8 2013 SoundI JUKKA POIKA Kiireisen festarikesän päiväkirja ROCKSUOMEN OSA 2 KAUPUNGIT Vuorossa Tampere, Lahti, Vaasa, Hämeenlinna ja Rovaniemi VIIKATE Koivupilke silmäkulmassa RADIOPUHELIMET Tinkimätön myös akustisena AVENGED SEVENFOLD 3 11 Vähemmän on enemmän Arto Tuunelan valistunut diktatuuri (sis.alv) SYYSKUU 6,20 € MICHAEL MONROE: "VALO VOITTAA AINA!"
www.roland.fi. FREE CUBE JAM APP -ENEMMÄN ROCK! Käsittämättömät 2 miljoonaa vahvistinta myynyt CUBE-sarja on nyt entistäkin vakuuttavampi. GX-malleissa on kehittyneempi efekti/vahvistinosa, i-CUBE LINK iPhonen tai iPadin kytkemiseen, viritin ja soundimuisti. Microcube GX tykittää 50% enemmän tehoa ja isommat GX-vahvistimet ovat nyt 3-kanavaisia, kolmella itsenäisellä efektiosalla
Liput myynnissä nyt Lippupisteessä! VUODEN ODOTETUIN ROCKALBUMI KAUPOISSA 23.8. avengedsevenfold.com facebook.com/AvengedSevenfold twitter.com/TheOfficialA7X. KEIKALLA HARTWALL AREENALLA 6.11
s o u n d i . Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 39. lakko tai tuotannolliset häiriöt). Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. 09-5627 7110 gsm 0400-730 453 Trafiikkisuunnittelija Jatta Waarala Avustajat Asko Alanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Karoliina Kantola, Asko Kauppinen, Eero Kettunen, Esa Koivio, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kai Latvalehto, Kaisla Alexander Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarmo Vähähaka, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen, Juho Äijö Toimituksen postiosoite Soundi, Box 312 33101 Tampere Puhelin (09) 759 61 (vaihde) Internet www.soundi.fi Kustantaja A-lehdet Oy Julkaisujohtaja Eve Vaasmaa Markkinointi Brand Manager Markkinointisuunnittelija Johanna Mikkonen Katja Bruun Bazook Turisas Reckless Love Emperor Ihsahn Doom Unit Blake 73 74 76 81 Death Hawks Jukka Pojan kesäpäiväkirja Kuulolla: Esko Valtaoja Michael Monroe Arviot Vastaava päätoimittaja Keikat The Blanko Pariisin Kevät Tarkkailuluokka Mikael Kosmos Nancy 82 83 Viimeinen sana Ornette Birks Makkonen w w w. f i kuva: Konsta Leppänen Käyntiosoite Postiosoite Sähköposti Puhelin Risto Rytin tie 33, Helsinki A-lehdet Oy, 00081 A-lehdet etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi (09) 759 61 (vaihde) Asiakaspalvelu: (09) 759 6614 (ma–pe klo 8–16.30) Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Burroughs E-liike Soundi-haastattelu: Jarno Mällinen Viikate Håkan Hellström Avenged Sevenfold Rock-Suomen kesäkaupungit Jonne Aaron Matti Johannes Koivu Mr. vuosikerta 4 SOUNDI. 6 7 8 10 12 14 16 18 22 28 30 32 8/2013 Juho Juntusen outo maailma Pääkirjoitus & Suorat sanat Uutiset Oma lista: Antero Lindgren Hai & Lou Jussi Niemen naamakirja: William S. Lordi Marko Haavisto Vesku Jokinen 38 40 45 46 52 kuva: Kerttu Malinen SISÄLTÖ 68 Timo Kanerva Päätoimittaja Mikko Meriläinen Toimituspäällikkö Tero Alanko Erikoistoimittaja Juho Juntunen Toimittaja Petri Silas Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Ilmoitusmyynti Veikko Virtanen Puh. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. 22 40 69 Jukka Pojan kesäpäiväkirja Reckless Love kuva: Timo Isoaho Viikate 38 kuva: Timo Isoaho Death Hawks kuva: Timo Isoaho Lehtitilaukset: 0800-963 63 (24h/vrk) Palvelussa tarvittava tilausnumero löytyy takakannen osoitetiedoista. www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty
JUNTUSEN OUTO MAAILMA 6 SOUNDI
Ja mitä todennäköisimmin musiikkiin hurahtanut nuori päätyy penkomaan myös rockin alkujuuria. Sen katsottuasi voit ainakin sujuvasti valehdella olleesi paikalla kun tähti syntyi. Voisiko Save Radio Helsinki -liikkeen muutosvoima siirtyä ajamaan jotain Töölööseen kaavaillun elokuvateatteri Axan tapaista kulttuurikeskusta. R adio Helsingin tapausta seuratessa mieleen nousee, kuinka satunnaisilla asioilla voi joskus olla hyvinkin kauaskantoiset seuraukset. Onneksi pidän siitä, paljonkin. Ihmiset ovat avarakatseisia, ja musiikissa ratkaisee viime kädessä laatu – siihen Soundissa on uskottu aina ja takaan, että uskotaan jatkossakin. Värikkäämpää ihmisjoukkoa nimittäin saa hakea, ja siitä on syytä olla ylpeä. Sehän tapahtui yhtenä tarkasti määriteltävänä hetkenä, Ilosaarirockin teltan täyttyessä hurmioituneista ihmisistä Pariisin Kevään ensimmäisellä virallisella keikalla kesällä 2010. Juuri siksi on luontevaa puhua samoilla sivuilla tulevaisuuden ja menneisyyden tähdistä, rockin historiasta ja tulevaisuudesta. Voisi kuvitella, että on haastavaa sovittaa yhteen ja samaan lehteen kiinnostavaa sisältöä alle 20-vuotiaille ja yli 50-vuotiaille, hevi- ja indiediggareille tai ammattimuusikoille ja ensimmäistä rumpusettiään hankkiville. ASCAPille kelpasivat näistä genreistä vain pop-listoilla asemansa vakiinnuttaneet tähdet, kuten Louis Armstrong tai Jimmie Rodgers. BMI keskittyi edustamaan bluesia, jazzia, rhythm’n’bluesia ja gospelia säveltäviä mustia muusikkoja sekä country-, folk- ja latinosäveltäjiä. Olisi ollut suuri vääryys, jos Arto Tuunelasta ei olisi tullut rocktähteä. Sen sijaan, että stressaisin lukijakunnan ääripäistä, haluan ajatella, etteivät erot itse asiassa ole käytännössä niin suuria. SUORAT SANAT PÄÄKIRJOITUS Arttu Tolonen Eläköön avarakatseisuus! K esälomalla tuli luettua kaikenlaista, kuten Soundin lukijatutkimusta. Useilla radiokanavilla soineita pophittejä tehnyt artisti, jota tytöt todistetusti repivät keikalla vaatteista, jonka lauluista on helppo kuulla syvä ymmärrys pophistorian käänteisiin ja jonka studiovelhon ja muusikon taitoja ihaillaan. Save Radio Helsinki -kampanja on saanut valtavan määrän näkyvyyttä ja Facebook-sivu jättää peukuissa aseman oman kauas taakseen. Niin usein olen törmännyt Abban nimeen vannovaan hevariin tai parikymppisestä artistitulokkaasta intoilevaan viisikymppiseen. Siihen aikaan radioasemilta esityskorvauksia keräsi American Society for Composers, Authors and Publishers (ASCAP). Aivan kuten minäkin. S uomen kesän taianomaisin piirre on valoisat kesäyöt. BMI myös peri maksua soittojen mukaan, ei kiinteänä lisenssimaksuna. Se peri radioasemilta aseman liikevaihtoon sidottua lisenssimaksua, joka kasvoi vuosien 1931 ja 1939 välillä noin 400 prosenttia. Vuonna 1941 suurin osa amerikkalaisista radioasemista kieltäytyi uusimasta sopimustaan ASCAPin kanssa ja kääntyi BMIn katalogien puoleen. Tästä seurasi, että afroamerikkalaisesta kulttuurista ponnistava musiikki soi yhtäkkiä radioaalloilla huomattavasti tiuhemmin ja monipuolisemmin kuin koskaan ennen. Mikko Meriläinen Päätoimittaja TOIMITUKSESSA SOI: Hopeajärvi: Hopeajärvi LISÄÄ KUUNNELTAVAA: www.soundi.fi/jutut/soittolistat JOUKKOENERGIAA VAI PIERU SAHARAAN. Folk-aallon, bluesbuumin ja rock-vallankumouksen siemenet oli kylvetty, osittain omaa valtaasemaansa väärinkäyttäneen tekijänoikeusjärjestön toimesta. Vai haihtuuko energia kuin pieru Saharaan. Tämä ei tarkoita, että Radio Helsinki brändinä selviäisi hengissä lokakuusta, mutta jos syntynyt joukkoenergia osataan mobilisoida muuksikin kuin sosiaalisen median kuhinaksi, kouristuksella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia suomalaisessa mediakentässä. Vuonna 1939 perustettiin ASCAPin kilpailijaksi Broadcast Music Incorporated. SOUNDI 7. Uskon vakaasti, että syvä musiikkiharrastus jos mikä on omiaan häivyttämään ihmisten välisiä pinnallisia eroja. 1930-luvulla radio alkoi saada jalansijaa musiikkimediana Yhdysvalloissa. Voiko Suomeen syntyä amerikkalaismallinen yhteisörahoitettu radio. Jos et ollut paikalla, niin vihjattakoon, että keikka löytyy Yle Areenasta. Jälleen siinä ilahdutti sama seikka kuin aiempinakin vuosina: lukijakuntamme uskomaton laajuus jokaisessa mahdollisessa suunnassa. Pariisin Kevään valistunut diktaattori Arto Tuunela on hyvä esimerkki erilaisia yleisöjä yhdistävästä artistista. Minulla on niihin liittyen paha riivaus: aina kun ajattelenkin sanaa kesäyö, alkaa päässäni soida Pariisin Kevään saman niminen kappale. Kymmenen vuoden sisään alkoi amerikkalaisen ja afroamerikkalaisen kulttuurin voittokulku maailmalla ja me kaikki elämme näiden tapahtumien synnyttämässä todellisuudessa
Ensimmäisenä singlenä tarjoiltava Beach soi täysin elektronisena poppina, jossa Janskun ääni vain vilahtelee siellä täällä ja vahvasti käsiteltynä. “Olemme läheisiä ystäviä. Jansku vaihtoi sanat elektroniikkaan Viimeksi Liekin ja sitä ennen Karkkiautomaatin keulilta tuttu Jansku, alias Janne Kuusela, on tekemässä ensimmäistä sooloalbumiaan. Tuottajana on kuitenkin häärinyt tuttuakin tutumpi mies, Reginan biisija soundivelho, sekä Iisan puoliso, Mikko Pykäri. Janskun tuotannossa tekstit ovat aina olleet hyvin keskeisessä osassa, mutta soololevyllä sekin seikka kääntyy päälaelleen. – Ostin tietokoneohjelman ja opettelin käyttämään sitä. Ensimmäinen Soundi-klubi järjestetään 19. Esiintymässä ovat tämän maan persoonallisimmat artistit: Kauko Röyhkä & Narttu, Radiopuhelimet ja Risto. Pari vuotta hiljaiseloa viettäneen Liekin suhteen ei ole Janskun mukaan olemassa konkreettisia suunnitelmia. Albumi ei ole vielä loppusuoralla, mutta Jansku uskoo että se ilmestyy vielä kuluvan vuoden aikana. Värikkään laulajattaren ja viriilin 55-vuotiaan supertähden välillä huhutaan olevan enemmänkin kuin työtoveruus. Venäläiset muistavat, ainakin vastedes. VASTIKÄÄN FLOW-festivaalilla ihastuttaneen Kraftwerkin ainoa alkuperäisjäsen Ralf Hütter on vahvistanut, että yhtye työskentelee ”numero yhdeksän” parissa. Laulua on vähän ja sekin vähä englanninkielistä. Se oli tavallaan terapeuttistakin, unohtaa vanhat tekemisen tavat. Liam Gallagherin vaimo, entinen All Saints -tähti Nicole Appleton ei luonnollisesti uutisesta ilahtunut, vaan potkaisi Liamin ulos parin yhteisestä talosta.. Ei liene yllätys, että seuraavan vuorossa ollut Venäjän-keikka peruuntui eikä yhtyettä päästetty maahan. 8 SOUNDI neen puolella. syyskuuta kello 9.00. syyskuuta juhlavasti 1200 henkeä vetävän Pakkahuo- kalut haltuun. – Levystä tulee kokonaan elektroninen, tietokoneen lisäksi siellä on vain kitaraa, bassoa sekä laulua, vahvistaa Jansku Soundin uutisille. Albumin julkaisijaksi on saatu erittäin maineikas australialainen levy-yhtiö Modular, jonka siipien alla ovat levyjä julkaisseet muun muassa Wolfmother ja Tame Impala. Entisen LCD Soundsystem -miehen tuottama levy ilmestyy lokakuun lopussa Jos salaperäiseen Instagram-viestiin voi uskoa, neljännen Arcade Fire -albumin nimi on Reflektor. Koska tekemisen metodi oli Janskulle uusi, täytyi ensin ottaa työkuva: Mikko Meriläinen JANELLE MONÁEN odotetulla, syyskuussa julkaistavalla The Electric Lady -albumilla vierailee muun muassa Prince. – Tämä on sanoista vapaata musiikkia. ja silloin linja on piirun verran raskaampi. Myös Mikko on pitänyt itsensä kiireisenä. Albumin aikataulusta kysyttäessä Hütter vastasi salaperäisesti: ”It’s music non stop!” KUKA MUISTAA Bloodhound Gangin. Hän on mentorini”, Monae kommentoi. Biisit ovat muokkautuneet paljon matkan varrella, alussa levystä ei ollut tulossa ihan näin elektroninen. UUTISET Tähden välit ARCADE FIRE on puuhannut pitkään studiossa James Murphyn kanssa. Reginamateriaalista soolo tulee poikkeamaan sikälikin, että sekä sanoitukset että sävellykset ovat Iisan tekemiä. Jansku-nimellä julkaistava, vielä nimetön pitkäsoitto tulee Soundin kuuleman ennakkomaistiaisen perusteella eroamaan melkoisesti miehen aiemmista tekemisistä. Kolmas Soundi-klubi järjestetään vielä ennen vuoden vaihdetta, mutta siitä lisää tuonnempana. Levyltä on jo julkaistu ensimmäinen single Perjantai. Hänen ja ja Sami Suovan Shine 2009 -elektroduo on julkaisemassa toista täyspitkäänsä syksyn aikana. Levy on saanut hahmonsa parin vuoden aikana. Reginan Iisa ja Mikko omien projektiensa parissa Reginan Iisa Pykäri julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa ensi vuoden alussa. kuva: Nauska Soundi-klubi aloittaa syyskuussa LIAM GALLAGHERILLA on neljä lasta neljän eri naisen kanssa. Yhtye nimittäin työnsi Ukrainan-keikalla Venäjän lipun housuihinsa. Soundi järjestää yhteistyössä Tampereen Klubin kanssa Soundiklubia, jolla esitellään niin maan suurimpia tähtiä kuin kiinnostavia tulokkaitakin. Lokakuun Soundi-klubi pidetään Lost In Music -festivaalin yhteydessä torstaina 17.10. Tämä projekti on ollut käynnissä nyt parisen vuotta. Saman viestin perusteella jotain tapahtuu 9. – Mulla on ollut mielessä jo pitkään tehdä jonain päivänä tämän tyylistä musiikkia. Uusin lisäys katraaseen on viime vuoden Amerikan-kiertueella alulle saatettu tytär, jonka äiti on New York Timesin toimittaja. Ensim- mäinen varmistunut esiintyjä on entisen Sentenced-vokalisti Ville Laihialan luotsaama, syyskuussa kuudennen albuminsa julkaiseva Poisonblack
HELSINKI Kulttuuritalo, klo 20.00 VIP-PAKETIT NYT MYYNNISSÄ HELSINGIN JA TURUN KONSERTTEIHIN! Myynti ja tiedustelut vip@menolippu.fi 010 - 841 4185 (matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min, lankapuhelimesta 8,28snt/puh + 5,95snt/min) (ovet klo 19.00) Logomo, klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput alkaen 68,50€ (65/70€ + toimituskulut) Menolippu ja Lippupalvelu Liput alkaen 63,50€ (60/65€ + toimituskulut) Menolippu ja Lippupiste Su 15.9. E A S T W AY L i v e P R O U D LY P R E S E N T Ma 16.9. TAMPERE Sibeliustalo, klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput alkaen 63,50€ (60/65€ + toimituskulut) Lippupiste Tampere-talo, klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput alkaen 68,50€ (65/70€ + toimituskulut) Lippupiste Lisätiedot konserteista www.menolippu.fi/ian-anderson www.eastway.fi www.menolippu.fi YHTEISTYÖSSÄ MUKANA. TURKU La 14.9. LAHTI Ti 17.9
Olen varjellut itseni hillityin kuuntelukerroin, enkä omista yhtään levyä, koska en halua arkipäiväistää häntä. En muista kuuntelinko sitä kertaakaan. JOHNNY CASH: Folsom Prison Blues – No, tästä ei kai voi sanoa mitään. Kyllähän sen kuulee Talking With Dead -levyltäkin. – Yläasteella Huittisissa se perus-Raptorihomma jäi kyllä väliin. 2. Minua kiusattiin koulussa, ja kun poikien piti nauhoittaa minulle ”tosi tiukkaa örinää”, he laittoivat kasetille Meat Loafin Bat Out Of Hell II -levyn. Pienistäkin asioista voi nousta mieleen kertomisen arvoista aihetta. 8. Musiikin teossa korostan aina, kuinka vähän minulla vielä on taitoja, sointuja ja sävelkulkuja, joten annan vain tulla sitä mitä tulee. Voiko mitenkään uhmakkaammin ja elämää syleillen ilmoittaa olevansa matkalla ulos. MEAT LOAF: The Objects In The Rear View Mirror May Appear Closer Than They Are – Samoin Meat Loaf, vahingon kautta, mutta vahvasti. – Keikoista ensimmäinen merkittävä oli se, kun alaikäisenä olin Tampereen Tullikamarilla. Kaveri jolla on karismaa voi hillitä tai villitä vanki- lan silloin kun toiset eivät siihen edes pampuin pysty. Asuimme talossa, jonka vuokraan kuului Sky Channel, mikä selittää MTVvaikutteet. RYAN ADAMS: Call Me On Your Way Back Home – Kun olin eräässä vaatemyymälässä töissä, Heartbreaker-levy soi noin kolme vuotta repeatilla. ROY ORBISON: Wild Hearts Run Out Of Time – Niitä biisejä, joiden kanssa ei tarvitse leikkiä mitään. – Olin neljä- tai viisivuotias, kun sain vanhemmilta joululahjaksi Europen Final Countdown -kasetin. Pistät soimaan ja olet mitä vain voit olla, Roy Orbison on hetkittäin liian upea.. Nuorelle pojalle lama-aikana ei ollut hirveästi mahdollisuuksia matkustaa rapakon taakse, mutta Bat Out Of Hell II ja Stephen King veivät Maineen asti. Metallimusa oli kova juttu, ja ostin jopa jonkun Slayerin virolaisena piraattikopiona. Melkein kaipaan rutinoitumista, kun en itsekään oikein tiedä, mitä musiikissani tapahtuu ja miten sitä voisi avata. 9. 5. Tämän biisin teksti on saanut minut hulluuden partaalle. Rasmuksen lämppärinä teki suuren vaikutuksen joku Rage Against The Machinelta kuulostava yhtye. Elämäni on nyt todella onnellista, joten henkilökohtaisten katastrofien sijasta suggeroidun ”mitä olis jos”-tyyppisiin mielikuviin ja alitajuiseen tajunnanvirtaan. ZZ TOP: Rough boy – Viime päivinä soinut autossa oikein huolella. LED ZEPPELIN: Babe I’m Gonna Leave You – Jos haluaisin joskus lähteä naiseni luota, tekisin sen tämän biisin akkariversiota rämpytellen. mielestäni sopivat käynnistämään niin arki- kuin juhlapäivänkin. Lapsuuden muistoja: on haettu äitiä töistä illalla, kun Kokemäellä (yksi lapsuuteni kylistä) usva on noussut kevyenä pelloille punaisena hohtavan iltataivaan alla. Manowar on ollut matkassa jo yläasteelta. 6. MANOWAR: Hail And Kill – En tiedä, onko tässä mahdollisuus joutua helvettiin, mutta tästä biisistä tykkäämäl- lä voin sinne lähteä. – Useimmiten laulut syntyvät voimakkaista tunne-elämyksistä. – Innostun ja syön itseni aina ähkyyn tiettyjä juttuja. Debyyttilevyn Mother (2012) myötä Antero Lindgreniä ihasteltiin folkgenrestä ponnistavana persoonallisena risupartana ja intiimien tunteiden tulkkina. Jota en ole pystynyt kuuntelemaan siksi, että kaveri on liian nerokas. TOWNES VAN ZANDT: Mr. LEVYT 1. Gold – Ainoa suurista sankareistani, jota en halua oppia tuntemaan. Sikahauskaksi tarkoitetusta vitsistä tulikin todella merkittävä kokemus. 3. Ensimmäinen itse löydetty suosikkikappale on George Michaelin laulama ”I’m never gonna dance again” (Careless Whisper). Päivät pikku putiikissa alkoi aina tällä biisillä. Kaikkien aikojen keikoista täytyy tunnustaa, että vaikka Foo Fighters oli mahtava, se Bruce Springsteenin viimevuotinen oli ylivoimainen. Kontrasti omaan elämään auttaa myös tajuamaan. OMA LISTA TEKSTI: ASKO ALANEN VALTAVIRRAN KALASTAJAN OIVAT APAJAPAIKAT ANTERO LINDGREN J oihinkin artisteihin eivät ilmeisimmätkään musiikilliset luokitukset saati trendileimat tartu. Tuhmaa ja luvattoman hyvää voimaa. Tässä on jotain tietyn kadonneen ajan henkeä. Ei ikinä häviä mielestä. BRUCE SPRINGSTEEN: Cadillac Ranch – Tämä biisi ja kaveri taas ovat Joskus riittää, kun jossain narahtaa ovi. Mudd And Mr. Silloin ajattelin, että musiikkihan on ihan siisti juttu. Tämä biisi saa mut aina sanomaan ”saakeli sentään!” 7. 4. Tämänvuotinen Talking With Dead sompailee järeämmin rockin keskitiellä, mutta ei silti suostu seisahtelemaan tavanomaisilla tankkauspaikoilla, koska erinomaiset sävelmät saavat vahvimmat polttoaineensa omasta sielunenergiasta, tarinoiden vakaasta tenhosta sekä erinomaiseksi tuunatun taustabändin buustista. 10. Lauluntekijä kertoi musiikkimieltymyksistään puhelin toisessa, perhovapa toisessa kädessä, pikkukosken rannalla Viialassa, välillä ”kiljahdellen kuin pikkutyttö” taimenten tai ahvenien stalkatessa viehettä. Kuin oksennuksena, jossa on näitä sattumia. – Musiikkiharrastukseni ei ole mitään jämerää dj-touhua, Antero korostaa. JEFF BUCKLEY: Last Goodbye – Kaveri on varmasti puh10 SOUNDI ki koluttu ja fiilistelty, mutta uskon, että oikeat ihmeiden tekijät ovat loppuun koluttuja vain niille, joille koluaminen on tärkeintä. Että noinkin se voidaan tehdä
Hurriganes: ROADRUNNER 10. HAI & LOU Lukijat äänestivät: MAAILMAN PARHAAT ALBUMIT! RAKKAUTTA ENNEN KESKIYÖTÄ Lemmenkipinöitä pitkän hiilloksen hehkusta R ichard Linklater vie sattumarakkauden trilogiansa perhedraaman vaiheeseen. Mainio kerrontaelementti on matkustamon puhelin, jonka kaiuttimia ei saa pois päältä. Ääniä kertyi lähes 4000. Jessen teinipoika aiemmasta liitosta lähtee alussa takaisin Bostoniin, mikä laukaisee sekä Jessen isyydessä että Celinen vastahakoisessa vaimoroolissa piilevän skit- PACIFIC RIM De Toron jättirobottien sota toisen ulottuvuuden kaiju-hirviöitä vastaan tarpoo lukuisien tuholeffojen polttamalla tantereella. Rakkautta ennen aamua (1995) ja Rakkautta ennen auringonlaskua (2004) vaelsivat ja keskustelivat sekä älyä että sydäntä kouraisevasti läpi epätodennäköisen parisuhteen ydinasioiden. HHH MAN OF STEEL WOLVERINE 3D Supersankarien seikkailujatkumoiden ongelmamomentteja ovat uudelleensyntymisen tuskat. Wolverine ei saa syrjäytyä rauhassa Alaskassa, vaan temmataan Japaniin kalskuttamaan kynsiään samuraimiekkojen kanssa. Pacific Rim marssii korskeasti ohi ”pirunnyrkki”-leluista paisuteltujen Transformerien sekä muka-vakavien maailmantuhon dystopioiden. He kaikki peilaavat hedelmällisesti uniikin lemmennäytelmän suloista avoimuutta, suhteen kireitä solmukohtia ja kummankin tunnekuohun katharttista kärjistymistä. Led Zeppelin: IV 5. Tyypillistä martial-melskettä piristää loikkapaini luotijunan katolla. Onnea voittajalle ja iso kiitos kaikille äänestäneille!. Elokuvan henkisten koettelemusten kolhimassa romantiikassa on hienointa, että Hawke ja Delpy ovat saaneet elävöittää roolihahmot aina oman ikäisinään elämän kokijoina ja pohtijoina. Kun isäntäväki järjestää heille kahden vietettävän hotelliyön, ei kestä kauan, kun pidätetyt tunteet pääsevät valloilleen pikkumaisuuksista pahimmin jäytäviin rakkauden estoihin. Roolimiehitys on aika kasvotonta, mutta kahteen ohjastajaan personoituvat taistelurobotit antavat hommalle omaperäistä ilmettä, samoin höyrähtäneet tiedemiehet ja alien-ruumiinosien kauppaan erikoistunut pyhä konna (Ron Perlman). AC/DC: BACK IN BLACK 4. Lentäjä- ja stuerttiviisikon panosuhteiden ohella matkustajista paljastuu skandaalinkatkuisia totuuksia, joista purkautuu juonilankoja myös alhaalla muhiviin minidraamoihin. Sen jälkeen oli Soundin lukijoilla mahdollisuus äänestää omat suosikkinsa samoista levyistä. HHHH MATKA RAKASTAJAT Almodóvarin lentokonehupailu hämmentää enemmän helppohintaisuudellaan kuin värikkään kiimaisilla homofarssin elkeillä. Toimittajien parhaaksi valitsema The Clashin London Calling löytyy lukijoiden listan sijalta seitsemän. 1. Hajonta oli suurta, eikä mikään ehdotetuista yltänyt kärkitaistoon, mutta eniten vapaita ääniä sai Pink Floydin Wish You Were Here. Yhteen yöhön kiteytyneiden kohtaamisten taika on nyt osa laajempaa ja arkisempaa kudosta, jossa otteesta lipsuva onni pitää lunastaa päivittäin. Arpaonni suosi Jesse Sonnista Toijalasta. Man Of Steel sekoittaa onnistuneesti Teräsmiehen syntystoorin ja uuden superuhkan aikajanan. Naiivi seikkailujuoni on poikaa, kun sen annetaan alistaa herkästi villiintyvä tehostekaruselli avainpaikoissaan fiktiokerronnalle. Kreikan kirjailijakodissa heidän tarinaansa kehystää ja kommentoi eri ikäluokissa kolme muuta paria; vanha isäntä naisystävineen, oman sukupolven puhelias kreikkalaispari sekä heidän poikansa nuorikkoineen. Pink Floyd: DARK SIDE OF THE MOON 6. HHHH 12 SOUNDI soilun. Queen: A NIGHT AT THE OPERA 9. Kaikkien äänestäneiden kesken arvottiin mahtava palkinto: kaikki listan 100 albumia cdlevyinä. Lyhyt interrail-rakastuminen Wienissä ja kypsempi jälleentapaaminen Pariisissa pohjustavat luontevasti vihdoin yhteen päätyneiden Jessen (Ethan Hawke) ja Celinen (Julie Delpy) sekä kaksostyttärien kesäoleilua Kreikassa. Guns N’ Roses: APPETITE FOR DESTRUCTION 3. HHH / HHH Edellisessä Soundissa paljastettiin suomalaisten musiikkitoimittajien valitsemat sata kaikkien aikojen parasta levyä. Lukijoiden parhaaksi äänestämä Metallican Master Of Puppets löytyi toimittajien listan sijalta 21. Nirvana: NEVERMIND 7. Näkökulmat voivat olla oivaltavia, mutta iänkaikkisen sankariroolin muunnelmat ovat pohjimmiltaan ”what if”-pohjaisia ajatusleikkejä. Bruce Springsteen: BORN TO RUN Äänestyksessä sai ehdottaa myös omaa suosikkiaan listan ulkopuolelta. The Clash: LONDON CALLING 8. Ylivertaisuuden filosofiat ja Kryptonin konnan tuottama katastrofiviihde ovat silti vinosti epäsuhdassa. Metallica: MASTER OF PUPPETS 2. Miehistön hilpeän stereotyyppiseen keikistelyn ohella avautuvat muiden muassa julkkis-dominatrixin salaisuudet, filmitähden kahden naisen intohimoloukku, ammattitappajan elämänmuutos ja neitsyydestään eroon haluavan selvänäkijän visiot
Ekan kerran eläessäni astun mustaan limousineen, snadi suomalainen häpeänpuna poskilla, niinku Lada ois soveliaampi kulkupeli. Amerikasta saapui ikävän miehekäs musiikkityyli, jota ruvettiin kutsumaan grungeksi. Pari vuotta myöhemmin pojoja oli about kymmenen vähemmän kun keikkadösä, Black Star Line, pykähti Kolarin työväentalon pihaan. Aluksi kaikki menikin hyvin. Tänään on mun lucky day. Osapuolet eivät ymmärtäneet toisiaan. Ketjuhotellin neljän tähden normihuone kaikkine herkkuineen: LG:n brand new taulu-tv ja Gideonin vanha Uusi testamentti, minibaari, siipituuletin ja digikello peilipöydällä. Yksin esiintymiseen ei koskaan totu: mies, kitara ja huuliharppu, siinä eväät, sekä katastrofin ainekset. Sen sijaan aika nopeasti rupesi nyppimään, kun jatkuvasti kysyttiin, että miksi mukana ei ole sitä ja sitä artistia tai sitä ja sitä biisiä. Indiepopin kulta-aika oli lopullisesti ohi. Takas matkaselliin ennen futismatsia. Raybanit päähän, peace & love ja rämpyti rämpyti. Kemijoen vellovat vedet tuovat muistoja vuosien takaa. Belgiaa ja Kamerunia vastaan jopa onni oli Englannin puolella. Nelson Mandela vapautettiin ja Saksat yhdistyivät. New Order levytti World In Motion -kappaleen ja rohkeimmat odottivat Englannin voittavan jalkapallon maailmanmestaruuden. Helisevät kitarat joutuivat marginaaliin, hiuspinnien myynti romahti ja kirjastosetien ja -tätien tavoin pukeutuminen ei ollut enää millään lailla muodikasta. Pitää ottaa stage haltuun ennen kuin se pakollinen jurripäinen tankki ehtii huutaa Moottoritietä. Kaikkiaan indiepop oli tietoinen antiteesi aikansa pinnalliselle, pompöösille ja seksuaaliselle listapopille, joka sivumennen sanoen tuotti sekin monia mestariteoksia. Oli mukava kuunnella kiitoksia tärkeän kulttuurityön tekemisestä. Nimen epämääräinen artikkeli kertoo paljon. Biisilista. Ei jaksa avata koteloa. 1980-luvulla indiemerkiltä suuryhtiölle loikkaaminen nähtiin pahemman luokan petturuutena, mutta silti monet heittivät periaatteensa – jos sellaisia oli ollutkaan – romukoppaan ja tarttuivat mahdollisuuteen. Avaruuden tuntu ja maan ikiaikainen hiljaisuus, siinä vain kaksi syytä miksi rakastan Lappia. Toivottavasti brasilialainen perhonen ei läpsytä siipiään. Backstagella pari bissee, sit gongi kumahtaa. Tämä(kin) on vain yksi versio brittiläisen indiepopin historiasta. Stadikalla Arsenal johtaa 1-0 kun oveen koputetaan. Nyt suhtaudun ihan samalla tavalla viiden cd:n ja 134 kappaleen Scared To Get Happy: A Story Of Indie-Pop 1980– 1989 -boksiin. Ilmassa loppukesän lämpimänkostea haikeus, Ounasvaaran rinteillä ujo ruskan merkki. Kirkas, kuulas, korkea keli. Thaimaalaiset Converset on ohjelmoitu lompsimaan halki lauantaiiltapäivän autiuden joen rantaan, siitä manuaaliohjauksella Jätkän kynttilä -sillalle. Seuraavaksi tapahtui jotain vieläkin pahempaa. Vuonna 1980 Avoimet ovet -rundilla Kemissä matkakodin isäntä sanoi, että John Lennon on ammuttu. Jos skeban kieli katkeaa, niin Pöllö on in the deep shit. kuva: Pentti Hokkanen K ahdeksan vuotta sitten kokosin neljän cd:n Sivulliset – valikoima suomalaista vaihtoehtorockia vuosilta 1985–2000 -kansion. Kärpänen hyrisee ikkunaa vasten, se tahtoo ulos, niin minäkin. Indiepopin kultainen vuosikymmen tine, Orange Juice, The Pastels ja The Smiths. Toki se on sitä myös olosuhteiden pakosta – kaikki levy-yhtiöt ja artistit eivät halunneet antaa musiikkiaan mukaan. Niinpä tästä esityksestä puuttuvat muun muassa sellaiset keskeiset yhtyeet kuin Felt, The Field Mice, My Bloody Valen- SOUNDI 13. Tulee Tumppia, Melaa ja varsinkin roudari Illiä ikävä. Pitäisikö rämpyttää kitaraa. Esimerkiksi käy vaikka Primal Screamin lyhyt adrenaliinipurkaus nimeltä Velocity Girl: ”Here she comes again/with vodka in her veins.” 1990-luvun koittaessa Margaret Thatcher luopui vallasta ja moni muukin asia muuttui. Lähes neljänkymmenen asteen pakkanen ei kohottanut tunnelmaa. Multivisio-visionäärimme Kari Riipinen meni aivan pähkinöiksi, Lennon on Jeesuksen ohella sen suurin idoli. Iso osa kappaleista soi riemastuttavan eloisana ja kotikutoisena kitarapoppina, jossa on suuri sydän. Sinä iltana myös Pelle Miljoona Oy tuli tiensä päähän. Sitten Stuart Pearce ja Chris Waddle epäonnistuivat rangaistuspotkuissaan ja Saksa meni finaaliin. PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA PELLE MILJOONA ”V iis vuotta soittamista, kakskyt vuotta odottelua”, tokaisi Charlie Watts kameralle Stonesin 25-vuotisjuhlarundilla jossain Amerikan backstagella ja hiplaili kapuloillaan antiikkinahkasohvaan Satisfactionin komppia. TEKSTI: TERO ALANKO Various Artists: Scared To Get Happy: A Story Of Indie-Pop 1980–1989 (Cherry Red) SARJASSA TEKIJÄT KERTOVAT, MITEN ELÄMÄNSÄ KOKEVAT Setti syntyy tai kuolee stagella kuolee stagella. Se on noutaja. Nukuttiin keikkamestalla lämpöpattereihin liimautuneina, aamulla Taskinen lähti postiautolla kohti etelää, nähtiin kuusi vuotta myöhemmin. Paria poikkeusta lukuun ottamatta liitot olivat lyhyitä ja epäonnistuneita. Bussinkorjaajalla oli susikoira, se puri mua perseeseen. Zeniä on etsitty vieraiden kaupunkien tuulisilla kaduilla, räntäsateessa, kurjuuden kuppiloissa, notkuttu puolituttujen frendien nurkissa, pohrattu hangessa järkkärin mökille lämmittämään saunaa, nukuttu matkakodeissa, joiden nurkissa kummittelevat Olan, Tapsan, Juicen ja Baddingin haamut, joiden tilaihmehuoneissa leijuu homeen döfis ja nostalgian kultapöly. Matkalla festarialueelle huudellaan kuskin kanssa mukavia, onneks ei tartte Nokiaa connecting people. Näillä maileilla mäkin oon jo hihvannu, että venaaminen on osa muusikon toimenkuvaa, usein työläämpää kuin itse akti. Vitut, setti syntyy tai Eikä tämä indiepop edes ollut aina sanomaltaan niin sievää ja siveää kuin väitetään. Välitön palaute sen tiimoilta keskittyi kahteen asiaan. Toisinaan se on herkkää ja puhdasta, toisinaan holtittoman feedbackin tai särökitaran kuorruttamaa. Kaukopartiomiehen puntti alkaa täristä: illan esiintyminen Simerokissa on soolo. Scared To Get Happy -paketin puitteissa indie on yhtä lailla musiikillinen tyyli kuin tapa julkaista musiikkia
JUSSI NIEMEN NAAMAKIRJA VETERAANITOIMITTAJA KERTOO URANSA TÄHTIHETKISTÄ William S. Koska minulla on sammumaton elämänhalu. Tavallaan hullu ja samalla yksi maailman selväjärkisimmistä ihmisistä. Vielä mitä! Hoikka 69-vuotias äijä putosi jaloilleen kuin kissa ja, hahmo- tettuaan tilannetta muutaman sekunnin, suuntasi lavalle nouseville rappusille. Bill näki elämän kuin pitkänä siimana, loputtomana koukkujen sarjana. Bill oli ristiriitaisuudessaan kiehtova persoona. Pitkä siima täynnä koukkuja Haluan tehdä ehdottoman selväksi, etten pitänyt silloin enkä nyt Burroughsin lukuisien puhtaiden kausien pilkuttamaa elinikäistä opiaattiriippuvuutta minään hienona asiana eikä hän itsekään koskaan tehnyt niin. Miehekäs homo ja tylsä hetero Billin seurue oli pieni. Louisissa rikkaassa perheessä kasvaneelle ja myöhemmin kahden eri naisen kanssa naimisissa olleelle Billille. Samaan aikaan hän oli vakuuttunut, että maan ulkopuoliset olennot suunnittelivat ihmiskunnan heivaamista saadakseen planeettamme omaan käyttöönsä. Tapansa mukaan harmaaseen pukuun, kauluspaitaan, solmioon ja salmiakkikuvioiseen neuleeseen pukeutuneen Billin tipahtaessa estradin reunan yli noin metrin matkan ehdin ajatella, että nyt kävi huonosti. Hän oli myös älyllisesti hyvin utelias, kiinnostunut kaikesta, muttei uskonut mihinkään, mistä ei saanut vedenpitäviä todisteita. Minä HALUAN elää. Noissa tilanteissa ajattelen aina, että minun on selvittävä tästä, muuten voin kuolla. Siihen kuului vain keskiikäinen, coolisti pukeutunut buddhisti/beatrunoilija John Giorno ja Billin nuori assistentti James Grauerholz, joka ulospäin näytti hyvin streitiltä, mutta oli tietenkin ajatusmaailmaltaan kaikkea muuta. Tarkemmin ajatellen tuo asenne, jonka aistii Burroughsin päällisin puolin armottoman pessimistisen tekstin rivien välistä, on viime kädessä juuri se asia, terävän älyn ja julman huumorintajun ohella, joka hänessä minua eniten puhuttelee. Usein laukaistessaan jotain viiltävän ironista, itsestään tai muista, hän vilkaisi äkisti puhekumppaniaan ja kakisti kurkkuaan: krhm, alleviivatakseen pointtinsa. Myöhemmin mainitessani Billille tuosta valppauden osoituksesta, hän sanoi: – Olen ollut elämäni aikana monesti todella vaarallisissa tilanteissa, joissa joku on uhannut henkeäni, ja aina olen selvinnyt niistä voittajana. Vaivautuneesta pälyilystään ja tietynlaisesta ”itsestäänselvyyksien” ärsyttämästä kärsimättömyydestään huolimatta hänestä huokui voimallinen läsnäolo ja jopa jonkinlainen sisäinen rauha. Burroughs Uncle Bill sen tiesi: Elämä on cut-upia! L uettuaan yleisön äimäksi otteita useista kirjoistaan sillä uskomattoman kyynisesti kuivalla ja mustaakin mustempaa huumoria tihkuvalla äänellään William S. Siksi hän korosti aina valppautta: 14 SOUNDI jokaisen meistä on paras tarkkaan harkita joka hetki, minkä koukun nielaisee, koska seuraukset voivat olla rankat. Molemmat olivat valoisia ja mukavia tyyppejä, ja Burroughsin tapaan homoja. Tiedätkö miksi. Tämä piirre oli Billillä lihasmuistissa, sillä tavatessamme hän oli ilmi selvästi kuivilla. Burroughs poistui puhujapöntöstä Helsingin Vanhalla syksyllä 1983. Hämärässä ja ensikertalaisena paikalla ikävä kyllä väärään suuntaan. Päinvastoin, hän piti riippuvuutta ylipäätään ihmisen suurena ongelmana. Ne olivat merkittäviä hetkiä, sillä pääsääntöisesti Burroughs, piintyneiden narkomaanien tapaan, vältteli silmiin katsomista, koska opiaattien käyttö näkyy selvimmin silmistä. Ja kuten Bill, ei stereotyyppisen naismaisella tavalla. Minulle tämä yllättävä episodi todisti konkreettisesti, että Uncle Bill todellakin oli kovissa liemissä keitetty vastakulttuurin legenda eikä vain nerokas kirjailija. Hymyn hänen kalmankalpealla naamallaan näki harvoin, mutta tosikosta hän oli niin kaukana kuin olla voi. Lausunto teki minuun syvän vaikutuksen ja on sittemmin ollut suureksi avuksi itselläni muutamissa ikävissä tilanteissa, joihin olen joutunut. Kun Etelävaltioiden St
Benwayn ja ”miehen joka opetti persreikänsä puhumaan”. SOUNDI 15. Uskontoja Bill ei sinänsä vastustanut, mutta inhosi yhden jumalan konseptia. – Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta olen vain tylsä hetero, sanoin hänelle mahdollisimman diplomaattisesti. Tullessamme keikan jälkeen loppuillasta hissillä herrojen hotellihuoneesta – mukana oli myös ystäväni Seppo Pietikäinen, jonka kanssa olimme yhdessä juttua tekemässä – tunsin yhtäkkiä jonkun puristavan pakaraani. Kyllä kannattaa, hän sanoi – Saat nähdä, että Bill terästyy siitä. Ilmassa oli syntyneen kaverillisuuden jälkeen haikeutta seistessämme kadulla porukan hotellin edessä. Aloha-lehden tyypit olivat tunkeneet hänen huoneeseensa viskipullon kanssa ja tässä oli tulos. Esitys oli loistava, selvästi intensiivisempi kuin Helsingissä. Sitten hän nousi ylös käsittämättömän ketterästi ja lähti vakain askelin alakertaan. Se on sattumanvaraista asioiden yhteen nivoutumista. Suhtautumista siihen ei parantanut tieto, että se paljolti kuvitti avoimesti nistiksi tunnustautuneen tekijänsä opiaattihuuruissa kokemia näkyjä. Oikeus purki tuomion vasta 1966 muun muassa Allen Ginsbergin ja Norman Mailerin valotettua sen nerokkuutta, ei vähiten hillittömän satiirisessa yhteiskuntakritiikissä. Seuraavana päivänä matkustimme kaikki yhdessä junalla Tampereelle. Siinä ei ole lineaarista juonta, mutta hurttia huumoria ja jäätäviä ennustuksia muun muassa AIDSista ja crackista sitäkin enemmän. ALASTON LOUNAS (NAKED LUNCH, 1959) Kun cut-up-tekniikkaa hyödyntävä Alaston lounas parin hylkäämisen jälkeen viimein julkaistiin ensin Euroopassa ja sitten USAssa, se iski kuin pommi. Taustat painottuvat reggaen, free jazzin ja funkin välille. Ja niin hän teki. Erilaisia jo olemassa olevia tekstejä sattumanvaraisesti tai valiten sekoittelevasta kirjallisesta cut-up-tekniikasta puhuttaessa Bill osoitti junan ikkunaan: – Elämä on cut-upia! Tuolla maisema kulkee silmiemme edessä ajatuksia synnyttäen. Bill katsoi minua silmiin ja sanoi: . – Harkitsen asiaa, mutisin hämmentyneenä. Peläten moisen urakan uuvuttavan vanhan miehen, kysyin häneltä, pitäisikö heidät häätää pois. Omia levyjä on vähän. Nyt sitä pidetään modernin kirjallisuuden yhtenä tukipylväänä, joka on innoittanut merkittävästi Lou Reediä, Tom Waitsia, Patti Smithia ja Ian Curtisia. Minua alkoi pelottaa: Tulisiko esiintymisestä katastrofi. John vain hymyili kuin sanoakseen, että niinhän ne aina ensin väittävät. Ruuan jälkeen sanoin Jamesille, että minulla oli hiukan ruohoa, mutta ettei sitä nyt varmaan kannata tarjota Billille. Sen suorasukaisuus kaikenlaisen seksuaalisuuden ja niin yksilön, yhtiöiden kuin valtioidenkin raadollisuuden kuvauksessa oli ennenkuulumatonta. Juovuksissa polttaminen on yleensä huono idea. Kitaroita ja bassoa pelaa upeasti Charlie Hunter. Se oli hänestä luonnoton, koska kaikkivoipa olento ei voi sisältää energiaa ilman kitkaa ja konflikteja. Tehkää se heti! Hiukan epäillen johdatin kovasti ilahtuneen Billin yläkertaan. Pari päivää myöhemmin Kööpenhaminassa Bill kertoi yhdelle täkäläiselle ystävälleni, että Tampere oli ollut ”very special.” Keikan jälkeen yllätyin, kuinka paljon ihmisiä tuli pyytämään häneltä omistuskirjoituksia ei vain yhteen, vaan moni kolmeen–neljään kirjaan. Paikoin puhto viihdemusiikki tai joululaulut luovat pikantin vastapainon Burroughsin mehukkaasti jul- maa huumoria tihkuvalle puheelle, joka esittelee muun muassa raadollisen Dr. Löyhästi yhteen liittyvistä, ajassa ja paikassa sci- tui häneltä vaivattomasti) ja seurasin vaikuttuneena hänen tapaansa polttaa. . Kiitos! Tämä riittää. Samaan aikaan kuulemme pätkiä vieressä istuvien puheista ja junan kuulutuksia, näemme mainoksia ja ajattelemme ehkä, mitä tekisimme illalla. Steely Dan otti nimensä kirjassa esiintyvästä dildosta. Taiteesta hän totesi, ettei se ole ylellisyys, vaan välttämättömyys, jota ilman ei voi elää. Muutama Billin viisaus syöpyi matkalta tajuntaani ikuisesti. USAssa se julistettiinkin virallisesti ”sopimattomaksi”. Kaksi kutsua Seuraavana päivänä seurue palasi Helsinkiin. Ei mitään epätoivoista imemistä, vaan kolme eleganttia pikku haikua ja sitten: . Ja toden totta: silmieni edessä humala häipyi Billistä! Hän väläytti harvinaisen hymyn ja sanoi olevansa nyt valmis lavalle. Muiden pokka ei värähtänytkään. Kun käännyin katsomaan taakseni, Giorno iski minulle silmää. Billin rutikuivasti kyynisessä narinassa on piilevässä sydämellisyydessään jotakin kumman voimauttavaa. Istuimme lattialle (se onnis- Burroughs levyllä SPARE ASS ANNIE AND OTHER TALES (ISLAND, 1993) Uncle Bill vieraili monilla levyillä (Laurie Anderson, Material, Ministry). Sen ja kaiken luovan toiminnan tehtävä on tehdä ihmiset tietoiseksi siitä, minkä he jo tiedostamattaan tietävät. Mutta Jamesin kasvot kirkastuivat. fimäisesti hyppivistä katkelmista koostuvaa teosta voi Billin mukaan alkaa lukea mistä kohdasta tahansa. Bill oli aika lailla juovuksissa. Kuolematon klassikko Mainiosti toimii myös tämä Willnerin ja Disposable Heroes Of Hiphoprisyn säätämä kattaus. Kissojen lisäksi pyssyjä rakastava Bill viittasi tragediaan, jossa hän 1951 Meksikossa juovuksissa Wilhelm Telliä leikkien ampui toisen vaimonsa Joan Vollmerin hengiltä. The Junky’s Christmas hiljentää koskettavuudellaan. Bill kutsui meidät kotiinsa Kansasiin. Hei, jos nämä ihmiset ovat saaneet kirjoistani jotakin, niin minä kyllä jaksan kirjoittaa heille omistuskirjoitukset. Otetaan psykedelisiä huumeita ja rakastellaan 48 tuntia putkeen. Pari tuntia ennen keikkaa menimme Tiiliholviin syömään. Olimme tietysti Sepin kanssa saattamassa heitä. tarjottiin gay-ikonin viittaa, hän murahti ihailijoidensa hämmästykseksi, että ”meikäläinen ei sitten ole ollut koskaan päivääkään gay”. Seuraavaksi havahduin siihen, että Giorno suuteli minua intohimoisesti suulle ja kuiskutti korvaani: – Tule New Yorkiin. Kurt Cobainin kanssa syntyi ep The ”Priest” They Called Him (1993) ja Hal Willnerin tuottamalla Dead City Radiolla (1990) soittivat muun muassa John Cale ja Sonic Youth. Yllättävä terästyminen Tampereella Bill halusi levätä ennen Yo-talon keikkaa, jossa siis hän ja Giorno lukivat tekstejään. Sinänsä miellyttävällä aterialla äijä huuhteli poroa alas vielä punaviinillä. Voisimme ammuskella hänen aseillaan ja muuta kivaa. Kukaan ei voi säätää todellisuutta. Sen jälkeen hänen oli ollut pakko kirjoittaa joka päivä järkensä säilyttääkseen. Junassa istuimme vastakkain ja teimme haastattelun
Samalla se on hyvä katsaus Ruotsin 1950-luvun jazz- ja viihdemusiikin tasoon. Akustinen ääni ei ole kovin voimakas, mutta sähköisesti vahvistettuna tietenkin muhevampi ja tukevampi. Hän sahasi kitaraan myös soololoven eli cutawayn ja teki uuden kaarevan sivun balsasta. Tämän kirjoituksen pointti ei kuitenkaan ole, että sveduissa on aina kaikki jotenkin paremmin, vaan pikemminkin se, miten paljon iloa voi edelleen tuottaa jonkin uuden uuden artistipersoonallisuuden löytäminen. Skebassa oli sekä normaali- että matalaimpedanssinen ulostulo, jonka ansiosta sen saattoi kytkeä suoraan äänityspöytään. Hän kuului Ruotsin vanhan liiton jazzpelureihin ja teki nauhoituksia Arne Domneruksen, Bengt-Arne Wallinin, Bernt Rosengrenin ja Rune Öfwermanin kaltaisten aikansa huippujen kanssa. Soittimen skaala on täydet 34 tuumaa. E-LIIKE TEKSTI: ESA KULONIEMI AJATTOMAN STAILIA DIGELIUKSEN EMU ONNISTUU usein soittamaan levyn joka minun on aivan pakko ostaa. Kaulan kannan alle lisätyn poikittaisen ”vahvistuspalkin” sekä vanttiruuvien kanssa samassa pitkittäislinjassa kulkevan tukiriman väliin jätetyssä rakosessa näkyy sinne hivutettu 25-senttinen. Kierron estämiseksi (ja mikkien asentamiseksi) Cale repi luutusta koko pohjan irti. Ja ihan hölmistyneenä. (Soittaessa on toki otettava huomioon että tatsin on oltava sähköbassoon verrattu- na kevyempi.) Etuasteessa on myös mainiona lisukkeena sähköinen viritysmittari, jonka soisi yleistyvän kaikissa soittimissa. OKLAHOMAN KUISKAAJA ON POISSA – KITARA JÄI Oheinen kuva paljastaa sätöksen joka pysyy kasassa tukirimoituksella ja kaulan ja peräkappaleen väliin viritetyillä vanttiruuveilla. www.jjcale.com Vastikään edesmennyt J.J. Kansi on vaneria, mikä ei silti kuulu huonolla tavalla soundissa. Tämä CB-100E on kovilla volyymeilla herkkä huminoimaan, mihin jonkun verran auttaa ääniaukkoon asennettava kierronestinkumilätkä. Niin huonoja ne silloin suurimmaksi osaksi olivat. Yleisesti ottaen basso on hämmentävän hyvin viimeistelty, enkä löytänyt siitä muuta ”puutetta”, kuin hieman löysän patterikannen. A-BASSO FENDER CB-100CE Hinta 799,www.roland.fi 16 SOUNDI JOS OLISIN NUORENA SAANUT ensimmäiseksi soittimekseni kiinalaisen ritsan, niin harrastus olisi kai päättynyt melko lyhyeen. Nykyisin on toisin. Kolikolla Cale-vainaa teki viimeisen kaulan kulman (ja samalla kielten korkeuden) hienosäädön. Onpa mukana pari otosta Helsingistäkin – ja vieläpä suomalaisella kompilla (Katzin veljekset ”Häkä” ja Wille, Teuvo Suojärvi sekä Erik Lindström)! Boksi esittelee tyylitajuisen muusikon jonka kyvyt, paitsi instrumentalistina, myös laulajana, kes- tävät vertailun maailman tuon ajan huippujen rinnalla. Ihan sama mistä hän on kotoisin tai milloin hän vaikutti. Viimeksi kävelin Digiksestä ulos Gunnar Siljabloo Nilsonin kolmen cd:n boksi kainalossa. Cale tuunasi itselleen sähkiksen alun perin 50 dollarilla ostamastaan pyöreäaukkoisesta Harmony H162 -akustisesta. Tällä boksilla on mukana monipuolisesti studioäänitteitä sekä livetaltiointeja (muun muassa Tukholman tarunhohtoiselta Nalenilta). Kun Suomessa sodittiin ja kärsittiin pula-ajasta, niin läntisessä naapurimaassa diggailtiin jazzia kybällä. Pelissä on soololovi ja sisäänrakennettu mikrofoni etuasteineen sekä sävysäätöineen. Samalla tavalla kuin aikanaan Jimmy Scottia kuullessa luulin tätäkin laulajaa ensin naiseksi. Ei tarvinnut kuunnella kuin avausraita GUNNAR SILJABLOO NILSON: 1951-1957 (Vax Records CD 1040-1042) Summertime ja se oli menoa. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija. CALE (5.12. Sain vastikään pikku kätösiini Kiinassa tehdyn Fender CB-100CE – sähköakustisen basson, joka on hämmästyttävään halpuuteensa nähden suhteellisen hyvälaatuinen. Kaulan ja tallan väliin oli sijoitettu viisi mikkiä: kaksi Gibsonin matalaohmista humbuckeria, P90-mikki, Telecasterin tallamikki sekä Danelectron niin sanottu ”huulipuikkomalli”. 2013) soitti alkupään klassikkolevyillään rankalla kädellä customoimaansa Harmony-kitaraa. 1938 – 26.7. Levyjä sai helposti ja Charlie Parkerin tai Billie Holidayn kaltaisten legendojen konserttikiertueet olivat arkipäivää. Klarinetisti/laulaja/säveltäjä ”Siljabloo” sai lempinimensä scat-laulutaidoistaan
Kitaroista löytyy aina joku joka on yksinkertaisesti paras kulloinkin meneillään olevaan hommaan. – Esikuviani ovat Hendrix, Peter Green, Grant Green ja Jerry Garcia sekä kitarassa että pedal steelissa. Jos tarvii paljon puhdasta niin otan käyttöön Fender Tweed Bandmasterin. Jotkut styrkkarit alkaa kurnuttaa vasta kun niitä ajaa tarpeeksi. – Latebirds All Stars, jossa soitan steeliä, lämmitteli Neil Youngia Kaisaniemessä ja mä ajattelin että voisin lähtee pariksi vuodeksi Neilin matkaan. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Ykkösenä Albert Järvinen – mulla on Telecasterissa kiinni liimattuna Maijasen Paven lahjoittama Royals-pleku. – Eka ostettu skitta oli Cimar, siitä sitten päästiinkin aika nopeasti Telecasteriin ja siinä on pysytty. Uusin hankintani, Gibson Titan on raivokas laite. – Pedal steel on lähes pääinstrumenttini, tai ainakin treenaan sitä eniten. Myös mun 40-luvun Epiphone on ahkerasti keikoilla, sitä vartenhan 25 INVENTAARIO # MIIKKA PAATELAINEN ne on tehty. MIIKKA PAATELAINEN kuuluu tätä nykyä maamme kitaristien ykkösketjun keskeisiin ja monipuolisimpiin soittajiin. – Pari biisiä jotka pysty vetämään pelkällä ala E:llä oli Sabbathin Electric Funeral ja se toinen oli sitten se maailman tunnetuin riffi. Ja tietenkin moni suomalainen kitaristi koska niitä näki keikalla. di-soundi” eikä mitään modernia kolinaa. Mä soitan vieläkin niitä mielelläni. Ja sitten tietty kaikki muut vehkeet. Vanhan Sho-Bud Pro1-pedal steelini rakensi vuonna 1974 todennäköisesti sama mies, eli David Jackson. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta. Mutta on mulla muutama uusi kitara, kuten edellä mainittu Gretsch joissa asuu paljon uusia biisejä. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Kuvat: James Spectrum 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Kuten 101 prosenttia kollegoistani, olen minäkin skitso soundistani, aina on paranneltavaa. – Gibsonin vahvarit on mulle rakkaita, niitä on neljä käytössä, tärkeimpänä vuoden 1958 GA40. Ne kaksi muuta tärkeää ovat Vikstenin Tommi ja Hakalan Pertsa, joista jälkimmäinen oli edeltäjäni Cool Sheiksissa. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Cimarilla leikittiin Hendrixiä eli kaula poikki. Gretsch on hyvä yleistyökalu. Kaaduttuani jouduin korjaamaan sen josta seurasi yksi ura elämässä, eli vahvarinkorjaus. Vai kenties käsityönä tehty. Mutta vain pariksi. Mutta molemmissa on ”Shouba- – Se tallenne taitaa olla vasta tulossa. Miehen tunnuslause ”life is too short for a bad sound” sinetöi sen että, duunia on tänäkin suvena riittänyt SMG:n, Pepe Deluxen, Dumari & Spugejen, Atletico Kumpulan sekä Kerkko Koskinen Kollektiivin keikoilla. – Vaimon, lapsen ja uuden pedal steelini. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi/ komppi/biisi. – Kyllähän se on myönnettävä, että vanhoissa kitaroissa on jotain selittämätöntä taikaa, joka myös tarttuu soittoon. Kuvassa oleva on uusin käyttösteelini, Jackson Blackjack Custom. Uudessa steelissani on 12 kieltä, vanhassa 10. – Vahvarit huollan ja viritän luonnollisesti itse, kitarat huoltaa Lassi Nurmi, Kitarapajassa vuosikymmeniä toiminut soitinrakentaja. Mä itse en halua teettää kitaroita joidenkin speksien mukaan joita luulen itselleni sopiviksi, helpompaa on ottaa se kitara seinältä ja kokeilla. SOUNDI 17. – Oikeaa asennetta. – Kitaroista eniten on käytössä Gretschin 6120 RHH, Gibson LP Special ja tietenkin Telecaster. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. 8 Vintage vai uusi soitin. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Nykyään se palvelee 12-kielisenä. Helsingin Juhlaviikkojen LOVEkonsertin housebändiin kuulumisen ohella loppukesän muu aika on kulunut pedal steelin kanssa peuhatessa. 4 Miksi juuri nämä? – Mä yritän aina hakea tilannetta jossa vahvarin voi laittaa lujaa, eli mulla on eri tehoisia koneita keikkapaikan mukaan. Efekteistä tärkein on Binson Echorec. Onneksi. Alkupään vahvarikehitys alkoi tietenkin putkiradiosta, sen jälkeen Farfisa 18 ja Yamaha G100 212 jolla mä yritin skeitata koulun juhlasalissa
SOUNDI-HAASTATTELU TEKSTI: TERO ALANKO KUVITUS: VILLE PIRINEN ”Taiteen kautta ei tarvitse sanoa kaikkea.” Radiopuhelimet ei pidä turhaa meteliä itsestään. Ajatus oli yksinker taisesti se, että voisi yrittää tehdä akustista meininkiä. Sen tuloksena syntyi syyskuun lopussa il mestyvä, kokonaan akustinen Ei kenenkään maa albumi, joka ei rajuu dessaan häviä yhtään omapäisen yh tyeen sähköiselle rokkaukselle. Tehtiin Radiopuhelimet rakastaa sinua levyn (2010) jälkeen Levykaup pa Äxissä muutamia mainoskeikko ja ja niitten myötä vahvistui, tai oike astaan aktualisoitui, sellainen idea, joka oli muhinut Tomminäytelmäs tä (2005) asti. Toisaalta hän on myös elämäänsä tyytyväinen kes kiikäinen perheenisä, joka on ol 18 SOUNDI lut haastattelua edeltävänä päivä nä Tukholman Gröna Lundissa ja me nee sitä seuraavana päivänä Linnan mäelle. – Joka tapauksessa edellisen le vyn jälkeen tuli olo, että mitä seu raavaksi. Suomen rajuimman rockbändin ei tarvitse. Kun Äxän keikatkin tuntuivat siltä, että. Jarno Mällinen ja rumpali Jyrki Raatikainen ovat soittaneet yhdessä 30 vuotta sitten perustetusta Kansanturvamusiikkikomissiosta asti. Jonkun on näinä ai koina pakko olla. Toki Jarno Mällisen ja Jyrki Mäen teks teissä on myös paljon muuta, kuten vaikka ihmisen ja luonnon välisen suhteen tutkimista, yhteiskunta analyysia ja kuvauksia keikkaelä mästä. Tomminäytel mässähän oli monia akustisia mu siikkiesityksiä, joista kaksi on täl lä levyllä. Laulaja Jyrki Mäki pyydettiin mukaan, kun KTMK hajosi ja tuli uuden bändin perustamisen aika. Toissa vuonna Jarno Mällinen jul kaisi Kieroonkasvukertomusesikois romaaninsa. Ei ihme, että ahkerasti treenaavan yhtyeen soitto kulkee kuin rasvattu mutta rujo ja helvetin iso kone. – Aika tarkkaan kolme vuotta. Kitaristi Jarno Mällisen mukaan musiikki ei ole sellainen asia, mikä kävisi yli kaiken muun. Oululaisen rockyhtyeen kitaristi, säveltäjä ja toinen sanoittaja Jarno Mällinen (s. Kun Radiopuhelimet aloitti, sen yhteydessä puhuttiin usein hard corepunkista ja The Stoogesista. 1965) on taiteessaan tin kimätön mies. Radiopuhelimet rakastaa sinua levyn (2010) jälkeen viisikko kaipa si sitä kuuluisaa ”jotakin muuta”. Tulkitsen aiheiden ja niiden suorasukaisen käsittely tavan kumpuavan jostain sellaisesta, mikä yleensä tukahdutetaan niin taiteessa kuin arkielämässäkin. Mikä olisi tuoretta. Sille on luvassa seuraa ja ensi vuoden alussa. Parasta Jarno Mällisen mieles tä ovat kuitenkin elokuvat ja – kuten upean Hailuotokappaleen tekstissä sanotaan – ”mökillä kanssasi”. Kirjoittaja ku vailee sitä lehtimaailmaan sijoittu vaksi absurdiksi tarinaksi. Vuosien mittaan musiikkiin imeytyi myös vah va, lopulta tappavaksi yltynyt svengi. Radiopuhelimien pian ilmestyvä Ei kenenkään maa -levy on kokonaan akustinen. Basisti Antti Annunen on kuulunut joukkoon 20 vuotta ja toinen kita risti Ray Katz melkein yhtä kauan. Yh tyeen mieletön metakka herätti kiin nostusta myös ulkomailla. Sitä tehdään muun elämän lomassa. R adiopuhelimien sanoituk set sisältävät viljalti por noa, viinaa ja väkivaltaa. Kuinka kauan sellaisen idea on ollut mielessänne
SOUNDI 19
Tavoitteena oli semmoi nen kova ja kalskahtava soundi. Miksi ne jäivät. Käytiin siellä 1992 ja 1994, jolloin yleisömäärä oli tuplaan tunut. Ajattelitteko koskaan yrittää englanniksi laulamista. Tuntuiko se ymmärrettävältä vai oliko se vain etelän toimittajien keksimä termi. – Treenivaihekin oli aika pitkä ja perusteellinen. Ilmei sesti muillakaan ei siis ollut sen suu rempaa intressiä siihen suuntaan. Välillä on tuntunut, että tämä on parasta musiikkia, mitä on ikinä tehty. Ovatko tietyt artistit tai tietynlainen musiikki vaikuttaneet levyn syntyyn. – Aluksi ei mitenkään. Enkä näe minkäänlaista suoraa yhteyttä mei dän musiikin ja pohjoisuuden välillä. Ja jos asia on omasta mielestä yhdentekevä, niin harvoin sitä ryhtyy tekemään. Me äänitet tiin ensin Mattilan Rikun kanssa neljä päivää pohjia, kuten muidenkin levy jen kanssa. En sitä termiä miten kään karsastanut, mutta ei sille ni putukselle ollut tarvettakaan. Esimerkik si EteläSaksassa lähellä Sveitsin ra jaa oli sellainen pikkukaupunki kuin Schopfheim. Vaikka on han sitä nimibiisillä, jossa Katz teki riffiin säksättävän komppikuvion. – Etenkin KeskiEuroopassa oli aika kiihkeitäkin faneja. Ainakaan sen enemmän kuin muuallakaan. Ei niitä varten, jotka torjuvat sen jostain syystä. – Olihan se muutto ankeaa. – Näistä levyistä on tullut itsel le sellainen vakaumus, että musiikin rajuus ja voima eivät riipu volyymis ta eivätkä soundista. – Joku sosiologi saattaisi näh kuva: Tomi Palsa SOUNDI-HAASTATTELU koetettaisiin. Me on aina tehty tätä niitä varten, jotka saavat tästä jotakin. Ihmetteli vaan, että miksi kaikki tun tuu niin hankalalta ja mikään ei kiin nosta. Jopa plektran väärä asento kuuluu eikä huku mihinkään pörinään. Olit silloin yhdeksänvuotias. – Minulla ei ole oikeastaan mitään vahvaa paikallisidentiteettiä. Viime ai koina ei ole yritettykään. En ainakaan isompina annoksina. Se kui tenkin välillä harmittaa, että meidän treeneissä tämä sosiaalinen puo li jää pakostakin vähille, koska pitää keskittyä siihen saatanan treenaa miseen. Se tarkoitti, että piti käyttää rämpsähtävämpiä sointuja, että levylle tulisi kunnon räminää ja kiihkoa. Siinä on minun näh däkseni suurin yhteneväisyys. 20 SOUNDI dä toiminnan hyvin samantyyppise nä miesporukan toimintana. Radiopu helimet oli nousukiidossa siellä! – Mitään ei ole kuitenkaan suljet tu pois. Miten tämän levyn teko erosi sähköisten rocklevyjen teosta. Kuinka kauan koit itsesi ulkopuoliseksi Oulussa. – Olihan se jollain tavalla päälle liimatun tuntuinen idea. Se eka kou luvuosi oli vaikea. Että markki noidaan itseä sillä tavalla, että teh däänpä tämä juttu helpoksi joillekin vaikka kielivalinnalla. – Jokaisella on niin vahvat muun elämän intressit. Niitä on tullut diggailtua hullun lailla. Ehkä joskus vielä lähdetään kauemmaskin. – Tämä EtuTöölöhän on minun varhaislapsuuteni ympäristöä. Musiik. Vai koetko yhä. Silloin sitä ei tajunnut. Aloin puhua Ou lun murretta ja hengailin luontevasti luokkakaverien kanssa. Radiopuhelimet herätti kiinnostusta ulkomailla 1980-luvun lopusta asti. – Dead Allison oli neljäs äänekäs oululainen bändi ja saattoi siinä oli pari muutakin. Par haat kaverit piti jättää tuosta vaan siinä iässä, kun ne olivat hyvin tär keitä. Tai jopa triplaantunut. Sitten me muutettiin Käpylään. – Siinä oli silloin sen verran pe rää, että oli kolme kovaäänistä bän diä – me, Electric Blue Peggy Sue And The Revolutionions From Mars ja FaffBey –, jotka treenasivat samas sa treenikämpässä ja olivat samaa tuttavapiiriä. – Meillä tulee enempi hiki. Enem män karsastan puhetta pohjoisesta ankaruudesta, kun Oulu on maantie teellisesti aivan keskellä Suomea. Sisäinen ääni on tietenkin tulosta kaikesta ulkoisesta, mutta asuinpaikka on siinä pieni osanen. Eli sosiologisena il miönä siinä ”Oulusoundissa” oli si teeksi totta. Tavoitteena on ollut aina, että sen tuloksena val mistuu jotain. Millaisia muistoja sinulla on muutosta. Toki tunnen olevani enemmän oululainen kuin helsinkiläinen. – Menin neljännelle luokalle Ou luun ja viidennellä luokalla sulau duin porukkaan. Musii killiset lähtökohdat oli kuitenkin ai ka erilaiset. En pidä tästä muuten. Hyste rian merkkejä oli ilmassa. Syksyllä 2010 ruvet tiin treenaaman näitä uusia biisejä, jotka on nimenomaan tehty akustisil la kitaroilla esitettäviksi. Semmoinen funk nypytys piti jättää pois. Sen lisäksi meillä on aina ollut joku ta voite tässä hommassa. Ne ovat kasvaneet niin suureksi, että ei tuntunut löy tyvän niin pitkää yhteistä aikaa kuin tällaiset kiertueet vaativat. – En tunne enää. – Mulla on toistakymmentä vuot ta ollut vahva amerikkalaisen perin nemusiikin harrastus. – Toisaalta en jaksa myöskään ou lulaisuus tai pohjoisuushehkutuk sia. Asuin täällä kuusivuotiaaksi asti. Tai niiden mystifiointia. – Jälkiäänityksissä tuli esiin se, että kuinka paljon vaikeampaa akus tinen soitto on, koska kaikki kuu luu selvemmin. Että se saat taa jopa tulla akustisessa kamas sa vahvemmin esiin kuin sähköisesti vahvistetussa, koska se soundi tulee enempi iholle. Olen vasta aikuisena tajunnut, että ensimmäisenä kesänä muuton jälkeen Oulussa olin oikeasti masen tunut kakara. Sel lainen, että levy tuntuisi pienessä ki visessä huoneessa äänitetyltä. 1980-luvun lopussa musiikkilehdissä puhuttiin ”rajusta Oulu-soundista”. Aivan erityisesti on vaikutta nut Blind Willie Johnsonin Complete Recordings, joka on kaikkien aikojen ykkössuosikkejani. Se kuitenkin jäi siihen. – Pariin kertaan keskusteltiin sii tä, että jos joku kääntäisi lauluja ja kuva: Soundin arkisto ”Koko homma lähti ajatuksesta, että ei ollut tarpeen jäljitellä ketään muuta.” kuva: Soundin arkisto tämähän toimii aika hyvin ja että sii hen akustiseen rämpyttämiseenkin saa aika suuren raivon, niin päätet tiin tehdä tämmöinen levy. Jotenkin sitä ajatteli, että yksi lysti. Ei siinä ehdi vaihtaa kuulu misia eikä jutella muuta kuin jotain nonsensea ja disinformaatiota. Tässä projektissa ha lutaankin mennä takaisin alkulähteil le, missä akustinen musiikki oli ainoa vaihtoehto, kun sähköisiä soittimia ja vahvistimia ei vielä ollut olemas sakaan ja musiikin voima piti saada perille hakkaamalla ja huutamalla mahdollisimman kovaa. – Se on semmoinen asia, mitä ai nakaan minä en ole jälkikäteen vai vautunut ajattelemaan. Sen takia jälkiäänitykset olivat paljon perusteellisemmat kuin sähköisillä levyillä. Tietenkin on tärkeä yrittää tavoittaa mahdollisim man suuri joukko ihmisiä, mutta se pitää tapahtua omilla ehdoilla. Muutit Ouluun vuonna 1974. Helsinki soveltuu nykyisin lähinnä turismikohteeksi. – Enemmän musiikki on lähtöisin sisäisestä äänestä, joka käskee teke mään niin. Muun muassa John Peel ja Jello Biafra olivat yhtyeestä tohkeissaan. Sanotaan kuitenkin niin, että elämä on täysipainoista il man ulkomaankiertueitakin. Muistaakseni Jäämeri levyn (1992) aikoihin ainakin siitä pu huttiin. Onko ahkerasti treenaava Radiopuhelimet samalla tavalla poikakerho kuin vaikka vuodesta toiseen sunnuntai-iltaisin pelaava potkupalloporukka. Miten niiden toiminta eroaa toisistaan. Tai lössiin, kuten Oulussa sanottiin. Deltabluesia ja muuta akustista bluesia, Alan Lomaxin kenttääänityksiä ja tällais ta. 1990-luvulla teitte useita kiertueita ulkomailla, etenkin Keski-Euroopassa
– Olin toista kirjaa kirjoittaessani kahdeksan kuukautta vuorotteluvapaalla. Että ei tarvitse rajoittaa itseään mihinkään ennalta määrättyyn ilmaisuun. Se on vielä vähemmän realistinen esitys kuin tämä ensimmäinen kirja. Että ei minulla ole mitään tärkeää sanottavaa. – Joka tapauksessa olen ajatellut, että olisi mukava kokeilla taas jotain teatterihommaa. Nyt omien lapsien kanssa juhlahetkiä ovat semmoiset, että katsotaan jotain Chaplinin Poikaa tai Hitchcockin Vaarallista romanssia ja tytär sanoo: ”Se oli hyvä elokuva.” Siinä perinne välittyy eteenpäin ja tuntee suurta yhteenkuuluvuutta. Kirjassa on joitain yhtäläisyyksiä Ouluun, mutta yritin myös laittaa siihen niin paljon eroja, että lukija tajuaisi sen sijoittuvan rinnakkaiseen taiteelliseen todellisuuteen. Ei sijoitu. Jos ei oteta huomioon, että teininä KTMKkeikalla Rovaniemellä sammuin 15 minuuttia ennen keikan alkua vessaan nuorisotalossa nimeltä Tommi. Onneksi ei tehty sitä tekstiä. Kieroonkasvukertomuksen Tommi katselee paljon elokuvia – usein vanhempiensa kanssa. Häneltä tuli vuosien mittaan paljon tekstejä ehdolle. Ehkä siksi ne herättävät kokonaisvaltaisemman kokemuksen. Hän siis tuli hulluksi ja Kalevala jäi siihen. Itse asiassa tekstittäjiä on ollut enemmänkin. – Tietenkin välillä. Miten kirja sai alkunsa. – Mäellä tekstitystyyli muuttui juuri Oulu on kaupungin nimi -levyn kohdalla niin, että se rupesi kirjoittamaan tekstejä treeneissä suoraan niihin biiseihin. Se on ollut meille tärkeätä KTMK:stä saakka. Pidätkö Radiopuhelimia yhteiskunnallisena yhtyeenä tai jopa yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. – Tämän jälkeen ei ole ollut siitä puhetta. On pari kertaa ärsyttänyt, kun on tullut vastaan kommentteja, että tämähän sijoittuu 70-luvun Ouluun. – Muinaisen Hygienia ja moraali -kappaleen muuten tekstitti eräs silloinen kaverimme. Raatikainen teki aikoinaan melko säännöllisesti ja sitten on näitä ulkopuolisia. – Mitään ei suljeta pois ohjelmallisesti. Sekin pyöri pitkään mielessä, että mitä siitä ja millä tavalla. Sitten kaikki loksahti paikalleen, kun totesin, että mitäpä sitä hienostelemaan. Uudella levylläkin on kaksi tekstiä, jotka ovat Tommi-näytelmän peruja. Oli tärkeä muinoin havaita, että näinkin voi tehdä. – Koko homma lähti ajatuksesta, että ei ollut tarpeen jäljitellä ketään muuta. Ei siinä mitään varsinaisia ristiriitoja ole ollut. Vaikka hän on itse puhunut aiheesta julkisuudessa ummet ja lammet, tuntuu hölmöltä, että minä puhuisin siitä enempää. Siitä voisi sanoa kliseisesti, että se oli elämäni parasta aikaa. Onko Radiopuhelimet- ja Tommi-näytelmille (20000 ja 2005) suunniteltu jatkoa. – Tommi-näytelmä tarjosi tavallaan valmiin näkökulman tai alustan. Tämä akustinen hommakin lähti ajatuksesta, että näinkin voi tehdä. Sittemmin sama kaveri kilahti jyrkän linjan halla-aholaiseksi. Niitä asioita käsitellään, jotka tärkeiltä tuntuvat. – Jos pitäisi pistää järjestykseen, niin niinhän se taitaisi olla. Taiteen kautta ei tarvitse sanoa kaikkea. Siitä tuli sellainen fiilis, että pitää ruveta itsekin vähän ahkerammaksi. Tekijän kannalta niillä voi olla oikeaakin merkitystä, että toteuttaako tunteitaan ja pyrkimyksiään aidosti ja rehellisesti. Kirjoitella neljä viisi tuntia päivässä sellaisella intensiteetillä ja ahkeruudella, ettei palkkatöissä koskaan. Vuoden, parin välein kokeilin kaunokirjallisuuden kirjoittamista ja vähintään puolen tunnin päästä totesin, että tämähän on silkkaa paskaa. ”En näe minkäänlaista suoraa yhteyttä meidän musiikin ja pohjoisuuden välillä.” Ei Tommin toistuvuudessa silti sen suurempaa kaikupohjaa ole. – Jokaisella on omat fiksaationsa. – Kaksi tekstittäjää ei ole tuottanut ongelmia, vaan korkeintaan hedelmällistä kilpailuhenkeä. Radiopuhelimet on tehnyt kaksi musiikkinäytelmää teatteriohjaaja Juha Hurmeen kanssa. Onko se koskaan tuottanut hankaluuksia. Ne ovat järjettömän suuri intohimo itselleni. Ne ovat osaksi todellisista elokuvista, mutta niissä on lisäiltyjä juttuja, jotka vierottavat ne reaalitodellisuudesta. elokuuta, Ravintola KuuKuu, Helsinki SOUNDI 21. Meidän näkökulma sulkee sisäänsä kaiken muunkin mikrokosmoksesta makrokosmokseen. Kun palasin vappuna töihin, tuli yllättävä tyhjänpäiväisyyden tunne: ”Voi vittu, taas näitä reaalimaailman tyhjänpäiväisiä uutisia.” Ne eivät tuntuneet yhtään tarpeellisilta. Kolumneissa olen joskus musiikista sauhunnut, kuva: Soundin arkisto ki ei ole sellainen asia, mikä kävisi yli kaiken muun. Myös Kieroonkasvukertomus-romaanisi (2011) päähahmo on Tommi. Toinen romaanisi ilmestyy ensi vuoden alussa. Jonkun verran muusikkohaastatteluja olen tehnyt. – Se sijoittuu lehtimaailmaan, mutta se on vielä jonkin verran absurdimpi. mutta enimmäkseen elokuvista kuitenkin. – Elokuvaesimerkit eivät sijoitu reaalitodellisuuteen, vaan johonkin rinnakkaistodellisuuteen. Kiistän sen jyrkästi ja nopeasti. Sen jälkeisillä levyilläkin suuri osa teksteistä on ollut Mäen kirjoittamia. – Eikä kirja myöskään ole omaelämäkerrallinen. Hyvissä väleissä toki olemme edelleen ja oli helpottavaa, kun Hurme siitä toipui. Tehtiin vaan omaa juttua. Kuinka paljon hahmossa on itseäsi. Elokuvat herättävät valtavia tunteita. – Tommi-näytelmä jäi kuitenkin sillä lailla kytemään, että voisiko sen pohjalta kenties lähteä jotain kehittymään. Musiikki on aina ollut kaveripiirissä tärkeä asia ja suuri yhdistävä tekijä. Siitä nähdäkseni Radiopuhelimissa on kyse. Samalla kuitenkin elättelin haavetta, että saisi kirjan tehtyä. Tavallaan elokuvadiggailuni menee ihmissuhteiden tasolle. Joskus 90-luvun lopulla tuli muun muassa sellainen kuin Alavilla mailla allahvaara. Tommin pornolehdet on ystävältämme Jarno Vallilta ja Kilju on näyttelijä Pasi Lappalaiselta. 1. Mistä siinä on kyse. Sekin enimmäkseen oman pään sisäistä. – Hyvin harvoin. Radiopuhelimissa on kaksi tekstittäjää – sinä ja Jyrki Mäki. – Ei. Olet sanonut, että elokuva on sinulle tärkeämpi taidemuoto kuin musiikki. Kyllähän se harmittaa, jos ihmiset eivät tajua, mitä me ajamme takaa. Ja tietenkin elämässä on myös paljon sellaisia tärkeitä asioita, joita ei Radiopuhelimien teksteissä käsitellä. Kun mennään vielä kauemmas, niin elokuvien katsominen isän kanssa oli suuri yhdistävä tekijä. Näyttäisi aika pahalta nykyään. Ei kuitenkaan sillä tavalla kuin vaikka yhteiskunnallinen kirjallisuus kuvaa yhteiskunnan ongelmia eikä oikeastaan mitään muuta. Olet päivätöissä toimittajana Kaleva-sanomalehdessä. – Meillä oli Hurmeen kanssa suunnitteilla Kalevala. Nekin ovat usein menneet sellaisille palstoille, joissa itse musiikista puhutaan vain vähän. Siitä seurasi, että se kirjoitti sen levyn tekstit Hailuotobiisiä lukuun ottamatta kokonaan. Että tehdään mitä lystätään ja luodaan omat arvomittarit. Ja mahdolliset kapeakatseiset reaktiot siihen ärsyttävät jo valmiiksi. Vaikka se on tärkeä osa elämää, sitä tehdään muiden asioiden lomassa. – Tämän sosiaalisen puolen lisäksi on tietenkin asian yksityinen puoli. Ihan hauskaa, mutta vähän arveluttavaa huumoria. Harvoin esimerkiksi teemme biisejä läheisistä ihmisistä, vaikka onhan meillä Hailuoto ja Minä rakastan sinua. – Kuulijalle aitous ja rehellisyys ovat täysin tulkinnanvaraisia. Pari alustavaa kokousta pidettiin ja pikkuisen Hurmeen antamia tehtäviä kirjoiteltiin, mutta sitten se kariutui tähän asiaan, mistä Hurme on tehnyt kirjankin. – Olin pitkään haaveillut, että tekisin jotain kaunokirjallista. – Sama pätee koko kirjaan. Niinhän toki tekee musiikkikin, mutta elokuvissa on myös käsitteellisempi puoli vahvasti mukana. Kirjoitatko työksesi musiikista. Ihmeteltiin, että mistä tässä on kyse. Eikä siinä ole Tommia. Mutta kuulijaa koskettavaan tulokseen voi päästä myös valehtelemalla. Siksi siinä sanotaan, että ”Lappalainen oksentaa”. Toisaalta toimittajan hommissa on onneksi saanut purettua kaunokirjallista kunnianhimoa lehtijuttuihin – pakinoihin, kolumneihin ja vapaamuotoisiin outousjuttuihin. Että mullahan on tavallaan oma lehtityössä syntynyt kirjoitustyyli valmiina
Tätä on suomalaisuus, tätä on todellisuus. – Toisaalta sitten kun se lähti, tavaraa tulikin niin paljon, että piti julkaista myös Marraskuun lauluja II. Mutta se ei merkitse, että bändi olisi luopunut rankkuudestaan. Ei se ole sentään nyrkkisääntö, mutta periaatteessa pitää tehdä yksi levyllinen kappaleita ennen kuin valmiita biisejä alkaa syntyä. Jos soitetaan kitaravetoista rockia, sitä täytyy löytyä koko rahan edestä. Kaarle myöntää, että aina ei ole ollut näin helppoa. Toiset pitävät päiväkirjaa, mutta lauluntekijä pystyy muistamaan biisien kautta, millaista elämä on ollut kappaleiden kirjoittamisen aikaan. Okei, kitaraa kuullaan nyt ehkä vähemmän kuin ennen, mutta se on tuotu enemmän suoraan kasvojen eteen. Nyt oli parempi happi, ja se tarttui kappaleisiinkin. Kaarle huomauttaa, että tämä on hyvä paikka bongata paikallisia sekakäyttäjiä. Vaikka on maanantai ja kello vasta puolenpäivän kieppeillä, ohi horjuu säännöllisin väliajoin sekavasti tiuskahtelevia aggressiivisia karjuja. Jostain syystä olo on kuin Viikatteen lauluissa. Tajuaa, miksi uusi Viikate-albumi alkaa laululla Minä kuorsaan verta. Pitää ottaa niin sanotusti löysät pois.. Edellistä Petäjäveräjät-albumia (2012) tehtäessä ajatukset olivat muualla, kaislikossa oli syvempi vesi kuin normaalisti. SYKSYN LAPSI Kaarle Viikate istuu lahtelaisen Rooster Pubin terassilla ja katselee ohikulkijoita. Tuolla on rautatieasema ja tuolla putka, tätä kautta laahustavat alan miehet. – Petäjäveräjät oli tosiaan vaikea levy, ja samoin Marraskuun lauluja (2007) tehdessä piti päätä hakata pitkään seinään ennen kuin musiikki lähti kulkemaan, Kaarle sanoo. issa Onhan no a iss sanoituks upilke tietty koiv sa as silmäkulm K kuva: Timo Isoaho teksti: JUHO JUNTUNEN 22 SOUNDI aarle kuvailee Viikatteen kymmenettä albumia Kymijoen lautturit sanalla raikas. Kymijoen lautturit syntyi varsin vaivattomasti kevään mittaan Hollolassa ja Lappeenrannassa
Raha vaikuttaa siinä mielessä, että ihmiselle on näihin elinvuosiin mennessä kertynyt joitain velvoitteita, ja kaikilla muilla paitsi minulla on myös oikeat työt. – Tietenkin muualle menemistä hillitsee, että meillä on Suomessa paremmat keikkapalkkiot kuin jossain pikku klubissa maailmalla. Mielenkiintoisempaa olisi nähdä, miten muut kulttuurit mieltää meidän musiikin. Ja kun rockissa yleensä mennään musiikki edellä, olen aina miksauksessa hyvinkin vaativa, että sanoista pitää saada selvä. Nyt on ollut mielessä, että pyytäisin hommaan yhtä kaveriani, joka on ammatiltaan kääntäjä. Aletaan nyt englannista, turha niitä on tässä vaiheessa lähteä kääntämään saksaksi tai venäjäksi. Pommit ja tanssitytöt saa odottaa seuraavia kiertueita. Kyllä tämä perustuu siihen, että keikoilla ollaan innoissaan ja musiikki on pääosassa. Onneksi keikoilla löytyy kuva: Timo Isoaho Tanssi ty kyllä h töt olisi y olihan vä lisä, s e iha ajaton ta Top n Agent in ja s aikana in kin! yhä soittamisen riemu, eikä tätä rahan takia tehdäkään. – Kun Viikate saa ulkomailtakin palautetta tasaisen harvakseltaan, olisi kiva että teksteistä löytyisi jostain myös englanninkieliset käännökset. Tekstien osuus on Kaarlelle aina vain tärkeämpi. – Sinänsä ulkomaat kiinnostaisivat älyttömästi, eikä idea ole se, että pääsisi ajamaan limusiinilla, missä joku hampaaton helena on jalkatilassa kontallaan. Kaarle myöntää, että maailmalle lähteminen vaatisi tavallaan alkuaikoihin palaamista, pitäisi tunkea jätkät pakettiautoon ja lähteä ryynäämään. Suomesta on tietynlaiset stereotypiat, ja ainakin itselle on tullut vastaan, että myös suomalaisten mielissä me edustetaan tiettyä kotimaista stereotypiaa. Toisaalta Venäjältä tulee aika paljon palautetta ja kirjoitin venäjän itsekin yo-kirjoituksissa, mutta ehkä odotellaan sen asian kanssa. Mies sanookin, että etenkin kotimaisten suosikkien kohdalla tekstit ovat jopa musiikkia tärkeämmässä roolissa. – Kyllähän sitä haluaa samaan tyyliin vääntää näitä omiakin tekemisiä. Viikate on soittanut lähes vuosittain Eestissä ja kerran Pietarissa, mutta muuten sitä ei ole nähty ulkomailla. SitSOUNDI 23. No tanssitytöt olisi kyllä hyvä lisä, olihan se ihan ajatonta Topin ja Agentsin aikanakin! Koivupilke silmäkulmassa Kaarle Viikatteella on ollut kuluneena kesänä aikaa lötköillä mökilläkin, sillä Viikatteen kesä on ollut harvinaisen maltillinen. Niiden eteen on nähty vaivaa. – Toisaalta uuden levyn viimeistelyssä meni aikaa, masterointi oli vasta juhannuksen jälkeen. Olen nähnyt joitain käännösyritelmiä, mutta en ole oikein osannut allekirjoittaa niitä
Viikate voisi ottaa kappaleen omaan ohjelmistoon helpostikin.. Mutta jos jollakulla alkaa olla naama norsunnahalla, sitten pitää nostaa kissa pöydälle ja yleensä ongelmista on kyllä selvitty. Mulla on sellainen muistikuva, että silloin me oltiin tosi kovassa vedossa V-yhtyeen mittakaavassa. Se on vain katsomuskanta elämään. Meillä ei ole koskaan ollut äänekästä riitelyä. Ja tekemällä tekeminen paistaa helposti läpi. Samuli Putro: ARKTISEEN LIMBOON – Laulu on täydellisen kuulas ja kertosäkeen ujeltava kitara on yksinkertaisesti kaunis. 2. Type O Negative: WOLF MOON – Wolf Moon on ihan suvereeni omalla osastollaan! 3. Ja kyllähän Viikatteeseen ja Kotiteollisuuteen yhdistetty alkoholia suosiva leima kerää sekin tietynlaista porukkaa keikoille. Kun Viikate oli levyttämässä Kymijoen lauttureita, oli Kaarle jo tiputtamassa Tuonen lehtolapset -biisiä pois levyltä, mutta sitten se yskähtikin käyntiin treenitilanteessa ja kaikki olivat innoissaan siitä. – Siitä tulee se Irwin-aspekti, Kaarle myöntää. Kun me oltiin Pioneeri Rockissa Korialla, me soitettiin viimeisenä perjantai-iltana. Tapio Rautavaara: OLKOON NÄIN Concrete Blonde: TOMORROW WENDY – ”Kun mielessäni kuljen muiston hämärään, niin toiveistani parhaat rauenneiksi nään...” Helvetillisellä platekaiulla ja Rautavaaran lopunajan äänellä, ja taustalla soittaa vielä jousiorkesteri. – Nyt festarit on jääneet vähemmälle. Kenenkään asunto ei ole mennyt korttiringissä, ainakaan vielä. Tietenkin aiheesta tulee joskus mainittua, ihan siitä syystä että välillä viihtyy vii- KAARLE VIIKATE & SYNKISTELYLAULUJEN TOP-5 1. – Ei se ole sitä, että nyt pitää tehdä seuraava Viikate-levy, katsotaanpa tässä ekana Kahdeksan surmanluotia -elokuva ja ruvetaan sitten kirjoittelemaan. Vetää hiljaiseksi! – Mitähän siinä lauletaan, jotain että ”Hey hey goodbye, tomorrow Wendy’s going to die”. Silloin tämä pappatunturi yskähti taas todella käyntiin. Yhteen aikaan meidän keikoilla saattoi nähdä jopa natsitervehdyksiä. Mitä te teette keikkabussissa. Jotenkin se osui… Olen itse asiassa tehnyt siihen suomenkielisen käännöksen. Ehkä voisin olla monipuolisempi tekstintekijä, mutta nämä sanoitukset tulee niin luonnostaan, eikä lopputulosta tarvitse hakea kauheasti. Oikeassa mielentilassa se itkettää. Nyt on menty Pasila- tai South Park -meiningillä tai sitten katsellaan elokuvia. – Kyllähän meitä pidetään synkkänä bändinä, ja vaikka välillä ollaan periaatteessa iloisellakin mielellä, kappaleet etenee silti mollissa. Teksti siinä on perinteistä tarinankerrontaa ja siinä on oikea draaman kaari. Mutta ei, meininki oli aivan hulvaton, vaikka vetoaika oli puolen yön jälkeen. Uusi Tarantino ja Bond on nähty. Vaikka ei ole niin sanotusti jaettu parhaita kortteja, se ei estä silti laittamasta all in, eli ote- taan homma haltuun niillä eväillä mitä on saatu. Viimeksi pistettiin pystyyn korttirinki. Joskus olen yrittänyt sitäkin, mutta sitten nämä pontikankeittotoilailut rupeaa vain naurattamaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että oikeasti oltaisiin etsimässä sitä ensimmäistä terävää reunaa, mihin ranteen voi satuttaa. Siitä tuli riittävän yksinkertainen, ja itse asiassa koko kappale kiteyttää Viikate-toiminnassa jotakin, mitä olen aina hakenut takaa. 24 SOUNDI kuvat: Timo Isoaho ten kun kesän keikat alkoivat kunnolla sen jälkeen, se nytkähti sellaiselle tasolle, että itselle tuli mieleen kesä 2010. Vaikka nyt ei puhuta mistään täydestä arkielämän todellisuudesta, mitä esimerkiksi Gösta Sundqvist tai Putron Samuli ovat viljelleet, kyllä tämä on maanläheisempää kuin sellainen yltiöromanttinen kohtalokkuus, mitä saattaa löytyä esimerkiksi tunnelmametallista. Musiikissa on yleensä pari kolme sapluunaa, millä perusrunko lähtee rakentumaan, ja kyllä tekstikin lähtee aika pitkälle samalta pohjalta. 4. No, hieman pliisulla meiningillähän se sujui kun kaikki oli persauki, joten me vaan ostettiin puntti tulitikkuja ja annettiin aski jokaiselle. Samaten kävi Kuningas Kaiholle. Vastaavia ongelmia on varmasti myös Kotiteollisuudella, jonka suomalaisuuden voi helposti tulkita vää- rin. 5. Tajusi, että tämä on hienointa mitä voi olla. Valkoista roskaväkeä Viikatteen musiikissa ammennetaan suomalaisista perusasioista, mutta Kaarle kiistää että kyseessä olisi Irwinin hengessä elävä punaniskaorkesteri. – Kun levy on juuri valmistunut, on vaikea sanoa omia lempibiisejä, mutta Tervaskannon tekstistä olen iloinen. – Siellä puhutaan musiikista ja ruuasta. Ja jos asiat jää nysväämään poskien väliin, ne alkaa hiertää. Myös Myrkynvihreä toimii, ja ehkä se menee vähän samoilla teemoillakin. Tarinat on oikeastaan sellaisia asioita, mitä itse laittaa merkille kun ihmettelee ympäristöään. Erikoista hommaa! Tai päteekö tähän taas se sama juttu kuin moneen muuhunkin: luetaan vain ne rivit, jotka sopii omaan katsantokantaan, ja kokonaiskuva jää vähän epäselväksi. Siellä olisi saman tien kaikenlaiset halla-ahot ja vastaava väki naama punaisena. – On outoa, mihin kaikkeen meitä yhdistetään. – Toisaalta huhut meidän alkoholin käytöstä ei ole täysin tuulesta temmattuja. Esa Pulliainen C-Combo: LAAKSON RUUSU – Siinä kitara viiltää kuin kirurginveitsi, se avaa ihan mitä tahansa tarvitsee avata. Lopuksi katsottiin kenellä on eniten tikkuja ja sitten päätettiin, mitä voittaja saa. Soitettiin paljon keikkoja ja se myös kuului. Tai jos on hyvä meininki, sitten myhäillään. – Onhan noissa sanoituksissa tietty koivupilke silmäkulmassa. Se on vähän sellainen Kouvolan kirous, että suora tunteiden näyttäminen on jäänyt pois. Topi Sorsakoskella ja Agentsilla oli aikanaan taustalakanana Suomen lippu, mutta tänä päivänä ei mitään mahista, että kukaan voisi tehdä saman tempun. Michael Monroe oli ennen meitä lavalla ja sitten oli meidän vuoro. Sitä mietti, että näinköhän koko lössi lähtee pois Monroen jälkeen. – Ei me tapella keikkareissuilla, mutta treeneissä esiintyy ehkä jonkinlaista kyräilyä. Aina ei säveltäjäkään tiedä, miten biisi alkaa toimia bändin otteessa
Kaarle on silloin tällöin kertonut pohtivansa soololevyn tekemistä, ja mies myöntää että viime aikoina oma instrumentaalilevy onkin ollut mietinnässä. yhdistetä aan Yhteen aik illa eiko meidän k hdä saattoi nä i jopa nats ksiä tervehdy Tuopillinen puheaikaa Kaarle Viikate on helppo tunnistaa kaupungilla, mutta miehellä ei ole sen suhteen ongelmia. Kaarle myöntää tarkkailevansa elokuvia katsoessaan, miten niiden musiikit toimivat, ja kyllähän Tarantinon elokuviin onnistutaan poimimaan hyviä kappaleita. Jos tekisin nyt instrumentaalin, eihän se olisi rautalankaa vaan se noudattelisi selkeästi näiden levytettyjen Viikatteen instrumentaalikappaleiden linjoja. Ja jos istuu kavereiden kanssa baarissa ja joku tyyppi tulee ja yrittää ostaa tuopillisen puheaikaa, osaa jo sanoa, että sori mutta mulla on jo tässä olut, siirrypä muualle. Ja kyllä tuo meidän Ari on myös kehittynyt. Kyllä omat laulut haluaa sittenkin Viikatteelle. – Mutta jos puhutaan biisien kirjoittamisesta muille, se ei oikein tunnu luonnistuvan minulla. Ei minua tuollaiset rassaile. Meillä alkoholi on edelleen ihan silkkaa oheistoimintaa, ja ei ole kauhean montaa keikkaa, joissa oltaisiin astuttu niin sanotusti viivan yli. Niillähän oli aikanaan aika tanakoiden mehumiesten maine, ja ne tyypit puhuivatkin joskus, että se alkaa jo vähän vituttaa. Se on kuitenkin ihan oma maailmansa, en tiedä mikä siinä viehättää. – Toisaalta kyllähän meidän biiseistä voisi tehdä uusia sovituksia. Instrumentaalimusiikissa tarina pitää kertoa paljon vähemmillä sanoilla kuin lauletussa musiikissa. Esimerkkinä vaikkapa Kouvolan instrumentaalibändi Mutants. Kun meillä oli mietinnässä Hautajaissydän-kappale, oli selvää, että se ei sovi Kuu kaakon yllä -albumikokonaisuuteen. – Eipä oikeastaan. Seppo Alvari eli Niskalaukauksen rumpali Pohjalaisen Seppo on myös levyttänyt muutamia, hänellähän on ollut iskelmä/ kantri/bluegrass –meininki meneillään jo muutaman levyn verran. Tähän orkesteriin ei oikein saa poikabändi-tyylistä seksisymbolileimaa, joten tässä ollaan terveellä pohjalla. Toki keikoilla käy niitäkin, jotka tarkkailevat Kaarlen tapaa soittaa kitaraa. En laittaisi yhtään vastaan, jos kuka tahansa vanhan liiton iskelmäkonkaritar ottaisi jotain meiltä ohjelmistoonsa, se olisi ihan passelia. Toisaalta olen kuullut, että Tangomarkkinoilla menestyneellä Suvi Karjulalla on meidän Öljyvärejä-kappale tanssisetissään. – Lahdessa saa olla ihan rauhassa. Ja ylipäätään keikkareissuilla on mukava kuulla ihmisten mielipiteitä aiheesta kuin aiheesta. En ole kuullut versiota, mutta mielenkiinnolla odotan kyllä. Onhan mies oikeasti luonut oman tyylinsä, joka on hankkinut jo jäljittelijöitä. Onko pöytälaatikossasi ylijääneitä biisejä, jotka eivät vain sovi Viikatteen linjaan. – No, nyt kun oikein aloin miettiä tätä asiaa, on myönnettävä, että saatana en mä sylje mihinkään mukeihin. Kyllähän uuden levyn biisissä Pakkasapostolit on selviä viitteitä alkoholiin. Kyllä meidän teksteissäkin sitä aihetta sivutaan, ja niistä aiheistahan sitä kirjoittaa, mitkä omassa elämässä on läsnä. Mukana olisi rähinää ja sitten taas tunnelmointia. Palaute onkin yleensä musiikkipitoista. Se on aika yksinkertaista. Pitäisi olla sitten niin paljon lahjakkaampi tyyppi, että osaisi varioida. Niinpä me päätettiin tehdä se singlekäyttöön. Jos viikonloppuisin miettii baariin lähtemistä ja alkaa ahdistaa, sitten ei mene ulos. Sitä on tullut kuunneltua usein ja siitä se lähti eteenpäin. Jani & Jetsetters on julkaissut yhden mun tekemän kappaleen. Nimenomaan se pohjautuu siihen, että se on leppoisaa, se kulkee siinä muun toiminnan mukana. Ja kaikki mitä me äänitetään, halutaan myös julkaista. Siitä lähti myös se ajatus, että entäpä vieraileva solisti, ja mentiin sitten suoraan huipulle kysymään Topi SorsaSOUNDI 25. Mikä on ihan hauskaa, koska sanojen unohtamisen määrä on vakio riippumatta siitä ottaako sen kolme liikaa, liian vähän vai onko autolla. Mutta en mä ole kauheasti tehnyt muille. Kun se soittelee sooloja, siinä on jotain sellaista albertjärvismäistä tuhkaa joka leijuu ilmassa. Se on niin vaivatonta! Se on kivuttoman näköistä ja kuuloista, ja itseäkin alkaa hymyilyttää. – Se johtuu siitä, että nyt itsellä on sellainen instrulevyjen kuuntelukausi, jostain syystä niitä tulee kuunneltua paljon. mihin On outoa, meitä kaikkeen än. Ja varmasti jo hyvä kotikasvatuskin estää toivottamasta ketään suoralta kädeltä vittuun. nanjuonnin parissa. Tai kyllähän Esa Pulliaisen C-Combon debyyttialbumi laukaisi sen. – No, omia kappaleita kyllä pystyy soittamaan, ja se tyylihän on muovautunut omia kappaleita tekemällä ja soittamalla. – On sellaisiakin yhtyeitä, joiden keikoille ihmiset menee katsomaan, missä kuosissa soittajat on. Se on hyvä asia. Murhaballadeista voisi tehdä duet- toja
nyt on tehty jo kymmenes levy, mikä – Kymmenen vuottahan siitä on, tulee itsellekin vähän yllätyksenä. Mutta kun tekstit osuu siihen tyylilajiin, mistä itse tykkää yli kaiken, ne on vaan niin onnistuneita. kun me levytettiin Rauta-Airot (MoOn kova palo tämän homman suhtörheadin Iron Horse). Mutta jos joku on oikeasti nähnyt vaivaa ja hankkinut sellaisen, kyllähän sen tietysti ottaa kunnianosoituksena. kuulostaa nyt varmaan toiseksi Snaggletoothin kaveri parhaalta. Mutta in ll yksi levy kyllä niistä n e n n ae silti edelkappaleit biisejä ta ii leen tajuaa, lm a v in ku ä. Se ei ole todellakaan on huvikseen tehnyt sitten suomenmeidän paskin tuotos. Enhän minä olisi tarvinnut niitä, mutta kun siihen tuli se hieno pussi mukaan! Mutta ei se sitä ole, että kaikki mahdolliset Motörhead-aiheiset hilavitkuttimet pitäisi saada. faneille tarjotaan Motörheadia suo– Onhan tässä mennyt aikaa, ja menkielellä. – Tekstintekijäpuolella Juha Vainio on loistava tarinankertoja. noksia. Vexi Salmi on kiistatta mestari, mutta ehkä ne syväluotaavammatkin kappaleet on ollut vähän turhan yksioikoista. Ja niihin tulee palattua ja löysät p edellinen levy palattua. Kaarle on pohjimmiltaan armoitettu Motörhead-diggari, ja miehen kokoelmista löytyy monenmoista Snaggletooth-aiheista tavaraa. Junnu Vainiolla oli itselle nauramisen jalo taito, joka myös välittyy. koskelta, että haluaisiko hän esittää sen. (Simo Kairistola) perustivat ViikatKaarle myöntää, että seuraavaa teen vuonna 1996, joten kolmen vuo- varsinaista Viikate-levyä ei ole vielä den kuluttua se voisi juhlia 20-vuosuunnitelmissa, mutta ehkä bändin tista taivaltaan. Toisen raskin juoda ja onhan sekin pullo edelleen käytössä karahvina. Oletteko te tehneet sitä oikeasti paskaa levyä. julkaista ralli, jonka innoitus on lähtenyt Mike Nessin (Social Distortion -pomo) ekan soololevyn avausbiisistä Devil Miss Jones. Ei voi väheksyä!. Mutta siitäkin on jo niin pitkä aika, että nyt ei pystyisi lähtemään kenenkään kanssa dialogimittelöön. Onko mikään Viikatteen levyistä jäänyt oikeasti vituttamaan. Toivo Kärjen tekstittäjistä Helismaa ja Vainio on sydäntä lähinnä. Niitä tulee ostettua mitkä tuntuu passeleilta. Toisaalta onhan sillä myös sellaisia tekstejä, jotka oikeasti alkaa vituttaa, koska ne on liian iloisia. Kaveri on kokkina Helsinki-Tukholma -linjalla, ja sillä on Systembolagetiin väylä auki, joten kyllähän sieltä piti tilata pari pottua Motörhead-vodkaa. Mutta ottaisitko itsellesi tatuointia, joka esittäisi Snaggletoothia, tuota torahampaista pääkalloa. – Vähän aikaa sitten ostin Motörhead-kuulokkeet itselleni. – Me alettiin julkaista levyjä ennen kuin oltiin opeteltu soittamaan. Virtuositeetti on uupunut alkutaipaleelta aika onnistuneesti, siinä mielessä ne on olleet oman ä aikansa tuoPitää tehd n e toksia. Jotenkin vuoteen. Ja kyllä jossain välissä pitää 30.8.2013 night on fire. Jotkut elokuvat uusi albumi kaupoissa 26 SOUNDI mukana mm. Topi kuunteli kappaleen ja sanoi, että tämä on hyvä biisi, kyllä mä voin tämän laulaa. Olen sanonut tämän miehelle itselleenkin. Kauheaa kehumista, mutta nyt sien saatossa on tullut tuollaisia oikein odottaa innolla, että voi kun kappaleita, joista itse tykkää, ja jos ihmiset pääsisi pian kuuntelemaan joihinkin löytää hyvän teeman, niihin meidän levyn. On vähän hämmentänyt, kun olen nähnyt ihmisillä yhä enenevässä määrin Viikate-tatuointeja. – Jos puhutaan nykyajasta, Putron Samulilla on tällä hetkellä niin terävä kynä, että en oikein tiedä, kenellä olisi terävämpää tai edes samassa penaalissa. Joitain kymmeniä. – Varmaan yhtä monta kertaa kun Koeputkiaikuisen. Jos puhutaan vaikutteista, kuinka monta kertaa olet nähnyt Kahdeksan surmanluotia -elokuvan. Pitää miksi ne on ty n y s a a alk aikanaan vaan on sellaisia, että sanotusti ottaa niin ois tehty. Joskus näinkin on ollut. Tällä uudella on raikas ilme, joka tällä hetkellä Kaarle (Kalle Virtanen) ja Simeoni miellyttää omaa korvaa. Mitä alan ihmisiä sinä fanitat tosissasi. Sen syyn täytyisi olla iso, jokin muu kuin että nyt mainostetaan jugurttia tarjouksessa. – Kun itse ei omista yhtään tatuointia, en taida enää lähteä siihen leikkiin mukaan. Sellainen naiivi optimismi, se kalahtaa aina omaan nilkkaan
Tampere-talon ennakkomyynti: Lippupiste ACS Suomalaiset hurmannut fadoperinteen uudistaja! Maailmankuulu laulajatähti herättää Edith Piafin tarinan eloon. Liput toimituskuluineen alkaen 62,50€ Liput ennakkoon: Lippupiste. TAMPERE, Tampere-talo Klo 20.00 (ovet klo 19.00). Liput toimituskuluineen alkaen 35,50 €. 45,50€ Uusi levy Alegria nyt kaupoissa! www.maggiereilly.co.uk Liput toimituskuluineen alkaen 52,50€/57,50€ ROCK N’ ROLL FOREVER + Helsinki (ovet klo 19.00) Geri ALLEN Terri Lyne CARRINGTON Esperanza SPALDING To 7.11. Liput ennakkoon: Menolippu, Lippupalvelu ja Tiketti. La 16.11. HELSINKI Hartwall Areena Klo 20.00 ( ovet 18.30). Liput toimituskuluineen alkaen 41.50 €. HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet klo 19.00). HELSINKI, Savoy-teatteri, klo 19.00 (ovet klo 18.00) (ovet klo 19.00) Su 27.10 Pori, Promenade Klo 19.00 (ovet klo 18.00) Liput toimituskuluineen alkaen 52,50€ klo 20.00 Liput toimituskuluineen alk. Pe 15.11. OULU Oulu halli VIP-paketit nyt myynnissä! Myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi 010 841 4185 (matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min, lankapuhelimesta 8,28snt/puh + 5,95snt/min) Ma 24.2.2014 HELSINKI JÄÄHALLI Klo 20.00 ( ovet 19.00). Ke 30.10. Liput toimituskuluineen alkaen 63,50€ Klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 52,50€. Ylistetty jazztrio CRISTINA Suomen kiertue 22.-27.10.2013 BRANCO Oscar-palkitun ”Pariisin varpunen” -elokuvan ääni esiintyy ensimmäistä kertaa Suomessa JIL AIGROT VOI CE of PI AF E A S T W AY L I V E a n d E T C O N C E R T S & B O O K I N G P R O U D LY P R E S E N T: AN EVENING WITH Ti 10.09. LIPUNMYYNTI: www.eastway.fi www.menolippu.fi YHTEISTYÖSSÄ MUKANA www.dreamtheater.net. SEINÄJOKIi Seinäjoki Areena Klo 20.00 ( ovet 19.00). E A S T W AY L i v e P R O U D LY P R E S E N T An Evening with Woodstock Legends Jorma Kaukonen Jack Cassady Fito de la Parra, Harvey Mandel, Larry Taylor, Dale Spalding Ti 29.10. 52,50€ Liput toimituskuluineen alk. Liput toimituskuluineen alkaen 62,50€ Liput ennakkoon: Menolippu, Lippupalvelu ja Tiketti. HELSINKI Kulttuuritalo Ti 22.10 Helsinki, Kulttuuritalo Klo 20.00 Ke 11.9. HELSINKI Kulttuuritalo, klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 57,50€/52,50€ AN EVENING WITH + EPPU NORMAALI oulu, seinäjoki Ke 13.11
Tänä keväänä ilmestyneen, Ruotsissa välittömästi platinaa myyneen Det kommer aldrig va över för mig -mestariteoksen nimikin on plokattu Timi Yuron It’ll Never Be Over For Me -soulkappaleesta. Kyse on vain nuoruudesta. Känn ingen sorg för mig Göteborg -levy vilisi suoria viittauksia The Smithsiin ja moniin muihin Håkanin suosikkeihin. Kyseessä oli göteborgilaisen Håkan Hellströmin Känn ingen sorg för mig Göteborg -debyytti, joka sijoittui vastikään toiseksi Sonic-lehden äänestyksessä kaikkien aikojen parhaista ruotsalaisista levyistä. Hän itse piipahtaa cameo-roolissa katusoittajana.. Nyt Håkan on 39-vuotias kahden lapsen isä ja vastikään julkaissut albumin, joka taitaa olla hänen parhaansa. Toinen Håkan Hellströmin laulujen ominaispiirre on se, että niiden sanoitukset sijoittuvat lähes poikkeuksetta Göteborgiin, sen kaduille ja puistoihin, baareihin ja yksinäisiin makuuhuoneisiin. 28 SOUNDI S yksyllä 2000 ilmestyi poplevy, joka muutti monen ruotsalaisen elämän. kuva: John Scarisbrick RUOTSIN POPKUNINGAS teksti: TERO ALANKO HÅKAN HELLSTRÖM on julkaissut 2000-luvulla seitsemän menestysalbumia. Tällaiset varkaudet ovat vuosien myötä muodostuneet suorastaan hänen tavaramerkikseen. Ensilevyllään Håkan ajoi täyttä vauhtia tunteiden vuoristoradalla, mutta muistutti, että silti hänestä ei tarvitse olla huolissaan. Soundi haastatteli Håkan Hellströmiä Ruisrockin keikan yhteydessä. Tänä kesänä ensiiltansa saanut Känn ingen sorg -elokuva perustuu Hellströmin teksteihin. Niiden myötä hänestä on tullut yksi Ruotsin moderneista kansallisaarteista
Se ei kuitenkaan haitannut lainkaan. Otin kirjan kuvista valokopioita ja laitoin niitä seinälleni. Samalla tavalla kuin uuden levyn tekstit merkitsevät nyt. Se visualisoi levyn tekstit täydellisesti. – Minulla oli kaksi ideaa, kuin kaksi samansuuntaista raidetta. – On vaikea sanoa, että uusin levyni on paras. Rock ja pop ovat täynnä uusia kappaleita, joissa viitataan vanhoihin. Se on mustavalkoisempi ja selkeämpi, mutta yhä läpitunkevan romanttinen. En ole halunnut peittää sitä. Enkä ymmärrä vieläkään. – Ne merkitsivät silloin valtavan, valtavan, valtavan paljon. – Ei ole. Jos sen saavuttamiseksi pitää vaikka vähän varastaa jostain, niin olkoon niin. Joskus laitan sanoja tekstiin vain, koska ne rimmaavat tai kuulostavat hyvältä. SOUNDI 29. Käytät teksteissäsi paljon konkreettisia, oikeasti olemassa olevia paikkoja. Kaikki tapahtumat eivät ole enää sen arvoisia. Siitähän rokissa on kyse. Mitä sillä tarkoitat. Se on aivan erilainen kuin 2 steg från paradise -levyn (2010) psykedeelinen ja samea kansikuva. Miten tutustuit The Smithsiin ensimmäisen kerran. Olin silloin kai 15-vuotias. Laulat Det kommer aldrig va över för mig -kappaleessa, että olet 39-vuotias ja kadottanut itseluottamuksesi. Kun minut sitten valittiin vuoden göteborgilaiseksi, monet asiat tuntuivat muuttuvan yhden yön aikana. Elämäni oli erilaista ja ajattelin monista asioista eri tavalla. Muistaakseni siinä pinossa oli myös The Jamia, The Clashia ja muita punkjuttuja. Olen antanut itseni Göteborgille. Miten voisin kieltää sen omalta yleisöltäni. Ne ovat erilaisia ja olen niiden tekohetkellä ollut tyytyväinen niihin. En tiedä, onko se Spotifyn vai minkä vika, mutta niin se vain on. Olisi outoa kertoa ihmisille, miten heidän kiin. – Joskus 12 vuotta sitten lainasin Skins-valokuvakirjan. Joitakin se ärsyttää, jotkut saavat siitä iloa. Asian pitää olla jollain tavalla erityinen, että teen siitä kappaleen. Tavallaan en tunne enää tarvetta tutkia itseäni koko ajan. Tuntui siltä, että yhtäkkiä kaikki tunsivat minut. Sellaista tunnetta en tunne enää tarvitsevani elämässäni. – Musiikki on aina ollut minulle niin tärkeä asia, että muiden lauluihin viittaaminen on luonnollista. pitää kuunnella joku levy tai teksti. Sen kautta olen ymmärtänyt monia asioita. – Se oli mahtavan hienoa. – Tietenkin myös haaveilen kappaleissani koko ajan. – Minne sitten sijoittaisin kappaleeni, jos en kaduille, joilla olen aina kulkenut ja joilla kuljen edelleen joka päivä. Yhtäkkiä tajusin, että se sopii levyn tunnelmaan täydellisesti. Uskon, että se on usein ihan tietoista. Ja niin edelleen. Vaikka usein tekstit tulevat jostain mielikuvituksestani, ne tuntuvat tapahtuvan Göteborgissa. Enhän minäkään tiedä, mitä omat suosikkini ovat kappaleillaan tarkoittaneet. Se on nopeampi ja pinnallisempi. Niissä käytetään usein samoja sointukuvioita ja melodioita. Se oli aluksi vähän outoa. – En pidä siitä, että musiikista on tullut nopeaa ja ohutta jukeboxkulttuuria. Tekee sen vahvemmaksi. Se on antanut minulle myös paljon uskoa omaan musiik- ”Minne sitten sijoittaisin kappaleeni, jos en kaduille, joilla olen aina kulkenut ja joilla kuljen edelleen joka päivä?” – Olin 12 vuotta sitten aivan eri ihminen. Halusin levylle kaksi erilaista tunnelmaa. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Miten löysit siinä käytetyn Gavin Watsonin valokuvan. Toinen levyni (Det är så jag säger det, 2002) oli paras sen 28-vuotiaan mielestä, joka sen teki. Sinut valittiin vuoden göteborgilaiseksi 2001. Heidän musiikkinsa on parempaa kuin kenenkään muun ja sen ympärille liittyy valtavasti kiinnostavia asioita, aivan kuin kokonainen oma maailmansa. Tiedän niistä niin paljon, että niitä on helppo käyttää. Millaista levyä lähdit tekemään tällä kerralla. Mielestäni Bryan Adamsin Heaven on tosin vielä lähempänä. Sen rannat ja puistot ja kadut ja rakennukset. Miltä se tuntui. Ymmärrän sen hyvin. Pidin niistä todella paljon. – Ei erityisesti. Morrissey on yhä hyvin tärkeä hahmo, vaikka en ymmärrä kaikkia hänen kommenttejaan. – Tämä kyseinen kuva on roikkunut seinälläni 12 vuotta. He voivat ajatella niistä mitä tahtovat. Suuri osa nykymusiikista on yksinkertaisesti huonoa ja tarkoituksella sellaiseksi tehtyä. Olen niihin tyytyväinen, koska ne kaikki ovat sellaisia, millaisiksi olen ne tekohetkellä tarkoittanut. – Tunnen kaupungin läpikotaisin. – En ole koskaan kyllästynyt The Smithsiin. Siitä voi toki syyttää musiikin tekijöitäkin. Miltä vanhat sanoituksesi – vaikkapa ensilevyn aikaiset – tuntuvat nykyään. – Hieman vanhempi veljeni tuli kotiin ison levyläjän kanssa ja siellä oli Hatful Of Hollow. Itse haluan vain, että kappale on mahdollisimman hyvä. Siinä on hänen valokuviaan lontoolaisista skinheadeista 80-luvun alussa. Kaikki eivät tunnu pitävän siitä. – Kuten sanottu, ei ole oikeaa tai väärää tapaa kuulla jokin laulu. Det kommer aldrig va över för mig on ensimmäinen albumi, jonka kannessa ei ole omaa kuvaasi. – Kaikki tuntuvat kiinnittäneen huomionsa samaan seikkaan. – Viittaukset ovat tapa ottaa musiikin historia haltuun. En ollut sitä ennen kuunnellut paljonkaan sellaista musiikkia. Se on merkityksettömämpi. – Usein tietty ympäristö tai tapahtuma on johtanut kappaleen syntyyn. – Kaikki kuitenkin tekevät sitä koko ajan. En ole ottanut minkään muun artistin kokonaisuutta, kaikkea siihen liittyvää, yhtä avoimesti ja kyseenalaistamatta kuin The Smithsin. Itse aloitin sen viisivuotiaana, kun näin Elvis Presleyn ja tein oman laulun hänen kappaleensa pohjalta. Lähes aina tarinoideni taustalla on Göteborg. Kiusaako sinua se, että monet sanovat Det kommer aldrig va över för mig -singlen kuulostavan The Killersin When You Were Youngilta tai U2:n New Year’s Daylta. Se on osittain orkestroitu ja osittain pompöösi rocklevy. Se oli hänen levyistään vaikein, mutta muodostui tärkeimmäksi. Halusin silloin suhtautua kaikkeen täysillä koko ajan. Kaiken lisäksi en ymmärtänyt nuorena läheskään kaikkea, mitä he lauloivat. Ensimmäinen levyni oli läpimurto, josta olin haaveillut pikkujätkästä asti. Olen kuunnellut valtavasti esimerkiksi The Jamia, Eldkvarnia ja Evert Taubea. – Enää minun ei myöskään tarvitse kirjoittaa kappaleita koko ajan ja kaikesta. En pysty identifioitumaan niihin teksteihin samalla tavalla kuin silloin, mutta muistan sen tunteen, mistä ne syntyivät. En edes muista, mitä ajattelin kirjoittaessani sen rivin. En siis repinyt sivuja, vaan otin niistä kopioita. Ensimmäinen levyni on paras sen henkilön mielestä, joka sen teki. Kun aloitat uuden levyn tekemisen, ajatteletko aina, että sen pitää olla sinun parhaasi. – The Smiths on elämäni tärkein bändi, kuin jonkinlainen elämänlanka. Onko The Smithsin jälkeen tullut mitään yhtä tärkeää. Ajatteletko koskaan, miten kuuntelijasi tulkitsevat tekstejäsi. Minäkin siis luon itse mielikuvani muiden kappaleista. Se tuntui sopivan jokaiseen levyn kappaleeseen. En ole tehnyt niin koskaan. Kun kuulin The Smithsiä ensimmäisen kerran, varmaankin puolet sanoista jäi ymmärtämättä. Kuuntelen heitä edelleen ja heidän levynsä kuulostavat yhä loistavilta. Voisin tietenkin kuvitella niiden tapahtuvan jossain muualla, mutta käytän mieluummin tuttuja ympäristöjä. The Smiths ja Morrissey ovat aivan omaa luokkaansa. – Joskus levy on lähes ylituotettu, mutta toisaalta sillä on myös kappaleita, joissa on vain välttämättömät soittimet. Olen laulanut niistä aina. Koskaan sen jälkeen ei ole tullut mitään lähellekään yhtä tärkeää. – On mahdoton ajatella omista levyistä, että mikä niistä on paras. Miksi. Olen tavallaan hyväksynyt ja ottanut sen sellaisenaan. Ne kaikki ovat vaikuttaneet minuun ja musiikkiini jollain tavalla, mutta ne eivät ole vaikuttaneet elämääni samalla tavalla kuin The Smiths. Toki teksteissäni on myös paikkoja, jotka ovat pelkkää kuvitelmaa, mutta tietyllä tavalla nekin sijaitsevat Göteborgissa. Olet herättänyt paljon huomiota suorilla musiikillisilla viittauksilla muiden tekemiin kappaleisiin ja nappaamalla tekstirivejä muiden teksteistä. Musiikkia ei enää kuunnella samalla tavalla. (Ajatustauko.) – Nykyään musiikkikulttuuri on erilainen kuin vaikka 20 vuotta sitten. En todella. En halua sijoittaa lauluja semmoisiin paikkoihin, joita en tunne. Se riittää minulle. Göteborgissa tunnen kuuluvani johonkin. – Ihmiset saavat ottaa kappaleeni miten haluavat. Aluksi en tajunnut lainkaan, mistä The Smithsissä oli kyse, mutta lopulta siitä tuli rakkaampi kuin mistään muusta levystä. Mielestäni se toimii hyvin kokonaisuutena, vaikka sillä on hyvin erilaisia kappaleita. Halusin orkestroituja kappaleita, vähän Frank Sinatra -tyylisiä, ja halusin 80-lukuisia suurien areenojen rockbiisejä. – Tämä levykin on erilainen. – Kuvan mustavalkoisuus tuo siihen lisää luonnetta
Syy miesten hyväntuulisuuteen löytyy uudesta albumista. Hail To The King esittelee aiempaa rokimman, riisutumman ja suoraviivaisemman Avenged Sevenfoldin. VAIKEUKSIEN JÄLKEEN YHTYE JULKAISEE KOLMEN VUODEN JÄLKEEN UUDEN ALBUMINSA HAIL TO THE KING ELOKUUN LOPUSSA. Shadows ja basisti Johnny Christ ovat yllättävän virkeitä, vaikka istahdamme helsinkiläishotellin nojatuoleihin hyvinkin aikaisin aamulla ja miehet ovat antaneet haastatteluja pitkin Eurooppaa jo päiviä. Tällä kertaa bändi halusi edetä ”vähemmän on enemmän” -periaatteella. Laulaja ja basisti ovat silminnähden tyytyväisiä lopputulokseen.. RIISUTTUA RASKAUTTA AVENGED SEVENFOLD JOUTUI MELKOISTEN KOETTELEMUSTEN ETEEN MENESTYSLEVYNSÄ NIGHTMARE AIKOIHIN VUONNA 2010, KUN BÄNDIN RUMPALI JAMES ”THE REV” SULLIVAN MENEHTYI YLLÄTTÄEN JUURI ENNEN LEVYN NAUHOITUKSIA. teksti: LAURA VÄHÄHYYPPÄ 30 SOUNDI a Ihmiset, jotk sanovat tamisen biisinkirjoit , eivät poa olevan help itseään et ole laittane oon kunnolla lik A venged Sevenfoldin laulaja M
Oli kuitenkin hyvä antaa faneille joku pieni makupala uutta levyä odotellessa. Ryhmä on asettanut itselleen tietyt standardit, ja kaikki riman alittavat ehdotukset ammuttiin kylmästi alas. Fanit ovat jo saaneet nauttia levyn nimibiisistä keikoilla. Hän olisi varmasti kirvitse käydä läpi sellaijoittanut uskomattomia kappasia asioita kuin yhtyetoverin leita myös tällä tyylillä. – Haluamme tuoda tuon vanhan Black Sabbath, AC/DC, Megadeth, Metallica ja Led Zeppelin -maailman tutuksi myös heille. The Rev oli juuri kuollut, joten kukaan ei halunnut arvostella hänen viimeiseksi jääneitä sävellyksiään, M.Shadows veistelee. Meille on helppoa kirjoittaa miljoona riffiä, ja sitten tunkea ne yhteen kappaleeseen. – Emme edes harkinneet kappaleen ottamista levylle, se eroaa liikaa muusta materiaalista. Kun Avenged Sevenfoldin miehet varttuivat AC/DC:n, Metallican ja Led Zeppelinin parissa, ovat yhtyeen nuoremmat fanit kasvaneet tyystin erilaisen raskaan musiikin seurassa. Yhtye käytti pitkiäkin aikoja kirjoitusvaiheessa vain tuijottaen tosiaan ja yrittäen saada kappaleita kasaan. Tyyli, jonka parissa me kasvoimme, on heille uutta, M. – Ainoastaan Nightmarella saimme armahduksen kaikelta kritiikiltä. Shadows vakuuttaa. – Tällä kertaa emme lisänneet koko ajan osia kappaleisiin, vaan pyrimme karsimaan niitä entisestään. Ruoskimme itseämme ennen nauhoituksia, joten kun biisit olivat valmiita, kaikki sujui kuin tanssi. Aivan helppo prosessi ei ollut. Sitten soitimme leikkikitaroita noissa asuissa, ja yritimme rokata. Puolet kappaleista lauletaan, puolet huudetaan, ja koko ajan paahdetaan täysillä. Oli helppoa kirjoittaa biisi, jonka ei tarvinnut sopia suurempaan albumikokonaisuuteen. – Teimme kappaleen todella nopeasti. mustia jaksoja. Mietin koko ajan, että pitääkö meidän nyt tehdä ne samat liikkeet. SUKUPOLVIEN VÄLINEN ero näkyy yhtyeen jäsenten ja heidän nuoremman fanikuntansa välillä. Toiveena oli, että kappaleessa olisi eurooppalaisen, hieman vanhemman hevin kaikua. Nämä yhtyeet ovat syy siihen missä olemme nyt. Avenged Sevenfold saapuu Suomeen marraskuussa yhdessä Five Finger Death Punchin ja Devicen kanssa. – Hän on täysin koukussa noihin peleihin, Johnny Christ lisää. kuvittelen m – Olisi ollut hienoa eidät siinä pelissä nähdä, millaisia ajatuksia – Toivottavasti hänellä olisi ollut tälle lemeidän ei enää tarvylle. Uuteen tilanteeseen totutteleminen vei kaksikon mukaan aikansa, kun jokainen haki kirjoitusprosessissa paikkaansa uudelleen. – Faneillamme on ollut kolme vuotta aikaa pohtia miltä uuden levymme pitäisi kuulostaa. – Kun meillä oli 6-7 kappaletta valmiina, odotimme alitajuisesti, että Aina kun hänellä olisi loput kappas o it amme Carry leet odottamassa, ja olisimme rakastuneet niiOnin keikalla , hin päätä pahkaa. – Halusimme tehdä perinteisemmän rockalbumin, M. Se kertoo paljon aikaisemmasta tuotannostamme. – Oli hauskaa tehdä biisi tiettyjen raamien sisällä. – Saimme yllemme ne hassut vartalonmyötäiset asut, joilla Klonkkukin ilmeisesti animoitiin Sormusten herra -elokuviin. M. Nyt olemme vain innoisMolemmat toteavat, että jonkin samme uudesta levystä ja tulevasta aikaa Avenged Sevenfold eli hyvinkin kiertueesta, Johnny Christ toteaa. – Olemme jo soittaneet Hail To The Kingiä keikoilla, ja se jotenkin nostaa koko yhtyeen uudelle tasolle. Shaovat takana. kuolema. Tilanne naurattaa miehiä edelleen. – He kuuntelevat yhtyeitä, jotka soittavat Warped-tourilla. Oli mielenkiintoista nähdä, miten tuo maailma toimii. Osa tulee olemaan pettyneitä ja ihmeissään. – Jo se, että kirjoitimme ilman The Reviä, oli vaikeaa, M. dows ja Johnny Christ myöntävät odottavansa innolla uusien kappaleiden saattamista livekuntoon. Kappaleen säveltämisen lisäksi yhtye myös esiintyy pelissä animoituina hahmoina. Yhtye haluaa olla vahvasti vaikuttamassa siihen, keiden kanssa lähtee kiertueelle. – Aina kun soitamme Carry Onin keikalla, kuvittelen meidät siinä pelissä. Tällä hetkellä kuiKappaleet eivät syntyneet keiktenkin tuntuu, että pahimmat ajat katilanteet mielessä, mutta M. – Kaikissa kappaleissa ei ollut hakemaamme tunnetta. Laulaja kuitenkin muistuttaa, ettei levyn tekemisen ole tarkoituskaan olla helppoa ja mukavaa. Meidän faneissamme on se hyvä puoli, että he antavat jokaiselle albumille mahdollisuuden, ja ajan mittaan alkavat rakastaa niitä. – Nyt olemme esimerkiksi lähdössä kiertueelle Ghostin kanssa. Shadows aloittaa. Shadows hymyilee. Kappale tuntuu täysin erilaiselta, mutta sopii silti hyvin vanhojen kappaleidemme joukkoon. Shadows hihittelee. Helsingissä järjestettyyn levyn ennakkokuunteluun saapui faneja niin Saksasta kuin Japanistakin. Myös Five Finger Death Punch on kovassa nousukiidossa, joten nyt meillä on loistava paketti Euroopan kiertueellemme. Muistot palaavat mieleen aina, kun kappale jyrähtää soimaan. Animaatiohahmoja ja leikkikitaroita Avenged Sevenfold julkaisi viime talvena Carry On -singlen, joka valmistui tilaustyönä Call of Duty: Black Ops 2 -peliin. Alusta asti oli selvää, että Carry On tulee olemaan välityö, eikä kappale päädy tekeillä olevalle levylle. SOUNDI 31. Shadows sanoo. Se oli hillitöntä! – Se, että pääsimme mukaan maailman suosituimpaan peliin, oli tietysti uskomaton kunnia. TÄMÄ OLI ensimmäinen kerta, kun yhtye kirjoitti kappaleita ilman edesmennyttä rumpalia James Sullivania. Sullivan myöntää. – Nyt halusimme todistaa itsellemme, että osaamme kirjoittaa hyvän biisin vain yhdellä tai kahdella riffillä. Niin käy joka kerta, miehet nauravat. On vaikeaa yrittää soittaa vakavalla naamalla, kun päässä on tuo ajatus, M. Shadows ja Johnny Christ myöntävät, että Helloween ja Iron Maiden toimivat kappaleen referensseinä. Avenged Sevenfoldin fanit ovat äärimmäisen vannoutuneita. Pääsimme työskentelemään toisella tavalla kuin omien kappaleidemme kanssa. – Onneksi voimme olla toisillemme hyvin rehellisiä, joten emme edes jatka huonojen ideoiden kehittelyä muiden mieliksi, M. Laulaja-basisti-kaksikkoa ei jännitä kuinka yhtyeen uusi tyyli otetaan vastaan. – Ihmiset, jotka sanovat biisinkirjoittamisen olevan helppoa, eivät ole laittaneet itseään kunnolla likoon. – Oli huvittavaa, että kun ensimmäisen kerran istuimme alas, olimme kaikki samaa mieltä tulevan albumin linjasta, Johnny Christ jatkaa. – David Draiman (Device, Disturbed) on hyvä ystävämme, ja koska Disturbed oli auttamassa meitä alkuaikoinamme, teemme nyt vastapalveluksen. Vaikka tämä on meille hyvinkin riisuttua, niin ei se vieläkään yksinkertaista ole. Rummut tuntuvat raskaammilta, soitto ilmavammalta ja niin edelleen. Lisäksi se, että olen pelin suuri fani, auttoi projektiin suostumisessa, M. He eivät ole vielä kovin suosittuja Pohjois-Amerikassa, joten haluamme esitellä heidät suurelle yleisölle
kuvat: Juho Juntunen teksti: JUHO JUNTUNEN 32 SOUNDI O SA 2. Rock-Suomen kesäkaupungit Soundi kaksiosaisessa juttusarjassa muusikot saavat kertoa, mitä juuri heidän kotikaupungeillaan on tarjota rockin ystäville
Mä kun tykkään välillä käydä Kaupissa juoksemassa. Kun me sitten lähdettiin Lappiin keikoille, suk- kuva: Mikko Meriläinen J onne Aaron on syntyperäinen tamperelainen. Vaikka positiivisuuden hetkittäin unohtaa, kai mä olen pohjimmiltani myönteinen ihminen. Tykkään käydä katsomassa konsertteja Tampere-talossa. – Ihmiset tosin usein olettaa, että mä olen Helsingistä – en tiedä, miksi ne mieltää asian niin. Tyypillisiä tamperelaisia suippokorvia on nähty aikanaan televisiosarjoissa Mummo, Kyllä isä osaa, Reinikainen, Sisko ja sen veli ja Kummeli. On meteliä ja hömpötystä, ja jengi oksentaa rinnuksilleen. – Mutta kyllä mä olen livemusiikin ystävä, ja kuuntelen paljon musaa myös kuluttajan kengissä. Tampereella järjestetään kesäisin lukuisia muitakin tapahtumia kuin Sauna Open Air ja Tammerfest, mutta Jonne ei pahemmin innostu niistä. – Sanotaan, että mulla ei ollut kauhean positiivinen olo niihin aikoihin. Kapakat on lähellä mutta myös hieno luonto. TAMPERE Väkiluvultaan Suomen kolmanneksi suurin kaupunki Tampere oli jo 1800-luvulla huomattava teollisuuskeskus, ja talvisodan aikana sitä pommitettiinkin ahkerasti. Järvien ympäröimä Tampere tunnetaan harjuista ja jääkiekkojoukkueista, joista tunnetuimmat ovat Pispala, Pyynikki, Tappara ja Ilves. – Jos haluaisin viedä jonkun muualta tulleen kaverin katsomaan musiikkielämää, Tulliaukion Klubi on hieno rokkipaikka, hyviä keikkoja ja muutenkin leppoisa meno. Mä kun tykkään välillä käydä Kaupissa juoksemassa. – Sinne olen sitten jämähtänyt ja tykkään hirveästi Tampereesta, Jonne sanoo. Pysyn pitkälti rautatieaseman itäpuolella, vaikka välillä minulla oli sellainen yökerhovaihe, että tuli käytyä usein Fat Ladyssa ja muissa keskustan jumputusmestoissa. Miltä se tuntui. Tai ainakin myönteisesti ajatteleva, vaikka bändin nimi onkin Negative. VesaMatti Loirin joulukonsertit on tavallaan jo traditio parin kaverin kanssa. Rotvalli on kaupungin rakastetuin sana, etenkin kun keskustellaan rotvallilla olevasta pipasta. Oli vaikeaa se hiihtäminen! Jonne valittiin vuonna 2010 positiivisimmaksi tamperelaiseksi. Nykyään savupiipputeollisuus on kadonnut Tampereelta, josta on tullut korkeakoulukaupunki. Mutta kuitenkin se juttu tuntui jotenkin kivalta. Tampereelta on hyvä matka joka paikkaan, ja tämä on just sopivan kokoinen kaupunki. Jos Jonne ei aina innostu sellaisista Tampereen nähtävyyksistä kuin Särkänniemi, Näsinneula, Tampereen kivimuseo, Lauri Viita -museo, Lenin-museo, poliisimuseo, vakoilumuseo, jääkiekkomuseo, työväen keskusmuseo, nukke- ja pukumuseo tai mediamuseo, viehättyy mies ulkoilusta. Ruokapaikoista täytyy mainita Veijon Kokkitykki! Se on hyvä ravintola Tammelassa, jos tykkää kalaruuista. – Jos Turussa puhutaan että ”tois puolel jokkee”, Tampereella rautatieasema on vähän vastaava maamerkki, minulle ainakin. – Mulla on polkupyörä, sellainen hyvä Nopsa. Hän asui ensimmäiset 12 vuotta Lielahdessa, mistä muutti Tesoman ja Raholan kautta Tammelaan. Nyt kun on tarpeeksi keikkoja, vapaalla ei välttämättä jaksa kuunnella jumputusta. ehkä enemmänkin loppupeleissä erakko, olen tullut enemmän ja enemmän sellaiseksi, että pysyn neljän seinän sisällä. Oli muuten huima saavutus, että sen nimisen orkesterin riveissä palveleva henkilö valitaan vuoden positiivisimmaksi! Negative is positive! Luulin, että saisin kaupungilta lahjaksi rantatontin, mutta sainkin hikisen pystin joka on nyt treenikämpällä (naurua). Se on jotenkin ahdistavaa. Enää sitä ei kauheesti harrasta. Mulla on tullut mittari täyteen siitä hommasta. – En enää tykkää tuollaisista massatapahtumista enkä jaksa pyöriä siellä mukana. Johtuuko ahdistus siitä, että sinut tunnetaan kadulla ja vastaan saattaa tulla varsin innokkaita naispuolisia faneja. Ja talvisin hiihtäminen Näsijärven jäällä on hienoa! Viime talvena innostuin siitä. Kun ihmiset morjenstelee spontaanisti, tulee juttelemaan ja pyytämään nimmareita, olen tottunut siihen eikä mulla ole mitään sitä vastaan. – Ei, ei se ole sitä. Tamperelainen sanoo Rrrrane, tieräks, moro, nääs, pipa, mää, nysse ja tapola. Kun tulee tuollainen noteeraus ja ihmiset näkee asian ulkopuolelta tuolla tavalla, se pistää miettimään omaa elämänasennetta. Kotinurkilla Tammelassa on parasta se, että tässä on lähellä torielämää ja paljon hyviä ruokaravintoloita. Tampere tunnetaan myös kauniista murteestaan, jolle ominaista on umpiloppuisten diftongien avartuminen ja r-kirjaimen liiallinen käyttö. Toki liikun ja teen kaikkea, mutta tuollaisiin tapahtumiin en hakeudu. Parasta on se, että tässä on lähellä torielämää ja paljon hyviä ruokaravintoloita. Olen set oli mukana mutta monot jäi. Kapakat on lähellä mutta myös hieno luonto. En ole itse asiassa maistanut niin hyvää kalaa missään päin Suomea. Siihen on tottunut, että on tavallaan kaikkien tuttu. SOUNDI 33
Molemmat miehethän ovat Hämeenlinnan kasvatteja – tosin Matti muutti Hämeenlinnasta reippaat kymmenen vuotta sitten. Hämeenlinna onkin jollain tavalla tyhjä kangas, jolle voi tehdä mitä vaan, ja kukaan ei tule sorkkimaan sitä sun taulua. dejä soitti Roadpois, että se tavallaan Yksi Hämeenhousessa, mutta ajoi kaupungin linnan nähtävyykse suljettiin juuri kauneuden yli. Helsingissä ei pystyisi käymään niin. Hämeenlinna on viekuin kesämökkini. Siellä kannatsiellä kannattaa käydä! Se on ensimmäinen oikea rock-klubi Roadhousen taa ehdottomasti käydä uimassa. Perheessä, sisaruksissa, kavereissa. Hämeenlinna tunnetaan uhrikivestä, Sibeliuksesta, Irwinistä, Tauno Palosta, Eino Leinosta, Arja Korisevasta, Freemanista ja vankilamuseosta. Tämä Mari alkoi jossain Roskildessa tai Tukholmassa keivaiheessa aukoa meille päätä siitä, koilla, enkä ehkä osannut arvosettei meidän elämästä tule mitään taa Ämyä kun asuin Hämeenlintällä menolla. Paikallisia kaupunginosia ovat esimerkiksi Pullerinmäki, Munakas, Hätilä, Mäskälä ja Käikälä. Siellä sijaitsee Matin suosima studio ja hänen vanhempansa asuvat siellä. Koko ajatus kesäkaupungeista on painajaismainen. Mutta toki Hämeenlinnan rauhallisuus ja tunne tapahtumattomuudesta vaikuttavat. – Bänälytön hinku päästä messut. – Ja kun Hämeenlinnassa vierailee, Hämeenlinnan festareista tuntäytyy maistaa hotsia! Se on lihapiinetuin on tietenkin Ämyrock, jossa rakka, johon laitetaan lenkkimakKari Peitsamo esiintyy kesäkuun lopulla jo kolmattakymmenettä kertaa. Kun saan kirjoitettua uutta musiikkia, ensimmäinen ajatus on se, milloin menen Teemulle studioon katselemaan näitä lauluja. sistä on Aulangon silloin kun minusta luonnonsuojelu- ja tuli täysi-ikäinen, ja ulkoilualue, ja Aulankositten oli Keinukallion nimiset kappaleet löytybändi-illat, mutta niitävät niin Matin tuoreimmalta soolokin feidattiin pois. Kun mietin Hämeenlinnan merkitystä, se on ennen kaikkea ihmisissä. – Pakko myöntää, että aikanaan se oli sellaista poispääsyn miettimistä ja amerikkalaisen nuorisomusiikin kuuntelemista ja sen soveltamista hämeenlinnalaiseen ympäristöön, Matti sanoo. En ole festari-intoilija enkä terassi-istuja. Matti myöntää, että aikanaan hän piti moisia keski-ikäisten juttuna, mutta nyt on tullut hieman haaveiltua Tampere–Hämeenlinna-laivamatkasta. Oli tosiaan kymmenen vuouimapaikkaa muutaman virallisen den tauko, ettei kaupungissa ollut uimarannan lisäksi. Turun ja Oulun kautta on kotiuduttu Helsinkiin, mutta kyllä Hämeenlinnassa tulee yhä käytyä säännöllisesti. Hämeenlinnasta voi tehdä myös risteilyjä esimerkiksi Tampereelle asti. Tärkeitä juttuja albumilta kuin Ultramariinin esikoioli esimerkiksi se kun Apulanta kävi seltakin. Nykyäänhän olen tietysti valmällä iällä ollaan sitten käyty taas tavan innoissani siitä, että Ämy on Marin Grillillä parantamassa itseolemassa. Ja se on tosi hieno juttu, että se suhde on edelleen aktiivinen. Kun Helsingin ja Hämeenlinnan välinen junarata avattiin 1862, kaupunki kehittyi sotilas-, hallinto- ja koulukeskuksena. – Kotikaupungin vaan näkee niin eri lailla kuin muut. Se on tavallaan mun uskonto, mikä – Tänään kaupungissa on tosi tulee paikan luonnosta ja sen ikuihieno paikka nimeltä Suisto-klubi, suuskokemuksesta. Ja joskus myöhemnassa. On kuumaa ja pölyistä, ikkunat on auki, mutta se ei auta mitään!. kein vedä väkeä. – Kun olin Ultramariinissa, koko bändi oli kotoisin Hämeenlinnasta paitsi iittalalainen rumpali. HÄMEENLINNA Hämeenlinnasta tuli vuonna 1639 ensimmäinen suomalainen sisämaakaupunki, ja se oli välietappi matkalla Turusta Viipuriin. Bändirekisterissä on listattu 335 yhtyettä, joiden kotipaikka on Hämeenlinna, mutta viime vuosina kaupungin tunnetuimmat orkesterit ovat olleet metallia soittava Turisas ja maailmallakin noteerattu indiebändi Delay Trees. Matti Johannes Koivukin on käynyt Meidän treenikämppä oli aikoinaan soittamassa siellä usein. Kaksisataa vuotta myöhemmin tulipalo tuhosi kolme neljäsosaa kaupungista, ja jälleenrakennushommiin ryhdyttiin rivakasti. sen lähellä, ja siellä käytiin matkalla – Tosin mulle itselleni kuitenkin kaupunkiin ja kun tultiin takaisin merkkasi enemmän käydä vaikka kaupungista. karaa. Minulle erityisesti Sairion alue rautatieaseman takana on henkisesti meidän bändin koti, kolme meistä asui siellä muutaman neliökilometrin sisällä ja siellä tehtiin Ultramariinin eka levy yhden jäsenen vanhempien talossa. Siellä on monta hienoa salaista jälkeen. Eli se kaupunki koostuu minulle kaikesta siitä yhdessä tekemisestä ja ihmisistä. – Ei me mitenkään inhottu Hämeenlinnaa, mutta oli niin älytön hinku päästä pois, että se tavallaan ajoi kaupungin kauneuden yli. soittamassa Nummen Nuokkarilla, – Mun vanhemmat asuu siellä ja kaikki puhui siitä kuinka mieletön suunnassa, ja se on tavallaan kokemus se oli. mitään pysyvää keikkapaikkaa. luottamustamme, että ollaanhan me Muita kesätapahtumia Hämeenonnistuttu, meillä on onnelliset palinnassa ovat Wanaja Festival, stand risuhteet ja päästään toteuttamaan up -komiikan Tomaatteja! Tomaat- itseämme! On ollut tärkeää näyttää se Marille, joka on nähnyt niin monta aamuöistä tilannetta ja katsoi sitten tarpeelliseksi vähän evästää meitä. Minulle tärkein hotsien ostopaikka on ehdottomasti Marin Grilli. – Mutta minähän olen sellainen kesäihminen, että mun mielestä kesällä pitää olla ehdottomasti poissa kaupungeista! Olen viimeisen päälle hirsimökki-ihminen. – Kun olin teini, se oli aika synkkää aikaa Hämeenlinnan musiikkihis34 SOUNDI – Ei me mitenkään inhottu Hämeen teja! -festivaali, toriassa, Matti linnaa, mutta oli niin Irwin-festarit ja Johannes Koivu loppukesän Elosanoo. Hämeenlinnan ystävyyskaupunkeja ovat Grönlannin Qeqertarsuatsiaat, Islannin Hafnarfjörður ja Unkarin Püspökladány. M atti Johannes Koivun nimi tuli suuren yleisön tietoisuuteen tämän levytettyä viisi vuotta sitten albumillisen Irwin Goodmanin lauluja. Parasta oikeastaan on olla rantasaunassa, olisin siellä koko kesän jos se olisi mahdollista. Kun ajattelee läkin paikka, missä käy Popeda, Yö Hämeenlinnan kesää, kyllä Aulanja muut isommat nimet, muut ei oigonjärvi on oikeastaan se paikka
Tuolloin kauppalassa asui reippaat 8000 henkeä, jotka ehtivät liekkien alta evakkoon Ruotsiin tai etelän suuntaan. Alvar Aalto suunnitteli kaupungin uusiksi ja loi poronsarvea muistutta van asemakaavan. Oulussa on lissa käy taas bändejä, myös aktiivista meimutta muina iltoine siellä ninkiä samaten kuin Posoitetaan teknojumppaa. – Talvella Rovaniemellä voi olla 35 astetta pakkasta ja kesällä saman verran lämmintä, ja kyllähän noin iso vaihtelu vaikuttaa elämään enemmän kuin Helsingissä. taan. Jos helsinkiläisessä bändissä on espoolainen kitaristi, treenimatka voi tuntua liian pitkältä. on henkilökohtainen hyvä ystäväni, Mr. Hyviä bändejä, ja johtuu varmaan lappilaisesta luonteesta että kaikki ei ole niin nöpön nuukaa. Silloin kun mien hirviöiden mukaan. – Jengi tosin valittaa että siellä on liikaa disneytä, mutta haluaisiko kukaan nähdä oikeasti Joulupukin Pajassa oikeaa Lappia eli poronraatoja. Ja toki pohjoisessa ollaan rehellisempiäkin, ei kukkoilla turhia. Asemalla maleksitaan silloin kun juna tulee tai lähtee. ja Beherit. – Ja ei täältä ole sementtiin valettuina bändin jäsenniin pitkä matka etelään kun sanoten kädenjäljet ja nimikirjoitukset. Kun aletaan harrastaa, sitten myös perkele harrastetaan! Ja kun esiintymispaikkoja ei ole kauheasti, paikallinen elävän musan yhdistys järjestää bändi-iltoja. viettää kesäpäisuus. Lordi sanoo. Lordi sanoo. Postiautovarikosta kunnostetussa Kulttuuritalo Korundissa on paikallinen taidemuseo ja konserttisali. jaan Lordin aukio (entinen Sampo– Kun mulla on nyt Rovaniemen aukio) sijaitsee yhä kauppakeskus ja Helsingin passit, aion pitääkin ne, Sammon vieressä, ja siellä voi nähdä Mr. Lordi sanoo. ROVA NIEMI Rova tarkoittaa saamen kielessä vanhaa palo aluetta, ja sehän sopii Rovaniemelle, jonka sak salaiset tuikkasivat tuleen lokakuussa 1944. rissa, eikä kannata unohtaa SaariLordin Euroviisu-voiton kunniaksi järveä! Tuossa 10 000 hengen kauavattu Lordi´s Rocktaurant suljetpungissa on muutakin nähtävää kuin tiin kaksi vuotta sitten ja sen tiloissa Mahlun maapallopatsas, puuhatoimii nykyään uusi ravintola. lapiste, The Nightingales, Supperheads, Jalla Jalla, Greenhouse A.C. Lordi eli Tomi Putaansuu oli 23-vuotias muuttaessaan Rovaniemeltä Helsinkiin, mutta veri on vetänyt hirviön takaisin kotikulmille, vaikka miehellä on yhä kämppä Helsingissäkin. – Simerock ei ole tosiaan mikään perähikiän rekkalavatapahtuma vaan ihan kunnon festari, Mr. Jos lähden Helsinkiin bänditTosin kaupunginhallitukselta on kyreeneihin, menen lentokoneeseen ja selty ajoittain, onko sopimatonta ja olen kahdessa tunnissa treenikämkristillistä nimetä aukio jumalattopillä Herttoniemessä. Lordi kehuu. diggaan kun olen joulufani ja pukki kuva: Lasse Lecklin/A-lehtien kuvatoimitus Mr. Rovaniemi olikin ehdolla Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011. asuin Espoon Leppävaarassa, mulla – Ja jos viina ei maistu, aina voi kului lähes sama aika kulkea treemennä Joulupukin Pajaan, mistä itse neihin paikallisjunalla ja metrolla. Rova niemen kirkon seinämaalauksessa lammas on korvattu porolla, ja myös sellaisissa turistikohteissa kuin Joulupukin Pajakylä ja Santa Park on näytillä elävä poro. Lordista, Jari Tervosta, mäkihyp pääjä Harri Ollista ja Antti Tuiskusta. On parikin kesäteatteria ja livemusiikkia kuullaan lähes joka viikonloppu kävelykadulla. Ja juuri tuo pääkaupunkiseudun hälinä ja kiire ovat hirviömiehelle liikaa. Lukuisilla herätysliikkeillä on seudulla vahva vaikutusvaltansa, mutta pyhyyden vastapainona Rovaniemi tunne taan Mr. – Poronkäristyshän se on ja Lapin rieskat! Ne pitää kyllä mennä syömään ravintolaan, ei niitä nakkikiskalta saa. Jos lähden Helsinkiin Vaikka Tornio ei bänditreeneihin, menen ole maailman lentokoneeseen ja olen kaunein kaukahdessa tunnissa treeni punki ja se tunnetaan kämpillä Herttoniemessä. Rollossa (kuten paikalliset kutsuvat kaupunkiaan, ehkä 800-luvulla eläneen viikinkipäällikön mukaan) ei näe ukkoja ja akkoja juoksemassa salkut kädessä, ja tunnelma on rennompi ja iisimpi kuin etelässä. Mr. lähinnä pySilloin kun asuin Espoon sähdyspaikLeppävaarassa, mulla kului kana Haalähes sama aika kulkea parantaan, treeneihin paikallis siellä on kiva bändimahdollijunalla ja metrolla. Lordi paljastaa yllättäen, että Tornio on yksi hänen suosikeistaan suomalaisten kesäkaupunkien joukossa. Poro on muutenkin rakas eläin paikkakuntalaisille. – Paha Kurki on legendaarisen Pohjanhovin vieressä ja toinen hyvä vaihtoehto on Rio Grande, joka on kuin Rovaniemen Tavastia miinus SOUNDI 35. Eli täällä ollaan silloin kun aurinko ei nouse, on vitun kylmä ja paljon lunta tai silloin kun mollukka pyörii koko ajan taivaalla. Välillä ei paljoa tapahdu. Turistit tulee kaupunkiin joko jouluna tai sitten kesällä. Rovaniemellä on yliopisto ja ammattikorkeakoulu, ja kaupungissa on vilkasta kulttuuritarjontaa. Mutta mihin baariin matkailijan kannattaa mennä. Cafe Tivovää. – Jurnuttajiltahan nämä voi vaikuttaa, mutta täytyykö sitä small talkia osatakaan, Mr. Taas palataan poroihin! Rovaniemellä kannattaa ilmeisesti syödä poroa. Varsinaisia festareita ovat elokuun Simerock ja erilaiset kansantanssi- ja musiikkijuhlat. Sen sipuisto Veijari ja kivikautinen kylä. Kesäisin kävelykadulta kyllä saa loimulohta ja muuta kalaa, mutta toisaaltahan sitä on tarjolla joka kaupungissa. – Innostus on kova, mutta onhan täältä lähtenyt ihan hyviä bändejäkin kuten Absoluuttinen Nol- Rovaniemellä oli asutusta jo kivikau della, ja nykyään tässä pintaalaltaan Suomen viidenneksi suurimmassa kaupungissa majailee reippaat 60 000 henkeä. Täällä ei ole mikään ongelma ajaa sata kilsaa treeneihin, täällä on totuttu pitkiin matkoihin
Siellä on hyvä henki, siellä pyörii näyttelijä- ja muusikkoporukkaa. Sellaiset kohtaamiset on siirtyneet Pitkä Pubiin, joka on Hämeenkadulla Klubi 16:n vieressä. – Onneksi ymmärrettiin satsata satama-alueeseen, missä on Sibelius-talo ja laivaravintoloita. Bändejä ovat esimerkiksi Sleepy Sleepers, Before The Dawn, Francine, Entwine, Tehosekoitin, Turo’s Hevi Gee, Karkki automaatti ja Korpiklaani. Minun mielestäni se on värikäs kaupunginosa, vaikka siellä onkin hurjasti työttömyyttä. Nythän siitä on tullut sellai36 SOUNDI LAHTI kuva: Oona Haavisto Lahdessa on reippaat 100 000 asukasta. – Suurin kesätapahtumahan on keskellä kesää heinäkuussa järjestettävä Lahden Yö, joka on ollut aikaisemmin keskellä toria, mutta nythän se siirtyy ilmeisesti bussiaseman taakse isolle parkkikselle. Ei kuulemma näytä hyvältä, että Lahden pääkadulla on pari kolme tyhjää kiinteistöä. Marko ei enää jaksa paljoa ravata kapakoissa, niiden sijaan hän painuu metsiin juoksemaan. Sehän laivaravintoloita upunka oli aikaisemmin issä m a, ht gin kuollut ko htaante ja ttu lje oli vain su en ranta rämiä ja Vesijärv täynnä roinaa. Lahdesta löytyy Askon huone kaluja esittelevä museo, Hiihto museo, Palomuseo, Ravintolamuseo, Sairaalamuseo, Pietarin radan museo, Sotilaslääketieteen museo ja Suomen sotilasmusiikkimuseo. – Torvessahan ei ole voinut enää aikoihin istua iltapäivisin, jotka on kuitenkin niitä antoisampia ja parhaita hetkiä perustaa uusia bändejä. Lahden seudulla oli asutusta jo 9000 vuotta sitten, ja se on yksi Suomen vanhimmista tunnetuista asuinpaikoista. Möysän Esso myi bensaa jo 70-luvulla, ja muutama vuosi sitten bensanmyyntilupa vietiin nykyiseltä yrittäjältä, Puhakan Antilta. – Lahden Yössä on esiintyneet aina samat bändit kuin muissakin vastaavissa tapahtumissa, on Yö ja Popeda ja sitä meininkiä. Mutta senkin ymmärtää. Muutama vuosi sitten järjestettiin Kisapuiston festarit, missä järjestäjillä oli ajatuksena, että siellä esiintyy kaikkia muita paitsi Popeda ja Yö. Koko rockSuomi voi olla varpaillaan, että mitä tapahtuu, päätyykö paikat hyviin vai huonoihin käsiin. P outahaukoista, The Hanksista ja Badding Rockersista tuttu Marko Haavisto on syntynyt Orimattilassa ja lapsena hän asui Porlammilla, mutta suurin osa elämästä on vierähtänyt Lahdessa. Ei sitä voi sanoa ihan musikaaliksi, mutta mukana on paljon musiikkia ja paikallisista muusikoista koostuva bändi.. Lahden tori myllätään täysin ja siihen tulee toriparkki. Nyt siinä on kesäisin komea kattoterassi, missä on elävää musaa, ja se on laajentanut myös alakertaan, joten bändit voi soittaa siellä musaa ympäri vuoden säistä välttämättä. Antti ei luovuttanutkaan, vaan rupesi rakentamaan paikkaa ihan toiseen suuntaan. Aikanaan Lahti tunnettiin Suomen Chicagona, missä ulkopaikkakuntalainen sai helposti turpaan, mutta nykyään elämä on rauhoittunut. Varsinaisia huvipuistoja tai puuhamaita ei Lahdesta löydy, mutta Launeella on perhepuisto, mistä löytyy liikennepuistoa, isoja liukumäkiä ja virtaavaa vettä, missä lapset voivat uittaa veneitä. Bändit aloittaa aina ysiltä, joten show on ohi vähän toiseen aikaan kuin yleensä. Se on myös esikois lestadiolaisuuden keskus, ja paikal lisiin herättäjäjuhliin on ilmestynyt jopa 30 000 vierasta. Se torijuttu on ihan käsittämätön, poliitikkojen mielestä se on sitä keskustan elävöittämistä. Vesijärvenkatu lähtee rautatieasemalta ja halkoo läpi keskustan, ja se päättyy sinne rantaan. Tarkoitushan on saada alue elpymään. – Nehän ovat myynnissä. Marko myöntää, että kyllähän monet suomalaiset kaupungit ovat talvisin synkkiä, pimeitä ja ahdistavia, mutta Lahti on petrannut viime vuosina kesäiseen ilmeeseen. – Nyt kannattaa käydä vielä Torvessa ja Tirrassa, Marko neuvoo. Tänä kesänä teatterilla on aiheena Badding. Tunnettuja lahtelaisia muusikoita ovat Pekka ”Albert” Järvinen, Jare Tiihonen eli Cheek, Jani Sutelainen eli Aste, Lassi Lehto eli Jimi Tenor ja Markku Valtonen eli Mato. – Ja lopuksi pitää mainostaa myös Kesäkallion kesäteatteria, missä on mukana Lahden Rytmin Ystäviä ja missä Torven tuttu portsari Mustosen Jarttu on liikenteenohjaajana. Se on alue, mistä voi olla oikeasti ylpeä. Todettiin, että se on pohjavesialuetta. Siellä oli tosi mielenkiintoinen esiintyjäkaarti, mutta varmaan ne järjestäjät maksaa vielä tänä päivänäkin sitä tapahtumaa. Jossain vaiheessa oli vakaita suunnitelmia muuttaa Tampereelle, mutta se jäi ajatuksen tasolle. Sen paikan meininki on todella virkistävää. nen paikka, johon ulkopaikkakuntalaiset pitää viedä ensimmäisenä. – Ja onhan Lahteen tullut uusi, todella erikoinen mestakin. rettiin – Onneksi ymmär ueeseen, al am satsata sata s-talo ja missä on Sibeliu . – Esimerkiksi Liipolaa on aina pidetty pahamaineisena paikkana, mutta olen itsekin asunut siellä muutamia vuosia eikä minulla ole siitä pahaa sanottavaa. Mutta jos huvipuistoista on puute, Lahdesta löytyy sen sijaan rutkasti baareja ja klubeja. Sehän oli aikaisemmin kaupungin kuollut kohta, missä oli vain suljettuja tehtaanrämiä ja Vesijärven ranta täynnä roinaa. Lahdessa on loistavat ulkoilualueet ja miehestä on tullut todellinen himohölkkääjä
– Kesällä Vaasassa on myös paljon bluestoimintaa, torille lyödään lava pystyyn ravintola Fondiksen terassin eteen, ja bluesbändit veivaa siellä viikottain. – Kyllä veden läheisyys on ehdoton juttu, meri merkkaa mulle vapautta. Vaasan asukkaista neljännes on ruotsinkielisiä, ja puolet Veskunkin kavereista on kaksikielisiä. – Mulla itsellä on sellainen kansanpaatti, vajaa kuusimetrinen hytillinen flipperi, missä on kuusikymppinen jammu perässä. Toki Vaasassa on huonotkin puolensa, ”onhan tämä ärsyttävä, saatanan passiivinen pikkukaupunki”. Mun mielestä paras vaihtoehto olisi kuitenkin ostaa pussikaljaa ja mennä rantaan ihmettelemään. – Voin kyllä sanoa suoraan, että ellen viettäisi näin reissaavaa ja liikkuvaa elämää, olisin varmaan ponkaissut täältä jo aika nuorena helvettiin. Vaasassahan on tosi kauniit rannat ja kaunis saaristo. Siellä – Pohjan ma aina Poh a on janmaa. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta Veskun mukaan RKP:n lietsoma ”minä olen parempi kun puhun ruotsia” -asenne on aivan perseestä. Ravintola Faroksen vieressä on kesäisin avoinna Laituri Kutsuu -ilmiö, mihin kuuluu kolme tai neljä kesäterassia ihan meren rannassa. Vaasa kilpailee Naantalin ja muutaman muun rannikkokaupungin kanssa myös aurinkoisin paikkakunta -tittelistä. Paras asia Vaasassa on se, että kyseessä on merenrantakaupunki. Vesku myöntää, että Vaasan baareista löytyy yhä elämää, vaikka klassisia merimieskapakoita Birra ja Koti ei enää olekaan. – Me ollaan saatu jopa kulttuuripalkintoa ja kaikkea mahdollista. Mutta kun täältä pääsee välillä pois, tänne on kiva palatakin. Eli tästä menee jälleen Uumajaan yhteydet, jotka oli välillä pitkään poikki. Se on vähän pohjalta että kun otetaan Vaasasta ilmakuva, kuka ei kuulu joukkoon! Eihän täältä ole aikoihin tullut Klamydian lisäksi kuin Rotten Sound ja Sturm Und Drang. Mutta tämä on niin pieni kaupunki ja kun täällä on pyörinyt ikänsä, ihmiset on jo nähneet meikäläisen ojanpohjat ja vaikka mitkä räpellykset. Ei meitä nyt ainakaan naamalle syljetä kun tuonne kadulle mennään. K lamydian Vesku Jokinen on paljasjalkainen vaasalainen, kaupungissa on tullut asuttua 43 vuotta. Silloin teininähän laivalla pyörittiin ihan perkeleesti, oli kivaa ostaa elefanttikaljaa ja mennä juomaan salaa vessaan. Suomen ensimmäinen kirjasto perustettiin Vaasaan vuonna 1794, mutta eipä siitä ollut paljoa iloa kun Vaasa paloi viisikymmentä vuotta myöhemmin. Vaasa sai nykyisen nimensä ja vaakunansa Vaasan hallitsijasuvun mukaan vuonna 1611, ja se oli Oulun ohella tärkeä tervakaupan keskus. Naapurikunnissa ruotsinkieli on valta-asemassa. Vaasassa huhutaankin esiintyvän paljon kummituksia, joista löytää aavekartan www.aaveet.com -sivustoilta. tulee aika usein visiteerattua, siellä on hyvät kalasopat ja hyvät juomat ja jopa sauna. Veskun mielestä parasta tarjoavat kuitenkin uimarannat, kaunis saaristo ja rannan kesäterassit. – Tänne on kuitenkin kotiutunut, ja täällä on kaikki ystävät ja läheiset. – Pohjanmaa on aina Pohjanmaa. Myös jazzbändit soittaa siellä tiettyinä päivinä. Sillä tulee ajeltua pitkin Vaasan saaristoa. – Kyllä me ja yhtyekollegat ollaan täällä aikamoisia huutomerkkejä. On vesipuisto Tropiclandia ja huvipuisto Wasalandia ja Kuntsin modernin taiteen museo. Sieltä löytyy esimerkiksi Jannen Saluuna -niminen paikka, joka on keskellä merta. – Nykyään rockmeininkiä löytyy sellaisista baareista kuin Corner, Hullu Pullo ja Amarillo, ja uusin musiikkibaari on WDD eli Waasa Drinking Duck. Ja tietysti jos saa hommattua itselleen paattiin kuskin, siellä voi viihtyä pidempäänkin. Kyllähän tä löytyy ba ällä areista elämää ja to niissä saa isinaan pitää puolensa . Täytyy tosin sanoa, että lämmin elefanttikalja on saatanan pahaa. Talvella tulee käytyä avannossa ja kesällä ihan muuten vaan uimassa. No tietysti, onhan täällä myös Lenni Paarma ja Antero Naali, nämä Elonkerjuu-miehet! – Vaasassa on kyllä aktiivinen bänditoiminta, mutta Pohjanmaalta pitää ponnistaa kolme kertaa lujempaa kuin Helsingistä. Mutta paljonko Vaasa kunnioittaa omaa Klamydiaansa. Siellä on käynyt artisteja Frederikistä Matti Nykäseen, ja meikäläisen Sundin Pojat -yhtyekin on esiintynyt siellä. Voi voi, jos Seiskapäivä-lehti olisi vaikuttanut täällä 90-luvulla, minusta olisi varmaan tehty toinen Matti Nykänen! SOUNDI 37. – En tosiaan osaisi asua missään väräjävien peltojen keskellä, Vesku sanoo. – Sinänsä Vaasaa ei voi tituleerata rock cityksi, vaikka kuinka kultaisin aurinkolasein katsoisi, Vesku sanoo. Jäljelle jäi vain kaksi taloa ja yhä näkyvillä olevia raunioita. Toki Vaasasta löytyy koko perheen viihdettäkin. Vaasan Rockperry-festivaalit lopetettiin pari vuotta sitten, mutta tilalle on kasvanut Pienet Festarit Preerialla eli PFP, mikä järjestetään kesäkuun toisena viikonloppuna Hietasaaressa. Keikkamuusikolle Vaasalla on aika vittumainen sijainti, täältä on pitkä matka joka paikkaan. Helsingissä on kuitenkin kaikki yhtiöt, ja jengin on helppo mennä kadun toiselle puolelle esittelemään tuotteitaan ja demojaan. Kyllähän täällä löytyy baareista elämää ja toisinaan niissä saa pitää puolensa, Vesku kertoo. Tykkään tosi paljon veneilystä ja muutenkin veden kanssa läträämisestä. – Ja nykyään täältä pääsee taas söhläämään ruotsinlaivalle. Tuleehan meressäkin ranta jossakin vaiheessa vastaan, mutta se on kuitenkin niin kaukana. Paikalla on kolme lavaa, missä kuullaan rockia, punkkia, räppiä ja dj-musaa. VAASA Vaasa on Pohjanmaan maakuntakeskus, missä asuu 66 000 henkeä. Sinne ei pääse autolla mutta sinne on kyllä venekuljetukset. Tästä on tullut tukikohta, Vesku sanoo
– Minähän lähdin tekemään ekaa albumia ihan soololevynä, mutta sitten matkan varrella tapahtui täl-. – Rautatie on ollut jotenkin läsnä elämässäni viime vuosina, vaikka en olekaan asiaa tätä ennen niin ajatellut. – Tämä on tällainen hyvänkokoinen rintamamiestalo, johon olen kotiutunut ja studiota myös rakennellut. Ja soittomahdollisuuksia meillä on toki myös Helsingissä, Turussa, Riihimäellä ja Tampereella, eli treenejä pidetään milloin missäkin. Sillä tämä bändihän on hyvin aktiivinen vaikka ei juuri treenaakaan! Keikkoja varten toki, mutta ei muuten mitenkään säännöllisesti. Heistä viimeksi mainittu tosin hyppäsi kelkkaan vähän jälkijättöisesti, sillä debyyttialbumi Death & Decay oli jo pitkälle nauhoitettu, kun kosketinsoittaja kyytiin astui. Ja samasta syystä tänne on myös helppo järjestää treenejä, silloin kun sellaisia päätämme tarvita. Riihimäeltä startannut kehuttu bändi pitää riman korkealla ja aikaikkunan samana, mutta kurkistelee jo osin eri suuntiin kuin debyytillään. Tampereella vielä asuessa kiskot menivät ikkunan alta, eivätkä ne Helsingissä- kään kaukana olleet. Ehkä viime aikoina kuitenkin olemme eniten olleet täällä minun luonani. Nyt taas kuljen tuosta vähän matkan päästä Parolan asemalta lähijunalla todella helposti kumpaankin suuntaan. Uutta levyäkin on tehty vähän täällä, Teemu kertoo. Riihimäkeläisten lukiokaverusten Genzale-nimellä aloittaneen ja muutama vuosi sitten Death Hawksiksi muuntuneen yhtyeen muodostavat Markkulan ohella Miikka Heikkinen, Riku Pirttiniemi ja Tenho Mattila. Riihimäeltä lähtöisin oleva ja sieltä radan vartta sekä etelään että pohjoiseen seilannut lauluntekijä on asettunut ainakin toistaiseksi Hämeenlinnan tuntumaan, Parolasta kun löytyi sopiva asujain paitsi Markkulalle itselleen, myös hänen luotsaamalleen Death Hawksille. MUSIIKKIA RADAN T VARRESTA teksti: PETRI SILAS kuva: KONSTA LEPPÄNEN Jos Michael Karoli, Nick Drake, Phil Lynott ja Johnny Cash joskus järjestävät yhteiset juhlat suuressa tuonpuoleisessa, saattavat he hyvinkin soittaa tilaisuudessa DEATH HAWKSIN kakkoslevyä. 38 SOUNDI eemu Markkulan ikkunasta näkyy panssarijuna, joka tosin onneksi seisoo vastaavien sotakoneiden kanssa vankasti museoituna miehen nykyisen kodin tuntumassa
Meitä on lähestytty esimerkiksi Puolasta innokkaasti muutamien ihmisten ja tahojen toimesta, joten josko siitä poikisi jotain. Vaikka eipä sitä fiilismaailmaa noin suppeasti voi määritellä. Minä teen tälle orkesterille omista lähtökohdistani ihan uutta musiikkia, jota orkesteri sitten muovaa porukalla eteenpäin. Psykedelian annostelussa ei säästelty, ja ylipäätään 1970-luvun soittelumusiikin kuuli läikäyttäneen jotain 1980-luvulla syntyneiden miesten rinnoissa. Kattavan keikkailun ohella Teemu Markkula toivoo, että tulevaisuudessa Death Hawksin kristallipallossa näkyisi paljon kuulijoita, jotka myös ymmärtäisivät tietyn tärkeän asian bändin olemuksesta. Markkulan oma musiikillinen dieetti ei ole sitten noiden sävelmien laatimisen ratkaisevasti muuttunut, mitä nyt ”New Orleans -meininki”, jota hän ei sen tarkemmin määrittele, ja legendaarisen saksalaisen krautrockpartio Canin loputon uteliaisuus on tehnyt ehkä entistäkin suuremman vaikutuksen. SOUNDI 39. – Löysin yhden Sao Paolossa asuvan kaverin taidetta internetistä, ja otin yhteyttä. Muuan vähän kauempaa kehkeytynyt kontakti saattaa sekin joskus vielä poikia jopa esiintymisiä, mutta toistaiseksi tämän kansainvälisen yhteistyön hedelmiä voi ihailla Death Hawksin kannesta. Vaikka ei toisaalta Death Hawksissa saksofoniin ja koskettimiin keskittyvänä tyyppinä levyn tekoon lähdettäessä niin isosti heti pohjasessioissa ääneen päässytkään. Vaikutteita on haettu yhtä lailla Amazonin viidakosta kuin Gobin autiomaan kanoottiklubiltakin. Janne oli itse asiassa myös sovitusvai- heessa tärkeässä roolissa, sillä menimme studioon raakileiden eikä mitenkään loppuun hiottujen kappaleiden kanssa. – Sellaisen asian toivoisin saavani aika laajastikin ihmisten tietoisuuteen, että Death Hawksissa ei ole kyse mistään 1970-luvun retroilumeiningistä. Hän tahtoo päätteeksi alleviivata, ettei halua bändiään pidettävän museona tai kierrätyskeskuksena. Yksinkertaistaen voi linjata, ettei Death Hawks ehkä anna niin paljon niille musadiggareille, jotka viehättyivät esikoisen biisistä Death Hawk On My Trail, mutta sitäkin enemmän kuulijoille, joita saman levyn The Beast kosketti. Levy fiilisteltiin pitkälti porukalla kasaan. Tulevista suuntaviivoista kysyttäessä Markkula ei sulje yhtään ovea, mutta pyytää äskeisen mutkat suoristavan vastakkainasettelun äärellä kuitenkin kiinnittämään erikseen huomiota siihen, että kakkosalbumilla on ratkaisevasti vähemmän perinteistä laulua kuin ykkösellä. – Eli kyllä hän oli nyt ratkaisevasti isommassa roolissa kuin viime kerralla. Työryhmän tärkeitä toimijoita olivat bändiliiderin mukaan myös äänittäjä Ilari Larjosto ja etenkin Sister Flo’sta sekä Kytäjästä tunnettu tuottaja Janne Lastumäki. – Tärkein motiivi itselle oli kuitenkin koko ajan, etten halua toistaa itseäni biisintekijänä. Muutos kahden albumin välillä 1970-luvun on melkoinen, vaikka retroiluväli onkin näin lyhyt. Tuotimme ja miksasimme levyn kahdestaan, ja päälleäänitysvaiheessa hän soitti sisään jonkin verran sekä syntikoita että perkussioita. Joku varmasti pitää Death Hawksia viimeistään tämän levyn jälkeen ihan sillisalaattina, mutta itse kyllä löydän musastamme paljonkin erilaisia yhdistäviä tekijöitä. – Levyn lopulliseen ilmeeseen Janne vaikutti lopulta aika paljonkin. Uutta kiekkoa tehdessä kvartetti lähtikin jo liikkeelle samaan aikaan samasta paikasta, ja kitaristi-tuottaja Riku Mattilan pojan rooli oli kasvanut selvästi. Itse olen ajellut maasta kyllä Via Balticaa pitkin jokusen kerran läpi, mutta varsinaisia pysähdyksiä ei ole tullut tehtyä. Biisit itsessään hengittävät vapaasti, mutta kokonaisuus pysyy kasassa. Vaikka näillä parametreillä voisi helposti tosinkin käydä, ei lopputulos kuitenkaan ole haahuileva tai päämäärätön. Teemu diagnosoikin tavoitelleensa alusta lukien kompaktia ilmaisua. Vaikka yksi tavoite onkin aina kieltämättä ollut yhdistellä eri elementtejä eri musiikkityyleistä. Ylipäätään keikkailu on minulle tärkeää, ja sitä haluaisin tehdä paljon lisää – oikeastaan missä hyvänsä ja mahdollisimman erilaisissa paikoissa. – Muun muassa sieltä Saksan suunnalta kenties tulee uuden levyn yhdellä tavalla… ambientimpi tun- nelma. Orkesterin haaveet ja tavoitteet Markkula linjaa omalta osaltaan hetken harkinnan ja pyörittelyn päälle. – Teimme myös kaksi rytinäbluesia, joilla ei lopulta ollut mitään tekemistä tämän kokonaisuuden kanssa. Niinpä Penabrancan taidetta on nyt levymme kansissa. lainen tervetullut bändiytyminen, Teemu kertaa. Vaikka albumin sisältöä ei oikein voikaan kuvata sanalla ”napakka”, mitaltaan se ainakin on sitä. – Tenho on hyvin vahvasti tuottajahenkinen muusikko, joten juuri hänen kanssaan juttelin varmasti eniten etukäteen siitä, mihin suuntaan mennään ja millaisia ratkaisuja harkitaan, Markkula tuumii. meiningistä Musan aikahaarukka on sama, mutta painotus täysin toinen. Ja uskon vakaasti, että meille olisi kyllä kuulijoita mantereella muuallakin, kunhan vain saadaan sana leviämään. V iljalti kehuja eri suunnilta keränneellä viimevuotisella esikoislevyllä Death & Decayllä suuri osa Death Hawksin viehätyksestä pohjasi hyvän fiiliksen ja osuvien riffien ohella häpeämättömästä boogiesta jonkinlaiseen alkukantaiseen esi-heavyrockiin yltäneisiin aiheisiin. Kuvissa oli minusta samaa henkeä kuin meidän musiikissamme, ja siinä kun oli ajatustenvaihtoa käyty ja toistemme tekemisiä tutkailtu, ilmeni että tunne oli molemminpuolinen. Etenkin vinyylissä kuvat pääsevät kunnolla oikeuksiinsa, ja toivottavasti polku jatkuu erilaisissa merkeissä. – Kun hahmottelin levyä alun perin joskus vuosi sitten, ajattelin että sellainen 35 minuuttia olisi hyvä ytimekäs mitta. Ainakin Ruotsissa vastaanotto on ollut erittäin hyvää, ja jo kertaalleen soitetut paikat tullaan varmasti aika piankin kiertämään uudestaan – toivottavasti monia uusiakin mestoja nähdään. No, nekin raidat ovat nyt joka tapauksessa tallessa, ja niihin palataan kyllä vielä ta- ei valla tai toisella. – Jonkun verranhan Death Hawks on jo ehtinyt Suomen ulkopuolellekin näyttäytyä, ja samanlaista toimintaa olisi todella mukava saada kalenteriin lisää. Death Tämän toiveen kuulee Hawksissa Death Hawksin äärellä ole kyse mistään toteutuneen. Ja syntyihän sessioissa koneen jyrähdettyä käyntiin lopulta enemmänkin, mutta kaikki materiaali ei sopinut tyylillisesti bändin nimeä kantavan kakkoslevyn maailmaan. Nythän seutua saisi samalla haltuun, jos sinne tulisi keikkoja. Myös tyylikkäitä Morricone-mausteita annostellaan auliimmin. Ja ilokseni siihen myös päästiin. Siinä missä debyytillä mentiin paljolti jytäävän urbaanin rockin ja bluesille sekä countrylle elintärkeän tarinankerronnan ehdoilla ja tyylikeinoilla, tallustellaan tällä kertaa luonnonmukaisemmissa tunnelmissa, syvemmällä folkin lehdoissa
Tuuren bändi tuntui jakavan tuntemukseni tapahtuman energeettisestä luonteesta, tai sitten he vain olivat kohteliaita. Voisi kuvitella, että noin kymmenestä tuhannesta sporttisesta leidistä koostuva yleisö olisi helpoin mahdollinen, mutta naisellinen yin-energia on absorboivaa ja hitaasti lämpenevää joten miespuolisena viihdyttäjänä minulle jäi sellainen olo etten 40 SOUNDI 7.6. Matkaan tarttui paljon värikkäitä muistoja, jotka Jukka Poika kirjasi Soundin pyynnöstä kesäpäiväkirjaksi. Erikoislaatuiseksi sen tekee naissukupuolen täydellinen dominaatio. Tämä oli Naisellinen yin-energia o absorboiva n a ja hitaasti lämpenevä ä Varkaus Pop . teksti: JUKKA POIKA kuvat: TIMO ISOAHO 18.5. Erikoismaininta zombie-lenkkeilijöille. KESÄN ENSIMMÄISEKSI festarikeikaksi lasken tämän erikoislaatuisen tapahtuman, jossa sain kunnian esiintyä ensimmäistä kertaa. Toisaalta tämä oli kesän avauskeikka bändin kanssa joten ehkä emme vain vetäneet ihan sairaan hyvin. TÄYTEEN TUPATTU ravintola Z-one otti esiintyjät lämpimästi vastaan. N A J O P JUKKA IVÄKIRJA Ä P Ä S E K Yksi kesän 2013 monista työn sankareista oli Jukka Poika, joka kirmasi bändeineen festarilta toiselle – Likkojen lenkistä Ilosaarirockiin ja suunnistuksen MM-kisoista Qstockiin. Likkojen lenkki Ratinan stadion, Tampere . Koska keikalta ei jäänyt mitään erityistä mieleen, taisi se mennä kaikin puolin asiallisesti. Tapahtuma itsessään oli aivan mainio. ihan saanut aikaiseksi ilotulitusta. myös yksi kesän monista keikoista, joilla esiinnyimme Kilpeläisen Tuuren kanssa perätysten. Vastikään loppunut Vain Elämää -unideprivaatio-
leiri saattoi vaikuttaa välispiikkien laatuun tai sitten ei. Diggasin. 8.6. Etsiessämme festarialueen sisäänajoporttia meidät äkättiin ja tulimme kiertäneeksi alueen kaksi kertaa nuorten tyttölasten juostessa perässämme. Sun Pampas Ylivieska . Cosmopoli Kerava Kannunkulma Espoo . 21.6. Yöksi kotiin. Himoksen Juhannus Jämsä 15.6. Backstagella saimme ihastella paikallista raiderikulttuuria kun kuohuviinipullo tuotiin avattuna 14.6. No, juopottelu onkin ihan tyhmää. Himoksen mökit ja catering – wingsejä, jalapenokabanossia ja punajuurilaatikkoa – alkavat tuntua jo kovin tutuilta ja turvallisilta. TÄHÄN VÄLIIN teki hyvää tehdä Bommitommin kanssa pari lähiöbaarikeikkaa. SOUNDI 41. Keikka itsessään meni nappiin, jengiä oli mukavasti ja yhteislaulut sujuivat. JATKOIMME VARKAUDESTA DJ Stormyn kanssa kaksin kohti Ylivieskaa. ja sen sisällä oli liuos, joka maistui laimealta valkkarin ja vissyn seokselta. Porukkaa saatiin lopulta paikalle ookoosti vaikka keikka olikin päivän ensimmäinen ja monet juhlijat kellonajasta johtuen vasta matkalla töistä kotiin siistiytymään. . TÄMÄ OLI EHKÄ kesän kylmin päivä, ja se vaikutti paljolti festaritunnelmaan mutta onneksi festari oli järjestänyt teltan, jossa joraamiset voitiin hoitaa siedettävän ilmaston vallitessa. TÄMÄ OLI kesän Himos-trilogian ensimmäinen osa. Itse keikka meni hyvin, jengiähän oli juhannuksen kunniaksi aivan pipona, etten sanoisi hellehattuna. Saaristo Open Kaarina
SAAVUIN PAIKALLE sen verran ajoissa, että ehdin nauttia hetken. 6.7. SUMMER UP on meikäläiselle sil- leen kiva festivaali, että siellä käyvä nuoriso tietää miten keikalla ollaan: heilutetaan käsiä niin maan perhanasti ja lauletaan mukana. Lopulta päästiin vetämään aika tiivis puolen tunnin setti koska huviluvat ehtyivät. 13.7. Iskelmä-festari Himos Meitä ei haitannut yleisönpaljous vaan nautiskelimme kaikessa rauhassa tavallista pitemmän setin, runsaassa ja tanniinisessa seurassa. Himoksella. Rantajamit Lohja . Lisäksi siellä pääsee uimaan Vesijärveen (sic) heti lavan takaa. Tapasin J. Tiedostin kuitenkin, että tämä on vain poikkeuspäivä ja menin mukana. VIINIJUHLISSA oli paljon jen- giä, tosi paljon, kuulemma alueen kokoon suhteutettuna jopa liikaa. Visulahden Juhannus Mikkeli . Aivan totaalinen lapset laulaa -hurmos tälläkin keikalla. Keikka oli selkeästi yksi elämäni keikoista. Neljän Ruusun jälkeen oli meidän vuoromme ja keikka meni varsin hyvin, tosin spiikkasin yhdessä kohtaa Suvilahti. Vi-su, Su-vi, eihän se kaukaa liipannut. Kuulivat sen sitten epäsuorasti backstagelta mutta c’mon. Oma keikka oli myös kiva kokemus. SUUNNISTUKSEN MM-kisojen yhteyteen oli järjestetty tanssit, joissa esiintyivät lisäksemme Elastinen ja Cheek, jonka setin aikana kävin vierailemassa kappaleessa Jossu. 12.7. Keikasta en löytänyt moitteen sijaa. 42 SOUNDI 5.7. Nautiskelim kaikessa ra me u tavallista p hassa item setin, runsa män as ja tanniinis sa essa seurassa 28.6. Naapurivaaran huvikeskus, Sotkamo . Saparofesteillä elettiin kummastelun hetkiä kun tekniikka ei meinannut saada hommaa kasaan ajoissa. Itse en ollut tilanteeseen täysin tyytyväinen, olisin juuri tuolla hetkellä mieluiten ollut hiljaa ja istunut mökin nurkassa. Ei voi kuin ihailla, että nyt on Jarella meno kohillaan. 22.6. Kuopion viinijuhlat . . Ikävää on se, jos tällaisesta jää yleisölle fiilis, että bändille ei maistunut esiintyä sovittuun aikaan. Pikkaisen pääsi pännimään kun Ruotsista asti paikalle vaivautunut pikkuserkkuni ei päässyt lapsineen kuuntelemaan keikkaa suomalaisen alkoholipolitiikan vuoksi. Suomipopfestivaali Jyväskylä . Summer Up Lahti Huittisten Saparofestit . Karjalaisen ja orkesterinsa, joita ihannoin noin ammatillisessa mielessä. Pienellä tiedottamisella tällaisilta väärinkäsityksiltä oltaisiin vältytty. NÄMÄ OLIVAT taas kivat festit. SIIRTYMÄ PIENEMPÄÄN juhannusaiheiseen tapahtumaan, jossa lapsiperheitä viihdytti paikalle saapuessamme Petri. TAKAISIN HIMOKSELLE, missä oli käynnissä varsinainen mediamyllytys: minua kinuttiin ainakin seitsemään haastatteluun ennen kuin oltiin tyytyväisiä. 29.6. On melkein vaikea uskoa sitä nuorison innostuksen määrää liittyen ilmiöön Cheek
Se meni nappiin. Ilosaarirock Joensuu . Diggaan uutta levyä, vaikka ovatkin monesta kohtaa turhankin tunteisiin tunkevia nuo kappaleet. 14.7. 18.7. TÄYTYY MYÖNTÄÄ että olin al- kuun hiukan jäissä ja takeltelin välispiikeissä. Heillä on muuten osaamista vaikka muille jaella. ”Anna nyt, no enhän anna” -yleisöhuudatus on hauska. Keikalla bändi on hauskasti sekopäinen eli rock. SYNTYMÄPÄIVÄNI ratoksi teimme pari sympaattista pikkufestaria, joista Hämeenlinna joutui kaatosateen alaiseksi kesken keikan, jolloin puolet jengistä pakeni jonnekin, kenties peläten liukenevansa kuin sokeri ja menettävänsä siten identiteettinsä ja inhimillisen muotonsa. Omalla keikalla en kuullut itseäni monitoreista lainkaan vaikka pyytelin saada. Ai niin, olihan meilläkin siellä keikka. Wanaja Fest Hämeenlinna Kirmot Saarijärvi . Tämä oli ensimmäinen kerta Ilosaarirockin päälavalla. 19.7. Samuli Putron ja bändin seurasta ja sen jälkeen keikasta. Välillä nämä hommat menee ihan työnteoksi ja käyhän se niinkin, välillä. KESÄN ENSIMMÄINEN sadekeikka osui, kuinka ollakaan, lapsuuskaupunkiini Tornioon ja vielä syntymäpäiväni aattona. Hauskaa oli kuitenkin, lavalle ei sade juurikaan ropissut. Jengiä tuli kourallinen ja lämpötila oli niin alhainen, että sain lievän nuhaköhän matkamuistoksi. Aurinko paahtoi aika tuhdisti juuri lavan etuosaan jossa kekkuloin SOUNDI 43. Se oli iso kokemus, ja kun yllytin yleisöä tekemään aaltoja ja näin miten isoja ne aallot olivat, ymmärsin että tämä on aika s-i-i-s-t-i-ä. Twin City Festival Tornio . Kirmot oli vanha kunnon kyläjuhla, bäkkäri sijaitsi kylän koululla ja kävinpä voikkasalissa heittelemässä vähän koripalloakin. Tuurelaiset olivat jälleen kanssaesiintyjiämme kuten niin monella kesän keikoista
Subjektiivinen jälkifiilis oli, että tämä oli paitsi yksi elämäni keikoista, myös yksi parhaista. oli taas jotain aivan muuta: yleisö koostui kirkassilmäisistä lapsista, heidän vanhemmistaan ja parista kaatokännisestä nuoresta naisesta. Vain Elämä -unidepriva ä atio leiri saattoi vaikuttaa v ä spiikkien la liatuun tai sitten ei 27.7. Bändi soitti. Keikka oli Qstock Oulu . Hyvin. 09 – 5627 1240 MUSAMAAILMA NOUTOPISTE Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila • Puh. SAAVUIN bäkkärialueelle juuri kun Cheek aloitteli Jossu-kappaletta. 20.7. Qstock on kiva festivaali, siitä ei pääse yli eikä ämpäri. Silja Baltic Princess Itämeri . 09 – 720 60 60 KIVIJALK A ROCKS! parasta palvelua ce. Sitä jengiä vaan oli. Pipefest Himos . Saimme myrskyvaroituksen juuri ennen keikan alkua ja tuuli puhaltelikin pari kertaa pahaenteisesti. MUSAMAAILMAN UUSI UPEA VERKKOKAUPPA ON AVATTU! www.musamaailma.fi Rekisteröidy kanta-asiakkaaksemme ja olet mukana tarjouspostituksissa. Yökerhossa iltapäivällä tapahtunut keikka hauska, vaikka aurinko paahtoi aika tuhdisti juuri lavan etuosaan jossa kekkuloin. MINUT JA DJ Bommitommi oli buukattu esiintymään laivalle matkalla Tukholmasta Helsinkiin. 26.7. Tammerfest Ratinan puisto . Keikka muistutti lapsen leikkiä, mutta noudatti kuitenkin sovittua kaavaa pienin tunnelman suomin lisäyksin. 23.7. MUSAMAAILMA since 1985 www.facebook.com/Musamaailma • www.facebook.com/ESPFinland kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi KATSO AUKIOLOAJAT KOTISIVUILTAMME! P face-to-fa MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi • Puh. Ilmoja piteli, mutta jengiä oli tällä kertaa hiukan vähemmän. Olisiko johtunut Hulkkosen Karin tuottamista bussin pituisista bassoaalloista, mutta myrsky kiersi meidät ja keikasta sukeutui yksi siisteimmistä. Yleisökin oli sen tänä vuonna tajunnut ja saapui paikalle ennätyssankoin joukoin. Keikan jälkeen pidettiin nimmarisessio, joka venyi varmaan tunnin mittaiseksi mutta lasten ja miksei muidenkin ihmisten ilahduttaminen on kyllä palkitsevaa. JAA-A taas mentiin Himokselle. TÄTÄ KEIKKAA ennen minua vä- sytysahdisti ja olin happamalla tuulella. Juoksin lavalle suoraan bajamajasta ja silloin se taas tapahtui: kuin taikakytkimestä kääntäen oloni muuttui positiiviseksi ja spontaaniksi. Kroppa tuntui kuumuudessa hiukan raskaalta joten ylenmääräinen sporttisuus ei settiä vaivannut. Ryntäsin lavalle lökärit jalassa ja ehdin kuin ehdinkin huohottaa oman osuuteni biisistä. Rekisteröitymällä sinulla on myös mahdollisuus osallistua kilpailuihimme, joissa on aina mahtavia palkintoja. Bändi soitti
– Ostan suunnilleen joka kuukausi sekä Mojon että Uncutin, luen arvostelut ja tilaan sokkona Amazonista kiinnostavalta vaikuttavaa tavaraa. Lopultakin muuta kuin näitä kloonattuja vinku vaäänisiä suomalaisia ”nais laulajia” puolen oktaavin äänialoineen. Turun viikkokämpälläni ei ole edes radiota. Ihan jo siksikin, että mp3 ei ole mikään musiikkiformaatti. Musiikki ja taide yleensä on päämäärä itsessään, ei mikään apuneuvo. Vielä tänäkään päivänä tieteilijätähti ei alista sävelmiä tapetiksi tai pilko albumikokonaisuuksia. kuva: Nelli Palomäki Kaikkien aikojen paras biisi on… TEKSTI: PETRI SILAS SOUNDI 45. Ko vana kakkosena The Sex Pistols Tukholmassa 1977. Tietyssä kohden yksinäistä iltaa on myös usein pakko kuun nella Turidin Låt mig se dig tai Led Zeppelinin Battle Of Evermore. Keikoilla ei juuri tule enää käytyä, ihan ajanpuutteen vuoksi. Yo-lahjarahoilla hankin kannettavan kelamankan, ekan vuoden opintolainalla levysoittimen. Jos saisin vaihtaa päiväksi paikkaa jonkun muusikon kanssa, haluaisin olla... Kemissä 1951 syntynyt tähtitieteilijä on kuumaverinen musiikkimies, jonka soittoharrastus kehkeytyi käytännönläheisestä tarpeesta. Kaikkien aikojen paras levy on… Eihän se musiikillisesti paras ole, mutta eniten elä mässäni lie nen kuunnel lut Steel eye Spanin Please To See The Kingiä (1971). Paras keikka ikinä oli... Aliarvostetuin musiikintekijä/ bändi on… Näitä löytyy omastakin hyllystä pilvin pimein. En oppinut ensimmäistäkään sointua, joten tuli pakko kehitellä muita strategioita. Miten outo kysymys! Tie tysti Graham Nash vuonna 1969, kun hän asui Joni Mitchellin kanssa Lau rel Canyonissa. – Kotona kuuntelen levyjä keskiraskaalla, joskin ikääntyneellä, hifilaitteistolla. Yliarvostetuin musiikintekijä/ bändi on… The Rolling Stones. Ajan tasalla pitävät alan lehdet. Marlene, josta vastaa Aino Venna. Sitten ei pidellyt enää mikään. Siellä nautin hiljaisuudesta. – Niin ikään uskon vakaasti, että musiikki ei ole yksittäisiä biisejä. Esi merkiksi uskomaton Tim Buckley, jonka rahvas näyt tää tuntevan vain melko mitättö män Jeffpoi kansa isänä. – Kuuntelin varhaisteininä radiosta 1960-luvun puolivälin ääriniukkaa musiikkitarjontaa kirjaten viikoittain ylös Suomen, Ruotsin ja Englannin listat. En käytä näitä podeja sun muita kirpun kokoisine paskapiipittävine korvakuulokkeineen. – Arvostan musiikkia, enkä käytä sitä epämääräisenä taustahälynä. Kerrankin Neil Young on oikeassa. Vashti Bunyan Korjaamolla taisi olla viimeisin. KUULOLLA Esko Valtaoja TIETEILIJÄTÄHTI T ieto-Finlandia -palkittu professori Esko Valtaoja selittää ihmistä isompia asioita kiitettävällä tarmolla ja ilmeisen hyvällä osumatarkkuudella muun muassa teoksissaan Kotona maailmankaikkeudessa (2001) sekä Kaiken käsikirja (2012). Valtaojan mukaan hyvä musiikki vaatii arvoisensa laitteet. Mikko Montonen sanoi Soundissa 10/76: Nyt saat liittyä siihen loppuikänsä katuvien joukkoon, joka tu levina vuosina saa todeta: ”Minä en ollut Patti Smithin konsertissa hänen käydessään Suomessa syksyllä 1976.” Minäpä olin. En ole pelkät analogisesti nauhoitetut vinyylit hyväksyvä fanaatikko, mutta johonkin vedän äänenlaadun rajan. Levyt on tehty kuunneltavaksi, nuijat! Ainoastaan grobiaanit kytkevät musiikin johonkin muuhun toimintaan kuten hölkkäämiseen. End of discussion. Ne ovat iljetys Herra Sebaotin silmissä. Onko muitakin vastausvaihto ehtoja. – Autosoittimeni on kehno, Nissanin vakiovärkki, mutta Turun ja Helsingin väliä sahatessa voin alustavasti kuunnella sillä postissa kullakin viikolla tulleet cd:t. Mutta tietysti kaikki hyvä taide antaa voimaa ja elämäniloa. Viimeksi innostuin levystä nimeltä... kuva: Mika Haaranen/A-lehtien kuvatoimitus Jos ulkoavaruuteen pitäisi yksi biisi lähettää, olkoon se Bob Dylanin Sad Eyed Lady Of The Lowlands. Korvista puhumattakaan. Siitäkin on aikaa. – Akustisen kitaran ostin kaikkien aikojen ensimmäisessä Ruisrockissa käytyäni siinä epämääräisessä tarkoituksessa, että kun soittelisin leirinuotiolla, hippitytöt raahaisivat minut puskiin harrastamaan vapaata rakkautta. En ole käyttänyt enkä tule ikinä käyttämään biisikauppoja
– Mutta valo voittaa aina! Se sisäinen vihollinen pitää tuntea, jotta osaa puolustautua. – Hanoin keikan järjestäjä oli sitä mieltä, että ai, pitääkö tästä vielä maksaakin. Silloin laulaakin paremmin. Siitä löytyvät niin paholaisen sarvet kuin enkelin sädekehäkin. Se edustaa hyvällä tavalla sitä että me ollaan takaisin, ja asenne ja soundi on tallella. Vaikka levyssä on paljon eri värejä, tuo biisi oli jotenkin hyvä yhteenveto niistä. Kun tapasin Michaelin, tällä ei ollut vielä vakituista asuntoa ja hän majaili pienessä hotellissa Manhattanilla. Ja kun bändin nimi on yksinkertaisesti Michael Monroe, on kyseessä samalla soolo- ja bändilevy. Kappale kertoo New Yorkista 80-luvulla, ja siitä tehtyä videota onkin kuvitettu tuon ajan valokuvilla ja keikkapätkillä. – Tässähän saa tavallaan parhaat palat molemmista maailmoista. Ja vaikka meillä on historiaa, me eletään nykyhetkessä! Muistan itse tavanneeni Michael Monroen noihin aikoihin New Yorkissa. Tuolloin New York oli aivan eri kaupunki kuin tänään. Kyllähän minä olen loppujen lopuksi se hahmo musiikin takana, mutta kokonaisuutena tämä on yhtye. Se ilmestyi vuonna 1987 ja poiki Michaelille maailmanlaajuisen levytyssopimuksen PolyGramin kanssa. Mä diggaan enemmän liikkua eteenpäin, eikä kukaan jaksa oikeasti kuunnella valittamista. – Rock on tylsää, jos siinä ei ole ripaus paholaista, Michael sanoo. Hanoi Rocks oli juuri kuopattu, kun mies ilmoitti joulukuussa 1985 muuttavansa New Yorkiin. Oli nimittäin aika pienet rinnat sillä ruotsalaisella laulajatytöllä! MICHAEL MONROE Michael Monroe on innoissaan omaa nimeään kantavan bändin uudesta logosta, joka komeilee tuoreen Horns And Halos -albumin kannessa. Nykyään Disney-kauppojen valloittamalla Times Squarellakin oli pornoluolia,. – Teksteihin pystyy vaan paneutumaan paljon paremmin kun niihin pystyy samaistumaan. – Kyllähän se heijastaa paljon mun omaa elämääni, Michael sanoo. 46 SOUNDI teksti: JUHO JUNTUNEN kuvat: VILLE AKSELI JUURIKKALA M ichael Monroe myöntää, että Horns And Halos on pitkälti omaelämäkerrallinen levy kuten myös kaksi vuotta sitten ilmestynyt Sensory Overdrive, miehen nimeä kantaneen yhtyeen debyytti. Siellä hän kasasi yhtyeen, joka oli mukana nauhoittamassa Michaelin ensimmäistä sooloalbumia Nights Are So Long. – On nuijaa haikailla menneisyyttä ja miettiä, että silloin oli kivaa ja nyt on tylsää. – Mun ja muidenkin kundien mielestä se oli aika selvä singlevalinta. Horns And Halosin ensimmäinen singlelohkaisu oli keväällä julkaistu Ballad Of The Lower East Side, joka on soinut ahkerasti radiossa ja jota on kuultu myös kesän keikoilla. Tämä on soololevy, joka on kuitenkin enemmän bändilevy kuin mikään mun edeltävä bändiprojekti
SARVILLA JA SÄDEKEHÄLLÄ SOUNDI 47
Steve Conte korvaa mun soiton, se on oikeasti mielettömän kova kitaristi, ehkä vähän aliarvioitukin. Kun me oltiin esimerkiksi Etelä-Amerikassa keikoilla, me mentiin sitä ennen New Yorkiin muutamaksi päiväksi Steven treenikämpälle harjoittelemaan, tekemään biisejä ja demoja. – Kun biisit alkoivat olla aika valmiina, me mentiin tosiaan marraskuussa äänittämään levyä. Mä annan tosi paljon tilaa bändille. Me otettiin hänen tilalleen viiden keikan ajaksi Rich Jones, joka on tehnyt muutenkin meidän kanssa duunia, merchandise-juttuja ja jopa uuden levyn kansitaiteen. Kaksi vuotta sitten ilmoitettiin että Ginger oli jättämässä bändin, ja hänen tilalleen tuli Backyard Babiesin Dregen, oikealta nimeltään nykyään virallisesti Andreas Tyrone Dregen. – Kyllähän laitteet oli muuttuneet vanhoista ajoista, mutta siellä oli paljon myös vanhoja yleisteknisiä vehkeitä. Aikanaan sillä oli ranteessa joku ongelma, jännetupin tulehdus tai vastaava, ja lääkäri sanoi että se ei saa soittaa kitaraa vuoteen. MIELI KUIN LASKUVARJO Michael Monroen bändi lähti viime marraskuussa äänittämään uutta levyä Tukholman Park-studiolle. – Mutta kyllähän mä soitan välillä treeneissä rumpujakin. Se piti sitten kitarasta paussia ja otti sillä aikaa laulutunteja. Niinpä mä rupesin vetämään siihen reggae-komppia ja kysyin että miten tällainen toimisi. Ja sitä paitsi aika kultaa muistot jälkeenpäin, on se ihme! Esimerkiksi usein muistellaan, miten hieno klubi CBGB oli, mutta oikeastihan siellä oli kurja soittaa tai katsoa bändejä! Ja onhan sitä aina ollutkin jotain legendaarisia tapahtumia. Samilla oli se nopea riffi, me vedettiin sitä ja sitten kun tuli säkeistön vuoro, mua alkoi jo väsyttää kun en ollut soittanut rumpuja pitkään aikaan. – Kyllähän tuollainenkin kuuluu rockiin! Joku kommentoikin tapahtunutta juuri tuolla tavalla. Mä diggaan enemmän liikkua eteenpäin, eikä kukaan jaksa oikeasti kuunnella valittamista. – Se oli tosiaan silloin erilainen ja jännä kaupunki, Michael sanoo. huumekauppiaita, huoria ja huijareita, ja turistin kannatti pitää visusti kiinni omaisuudestaan. Vaikka bändin nimi on yksinkertaisesti Michael Monroe, on kyseessä hyvinkin demokraattinen ryhmä ja kaikki kantavat kortensa kekoon biisejä kasattaessa. On turha yrittää pakottaa ketään mihinkään ja olla liian kontrollifriikki. Sillä oli useampia tosi hyviä idiksiä, ja diggasin välillä enemmän Steven konseptista kuin omasta tekstistäni. Ja muutenkin meidän porukassa kaikilla on laaja musiikkimaku, ja me esitellään toisillemme sellaisia bändejä ja tyylejä, joita ei välttämättä olisi muuten kuullut. Kaikki sanoi että vau, tuohan on ihan kuin The Ruts, se vanha englantilanen bändi. Rankinta aluetta olivat Manhattanin eteläkärjen Village, Soho ja Lower East Side, joissa sijaitsivat myös parhaat rockluolat. Ja laulajana myös. Me oltiin pari kolme viikkoa Tukholmassa, ja sehän sattui olemaan sama studio, missä nauhoitettiin Hanoi Rocksin eka levy. Tavallaan on paljon coolimpaa, että jengi on nykyään järkevämpää, eikä bändeissä enää harrasteta kauheasti sekoilua. Ja kun me käveltiin sinne sisälle, huomattiinhan me heti, että tämä on tuttu paikka. Kaksi viimeksi mainittua lähtivät kuitenkin omille teilleen jo ennen ensimmäisiä keikkoja, ja heidän tilalleen tulivat Chelsea Smilesin ja Danzigin entinen rumpali Karl ”Rockfist” Rosqvist ja Steve Conte, New York Dollsin ja Company Of Wolvesin kitaristi. Lopputulos on tärkein, ja kun antaa enemmän tilaa muille, nekin alkaa kukoistaa! Sen takia tämä onkin vielä enemmän bändilevy kuin edeltäjänsä. Vähitellen se alkoi muokkaantua, tehtiin lisää biisejä ja sen jälkeen ruvettiin jakamaan niitä A- ja B-listoille. Illan hämärtyessä kaduilla elävät spurgut sytyttivät peltitynnyreihin nuotiot, ja Washington Squaren puisto kuhisi diilereitä. Nyt tässä on hyvä positiivinen viba ja kaikilla on hyvä fiilis. Niin se sitten saatiin kasaan. Päinvastoin, tätäkin ruvettiin tekemään ihan sillä asenteella, että kirjoitetaan musaa ja katsotaan mitä tapahtuu. Mutta Dregen tunsi Kent-yhtyeen tyypit, jotka omistaa sen studion nykyisin, ja ne vahvisti että täällähän se Hanoin eka levy äänitettiin. Jotkut biisit lähti siitä, että Dregenillä oli jotain riffejä ja kun mä tulin treenikämpälle, biisi olikin jo melkein kasassa. Olin mä tavannut Debbien jo aikaisemminkin, mutta silloin me tutustuttiin paljon paremmin ja niinhän mä päädyin laulamaankin hänen kanssaan samalla keikalla. Kaikki on olleet mukana tekemässä tätä tasapuolisesti. Muilla on aina jotain uutta tarjottavaa ja se on paljon nastempaa muutenkin. – Kyllä mä soitan yhä silloin tällöin kitaraa treeneissä, mutta viime vuoden aikana sekin on vähentynyt. Ja kun tietää, miten rankkoja aikoja sinunkin bändeissäsi on eletty vuosien mittaan, ei kaikkia hetkiä varmaan haluaisikaan enää kokea uudelleen. Kun silloin kysyin Debbieltä, oliko ne legendaariset CBGB’s -ajat hienoja, se vastasi että ei todellakaan, oikeastaan ne olivat hänen kohdallaan aika kurjia. Kun me oltiin esimerkiksi New Yorkissa pitämässä pari päivää kirjoitussessioita, Karl ei päässyt heti paikalle ja mä soitin rumpuja. – Inhimillisiä ihmisiä me kaikki ollaan. Sehän on rokkari, mikä uutinen tuo muka on, tuollainen on ihan tavanomaista! Pääasia on ettei satuta ketään. Kuluneen kesän aikana Michaelin bändi joutui soittamaan myös muutaman festarikeikan lainamuusikoilla, mutta se ei haitannut tahtia. – Dregenillä on tosiaan sellainen vuotuinen mopokiertue, jonka se tekee kaveriensa kanssa Ruotsissa. – Biisejä oli tehty sitä ennen jo pitemmän aikaa, Michael kertoo. – Itse asiassa en edes huomannut lavalla koko Dregenin juttua! Ei se minua haitannut, mutta en tosiaan halua että joku vaarantaa yleisön, heittää jotain ihmisten päälle tai vastaavaa. Se oli ihan sattumaa, me ei edes muistettu Samin kanssa että se on sama paikka, ja me väitettiin vastaan vielä ennen studioon menoa, että ei se voi olla sama. Silloin tehtiin Soul Surrender -biisi, missä on ensin paahtoa ja yhtäkkiä mukaan tulee reggae-osio. Katsottiin mitkä biisit on parhaimmistoa ja miten ne toimisi kokonaisuutena. Kuluneen kesän Porispere-festareilla kitaristi Dregen potki vahvistimen kumoon, heitteli mikrofonitelineitä ja otti yhteen toisen kitaristin Steve Conten kanssa. – No niin justiinsa! Mutta kyllä Michael Monroe -bändin keikoilla voi nähdä tänä päivänäkin rankkaa menoa. Jos kukaan enää brassailee sillä että on heittänyt te48 SOUNDI levision ikkunasta, niin come on, se on ikivanha juttu. On sitä virkistävämpää, mitä enemmän bändeillä on omia juttuja. Lopulliset miksaukset uskottiin Suomessa Seawolf-studion Petri Majurin käsiin. – Steve Contella oli tärkeä osa tätä levyä tehtäessä, Michael myöntää. maan Losiin keikka, ja me oltiin sielläkin muutama ylimääräinen päivä äänittämässä demoja. Se on. – Minä olen toisaalta aina kelannut, että tuollaiset rocksekoilut on niin kliseinen asia. TILAA SOITTAJILLE Kun Michael Monroe perusti nykyisen omaa nimeään kantavan bändin tammikuussa 2010, siinä olivat mukana Sami Yaffa, Ginger, Jimmy Clark ja Todd Youth. – Mutta ei mulla ole ikävä niitä aikoja tai menneisyyttä. Toki ne oli kivoja vuosia ja niistä jäi kivoja muistoja. Mutta eihän niitä saa takaisin, joten ei mulla siinä mielessä ole sellaista kaipuuta, että haluaisin elää uudestaan samoja juttuja. Kun olin esimerkiksi äänittämässä Not Fakin’ It -albumia vuonna 1989, Debbie Harry ja Chris Stein oli tekemässä omaa Def, Dumb And Blonde -levyään viereisessä studiossa. Kyllähän sitä itsekin pystyisi tekemään kaiken jos haluaisi, mutta parempaa jälkeä syntyy kun tekee yhteistyötä. Samalla tavalla oltiin muutama päivä Tukholmassa Dregenin treenikämpällä ja myös Suomessa Nosturilla. – Kun bändi asuu ympäri maailmaa, me ollaan pidetty aina tilaisuuden tullen kirjoitussessioita. Rundin lopuksi me tultiin soitta- Me ollaan usein puhuttu Slashin ja Foo Fightersin kanssa, että olisi kiva tehdä keikkaa kimpassa. On hyvä yhdistelmä, että on syvä tietoisuus musiikin historiasta ja kaikilta sen alueilta. – Eihän ketään voi pakottaa olemaan bändissä, ja hommat kehittyy sitä mukaa kun mennään eteenpäin, Michael sanoo. Me ei olla koskaan suunniteltu kaavamaisesti, että nyt tehdään sellainen ja sellainen levy. Siitä on tullut sille oikea perinne ja se on hänelle tärkeä juttu. Taitojensa puolesta se voisi olla kuuluisampi. Kun ei ole jämähtänyt vain yhteen juttuun, omastakin musasta tulee omaperäisempää. Kun antaa tarpeeksi tilaa, homma kukoistaa parhaiten. Ei siinä mitään, hänellä vaan meni siellä vähän lujaa, Michael nauraa. – Sehän pitääkin tämän bändin mielenkiintoisena, että me ei rajoiteta itseämme. – Mä kirjoitin periaatteessa melkein jokaiseen biisiin tekstejä, mutta välillä päädyinkin käyttämään Steven sanoitusehdotuksia. – On nuijaa haikailla menneisyyttä ja miettiä, että silloin oli kivaa ja nyt on tylsää. Mutta äänityssystee- mit on tosiaan muuttuneet siitä kun eka Hanoi Rocksin levy tehtiin. Se oli makee staili, ja sitä ajateltiin että miksi ei, ei tehdäkään siitä tavanomaista paahtobiisiä. Ne on keräilleet vanhoja styrkkareita ynnä muuta vuosien varrella. Viime vuonnahan se peruutti sen meidän keikkojen takia, ja nyt me päätettiin että antaa miehen lomailla tuon verran. Mieli toimii parhaiten avoimena, ihan kuin laskuvarjo! – Se auttaa, että olen musiikin suhteen aika kaikkiruokainen. – Sami ja minähän laitettiin tämä bändi kasaan, ja me ollaan edelleenkin tässä se peruskaksikko. Soul Surrenderista tulikin loppujen lopuksi yksi mun lempibiiseistä
Kun me oltiin Lahden Yöt -festareilla, Karl sai takahuoneessa tekstiviestin ja sanoi, että okei, sen täytyy lähteä kotiin. Se on just sellainen meidän näköinen biisi. Se lensi Ruotsiin heti seuraavana aamuna, jolloin meillä oli tulossa Ilosaarirockin keikka. Remu pani kovan kovaa vastaan ja sanoi, että meidän bändi ei tule soittamaan ellei saa safkoja ja niin edelleen. Pikkuskidinä diggasin siitä tosi paljon. Michael Monroe soitti kuluneen kesän aikana myös Hurriganesin vanhaa hittiä Get On. Mutta paras oli yhdellä rundilla kun Seppo Vesterinen meni pyytämään liksaa keikan jälkeen, ja järjestäjä oli sitä mieltä että ai, pitääkö tästä vielä maksaakin. – Hanoi Rocksin alkuaikoina keikkareissuilla oli vielä aika hurjaa menoa, hyvä ettei meitä hakattu kiitokseksi keikasta. Kun me mietittiin siellä jotain ylimääräisiä biisejä bonusraidoiksi, me keksittiin vetää Get On ihan kertaheitolla livenä. Se treenasi biisit etukäteen, sitten vedettiin yhdet treenit kimpassa, ja se oli siinä. Nythän se kuulostaa vielä paremmalta kuin ennen, se on mielettömän huikea levy. – Totta helkkarissa, Roadrunner oli ja on vieläkin yksi niistä legendaarisista klassikoista, ja sen levyn kokoonpano oli ihan huikea. MICHAEL MONROE BAND (1996–2001) l Michaelin muutettua takaisin Suomeen mies perusti omaa nimeään kantavan bändin vaimonsa Jude Wilderin, Olli Hildenin, Danny Eklundin, Björne Fröbergin ja Jimmy Clarkin kanssa. Sen takia me oltaisiin tietysti soitettu mielellään näitä biisejä jo kauan sitten. – Keikalla oli vähän ufo fiilis kun Rich tuurasi Dregeniä ja Kaakkurinniemi Karlia. Kyllä siellä näkyi bändiä vainoavia punaniskoja. Niin mä pystyin lopulta muistamaan ne sanat. l JERUSALEM SLIM (1990) l Yhtyeessä soittivat Michael Monroe, Sam Yaffa, Steve Stevens, Greg Ellis ja Ian McLagan. On ainakin valinnanvaraa. Alkuperäisessä kokoonpanossa olivat mukana Monroe, Yaffa, Rat Scabies ja Little Steven. Piditkö sinä itse aikanaan Hurriganesista. – Ja onhan se kai parasta myös ensivaikutelman takia. Kun jengi kuulee biisin ekan kerran, sitä haluaisi että se on paras mahdollinen versio siitä, soundillisesti ja kaikin puolin. Esimerkiksi bing bong bangin mä muutin muotoon been born bad. Oli vaan hassua kun katsoi taakseen ja siellä olikin Kaakkurinniemi, jota aloin kutsua Karlkkuriksi. Se opetti, että bändillä pitää olla tiettyjä vaatimuksia. Ulkomaillakin kun sitä soittaa ihmisille, jotkut sanoo, että tuo nyt on tuollaista pörinää. Ja niinhän siinä kävi, että se päätyi bonusraidaksi uuden albumin Japanin versiolle. Sitä ei vielä toistaiseksi julkaista Suomessa, mutta ehkä sekin tapahtuu ennen pitkää. Miehellä oli sitä paitsi kolme keikkaa samana päivänä. Aika uskomatonta, huikea mies! 1980 Michael Monroen tärkeimmät bändit THE NYMPHOMANIACS (1979) l Tukholmassa perustetussa yhtyeessä soittivat Fagerholm, Hulkko ja Jesper Sporre eli Gyp Casino. Mutta kyllä mä tykkäsin siitäkin, miten vanhoina aikoina pystyi kokeilemaan etukäteen livenä, miten biisit toimii. Ajateltiin, että ehkä sitäkin voisi käyttää jossain. – Hurriganes vaikutti myös Suomessa keikkapaikkojen takahuonepolitiikkaan. Se soitti ensin kahden muun bändin kanssa, ja meidän bändin keikka oli sinä päivänä kolmas. – Sitten tuli vielä sellainen tilanne, että rumpali Karlin vaimo oli synnyttämäisillään, vauva saattoi tulla minä päivänä hyvänsä. – Onhan siinä runsaudenpulaa, kun nykyään kasaa keikkasettiä. – Enempää ei soitettu ihan levyyhtiön toivomuksesta, biisithän olisivat YouTubessa heti seuraavana päivänä, Michael sanoo. Mutta täytyy sanoa, että HANOI ROCKS kuva: Soundin ark hyvä soittaja, se on ollut kitaristina Gingerin soolojutuissa jo useampia vuosia. DEMOLITION 23 (1992 – 1995) l Bändin ensimmäinen versio syntyi nimellä Michael Monroe & Friends. l MICHAEL MONROE (2010 -) Michael Monroen uusi bändi esiteltiin medialle Los Angelesissa. Samoihin aikoihin Michaelilla oli Trash Cowboys -keikkaduo New Yorkissa Sylvain Sylvainin kanssa. l SOUNDI 49. Mun oli pakko sitten kirjoittaa siihen tekstiin jotain lisäyksiä, jotta siinä on järkeä, mutta että se kuulostaa kuitenkin samalta. Ainakin viime levystähän ilmestyi loppujen lopuksi myös sellainen versio, missä oli mukana kaikki bonusraidat eri maista. Olimme jo etukäteen puhuneet Von Hertzen Brothers -bändin Mikko Kaakkurinniemen kanssa, josko se tulisi Karlin tuuraajaksi. Kaikki tietää sen Suomessa, se on klassikko ja samalla sitä voi pitää meidän kunnianosoituksena Hurriganesille ja Remulle. Mutta Kaakkurinniemihän hoiti sen ihan mielettömän hyvin, vaikka emme olleet ehtineet treenatakaan. l SECRET CHIEFS (1986 – 1989) Muutama kiertue Suomessa eri kokoonpanoilla, nauhoitti Michael Monroen ensimmäisen sooloalbumin Nights Are So Long (1987) ja Not Fakin’ It -levyn (1989). Kyllähän sitä välillä kelaa, että voi hitsi kun tuo ja tuo pitäisi myös vetää, mutta loppujen lopuksi se on kuitenkin ihan hyvä ongelma! Mieluummin niin päin kuin ettei olisi tarpeeksi biisejä mitä soittaa. – Get Onissa oli se ongelma, että en pystynyt opettelemaan sen sanoja, kun kielellisesti niissä ei ole mitään järkeä. Sen voi antaa ainoastaan vain kerran. Jossain biisissä se lopetti vähän ennen aikojaan tai jotain tuollaista pientä, mutta se peitti sen hyvin ja suurin osa keikasta meni ihan automaattiohjauksella. Se on kiintoisaa, sillä jotkut ei välttämättä diggaa sitä, se ei mene jakeluun ihan kaikille. Toisaalta esimerkiksi Little Steven oli ihan innoissaan, että hitto mikä kitaristi, vau. Se sai tahtonsa läpi ja muutti paljon keikkajärjestäjien asennetta. Oli nimittäin aika pienet rinnat sillä ruotsalaisella laulajatytöllä, häh häh… Tuollaista läppää tuli usein. HANOI ROCKS (2001–2009) Kolme albumia tehnyt uusi versio Hanoi Rocksista. KUNNIAA HURRIGANESILLE Kesän keikoilla kuultiin uuden levyn biiseistä Ballad Of The Lower East Side ja albumin nimikappale Horns And Halos. Viimeiset keikat järjestettiin Tavastialla huhtikuussa 2009. Niinpä hän hyppäsi kehiin ja Ilosaarirock-keikka tehtiin sitten hänen kanssaan. HANOI ROCKS (1980 – 1985) Alkuaan yhtyeessä soittivat Fagerholmin lisäksi Jan ”Nasty Suicide” Stenfors, Stefan Piesnack, Peki Sirola ja Nedo-niminen rumpali. isto – Me alettiin vetää sitä viime kesänä ihan huvin vuoksi. Me äänitettiin se myös studiossa. Oli vaikea muistaa kaikki ne scoogie bing bong bangit, vaikka onhan ne ihan hauskoja
Tuota ohjelmaa vaan tehtiin niin positiivisella mielellä, kaikkia halutaan rohkaista. Esimerkiksi Don’t Worry Be Happy, jossa on pelkkä laulu ilman bändiä, sekin oli suuri hitti ja loistava biisi. Mutta kyllä mä yritän parhaani mukaan saada tehtyä asioita. Aina pitää kannustaa, aina niitä hyviäkin puolia löytyy! Kuka sen osaa sanoa, mikä on hyvä laulaja tai mikä on hittibiisi. – Tuo Voice Of Finland -juttukin oli hyvin kiintoisa, se oli hyvä vastaveto vastaavan tyyppisille ohjelmaformaateille. Viime levy palkittiin ja se sai mielettömän hienot arvostelut, se näytti että me ollaan oikealla tiellä. Se ei ole tosiaan sitä, että joku seisoo selkä yleisöön päin ja on olevinaan tärkeä muusikko, soittelee itseänsä hemmotellen kahdenkymmenen minuutin sooloja tyyliin ”enks mä oo taitava”. – Välillä on niin kiire, että on ihan pakko ruveta feidaamaan jotain. Myöhemmin on vuorossa Englanti ja muutkin Euroopan maat. Toivoi50 SOUNDI Mieli toimii parhaiten avoimena, ihan kuin laskuvarjo! sin kyllä, jos kävisi niin hyvä tsägä ja ajoitukset toimisivat, että pääsisi maailmankiertueelle jonkin suuren bändin rundille. – Kaikilla on oma juttunsa, eikä siksikään voi haukkua ketään – varsinkin kun siitä voi tulla koko elämän kestävä henkinen tila. On parempi että on tekemistä, ja kiva kun homma toimii. – Me varmaan rundataan tätä levyä nyt taas vuosi tai pari. Ja on myös kiva nähdä, että jengi tosiaan diggaa tästä musasta, niin Suomessa kuin muuallakin. Mutta kyllähän sinne väliin pitää heittää pari tutumpaakin kappaletta. Se oli suurin syy, minkä takia mä diggasin lähteä messiin. Michael Monroe -bändiä voi katsastaa Suomessa myöhemmin syksyllä. Ja oli ilo huomata, että jengi diggaa vielä tällaista rockia. Pystyisi näyttämään ympäri maailmaa, mitä me tehdään ja näkisi myös, miten jengi diggaisi. Voi olla, ettei edes halua kokeilla mitään, kun ajattelee että en mä ole kuitenkaan tarpeeksi hyvä. On kiva nähdä, että kaikki lähtee messiin, sellainen perusreaktio on hyvin rohkaisevaa. Mikä tahansa voi olla hitti, sehän on jo todistettu. VALMENNUSTA JA KORUJA Michael Monroe on nykyään kiireinen mies. Se on hyvä vastaveto, koska mun mielestä ketään ei saa loukata, varsinkaan nuoria ihmisiä, tai väittää ettei joku osaisi jotain. Livesetti pitää kuitenkin suunnitella aina niin, että kiinnostus ja into pysyy päällä niin yleisöllä kuin bändilläkin. – Mä en tosiaan usko, että ihmiset on joutuneet lähtemään meidän keikoilta pettyneenä, päinvastoin me saadaan aina lisää faneja. Onhan se nykyään harvinaista herkkua, että jengi saa nähdä lavalla oikean show’n. – Kyllä mun on pakko ajatella yleisöäkin kun esiinnyn. Se täytyy aina kuitenkin pitää mielessä, että jos mä olisin katsomassa mun lempparibändiä, mitä mä haluaisin kuulla. Remu on kyllä aika huikea mies ja legenda, kiitos vaan Hurriganesille, ja kiitos myös Merimaalle, joka on myös yksi merkittävä hahmo suomalaisessa rock and roll -perinteessä! Michael sanoo odottavansa innolla syksyn keikkoja ja sitä että uusia biisejä pääsee esittämään yleisön edessä. Ja sitten voi taas laulaa nuotin vierestä täydellisesti – esimerkiksi Bob Dylan tekee niin, se on sen tyyli. Olisi kiva saada näkyvyyttä sitä kautta. Nehän ne ostaa liput ja kannustaa. Me ollaan usein puhuttu Slashin ja Foo Fightersin kanssa, että olisi kiva tehdä keikkaa kimpassa. En ole kauheasti seurannut näitä muita, Idolsia ja vastaavia. Miestä on nähty mainos- tamassa nykyistä kotikaupunkiaan Turkua, hän on ollut televisiossa The Voice Of Finlandin valmentajana, hän on tehnyt yhteistyötä Kalevala-korujen kanssa ja onpa hän ehtinyt toimia Kissakaveria ei jätetä -kampanjan kumminakin. Ilman faneja tässä hommassa ei olisi paljon nokan koputtamista. Keikkoja on tulossa varsin tiuhaan tahtiin, ja sen jälkeen yhtye suuntaa Yhdysvaltoihin ja EteläAmerikkaan. Jos menet katsomaan bändiä, kai sä haluat jotain viihdyttävää. Mietin aina settiä siltä kannalta, että kaikilla olisi kivaa. Tai en tiedä, voisihan sen ehkä Suomessa tehdäkin, katsotaan nyt sitten. Olen aina kelannut, että ei musiikilla voi kilpailla, niin kuin ei sillä oikeasti voikaan. Touhu on kannattanut, miehen Michael Monroe Music Oy:n liikevaihto kasvoi viime vuonna 266 prosenttia edellisvuodesta. – Maailmassa ei ole kuitenkaan paljon tällaisia bändejä, jotka soittaa aitoa perusrockia, omalla tyylillään ja hyvällä asenteella. Yleisöä varten tätä tehdään, vaikka tietysti omilla ehdoilla omaa juttua rakentaen. Kun tekee täydellisen virheellistä, sekin on hieno taito. – Viime viikolla Samikin sanoi, että hänen mielestään kannattaisi soittaa livenä koko levy vaan suoraan läpi. – Eihän mun aika tosiaan riitä aivan kaikkeen, Michael hymähtää. Classic Rock -lehden lukijat äänesti Sensory Overdriven vuoden albumiksi, mikä oli huikea kunnia
4,90 KARI PEITSAMO: Se On Vain Rokkia 2-CD . 10,90 JO 40 VUOTTA ROCKIA SUOMALAISILLE! SYKSYN UUTUUKSIA CD 18,90 LP 21,90 KAS 11,90 CD-Special Edition 18,90 LP 21,90 VIIKATE Kymijoen lautturit MICHAEL MONROE Horns And Halos CD 18,90 2CD 21,90 CD 15,90 LP 21,90 ARCTIC MONKEYS Am NINE INCH NAILS Hesitation Marks LISÄÄ HITTIKAMAA! CD 17,90 2LP+CD 26,90 CD 17,90 PELLE MILJOONA UNITED Diaspora LEEVI AND THE LEAVINGS Stereogramofoni Sinkkuelämää 1978-1989 JOUNI HYNYNEN Paskapuhetta Kirja 27,- Kirja 25,- Kirja 18,- HAULIBROS Juhla jota elämäksi kutsut SIR ELWOOD DUO Torstai-ilta Tavastia-klubilla 2CD 16,90 CD 17,90 DVD 18,90 2CD 18,90 2CD 19,90 4CD BOXI 115,BOB DYLAN Another Self Portrait/The Bootleg Series Vol.10 RITCHIE BLACKMORE’S RAINBOW Black Masquerade TARJOUS CEEDEET BLACK SABBATH: The Dio Years.................. vään suosituin myyntiartikkeli, mikä SilloinBOB rokkarina oli tosi kiva kuulla. 10,90 NICK DRAKE: Five Leaves Left................... Varmaan käs ja hieno lafka, joka tekee laaduARCTIC CD 15,90 LP 21,90vyöntuostaAm onkin jo nyt tekeillä kasta jälkeä. CD 17,90 käsivarteen 2-LP+CD 26,90 pantteri ja geisha olkaMinuahan se ei ole tavallaan niin päähän. Nehän aikoo nyt DYLAN olemiseen kuului vähän niinkuin syksyllä tehdä vielä myös kultaverAnother Selfolla Portrait/The Bootleglainsuojaton, Series Vol.10joten19,90 myös4-CD tämäBOXI tatskajuttu sion, ja kauppoihin tulee myös ran- 2-CD 115,00 kuului siihen. 8,90 TOPI SORSAKOSKI & AGENTS: Half And Half 9,90 TOPI SORSAKOSKI & AGENTS: Pop ............. 8,90 METALLICA: Ride The Lightning .................. 8,90 SLEEPY SLEEPERS: Sings Elvis ................... & Best Of 2-CD 8,90 RAINBOW: Live In Munich 1977 2-CD ......... 7,90 POPEDA: Hallelujaa 25-vuotisjuhlapainos .... 10,90 LED ZEPPELIN: Mothership 2-CD ................ 7,90 PRETENDERS: Break The C. Mä kollisena omalle tyylilleni, enkä ole muuten törmäsin juuri Helsingissä missään vaiheessa huorannut itTähkään pitkästä aikaa. 6,90 lemaan! parempi suuntautua televisioon. 7,90 mun kaverit ranos-sarjan lisäksi sitten se norjaSLEEPY SLEEPERS: että Sings Matti & Teppo ...... – aisi tehdä mun nimissä sarjan.MICHAEL Olen MONROE Horns And Halos CD-Speheti mistä on kyse, kun siitä tosi innossani, sehän on cial tyyliedition Jengi 18,90 tietää LP 21,90 ne näkee tuon merkin. Sehän on pyrkinyt myös TOPI SORSAKOSKI & AGENTS: Pop ............. 5,90 SLEEPY SLEEPERS: Sings Matti & Teppo...... Näin 2-CD 16,90 ten, ja se riittää! Silloin tatskoja oli heti miten tuo malli loisti muiden HAULI BROS ja Ozzy Osbourvain Bon Scottilla edellä ja annoin sille nimeksi A Star nella.jota Ja elämäksi tietenkinkutsut Stray Catsilla, All Heart. – Kalevala-korun suunnittelu lähti VIIKATE lautturit CD 18,90Monroe LP 21,90 Eli nyt uusi Michael -logo taas käyntiin siitä, että firmasta lä- Kymijoen KAS 11,90 alkaa näkyä joka paikassa. Siitä on tullut hyvä kaveri, mä tykkään siitä tosi seäni. Jokaisella korulla on MONKEYS solkia ja jotain kangasmerkkejä. Lauri varsinkin kun tätä on aina tehnyt Tähkä haluaa keskittyä musiikin tekemiseen, joten se päätti ettei lähde omilla ehdoilla, vaikka se ei ole ollut helppoa vuosien varrella. 8,90 METALLICA: And Justice For All................... 8,90 MAASEUDUN TULEVAISUUS: Complete 2-CD12,90 METALLICA: Metallica................................. 8,90 METALLICA: Kill ‘Em All .............................. 2-CD...... 2013 ASTI MIKÄLI TAVARAA RIITTÄÄ. Oletko muuten ajatellut, että olet Voiceen ja diggasin tehdä sitä niin varmaan nyt suositumpi Suomessa paljon, että olen mukana tulevallakin tuotantokaudella. 9,90 PAUL WELLER: Sonik Kicks ....................... Katsoin kolmea eri malLEEVI AND THE LEAVINGS –Stereogramofoni Mutta en tosiaan lia, jotka Marko Mäkelä oli piirtänyt - aio ottaa sen näköistä tatuointia! viimeksi ehdotuksiksi, kun olin kertonutSinkkuelämää että vuosien varreltaOtin 1978-1989 tatskan kolmekymmentä vuotta sittykkään tähdistä ja sydämistä. Se kehuja ja kiitoksia. 8,90 METALLICA: And Justice For All................... 8,90 minut ylös haudasta, ja jos tatskat laissarja Lilyhammer. 8,90 annat niille rahat ei ole2-CD paikallaan, nut siitä jo pitkään, että musabisnes POGUES: 30:30 The Essential Col. 10,90 MARIANNE FAITHFULL: Broken English ...... Siksi onkin hyvä toimia DVD 18,90 2-CD 18,90 kin ne on vuosien varrella vähän eri alueilla, on riippumattomia tuKirjoja haalistuneet, mutta en mä rupea lonlähteitä. 8,90 POPEDA: Kaasua…30-vuotisjuhlapainos..... 8,90 tulee kaivamaan SLEEPY SLEEPERS: Sings Elvis ................... 12,90 POGUES: 30:30 The Essential Col. SKUNK ANANSIE: Stoosh ............................ Olen aina enemon tosi kivaa. 8,90 LED ZEPPELIN: Mothership ................ Mä sanoin tatskaajalle, televisioon, ja nythän sillä oli SopPOPEDA: Hallelujaa 25-vuotisjuhlapainos .... kun tatuointipaikassa oli seinällä Se ihmetteli että jumalauta, sä teet TARJOUS CD:T lappu, jossa annettiin takuu: näkyihan oikein, just tuota mä olen tarTOPI SORSAKOSKI & AGENTS:vielä Half Andkaksi Half 9,90viikkoa kuoleman vissä koittanut. Ne on siinä ja pysyy. 9,90 POPEDA: Kaasua…30-vuotisjuhlapainos ..... 9,90 ERIC CLAPTON: Old Sock ......................... minkin ajatellut, että toivottavasti – Minä ja Elastinen ollaan tosiaan jengi nyt jotenkin sulattaa tämän mukana Voice Of Finlandin uudella mun homman. Tietennamääriä. Ekalla tuotantokaudella me periaatteita. 8,90 ERIC CLAPTON: Old Sock ......................... 8,90 METALLICA: Ride The Lightning .................. 11,90 ROBERT PLANT – Led Zeppelin ja soolovuodet DEEP PURPLE Smoke On The Water – Deep Purplen tarina www.epes.net KOKO TARJOUSLEVYLISTA NÄHTÄVISSÄ WWW.EPES.NET KAIKKI NÄMÄ TARJOUKSET VOIMASSA 21.9. ELWOOD DUO –SIR Minullehan tehtiin Ruotsissa – Levybisnes on nykyään sellaista Torstai-ilta Tavastia-klubilla Doc Forestin liikkeessä Hanoi-ruusu, kuin on, levyt ei myy kuten ennen. 8,90 Muuten on muuttunut niin paljon, ettäPRETENDERS: on Breaktakaisin. tuotantokaudella ja sitten siinä – Suosio on ollut hieno nähdä, on kaksi uutta valmentajaa. Mulle uskottavuus ja lahjomattomuus on aina olleet tärkeitä paljon. & Best Of 2-CD 8,90 palaan kummitteRAINBOW: Live In Munich 1977 2-CD ......... Mä Kuvalliset kuulin NINE INCH NAILS kiittelemään. Senkin takia olisi kiva, juuri neljä biisiä sen uudelta levyltä, CD 18,90 2-CD 21,90 että bändi saisi mahdollisuuden näja ne kuulosti todella hyviltä. 5,90 KARI PEITSAMO: Se On Vain Rokkia 2-CD . Mä sanoin että joo, ja mä18,00 Kirja liikkaa! olen myös mukana televisio-ohjel– Nimenomaan! Mä muistan massa, jolla on yli miljoona katsojaa. Mä sitten innostuin PELLE MILJOONA UNITED venäkin tuo merkki on hieno taustasiitä A Star All Heart -designistä, Diaspora kankaassa, ja varmaan siitä pystyisi jossa on tähti ja viisi sydäntä sen CD 17,90 korujakin tekemään. Lioma tarinansa. 12,90 MAASEUDUN TULEVAISUUS: Complete 2-CD12,90 SARCOFAGUS: Anthology 1979-1982 2-CD12,90 METALLICA: Metallica................................. Miolen tosi iloinen siitä, se on aika ylnullekin on tullut paljon uusia falättävää! On kiva saada hyvää paneja, ja nuoria vielä, ihan alle kymlautetta, kun tätä on tehnyt useita menenvuotiaitakin, jotka tunnistaa vuosia, enkä ole odottanut mitään ja tule pyytämään nimmareita. sulla on nykyään kirja, on korulinja Smoke On Thedaantunut Water-Deep ajan Purplen tarina Siinä haalistumisessa on symboja kaikki. nerengas ja sormus. Mutta mukaan, ja Paula Koivuniemi menee olen silti pysynyt jääräpäisesti usNew Yorkiin puoleksi vuodeksi. hestyttiin ja sanottiin, että ne halu– Toivottavasti, Michael nauraa. niitä värittämään uudestaan. Hesitation Marks kyä vähän isommalla alueella. Taval– Kun Little Steven oli viimeksi JOUNI HYNYNEN Paskapuhetta kirja 27,00 on PLANT ihan sopivaakin, se HaTurussa, mä vein sille mun elämäDANIELS NEILlaan ROBERT - Led Zeppelinettä ja soolovuodet 25,00 Rocks -ruusu on jo hieman feikertakirjan, ja se ihmetteli, että ai kirjanoi DEEP PURPLE myötä. Hän on BLACK puhuSABBATH: The Dio Years.................. 6,90 SARCOFAGUS: Anthology 1979-1982 2-CD12,90 SKUNK ANANSIE: Stoosh ............................ 8,90 BRIAN ENO & DAVID BYRNE: My Life In ....... 8,90 TED NUGENT: love grenade ......................... Se tekee hyvää matskua, 10-vuotiaista lapsista ihan 80-vuotiaisiin ihmisiin tulee diggailemaan ja ja se on aito ja kiva jätkä. ympärillä. ehkä kyyläiltiin toisiamme, mutta – Se on just niin hienoa, että alle tokalla kaudella meistä tuli läheisiä ystäviä. 7,90 jälkeenkin. 2-CD...... Ajattelin, että jos niitä olisi haitannut, koska mun levyt ei muuRITCHIE BLACKMORE’S RAINBOW enemmän, se olisi jo liian merimiestenkaan ole myyneet megamiljooBlack Masquerade lookia. EPE’S PALVELEE SINUA ARKISIN 10-18, LAUANTAISIN 10-16 KYTTÄLÄNKATU 6 TAMPERE puh (03) 223 6684. – Olen tosiaan tajunnut sen! Ja ollut ihan uskomaton vaikutus. 10,90 ZZ TOP: La Futura .................................... Televisiolla on kuin koskaan aikaisemmin. Se on ollut kuulemma ke- Juhla 17,90 niillä oliCDtatskoja vaikka muille jakaa. The C. 8,90 METALLICA: Kill ‘Em All .............................
Hanoi Rocksin viimeisten menee liallisuuksiin. Tässä oli enimmäkseen korkeatasoista, mutta kaikesvaiheessa uraa ei kunniavelkoja tarvitse enää MICHAEL MONROEN NYKYISELLÄ BÄNDILLÄ EI OLE MITÄÄN ta huolimatta musiikki vertautui aina kovempiin maksella. Hänen tapauksessaan kassa viihdy. Ne eivät elä vanhoissa hyvissä ajoissa, jotka – kuten on! Kummallista puhetta: sellainenhan rockstaran pitääkin olla, ei siinä pitäisi Hanoi Rocksiin perehtyneet tietävät – eivät Monroen itsensä kannalta edes olla hämmästelyyn aihetta! Nyt lienee pakko myöntää, että Monroen vitaaliaina olleet kovin hyviä aikoja. Juuri Ballad Of The Lower East Side kuulostaa jo roen pari vuotta sitten ilmestynyt Sensory Overdrive olisi niin moneen kertaan kirjoitetulta, mutta mihinkään sen tuttuutta ei pysty paikalkova rokkiräjähdys. Silloin ei tarvitse miettiä uskottavuustekijöitä. Wildheartsista tuttu David ”Ginger” Walls Vaikka Michael Monroen bändi soittaa tuottaja Joe Barresin ohjaukseskynäili lähes kaikki albumin poptäkyjä vilisevät biisit, jotka saumattomasti sa voimalla ja sydämellä, on tämäkin albumi edellisen levyn tapaan itse nokyhteenpelaava bändi toteutti huikealla tahdonvoimalla. Michael Monroe on parhaimmillaan TEKEMISTÄ VANHAN HARDROCK-ESTETIIKAN KANSSA, kultavuosiin. Kitaristiduon ulosanti on vähinpunkrock törmää suoraan kättelyssä päin pläsiä, ei voi kuin pöljänä virnistää. täänkin väkevää ja jotain on tehty oikein, kun huomaa fiilistelevänsä jopa kitaHanoi Rocksilla oli vielä tälläkin vuosituhannella suora linkki 1980-lukuun, rasooloja. Michael Monroen tapauksessa ei voi kyseenalaistaa, etteivähänkään tietävät osasivat aavistaa, että takkutukka ei kauan samassa paikö mies laulaessaan kelaisi juuri omaa elämäänsä läpi. ARVIOT kuva: Ville Juurikkala MICHAEL MONROE Horns And Halos Spinefarm Nyt ihan rehellisesti: kuka uskoi etukäteen, että Michael Monren pulmallisin tehtävä. Siellä täällä fraseeraus jen oikeiden rocktähtien eturiviin. Niinpä lähes samantien Monroe oli menettänyt lahjakkaan biisinsiviiliminää ja herkästä aggressiiviseen taipuvaa tulkintaa ei voi erottaa toitekijänsä. Stained Glass Heart mukailee David Bowieta ja ihan turvuosien on/off-olotilasta huolimatta senkin jälki haan Ritualissa Michael imitoi Iggy Popia. Michaelin nimeä kantavaa bändiä on turVoice Of Finlandin tuomaroinnin myötä valha verrata vanhoihin tekemisiin. Eikä tämäkään olisi Kitaristi Steve Conte, vanha sotaratsu Sami Yaffa ja Gingerin korvannut, Michael Monroen näköinen levy, ellei sillä kuultaisi räkäistä saksofonin töräytBackyard Babiesista tuttu taskuraketti Dregen ovat kirjoittaneet yhtä lailla telyä. Monroe on saanut rinnalleen estetiikan kanssa, jos kajalin käyttöä ei sellaiseksi lasketa. Tämä on katujen arvoisensa ryhmän. Kovin saavutakunnan julkkikseksi jälleen päätyneen Monrotus sekä Sensory Overdrivella että uudella Horns And Halosilla on se, että ne en olemusta on taivasteltu, kuinka energinen ja karismaattinen sekopää tämä tapahtuvat nykyajassa. sistaan. Hands Are Tiedissa Monroe väittää, kuten albumin ensisinglessä Ballad Of The Lower East Side. perinteistä, mutta vielä astetta roisimpaa kamaa. Vain Child Of The Revolution pääspalauttanut miehen ansaitsemalleen paikalle Suomen harvotää Rolling Stones -rullailussaan itsensä liian helpolla. JOS KAJALIN KÄYTTÖÄ EI SELLAISEKSI LASKETA. ANTTI LUUKKANEN rockia, beibe. Eli eiköhän tämä pieni voimalaitos käy Yksi Sensory Overdriven menestyksen salaisuuksista oli tismalleen oikeiden tätänykyä ihan syntymähumalan pohjalta. omana itsenään. että ei tarvitse poppersia tai spiidiä. Horns And Halosia kuunnellessa sitä ei uskoisi. Niin esittäjänsä näköinen se on. yhteistyökumppaneiden valinta. Kun avausraita TNT Dietin Pakko gloriaa on silti jakaa bändillekin. HHHH Perinteeseen nojaavien rockbiisien tekeminen kiinnostaviksi on tämän gen52 SOUNDI. Rumpali Karl Rosqvistin taiteilijanimi Rockfist on hemmetin tyhmutta Monroen nykyisellä bändillä ei ole mitään tekemistä vanhan hardrockmä, mutta nyt ainakin tiedän, mihin se perustuu. Se ei silti estä katsomasta välillä taaksepäin, suus taitaa sittenkin olla poikkeuksellista. Miken viime vuosien hyperaktiivisuus on listamaan. Gingerin luonteesta kamiehen show
Kaikesta viittailusta, varastelusta ja kierrätyksestä huolimatta Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ on ennenkuulemattoman omaperäistä tykittelyä. Huippubiisit ja huippumeno on tuotettu tähän tarkoitukseen lähes autistisella huolellisuudella. Ei varsinkaan siten, että äänityslaitteiden rikkominen kuulostaa hyvältä musiikilta. Laulujen aiheita on aiemminkin käsitelty esimerkiksi Irwinin tuotannossa. Soitossa on kovasti tutunoloisia kaikuja Hurriganesilta, The Stoogesilta, The Fallilta ja The Groundhogsilta. DEATH HAWKS Death Hawks GAEA Jos tamperelaisen Death Hawks -yhtyeen debyyttilevy Death And Decay (2012) hiemankaan puhutteli, nyt voi olla järjenlähtö lähellä. Jos taas tämä psykedeelinen rockyhtye ei vielä ole ensinkään osunut tutkaasi, korjaa tilanne. Jos preeriataivas, hipit, mekaanisen äänensärkijän käkätys, usva, folkrock, blues, orgaanisuus, mystiikalla leikittely, mokkakengät, meditatiivisuus, hitaasti kehittyvät asiat ja kaiun käyttö musiikissa tekevät sinut aina vihaiseksi, varo tätä levyä. Räjäyttäjien keikoista kiertää legendoja, joissa usein pääroolin varastavat munasillaan kännissä suoritetut ylilyönnit ja putkareissuihin päättyvä sekoilu. Silti se kuulostaa edellä kuvatun kaltaiselta orkesterilta. Death Hawks hallitsee värisävyt ja uskaltaa pelata myös harsonohuilla vivahteilla. VILLE PIRINEN HHHHH SOUNDI 53. PEKKA LAINE kuva: Juho Tanskanen HHHHH RÄJÄYTTÄJÄT Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ Ektro Records/Räjä Records Kuvitteellinen tilanne: kokeelliseen musiikkiin syventynyt japanilainen noisenörtti, muusikko ja paikallisen etnomusikologian laitoksen tutkija saa kuultavakseen muutaman Sleepy Sleepersin pitkäsoiton ilman minkäänlaisia taustatietoja. Onneksi se on tullut takaisin. Se toimii lantioita liikuttavana ja suut hymyyn kiskovana bailumusana, mutta on myös soundtrack kaikille mailmanlopun kauheuksille. Tämä toinen Death Hawks -albumi sisältää nimittäin helvetillisen mahtavaa rockmusiikkia. Tämän vuoksi toistoa ja samankaltaisten sävelkulkujen kertautumista paljon sisältävä levy ei tunnu hetkeäkään puuduttavalta tai junnaavalta. Haukkanelikko on oivaltanut ihastuttavan raukealla levyllään, että rokkaamalla hieman vähemmän voi joskus rokata paljon enemmän. Jäykkäranteiset silmämunien pullistajat sysäsivät svengin sittemmin rockissa takavasemmalle. Pehmeyden ja väljähtymättömän intensiteetin yhdistäminen on vaativa ja monelle rokkiurpolle täysin vieras kuninkuuslaji. Happopoppihörhöjytäbändeissä soitti paljon jazz- ja rytmibluestaustaisia tyyppejä ja siksi musiikki svengasi. Täysillä. Jokainen kertosäkeen lähtöräjähdys, joka kuulostaa siltä että 1970-luvun kotistereosarja sulaa kasaan, on perfektionistisesti kohdallaan. Jokainen suhina, ölinä ja pieruääni löytää paikkansa. Bändiltä, joka ottaa kreisit rokkibiisit ja kreisit biisivälihöpinät täysin tosissaan. Mikäpä siinä, hauskoja juttujahan ne ovat, mutta kännissä ja munasillaan sekoillen pääsee putkaan kuka tahansa. Tämä matka svengaa. Death Hawks ei anna missään vaiheessa reaalimaailman reaalirockin pilata unelmointia. Käytännössä tämä tarkoittaa helvetillisellä energialla rullaavia boogierokkeja, joiden riffit ovat tuttuja sieltä täältä rockhistoriasta. Räjäyttäjät ei tule Japanista, se ei ole millään tasolla akateeminen ja sillä on varmasti loputtomasti turhaa taustatietoa Sliippareista. Kuka tahansa ei osaa soittaa, äänittää ja miksata perkeleellisen kulkevaa rokin mätkettä siten, että se kuulostaa joukolta toisiaan pahoinpiteleviä juoppohulluja rikkomassa äänityslaitteistoa. Bändiltä, jonka melussa on humoristinen pintakerros, mutta joka ei leiki. Yksi syy, miksi monet 1960- ja 1970-lukujen kovista rockjutuista olivat niin kovia, liittyy musiikin rytmiikkaan. Albumin päättävän upean Black Acid -manauksen sykkeessä huomaan rukoilevani: ”Älä nyt vaan lopu.” Death Hawksin soittajat ja laulajat ovat sulatelleet ja sisäistäneet musiikilliset vaikutteensa niin tyylikkäästi, että perinteessä vahvasti kiinni olevan rockin arviointiin pakkopullana kuuluva esi-isien nimien luettelu on täysin turhaa. Pakkoboogien ja normijytäämisen sijaan kitaristilaulaja Teemu Markkulan hypnoottisten näppäilyjen ja rämpytysten käynnistämät laulut lepäävät akustisten kitaroiden, viulun, viheltelyn, elokuvamaisten kosketinsoitinmaailmojen, törkeän asiallisten harmonialaulujen ja keskittyneen tunnelmoinnin varassa. Ylipitkien albumien vuosikausia jatkuneeseen kurimukseen kyllästyneestäkin tämä levy tuntuu jopa lyhyeltä. Tuoreena esimerkkinä toimikoon Death Hawks -yhtyeen taivaallinen nuorpsykedelia, jonka notkeudessa on iso tujaus jatsikkuutta. Eräs tärkeä historiaan vievä esteettinen silta on syytä kuitenkin mainita. Reteän rokkinsa sydämessä palaa hiilenmusta liekki, jonka polttoaineena on murhanhimoinen raivohulluus eikä mikään saatanan hauskanpito. Hän innostuu paitsi energisestä rokkauksesta, myös kappaleiden väleissä kuultavista sketseistä, jotka tulkitsee kokeellisiksi äänikollaaseiksi. Ammattistandardein mitattuna äärimmäisen huonot soundit ovatkin paradoksaalisesti avain Räjäyttäjien nerokkuuteen. Muiden kannattaa kokeilla. Tutkija perustaa yhtyeen, joka soittaa turboahdettua noisepunkversiota aiheesta. Komeasti soivia lauluosuuksia on annosteltu harkiten, mikä luo kokonaisuuden ylle sopivan epätodellisen tunnelman
Sellaisen ei pitäisi nousta paluulevyn kohokohdaksi. PAULI KALLIO HHHH KANYE WEST Yeezus Roc-A-Fella/Def Jam Kanye West kääntää hiphopin kuvitteelliset pöydät kolmannen kerran peräkkäin, ja Yeezus onkin Westin tähän astisen uran radikaalein albumi. Albumin puolivälissä fiilistellään todella sentimentaalisissa slovaritunnelmissa. George Clintonilta lainattu Can You Get To That säilyttää funkiutensa akustisvoittoisenakin versiona. Kahden ensimmäisen albumin innokkaana poukkoilevat tanssibiisit eivät vieläkään tee paluuta. Toivon hänelle terveyttä, pitkää ikää ja vielä kolmatta albumia Jeff Tweedyn ottoäitinä. Love Illuminationin halpa särösoundi on kuin Jack Whitelta plokattu. NINNI LUHTASAARI HHH syvästi, jos Sour Good Seedsin kitarat kantautuisivat hänen hautakumpunsa alle. Vaikuttaa siltä, että Tonight-levyllä esitellyt koskettimet ovat tulleet jäädäkseen. Levyltä ei juuri musiikillisia yllätyksiä löydä. Daft Punk pestattiin tuottamaan neljä levyn kymmenestä kappaleesta. Levyn kliimaksiksi nousee Strange Fruit -samplea koko kappaleen mitalla hyödyntävä Blood On The Leaves, jolla West tilit- Kahdeksannella sekunnilla alkaa tuttu tamppaus. Lämpimintä yhteistyö lienee silti Jeff Tweedyn kanssa. Skotlantilaisen Franz Ferdinandin alkukiito oli komea. Lopussa palataan brittirokin pariin ja aivan viimeiseksi on säästetty vielä teemaan sopiva kaipuuballadi. Stax-aikojen Steve Cropperia ja Al Belliä seurasivat Curtis Mayfield ja Jerry Wexler. Sävellykset ovat kuitenkin hyviä ja esitys nappi. Tempot pysyttelevät turvallisella alueella ja mielipuoliset riffikikkailut näyttävät jääneen historiaan. Samalla yhtye testasi tällä neljännellä albumilla kuultavia lauluja. Gospelin maineikkaimman perheyhtyeen patriarkka Pops Staples hymyilisi hyväk- 54 SOUNDI ikävää. Lähes tasalaatuisten kappaleiden vivahteet vaihtelevat hienovaraisesti Black Sabbath -viittauksista soul-henkisiin taustalauluihin. Tavara on taattua Arctic Monkeysia, jonka soundia dominoivat järjestelmälliset riffikitarat ja Alex Turnerin laiska lauluääni. Sen tuloksena syntyi Tonight: Franz Ferdinand -teema-albumi (2009), johon suhtauduttiin kohteliaan myönteisesti. Tuotanto on isoa ja laadukasta, soundit ovat kohdillaan ja kaikki on sopivan lämmintä. on puolitempoinen White Stripes -tyyppinen riffivyörytysmarssi. Viime vuonna Franz Ferdinand palasi esiintymislavoille. Biisien sovitukset tukevat upeasti traagisia muistikuvia ja MAVIS STAPLES One True Vine Anti- Mavis Staples on työskennellyt mittavan uransa aikana monen huipputuottajan johdolla. JUHO ÄIJÖ HHHH FRANZ FERDINAND Right Thoughts, Right Words, Right Action Domino ARCTIC MONKEYS AM Domino AM lähtee lesosti liikkeelle. Laulutulkintojen jopa toivoisi välistä olevan yhtä dramaattisia kuin kitaroiden, basson ja kuivana soivien rumpujen syyttävänä soiva valitus. Niistä vaatimattomasti nimetyn – ja levyn kohokohtiin kuuluvan – I Am A Godin voidaan sanoa jakavan eniten mielipiteitä kuulijoiden keskuudessa. Eikä se juurikaan herkeä ennen levyn loppua. Hyvät välit Bob Dylaniin ja Jumalaan ovat yleisessä tiedossa. Ne ovat mukavan rentoja, mutta eivät sellaisia killereitä, joita olisi tässä vaiheessa tarvittu. Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että osapuolet ovat adoptoineet toisensa. TERO ALANKO HHH JAY-Z Magna Carta Holy Grail Roc-A-Fella Lil’ Wayne julisti taannoin, ettei ole ihminen. Yhdysvaltojen paikallaan polkeneen valtavirtahiphopin ylin taho saa myös kylmää vettä niskaansa New Slavesin muodossa Westin hakatessa teesinsä nyrjähtänyttä biittiä vasten. Yeezuksella Kanye West todistaa liikkuvansa muihin aikalaisiinsa nähden aivan omalla kiertoradallaan, eikä hänellä vaikuta olevan mikään kiire sieltä pois. Kaikesta vanhurskaudestaan huolimatta Mavis Staplesin matala ääni on edelleen jumalattoman seksikäs. Sen alla julkaistut tanssipophitit Darts Of Plea sure ja Take Me Out olivat niin kovia, että kantoivat yhtyeen yli nopeasti julkaistun ja räkäpäitä räiskineen toisen albumin (You Could Have It So Much Better, 2005). Kappaleiden tematiikka liikkuu seksin, julkisuuskuvaan turhautumisen ja suoranaisen narsismin välillä – usein saman kappaleen sisällä – muodostaen oman likaisen kolminaisuutensa. Yksi comeback toteutui Princen ja toinen Ry Cooderin suojeluksessa. Jay-Z teki saman vuosia sitten Kanyen Dia monds From Sierra Leo nella: ”I’m not a businessman/I’m a business, man.” Heitto ajoittui vuosille, joiden aikana Jay-Z äänitti kenties parhaan levynsä ja päätti jäädä eläkkeelle musiikin teosta. ARVIOT ULKOMAAT tää peiliin katsoen omasta henkisestä tilastaan. Kaikki tuntuivat tykkäävän näteistä pillihousupojista ja heidän ensimmäisestä albumistaan (Franz Ferdinand, 2004). Jostain syystä levy ottaa nimensä. Studiossa ollaan viimeisen päälle mietitty yksityiskohdat varmoiksi. Eläköityminen toimitalon ylimmän kerroksen kulmahuoneeseen jäi lyhytikäiseksi, mutta sitaatin jälkipuolen kiistattomuus kuuluu vahvasti uusimmalla levyllä. Tunteen palo on vahvasti läsnä AM:n erotarinoissa. Bullet-biisi on kiva, ylikierroksilla käyvä muistuma 1980-luvun alun indiepopista. 1990-luvun housesta, arkkitehtuu- rista ja minimalismista inspiroituneen Westin Pariisissa säveltämä albumi soi vaikutteista huolimatta massiivisesti, vaikka on aiempaan tuotantoon nähden huomattavasti raaemman kuuloinen, ollen vastareaktio edelliselle My Beautiful Dark Twisted Fantasylle (2010). Avausbiisi Do I Wanna Know. One True Vinella tunnelma tiivistyy entisestään ja hiipii ajoittain niin lähelle Staple Singersin lempeää soundia, että suhteessa voisi olla kyse verisukulaisuudesta. Levy kuitenkin unohtui aika nopeasti ja Franz Ferdinand katosi tutkasta. Sitten seurasi pitkä tuumaustauko. You Are Not Alone (2010) toi kaksikolle americana-sarjan Grammyn. Kyllä tästä ainakin kymmenen kertaa jaksaa nauttia
Pienellä karsimisella Settlen sekvensointi olisi ollut mallikkaampi, sillä nyt albumi on liian pitkä ja paikallaan polkeva. JUSSI NIEMI HHH DISCLOSURE Settle Island Disclosure ei ole aivan hypensä arvoinen, vaikka vasta 22- ja 19-vuotiaiden Lawrencen veljesten muodostama duo ponnahti debyyttialbumillaan suoraan Britannian listakärkeen. 80-luvun Ouluun ilmestyy nuori kaunis mies, joka saa koko paikkakunnan sekaisin. Salainen ase ovat kuitenkin aika 1960-lukuisesti sovitetut, joskus 1970-luvun souliinkin viittaavat viulut, jotka luovat oivan vastakappaleen utuiselle laululle. Siltä löytyy muun muassa pirteintä Timbaland-tuotantoa vuosiin, mutta koko homman yllä leijuu nimestä lähtien oudon korporaatiodadan henki. Kauko Röyhkä POIKA MANCINI Kauan odotettu jatko-osa Miss FarkkuSuomelle. Hienot syntetisaattorisoundit ja Matthew Herbertin mieleen tuovat rytmit osoittavat lahjoja tuotantopuolella. Levyn vaikutteet ovat selkeästi 1990-luvun alun EBM:ssä, housessa ja 2000-luvun synkemmässä elektronisessa musiikissa. Ja mikä Magna Cartan aspekti on Graalin malja. Loud City Song -levyn keskeiset kappaleet ovat Maxim’s I ja Maxim’s II, joissa käytetään samaa tekstiä. Vincente Minnellin ohjaamassa Gigi-musikaalielokuvassa (1958) sen päähenkilöstä koulitaan kurtisaania. Tällä hetkellä Disclosurella on hallussaan muotokieli, mutta monet kappaleet kaipaisivat sen rinnalle lisää sisältöä. Keskeisessä kohtauksessa Gigi viedään syömään Maxim’siin, missä hän herättää kaikkien huomion. Kylmäksi jättää. JUHO ÄIJÖ HHH w w w. Morning Twilight erottuu muista tummemmalla tunnelmallaan. Mille. Heleästi soivan levyn soundit ovat mallikkaat. Tihkusateen läpi sunshine-popahtava Count on sekin miellyttävällä tavalla mieleen jäävä kappale. ARTTU TOLONEN HH JULIA HOLTER Loud City Song Domino Art Nouveau -tyylinen Pariisin Maxim’s on yksi maailman tunnetuimmista ravintoloista. l i k e . Loud City Song -albumista pitävät epäilemättä niin Beach Housen, Joanna Newsomin kuin Scott Walkerin äänitutkielmienkin ystävät. Englannin kuninkaan Juhana Maattoman valtaa rajoittavasta, vuonna 1215 julkaistusta säädöskokoelmasta. Julia Holterin ilmaisu on tietoisen highbrow, mutta kuitenkin helposti vastaanotettavaa. ”I’m a business, man” – ja levysi kuulostaa liiketoiminnallisen entiteetin tekemältä. Näyttäkää minulle tyyppi, joka ei lämpene haikeasti Elviksen, Whitneyn ja Michaelin mainitsevalle, mutta ei tippaakaan heiltä kuulostavalle Gave It Awaylle, niin minä näytän teille tunneelämältään järkyttävän kolean ihmisen. TERO ALANKO HHHH KATHRYN WILLIAMS Crown Electric One Little Indian Kilpailua piisaa tällä haavaa nuorten folkahtavien singer-songwriter-naisten sarjassa, mutta walesilainen Kathryn Williams voittaa puolelleen. Niistä ensimmäinen matelee juhlavana dreampopina, jälkimmäinen leikittelee orkestraatiolla. Ekstasis-levyllä (2012) Julia Holter katsoi sisäänsä, mutta nyt hän tarkkailee maailmaa ympärillään. Tommi Liimatta RAUTANAULA Trillerimäinen kertomus miehestä, jonka kotirouva katoaa mystisesti. Se on muodollisesti pätevä ja laadukas. Musiikki soljuu niin äärimmäisen luonnollisesti, täysin pinnistämättä, että sille on vaikea olla antautumatta. Levy ei sisällä varsinaisia pohjanoteerauksia, mutta toisin kuin esimerkiksi yhtyeen vaikutteisiin kuuluvalla Burialilla, transsiin vaipumisen sijaan levyä kuunnellessa tulee vilkuiltua kelloa. Hän ei millään muotoa keksi pyörää uudelleen, tekeepä vain hienoja, selkeästi toisistaan erottuvia lauluja, joissa laulaa päässään pyörivistä arkisista asioista. Vaikea nähdä Jay-Z tilanteessa, jossa joukko paroneja pystyisi hänen valtaansa rajoittamaan, mutta ei hänestä kuninkaaksikaan ole. Sensuellin pehmeä äänikin on jotenkin tutunoloinen homman asettuessa Suzanne Vegan ja Nick Draken välimaastoon. Loistavien You & Men, Defeated No Moren ja Help Me Lose My Mindin vastineeksi tarjoillaan mautonta puuroa tyyliin F For You, Second Chance, Grab Her ja Stimulation. KIRJA ON UUSI MUSTA Jouni Hynynen PASKAPUHETTA Sanomattakin on selvää, että mies on nero ja kaikki, mitä hän sanoo, tulee ottaa haudanvakavasti. Loistavan remixin Jessie Waren Runningista tehnyt duo lunastaa osittain singlejulkaisuillaan antamat lupauksensa, mutta jättää silti toivomisen varaa. f i. Aiempien levyjen pelkistettyä jylhyyttä on nyt pehmennetty runsaammilla sovituksilla – pystybassolla, sudituilla rummuilla, jousilla ja pianolla. Se on ollut kauniiden ja rohkeiden kohtauspaikka 1890-luvulta asti ja esiintyy tai ainakin mainitaan lukuisissa elokuvaklassikoissa. Los Angelesissa asuva Julia Holter on rakentanut kolmannen albuminsa yhden Maxim’sissa tapahtuvan kohtauksen ympärille. Intiimin lämpimästi soivan levyn keskiössä on Kathrynin sielukkaasti herkkä laulu, mutta taustalla on hienovarainen rytmisektio, akustista kitaraa, pianoa ja taustalauluakin
Duon toise na jäsenenä häärii muun muassa Elton Johnia remiksannut Pnau, ristimänimel tään Nick Littlemore. Skotlannissa useimmat muut yrittävät kuulostaa laulaessaan amerikkalaisilta. Akustisuus ei ole aivan kirjaimellista. Biisissä kuuluu edes häivähdys bändin menneestä voi mapoppisesta räväkkyydestä. Levynsä hyvien hetkien niukkuu desta päätellen Goo Goo Dollsin mag neettisuudesta on pito pahan kerran hiipunut. Kauka na viime vuosisadalla eletystä luovuu dellisesta ja kaupallisesta kultaajasta on tänään jäljellä hädin tuskin erottu va varjo. Kitaristilaulaja John Rzeznikin ja basisti laulaja Robby Takacin alusta lähtien sinnik käästi vetämä Goo Goo Dolls lähestyy kovaa vauhtia 30 vuo den ikää. Sähköä on ilmas sa paljonkin, mutta tämän päivän r&b:n ulkokultaisista tehokeinoista pysytel lään etäällä. PERTTI OJALA HH ROBERT RANDOLPH AND THE FAMILY BAND Lickety Split Blue Note Steelkitaristi Robert Randolphin Family Band on klassinen esimerkki yhtyeestä, jonka tehtä vä on keikkailla. Kun uljaat sävellykset puuttuvat, jää jäljelle vain valitus, ja silloin tekisi mieli tarttua James Allania raivelista ja vähän ravistella. Jostain syystä ihmiset eivät vaan kiintyneet siihen samalla lailla kuin debyyttiimme. Empire Of The Sunin suurin ongel ma on se, että MGMT on ehtinyt viedä tämän psykedeliaa tavoittelevan elekt ropopin valtikan vahvasti omaan hal tuunsa – eikä ole siitä lähivuosina var mastikaan luopumassa. Jos saisin valita, olisin paljon mie luummin BeeGeesin jäsen. – Eipä sitä tule oikeastaan ajateltua. Kaupallisen radion normimäiskeen kes kellä mikä tahansa sen kappaleista vir voittasi korvia ja sielua. JARI JOKIRINNE HH GOO GOO DOLLS Magnetic Warner Bros. Hänen musiikis. Trion kymmenennen albumin perusteella ikä myös painaa. Kerralla nieltä väksi vajaan tunnin annos seesteisyyttä on pikkuisen kova pala. Ei tarvitse kuin lyödä lautaselle Empire Of The Sunin Aliveraita ja miettiä kuka apinoi ja ketä. Robert Randolphin juuret lepäävät syvällä syvän etelän kirkkomeiningeissä ja ainutlaatuisessa niin sanotussa sac red steel perinteessä. Eksentrisyys ja överiksi vetämi nen kuuluvat olennaisena osana pop musiikkiin. When TV Turns To Static Sony Kovat konsonantit juuttuvat kurkkuun, sylki lentää mikrofoniin ja jokainen lause kuulostaa itkunpurkaukselta. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN 56 SOUNDI India Arie Simpson löi tyylinsä lukkoon jo ensimmäisen albumin sa Acoustic Soul (2001) otsikossa. Piano on piano ja rummut ovat rummut. Keinot ovat ikävä kyllä paljolti samat, millä Nickelbackin tai Maroon 5 yhtyeen kaltaiset kasvotto muudet ovat viime vuosina kultaansa vuolleet. Jamaikan rytmein sävytetty Thy Will Be Done tuo kokonaisuuteen tervetullutta vaihtelua samoin kuin itämaisin orna mentein koristeltu Flowers. Mutta pitkälle päästäkseen on myös pinnallisesta musiikista löydyt tävä tavalla tai toisella todellista subs tanssia – nyt se on päässyt Empire Of The Sunilta unohtumaan. Tämän seikan Empire Of The Sun on sisäistänyt enemmän kuin hyvin. Ja monet ovat myös sanoneet pitäneensä siitäkin levystä paljon. Ja totta kai musiik kimme on surullista, sehän on Glasvegasia! Sitä paitsi olen huomannut eri ihmisten pitävän ihan eri lauluja synkkinä. Autolla ajetaan eikä kor jailla laulun epätarkkuuksia. Onnistuessaan, muutaman kerran albumin kuluessa, Glasvegas on yhä lyö mätön. Yhdessä kohtaa laulaja on silti anta nut turhaan periksi ajankohtaisille kotkotuksille. Levyn ainoa suhteellinen valo pilkku on sen keskelle sijoitettu Bringing On The Light. Pakahdut tavalla debyytillä (Glasvegas, 2008) yhtyeen lähes karrikoitu synkkyys ja dra maattisuus tuntui tuoreelta ja puhuttelevalta, kun taas kakkoslevy Euphoric Heartbreak (2011) oli pakotetulta kuulostava yritys monipuolistaa soundia. Tasapainoisuus uhkaa lipsahtaa tasapaksuudeksi. Tiukasti soitettu funkin, gospelin ja bluesrockin sotku kuorrutettuna taitavalla kitaran vingutuksella saattaa konserttiolosuh teissa liihottaa hyvinkin ekstaattisissa korkeuksissa. Magnetic pelaa samoin eväin kuin Let Love In (2006), jolla mainstreamin hittituottaja Glen Ballard toimi Goo Goo Dollsin laimentamisen takuumie henä. Oletko keksinyt syytä siihen. Levylle kiihkon taltioimi nen on vaikeaa. Oletko tietoinen siitä, että kotiseutunne ulkopuolella ihmiset... Kaiken muun lisäksi levy on kuorrutettu yhdellä lähi historian rumimmista kansista. ARVIOT ULKOMAAT INDIA.ARIE SongVersation Motown GLASVEGAS Later... Tuntuu kuin Goo Goo Dolls haluaisi taannoin megasuosiota maistettuaan palata epätoivoisesti vanhoihin hyviin aikoihinsa. Yksi tunnetuimmista on pari astetta elektronisempaan ilmaisuun luottava Empire Of The Sun. Jokainen ilta olisi yhtä boogieta! Toinen levynne ei ollut yhtä suuri menestys kuin ensimmäinen. Valitettavasti tämä kädenvääntö kääntyy pahasti Steelen ja Littlemoren tappioksi. PAULI KALLIO HHH EMPIRE OF THE SUN Ice On The Dune Capitol Luke Steele tuli aikoi naan tunnetuksi mai nion The Sleepy Jack son aussibändin nok kamiehenä. Yhtye ei ole viidentoista vuoden aikana julkaissut kuin kaksi pitkäsoittoa, mutta Steele pysynyt kiireisenä muiden projektien on myötä. Tietty vanhanaikai suus paistaa siitäkin, että reggearyh mä Morgan Heritagen laulaja Gramps Morgan on levyn ainut vieraileva nimi. – Se riippuu vähän laulusta, mutta hyvin harvoin. Nyt ollaan tyylillisesti kutakuinkin siellä mistä lähdettiin, eikä se ole pelkästään hyvä asia. Joten olen vähän hämmenty nyt siitä, että osa ihmisistä pitää sitä vitsinä ja osa viehättävänä. Muistan, kuinka alkuaikoina ihmiset tulivat keikan jälkeen sanomaan, että olipa se hassun kuuloista, ja minä jäin miettimään, että olikohan se kohteliaisuus vai ei. Ei se kuitenkaan yksinään kanna kovin pitkälle. Kaunista tuo skotlannin murre James Allanin suussa ja toimii Glasvegasin musertavaksi suruksi puettujen laulujen kanssa täydellisesti. Tarkoitin kuitenkin, että aksenttiasi pidetään yhtenä musiikkinne viehättävimmistä piirteistä. En ylipäänsä ajattele kap paleiden tekemisen motiiveja, ne vain syntyvät tuollaisina. Levy kestää liian kauan. – Eivät ymmärrä mitä laulan, heh! Sitäkin. Jokainen laulu taipuisi helposti esi tettäväksi iltanuotion ja akustisen kita ran säestyksellä. Esimerkiksi I’d Rather Be Dead (Than Be With You) -kappaleen tekstistä tulee mieleen, että synkkyydessänne täytyy olla mukana ironiaa. Harva osaa esimerkiksi tehdä koskettavan, areenan kokoisen laulun sii tä yksinäisestä yöllisestä hetkestä, kun tv:stä loppuu lähetys. – Olemme toki miettineet, että johtuiko se siitä vai tästä... Magnetic on joskus terävääkin rockia tehneeltä yhtyeeltä rutiinisuo ritus, jonka biiseissä tai radioaalto hakuisessa soinnissa ei ole tietoakaan avausraidan lupaamasta Rebel Beatistä. Tämän toisen perättäisen pettymyksen jälkeen tekisi mieli siteerata Glas vegasille heidän omia sanojaan viiden vuoden takaa: “Fuck you, it’s over.” MIKKO MERILÄINEN HH Soundi istui James Allanin kanssa Provinssirockin backstagella ja yritti epätoivoisesti saada selvää miehen häkellyttävän paksusta murteesta. Toisaal ta en halua ajatella syitä liikaa, koska silloin alkaa helposti kyseenalaistaa ihan kaikkea. Laulaja on hionut viiden levyn ja kahdentoista vuoden ajan konseptiaan yhtä hartaasti kuin AC/DC omaansa
Pienissä annoksissa se on raivokasta, mutta puutumisvaihe tulee aika pian vastaan. Gabrielle Aplin on raikas naapurintyttö Lounais-Englannin Wiltshirestä, sopivan lahjakas mutta ei missään mielessä erikoinen. Esikoisalbumi seurasi kakkossijalle. Randolphin oma soitto sisältää kiteytettynä ongelman. Nyt 1997 lopahtanut folkrock-kvartetti palaa yllättäin kehiin uudella levyllä, joka on niin hyvä, että bändin taival jatkunee tulevaisuudessakin. ARTTU TOLONEN HHHH Uusi albumi "Maakin Mysteeri en Trio" kaupoissa 6.9. Moni nuori nainen ajattelee sitä kuunnellessaan, että pystyisi itse samaan. Sekä Soviet Reunionin että Don’t Fall In Love With Yourselfin riffit ovat pahoja korvamatoja. PAULI KALLIO JUSSI NIEMI HHH Autotalli-iskelmää ja kellarikuplettia Suomirockin vastarannan kiiskeltä SCUD MOUNTAIN BOYS Do You Love The Sun Ashmont Records HHH ioita, Kauniita melod äos rt tarttuvia ke a it keitä, tarino elämästä ja arjesta Tunnetta hehkuva kaupoissa 23.8.2013 emanin Karismaattisen Juri Lind ja johtaman bändin neljäs mi ehdottomasti paras albu www.haulibros.com Mukana mm. www.facebook.com/jukkatakalo www.sofmusic.fi Kannessa huoleton neito heiluu harmaassa maisemassa monivärisen sateenvarjon kanssa eikä piittaa tuon taivaallista englantilaisen ilmaston kuulusta kosteudesta. Vai onko. Jotain hengästyttävää ja hieman rasittavaa on Robert Randolphin paahdossa. Joku hankkii kitaran ja alkaa väsätä lauluja. Mies on ilmiö. Mikäpä on kaksikymppisen Aplinin nummella kirmatessa, kun versio Frankie Goes To Hollywoodin The Power Of Lovesta ampaisi televisiomainoksen vetoavulla listaykköseksi. Amphetamine Reptilen ja Touch And Gon perintö elää vahvana tässä bändissä. 22 minuuttia katkeruutta. Kuvaavaa on, että Randolph on lämmitellyt menestyksellä Eric Claptonia ja kutsunut levynsä vierailevaksi tähdeksi jopa omalla asteikollaan muhjuisella soundilla soittavan Carlos Santanan. PEKKA LAINE HH GABRIELLE APLIN English Rain EMI RETOX YPLL Epitaph Asenteen osalta Retoxin kitarasahauksen ja raivokkaan laulun yhdistelmästä tulee ajoittain mieleen The Jesus Lizard, mutta siinä missä jälkimmäisen painostavuus tuli raskaasta, äänien väliin jäävästä ilmasta, Retox täyttää ja tilkitsee jokaisen molekyylin omalla yllättävällä hc:n ja surfin sekasikiöllään. Kummallisinta lienee se, kuinka tarttuva tämä levy voi parhaimmillaan olla. Steriilillä tuotannolla silatussa setissä tulee melkein koko ajan liikaa tavaraa tuutista. Tempot jytkivät vauhdikkaina. Toisaalta tälle jos mille löytyy yleisöä bluesfestivaaleilta ja muilta taantumuksen estradeilta. Toki yritteliäs lauluntekijä oli jo ehtinyt herättää huomiota YouTuben ja omakustanteisten pikkulevyjen kautta. Tuhtia biittiä, mouruavaa bassoa ja koko kaistan leveydeltä vonkuvaa kitaratykitystä on tarjolla aamusta iltaan. Kaikki americana-friikit tuntevat Pernice Brothersin, mutta moniko muistaa, että Joe Pernice pyöritti 1990-luvulla kolme albumia tehnyttä Scud Mountain Boysia. m Eurooppa, Me olemme vain töissä täällä, tääällllää Oodi mulkuille, Iirockista löysin ta löysin aidon onnen, Pimsala-Jim ja Alkoholin ttaikaa aik ikaa aa www.jukkatakalo.. Meno on kova ja funky. Se siis toimii, vaikka ei pankkia räjäytäkään. Viritys on varsin pelkistetty: lähinnä akustista kitaraa, pianoa ja pedalsteeliä Pernicen ja hiukan nuorelta Johnny Cashilta kuulostavan Stephen Desaulniersin tasokkaiden melodioiden ympärillä. Rummuista löytyy toinen yhtymäkohta 1990-luvun legendaan, eli rumpali ei junttaa tempoa vaan kommentoi kaikkea musiikissa tapahtuvaa varsin spastisesti. Gabrielle Aplin on siis täydellistä tähtiainesta. Nyt hän etsii uusia kykyjä Never Fade -yhtiönsä julkaistavaksi. Leirinuotiohenkinen tunnelmointi asettuu Gram Parsonsin, Elvis Costellon ja American Beauty -kauden Grateful Deadin paaluttamalle alueelle, kuitenkin niin ettei ketään olla kopioimassa. Retoxin kontekstissa lähes eeppisellä yli kolmen minuutin pituudella varustettu Consider The Scab Already Picked on levyn huippukohta ja ilmentää parhaiten orkesterin uskomatonta kykyä groovata nyrjähtäneesti. Materiaalista ei oikeastaan erotu mikään laulu, ellei sitten muita traditionaalisemmin folkahtava ja surumielisempi Orphan Girl. Tässä laulaa Heather Novan musiikillinen pikkusisko ja Eddi Readerin kummityttö, jonka perheen luona Joni Mitchell vierailee juhlapyhinä. Ääni on valmiiksi tutuntuntuinen. Lähinnä Johnny Winterin ja southern rock -koulukunnan tyyliset slideluiruttajat mieleen tuova kitarointi etenee kaasu pohjassa. Tästä huolimatta paketti ei missään vaiheessa osoita mitään hajoamisen merkkejä. Toiset antavat kaikkensa karaokessa. Hänen viehättävästi pihisevä sopraanonsa kuulostaa huolellisesti tuotetussakin ympäristössä mukavan kotikutoiselta. taan tulee kuitenkin mieleen hengellisyyden sijaan todella taitavasti veivaava musta bileyhtye. Hehkussa, Kanssa si huomisen sekä Maailma he ngittää. Basso ja rummut tulevat tueksi tarvittaessa. Mukana kana mm. Levy on paremminkin sillä tavalla tasavahva, että olen yllättänyt itseni työntämästä Do You Love The Sunin soittimeeni aina, jos en välittömästi muuta keksi
VILLE PIRINEN HHHH. Haitarit ja viulut soivat yllättävän vähän, vain mausteena. Levyllä tilanne ei ole yhtyeelle yhtä edullinen. Myös itsetietoisen eklektisyyden uhka on vahvasti läsnä. Ryhditön mies soitti haluttoman oloisesti vanhoja Hüsker Dü -klassikkoja ja myöhempiä biisejä, joita juuri kukaan ei tuntenut. Ainakin Lykke Li, The Knife ja vanha kunnon Cyndi Lauper ovat balladipäälle sattuessaan samoilleet samoissa maisemissa. Yhteys emoyhtyeen eteerisempiin hetkiin on ollut selkeä. Se on täydellisesti käytetty mahdollisuus. Toistuvat kuuntelut paljastavat alkuinnostuksen varjoon jääneitä valuvikoja. Massiivisella The Argumentilla kohtaavat mystisyys ja avoimuus, rockin historia ja taiteilijan omat elämänvaiheet. Nyt Grant Hart on taas jaloillaan ja julkaissut uransa parhaan soololevyn. Tanskalainen tuottaja ja multi-instrumentalisti on tehnyt LIGHTNING DUST Fantasy Jagjaguwar Black Mountain -yhtyeen naislaulajan ja rumpalin duo on parilla aiemmalla levyllään kuulostanut lähinnä hippifolkilta, jota maustetaan syntetisaattoreilla. Trentemøllerin levy tarjoaa kaikkea Low’n tähdittämästä avausballadista düsseldorfilaishenkiseen krautiin ja goottielektrosta hienoon diskopulputukseen ja lievään etnoiluun. Niinpä Fantasy yllättää toteutuksellaan, joka on puhdasta synapoppia. Tai kahvilamainen. sitä se varmaan onkin, kun johtajan viinalla ja varmaan vähän muullakin ladattu ”nyt ei surra, vaan juhlitaan täysillä” -karisma loistaa elementissään. Sen tavoin tämä 75-minuuttinen teos on paikoin raskas ja ylilyöty, mutta loputtoman leikkisä, rikas ja palkitseva. Liian monta ”indiesti” höngittyä balladia syö levyn tehoa. Jos steel-kitara tuo jonkinlaisia country-assosiaatioita, niin Gibsonin pikkukaupunkien tavallisten ihmisten toiveita ja tragedioita 58 SOUNDI ARTTU TOLONEN GRANT HART HHH The Argument Domino Keväällä 2011 Grant Hart teki pari soolokeikkaa Suomessa. Välittömästi piristävä ja paikoin jopa dubahtava sointi ei kuulosta varsinaisesti minimalistiselta sähkö- ja akustisten kitaroiden saadessa seuraa elektroniikan lisäksi vuoroin sellolta, pasuunalta, pianolta tai pedal steeliltä. Hyvä esimerkki tästä on Suicide-tyylisesti sykkivä Loaded Gun, joka vihjailee olevansa tanssimusiikkia, mutta sopii paremmin kuulokekuunteluun öiselle junamatkalle. Pura Vida Conspiracy on jo kuudes pitkä Gogol Bordellolta. Varmasti he ennenkin ovat tehneet levyjä, mutta niiden tyyli on luultavasti osunut joko kantriin tai boogierockiin. Burroughsin sen pohjalta tekemään käsikirjoitukseen. Levyn läpi kulkevana punaisena lankana saattavat toimia elementit, joita anglosaksisessa musiikkilehdistössä kuvaillaan laittamalla "chill"-sana jonkun toisen sanan eteen. Biisit ovat loppujen lopuksi aika samasta puusta, tuotantoparadigman vaihdellessa. Pian sen jälkeen hänen äitinsä kuoli. Kaihoisan konepopin ja haahuilevamman hippeilyn yhdistelmästä kiinnostuneet vaivautukoot. Nyt Grant Hartia kannattelee vaikeuksien jälkeen löytynyt mielenrauha. Amerikkalainen Daughn Gibson, joka on työskennellyt myös pornokauppiaana ja radion ääniteknikkona, operoi aivan eri osastossa ja helvetin paljon yllättävämmin ylipäätään. Näitä puoliakustisia piripolkkabändejä on markkinoilla paljon ja lähes kaikilla musiikillinen estetiikka on hyvin samantapainen. JUSSI NIEMI HHHH TRENTEMØLLER Lost In My Room Vilkaisu takakanteen synnyttää ikävän aavistuksen. Se on kuitenkin pelkkä viitekehys poikkeuksellisen hienolle rockmusiikille, johon Grant Hart uuttaa yhtä lailla omaa hardcore-taustaansa, David Bowien 1970-luvun folkrocklevyjen vaikutusta, myrskyistä psykedeliaa kuin vanhaa viihdejazziakin. TERO ALANKO HHHH käsittelevät tekstit eivät ole kovin kaukana Tom Russellin tarinoista. Eniten siinä ihmetyttää se, miten vähän Hutzin (kuulemma) mustalais- ja laajemminkin Balkanin ja Itä-Euroopan juuret maistuvat keitossa, joka kuulostaa usein kummallisen paljon Flogging Mollyn ja vastaavien kelttiraikuleiden folkpunkilta. Hippien indiedisko kuulostaa hienolta, mutta sisällössä ja muodossa on myös ristiriitansa. Minimalistisesti puksuttavat rumpukoneet, viileät synamatot ja lämpimästi pärisevät synabassot säestävät Amber Webberin kuulaaksi kaiutettua ääntä. Vielä yllättävämpää on musiikin tyyli. Jälkeenpäin asiat saivat selityksensä. Mad Oceanissa vonkuu käsitelty säkkipilli erittäin tehokkaasti. Tietyssä tilanteessa ja mielentilassa bändin aika lailla Joe Strummerin Mescalerosista ja Manu Chaosta muistuttava meininki toki lievittää oravanpyöräorjuutta mukavasti. JUSSI NIEMI HHH DAUGHN GIBSON Me Moan Sub Pop Rekkakuskitkaan eivät enää ole entisensä. Ennen muuta Hutzin murteellisella englannilla hoilaaman elämänmyönteisen filosofoinnin takia. Taiteellisena eleenä The Argument tuo mieleen The Curen kaikkea mahdollista sisältäneen Kiss Me, Kiss Me, Kiss Me -levyn. Kuulostaa lähes takuuvarmalta keskinkertaisen levyn reseptiltä – eli muutama nappisuoritus ja roppakaupalla ihan kivaa kamaa, jossa isännän ja vierailijoiden rajapinta on jäänyt ohueksi ja valjuksi. Siinä epätyypillisemmän pään americana kohtaa häkellyttävän omaperäisesti, usein suorastaan kokeellisesti viritetyn electronican. Lostilla on monta nappisuoritusta ja vain muutama taskulämmin tapaus, mutta päällimmäinen tunne on silti hiukan tapettinen. Kappalerakenteetkin tuntuvat tällä äänimailmalla aiempaa selkeämmiltä. Ei siis ihme, jos Grant tuntui olevan muissa maailmoissa. Ne olivat masentavia. Kunnon melodioiden leimaamat biisit eivät kelaa samaa uraa, mutta silti levyllä on kaikessa monipuolisuudessaan selvä identiteetti. Tuolloin Grant Hartin biisien taso perustui jatkuvaan kilpailuun yhtyeen toisen lauluntekijän Bob Mouldin kanssa. GOGOL BORDELLO Pura Vida Conspiracy ATO Ukrainasta New Yorkiin asettuneen Eugene Hutzin Gogol Bordello on kovan livebändin maineessa. Ensinnäkin pitkä ja hyvännäköinen 32-vuotias laulaa Scott Walkerin ja Iggy Popin alarekisterin väliin sijoittuvalla äänellä varsin vaikuttavasti, vaikka siinä onkin verrokeilta puuttuvaa pientä kireyttä. Terveesti itseironinen kapinahenki on sen sykkivä sydän. Tässä kävi toisin päin. Teemallisesti The Argument nojaa John Miltonin Kadotettu paratiisi -eepokseen – tai William S. Me Moan erottuu massasta eikä matki ketään. Ensin vuoden 2011 alussa paloi Grant Hartin talo ja sen mukana iso osa hänen omaisuudestaan. Kaikki tämä äärimmäisen ajankohtaisella otteella. ARVIOT ULKOMAAT levyn, jolla on suuri määrä toisista konteksteista tuttuja vierailevia laulajia. Laulumelodiat ovat suurelta osin uneliaita ja surumielisiä, ja tanssilattian suuntaan kurkotellessaankin Lightning Dust on ytimeltään lähempänä progea kuin pumppaavaa bilemusaa. Huikea Hüsker Dü julkaisi kaksi todellista järkälettä, tuplalevyt Zen Arcade ja Warehouse: Songs And Stories (1984 ja 1987), joita vasten The Argument automaattisesti asettuu
Ruthless Sperm ei tunnu yhden vaihtoehtohistoriallisen kehitysvaiheen uudelleen kelailulta vaan pikemminkin kovalla energiatasolla ja vankalla vakaumuksella toteutetulta ekskursiolta halki monien punkin jälkeisten melurockkoulukuntien tilusten. Ilman hänen sävelkynäänsä näkisimme yhä vasta toiveunia Oceanicin (2002) ja In The Absence Of Truthin (2006) kaltaisista jälkimetallin virstanpylväistä. pysy kuulolla! lostinmusic.fi facebook.com/ lostinmusicfestival *) ettu hinta Alenn voi ma ss festa passri35 € / i 25 € (* kä HIS ELECTRO BLUE VOICE Ipecac because every band wants to be found. -k aus ikk ve HUNX AND HIS PUNX PETRI SILAS HHH ETSITKÖ KUUNNELTAVAA. Uneliaana leijaileva päätösraita Red Earth on primitiivisyydessään ja naivismissaan vangitseva ja myös yllättäen meluisia edeltäjiään uhkaavampi. My golden blonde hair never stays in place.” Ainut turhanpäiväinen veto levyllä on Beastie Boys -coveri Egg Raid On Mojo, joka ei tuo hienoon alkuperäisversioon lainkaan uutta valoa, vaan vaikuttaa lyhyestä kestostaan huolimatta pakkopullalta. Ja jos hänen hankkeitaan katsoo, on Palms selvää tasonnostoa sekä Team Sleepiin että Crossesiin nähden. Puolustuskannan ymmärtää: hänen ohellaan bändin muodostavat nimeltäkin mainittu porukan nimekkäin mies, eli Deftonesin solisti, ja entiset Isis-aseveljet Jeff Caxide sekä Bryant Clifford Meyer. Palmsin äärelle on siis mahdoton asettua ilman ennakko-odotuksia, mutta kun vellovan ja upottavan äänimassan vain päästää ympärilleen myllertämään, huomaa olotilan ensin muuttuvan vastaanottavaksi ja sitten liki ylevöityneeksi. Allinia, ja yhtye tuntuu juuri nyt vihaavan kaikkea kaiken aikaa. Vain 20-minuuttisen albumin kohokohdiksi nousevat sen puolivälistä löytyvät ilkeät I’m Coming Back ja Mud In Your Eyes. iskelijakorti ll a la op se v al HHHH PALMS Palms 16.–19.10.2013 le ao JUHO ÄIJÖ PEKKA LAINE HHH tampereella ortilla. Hunx And His Punxin loistavat purkkapopsanoitukset ovat myös saaneet synkempiä sävyjä, jotka voi halutessaan ymmärtää varsin groteskeiksi, kuten esimerkiksi Born Blonden rivin ”Do you like it when I whip it in your face. Paljon artistien ja soundilaisten tekemiä soittolistoja: soundi.fi/jutut/soittolistat 17.-20.10.2013, Tampere www.musiikkimedia.fi SOUNDI 59. Lisää julkistuksia luvassa läpi syksyn. Tämä asia tulee selväksi yhtyeen Sub Pop -debyytin virkistävän atonaalisella avausraidalla. Onneksi mukavan kornin nimen albumilleen lätkäissyt orkesteri ei tyh- Kertoillessaan tästä hankkeesta viime vuoden viimeisessä Soundissa korosti rumpali Aaron Harris kuin varuiksi hyvissä ajoin etukäteen, miten ”Palms ei ole mikään puhdas Isis featuring Chino Moreno –orkesteri”. Street Punk Hardly Art jene yhdellä eikä kahdella historiallisella referenssillä. Yhtä lailla katuojassa kuin kitschissä uitettu Street Punk on vuoden toistaiseksi hauskin albumi. 4 iltaa • tampereen keskeisimmät keikkapaikat Yli 100 artistia – löYdä omasi! anssi kela antero lindgren black lizard brädi damn seagulls deathchain egotrippi elastinen elephants from neptune (est) eurocrack gracias &the globe band hateform huskY rescue Jannika b Jonna tervomaa Jukka poika & bommitommi Jvg kari tapiiri katri Ylander & Yksinäinen YhtYe krista siegfrids lovex miau mikko Joensuu mirel Wagner mYgrain neat neat nYrkkitappelu neØv odd hugo (est) oliver poisonblack radiopuhelimet ratface roope salminen & koirat sanni satellite stories shinY darklY (den) sini sabotage sleep of monsters spekti the blanko the hearing the lieblings the scenes tiisu tiiu helinä timo pieni huiJaus toot toot tuomari nurmio: dumari Ja spuget tuomas henrikin Jeesuksen kristuksen bändi uniikki zarkus poussa pidätämme oikeuden ohjelmistomuutoksiin. Olisiko toinen vastaava keidas tehnyt pätevän levyn dramaturgiasta vielä tehokkaampaa. Levyn lopettava, junnaavassa 6/8 tahtilajissa esitetty balladi It’s Not Easy vain korostaa muun materiaalin särmikkyyttä. Sen Harris kuitenkin tuntui sopivasti unohtaneen, että vaikka hän itsekin toki keikkui mukana alusta loppuun, oli Isis aina leimallisesti laulajakitaristi Aaron Turnerin luomus. Ruthless Sperm Sub Pop Italialainen His Electro Blue Voice uskoo kirskuvien sähkökitaroiden tenhoon. Onkin ilo huomata äänensäkin puolesta isokokoisen Shannon Shaw’n nousseen Seth Bogartin rinnalle yhtyeen toiseksi keulahahmoksi ja biisintekijäksi. Yhdessäkään moodissa tai kappaletyypissä ei ryvetä niin kauan, että ehtisi kirota: ”Voi ei, Joy Division!” tai ”Apua, The Fall!” Vaikka trion sopivan v-mäinen ja tyylikkäästi syntikkapulputuksilla varioitu kitarasahaus tekee hyvää korvissa, koittaa albumin nautinnollisin hetki, kun räime loppuu. Laulajien suhteen kontrasti on huima mutta hurmaava, Bogartin keskittyessä pikemminkin puhumaan kappaleet liki nuotilleen. Kitarat jatkavat sirittämistään ja vahvistimet räkimistään intron jälkeenkin, vaikka touhu muuten tuntuu normalisoituvan 1980-lukulaisilla jälkipunksäädöillä jynkytetyksi jälkistoogesiksi jo ottelun toisessa erässä. music & media finland proudly presents: kaupunkifestivaali Alun perin 1960-luvun tyttöbändejä John Watersin ja Touko Laaksosen estetiikkaan soveltanut Hunx And His Punx on Street Punkilla pikemminkin kuin vaseliinilla siveltyä G.G. Suuria postrock-lohkareita tässäkin maisemassa liikutellaan, ja Chinon melankolinen ja tuttuun tapaan karvan alavireinen ääni soi komeasti kuin aina
ASKO ALANEN HHHH 60 SOUNDI NANCY IDDQD Kooma Nancy on jyväskyläläinen trio, jonka musiikilliset juuret ovat suureellisessa ja jopa progeen kallistuvassa britti-indiessä. Tahattomampi lienee viiste poliittisen laululiikkeen yllytysmelodiikkaan. Vaikka sävellykset eivät järjestään ole ensiluokkaisia, on niiden tunnelmassa jotain todella kiehtovaa ja kuuntelua kestävää. Musen ja Mew’n jäljet ovat selvästi kuultavissa ja pilkahtaapa siellä täällä viitteitä Placebosta ja kotoisesta Manboystakin. MIKKO MERILÄINEN HHH STUDIO KILLERS Studio Killers Warner Salaperäinen piirrosbändi Studio Killers odotutti albumia kaksi vuotta ensisinkkunsa Ode To The Bouncerin julkaisun jälkeen. Maakinen mysteeri trio on samansuuntainen artistiprofiilia elävöittävä irtiotto kuin M.A. Jarmo Heikkisen ja Tommi Vikstenin kitarat risteilevät pökerryttävän hienosti, Heikki Tikka soittaa rumpuja elävästi ja Mats Huldénin basso vyöryttää kaiken ylle paksun grooven. Tämän lisäksi Nancyn musiikki menee kansainvälisten kriteerien ja määreiden läpi suorastaan heittämällä. On vaikea uskoa, että kaiken tämän massiivisen äänivyöryn takana on kolmimiehinen yhtye – ja ainakin se asettaa omat haasteensa live-tilanteen hallitsemiseen. Peruspartion lennokasta soundia mehustavat, kukin vuorollaan, tuuban, melodican, ukulelen, haitarin sekä isomman köörin hilpeiden taustalaulujen ja -taputusten sosiaalinen äänikudos. Sen musiikki sisältää nuoruuden vimman lisäksi sellaista mystiikkaa, jota vain harva akti pystyy välittämään. Nancyn musiikissa on paljon mielenkiintoisia elementtejä. Täältähän löytyy vaikka mitä kivaa! Kappaleet liukuvat härskin taidokkaasti. Tällaista bändiä ei ole toista. Mitä enemmän IDDQD-levyä kuuntelen, sitä enemmän siitä pidän. Pois valoista onnistuu parhaimpina hetkinään palauttamaan mieleen livekeikkojen hien ja hurmoksen. Miksi yleisön huudot ovat vain pientä pihinää biisien väleissä. Kaiken lisäksi bändin laulaja-basisti Marko on vahva tulkitsija, joka heittäytyy esittämänsä musiikin pauloihin joka solullaan. Tulkinnan väkevyydessä maestro jääkin usein yhtyeensä jalkoihin, laulaen paikoin jopa hajamielisen tuntuisesti. Onneksi sitä elävää herkkua on luvassa lisää taas tänä syksynä. Nummisen uusrahvaanomaiset levytykset, Remun suomenkieliset svengi-iskelmät tai Tuomari Nurmion ja Faarao Pirttikakankaan jalostamat kellariorkesterit. Sen enempää livetallenteelta ei liene realististakaan toivoa. Pitkän hiljaiselon aikana mielessä kävi epäilys, että onkohan mitään levyä edes ikinä tulossa. Missä ovat Kaukon välispiikit. Mutta toisinaan – esimerkiksi Paha maan aikana – Kauko voihkii lähes pelottavan maanisesti. Pohjimmiltaanhan tässä on kyse vain tuhdista nipusta erinomaisia Kauko Röyhkä -lauluja vaihtoehtoisina versioina. Sekään ei ole vähän, ja toki Nartun poskettoman kovaa svengiä ja irtonaista soittoa kuuntelee enemmän kuin mielellään. Onko Studio Killers sittenkin vain harkittu tähdenlento, joka parin täysosuman jälkeen katoaa iäksi. Satunnaisten yhteyksiensäkin valossa albumi heijastaa ensisijaisesti Jukka Takalon persoonallista kommentointia ja tarinankerrontaa. Lyriikat ovat tyylikirjossaan, pieninä nokkelina tarinoina, alati yllätykselliset ja näkökulmiltaan odottamattomat. Aforistisissa minimietelmissä onnen etsintä ja ohikiitävän elämän tarkkailu laulavat oodia jopa niille mulkvisteille, joita ilman hyvä ei voisi voittaa. Silti mieleni täyttyy kysymyksistä. Kauko Röyhkän ja Nartun viimevuotisen paluukiertueen useilta eri keikoilta koottu livetallenne soundaa hyvältä, bändi soittaa upean sävykkäästi ja Kauko laulaa kiihkeästi. Eipä ollut, ja diskojumalan kiitos siitä. Vaikka vaikutteita ja referenssejä voi IDDQD-levyltä poimia runsaasti, on Nancy ennen kaikkea kulkemassa vahvasti omaa latuaan. Levyn sovitukset ja soitinnukset ovat leikkisän rennot, mutta silti jokainen sävy ja elementti on tarkasti omalla paikallaan. Tätä lisää ja pian. Miksi Röyhkän ääni on moni paikoin miksattu kummallisen taustalle. ARVIOT SUOMI kuva: Inkeri Jäntti JUKKA TAKALON MAAKINEN MYSTEERI TRIO Jukka Takalon Maakinen Mysteeri Trio Sound Of Finland Merkillisten poplaulujen maestro Jukka Takalo hakee vilkkaille ja melodisille mielikuvilleen tenhoa kuplettien, jatsi-iskelmien ja akustisten kabareerallien rytmeistä ja soundeista. JARI JOKIRINNE HHHH KAUKO RÖYHKÄ & NARTTU Pois valoista – Live 2012 Svart Tätä kuunnellessani huomaan pohtivani liveäänitteiden problematiikkaa tavallistakin enemmän. Aloituskappale Me olemme vain töissä täällä muistuttaa nimittäin partisaanilaulua Bella Ciao ja ennakkolohkaisu Eurooppa soi kuin chileläinen solidaarisuushymni El pueblo unido jamas sera vencido ilman iskukertsiään
– Kappaleet syntyivät melko lailla itsestään, melodioista ja sointukuluista, jotka saavat aikaan tunnelman tai ajatuksen, joka synnyttää tekstin. Risto-biisissä seikkailee näyttelijä Risto Kaskilahti “från Se on siinä”, Konduktörerissa kuullaan seikkaperäinen kuvaus konnarin työstä ja Bästä bästisarissa kaikki rakasta- vat kaikkia. Jo riemukkaasti poukkoileva nimikappale heittää laulavat sisarukset alan kotimaiseen kärkiporukkaan. – Kappaleiden sovitukset nojaavat suurimmalta osin omaan näkemykseeni, mutta Tonin (Turpeinen, rumpali), Magdalenan (Valkeus, sellisti) ja Pekan osuudet ovat vieneet kappaleita merkittävästi omiin uomiinsa, mikä on ollut ehkä mahtavin piirre tekoprosessissa. – Yhdeksänvuotiaana aloitin musiikkiopistossa kontrabasso-opinnot. Grace-albumin kanssa on kuitenkin melko vaikea kilpailla, joten toivottavasti vertailijat ovat suopeita. Toivon vain, että ne soljuvat luonnollisesti ja tuntuvat aidosti omilta sanoiltani. MIKKO MERILÄINEN HHHH. Huumorimusiikki on musiikinlajeista vihonviimeistä, mutta onneksi Häxjesus on useimmiten oikeasti hauska, ja onneksi se on myös paljon muuta. Eniten innostivat peruskouluikäisenä Egotrippi, Foo Fighters ja Rachmaninov. Tästä syntyi akustinen folk-kappale, joka Pekan (Alisaari, tuottaja) sovituksellisella avustuksella muuttuikin yhdeksi levyn rockeimmista. Se on viehättävän rosoista, huolettomasti mutta tiukasti soitettua ja mieliku- 62 SOUNDI MARKUS PERTTULA Tuhon sydän Kaakao Records Toden totta, tässä on Suomen Jeff Buckley ilman suuria tasoituspisteitäkin. Millaisia musiikillisia eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä on soolotuotannollasi ja Sans Parade -yhtyeellä. Prosessi voi myös mennä toiseen suuntaan. Sekä Scooter. Markus Perttulan kuiskauksesta ja hellästä falsetista suoraan tuskanhuutoon sielukkaasti soiva lauluääni pysäyttää, ja hänen musiikkinsa on kaunista ja rajua. ASKO ALANEN HHH HÄXJESUS Flickmusik Räkän Räkord Olen kotoisin syrjäiseltä itärajalta, mistä johtuen niin ruotsalaiset kuin etenkin suomenruotsalaiset ovat aina tuntuneet hyvin eksoottiselta ihmislajilta. PAULI KALLIO HHH LÖYTÖLAPSET Homo Ludens Götan maailma Laulaja-harpunsoittaja Salla Hakkolan säveltämät ja sanoittamat herkät impressiot muodostavat Löytölasten omaperäisen maailman, jonka sisältämissä muistoissa ja mielikuvissa on vain hauras yhteys arkitodellisuuteen. – Musiikki oli kuitenkin olennainen osa identiteettiä ja aina kitaraan tarttuessa tuntui uusi kappale syntyvän. Vaikutteeni tulevat kuitenkin monesta muustakin suunnasta. Teksteille ei ole oikeastaan esikuvaa. Siihen ei suomensuomalainen pysty! Flickmusik on omaperäinen, hykerryttävä ja älykäs – siis poikkeuksellisen onnistunut debyytti. Yhtäläisyyksiäkin on varmasti paljon, kuten tietynlainen kevyempi indie-estetiikka. ARVIOT SUOMI kuva: Tuukka Kiviranta ka heidät luetaan vierailevien muusikoiden kategoriaan. Mies puhuu laulullaan, ei sanoilla. Ei harmita ollenkaan, jos tulee kyseinen herra mieleen. Kappaleiden välillä on ehkä myös enemmän genrevaihtelua folkista rockiin. Oman äänensä herkkänä taiteilijana Markus Perttula on joka tapauksessa jo löytänyt. Yhtäläistä on myös suuret, ylitsevuotavat tunnelmat ja samalla herkät, pehmeämmät sävyt. Hakkolan laulun ja harpun helinän, basisti Eero Sepän ja rumpali Touko Ruokolaisen taustalla on joustava, ilmava ja tarpeen tullen hyvin kekseliäästi hyödynnetty kymmenhenkinen kamariorkesteri. Millainen oli Tuhon sydän -albumin tekoprosessi. Debyyttialbumi on monipuolisine soitinnuksineen ja akustisen unenomaisista kiivaan sähköisiin vaihtuvine atmosfääreineen hajanainen ja haihatteleva, mutta kiehtova ja tunnetta täynnänsä. – Jeff Buckley on ehdoton esikuva jo pelkän monipuolisuutensa vuoksi. Jossain kohtaa muu opiskelu alkoi kiinnostaa enemmän kuin basismi, joten kaksikymppisenä muutin Turkuun opiskelemaan englannin opettajaksi. Eli siis se, kuinka luomani kappaleen runko lähtee elämään omaa elämäänsä ja kasvaa kuin itsestään. – Kuulin vanhemmilta sisaruksilta laajalti erilaista 80- ja 90-luvun popmusiikkia. Toisaalta Löytölasten musikaalisia rajoja laventavista kappaleista ja kuulaasta, usein lausunnallisesta laulusta tulevat mieleen Genesiksen alkupään progealbumit, ilman sähköisintä ja synteettisintä soundia toki. Perttulan eläytyessä laulusuoritukseensa sanoitukset jäävät upottavan äänimaailman syövereissä tulkinnan varjoon. Kappaleista Niin monenlaista lohtua esimerkiksi oli ystäväni Hanna Kaikon kirjoittama teksti, jonka pohjalta loin melodiat ja soinnut. TEKSTI: EERO KETTUNEN sia niin äärimmäisen selkeästi ääntäen, että tällainen ummikkokin pysyy useimmiten kärryillä. Vahvempi on viehtymys fantasiaan, jossa satuhahmot ja unien rekvisiitta antavat aatoksille ja haaveille muodon. – Kotimaisista vaikuttajista voimakkain on ehdottomasti Egotrippi. Toiset ideat ovat puolestaan tuntuneet niin hyviltä, ettei niitä ole maltettu jalostaa loppuun saakka. EERO KETTUNEN HHH Markus Perttula kertoi Soundille elämästään, vaikutteistaan ja vähän muustakin. Millaisia olivat ensimmäiset merkittävät kosketuksesi popmusiikkiin. Mitä mieltä itse olet Jeff Buckley -vertauksista. Hän kertoo kuitenkin paljon ja tarjoaa kokonaisvaltaisen elämyksen. Tuhon sydän on tyypillinen debyyttilevy, jonka rönsyjä ei ole hennottu saksia tarpeeksi kovalla kädellä. Niinpä löydän itseni yhtä hämmentyneen hurmaantuneena helsinkiläisen Häxjesuksen musiikin edestä kuin vaikkapa Magnus & Petskin tai Strömsön yliluonnollisen hyväntuulisten tv-ohjelmien ääreltä. Tuhon sydän -levyn tarttumapintaa liukastaa artistin voimakas halu päästä yhdeksi musiikkinsa kanssa. Tämän lisäksi olen pienestä pitäen fanittanut Jonna Tervomaata ja hieman myöhemmällä iällä huomasin Ultramariinin täydellisyyden. Myös vasta muutama kuukausi sitten esikoislevynsä julkaisseen Sans Paraden laulajana toimivasta Perttulasta tuskin tulee koskaan hitintekijää. vituksellista indierockia jostain XTC:n ja Bob Hundin välimaastosta. “Leikkivälle ihmiselle” omistetussa albumissa on periaatteessa paljon samaa kuin Natalie Merchantin saturiimien ja nonsense-runojen sävellysprojektissa Leave Her Sleep, joka kuitenkin hakeutui musiikillisesti folkin ja bluesin juurille. Maanisesti ja teatraalisestikin laulava Anders Sundström lausuu ruot- Muusta bänditoiminnasta ylijääneistä biiseistä muodostui sooloprojekti, mikä vei minua enemmän kohti perinteistä laulaja-lauluntekijää. – Soolotuotanto on rosoisempaa ja henkilökohtaisempaa. Samalla kontrabasso vaihtui Landola-kitaraan opiskelija-asunnon tilanpuutteen vuoksi. Flickmusik poukkoilee keskittymiskyvyttä kuin energiajuomaöverit vetänyt yläkoululainen. Suurimman huomion keräävät kuitenkin bändin uusimmat jäsenet Jonnu Heikkilä ja Jepa Lambert. Melodisesti Homo Ludens unohtuu välillä turvallisilta sävelpoluiltaan liikaakin kaukametsän puolelle, jolloin kepeä kerronta muuttuu säikymmäksi harhailuksi hämärtyvässä satujen korvessa
Kuulokkeilla levyä kuunnellessa nämä yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa, mutta esimerkiksi autoillessa levyn äänimaailma puuroutuu väkisinkin. Take Us To Your Leader on kaikin puolin hyvä levy, mutta kiitettävän tasolle pääseminen vaatisi vielä paria piirua terävämpää biisimateriaalia. Liki täysin covereista koostuva Bullet With Butterfly Wings -singlen on yhä täysin turha. RETRO THE LIEBLINGS Take Us To Your Leader GAEA Powerpop on kyltymätön lähde. JUSSI NIEMI HHH THE LEO BUGARILOVES Hits & Misses Compilation 19882002 Karkia Mistika Hienoimmat bändit tuntuvat elävän omassa ulottuvuudessaan. Joskus tulevaisuudessa suomalainen musiikkimaailma ymmärtää The Leo Bugarilovesin nerouden. Vuonna 1996 julkaistu boksi jäi aikanaan yhtyeen riitaisan alkuperäiskokoonpanon joutsenlauluksi – rumpali Jimmy Chamberlin erotettiin kesken kiertueen heroiiniaddiktion takia. Älytöntä, välillä ärsyttävää ja välillä lähes käsittämätöntä, mutta tarttuvaa musiikkia. Tänään bluesia, jazzia ja rockia sekoitellut albumi kärsii aivan toisenlaisesta musiikkibisneksen ilmapiiristä. Paikassa, jossa aika ja sen kulloisetkin ilmiöt eivät merkitse mitään. Pikku Kukan vahva ja kirkas näkemyksellisyys vakuuttaa läpi levyn. Kun se tapahtuu, maailmojen välisen verhon takana rokkaava orkesteri ei lotkauta korvaansa. Ja se, että kuuntelukokemuksina molemmilla on pelkästään hittejä. JARI JOKIRINNE HHH PIKKU KUKKA Merelle Johanna Emilia Norpan ja Lotta Savolaisen melusaasteen vastavoimaksi perustama Pikku Kukka on kolmannella albumillaan jälleen pieni ja hento. The Allman Brothers oli ja on nyky-kokoonpanossaankin elementissään livenä: emocd:n studiokappaleetkin ovat usein yli viisiminuuttisia, lauteilla vartti ei tuntunut missään. Tupla-cd:n ensimmäinen lätty kokoaa yhtyeen hittejä ja toinen erikoisuuksia. Believe olisi hyvin voinut olla Disarmin veroinen sinkku, eikä The Boy ole yhtään huonompi. Ilmaisultaan lähes uhkarohkean riisuttu Merelle huokuu hiljaista voimaa, joka ei kaipaa volyymillä tehtävää alleviivausta. Kahden ensimmäisen levyn kylkiäisiksi laitetut demot eivät kiinnosta muutamaa kuuntelukertaa enempää. B-puolista parasta satoa edustavat Billy Corganin katkerat (ylläri!) Pennies, Set The Ray To Jerry ja folkahtava The Last Song, jonka kitarasoolon soittaa Corganin isä. Päälaulaja-urkuri Gregg Allmanin ja kakkoskitaristi Dickey Bettsin roolit kasvoivat. Kesähitistä käyvää avausraitaa Jos ei sua täällä olisi seuraava Ystävä on laulultaan kuin PMMP:n ja Ultra Bran synteesi Savolaisen ja Norpan pianojen helkähtäessä koristeellisesti ja lyödessä rytmiä. Hillittömyydestään ja vieraannuttavuudestaan huolimatta hitikästä matskua. Soitto sujuu hurmaavan vaivattomasti ja tänään harvinaisella keveydellä, mutta enää siinä ei ole mitään uutta. Faktahan on, että riuskat kitaramatot peittävät alleen ison osan hienovaraisemmista nyansseista. Toisaalta, jos Take Us To Your Leaderia tarkastelee powerpopin hienouksiin harjaantumattomin korvin, voi levyn perinteisiin nojaava keskitempoinen rokkaus kuulostaa puuduttavalta itsensä toistolta. The Leo Bugariloves on yhtä vähän kotonaan suomalaisessa musiikkimaailmassa vuonna 1988, 2002 tai 3067. Tähän tunnettuun tosiseikkaan luottaa myös pääkaupungista ponnistava The Lieblings ensimmäisellä kokopitkällään. PERTTI OJALA kuva: Pete Eklund & Jaani Kivinen HHHH THE SMASHING PUMPKINS The Aeroplane Flies High EMI Mellon Collie And The Infinite Sadnessin (1995) viiden singlen ja albumisessioiden jämäpalojen varaan koottu paketti julkaistiin uudelleen kymmenien bonusraitpjen ja dvd:n kera. Muiden levyjen sisältämät treeni- ja livetallenteet puolestaan todistavat, miten vaikuttava ja valtava The Smashing Pumpkins aikanaan oli, ja miten suuri osa Chamberlinin jazzahtava soittotyyli oli yhtyeen soundia. Nyt yhtye on päättänyt pärjätä triona kahden pianon ja Antti Kivimäen kontrabasson voimin. Duanea ei korvattu toisella kitaristilla, vaan pianisti Chuck Leavellilla. Se on kotonaan omassa rinnakkaistodellisuudessaan, jossa se vääntää lievästi kehityshäiriöistä kotiurkuboogierokkiaan aikojen alusta aikojen loppuun. Tuuli jättää äänen lähestyy muinaisten kirjallisten äänilevyjen tunnelmaa ja näyttää näin tietä Edith Södergranin ja Aale Tynnin runoihin sävelletyille lauluille Syksyllä ja Monena tuuliyönä. Levyn kappaleet rullaavat läpi mukavan rouhealla otteella ja muutamasta biisistä löytyy myös vahvaa melodista koukkua. Bändin kuuluisin jäsen, Derek And The Dominosissakin loistanut ja paljon Staxsessioita soittanut slide-virtuoosi Duane Allman oli äkisti kuollut 1971 ja bändin yhteishengen erityisenä lietsojana tunnettu basisti Berry Oakley menehtyi kesken levytyksen moottoripyöräonnettomuudessa. Levyjä yhdistää se, että perinteisessä bisnesmielessä kummallakaan ei ole yhtään hittiä. Southern rockin malliksi muodostunut Ramblin’ Man erottuu ilmavalla kantrahtavuudellaan Greggin jäyhällä auktoriteetilla murisemista blues-numeroista, joista parhaiten toimivat rauhalliset Allman-originaalit Wasted Words ja Come & Go Blues. Menetykset muuttivat bändin dynamiikkaa. Meno on pitkässä jazz- ja progevaikutteisessa jammailussaan komeaa, mutta yllättävän sovinnaista. Tykästyin joka kuuntelukerralla enemmän James Ihan paitsioon jääneisiin kappaleisiin, joiden omaperäinen shoegazea ja countrya yhdistävä soundi kuulostaa aivan eri bändiltä. Keikkapaikat ja yleisö laajenivat ratkaisevasti. Niinhän siinä kävi, että Brothers And Sistersistä tuli yhtyeen ensimmäinen listaykkönen ja platinalevy, kun siltä lohkaistu, Bettsin laulama ja säveltämä Ramblin’ Man nousi sinkkulistan kärkeen. VILLE PIRINEN HHHHH SOUNDI 63. Välillä maailmojen välinen portti on auki, ja Bob ja The Leo Bugariloves aiheuttavat hämmennystä verhon tällä puolen. Basistiksi tuli Lamar Williams, rumpali Butch Trucksin ohella bändin toinen musta jäsen. Runolliset sanoitukset ovat sopusoinnussa Kivimäen basson voittopuolisen pehmeäksi syventämän soiton kanssa. Käänteismaailmassa, jota meitä ympäröivä lattea arkitodellisuus ei tunnu koskettavan. Suunta on kuitenkin selkeästi oikea. Ylijäämäpaloista ja treenijameista koostuva kakkos-cd puhuttelee korkeintaan kovimpia faneja. Lopuilleen kääntynyt kaunis kesä on Merelle-albumilla vielä täydessä kukassa. Siellä täällä Merelle tosin saa lisämaustetta Antti Lehtisen sovittamasta jousikvartetista ja ohjelmoinnista. Kolmos- ja neloscd:t esittelevät bändin Winterlandin lavalla syyskuussa 1973. Mutta eipä tätä bändin viaksi juurikaan voi laskea. Pois ympäröivä maa -albumilla (2009) kuultujen kitaristin ja rytmiryhmän kaikkoamisen myötä Pikku Kukka on suoriutunut eroon kotikaupunkinsa Viikate-miesten musiikkiin tuomasta rockisuudesta. The Lieblingsin nelikko on toki entuudestaan varsin tuttu kotimaisen indien kentältä – The Pansiesista, The Sugarrushista ja Wrecking Queensistä –, joten minään varsinaisena yllätyksenä Take Us To Your Leaderin kypsyyttä ei voi pitää. Alkuperäisjulkaisun puutteet nousevat esiin myös turvonneella uusintajulkaisulla. JUHO ÄIJÖ HHHH THE ALLMAN BROTHERS BAND Brothers And Sisters 40th Anniversary Edition Mercury Elokuussa 1973 ilmestynyt Brothers And Sisters oli jo viides albumi The Allman Brothersilta, mutta samalla uusi alku. Hieman kuten Twin Peaksin räyhähenki Bob, joka nykii maailmojen väliin vedetyn punaisen verhon takana. Tunnelmasta huokuva ysärihenkinen toiveikkuus toimii myös mainiosti tässä osoitteessa. Juuri yhtyeen poikkeuksellinen instrumentaatio takaa osaltaan, että albumi soi raikkaana ja virkistävän erilaisena
Avauskaksikko Deadlockin ja No Way Outin sekä lopun rajun Fight The Worldin tykyttävät rytmit ja kirpeät. Reckless Lovea on helppo syyttää muovisuudesta, kliinisyydestä, hurjasta puunaamisesta ja kiillottamisesta, eikä syyllisyyttä noihin synteihin voi millään kiistää. Se on entistäkin kaupallisemman kuuloinen, jos kaupallisuudella tarkoitetaan kaipuuta ja käypäisyyttä radiosoittoon ja silmitöntä hittihakuisuutta. Ei ole täysin mahdotonta, että levy hankkisi ajan myötä ja kokonaisvaltaisen ymmärryksen ohella jonkinlaista kulttistatusta. Vaikutteiden haku on siis täysin tietoista ja avointa. Laulajana Jason Newsted on korkeintaan keskinkertainen, vaikka tässä tyylikeinonakin haetaan likaisempaa otetta täydellisen tekniikanhallin- nan vastakohtana. Toivotaan, että uran kirkkaasti paras albumi avaa uusia ovia keikkalavoille ympäri maailmaa. Mies on kuitenkin myös suuri kysymysmerkki ryhmän pyrkimysten suhteen: Birds Of Prey -projektibändin kanssa touhuaminen aiheutti sen, että Sound Awaken myötä hyvään nosteeseen päässeen porukan uutukaista piti odottaa neljä vuotta. Muoto sekoittuu sisältöön ja päinvastoin, eri mausteita ripotellaan sekaan herkin sormin eikä taide-kynttilää piilotella vakan alle. Nelikko on kuitenkin ensi kertaa musiikillisesti sillä tasolla, että pöyhkeys sopii sille. Neljällä ensimmäisellä levyllä lauloi neljä eri laulajaa ja kahden avauslevyn taituruudella, teknisyydellä ja omaperäisellä metalli-iloittelulla hankitut kannukset alkoivat halkeilla palasiksi, kun suunta katosi ja biisimateriaali heikkeni oleellisesti. Metsään mennään oikeastaan vain I Love Heavy Metal -biisissä, jonka sanoitus koostuu biisien ja bändien nimistä. Nyt saa vuoron kolmosalbumi, mutta palikat olivat paikoillaan jo kakkosella Sound Awake (2009). Se on tämän bändin ja erityisesti Spiritin luonne. Anselmon sooloprojektin tekele on massasta erottuessaankin kaiken kaikkiaan epämiellyttävän kuuloinen äänite. Viisihenkisen orkesterin suuri yksittäinen vahvuus on laulusolisti Ian Kenny, jonka ilmaisu on vahvuudessaan kaikenkattavaa. Sen vuoksi levyyn on aluksi vaikea suhtautua. PETRI SILAS HHH ANNIHILATOR Feast UDR Kaksi miljoonaa levyä koukeroisella thrashillä myyneellä kanadalaisbändillä on ollut uransa aikana paljon pohtimista. Spiritillä kierrätetään 1980-lukua, varastetaan, muokataan omiin tarkoituksin ja pamautetaan vaikutealttiit kappaleet häpeilemättä levylle. Laulun ja bassonsoiton lisäksi musiikki, sanoitukset ja tuotanto ovat pitkälti hänen näpeissään. Rytmiikka on nyrjähtänyttä ja kitarankiusaus armotonta. EERO KETTUNEN HH NEWSTED Heavy Metal Music Sony Newsted vaikuttaa jo ennakolta entisen Metallica-basistin lukuisista bändiviritelmistä toteuttamiskelpoisimmalta, sillä metallilla asemansa ansainnut mies palaa Heavy Metal Musicilla ikään kuin juurilleen. Kummallista kyllä, esikuville kumartaminen tuntuu vain pukevan Reckless Lovea. ANTTI MATTILA HH KARNIVOOL Asymmetry Cymatic Karnivoolilla on idea ja metodi, joita se toteuttaa liki orjallisella tavalla. Toisaalta biisintekotaito on jalostunut sitten Animal Attractionin (2011) ja Spiritin jokaisella biisillä on vähintäänkin joku mieleenpainuva koukku tai osa. Kaksi ensimmäistä biisiä ovat kuin kankeampaa ja raskaampaa Megadethiä ilman Dave Mustainen porukan alkuaikojen ideasinkoilua ja taipuisuutta. Kaikesta huolimatta Walk Through Exits Onlyn pinnan alla nimittäin kytee ja kipinöi. Slayeria, Meshuggahia ja hc-punkia sotketaan toisiinsa mahdollisimman luotaantyöntävällä asenteella. Tämä onkin Reckless Loven ensimmäinen kuuntelua kestävä albumi. The Illegals -yhtyeen tärkein lenkki on kitaristi Marzi Montazeri. Australiassa 1997 perustettu yhtye nojaa moderniin metallisoundiin ja progressiiviseen asenteeseen. Usein käytetty ratkaisu on jopa Reckless Loven levyllä niin valjun kuuloinen, että ahdistaa. Jason Newsted pärjää omillaan ja jopa bändijohtajana, mutta valjut ja yksitoikkoiset biisit eivät vielä lupaile rautaista tulevaisuutta muuten kuin tekijänsä tunnettavuuden kautta. ARVIOT HEAVY kuva: Ville Juurikkala RECKLESS LOVE Spirit Universal Kun vertailukohdaksi asetetaan kaksi ensimmäistä levyä, Reckless Love on Spiritillä elämänsä vedossa. Varsinkin kun kyseinen biisi kävisi jo kertosäkeineen ja Def Leppardin Rocketia mukailevine väliosineen kunnianosoituksesta sellaisenaan. Samalla iloisuus, rempseys ja ylpeä oman tien kulkeminen, jotka erottavat Reckless Loven useimmista muista bändeistä, purevat entistä tehokkaammin. Neljännentoista studiolevyn kohdalla tuntuu siltä, ettei Annihilator koskaan toipunut kokonaan. Spirit on pullollaan hattaraa ja musiikin puuterointia. ANSELMO & THE ILLEGALS Walk Through Exits Only Season Of Mist Jos Phil Anselmon bändeistä otetaan vertailukohdiksi Pantera, Down ja Superjoint Ritual, on Walk Through Exits Only lähimpänä jälkimmäistä, muttei järin liki sitäkään. Newstedissä Jason tekee kaiken mielensä mukaan, mikä on täysin päinvastainen asetelma kuin Metallicassa aikanaan. Yksinkertaisimmillaan Reckless Loven kehittymisen voi todeta siten, että siinä missä Reckless Lovella (2010) ja Animal Attractionilla ei ollut ensimmäistäkään uusintakuunteluun houkuttavaa biisiä, Spiritillä niitä riittää solkenaan. Kokonaisuus maistuu vauhdilta sanan monissa merkityksissä. Ilman vahvaa tunnesidettä herran tuotantoon albumi aiheuttaa hylkimisreaktion sen sijaan, että houkuttaisi syvälliseen paneutumiseen, mitä se eittämättä vaatisi. ANTTI MATTILA HHH 64 SOUNDI PHILIP H. On Joe Elliott -laulua, Kickstart My Heart- ja Ram It Down -henkistä kertosäettä, Ain’t Talkin’ ‘Bout Lovesta muistuttavaa riffiä ja Keep On Rocking In The Free World -aloitusta. Spiritillä Reckless Love on edelleen, jopa aiempaa vahvemmin, korni, ylilyövä, hittikiimainen ja hyvin kaksijakoinen bändi. Myönteisesti tulkiten tällainen on mukavaa jääräpäisyyttä, kielteisesti katsoen ahdasta umpimielisyyttä. Albumia on hankala lokeroida mihinkään genreen. Newsted rusikoi myös stoner-tyylisempää materiaalia, jota bassovoittoinen soundi korostaa. Biisit ovat suoria, melko yksinkertaisia ja kauttaaltaan raskaita. Sillä huomiotta ei sovi jättää, että vaikka Karnivoolilla on idea ja metodi, sillä on myös ongelma: Tool on tehnyt kaiken Karnivoolin tekemän aiemmin ja paremmin. Hänen soittonsa määrittelee ison osan albumin äänikuvasta. Paljastavinta on laulumelodioiden köyhyys, sillä samankaltaiset ja vaisut laululinjat sekä toteava laulutapa murentavat biisien houkuttelevuutta. Mutta juuri tuosta Reckless Lovessa on kyse, bändi nimenomaan pyrkii pinkkeihin sokerikuorrutuksiin ja hunajaiseen vaikutelmaan. Kuten bändinimestä voi päätellä, Jason on Newstedin pomo. Karnivoolilla on eväitä tulla vielä joskus mainituksi samassa lauseessa vaikka Deftonesin kanssa, mutta se voi myös jäädä samaan alaviite-sarjaan kuin 311 tai Incubus. Bad Lovin’ -biisin ja Sex, Drugs & Reckless Loven kaltaiset tarttuvat menoraidat sekä Dying To Liven ja Runaway Loven tyyppiset rauhallisemmin koukuttavat laulut tuovat kuopiolaisten levylle aivan uudenlaista säpinää. Levyn pitäisi olla hypnoottisen kaaosmaista melua, mutta se taantuu monotonisen tylsäksi äänipuuroksi, minkä vuoksi yhtyeen raivokaan ei välity kuulijalle parhaalla mahdollisella tavalla
Liput 10 €. Klo 21. Wither scape on kuitenkin hänen ja toisen multiinstrumentalistin Ragnar Wider bergin projekti. Vaikuttaa kuitenkin sil tä kuin Masterplan pitäisi uutta levy ään näytön paikkana. Kuluneil la kahdella vuosikymmenellä valo on pilkahdellut, mutta uusi valaistuminen odotuttaa itseään edelleen. Tommy Lindgren 25.10. Duo Milla Viljamaa ja Johanna Juhola 21.9. Novum Initiumin ei tarvitsisi olla täysin uusi alku, sillä se on selvästikin asettanut yhtyeelle henkisiä barrika deja, ja varmasti myös uuden kokoon panon kemia hakee muotoaan. Roland Grapow on vakuuttanut, että uusiutuneen mie histön johdosta moisia ei tarvitse enää murehtia, ovathan he korkean työmo raalin tekijämiehiä. Pikem minkin se antaa lujan lupauksen. Aamukahviasetelma, mm. Jonna Järnefelt 28.9. Novum Initium ei periaatteessa häviä edeltäjälleen Time To Be A King (2010). Bändi nimittäin sai laulajakseen muun muassa Thunder stonen riveissä vaikuttaneen Rick Altzin ja basistiksi Jari Kainulaisen. Tuotannolli sesti levy voisi kuulostaa suuremmalta kin, mutta hieman riisutummasta esille panosta ei silti puutu mitään ja parival jakko pääsee paremmin esittelemään osaamistaan. Bändi on säveltänyt järkälemäi siä kappaleita, joiden tehosteet pönkit tävät niiden mahtipontisuutta. The Inheritancen markkinointikir jeessä luetellaan Swanön lukuisten projektien lisäksi liuta musiikillisia vai kuttajia, joita näyttää piisaavan Judas Priestistä Marillionin kautta Mercyful Fateen. Siksi ei liene ihmeellis tä, että ensimmäisillä kuuntelukerroilla Witherscape tarjoilee hieman sekavalta kuulostavan salaatin. Olavi Uusivirta & yhtye 4.10. 13.9./11.10./1.11./20.12. Ryhmä on edellisillä levyillään löytänyt kappa leilleen sellaisen sovitusformaatin, joka tekee musiikista suurta ja useimmiten myös kaunista. Toki bändi suo riutuu tehtävästään erinomaisesti, mutta levyltä jää kaipaamaan reilum paa vapautuneisuutta. TAMPERE JACK THE ROOSTER NOKIA CLUB PINTA HELSINKI ON THE ROCKS TALLINK SILJA EUROPA RADIO ROCK -RISTEILY 27.9. 6.9. Lippujen varaus: 050 579 1400 Ravintola Allotria Hämeentie 68, 00550 Helsinki kapsakki.fi • allotria.fi UUSI ALBUMI KAUPOISSA 23.8.2013 SIS. Jorma Hynninen OLAVI UUSIVIRTA 6.9. Liput 15 €. The Inheritance tarjoilee runsaas ti mieleenpainuvia hetkiä, mutta koko naisuutta katsoen Witherscape ei pysty herättämään välitöntä innostusta, kun kaksikon esikuvien korvamadot koitta vat luikerrella keskelle kuuntelukoke musta. ANTTI MATTILA HH WITHERSCAPE The Inheritance Century Media Ruotsalainen Dan Swa nö on vuosien mittaan marinoitunut monissa mehuissa ja pitkän hil jaisuuden jälkeen mie hen voisi olettaa palaavan jonkinlaisen superkokoonpanon riveissä. Koin ensimmäisen pettymykseni Annihilatorin kanssa vuoden 1993 Set The World On Fire albumilla. Mai nioista levyistä huoli matta orkesteri on koh dannut vaikeuksia, joi den tähden muun muassa keikkailu on ollut ajoittain hankalaa. Yona MARI RANTASILA Improiltoja ja omia lauluja vaihtuvilla vierailla. Tämä puolestaan kuuluu kappaleista sovinnaisuutena ja myös varovaisuutena. Novus Initiumia vaivaa suorittaminen. PORI MONTTU 28.9. JYVÄSKYLÄ RED NECK SOUNDI 65. Tuleepa kotoinen Amorphis kin mainituksi. soolot ovat taattua Annihilatoria, rip peitä bändin vanhasta loistosta, joka herätti metalliyleisön ja muusikoiden huomion. Emma Salokoski 8.11. MARKO SÄYNEKOSKI HHH MASTERPLAN Novum Initium AFM Records Ei ole ollut Masterplanil lakaan helppoa. Duo saa kuitenkin viritettyä niin kalma kuin progemetalli vaikutteensa samalle taajuudelle varsin sujuvasti, vaikka välillä ääripäät vähän riitelevätkin keskenään. “GET AWAY” -SINGLEN HHHHH ”Vitun kova!” - Kadun mies, Tesoma www.doomunit.com www.facebook.com/doomunit1 KEIKAT 23.8. Nolot vanhemmat - kabaree, mm. Milla Viljamaa 20.9. Modern Jazz Midgets 22.11. 13.9. KAPSÄKIN KOVAN TASON KLUBIT: JARMO SAARI 30.8. Nolot vanhemmat - kabaree MARKO SÄYNEKOSKI HHH Klo 21. 14.9. Ajoit tain bändissä on edelleen ryhtiä, mutta liian usein kaadutaan naamalleen hiek kalaatikoon. LAUANTAIKLUBIT 7.9. Toi voa saattaa, että bändi on seuraavalla levyllään lupauksensa mittainen. Jonna Järnefelt 5.10. Kun lipsutaan tyylipuhtaan Annihilatorin ulkopuolelle, No Surrender funkflirttiin tai Perfect Angel Eyes tunnelmointiin, Feast muuttuu lapsel liseksi ja kiusalliseksi albumiksi
Vuoden 1996 Lingua Mortis -levyllä bändi löi ensimmäistä kertaa hynttyyt yhteen sinfoniaorkesterin kanssa. Lisätietoja rekisteriselosteesta: www.a-lehdet.fi tai A-lehdet Oy, Risto Rytin tie 33, 00081 A-lehdet. Lahjatilauksen saaja / Vanha osoite: Etunimi: Sukunimi: Katuosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Sähköpostiosoite: Puhelin: GSM: Syntymävuosi: Tilauksen maksaja / Uusi osoite: Etunimi: Sukunimi: EERO KETTUNEN Katuosoite: HHH Postinumero: Postitoimipaikka: Sähköpostiosoite: Puhelin: LINGUA MORTIS ORCHESTRA FEAT. Sen vuoksi pitkällä levyllä on hieman liikaa löysää, vaikkakin nättejä osumia selvästi hutilaukauksia enemmän. Joissakin saksalaisissa metallimedioissa LMO on kehuttu maasta taivaaseen. Yhteistyökumppanien nimekkääseen listaan liittyy tällä albumilla muiden muassa U2:n ja Pearl Jamin kanssa työskennellyt miksaaja Tim Palmer, joka on hionut lopputulokselle rouhean, suurellisen ja modernin soundin, joka antaa tilaa Tarjan äänelle. Silti Colours In The Dark on huomionarvoinen julkaisu, ja olisi Tarjan soolouran avauksena antanut erinomaisen lentoonlähdön. Cover-versiona kuullaan Peter Gabrielin Darkness yllättäen jännittävänä, alkuperäisuskollisena ja paikkaansa puolustavimpana laulajan esittämistä lainabiiseistä. Virallinen osoitteenmuutos Postiin päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Silti ne eivät jääneet vain vanhoista meriiteistä, oman rock-identiteetin löytymisestä ja kaupallisten kompromissien teosta puhumisen jalkoihin, vaan olisivat tulleet helposti ohitetuiksi muutenkin. Nuclear Blast Pitkän linjan teutoniheviyhtye Rage julkaisi viime vuosituhannen puolella useita loistavia biisejä ja satunnaisesti ehjiä albumikokonaisuuksiakin. Aivan näin asia ei tietenkään ole, mutta albumi toimii silti lähes joka osa-alueella. Kestotilauksen irtisanominen voimassaolevan laskutuskauden loppuun. Rage oli teräkunnossaan aikana, jolloin koko LMO-levyn säveltänyt kitaris- ti Victor Smolski ei vielä edes soittanut yhtyeessä. On jopa sanottu, että bändi ja orkesteri eivät ole milloinkaan kuulostaneet yhtä hyvältä yhdessä. Kirjepostimerkki A-lehdet Oy Soundi Asiakaspalvelu 00081 A-lehdet 66 SOUNDI Vaikkeivät Tarja Turusen edelliset raskaan musiikin studiolevyt (What Lies Beneath, 2010 ja My Winter Storm, 2007) antaneet juhlan aiheita, ei niissä oikeastaan mitään isompaa vikaakaan ollut. PALVELUKORTTI Tilausnumero (numerosarja lehden takakannen osoitetiedoissa) TARJA T Colours In The Dark earMUSICz Tilaan Soundi-lehden Kestotilauksena itselleni 12 kk (11 nroa) lahjaksi 5 nroa Irtisanon kestotilaukseni päättymään seuraavasta numerosta laskutusjakson loppuun vakinainen ____ /____ 201____ alkaen Osoitteenmuutos tilapäinen ajalle ____ /____ 201____ – ____ /____ 201____ Tilauksen maksajan Plussa-kortin numero Plussaa kertyy kestotilauksista tilauksen maksajalle. Scapegoat omaa ragemäisintä tarttuvuutta ja Lament-duettoballadi (albumilla kuullaan kahtakin naislaula-. Rockin, heavyn, klassisen ja elokuvamusiikin yhdistämisen saralla levy on rohkeahko, mutta harkittu kokonaisuus. Smolskin visio rynnistelee progressiivisena ja mahtailevan moniulotteisena. Sinänsä komealta kalskahtavia tunnelmaväliosia ja paisuttelevia lopetuksia käytetään albumilla tehokeinona lähes puutumiseen asti. Tilaushinnat Suomeen: kestotilaus • 11 nroa maksuvälein 59,00 € • 5 nroa maksuvälein 27,50 € • ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksu. Colours In The Dark on onneksi Tarjan tähän mennessä paras sooloalbumi, antaen solistin uralle rockmusiikin maailmassa tarvittavaa substanssia juuri ennen kuin on liian myöhäistä. RAGE GSM: Allekirjoitus: LMO Syntymävuosi: MTP 33P01 Annan suostumuksen A-lehdille lähettää minulle tietoa tuotteistaan ja palveluistaan tekstiviestinä sähköpostitse. Virtuoosimainen Smolski on kuitenkin suurin syy siihen, että Peavy Wagnerin luotsaama bändi potkii edelleen. • Ruotsiin tilattaessa hintoihin lisätään moms 6 %. Ravelin Boléroon pohjautuva avausraita Victim Of Ritual, jonka Tarja tulkitsee kohtalokkaan oopperamaisesti, on yhdessä 500 Lettersin ja Medusan kanssa mainiota soolotuotantoa, juuri artistilleen sopivia kappaleita. Nykypäivänä sinfonista metalia sorvataan Lingua Mortis Orchestran ja perinteisempää heavya Ragen nimellä. S OUNDI ARVIOT HEAVY kuva: Eugenio Mazzinghi Asiakaspalvelu: Internet: www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Puhelin: (09) 759 6614 (ma - pe klo 8 - 16.30) Faksi: (09) 7598 3600 Osoite: A-lehdet Oy, Asiakaspalvelu, 00081 A-lehdet Maksuton tilausnumero: 0800-963 63 (24 tuntia/vrk, myös viikonloppuisin) Automaattinen peruutus- ja osoitteenmuutosnumero: 0600-963 63 (0,98 €/min + pvm) HUOM! AUTOMAATTIEN TOIMINNOT TILAUSNUMEROLLA: tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 2-3 viikon kuluttua ilmoituksesta
Väliin mahtuu yli 50 esiintymistä ja matkan varrella vaihtuu paitsi maisema, myös bändi. jaa) on kaunis. Sieltäkin reissu tosin jatkuu vielä pikku hännän verran kotimaan kamaralla: Vanhala paljastaa Soundille, että ruotsalaisen Dark Tranquillityn ja Omnium Gatherumin almanakassa on lokakuussa puolen tusinan keikan yhteinen Suomenturnee. Turisas on kuitenkin rakentanut tuoreen levynsä siinä mielessä kuluttajaystävällisesti, että levyn alkupään kappaleet muistuttavat menneestä ja bändi suuntaa tuoreille urille vähitellen antaen totutteluaikaa. EERO KETTUNEN ANTTI MATTILA HHH HH FIVE FINGER DEATH PUNCH Turisas2013 Prospect Park Voima puhuu. Voi vain arvata, miten levy jakaa mielipiteet, sillä esimerkiksi The Days Passed ja We Ride Together lipuvat välillä jo niin kepeille tunnelmille, että suita varmasti loksahtaa auki etenkin, kun bändi vielä rattoisasti muistuttaa Derek & The Dominosin Laylan olemassaolosta. Myös Five Finger Death Punch kertoo kirjoittaneensa niin paljon ensiluokkaisia biisejä, että tuplalevy oli selviö. “Minäminä-minä”-sanoituksia suoltava laulaja pauhaa. Näin toimii asiansa osaava bändi muutoksen ytimessä. Markus Vanhala lupautui kertomaan retkistään Seuraa kuvin ja sanoin tien päältä os www.s oitteessa Soundin lukijoille. oundi.fi Kiertuepäiväkirjan kyytiin ! pääsee Soundin nettisivuilla. Soundit on painavuudesta huolimatta huoliteltu viimeisen päälle, kaikki rullaa mutkattomasti eikä missään, vahingossakaan, kirskahda. Miten joskus lupaava ja kipinää lyönyt porukka muuttui tutuksi, turvalliseksi ja helposti kuunneltavaksi mutta samalla mitäänsanomattomaksi metalliyhtyeeksi. Mitä Five Finger Death Punchille tapahtui. Työteliäs kitaristi, biisinikkari ja kitaransoiton opettaja lähtee tien päälle vielä elokuun puolella ja palaa näille main vasta lokakuun lopulla. Puh. Kun cd:t aikanaan alkoivat venyä jopa tuntiin ja varttiin, vain harva artisti kykeni täyttämään levynsä kiistatta vahvalla materiaalilla. Ollaan tyypillisen amerikkalaisen, melodisesta metalcoresta ponnistaneen bändin kyydissä. Biisit ovat tavallaan tarttuvia ja perusteltuja yksi toisensa jälkeen, mutta henki, ilme ja sitä kautta vakuuttavuus uupuu täysin. Uutuudellaan hämeenlinnalaiskokoonpano sen sijaan leikittelee vapautuneesti erilaisilla tunnelmilla, sillä kahdesta edellisestä levystä poiketen uutuus ei olekaan teemalevy. Turisas on tavallaan heittänyt samaan pataan kolmen edellisen levynsä ainekset ja ripotellut sekaan myös uusia mausteita. Palvelemme myös iltaisin Pikkuilmot 11_10.indd 93 ja viikonloppuisin. etallikitaristi Markus Vanhalaa ei syksyllä 2013 juuri kotoaan Kotkasta tai itse asiassa edes koko Suomesta tavoita. Tyystin väärässä paikassa riffittelevän Straight To Hell -biisin olisi voinut karsia ensimmäisenä. Hyvän fiiliksen musakauppa TURISAS Century Media Turisas teki edellisestä levystään Stand Up And Fight (2011) tiukan kokonaisuuden taistelutantereiden kuminaa. Teennäisyyteen taipuvaisen ensimmäisen osan perusteella olen biisien korkeasta tasosta vahvasti eri mieltä. Pienet ilmot Ilmoitu Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com SK1 Uutuus! kitarat bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit W stere Parh www.tammerpianojasoitin.fi P Täh SK2 Uutuus! Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit MU P it k ä Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot ALAN HARRASTAJILLE !!! Hyvän m ROCK BLUESfiiliksen JAZZ PROGE + 50 GENREÄ www.retromusiikki.com MARKO SÄYNEKOSKI Käy myös web-kaupassamme ww HHHH MARKUS VANHALAN METALLINEN MARATON M Ilmoitusmyynti: VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna www.tammerpianojasoitin.fi Puh. Nyt ilmiöksi on noussut biisien jakaminen kahdelle, pienen ajan sisällä julkaistavalle levylle. Metallimaratonin startti on Omnium Gatherumin riveissä Leipzigissa ja ulkomaiden osalta maaliin tullaan Insomniumin kanssa Stuttgartissa. Myös progevaikutteet tuntuvat pukkaavan nyt selkeämmin läpi, mutta jos ennen mieleen nousi Genesis, on se nyt pikemminkin Piirpauke. Jos Five Finger Death Punch on mielibändisi, metallituntemuksessasi on vakavia aukkoja. ma-pe 10-18 la 9-15 SOUNDI-KLUBI KAUKO RÖYHKÄ & NARTTU www.soundi.fi RADIOPUHELIMET • RISTO SOUNDI 67. 03-222 1300 PA 19.9 K TA KAH .201 MP U 3 ER ONE E The Wrong Side Of Heaven And The Righteous Side Of Hell Volume 1 Pienet ilmot Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av
Pitkäsoiton otvoisi päätellä, Nygård huomauttaa. – Uudelta albumilta taas löytyy niin päivänpolttavia aiheita kuin viit– Haluan ehdottomasti löytää jokaiselle albumille tuoreita kulteitä historiallisiin tapahtumiinkin – siis saman biisin eri tasoista. sikon ideana onkin tämän hetken kiteyttäminen – tällaisena Turisas soi – Sama juttu tekstien suhteen. Vaikutusvaltainen saksakemistä – miten vaikkapa massiivinen kuoro toimii parhaiten juuri tietyn laisyhtiö Century Media yllätti kiinnittämällä vasta joitakin demoja naukitarasoundin kanssa – mutta kokeilujen ja erehdysten kautta soundihoittaneen suomalaisretkueen ja pian muusikot löysivät itsensä levytysmaailmakin asettui kohdalleen. Olihan se melkoinen shokki kokemattomille suomalaisjätkille, kellon ympäri muutaman kuukauden ajan. Turisas2013 vaati taas kerran sen, simme olevamme lentokoneessa, matkalla kohti tasokasta ranskalaisettä yhtyeliideri, tietenkin muiden muusikoiden avustuksella, työskenteli studiota. Pari edellistä Turisas-levyä kertoivat juuri nyt. mutta muutos ei ole missään nimessä niin raju kuin joistakin arvioista Neljäs albumi Turisas2013 onkin sitten jotakin muuta. Ihan oikeasti: jos Turisas valmistelisi albusista lahjakkuuksista. Tätyy edelleen hirveästi erilaimän tuhoaineen resepti oli sia elementtejä, esimerkiksi muuten niin salainen, ettMATHIAS NYGÅRD ja vaikuttajat TURISAKSEN taustalla: Queen-henkisiä stemmalaueivät tiedemiehet tänä päi1. Siellä vietei Battle Metal ollut mikään onnenkantamoinen. QUEEN: Koko tuotanto luja, mutta Turisas2013 on vänäkään tunne sen tarkkaa sovitettu ja miksattu aikaikoostumusta! 68 SOUNDI. EINHERJER: Far Far North • 4. Sanoitukomaperäisyyden fiilistä”. Stand Up And Fightilla ei ole Syystäkin: Turisaksen luoma oma tyyli on edelleen välittömästi tunnisyhtään sattumanvaraista “katsohan vain, tästä tulikin tällaista” -hetkeä tettavissa. Esimia ja tämän vuoksi se korjattu ja kiillotettu, turboahdettu larger than merkiksi Greek Fire ei niinkään kerro Kreikan velkakriisistä vaan Bysantin life in Hollywood -soundimaailma sai nyt väistyä. TEKSTI: TIMO ISOAHO IN THE BATTLEMETAL M kuva: Stephanie Cabral BAZOOK BEATLES elkoinen viikinkitappara kajahti hämeenlinnalaisen Turisas-yhtysempaa rosoisemmaksi ja ilmavammaksi. vaan me kävimme läpi kaikki mahdolliset erilaiset vaihtoehdot sitä toi– Levyn painopisteet ovat toki eri suunnassa kuin edellisillä julkaisuilla, mivinta sovitusta etsiessä. – Muutin viime elokuun lopulla erääseen Helsingin lähistöllä sijaitseThe Varangian Way (2007) ja Stand Up And Fight (2011) todistivat, et- vaan mökkiin ja ryhdyin valmistelemaan albumin materiaalia. mia normaalin kahdeksan tunnin työpäivän puitteissa niin studiosessio – The Varangian Way ja Stand Up And Fight eivät olleet mitään lasten- kestäisi varmaan kahdeksan vuotta. Battle Metal -debyytti jo huomauttikin, että Turisas2013 on tällaisen battlemetal-musiikityylin saapui markkinoille kesällä 2004 eivätkä raskaan musiikin ystävät suinoma Sgt. laulaja Mathias “Warlord” Nygård muistelee nauraen. Century Media A&R-päällikkö Jens Prüter puuhista marseillelaisesta Sound Suite -studiosta. taa piti veivata edestakaisin satoja kertoja. Varsinkin jälkimmäistä albumia hierottiin todella huolella. Pepper’s Lonely Hearts Club Band... Päinvastoin – Turisakrähti sitten muutamia kuukausia ja käytännössä työskentelin koko ajan sen sävellyksistä ja tuotannosta pääosin vastaava Nygård on todistanut tauotta. Olihan miksaamisen kanssa teeen kalloon kymmenisen vuotta sitten. Ja sitten yhtäkkiä me huomakinyt tavoistaan tälläkään kerralla. Uudelta levyltä löyaikojen salaisesta superaseesta, jonkinlaisesta napalmin esiasteesta. yleismaailmallisia tarinoita historiallisen konseptin kautta, eikä tekstien – Eräänä ideana oli etsiä entistä vahvempaa “odottamattomuuden ja ydin suinkaan ollut se viikinkien merimatka kohti Bysanttia. on tietenkin aivan järkyttävän suuri kohteliaisuus! – Turisaksen varhaisjuonia punottiin 90-luvun lopulla kitaristi Jussi Väsymättömänä duunarina tunnettu Mathias “Warlord” Nygård ei tinWickströmin äidin pienessä varastossa. AMORPHIS: Elegy • 2. Vääntäminen alkoi siis muutaman tunnin unen jälkeen ja päättyi olevansa eräs aikamme ilmeikkäimmistä ja monipuolisimmista musiikilli- vasta nukkumaan mennessä. Tosin Turisas2013-albumin kohdalla on puhuttu “radikaalista muutoksesta”, se uuden luomisen riemu katosi aika nopeasti, kun jokaista yksityiskohmutta Mathias Nygård haluaa laittaa suitsia tällaisille kommenteille. BAL-SAGOTH: Starfire Burning Upon The Ice-Veiled Throne Of Ultima Thule • 3. leikkiä. Ja tuollainen kommentti kaan ohittaneet albumia pelkällä olankohautuksella. Esimerkiksi orkestraatiot soivat Stand Up And set pitivät sisällään täysin ajattomia pohdintoja ja henkilökohtaisia kokeFightilla niin massiivisina, ettei isommaksi laittaminen tuntunut enää muksia, toki puettuna historialliseen asuun. mahdolliselta, Nygård aloittaa
Biisinä se on täysin häpeilemätön hatunnosto maailman parhaalle musiikille. – Se oli erittäin hankalaa, mutta vielä haastavampaa oli keksiä tekstin tarvitsemat kummalliset aasinsil- lat. Silloin puhutaan kovasta kaverista, kun selkäranka on terästä ja persposket hohtavat messinkisinä! HUUTOMERKILLÄI S S E L K C E R LOVE SOUNDI 69. Entä oliko vaikea päättää, mitä yhtyeitä nostat esiin I Love Heavy Metalissa. Kiinnitys tapahtui kuitenkin niin viime tingassa, että kaikki suorat lennot olivat jo täynnä. Viittaako se nimenomaan suomalaiskansalliseen perinnejuomaan vai johonkin vähän henkevämpään. Kysymyksiä saattaa herättää myös biisiotsikko Sex, Drugs & Reckless Love. Ja tällä levyllä se raskas musiikki on hyvinkin monipuolista... Sellainen, jossa on helvetisti värejä, laulaja naurahtaa. Sen sanoituksesta löytyy vastaus kaikkiin huume-epäilyihin, huomauttaa Herman. – Mehän rundasimme tasaisesti helmikuusta 2010 joulukuuhun 2012 ja päätimme vetää tänä kesänä henkeä. – Meidät buukattiin ensimmäisen levymme jälkeen esiintymään Loud Park -festivaalille. Hermanin mainitseman konserttiputken eräs ikimuistoisimmista reissuista suuntautui Japaniin. – Kirjoitin ensin kappaleen I Love Heavy Metal ja halusin vetää seuraavan biisin vieläkin enemmän överiksi. Kuten teksti ilmoittaa niin me tulemme rakastamaan raskasta musiikkia viimeiseen päivään asti. Mehän olemme kieroja savolaisia ja tietenkin tämä aspekti piti sitten nostaa levyn otsikkoon asti. Ei siis mikään hard ass vaan nimenomaan metal ass. Onnistuimme taltioi- ”ME TULEMME RAKASTAMAAN RASKASTA MUSIIKKIA VIIMEISEEN PÄIVÄÄN ASTI!” maan uudelle albumille tämän bändin viihteellisen ja hyväntuulisen hengen. Ja kaikille tiedoksi: kuunnelkaa kappaleen c-osa. Aurinko paistoi ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Reckless Loven keikat ovat aina osastoa ”party like there’s no tomorrow” ja bileistä palautuminen ottaa oman aikansa. Sex, Drugs & Rock ‘n’ Roll on tietenkin se kaikista suurin klisee ja päätin hyödyntää sitä, mutta Reckless Lovella maustettuna. Paitsi että yksi oli joukosta poissa: Reckless Loven logo ei koristanut soittojuhlien esiintyjälistoja. TUKKAHEVIÄ, HELVETIN ISOLLA kuva: Ville Juurikkala – Mutta palatakseni levyn nimeen: yhdeksän ja puoli journalistia kymmenestä tuntuu kysyvän, että kuinka ankarasti sinä bailaat ja miten paljon sinä juot viinaa. Spirit on eräänlainen debyyttimme turboahdettu steroidiversio. Toki biiseistä löytyy myös Billy Idolin vaikutusta ja So Happy I Could Die on puolestaan meidän Get On, maustettuna Mötley Crüe -kertosäkeellä Tässä yhteydessä ei voi myöskään olla nostamatta esiin otsikkoa Metal Ass. Reckless Loven tuore pitkäsoitto kantaa otsikkoa Spirit. Samantyyppinen ajatus on albumin kannenkin takana. – Sekä että. Levyllä on toki syvällisempiä välähdyksiä elämästä ja kuolemasta – halusin kuitenkin tehdä kuolemasta vähemmän synkän asian ja sen vuoksi mietinkin die-sanalle useita vaihtoehtoja. Me olimme siellä oikein hyvässä jemmassa maailman pahuudelta, Herman hymyilee. Tämä on tukkaheviä, helvetin isolla huutomerkillä. – Meillä oli aikaisemmin bussikuski, joka kuunteli vain Acceptia – siitä tuli idea Metal Assin Accept-tyyliseen sovitukseen. Tästä järkähtämättömästä asenteesta ja miljoonista ajetuista kilometreistä vaikuttuneena oli pakko kirjoittaa Metal Ass. Kuljettajamme oli vanhan liiton mies ja hänellä oli tapana tehdä hommat hyväksi havaitulla omalla tyylillä. M enneen kesän festivaalit olivat juuri sellaisia kuin festivaalien pitääkin olla. Odottelimme eri lentokentillä aivan mielettömiä aikoja ja määränpäässä päällä olikin aivan mieletön jetlag. Pääkallo on heavy metalin oppikirjan peruskamaa, mutta millainen on hyvän tuulen pääkallo. Suuntasimmekin ensin Lontooseen ja sieltä jatkoimme Abu Dhabin kautta Tokioon. Kuinka ollakaan, keikan jälkeen vedimme perinteiset kaatokännit ja jostakin syystä eksyin kitaristi Pepen kanssa Ozzyn happiluolaan – siis sinne telttaan, jonne herra solisti menee puuskuttamaan esimerkiksi soolojen aikana. Aggressiivisimmillaan Spirit sisältää Judas Priest -riffittelyä, kun taas Edge Of Our Dreams tai Hot Rain ovat Prince-vaikutteisia imeliä balladeja. Mutta nyt akut ovat taas täynnä ja syksyllä onkin luvassa roppakaupalla keikkoja, laulaja Olli Herman sanoo. Saavatpahan toimittajat lisää vettä myllyihinsä
CELTIC FROST Mo ga Therion Me To ST FRO TIC 5. En voi mitenkään kuvitella Emperorin uralle mitään hienompaa päätöstä! a vanhan IHSAHN ja viisi parastlbumia: L-a TA ME CK BLA liiton e Death 1. Taiteilija on erittäin hyvällä tuulella. Tuttu ja turvallinen lähtökohta ei tunnu synnyttävän minun kohdallani mitään kovin kiinnos- minulla ei mitään ajatusta tässä vaiheessa. En halua tehdä vain yhdenlaista musiikkia ja parhaimmat ideani ovat kehittyneet vahvojen epäilyjen tilassa. Yhtye esiintyi muutaman kerran vuosina 2005-2007 ja ensi kesänä on luvassa muutamia konsertteja. Mitä tästä lähtökohdasta lopulta syntyy, siitä. Entä sitten. En itse koskaan tehnyt mitään laitonta, mutta muun muassa Burzumin Varg Vikernesin tekojen vuoksi kaikkia metallimuusikoita mulkoiltiin alta kulmien. Aion tuoda mukaan ”fyysisempää puolta” – esimerkiksi joitakin liikkumaan pakottavia tribaalirytmejä. Mutta palataanpa vielä Emperorin maailmaan. – Minähän olin 17-vuotiaana jo yllättävänkin kokenut kettu, sillä olin tehnyt ensimmäiset studionauhoitukseni vain 14-vuotiaana. BATHORY Blood Fir Sign The der Un Y OR TH 2. Olin lajini ainoa edustaja kotikaupungissani Notoddenissa ja minua inhottiin ja jopa pelättiin. Emperor lopetti ydinuransa vuonna 2001, mutta Ihsahnin sisällä roihuava liekki ei ole sammunut missään vaiheessa. Mutta palataan backstagen pöydän äären. Iällä ei kuitenkaan tunnu olevan niin paljon merkitystä jos olet valmis menemään vaikka kiven läpi. Tuntuu hurjalta, että Ihsahn oli 16-vuotias albumin kirjoitusprosessin aikoihin. BA Of The Black Mark Ritual 3. – Wacken Open Air viettää ensi kesänä 25-vuotisjuhlia ja Emperorin In The Nightside Eclipse -albumi täyttää kaksikymmentä. Pohjoissaksalaisessa Wackenin kylässä on tänään yli kolmekymmentä lämpöastetta ja esimerkiksi Motörheadin on pakko keskeyttää oma esiintymisensä Lemmy Kilmisterin lämpöhalvausvaaran vuoksi. Olin myös muutenkin ikäistäni kovapintaisempi, sillä blackmetal-muusikoitahan vihattiin Norjassa 90-luvun alkupuolella. BAZOOK TEKSTI: TIMO ISOAHO N orjalaismuusikko Vegard ”Ihsahn” Tveitan hymyilee maailman suurimmaksi raskaan musiikin festivaaliksi kasvaneen Wacken Open Airin luksushenkisellä backstagella. Jylhää tunnelmaa tihkuva In The Nightside Eclipse ei ole mikä tahansa tekele vaan eräs blackmetalin historian tärkeimmistä opinkappaleista. CEL Kuva: Timo Isoaho MONUMENTA ALISIA TUNNELMIA 70 SOUNDI tavaa vaan minun täytyy hakeutua tietynlaisen epävarmuuden tilaan. Olen edelleen erittäin tyytyväinen After-albumiin (2010) ja sen seuraajan Eremitaan, mutta niiden levyjen edustaman musiikkityylin polun pää alkoi jo häämöttämään horisontissa, Ihsahn nauraa. – Olen erittäin kova Diamanda Galásin ja uudemman Scott Walkerin materiaalin ystävä ja tämän todellakin kuulee uudelta julkaisultani. Tällainen tunnelma oli tietenkin omiaan lisäämään bensaa blackmetalbändien liekkeihin. Kappaleiden yleistunnelmasta löytyy paljon tummuutta, jopa eräänlaista blackmetalia. MASTER'S HAMMER rbid Tales 4. In The Nightside Eclipsen kaltaisen monumentaalisen albumin esittäminen kymmenien tuhansien ihmisten edessä esimerkiksi Wackenissa, alkuperäisen rumpalimme Faustin jäljittelemättömän grooven tahdissa, tulee olemaan jotakin käsittämättömän tunteellista. In The Night- side Eclipseltä aistii innon, raivon, kapinallisuuden, intensiivisyyden ja ehdottomuuden. Näiden merkkipäivien kunniaksi Emperor palaa lavoille ensi kesänä, Ihsahn nyökkää. Muutamienkin projektien lisäksi miehen sooloura käsittää jo viisi pitkäsoittoa, joista Jens Bogrenin miksaama tuorein tulokas saapuu markkinoille syyskuussa. Olin hieman bändikavereitani nuorempi ja minun piti tehdä hirvittävästi työtä todistaakseni olevani tarpeeksi hyvä säveltäjä. – In The Nightside Eclipse oli kokoelma siihen asti kirjoittamastamme materiaalista. Biisit syntyivät treenikämpällä tiiviissä yhteistyössä kitaristi Tomas ”Samoth” Haugenin ja rumpali Bård ”Faust” Eithunin kanssa. Ihsahnin ja hänen kaveriyhtyeensä Leprousin muusikoista koostuvan taustabändin Wackenin-konsertti on päättynyt joitakin aikoja sitten ja muun muassa Triviumin Matt Heafyn ja Gojiran Joe Duplantierin kanssa jo intensiivisiin keskusteluihin ehtinyt mies pyyhkii tuon tuostakin hikeä otsaltaan. – Das Seelenbrechen on kokeellisin julkaisuni tähän mennessä. Viidennen sooloalbuminsa syyskuussa julkaisevalla Ihsahnilla on kerrottavanaan metallimaailmaa järisyttäviä uutisia. Das Seelenbrechen on vahvasti improvisoitu, tunnelmallinen, meditatiivinen ja kokeellinen teos. Seuraava pitkäsoitto. En siis sano nyt mitään varmaa, mutta luulen tulevien keikkojen jäävän Emperorin viimeisiksi. – Painotin jo vuonna 2007, että Emperoria ei enää nähdä lavoilla. – Soitamme muutamien konserttien aikana In The Nightside Eclipse -albumin kokonaisuudessaan ja lisäämme settiin muitakin Emperorin varhaiskauden biisejä. Albumi kumpusi suoraan sydämistämme, niin suoraan kuin mahdollista, Ihsahn kuvailee
Digipak incl. www.CENTURYMEDIA.com www.INSIDEOUTMUSIC.com. JAMES LABRIE THE INHERITANCE Out now! The stunning new atmospheric and progressive extreme Metal outfit by Swedish producer and multi-instrumentalist Dan Swanö (EDGE OF SANITY / BLOODBATH). A fascinating extension of his “Moontower” effort and recommendable for fans of OPETH, KATATONIA or AMORPHIS! Also featuring Matt Guillory (Keyboards & Backing Vocals), Marco Sfogli (Guitar), Ray Riendeau (Bass, ex Halford), Peter Wildoer (Drums, Darkane) and with songwriting contribution by Peter Wichers (Guitar, ex Soilwork). Edition Deluxe Box Set (exclusive versions at www.wolfwear.net and www.cmdistro.com) For more details please check www.templeofwatain.com MOUTH OF SWORDS Out August 30th “Being called a progressive band encapsulates the fact that we don‘t do just one thing.” Also available as SPECIAL LIMITED EDITION DIGIPAK and Digital Download. THE NEW STUDIO ALBUM! TURISAS2013 OUT AUGUST 23RD AVAILABLE AS: · Ltd. Also available as LIMITED EDITION DIGIPAK CD incl. Edition Mediabook CD · 180gr 2LP in special gatefold cover · Ltd. 2 bonus tracks and as LP+CD. IMPERMANENT RESONANCE Out now! Dream Theater vocalist James LaBrie returns with another genius effort of finest Gothenburg styled Metal with progressive wit and ever-present catchiness. Also available as LIMITED EDITION MEDIABOOK CD incl. 2 bonus tracks and as LP+CD. patch , alternative artwork · Standard CD · LP+CD IT WILL BEGIN IN AUGUST 2013 The Wild Hunt WATAIN OF OUT NOW Also available as · Ltd
Ennen olin kitaristi, joka lauloi siinä sivussa, mutta nykyään ajattelen olevani laulaja, joka räimii myös kitaraa. HaaSHAKE YOUR BLOOD 3. Halusin levylle ”sopivan räyhäkkään ja vanhakantaisen, mutta tavallaan myös uuden soundin”. Kolmelta pitkäsoitolta poimitun materiaalin kanssa kelpaa lähteä nuijimaan syksyn keikkoja, laulajakitaristi päättää. Musiikkibisnes on muuttunut iljettäväksi touhuksi ja sydämeni käskikin jättämään tämän paskamaailman omaan arvoonsa. – Tein paljon duunia lauluosuuksien kanssa. Entä onko Taste Of Voodoo taas konseptilevy. Tällä kerralla kirjoitin muutamia sanoituksia Bloodpitista tutun Antti Ravínin kanssa ja yhteistyö sujuikin loistavasti. Ei olekaan yllättävää kuulla, että laulajakitaristi Japen jääkaapista löytyy Nokian Panimon Doom Unit III -olutta ja soittimessa on taas kerran pyörinyt Corrosion Of Conformityn Deliverance. Tarttuvat riffit groovaavat ja Seppovaara laulaa komeammin kuin koskaan. Vaikka tässä onkin kyse raskaasta perusrockista niin pelkkä ”get on -meininki” muuttuu tylsäksi hyvin nopeasti. JAPE ja kaikkien aikojen Doom Unitin tuottajana aikaisemmin parhaat musiikkivideot: 1. EI PELKKÄÄ GET ON -MEININKIÄ 72 SOUNDI ''MUSIIKKIBISNES ON MUUTTUNUT ILJETTÄVÄKSI TOUHUKSI!” HELVETISTÄ VOODOON KAUTTA AVARUUTEEN A loitetaan ilouutisella: raskas helsinkiläinen boogiekone Blake julkaisee viimeinkin uuden pitkäsoiton. – Sanoitusten työstäminen on albumiprojektin haastavin vaihe. DOWN STONE – AH on osaava laulaja ja tyylikäs muuTHE CROW sikko, joten miehen valinta oli itsestään selvää Nahkan poistuttua takavasemmalle. Uusina instrumentteina soivat jouset ja piano, Jape kuvailee. Tällä kerralla mukaan päätyi ripeämminkin laukkaavia numeroita vaikka sitä tuttua laahaustakin löytyy. Tämän kaksikon vaikutuksen alaisena kelpaa nimittäin riffitellä. Millä tekniikalla Taste Of Voodoo on nauhoitettu. Järkevää sisältöä pitää löytyä. – Demotimme kuutisentoista kappaletta albumia ajatellen. Doom Unit nousi tapetille neljä vuotta sitten. PROBOT päivänä myös yhtyeen basistina. Jos lähtösoundi on terve niin sitä on turha lähteä liikaa ”meikkaamaan”. – Olen levyyn 110-prosenttisen tyytyväinen, Seppovaara painottaa. Ennen levyn nauhoituksia ravasin studiolla puolen vuoden ajan joka ilta ja treenasin aina monta tuntia putkeen. – Ne ajat olivat yhtä helvettiä ja mietin ryhtyväni vaikka asfalttimieheksi. Lähdimme hakemaan teksteihin muun muassa positiivisempia kulmia. BAZOOK TEKSTI: TIMO ISOAHO T amperelaiselta Doom Unitilta on aina löytynyt riffejä. Seppovaara on myös studioguru. Sanoitukset kertovat voodoonoidista, eksyneistä seireeneistä, seksistä, huumeista, rock ‘n’ rollista ja tietenkin avaruudellisista ulottuvuuksista!. – Materiaali on purkitettu ProToolsilla, mutta siellä ei ole käytetty Auto-Tunea tai samplekirjastoja. Kaikki signaalit on kierrätetty analogisten putkilaitteiden ja/tai kelanauhurien läpi. RAMMSTEIN KEINE toiminut AH Haapasalo vaikuttaa tänä LUST 2. – Mietin äskettäin syksyn keikkasettiä ja kuuntelin vanhat levyt läpi sillä korvalla. Kolmoslevy III ei tuota tässä suhteessa pettymystä, sillä esimerkiksi avausraita Blood Of The Enemies groovaa suorastaan jäätävästi. NICK CAVE & mutta taukoa viettävän bändin keikkakaKYLIE MINOGUE WHERE lenteri näyttää edelleen tyhjältä. Killing Time -hitin tähdittämä Cross The Line - debyytti saapui markkinoille marraskuussa 2009 ja The Burden Of Bloom seurasi keväällä 2011. – Ehdottomasti. Suhtauduin laulujuttuihin muutenkin uudella tavalla. – Taste Of Voodoo oli valmiina julkaistavaksi jo kesällä 2012, mutta sitten Hype Records -yhtiö myytiin Warnerille ja suunnitelmat kaatuivat, laulajakitaristi Aaro Seppovaara sanoo. Neuvoni on: jättäkää plugarit ja editit ja muut minimiin. Jatkoon pääsi kymmenen biisiä, sillä 40-minuuttinen pitkäsoitto on meille maksimi. Bändikemian toimivuus on kaiken lähtökohta eikä AH voisikaan olla tyyppinä mahtavampi, huomauttaa Jape. Ajan kuluessa tunnelmat kuitenkin tasoittuivat ja palasin albumin viimeistelytyön pariin. ERIC PRYDZ CALL ON pasalo soittaa toki myös Happoradiossa, ME 4. Poistin biiseistä tilulilut ja höpöhöpöt ja se todellakin kannatti! Triona jatkossa toimivan ja syksyllä estradeille aktivoituvan Blaken (myös basisti Lasse ”Setä” Rantanen ja toistaiseksi nimeämätön rumpali) kuudes studioalbumi on taattua laatutyötä. Ei noussut punaa poskille vaikka toki joitakin ratkaisuja olisikin voinut miettiä tarkemmin. THE WILD ROSES GROW 5
Muuten illasta on vaikea löytää nipottamisen aihetta. RESSU & JUSSI YSÄRIHITIT TOUR PE 13.9. Siinä on kyse kaikesta muusta kuin teknisesti taitavasta tai rytmisesti tarkasta soitosta – siinä kuuluu vuosien hitsaama kumppanuus. Eikä siinä ole mitään muuta negatiivista kuin se, että hän tuskin enää kovin montaa vuotta meitä keikkalavoilla ilahduttaa. Kaisaniemen puisto, Helsinki Poistuessani elämäni ensimmäiseltä Neil Young -keikalta mielessäni oli päällimmäisenä – vastoin kaikkia odotuksia ja todennäköisyyksiä – pettymys. Neil Young & Crazy Horse oli juuri niin tinkimätön ja ainutlaatuinen kuin odotinkin. Crazy Horsesta lähtevä ääni on samaan aikaan brutaali (vaikka äänenvoimakkuus olikin keikalla turhan maltillinen) ja herkkä. MIKKO MERILÄINEN MUSIIKKI ON PARASTA LIVENÄ TÄHTIEN LOISTETTA PE 23.8. Kymmenminuuttisiksi venyviä loppujamitteluja sen sijaan tarvitaan, ja niitä todellakin saatiin. Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa SOUNDI 73. Mutta yhtyeen magia on niin tuhtia sorttia, ettei siitä nauttimiseksi hittibiisejä tarvita. Se johtui vain ja ainoastaan encoresta: olin valmistautunut parin, kolmen huippubiisin (Like A Hurricane tai Cortez The Killer esimerkiksi) loppukliimaksiin, mutta sen sijaan saatiin ohimennen läpilönkytelty Sedan Delivery. Vähintään yhtä koskettavaa kuin nelikosta lähtevä iso ja jääräpäinen pauhu oli setin rauhoittanut akustinen osuus. Ehdottomuus näkyi jo settilistalla, sillä paikalle saapuneista 15 000 ihmisestä valtaosa tunnisti setistä korkeintaan kolmanneksen. Oikeudet muutoksiin pidetään. ANSSI KELA PE 30.8. PAULA KOIVUNIEMI YHTYEINEEN tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Tarkista esiintyjät. Siitä, kun Neil Youngin tuulikoneen hulmuttamista hiuksenhaituvista tulee välittömästi mieleen Costello Hautamäki. Oli järisyttävää huomata, kuinka intensiteetti ei laskenut piiruakaan, vaikka lavalla oli vain Neil, huuliharppu ja Hank Williamsillekin muinoin kuulunut akustinen kitara. KEIKAT kuva: Mikko Meriläinen VUOSIEN HITSAAMA KUMPPANUUS NEIL YOUNG & CRAZY HORSE 5.8. Youngin, rumpali Ralph Molinan, basisti Billy Talbotin ja pari päivää Helsingin-keikan jälkeen kätensä särkeneen kitaristi Frank ”Poncho” Sampedron yhteistyö on täysin jäljittelemätöntä ja vaikeasti selitettävää. JVG PE 27.9. VIRVE ROSTI, FREEMAN & MENNEISYYDEN VANGIT PE 6.9. Kun bändi ja sähköt palasivat laval- le alkoi setin vimmainen loppupuolisko, jonka ei olisi halunnut loppuvan koskaan. Vanhan miehen kurttuinen ja hapsuinen olemus sai Old Black -kitarasta lähtevät äänet ja syljen kera suusta tulevat sanat kuulostamaan vieläkin voimakkaammilta. Kaikkein korkein lakipiste saavutettiin varsinaisen setin päättäneen Hey Hey, My My (Into The Black) -klassikon aikana. YÖ PE 4.10. Heart Of Gold ja julkaisematon Singer Without A Song soivat sydämellisinä, ja jopa puhkikuluneesta Dylan-laina Blowin’ In The Windistä Young onnistui kaivamaan jotain koskettavaa. Ensimmäiset biisit vietin kuvaajamontussa ja siltä etäisyydeltä kävi konkreettisesti ilmi, että – anteeksi kulunut sanaleikki – Niilo ei tosiaankaan ole enää nuori. Ja sitten kaikki oli ohi. Mistä muuten tietää viettäneensä elämässään liikaa aikaa Tampereella. Ei ainakaan Sedan Deliveryyn
Siellä hän menee nukkumaan, kun häntä nukuttaa, ja tarttuu kitaraan, kun siltä tuntuu. kuva: Veli Granö Selvin päin soittavat psykopaatit Voimarocktrio The Blankon toinen pitkäsoitto Into The Silence ilmestyy levykauppo jen hyllyille 23. Mutta kun biisi vain tulee, se imaisee aivan eri tavalla messiin. – Tarvitsen oman rauhan, tilan ja hetken, jotta kanava aukeaa. Siitäkin huolimatta, että säveltäjä, sanoittaja, laulaja ja kitaristi Pauli Hautaahon mielestä levy on ”silkkaa poppia”. elokuuta ja tulee haastamaan kuulijat, radiokanavat ja kriitikot yhä kunnianhimoisemmalla vyö rytyksellä. Parhaassa tapauksessa se vaan tapahtuu. The Blanko on kuitenkin muusikolle itseoikeutettu prioriteetti, se suuri missio ja kanava ilmaista itseään rajattomasti. 74 SOUNDI P teksti: TEPPO VAPAUS auli Hauta-aho asuu mummonsa vanhassa talossa alle 500 asukkaan Herralan kylässä, Hollolassa. Mulla on pöytälaatikossa, koneella ja muistivihkoissa paljon biisejä, jotka on tehty niin, että vittu, nyt mä vaan teen biisin. Musiikin tekemisellä ja soittamisella – ja musiikin tekemisestä ja soittamisesta – elävä Pauli keikkailee Leningrad Cowboysin ja Sleepy Sleepersin kiertuekokoonpanoissa ja tekee tarpeen mukaan sekalaisia bilekeikkoja. Uskon, että se myös kuuluu lopputuloksessa,. Mummon talo on useimmiten se paikka, jossa vauhkoontuneet riffit, häpeilemättömät popmelodiat, polveilevat kappalerakenteet ja kaikista henkisistä kahleista vapautumiseen kannustavat lyriikat saavat alkunsa. Kaikkihan siihen pystyy
ainut, mikä jäi kysymysmerkiksi on harmi, että enempää jengiä ei tiedä siitä, Pauli toteaa debyyttilevystä. Se on albumikokonaisuuden nimeen vannova teos, jonka ytimeen pääsee vain ahkeralla kuuntelulla. Siitä kaikki alkoi. – Eihän tän kovempaa basistia olekaan, ajattelin heti. Asiat johtivat toiseen, ja se oli sellainen keskinäinen sanaton ymmärrys, mikä toi meidät lopulta The Blankon muodossa yhteen. Isä soitteli kitaraa, haitaria ja urkuja. Pääsin musiikkiluokalle, jossa liityin kuoroon ja opettelin muitakin instrumentteja, kunnes neljännellä luokalla kaveri toi mulle kasetin. Ensimmäisen kitarani ostin kaverilta 15 markalla, kun olin ehkä 7-vuotias. 2000-luvun puolivälissä useissa eri projekteissa touhunnut Pauli sai kutsun liittyä lahtelaisen Flylow-yhtyeen kitaristiksi. – Ainut, mitä olisi voinut tehdä paremmin... Pauli kuvailee suhdettaan klassiseen inspiraation käsitteeseen. Voisi uskoa, että tällä ryhmällä rytisee. Musiikin tekeminen vie meidät ääritilaan. – Ei siinä oikein ehdi tappelemaan. Se oli diggaillut salaa oven takana, kun äänitimme September-biisin introa, ja kertoi myöhemmin olevansa fani. – Tapasin Eican Inkfishillä ekan levymme äänitysten aikoihin. Muistan elävästi kuinka sitä oli, että mitä vittuu, näinks tää homma menee! Pauli muistaa luokan tyttöjen valittaneen opettajalle, koska kundien bändi soitti välitunnilla liian lujaa. Ne valitti, että kalat kuolee. Että äänitin sulle tollasen, tsekkaas tämä. Olimme brittirundilla puoli vuotta ja soitimme noin 40 keikkaa sinä aikana. Jälkeenpäin ajateltuna se oli hieno road trip, iso kokemus ja todella siistiä, mutta silloin se oli myös osittain aika vitun katastrofaalista. – En halua aliarvioida ihmisten vastaanottokykyä. Periaatteessa voisi vaikka varata studion ja ryhtyä töihin. Rumpaliimme Jakkeen mä olin tutustunut jo aiemmin Tiirismaan lukiossa Lahdessa. Esimerkiksi nuorisokanava YleX on soittanut uuden levyn ensisinkku Face the Fearia kiitettävästi, vaikka soittolistalle asti kipale ei kivunnut. Helsinkiläisellä Inkfish-studiolla työskentelevä tuottaja Erno Laitinen innostui äänittämään yhtyettä nähtyään sen keikalla, ja kimpassa duunattu kolmen biisin näyte johti levytyssopimukseen Ratas Music Groupin kanssa. – Tytöt hoiti sellaisia kaloja siellä. Puolestaan puhuvat kuuntelijoiden kommentit, joissa on viattoman diggailun viba: ”Silmittömän kova bändi!”, ”Huhheijaa semmosta kitarataiturointia, että oksat pois!”, ”Tämä on kyllä aivan kerpuleen kova rok-rypistys”. Ensin on kuitenkin aika katsoa kakkoslevyn kortit. Sitten kävi se klassinen, että piti tulla lättyä ulos, mutta ei tullutkaan, piti olla sitä ja tätä, mutta ei ollutkaan. Heti kärkeen ladattu nimikappale kiteyttää pelin hengen: Jakke paukutSOUNDI 75. Yhtyeeseen kaivattiin myös uutta basistia, ja näin sattuma, jos moiseen uskoo, toi Marko Haatajan Paulin elämään. Etenkin Suomen pienillä markkinoilla niin kovin tuttu ja klassinen ongelma haastavaa musaa tekevän englanninkielisen bändin läpilyömisestä on The Blankolle ja sen taustavoimille todellinen haaste. Paulilla on asiaan tyhjentävä vastaus, sillä The Blankon leirissä vannotaan yhdessä sovitun kirjoittamattoman säännön nimeen: keikat vedetään selvin päin, aina. Loppu on vielä toistaiseksi melko pientä rockhistoriaa. Yleisöt olivat usein pieniä, mutta lähes joka iikka ja liisa joka yhtyeen näki, kuuli ja koki, lauloi samaa ylistyslaulua: jumalauta miten kova bändi! Von Hertzen Brothers ja Lapko saivat varteenotettavan kirittäjän kotimaan musiikillisesti kimurantimmalle rokkikukkokentälle. Sanat sopivat Paulin suuhun, vaikka helsinkiläisessä kuppilassa kohdatessa hän on vallan hillitty ja hieman ujokin. Se pisti maalaispojalle jauhot suuhun. Muistan tämänkin bändin tuoksuneen joskus hassulta, ja äijiin on tullut törmäiltyä hyvissä kaadoissa. Levy-yhtiön leima platassa on uusi, sillä nyt taustalla on Sony Music ja keikkamyynti on siirtynyt Fullsteamille. Luulisi tällaisen musiikin sovittamisen olevan melko kiivasta toimintaa. Asiallista menoa siis. Pauli on samoilla linjoilla. Vaikuttaa siltä, että yhtyeen alkuvoimainen ja emotionaalinen, mutkikas mutta myös melodinen ilmaisu läpäisee nuorisonkin filtterit. Eicca Toppinen soittaa selloa Krazy Heart -biisissä ja Massive Attackin kitaristi Angelo Bruschini vierailee hauraalla päätösraidalla Fade Away. Ainakin The Blankon musiikki tuntuu murtautuvan luontevasti uusiin mieliin ja sydämiin, kun se vain päästetään ihmisten ilmoille. taa kuin pieni elukka, murhaava riffi messiin ja tunteikkaan lauluosuuden kautta mahtipontiseen hittikertsiin. Vaikea ohittaa. Levy on täynnä tajuntaan pureutuvia päänheilutusriffejä, psykedeelistä fiilistelyä ja sovituksellisia äkkikäännöksiä, mutta melodiat ovat härskin hyviä. Hän toteaa, että uusi levy nostaa panoksia, ja taskussa on jo materiaalia kolmatta albumia varten. Entäs päihteet. Että mitenkäs päin se menikään. Bändillä oli kunnianhimoinen suunnitelma muuttaa Britteihin ja ryhtyä tosissaan maailmanvalloitukseen. Nopeimman kautta menestystä ei ole haettu eikä haeta, sillä nytkin, timanttisen Into the Silence -levyn julkaisun alla Pauli suhtautuu maltillisesti breikkaamisen mahdollisuuteen. PAULI HAUTA-AHO on kasvanut musiikin ympäröimänä. VUONNA 2011 julkaistiin kriitikoilta lämpi- män vastaanoton saanut mutta vaikeasti myytäväksi osoittautunut debyyttialbumi Flying Colours, ja bändi riensi keikalle joka paikkaan mihin ehti – yhteensä 70 show’n verran. Uuden levyn äänitysten lähestyessä uskaltauduin kysymään, olisiko mahdollista saada biisin verran selloa kehiin, ja tässä sitä ollaan. Angelon tapasin muutama vuosi sitten Bristolissa. Keikoillaan ihan oikeasti aika vitun zonella liitelevä kaveri vaikuttaa jopa pelottavalta – sellaista vähän skitsoa meininkiä, että eturivissä ei voi olla ihan varma tuleeko kitarasta päähän, ja keikan jälkeen tuijotellaan hikisenä hupun alta mustissa meikeissä tukka silmillä. Ehkä musiikille, mikä edes hieman haastaa kuulijaa, on tulossa enemmän tilausta tämän helvetillisen tosi-tv-aikakauden keskellä. Uudella levyllä kuullaan myös paria nimekästä vierailijaa. Soitin hänelle erään studiopäivän päätteeksi ja kysyin, miltä tuntuisi vierailla The Blankon uudella albumilla. ERNO LAITISEN tuottama, äänittämä ja miksaama Into the Silence ei kaipaa rinnalleen korulauseita. Keskustelu meni näin: ”What can I do with guitar that you can’t?” ”You can for example say: I play guitar for Massive Attack.” Molemmat maestrot saivat vapaat kädet heille annettujen biisien kanssa, ja hyvä tuli! Yritän vielä udella Paulilta, tapellaanko The Blankon leirissä herkästi. Kaikki lähes 40 kommentoijaa vaativat radiokanavalta lisää The Blankoa. Jos ollaan vaikka studiossa ja lähellä jonkun sovituksen naulaamista valmiiksi, kaikki vaan huutaa ”hei sit se vois mennä näin, okei hei, oisko tällanen”, Pauli kuvailee ja toteaa: – Kai me ollaan vähän psykopaatteja. Puhuessaan hän käyttää sanaa ”fiiliksissä” yhtä usein kuin Madventuresin Tunna sanaa ”leveleillä” ja kuvailee tuntemuksiaan luovasta työstä usein termeillä kuten ”other side” tai ”zonella”. Se oli Hendrixin Are You Experienced. Ehkä ihmiset jossain vaiheessa tajuaa, että on ihan ok esimerkiksi ajatella tai omata mielipide. – Kelasin kasettia edestakas ja opettelin melodioita. Ensimmäisen kasettinsa hän muistaa olleen The Shadowsia, kunnon rautalankaa
VALISTUNUT DIKTATUURI 76 SOUNDI
Ilmeisesti levy ikään kuin poistui sillä hetkellä kehostani. Ja hetkittäin vähän enemmänkin. ”OMA VISIO VAIN KIRKASTUU SITÄ KAUTTA KUN ASIOITA TEHDÄÄN KIMPASSA” PARIISIN KEVÄÄSSÄ yksi ääni kantaa yli muiden, mutta viittä muutakin kuunnellaan herkällä korvalla. – Olin kuunnellut päivän päätteeksi biisien lopulliset miksaukset studiolla ja ajellut landelle, missä isän lämmittämä sauna odotti. – Onneksi tyttöystäväkin on luovalla alalla, ja valokuvaajana ymmärtää, miten kokonaisvaltaista tällaisen työn tekeminen voi toisinaan olla. JOSSAIN ON TIE ULOS ilmestyy syyskuun puolivälissä. Mutta koko kesä tätä levyä oikeastaan tehtiin, Arto juttelee. Sillä Parisiin Kevät on yhä leimallisesti Arto Tuunelan lapsi, eikä se ole ihan ongelmatonta. Tähän olen kyllä jo tottunut, ja vähän ruokin hommaa itsekin. Outo ilmiö, enkä ensin tajunnutkaan, mistä on kyse. Joten hahmotin, että tuollainen kuukauden puskuri on olemassa. – Kun levy-yhtiöstä keväällä kyseltiin aikatauluja, lupailin valmista kesäkuun loppuun. Tietäen kyllä samalla, että onneksi meillä on oikeasti siitä vielä kuukausi eteenpäin aikaa. Ylin päätäntävalta kuuluu ARTO TUUNELALLE, jolle levyn teko oli taas opettavainen ja puhdistavakin rupeama. Hän pudistelee päätään ihmetellen, miten taas kerran kävikin niin, että levyn teko ryösti sekä kaiken liikenevän ajan että energian. Totta kai samalla tiedostin, että vielä on edessä masterointia, promokuvien ottaminen, kansien pähkäilyä ja biisijärjestyksen puimista, mutta ymmärsin oman osuuteni tulleen pääosaltaan valmiiksi. Siitä on kohta kuukauden päivät. Sillä heinäkuussahan ei musabisneksessä tapahdu mitään. Tilanteessa oli sopivaa hartautta ja symboliikkaa, sillä hän oli tällä lähes ilmestyksellisellä hetkellä täysin alasti. Olisihan kesäkuun loppuun mennessäkin jonkinlainen lätty kasaan saatu, mutta parempi näin. teksti: PETRI SILAS kuvat: KERTTU MALINEN RTO TUUNELA muistaa hetken, jolloin tunne Pariisin Kevään uuden levyn valmistumisesta valtasi mielen – ja itse asiassa myös ruumiin. Biisijärjestys varmistui eilen, ja kansien osalta ollaan jo sen verran pitkällä, että tiedän pian pääseväni lomalle. SOUNDI 77. Pari viikkoa aiemmin 34 vuotta täyttänyt biisintekijä astelee nyt verkkaiseen tahtiin Töölönlahden rantaa kohti Kalliossa sijaitsevaa kotiaan. Tein muun muassa taas niin, että otin aika loppupäässä työn alle vielä yhden uuden kappaleen. Se tuleekin tarpeeseen, vaikka ihan järjetön kiire ei tullutkaan. Ison haasteen muodosti itse musiikin tekemisen ohella jälleen monien eri asioiden sekä osatekijöiden valvominen ja viimeisen sanan sanominen. Vedin lauteilla syvään henkeä ja kuukausien ajan ainakin alitajuntaa vaivannut paineen tunne jotenkin suli pois. – Voin yrittää ja minun täytyykin välillä olla tuottaja tai jotain muuta, mutta se vähän neuroottinen taiteilijaminä ottaa lopulta aina vallan
oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin kuvitella itsemme. Jotta turhanaikainen löysäilyn tuntu ei olisi päässyt yllättämään aiemmin jo julkaistun levyn nimeen. tosi pitkään, tavallaan edelleen… – Jos minulla olisi tuottaja, jonka kanssa juttelisin biiseistä jo tekoKun Tuunela otti aiheesta seuraavalla viikolla kommentit luottavaiheessa, osaisin varmasti verbalisoida ajatuksiani paremmin. ”AINOA TAPA TEHDÄ olisi hammasta vedetty pois, mutta kymmeneen – Jos ajatellaan vaikka tapaani tuottaa itseäni, JOTAIN SIISTIÄ ON biisiin päädyimme. paljon valoa ja hyvää maailmaan, mutta jokin outo… Päätös johtui siitä, että albumimme kanahdistus estää heitä toteuttamasta itseään. – Oli ihanaa, että koko orkesteri osallistui levyn tekoon koko ajan – Helppo, mutta samalla rehellinen vastaus on, että kyllä minä niin ahkerasti. – Jos laulu tulee joskus julkaistua, pitää – Olimme tosi tehokkaita ja ensin vähän muuttaa kertsin tekstiä. Vaikka itseä on kunkin tietenkin mahdotonta nähdä. Tarkoi– Uuden levyn sisällä on muutamia tekstien sisäisiä viittauksia tus oli kuunnella valmiiksi jo julistettu albumi vielä kerran ajatuksella biisien kesken, ja sieltä olisi voinut poimia parikin hyvää otsikkoa. juuri Verenimijää levyn pilottisingleksi. – Menin Artturin (Taira) kanssa Ilarille (Kivelä) saunomaan. Niihin on teroinut Minerva Pappi puolestaan tunnusti ajatelleensa ehdottaa helppo upota, jos ei pidä varaansa. Puhuminen on niin… Ehkä yritän minimoida sen mahdolpuolsi biisin lemppaamista, joka ainoan Pariisin Kevät -albumin maslisuuden, etten itsekään tajua kappaleistani enää mitään. Läsnä olivat Arton lisäksi hänen lähimmät adjutantPariisin Kevään viime pitkäsoiton (Kaikki on satua, 2012) kohdalla tinsa Pariisin Kevään riveistä, ja pudotuspelin tuloksena levy laiheni otsikko löytyi melkein sellaisenaan yhden raidan sanoituksesta, mutta yhdellä raidalla. Hetken verran kuitenkin tuntui hyvältä valita lause, joka tiivistää juuri nykyhetken kiroiltuamme aloimme vääntää uutta järkkää. tuntevat tyyppejä, joilla on avaimet kädessä tuoda – Tästä en tiennytkään. – Tuntuihan se vähän kuin huono asia. Ja koki pari itselleni asioiden järjestyvän. Ei meillä että tunne voittaa järjen. Miksausten loppuvaiheessa aloin tuntea olevani olen jokaisessa biisissä. Ei ollut mitään tolkon sikavaikea puhua… ja siksi olenkin tehnyt kua kertoa samaa asiaa kahdella tabiisejä, joilla yritän tätäkin aihetta jotenkin valla. Lopulta otsikoksi valittiin ehkä helpoiten levyn ajatuksiin. Joten tullaan lähemmäs maanpintaa. Hetkessä elämisen soveltaminen tekemiseen on metodi, – Tilanne oli raastava. pyhään paikkaan. Kappale nimeltä Veren tunnelmat. Osin onnistumisesta saa hänen aan Arto syventyy pyynnöstä miettimään, mihin uusista mukaansa kiittää Kivelää, Tairaa, Antti Poutaa, Jussi Hietalaa ja raidoista hän on itseään eniten vuodattanut. Joten – Näissä asioissa kaikki järkiperustelut ovat oikeastaan poikkeukkunkin tulkinta on ihan yhtä oikea. Tästä teen tulee kolibri. OmakohUN ARTO KERTOI Pariisin Kevään neljännestä taisimpia taitavat olla avausraita Viimeinen päivä ja albumin albumista Soundissa 04/13, oli nimeksi vielä loppupäähän päätynyt Varjot ja ihmiset. Lienee miltaan yhteistyökumppaneilta, ei hän tullut hullua hurskaammaksi. Ja niinhän siinä kävi, ettei homma toiminutkaan. hyvin tyytyväinen. Nekin piti jättää kypsymään. Arto on tosin tottunut luottamaan sekä Pariisin Kevään että Major Toki voi katsoa peiliin, mutta eihän siellä ole koko totuus. Se on se asia, mitä pitää totella. Ne johdattavat tulossa Kolibri. moniselitteinen, mutta kuvaa silti kattavasti fiiliksiäni tämän levyn Lopulta tämäkin prosessi vaati sinetikseen visiitin suomalaisten tekemisen loppuvaiheista. Mutta jo näistä LYÖDÄÄN YHDEKSÄN tosin jo aiemmassa vaiheessa. lopulta parempi vain laittaa laulut levylle ja jättää ne kuulijoiden Levyuran alusta asti työryhmässä ollut a&r-mies Janne Halmkrona tulkittavaksi. Samalla paljastuu Reko Ahoa. Sillä siellä tapahtui enemmän kuin olin eikö olisi vähän hassua, jos uusi biisi viittaisi 78 SOUNDI. Kappaleissanikin on vain heijastuksetta ihan toissijaisia. tä kolibri voisi symboloida, mutta kun LENNAINEN OSA Pariisin Kevään siihen ei suoraan missään biisissäalbumia numero neljä oli SF kään viitattu, tämä oli hyvä ratkaisu. Mietin sitä sulta uudesta omasta musiikista puhuminen tuntuu. muutakin kappaletta hyllylle jäämisen kohtalon, itseäni ja annan musiikille aikaa. Rauhoittelen KOKEILLA ASIOITA. Jos tavoittelemani HUTIA JA OSUTAAN levyn matskua. lopulta fiilis ratkaisee. No, entistä parempi. mukaan tehdä jossain määrin sähäkkä tai ei ainakaan Tämän lähes filosofisen huoneentaulun maalattumitenkään viipyilevä levy. Verenimijän kanssa levy olisi niin enimmäkseen se koostuu siitä, miten kerron ollut yksinkertaisesti liian raskas. Kaikki varmasti ilmestynyt tyylikäs levy Kolibri. Minulla on toki ajatus siitä, misivaltaa ja kommentoida. Kaiken voi aina selittää sitä kautta, mutta sia siitä, miten etsin itseäni. imijä heivattiin yli laidan ja biisit laitettiin osin uuteen sekvenssiin. nyt nimenomaan ajankohtaisuus vaikutti oikealta tieltä. Vaikuton selkein itsen ulkopuolelle asettumisen fiilis. Tuunela pohtii sanomaansa hetken ja naurahtaa sitä, miten hasItse olin muuten viimeinen, jolle pudottaminen meni läpi. Liika analysointi kun on hänen mielestään kuvailee Arto tänään. Kaikkien Labelin biisejä sorvatessaan omaan intuitioonsa, ja korostaa nytkin, kuvaa kaikesta värittävät ennakko-odotukset ja muut seikat. Ne olivat vähän asioista jutteleminen saa minut tuntemaan, vinksahtaneempia, eivätkä… jotenkin tämän että puhun itseäni vastaan. Sound -studiolla Joensuun lähellä ”Jossain on tie ulos” -lausahdus löytyy toukokuun lopulla vietetty viikon yhdestä Tuunelan kappaleesta, joka ei toistaibändileiri, jonka antiin liideri on seksi edennyt demoasteelta eteenpäin. Nyt läpi. Lainihan on tuollaisenaan todella loppumetreilläkään, tehtiin ”lopullisia” biisijärjestyksiä useampi. ajatuksen jotenkin yrittäisi summata, voi sanoa, KYMMENENNELLÄ.” Mitä syyskuun puolivälille ajoitetun nelosalbumin että mitä enemmän valmistautuu, sitä enemmän yleiseen ilmeeseen tulee, tavoitteena oli Tuunelan voi lopulta antaa tilaa fiilikselle. Tässä hommassa on omalla kohdallani tuttuun tapaan taas jossain Mikä-mikä-maassa, joten apu päätösten loppupeleissä aina kyse siitä, että yritän selvittää itselleni kuka olen tekemisessä oli kullanarvoista. Ja totta tiko päätökseen jazzpianisti Iro Haarlan juuri kai pohdin biiseissä myös muita ihmisiä. kuin varkain hänen musiikin tekemisen motiivinsa. Mutta toisaalta, olisi aika jota Tuunela on ehkä huomaamattaankin noudatellut kauheaa jos kellään ei olisi mitään mielipidettä, pitkään. ja mitä haluan. – Tämä voi tietysti alkaa kuulostaa siltä, etten tiedä yhtään, mistä laulan. Ainakin sikäli, että niissä abstraktimpi Jossain on tie ulos
Tästäkin huolimatta Tuunela valmistelee demot edelleen huolella. Itsestäni huomasin myös, että olin entistä määrätietoisempi monessa vaiheessa. Meillä ei edes ollut niin tarkkaa kuvaa siitä, mitä bändisoundiin liittyviä asioita haemme, mutta lopputulos kuulostaa siltä kuin olisimme saaneet talteen myös hetken fiilistä. Tosi monet pohjat ovatkin sen rupeaman satoa ja täysin liveä bändin osalta. Aivan suvekaivata. – Ainoa tapa tehdä jotain siistitä on kokeilla asioita. Fiiliksen merkitystä ei voi aliarvioida. Eli että muut sovittavat biisejä soittamalla ja itse pääsen etääntymään niistä edes hetkeksi. Jopa aika hataran käsityksen pohjalta syntyi paljon hyvää. No, Artastaan musan ulkopuolellekin. Siksi moni ei aina huomaanastaa pohjasessikaan, että puolikarkean kuoren alla oissa fiilistellä, miten asuu herkkä taiteilija. Jos oikea rytminen tyyli on hakusessa, tarjoaa Reko simppelimpää kuin muut edes tajuaisivat ehdottaa. – Jos joku ulkopuolinen kuulisi ekat demot ja valmiit biisit peräkkäin, ei hän välttämättä huomaisi suurtakaan eroa, mutta itselle siinä välissä on pitkä matka. Ja tämä ominaisuus ulottuu oikeon sopivasti. – Yhtäältä en halua tuudittautua sellaiseen ”Onhan näitä hommia tässä jo painettu” -ajatteluun, mutta kai sitä toisaalta pitää alkaa uskoa, että levynteko luonnistuu. Moni on huomannut miehen lahjakkuuden biisintekijänä ja laulajana Rubikin myötä, mutta minulle on myös alka”Ilari, tuo tatuoitu, sivistyssanoin nut valjeta, miten puhuva ja räppiä diggaileva iso lapsi, mies on yksi maan keventää ilmapiirin juuri silloin kun sitä kovimmista kitariskaivataan ja myös silloin, kun sitä ei teista. toivonut, Tuunela kiittää. Vaikka joskus pelkkä aloittaminenkin on myönteinen juttu ja vie asioita eteenpäin. Oli tärkeää, että asuimme, kokkasimme ja soitimme sen viikon yhdessä. Ja se on erinomainen asia. Ajatus albumin yleisilmeestä eli koko prosessin ajan. – Uhosin yhdessä varhaisessa palaverissa Jannelle, miten ”tälle levylle tulee tosi paljon kitaraa”. Tällä kertaa osasin tosin ehkä vähän aiempaa paremmin sietää ääripäiden välissä heittelehtimistä. Tai itseäni lukuun ottamatta, koska tuntui luontevalta mennä tarkkaamoon ja omaksua äänittäjän rooli. En tiedä, kokevatko muut seuraavaa huomionarvoisena, mutta se, että Reko laittaa settiinsä china-symbaalin, eikä asiasta vitsailla tai ratkaisua kyseenalaisteta, kuvaa hyvin sekä Rekoa että koko bändiä.” JUSSI HIETALA ”Jussin kanssa on mahdollista puhua musasta sellaisella korkealentoisella fiilispohjaisella tavalla, joka on kaukana verbaalirunkkauksesta. Nyttemmin olen pyrkinyt laatimaan demot muita varten huolella ja tällä kertaa halusin mukaan myös ulkoa katsomisen mahdollisuuden. Ja tuli levylle ihan raakileestakin porukalla kasattuja Pariisin kevat TUUNELAN SILMIN ANTTI POUTA ”On dudeja, jotka hermostuvat vain harvoin ja sitten on Antti Pouta, joka ei ole käsittääkseni koskaan valittanut mistään. Jos ei olla varmoja, niin kokeillaan. Mutta hyväksytään mahdollisuus, että silti voi mennä pieleen. Jotenkin kuitenkin aloimme soittaa musaa heti aika määrätietoisesti ”saman tien levylle” -idealla. Hän on supermyönteinen tyyppi, joka löytää musasta aina olennaisen. Varmuuden ja epävarmuuden välisellä janalla tulee yhä toimittua. Jäihän sinne niitä muitakin ääniä, mutta muutamaan otteeseen tällä levyllä pojat ottavat tilan haltuun aika kokonaisvaltaisesti.” REKO AHO ”Reko tunnetaan miehenä, jolla on bändin isoin talo. Ilarihan turi laittoi mielellään on oikeasti rumpali, mutta on hauskaa, ihan paljon. Pariisin Kevään viime albumin myötä kunnolla startannut ja näilläkin sivuilla kattavasti käsitelty ”bändiytyminen” vaikuttaa kantavan hyvää hedelmää. Antti fiilaa menoa studiossa usein sivusta tarkkaillen ja ruuvailee ihan vaivihkaa mehukkaan synasoundin. Hän muodosti Artturin kanssa pohjasessioissa vahvan yksikön, jonka pääasiallinen tarkoitus oli pestä äänikuva puhtaaksi muista äänistä. Myöhemettä mies joka näyttää siltä että lyö lujaa, min ylilyöntejä sitten soittaakin bändissä kiippareita.” tilanteen mukaan joko paikkailtiin tai korostettiin.” ILARI KIVELÄ SOUNDI 79. Jos ollaan varmoja, niin tehdään sen tiedon mukaan. – Ja lopputuloshan oli tietenkin, että levyllä on tosi paljon kitaraa! Vaikka kilometrejä musiikin parissa on jo takana melko määrä, ei Pariisin Kevään sielu tunnista tai oikeastaan edes halua löytää mukavuusalueitaan. Lyödään yhdeksän hutia ja osutaan kymmenennellä. Kunnes päätin, että kitarat ovat tosi nössöjä ja halusinkin paljon perkussioita ja lähinnä kiippareilla toteutettua evil-meininkiä, Tuunela hekottaa. Sillä aika paljonhan tämäkin varmasti liittyy ihan siihen, onko verensokerit kohdillaan! Vaikka Arto ei varsinaiseen siilipuolustukseen ikinä musiikin teon äärellä tunnustakaan vetäytyneensä, on päätösten teko totta kai helpottunut sitä mukaa kun luotto bändikavereihin on kasvanut. Silti kyseessä on mies, joka tarvittaessa palauttaa maanpinnalle ja puhuu konkretian kielellä. Ile elää koko ajan täysillä eikä reeni jäbä! Kitarajaksa kiinnostua siitä, mitä muut hänestä särön ystävänä oli ajattelevat. Minusta kunkin oma visio vain kirkastuu sitä kautta kun asioita tehdään kimpassa. – Määrä oli vain sovitella ja tehdä biisit valmiiksi. – Ihan Pariisin Kevään alussa en edes tehnyt demoja, ja mikä vain äänittämäni asia saattoi päätyä sellaisenaan levylle. Ilariin voi luotpaljon sitä säröä voi taa siinä, että jos joku biisi tai sovitus ei laittaa, tai kuinka miellytä, mies kyllä puhuu suunsa puhmonta raitaa kitaroita taaksi. Jussilla on todella hyvä taiteellinen taju ja tykkään kovasti hänen tavastaan ymmärtää basso myös lyömäsoittimena.” ARTTURI TAIRA ”Artturi tajuaa pienen pienet nyanssit herkemmin kuin kukaan, mutta pitää myös kokonaiskuvan kaiken aikaa näpeissä. Sellaisella pikku lisätoiveella, että jos rumpupohjia saadaan jokunen talteen, se on bonusta
ETTÄ USKON BIISIN Eskapismi yhdistetään usein Pariisin Kevään teksteihin, mutta näiden pohdintojen perusteella MUODOSTUVAN voisi väittää Arto Samuli Tuunelan menevän pikemITSEKSEEN VAIN JOS min jotain kohti kuin pakenevan jotain. Miksi tankkaisin niitä erikseen myös tekstien tähden. Jos vaikka päättää epätoivoisesti syntyä uudestaan ihmisenä, huomaakin olevansa ihan hukassa. Monin paikoin kiksi Talvivaarasta – vaikka on kyllä Disco Ensemblen Miikka Koiviston hurmoksellisen nostattava Jossain on tie ulos käynnistyy kuin kanssa Amnestyn Mitä vapaus on -juhlalevylle yhden kantaaottavan CMX nykyasussaan ennen kuin tuuppaa kuulijan vuoristoratilausraidankin (Tanssit läpi kaupungin) pari vuotta sitten tehnyt. Hivenen SITÄ EI SUITSI LIIKAA.” yllättyneenä mies allekirjoittaa havainnon. Malli on vähän raskas, mutta helvetin kiva. Tällä erää punaisen langan roolin omaksuvat ehkä Yksittäiseen aiheeseen keskittyminen ei sekään ole Arton entistä korostetummin tekstit. aseistariisuvan häilyvään tapaansa. Ensin käsitellään äänityshetkeen valmistautuminen – tai pikemmin valmistautumatta jättäminen. – Ei minua haittaa, jos meitä pidetään kepeänä hyvän fiiliksen bändinä. Tulkinnanvaran jättäminen on Tuunelalle tärkeä, lähes koko tekemistä määrittävä tekijä, hyvään poplauluun kun tarvitaan hänen mielestään muutakin kuin kiinnostava pinta. Ja myönnän kyllä, että tietty hahmottomuus on aina ollut minun aluettani. Slacker-henkinen metodi takaa tuoreuden säilymisen. Vaikka inspiraationa usein onkin jokin oma tai vainen ja moniselitteisyyden mestariksi ennenkin jonkun tutun aito kokemus, käsittely on ihan muuta. – Ja on tälläkin levyllä monia lauseita, jotka on tarkoitus ymmärtää ihan konkreettisesti. Siinä käy vain äkkiä niin, että on miljoona vaihtoehtoa ja edessä uudet ongelmat. Konkretiaa Pariisin Kevään lyriikoista ei juuri löydä, ja Tuuunela IEMMINKIN MONIPUOLINEN Pariisin Kevät on syksyllä 2013 naurahtaakin ajatukselle siitä, että alkaisi väsätä kappaletta esimermusiikillisesti värikylläisempi kuin koskaan. Tiedän myös ihan varmaksi, että jokaiseen tekemääni biisin liittyy painava tarve sanoa jotain – joko itselle tai jollekin toiselle. Mutta ehkä niitä juttuja ei ole viisasta Bad Seeds. Keikoilla kuulee uskomattomia kertomuksia siitä, mitä joku nimeltä Viimeinen päivä musiikillisesta annista kertoo paljon työnimi biisi on jollekin merkinnyt. – Esimerkiksi Aldous Huxleyn psykedeeliset tutkimukset, Lyall Watsonin sadannen apinan teoria, ”lucid dreaming” ja muut harmaan alueen asiat ovat kiehtoneet mieltäni, Tuunela listaa. Tai jos yrittää paeta, päätyykin löytämään jotain. Ulkoisen innoituksen lähteinä ovat viime aikoina toimineet teoriat, joista vastaavat tiedemiehet ja muut ihmismielen tutkimusretkeilijät tunnetaan ainakin osin työstään paranormaalien ilmiöiden parissa. Mutta niin se ei mene, että vain ”katsotaan nyt, mitä tulee”. Ei se pelkkää leijumista ole. Jos mietin. Olen siinä mielessä vähän taikauskoinen, että uskon biisin muodostuvan itsekseen vain jos sitä ei suitsi liikaa. – On inspiroivaa lukea tekstiä, jonka kirjoittajan kokema todellisuus on jotain muuta kuin useampien meidän muiden. Ei tule yllätyksenä, miten paljon Tuunelaa viehättää ajatus siitä, että sanayhdistelmä Pariisin Kevät on niin helppo tulkita joksikin huolettomaksi ja iloiseksi. Ja oli alkuruutu millainen tahansa, Arto korostaa otollisen lähtötilanteen merkitystä. jäädä liikaa miettimään. Esimerkiksi raidan kanssa. Mutta ainakin yhtä hienoa, jos on myös jotain mitä alkaa pureksia. Kyllä biisin täytyy jossain muodossa olla, että sitä kannattaa alkaa yhdessä työstää. – On hienoa, jos on jotain mihin tarttua. Sama otsikkotason tulkinta yhdestä orkesterin suurimmasta hitistä saa viekkaan hymyn tekijän huulille. taan, jossa vilahtelee niin Tuunelan tuttua romanttista falsettilaulua – Inspiroidun usein lukemistani kirjoista tai artikkeleista, mutta kuin elektrohuumaa, iskelmällistä tunnelmaa, Smashing Pumpkins vielä herkemmin keskusteluista joko tuttujen tai tuntemattomien -henkistä poppia ja ruosteisempaa rouhintaakin. – Sanoista on usein ehkä noin 60% valmiina, kun alan äänittää. Enkä haluakaan antaa mitään tulkintaohjeita tekemääni musiikkiin. Aina on tullut. Uudempiin ideoihin tartuttiin perinteisellä ”tällaiset soinnut ja tällainen meno” -evästyksellä. Lopulta SF-äänityksiin ei juuri tarvinnut kajota. 80 SOUNDI. Kyllä loppu tulee, kun on pakko. Mystiikkaan taipujuttu. Mutta se on kyllä paljon muutakin. biisejä. – Kun asiat saa käyntiin pikku tuuppauksesta, ollaan pian vaiheessa, jossa hyvänlainen tohina, improvisaatio ja porukalla tekeminen alkaa rehottaa. Eikä minua haittaa, jos joku haluaa kuulla Kesäyön ihanan rentona kesäbiisinä. En ole niitä tyyppejä, jotka hinkkaavat kaiken valmiiksi. Arkiesimerkki on yhteen biisiinkin livahtanut ”jalokiviä taivaalla” -idea, johon olen törmännyt viime vuosina useissa paikoissa Michel Gondryn leffoista lähtien. En vain ehkä osaa pukea ajatusta sanoiksi, joten teen siitä… laulun. Ja on tässä sitäkin, että kuuntelen levyä tehdessä kappaleita vääjäämättä monta kertaa. Pari päivää meni myöhemmin Finnvoxilla kitaroiden ja koskettimien sekä taustalaulujen parissa, ja sitten tulikin Arton vuoro laulaa omia osuuksiaan. ”OLEN SIINÄ MIELESSÄ osoittautunut Tuunela analysoi tekemistään – Annan tunteen ja lievästi abstraktin ajatustenkuVÄHÄN TAIKAUSKOINEN, lun viedä johonkin suuntaan ja mietin vasta matkan varrella, mistä lopulta laulan. – Usein asiat ovat hyvin ristiriitaisia tai kääntyvät itseään vastaan
– Mä yritän saada kurkkulaulua osaksi musiikkiani, hän toteaa ilmeisen tosissaan. Myös Röyhkän tuotanto oli vierasta. Keikoista saa energiaa ja on tietty aina mukavaa jos joku siellä yleisössäkin fiilistelee musaa, Ran tala kertoo. Missä visioitte olevanne viiden vuoden päästä. – Ne ovat niin eriluonteisia. – Mun ensimmäinen suomenkielinen keikka oli Tuomari Nurmion lämppärinä. Musiikki on jotain sellaista, mitä mä pystyn tekemään aina kun huvittaa, mutta elokuvia pitää päästä teke mään. NANCY J Musiikin ja elokuvien maailmassa – Mutsi lupasi sähkökitaran, jos ensin opet telisin soittamaan akustista kitaraa. Se oli ihan ässä veto mutsilta, Mikael kiittelee. Mä voin olla liian marginaali valtavir ralle ja ehkä myös liian valtavirtaa marginaa lille. Looginen jatke kovatasoisille näytteille on debyyttialbumi IDDQD. Syntetisaat torit saivat yhä enemmän sijaa Mika Kinnusen liityttyä sakkiin. Mainitta koon silti, että sen musiikin luulisi kelpaavan ainakin Mew’n ja Sigur Rósin kaltaisiin saturokkareihin ihas tuneille. Mikaelin äiti oli 70luvun lopussa mukana Pearl Harbour kappaleesta tunnetussa Kotka rankki ohutta yläpilveä yhtyeessä. Näyttelijän ja muusikon urien välillä hän ei usko joutuvansa valitsemaan. Dogmeina voisi ehkä pitää majesteettista soun dia, superkaikuja ja synkkää tunnel maa, Kinnunen lisää Mitä levyn nimi IDDQD tarkoittaa. 22vuotias Mikko on tullut tähän saakka tunnetuksi näyttelijänä. Yksi biisi voi sisältää monta erilaista tun netilaa ja niiden yhteensovittaminen on haastavaa. Lisää biisejä, ja lopulta albumikin, on vuorossa jossain vaiheessa tulevien kuukau sien kuluessa. Tunti haastattelun jälkeen keikkalavalla Kos moksen maailma laajenee: osittain varsin haas tavissakin lauluissa on aimo ripaus mystiikkaa. Onko teillä dogmeja musiikkinne teossa. Sittemmin sekä musiikki että mies ovat tulleet tutuiksi, ja Röyhkästä on ollut tukevaa sparrausapua biisien hiomisessa. – Luulen, että pidän tästä hom masta harrastuksena ja muutenkin juuri tällaisena kuin se on. PALSTALLA NOSTETAAN ESIIN SOUNDIN TOIMITUKSEN UUSIA SUOSIKKEJA E pätyypillinen tapa aloittaa haastattelu. Keravalaislähtöinen Mikael on oikealta nimel tään Mikko Neuvonen ja vasta muusikon uransa alussa. Kaihoisan melodiset kap paleet käyvät päälle pyörremyrskyn lailla ja tarjoavat ärsykkeitä kaikille aisteille. Miksi Nancy on hyvä yhtye. – Se mitä mä tavoittelen on ajattomuus ja sielun äänellä laulaminen, Mikael sanoo rauhal lisesti kuulostamatta lainkaan kornilta. Ainakin konsepti olisi tuore. Sami Nissinen SOUNDI 81. Tapio Vuorenmaan (laulu, basso, syntetisaattorit), Jouni Helinin (ki tara) ja Ari Rantalan (rummut) vuonna 2006 perustama trio kasvoi opittuaan kävelemään kvartetiksi, kun sointi osoitti vääjäämättömiä paisumisen merkkejä. Olavi Uusivirran ja Pekka Stren gin nimet voi ainakin vetää vertailuksi. Mä luulen että ne menee aika lomittain. Nancy luottaa jäljittelyn sijaan oman polun etsimiseen. Riffittelyn ja kiihkeyden vastapainona löytyy jotain kiehtovan epämääräistä, vasta muotou tumassa olevaa. – On tärkeää, että biisistä löytyy pu nainen lanka, rytmi, tunnelma, me lodia tai jokin muu asia joka kantaa biisiä eteenpäin. Mikko Meriläinen kuva: Piritta Houni MIKAEL KOSMOS TARKKAILULUOKKA Majesteettisia tunnepurkauksia yväskyläläinen Nancy on vä läytellyt taitojaan useaan ot teeseen Soundin demoefekti palstalla ja napannut myös kuukau den parhaan demon kunniamainin nan. – Meidän musa on muuttunut aika paljon tähän mennessä jokaisella julkaisulla eikä toivottavasti jäädä nytkään polkemaan paikoillemme, Helin jatkaa. – Biisimme ovat muuttuneet eheämmiksi kokonaisuuksiksi. Norjan reissulta suoraan Tampereen kei kalle lainakitaran kanssa saapunut Mikael Kosmos esittelee alkajaisiksi kurkkulaulajan tai tojaan. – Hyvien keikkojen soittaminen hyvissä mestoissa on tämän jutun suola. Tämä on ainakin yksi osaalue, jossa olemme kehittyneet huimasti, Kinnunen pohtii. Takahuone täyttyy hypnoottisella kori nalla. Kurkkulaulua ei kuitenkaan kuulla Mikaelin ensimmäisellä sing lellä Maailma nauraa mukana, joka soi tarttu vana ja aavistuksen psykedeliaan taipuvana folkrockina. Kehukaa vielä itseänne. – Vaikka se single voi kuulostaa popilta, niin mä en tunne itseäni kovin puhdasveriseksi pop pariksi. Ei liikoja tavoitteita tulevaisuuteen, Vuoren maa lisää. – Yhtye joka saa 2,5 metrisen vaaleanpunaisen paperimassajänik sen mahtumaan vuoden 99 Renault Meganeen on pakko olla luova, Helin hauskuuttaa. Musiikki on pesiytynyt geeneihin. Ura lähti käyntiin Dome Karukosken Veljet tvsarjasta ja viime vuonna hänet nähtiin Kauko Röyhkän Miss FarkkuSuomi romaaniin perustuvan elokuvan pääroo lissa Väldenä. Otin kitaran mukaan ja soi tin itseni lämppäriksi, Mikael muistelee. Miss Farkku-Suomen kuvausten aikaan Mikael vältteli Kauko Röyhkän tapaamista ettei omaksuisi hänen maneerejaan. – Se on just se kuolemattomuus koodi! Kaikki 90luvulla Doomia pelanneet tietää kyllä mitä se tar koittaa, Vuorenmaa heittää. Mä olin mökillä hakkaamassa halkoja kun äiti tuli ker tomaan, että Nurmio on ylihuomenna asemara vintolassa keikalla. Lisäksi tahdon bii sissä olevan jonkin hieman erikoi semman, kieroutuneen ja itselle kin haastavan elementin. – Mulla on ainakin itselläni sellai nen dogmi, että biisissä täytyy olla pohjana hyvä melodia tai muuten en ala, Helin kertoo
Pilvibongaus onnistuu kameran timelapse-ominaisuuksilla hienosti. Maankohoamisbongailuun täällä Peräme- ren rannikolla on mainiot mahdollisuudet. Tummaa ja huikean kaunista. Kuvaus on myös tekosyy fiilistellä rannalla ilman, että luullaan pedofiiliksi – tai juuri siksi, että luultaisiin. Julistan sen jo tässä vaiheessa yh- deksi vuoden parhaista! Tv:n puolella olen jännittänyt kymmenosaisen tanskalais-ruotsalaisen Silta-sarjan äärellä. MIKKO MERILÄINEN AINA KUN iskee ikävä lapsuuteni maisemiin itärajalle, menen katsomaan mitä paikallinen tinanappi on kirjoitellut. Lähimatkailu on muutenkin rautaa, jos haluaa nähdä ja ymmärtää ajan kulumisesta enemmän. Hyvällä säkällä suomut tippuvat silmistä ja saa samanlaisen Matrix-kokemuksen kuin Keanu Reevesin esittämä Neo trilogian ykkösosassa. Kuinka on mahdollista, että Raahen Kastellin jätinkirkko on rakennettu samoilla periaatteilla kuin Englannin Stonehenge, mutta aikaisemmin?. Takkuranta-niminen paikka on viiden kilometrin päässä merestä. Siellä Simo ja Sami kertoilevat varsin letkeään – jopa runolliseen – sävyyn yövuorojen tapahtumista ja purkavat tuntojaan muun muassa häiriköivistä mopopojista ja liiallisesta alkoholilla lotrauksesta. Hakeudun harvakseltaan suomenkielisen hiphopin ääreen, mutta rosoisen jazzin ja funkin rytmittämän protestilausunnan jälkeen kotimatka taittui kätevästi leijailemalla. Sielukkaan ja miehuullisen perjantain huipuksi erottui Lee Fieldsin tunnin mittainen rutistus, jossa musiikilliset ja emotionaaliset räjähdykset seurasivat toisiaan. Ostimme kesällä talovanhuksen Lempäälästä, joten Bauhaus on nykyään toinen kotini. Ehdottomasti tämän hetken kiinnostavin suomenkielinen rockbändi PAULI KALLIO PATTI SMITHIN konsertilla aloittaminen ei ole järin omaperäistä, mutta esteettisen kouraisun syvensi uniikiksi Musiikkitalon parven eturivissä koettu jyrkännekammo. Onneksi en seisoskellut tuolloin tuuttijonossa! VANHAN nylonkielisen Landolan lisäksi on tullut kesäöinä touhuttua paljon GoPro-kameran kanssa. Poikkeuksena silmille hyppää seinällä toiseksi ylimmällä rivillä patsasteleva lokki. Hyvin pitää otteessaan myös kakkoskauteen ehtinyt HBO:n The Newsroom, joka sekoittaa saippuaoopperamaisiksikin latistuvat ihmissuhdesotkut ja vakavien, todellisuuteen perustuvien uutisaiheiden käsittelyn yllättävän toimivaksi kokonaisuudeksi. Samalla työmatkani kymmenkertaistui. Siinä on kaikki kunnossa: loistavat näyttelijät, särmikkäät hahmot ja todella koukuttava juoni. Villu Jaanisoon toteuttamaan kokonaisuuteen kuuluu 87 eri materiaaleista veistettyä päätä, joista useimmat esittävät maan historian merkkihenkilöitä. VIIMEINEN SANA TÄLLÄ PALSTALLA KAKSI SOUNDIN TOIMITTAJAA JA YKSI VIERAILIJA KIRJOITTAVAT SIITÄ, MISTÄ JUURI NYT PITÄVÄT. Kasetissa lukee esittäjänä muun muassa Zok Skott. Tähän saakka monumentaalisimmat maalit on esittänyt kesäkuussa Ylivieskassa pelattu FC Ypan ja Kokkolan GBK:n kakkosdivisioonan mittelö. Tämän jälkeen voi ryhtyä miettimään, mihin joutuivat muinaiset suomalaiset jumalat, jotka uuttivat pyhästä pihlajasta Sorbuksen nektaria. Tutut pilvilaivastot näyttävät itsestään aivan uusia piirteitä, kun puoli tuntia niiden taivallusta tiivistää kolmeksi sekunniksi. Ketkä rakensivat Jatulin tarhat. Englannin opinnot eivät olleet tuolloin vielä alkaneet, mutta juurihoito oli. JUKKA TAKALO tossalin Lokki-installaatio. Korkeuskäyriä pitkin kävellen löytää muinaisrantoja, joilla on muutama vuosisata sitten asuttu. Miksi kirkot on rakennettu vanhoille pyhille paikoille. Omista arkistoista löytyneet Finpolar-merkkiset c-kasetit sisälsivät Ylen Rinnakkaisohjelman Rockradiosta äänitettyä vanhaa rokkia, jota soitettiin siellä rinnan punkin ja uuden aallon kanssa. Kotikylä ei olekaan vain lauma juntteja, koulutie ja S-market. Landolan kanssa lähimatkailu suomalaisessa juurimusassa, kupleteissa ja humpassa, on tuonut lähelle myös aiemmin vieraaksi jääneen swingin, bluesin ja boogien. Toisenlaisen näkökulman mustan musiikin nykyisyyteen ja historiaan avasi Hannibalin ja Mustan moottorin ilmainen pubikeikka tamperelaisilla kotikulmilla. Sielu on kuolematon! Suosittelen Fieldsiä sille, joka muuta visertää. 40 minuuttia bussissa mennen tullen on itse asiassa juuri täydellinen: sehän tarkoittaa yhtä äänilevyä per siivu. Ajan kuluminen on kiehtovaa. Martinniemeen mennessä on laaksoja ja painanteita, joiden pohjalla virtaa ojia, jotka tulvivat keväisin, koska ovat kuivuneiden merenlahtien tai Kiiminkijoen suiston vanhojen uomien suita. Vuoden 2005 Huvilateltan hurmio jäi ehkä juuri siksi käsivarrenmitan päähän, mutta viimeisin vierailu osoitti, että Smithin tämän vuosituhannen tuotanto seisoo uljaana Redondo Beachin ja Piss Factoryn rinnalla. Olen jo onnistunut saamaan turpaan kattotikkailta, joten täysveriseksi remonttimieheksi en tohdi vielä itseäni kehua. Ehkä hankin sittenkin koiran. Paikannimiä ja paikkojen tarinoita tutkiessa löytyy selityksiä monille asioille ja ympäristöään näkee syvemmin. Tilan luoma tunnelma on niin todentuntuisesti epätodellinen, etten olisi ihmetellyt, jos pronssilintu olisi lennähtänyt omatoimisesti yläriviin Leninin vierustoveriksi. Pori Jazzissa ei paljon aurinko hymyillyt, mutta muutoin festivaali helli soulin ystävää. Suosikkipuuhaani on akryylimassan levittäminen. Tavoitteeni on nähdä kuluvalla kaudella vähintään yksi ottelu kotimaisen jalkapallon jokaiselta sarjatasolta. Eniten Beyerdynamiceissäni on soinut kolme levyä. Tallinnan Kumu-museossa sisuksissa tuntui lujimmin korkean veis82 SOUNDI on Hopeajärvi, jonka esikoinen on tulvillaan omaperäistä, kiihkeää, kulmikasta ja oivaltavaa rockmusiikkia. Amerikkalaisen laulajalauluntekijä John Murryn tunnekeskuksen ytimeen sujahtava debyyttilevy on noussut vuoden koskettavimpien albumien joukkoon. Ja mikä parasta: pirun hyviä biisejä! Kolmas tehosoittolevy on Death Hawksin kakkosalbumi, jonka lempeän usvainen psykedelia ja kuin varkain sisään ja ulos hiipivät biisit ovat kaukana debyytin garagesävyistä, mutta ehdottomasti hyvä niin. PohjoisKarjalan poliisin Facebook-sivu on nimittäin lystikästä seurattavaa. Haukipudaskin on saanut nimensä tällaisesta nyttemmin kuivuneesta uomasta, johon hauet tykkäsivät tulla keväisin lemmiskelemään. Ypan Dragan Pejicin pirlomaisen vaparin kaltaisia tööttäyksiä potkitaan toisinaan puulaakihiekoillakin, mutta GBK:n Flamo Sylan saksipotku rankkarialueen kulmauksesta pamahti maalin ylänurkkaan kuin salama toisesta ulottuvuudesta
TANGO • ELISA • ÄLÄ MEE • VIIMEISELLÄ RANNALLA. PALVKO 2013-38 743005-1308 Uusi albumi “INTO THE SILENCE” nyt kaupoissa! Sis. CD TUPLA-VINYYLI (Sis. singlet FACE THE FEAR • LET ME IN • HERE I AM KEIKAT: www.FULLSTEAMAGENCY.COM www.theblanko.com • www.sonymusic.. myös CD:n) DOWNLOAD Jakelu: www.sirelwood.com i l d www.ratasmusic.fi 15 kappaletta Duo-versiot nyt ensimmäistä kertaa levyllä Sis