SOUNDI 8/2015 8/2015 8,50 € (sis.alv) VUOTTA DEAD MOON ROCKIN PITÄÄ OLLA LIKAISTA! LAURI YLÖNEN IRTIOTTOA TEKEMÄSSÄ TIISU SUOMIROCKIN PIRISTYSRUISKE GHOST MYSTISET MASKIMIEHET Sound I 11 IR ON MAIDEN RÄPPIBILEISTÄ HEVIFESTAREILLE ATOMIROTAN KESÄPÄIVÄKIRJA Räppibileistä hevifestareille kansi_8_2015_f.indd 1 10.8.2015 9.14
CD / Deluxe CD / Vinyl / Digit al UUSI STUDIOALBUMI KAUPOISSA 4.9.2015! ironmaiden.com facebook.com/ironmaiden twitter.com/ironmaiden instagram.com/ironmaiden Warner tulostus.indd 3 7.8.2015 15.13
ILMOITUS Linkin Park 2015: Dave Farrell (vas.), Joe Hahn, Chester Bennington, Mike Shinoda, Brad Delson ja Rob Bourdon. Myöhemmin orkesteri on julkaissut vielä neljä levyä, joista viimeisin The Hunting Party ilmestyi viime vuonna. SPECIAL GUESTS KULTA SUONEEN YHTYE, JOKA ISKI LINKIN PARK on jättänyt ison jäljen rockin historiankirjoihin. Linkin Park vuonna 2000. Tämäkin levy nousi albumilistojen kärkisijoille 18 maassa. Seuraavan kerran orkesterin voi nähdä maassamme 31.8. Hittisinglet kuten Numb , In the End ja Breaking the Habit soivat edelleen radiokanavilla ympäri maailman. Orkesteri ei ole kotonaan tiukkalinjaisten metallifestivaalien päälavoilla, mutta se on onnistunut murtautumaan heavyja rap rock -juuriltaan koko kansan suosikiksi, jota kuuntelevat sujuvasti niin rockin, popin kuin hiphopin ystävät. Bändin albumeita on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta. Vuonna 1996 Kaliforniassa perustettu Linkin Park iski kultasuoneen heti debyyttilevyllään Hybrid Theory (2000), joka ylsi platinamyyntiin parissakymmenessä maassa – myös Suomessa – ja myi pelkästään Yhdysvalloissa yli 10 miljoonaa kappaletta. Suomessa Linkin Park on esiintynyt kolmesti: Seinäjoen Provinssirockissa vuonna 2008, Porin Sonispheressä vuonna 2009 ja Helsingin Kaisaniemen puistossa vuonna 2011. Linkin park aukeama tulostus.indd 4 7.8.2015 15.26. Menestys tuo usein jupinaa jyrkemmän laidan musiikkifaneilta, eikä Linkin Park ole tässä poikkeus. Kolme vuotta myöhemmin julkaistu Meteora oli samanlainen menestys. Jämsän Himos Parkissa. Yhtye määritteli Disturbedin ja System of a Downin kaltaisten bändien kanssa koko 2000-luvun alun raskaan rockin soundin. Radioystävällisen nu metalin mestariyhtye on myös yksi viimeisistä rockbändeistä, jotka nousivat valtaviksi myyntihiteiksi ennen musiikkialan murroksen tuomaa levymyynnin laskua
Suomessa Linkin Park on esiintynyt kolmesti: Seinäjoen Provinssirockissa vuonna 2008, Porin Sonispheressä vuonna 2009 ja Helsingin Kaisaniemen puistossa vuonna 2011. Hittisinglet kuten Numb , In the End ja Breaking the Habit soivat edelleen radiokanavilla ympäri maailman. Tämäkin levy nousi albumilistojen kärkisijoille 18 maassa. ILMOITUS Linkin Park 2015: Dave Farrell (vas.), Joe Hahn, Chester Bennington, Mike Shinoda, Brad Delson ja Rob Bourdon. Yhtye määritteli Disturbedin ja System of a Downin kaltaisten bändien kanssa koko 2000-luvun alun raskaan rockin soundin. Orkesteri ei ole kotonaan tiukkalinjaisten metallifestivaalien päälavoilla, mutta se on onnistunut murtautumaan heavyja rap rock -juuriltaan koko kansan suosikiksi, jota kuuntelevat sujuvasti niin rockin, popin kuin hiphopin ystävät. Bändin albumeita on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta. Kolme vuotta myöhemmin julkaistu Meteora oli samanlainen menestys. Linkin park aukeama tulostus.indd 5 7.8.2015 15.26. Vuonna 1996 Kaliforniassa perustettu Linkin Park iski kultasuoneen heti debyyttilevyllään Hybrid Theory (2000), joka ylsi platinamyyntiin parissakymmenessä maassa – myös Suomessa – ja myi pelkästään Yhdysvalloissa yli 10 miljoonaa kappaletta. SPECIAL GUESTS KULTA SUONEEN YHTYE, JOKA ISKI LINKIN PARK on jättänyt ison jäljen rockin historiankirjoihin. Jämsän Himos Parkissa. Menestys tuo usein jupinaa jyrkemmän laidan musiikkifaneilta, eikä Linkin Park ole tässä poikkeus. Myöhemmin orkesteri on julkaissut vielä neljä levyä, joista viimeisin The Hunting Party ilmestyi viime vuonna. Seuraavan kerran orkesterin voi nähdä maassamme 31.8. Linkin Park vuonna 2000. Radioystävällisen nu metalin mestariyhtye on myös yksi viimeisistä rockbändeistä, jotka nousivat valtaviksi myyntihiteiksi ennen musiikkialan murroksen tuomaa levymyynnin laskua
81 Laulun paikka: Jori Hulkkonen 82 Viimeinen sana & Hei, kuka puhui K annen k uv a: John McMur trie www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 6 42 Tiisu ”Sulla on koko planeetta siinä ja sä voit napin painalluksella räjäyttää jonkun mestan.” 70 Ghost ”Hyppäämme 1920-luvun New Yorkin tunnelmiin.” 52 Jo’ Buddy ”Koen itseni moneen suuntaan yltäväksi rootsrokkariksi.” K uv a: Mikk o Meriläinen K uv a: Jyrki K allio K uv a: Aki Pitk änen 46 Dead Moon ”Soitamme vain musiikkia ja vietämme aikaa yhdessä.” K uv a: Juho Hänninen 74 Turmion Kätilöt ”Tyhjensimme auton vesitankit ja pistimme viiniä tilalle.” sisältö_2015_8_a.indd 6 10.8.2015 15.11. Soundi 8/2015 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Elämäni soundit: Laura Moisio 14 Liimatan aikamatka 16 Sanoin kuvin 18 E-liike 20 Jussi Niemen naamakirja: Jimmy Cliff 22 Soundi-haastattelu: Lauri Ylönen 30 Bruce Dickinson 36 Atomirotan festaripäiväkirja 42 Tiisu 46 Dead Moon 52 Jo’ Buddy 54 Levyarviot 70 Ghost 72 Bazook Disturbed Wolfheart Powerwolf Turmion Kätilöt 76 Oton vinyylit 77 Stalker: Ville Nissinen 80 Tarkkailuluokka: Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 8 FIN Slayer 08-15.indd 1 05.08.2015 09:09:19 NB Slayer tulostus.indd 7 7.8.2015 15.17
Kaikkein intohimoisinkin some-palaute on hyvä merkki, se on pettämätön indikaattori siitä, että festari merkitsee jotain. Valtaosa ihmisistä on – niin musiikkimakunsa puolesta kuin muutenkin – huomattavasti suvaitsevampia kuin mitä somea tuijottamalla helposti erehtyy luulemaan. Antti Tuiskun hurmoksellista Provinssi-keikkaa hehkuttivat monet sellaisetkin, jotka eivät miehen musiikkia normaalisti voi sietää. Dre: Compton Ryan Adams: Live At Carnegie Hall Titus Andronicus: The Most Lamentable Tragedy Michael Head & The Strands: Magical World Of The Strands pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_8_a.indd 8 10.8.2015 14.07. Sen näkee joka vuosi siinä vaiheessa kun tulevan kesän esiintyjät alkavat paljastua – kommenttikentät täyttyvät pettyneistä purkauksista, suoranaisesta vihasta. Silti he saapuvat paikalle vuosi toisensa jälkeen, ja loppujen lopuksi kaikilla on kivaa. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Tommi Liimatta, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin 045 110 5522 Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Festarifanien äänekäs vähemmistö kiroaa suosikkifestarinsa menneen pilalle ja pettyneimmät uhkaavat jäädä kotiin. Ja oli ilo katsoa pohjalaisten ylpeyttä näyttävästi uudistuneen Provinssin noustessa taas festareiden kärkeen. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 41. Itsekin olen pohjoiskarjalaislähtöisenä kolunnut Ilosaarirockissa parikymmentä kesää, joten suoraan sanoen alkaa olla melko sama kuka siellä esiintyy – paikalle on päästävä. Ranen, Mikon ja Jykän aka Atomirotan kesäpäiväkirjaa lukiessa käy hyvin konkreettisesti selväksi, millainen määrä festareita lyhyeen kesäkauteemme on sullottu – ei mitään järkeä. Mutta hyvinhän niihin omituisimpiinkiin tapahtumiin tuntuu porukkaa riittävän, joten itse asiassa hommassa taitaa sittenkin olla järkeä. Samoin Anssi Kelan keikoista tuntuvat aina vaikuttuvan ikuista vihaa vannoneetkin. vuosikerta 8 Intohimoista suvaitsevaisuutta SOUNDI 8/2015 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Richard Thompson: Still Dr. Festareihin suhtaudutaan intohimolla. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Jokaisena kesäviikonloppuna on helposti puolenkymmentä musiikkijuhlaa eri puolilla Suomea. Festivaaliin on oppinut luottamaan niin, että ohjelmistoa ennakkoon tutkimattakin tietää, että hienoja elämyksiä on tarjolla. Festareilla jos missä unohdetaan henkiset piikkilanka-aidat kotiin ja hypitään genrekarsinasta toiseen. Ja hyvin taisi sujua myös Atomirotan Tuska-keikka (sivu 37), vaikka paperilla yhdistelmä epätyypilliseltä näyttikin. Ja harva asia merkitsee niin paljon kuin oma kotifestari
Puskista kehiin kipusi Stam1nan kaltaisia pikku bändejä, totaalisen överiä jazzartsuilua, räppiä, bluesia ja reggaerytmejä. Yllätyksekseni esiintyjätieto ja ei löytynyt edes festariohjelmasta. Pysykää poissa Karma rockista. Askeltakaan eteenpäin ei rantaki vikossa nähnyt. Että teki gutaa. > Suorat sanat Teppo Vapaus Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Karmarock järjestettiin tänä kesänä 24. kerran Harjavallassa. Paikallinen legenda Don Säilä juonsi artistin toisensa perään lavalle: – Seuraavaksi esiintyy esiintyjä! Olihan se vitun hauskaa, kun yhtäkkiä ystäväni Henrik ”Tiisu” Illikainen ryhmi neen alkoi paukuttaa päälavalla, mitä en alkuunkaan osannut aavistaa. Musta Paraati soitti sadepilvien tum mentamassa yössä hurjan setin. Talkoolaiset, jotka taas kerran tekivät tämän tapahtuman. Festari alueella kuumotuksesta vapaat juhlavieraat ottivat yhteyttä vaareihinsa ja ystäviinsä, jotta morsetus aukenisi ja esiintyjistä tulisi vihiä. Kielletty festivaali 9 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_8_a.indd 9 10.8.2015 15.12. Hotelli Hiittenharjun jatkoilla Pariisin Kevään kiltit hipit ja Stam1nan kalsari jeesukset, Karmarockin ensikertalaiset, totesivat, että tänne tullaan todellakin uudestaan. Sen sijaan ohjelma sisälsi kryptisiä arvoituk sia, morsetusta ja tajunnanvirtaa. Kaarsin kymmenettä kertaa Karma rockin ruuhkattomalle parkkipaikalle ja peruutin vakiopaikalleni parkkiksen nurk kaan, pakussa nukkuvien vakionaapurei deni viereen. Jone iski pökköä pesään ja Elma kauhoi löylyä. – Sain yhteyden Joreen! Jore hyväksyi tämän! Missä Panda?! Missä Panda?! Ennen juhlaalueelta poistumista testa sin Kokemäenjoen rantaan kasatun teltta saunan. Häiriö Piirinen kumppaneineen kyseenalaistivat fes tarimarkkinoinnin lainalaisuudet jättämäl lä esiintyjät julkaisematta. Keikan jälkeen Ylppö säntäili ympäriinsä. Nostin Ylpön Volkkarini takakonttiin ja palautin festarialueelle, jossa talkoolaiset kiirehtivät hitaasti purkutöiden kimpus sa. Tämä kolumni on virhe, sillä haluan pi tää autopaikkani. Sunnuntaina perinteisellä aamulätyllä Pizzamestaritravintolassa maaninen Ylp pö, tuo Maj Karman naamateline, puhui kolme varttia putkeen ja seurue nyökytte li
Se tulee aina jostakin alas pää edellä, mutta jotenkin herra solisti tokenee takaisin jaloilleen. Jos mietit unohtumattominta Fleimari-vetoa vuosien saatosta niin mitä nousee mieleesi. 10 Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho Tähden välit Veli-Pekka ”Costello” Hautamäki paljasti äskettäin Facebookissa, että on soittanut Popedan Da Da -biisin riffin aina väärin. Levyn hienot biisit ja Ryanin tulkitsijantaidot tietäen lopputulosta on syytä odottaa vesi kielellä. – Yleensä ne ekat kerrat jäävät parhaiten mieleen. Katsotaan nyt, että montako niistä saadaan soittokuntoon syksyn keikoille, Burnside tuumii. Millä mielin muistelet näitä vuosia. #penisgate oli Twitterin kuumin puheenaihe noin kahden päivän ajan. Molempien näytebiisit löytyvät internetin uumenista. Syynä on yhtyeen 20-vuotisjuhla. Debyytti on luvassa tänä syksynä, samoin kuin The National -laulaja Matt Berningerin uudelta EL VY -bändiltä. Muistan esimerkiksi Tukholman-keikan, kun koko Ruotsin rokkihovi oli saapunut tarkkailemaan touhujamme. järjestettävä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali tarjoaa myös paljon musiikkielämyksiä. Olen itse muuttamassa Englantiin, mikä mutkistaa vähän kuvioita. Mutta eihän rockilla ole mitään hätää niin kauan, kun tuolta nousee Jukka ja Jytämimmien kaltaisia ryhmiä, rumpali huomauttaa. Mitä keikoilta on odotettavissa. Ja järjestihän Liam Gallagher nyrkkitappelunkin meidän Lontoon-keikalla! Entä tulevat suunnitelmat. Kitaristi Jukka Suksi (aka Ski Williamson) räkäisi keikan aluksi ilmaan ja nappasi klimpin takaisin suuhunsa. Lisäksi festareilla esitetään muun muassa suomalaista elektroskeneä kartoittava Machine Soul ja PMMP-dokumentti Tässä elämä on. Oulun musiikkivideofestivaali (26.–30.8.) keskittyy luonnollisesti musiikkivideoihin, mutta tar joaa lisäksi edellisvuosia enemmän musiikkidokumentteja. Soundi toivottaa vinyyleihin erikoistuneelle kaupalle vilkkaita päiviä ja pitkää ikää! Tämä ei voi epäonnistua: Ryan Adams aikoo tehdä cover-version poptähti Taylor Swiftin 1989-albumista. – Syysrundin jälkeiset suunnitelmat ovat melko lailla auki. Mulla murtui varvas, kun yritin kumota rummut ruotsalaisten rokkiristeilyllä. Näyttipä siellä jokin lävistyskin olevan. Vähän ajan päästä kellossa oli täysin toinen ääni ja sitten buumi taas laantui. Jengi ihmetteli, että miksi te vedätte tuollaista vanhaa paskaa. Ari-Matti Jutilalla (aka Jeffrey Lee Burns) katkesi kirjaimellisesti selkä, kun Gearfestin karaokesessiot lähtivät vähän käsistä ja selkänikama murtui – tämäkin muuten tapahtui laivalla. Helsinkiläisten musiikinystävien oloa parantamaan on noussut uusi levykauppa: Kallion Vaasanpolulla, siinä Piritorin kupeessa kivijalkaa kaunistava Rolling Records. – Ukot kaatuilevat vanhuuttaan ja rokki soi kovaa. Lentokentillä tuli vietettyä kohtuuttoman paljon aikaa ja meidän biisit soivat amerikkalaisissa tv-ohjelmissa. – Mutta olihan se erikoista, kun meitäkin revittiin yhtäkkiä joka paikkaan 2000-luvun alussa. Soundin näytöksessä katsotaan Midnight Sun –dokumentti, jossa seurataan espanjalaisnuoren matkaa halki Suomen. Lisää hyviä comboja: Mike Patton on yhdistänyt voimansa TV On The Radio -laulaja Tunde Adebimpen ja räppäri Doseonen kanssa Nevermennimen alla. Aivan ihmeellinen kumiukko. No, pöntöt olikin pultattu lattiaan kiinni. Samalla hän kuvaa kohtaamilleen suomalaisbändeille musiikkivideoita. Kaikkein eniten sota-arpia löytyy toki Eduardolta (laulaja Martinez). Helsingissä 17.–27.9. The Hellacoptersin ja kumppaneiden myötä räyhäkkä rock and roll oli todella suosittua 2000-luvun vaihteessa. Ohjelmistosta löytyy esimerkiksi Wilko Johnson-, Beach Boys-, Kurt Cobainja Twisted Sister -aiheiset elokuvat sekä Arcade Firen Reflektor Tapes. – Meillä ei ole kiire mihinkään, mutta ovathan Suksi ja Eduardo askarrelleet nipun uusia biisejä. – Kun aloitimme 90-luvulla, olimme totaalisesti marginaalissa. Tosin myös orkesterin kolmikymppiset ovat jo melkein nurkan takana, sillä ainakin minusta tuntuu, että bändin 10-vuotisjuhlat olivat suunnilleen eilen! The Flaming Sideburns hurjastelee tien päälle vuosijuhlan merkeissä K uv a: L ada F urlan Z abor ac Musaleffoja Oulusta Helsinkiin uutiset_2015_8_b.indd 10 10.8.2015 14.23. Armottoman kovaksi liveryhmäksi tunnustettu tunnettu helsinkiläinen The Flaming Sideburns päättää hiljaiselonsa räväkästi, kun yhtye kiertää suomalaisklubeja syys-lokakuussa. Siis se, kun Lenny Kravitzilta ratkesivat nahkabyysat haaroista kesken Tukholman-keikan, ja samalla paljastui, ettei mies käytä alushousuja. Hurrit eivät meinanneet uskaltaa tulla puheille jälkikäteen! – Onhan niitä kommelluksia sattunut. Myös Taylor Swift kertoi pyörtyvänsä jo pelkästä ajatuksesta. Sitten mentiin ja raavittiin pari tuntia. Kappalehan löytyy vuoden 1980 Raswaa Koneeseen! -levyltä ja Costello liittyi bändiin 1981. Viime vuodet ovat tosiaan olleet hiljaisempia, mutta me ollaan kuitenkin keikkailtu joka vuosi, joten biisit lähtevät edelleen sieltä tikapuuhermostosta, rumpali Jay Burnside (Jarkko Jokelainen) sanoo. No, kyseessä on ilmeisesti varsin pieni ero, mutta yhtä kaikki on hienoa, että tuulikonemestari Hautamäki rohkeasti tunnusti virheensä
Toivottavasti pian! COBukkojen kanssa olisi erittäin hauskaa kahlata läpi kunnon rundi, päättää Holopainen. – Uuden levyn tekeminen tämän lepakkopäällikön kanssa on ollut samanlaista kuin viisitoista vuotta sittenkin. – Haluamme tutustua esimerkiksi omituisiin kohteisiin ja tavata samalla yhtyeen musiikin ystäviä. Kuinka reippaasti teitte sovitus työtä. Mutta mihin solisti veisi turistin kotikonnuillaan Porvoossa. Paikalliset tuntevat omat seutunsa ja toivomme heidän avullaan löytävämme hienoja paikkoja, laulaja Tero Vesterinen sanoo. – Kuuntelimme Amorphisin biisejä ja Black Winter Day taipui Bodomin kappaleeksi osuvimmin. Tie kulkee hienon maalaismaiseman läpi ja lopulta vastassa on hiton hieno hiekkaranta sekä vanhoja käkkyräisiä kiipeilypuita. – Olimme viime keväänä studiossa Ruotsissa ja pidimme siellä Bodomiitti-iltaman kakkosoluen voimin. Se on myös kiipparipainotteinen biisi ja vedin omat osuuteni tietoisesti hyvällä tavalla överiksi – niin kuin meillä on ollut cover-hommissa muutenkin tapana, hymyilee Warman. – Menimme tutuilla linjoilla eli säilytimme kappaleen sielun, mutta toimme mukaan Amorphisin henkeä, lisää Holopainen. Samalla uusimaalaisryhmä aikoo tutustua maamme ”omaleimaisiin nähtävyyksiin” ja bändi pyytääkin Face book-sivulleen vinkkejä vierailun arvoisista paikoista. Olen ja olemme kieltämättä tehneet aivan järjettömän paljon hommia näiden levyjen eteen, Raivio sanoo ja jatkaa: – Asenteeni tämän erittäin henkilökohtaisen kokonaisuuden äärellä on kuitenkin ollut se, että jos näiden levyjen tekeminen vie hengen niin lähdenpä sitten pötköttelemään tärkeimmän Swallow The Sun -teoksen kanssa! Älkääpä yllättykö, jos saksalaisyhtiö Nuclear Blast julkaisee loppuvuoden aikana seiskatuumaisen split-singlen, jonka raidoilla Amorphis versioi Children Of Bodomin Everytime I Dien ja Alexi Laihon johtama ryhmä hyppää Black Winter Dayn maailmaan. – Tosiaan, julkaisemme kolmen studioalbumin kokonaisuuden, nimeltään Songs From The North I, II & III. Levyt ovat hyvin erilaisia toisiinsa nähden, mutta muodostavat silti yhden kokonaisuuden: yksi soi Swallow The Sunin perinteitä kunnioittaen, toinen matkaa funeral doomin synkeään maailmaan ja kolmas tunnelmoi kauniin akustishenkisesti, kertoo kitaristi Juha Raivio. Jyväskyläläisyhtyeen pitkä levytystauko päättyy marraskuun lopulla – ja komeasti päättyykin. Konsertit soivat Helsingin Tavastialla 19.8., Tampereen Klubilla 21.8. – Tsekatkaapa keikkajuliste: The Cramps-, The 69 Eyes-, Lords Of The New Churchja Head Cat -logot saman otsikon alla! Luvassa on aitoa rock and rollia – tervetuloa paikan päälle! Surumieliset tunnelmat mestarillisesti hallitseva Swallow The Sun julkaisi edellisen Emerald Forest And The Blackbird –pitkäsoittonsa talvella 2012. Olemmeko siis historiallisen julkaisun äärellä. – Eräs hienoista paikoista on Sondbyn ranta. Everytime I Die voitti huuto äänestyksen, joten päätimme moukaroida sen Amorphismuottiin. Mikäpä siinä: kappalehan on hemmetin hyvä, tuumii Amorphisin kitaristi Esa Holopainen. Toisin sanoen: me teemme kappaleiden demot ja Johnny viilaa sovituksia sekä äänittää ja miksaa, laulaja Jyrki69 sanoo ja jatkaa: – Blessed Ben ja Paris Killsin jatkoosahan meiltä on tulossa. Pitkäsoittojen tuottajana toimi Johnny Lee Michaels. Pureskellaanpa hieman... Ainakaan minun silmiini ei ole osunut tietoa sellaisesta. Entä milloin Amorphis ja Children Of Bodom lähtevät yhteiselle kiertueelle. Toki tiedämme sen olevan ilmeinen valinta, mutta emme halunneet väkisin versioida jotakin meille sopimatonta, kosketinsoittaja Janne Warman sanoo. – Onkohan yksikään suomalainen yhtye julkaissut aikaisemmin kolmea uutta studioalbumia samanaikaisesti. Toivottavasti. – Esimerkiksi Lower East Siden ja Villagen henki on vahvasti läsnä! Ehkä levyn hauskin biisi on Miss Pastis, jonka kertosäe on ranskaa – otsikko myös paljastaa, mikä on ollut tulevan albumin inspiraatiojuoma! Jyrki69:lla on muitakin kiireitä, sillä laulaja tuo nimekkään The 69 Cats -kokoonpanonsa Suomen-kiertueelle. Parasta A-ryhmää: Amorphis ja Children Of Bodom versioivat toisiaan The 69 Eyes palaa 2000-luvun alun tunnelmiin K uv a: Timo Isoaho Swallow The Sunin jättiurakka takana – marraskuussa ilmestyy tripla-albumi K uv a: JØrg en F reim uutiset_2015_8_b.indd 11 10.8.2015 14.19. – Nostimme Black Winter Dayn tempoa. Nyt osapuolet ovat palanneet saman katon alle ja ensi vuoden alussa luvassa onkin trilogian huipentava albumi. – No, aika lyhyillä yöunilla on pitänyt jaksaa... Siinä vaiheessa kenelläkään ei ole enää kiire himaan! Helsinkiläisviisikko The 69 Eyesin läpimurtoteokset Blessed Be ja Paris Kills ilmestyivät vuosina 2000 ja 2002. Tutuissa mielikuvitusmaailmoissa mennään! Tällä kerralla ”mielikuvitusmaailma” on saanut innoitusta muun muassa New Yorkista, Marseillesta ja Roomasta. 11 11 Vesterinen yhtyeineen etsii erikoisia nähtävyyksiä Vesterinen yhtyeineen julkaisee Turisti-singlen ja lähtee rundille marras–joulukuussa. Miksi juuri nämä kappaleet. Siis kolme uutta studioalbumia! Urakka mahtoi olla melkoinen. ja Turun Logomossa 22.8
VARHAISIN MUSIIKKIINNOSTUKSEN HERÄTTÄJÄNI LEVY, JOKA ON AVARTANUT JA KEHITTÄNYT TAPAANI TEHDÄ MUSIIKKIA Laura Moisio Regina Spektor Soviet Kitsch Valitsin tämän Spektorin ”hittilevyn” sijasta. Viimevuotinen Spiraali-albumi jalosti somista laulelmista lyriikaltaan, melodioiltaan ja sovituksiltaan hiotumpia ja kantavampia. Poikkeuksellinen suomalainen tai minkä maalainen bändi tahansa. Upea vokalisti ja tosi hauskat laululyriikat, huumoria ja kaihoa kumpaakin sopivasti. SELVIN KIMMOKE OMALLE LAULUJEN TEOLLE JA TAVALLE ILMAISTA ITSEÄÄN BÄNDI JA ALBUMI, JOISSA OLISIN HALUNNUT OLLA MUKANA Jefferson Airplane Surrealistic Pillow Välillä olen haaveillut olevani oikein rokkibändissä, ja Grace Slick on niin mahtava laulaja. Death Hawks Death Hawks Levy joka vie eri maailmoihin. Marling on hänkin samaa maata Nick Draken kanssa tulkinnan neutraalisuudessa, mikä antaa tilaa lyriikalle. Dave Lindholm Huoneet 6 & 14 Daven musiikki, erityisesti Sinussa asuu tuulet, luo koskettavaa kuvaa sielunelämästä. Vähän raskaina aiheita voi pitää, mutta en itse koe niitä sillä lailla, kuolemaakaan. Laura Moisio julkaisi ensimmäisen kuuden laulun levynsä Hyvä päivä jo vuonna 2011. Pianoa ja laulua olen itsekin suosinut. – En ole tottunut käyttämään niin paljon aikaa demovalmisteluun, mutta Jarnon pitkäjänteisyyden ansiosta tiedettiin tarkkaan, mitä oltiin tekemässä. Elämäni soundit 8_15.indd 12 7.8.2015 16.36. – Se eepee oli mielestäni hyvä kokoelma sen ajan lauluja. Joni Mitchellin Blue on samaa naisäänellä. Autenttinen. Ikuinen valo etenee samalla tiellä, vakavammissa tunteissa, sinimustissa unissa, mutta silti ahdistumatta tai masentumatta. Uusimmalla levyllä yksikään lauluista ei kerro parisuhteesta, nuoruuden rakkauksista, vaan olen ammentanut inspiraationi eri tavalla ja kehittynyt kirjoittajana. Nick Drake Bryter Layter Pari vuotta sitten oli kriisi ja vaikeuksia suhtautua itseeni. Short Movie on hänen parhaansa, ja ei ihan niin folkia kuin aiemmat. En halunnut sovittaa laulujani isolle bändille, koska koin jääväni helposti jalkoihin. Hyviä koukuttavia melodiajuttuja, varsinkin viimeinen biisi Black Acid. Sillä hän ei vielä soittanut kitaraa, vaan koskettimia, ja hillityt folk-säestykset tukivat intiimejä kappaleita. Soiton shamanismi kiehtoo myös kovasti. LUMPEELA-YHTEISÖÖN JA YHTEISTYÖHÖN LIITTYVÄ ALBUMI Ochre Room Box Bar & Diamond Pidän tosi tosi paljon. – Sovituksista kunnia kuuluu Jarno Takkumäelle, jonka kanssa demoteltiin niitä mun biisejä tosi paljon. 12 13 EHKÄ ERIKOISIN JA YLLÄTTÄVIN SUOSIKKILEVYNI TYYLILAJINI TUNTIEN Elämäni soundit K uv a: Joonas Jo se fs son Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > LEVY, JOKA ON PARHAITEN KESTÄNYT KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN LEVY, JONKA OLEN HANKKINUT NOPEIMMIN SEN ILMESTYESSÄ Laura Marling Short Movie Ensin ajattelin, että onpa tylsää, mutta kova fani minusta tuli. Dave on Suomen laulajista ainoa, jonka kielestä ja musasta jaksan inspiroitua jatkuvasti. Niissä sessioissa lauluja sovitettiin jo melko pitkälle ja mietittiin hyviä soittajia, Ville Rauhala löytyi kontrabassoon ja sitten sellainen viulisti Elias Riipinen, jotka improvisoi niin upeita juttuja äänityssessioissa, että ne jäivät äänitteille. Livenä kappaleet eivät tule kuulostamaan täsmällisesti samalta, mutta voin aivan hyvin esittää niitä soolona tai samoista elementeistä kootulla livekokoonpanolla. Älyttömän hienoja lauluja ja samoja elementtejä kuin Nick Drakellakin. Masennuksesta on päästy yli. Draken tosi hieno levy avasi sen, että aaa, näinkin sen voi tehdä, eikä oma herkkyys kärsisi. Täynnä nuoruuden muistoja. Einari Stylmanin Lopun ajan mies -yhtyeessä lauloinkin jonkin aikaa. Mariah Carey Daydream Fanitin kyllä myös Bäkkäreitä ja Spice Girlsiä, mutta tämän levyn mukana innostuin oikeasti laulamaan, ja osaan vieläkin joka biisin ulkoa. Bändissä on niin hyvä groove ja silti musiikki on melodista. Samalla opin todella paljon kaikkea musiikinteosta
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 8 FIN COB 08-15.indd 1 05.08.2015 08:59:13 NB COB tulostus.indd 13 7.8.2015 15.19
Tähän pyrkien Antti Einiö väitti lupa-anomuksissaan, että ”Bay City Rollersin musiikki sisältää pitkiä improvisoituja soolo-osuuksia» ja ettei Demis Roussos ole iskelmää. ”Mike Oldfield jätti musiikin» (1/75), «Ronnie Woodista tilapäinen Stone» (4/75), «Albert Järvinen jättänyt Hurriganet” (5/75). Omaehtoinen musiikki voi olla kevyttäkin, mutta sisältää «useimmiten jonkin sanoman tai jos kyseessä on instrumentaalimusiikki, avaa se uusia näkökulmia ja pyrkii löytämään uusia yhteyksiä.” Sanattoman musiikin harrastaja lienee yleensäkin herkempi näille finesseille. Voi tuoda hyvää ja voi tuoda pahaa. Nimi vääntyi 1/77 Nuutiset Yheteriksi. Yleisradio lähetti ”pop-musiikin erityisohjelmia” seitsemän tuntia viikossa vuonna 1976. ”Kuka vielä puhuu Davesta kulttisankarina?” Mutta kaikkein antoisinta on langenneelle pyhimykselle vinoilu. HI HO.” 14 K uv a: Mark us P aajala ”Bay City Rollersin musiikki sisältää pitkiä improvisoituja soolo-osuuksia.” liimatta_8_2015_a.indd 14 7.8.2015 13.31. ”John McLaughlin on alkanut käyttäytyä jälleen muiden kuolevaisten tapaan: hänen on nähty syövän lihaa (ja makkaraa, hyi hitto!), juovan olutta ja – hävettää ihan sanoakin – alkaneen kasvattaa tukkaansa” (10/75). Huomenna sitten taas jo naureskellaan ihan toiseen malliin. Palsta kokosi uutissähkeitä, huhua, herjaa ja mielipidettä. Palsta oli ollut miltei epäpalsta kaikessa rajattomuudessaan. Kesällä 1975 Tavastia-Klubin torstai omistettiin jazzille, ja aikaisemmin ”tanssimeininkiä” tarjonnut keskiviikko muuttui konserttityyppiseksi: ”Pöydissä istuen voidaan kuunnella hyviä bändejä.” Harva maailmantähti vaivautui Suomeen asti – ”Alex Harvey jätti tulematta” (1/75) – ja Soundi seurasi Tukholman konserttitarjontaa. Huomenna voi olla vaikka kuinka hauskaa. Innocent Bystanderilla oli useita kirjoittajia mutta ei tiukkaa muotoa. Teksti: Tommi Liimatta Innocent Bystander Vuosina 1975–79 Soundin uutispalsta oli nimeltään Innocent Bystander. Joulunumero 1976 siteerasi Jaana-lehteä, joka oli kelpuuttanut Suomen sadan tunnetuimman julkkiksen listaansa vain yhden rokkarin: Dave Lindholmin. ”Silmäänsahaamisen paljastuminen” kuitenkin vaarantaa kotimaiset rock-konsertit (4/77). Viimeinen Innocent Bystander (11/79) oli Arto Pajukallion raportti Sadankomitean rauhankonsertista. Toivottavasti hyvää. Pakinoiva ote sitoi silpun yhteen, kunnes 3/76 alkaen lyhyet tiedonannot koottiin Uutiset Nyheter -osioksi. Mistä sitä koskaan tietää mitä huominen voi tuoda tullessaan. Walleniuksen loppujutelma helmikuulta 1977: ”Well, eihän tässä auta muu kuin kirjoittaa muutama rivi vielä, niin saa tämän viimeisenä valkoisena läiskänä loistavan tyhjän aukon täyteen ja lehden kunnialla valmiiksi painettavaksi. Se alkoi jo Musa-lehden aikana, pötkössä juoksevana tekstinä, jossa viisi pistettä erotti pikku-uutiset toisistaan. Innocent Bystanderin mielestä määrä oli ”aika huomattava” (1/76). Soundissa palsta sai selkeyttävät väliotsikot. Oli niitäkin, joille Ruotsi ei edustanut itäisintä itää: ”Dylan on kuulemma kiinnostunut tekemään kiertueen Neuvostoliitossa” (3/76). Promoottori vältti verot, jos viranomaiset katsoivat esiintyjän edustavan ns. Tästä näytteeksi pt. Kaupallisen vastakohta on omaehtoinen, pohti Pekka Markkula (10/76). vakavaa musiikkia. > Liimatan aikamatka A-PUOLI Pöyhimässä 1970-luvun Soundeja
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 8 FIN Amorphis 08-15.indd 1 05.08.2015 08:50:16 NB Amorphis tulostus.indd 15 7.8.2015 15.18
Aluksi elokuva vaikuttaa ihmissuhdedraamalta, mutta vähitellen se muuttuu eräänlaiseksi Allenin versioksi Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta. Jos olet Veskun fani ja pidit Tie pohjoiseen -elokuvasta, tätä voi suositella. INSIDE OUT – MIELEN SOPUKOISSA Pixar-animaatio Inside Out on saanut suomenkielisen lisänimen Mielen sopukoissa, mikä kuvaakin elokuvaa hyvin. Toimintakohtauksia ei ole etukäteen hehkutettu turhaan. Suosittelen laittamaan kaikki Robert Johnsonin levyttämät 29 laulua soimaan repeatille ja uppoutumaan tämän poikkeuksellisen kauniin albumin vietäväksi. Mutta ne liittyvät vahvasti toisiinsa, sillä innostuin yläasteella vanhasta bluesista Robert Crumbin Blues-albumissaan (1993) kertoman Charlie Patton -tarinan myötä. Muuten ei. Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Inho ja Suru työskentelevät aivojen komentokeskuksessa ja ohjaavat tytön elämää. Kaikki varmasti ovat kuulleet, kuinka paholaisen tienristeyksessä kohdannut Robert Johnson vaihtoi sielunsa soittotaitoon. DUPONT: LOVE IN VAIN – ROBERT JOHNSON JA PAHOLAINEN TIENRISTEYKSESSÄ (LIKE) Blues-tarinoista legendaarisin Mezzon taidokkaat ja vahvasävyiset kuvat pursuavat yksityiskohtia. MIKKO MERILÄINEN MEZZO, J. HHHHH IRRATIONAL MAN Woody Allen täyttää joulukuussa 80 vuotta mutta tekee edelleen elokuvia tasaiseen tahtiin. Dupont on valinnut tarinaan mielestään keskeiset käännekohdat, ja niiden kautta jälkijättöisesti tulkitsee Johnsonin osin omastakin tahdosta raadollista elämää. HHHH ELÄMÄLTÄ KAIKEN SAIN Pepe Willbergin kappaleesta nimensä saanut Elämältä kaiken sain on alkuasetelmaltaan kuin Mika Kaurismäen ja Vesa-Matti Loirin edellinen yhteistyö Tie pohjoiseen, jossa Samuli Edelmann on vain korvattu Armi Toivasella. Allen käsittelee elämän suuria kysymyksiä ja eksistentialistisia teemoja kiehtovasti, ja Phoenix on loistava valinta ristiriitaisia tunteita herättäväksi päähenkilöksi. Cruisen sidekick Simon Pegg on loistava koomikko, mutta vitsit eivät ole kovin hauskoja. Rogue Nationin juoni on perinteistä Misson: Impossiblea. Kahdella eri tasolla liikkuvasta tarinasta kasvaa unenomainen trippi, joka on paitsi ilahduttavan syvällinen ja älykäs myös hillittömän hauska. Edellistä Magic in the Moonlight -elokuvaa vakavampi Irrational Man kertoo boheemista filosofian professorista nimeltä Abe Lucas (Joaquin Phoenix), joka saapuu vierailevaksi luennoitsijaksi pieneen itärannikon yliopistoon. Ehkä se johtuu siitä, että Cruise ottaa itsensä koko ajan niin vakavasti. Tehokas yksityiskohta on yllättävä, tarinan edetessä tapahtumia yhä enemmän kommentoiva kertojahahmo. sanoin kuvin_8_2015 -taitto_a.indd 16 10.8.2015 14.26. Näin kekseliästä ja omaperäistä animaatioelokuvaa näkee harvoin. Siinä hypätään kirjaimellisesti 11-vuotiaan Riley-tytön pään sisään. Vastaavaan pystyvät vain Pixar ja Hayao Miyazaki. Jos luulit, että WALL-E tai Up – kohti korkeuksia olivat parasta mitä Pixar-studio saa aikaan, voit joutua tarkistamaan kantasi nähtyäsi Inside Outin. Tarina kuitenkin muuttuu vähitellen hölmöksi puskafarssiksi, jonka kommellukset ovat lähinnä kiusallisia. IMF eli Impossible Mission Force -agenttiryhmä seikkailee ympäri maapalloa hoitamassa mahdottomia tehtäviä. Allen viittaakin Dostojevskin teokseen moneen kertaan. Nyt saa upean kuvituksen bluesmiehistä legendaarisimman, Robert Johnsonin elämä. Siellä asustelee viisi hahmoa, jotka edustavat Rileyn tunteita: Ilo, Pelko, Kiukku. Toivasen esittämä tytär saapuu perheensä kanssa vierailulle, ja sitten setvitään suvun välejä kolmen sukupolven voimin. Huumoripuoli ei tällä kertaa toimi. Loiri esittää diabeteksesta kärsivää, videopelejä pelaavaa ja viinaa naukkailevaa kärttyisää Urhoa, joka viihtyy omissa oloissaan vanhassa kotitalossaan. Kirjassa on tasapainossa uranja elämänvaiheiden elämäkerrallinen raportointi sekä tarinaa värittävät ja syvyyttä tuovat anekdootit. HH MISSION: IMPOSSIBLE – ROGUE NATION Uuden Mission: Impossible -elokuvan tuottajanakin toimiva Tom Cruise haluaa vielä 53-vuotiaana olla toimintaelokuvien supertähti, eikä hän jätä katsojalle epäselväksi, että hän on hämmästyttävän hyvässä fyysisessä kunnossa. Pitkitetyt nyrkkija puukkotappelut alkavat kyllästyttää nopeasti, mutta Wienin valtionoopperassa kuvattu jakso, pitkä moottoripyörätakaa-ajo tai vedenalainen tunkeutumisoperaatio ovat vaarallisia tehtäviä parhaimmillaan. Kuvakoot ja sommittelut tuovat lukemiseen hyvää rytmiä. Ranskalaisten Jean-Michel Dupontin ja Mezzon tekemä Love In Vain -kirja onneksi sivuuttaa tuon kuluneen myytin lähes ohimennen ja kertoo sen sijaan 27-vuotiaana kuolleen Robertin (1911–1938) elämän alusta loppuun. Kun Rileyn perhe muuttaa Minnesotasta San Franciscoon, tunteet joutuvat ison haasteen eteen. Mezzon jyrkkäsävyisiä, mustavalkoisia kuvia voisi tuijottaa loputtomiin, niin vahvalla viivalla ne on piirretty ja niin täynnä yksityiskohtia jokainen ruutu on. Kirja etenee sujuvasti, eikä hekumoi liikaa niin rappiolla kuin Johnsonin lahjakkuudellakaan. Tarina lähtee kuitenkin täysin omaan suuntaansa, ja mieleen tulevat myös Allenin aiemmat ohjaustyöt Rikoksia ja rikkomuksia (1989) ja Match Point (2005). M. Kun näyttämölle astuu vielä pari naista ja epäilyttävän hurmaava remonttireiska, on ihmissuhdesoppa valmis. Loirissa on edelleen karismaa ja Toivanen on mainio näyttelijä, joka hallitsee sekä draaman ja komedian. Ihmiset ovat ilmeikkäitä ja taustahahmoillakin on roolinsa. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A-PUOLI 16 Kuten arvata saattaa, löysin lapsena ensin sarjakuvat ja vasta myöhemmin bluesin
XO:n ikuiseksi klassikoksi jäävän Waltz #2:n esittämisen hän saattoi jättää kesken, koska ei saanut siihen enää sen vaatimaa tunnetta. Elliott Smith kuoli lokakuussa 2003 kahteen sydämeen osuneeseen veitseniskuun. Huumeidenkäytön ryöstäydyttyä käsistä myös lähimmät ystävät alkoivat saada tarpeekseen. Koko aikuisikänsä lapsuudentraumoistaan, masennuksesta ja addiktioista kärsineen Smithin taival oli päättynyt. 17 Dokumentin alun kohtaus on pahaenteinen. Luonnollisesti galleria toimii myös Tiketin lipunostopaikkana. Good Will Hunting -elokuvassa kuultu hittikappale sinkautti Smithin jättimenestykseen. Onnea ja uutta alkua hän etsi vaihtamalla pakonomaisesti kotipaikkaansa. Näyttely päättyy 2.9. Rokonarpinen mies huonosti istuvassa valkoisessa puvussa akustisen kitaransa kanssa seisoo jättimäisellä lavalla. Mies on Elliott Smith esittämässä Miss Misery -kappalettaan Oscarien jakotilaisuudessa. Ihailtavana Pistepirkko-Askon piirustuksia sanoin kuvin_8_2015 -taitto_a.indd 17 10.8.2015 14.26. Siihen ei ole haalittu mahdollisimman isoja julkkiksia tai draamaa, vaan Elliott Smithin tarina kerrotaan koruttomasti ja rehellisesti. Heaven Adores You on poikkeuksellisen tiukasti asiassa pysyvä dokumentti menestyksestään huolimatta liian vähän arvostetun muusikon elämästä. Tapausta ei koskaan julistettu selvitetyksi, mutta aiemminkin itsemurhalla uhkaillut Smith oli mitä ilmeisemmin riistänyt hengen itseltään. Tiketti Gallerian ensimmäinen taiteilija on 22-Pistepirkon Asko Keränen. Esillä on Keräsen piirustuksia, jotka ovat syntyneet vuosien 1991–95 keikkareissuilla. Korutonta kertomaa Lippufirma Tiketti on avannut Urho Kekkosenkadulle Helsinkiin, ihan siihen Tavastian naapuriin musiikkihenkisen taidegallerian. Loppu on karmivuudessaan paljonpuhuva. Loppuvuoden muissa näyttelyissä on luvassa ainakin Ville Juurikkalan rockvalokuvia sekä pariskunta Mirel Wagnerin ja Jyrki Riekin teoksia. Vaikka suksee jatkui yhä liiku tukseen partaalle saavalla XO:lla (1998), oli tullut selväksi, ettei hän tuntenut oloaan levolliseksi. Suosio ryhtyi asettamaan omia vaatimuksiaan, joille artisti ei aina antanut periksi. ANTTI LUUKKANEN HEAVEN ADORES YOU – A DOCUMENTARY FILM ABOUT THE LIFE & MUSIC OF ELLIOTT SMITH (EAGLE VISION) DOKUMENTTI ESITETÄÄN OULUN MUSIIKKI VIDEOFESTIVAALEILLA 27. Vaikkei edes tietäisi mistä on kyse, näkee että tuo katseensa alaspäin laskenut mies on aivan väärässä paikassa. Sellaista hänen musiikkinsakin oli. JA 29.8
Kyseisessä kokoonpanossa vaikuttivat laulusta vastaavan sekä urkuja, huuliharppua ja komppikitaraa hoitelevan Mayallin itsensä lisäksi basisti John McVie, rumpali Mick Fleetwood ja edeltäjänsä Eric Claptonin isoihin saappaisiin astunut kitaristi, joka on tällä tallenteella liekeissä. Koska hän hengasi bändin sisäpiirissä, onnistuivat tämän shokkijulkaisun äänitykset leppoisasti yleisön joukosta, lavan edestä. Tuoksussa on ruohoa, humalaa ja villasukkaa. AC/DC on mielestäni parempaa kuin kotimainen peruslager, mutta hintaakin on enemmän. Usein niitä kuunneltiin yhdessä bändin kanssa jatkoilla. Suuren marketin hyllyjä tutkiessani silmäni osuivat AC/DC-bändin nimikko-olueeseen. Tampere-Talo, Tampere John Mayall Peter Green E-liike 8_15 taitto.indd 18 10.8.2015 15.13. Olut vaahtoaa lasiin kaadettaessa mukavasti kuin aamuvirtsa. Mietin mielessäni, että saako itse bändi tästä kaljasta mitään rojalteja per tölkki kasvattamaan heikentyneen levymyynnin aiheuttamaa lovea lompakossa, mutta koska laulaja Bon Scott kuoli viinaan, niin en ole ihan varma tällaisen bändioluen lanseeraamisesta. Kulttuuritalo, Helsinki Ke 9.9. Peter Greenin ja John MayalOlin nuorempana iloinen huithapeli kaljaveikko. John Mayallhan tunnettiin jo 1960-luvulla bändiliiderinä, joka vaihtoi jatkuvasti kokoonpanoa ja varsinkin kitaristia. Miksi saksalaista. Huissen on toki tajunnut nauhoitusten historiallisen arvon jo pitkään, mutta jostain syystä vasta nyt, lähes 50 vuotta myöhemmin, ne on julkaistu Mayallin siunauksella Forty Below -levymerkillä. E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Pehmeä suutuntuma on täyteläinen. Onneksi hollantilainen fani Tom Huissen oli kelamankkoineen mukana Mayallin keikoilla suur-Lontoon alueella huhtija toukokuussa 1967. Fleetwood Macin esikoisälppäri ilmestyi samoihin aikoihin. Logomo, Turku To 10.9. Teksti: Esa Kuloniemi 18 A-PUOLI Miri Miettinen rumpaloi Laurence Jonesin bändissä! 1960-luvun brittibluesin ystävälle kevään ja kesän suoranainen sensaatio on ollut John Mayall’s Bluesbreakersin albumi Live In 1967, jolla kuullaan 13 aiemmin julkaisematonta esitystä. Maku on aavistuksen makeahko, hieman hedelmäinen ja sopivan humaloitu. EVOLUUTION PUUTTUVA LENKKI Evoluution puuttuva lenkki Suurjänniteolut JOHN MAYALL’S BLUESBREAKERS Live In 1967 Forty Below Records JOHN MAYALL keikalla: Ti 8.9. Myös väri on terveen kusenkeltaista. Sen jälkeen voi siirtyä Greenin luentaan hänen ja Claptonin yhteisen esikuvan, Freddy Kingin, tuotantoa olevasta instrusta San-Ho-Zay, mikä ei jätä kysyttävää. Olen silti kiinnostunut maistelemaan kaljoja ja tutkimaan kauppojen olutvalikoimia. Toisaalta Mayallin bändi oli varsinainen brittimuusikoiden hautomo; bändin muusikot tiedettiin aina pystyviksi ja Bluesbreakersin riveistä ponnistivat monet myöhemmissä yhteyksissä todelliseen rocktähteyteen yltäneet legendat. HEMMO PÄIVÄRINNE, E-liikkeen olutarvioija lin yhteistyötä on toki taltioitu vuoden 1967 Hard Road -studioalbumille ja muutamalle sinkkuraidalle, mutta käsillä oleva livetallenne havainnollistaa, kuinka kovan luokan peluri Green kitaristina tuossa vaiheessa jo oli. Kun Gibson Les Paul laulaa toukokuisen Lontoon yössä vuonna 1967 on koko muu bändi (Mayall itse mukaan luettuna) pelkkiä statisteja. Ja tuon kitaristin nimi on Peter Green. Testataanpas. Peter Greenin kohtalon yhtenä aikakauden suurista blueskitaristeista sinetöi hänen soittonsa Otis Rushin Double Troublessa. Nykyisin olen siirtynyt vahvempiin väkijuomiin. Nyt käsillä olevan dokumentin tekee historiallisesti arvokkaaksi sillä esiintyvä, vain kolme kuukautta kasassa ollut Bluesbreakers-versio. Brittibluesfanit tervehtivät tapausta suurella riemulla; onhan levy on erittäin merkittävä dokumentti lyhyestä jaksosta, jonka seurauksena syntyi toinen brittibluesin instituutio, Fleetwood Mac (Green, McVie ja Fleetwood perustivat kyseisen ryhmän samana vuonna). Nektari myydään 0,5 litran tölkissä ja sisältö on 4,5 prosenttista saksalaista peruslageria. Baarissa saattoi upota illan aikana kymmenenkin tuopposta raikasta keppanaa. Vertailun vuoksi kannattaa kuunnella avausnumero All Your Love, jolla Green toistaa uskollisesti Cläbän fraasit. Luullakseni myös Australiassa pannaan, siis oluita, vaikka pöntön ulkonäkö muistuttaa jotain energiajuomaa. Tuohon maailmanaikaan asiat tapahtuivat nopeasti. Kyllä tätä saunan jälkeen voisi hörpätä. Kun Mayall samana syksynä saapui Suomeen ensivisiitille, oli hänen kokoonpanonsa jo kuusimiehinen ja kitarassa nuorukainen nimeltä Mick Taylor. Hän joutui Mayallin vaatimuksen ja yleisön paineen vuoksi omaksumaan Eric Claptonin soundin ja likit, mutta oma persoona alkaa paistaa läpi. Greeny tekee kappaleesta täysin omansa ja lentää vapaasti. Humalaa ei siis ole liikaa, niin että aivokuori huutaisi ”kenenkäs” ja suussa maistuisi männynkävyt lopun päivää
5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta. Ja taisin myöhemmin vielä myydäkin ne. Ensimmäisen kerran Se-yhtyeen basistina vuonna 1980 julkisuuteen (tuolloin 17-vuotiaana) tullut Eeva on monipuolinen muusikko, joka on toiminut myös tuottajana, säveltäjänä ja sovittajana. – Presarin ostin yli 20 vuotta sitten, koska tarvitsin basson. 8Vintage vai uusi soitin. 80-luvulla Talking Heads ja Elvis Costello ja vähän myöhemmin myös Prince ja Michael Jackson olivat kovassa kuuntelussa. Styrkkari ja kaappi saattoivat olla Fenderit. Eli ei vaikuta soitinvalintaan. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin?– – Bassoista eniten käytössä on 1976 vuoden Fender Precision sekä vuotta nuorempi Fender Telecaster. Vuosiluvut ei sinänsä kiinnosta mua, vaan se että basso soittimena miellyttää. Musima-kontran ostin, koska halusin alkaa soittamaan kontraa. James Jamerson, Carol Kaye ja monet muut anonyymeiksi jääneet saman ajan soulbasistit tuli kuunneltua 90-luvulla. Vai kenties käsityönä tehty. Jo teininä kuuntelin musaa Abbasta Zappaan ja takaisin, ja kun kuuli hyvän biisin, opetteli sen, olipa se mitä musaa hyvänsä. – No joku basso on kai aina mukana. – Muistaakseni Rolling Stonesin versio biisistä Everybody Needs Somebody To Love. – Sähköbassoja styrkkariasioissa Miikka Paatelainen, kontrabassoasioissa Jarkki Heininen. Modernimmista vehkeistä mulla on Markbassia ja TC Eletronicsia, ja pikkuinen GallienKrueger, jos ei muuta jaksa kantaa. Ehkäpä ikimuistoisuus on kuulijan korvassa. – Arpoisin Precision-basson ja Wilfer-kontran välillä niin kauan, että kummatkin ehtisivät palaa. Muut bassot olen ostanut ihan fiilispohjalta sillä idealla, että kyllä mieluisalle soittimelle aina löytyy jotain tekemistä. – Mua vähän harmittaa, etten ole toistaiseksi onnistunut soluttautumaan kansanmuusikoiden joukkoon. 19 EEVA KOIVUSALO INVENTAARIO #46 Miri Miettinen rumpaloi Laurence Jonesin bändissä! Miehemme maailmalla: Miri Miettinen rumpaloi Laurence Jonesin bändissä! ”Mun soittaminen on mennyt aina pikemminkin biisi edellä kuin basismi edellä.” K uv a: Mikk o Meriläinen -Nykytilanne on mukavan vaihteleva. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Kyseessä oli joku kotiäänitystilanne, jossa veljeni soitti kitaraa ja hän pisti mut soittamaan bassoa. – Vintagen puolelle se kyllä kaatuu. Siitä se ajatus sitten lähti... Ihan uuden basson taisin ostaa viimeksi vuonna 1981. Silkkipyjama ja villasukat tulevat tärkeysjärjestyksessä heti seuraavina. Mulla on myös pari kontrabassoa, joista Wilfer-merkkinen (Wenzl B. Pitempiä kiinnityksiä on ollut Matti Johannes Koivun bändissä ja Helsingin kaupunginteatterissa, jossa jatkan syksyllä alkavassa Billy Elliot –musikaalissa, kertoilee tuoreista aktiviteeteistaan muusikko Eeva Koivusalo. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. 4 Miksi juuri nämä. Olin sika. – Bassman on ollut mulla Niko Ahvonen & Cortina Jets -ajoista lähtien. Wilfer) on enemmän käytössä. – Mun soittaminen on mennyt aina pikemminkin biisi edellä kuin basismi edellä. Basso on silti pysynyt pääinstrumenttina. Sen jälkeen oon vaikutemielessä kuunnellut enemmän kontrabasisteja kuten vaikkapa Ray Brown, Paul Chambers ja John Clayton. – Basso oli Aria-merkkinen jostain 1970-luvun alkupuolelta. E-liike 8_15 taitto.indd 19 10.8.2015 15.13. – Soitan enimmäkseen sormin, mutta oon kyllä mieltynyt myös dempattuun plektrasoundiin, jonka saa nakuteltua melkein mistä bassosta tahansa. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Keikkoja on ollut tanssilavoilta taidefestivaaleihin, kitararokista työväenlauluihin monenlaisten taiteilijoiden kanssa. Tosiasiassa kuitenkin fanitan enemmän rumpaleita kuin basisteja. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Kaikki kamathan olivat alunperin veljeni, mutta jossain vaiheessa kaappasin ne itselleni. Teini-iän pakkomielteissä tuli kuunneltua tarkkaan Rollareitten ja Zeppelinin alkupään tuotanto. – Erittäin vaikea, suorastaan mahdoton kysymys. 2 Ensimmäinen oppimasi biisi. Kamoista Fender Bassman 100 ja Trace Elliotin 2 x10 -kaappi näyttävät toimivan ikuisesti. Uudempia kamoja oon hankkinut, kun on ollut tarvetta pienemmälle äänenpaineelle tai kevyemmälle roudaukselle tai kontran vahvistamiselle tai vaan useammalle setille
Joskus ihmiset innostuu jostain tietyllä hetkellä suosimastani tyylistä ja on sitten tyytymättömiä kun se muuttuu. Avasin keskustelun sanomalla, että äskeinen veto oli niin tiukka, että hänen (silloin) viimeaikaiset levynsä antavat siitä vain aavistuksen, mihin tietysti vaikutti niitä ajan hengessä tahrannut kasarituotanto. . Jimmy istuskeli teltan keskellä siviilivaatteissaan baseball-lippis väärinpäin päässä. Joskus sovitukseni ja melodiani (useimmiten omaa tekoa) on ristiriidassa sanoman kanssa, joka on aina suorasukainen ja rankka. Kasvoin väkivaltaisessa ympäristössä, jossa ei oikeudenmukaisuus juhlinut ja sen tähden perään sitä lauluissani. 20 21 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Aika ironista, kun ottaa huomioon, että jo 14-vuotiaana ensimmäisen hittinsä, Hurricane Hattien, Jamaikalla legendaarisen Leslie Kongin tuottamana saanut mies teki esimerkiksi Dylanin parhaaksi kuulemakseen protestilauluksi kehuman Vietnamin (1970) ja näytteli Perry Henzellin The Harder They Come -klassikkoelokuvassa (1972) niin täydellisen realististisesti rude boyn roolin, ettei siitä paremmaksi ole sittemminkään pannut kukaan. Toisaalta tuntuu kuin maailmassa mikään ei todella muuttuisi. Kaipasin silloin rauhaa, rakkautta ja tasa-arvoa ja kaipaan niitä edelleen, koska en ole niitä koskaan saanut… systeemiltä. – Sanoma on silti sama. Jimmy nyökkäili naurahdellen. Filmin läpeensä loistavalla soundtrackilla Cliffillä oli vain neljä biisiä (nimiraita, Sitting In Limbo, Too Many Rivers To Cross ja You Can Get It If You Really Want, jonka myöhemmin omaksuivat taistelulaulukseen niin Nicaraguan sandinistasissit kuin, huvittavaa kyllä, Britannian konservatiivipuolue), mutta ne ovat kaikki killereitä ja kaukana pehmosta. Moista ei ole nuoren James Brownin jälkeen nähty kuin Princeltä. Keikan jälkeen minut ohjattiin tekemään haastattelua siihen varattuun pyöreään telttaan, jossa ei meidän kahden lisäksi ollut ketään muita. Cliffin karsastamiseen vaikutti varmasti sekin, että oltuaan lyhyesti rasta 70-luvun alussa, hän kääntyi Afrikan matkansa jälkeen muslimiksi. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI Bassopitoisen ja enemmän tai vähemmän ankaran rastakulttuurin hallitessa reggaeta sen huippuaikaan 70-luvulla, moni itseään lajin fanina pitävä ikään kuin sivuutti Jimmy Cliffin, joka lauloi korkealla äänellä hyvin popahtavia melodioita eikä saarnannut Rastafarista. TunnelJimmy Cliff ma pääsi siten muodostumaan miellyttävän intiimiksi. Täydellinen spagaatti Kesällä 1993 Cliff piipahti Ruisrockissa ja veti aivan helvetin kovan keikan, jonka jälkeen parvi nuoria hiphoppareita kävi ottamassa häneltä nimikirjoituksia. Karisma oli kova, mutta mitään itsensä korostamista siihen ei sisältynyt. Hän puhui melko kirjakielisesti, mutta hyvin laulavalla jamaikalaisnuotilla. Hänen yhteydessään voi liioittelematta puhua spirituaalisesta nöyryydestä. Hoikka äijä juoksi pitkin estradia, tanssi kuin riivattu ja hyppäsi korkealle ilmaan tipauttaen sieltä itsensä täydelliseen spagaattiin, josta ponnahti taas jaloilleen kuin jousi katkeamattomassa liikkeessä afrikkalaiskalottiaan pudottamatta. Musiikkini vaihtelee. Mutta minä olen kehittyvä artisti ja muutun sitä mukaa kun fiilikseni ja maailma ympärilläni muuttuu. Hän ei kuitenkaan koskaan vouhottanut uudesta uskostaan ja jatkoi esiintymistä vanhalla nimellään. Esimerkiksi uusimmalla albumillani Breakoutilla on nätti balladi nimeltä Peace, jossa totean, että rauhaa on turha toivoa niin kauan kuin maailmassa on näin vähän tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Amerikasta tuskin löytää yhtä kirjaimellisesti mustaa miestä kuin Cliff, jonka aurassakin oli jotain hyvin afrikkalaista. Ateriani ovat nykyään parempia ja yksityishenkilönä olen saavuttanut monia tavoitteitani, mutta kollektiivisesti ajatellen olen yhä sitä mitä olen aina ollut: afrikkalaisperäisen mustan väestön jäsen emmekä me ole saaneet oikeutta oikein missään päin maailmaa, mies jatkoi lempeästi hymyillen. K uv a: Soundin arkis to naamakirja_jimmy cliff.indd 20 10.8.2015 15.14. Cat Stevensin Wild Worldkin taittui ryhdikkäästi ja The Harder They Come oli juuri niin tiukkaa rock steadyn ydinmehua kuin lajia, kuten myös skata, kehittämässä olleelta laulaja-biisintekijältä sopii odottaakin. Hänet koettiin hiukan pehmoksi. Lavan ulkopuolella aseistariisuvan vaatimaton ja kohtelias 45-vuotias tähti hakkasi lauteilla akustista kitaraa ja lauloi vaikuttavan intensiivisesti. Liikeradat olivat kuin mustalla pantterilla. Lähipiirin epäilyt miehen uskonnollisista näkemyksistäkään eivät ole nakertaneet Cliffin luontaista päättäväisyyttä. Viisastunut rude boy rikkoi reggaen stereotyypin Jimmy Cliffin karisma on kantanut läpi elokuvaroolien ja pitkän muusikon uran
Usein se on silkkaa dekadenssia, jota tämä aika on pullollaan. Näyttelit The Harder They Comessa rude boyta niin sattuvasti, että väkisinkin tulee mieleen roolin liipanneen liki omaa elämääsi. FUNDAMENTAALISTA ROCK STEADYA SOUL-MAUSTEIN Jimmy Cliff: Rebirth (2012) KAHDEKSAN VUODEN tauon jälkeen Cliff palasi studioon tekemään tämän tiukan juuri hoidon yllättävin apuvoimin. Tehokkaimmin iskevät Black Queen, Commercialization, Rip Off, Poor Slave, Born To Win ja sydämen pohjasta tuleva Oh Jamaika, vaikka hitiksi nousi vähän kevyempi Fundamental Reggay. Minäkin käytän ragga-rytmejä, mutta yritän tuoda niiden myötä nuorille positiivisia viboja. 64-vuotiaana Cliffin ääni on hiukan madaltunut, mutta energia on niin kova, että kiekko voitti aiheellisesti parhaan reggae-levyn Grammyn ja sijoittui sijalle 12 Rolling Stonen vuoden parhaiden listalla. Jamaikalaiset ei voineet mitenkään ymmärtää, miten kukaan sikäläinen voi kääntyä muuksi kuin rastaksi. Rastassa on totuutta siinä kuin islamissa tai buddhismissa. Katsos, asia on näin: minä en kuulu millekään uskonnolle, ne kuuluvat minulle. Sama huijaus jatkuu, koska Jamaika on kolmatta maailmaa eikä siellä mikään laki suojele heikkoja. Se rooli olen minä nuorena... Niin, Afrikka on ainoa paikka, missä esiinnyn isoilla stadioneilla. Maestron kanssa tuottajana ja kitaristina häärii amerikkalaisen punkbändi Rancidin Tim Armstrong. Menin sinne ensimmäisen kerran jo 70-luvun alussa ja jo silloin minua kohdeltiin siellä suureksi hämmästyksekseni melkein kuin Jumalaa. – Ihan mukavasti, mutta meno on siellä ylipäätään aika ankaraa. Sinähän karkasit kotikylästäsi jo 13-vuotiaana Kingstonin ghettoon yrittelemään laulajan uraa, joka alkoikin hyvin, vaikka tienestejä vedettiin sinulta varmaan ohi ihan niin kuin filmin Ivanilta. 20 21 Jotenkin sinusta huokuukin vahva afrikkalaisuuden tunne. . Bändinä toimii niin ikään amerikkalainen Engine Room. Aloin rastaksi ja kun en löytänyt siitäkään mielestäni tarpeeksi totuutta, etsin sitä muualta. Se on harhaluulo. Reggae Musicissa Jimmy kertoo oman historiansa. Käyn Afrikassa usein ja olen levyttänytkin sikäläisten soittajien kanssa, kuten myös amerikkalaisten ja brasilialaisten kanssa (Cliffin Waterfall oli 1970 iso hitti Brasiliassa ja voitti kansainvälisen laulukilpailun). Jimmyllä oli etu käteen muutama valmis biisi, toiset syntyivät yhteistyönä Armstrongin kanssa ja soppa täydennettiin muutamalla oivalla coverilla: The Clashin Guns Of Brixton, Joe Higgsin World Is Upside Down ja Rancidin Ruby Soho. En juurikaan allekirjoita sitä, mitä rydimien päällä nykyään sanotaan. Filmistä tuli klassikko, koska se on niin totta. Miten Jamaikalla nykyään suhtaudutaan sinuun, kun olet muuttanut takaisin sinne oleiltuasi välillä Englannissa ja USAssa. Hienon miehen ärhäkkä paluu! NAPAKKA PALUU YLLÄTTÄVIN TAUSTAVOIMIN naamakirja_jimmy cliff.indd 21 7.8.2015 13.35. Siellä ei tajuttu, että loppujen lopuksi kyse on samasta asiasta, mutta minä ymmärsin sen. Se on harhaluulo.” Jimmy Cliff: Unlimited (1973) LEVY KÄYNNISTYY yhteiskunnallisena kommenttina puheintrolla, jossa Jimmy sanoo mehukkaalla Jamaikan aksentilla työn kyllä maittavan, kunhan siitä saa asiallisen korvauksen. Tänä päivänä se koskettaa meitä siinä kuin jamaikalaisia. Äänitykset tehtiin livenä studiossa ja bändi soittaa vanhan liiton rock steady -otteella torvin ja klavinetein Outsiderin koukatessa luontevasti soulin puolelle. Mutta levybisnes ja muukin bisnes pyöri omassa elämässäni aivan samalla tavalla kuin siinä elokuvassa eikä se kuvio ole oikeastaan muuttunut. Sitä yksinoikeutta ei ole kellään. Homman huono puoli on jakelu, mutta teen piakkoin jakelusopimuksen ison yhtiön kanssa, joten sekin asia paranee. Crack on rantautunut sinne ja tekee pahaa jälkeä. Kristittynä petyin pappien valeisiin: he saarnasivat rakkaudesta ja tasa-arvosta, mutta en nähnyt niitä ympärilläni. Otan vaikutteita mistä tahansa, mikä miellyttää minua ja toivon mukaan muitakin ihmisiä. Taisit saada veljiltä melkoista kritiikkiä leirin vaihtamisesta. Minä nimittäin tiedän, mihin negatiiviset vibat johtaa, koska kasvoin niiden keskellä, Jimmy selitti hiljaa. Kaikki uskonnot kuvittelee, että niillä on monopoli totuuteen. Tarkoitan, että onneksi en ottanut ketään hengiltä. Täysin omiin lauluihin luottava, itse tuotettu albumi kulkee vesittämättömänä rock steadyna, vaikka syvän sinisessä The Price Of Peace -balladissa kuuluu Curtis Mayfieldin edellisvuonna ilmestyneen Superflyn vaikutus ja syntikoita, mellotronia, huilua, selloja ja viuluja hyödynnetään muuallakin hyvällä maulla. Mitä helvettiä tämä on olevinaan, isänikin kysyi, kun kerroin ryhtyneeni mustaksi muslimiksi. Se on vaikuttanut siihen, että reggae on nykyään aika aggressiivista ja kulkee kiivaalla ragga-rytmillä. Niinpä. Olen aina ollut tietoinen juuristani ja ilmeisesti afrikkalaiset poimi sen viban minusta. ”Kaikki uskonnot kuvittelee, että niillä on monopoli totuuteen. Minulla on nykyään oma levy-yhtiö, joten voin levyttää mitä huvittaa. . Soittajat ovat Kingstonin parhaita (Rad Bryan, Winston Wright, Bingi Bunny, Tommy McCook) ja taustalaulun hoitavat Heptones ja Rita Marley. Uskontojen harhaluulo Sinulla ei ole koskaan ollut lockseja ja kaiken huipuksi käännyit rastasta muslimiksi (paljolti Malcolm X:n innoittamana) 1973 juuri kun Rastafarin opit olivat kovassa nousussa Jamaikalla. Olen tehnyt aika monenlaista musiikkia. – Kaikkihan sitä ihmetteli. Sitoudun ainoastaan totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. pienin eroin. Minä pyrin totuuteen siellä missä huomaan sitä. Etsin sitä edelleen
22 Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu > haast_lauri ylönen_c.indd 22 7.8.2015 13.24
Suutarilaa rakennettiin silloin ja seudulle muutti paljon nuoria perheitä, joten sieltä löytyi kavereita vaikka millä mitalla. Ja jos joskus kakistelinkin vastaan, niin viimeistään haast_lauri ylönen_c.indd 23 7.8.2015 13.24. Voipas! Perheemme asui silloin Helsingin Urheilukadulla stadikan sekä jäähallin lähellä ja muistan monia juttuja meidän kerrostaloasunnosta: sohvan paikan ja niin edelleen. – Epäilemättä isosiskoni, joka patisti minut laulamaankin. ”Lavalla tuntee itsensä ihan oikeaksi supersankariksi!” sainvälinen ura toki jatkuu edelleen. Milloin muutitte The Rasmuksen kotikenttänä tunnetuksi tulleeseen Helsingin Suutarilaan. 23 Jo alle kouluikäisenä ensimmäisiin instrumentteihin tarttunut Lauri Ylönen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingin Suutarilassa. Myös The Rasmus aktivoituu levytysrintamalla hiljalleen, sillä yhtye suunnittelee julkaisevansa yhdeksännen studioalbuminsa ensi vuonna. Nämä sävellykset poikkeavat radikaalisti The Rasmuksen rockimmasta materiaalista, toki täysin tarkoituksella. Hän kertoi, mikä on hyvää musiikkia ja hyvää muutenkin. Mikä on varhaisin muistikuvasi. – Olin silloin kolmevuotias. Esimerkiksi tulevana syksynä The Rasmus rundaa muun muassa Venäjän isoja saleja vanhojen rikostovereiden eli HIMin kanssa. The Rasmuksen ohella Ylönen on varsinkin viime vuosina kirjoittanut elokuvamusiikkia sekä soolokappaleita. Miljoonia myyneen Dead Letters -hittialbumin siivittämä huippusuosio kesti muutaman kiihkeän vuoden, mutta suomalaisyhtyeen kanMiljoonia levyjä myyneen The Rasmuksen 36-vuotias keulakuva Lauri Ylönen on viihtynyt parrasvaloissa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. – Jotkut väittävät, ettei kaksivuotiaana koettuja asioita voi muistaa. Suutarilassa oli myös ainakin silloin turvallista ja rauhallista, joten se oli kasvavalle nuorelle aivan unelmapaikka. Monenlaisten koulubändien ja muiden satunnaisten kokoonpanojen jälkeen alkunsa sai Rasmus, jonka keulakuvana Lauri nousi kansainväliseen rocktähteyteen 2000-luvun alkupuolella. Ylösen toinen sooloalbumi on valmistumassa ja ensimmäinen single A New Day on juuri julkaistu. Kuka oli ensimmäinen esikuvasi. Puolisonsa Paula Vesalan ja poikansa Juliuksen kanssa Los Angelesissa nykyään asuvan Ylösen elämä on ollut melkoista seikkailua, mutta kaikesta hurjuudesta huolimatta hänen matkansa taitaa olla vasta alussa
Sehän oli mahtava kokemus pikkupojalle: rokkasimme luokan edessä ja muut katsoivat enemmän tai vähemmän ihaillen. Nimittäin maaliskuussa 2006 tapasit Metallican herrat yhteisellä festarikiertueella Etelä-Afrikassa ja James Hetfield kertoi pitävänsä The Rasmuksesta. Otetaanpa toinenkin kohtaamistarina. – Viidennellä luokalla meillä oli yhtye Z-Juniors ja pääsimme tekemään nauhoituksen oulunkyläläiseen studioon. Soitin silloin rumpuja eli kolistelin kattiloita ja laatikoita. Meillä oli luokan bändi ja pistimme The Final Countdownin soimaan ja vedimme playbackina mukana. Se kuuluisa ympyrä sulkeutui viimeistään vuonna 2009, kun kiersitte yksityiskoneella ympäri Venäjää Alice Cooperin ja The Scorpionsin kanssa. – James tuli tosiaan kertomaan, että ”olen etsinyt itselleni ja pojalleni teidän Dead Letters -albumia, mutta sitä ei tunnu löytyvän USA:sta oikein mistään.” Se tuntui jo melko hurjalta... – Aika perinteisellä tavalla... Jos Lissu pyytää niin siitä ei oikein voi kieltäytyä... Isä rummutti auton rattiin ja me muut lauloimme. Mietin siinä, että tuo herra käärmeineen kurkisteli minua seinältäni vuosikymmeniä sitten ja nyt se vetää tuossa viivoja naamaan. Soittaminen muuttui vakavammaksi, tai ainakin jokapäiväisemmäksi, yläasteella. Palataanpa siis hieman taaksepäin: miten oikein innostuit musiikista. Entä millainen oli ensimmäinen keikka. Myös Kirkan tuotanto ja Vera Teleniuksen Miljoona ruusua tulivat tutuiksi. Seuraavaksi Alice kysyi, että tulisinko heittämään tekoverta yleisön päälle siinä ja siinä biisissä. Nämä slaavilaiset melodiat taisivat upota aika syvälle jo silloin, sillä melankoliset sävelkulut ovat aina viehättäneet minua. Tämä oli ensimmäinen herätys siihen, että esiintyminen on hienoa puuhaa. Se oli upeaa. The Rasmus on kulkenut pitkän matkan yläastebändistä Helsingin Suutarilasta kansainvälisesti tunnetuiksi maailmantähdiksi. – Joo, vanhemmat pakottivat, tai ainakin painostivat. Sukupolvet kohtasivat vuonna 2009, kun The Rasmus kiersi The Scorpionsin kanssa Venäjällä. – Eräs rundin hämmentävimmistä hetkistä oli se, kun seisoin pukuhuoneessa peilin edessä ja yhtäkkiä Alice ilmestyi viereen laittamaan kajaalia. Tyypit katsoivat murhaavasti, että mikä perkeleen Rasmus sinä olet. Fanitukseni alkoi, kun Hittimittari-ohjelmassa tuli Poisonbiisin video ja kohta huoneeni seinät olikin vuorattu Alicen julisteilla. Metallicahan oli järjettömän tärkeä bändi The Rasmuksen alkuaikoina ja soitimme esimerkiksi Master Of Puppetsin ensimmäisellä keikallamme. Soitit ensin pianoa. Silloin soitin kitaraa ja rumpuja useammassakin kappaleessa. ”Hittimittariohjelmassa tuli Poison-biisin video ja kohta huoneeni seinät olikin vuorattu Alice Cooperin julisteilla.” pimputtelun jälkeen tajusin, että musiikkiopistossa voi vaihtaa instrumenttia, ja hyppäsin kitaran ääreen. Opiskelinkin sitten klassista kitaransoittoa vuosikausien ajan. Kiitoksia vieläkin hyville opettajille Ludmil Atanassoville ja Ismo Rajaniemelle, sillä monen oppitunnin päätteeksi sain soittaa myös rockbiisejä, lähinnä Metalicaa ja Nirvanaa. 24 25 vuoden päästä huomasin, että sisko oli oikeassa taas kerran (naurua). Alice taas näytti estradilta peukkua, että hyviä osumia. Niihin aikoihin soitimme myös Helsingin Esplanadipuistossa ja meistä tehtiin lehtijuttu. – Olin ekalla tai tokalla luokalla. Siellä lavan edessä olikin punaiseksi värjättyä vettä ja tein työtä käskettyä eli kävin paiskaamassa nämä vedet joidenkin jätkien naamalle. – Alice Cooper oli puolestaan vähän toisenlainen esikuva, jo ihan pikkupoikana. Aika monen asian täytyi kuitenkin loksahtaa paikoilleen ennen kuin pääsitte kiertämään maita ja mantuja. Viiden vuoden > Soundi-haastattelu roline – olin silloin kolmannella luokalla. Kuuntelimme autossa mökkimatkoilla lastenlauluja, esimerkiksi dramaattista Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -kappaletta. Ensimmäinen kokonaan oppimani kappale oli muuten Status Quon CaJames Hetfield hankkimassa The Rasmuksen Dead Letters -levyä pojalleen. Se oli tosi makea riffibiisi. K uv a: Timo Isoaho K uv a: Timo Isoaho K uv a: Timo Isoaho haast_lauri ylönen_c.indd 24 7.8.2015 13.24
Hämeenlinna, Verkatehdas Pe 27.11. 010 841 4185. Turku, Logomo Ke 11.11. Kouvola, Kuusankoskitalo La 7.11. VOITA LIPUT haluamaasi tapahtumaan!*) Osallistu osoiteessa: www.kesafestarit.fi/kilpailu *) koskee Eastway Liven järjestämiä tapahtumia. Seinäjoki, Rytmikorjaamo Ma 23.11. Kokkola, Snellman-sali To 03.12. MARRASKUUTA HELSINKI JÄÄHALLI THEPRODIGY.COM /THEPRODIGYOFFICIAL @THE_PRODIGY UUSI ALBUMI THE DAY IS MY ENEMY NYT KAUPOISSA VIP-paketit alkaen 129 € +alv24% (159,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. Oulu, Madetojan sali Su 29.11. HELSINGIN KAAPELITEHDAS la 26.9.2015 0vet 18.00. Järvenpää, Järvenpää-talo La 05.12. Jyväskylä, Paviljonki To 19.11. Lahti, Sibeliustalo Pe 6.11. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Liput toimituskuluineen alkaen 38,50 €. HELSINKI, Savoy Klo 19.00 (ovet auki klo 18.00) Liput toimituskuluineen alkaen 64 / 59 €. Tampere, Tampere-talo Su 8.11. Liput toimituskuluineen alkaen 56,50 €. Mikkeli, Mikaeli To 12.11. Helsinki, Finlandia-talo La 19.12. Lappeenranta, Lappeenranta-sali Pave Maijanen ja Klassikot -kiertue: Kaikki konsertit alkavat klo 19.00 (ovet auki klo 18.00) . Pori, Promenadikeskus Ke 18.11. Savonlinna, Savonlinnasali Pe 13.11. L I P U N M Y Y N T I : www.menolippu.fi, www.lippupalvelu.fi, www.lippu.fi, www.tiketti.fi ja R-Kioskit Klo 20.00 (OVET klo 18.30) LIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 52,50€/62,50€ € TIISTAINA 3. Joensuu, Carelia-sali Ti 17.11. TÄTÄ ON ODOTETTU! Ke 4.11. Eastwau tuöpstis.indd 25 7.8.2015 15.24. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Special guest HUORATRON JOAN ARMATRADING "Britain's first lady of song" RAKASTETUN ARTITSTIN VIIMEINEN MAAILMANKIERTUE Su 6.9. Kuhmo, Kuhmo-talo La 28.11
Omista tekemisistä ja saavutuksista voi ja pitääkin olla ylpeä, kunhan vain esittää asiat oikealla tavalla. Pauliin (Rantasalmi, The Rasmuksen kitaristi) tutustuin yläasteella ja perustimme ensin Sputnik-yhtyeen. Milloin olet kuunnellut sitä viimeksi. Siellä kysyttiin, että montako biisiä teillä on. Okei, ei muuta kuin studioon sitten! Debyyttialbumi Peep julkaistiin toukokuussa 1996. Tai ainakin siltä se tuntui. Levytyssopimuksen saaminen taisi olla melko vaivatonta. Varsinainen treenikämppä oli Paulin vanhempien kellarissa Siltamäessä ja vietimme siellä kaiken mahdollisen vapaa-ajan. Räjähtävä energia oli silloin meidän juttu, mutta kyllähän ne tempot tekivät hallaa biiseille. – Kakkoslevy oli tavallaan jatkoa debyytille, mutta Hell Of A Testerin myötä alkoi tapahtua muutakin. Kohta nimi vaihtui Anttilaksi ja sitten taas Rasmukseksi. Teja alkoi tehdä hommia bändin menestyksen eteen ja kohta me käytännössä asuimme Tejan sohvalla ja mietimme ekana aamulla ja vikana illalla, että miten Rasmus saataisiin todelliseen nousuun. Kohta teillä olikin jo manageri. Kovin meininki oli tietenkin Kummeli-rallin aikana! – Harjoittelimme niihin aikoihin aivan hulluna. Jos artisti haluaa nykyään tehdä hommia hyvällä fiiliksellä niin nettiin ei juuri kannata mennä. Jalat eivät tainneet pysyä aivan maan pinnalla. Kohta yksi kaveri tuli sisään ja ilmoitti, että tulkaa ulos niin saatte turpaan. – Ensin YleX:n edeltäjä Radiomafia otti Funky Jam -kappaleen tehosoittoon. Nimittäin Teja Kotilainen. – Toisaalta taas, helppoahan meillä silti oli, sillä internet teki vasta tuloaan. Me sitten vierailtiinkin siellä joka toinen viikko. – Ura lähti nousuun, mutta jokainen edistysaskel tuntui silti ihmeelliseltä. Treenaaminen oli ihan intohimoista ja bändi kehittyikin nopeasti. Kohta nimi vaihtui Anttilaksi ja sitten taas Rasmukseksi.” litsimme Warner Musicin. – Kieltämättä. Vuonna 1995 alkoi tapahtua. Pekka vakuuttui saman tien ja il– Olin tuntenut Eeron (Heinonen, The Rasmuksen basisti) pikkupojasta ja hän alkoi soittaa bassoa kolmannella. Yhdysvalloissa asuminen on tosin opettanut minulle sen, että Suomessa nöyristellään liikaakin. Jos muistelen vaikka Oranssin keikkoja niin ensin siellä oli viisi katsojaa, sitten viisitoista ja kohta jo viisikymmentä. Teja innostui meidän kreiseistä keikoista saman tien. Me on pyritty aina olemaan ennemminkin nöyriä ja huomaavaisia, vaikka ylilyöntejäkin on toki sattunut. Mutta sen tiedän, että levy kuulostaa ylinopeudella soitetulta. Myös albumit Playboys (1997) ja Hell Of A Tester (1998) myivät yli kultarajan. – Kyllähän jotakin nestettä nousi päähän, mutta toisaalta meillä on aina ollut bändin sisällä aika hyvä kuri. Eräänä iltana tajusin, etten tunne kaikkia salissa olevia tyyppejä ja se tuntui hurjalta. 26 mannilta saaduilla jättimäisillä auringonkukilla. Saimme nopealla tahdilla monta tarjousta, joista vapaikoin aika tyly. Teja G. Myös koululla oli bändikamat ja soitimme kaikki välitunnit Rasmuksen poikia ei siis juuri pihalla näkynyt. – Toisaalta kun suosittu helsinkiläinen yhtye lähti keikoille muualle Suomeen niin vastaanotto oli K uv a: Ris to V ainio 26 Soundi-haastattelu > haast_lauri ylönen_c.indd 26 7.8.2015 13.24. Kultaa myyneen ensilevytyksen aikoihin olitte vielä alaikäisiä. Jälkimmäiseltä lohkaistu single Liquid antoi myös suunnan tulevaisuudelle. Soitimme Warnerille, että nyt on balladi, ja Ruuska pyysi toimistolleen. On kirjoittamattomia sääntöjä, ettei kenenkään tule käyttäytyä kusipäisesti. Menin Paulin kanssa istuskelemaan Sinebrychoffin puistoon ja Liquidin ensimmäinen versio oli valmiina parinkymmenen minuutin päästä. Mehän saatoimme daivailla huviksemme rumpujen päälle tai paistaa lavalla lettuja tai koristella estradi Stock”Perustimme ensin Sputnik-yhtyeen. Warnerilla työskennellyt Pekka Ruuska toivoi meiltä balladia ja päätimme kirjoittaa sellaisen, vaikka ajatus vähän epäilyttikin. Records julkaisi First-ep:n ja MTV3:n Jyrki-ohjelma ryhtyi boostaamaan Rasmusta (ilman The-liitettä vuosituhannen vaihteeseen asti) toden teolla. Soitimme ensimmäisen Rasmuskeikan kasiluokan pikkujouluissa ja settihän oli seuraava: Funky Jam, Myself, Nirvana-cover Polly, Master Of Puppets ja Kummelin Hän-mies. Tavallaan kappaleet loppuivat ennen kuin ne edes kunnolla alkoivat. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa oksennetaan siihen malliin, että on parempi elää jonkinlaisessa omassa kuplassa. – Teja pyöritti ansiokasta nuorisotyötä tekevän Oranssi ry:n musiikkiklubia ja pääsimme sinne soittamaan. Muistan eräänkin tapauksen, kun olimme syömässä Kuopiossa ja ravintolan ulkopuolella odotti paikallisten mopojätkien lauma. – Enpä muista. Vielä isompi juttu oli se, että juuri toimintansa aloittanut Jyrki kaipasi kiinnostavia bändejä ja Rasmus sopi heidän nuorekkaaseen imagoonsa täydellisesti. Sanoimme, että yksitoista
– Mehän nousimme Iso-Britanniassa esiin todella nopeasti ja In The Shadows -single soi yhtäkkiä joka paikassa. – Länsinaapuri näytti meille kaapin paikan jokusenkin kerran. – Hide From The Sunin kohdalla paineet olivat kovat niin bändin sisällä kuin muutenkin. Tämä johtui esimerkiksi siitä, että suoSooloura edustaa Laurille irtiottoa The Rasmuksesta. Fiilistä ei kohentanut se, että Roxetten Per Gessle käyttäytyi todella kusipäisesti meitä kohtaan. Odotettu festarikeikka muodostui painajaiseksi. Soitimme esimerkiksi Roxetten kanssa Tukholman Globenissa ja huomasimme ennen keikkaa, että meidän pieni oranssi taustakankaamme on ihan vinossa. Että jätkät, olen pahoillani, mutta minun punkkarin sydämeni ei tajua tästä enää mitään. Biisi oli myös todellinen crossover-juttu, sillä se saattoi toimia yhtä hyvin jalkapallojoukkueen maalilauluna ja itseään viiltelevän teinin soundtrackina. – Hide From The Sun ei ole huono levy, vaikka meillä olimmekin identiteettikriisin kourissa. – Olimme Bergenissä keikalla Katy Perryn kanssa ja sain tekstiviestin, että Dead Letters on noussut Saksan listaykköseksi. Itseluottamus valahti saman tien nollille ja fiilis oli, että ”pitääkö meidän tosiaan mennä tuonne lavalle”. Vuosituhannen lopulla uudeksi rumpaliksi tuli Aki Hakala ja aloititte kipuamisen kohti kansainvälisiä areenoita. Yleisö tuntui tykkäävän ja se antoi taas lisää uskoa. Se on aina huono homma, sillä kaikki haluavat rahansa takaisin ja sen vuoksi eri osapuolet kertovat mielellään, millaisen levyn he haluavat. Ehdin oikeasti käydä Suomessa vain kääntymässä. – Bändin tahti oli aivan älytön ja olin varmaan neljä vuotta tien päällä yhteen menoon. Kaikki mahdolliset unelmanne toteutuivatkin jo seuraavalla levyllä. Lars diggasi meiningistä ja päätimme aloittaa yhteistyön. vielä.” K uv a: Ilkk a Hämäläinen haast_lauri ylönen_c.indd 27 7.8.2015 13.24. – Siinä vaiheessa olimme kiertäneet kotimaata jo vuosikaudet, mutta HIMin ja Nightwishin kaltaiset bändit tekivät selvää jälkeä esimerkiksi Saksassa. On selvää, että mitä isommaksi bändi kasvaa, sen vaikeampaa on päästä kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Ilmassa oli huonoa ja negatiivista angstia, eikä se vienyt juttua eteenpäin. Mekin ryhdyimme haaveilemaan ulkomaista ja Seppo buukkasi meille keikkoja Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan esimerkiksi HIMin avausaktiksi. On selvää, että kun joku bändi ampaisee syystä tai toisesta kirkkaaseen valokeilaan niin yhtäkkiä kuvioihin tulee paljon sellaisia satunnaisempia faneja. Tulevaisuutenne oli tosin hetken hämärän peitossa Janne Heiskasen erottua ryhmästä – mutta vain hetken. Reading toimi jonkinlaisena yhden aikakauden päätöksenä ja sen jälkeen piti taas lähteä rakentamaan itsetuntoa uudelleen. Sillä hetkellä sitä vain tiesi, ettei tällaisia juttuja tarvitse miettiä pitkään aikaan. Se oli aivan kauheaa, itku meinasi päästä. Ja ennen kuin mitään oli tehty, levy-yhtiö investoi projektiin paljon rahaa. Viimeisenä palveluksenaan Teja esitteli meidät Seppo Vesteriselle, joka puolestaan otti yhteyttä ruotsalaisen Playground-yhtiön Lars Tengrothiin. Onneksi esimerkiksi Tukholmassa paikalle saapui useita satoja ihmisiä ja tämä valoi meille uskoa tulevaisuuden suhteen. ”Minua kiehtoo se ajatus, etteivät nämä ihmiset tiedä minua... Dead Lettersin seuraajan tekeminen ei tainnut olla aivan helppoa. – Readingissa oli sitten etukäteen masinoitu vastarintaliike meitä vastaan ja jengi heitti lavalle järjettömän määrän mutaa heti kättelyssä. Nimittäin siihen asti olin huolehtinut, että riittääkö keikkoja ja riittääkö tekemistä. Hän tulikin katsomaan meitä Nosturiin, kun esiinnyimme siellä Michael Monroen avausbändinä. – Meillä oli Ruotsissa myös omia esiintymisiä ja Eskilstunassa paikalle saapui kaksi maksanutta. 27 27 moitti, että nyt buukataan studio ja pyydetään Riku Niemeltä jousisovitukset. Elokuussa 2004, puolitoista vuotta Dead Lettersin ilmestymisen jälkeen, soititte Readingin kuuluisalla festivaalilla. Olimme odottaneet sitä keikkaa todella paljon ja sitten porukka teloitti meidät. Tavallaan olimme rockimpia ja synkempiä kuin me oikeasti olemmekaan. Itse tajusin Liquidin äärellä sen, ettei aina tarvitse mennä sata lasissa vaan kappaleelle voi antaa tilaa ja päästää sen oikeasti soimaan. Into-albumi (2001) räjäytti pankin Suomessa myyden lopulta yli 70 000 kopiota, mutta muualla oli edelleen hiljaista. Meitä huolestutti, että pystymmekö tekemään yhtä hyvä platan uudelleen. Maaliskuussa 2003 ilmestynyttä Dead Lettersiä on myyty maailmalla reilusti yli kaksi miljoonaa kopiota ja se pysyi Suomen virallisella listalla yli vuoden. Se tuntui ihan ufolta! Olin myös huojentunut, oikeastaan ensimmäistä kertaa bändin historiassa. Osa tyypeistä tietenkin luuli, tai halusi luulla, että me olemme joku levy-yhtiön kasaama ”rahat pois” -yhtye. Ei nollasta, mutta kuitenkin. Eka biisi saatiin vedettyä about puoliväliin... Oli kova paikka astella lauteille ja spiikata homma käyntiin... Osa porukasta yksinkertaisesti ärsyyntyi, että keitä helvetin jätkiä nämä ovat. – Kun Teja kuuli tulevan Into-levyn demoja, hän nosti kädet pystyyn. Duunasimme vielä Dead Lettersin aika lailla omin päin, mutta sen jälkeen keiton ääreen tuli monta kokkia. Ne olivat muutenkin sumuisia vuosia, kun adrenaliinihumala, ihan tavallinen humala ja krapula vuorottelivat tasaiseen tahtiin
Yritin ensin toteuttaa New Worldin biisejä The Rasmuksen kanssa, mutta eiväthän ne toimineet toivotusti. Otetaanpa mukaan vielä pari aihealuetta. Kerroin sitten bändin herroille, että julkaisen nämä kappaleet soololevylläni. – Toinen soololevyni sisältää New Worldia enemmän instrumentaalista klubimusaa. Kakkoslevy tulee aivan varmasti ihastuttamaan ja kauhistuttamaan, mutta voin lohduttaa kaikkia vihaajia huomauttamalla, että myös The Rasmus tekee uutta musiikkia. Miten sinä ja perheesi olette viihtyneet Los Angelesissa. Silloin tunsin itseni varsinaiseksi taiteilijaksi (naurua)... Okei – The Rasmus -albumeja, sooloja, sävellyksiä muiden artistien käyttöön ja mahdollisia soundtrack-levytyksiä. – En varsinaisesti haaveile, vaikka Blackout olikin hieno kokemus. Monesti tuntui, että teemme pelkkiä haastatteluja, emmekä soita keikkoja ollenkaan. Bullshitin jauhaminen kuuluu jenkkikulttuuriin, eikä se tunnu suomalaisesta hyvältä. Ymmärsin niiden tärkeyden, mutta perkele, en minä halua selittää musiikkia... Albumi on räikeä irtiotto The Rasmuksen musiikista. Los Angelesista tuli mieleen... Olen kuitenkin hyvä pysymään päätöksien takana, enkä ole kaivannut alkoholia sen jättämisen jälkeen. Eihän siellä paatilla sormuksia vaihdettu, mutta siellä meidän suhteemme kuitenkin alkoi. Minulla oli kieltämättä huono omatunto, vaikka Paula onkin aina kannustanut menemään ja tekemään. Päätimme joka tapauksessa heittäytyä virran vietäväksi, uhkakuvista huolimatta, ja hyvä levyhän siitä tuli. – Pelissä oli monenlaisia tunteita. Bändin sisällä on nyt todella vahva fiilis ja kaikki ovat älyttömän innoissaan. Löydätkö amerikkalaisesta kulttuurista mitään huonoja puolia. Homma oli esimerkiksi sellaista, että lensimme Desmondin helikopterilla Kreikan saaristoon pariksi viikoksi ja teimme biisejä jossakin vuoren päällä. vielä (naurua). Ja jostakin kumman syystä arvelimme, että Desmondilla saattaa olla iso ego... Olen nyt ollut yli kuusi vuotta täysin selvänä ja tällainen sopii minulle oikein hyvin. 2. – Erittäin hyvin. Siltä ajalta on myös paljon hyviä b-puolia ja siitä tuleekin mieleen, että meidän pitäisi joskus julkaista faniystävällinen b-puolikokoelma. Vaihdetaanpa sitten hieman musiikillista kenttää, sillä sinähän aloitit soolourasi keväällä 2011. toukokuuta 2015 Cafe Reno, Los Angeles, Yhdysvallat Rosesille arvosanan yhdeksän. Vaikuttaa siltä, että myös tulevaisuutesi kuluu vahvasti musiikin parissa. 28 sion myötä kuvioihin tuli hirvittävästi uusia asioita. The Rasmuksen biisithän olivat ennen olleet lähinnä minun ja Paulin käsialaa, mutta Desmondin mukaan ottaminen tarkoitti tavallaan sitä, että yhtyeeseen tulee uusi jäsen. Ilmoitus tuli heille pienimuotoisena uutispommina, mutta onneksi kaikki tottuivat ajatukseen nopeasti. Siis sitten, kun en enää itse jaksa mekkaloida tuolla maailman turuilla (naurua). Minulla oli muutamia avainsanoja, muun muassa murha, rakkaus ja ikävä, ja hahmottelin niiden pohjalta elokuvan äänimaailmaa pianolla. Muistan, kun olimme aikoinaan esimerkiksi Perussa ja Eero lähti jo aamulla patikoimaan vuorille. Lavalla tuntee itsensä ihan oikeaksi supersankariksi. Myös Eeron esimerkki on kannustanut, sillä se mieshän on ollut selvänä yli viisitoista vuotta. – Joo, minusta tuli isä. Losissakin joku tunnistaa silloin tällöin, mutta harvakseltaan sellainen tuntuu pelkästään ilahduttavalta. Pistimme pimeällä treeniksellä valot villkumaan ja luukutimme musaa helvetin isoista ämyreistä eli nauhoittaminen oli sellaista hypnoottisessa tilassa sampleilla ja faileilla jammailua. Mietin kaikenlaisia asioita todella hartaasti ja silloin päätin lopettaa esimerkiksi alkoholin käyttämisen. – No, tapasimme hänet Dominikaanisessa tasavallassa ja soitimme myös näyttökeikan mielettömän hienossa amfiteatterissa. – Suomalaisten suorapuheisuus on hyvä juttu. Lisäksi asuin nelisen kuukautta Desmondin jättimäisessä kartanossa Nashvillessa ja talon henkilökunta passasi minua kaikin mahdollisin tavoin. Onneksi sinä pystyit. Black Rosesin tekeminen olikin sitten kunnon ”Amerikan leveliä” ja siitä tuli heittämällä meidän kallein levy. Minun ja Paulan kasvot ovat sattuneista syistä Suomessa aika tunnettuja ja siellä on toisinaan vähän turhan vainoharhainen olo. Haaveiletko uudesta elokuvamusiikin tekemisestä. No, viime vuosina olen Soundi-haastattelu > haast_lauri ylönen_c.indd 28 7.8.2015 13.24. Mietin siinä tietokoneen äärellä, että saakeli, tämä ei ole todellista. Black Rosesin aikoihin elämässäsi tapahtui muitakin todella isoja asioita. Minua kiehtoo se ajatus, etteivät nämä ihmiset tiedä minua... Itse asiassa, antaisin Black onneksi päässyt Eeron mukaan sitäkin useammin. Debyytti New World esitteli Laurista varsin toisenlaisen puolen. Että sanotaan kyllä kyllä, mutta ei sitten kuitenkaan. Amerikkalaiset taas muistuttavat vähän japanilaisia. Minä haluan soittaa! Black Roses -albumi (2008) oli vaihteeksi ”ympyrä sulkeutuu” -tapaus, sillä ryhdyitte yhteistyöhön supertuottaja Desmond Childin kanssa. Ihastuin Paulassa ennen kaikkea hänen räväkkyyteensä ja vahvuuteensa. Kuinka paljon teitä arveluttiko ryhtyä yhteistyöhön niin kovamaineisen ammattilaisen kanssa. – Meillä on iso kasa kovia uusia biisejä. – Kieltämättä! Ja ehkä otan jonakin päivänä helikopterin alle ja lennän paratiisisaarelle tekemään musiikkia jonkun nuoren lahjakkaan bändin kanssa. Hän kirjoitti, että teillä on mieletön bändi, te olette uusi U2, ryhdytään yhteistyöhön. – Olen aina diggaillut Björkin ja Daft Punkin kaltaisia artisteja. Mainitsit tuossa Paulan. – En silti ollut aina mukava humalassa ollessani, en edes läheisimmilleni. Seuraavaksi poltimme kuubalaisia sikareita ja suunnittelimme tulevaa. – Sain Desmondilta yllättäen sähköpostia. Tämä oli toisaalta eräs niistä karuista hetkistä, kun ymmärsin, että jotakin on tehtävä. Milloin albumi ilmestyy. Mikä helvetin Lauri se tällainen oikein on. Jännitti ihan hirveästi, että onko kaikki hyvin, kun puoliso meni käymään vaikka lääkärissä. Minä muistelen sitä humalaistakin Lauria ihan hyvällä. Tein levyn Antti Eräkankaan ja Ilkka Hämäläisen kanssa. Toivon mukaan albumi ilmestyy ensi vuoden aikana. Kaikki eivät pysty lopettamaan nautintoaineiden käyttämistä. Vyölläsihän on jo yksi soundtrack, Blackout vuodelta 2006. – Olimme menossa keikalle Ahvenanmaalle, kun törmäsimme toisiimme laivalla. Paula oli raskaana juuri silloin, kun olin todella pitkään Nashvillessa. Mietin siellä, että kai levyä voi näinkin tehdä (naurua). Ainakin itse kuulen uudessa materiaalissa esimerkiksi Livin’ In A World Without You -kappaleen kaltaisia sävyjä. Se oli todella kiehtovaa. Minä taas nukuin viiteen asti iltapäivällä ja lähdin suoraan soundcheckiin, näkemättä yhtään mitään. Uusi levy on jo tekeillä, mutta meillä ei ole kiveen lyötyä aikataulua. Miten tapasit rakkaan vaimosi. Hänen kynästäänhän on lähtenyt muun muassa jo aikaisemmin mainittu Poison. – Aikoinaan nimenomaan halusin olla sopivasti sekaisin, sillä esimerkiksi keikat ovat aivan maagisia, kun se humalan ja krapulan suhde on tasapainossa. Esimerkiksi yhden kerran sylkäisin bändikaveriani kasvoihin lentokentällä..
Rise against .indd 29 7.8.2015 15.39
Ei, sen sisältö oli kaikkea muuta kuin toivottu, sillä orkesteri paljasti ”laulaja Bruce Dickinsonin saavan parhaillaan parasta mahdollista hoitoa syöBruce Dickinson tunnetaan kovana heppuna, mutta hiljattain kahden syövän kukistaminen lienee Maidensolistin kovin saavutus. Yhdeksäntenätoista helmikuuta ei kuitenkaan julkaistu haluttua uutista kuudennestatoista Maiden-albumista tai tulevista vierailuista maailman estradeille. Ilmoittihan yhtyeen kippari Steve Harris jo vuosia sitten, että Iron Maidenin on tarkoitus julkaista uransa aikana viisitoista studioalbumia ja vuonna 2010 ilmestyneen, jo nimellään jostakin lopullisesta vihjailleen The Final Frontierin järjestysluku oli niinpä niin – viisitoista. Malttamattomimpia olivat ne heikkohermoiset Rautaneito-diggarit, jotka eivät edes uskaltaneet odottaa uutta studioalbumia. UUTEEN LOISTOON Teksti: Timo Isoaho Bruce Dickinson tunnetaan ehtiväisenä miehenä, eikä määritelmä kaipaa edelleenkään tarkistusta. 19. helmikuuta 2015 ei ollut hyvä päivä Iron Maidenin ystäville. Viime aikoina tämä monitaituri on työskennellyt ilmailun mullistavan lentokoneen parissa, valmistellut uutta olutmerkkiä, selättänyt kaksi syöpää ja nauhoittanut parhaan Iron Maiden -albumin neljännesvuosisataan. Huhumylly Iron Maidenin kuudennentoista studioalbumin ja uuden maailmankiertueen ympärillä oli vellonut jo kauan, ainakin kesästä 2014, ja fanit odottivatkin hyvien uutisten vahvistumista. 30 K uv a: John McMur trie iron maiden -taitto_c.indd 30 7.8.2015 14.22
Toiseksi, hän on säveltänyt The Book Of Soulsille peräti kaksi kappaletta – ensimmäistä kertaa sitten vuonna 1984 ilmestyneen Power slave-albumin. pädiagnoosin johdosta.” Samaan hengenvetoon Iron Maiden ilmoitti tulevaisuutensa olevan hämärän peitossa. Ei sentään, odotahan... Vastauksia etsittäessä täytyy matkustaa Pariisiin, joka toimi myös The Book Of Soulsin nauhoituspaikkana viime vuoden jälkipuoliskolla. Yhtye myös ilmoitti ison osan The Book Of Soulsin materiaalista syntyneen studiossa, jammailujen pohjalta. Otin tuttuun tohtoriin yhteyttä vasta kuukauden päästä, saatuani kaikki albumin lauluosuudet purkkiin. Tuosta vain, ihan totta. Kolmanneksi, laulaja on juuri selättänyt syövän. Samat kaverit saattoivat palata parin viikon kuluttua ja todeta näennäisen iloisesti, että ”hei, sinähän olet jo paljon paremmassa kunnossa”. En voinut kuin puistella päätäni ja todeta, että ”sinä perkeleen valehtelija, minähän näytän aivan hirveältä”. on toiminut jälleen kerran Kevin Shirley. Uutinen näin suuruudenhullusta pitkäsoitosta herätti toki myös epäilyksiä ja kummastusta, sillä useita kiistämättömiä klassikoita aikoinaan julkaisseen Iron Maidenin 2000-luvulla ilmestyneet levytykset ovat olleet luvalla sanoen epätasaisia. – Sitten parta yksinkertaisesti tipahti kasvoiltani, syöpähoitojen seurauksena tietenkin. Odotukset The Book Of Soulsin suhteen eivät olleet järin korkealla sen jälkeen, kun selvisi, ettei mukana ole yhtään alle viisiminuuttista biisiä ja levyn tuottajana ”Lääkärit ilmoittivat eloon jäämisen mahdollisuuteni olevan luokkaa 60/40.” 31 iron maiden -taitto_c.indd 31 7.8.2015 14.22. Pian olemme kymmenisen kerrosta ylempänä ja pari käytävän mittaa sivummalla. kesäkuuta samat suupielet kääntyivät entistä leveämpään hymyyn, sillä tuolla päivämäärällä julkaistiin varmistus yhtyeen pitkään huhutusta 16. – Muistan elävästi, kun makasin sairaalassa rankan hoitojakson aikana. Huomasin nimittäin eräänä päivänä, että jotkut kummalliset karvat kutittavat rinnuksiani ja kiroilin, että voi hemmetti, kissa on taas istunut paitani päällä. Ensivaikutelma on huojentava. Tästä alkoi miljoonien Maiden-fanien kiirastuli, joka onneksi päättyi jo kolmisen kuukautta myöhemmin. Puntaroin asiaa aikani ja mietin, että muuttaako se asioita jotenkin, jos saan syöpädiagnoosin nyt tai kuukauden päästä. – Tukka säilyi, mutta parta lähti, vieläpä varsin omalaatuisesti. Studiona toimi vieläpä sama tunnelmaltaan maagiseksi kuvailtu Guillaume Tell -nauhoituskompleksi, jossa myös Bra ve New World löysi muotonsa viisitoista vuotta sitten. – Jostakin kumman syystä kaikkia tuntuu kiinnostavan se, että miltä minä näytän nykyään. Anteeksi, kaksi. Soundin haastateltavaksi on lupautunut Bruce Dickinson, joka ei ole Iron Maidenin musiikillinen ylipappi – se rooli on aina ollut ja tulee aina olemaan Steve Harrisin harteilla – mutta juuri tällä hetkellä Dickinson on monella tavalla brittilegendan kiinnostavin jäsen. Ja aikamoinen varmistus se olikin, sillä Iron Maiden ilmoitti julkaisevansa syyskuun alussa ensimmäisen tuplalevynsä, peräti 92-minuuttisen The Book Of Soulsin. Brucen edellinen haastattelu on jo loppusuoralla”, levy-yhtiön edustaja sanoo pariisilaisen loistohotellin aulassa. Okei, tämä oli toki hieman vastuutonta, mutta mikäli olisin mennyt tutkimuksiin heti, The Book Of Soulsin tekeminen olisi todennäköisesti jäänyt kesken minun osaltani, eikä sellainen tullut kuuloonkaan. Uskollisimmat seuraajat tuskin löytävät näistäkään albumeista mitään moitittavaa, mutta maagiselle Piece Of Mindille jo 32 vuotta sitten altistuneen allekirjoittaneen ajatukset ovat olleet kummastuneita. Ensinnäkin, mies laulaa The Book Of Soulsilla hämmentävän komeasti. Viikset jäivät silti paikoilleen, joten näytin joko Samsonin laulajalta vuosimallia 1979, siis itseltäni, tai sitten ehdalta saksalaiselta pornotähdeltä! Mennäänpä hieman taaksepäin. Monet tutut kävivät katsomassa minua ja he tuumivat epäröiden, että ”aah, okei... Kasvatin nimittäin muhkean parran heti syöpädiagnoosin saatuani. näytät, näytät... Lupaus ”uudesta uljaasta maailmasta” ei muutenkaan toteutunut, sillä Dance Of Death (2003), A Matter Of Life And Death (2006) ja The Final Frontier ovat kokonaisuuksina enintään keskinkertaisia. – Nelisen viikkoa ennen The Book Of Soulsin nauhoitusten päättymistä. Kop kop. Rod (Smallwood, Iron Maidenin manageri) ryhtyi googlailemaan ja päättelimme löytämästämme kuvista ja informaatiosta, että minulla on todennäköisesti syöpäkasvain. 18. Ja se, että onkohan minulla enää hiuksia, laulaja hymähtää. The Book Of Soulsia edeltäneen levykolmikon on toki tunnistanut Maidenin tekemäksi, mutta teokset ovat valopilkuistaan huolimatta myös hämmentäneet: kun legendaarinen bändi soittaa kulmikkaan hengettömästi ja tuotantokin kuulostaa keskeneräiseltä niin suuriin hurraa-huutoihin ei ole ollut aihetta. – En. Bruce näyttää ihan Brucelta, vaikka rankat syöpähoidot ovatkin karistaneet muutenkin hoikan 57-vuotiaan varresta viitisen kiloa. ihan hyvältä”. ”Eiköhän sitten mennä. Menitkö sitten lääkärin puheille. studioalbumista. Luullakseni halusin näyttää raavaalta luolamieheltä, joka ryhtyy armottomaan taisteluun tätä ikävää vihollista vastaan, Dickinson sanoo ja nauraa makeasti päälle. Tein siis päätöksen, että ensin työt, sitten muut asiat. Asiasta puheen ollen: syöpähoidot eivät näköjään vieneet hiuksiasi. Havaitsin kaulassani suhteellisen ilkeän näköisen kyhmyn ja aavistin heti, että tämä saattaa olla vakava juttu. Toukokuun puolivälissä Iron Maidenin tiedonannon sävy oli huomattavasti positiivisempi: ”Syöpähoidot ovat päättyneet ja Bruce Dickinson on saanut lääkäreiltä terveen paperit.” Huh, huokasivat raskaan musiikin ystävät kautta Telluksen. Milloin ja miten huomasit, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Onko Iron Maidenin uudella albumilla mitään mahdollisuuksia olla hyvä. Yhtyeestä vuonna 1993 soolouralle poistuneen Bruce Dickinsonin paluualbumi, uuden vuosituhannen alkajaisiksi ilmestynyt Brave New World lupasi jo pelkällä nimellään paljon. Se ei kuitenkaan ollut se toiveikkaasti odotettu viiden tähden superlevy, mutta tutulta kuulostaneiden Maiden-tunnelmien sekä tuoreiden vivahteiden onnistunut keitos riitti joka tapauksessa palauttamaan uskon brittibändin tulevaisuuteen. Mitä ihmettä, minun partanihan on kadonnut ja osa karvoista on sujahtanut paidan alle
Olen lisäksi mukana Airlander 10 projektissa, jonka tarkoi tuksena on kehittää ai van uuden lainen, maa ilman suurin lentokone. Että kerrohan pomo, mitä minun pitää nyt tehdä, sillä tämä ”seuraavak si minun täytyy voittaa kaksi syöpää” laitos on minulle aivan outo duuni paikka, Dickinson kertoo ja lisää het ken kuluttua: – No, jos olen ihan rehellinen, niin toki minä näyttelin hieman rauhalli Iron Maidenin maskotti Eddie on näköjään sekin jälleen kovassa iskussa. – He olivat luonnollisesti aivan kau huissaan. Miten läheisesi ja bändikaverisi suh tautuivat tilanteeseen. – Palasin kotiin Lontooseen. Viimeis tä huutoa olevat hoitolaitteet takasivat onneksi sen, etteivät esimerkiksi ääni huuleni vahingoittuneet lainkaan. Sitten kiitin häntä uudesta työpaikas ta ja nimitin häntä uudeksi pomokse ni. Otimme äskettäin uusia valokuvia meksikolaisilla temp peleillä ja hovikuvaajamme John Mc Murtrie huomautti, etten ole näyttänyt näin terveeltä ja nuorekkaalta vuosi kausiin, sanoo Dickinson. tammikuuta ja sain seuraavan yhdeksän viikon aikana jättimäisen määrän kemoterapiaa ja sä dehoitoa. iron maiden -taitto_c.indd 32 7.8.2015 14.22. Muuta man päivän kuluttua menin uudelleen vastaanotolle ja brittilääkäri ilmoitti, että sinulla on kaksi syöpäkasvainta, kaulassa ja kielessä. Tai pystynkö edes puhumaan normaalisti. Elimistön pitää tot tua tähän uuteen järjestykseen ja lihas ten pitää kasvaa entiselleen. Tuumin siinä, ikään kuin vähätellen, että kau laani koristaa tällainen kyhmy ja mi nulla on ollut vähän flunssaakin. Kuten monet jo tietävätkin niin päätimme juhlistaa Trooperalen suurta menestystä julkaisemalla hie man vahvemman Trooper 666:n ja tä män suhteen on riittä nyt hommia. – Kun ensimmäinen syöpädiagnoo si tuli, lääkärit ilmoittivat eloon jäämi sen mahdollisuuteni olevan luokkaa 60/40. – Kyllä vain, mutta tämä viimeisin duuni on ollut sieltä vähemmän innos tavasta päästä, Dickinson puistelee pää tään. 32 – Aivan nauhoitusten loppuvaihees sa kutsuin erään tutun ranskalaisen lääkärin vierailulle studioon. Taistelu alkoi 5. Pieni osa minussa pohti raskaita kysymyk siä. – Vuosi saattaa kuulostaa pitkäl tä ajalta, mutta pitää muistaa, että kaulastani leikattiin pois golfpallon kokoinen kyhmy. Huonoimmilla hetkillä tunsin itseni todella heikoksi, mutta hiljalleen olo alkoi onneksi kohentua. Että voisiko se olla joku infektio. Kun sinulla todetaan syöpä, kes kität kaiken tarmosi sen voittamiseksi, etkä pohdi muuta kuin valoisaa tule vaisuutta. Olin myös onnekas, sillä minun syöpäpesäkkee ni olivat papilloomaviruksen aiheutta mia, ja täten ne olivat helpommin pa rannettavissa kuin joku pahemman laa tuinen syöpä. Vie lä kymmenen vuotta sitten olisin saat tanut joutua sanomaan hyvästit laula jan uralleni. Tällä het kellä hoitojen alkamisesta on kulunut yli kahdeksan kuukautta ja tunnen olo ni oikein hyväksi. Istahdin alas ja tuumailin asiaa hetken aivan rauhassa. Toh tori ihmetteli rauhallista suhtautumis tani, ja huomautinkin hänelle, että muuttuvatko asiat yhtään paremmiksi jos ryhdyn pyörimään lattialla epätoi voisena ja voivottelemaan kohtaloani. Läheiset taas ehtivät ajatella muutakin, myös sitä ikävintä mahdol lista vaihtoehtoa. Esimerkiksi sitä, että voinko enää koskaan laulaa Iron Maidenin vaatimal la tavalla. Lääkäri tutki kyhmyä pienen hetken ja ilmoitti saman tien, että meidän pitää ottaa vä littömästi magneettikuvat ja koepalat. Entä onko sinulla jo tässä vaihees sa lopullinen varmuus siitä, että pystyt toimimaan jatkossakin Iron Maidenin keulakuvana. Puhutaanpa vielä hetki selättämis täsi syövistä, sillä olet paljastanut hoitojakson olleen erittäin aggres siivinen. Että ”okei, sain juuri tietää, että minul la on kaksi syöpää... Haluatko kertoa aiheesta enemmänkin. – Onneksi olen viime kuukausina eh tinyt tehdä myös miellyttävämpiä hom mia, sillä syöpähoitonihan päättyivät jo keväällä. CV:sta löytyy esimer kiksi legendaarisen rockyhtyeen keula kuvan hommia, matkustajalentoko neen pilotin duunia, kansainvälisissä miekkailukilpailuissa menestymistä ja kymmenen miljoonaa pinttiä myyneen Trooperoluen suunnittelutyötä. Mitä sitten tapahtui. En polta tai käytä huumeita enkä elä muutenkaan hirve än epäterveellisesti, mutta joskus se huono arpa osuu silti kohdalle”. Sairastuminenhan on usein pahempi juttu läheisille kuin itse poti laalle. sempaa kuin oikeasti olinkaan. – Tohtori sanoi, että täydellinen toi puminen kestää noin vuoden. Työhistoriasi alkaa olla harvinaisen mielenkiintoinen
– Joitakin aikoja sitten päätin kokeil la silkasta mielenkiinnosta, että pystyn kö laulamaan ollenkaan vielä tässä vai heessa. Eli mistöni ei tuottanut ollenkaan limaa ja laulajan äänihuulethan tarvitsevat eli mistön nesteitä, aloittaa Dickinson. Odo ”Voinko enää koskaan laulaa Iron Maidenin vaatimalla tavalla. Milloin Iron Maiden lähtee kier tueelle. Settilistan tekemi nen on muutenkin karmean vaikeaa! Si tä paitsi, kirjoittamani Empire Of The Cloudsin soittamiseksi tarvitsisimme lavalle sinfoniaorkesterin, ja sellaisen kanssa rundaaminen tuntuu turhan hurjalta ajatukselta. Välillä minusta tuntui, että olen kirjoittamassa soundtrackia pari kymmentäminuuttiseen katastrofielo kuvaan! Jos The Book Of Soulsin päätösnu mero jättää suun auki ihmetykses tä niin samaan kykenee myös muu albumi. Löysin kaikki nuotit vaivatta ja kurkussa tun tui hyvältä. Mikäli albumi jää syys tä tai toisesta Iron Maidenin viimeiseksi studiojulkaisuksi niin ainakin se todis taa, että yhtye uskalsi etsiä uusia tuulia loppuun asti. – Kieltämättä... – Näillä näkymin kone nytkähtää liik keelle ensi vuoden alkupuolella ja odo tan kiertuetta jo nyt aivan malttamatto mana... Toisaalta, näin ta sokkaan kokonaisuuden äärellä täytyy olla enemmän kuin tyytyväinen. – Ymmärrän pointtisi, mutta lentämi nenhän on minulle maailman luonnol lisinta puuhaa... Olin ehdotto masti ulkona mukavuusalueeltani, mut ta varsinkin Steve kannusti minua jat kamaan biisin ideointia kauemmas ja kauemmas. Kun pidin voimakkuuden ma talana, mitään ongelmia ei ollut. Hurjalta ja hurjalta... Mehän kirjoitimme usei ta uuden levyn kappaleita yhdessä, sillä kaikki todellakin heittelivät ideoita peli kentälle, Dickinson sanoo. Mikään mahti maailmassa ei saa pidettyä minua poissa estradeilta! Itse asiassa, vaikka en pystyisi laula maan nuottiakaan enää koskaan, hyppi sin silti lavalla kuin innostunut pikku poika, hymyilee Dickinson. Kun saavuin Pariisiin studiosessioihin, minulla oli Empire Of The Cloudsista vasta joitakin hajanaisia ideoita ja kehittelin teosta muun teke misen ohessa. Dickinsonin mainitsema, hurjat kah deksantoista minuuttia kestävä Empire Of The Clouds on The Book Of Soulsin päätösnumero. Oletko kokeillut laulamista vielä lainkaan. Olisiko The Book Of Souls vielä ny kyistäkin parempi muutaman biisin ly hyempänä. Sitten yritin laulaa vähän kovempaa ja suusta kuului pelkästään karmeaa mölinää... Yli puolitoista tuntia kestävä The Book Of Souls taitaa olla liian hurja paketti kokonaan esitettäväksi. 33 K uv a: John McMur trie iron maiden -taitto_c.indd 33 7.8.2015 14.22. Ei siinä ole minulle mi tään hurjaa, laulaja nauraa. – Hiljalleen Empire Of The Cloudsista alkoi muovautua tämä eeppisen mittai nen teos ja silloin päätin, että sanoitus ten täytyy kertoa vuonna 1930 tapah tuneesta kokeellisen R101lentokoneen onnettomuudesta. En siis ole vielä keikkakun nossa, mutta esiintymistenkin aika tu lee vielä. Myös instrumen taatio alkoi asettua paikoilleen: sello ja, jousia, timpania, perkussioita ja niin edelleen. – Kun hoidot loppuivat keväällä, kurkkuni oli pitkään todella kuiva. Tai pystynkö edes puhumaan normaalisti?” Maailman yksi suurimmista metallibändeistä täyttää kunnioitettavat 40 vuotta kuluvan vuoden joulupäivänä. Aivan kuin vihai set biisonit olisivat lähteneet liikkeel le (naurua). A Matter Of Life And Death kier tueella soititte albumin alusta loppuun. Yhtye on kuin uudesti syntynyt. Tällä kerralla Iron Maiden käyt ti runsaasti aikaa albumin tekemiseen – toisin kuin esimerkiksi A Matter Of Life And Deathin tapauksessa – ja tämän kuulee niin soitosta, sovituksista kuin soundeistakin. Että tuohon kohtaan tulee myrsky, tuossa tapahtuu lentoonnetto muus ja niin edelleen. Teitte esimer kiksi Somewhere Back in Time kier tueen Iron Maidenille kustomoidulla Boeing 757:lla ja toimit itse koneen pi lottina. – Kappale ryhtyi kirjoittamaan itse it seään sen jälkeen, kun voitin arpajaisis ta sähköpianon ja ryhdyin soittelemaan sillä huvikseni. En oikeastaan osaa soittaa pianoa, mutta minunkin soittoni kuulosti lähinnä jumalaiselta, kun ins trumenttina oli Steinway. – Eräästä studiohuoneesta löytyi Steinway Grand piano ja olin lentää ta kamuksilleni, kun tutustuin tämän ins trumentin saloihin. Kun Empire Of The Clouds tulee puheeksi, Dickinson korjaa asen toaan ja laulajan silmiin nousee aivan uudenlainen kiilto. Kenties. Tämä oivallus muo vasi kappaletta taas eteenpäin ja pian eepoksen lopullinen rakenne hahmot tui päässäni. Onko enää mikään kovin hurjaa tuollaisen kokemuksen jälkeen
Air Raid Sirenin torvi soi todella komeasti. Tämän jälkeen en enää huolehtinut Empire Of The Cloudsin mitastakaan vaan kappale sai rönsyillä aivan vapaasti. – Albumin otsikko ja kansi tosiaan liittyvät vahvasti maya-kulttuuriin ja heidän kiehtoviin uskomuksiinsa. Mutta kuten tiedämme, maailmassa tapahtuu ihmeellisiä asioita, Dickinson nyökkää. The Book Of Souls ei siis missään nimessä ole yhtenäinen teemaalbumi. Ehkä otin tiedostamattomia vaikutteita mainiosta studiofiiliksestä ja onnistuin ylittämään itseni, pohtii Dickinson. 34 tukset, joita ei juuri ollut, ylittyvät moninkertaisesti. Entä levyn sanoitukset. Sen sijaan voin vakuuttaa, että The Book Of Soulsin tekeminen oli koko yhtyeelle todella inspiroivaa, hedelmällistä sekä palkitsevaa, ja nämä seikat kuuluvat lopputuloksesta. Kappaleesta löytyvät kaikki Harristuntomerkit – biisi alkaa ja loppuu samalla teemalla – mutta toisin kuin niin monesti viime vuosina, tämä sävelseikkailu ei eksy missään vaiheessa harhapoluille. Entä The Book Of Soulsin huima pituus. Steve Harrisin kirjoittama yli 13-minuuttinen The Red And The Black toimii kenties mahtavimpana näytteenä Iron Maidenin uuden albumin voimasta. 2015. Mutta miten aiot viettää joulupäivän. 12. Nämä kappaleet kestävät yhteensä 25 minuuttia, aloittaa Dickinson. – Levyltä löytyy toki runsaasti muitakin tekstiaiheita, esimerkiksi sotaan liittyen. Nauroimme studiossa, että okei, homma näköjään karkaa käsistä, joten annetaanpa sitten palaa. Bruce, siinä vaiheessa taaksesi on jäämässä aikamoinen vuosi, mutta aikamoinen vuosi on myös edessäsi – maailmankiertueineen kaikkineen. Alkuvaiheessa työskentelimme neljän biisin parissa – nämä kappaleet olivat soololevylleni aikoinaan sävelletty If Eternity Should Fail sekä muiden Maiden-herrojen kirjoittamat Shadows Of The Valley, Speed Of Light ja Death Or Glory. Onko mittavan kokonaisuuden taustalla ajatus, että mikäli levy jää Iron Maidenin viimeiseksi, niin isketäänpä siinä tapauksessa peliin kaikki paukut. – Odotahan... Ilta hämärtyy, tuli loimuaa takassa, olut on sopivan viileää ja ulkona näyttää talviselta, laulaja tunnelmoi. Otetaanpa se ilmeisin esimerkki: tuleeko Shadows Of The Valleyn alkuriffistä kenellekään mieleen eräs Maiden-klassikko 80-luvun lopulta. Siinä missä The Final Frontier oli monin paikoin rohkean kokeellinen, The Book Of Souls luottaa päätösnumeroa lukuun ottamatta enemmän tai vähemmän perinteisiin ratkaisuihin. Eikö ole varsin mielenkiintoinen yhteensattuma, että jotkut The Book Of Soulsin kappaleet kurkistelevat tuonpuoleiseen ja välittömästi levyn valmistumisen jälkeen joudut katsomaan kuolemaa silmästä silmään – ainakin jos vähän karrikoidaan. Empire Of The Clouds kertoo siis lento-onnettomuudesta ja albumin nimi on saanut innoitusta maya-kulttuurista. – Hyvä kysymys! Vastaus on, etten todellakaan tiedä. – Albumin mitta on silkka vahinko, sillä emme etukäteen suunnitelleet tällaista jättiläistä. – Seuraavaksi kirjoitimme pari pitempää kappaletta ja yhtäkkiä materiaalia olikin viidenkymmenen minuutin edestä. Talviselta, Englannissa. iron maiden -taitto_c.indd 34 7.8.2015 14.22. Ehkä sinun pitäisi lennättää perheesi Lappiin. Monin tavoin ihmeelliseltä tuntuu sekin, että Iron Maiden juhlii nelikymppisiä 25. Mayat uskoivat esimerkiksi jälleensyntymiseen ja siihen, että kaikilla luontokappaleilla on sielu – siis muillakin kuin ihmisillä, laulaja sanoo. Itse asiassa, Iron Maiden intoutuu eepoksen mittaan niin komeisiin instrumentaalisiin hurjasteluihin, että kuulija luulee joutuneensa aikakoneella kultaiselle 80-luvulle. Luullakseni olen silloin kotona Lontoossa, perheen parissa. Ehkä kaikista yllättävintä on se, ettei The Book Of Souls vaadi avautuakseen kahtakymmentä tai edes kymmentä kuuntelukertaa. Saattaa jopa olla, että Dickinson tulkitsee uudet Iron Maiden -kappaleet paremmin ja vapautuneemmin kuin kertaakaan sitten 80-luvun. – Tiedän. – Kieltämättä. Entä pöydän toisella puolella istuva Bruce Dickinson. No, jos lupaan, että Lontoossa on vetistä ja kalseaa niin kukaan ei ainakaan pety! ”Vaikka en pystyisi laulamaan nuottiakaan enää koskaan, hyppisin silti lavalla kuin innostunut pikkupoika.” K uv a: Timo Isoaho Bruce Dickinson kunnostautuu The Book Of Souls -albumilla myös säveltäjänä. No, mielipiteet ovat mielipiteitä, mutta kyllähän Mr. Mihin ihmeeseen hävisi kolmekymmentä vuotta. Siellä täällä kappaleet etenevät nyky-Maidenille tunnusomaisesti hyvinkin progressiivisina, mutta biiseistä löytyy niin paljon teräviä riffejä, tarttuvia melodioita ja oivaltavia sovituksia, että teokset avautuvat myös kärsimättömimmille kuulijoille. Kun Steve Harris kertoi aikaisemmin kesällä ilmestyneessä Kerrang-lehdessä, että Dickinson laulaa paremmin kuin koskaan, basistia oli kieltämättä hieman hankala uskoa
46,00 EUR, Ovelta 50,00 EUR Live Nation macine headt tulostus.indd 35 7.8.2015 15.10. An evening with Liput palvelumaksuineen alk
Matkaoppaina halki viileistä säistä huolimatta kauniin Suomen toimivat Mikko Sarjanen, Rane Raitsikka ja Jykä Pajulaakso. 36 Laajalla skaalalla! K uv a: Mikk o Meriläinen atomirotta_festaripäiväkirja_b.indd 36 7.8.2015 14.40. Atomirotan festari päiväkirja Teksti: Atomirotta Tänä kesänä hypätään Soundin perinteisen festari päiväkirjan mukana Atomirotan keikkabussiin – tarkemmin sanoen keikkafarmariin
Kotimatkalla Rane sanoo funtsineensa, mistä se nimi tulee. Ei millään pahalla Kyklooppia kohtaan, joka siis yleensä on erittäin asi allinen hahmo, mutta aina ei vaan hiffaa sen ajatuksenjuoksua ja pelinlukutaitoa. Tämä aiheuttaa jonkinlais ta napinaa somessa ja toisaalta ymmär rämme hyvin niitä parikymppisiä hevi jamppoja, jotka ovat säästäneet liksois taan, että pääsevät kunnolla hevaile maan ja sit siellä esiintyykin jotain ihan muuta. ”Slottimme Amadeus Lundbergin ja Pete Parkkosen välissä tuntuu hieman oudolta, mutta se taitaa ollakin osa tätä Atomi-juttua.” Keikan jälkeen painelemme hotellil le, jossa Rane uppoutuu huoneessaan erikoishämmentäjä ja salakuljettaja Ho ward Marxista kertovaan kirjaan Mr. Ja hommahan toimii aivan loistavasti. Wanajafesteillä mukana kitara vahvistuksemme Laituri 47 eli Janne Lahti. Tänään asiana on ilmoittaa, että Mikko (born and raised in ItäHelsinki) on itse asiassa vaasalainen rumpali, ahaa, okei, kiitos tiedosta, jos asia on nyt ilmoitet tu ja hetken huomio saatu, me jatketaan hommia. Veto on suht aikainen, mut jengii on hyvin ja saadaan kunnon bailut pystyyn ja lauteet lämpimiksi muille. Rane kovassa seurassa kesäjäillä, mukana Jere Karalahti ja Teuvo Teräväinen. atomirotta_festaripäiväkirja_b.indd 37 7.8.2015 14.40. Kai killa meillä on muistoja tästä mestas ta, esiintyjinä tai yleisössä, Ranella aina vuodesta 1986 saakka. Jengi on asi an ytimessä. Eka mielleyhtymä oli LAPD. Kaik kensa antamisen jälkeinen hiljainen hetki keskeytyy, kun verho avautuu ja punaviinihampainen muikea keikka myyjämme ilmoittaa virnistäen myy neensä meidät keikan aikana Tuska festareille. Löylyä lyö dään, punkku läikkyy, taidekeskustelu käy kuumana ja musa soi. Meillä on veto Sounditeltassa, pää lavaa vastapäätä kello 00.30, heti kuu lemma Suomen festarihistorian kalleim man aktin (mies, laptop, laserit ja nip pu härskin tarttuvia Edamhittejä) Cal vin Harrisin jälkeen. Takahuoneessa turinoitiin Lapkon nastan porukan kanssa. Hetken käy mieles sä, paineleekohan kaikki EDMpumppi punteissaan bajamajoihin tai leirintäalu eelle pumppaamaan, mutta mitä vielä, teltta on tupaten täynnä, viba on todel la lämmin, yleisö on alusta asti mukana ja meitä ennen vetäneen Rytmihäiriö yhtyeen kitaristi tekee voltteja lavan si vustalla transsinomaisessa tilassa koko keikan ajan. 37 Valtteri-festivaali TAMPERE Mielenkiintoinen idea järjes tää kaupunkifestivaali ju hannuksena. Ranella on yleensä tapana kysyä biisin loputtua napakan ystäväl lisesti, että mitäs kaverilla on mielessä. Tähtäimessä on sellainen liikkuva Ato miKlubi, jonka tunnistaa heti sisään astuessaan. Yleisöllä on hauskaa ja keikka jatkuu. Jykä katsoo tapansa mukaan nukku mattiin saakka telkkaria, koska hänel lä ei ole himassa sellaista, miksaajam me painelee paikalliselle tuttavalle kyl kimajoitukseen ja Mikko käy syömässä alueelta pakkaamansa salaatin (”ei pys ty skruudaamaan mitään ennen vetoo”) ja vetämässä muutaman Nikolain naa purihuoneessa, jossa kollega PaperiT isännöi artistijatkoja. Tää on meille sellainen hyvä kengurukeppi kesän kii reiselle kierrokselle – ennen syyskuuta ei nimittäin juuri nukuta. Vaikeiden vuosien jälkeen homma on selkeästi saatu raiteille ja väkeä tuntuu olevan Törnävänsaari pullollaan. Provinssi SEINÄJOKI Tämä on sarjassa ”isot ja legendaariset”. Huone on ihan tu kossa jos jonkinmoista soittajaa, Huora tronista Uusivirran, Reinon ja Pyhimyk sen kautta Jenni Vartiaiseen. Aurinkoonbiisin aikana Mi kon ääni värähtää liikutuksesta, kun jen gi hoilaa mukana kuin viimeistä päivää. Tampere on muutenkin tullut viime aikona tutuksi, vedettiin varmaan kymmenen keikkaa vuoden aikana eri mestoissa ja olo on ollut kuin kotona. Jäl keen päin lämmittää, kun kielinero ja kaikkien meidän suosikkilehti Pahkasi asta ponnistanut Maisteri Simo Frangen juhlii keikkaamme omalla Facebooksei nällään. Mikko yöuinnilla Viitasaarella. Valtteril la saa festivaalikasteensa meidän kol mas klubikokoinen taustakangas, mal lia Ghettoblasteri, ja koska Klubin taka seinällä on hyvin tilaa, niin me lämä tään kaikki kolme kehiin luomaan oi keaa Atomitunnelmaa. Tuska Open Air HELSINKI Lokakuussa 2014, Musiikki ja meedio messuilla Tampereen Klubilla istuttiin esiripun sulkeutumisen jälkeen laval la äärimmäisen rautaisen ja energisen keikan ja pitin pyörittämisen jälkeen henkeä haukkoen ja hikeä vaimonhak kaajista desilitroittain puristaen. Nice. Tää on ihan kingiä. Kotimatkalla Rane pohtii sitä erikois ta ihmistyyppiä, joka näyttäytyi tänään kin, nimeltään IsoKyklooppi, joka ha luaa aina välttämättä kesken skittasoo lon tulla kättelemään ja ilmoittamaan jotain hänelle tärkeää asiaa, eikä rekis teröi että ”tässä on mahdollisesti jotain meneillään”. Tampereella. Lakanat ja Ampegit valmiina Valtteriin. Muutenkin on ollut tapana sisustaa mestat kunnolla. Oi kiitos Simo, omis sotii koi
Lavamme on 360-tyylinen ympyrä, eikä keskellä, johon kamat kasataan ole kunnon tuulensuojaa. Sattuma on heittänyt Rotta-veljemme SMC Lähiörotat samalle päivälle ja sovitaan, että käymme vetämässä yhdessä tekemämme Rottaradiokappaleen jamppojen kanssa. Järeiden heviukkojenkin lantiot näkyy liikkuvan ja hymynaamoista päätellen tää voi olla jopa ihan piristävä, niskoja hetken lepuuttava puolituntinen. Vaikka järveltä puhaltava kesäpuhuri on ajoittain navakka, ei kumpikaan, Jykä eikä Mikko, ota aluksi tosissaan Ranen lakonista tokaisua viisi minsaa ennen keikkaa: ”Jykä, sun kamat tippui just lavalta.” Niin siinä kuitenkin kävi. 21.05 Jykällä oli uudet kamat. Perillä odottaa Teltta-lava, vanha tuttu Backline Rentalin Kartsa rykmentteineen ja Tuskassa tapaamamme Akun Tehtaan sällit, jotka muistivat hyvin meidän set upin ja kaikki on tiptop kunnossa heti kättelyssä. Kahvia huiviin ja hereillä ollaan ja Ruissi Suomen vanhimpana festarina tuo automaattisesti omanlaisensa ekstratäpinän tekemiseen. Pöhinää taipui hienosti Johnny Cash -tulkintana ja muutkin laulut lähtivät vallan mainiosti intiimimpinä versioina. K uv a: Mikk o Meriläinen K uv a: Mikk o Meriläinen atomirotta_festaripäiväkirja_b.indd 38 7.8.2015 14.40. Veto on kello 15.30 ja hyvin jengi on herännyt. Mutta se oli vasta ensimmäinen selätys, sillä seuraavana päivänähän odottaisi Ruisrockin telttalava. jälkeen tykitettiin suoraan Hernesaaren verkkokauppaan ja viimeisinä asiakkaina. Yö menikin Jykällä sit duunatessa asetuksia kuntoon. No, tämä on joka tapauksessa lyöty lukkoon, eikä me turhia kelailla vaan otetaan haaste vastaan ja tehdään se mitä me osataan. Keikan jälkeen käydään vetämässä mättöä ja valmistaudutaan pieneen fiittaus-operaatioon. Ranen puolella lavaa oli kuulemma tyyntä, koska Ampegit olivat puhaltaneet tuulen takaisin järvelle. Lavamanagerin radiopuhelin alkoi laulaa ja jostain saatiin taiottua varanäyttö, jonka avulla pystyttiin tykittämään 3 biisiä, ennen kun kaikki taustat katosivat ja konehuone tilttasi lopullisesti. Samalla lavalla tykitettiin NRSMC-kimppakokoonpanolla keikka kuuman ilta-auringon paisteessa loputtomalle ihmismassalle. Hoidettiin tonttimme ja väki sai todella uniikin keikan. Tekniikkapuolella Akun Tehdas antoi esimakua täydellisestä lavasoundista, johon tultaisiin vielä törmäämään kesän mittaan. Tulkaa perässä! Seuraavasta vuorokaudesta kehkeytyykin mielenkiintoinen, kiitos festivaalialueen kyljessä kimaltelevan kauniin Vesijärven. Jykän tiski (läppäri, kiippari, Maschine) tippui lavalta parin metrin pudotuksen asfaltille ja kaikki meni paskaksi. Nautimme naurussa suin lavan sivulta, kun kaikennäköiset hahmot vipeltää asiaankuuluvassa olotilassa lavaa edestakaisin. Ja kaikkihan menee hyvin, me vedetään täysillä ja palaute on pääasiassa positiivista. Mikko jäi nyt ilman haikailemaansa belfietä Nicky Minajin kanssa ja heti keikan 38 Atomirotan festari päiväkirja Summer Up, kun kaikki on vielä hyvin. Nytkin on hyvin ryhmää ja aurinko paistaa. Ruisrock TURKU Jykä sai yöllä kaiken kondikseen, ja eikun luottavaisena kohti Ruisrockia. Harmi ettei ollut mahdollista. SMC vetää Louna-lavalla, josta on upeat muistot toissa kesältä. Pidettiin siinä sit salamannopea debatti ja otettiin tilanne haltuun. Intohimoinen kesäveneilijä Raitsikka kävi tutkimassa edellisenä iltana pääsisikö Suvilahteen botskilla, ois ollut hienoa tulla Tuskan henkeen sopivalla viikinkityylillä sumun läpi keikalle. Nyt toikin homma on alkanut selkiytyy lavajengille, mutta mikään itsestäänselvyys se ei vieläkään ole, ja tsekeissä täytyy olla hereillä. Skidisti aikainen showtime vaatii omanlaisensa meditaation, kun sisäinen keikkakello on asennettu laukaisemaan dynamiittia vasta yön tunteina, mutta ei hätää. ”Atomirotta, okei siis jotain räppiä, eli pari mikkii ja läppäri, iisi duunata hodari toisessa ja RedTube toisessa tumpussa...” Ja sit Raitsikka jymäyttää kaksi Ampegia kehiin ja trio pitäisi saada soundaamaan lavallakin jytisevältä bändiltä. Keikan aikana teltta täyttyy ja viimeistään Auringon lävähtäessä käyntiin kaikki hoilaa mukana. Puristit voivat käydä bissellä ja kusella ja jatkaa sit keskittynyttä moshaamista. Kello. Loppukeikka vedettiinkin sit tyylillä räpit, kitara ja tamburiini. Ranen reissussa mukana oleva Jonna-vaimo on ihan fiiliksissä ja SMC Lähiörotat saavat uuden vannou”Suomen kesä tarjoilee sopivasti tummaa jylhyyttään. Sateen uhka leijuu koko ajan yllä.” Keikkabussin virkaa toimittaa perhefarmari, johon mahtuu yllättävän kätevästi neljä miestä ja kamat. Varsinkin bändin alkutaipaleella oli vastassa liian usein sellainen skidisti hälläväliä-suhtautuminen lavasoundin tärkeyteen. Summer Up LAHTI Taidetaan muuten olla historian ensimmäinen bändi, joka soittaa peräkkäisinä viikonloppuina Tuskassa sekä pelkästään hip hopiin keskittyvässä Summer Upissa
Hauska in and out. Tänäänkin Atomiklubilla tupa on tukossa ja tunnelma ja Mikko on kirjaimellisesti katossa kiinni. VÄLISOIT TO: atomirotta_festaripäiväkirja_b.indd 39 10.8.2015 15.14. Betonibuugiviikonloput osoittivat sen todellakin vääräksi. Jääkiekon maailmanmestari 2011, SM-liigan taannoinen kultakypärä ja tällä hetkellä Rauman Lukossa maaleja laukova HPK-kasvatti Janne Lahti tulee vaimoineen hengailemaan ja roudaamaan. Kohtaus panee miettimään perimmäisiä asioita. Paikalle saapuu nopeasti joella päivystävä pelastuslaitoksen botski, mutta naaraus ei tuota tulosta ja pian paikalle myös saapuneet sukeltajat hyppäävät pinnan alle ja onnistuvat nostamaan kaverin pinnalle sameasta vedestä. Kesäillan viba on todella hyvä, sää on kaunis, junnut istuu joen pientareella ja vetää iisisti bissee ja kuuntelee Ravintola-laivasta kantautuvaa musaa. Mikko ja Jykä jäävät illaksi aistimaan Ruissin tunnelmaa, ennen yöllistä ajoa stadiin. R.I.P. Sateen uhka leijuu koko ajan yllä. epäonninen bailaaja. Holillinen täyttyy kivasti, holittomassa joraa kolme jumppakärpästä. Rane lähtee Jonnan kanssa illalliselle Turkuun ennen kotimatkaa. Ai niin, itse keikka Hämeenlinnassa oli jollakin tavalla silmät avaava. Vaikeeta sanoa mitä siellä tapahtui, mutta jonkinlainen kollektiivinen rentous otti vallan ja jäi päälle. Matka itsessään on mahtava ja Suomen kesä tarjoilee sopivasti tummaa jylhyyttään. Laituri 47 on vetänyt reilun tusinan keikkoja Tavastian lauteita myöten kanssamme. Kaikki voi käydä niin äkkiä. Nää on näitä soittamiseen liittyviä outoja ja hienoja juttuja, joita vaan tekemällä tapahtuu. Kaikille osuu välillä festarin aloittajan slotti ja meillä se tapahtuu Rakuunassa, kauniissa Lappeenrannan linnoituksen miljöössä. Mikko sanoi nähneensä jonkinlaisen ”biisien tulkitsemiseen liittyvän valon.” Ei siitä sen enempää. Loistosälli! Paikalla on myös mahtava Rikoslakiyhtye, Hämeenlinnan punk rock -ylpeys, jonka viimeisimmän ep:n Raitsikka on tuottanut ja sparrannut sävellyksiä myöten. Se on muuten myytti jostakin menneestä ajasta, että kaupungit muka kumisevat kesäisin tyhjyyttään, eikä keikkoja kannata duunata baareissa ja klubeilla. Itse kukin on käynyt lähellä lähtöä muutamaankin otteeseen, eikä todellakaan ole itsestäänselvyys että täällä ollaan. Keikka on kaikuvassa teltassa ja se aiheut taa miksaajalle aina skidiä päänvaivaa, mutta matkassamme koko kesän ruu vaava Pelanin Olli hoitaa tonttinsa ja soundi on kohdallaan. attitude on voimakkaasti mukana Atomimatkassa. ”Eiks tää oo se Einstein-juttu”, sanoo Jykä. Jaskan komppausta päätyi ekalle levyllemme ja Janne a.k.a. Jos on jotain juttuja, tekemistä tai sanottavaa, niin se kannattaa tehdä ja sanoa nyt, huomenna voi olla myöhäistä. Keikan jälkeen uidaan ja köllötellään porealtaalla – Scarface-sitaatit kuuluvat tietysti kuvaan – ja heitetään hetulaa tuttujen räppija jääkiekkosällien kanssa. Ollaan tavallaan paikallaan autossa, joka liikkuu koko ajan, vedetään vedot ja jatketaan liikettä. Ruisrock-reissun ikävä jälkinäytös: Pariskunta on varannut pöydän loistavasta Tintå -ravintolasta Aurajoen varrelta, jossa meidän hyvä frendi on duunissa. Jengi pysyy ja viettää kesää myös kaupungissa ja varsinkin lähiöt ovat aivan liekeissä. Väkeä on kuitenkin sen verran aikaisin liikkeellä, että on kiva vetää ja koko keikan ajan sitä valuu lisää. Näitä kolmea seuraavaa keikkaa ei jotenkaan kelaa sillä lailla erillisinä vetoina, vaan viikonlopusta muodostuu yksi pitkä päivä. Vika päivä käynnissä ja jengillä selkeästi rela fiilis. Väkeä on todella paljon ja me pommitetaan irtonainen, onnistunut keikka. Seuraavana iltana Hämeenlinnassa Wanajafesteillä seuraamme liittyy hyviä paikallisia kavereita, joilla kummallakin on vahva side Atomileiriin. Pipefestin slotti on festarin alkupäässä ja homma alkaa selkeästi vasta käynnistyä. Parinkymmenen minuutin elvytys ei auta, peitto lasketaan päälle ja kaveri viedään pois. Janne on lätkän ohella henkeen ja vereen musamies ja on ottanut Ranelta kitaratunteja. Rakuuna Rock LAPPEENRANTA Wanajafest HÄMEENLINNA Ilosaarirock JOENSUU Takas pyörille, nyt alkaa muutama pidempi reissuviikonloppu. Aamulla on lähtö Ilosaareen, jonne saavumme sopivasti change overiin. Viime kesänä, kun levyä ei vielä ollut tullut ja luonnollisesti festivaali-vetoja oli vähän, päätimme duunata oman Betonibuugi-lähiörundin rap-frendiemme Adebizi & PikkuPirun kanssa. Keikan jälkeen käydään tsekkaamassa maailmanmeininkiä, kun Pharrell Williams tarjoilee koukkua koukun perään. Sen jälkeen kaikki on ollut selkeämpää. On se vaan himmee äijä. On tai ei, ajo Rakuuna Rockiin Lappeenrantaan ja yöksi takas himaan, kiva pieni alkuverryttely varsinaista matkantekoa odotellessa. Pilvet ovat mustia isoja muodostelmia, ja Hämeenlinna–Lahti-välin kapea tieosuus on juuri niin vehreä ja vihreä kuin kauneimmillaan voi olla. Yhtäkkiä joku tipahtaa jokeen ja muutama kaveri hyppää perään etsimään epäonnista bailaajaa. Yks kesän parhaita, ellei paras. Voimia perheelle ja lähipiirille, syvin osanotto. 39 tuneen fanin. Ja sitten kotimatkalle. Pipefest JÄMSÄ Qstock OULU Työväen musiikki tapahtuma VALKEAKOSKI Meillä on unelma mielenosoitus HELSINKI Toinen tällainen iso rykäisy. Koko ilta pysyy omannäköisenä. Tien päällä, puikoissa tällä kertaa miksaajamme Olli Pelan. Paitakojulla myydään merkkaria, Rane heittää läppää nuorten kitaristinalkujen kanssa ja Mikko soittaa ennen ja jälkeen keikan levyjä. Me annetaan kundeille meidän takahuonekossut ja sanotaan, ”Pitäkää hauskaa.” Me lähdemme heti keikan ja parturoinnin (takahuonealueella on ilmainen parturi!?!) jälkeen posottamaan kohti Ruokolahden välietappia, jossa keskiyön sauna ja järvipulahdus odottavat Mikon sukulaisten mökkitiluksilla. ”Kuningas on vilttiketjun jätkii, jos Otis Redding ja Howlin’ Wolf on jengissä.” (Sitaatit Ranen.) Ruokolahdella yösaunotaan, uidaan, syödään ja nukahdetaan. Veto on Rentolavalla kello 15.00. Ajan tuntu jotenkin hämärtyy. Joskus kaikki vaan natsaa itsestään ja tänään on just se päivä. Jokin kuitenkin loksahti paikalleen. Rane esittelee muulle bändille vanhan Joensuu-kaverinsa Cyden, miehen sanonta ”Aina nälkä, koko ajan jano” on päätynyt monien mutkien kautta myös Atomi-biisiin Hei puupää. Meno on kova, mutta skidisti absurdi. Ravintola Hard Rock House ROIHUVUORI Kesken kuuminta festarikesää me pidetään tietysti elossa myös oma, muutaman kuukauden välein toimiva Atomiklubi Roihuvuoren Hard Rock Housessa. Yöksi ajetaan Jyväskylään ja voitetaan vähän kilsoja seuraavan päivän matkalle kohti Oulua. Matka jatkuu, Al Green ”kuuntele Mikko mistä Jaggerin falsetti-juttu tulee”, Otis Redding ”pelkkää ykkösketjua, nyt tulee pelkkää stydii...” Mikko muistaa jostain kaukaiselta 80-luvulta rokkia diggailleen faijanpuolikkaansa vhskasetin, jonka kyljessä luki Kuningas ja Otis Redding, silloin juurikaan tietämättä mistä on kysymys. Karsinoiden maassa kun ollaan, teltta jakautuu keskeltä kahtia alkoholittomaan ja alkoholilliseen tilaan. D.I.Y. Vedetään nopeat safkat, moikataan vastaan tulevat tutut. Mikko jää matkan varrella Lappeenrantaan, jossa käy huuhtomassa Ilosaaren hiet pois iholta viileässä Saimaassa ja moikkaamassa mummoa. Rane toimii dj:nä, kuunnellaan tyttöbändejä ja nautitaan, Shangri La’s, Ronettes..
40 ulkomaita myöten. Kaikki paljasjalkaisina helsinkiläisinä (Rane kuudennessa polvessa) ovat tietysti kokeneet omat Kurvi-kokemuksensa. Ei voi valehdella, etteikö tänä viikonloppuna alitajunnassa kuitenkin kutkuta se kolmas keikka. Veto on vallan mainio ja ekstramausteen keikkaan tuo meidän jälkeen luukuttavan Melrosen jäsenten läsnäolo lavan sivustalla. Toimii! Valkeakosken Työväen musiikkitapahtuma on hienolla paikalla kirjaimellisesti tehtaan varjossa. Basisti Roge oli Ranen kämppäkaveri, kun Rane muutti aikoinaan Hollywoodiin, ja luottojätkä toimi konsulttina Suomen päässä, kun ajatus paluusta alkoi nostaa päätään. Mikko heittää kavereille nipun tarroja ja takahuonekokikset. Mikko pääsee toteuttamaan yöuintifantasiansa, ja aamulla mennään porukalla saunaan. Tampereen kohdalla neljättäsataatuhatta kilometriä kohti kiitävän keikkabussina toimivan perheauton öljyvalon syttyminen aiheuttaa pientä ekstrasydämentykytystä, mutta huoltoasemalta löytyy oikeat voiteluaineet ja Kurviin saavutaan kreivin aikaan. ”Holillinen täyttyy kivasti, holittomassa joraa kolme jumppa kärpästä.” K uv a: Napoleon Digit al atomirotta_festaripäiväkirja_b.indd 40 7.8.2015 14.40. Yleisössä vilahtelee tuttuja matkan varrelta. Sen jälkeen, kun loppukeväästä selvisi, että soitamme viimeisenä jo perinteiseksi muodostuneessa kaupunkijuhlassa, Kallio Block Partyssa, fiilis nousi kattoon, ja kun keikkapaikaksi varmistui tilapäisesti päiväksi liikenteeltä suljettu legendaarinen Kurvi Sörnäisissä, odotus nousi aivan uusiin sfääreihin. Hyvästellään Repa, annetaan drinkkiliput ja viinapullot illan ratoksi ja jatketaan kohti välietappia, Viitasaarella odottavaa mökkikylää, jossa otamme välitorkut. Keikka on silkkaa Atomia, jonka jälkeen Mikko heittää hyvät läpät kahden innokkaan 13-vuotiaan Atomifanin kanssa. Rane omat pöhinänsä ennen Amerikkaan lähtöä, ja Mikko ja Jykä (joka asuu vieläkin nurkan takana) muistavat 2000-luvun alkuvuosina kalliolaisen Kurvin Vauhti -puulaaki-fudisjoukkueen legendaariset bileet, joilla on ollut merkittävä osa suomalaisen ug-rapin kehityskaaressa. Ai niin, matkamusa – tällä reissulla Rane sukeltaa syvälle kitarisminsa saloihin ja muu bändi saa hienon, musiikkinäyttein varustetun esitelmän aiheesta Albert Collins. Aurinko heijastuu Aurinkoon-biisin aikana vanhan Kansantalon ikkunoista vastapäätä lavaa. Yhdessä on koettu vaikka mitä ja itseasiassa kasvettu aikuisiksi kimpassa Hollywoodin viidakossa. Meno on tajuton ja tunnelma käsin kosketeltava. ”Niin kauan kun Melrose on olemassa, meillä kenelläkään ei oo mitään hätää”, Rane välispiikkaa. Pojat ovat lähikaupunki Savonlinnasta ja pelaavat SaPKossa lätkää. Rane ja Repa vetäytyvät takahuonealueen asuntovaunuun vaihtamaan kuulumisia. Totta kai mennään. Väki on selvästi vähän varttuneempaa kuin muilla festareilla, mikä tuo hommaan oman suolansa. Laajalla skaalalla, ennakkoluulottomasti omaa juttua. Jälleennäkemisen riemu on silminnähtävä. Siitä tuleekin sitten vähän isompi tapaus kuin mitä kukaan varmaan kelasi, ja se uutisoidaan isosti Atomirotan festari päiväkirja Kallio Block Party -keikka Kurvissa oli Atomirotalle tärkeä jo kaikille rakkaan paikan takia. Ajo yöksi Lahteen ja aamulla Porispereen. Ja aivan varmasti mennään katsomaan kiekkoa, jos aikataulut joskus sattuvat osumaan kohdilleen. Qstockissa odottaa vieraita Los Angelesista, sillä Smackissa loppuaikoina soittanut ja Ranen kanssa Hollywoodiin aikoinaan muuttanut, Oulusta kotoisin oleva Repa Kauppila on vuotuisella Suomen visiitillään. Mahtavia nuoria miehiä. Mikko on suunnitellut jossakin vaiheessa tekevänsä kauan haaveilemansa USA:n länsirannikkotripin, Repa lupaa tutustuttaa kaupunkiin ja Rane nauraa että ”heitä tää Filtterin käsiin niin se saa kunnon kyydin”. Filtteri on Philthy Animal, Motörheadin entinen rumpali, to-del-li-nen säätäjien säätäjä ja hahmojen hahmo, ja myös Ranen entinen läheinen ystävä, jonka kanssa Rane vietti vuosia ohituskaistalla kiitäen. Liikenteeltä suljettu Kurvi kymmeninetuhansine ihmisineen on ihokarvat nostattava näky. Lauantain aikataulu on tiukka (Pori 15.45 ja Kurvi 21.00), mutta hoidettavissa. Pyytävät meitä joku kerta Savonlinnaan katsomaan laatukiekkoa. Mutta se onkin toinen stoori, mistä lisää Ranen tulevaisuudessa ilmestyvässä kirjassa. Ilmassa on aitoa magiaa, eikä Hima taas -biisiä tarvitse nyt esittää tai tulkita, vaan tällä kertaa me yksinkertaisesti vaan eletään se läpi, koko jengin kanssa, siinä paikassa ja hetkessä. Kerimäellä ei ole koskaan ennen tullut käytyä ja Puruvesipopin lavalta näkyy juuri se täydellisin suomalainen järvimaisema. Puruvesipop KERIMÄKI Porispere PORI Kallio Block Party HELSINKI Kilometrin matka studioltamme Vallilasta Kurviin käy tietysti vuorokauden aikana Kerimäen Puruvesipopin (Itä-Savo) ja Porin kautta. Keikka on todella rento ja iloinen alkuillan jumppa, ja varsinkin silloin tällöin fiiliksen mukaan Ranelta lähtevä Elvis/rockabilly-intro Aurinkoon-biisiin on tänään aivan hulvaton ja porukan lantiot liikkuvat. Kurvin keikkaan kiteytyy jotakin meistä. Edesmenneille ystäville omistettu biisi Haudoille saa ihan uusia ulottuvuuksia – kappaleessa mainittujen hemmojen kanssa on tullut juuri näillä kulmilla hämmennettyä. Maanantaiaamuna Mikon puhelin soi ja Rane kysyy mielipidettä, mennäänkö vetämään pari biisiä rasismin vastaiseen mielenosoitukseen, jonka muutama frendi Radio Helsingin ja Tavastian joukoista on päättänyt järkätä. Itse veto on laulu ja kitara -tyylillä hoidettu akustinen kymmenminuuttinen ja Ranen sisko Manna tulee laulamaan Aurinkoon-biisin taustoja – eka kerta muuten, kun musisoivat sisarukset nähdään kimpassa lauteilla. Repa soittaa Atomirotta I -levyllä perkkoja, ja harmittelemme, ettei aikataulut osu studiosessaria ajatellen yksiin. Repa ei oo ennen nähnyt meitä livenä ja on fiiliksissä näkemästään, hyvien vinkkien kera. Ranea juttu lämmittää eritoten, ovathan he hänen pitkäaikaisia, erittäin hyviä ystäviä ja tietysti vieläkin aivan suvereeni bändi. Ensifiiliksenä slottimme Amadeus Lundbergin ja Pete Parkkosen välissä tuntuu hieman oudolta, mutta se taitaa ollakin osa tätä Atomi-juttua. Äänentoiston kanssa on skidisti ongelmia, mutta ajatushan tässä se tärkein juttu on
73,50-93,50€ Lippupiste 6.12.2015 Hartwall Arena, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 59,50-89,50€ Lippupiste 30.9.2015 Hartwall Arena, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 48,50€ Lippupalvelu ja Tiketti 18.11.2015 Hartwall Arena, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 11.11.2015 Jäähalli, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 59,50-69,50€ Lippupiste Live Nation syksyn keikat tulostus.indd 41 7.8.2015 15.08. 48,50 73,50€ Lippupalvelu 2.11.2015 Jäähalli, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 58,50€ Lippupalvelu 12.11.2015 Black Box, Jäähalli, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 43,50€ Lippupalvelu 3.12.2015 Black Box, Jäähalli, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 54,50-74,50€ Lippupiste 29.9.2015 Hartwall Arena, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk
Teksti ja kuvat: Mikko Meriläinen päässä Hyvä 42 tiisu-taitto_b.indd 42 7.8.2015 14.46
Kaiken lisäksi taustalla on muskeleineen Sony Music, joka ei ole onneksi yrittänyt suitsia vallatonta ja hiomatonta yhtyettä tylsemmäksi. Tiisun musiikissa, ja etenkin teksteissä, on omalaatuisuutta ja kulmakarvoja kohottavaa outoutta, mutta pohjimmiltaan se on kuitenkin laajalle yleisölle suunnattua, tarttuvaa ja tuttua suomirockia. Turinatuokioon saapuvat Henrikin lisäksi kosketinsoittaja Antti Vuorenmaa ja kaikkea mahdollista perkussioista puhaltimiin ja kitaraan soittava Mikko Aaltio. ta. Yleisöstä suurin osa näkee Tiisun ensimmäistä kertaa, ja ihmisten leveistä hymyistä päätellen tämänkin Tiisu-keikan jälkeen sosiaalinen media täytyy ihmettelyistä: ”Harvinaisen tyhmä nimi bändillä, mutta harvinaisen kova keikka!”, ”Pitkästä aikaa uutta ja persoonallista suomirockia!” ja niin edelleen. Voisiko Tiisu olla niitä harvoja, jotka pääsevät alkupöhinää pidemmälle ja tavoittavan ne mystiset kansan syvät rivit. Niin suurta tähteä ei vielä olla todistamassa, että likaisille kalsareille löytyisi ottajansa. Nyt on aika päästää maailmaan debyyttialbumi Elämän koulu. Keikan jälkeen on pakko pyytää bändiä sivummalle ja jatkaa Tiisun tarinaa myös Soundin sivuilla – ensimmäisen kerranhan bändi esiteltiin Stalker-palstalla jo reilu vuosi sitten. Äsken Henrik heitti paitansa yleisöön, vain pyytääkseen hieman myöhemmin tuon ”lempipyjamanpaitansa” nöyränä takaisin itselleen. Tiisulta, ja etenkin nokkamies Henrik Illikaiselta, voi odottaa keikalla mitä vain. Tässä entisellä alaasteen pel lellä vielä housut jalassa. Ajoitus on hyvä, sillä suomenkielinen rockmusiikki tuntuu olevan paremmassa kurssissa kuin moneen vuoteen ja nuoren sukupolven menestyjää kaivataan. Holtitonta lavaliikehdintää, levottomia spiikkejä ja ennemmin tai myöhemmin yleisön sekaan rantautumis”Sonylla oltiin sitä mieltä, että valitaan sellainen biisi, missä lauletaan panemisesta.” Tiisu on tämän hetken piristävimpiä ilmiöitä suomalaisessa rockissa. Biiseissä on helmiä: jo puolitoista vuotta sitten YouTubeen ladattu ensisingle Uusi aika aiheutti innostusTiisun Henrik Illi kainen on suomi rockin uuden pol ven kiinnosta vimpia persoonia. 43 Mitähän se Illikainen siellä taas sekoilee. Huomaan itsekin miettiväni, että voisiko tässä olla uusi suomalaisen rockin menestystarina. Jonnekin jäivät huilaamaan basisti Väinö Karjalainen (jep, juuri se Jiin poika), rumpali Riku Sonkkanen ja kitaristi Petteri Pulkkinen. Somerolta, Orivedeltä, Mikkelistä ja Helsingistä Sibelius-lukioon päätyneet Tiisun kaverit ovat vielä nuoria, parikymppisiä, joten ainakin intoa ja aikaa pitäisi riittää, eikä aikuiselämään väistämättä kuuluva mukavuudenhalu ole vielä päässyt tekemään ummehtuneelta haisevaa pesäänsä. Nyt joku on yllyttänyt heittämään kalsaritkin, ja mies tekee työtä käskettyä. Ollaan Provinssin pikkulavalla, ja yleisöä on ängennyt paikalle sen verran kuin lavan eteen ylipäänsä mahtuu. tiisu-taitto_b.indd 43 7.8.2015 14.46. Laskee housut kinttuihin (häveliäästi kuvausmontussa sentään) ja heittää yleisöön bokserinsa. Ihmiset luonnollisesti väistävät. Tälläkin keikalla Henkka on ehtinyt jo kiivetä pa-laitteiden päälle, laskeutua sieltä vaeltamaan yleisön sekaan ja matkata ihmisten kantamana takaisin lavalle. Sitä seuranneet Suomalaisen suurin riesa on sisu, Elämältä turpaan sain ja Tänään sä musta hullaannut ovat päässeet jopa radioihin, ja valloittavalla Elämän koulu -debyytillä on lisää osumia. ta. Mahdollista se ainakin on. Lukiokavereiden perustama yhtye on saanut katsojat ihastuneen hämmennyksen valtaan villiksi yltyvillä keikoillaan
Omaa paskaasiko. Siitä on Tiisu tehty!” tiisu-taitto_b.indd 44 7.8.2015 14.46. mutta tämä on vähän turhan skanky juttu... Mä olin se tyyppi, joka hieroi paskaa koulun ikkunoihin... Katsoinkin, että taisi käydä Fenderille ohraisesti, kun hyppäsit sen päälle. Ei ole olemassa vääriä tai oikeita juttuja. – Tästä voi siis vetää johtopäätöksen, että me ollaan saatu Henrikiltä huonoja vaikutteita, mutta toisaalta taas helvetin hyviä! – Ei mulla ole mitään itsetietoisuutta lavalla. Sama juttu tuolla lavalla, tulee tehtyä vähän hölmöjä juttuja. Muukin bändi on alkanut keikka keikalta saada Henkkaa kiinni riehumisessa. Sitä ollaan tässä vähän kauhisteltu, mutta kyllä se nyt keikan kesti kuitenkin, klenkkaava Henrik harmittelee. 44 – Vähän tuntuu, että mun polvi ei ole oikeassa kohdassa. – Mulla napsahtaa päässä, hyvällä tavalla, Henrik aloittaa. (Kuukautta myöhemmin Karmarockissa se polvi sitten pettää.) – Henkalla on myös pelottavan iso kipukynnys, Antti huomauttaa. Vielä kun se saa adrenaliinia, niin kynnys moninkertaistuu. Antti kasaa itsensä ensimmäisenä ja jatkaa aiheesta: – Kun mä soitin ekan keikan Tiisun kanssa niin Henkka sanoi, että ihan sama mitä sun tekee mieli tehdä siellä lavalla, niin tee se. Oikeastiko. – Ei voi myöskään sanoa, että olisi itseluottamusta. Ei sitä oikein mieti muuta kuin että tämä on helvetin kivaa, Mikko puolestaan analysoi. Henrik, mitä ajattelet, kun astut lavalle. – Mutta joo, olin lapsena se tyyppi, joka uskalsi heittää kiven auton ikkunasta läpi. – Kun katsoo jälkeenpäin videolta niin huomaa, että on tullut välillä tehtyä tosi speden näköisiä juttuja, mitkä ei toimi yhtään. Se oli erään kaverin pikkuveli... – Se voisi olla jopa ihan freesiä, Henrik miettii. – Se on ihan luonnollista, että itsevarmuutta tulee joka keikalla enemmän, Antti pohtii. Nytkin meni kitaravahvistin... – Vähän sama juttu kuin koulussa ala-asteella, kun rupesin vetämään sellaista pellen show’ta. On vain se hetki, missä, vittu, rokataan! Koko porukka räjähtää nauramaan Mikon kornille rock-uholle, myös hän itse. Mutta sekään ei ole väärin, jos haluaa vain seisoa lavalla, katsoa kenkiään ja keskittyä tekniikkaan. – Siitä meni yksi putki rikki, mutta ne voi vaihtaa, Antti lohduttaa. – Jos sille suuttuu, niin ei se auta mitään, jos sitä lyö tai kuristaa. Jos on vaikka ottaSelvinpäin heitettyjen Tiisu-keikkojen fyysinen rasite vastaa salitreenejä. – Sen sijaan että kelaisin, että olenko mä nyt maailman paras kosketinsoittaja, niin kelaan estottomuuden kautta – että koska mä en välttämättä voi olla Jon Lord, niin sitten mä oon oma itseni niin lujaa kuin se suinkin on mahdollista. – No, ei omaa paskaa. – Melkein sellainen keikka olikin Mascotissa, Mikko huomauttaa. Se oli mun tapa käsitellä kiusaamista, rupesin vetämään kaiken överiksi. Olisipa jännä nähdä keikka, jossa sinut olisi pakotettu olemaan paikallasi. – Minäkin haluan tietää!, Antti ja Mikko hihkaisevat. ”Alettiin vetää perusrockin väliin outoja humppakohtia. – Henkalla oli jalka paketissa, se istui suurimman osan keikasta mutta kyllähän sielläkin loppua kohti tuolit ja mikit taas lenteli
Se on enemmän sitä, että ne katsoo ja pällistelee, Henrik toteaa. – Keikka on kuitenkin sama kuin olisi tunnin kuntosalilla, siinä loppuu puhti hyvin hyvin äkkiä, jos vetää vähänkään alkoholia. Mutta ei kukaan ottanut, ne vaan kehui mun persettä. Mä olin sitä mieltä, että se olisi hyvä, mutta Sonylla oltiin sitä mieltä, että valitaan sellainen biisi, missä lauletaan panemisesta (Virtaset). Nyt on hyvä yrittämisen meininki ilmoilla, Henrik huomauttaa. Ehkä pari tyyppiä. Sonyn tyypit oli kaikkein mukavimpia. Ja meillä oli keikkamyyjä jo valmiiksi, eikä se kaikille levy-yhtiöille olisi käynyt, mutta Sonylle sekin oli ok. On vielä yksi merkittävä asia, mikä lisää Tiisun mahdollisuuksia läpimurtoon: työmoraali. kaikki nämä. – Mut ne on urpoja muutenkin, Mikko lisää. Mutta loppupeleissä oikeastaan vain henkilökemiat ratkaisivat. – Mut ehkä meidän vaikutteet on enemmän siellä outorockbändeissä, kuten Kuolleet Intiaanit tai etenkin Sydän, Sydän. – Moni levy-yhtiö oli kiinnostunut meistä, me kierrettiin niitä ja mietittiin, että onko iso lafka ok. – Harvoin on oikeastaan sellaisia keikkoja, että yleisö riehuisi. – Eikö se ole ihan normaalia, että ensimmäiset isot kolahdukset tulee siitä, mitä omat porukat ovat kuunnelleet, Antti kyseenalaistaa. – Jossain määrin jako indiekentän ja isomman meiningin välillä on tuntunut keinotekoiselta, Antti tuumaa. – Mä päätin soittaa keikan naiseksi pukeutuneena, että joku ottaisi siitä itseensä. en mä usko. Isoja yhteislauluhittejähän teillä ei vielä ole vyöllä. – Älä nyt puhu paskaa, Mikko keskeyttää. – Tuntuu hassulta, kun mediassa kirjoitetaan suomirockin uudesta tulemisesta, mutta onko se jossain vaiheessa edes ollut pois?, Antti kysyy. Sulla on koko planeetta siinä ja sä voit napin painalluksella räjäyttää jonkun mestan tai laittaa jonnekin auringonpaistetta. Hyvähän sun on seistä siellä pianotötsäs takana, saatana, Mikko nokittaa. – Eikä tarvitse mennä kuin Lepakkomieheen tai Elmun baariin minä tahansa iltana, niin siellä on tajuton määrä kovia bändejä. Esimerkiksi meillä oli seuraavaksi sinkuksi ehdolla radioystävällinen kappale. K uv a: Ida S tenr o s ”Kaikkia samaan aikaan oksettaa ja houkuttelee se suomirockin pelastaja –titteli.” Potentiaa lisesta valta virran suosiosta huolimatta Tiisun vaikutteita on löydettävissä myös oudomman rockin maailmasta. – Päätä nyt, onko vai ei?, Mikko tenttaa. Sitä kautta alettiin vetää perusrockin väliin outoja humppakohtia. – Kun on aivan rikki kaikesta jännityksestä mutta samaan aikaan tosi onnellinen. Se on jännä juttu. – Vasta parin vuoden tiisuilun jälkeen mäkin aloin lämmetä vaikka joillekin Juice Leskisen korneille kompeille, mutta nyt niitä rakastaa. – Ei..., Henkka aloittaa. – Lavalle meno tuntuu huumaavalta, tuntuisi typerältä jotenkin laimentaa tai turruttaa sitä. Ja siihen liittyy sellainenkin epä-rock-asia, kuin keikkojen soittaminen selvinpäin. 45 nut paidan pois, niin katsoo, että oonko mä oikeasti noin läski, en ikinä enää ota paitaa pois. – Sulla on ollut ilmeisesti aika löysiä salitreenejä, Antti ihmettelee. – Sieltä tuli kolme sellaista aika jyrkän näköistä herrasmiestä prätkärotseissa ja suurin piirtein kiitospaidoissa, Antti alkaa kertoa. – Anteeksi, oletko sä nähnyt mua keikalla. – Päinvastoin. Ja sitten kuitenkin ottaa sen paidan pois seuraavalla keikalla, Antti pyörittelee päätään. – Yksi stobe korkeintaan ennen keikkaa, jos edes sitä, Mikko vakuuttaa. tiisu-taitto_b.indd 45 10.8.2015 15.15. – Onhan tässä koko ajan ollut Egotrippiä ja PMMP:tä, ei se ole mihinkään kadonnut. Sellaista hullu professori -meininkiä. Nuoret Marttyyrit, Hopeajärvi... tai en mä tiedä... On hassua ruveta miettimään, että mikä on katu-uskottavaa ja coolia indiekamaa ja mikä ei. – Ehkä sitä vois kuvailla niin, että kun menee lavalle, niin edessä on ikään kuin sellainen iso ohjauspöytä, missä on erilaisia nappuloita. Onko yleisön mukaan saaminen vaikeaa. – Kyllä mä veikkaan, että siellä alitajunnassa on sellainen pieni. – Viime Salon-keikalla yritettiin provomeininkiä, Antti jatkaa. Kaikilla on se nälkä, että haluaa tehdä jotain mullistavaa suomenkielistä musaa... Sitten siinä vain näppäilee niitä nappuloita ja kokeilee, että mitä tapahtuu. Mestan omistaja yritti, että kaverit, viitsisittekö te maksaa, ja ne katsoi vaan sitä sellaisella suoraan sieluun poraavalla tuijotuksella, että näytetäänkö me siltä että me maksetaan jotain. – Samat tyypit, jotka on katsomassa Teksti-TV 666:ta tai Jytämimmejä, ovat katsomassa yhtä fiiliksissään jotain Eppu Normaalia. Siitä on Tiisu tehty! Mietittekö yhtään sitä, että kannattaako tarttua major-levy-yhtiön tarjoukseen vai olisiko joku indielafka ollut parempi. – Kaikkia samaan aikaan oksettaa ja houkuttelee se suomirockin pelastaja -titteli. Siitä se räjähdys tulee. – Sitten Henkka otti siitä itseensä, kuten pitääkin. Mietittiin, että pieni voisi olla siisti, että saadaan kasvaa rauhassa. Ajatuksiinsa uppoutunut Henkka palaa alkuperäisen kysymyksen pariin. – Paitsi Tampereella, kun ne jotkut prätkäjengiläiset meinasi tulla lyömään meitä. – Joo, se oli aika kiristynyt tilanne siellä Pispalassa, Mikko muistelee. Sille naureskellaan, mutta kyllä mä ainakin voin myöntää, että mulla on sellainen, Henrik pyörittelee. – Ne on antaneet tehdä mitä vaan, mitään ei ole rajoitettu, Henkka kehuu. siinä oli pieni sellainen uhkaava fiilis, mutta ei siinä mitenkään käynyt. Ei se tuntuisi samalta kännissä, Henrik perustelee. Soundcheckissä se rupesi vetämään jotain sellaista biisiä että ”Kolme cowboyta eivät maksaneet lippujaan...” Ne alkoi vähän katsoa... – Enkä mä oikeasti tunne ketään, joka ei tykkäisi Epuista. – Ne ei vaivautuneet maksamaan mitään ineen. Eikö teidän sukupolvenne pitäisi vihata tällaista suomirockia, vanhempienne musiikkia
Nuorena toisensa löytäneet Fred ja Toody Cole ovat todella rock’n’rollin hyväntahtoisimmat kummajaiset. Dead Moon koskettaa, inspiroi ja samalla nauraa kulmahampaat irvessä haastattelijan jokaiselle kysymykselle. Katuvalot on muttei pala. ”Kun mä vaan pääsen kotiin, niin mä teen lämpimän kaakaon, laitan Simpsoni t pyörimään ja syön voileivän. The Lollipoppe Shoppe oli alun perin nimetty rajummin The Weedsiksi, mutta vielä vihreät nuorukaiset taipuivat uuden managerin vaatimukseen nimen muuttami46 Laskuhumalai nen paska ilta, kotiin neljä kilometriä ja kengät loskasta märät. Ensi kosketuksista suurimpaan arvoon lienee noussut The Lollipoppe Shoppe, joka päätyi garagerockkokoelman Nuggets: Original Artyfacts From The First Psychedelic Era 1965– 1968 laajennetulle versiolle. Siinäkin sulle Dead Moon. dead moon -taitto_d.indd 46 7.8.2015 13.47. Ja onneksi on kaverit ja rokki, ja ei tässä oikeastaa n mikään ole hätänä. Alkunsa Fred Colen muusikon ura sai 1960-luvulla erilaisilla teini-iän sinkkujulkaisuilla. Kaupunki säästää sähkölask ussa, tietenkin sun lähiön sähkölask ussa. Kun mä vaan pääsen kotiin, kun vaan kävelen tästä kotiin...” Siinä sulle Dead Moon. Masentaa vaan kun mistään ei tule mitään, mutta toisaalta mitä sitten. Elämä on ankeeta mutta ei niin kauan, kun on uskoa huomisee n ja halua elää. Teksti ja kuvat: Juho Hänninen ead Moon on yksi niitä yhtyeitä, joka on kannattajilleen jotain musiikkiaan suurempaa
Dead Moon ei suinkaan ole Fredin tai edes itselleen basistiksi opettamansa vaimon Toodyn ainoita yhtyeitä. 1960-luvun garage rockia seurasi seuraavan vuosikymmenen hard rock -yhtye Zipper ja vuosikymmenen lopussa The Rats. Musiikkina Dead Moon on huomattavan ilmaisuvoimaista. Vuosikymmenien välissä Fred ehti matkata kohti pohjoista päätyen Alaskaan vaimonsa Toodyn ja kahden lapsen kanssa – rakentaen asumuksen perheelleen kirveellä mökkihirret kaataen. dead moon -taitto_d.indd 47 7.8.2015 13.38. Taipumattomuus elämän tai musiikkibisneksen edessä on luonut lojaalin kannattajakunnan. Vinyylinkaivertimemme on vuodelta 1964.” lasta löytyneen syöpäpesäkkeen vuoksi. Tuurajana toimii Pierced Arrowsin Kelly Halliburton. Nyt Dead Moon on palannut, todennäköisesti viimeisillä keikoillaan Dead Moonina. Ennen Dead Moonin syntyä pariskunta ehti soittaa useissa yhtyeissä koskettaen lukuisia musiikkityylejä. Lopulta 1980-luvulla punk alkoi kyllästyttää ja lyhytikäisten countrybändien The Range Rats ja The Western Front jälkeen oli Dead Moonin vuoro. Tummaa ja vihaista, hitaamman puoleista garagerockia, jossa yksinkertaisen rumpaloinnin ja virheiden lisäksi kuuluu aika ajoin kaikki Fredin aikaisemmat yhtyeet. sesta seuraamaan 60-lukulaista purkkapoptrendiä. Kaikki asioita, joita elämäntyö Dead Moonina on mahdollistanut. Elämä kuuluu ottaa vastaan huoletta. Jo nyt sivussa on rumpali Andrew Loomis kau47 Dead Moonin keikka Hori Smoku -festivaaleilla heinäkuussa Helsingissä valoi taas uskoa rock’n’rollin jatkuvuuteen, vaikka sairaudet ovatkin varjostaneet yhtyeen uraa. Kalja on ilo, musiikki on ilo ja matkustelu on ilo. Sanoma on selvä, mutta annetaan yhtyeen itse kertoa se. Alun perin viime vuodelle suunniteltu paluu peruttiin Fredin sydänleikkauksen vuoksi. Silti elämänilo on se sana, joka tulee ensimmäisenä mieleen haastatellessa paria. Dead Moon eli 19 vuotta, vuodesta 1987 vuoteen 2006. Käänne 1960-luvun muusikon plantusta 1970-luvun omaehtoiseksi rokkariksi ei tapahtunut kevyesti. Dead Moonin hautajaisten jälkeen vei vain kolme kuukautta, kunnes Fred ja Toody olivat taas uudessa yhtyeessä nimeltä Pierced Arrows. Nyt jo eläkeikäisten nuorten onkin helppo olla tyytyväisiä. Fred Cole ei ikinä ollut päätökseen tyytyväinen, kuten ei moneen muuhunkaan musiikkiteollisuuden sanelemaan sääntöön. Heillä on hyvä juttu meneillään, ei mitään ketään vastaan eikä tarvetta purnata. Seurasi matka undergroundiin, tee-se-itse-maailmaan ja musiikkiyhteisöön joka välittää. ”Olemme hyvin mono, mutta käytännön syistä. Mukana myös Dead Moonia suuremmiksi kasvaneita artisteja kuten Pearl Jamin Eddie Vedder, joka on ylistänyt yhtyeen rehellisyyttä. Tulevaisuudestaan pariskunta on epävarma, Oslon keikan jälkeen on Fred Colen mukaan aika tarkistaa miehitys: ketkä haluavat vielä soittaa, ketkä ovat kunnossa soittaakseen, ketkä ovat elossa. Kiertueiden, Tombstone-levykaupan ja -yhtiön pyörittämisen ja lapsien kasvatuksen ohessa pariskunta ehti nauhoittaa kymmenen studioalbumia ja lukuisia singlejä
Teillä on hyvin lojaali kannattajakunta. Toody: – Joo, tatuointipaikka, joka oli lähellä underground-klubia nimeltä Satyricon, jossa soitimme, tuli pommitetuksi yksi ilta. Isäni esitteli bändinne minulle…” ja tapaan tämän 55-vuotiaan isän, joka kertoo: ”Tiedätkös, sillon kun olitte nuoria isäni, joka on nyt 75-vuotias, kertoi teistä minulle.” Hyvä luoja, neljä sukupolvea. Samalla lailla kuin veriveljeys lapsena, tiedätkö, teet haavan sormenpäähäsi ja… Se on kohteliaisuus vailla vertaa, kun joku haluaa jotain sinusta kehoonsa loppuelämäkseen. Paikalliset muusikot kokoontuivat yhteen ja järjestivät hyväntekeväisyyskeikan. Fred: – Ikkunasta heitettiin palopommi suoraan sisään. Taisimme olla isoin yhtye lavalla silloin, joten pitäjä halusi antaa meille tatuoinnit. Herranen aika, joskus saattoi tulla erotetuksi koulusta purkan syönnistä. On todella hienoa, että olemme tehneet niin suuren vaikutuksen ensimmäisellä kerralla yleisöömme. Kuulin, että saitte tatuointinne kiitoksena hyväntekeväisyyskeikasta. Minulla oli tapana laittaa pitkät hiukseni hattuuni saadakseni töitä. Fred: – Ihmiset ottaa omia versioitaan logostamme. Teilläkin on tatuointinne. Olen nähnyt cowboyhatun ja muuta. Toody: – Tiedetään, usko pois. Tämä oli 1991 tai 1992. Polttivat kaikki tavarat. Kuulostaa uskomattomalta. Voit vain kuvitella, kuinka paljon olemme nähneet muuttuvan. Se on puoliksi syy, miksi olemme nyt palanneet esiintymislavoille – uusi sukupolvi, jotka ovat kuulleet yhtyeestä ja ovat uteliaita näkemään sen. Myöhemmin selvisi, että Oregonissa oli laitonta tatuoida kasvoja tai kämmeniä. Fred: – 20 vuotta sitten et saanut töitä, jos sinulla oli tatuointeja. Fredillä kasvoissa ja Toodyllä olkapäässä. Nyt tuo on toki muuttunut, tatuointeja näkee kaikkialle. Joku oli lisännyt tatuointiinsa läpäisevät nuolet edustamaan Pierced Arrowsia. Se on fantastista ja todella mieltä ylentävää. Tahdoin juuri sanoa, että se on todella hullua miten joku nuorikko, vain kuudentoista vanha tulee ja kertoo: ”Isäni toi minut tänne.” Tapaan isän, 35-vuotias tai jotain sellaista, joka jatkaa: ”Niin.. Mitä tulee mieleen, kun näette jollain Dead Moon tatuoinnin. Fred: – Jep. Todella kekseliäitä versioita, jotkut lisäävät rivin laulusta, joka tarkoittaa jotain heille. Toody: – Mallit ja kaiken, pilaten hänen kauppansa. Hän sai tarpeeksi rahaa avatakseen uuden paikan. Toody: – Ne oli aikoja. Toody: – Veljeys. Toody: – On hienoa nähdä ihmisten tulevan suvaitsevaisemmiksi ja hyväkMoi Dead Moon! Tiedättehän, miten paljon teidän paluuta on odotettu Suomessa. 48 ”Äänen ollessa liian äänekästä, punaisella, se saa sinut rakastumaan.” ”Rytmi on vain huijaamassa kuuntelijan mukaan.” dead moon -taitto_d.indd 48 7.8.2015 13.38
49 syvän muiden ihmisten elämäntyylejä. Ei tuollaista voi kysyä.” TATUOINTIGALLERIA Kysyimme Dead Moon -tatuoinnin ihoonsa ottaneilta fanaatikoilt a, mitä yhtyeen musiikki merkitsee heille. No huh, oletteko mukana piireissä tällä hetkellä. Toody: – Emme samalla tavalla kuin joskus. K uv a: F ulls team dead moon -taitto_d.indd 49 7.8.2015 13.38. Toody: – Kyllä vain, Fred myi kaikki ensimmäiset laulunsa dollarilla vain Fani: Tuuli Sirkeinen Tatuointi: 8 vuotta sitten, Turussa kaveri teki Dead Moon merkitsee: ”Dead Moonin musiikki on vaikuttanut omaan soittooni ja siihen, millä asenteella suhtaudun soittamiseen. Toody: – Poliisi todella halusi päästä eroon punk-skenestä – piste. Se oli yksi elämäni parhaita viikkoja ja oli minulle elämäni käännekohtia ja Dead Moonin löytäminen juuri silloin liittyy kaikkeen siihen: tee se itse-kulttuuri, aatemaailma, kaikki se.” Fani: Jussi Tatuointi: Toissapäivänä tai sitä edellisenä päivänä, yhden Viivin kämpässä Dead Moon merkitsee: ”Se on rock ’n’ rollin pyhä graali melkein mielestäni. Se oli yhdistävä tekijä, tiesin että (The Splits -laulajakitaristi) Kiti Eloranta kuuntelee garage punkia ja rakastuin Dead Mooniin. Musiikin ja asenteen vuoksi, mutta myös aikaa jolloin löysin yhtyeen. Fred: – Ja olemme onnekkaita siinä, että olemme olleet läsnä tarpeeksi kauan, että voimme ohjata meitä nuorempia ja auttaa heitä tekemään parempia päätöksiä. Soitin Kitille, että lähdetkö katsomaan Pierced Arrowsin keikkaa, jonka jälkeen minusta ja Kitistä tuli parhaimpia ystäviä ja aloitimme bändin.” Fani: Ville Hartikainen Tatuointi: Kuusi vuotta sitten Dead Moon merkitsee: ”Kauhean pitkä hiljaisuus. Sen täytyy olla teille tärkeä asia. En osaa tässä analysoida, se on niin paljon. Tekee sinut kateelliseksi, eikö niin, haha. On todella helppoa allekirjoittaa väärä sopimus ja tehdä vääriä päätöksiä. Olimme mukana lähes kaikessa, mitä tapahtui Portlandissa niin 1960-luvun lopulla kuin 1970-luvunkin. Heidän elämänasenteensa on vaikuttanut lähes kaikkeen muuhunkin tekemiseeni. Teosta epäillään yhä yhtä tiettyä poliisia, mutta kuka tahansa se olikin, halusimme sanoa sille, että me ollaan täällä ja me ei olla lähdössä mihinkään. Hoidamme nettikauppaamme ja sellaista. Ja koko underground-skenestä. Olemme myös suuri syy siihen, miksi koko skene syntyi, siis vastapainona sen hyväksikäytölle. Siksi Dead Moon on niin kova.” Fani: Virpi-Anneli Tatuointi: Kolme vuotta sitten, One-Eyed Tattoo Dead Moon merkitsee: ”Tunnetilaa.” Fani: Maiju Himberg (The Splitsin basisti) Tatuointi: 5–7 vuotta sitten, Matti Kattilakoski Dead Moon merkitsee: ”Se merkitsee The Splitsien aloittamista. Me pysytään yhdessä ja autetaan toisiamme. Tämä oli nyt tässä. Toody: – On tärkeää olla osana omaa musiikkiyhteisöään. Luulen, että yhteisöllisyys tulee kasvamaan kulttuurin teossa. Niin siitä tulee saadakseen levyn ulos, ja muuta tällaista... Olin Kreikassa ystäväni luona, joka omistaa hotellin. Mutta sinun täytyy työskennellä ensiksi sitä varten. Joten soitamme vain musiikkia ja vietämme aikaa yhdessä. Aika lailla otamme rennosti ja teemme mitä haluamme ja se sopii nyt meille. Fred: – Itse asiassa siitä tuhopoltosta epäillään yhtä poliisia. Se on tärkeää. Vanhetessa haluaa alkaa jakaa vastuitaan muille ja käyttää viimeiset päivänsä itseensä ja niihin, jotka on lähinnä itseä. iso osa sinun ja muiden elämää. No mutta tuohan on hyvä asia. Hän esitteli yhtyeen minulle ja rakastuin siihen välittömästi. Ollaan niin perusasioiden äärellä, että välittävyys ja kuolemattomuus on homman nimi. Kun otin tatuoinnin, olin aika nuori ja ajattelin, että jos joskus kadun tatuoinnin ottamista, joudun miettimään arvojani – jos kadun sitä, olen lähtenyt hakoteille.” Fani: Adam Wilson Tatuointi: 1 vuosi sitten, Lontoossa Dead Moon merkitsee: ”Paljon. Joten olette tehneet omat mokanne. Se on niin välitön ja kuolematon. Sori
Fred: – Mutta ilman ensimmäisiä levytyksiämme en olisi saanut mitään julkaistuksi niin nuorena. Toody: – Se, mitä koetat sanoa, on tärkeämpää kuin mikään muu. Se oli mahtavaa, iso osa elämäämme. Teidän on täytynyt keksiä itsenne uudelleen vuosien mittaan erilaisten projektien parissa ja erilaisten bändien kautta. Fred: – Kaikki piuhat olivat katkenneita. Toody: – Hyvä laulu on jotain, minkä sanat jäävät soimaan päähäsi ja tarkoittavat jotain sinulle, muuttavat elämääsi. Kuunnellessasi koet Fredin laulavan juuri sinulle. Ihmiset, jotka haluavat olla osa valtavirtaa ja antaa muiden laittaa rahansa, aikansa ja työnsä kiinni tekemiseensä, eivätkä olla itse vastuussa näistä asioista valitsevat sen tien. 50 Haha, todellakin. Luonnollisesti löydätte toisenne ja koska olette samanlaisia ja teillä on samanlainen maailmankatsomus, voitte tehdä asioita yhdessä. Se oli laatikoissa. Fred: – Varmista, että mitä ikinä oletkaan sanomassa on totta sinulle, niin se välittyy kaikille kuuntelijoillekin. Fred: – Se on tärkeämpää kuin mitä soitat. Et voi unohtaa niitä. Vei kolmesta neljään kuukautta selvittää, miten se toimii. Olen kuullut sen olevan Louie, Louie -laite. Fred halusi tavallaan palata juurilleen. Fredin täytyi laittaa se kasaan ja saada toimimaan. Muuttuu heille todeksi, osaksi heidän kokemustaan, tiedätkö. ”Hyvä luoja, vihdoinkin...” Ja silti, laitoin levyn laitteeseen ja koetin kaivertaa sitä... ”Jos kyseessä ei ole oikeiden ihmisten yhdistelmä, mitään ei tule tapahtumaan.” dead moon -taitto_d.indd 50 7.8.2015 13.38. Fred: – Olemme hyvin mono, mutta käytännön syistä. Toody: – Se oli luonnollinen seuraava askel. Toody: – Hyvinä muistoina, hauskoina aikoina, ensimmäisinä mahdollisuuksia nähdä erilaisia paikkoja ja tavata erilaisia ihmisiä, matkustella maailmalla ja soittaa suurempien ja suurempien yleisöjen edessä. Lopulta sain laitteen toimimaan. Oli siistiä mennä takaisin niihin juttuihin parinkymmenen vuoden taakse. Toody: – Et voi muuttaa itseäsi, siinä puolet syistä miksi olemme ajautuneet undergroundiin. Se oli demokratiaa ja Fred joutui taipumaan muiden tahtoon, vaikkei olisi halunnut. Olen todella onnellinen siitä, miten asiat ovat menneet, joten ei katumusta. Sain tunnettuutta. – Ainakin kokemukseni mukaan kaikki ihmiset, jotka ovat mukana tässä undergroundissa ovat samanlaisia, suhtautuvat huonosti auktoriteetteihin ja haluavat tehdä asiansa omalla tavallaan, eivätkä halua jotain muuta kertomaan heille, miten heidän tulisi toimia – haluavat tehdä omat päätöksensä. Fred katui monia juttuja mitä oli tehnyt siinä vaiheessa, kun perustimme ensimmäisen levy-yhtiömme Whizeagle. Fred: – Ensimmäisenä mahdollisuutena käydä Euroopassa. Fred: – Aloitin soittamalla garage rockia ollessani kuusitoista, joten takaisin palaaminen ja sen tekeminen mitä tein kun olin todella nuori oli todella hauskaa. Tietäisitpä vaan. Se päätyi nauhoitusstudion kellariin Portlandissa. Kaikki putket ja laitteen valot palamaan. Toody: – Joo, se on laite, jolla kaiverrettiin ensimmäinen (The Kingsmenin) Louie, Louie -asetaatti. Se ei vain ole meitä eikä sitä mitä me halutaan olla. Mikä sai teidät aloittamaan Dead Moonin. Se sopii niille. Vinyylinkaivertimemme on vuodelta 1964. Fred: – Kuulet rummut ja kitaran ja ajattelet ”okei, siistiä...” Mutta jos se on kaikki mitä on, mitään ei todella tapahdu. No mutta sehän kuulostaa kivalta. Toody: – Tai saada edes ääntä irti siitä. Satuimme kuulemaan siitä ja kuukausien jälkeen saimme heidät kaivamaan sen esille. Minkälainen teidän suhde koko underground-juttuun on. Vei ikuisuuden saada asetukset kuntoon. Rytmi on vain huijaamassa kuuntelijan mukaan. Eikä edes puhdasta ääntä, se oli vain melua. Bändissä oli viisi jäsentä ja aina joku äänesti eri tavalla. Toody: – Kun vain mono oli olemassa. Niin, että lähes kuka tahansa joka kuuntelee sen löytää siitä jotain itselleen. Millaisena Dead Moon näyttäytyy teille nyt. Toody: – Se oli mahtavaa. Laulun tulee olla yleismaailmallisesti samaistuttava. Puhutaanpa musiikista vähän, mistä syntyy hyvä laulu. Ja puhumme 20 vuodesta nyt, se on pitkä aika. Fred: – Henkilökohtaisista jutuista. Toody: – Siis jotta saisit ihmiset kuuntelemaan mitä sinulla on sanottavana. Mono on teille tärkeää. Fred: – Heräsin joka päivä ja aloin työskennellä
Hanki oikeat ihmiset yhteen, sellaiset joiden seurassa viihdyt ja jotka haluavat samaa asiaa kuin sinä ja ovat menossa samaan suuntaan kuin sinä. Särö lisää siihen jotain yliampuvaa. On mahtavaa, että hän sai sen toimimaan. Löysimme hänet hänen tultuaan kauppaamme ja kerrottuaan Fredille suunnittelevansa rumpujen ostoa vain kokeillakseen millaista se olisi. Äänen ollessa liian äänekästä, punaisella, se saa sinut rakastumaan. Toody: – Se oli haaste. Sellaista rock’n’rollin tulisi olla, likaista. Mitä minun pitäisi tehdä. Fred itse oli juuri aloittanut soittamaan sähkökitaraa, aikaisemmin hän oli vain laulanut ja soitellut akustista kirjoittaessaan lauluja. Toody: – Ensinnäkin sinun tulee todella haluta sitä, mitä ikinä haluatkin. Puhtaus, vastassaan viehättävän likainen. Fred ja Toody valmistautuvat nauhoittamaan tulevaisuudessa Fred And Toody Unpluggedia. Ja rumpalimme oli juuri niin kuin sanoit, innokas muttei ollut koskaan soittanut rumpuja aikaisemmin. Minkä takia särö tai äänekkyys on musiikissa hyvä asia. Lääkärin toimisto on puhdas, kivat kirkkaat valot ja kaikki on puhdasta ja kukaan ei tule tekemään sinulle mitään pahaa – ja sitten istut alas ja tulee tyyppi, jolla on iso pora ja katsoo sinua silmiin ja kysyy: ”Oletko sinä valmis?” Olen itse enemmän innokas kuin taidokas rumpali. Ja niin me teimme. Sen jälkeen kaikki tapahtuu. dead moon -taitto_d.indd 51 7.8.2015 13.38. Fred: – Se on tavallaan sama asia kuin miten näen vinyylit suhteessa cdlevyyn. Särö on tavallaan sitä musiikille. – Kasvoin aikana, jolloin ihmiset kävivät baareissa, ja kaikki polttivat ja kaikki joivat. Andrew Loomis kuuluu olevan paranemassa syövästään. – Etsi ympärillesi ihmisiä, jotka ovat juuri aloittamassa soittamaan, jotta olette samalla tasolla. Se on kaikkein tärkein osa. Mitkä ovat vinkkinne aloitteleville muusikoille. Kun kuulee levyn pinnan rahinan sen soidessa – se saa sen elämään. Niin me teimme The Ratsin kanssa, kun aloitimme soittaa. Fred opetti minulle perusasioita, punk oli niin yksinkertaista ja helppoa. He lupaavat hiljaisemman, muttei täysin akustisen duonsa säilyttävän aikaisemman kiihkeyden. Se on likaista. Fred halusi heti meidät harjoittelemaan yhdessä. Dead Moonin keikka Hori Smoku -festivaalilla Helsingissä pelasti kirjoittajan uskon rock’n’rolliin. Koska jos kyseessä ei ole oikeiden ihmisten yhdistelmä, mitään ei tule tapahtumaan, tai se ei tule kestämään tarpeeksi kauan, jotta asioita voisi tapahtua
?Kyllä se joskus panee vähän ihmettelemään, kun tyyppejä lappaa keikan jälkeen taputtelemaan olalle ja kaikki sanoo, että ”jumalauta, kun olit hyvä. kan kyynisesti hymyillen kesämökkini kuistilla ja lisää: . Samaan aikaan, kun Jo’ Buddy vierailee Amerikassa, Skandinaviassa tai Keski-Euroopassa millä tahansa kokoonpanollaan, eturivissä seisoo useampia nimekkäitä artisteja tsekkaa”Olen imenyt itseeni valtavan määrän musiikkia ja nyt mua kiinnostaa tosissani katsoa, miten pitkälle niillä eväillä pääsee.” 52 K uv a: Jyrki K allio Jo Buddy -taitto.indd 52 7.8.2015 13.41. Vastahan mä olen tässä 32 vuotta keikkaillut ja 25 vuotta tehnyt levyjä. Missä ihmeessä sä olet piileskellyt, kun mä en ole kuullut susta aikaisemmin?”, Jussi ”Jo’ Buddy” Raulamo (49) sanoo hiuTeksti: Jussi Niemi Syvät juuret ja laaja kaista Jo’ Buddy kiipeilee suuren afro-amerikkalaisen puun oksalta toiselle. Siis sitä, jonka useimmat ihmiset enemmän tai vähemmän missaavat alueella vasta saapuessaan. Pystyn helposti eläytymään kaimani fiiliksiin tuossa niin kuin siinäkin, että hänelle hiukan tökkii se, että jos hänet kutsutaan jollekin kotimaiselle bluesfestivaalille esiintymään, Jussille tarjotaan usein ensimmäisen lämmittelijän paikkaa
En voisi olla enempää samaa mieltä. Kaivelin biisipakistani muutamia levyttämättömiä kappaleita ja kun bändi kuuli ne, jätkät sanoi, että ”nämähän on kun meille tehtyjä”. Neljä vuotta sitten vierailin Funky Kingstonin solistina ja pari vuotta sitten Jarno (Forsman, bändin johtaja ja kosketinsoittaja) ehdotti, että tehtäisiin yhdessä sinkku. Seuraavaksi likaista rämerokkia Jussi paljastaa hänellä olevan tällä hetkellä riittävästi omia biisejä seitsemälle eri tyyliselle albumille ja lisää syntyy koko ajan. Jo’ Buddy kuulostaa vain itseltään, koska hän ammentaa vapaasti omalla vaistollaan koko tuosta verkostosta. Ja että tuota puuta ovat ruokkineet myös valkoiset ainekset. Laajan näkemyksen ohjaama epätavallisten yhdistelmien tulos on ainutlaatuinen ja vääjäämättä syvä. Pylvänen kuunteli paljon jamaikalaista Studio One -kamaa ja tutustutti mutkin siihen. Ensimmäisestä nuotista lähtien soittosi laukaisi minussa valtavan määrän mahtavia muistoja isästäni.” Jumaliste, jos Hookerin tytär sanoisi minulle noin, kävelisin lopun ikääni rinta kaarella. Sitä tehdessä tajuttiin yhdessä, että meidänhän täytyy tehdä koko albumi. . Jussin näkemys on nimenomaan holistinen. Loput on tuoreempia levyttämättömiä omia tekeleitäni, Jussi kertoo ja jatkaa uuden levyn taustasta: . Kukaan muu ei suolaa bluesia samalla tavalla esimerkiksi Link Wrayn ja Johnny Cashin tai Louis Jordanin ja Jimmy Cliffin aineksilla. . Sillä levyllä tulee sulkeutumaan tietty ympyrä likaisen rämerockin muodossa. Entäs tämä, minkä lausui John Lee Hookerin tytär Zakiya taannoisella Suomen vierailullaan: ”Pidän todella pukeutumistyylistäsi, muttei siinä kaikki. . Laaja näkemys Kehuissa toistuvat yleensä samat asiat: Meininkisi on syvää ja sielukasta ja aivan omanlaistaan. Olen niin kauan sanonut niin monille täkäläisille, että ”ettekö te tosiaankaan tajua, miten kova jätkä teillä on täällä omalla takapihallanne?” En voi sille mitään, että otan Jussin niukan kaupallisen menestyksen jotenkin henkilökohtaisesti, kun samaan aikaan täysin keskinkertaiset hahmot tekevät hyvää tiliä. Mulla on tällä haavaa kahdeksan eri kokoonpanoa. Jo Buddy -taitto.indd 53 7.8.2015 13.41. Oikeastaan puran noilla puoltolauseilla omia paineitani. Toisaalta musta gospeltraditio tuntuu aina vaan tärkeämmältä, koska nimenomaan sieltä lähti takapotku, huutolaulu, lauluharmoniat ja monet jazzin käännökset, Jussi pohtii. Skotlannissa laulettiin jo ennen Amerikan löytymistä 12-tahtista ”bluesia”. Jamaikalaista rytmibluesia Onneksi nyt näyttää vakavasti siltä, että tilanne on muuttumassa. Äskettäin Mavis Staplesin kitaristi Rick Holmstrom sanoi suoraan yrittäneensä uusimmilla levytyksillään kuulostaa mahdollisimman paljon Jo’ Buddylta. 2006 Hämeenlinnassa Wilko Johnson pogosi (!) Jussin koko keikan ajan villisti aivan lavan edessä kannustusta huudellen ja ilmoitti hänelle keikan jälkeen, että ”sä olet parasta, mitä olen vuosiin livenä nähnyt”. Humpilla me soitettiinkin sitä osastoa. Jo 90-luvun puolivälissä Louisiana Music Factoryn (legendaarinen levykauppa New Orleansissa) Jerry Brock sanoi Jussille, että ”olet paras koskaan kuulemani eurooppalainen laulaja ja todella lahjakas kitaristi”, nimenomaan tässä järjestyksessä. Instrumentaalijazz-levystä on ollut puhetta, mutta todennäköisimmin seuraavan Jo’ Buddy -albumin tekee uusi Trio Riot, jossa Jussin ja hänen vakirumpalinsa, myös räpäyttäjä Tykopaattina tunnetun Down Home King III:n kanssa operoi juurimusiikin tietäjiin lukeutuva kontrabasisti Mitja Tuurala. Uuden kiekon – viides Jo’ Buddy -pitkäsoitto, päälle tulevat kolme One O’Clock Humphin New Orleans -henkistä albumia (1992–96) ja kolme jatsahtavasta jump bluesista ponnistavaa Groovy Eyes -albumia (2000– 05) sekä useita levytyksiä muun muassa Gene Taylorin, Tiny Tonesin ja The Irrationalsin kanssa – koukku piilee siinä, että sankarimme yhdistää sillä Louisiana-pohjaiset juurensa vanhoista kavereistaan koostuvan Funky Kingstonin (e-kirjain on nimessä vain Jo’ Buddyn yhteydessä) kaikesta turhasta riisuttuun, erittäin napakkaan reggaeen, jonka tarkempi tyylimittari paljastaa jamaikalaiseksi r&b:ksi. Itse asiassa puolet tän uuden levyn biiseistä oli jo Humpilla keikkaohjelmistossa. Levyn Afrikka-yhteyttä vahvistaa vieraileva lyömävelho Ismaila Sane, New Orleans -sävyä tuo lajin mestaripianisti Diz Watson ja hänen partnerinsa jamaikalaisperkussionisti Tony Uter (86) on muun muassa Wailersin ja Maytalsin kanssa työskennellyt veteraani. Keväällä julkaistu Jo’ Buddy Meets Funky Kingstone -albumi ja myös uuden yhdistelmän keikat ovat nimittäin saaneet niin lämpimän vastaanoton joka puolella, että siitä saattaa jopa seurata taloudellista hyötyä Raulamon huusholliin. Hän ymmärtää, että mustan musiikin juuret ovat Afrikassa ja että Amerikoissa ja Karibialla, ja sittemmin Englannin ja Irlannin perässä myös Euroopassa, niistä kasvoi valtava puu, jossa on lukemattomia erilaisia oksia spirituaaleista hip-hopiin. Viimemainittuun ominaisuuteen muuten sisältyy mehukas paradoksi: Jo’ Buddyn omintakeisuus juontuu hänen pökerryttävän laajasta tietoisuudestaan rockin, bluesin, jazzin, gospelin – siis viime kädessä mustan musiikin – lukuisista vaiheista. Rock’n’roll on tavallaan mun kokemuksen keskiössä. Yhdistelmässä on luonnollisesti uusi twisti, mutta Jussi muistuttaa Jamaikan rytmien tulleen hänelle tutuiksi jo 80-luvulla One O’Clock Humphissa, jota hän liidasi 13 vuotta yhdessä rumpali Petri Pylväsen kanssa. Muita virityksiä arvostetulla muusikolla on tulossa senkin jälkeen pilvin pimein. . Killeriduetto Marjo Leinosen kanssa, Right Here In My Arms, syntyi Marjon taannoin ehdotettua Jussille, että ”tee meille joku hieno mollibiisi.” Jussi arvelee heidän down home -hengenheimolaisuutensa johtuvan musiikillisten juurten lisäksi molempien kainuulaistaustasta. Olen imenyt itseeni valtavan määrän musiikkia ja nyt mua kiinnostaa tosissani katsoa, miten pitkälle niillä eväillä pääsee, kun yhdistelee omalla tavallaan eri juttuja. Se kierto oli kelttiperinteessä, niin kuin tarinankerrontakin, Jussi huomauttaa. Ku va : Ti m o Ja lk an en Jo’ Buddyn viimeisin projekti tutkii Funky Kingstonen kanssa jamaikalaista r&b:tä. 53 massa hänen toimintaansa erittäin tarkkaan ja keikan jälkeen tyypit käyvät esittämässä vilpittömät rispektinsä Jussille. Mut mielletään yleensä bluesmieheksi, mutta koen itseni ehkä eniten jonkinlaiseksi moneen suuntaan yltäväksi rootsrokkariksi. Little Richardilla ja pianolla mä aloitin ja siitä lähdin kerimään isoa kelaa auki rytmibluesiin, jazziin, kantriin ja ties minne. Se rytmiikka ja meininki tuntui musta heti kodikkaalta ja New Orleansin ja Kingstonin yhteys tuli selväksi
Asa tasapainoilee viihdyttävyyden ja tiedostavuuden rajapinnoilla ja päätyy painottamaan levyllä ensimmäistä. Innovatiivisen yhtiön ennakkoluuloton julkaisupolitiikka, kunnianhimoiset tuotannot, idealismi, hieno yhdyntälogo sekä tietysti maan lahjakkaimmat artistit ja muusikot loivat yhdessä instituution, jonka tavaramerkissä kiteytyy kauneimmin 1970-luvun Suomen vaihtoehtoinen, taiteellisesti avara ja yhteiskunnallisesti kriittinen zeitgeist. K uv a: Mark us P aajala Asa Love Johanna ”Asa tasapainoilee viihdyttävyyden ja tiedostavuuden rajapinnoilla ja päätyy painottamaan levyllä ensimmäistä.” Levyarviot 8_15.indd 54 10.8.2015 13.21. Leikkisä sarkasmi osuu paikoin omaan nilkkaan kun tulkinnan tekemiseen tarvitaan syvällisempää hermeneutiikkaa. Vasta levyn lopettava biisitroikka vakuuttaa – etenkin synkeästi rokkaava Haavanlehti on musiikillisesti innovatiivisin kappale ja metaforat ovat purevia. Love Records on suomalaisista levy-yhtiöistä tarunhohtoisin. Dave Lindholmin Meritaru-biisiä sämpläävä ensisingle Mä haluun olla hippi terävöittää teeman. Hippinä on nykyisin miltei mahdoton olla syyllistämättä tai itse syyllistymällä, ja punavihreässä kuplassa elävät ovat jäämässä väliinputoajiksi. Kasevan Joku jota rakastan –kaunokkia lainaava Rakkauden kuvia taipuu hellyttäväksi tuutulauluksi. Mikä hukattu mahdollisuus onkaan duetto Pekka Strengin, Baddingin tai Göstan kanssa. Jalanjäljet laiturilla svengaa niin ikään kesäisen rennosti vailla maailmantuskaa. Alkusoitto julistaa: ”Nämä ovat runoja, eivät rakkaudesta, vaan yhdessäolosta.” Heti perään Täältä tulee valo hehkuttaa hippibeatilla hauskanpitoa lainaten outrossa Wigwamin Losing Holdia. Samaa pätkää Asakin tiedostaen hyödyntää 5000-biisissä. Vasen väsynyt silmä –biisissä Asa niin ikään näpäyttää vasenta laitaa laimeudesta ja saamattomuudesta. Jukka Immosen ja Didierin tuotanto yhdistää onnistuneesti samplejen seiskaritunnelmaa ja modernia soundia. Palkittu ja kiitetty rappari Asa on suomalaisen hiphopin saagassa nykyään myös eräänlainen instituutio. Love Recordsin suomenkielisen tuotannon laajuuden huomioon ottaen on puheja laulusampleja hyödynnetty lopulta yllättävän vähän ja lähinnä vain välikkeinä toimivina kuriositeetteina. Asa parodioi asetelman, räppää tyylinsä mukaan yleisellä tasolla ja etäännyttävän runollisesti. Mutta koska tarinamme kehyksenä on yksi keskeisimpiä vasemmistolaisen laululiikkeen mesenaatteja, perinteen uudelleenkäyttö ja rekonstruointi suorastaan vaatii kommentointia ja dialogia menneen kanssa. Anna Puun kanssa duetoitu Taulu on ainoastaan lattea ja banaali rakkauslaulu. Love Recordsin artisteja on toki samplattu jo hyvät ajat, mutta Asalle avautui ensimmäisenä ovet Loven kellareihin alkuperäisten äänikelojen äärelle. Moniko muistaa, että DJ Shadow samplasi Pekka Pohjolan Sekoilu seestyy –kappaleen urkuriffiä vuonna 1996 Entroducing… -debyyttinsä Midnight In A Perfect World –kappaleella. Fiksu ja asiallinen artisti on laajentanut yhdellätoista albumillaan hiphopin musiikillista kieltä ja mielenmaisemaa ja runoillut profeetallisesti tiensä hyvän maun lähettilääksi ja ajan hengen apostoliksi. Hän tekee sen taitavasti ja viehättävästi mutta myös sisäsiististi. SAMI NISSINEN HHH 54 Levyarviot >> ...selkäpiissä vaaniva pelko jostain epämääräisestä uhkasta säilyy... Viime aikojen poliittista kontekstia vasten Asalta kaipaisi tiukempaa argumentointia ja mielipiteitä
Levy elää upeasti raidasta toiseen, vain selkäpiissä vaaniva pelko jostain epämääräisestä uhkasta säilyy. Hauskuus alkaa puuduttaa, mutta mikä ei toki tarkoita sitä, etteikö levyn loppupuolelta löytyisi hyviä hetkiä. Melioralla paras esimerkki tästä lienee Deus In Absentia, johon bändi saa taiottua magiaa kuin tyhjästä. ANTTI LUUKKANEN HHHH K uv a: Ida S tenr o s Levyarviot 8_15.indd 55 10.8.2015 13.21. Parikymppisen Henrik Illikaisen johtaman, lukiossa toisiinsa tutustuneen kuusikon esikoisalbumin perusteella kuvailut eivät mene pahasti pieleen. Tiisun esikoisen suurimmat valttikortit kuultiin jo levyn alussa. Mutta maallistamalla soundiaan yhtye saattaisi hävittää soundistaan sille elintärkeän vinon hengellisyyden, joten ymmärrän, että bändi on pakotettu pitämään sille elintärkeä ulottuvuus mukana. Vaikka Henrik Illikaisen lyriikat ovat oivaltavia ja paikoin yllättävän monitasoisiakin, hauskuus kääntyy niidenkin osalta alun naamalleläpsäisyn jälkeen itseään vastaan. Se on täynnä nuoruuden intoa ja tempaa välillä väkisin mukaansa. Tiisun kaksi ensimmäistä singleä, Suomalaisen suurin riesa on sisu ja Elämältä turpiin sain, avaavat levyn ja hyvin avaavatkin. Kolmannen kappaleen kohdalla kohkaava kääntyy kuitenkin hieman itseään vastaan, sillä Perkele alkaa loppulallatteluineen jo ärsyttää. Vaikka olinkin hullaantunut sen höpöhöpö-eksentrisyyteen ja häpeilettömään poptajuun yhtyeen kabareehenkisessä metallissa, porukka haiskahti väliaikaiselta projektilta. Yhtyettä on kuvailtu suomirockin pelastukseksi ja tulevaisuudeksi. Mitä pidemmälle Ghostin ura etenee, sitä enemmän on ruvennut nyppimään sen tapa tehostaa biisejä mihin lie munkkikuoroon viittaavilla taustalauluilla. 55 Tiisu Elämän koulu Sony Pöhinä Tiisun ympärillä on ollut kiitettävän aktiivista jo vuoden ajan. Kolmossinglenä julkaistu Tänään sä musta hullaannut palauttaa levyn taas humoristisille linjoille, mutta ei nosta enää albumia siivilleen. Nyt kolmannella albumillaan Ghost on suositumpi kuin koskaan ja sen metallin ikiaikaista mystisyyttä hyödyntävä imago ruokkii varmasti vieläkin lisäkiinnostusta sitä kohtaan. Suorasanaisesti ja hauskasti panemista käsittelevä Virtaset on nopeatempoisempaa kansanmusiikkia kohti silmää vinkkaava ja hauska laulu. Nenäni taisi olla tukossa. Levyn päättävä, etäisesti Depeche Moden 25 vuoden takaisen Personal Jesus -hitin riffiä lainaileva Uusi aika on myös levyn parhaimmistoa. Bändi on herättänyt huomiota energisillä keikoillaan ja riemastuttavilla singleillään. Sävellyksenä se on ihan Euroviisu-kamaa. Balladi Mitä maailma multa odottaa on tervetullut hengähdystauko. Ghost Meliora Universal Kun näin Ghostin ensimmäisellä Suomen keikalla Finnish Metal Expossa helmikuussa 2011, en uskonut, että bändistä välttämättä tulisi pitkäikäinen. Se muistuttaa minua vuosien takaisesta gregoriaanisen kirkkolaulun buumista, jolloin milloin mitkäkin mullikuorot veisasivat pophittejä. Ghostin hienouden tajuaa viimeistään siinä vaiheessa, kun miettii minkä nimikkeen alle sen niputtaisi. Kuvaavaa on, että If You Have Ghost -ep:llä (2013) bändi versioi Abbaa ja Army Of Loversia. Nuo suomalaista sielunmaisemaa hirtehisesti luotaavat kappaleet ovat iskeviä, hauskoja ja yllättäviä. Tunnelma pysyy levyllä yhtenäisenä, kuin painajaisena, josta tiedät pystyväsi heräämään koska tahansa. Elämän koulu on parhaimmillaan aidosti räiskyvä, värikäs, kohkaava ja hauska. Näistä etenkin ensinmainitun melodiataju ja kevytsinfonisten elementtien upottaminen popkaavaan on ilmiselvä yhtäläisyys. Ja siitä, että parhaimmat Ghostin virsistä eivät ole heviä nähneetkään. Minustakin bändin antipaavi ja hänen saatanalliset soittoniekkansa -teema on pirun hauska, mutta aivan liian vähän on puhuttu yhtyeen oivallisista, monesti muodoltaan suorastaan täydellisistä kappaleista. Elämän koulu on tälle tilaukselle lupaava alku. Devil Churchin tapaiset klassiset välisoitot alleviivaavat tematiikkaa liiankin kanssa. Metallia bändiä edustaa vain visuaalisesti, vaikutteensa se kauhoo 70-luvun progesta, AOR:sta ja silkasta popista. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Tiisun kaltaiselle, nuoruuden intoa puhkuvalle uudelle nimelle on kotimaisessa rockissa tilausta. On myös ihailtavaa, kuinka paljon huppuheppulit ovat nähneet vaivaa sovitusten eteen: kappaleet ja niiden ilmiasu eivät todellakaan ole yhdestä puunkappaleesta veistettyjä. VISA HÖGMANDER HHH ...selkäpiissä vaaniva pelko jostain epämääräisestä uhkasta säilyy..
Toista taustaa vasten jälkimaku levystä olisi voinut olla tyystin toinen ja on paljon mahdollista, että levy kasvaa kuuntelussa pidemmällä aikajänteellä. Uudella levyllään Amorphis lähti tavoittelemaan raskaampaa äänimaisemaa ja teki levynsä Ruotsissa. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Levyarviot > ...rakastuminen ja himo saattavat johtaa onnen sijasta peniksen katkaisemiseen... Under The Red Cloud kasvaa ja lopulta kukoistaa verevänä levynä, jonka anti on runsas ja ansiokas. Kun ensireaktiot levystä pistävät huokaamaan syvään, herää bändikin eloon. Amorphis on ennenkin pystynyt sivaltamaan napakasti pintaa syvemmälle, joten yhtyeen nyt synnyttämät reaktiot eivät siinä mielessä ole vieraita. Uuden nimen debyytillä yhtye ei vaan ole päässyt eteenpäin. Ominaiseen tapaansa bändi sijoittaa sävellyksiinsä vivahteita, jotka tarjoavat sopivasti myös haastetta, ja kansallisen musiikin piirteet ovat saaneet lisävivahteita. Amorphis tarjoilee kappaleissaan paljon koukkuja, joista on helppo napata kiinni, mutta se ei tee silti levystä läpihuutojuttua. Eikä Dreamcrash millään muotoa epäonnistuminen olekaan. Kappaleet puraisevat yrmykkäinä, mutta enemmän yhtyeen hevimpi ote kuuluu sen asenteesta. Tuota pahaenteistä viimeistä askelta rajan väärälle puolelle ei kuitenkaan oteta eikä The 69 Eyesia tarvitse kaivaa varoittavaksi esimerkiksi. 56 57 Amorphis Under The Red Cloud Nuclear Blast Amorphis on jalostanut musiikkiaan hallitusti uran alkumetreiltä lähtien, ja vaikka väliin on osunut laskusuhdanteita, bändi on ytimeltään ollut aina vähintäänkin hyvä. Matka Ruotsiin vaikuttaa olleen bändille kuin harjoitusleiri nyrkkeilijälle. Amorphis on piiskannut itsensä uudessa ympäristössä kipakkaan iskuun, joka ei jätä mitään arvailujen varaan. Yhtyeellä on kuitenkin riittävästi liikkumatilaa tyylilajinsa sisällä ilman, että se joutuu tinkimään tuttuuden tasosta. Lipstick On Your Tombstone hohkaa kuulasta dekadenssia muullakin kuin nimellään ja No Survival hengittää vahvasti Killing Joken ja Joy Divisionin verenperintöä vailla turhaa nöyristelyä. Kokonaisuus on osittain muutamaa edeltäjäänsä raskaampi, mutta Amorphis ei edelleenkään ole mikään sadan tonnin leka. Yhtyeen melodioiden käsittelyssä ja usein melankolisuuteen taipuvassa hengessä on aina ollut koskettavia piirteitä. Siitäkö siis johtuu, että lämmin kaverisuhde Dreamcrashiin ei ota syntyäkseen. Silti yhtye tuntuu keksineen tunnelataukseensa vielä uuden pykälän, sillä yhtäkkiä ei tule mieleen yhtä väkeviä Amorphis-levyn äärellä koettuja tunteiden säväyksiä. Näistä on muodostunut vuosien mittaan tavaramerkki, josta yhtyeen on ollut luontevan helppoa pitää kiinni. Puolivälin jälkeen, uljaasti Misfitsin perintöä kunnioittavasta Taste The Voidista lähtien Grave Pleasures saa juonesta kiinni. ANTTI LUUKKANEN HHH Levyarviot 8_15.indd 56 10.8.2015 13.21. Luonnollisesti bändin reunaehdot noudattavat tuttuja linjoja, kuten pitääkin ja odotettua on. Moinen monumentti on ansainnut jokaisen Amorphis-fanin ja vähän muidenkin kunnioituksen. Uskon, että Grave Pleasuresissa on vielä paljon lunastamatonta potentiaalia. Mielenkiintoista olisi esimerkiksi kuulla, miten paljon enemmän muun muassa Oranssi Pazuzusta tuttu lahjakas sessiokitaristi Juho Vanhanen voisi bändille tarjota. Levyn käynnistävä Utopian Dream saa takajaloilleen: solisti Mat McNerneyn paniikkiin taipuvainen lauluääni on vaikuttava, mutta on aivan rajoilla lirvahtaako homma yliyrittämisen puolelle. Halusi Grave Pleasuresia pitää uutena yhtyeenä tai vain nimeään vaihtaneena Beastmilkinä sijaitsevat siihen kohdistuneet odotukset ohuessa yläpilvessä. Ihan kuin suuren maailman tuottaja (Tom Dalgetylla on kokemusta esimerkiksi Killing Joken kanssa miksaamisesta) ja breikkaamiseen tähtäävät odotukset olisivat kipsanneet bändin. Kun bändi pääsee levynsä päätösraitaan White Night, aletaan olla jo isojen asioiden äärellä. Alla monien mestariteokseksi tunnustama Climax-albumi, HIM:in kaltaisten valtavirran suosikkien tarjoamat lämppäripestit, vahvasti noususuhdanteessa oleva ura ulkomailla ja kauniiksi lopuksi uusi levytyssopimus astetta isommalla levy-yhtiöllä. Grave Pleasures Dreamcrash Sony Juuri ennen kuin Beastmilk yllättäen hajosi kokoonpanomuutosten johdosta, sen asiat eivät voineet juuri paremmin olla. Kohtalokas post punk on tyylilajina niin vaativa, että sitä puolivaloilla lähestyvä on tuomittu draamakuningattareksi vailla suhteellisuudentajua. Siinä missä Beastmilk Climaxilla onnistui tuomaan hurmeisen tunnetilansa vakuuttavasti esiin, vajoaa Grave Pleasures Dreamcrashilla tavalliseksi kuolevaiseksi
56 57 myöntää, ettei ohimoon osuvien kappaleiden julkaiseminen automaattisesti tarkoita trendillä ratsastusta. Bellin uudelleen syttyneen yhteistyön soidinmenoja muodostui kummallinen todistelun tarve, ja vaikka bändin jokaista tulemista fiilistelee kädet kananlihalla, ovat sekä Mechanize (2010) että The Industrialist (2012) tippuneet soittolistalta jo hyvän aikaa sitten. HENRI EEROLA HHHH Melody Gardot Currency Of Man Decca Worrisome Heart (2008) ja My One And Only Thrill (2009) nostivat Melody Gardotin jazzillisten laulaja-lauluntekijöiden valioliigaan ja toivat hänet Suomeenkin. The Stillwalkersista lyhyesti kirjoittaminen on vaikeaa, sillä kuuloelimiin saatettu ravistelee myös hermotasolla. Referenssejä. Bruisesin, Tabloids & Polaroidsin ja The Runawayn tasoiset biisit kuitenkin riittävät todisteiksi siitä, että tämä bändi seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Viimeistään Expiration Daten loppuhuminoissa mielikuvitus jo maalaa sen sortin mielleyhtymiä että päästään lähemmäs klassikko-Terminatorien tunnelmaa kuin viimeisimmät elokuvan kuvatukset itse. ANTTI LUUKKANEN HHHH The Stillwalkers The Stillwalkers The Stillwalkers Turkulainen The Stillwalkers lienee useammalle surumielisen harmoniapopin ystävälle täysin uusi tuttavuus. Puhumme siitä elokuvan kohtauksesta, jossa ilta-auringon viimeiset säteet paljastavat vastarakastuneiden varovaisen uteliaat katseet. Pelle Miljoona lauloi aikoinaan väkivallasta ja päihdeongelmasta. Jossakin kohtaa Dino Cazaresin ja Burton C. Kyse on kuitenkin alusta asti ollut oudosta eläimestä. On Digimortalista nimittäin mitä mieltä tahansa, löytyi cyber metalin herralta ja hidalgolta kultaa myyneen Obsoleten (1998) jälkihöyryissä hartiaa. Särmää tästä ei löydä mikroskoopillakaan, mikä varmasti on täysin tarkoituksellista. Kuten Digimortal, Genexus on helppoa kuunneltavaa, mutta siitä ei saa tarpeekseen. Itse asiassa toiselta jopa oikea rumpali. Melodioita voi kuvata popiksi, jopa eräänlaiseksi cyber-päivitykseksi Beach Boysista, mutta rock-sanaa ei ilmapuhalletusti nestemäiseen ja jotenkin erittäin vieraantuneeseen soundiin voi mainittavasti liittää. Susi on huudettu, ja niin edelleen. Bändiä on silti turhaa arvottaa yksinomaan tekstiensä kautta. Currents on kuitenkin tyystin erilainen viritys, vaikka sekin on totaalisesti Parkerin soolotyö. Jo hajonneen Lovesyhtyeen pomon retropoppaava soolodebyytti käsittelee kipeitä asioita kiroilun ja huumorin voimalla. Monia faneja levy tulee varmasti järkyttämään, jos kohta takuuvarmasti se tulee voittamaan Parkerille lukuisia uusia ihailijoita. Hieno avauskappale It Gonna Come tuntuu tavoittelevan modernin r&b:n äänimaailmaa perinteisin soittimin, mutta jousien terävät iskut muistuttavat The Temptationsin psykedelisen kauden saavutuksista. ARI VÄNTÄNEN HHH Wilco Star Wars AntiVuonna 2007 internet räjähti, kun Radiohead julkaisi In Rainbows -levyn yllättäen maksa-mitä-haluat -periaatteella. You Satellite on sitä, minkä Wilco osaa parhaiten: tämän levyn Bull Black Nova, johon osataan luoda juuri oikeanlainen hitaasti kasvava jännite vähillä palikoilla. JUSSI NIEMI HHH Fear Factory Genexus Nuclear Blast En tunnusta kuulleeni yhtään läpipaskaa tai edes välttävää Fear Factory -albumia, mutta kahdelta viimeisimmältä on puuttunut happi. Viisi minuuttia kestävä kappale saisi kestää reilusti pidempään ja sen voikin kuvitella kasvavan livenä mahtipontisiin mittoihin. Levyn tarttuvin ralli Veepee saunoo itkettää ja naurattaa samaan aikaan. Hyvinkin yhtenäisen levyn tyylillä ei nimittäin ole mitään tekemistä psykedeelisen kitararockin kanssa. Puhumme sisimpänsä sävyt hahmottavien ihmisten herkkyydestä kanavoida luovuuttaan. Lapinpolthajat on kaukana itsetietoisesta sosiaalipornosta. Todettakoon, että The Stillwalkersilla on The Posiesin sielu, The Nationalin vimma ja Damn Seagullsin virkeys. The Absence (2012) hieman haparoi musiikillisella maailmanympärimatkallaan. Avauskappale, vain hieman yli minuutin kestävä, riitasointuinen EKG ilahduttaa kuitenkin jo ensikuulemalla. Tämän musiikin kuvaileminen indie rockiksi on yhtä havainnollista kuin donitsin kuvaileminen ympäripyöreäksi. Jamihenkisiltä kuulostavat levyt (Innerspeaker (2011), Lonerism (2012)) kun ovat olleet periaatteessa täysin johtaja/lauluntekijä/multiinstrumentalisti Kevin Parkerin tekemiä. Tame Impala Currents Universal Muutamassa vuodessa australialaisen Tame Impalan psykedeelinen kitararock on noussut lajin kansainväliseen nykykärkeen, ihan ansiosta. Diggarit ymmärtävät. PAULI KALLIO HHHH Simon Love It Seemed Like A Good Idea At The Time Fortuna Pop Simon Love on helisemässä rakkauden kanssa. Levyn voi kuunnella tyylikkäänä viihteenä, mutta vasta sanoituksiin paneutuminen paljastaa sen pohjimmaisen luonteen. Vuonna 2010 perustettu yhtye on ennen tätä debyyttialbumiaan julkaissut Everytune-nimisen omakustanne-ep:n vuonna 2013. Yli kymmenen vuotta nu-metal -buumin laantumisesta on jokaisen helppo Levyarviot 8_15.indd 57 10.8.2015 13.21. Roiseissa teksteissä on hiukan rasittavaa hassuttelun makua, mutta ne antavat kepeälle musiikille painoarvoa, joka tekee tyhjänpäiväisestäkin merkityksellistä. Love ei lainkaan peittele rakkauttaan Kinksin, Beatlesin ja Troggsin klassikoita kohtaan. Vasta aika näyttää, paljonko lopulta Currentsista pidän. Bell on edelleen ihminen vs. Albumin nimi kiteyttää sen aihepiirin. Puhumme rakkaudesta musiikkiin. III alaotsikoltaan Jokainen isä toivoo pojastaan miestä, ei hinttiä osuu sekin tarkasti maaliinsa. III on Lapinpolthajien kolmas onnistunut albumi, joka saa polttoaineensa roimassa etukenossa etenevästä soitosta, jossa hurmaa etenkin ankarasti pinnalla röpöttävä basso. Nyt olen lähinnä hämmentynyt. Lapinpolthajat on onnistunut tässä kahdella aiemmalla albumillaan pirullisen hyvin. Hienostuneiden soundien takaa esiin hivuttautuvat korruptio, prostituutio, köyhyys, yksinäisyys ja ennen aikojaan välähtävä valomerkki. ARTTU SEPPÄNEN HHH Lapinpolthajat III Stupido Punkin yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on aina ollut heijastella aikaansa ja suunnata keskisormensa sen pahimpien ...rakastuminen ja himo saattavat johtaa onnen sijasta peniksen katkaisemiseen... Loven rakkauslaulujen musta huumori nousee harkitsemattomuuden seurauksista, katumuksesta, läheisriippuvuudesta, yksinäisyyden pelosta ja kaikesta murheellisesta vääristymien suuntaan. It Seemed Like A Good Idea At The Time on kahdestatoista kursailemattomasta tyylipastissista koottu kimaltava ja svengaava levy. Levyn tarinat kertovat suomalaisesta ahdistuksesta ja epätoivosta yksityiskohtaisesti, arkisesti ja uskottavasti. Identiteettikriisi näyttäisi siinä määrin hellittäneen, että pitkästä aikaa bändi näyttäisi tekevän tasan niin kuin huvittaa, ihan niin kuin vuonna 2001. Minä makaan, kuulokkeet korvillani, onnellisena. Star Wars ei ole kokonaisuutena lähelläkään Wilcon viiden tähden merkkiteoksia kuten Yankee Hotel Foxtrotia (2002), mutta sen hauskassa ja spontaanissa tunnelmassa on jotain vetoavaa kissakansitaidetta myöten. Oikeaa bändiä on kuultu vain keikoilla, missä biisit viedään improvisoiden uusiin suuntiin. Verkkaisin vedoin maalaileva If I Ever Recall Your Face voisi olla repäisty suuren amerikkalaisen laulukirjan sivuilta. Teksteissä on säälimätöntä suorapuheisuutta, lakonista huumoria ja yllättävää monitasoisuutta. Spontaani ja primitiivinen tunnelma jatkuu More… ja Random Name Generator -kappaleissa, eikä hymy voi olla nousematta kasvoille. kone -dystopioineen tarinaniskijä vailla vertaa, enkä usko albumin tittelin olevan sattuma. Nämä teemat eivät ole vieläkään vanhentuneet enkä tiedä montaakaan yhtyettä, joka näitä asioita olisi käsitellyt musiikissaan näin konkreettisesti ilman merkkiäkään rappioromantiikasta. Puhumme musikaalisuuteen yhdistyvän auki olemisen pakahduttavuudesta. Hänen maailmassaan rakastuminen ja himo saattavat johtaa onnen sijasta peniksen katkaisemiseen, joukkomurhiin tai Elton Johnin seksielämän kadehtimiseen. Sointi on varsin synteettinen ja Parker laulaa kuin valiumissa. Neljännellä albumilla kohtaamme taas varsin erilaisen Melody Gardotin. Kun Wilco julkaisi heinäkuussa ”yllättäen” oman uutukaisensa ilmaiseksi, se oli hyvin tavanomainen – jopa surullinen – uutinen musiikkimedioissa vuonna 2015. Preacherman taas kuulostaa erityisen onnistuneelta Dylan-versiolta, jonka alku on napattu Bob Marleylta. Vaikka mieleen tulvii monenkirjavia vertailukohtia, Currency Of Manin musiikista ja tarinoista rakentuu harvinaisen vangitseva kokonaisuus. Kerroksittain rakennettu jälki on tavallaan nerokasta, mutta itselleni tällaiseen mikään ei tunnu miltään -estetiikkaan samaistuminen on hankalaa. Sävellykset ja tuotanto ovat tyylitajulla tehtyjä, mutta vasta sanoitukset vääntävät musiikkiin tarvittavan twistin. EERO TARMO HHHHH ja rumasta, jota tunnemyrskyt tuovat elämään ja josta selviää vain nauramalla itselleen. Star Warsilla Wilco on samanaikaisesti sekä ihanan setäytynyt, mutta myös liian vaihtoehtoinen soidakseen radiossa. Tweedy-projektin keskinkertaisen Sukieraen jälkeen odotukset eivät olleet korkealla. Sanoitukset ovat kuin taustoittavia tarinoita sanomalehtien traagisille uutisille käsittelivät ne sitten (koti)väkivaltaa, homofobiaa tai yleistä puusilmäisyyttä
Samalla yhtye sai kuulla loputtomia vertailuja Arcade Firen suuntaan, vaikka ainoat yhteneväisyydet bändeillä ovat kahden vokalistin käyttö sekä osin samasta vaikutelaarista ammentava soundivalikoima. Kappaleet on purkitettu livenä Promise Of The Fall -yhtyeen kanssa samaisessa Teatrossa, jossa Nelson-veljesten isä Willie levytti studion nimikkoalbuminsa. Asetelma on siten nurinkurinen, että klubiräppiä ei ole missään määrin tarvetta tuoda takaisin, kun viime vuosina Suomessa sitä on tehty juuri eniten ja niin sanottu ”taideräp” on vähentynyt merkittävästi 2000-luvun alkuun verraten. Muiden muassa Musen ja Jane’s Addictionin tuottajana meritoitunut Rich Costey on tuonut Of Monsters And Menin jo entuudestaan monipuoliseen sointimaailmaan kauttaaltaan lisää voimaa. ASKO ALANEN HHH Hannu Salama & Hepa Halme Auringonnousun talosta helvetin kuuseen TUM Saksofonisti ja huilisti Hepa Halme on tehnyt monipuolista duunia rockin ja bluesin parissa, mutta jazz on hänen kotinsa. Nyt bändin debyytti Satuja ja tarinoita julkaistaan uudestaan 25-vuotisjuhlan kunniaksi. Premium dealers: Keskusmusiikki, Musikantti, Tammer Piano ja Soitin/Rockcenter, Musiikki Kullas Masters dealers: DLX DeLuxe Music, Top Sound, Power Sound, Kitarataivas, Piano Jylhä Vision dealers: Musacorner, Rovaniemen Musiikkimestarit, Tornion Musiikki, Kemin Musiikki, Pihlajamaan Musiikki Maahantuoja: SMI-SCANDINAVIAN MUSICAL INSTRUMENTS OY, HENRY FORDIN KATU 5C, 00150 HELSINKI • www.smi-music.com • puh. Jossain sorakasan keskellä ääntään yrittäisi saada kuuluviin turkulainen Topi Huovinen, eli Tippa-T. Bändi potkaisee aloitusraidallaan We Sold Our Souls To Metal saman tien munille, mikä ei Soulflyn kohdalla välttämättä lupaa hyvää. Vittumaista menoa. Nämä ovat kuiOf Monsters And Men Beneath The Skin Republic Of Monsters And Menin debyyttilevyltä My Head Is An Animal (2011) lohkaistu Little Talks -hitti nosti islantilaisbändin pikareittiä maailmanlaajuiseen tietoisuuteen. Learn more at pearldrum.com BACK FOR 2015 PEARL VINTAGE WOOD-FIBER SETIT TESTATTAVISSA TAMMER PIANOSSA, MUSIKANTISSA JA TOP SOUNDISSA. Rytkytyksen antaessa hieman periksi levyltä alkaa paljastua melodioita, näppäriä riffejä ja tärkeään rooliin kohoavia tuotantokokeiluita. ARTTU TOLONEN HHHH Neil Young + Promise Of The Fall The Monsanto Years Reprise Mister Young on hyvin tietoinen, mitä sudenkuoppia sisältyy painavan poliittisen sanoman julistamiseen tutuksi jalostuneen musiikin keinoin. 09-5870456 Pearl.mainos 8_15.indd 59 10.8.2015 10.05 Levyarviot 8_15.indd 58 10.8.2015 15.30. Lukas ja Micah Nelson ovat saumaton osa Youngin luomaa jämerää laulun ja sähkökitaran äänivallia, jota on nostatettu Southern Man -klassikosta (1970) asti. ”Tää ei oo mitään taideräppii / vaan tuon tän vitun likaisimman klubiräpin bäkkiin” Huovinen räppää kappaleessaan Paukuta sun pimppii. 7 ply Kapur blend construction with a hand applied inner layer of fiberglass for amazing sonic cut. Autotunesta ja amerikkalaisesta ”etelän hiphopiin” viittaavasta tuotannosta on tullut trendin myötä mielikuvitukseton sääntö. Isn’t it time to discover true timeless tone and redefine your sound. Joukosta erottuvat komeimmat jäntevän verkkaisen kitarateeman johdattamat eepokset, Big Box ja Workin’ Man, sekä hauskan tekopirteästi vislailtu hölkkä A Rock Star Bucks A Coffee Shop. Ajoittain hienoa, välillä rasittavaa, aina hengästyttävää. Eteläsoundin trendin Suomessa aloittivat Eevil Stöö ja Roope Koo, jotka molemmat ovat olleet keskeisiä vaikuttajia suomenkielisen hiphopin kehitykseen jo 90-luvun lopulta Murmurecordings-ympyröiden myötä. Aikaa ja perehtymistä levy kuitenkin vaatii kappaleet murtautuvat kuulijan selustaan pikku hiljaa yksi kerrallaan. Hannu Salama taas tunnetaan realistisen proosamme jättiläisenä, aina omia teitään kulkeneena yksinäisenä radikaalina. MODERN PERFORMANCE. Monsanton ja muiden jokapäiväistä elämää varjostavien korporaatioiden mielivallan kritisoinnissa on suorien sanojen aika, sillä on jo myöhäistä kaunistella ongelmia lyyrisen symbolisesti. Kun siitä oli bändille ilmoitettu, asiat vain loksahtivat paikalleen. Myös petollisen herkkä People Want To Hear About Love jumittuu selittelevään ivallisuuteensa. Kun nämä kaksi nyt toista kertaa kohtaavat, mennään suoraan suomalaisen taiteen kuumaan ytimeen. Nyt Soulfly on parhaimmillaan panostaessaan hillittyyn koristeluun. Levyprojektin lähettivät liikkeelle Salaman uudet runot. Tältä kuulostaa kun juttuja etsitään eikä turhaan mietitä miltä tämä nyt vaikuttaa. Oheinen tunnin dvd-dokumentti studiotyöskentelystä on kaikin puolin toimiva ja mielenkiintoinen. Halmeen esikoisalbumi Nine Steps In Line Of Beauty (2003) on eurooppalaisen jazzin unohdettuja mestariteoksia. Sorakasa kuvaa suomenkielistä klubeille suunnattua hiphopia, joka tuntuu genrenä saavuttaneen saturaatiopisteensä jo vuosia sitten. Musiikki pakenee kaikkea lokerointia tänäkin päivänä. Sakeaa ja väkevää tekstiä riittää, eikä vapaampaan jamitteluun tarvitse turvautua, vaikka kappaleet venyisivät yli 7-minuuttisiksi. Uudistuminen amerikkalaisen hiphopin perinteen riippakivistä ja luovuuden puute ovat suurimmat ongelmat suomalaisessa hiphopissa ja White symboloi ongelmaa niin osuvasti, että sen voisi kuvitella olevan sen tarkoituskin. Of Monsters And Men on vahvasti omillaan oleva yhtye ja tämän viimeistään Beneath The Skin todistaa. Viisikon kakkoslevy häviääkin debyytille oikeastaan vain hittien määrässä. 1990-luku oli suomalaisessa ugskenessä selvästi outoilulle otollista aikaa ja HCA oli takuulla absurdimmasta päästä. Itse asiassa Cavalera yllättää Archangelilla erittäinkin positiivisesti. Beneath The Skin on täysipainoinen ja hyvällä tavalla harkittu pitkäsoitto, jossa draaman kaari kestää vaivattomasti sen alusta loppuun. Biisit ovat taattua Soulfly-materiaalia, mutta yksityiskohdat piirtävät biiseihin tukevampaa ryhtiä ja tarttumapintaa. Viime vuosina bändin levyt ovat kuulostaneet siltä kuin Cavalera olisi alkanut löytää sisäistä tasapainoa. Toista ääripäätä on tahmeasti messuava nimikappale. Mitä tästä voi sanoa. Uudelleenjulkaisu tuli kaikille puun takaa, sillä Pentti Dassum oli kaikessa hiljaisuudessa haalinut itselleen kaikki löytämänsä HCA:n moniraitakakut ja digitoinut ne. JARI JOKIRINNE HHHH Levyarviot > ...bändi perustettiin kuulostamaan Motörheadilta, mutta kyllä tämä nyt metsään meni... Ne ovat kuin se tenkin vain tukipilareita, ja siten kokonaisuus kuulostaa jäsennellyltä. This modern interpretation of the drums that defined an era are available again in 3 elegant lacquer finishes. Soulfly keskittyy uudella levyllään thrashiin, joskin muiden tyylisuuntien kirjo on edelleen laaja. 58 59 kien muidenkin aikojen ilkikurinen outolintu. ARTTU SEPPÄNEN H Soulfly Archangel Nuclear Blast Soulfly on vuosikaudet julkaissut kelpo levyjä, joiden hetkittäinen ailahtelevaisuus on vaikuttanut Max Cavaleran taiteelliselta rimpuilulta ilman kunnollista fokusta. Hyvä esimerkki tästä on lähes avantgardistiseen meteliin yltyvä Thousand Eyes, yksi levyn ehdottomista kulmakivistä. MARKO SÄYNEKOSKI HHH HC Andersen Satuja ja tarinoita Stupido Joensuulainen, hc-punkia (sun muuta) varsin kabaree-henkisellä otteella revittänyt HC Andersen oli oman ja kaikTippa-T White PME/Warner Jos suomenkielisen hiphopin ja sen tekijät havainnollistaisi teollisuusalueelle eri alagenreineen, alueen keskellä nököttäisi valtava kasa tasaista soraa. Suosittelen kaikille Tipi & Sylvester Stalloneja Liimanarina -faneille. Based on the sound that made history on hundreds of recordings, Pearl is proud to re-introduce its legendary Wood Fiberglass drum series. Bändi perustettiin kuulostamaan Motörheadilta, mutta kyllä tämä nyt metsään meni. Levy avautuu kuitenkin jäntevästi ja selkeälinjaisesti. RETRO VINTAGE HYBRID. Skandinaaviseen ilmaisuun sopiva jämäkkyys tekisi monelle muullekin hissutteluun taipuvalle indie-orkesterille vain hyvää. Jos uppoutuu sävellysten perusytimeen, bändin linja on ennallaan eikä Archangelkaan siinä mielessä tarjoile varsinaisesti uusia tuulia
09-5870456 Pearl.mainos 8_15.indd 59 10.8.2015 10.05 Levyarviot 8_15.indd 59 10.8.2015 13.21. 58 59 VINTAGE HYBRID. Isn’t it time to discover true timeless tone and redefine your sound. Premium dealers: Keskusmusiikki, Musikantti, Tammer Piano ja Soitin/Rockcenter, Musiikki Kullas Masters dealers: DLX DeLuxe Music, Top Sound, Power Sound, Kitarataivas, Piano Jylhä Vision dealers: Musacorner, Rovaniemen Musiikkimestarit, Tornion Musiikki, Kemin Musiikki, Pihlajamaan Musiikki Maahantuoja: SMI-SCANDINAVIAN MUSICAL INSTRUMENTS OY, HENRY FORDIN KATU 5C, 00150 HELSINKI • www.smi-music.com • puh. Based on the sound that made history on hundreds of recordings, Pearl is proud to re-introduce its legendary Wood Fiberglass drum series. Learn more at pearldrum.com BACK FOR 2015 PEARL VINTAGE WOOD-FIBER SETIT TESTATTAVISSA TAMMER PIANOSSA, MUSIKANTISSA JA TOP SOUNDISSA. MODERN PERFORMANCE. 7 ply Kapur blend construction with a hand applied inner layer of fiberglass for amazing sonic cut. This modern interpretation of the drums that defined an era are available again in 3 elegant lacquer finishes
Tästä levystä ammentaa jokaisella kuuntelukerralla tuoretta hengenravintoa. Vancouverilaisbändi ei soita varsinaista stoner rockia, kuten usein väitetään, vaan paletti on laajempi. Stupid Things That Mean The World muokkautuu monella tapaa edeltäjänsä serkuksi. On hyvä kysymys miksi se ei tuntuisi, mutta niin se vain täällä usein on. Tim Bownessin luoma sointiaavikko kietoutuu todella intiimiksi, joten kuuntelija kuljetetaan häkellyttävän lähelle sävelien pohjatonta kaihoa. Taiteilijan viime vuonna ilmestynyt tasokas sooloalbumi Abandoned Dancehall Dreams keräsi kriitikoilta kehuja, eikä sen myyntikään ollut järin huonoa. Näistä maaseudusta, autoista, duunariromantiikasta, ikävästä sekä paljolti myös onnesta syntyneistä folklauluista tipahtelee jatkuvasti hienoja rivejä. MIKKO MERILÄINEN HHHH RETRO ...jotain Mukan kirjassa tapahtuvaa ojanpohjakopulaatiota... Juhlapainoksen kakkoslevy lisää koppaan Druganautin pitkään jumittavan remixin, pari rytmikoneen päälle akustisesti soitettua demoa ja harvinaisuuksia. TIMO KANERVA HHHH Jason Isbell Something More Than Free Southeastern Records ”My day will come, if it takes a lifetime.” Ei siinä sentään koko elämä mennyt, mutta 36 ikävuotta, puolen tusinaa auringonkiertoa Drive-By Truckersin riveissä ja viisi sooloalbumia kuitenkin. Porcupine Treen Steven Wilsonin kanssa perustettu No-Man lienee Bownessin tähän saakka tunnetuin yhtye. Hän pilkkaa armotta poliittisia päättäjiä, solvaa sokeita sotaherroja ja ilkkuu ilkeästi kulttuurissa keikaroiville riikinkukoille tietäen kuitenkin hyvin sen, että ”minun kansani ei ymmärrä.” Salaman joka suuntaan vellovalle vuorisaarnalle on Hepa Halme rakentanut majesteettisen musiikillisen pyhätön. Something More Than Free on vakuuttavan itsevarmasti avarana soivasta folkista etelän rockiin venyvä, todella helposti rakastettava albumi. Tämä on vaikea laji. Siinä Jason Isbell on hurjan hyvä. Väiski onnistuu. Toinen kohokohta on nerokkaasti tuotettu Polulta harhaan, joka osoittaa, että Iisan haaveileva ilmaisu on edelleen vastustamatonta. Levyllä vierailevat Van der Graaf Generatorin eksentrikko Peter Hammill sekä Roxy Musicissa kannuksensa ansainnut kitaristi Phil Manzanera tukevat Bownessin visioita soljuvasti. Nostan sinulle hattua. 60-luvun psykedeliaa on kuunneltu paljon ja Velvet Underground -fiksaatio on vankka, kuten myös viehtymys 70-luvun meininkiin, varsinkin Televisioniin ja jumittavaan krautrockiin. JUSSI NIEMI HHHH Tim Bowness Stupid Things That Mean The World Inside Out Brittiläinen laulaja ja lauluntekijä Tim Bowness kulkee jääräpäisesti omia polkujaan, joilla hän jaksaa tarkastella taiderockin vivahteita viehättävän poikamaisella tyylillä. Pitäisi muistuttaa enemmän pornolaulua tai sitten jotain Mukan kirjassa tapahtuvaa ojanpohjakopulaatiota. Salaman karheassa kielessä elää tamperelainen proletaari – se hyljeksitty ja sorrettu, vaan ei koskaan lannistettu. Jo alabamalaisen Jason Isbellin edellinen täyspitkä, alakuloinen mutta ihmeellisen kaunis Southeastern (2013), otettiin syleillen vastaan, mutta viimeistään nyt näyttää siltä, että Isbellin pojalle koittaa laveamman suosion ajat. Pop eilen – toissapäivänä Novassa sunnuntaisin 10–11.30 Heikki ”Hector” Harma Levyarviot 8_15.indd 60 10.8.2015 13.21. Yllätyksettömyys onkin levyn suurin ongelma. Levyn paras osuma on avauskappale Yöllä uimarantaan, joka tavoittaa kesäisten jatkojen raukean tunnelman, kun viinipullon pohjalla on enää viimeiset tilkat jäljellä. Molemmat levyt huokuvat levollista tasapainoa. Tarinankertojan lahjojen lisäksi Jason taitaa ihailtavasti vaivattomien melodioiden kynäilyn. Pitkäsoittojen sävellykset noudattavat samanlaisia utuisia linjoja, ja kansitaidekin on yhteneväinen pastellisävyisine fantasiakuvituksineen. Väiski. 60 61 Levyarviot > Pianomies Solisti Monsp Pianomies on Loost Koosista tuttu Väiski tuottaja, räppääjä, muusikko, laulaja ja Solisti on tähän saakka taustalla viihtyneen hujopin ensimmäinen soololevy. Levyllä liikutaan räpin ja r’n’b:n välimaastossa – paino r’n’b:llä. Tukevampaa stoner-möyrintää ilmenee oikeastaan vain Sabbath-riffisellä Don’t Run Our Hearts Aroundilla. Jo Reginan ajoilta tutut söpönkömpelöt kielikuvat kuulostavat liian usein vain kömpelöiltä, kuten Korttipelissä. Useammin Jeremy Schmidtin urut viheltävät tai syntikat pulputtavat tripahtavasti kuin kitarat antautuvat vakavampaan irrotteluun. ARTTU TOLONEN HHHH Iisa Kukaan ei oo kenenkään Johanna Vain reilu vuosi soolodebyyttinsä jälkeen Iisa Pykäri palaa jo toisella täyspitkällä levyllään. Levyn parhaassa biisissä Motto isketäänkin pöytään varsin gladwelliläinen manifesto, joka selittää taiteellisen onnistumisen sisään hakatuilla tunneilla. Siihen vaaditaan saatanan kova jätkä. JUHA SEITZ HHHH Lauri Viidan vierivä kivi, jonka kaikki esteet tieltään raivaavaa syöksyä ”Pirkkalasta Pispalasta Harjutieltä huiskis pulteri Tahmelan lähteeseen” ei kukaan voi pysäyttää. Kosketinsoitin-, kitaraja jousisovitukset vievät mielikuvat David Sylvianin aistikkaisiin tekemisiin. Kuulaalla, maneerittomalla äänellään Jason kertoo mehukkailla yksityiskohdilla vahvistettuja tarinoita. Ainekset ovat siis mitä parhaat, mutta vaikka viihdyn Mustalla Vuorella hyvin, huumeisen kokonaisuuden yllä leijuu silti epämääräinen tunne, ettei tässä mennä ihan niin pitkälle kuin pitäisi. Ja se jos mikä on oikein. Helppouden ja substanssin yhdistelmä on aina viekotteleva, asiasta riippumatta. Solisti on vahvoja melodioita verhottuna luxus-soundeihin ja kekseliäisiin sekä tyylikkäisiin sovituksiin. Biiseissä hempeillään, mutta sekin tuntuu täysin normaalilta tässä kontekstissa. Teit pehmomiehentyön. Levyn tunnelmasta muodostuva vaikutelma on ensimmäistä kertaa Pykärin tuotannossa hieman väkinäinen ja laskelmoitu. Tällä saralla riittää maailmassa yrittäjiä ja suosiotakin, mutta Suomessa se on jäänyt aika pienen piirin hommiksi. Miellyttävän kuuloista taustamusiikkia, jonka taika lentää kivitalon korkeista ikkunoista tiehensä tarkemmassa tarkastelussa samalla tavalla kuin katsoisi krapulassa edellisiltana kirjoitettua rakkausviestiä. Aika stereotyyppisesti epävireisestä laulusta vastaavat kokeellisempaa ja folkahtavampaa Pink Mountaintopsiakin liidaava lauluntekijä/kitaristi Stephen McBean ja Amber Webber, jotka juuri ennen Black Mountainin alkua soittivat Jerk With A Bombissa. Minusta tuo titteli on sille vähän yläkanttiin, vaikka miellyttävä kiekko onkin. Siloteltu tuotanto on jälleen todella tyylikkäästi rakennettua ja katkeransuloiset, melodiset kappaleet ovat helposti lähestyttäviä. Kukaan ei oo kenenkään on edellistäkin radioystävällisempää töölöläistä brunssimusiikkia. ”We’ll stay up in the presidential suite / and call ourselves the flagship of the fleet.” Nämäkin tarinat on kerrottu pääpiirteissään tuhansia kertoja, joten on kiinni sanavalinnoista, kuinka ainutkertaisilta ne saa kuulostamaan. ARTTU SEPPÄNEN HH Black Mountain Black Mountain – 10th Anniversary Deluxe Edition Jagjaguwar Jotkut pitävät vasta kolme albumia tehneen Black Mountainin 2005 ilmestynyttä samannimistä debyyttialbumia klassikkona. Levy on luonteva jatko Iisan nousuun lähteneelle soolouralle, mutta valitettavasti Perjantain kaltaiset luontevat ja huolettomat ilopillerit puuttuvat
60 61 ...jotain Mukan kirjassa tapahtuvaa ojanpohjakopulaatiota... Pop eilen – toissapäivänä Novassa sunnuntaisin 10–11.30 Heikki ”Hector” Harma Levyarviot 8_15.indd 61 10.8.2015 13.21
MIKKO MERILINNA HHHH The Vaccines English Graffiti Sony Vuosikymmenen alussa syntynyt lontoolaiskvartetti The Vaccines sai menestyksekkäällä debyytillään uralleen lentävän lähdön. Ravitsevan gumbon suosikkisattumaksi erottuu Chicken In The Corn, jonka loppurutistus rymistelee kohti pohjoisen Mississipin sinertäviä kukkuloita. Toki ajoittainen, tylsähkö blastbeat muistuttaa, tai uskottelee, missä juuret edelleen ovat. Laulaja Salla Hätisen ääniala on melko kapea, mutta hänen suloinen laulusoundinsa väräyttää sisimpäni ripseä. Miro osaa säveltää hienoja tenhoavia, varioivia ja hieman äkkivääriäkin popsävelmiä, joissa on oivalliset laulumelodiat. Nerokkaan Arthur Leen ja Loven eniten innoittamaa Headia on vaivannut kummallinen epäonni: jo 80-luvulla hän hipoi suurempaa menestystä Pale Fountains -yhtyeensä Bacharach/David-vaikutteisella popilla. 62 63 rittynyttä mutta nostalgiatonta menoa maustavat 12-kielinen akustinen, jatsahtava huilu, progehtavat sähkökitarat ja coolin elegantisti sovitetut jouset. Seuraavaksi täytyykin selvittää, mikä kappaleella ärjyvä Brushy One String oikein on miehiään. PAULI KALLIO HHHH Michael Head & The Strands The Olde World Megaphone Vähän ihmetyttää levyyhtiön suomalaisedustajan julkaisupolitiikka. English Graffitillä The Vaccines on kuitenkin päättänyt tehdä jotain omassa mittakaavassaan radikaalia. – Salla ja minä emme syö lihaa, mutta rumpaliveljeni Aarni syö senkin edestä. Vierasruuhkasta huolimatta ruoria pyörittää Galactic, joka kurvailee musiikillisella jokilaivallaan läpi kotikaupunkinsa moninaisten musiikkityylien. Helsingborgin kuusikolla on perustajajäsenessään, solisti Björn ”Speed” Stridissä eräs modernin metallin parhaimmista ja karismaattisimmista keulakuvista, ja Speed on tällä albumilla vielä monipuolisempi kuin aiemmin. The Olde Worldin lauluja voi parhaiten kuvata ajattomaksi puoliakustiseksi folk-rockiksi, jonka 60-lukuisesti viSallan ja Miron matka maailman ympäri <3 Suomen Musiikki Myönnän olevani perso suomalaisille, eteville, persoonallisille ja/tai ihanille naislaulajille, joissa on sitä jotakin ja jotka eivät suhauta s-kirjainta. huom.). Kaupungilla puhutaan, että ette kuulemma lainkaan syö lihaa. Ilmaisu on periaatteessa ankaraa ja tiukkaa, mutta kyllä tästä enemmän energisoitunut ja iloinen fiilis jää. Muun muassa The Flaming Lipsin, Weezerin ja Sleater-Kinneyn levyjä työstäneen Dave Fridmannin pestaaminen English Graffitin tuotantotiimiin on auttanut The Vaccinesiä vaihLevyarviot > ...sanoitusten on varmaan tarkoitus aiheuttaa pahennusta... Michael Head & The Strandsilta on nimittäin maailmalla julkaistu samanaikaisesti kaksi albumia, joista alun perin 1997 ilmestynyt The Magical World Of The Strands on aikanaan rikollisen unohdettu klassikko ja The Olde World sen ”pikkuveli” eli muutaman julkaisemattoman laulun ja eri versioita Magical Worldin biiseistä sisältävä kokoelma. Soilworkin perusta on göteborgilaisessa melodiavetoisessa deathissa, mutta tuntuu kuin yhtye haluaisi yhä enemmän jättää historiansa taakseen ja seikkailla kohti progen, heavyn ja – saako tämän edes sanoa – AOR:n valtakuntia. Oletteko raakaravintohipstereitä. – Kelkasta pudonneet kalkkikset hallitsevat musabisnestä: he julkaisevat levymme ja arvostelevat ne, mutta ostavat kuitenkin Kaija Koota. Soilwork jos kuka osaa istua näillä eri palleilla yhtä aikaa kaatumatta. Rakastan rakkautta! Kehun erikseen levyn muhkeita bassoja ja selkeitä soundeja. Liverpoolilainen Head on lähes naurettavan lahjakas laulaja ja lauluntekijä, joka Strandsin jälkeen perusti kitaristiveljensä Johnin kanssa myös todella upeita albumeja tehneen Shackin ja nykyään operoi The Red Elastic Bandillaan. Lyriikat eivät ole ihan tavanomaisinta letunpaistohommaa, vaikkakin pääaiheena ovat useimmiten suhteet ja rakkaus. Niin sanottu lihamuki siis. Salla voisi milloin tahansa laulaa Hemmolle salaa ja hiljaa peiton alla vaikka Hetken tie on kevyttä. Hänellä on tapana tilata kebab kebabilla, siis ilman lisukkeita, salaattia ja kastikkeita. Charm Taylor, joka taiteilee sangen viehättävästi hiphopin, soulin ja jazzin risteyksessä. Vauhtia ja The Ramonesin napakkuudella iskeviä melodioita riitti myös kakkoslevyllä Come Of Age (2012). Galactic Into The Deep Provogue Viisimiehinen Galactic on julistanut New Orleansin funkin ilosanomaa kaksi vuosikymmentä ja juhlistaa saavutusta kutsumalla yhdeksännelle albumilleen aimo revohkan vierailijoita. TEKSTI: HEMMO PÄIVÄRINNE RETRO Levyarviot 8_15.indd 62 10.8.2015 13.21. Eikä täysin aiheetta. What Did You Expect From The Vaccines. Nyt ahkera säveltäjä-sanoittaja Miro Palokallio on saanut tuotettua jo toisen lätyn, jolla on oiva nimi: < 3 (myös hiphop-porukka Loost Koos julkaisi samannimisen levyn vuonna 2012 toim. Että 90-luvulla heroiinia käyttänyt mies teki samaan aikaan näin valoisaa ja kaunista musiikkia, tuntuu likimain käsittämättömältä. Jälkimmäinenkin on omillaankin hieno levy, mutta sen emon syrjäyttäminen jo toistamiseen tuntuu pahalta. And Lunan akustisessa versiossa viimemainitut katsovat Intiaan. – Turku, Tukholma, Turkmenistan, Tunisia ja Tuvalu. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Yhtyeen primus motor Miro Palokallio vastasi Soundin tiukan poliittisiin kysymyksiin. Ainakin Miro tekee yksinään parempia biisejä. Mitkä olisivat pysähdyspaikkanne maailman ympäri. – Jos tämä levy myy kultaa, niin teemme sen! Miltä tuntuu, kun kelkasta pudonnut kalkkis arvioi levynne, vaikka hänellä ei ole mitään kompetenssia ymmärtää nykynuorison mielenliikkeitä. Tosin fanitan miehen kuulasta, puhdasta laulua enemmän kuin melko geneeristä huutoääntään. Bändin jäntevä yhteispeli takaa, ettei kokonaisuus hajoa käsiin. Toivon ja uskon, että Sallan ja Miron matkasta maailman ympäri tulee vielä yhtä suosittu kuin PMMP oli. Olisitteko valmiit ohjaamaan uuden albuminne tuotot lyhentämättömänä kreikkalaisille eläkkeensaajille. (2011) oli parhaimmillaan riehakasta jälkipunkilla ja indieotteella silattua aina 50luvulta saakka siivilöitynyttä voimapoppia. Talvi-kipale on eeppinen viuluilla höystetty mollibiisi. –biisillä, jossa kitaran vetävä trioliriffi muuntuu jossain vaiheessa valssiksi. Levy alkaa Saanko luvan. Naislaulajista Mavis Staples edustaa kokemusta, Macy Gray keskipolvea ja nuoruutta paikallinen lupaus Ms. Otetaan esimerkiksi levyn neljä instrumentaalia: yksi virittää bileet vaskipuhaltimilla, toinen lähentelee The Metersin napakkaa funkia, kolmas jumittaa umpimielisesti ja neljäs liitelee seesteisenä bluesina. Laulumelodiat ovat ylväimmillään rivakassa Alight In The Aftermathissa ja pop-henkisessä Death In Generalissa, joka tuoreeltaan lienee levyn hienoin ja tyylikkäin kappale. The Ride Majestic on polveilevine vaikutteineen yhtä aikaa kiehtova ja ristiriitainen tuotos. Sallan ja Miron matka maailman ympäri –yhtyeen vuosi sitten julkaistu esikoislevy Tarinoita herätti mielenkiintoni. JUSSI NIEMI HHHH Soilwork The Ride Majestic Nuclear Blast Soilwork tarjoilee kymmenennellä albumillaan positiivista ja elämän kauneudesta kertovaa metallia. Mutta ei minullakaan taida olla sen kummemmin pätevyyttä nykynuorison mielenliikkeiden ymmärtämiseen
Hänen herkkä äänensä toimii aseistariisuvissa biiseissä, mutta soolouralta on turha odottaa ihmeitä. False Lightsin kappaleista lyhin kellottaa kahdeksan minuuttia, ja progressiivinen heavy metal on edelleen tyylilajin nimi. Lähihistoriasta Years & Years poimii valtaosan huonommista vaikutteistaan. Communion-debyyttiä kuunnellessa ajatus valtavirtapopin tuhatkertaisesta paremmuudesta 1990-luvulle saakka ei pyöri jatkuvasti mielessä. Nämä miehet on luultavasti syväjäädytetty vuonna 1975 ja herätetty hiljan treenaamaan ja levyttämään. Itse asiassa yhtyeen melodiataju on melko pistämätön, dramaattinen, rehellinen ja hyvin musikaalinen. JUHA SEITZ HHH Biters Electric Blood Earache Aika ajoin tulee uusi bändi, joka lyö debyyttilevyllään ällikällä esittämällä täysin vanhanaikaista ja epäomaperäistä musiikkia. Sinfoniaorkesteri paahtaa kyllä komeasti kuoron pullistaessa purjeita vielä isommin, vaan alkuperäisen rockversion suureksi faniksi tunnustautuvan Boen laulu onkin jo vaikeampi pala. Valitettavasti vain Lindemannin tökeröt sanoitukset leimaavat levyn kertakäyttöhuumoriksi. Albumi on kirkkourkusoundeineen, jousineen sun muine paisutteluineen Tägtgrenin tuotantojen mahtipontisinta tavaraa, mutta se ei paljoa auta, kun kappaleet ovat – jylhänkomeaa Yukonia lukuun ottamatta – sisällyksetöntä tauhkaa ja vieläpä puisevan tylsiä. Miinusta tulee vain päälle liimatun kuuloisesta örinästä, jossa ei ole samaa tunnetta kuin hienoissa laulutulkinnoissa. Viehättävän kepeän ja usein hellyttävän amatöörimäisen ranskalaisen beat-popin yéye-vaikutteet läpäisevät koko tuotannon, joka leikittelee myös naisellisen punk-rähinän, syntikka-trashin, japanilaisen popin sekä lo-fi-eurodiscon soundeilla, yksinkertaisilla sanoituksilla ja kitsch-peilipallon pintaheijastuksilla. Näinkin nykyaikaisen levyn juuret ovat tietysti menneisyydessä, suurimmaksi osaksi kasarin ja ysärin taitteen kevyessä house-musiikissa. Hennolla englannilla lauletaan geneerisimmät, iskusanoja toistelevat koukkulyriikat, tomuus muuttuu ainutlaatuisuudeksi. Runsaat syntetisaattorit tuovat biiseihin elektronista trendikkyyttä, mikä työntää pikemminkin luotaan kuin vetäisi puoleensa. Skills In Pills kuulostaa soundeiltaan tältä päivältä, toisin kuin vielä Painin pari edellistä levyä. Aivan huippuluokan kyky. The Vaccines voi kokea riemua uudesta soundistaan, mutta aiempien levyjen viattomuudesta ja hetkittäin lähes pöhköstä yksinkertaisuudesta ainakin pieninä annoksina nauttineelle English Graffiti on raskas pettymys. Näyttelijätaustainen laulaja Olly Alexander nimettäköön kuluvan vuosikymmenen Roland Giftiksi. Jos tuotanto ei olisi melko moderni tanakoine kitarasoundeineen ja kirkkaine miksauksineen, voitaisiin olla jossain 70-luvun loppupuolen tunnelmissa. MAPE OLLILA HH Stereo Total Yéyé Existentialiste Blow Up Berliiniläisen duon nokkelasti nimetty kompilaatio kokoaa kymmenen vuoden ja yhdeksän albumin mehukkaimmat hedelmät. Mies laulaa pätevästi, mutta mitä rockimpi/popimpi paikka, sitä vaikeammin oopperakailotus tyyliin istuu. Soitto sujuu kepeän rennosti ja rokkaavasti. Muusikot patikoivat polyfonisten rytmien viidakoissa intensiivisyydellä, joka piipahtaa rauhattoman näkemyksen puolella. Kun lahjakkuutta, taitoa ja intoa on roppakaupalla, persoonat...sanoitusten on varmaan tarkoitus aiheuttaa pahennusta... PERTTI OJALA HH Years & Years Communion Polydor BBC:n Sound Of 2015 -äänestyksen voittanut Years & Years edustaa totisesti ajanmukaista elektronista soundia. Amerikkalainen nuorten miesten muodostama Biters kokoaa 1970-luvun rockin parhaat puolet uskomattoman nautittavaksi sopaksi. Stereo Total tunnetaan hauskoista covereistaan, mutta kokoelmalla esimerkiksi Gainsbourgit on sivuutettu, ja selvä pääpaino on itse askarrellulla materiaalilla. Vasta 16-vuotias muusikonalku perusti ikätovereidensa kanssa Next To None -yhtyeen, jonka elämäntehtävä on pursottaa metalliprogea. Vokaaliosuudet kähisevä ja laulava kosketinsoittaja Thomas Cuce siivuttelee kulmiin näppäriä kosketinfillejä. Laulukieli vaihtelee melko tasapuolisesti murretun engelskan, ranskan ja saksan välillä. Jos bändillä ei olisi kykyä taikoa niin mainioita koukkuja ja niin isoja kertosäkeitä, koko paska olisi musiikin muotoon puristettua vauvanruokaa. Esimerkiksi Between The Lies -kappaleen uljaan hidas kitarasoolo värisyttää. Luulin tätä The Whon Quadrophenia-klassikon – joka on aina puhutellut minua Tommya enemmän – uusintajulkaisuksi, mutta rehellisesti sanoen olin pettynyt tajuttuani, että kyse onkin Pete Townsendin halusta päteä ”oikeana klassisena säveltäjänä”. Electric Bloodin suurin innoittaja lienee Cheap Trick. Levyarviot 8_15.indd 63 10.8.2015 13.21. Bonus-dvd tarjoaa levyn tekemistä, Boe-videon Love Reign O’er Me’stä sekä Townsendin ja orkestroija Rachel Fullerin haastattelut. Julkaisija on muuttunut saksalaiseksi metallitoimijaksi, takana on ison profiilin kiertueita ja lähtökohdat homman viemiseksi seuraavalle tasolle ovat olemassa. Noin puolet albumin kappaleista on hittejä eikä ero perässä seuraavaan materiaaliin kasva kovin mittavaksi lukuun ottamatta slovareita, jotka saavat katatoniseen tilaan. False Lights velloo raskaasti olematta post, doom tai mitenkään ironinen. Sellaisetkin joilla on kikkeli. Ja hyvän kiekon bändi on onneksi saanut aikaiseksi. Vastaavasti mahtipontisimmissa kappaleissa laulu ja koko hoito tuntuu luonnollisemmalta. Bändin ilmaisuun puskee päällimmäiseksi aggressio, mutta onneksi myös harmoniset melodiat sekä kokeelliset instrumentaalijuoksuttelut anastavat kakusta osansa. Tägtgrenin taidot konemusiikin tuottamisessa tuntuvat toki vain karttuvan. Bändiä markkinoidaan nykyaikaisena punkbändinä, mutta punkia siinä ei ole juuri nimeksikään, paitsi suoraviivainen soittotatsi ja hoilotuskertosäkeet. ANTTI ERVASTI HHHHH Pete Townsend Classic Quadrophenia Universal Menin halpaan. No, toimiiko se. EERO KETTUNEN HHH Pressure Points False Lights 7hard Heinolalainen Pressure Points tekee aika harvoin levyjä. Voisi kysyä, tarvitaanko tätä versiota vai onko se vain suuria konsepteja rakastavan Peten pakkomielle. Biisit ovat väärällään tarttuvia hittimelodioita. Materiaali on siis biisijärjestystä myöten samaa kuin alkuperäisellä mod-draamalla, mutta toteutuksesta vastaavat Royal Philharmonic Orchestra ja London Oriana -kuoro oopperatenori Alfie Boen laulaessa Roger Daltreyn osuudet ja Billy Idolin sekä elokuvassa näytelleen Phil Danielsin avustaessa. Hmm... Tuottajaksi pestautunut Mike Portnoy ei täysin nojannut nuorukaisten kykyihin; multi-instrumentalisti Neal Morse sekä Guns N´ Rosesin kitaristi Bumblefoot eli Ron Thal avustivat studiossa kiihkeää luennointia. Brittilistaykkösen singlelohkaisut herättävät kunnioitusta eivätkä tämänhetkisen tilanteen mukaan ärtymystä jatkuvasti kuultuinakaan. Vaikka touhussa kieppuu paljon Dream Theaterilta lainattuja aineksia, kokoonpanon oma persoona hyökkii vahvasti esille. Samanlaista porsasteluahan se on toki Rammsteininkin lyriikka, mutta saksankieli onneksi sen verran vieraannuttaa, ettei sanoja kuuntele, vaikka ne luettuna tajuaisikin. Electric Bloodissa parasta on armottoman vahva biisimateriaali: kymmenen napakkaa huippuraitaa, eikä joukossa ole ainoatakaan edes vähän keskinkertaisempaa raitaa. Itse en tällaista kaipaa, mutta jos se klassisen musiikin ystäville tai oopperaa lähestyvän metallin faneille kolahtaa, niin kivat heille. Komea Lizzylle ominainen stemmakitarointi värittää koko albumia. Yhtyeen debyyttijulkaisu vaikuttaa melko kypsältä teokselta. 62 63 Lindemann Skills In Pills Warner Rammsteinin nokkamies Till Lindemannin ja Painin sekä Hypocrisyn keulilta (ja lukuisten bändien tuottajan tiskin takaa) tutun Peter Tägtgrenin liitosta syntyy komeasoundista konemetallia, jonka sanoituksissa pissahuumori kohtaa saksalaisen tyylitajun. Sietääkin miettiä, onko kaksikko perseillyt biisien sanoitukset tarkoituksella, sen tietäen, ettei biiseissä muutakaan kuunneltavaa ole. Moniin muihin tämän laidan yrittäjiin verrattuna Pressure Points soi kevyehkösti, hyvällä tavalla vanhanaikaisesti ja voimakkaan melodisesti. Sanoitusten on varmaan tarkoitus aiheuttaa pahennusta, mutta sellaiselle joka osaa itsekin kiroilla, laulaa tankeroenglantia ja on nähnyt jopa pornoa, Lindemannin lyriikat vaikuttavat yläasteikäisten revittelyltä. Debyytistä on vierähtänyt jo viisi vuotta, ja nyt on siis vuorossa se vaikea toinen levy. MIKKO MERILINNA HHHH Next To None A Light In The Dark Inside Out Ei ollut mikään iso yllätys, että rumpaliguru Mike Portnoyn poika Max päätyi isänsä tavoin takomaan kalvoja. Space Age Wasteland on puhtaampaa Thin Lizzyä kuin mihin bändin reinkarnaatio Black Star Riders voisi koskaan yltää. Vaikka biisit eivät olekaan dramaattisesti huonontuneet, niin esillepanon epäsympaattisuus luo vaikutelmaa eksyneestä yhtyeestä. JUSSI NIEMI HHH tamaan perinteisen kitaravetoisuuden paikoin rasittavaksi turboiluksi. Lindemannin biisien lyriikoissa seikkailevat muun muassa pissaavat tytöt. Kun bändi malttaa pysähtyä hetkiksi meditoimaan, touhuun tulee syvyyttä
ASKO ALANEN HHHH HeCTA The Diet City Slang The Dietillä debytoiva HeCTA on yli 20 vuotta Lambchoporkesterinsa johdossa levyttäneen Kurt Wagnerin ja joustavan monijäsenisen bändin ytimeen lukeutuvien Ryan Norrisin ja Scott Martinin perustama elektroninen trio. Kurt Wagnerin huumorintajuun istuu luontevasti, että The Diet on saanut inspiraationsa 70-luvun amerikkalaisen tanssimusiikkikulttuurin historiaa käsitelleestä teoksesta ja edesmenneen koomikon Buddy Hackettin levyltä löytämästään dieettimonologista. Tavalliselle diggarille neljän cd:n Newport-kattaus taitaa olla suositeltavin. Se Ghostinkin haamu kummittelee sitä vähemmän, mitä tarkemmin levyyn perehtyy. Valmisteilla oli käänteentekevä Bitches Brew (1970). ARTTU TOLONEN HHH Levyarviot 8_15.indd 64 10.8.2015 13.21. 4 Columbia Newportin jazzfestivaalien johtaja George Wein avasi vuonna 1969 ovet rockmusiikille. HeCTAn kitsastelematta käyttämillä syntetisaattoreilla ja ohjelmoinnilla syntyy eläviä rytmejä, joiden lomasta löytyy vihjeitä niin Kraftwerkin, Giorgio Moroderin kuin New Orderinkin suuntaan. Bändin kuudes albumi tarjoilee sitä samaa teknis-brutalistista deathia, joka 1990-luvun vaihteessa Cannibal Corpsen ja Deiciden kautta aloitettiin ja joka usein asettaa nopeuden kuolemanvakavien tunnelmien edelle. Lambchopin perinteisestä kantrista moneen kertaan suodattunut, rockin ja soulinkin sävyjä nerokkaaksi americanaksi sulauttava hiljainen tyylittely on vaihtunut vastustamattomasti svengaaviin koneellisiin biitteihin. Kun At Newport 1955-1975 –kokoelman kuuntelee alusta loppuun, saa komean kokonaiskuvan jazzin kehityksestä kahden vuosikymmenen aikana. Erikoismaininta rumpujen taakse pestatulle Chason Westmorelandille, joka groovaa niin viljalti kuin se blastbeatin varjossa on mahdollista. Itse musiikki ei tule jäämään kuulijan Year Of The Goat The Unspeakable Napalm Jos sellaista bändiä kuin Ghost ei olisi, tuoreehko ruotsalainen Year Of The Goat olisi sensaatiomaisen omaperäinen ja upea tuttavuus. Kyllä tämä juttu toimii vielä 20 vuodenkin jälkeen. PERTTI OJALA HHH Miles Davis At Newport 1955-1975: The Bootleg Series Vol. Kitarat eivät vingu ylinopeustiluttelua, vaan soolot, riffit ja stemmat ovat hyvin maltillisia sekä tyylikkäitä. Yhtymäkohdat joka ikiseen aiemmin kuulemaasi Chemical Brothers -levyyn ovat vahvat. Kurjassa jamassa ollut trumpetisti aneli pääsyä Newportin lavalle, ja Wein ottikin tämän mukaan all stars – jamiryhmään, jossa Miles veti niin komeasti, että sai levytyssopimuksen ja siten uransa kunnolla alkuun. Biisimateriaalissa kompastutaan edellä mainittuun tunnelmattomuuteen. Vain kappaleessa World Of Wonders hiihdetään turhan tavanomaisilla metalliladuilla. Sinänsä YOTG tekee mainiota doomin, goottirockin ja ennen kaikkea 1970-luvun perusjytän sekamelskaa. TIMO KANERVA HHHH Hate Eternal Infernus Season Of Mist Maailman paras death metal on perinteisesti tullut aurinkoisesta Floridasta (ja hieman myös Buffalosta), ja eräs appelsiiniosavaltion nyky-ylpeyksistä on tuottaja-kitaristi-solisti Eric Rutanin hallinnoima Hate Eternal. Toivottavasti Rutan saa pidettyä nykyisen kokoonpanon yhdessä ja keskityttyä ensi kerralla parempiin sisältöihin. Ich bin nackt ei kuulosta yhtä viattoman sensuellilta kuin ranskanversio Je suis nue. Soundi ei ole liian metallinen, ja tuotantoon on saatu riittävästi vaihtelua. Tunteiden suuruutta glorifioimaan pyrkivällä musiikilla on silloin tällöin vaarana lipsahtaa ketään haittaamattoman steriiliksi hetkutteluksi. Vermin –kappaleen väliosa pauhaa kuin Bob Ezrin/Alice Cooper –yhteistyö tasan 40 vuotta sitten. Tavoitteensa HeCTA myös saavuttaa, vaikka Wagnerin käsitys hauskuudesta on yhä keskimääräistä peitellympää. RETRO Chemical Brothers Born in the Echoes Virgin Ed Simons sanoi The Guardian -lehden haastattelussa, että Chemical Brothersin parivaljakko on ollut yhdessä pidempään kuin monet avioparit. Nyt Miles viipyi koko tapahtuman ajan ja tsekkasi jokaisen bändin. Jos taustalla soiva musiikki olisi yhtään dynaamisempaa, se saattaisi anastaa huomion nakeilta. Passion Pitin musiikkiin kätkeytyy kuitenkin selittämätöntä voimaa, joka liittyy Angelakosin kykyyn saattaa parhaillaan meneillään olevat tilanteet piirun verran kauniimpaan valoon. Stereo Total on kaiken tilpehöörinsä varaan kerrostuva ja muotoaan eri perspektiiveistä varioiva poptaiteellinen kokonaisteos, jossa on paljon ajattomia kierrätyselementtejä, mutta myös ehtymätöntä yllätyksellisyyttä ja hillitöntä hupia. Year Of The Goat on sittenkin oivallinen jatkumo edustamaan nerokasta ranskaksi hiukan kertovammat modernit chanson-tyylitelmät ja saksaksi hilpeimmät robopopit. I’ll See You There on a-luokan Brothers-psykedeliaa, jossa yhdistetään Ringo Starr -tyylinen lautastyöskentely ja nauhaefektiäänimaailmaa acid-pulputukseen. Hätkähdyttävän hienoja hetkiä toki löytyy tältäkin levyltä kuten lähes kaikilta niiltä aiemmiltakin. Vain Miles Davis –monomaani hankkii kaikki Bootleg-sarjan boksit. Rutanin tuottajakokemus kuuluu tyylitajuisina riffija sovitusratkaisuina, ja albumin tuotanto on juuri sopivasti ärjy olematta liian tunkkainen tai liian steriili. Hienolla tavalla siitä välittyy Miles Davisin kameleonttimainen ura: kun soittajatoverit vaihtuvat, muuttuu myös musiikki. Kurt Wagnerin mukaan The Dietin tarkoituksena on laajentaa musiikkinsa rajoja ja pitää hauskaa. Hän imi vaikutteita Led Zeppeliniltä, Sly & The Family Stonelta, Frank Zappalta ja muilta. 64 65 ja oivaltavaa Ruotsi-soundia, jota maa on muutenkin väärällään. Tuskin kuitenkaan. Kuin AC/DC konsanaan, Chemical Brothers tekee omaa juttuaan ja ammentaa aika pitkälle samoista elementeistä kuin aina: hiphopista, psykedeliasta, shoegazesta, acidistä... Tässä hommassa Hate Eternal on genrensä mielenkiintoisemmassa päässä. ANTTI ERVASTI HHHH Passion Pit Kindred Columbia Passion Pit on modernisti 80-lukulaisen, indietronicaksikin kutsutun synteettisen popin pioneeri. Boksin ainoaksi miinukseksi voi lukea sen, että Kind Of Bluen (1959) aikoina Miles ei Newportissa konsertoinut, joten niitä biisejä on turha etsiä. Ghostin tapaan bändi osaa tehdä tarttuvia hitikkäitä piisejä, joihin rikkailla sovituksilla saadaan lisää tenhoa. Kaiken takana on herra nimeltä Michael Angelakos. Acidistä puheenollen, toivottavasti joskus pääsee kuulemaan EML Ritualin myllytyksen isosta PA:sta. Tavallisesti hänen ystävänsä Miles Davis oli vain esittänyt keikkansa ja lähtenyt pois. Jälkimmäistä HeCTA myös sämplää albumin avainraidalla The Concept. Sen verran meininki muistuttaa nimettömiä aaveita paaveineen, että välillä sitä luulee asialla olevan samojen herrojen. Hate Eternal ei yksinkertaisesti pelota riittävästi, eivätkä kappaleet ole myöskään kuolemattoman muistettavia. Sympathy For The Auto Industryn aiheeseen kuuluva melankolisuus puolestaan kumpuaa tasaisesta syntsamatosta ja Wagnerille ominaisen puhelaulun melodisuudesta. MIKKO MERILINNA HHH Levyarviot > ...maailman paras death metal on perinteisesti tullut aurinkoisesta Floridasta... Heistä on tullut tanssimusan vanhempia eminenssejä, joilla ei ole juuri tällä hetkellä kovinkaan kiinteätä kosketuspintaa kyseisen musiikin hyperaktiiviseen, jatkuvassa henkisessä konfettisateessa asuvaan valtavirtaan. Tälläkään albumilla bändi ei vielä lunasta paikkaansa death metalin kaanonissa. Kindrediä kuunnellessa voi nähdä mielessään jäädytysauton tekemässä kierrostaan 8000-päisen kiekkoyleisön keskittyessä miettimään, ottaako höyrynakkien kaveriksi tällä kertaa ketsuppia vai sinappia. Vuonna 1955 oli Wein antanut Milesille sen viimeisen mahdollisuuden
Sama linja jatkuu melkein ennallaan etenkin, kun uuden levyn tavoitteena oli saada tallennetuksi aiempaakin brutaalimpia riffejä. Yksin sohvan nurkassa kuultuna Kindred kyllästyttää, mutta yhdessä kaupungin kattojen yllä – kesätuulen varpaiden väleistä liukuessa – sen voi kuvitella jättävän lähtemättömän jäljen. Tästä syystä Nilen levyt ovat olleet hieman hankalia omaksua. Kappaleet tulvivat dramatiikkaa ja dynamiikkaa, niissä on optimimäärä tahtilajivaihdoksia sun muita kiemuroita, kertosäkeet tarraavat korvaan ja klassisvaikutteisissa osissa mahti ja ponsi ovat kohdallaan. Vai rakastaako kaikkensa antavaa hahmoa huolimatta siitä, että lopputulos jää toistuvasti keskinkertaiseksi. Päähän jäävät pyörimään rumpukomppi sieltä, kitaravälike toisaalta ja tujakka bassobreikki sen ja sen biisin välikkeestä. Ensi albumilla sitten se viimeinen tuotannollinen silaus, lapa jäähän ja nimi lehteen. Mikan hahmon voima piilee ristiriitaisuudessa ja ristiriitaisuus jos mikä on samaistuttavaa. Jenkkibändinä Nile edustaa amerikkalaista death metalia tyypillisimmillään. Nilen ansioksi täytyy erityisesti laskea tavallista parempi tuotanto, sillä vaikka bändi mättää menemään, erottelevuus on kohdallaan ja äänimaisema sopivan kuulas. Tätä rehellisyyttä ei kuitenkaan pidä musiikilliseen erinomaisuuteen sellaisenaan sekoittaman. Albumi on duon ensimmäinen kokopitkä, joskin julkaisulistalla on jo melko kasa sinkkuja, ep:itä sekä remiksejä. Stevie Nicksiin henkilöitynyt Gold Dust Woman saa myös uutta syvyyttä Haynesin ja Grace Potterin duettona. Tyyli on linjassa aikaisempien tuotosten kanssa: deep housea, downtempoa ja trip hop -elementtejä. Aika ajoin kitarasankari hänessä intoutuu venyttämään pitempääkin nuottia, mutta liialliselle soolokukkoilulle hän ei kuitenkaan altista arkisia tarinoitaan. Se tuo tyrnimpäänkin NWOBHM-tykittelyyn kohottavaa rullaavuutta. Black Sabbathtai Deep Purple -levelin klassikkokappaleita Berlinkään ei taida sisältää, mutta se ei tee levystä huonoa. Kaasu pysyy pohjassa, mutta silti ei tunnu olevan kiire mihinkään. Valitettavasti ideoiden mahtipontisuus ei ole aivan kantanut tuotantoon asti, eikä albumi kuulosta niin isolta kuin se voisi ja kuin sen pitäisi. Siinä Kadavar ei häviä esikuvilleen pätkääkään. Abra Kadavariin (2013) verrattuna Berlin sisältää piirun enemmän classic rock -fiilistä ja vastaavasti vähemmän metallia. Ei olekaan ihme, että Passion Pitiä on kuultu varsinaisia videoita edeltävien YouTube-mainosten taustalla. Siinä missä noiden levyjen lähinnä puiseviksi riffinäyttelyiksi degeneroituneet mukarankat rouskutukset nakersivat genren ystävien uskoa newjerseyläisbändin sävellystaitoihin, Underworldilla soi jälleen kappaleiden ehdoilla etenevä SymX. Soolosoittajat niin kitarassa kuin koskettimissa suorastaan säkenöivät, ja vaikka riffit ovat edelleen rankkoja, jo tyrehtyneeksi luulemassani melodiakynässä on aimo tujaus uutta mustetta. Musiikin on tarkoituskin olla raakaa, eikä siinä viljellä turhanaikaisia melodioita tai sovituskikkoja. Kuten miehen aiemmatkin albumit, No Place In Heaven herättää vahvoja sympatian tuntoja, mikä toki sinänsä on kädenlämpöisyyttä parempi juttu. Myös levyn tunnelmaa on vaikea tavoittaa. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Mika No Place In Heaven Republic Libanonilais-brittiläisen Mikan neljäs studioalbumi on puhdasoppisella tavalla sokeroitua onanointipoppia elämään suklaarasiana suhtautuville. MAPE OLLILA HHHH Maribou State Portraits Ninja Tune Maribou Staten Portraits-albumilla on kummallinen ominaisuus: se kuulostaa tutulta, vaikka voin vannoa, että kuulen sen ensi kertaa. Nile ei ole kuitenkaan pelkkää mättöä, sillä yhtye ymmärtää jälleen pienimuotoisen koristeellisuuden päälle, mikä selvästi helpottaa albumin avautumista. Tämä on ollut sen verran kova vetovoimatekijä, että se on peitonnut bändin vuodesta toiseen jatkuvat heikkoudet. Välillä se – varsinkin erinomaisen Holly Walkerin avustamana – yltää jopa portisheadmaisiin sfääreihin. Tavoite alkaa kärsiä inflaatiosta, koska päämäärä tuntuu jokaisella levyllä olevan se yksi ja sama. Nile on edelleen kova bändi, mutta kappalemateriaali jättää nytkin toivomisen varaa. Yhtyeen kahdeksannella levyllä rankkuus antaa yhä enemmän tilaa melodisuudelle, ja rytmiikat väistävät alati läsnä olevia melodiakitaroita sekä pop-pianolinjoja. Portraits on easy listening -kamaa, Levyarviot 8_15.indd 65 10.8.2015 13.21. Orgaaninen ja heviksi kevyt soundi nostaa bändin voimallisesti tarkan mutta rennon yhteissoiton framille. Vetoavan lämmin lauluääni ja levollinen, maanläheinen kerronta saa tarinat hehkumaan ja melodiat istuvat luontevasti. Rollaa ja rokkaa, mutta nimenomaan rollaa. VILLE PIRINEN HHHH Nile What Should Not Be Unearthed Nuclear Blast Nile on tiukkaakin tiukempi bändi. Perinnetietoinen Railroad Earth -yhtye antaa täyteläisen akustisen taustan, jossa viululla, banjolla ja mandoliinilla on vankka sijansa. Kadavarissa on kyse jykevästi svengaavasta triosoitosta, maukkaista riffeistä ja kyvystä sovittaa sinänsä simppeleihin biiseihin toimivia ja yllättäviä koukkuja. Hienoa Mikassa on artistihahmon uskallus olla anttituiskumaisella tavalla rehellinen. Onneksi on vapaus valita. EERO TARMO HHH Between The Buried And Me Coma Eplictic Metal Blade Between The Buried And Men uuden albumin ainutlaatuinen sekoitus metalcoren ja death metalin rytmiikoita, Musen suureellisuutta, Dream Theaterin sävelmaailmoja ja Beatlesin sekä Queenin lauluharmonioita hengästyttää ensihätään mutta palkitsee kärsivällisen. Lavealla skaalalla yhtyeen voi laskea samaan karsinaan Animals As Leadersin, Peripheryn ja Monumentsin kaltaisten yhtyeiden kanssa, mutta tällaiseen leikkisyyteen, dramaattisuuteen ja perinnetietoisuuteen aikalaisensa eivät yllä. Tuotanto on yhä vanhoilla hyvillä linjoilla. Erityisesti miellyttää livenäkin vaikuttavan Christoph ”Tiger” Barteltin villimiesmäinen rumpumyllytys. Edellämainituissa varmasti piileekin albumin tuttuuden syy. Edes jäytävä itsesääli levyn hienoimmassa laulussa Stranded In Self-Pity ei saa Haynesia rikkomaan musiikin harmonista tunnelmaa. Haynes itse sormeilee keikka-Gibsonien sijasta hanakammin akustista ja slide-kitaraa. Coma Eplictic on viittä vaille mestarillinen levy. Kuuntelua avartavista lisäelementeistä huolimatta kokonaisuuden hahmottaminen on taas kerran hieman turhan työlästä. Kun solistiässä Russ Allenkin on piirun verran pehmentänyt ulosantiaan, kauniskin on taas harvinaisen kaunista. Tyylikkäästi proge, majesteettisen klassinen ja mättämisen sijasta juuri sopivasti metallinen Underworld saattaa olla parasta SymX:ää sitten yhtyeen koko uran määrittäneen Divine Wings Of Tragedyn (1997). Portraits on retrosointuinen aikamatka vuosituhannen vaihteeseen, Groove Armadan ja kaltaisten kultaaikaan. Vaikka uralle on mahtunut myös helmiä, yhtään uutta Grace Kellyä (2007) ei tässäkään erässä toimiteta. Mikan kiehtovuus artistina on nimittäin parikin kertaa vienyt huomion siitä tosiseikasta, että monet hänen kappaleistaan eivät ole olleet kovinkaan lähellä priimaa. Hän keskittyy vankan keikkarockin ja -bluesin sijasta juurevampaan, folkahtavampaan materiaaliinsa. ASKO ALANEN HHHH Kadavar Berlin Nuclear Blast Bisneksen karvaisimmat saksalaiset jatkavat raakaa ajoaan hard rock -autobahnilla. Raskaita hevikäsiä ohjailee pehmeästi jatsaava sydän. EERO TARMO HHH ...maailman paras death metal on perinteisesti tullut aurinkoisesta Floridasta... Biisimateriaaliin lievä tuhnu ei toki vaikuta, ja kappaleet ovat enimmäkseen mainioita. Aktiivinen kiertäminen, bändilevytykset ja laulunteko monille muille on marinoinut Warren Haynesin ensiluokkaiseksi ja pystyväksi sooloartistiksi. MIKKO MERILINNA HHHH Warren Haynes featuring Railroad Earth Ashes & Dust Concord Records Provogue Concord Records Pitkät soitot myöhempien aikojen Allman Brothersin ja The Deadin sekä itse perustetun Gov’t Mulen riveissä eivät ole jättäneet kitaristi-lauluntekijälle aikaa soololevyille kuin kolmesti neljännesvuosisadan aikana. Ilahduttava ja vakuuttava albumi palauttaa kuulijan korviin kerralla koko Symphony X:n vahvuusalueiden kirjon. Lopulta ajaudumme kuitenkin Robbie Williams -problematiikan äärelle: rakastaako hahmoa, koska tämä antaa kaikkensa, vaikka taiteellinen lopputulos jää toistuvasti keskinkertaiseksi. Symphony X Underworld Nuclear Blast Neoklassisen progemetallin ykköstykki tekee Underworldilla massiivisen korjausliikkeen kahdella edellisellä albumillaan (Paradise Lost, 2006 ja Iconoclast, 2011) ottamaansa kurssiin. Jätkät rytkyttävät sellaiseen malliin, että siinä ei ihan perussoittaja perässä pysyisikään. Videopelihenkinen Dim Ignition, scifi-elokuviin tempaava Famine Wolf sekä synkkämielinen Turn On The Darkness vakuuttavat tällä erää eniten. Paljon tekstuureja ja orgaanisia ääniä, groovaavia biittejä ja tarttuvia melodioita syntetisaattoreiden sekamelskassa. 64 65 mieleen, mutta sen värittämät hetket kylläkin. Se on kaihoisa ja surumielinen, mutta kuitenkin ihanan raikas – kuin auringonpaisteessa lämmennyt mojito, jonka mintunlehtiset tarttuvat lasin reunoihin, eivätkä suostu irtoamaan
Eipä niin, mutta todellisuuden ja tarun suhdetta sopii taas pohtia, sillä Kaisan ja Jannen touhu viiden biisin kymppituumaisella on totaalisen valloittavaa! Työttömän yövuoro tarjoaa siloittelemattomia, vilpittömän hölmöjä tarinoita muun muassa työelämästä, skeittipunkista ja hillanpoiminnasta. Kouvolan ahkera punk-ruletti pysähtyy tällä kertaa artistiin nimeltä Miettiin. Levyarviot 8_15.indd 66 10.8.2015 13.21. Asenne ja musiikki eivät lyö turhia leimoja, joten tästä jatkaminen useampaankin eri suuntaan tuntuu luontevalta. EERO KETTUNEN HHHH Wends When We Sleep Wends Mitä pitää ajatella jyväskyläläisestä bändistä, joka haluaa ajoittain kuulostaa hämmentävän paljon 1980-luvun alkupuolen Simple Mindsilta, maaTuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Lisäpisteet ääneen naurattaneesta saatekirjeestä, tuossa rockin soittoakin vaativammassa lajissa. The Ghost City -ep:llä hellittömästi nilkuttava biitti kohtaa jälleen hämmentäviä äänikollaaseja. Kauniiksi lopuksi heittäydytään vallan toisenlaisen musiikin suuntaan. Huuto! tarjoaa ärhäkkää ja pisteliästä remellystä koko rahalla ollen lähempänä legendaarista Suomen Talvisota 19391940 -kollektiivia kuin varsinaista suomipunkkia. Jatkoa on siis lupailtu. Läjä Äijälän tuotteliaisuuteen ja pelottomuuteen on ollut aikaa tottua, mutta kulman takaa se pääsi taas yllättämään. Yksi miljoonastaja Puoliksi maan alla -kappaleiden kertakuuntelu verottaa elämästäsi noin viisi minuuttia. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. 66 67 unenomaista tajunnanvirtaa, joka soljuu omalla painollaan ja jonka voi helposti unohtaa taustalle soimaan, mutta joka ei menetä kiinnostavuuttaan, vaikka siihen paneutuu kaikin aistein. Freukkarien Arto Pajukallio, Huojuvan Ladon Suonna Kononen ja Jytäjemmarien Marko Aho ovat ilmeisimmät vetohepat, mutta laulajia on toistakymmentä, Harri Marstiota ja Tarja Hautamäkeä myöten. Korskeasti paketissa niputetaan projekti Edward Munchin ja Allen Ginsbergin jatkumoon. Saukkosen bändihistoria on vahvasti lihasmuistissa, ja Wolfheartin melodinen death metal irtoaa luonnollisesti ja substanssia uhkuen. Albumi ei ole uusia ulottuvuuksia esittelevä, korskea magnum opus eikä edes soundillisesti täydellinen kokonaisuus, mutta silti varmastikin yksi parhaita Saukkosen pajasta tulleita julkaisuja. Näin 1930-luvun Myllykosken jenkka -kupletti erottuu garage-rautalankasovituksena virkeästi joukosta. Kauniit pianoteemat koristelevat luulot pois ottavaa Aeon Of Cold -avausraitaa, hengästyttävää Nemesis-biisiä sekä raskain käsin hautaan asti soutelevaa, suomeksi laulettua Verilopetusta. Aiempi ep saa nyt seurakseen monessakin mielessä niukemman singlen. ANTTI LUUKKANEN Levyarviot > ...valloittavan suttuista ja tunkkaista säröpuuroa... Jaa ettei kuulosta houkuttelevalta. B-puolella läkähdyttävä rockabilly-komppi kuulostaa kuin neuvostolaboratoriossa vuonna 1978 taltioidulta. Ryhmässä vaikuttaa julkaisija Helmilevyjen muistakin kokoonpanoista tuttuja nimiä eikä kyseessä ole mikään yhden ahaaelämyksen ympärille perustettu projekti. Simppelit melodiat tarttuvat mukaan pelkistetyn karskista soundista huolimatta. Mylsä on kauttaltaan melankolinen, jopa alistuneen murheellinen elämys. Yhteys Beatnik-mytologiaan ja alakulttuurin voimaan on selviö jo ennen kuin neula koskettaa ulointa uraakaan. Tukholmaan ja Helsinkiin muuttaneiden kehuskelut ovat nekin paljastuneet pinnalliseksi teeskentelyksi. Suomalaista vaihtoehtoeksotiikkaa vahvimmillaan siis. Niin, eipä juuri muusta – mitä nyt laulaja Kaisa säestää välillä myös nokkahuilulla ja melodikalla. Oikeastihan nämä ovat pitkästä aikaa tuoretta, Läjän naapureiden iloksi äänittämää Billy Boys -matskua. Huuto!-nimisen yhtyeen kolmen raidan vinyyli-ep tulee samannimisen, undergroundin ääntä toitottavan zinen kanssa. Nautittavan sulavasti soitetut ja tulkitut laulut kärsivät Mylsää jähmettävien murheiden lisäksi hiukan persoonattomista perusmelodioista. Terveiden Käsien uusi albumi ei ole kauaa hapantunut, kun naftaliinista on kaivettu Läjän minimalistinen elektro-boogiejyrä Billy Boys. ASKO ALANEN HHH Wolfheart Shadow World Spinefarm Jos Wolfheartin esikoislevy Winterborn (2013) ei näennäisesti pystynyt perustelemaan Tuomas Saukkosen päätöstä asettaa kaikki osaamisensa yhden kortin varaan, on Shadow World kaikessa oivallisuudessaan looginen seuraus kykyjen keskittämisestä ilman hartiapaineita. Dub Vallila -kokoonpanon Jean Dub -seiskatuumainen on saanut inspiraationsa ei enempää eikä vähempää kuin Sibeliuksen seitsemännestä sinfoniasta! Kuohkeasti kulkevan kappaleen bassolinjan yhteneväisyys kansallissäveltäjämme puuhiin on loppupeleissä aika viitteellinen, mutta hyvä esimerkki musiikillisten raja-aitojen tarpeettomuudesta yhtä kaikki. Kevyet Mullat -tribuuttiryhmän piiriin kertynyt laulajien, lauluntekijöiden ja taitavien muusikoiden joukko tutustui historiikkiin Paperitehtaan Ehkä on kahdesta jäsenestä koostuva yhtye, jonka biisien runko koostuu särökitarasta, laulusta ja... Levy on kiteytetty kahdeksaan kappaleeseen eikä täytebiisejä kuulla. Optimismi on kuihtunut toiveikkaan 1970-luvun jälkeen, ja ilo pilkahtelee vain maisemien herättämissä nostalgisissa mielikuvissa ja kulta-aikaan liittyvissä yksityiskohdissa. Punkahtava soitto ja poleeminen asenne tuovat mieleen muutaman vuoden takaisen Turun Romantiikan, mikä selittyy sillä, että riveistä löytyy samaa porukkaa. Lähes anonyymisti pakatun singlen kumpikaan puoli ei ole parasta mitä kaikista instrumenteista vastaava Vili Miettiin on tehnyt, mutta pätevä jatko vahvasti henkilökohtaisia sävyjä saaneeseen rivakkatempoiseen ja turhia koukeroita välttävään punk-ajoon kuitenkin. Toisin kuin Winterborn, Shadow World on bändin kanssa valmisteltu ja toteutettu teos. kasvattama kylä, ja jakaa siitä poimituissa teemoissa omat kokemuksensa kotipaikoiltaan. LINDA SÖDERHOLM HHHH Kevyet Mullat ystävineen Mylsä Maaseutumusiikki Myllykosken tehdastaajaman hyville vuosille ja rakennemuutoksen musertamille asujille omistettu Mylsä-projekti luo sydämellisen ja inhimillisen kuvan parin sukupolven kokemuksista. Niiden varaan on rakentunut monipuolinen ja ehjä kappalevalikoima sisältäen havumetsien tuoksuista melodiaa, tehokasta ja jylhää riffiä sekä hillitöntä ajoa
Siellä täällä paukkuvat pahviset rummut. Kokonaisuutena Wends on kuitenkin taidokas bändi, joka osaa säveltää hienoja kappaleita. Yleisö pääsee liki koskettamaan sankareitaan. Alun Wends hoitaa varsin mallikkaasti: Remodel Me on varsin vaikuttava kaiutetun pianon vetämä teos. EERO TARMO HHH James Taylor Before This World Concord The Beatlesin Apple-levymerkin ensimmäisenä ei-englantilaisena kiinnityksenä vuonna 1968 sooloartistina debytoinut James Taylor on jo kauan nauttinut vanhemman valtiomiehen asemasta omassa laulaja-lauluntekijän genressään. Onnellisuuteen kuuluvaa iloa huumehelvetistä selviytymisestä ja rakkaimpien olemassaolosta ei pilaa edes Far Afghanistanin suorasanainen suuttumus amerikkalaisnuorukaisten lähettämisestä suureen tuntemattomaan. Säröinen urku rutisee. Los Angelesin maineikkaan Roxyteatterin lavalla viime syyskuussa taltioitu tuhti konsertti tuupattiin markkinoille dvd:nä sekä tupla-cd-julkaisuna. Kun tätä haastetta oli jatkettu kuukauden ajan, oli yhtyeellä käsissään massiivinen kasa materiaalia – päämäärättömiä jameja, poikkitaiteellisia kokeiluja, äänikollaaseja, mutta myös selkeitä helmiä. James Taylorin ensimmäiset uudet laulut sitten October Roadin (2002) soivat demoäänityksistä lukien reilut viisi vuotta vaatineen projektin päätteeksi totutun seesteisinä ja 67-vuotiaan tekijänsä kuuloisina. Sieltä mennään mistä mentävä on. Visuaalisen puolen varastaa oletetusti Mick Jagger sateenkaaritanssillaan. ANTTI MARTTINEN HHHHH ilmankaikkeuden ehdottomasti hirveimmältä bändiltä. Maestron tapa kasata kerroksia on määrätietoisen arkkitehtoninen. Intiimeissä oloissa filmattu iltama rokkaa mutkattoman simppelillä vaihteella, mikä istuu sävelien luonteeseen. Rock´n´Roll Sensation Pe 28.08. Vakuuttava debyytti, mutta seuraavalle levylle pitäisi saada ankarampi tuottaja suitsimaan enimpiä hillittömyyksiä. Meininki vaikuttaa kautta lijan jäntevältä. ANTTI ERVASTI HHH DVD DVD Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa www.sokoshotels.fi Pe 21.08. The Rolling Stones esiintyy taltioinnilla vahvistettuna kahdella puhaltajalla ja kahdella näkymättömällä kosketinsoittajalla. Slash Featuring Myles Kennedy & The Conspirators Live At The Roxy 25.9.14 Eagle Vision Notkeasorminen Slash sekä hänen yhtyeensä ovat aina ymmärtäneet rollaavan hard rockin päälle, mikä ilmenee etenkin muusikoiden keikoilla. Keikan setti koostuu Slashin soolomateriaalista sekä Guns N’ Rosesin konserttisuosikeista. The Demon Jokella pääosassa ovat jännät tahtilajit ja muun muassa Serj Tankianille tyypillinen viehtymys kakofonian keskeltä kauniina nousemiseen (Duke Fame). 66 67 nenkin kuulijakunta ympäri maailman. Kuulijat ovat kuin nitisevän vuoristoradan kyytiläiset – riippuu matkustajasta, kokeeko alati läsnä olevan raiteilta suistumisen uhan kutkuttavana vai ainoastaan jähmettävän etäännyttävänä. Feeniks-temppu voi harkitusti käytettynä olla tehokas, mutta Vennartin debyytillä sitä viljellään muutaman kerran liikaa. The Helio Sequence on yksi nykypäivän Sub Popin ”hiljaisista” lippulaivoista. Tekijälle ja kuulijalle riittää kun Taylor pohtii elämänsä vaiheita lähes lakonisen rauhalliseen tyyliinsä. Siitä vähitellen alkavat kasarivaikutteet vallata otetta ja rasittavuus kasvaa. Sunrise Demos sai alkunsa Helio Sequencen haasteesta, jossa ideana oli tehdä 20 biisiä yhden päivän aikana. Moniääninen mieslaulu kuulostaa vanhan intialaisen elokuvan ääniraidalta repäistyn hyttysnaisen ininältä ja fuzzit sirisevät ilkeästi. Bändillä on upea ja omaperäinen soundi. Viimeistään edellinen albumi Mind Control (2013), ja sen myötä kiertäminen ovat tehneet nimeä tutuksi muillekin kuin internetin innokkaimmille heavy psych -höyryäjille. Mutta kun ajattelee, että mitään muuta virallista dokumenttia kiertueelta ei ole, ja kaikki nähtävä on huippuluokkaa, valitukselle on syytä panna piste. Pilkahduksistaan (A Weight In The Hollow, Operate) huolimatta The Demon Joke ei kuitenkaan lopulta jätä sellaista jälkeä, joka saisi hakeutumaan levyn pariin kovin montaa kertaa uudestaan. Satunnaisista jousija puhallintäydennyksistä huolimatta pienesti ja hienostuneesti tehdyn käsityön makuisella laulukokoelmalla Taylorilla ei selvästikään ole mitään todistettavaa. Kasmir Pe 11.09. Sanni La 22.08. Virve Rosti & Toyboys La 29.08. Kun Jagger ja Keith Richards laulavat samaan mikrofoniin, kyseessä on ele, jonka lukemattomat rock-yhtyeet ovat kopioineet. JUHA SEITZ HHHH The Helio Sequence Sunrise Demos Sub Pop Kyseessä olevan arvion kirjoittaminen meinasi jo käydä hieman haastavaksi perheen nuorimmaisen töhrittyä arviokappaleen kauttaaltaan mansikkahilloon, mutta onneksi vanha kunnon Fairy-pesu pelasti tilanteen. Slashin soitto huokuu tasapainoisella tavalla ekonomisuutta ja kitarasankaruutta. Eikä bändi ole onneksi liian tosissaan; sen rasittavimmin Simple Mindsilta kuulostavan biisin nimi on Satan Stuck My Head In A Microwave. Sovituksissa ja tuotannollisissa ratkaisuissa bändi on kunnianhimoinen, mistä muutamat ylilyönnit johtunevat. Alter Bridgestä sekä Slashin albumeilta Slash (2010) ja Apocalyptic Love (2012) tutun laulajan Myles Kennedyn viiltävä äänenkäyttö sekä The Conspirators -bändin kulmikkaat edesottamukset kantavat kehiin rosoa, joka ei pidättele intohimoja. Miljoonasade Pe 25.09. Yleensä tämän kaltainen kehitys selkeyttää ja keventää yhtyeen soundia, mutta Toe Rag -studiolla purkitettu Night Creeper on samaa valloittavan suttuista ja tunkkaista säröpuuroa kuten yhtyeen aiemmatkin tuotteet. Melodia on erinomainen ja tulkinta herkkä. Vaikka Myles Kennedyn olemus ei ehkä ole yhtä värikäs kuin Axl Rosella, rypistely taittuu mieheltä komeasti. Across The Oceans on vetävä popraita, erittäin tasokas lajissaan. Poets Of The Fall Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Levyarviot 8_15.indd 67 10.8.2015 15.28. TBA Pe 18.09. PERTTI OJALA HHH The Rolling Stones From The Vault – The Marquee Club: Live In 1971 Eagle Vision Mikko Meriläinen kehui viime numerossa yhtyeen Sticky Fingers -albumia, ja tämä taltionti on ikään kuin sen visuaalinen versio, vaikka levyltä kuullaankin vain neljä biisiä. Onneksi se on todellakin vain hetkittäistä. Chuck Berry -pala Let It Rock kulkee myös kuin juna noihin aikoihin. Näiden sessioiden parhaimmisto valikoitui Sunrise Demos -levylle, jonka nimi on kieltämättä harhaanjohtava. Before This Worldin kannessa Taylorin hillitystä hymystä tuntuukin kuvastuvan hiljainen tyytyväisyys niin uraan kuin elämään yleensäkin. Yhtyeen levyt eivät julkaisujensa aikaan herätä kovinkaan suurta huomiota ympärillään, mutta bändille on muodostunut selkeä ja aktiiviVennart The Demon Joke Superball The Demon Joke on progeilevan shoegazen pioneereihin lukeutuvan manchesteriläisen Oceansizen nokkamiehenä tunnetun Mike Vennartin ensimmäinen sooloalbumi. Taisin jopa kuulla jonkun mainitse-van sanan ”kulttibändi” sen yhteydessä. Remix Pe 04.09. Nopeasti kasatut demot ovat levylle päästäkseen käyneet läpi todellisen studiomyllytyksen, eikä näitä kappaleita voi hyvällä tahdollakaan kutsua puolivalmiiksi. Kompletisteille löytyvät vielä vaihtoehtoiset otot biiseistä I Got The Blues ja Bitch, sekä Top Of The Pops -ohjelmassa nähty versio Brown Sugarista, joten pulinat pois: tässä havisevat ne kuulut historian siivet. Niiden lisäksi ohjelmistossa on erinomaisesti kulkeva keikkabravuuri Midnight Rambler, ja Satisfactionkin viehättää erilaisuudellaan. Mainittujen kannusten lisäksi myös British Theatre -yhtyeen toisena perustajajäsenenä ja Biffy Clyron keikkakitaristina profiloituneen Mike Vennartin soolo soi koko 42 minuutin kestonsa ajan voimallisen kiinnostavana. Stingin vierailu albumin nimiraidalla ei tuo James Taylorin esitykseen juurikaan lisäarvoa. Marquee-esitys kestää vain 38 minuuttia, mikä saattaa tuntua pettymykseltä. Before This World on tasaisen laadukas mutta myös häikäisemätön levy, jolta ei kannata odottaa Fire And Rainin kaltaisia helmiä. Helio Sequencen uutuutta kun ei löydy Spotifystakaan, kuten ei monia muitakaan Sub Pop -julkaisuja, varsinkaan sieltä varhaisemmasta päästä. JARI JOKIRINNE HHH Uncle Acid & The Deadbeats The Night Creeper Rise Above Happosetämies on edennyt viidessä vuodessa yhden miehen makuuhuoneprojektista oikeaksi bändiksi
Tasaisen kokonaisuuden ässäbiiseiksi ilmoittautuvat Tears Gone Dry sekä King For A Day, joista ensin mainittu tasapainottelee genesismäisen harsoisen maalailun ja riffittelyn välillä. Tämän kolmikon bonuksista eniten antavat julkaisuaan vuodesta 1970 odottanut St. Häntäpäässä eniten siipeensä ovat ottaneet jämistä alunperinkin kasattu Coda ja ”Jumaltenrannan tuhoa” jo vahvasti ennakoinut In Through The Out Door. PETRI SILAS Levyarviot > ...muusikoiden kerrotaan soittaneen erilaisissa bändeistä... 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Led Zeppelin Presence HHHH In Through The Out Door HHH Coda HHH Swan Song Kaikelle on aikansa, ja toistaiseksi kattavimpien Led Zeppelin -laitosten kohdalla se päättyy nyt. Miehen masinoimat Hammond-jyrinät sekä herkemmät syntikkatyylittelyt toistuvat pirteällä virneellä. Summer Destroyer käynnistää levyn lupaavan mureasti rymyävällä kitarajohdatuksella, johon ui mukaan mainio muinainen space-urkusoundi. Toista laitaa ovat lyhyet karheat rypistykset Fireball ja Morlokit-instrumentaali. Kiero noir / giallo / murhatarina kulkee läpi levyn. Teemojensa innoittamaksi camptai kultti-iloitteluksi levy on liian totinen, kunnon garagemeiningiksi taas liian epävarmaan sävyjen ja sävelkulkujen näpertelyyn lankeava. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). 68 PB Space Renegades Summer Destroyer Subarctic Ravakkaa autotalli-scifiä runttaavassa ja kailottavassa Space Renegadesissa on intoa ja asennetta. Bändin uutukainen King For A Day tiivistyy kohtuullisen kelvoksi näytöksi ryhmän kyvyistä. JUHA SEITZ HHH RETRO Albumin ideoihin ja heräteltyihin tieteistunnelmiin nähden työstö on selvästi mielikuvituksettomampaa, soundilliset erikoistehosteet jäävät jäyhemmän kitararockin alle ja melodiat eivät lähde rautaisistakaan riffeistä lentoon niin jäntevästi kuin toivoisi. Varsinkin kosketinsoittaja Erling Henanger innostuu puskemaan raidoille notkeita karkeloita. Vastapainoksi kahdelta viimeiseltä levyltä löytyy We’re Gonna Grooven, Walter’s Walkin sekä In the Eveningin kaltaisia herkkuja, joita ilman kuva tästä uraauurtavasta, bluesrockin kellareista uusiin ulottuvuuksiin lentäneestä kvartetista ei olisi täydellinen. Kokonaisuutena lopputroikan kirkkain helmi on Presence, jolta löytyy yksi kitaristi-biisinikkari-bändiliideri Jimmy Pagen hienoimmista hetkistä. Kaikelle on aikansa myös sisällöllisesti, ja Zeppelinin täysosumiksi osoittautuneita IV:tä (1971) ja Houses Of The Holya (1973) ympäröivää tuotantoa ajan hammas on nakertanut vaihtelevasti. Kaikki Uncle Acid -levyt ovat jonkinlaisia juonellisia kokonaisuuksia, niin myös uutuus. ASKO ALANEN HH www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Genren kyvykkäimpiin yrittäjiin lukeutuu Magic Pie, joka on ollut kehissä jo 2000-luvun alusta alkaen. Näiltä kiekoilta löytyvät brittibändin kivuliaimmat hetket kuten Darlene, Hot Dog ja South Bound Saurez, joista osa toki oli kokeiluja jo lähdössä, mutta joiden olemassaolon oikeutusta ei vuosien saatto ole vahvistanut. Hypnoottinen proge-eepos Achilles Last Stand on mestariteos, joka vetää ihon yhä aina kananlihalle. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Korskeissa ja linjakkaissa luksuspainoksissa ei olla säästelty ja 150 eurolle per setti tulee vastinetta: hienot kovakantiset valokuvakirjat ja printit täydentävät kolmella eri tavalla tarjoiltua musiikkia. Ilmoitusmyynti p. En väitä tajunneeni juonesta juuri mitään, mutta musiikista nautin kovasti. Riffijyrän ja popikkuuden yhdistelmä ei tunnu väkinäiseltä. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT Biisipuolella Uncle Acid erottuu selkeän melodisuutensa ansiosta. Tristan’s Sword – tosin lauluttomana – ja kaksi bootlegeinä jo pitkään kiertänyttä vuoden 1972 Bombay-sessioiden raitaa. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 8_15.indd 82 6.8.2015 11.08 Levyarviot 8_15.indd 68 10.8.2015 15.33. Vastaavaa riffijyystöä soittaa moni muukin, mutta koukukkaat laululinjat ja kitarastemmat tekevät bändistä poikkeuksen. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. VILLE PIRINEN HHHH Magic Pie King For A Day Karisma Norjalaisen progressiivisen rockin kartta on jo parin vuosikymmenen ajan näyttänyt mukavan runsaalta. Vaikka albumin materiaali ei yllä erinomaisten Motions Of Desiren (2005) ja Circus Of Lifen (2007) tasolle, soitto kulkee esimerkillisesti. Muusikoiden kerrotaan soittaneen erilaisissa bändeissä black metalista indie-folkiin, joten ehkä Space Renegades on vielä warppinsa siinä vaiheessa, jossa uusi maailma on hahmottunut vasta karkeampien elementtien osalta. Kesäkuussa 2014 startanneet studiolevyjen uusintaorgiat täyttyvät Presencen (1976), In Through The Out Doorin (1979) sekä Codan (1982) myötä. Yhtyeen musiikki tuupataan useimmiten sinfonisen progen kategoriaan, mutta yhtä lailla sen voisi sijoittaa hard rock -vaikutteisen kokeellisen taiteen karsinaan. Napakan puolituntisen kiekon mittaan meno tasaantuu pääosin iskusäveliltään vaisummaksi kitarapopiksi, jonka erikoisuutena on Richie Valensin Donnaa muistuttava rautalankasointinen balladi The Librarian. Liki puolituntinen nimikkokappale puolestaan veistää jämäkän kollaasin Magic Pien vivahteikkaimmista progeaivoituksista. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin
30,50 € Lippupalvelu la 10.10. 26 € Lippupalvelu ti 13.10. 39,50 € / 46,50 € Lippupalvelu su 27.9.–ma 28.9. 42 € Lippupalvelu, Lippupiste ti 13.– la 17.10. But Not As You Know It.” – Nuo Magazine Liput palvelumaksuineen alk. Tampere, Seinäjoki, Helsinki, Turku Liput palvelumaksuineen alk. The Circus, Helsinki He Plays Jazz. 37,50 € Lippupalvelu to 29.10. 44,50 € Lippupalvelu ma 30.11. 29,50 € / 34,50 € / 36 € Lippupalvelu, Lippupiste ke 4.–la 7.11. The Circus, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. Liput palvelumaksuineen alk. The Circus, Helsinki Live Nation klubikeikat.indd 69 7.8.2015 15.21. Tampere, Turku, Jyväskylä, Seinäjoki, Oulu Liput palvelumaksuineen alk. Turku, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. Oulu, Tampere, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 41,50 € Lippupalvelu la 21.11. 32 € Tiketti ma 5.–ke 7.10. 46 € Lippupalvelu la 5.9.–ma 7.9. 32,50 € Lippupalvelu, Tiketti pe 16.–la 17.10. The Circus, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 37,50 € Lippupalvelu ma 9.11. The Circus, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. Turku, Tampere, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. The Circus, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. The Circus, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 36 € / 52 € Lippupalvelu pe 6.–la 7.11. Tampere, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. The Circus, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. 32 € Lippupalvelu pe 2.10
”Maailman kovin” saattaa olla liioittelua, mutta komeasti jylissyt konsertti ja erinomainen Meliora-kolmoslevy pakottavat silti nostamaan käden kohti lippaa. – Opus Eponymous oli tiukkarajainen albumi ja materiaali liikkui Mercy ful Faten, Blue Öyster Cultin ja The Doorsin keskipisteessä. Patsasmaisen kasvosuojuksen alta paljastuu tumma, pehmeällä äänellä puhuva, reilu kolmekymppinen muusikko. – Halusimme Melioran kuulostavan jopa vähän futuristiselta, suhteessa aikaisempien albumien retrompiin soundeihin. Nyt hyppäämme 1920-luvun New Yorkin tunnelmiin, rikkaiden keikarien ylenpalttiseen maailmaan. Tuore pitkäsoitto Meliora todistaa vastaansanomattomasti, ettei kyse ole onnenkantamoisesta tai tähdenlennosta. – Mutta jos katson muutaman vuoden päähän niin toivottavasti esimerkiksi lavashow’mme on jotakin aivan muuta... Ghostin aikaisemmat levyt on pohjautuneet tarkasti mietittyihin teemoihin ja sama linja jatkuu myös Melioralla. – Rakastan edelleen vanhoja levyjämme. Infestissumamilla laajensimme musiikillista kenttäämme, sillä emme halunneet ajaa itseämme nurkkaan. Sitten pyörät alkoivat rullata yhä hurjempaa vauhtia ja James Hetfieldin kaltaiset lapsuuden sankarit alkoivat hehkuttaa Ghostia. Mutta se siitä – mennään esiintymistä edeltävään aikaan ja Tähtiteltan backstagelle, joka on koristeltu ”ei valokuvia, ei valokuvia, ei valokuvia” -kylteillä. Maailman kovin bändi juuri tällä hetkellä!” Näinkin voimakkaita sanoja kuuluu Kaarle Viikatteen suusta välittömästi Ghostin Ilosaaren-keikan jälkeen. Infestissumamin oli tarkoitus viedä kuulija 1800-luvulle, keskelle todella hurjaksi yltyviä linnabileitä, kertoo Nameless Ghoul. – Opus Eponymous oli synkkä, hämyinen ja keskiaikainen. Ghost on tällä kerralla paholaismainen kultti, joka kokoontuu salaisessa kerroksessa erään aavemaisen talon uumenissa. Tai vielä tarkemmin sanoen: kuvittelimme Ghostin olevan futuristinen 70-luvun yhtye. Meillä ei ollut tavoitteita debyytin suhteen – emme odottaneet sen myyvän edes tuhatta kappaletta. Toki myös albumin art deco -henkinen kansitaide viittaa 20-luvulle. Soundin haastateltavaksi saapunut Nameless Ghoul (kaikkien Ghostin muusikoiden nimi on Nameless Ghoul, lukuun ottamatta laulajaa, joka tottelee tällä hetkellä nimeä Papa Emeritus III) ei ujostelekaan riisua harmaata maskiaan ilman kameroita tapahtuvassa haastattelutilanteessa. Ghost on meidän yhtyeem me ja teemme asiat täsmälleen haluamallamme tavalla. Haluamme nimittäin joskus tuoda estradille sellaisen sirkuksen, ettei kukaan ole nähnyt aikaisemmin mitään vastaavaa! Paholaismaiset keikarit Ruotsalaisyhtye Ghost nousi varjoista Opus Eponymous -debyytillä viisi vuotta sitten. Ghost todellakin haluaa säilyttää anonymiteettinsä ”mahdollisimman pitkään”. – No, Ghostia ei todellakaan ole kahdenkymmenen vuoden kuluttua, nauraa Nameless Ghoul. Olimme aivan puulla päähän lyötyjä, ruotsalaismuusikko nyökkää. Entä miten näet Ghostin oman tulevaisuuden missä yhtye on kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Katso vaikka Slipknotia: ei heidän fanejaan haittaa se, että bändin muusikoiden oikeat kasvot ovat kaikkien tiedossa. Emme me silti ole huolissamme. Teksti: Timo Isoaho 70 ghost-taitto.indd 70 7.8.2015 14.50. – Meliora on tunnelmaltaan jotakin aivan muuta. – Olemme tietoisia siitä, että suosion kasvun myötä henkilöllisyyksiemme salailu käy päivä päivältä hankalammaksi. ”Ghost. Kuulimme toki ”menitte sitten pilaamaan hyvän bändin” -kommentteja, mutta palautteet eivät hetkauttaneet meitä mihinkään suuntaan
Fullsteam tulostus.indd 71 7.8.2015 15.30
– Kirjoitin nyt kappaleita Danin kanssa yhdessä. Kirjoitan esimerkiksi maailman arveluttavasta poliittisesta tilanteesta ja yhteiskunnallisista asioista, kun taas välillä uppoudun fiktiivisten tarinoiden pariin. IRON MAIDEN: The Number Of The Beast 2. Lopulta meidän täytyi tehdä sitä ja meidän piti tehdä tätä, päivästä ja kuukaudesta toiseen, ja bändi alkoi tuntua liian raskaalta taakalta. Nauhoitimme Las Vegasissa tuottaja Kevin Churkon kanssa, emmekä tietenkään uskaltaneet näyttäytyä ihmisten ilmoilla yhdessä, Draiman kertoo. – Kappaleiden väliltä ei löydy mitään yhdistävää teemaa vaan tekstit ovat pikemminkin tarinoita sieltä täältä. Huolimatta näistä aktiviteeteista, muusikoiden ”ensirakkaus” leimahti uudelleen liekkeihin, kun nuotio sai kyteä tarpeeksi kauan. Päivä päivältä raskaammaksi muuttunut levy, kiertue, levy, kiertue -sykli teki siis tälläkin kerralla tehtävänsä ja solisti David Draimanin johtama ryhmä, joka myi Helsingin jäähallinkin tyylikkäästi loppuun syksyllä 2008, vetäytyi määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Kitaristi Dan Donegan ja rumpali Mike Wengren puolestaan perustivat Fight Or Flight -yhtyeen. LED ZEPPELIN: IV 4. Suureen suosioon jo viidentoista vuoden takaisella The Sickness -debyytillään karauttaneen nelikon työtahti oli nimittäin tappavan kova koko 2000-luvun ajan. heinäkuuta. Entä sanoitukset. Millaiset ovat suunnitelmanne maailmankiertueen suhteen. – Omasta mielestäni Immortalized kuulostaa hyvinkin loogiselta jatkolta Asylumille (2010). Päätimmekin riuhtaista käsijarrun pohjaan, ennen kuin yhtye on lopullisesti raunioina, kertoo Draiman. – Ryhdyin keskustelemaan bändin muiden herrojen kanssa talvella 2014. Odotan fanien näkemistä aivan käsittämättömän paljon, Draiman päättää. Palasimme siis Disturbedin alkuaikojen työskentelytapojen pariin, kuvailee laulaja. – Emme ole vielä lyöneet lukkoon koko rundia, mutta aiomme kiertää todella pitkään. Teimme muutamankin kerran niin, että vetäydyimme kahdestaan johonkin syrjäiseen piilopirttiiin pitkäksi aikaa ja katsoimme, millaista materiaalia kynistämme lähtee. Joskus mitta tulee yksinkertaisesti täyteen eikä tälle tosiseikalle ole mitään tehtävissä. Uudella levyllä on paljon tuttuja Disturbed-elementtejä, mutta monista kappaleista löytyy myös yllättäviä ratkaisuja. JUDAS PRIEST: Screaming For Vengeance Bazook 8_15.indd 72 10.8.2015 14.11. Kaikilta näytti löytyvän roppakaupalla uutta energiaa ja huomasimme, että aika on kypsä Disturbedin paluulle. Teksti: Timo Isoaho TAAS TÄYNNÄ ENERGIAA K uv a: T ravis Shinn DAVID DRAIMAN ja viisi merkittää albumia: 1. Disturbed onnistui pitämään comebacksuunnitelmansa ja studiotyöskentelynsä käsittämättömän hyvin salassa, sillä uskottavia huhuja jenkkijättiläisen paluusta alkoi liikkua vasta 20. Halusimme nimittäin ehdottomasti yllättää fanit perin pohijin ja taisimme jopa onnistua! Oliko Immortalizedin tekeminen kovinkin erilaista verrattuna edeltäviin levyihin. Levähdystauon aikana Draimanin musiikilliset intohimot purkautuivat Device-orkesterin kanssa, kun taas basisti John Moyer liittyi superkokoonpano Adrenaline Mobiin. – Emme vain jaksaneet enää, sillä liika oli yksinkertaisesti liikaa. 72 Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Mehän saimme levyn valmiiksi jo kuukausia sitten ja sen tekeminen oli varsinainen seikkailu monin tavoin. Vain pari päivää myöhemmin Draiman ja kumppanit kertoivat uuden Immortalized-albumin ilmestyvän elokuun lopulla. METALLICA: Ride The Lightning 3. Chicagolaisyhtye Disturbedin kuppi meni nurin syksyllä 2011, eikä se ainakaan jälkikäteen katsoen tunnu kovinkaan yllättävältä. Se oli helppo päätös. DEEP PURPLE: Machine Head 5. – Emme itse asiassa kertoneet paluusuunnitelmistamme kenellekään, aivan lähimpiä perheenjäseniä lukuun ottamatta, sillä aikomuksemme olisivat vuotaneet julkisuuteen ennemmin tai myöhemmin. Rakastan biisien kirjoittamista, levyjen tekemistä ja keikkojen soittamista, mutta homma ei ollut enää hauskaa
Muun muassa Before The Dawn, Black Sun Aeon ja Routasielu joutuivatkin telakalle, kun Saukkonen perusti Wolfheartin. – ”One band to rule them all” -ratkaisu on selkeyttänyt toimintaa, joten en ole katunut päätöstä, laulajakitaristi sanoo. – Shadow Worldin materiaali syntyi pitkällä aikavälillä ja teimme myös esituotannon huolella. – Ajatuksenani oli julkaista Shadow World DIY-meiningillä, mutta sitten yksi puhelinsoitto muutti kaiken, Saukkonen hymähtää. Se on siis parin voltin ja kärrynpyörän paikka! 73 SEISSEET TAKANAMME JO 90-LUVULTA ASTI.” 90909090909 DISTURBED Intensiivistä heavypoweria takova Powerwolf teki melkoisen tempun edellisellä Preachers Of The Night -pitkäsoitollaan, sillä teos kipusi Saksan virallisen albumilistan paalupaikalle. – Blessed & Possessedin valmisteleminen ei ollut helppoa, naurahtaa kosketinsoittaja Falk Maria Schlegel. Monilahjakkuus Tuomas Saukkonen päätti vuonna 2012 keskittyä vain yhteen orkesteriin. Teimme biisejä, mutta ne eivät tuntuneet tarpeeksi hyviltä. Tuossa vaiheessa olimme reilusti aikataulujen perässä, mutta saimme kuin saimmekin kaikki kappaleet valmiiksi ennen studiosessioita. Suomessakin nimeä kerännyt saksalaisyhtye tunsikin niskassaan kovat paineet ryhtyessään kirjoittamaan uutta Blessed & Possessed -kiekkoa. Nauhoititteko nämä biisit jo joskus aikaisemmin. Suuri osa materiaalista on edelleen omasta kynästä, mutta myös kitaristi Mika Lammassaari antoi oman timanttisen panoksen kappaleisiin. – Kun saimme Blessed & Possessedin lopulta valmiiksi, levyyhtiö muistutti meitä siitä, että olimme luvanneet purkittaa myös cover-albumin. Wolfheartin ensilevy Winterborn ilmestyi vuonna 2013, mutta kiekko on nyt julkaistu uudelleen Spinefarm Recordsin toimesta. – Kiertueen ajoitus on loistava ja rundiseura mitä parhainta. Se oli hyvin ahdistava kokemus! Vasta tuoreen pitkäsoiton nimibiisi avasi kirjoituslukot. Spinefarm toimii myös uuden Shadow World -pitkäsoiton taustavoimana. Musiikillisesti levy on debyyttiä monipuolisempi ja biisien tahti on rivakampi. HUOLELLA KYPSYTELTY KAKKONEN ”Miten ihmeessä saimme kappaleet tehtyä...” K uv a: Jannic a L önn ”Parin voltin ja kärrynpyörän paikka.” TUOMAS SAUKKONEN ja viisi aikaisempien yhtyeiden parasta biisiä: Black Sun Aeon: FROZEN Dawn Of Solace: I WAS NEVER THERE Before The Dawn : UNBREAKABLE Routasielu: SOTURI Before The Dawn: THRONE OF ICE FALK MARIA SCHLEGEL ja parhaat saksalaiset albumit: HELLOWEEN: Keeper Of The Seven Keys, Part 1 HELLOWEEN: Keeper Of The Seven Keys, Part 2 KREATOR: Extreme Aggression KREATOR: Coma Of Souls RAMMSTEIN: Mutter AHDISTUNUT & VAPAUTUNUT K uv a: Manuela Me y er Bazook 8_15.indd 73 10.8.2015 15.15. Uuden albumin erikoisversiolta löytyy myös kymmenen biisiä sisältävä cover-levy. – Debyytti soundaa edelleen kiitettävän tuoreelta. – Ryhdyimme säveltämään materiaalia kesällä 2014, mutta homma ei aluksi edennyt lainkaan. En oikeastaan edes tiedä, miten ihmeessä saimme kaikki nuo lainakappaleetkin lopulta tehtyä. – Jotakin hienoa tapahtui ja tunnelma vapautui, kun saimme Blessed & Possessedin valmiiksi. Wolfheart lähtee pian myös eurorundille, sillä yhtye kiertää maita ja mantuja Insomniumin kanssa. – Emme todellakaan, Schlegel nauraa. Myös Winterbornin valmisteleminen sujui onnellisten tähtien alla, joten levystä jäi kaikin puolin hyvät muistot
– Olimme muistaakseni Italiassa soittelemassa, kun hurjaannuimme halvasta paikallisesta viinistä. Millainen on tuoreiden sanoitusten yleistunnelma. Mennäänpä sitten musiikin maailmaan. Orkesterin omaehtoinen toiminta onkin herättänyt huomiota myös maan rajojen ulkopuolella ja esimerkiksi ruotsalaisguru Peter Tägtgren (Lindemann, Hypocrisy, Pain) pitää kuopiolaisia kovassa arvossa. Jos taas mielessä on jotakin glamourimpaa niin Mustasta lampaasta saa Michelin-palkittua murkinaa. MULUKKUTALAKOOT 5. Muun muassa metallia ja teknoa. Onneksi ne miehet eivät ole unohatneet sitä, että musiikki on pohjimmiltaan viihdettä. – No, olemme kaikki jo niin vanhoja ukkoja, että kuolema on alkanut pelottamaan aika rankasti. henkilö pääsi viinisuihkuun! Yritimme toki olla mahdollisimman iisisti vuokra-auton kanssa, mutta aika rotteloon kuntoon se loppujen lopuksi päätyi. syyskuuta ja sen otsikko on komealta kalskahtava Diskovibrator. – Sen verran tiedän, että Diskovibratorilla on aikaisempaa enemmän kaikkea. Tosin näitä sanoituksia voi tulkita niin moneen suuntaan, että lopullinen ymmärrysvastuu jää kuulijalle. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että me mietiskelemme albumikokonaisuutta viimeiseen mahdolliseen sekuntiin asti, sanoo MC Raaka Pee. – Kyllä kai ne voittavat koko paskan. Pitäähän tätäkin nyt kysyä, kun Peter Tägtgren on tunnustautunut fanipojaksenne... TUASSIISA K uv a: Aki Pitk änen Bazook 8_15.indd 74 10.8.2015 14.11. Turmion Kätilöt nimittäin julkaisee kuudennen albuminsa 11. Tai Grils And Womens. Sorrenton jälkeen kannattaa mennä Vänärille (Väinölänniemi) jätskille. Ratkaisu. Vuokrafirma otti jostakin syystä tonnin omavastuun omaan taskuunsa. Toisin sanoen, jos joku halusi puhdistautua, niin ko. Taisi olla vähän jano, muistelee MC Raaka Pee. Olen nimittäin kuullut, että Trattoria Sorrento on oikein mainio paikka. Tekstit löytyvät joka tapauksessa akselilta syntymä-rakkaus-kuolema-suru. KUTALE 2. – Matkailuautomme olikin sitten täynnä viinipulloja ja ahdastahan siellä oli muutenkin. Otsikkovaihtoehtona oli (kuulemma) Womens And Grils. MC RAAKA PEE ja viisi Savon murteen kauneinta/ ruminta sanaa: 1. Saatan olla väärässä, mutta luullakseni Turmion Kätilöt -tarinatuokiota ei voi päättää muuten kuin seuraavasti: mikä on veikkauksesi Kalpan ensi kauden menestyksestä. Palataanpa saman tien Kuopioon, mutta pysytään italialaisissa tunnelmissa. 74 Bazook! > Teksti: Timo Isoaho TURMION KÄTILÖT Kuopiolainen Turmion Kätilöt on oma lukunsa suomalaisella musiikkikentällä ja bändillä tuntuukin olevan aivan oma ”skenensä” niin musiikin, sanoitusten kuin levyjen kansien sekä nimienkin osalta. Eräässä suhteessa Turmion Kätilöt ei kuitenkaan liiemmin poikkea monista kollegoistaan – kyllä vain, näillekin herroille maistuu kiisseli, kun tähdet ovat sopivasti kohdallaan. Sillä lailla se meillä päin männöö. Tyhjensimme auton vesitankit ja pistimme viiniä tilalle. Ja jos eivät voita niin eivät ne ainakaan häviä. Yömurkinaa taas löytyy Leväsen grilliltä. – Lycka Till Lindemann! Tuleehan niiden jyrkästä poljennosta mieleen vähän pervot meiningit, mutta hyvinhän se joka tapauksessa jytää. TOKKIISA 3. Eli siis: miltä maistuu Lindemannin debyyttialbumi. Sitähän sitten ostettiin viitisenkymmentä litraa. – Biisejä löytyy aina pöytälaatikosta yllin kyllin, mutta kiirehän meille aina tulee. MITTEE 4. – Kyllä vain. Hinta oli jotakin kolme euroa per viisi litraa... Illan koittaessa taas voi suunnata Henkkaan (Henry’s Pub) katsomaan bändejä
SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAKALENTERI METELI.NE T VIRON KAIKKI KEIKAT NYT OSOITTEESTA MELOMAAN.EE SYKSYLLÄ TALLINNAAN. Meteli tulostus.indd 75 10.8.2015 14.32
Minä olen vanhan liiton musiikkisnobi ja levyelvisteli jä, joka ei kuitenkaan suhtaudu ylimielises ti muiden postauksiin – niin kauan kuin ne ovat kiinnostavia ja kertovat levykulttuu rin ymmärryksestä. Se ei houkuttele. Hänelle tarttui mukaan muun muassa Heikki Sarmantoa, Like A Fragonard ja New Hope Jazz Mass. Olen itse pos tannut niihin kymmeniä tai satoja levy kuvia, ennen kuin tuli totaalinen stoppi. Eikä kaikkien levyjen tarvitse tietenkään olla suuria harvinaisuuksia. Sitten niis tä voi tykätä ja niitä voi kommentoida, mutta sillä tavalla maltillisesti niin kuin Instagramissa on tapana. Toisin sanoen tykkään siitä, että ihmiset postaavat someen kuvia harvinaisista ja inspiroivista levyistä, ehkä lyhyen saatteen kera. Kävimme tietysti yhdessä kiertämässä levykauppoja. Englantilainen Mark – Instagramnimeltään llmod1 – käväisi tyttöystävänsä kanssa Helsin gissä matkalla Kaukoidänlomalleen. Postasin hiljattain Smokey Robinsonin Quiet Stormin, koska se on upea, ikoninen levy – myös halpa kuin mikä. otto talvio 8_2015 -taitto_a.indd 76 7.8.2015 14.53. Ja se ruokkii sitä niin, että sii hen syyllistyvät kaikki. Antakaa kun selitän miksi. Toisin sanoen jossain vaiheessa ne täyttyvät kuvil la ihmisten ”löydöistä”, jotka eivät ole löy töjä lainkaan, tai kuvilla uudelleenjulkai suista tai ties mistä arvottomasta kiekosta, joita löytyy jokaisesta kaupungin divarista vitosella tai kympillä. Jälkimmäisen kans sa hän pääsi poseeraamaan Temppeliaukion kirkossa, jossa levy nauhoitettiin 1979. Postaan loputto masti kuvia levyis tä (tunnuksella @ottotalvio). Siksi onni on Instagram. Siellä vain katsotaan kuvia ja sinne postataan kuvia. Siellä ei käydä keskuste lua, joka muuttuu nanosekunnissa riidaksi, siellä ei tarvitse altistua kaverin kaverin tuttavan nerouksil le tai katsoa kymmenettä kertaa samoja Mitä Vittua –linkkejä. Täynnä saatanallista itsensä korosta mista, malttamatonta pätemistä ja lopu tonta toistoa. En kuulu enää yhteenkään niistä. Ja joskus toisia levynörttejä jopa tapaa ihan oikeassa elämässä. Siellä ei edes tarvitse tuntea ketään. Siellä sitten teen niin kuin kaltaiseni kes kiikäiset miehet. Niistä tulee varastoja, joihin ihmiset säilövät omia vaatimattomia ambitioi taan ja halujaan. 76 PB Tällainen havainto: Facebook on paskin kaikista sosiaalisen median väylistä. Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Tai Hep Starsin It’s Been A Long Long Time, jonka saa netistä suhteellisen edullises ti, vaikka levy on itsessään harvinainen – Ben ny Anderssonin ja kumppanien ruotsalainen versio kalifornialaisesta sunshine popista ei sittenkään näytä kiinnostavan kovin monia. Te tiedätte mitä ne ovat – yleensä niissä esitellään juuri nyt levylautasella soivia levyjä. Sekin löytyy Insta gramista. Toiset lyövät kuviensa perään paksun nipun häshtägejä, mutta useimmat kiinnostavat kerääjät vain kuvaavat omia levyaarteitaan, toiset huolel lisesti ja arkistonhoitajamaisesti, toiset (niin kuin minä) räiskäisevät sinne kuvia uusista löydöistä tai levylautasella pyörivistä albu meistaan, useimmiten tietysti sellaisista, joista ei ole aikaisemmin tullut postattua kuvia. Sama päteminen näkyy myös Facebookin levyurpojen ryhmissä. Facebookin levyryhmillä on kuitenkin taipumus latistua, niin kuin monilla muil lakin asioilla sosiaalisessa mediassa. Teksti: Otto Talvio Instagram hakkaa Facebookin levynörtteilyssäkin Luultavasti tästä syystä levykeräilijäpiireissä Instagram on huikean suosittu. Kukaan ei ole sille immuuni, vaikka tietysti kauheasti haluaisi. Ne viihdyttävät ja avaavat levyjen rikasta maailmaa ihan riip pumatta siitä kuinka upoksissa levynkeräi lyn suossa olisi. Joten teen niin kuin teinit – siirryn Faceboo kista Instagramiin
Teksti: Teppo Vapaus Keväällä julkaistu Polku harmonixin ensimmäinen ja viimeinen albumi Triangeli esitteli Suomen rytmi musiikkikentälle suomeksi laulavan klassisen jamaikalais tyylisen harmoniatrion, jonka pieteetillä luotu orgaaninen soundi pyllistää iskelmä reggaelle ja formaatti radioille. Elämää kuoleman jälkeen Ajatelkaa hiekkalaatikkoikäistä poikaporukkaa, josta eräs on lähdössä katsomaan oopperaa ja joutuu jengissä pienen nälvinnän ja kiusauksen kohteeksi. PB 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Viime syksynä menehtynyt Ville Nissinen oli poikkeuksellisen kysytty muusikko pääkaupunkiseudun rytmimusiikkija rockpiireissä. Stalker tapasi Villen bändiveljet Jaakko Markkasen ja Topias Jerkun puoli vuotta Villen poismenon jälkeen. Hän kääntyy kannoillaan ja kävelee pois, mutta kääntää vielä katseensa kavereitaan kohti ja toteaa: ”Te ette kyllä ymmärrä kulttuurista yhtään mitään.” Tämä poika oli Ville Nissinen, josta kasvoi poikkeuksellisen kysytty muusikko pääkaupunkiseudun rytmimusiikkija rockpiireissä: Ville soitti pasuunaa, mandoliinia ja kitaraa lukuisissa eri yhtyeissä joko vakijäsenenä, live-kokoonpanojen täydentäjänä tai studiomuusikkona. Hän ehti vaikuttaa myös Waltarin, Valvomon, Auroran ja Sarah Kivi & Non-Orchestran levyillä, sovitti musiikkia useille muusikoille ja sävelsi teatterimusiikkia Oranssin koiran teatterille. Lista Villen soittopesteistä on loputon: Superchrist, Uusi Fantasia, UMO Jazz Orchestra, Kansallisooppera, Ricky-Tick Big Band, Kraa, Kuumat Huulet, Duo Soi, ”Ei tuntunut, että tässä surraan, vaan oli konkreettinen tunne, että Ville oli siinä.” K uv at: T opias Jerkk u stalker_taitto2015_8_b.indd 77 7.8.2015 13.50. Villen panoksesta nauttivat Electric Monk, Plutonium 74, Reino & The Rhinos, The Capital Beat, Punky Reggae Band, Ayekotoo & Afrobeat International, Bad Ass Brass Band, CapeNape And The Foundation ja Tundramatiks. Kesken albumin teon ryhmä koki traagisen menetyksen, kun yhtyeen alullepanija Ville Nissinen menehtyi
Topias: – Ja kuinka vähän se on itseään tyrkyttänyt mihinkään. Villen persoonaan kytkeytynyt lämmin ja rauhallinen aura olivat omiaan edesauttamaan hänen kysyntäänsä erilaisiin projekteihin. K uv a: Joonas W es terlund ”Toimittajilla on niin vähän tietoa meistä, että ne on joutuneet keksimään itse.” stalker_taitto2015_8_b.indd 78 7.8.2015 13.50. Se oli jännää, että vaikka sitä rahaa ei ollut, niin Ville ei vaan suurin piirtein jaksanut viedä papereita Kelaan. Ja jotenkin tosi laid back meininki. En usko, että sellaista pystyy oppimaan. Se oli etsijäluonne. Se ei vaan mene täällä käsi kädessä, että kuinka leveää leipää saat, ei ainakaan tässä tapauksessa. Kaikkia surettaa, että Polkuharmonixissa Villen oman äänen etsintä, halu tulla yhdessä ystäviensä kanssa omien laulujen kanssa esiintyjänä etulinjaan ja rohkaistua astumaan taustavaikuttajasta laulunkirjoittajaksi ja artistiksi... – Aidoin, toteaa lapsesta asti Villen tuntenut Polkuharmonix-veli Jaakko Markkanen. ”Polkis” sai alkunsa joulukuussa 2012, kun Ville kirjoitti levollisen ja kauniin Hullaannun-kappaleen. 78 79 Polkuharmonixistä ei ehditty ottaa kovin montaa promokuvaa. Trio koki jotain maagista tapahtuneen ensiäänistä lähtien ja ryhtyi yhdessä työstämään lauluja albumia varten. Tsekatkaa video YouTubesta! Mukaan harmonioiden veistelyyn Ville kutsui ystävänsä Topiaksen ja Jaakon. Topias: – Niin, ja sitten te kerkeätte tehdä muutaman tunnin kimpassa duunia, ja Ville jää jatkamaan johonkin aamukuuteen asti. K uv a: Joonas W es terlund Seksitykit, Matias Lehto, Whobodies Finnish Junior All Star Big Band ja niin edelleen. Välillä nauru raikaa, välillä äänet värisevät. Joulukuussa 2013 jätkät repivät Jaakon Harmony Ranch -kotistudiolla yhden seinän alas ja laajensivat tilaa, jotta rummut saatiin tahdotulla tavalla purkTiiviistä kaveriporukasta muodostuneen Polkuharmonixin levy saatettiin lopulta valmiiksi Ville Nissisen kuoleman jälkeen. Villen vahvuus muusikkona oli se, että se ymmärsi keskeisen asian aina kaikista musatyyleistä. Vasemmalta: Jaakko Markkanen, Topias Jerkku ja Ville Nissinen. Ja Ville toteutti jutut silti aina omalla uniikilla tavallaan. Jaakko: – Ville ei ollut mestari foku soimaan ajankäyttöään olennaisiin asioihin. Topias ja Jaakko puhuvat Villestä hetkittäin imperfektissä, mutta suurimmaksi osaksi kuin hän olisi yhä tässä. Sitten se ihmettelee, että miksei ole rahaa, mutta ”kun emmä nyt jaksa...” Jaakko: – Kukaan ei voi sanoa, ettei Ville tehnyt töitä tai ettei se antanut omastaan koko ajan, ja paljon. Villen isä Jarmo Nissinen tiedetään Barbeque Jazz Orchestran kitaristina. Sitten se oli vähän aamuäreä iltakuuteen asti ja alkoi pikkuhiljaa polkaista päivää käyntiin. Ja ollut yksi aidoimpia jätkiä, joita tiedän, Polkuharmonixin ja Electric Monkin Topias Jerkku kertoo. Se on löytänyt tehdessään jonkun magean soundin, jota ei välttämättä edes tarvita mihinkään, mutta sillä on vaan ollut niin siistiä. Joidenkin silmissähän Ville voisi näyttää hiljaiselta hiirulaiselta. Jaakko: – Se ei tehnyt itsestään numeroa eikä halunnut ottaa liidaavaa roolia, mutta kyllä siitä löytyi myös itsetietoinen puoli. Topias Jerkun täydentämä laulutrio Polkuharmonix oli Villen henkilökohtaisesti tärkein yhtye, jonka parissa hän alkoi etsiä ääntään laulajana ja tyyliään kirjoittajana. Välillä tuli vähän napistuakin siitä, kun tuli itse levyä tehdessä neljän aikaan töistä Villen heräillessä mun kotistudiolla. – Joitain Villen piirteitä, joita ei ehkä osannut arvostaa, kun se oli täällä, on sittemmin ihmetellyt ja kadehtinut. Sellaista ymmärrystä ei saa aikaiseksi, jos ei paneudu juttuihin naurettavuuksiin asti. Topias: – Ei mitään fuulaa. Ville eli täysin oman näköistään elämää. Kaikki se jäi kesken. Jaakko: – Ei se ainutkertaista ole, mutta hyvin poikkeuksellista kuitenkin. On sitten kyse black metalista, reggaesta tai klassisesta musiikista, niin se löytää musiikin ytimeen. Suru-uutinen Ville Nissinen syntyi keväällä 1983 kulttuuriperheeseen Ruotsissa, Tukholman läänin lounaispuolella Botkyrkanissa. Se on lahja. Stalker muistaa Villen hiljaisena ja vetäytyvänä, äärimmäisen kilttinä tyyppinä, jonka seurassa ihminen tuntui yhtäkkiä ihan hyvältä lajilta. Vaikka sillä oli kaiken maailman rahaongelmiakin. Seuraavana päivänä huomataan, että se on hinkannut jotain soundia koko yön. Topias: – Ville on helvetin lahjakas ja monipuolinen jätkä, joka nimenomaan snaijaa keskeisimmän jutun siinä, mitä soittaa. Se on tehnyt oikeasti sitä, mitä on halunnut. Lapsena Ville muutti perheensä kanssa ”Ruotsin Korsosta” Suomen Korsoon, jossa tutustui ja loi elinikäisen ystävyyssuhteen Jaakko Markkasen kanssa
Jaakko: – ...Ville oli läsnä koko ajan. Olin ollut tosi ahdistunut ja surupäissäni. Albumin saattaminen valmiiksi oli etenkin Jaakolle raskas prosessi, sillä hän teki työn pitkälti yksin loppuun samassa tilassa, jossa oli tottunut touhuamaan Villen kanssa. Jaakko: – Toimittajilla on niin vähän tietoa meistä, että ne on joutuneet keksimään itse. Ville oli syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Tundramatiksin kanssa keikkareissulla Raahessa. Kun biisi loppui, katsoin sua, ja sulla oli kyllä tippa linssissä, mutta himmeä smaili kasvoilla. Se oli niin konkreettinen juttu, jossa Ville oli mukana, että olin vaan, että kiitti, bro! Olin ollut niin suruissani ja ahdistunut, että jos Ville ei olisi tullut teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: ”Saman tien kun painoin omppu-ässää, kaikki virrat sammui koko kylästä.” stalker_taitto2015_8_b.indd 79 7.8.2015 14.51. Pilven reunalta Jaakolle Villen poismeno oli niin kova kolaus, että hän ei pystynyt kuuntelemaan mitään musiikkia pitkään aikaan. Pusasin monta tuntia ja olin niin tohkeissani, että en ollut seivannut prosessia kertaakaan. Sen jälkeen äänityksiä tehtiin villemäisellä intensiteetillä, mutta kiireettömästi. Kesällä 2014 kaikki alkoi olla valmista lauluja ja torviosuuksia lukuun ottamatta. Ei ollut tavatonta, että Villeä ei tavoitettu puhelimitse. Jaakko, Ville ja Topias halusivat itse määrittää albumin äänikuvan ja kokea jokaisen soundin ja sovitusratkaisun perustelluksi. Siinä tuli heti semmonen fiilis, että... Ja niin kävikin. Suru-uutinen tavoitti lähimmät ystävät ja bänditoverit maanantaina. Electric Monkin jätkille kerroin maanantaina Villen kuolemasta, ja keskiviikkona me oltiin jo basistimme Ilkan luona istumassa iltaa ja keskustelemassa, ja katsottiin yhdessä Monkkien 10-vuotisjuhlakeikka, joka jäi Villen viimeiseksi Monkki-keikaksi. 78 79 ja seivannut sitä biisiä, voin vain kuvitella kuinka paska fiilis mulla olisi sitten ollut. Trion dynamiikka toimi luontevasti ja usein aikaa kulutettiin myös paskan jauhamiseen, hauskojen YouTube-videoiden katseluun, viimeisimpien kökköbiisien kuunteluun ja niille naureskeluun, kuten Topias kertoo. Topias: – Biisin ajan katseltiin varpaitamme. Jaakko: – Mulle tämä kaikki oli jotenkin niin lähellä ja teki niin kipeää, että syntyi defenssi koko asiaa kohtaan. Jaakko: – Villen lähdön jälkeen aloin terapiamielessä työstää yhtä biisiä sille. Ei tuntunut, että tässä surraan, vaan oli konkreettinen tunne, että Ville oli siinä. Lauluraidat nivottiin kasaan treeninauhoituksista. Arveltiin, että hän oli ehkä löytänyt naisen. Topias: – Ihan kuin olisi voinut sanoa sille jotakin, ja välillä meinasi sanoakin. Ville asui levyn teon aikana enemmän Jaakon luona kuin kotonaan. Musiikkina. Topias: – Tuntuu, että Ville on ollut muutenkin levyyn liittyvissä asioissa mukana. Esimerkiksi Tavastian muistokeikalla, kun saatiin levyt sinne ihan viime tingassa. Topias: – Myös meidän laulut on samoista treeneistä paria poikkeusta lukuun ottamatta. Topias: – Mua jännitti jäbän reaktiot, kun olin tulossa sinne. Joitain stemmoja laulettiin uusiksi, ja Topias tulkitsi pariin biisiin uudet lead-laulut. Ehkä myös siksi, että se oli niin kivaa, ja Polkis oli perhe. Se oli hyvin villemäistä. En olisi menettänyt vain raitoja vaan se olisi ollut isku kasvoille. Kun sitten kuunneltiin Topiaksen kanssa levyä, odotin, että se olisi ollut tosi rankkaa. Yöllä juhlittiin, mutta aamulla yksi oli joukosta poissa. Mulla ei tullut yhtään sellainen fiilis, että tallentuikohan se nyt, vaan tiesin, että kerkesin tehdä sen. Topias: – Mulla oli ihan erilainen lähestymistapa. Joten kiitti, jätkä! Musiikki elää Ville Nissisen muistokonsertti järjestettiin maaliskuussa Tavastialla, ja Polkuharmonixin Triangeli-albumi ilmestyi. Stalker ymmärtää Villen kuoleman olleen niin järkyttävä tapahtuma ja toisaalta medialle niin kiinnostava draama, että se on imenyt kaiken huomion itse musiikilta, jonka Ville, Jaakko ja Topias ovat yhdessä luoneet. Että vitsi tuo on hyvä juttu tuossa biisissä. Rupesin siinä sitten diggailemaan ja tanssahtelemaan, ja ihan kuin olisi tullut käsi olkapäälle, ja kuului: ”Seivaa.” Saman tien kun painoin omppu-ässää, kaikki virrat sammui koko kylästä. Mutta kun yhteyttä ei saatu vielä seuraavanakaan aamuna, huoli kasvoi. – Mulla oli aika pitkälle myös tunne, että tämä levy jäi nyt tähän. Villeen liittyvät tunteet ja toisaalta alkujärkytyksen jälkeen kesken jääneeseen levyyn liittyvät tunteet. Yhtäkkiä se ilta muuttui sellaiseksi kuin me oltaisiin oltu siellä kolmistaan, siinä oli se sama tuttu tunne. On itsestään selvää, että levyllinen musiikkia on vähäpätöinen asia hyvän ihmisen kuoleman rinnalla, ja Jaakon ja Topiaksen kohdalla parhaan ystävän, kuin veljen menettämisen rinnalla. Silti hekin painivat pienen harmin kanssa suhteessa yhteiseen hengentuotteeseensa: – Toivoisimme, että levyä ei kuunneltaisi vain sen vuoksi tai sen kautta, että Ville on kuollut, vaan samalla tavalla kuin jos Ville olisi yhä olemassa. Vituttaa vähän, että esimerkiksi Radio Suomessa meidän biisit on juonnettu sisään niin, että ”levyn materiaali on kasattu treenikämppämatskusta.” Se ei pidä paikkaansa, sillä kaikki pohjat on äänitetty pitkän ajan kuluessa erityisellä huolella. Kaikki musiikki assosioitui niin vahvasti Villeen, ja Jaakko oli niin täynnä tunnetta, että sitä ei vain pystynyt ottamaan vastaan. Siksi intohimoinen äänitystyö oli hidasta. Rupesin heti kuuntelemaan matskua tosi paljon ja pidin siten Villen messissä. Jaakko: – Ville ei ollut siinä vain musiikin kautta, vaan ihan konkreettisesti tarjoamassa tukea. Sanoikohan Jaakko neljä tai viisi kertaa sen illan aikana, että Ville oli taas täällä. Ei edes radiota. Hiljalleen tiedonmuruset kerääntyivät musertavaksi suru-uutiseksi: Ville oli joutunut yöllä Raahessa tapaturmaisesti veden varaan ja hukkunut. Se on osittain meidän oma vika. Sitten maailma pysähtyi. Kului kuukauden päivät, etten kuunnellut meidän materiaalia ollenkaan. Se helpotti mun oloa todella paljon, ja puhuin siitä Jaakolle. Jaakko: – Kuunneltiin ensin Hei mennään -biisi. – Käytännössä Villen laulut levylle on koostettu yksistä treeneistä, joissa oli erityisen hyvä fiilis, Jaakko kertoo. En löytänyt järkevää kontrastia erilaisten tunteiden välille, jotka sekoittuivat toisiinsa. Takiainenja Aurinkolainen-biiseihin lauloin uudet liidit. Ville oli kadonnut eikä häneen saatu yhteyttä. Sitten pyysin Topiasta luokseni kuuntelemaan biisejä yhdessä, Jaakko muistelee. Että ei hemmetti, Ville oli täällä. Asiat loksahteli niin oudosti paikoilleen. kiin. Ajattelin, että saan elämänsyrjästä kiinni, jos teen biisin
– Huomionarvoisaa on tietty se, ettei meidän musassa kitarat vingu ja helise. Onhan siellä usealta vuosikymmeneltä juttuja pöllitty: 30-luvun gospelia, 50-luvun doowoppia, 60-lukulaista garagea ja soulia, 70-luvun purkkapunkkia, kasaria, grungea... Ei kuulemma kovin läheinen. Muitakin bändin musalle tärkeitä ulottuvuuksia jäsenet löytävät. Okei. Särovallit sun muut kitaralle ominaiset äänet toteutetaan Ekun Casioja Eko Pony -uruin, Janne-Petterin luolamiesmäinen takominen rumpukioskissaan ja Seksi-Sussen kissamaiset vingahdukset ovat myös bändille ominaista. Pakkohan sitä on kysyä. Katse oli lähinnä suunnattu jääkiekon, elokuvien ja rokkimusan suuntaan. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS. – Ekku ja Janne-Petteri olivat kaavailleet synapoppibändiä, johon treenikämpän käytäviltä löydetty Susse rekrytoitiin, sillä hän tunsi pakottavaa tarvetta soittaa bassoa ja laulaa. Jane Fonda VHS:llä on elementtejä useammastakin musatyylistä ja useilta eri aikakausilta ihailtavan avaralla asenteelta. Nimi juontaa kirpputorilta löydettyyn Fondan aerobic-videoon. Bändin nimellä olette varmasti aiheuttaneet paljon kummallisia tilanteita, pituudellaan se suorastaan houkuttaa väärinkirjoitukseen. Synapoppilinja katosi melko piankin garageja rock’n’roll-vaikutteiden viidakkoon. – Hauska, että olet bongannut juuri tuon Motown-jutun, sillä juuri sitä soundia lähdimme miksaajan kanssa hakemaan. Musiikki syntyy pitkälti sen aikaisten vaikutteiden myötä, kuten viime aikoina on ollut havaittavissa soul-, gospelja doowop-musiikin piirteitä – rankemmin käsin kaulittuna. Herää kysymys, millainen suhde yhtyeen jäsenillä on mahtanut olla teiniromantiikkaan. Onhan sen tahtiin tullut jatkoilla porukalla jumpattua jo ennen bändin perustamista. Nykyistä linjaa ei olla juurikaan mietitty. Ja useilta vuosikymmenillä on varkaisilla käytykin. Mistä ihmeestä on kyse, kun bändin nimeksi lykätään Have You Ever Seen The Jane Fonda VHS. Mikäli levyn sanoituksia katsoo, ei siellä paljoa teinit seikkaile. – Eipä meilla paljon teiniromantiikkaa aikoinaan ollut. Nimi taitaa olla keikkajulisteissa useammin väärin kuin oikein. Rakkauslauluissakin kertoja on lähinnä häiriintynyt stalkkeri. Touhutrion soundissa huomio kiinnittyy erityisesti vinhasti piippaavaan urkusoundiin ja reippaasti etenevään rytmiin. Kyllähän ne tuolla ovat naureskelleet, että ”vittu mikä nimi, ei voi olla hyvä bändi”, mutta lähinnä positiivista palautetta se on poikinut. Syyskuussa ilmestyvän ensimmäisen Jane Fonda VHS -pitkäsoiton nimi on Teenage Sweetheart ja siltä löytyy sellaisia kappaleita kuin Be My Baby, Baby Let’s Go ja Teen age Is Cool Man. – Yhtye aloitti taipaleensa sivuprojektina keväällä 2012, kerii kollektiivisesti haastatteluun vastaava yhtye auki historiaansa. Ei meitä hirveän aikuisina voida pitää, ikiteinejä taidamme olla. Biisit ovat yksinkertaisia ja hyväntuulisia, kuten soittajansakin – hyväntuulisuus poislukien. Liittyykö nimeen joku tietty tarina ja millaista palautetta se on saanut. Iloiset kouvolalais musikantit kertovat. Sopassa on niin garagea, poppia kuin itseäni erityisesti ilahduttavaa Motown-soundia. 80 >Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Yksinkertaista jumppausta, rankkaa kaulimista ”Nimi taitaa olla keikkajulisteissa useammin väärin kuin oikein.” facebook.com/ janefondaaerobicvhs tarkkis-taitto_2015_8_a.indd 80 10.8.2015 9.03
Ennen muuttoa Turkuun asuin Helsingissä ja Turussa on sellainen tietty rentous, mikä Helsingistä puuttuu, kemiläislähtöinen Jori Hulkkonen kuvailee. -ep. – Opiskelin 1990-luvulla kääntämistä ja käännösiskelmät kiehtoivat. Mies Ja Elämä: Turussa (West End Girls) Singleltä Turussa / Maamme (2013) Sanat: Jori Hulkkonen Sävellys: Neil Tennant ja Chris Lowe 60° 26’ 58.0”, 22° 17’ 54.6” Ovatko gimmat hotimpia Turussa kuin Helsingissä. – Mies Ja Elämän tiimoilta tuskin bändin tuotantoon enää kosken, mutta Pet Shop Boysin koko 1980-luvun tuotanto, musiikin ja visuaalisen ilmeen luoma meininki, se on mieletöntä. ”Sul on kylmä sydän, stadin sydän / Ootas vaan kun kohtaat kylän / Jossa mennyt ja tuleva sekä tarpeellinen oleva / Kohtaa jo Kupittaan asemal ja jatkaa aina satamaan” – Tein kappaleen uusiksi tuota julkaisua varten. Kyseessä oli rajoitettu Record Store Day -erikoisjulkaisu. Se harmitti, sillä jos olisin tiennyt että se päätyy yleisesti kuultavaksi, olisin tehnyt sen paremmin, Hulkkonen sanoo. Tuo biisi oli muuten ensimmäisiä kertoja, kun lauloin äänitteellä. En ajatellut tehdä mitään käännösiskelmäprojektia, mutta 2000-luvun alussa juuri kukaan ei tehnyt käännöskappaleita, Hulkkonen kertoo projektin synnystä. Mies Ja Elämä -projektin takaa löytyy dj, elektronisen musiikin tuottaja sekä muun muassa Sin Cos Tanja Processory-projekteista tuttu herra nimeltä Jori Hulkkonen. – Turku on hyvä kaupunki elää, asua ja luoda taidetta. Projektin nimi ei ollut alun perin Mies Ja Elämä, vaan Hemmo Fatale. Kappaleen teema oli ehkä kuitenkin enemmän kuriositeetti kuin tietoinen valinta. Tekstissä on samanlainen ulkopuolinen tarkkailee -fiilis kuin Pet Shop Boysin originaalissa. Näin syntyi Turussa. – Tällä hetkellä sinänsä ei. Kappale nimeltä Turussa on käännösversio Pet Shop Boysin vuonna 1984 julkaistusta West End Girls -hitistä. Pet Shop Boys -klassikon lisäksi Mies Ja Elämä on tehnyt käännösversioita myös muista klassikoista, kuten JeanMichel Jarren Oxygène Part IV (Kostea tuuli), Bruce Springsteenin I’m On Fire (Vaimon faija) sekä Visagen diskohitistä Fade To Gray (Haluan harmaata). Turku on tarpeeksi iso, mutta siinä on silti pikkukaupungin tunnelmaa ja luonto on lähellä. – Eihän se välttämättä ole edes totta. Lisäksi mies tekee dj-keikkoja ympäri Eurooppaa. Trumpetti ei ole oikea trumpetti, vaan se on ohjelmoitu. Ja onhan Hesan ja Turun välillä sellainen tietty jännite. Vuoden 1993 Very meni jo sitten purkaksi. Poltin biisistä cd-r-versioita kavereille ja lopulta joku latasi sen YouTubeen. Laulun paikka Sarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. – Sain ensimmäisen version valmiiksi maaliskuussa 2004 kello 2.40 yöllä. Se on irtiotto arjesta. Kappaleessa lauletaan: ”Jää Stadin kundei harmittaa, on gimmat hottei Turussa.” Ovatko Turussa tytöt sitten kuumempia kuin Helsingissä. Onko olemassa kappaletta, josta Mies Ja Elämä aikoo vielä ehdottomasti tehdä käännösversion. Hän julkaisee syyskuun lopulla uuden albuminsa Oh But I Am ja Sin Cos Tanilta ilmestyy lokakuussa kolmen biisin Smile. PB 81 Laulun paikka löytyy tällä kertaa Suomen entisestä pääkaupungista Turusta. Joistain biiseistä mulla on jo olemassa ihan hyviä käännösidiksiä, mutta kuten sanottua, näiden tekeminen ei ole mulle mikään prioriteetti. Yleensä, jos joku idea on tullut, olen tehnyt sen saman tien. Jori Hulkkonen on päätynyt Kemistä Helsingin kautta Turkuun, joka on hänelle kokonsakin puolesta sopiva kaupunki. Se oli menoa. – Mies Ja Elämä syntyi vahingossa, kuten kaikki pitkäikäiset projektit. Mies Ja Elämä -projektissa on parasta se, että siinä pääsen rentoutumaan. Payoff koko hommassa on sen idean keksiminen, biisin valmiiksi tekeminen on monesti vähän toissijaista. Pilkoin usein tiettyjen tuottajien tekemisiä palasiksi ja kasasin ne uudelleen. Teksti: Visa Högmander > – Lisää on varmasti tulossa jossain vaiheessa. Ja ensimmäistä kertaa ala-asteen traumaattisten musiikkituntikokemusten jälkeen. Tomorrow Will Be Worse. – Kuulin West End Girlsin radiosta 30 vuotta sitten kun olin aamulla pakkaamassa koulukirjoja reppuun. Jori Hulkkonen on kiireinen mies. Levy-yhtiö Solina julkaisi keväällä 2013 Turussa-kappaleen sekä Hulkkosen näkemyksen Maamme-laulusta 12-tuumaisena singlenä. Pet Shop Boys on Jori Hulkkoselle erittäin tärkeä yhtye. K uv a: Jori Hulkk onen laulun paikka_jori hulkkonen_b.indd 81 7.8.2015 13.44. Nautin oman musiikin tekemisestä ja siitä, miten musiikkia voi tehdä. Se oli ensimmäinen tekemäni käännöskappale. Se on kotikaupunkini
> JOEL MÄKINEN SE OLISI kesä nyt sitten pulkassa. Tänäkin kesänä kaikkein parhaat The Stillwalkersin yhteydessä mainitsemistani hetkistä olen elänyt perheen ja ystävien kanssa. a) Alvin Lee (Ten Years After) b) Maddy Prior (Steeleye Span) c) Chaka Khan Edellisen lehden siteeraus kuului Roger Daltreylle. Ajattelin tässä olla olevinani streittiä poikaa mutta olkoon, onhan niitä kaljojakin taas maisteltu. Aurinkoisena aikana tankatulla viihdekulttuuri-latingilla jaksaa porskuttaa pitkälle talveen. Esitys on vahvasti paikkalähtöinen, ja olemme esittäneet sitä alueilla, joihin vuoden 1918 tapahtumat Suomessa ovat jättäneet jälkensä: mm. Tankatkaa omienne seuraa, se on kaikkein parasta polttoainetta pimeyteen. Astetta ukkoontuneimmin ottein ylisuolattua taikinaansa leipoi AC/DC, jonka visiitillä itsensä vihkinyt Kantolan tapahtumapuisto Hämeenlinnassa puolestaan osoittautui konserttipaikkana mitä toimivimmaksi. Tämä on syytä muistaa aikana, jolloin Suomen hallitus antaa hiljaisen hyväksyntänsä rasismille. En ollut aiemmin ymmärtänyt, kuinka paljon ideologiaa voi sodan nimeen liittyä. Suomenlinnassa, Jämsässä, Tampereella ja Mikkelissä. Papru näytti kotikentälle, mistä kukko ruikkii. Laita viestisi otsikoksi ”Kuka puhui” ja liitä mukaan yhteystietosi. Toisin kuin muilla paikalla olleilla, räppärillä oli tilaa liikahdella oikealta vasemmalle tinkimätöntä Malarian pelko -albumiaan läpi tilittäessään. Sama pätee historiankirjoitukseen – olen lukenut sankarillisista suomalaisista jääkäreistä, jotka taistelivat kunniakkaasti hajanaista ja pelkurimaista punakaartia vastaan. Niin, eihän sitä aurinkoa ole juuri näkynyt. Kosteuden keskellä tuli oltua helsinkiläisen anniskeluravintolan terassilla katsastamassa Paperi T:n livekunto. Näin meille uskotellaan. Kyse on mielenmaisemasta. Minua hämmentää, kuinka vähän voittaneella osapuolella on ollut ymmärrystä työväestön kapinan syitä kohtaan. Siitä samasta, jonka kanssa hiljattain telkussa esitetyssä Garden State -leffassa oltiin tekemisissä. Suomessa sodittiin keväällä 1918 Sisällissota. Pimeys EERO TARMO viimeinen sana -taitto_15_8_a.indd 82 10.8.2015 9.05. Se näkyi ensin mediassa loanheittona, muuttui siitä järjestäytyneemmäksi mutta väkivallattomaksi tarkoitettujen suojeluskuntien ja järjestyskaartien muodostamiseen ja kilpistyi lopulta aseellisiksi konflikteiksi ja sodaksi. Totuus on kiinni näkökulmasta. Tai Luokkasota, Vapaussota, Veljessota, Sisarussota, Punakapina, Vallankumous, you name it. Levypalkinnon voitti Janina Palomaa Vähäkyröstä. Turkulaiset ovat hyvin pitkälti palauttaneet uskoni puolikuolleeksi luulemaani englanninkieliseen itsetutkiskelurockiin, jossa pikkutuntien samean kirkkaat hetket paiskaavat kättä vaikeasti määriteltävien, mutta alati läsnä olevien kaipauksen tuntojen kanssa. 82 ”En usko, että me kaikki yhtyeessäkään tulkitsemme sanat aina samalla tavalla.” (Soundi 7/1975) Arvaa tai tiedä – kuka oli äänessä . Suomen sisällissotaan johtaneet syyt olivat moninaiset, mutta suurin niistä oli ehdottomasti kansan jakautuneisuus. Yhtälailla minulle on kerrottu tunteettomista lahtarikenraaleista ja empatiakyvyttömästä omistavastaluokasta, joka ei ollut kiinnostunut köyhän kansan elinoloista ja tarpeista. Soundi 40 vuotta sitten Hei, kuka puhui. Mutta entä jos se olisi synnyttänyt vasemmistolaisemman ja oikeudenmukaisemman valtiomalliin, joka olisi ollut esimerkiksi maahanmuuttopolitiikaltaan vähemmän nurkkakuntainen. Välimerelliset ovat olleet vahvoilla – varustelluista maitokaupoista löytyvä italialainen Peroni Nastro Azzurro on sulostuttanut suveani useimmin. Erityisen fiiliksissä olen ollut tässä numerossa arvioimastani The Stillwalkersin debyytistä. Arvomme vastaajien kesken levypalkintoja. Oikeasti henkistä kesää voi hyvällä omallatunnolla venyttää tästä hetkestä vielä ainakin kuukauden eteenpäin. Kukkien kiväärien piippuun asettamisen aika ei ole ohi. On sanottava, että Vapaussodan muistolle on pystytetty valtavasti enemmän patsaita kuin Luokkasodan – tai aatteensa puolesta kuolleiden muistolle. Usein väitetään, että punaisten voitto olisi johtanut Suomen liittämiseen Neuvostoliittoon. Yksi näyttelemisen parhaista puolista on se, että näytelmän tai elokuvan tekoprosessin yhteydessä pääsee tutustumaan mielenkiintoisiin aiheisiin. KESÄNI on kulunut vauhdikkaasti keikkaillessa Pimeys-yhtyeemme kanssa ja näytellen Pieni esitys vuodesta 1918 -näytelmässä. On mahdotonta sanoa. Viskeissä puhuttelee askeettisen junttimainen Johnnie Walker Red Label. Kesäöiden kaikuja tulee ikävä. Keskimääräistä kelvollisempi pätkä the mielenmaisemaa tavoittamattomasta Natalie Portmanista huolimatta. Lähetä arvauksesi sähköpostilla osoitteeseen kilpailut@soundi.fi. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Historiankirjoitus on poikkeuksetta voittajien historiaa
UUSI ALBUMI KAUPOISSA 21.08. MUKANA SINGLE “THE VENGEFUL ONE” CD / DELUXE CD / VINYL / DIGITAL WWW.DISTURBED1.COM WWW.FACEBOOK.COM/DISTURBED WWW.TWITTER.COM/DISTURBED Warner Disributed tulostus.indd 83 7.8.2015 15.13
MARRASKUUT A , LIPUT WWW .LIPPUP AL VELU.FI UUSI ALBUMI VEN O M (DELUXE EDITION) NYT KAUPOISSA WWW .BULLETFORMYV ALENTINE.COM takakansi 8_15.indd 84 7.8.2015 15.45. BULLET FO R M Y V ALENTINE VEN O M KEIKKA HELSINGIN JÄÄHALLISSA TORST AINA 12