowboys From Hellistä ovat luonnollisesti lämpimiä. Sain ensimmäisen kitarani ollessani yhdeksänvuotias, ja aloin melkein saman tien tehdä omia biisejä. Itse liityin Panteraan vuonna 1986, mutta veljekset (kitaristi Dimebag Darrell ja rumpali Vinnie Paul) olivat tässä vaiheessa paiskineet hommia jo viiden vuoden ajan. Tämä groove metal -pioneeri on kuitenkin vain yksi Anselmon yhtyeistä, sillä mies on vaikuttanut vuosien mittaan muun muassa Downin, Superjointin ja Scourin kokoonpanoissa. Aloimmekin sitten kokoontua muutaman muusikon kanssa treenikämpälle, ja ryhdyimme katsomaan minun ja Steven riffejä ja melodioita vähän vakavammin. Nyt on sitten sen aika! Kun vastaajana on Philip Anselmo, täytyy miehelle toki esittää pari toisenlaistakin kysymystä. En Minorin levyllä ei toki ole näitä ensimmäisiä ideoita, mutta albumi soundaa silti hyvin pitkälle sen suuntaiselta materiaalilta, jota tykkäsin soittaa pikkupoikana. – Soitin heille ensimmäisiä En Minor -aihioita joskus 80-luvun lopulla, joten olemme kuunnellet demobiisejäni jo monen vuosikymmenen ajan. Lienee melko turvallista sanoa, että mikäli Me And That Manin tummat ja akustishenkiset sävyt herättävät mielenkiintoa, niin En Minorin melankolinen “kill the party” -materiaali on ehdottomasti tarkastamisen arvoista. Eikä toki unohdeta sitä, että Panteran läpimurtolevy Cowboys From Hell vietti heinäkuussa kolmekymppisiä. – Aiomme juhlistaa Downin debyyttiä, ja kerromme aiheesta enemmän lähiaikoina, sanoo Anselmo ja jatkaa: ”UUDEN YHTYEENI JUURET ULOTTUVAT YLI 40 VUODEN TAAKSE!” PHILIP ANSELMO ja nuoruusvuosien tärkeimmät albumit: JUDAS PRIEST: British Steel SLAYER: Hell Awaits CELTIC FROST: Morbid Tales MERCYFUL FATE: EP VOIVOD: Killing Technology K u v a: je h N .W .A PHILIP ANSELMO Bazook 7_20.indd 67 13.8.2020 18.56. En Minorin kokoonpanossa vaikuttaa Anselmon vanhoja ystäviä muista takavuosien yhtyeistä, ja mukana ovat muun muassa Superjoint-miehet Kevin Bond sekä Jimmy Bower. Pitkäsoitto ei ollut mikään välitön menestys, mutta pikku hiljaa suosio alkoi kuitenkin nousta. – Tämän levyn juuret alkoivat nimittäin vahvistua jo yli neljä vuosikymmentä sitten. Se kantaa nimeä En Minor, ja yhtyeen When The Cold Truth Has Worn Its Miserable Welcome Out -debyyttialbumi ilmestyy syyskuun alkupuolella. – Yhtäkkiä meiltä alkoi syntyä valmiimpaa kamaa, eikä vain alustavia aihioita
Seducia puolestaan soitti alkusävelet sille musiikilliselle kehitykselle, jossa melodisempi ulosanti alkoi tehdä jonkinlaista pesäeroa alkuaikojen gothja doom metal -tyyleihin nähden. Millaisia keikkamuistoja takavuosilta nousee mieleen. Entä vanhemmat julkaisut. – Näiden juttujen vuoksi Silentium oli pitkään talviunilla, mutta emme kuitenkaan olleet missään vaiheessa lopettamassa toimintaa. Nyt mittava levytystauko on kuitenkin päättynyt, sillä niin melodisen, sinfonisen, gootahtavan kuin doomahtavankin materiaalin maisemissa aina viihtyneen Silentiumin kuudes studioalbumi Motiva on viimein ilmestynyt. – Tide on tärkeä kappale, sillä pääsin riehumaan sen kanssa täysin vapaasti. – Paradise Lostin Icon, My Dying Briden Turn Loose The Swans, Amorphisin Elegy, Anatheman Alternative 4 ja In Flamesin Whoracle, listaa Boman. Heitin tähän soppaan ihan surutta kaikenlaisia päähänpistoja, ja sitä kautta Tiden tekeminen rauhoitti muun materiaalin säveltämistä, hymähtää Boman. Se järjestettiin Romanian Transilvaniassa, ja esiinnyimme siellä HIMin sekä Amorphisin kanssa, muistelee kosketinsoittaja Sami Boman. Kysymys on relevantti ainakin siltä kantilta, että vuonna 1995 perustetun ja lukuisia pitkäsoittoja sekä lyhyempiä levytyksiä uransa alkuvuosina julkaisseen Silentiumin edellinen studioalbumi Amorteam ilmestyi vuonna 2008. – Kyllähän Motiva on kokonaisuutena vahvin levymme, niin taiteellisesti kuin tuotannollisestikin. Silentiumille ominaiset monitasoiset sävelkudokset ovat yhä vahvasti läsnä, mutta niiden fokusointi on nyt entistä tarkempaa. No, otimme tapauksesta opiksemme, ja tämän kommelluksen jälkeen olemme nauttineet maksimissaan kaksi olutta ennen keikkaa. – Ensimmäisenä pitää mainita hieno Artmania-festivaali vuodelta 2006. – Toisenlaisiakin muistoja löytyy. Biisien draaman kaaret ovat selkeämpiä ja vahvempia, ja toivon tämän herättävän kuulijoissa mahdollisimman voimakkaita tunnereaktioita, nyökkää Boman. Altum oli aikoinaan toinen levymme, ja yhtyeen musiikillinen kieli kehittyi melko paljon nimenomaan ekan ja tokan albumin välillä. Toki Seducia oli myös edelleen mukana olevan laulajamme Riina Rinkisen Silentium-debyytti! Miksi Amorteamin ja uuden Motivan välistä löytyy kahdentoista vuoden tauko. – Vuonna 2001 ilmestynyt Altum ja neljä vuotta myöhemmin tullut Seducia. – Pääasiallinen syy on se, että yhtyeen muusikoiden siviilielämissä on tapahtunut merkittäviä muutoksia menneen vuosikymmenen aikana. – Väkeviä tuntemuksia ovat herättäneet ja omaan ilmaisuun ovat vaikuttaneet ainakin Tori Amosin Little Earthquakes, Lars von Trierin Dancer In The Dark ja Alexandre Dumasin Kamelianainen, päättää Rinkinen. Soitimme yhtyeen alkuaikoina Kuopiossa, ja tuolloin ainakin minulle sekä kitaristi Juha Lehtioksalle maistui alkoholi ennen esiintymistä sen verran mukavasti, ettei hommasta tullut oikein mitään. Bändin kokoonpanokin on vaihtunut joiltakin osin, sanoo Boman. Miten ylipäänsä vertaisitte Motivaa vanhempiin Silentium-julkaisuhin. SELKEÄMPÄÄ, VAHVEMPAA, FOKUSOIDUMPAA SILENTIUM SILENTIUM Bazook 7_20.indd 68 13.8.2020 19.14. Järjestelyt toimivat upeasti ja artisteista pidettiin hirveän hyvää huolta. Mitkä levytykset tuntuvat oleellisimmilta näin jälkikäteen. Vieraillaanpa kuitenkin aluksi menneissä ajoissa. Bazook! Teksti: Timo Isoaho 68 SOUNDI > M uistatteko suomalaisen metalliyhtye Silentiumin. – Shame on minulle oleellinen biisi, sillä kaikki sen osatekijät lyriikoista melodioihin ja sovituksellisiin ratkaisuihin loksahtelivat harvinaisen itsestäänselvästi paikoilleen, mainitsee Rinkinen. Voisitteko lopuksi mainita muutamia taideteoksia, joita ilman ei välttämättä olisi Silentiumiakaan. – Nightwishin kanssa vuonna 2016 soitettu Himoksen-keikka oli myös hieno kokemus. Pystyisittekö nostamaan Motivalta esiin jotakin ehdottomia avainbiisejä
facebook.com/InfernoMagazine instagram.com/inferno_magazine twitter.com/infernomagazine Inferno tulostus.indd 69 13.8.2020 16.43. ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.
Perusteesit on onneksi helppo linjata. ”M itä on kyljysjazz?” Tähän kysymykseen törmään usein, toki itse aiheuttamastani syystä, sillä kyseinen ”genre” on toistunut Radio Helsingin Jazz kiinnostaa -ohjelmissa taajaan jo vuodesta 2013 asti. Nieminen & Litmanen -kaksikon albumi More Adventures With Nieminen & Litmanen (Jäänsärkijä/Grandpop Records, 2006) on alan kotimainen merkkiteos, samoin kuin jo mainitun Timo Lassyn menobiisit. Jos homma svengaa ja tirisee hieman korventuneesti, levylautasellasi on kyljysjazzia. Toisekseen lienee paikallaan mainita, että varsin lihallisesta nimestään huolimatta kyljysjazz ei tee kuulijarajausta ruokavalion perusteella eikä promotoi lihansyöntiä. Ensinnäkin genre on hyvin miehinen, jopa machon oloinen. Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives Pharoah Sanders: Live In Paris (1975) – Lost ORTF Recordings Transversales Disques The Piano Choir: Handscapes Pure Pleasure/ Strata-East Arman Ratip: The Spy From Istanbul Mad About Records TÄMÄN KESÄN REISSUE-SATOA: ”Jos homma svengaa ja tirisee hieman korventuneesti, levylautasellasi on kyljysjazzia.” KYLJYSJAZZIN ILOJA Jazz kiinnostaa 7_2020 -taitto_a.indd 70 13.8.2020 14.21. Musiikillisesti homma aukeaa nopeiten kuuntelemalla levyn nimikkoraidan. Urkuri Shirley Scottilta löytyy kyljyshommia, mutta kaiken kaikkiaan tämänkin jazzin alagenren sukupuolitasapainossa olisi korjaamisen varaa. Yllä mainittujen urkujen ja tenorifonin puuttuminenkaan ei silloin haittaa, yleistunnelma ratkaisee. Kunhan pääsee tarpeeksi puraisemaan kunnon rasvaa tihkuvaa kyljysjazzia, tyylilajin tunnistaa helposti. Poikkeuksiakin löytyy, mutta kyljysjazzarin arkki tyyppi on juuri Jack, Johnny tai Jimmy – rotevan oloinen ”äijä” urkujen takana. Red Holloway soittaa tenorisaksofonia, joka onkin toinen olennainen kyljysjazz-instrumentti. Juuri Hammond-urkujen ja fonin pyhä liitto on avainasemassa kyljyssoundin määrittelemisessä. Genren perusteos on urkuri Brother Jack McDuffin albumi Hot Barbeque (Prestige, 1966), jonka kantta katsomalla homman juju selviää jo ennen kuin neula on edes koskettanut vinyyliä. Saksofonistit kuten Stanley Turrentine, Gene Ammons tai Eddie ”Lockjaw” Davis ovat marinadinsa maustajina huippunimiä. ”Hot Barbeque, TODAY!!!” hoilaa yhtye ja sitten mennään. Brother Jack McDuff, Jimmy McGriff, Jimmy Smith, Johnny ”Hammond” Smith, Lonnie Smith, Rusty Bryant, Freddie Roach… Jostain syystä kyljysjazz-urkurit tunnistaa jo nimestä. Jo pelkästään rasvaisia grilliruokia kansissaan esittelevistä levyistä saisi aikaiseksi erittäin makoisan dj-setin. Tässä tapauksessa pieni kuluminenkaan ei haittaa, varsinkaan kun muistaa levyjen kuntoluokituksissa ajoittain käytetyn termin pintanaarmuisen levyn tasaiselle taustarahinalle: ”fried bacon sound”. Kannessa Veli McDuff jäytää holtittoman kokoista ribsiä hymy huulilla. Sellaista, joka kuulostaa rasvaiselta, hieman vaaralliselta ja tietenkin syntisen herkulliselta. 70 SOUNDI SOUNDI PB Kaksi asiaa tulee mieleen kyljysjazzin ääriviivoja piirtäessä. Sitä ei ole helppoa rajata, mutta toisaalta tarkka määrittely ei myöskään tunnu tarpeelliselta. Nykypäivän musiikkiympyröissä kyljysjazz ei vaikuta olevan kovin kuumaa valuuttaa, mutta hienoja esimerkkejä löytyy jo kotimaisen jazzin parista. Rasvainen nimi on tarpeen soundin kuvailemiseen, mutta kyljysjazz-bileiden grilliin sopii hyvin myös kasvispainotteinen menu. Kyljysjazz on yleensä urkuvetoista, tirisevän groovaavaa jazzia. Kuten muissakin musiikkityyleissä, myös tässä selitys on varsin monisyinen. Mutta silti: ne urut. Jos yleisempää keskittymää mietitään niin Prestige Records ja 1960-luvun puolivälistä 1970luvun alkupuolelle on hyvä paikka asettaa katiska. Astetta sofistikoituneempaa tirinää puolestaan tarjoilee Jukka Eskola Soul Trio. Mod Jazz -kokoelmia kuuntelemalla pääsee myös hyvin alkuun. Kotimaisista mainittakoon vaikkapa Timo Lassy, jonka uran kyljyksellisin levy tähän mennessä on In With Lassy (Schema, 2011). Hyvä tapa nauttia maistuva kyljysjazz-annos on vinyyliltä, olipa levy sitten mikä tahansa
C O M E N N A K K O M Y Y N T I : T I K E T T I . Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. / 2 € K Y Ö S T I M Ä K I M A T T I L A & V A R J O K U V A + K A K E R A N D E L I N & C O M P A N Y ( K E S Ä K A U D E N P Ä Ä T T Ä J Ä I S E T ) T A N S S I L A V A Riutaharju Soundi tulostus.indd 71 13.8.2020 16.54. R I U T A N H A R J U . 8 . / 2 € T H E 6 9 E Y E S L A 1 2 . / 1 7 € H U R M A P E 4 . 9 . Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. 9 . / 2 € T U R M I O N K Ä T I L Ö T L A 2 9 . 9 . 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % W W W . Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. C O M R I U T A N H A R J U T A N S S I L A V A • R I N N E T I E 1 , R I I H I M Ä K I + 3 5 8 4 5 2 6 4 3 1 • I N F O @ R I U T A N H A R J U . 8 . / 2 € P E T R I N Y G Å R D L A 5 . Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. 9 . / 1 7 € T A I K A K U U + T E E M U H A R J U K A R I & T A I V A A N R A N N A N M A A L A R I T P E 1 1 . F I T U R M I O N K ÄT I L Ö T P E T R I N YG Å R D T H E 6 9 E Y E S K YÖ S T I M Ä K I M AT T I L A & VA R J O K U VA P E 2 8
Keskeisiksi hahmoiksi nousevat pikkuvanhan oloinen skeptikko Aliisa (Aamu Milonoff), kiroileva nuorisokapinallinen Jenna (Tyttö nimeltä Varpu -elokuvasta tuttu Linnea Skog) ja herkkä runopoika Panu (Bruno Baer). Maailmanlaajuisen poikkeustilan peruuttaessa lukemattomia keikkoja on lohdullista palata elävän musiikin pariin edes kuvakirjan välityksellä. Kirjasta löytyy kansainvälisiä ja kotimaisia, isoja ja pieniä tähtiä. Rattiraivoa markkinoidaan ”psykologisena trillerinä”, mutta se on harhaanjohtavaa. Rumbaan vuosia kuvaamansa palstan mukaan nimetty kokoelma jatkaa siitä, mihin edellinen teos Tomi Palsan kuvat ja tunnelmat (2009) jäi. Rippileirin tapahtumapaikka on nimensä mukainen paratiisi. Edessä on raskaita päätöksiä, sillä monet tehtaan työntekijät ovat tuttuja jo lapsuudesta. Lopputulos on ystävyyttä ja ihmissuhteita korostava sympaattinen elokuva, jossa ollaan pienen ihmisen puolella kasvottomia jättiyhtiöitä vastaan. Jenni Toivoniemi tunnetaan palkituista lyhytelokuvistaan ja työstään käsikirjoittajana, mutta pitkää elokuvaa hän ei ole aiemmin ohjannut. Teos on paitsi kokoelma realistisia ja ajoittain epäimarteleviakin kuvia artisteista lavoilla ja backstageilla, laajojen ja viihdyttävien kuvatekstiensä kautta myös uniikki näkökulma keikkakuSiloittelemattomia kuvia ja sanoja vien taakse. Ville Jankerin (Pussikaljaelokuva) ohjaama elokuva seuraa melko uskollisesti Miika Nousiaisen romaanin kulkua. Soundtrackilla soi paitsi klassinen musiikki myös Alphavillen, Kentin ja Alice Cooperin nostalgisia biisejä. Pian porukka alkaa käymään läpi pitkän ystävyyden salaisuuksia ja valheita, eikä konflikteilta vältytä. Kun pahaa-aavistamaton yksin huoltajaäiti Rachel (Caren Pistorius) kohtaa miehen liikennevaloissa, lähtee käyntiin painajaismainen takaa-ajo. Jännitystä yritetään luoda takaaajojen lisäksi yllättävän shokeeraavalla väkivallalla, mutta ohjaaja Derrick Borte ei onnistu siinä ollenkaan. Crowe näyttää muutenkin siltä, että hän tarvitsisi apua muussakin kuin roolivalinnoissa. Mukana on myös kuvaajan ja artistin yhteispotretteja. Harvoin tulee ajateltua sitä, millainen työ on hyvän kuvan takana. Median ollessa täynnä oikean kuvakulman, valaistuksen ja kuvanmuokkauskykyjen avulla siloteltuja kuvia tähdistä, joilla ei ole hikirauhasia tai ihohuokosia antaa Valitut Palsat vaihtoehtoisesti tilannekuvia, jotka ovat aitoja ja kontekstista irrotettuna jopa hämmentäviä. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT M aineikkaan tamperelaisen keikkakuvaajan Tomi Palsan viime vuosikymmen kului tuttuun tapaan vakituisena kasvona isoilla ja pienillä keikoilla. Valittuihin Palsoihin on karsittu kymmenistä tuhansista kuvista parinsadan valioyksilön joukko, joista muodostuu yleiskatsaus viime vuosikymmenen keikoista aina massiivisilta festarilavoilta Vastavirtaklubille. Kirjan epilogissa muistellaan keskuudestamme viimeisen kymmenen vuoden aikana poistuneita artisteja mustavalkoisten kuvien voimalla. Ihmetyttää, miksi Oscar-palkittu supertähti Russell Crowe on lähtenyt mukaan näin mitäänsanomattomaan elokuvaan. Tarkoituksena on järjestää yhdelle heistä yllätyssynttärit, mutta asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Jennan poikaystävä ilmestyy salaa yöllisiin kohtaamisiin. Hän saa hankalan komennuksen: hänen on lähdettävä tehostamaan vanhoilla kotikulmilla sijaitsevan vaneritehtaan tuotantoa. Uskonnollisten pohdintojen lomassa tarinaan kuuluu myös romansseja. Roolihahmot ovat yksiulotteisia ja tylsiä. Siinä päästään jopa Metallican keikalle aivan kuin kirjassa. Se on mielenkiintoinen ihmissuhdemosaiikki, vaikka aivan kaikki sen käänteet eivät tunnukaan uskottavilta. Ulla Heikkilän sympaattisessa esikoisohjauksessa kuvataan kesäistä luontoa kauniisti. Elokuva on Steven Spielbergin Kauhun kilometrien ja Joel Schumacherin Rankan päivän epäonnistunut sekoitus, jossa ei ole minkäänlaisia psykologisia elementtejä. Pietari Peltolan (He ovat paenneet) kuvaustyyli on naturalistinen, mutta se saa aikaan runollisen tunnelman, jota on mukana luomassa Babel-yhtyeen unenomainen musiikki. sanoin kuvin_7_2020 -taitto_a.indd 72 13.8.2020 14.29. ISLA MÄKINEN TOMI PALSA: VALITUT PALSAT 2009–2019 OMAKUSTANNE K u v a: To m i P al sa Yoko Ono, Tomi Leppänen ja Thurston Moore Helsingin juhlaviikoilla 2013. Lopussa soivan tunnuskappaleen esittää Tommi Läntinen. Kamera on taltioinut pohjoista taivasta, puita, lintuja ja hyönteisiä. Palsan kuvia voi kuitenkin löytää niin lehdistä (myös Soundista!) kuin levynkansistakin, ja musiikin kuluttajalle hänen raa’an rehelliset kuvansa ovat varmasti tuttuja. HHH EDEN Edenissä seurataan useita rippileirille lähteviä nuoria. H METSÄJÄTTI Jussi Vatasen esittämä Pasi työskentelee Metsäjätti-konsernin pääkonttorissa. HHH RATTIRAIVO Jo Rattiraivon alkukohtauksesta selviää, että Russell Crowen esittämästä psykopaatista on hyvä pysytellä kaukana. Nähdään myös riitoja, kriisitilanteita ja sydänsuruja. Kokemus alalta näkyy, sillä Seurapeli on normaalia valmiimpi esikoispitkä. Visuaalisen kommunikaation merkityksestä huolimatta ammattilaiset kuvien takana tulevat harvemmin päällimmäisenä mieleen. SEURAPELI Seurapeli kertoo keski-ikää lähenevistä ystävyksistä, jotka lähtevät viettämään kesäistä viikonloppua idylliselle merenrantahuvilalle. Yksi heistä on Janne, jonka kanssa Pasi kasvoi yhdessä Iron Maidenia ja Metallicaa kuunnellen. Pätevään näyttelijäkaartiin kuuluvat muun muassa Laura Birn, Samuli Niittymäki, Eero Milonoff ja Paula Vesala. Kirjan lukeneille on kuitenkin luvassa myös yllätyksiä. 72 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä
Sekopäistä juontakin on, mutta sille ei kertominen tee oikeutta. Alkaa taistelu muovia ja erityisesti muovinhimon yliluonnollista ruumiillistumaa Plastimiestä vastaan. West End Girlsja It’s A Sin -hittien vanavedessä Pet Shop Boys päätti tehdä ohjaaja Jack Bondin kanssa yhtyeen kappaleisiin pohjautuvan lyhärin, joka paisui täysimittaiseksi elokuvaksi. Kyllä Lady Gagallekin tekisi tunnustuksellisen dokumentin oheen yksi kreisikomedia hyvää! MIKKO MERILÄINEN PET SHOP BOYS, JACK BOND: IT COULDN’T HAPPEN HERE PARLOPHONE/BRITISH FILM INSTITUTE Brittiläinen pöhköooppera sanoin kuvin_7_2020 -taitto_a.indd 73 14.8.2020 10.28. Elokuva on sekoitus musikaalia, road movieta ja surrealistista komediaa. Hyvä ympäristönsuojelullinen viestikin vesittyy kiusallisen suoraviivaiseen saarnaavuuteen. On vahvat syyt epäillä, ettei Punkin seikkailuja olisi julkaistu ellei tekijä olisi niin tunnettu. It Couldn’t Happen Here on lievästi sanoen eriskummallinen elokuva, eikä sen katsomista tee ainakaan helpommaksi tätä dvd/bluray-uudelleenjulkaisua edeltäneet 32 vuotta. Kömpelyys yltää sekä kirjan taiteeseen – jossa ei niinkään häiritse pökkelö piirrostyyli (sehän ei sinällään estä mitään) kuin ankean tunkkaisesti tietokoneella tehty sävytys ja ruma ruutujako – että rautalangasta väännettyyn tarinankuljetukseen ja selkokielisen jäykkään tekstiin. Sami Yaffan lapsille ja aikuisille suunnatun esikoissarjakuvan juoni on sekä mukavasti realiteeteista irrallaan että sanomaltaan hyvä. Kunnian himoisesti tehty ja muutaman hienon tanssikohtauksen sisältävä leffa on sekä tahattoman että tarkoituksellisen koominen, ja käy kestonsa myötä väistämättä tylsäksi, mutta jotain vastustamatonta tenhoa siinä on ensiluokkaisen ääniraidan ohellakin. Harvoin tulee vastaan näin kömpelöä ja sarjakuvataiteen hienouksista pihalla olevaa kirjaa. MIKKO MERILÄINEN SAMI YAFFA: PUNKIN SEIKKAILUT – TAISTELU PLASTIMIESTÄ VASTAAN LIKE KUSTANNUS Plastimies lannistaa Mitä minä juuri katsoin. tulee Itä-Helsingin slummeista. Kerronnan rytmi on klenkallaan niin ruututasolla kuin koko opuksessa. KOHTA KOKO SUOMELLA ON PAKSUT HUULET Vuoden odotetuin debyyttialbumi tulee Itä-Helsingin slummeista. Ajan nakerrus lisää mitä vittua -efektiä. Ihan jo siinä ajatuksessa, että tämmöisiäkin älyttömiä hankkeita tehtiin poptähdistä johonkin maailman aikaan. Siihen kirjan onnistuneet puolet jäävätkin. RIKKINÄINEN SUOMI RIKKINÄINEN SUOMI RIKKINÄINEN SUOMI RIKKINÄINEN SUOMI CD ja LTD GATEFOLD LP (Äxclusive) kaupoissa 28.08.2020 ON PAKSUT HUULET kaupoissa 28.08.2020 Virallinen merchandise: www.backstagerockshop.com Koiraansa telapaattisessa yhteydessä oleva nuori nimeltä Punkki matkustaa lomaparatiisiin huomatakseen, kuinka järkyttävässä kunnossa maailman meret ovat
Harmikseni kyseisen radiomonologisarjassa oli vain kahdeksan jaksoa, mutta onnekseni Liimatan autofiktiosaaga jatkuu syyskuussa Rolloromaanin ilmestyessä markkinoille. Enpä tiedä paremmasta. Olen nimittäin mukana projektissa, jossa kuunnellaan ja arvioidaan kaikki noin 400 Bowie-kappaletta. Korjasin asian tekemällä pyörän ja teltan kanssa 350 kilometrin pyrähdyksen juhannuspyhien ja -helteiden aikaan akselilla Lappeenranta–Savonlinna–Punkaharju–Imatra. Onnittelut! LASSE LUHTA Kairon; IRSE! Kielen löytäneiden kesken arvotaan Sennheiserin kevyet ja laadukkaat HD 25 Light -kuulokkeet (arvo 99€). Paikoitellen hyvinkin absurdiksi äityvä meno kiteyttää hyvin USA:n poliittisen ja kulttuurisen pirstaloitumisen. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Seattlelaisbändin soinnissa on reilusti kitarakarkkia, mutta myös popsensibiliteetti on sen verran kohdillaan, että ei välttämättä tarvitse olla soittaja tykätäkseen tästä. Mäkiäkin oli riittävästi. Lockdownin alkuvaiheissa tutustuin ensimmäistä kertaa Lapuan Dinosaur Jr.:n eli Sur-rurin tuotantoon ja hyvä näin! Käsittämättömän hienoja biisejä enkä tajua miten en ole tähän aiemmin törmännyt. Pisteet siitäkin, että yhdelle pöydälle oli viisaasti valittu rekvisiitaksi huhtikuun 1976 Soundilehti! Olen tottunut viettämään lomani enimmäkseen kotimaassa, joten koronakesä ei siltä osin tuntunut poikkeukselliselta. Jälleen kerran iso peukku Spotifyn suosittelualgoritmille! YLE:n puolelta kovinta kamaa kesällä oli Tommi Liimatan suuri serkkuteoria. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Lumoava paikka! Iso talo on täynnä mitä kummallisempia posetiiveja, automaattipianoja, jättikokoisia orkestrioneja ja muuta äänentoiston historiaa yli 150 vuoden ajalta – aina ensimmäisistä gramofoneista lähtien. Maisemat kulkivat ohi liikuttavan upeina, ja KUTEN VARMASTI monella muullakin, COVID19-hommien myötä omat suunnitelmat klubija festarikeikkarintamalla joko peruuntuivat tai siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Pyörälaukut täyteen vaatteita ja evästä, teltta tarakalle ja tien päälle. Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Edellisessä lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 28. Uusista bändilöydöistä maininnan ansaitsee Deep Sea Diver. Helmet-kirjastojen varausjonossa olen kolmastoista, joten eiköhän tästäkin herkkupalasta päästä piakkoin nauttimaan. Jatko-osat harvoin ylittävät alkuteostensa taiteellisia meriittejä, mutta suomalaista taideväärennösskeneä valottanut Vilpi tön mieli (2017) oli sen verran pysäyttävä opus, että pakko tämäkin on kahlata läpi. Sympaattisen naiivin koomikko-vapaaottelija-hostin vieraana käy jengiä spektrillä Elon Muskista Ted Nugentiin. Biisikatalogista omia suosikkeja ovat muun muassa Nukahdin kesken pitsan ja Finni. Mukaan mahtuu väistämättä myös melkoisen kamalia biisejä, toistaiseksi hirveimpänä Atomica (2013) – arvosanani puhdas nelonen. Kalenterin tyhjentyessä olikin yhtäkkiä odotettua enemmän aikaa tutustua niin kirjalliseen kuin audiovisuaaliseen aineistoon. vin keihäänkärki on Jouni Rannan Mieletön vilppi. Opas oli älyttömän viihdyttävä ukkeli, joka kertoili hassuja tarinoita meluavia vempaimia soitellessaan. Eniten kuuntelemani artisti tänä kesänä on ollut David Bowie. Omassa vihossani kotimaisen tietokirjallisuuden syksyn teräherranen aika niitä uimarantoja ja etenkin sitä kirkasta järvivettä. Saimaan seutu oli kuitenkin jäänyt melko vieraaksi. Tyylillinen spektri on aika huima. Tänä kesänä pysähdyin, onneksi. Sadan miljoonan diilillä Spotifylle hiljattain lisensoitu Joe Rogan Experience on ollut itselleni kesän ykköspodcasti. 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Nuclear Blast -vinyylilevypaketin voitti Petro Tuomainen Pirkkalasta. Suuresti ihailemani artistin tuotanto on toki hyvinkin tuttua, mutta jo ensimmäisen sadan kappaleen aikana on tullut yllätyksiä. Tärkeintä on malttaa pysähtyä aina kun vähänkin tekee mieli uimaan tai virvokkeelle. MIKKO MERILÄINEN OLEN AJANUT kymmeniä ja kymmeniä kertoja Pirkanmaalta Pohjois-Karjalaan ja aina Varkauden kohdalla miettinyt, että joskus täytyisi malttaa pysähtyä Mekaanisen musiikin museoon. Keskinopeus saa painua vaikka alle 20 kilometrin tunnissa jos niikseen tulee. Tahti on biisi per päivä, järjestys arvottu. Pyöräilyn makuun olen päässyt viime vuosina, ja omimmaksi lajiksi on näköjään vakiintunut rentotahtinen retkipyöräily jäykkäperäisellä maastopyörällä ilman sen kummempia aikatavoitteita. Siviiliammatiltani olen kirjastontäti, joten käydään joitain poimintoja nyt läpi vaikka aakkosjärjestyksessä. viimeinen sana -taitto_20_7_a.indd 74 14.8.2020 9.04
SMI_Pearl_2020_225x297mm.indd 9 11.8.2020 15.35 SMI aukeama tulostis.indd 2 13.8.2020 18.22 _2SD_sisa?kannet_7_2020.indd 1 14.8.2020 9.17. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi. Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä. MUSIC IS OUR PASSION Soundi.indd 1 10.08.2020 14:01:50 Thomann tulostus.indd 75 13.8.2020 18.22 SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN BluesPills-HeathKata 08-20_BACKCOVER.indd 1 05.08.20 11:20 Soundi takakansi 7_20.indd 76 13.8.2020 18.23 LÄHIÖ BOTOX 7/ 20 20 9,90 € (sis.alv) VUOTTA S O U N D I 7 / 2 2 So un dI 11 So un dI 11 L Ä H I Ö B O T O X ROSITA LUU COSTELLO HAUTAMÄKI PLUTONIUM 74 BLUES PILLS Popeda-johtaja pitkässä haastattelussa COSTELLO HAUTAMÄKI Merita Berg lataa elämänsä lauluihin ROSITA LUU Mutkaisen tien kautta perille PLUTONIUM 74 Rockia ja lieveilmiöitä BLUES PILLS JARKKO MARTIKAINEN TÄLLÄ KERTAA KUKAAN EI KUOLE JARKKO MARTIKAINEN TÄLLÄ KERTAA KUKAAN EI KUOLE Kansi_7_2020_g.indd 1 14.8.2020 13.38 _1SD_ulkokannet_7_2020.indd 1 14.8.2020 13.39